The great majority (85-90%) of early classical Arabic poetry
ellauri001.html on line 1242: Meille kakruille möi apelsiinitofeeta.
ellauri001.html on line 1650: laki, profeetat, evankeliumi
ellauri001.html on line 2343: The most common meter in scriptural literature is the anushtup meter which has eight syllables in each of the four quarters :
ellauri001.html on line 2353: Syllables 5-7 of the second pāda must be a ja-gaṇa ("υ – υ") This enforces an iambic cadence.
ellauri002.html on line 68: This article is about the English musician. For the aviator, see John Dowland (RAF officer).
ellauri002.html on line 70: John Dowland (1563 – 1626) was an English Renaissance composer, lutenist, and singer. He is best known today for his melancholy songs such as "Come, heavy sleep", "Come again", "Flow my tears", "I saw my Lady weepe" and "In darkness let me dwell", but his instrumental music has undergone a major revival, and with the 20th century's early music revival, has been a continuing source of repertoire for lutenists and classical guitarists.
ellauri002.html on line 274: From the highest spire of contentment
ellauri002.html on line 1473: Boney M: By the rivers of Babylon 1978
ellauri002.html on line 1491: Tein filosofian sivulaudaturin toiminnan esittämisestä pelinä. Se oli mielestäni aika kiva idea. Olen palannut siihen toistekin. Käytin sitä MIT:n väitöskirjassa, ja postdokkina koitin formaalistaa sen malliteoreettisesti. Sellainen hyödytön askartelu meni pois muodista aika pian tekoälyn ekan aallon mukana. Sääli, lahjani viittaavat hyödyttömään askarteluun. Nyttemmin runoilen ja ratkon sanaristikkoja.
ellauri002.html on line 1601: Ye Qing-chen (d. ca. 1051), courtesy name Dao Qing, ranked second in the Metropolitan Examination of 1023 and held a number of high offices. During the Quing Li era (1041-1048) he served as prefect of the city and often visited the spot below the cliff, where he had a pavilion built.
ellauri002.html on line 1617: Asuin aluksi kampuksella professorighetossa jonkun Stanfordin proffan lastenhuoneessa. En paljon muista siitä, paitsi että kerran proffalle meni ruoka väärään kurkkuun ja se oli tukehtua, kutsuttiin ensiapumiehet paikalle.
ellauri002.html on line 1669:
Tältä ajalta mulla on tallella Steve Millerin levy Fly like an eagle. Sepalus unohtuu multa auki vielä (tai varsinkin) tänäkin päivänä. Hevoset ei enää karkaa. Opiskelukaveri, kiltti filosofi juutalaispoika (mikähän senkin nimi oli?) lainasi meille asuntoaan eläimineen, kun tultiin uudestaan Stanfordiin 1984. Siltä opin useita urbaaneja synonyymejä emättimelle.
ellauri002.html on line 1711: Syksyllä 1977 tuli lähtö MIThin. (Niitä lähtöjä ehti tulla useita. Seuraava muisto voi olla toiselta vuodelta.) Dona Carita tuli saatille Englantiin. Jönsy oli antropologian jatko-opiskelijana Englannin Cambridgessa. Olisko ollut kenttämatkalla Equadorissa, tai sitten vaan Suomessa, saatiin asua sen lukaalissa. Puntattiin Cam-joella ja muuta. Donna palasi Ruotsin kautta kotiin hirmuisessa sinuksessa. Asui Dona Ritan blondin kaverin siskon luona Tukholmassa. Sen kaverin, jonka mielestä filosofit istuvat miehissä pöydän ääreen, nojaavat päätä käteen ja sanovat: Nyt pohditaan. Siskokset hengas kurdien kanssa. Blondista tuli kunnallispoliitikko, kurdin ja sen pojasta lääkäri. Kurdit tarjosivat ruuaksi jotain kummia kasvispalloja ja lämmintä kokista. Varmaan felafelleja.
ellauri002.html on line 1757: nai mun professorin, Lauri Karttusen.
ellauri002.html on line 1801: sen faijakin oli joku ryssän proffa. Se (Valentin) luuli mua giltsiksi/
ellauri002.html on line 1973: lilacs out of the dead land, mixing
ellauri002.html on line 2198: Mun lisänimi on "professorn", vähän naureskelee pampaksen pojat ja eteläsuomen sivistyneet kielipuolta vanhaa hurtti ukkoa. Oli siellä liikkiksiä tyyppejä, yks hirmu korsto 57 numeron saappaissa ei mahdu riviin, joko on varpaat tai kantapäät poissa linjasta. Se tykkäs kaivaa poteroita. Sen korsu hiekkamäen kyljessä oli kuin asemasodan bunkkeri, ratapölkyillä tuettu, joita se siirteli kuin korsia. Sit oli se toinen heppu jostain takametsistä, jonka felo oli rikki, "Pedin min je ruku", joka halus koittaa mun kirjoituskonetta. Iso sormi paino varmaan viittä nappia yhtä aikaa, vasarat tarttu toisiinsa. Tulkki tarvittiin, kun etelän alikessu puhutteli pampuscheja. Sit oli jotain etelän herraspoikia, von Konow kuin Ruuneperistä. Därek Breitenstein Venezuelasta, sittemmin osti apelta Eiran yksiön, koppava Eevan mies, jonka lapsi hukkui kalliolta Nauvossa. Mä kirjoittelin muistiin hurrien inttislangia, se vihko on kai jossain vielä tallessa. Ja luin C.S. Whiten kirjaa The Once and Future King. Siinä on hyvä pätkä murkuista, ihan kuin armeija, tai ihmiskunta. Jag tar hommio på det. Myror är idioter.
ellauri002.html on line 2208: Vähän huono ajoitus noin sotilasuran kannalta, depis uusi keväällä sen verran että aliupseeriura katkes kananlentoon. Käytiin dona Caritan kanssa kesken intin Moskovassa filosofikokouksessa, josta palasin kovassa kuumeessa. Olis ollut järkevää jäädä kotiin potemaan, mutta ukaasi oli palata yksikköön. Siellä hoitivat viikkomäärin sinuittia bronkiittina. Sinuitti on sen koommin (Hintikkaismi) ollut usein nähty vieras flunssan jälkeen.
ellauri002.html on line 2210: Moskovan reissu oli vitsi. Oltiin Moskovan yliopiston vieraina. Mentiin junalla. Elettin pysähtyneisyyden aikaa. Moskova oli luminen ja harmaa (ei mainoksia kiitos). Mukana oli filosofian laitoksen parhaisto plus apulaiset. Meillä oli päällystakkina yksi pikkuhattu, joka vahti ettei myyty sukkahousuja. Pakkasta oli lujasti, kaikilla oli karvalakit armeijan mallia. Pectopaheissa tarjottiin vanhoja valjaita. Aamiaiseks gostinitsassa paakku smetanaa. Kun punaposki piti puhetta, sen punaisen nenän ympärillä pörräsi kärpänen. Vessatäti kysyi onko iso hätä vai pieni, kaksi vaiko riittääkö yksi paperi. Wexi Salmi valitti tiukkaa ohjelmaa, ei edes ehdi paskalle.
ellauri003.html on line 122: Venäjän profeetta Samu Sammakko,
ellauri004.html on line 470: EX-LEPER: All right, sir. My final offer: half a shekel for an old ex-leper.
ellauri004.html on line 474: EX-LEPER: That´s right, sir. Sixteen years behind the bell, and proud of it, sir.
ellauri004.html on line 486: EX-LEPER: Jesus did, sir. I was hopping along, minding my own business. All of a sudden, up he comes. Cures me. One minute I´m a leper with a trade, next minute my livelihood´s gone. Not so much as a by your leave. ´You´re cured mate.´ Bloody do-gooder.
ellauri004.html on line 490: EX-LEPER: Ah, yeah. I could do that, sir. Yeah. Yeah, I could do that, I suppose. What I was thinking was, I was going to ask him if he could make me a bit lame in one leg during the middle of the week. You know, something beggable, but not leprosy, which is a pain in the arse, to be blunt. Excuse my French, sir, but, uh--
ellauri004.html on line 710: Praise for the sweetness of the wet garden
ellauri004.html on line 715: Born of the one light Eden saw play
ellauri004.html on line 1248: Ei täneä eneä saja. Rauharannan harmaasävyinen sääprofeetta kertoo iltapäivän sään. Rustic weather predictor from the backwoods of Sysmä. "They Really Work!" Vain helluntaiystäviltä.
ellauri004.html on line 1340: Mustat kädet yhteen hakkaa, musiikki ei koskaan lakkaa. Näin siis Olof Lagercrantz Leinon Paratiisin kannessa. Kuka vitun Uulof? Kuka välittää. (PST: Wikipedian mukaan Olkkarin, kaimansa ikäinen ruotsalainen toimittaja, aatelispoika, kyldyyrijäbä, talvisodan Suomi-fani, kait koska naimisisissa proffa Ruinin tytön kaa. Sopi hyvin laakeroimaan sodan jälkeen Danten suomennoksen takakantta.)
ellauri004.html on line 1343:
Uulof, Karin ja Sven, ruozalainen karvakolmio
ellauri004.html on line 1344: Sven Stolpe oli pienisuinen psykopaatti, joka kirjoitti ziljoona romaania, kaikissa paha nainen joka petti viatonta miesparkaa. Oikeasti sen vaimo Karin, kemian nobelistin tytär, oli kyllästynyt julmaan mieheensä ja sillä oli viikon pituinen romanssi kiltimmän Lagerqvistin kanssa jossain kirjailijaretretissä. Se päättyi Sven Tolpan murhayrityxeen rivollilla. Loppuikä meni Karinilla ja Olofilla muistellessa tuota viikon onnea. Saablarin Tolppa, keuhkopuoli tubijumala jaxoi keuhkota yhdelläkin keuhkolla, vitun ruozalais-iranilainen kunniamurhaaja. Ja hirvee narsisti, kirjoitti omien surkeiden tekeleidensä reunaan ize: "Nerokasta! Upeaa!"
ellauri004.html on line 1345: Yhexänkymppisenä Karin haki kontaktia Uulofiin (Tolppa oli kai jo lahonnut), mutta liian myöhään: Uulof oli jo hoitokodissa. Bugger! Just my luck, mutisi Karin kuin Alf skezisarjassa Fast Show.
ellauri004.html on line 1350: Oli mikä oli, Uulof tulee sanoneeksi fataalisen pointin, jonka merkille on panneet fyysikot, ja joka on oleva maailmanlopun syy. Se on just tämä: onni ei ole onnea, jollei se kohta ole tätäkin, siis tätä nykyistäkin suurempi. Fyysikoiden kielellä: onni on differentiaali, erotus kahden onnentilan välillä. Niinkauan kuin se on positiivinen, ollaan onnellisia; jos se on negatiivinen, onnettomia; jos vakio, blääh, TYYLSÄÄÄ. Tän huomaa myös Dantesta, se koittaa paisutella autuuksia koko aika yhä enemmän, mut Paratiisissa on silti vitun ikävää.
ellauri004.html on line 1369: Mathematical models of love and happiness ellauri004.html on line 1378: The elusive butterfly of happiness
ellauri004.html on line 1523: Professorin titteliä kai tavoitteli.
ellauri004.html on line 1746: Voi filosofi kadehtia lehmää.
ellauri005.html on line 206: Mikä on elämän perimmäinen tarkoitus? Viiskytvuotispäivänäni yliopiston anatomian laitoksella, ubi mors gaudet succurrere vitae, virallisena floruit päivänäni, vedin kiitospuheessani ilmiselvän johtopäätöksen: ei mikään. Elämän tarkoitus on elämä itse. Sen kyllä tietää sarjakuvapiirtäjätkin nykyään (Fig. 1.). Aristoteles sanoi saman filosofisemmin: elämä on entelekiaa, aktuaalista, se on läsnä, meneillä, kunnes loppuu. Elämä on aktiviteetti, aktiviteetti on aspekti (terveisiä Orvokki Heinämäelle ja Marja Leinoselle sinne jonnekin! Tervemenoa sinne nilkki!), joka on oma päämääränsä, siis itsetarkoitus. Tarkemmin sanoen, Ari sanoo onnellinen elämä, siis elämän tarkoitus on onnellinen elämä, ei paska. Mutta tää on vaan tarkennus. Pääpointti on, että tää on nyt tässä.
ellauri005.html on line 276: Tell men of high condition,
ellauri005.html on line 576: Ison offisin ainakin josta nähdä maisemia.
ellauri005.html on line 582: lehtorit ja proffat panoraamakonttoriin.
ellauri005.html on line 629: Ennaltamääräys ei haittaa vapaata tahtoa, siitä ollaan Danten ja Miltonin kanssa samaa mieltä. Päinvastoin, paras siirto on usein peliteoriasta ennustettava. Toisinaan jää päätöksiin myös klappia, silloin ei peliteoria ennusta mitä tapahtuu. Joku muu selitys voi löytyä. Dostojevski meinas, että vapaa tahto tarkoittaa ennustamattomuutta. Se on puppua. Dostojevski oli hölmö. (Ikävä ihminen se oli myös, omahyväinen jeesusteleva slavofiili.) Monimutkaisen pelin ennustaminen on tietty vaikeampaa kuin yksinkertaisen, siksi viisaan peli näyttää arvaamattomalta pöntöstä.
ellauri005.html on line 674: Maailmankatsomus, uskonto tai filosofia,
ellauri005.html on line 1005: Mato voisi pahastua Jr:n viime stroofista.
ellauri005.html on line 1134: Vitun Rex Harrison, Professor Enry Iggins.
ellauri005.html on line 1219: Would I run off and never tell me where I´m going?
ellauri005.html on line 1222: You want to talk of Keats or Milton,
ellauri005.html on line 1223: She only wants to talk of love,
ellauri006.html on line 75: to speak much of right and wrong,
ellauri006.html on line 76: of justice, religion, truth, and peace,
ellauri006.html on line 88: profeetan siipiratsun satuloivat,
ellauri006.html on line 207: käyttäjäprofiili ilman kuvaa, mä vaan olen,
ellauri006.html on line 403: Omalaatusia ajan merkkejä Nälkäkurjessa on invertti narsismi, et näkee ittensä koko aika kameran ja muiden silmissä: näytin siltä ja siltä. Sillä oudolla suomalaisella homolla (Miki Liukkonen: O) oli tätä samaa. Hurjasti sivuja siitä miten mun stailistit stailaa mua miehissä ja mitä mul on päällä. Mä katon itteeni videosta ja kuvista. Otan selfieitä. Calle ei edes kattonut itteänsä peiliin, vaik ois ehkä pitänyt. Never underestimate the power of the eye of Sarnath, I mean my stylist.
ellauri006.html on line 419: 30. Långben bygger ett fågelhus (Goofy the Home Maker)
ellauri006.html on line 426:
Marisen kuin profeetta Miika, heitän uhkailuja voimattomia:
ellauri006.html on line 576: Polje maahan ne, jotka himoitsevat of-psalms-6831/">meidän hopeaamme. ellauri006.html on line 1249: Jopi oli upporikas: sillä oli 7 poikaa, 3 tytärtä, 7000 lammasta, 3000 kameelia, 500 paria härkiä, 500 aasia, ja myös sangen paljon perhettä. Vaimokin sillä oli, ainakin 1, kuten myöhemmin selwiää, mutta tässä omaisuusluettelossa ei sitä mainita. Kylla Jopi elamassa parjaa, profetioi Sirkka tati briteistä ääkkösittömällä koneella.
ellauri006.html on line 1318: 20 Soofar naemasta päästyään sättii taas jumalattomia. (Hauska tietää: Yönäkö tarkoitti ennen unta, ei ajokorttiin vaadittavaa kykyä.) Sofar sogood, mut mixihän, tää on ihan pointin vierestä. Ei jopi sitä tahdo kuulla.
ellauri006.html on line 1482: When many people hear that unicorns are mentioned in the Bible, they imagine the mythical unicorn with a flowing mane and a sparkling horn. But, that image of the unicorn is only fantasy. Unicorns are mentioned in the Bible – in fact, they are mentioned in the Bible in nine times. But, before you rush off to check it out for yourself you need to know that the word unicorn only occurs the in the Authorized King James Version of the Bible, which means if you have a modern Bible, another word has probably been substituted for unicorn to distinguish the unicorns mentioned in the Bible from the mythical ones.
ellauri006.html on line 1484: To think of the biblical unicorn as a fantasy animal is to demean God’s Word, which is true in every detail.
ellauri006.html on line 1490:
Eric Hovind grew up immersed in the world of apologetics. He lives in Pensacola, Florida with his wife Tanya and three children and remains excited about the tremendous opportunity to lead an apologetics ministry in the war against evolution and humanism. Autuas on se joca sinun piscuiset lapses otta ja paisca kiwijn.Loppuu se evoluutio sun osalta. ellauri006.html on line 1492: We understand. You're not here for the ads, but seeking your soul's salvation. Wrong, friend, ads are just what you are here for, and for our remuneration. Ads help us keep the lights on and provide great Christian content for free. You have some software that's blocking ads turned on, so if you could please choose one of the following donations to keep supporting BibleStudyTools we'd really appreciate it. So will Google, our redeemer. And watch those ads too, and buy the stuff, it's our livelihood. Take it from us, it's morally good, God likes it. Kijtof. ellauri006.html on line 1647:
ellauri006.html on line 1741: Mitä tästä opimme? Jos tahdot ykköspersoonasi asian sä olla ajaja, älä lipsu, pysy kovana. Altruismista voi tulla yxinomaan lisäharmeja. Aika samanlainen näyttää olevan epsanjalaisen aippuan Republica filosofia.
ellauri006.html on line 1766: "The Little Drummer Boy" (originally known as "Carol of the Drum") is a popular Christmas song written by the American classical music composer and teacher Katherine Kennicott Davis in 1941 based upon a traditional Czech song, Tluče bubeníček. First recorded in 1951 by the Trapp Family Singers, the song was further popularized by a 1958 recording by the Harry Simeone Chorale; the Simeone version was re-released successfully for several years and the song has been recorded many times since.
ellauri007.html on line 392: pää punaisena kuin Carrollin Queen of Hearts
ellauri007.html on line 1322: 3. In the church of Johnny boy two left handed guys
ellauri007.html on line 1324: In the Casino of Skatudden the two homophiles
ellauri007.html on line 1327: their true menage of thirty years
ellauri007.html on line 1346: Sano että näytän professorilta
ellauri007.html on line 1368: The tanuki, or "raccoon-dog," is a staple of Japanese folkore. They're known as tricksters, shape-shifters...and as a symbol of good luck. You can find statues of them outside of restaurants throughout Japan. They're considered lucky because their enormous scrotums (which are called "kintama" or "golden balls," in Japanese) are the source of their supernatural powers. Too bad Mario didn't get a nice super-sized sack when he suited up in his "tanooki suit" (as it was spelled for the English language release of the game.)
ellauri007.html on line 1672: Leimahtelusta tulee mullekin aika paljon sanomista, varsinkin puhelimen yöaikaan. Se on taiteilijan osa. Kukaan ei ole profeetta omassa sängyssä.
ellauri008.html on line 49: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 sydänkohtaukseen.
ellauri008.html on line 139: Paul Austerilla todettiin syöpä joulukuussa 2022, ja hän kuoli keuhkosyövän aiheuttamiin komplikaatioihin huhtikuussa 2024. Hän lakkasi runoilemasta 30-vuotiaana. Hänen runoutensa on monimutkaista ja monimutkaista ja palkitsee hitaat ja hitaat, toistuvat lukemat. Austerin runouskausi oli silloin, kun hän "kiinnostui juutalaisten historiasta ja juutalaiskysymyksistä", hän kertoi minulle. "Kolme juutalaista kirjailijaa, joilla oli suuri vaikutus minuun, ihastuivat minuun suuresti: Paul Celan, Edmond Jabès ja Charles Reznikoff. Se sai minut ajattelemaan omaa suhdettani juutalaisuuteen ja juutalaisuuden suhdetta kirjoittamiseen." "Voit olla täysin maallinen juutalainen ja pysyä kiintyneinä historiaan ja jopa tämän uskon filosofiseen perustaan." Että sellasta.
ellauri008.html on line 464:
After respective separate visits to Conrad in August and September 1913, two British aristocrats, the socialite Lady Ottoline Morrell and the mathematician and philosopher Bertrand Russell — who were lovers at the time — recorded their impressions of the novelist. In her diary, Morrell wrote:
ellauri008.html on line 466: I found Conrad himself standing at the door of the house ready to receive me. His appearance was really that of a Polish nobleman. His manner was perfect, almost too elaborate; so nervous and sympathetic that every fibre of him seemed electric. He talked English with a strong accent, as if he tasted his words in his mouth before pronouncing them; but he talked extremely well, though he had always the talk and manner of a foreigner. He was dressed very carefully in a blue double-breasted jacket. He talked apparently with great freedom about his life — more ease and freedom indeed than an Englishman would have allowed himself. He spoke of the horrors of the Congo, from the moral and physical shock of which he said he had never recovered.
ellauri008.html on line 468: His wife Jessie seemed a nice and good-looking fat creature, an excellent cook, a good and reposeful mattress for this hypersensitive, nerve-wracked man, who did not ask from his wife high intelligence, only an assuagement of life's vibrations.
ellauri008.html on line 470: He made me feel so natural and very much myself, that I was almost afraid of losing the thrill and wonder of being there, although I was vibrating with intense excitement inside. His eyes under their pent-house lids revealed the suffering and the intensity of his experiences; when he spoke of his work, there came over them a sort of misty, sensuous, dreamy look, but they seemed to hold deep down the ghosts of old adventures and experiences—once or twice there was something in them one almost suspected of being wicked. But then I believe whatever strange wickedness would tempt this super-subtle Pole, he would be held in restraint by an equally delicate sense of honour. In his talk he led me along many paths of his life, but I felt that he did not wish to explore the jungle of emotions that lay dense on either side, and that his apparent frankness had a great reserve.
ellauri008.html on line 475:
It was wonderful—I loved him & I think he liked me. He talked a great deal about his work & life & aims, & about sother writers. Then we went for a little walk, & somehow grew very intimate. I plucked up courage to tell him what I find in his work—the boring down into things to get to the very bottom below the apparent facts. He seemed to feel I had understood him; then I stopped & we just looked into each other's eyes for some time, & then he said he had grown to wish he could live on the surface and write differently, that he had grown frightened. His eyes at the moment expressed the inward pain & terror that one feels him always fighting. Then he talked a lot about Poland, & showed me an album of family photographs of the 60's—spoke about how dream-like all that seems, & how he sometimes feels he ought not to have had any children, because they have no roots or traditions or relations.
ellauri008.html on line 477: My first impression was one of surprise. He spoke English with a very strong foreign accent, and nothing in his demeanour in any way suggested the sea. He was an aristocratic Polish gentleman to his fingertips. At our very first meeting, we talked with continually increasing intimacy. We seemed to sink through layer after layer of what was superficial, till gradually both reached the central fire. It was an experience unlike any other I have known. We looked into each other's eyes, half appalled and half intoxicated to find ourselves together in such a region. The emotion was as intense as passionate love, and at the same time all-embracing. I came away bewildered, and hardly able to find my way among ordinary affairs.
ellauri008.html on line 492: Sofi Oksanen saleen, Siri Hustvedt. Nälkäpelin Suzanne Collins. Entä Kinsella? Onko chick lit naiskirjallisuutta? ei välttämättä. On niitä kivojakin. Kinsellaa ei voi ottaa vakavasti, se naurattaa. Se on jonkinlainen nykyajan Theophrastos. Klisheistä saa hyviä vitsejä, kunhan tunnistaa ne sellaisiksi. Liikaa toistamalla niistäkin tulee tietty klisheitä.
ellauri008.html on line 658: Jimin esipuheessa Conrad raportoi, et joku nainen ei ollut tykännyt Lordi Jimistä, sanoi että se on morbidi. Condrad sanoo et kirjan aihe on "Acute consciousness of lost honour." Jimipatukka skitsoo koko ikänsä jotain omaa mokaa nuorena. Mitä vittua. Aika sairasta. Tai narsistista, siis luonnevikasta. (Hmm. heti tuli mieleen, en kai mä oo tekemässä samaa? No se nähdään pian.)
ellauri008.html on line 672: unselfish devotion of a woman
ellauri008.html on line 697: criticism of men
ellauri008.html on line 704: worth of a man
ellauri008.html on line 738: Sitaatin alkuperä selvisi Googlen optisesti lukaisemasta kirjasta The Death of the German Cousin: Variations on a Literary Stereotype, 1890-1920, kirjoittanut P.E. Firchow. Firchow on jenkki mutta sakuhenkinen (varmaan syntyjänsä sakemanni nimestä päätellen), ja syyttää syystä kyllä polakkibrittimamua saksalaisstereotypioiden levityxestä. Saxalainen on Konradilla joko paksu roikale (Jimin kapu) tai kalsa kivienkeli (Stein&co), ei mitään siltä väliltä, ei ainaskaan normaali.
ellauri008.html on line 745: Marvellous, he repeated, looking up at me. Look! the beauty! but that is nothing - look at the accuracy, the harmony. And so fragile! And so strong! And so exact! This is nature - the balance of colossal forces. Every star is so - and every blade of grass stands so - and the mighty kosmos in perfect equilibrium produces - this. This wonder; this masterpiece of nature - the great artist.
ellauri008.html on line 747: Never heard an entomologist go on like this, I observed, cheerfully. Masterpiece? And what of man?
ellauri008.html on line 749: Man is amazing, but not a masterpiece, he said, keeping his eyes fixed on the glass case. Perhaps the artist was a little mad. Eh? What do you think? Sometimes it seems to me that man is come where he is not wanted, where there is no place for him; for if not, why should he want all the place? Why should he run about here and there making great noise about himself, talking about stars, disturbing the blades of grass? ...
ellauri008.html on line 810: Homosexuality in the Life and Work of Joseph Conrad
ellauri008.html on line 814: This book analyzes the representations of homosexuality in Conrad’s fiction, beginning with Conrad’s life and letters to show that Conrad himself was, at least imaginatively, bisexual. Conrad’s recurrent bouts of neurasthenia, his difficult courtships, late marriage, and frequent expressions of misogyny can all be attributed to the fact that Conrad was emotionally, temperamentally, and, perhaps, even erotically more comfortable with men than women.
ellauri008.html on line 816: Little is known about any intimate relationships that Conrad might have had prior to his marriage, confirming a popular image of the author as an isolated bachelor who preferred the company of close male friends.
ellauri008.html on line 818: In March 1896 Conrad married an Englishwoman, Jessie George. The couple had two sons, Borys and John. The elder, Borys, proved a disappointment in scholarship and integrity. Jessie was an unsophisticated, working-class girl, sixteen years younger than Conrad. To his friends, she was an inexplicable choice of wife, and the subject of some rather disparaging and unkind remarks. (See Lady Ottoline Morrell's opinion of Jessie in Impressions.)
ellauri008.html on line 837: Tom of Finland, Jerry of Finland, Queen of U.S.A, Blackheart of Poland, Tournesol Belgique
ellauri008.html on line 842: Stemming from Ernest's treatment as a child, where his overbearing mother put him in dresses (a common practice then, but which his mother took to the extreme, even treating him like a girl), Hemingway had an interesting relationship with gender and his perceptions of it. He probably never engaged in homosexual activity but there can be no doubt that he idolized the male form. There are scenes in almost all of his books but certainly in his major novels where the men are presented in a homerotic manner. Farewell to Arms is kind of an eyebrow raiser. But this is also the man who wrote The Garden of Eden, which was about gender switching. Ernest's 3rd son "ille faciet" Gregory fulfilled his dad's dream. Go read Running With The Bulls. This is written by his son Gregory’s wife Valerie, who had to deal with the fact that her man was a transvestite and died from a botched sex change. Very few people know this.
ellauri008.html on line 881:
You said that giving your life up to them (them meaning all of mankind with skins brown, yellow or black in colour) was like selling your soul to a brute. You contended that that kind of thing was only endurable and enduring when based on a firm conviction in the truth of ideas racially your own, in whose name are established the order, the morality of an ethical process. We want its strength at our backs, you said. We want a belief in its necessity and its justice, to make a worthy and conscious sacrifice of our lives. In other words, you maintained that we must fight in the ranks or our lives don't count. You should know who came out cleverly without singeing your wings.
ellauri008.html on line 996: Levittää palstatilaa russofobialle ja ryssävihalle.
ellauri008.html on line 1370: (Lähde: Tolkien, Lord of the Rings)
ellauri008.html on line 1448: Weil kävi eliittikouluja ja luki filosofiaa. Siitä tuli sitten jonkin sortin mystikko. Ja kommari. Oli kotvan duunarina ihan muuten vaan. Kai se kärsi jotenkin parempiosaisuudesta. Siksi ei syönyt sotilaiden sokereita.
ellauri008.html on line 1457:
Johtolankana oli kysymys olemisen mielestä, mut hänen tunnetuin teoksensa siitä, Oleminen ja aika, jäi keskeneräiseksi. Lakkas Mara olemasta mitään mieltä, kun aika loppui. Se valmisteli uuden ajan filosofisesta perinteestä radikaalilla tavalla irrottautuvaa jäsennystä ihmisen olemisen tavasta ja ihmisen suhteesta todellisuuteen. Nikersi ja nakersipa sitäkin kuin porsas urhea (siis sen kaima Martti Haavio), muttei sekään tullut valmiiks asti. Sotilaspastori Martti Haavio sekoitetaan usein kaimaansa, professori Martti Haavioon, joka tunnetaan myös runoilijanimellä P. Mustapää. Martti Haavio ja Martti Haavio eivät olleet keskenään sukua. Kun he astuivat luokkaan, tulvahti sinne heidän mukanaan raikkaan, elävän elämän tuulahdus. Opettaja avasi parvekkeen oven ja leyhytti sitä lujasti.
ellauri008.html on line 1459: Heideggerin myöhemmässä ajattelussa tämä irrottautuminen kehittyi kokonaisvaltaiseksi. Se yritti ajatella uudelleen koko länsimaisen filosofisen tradition piilevät lähtökohdat ja taustaoletukset. No sekin tais jäädä yritykseksi. Mutta tämä hanke teki Heideggerista myöhemmän mannermaisen filosofisen perinteen tärkeimmän suunnannäyttäjän. Jatkakaa te vaan tonne päin, mä jään pois tässä.
ellauri008.html on line 1465: Ihan kuin Eski Saarinen, Mara aiko ensin papiksi ja vaihto sitten filosofiaan. Sai sitten saarnata vapaammin ilman nuotteja. Eskille ja Maralle on yhteistä paitsi eksistenssifilosofia, myös lipilaari maailmankatsomus, jotka kaksi tapaa yhteen liittyä. Heideggeristä tuli sittemmin natsisymppari.
ellauri008.html on line 1488: Toinen Mortti, nenäänsä honottava Mårten Ringbom, tajus panna hanskat naulaan ajoissa, lähti filosofiasta yleen runoilemaan 70-luvulla. Väitteli 2002 ja kuoli kymmenvuotiaana tohtorina.
ellauri008.html on line 1544: puuttuva paljon kysytty on/off nappula.
ellauri008.html on line 1574:
Success is the only standard of morality
ellauri008.html on line 1590: political immaturity of the people,
ellauri008.html on line 1591: indolence of the upper classes, and
ellauri008.html on line 1592: mental darkness of the lower ones.
ellauri008.html on line 1785: yks kansanturvallisuuden proffa Tromssasta
ellauri008.html on line 1789: Miettii proffa toinenkin aika joutava
ellauri008.html on line 2077: sen voi luken lumeprofessorit helposti todistaa.
ellauri008.html on line 2166: Kunnon utilitaristi laskee mukaan myös siirron hinnan, se on osa pelin arvoa. Mut se on ajatusvirhe et teon arvo olis pelin arvo. Ei se ole, vaan pelin lopputulos. Hävinnet sankarit ei ole suurmiehiä, vaan voittaneet. Success is the only standard of morality. Sori siitä.
ellauri009.html on line 33: Here lies a wretched corse, of wretched soul bereft;
Cooperative care of young
ellauri009.html on line 75: Ohoo! Sosiaalisuuden iso ongelma on sisäsiittoisuus. Siihen(kin) käytetään lisääntymistyönjakoa, häälentoja, haaremeita, reviirejä ja vihollisuuxia. Nuorten karkotus ja kolonisaatio palvelevat samaa. Reviiri käy ahtaaxi. Ihmiset harrastaa kaikkea tätä. Ihmisellä omaisuus on reviiri. Nää on mun maita, mä myrkytän noi oravat. Get off my property!
ellauri009.html on line 227: Onnen tunne tulee kasvusta. Se et on jo ei riitä, pitää saada lisää. Filosofit on aina yrittäny vakuuttaa, et nollakasvu riittää onneen, mut ei kukaan usko. Tietävät paremmin. Jehova ja Darwin käskee: lisääntykää ja täyttäkää maa.
ellauri009.html on line 361: Ebyktistä pölli faaraoiden sarkofagit kullatut.
ellauri009.html on line 666: What is a conviction? A particular view of our personal advantage either practical or emotional. (Conrad 164)
ellauri009.html on line 729: Vanity is the finest sort of egoism
ellauri009.html on line 730: which can take on the aspect of every virtue. (Nostromo 251)
ellauri009.html on line 1809: Sepot sepittää ja lusmut löhöö tai ottaa itteänsä niskasta, kukin luontonsa mukaan. Planeerataan, vehkeillään, luvataan, petkutetaan ja petytään, pelataan pelejä ihan kuten ennenkin. Sillä lailla se determinismi toteutuu. Eetteripyörteet pyörii kuuman taivaan alla, te mukana. Tää on filosofiaa.
ellauri011.html on line 43: With naught of hope left, but with less of gloom;
ellauri011.html on line 516: Though he wrote the book so quickly, it took it quite long to taste the first success of the book. Initially, only 900 copies of the book were published in Portuguese, which later went out of print. But he didn’t give up, went to a new publisher, added the beginning sentence “When you want something, the whole universe conspires to help you.” And, the icing on the cake was the 1993 release of its English version which took the novel to new heights. Paulo Coelho - The Alchemist.
ellauri011.html on line 524: • In 2012, he gave a controversial comment about James Joyce's 'Ulysses,' that topped various polls to be named the greatest novel of the 20th century.
ellauri011.html on line 525: Speaking to a Brazilian newspaper, Coelho said "One of the books that caused great harm was James Joyce's Ulysses, which is a pure style. There is nothing there. Stripped down, Ulysses is a twit."
ellauri011.html on line 534: Let go of ... (whatever). Make you ... happy. Grow.
ellauri011.html on line 554: Patun vanhemmat oli katolisia, luki sille lakia ja profeettoja, pani sen terapiaan, kun se ei mennyt oikixeen. Ei parantunut, karkaili mielisairaalastaan. Tahtoivat köyhän juristin, tuli upporikas hippi. Otti mömmöjä, säkeili vaikutuksen alaisena, on nyt influensseri. On itseilmoittautunut harras katolinen, mut paavi paheksuu sen new age hörhöä. Paheksui varmaan äiskäkin.
ellauri011.html on line 560: His work has been published in more than 170 countries and translated into eighty languages. Together, his books have sold in the hundreds of millions. On 22 December 2016, Coelho was listed by UK-based company Richtopia at number 2 in the list of 200 most influential contemporary authors.
ellauri011.html on line 566: In his central figure, not-quite-Paulo, he has created (I imagine by mistake) a devastating portrait of a man whose stock in trade is spirituality but who is worldly to his very toenails, exquisitely attuned to his own status. He is constantly reminding himself how many books he has sold, how many languages they have been translated into, and that he is 'despite all the adverse reviews, a possible candidate for a major literary prize'. When he takes up with another woman (strictly to dispel the Zahir, of course), he chooses a successful French actress of 35, on the grounds that she was the only candidate to enjoy his status, 'because she too was famous and knew that celebrity counts'. Celebrity is an aphrodisiac. 'It was good for a woman's ego to be with a man and know that he had chosen her even though he had had the pick of many others.' And the man's ego, does that come into it? Not-quite-Paulo is too gallant to reveal his own age, but if he is indeed a refraction of the author then he is 20 years Marie's senior. It's adorable that he should regard himself so solemnly as the trophy in this pairing.
ellauri011.html on line 568: The grotesque climax of this portrait comes at a formal dinner which has no bearing on the plot (but then padding can become second nature). Some of the guests give him a smile of recognition, 'others merely smile and don't recognise me at all, but pretend to know who I am, because to admit otherwise would be to accept that the world they're living in doesn't exist, and that they are failing to keep up with the things that matter'. People can be so shallow sometimes.
ellauri011.html on line 706: Julistus on profetiaa. Sääennustusta. Se on nyt ajankohtaista. Paavo on Jeesuksen profeetta niinkuin Muhammed on Allahin. Muhammedin mielestä Jeesuskin oli profeetta, tosin pienempi kuin se, tai Aapraham. Sentään jotakin. Nokintajärjestys käy selväksi. Jihad ja ristiretkeily alkoi myöhemmin tonttipulan mukana. Sitä on taas ilmassa, odotettavissa iltaan saakka käsirysyä, mm. puolikuun ja ristin välistä. Lännen ristiretkeläiset kokoo voimiaan, talloo kuun sirppiä kuin sapelia suomen jellona. Vähän aasialaiset saa turkkiin. Ei oo tullut Alepposta aikapäiviin narusaippuaa. Kai ne kohta ottaa natsimenetelmät käyttöön.
ellauri011.html on line 794: No mikäs on sit loppuvitsi, kirjan opetus? Se että lempi ompi vapaata, free of charge. Ainakin vaurastuneille setämiehille.
ellauri011.html on line 834:
And that night, in September 1970, after being expelled from a bar and humiliated by the police, the people there danced and gave thanks to God for a life that was so captivating, so full of unfamiliar things, so captivating.
ellauri011.html on line 918: Meanwhile, she thought to herself: Hmmm, the others must have noticed that I feel different. What a wonderful thing it was, to be able to love. It's what makes us remember our mission on earth, our purpose in life. [A full page follows of this sort of dithyramb. Another solo aria starring Paulo.]
ellauri011.html on line 934: - More or less. There is a lot of information: Switzerland, bicycles, the war, a kaleidoscope - could you simplify it a bit?
ellauri011.html on line 937:
Samaan aikaan toisaalla ruipelo brassi kuulee sufipastorinsa neuvoja. Saavalin sumutuksen sana marssitetaan esiin: Sell your wisdom and buy a share with us for your soul to be filled with absolute nonsense. Because the wisdom of men and women is madness before God. Juurikin näin. Viisaus ja hulluus ei mahu samaan kalloon, siis viisaus ulos, hulluus tilalle. Hulluus on herran pelkoa.
ellauri011.html on line 943: In 2005, when he was already a world-famous writer, Paulo went to Amsterdam to give an important talk. On the morning o the talk, he was interviewed on one of Holland's principal TV shows at his old hostel - since converted to a hotel for nonsmokers, expensive and with a small and well-regarded high-end restaurant.
ellauri011.html on line 947: He never again heard from Karla. He had a vague hope that Karla, knowing he was in the city [How? From TV of course! Everyone must have seen the show!] would show up to meet him. During the conference, he told part of the story found in this book. At a certain point, he couldn't help it and asked: Karla, are you here? No one raised a hand.
ellauri011.html on line 977: Im certain that my wife, the woman who is to be the love of my life,
ellauri011.html on line 1111: Kohelo lukee raamattua muutenkin kuin piru hyvää romaania. Kirjan pappi tekee saarnassaan huonon jobin, väärä profeetta. Jobi nimenomaan EI kironnut jumalaa, vaikka vaimo ehdotti, se ymmärsi mihin pomo vetää rajan. Six kai päällikkö lopulta leppy sille, anto rahat takasin, teetti lapsistakin kopiot. Oishan se ollut outoa jos rupisen jobin raippaus ois tehonnut kaikkivoipaan testaajaan.
ellauri011.html on line 1241: USAn presidentti pilkkaa julkisesti aspergerlasta ja lupaa kiihdyttää ekokatastrofia. Jakaa kamuilleen lupia viimeisten isojen eläinten tappamiseen.
ellauri011.html on line 1332: The term public opinion was derived from the French opinion publique which was first used in 1588 by Michel de Montaigne in the second edition of his Essays (ch. XXII).
ellauri011.html on line 1336: The emergence of public opinion as a significant force in the political realm can be dated to the late 17th century. However, opinion had been regarded as having singular importance since far earlier. Medieval fama publica or vox et fama communis had great legal and social importance from the 12th and 13th centuries onward. Later, William Shakespeare called public opinion the "mistress of success" and Blaise Pascal thought it was "the queen of the world".
ellauri011.html on line 1338: In his treatise An Essay Concerning Human Understanding, John Locke considered that man was subject to three laws: the divine law, the civil law and most importantly in Locke's judgement, the law of opinion or reputation.
ellauri011.html on line 1340: He regarded the latter as of the highest importance because dislike and ill opinion force people to conform in their behaviour to social norms, however he didn't consider public opinion as a suitable influence for governments.
ellauri011.html on line 1342: In his 1672 essay On the Original and Nature of Government, William Temple gave an early formulation of the importance of public opinion. He observed that "when vast numbers of men submit their lives and fortunes absolutely to the will of one, it must be force of custom, or opinion which subjects power to authority".
ellauri011.html on line 1344: Temple disagreed with the prevalent opinion that the basis of government lay in a social contract and thought that government was merely allowed to exist due to the favour of public opinion.
ellauri011.html on line 1346: An institution of central importance in the development of public opinion, was the coffee-house, which became widespread throughout Europe in the mid-17th century. Although Charles II later tried to suppress the London coffeehouses as "places where the disaffected met, and spread scandalous reports concerning the conduct of His Majesty and his Ministers", the public flocked to them.
ellauri011.html on line 1348: Herlinin sanomat ja muut vitun mediat edustaa julkista mielipidettä. Ne käyttää julkista harvainvaltaa, päättää puheenaiheet, keksii kansalle mielipiteitä, kohuaiheita, klikkiotsikoita, puhuu kansan suulla kysymättä lupaa. Tämän päivän coffeehouse on sometin. Siitä valtamedia ei tykkää, se on populismia. Eli raha ja valta ei pysy niiden handussa.
ellauri011.html on line 1356: The success of Julie delighted Rousseau; he took pleasure in narrating a story about how a lady ordered a horse carriage to go to an Opera, and then picked up Julie only to continue reading the book till the next morning. So many women wrote to him offering their love that he speculated there was not a single high society woman with whom he would not have succeeded if he wanted to.
ellauri011.html on line 1375: The spell should break of this protracted dream.
ellauri012.html on line 37: Kohu-proffa Lauri "niiskunenä" Carlson nautiskelee huumepulloistaan. Lähde: Pirkanmaan Ilta-Sanomat, 2019
ellauri012.html on line 43: Kauan odotettu professori Lauri Carlsonin runokokoelma Törön Tärähdys - kirskuhammas happomahan
ellauri012.html on line 44: armoilla varsinkin vuosina 2017-2019 julkaistiin 30 syyskuuta n. kello kahden maissa aamulla, vain neljäkymmentäkolme minuuttia sen jälkeen, kun Ilta-Sanomien toimitus julkaisi Helsingin Yliopistoa koskevia paljastuksia verkkosivuillaan. Skandaalin keskipisteeksi juurtui heti professori Carlsonia esittävä valokuvatodiste, jossa tämä nähdään harjoittamassa patafysiikan ohella mahdollisesti laittomien tai laillisten aineiden nautiskelua.
ellauri012.html on line 48: Helsingin Yliopisto vastasi tiedotteessaan takavarikoivansa pikimmiten professorilta tämän sulkakynän, jonka mustepullossa Carlsonin epäilleen piilottaneen psykedeelisiä snapsejaan. Carlsonin tiedetään kommentoineen vain epämääräisellä rähinällä Ilta-
ellauri012.html on line 291: On totta, että tuntiessani onnettomuudet jotka meitä kohtasivat, ja pannessani merkille, että mitään muutosta tilassamme ei ollut odotettavissa; että nuo menestyken päivät jotka viettelivät meidät olivat nyt ohitse, eikä jäänyt mitään paitsi pyyhkiminen mielistämme töin ja tuskin kaikki merkit ja muistikuvat niistä, olin toivonut löytäväni filosofiasta ja uskonnosta lääkkeen häpeääni; hain turvapaikkaa rakkaudelta. Kokeilin lupausten antamista kovettaakseni sydämeni. Mutta mitä voitan tällä? Himoni on poistettu kirurgisesti, mutta ajatukset juoksee villinä. Lupaan itselleni että unohdan sinut, mutten voi ajatella sitäkään rakastamatta sinua. Rakkauteni ei yhtään vähenny näistä mietteistä joilla koitan vapauttaa itseni. Minua ympäröivä hiljaisuus saa minut herkemmäksi nille, ja aina kun olen työtön, tästä tulee mun lomautuksen yksinomainen harrastus. Kunnes tuhannen hyödyttömän yrityksen jälkeen alan vakuuttua että on turha vaiva koittaa vapauttaa itseni; ja että riittävää viisautta on että salaan kaikilta muilta paitsi sulta miten sekaisin ja heikko olen.
ellauri012.html on line 299: Mitä kaikkea mä oonkaan koittanut! Mä olen nostanut käteni itseäni vastaan; olen treenannut niin maan perhanasti; kirjoitan kommentteja Paavaliin (paska homma); kinaan Aristoteleen kanssa: lyhyesti sanoen teen kaikkea mitä tein ennen kuin bylsin sua, mut kaikki turhaan; mikään ei onnistu sua torjumaan. Voi nenä, älä lisää mun kurjuutta olemalla uskollinen; unohda, jos voit, suosionosoituksesi ja niiden antama oikeutus muhun; anna mun välittää susta viis. Kadehdin niiden onnea jotka ei oo koskaan rakastaneet; onpa heillä rauhallista ja iisi olo! Mutta nautinnon vuoksea seuraa aina katkeruuden luode; olen nyt siitä vissin varma; mut vaikka mua ei enää petä rakkaus, en ole parantunut. Järki tuomitsee, mut sydän hurraa. On se heikkoa etten pysty vapautumaan tunteesta jonka niin monet asiat, tää paikka, mun persoona ja mun häpeä koittaa tuhota. Annan periksi välittämättä että parempi vastustuskyky pyyhkisi pois mun vanhat synnit, ja korvaisi ne ansioilla ja laakereilla. Miksi sä käytät kaunopuheisuuttas haukkuakses mun pakoa ja vaikenemista? Lakkaa puhumasta meidän jimbajamboista ja sun täsmällisestä osanotosta niihin tilaisuuksiin, mulla on tarpeeksi kärsimistä ilman että ajattelen niitäkin. Kai filosofiasta olisi paljon etua, jos sen avulla opittaisiin hallitsemaan himojamme? Kyllä tässä piisaa ponnistusta, repsahduksia, angstausta! Mitenkä kauan me ollaan eksyksissä tässä sotkussa, kykenemättöminä järkeilemään, hillitsemään itseämme, hallitsemaan tunteitamme?
ellauri012.html on line 400: On se nyt häpeä ettei filosofi voi sulattaa mikä oisi voinut sattua kelle vaan. Kato musta esimerkkiä; mä sain syntyessäni kovat halut, mä joudun päivittäin taistelemaan tunteiden kanssa, ja iloitsen kun saan ne järjen hallintaan. Miten tälläinen heikko luonne joutuu vahvistamaan vahvempaansa? Mut nyt mä meen liian pitkälle. Näinkö mä kirjoitan mun kultu Abelardille? Sille joka noudattaa kaikkia saarnaamiaan hyveitä? Jos valitat onnen arvasta, se ei ole niinkään että tunnet sen iskut, vaan koitat osoittaa vihollisilles kuinka moitittavia ne on kun ne satutti sua. Jätä ne rauhaan Abelard, anna niiden kiehua omassa liemessään, jatka sä sun yleisöjen hurmaamista. Löydä ne sivistyksen aarteet jotka taivas näyttää varanneen vaan sulle; sun viholliset jotka sä häikäiset sun järkeilyllä tulee lopulta kyllä järkiinsä. Voi että sä olisit onnellinen jos saisit koko maailman vakuutetuksi sun oikeassa olosta, niinkun mä jo oon. Kaikki myöntää sun fiksuuden; sun pahimmat vastustajatkin tunnustaa, että sä tiedät kaiken mikä on inhimillisesti tiedettävissä.
ellauri012.html on line 432: Läpytätkö nyt Heloise mun idealle et sä lähtisit pyhimysten kelkkaan? Saaks sä mun sanoista mitään iloa katumisen harjoituksiin? Eiks sua kaduta sun sekolut, etkö sä haluisi kuin kristuksen huora pestä sun pelastajan jalat kyynelilä? Jos sulla ei ole vielä näitä palavia toiveita, rukoile et sä saisit ne. Mä en koskaan lakkaa suosittamasta sua johtoportaalle mun rukoksissa, ja pyydän herroja auttamaan sua sun suunnitelmassa kuolla pyhänä (jos hyvin käy jo ensi pyhänä). Sä oot sanonut heido maailmalle, ja mikä sua enää pitäisikään siellä? Nosta katse aina tonne ylöspäin siihen jolle olet pantannut elämäsi. Elämä täällä murheen laaksossa on paskamaista; ihan nää elämän välttämättömyydet kuten kusella käynti on tuskaisaa vammaiselle pyhimykselle. Loordi, sanoi kuninkaallinenkin profeetta, siis ennustajakunkku, vapauta mut välttämättömyyksistä. Monet on ressuja jotka ei edes tiedä sitä; ja silti ne on vielä ressukampia jotka tietää kurjuutensa eivätkä silti voi vihata tätä menoa. Ihmiset on hulluja kun ne paneutuu maallisiin asioihin! Ne kyllä sit huomaa virheensä kun on liian myöhäistä. Tosi pyhimykset ei erehdy silleen; ne vapautuu aistinautinnoista ja himoitsee vaan ylös taivaaseen.
ellauri012.html on line 438: Pyhimyksen kuolema, sanoo profeetta, on jumalasta mukavaa. Eikä ole vaikea nähdä miksi niiden kuolema on siitä mukavampaa kuin syntisten. Mulla on kolme pointtia mitä profeetta ehkä tällä tarkoitti. Ekakskin, koska ne alistuu sen tahtoon; toiseks, koska ne voi jatkaa hyvää työtä siellä ylhäällä, ja kolmanneksi, koska ne pärjää pirulle.
ellauri012.html on line 464: Esa Saarinenkin kannattaa mieluummin käytännöllistä filosofiaa, vaikka tutkinto on teoreettisesta. Siinä on silti enemmän Abelardia, tuulenpiexäjää ja tuhkamunaa, paskanjauhajaa kuin reipasta sammiomunkkia, riuskaa ristiretkeläistä. Saisko edes telttaa pystyyn yhtä nopeasti kuin esim. Perza Rovamo.
ellauri012.html on line 624: Après ces instructions, qui doivent tenir la première place, je crois qu’il n’est pas inutile de laisser aux filles, selon leurs loisirs et la portée de leur esprit, la lecture des livres profanes qui n’ont rien de dangereux pour les passions : c’est même le moyen de les dégoûter des comédies et des romans. Donnez-leur donc les histoires grecques et romaines ; elles y verront des prodiges de courage et de désintéressement. Ne leur laissez pas ignorer l’histoire de France, qui à aussi ses beautés ; mêlez celles des pays voisins, et les relations des pays éloignés judicieusement écrites. Tout cela sert à agrandir l’esprit, et à élever l’âme à de grands sentiments, pourvu qu’on évite la vanité et l’affectation.
ellauri012.html on line 698: Ei osannut, joutui opettamaan, ajautui professorixi. Tykkäs ymmärtämisestä, muttei useampien kuin yhden opettamisesta kerrallaan. Kärsi Mauno Koiviston aikana, kantoi ovea, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin Kouvolan kieli-instituuttiin 15 vuodexi. Me töihis, me Kouvolaan. Ei jättänyt lomia pitämättä.
ellauri014.html on line 67: Get a dose of her in jackboots and kilt
ellauri014.html on line 69: She's the kind of a girl that makes "The News of the World"
ellauri014.html on line 74: I started going to see The Beatles in 1961 when I was 14 and I got quite friendly with them. If they were playing out of town they’d give me a lift back home in their van. It was about the same time that I started getting called Polythene Pat. It’s embarrassing really. I just used to eat polythene all the time. I’d tie it in knots and then eat it.
ellauri014.html on line 78: The 256th couplet of Tirukkural, which was composed at least 2000 years ago, says that "if people do not consume a product or service, then there will not be anybody to supply that product or service for the sake of price".
ellauri014.html on line 79: The Tirukkural (திருக்குறள், literally Sacred Verses), or shortly the Kural, is a classic Tamil language text consisting of 1,330 couplets or Kurals.
ellauri014.html on line 83: Locke addressed the concept of supply and demand as part of a discussion about interest rates in 17th-century England. The phrase "supply and demand" was first used by James Denham-Steuart in his Inquiry into the Principles of Political Economy, published in 1767. Adam Smith used the phrase in his 1776 book The Wealth of Nations.
ellauri014.html on line 89: Pamela; or, Virtue Rewarded is an epistolary novel by English writer Samuel Richardson, a novel which was first published in 1740. It tells the story of a 16-year-old maidservant named Pamela Andrews, whose employer, Mr. B, a wealthy landowner, makes unwanted and inappropriate advances towards her after the death of his mother. Pamela strives to reconcile her strong religious training with her desire for the approval of her employer in a series of letters and, later, journal entries, addressed to her impoverished parents. After various unsuccessful attempts at seduction, a series of sexual assaults, and an extended period of kidnapping, the rakish Mr. B eventually reforms and makes Pamela a sincere proposal of marriage. In the novel's second part, Pamela marries Mr. B and tries to acclimatize to her new position in upper-class society. The full title, Pamela; or, Virtue Rewarded, makes plain Richardson's moral purpose. A best-seller of its time, Pamela was widely read but was also criticized for its perceived licentiousness and disregard for class barriers.
ellauri014.html on line 98: Pamela 1740 oli aikaansa edellä. Adam Smithin Wealth of Nations ilmestyi 1776. Samana vuonna Roope Ankka vapautti länsimarkkinat.
ellauri014.html on line 193: M. Rousseau is of small stature; and would rather be ugly, had he not the finest physiognomy in the world, I mean, the most expressive countenance.
ellauri014.html on line 221: Ja vielä joukon jatkona se tanskalainen kyttyrä, olemassaolon filosofi, kalkittu hauta Kierkegaard. Tälläsiä vietteleviä setämiehiä, narsistiäijiä, ahnaita kotiopettajia, romaaneissa kyllä piisaa. Ja romansieereissa. Ja runoissa ja runoilijoissa, kuten Byronin Don Juan. Sekin oli mammanpoika.
ellauri014.html on line 228: Kuulostaa aika omahyväiseltä veikolta. Koko luikuri miehekseen. Ja varmaan bi. No siihen aikaan kaikki oli silviisii valistuneita. Rousseausta tulee kyldyyripersoona, säveltäjä ja muotifilosoofi. Valistuxen Esa Saarinen. Pukeutuukin erikoisesti, ja ottaa koiransa Sulttaanin mukaan joka paikkaan. Hume marisi että Rusoo tottelee vaan leipäsuttansa Teresaa ja ja koiraa.
ellauri014.html on line 299: EURA: Persone hadde mich so sweetissssima parolas gesaid! Persone never wild por mich seine life offre! Meine amor, embrassame!
ellauri014.html on line 429: Kuten teeveen saippuoissa marssitetaan kuvaan uusi henkilö. Kumma kyllä se ei ole se vanha aseveikko vielä, vaan filosofisempi sparreri, kummallinen lordi Edward Bomston. Kaheksannentoista vuosisadan lordi Byron mannermaan kiertueella, tai pikemminkin ehkä lordi Russell, filosofisempi väpelö, tai väpelömpi filosofi. Se on kuin Fast Shown skezin hinttari maanomistaja, Pröö sen vastahakoisempi lammaspaimen. (Nimet vaan on vaihtuneet. Ks. Wikipedia.)
ellauri014.html on line 499: Vanha herra on kiltti ja huolehtii lapsista, filosofin kanssa voi jutella, se pitää kädestä kun tumman ja komeen kanssa on vaikeeta. Mut kun menee hyvin, silloin se tumma on ihana, ja päiväkahvit sen seurassa ihan parhautta!
ellauri014.html on line 503:
VI-XII Julie torjuu lordin ehdotuxen lähteä Tedin partnerina loordin tiluksille Yorkkiin pehtoorixi. York, of all places, suunnilleen pahin persläpi koko briteissä, saarivaltakunnan Posio, sekopäisen Grahaminkin kotipesä. In your dreams! Pröö pommittaa mankuvilla preiveillä, Julkku vastaa koleerisilla. Barbaari! kaulin heilahtaa. Kiittämätön! annoin rrunsaasti. (2x kolmen vuoden aikana...) Mulla on paljon kurjempaa kuin sulla! Claire osallistuu haukuntaan. Kovaa rähinää puudeleiden kesken.
ellauri014.html on line 518: A cartoon depicting Rousseau as a Savage Man, a Yahoo, caught in the woods was more to Hume's taste. He described it to her with relish. "I am represented as a farmer, who caresses him and offers him some oats to eat, which he refuses in a rage; Voltaire and D'Alembert are whipping him up behind; and Horace Walpole making him horns of papier maché. The idea is not altogether absurd." (Edmonds/Eidinow, Enlightened enemies, the Guardian 2007)
ellauri014.html on line 521: Alaviitteessä R. väittää että Platon on rakastavaisten filosofi, muut ei voi sitä sietää. Hmh. Miten niin sehän oli homo? Aika sietämätön selittäjä Plato on, ja huumoriton myös. Ei se sietänyt runouttakaan. Mut niin on Rusakkokin, naurattaa enintään tahatta, kuten lajitoverinsa Kani. Ehkä rakkaus on vähän niinkuin uskonto, liian vakava asia naurettavaksi, niille jotka on jo uskossa. Idealisti ei voi sietää realistia, eikä toisinpäin.
ellauri014.html on line 523: Corinna oli kopioinut tenttivastauxeensa jostain Platonin filosofian kolme pääpointtia: Varma totuus on olemassa, Tieto lisää ymmärrystä, Valtion on edistettävä totuutta. Ei kuulosta yhtään Platonilta. Minne on idealismi unohtunut? Tämmöstä tää nykyään kai on.
ellauri014.html on line 529: Noin kolmannes on Juliesta puurrettu. Alkaa tosissaan rassata noi ooht ja aaht, vitun maneerit joilla Janne-Jaakko razastaa. Onkohan sillä yhtään omaa ajatusta tai henkilökohtaista kokemusta koko kirjassa? Ei se ainakaan tähän asti ole niitä kertonut. Ihan pelkillä klisheillä mennään. Ei tää oo muuta kuin jonkun alppimaan tuppukylän pojan tuhnuista filosofiaa. Sellaista jota syntyy jos pesee säännöllisesti talon seinätkin ulkoota vesiletkulla. Sa mère etoit un hamstre et son père puoit aux baies de sureau. ellauri014.html on line 622: Chaque fois que deux époux s’unissent par un nœud solennel, il intervient un engagement tacite de tout le genre humain de respecter ce lien sacré, d’honorer en eux l’union conjugale ; et c’est, ce me semble, une raison très forte contre les mariages clandestins, qui, n’offrant nul signe de cette union, exposent des cœurs innocents à brûler d’une flamme adultère. Le public est en quelque sorte garant d’une convention passée en sa présence, et l’on peut dire que l’honneur d’une femme pudique est sous la protection spéciale de tous les gens de bien. Ainsi, quiconque ose la corrompre pèche, premièrement parce qu’il la fait pécher, et qu’on partage toujours les crimes qu’on fait commettre ; il pèche encore directement lui-même, parce qu’il viole la foi publique et sacrée du mariage, sans lequel rien ne peut subsister dans l’ordre légitime des choses humaines.
ellauri014.html on line 627:
Paksuinta on et just niin kuin ei pitänyt JJ toimi ize, siitti 4-5 au-lasta leipäsuden kaa ja dumppas ne samantien nunnille tai kunnalle, niitä ei jälkeenpäin ees voitu löytää. Hyvä puhumaan, paha pappi mulkero. Tästä heimoveli Voltaire sille vittuili. Mut sehän oli ihan eri asia, tässä on nyt puhe hyveellisten naisten moraalista, ei musta, tää on filosofiaa. Setämiespisteet kilahti tappiin, pajatso tyhjeni. Törkee 2-naamainen Casanova kehtaa vielä sanoa:
ellauri014.html on line 641: Opiskeli Uppsalassa, oli jo siellä grubblande och orolig. Varmaan depressiivinen. Vanhemmiten asui Osnabrückissä kotipastorina, endast sysselsatt med dödsbetraktelser. Ei ihme että sai elämästä tarpeexeen. Ei naisia, oisko ollut edes käteenvetoa. Siitähän ei jahve pidä. No oli sillä mieskaveri, joku professori Funck. Ei vaan siis Runck.
ellauri014.html on line 643: Han begav sig därför 1734 till Rinteln, där han levde nästan alldeles avskild från människor, blott meddelande sig med en professor Funck.
ellauri014.html on line 678: Yksinkertainen moraali toimii yksinkertaisille tolloille. Vetokoirat ei tarvi tarveharkintaa, niille riittää yxinkertainen puskii ja paikka, juujuu ja eiei. Piru piilee moraalilain pienessä präntissä. Siis sofistikointi seis, tee just niinkuin mä just sanoin, ei niinkuin mä teen. Jos kaikki seisoskelis kadunkulmissa, kukaan ei pääsis kulkemaan.
ellauri014.html on line 775: On les prend dans quelque famille nombreuse et surchargée d'enfants dont les pères et mères viennent les offrir eux-mèmes. On les choisit jeunes, bien faits, de bonne santé, et d'une physionomie agréable. M. de Wolmar les interroge, les examine, pus les présente a sa femme.
ellauri014.html on line 840: Wolle selvittelee juontaan Clairelle. Se suunnittelee Prööstä niiden lasten kotiopettajaa. Alkaakohan ahnas filosofi kohta jahdata lapsiparkojakin? Se jää nähtäväxi. Suunnitelman esteenä on Ralph, siis lordi Bumston, joka ei ehkä tahdo luopua Tedistä, aisaparistaan, rakkaasta aisastaan.
ellauri014.html on line 854: End of season IV.
ellauri014.html on line 862: Rusoo sanoo alaviitteessä tunteneensa vaan yhen suuren filosofin, geneveläisen (ei, se ei ollut Voltaire, näähän jäbät ei voineet sietää toisiaan): tuiki tuntematon Geneven kirjastonhoitaja Firmin Abauzit, 9. vuosisadan mamu, abu Zaid tms alunperin, vaikka kahexan vuosisadan aikana kai joltistenkin kotoutunut.
ellauri014.html on line 909: Oikeestaan Wolmari on aika trendikäs ekofarmari, hoitaa tonttiansa itse (ziljoonan taksvärkkärin ja loisen avulla kylläkin), ja tekee mökkinaapurien kanssa vaihtareita, ei käy agrimarketissa eikä prismassa. Tää on suljettu kierto, ilman suuta ja ja peräreikää selvitään. Sitäpaizi se on kivaa, se sanoo kuin paraskin Kimmo Koskenniemi. Kirkkosetä Akustin nuotit tästä tunnistaa, nää on kuin jotain Amisheja. Säälix käy lapsiparkoja, jotka lyttääntyvät tässä myllyssä.
ellauri014.html on line 921: Juttuhan on niin, ettei Rusakkoa kiinnosta pätkän vertaa kukaan näistä ihmisistä, ei Julle, Claire, Teddy, Volmari kuin Rafukaan, se haluu vaan saarnata. Nää on on vaan pompittimia tai vaatepuita, joihin se ripustaa mölsää filosofiaansa roikkumaan. Se on just sellainen précheuse kuin miks se sanoo Juuliaa. Jos sitä pitäis luonnehtia yhdellä sanalla se olis TEKOPYHÄ. Aikansa Päivi Räsänen.
ellauri014.html on line 1096: Sanon vaan, et paras oisi filosoofinkin ottaa nöyrän leipä kätöseen niinkuin käski pyhä Paavo, ja rukoilla polvirukouxia kuten mä, et pakkopulla puolisoxi alkaa ajan kanssa maistua. Rukoilu on ihanaa, rukouxen jälkeinen hartaus on vähän kuin Prööllä lettu elo panon jälkeen, tai kuin Hugon autuus morfiinipiikillä: kuin olis ohuessa yläpilvessä, ei mitään rumaa, ei mitään kulmikasta, kaikki tuntuu hyvältä ja itkettää.
ellauri014.html on line 1107: It´s very funny --- every time I talk to people, it´s like, "Oh, yeah, definitely quality of life over quantity of life." But when push comes to shove, it´s really quantity of life. "I might be a little more confused, but I´ll take that extra year!"
ellauri014.html on line 1117: Vanha roiskeläppä ei maistu filosoofille sen enempää kuin lämmitetty einespizza turtseleille. En mä ole mikään kuorenpuolikkaassa tarjoiltava kilpikonnasankari, se murisee. Kiitti mut ei kiitti, en hiero sinne hässöy.
ellauri014.html on line 1123: Tästä etiäppäin loppun saakka Pröön kirje lähtee ihan longiksi, se on vaan Rusoon oman "filosofian" pyöritystä. 1700-luvun moralisointia, teollistuvan yhteiskunnan johtoportaan angstia, että mikä olis paras peitetarina. Mikä satu ize uskoa, mitä pajunköyttä uskotella alamaisille. Vähän sellasta Benthamin ja Millin tyylistä utilitarismia: mikähän vaihtoehtoinen totuus toimis parhaiten. Meemiteollisuuden höyrykoneet yskähtelee käyntiin. Nykyisin ne hyrrää ihan täysiä. Vaihtoehdot löytyy kaikki netistä. Siellä luuraa kaikki pilven päällä kyylääjät, ihmisten phishaajat.
ellauri014.html on line 1125: Omatuntomeemistä on ohessa erillinen runoelma. Muiita näkokohtia (tää fraasi on peräisin lopen leipääntyneeltä Oiva Ketos-vainajalta filosofian laudaturseminaarissa 70-luvulla)?
ellauri014.html on line 1174: Julle vaikuttaa helpottuneelta, melkein iloiselta, mikä luonnollisesti Wolmaria vähän häirizee. Olix mun kanssa noin kamalaa? (Oli.) Wolle heittää porukat ulos päästäxeen vaimon kimppuun kahestaan. Julle heti oven sulkeuduttua: hyvä, mul olikin sulle asiaa. Niin mullakin, sanoo Wolle, abus ensin, turpa rullalle nyt edes hetkexi, et mä saan sanotuxi sen. Olinx mä tosiaan niin sietämätön et sä vaan ilostelet tyyliin good riddance of bad rubbish kun pääset pois?
ellauri014.html on line 1225: Julkku, joka on aina ollut hyvä syömään, natustaa ferran, joka on genevenjärven kala. (Tää selvis vanhan kirjan alaviittestä, ei netistä. Toinen outo sana oli mali, joka kai on joku lemmikkieläin, mutta mikä? Oisko se belgianpaimenkoira eli malinois, often referred to as mali?)
ellauri014.html on line 1311: BC Carlson esseessään Rätten: ett rättsteoretiskt försök pitää tärkeenä, että raastuvan tuomarit (kuten Poju ize) tulkkaa tolkun miehinä lain kirjainta, sillä meiningillä laista vasta tulee oikeutta. Laki ja profeetat, plus vähän evankeliumia, se on siinä.
ellauri014.html on line 1361: Hullua on että teologit ja filosofit on pyöritelleet näitä ideoita kautta aikojen, mutta niinkuin pesukone sukkaa tai puseroa, nurinperin myllättynä. Jumala on kaiken keskellä ja sen alkusyy (oik. ympäristö on kaiken ympärillä ja sen alkusyy), sielu heijastaa ikuisia ideoita (p.o. aivot mallintavat rajallista maailmaa), ja niin edespäin. Topologisesti nää ideologiat ei välttämättä ole kovin kaukana, vaan jonkun morfismin, takinkäännön päässä toisistaan.
ellauri014.html on line 1368: Oireellista on et tää oli yks räjähtäneen näköisen Arthur Schopenhauer -hyypiön lempikirjoista. Ääliömpää filosofia saa hakea. Tuskin se lukisi munkaan paasauxia, jossei olisi jo kuollut. TDLR.
ellauri014.html on line 1376: Angel in the house (alluding to Coventry Patmore´s poem of that name). Enkeli talossa, virtahepo sohvalla.
ellauri014.html on line 1499: As a youth, at university, Milton was known as the ´Lady´ of Christ’s College.
ellauri014.html on line 1508: Chi diede il nome a questa scuola fu GIAMBATTISTI MARINI , napoletano (1569-1625), che fu detto divino, che con la sua fama offuscò tutti i suoi contemporanei e fu l´ idolo di mezza Europa. La sua vita fu agitatissima, piena di trionfi e di dolori. Scacciato dal padre, trova protezione nel principe di Conca; per il ratto d´una fanciulla patisce il carcere; liberato, vi ritorna per aver falsificato alcune carte a favore di un amico; riuscito a fuggire si reca a Roma dove diviene gentiluomo del cardinale Aldobrandini; visita Ravenna; si reca a Torino nel 1608, è nominato da Carlo Emanuele I segretario di corte e cavaliere dei SS. Maurizio e Lazzaro; assalito da GASPARE MURTOLA, ingaggia con lui una fierissima polemica che produce la Murtoleide e la Marineide e finisce con un colpo di pistola; accusato dal duca come autore di una satira contro di lui intitolata la Cuccagna, viene imprigionato; principi, re e regine...
ellauri014.html on line 1511: But an air of mystery surrounds Marino´s life, especially the various times he spent in prison; one of the arrests was due to procuring an abortion for a certain Antonella Testa, daughter of the mayor of Naples, but whether she was pregnant by Marino or one of his friends is unknown; the second conviction (for which he risked a capital sentence) was due to the poet´s forging episcopal bulls in order to save a friend who had been involved in a duel.
ellauri014.html on line 1512: He remained the reference point for Baroque poetry as long as it was in vogue. In the 18th and 19th centuries, while being remembered for historical reasons, he was regarded as the source and exemplar of Baroque "bad taste".
ellauri014.html on line 1524: The two poets had their duel on the Chernaya Rechka using Pushkin-era pistols. On his way to the venue, Voloshin lost one of his galoshes and declared that he would not leave the spot until he found it. The galosh was found, Gumilyov fired his pistol first and missed, while Voloshin’s pistol misfired twice. The two poets patched up relations only 12 years later.
ellauri014.html on line 1543: La poesia del Marini è tutta una melodia che, sovente, ha il potere di farci dimenticare i concettini, le immagini, i giochetti di parole e le antitesi così cari a lui. Nei suoi seguaci invece questi artifizi hanno il sopravvento sulla musicalità del verso e superano per audacia e goffaggine quelli del maestro.
ellauri014.html on line 1545: Prof. PAOLO GIUDICI - Storia d´Italia -(5 vol. Nerbini)
ellauri014.html on line 1551: Eli onhan se paikoin melodista italiaa ja musikaalista, mutta hyyvin sopimatonta! Sanoo Prof. Paulo Tuomarila, jonka pitäisi tietää parhaiten.
ellauri014.html on line 1557: ... But more importantly, these surroundings put Marino in direct contact with the natural philosophy of Della Porta and the philosophical systems of Giordano Bruno and Tommaso Campanella. While Campanella himself was to oppose "Marinism" (though not attacking it directly), this common speculative background should be borne in mind with its important pantheistic (and thus neo-pagan and heterodox) implications, to which Marino would remain true all his life and exploit in his poetry, obtaining great success amongst some of the most conformist thinkers on the one hand while encountering continual difficulties because of the intellectual content of his work on the other.
ellauri014.html on line 1563: Prof. Tuomarila haukkui Marinoa ettei se pässi ajatellut mitään. Nyttemmin on mietitty, ettei se oikein tiennyt mitä ajatella: tiede oli just alkanut tunkea poeettojenkin tajuntaan, ja ne oli vähän ymmällään. Niinkuin Miltonkin, jolle tähtitieteen ja luomiskertomuksen liimaaminen yhteen teetti paljon selittelyä. Ja kai niillä oli molemmilla mielessä yhtä ja toista mistei passannut puhua, ei passaa oikein vieläkään. Nimittäin homostelua.
ellauri014.html on line 1569: The Cambridge History of Italian Literature thought him to be "one of the greatest Italian poets of all time". He is considered the founder of the school of Marinism, later known as Secentismo (17th century) or Marinismo (19th century), characterised by its use of extravagant and excessive conceits.[2] Marino´s conception of poetry, which exaggerated the artificiality of Mannerism, was based on an extensive use of antithesis and a whole range of wordplay, on lavish descriptions and a sensuous musicality of the verse, and enjoyed immense success in his time, comparable to that of Petrarch before him.
ellauri014.html on line 1572: He was widely imitated in Italy, France (where he was the idol of members of the précieux school, such as Georges Scudéry, and the so-called libertins such as Tristan l´Hermite), Spain (where his greatest admirer was Lope de Vega) and other Catholic countries, including Portugal and Poland, as well as Germany, where his closest follower was Christian Hoffmann von Hoffmannswaldau and Holland where Constantijn Huygens was a great admirer. In England he was admired by John Milton and translated by Richard Crashaw.
ellauri014.html on line 1584: But some witnesses, who include both Marino´s detractors (such as Tommaso Stigliani) and defenders (such as the printer and biographer Antonio Bulifoni in a life of the poet which appeared in 1699) have firmly asserted that Marino, much of whose love poetry is heavily ambiguous, had homosexual tendencies. Elsewhere, the reticence of the sources on this subject is obviously due to the persecutions to which "sodomitical practices" were particularly subject during the Counterreformation.
ellauri014.html on line 1607: Marino originated a new, "soft, graceful and attractive" style for a new public, distancing himself from Torquato Tasso and Renaissance Petrarchism as well as any kind of Aristotelian rule.
ellauri014.html on line 1621: In Adone, Marino quotes and rewrites passages from Dante´s Divine Comedy, Ariosto, Tasso and the French literature of the day. The aim of these borrowings is not plagiarism but rather to introduce an erudite game with the reader who must recognise the sources and appreciate the results of the revision. Marino challenges the reader to pick up on the quotations and to enjoy the way in which the material has been reworked, as part of a conception of poetic creation in which everything in the world (including the literature of the past) can become the object of new poetry. In this way, Marino also turns Adone into a kind of poetic encyclopaedia, which collects and modernises all the previous productions of human genius.
ellauri014.html on line 1632: Thus Adone, in spite of its technical virtuosity, is a work rich in authentic poetry written in a style which often achieves perfection of rhythm.
ellauri014.html on line 1679: Emily of New Moon. universally recognized as the book that most encoded her personality, contains one poem, or a part of a poem, also found in Montgomery’s memoir of the craft, originally published as a serial in a Canadian magazine in 1917 and later published as The Alpine Path in 1974. In Emily of New Moon the poem is sent to Emily by Jarback (Pönttöselkä) Priest as a selection from “The Fringed Gentian,” and includes this stanza:
ellauri014.html on line 1686: How I may reach that far-off goal Kuinka toteuttaisin ison haaveen,
ellauri014.html on line 1714: The hour of death draw near to me, kun multa alkaa aika loppua,
ellauri014.html on line 1728: But granted these are different poems, we are left with the curious problem of where Montgomery found the Alpine Path poem. Surprisingly, after reading a dozen or so academic articles on Emily of New Moon and Montgomery’s vocation as an author–as well as a couple of good biographies–scholars have not pinned down the reference. After an extensive internet search, it seems to me that blogger Faith Elizabeth Hough may have begun to work it out. She includes the longer version of the poem here:
ellauri014.html on line 1738: With thee of distant heights huipuista haaveilen sun kaa.
ellauri014.html on line 1739: Whose lofty peaks are all agleam Siellä alppituulet puhaltaa,
ellauri014.html on line 1742: Who dreams of wider spheres revealed Joka haikailee isompaa ympyrää
ellauri014.html on line 1764: How I may reach that far-off goal Kuinka toteuttaisin ison haaveen,
ellauri014.html on line 1770: Like Bryant’s poem, this verse is about autumnal flowers. With some searching I found this poem in the 1884 New Year’s edition of Godey’s Lady’s Book. “Tam! The Story of a Woman” by Ella Rodman Church and August De Bubna includes this poem. In the story the verses are found in a copy of Bryant’s poetry–hence Montgomery’s connection to the poem–but in the (relatively boring) story they are actually written on a slip of paper that was found in the Bryant book–and written by a woman who tentatively hopes to make a career as a poet in a male’s publishing world. Intriguingly, Montgomery seems to have forgotten the original context of the verse, but herself emulated the desire of “Miss Powell” in the story.
ellauri014.html on line 1772: It seems to me that Montgomery selects out the best bit of the poem, but again you see my bias. I am that “blossom,” I hope–but if all four verses are included it becomes rather silly to press the metaphor. Still, I think Montgomery was on the right track with her idea of “The Alpine Path.” It is a peculiar provenance that brings us this poem, but it has been an interesting journey. Once I found the names of Ella Rodman Church and August De Bubna I found that others have followed my path of curiosity. The Confederation Centre of the Arts in Charlottetown has some of L.M. Montgomery’s scrapbooks, including her copy of the poem. But the search has been interesting, nonetheless.
ellauri014.html on line 1774: Update: A reader sent in this note: A Carol Gaboury, a member of the literary society until her death in 1998, identified this information about the poem, The Fringed Gentian from the Winter 1989 issue of Kindred Spirits Newsletter of Vermont. See the note in The L.M. Montgomery Literary Society.
ellauri014.html on line 1797:
To him who in the love of Nature holds
ellauri014.html on line 1800: She has a voice of gladness, and a smile
ellauri014.html on line 1801: And eloquence of beauty, and she glides
ellauri014.html on line 1812: Earth and her waters, and the depths of air—
ellauri014.html on line 1817: Nor in the embrace of ocean, shall exist
ellauri014.html on line 1830: With patriarchs of the infant world—with kings,
ellauri014.html on line 1831: The powerful of the earth—the wise, the good,
ellauri014.html on line 1832: Fair forms, and hoary seers of ages past,
ellauri014.html on line 1841: Of the great tomb of man. The golden sun,
ellauri014.html on line 1842: The planets, all the infinite host of heaven,
ellauri014.html on line 1843: Are shining on the sad abodes of death,
ellauri014.html on line 1844: Through the still lapse of ages. All that tread
ellauri014.html on line 1852: The flight of years began, have laid them down
ellauri014.html on line 1856: Take note of thy departure? All that breathe
ellauri014.html on line 1858: When thou art gone, the solemn brood of care
ellauri014.html on line 1863: Of ages glide away, the sons of men,
ellauri014.html on line 1865: In the full strength of years, matron and maid,
ellauri014.html on line 1872: His chamber in the silent halls of death,
ellauri014.html on line 1876: Like one who wraps the drapery of his couch
ellauri014.html on line 1973: "Thanatopsis" remains a milestone in American literary history. "Poems" was considered by many to be the first major book of American poetry. Nevertheless, over five years, it earned Bryant only $14.92. Poet and literary critic Thomas Holley Chivers, who often accused other writers of stealing poems, said that the only thing Bryant "ever wrote that may be called Poetry is ´Thanatopsis´, which he stole line for line from the Spanish."
ellauri015.html on line 34: Perehdymme fiktiiviseen kauneuteen ja kohta myös rumuuteen. Edellytyksenä on suhteellisen korkea älykkyys. Vanhempani olivat tavallista kansaa. Äiti opettajana maalaiskoulussa. Tosin hän oli käynyt seminaarin ja soittanut Händelin Largon urkuharmonilla seminaarin päättäjäisissä. Isä oli käynyt kauppakoulun, mutta potkittu pois myymälänhoitajan toimesta. Heillä ei ollut mitään "filosofiaa". Iso tietosanakirja oli ostettu, mutta Kantia koskeva artikkeli oli lukematta.
ellauri015.html on line 51: Hän toimi kuvataiteiden professorina Taideteollisen korkeakoulun visuaalisen kulttuurin osastolla (eli Aalto-yliopiston Taiteen laitoksella) viisivuotiskauden 2008–2013. Kissoja tappamalla pääsi Teemu istuximaan tovin näkyvillä oppituolissa. Mäki haluun näkyy! Raaistunut runkkari. Kylä lähtee. Onkohan se sukua Timo Mäkiselle.
ellauri015.html on line 55: Puoli vuotta myöhemmin, koronapandemian silmässä Teemu Mäki nostaa taas pystyyn pienen kaljun terskansa. Nyze ei enää ole feikkiprofessori, vaan ihan vaan freelanse taiteilija, lue työtön. Se on sittemmin julassut ison joukon selitysteoxia, jossa se selittää mixe runkkas sen kissan päälle tapettuaan sen. Juttu on se että maailmassa on liikaa väkivaltaa, mutta Suomessa liian vähän, täytyy tasapainottaa. Teemu innostuu väkivallasta, ja se luokittelee eri väkivallan lajeja sen mukaan kuinka viihdyttäviä ne on sen mielestä. Kissantappo ja runkkaus on ihan sen suosikkilistan kärjessä. On siellä myös 99 lapsen tappo Utoyan saarella, siinä oli jotain komeeta. Mäki haluun! Mäki! huutaa Teemu Mäki. Muttei sittenkään uskalla. Lähtee ezimään lisää kissoja.
ellauri015.html on line 111: Aikaisemmin ihmettelin miksi jotkut kriitikot ylistävät joidenkin kirjailijoiden proosarytmiä. Ei kai ne sentään tätä tarkoittaneet? Mitämaks, kenties ehkä nimenomaan tätä. Aika noloa. Mä luulin että se olis jotain sofistikoidumpaa.
ellauri015.html on line 783: Eilenberger on kirjottanut izestään peninkulman pituisen Wikipedia-artikkelin, jossa se pazastelee värikuvassa kädet puuskassa. Vähän naurettava ammattinaurattaja, "filosoofi", omakustantaja. Yhtä tyrnävän itäsaxalaisen saxanopettajan doppelgänger. Yhteiskuvassa ne ois kuin Tweedledum ja Tweedledee. Ja tyrnävämmän suomalaisen suomenopettajan vaimo. Siis mies.
ellauri015.html on line 831: Eilenbergerin kirja on pannukakku, sanoisi Oiva Ketonen jos eläisi. Jälkijättöinen asiantuntematon räpellys Benjaminista, Cassirerista , Wittgensteinista ja Heideggeristä, viime vuosisadan alun nimettömistä mitättömyyxistä plus Ludista, joka sekin kyllä on pahasti ylimainostettu. Reportteriluuskan kolmannen käden turaus siitä on vielä asiantuntemattomampi ja vetelämpi. Lämmitetään ikivanhaa viime vuosituhantista kinaa analyyttisten anglosaxien ja niitäkin anaalisempien sakemannifilosofien välillä. Oisko siinä vähän revanssin makua, sakemanni kaivautumassa esiin pommikuopista. Tästä mannerlaattojen välisestä railosta on nyt muutenkin tullut luetux vuosikymmeniä vanhoja historiikkeja, Eskin ja Maken pamflettien muodossa. ilmeisesti tääkin riita pitää lämmittää joka 20s vuosi kuin joku roiskeläppävalmispizza mikroaaltouunissa.
ellauri015.html on line 833: Nää jätkät ei ymmärrä filosofiasta enempää kuin lehmä lehmihaan veräjästä, ei se avaudu vaikka kuinka nytkyttää. Ohimennen sohastaan sentään nimettömästi pian eläköityvää Eskiä. Hyödyttömällä sveiziläisellä pikkutohtorin jatkotutkinnolla pärjäilevä izetyöllistyvä pienyrittäjä ja sen ylioppilaaxi jäänyt mainosmies, arvoton kuin vanha Snelmanni, on nähtävästi kateita, et Eski kerää soveltavalla filosofialla päivässä enemmän massia kuin nää kuikat on edes nähneet kerralla.
ellauri015.html on line 892: Masis ekofasisti.
ellauri015.html on line 950: Pieni runotyttö välähtelee Lofty Johnin aiheuttaman rotanmyrkkysäikähdyksen selvittyä:
ellauri015.html on line 960: of tracks across the snow.
ellauri015.html on line 966: Runotytöstä tää ei ole niin hyvä kuin sen oma, koska sen voi yhtä hyvin sanoa suorasanaisena. Jos suorasanaisesti puhuu säteilevän morsiamen kazelusta, se kuulostaa kummalta. Eikä hiirenjäljistäkään jauhoissa voi kirjoittaa, vaikka ne näyttää runoudelta. No, Emilialla on opittavaa, mutta se oppi. Isä Cassidy tiesi että siinä on ainesta, kun se oli kirjoittanut klisheiden joukkoon the light of faintly golden stars. Jatka kirjoittamista tyttö, runotyttö uuden kuun. Ja se jatkoikin. Ja hyvä tuli, ei parempaa voi toivoa.
ellauri015.html on line 1093: End of Eternity.
ellauri015.html on line 1146: Kerttu Fredrika Räisänen (o.s. Kärkkäinen, s. 30. heinäkuuta 1881 Iisalmi) oli suomalainen kirjailija. Räisäsen vanhemmat olivat kauppias Lauri Olli Kärkkäinen ja Karoliina Putkonen. Hän pääsi ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta 1902 ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1910.
ellauri016.html on line 158: Iso-Paulin mielivizejä oli se, missä Ylpön huoneessa mellasti karkuun päässyt apina ja teki temppuja. Siivooja suutahti sille sanoen: tule alas sieltä lampusta, et saa tehdä noin, niin professorin poika kuin oletkin. Pauli sai töin tuskin vizin kerrotuxi, kun sitä nauratti niin kovasti jo valmiixi.
ellauri016.html on line 254: In 2019, Luxembourg and Qatar would be the richest economy in nominal and PPP (purchasing power parity), respectively. South Sudan and Burundi would be the poorest economy in nominal and PPP, respectively. In exchange rates methods, per capita wealth of the richest economy Luxembourg would be 9.87x of world average, while poorest economy South Sudan would be over 40 times poorer than world average. In PPP, 1st ranked Qatar would be 7.08 times richer and lowest ranked Central African Republic would be over 25 times poorer compared to global GDP per capita.
ellauri016.html on line 256: In nominal data, only Luxembourg would have gdp per capita of above one lakh (100K) US dollar. There would be 14 economies which would have per capita income above $50,000. 63 economies would have per capita income greater than world's average. Ten economies would be above five times richer than world. 29 poorest would be poorer by over ten times.
ellauri016.html on line 258: In ppp data, Qatar, Macao SAR, Luxembourg and Singapore would have gdp per capita of above one lakh International dollar. Singapore is the latest entrant in this list. There would be 24 economies which have per capita income above Int. $50,000. 77 economies would have per capita income greater than world's average. Four economies would be above five times richer than the world. The 12 poorest would be poorer by more than ten times.
ellauri016.html on line 356: Poptähti pukeutui Game of Thrones -hahmoksi – some hullaantui: "Kuningattarella on ollut rankka talvi". Game of Thronesin kahdeksas ja viimeinen tuotantokausi käynnistyi maanantaina 15. huhtikuuta. Sen kunniaksi poptähti Joe Jonas päätti pukeutua sarjaa tähdittävän kihlattunsa Sophie Turnerin roolihahmoksi.
ellauri016.html on line 451: Swedish Jantelagen, Law of Jante - "Let's better not have a much bigger house or boat than our neighbours". In Sweden, you must not own a gun without license, slap your child or sell your neighbors car without permission.
ellauri016.html on line 461:
(a person of some wealth and distinction)
ellauri016.html on line 476: A snob is also a tool (an anvil) used by cobblers in the manufacture of footwear
ellauri016.html on line 481: A person belonging to the lower classes of society; one having no pretensions to rank or gentility. 1852
ellauri016.html on line 484: One whose ideas and conduct are prompted by a vulgar admiration of wealth and social position.
ellauri016.html on line 485: Also transf. of intellectual superiority. 1848
ellauri016.html on line 521: Snobi vaihtaa asentoa kun luokkasuhteet vaihtuvat. Etukenosta kumartelijasta tulee pystynokkainen pyllistelijä. Se on sykofantti. Usein parasiitti. (Etymologinen tietoisku: Sykofantti näyttää isännän vierestä laahuxelle fäkkiä, tai oikeammin viikunaa, suomalaisittain pirunnyrkkiä, ja parasiitti syö ilmaisexi sen pöydästä.)
ellauri016.html on line 552: Snobbery surfaced more strongly as the structure of the society changed, and the bourgeoisie had the possibility to imitate aristocracy.[citation needed] Snobbery appears when elements of culture are perceived as belonging to an aristocracy or elite, and some people (the snobs) feel that the mere adoption of the fashion and tastes of the elite or aristocracy is sufficient to include someone in the elites, upper classes or aristocracy.[citation needed]
ellauri016.html on line 554: However, a form of snobbery can be adopted by someone not a part of that group; a pseudo-intellectual, a celebrity worshipper, and a poor person idolizing money and the rich are types of snobs who do not base their snobbery on their personal attributes.[citation needed] Such a snob idolizes and imitates, if possible, the manners, worldview, and lifestyle of a classification of people to which they aspire, but do not belong, and to which they may never belong (wealthy, famous, intellectual, beautiful, etc.).[citation needed]
ellauri016.html on line 568: Read on for a list of 14 of the biggest snobs in the business. These entertainers have long ago lost touch with the average John or Jane Doe and beyond that, have displayed rotten attitudes, selfishness, conceit, and a level of arrogance that almost has to be seen to be believed.
ellauri016.html on line 570: Unluckily for them, many of these snobs have been caught on camera or audio behaving badly and the videos are not hard to find online.
ellauri016.html on line 594:
Sofi Oxanen
ellauri016.html on line 710: Just to show life's not made of gold
ellauri016.html on line 774: Drake's reluctance to perform live or be interviewed contributed to his lack of commercial success. He suffered from depression and insomnia, topics often reflected in his lyrics. After completing Pink Moon in 1972, he withdrew from live performance and recording, retreating to his parents' home in rural Warwickshire. On 25 November 1974, at the age of 26, Drake died from an overdose of amitriptyline, a prescribed antidepressant.
ellauri016.html on line 776: Nick Drake received little critical success during his lifetime, but has since been widely acclaimed. Based on professional rankings of his albums and songs, the aggregate website Acclaimed Music lists him as the 101st most acclaimed recording artist in history.
ellauri016.html on line 778: By the mid-1980s, Drake was being cited as an influence by musicians such as Kate Bush, Paul Weller, the Black Crowes, Peter Buck of R.E.M. and Robert Smith of the Cure. The Cure's name derives from Drake's song "Time Has Told Me" ("a troubled cure for a troubled mind").
ellauri016.html on line 780: In 1999, "Pink Moon" was used in a Volkswagen commercial, boosting Drake's US album sales from about 6,000 copies in 1999 to 74,000 in 2000. The LA Times saw it as an example of how, following the consolidation of US radio stations, previously unknown music was finding audiences through advertising. Fans used the filesharing software Napster to circulate digital copies of Drake's music; according to the Atlantic, "The chronic shyness and mental illness that made it hard for Drake to compete with 1970s showmen like Elton John and David Bowie didn't matter when his songs were being pulled one by one out of the ether and played late at night in a dorm room." In November 2014, Gabrielle Drake published a biography of her brother. Over the following years, Drake's songs appeared in soundtracks of "quirky, youthful" films such as The Royal Tenenbaums, Serendipity and Garden State. Made to Love Magic, an album of outtakes and remixes released by Island Records in 2004, far exceeded Drake's lifetime sales. In 2017, Kele Okereke cited Pink Moon as an influence on his third solo album Fatherland. Other contemporary artists influenced by Drake include José González, Bon Iver, Iron & Wine, Alexi Murdoch and Philip Selway of Radiohead.
ellauri016.html on line 782: Drake recorded his debut album Five Leaves Left later in 1968, with Boyd as producer. He had to skip lectures to travel by train to the sessions in Sound Techniques studio, London. Inspired by John Simon's production of Leonard Cohen's 1967 album Songs of Leonard Cohen, Boyd was keen to record Drake's voice in a similar close and intimate style, "with no shiny pop reverb". He sought to include a string arrangement similar to Simon's, "without overwhelming or sounding cheesy".
ellauri016.html on line 802: Tää virsi kaiuttaa profeetta Jesajan jaetta 11:1 (and I quote):
ellauri016.html on line 808: Jesaja on tämän vuoksi niille tärkein profeetta.
ellauri016.html on line 879: Juha Suoranta is a Finnish social scientist, and public intellectual. He is currently Professor in Adult Education at the University of Tampere. Previously he worked as Professor of Education at the University of Lapland, and Professor of Adult Education at the University of Joensuu.
ellauri016.html on line 882: Tää on odotettu jatko-osa menestyskirjaan Piilottajan päiväkirja 2010, missä Juhis kertoo miten se piilotteli afgaanipakolaista vaarivainajansa lukaalissa. Siinä oli "keski-ikäinen kirkosta eronnut professori jokseenkin rähmällään elämän perimmäisten kysymysten äärellä".
ellauri016.html on line 985: Saarnan tekstinä on tänään käännöstieteen alan väitöskirja, jota puolustaa filosofian maisteri Taru Virtanen tässä oikealla puolellani.
ellauri016.html on line 999: Vastaan väittämään rupee kohta professori Kaisa Koskinen tässä vasemmalla puolellani. Hän on Tampereen yliopiston käännöstieteen professori, erikoistunut kääntämisen sosiologiaan.
ellauri016.html on line 1002: Virkaa tekevänä erotuomarina toimin minä, professori Lauri Carlson.
ellauri016.html on line 1003: Kustoksen kunnia kuuluisi sen mielestä professori emeritalle Liisa Tiittulalle, työn ohjaajalle tässä eturivissä. Mut se on loppuun palvellut, se ei saa enää olla framilla vaikka mieli tekisi.
ellauri016.html on line 1005: Tiedekunnan edustaja arvostelulautakunnassa on professori Sanna-Kaisa Tanskanen. Se kiipeilee kielten keskijohdossa kuin pikku apina.
ellauri016.html on line 1050: Kahvi oli hyvää ja kakkuakin riittävästi. Sitten lautakunta vetäytyy arvioimaan tuotosta. Seizemän vuoden työ kuitataan puolen sivun lausunnolla, jonka jauhaa kolmen leipääntyneen proffan puppugeneraattori. Mut läpi on, se on pääasia.
ellauri016.html on line 1073: ja poistaa näkyvistä offendoivat pökäleet.
ellauri016.html on line 1076: Amerikka on mahdollisuuxien maa. Siellä on mahdollista, ja tapahtuikin juuri Utahissa, et äitipuoli saa syytteen seksuaalirikoxesta, jos se vaihtaa kuivat rintaliivit hikisten sijalle autotalliremontissa, ja lapsipuolet tölmää silloin paikalle. Esimurkkupojat raportoi siitä biologiselle äidille, joka nosti oikeusjutun, pojat oli kuulemma järkyttyneet. Se että sen mies vaihtaa paitaa vieressä, ja sen tyttäret näkee sen tissit paljaina, on ihan eri asia. Outoa rinnastusta. Pojat näki äitipuolen rinnat, näkee kai nyt unta tussusta. Nainen voi saada siitä vuoden vankeutta ja nimen ikuistetuxi Utahin seksuaalirikollisten hall of fameen.
ellauri017.html on line 96: Vuonna '94 me muutettiin Käpylään vihreeseen 20-luvun puupytinkiin. Rahatilanne näytti valoisammalta, koska vuonna '93 heitin pyyhkeen kehään ja lähdin Kovvolaan sudeettiprofeetaksi kärsimään 15-vuotista kuritushuonerangaistusta. Vuonna '92 syntyi Helmi, joka valmistui justiinsa biologian kandixi. Niin ne vuodet vierivät. Vielä saattaa olla jokunen Sisyfoksen ajastaika jäljellä vierrettävänä, ellei sitä ennen satu jotain kivaa ylläriä.
ellauri017.html on line 174: was not a theological statement. It was bit of hyperbole in a debate starting up in mathematics. It was part of Kronecker’s feud with Georg Cantor.
ellauri017.html on line 190: What is the origin of God?
ellauri017.html on line 434: The Fourth Way teachings and the Enneagram of Personality use an irregular enneagram consisting of an equilateral triangle and an irregular hexagram based on 142857.
ellauri017.html on line 454: Pjotr Demjanovitš Uspenski, (ven. Пётр Демья́нович Успе́нский; 17. maaliskuuta (J: 5. maaliskuuta) 1878 Moskova – 21. lokakuuta 1947 Surrey, Iso-Britannia), laajemmin tunnettu nimellä P. D. Ouspensky, oli esoteerikkona tunnettu venäläinen intellektuelli, matemaatikko, journalisti ja teosofi. Hän toi euklidisen geometrian ja epäeuklidisen geometrian mukaan psykologiaa sekä korkeamman ulottuvuuden olemassaoloa käsitteleviin keskusteluihin. Sehän mun teometrisestä runosta vielä puuttuikin.
ellauri017.html on line 462: In October 1922, Mansfield moved to Georges Gurdjieff's Institute for the Harmonious Development of Man in Fontainebleau, France, where she was put under the care of Olgivanna Lazovitch Hinzenburg (who later married Frank Lloyd Wright). As a guest rather than a pupil of Gurdjieff, Mansfield was not required to take part in the rigorous routine of the institute, but she spent much of her time there with her mentor, Alfred Richard Orage, and her last letters inform Murry of her attempts to apply some of Gurdjieff's teachings to her own life. Mansfield suffered a fatal pulmonary haemorrhage in January 1923, after running up a flight of stairs.
ellauri017.html on line 589: What is the origin of god, if he is one? Is it zero? No it cannot be, for nothing can come out of nothing!
ellauri017.html on line 597: In a Cartesian coordinate system, the origin is the point where the axes of the system intersect. The origin divides each of these axes into two halves, a positive and a negative semiaxis. Points can then be located with reference to the origin by giving their numerical coordinates—that is, the positions of their projections along each axis, either in the positive or negative direction. The coordinates of the origin are always all zero, for example (0,0) in two dimensions and (0,0,0) in three.
ellauri017.html on line 601: Armo on vaan ihme, profeetallinen projektio, perspektiiviharha. Äärettömän pieni piste kuvautuu äärettömyyteen, äärettömyys takaisin pisteeksi. Ihmettä on siinä kerrakseen, ja ulottuvuutta. z-akselin taivas on käsittämätön xy-tason luteille. Sieltä herran silmä näkee joka paikkaan maan päällä, mutta sinne ei voi nähdä tasamaalta, ellei ole suotu otsaan kolmatta silmää.
ellauri017.html on line 605: In a polar coordinate system, the origin may also be called the pole. It does not itself have well-defined polar coordinates, because the polar coordinates of a point include the angle made by the positive x-axis and the ray from the origin to the point, and this ray is not well-defined for the origin itself.
ellauri017.html on line 609: In Euclidean geometry, the origin may be chosen freely as any convenient point of reference.
Jokainen meistä on oman maailmansa napa, ja voi siihen tuijottaa, se on itsekullakin yhtä onnistunut ja ainutlaatuinen kuin toisilla. Napanöyhtää on jokaiselle sama määrä suotu syntyessä, vaikkei päivä paistakaan yhtä iplakasti joka puosta loppupeleissä.
ellauri017.html on line 611: The origin of the complex plane can be referred as the point where real axis and imaginary axis intersect each other. In other words, it is the complex number zero.
ellauri017.html on line 667:
ellauri017.html on line 669: Professori ennustaa europantoxi, profeetta helleenisti. Hepreaxi profeetta on nabi. Kun kansa nabisee, se tietää jobia jollekulle nabille. On julkistettava jehovan kanta nabinaan. Yleensä se on: yrmf.
ellauri017.html on line 673: Profeetat ei siis vaan ennusta ja puhu hepreaa, ne pitää julkistuxia. Lehdistötilaisuuxia kuin Trump. Eikä aina sitäkään, ne puhdistaa myös vesiä. Profeetta Telian kakkosmies Elisa ripotteli Jerikossa kaivoon suolaa. Hyvin pelitti. Vaikka janotti. Sieltä Elisa meni ylös Beteliin.
ellauri017.html on line 691: Profeetta Telia ois varmaan ollut Jehovalle harmittomampi nabivalinta kuin Elisa. Palveluntarjoojia kanzii shopata et saa edullisimmat sopparit.
ellauri017.html on line 694: Loppupeleissä profeetta Telia tempastiin yläkertaan niin terävästi et housut putos. Jehova repi pelihousut. Juu juu sano Jusliini kun housut palo. Kalju pää meni ylös, oikeastaan kaksi.
ellauri017.html on line 703: Muhamettilaisten mielestä Jeesus oli profeettana pienempi kuin M. Omasta mielestään se oli kuitenkin XS-profeettoja suurempi. Oisko sitten ollut kokoa S.
ellauri017.html on line 707: Parantaja paranna izesi, sanoi Nasaretin porukka oman kylän pojalle. Sananlasku ”Parantaja, paranna itsesi.” ei ole vanhasta testamentista, mutta vanhaa perua. Jo muinaiset kreikkalaiset käytti sitä, ja Genesis Rabba. Se johdattaa Jeesuksen seuraaviin sanoihin: Naama peruslukemilla sanon teille, ei kukaan ole profeetta omalla maallaan.
ellauri017.html on line 711: Jeesus varoitti nasaretilaisia kahdella esimerkillä Vanhan testamentin profeetoista. Jumala lähetti profeetat Elian ja Elisan, koska koska Israelin kansa oli hylännnyt Jumalan. Kansa ei kääntynyt sittenkään Jumalan puoleen ja Jumala kääntyi pois ja rankaisi kansaansa.
ellauri017.html on line 715: Jeesus varoitti nasaretilaisia: mä oon suurempi kuin profeetat Elia ja Elisa yhteen pantuna, ja jos he torjuvat Jeesuksen kuten heidät torjuttiin, rangaistus on kova. Varoitus oli selvä.
ellauri017.html on line 728: Sinä sapattina Jeesukselle annettiin luettavaksi profeetta Jesajan kirja ja Jeesus luki: Herran henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille, Hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan hyvää uutta vuotta.
ellauri017.html on line 734: Valtavan paljon sanottu. Jeesus sanoi, että hän on messias, jumalan lähettämä, kauan odotettu Israelin vapauttaja. Taas kerran. On näitä piisannut, tuumii nasaretin väki. Two men say they are Jesus. One of them must be wrong.
ellauri017.html on line 736: Oliko Jeesus oma profeettansa? Ei siis väärä profeetta, vaan 2 in 1. Osta 1, maxa 2. Oman izensä paras ystävä. Vai voiko profeetta profetoida izensä? Epätieteellisenä sitä pidetään näin professoripiireissä. Suomen valtionkirkon piispat kieltää pilkkaamasta tiedettä. Kuha se ei sano uskonnolle: mene ylös kaljupää.
ellauri017.html on line 738: Israelin mennyt historia sisälsi oikeita ja vääriä profeetoita, joita seurakunnan piti tutkia. Tääkin on tuttua myös tiedealalla. Vääriä professoreita: työelämäsellaisia, lukeproffia, emerituxia ja emeritoja, tenureita ja ostettuja arvonimiä on et kummatkin kaljut päät yhteen kolkkaa. Kalju vasten pyllyä pump pump. Siinä sitä jotakin on. Kuten ex proffa Veijo Mustilainen voi totistaa.
ellauri017.html on line 763: Proffeetta
ellauri017.html on line 767: Oisko tää Kotimaa-lehden digipostillan hemmo, jonka saarnaa juuri väänneltiin kuin piru uutta veräjää, oikeesti pienet profeetat Sakarja ja Hoosea salapuvussa? Kuin tupu hupu ja lupu päällekkäin surtuutin sisässä? Profeetta Kotimaassa, kuka kuuntelee?
ellauri017.html on line 836: Ei ole profeetoilla helppoa, warsinkaan omalla kenttäpuoliskolla.
ellauri017.html on line 920: Jos ennustaa luontokatastrofeja, ei ole hirveesti vaihtoehtoja: on liika kylmä tai kuuma, kuiva tai tulva, myrskyä tai tulikiveä. Tai vähän kaikkia, kuten nyt on osoittautunut. Jesaja weikkas kuiwuutta, ei ihan mene putkeen. Mut tulvaahan ei pitäis enää tulla, se luvattiin ukko Nooalle. Siis mä arvon kuiwuutta, syteen tai saveen. Ostan vokaalin:
ellauri017.html on line 958: Prof. Jesaja ryhmineen käyttää ihmistieteistäkin tuttuja vippaskeinoja. Kirjoitetaan ennusteet jälkikäteen, ex post facto, ja editoidaan päiväyxiä taaksepäin. Julkistetaan ennusteet etukäteen, niin toivorikkaat marsut toteuttaa ne ite. Ollaan izeänsä toteuttavia profeettoja.
ellauri017.html on line 965: Jesajan kirjan tekstissä Jesajaan viitataan "profeetana", mutta tarkka suhde Jesajan kirjan ja varsinaisen profeetta Jesajan välillä on monimutkainen. Perinteinen näkemys on, että Jesajan kirjan kaikki 66 lukua on kirjoittanut yksi mies, Jesaja, mahdollisesti kahdella ajanjaksolla vuosina 740 eaa. 686 eKr., välillä noin 15 vuotta.
ellauri017.html on line 967: Toinen laajalti vallitseva näkemys on, että osa kirjan ensimmäisestä puoliskosta (luvut 1–39) on peräisin historiallisesta profeettasta, ja niiden välissä on kuningas Josian aikana 100 vuotta myöhemmin kirjoitettuja proosakommentteja ja että kirjan loppuosa on peräisin juuri ennen Babylonin pakkosiirtoa ja heti sen jälkeen , lähes kaksi vuosisataa historiallisen profeetan ajan jälkeen, ja ehkä nämä myöhemmät luvut edustavat meneillään olevan profeettakoulun työtä, joka profetoi jo tapahtuneen mukaisesti.
ellauri017.html on line 969: Joidenkin nykyaikaisten tulkintojen mukaan Jesajan vaimoa kutsuttiin "profetissaksi", [13] joko siksi, että hänelle oli annettu profeetallinen lahja, kuten Debora ja Hulda, tai yksinkertaisesti siksi, että hän oli "profeetan vaimo". Heillä oli kaksi poikaa, vanhin nimi Shear-Jashub , joka tarkoittaa "jäännöspala", ja nuorempi Maher-Shalal-Hash-Baz , mikä tarkoittaa "Nopeasti saalista, ryöstä nopeasti". Talmud sanoo, että Eski kärsi marttyyrikuoleman, kun hänet sahattiin kahtia Manasse Olotilanteen käskystä.
ellauri017.html on line 971: Esaiaan kirja ( heprea : ספר ישעיהו [ˈsɛ.fɛr jə.ʃaʕ.ˈjaː.hu] ) on ensimmäinen myöhemmistä profeetoista heprealaisessa Raamatussa ja ensimmäinen suurista profeetoista kristillisessä Vanhassa testamentissa. Se tunnistetaan yläkirjoituksesta 800 -luvulla eaa. eläneen profeetta Isaiah ben Amozin sanoiksi , mutta on todisteita siitä, että suuri osa siitä on sävelletty Babylonin vankeuden aikana ja myöhemmin. Johann Christoph Döderlein ehdotti vuonna 1775, että kirja sisälsi kahden profeetan teoksia, joita erottaa yli vuosisata, ja Bernhard Duhm sai aikaan näkemyksen, joka vallitsi suurimman osan 1900-luvulta yksimielisesti, että kirja sisältää kolme erillistä oraakkelikokoelmaa: Proto -Jesaiah ( luvut 1-39 ), joka sisältää 8. vuosisadalla eaa. profeetta Jesajan sanat; Deutero-Jesaiah ( luvut 40-55 ) , nimettömän 6. vuosisadalla eaa. kirjailijan työ, joka kirjoitti maanpaossa; ja Trito-Jesaiah ( luvut 56-66 ) , sävelletty maanpaosta palaamisen jälkeen. Jesaja 1–33 lupaa tuomion ja ennallistamisen Juudalle, Jerusalemille ja kansoille, ja luvuissa 34–66 oletetaan, että tuomio on julistettu ja ennallistaminen tapahtuu pian.Vaikka harvat tutkijat nykyään pitävät koko kirjan tai jopa suurimman osan siitä yhden henkilön ansioksi, kirjan olennainen yhtenäisyys on noussut revisionistisen tutkimuksen painopisteeksi.
ellauri017.html on line 989: Sortaja (joka tunnetaan nyt Irakixi eikä Syyriaksi, joka on pelkkä paperitiikeri) on kaatumassa. Luvut 34–35 kertovat, kuinka Jahve palauttaa lunastetut pakkosiirtolaiset Jerusalemiin. Luvuissa 36–39 kerrotaan ruotiukko Hiski Piskisen uskollisuudesta Jahvelle Syyrian piirityksen aikana mallina palautetulle yhteisölle. Luvuissa 40–54 todetaan, että Siionin ennallistaminen tapahtuu, koska Jahve, maailmankaikkeuden luoja, on nimennyt Persian kuninkaan Kyyros Suuren luvatuksi messiaaksi ja temppelin rakentajaksi. Tarkemmin sanottuna luku 53 ennustaa kärsivän palvelijan, josta tulee se messias, josta profeetta puhuu edellisissä jakeissa. Luvut 55–66 kehottavat Israelia pitämään liiton. Jumalan ikuinen lupaus Daavidille on nyt annettu Israelin/Juudan kansalle yleisesti. Kirja päättyy käskemällä vanhurskautta, kun Jumalan suunnitelman viimeiset vaiheet toteutuvat, mukaan lukien diasporan kansojen pyhiinvaellus Siioniin ja Jahven kuninkauden toteutuminen.
ellauri017.html on line 1018: Neljä " palvelijalaulua ", jotka personoivat profeetan sanomaa;
ellauri017.html on line 1025: Kokoelma tuntemattomien profeettojen oraakkeleita välittömästi Babylonista palaamisen jälkeen.
ellauri017.html on line 1031: Jesajaa (arabia: إِشَعْيَاء, latinoitu: Ishaʿyāʾ) ei mainita nimellä Koraanissa tai Hadithissa, mutta hän esiintyy usein profeettana muslimilähteissä. Muslimien tutkijoiden mukaan Jesaja ennusti Jeesuksen ja Muhammedin tulemista, vaikka muiden uskontojen tutkijat kiistävät viittauksen Muhammediin. Muslimitraditio väittää, että Israelin epävanhurskaat yrittivät vihassaan tappaa Jesajan.
ellauri017.html on line 1032: Kuolemassa, joka muistuttaa Jesajan Profeettien elämästä johtuvaa kuolemaa, muslimiteksti kertoo, että israelilaiset vetivät marttyyrikuivat Jesajaan, sitten hänet sahattiin kahtia.
ellauri017.html on line 1034: Al-Ma'munin, seitsemännen Abbasidi-kalifin, Ali al-Ridhan, Muhammedin lapsenlapsenpojan ja aikakautensa merkittävän tutkijan, Ali al-Ridhan, Ali al-Ridhan, kuulusteltiin Tooran kautta todistaakseen, että sekä Jeesus että Muhammed olivat profeettoja. Useiden todisteidensa joukossa al-Ridha viittaa Jesajan kirjaan, jossa todetaan, että "Sha'ya (Jesaiah), profeetta, sanoi Toorassa siitä, mitä sinä ja kumppanisi sanotte 'Olen nähnyt kaksi ratsastajaa, joille (Hän) valaisi maan. Yksi heistä oli aasin selässä ja toinen kamelin selässä. Kuka on aasin ratsastaja ja kuka kamelin ratsastaja?" Exilarch ei voinut vastata varmuudella. Al-Ridha jatkaa toteamalla, että "Aasin ratsastaja on 'Isa (Jeesus); ja kamelin ratsastaja on Muhammed, Allah siunatkoon häntä ja hänen perhettään. Kiellätkö sen että tämä (lausunto) on Toorassa?" Rabbi vastaa: "Ei, en kiellä sitä, mutten myönnäkään."
ellauri017.html on line 1110: Sinä näytät olevan sellainen, jota on helppo vetää nenästä. Puovolan opetus ei ole Raamatun mukaista. Puovola on itse väärä profeetta. Petri Puovolassa on arvostelun henki ja hän opettaa harhaoppisesti. Jos sinulla on kykyä lukea ja ymmärtää, niin täällä on lisää puheenvuoroja:
ellauri017.html on line 1143: Oli Petri Puovolan puhe oikeaa tai väärää, niin herää kysymys, millä valtuuksilla Petri Puovola moista puhuu? Millä valtuuksilla Petri Puovola jatkaa ankaraa muiden arvostelua, vaikka Petri Puovolan on todistettu olevan itse väärä profeetta? Mitäs jos Petri Puovola itse kuolee muiden syntisten pappien joukossa? Joukon jatkona. Häntä kainalossa, paholaisen natsat olalla. Ja vihtahousun kokardi hatussa.
ellauri017.html on line 1160: Jumalan oikea profeetta Elia voitti ja jäi itse henkiin sekä nousi taivaaseen näkemättä kuolemaa. Pöksyt vain jäi kivelle. Karmel-vuori oli paikka, jossa selvisi, kuka on oikea ja kuka väärä profeetta. Petri Puovolan ankara arvostelun linja on koventunut. Petri Puovola on kutsunut seurakuntien johtajat kamppailuun Karmel-vuorelle.
ellauri017.html on line 1168: 13. Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. Jae 13 tarkoittaa sitä, ettei kukaan Jeesusta kuunnelleista tiedä taivaasta, koska he eivät ole siellä käyneet. Mutta Jeesus on tullut taivaasta ja tietää, mitä siellä on ja sen takia osaa opettaa taivaasta. Et ota huomioon tekstin asiayhteyttä. Aloituksessa on siteerattu ne Raamatun kohdat, joissa kerrotaan vierailuista taivaassa. Et ole ottanut huomioon niitä ja ilmeisesti haluat torjua sellaisen mahdollisuuden, ettei siellä voisi kukaan vierailla. Raamattu kehottaa meitä olemaan halveksimatta profeetallisuutta emmekä saa kumota eikä vääristellä Raamattua. Siitä voi menettää pelastuksensa.
ellauri017.html on line 1172: B.C.Carlson teoxessa Rätten argumentoi, ettei laki riitä, tarvitaan myös profeetat. Lakikirja on tuomarien kirja, ei sitä tulkita voi maallikot. Aika katolinen näkemys. Rautakauppiaan Poju ei ollut mikään protestantti, vaan järjestyxen ystävä. Mut helluntain ystävyxillä on jännempää, jokainen on oman autuutensa seppo. Nyrkit viuhuu ja ikoneita lentelee.
ellauri018.html on line 259: Liselotte natustelee Siffiä, Liselotten mies ottaa Koffia.
ellauri018.html on line 298: Ihan turhaan profeetta Jesaja 3:16-26 niistä vinoilee, tai pyhä Peeveli 1 Tim 2:9, ks. myös Tiit 2:3 ja 1 Piet.3:3. Kyllä nää pyhät miehet on jaxanu olla hepenien kimpussa. No Peeveliähän ei mekon alus edes kiinostanut, vaan pikemminkin mela. Se kieltää myös vanhoja naisia lipittämästä viiniä (Tiit 2:3). Pitäis jumalisuuteen taipuvaisten naiskirjailijoiden ottaa tää onkeensa.
ellauri018.html on line 362: Porsaannäköinen Osmo Soininvaari, filosofian lisensiaatti,
ellauri018.html on line 480: Warum scheißen die deutschen so viel? Weil sie soviel Kartoffel essen.
ellauri018.html on line 523: The song captures Simone's response to the murder of Medgar Evers in Mississippi; and the 16th Street Baptist Church bombing in Birmingham, Alabama, killing four black children. On the recording she cynically announces the song as "a show tune, but the show hasn't been written for it yet." The song begins jauntily, with a show tune feel, but demonstrates its political focus early on with its refrain "Alabama's got me so upset, Tennessee's made me lose my rest, and everybody knows about Mississippi goddam." In the song she says: "Keep on sayin' 'go slow'...to do things gradually would bring more tragedy. Why don't you see it? Why don't you feel it? I don't know, I don't know. You don't have to live next to me, just give me my equality!"
ellauri018.html on line 613: Charlotte oli et TLDR. Piti Pamelaa omahyväisenä. Arveli et isät osti kirjaa tyttärilleen. Tuskinpa. Kyl tää oli nimenomaan naisten suosikki. Säädyttömänä pidettiin herrasväissä. Lynn 4 on selkeästi Charlottea fixumpi. Huomaa Richardsonin huumorin, ja vetää hyvän paralleelin Games of Thronesiin. Tää oli myös jatkis, valistusajan saippuaa. Games on ihan samaa tuubaa tänä päivänä, ehkäisyn ajan moraalilla.
ellauri018.html on line 693:
ellauri018.html on line 695: Koraani on laskeutunut alas Muhammedin saamina ilmestyksinä, ja profeetan elämäntavan eli sunnan kautta ihmisille on annettu Jumalan ikuinen laki, sharia. Nämä kaksi lähdettä muodostavat islaminuskon perustan. Enkeli Gabriel kävi Muhammedin kanssa ilmestykset läpi kerran vuodessa ja kahdesti kuolinvuoteella. Ei pitäisi olla virheitä. Lehmän suura on pisin, ihmisen lyhin. Jokainen lehmä on laulun arvoinen. Ihmiselle onkin lyhyt virsi kaunis.
ellauri018.html on line 697: Muhammed oli synnitön kuin Jeppe Nasaretilainen, tuo edeltävä mutta mitättömämpi profeetta. "Kun hän kasvoi mieheksi, hän oli ylevyytensä ja jaloutensa ansiosta hyveellisin kansastaan, paras tavoiltaan, jaloin teoiltaan, paras naapurina, lempein, totuudenmukaisin, luotettavin ja kauimpana siveettömyydestä ja tavoista, jotka alentavat miehen."
ellauri018.html on line 703: Ibn Hishamin mukaan Muhammed suoritti itse 27 sotaretkeä ja lähetti 38 pienempää toisten alaisuudessa. Sota Mekkaa vastaan päättyi vuonna 630, jolloin Muhammed valtasi kaupungin kohtaamatta suurtakaan vastarintaa. Profeetta tuhosi kädenliikkellään mekkalaisten palvomien jumalien patsaat Kaaban ympärillä. Jäi vaan muslimien musta kivi, sittemmin sileäksi suudeltu. Muhammedin jäähyväissaarna on eräänlainen profeetan testamentti. Muhammedista kertova islamilainen perimätieto on lisääntynyt jatkuvasti. Vielä viime vuosinakin on julkaistu uusia versioita esimerkiksi jäähyväissaarnasta.
ellauri018.html on line 707: Koraanista löytyy ohjeita esimerkiksi avioliitosta ("älkää ottako vaimoksenne isänne vaimoa"), perinnönjaosta ("pojalle kuuluu sama osuus kuin kahdelle tytölle"), orpojen omaisuuden hoidosta ("antakaa orvoille heidän omaisuutensa") tai ryöstösaaliin jaosta ("sotasaaliit kuuluvat Jumalalle ja profeetalle"). Ohjeet ovat kuitenkin irrallisia ja satunnaisia, joten Koraani ei yksin riitä lakikirjaksi.
ellauri018.html on line 709: Koraani oli kirjana julkaistu 800-luvun alussa, mutta se on vaan Muhammed-meemien jäävuoren huippu. Koraanin ohella sharian toisena lähteenä oleva hadith-kirjallisuus sisältää Muhammedin elämäntapaa koskevia lyhyitä lausumia. Esimerkiksi Sahih al-Bukharin 2. kirjan 5. hadith kuuluu: Anas kertoi: Profeetta sanoi 'Kenelläkään teistä ei ole uskoa ennen kuin hän toivoo muslimiveljelleen samaa kuin itselleen'. Sisarista ei ole mainintaa. Vääräuskoisista dhimwiteistä tosi vähän väliä.
ellauri018.html on line 711: Kertomuksia profeetta Muhammedin puheista ja teoista alkoi kertyä valtavia määriä, ja usein ne olivat keskenään ristiriitaisia. Kuuden tärkeimmän kanonisen sunnikokoelman kirjat sisältävät yhteensä kymmeniä tuhansia yksittäisiä haditheja. Shiiamuslimeilla on vastaavasti neljä arvovaltaista kokoelmaa. On mistä valkata. Sit niitä voi vielä venyttää ja vanuttaa monilla tavoilla.
ellauri018.html on line 719: 632: Muhammad dies. Abu Bakr is chosen as caliph, his successor. A minority favors Ali. They become known as Shiat Ali, or the partisans of Ali.
ellauri018.html on line 725: 680: Hussein, son of Ali, marches against the superior army of the caliph at Karbala in Iraq. He is defeated, his army massacred, and he is beheaded. The split between Shiites and Sunnis deepens. Shiites consider Ali their first imam, Hussein the third.
ellauri018.html on line 730: 873-940: In the period, known as the Lesser Occultation, the son of the 11th Imam disappears, leaving his representatives to head the Shiite faith.
ellauri018.html on line 732: 940: The Greater Occultation of the 12th or Hidden Imam begins. No imam or representative presides over the Shiite faithful.
ellauri018.html on line 777: Ajatollah tarkoittaa uskonnollista johtajaa shiialaisessa islamissa. Ajatollahit ovat yleensä islamilaisen oikeustieteen, etiikan ja filosofian asiantuntijoita. He opettavat yleensä erityisissä islamilaisia tieteitä opettavissa oppilaitoksissa. Ajatollahiksi ei virallisesti nimitetä, vaan arvostettu ja oppinut uskonnollinen johtaja, jolla on paljon seuraajia, saa aluksi kannattajiltaan tämän kunnianimen, ja vähitellen muut ajatollahit hyväksyvät sen. Meilläkin Simo Juva ajautui professorista arkkipiispaxi.
ellauri018.html on line 794: Paavi torjuu ahnaan gerontofiilin lähentelyt ellauri018.html on line 821: Sharia ei sisällä ainoastaan länsimaiseen lainsäädäntöön normaalisti kuuluvia asioita, vaan ohjaa pikkutarkasti yksilön pukeutumista, kehonhoitoa ja muuta yksityiselämää. Profeetta esimerkiksi sanoi: "Kultaan tai silkkiin pukeutuminen on laitonta yhteisöni miehille mutta luvallista naisille". Wiixet on pidettävä siistinä ja parta. Poskikiharoita ei tarvita, Mooses oli siinä väärässä. Allah ei tahdo sitä. Se ei trendaa enää.
ellauri018.html on line 844: Hadž eli pyhiinvaellus tulisi suorittaa Mekkaan vähintään kerran elämänsä aikana islamilaisen ajanlaskun 12. kuukauden toisella viikolla. Pyhiinvaellukseen voi lisätä vapaaehtoisesti käynnin profeetta Muhammedin haudalla Medinassa. Pyhiinvaelluksen aikana noudatetaan säädettyjä tapoja, joihin kuuluu yhtenäinen pukeutuminen. Tapahtuma korostaa muslimien yhteenkuuluvuutta ja samanarvoisuutta Jumalan edessä.
ellauri018.html on line 864: Sharia-käsikirja "Reliance of the Traveller" luettelelee 74 suurta syntiä. Seuraavassa on niistä esimerkkejä:
ellauri018.html on line 870:
valehtelu profeetasta
ellauri018.html on line 885: Pakollisten tekojen ohella laki määrittelee suositeltavia tekoja, joita ovat esimerkiksi avioliitto, perheen perustaminen tai profeetan esikuvan seuraaminen päivittäisissä pikkuasioissa. Loukkaaviin tekoihin islamissa kuuluvat muun muassa liika uteliaisuus, epäkohteliaisuus tai veden tuhlaaminen silloin, kun se on käyttäjänsä omaisuutta.
ellauri018.html on line 887: Sharia eroaa läntisestä oikeusajattelusta rangaistusten osalta. Ne jaetaan kolmeen ryhmään. Seuraava kuvaus esittää rangaistusten klassisen kuvauksen keskiajan shariakäsikirjassa "Reliance of Traveller" (Umdat al-Salik). Perinteiset ankarimmat käytännöt ovat korkeintaan rajoitetussa käytössä nykyisissä muslimimaissa, vaikka muun muassa Isis, Osiris ja Procol Harum ovat palauttaneet niitä hallitsemilleen alueille vielä nykyäänkin.
ellauri018.html on line 926:
ellauri018.html on line 932: Muhammedin kerrotaan avioituneen yli 50-vuotiaana vain 6-vuotiaan Aishan kanssa tämän isän, Abu Bakrin, suostumuksella. Abu Bakrista, Muhammedin apesta, tuli sittemmin Muhammedin seuraaja, ainaskin sunnipuolella. Olikohan sattumaa. Shiiat peukuttivat siihen hommaan Alia, Muhammedin vävyä. Profeetta oli sukupuoliyhteydessä Aishan kanssa tämän ollessa yhdeksän vuotta. Aika kärsivällisesti jaksoi odottaa kunnes mahtui sisälle. Aisha eli Muhammedin kanssa kunnes Muhammed kuoli 9 vuoden kuluttua. Sittenhän se alkoi olla täysi-ikäinen. Muhammedin eka vaimo oli sitä 20 vuotta vanhempi syyläinen leskirouva, jolla oli 3000 kamelia, se vastaa 3000 pakettiautoa. Muhammed tarvitsi pakettiautoja levittääkseen islamia. Se otti sitten vahingon takaisin naimalla Aishan viisikymppisenä.
ellauri018.html on line 983: Keskiajalta peräisin oleva imaami al-Misrin sharia-lakikirja Reliance of the Traveller kertoo, että väliintulossa on kahdeksan tasoa. Ensimmäinen on rikkomuksen luotettava todistaminen, viides aste on jo käsiksi käyminen esimerkiksi rikkomalla luvattomat musiikki-instrumentit, seitsemäs aste on lyöminen ja potkiminen, ja kahdeksas aste aseiden käyttö, mikä merkitsee synnintekijän tappamista.
ellauri018.html on line 1019: »Profeetta, sano puolisoillesi, tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli. Tämä on parasta, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi.)»
ellauri018.html on line 1022: Sanoikohan Allah myös: »Profeetta, bylsipä tota 9-vuotiasta tyttöä, koska sä oot parempi ja se on huonompi, ja koska se on kivaa.»
ellauri018.html on line 1036: Al-Tirmidhin kirjaaman hadithin mukaan profeetta sanoi: "Nainen on pidettävä piilossa, sillä kun hän menee ulos, paholainen katsoo häntä." Hadithit sisältävät huivin käyttöä koskevia ohjeita, ja niissä pään ja kaulan ja mahdollisesti myös kasvot peittävä huivi katsotaan Koraanin määräämäksi.
ellauri018.html on line 1090: Profeetan lääketieteen innovaatio kreikkalais-islamilaiseen nähden oli henkien, noituuden ja pahan silmän lisääminen taudinaiheuttajiin.
ellauri019.html on line 35: Once they're understood as more than just absurdities, these cartoons can be seen clearly as the work of an angry man. And there is, after all, much in this world for a decent man to be angry about. "Look around, read the newspapers,"as Kliban said. "You don't have to stretch out too much to see a little darkness out there."
ellauri019.html on line 36: The objects of Kliban's scorn and loathing were wide-ranging, including politics, militarism, capitalism, the work ethic, consumerism, TV, ignorance, intellectual pretension, the pomposity and mercenary nature of art, and, finally, even humor itself. (Deeper Meanings)
ellauri019.html on line 38: "I'd like to discuss slavery with you," says a cowboy, holding a gun to the head of a black man who's carrying him piggyback, "but it's a complex issue."
ellauri019.html on line 59: Jenkkiteinifilmissä Tall Girl pitkä tyttö tavoittaa ruottalaista grania mutta kapsahtaa lopulta italokatajaan, sitä yli puolta lyhyempään hukkapätkään. Kyllä pikku enbuskekin pääsi lopux halaamaan, kun oli alla appelsiinilaatikko. Pitkän tytön onnen huipennus oli päästä esiintymään lavalla, kehuskella siinä itseään, ison siskon suukku tukkia ja saada läpyjä. "May I have all of your attention." Mix vitussa, kuulux se joteski muka ohjelmaan? Ja parhautta oli kostaa ilkeälle poikaystävälle, maxaa potut pottuina kuin profeetta Jesaja. Hemmetin pyrkyreitä noi jenkit, elämänsä seppoja.
ellauri019.html on line 209: Riku Rinkula on tunnettu jeremiadeistaan. Tää paasaus repostelee ensimmäistä ja oikeaa ur-jeremiaadia. Perinteisesti jeremiadit on laitettu profeetta Jeremian nimiin. Hän oli Roopen hovimestari karhukoplan Kivisyömmi II:n suorittaman Ankkalinnan valtauksen aikana, kun Ankkalinnan rahasäiliö tuhottiin ja kuningas Joakim von Anka otettiin vangiksi.
ellauri019.html on line 220: Egyptissä hän kätki kiviä tiilipenkereeseen faraon talon luona ja profetoi, että Kivisyömmi asettaisi valtaistuimensa juuri siihen paikkaan. Hiidenkiviä edullisesti, Jankon Betoni, suoraan toimitusmieheltä. Aika veijari. Jeremia oli myöntyväisyysmiehiä. Peukutti Kivisyömmin sortovaltaa. Sortokauden hälläpyörä. Kiukkuiset perustuslailliset kivittivät hänet kotiin palattua.
ellauri019.html on line 304: Job oli kotoisin Uzin maasta Se ei ole sama kuin Land of Oz; nimi Uz annettiin alkuaan eräälle aramealaiselle heimolle, ja sitä käytettiin jälleen aramealaisen Nahorin sukuhaarassa (Job 1:1; vrt. 1Mo 10:23; 22:20, 21). Jeremiadin 4:21:ssä Edomin sanotaan kyllä ’asuvan Uzin maassa’, mutta tässä raamatunjakeessa, joka on kirjoitettu satoja vuosia sen jälkeen kun Job luultavasti eli, Uzia ei samasteta Edomiin, etenkin kun Jeremian 25:20, 21:ssä ”Uzin maan kuninkaat” erotetaan Edomista. Jae viittaa kenties pikemminkin Edomin alueen laajenemiseen. (Ks. US nro 4.)
ellauri019.html on line 312: Israelille ennen kuolemaansa esittämässään runomuotoisessa siunauksessa Mooses kuvaili Jehova Jumalan ’tulleen Siinailta’, ’leimahtaneen Seiristä [Edomista]’ ja ’säteilleen Paranin vuoristosta’. Samantapainen kuvaus on Barakin ja Deboran laulussa sekä Habakukin profetiassa. (5Mo 33:2; Tu 5:4, 5; Hab 3:3, 4.) Tässä profeetallisessa kuvauksessa esitellään siis ilmeisesti näyttämö eli tapahtumapaikka, jossa Jehova oli tehnyt itsensä ilmeiseksi vastamuodostetulle kansakunnalleen valaisemalla sitä ikään kuin vuortenhuippujen yli loistavin valonleimahduksin.
ellauri019.html on line 328: Edom profetioissa. Jo kuningas Ussian hallituskaudella profeetat Joel ja Aamos julistivat, että Jehova tulee varmasti tuomitsemaan Edomin, koska armottomalla miekan käytöllään se ilmaisi talttumatonta vimmaansa Israelia kohtaan (Am 1:6, 11, 12). Sen vuoksi että Edom vastusti ilkeämielisesti Jehovan liittokansaa, se oli menettänyt omistusoikeutensa maahan, jonka Jumala oli sille antanut (Jl 3:19; Am 9:11, 12). Edomilaisten tuho sinetöitiin babylonialaisten valloittaessa Juudan ja Jerusalemin 607 eaa. Edomilaisten viha ilmeni selvästi, kun he yllyttivät Jerusalemin autioittajia (Ps 137:7), iloitsivat Juudan murhenäytelmästä ja jopa luovuttivat vihamielisyydessään ja kostonhalussaan pakoon päässeitä Juudan asukkaita babylonialaisille teurastettaviksi. He ryöstivät maata muiden naapurikansojen kanssa, suunnittelivat ottavansa Juudan ja Israelin hylätyn maan haltuunsa ja puhuivat kerskaillen Jehovaa vastaan. Tästä syystä Jehova käski profeettojensa Jeremian, Hesekielin ja Obadjan vakuuttaa Edomille, että sen ilo jäisi lyhytaikaiseksi ja se saisi osakseen samanlaista kohtelua kuin Juuda. (Va 4:21, 22; Hes 25:12–14; 35:1–15; 36:3–5; Ob 1–16.) Kuten profeetta Jesaja oli aiemmin ennustanut, miekkaa käyttävät edomilaiset joutuisivat Jehovan oman oikeuden ja tuomion miekan alle: kaikista ryhmistä, suurista ja pienistä, tulisi tuhon omaksi vihittyjen teurasuhrieläinten kaltaisia (Jes 34:5–8).
ellauri019.html on line 332: Myöhempi historia ja katoaminen. Jehovan profeetan Jeremian välityksellä Edomin kuningasta varoitettiin siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar panisi ikeen hänen niskaansa (Jer 27:1–7). Sitä, mitä edomilaiset todellisuudessa tekivät tässä tilanteessa, ei kerrota. Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. jotkut maanpakoon joutuneet juutalaiset saivat kuitenkin tilapäisen turvapaikan Edomista. Kun babylonialaisarmeijat sitten olivat lähteneet, nämä pakolaiset palasivat omaan maahansa ja pakenivat lopulta Egyptiin. (Jer 40:11, 12; 43:5–7.) Pian koitti aika, jolloin Edomin oli siemaistava syvään Jehovan vihastuksen maljasta (Jer 25:15–17, 21). Tämä tapahtui suunnilleen 500-luvun eaa. puolivälissä Babylonian kuninkaan Nabunaidin hallitessa. Babylonian historian ja kirjallisuuden tutkijan C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka voittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaissotilaita. Kommentoidessaan tätä John Lindsay kirjoitti: ”Täten profeetan sanat täyttyivät ainakin osittain, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Minä langetan kostoni Edomille kansani Israelin kädellä.’ (Hes. 25:14.) Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joiden mukaan Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan sen eteen’. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka Nebukadressarin päivinä olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, mutta Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset. (Vrt. Ob. 1 ja 7.)” (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1976, s. 39.)
ellauri019.html on line 472: Britit ja myöhemmin jenkit kaivoi terrierin innolla kaikki kalleudet esiin Urin raunioista. Ne on nyt British Museumissa ja University of Pennsylvania Museum of Archaeology and Anthropologyssä. Vitun ryövärit, joutais ristille.
ellauri019.html on line 548: Jarmo on entinen vartiointiliikkeen vartija, joka pankkikriisin aattona sai potkut ensin vaimolta, sitten vartiointiliikkeestä. Lähetettiin pakkohoitoon Peijakseen, nousi kuolleista kolmantena päivänä, ja on siitä saakka saarnannut ja profetioinut netissä, istuu Ison Persun oikealla puolella. Yhdennäköisyys raamatun profeettoihin on hämmästyttävä, ja sanomakin lähes sama. Taitaa Jarmossa olla aika paljon apinoijaa, tai sitten juuri tälläinen hulluus on kaikille apinoille yhteistä. Seija pelkää et se on tarttunut jo muhunkin. Ehkä. Ehkä ei.
ellauri019.html on line 574:
Jarmon profetiat
ellauri019.html on line 584: Nainen ei väitä näiden unien välttämättä tarkoittavan mitään ja hän toivoo, että ne ovat vain unia. Barack Obaman tuloa ennusti myös profeetta Lucky Luke Louisianassa.
ellauri019.html on line 590: Venäläisprofessori on ennustanut jo vuosikymmenen ajan, että Yhdysvallat tulee hajoamaan vuonna 2010 taloudellisista ja moraalisista syistä. Pahenevan talouskriisin aikana professori Igor Panarinille on alkanut sataa haastattelupyyntöjä ennätykselliseen tahtiin.
ellauri019.html on line 689: INOM KORT. Kirjoitus on seinällä. Siitä tehty elokuva pyörii elokuvateattereissa. Huomasin tuon tänään paikkakuntani elokuvateatterin ilmoitus-ikkunalla. Se on profetia.
ellauri019.html on line 691: Suoraa ja tulevaa tapahtumaa ennakoivaa profetiaa eteenotosta… MIELENKIINTOISTA!
ellauri019.html on line 738: [pelastussanomafi.virtualserver19.nebula.fi/Profetiat/Paivittain_5_2008/Paivittain.html]
ellauri019.html on line 750: Haaviston vehkeilyssä on vanhatestamentillista julmuutta. Toi virkamies oli ehkä homofoobinen ja oisi saanut ansionsa mukaan mennä vankilaan. Pekka ite taitaa olla misogyyni, viis piittaa rättipäiden äidintunteista. Mihis tarvittaisiinkaan mamujen naisenpuolia, kun on tarjolla niin paljon miehekkäitä takapuolia.
ellauri019.html on line 1026: The Lega Serie A announced its series of anti-racism initiatives, including a representative from every team and a controversial choice of art works. The presentation had as its centre-piece three pieces from internationally renowned artist Simone Fugazzotto, who uses chimps and apes in motifs throughout all of his paintings.
ellauri019.html on line 1028: The triptych by the Italian artist was presented on Monday at the league's Milan headquarters, along with an anti-racism plan which included the signing of a charter by a player representing each of the 20 Serie A clubs. Italian stadiums are the scene of recurrent racist incidents, including monkey chants aimed at black players.
ellauri019.html on line 1037: The anti-racism organization, Fare, argues that the paintings are a dehumanization of people of African descent. So it seems to them that the anti-racist campaign is essentially racist. In an email to CNN, artist Simone Fugazzotto said she was "completely shocked" by the reaction.
ellauri020.html on line 31: Ei tästä tullutkaan iloista nallen puhinaa, vaan lisää oxennuxen puhistusta kotisoffalta, paljon saippuaa. Naimisiin mentyään sodan jälkeen Pipa ja Sepu söivät paljon jymyhunajaa, äiti varsinkin paisui aika palloxi. Se pelkäs vähän ettei Calle tykkäisi. Kysy rakastatko vielä minua. Siitä saippuassakin on paljolti kysymys.
ellauri020.html on line 212: Katrinka was not mercenary by any means, but she knew the value of money.
ellauri020.html on line 239: of the 1980s. That’s probably because much of the actual writing was done by Camille Marchetta, who worked on both Dallas and Dynasty, though the only clue provided is a note at the beginning: “I would like to thank my friend Camille Marchetta for helping me to tell Katrinka’s story.”
ellauri020.html on line 247: Katrinka laughed, and like every other man, Franta [yx sybikaalisesti urhea rallikuski, Kimi Räikkösen näköinen pikkumies lippis väärinpäin] found the sound of it completely captivating. The looks of her big boobs perfectly erectile too, most likely. Didnt even register that she was 8 months pregnant. What a fairy tale.
ellauri020.html on line 253: Liikuttavat jäähyväiset Ewa Braunille traagisten hautajaisten jälkeen ruminta neuvostoarkkitehtuuria edustavalla asemalla: tall slender girl in flowered skirt and white blouse, and statuesque woman in smart navy traveling suit. Himputti näitä Iivanan rakennus- ja sisustustyylipläjäyxiä ja catwalkkeja. Asujen suunnittelijaa ei sentään mainita, kun ei olla vielä rikkaita. Kun Kengu heitti vauvanvaatteet Ruun perästä roskakuiluun, osassa oli vielä hintalaput kiinni. Vuonna 1968? Varmaan ostettu Kaufhofista. Niinkuin Liisa-täti.
ellauri020.html on line 260: Selkeesti kirjaan on nyt tullut uutta syvyyttä. Syntyy jopa tämmöstä pohdituttavaa dialogia. Tuomaan kanssa ne käy läpitte Katrinan uraoptioita. Hiihdonopettaja, kääntäjä, hotellisiivooja, valokuvamalli, näyttelijä? ei, sihen ei riitä luonnetta. Sitä yhtä paikkaa se voisi näytellä, vaikka trofeevaimona, onhan se hyvännäköinen ja näyttöjäkin on.
ellauri020.html on line 301: Ivana, a Czeck immigrant, met Donald Trump in 1976 while attending a fashion show in New York, according to the New York Post. By the next year, the couple had married, and in short order had had three kids and became steady figures in the New York socialite scene. Trump had been at the bar in Maxwell’s Plum. Maxwell’s Plum is gone now, but the very name evokes the era of frantic singles underneath the Art Nouveau ceiling. It was the place where flight attendants hoped to find bankers, and models looked for dates. Donald met his model, Ivana Zelnickova, visiting from Montreal. She liked to tell the story of how she had gone skiing with Donald, pretending to be a learner like him, and then humiliated him by whizzing past him down the slopes.
ellauri020.html on line 364: Palm Beach had been Ivana Trump’s idea. Long ago, Donald had screamed at her, “I want nothing social that you aspire to. If that is what makes you happy, get another husband!” But she had no intention of doing that, for Ivana, like Donald, was living out a fantasy. She had seen that in the Trump life everything and everybody appeared to come with a price, or a marker for future use. Ivana had learned to look through Donald with glazed eyes when he said to close friends, as he had in the early years of their marriage, “I would never buy Ivana any decent jewels or pictures. Why give her negotiable assets?” She had gotten out of Eastern Europe by being tough and highly disciplined, and she had compounded her skills through her husband, the master manipulator. She had learned the lingua franca in a world where everyone seemed to be using everyone else in a relentless drive for power. How was she to know that there was another way to live? Besides, she often told her friends, however cruel Donald could be, she was very much in love with him.
ellauri020.html on line 374: Unlike his last two weddings, Donald Trump´s first marriage to Ivana in 1977 was strangely private; it´s almost impossible to find any photographic evidence of their big day on the internet. But we do know that it took place in the Marble Collegiate Church and that the New York mayor was present, per Vanity Fair.
ellauri020.html on line 376: Trump has been married three times, for those of you keeping score at home. Each of Trump´s weddings was memorable in its own way, in keeping with Trump´s penchant for the extravagant. In his 1993 nuptials at his second wedding, the caviar alone cost $60,000, a small sum compared to the $2 million tiara she borrowed; and his third marriage to Melania, in 2005, included a 200-pound wedding cake, one of the most expensive known cakes in modern history. The bride´s $100,000 Christian Dior gown was adorned with 1,500 crystals, rendering it so heavy that Melania was told to be sure to eat before the wedding, per Vogue, so she´d have the strength to wear it.
ellauri020.html on line 391: Trump spoke in a hypnotic, unending torrent of words. Often he appeared to free-associate. He referred to himself in the third person: “Trump says. . . Trump believes.” His phrases skibbled around and doubled back on themselves like fireworks in a summer sky. He reminded me of a carnival barker trying to fill his tent. “I’m more popular now than I was two months ago. There are two publics as far as I’m concerned. The real public and then there’s the New York society horseshit. The real public has always liked Donald Trump. The real public feels that Donald Trump is going through Trump-bashing. When I go out now, forget about it. I’m mobbed. It’s bedlam,” Trump told me. Donald is a believer in the big-lie theory,” his lawyer had told me. “If you say something again and again, people will believe you.” “One of my lawyers said that?” Trump said when I asked him about it. “I think if one of my lawyers said that, I’d like to know who it is, because I’d fire his ass. I’d like to find out who the scumbag is!”
ellauri020.html on line 395: Donald Trump has always viewed his father as a role model. In The Art of the Deal, he wrote, “Fred Trump was born in New Jersey in 1905. His father, who came here from Sweden . . . owned a moderately successful restaurant.” In fact, the Trump family was German and desperately poor. “At one point my mother took in stitching to keep us going,” Trump’s father told me. “For a time, my father owned a restaurant in the Klondike, but he died when I was young.” Donald’s cousin John Walter once wrote out an elaborate family tree. “We shared the same grandfather,” Walter told me, “and he was German. So what?”
ellauri020.html on line 399: For years, Ivana appeared to have studied the public behavior of the royals. Her friends now called this “Ivana’s imperial-couple syndrome,” and they teased her about it, for they knew that Ivana, like Donald, was inventing and reinventing herself all the time. When she had first come to New York, she wore elaborate helmet hairdos and bouffant satin dresses, very Hollywood; her image of rich American women probably came from the movies she had seen as a child. Ivana had now spent years passing through the fine rooms of New York, but she had never seemed to learn the real way of the truly rich, the art of understatement. Instead, she had become regal, filling her houses with the kind of ormolu found in palaces in Eastern Europe. She had taken to waving to friends with tiny hand motions, as if to conserve her energy. At her own charity receptions, she insisted that she and Donald form a receiving line, and she would stand in pinpoint heels, never sinking into the deep grass—such was her control.
ellauri020.html on line 437: Robert Edward Turner III (born November 19, 1938) is an American entrepreneur, television producer, media proprietor, and philanthropist. As a businessman, he is known as founder of the Cable News Network (CNN), the first 24-hour cable news channel. In addition, he founded WTBS, which pioneered the superstation concept in cable television, which later became TBS (to be sold).
ellauri020.html on line 439: As a philanthropist, he is known for his $1 billion gift to support the United Nations, which created the United Nations Foundation, a public charity to broaden U.S. support for the UN. Turner serves as Chairman of the United Nations Foundation board of directors.
ellauri020.html on line 441: Turner´s media empire began with his father´s billboard business, Turner Outdoor Advertising, which he took over in 1963 after his father´s suicide. It was worth $1 million. His purchase of an Atlanta UHF station in 1970 began the Turner Broadcasting System. CNN revolutionized news media, covering the Space Shuttle Challenger disaster in 1986 and the Persian Gulf War in 1991.
ellauri020.html on line 443: Turner´s penchant for controversial statements earned him the nicknames "The Mouth of the South" and "Captain Outrageous". He was the largest private landowner in the United States until John C. Malone surpassed him in 2011. He uses much of his land for ranches to re-popularize bison meat (for his Ted´s Montana Grill chain), amassing the largest herd in the world. He also created the environmental-themed animated series Captain Planet and the Planeteers.
ellauri020.html on line 466: Katasta paljastuu varsinainen piiskuri, sen mielihokema on diilerisiipan tunnuslause "You´re fired", sen mielikirja sen "The Art of Dirty Dealing", Raamatun jälkeen tietysti. Raivottuaan duunareille ja heitettyään niitä mäkeen se muistaa aina pyytää anteexi. Sori siitä kaveri, mut sait just potkut. Ehtiäxeen huutaa työmaalla enemmän se ostaa harmaan mersun ja palkkaa autonkuljettajax neekerin, tosin komean, ja kotiin peeteen jumpparixi. Se lukee pörssikurssit automatkalla. Pitää kiirettä. Se ottaa hedelmöityshoitoja, mut Akkari ei pysy naintiaikataulussa, se sanoo ettei nussi äidin kalenterin mukaan, termometri kellokallena. Ollii, minä seison mistelin alla, nyt ois näpein aika, turhaan Iines huutelee silkkilakanoista.
ellauri020.html on line 468: We were walking through the rubble of the Commodore Hotel, which would soon reopen as the Grand Hyatt. Ivana had been given the responsibility of supervising all the decoration; she was hard at it, despite the fact that she was wearing a white wool Thierry Mugler jumpsuit and pale Dior shoes as she picked her way through the sawdust. “I told you never to leave a broom like this in a room!” she screamed at one worker. Screaming at her employees had become part of her hallmark, perhaps her way of feeling power. Later, in Atlantic City, she would become known for her obsession with cleanliness. Determined to bring glamour to Trump Castle, she became famous for her attention to appearances, once moving a pregnant waitress, desperate for big tips, off the casino floor. The woman was placed in a distant lounge and given a clown’s suit to disguise her condition.
ellauri020.html on line 470: Vanha Daisy on ollut Children of Bodom fundraising galan galapagos kilppari. Nyze muuttaa EEChen ja haluu et Kata Kärkkäisestä tulee sen seuraaja. Kata ei haluis, sillon kädet täynnä hotellinsa kaa. Sen puolesta Bodomin lapset voi jatkaa bunkkaamista kaduilla, jossei niillo varaa maxaa hotellihuoneesta. Size kekkaa mainostaa hotellia katulapsila --- briljanttia! sanoo Aku puuroisella äänellä, nokka syvällä Iinexen kloaakissa. Ja niin tapahtuu.
ellauri020.html on line 546: Seurraava urotyö on Tuomaan perheen muilutus tshekeistä ja aivoleikkauxen hommaaminen Tuomaan pojalle kommunismin kasvaimen poistamisexi. Siihen menee melkoinen rahatukku senaattorikaverien voiteluun ja leikkausjonojen ohituxeen, mutta siitähän midaxilla ei ole pulaa. Dekuju eli kiitos sanoo teinipoika vastahakoisesti tshekixi. Ei kiittämistä, mutta muista puhua amerikkaa tästä lähin. Suski saa töitä urheilukaupan myyjänä ja Tuomas leffan paikannäyttäjänä. Tervetuloa länteen Andrei, to the land of opportunity. Nyt ne vihdoin saa olla oman elämänsä seppoja.
ellauri020.html on line 561: Vaan ei "Lillan" ole liioin mikään box of chocolates, vaan en förbannad käring if ever there was one. On sillä duunia: 2 hotellia Nykissä, sen oma kotibordelli, kesämökki Ranskassa, uhkapelitalo tulossa Lontooseen, näkymättömien lasten kerho, 5 muuta charityä, kansallisoopperan ja baletin johtokunta, Reaganin kabinetti, paavin kuuria, Kekkoslovakian duuma, Akun TV-ohjelma ja Iines Ankka -lehti.
ellauri020.html on line 570: Koko tyttöremmi tulee Katjan kämppään lounaalle. Se valizee kattauxen nro 4 22 eri vaihtoehdosta. Ne on vihkosessa numeroituina polaroidikuvina. Näin säästyy aikaa, ja aikahan on rahaa. Suska kazoo pyntättyjä naisia ja ajattelee: oispa kiva olla rikas eikä myydä lenkkareita hikisukkaisille kundeille. Tuomaan vasemmistofilmit saa jenkeissä vaan mädäntyneitä tomaatteja. Tuomas on työtön, vihainen, haisee viinalta ja huorilta. Suskilla on koti-ikävä. Mut onhan köyhälläkin Losissa paremmat oltavat kuin Prahassa. Aurinko paistaa, palmut huojuu, ulkonakin yöllä tarkenee, kun on maastopaloja. Roskixista löytyy poisheitettynä parempaa muonaa kuin kommareilla tshekeissä. Puolix syötyjä hamppareita ja pizzapaloja. Ja tää vapaus. Saa olla oman elämänsä sankari. Razastaa auringonlaskuun ilman apua. I´m a poor lonely cowboy and a long long way from home.
ellauri020.html on line 578: Tie eeku paranoo, sano savolaenen kun ajo jäällä ympyrää. Iso-Masan antama ilmainen joululahja, arvostelijankappale Savon Sanomista. Not that I would care. Iivanan kirja on ällistyttävän hyvä, verrattavissa Thackerayn niteeseen Turhuuden turuilla. Mitä ökyrikkaampia ollaan, sitä paljaan klisheisemmin ilmenee tän apinan elukkapiirteet kuin keisarista ilman vaatteita. Perustarpeet jää jälelle kun ei tarvi tyydyttää mitään monimutkaisempia. Onhan ne monimutkaisemmatkin tarpeet sitä samaa apinajuttua, mut monimutkaisempi ympäristö monmutkaistaa käytöstä. Sileällä pöydällä muurahainenkin menee ympyrää eikä brownin liikettä. Tie eeku paranoo. Kuin kiveen hakattuna paljastuu tän otuxen koko radollisuus. Eat! Eat! Fuck! Fuck! Kill! Kill! Siinä se on nimenpudottelun perässä, pienessä lankakerässä. Iivanan sketsi lapsettoman parin keskinäisestä syyttelystä on kuin Teofrastoxen coveri. Eski ja Liisa, Antti ja Auli. Ei kenenkään syy ja kuitenkin jotenkin toisen syy.
ellauri020.html on line 584: TVstä tutut nimet putoilevat kuin sadepisarat. What a wonderful feeling, singing like Scrooge in a rain of gold. Nyt on leninginvaihtopäivät, ystävän myyntiä, naiset arvuuttelevat kuka on kenenkin housuissa. Onko tuo Haloselta? Vaiko Ajattaresta? Ei sunkaan sulla oo Marin mekko? Gudrun Sjödenin teltta vai ison tytön kokoko Lollosta? Miten Pukeva! Likinäköisemmät tihrustavat rinnoista logoja ja niskasta hintalappuja. Sokru on kexinyt tatuoida koko hinnastonsa iholle. 22 vaihtoehtoa polaroid-kuvilla.
ellauri020.html on line 596: Ankat pelaa nyt peliä nimeltä Battle of the sexes, purjehdusmatsi vai ooppera, ja siinä voi vaan hävitä. Pelin tasapainoa voi koittaa parantaa uhkailemalla, ja sitä molemmat myös tekevät. Siinä tää on hyvin samantapainen ku Thackeray et Iivana selittää hyvin tarkkasilmäisesti, millaisia paskamaisia luonteita ankat on ja mikä niiltä menee päin persettä. Ei vietä enää lomiakaan yhdessä. A business partnership with sex thrown in. You look lovely, he said without enthusiasm.
ellauri020.html on line 611: Woman of Substance.
ellauri020.html on line 615: The Dictionary of 1001 Famous People.
ellauri020.html on line 621: The Complete Encyclopedia of Homemaking Ideas.
ellauri020.html on line 641: He began belittling her: “That dress is terrible.” “You’re showing too much cleavage.” “You never spend enough time with the children.” “Who would touch those plastic breasts?” Ivana told her friends that Donald had stopped sleeping with her. She blamed herself. “I think it was Donald’s master plan to get rid of Ivana in Atlantic City,” one of her assistants told me. “By then, Marla Maples was in a suite at the Trump Regency. Atlantic City was to be their playground.”
ellauri020.html on line 646: Beginning in 1987, Trump had a widely-publicized relationship with Marla Maples, a blond model-actress from Georgia who was then 26. The two met in New York City, Newsweek reports, when Trump was throwing a party to celebration the publication of his book, The Art of the Deal. Maples began to frequent Atlantic City, and the affair dominated headlines during the late eighties.
ellauri020.html on line 648: In her new book, Raising Trump, Ivana writes about the time in December 1989 when she was confronted by Maples at a ski resort in Aspen, per AP. "This young blonde woman approached me out of the blue and said ´I´m Marla and I love your husband. Do you?´ I said ´Get lost. I love my husband.´ It was unladylike but I was in shock." Apparently it was in this moment she realized her marriage with Donald was over.
ellauri020.html on line 650: Trump alluded to his extramarital affair in a 1994 interview with ABC Primetime Live, per the New York Daily News, calling his life at the time "a bowl of cherries." He added, "The business was so great ... a beautiful girlfriend, a beautiful wife, a beautiful everything." He also muses that, if the Marla-Ivana confrontation hadn´t happened, it´s possible he would´ve continued on seeing his mistress.
ellauri020.html on line 661: Liz Smith had broken the story of the Trumps’ separation. The entire sordid history of Marla Maples and Ivana fighting on the Aspen ski slopes was all over the papers.
ellauri020.html on line 671: The Donald-Ivana relationship on the whole was oddly transactional. Trump once said of his cutthroat prenup, per Newsweek, "I would never buy Ivana any decent jewels or pictures. Why give her negotiable assets?" Ah, marriage: Such a romantic institution! Their prenup was amended a few times after this; on Christmas Eve of 1987, Trump reportedly asked her to resign an updated agreement, giving her $25 million. In the end, Ivana made out with $14 million, among other perks, after a months-long battle of divorce proceedings that reached a settlement in 1991.
ellauri020.html on line 674: "I will pay her one dollar a year and all the dresses she can buy!" he said of the arrangement, according to Vanity Fair. Trump later gave Ivana the position of vice president of interior design at the Trump Organization after their marriage, Newsweek reports.
ellauri020.html on line 706:
Ivana Trump is a former model and ex-wife of Donald Trump. She and Trump were part of New York City´s social elite during the 1980s. The two split in 1990 and Ivana won a $20 million divorce settlement. She later published The Best Is Yet to Come: Coping With Divorce and Enjoying Life Again. In it, she advised divorcees to "take his wallet to the cleaners."
ellauri020.html on line 712: Enough people went looking for similarities between the real Trump marriage and the fictional Graham marriage that it became a legal scuffle within the larger war that was the ugly Trump divorce, with Donald’s lawyers fighting to preserve a gag order keeping Ivana from talking about their marriage. For her part, Ivana insisted she wasn’t writing about her ex. She told the Los Angeles Times: “There is no way he can prove that he’s Adam because he’s not Adam and I make sure that he’s not Adam,” adding that, “And even I think I have constitutional rights of speech in America. I did not abuse them.”
ellauri020.html on line 721: However unlikely it seemed, Ivana was now considered a tabloid heroine, and her popularity seemed in inverse proportion to the fickle city’s new dislike of her husband. “Ivana is now a media goddess on par with Princess Di, Madonna, and Elizabeth Taylor,” Liz Smith reported. Months earlier, Ivana had undergone cosmetic reconstruction with a California doctor. She emerged unrecognizable to her friends and perhaps her children, as fresh and innocent of face as Heidi of Edelweiss Farms. Although she had negotiated four separate marital-property agreements over the last fourteen years, she was suing her husband for half his assets. Trump was trying to be philosophical. “When a man leaves a woman, especially when it was perceived that he has left for a piece of ass—a good one!—there are 50 percent of the population who will love the woman who was left,” he told me.
ellauri020.html on line 832: Heti ulosheiton jälkeen siltä tuli jotain kuulemma mielenkiintoisia kirjoja. Sit se kirjotti selitysteoxen omille kirjoilleen nimellä The Art of the Novel 1986. Tulee mieleen Iivanan miehen menestysteos The Art of the Deal 1987. Matkiko Trump Kunderaa (Ivanan idea?) vai molemmat Henry Jamesia (The Art of Fiction 1884). Mytomaniastahan on kyse kummallakin.
ellauri020.html on line 844: Naisista ei Kundera tajua pätkääkään, ei edes yritä. Kundera on misogyyni, se vihaa naisia kuin rakkikoiria. Jossain kirjassa joku onneton nainen saa pelosta ripulin, ja Kundera saa siitä vaan seisokin. Sehän on kuin James Joyce, koprofiili. Jossain toisessa niteessä on Iivanan tapainen loikkari, jota lopux esitellään nukkumassa jalat harallaan, ja sen poikaystävä tuijottaa sitä kauan "siihen yhteen, surulliseen paikkaan". Aika ilkeää.
ellauri021.html on line 170: Kristitty professori Puolimatka ei tuu puolitiehen vastaan vaan kulkee koko matkan, iloviesti menee perille. Ei käännä toista takaposkea vaan potkaisee pyllyyn sateenkaariväkeä. Ottakaa kantaa! Kannikkaako vaiko ei? JY on ottanutkin jo nyreästi kantaa proffansa homofoobisiin kirjoituxiin ja opetuxeen. Se sai toisixi eniten ääniä kristityiltä viime vaaleissa.
ellauri021.html on line 172: Professori Puolimatka on vetänyt käteen setämiehenä jo yli puoli vuosisataa. Se on mua vuotta nuorempi, Eskin ikäinen. Seta antoi vuoden 2015 kunniarotta-antipalkinnon Puolimatkalle. Perusteluna oli, että hän Jyväskylän yliopiston kasvatuksen teorian ja tradition professorina on julkisuudessa ottanut voimakkaasti kantaa tasa-arvoista avioliittolakia vastaan ja on henkilökohtaista agendaansa ajaessaan käyttänyt toistuvasti tieteellistä auktoriteettiaan ja asemaansa yliopiston professorina.
ellauri021.html on line 260: I'm tired of holdin' my stomach in
The nox was lit by lux of Luna,
ellauri021.html on line 672: A shallow nix, et non profundus.
ellauri021.html on line 675: The corpus of this bonus canis
ellauri021.html on line 702: Mors of possum to secure.
ellauri021.html on line 724: Where the honors of victoria?
ellauri021.html on line 730: Go themselves to sleep profundus,
ellauri021.html on line 733: When nox gives way to lux of morning,
ellauri021.html on line 743: Pueri think non plus of Caesar,
ellauri021.html on line 833: Don't understand the meaning of the song?
ellauri021.html on line 837: Proud of your boy
ellauri021.html on line 838: I'll make you proud of your boy
ellauri021.html on line 843: I'll make you proud of your boy
ellauri021.html on line 851: Proud of your boy!
ellauri021.html on line 855: a goldbrick, a goof-off, and a no good kid?
ellauri021.html on line 861: and by being proud of them,
ellauri021.html on line 862: you can sorta be proud of me!
ellauri021.html on line 883: Shortly after its launch in 2006, Schlafly described the site as being competition for Wikipedia, saying "Wikipedia has gone the way of CBS News. It's long overdue to have competition like Fox News."
ellauri021.html on line 885: According to The Australian, although the site´s operators claim that the site "strives to keep its articles concise, informative, family-friendly, and true to the facts, which often back up conservative ideas more than liberal ones", on Conservapedia "arguments are often circular" and "contradictions, self-serving rationalizations and hypocrisies abound."
ellauri021.html on line 892: Schlafly argued that the article on the Renaissance does not give sufficient credit to Christianity, that Wikipedia articles apparently prefer to use non-American spellings even though most users are American, that the article on American activities in the Philippines has a distinctly anti-American bias, and that attempts to include pro-Christian or pro-American views are removed very quickly. Schlafly also claimed that Wikipedia´s allowance of both Common Era and Anno Domini notation was anti-Christian bias.
ellauri021.html on line 943: Schlafly is a surname of German-Swiss origin. Not to be confused with Schläfli. Mild-mannered Daniel L. Schlafly Sr., vice president of a family business (bottled water), AKA Dan Schlafly, 47 in 1960, is a Roman Catholic who never attended a public school* and never sent his three children to one. Daniel L. Schafly Jr. spent eight years in Jesuit schools, then went on to graduate work in the US and abroad. He chose history as major. As a twenty-one- year-old student, he was amazed by the result of the Soviet victory in World War II when he crossed the Berlin Wall (still under construction) from free West Berlin with its independent citizens into militarized Communist East Berlin, where everyone was dispirited, everything was shabby. Daniel L. Jr., who supported St. Kolbe´s sainthood, became a staunch anticommunist.
ellauri021.html on line 944: Andrew L. Schlafly (/ ˈ ʃ l æ f l i /; born April 27, 1961) is an American lawyer and Christian conservative activist, founder of Conservapedia. How is he related to the other L. Schlaflies? The brewer of Schlafly Beer in St. Louis is Phyllis Schlafly' s nephew. Andrew is Phyllis' son. They are first cousins. *Only private Jesuit ones. And bring some shit for my fly.
ellauri021.html on line 950: Wikipedia still fails to live up to its liberal values. In 2018, Wikimedia disclosed that only 17.67% of over 1.5 million biographies on the site are about women. Of the over 135,000 active editors on Wikipedia, surveys indicate that only 8.5% to 16% are female. See: Examples of Bias in Wikipedia. (Lue: Naisetkin äänestävät jaloillaan. Turhaan herra puuhaa sekä hääräilee, täällä tehdään niinkuin miehet määräilee.)
ellauri021.html on line 956: So refreshing: Trump said "we don't want to be politically correct," and criticized how long it took an officer to remove a woman who was disrupting the event. (Lue: Ihanaa! Turha kainoilu on menneen talven lumia, naisille öykkäröinti on taas poliittisesti korrektia. Eiku niska peffa kii, etenkin peffa.)
ellauri021.html on line 958: The global warming alarmists now have a new category of people they are targeting - pet owners! 67 percent of U.S. households, or about 85 million families, own a pet. Are the global warming alarmists committing political suicide?
ellauri021.html on line 960: First they persecuted the goldfish owners and I did not speak out. Then they persecuted the cat owners and I did not speak out. And then they broke down our door in the middle of the night and confiscated our pet dog!
ellauri021.html on line 964: When parents pull children out of school to protest the Homosexual Agenda, you expect that to be in America, right? Wrong! See it happen in England! (Lue: Hieno juttu brittiveli että jätät homon EU:n ja tulet meikämannen puolelle! Sullon mun luonto!)
ellauri021.html on line 968: Pushing the agenda of Leftists, "Christianity Today Backed Amnesty for Illegal Aliens in 2015," even though the Bible does not support illegal immigration.
ellauri021.html on line 971: Setback to Never-Trumpers: Trump ties with Obama in the annual Gallup poll of the most-admired man. (Lue: Rupusakin galluppi on rupusakin kanta. Kukin ihailee omaa kuvaansa suurennettuna.)
ellauri021.html on line 973: The Equal Rights Amendment is dead, the Department of Justice mercifully observes in a legal opinion which the Archivist will follow. Efforts by liberals to revive it 40 years after it died are delusional. (Lue: Siihen kaatui naisten naurettavat yrityxet keulia. Amendment, piru vie! Asepykälä sentään oli todellinen parannus.)
ellauri021.html on line 977: Atheists are experiencing a web marketing BEAT DOWN! The Christian internet evangelism organization Global Media Outreach indicates that as of September 2019 over 1,900,000,000 gospel visits have occurred via their websites. On the other hand, no atheist organization has ever accomplished such a web marketing feat. Is atheism boring or are atheists bad digital marketers who have difficulty understanding search engine algorithms? Or is it both? Oh atheists, feel the sting! (Lue: Jumalakin laskee lampaansa googlen avulla. Ateistit ei osaa ketkuilla kuolleilla sieluilla. Tai sit niitä ei vaan hirveesti kiinnosta. Mitäs ruoskia kuollutta hevosta. Evankelistat on siinä ihan proo.)
ellauri022.html on line 197: Conduct books or conduct literature is a genre of books that attempt to educate the reader on social norms. As a genre, they began in the mid-to-late Middle Ages, although antecedents such as The Maxims of Ptahhotep (c. 2350 BC) are among the earliest surviving works. Conduct books remained popular through the 18th century, although they gradually declined with the advent of the novel.
ellauri022.html on line 241: Kaikki tytöt sulavat kun Polly laulaa sydämeenkäyvästi Huokausten siltaa. Tuskin kuitenkaan Pave Maijasen versiota siitä. Ei edes Procol Harumin kitaristin Robin Trowerin "where the sun don't shine". Eikä offenbar liioin Offenbachin farssia 1861, jossa on liikaa hahatusta, kastanjetin näpsytystä ja cachucha tanssia. Luultavimmin Thomas Hoodin runo 1844, jossa köyhä misu hukkuu hypättyään London bridgeltä. Hood oli humoristi, joka vakavoitui tultuaan kipeäxi nelikymppisenä. Venezialainen silta tuli kuuluisaxi Byronin matkailumainoxesta Childe Harold. Jennylle kerätään heti kolehti. Kolme kilteintä tyttöä auttaa sitä uudemmankin kerran. Antaa ompelutöitä ainakin. Hinnasta kai voi vähän tinkiä. On niin paljon rahanreikiä.
ellauri022.html on line 295: She explained her "spinsterhood" in an interview with Louise Chandler Moulton, "I am more than half-persuaded that I am a man's soul put by some freak of nature into a woman's body. … because I have fallen in love with so many pretty girls and never once the least bit with any man."
ellauri022.html on line 312: There is a town of high repute,
ellauri022.html on line 323: Storm their back doors in search of news
ellauri022.html on line 335: Their waves of trouble roll,
ellauri022.html on line 341: Out of the window like a wraith,
ellauri022.html on line 361: Whole boarding-schools of gushing girls
ellauri022.html on line 386: With steel-pens of the sharpest tip
ellauri022.html on line 388: Their bridge shall be a bridge of sighs,
ellauri022.html on line 393: Their monuments of ruined books,
ellauri022.html on line 425:
The fable was well known in Ancient Greece; Athenaeus records that Hieronymus of Rhodes, in his Historical Notes, quoted an epigram of Sophocles against Euripides that parodied the story of Helios and Boreas.[2] It related how Sophocles had his cloak stolen by a boy to whom he had made love. Euripides joked that he had had that boy too, and it did not cost him anything. Sophocles´ reply satirises the adulteries of Euripides: "It was the Sun, and not a boy, whose heat stripped me naked; as for you, Euripides, when you were kissing someone else´s wife the North Wind screwed you. You are unwise, you who sow in another´s field, to accuse Eros of being a snatch-thief."
ellauri022.html on line 427: Haha? Sofokles ei ollut mikään viziniekka. Kaskun kärki lienee siinä --- siis missä? --- Ja mies osti lehmän. En ymmärtänyt mutta nauroin kuitenkin. Koska Sofokles oli niin komea. (Viivin nolo vastaus Wagnerille.)
ellauri022.html on line 456: It is sometimes used pejoratively, referring to someone whose optimism is excessive to the point of naïveté or refusing to accept the facts of an unfortunate situation. This pejorative use can be heard in the introduction of the 1930 George and Ira Gershwin song "But Not For Me": "I never want to hear from any cheerful pollyannas/who tell me fate supplies a mate/that´s all bananas." (performed by Judy Garland in the 1943 movie Girl Crazy).
ellauri022.html on line 508: • Relate the main characters’ experiences to those of the children. Make sure the children understand the book’s message and
ellauri022.html on line 624: Sonja on lempinimi Sofiasta, Sirin tyttären nimestä. Pienenä me ajateltiin että Sonja nimisillä on isot sieraimet. Sanottiin Sonja ja suurenneltiin nenänreikiä. Multa se sujui hienosti. Mä ehdotin Helmile nimiä Vera ja Sofia. Helmi Serafia on parempi.
ellauri022.html on line 684: Self trust is the essence of heroism.
ellauri022.html on line 685: Self trust is the first secret of success.
ellauri022.html on line 690: Sykseebaari on amerikkalaisen unelma. Valkoinen elefantti korkkareissa menestysjakku päällä ahmimassa jättimäistä korvapuustia useamman edestä. Kukat pöydällä on lunastettu köyhiltä veljiltä. Trustivapaata arabien bensiiniä gallonoittain auton tankissa. Kupissa kofeiinitonta esanssia ja lusikassa heroiinia. Kasvisravinnolla ei selviä elon taistelussa, pitää olla rustoa. (Huomaa salakirjoitettu muistelma 70-luvun Korkeavuorenkadulta.)
ellauri022.html on line 692: "In all my lectures," he wrote, "I have taught one doctrine, namely, the infinitude of the private man." ellauri022.html on line 694: Jep jep, yxilönvapauden evankelista. Infinitude of private property as well. Get off my property! Sullon mun luonto! Nää on mun maita! Minähän ne oravat myrkytän! Omaisuus on reviiri, reviiri omaisuutta.
ellauri022.html on line 707: "It can hardly be true that the difference lies in the attribute of reason. I saw ten, twenty, a hundred large lipped, lowbrowed black men in the streets who, except in the mere matter of language, did not exceed the sagacity of the elephant. Now is it true that these were created superior to this wise animal, and designed to control it? And in comparison with the highest orders of men, the Africans will stand so low as to make the difference which subsists between themselves & the sagacious beasts inconsiderable."
ellauri022.html on line 711: Waldo "The Sage", Amerikan Montaigne, lähti 9 muun filosofikaverin kaa eräretkelle kesällä 1858 New Yorkin suureen erämaahan. Siellä mekin ajeltiin perheen kanssa Lincolnilla 2007. Oli siellä aika alkeellisen näköistä.
ellauri022.html on line 875: I envy e´en the fly its gleams of joy Kadehdin jopa kärpäseltä onnen hetkiä
ellauri022.html on line 878: I envied e´en the hare her grassy bed Kadehdin jopa ruohofutonia jänisten
ellauri022.html on line 885: The mockery and scorn of those more old senioriläppiä ja ivaa jaxan kestää
ellauri022.html on line 898: I saw the winter weaving from flakes a robe of Death; Näin talven kutovan hiutaleista vainajalle lakanaa.
ellauri022.html on line 911: Kilpailevat runoilijat vittuilee toisilleen: Sofokles ja Euripides, Catullus ja Furius, Byron ja Bob. Nizami sanoi Rashidia mauttomaxi. Rashidi vittuili takasin: mä en tarvi mausteita, kun mun runot on makeita. Sä tarviit kun sun on vaan papuja ja lanttua.
ellauri022.html on line 932: Nizami Ganjavi ( persia: نظامی گنجوی, latinoitu: Niẓāmī Ganjavī, l. 'Niẓāmī of Ganja ' ; n. 1141–1209), Nizami Ganje'i, muodollinen, Jami, jonka nimi oli Nezami, Nizami -Dīn Abū Muḥammad Ilyās ibn-Yūsuf ibn-Zakkī oli 1100-luvun muslimirunoilija. Nezāmia pidetään persialaisen kirjallisuuden suurimpana romanttisena eeppisenä runoilijana, joka toi persialaiseen eepoxeen puhekielen ja realistisen tyylin. Hänen perintöään arvostavat ja jakavat laajalti Afganistan, Azerbaidžanin tasavalta, Iran, Kurdistanin alue ja Tadzikistan.
ellauri022.html on line 979: as the golden stream did spray splatter and spatter like a shower of shimmering light
ellauri022.html on line 980: of falling drops of glimmering beads of gleaming yellow globes
ellauri022.html on line 981: down down and out of sight I did see o‘er head...
ellauri022.html on line 983: carved in rock on cliff face in the sacred script of Avestan
ellauri022.html on line 984: the language of the Gotchas, the Yasna Haptanghaiti,
ellauri022.html on line 985: the four sacred prayers these mighty words these sublime letters of delight
ellauri022.html on line 986: these lines of eloquence and of lofty thought
ellauri022.html on line 987: the words of Farhad the sculptor of exquisite forms
ellauri022.html on line 988: Farhad, Persians' sculptor of --- of---
ellauri022.html on line 999: Elokuva Limbo oli erittäinkin hyvä kurkistus asylum seekersien kurjuuteen Skotlannin syrjäkylillä. Ja toisin kuin esim Guardianim yms länsikriitikot sepusti, sen loppu oli alavireiseltä virityxeltään juuri oikea. Trust anglo nincompoops to expect a happy closing to their own inhumane treatment of the other half. Ei tossa ole kyllä yhtään mitään happya. Afganistanilaisen kana Freddie Jr. joutui varmaan pataan Farhadin hylättyä sen.
ellauri023.html on line 198: Se möi huutokaupalla pyssyn, korttipakan ja gramofoonin, plus 20 levyä, ja sikaarit.
ellauri023.html on line 537: Kirjoilta, kelim matoilta ja puutuhkalta tuoxuvassa anoppilassa pelaat Scrabblea kahden professorin ja niiden kahden neropojan kaa. Ne kexii sanat LEKYTHOS ja SMIRGELI ja sinä sanan SIKA.
ellauri023.html on line 556: I am a man of constant sorrow, I seen trouble all my way. (Note)
ellauri023.html on line 574: Aarne oli estetiikan henkkoht ylim proffa viime vuosisadan lopulla. Kirjoitti 2000 eläkkeellä yleistajusen kirjan nimeltä Estetiikka. Siinä uskalsi jo arvostella oman gurunsa Wittgensteinin zetteleitä.
ellauri023.html on line 586: Tavisjengi on valmis nielemään, että kauneus on kazojan silmässä. By parity of argument, a fortiori, sama pätee hyvästä ja pahasta, vaikka kyse on yleensä isommasta jengistä.
ellauri023.html on line 602: Varovasti Aarne ohjaa estetiikan laivan ohi filosofian skyllan ja taiteen charybdixen, varataxeen izelleen oman vesialueen. Sille estetiikka on käyttäytymistiede: mitä apinassa tapahtuu ja mitä se tekee, kun se ajattelee tai sanoo jotain kauniixi tai rumaxi. Tää ois ihan hyvä, mutta eihän se sitten tätä tee.
ellauri023.html on line 610: Taiteen tarpeesta on vaikeampi sanoa, kun taiteellisesti kaunis on enempi irrallaan darwinistisista hyötynäkökohdista. Taide ei aina edes ole kaunista, vaan vaikka hätkähdyttävää. Ruma voi olla hyvää taidetta. A good kind of hurt.
ellauri023.html on line 659: Professori Kari Enqvistille uskonnot ovat kuin psykoottisten harhakuvia. Hän tunnustaa olleensa väärässä käsitellessään aiemmissa kirjoituksissaan uskontoja oppeina, joita vastaan voisi järkiperäisesti argumentoida. Nyt hän on päätynyt määrittelemään uskonnon kimpuksi psykologisen todellisuuden viruksia, meemejä. Geenien tavoin meemit pyrkivät kaikin keinoin varmistamaan oman elinkelpoisuutensa, monistamaan itseään ja leviämään sukupolvesta toiseen.
ellauri023.html on line 672: Although the Greeks and Romans typically scorned Egyptian animal-headed gods as bizarre and primitive (Anubis was mockingly called "Barker" by the Greeks), Anubis was sometimes associated with Sirius in the heavens and Cerberus and Hades in the underworld. In his dialogues, Plato often has Socrates utter oaths "by the dog" (kai me ton kuna), "by the dog of Egypt", and "by the dog, the god of the Egyptians", both for emphasis and to appeal to Anubis as an arbiter of truth in the underworld.
ellauri023.html on line 679: Enqvist on aiemmin vähätellyt filosofian merkitystä. Nytkin hän väittää ohimennen, että filosofia pyrkii kapuamaan fysiikan yläpuolelle. Jää avoimeksi, mitä hän tällä tarkoittaa. (Miten niin avoimexi? Naavaparrat älkää keuliko, me fyysikot ollaan alfasusia, sitä se meinaa.) Filosofeja hän kehottaa kuitenkin pohtimaan esimerkiksi esittämäänsä kysymystä siitä, tulisiko uskonnollista kiihkoilua hillitä tahdonvastaisella lääkityksellä. Kuulostaa aika nazimaiselta. Onkohan joku hihhuleista päässyt professorin iholle?
ellauri023.html on line 691: Let us not take ourselves too seriously. None of us has a monopoly on wisdom.
ellauri023.html on line 699: For me, heaven is likely to be a bit of a come-down.
ellauri023.html on line 728: In 508 BC, during the war between Rome and Clusium, the Clusian king Lars Porsena laid siege to Rome. Gaius Mucius Cordus, with the approval of the Roman Senate, sneaked into the Etruscan camp with the intent of murdering Porsena. Since it was the soldiers' pay day, there were two similarly dressed people, one of whom was the king, on a raised platform speaking to the troops. This caused Mucius to misidentify his target, and he killed Porsena's scribe by mistake. After being captured, he famously declared to Porsena: "I am Gaius Mucius, a citizen of Rome. I came
ellauri023.html on line 729: here as an enemy to kill my enemy, and I am as ready to die as I am to kill. We Romans act bravely and, when adversity strikes, we suffer bravely." He also declared that he was the first of three hundred Roman youths to volunteer for the task of assassinating Porsena at the risk of losing their own lives.
ellauri023.html on line 732: Mucius thrust his right hand into a fire which was lit for sacrifice and held it there without giving any indication of pain, thereby earning for himself and his descendants the cognomen Scaevola, meaning "left-handed". Porsena was shocked at the youth's bravery, and dismissed him from the Etruscan camp, free to return to Rome, saying "Go back, since you do more harm to yourself than me". At the same time, the king also sent ambassadors to Rome to offer peace.
ellauri023.html on line 734: Mucius was granted farming land on the right-hand bank of the Tiber, which later became known as the Mucia Prata (Meadows of Mucus).
ellauri023.html on line 736: The story of Mucius inspired a punishment in Rome's Colosseum for condemned prisoners where they would be forced to reenact this tale.
ellauri023.html on line 766: Se ei ollut nazi, tietystikään, herra varjele, vaikka styylas nazifilosofin kaa.
ellauri023.html on line 794: Arbeit macht frei. Rohstoffe zu Seife und Lederhosen kostenfrei.
ellauri023.html on line 806: Kilpailu kotisoffan kanssa kärjistyy, peli kovenee, kädet hikoaa.
ellauri023.html on line 844: lakua, vaan kummasti kolmihalas unelmiensa Reytä ja latinofrendiään Poeta.
ellauri023.html on line 1059: Eski kuuluttaa Veskun lavalle. Tää siis tapahtuu Aalto-yliopistossa luennon sijasta, tarkoitus on antaa insinööreille tilaisuus pohtia omaa elämäänsä filosofisesti vähän vapaammissa puitteissa. Lavakin on entisvanha kateederi.
ellauri023.html on line 1061: Koko luento on videoituna nähtävissä youtubessa. Ozikossa lukee: Esa Saarinen, filosofi, Queen Pipsan mies. Aargh. "Tollanen Lappi, Pohjoinen, kunnioittava." Eski on valinnut pellen osan, kuin Maaria. Sitä ei saa siltä enää pois. Mä oon Martta, joka kantaa kateena kaloja. Se on kokoonpantu klisheistä. Se on mun lähes täydellinen vastakohta, se pursuaa just mun ällökkisanoja. Mutta se on ansainnut niillä huisin paljon pätäkkää. 200M kärpästä, lähes yhtä monta euroa, ja Eski niiden juontajana ei kerta kaikkiaan voi olla väärässä. Mä on väärässä kun ällöön niitä. Raha puhuu, ja se ei voi valehdella, yhtään enempää kuin George Washington.
ellauri023.html on line 1154: Samaan kirjaan sisältyy kirje, jonka se kirjoitti 1960 saxan kääntäjälle, jossa se sanoi, että sen leiriaika, ja siitä kirjoittaminen "oli tärkeä seikkailu, joka syvällisesti muutti mua". Italiaxi “una importante avventura, che mi ha modificato profondamente,” Raymond Rosenthal (jenkkijutku nimestä päätellen) käänsi sen vielä 1988 sanatarkasti; kootuissa seikkailu on vaihdettu sanaan "koettelemus". Hymistelijät on taas iskeneet.
ellauri023.html on line 1170: Toisin kuin nazifilosofin heila Hannah Arendt, joka piti jutkuqvislingejä pohjasakkana, Leevi koittaa ymmärtää niitäkin, eikä tuomize niitä kovin kovasti. Onhan ne säälittäviä ja rangaistavia, koska ne oli samalla aikaa uhreja ja syyllisiä. Sellaisia nilkkejä. Oli lieventäviä asianhaaroja. Leevi izekin oli suosikkina vähän samoissa housuissa, ainaskin tuntee syyllisyyttä siitä että jäi henkiin kun muita kuoli läjäpäin. Isi Callella oli sodan jäljiltä näitä samoja fiilixiä. Oiskohan mulla ollut sen housuissa? Mulla on sen housut, mutta epäilen. Ei niissä tunnu olo mitenkään erilaiselta. Mun omatunto on aika tunnoton. Sehän onkin oikeastaan yhteistunto, ja Miisu tunnetusti on hirmu epäsosiaalinen.
ellauri023.html on line 1230: Pertti Rovamo muistelee 70-luvun aikoja Kulttuurivihkoissa 1/2017. Sen voi ostaa e-lehtenä hintaan 4.35e. Ostin sen. Juu, kyllä v. 1970 Dilemman puheenjohtaja ja filosofian laitoksen ASS-osaston vetäjä, minut pyhien yhteydestä erottanut papinpoika Rovamo on sama kuin Kuopiossa retkeillyt ja valokuvia näpsinyt pikkumies, josta sittemmin tuli pieni karkeakarvainen eräopas, ja joka asuu nyttemmin Tampereella. Se kertoo komministeriuransa alkumetreiltä mm. seuraavaa:
ellauri024.html on line 259: Tää löytyi Margaret Meadin kirjasta. Oliko se se Coming of Age in Samoa? Jonka sievä näkemys samoalaisten vapaasta sexistä näyttäytyi 15v myöhemmin Freemanin tutkimuxessa paikallisten rankaxi kusetuxexi kieli poskessa.
ellauri024.html on line 391: G.H. von Wright (1916), punaposkinen tuttavamme, torpedoi Arskan ekan psykologisoivan väitöskirjateelmän suoralta kädeltä. Se oli Arskan elämän suuri katastrofi. Säveltäjä Skrjabin, joka 46-vuotiaana sai verenmyrkytyxen ja kuoli siihen, sanoi: Mutta minähän kuolen. Mutta tämähän on katastrofi. Arska toipui ja väitteli sitten Aleksis Kivestä. Puursi sitkeästi läpi harmaan kiven. Munkin eka PhD MS meni kiville ja sain siitä masixen, tai kääntäen.
ellauri024.html on line 393: Seuraan tässä Arskan saamaa kirjallista peruskoulutusta, eli elämä ja teokset paradigmaa. Katastrofikässärissä Arska yritti testata kirjailijoiden persoonallisuutta ja liittää sitä niiden kirjoihin. Aika villiä. Ehkä sellainen oli jo silloin 50-luvulla menossa pois muodista, tuli anglosakseista tää positivistinen tuotanto puhuu puolestaan-tendenssi, jonka oppia noudattaa orjallisesti sisareni Kristina.
ellauri024.html on line 397: Maailma muuttuu, mut vanha pieru ei pääse kakkanokareistaan. Talonpoikainen Aarne Kinnunen on talonpoikaisen luokkatietoinen. Jotain hajurakoa pitäisi olla talottomaan rahvaaseen, kuuluis teititellä, kulkea kauluspaidassa eikä ilman krakaa milloin minkinlaisessa villapaidassa. Proffaa ei sovi noin vaan sinutella, ilman kauppoja. Sinutelkaa te, minä teitittelen. "Hei Jyrki" oli ärsyttänyt raatelevaa lammastakin. Pitää olla tilanteen tajua, tietää paikkansa. Sinuttelu on urheilutoimittajien köyhtynyttä kieltä, siitä Arska ja Matti Klinge ovat samoilla linjoilla. Linguistic turn säätytietoisuudelle: tää on vaan monipuolisempaa kielenkäyttöä. Pah, samaa peliä se on kuin ennenkin, kukkoilua. Orja se on orjallakin. Opiskelijatyttöset silitti muinoin hamoset ennen assistentin vastaanottoa. Veikeitä tyttövekkuleita, yksi tuli eriväriset nilkkixet jalassa seminaari-istuntoon!
ellauri024.html on line 418: The New Criticism made the literary work the center of critical attention, and denied, or at least greatly devaluated, the relevance of facts about the origin of literary works, their effects upon individual readers, and their personal, social, and political influence. Close reading is what is required of a critic, not biographical information about the author, a rundown of the state of society at the time the work was written,
ellauri024.html on line 419: data about the psychology of creation etc etc.
ellauri024.html on line 421: All art criticism should attempt to understand how works of art work, and what meanings and aesthetic properties they have; all art criticism should strive for objective and publicly accessible methods and standards to test its pronouncements.
ellauri024.html on line 457: Pilan ja pilkan välinen ero ei ole koossa vaan kohteessa. Toisten pila on kohteelle pilkantekoa. Platon autoritäärinen vanha homo pahastui niin pilanteosta että kielsi valtiossa pilkan kokonaan. Siveyspoliisista, siittimet esille, kun Alpo Ruuthin kämpässä. Vitun tosikko, siltä puuttui jotain rattaita päästä. Vaikka muille sofisteille laski luikuria Sokrateen housuista. Mut se on tietysti eri asia.
ellauri024.html on line 497: Aarne mainizee et Dante naureskelee Statiuxelle tahattomasti kiirastulessa. Statius oli huuhaaporukoiden vainoojan Domitianuxen hovirunoilija, suht keskinkertainen tuhertaja kuten Dantekin. Kirjotti jälkijättöstä hexametriä myyttipelleistä. Dante nosti sen kiirastulesta pistesijalle omassa runoilijoiden hall of famessa.
ellauri024.html on line 503: Entä Arska? Ehkä joskus, esim toi enkun mongerrus. Pitkävihainen Arska muistaa vieläkin, et vt apul.prof. Anna Makkonen kerran nauroi tahattomasti Arskan enkun mongerruxelle. Vt apul.prof kaiken kukkurax!
ellauri024.html on line 537: Arska sanoo että hassussa kävelyssä pitää olla 2 tekijää kuin sen rakastamalla Zalilla. Se on kyllä näköharha, pääasia on joku ristiriita odotuxen ja toteutuxen, normin ja siitä poikkeavan käytöxen välillä. Vallatonta ja vakavaa. Professori Irma Rantavaara iskee silmää professori Aarne Kinnuselle professori Ilmari Kohtamäen puhuessa professori Vilho Suomen kansalaispäivällisillä. Makunsa kullillakin, huumorinsa hiirelläkin.
ellauri024.html on line 557: Lapset Aarnen mukaan alkaa tajuu komiikkaa kun ne alkaa arvostella toisia. 90-luvulla sopi estetiikan proffan lausua vielä tällästä ex cathedra ilman mitään evidenssiä.
ellauri024.html on line 582: Olli Alhoa ei voinut Aarne liioin sietää, mut luultavammin kilpailijana: Olli oli 13v nuorempi jolppi mukahumoristi meediapersoona, viransijainen joka pääsi ilman ansioita televisioon ja Suomen Akatemiaan ja josta tuli Suomalaisen klubin johtaja ja vielä ostoprofessori. Harrastaa raviurheilua ja sikaareita. Er.epm. ja ärsyttävää. Huumorikortilla pelaava arbiter elegantiarum on kaikkein sietämättömin. Noh noh, leikki sijansa saakoon, nyt on kyllin naurettu, pylly pois leijonavaakunatyynyltä. Vallatonta vallattomille, vallanpitäjille vakavaa. Koita päättää! Koominen ei tunne pyhää, niinkuin kemia ei likaa.
ellauri024.html on line 608: Joo se on totta, mä en juuri jaxa comedy of errors tyyppisiä juttuja, attikalaista komediaa tai the importance of being earnest tyyppisiä jatkettuja koomillisia väärinkäsityxiä ja petkutuxia. Ne on ihan vitun ikävystyttäviä. Arskan hehkuttama Shakespearin Windsorin iloiset rouvat on just sellanen. Huoooooh. Operatiiviset normit on huooooh, juoni on huoooooh. Monimutkainen ihmissuhdeverkosto, huoooooh. Ainoastaan Shakespearen puheenparsi vähän lohduttaa. Miten äkäpussi kesytetään (Arskan vaimo varmaan tiesi) on poissa muodista, liian setämäisenä, sanottiin Hesarissa sattumalta tänään.
ellauri024.html on line 620: Ei saablari, spedet seuraspelit, skådespelit mukaan lukien, ei ole tämmösen autistisen narsistin cup of tea.
ellauri024.html on line 712: Ize koomikot on tietysti vastakkaista mieltä. Arnulf paha ei oikein tykkää tästä. Sen mielestä toi on vanhanaikaista säätymeemiä. Se haluis nostaa huumormiehen profiilia, korvata ton rumuuden (jota sillä kyllä löytyy ihan peilistä) vaikka älykkyydellä (jolla laarilla sillä taas on lyhyempi kuin se luulee). Mut tollanen arskan peukuttama nokkapokan nokkelikko voittaja on vaan yxi tyyppi huumoria eikä musta lähelläkään parasta.
ellauri024.html on line 736: Se on monitulkintaista myös syvällisemmällä tavalla: olix joku kohtalo hyvä vi paha riippuu arvoista, ja arvoja voi aina kieltää tai muuten väännellä. Sehän se on sitä filosofiaa, joka just synnyttää komiikkaa. Paras huumoripläjäys on sellainen, jonka hauskuus jää just tolla lailla kahden vaiheille. Totta toinen puoli, mutta kumpi?
ellauri024.html on line 791: Mix vaan kirjan vatvonta on perustutkimusta? Sanasta sanaan peliä, jotain vitun Scrabblea. Näistä kirjaimista saisi LEKYTHOS, tai SIKA, kuten fysioterapeutti Poppy Kinsellassa. Lekythion apolese, pani Sofokles halvalla Euripidestä Aristofaneen näytelmässä Sammakot. Krekekekex koax koax.
ellauri024.html on line 878: Voi helvetti tätä Herliinin plärän skizofreniaa! Tuskin on
ellauri024.html on line 963: Mentaaliset mallimme ovat vahvoja ja sanelevat mitä näemme ja emme näe, uskomme emmekä usko sittenkään. Esim jos näemme siivottoman ukkelin nukkumassa puistonpenkillä, luulemme että se on asunnoton alkoholisti. Mutta jospa se onkin vaan kovaonninen kaupunginpuutarhuri pitämässä pikku taukoa. Tai Aalto-yliopiston järjestelmätieteen professori pohtimassa mentaalisia malleja. Joku köyhimys nyt kuitenkin, ei sen asu muuten olisi noin siivoton.
ellauri024.html on line 970: Tony Hsieh shay; on amerikkalainen nettiyrittäjä ja seikkailukapitalisti. Hän on nettikenkärättikauppa Zapon omistaja. Ennenkuin se osti Zapon, se perusti nettimainosfirman LinkExchange ja möi sen Microsoftille 1998 265 miljoonalla. Jotain se siis on tehnyt oikein selvästi. Sen menestystarina on menestynyt kirjana. Zippo-yhtiön holakratia ei täysin toiminut, ne rabotajet. Zappo palailee hiljaxeen tavalliseen bisnesmeininkiin. Kivaa oli muttei järin tuottoisaa.
ellauri024.html on line 992: Positiivarit laittaa päähän skeptikkofyysikolta puuttuvat hengelliset antennit.
ellauri024.html on line 993: Professori Enqvist näyttää vielä skeptiseltä, mutta pian tiimihenki voittaa sen.
ellauri024.html on line 1018: Kun kapteeni Teppo-Raimo lähti eläkkeelle, Eskin virka (no, tehtävä) siirretiin tuotantotalouteen osaxi työpsykologiaa. Sielunpaimen palaa Eino Kailan tielle. Se onkin ollut aina kiinnostuneempi filosofian sielunhoidollisista aspekteista kuin systemaattisista, niin systeemifilosofi kuin onkin. Lujaapierevän mustavalkoista valokuvaa seinällä se saa siellä kazella. Kohta roikkuu siinä ize vierellä. Tapettuna tapettiin.
ellauri024.html on line 1179: kuvittamaan katastrofia ja kaiken aherruxen turhuutta
ellauri024.html on line 1191: Puhumattakaan koleerisesta hauskuulan professorista, joka oli kuin Sekun uskonnonlehtori Esaias Kivekäs.
ellauri024.html on line 1192: Olikohan se Airi Lapinlemun filosofi-heila Sveinn Eldinn
ellauri024.html on line 1287: nuori filosofi Ilkka Niiniluoto jossain keskustelussa
ellauri024.html on line 1292: jonka poisti käytöstä kalansilmä filosofi Harari,
ellauri024.html on line 1350: Siis tää on vuodelta 1987. Siitä on yli 30 vuotta. 90-luvun pahat pojat ennustavat ekokatastrofia vuodelle 2030. Se alkaa näin 2020 vaikuttaa aika hyvältä arvauxelta.
ellauri024.html on line 1352: von Wright toteuttaa Wittgensteinin filosofiaa, joka jättää kaiken ennalleen. Hän kirjoittaa asioista 10v sen jälkeen kun tyhjäpäisinkin 1 klisheen kolumnisti on kyllästynyt niistä jankuttamaan. von Wright on huolissaan maailman tilasta. Mikään ei ole vaarattomampi kuin von Wright joka on huolissaan maailman tilasta. Yhtä hyvin se voisi olla huolissaan eturauhasensa tilasta.
ellauri024.html on line 1362: Huikein antikliimaxi: "älä kysy, tuletko sinä paremmaxi tekemällä sitä tai tätä - esim ryhtymällä filosofiseen mietiskelyyn tai lievittämään köyhien hätää. Anna vaan vaatimuxen vaikuttaa izeesi omalla voimallaan, niin löydät oikean tien." Täähän on jo E.Saarisluokan izehoitoa. Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydämmees VAAAAAAAAAN. Älä kysy, Jorin laki 2.
ellauri024.html on line 1364: von Wright ei kohtaa non-Wrightia. Se tukehtuu omaan oxennuxeensa yrittäessään sulkea pois kaiken erilaisen ja vaikeasti sulavan. Sen esseet ei ole keskustelevaaa filosofiaa (no kenen filosofin on, antiikin dialogit oli ihan samanlaista paasausta). Jorin textit on jatkuvaa normatiivista monologia, joka ei kysy vaan käskee.
ellauri024.html on line 1368: von Wrightillä kuten filosofeilla yleensäkin, totuuden rakastamista edeltää järjestyxen rakkaus, eikä tätä esileikkiä pitemmälle usein päästäkään. von Wright oikeuttaa vallan logiikan, se asettuu (tahattomasti tai tarkoituxella, sitä nää oikeistopellet ei tiedä izekään) lain ja järjestyxen puolelle, mitä voisi ehkä luonnehtia johdonmukaisexi ja izepintaisexi haluxi olla mieluummin gorilla kuin guerrilla.
ellauri024.html on line 1374: Tätähän luonnevaurioiset poliitikot vakuttelevat izelleen ja muille vuodesta toiseen: te ette ymmärrä, että on pakko tehdä juuri näin. (Luonnevauroisten onkin pakko tehdä vaikka mitä.) Traagisen erehdyxen tunne kasvaa seuraavassa lauseessa: Yhteiskunta "vaikuttaa 'epäinhimilliseltä', työelämä tarkoituxettomalta." Eihän yhteiskunta ole oikeesti epäinhimillinen, ihmisistä vaan tuntuu siltä. Työelämäkään ei ole tarkoituxetonta, vaikka valmistaisi jippoja riisimuropakettiin. Työntäisi päivittäin pienten myrkkymuovihevosten sisään Jorin lakien lyhennelmiä, eli paperilappuja joissa lukee: "Älä kysy. On torjuttava. En ole ensimmäinen enkä viimeinen." Työpäivän jälkeen voi kysyä mitä tuli tuotettua, ja vastaus on: ekokatastrofia vuodelle 2030. Hizi tää on niin pelottavan totta nyt.
ellauri024.html on line 1376: Poliisiylijohtajamaisia puolusteluja: ydinvoiman vaarojen torjuminen vaatii "yhteiskunnalta" lisättyä tarkkailua ja valvontaa ja kaiksen sellaisen (myös teknologisen) tietämyxen salassa pitämistä, mitä "ulkopuolisten" voisi ajatella käyttävän hyväxeen "hämäriin tarkoituxiin" (esim torjuaxeen lännen kuristusotteen oman tiimin kaulasta). von Wright on (oli, hizi sehän on aikaa sitten luutarhassa) olevinaan huolissaan yhteiskunnan kehityxestä kohti poliisivaltiota, mut samaan hengenvetoon myöntää typerimmällä mahdollisella tavalla poliisivaltion logiikan: valta vaatii väkivaltaa, katastrofi toista katastrofia.
ellauri024.html on line 1382: von Wright tajuaa noin miljoonantena suomalaisena, että kehitys kulkee kohti poliisivaltiota ja ekokatastrofeja. (Huom tää on kirjoitettu ennen kaxoistorneja, ilmastonmuutosta ja kansainvaelluxia!) Sillä ei näytä olleen mitään vaikutusta sen lurituxiin haistelevasta humanismista. von Wrightin mielestä (yliminästä, minästä vai siitä?) hipit pakenevat romanttisesti todellisuutta. Herää kysymys, onko punaposki ize hippi. Sillä mitä muuta sen trivialiteetteilla, toistoilla, latistuxilla ja poissulkemisilla terrorisoiva kirjoittelu on kuin todellisuuspakoa? Valistushenkistä todellisuuspakoa.
ellauri024.html on line 1386: Kirjastossa "The Library of the Living Dead" filosofimme kertoo terroristien tuntevan sokea vihaa ja haluavan hävittää olemassa olevan yhteiskunnan. (Mitähän terroristeja nää oli, ei sentäs arabisellaisia vielä tässä vaiheessa, mut ainahan niitä on, terroristeja.) Kummastakohan on enempi kyse, terroristien sokeasta vihasta vai sokean filosofin vihasta? Entä jos terroristi onkin ihminen, joka on kylästynyt olemaan mielisairaiden marmorikuula, järjettömien ja tuhoisten poliittisten, taloudellisten ja hallinnollisten toimenpiteiden kohde?
ellauri024.html on line 1388: Tai jos terrorismin kaltainen tietoinen izetuho on viimeisiä tapoja lähteä arvokkaasti? Mitä tuomittavaa on tappaa niitä, jotka valmistelevat vielä suurempaa tuhoa? Entä jos viha ei olekaan sokeaa, vaan harkittua? Jos terrorismi antaa edes pienen mahdollisuuden välttyä ekokatastrofilta? Näitä banaaleja kysymyxiä pystyisi esittämään jokainen joka ei ole poliisihallinnon palkoissa. On törkeetä vaatia "voimakkaammin ihmisten välistä solidaarisuutta kuin yxilön izetoteutusta", tää on kuin suora sitaatti Benito Mussolinin puheista. Sokealta filosofilta on tietysti mahdotonta vaatia, että hän näkisi yleisönsä kadonneen. Siinä psyykkisten vammojen pesulingossa, jota myös yhteiskunnaxi kuzutaan, häiriöiden painopiste on aikaa sitten siirtynyt kohti luonnevaurioita, rajatiloja ja psykooseja. Apinoilla ei ole enää särmää vastavuoroisuuden vaatimusten vastaanottamiseen saati toteuttamiseen. Selvemmin kuin ennen Wrightin tyyliset eettiset niitä näitä pohdiskelut ovat vaan kulisseja, naruja niiden takana vetelee vanha kunnon "kaikki mulle heti nyt".
ellauri024.html on line 1390: Humanismin ydin on Wrightille se mikä on apinan parhaaxi (mix vaan apinan, eläinrasisti?), ja apinan paras on taas kaikki mikä on hänelle hyväxi ja tekee hänelle gutaa. Koska vain paras on kyllin hyvää, ei kande jäädä seuraamaan kuinka nää Jorin klisheet kiertää kehää, vaan syvennytään von Wrightin filosofisempiin texteihin.
ellauri024.html on line 1392: Mikä sit tekee apinalle gutaa? Ja mitä von Wright siitä tietää? Sillä on jotain epämääräsiä selityxiä mix epikurolaisuus (hedonismi) ei toimi: six koska apina on utelias silloinkin kun se ei ole sille hyväxi. Mitä hemmettiä, johan Aristoteleskin sanoi että apina luonnostaan haluaa tietää, siis se on siitä kivaa. Mitä toi muka todistaa? Ei mitään. Ajatelkaamme analyyttistä filosofia, joka imettyään aikansa mautonta penixenmuotoista lakrizipötköä tuntee olonsa hyväxi ja sanoo: "It tastes good. It is the real thing." Olix tää nyt uteliaisuutta vai mielihyvän hakua? Vai molempia? Nautinnosta kirjoittavat filosofit imexivät useimmiten omenaa, jostain syystä, onkohan se se Eevan omena? Eeva antoi, minä sain.
ellauri024.html on line 1394: Tollaisen höpeximisen jälkeen voi ymmärtää, miten Helppo-Henrik jaxaa vielä toivoa niin paljon. Se toivoo jotain uutta holistista tiedettä, joka on vähemmän kiinnostunut hyväxikäytöstä. Ennen vois luottaa alkoholistiseen tieteeseen, missä analyyttiset filosofit juovat izensä hengiltä. (v Wrightin nenä olikin aika punainen.) Sillä tuskin mikään joukkoizemurhaa vähempi voi vapauttaa tiedettä elinkeinoelämän, hallitusten ja sotilaiden ohjailusta. Tehdään mikä on lainsäädännöllisesti sallittua ja taloudellisesti kannattavaa, ainakin jälkimmäistä. Maailmanlopun tuotteista on tullut jo valtavaa bisnestä.
ellauri024.html on line 1398: Monet eivät paenneet nazeja Saksassa, koska eivät uskoneet keskitysleireihin, vaikka kuulivat jopa lähiomaisilta huhuja. Aivan samoin ekokatastrofin torjumisen vaatiessa nykyisestä elintasosta luopumista eivät äänivaltaiset kulutusrobotit kykene tekemään päätöstä suunnanmuutoxesta. Siihen ei riitä Tri Niiniluodon päätösteoreettiset mallit eikä von Wrightin iltahartaudet, analyyttinen raittiusklinikka, jossa potilaille karjutaan aamusta alkaen: Torjukaa irrationaalisuus! Ordnung muss sein!
ellauri024.html on line 1400: Toivon asettaminen tollaiseen edustaa samaa ajattelun syvyyttä kuin toivoa puhevikansa paranevan uittamalla tekohampaita vessanpöntössä. No kyllä von Wrightkin myöntää, että asennemuutoxia todennäköisempiä muutostekijöitä on kapinat, kumouxet, ekokatastrofit, sodat ja kärsimyxet. Niissähän apinat on aina olleet hyviä.
ellauri024.html on line 1402: Suomessa von Wrightin lällyfilosofian perintö jakautui kahtia: Ilkka Niiniluoto jatkoi torjuntaa maalivahtina ja Esa Saarinen kuljetti kiekon Espoon päätyyn. On myönnettävä Saarisen "kadonnutta puberteettia ezimässä" tyypin kulttuurikritiikin olevan hilpeämpää kuin von Wrightin ja Niiniluodon latenssifilosofia. Niiniluoto väittää kyynisexi nihilismixi kaikkea tutkimusta, joka ei ole todenkaltaisuuden näköistä. Vuosisatamme filosofia teoxen (sitäkään en ole lukenut, en edes tiedä miltä kansi näytti) esipuheessa, paljastaneixi missä on vika: filosofit on aina olleet tiennäyttäjiä. Ulkopuolinen asiaa tuntematon voisi ajatella, että suomalaisen filosofian suurperheen pitäisi kiireesti asettaa vaari holhouxeen. (No nythän se on tarpeetonta, suomalainen filosofia on kuollut jo luonnollisen kuoleman.) 1987 se näytti ennenaikaiselta, sillä von Wright ei ollut vielä lähelläkään silloin vielä huokuvien Kuusen veljesten, noiden suomalaisen kulttuurikritiikin Pekan ja Pätkän muodostamaa esseistiikan nollapistettä, AKS-henkistä Pentti Linkolan ylistelyä ja muita riman ohituxia, sosiobiologista führerin ezintää tästä ministerin maailmasta. Vaik ei pidä aliarvoioida sosiobiologian ja kasvitieteen soveltuvuutta kuusten salatun elämän tutkimuxessa.
ellauri024.html on line 1443: me sentään joskus pestiinkin niitä meidän akryylipuseroita ja kellofarkkuja.
ellauri025.html on line 72: Tuomaan ohjaajat näkivät hänen lahjansa teologian opinnoissa. Loppuvuodesta 1244 hänet lähetettiin dominikaaniseen kouluun Kölniin, jossa melkein Maxim Gorkin kokoinen Albertus Maximus luennoi filosofiasta ja teologiasta. Vuonna 1245, 20-vuotiaana, hän seurasi Nahka-Albertia Pariisin yliopistoon, jossa he viipyivät kolme vuotta. Pariisissa hän opiskeli, opetti ja kirjoitti useaan otteeseen tämän jälkeen. Puheita ja kirjoituxia. Pariisin alkuvuosinaan Tuomas sekaantui yliopiston ja luostariveljien väliseen kiistaan opetuksen vapaudesta. Hän vastusti voimakkaasti yliopiston paheita ja peflettejä. Kun asiasta kanneltiin paaville, dominikaanit valitsivat Tuomaan puolustamaan sääntökuntaa. Hän onnistui tässä tehtävässä hyvin. Hän voitti jopa Guillaume de St Amourin, yliopiston tuon ajan merkittävimmän miehen, kädenväännössä.
ellauri025.html on line 74: Tuomas valmistui nipin napin teologian kandidaatiksi. Vuonna 1248 hän palasi Kölniin, jossa hänet nimitettiin toiseksi luennoijaksi ja magister ceremoniarumixi. Tuona vuonna hän aloitti myös kirjallisen tuotantonsa ja julkisen osallistumisensa. Hän pysyi Albert Suuren seurassa useita vuosia ja sai suurimman osan tartunnoistaan häneltä. Tältä hän peri erityisesti kiinnostuksen Aristoteleen tuotantoon, joka oli juuri käännetty latinaksi, sekä elämäntyönsä, Aristoteleen filosofian ja kristillisten oppien yhteen saattamisen. Lopulta hänestä tuli vielä opettajaansakin suurempi filosofi ja teologi.
ellauri025.html on line 75: Pariisissa Tuomas kävi lukuisia oppiriitoja toisaalta arabialaisia aristoteelikkoja ja toisaalta Platonin ja Augustinuksen oppeja kannattaneita vastaan. Arabialaiset aristoteelikot kannattivat kahden totuuden oppia, jonka mukaan teologinen ja filosofinen totuus voivat olla erilaisia. Alternatiivisia totuuxia siis. Tuomas vastusti tätä jyrkästi. Platonistit taas katsoivat Platonin tavoin, että ”sielu on kuin kalkkilaivan kapteeni”. Tuomas kannatti sen sijaan aristoteelista ajatusta siitä, että sielu on ruumiin muoto – latinaksi forma, eli sen kvidditeetti. Quid pro quo.
ellauri025.html on line 77: Vuonna 1252 Tuomas palasi Pariisiin suorittaakseen maisterin tutkintonsa. Hänellä oli tässä hieman vaikeuksia, koska yliopiston professorit hyökkäsivät pennittömiä kerjäläisveljistöjä vastaan, mutta lopulta hän sai kerätyxi rahat tutkintoon, josta sai hikisesti approbaturin. Vuonna 1256 hän ja hänen sivuvaununsa Bonaventura nimitettiin tosta vaan teologian tohtoreiksi, ja hän alkoi luennoida teologiasta Pariisissa sekä Roomassa ja muissa Italian kaupungeissa, kuten Viterbossa ja Orvietossa. Siitä lähtien hänen elämänsä oli pelkkää kovaa tuloxen tekoa. Hän palveli sääntökuntaansa, teki usein pitkiä matkoja ja neuvoi paavia useaan otteeseen sukupuoliasioissa.
ellauri025.html on line 79: Myöhemmin hänen sääntökuntansa päämies ja kuningas Kaarle II järjestivät hänet professorin paikalle Napoliin. Tuomas koki mystisen kokemuksen messussa 6. joulukuuta vuonna 1273. Sen seurauksena hän päätti ihan summassa kirjoittaa Summansa. Kun häneltä kysyttiin syytä tähän, hän vastasi: ”En voi jatkaa ... kaikki mitä olen kirjoittanut vaikuttaa minusta kuin knaapin oljilta verrattuna siihen mitä olen nähnyt ja mitä minulle on paljastettu”. Myöhemmin muut kertoivat, että Tuomas olisi kuullut ristiltä Maxim Gorkin äänen, jonka mukaan hän oli kirjoittanut suhteellisen hyvin.
ellauri025.html on line 89: Tomismi tiivisti ennen kaikkea keskiaikaisen filosofian skolastisen perinteen 1200-luvun lopun siirtymisen Augustinuksen platonistisista tulkinnoista Aristoteleen suuntaan. Siirtymään vaikutti suuresti silloinen arabialainen filosofia, sen edustajista erityisesti Averroës eli Ibn Rušd. Tomisteille oli tärkeää tehdä tiukka ero luonnollisen ja yliluonnollisen todellisuuden välillä, koska platoninen ideaoppi johti heidän mielestään panteismiin tehden arkitodellisuudestakin jumalaisen, tai jumalaisuudesta arkisen. Eläköön se pieni ero!
ellauri025.html on line 93: Arabifilosofien lisäksi Tuomas omaksui ajatuksia juutalaisilta oppineilta. Hänen pääteoksensa Summa theologiae osoittaa, että hän tunsi paitsi nimeltä mainitsemansa Avicebronin (Ibn Gabirol) ajattelua, myös suuren osan muista tuohon aikaan tunnetuista juutalaisen filosofian teoksista.
ellauri025.html on line 96: Tuomaan näkemykset olivat siis läheistä sukua juutalaiselle filosofialle, ja ne tulivat suosituiksi myös juutalaisten keskuudessa.
ellauri025.html on line 102: In distributive justice something is given to a private individual, in so far as what belongs to the whole is due to the part, and in a quantity that is proportionate to the importance of the position of that part in respect of the whole. Consequently in distributive justice a person receives all the more of the common goods, according as he holds a more prominent position in the community.
ellauri025.html on line 104: St. Thomas was a vocal supporter of the death penalty. This was based on the theory (found in natural moral law), that the state has not only the right, but the duty to protect its citizens from enemies, both from within, and without. Aquinas advocated the death penalty for obstinate heretics.
ellauri025.html on line 108: Thomas Aquinas' Understanding of Creation It seemed to many of Aquinas' contemporaries that there was a fundamental incompatibility between the claim of ancient science that something cannot come from nothing and the affirmation of Christian faith that God produced everything from nothing.
ellauri025.html on line 110: Toward the end of his life, he had a vision that forced him to drop his pen. Though he had experienced visions for years, this was something different. His secretary begged him to start writing again, but Aquinas replied, "I cannot. Such things have been revealed to me that what I have written seems but straw. Another prophet will come after me who is bigger yet, name of Maxim Gorki."
ellauri025.html on line 147: No, tääkin on sanottu tuhannesti ennen. Perimmäisempi syy jatkaa toistamista on että toisto toimii tyylikeinona. Uutuus on ylimainostettua. Apinat syö joka päivä jotain, vaikka ne söi eilen, ja syö huomennakin, sitä samaa maistuvaa muonaa, kuorien yhdellä kädellä banaania samalla kun pitää kiinni puunrungosta. Samalla lailla tykätään lukea joka päivä jotain kirjaa, kuoria sitä yhdellä kädellä sellofaanista pitäen toisella kiinni bussin tangosta. Maistus varmaan sullekkin. Muut apinat tosin voi käyttää apuna jalkoja.
ellauri025.html on line 170: Poiskytketty / Volume off / Ringtån är borta.
ellauri025.html on line 193: Löysköhän Calvino kimmerialaiset Conanista? Italo ei kai lukenut vuonna 79 Wikipediaa. Ahti Ukon kirjailijanimi oli Vorts Viljandi, tai päinvastoin. Siitä kiistelevät kimmerin professori Uzzi-Tuzii ja herulilais-altainen laitos. Vorts on järvi ja Viljandi kaupunki Virossa. Vortsin puoli oli neuvostotasavalta, Ahti Ukon muuten säälittävä.
ellauri025.html on line 257: Osaahan se, se on nenäkäs proffan tytär, opiskelee Ranskassa.
ellauri025.html on line 259: Tanskalaisen proffan päähän oli ammuttu kolmas silmänreikä.
ellauri025.html on line 263: Myös yhtä filosofian assistenttia, jonka nimeä en muista.
ellauri025.html on line 270: yhtä alkeellisesti kuin valokuvaaja proffan tytärtä.
ellauri025.html on line 272: jos sen on pannut alulle hapsutukkainen käytännöllisen filosofian
ellauri025.html on line 451: Tän esifasistisen runon lauloi näppyläinen Vesku Loiri levylle mädällä äänellä. Kupla kurkussa. Synkronoinnin kannalta on sama, mitä uskontoa peukutetaan, niin kauan kun on joku. Tätä kantaa edusti Jean-Jacques Rousseau, joka oli kellosepän kisälli. Onnexi kännykät ottaa kellonajan netistä. Se on kaikille luurin käyttäjille sama. Google on niiden jumala, ja Larry Page profeetta.
ellauri025.html on line 463: Ensimmäinen Lauri Sivu eli Larry Page oli brittilaulaja 50-luvulla, oikealta nimeltään Leonard Davies. Page tried to magnify his fame through the wearing of unusually large spectacles, as "Larry Page the Teenage Rage". As of the 2000s, Page has been living in Avoca Beach, New South Wales, Australia. Onkohan siltäkin housut palaneet kuten kenguru- ja koalaväestöltä. Sen silmälasit saatto olla isot 50-luvulla, mut kyllä Larry Kakkosen 80-luvun TV-lasit lyö sen laudalta.
ellauri025.html on line 467: Tää toinen Larry Page (1973) on maanpäällinen pilvijumala, tai pilven päällä asustava maajumala, whatever. Mun salasana Googleen oli KILL_Larry_Page!!! silloin kun mulla vielä oli Google-tili. Ei yllätä, että Larry (ja varsinkin Sergei) on juutalaisia. Larry tahtoo jehovaxi jehovansa paikalle. Gogiksi Magogin tilalle, eli Microsoftin Bill Gatesin. Gates (1955) on maailman 2. rikkain apina, Amazonin Jeff Bezosin (1964) jälkeen. Sen nettoarvo taaloisssa on yli 100G. Bezosin on yli 120G. Arvokkaita ihmishenkiä. Jos jokainen apina on laulun arvoinen, näiden arvo on noin luokkaa Spotify. Larryn laulu kuuluu tietysti juutuubista.
ellauri025.html on line 477: Kaikista paskimpia on sen bioteknologian ja ikuisen elämän yrityxet, ja kaikista ilkein sen tarve hallita kaikkia maailman ihmisiä kähmimällä niiden tietoja. Page's official statement read: "Illness and aging affect all our families. With some longer term, moonshot thinking around healthcare and biotechnology, I believe we can improve millions of lives." I can control billions of lives, more to the point. Suomessa tällä asialla on yxityiset terveystalot, joita Haju Sipilän hallitus ajoi kuin pyssyyn käärmettä. Seuraavaxi yxityistettäneen vesijohto. Ilma on kolmantena jonossa. Ostakaa coronavirusvapaata ilmaa meiltä, taalalla saatte ison ilmapallon täyteen.
ellauri025.html on line 499: Kun Calle haki professuuria, sille myönnettiin respiitti.
ellauri025.html on line 576: skilt sej från en annan man, arbetslös, och jag hade blivit professor,
ellauri025.html on line 611: Emmy on kuin Eetu koira, se ei laske irti Gusten-luusta Matts-pulla suussa, rähjää Saga-Lillille joka bylsii on-off sen ex-Gustenia.
ellauri025.html on line 635: I'm sick and tired of playing hard to get
ellauri025.html on line 643: Lovecraft is a famous writer and bullshit artist, but also a well-known racist. Should I read his novels?Was H.P. Lovecraft ever a chill or a good guy at least even a little bit? I know his works basically put humankind to the lowest of the low, but was there even a tiny bit of good in him?What does H.P. Lovecraft mean with his phrase “That is not dead which can eternal lie, And with strange aeons even death may die” in his writing of The Nameless City?
ellauri025.html on line 648: Lovecraft is best known for his creation of a body of work that became known as the Cthulhu Mythos.
ellauri025.html on line 720: käynyt saman tyttökodin joskus maailmassa. Suurta yhteiskunnallista vääryyttä! Monika oikein osottaa sormella, että nyt tää tilanne on "ofrivilligt komisk". Ihan Jaakko Hintikan tasoista
ellauri025.html on line 724: Kun ylen toimittajat tunkevat Annelisen ovelle kameran ja karvamikin kaa suorittamaan kumikauloille tuiki tärkeää public serviseä, Annelise suuttuu niin et sen törtelöpiä turkishattu menee vinoon ja putoaa (haha) ja se huutaa niille "komminister!" Aivan oikein, sic, se tekee kielivirheen. hohoo, lapsuxen, niin professori kuin onkin. (vrt. apina ja Arvo Ylppö.) Mitäs jos ei oisi koko yleä. Mut sillä onkin katutytön tausta.
ellauri025.html on line 730: 1698 Aug. 7: "2. Samma dag angaffs klockaren Ambros Hansson för det han S.Jacobi dag under predijkan haar morlat och sachta talat, utom at nogon kunde förstå ell. Höra hwad han sade; item när han gått med hofwen och skulle den ifrån sig leggia i Sakristian, haar han snafwat på törskelen. Klockaren Ambros Hansson ursächtade sig, sägandes sådant intet wara skedt aff dryckenskap, utan huwudswagheet som honom påkommit, aff den siukdom, som han kort tillförene warit beswärat utaff, hwilket somblige närwarande bewitnade; hwarföre stältes till honom en allfwarsam förmaning at taga sig grannerligen tillwara för hwarjehande förargelser, hwilket han ock utloffwade." (Se originaltext från 1698 HÄR.)
ellauri025.html on line 737: Patti syntyi Germanstownissa kuten LM Alcott. Malethorpe koitti olla rivo kuin Kari Rydman, julkaisemalla lasten nakukuvia (ihan viattomia). Siitäkös möykkä nousi Nykissä. Onnistui. Kerroinko jo että se tyttö pimppisilteen Karin levyn kannessa on Simo Knuuttilan ja sen ekan vaimon tytär Nonna? Nyt ei Simolla enää ole hampaita, ainakaan etu. Sössötti epäselvästi Jaakko Hintikan hautajaisissa. Simo ja Eski Saarinen lauloi filosofien tilaisuuxissa soraäänisesti kuoppaleukaisen Jukka Kuoppamäen viisua Sininen ja valkoinen. Musta se oli jo siihen aikaan tympeää. Liian keskustaoikeistoisänmaallista. Vaikka oli olevinaan pelleilyä. Ei naurattanut. Naura sinäkin.
ellauri025.html on line 743: Monika hade låtit sig sakta glida ner och öppnat gylfen på Hilding och tagit "den" i munnen och "den" hade vuxit i gommen på henne. Just så. The Greek way of life. Och så har hon släppt ur sig en riktigt lång och ljudlig fis. Illaluktande på köpet. Ällöä.
ellauri025.html on line 754: Being in a band called The Disciples, taas. Nyt on jo luettava Wikipediaa. The Disciples are a dub roots reggae group that was formed in 1986 by brothers Russ D. and Lol Bell-Brown. They are said to be named by Jah Shaka after producing exclusively for Jah Shaka. They recorded 4 albums of instrumental dub for Jah Shaka's King Of The Zulu Tribe label during 1987 to 1990. Jotain neekereitä siis. Never heard.
ellauri025.html on line 764: Hetkinen, nyt sanotaan että "villastan" suunniteltiin noin sata vuotta sitten. Sithän se ei voi oikeen olla muu kuin Eira? No tässä menee puurot ja vellit sekaisin muutenkin. Ehkä Annelise oli proffa soc-komissa, jonka piirsi Erik Kråkström 60-luvulla. Kåket skulle rivas 2018. Sic transit etc.
ellauri025.html on line 803: Musta tää oli aika paska kirja, ärligt sagt. Oudointa on himpatian puute suunnilleen kaikkia osanottajia kohtaan. Kertoja ei tunnu tykkäävän kenestäkään, eikä sitten lukijakaan. Esim Saschaa, hihittelevää uimaria Monika käsittelee aeeka kylmästi, se on saatu kuulostamaan suorastaan ikävältä tyypiltä, jos edes elävältä ollenkaan. No ehkä sekin oli tarkotus. Jospa sanoma on et ei våldtäktissä ja sen kostossa olekaan kyse säälistä tai armosta, vaan teodikeasta. Oikeuden mehukkain osa ei ole habilitaatio, ei profylaxis, vaan retribuutio. Jehova maxaa vanhaan tapaan ondhetin förövareille samalla taxalla, kostaa kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Kost jumala.
ellauri025.html on line 809: Monika Fagerholm (1961) täyttää ensi vuonna kuusikymmentä. Se on pikku Matin ikäinen, tai Kristiina Jokisen. Jotain samaa niissä on, kuten Cheekissä ja James Bondissa. Sekin on vapaaehtoisesti lapseton. (Tuskin enää tossa iässä.) Kantaa jotain kaunaa miehille. Ei sunkaan se ole homo? Miehiä ei se mainize ollenkaan Wikipediassa, vaikka muut palkinnot luetellaan hintalapun kaa. Sen isä on tai oli professori, ize se on hukki. Vanhemmat arvostivat titteleitä. Psykologia ja kirjallisuus aineina. Se on kertonut julkisuudessa alkoholismista. Siis omasta. Onhan se täyttä elämää kun pullon tyhjentää, täydestä päästä on hyvä kirjailijan ammentaa.
ellauri025.html on line 817: Varmaan kopsii poikaskenet suoraan Westöltä. Tai Knasulta. Nathanin porukat on ökyrikkaita, ihan yx yhteen Ivana Trumpin kaveripiiristä. Sen äiti, se talousprofeetta, on Milton Friedmanin ent. oppilas. Se kertoo massoja.
ellauri025.html on line 834: **We have a new information about height&weight of Monika Fagerholm. It was submitted by Frannie Jonas, 38 years old. Job: (Sign Writer, Machine).
ellauri025.html on line 882: Monika Fagerholm asui lapsuutensa Helsingin Puotilassa. Mäkin kävin siellä Hannu-Pekan kotona. Aika keskiluokkasta. Olihan siinä hienommat Marjaniemi ja Kallvik lähellä, niitä lienee kirjan muisteluissa mukana. Hänen isänsä oli koneenrakennuxen professori Nils-Erik Fagerholm (1928)ja äitinsä kirjastoamanuenssi Kristina Herrgård (1933). Nisseä 5v nuorempi, Botby gårdin kaunis Kristiina. Monika oli perheen kuopus ja kiltti tyttö. Isosisko Pia Annika (1959) on stashattu. Isän professorimatrikkelissa Monika on psykolog, isosiskosta ei ole mitään. Hän kirjoitti päiväkirjoja ja myöhemmin nuortenkirjoja. Muuna aikana hän juoksi lähimetsissä ja tapasi kavereitaan ympäri Itä-Helsinkiä.
ellauri025.html on line 928: Samaan aikaan, kun Monika paistatteli julkisuudessa kirjailijana ja ravasi Ruotsissa kertomassa ensimmäisestä romaanistaan, hänen isänsä sairastui aivoverenvuotoon. Monika palasi saman tien kotiin, liian myöhään. Isä oli vaipunut koomaan ja kuoli pian 1995. Ehti olla prof 7v, sai viran vanhana. Siis kuoli 67-vuotiaana, mun ikäsenä.
ellauri026.html on line 154: lasautetaan safarilla autosta trofeepäitä ja notmiitä.
ellauri026.html on line 167: Kulttuurivihkojen Studio e-ohjelman aiheena 16.1.17 oli yliopistot ja demokratia. Oikeushistorian professori Jukka Kekkonen totesi vuonna 2010 voimaan tulleen
ellauri026.html on line 192: Eliezer oli ainakin 3 henkilöä raamatussa. Abrahamin ovela hovimestari, Moosexen poika, ja joku pienempi profeetta, joka ennusti jonkun haaxirikon.
ellauri026.html on line 214: I had spent a summer in Greece while in college, travelling with a Greek text of the Odyssey, and I remembered in particular Odysseus’s final journey to Ithaca (the beginning of book 13; well worth revisiting as a specimen of Homeric narrative), the poetic effect of which overwhelmed me. Odysseus climbs aboard the ship and—forgive my literal translation—lies down, “in silence,”
ellauri026.html on line 225: The idea is there, but all the lingering emphasis in the original has been smoothed away. This, too, unfortunately, is typical of the whole. I have said that Wilson’s translation reads easily, and it does, like a modern novel: at shockingly few points does one ever need to stop and think. There are no hard parts; no difficult lines or obscure notions; no aesthetic arrest either; very little that jumps out as unusual or different. Wilson has set out, as she openly confesses, to produce an Odyssey in a “contemporary anglophone speech,” and this results in quite a bit of conceptual pruning. If you wait for the “Homeric tags,” the phrases that contained so much Greek culture they have been quoted over and over again by Greeks ever since—well, you are apt to miss them as they go by. A famous one occurs in book 24, when Odysseus and Telemachus are about to go into battle together: Odysseus tells Telemachus not to disgrace him, and Telemachus boasts that he need not fear. Laertes, Odysseus’s father, exclaims (Wilson’s translation), “Ah, gods! A happy day for me! My son and grandson are arguing about how tough they are!”
ellauri026.html on line 227: This is a famous line, but here it would hardly seem to merit its fame—who cares about people “arguing about how tough they are”? The word here translated as “tough” just happens to be one of the central words of Hellenic thought: arete, “virtue” or “excellence,” that subject of so many subsequent philosophy lectures—whose learnability or unlearnability Plato made the subject of inquiry, and which Aristotle defined as a mean between two vices. The word can be used to mean something like “bravery,” but it is wildly broader and richer than “how tough one is” (there is a queen named Arete in the poem, but Wilson refrains from translating her as “Queen Tough”). The line was quoted over and over again in later days because it was considered the height of happiness for a man to have a son and grandson competing with each other to possess virtue or true excellence. This Wilson suppresses, as a thing irrelevant to contemporary idiom—“toughness” will have to serve in its place.
ellauri026.html on line 257: Erasmus puolustelee izekehua, et se on parempi kuin palkata joku sykofantti kehumaan, niinkuin E. Saarinen kehumassa syylänaama Ploirin kuplixi. Musta se on vittumaista että opiskelijoita opetetaan kädestä pitäen kehumaan izeänsä ja kauppaamaan omaa nahkaansa. Se on vitun kapitalismin viemistä viimeiseen pykälään, ihmiset tekee izestään kauppaa, tatuoivat vielä parasta ennen päivän niskaansa. Niinkuin orjat toisilleen Asterixin orjatorilla, "te olette vain sekundaa, helyjä, mä oon merkkitavara". No ize asiassa Erasmus on mun kanssa tässä samoilla linjoilla.
ellauri026.html on line 266: Die Kräutermischung besteht oft aus 25 g Schnittlauch, 25 g Petersilie, 25 g Kerbel, 25 g Kresse, 25 g Sauerampfer, 25 g Borretsch, 10 g Estragon, 10 g Dill, 10 g Bohnenkraut. Manchmal auch Zitronenmelisse. Kerbel on kirveli ja Bohnenkraut on kynteli. Meillä on ollut näitä kaikkia, eri vuosina, ei kerralla. Monet kuolee talvella. Sauerampfer, suolaheinä on menestynyt hyvin. (No jaa, nyt se on taas hävinnyt.) Myöhempänä tulee vielä puhe mäkikuismasta eli helleborista, masennuslääkkeestä jota otti myös se melankolinen Burton, jota Puu kasvaa Brooklynissä kirjan tyttö aikoi lukea päästyään B-kirjaimeen. Jos mulle tulee vielä masis vanhana, suostun syömään enää sitä. Ehkä mä sitten lennän ilmapallona kuin Muumi syötyään jotain liljoja.
ellauri026.html on line 270: Later it is coined as the ultimate proofof civility, epitomizing that men are ready to sacrifice their lives (self-love) in order to prove the notion of their own worth (self-liking).
ellauri026.html on line 274: Kuka se Mandeville ylipäänsä oli? Bernard. Kirjoitti jonkun allegorian mehiläisistä, siis yhteiskuntafilosofiaa. Ai jaa, se oli tän terve izekkyys-meemin varsinainen isäpappa, sen miälest yhdyskunta romahtaa ellei kaikki aja siellä omaa etuaan. Asuttaisiin vaan ontossa puussa kukin tahollaan. (No se oiskin parempi kuin tää pörräävä ylitäysi pesä.) Siis iso paskiainen if ever there was one. Kapitalistimoraalin kehittäjä juuri oikeana aikana. Hemmetti että näitä meemejä sit piisaa, ei tule loppua. Kuin Kirsi Kunnaan perunat ne hyppii mun kallon kattilassa.
ellauri026.html on line 278: Moria on EU:n kurja pakolaisleiri Kreikassa Lesbon saarella. Tolkienin knääpiöillä oli Mines of Moria, Khazad-dûm, missä harmaa homo Dumbledore putos Balrogin kaa helvettiin ja nousi kolmantena päivänä ylös taivaisiin valkoisena kuin Saruman. Nick Ostler antoi mulle Fainwood Circlessä kirjan Bored of Rings, siinä Balrogin nimi oli Ballhog. Warren Beaty oli kingi sophomorena. E.R. laittaa sanat toisin päin, morosoph. Nääkin kirjoituxet vois olla morosofiaa. Kreetalla Juhani von Grönhagen käytti paikallisille kavereilleen sanaa vre, se oli more, paino lopputavulla, vokatiivi sanottuna murteella. Hei pahvi!). Lapset on tyhmiä, sixi onnellisia, ja vanhat unohtelee, tulee onnellisix uudestaan. Oxymoron esiintyy jo toisaalla runon nimenä.
ellauri026.html on line 294: Cambridgessa se puuhasteli jumaluusopin ja kreikan professorina. Eka painos Kexusteluista ilmestyi 1519. Niissä se haukkuu katolista kirkkoa terävästi, ennakoiden Martti Lutheria. Papit suuttui sille pahasti, ja ajoi sen pois Englannista Baseliin. Onnex siellä se eli ihan mukavasti vauraana julkkixena elämänsä loppuun asti. Varmaan sillä oli siellä myös poikaystävä, tai useampia.
ellauri026.html on line 302: Aika pitkään todistellaan että liika fixuista hallizijoista on pelkkää harmia, ja pahinta on panna filosofi kuninkaaxi. Tyhmälle kansalle sopii tyhmät johtajat. Niistä ne tykkäävät. Fair enough. Viisastelijat ja besserwisserit on myös huonoja seuramiehiä. Koko termiittipesän organogrammi perustuu kumarteluun ja prenikoihin, samoin kun sankarien palvonta. Sekin on tyhmyyttä. Tässäkin voi yhtyä edelliseen puhujaan, vaikka vasta tilaisuuden jälkeen. (Ei vaitiskaan, ei mua Erasmuksen anus kiinnosta. Sitäpaizi se on jo kauan lahonnut haudassa.)
ellauri026.html on line 309: No tämmönen saarnaaminen on sekin huisin typerää. Ei ihmiset haluu kuulla mitään paasausta, turpaan tulee todenpuhujalle, profeetalle omalla reviirillä. Paras ulvoa susien mukana, mennä markkinoiden säännöillä, juoda jengin kanssa juhlissa tai sit lähteä tiehensä.
ellauri026.html on line 314: Mutta olen kuulevinani filosofien vastustaen sanovan: on surkeaa et ihminen on tyhmä ja erehtyväinen, eikä tiedä mitään kunnolla. Ei, pikemminkin se on inhimillistä. Miksi sen pitäisi olla kurjaa, jos se on meidän lajille ominaista. Ei mitään voi sanoa kurjaxi siitä et se on sellainen kuin on, vaik tätä apinaa koska sillä ei ole siipiä, tai neljää jalkaa eikä sarvia.
ellauri026.html on line 323: Vapaa-ajattelu oli syntymässä uudelleen. Ei tarte ajaa pitkin valtion raiteita veeärrän aikataulussa. Yxityistäminen nostaa päätä, kun siihen on nyt varaa. Kapitalismi kukoistaa luxuxen oloissa, se vaatii avointa rahan, tavaran ja työvoiman virtausta, maanteitä ja ilmalentoa, verkkomaisia vaihtoehtoisia reittejä, vaihtoehtoisia totuuxia, korkoa korolle kasvua. Ahtaissa oloissa, rajoitettujen resurssien maailmassa syntyy puisevia rakenteita, ratapihoja, pappisvaltaa eli hierarkiaa, komentoteitä, virkatietä ja diktatuuria. Totaalisessa puutteessa alkaa anarkia, kaikkien sota kaikkia vastaan. Luonnontila. Asutaan ontoissa puissa tahoillaan. Luonto synnyttää järjestelmiä, järjestelmät meemejä. Luonto myös keilaa järjestelmät katastrofeilla: tulee maanjäristyxiä, tulvia, kuivuutta, katoja, pikku jääkausia. Raamatun vizauxia. Kasvihuoneilmiö.
ellauri026.html on line 327: Annas olla, eikö kaikenlaisten elukoiden joukosta ne viihdy parhaiten, jotka eivät ymmärrä enempää kuin luonto niille opetti? Mikä menestyy paremmnin kuin mehiläinen? Vaikka ne eivät ymmärrä paljoa, ne rakentaa hienoja rakennuxia. Mikä filosofi on perustanut paremman valtion? Mutta hevonen, joka on luupäisempi kuin ihminen, ja on sixi sen hyvä ystävä, kärsii ystävänsä lailla. Siitä on noloa hävitä kisa, mutta se piereskelee lujasti; taistelussa se pyrkii voitolle mutta listitään armotta, haukkaa multaa razastajan kanssa; puhumattakaan suizista, kannuxista, ahtaista pilttuista, aseista, lyönneistä, razastajista, sanalla sanoen kaikesta orjuutuxesta, johon se halukkaasti alistuu, ja koittaa kostaa vastapuolelle. Kärpäsillä ja linnuilla on kivempaa, jotka elävät luonnon vaistolla, välttävät vain tästä hetkestä, jos vaan ihminen jättäisi ne izexeen. Kun ne pannaan häkkiin matkimaan ihmisen puhetta, ne nuutuvat ja mennettävät ilonsa. Luonto on sit niin paljon parempi kuin ihmiskeinot.
ellauri026.html on line 329: En voi kyllixi ylistää Pythagoraan kukkoa tunkiolla, joka kokeili kaikkea: filosofi, mies, nainen, kuningas, alamainen, kala, hevonen, sammakko ja luullaxeni myös sienieläin; ja lopulta päätti että ihminen on säälittävin. Kaikki muut eläimet ovat tyytyväisiä luonnon asettamiin rajoihin paizi ihminen, joka koittaa ylittää ne. Ihmisten joukossa kivintä ei ole oppineilla eikä suurilla, vaan pöhköillä. Gryllus teki viisaammin kuin ovela Odysseus valitessaan porsaan osan mieluummin kuin monet haaverit.
ellauri026.html on line 370: Täss on yx joka on ihan lätkässä johkin pimuun, ja mitä enemmän se tölvii sitä, niin sitä enemmän se sitä rakastaa, niinkuin loordi Babington Sanditonissa. Toinen nai rouvan rahan takia, kuten yrmeä Shukra homokokin äidin eilisillan espanjalaisleffassa. Kolmas vahtii vaimoaan kuin tuhatsilmäinen koira Argos, esim islantilaiskalastaja. Neljänneltä kuolee sukulainen, ja palkkaa muita sitä suremaan. Joku jopa suree anoppinsa haudalla. No Lea oli aika lystikäs. Joku syö ja juo kaikki rahansa. Joku ei tiedä parempaa onnea kuin löhöily. Joku hoitaa toisen tyypin etuja ja unohtaa omansa. Joku keinottelee rahoilla ja osakkeilla, lainaa Petriltä maksaakseen Paulille, ja tekee pankrotin. Joku nälistelee perillisten edestä. Joku rupee laivanvarustajaxi, ja hukkaa laivansa. Joku lähtee sotaan rikastumaan. Jotkut huijaa rikkaita leskiä auervaaroina tai kiipee reittä myöten, apinoiden ja niiden jumalten mielisaippuaa. Kaikista alhaisimpia on kauppiaat, jotka tekee kaikkea mikä vaan on epärehellistä, ja tunaroi siinäkin; valehtelee sikana, vannoo vääriä valoja, varastaa, liehittelee ja petkuttaa, ja sillä työntää izensä kasan pinnalle, vaan koska niillä on kultaa käsissä. Niillä on omat sykofanttinsa, imartelevat Esa Saariset ja muut munkit, jotka ihailee niitä ja antaa niille titteleitä, toiveena saada izeki pöydästä kultamuruja.
ellauri026.html on line 372: On sellasia pytagoralaisia, joille kaikki on niin yhteistä et ne ottaa mitä vaan messiin mekon alla, ne ei tee siitä isompaa numeroa kuin jos ne olis perintökamoja. Toiset on vaan olevinaan rikkaita, ja tää kuvitelma riittää niille onnexi. Joillakuilla on hienot talot Helsingissä ja sen vuoxi pihistelee mökillä. Jotkut panee menee kaiken samantien, toiset kerää kokoon hyvällä tai pahalla. Yx ährää kerätäxeen julkkismainetta, toinen makaa nokisena uunin takana. A great many undertake endless suits and outvie one another who shall most enrich the dilatory judge or corrupt advocate. One is all for innovations and another for some great he-knows-not-what. Another leaves his wife and children at home and goes to Jerusalem, Rome, or in pilgrimage to St. James´s where he has no business. In short, if a man like Menippus of old could look down from the moon and behold those innumerable rufflings of mankind, he would think he saw a swarm of flies and gnats quarreling among themselves, fighting, laying traps for one another, snatching, playing, wantoning, growing up, falling, and dying. Nor is it to be believed what stir, what broils, this little creature raises, and yet in how short a time it comes to nothing itself; while sometimes war, other times pestilence, sweeps off many thousands of them together.
ellauri026.html on line 390: Kaikista hulluinta on nähdä miten julkkiskirjailijat kiittelevät toisiaan keskinäisen kehun kerhoissa, tyhmät tyhmiä ja pöntöt viereisiä pönttöjä. Tää on täydellinen Väinö Linna duplikaatti, toi on Loirin haamukirjailijan veroinen, kolmas yhtä fixu ja filmaattinen kuin Sofi Oxanen. Toisen kerran ne suomii toisiaan yhtä reippaasti, ja ihan samoilla pointeilla.
ellauri026.html on line 453: Vast political powers were contending for the possession of long-disputed territories, while within their borders great social and industrial discontents were gathering to a demonstration whenever the strain of these dynastic struggles should become unbearable.
ellauri026.html on line 455: His activity took many forms; but he was always, whether through classical treatise or encyclopædic collection or satirical dialogue or direct moral appeal—always and everywhere, the preacher of righteousness. His successes were invariably along this line. His failures were caused by his incapacity to perceive at what moment the mere appeal to the moral sense was no longer adequate.
ellauri026.html on line 459: Ylläri et Fima ei tunnu hirveesti arvostavan Erasmuxen persoonaa. Sen mielestä E.R., kuten renessanssin kaverit yleensäkin, oli pelkuri ja pikku narsisti, joka toi izeään esille joka paikassa. Sen olis pitäny yrittää olla objektiivisempi, kuten Emerton. Homous voi olla myös yhtenä esteenä. Jotain sotkua tuli Bolognassakin kotiopettajalle pikku suojattien kaa. Fima pahexuu Gerard Gerardsonia vähän joka asiasta. Se on Jefan mielestä ärsyttävä valittaja, kermaperse jolle ei mikään tunnu kelpaavan. No vittu, tässä on kyllä pata kattilaa soimaamassa. Efraimilla, Harvardin proffalla, oli puo vähintään yhtä syvällä kermapytyssä.
ellauri026.html on line 481: Noi lafkat oli takuulla ihan hirveitä paikkoja. Mut taas Jefa rypistelee nenäänsä ja pahexuu, et nehän oli just sopivia pikku Eralle. Pekka-setä oli ahne paskiainen joka hamusi Geertin perintöä. Jefa suvaizee epäillä Eran sanoja, koska Pekka setä toimitti luostareihin muitakin kakaroita. Häh? Mikä tampio tää Jefa oikeen on? Mikä hemmetti sitä vaivaa? Varmaan homofobia.
ellauri026.html on line 493: Jefa ei ole huomaavinaan Eran homorakkautta nuoreen ystäväänsä Rogeriin. Eihän tämmösestä sovi jumaluusopin professorin olla selvillä, saati sitten siitä puhua. Homofoobit on aika usein kaappihomoja. (Tässä mun täytyy taas vähän karistella epäluuloja: emmä ole homofoobinen, mun parhaissa kavereissakin on vasenkätisiä. Musta on vaan kiva puhua asioista joista jotkut kauhistuu. Se on osa koko tän runoelman pointtia: mix kauhistua luonnonilmiötä, mix koittaa olla niin suu muikulla p.c. Naturalia non sunt turpia. Kaikesta ei tarvi pitää, muttei tarvi sentään pöyristyä.)
ellauri026.html on line 508: An article by the late Dr. R. Fruin, which came to my knowledge after the completion of the manuscript, quite confirms my view of the utter untrustworthiness of Erasmus´ accounts of his early life.
ellauri026.html on line 509: Of more recent biographies, that of R. B. Drummond is, all things considered, the best; careful and serious, but showing the almost universal tendency to take Erasmus at his word, even while admitting his incapacity to tell the truth.
ellauri026.html on line 510: Froude's Life and Letters illustrates the author's familiar qualities,—his remarkable distinctness of view and his complete indifference to accuracy of detail.
ellauri026.html on line 655: > Herakleitos kuvataan usein melankolikoksi, ja häneen viitataan joskus "itkevänä filosofina", vastakohtana Demokritokselle, joka tunnetaan "nauravana filosofina". Presokraatikkojen Esa Saariselle. Kukahan ois sit tää hämärään uuninnurkkaan jäänyt masis? Vaatimattomuuteni estää sanomasta.
ellauri026.html on line 657: > Herakleitosta on pidetty yhtenä värikkäimmistä Sokratesta edeltäneistä filosofeista. Häntä on pidetty jopa ihmisvihaajana, sillä hänen filosofiansa oli kaikkea muuta kuin populistista. Hänen ajatteluaan sävyttää ylikriittinen suhtautuminen ihmisiin, ja osan elämästään hän elikin yhteiskunnasta eristäytyneenä.
ellauri028.html on line 39: Ruusu on ruusu, bisnes on bisnes, samojedi on samojedi. Nyt keplotellaan sitten jonkun muun kanssa. Keplotellaan, elellään, tuijotellaan taivasta timanteissa, kallis lukija! Psykofyysinen tilani on vallan mainio! Rautaa!
ellauri028.html on line 88: Initially, a surviving one of his daughters, Clara Clemens, objected to its publication in March 1939, probably because of its controversial and iconoclastic views on religion, claiming it presented a "distorted" view of her father. Henry Nash Smith helped change her position in 1960. Clara explained her change of heart in 1962 saying that "Mark Twain belonged to the world" and that public opinion had become more tolerant. (Ehkä se myös tarvizi vähän pätäkkää leivän syrjäxi.) She was also influenced to release the papers by her annoyance with Soviet reports that her father's ideas were being suppressed in the United States. (Ei Laika ole ainut koira radalla. Vuosi 1962 oli Kuuban kriisi, kylmä sota kuumeni. Popovin nuhruista mutta optimistista nuoruutta.) The papers were selected, edited and sequenced for the book in 1939 by Bernard DeVoto. (Sota tuli väliin, jumala piti varmistaa voittajien puolelle. No ainahan se on voittajien puolella. Tai sit se haluu antaa opetuxen tai sillä on joku ovelampi suunnitelma mielessä.)
ellauri028.html on line 99: Toinen aivan mainio kahden markan pläjäys on What is man. Kyse on taas just samoista teemoista kuin mullakin, onx ihminen vaan tyhmä elukka vai vielä pahempaa, vaan kone, vaiko jotain hienoa, joku taskukokoinen puolijumala. Nuori mies uhoilee, vanha mies suhtautuu kyynisesti, ei enää edes sarkastisesti. (Joku kyllä kommentoi, fair enough, että näissä filosofisissa dialogeissa on aina joku fixu, esim. vanha mies, ja toinen totaalinen tomppeli, esim. nuori mies. Epistä, Joni heittää KOKO AJAN! valitti Pauli lumisodassa Juuan mökillä.) Erittäinkin hyvin väännettyjä pointteja. Mm. se LM Alcottin runotytön skizo et jos hyvis saa hyvät vibat kiltteydestä onx se sillon izekäs vai epä. Turhaa nikerrystä ja nakerrusta, mitä väliä. Hyvin menee mutta menköön. Who cares, kuten argumentoi Booze Hound alempana.
ellauri028.html on line 105: During his prolific period Mark wrote many minor items, most of them rejected by Howells, and read extensively in one of his favorite books, Pepys' Diary. Like many another writer Mark was captivated by Pepys' style and spirit, and “he determined,” says Albert Bigelow Paine in his 'Mark Twain, A Biography', “to try his hand on an imaginary record of conversation and court manners of a bygone day, written in the phrase of the period. The result was 'Fireside Conversation in the Time of Queen Elizabeth', or as he later called it, '1601'.
ellauri028.html on line 107: The Rev. Joseph Twichell, Mark's most intimate friend for over forty years, was pastor of the Asylum Hill Congregational Church of Hartford, which Mark facetiously called the “Church of the Holy Speculators,” because of its wealthy parishioners. Here Mark had first met “Joe” at a social, and their meeting ripened into a glorious, life long friendship. Twichell was a man of about Mark's own age, a profound scholar, a devout Christian, “yet a man with an exuberant sense of humor, and a profound understanding of the frailties of mankind, including Mankind's Huge Cods." Sam Clemens ja pastori naureskeli kaxisteen mezässä miespaneelin valtavia turskia. Bronzed and weatherbeaten son of the West, Mark was a man's man. "Some Remarks on the Science of Onanism.”
ellauri028.html on line 109: “It was my duty to keep buttons on his shirts,” recalled Katy Leary, life-long housekeeper and friend in the Clemens menage, “and he'd swear something terrible if I didn't. If he found a shirt in his drawer without a button on, he'd take every single shirt out of that drawer and throw them right out of the window, rain or shine—out of the bathroom window they'd go.
ellauri028.html on line 111: It was sometimes a wonderful and fearsome thing to watch Mr. Clemens play billiards,” relates Elizabeth Wallace. “He loved the game, and he loved to win, but he occasionally made a very bad stroke, and then the varied, picturesque, and unorthodox vocabulary, acquired in his more youthful years, was the only thing that gave him comfort. Gently, slowly, with no profane inflexions of voice, but irresistibly as though they had the headwaters of the Mississippi for their source, came this stream of unholy adjectives and choice expletives."
ellauri028.html on line 113: Words vulgar and offensive to other ears were a common language to him. Anyone who ever knew Mark heard him use them freely, forcibly, picturesquely in his unrestrained conversation. Whitman and the Bible are no more obscene than Nature herself—no more obscene than a manure pile, out of which come roses and cherries.
ellauri028.html on line 115: One of these guarded treasures of Kaiser Wilhelm was a volume of grossly indecent verses by Voltaire, addressed to Frederick the Great. “I would blush to remember any of these stanzas except to tell Krafft-Ebing about them when I get to Vienna”, said Mark Twain. "Too much is enough."
ellauri028.html on line 117: “The meaning of the word 'obscene,'” the Justice indicated, “as legally defined by the courts is: tending to stir the sex impulses or to lead to sexually impure and lustful thoughts."
ellauri028.html on line 126: diary of the Pepys of that day, the same being Queen
ellauri028.html on line 127: Elizabeth's cup-bearer. He is supposed to be of ancient and
ellauri028.html on line 154: The tale is told, too, of a certain woman who performed an aeolian crepitation at a dinner attended by the witty Monsignieur Dupanloup, Bishop of Orleans, and that when, to cover up her lapse, she began to scrape her feet upon the floor, and to make similar noises, the Bishop said, “Do not trouble to find a rhyme, Madam!”
ellauri028.html on line 167: deceased, not an ounce of life.
ellauri028.html on line 183: This was Twain's most serious, philosophical and private book. He kept it locked in his desk, considered it to be his Bible, and spoke of it as such to friends when he read them passages. He had written it, rewritten it, was finally satisfied with it, but still chose not to release it until after his death. It appears in the form of a dialogue between an old man and a young man who discuss who and what mankind really is and provides a new and different way of looking at who we are and the way we live. Anyone who thinks Twain was not a brilliant philosopher should read this book. We consider ourselves as free and autonomous people, yet this book puts forth the ideas that 1) We are nothing more than machines and originate nothing - not even a single thought; 2) All conduct arises from one motive - self-satisfaction; 3) Our temperament is completely permanent and unchangeable; and 4) Man is of course a product of heredity, and our future, being fixed, is irrevocable -- which makes life completely predetermined. If these points are true, then buying and reading this book is not in your control, but simply must be done because it was meant to be. If these points are not true you might still wish to make an independent decision to enjoy a thought-provoking book by a great and legendary writer.
ellauri028.html on line 197: Apparently man is a selfish prick that can't think for himself and relies on "outside influences". He is a chameleon. He is nothing but a mere machine. Well, at least according to Twain. Man is a fraud and only lives for himself. He is really driving home this point that everyone is selfish and acts out of selfish needs (big surprise?), even if viewed (publicly and personally) as a self-sacrificing person. My question is; who cares? If the end result is the same, what does the actions matter. Let's say, saving a woman from a burning house. Twain says you do this out of making yourself feel good and avoiding the pain of not saving the woman, nothing else; the woman comes second to your own need of feeling good. But regardless of how it makes you feel, you still saved the woman in the end. The good is still done, even though you did it for yourself. Forget how the action was achieved. What does it matter if we refer to this as "self sacrificing" or "selfishness". Answer me this question, Twain! THE ACTION REMAINS THE SAME!!!.... I feel this must have been written during a time when everyone was going around smugly proclaiming to be self-sacrificing do-gooders and self-proclaimed religious nuts while really being shitty people; which had to be the most annoying thing ever. I guess it feels a bit outdated and I think people who naively go around claiming that they are "self-sacrificing do-gooders" are simply laughed at in our post modern times as smug assholes who need to get off their high horse (high horse? who owns a fucking horse nowadays, anyways?). I feel it is pretty accepted now that those who do good are doing them for their own selfish gains and the view of acceptance by others, at least I think this is the case. I don't know cause I don't know do-gooders, everyone I know (including myself) are dicks and more concerned with their celluar phones and creating social dating websites on the internet in vain attempts to pick up chicks only to drink alone and desperately spend several hours harassing women on social dating sites until one, out of pity, decides to respond to your 50 private messages, which then they foolishly decides to set up a date with you; only for you to be disappointed and stood up; which results in more drinking and paying a "dancer" to give you a hand job behind the goodwill on a Saturday night....
ellauri028.html on line 199: Anyways, I feel "What is Man?" is really a precursor to Freud (also Dostoevsky and Nietzche are precursors) and the Ego, which is pretty impressive for the time, but again, it feels a bit dated. He is also repetitive about the same idea of man being selfish, which is annoying like this review...
ellauri028.html on line 201: Now he is on this kick about how man never thinks for himself. He is a chameleon conforming to whatever outside influences he puts himself in. This is pretty interesting stuff here. I apologize that these reviews have become rather flat. The amount of times I have used the word "interesting" to describe things in a vague manner is so blindly obvious and so boring, I can't believe I go on writing these things (and you keep reading them?!) Where is this going to get me, doing these shitty reviews? Does anyone care? Do I really care? I think I need a girlfriend (this is a cry for help)...Anyways, the book is psychological and philosophical or some shit... go read the goddamn thing yourself...I need a drink...
ellauri028.html on line 202: Sorry about that last paragraph, anyways, this could be one of the most easily readable and most underrated philosophical books ever. This is a read that delves into some deep thinking. Triggers the mind. In fact, my mind just got triggered. Why don't I just stop doing these reviews publicly and require people to pay me for reviews rather than willingly exploit myself as cheap and free entertainment? Why do I feel I need to keep doing these reviews? I am cutting myself short! Perhaps I would get more satisfaction out of keeping these reviews to myself? I don't know, who am I kidding... This is not entertaining the least and no person in their right mind would ever pay a dime for this drivel...I need another drink...
ellauri028.html on line 205: The Death of Jean
ellauri028.html on line 208: Turning-point of My Life
ellauri028.html on line 211: Wow, just wow. Mark Twain is a Taoist? A God??? This book is a religious experience. Unreal?!?! I shit myself from reading it, unbelievable!!! Read these quotes. One of the best, one of the greats! He discusses Adam and Eve, oh, I can't stress how mind blowing this is...This is a turning-point of my life!!!!!!!
ellauri028.html on line 219: Mark Twain says that man is an automaton, completely stirred by outside influences, but the main motive for his deeds is always that they please himself. That's no free will (hard determinism) and psychological egoism put together. I can't think of a nastier outlook on man. Better read his adventure books for kids. (less)
ellauri028.html on line 227: I picked this book for the 'what is man' essay. Though there are many profound philosophical ideas in it, they get sidelined by the authors racial slur on indigenous natives, Australian aborigines and Afro Americans. One might argue it was the trend those days, but I can't come to terms especially after reading other books on philosophy from that era.
ellauri028.html on line 233: totally cynical. sort of boring though.
ellauri028.html on line 251: Ei jäänyt Fatima kiinni CAPTCHA:sta. Peltiheikki livahti kuin mekaaninen leikkikoira veräjästä, sellainen kankeasti kävelevä ja haukkuva, jolla on kovamuovinen patterilaatikko mahan alla ja on-off nappula. Batteries not included. En ymmärrä mix kakrut haluu niitä, tai niitä liioitellun isosilmäisiä kummituxia. (Tai ymmärränhän mä, ne on koneita. Ilman on-off nappulaa, valitettavasti.) But seriously, eihän näistä arvosteluistakaan tiedä enää mitkä on tekoälyn tuotteita. Nettihän on jo täynnä botteja. Turingin testi vuotaa kuin seula. Todennäköisesti tyhmimmät arvostelut tulee vielä kuitenkin lihaa ja verta olevilta apinoilta. Ehkä CAPTCHA:t testaakin jo sitä. En ole robotti, olen pönttö.
ellauri028.html on line 321: Siitä ilostuneena aloin lukea poistuvien emeritusprofessorien
ellauri028.html on line 333: "Mademoiselle from Armentières" has roots in a tradition of older popular songs; its immediate predecessor seems to be the song "Skiboo" (or "Snapoo"), which was also popular among British soldiers of the Great War. Earlier still, the tune of the song is thought to have been popular in the French Army in the 1830s; at this time the words told of the encounter of an inn-keeper's daughter, named Mademoiselle de Bar le Duc, with two German officers. During the Franco-Prussian War of 1870, the tune was resurrected, and again in 1914 when the British and Allied soldiers got to know it.
ellauri028.html on line 335: The Pittsburgh Post-Gazette of December 4, 1939, reported that the historical inspiration for the song had been a young Frenchwoman named Marie Lecoq (later Marie Marceau), who worked as a waitress at the Café de la Paix in Armentières at the time of the war. Despite the obscenity of many popular versions of the song, it was reportedly quite clean in its original form.
ellauri028.html on line 339: It is also the third part (the first two being "Has Anyone Seen the Colonel?" and "It's a Long Way to Tipperary") of the regimental march of Princess Patricia's Canadian Light Infantry.
ellauri028.html on line 374: Soon broke the spell of forty years,
ellauri028.html on line 386: The sunofagun was never there.
ellauri028.html on line 388: Twas a hell of a war as we recall,
ellauri028.html on line 671:
Alaviite:Mikko Kuustonen on 60v gospellaulaja, kaivosmiehen poika kuten Tom Jones. Soololevy Profeetta. Yksityiselämä (Muokkaa): Kuustonen oli naimisissa Marita Kuustosen kanssa 32 vuotta. Heidän avioeronsa astui voimaan keväällä 2014. Toukokuussa 2018 Mikko Kuustonen avioitui koreografi Hannabrotheruksen (s. 1968) kanssa. Hanna os. Saloheimo tulee täysin pystymezästä julkkisskenen ulkopuolelta. He ovat molemmat impulsiivisia ja yliempaattisia. Heillä on tv-ohjelma julkkisten rakkauselämästä. He haastattelee julkkisystäviä ja kuulee mikä liima saa suhteen kestämään. Ois Kuustostenkin ollut hyvä ostaa sitä putkilo. Minkä jumala on liimannut sitä älköön ihminen irrottako. He laittavat izensäkin likoon. Kyllä siinä moni liima irtoaa. Kuustosella on siitä pitkä kokemus. Hän on itse kertonut julkisuudessa päihdeongelmistaan, mutta on ollut raittiina v 2004. Varmaan vielä sietämättömämpi selvänä. Hän on kuulunut nuorena herätysliikkeeseen ja sixi kärsinyt myöhemmin myös muista mielenterveysongelmista. Kuustonen on kertonut olevansa värisokea. Siitä kaikki ongelmat alkoivat. Näki maailman mustavalkoisena väri-tvn aikana. Koiratkin on värisokeita. Vieläköhän se pieree yhtä kovaa Hannan seurassa. - Mikko! Hanna Brotheruxen poika Johannes on myös huumekoukussa. Haisteleekohan se liimaa. Mikko Kuustonen ja Hanna Brotherus muuttivat yllättäen avioehtoaan – Mitä tapahtuu ökymökille? Mikko Kuustonen ja Hanna Brotherus 2022: Ero! Mikko Kuustoselta paljonpuhuva reaktio Hanna Brotheruksen pieraisuun eron jälkeen. Musti!!
ellauri028.html on line 693:
homofobia
sananväännös
En pidä kiittämisestä. Olen homeofoobinen
ellauri028.html on line 740: An elderly couple is vacationing in the west. Bob always wanted a pair of authentic cowboy boots. Seeing some on sale one day, he buys them, wears them home, walking proudly. He walks into their hotel room and says to his wife, "Notice anything different, Helen?"
ellauri028.html on line 748: Frustrated, Bob storms off into the bathroom, undresses, and walks back into the room completely naked, except for his boots.
ellauri028.html on line 759: At the airport immigration office:
ellauri028.html on line 768:
seksi rasismi
vittuilu
En pidä immigration officesta. Pidän arabeista ja kameleista
ellauri028.html on line 812: Täällä valtakunnantyhjäntoimittaja Esa-Jouni Reikä-Saarinen ja uusi sensaatiomainen tiedelöytö! Posketonta! Käsittämättömän mahtavaa! Nimittäin! Soveltavan filosofian maailma kohahti tänään kuin Keilaniemen rantaa alvariinsa tapaileva aalto. Sosiobiologi Lauri H. Anterosson paljasti löytäneensä aivan uuden ja tähän asti tuntemattoman eläinlajin, ihmismuurahaisen! Sosiopaatti Anterosson teki tämän ällistyttävän ihmismuurahaishavainnon sattumalta ollessaan rutiininomaisella helikopterilennolla 2000 metrin korkeudella Espoon ilmatilassa.
ellauri028.html on line 846:
ellauri028.html on line 848: Tapio Vinhaperä on yleisen kirjallisuustieteen yritysprofessori erityisalanaan grillituotteet. Viran lahjoitti Yrjön Grilli Taavetista. - Kyllä minä en näe tässä mitään eturistiriitaa. Yritys ja tiedemaailmalla on paljon yhteisiä intressejä, kuten saunaillat, pitkät kokousmatkat ulkomaille ja nuoret opiskelijatytöt. Joko muuten mainizin, että Ykän grillissä saa takaa maistuvaisia ja sinne kannattaa tulla kauempaakin?
ellauri028.html on line 900: Raamatun (sanokaamme) noin 500 lempi-sanasta noin puolet on uudessa brosyyrissä, vanhaa sopimusta paljon ohuemmassa läpyskässä. Sekin varmaan todistaa jotakin. Lasketaanpa mikä on keskimääräinen lempisanaesiintymien etäisyys kussakin niteessä. Nää laskelmat heittää aika paljon lähteestä toiseen, et ofilia">nää luvut on vaan suuntaa antavia:
ellauri029.html on line 38: Jan Blomstedt rakastaa keinotekoista ja sievää jaottelua ja luokittelua. Koska me emme sellaista rakasta, voimme jakaa Das Janin tuotannon kolmeen lohkoon ennen sen päälleastumista: 1) Blomstedtin "parodista ja itsetiedostavaa fiktiota" voimme kuzua tiedostamattomaxi izeparodiaxi (näitä räpellyxiä löytyy mm Punkakatemiasta sekä Synteesistä 3/1984-1&2/1985); 2) esseen ja sepitteen raja-aitoja yliastuvat yritelmät käyvät hänen kriitikittömän tyylitajuttomuutensa osoituxesta ja 3) Blomstedtin normaalin esseegenren tuotteet ovat onttoudessaan ja lukkiutuneisuudessaan vain latteaa ja i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä-ä luettavaa. Samaa voidaan sanoa myös hänen 'ironiastaan'. Blomjanin fiktion ja esseen raja-aitojen kaataminen todistaa vain sen, että hän on onneton raja-aitojen kaataja (hän kaatuu tuleen makaamaan aidan alle ja ryömii riman alize). Mutta nää oon vaan kuriositeetteja siinä Jan Blomstedtissa joka Roland Barthesin torso mukanaan harhailee pitkästyneenä pitkin maailmaa ja hyräilee: I bore myself to sleep at night / I bore myself in bright daylight / I'm bored / I'm the chairman of the bored. Markku Envall on väittänyt, että on vaikea kuvitella Blomstedtia innostuneena. E.Saarinen ja J.Blomsted on koominen pari, jotain Mikin ja Hessun tapaista.
ellauri029.html on line 83: TAMK Proakatemia – The Paragon of New Entrepreneurship.
ellauri029.html on line 85: TAMK Proakatemia is an academy of new knowledge and expertise where we study entrepreneurship and learn in team enterprises.
ellauri029.html on line 87: In the beginning of their studies our students establish a real company.
ellauri029.html on line 88: Our graduated students are professional team entrepreneurs, who have the best skills and knowledge to face the challenges of the future.
ellauri029.html on line 93: The vast network of business partners, fellow students and our alumni will provide you with a wide range of possibilities for the future!
ellauri029.html on line 108: Nej tamme fan! Sedan när har engelskan varit det andra inhemska i Finland? Det räcker att fara några tio mil in i landet och det finns knappast någon som kan ett ord av svenska, men broken English är alla flytande på därinne. När jag var på lumpen i Dragsvik var det några där som bara prata ett form av fornsvenska från Närpes eller Korsnäs. Int sku dom ha kunnit ta del i studierna vid TAMK int, bli teampreneurs, eller paragons of new entrepreneurship. Fast dom var modiga som fan och skitbra med spade eller stormgevär. Jättestora karlar med storlek 56 gummiskostövlar på fötterna.
ellauri029.html on line 111:
The library of essays of Pro Academy
ellauri029.html on line 113: From the library of essays you can find essays from different topics written by the teampreneurs.
ellauri029.html on line 152: Blogiessee on lyhyt ja ytimekäs teksti, jonka julkaiset jossain verkossa, esim. Runk-akatemian, tiimisi tai omassa blogissasi, LinkedIn-profiilissa, nettisivuilla tms. Huolehdi, että teksti on edustuskelpoista eli oikeakielistä kirjakieltä. Siihen kannattaa sisällyttää ajatuksellisia kärkiä, erityisyyksiä, keskustelua herättävää, kenties kärjistävääkin asiaa. Ota kanava haltuun. Vähän tällästä vihapuheen harjottelua näin akateemisesti. Tuomas Embuskelta voit ottaa mallia (ks alla).
ellauri029.html on line 352: In the 1990s, Kahneman's research focus began to gradually shift in emphasis towards the field of "hedonic psychology". This subfield is closely related to the positive psychology movement, which was steadily gaining in popularity at the time.
ellauri029.html on line 354: Hedonic psychology...is the study of what makes experiences and life pleasant or unpleasant. It is concerned with feelings of pleasure and pain, of interest and boredom, of joy and sorrow, and of satisfaction and dissatisfaction. It is also concerned with the whole range of circumstances, from the biological to the societal, that occasion suffering and enjoyment.
ellauri029.html on line 358: It is difficult to determine precisely when Kahneman's research began to focus on hedonics, although it likely stemmed from his work on the economic notion of utility.
ellauri029.html on line 360: Toi kalskahtaa kyllä aika pahalta. Kahnemann apulaisineen kysyi 1998 opiskelijoilta "Does living in California make people happy? A focusing illusion in judgments of life satisfaction". Olis pitänyt kysyä suomalaiselta koodarilta. Entäs sitten tää:
ellauri029.html on line 366: Kahneman`s first wife was Ira Kahneman, an Israeli educational psychologist, with whom he had two children. His second wife was the cognitive psychologist Anne Treisman from 1978 until her death in 2018. As of 2014, they lived part-time in Berkeley, California. Kahneman has been described as a Jewish atheist.
ellauri029.html on line 373: Optimismivääristymän takia hinnat nousevat ja osakkeet romahtavat, projektit ylittää budjettinsa ja korttitalot kaatuvat, vesi nousee ja säät lämpenevät, ja sammakko vaan istuu hymysuin haaleassa kyvyssä. Tutkijoiden mukaan optimismivääristymää ei voi korjata: yrityxet parantaa sitä tekee potilaista entistä optimistisempia. Tällä voi olla yhteyttä Hofstadterin lakiin:
ellauri029.html on line 386: Hofstadter`s law
ellauri029.html on line 387: Illusion of control
ellauri029.html on line 400: List of cognitive biases
ellauri029.html on line 414: teki siitä kapitalismin legitiimiä filosofiaa.
ellauri029.html on line 467: Uskonnoissa anteromorfismi tarkoittaa jumalien anteronkaltaisuutta. Omaxi kuvaxeen antero loi jumalan. Uskonnot voidaan anterologien mielestä usein käsittää luonnon anteronkaltaistamiseksi. Sigmund Freudin mukaan kaikki monimutkaisimmatkin uskonnot ovat peräisin luonnon anteroistamisesta. Muinaiskreikkalainen Ksenofanes sanoi:
ellauri029.html on line 470: (Ksenofanes: Fragmentti 15)
ellauri029.html on line 492: Normaaliustaipumus on anterojen taipumus olettaa et kaikki menee niinkuin ennenkin, vaikka katastrofi on silminnähtävä. Kimmo Koskenniemen mielestä elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa. No ehkä se elääkin. Anterot kapuaa nousevasta vedestä kuiville ruohonkorrelle joka taipuu niiden painosta ja kaatuu jorpakkoon. Jos energiankäyttö kuumentaa ilmastoa ne ostaa ilmastointilaitteita. Jos talouskasvu heikkenee ne käskee synnyttää lisää lapsia. Vanhuxia on suojeltava kuolemalta luonnon kustannuxella. Lapsille ei mitään tarvi jättää. Maailma hukkuu paskaan 70% vaan lukee lehtiä. Mä en lue edes niitäkään.
ellauri029.html on line 644:
Sofi Oxanen: Kun kyyhkyset katosivat.
ellauri029.html on line 718: kuin gramofonineula, joka juuttuneena uraan
ellauri029.html on line 828: Tohtori Raimon Märkä vappu: Vihreämies ja Persunainen tofunakkihaaskalla. Tohtori Raimon Märkä vappu lähetyksessä todistettiin ainutlaatuista luonnonihmettä, kun harvinaisiksi käyneet lajit Vihreä miespoliitikko ja Persunainen kohtaavat tofunakkihaaskalla - ja päätyvät siihen kaikkien kauneimpaan kohtaamiseen. Luontodokumentin radioselostajana fantastinen Jukka Puotila.
ellauri029.html on line 852: kouraansa, kun joku hölmö vanha sofisti meni Sokrateen halpaan kusetuxeen, alkoi tosissaan
ellauri029.html on line 853: sepustaa jotain, jonka Sokrates sitten vähän päästä lyttäs nolosti. Ja oli olevinaan tietämätön vieläkin. Vanhat sofistit jäi pahaa aavistamatta seisomaan
ellauri029.html on line 895: Sit on vielä satiiri, josta alempana. Se on kuin sarkasmia, mutta kiltimpää. Lähettäjä sanoo samaa läppää satiirixi, vastaanottaja sarkasmixi. Riippuu siitä kuka nauraa ja kuka ottaa nokkiinsa. Sarkasmilla on izelläkin herne nenässä, satiirilla ei tai vähemmän. Molemmista voi herne mennä nenään kohteelle. Parodia on matkimista, josta monet suuttuu ihan sikana. Se on kuin pilakuva profeetasta, sitä pahempi mitä osuvampi olematta imarteleva.
ellauri029.html on line 908: Answer: Sarcasm is the use of irony (saying one thing while meaning another) or other rhetorical devices in a biting, hurtful way. There is a difference between sarcasm and satire, although they are related. Satire is the use of irony or ridicule to expose foolishness, but without the “bite” of sarcasm. Satire is gentler; sarcasm is more derisive and sneering.
ellauri029.html on line 912: You are already filled, you have already become rich, you have become kings without us; and indeed, I wish that you had become kings so that we also might reign with you. For, I think, God has exhibited us apostles last of all, as men condemned to death; because we have become a spectacle to the world, both to angels and to men. We are fools for Christ’s sake, but you are prudent in Christ; we are weak, but you are strong; you are distinguished, but we are without honor. To this present hour we are both hungry and thirsty, and are poorly clothed, and are roughly treated, and are homeless; and we toil, working with our own hands; when we are reviled, we bless; when we are persecuted, we endure; when we are slandered, we try to conciliate; we have become as the scum of the world, the dregs of all things, even until now. 1 Corinthians 4:8-13
ellauri029.html on line 918: The passage sounds sarcastic. It says one thing while meaning another in a way that makes the hearers look foolish. But Paul’s method was not meant as a personal insult. The goal was to grab the readers’ attention and correct a false way of thinking. In other words, Paul’s words are satirical, but not sarcastic. They are spoken in love to “beloved children.”
ellauri029.html on line 920: Other passages in the Bible that use satire include Isaiah’s ridicule of idol-makers (Isaiah 40:19-20), God’s taunting of Egypt (Jeremiah 46:11), and Elijah’s gibes directed at the prophets of Baal (1 Kings 18:27). Jesus Himself used satire in the form of hyperbole when He told His hearers to “take the plank out of your own eye” (Matthew 7:5).
ellauri029.html on line 922: Therefore, we can say that irony is fine; irony is a figure of speech that can bring attention and clarity to a situation. Sometimes, irony can be painful because the truth it reveals is convicting. Satire, which uses irony to gently deride and prompt needful change, can be appropriate on occasion; we have examples of satire in Scripture.
ellauri029.html on line 924: Sarcasm, on the other hand, is not appropriate. Sarcasm has at its core the intent to insult or to be hurtful with no corresponding love or wish for well-being. Instead, the goal of sarcasm is to belittle the victim and elevate the speaker. Jesus warned against such harsh, unloving words in Matthew 5:22. Our words should be helpful and edifying, even if they are uncomfortable to the hearer.
ellauri030.html on line 25: Vanhuudesta (lat. Cato maior de senectute, ”Cato vanhempi vanhuudesta”) on Ciceron kirjoittama filosofinen teos, joka käsittelee vanhuutta ja kuolemaa.
ellauri030.html on line 28: Cicero sai teokseensa paljon vaikutteita varhaisemman kreikkalaisen filosofian dialogeista. Hän jäljittelee Platonin Valtiossa ja Faidonissa käytyjä keskusteluja ja on kääntänyt teokseensa kohtia Ksenofonin dialogista Talouden taito. Muodoltaan ja tyyliltään teos muistuttaa kuitenkin enemmän Aristoteleen dialogeja. Lienee plagioinut Aristonia Khioxelta, stoalaista, jolla oli myös joku valoisa vanhuus- nide, tosin kadonnut. (Siseroko tahallansa hävitti? Pikku pullon hukkasi.)
ellauri030.html on line 32: Vanhuudesta kuuluu Ciceron filosofisista teoksista suosituimpiin. Benjamin Franklin julkaisi teoksesta englanninkielisen käännöksen, jonka oli tehnyt James Logan. Tämä oli ensimmäinen klassisen tekstin käännös uudessa maailmassa. (So what!?)
ellauri030.html on line 34: Filosofiassa roomalaiset eivät keksineet yhtään mitään. Ei kyllä amerikkalaisetkaan, paizi Emersonin höpötyxet ja vähän pragmatismia. Valtion alkuvuosina niiden energiat meni järjestäytymiseen ja valtauxiin. Yxinkertaisina jä ryppyozaisina niitä ei kiinnostanut spekuloida arkiryskeen ohella. Mutta valloitusten loppuessa tuli muutos. Vallattujen alueiden rikkaudet, ziljoonat orjat ja yläluokan kasvu aiheutti suuren vallankumouksen. Yläluokat ei teeskennelleetkään enää uskovansa jumaliin, ja muuta kimppakivaa kaivattiin. Rahan ja vapaa-ajan mukana tuli tilaisuus ja halu kyldyyriin. Kreikasta löytyi taidetta, kirjallisuutta ja filosofiaa karkeille valloittajille valmiina hyllyltä. No täähän on just kun Amerikan sodanjälkeinen tarina.
ellauri030.html on line 47: vivant professores, terve opettajat,
ellauri030.html on line 57: Stoalaisia ja kävelysauvalaisia ei erottanut toisistaan kuin törkkimällä porkalla. Ne oli soveltavia filosofeja, joita kiinnosti vaan elämäntaito eli izehoito. Stoalaisille oli kiinnostuneet vaan ja yxinomaan 100% äijyydestä, sauvojat myönsi muille asioille infinitesimaalisesti arvoa. Pro-Akatemian eklektikot laski vaan kannattavuusprosentteja ja selasi tuotevalikoimia.
ellauri030.html on line 61: Cicero oli kiero julkkisasianajaja, voitti joitakin näkyviä juttuja, rupesi poliitikoxi. Oli Sisiliassa kvestori (yliopistossakin on kvestori, siis rahastonhoitaja), oli kova puhuja, päihitti Hortensiuxen. Keskiluokkainen pyrkyri, kuten eräs suomalainen sykofantti, jonka nimeä E.Saarinen en viizi edes mainita. Koulussa piti lukea Ciceron puhetta in Catilinam: quo usque Catilina abutere patientia nostra. Cicero hommas Catilinalle kuristushuonetuomion, vastoin Caesarin ja muiden lievempiä kantoja. Kazoi ize päältä kun Catilinaa hirtettiin. Oli siitä vielä ylpeä. Koko case in Catilinam saatto olla pelkkä kehystys, Cicero oli ehkä tekaissut todisteet. Et semmonen veitikka.
ellauri030.html on line 96: Kaikki huusi Cato, se on Mauno Mato! Tän turauxen Cicero kirjoitti 62-vuotiaana vuonna 44 ennen Kristusta. Se plagioi ensi kädessä Xylofonia sekä lättänenän fasistin Valtio-teosta ja sen uskontopläjäystä Faidonia. Saatto sillä olla joku tuntemattomampikin kreikkalainen vanhusten izehoitokirja esikuvana.
ellauri030.html on line 98: Tämmöiset soveltavan filosofian etiikkapläjäyxet palveli antiikissa samaa tehtävää kuin sittemmin saarnakokoelmat eli postillat. Sellasen ääressä istuessa tuntuu vanhuus vähän paremmalta, ainakin näkee ettei ole ainoa asiasta kärsijä.
ellauri030.html on line 105: Tuskulum oli vanhemman porsaan Caton kesäpaikka, ja Ciceronkin, ne oli mökkinaapureita (vaikkei yhtä aikaa, Catojen mökki oli siirtynyt jo Cato nuoremmalle). Sitähän herrasväki vieläkin käyttää huvilan hassuttelunimenä. Siitä tulee lähinnä mieleen Hannu K. Riikonen ("K"! my foot!) ja Pekka "Tuus" Tarkka. Joko kerroin, että kun pääsin Fredin vs. proffaxi, Pekka "Tuus" Tarkka heräsi ja lähetti mulle kirjeen, jossa se pyysi mua arvostelemaan jonkin kirjan Hesariin. Kirje alkoi H.V., joka ei tarkottanut haista vittu (kai), vaan "hyvä veli", ja päättyi "Tuus, Pekka Tarkka". Kirje meni rodeen saman tien. Vitun "Tuus", tosi noloa. H.V., Pekka. Onnen Pekka. Ei ole vielä tuuskahtanut.
ellauri030.html on line 107: Vanha Cato oli sotamiehenä kuulun Fabius Cunctatorin tiimissä. Siinä mies Caton mieleen, ja minun myös. Vitkastelu on kivaa. Scipiosta se ei tykännyt, kun se oli tuhlari. Cato muistutti Roope Ankkaa nuorena. Otti talteen narunpätkätkin. Cato sai läpi jotain lakeja jotka rajotti roomalaisten rankaisemista. Mitähän se ois sanonut Catilinan keissistä? Cato oli ennen kaikkea moraalinvartija, hemmetin sensori. Rajoituxia ja lisää rajoituxia persuille, pätäkkää ja lisää pätäkkää mamuilta. Ja xenofobi, hoki sitä "ceterum censeo" meemiä puunien pään menoxi. Ja menihän se pää lopulta. Suolaa vaan siroteltiin tuhkille. Niinkuin Dresdenissä, Afganistanissa, ja Irakissa nyttemmin.
ellauri030.html on line 209: Siseron englannintajan, pulleaa herneenpalkoa muistuttavan piipunrassin Andrew Peabodyn kommenteissa (1884) on hyviä lisänäkökohtia. Peabody oli vanhaa bostonilaista mamusukua ja lapsinero josta tuli Harvardin kristillisen moraalin professori. Harvardissa oli Peabody Museo. Se Oli 73 toimittaessaan Siseroa. Kääkkyyden henkkoht. asiantuntija.
ellauri030.html on line 270: Mulle on toi herkuttelu komentovallalla ja paistatelu ihailun valokiilassa ollu aina vierasta. Mua vaan ärsyttää jos muut pyörii hövelinä jaloissa. Ei ne kyllä ole haitax asti pyörineetkään. Heti kun huomaavat ettei tosta ole mihinkään, ne lähtee sykofantit tiehensä kuin zombit pettyneenä, kun ei Homerin päästä löydykään aivoja. Mut se on ilmeisesti hopeäselkä apinoilla tosiaan verissä. Ne tarvizee sitä kuin jotain huumetta, ja pahastuvat syvästi, jos sitä ei ole tulossa. Nilkki varmaan inhos mua yhtä paljon kuin mä sitä, jos jaksoi edes sen verran vaivautua näin huonon alamaisen kohdalla. Mä en vaan voi tajuta miten se, 70-luvun slavistiikan tutkijaopiskelija tms assarin ääliö, saattoi luulla muuttuneensa nyt niin suurexi Kyyroxexi, että sillä oli jotain särmää mua kyykyttää ja jaella komentoja. Kolleegaa vielä. Saablari. Kyllä menen paskantamaan sen haudalle Eipäjoelle.
ellauri030.html on line 278: Ja nyt tulee taas Siiselin tilastollisia harhapäätelmiä. Kuten kaikki tietävät (ja ovat aina tienneet, tiesivät myös Ciceron aikana) vanhuxet ovat suhteellisen nyreitä, hankalia, ärtyisiä, ja saitoja. "Mutta näähän on luonnevikoja, ei johdu iästä". Hemmetti, luonnevikoja, mutta PALJON tavallisempia vanhoilla kuin nuoremmilla. Eikä ihme! Nimittäin! kuten Siiseli izekin toteaa, vanhuxia vähexytään, halvexitaan ja pilkataan, KOSKA ne on käppänöitä, heikkoja, hömelöitä, ja sen lisäxi vielä nyreitä, hankalia, ärtyisiä ja saitoja. Turha marssittaa taas muutamaa hämmästyttävää poikkeusta, nyt puhutaan tilastofaktoista! Cato ei "muka" ymmärrä vanhushappamuutta eikä varsinkaan saituutta, mix säästellä kun on niin vähän matkaa jäljellä? Hyvä kysyä, mutta historia kertoo, että Cato ize ei ainakaan ollut poikkeus, se oli varsinainen hapantelija ja itara kuin piru ihan loppuvihellyxeen asti. Hautas poikansakin kunnan kustannuxella, ja möi vanhat ja sairaat orjat torilla.
ellauri030.html on line 300: Ostin ekan lohtunamixi professorin aloitusrahoilla. Se oli raudasta tehty Nokian ulosvedettävällä antennilla varustettu laatikko, jonkalaisen näin myöhemmin Oulun kännykkämuseossa. Sen päälle saattoi kuulemma ajaa autolla, ja yhä pelitti. Jorma Ollilan kapeaolkaisia pazaita ei ollut vielä kaikkialla maailmassa kaadettu.
ellauri030.html on line 304: Vanhemmiten se oikas alapurennan mut alko laulaa väärin kuorossa ja soolona. Hurriström on varmaan kuuro. Inkeri oli sitten vulgääri ihminen, ei toista vertaista. Tai olihan se Pirjo Kananen, akribisti toinen pölkkypää, ruozin kääntämisen lehtori ja professori sittemmin, uskomaton hienostelija. Ja se mun kepin kanssa kulkeva örkki assistentti kolmantena, tylsimys ja pikkumainen ihminen. Tähän muisteluxeen sopis kuvituxex se Klibanin piirros epäadekvaateista ihmisistä. Mä olen yxi niistä tietysti. Ehkä toi Ineptitude.
ellauri030.html on line 312: Seuraavan stoalaisen suolloxen lähde on ruusuristiläisten teosofia.net. Sen kirjoittaja on kääntäjä Kaarle Jaakkola vuodelta 1919.
ellauri030.html on line 316: Epiktetos oli orja joskus keisariajalla, yhden varakkaan roomalaisen heräteostos (sitä sen nimi merkizee: lisähankinta, kaupanpäällinen), jonka se orjan viisasteluun kyllästyttyään pani kierrätyxeen. Heppu perusti hengenpitimixi stoalaisen izehoito-opiston. Se oli kampurajalka eikä osannut käsilläkään kirjottaa, mut sen oppilas Arrianos koosti sen systeemifilosofisista puheista käsikirjasen (Enkheiridion).
ellauri030.html on line 318: Epiktetos asui stoalaisesti pienessä kamarissa, suuressa köyhyydessä, surkeassa tilassa ja alhaisessa asemassa. Keskittyi soveltavaan filosofiaan ja opetti olemista oman elämänsä seppona, tai oikeammin teppona. Tarkoituksena on turvata oma elämä elämällä järkevästi ja luomusti. Ne jotka ei osaa opettaa.
ellauri030.html on line 329: Stoalainen filosofia yleensäkin sisältää ikäänkuin teleskopoidun yhteenvedon siitä, mitä muinaisuudessa sitä ennen on ajateltu luonnosta ja jumaluudesta, ihmisestä ja hänen velvollisuuksistaan, ja kaivoi kuoppaa kristinopin leviämiselle kreikkalaisessa ja roomalaisessa maailmassa. Sisäistettyä herruutta jo ennen kärpästen herran sisäänheittoa.
ellauri030.html on line 335: Epiktetos eli Domitianuxenkin aikana. Lukikohan se Statiuxen kehnoa tilausrunoutta. Ai eihän se osannutkaan lukea, no ehkä Arrianos luki sille ääneen. Domitianus karkotti kaikki soveltavat filosofit Roomasta. Siinä lienee huuhtoutunut alas Epiktetoskin.
ellauri030.html on line 339: Keisari Markus Aurelius (161–180 jaa.), yksi stoalaisen filosofian merkkimiehiä, joka itsekin kynäili samansuuntaisia itsetarkasteluja, oli ihastunut heräteostoxen käsikirjaan. Aurelion sielu oli häviämätön niinkuin muovipelletti, samoin Senecan. Siseron oli sekoitetta, Epiktetoxella vielä 100% biohajoava.
ellauri030.html on line 345: Stoalaisuuden aloittaja on filosofi Zeno (350–264 eaa.), ei se presokraattinen Zenon siis, järkimies, tästä on ollutkin jo puhetta. Tää Zenon oli kotoisin Kition kaupungista Kypros-saarelta. Hän oli alkuaan liikemies, mutta antautui sittemmin kokonaan henkisiin harrastuksiin. Oli kai saanut kokoon riittävästi massia. Tätä Zenonia opetti Platonin oppipoika Xenokrates, joka myytiin orjaxi kun jätti verot maxamatta. Tää on nyt vähän toistoa, mut menköön. Stoan pylväikössä oli hiljan tapettu ateenalaisia mielenosoittajia oligarkkiajoilla, Sokrates oli ollut barrikaadeilla. Zenon halus oppilaiden poistavan siitä graffitit.
ellauri030.html on line 347: Zenon oli soveltavan filosofian perustajanimiä, käytännöllinen moraalioppi oli sen ihan vahvuusalue. Osmo Soininvaaran henkisiä sinivihreitä. Kaikki riippuu mielialasta, teko sellaisenaan on yhdentekevä. Esimerkiksi rikokset ovat seurauksia siitä, että tekee vääriä päätelmiä hyödyllisestä ja vahingollisesta. Niinpä niin, ei ois kannattanut sen huumepoliisinkaan rikoxen tielle lähteä, meni isänperinnötkin mukana. Kardinaalihyveet on oikeus, maltti ja urheus. Seppuku on ookoo ratkaisu jo se tuntuu siltä omalta kannalta, siitä vaan riippumattomasti heilumaan ohjenuoran jatkona. Älkää lapset melutko, isä menee hirteen lepäämään. Stoalaisuus on kristinopin jälkeen hyvä kakkonen, sanovat kristinoppineet, stoalaiset kuinka ollakkaan pitää vastakkaista järjestystä oikeampana. Myöhempien aikojen kristityt on lainanneet stoalaisilta takas enemmän kuin Epiktetos otti niiltä luvatta.
ellauri030.html on line 370: Pidä matalaa profiilia, älä provosoi ketään, niin kukaan ei suutu sulle.
ellauri030.html on line 439: Jos rupeet soveltavaxi filosofixi, valmistaudu alun pitäen siihen, että monet pilkkaavat sinua ja sanovat: ”Meidän keskuuteemme on yhtäkkiä ilmaantunut filosofi. Mistä on peräisin tuo ylimielinen ilme?” Mutta älä vaihda ilmettä, vaan pidä lujasti siitä kiinni, siinä näytät ihan parhaalta ja jumalan asettamalta. Jos annat periksi ja pokka pettää heidän edessään, joudut kaksin verroin naurunalaiseksi.
ellauri030.html on line 441: Hyviä ohjeita systeemifilosofian konduktöörin oppaaseen ja muille koomikoille.
ellauri030.html on line 455: Aina vaan tää sama repesti, ota Ataraxia. Kokovartalopuudutus suojaa kaikilta kivuilta. Ei suhun oikeasti satu, susta vaan tuntuu siltä. Tää on ihan hanurista koko filosofia. Tää on orjamoraalia, ylläri. Ja siihen kuuluu myös olemattomien kumartelu:
ellauri030.html on line 463: Nyt alkaa tulla tälläsiä pikkuvinkkejä, aika samanlaisia kuin se systeemifilosofien tietolaatikko. Nää vaikuttaa ohjeilta sellaiselle soveltavalle filosofille, joka haluaa vaikuttaa ylimieliseltä ja ihan jumalan asettamalta seurassa. Noi on tuttuja juttuja monista muista harmaaselän ohjeista: älä liikaa innostu, pidä suu pienenä kuin sanoessa muikkua, ettei voi vaan sula kitalaessa. Mystikkokin tekee parhaan vaikutuxen kun pitää suunsa kiinni riitissä. Hauskoja on noi ohjeet soveltavan filosofin käymisestä herroissa. Se on kuin Eskin käynnit Nokialla, tai Juutas Käkriäisen sahan hovissa. Pykälät 14-16 pitäisi Aarne Kinnusenkin ottaa onkeensa.
ellauri030.html on line 504: Perinnön saatuaan ei Artturilla ollut huolen päivää. Se alkoi opiskella ensin lääkistä, mutta vaihtoi sitten filosofiaan, helpompaa. Väitöskirja oli jotain hämärää kantilaista logiikkaa. Schopenhauer peukutti Goethen idioottimaista väriteoriaa, mistä Hansu oli ensin mielissään, mut kun Arttu alkoi ehdotella parannuxia, Goethen kirjeet harvenivat. Arttu perkele esitti sitten oman väriteoriansa 1815, yhtä paskan. Arttu pysyi kuitenkin Goethen bändärinä.
ellauri030.html on line 508: Danzigilainen firma meni konkkaan ja Schopenhauereilta loppui rahat. Schopenhauer riitaantui Hegelin kanssa luentoajoista. Kaikki opiskelijat meni kuuntelemaan Hegeliä. Arttu päätti Eskin lailla että koulufilosofia on perseestä.
ellauri030.html on line 528: Aika turhaa näin ikävän ihmisen filosofiasta olis oikeestaan edes puhua, mutta eihän tässä ole päästy vielä edes pessimismiin asti. Se kuzu omaa tuotettaan subjektiivisexi idealismixi. Ainexia oli nyysitty Platonilta ja intialaisilta guruilta. Ei senttäs ihan solipsisti, koska on olemassa jotain (eipäskun isolla kirjaimella Jotain).
ellauri030.html on line 539: No entäs moraali, tää pesän meemi? Kantti peukutti kultaista sääntöä, Schopenhauerista ainoo syy säästä kanssaihminen on sääli. Hmm ei tää hirveen hyvin toimi, jos säästät jonkun niin sehän jatkaa vaan matamista täällä Jammertalissa. No ehkä sille voisi soittaa musiikkia tai näyttää tauluja. Tai muuten asketisoida sen elämää. Schopenhauer on tyypillinen Hofstädterin passiivisesti kohtelias saku: Neminem laede; imo omnes, quantum potes, juva. Älä loukkaa ketään, auta kaikkia minkä voit. Tässä järjestyxessä. Jos yhden auttaminen loukkaa toista, jätä auttamatta. Eläimille pitää olla kiltti, vaikka ne kusisivat jalalle. Pänkäläinen on ehkä oikeassa siinä, että pessimistit on luonnostaan myös epäseurallisia. Ei ne tykkää ihmisistäkään, nekin tuottaa pelkkiä pettymyxiä.
ellauri030.html on line 545: Freudilainen psykoanalyysi ehkä otti Artturilta noi vietit ja niiden tukahduttamisen, ja koko sielunelämälle tyypillisen epärationaalisuuden. No ton ajan filosofia ennakoikin psykologiaa, ei vielä tehty filosofian ja sielutieteen väliin suurta eroa. Adlerin miälestä schopenhauerilainen ihmisviha johtuu huonoista väleistä äitykkään. Artturilla oli sellaiset. Entäs mä? Emmä nyt ihan noin pessimisti ole kuitenkaan.
ellauri030.html on line 559: Ääliömpää filosofia kuin Schopenhauer saa hakea. Yllättävää kyllä kaikki tää huuhailu on tehnyt Schopenhauerista julkkisten ja taidepellejen mielifilosofin. Peukkuja on antaneet mm. Richard Wagner, Wilhelm Busch, Thomas Hardy, Friedrich Nietzsche, Henri Bergson, Thomas Mann, Bruno Frank, Hermann Hesse, Albert Einstein, Kurt Tucholsky, Samuel Beckett, Thomas Bernhard, Stanisław Lem, Leo Tolstoi, Arno Schmidt, August Macke, Jorge Luis Borges und Michel Houellebecq (jotkut näistä on kyllä ihan never heard). Tolstoin mielestä ne ketä ei tykkää Artusta on idiootteja. Suurin osa jengistähän onkin idiootteja. Niin ja Wittgenstein. Artturi on piisamirottain ruhtinas. Russell, toisen sortin tomppeli, inhos sitä. Tiez mitä? Nää on joka iikka jonkin sortin narsisteja! Ja pelkkiä kickelinheiluttajia! All-male panel. Omahyväisten otusten kerho.
ellauri030.html on line 561: Vanha Schopenhauer näyttää siltä kuin sen yli oisi mennyt siimaleikkuri. Negatiivinen irokeesi, vanha pussikarhu, bunyip bluegumin setä ilmielävänä, tai oikeammin sanoen umpivainajana. Ton tukan tuunaamiseen meni varmaan koko aamu. Loppupeleissä se oli melkomoinen julkkis, kopioita sen potreteista ja valokuvista oli kaupan ja kumikaulat kävi kazomassa sitä kuin eläintarhaeläintä Englischer Hofissa: kato nyt se syö. Lahjoja annettiin ja nimikirjoituxia pyydettiin. Schopenhauer murisi että tuntuu yxinäiseltä, kaveritkin kuolivat. Se eli vanhaxi ja terveexi, kun käveli koiran kanssa joka päivä ja nukkui rrunsaasti. Se oli kova syömään eikä tarvinnut rillejä, kuulo kyllä meni ja reumatismi haittasi. Kirjoitti tärkeitä huomioita vanhuudesta kokoelmaan Senilia (pitäisi lukea). Kuoli 72-vuotiaana istualtaan, keuhkot pettivät. 4v jälellä.
ellauri030.html on line 577: Schopenhauerin estetiikan Arska nakkas tienoheen rutosti. Se onkin tosi hienostelevaa, porvarillista, Arska on talonpoikainen, agraarihenkisenä tykkää salvoxista ja rukinlavoista. Niistä tykkäs Pirkkokin, ja Calle mukana. Mut hieno taide ei oo vaan kaunista vaan ylevää. Ylentää kauppiaanpojan ylempiin sfääreihin. Taiteet paremmusjärjestyxeen musiikki ja etenkin huilunsoitto ylinnä. Taiteilijanero puuppaa huilulla, puudeli kuuntelee ja ulisee. Tälläsestä tuubasta tykkäs mm. Viivi ja Wagner, Schönberg, Nietzsche sekä symbolistit Baudelaire, Verlaine, Mallarmé, etc etc. Varmaan snobi Paul Bourget myäs. Olix Schopenhauerilla yhtään vizejä? Aika huumorittomalta se vaikuttaa. No oli sillä muutama esimerkkinä, kts sen huumorin filosofiaa.
ellauri030.html on line 581: Ennen kaikkea sit tää filosofinen pessimismi. Se ei ole masista, vaan maailmankazomus tai etiikka, että murheenlaaxo on vaan kestettävä, turha toivo ei vie mihinkään, taivasodotuxet ja usko edistyxeen perusteettomia. Tiukka mutru huuleen vaan ja selkä vastatuuleen. Älä koskaan kuse vastatuuleen, siitä tulee harmeja. Sellaista kuin mesopotamialainen pessimismin vuoropuhelu ja saarnaajan ynnä Jeesus Siirakin tiivistelmä elämästä että se on vaan nöhtä. Absurdia puuhaa, hyvin menee mutta menköön. Tän mä kyllä voin allekirjoittaa.
ellauri030.html on line 606: On olemassa keino, jolla pessimismiä ja optimismia voidaan mitata. Tätä Life Orientation Test-Revised -nimistä (LOT-R) testiä käytettiin myös Pänkäläisen väitöstutkimuksessa. Yksi testin kehittäjistä on yhdysvaltalainen psykologian professori Charles S. Carver, joka on julkaissut sen verkkosivuillaan.
ellauri030.html on line 676: uskontoprofeetat sekä vakavalärväiset filosofit.
ellauri030.html on line 687: Filosofit eivät ole kummoisiakaan humoristeja.
ellauri030.html on line 690: Filosofit kykenevät kyllä viisastelemaan vizeistäkin,
ellauri030.html on line 693: Eli synnyttämään huumorin filosofiaa. Ao. Standfordin sivusto,
ellauri030.html on line 700: mitä filosofit, jotka pohtivat mikä elämässä on tärkeää, siitä sanovat.
ellauri030.html on line 707: Toisexikin yllättää, miten negatiivisesti filosofit on suhtautuneet läpänteriin.
ellauri030.html on line 708: Ei se mua yllätä, filosofithan on tärkeileviä vakavikkoja, papin pakanoita.
ellauri030.html on line 712: Valtaosa filosofien kannanotoista on koskenut pilailua filosofien kustannuxella. Lättänenä Plato sanoo Valtiossa, että diktaattorin ei pidä naureskella, se pilaa pelottavan efektin. Erityisesti sitä vitutti Homeroxen kohdat missä jumalat nauraa apinaväelle. Arvovaltainen yleisö ei naura, puhumattakaan jumalista. Sitä ei pidä hyväxyä. Ihannevaltiossa komediat sensuroidaan, niitä sallitaan vaan orjille ja vierastyöläisille. Vapaat valkoihoiset ei saa niitä tehdä eikä nähdä. Standup-komiikasta puhumattakaan. (Lait 7: 816e; 11: 935e). Naurettavuus on eräänlaista pahaa. Hemmo ei tunne izeään ja sille nauretaan, vaikka se izekin. Se on heikkoutta, moraalisesti tuomittavaa. Saatana et tää on läpinäkyvää jäyhää izekorostusta. Platon oli säälittävä pöyhkimys.
ellauri030.html on line 716: Raamatussakin otetaan kylmä linja porteissa naureskelijoihin, profeetat vittuuntuivat yhtä lailla kuin filosofit. Kun lapset juoksi kaljupään Elisan perässä ja hihitti, karhut hoitelivat lapset hengiltä Elisan puolesta. Jumala nauraa raamatussa vaan pahansuovasti.
ellauri030.html on line 730: Protestanttishenkiset filosofit Hobbes ja Descartes oli samoilla linjoilla. Leviathanissa (1651) todetaan et sapajut on luonnostaan kilpailuhenkisiä ja tarkkoja huomaamaan kuka on joholla. Joholla olevat on iloisia ja nauravat tappiolle jääville.
ellauri030.html on line 732: Sudden glory, is the passion which makes those grimaces called laughter; and is caused either by some sudden act of their own, that pleases them; or by the apprehension of some deformed thing in another, by comparison whereof they suddenly applaud themselves. And it is incident most to them, that are conscious of the fewest abilities in themselves; who are forced to keep themselves in their own favor by observing the imperfections of other men. And therefore much laughter at the defects of others, is a sign of pusillanimity. For of great minds, one of the proper works is, to help and free others from scorn; and to compare themselves only with the most able.
ellauri030.html on line 740: Joku Francis Hutcheson jo huomautti 1750, että ei tää ole koko tarina. Voihan sitä nauraa muullekin kuin muille ihmisille, ei ole pakko olla aina pahanilkinen. (Vaik kyllä se varmaan naurattaa eniten.) Izellekin voi nauraa olematta pahantahtoinen. No se mun nauruteoria että normit naurattaa, onkin tässä suhteessa parempi. Nokkela toiminta on vielä yx naurun aiheuttaja, eikä siinäkään tarvi olla ketään pahista. Jonkinlaista helpotusta sekin on, kevennystä. Tästä päästäänkin huumorin kevennysteoriaan. Nauru on helpotusta, jonkinlaista hydraulista paineen päästöä. No helpotus kyllä usein naurattaa, ainakin helpottunutta. Ympärillä haistelijat ovat kriittisempiä. Tän selityxen esitti Lordi Shaftesbury 1709, kun höyrykone oli kexitty. Tää oli ensimmäinen essee missä huumori tarkoitti vaan jotain hassua. Jännää miten filosofiat muuttuu tekniikan edistyxen mukana. Spencer ja Freud myöhemmin korvas höyryn hermoenergialla, mutta pointti oli sama. Spencerin “On the Physiology of Laughter” (1911) sano et hermoenergia purskahtaa nauruxi kun tietty jännityskynnys on ylitetty. No oikeestaan vasta sitten kun se jännitys laukee vai mitä? Kun ei enää ole pakko pidättää, ja paineen voi päästää alenemaan. Energia tulee pakkautuneista sopimattomista tunteista. Kuten runossa:
ellauri030.html on line 744: When I heard she’d died of cramp,
ellauri030.html on line 749: Koomisessa helpotus on usein älyllistä, helpottaa kun ymmärtää mikä on kaskun kärkenä. Esim runossa "The Antiquity of Microbes":
ellauri030.html on line 758: No tää helpotusteoria ei enää ole trendikäs. Mut on siinä silti jotakin. Eihän näiden tarvi olla muuten vääriä vaik niihin on vastaesimerkkejä. Ei välttämättä olekaan vaan yhtä selitystä joka kattaa kaikki tapauxet. Näinhän se useimmiten on filosofiassa, kun on näitä ikuisuuskiistoja. Totuus on jossain siellä välissä, tai eri näkemyxet valaisee sen eri puolia. Niinkuin intialainen efelanttikasku, yx sokea tunnustelee kärsää, yks peräpuolta.
ellauri030.html on line 764: Sen kyllä mainizee antiikkisetkin, esim. Aristoteles, esim komediassa kun sanotaan "tyyppi kävelee jalassa vaan rakot" tulee yllätys, ja mainizee myös sanaleikit. Cicerokin sanoo et tavallisin tyyppi vizejä on jossa odotetaan jotain ja tuleekin jotain toista, ja odotuxen pettyessä nauretaan. Standup-koomikot veistää tästä leivän päälle juustoa. Vizin loppu on epäsuhtainen alun kaa. Eka filosofi joka tästä löi oikein rumpua oli Beattie (1779).
ellauri030.html on line 788: Lapiomiehen Artulla on mielestään filosofisempi versio epäsuhtaselityxestä. Sen miälest epäsuhta on havainnon ja tiedon välillä. Esim sitä nauratti nähdä tsihu ja berhardilainen vierekkäin. Molemmat on koiria, mutta miten erilaisia! Hahhaahhaaaa! No tää on kyllä jo ihan Walt Disney-luokan rimanalitus. Puudelit on sentään rotu sinänsä. Schopenhauer-vizi: Vartijat antoi vangin pelata niiden kanssa korttia, mutta kun vanki huijasi, ne potkaisi sen ulos. Varmemmaxi vakuudexi Arttu vielä selittää. Kaskun kärki on tämä: vartijat seurasi yleisperiaatetta "väärinpelaajat ulos", mutta unohtivat että se oli samalla myös vanki, ts. se olisi pitänyt pitää kiven sisällä! Huomasitteko? Haha!
ellauri030.html on line 792: Kaikki Schopenhauerin tajuamat vizit on tätä tyyppiä. Entä sitten kuuluisalle filosofille nauraminen? Siinä annetaan ymmärtää että filosofi ei vastaakaan meidän odotuxia, siis epäsuhta sekin. Se on loukkoovoo, sitäpaizi absurdia. Schopenhauer ylittää kaikki odotuxet.
ellauri030.html on line 796: Kyttyräselkäinen Søren Kierkegaard (1846) lähti kans liikkeelle epäsuhdasta ja piti huumoria filosofisesti tärkeänä. Sillä oli kolme elämänvaihetta, esteettinen, eettinen ja uskonnollinen. Huumori ja ironia varsinkin on esteettisen ja eettisen rajalla. Huumori on viimenen askelma ennen uskoa, se sanoo. Sen mielestä uskonnolliset ihmiset on humoristisia, ja kristinusko on kaikista uskonnoista humoristisin. Kappas vain! Mielipide tämäkin. Totta ehkä, tosin huumori on tahatonta. Perusteluja?
ellauri030.html on line 802: Man is the only animal that laughs and weeps: for he is the only animal that is struck with the difference between what things are, and what they ought to be. We weep at what thwarts or exceeds our desires in serious matters; we laugh at what only disappoints our expectations in trifles… . To explain the nature of laughter and tears, is to account for the condition of human life; for it is in a manner compounded of the two! It is a tragedy or a comedy—sad or merry, as it happens… . Tears may be considered as the natural and involuntary resource of the mind overcome by some sudden and violent emotion, before it has had time to reconcile its feelings to the change of circumstances: while laughter may be defined to be the same sort of convulsive and involuntary movement, occasioned by mere surprise or contrast (in the absence of any more serious emotion), before it has time to reconcile its belief to contrary appearances (Hazlitt 1819, 1).
ellauri030.html on line 808: Six ei ole ylläri, että filosofit ei ole järin innostuneet huumorista vieläkään. Nyzen vika on että se on irrationaalista. Ja sitähän filosofit kammoaa kuin ruttoa. Nauru on pelkkää fyysistä nautintoa, niinkuin joku pieru. Santayana, vielä yx sakramenskattu ääliö, oli tällä kannalla. Sapaju, rationaalisena apinana, ei voi pitää absurditeetistä enempää kuin nälästä tai kylmästä. Hömelö, kyllähän se tykkää laittaa jalan peiton alta kylmään ja vetää sen takaisin. Onni on differentiaali.
ellauri030.html on line 810: Nyttemin sanotaan et huumori on eräänlaista leikkiä, ja perustellaan, et leikistä on hyötyä. Aika harvat filosofit on tätäkään äkänneet, ne ei ole kovin leikkimielisiä, ja harvat niistä edes on hyviä pallopeleissä. Sisällä viihtyviä tosikkoja nörttejä on olleet useimmat. Enkelitohtori on tässä poikkeus, se seuras Aristotelestä (Etiikka 8) siinä, et leikkikin kuuluu onnelliseen elämään. Mut leikki leikkinä, pylly pois taikinasta, leikki sijansa saakoon, kunhan se on vähäinen, sanoivat ne kuorossa. Eutrapelia on ookoo, mut sen pitemmälle ei pidä mennä.
ellauri030.html on line 824: Avoid obscurity of expression.
ellauri030.html on line 839: Filosofit on niin huumorittomia, että ne ei pysty erottamaan leikkitappelua oikeesta, ne lähtee heti tykittämään vastaan täysillä. No leikissä on totta toinen puoli, et jos tehdään pilaa vaikka homoista, blondeista, polakeista, nekruista, italiaanoista, lakimiehistä tai naisista, niin kyllä siinä on mukana aina oikeaakin ilkeyttä. Stanfordin sivusto uskaltautuu vetämään heikohkon puolalaisvizin, koska puolalaiset on niin sulautuneet jenkkeihin, ettei ne enää siitä pahastu. Six kai se vizikin on niin vetämätön. Huoh.
ellauri030.html on line 843: Onx huumori irrationaalista? Se olis tosi pitkä miinus ainaskin jenkkifilosofin näkökulmasta. Rationaalista on yleistävä ajattelu, kuten esim jos sotken paidan ketsupilla, ajattelen miljoonia nälkäisiä joilla ei ole ketsuppia, tai Buddhaa, joka oivalsi että elämä on täynnä tälläisiä ongelmia. Tämmöstä ei esiinny alemmilla eläimillä.
ellauri030.html on line 882: Filosofia muistuttaa ize asiassa standup komediaa. Dialogiformaatti, arkielämysten mätystys ja niiden pohdinta, tunteilun ohittaminen, kriittisyys, epäautoritaarisuus (no hm), kielellä pelleily, paradoxeilla pelailu, nokkeluudella keekoilu. Arvojen ja normien kyseenalaistus. Joo, koulufilosofit ehkä tekee tätä, sit on näitä soveltavia.
ellauri030.html on line 884: Bertrand Russell oli tommonen standup koomikko. Filosofian pointti on lähteä jostain arkipäiväisyydestä ja päätyä johonkin niin päättömään ettei kukaan usko sitä. Samaa sdradegiaa noudattavat monet mytomaanit, kuten Aglaja Ivanova Jepantshin Doston Idiootissa ja Riitta Roth. Filosofi ei pelkää absurdia enempää kuin kemisti likaa, tai lingvisti rumia sanoja. Tässä vielä Russellin onelinereita:
ellauri030.html on line 886: The fundamental cause of trouble is that in the modern world the stupid are cocksure while the intelligent are full of doubt” (1998, 28).
ellauri030.html on line 888: Man is a rational animal — so at least I have been told. Throughout a long life, I have looked diligently for evidence in favor of this statement, but so far I have not had the good fortune to come across it, though I have searched in many countries spread over three continents” (1950, 71).
ellauri030.html on line 891: Filosofit mielellään plagioi nykyään sarjixia: Seinfeld and Philosophy (2002), The Simpsons and Philosophy (2001), Woody Allen and Philosophy (2004), and Monty Python and Philosophy (2006). Plato and Platypus Walked into a Bar … : Understanding Philosophy through Jokes (2008). Heidegger and a Hippo Walk Through Those Pearly Gates: Using Philosophy (and Jokes!) to Explore Life, Death, the Afterlife, and Everything in Between (2009). Vizit menee nykyään paremmin kaupaxi kuin ryppyozaisuus. Aletaan olla tilanteessa, joka on toivoton, mutta toivottavasti ei sentään vakava.
ellauri030.html on line 899: Tendentious jokes are jokes that contain lust, hostility, or both. William Shakespeare’s Falstaff would be an example of Freud's "comic," generating laughter by expressing previously repressed inhibition.
ellauri030.html on line 902: In Freud's view, jokes (the verbal and interpersonal form of humor) happen when the conscious allows the expression of thoughts that society usually suppresses or forbids. The superego grudgingly allows the ego to generate humor for the benefit of the id. A benevolent superego allows a light and comforting type of humor, while a harsh superego creats a biting and sarcastic type of humor. A very harsh superego suppresses humor altogether.
ellauri030.html on line 903: None of them likes to laugh along.
ellauri030.html on line 905: Freud’s humoristic theory, like most of his ideas, was based on a dynamic among id, ego, and super-ego. Marx brothers like. The commanding superego likes to impede the ego from seeking pleasure for the id, or to momentarily adapt itself to the demands of reality, a mature coping method.
ellauri030.html on line 906: Moreover, Freud (1960) followed Herbert Spencer's ideas of energy being conserved, bottled up, and then released like so much steam venting to avoid an explosion. Freud was talking about psychic or emotional energy, and this idea is now thought of as the relief theory of laughter.
ellauri030.html on line 908: Later, Freud returned his attention to humor noting that not everyone is capable of formulating humor, including him.
ellauri030.html on line 910: An analysis of content from business-to-business advertising magazines in the United States, United Kingdom, and Germany found a high (23 percent) overall usage of humor. The highest percentage was found in the British sample at 26 percent. Of the types of humor found by McCullough and Taylor, three categories corresponded with Freud's grouping of tendentious (aggression and sexual) and non-tendentious (nonsense) wit. 20 percent of the humor were accounted for as “aggression” and “sexual.” “Nonsense” was listed at 18 percent.
ellauri030.html on line 912: It has been claimed that Freud's division is artificial and not very clear. Altman (2006) thinks all three types of humor are aggressive and sexual. Lähde:
ellauri030.html on line 914: Misattribution is one of many theories of humor that describes an audience´s inability to identify exactly why they find a joke to be funny. Freud declared people incapable of knowing exactly what it is they find amusing due to the complex nature of their conscious and subconscious minds.
ellauri030.html on line 918: However, Freud believed a mixture of both tendentious and non-tendentious humor is required to keep the tendentious humor from becoming too offensive or demeaning to its victim. The innocent jokework of the innocuous humor would mask the otherwise hostile joke and therefore "bribe" our senses, allowing us to laugh at what would otherwise be socially unacceptable. Therefore, we often think we are laughing at innocuous jokes, but what really makes them funny is their socially unacceptable nature hidden below the surface.
ellauri030.html on line 920: This has been tested experimentally. Audiences predictably enjoyed witnessing the demise of a disliked character. Testing had to be discontinued when the team ran out of subjects.
ellauri030.html on line 921: For example, characters in a working-class family may banter back and forth about paying bills or finding a more respected or higher-paying job. The delivery of dialog may come across as funny for an audience who believes the humor comes from the antagonistic relationship between the two characters. But the real hostile nature of the joke involves class and economic issues that are otherwise not funny.
ellauri030.html on line 924: Similar analysis can be applied to issues involving racial discrimination, sexual deviance, drug abuse, and other controversial issues. I.e. about all of EAT! FUCK! and KILL!
ellauri030.html on line 974: Mukana on jotain sitaattia Gigameshista ja muista mesopotamialaisista klassikoista. Vähän teodikean makua tässä on. Elämä on absurdia, mihkään elämässä ei ole oikein kunnon perusteluja. Just tämmösiä vizejä on tehty myöhemminkin, et ensin kexitään joku course of action ja sit ryntätään se perästä.
ellauri030.html on line 985: Senilia is a genus of edible saltwater clams, marine bivalve mollusks in the family Arcidae, the ark shells. Species. Species within the genus Senilia include: Senilia senilis Linnaeus, 1758; References. External links This Arcidae-related article is a stub. You can help ...
ellauri030.html on line 989: Seniilin koalan seniilit kirjoituxet löytyy vaan yhdestä paikkaa. Niiden selvittely manuxesta lie ollut yhtä helvettiä. Sope kirjoittaa kaiken ainaskin 50 kertaan vähän eri sanoilla, makustelee uudestaan ja uudestaan vähiä jäljellä olevia sanottaviaan, mätystelee niitä kuin vanhaa purkkaa, unermüdlich wiedergekaut. Iloizee pahanilkisesti että sen vanhuudenpäivinä nuoriso on alkanut lukea sen lässytyxiä. Kiroaa koulu- eli kateederifilosofiaa kuin Essa Saarinen. Sanoo jolpeille et lukekaa vaan Kantin ja mun prujuja, se riittää.
ellauri030.html on line 991: Tää ilostelu tapahtuu 1800-luvun puolivälissä, 1855 to be exact. Nietsche luki Sopen naisjuttuja varmaan vasta sen kuoltua 1860. Nietsche syntyi 1844, oli 16-vuotias koulupoika Sopen kuollessa. Siitä tuli kielitieteen proffa 24-vuotiaana ja se kollapsoitui menettäen fakulteettinsa 44-vuotiaana 1889. Jumala on kuollut, allekirj. Nietsche. Nietsche on kollapsoitunut, allekirj. jumala. Kuoli vasta 11 vuoden kuluttua 1900. Sillä oli hemo isot wiixet. Niitä se varmaan ylpeänä kampaili, niinkuin Sope aikaisemmin koalankorviaan.
ellauri030.html on line 993: Mä olen buddhaisti eikä mussa ole karvan vertaa jutkua, sen lisäxi mä olen pakana. Ainesta on siis vaikka minkälaisexi nazixi. Pöljäkin sen tajuaa et vaikka tilasta ottaa kaikki kamat pois niin se jää siihen tyhjälleen olemaan niinkuin ennenkin. Tajuu niinkuin Kant kazomattakin. Auton takaluukku vaikka. Paskapuhetta, ei se miettimällä selviä. Tää on samaa koulufilosofiaa ala koala.
ellauri030.html on line 1023: Vanha Sope lukee tieteellisiä papereita ja tekee omia arvailuja, oisko salamassa kyse elektrolyysistä, paukku tulis kun happi sitten syttyy sähköllä? No ei, ääni tulee vaan latauxen purkautuessa ilman äkillisestä lämpölaajenemisesta. Mut hyvä yritys. Sope yritti ihan loppuun saakka ymmärtää. Ettei tiede vaan yllätä vanhaa filosofia takaapäin.
ellauri031.html on line 48: Zwilgmeyer (l. Zwilchmeyer) betyder byxmakare på lågtyska. Det oaktat är Dikke tvättäkta norska, och xenofob. Boken börjar med en långtråkig skildring hur norska barn mobbar fattiga zigenare. Yrhättan här (hon har ännu inget annat namn) är borgmästarens långbenta flicka, den värsta bråkmakaren. De små rasisterna skriker något förnedrande till zigenarna och springer bort. Dom gömmer sig hos en homofil som broderar i smyg, liksom den ena gubben i Tove Janssons muminserier, och slipper undan. Som tack blir zigenarna utvisade ur stan. Bra läxa för små norrbarn at lära sig just nu. Gör så här med immigranterna, det blir kul.
ellauri031.html on line 56: Och mera av detsamma. På lektionerna ställer Inger till allt slags ofog, skrattar åt läraren som ramlar ner från stolen, pinar honom (som är kortare än Inger) på många sätt, och det enda som får henne at sluta är at mamma ser ledsen ut. Annat folk finns det inte till för Inger, borgmästarens långa dotter.
ellauri031.html on line 127: Tuossa se nyt on, sinikantinen ruutuvihko koneella kirjoitettuine liitteineen Turun yliopiston ruskeassa kirjekuoressa, jolla Fred palautti sen Turusta. Fred pääsi yleisen kielitieteen professorixi Helsinkiin seuraavana vuonna 81. Auli ihmetteli mixen kilpahakenut. En hirvinnyt. Enhän mä ollut vielä edes kolmeakymmentä. Se katosi vuosikymmenixi, mutta ajelehti hiljattain taas pinnalle. Nyt on Fred takas Turussa, käy kaljuna emerituxena kesämökillänsä Nauvossa.
ellauri031.html on line 271: Fasistiset yliopistoprofessorit ja dosentit kuuluvat fasististen yliopistoprofessorien kansalliseen liittoon. Ei-fasistejakin voidaan kuzua jäsenixi tähän liittoon joka edustaa maan korkeakoulujen opettajakuntaa. Sen tehtävä on huolehtia kansakunnan kulttuurikehityxestä ja olla yhteistyössä fasististen sivistysjärjestöjen kanssa. Järjestö tukee jäseniään taloudellisesti ja sillä on eläkekassa. Virkojen täytössä se toimii yhdessä konsistorien kanssa yliopistoissa. Muiden fasististen järjestöjen tavoin tälläkin on määrätty poliittinen tehtävä, nimittäin toimia maan korkeakouluissa ja niiden opettajakunnassa fasistisessa hengessä. Tällaisesta toiminnasta on tietysti suuri vaara akateemiselle vapaudelle ja se voi johtaa pahoihin väärinkäytöxiin. (Nyt Gummerus jo hätkähtää, sehän oli siellä pohjoism. kielten lehtori).
ellauri031.html on line 273: Eräs fasismin ensimmäisiä tehtäviä oli uudelleenjärjestää korkeampi opetus maassa järkiperäisemmälle pohjalle. Tätä tutkinnonuudistusta johti tunnettu uushegeliläinen filosofi Giovanni Gentile, joka oli aikansa opetusministerinä Mussolinin ensimmäisissä hallituxissa. Uudistus toteutettiin joitain vuosia sitten ja sen tuloxet ovat vastanneet odotuxia. (Mielevästi muotoiltu Edvard, oelegantisti.)
ellauri031.html on line 275: Mussolini, izeoppinut, on usein esittänyt ihailunsa teoreettista tiedettä kohtaan. Hän on kiinnostunut jopa moiden mielestä hedelmättömästä filosofiasta. Otteita puheesta: ellauri031.html on line 276: "Minun läsnäoloni italialaisten filosofien 7. kansalliskokouxessa on tarkoituxena torjua syytös että fasismi on laskenut italialaisten älyllistä tasoa ja työntänyt syrjään henkiset ja sivistysarvot. Tämä syytös on perätön. On muistettava ettei meitä suurmiehiä synny joka vuosi. Olemme nyt välikaudessa jolloin tarmomme menee empiiris-materiaalisten ongelmien ratkaisuun. Elämäntaistelu meidän päivinämme on niin kova ja modernin sivilisaation varjopuolet niin synkät että pessimismi kulttuurin rappeutumisesta on osin puolustettavissa. Kuitenkin uskon, että pian meillä on suuri filosofia, suuria runoilijoita ja taiteilijoita. Sellainen kehitys on valmisteila. Mutta nykyaikaan eivät filosofit voi paeta elämää. Norsunluutorni on murentunut kaupunkiemme hälinässä ja levottomassa menossa. Filosofi ei ovi vetäytyä korkeiden vuorenhuippujen yxinäisyyteen, sillä lentokoneen moottorin surina riittäisi tuomaan hänet takaisin modernin maailman mekaaniseen todellisuuteen." Teollinen sota, sotateollisuus. Siitähän 1900. vuosisadan alussa oli kymysys. Italia tarvizee nyt soveltavaa filosofiaa, riippukeinumiehiä, ei mitään norsunluupuikkoja.
ellauri031.html on line 319: Mussolini luki izensä lukeneistoon kansakoulupohjalta. Se luki kaikkea, etenkin Sorelia, Engelsiä ja Marxia. Käänteli italiaxi Nietscheä, Schopenhaueria ja Kantia. Tykkäs Platon Valtiostakin. Hyi helvetti. Platonin ihailusta voi fasistipaskiaisen heti tunnistaa. Plato oli teoreettinen filosofi, Mussolini soveltava. Se sovelsi Platonin valtio-oppia arkiryskeeseen. Kuin Plato ize, mutta paremmalla menestyxellä. Ryhtyi ize diktaattorixi eikä diktaattorin koutsiksi. Siinä leikissä voi käydä huonosti. (Siis molemmissa voi, ja kävikin.)
ellauri031.html on line 476: År 1860 var befolkningen vid Trollhättan ynkliga 1791 yrhättor, 2015 bodde nästan 50K yrbollar här. Fallen är oftast torrlagda, men vid festliga tillfällen släpps vatten i fåran.
ellauri031.html on line 601: Pelisommitelminakaan Sariolan romaaneista ei ole mihinkään. Henkilöiden välisten pelien ratkominen vaatii saman verran älyä kuin pyöreän puikon työntäminen pyöreään reikään. (hmm. apropoo, olikos Sariolalla panokohtauxia? En muista.) Pelikirjana niitä voidaan luonnehtia yhden kortin pasianssixi. Ehkä Esa-Mauri on tahallaan kehitellyt romaaneista skizofrenialääkkeen vastineen. Moniäänisyys kallon sisällä on menestyxellisesti vaimennettu. Sariola saavutti melko laajan lukijakunnan suosion. Ylläri, luku- ja kirjoitustaidottomat löytävät aina toisensa. Hyihyi-humanistit rakastavat halpoja sensaatioita ja helppoja opetuxia. Sariolan paha jos mikä on turvallista pahaa. Kaikkitietävä tsygologi selittää sen niin, että tyhminkin ymmärtää. Paha lakaistaan matolta sen alle yhtä naiivisti kuin kristityillä ja marxilaisilla.
ellauri031.html on line 683: Välittäjäporras on pieniruokaisia hyödyllisiä idiootteja, jotka toimii pyyteettä kädestä suuhun periaatteella, taivaan lintuja jotka ei kynnä eikä kylvä, ottaa minimisti väliä, poimii kuormasta appelsiineja. Herrat maxavat eikä surminkaan anna linnun pudota käsistä, niin halpaa agenttia ei löydy muualta. Kaarlon porukat tyytyy osaansa pikkuprofeettoina ja paikallisina mesenaatteina, vielä kurjempien sädekehäisinä auttajina. Ne tykkää ravata oikuttelevalla raamattubussilla tuttuja pölyisiä reittejä ja tapailla uusia pokia, joista tulee pian vanhoja tuttuja. Niissä on vähän postimies Patea ja Kalle-Anttonia, vaeltavan juutalaisen ja Kalle Hagertin veriä. Postillan tuo Pate jokaisen luo.
ellauri031.html on line 699: Messiaaninen psykiatri paranee tupakkahimosta mutta saa potkut työpaikasta. Muuttaa Lontooseen ja taas takaisin. Syynää armeijaa pakoilevia tekohulluja. No ei siitä sen enempää. Se on Kaarlon puutarhan varhaisviikuna. Ensimmäisiä sykofantteja sykofanttien voitonparaatissa lähitulevaisuudessa.
ellauri031.html on line 750: Olavi Syväntöä haastateltiin TV-7:n ohjelmaan Ajankohtaista taivaasta ehkä millenniumin vaihteessa. (Ohjelmatietojen 1970 on takuulla painovirhe, silloinhan Kaarlo oli vielä vauhdissa. Olavi shihishee tässä ohjelmassa jo aika vanhushmaiseshti.) Kiinnostaa, sillä täähän Olavi on aika lailla samanlainen surullinen hahmo kuin Wilho Olavi, karismaattisemman Wilhon seuraaja, samanlainen vähäisempi toimittaja, pikkuprofeetta.
ellauri031.html on line 783: Kaarloa ehkä 30v vanhempi Elna Stenius Beetlehemistä on Elna Mariia Stenius, äidin puolelta Aminoff. Meilläkin on sukupuussa jotain Aminoffeja. Ompa maailma pieni, Suomi semminkin. Kuoli Palestiinassa 1947 kai vanhuuteen.
ellauri031.html on line 791: Minos studerte arkeologi og teologi i Oxford (Regents Park College) fra 1958. Han fikk teologisk doktorgrad ved Clarksville School of Theology i Tennessee i USA.
ellauri031.html on line 794: Minos trodde på profetiske syn og budskap. Dette var ofte tema i hans forkynnelse. Selv hevder Minos å ha fått flere profetier. Den kanskje mest kjente profetien Minos har formidlet, er en han skrev ned, og som ble gitt ham av en eldre kvinne fra Valdres. Minos er videre kjent for sin profeti om jernmalmen som kommer tilbake i form av krigsskip og skyter byen i biter. Denne profetien påsto han ble gitt ham mens han var en ung gutt, antageligvis i 1937. Byen var Narvik.
ellauri031.html on line 798: Se vanhan mummun profetia oli vielä rankempi:
ellauri031.html on line 800: Den kanskje mest kjente profetien Minos har formidlet er en profeti han skrev ned gitt av en eldre kvinne fra Valdres. Hun var i nitti-årene. Dette var på slutten av 1960-tallet og kvinnen fortalt Minos hvordan det ville være «i den siste tid», den handlet om samboere (noe som var uvanlig på den tiden), umoral, tabuer som brytes, om en militær nedrustning (i Norge), den tredje verdenskrig og mye annet. Profetien innholdt så mye radikalt at Minos la den til siden, for så å glemme den.
ellauri031.html on line 802: Flere år senere, på 1990-tallet, fant Minos igjen det han hadde skrevet og ble svært forundret. Samfunnet hadde endret seg slik at det som stod i profetien om ekteskap i oppløsning, samboere, umoralsk bilder på TV (internett), ikke lengre var en radikal profeti, men et speilbilde av verden.
ellauri031.html on line 811: Höpsismi (engl. flipism) on kuvitteellinen elämänfilosofia, jonka sarjakuvataiteilija Carl Barks esitteli vuonna 1953 ilmestyneessä Aku Ankka -sarjakuvassaan ”Kruuna vai klaava” (alunperin ”Flip Decision”). Höpsismissä kaikki päätökset tehdään heittämällä kolikkoa.
ellauri031.html on line 813: Tarinassa Aku Ankka tapaa professori Hupelon, joka vakuuttaa Akun tekemään päätökset kolikkoa heittämällä. Höpsismin tulee antaa ohjata elämää kaikissa tienhaaroissa: ”Jos elämä sua kuin tuuli vie, anna höpsismin näyttää tie”, neuvoo Akun ostama höpsismin opaskirja. Aku joutuu nopeasti ongelmiin seuratessaan Hupelon ohjeita. Hän ajaa eritasoliittymässä yksisuuntaista ramppia vastavirtaan ja saa 50 dollaria sakkoa. Näin suuren sakon perusteena ei kuitenkaan ole huolimaton ajaminen vaan se, että Aku oli jättänyt ajattelun kolikolle. Lopussa höpsismi kuitenkin osoittaa hämmästyttävää kykyä ohjata joitakin päätöksiä.
ellauri031.html on line 821: Höpsismin eri konsteja on mun paasausten kuluessa tullut vastaan monia, vaikken ole kaikista tehnyt numeroa. Joskus käytetään feikki tieteellistä menettelyä jonka yhteys päätettävään asiaan on suunnilleen yhtä satunnainen kuin rahan tai nopan heitto. Ciceron aikana kazottiin linnun sisälmyxiä (auspicium, suotuisa onkin englannixi auspicious), tai heitettiin jonkun pikkueläimen sopivia luita. Niillekin oli joku nimi jonka olen taas unohtanut. Sit on kiinalaiset oraakkelikilpikonnankuoret eli scrapulimantia, saamelaisten arpaluut, sammakkoprofessorit, pilvet, ouijalaudat, kiromantia, Pythagoraan numerologia, katukivien reunat, kissat, tikapuut, voi vizi eihän näistä tule mitään loppua. Noin tsygologisesti nää on pakko-oireita: on pakko menetellä niin tai noin, pakko kävellä näin, niinkuin se nummelalainen pedofiili lauloi. Uskovaisuuden indikaatioita on optimismi, obsessio ja paranoia, kontraindikaatioita autismi ja pessimismi.
ellauri031.html on line 827: Mieleenjäävä tarina obsessiivisesta ennusmerkkiuskovaisesta on Italo Calvinon Solmiutuvien linjojen verkossa. Siinä pakko-oireinen vieraileva professori, joka on erehtynyt tafsaamaan isäntäyliopiston viehättävää Marjorie Stubbsia, on juoxulenkillä jossain yliopiston lähikortteleissa. Se on koko ajan kuulevinaan puhelimen soivan (tää on siis lankapuhelinten aikaa, Jos talviyönä matkamies ilmestyi ´79) ja siitä tuntuu aina että se puhelu on tarkoitettu sille. Tarpeexi monta kertaa skizoiltuaan se vihdoin vastaa autiotalon ikkunalla olevaan puhelimeen, josta ääni sanoo: Marjorie on sidottuna erään toisen talon yläkerrassa, talossa on pommi, olisi hyvä jos vapauttaisit hänet. Hemmo juoxee takaisin yliopistolle ja kysyy tytöiltä (tytöt kazovat sitä ironisesti, sitä se ei voi sietää...) onko Marjorietä näkynyt. Ei ole näkynyt 2 päivään, vastaa Lorna. Hemmo alkaa juosta simona siihen toisen talon osoitteeseen, lopulta henkihieverissä pääsee perille, yläkerrassa on Marjorie Stubbs sidottuna ja suukapuloituna. Hemmo irrottaa suukapulan ja Marjorie kazoo sitä halvexuvasti: Sinä olet sika, hän sanoo heebolle.
ellauri032.html on line 30: For in a way beset with those that contend on one side for too great Liberty, and on the other side for too much Authority, ´tis hard to passe between the points of both unwounded.
ellauri032.html on line 32: That which perhaps may most offend, are certain Texts of Holy Scripture, alledged by me to other purpose than ordinarily they use to be by others. You may be pleased to excuse your selfe, and say that I am a man that love my own opinions, and think all true I say.
ellauri032.html on line 34: Those persons, that for the most part can give no other proofof being wise than reading other men, take great delight to shew what they think they have read in men, by uncharitable censures of one another behind their backs.
ellauri032.html on line 116: Blaise Pascal (19. kesäkuuta 1623 Clermont-Ferrand – 19. elokuuta 1662 Pariisi) oli ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja uskonnollinen filosofi. Hän edisti luonnontiedettä rakentamalla taskulaskimia, kehittämällä todennäköisyysteoriaa (Pascalin veto), tutkimalla nesteiden ja kaasujen virtausta, ja selventämällä paineen ja tyhjiön käsitteitä. Pascalin mitalla mitataankin painetta. Pikku-Paulilla pissa tuli niin paineella, että sen kusi lensi vessanpöntön kannen sisäseinälle. Ei mennyt ajoissa kuselle, kun leikit oli just kivoja.
ellauri032.html on line 138: Pascal muutti sisarensa kanssa takaisin Pariisiin vuoden 1647 tienoilla, jonne heitä seurasi pian myös heidän isänsä, joka oli nimitetty hallitusneuvokseksi. Pariisissa viettämänsä lyhyen hetken aikana Pascal tapasi kuuluisan ranskalaisen filosofin René Descartes’n, joka teki epävirallisen vierailun hänen luonaan. Descartes’n ja Pascalin kohtaaminen oli täynnä jännitteitä johtuen heidän lukuisista erimielisyyksistään ja keskinäisestä kateudestaan. Descartes ei suostunut uskomaan, että Pascalin Tutkielma kartioleikkauksista voisi olla 16-vuotiaan nuorukaisen kirjoittama, ja lisäksi hän epäili Pascalin varastaneen ilmapuntarikokeen idean häneltä, koska Descartes itse oli ehdottanut Pascalin saamien tuloksien mahdollisuutta eräässä kirjeessään Mersennelle.
ellauri032.html on line 150: 23. marraskuuta 1654 Pascal koki merkittävän käännekohdan elämässään. Vietettyään viimeiset pari vuotta suhteellisen huolettomana mietittyään muutakin kuin matematiikkaa ja kristinuskoa, tuona kyseisenä päivänä Pascal oli joutua vakavaan onnettomuuteen: hänen ohjaamansa nelivaljakon hevoset yhtäkkiä pillastuivat ja syöksyivät alas eräältä sillalta, mutta Pascal itse pelastui kun vaunujen valjaat murtuivat kesken kaiken. Pascal tulkitsi tapahtuman ja oman pelastumisensa Jumalan antamaksi varoitukseksi. (Paha aivotärähdys.) Tapahtuman jälkeen Pascal kirjoitti pergamentinpalalle mystisiä mietelmiä kokemastaan pelastuksesta, ja kantoi tuota tekstinpätkää sen jälkeen jatkuvasti mukanaan kuin amulettia. Ei lähtenyt enää minnekkään ilman paperia. Corona-viruxen takia jengi hamstraa ennen kaikkea vessapaperia. Ymmärtäisi paremmin jos se olisi koleraa. Lisäksi Pascal vetäytyi Jacquelinen esimerkin johdattamana Port-Royalin luostariin vetäytyäkseen maailmasta ja pohtiakseen filosofisia ongelmia. Tässä on Pascalin pikku paperpala. Sitä kelpaa verrata Dostojevskin puhelinmuistioon. Samantyyppisestä sairaudesta lienee ollut kysymys.
ellauri032.html on line 221: Thomas Stearns Eliot OM (26 September 1888 - 4 January 1965) was a poet, essayist, publisher, playwright, and literary and social critic. Born in St. Louis, Missouri, to a prominent Boston Brahmin family, he moved to England in 1914 at the age of 25 and went on to settle, work and marry there. He became a British subject in 1927 at the age of 39, subsequently renouncing his American citizenship.
ellauri032.html on line 223: Eliot oli eräänlainen mid-atlantic Puovo Huovikko. Kaikessa tuotannossaan hän sekä tähdensi klassistina perinteen merkitystä että modernistina rikkoi vanhoja kaavoja. Eliot tunnetaan myös Kissojen kielen kompasanakirjassa (Old Possum´s Book of Practical Cats, 1939) julkaistuista lasten kissarunoistaan, jotka jatkoivat englantilaista nonsense-perinnettä. Ympyräsuinen ystäväni antoi ton kissakirjan mulle lahjaxi, mulla on se kai vielä laihojen runokirjojen hyllyssä Wilhon kirjakaapissa. Andrew Lloyd Webber loi vuonna 1981 runoista suositun musikaalin Cats. Ihan niinkuin Puovo Huovikon, Tompan maine luiskahti kun ukko ize saatiin laatikkoon.
ellauri032.html on line 231: Oh – Vivienne! Was there ever such a torture since life began! – to bear her on one´s shoulders, biting, wriggling, raving, scratching, unwholesome, powdered, insane, yet sane to the point of insanity, reading his letters, thrusting herself on us, coming in wavering trembling ... This bag of ferrets is what Tom wears round his neck.
ellauri032.html on line 237: Seuraavaxi Tompalla oli joku Emily Hale salaisena pikku ystävänä, sen perään toinen Mary Trevelyan seuraneitinä. Seuraavaxi Tom asu jonkun homo- siis bibliofiilin Jerryn kaa samassa kämpässä. (Varmaan äidin piilottamaa hopeakauhaa ei koskaan löytynyt Jerryn sängystä.) Ystävyyteen tuli särö kun Tom yllättäen nai simpsakan 30v sihteerinsä Esmen 68-vuotiaana. No Jerry olikin jo siinä vaiheessa aika lihaxeton, kaluttu luu.
ellauri032.html on line 239: Was T.S. Eliot gay? Questions about Eliot´s sexuality have simmered in Eliot studies for decades, coming to a full boil with the recent publication of Carole Seymour-Jones's biography of Eliot's first wife, Vivienne, which claims that the poet was a closet homosexual. Distinguished critics such as Helen Vendler and Louis Menand have rushed to Eliot´s defense, insisting either that he wasn't gay or that we shouldn't even be discussing his sexuality.
ellauri032.html on line 243: T.S.Eliot, brittiproselyytti jenkki kuten kolleegansa Henry James, kissa- ja kevätrunoilija ja patakonservatiivi, tykkäs Paiseesta. Seurataanpa tätäkin johtolankaa vähän matkaa. Katoin, siltä ilmestyi 1931 "essee" nimeltä The Pensees of Pascal. ellauri032.html on line 245: To understand the method which Pascal employs, the reader must be prepared to follow the process of the mind of the intelligent believer. The Christian thinker – and I mean the man who is trying consciously and conscientiously to explain to himself the sequence which culminates in faith, rather than the public apologist – proceeds by rejection and elimination. … To the unbeliever, this method seems disingenuous and perverse: for the unbeliever is, as a rule, not so greatly troubled to explain the world to himself, nor so greatly distressed by its disorder; nor is he generally concerned (in modern terms) to ‘preserve values’. He does not consider that if certain emotional states, certain developments of character, and what in the highest sense can be called ‘saintliness’ are inherently and by inspection known to be good, then the satisfactory explanation of the world must be an explanation which will admit the ‘reality’ of these values. Nor does he consider such reasoning admissible; he would, so to speak, trim his values according to his cloth, because to him such values are of no great value. The unbeliever starts from the other end, and as likely as not with the question: Is a case of human parthenogenesis credible? and this he would call going straight to the heart of the matter.
ellauri032.html on line 252: Le coeur a ses raisons que la raison ne connaît point, how often one has heard that quoted, and quoted often to the wrong purpose! For this is by no means an exaltation of the ‘heart’ over the ‘head’, a defence of unreason. The heart, in Pascal’s terminology, is itself truly rational if it is truly the heart. For him, in theological matters which seemed to him much larger, more difficult, and more important than scientific matters, the whole personality is involved.
ellauri032.html on line 272: Thomas Hobbes (5. huhtikuuta 1588 Westport, Wiltshire – 4. joulukuuta 1679 Hardwick Hall, Derbyshire) oli englantilainen filosofi. Hänet tunnetaan ennen kaikkea poliittisesta filosofiastaan, mutta hän kirjoitti myös historiasta, geometriasta, etiikasta ja yleisestä filosofiasta. Enimmäxeen paaaaaaskaa.
ellauri032.html on line 286: Hobbes alkoi filosofeerata aika vanhana, Kaarlo Syvännön ikäisenä. Vanhaxi se elikin, yli ysärixi. Sen matematiikan ja fysiikan prujauxet oli ihan paaaaaaaskaa. Elementa Philosophica teoxessa se rakensi ihan elämäntyönä jotain maailman mallia, sen kirjoittamiseen meni yli 20v. Myöhemmin se sekaantui myös politiikkaan ja uskontoon ikävin seurauxin. Descartesia se koitti vähän arvostella razastaaxeen sen maineella, Descartes oli hyvin nihkeä, herrat riitaantuivat iäxi. Englannin vallankumouxeen se sekaantui kuningasmielisten puolella, joutui maanpakoon ja kirjoitti Leviathanin. Leviathan oli se merihirviö Jobin kirjassa jolla oli niin iso kikkeli että sen verisuonet oli kuin juurakot.
ellauri032.html on line 294: Piispa John Bramhall, vannoutunut arminianismin kannattaja (ks yllä), julkaisi pienen tutkielman Of Liberty and Necessity joka oli osoitettu Hobbesille. Bramhall oli tavannut Hobbesin aiemmin ja väitellyt tämän kanssa, ja kirjoitti jälkeenpäin näkemyksensä Hobbesin vastattavaksi. Hobbes vastasi, mutta ei julkaistavaksi. Eräs ranskalainen tuttava kuitenkin julkaisi vastauksen. Bramhall julkaisi vuonna 1655 vastaiskuna kaiken kirjeenvaihdon heidän välillään nimellä A Defence of the True Liberty of Human Actions from Antecedent or Extrinsic Necessity. Vuonna 1656 Hobbesilla oli puolestaan valmiina teos Questions concerning Liberty, Necessity and Chance, jolla hän vastasi piispalle voimallisesti. Hobbesin vastaukset olivat merkittäviä vapaan tahdon ongelman historiassa mahdollisesti ensimmäisinä selkeän psykologisen determinismin esityksinä. Piispa vastasi syytöksiin vuonna 1658 teoksella Castigations of Mr Hobbes´s Animadversions, johon oli liitetty laaja liite nimellä The Catching of Leviathan the Great Whale. Hobbes ei koskaan vastannut tähän teokseen.
ellauri032.html on line 306: Hobbes on vaikuttanut suuresti uuden ajan yhteiskuntafilosofiaan. Häntä pidetään Niccolò Machiavellin ohella nykyaikaisen politiikan tutkimuksen perustajana. Etenkin klassiset utilitaristit ja oikeuspositivistit pitivät Hobbesia edelläkävijänään. Eli se on tän vitun peliteoreettisen taloustieteen suursyyllisiä.
ellauri032.html on line 312: Historian ja todellisten apinoiden näkökulmasta tää on helppo osoittaa nojatuolifilosofin hurjasteluksi. Historiasta ei löydy yhteisöistä ja valtasuhteista irrallisia yksilöitä tekemässä sopimuksia. Eniten hobbesin kuvaamaa apinanluontoa muistuttavat ne apinat, jotka on kouluttamalla koulutettu sellaisiksi, kuten kansantaloustieteen opiskelijat.
ellauri032.html on line 314: Hobbesin apinakuva on epärealistisuudestaan huolimatta liberaalin ajattelun kulmakivi. se ilmenee ekonomistien kannanotoissa, katastrofielokuvissa ja närkästyneissä kolumneissa, joiden mukaan meidän täytyy tehdä yhä enemmän työtä ja alistua vallalle, jottemme vajoaisi takaisin luonnon tilan sekasortoon. tässä ajattelussa apinuuden perusluonne johtaa sotimiseen ja epäsosiaalisuuteen - paitsi jos yksilöt muodostavat kansan, joka alistuu "järkevälle" auktoriteetille.
ellauri032.html on line 345: Vale pohditutti ankarasti myös vielä yhtä aika lahjatonta matemaatikkoa Wittgensteinia, joka kehitti Platonin ideoista kuvateorian. Se piti porua kuvateoriasta vuosikymmenet, teki huonoa matematiikan filosofiaa siitä ilman villoja. Hullu piti sitä vielä parhaana aikaansaannoxenaan. Filosofeista osa on epäonnistuneita matemaatikkoja, osa täysin hölmöjä humanisteja jotka ei osaa laskea edes sormilla. Kielitieteilijöissä on myös näitä kahta sorttia.
ellauri032.html on line 400: Symbolistit oli oikixia herraspoikia, Wille Rydmanneja, idealisteja ja/tai anarkisteja. Nimen kexi Ioannis A. Papadiamantopoulos, Ιωάννης Α. Παπαδιαμαντόπουλος; 15 April 1856 – 31 March 1910), kreikkalainen kriitikko, erottuaxeen muista dekadenteista, vaikka oli hydrofoobi izekin.
ellauri032.html on line 406: Nyttemmin nuoret toivot, sikäli kuin niissä lukitaitosia vielä on, istuu enemmän kotona kuin baareissa ja näpyttää hydrofiilisesti tuoremehulla, läppärillä ja/tai luurilla ja manifestoi emojeilla somessa. Symbolismi rulaa taas. Ja sit mä, vanha epätoivo netin suolistossa läpiheittojuttuna kuin lapamato. (Sainhan taas oman logon mukaan tähänkin, kun oikein tungin. Narsistia ei jätetä!)
ellauri032.html on line 425: Siljo oli jonkin sortin fasisti. Haistanko tässä taas salaliittoteorian? Aarne tykkää Kleistista, Kleistin on kääntänyt Siljo, joka oli oikeistopaskiainen. Onko Kleist myös, ja Aarne? hmm. Liian skizofreenista. Kai. Mut parempi pitää niitä nyt silmällä. Jarno Pennanen, Ain´Elisabethin ja Orjatsalon poika, oli taas vasisti. Serkku Eila ei nuorena osannut päättää. Vanhana se oli Aarnen tyylinen "temokraatti".
ellauri032.html on line 434: Pilkan kohde on korruptoituneet pikkuvirkamiehet (ei isot). Sellasta kansankomediaa, maalaiset on moukkia. Siljon suomennos on vuodelta 1916. Ei liene sattumaa, että hölmön Martta-rouvan lehmän nimi on Punikki. Lekythion apolese, pikku ruukun hukkasi. Tää taitaa olla joku comedy of errors, veikkaanma. Cast on molieremaista puskakomedian peruskauraa. Kylätuomarille tulee reviisori ja se saa ansionsa mukaan. Aatami on varmasti särkenyt ruukun ize, kun on niin säikkynä. Martta rouva on hauskahko, kun se esittelee särkynyttä ruukkua. Oikeusistunto on täysi farssi, niinkuin ne oikeastikin usein ovat.
ellauri032.html on line 484: Pietarsaaren pieni suurmies, Philip "Grels" Teir. Kahden naisen koukussa viiden piston mato. Haarapursto teeri, punanokka kanalintu kukkoilija. Kertoo yleisölle jälleen kerran kaiken izestään ja läheisistään. Ottaa mallia muilta paskiaisilta, Henrik Tikkaselta ja Knausgårdilta. Autofiktiota, käteenvetoa.
ellauri032.html on line 488: Nyt on jo toinen ääni mamman malmikellossa, mahtaako Grels katua jo kauppojaan. Eskin tarina voi olla aika samanlainen. Liisa ei tajunnut sen toilailujen hienoutta. No ei varmaan pitkäsäärisiä punapäitä lentoemäntiä, jotka käskee sen miestä verkkokeinuun kellimään ja imeskelemään izeään. Miehet tarvizevat ihailua. Äidiltä sitä saa, naapurin Liisa ei osaa arvostaa. Hyvinkäällä ei Jeesuskaan oisi profeetta.
ellauri032.html on line 515: Eunukki: Luin Philip Teirin autofiktiivisen romsun Neizytpolku. Heppoista viihdettä. Ei mitään Knasua. Teinimäinen. Tämmöinen on suomenruåzalaisten kirjallisuustoivo. Vänrikki Nappula.
ellauri032.html on line 710: Kuinka meidän tulee toimia toisia ihmisiä kohtaan? Esimerkiksi jos minulta kysytään: ”Miten Herra Jeesus osallistuu Pyhään ehtoolliseen? Miten Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä?” Täytyykö minun kertoa ihmiselle selvä käsitykseni tästä? Voivatko kaikki ihmiset tietää tätä? Ei! Minä tiedän asioita, joita minä voin tuskin kertoa kahdelle tuhannesta, koska Jumala haluaa heidän sydämensä ei heidän päätään. Koska sadasta tuhannesta ainoastaan muutama voi omata sen, me käsitämme salaisuuden todella suurpiirteisesti ja sanomme: ”Kirjoitettu on”. Kuitenkin mitä jos joku sanoo: ”Minä todella haluaisin saada salaisuuteen selityksen?” Silloin me sanomme, kuten sanotaan yhdessä profeetta Jeremian kohdassa. ”Sinä pyydät itsellesi suuria! Älä pyydä” (Jer. 45:5). Tyydy siihen mitä näet kirjoitettuna ja josta tunnet siunausta. Älä lue pientä pränttiä.
ellauri032.html on line 743: 1722 heiratete Zinzendorf Erdmuthe Dorothea Gräfin Reuß-Ebersdorf. Im Mai des gleichen Jahres erwarb er von seiner Großmutter das Rittergut Mittelberthelsdorf in der Oberlausitz, wo er von 1722 bis 1724 das Schloss Berthelsdorf barock umbauen ließ. Dort begann im Juni 1722 die Aufnahme von Glaubensflüchtlingen aus Mähren, Nachkommen der alten Böhmischen Brüder. Diese gründeten außerhalb von Berthelsdorf, das unterhalb des Hutberges gelegen ist, die Siedlung Herrnhut. Zinzendorf errichtete sich dort 1725–1727 ein auch als Herrschaftshaus bezeichnetes Schloss, das er bezog, sowie 1730–1746 den Vogtshof, der ab 1756 als Sitz der Schirmvogtei (des Direktoriums) der Brüder-Unität diente. 1732 überließ Zinzendorf das Schloss Berthelsdorf seiner Frau als Wohnsitz.
ellauri032.html on line 747: Le Disciplessä Adrien Sixte oli opettanut oppipojalle Loup-Garoulle: rakkaus, se on sukupuolitunteiden alaisexi joutumista. "Ja sitten jäin miettimään tätä uutta kysymystä: Onko olemassa mitään keinoja rakkautta parantamaan? Oikea menettelytapa ehkä olikin noudattaa Goethen opetusta: vapautuaxeen kärsimyxestä tulee ihmisen ajatuxillaan siihen syventyä. Se on kuin raaputtaisi kutinaa. Tuo suuri nero toteutti käytännössä Spinozan viidennessä kirjassaan esittämää teoriaa, jossa ajatuxena on, että elämämme kaikkien erillisten tapausten takana ovat lait, jotka liittävät ne maailman kaikkeuden suureen elämään kuuluvixi. En se minä ollut, mun täytyi kävellä näin, mussa vaan oli se jokin. Ja Tainekin (joka on tehnyt enemmän kuin kukaan muu Darwinin töiden levittämisexi Ranskaan) loistavasti kirjoitetussa Byron-tutkielmassaan neuvoo samoin, että meidän on ymmärrettävä izeämme, jotta järjen valo synnyttäisi meissä sydämen rauhan." Eli determinismi ja siitä johdettu fatalismi ois niinku pääsylippu ataraxiaan. (No tänhän mä osoitin pupuxi jo mun filosofian sivulavissa peliteorian avulla.) Toisaalla Goethe neuvoi nulikkaa joka kysyi miten ruveta neroxi: "en ole ikinä tehnyt mitään mistä en tykännyt." Kaikista kermaperseistä ei tule neroja, mutta monista neroista kermaperseitä.
ellauri033.html on line 48: Paulin isä oli matikan proffa, äiti kuoli kun Paul on 6v.. Paha äitipuoli kuten Kaarlo Syvännöllä.
ellauri033.html on line 79: Georges Pellissier, né le 7 février 1852 à Monflanquin (Lot-et-Garonne) et mort en 1918 à Montauban, est un écrivain français, spécialiste de littérature française. Il fut docteur ès lettres et professeur de rhétorique au lycée Janson-de-Sailly1. Il a notamment écrit un traité historique de versification française.
ellauri033.html on line 157: qu´ait jamais écrits un poète français. D´abord, par le profond
ellauri033.html on line 168: The Cult of the Self: Sous l´oeil des barbares, Un homme libre, and Le jardin de Bérénice (in French) via Project Gutenberg
ellauri033.html on line 188: Goncourt offre un caractère particu- lier, et nous devons, pour être
ellauri033.html on line 196: ont évincé la psychologie au profit du bric-à-brac.
ellauri033.html on line 340: Hij publiceerde in 1874 in eigen beheer de gedichtenbundel Le drageoir à épices. De heruitgave van het jaar daarop verscheen onder een gewijzigde titel, Le drageoir aux épices. Dankzij zijn artikel over L´Assommoir en een roman, Les Sœurs Vatard (1879), won hij Émile Zola voor zich. Hij leverde een bijdrage aan de bundel Les Soirées de Médan (1880), die het manifest wordt van de naturalistische literatuur. Zijn werken schetsen het beeld van een grijs, banaal en alledaags bestaan, zoals in En ménage (1881) en À vau-l´eau (1882), waarbij hij blijk geeft van pessimisme en van zijn weerzin voor een moderne, door "janhagel en zwakhoofdigen" bevolkte wereld.
ellauri033.html on line 344: In 1891 publiceerde hij de satanische roman Là-bas (Uit de diepte), rond het historische personage Gilles de Rais. Een hoofdpersonage uit deze roman weerspiegelt eveneens Huysmans´ persoonlijke evolutie; een satanische wording, waar occultisme en sensualiteit voorafgaan aan zijn bekering tot het christelijke geloof (La Cathédrale (1898) en L´Oblat, (1903)) waartoe esthetische overdenkingen hem brengen. Vanaf dan zouden alleen nog maar rooms-katholiek geïnspireerde werken verschijnen.
ellauri033.html on line 365: la splendeur de la foi profonde ». Deux livres sont pour lui d es liv
ellauri033.html on line 418: Zygologina Paul Hra Bourget on pannut moraalin takasin romaaniin. Aikana jolloin suoraviivainen luonnontieteilevä zygologia tukehdutti koko alan, kun sielutiede oli pelkkää ihmiseläimen tutkimusta, Hra Bourget lainasi luonnontieteilijöiden menetelmiä ja sovelsi niitä hormonien sijasta sielun kaiveluun. Tätä arvonimeä en tohdi siltä riisua. Se oli romaaneissa ensimmäisiä ja ehkä väkevin reaktionääri, joka vastusti tuota summittaista väkivaltaa, sielun lyhkäsex myyvää filosofiaa joka palauttaa ihmistoiminnan ruokahaluihin, ja sulkee luonnosta ja taiteesta kaiken mihin materialismi ei ylety. Ikävä kyllä sen reaktio löi aika lailla ylize. Se korvas yhden kaavan toisella: sosiobiologian joka puristaa sielun kuivaxi se korvaa koulusielutieteellä, joka exyy abstraktioihin. Ei siitä synny yhtään todennäköisempiä henkilöitä. Kaikista sen hahmoista ei mikään elä eikä jää mieleen. Sen analyysi rajoittuu hirmu ahtaisiin raameihin, ja sen tyypit on aina samanlaisia.
ellauri033.html on line 435: Cosmopolixessa 2 erirotuista kosmopoliitia on melkein samixet, mut sit joku kadasdrofi saa ne huomaamaan, et nehän onkin ihan eri rotua. Pollen mielestä ne käyttäytyykin just six eri tavalla. Paul Hra Bourget on kova rasisti. Tää on melkein liian paxua Pellessierillekin, se vähän nikottelee. (Tiesittekö että octavonne on 1/8 neekeri? Se riittää jo tekemään tyypistä värillisen.)
ellauri033.html on line 439: Mutta siinäkin, jos se uskaltaa sanoa, on teesi aika hatara, Hra Bourget esittelee ison filosofin pienen oppilaan, joka tekee ällön rikoxen, ja yrittää osoittaa et filosofi on vastuussa oppipojasta. Ja silti ihmetyttää. Sixte on jonkinlainen harrastelijapyhimys, joka ällistyy kuullessaan et joku sen tuskin tuntema nappula on lukenut sen kirjoja ja tehnyt niistä kamalia johtopäätöxiä. Pellissier ei ota kantaa ize kysymyxeen, mut ihmettelee kuitenkin, ex sellainen syytös vaaranna ajattelun vapautta. Ex Greslou kexi omat kokeilunsa ihan omasta päästä? Noniin, koittakaa nyt päättää heppahöperöt, kuka on oikeesti vastuussa kun Polle karkaa avoimesta tallin ovesta syömään Heinosen sedän tulppaaneja penkistä?
ellauri033.html on line 460: Hippolyte Taine mainitaan pahisten joukossa. Taine oli ranskalainen kirjallisuuden ja muunkin vehkeilyn historioizija, taantumuxellinen kyllä mutta maallinen, jota piispa Dupanloup vainosi kuin susi. Zola ei tykännyt kun Taine johtii kirjallisuuden liian suoraan kirjailijan taustasta. Kyllä taiteilijankin pitää jotain saada vaivan palkaxi. Tätähän mä oon tässä koittanut korjata, kun käytän tätä henkilö ja elämä metodia. Taine tais olla äidin poika, ainakin sen isä kuoli sen pienenä ollessa. Jeesuxen elämänkerturi Renan on jo tuttu sapajou-apinoista. Tainea haukuskelee kaikki, kun se ei osannut olla selkeästi sitä eikä tätä. Sellanen kentiesmies. Hippolyte Taine. Tintissä oli professori Hippolyte Bergamotte. Mutta Taine on enemmän luihun Aristide Filosellen näköinen. Ihan on samixet.
ellauri033.html on line 496: Ensimmäisen konsulikautensa aikana 222 eaa. Marcellus taisteli Insubriassa ja saavutti spolia opiman kolmatta ja viimeistä kertaa Rooman historiassa. (The spolia opima ("rich spoils") were the armour, arms, and other effects that an ancient Roman general stripped from the body of an opposing commander slain in single combat. The spolia opima were regarded as the most honourable of the several kinds of war trophies a commander could obtain, including enemy military standards and the peaks of warships.) Hän vapautti roomalaisen varuskunnan Clasditiumissa ja valtasi Mediolanumin. Vuonna 216 eaa. Rooman hävittyä Cannaessa hän komensi armeijan jäännöksiä Canusiumissa ja pelasti Nolan ja eteläisen Campanian Hannibalilta. Vuosina 214–211 eaa. hän oli konsulina kolmatta kertaa palvellen Sisiliassa. Hän hyökkäsi Leontinoihin ja valtasi Syrakusan kahden vuoden piirityksen jälkeen. Hänen joukkonsa surmasivat tiedemies Arkhimedeen kaupungin valtauksen yhteydessä. (Noli turbare circulos meos.) Marcellius ryösti kaupungin ja toi sen aarteet Roomaan. Hän oli konsulina jälleen 210 eaa. vallaten Salapian Apuliassa, joka oli kapinoinut liittyen Hannibaliin. Vuonna 209 eaa. hän taisteli ratkaisemattomaan päättyneen taistelun Hannibalia vastaan Venusiassa. Hän sai surmansa väijytyksessä viidennellä konsulikaudellaan 208 eaa. ollessaan tiedustelemassa vihollisen asemia.
ellauri033.html on line 500: Ah! urhea keskiluokka! se huoahtaa. Huoh. Siitä on nuosnut uutteria upseereja, däppäriä diplomaatteja, eteviä professoreja (oyez! oyez!), ehjiä artisteja! Mut sit on näitä kelvottomia poliitikkoja, jotka ajaa mies- ja ääniperiaatetta ja päästävät keskinkertaisuuxia meidän johtopaikoille. Ei enemmistö voi päättää, enemmistöhän on laahusta, totaalisia idiootteja. Mehän keskiluokka ollaan täällä parhaimmistoa. Ei me siis olla turhia, vaikka sota hävittiin. Mut me haudotaan revanshia! Sakuille pannaan vielä päihin, odottakaapas vaan. (No on sitä saanut odottaa. Ranskixet odotti kaxi maailmansotaa tumput suorina et muut hoiteli sakut niiden puolesta.)
ellauri033.html on line 504: Ootko messissä? Jos oot niin kiitos ja kädenpuristus. Jos et, niin on kaksi vaihtoehtoa: 1) olet kyyninen viziniekka. Pelailet pelejä ja haet voittoa. Harjoitat minäkulttia, sosiaalidarwinismia. Oot fin de siècle olemassaolon taistelija, joka laskee voiton pennosina. Jopa niin nihilisti, et ajattelet mun, köyhän akateemikon, olevan samoja miehiä. No en varmaana ole, en ole viziniekka vähän vähää, en ymmärrä yxinkertaisintakaan viziä. Tänne kuuluu sosialistitkin, ne on naurettavia. Nää siis on tämmösiä tieteellisiä epikuurolaisia. (Tulihan se sieltä!) Toinen tyyppi 2) on raffinoitu ja ymmärtää finessejä, delikaatti mutta jo ikävystynyt vähän kaikkeen, Jan Blomstedt-kaliiperin haukotuttava haukottelija. Ymmärtää muitakin arvoja kuin pennoset, mutta arvorelativistina luulee, että kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Eikä ole, piru vie! Mun arvoissa on vaan hyviä puolia, muilla vaan huonoja! Ei käy ettei usko mihinkään, pitää uskoa johonkin, ja se joku on isiltä peritty katolinen usko! Jossette usko niin isi kyllä suuttuu, tekee teidät perinnöttömäx! Ootte toisenlaisia egoisteja, subtiileja, vaihdatte vaihtoehtoisia totuuxia kuin purkkakuvia. Tämmönen intellektualismi on kuivaa ja kylmää kuin mannerilmasto. Tulkaa mukaan katoliseen menoon, siellä on kuumia ja märkiä kohtauxia! Tiedän, olen ollut mukana. Elekee siis olla 1) sensuelleja positivisteja eikä 2) intellektuelleja sofisteja. Olkaa 3) epäsensuelleja anti-intellektuelleja! Hedelmistään puu tunnetaan, sanoi hengellinen johtaja. Olkaa viikunoita, älkää kriikunoita! Appelsiineja, ei omppuja! (Mitä tää tarkoittaa, en tiedä izekään, mutta kuulosti hyvältä.)
ellauri033.html on line 512: Noniin siis tässon eka tää M. Adrian Sixte, professori joka on hirmu ateisti hyypiö, se pysähtyy puistossa joka päivä nauramaan apinahäkin eteen kuin Lassi vanhempineen: hyi ällöä! Mix mä en saa tehdä noin? Tule Lassi mennään kazomaan lintuja. Mut silti niin tuttua. Ja se menee pitemmälle kuin Kant, Spenser tai Taine, eikä jätä jumalalle edes pientä rakoa, tommosta käsittämättömyyden koloa, jossa se voisi vielä kyykkiä suojassa tieteeltä. Eikä siinä kaikki, se koittaa tehdä sosiobiologiaa ennen aikojaan ja johtaa "meidän" kaikista hienoimmat meemit jostain darwinistisista apinajutuista. Siis todella paha mies, nyt ei ole hyvä fiilis kellään. Sen emäntä ompelee salaa pyhäinnappeja sen liiveihin.
ellauri033.html on line 520: Greslou on se clasu Chambige josta kirjotettiin lehissä. Sixte ei lue lehtiä. Se halvexuu koulufilosofiaa, se on soveltava filosofi. Harrastaa systeemifilosofiaa ja sielutiedettä. Työpsykologiaa. Tilanne on syvästi koominen, muistuttaa Polle. Tuomari on uuden koulun miehiä ja sen kaveri vielä pahempi, vivööri sormi ajan pulssilla, "mukana junassa", kuten trendasi sanoa 1887. Maistraatti ja bulevardööri ihmelettävät, kuin pikanttejakin detaljeja naisista kirjoittanut misantrooppi onkin kiltin ja ujon näköinen. Tuomari ei voi uskoa ettei se lue lehtiä.
ellauri033.html on line 524: Luvussa II on surkeata filosofointia joka on pantu Antero VI:n suuhun, nimittäin että psykologisestä determinismistä seuraisi ettei kukaan enää välittäisi mistään, kaikki olis vaan et nadja nadja soromnoo. Se on ihan höperö ajatus. Ei determinismi muuta mitään, sapajut jatkaa suunnittelemista ihan niinkuin ennenkin. Se on just se tapa, jolla determinismi toteutuu, komputoimalla ja optimoimalla. Palkizemalla ja rankaisemalla. Ei siis (jonkun mielestä) hyvä ja (jonkun toisen mielestä) paha siitä minnekään häviä.
ellauri033.html on line 532: Sixte on tästä selvillä, Polle ei. Polle koittaa väkisin tehdä pilaa Anterosta. Proffa kazoo vanhaa villisikaa eläintarhassa ja tuumii et ihmiset tuntee izeään ja ymmärtää motiivejaan yhtä vähän ellei vähemmän kuin kruik kruik. Mut se on ihan totta. Sixte tässä vähän ennakoi Freudia (multiplicité de moi oli 19. vuosisadan meemejä). Yliminä ja se taistelee vallasta kuin Akun pienet kuiskuttelijat. Niinniin, ei Freud sitä kexinyt ihan tyhjästä. Sellainen sisäinen kuiskutus on kaikille tuttua, se on kaikissa uskonnoissa mukana: hyviä ja pahoja henkiä. Skizot kuulevat sen ihan ääneen.
ellauri033.html on line 538: Mut Polle ei voi tajuta sitä, kun se on patakonservatiivi ja narsisti kirjailija. Sen proffallekin on sen mielestä yleisö pääasia. Tänkään takia mä en oo koskaan halunnut mitään julkaista! Mun jutut on niin mainioita, et jos mä julkaisisin ne, niin kaikki alkais juosta mun perässä kuin Tom Hanxin bändärit siinä retardileffassa. Sit mä jossain keskilännessä saisin tarpeexeni ja sanoisin: I feel tired, I think I´m gonna home now. Ja kaikki järkyttyis. Life ain´t a box of chocolates, you know. Useimmissa konvehdeissa on kuitenkin vaan pahanmakuista ötköä. Shit happens.
ellauri033.html on line 540: Greslou nöyristelee proffan edessä kuin joku sapajuapina hopeaselän jalkovälissä, hännystelee sitä ja syö kirppuja sen turkista. Tyrkyttää persettä kuin kuoripoika rippi-isälle, kumartaa veneeristä mösjöötä ja mestaria sen ylpeänä oppipoikana. Tollastako tää on katolisissa piireissä. Vitun "tunnustuxia". Hemmetti. Tätä se Polle peukuttaa, kunhan ripittäjät on meidän miehiä. Erityisesti se tuntuu inhoovan Spinozaa, joka olikin konkkanokka jutku. Ja vielä ateisti sellainen.
ellauri033.html on line 544: Täähän kuulostaa ihan Saarssoneilta! Esi-iskäkin oli tollanen kiukkupää, se pikku paxulainen. No Roopen äiskä oli erilainen, tavallinen katolinen ämmä, vei Roopen messuun, iskä ei tullut, Roope kysy mix äiskä siihen et älä kysele ei kuulu sulle. Roope oppii et fixuille isille on eri pelisäännöt kuin tyhmille ämmille. Iskän kaa on ihqua luontokävelyllä Gergoviassa, sehän paikka mainitaan Asterixissä. Petteri iskän hartioilla Sommarhemin hirviniityn tiellä sienimezässä. "Se on nahkavinokas." Tää on varmaan Paulin omia muistelmia, sen isä oli matematiikan professori. Varmaan sekin sai raivareita kun laskut ei täsmänneet. Paul raippas kun Fifi karkas tai Henry James kärskytti verhoja.
ellauri033.html on line 617: Passow studerade i Leipzig under Gottfried Hermann, kallades 1807 av Goethe till Weimars gymnasium som överlärare i grekiska, åtog sig 1810 uppdraget att leda samt omorganisera läroverket Conradinum nära Danzig och blev 1815 professor i klassisk fornkunskap vid universitetet i Breslau. Passow vann mycket anseende både genom sin lärarverksamhet och sina skrifter. Han är mest känd genom Handwörterbuch der griechischen Sprache (1819-24, 5:e upplagan 1841-1857, utgiven av Valentin Rost och Johann Friedrich Palm; "Grekiskt och svenskt lexikon", 2 band, 1841, översättning av Wilhelm Gumælius).
ellauri033.html on line 620: Passow jätti opinnot kesken kun pääsi yliopex Weimariin kiitos Goethen. Niinkuin se yx Hintikan etukenoinen oppipoika pohjoisessa asuvaxi proffaxi, Juha Manninen sen nimi oli, entinen jauhiainen (ehkä nykyinenkin, en tunne paremmin) joka ei sitten koskaan väitellyt, kun ei tarvinnut. Toisin kuin ryhditön partajehu Juha Manninen, sileäleuka Franz kannatti voimailua, aiheutti kuuluisan Beslauer Turnfehden vetelysten kieltäytyessä vapaaliikkeistä akateemisen vapauden nimessä. No ei, tämä nykysessä Puolan Wroslawissa käyty kiista keppijumpasta 1819 sai vakavampia poliittis-kumouxellisia sävyjä, jotka kirjailija Kotzebuhen murhan jälkeen sai keisari Wilhelmin säätämään jumppakieltolain. Kerran niinkin päin. Vuonna 1819 alkoi Sinebrychoff panna Helsingissä Koffia.
ellauri033.html on line 661: Adrienille tuli moraalinen kriisi. Tää viimonen luku osottaa, ettei Polle sittenkään ole ymmärtänyt mitään. Se on sohassut vahingossa oikeaan, mutta vetää johtopäätökset aivan vituiksi. Sen mielestä Loup-Garou on näytelmän roisto ja Adrien toinen syyllinen, vaikka merkillepantavinta koko tarinassa on, että luokkaerot ja puutteellinen profylaksia voi aiheuttaa tämmöisiä extreemejä sotkuja.
ellauri033.html on line 681: Baruch Spinoza on Barak Obaman kaima. Etunimestä oli puhetta Jobin kirjassa. Se meinaa siunattua eli Penttiä. Sukunimi on 1536 inkvisitiota paenneidenn sefardijuutalaisten portugalia ja meinaa piikikästä. Aika selkärankaa ja siilipuolustusta varmaan vaatikin olla deterministinen mut samalla protestanttishenkinen mamu jutkufilosofi Hollannissa 1600-luvulla.
ellauri033.html on line 685: Filosofien foaf-netissä se on melko iso hämähäkki, se on saanu ja antanu vaikutteita joka puolella. (Täähän on kuin coronan tartuntaverkkoja, meemien leviämistä!) Saamapuolella plussaa on Avicenna, Averroes, Aristoteles, Demokritos, Lucretius, Epikuros, Niccolo Machiavelli, Thomas Hobbes, Giordano Bruno. Miinusta Descartes, stoalaiset.
ellauri033.html on line 691: Pena pääsi pakanan kirjoihin sekä jutkuilta että kristityiltä. Hyvä Pentti! Hioi ajatusten ohella linssejä, kuoli lasipölyn pahentamaan tubiin 44-vuotiaana. Ei huolinut asemia eikä palkintoja. Ei huolinut Descartesin typerää sielu-ruumis dualismia. Hyvä Pentti! Filosofien ruhtinas sanoi toi tuiki tuntematon Deleuze (1925), ilmeisesti ranskisten joku myöhempien aikojen pyhä. Monta muutakin N.N.ää mainittiin Wikipediassa. Työsarkaa piisaa.
ellauri033.html on line 693: Joo toi Deleuze oli pikku-Maken mestari, postmodernisti filosoofi, jonka mukaan kirjat vuotavat kuin seula, textit valuu sisään yhestä korvasta ja pihalle toisesta. Semmosiahan ne on ollu aina, kato vaikka Raamattua, Herodotosta, Aristotelesta, Plutarkhosta, Rabelaisia, Burtonia tai Sterneä. Tääkin albumikokoelma on täynnä paikkoja kuin airbnb:n tilkkutäkki, täynnä reikiä kuin mun kohta 60v vanha pyyheliina, tai pian keski-ikäinen muovikolanteri.
ellauri033.html on line 784: Ikävä ihminen termentää ikäviä ihmisiä, sanalla sanoen. Vitun narsisti. Tää on ihan tavanomaista joka tuomiopäivän profeetan peruskauraa. Heti kun sattuu jotain ikävää, niin profeetat ryömii ulos koloista ja alkaa netota toisten hädällä. Ne on kuin mafia, joka Italiassa antaa ruokaa varattomille ja avustuxia firmoille, ja käyttävät niitä sitten hyväxi kun ne on koukussa. Tää on klaanimeininkiä, mikä on rikollista vaan niin kauan kun on keskushallitus, joka on siepannut kaiken klaanivallan izelleen. Kun keskusvalta herpoaa, pienemmät klaanit ryömivät esille ja alkaa entisen kisan keskenään, verikosto lähtee taas rulettaa. Ei keskusvaltakaan ole kummempi kuin vaan yx humongous iso klaani. Ja monoteistinen jumala vaan tän humongous ison klaanin yhteinen meemi, yhtä ilkeä kuin hallittavansa. No joo, jos se olis oikeesti olemassa ja oikeesti superia, se ei olis edes alottanut tätä souvia. Me oltas kaikki jo taivaassa pilvityynyillä kaakaokupit kädessä. Tai vielä parempaa, meitä ei oliskaan.
ellauri033.html on line 847: Tu mugissais ainsi sous ces roches profondes,
ellauri033.html on line 1071: Cynthia oli Sextus Propertiuxen hoito. Sextus Propertius was a Latin elegiac poet of the Augustan age. He was born around 50–45 BC in Assisium and died shortly after 15 BC. Propertius´ surviving work comprises four books of Elegies (Elegiae). He was a friend of the poets Gallus and Virgil and, with them, had as his patron Maecenas and, through Maecenas, the emperor Augustus. Although Propertius was minor in his own time compared to other Latin elegists, today he´s regarded by scholars as a major poet.
ellauri033.html on line 1073: Emile Laure oli II maailmansodan armeijankenraali Vauclusesta, Vichy-luopio, mitäs se puuhaa Lamartinen runossa? Sori my bad, puhe on jostain toisesta Lauresta. No Vauclusessa on myös ravintola Petrarque et Laure, josta jenkkivieraat sanovat: Good food but lousy service. Koska Vauclusessa on Mont Ventoux, jolle Petrarca kipusi jollain wanderungilla: For pleasure alone he climbed Mont Ventoux, which rises to more than six thousand feet, beyond Vaucluse. It was no great feat, of course; but he was the first recorded Alpinist of modern times, the first to climb a mountain merely for the delight of looking from its top. (Or almost the first; for in a high pasture he met an old shepherd, who said that fifty years before he had attained the summit, and had got nothing from it save toil and repentance and torn clothing.) Petrarch was dazed and stirred by the view of the Alps, the mountains around Lyons, the Rhone, the Bay of Marseilles. He took Augustine´s Confessions from his pocket and reflected that his climb was merely an allegory of aspiration toward a better life. Vanha paimen oli tyytyväinen kun joku oli vielä tyhmempi kuin se, niinkuin Roope ezimässä nelikulmaisia munia.
ellauri033.html on line 1075: Eleonora d´Este is best known as the beloved of Italian poet Torquato Tasso (1544-1595). In 1565, Tasso was 21 when he first met the beautiful 28-year-old Eleonora at the court of Alfonso, and he was quickly infatuated. An indiscreet remark made by one of the courtiers regarding the poet´s veneration of the princess caused Tasso to challenge the offender. The courtier, along with his three brothers, attacked Tasso, but others put an end to the duel. Alphonso, incensed by this outburst, sent Tasso away from the court, where he remained subject to the duke´s call.
ellauri033.html on line 1076: According to legend, Tasso wrote verses to his beloved Eleonora that touched her heart. A few years later, at the wedding of one of the Gonzaga family, celebrated at the court of Este, Tasso kissed the princess Eleonora on the cheek. Furious, Alphonso turned coolly to his courtiers and remarked, "What a great pity that the finest genius of the age has become suddenly mad!" The duke had Tasso shut up in the hospital of St. Anna in Ferrara. (In actuality, Tasso had been beset by delusional fears of persecution starting in 1575 and began a series of mad wanderings around 1577.)
ellauri033.html on line 1131: Filosofeista sen lemppareita oli Hegel, Kant et Herder.
ellauri033.html on line 1135: Nommé, le 11 janvier 1862, professeur d´hébreu au Collège de France où il succède à Étienne Quatremère, il est suspendu quatre jours après sa leçon inaugurale pour injure à la foi chrétienne et remplacé dans sa chaire d´hébreu le 11 juin 1864 en raison de sa Vie de Jésus, ouvrage sur Jésus de Nazareth jugé sacrilège. L´érudit Salomon Munk lui succède à cette chaire.
ellauri033.html on line 1137: Toi Munk oli nimestään huolimatta (tai juuri sixi) takuulla hebrealaisia. Sittemmin Renan toimi useita vuosia heprean, syyrian ja raamatullisen aramean kielten professorina Collège de Francessa.
ellauri033.html on line 1146: Mulla on Ernun kontroversielli teos Jeesuksen elämästä ruozixi ikävän JW Snellmanin aikoinaan omistamana kappaleena. Vanhuxena Ernu kirjoitti viisiosaisen Israelin kansan historian sekä useita teoksia itämaisesta filosofiasta ja arkeologiasta.
ellauri034.html on line 221: Mähän selkeesti peukutan noita pehmyreitä, äidin poika olenkin: tävskytti, imupeukalo, pösä sölsnami, märkyri, pelkuri, tätimies. Naisia tässei juuri vielä ole. Ja puuttuu sarake niille joilla oli hyvä suhde molempiin vanhempiin. Epikuros saatto olla sellanen, ehkä Eskikin. Silti mä luulen et ne oli enempi äidin poikia. Epikuros päästi naiset jopa kuulijoixi filosofipiireihin. Niin Eskikin. Vauzivau. Mussetin siirsin märkyristä puolikuivurixi, siinä on aika paljon taipumusta hartailuun ja naisvihaan. Se ihannoi saitaa isäänsä sopivasti vasta sen kuoltua kun se ei voi enää vekuttaa. Niin Arttu perkelekkin. Hande Mäkelä lasketaan puolikuivurixi sekin, kylmiö.
ellauri034.html on line 269: In the opinion of religious people, however, the private comfort that religion brings more than compensates for the evil done in its name.
ellauri034.html on line 283: Sukupuolten työnjako lissääntymisessä vois luonnostaan tehdä koiraasta valtaa kahmivan ja reviiriä laajentavan meemipellen, eihän se tiedä loppupeleissä kuka on se poikanen, joten sen kanzii keskittyä panotilaisuuxien maximointiin max isolla reviirillä. Naaraalle ei jää äitiydestä mitään epäselvyyttä. Sen kanzii pitää superhyvää huolta omista varmoista jälkeläisistä, se ei voita mitään vitun saarnoista ja löytöretkistä. Six on isänmaa ja äidinkieli, lapsi oppii kielen lähikosketuxessa äidiltä ja idioottimeemit 7v täytettyään isältä siinä onnellisessa tapauxessa et se on pikkuveitikka. Sixiköhän nimenomaan miesrunoilijoita, pappeja, poliitikkoja, ja filosoofeja kuhisee kuin kirppuja dromedaarin kyttyrässä? Kilpaa huutavia mölyapinoita, peipposia koivun latvassa. Apus mun! Mä näin sen ensin! Jotain rajaa!
ellauri034.html on line 294: August von Kotzebue tapettiin keppijumppanujakassa 1819. Alaskassa on Kotzebuen salmi ja kaupunki, Otto von Kotzebuen mukaan nimetty. Räävelissä 1787 syntynyt Otto, Akun poika, kartoitti Alaskaa ryssille. Ryssä möi sen sitten jenkeille 1867. 100v myöhemmin meidän perhe kazoi Suomi 50 ilotulitusta tähtitorninmäeltä. Sitä 50v uudempi on kuva missä Saarinen ja kuningatar hymyilevät linnan juhlissa Suomi 100-kyltin kyljessä.. Alexander Kotzebue maalasi hulluna vuotena 1948 taulun 7-vuotisen sodan Kunersdorfin taistelusta kaxi vuosisataa ennen kuin mä aloitin Tehtaankadun kansakoulun 1959. Oli varmaan samaa huonetta ja sukua. Kunersdorfissa ryssä ja itävalta löivät Friedrich der Grossen armeijan, suuret preussilaiset pienixi muruixi. Saxan suurvaltatoiveet tyssäsivät taas. Verdammt! Retu jäi kotiin hoitamaan kihtiä kaalinlehtikääryleillä Emanuel Bachin säestäessä cembalolla. Kuten kertoilee mamuprofessori Crister Pursiainen populäärishistoriallisessa pläjäyxessä hovitsempalisti ja hänen kuninkaansa 2017, kirjan lainasi Riku Seijalle joka ei myöskään jaxa sitä lukea. Rikuilla oli Somervillessä pörhöhäntäinen kissanpoika nimeltä Klobürste. Se oxenteli karvapalloja. Zum kotzen.
ellauri034.html on line 370: Harald Hårfager uhkailee jopa että pian ei hallituxen toiminta ole enää legitiimiä, yxityisomaisuuden puolustajat lähtee ize liikkeelle, Sons of Odin med Tor Fagerholm i spetsen. Ollaan Sept 11 tilanteessa päivittäin, valittaa ruozin pankinjohtaja Rudolf Hessius. Oltaskin, lisää kaxoistorneja sais kaatua. Harald haluu suomesta uuden Korean. Siellä kelpaa suurpääoman panna koreasti jalalla, tallata monon korolla vanhoja, köyhiä ja sairaita. Uhkailut jatkuvat:
ellauri034.html on line 417: Sigge näyttää äidin pojalta kuvassa kauniin äidin kaa 16-vuotiaana, varmaana oidipaalisia ajatuxia pyöri mielessä. Vanhuskuvassa se näyttää Kimmo Koskenniemeltä, sigge kädessä kuin kasvatusopin professori-isän kikkeli.
ellauri034.html on line 419: Vanhemmat oli molemmat Galician eli Puolan ja Ukrainan rajaseudun juutalaisia. Siellä niitä sikisi kuin kärpäsiä, kunnes ryssät alko ajaa niitä pois, kts. Viulunsoittaja katolla. Get off my property! (Tosi amerikkalaisesti sanottu galitsian jutkulta ryssän upseerille muuten, tais olla vaihtoehtoista historiaa.)
ellauri034.html on line 451: Siggen lakimiespojasta Martinista tuli Lontoissa tupakkakauppias. Aiheesta lisää sen mustelmissa Glory Reflected 1952. Menestynein oli arkkitehtipoika Ernst, jonka luo Sigge Martta Minna ja Anna pelastautui Anschlussista kuin Sound of Musicin von Trappit. Siggen siskot jäi trappiin ja päätyi Treblinkaan et co. Freudin tavis kuopusveli Alexander selvis Schweizin kautta Kanadaan, josta sen poik Harry ehti koviseleman Freudien omaisuutta varjellutta nazikomisaaria. No panic Harry sanoi Anna-täti, hold your horses, tää häiskä oli meidän puolella.
ellauri034.html on line 469: Riippumaha ateistifilosofi Timo Airaxinen oli "päässyt" tapaamaan Dalai Lamaa pakopaikassaan Intiassa. Oli ollut hyvin vaikuttava talousliberaali ajattelija. Sama vastenmielinen hihittelevä vapaa-ajattelija (siis laama eikä Timo) rakennutti vastenmielisessä jenkkifilmissä yxityisen elokuvateatterin palaziinsa joka toimi kuorma-auton koneella. Pääosassa oli vastenmielinen pöyhötukkainen Brad Pitt, joka filmin alussa puhui amerikkaa naziaxentilla mut loppupuolella väärentämätöntä vastenmielistä jenkkipotaskaa. Se oli olevinaan itävaltalainen vuorikiipeilijä. Vuorikiipeileminen on vastenmielistä, pynttäytyneet apinat menee jonossa neizeelliseen vuoristoon jonka yli lentävät vaan muuttohanhet hurjan korkealta, ja jättää sinne roskia ja ruumiita. Ne ei maadu ikinä. Ei voinu kazoo loppuun asti sitä filmiä, se oli niin vastenmielinen.
ellauri034.html on line 476:
ellauri034.html on line 478: Hurraa, ekofasisti Linkola on kuollut.
ellauri034.html on line 518: koska, tai siinä määrin kuin, se on ekofasisti. Jos olet luonnon puolella,
ellauri034.html on line 541: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 onnistuneeseen sydänkohtaukseen.
ellauri034.html on line 543: In 1975 the Nigerian writer Chinua Achebe published an essay, "An Image of Africa: Racism in Conrad´s ´Heart of Darkness´", which provoked controversy by calling Conrad a "thoroughgoing racist". Achebe´s view was that Heart of Darkness cannot be considered a great work of art because it is "a novel which celebrates... dehumanisation, which depersonalises a portion of the human race." Referring to Conrad as a "talented, tormented man", Achebe notes that Conrad (via the protagonist, Charles Marlow) reduces and degrades Africans to "limbs", "ankles", "glistening white eyeballs", etc., while simultaneously (and fearfully) suspecting a common kinship between himself and these natives—leading Marlow to sneer the word "ugly." Achebe also cited Conrad´s description of an encounter with an African: "A certain enormous buck nigger encountered in Haiti fixed my conception of blind, furious, unreasoning rage, as manifested in the human animal to the end of my days." Achebe´s essay, a landmark in postcolonial discourse, provoked debate, and the questions it raised have been addressed in most subsequent literary criticism of Conrad.
ellauri034.html on line 545: Achebe´s critics argue that he fails to distinguish Marlow's view from Conrad's, which results in very clumsy interpretations of the novella. Jeffrey Meyers notes that Conrad, like his back door acquaintance Roger Casement, "was one of the first men to question the Western notion of progress, a dominant idea in Europe from the Renaissance to the Great War, to attack the hypocritical justification of colonialism and to reveal... the savage degradation of the white man in Africa."
ellauri034.html on line 547: Chinua Achebe was a Nigerian novelist, poet, and critic who is regarded as the dominant figure of modern African literature. His first novel and magnum opus, Things Fall Apart, occupies a pivotal place in African literature and remains the most widely studied, translated and read African novel. If Conrad or his novel is racist, it is only in a weak sense, since Heart of Darkness acknowledges racial distinctions "but does not suggest an essential superiority" of any group.
ellauri035.html on line 38: Paizi mä en pidä lakriziteestä, se on yökkiä, enkä kynttilöistä, varsinkin haisukynttilät on ällöjä. Munakellosta tulee mieleen Karlssonin Fred, joka ajasti valkoisella sellaisella vuoden 1990 Colingin esitelmiä. Se oli uudennos siihen aikaan, vaikutti aika fasistimeiningiltä, mitä se olikin. Kimmo perkele valitti vielä joku vuosi sitten kun mulla meni aika yli ehkä 5 minsalla jossain tuppuesitelmässä, kehtaskin vekuttaa vanhalle kolleegalle, vitun besserwisseri. No onnexi sillä on nyt keuhkofibroosi jonka hoitoon se joutuu ostamaan aivan vitun hintavia lääkkeitä. Siitäs sait. Jokainen biisi jonka sä teet, jokainen rappu jonka sä väsäät, mä tuun kellottaa suaaaaaa...
ellauri035.html on line 102: A free interpretation of Caurapañcāśikā by Bilhana
ellauri035.html on line 105: My thought is all of this gold-tinted king's daughter
ellauri035.html on line 107: Smoke tangles of her hair, and sleeping or waking
ellauri035.html on line 108: Feet trembling in love, full of pale languor;
ellauri035.html on line 110: Slipped down out of the minds of men,
ellauri035.html on line 117: Wounded by the flaring spear of love,
ellauri035.html on line 118: My first of all by reason of her fresh years,
ellauri035.html on line 123: Weary with the dear weight of young love,
ellauri035.html on line 124: Again I would give her to these starved twins of arms
ellauri035.html on line 132: Curved falls of her hair down on her white cheeks;
ellauri035.html on line 133: In the confusion of her coloured vests
ellauri035.html on line 139: Hiding her bright face at the point of day;
ellauri035.html on line 143: Down the water of love in a harvest of lotus.
ellauri035.html on line 147: And with collyrium the indent of her cheek
ellauri035.html on line 149: So suffering the fever of my distance,
ellauri035.html on line 150: Then would my love for her be ropes of flowers, and night
ellauri035.html on line 151: A black-haired lover on the breasts of day.
ellauri035.html on line 154: I see the heavy startled hair of this reed-flute player
ellauri035.html on line 163: Balmed with the exhalation of a flattering musk,
ellauri035.html on line 164: Rich with the curly essence of santal;
ellauri035.html on line 166: Showing as a pair of gentle nut-hatches
ellauri035.html on line 171: She swims back in the crowning hour of love
ellauri035.html on line 173: Soft round the mouth with camphor and faint blue
ellauri035.html on line 175: Her great live eyes, the colourings of herself
ellauri035.html on line 176: A clear perfection; sighs of musk outstealing
ellauri035.html on line 177: And powdered wood spice heavy of Cashmir.
ellauri035.html on line 182: Over and over all of her; with glittering eyes
ellauri035.html on line 184: As it were the conjuring disk of the moon when Rahu ceases
ellauri035.html on line 189: And that one word of strange heart's ease, good-bye,
ellauri035.html on line 192: I said softly to the turned away
ellauri035.html on line 193: Tenderly tired hair of this king's daughter.
ellauri035.html on line 197: Faces of my lost girl. O golden rings,
ellauri035.html on line 198: That tap against cheeks of small magnolia leaves,
ellauri035.html on line 199: O whitest so soft parchment where
ellauri035.html on line 201: Stanzas of kisses, and will write no more.
ellauri035.html on line 204: Death sends me the flickering of powdery lids
ellauri035.html on line 205: Over wild eyes and the pity of her slim body
ellauri035.html on line 206: All broken up with the weariness of joy;
ellauri035.html on line 207: The little red flowers of her breasts to be my comfort
ellauri035.html on line 212: By a cool noise of waters in the spring
ellauri035.html on line 215: As it were rose leaves in the gardens of God; the shining at night
ellauri035.html on line 217: And her walking as of a swan; these trouble me.
ellauri035.html on line 220: The pleased intimacy of rough love
ellauri035.html on line 221: Upon the patient glory of her form
ellauri035.html on line 225: The slender grace of her departing feet.
ellauri035.html on line 237: Built up of darkness, and against that darkness
ellauri035.html on line 241: Sleepily aware as I told of the green
ellauri035.html on line 253: Though I am so far separate, a flight of birds
ellauri035.html on line 257: Is her song singing, and the state of a swan
ellauri035.html on line 263: Touching her breasts with all her flower-soft fingers,
ellauri035.html on line 274: No Prince of the Cities of the Sea has taken her,
ellauri035.html on line 284: Except for the death-lighted heart of me.
ellauri035.html on line 287: My sole concern the slipping of her vests,
ellauri035.html on line 289: One night of disarray in her green hems,
ellauri035.html on line 290: Her golden cloths, outweighs the order of the earth,
ellauri035.html on line 291: Making of none effect the tides of the sea.
ellauri035.html on line 293: The flag of flowers that veils the very god.
ellauri035.html on line 296: I mind the coming and talking of wise men from towers
ellauri035.html on line 298: Found not the salt of the whispers of my girl,
ellauri035.html on line 299: Murmur of confused colours, as we lay near sleep;
ellauri035.html on line 307: Now in my morning the weariness of death
ellauri035.html on line 308: Sends me to sleep. Had I made coffins
ellauri035.html on line 314: Caught yellow moonlight. The purple flame of fire
ellauri035.html on line 316: The maker of scant songs for bread wanders
ellauri035.html on line 322: My last consideration of the world
ellauri035.html on line 325: Father of Light. Leave we it burning still
ellauri035.html on line 326: That I may look at you. Mother of the Stars,
ellauri035.html on line 330: I seem to see the face of my lost girl
ellauri035.html on line 335: The pleased snarling of the tumult of dogs
ellauri035.html on line 340: To guard the sheaves of harvest and mark down
ellauri035.html on line 353: Within the little summer of my youth.
ellauri035.html on line 356: I marvel at the bravery of love,
ellauri035.html on line 358: And all her body on a shield of the guards,
ellauri035.html on line 367: The sounding of the sea. Upon a day
ellauri035.html on line 381: I mind our going, full of bewilderment
ellauri035.html on line 383: Along the running of the winter river,
ellauri035.html on line 393: It seems another beautiful look of hers.
ellauri035.html on line 396: And light fingers, and laughter of green gems.
ellauri035.html on line 400: You can tell me of their washings at moon-down
ellauri035.html on line 404: Like coral branches in the black sea of their hair?
ellauri035.html on line 407: I remember that you made answer very softly,
ellauri035.html on line 410: I have seen the priestesses of Rati make love at moon-fall
ellauri035.html on line 416: Rose red of Siva, or Kapagata
ellauri035.html on line 417: The wilful ripe Companion of the King,
ellauri035.html on line 421: Has sent my soft girl down to make the three worlds mad
ellauri035.html on line 427: Their ashes of lapis ultramarine, Their earth of shadows the umber. Laughing at art
ellauri035.html on line 428: Sunlight upon the body of my bride,
ellauri035.html on line 430: Oh warm tears on the body of my bride.
ellauri035.html on line 437: Each to the body of the other held
ellauri035.html on line 441: The stainless fair appearance of the moon
ellauri035.html on line 445: Tasting of the taste of manna came to mine
ellauri035.html on line 450: Is water of love to the great heat of love,
ellauri035.html on line 458: I mind that the time of the falling of blossoms started my dream
ellauri035.html on line 460: Then was the essence of her beauty spilled
ellauri035.html on line 468: Waters of languor, this dear bright-coloured bird,
ellauri035.html on line 472: Balance the water-lilies of my thought.
ellauri035.html on line 476: So surely that they take the feet of dawn
ellauri035.html on line 483: The night is full of silver straws of rain,
ellauri035.html on line 503: In swarms before the pleasure of my mind;
ellauri035.html on line 504: The world was like a flight of birds, shadow or flame
ellauri035.html on line 512: Night would not come without beds of green floss
ellauri035.html on line 518: I know that I have savoured the hot taste of life
ellauri035.html on line 521: I have had full in my eyes from off my girl
ellauri035.html on line 522: The whitest pouring of eternal light.
ellauri035.html on line 994: > Onko Aarne Kinnunenkin snobi? Kaise vähän on. Lisäsin sen suomalaisten snobien hall of fameen. Merikadun Carlsonit on ainakin, vaikkei tunnettuja. Kateet serkut Clasun lapset kyllä tiesi sen.
ellauri035.html on line 1012: As panic over coronavirus spreads, we have to make the ultimate choice – either we enact the most brutal logic of the survival of the fittest or some kind of reinvented communism with global coordination and collaboration.
ellauri035.html on line 1019: Noam Chomsky is critical of Žižek, saying that he is guilty of "using fancy terms like polysyllables and pretending you have a theory when you have no theory whatsoever", and also that Žižek’s theories never go "beyond the level of something you can explain in five minutes to a twelve-year-old".
ellauri035.html on line 1024: Toinen Jöpiä ärsyttänyt filosofi on Judith Butler (*1956), meidän päiviemme Pamela. Champion of third-wave feminism, queer theory, and literary theory. Tästäkään en ole tätä ennen kuullut halaistua sanaa. Jönsin mielestä se on tullut mieheltänäyttämiskilpailussa hopealle aivan Asko Sarkolan kannoilla, saatuaan viisi sakkominuuttia feminismistä. Se ei olekaan huono tulos.
ellauri035.html on line 1028: Näitä jönsin inhokkeja yhdistää koleraepidemiaan kuolleen Friedrich Hegelin filosofia. Tollasia idealisteja ovat molemmat. Kehityxeen uskovat. Niin ja molemmat kuuluvat postmodernistiaaltoon, jonka on nyt hukuttanut mobiilin ja videon zunami. Kuka välittää enää mistä textit tulevat, kun textit on kaikki TLDR. Zizekin kohalta se on sitäpaizi sikahelppo sanoa, se kopsaa izeltä.
ellauri035.html on line 1033: ”The move from a structuralist account in which capital is understood to structure social relations in relatively homologous ways to a view of hegemony in which power relations are subject to repetition, convergence, and rearticulation brought the question of temporality into the thinking of structure, and marked a shift from a form of Althusserian theory that takes structural totalities as theoretical objects to one in which the insights into the contingent possibility of structure inaugurate a renewed conception of hegemony as bound up with the contingent sites and strategies of the rearticulation of power.”
ellauri035.html on line 1041: Rabinow on anagrammi Moosexen Rainbow-kansasta johon hänen lisäxeen kuuluu myös Juudit Butler. Juudit irroitti Holoferneen karvaisemman pään teltassa kun se oli nukahtanut sen jälkeen kun sillä oli Juuditin ansiosta mahtavasti teltannut. Puolen jalan telttakepillä se oli sohaissut Juuditia kuin vanha Jöötti. Jönskin näkee sellaisesta pahaa unta.
ellauri035.html on line 1066: Anthropos is a problem, osuvasti sanoo Paul Rabinow, antropologian nykyaikainen professori. Anthropos, sä olet "the human thing". Rabinowin heimoveli Jakob Watertownissa kertoi wizin, jossa samojedit ei halunneet juoda lähetyssaarnaajan pippelin palanpainikkeena Pepsiä. Mixi ei, kysyi Pepsi-kauppias. Koska "things go better with Coke". LOL.
ellauri035.html on line 1070: Hän on ehkä tunnetuin laajalti vaikutusvaltaisista kommenteistaan ja asiantuntemuksestaan ranskalaisesta filosofista Michel Foucaultsta. Rabinow (1944-) ei ole vielä tarpeexi kuuluisa tai kuollut saadaxeen kunnon biograafisen osaston Wikipediassa, ja lähteet puuttuvat. Rabinow syntyi Floridassa mutta muutettiin Nykkiin jo pikkuisena. Teki anterologian tutkinnot Chicagossa ja lähti sitten Pariisiin. Sen kenttäkokemus taitaa olla vaan kaikenlaisista luennointipaikoista Ranskassa, Riossa, jopa Islannissa. Ranskalaiset teki siitä taiteiden kavaljeerin, hyvän miehen lisänä, vähän niinkuin Napsu Goethesta. Nythän se on jo eläkkeellä, karanteeni-iässä. Tähän se tais sit jäädä.
ellauri035.html on line 1072: Sen puuhastelu taitaa olla osallistuvaa havainnointia akateemisissa apinalaumoissa. Uusia muotoja tarvitaan koulufilosofiaankin, uusia labroja. Mitä sen uusissa labroissa puuhastellaan jää aika hämäräx. Käsitetyötä, ei siis käsityötä, eikä käsityölehtiä. Meemejä tutkitaan uusilla ovelilla tavoilla, niin ainakin rahoittajille luvataan. Eihän ne mitään ymmärrä kuitenkaan. Se nyysii Foucaultilta, toiselta rättikauppiaalta, History of the Present, ja tekee siitä Anthropology of the Contemporary. Vähemmän iskevä, mun miälestä. Sehän plagioi kuin Zizek, paizi ei izeään, vaan Foucaultia. Kunnon lipilaaristi se haluu osottaa et nykyisyys on rahanheittoa, ja sixi tulevaisuuskin voi olla mitä tahansa. Kovasti ähkäisten se äkistää ulos tän neronleimauxen: contemporary “is a moving ratio of modernity, moving through the recent past and near future in a (non-linear) space. Eli vähän vanhaa, vähän uutta, vähän lainattua, vähän sinistä. Bravo Polle! Sä teit sen! Mikä pukerrus! Tais peräpukamat olla kovilla!
ellauri035.html on line 1074: Aivan hirveetä tuubaa, näin maallikon silmällä. Ei vaan tietoa, "know thyself", vaan tarvitaan myös izehoitoa "take care of yourself". Tähän tarvitaan equipmenttia, niinkuin Batmanilla on bat-auto, bat-trikoot, bat-puhelin ja puhallettava bat-barbara. Toisin kuin ennen, nyt tarttetaan ko-operatiiveja. Nakitetaan hommat eri tyypeille, ne ottaa niistä kopin, ja aina välillä pidetään miitingejä ja briiffauxia. On se kiva et Polle kexi tän, ei me oltas muuten selvitty nykyajan haasteista. Välillä pitää aina muuttaa vähän työskentelytapoja, sillä nykyaika on niin hektistä, ainaista vexlausta. Huh huh. Väsyttää jo lukea.
ellauri035.html on line 1083: Foucault siis täydensi "Tunne izesi" kehotusta neuvolla "Hemmottele izeäsi". Foucault'n näkemystä uusiin suuntiin laajentaen Rabinow on asettanut haasteen keksiä nykyajan eroottisiin ja antropofagisiin ongelmiin sopivia laitteita – nykyaikaisia silikonisia laitteita. If the challenge of contemporary equipment is to develop a mode of fucking as ethical anthropological practice, it also involves the design or redesign of venuses within which such ethical but still rewarding fornication is possible. Case work can indicate strengths and weaknesses in the venuses into which penal inquiry is initiated and performed. Casework, therefore, is an essential aspect of inquiry neither reducible to theory nor an end-in-itself but rather in an informant's end. Rabinowin heimoveljet israeli-arabisodissa teki rättipäille alapesun ennenkö raiskasivat ne. Siisti täytyy aina olla sanoi kissa hietikolla.
ellauri035.html on line 1087: Jönsy-veljeltä tulee jatkuvalla syötöllä spoonerismin tapaisia lohkaisuja. Esimerkki spoonerismista on "The Lord is shoving a leopard" instead of "The Lord is a loving shepherd."
ellauri035.html on line 1173: Luonteeltaan se oli koleerinen, biliöösi ja melankoolinen. Sapekas kaikilla mausteilla, plus sangviininen. Sen esimiehet pani proffan vedelle ja leivälle. Just ennen kuolemaa se sai viimeisen varoituxen, josset ole kunnolla sut pannaan koppiin ilman kynää ja paperia. Ja siihen kuoli hän. Vai kuoli hän siihen? Juu, siihen kuoli hän. Sille se oli pahempaa kuin tamperelaiselle pyöreä huone ilman kulman takana odottavaa mustaa makkaraa. (Kuka hemmetti muuten on Petri Liukkonen?)
ellauri035.html on line 1180: Sarjassamme kusipäiden kirjoittamia ikäviä rompskuja, joita meillä täällä on jo aika kokoelma, esittelemme nyt jesuiitta Baltasár Graciánin (1601-1658) kirjoitaman trilogian nimeltä Criticón (1651-57). Siitä esimakua saa siitä, että se oli erityisesti Schopenhauerin ja Nietschen suosiossa. Sope opetteli jopa epsanjaa voidaxeen lukea Btä alkuperäisenä. Se oli Espanjan kultaisen vuosisadan suuria saavutuxia, joka sekin ehkä kertoo jotakin. Se on pitkähkö allegorinen (yäk!) romaani, jossa on filosofisia ylä-ääniä, siis jotain Coelhon alkemistin tapaista, vaikka todennäköisesti tuhmempaa. Joo se on taas tollanen nuoren miehen matka tyyppinen rompsku jossa on paljon siekailuja, jotain pyhiinvaellusta tässäkin. Tien päällä ollaan ja tehdään jäyniä. Mä veikkaan et tämmöinen road movie on ikivanha apinoiden meemi, kun nuoret koiraat on karkoitettu laumasta uhkaamasta silverbäkin haaremia.
ellauri035.html on line 1189: Baltasarin kuuluisimpia laukaisuja on: kunnioita izeäsi jos haluut et muut kunnioittaa sua. Ei kuulosta kovin jeesusmaiselta. Baltasar on leuattoman väpelön näköinen, ja varmaan se olikin just sellanen. Huono terveys, kuoli 57-vuotiaana. Sen tyyli on vähän sellanen aforistinen. Sitä sanottiin konseptismixi barokin ajalla. Kuulostaapä ikävältä jo etukäteen. Sen jutut on täynnä sanaleikkejä, eli se oli aika skizofreeninen. Ja systemaattisen ihmisvihainen, kuten Sopekin. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa. Madridissa luonnonäijän viettelee joku Falsirena niminen ämmä, ja Critilolla on oiva tilaisuus haukuskella naisia. Tääkin oli varmaan Sopen ja piiska-Retun mieleistä. Outo sekotus kyynisyyttä, oveluutta ja moralisointia. Sopii kuvaan joka on muodostunut myös näistä sakemanneista. Multa sentään on toi moralisointi jäänyt aika vähälle. Luulisin.
ellauri036.html on line 49: Elle est bête, elle est lourde, elle est bavarde ; elle a dans les idées morales la même profondeur de jugement et la même délicatesse de sentiment que les concierges et les filles entretenues. Que quelques hommes aient pu s'amouracher de cette latrine, c'est bien la preuve de l´abaissement des hommes de ce siècle. »
ellauri036.html on line 101: Professori Halle on kerran väittänyt, että nainen on ihmiskunnan hermosto, mies sen lihasto. (Kuka Halle? Search me.)
ellauri036.html on line 127: Sit Pirkon täti kuolee, ja Pipa on tosi onneton ja yxinäinen. Minnistä ja Mussesta kuiskitaan kylillä paljon pahaa, enimmäxeen faktista. Mitens nyt suu pannaan? Pipa aikoo lähteä tiehensä, entä Musse? Koko homma on kestanyt vasta 3kk, ja ollaan luvussa 4.5. Tää Musse on pahempi oikkupussi kuin Nouvelle Heloise, vanhasta puhumattakaan. Onkohan miehet AINA ne oikkupussit? Yleensä se jolla on valtaa enemmän voi oikkuillakin enemmän turpaan saamatta. Koko seutu puhui siitä, että Brigitte eli julkisesti yhdessä elostelevan parisilaisen kanssa, joka rääkkäsi häntä, että he kuluttivat aikaansa vuoroin riitautumalla, vuoroin sopimalla, ja että kaikki varmaan päättyisi huonosti. Eikä siinä kaikki, Musse ize rääkkää siitä Pipaa eniten, alkaa taas epäillä sitä vanhoista ristiinsuihkinnoista. Epäilevän ja kieltävän välimatka on lyhyt. Filosoofi on ateistin orpana. Taas kuluu 2kk Mussen vittuilua ja muuta tolkutonta kohtelua.
ellauri036.html on line 157: Sekin narsistista. Mut sit peitto valahtaa Pipan tisulta ja Musse löytää taas tarkoituxen elämälle. Tai kuolemalle ehkä, oisko mitään tehdä tuplaseppuku, with our without consent of the consenting party? Löysin pöydältä leipäveizen ja pitelin sitä kädessäni. Size pitää oikeen Hamlet-tyyppisen loppupuheenvuoron, jossa se toteaa mmm.:
ellauri036.html on line 609: Vous qui vivez gaiement dans une horreur profonde
ellauri036.html on line 688: Ô profanation! point d'amour, et deux anges!
ellauri036.html on line 702: Oh! venez donc rouvrir vos profondes entrailles
ellauri036.html on line 725: On parlera de Jacque, et, sans la profaner,
ellauri036.html on line 911: Elle s'est élancée au sein des nuits profondes.
ellauri036.html on line 1942: Martha koitti tuoda inhotuxen ja häpeän tunteet oikeusfilosofin työkalulaatikkoon. Callella oli lasna ollessamme peltinen kokoontaitettava työkalulaatikko, johon lapset ei suin surminkaan saaneet koskea, tulla edes coronaviruxen salliman 5 metrin etäisyydelle. Mulla on sieltä varastettuna pieni vanha varmaan amerikkalainen öljyämistölkki, jossa kannessa on päälle ruuvattava peltinen tippatötterö. Se saattaa olla ize asiassa Pojun peruja, niin vanhan näköinen se on. Se on yx mun mieliesineitä, sen saisi laittaa mulle hautaan mukaan. Paizi nykyäänhän sinne mennään pikku tuhkalaatikossa, tokko siinä lienee paljon tilaa oheistuotteille.
ellauri036.html on line 1944: Hizi multa on mennyt paljon ohize, kun en ole vuosikymmeniin seurannut apinalauman toilailuja maailmalla, en uutisia, TV:tä enkä nettiä. Sitä lystimpi on sitä lukea näin jälkeenpäin. Niinkuin tää: (Tästä oikeustapauxesta kirjoittaa Martha Panopuukin filosofisesti kirjassaan inhosta ja häpeästä. Fear and loathing in Las Vegas, sanoisi ehkä gonzo.)
ellauri036.html on line 1950: The incident was ridiculed both within the United States and abroad, with a number of commentators opining that it was a planned publicity stunt. Some American commentators viewed it as a sign of decreasing morality in American culture, while others considered the incident harmless and argued that it received undue attention and backlash. The increased regulation of broadcasting raised concerns regarding censorship and free speech in the United States.
ellauri036.html on line 1952: YouTube co-founder Jawed Karim credits the incident with leading to the creation of the video sharing website. The incident also made "Janet Jackson" the most searched person and term of 2004 and 2005. The incident broke the record for "most searched event over one day". The incident became the most watched, recorded and replayed television moment in TiVo history and "enticed an estimated 35,000 new [TiVo] subscribers to sign up". The term "wardrobe malfunction" was coined as a result of the incident, and was eventually added to the Merriam-Webster's Collegiate Dictionary.
ellauri036.html on line 1962: In particular, we have had a lot of literature on a few colorful shaming penalties,like sentencing businessmen who urinate in public to scrub the streets with toothbrushes, or sentencing shoplifters to wear T-shirts announcing their offenses to the world. It is no surprise that criminal law professors enjoy debating these shaming penalties -call them T-shirt and bumper-sticker sanctions.
ellauri036.html on line 1964:
Pahempia kuin nää "ylilyönnit" on jenkki"oikeuden" tavalliset käytännöt. Vankilat on nöyryytyslaitoxia, oikeudenkäynnit televisioituja farsseja, pahimmat tapauxet kuskataan Guantanamoon ja kidutetaan siellä, nöyryytetään mumslimeita kostoxi tuplatorneista. Ne nyt jouti mennäkin, rahavallan törkeet tuplafäkkisormet. Sit oli se Abu Ghraib "skandaali", missä apinan lailla irvistelevät jenkkisotilaat näytti peukku ylös merkkiä alastoman mumslimiruumiskasan päällä. Kaikenlaista ihan samanlaista sikailua kuin karja-aidan toisellakin puolella. Ei helvetti, ne on nää apinat ize, ei mikään paha meemi, joka näitä teettää. Just samanlaista meinikiä on jenkkivankiloissa, sanoo lähde. The human animal is capable of behaviors unimagined by our rational actor models, and even by our most resolutely "behavioral" brands of law and economics. ellauri036.html on line 1970: "Moral philosophy, they have tried to show, is often best understood as a project involving self-realization and human flourishing. It is eudaimonistic: it is about the pursuit of the right kind of measured happiness and the maintenance of a whole and healthy personality."
ellauri036.html on line 1972: Jenkkituubaa: pursuit of happiness on jenkeissä yrittämisen vapautta, oikeutta rikastua tyhmempien kustannuxella. Ei se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa. Ja vittu kukoistusta taas! Täältäkö se Eskikin on ammentanut, vaiko vaston päin? Kreikkalaisten äijyys ainakin oli ihan perseestä.
ellauri036.html on line 1992: Stooan tiimihenkisemmät lakimiehet ei haaveilleetkaan hierarkian poistosta. Ne ei kantilaisesti kuvitelleet et maailma on tasavertaisen herrasväen ostospaikka. Ne tiesi että apinahommeleissa on kyse suosinnasta ja arvovallan käytöstä. Ratkaistava ongelma on miten valtaapitävien tulee käsitellä vallanalaisia. Hierarkiaa ei voi poistaa, voi vaan koittaa saada sen lutviutumaan. Ei tää homma ole mitään Marttakerhon yhteiskivaa. Stooalaisten approach oli paljon lähempänä nykyajan lainkäyttöä kuin Martan utopiat. Stooalainen homma toimii just koska se on vallanpitäjien filosofiaa vallanalaisia vastaan, niinkuin vaikka Seneca. Stooalainen neuvo ruumiskasojen päällä hyppimiseen on: tapetaan ne vaan kylmän rauhallisesti siistiin riviin, ja hypitään vasta kotona eikä telkkarissa helvetti. Jätetään tappaminen ammattilaisille, ne on opetettu pitämään turhat tunteet kurissa. Bisnes as usual, no hard feelings, no harm done. (James Q. Whitman)
ellauri036.html on line 2101: Feelixin klupi on Tylypahkan velhokoulun rehtorin Gisela Mayn perustama järjestö, jonka tehtävänä on vastustaa lordi EU:ta ja peukuttaa kuolonsyöjiä. Feelixin klupin päämaja on 10 Downing Street, Lontoo. Giselan ja BoJon ohella klupin alkuperäisiin jäseniin kuuluivat muun muassa rautarouva, Harry Potterin kirjoittaja J.K.Rowling ja Alaston Vauhkomieli. Klupi hajosi 90-luvun alun lamassa, kun Voldemort katosi dumpattuaan Ivanka Trumpin tämän epäonnistuttua yrityksessä voittaa myyntiluvuissa Harry Potter. Hemmetti, olisi paperia säästynyt. Ivankan kirjanen on vaan 600 sivua. Voldemortin päästyä USA:n presidentixi kirjassa Riitta Uosukainen ja liehuva liekinvarsi Dumble-toffeet perustaa Feelixin klupin uudelleen ja mukaan tuli muun muassa Bolsonaro, Victor Orban, Teme Selänne, Anselmi Panda, Samuli Kukko ja Kelju K. Kojootti. Joo eihän tässä ole päätä eikä häntää, mut ei ole Potterissakaan.
ellauri037.html on line 160: Er versuchte, das Kind abzutreiben, Lita mit irgendeinem anderen zu weihen, sie zum Selbstmord zu jagen, weil er sie soviel verabscheute. Er war eklich. Aber er behauptete, dass er mit Lita schlafen könne, obwohl er sie soviel verabscheue. Er demütigte sie oft, weil sie weigerte, Fellatio zu machen.
ellauri037.html on line 269: he’d had enough of dying species,
ellauri037.html on line 270: the triumphs of the strong over the weak,
ellauri037.html on line 283: old maids married off to worthy parsons,
ellauri037.html on line 285: forgers of documents tossed down the stairs,
ellauri037.html on line 290: cups of sorrow thrown into the ocean,
ellauri037.html on line 291: hankies drenched with tears of reconciliation,
ellauri037.html on line 356: Whose tummy full of milk, we just don't know:
ellauri037.html on line 359: To garden, to school, to an office, to a bride,
ellauri037.html on line 364: there was no dearth of signs on the earth and in the sky:
ellauri037.html on line 383: smell of yeast dough, of gray soap.
ellauri037.html on line 506: Mitä jalompi ja täydellisempi joku juttu on, sitä myöhemmin ja hitaammin se kypsyy. Miekkonen saavuttaa järkensä ja hengenlahjojensa kypsyyden tuskin ennen 28. ikävuotta (jos sillonkaan, taitaa mennä pullapoika hautaan aika raakana); nainen 18-vuotiaana. Mutta sitten onkin naisilla järki sen mukainen: aika niukasti annosteltu. Siks just naiset jäävät koko iäxensä lapsixi, kaipaavat vaan lähimmäistä, tarraavat nykyhetkeen, mittaa kalut silmämäärällä ja nalkuttavat pikkuasioista isoiden ja tärkeiden sijasta (kuten mun filosofian). Järki näät on, jonka tautta ihminen (siis mies) pääsee suruista ja tumpeloinneista. Tästä saavutettuja etuja mutta myöskin haittoja saa osaxensa nainen vähemmän kiitos heikompien hengenlahjojen: pikemminkin se on henkisesti likinäköinen, kun sen intuitiivinen ymmärrys näkee lähietäisyydeltä tarkasti, sensijaan sillä on ahdas näkökenttä, johon kauempana oleva ei mahdu; siks just kaikki poissaoleva, mennyt ja tuleva vaikuttaa naisiin heikommin kuin meihin (puhun nyt teille muut miekkoset). Vaikka tästä onkin paljon haittoja, onhan siinä se hyväkin, että nainen liikkuu enemmän nykyhetkessä kuin me, ja sixi, jos nykyisyys on jotenkin siedettävä, nauttii siitä enemmän, mistä tulee naisille ominainen hilpeys, josta on paljon hyötyä huolten vaivaaman miehen viihteexi.
ellauri037.html on line 518: Miesten kesken on luonnostaan vaan välinpitämättömyyttä (no mulla kyllä kieltämättä oli jotain pikku erimielisyyxiä eräiden koulufilosofiprofessoriääliöiden kaa, joihin palaan tukijatkeessa), mutta naiset on luonnostaan keskenään sotajalalla. Se kai johtuu siitä et miehillä kilpailu rajoittuu omaan kiltaan, naisilla se ulottuu koko sukupuoleen, koska niillä on vaan yx ammatti, maailman vanhin sellainen. Kadullakin tavatessaan ne kazoo toisiaan kuin Guelfit ja Ghibelliinit. 2 naista tavatessaan 1 kertaa suhtautuvat toisiinsa vaivautuneemmin ja teeskentelevämmin kuin 2 reilua miekkosta. (Tulee mieleen Bernard Shawn, toisen ison setämiehen My Fair Lady. Nää reilu-miekkosjutut on aina vähän homahtavia.) Sen takia naisten keskiset komplimangit kuulostavat naurettavammilta kuin kahden miehen keskiset (häh? no Schopenhauer oli tosi turhamainen ollaxeen pussikarhun doppelgängeri). Edelleen, vaikka mies puhuu suht ihmismäisesti jopa niille jotka ovat paaaaaaaaljon sitä alempana (vitun nilkkifasisti), on sietämätöntä kazoa miten kopeasti ylhäinen rouva elehtii nokintajärjestyxessä alemmalle (vaikkei edes palvelijalle, missä tapauxessa se olis ihan ymmärrettävää). Siitä voi johtua että naisten kesken on vähemmän nilkkejä kuin meillä, ja voimasuhteet voi muuttua äkkisemmin kuin meillä miehillä. No niin vittu, miehet on vielä enemmän laumaeläimiä, de Waalin simpansseja, tai vielä pahenpaa, cro magnoneja. Miehillä ranki riippuu kaiken maailman prenikoista ja nazoista, naisilla vaan siitä, kenen kaa ne on naimisissa. Six ne on luonnostaan samalla viivalla ja yrittää hikisesti luoda hajurakoa. (Helvatti, mix nää hajuraot kiinnostaa miehiä niin hirveesti. No, tyhmä kysymys.)
ellauri037.html on line 561: Lähdetään siis Danzigista eli Gdanskista, jossa Arttu syntyi 100v ennen Mikko Rothia. Sen iskä Heikki oli saxalais-hollantilainen patriisi ja äiti Johanna monilahjakas salonginpitäjä ja kirjaltaja. Se Schopen lapiosana tulee siis hollannista. Uskonnottomia olivat, vallankumouxellisia rebublikaaneja, kosmopoliitteja ja anglofiilejä. Toisin kuin Sope siis, taas, paitsi sitä ateismia. Kun Gdanskista tuli osa Preussia, lipilaari Heikki muutti perheineen länsimielisempään Hampuriin. Artun pikkusisko Adele oli sitä 8 vuotta nuorempi. Ei siis leikkikaveri, vaan ärsyttävä vanhempien lemmikki kuin Riku. Heikki ja Hanna antoi lapsilleen A:lla alkavat nimet, niinkuin saman pesueen koiranpennuille. Artun koirankin nimi oli Atma. Arttu oli vaihdossa Ranskassa ja styylas siellä ikätoverinsa pojan kanssa, ja soitti sen kanssa huilua. 15v jolppina se lähti Euroopanympärimatkalle vanhempien kaa, business and pleasure. Tää oli Heikin juonia: se halus Artun perhebisnexeen, Arttu halus yliopistoon joka oli iskän mielestä turhuutta. Jos haluut matkalle, niin sit jatkat sen jälkeen kauppakoulussa. Jos haluut verstaalle, niin unohda koko turnee. No se lähti reisulle, mut katu sitä myöhemmin. Wimbledonissa oli tyyyylllsäää jossain anglikaanikoulussa. Sixikin se vihas uskontoa myöhemmin. Heikki rähjäsi Artulle huonoista todistuxista niin kovasti, että Hanna pelkäsi sen menettäneen järkensä. Ehkä menettikin. Heikki hyppäs kanaaliin Hampurissa 1805. Se oli yhtä autisti kuin poikansa, ja yhtä masis. Sope sanoikin et sen luonne on isän peruja. Isän puolella oli enemmänkin hulluja. Äiskä sensijaan oli seuraihminen. Sope ihaili isäänsä kai six kun ei pärjännyt alkuunkaan äidille, ja äiti vaan hemmotteli pikku Adia. No Heikiltä jäi mojova potti, joka jaettin kolmeen osaan. Arttu sijoitti omansa varovasti valtionobligaatioihin ja nettosi sillä 2x enemmän kuin yliopiston professori. Oli varaa sitten vittuilla koulufilosofeille.
ellauri037.html on line 571: Weimarista se lähti opiskelee Göttingeniin 1809, 21-vuotiaana. Me pistäydyttiin Göttingenissä Johnin perheen kanssa kesällä 2017. Se oli vähemmän teologinen kuin kuuluisampi Jena, ehkä sinne pääskin helpommin. Sope aloitti lääketieteessä. Schulze (of Aenesidemus fame) opettti sille filosofiaa, sen neuvosta Sope keskittyi Platoon ja Kanttiin, joista se ei sit koskaan päässyt eroon. Se vaihtoi filosofiaan Berliiniin 1811 koska ei tykännyt prof. Bouterwekista (who dat?). Sielläkin se luki enemmän tieteitä kui filosofiaa. (Vrt. Seniiliä.) Se väitti että tieteitä tarvitaan filosofiaan. Oli sillä opiskelukavereitakin, tietenkin poikia.
ellauri037.html on line 579: Tässä vaiheessa Sope tutustui myös Herderin oppilaaseen Majeriin, joka opetti sille Upanishadia. Sopen mielestä Buddha oli lähes yhtä kova jäbä kuin Plato ja Kant. Se luki vielä Bhagavad Gitan ja jotain värikuvapainoxia hinduismista, plus takusti Kama Sutran, vaikkei sitä mainita. Semmielestä buddhismi oli ihan ykkösuskonto, koska se selittää myös peräkkäisten mutta silti niin samanlaisten villakoirien ytimen, se on sielunvaellus. Myöhemmin Sope väitti et se oli kexinyt intialaisen filosofian ize, yhdennäköisyys vedoihin on pelkkää sattumaa.
ellauri037.html on line 581: Äiskän kanssa tuli taas kärhämää ja Arttu muutti Dresdeniin 1814. Se jatkoi filosofointia ja seurustelua herrasväissä ja satunnaista bylsintää. Joku nuori maalaripoika maalas siitä taulun, jossa se paranteli vähän Artun persemäistä lättyä. Silti Arttu haastoi riitaa vähän jokaisen kanssa kuin Esa Itkonen. Samalla se kirjotti magnum opusta, Maailma tahtona ja esityxenä, joka valmistui 1818. Se oli nyt asiantuntija, sillä oli hurja tahto esittää. Sope jätti sen Brockhausille, mutta riiteli joka ii-pilkusta, Brockhaus menetti hermonsa, kaiken lisäxi kirjan myynti oli surkea.
ellauri037.html on line 587: Rahahuolissaan Arttu palas Italiasta ennen aikojaan ja lähti hakemaan professorin paikkaa Heidelbergistä, Göttingenistä ja Berliiinistä. Berliini näytti parhaalta, siellä oli eniten tilausta sofistijulkkixille. Se ajotti ihan tahallaan luennot samaan aikaan kuin Hegelin, jota Sope kuzui tökeröxi sarlataanixi. Pata siinä soimaa kattilaa. Se hankki riitaa Hegelin kaa heti näyteluennosta alkaen 1820.
ellauri037.html on line 588: Hegelillä oli poliittisia ongelmia kun se oli progressiivinen, kun taas Sope oli patataantumuxellisen maineessa. Hegel hölmönä kannatti Sopea äänestyxessä. Ei tiennyt minkälaisen perskärpäsen kanssa oli tekemisissä. No vaan 5 opiskelijaa tuli Sopen luennolle (tuttu määrä mullekin, hyvänä vuotena). Tappion kärsineenä Sope jättäytyi pois verstaalta. Alkoi haukuskella koulufilosofeja tyyliin happamia sano kettu rypäleistä.
ellauri037.html on line 594: Välillä se haaveili naimisiinmenosta. 39-vuotiaana kosiskeili jotain 17-vuotiasta neizykäistä, joka varmaan laatttas hihaansa. Sitä vitutti jo silloin monogamia, ehdotteli jotain ristiinsuihkintaa, pani on and off jotain 6 vuotta vanhempaa tanssijatarhaahkaa (varmaan sovitusta hinnasta), jonka se oli tavannut jo koulupoikana, jolla oli lapsia monista eri miehistä (muttei tiettävästi Sopesta). Kun Sope pakeni Berliinistä koleraa 1831, sitä johon Hegel kuoli kun tuli kotiin liian aikaisin, se ois ottanut tän haahkan mukaan, se ei tahtonut, Sope antoi sille rahaa, mutta kielsi käyttämästä sitä lapsenruokkoihin. Se näki jotain näkyjä ja innostui joxkin aikaa paranormaaleista ilmiöistä, kai se toivoi sillä todistavansa tahdon toimintaa. Siitäkään ei tullut lasta eikä paskaakaan.
ellauri037.html on line 598: Loppuajan eli 1833-1860 Sope asui Frankfurtissa puudeleiden sielunvaelluxen luojana, milloin Atma, milloin Butz (sielu ja sen vihollinen vuoron perään). Voitti norjalaisilta palkinnon kotiaineella tahdon vapaudesta, ei saanut tanskalaisilta toista moraalin alkuperästä, vaikka oli ainoo osanottaja. Haukkui liian nimekkäitä filosofeja. Sope oli ollut varma voitosta (ylläri) ja raivostui. Vitun tanskalaiset! Se julkaisi molemmat prujauxet omalla kustannuxella ja haukkui tanskalaisia vielä esipuheessa. Ammattifilosofit ei viizineet edes pierasta Schopenhauerin suuntaan, mut kaikenlaiset diletantit alkoi innostua sen räväköistä jutuista, monet lakimiehiä. Yx bändäri erityisesti, Frauenstädter, roikkui sitkeästi Sopessa ja sai lopulta sen Nachlassin. Hulluna vuotena Sope pelkäs omaisuutensa ja henkensä puolesta ja kannusti kovasti kurin ja järjestyxen palautusta. Lahjotti kiikarinsa upseereille että löytävät nihilistit paremmin. Kun vasemmistohegeliläiset (kuten Marx) puhui edistyxen puolesta, Sope sanoi kuin Jeesus että köyhät teillä on aina keskuudessanne ja hyvä niin, jää hajurakoa. Sitäpaizi on hyvä vään kun tulee apuharvennusta.
ellauri037.html on line 600: Schopenhauerin sivutyöt ja poisjätetyt otoxet oli sen eka menestys, vähän kuin Russellin jokamiehen filosofia. Arttu ja Perttu ymmärsivät loppupeleissä siirtyä niin pukkikirjaimilla kirjotettuun soveltavaan filosofiaan että laahuskin tajuaa. Izehoitoaforismeja jengi haluaa ja sitä se saa, huda hudaa. Sope kelpas aikanaan hätkäyttämään poroporvaria, eihän kukaan ottanut sen filosofiaa ihan todesta. Jotkut sano et täähän on ihan kuin Fichteä ja Schellingiä, jotkut sano et se puhu ristiin. Molemmat arvostelut sai Sopen raivoihin. (No mikä ei saanut, voi kysyä. Ehkä herkkulounas kantapaikassa of">Englisher Hofissa, jos se oli onnistunut.) Sope sano myös kuten se Waldenin mies Thoreau: puhun ristiin, so what? olen maailman monin poni. Se oli hirmu tyytyväinen kun jengi alkoi palvoa sitä Frankfurtin julkkixena ja sen muotokuvalle rakennettiin pytinki. Se pysyi terveenä, kun söi ja nukkui paljon ja kävelytti Atmaa (tai Butzia) 2h päivässä. Kuoli keuhkokuumeeseen istualtaan sohvalla 1860 72-vuotiaana.
ellauri037.html on line 630: stritt, hatte Schopenhauer eine stille Affäre mit Karoline Jugemann, der Primadonna vom Hoftheater and anerkannten Geliebten des Herzogs Karl August. Über ihre Beziehung sind nur wenige Einzelheiten zu erzählen, unter anderem, daß Schopenhauer ihre Busen romantischer fand als die
ellauri037.html on line 649: wieder nach Italien auf. Sein Frauenhaß wurde immer offensichtlicher, er hatte zwar Verkehr mit vielen Frauen, betrachtete sie aber
ellauri037.html on line 704: Hegelin absoluuttisen sekoilun filosofiaa - 3/4 rahantekoa ja 1/4 hullun houretta - pidetään luotaamattomana viisautena ilman että jengi huomaa sen motoxi sopivan Shakespearen sanat: 'sellaista kamaa mitä tulee hullun kielestä muttei mielestä'. tai, sopivana vinjettinä mustekala mustepusseineen joka luo ympärilleen mustan pilven joka estää ketään näkemästä sitä, ja vaalilauseena 'mea caligine tutus', oman pilven suojassa. Tuokoon jokainen päivä meille kuten tähän asti uusia systeemejä jotka sopii yliopistokäyttöön, kokonaan sanoista ja fraaseista tehtyjä ja oppineella jargonilla vielä, niin että jengi voi puhua päiviä sanomatta yhtään mitään; älköön näitä riemuja koskaan häiritkö arabialainen sananlasku: kuulen myllyn jauhavan, mutten näe jauhoja. Kaikella on aikansa, ja nyt on tän.
ellauri037.html on line 707: Tää on aika eskimäistä koulufilosofian pureskelua, rakkikoira älähtelee kun omistajan kalikka on kalahtanut sen kintuille.
ellauri037.html on line 711: Johann Christoph Friedrich Schiller (1759-1805) oli lääkäri. Runoilikin, filosofoi, historioi, dramatiseerasi, lyrisoi ja yritteli esseitä.
ellauri038.html on line 44: Such quantities of sand:
ellauri038.html on line 65: Als Nietzsche den ersten Teil von Zarathustra schreibt, ist es mit der Hoffnung auf eine gemeinsame Zukunft mit Lou Salomé vorbei, und in seiner Dichtung gibt Friedrich Nietzsche die Peitsche keiner Frau mehr in die Hand, sondern lässt eine alte Frau dem einsamen Berg-Eremiten Zarathustra den Ratschlag geben, sich vor einer Begegnung mit Frauen mit diesem Dressurwerkzeug zu wappnen.
ellauri038.html on line 80: Juurikin näin. Paul Rée (sepalusta kaiveleva nikkari yo. kuvassa) oli mursua 5v nuorempi, jonkinlainen sielutieteilijä sekin, ei oikeastaan hullumpi: materialisti, deterministi, darwinisti, viis välitti vapaasta tahdosta. Edusti siis Paul Bourgetin nimenomaan inhoamia näkemyxiä, ja osallistui samaan sotaan vastapuolella. Mikä pahinta: äveriästä eheytynyttä jutkusukua. Loppuun filosofoituaan liukastui johki rotkoon ehkä tahallaan. Osterina kolmantena toimiva Lou oli ryssä, josta tuli matkailija ja kirjailija. Nazit haukku sitä Suomen jutkuxi vaikka se oli hugenotteja. Loun 25vuotta vanhempi ope, holl. pastori Gillot oli niin siihen lääpällään et olis jättäny vaimoparkansa jos Lou ois siitä huolinut. Ei huolinut.
ellauri038.html on line 104: Nietzschen ajattelu ja tuotanto on jaettu myöhemmin erilaisiin vaiheisiin. On puhuttu romanttisesta ja taiteellisesta, sitä seuranneesta skeptisestä ja älyllisestä sekä profeetallisesta ja maanisesta vaiheesta. Ei se noita juttuja kaikkia ihan ize kexinyt, kylä ne oli trendikkäitä fin de sièclen meemejä.
ellauri038.html on line 115: Perhe muutti Röckenistä Naumburgiin, jonka lähellä sijaitsevassa Pfortan oppikoulussa Nietzsche oppi kreikkaa ja latinaa. Hän menestyi koulussa niin, että hän pääsi Bonnin yliopistoon vuonna 1864 opiskelemaan yleistä kielitiedettä ja filosofiaa (no ei, teologiaa). Myöhemmin hän kuitenkin jätti teologian ja keskittyi kielitieteeseen. Niinkuin E.Saarinen.
ellauri038.html on line 117: Vuoden päästä hän vaihtoi, opettajaansa ja tukijaansa Friedrich Ritschliä seuraten, Leipzigin yliopistoon. Siellä hän kiinnostui Arthur Schopenhauerin filosofiasta ja metafysiikasta. Vuonna 1868 hän tapasi säveltäjä Richard Wagnerin. Nietzsche saavutti opinnoissaan jo varhaisella iällä sellaisen tason, että pääsi kielitieteen professoriksi Baselin yliopistoon 24-vuotiaana. Ihan eteni E.Saarisen vauhtia. Wagner asu Luzernissa lähinurkilla. Myöhemmin tuli riitaa kun Wagnerista tuli liian kuuluisa. Nietzscheltäkään ei syntynyt kunnon tutkimusta vaan polemiikkeja, punkakatemioita ja epäapinan perä-ääniä.
ellauri038.html on line 119: Hän hoiti virkaansa vuodesta 1869 vuoteen 1879, jolloin hän luopui yliopistonopettajan urasta psykofyysisten vaivojen pakottamana. Sen jälkeen hän omistautui lopullisesti filosofialle. Viimeiset luovat vuotensa Nietzsche vietti Sveitsissä, Italiassa, Etelä-Ranskassa ja äiskän luona Naumburgissa. (Millä rahalla? Äiti maxo varmaan leskeneläkkeestä.) Psykofyysiset vaivat tarkoitti sekopäisyyttä ja kuppatautia.
ellauri038.html on line 131: Nietzsche tuomitsi darwinismin, hegeliläisyyden, kantilaisuuden sekä utilitarismin epäonnistuneina yrityksinä paikata jumalan jättämä aukko. Hölmö. Darwin ei perustanut filosofiaa eikä uskontoa, se mittas ja laski paljonko multaa kastemadot tuottaa 20 vuodessa.
ellauri038.html on line 143: Nietzschefänit on enimmäxeen hölmöjä ja/tai kusipäitä: Martin Heidegger, Jacques Derrida and Michel Foucault; Carl Jung and Sigmund Freud, two of the founding figures of psychiatry; and writers such as Albert Camus, Jean-Paul Sartre, Thomas Mann and Hermann Hesse. Nippu narsisteja plus koko dritter Reich riippuu psykopaatin wiixissä. Sis tän mursuwiixisen, sen H-alkuisen Lassi Hiekkala-tyyppisissä viixissä ei kukaan kauan roikkunut.
ellauri038.html on line 147: When it comes right down to it I’d much rather have been a Basel professor than God; but I didn’t dare be selfish enough to forgo the creation of the world.
ellauri038.html on line 152: I’m not saying that Nietzsche thought he was God before his breakdown. But he understood the parallel between the creator God and the creator of values. Values must be self-justifying; anything that requires an argument is vulnerable.
ellauri038.html on line 164: Zarathustralaisuus (harvemmin mazdalaisuus) on uskonto ja filosofia, jonka perusti profeetta Zarathustra. Sen perusajatuksena on yhden jumalan, Ahura Mazdan, palvominen. Zarathustralaisuus syntyi Persiassa vuoden 600 eaa. tienoilla, kun uskonnollinen filosofi Zarathustra yksinkertaisti varhaisten iranilaisjumalien luetteloa jakaen luettelon kahteen vastakkaiseen voimaan: hyvään Ahura Mazdaan ja pahaan Angra Mainyuhun. Zarathustran ajatuksien pohjalta syntyi virallinen uskonto zarathustralaisuus.
ellauri038.html on line 166: Tosin jotkut tutkijat pitävät Zarathustraa kokonaan myyttisenä hahmona. Näitä epäileviä Tuomaita aina löytyy, kuten Homeroxella ja Jeesuxella, niitä oli Nietzschellä, Hitlerillä, ja on Trumpillakin. Kauan ei saa profeetta olla rauhassa niin joku jo tulee tuikkimaan haavanreikään skeptisellä sormella.
ellauri038.html on line 176: Sen niminen pomomies pomottaa naislindkvistiä feikki ufofilmissä josta kerrotaan albumissa 88. Mutta oikeasti se oli kermaperse yhteiskuntatiedemies jota Jönsy fanitti opiskeluvuosina. Maxin osallistuvan ymmärtävää mefodia käytti Jönsy gradussaan Salokylän kuusivuotias, joka meni nipin napin läpi tarkastuxesta. Se oli musta hauska väsäys.
ellauri038.html on line 188: Weber saavutti suurta menestystä 1890-luvulla. Vuonna 1893 hän meni naimisiin sukulaisensa Marianne Schnitgerin kanssa, joka oli intellektuelli ja feministi, itsekin tunnettu sosiologi. No ei siitä sen enempää (mut kz. alla!). Seuraavana vuonna Weber toimi lyhytaikaisesti taloustieteen professorina Freiburgin yliopistossa, ennen kuin otti vastaan viran Heidelbergissä 1896. Hän joutui vähentämään ja lopulta kokonaan lopettamaan säännöllisen akateemisen työnsä vuonna 1897 sairauden takia, josta ei toipunut ennen vuotta 1901. Sairaus oli todennäköisesti "hermoromahdus", joka aiheutui hänen isänsä kuolemasta. Mitä ihmettä? Tästä pitää ottaa selvää tarkemmin. No justiinsa, alempana selviää, että Max oli ison osan aikaa täysin sekopää. Sitä näyttää olleen paljon liikkeellä Weberien suvussa.
ellauri038.html on line 200: Marianne Schnitger was born on 2 August 1870 in Oerlinghausen to medical doctor Eduard Schnitger and his wife, Anna Weber, daughter of a prominent Oerlinghausen businessman Karl Weber. After the death of her mother in 1873, she moved to Lemgo and was raised for the next fourteen years by her grandmother and aunt. During this time, both her father and his two brothers went mad and were institutionalized. When Marianne turned 16, Karl Weber sent her off to fashionable finishing schools in Lemgo and Hanover, from which she graduated when she was 19. After the death of her grandmother in 1889, she lived several years with her mother´s sister, Alwine, in Oerlinghausen.
ellauri038.html on line 202: During the first few years of their marriage, Max taught in Berlin, then, in 1894, at the University of Heidelberg. During this time, Marianne pursued her own studies. After moving to Freiburg in 1894, she studied with a leading neo-Kantian philosopher, Heinrich Rickert. She also began to engage herself in the women´s movement after hearing prominent feminist speakers at a political congress in 1895. In 1896, in Heidelberg, she co-founded a society for the circulation of feminist thought. She also worked with Max to raise the level of women students attending the university. Max found them deplorably charmless.
ellauri038.html on line 204: In 1898, Max suffered a psychological collapse, possibly brought on after his father´s death, which happened shortly after Max confronted him regarding his abuse of Helene. Between 1898 and 1904, Max withdrew from public life, moving in and out of mental institutions, traveling compulsively and resigning from his prominent position at University of Heidelberg.
ellauri038.html on line 208: In 1904, the Webers toured America. In America, Marianne met both Jane Addams and Florence Kelley, both staunch feminists and active political reformers. Also during that year, Max re-entered the public sphere, publishing, among other things, The Protestant Ethic and the Spirit of Capitalism. USA:ssa sen lurituxet satoivat vastaanottavaiseen maahan. Marianne also continued her own scholarship, publishing in 1907 her landmark work Ehefrau und Mutter in der Rechtsentwicklung ("Wife and Mother in the Development of Law").
ellauri038.html on line 210: In 1907, Karl Weber died, and left enough money to his granddaughter Marianne for the Webers to live comfortably. During this time, Marianne first established her intellectual salon. Between 1907 and the start of World War I, Marianne enjoyed a rise in her status as an intellectual and a scholar as she published "The Question of Divorce" (1909), "Authority and Autonomy in Marriage" (1912) and "On the Valuation of Housework" (1912), and "Women and Objective Culture" (1913). The Webers presented a united front in public life. Max defended his wife from her scholarly detractors but carried on an affair with Else Jaffe, a mutual friend.
ellauri038.html on line 212: In 1914, World War I broke out. While Max busied himself publishing his multi-volume study of religion, lecturing, organizing military hospitals, serving as an adviser in peace negotiations and running for office in the new Weimar Republic, Marianne published many works, among which were: "The New Woman" (1914), "The Ideal of Marriage" (1914), "War as an Ethical Problem" (1916), "Changing Types of University Women" (1917), "The Forces Shaping Sexual Life" (1919) and "Women's Special Cultural Tasks" (1919).
ellauri038.html on line 214: In 1918, Marianne Weber became a member of the German Democratic Party and, shortly thereafter, the first woman elected as a delegate in the federal state parliament of Baden. Also in 1919, she assumed the role of chairwoman of the Bund Deutscher Frauenvereine (League of German Women's Associations), an office she would hold until 1923. Also in 1920, Max's sister Lili suddenly committed suicide, and Max and Marianne adopted her four children. Shortly thereafter, Max Weber contracted pneumonia and died suddenly on 14 June 1920, leaving Marianne a widow with four children to raise.
ellauri038.html on line 216: Following Max's unexpected death, Marianne withdrew from public and social life, funneling her physical and psychological resources into preparing ten volumes of her husband's writing for publication. In 1924, she received an honorary doctoral degree from the University of Heidelberg, both for her work in editing and publishing Max's work as well as for her own scholarship. Between 1923 and 1926, Weber worked on Max Weber: Ein Lebensbild ("Max Weber: A Biography"), which was published in 1926.[15] Also in 1926, she re-established her weekly salon, and entered into a phase of public speaking in which she spoke to audiences of up to 5,000. During this phase, she continued to raise Lili's children with the help of a close-knit circle of friends
ellauri038.html on line 218: Weber's career as a feminist public speaker ended abruptly in 1935 when Hitler dissolved the League of German Women's Associations. During the time of the Nazi regime up until the Allied Occupation of Germany in 1945, she held a weekly salon.[17] While criticisms of Nazi atrocities were sometimes subtly implied, she told interviewer Howard Becker in 1945 that "we restricted ourselves to philosophical, religious and aesthetic topics, making our criticism of the Nazi system between the lines, as it were. None of us were the stuff of which martyrs were made." Ymmärrettävää.
ellauri038.html on line 232: Gesinnungsethik is basically a caricature of Kantian deontological ethics or - which he puts on the same level - religious (here: Christian) fanatism or ethical absolutism. The line between Gesinnungsethik (ethics of conviction) and Verantwortungsethik (ethics of responsibility) are almost exactly corresponding to what is called deontological vs. utilitarian (rather: consequentialist) ethics in contemporary discourse. Eli koordinaatit kohtisuorassa vs. vähän vinossa. Pieni vinous on vain luonnollista.
ellauri038.html on line 257: No tietysti kun se ei kirjoita liian pitkästi, ja on räväkkä. Se on hauska, ilkeä, törkeä, kaikkee tätä mikä trendaa nyt, on kuin lukis vihapuheita jostain netistä. Se puhuu vähän kaikesta maan ja taivaan välillä eikä puhu liian vaikeita. Ize asiassa koulufilosofit ei edes oikein tykkää siitä. (Eihän se saanut aikasex edes yhtään kunnon suffixi- ja puffixipaperia vaik oli 10v kielitieteen professorina.) Nietzsche oli amatöörifilosofi, mut klassikoita se oli sentään lukenut. Ja kärsijänä se ei ole mikään turisti, vaan aito maahanmuuttaja. Sen ja Sopen päällimmäinen ongelma on miten oikeuttaa elämä kun se on niin vituralla. Sope ottaa pessimistisen kannan asiaan: paska reissu mut tulipahan tehtyä. Nietzsche on enempi et tiukka mutru huuleen ja selkä vastatuuleen. Vastatuuleen pokaloizija kuin Vadimin taluttama vanha Kusti-koira Kallahden rannassa.
ellauri038.html on line 269: No kaskun sen mielestä nerot filosofit ikäänkun "näkee" miten jutut on, ei niiden tarvi perustella, se on vaan jälkiviisautta. "Mä nään", ne sanoo niinku Riitta Roth, ja siristävät silmiä. Mä nään et Max on pahoillaan, mun täytyy mennä lohduttamaan sitä. No niihä ne näki profeetat vanhassa testamentissakin jutut näkynä. Näin on näkyleipä, ne sanoivat, ja jengin ei auttanut muuta kuin uskoa, muuten tuli salamasta pyllylle, tai karhut purivat. Tämmöinen kirjoitustyyli vetoo tunteisiin ja jättää järjen lomalle, sixpä se on niin mieleen kasvuikäisille. Kalifaatin Lisha uskoi mielellään kaurissilmäistä ja vakuuttavaa Ibbeä. Vasta kun siltä vietiin känny, se alkoi katua. Kännyssä on enemmän karismaa kuin kymmenessä Ibbessä.
ellauri038.html on line 285: Ei ollut, vaikka sen sisko oli. Retu ehti kuolla ennen nazeja. Nazixi siinä oli muutamia vikoja: se oli sairaalloinen piipunrassi, se ei tykännyt saxalaisista eikä armeijasta, ja sillä oli jutkukavereita (Rée, ainaskin aluxi). Plussaa nazeista oli ettei se tykännyt kristityistä. (Hmm. ehkä isäpappa oli käyttänyt sielunhoidossa liian konkreettisia otteita? Ehkä pyllistyxet ei jääneet pelkkiin rukouxiin?) Naziplussaa myös ettei Nietzsche piittaa mistään tasa-arvosta. Sosiaalidarwinismia se peukuttaa ihan raakana. Nietzschen hall of famessa on muutamia erityisen mainioita uuberkuskeja, nimittäin: Goethe, Beethoven and Nietzsche ize. Ja näille neroille pitää antaa palkinnoxi mitä ne vaan haluuvat etuja. Tää sopii nazeille, ja tää sopii myös vaurastuneille jenkeille. Jos ne olis käyttäytyneet kunnollammin, ne ei oisi päässeet neroixi. Ne tarvizee ankaraa izerakkautta. Mitä paskaa. Exe nyt oo aika läpinäkyvää et hemmo laittaa izensä johkin top 10 listalle. Jos joku tekee jonkun 10 kärjessä luettelon johon se kuin sattumalta ize joutuu ihan kärkipäähän, niin nakkaa rodeen. Sekä lista että tekijä. Kasta dem i sopena!
ellauri038.html on line 305: ofit.jpg" width="50%" />
ellauri038.html on line 326: Täähän on pahempi katastrofi kuin taannoinen zunami
ellauri038.html on line 343: Ettei vaan ollut luvatun kansan profeetta Syväntö?
ellauri038.html on line 367: sen puhuessa julkisuudessa jostain luonnonkatastrofista.
ellauri038.html on line 469: kylä homo sapiens tästäkin katastrofista vielä toipuisi.
ellauri039.html on line 66: ennenkuin esieno Kustaa II Aadof peittosi pahanpäiväisesti Wallensteinin
ellauri039.html on line 70: runouden professori samassa kaupungissa (nykyisessä Kaliningradissa),
ellauri039.html on line 268: Herr Prof.Dr.Dr. ize ottaa lusikan kauniiseen käteen.
ellauri039.html on line 298: Effi Briest oli 17-vuotias neizykäinen (hizi näitäkin mulla on jo paljon, alkaen jo Zorrosta). Se suostuu äidin yllytyxestä yli 2x vanhempaan paroniin. Paroni ei piittaa siitä paskan vertaa. Effillä on syrjähyppy jonkun offizieerin kanssa. Parooni löytää kavaltavia kirjeitä, eikä anna Effille enää ilmaisexikaan. Tappaa offizieerin 2-taistelussa ja ottaa summanmutikassa eron Effistä. Vanhemmatkin nakkaa Effin pihalle. Vasta 3 vuoden kuluttua kun Effi on jo loppumetreillä ne suostuu ottamaan sen takaisin. Aika vittumaista porukkaa, ihan laidasta laitaan. Keisarinna Wilhelmiinan aikaan tämmöinen peli ei vedellyt, ei kertakaikkiaan.
ellauri039.html on line 300: Mulla on toi Effi Briest kirja saxaxi, olen lukenutkin sen, ja kai oon nähnyt jonkun leffan, koska mulla on näkömuistikuva miten ja Effi sen offizieeri kuxiskeli jossain kojussa itäsaxan rantadyyneillä. Effillä oli tyttökin sen paroonin kanssa. Se ei kai asiassa paljon painanut, kun ei ollut poika ja paroonisuuden perijä. Joku mustavalkoinen ja kauheen ankee tekele se oli. Se filmikin.
ellauri039.html on line 310: Fontane on enimmäxeen auktorialer, mutta välistä myös persönlicher Erzähler. Ein charakteristisches Stilmittel Fontanes ist die leichte, unverbindliche Einstreuung wichtiger Motive in die Erzählung, oft unter alsbaldiger Relativierung und Rücknahme, auf die später wieder Bezug genommen wird und welche dadurch eine besondere Betonung erfahren. Dieses Stilmittel kommt besonders in Effi Briest verbreitet vor.
ellauri039.html on line 312: Eli tarinan keskeen vähän turinaa. Se on munkin leipälajini, ja pidän siitä muissakin kirjailijoissa, kuten Sterne, Thackeray, Dickens, Tolstoi. Kts. Wayne C. Booth: The Rhetoric of Fiction. Ei mitään tylsää elokuvamaista show and tell. Aber das ist ein zu weites Feld, kuten sanoi Effi Briestin isä, ja toisti Gunter Grass.
ellauri039.html on line 339:
Professor of Art; on leave
ellauri039.html on line 343: Rie Hatsipompponen came to the United States as a high school exchange student in rural Kansas from Sapporo, Japan. Her initial inability to effectively communicate in English led her to engage in artistic forms of expression.
ellauri039.html on line 347: Hatsipompponen’s installation/handmade paper works, such as houses of beings and Lucid Absurdity, have dealt with the correspondence between visual and textual languages, which is established upon the absurd conflicts among urges, necessities, and mortality. She draws her philosophy from Camus, Heidegger, Haiku poets, modern Japanese novelists, and ancient Chinese thinkers.
ellauri039.html on line 349: Camus, Heidegger ja Kungfu Tse. Ekosofian kovia nimiä, puuttuu vaan norjalainen Arne Naess. Murakamin norjalainen puu on varmaan mukana, siitäkin voi tehdä paperia.
ellauri039.html on line 351: Hatsipompponen’s artistic development is threaded with a series of performance works that are inspired by autobiographical events and social issues. Benevolence evoked an inner quietness with extremely slow and repetitive motions, questioning the exponential acceleration of our contemporary lives. MISEMONO: SIDESHOW dealt with cultural stereotypes and racial issues. Ritual for RED was a re-enactment of the lost memories suffered from a severe auto accident. "My work in execution and establishment communicates both the solid fact and the ephemerality of life."
ellauri039.html on line 355: Work currently in progress at the Mt Holyoke mental hospital is an ancient Japanese game involving paper, stone and scissors. The winning strategy in this game has been worked out by prof. Jokohama Kumahuta (Stanford): Take all three and bash them in the face of the long-nosed lover in prosperity and in adversity.
ellauri039.html on line 357: Another establishment, called “Tears,” comprised of “a space loaded up with fragments of dollar greenbacks dangling from hung material,” as per Sculpture.org. A fellowship of nature and humankind lives just on paper.
ellauri039.html on line 366: Motto: That our daughters may be as corner stones, polished after the similitude of a palace — Psalms 144:12
ellauri039.html on line 371:
Attempted murder of faculty member
ellauri039.html on line 373: Mount Holyoke administrator and art professor Rie Hatsipompponen (pretty Japanese lady, 48) got Mt Holyoke into international headlines (yess!) by trying to bump off a colleague in a case of unrequited love in December 2019. Hatsipompponen allegedly used a fire poker, large rock, and a gardening shears to attempt to kill her victim, allegedly a regular member of the faculty. Hatsipompponen's alleged victim, another polished lady in her 60s, allegedly survived the attack.
ellauri039.html on line 375: The severely beaten professor suffered multiple broken bones near her eyes and nose.
ellauri039.html on line 384: "The process of making paper by hand allows me to be humble," according to Hatsipompponen's faculty profile. "As plant fiber, its beauty must be generated from nature. Our hands have brought paper into being. In paper resides a communion of nature and humanity." She wants to reveal a significant female job throughout the entire existence of papermaking. She thinks blank paper makes a Powerful Statement, as do stone and scissors.
ellauri039.html on line 385: She adds, "Art is a way of being."
ellauri039.html on line 396: (for the 1998 NEH Summer Institute at U. of Massachusetts)
ellauri039.html on line 398: This unit deals with the statement "I am from Germany" as an inclusive identity for people who live in Germany today. The material is aimed at second-year German students. The goal of the unit is to show the diversity of people who live in Germany, to inform the students about how Germans and non-Germans are differentiated, to allow students to experience some attitudes held by and against certain groups of people living in Germany, and to expect students to have an awareness of what it can mean when someone says "I am from Germany." The REFLECTION section can be found in each of the various subsections of the unit.
ellauri039.html on line 402: Learners in grades 10, 11, or 12 are presented with a literature and music-based unit on the realities of Germany since the World War II with the major focus on the period after the fall of the Wall in 1989. The literature comprises a number of different types of texts; they include adapted selections from Auf Sand gebaut and Filz by Stefan Heym, an Eastern German, and Der Mauerspringer by Peter Schneider, a Western German. The music is a poem "Ännchen von Tharau" by Simon Dach, adapted by Johann Gottfried Herder in his 1778 collection "Stimmen der Völker in Liedern."
ellauri039.html on line 406: The music is a folksong that spans four centuries; and the students become aware of the continuity of German culture through folksongs.The background material is disseminated in the form of pictures, statistics, and a historical time-line. Motivation and interest is generated through the songs which focus the learner on the fact that the lesson involves products of German culture. While reading, the learners are confronted not just with the separation of Germany, but also with the division of the Germans in Germany. On the cognitive level, learners gather information about Germany's recent past from World War II to the present. Given these facts the learners connect the past with the German's recent fixation on "Vergangenheits- und Gegenwartsbewältigung." Learners take this theoretical information and explore sites found on the Internet where they find information in German on the issue of identity. This activity forms the basis for reaching a consensus on such questions as:
ellauri039.html on line 409: Has a new German identity emerged after the fall of the Wall?
ellauri039.html on line 411: The result of the discussions should yield clues about how Germans feel about their relationship to the FRG or the GDR as a state and the existence of a German nation. The ultimate task is to define, or at least to describe, the problem of German identity and the possible individual solutions.
ellauri039.html on line 419: In 1912 a statue of Ännchen von Tharau was erected in honour of the poet, Simon Dach in Klaipeda (Memel). Rouva Burda oli 3-vuotias. It got lost (destroyed) during the war and was replaced by a bust of Hitler in 1939. Aenne täytti 30v. In 1989 members of the "Ännchen von Tharau Verein" (club), founded by "vertriebenen Memelländern", (Germans who were driven out of the Memelland) and exiled Lithuanians, erected the new statue of Ännchen von Tharau.
ellauri039.html on line 428: 3.1 Students will become familiar with map of Europe and determine location of "Tharau" in 1600s and today. (Geography/History)
ellauri039.html on line 434: Yoda varmaan seuraa historian pysähtymistä siitä Helsingin rautatieaseman tornia muistuttavasta Stanfordin yliopiston maamerkistä, jossa sijaizi äärioikeiston Hoover-instituutti. Palmut huojuilevat tuulessa nostaen päitään korkealle, ilmastonmuutoxesta piittaamatta kuin Simo Katon runossa. Luonnonkatastrofit jatkaa siitä mihin historia lopetti.
ellauri039.html on line 505: Yes, I came from America and I've lived in Tampere for 4 years, soon 5. I will say this, Finland is far beyond America in a lot of ways.
ellauri039.html on line 509: Americas healthcare system is still in its evolutionary stage, where as Finland provides affordable healthcare. My left ear was damaged by a doctor who refused to fix it, because we were poor, we couldn't take legal action or afford to fix my ear. I was nearly deaf in my right ear for all of my teens and twenties. When I moved to Finland, it was simple to fix and only costed me 40€ (approximately 41/42$). Compared to the estimated 12k they were going to charge me back home it was a god send.
ellauri039.html on line 511: The vegetables are vastly cheaper and better quality. Despite Virgina, and where I am from being farming land, they only farm soy, cotton, and what we called "horse corn". Here, Finland has an intense growing season that is short but plentiful. Rutabagas, Beets, Carrots, Potatoes, Tomatoes, are all vegetables I have seen locally sourced from Finland. You can get 2kg of Rutabegas for .59/kg! I was never able to find that kinda deal back home, even at farmer markets. So eating healthy is definitely easier here than it was back home.
ellauri039.html on line 519: Food safety is a thing. In America, look at any ingredient list and you will find an INSANE amount of addatives and other crap. HFCS (High Fructose Corn Syrup) is in EVERYTHING it seems. Bread isnt suppose to be sweet but HFCS is there! In Finland such things are banned, most ingredient lists are short because it only contains natural ingredients! It may not last as long, but at least my body is no longer being pumped full of junk.
ellauri039.html on line 720: Albert Camus (/al.bɛʁ kamy/) (7. marraskuuta 1913 Mondovi, Ranskan Algeria – 4. tammikuuta 1960 Villeblevin, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, lehtimies ja filosofi sekä yksi eksistentialismin ja absurdismin johtohahmoista. Absurdismia on kai se et näkee apinoiden touhuilun fundamentaalisen älyttömyyden, miten absurdisti nää termiittiapinat pörräävät. Abus mäkin on absurdisti.
ellauri039.html on line 722: Camus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Algeriassa, joka silloin oli yksi Ranskan lääneistä, osa Ranskaa. Hänen isänsä kaatui ensimmäisessä maailmansodassa, kun Albert oli vuoden ikäinen, ja poika eli köyhissä oloissa kuuron äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Myös Albertin eno oli kuuro. Albert opiskeli lukiossa ja aloitti filosofian opinnot yliopistossa, mutta ne keskeytyivät hänen sairastuttuaan tubiin. Camus liittyi 21-vuotiaana Algerian kommunistiseen puolueeseen, mutta hänet erotettiin kaksi vuotta myöhemmin. Hyvä kamu! Et kelvannut edes cameradexi.
ellauri039.html on line 768: Edward Morgan Forster OM CH (1 January 1879 – 7 June 1970) was an English novelist, short story writer, essayist and librettist. Many of his novels examine class difference and hypocrisy, including A Room with a View (1908), Howards End (1910) and A Passage to India (1924). The last brought him his greatest success. He was nominated for the Nobel Prize in Literature in 16 different years.
ellauri039.html on line 770: Howards End is a novel by E. M. Forster, first published in 1910, about social conventions, codes of conduct and relationships in turn-of-the-century England. Howards End is considered by many to be Forster´s masterpiece. The book was conceived in June 1908 and worked on throughout the following year; it was completed in July 1910. In 1998, the Modern Library ranked Howards End 38th on its list of the 100 best English-language novels of the 20th century.
ellauri039.html on line 772: The story revolves around three families in England at the beginning of the 20th century: the Wilcoxes, rich capitalists with a fortune made in the colonies; the half-German Schlegel siblings (Margaret, Helen, and Tibby), whose cultural pursuits have much in common with the Bloomsbury Group; and the Basts, an impoverished young couple from a lower-class background. The idealistic, intelligent Schlegel sisters seek to help the struggling Basts and to rid the Wilcoxes of some of their deep-seated social and economic prejudices.
ellauri039.html on line 774: John Galsworthy OM (/ˈɡɔːlzwɜːrði/; 14 August 1867 – 31 January 1933) was an English novelist and playwright. Notable works include The Forsyte Saga (1906–1921) and its sequels, A Modern Comedy and End of the Chapter. He won the Nobel Prize in Literature in 1932.
ellauri039.html on line 776: The Forsyte Saga, first published under that title in 1922, is a series of three novels and two interludes published between 1906 and 1921 by Nobel Prize–winning English author John Galsworthy. They chronicle the vicissitudes of the leading members of a large, upper-middle-class English family, similar to Galsworthy´s family. Only a few generations removed from their farmer ancestors, the family members are keenly aware of their status as "new money". The main character, Soames Forsyte, sees himself as a "man of property" by virtue of his ability to accumulate material possessions – but this does not succeed in bringing him pleasure.
ellauri040.html on line 64:
ellauri040.html on line 66: Meillä suvussa on vähemmän skizofreniaa kuin autismin kirjoa. Bipolaarisia hemmoja on kuin salpausselällä. Tavallaan hyvä tietysti, tavallaan paha, kaikki mielisairaudet on väsyttäviä, jos ei ize satu olemaan. Eise ihan niin kai mene, mutta siltikin autismi näyttäis vähän kontraindikoivan skizofreniaa - joko sä välität mitä toiset sanoo tai et, on se vahva ääni oikealta tulossa pään sisästä tai etupenkiltä.
ellauri040.html on line 112:
Filosoofikoulun reputetut
ellauri040.html on line 117: Oikea asento, mutta lyhyt koko. Mulla on asentokin nyttemmin vetelä. Men jag tar hommio på det. "Juuri muntapaiset systemaattiset filosofit ovat toimineet kansakullan älypäinä paikannäyttäjinä ja moraalinvartijoina." (Ilkka Niiniluoto). Ne jotka käyttää sanoja "kyyninen nihilismi" on status quon puolella, luultavimmin talousliberaaleja.
ellauri040.html on line 119: Eski Saariselle filosofia on tienkantin pysäkeillä pönöttävien suurmiesten keekoilua ja kukoistusta. Pikku-Maken luutnantti Jyrki Lehtola nauraa niille. Kun filosofiset ongelmat ovat mitä ovat, niiden sijasta voi hyvin ihastella pysäkeillä herrastelleiden jälkeenjääneiden pyrkyreiden henkilögalleriaa. Eli ihminen on kaiken mitta, jopa liian lyhyexi jääneen pikkuveitikan. Puoli jalkaa, Goethe kerskaili. Uskokoon ken haluaa. Puoli vaaksaa, jos olet taitava. Jyrki Lehtolan nykytilasta kz. tätä paasausta.
ellauri040.html on line 122:
ellauri040.html on line 127: Sokraattisista filosofeista sokraattisin oli Sokrates joka toisti Platonin ajatuxia kuin opetettu papukaija. Platon oli ensimmäisiä laajemmin julkaisseita fasisteja. Syrakusan diktaattori kyllästyi ja möi sen orjaxi. Samoin kävi Epiktetoxelle, toiselle apinapesän uskolliselle pörriäiselle. Nämä tulivat ilmaisexi johtoportaalle, toiset kohtuukorvauxesta, kuten Eski.
ellauri040.html on line 129: Aristoteles ja Kylli-tätikin painottavat kultaista keskitietä, paino sanalla kultainen. Wilhelm Occamilaisen partaveizi on Jyrkin (ja ehkä Eskin, mulla ei nyt ole käytössäni alkuteosta), mukaan Aristoteleelta förbitty. Ei sitä tosiaankaan ole paljon käytetty, parrat rehottaa. Vois tehdä kuvagallerian parrallisista filosofeista ja parrattomista ja koittaa päätellä jotain siitäkin. Luultavasti parrakkaat on parempia (en kerro mixi ajattelen näin), mut saas nähdä. Plotinoxen jätän omaan arvoonsa, se oli täysin paska.
ellauri040.html on line 137: Leibniz sanoi Piikikästä kerettiläisexi juutalaisexi. Naulan kantaan osasi. Osasi myös nuolla ruhtinaiden perseitä oikeasta kohdasta. Leibniz neuvoi morsiamia: ei pidä lakata peseytymästä vaikka pääsee naimisiin. Napoleon olis ollut tosi pettynyt jos Josephine ois noudattanut sakemannin neuvoa. Siisteysintoilevat alemannit, je m´en fous. Nää puhtausjutut usein askarruttaa filosoofeja ja muita uskontopellejä. Se on anaalista, kuten Freud ja Jyrki yhteen ääneen toteaa. Mut hygienialla torjutaan kulkutauteja, six anaalisuus kuuluu keskeisesti meeminikkareiden toimenkuvaan.
ellauri040.html on line 139: Klassisen posetivismin kauppa-apulainen Locke oli vaan skolastiikkaa siivoileva pyrkyri. "Paavi" Berkeley hylkäs filosofian ja harrasti tervavettä, varsinkin viskin kanssa se on sentään terveydelle hyväxi. Eskikin menee Pafoxelle määräajoin huljutettavaxi, että pysyy puhtaana ja kukoistus ei lerpahda.
ellauri040.html on line 143: Immanuel Cunt on mulla myös jo kortistossa, vaikkei ihan koko hullunkurista perhettä. Jyrki sivuuttaa sen olankohautuxella. Filosofia huipentuu Georg Henrik von "Nichts Besonderes" Hegeliin, filosofian ylijohtajaan, valtion lakeijaan ja vankiloiden tarkastajaan. Hegelistä mulla ei ole vielä muuta paasausta kuin sen riita Sopen kaa. Pitää täydentää. Mut ei nyt.
ellauri040.html on line 145: Loput onkin sitten jo Vuosisatamme filosofiaa eikä kuulu enää tähän. Jyrkiä surettaa, että Marx, Nietzsche, Husserl ym kontinenttikonnat jäävät vähäiselle maininnalle. Puhumattakaan vielä modernimmista postmodernisteista, Jyrkin oman puolen poppoosta.
ellauri040.html on line 147: Anglosaxisten analyytikoiden syyte kontinenttikonnille on että ne kehittelee Hegelin neuvojen mukaisesti sisäisesti ristiriitaisia järjestelmiä. Siitä oli huolissaan jo Parmenides. Hikoilevan Don Niiniluodon perässä järjen umpikujaan laukkaa runkkaamaan joukko muitakin järkijaakkoja: esseistejä, kirjallisuudentutkijoita ja tiedotusopin proffia.
ellauri040.html on line 151: On lapsellisen yxinkertaista harjoittaa normaalifilosofiaa, epistemologisen likapyykin hienopesua. Siihen tarvitaan vaan 2 aivosolua - normaalit professoriaivot siis. Ja tietyn tautologisen prosessin ulkoa opettelu. Pesuohjelma: ensin käsite muodolliseen tarkasteluun, minkä jälkeen se universalisoidaan ja absolutisoidaan. Pehmentimexi vähän totuuden korrespondenssiteoriaa, vielä viruslinkous, ja ollaan mukavasti puhtain hihoin älyn vankilassa laskemassa tiilenpäitä. Tyhjät päät kolkkaa vastakkain, koska kaikki on jo selvitetty aikapäiviä.
ellauri040.html on line 153: Eskin ja Sopen iloxi Jyrki jakaa filosofian ammatilliseen, akateemiseen koulufilosofiaan ja kansantajuisempaan moraalifilosofiaan eli izehoitoon. Ääripäiden välillä partioivat juhamanniset ja häiriintyneet häyryt (plus Himo Airaxinen, voisin lisätä). Molemmat päät tyytyvät toistamaan pienen nollan muotoisen ympyränsä vakiintuneita latteuxia.
ellauri040.html on line 155: Vai eikö ole edes ollut mitään yhtä filosofiaa, vaan yxinomaan näitä seisakkeille jääneitä pikku suurmiehiä aatesateenvarjoineen? Sama se, ero on niin pieni, että sitä ei saa väljennettyä edes kirveellä. Husserl, Russell, nehän on anagrammeja. On paskan maku, makusteleeko poskessaan monadeita vai vetääkö poppereita.
ellauri040.html on line 157: Eihän tässä tarvi riidellä, sanoo sopuisammat tärkimöt, päämääränä on keskinäinen yhteisymmärrys, jota jokainen voi rakastaa. Ei, filosofia on manipuloiva kone joka nimenomaan koittaa saattaa ihmisiä sen harhan valtaan, että yhteisymmärrys tärkeistä asioista on mahdollista saavuttaa erimielisten ryhmittymien välillä. Ezitään yhdessä yhteistä totuutta, ei mitään jyrki-makemaista vaihtoehtoisten totuuxien peilisalia.
ellauri040.html on line 159: Jyrki vaivaantuu kun se joutuu anaalifilosofien dialektiikan kohteexi, sen Platonin hioman poliisikuulustelutaktiikan, missä kuulusteltavalta kysytään vaan kylkyl ja eiei, kaikki mikä siihen lisätään on pahasta. Tällä saa mukavasti koko käsitteistön haltuunsa, ja mikä parasta, saa ize koko ajan puhua. Jyrki juoxee karkuun ja kirjoittaa vesiliukoisella tussilla meren pohjaan: vittu, vittu.
ellauri040.html on line 161: Milläs pysäkillä mä seison tässä? No että maailma on vaan yxi, mut kaikki siitä tehdyt totuudet on yxinkertaistuxia, siis kaikki valheita. Ja kaikkien filosofien palkka juoxee siitä, et ne vetää kotiinpäin. Six just Don Niiniluodon porukat ja Jyrkin Derrida ym kamanvetäjät puhuu ohi toistensa. Se on ihan tarkoitus. Niiden kodit on eri suunnilla. Eine haluakaan mitään kompromisseja, se yhteisymmärrys syntyy vaan jos noi kääntyy meidän kannalle.
ellauri040.html on line 163: "Platon ja Aristoteles ovat keskenään kilpailuasemassa, jota ei voi ratkaista kummankaan hyväxi. Länsimainen filosofia on rikkaampi koska sillä on molemmat." Meillä on nää Niini ja Eski. Ja Jyrki (1963) hyvänä kolmantena, onnexi. Teit isäin astumaan lähti Jyrki. Isä Erkka (1937) oli Aamulehden kyldyyritoimittaja. Jyrki senttari. Hankkii leipänsä kolumneita väsäämällä kuin Fontane. Jyrki parka jäi täysorvoxi auto-onnettomuudessa 1995. Nyt 2020 Jyrkikin on jo vanha setämies, melkein kuusikymppinen eikä enää yhtä vihainen.
ellauri040.html on line 182: Leuaton olkihattuinen ja kaljupäinen Kai Laitinen oli näiden Maxin ja Moritzin hampaissa ihan viimeisinä vuosinaan kun pulska kana. Mahtoi harmittaa, kun vasta oli saanut professuurin viime tingassa.
ellauri040.html on line 211: Paitsi että Eskelisen teos on memento, se on myös monessa suhteessa anateema, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Laitinen Kai sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja Terry Eagleton.
ellauri040.html on line 246: Kivi kärsi elämänsä viimeisinä vuosina unettomuudesta ja pahenevasta alkoholismista. Rahapula, velat, kirjojen heikko menekki, professori August Ahlqvistin ainainen kritiikki ja pakollinen maaseudulla asuminen masensivat Kiveä. Ketäpä ei. Sysmäkin on loma aikojen ulkopuolella totaalisen aivokuollut paikka, pelkkiä rollaattorikisoja ja mezästäjiä Urheilu-Valosella ostamassa pateja.
ellauri040.html on line 248: Seitsemän veljestä julkaistiin ensin Novelli-kirjaston vihkosina. Ahlqvistin kritiikin jälkeen kustantaja keskeytti vihkojen myynnin. Syynä oli se, että Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist, joka oli teilannut kaikki Kiven aiemmatkin teokset, kirjoitti heti romaanin ilmestyttyä Finlands Allmänna Tidningissä julkaistun murhaavan arvostelun. Lukuisat ihmiset yhtyivät Ahlqvistin moitteisiin ilman, että kukaan olisi edes lukenut romaania.
ellauri040.html on line 325: - Come of Age (turning 18 Years old): 2013 - 2027
ellauri040.html on line 329: The earliest will vaguely remember the 20th century, little affinity (mental age factor) or no memory of September 11th 2001, and the last golden years of TV animations in the western world, in Asia and elsewhere, Rise in standard of living, exposure to Computer and Internet and grow up in the reduction in moral, traditional values.
ellauri040.html on line 331: Comparable to grandparents Silent Generations and parents, Generation X. As of 2010 however, Generation Z culture are rising, they are predicted to be more cautious, more conservative and connected than ever with everyone around the globe.
ellauri040.html on line 333: More recently metamodernism, post-postmodernism and the "death of postmodernism" have been widely debated: in 2007 Andrew Hoberek noted in his introduction to a special issue of the journal Twentieth Century Literature titled "After Postmodernism" that "declarations of postmodernism's demise have become a critical commonplace". A small group of critics has put forth a range of theories that aim to describe culture or society in the alleged aftermath of postmodernism, most notably Raoul Eshelman (performatism), Gilles Lipovetsky (hypermodernity), Nicolas Bourriaud (altermodern), and Alan Kirby (digimodernism, formerly called pseudo-modernism). None of these new theories or labels have so far gained very widespread acceptance. Sociocultural anthropologist Nina Müller-Schwarze offers neostructuralism as a possible direction.
ellauri040.html on line 335: Criticisms of postmodernism are intellectually diverse, and include assertions that postmodernism promotes obscurantism, is meaningless, and that it adds nothing to analytical or empirical knowledge.
ellauri040.html on line 346: Z-sukupolvi ei edes naura niille, kazoo vaan huuli pyöreenä. What seems to be the problem, officer? Kirjasta on tullut videon kässäri, jota kuunnellaan autossa äänikirjana kuvan puutteessa. Kuha autot alkaa ajaa ize, ei senkään vertaa tarvita.
ellauri040.html on line 348: Gilles Deleuze (18. tammikuuta 1925 Pariisi – 4. marraskuuta 1995 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, joka tuli tunnetuksi filosofian historian reunahahmojen (Nietzsche, Spinoza) luovista uudelleenluennoista sekä uuden ajattelun ja käsitteiden kehittämisestä. Deleuze kirjoitti filosofian lisäksi kirjallisuudesta, maalaustaiteesta, musiikista ja sosiologiasta. Hän kehitteli olemisen yksiäänisyyden, eron ja moneuden ontologiaa sekä tapahtuman filosofiaa ja pyrki kertomansa mukaan etsimään suurta Baruch Spinozan ja Friedrich Nietzschen ajattelun ykseyttä. Ei löytynyt. Deleuze poistui pettyneenä ikkunasta vinon kiven alle työntämään koiranputkea.
ellauri040.html on line 350: Deleuze harjoitti filosofiaa yli 40 vuotta ja kirjoitti yli 20 teosta. Deleuzen keskeisiä teoksia ovat uuden Nietzsche-tulkinnan aloittanut Nietzsche ja filosofia (1962) sekä eron ja toiston filosofiaa käsitellyt Différence et répétition (1968). Toisto tyylikeinona. Hänen suosituimmat teoksensa ovat yhdessä psykoanalyytikko Félix Guattarin kanssa julkaistut Anti-Oidipus: Kapitalismi ja skitsofrenia (1972) ja Mille plateaux (1980). Hirveää idealismiä ja myöhäiskapitalismin hurrausta.
ellauri040.html on line 357: Ketjutupakoitsija Deleuze sairastui keuhkosyöpään. Vaikka häneltä poistettiin toinen keuhko, sairaus levisi muihin hengityselimiin. Deleuzelle tehtiin trakeostomia, hän menetti puhekykynsä ja tunsi olevansa kahlittu hengityslaitteeseen ”kuin koira”. Viimeisinä vuosina kirjoittaminenkin oli hänelle hyvin työlästä. Vuonna 1995 Deleuze teki eutanasian hyppäämällä asuntonsa ikkunasta. Loppui keuhkoaminen aiheesta "Mitä filosofia on?". Que-sais je?
ellauri040.html on line 359: Deleuzen filosofia on yhtä hölinää. Ero on samuutta tärkeämpää. Haha. Ihan sama, ei mitään eroa. Alun perin Deleuze omaksui eron käsitteen Bergsonilta (Bergsonismi, 1966), keltäpä muultakaan. Huuhaamies toiselta huuhaamieheltä. Todellisuus on leikkiä kahden, Anti-Oidipuksessa ”ruumis ilman elimiä” ja Mitä filosofia on? -teoksessa ”immanenssin taso” tai ”kaaosmos” (kaaosmoosi). Jo on jorinaa. Deleuze kuvasi filosofista tulkintamenetelmäänsä termillä enculage, tarkoittaen tapaansa hiipiä molo tanassa jonkun kirjoittajan peräpuoleen, "hedelmöittää" tämä takakautta ja tuottaa ruskeita jälkeläisiä, jotka ovat tunnistettavissa kirjoittajan omiksi mutta jotka ovat silti hirviömäisiä ja erilaisia. Dekonstruktiota siis, vai mitä Derrida?
ellauri040.html on line 523: Du var på samma gång ångvält, pansarvagn, gödselspridare och förhistorisk elefant. En papput. Det ingick inte i ditt livsuppdrag att känna efter. Du manglade vidare och delade ut en kanonad av käftsmällar med dina ord. Vid de tillfällen där du närmast ofrivilligt stannade upp och log med gnistrande ögon, förlät och beundrade alla dig omedelbart.
ellauri040.html on line 536: Friedrich Hölderlin war der Sohn des Klosterhofmeisters Heinrich Friedrich Hölderlin (1736–1772) und dessen Ehefrau, der Pfarrerstochter Johanna Christiana Hölderlin, geb. Heyn (1748–1828). Die Herkunftsfamilien der Eltern gehörten dem gesellschaftlichen Stand der Ehrbarkeit an. Hölderlins Mutter stammte aus einer württembergischen Pfarrersfamilie, die sich auf Regina Bardili, geb. Burckhardt (1599–1669), zurückführen lässt.
ellauri040.html on line 585: Pan Tadeusz (full title: Master Thaddeus, or the Last Foray in Lithuania: A Nobility´s Tale of the Years 1811–1812, in Twelve Books of Verse) is an epic poem by the Polish poet, writer, translator and philosopher Adam Mickiewicz. The book, written in Polish alexandrines, was first published on 28 June 1834 in Paris. It is deemed [by whom? citation needed] the last great epic poem in European literature.
ellauri040.html on line 589: Sir Thaddeus (in Polish Pan Tadeusz, czyli ostatni zajazd na Litwie. Historia szlachecka z roku 1811 i 1812 we dwunastu księgach wierszem) is a long poem with an even longer name by Lithuanian romantic poet Adam Mickiewicz. It is regarded as a Polish national epic. It was first published in Paris in 1834. The poet was then in exile in France. Sir Thaddeus is a story of a conflict between two noble families, the Soplicas and the Horeszkos. The time is 1811 and 1812, shortly before Napoleon invaded Russia. When attacked by Russian soldiers, both families fought against the enemy. When not, they fought each other. The conflict between the families was ended with the marriage of Thaddeus Soplica and Sophia Horeszko.
ellauri040.html on line 591: Adam Mickiewicz was born in the East of the former Polish-Lithuanian state. Because of that he called Lithuania his mother-country. Eka ajattelin et ompa outoa, Puolan kansalliseepos Liettuasta, mut kelaa: onhan Kalevalakin Karjalan laulumailta.
ellauri040.html on line 625: Niinkuin koronavirus vaeltaa neron henki maasta maahan, laukaisi leukavasti hullu Hördelin, kietäessään ympyrää tornikopissa kuin Rilken pantteri. Näin muotoili Vaakku v 1934, joka kenties elätteli vielä jotain toiveita. Vaan jäivät siltä eepoxit vetelemättä, tuli vaan noita laulurunoja ja valitusvirsiä. Niin käy kun saa professorin varman leivän jo maisterina. Sitä valitti Pärttyli-kollegakin, se aarnikotka eli vaakalintu eli griippi: mukava elämä vaientaa apinasta runoilijan.
ellauri041.html on line 32: Johnilla oli Kornei Tšukovskin runokokoelma Puhelin Baschmakoffin suomennoxena. Se tykkäsi siitä kovasti. Varsinkin tyypistä nimeltä komentaja Liatpois.
ellauri041.html on line 127: Sigmund Freud, tuo neuroottisen modernismin ajan profeetta,
ellauri041.html on line 255: Kaikkein traagisinta on, että jatko-opiskelija on tästä lähin proffan nalkissa.
ellauri041.html on line 300: Nää mun paasauxet on pitkään jauhaneet jo samaa silmukkaa. Mut mikäs siinä, elämä on syklistä, karman iso pyörä pyörähtää, tulee aina uusia sotia ja katastrofeja, tutkinnonuudistuxia, uusia nilkkejä syntyy kivien alta kuin simppuja alkumerestä, liukkaita kuin Jönsin ankeriaiden neulaspoikaset. Ei tää impending maailmanloppukaan ole kuin vielä isommaan rattaan raxahdus taivaan hirmu suuressa kellopelissä.
ellauri041.html on line 638: Ging er zur Beichte oft und gern,
ellauri041.html on line 773: Von Hoffnungsflügeln sanft gehoben
ellauri041.html on line 1833: lilacs out of the dead land, mixing
ellauri041.html on line 1922: Sitä käytti joku säälittävä Jaakkoon takertunut romanialainen filosofi ammoin artikkelin nimenä. Se artikkeli oli printattu dot matrix printterillä ja monistettu spriimonistuskoneella. Säälittävää. En tunnistanut kirjallista viitettä enkä muutenkaan ymmärtänyt paperista tuon taivaallista. Varmaan se oli ihan mobutu seko seko.
ellauri041.html on line 1935: Spearman congratulates Netflix for picking up the show as it contributes to "telling international stories from places Americans don't consider"; Jonathon Wilson of Ready Steady Cut says that it is "another solid piece of overseas programming".
ellauri041.html on line 1937: It’s difficult to reconcile corpse disposal with typical teen awkward-boner gags. In American lamestream programming, they belong to different genres. That’s where the “dark” half of the comedy comes from, and it’s not a mode that necessarily suits the show – at least not all of the time.
ellauri041.html on line 1941: Reviewing season two for El País, Delclós suggests that the necessary suspension of disbelief is harder to cover up with comedy.
ellauri041.html on line 1943: Suspension of belief in what? Capitalism obviously. Americans find that harder than to believe in god, superman, me, "it", Harry Potter, Trump, and Game of Thrones. Big cars, cheap gas by the gallon, soft suspension. Well now oil can be had by the asking. Selling oil costs money now, as does saving money in the bank. Deflation comes, are you ready?
ellauri041.html on line 1945: The non-English origins shouldn’t be off-putting, as Netflix’s usual wide array of language options includes both the original, subtitled Catalan, as well as several voiceovers.
ellauri041.html on line 1961: Marx huomas tämän epäkohdan, mutta sillä ollut mitään sanomista sinänsä siihen, että väkiluku ja tuottavuus kasvavat ja maapallo tyhjenee luonnonvaroista ja täyttyy sälällä. Tää oli sille ihan okei, kyse oli vaan siitä ketkä saa istua siinä lehdellä. Siinä mielessä mä en ole kommunistikaan, vaan ekofasisti. Musta on kyllä oikein ja kohtuullista, että ne tosi harvat ihmiset jota maapallolla yleensä kaivataan (tuhansia, ehkä max miljoona), jakais hyvän tasasesti, ei niiden tarvi sitä tehdä missään kommuunissa, pääasia etteivät ryöstele toisiltaan. Olkoot vaan erakkoja niinkuin Antonius, tai kimalaisia pörisemässä ontoissa puissa kuin Mandevillen kauhukuvassa. Ennen kaikkea just six kannustan tasajakoa, ettei taas tulis niitä samoja ryöstäjiä ja ryöstettyjä. En kyllä usko hetkeäkään, että näistä apinoista saa mitään muuta irti kuin just tota öykkäröintiä, kyynärpäilyä, ja kasan rakentamista. Ne on kuin murkkuja, jotka alkaa heti korjata pesää kun joku potkaisee sen hajalle.
ellauri041.html on line 1976: Ruozin radiossa työskennellyt mustalainen Kyösti Hagert on saanut tarpeexensa kermaperseistä. Ne onkin aivan käsittämättömän luotaantyöntäviä. "Nu blev det visst lite dålig stämning", ne sanoo hihittäen, jos joku esittää eriävän mielipiteen. Ruozalaisia ratkaisuja ei saa arvostella, kritisoiminen olisi samaa kuin izensä pitäminen tyhmänä. Omien virheiden läpikäynti on epäruozalaista. Hemmetti, niissä on NIIN paljon samaa kuin amerikkalaisissa. Kumpikaan ei ole saanut nauttia maansa miehityxen herkkua moniin aikoin. Maistuis varmaan teillekkin. Sweden is the best part of Switzerland, sanoo itä-intiaani ääliö luihunoloiselle svenskitoimittajalle ruozalaisessa Netflix-sarjassa. Luihu toimittaja nyökyttelee auliisti.
ellauri042.html on line 29: Mun ensimmäisiä omia kirjoja oli paleontologian professori Josef Augustan kirja Muinaisajan eläimiä, tekijän ohjeiden mukaan kuvittanut Zdenek Burian. Saatuani tämän kirjan kysyin äidiltä, oliko sen nuoruudessa hirmuliskoja. Ei kuulemma ollut. Muita hirviöitä kyllä. Lassin ja Leevin Lassi on dinosaurusten ajan asiantuntija, niinkuin olin minäkin kun luin tätä kirjaa edestakasin, kannet on aikalailla liisteinä. Mutta kuvat on yhä hienoja. Hyvin oli prof. Agusta neuvonut Zdenek Buriania, ihan tuli näköiset.
ellauri042.html on line 71: therapod of monstrous size! Kooltaan suurin se oli, painavin,
ellauri042.html on line 73: He epitomized the concept of Ravintoverkossa sen voittajaa
ellauri042.html on line 130: of running feet behind kuuluvaa juoxemisen ääntä.
ellauri042.html on line 134: NO! it's a pack of ferocious EI! siellä on lauma julmia
ellauri042.html on line 141: of wild dogs, the raivokkaina ja tehokkaina
ellauri042.html on line 147: one of them will be next? heistä on seuraavana vuorossa?
ellauri042.html on line 214: Yet despite our small biomass among animals, we’ve had an overwhelmingly huge impact on the planet. The chart above represents a massive amount of life. But it doesn’t show what’s gone missing since the human population took off.
ellauri042.html on line 216: The authors of the PNAS article estimate that the mass of wild land mammals is seven times lower than it was before humans arrived (keep in mind it’s difficult to estimate the exact history of the number of animals on Earth). Similarly, marine mammals, including whales, are a fifth of the weight they used to be because we’ve hunted so many to near extinction.
ellauri042.html on line 218: And though plants are still the dominant form of life on Earth, the scientists suspect there used to be approximately twice as many of them — before humanity started clearing forests to make way for agriculture and our civilization.
ellauri042.html on line 220: The census in the PNAS paper isn’t perfect. Though remote sensing, satellites, and huge efforts to study the distribution of life in the ocean make it easier than ever to come up with estimates, the authors admit there’s still a lot of uncertainty. But we do need a baseline understanding of the distribution of life on Earth. Millions of acres of forests are still lost every year. Animals are going extinct 1,000 to 10,000 faster than you’d expect if no humans lived on Earth. Sixty percent of primate species, our closest relatives on the tree of life, are threatened with extinction.
ellauri042.html on line 307: Profeetta on ilmoittanut, että pandemian erikoisoloissa
ellauri042.html on line 440: Siirtomaiden ansiosta Englannista tuli samanlainen kauppavalta, purjehtiva saarivaltakunta kuin oli Kreikka sofistien aikaan. Kyldyyri lähti jälleen kukoistamaan lainarahalla, tiede, taide, uskonto ja urheilu oli kovaa valuuttaa, kauppiailla oli sekä luppoaikaa että pätäkkää. Vaan annas olla, muutamia sotia, alkuasukkaiden listimistä, kaupan ja teollisuuden painopisteen siirtymistä lännemmäxi, niin entisestä siirtomaasta eli jenkeistä tuli uusi maailmanvalta, ja brittikansakunnasta vuorostaan niiden orjia ja kotiopeja. Jenkit vietti ökyelämää naapureiden selkänahasta, niinkauan kun taloudessa oli kasvuräjähdys.
ellauri042.html on line 455: Filmi oli hyvä: samaan aikaan karmaiseva, naurattava ja liikuttava, eikä siinä tapahtunut kovin kummosia, ristiriitoja ei ratkottu, ei ollut sankareita, eikä varsinkaan mitään moraalia. Täst mie piän, tää on oikeata elämää. No se onkin autofiktiota, tehty kirjasta. Ei mitään netflixin koneella kexittyä fantasiaa, nykymyyttiä ja mykynyyttiä. Ja aivan oikein: se saa hyvät arviot toiselta kirjailijalta kirjana, mutta elokuvan nuijii 3-4 amerikan ääliötä aivan maanrakoon, loput kuittaa vaitiololla.
ellauri042.html on line 463: Dansk litteratur og i særdeleshed dansk autofiktion er spækket med modbydelige forældre, der svigter og misbruger deres børn på både tænkelige og utænkelige måder. Kim Leines far gør det i Kalak (2007), Erling Jepsens far gør det i Kunsten at græde i kor (2002), og Morten Sabroes mor gør det i Du som er i himlen (2007). Jens Blendstrups 'Gud taler ud' fra 2004 er også et portræt af en forælder, der skruppelløst krænker og sårer, men i modsætning til de øvrige forfattere, leverer Blendstrup en roman, der hverken er et opgør eller en konfrontation. Blendstrup skriver uden omveje og mellemled. Der er ingen stræben efter forsoning med de svigt og sår, en barndom kaster af sig. Der er blot et dybtgående og egensindigt portræt af en alkoholiseret og dæmonisk gnistrende far til fire i et århusiansk villaparadis.
ellauri042.html on line 465: I korte, enkeltstående scener følger romanen familien fra den ruller flyttevognen – med den lille Jens sovende i en kommodeskuffe på ladet – ind ved villaen i Risskov, til faren til sidst dør af kræft, og de fire voksne sønner samles til en fælles afsked. Det er med stor sans for det mundrette sprog og for det humoristiske og komiske, at Blendstrup skildrer faren, også i de mest usympatiske situationer, når han tager livet af en kat med en brevkniv, når han lader sin hund rasere en nabos hønsehus, når hans næver sidder løst, og familien gemmer sig bag låste døre og under gamle sofaer, når han planter sine drømme om jordomrejse til havs i sine sønners hoveder, men ender med at drikke pengene op.
ellauri042.html on line 488: This is by far the very worst movie I have ever seen. I took a chance and gave it a try at the cinema back in 2017. 5-7 persons left the cinema in anger of how bad it was. I only made this account to make this review.
ellauri042.html on line 500: Despite references to the family patriarch as "God", this isn't a fantasy story. Word of God is set very much in the real world. It's a vignette rather than a plot-driven story, a tale of a cranky man and how his wife and three sons deal with him while trying to maintain their dignity and sanity.
ellauri042.html on line 502: The youngest son narrates the tale. He, his brothers, and his mother are all sympathetic characters, relatively normal people, though each has their own beliefs, quirks, and problems. The failure of my-way-or-the-highway Dad to show respect or even empathy for those who disagree drives the story. He could have been portrayed as an easy person to hate, but even with his limitations, it's obvious he is still trying to do good. To that extent, this film succeeds.
ellauri042.html on line 504: Vignettes are usually less than totally satisfying, lacking resolutions commensurate with their conflicts. But this story, despite its interesting situation and fine production, feels emptier than most, because the resolution is largely driven not by action but by happenstance. Since Word of God is an autobiographical piece, I can't argue with what it shows, but the result seems to lack impact or message.
ellauri042.html on line 536: Bernard-Henri Lévy (usein BHL, alk. Bernard Levy, s. 5. marraskuuta 1948 Beni-Saf, Ranskan Algeria) on kirjailija, elokuvaohjaaja ja tyhjäntoimittaja, joka tunnetaan kansainvälisesti ketkuna. Hän oli vuonna 1976 "uuden filosofian" kärkihahmoja. Uuden hah. Samaa vanhaa oikeistopaskaa pukinnahkaleilissä. Hänen varakas isänsä oli puutavarayhtiön perustaja. Siitä voi jo päätellä että kyseessä on persepää. Ja tää pika-analyyssi vahvistuu kun lukee eteenpäin. ellauri042.html on line 538: Palattuaan joutavalta maailmanympärimatkalta Pariisiin hän oli perustamassa 'uusien filosofien' koulukuntaa. Uusi filosofia suhtautui kriittisesti marxismiin ja sosialismiin kauan ennen Neuvostoliiton hajoamista. Vitun korppikotkat raakkumassa työväen unelmapuljun haaskalla. Kohta päästään jaolle!! ellauri042.html on line 540: 1977 hän esiintyi ensi kerran julkisesti uuden filosofian edustajana yhdessä André Glucksmannin kanssa. (Toinen jutku varmasti.) Samana vuonna ilmestyi hänen teoksensa La barbarie à visage humain, jossa hän sanoi että marxismi oli pohjimmiltaan epämoraalista. 1981 ilmestyi L'Idéologie française, jota pidetään hänen pääteoksenaan. Antikommunistista tuubaa hienostelun varjolla.
ellauri042.html on line 543: Pierre Bourdieu on pitänyt häntä malliesimerkkinä konservatiiveja hännystelevästä pseudofilosofista.Oikein Pierre, osuvasti pierasit! ellauri042.html on line 563: Oliver Wolf Sacks (9. heinäkuuta 1933 Lontoo, Britannia – 30. elokuuta 2015 New York, Yhdysvallat) oli neurologian professori, joka tunnettiin tieteenalansa popularisoijana. Hän kirjoitti kliinisiä tapauskertomuksia helposti ymmärrettävällä, välillä lähes anekdoottimaisella tyylillä. Sacks osasi nähdä neurologiset oireet inhimillisessä valossa ja kirjoittaa niistä humoristisesti.
ellauri042.html on line 570: Vuonna 1965 Sacks nimitettiin Albert Einstein College of Medicinen kliinisen neurologian professoriksi. Tutkiessaan migreeniä hän tapasi New Yorkin Bronxissa olevassa Beth Abraham -sairaalassa potilaita, jotka olivat eläneet jo noin 40 vuotta täysin jähmettyneessä tilassa. He olivat selvinneet hengissä vuosina 1916–27 riehuneesta maailmanlaajuisesta unitautiepidemiasta (kyseessä oli ns. eurooppalainen unitauti eli encephalitis lethargica). Saatuaan migreenitutkimuksen valmiiksi Sacks omistautui tämän potilasryhmän tutkimiseen. Nekin oli varmaan varakkaita juutalaisia.
ellauri042.html on line 576: Harold Pinter käytti muutamia Sacksin tapauskertomuksia näytelmässään A Kind of Alaska, ja vuonna 1990 Sacksin kertomusten pohjalta tehtiin elokuva Awakenings (suomeksi Heräämisiä), jossa Robin Williams ja Robert de Niro olivat pääosissa. Elokuva teki Sacksista maailmankuulun.
ellauri042.html on line 580: Musiikin vaikutukset eri sairauksista kärsiviin ihmisiin ovat useimmiten myönteisiä. Esimerkiksi Parkinsonin tauti vie edetessään potilailta kyvyn liikkua, mutta musiikin avulla he pystyvät taas suorittamaan tiettyjä liikesarjoja, kuten tanssimaan lambadaa työntäen kielensä ulos suusta sanoen HÄÄ. Ja potilaat, joilla on Alzheimerin tauti, saattavat musiikin avulla muistaa jo unohdettuja asioita. Paras alkaa kuunnella taas Tuomari Nurmiota. Rypistynyttä profeettaa. Jos vaan muistan. Viime kesänähän oli mulla jo se TGA, ohimennyt täydellinen muistikatko. Nykyisin on pientä pyörrytystä ja puristusta päässä. Siitäpä se lähtöö.
ellauri042.html on line 594: German storywriter E.T.A. Hoffmann appears to have suffered and died from tabes dorsalis.
ellauri042.html on line 596: The French novelist Alphonse Daudet kept a journal of the pain he experienced from this condition which was posthumously published as La Doulou (1930) and translated into English as In the Land of Pain (2002) by Julian Barnes.
ellauri042.html on line 598: Poet Charles Baudelaire contracted syphilis in 1839 and resorted to opium to help alleviate the pain of tabes dorsalis ascending his spine.
ellauri042.html on line 600: Painter Édouard Manet died of syphilis complications, including tabes dorsalis, in 1883, aged 51.
ellauri042.html on line 602: Maupassant tried to take his own life by cutting his throat; failing even that, he was committed to the private asylum of Esprit Blanche at Passy, in Paris, where he died on 6 July 1893 from syphilis. Maupassant penned his own epitaph: "I have coveted everything and taken pleasure in nothing."
ellauri042.html on line 615: Tourette ja Riemastus oli Charcotin oppilaita. Ne vielä ymmärsi et ruumis ja sielu on sama asia. 1900-luku sit erotti neurologian ja psykiatrian. Vitun humanistit tunki filosofiasta samalle tontille sähläämään ja syntyi psykologia. Eno Kala koti-Suomessa. Nyt ollaan tässäkin asiassa palattu 1800-luvulle. Mielipuolet rauhoitetaan lääkkeillä.
ellauri042.html on line 644: Part of Pope's bitter inspiration for the characters in the book come from his soured relationship with the royal court. The Princess of Wales Caroline of Ansbach, wife of George II, had supported Pope in her patronage of the arts. When she and her husband came to the throne in 1727 she had a much busier schedule and thus had less time for Pope who saw this oversight as a personal slight against him. When planning the Dunciad he based the character Dulness on Queen Caroline, as the fat, lazy and dull wife. Pope's bitterness against Caroline was a typical trait of his brilliant but unstable character. The King of the Dunces as the wife of Dulness was based on George II. Pope makes his views on the first two Georgian kings very clear in the Dunciad when he writes 'Still Dunce the second reigns like Dunce the first'.
ellauri042.html on line 648: The plot of the poem is simple. Dulness, the goddess, appears at a Lord Mayor's Day in 1724 and notes that her king, Elkannah Settle, has died. She chooses Lewis Theobald as his successor. In honour of his coronation, she holds heroic games. He is then transported to the Temple of Dulness, where he has visions of the future. The poem has a consistent setting and time, as well. Book I covers the night after the Lord Mayor's Day, Book II the morning to dusk, and Book III the darkest night. Furthermore, the poem begins at the end of the Lord Mayor's procession, goes in Book II to the Strand, then to Fleet Street (where booksellers were), down by Bridewell Prison to the Fleet ditch, then to Ludgate at the end of Book II; in Book III, Dulness goes through Ludgate to the City of London to her temple.
ellauri042.html on line 652: Pope's choice of new 'hero' for the revised Dunciad, Colley Cibber, the pioneer of sentimental drama and celebrated comic actor, was the outcome of a long public squabble that originated in 1717, when Cibber introduced jokes onstage at the expense of a poorly received farce, Three Hours After Marriage, written by Pope with John Arbuthnot and John Gay. Pope was in the audience and naturally infuriated, as was Gay, who got into a physical fight with Cibber on a subsequent visit to the theatre. Pope published a pamphlet satirising Cibber, and continued his literary assault until his death, the situation escalating following Cibber's politically motivated appointment to the post of poet laureate in 1730.
ellauri042.html on line 657: An anecdote in "A Letter from Mr. Cibber, to Mr. Pope", published in 1742, recounts their trip to a brothel organised by Pope's own patron, who apparently intended to stage a cruel joke at the expense of the poet. Since Pope was only about 4' tall, with a hunchback, due to a childhood tubercular infection of the spine, and the prostitute specially chosen as Pope's 'treat' was the fattest and largest on the premises, the tone of the event is fairly self-apparent. Cibber describes his 'heroic' role in snatching Pope off of the prostitute's body, where he was precariously perched like a tom-tit, while Pope's patron looked on, sniggering, thereby saving English poetry. While Cibber's elevation to laureateship in 1730 had further inflamed Pope against him, there is little speculation involved in suggesting that Cibber's anecdote, with particular reference to Pope´s "little-tiny manhood", motivated the revision of hero.
ellauri042.html on line 665: All the transports described in this section do have more or less clear organic determinants (though it was not evident to begin with, but required careful investigation to bring out). This does not detract in the least from their spiritual significance. If God, or the Devil, or the eternal order EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!, was revealed to Dostoievski in seizures, why should not other organic conditions serve as 'portals' to the beyond or the unknown? In a tongue in cheek sense, this section is a study of such portals.
ellauri042.html on line 680: Margaret Eleanor Atwood CC OOnt CH FRSC (born November 18, 1939) is a Canadian poet, novelist, literary critic, essayist, teacher, environmental activist, and inventor. Since 1961, she has published 18 books of poetry, 18 novels, 11 books of non-fiction, nine collections of short fiction, eight children's books, and two graphic novels, as well as a number of small press editions of both poetry and fiction. Atwood has won numerous awards and honors for her writing, including the Booker Prize (twice), Arthur C. Clarke Award, Governor General's Award, Franz Kafka Prize, Princess of Asturias Awards, and the National Book Critics and PEN Center USA Lifetime Achievement Awards. A number of her works have been adapted for film and television.
ellauri042.html on line 682: Atwood's works encompass a variety of themes including gender and identity, religion and myth, the power of language, climate change, and "power politics". Many of her poems are inspired by myths and fairy tales which interested her from a very early age. Atwood is a founder of the Griffin Poetry Prize and Writers' Trust of Canada. She is also a Senior Fellow of Massey College, Toronto.
ellauri042.html on line 686: 5 years older Gibson was married to publisher Shirley Gibson until the early 1970s, and together they had two sons, Matt and Grae. He later began dating novelist and poet Margaret Atwood in 1973. They moved to a semi-derelict farm near Alliston, Ontario, which they set about doing up and where according to Atwood they were making "attempts at farming, writing and trying to earn enough to live". Their daughter Eleanor Jess Atwood Gibson was born there in 1976. The family returned to Toronto in 1980. Atwood and Gibson stayed together until his death in 2019. Gibsons best book was The Bedside Book of Birds (2005).
ellauri042.html on line 688: In 2017 Gibson was diagnosed with early signs of vascular dementia. He died on 18 September 2019 in London, England, where Atwood was promoting her new book, five days after having a big stroke. Atwood later said about his death that it had not been unexpected due to the vascular dementia, had been a good one—and in a good hospital, and his children had time to come and say goodbye—and that he had been "declining and he had wanted to check out before he reached any further stages of that".
ellauri042.html on line 695: Fedor M. Dostoevsky´s family had old-Lithuanian aristocratic origins. The name was derived from the Russian word dostoijny, which means dignified. What a misnomer. Fyodor Mikhailovich Dostoevsky was born on October 30th, 1821 (old Julian calendar; on November 11th, 1821 according to the Gregorian calculation) in Moscow, as the second son of Mikhail Andreevich Dostoevsky, a doctor at the hospital for the poor.
ellauri042.html on line 697: Dostoevsky´s literary work has strong autobiographical elements. We know from him that he suffered from hallucinations already in early childhood. He presented idiotic characters with confused views about freedom of choice, religion, socialism, atheism, good and evil. Many of his characters suffered – like the author himself – from epilepsy. Other famous people also suffered from epilepsy (Alexander the Great, Caesar, Gustave Flaubert, and Lord Byron). Flaubert had religiously tinted visions. The first 2 guys thought they were gods.
ellauri042.html on line 699: Maria Fyodorovna Nechayeva, his mother, was descended from a conservative Moscow merchant family. Dostoevsky was educated at home and at a private school. The family lived in a very small apartment, which his father also used as a doctor´s practice. The patriarchal and avaricious character of his father was seminal for the personal and the artistic development of Fyodor.
ellauri042.html on line 701: In 1833, the family moved to Tula where the father bought a manor. Shortly after the death of his mother in 1837, Fyodor (16 yrs) was sent to St. Petersburg where he entered the Army Engineering College. 2 years later, in 1839, Dostoevsky´s more and more tyrannical father died, probably of apoplexy, but there were strong rumours that he was murdered by his own serfs in a quarrel. (Unless it was Fedja who dunit.) Against the background of this legend, Sigmund Freud later interpreted the patricide in the novel “The brothers Karamazov” as showing Fedja hated his father´s guts. True, but the main thing was the epilepsy, wait and see.
ellauri042.html on line 703: In 1847, Dostoevsky participated in a revolutionary group around Petrashevsky. He was arrested and sentenced to death in 1849, during a reading of a radical letter. On December 22nd, 1849 he experienced mock execution while he was expecting death during some minutes quite seriously. However, the sentence was commuted to Katorga, a penal camp in Siberia. Served him right.
ellauri042.html on line 706: The doctor wrote: “1850, he had his first epileptic attack with crying, amnesia, cloniform movements, foam around his mouth, and dyspnoea with weak and rapid pulsation of the heart. This first attack lasted for 15 min. The attack was followed by common exhaustion and reachievment of consciousness. 1853, he had another attack, and meanwhile, the attacks return at every end of the month”. During his Siberian years, Dostoevsky became a devout follower of the Russian Orthodox Church and a persuaded monarchist.
ellauri042.html on line 708: During repeated trips to many European cities in the years 1862–1865, Dostoevsky got to know the complacence and arrogance of the aristocratic European ‘Bourgeoisie’. These experiences strengthened his slavophilic attitude and explain his xenophilia.
ellauri042.html on line 710: Furthermore, his first wife, who was something of an impulse purchase, suffered from tuberculosis, so he had an impassionate affair with a young woman called Apollinaria Suslova on the side. It ended tragically due to his obsession with gambling. Beside of these blows he suffered from frequent epileptic seizures. At the bedside of his sick wife he wrote “Notes from Underground” (1864), a psychological study of an outsider. The work starts with a confession by the writer: “I am a sick man … I am a wicked man …” Fair enough.
ellauri042.html on line 713: He returned to St. Petersburg impecuniously and started to write his novel “Crime and Punishment” (1866), which was followed by the novel “The Gambler” (1866), an honest testimonial of Dostoevsky´s own gambling which was written within a few weeks.
ellauri042.html on line 715: On the 15th of February, 1867, Dostoevsky married Anna Grigoryevna Snitkina, his stenographer who seemed to have understood her husband´s manias and rages. Ten days later, Dostoevsky had an epileptic attack which was described in Anna Grigoryevna´s memories. Shouting, grinding teeth, kicking on the floor, saliva on the chin, the works.
ellauri042.html on line 717: Dostoevsky´s illness influenced some peculiarities of his writing, his language and style. Dostoevsky´s bad memory was well known; he had to take notes for everything His language is nervous, tense and impulsive. His phrases are sometimes long and complicated, containing a fanciful conglomeration of colloquial words and expressions, official, journalistic and scientific terms, and slips of the tongue, foreign words, names and quotations. But now and then we can see here very short, elliptic phrases.
ellauri042.html on line 719: Dostoevsky´s favorite word was “vdrug” (“suddenly”). A lot of events in Dostoevsky´s novels begin suddenly, without preparations and explanation – like seizures. (But he did at times have a manic aura just before.) Dostoevsky also used frequent repetitions of the same word with different intonations. It made an impression of convulsions and shocked the literary critics. He wrote in a meticulous manner, using every empty space of a sheet (see Fig. 2). His style showed a tendency toward extensive and in some cases compulsive writing, and the writings were often concerned with moral, ethical, or religious issues. This may reflect a syndrome of interictal behavior changes that was described in temporal lobe epilepsy by Waxman and Geschwind.
ellauri042.html on line 726: Interictal (kohtausten välinen) behaviour abnormalities in temporal lobe epilepsy have been discussed by many authors. There is clear evidence of a temporal lobe epilepsy personality syndrome including a deepening of emotionality with a serious, highly ethical, and spiritual demeanour and an interictal dysphoric disorder.
ellauri042.html on line 728: Bear and Fedio described typical interictal findings in patients with temporal lobe epilepsy including hyperreligiosity, euphoria, depression, hypergraphy, hypo- or hypermoralism, interest in philosophical questions, altered sexual behaviour, paranoia, consciousness of guilt, and emotional alteration.
ellauri042.html on line 730: There is no doubt that Dostoevsky´s writing witnesses a large awareness of and sometimes even obsession with religious, philosophical and emotional questions as well as question of guilt. Myshkin from the novel “The Idiot” shared many character traits with his creator, such as russophilia, hyperreligiosity with profound belief in the Russian-orthodox church, melancholy, auras of happiness, generalized seizures. Furthermore, Dostoevsky wrote in large letters, and his style was sometimes compulsive and abrupt.
ellauri042.html on line 732: In conclusion, the exact classification of Dostoevsky´s idiocy is pretty clear. Many signs indicate that this famous writer suffered from mesial temporal lobe epilepsy.
ellauri042.html on line 776: Josef Mengele var stationerad i koncentrationslägret Auschwitz från den 30 maj 1943 till den 18 januari 1945, där han var chefsläkare. Han utförde hänsynslösa och för medicinvetenskapen tvivelaktiga experiment på lägerfångar, med full licens för att lemlästa eller döda dem. Han valde även ut vilka judar som skulle föras till gaskamrarna vid ankomst till lägret. Främst valde han att experimentera på dvärgar och enäggstvillingar, som kom att benämnas "Mengeles tvillingar". Även vivisektion utfördes på fångarna. Vidare utfördes experiment på ögon där Mengele genom olika metoder försökte ändra ögonfärg på fångar från brun till blå, bland annat med bläckinjektioner vilket kunde leda till blindhet, smärta och infektioner. Han utförde operationer där han plockade ut olika delar ur kropparna. Mengele injicerade också till exempel kloroform direkt in i hjärtat på offren, för att kunna utföra försök med färska lik. Många operationer och experiment utfördes dessutom utan bedövning. Många av dem som överlevde Mengeles experiment blev svårt skadade och led av invalidiserande skador efter kriget. Vid ett tillfälle övervakade Mengele två romska barn när de syddes ihop i syfte att skapa siamesiska tvillingar.
ellauri042.html on line 800: Mutta ei. Ne on vaan korvamatoja, samoja mitä niiden on pitänyt muutenkin tahtomattaan hyräillä. Olli on romantikko. Romantikot tuppaa olemaan porvarillisia vakavikkoja. Yhden ictal pleasure on toisen profound joy. Olli pitää kiinni mieluusti joystickistä. Lapsuudenmuistot ei ole sille vaan kivoja vaan pyhiä. Fedja-setä ja Marcel Proust raahataan taas framille.
ellauri042.html on line 804: Euclid’s fifth proposition in the first book of his Elements (that the base angles in an isosceles triangle are equal) may have been named the Bridge of Asses (Latin: Pons Asinorum) for medieval students who, clearly not destined to cross over into more abstract mathematics, had difficulty understanding the proof—or even the need for the proof. An alternative name for this famous theorem was Elefuga, which Roger Bacon, writing circa ad 1250, derived from Greek words indicating “escape from misery.” Medieval schoolboys did not usually go beyond the Bridge of Asses, which thus marked their last obstruction before liberation from the Elements.
ellauri042.html on line 811: Sacks forbade any mention of his homosexuality, though he had told his would-be biographer Wechsler about his closeted yearnings and crippled attempts at love. His Boswell shelved the notes for 30 years. Ollie changed his mind on his deathbed: Do it! You must!
ellauri042.html on line 813: In the meantime Ollie had published not one but two memoirs, with an exhaustive range of anecdotes, full of enchantment and anguish, covering everything from his all-consuming childhood obsession with the properties of metals to the abuse he endured at boarding school to his feeling, amphibian-like, more at home in water than on land to his mother’s reaction when she discovered his sexual orientation. “You are an abomination,” Ollie recounted her telling him when he was 18. “I wish you had never been born.” Nor had Ollie kept anything hidden. He described his first orgasm — reached spontaneously while floating in a swimming pool — and, in deft yet fairly pornographic detail, an agonized, inadvertent climax experienced much later while giving a massage to a man who shunned Ollie’s love.
ellauri042.html on line 815: What had Sacks left to Weschler? What did his gift, his command, amount to beyond the dying wish of a magnificent and, by some accounts, paradoxically self-effacing and narcissistic doctor to have yet another book, beyond the 13 he himself had written (three more would come posthumously), to help ensure his immortality? Maybe this:
ellauri042.html on line 817: His moronic patients called him “deeply eccentric” and described him as “huge, a full beard, black leather jacket covering T-shirts riddled with holes, huge shoes, his trousers looking like they were going to slide off his body.” A friend from Sacks’s days as a medical resident remembers him as a “big, free-ranging animal” who one day “drank some blood … chasing it with milk. There was something about his need to cross taboos. Back in those days, in the early ’60s, he was heavily into drugs, downing whole handfuls of them, especially speed and LSD.”
ellauri042.html on line 819: Olli näki sexiunia sammakkoeläimistä. Sen isoveli oli huonosti hoidettu skizofreenikko. Olli oli vitun kova narsisti. Jätti Boswellin pois autobiosta "because there just wasn´t room".
ellauri042.html on line 832: It is recorded of Sir Herbert Oakley, the nineteenth-century Edinburgh professor of music, that once, taken to a farm, he heard a pig squeak and instantly cried "G sharp!" Someone ran to the piano, and G sharp it was.
ellauri042.html on line 844: From the early 20th century, his fictional work included caricatures of Jews, stereotyping them as greedy, cowardly, disloyal and communists.
ellauri042.html on line 858: Hannu ja Helena käytti lasten kasvatuxeen käsinukkeja. Filosofia on teologian käsinukke, eiku siis käsiapulainen, sanoi Klementiini Aleksandriassa. Naulan kantaan osui, ne palvelevat samoja hämärämiehiä köyhien kyykytyxessä. Eipäsusi ihmelettää.
ellauri042.html on line 860: Klemens Aleksandrialainen (oik. Titus Flavius Clemens; n. 150 – n. 215) oli Aleksandrian kirkon jäsen ja ensimmäinen varsinainen kristillinen filosofi. Hänet lasketaan kirkkoisien joukkoon. Klemens oli kotoisin Ateenasta. Hänen kääntymisestään ei ole tietoa, mutta kristityksi tulonsa jälkeen hän matkusti Etelä-Italiaan, Syyriaan ja Palestiinaan tapaamaan kristittyjä opettajia. Lopulta hän päätyi Aleksandriaan, jonne hän asettui aloilleen. Aleksandriassa Klemens tapasi oppi-isänsä Pantainoksen, joka johti tunnettua Aleksandrian kateketiikkakoulua. Pantainos oli stoalaisuudesta kristityksi kääntynyt opettaja.
ellauri042.html on line 864: Klemensin kirjallinen tuotanto on laaja. Hänen koulutuksensa laatu näkyy siinä, että kuinka siteeraa toistuvasti kreikkalaisen kirjallisuuden runoilijoita ja filosofeja. Lisäksi hän käsittelee arkeologiaa ja mytologiaa. Klemens tunsi kristillisen kirjallisuuden hyvin, ja hän viittaa kirjoituksissaan yli 1 500:aan Vanhan testamentin ja liki 2 000:een Uuden testamentin kohtaan. Stromateis-teoksessaan hän yritti yhdistää toisiinsa kreikkalaista filosofiaa ja kristinuskoa. Protreptikos-teos oli kreikkalaiselle yleisölle suunnattu kehotus kääntyä kristinuskoon. Paidagogos-niminen teos käsittelee kristillistä moraalia.
ellauri042.html on line 868: Klemens kuvailee Jumalaa ajan ja paikan ulkopuolella olevaksi, minkä vuoksi ihmisen on mahdotonta kuvailla häntä. Tämän vuoksi Jumalan tarvitsi ilmestyä Jeesuksen kautta ihmisille, jotta ihmiset voisivat oppia tuntemaan hänet. Klemens esitti ensimmäisenä apofaattisen teologian, jolla hän pyrkii kuvailemaan Jumalaa. Apofaattisessa metodissa kuvaillaan, mitä Jumala ei ole, ja siten pyritään rajaamaan tarkempaa tietoa Jumalasta. Klemens kuitenkin käyttää Jumalasta termiä semper major, aina suurempi, millä hän tarkoittaa että Jumala on aina jotain ihmisen luomaa käsitettä suurempi.
ellauri042.html on line 877: No man is an Iland, intire of it selfe; every man is a peece of the Continent, a part of the maine; if a Clod bee washed away by the Sea, Europe is the lesse, as well as if a Promontorie were, as well as if a Mannor of thy friends or of thine owne were; any mans death diminishes me, because I am involved in Mankinde; And therefore never send to know for whom the bell tolls; It tolls for thee. [Donne´s original spelling and underlining]
ellauri042.html on line 881: Tähän samaan meditaatioon 17 viittaa siis nähtävästi myös Ernesto Hemingway kirja Komu zvoni jonka löysin vanhojen proffien roskahyllystä: "In zato nikoli ne vprašajo komu zvoni; Tebi zvoni". Tää on tämmönen imperialistinen tiimipläjäys, territoriaalista reviirihenkeä. Muin. roomalaiset sanoivat: tum tua res agitur paries cum proximus ardet, jenkkien versio oli dominoteoria. Joo ei, enmä pidä tosta Donnen ajatuxesta. Se on ihan liian totalitäärinen. On parempi apinoille olla niinkuin Ahvenanmaan saaristo, erillisiä saaria mutta näköetäisyyden päässä toisistaan, niin että niihin pääsee uimalla tai soutuveneellä. Saarten kellot soivat aina ize kullekin mutta soitto kuuluu vaimeana muillekin.
ellauri042.html on line 885: Devotions upon Emergent Occasions, or in full Devotions Upon Emergent Occasions, and severall steps in my Sicknes, is a prose work by the English metaphysical poet and cleric in the Church of England John Donne (22 January 1572 - 31 March 1631) , published in 1624. It covers death, rebirth and the Elizabethan concept of sickness as a French visit from God, reflecting internal sinfulness. The Devotions were written in December 1623 as Donne recovered from a serious but unknown illness – believed to be relapsing fever or typhus. Having come close to death, he described the illness he had suffered from and his thoughts throughout his recovery with "near super-human speed and concentration". Registered by 9 January, and published soon after, the Devotions is one of only seven works attributed to Donne which were printed during his lifetime.
ellauri042.html on line 887: The Devotions is divided into 23 parts, each consisting of 3 sub-sections, called the 'meditation', the 'expostulation' and a prayer. The 23 sections are chronologically ordered, each covering his thoughts and reflections on a single day of the illness. The work as a whole is considered similar to 17th-century devotional writing generally, and particularly to Donne´s Holy Sonnets. Some academics have also identified political strands running through the work, possibly from a polemic Arminian denunciation of Puritanism to advise the young Prince Charles.
ellauri042.html on line 891: Jane Dunn is the author of Elizabeth and Mary: Cousins, Rivals, Queens; Moon in Eclipse: A Life of Mary Shelley; Virginia Woolf and Vanessa Bell: A Very Close Conspiracy; and Antonia White: A Life. She is a fellow of the Royal Society of Literature, is married to the linguist and writer Nicholas Ostler, and lives in Bath, England.
ellauri042.html on line 907: Call country ants to harvest offices, Lantasaappaille poroelosta,
ellauri042.html on line 910: Nor hours, days, months, which are the rags of time. Ei tunteja päiviä eikä kalastuskausia,
ellauri042.html on line 919: Whether both th´ Indias of spice and mine Onko molemmat mausteiset Intiat ja mun
ellauri042.html on line 937: John Donne is most commonly known for being part of the ‘metaphysical poets’, a group of poets who wrote about love and religion using complex metaphors called conceits. These poets didn’t know each other, and this name was given by literary critics some years later. Nevertheless, John Donne is considered to be one of the best metaphysical poets. John Donne converted to Anglicanism later in his life. By 1615 he became a priest because King James I ordered him to do so. Donne was a member of Parliament in 1601 and in 1614. He also spent a short time in prison because he married his wife, Anne More, without permission. They had twelve children and Anne died while extruding the XIIth.
ellauri042.html on line 939: Donne was born in London in 1571 or 1572, into a recusant Roman Catholic family when practice of that religion was illegal in England.[7] Donne was the third of six children. His father, also named John Donne, married to one Elizabeth Heywood, was of Welsh descent and a warden of the Ironmongers Company in the City of London. However, he avoided unwelcome government attention out of fear of persecution.
ellauri042.html on line 941: His father died in 1576, when Donne was four years old, leaving his mother, Elizabeth, with the responsibility of raising the children alone.[2] Heywood was also from a recusant Roman Catholic family, the daughter of John Heywood, the playwright, and sister of the Reverend Jasper Heywood, a Jesuit priest and translator.[2] She was also a great-niece of Thomas More. A few months after her husband died, Donne's mother married Dr. John Syminges, a wealthy widower with three children of his own.
ellauri042.html on line 943: Donne's style is characterised by abrupt openings and various paradoxes, ironies and dislocations. These features, along with his frequent dramatic or everyday speech rhythms, his tense syntax and his tough eloquence, were both a reaction against the smoothness of conventional Elizabethan poetry and an adaptation into English of European baroque and mannerist techniques. His early career was marked by poetry that bore immense knowledge of English society. Another important theme in Donne´s poetry is the idea of true religion, something that he spent much time considering and about which he often theorised. He wrote secular poems as well as erotic and love poems. He is particularly famous for his mastery of metaphysical conceits.
ellauri042.html on line 945: Despite his great education and poetic talents, Donne lived in poverty for several years, relying heavily on wealthy friends. He spent much of the money he inherited during and after his education on womanising, literature, pastimes, and travel. In 1601, Donne secretly married Anne More, with whom he had twelve children. In 1615 he was ordained Anglican deacon and then priest, although he did not want to take holy orders and only did so because the king ordered it. He also served as a member of Parliament in 1601 and in 1614.
ellauri042.html on line 947: During the next four years, Donne fell in love with Egerton´s niece Anne More, and they were secretly married just before Christmas in 1601, against the wishes of both Egerton and Anne's father George More, who was Lieutenant of the Tower. Upon discovery, this wedding ruined Donne's career, getting him dismissed and put in Fleet Prison, along with the Church of England priest Samuel Brooke, who married them,[13] and his brother Chistopher, who stood in in the absence of George More to give Anne away. Donne was released shortly thereafter when the marriage was proved to be valid, and he soon secured the release of the other two. Walton tells us that when Donne wrote to his wife to tell her about losing his post, he wrote after his name: John Donne, Anne Donne, Un-done.[14] It was not until 1609 that Donne was reconciled with his father-in-law and received his wife´s dowry,
ellauri042.html on line 949: After his release, Donne had to accept a retired country life in a small house in Pyrford, Surrey, owned by Anne´s cousin, Sir Francis Wooley, where they resided until the end of 1604. In spring 1605 they moved to another small house in Mitcham, London, where he scraped a meager living as a lawyer, while Anne Donne bore a new baby almost every year. Though he also worked as an assistant pamphleteer to Thomas Morton writing anti-Catholic pamphlets, Donne was in a constant state of financial insecurity.
ellauri042.html on line 951: Although King James was pleased with Donne's work, he refused to reinstate him at court and instead urged him to take holy orders. At length, Donne acceded to the king's wishes, and in 1615 was ordained priest in the Church of England. In late November and early December 1623 he suffered a nearly fatal illness, thought to be either typhus or a combination of a cold followed by a period of fever. During his convalescence he wrote a series of meditations and prayers on health, pain, and sickness that were published as a book in 1624 under the title of Devotions upon Emergent Occasions. One of these meditations, Meditation XVII, contains the well known phrases "No man is an Iland" (often modernised as "No man is an island") and "...for whom the bell tolls".
ellauri042.html on line 953: Anne gave birth to twelve children in sixteen years of marriage, (including two stillbirths—their eighth and then, in 1617, their last child); indeed, she spent most of her married life either pregnant or nursing. The ten surviving children were Constance, John, George, Francis, Lucy (named after Donne´s patroness Lucy, Countess of Bedford, her godmother), Bridget, Mary, Nicholas, Margaret, and Elizabeth. Three (Francis, Nicholas, and Mary) died before they were ten. In a state of despair that almost drove him to kill himself, Donne noted that the death of a child would mean one mouth fewer to feed, but he could not afford the burial expenses. During this time, Donne wrote but did not publish Biathanatos, his defense of suicide. Anne died on 15 August 1617, five days after giving birth to their twelfth child, a still-born baby. Donne mourned her deeply, and wrote of his love and loss in his 17th Holy Sonnet.
ellauri042.html on line 968: Dost woo my soul, for hers offering all thine: kosiskelet mua, korvauxexi hiänestä,
ellauri042.html on line 975: The last sestet presents a turn, commonly referred as volta, in the poem. The lyrical voice presents god God as a jealous lover who fears that he/she will be tempted away by someone or something else. The ninth line questions this figure (“But why should I beg more love, whenas thou”). Furthermore, there is a romantic imagery to express how the lyrical voice feels about the figure of God (“whenas thou/Dost woo my soul”). God’s interest in the lyrical voice is referred as a “fear” and as “tender” because of the possibility of the lyrical voice being tempted by the “devil” or by “flesh”.
ellauri043.html on line 55: Kaikista uskomattominta on, että kukaan, siis ei KUKAAN, mainize, että tää kirja on aivan puhdasta pelleilyä. Siis tää on aivan Aristofanes-luokan herjanheittoa! Flaubert kirjoittaa aivan hysteeristä satiiria uskonnosta näennäisesti täysin vakavalla lärvällä. Ja jengi lukee sitä kuin evankeliumia: hmmm, mielenkiintoista, oiskohan tosiaan noin, täytyypä miettiä. Mitähän kirjoittaja on tarkoittanut tällä kohdalla? Freud esim. otti tän aivan täydestä.
ellauri043.html on line 129: Pyhä Antonios on muun muassa Johanniittain ritarikunnan, amputoitujen, erakkojen, eläinten, epileptikkojen, teurastajien, kotieläinten, munkkien, ihotautien, ihottumien, taudeista vapautumisen, hautausmaiden, haudankaivajien, korientekijöiden, harjojentekijöiden ja paikkojen Burgio, Sisilia, Italia; Castrofilippo, Agrigento, Italia; Chiaravalle, Ancona, Italia; Fivizzano, Italia; Fontainemore, Italia; Mamoiada, Italia; Sant’Angelo Lodigiano, Italia; Mook, Alankomaat ja San Antonio, Ibiza, Espanja suojeluspyhimys. On siinä duunia. Ehkä ei sittenkään kanzi ruveta pyhimyxexi. Yhtä rauhallista on kuin julkkuerakkona.
ellauri043.html on line 173:
Sain turvapaikan Colzimista, ja kaduin niin kovaa ettei jumalakaan mua pelottanut enää. Jotkut keräänty mun perään kuin Forrest Gumpin juoxulenkillä haluten ankkureixi (eli siis retrettihepuixi). Mä kexin niille hyvät säännöt, ei liikaa gnoosista eikä filosofointia, ihan normipaastoa ja ruoskintaa. Mulle tuli messuja kaikkialta, ja jengiä alkoi lappaa kumikaulailemaan.
ellauri043.html on line 199:
Sitäpaizi kaikki maallikot ei joudu helkkariin, eikä mun tarvizisi olla kuin... esim... lingvisti tai filosofi. Mulla olisi kaislapallo, aina tabletteja käsillä, nuoria miehiä ympärillä, ja ovessa roikkuisi logona laakeriseppele.
ellauri043.html on line 204: The Mỹ Lai Massacre (/ˌmiːˈlaɪ/; Vietnamese: Thảm sát Mỹ Lai [tʰâːm ʂǎːt mǐˀ lāːj] (About this soundlisten)) was the Vietnam War mass murder of unarmed South Vietnamese civilians by U.S. troops in Sơn Tịnh District, South Vietnam, on 16 March 1968. Between 347 and 504 unarmed people were killed by U.S. Army soldiers from Company C, 1st Battalion, 20th Infantry Regiment and Company B, 4th Battalion, 3rd Infantry Regiment, 11th Brigade, 23rd (Americal) Infantry Division. Victims included men, women, children, and infants. Some of the women were gang-raped and their bodies mutilated as were children as young as 12.[1][2] Twenty-six soldiers were charged with criminal offenses, but only Lieutenant William Calley Jr., a platoon leader in C Company, was convicted. Found guilty of killing 22 villagers, he was originally given a life sentence, but served only three and a half years under house arrest.
ellauri043.html on line 289: Tää on hyvä ohjelma! Täst mie pien! Herra isoherra panee kunkun kumartamaan profeettaa! No toisaalta kunkulla oli koko aika pitoja, kännissä koko ajan ja ylpeä kuin piru. Mut herrapa tekee siitä rangaistuxexi elukan. Nelinkontin sai kulkea kuin spurgun mäyräkoira lastenkirjassa Quatre pattes!
ellauri043.html on line 326:
Mistähän kohtaa se meinas sitä koetella? Pirukin meinas koetella Jeesusta! Mut jeesus voitti, koska se oli jumalampi, ja Salomo koska sen taikasauva oli kovempi. Taikominen on melkoisen kovaa leikkiä! Niinkuin Gandalf ja Saruman vaikka! Vahva taika sinkoo vastustajan seinään! Iloista tiedettä. Mahdollisen taidetta. Silä maailma - näin sen mulle yx filosofi selitti - on himmeli jossa kaikki riippuu kaikesta kuin elimet ruumiista. Täytyy tuntea veto- ja työntövoimat, luonnollinen rakkaus ja inho eri elinten välillä, ja sitten panna toimexi. ...? Silleen voi kai muuttaa asioiden näennäisen muuttumatonta järjestystä?
ellauri043.html on line 379: Nikean paapat purppuramekoissa olivat olevinaan maageja valtaistuimilla pitkin seinänvieriä, ja niitä juhlittiin kekkereillä, annettiin prenikoita, etenkin Pafnutiusta (se joka bylsi Thaista, ks tietolaatikko), koska se on silmäpuoli ja klenkka Diokletianuxen vainoista! Keisari on voidellu sen puhkastua silmää moneen otteeseen, typerää! Sitäpaizi Nikean konsiilissa oli sellasia törkymöykkyjä: Skyyttalainen piispa Teofilus Kierto, toinen täysin perseestä, Jeah; eläintenhoitaja Spiridion! Alexanteri oli yli-ikäinen. Athanasioxen olisi pitänyt olla lempeämpi areiolaisille, saadaxeen niiltä myönnytyxiä!
Selitys on paikallaan. Areiolaisuus oli varhaiskristillinen, erityisesti 300-luvulla vaikuttanut harhaoppi. Areiolaisen suuntauksen perusti Areios, aleksandrialainen presbyteeri ennen presbyteerejä. Areiolaisten rökitys oli varhaisen kirkon isoimpia kurinpitotoimia. Muita poliisioperaatioita seurasi. Kirkkoisät paimensi (ja paimentaa) virallista meemiä kuin bordercolliet. Harhameemit leviää viraalisesti lammaslaumassa. Ei vaan tule laumaimmuniteettia. Väärät profeetat mäkättää vuohina: Mää! eiku mää! Määpäs!
ellauri043.html on line 716: Antonius huomaa orjia aitioiden perällä. Ne on Nikean laitosneuvoston paapoja, surkeissa rääsyissä. Marttyyri Pafnutius sukii yhden hepan harjaa, Teofilus Kierto pesee toisen jalkoja, Jeah maalaa kolmannen kavioita, Aleksanteri kerää koriin kakkamunkkeja.
ellauri043.html on line 1193:
No nyt sä palaat sun tavalliseen tapasyntiin, laiskuuteen. Tietämättömyys on ylpeyden huippu. Sanotaan: mun vakaumus on fiksattu, mix diskuteerata. Ja halvexitaan tohtoreita, filosofeja, perinnettä, ja jopa lain kirjainta. Luulezä et viisauden valo paistaa sun pyllystä?
ellauri043.html on line 1203: Ei meillä ole muuta ansiota kuin totuudenjano. Uskonto yxin ei selitä kaikkea; ja ratkaisemalla sun ignoreeraamat probleemat voitas tehdä uskonnostakin vastustuskykysempää ja sofistikoidumpaa. Mut siis sillon pitää pelastuaxeen viestittää veljien kaa - tai kirkon, eli uskollisten kokouxen, sama mix sitä nimittää - ja kuunnella kaikkia selityxiä, ei halvexia mitään, ei ketään. Velho Balaam, (Numbers 22:5), runoilija Aiskhylos, ja Kymen sibylla ennustivat pelastajaa. Dionysios Alexandrialainen sai taivaasta ukaasin lukea kaikki kirjat. Pyhä Klemens käskee meitä kultivoimaan kreikan kirjallisuutta. Hermas kääntyi yhden naisen tempusta joka rakasti sitä.
ellauri043.html on line 1358: Ja se työntää A:ta kohti kultaista valtaistuinta, jolle vie 5 porrasta, missä 95 opetuslapsen ympäröimänä, kaikki öljyttyjä, laihoja ja kalpeita, istuu profeetta Manes, kaunis kuin arkkienkeli, liikkumaton kuin pazas, päällä intialainen rätti, jalokiviä hiusverkossa, vasemmassa kädessään maalattu kuvakirja, ja oikeassa pallo.
ellauri043.html on line 1368: Taivaallinen maa on yläpäässä, kuolevainen maa on alapäässä. Sitä kannattelee 2 enkeliä Splenditenens ja 6-kasvoinen Omofori. (Elefantteja ei mainita, eikä kilpikonnia.)
ellauri043.html on line 1469:
Eixe meinannut tapaa Moosexen, petkuttaa sen profeettoja, huijannut kansoja, levittänyt hölmöyxiä ja kuvainpalvontaa?
ellauri043.html on line 1550: Verbi ja Totuus pani toimexi 10 muuta ikuisuutta, eliskä 5 paria. Mies ja Kirkko oli polkasseet 12 muuta, joiden joukossa Parakletos ja Usko, Toivo ja Hyväntekeväisyys, Jäädyke (täydellinen) ja Sofia (viisaus).
ellauri043.html on line 1555: Mutta Sofia, joka halusi "tutustua" iskään, loikkas joukkueesta; ja Verbi teki silloin toisen parin, Kristuxen ja pyhän hengen, joka oli välittänyt kaikkien ikuisuuxien välistä liikennettä; ja kaikki ne yhdesssä muodostivat Jeesuxen, joukkueen pelaajatähden.
ellauri043.html on line 1557:
Mut sit! Sofian loikan ponnistus oli jättänyt tyhjyyden hiekkaan pyllynkuvan siitä, pahaa ainetta olevan Acharamothin. Pelastajaa kävi säälixi, se vapautti Sohvin pyllynkuvan kärsimyxistä; ja vapautetun acharamothin virnistyxestä syntyi valo;
ellauri043.html on line 1559:
Acharamothiista syntyi Demiurgi, maailmojen, taivaiden ja lemmon tehtailija. Se asuu Täyteyden alakerrassa, eikä edes huomaa niitä (vaik ne pitää aika mekkalaa), kun se uskoo niin lujasti aitoon jumalaan eikä hyväxy jäljitelmiä, ja toistaa profeettojen suulla:
ellauri043.html on line 1734:
Särkekää kuvat! Verhotkaa neizyet! Rukoilkaa, paastotkaa, itkekää, kuolettakaa izeänne! Ei filosofiaa! Ei kirjoja! Jeesuxen mukaan tiede on tarpeetonta!
ellauri043.html on line 1818: Ja sitäpaizi ei se mun vika ole; henki pakotti mut; Sotas ei onnistunut parantamaan mua. Se on kuiteskin aika julmaa! Mut mitä väliä! Mä oon viimeinen profetissoista; ja mun jälkeen tulee maailmanloppu. (Kaskun ei vedenpaisumus. Niin aina, niin ne aina sanovat. Eikä sitten tulekkaan. Mikä pettymys.)
ellauri043.html on line 1930:
Audimiehet ampuu piruun nuolia. Schollyridit heittää kattoon sinisiä purjeita. Askidit heittäytyy rähmälleen leilin edessä. Marcioniitit kastaa vainaan öljyllä. Apelleen edesä yx nainen, selittääxeen ideansa paremmin, tunkee patonkia pulloon. Toinen Sampsalaisten keskellä jakaa öylättinä sandaalinsa tomua. Marcoslaisten kukilla peitetyllä sängyllä jotkut bylsivät. Sirkuslaiset tunkee toisiinsa sapuskaa, valesiaanit raippaa, Bardesaani räppää, Karpokraatti joraa, Maximilla ja Priscilla päästää pakotettuja huokauxia. Ja Kappadokian väärä profetissa ihan nakuna kyynärpäilee leijonan päällä, heiluttelee 3 soihtua ja huutaa Hirveää Kirousta.
ellauri043.html on line 1949: Samaa todistaa myös sen nimet: kariza, paimen, lähde, viisaus, miehen poika, profeetta, oikotie, nelikulmainen kivi!
ellauri043.html on line 2036:
Sen sielu oli Eesaun sielu! Sillä oli Bellerofonin tauti; ja sen hajustettu äiti antoi roomalaiselle stm Pantheruxelle maissipellossa yhtenä iltana kesken elonkorjuuta.
ellauri043.html on line 2038:
Bellerophon oli Poseidonin and Eurynomen, Glaukoxen vaimon äpärä. Glaukos kasvatti Bellerofonin käenpoikana. Sama tauti vaivasi kuin Jeesusta, ja Kleistin mainizemaa Amfitryonia. Sitä on paljon liikkeellä, meidänkin esi-isällä se oli. B:n veli (ylläri). oli Pegasos, mulle tutuxi tullut razu, B. listi Kimaran razastaen velipojalla. Kuoli köyhänä ja sokeana pudottuaan taivaalta P:n selästä piikkipensaaseen, ei siis väkivaltaisesti, vammaisena muttei muuten sairaana. Eikä antiikissa ollut maissia, se tuli Amerikoista intiaanien mukana. Guffaw, hyvä Gustav!
ellauri043.html on line 2532:
Nakusofisti
ellauri043.html on line 2586: Nakusofisti!… Tämmöinen kuolema on ihan normiloppu intialaisille viisaille.
ellauri043.html on line 2702: Yhtenä iltana seisoin sitra kädessä ja tanssitin kreikkalaisia Tom of Finland meripoikia. Sadetta tuli kuin aisaa baarin katolle, ja hehkuviinit höyrysi. Sisään tuli mies avaamatta ovea.
ellauri043.html on line 2975: Mahotonta! Sen on pitäny huomata teissä ensi silmäyxellä jotain aivan erinomaista taipumusta filosofiaan! Meikäkin tulee tästä hyötymään!
ellauri043.html on line 3139:
Empusa (m.kreik. Εμπουσα) on kreikkalaisessa mytologiassa hirviömäinen naispuolinen henkiolento, jonka jaloista toinen oli pronssinen ja toinen aasin jalka.[1] Tosin Aristofanes kertoo toisen jalan olevan kuparia ja toisen lehmän lantaa, kun Dionysos ja Ksanthias kohtasivat empusan matkalla Haadeeseen.
ellauri043.html on line 3351: Tästä morsian raivostui heti filosofeille. Kulta-astiasto, juomanlaskijat, kokit, leipurit hävisivät; katto lensi tiehensä, seinät murenivat; ja Apollonios jäi yxin, seisaalleen, ja sen jaloissa oli tää nainen kyynelissä. Se olikin vampyyri joka tyydytti nuoria kauniita miehiä syödäxeen niiden lihaa,
ellauri043.html on line 3601:
According to ancient belief, the androdamas is a stone resembling the diamond, said to be found in the sands of the Red Sea, in squares or dies. Its name denotes the virtue belonging to it, namely, to restrain anger, mitigate lunacy, and lessen the gravity of the body. Source for information on Androdamas: Encyclopedia of Occultism and Parapsychology dictionary.
ellauri043.html on line 4786:
Coucoupha est employé comme nom masculin singulier. Employé comme nom. 1. dans l'Antiquité, en Égypte, animal mythique à longue oreilles figurant sur les sceptres des souverains. Quelques mots au hasard. Lisää henkiolentoja. In old pharmacy, a cucupha or cucufa was a cap, or cover for the head, with cephalic spices quilted in it, worn for certain nervous distempers, particularly those affecting the head. Saint Cucuphas is a martyr of Spain. His feast day is 25 July but in some areas it is celebrated on 27 July to avoid conflict with the important feast day of Santiago, the patron saint of Spain. His name is said to be of Phoenician origin with the meaning of "he who jokes, he who likes to joke."
ellauri043.html on line 5288: Mä tein koko Helleenien maan horisontin mun vyöstä. Sen vainiot hehkuivat mun poskien punasta, sen joet oli leikattu mun huulten mallin mukaan, ja sen vuoret, valkoisemmat kuin mun kyyhkyset, sykkivät kuvanveistäjien käsissä. Mun sielu löytyi juhlien järjestyssäännöistä, kampausmalleista, filosofien dialogeista, tasavaltojen perustuslaeista. Mut mä hemmottelin miehiä liikaa! Rakkaudesta tuli mun kompastuskivi!
ellauri043.html on line 5613: Narduxella, kanelilla ja mirhamilla parfymoituina, läpinäkyvissä mekoissa ja korkeakorkoisissa kengissä urheasydämiset naiset tappoivat kapteeneja. Tuuli toi mukanaan profeettoja.
ellauri043.html on line 5620:
Grande katastroof! Kaikkein pyhin on avattu, verho reväisty, holokaustin parfyymit on hävinneet kaikkiin tuuliin. Sakaali vinkuu haudoilla, mun temppeli on tuhottu, mun kansa on hajallaan!
ellauri043.html on line 6250: Filosofi Hegesias Syrakusassa saarnasi siitä niin hyvin että jengi jätti ilotalot autioixi mennäxeen maaseudulle hirteen lepäämään.
ellauri045.html on line 129: hans skiftande humör, hans oförmåga att ta andra människors
ellauri045.html on line 170: The so-called GAL-TAN scale has now become fashionable among political scientists to "complement" the traditional left-right scale with a new "scale" usually called the GAL-TAN scale. The capital letters here indicate the endpoints of the "scale" and they stand for Green-Alternative-Libertarian and Traditional-Authoritarian-Nationalist respectively.
ellauri045.html on line 324: Variety staff wrote that Saroyan’s “initial original screenplay is a brilliant sketch of the basic fundamentals of the American way of life, transferred to the screen with exceptional fidelity.” The New York Times critic Bosley Crowther chided the film for excessive sentimentality, saying it featured "some most maudlin gobs of cinematic goo."
ellauri045.html on line 326: Same difference. The film made $2.8 million in the US and Canada and $1.0 million elsewhere resulting in a profit of $1.5 million. The Canadian Department of National Defense named it the best film of 1943. Rotten Tomatoes rates Saroyan 80 percent fresh.
ellauri045.html on line 328: Saroyan has been described by Stephen Fry (mixihän?) as "one of the most underrated writers of the century." Fry suggests that "he takes his place naturally alongside Hemingway, Steinbeck and Faulkner."
ellauri045.html on line 332: Mut tää on paha, ja oireellista: Fry prefers to describe himself as a humanist, glorifying the beauty and potential of the human kind. He says:
ellauri045.html on line 333: We are captains of our soul and masters of our destiny. And we contain any divine fire that there is, divine fire that is fine and great. Tää kuulostaa ihan Saroyanilta tai Esa Saariselta.
ellauri045.html on line 345: 1 GAL-TAN kysymyxistä oli saako huonosti käyttäytyvää lasta lyödä avokämmenellä niinkuin Shulem Schnitzel. Green-Alternative-Libertarian says no. Traditional-Authoritarian-Nationalist says of course. Entä saako vaimoa vaihtaa kuin mustalainen hevosta? No tästä ei ollut kysymystä, ilmeisesti kaikki ovat siitä samaa mieltä. "Mikä silloin oli ollut vaikeaa? Mikä oli muuttunut? Liisan kasvot tulivat eteeni ja sitten yritin muistaa miltä Sinikka näytti."
ellauri045.html on line 475: Imaginistiajoista on kirjoittanut Jeseninin ystävä Anatoli Mariengof teoksessaan Romaani vailla valhetta (1926). Moskovassa Mariengof ja Jesenin jakoivat asunnon ja jossain vaiheessa myös luukun ainoan vuoteen, lähes naisystävätkin. Tasapäisyyteen totuttelevien neuvostoihmisten keskellä runoilijat keikaroivat silinterihatuissa, nimesivät katuja uudelleen itsensä mukaan ja painattivat julistuksen "yleisestä liikekannallepanosta radikaalien runollisten muotojen puolustamiseksi". Julistustaan he liimasivat sotakomissariaatin päiväkäskyn viereen Moskovan aitoihin.
ellauri045.html on line 714: Vaiko Lostin mustaa miestä? Lost oli joku mystistyyppinen teeveesarja, risteytys Selviytyjistä ja Twin Peaxistä. Näistä kolmesta en ole nähnyt yhtään jaxoa. Game of Thronesista on puolet kärsitty eläkeläisinä. Samaa pursotetta ne ovat kaikki aivan takuulla. Puuttuu vaan että kazois Diiliä. Helvetti että teeveestä pursottaa paljon ehtaa SPOILERIVAROITUS paskaa:
ellauri045.html on line 761: Kokoomuksen Suomen Toivo -ajatuspajan julkaisema Paul Lillrankin pamfletti ”Bourgeois virtues” perustuu amerikkalaisen tutkijan ja professorin Deirdre McCloskeyn tutkimukseen porvarillisesta hyveestä ja sen roolista modernin maailman muokkaajana. Teksti käsittelee myös samaisen tutkijan teoriaa neljästä poliittisesta mentaliteetista.
ellauri045.html on line 780: Deirdre McCloskey, an acclaimed professor and former University of Chicago protégé of Milton Friedman, stunned the academic world with a sex change in 1995. But that's just one interesting part of a woman now focused on a less macho, more 'human' approach to capitalist economics.
ellauri045.html on line 782: The tall, elegant lady with the dark, slightly veiled voice will be 70 next September. She is a scientist by training, as well as an expert in mathematics, economics and theology. She has rubbed shoulders and lower places with an impressive number of Nobel laureates, and also happens to be a prolific essayist.
ellauri045.html on line 786: Her book Crossing was a New York Times Notable Book in 1999. Her latest books, The Bourgeois Virtues: Ethics for an Age of Commerce (2006) and Bourgeois Dignity: Why Economics Can't Explain the Modern World (2011), are parts of a four-volume "apology" for capitalism, of which she says: "I reckon this is why God put me on the planet. She thought, '"Hmm. We need an economist who is silly enough to try to unify the scientific and the humanistic sides. Oh, yeah: Deirdre.'"
ellauri045.html on line 804: Justice is one primary virtue, of course, the balance and respect in society so characteristic of Switzerland-well, I suppose not always, and not for every single immigrant, and until 1971 not for every single woman voter; but usually. Temperance is another, the balance in a soul, controlling desire. Courage is the third. What person could flourish if like Oblomov he stayed in bed out of uncontrolled fear, or out of ennui, an aristocratic version of cowardice? Prudence is the executive virtue, as St. Thomas Aquinas called it-know-how, savoir faire, self-interest. It rounds out the four virtues most admired in the tough little cities or tougher big empires of the classical Mediterranean. The Romans called the four of justice, temperance, courage, and prudence the "cardinal" virtues, on which a society of warriors or orators or courtiers hinged (cardo, hinge). The Christians called them, not entirely in contempt, "pagan."
ellauri045.html on line 806: Christianity added its own three others virtue, in St. Paul's words "faith, hope, and love, these three abide. But the greatest of these is love." The three are called "theological" or-flatteringly to Christianity, since we all know alleged Christians who in their xenophobia or homophobia or X-phobia do not practice them-"Christian" virtues. The three holy virtues smell of incense, but can be given entirely secular definitions, as the Peterson and Seligman volume does. Faith is the backward-looking virtue of having an identity, a place from which one must in integrity start: you are a mother, a daughter, a wife, a schweitzer, a woman, a teacher, a reader, and would not think of denying them, or changing them frivolously. Hope, by contrast, is the forward-looking virtue of having a destination, a project. Where are you going? Quo vadis? If you are literally hopeless you go home tonight and use your military rifle (you are Swiss, so you have one) to shoot yourself. And love, the greatest of these, is the point of it all: love of husband/wife or both, love of country, love of art, love of science, love of God/dog or both.
ellauri045.html on line 811: Näyttää siltä että menestyxen salaisuus kaikissa joukkueurheilulajeissa kuten kulttuurin ja politiikan alalla ovat narsismi ja psykopatia. Ne ovat yhteiskuntahyönteismaailman johtajien ominaisuuxia. Piipertely läheisten ja omaisten kanssa on neandertaalitouhua. Jeesus termensi: jätä perheesi ja seuraa minua. Samaa tähdentää kaikki muunilaiset meemiprofeetat. Paperinne eivät ole kunnossa teidän on seurattava minua. Viekää meidät johtajanne luoxe. Jokainen on lähimmäisesi, ei siis kukaan erityisesti. Lähimmäisten sijasta on vaan yleisöä. Jeesus oli psykopaatin poika narsisti. Äidin hemmokki.
ellauri045.html on line 818: PsychCentralin 40 kysymyxen testistä sain aivan pohjat, 0-11 pojoa, ei yhtään narsistisia piirteitä. Tosin kysymyxistä näki heti, mihin ne tähtäävät. Silti vastasin suurin piirtein "rehellisesti". Paska testi, tämäkin. Between 12 and 15 is average. Celebrities often score closer to 18. Narcissists score over 20.
ellauri045.html on line 866: Murahtelun ja törmäilyn täyteistä tukahdutetun homoeroottista balettiahan se amer. jalkapallo on, jos minulta kysytään. Hartioiden liioiteltu leveys, kasvoilta paistavan luonteen peittäminen kypärällä, se miten painotetaan sekä kontaktia että sen välttämistä. Kuinka pyritään tunkeutumaan ja vastustamaan tunkeutumista. Kireät housut jotka korostavat pakara- ja takareisilihaxia sekä jotain, mikä näyttää aika ilmeisesti alasuojalta. Asteittainen siirtyminen "tekopinnalle", "tekonurmelle". Eivätkö housujen etumuxet näytäkin siltä, että niihin on tungettu alasuoja? Ja kazopa miten ukot lätkivät toistensa perseitä aina pelin jälkeen. Vähän kuin Swinburne olisi sielunsa synkimpänä yönä päättänyt että noniiin, nyt meikäläinen muuten kehittää urheilulajin. Älä anna mitään painoarvoa Oinin puolustuspuheille, joiden mukaan amer. jalkapallo on aseellisen yhteenoton rituaalinomainen korvike. Aseellinen yhteenotto on jo izessään aika rituaalinomaista, ja koska meillä on todellistakin aseellista yhteenottoa (piipahda vaikka jonain iltana Roxburyn ja Mattapanin alueilla Bostonissa), niin ihan turha sille on lähteä korviketta keximään. Amerikkalainen jalkapallo on pelkkää homofobisesti tukahdutettua neitimiespuuhaa, sanoi O. mitä tahansa. (fn. 269 p. 1021)
ellauri046.html on line 43: Filosofiset mietelmänsä Fredrikin oli tapana kirjoittaa muistiin joko runomittaan tai suorasanaisina. "Lukeminen merkizee ajattelemista!" hänen oli tapana huomauttaa. Hän otti myös tavaxeen merkitä jotakin kirjaa lukiessaan muistiin mietelmänsä. Kirjoittaminen oli hänelle yxinkertaisesti suorastaan elämän tarve. "Milloin en lue enkä kirjoita, tunnen oloni samanlaisexi kuin nuuskaaja, jolta on otettu nuuskarasia pois ja joka on kuolla kärsimättömyyttään niin että vähän väliä pistää kätensä taskuunsa", hänen oli tapana laskea leikkiä. (Ragnar Svanström: Kansojen historia, jatko-osa I.)
ellauri046.html on line 47: On säälittävä epähistoriallinen pukudraama alaikäsille millenniaaleille, Game of Thrones siikveli. Ällöjä 2000-luvun juippeja pukukohtauxissa ällöillä 2000-luvun elkeillä. Ihan epäaitoja puhekuplia ja sentimenttejä. Historiaa on muutettu niin että juoneen mahtuu kaikkia rotuja ja pystypanoa. Naiset on miesmäisempiä kuin miehet. Epsanjan kuningatar lähtee noin puolijoukkueen etunenässä käsikähmään hepan selässä Sierra Madren vuorilla kuin joku el Zorron Dona Carita. Muovisia digitoituja Westminstereitä. Halvan näköisiä kulisseja. Kummallista persu-mamu-brexitpelleilyä ylhäisaatelisten kesken. Pah koko Euroopan kuninkaalliset oli oikeesti kaikki vanhoja tuttuja ja lähisukulaisia. Neekereitä b-pääosissa ja mumslimeita et riittää jokaiselle jotakin. Oikeasti pikkupoika Harrystä oli tehty ello isoveljeä röyhkeämpi juippi joka leikkii miehekkäästi pyssyillä.
ellauri046.html on line 65: Sufficientemente colta nella letteratura, nell'arte e nella musica, Gaspara fu portata dalla forte carica della sua personalità a vivere in modo libero diverse esperienze amorose, che segnano profondamente la sua vita e la sua produzione poetica. I romantici videro in lei una novella Saffo, anche per la sua breve esistenza, vissuta in maniera intensamente passionale. La vicenda della poetessa va però ridimensionata e collocata nel quadro della vita mondana del tempo, dove le relazioni sociali, comprese quelle amorose, rispondono spesso a un cerimoniale e ad una serie di convenzioni precise. Fra queste è da segnalare l'amore per il conte Collaltino di Collalto, uomo di guerra e di lettere, che durò circa tre anni (1548-1551): tuttavia a causa di lunghi periodi di lontananza Collaltino non ricambiò il sentimento intenso che Gaspara provò per lui, e la relazione si concluse con l'abbandono della poetessa, che attraversò anche una profonda crisi spirituale e religiosa.
Leimasimella oli taipumusta depixiin. Kun tuli vastoinkäymisiä (veli kuoli, kreivi jätti), se meni aina rapakuntoon ja meinas mennä nunnaxi. Onnexi ei mennyt.
ellauri046.html on line 190: Ane-parka istui Pamelana ukon hännän alla, hemmotteli Peederiä ja Söören-pojua ja kuin kanaemo. Kuoli 66v ensimmäisenä. Söören ei mainize sitä ikinä. Iskää se pelkäsi ja palvoi. Ukko harrasteli filosofiaa rahanteon ohessa. Peeder on se Tentten. 7v Sööreniä vanhempi. Peederistä tuli piispa. Sörenistä tuli kyttyrä ja turha julkkis.
ellauri046.html on line 192: He was a "very stern man, to all appearances dry and prosaic, but under his 'rustic cloak' demeanor he concealed an active imagination which not even his great age could blunt". He was also interested in philosophy and often hosted intellectuals at his home.The young Kierkegaard read the philosophy of Christian Wolff. He also preferred the comedies of Ludvig Holberg, the writings of Johann Georg Hamann, Gotthold Ephraim Lessing, Edward Young, and Plato.
ellauri046.html on line 213: Søren kipuili. Pohdiskeli eksistenssifilosofiaa:
ellauri046.html on line 266: Kierkegaard is known for many things. . . . He is not, however, generally known for his humor. Who might reasonably be nominated as the funniest philosopher of all time? With this anthology, Thomas Oden provisionally declares Søren Aabye Kierkegaard (1813-1855)--despite his enduring stereotype as the melancholy, despairing Dane--as, among philosophers, the most amusing.
ellauri046.html on line 268: Kierkegaard's humor ranges from the droll to the rollicking; from farce to intricate, subtle analysis; from nimble stories to amusing aphorisms. In these pages you are invited to meet the wife of an author who burned her husband's manuscript and a businessman who, even with an abundance of calling cards, forgot his own name. You will hear of an interminable vacillator whom archeologists found still pacing thousands of years later, trying to come to a decision. Then there is the emperor who became a barkeeper in order to stay in the know.
ellauri046.html on line 270: Author information: Thomas C. Oden is Henry Anson Butt Professor of Theology at Drivel University. He is the author of many books, including The Rebirth of Orthodoxy, and General Editor of the Ancient Christian Commentary on Scripture.
ellauri046.html on line 272: Not only does this book make Kierkegaard accessible but it also entertains, regales with story, and amuses. It will be useful for the lectern, pulpit, and after-dinner dais. The selections, which made me laugh, illustrate sardonically the contradictions of existence."—David J. Gouwens, Brite Divinity School, Texas Christian University.
ellauri046.html on line 274: Keywords: academia; actors; assistant professors; banquets; baptism; behavioral change; clergy; Constantin Constantius; contradiction; costumes; day laborers; disciples; earnestness; ethical existence; existence; finishing; freedom; Godthaab; Hegelian philosophy; horses; incommensurability; inwardness; lifelong tasks; love; male vulnerability; misunderstanding; money; Nicolaus Notabene; Philosophical Fragments; pleasure; professors; Quidam; Repetition; Socrates; suffering; talkativeness.
ellauri046.html on line 286: Söören pohtii vanhanaikaisesti Livets Betydningiä: se ei voi olla työnteko (mixei?), se ei voi olla (muiden) työn tulosten kulutus (mixei?), ei se voi olla kuoleminenkaan. Mites olisi nää kaikki plus lastenteko, eli saman elämisen homman jatkuminen aina maailman tappiin? Mixei? Elämä on entelekiaa. Elämä on. Matti Nykänen on parempi filosofi kuin Söören.
ellauri046.html on line 294: Koalan sedän näköinen Schopenhauer oli Luutarhan lemppareita. Söörenillä oli melkein koko Sopen tuotanto hyllyssä, sen miälestä Sope oli eittämättä "hyvin merkittävä kynäilijä". Tykkäs Sopen vittuilusta koulufilosofialle, Sörkkä oli myös soveltavan koulun miehiä. Sope oli Sökön mielestä lähes yhtä viisas kuin se ize muttei ihan.
ellauri046.html on line 321: Et senverran enttententten filosofiasta. Sille muuten ei ole suomalaista wikipediasivua. K. ei taida olla täällä kovassa kurssissa. Se on enempi sellasta viikinkifilosofiaa. Punaista pölsyä kaikilla mausteilla. Hamletin biitä ja notbiitä, samalla kun tapettu isä kummittelee tapetissa. Punakeltaista peliin, sanoo persujokeri Hartwallin hallin seinässä. Höh nehän on Tanskan värit, ja neukkuvainaiden. No Jokerit onkin ryssien omaisuutta, ja pelaavat niiden farmiliigassa. Suomeen sinivalkoisuus otettiin kiireessä zaarin purjehdusseuran lipusta.
ellauri046.html on line 343: Vaan sen mä sanon et existentialismi on syvältä perseestä. Se on talousliberaalin narsismin palveluxeen puristettua seppoilun filosofiaa, ollakko vaiko eikö olla-tomaattipyreetä. Rodeen vaan.
ellauri046.html on line 347: Kierkegaard was born in 1813 to a prosperous family in Copenhagen. He seems to have suffered some sort of trauma early on, associated with his breaking-off an engagement to his beloved Regine Olsen (he never married), or perhaps because of his sternly religious father, or the fact that his mother, and all but one of his six siblings, died young.
ellauri046.html on line 349: He studied philosophy and theology at university and then spent the rest of his life in his home town doing not much other than producing volume after volume of works which are some sort of mixture between philosophy, theology, and literary criticism.
ellauri046.html on line 351: His master-work Either/Or is odd. It uses a selection of pseudonyms to present and contrast what are supposed to be the papers of a sensual or 'aesthetic' young man called 'A' and a sternly ethical and religious judge 'B', reflecting on the meaning and value of existence, boredom, drama, luck, fate, choice and Mozart. It is considered to be the foundation of the 'Existential' way of thinking - with its concentration on the absolute necessity of choosing and inventing one's self - and was highly influential on writers like WH Auden, Jorge Luis Borges, JD Salinger and John Updike as well as, famously, the philosophers John-Paul Sartre and Friedrich Nietzsche.
ellauri046.html on line 354: Symparanekromenoi: Something like "the dead people club" or "the community of the deceased"
ellauri046.html on line 355: Erotic: Some use of the word 'erotic' here may seem very strange. The Danish word "erotik" can also mean something like 'sensuous' or 'adult'.
ellauri046.html on line 359: This abridgement reduces the original quarter of a million words down to about 12,000 (around 5%), based on three different translations, one by Alastair Hannay, another by Howard V. Hong and Edna H. Hong, and a third by an unnamed translator, possibly Lee M. Hollander. As with many of these condensed versions, having picked out the glowing passages may give an impression of a coherence which is absent in the rambling, repetitive and frequently incomprehensible original. The staccato style, though, is what it is like.
ellauri046.html on line 369: Diapsalmata: I'd rather be a swineherd than a misunderstood poet. People are vapid, unreasonable, life is a trouble, I feel trapped, and bored. Alas, the door of fortune does not open inwards so that one can force it by charging at it. Business is silly. If the gods offered me a wish, I'd wish for laughter.
ellauri046.html on line 377: Crop Rotation: If you want to be happy, keep rotating your view of things, like farmers rotate their crops. Learn how to forget.
ellauri046.html on line 378: The Seducer's Diary: Here's the diary of Johannes, a rotter who seduces Cordelia, not so much for sex, as for the aesthetic fun of abandoning her later.
ellauri046.html on line 427: Professor Emeritus, Philosophy
ellauri046.html on line 433: This brief study argues that Kierkegaard's Journals show beyond reasonable doubt that he was homosexual. It does so because he believed that the recognition of this fact was central to the understanding of his life and thought, because he could not bring himself to say this openly even in the privacy of his own Journals, because he hoped and prayed that his "reader" would discover and reveal it after his death, because even distinguished scholars privy to his "secret" have remained silent and because, given these facts, it is surely time to open up this question.
ellauri046.html on line 435: This very preliminary study has eight parts. The first assembles a number of entries from his Journals showing that he was homosexual and seen as such by at least some of his contemporaries. The second looks again at his relation with Regine and examines some of his own accounts of his relations with other men. The third provides other evidence of his homosexuality, particularly from his youth. The fourth briefly outlines his conceptions of and relations to Socrates, Christ and God. The fifth attempts to trace the history of his understanding of the relation of Christianity and homosexuality. The sixth repeats some of his own accounts of the homosexual origin and character of the central notions of his existentialism. The seventh presents homosexuality as his hope and agenda for future. Finally, the eighth attempts to summarize and make sense of the preceding.
ellauri046.html on line 456: According to Church tradition, Veronica was moved with sympathy seeing Jesus carrying the cross to Calvary and gave him her veil so that he could wipe his forehead. Jesus accepted the offer, and when he returned the veil the image of his face was miraculously captured on it. The resulting relic became known as the Veil of Veronica.
ellauri046.html on line 458: The initial attack by the matador is called the suerte de capote ("act of the cape"), and there are a number of fundamental "lances" (or passes) that matadors make; the most common being the verónica (named after Saint Veronica), which is the act of a matador letting their cloak trail over the bull´s head as it runs past.
ellauri046.html on line 460: Coma Berenices, or Berenice’s Hair, is a constellation in the northern sky. It was named after the Queen Berenice II of Egypt. The constellation is home to the North Galactic Pole.
ellauri046.html on line 462: The Greek astronomer Ptolemy considered Coma Berenices to be an asterism in the constellation Leo, representing the tuft at the end of the lion’s tail, and it was not until the 16th century that Berenice’s Hair was promoted to a constellation in its own right, on a celestial globe by the cartographer Caspar Vopel. It is the Danish astronomer Tycho Brahe who is usually credited for the promotion. He included Coma Berenices among the constellations in his star catalogue of 1602.
ellauri046.html on line 464: Coma Berenices is not a large constellation, yet it contains a number of famous deep sky objects, among them the Black Eye Galaxy (Messier 64), Messier 98, Messier 99, Messier 100, the globular cluster Messier 53, the Needle Galaxy (NGC 4565) and the Coma Cluster of galaxies. It also contains the northern part of the Virgo cluster of galaxies.
ellauri046.html on line 633: Scribes teaterstykker, for det meste vaudeviller, blev ofte skrevet i samarbejde med andre. Hovedemnet er samtidens borgerskab. Stykkerne er ofte enkle og uden social kritik og står i kontrast til de romantiske stykker fra samme periode som Victor Hugos. Sama vika vaivaa Kierkegaardia. Scribe koitti paiskata Ranskan akatemian oven Hugon naamalle. Mut Hugolla oli kenkä ovenraossa. Sörkän eka ego kannusti "ekaa rakkautta", jolla se kai meinaa ihastumista (joita voi silti olla monta, ei siis aikajärjestyxessä vaan ensimmäistä). Se on eri narsistista: Ogsaa i Bevisdtheden vilde Du overalt möde henne og Dig, og Dig og hende. Niinkuin kaikki narsistikirjailijat se asuu peilisalissa ja näkee kokoajan ize oman naamansa. Pahin vaara avioelämässä siitä on kuten Salesta kyllästymispiste, ikävystyminen. Hizi että näitäkin heppuleita on roppakaupalla.
ellauri046.html on line 645: Entten-Sören kuulostaa Nietschen Retulta. Tai Timon Airaxiselta. Aviolliset on dum dyrisk tillfreds, se ize on erobernde Natur. Tätä tais olla tohon aikaan ilmassa. Toihan oli puhasta E.Saarista, keskustaoikeistolaista optimismia, braunen Bataillionen-aatetta. Aikamme on samalla kertaa liian kevytmielistä ja liian raskasmielistä. Es schaut auf Hakenkreuz voll Hoffnung schon Millionen, die Knechtschaft dauert nur noch kurze Zeit! Die Fahne hoch, die Reihen fest geschlossen! ellauri046.html on line 676: Saladin agreed to confirm an inviolate peace between Christians and Saracens, guaranteeing for both free passage and access to the Holy Sepulcher of the Lord without the exaction of any tribute and with the freedom of bringing objects for sale through any land whatever and of exercising a free commerce.
ellauri046.html on line 692: Ja koko ajan sillä lipsuu ajatus yhtälöön En = Mand = jeg. Koko sen filosofia on minä-mies-Söören-filosofiaa. Ja 1 tyypillinen piirre: koko kirjassa ei ole suunnilleen yhtäkään tosiasiaa, pelkkää ympäripyöreää sanamagiaa.
ellauri046.html on line 697: "I 'Enten-Eller's anden del, fremlægges for æstetikeren og dermed læseren det uomgængelige i at tilegne eller vælge eller modtage sig selv. Et menneske er på den ene side noget på forhånd givet, men det kan på den anden side forfejle sin bestemmelse, afvige fra sig selv og blive en anden, end det var anlagt til at være," siger Joakim Garff, der stadig kan finde nye filosofiske rigdomme i det store værk.
ellauri046.html on line 754: Se käy ilmi hyvin neuvoista jotka Entten antaa miten pysytellä äveriäässä A-ryhmässä ja ansaita porvarina lisämassia. Kyl tää on niin pösöä niin pösöä alusta loppuun saakka. Hesarin lukijoiden filosofiaa. Rahasta piisaa puhetta, uden Penge er der ingen Glaede i livet.
ellauri046.html on line 770:
The First Kiss of Love
ellauri046.html on line 774: (From Hours of Idleness - 1807)
ellauri046.html on line 778: Away with your fictions of flimsy romance,
ellauri046.html on line 779: Those tissues of falsehood which folly has wove!
ellauri046.html on line 780: Give me the mild beam of the soul-breathing glance,
ellauri046.html on line 781: Or the rapture which dwells on the first kiss of love.
ellauri046.html on line 787: Could you ever have tasted the first kiss of love!
ellauri046.html on line 793: And try the effect of the first kiss of love.
ellauri046.html on line 796: I hate you, ye cold compositions of art!
ellauri046.html on line 799: Which throbs with delight to the first kiss of love.
ellauri046.html on line 804: Arcadia displays but a region of dreams;
ellauri046.html on line 805: What are visions like these to the first kiss of love.
ellauri046.html on line 810: Some portion of paradise still is on earth,
ellauri046.html on line 811: And Eden revives in the first kiss of love.
ellauri046.html on line 815: For years fleet away with the wings of the dove—
ellauri046.html on line 817: Our sweetest memorial the first kiss of love.
ellauri046.html on line 820: Aika sekulia Byronia, mutta sehän onkin tässä ihan alottelija. Ensinnäkin first kiss aika usein ole kiss of love, ja kääntäen. Mä en ize edes muistakaan semmosta. Eikä eka panokaan ole välttämättä rakkautta, kuha kokeillaan. Ne on oikeestaan aika eri asioita. Molemmat hommat alkaa lutviutua vasta vähitellen.
ellauri046.html on line 822: Regina 15v oli epätodennäköisesti Söörenin 24v eka hoito. Jos oli, niin jotain mätää oli Söörenissä, olixe pedofiili.
ellauri046.html on line 841: Vanhan liiton Ukki Taavetti oli törkymöykky, muilutti heettiläisen Uriah Heepin namupalan Bazeban izelleen tapattamalla Uurian kepulisti taistelussa. Professori Naatan vähän moitiskeli sitä tästä, ja pienexi näpäytyxexi Bezeban eka skidi Taavetille kuoli. Taavetti meni jääkaapille lohtusyömään. No sillä oli Taavi maxanut Jehovalle velkansa ja seuraava poika Salomo meni ihan nappiin.
ellauri046.html on line 862: oli runoileva leipäpappi Stuttgartista 1804-1875. Nuorena diggas vanhaa hullua Hölderliniä ja jotain Krüdicken piikaa. Hautas äitinsä Schillerin äidin unohtuneen haudan viereen. Sit siitä tuli kirjallisuuden proffa Stuttgartiin, kunniatohtori ja se sai palkintoja. Nai jälkeenjääneen katolisen tytön jonka kanssa sai 2 tytärtä. Tää oli sukulaisille ainainen kivi kengässä. Vaimkon kanssa tuli lopulta känää tyttären sulhasesta ja asumusero. Sopu tehtiin kuolinvuoteella.
ellauri047.html on line 72: Jöötti kirjoitti Strasburgissa lakitieteen väitöskirjan jossa se suositti kirkon ja valtion erottamista. Se oli grande katastroofi, suuri skandaali. Jöötti meinattiin jo heittää pihalle, mut isä tuli hätiin, sen annettiin sitten tehdä lisari. Väitöskirjakässäri on hävinnyt. Ei sisälly 143-osaiseen koko tuotantoon. Lisurissa se pohdiskeli, pitäiskö nainen joka tekee au-lapsellensa abortin ex post facto listiä vai ei. Tää on kuuluisa Gretchen-teema, jota se pyörittelee myös Faustissa. Hemmetti. Siitä lisää myöhemmin.
ellauri047.html on line 129: Koskenniemi kuzuttiin Turkuun proffaxi 1921 maisterina ilman pätevöitymisvaatimusta. Se lähti viivana. Talonpoikaissukua. Sen isä oli äitiä 28v vanhempi ja ehti tuskin moikata poikaansa. Perheenisän kuoleman jälkeen poika vietti varhaislapsuutensa peräti seitsemän naisen ympäröimänä. Samaan talouteen kuului näet äidin ja kahden sisaren ohella myös äidin kolme sisarta, ja lisäksi äidinäidillä tiedetään olleen perhepiirin kuvioissa tärkeä rooli. Kasvavalla pojalla oli kuitenkin mahdollisuus vetäytyä omaan uneksivaan yksinäisyyteensä, joka vähitellen kehitti hänestä runoilijan. Naiset hääräsi ja Veka runoili. Koskenniemi oli nuoruudestaan lähtien lukenut innostuneena Sören Kierkegaardia ja Friedrich Nietzscheä. Sieltä ne naziajatuxetkin sitten tulivat. Mut nyt hampaat Jööttiin, Veka!
ellauri047.html on line 153: Nuori Goethe Leipzigissä oli vähän tollanen izetyytyväinen Hanswurst, rokokoo-harlekiiniasussa tepasteli takakenossa puumiekka vyötäisillä, Pluto olet oikea pelle! Wider Hans Worst kirjoitti jo Martin Luther, ja lisää hongankolistaja, oikeinkirjoituxen professori Gottsched. Vernünftige Tadlerinnen. Mefisto on peräisin Hansun vanhemmasta kaverista kotiopettaja Behrischistä, laiha kuiva piru, jolla oli huomattavan suuri nenäkin.
ellauri047.html on line 181: Samana vuonna hän tapasi seuraavat henkilöt: Johann Wilhelm Gleim, Friedrich Gottlieb Klopstock ja Conrad Ekhof. ellauri047.html on line 185: Siellä hän tutustui seuraaviin henkilöihin; Friedrich Ludwig Schröder, Conrad Ekhof, Philipp Emanuel Bach, Johann Melchior Goeze, sekä Reimarus ja König sukuihin. ellauri047.html on line 191: 8. lokakuuta 1776 hän ja Eva König avioituivat Jorkissa Hampurin lähellä. Jouluaattoiltana 1777 Lessingeille syntyi poika, joka menehtyi heti synnytystä seuranneena päivänä. Eva Lessing kuoli 10. tammikuuta 1778 lapsivuodekuumeeseen. Lessingin terveydentila huonontui vuonna 1779. Hän Hän kuoli 15. helmikuuta vuonna 1781 aivohalvaukseen (Hirnschlag) ollessaan kyläilemässä Braunschweigissa viinikauppiasi Angottin luona. Alkoholilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Hänet haudattiin Braunschweigiin (Magnifriedhof).
ellauri047.html on line 645: Erreicht den Hof mit Müh und Not ---
ellauri047.html on line 797: Herder ei ollut miellyttävä toveri, vaan oli ivallinen, arvosteleva, ja suvaizematon. Izekeskeinen kakka profeetta-eleineen. Onnexi Goethe tän kerran oli yhtä valmis kuuntelemaan kuin Herder paasaamaan. Paasauxessa putkahtavat esiin Ossianin laulut, jotka oli vähän kalevalatyyppinen vedätys.
ellauri047.html on line 799: Ossianin laulut (The Works of Ossian) ovat kokoelma skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin kirjoittamia, vuosina 1760–1765 englanniksi julkaistuja sankarirunoja. Macpherson väitti runojen olleen käännös hänen Skotlannin Ylämailta kokoamastaan, suullisena kansanperinteenä säilyneestä ikivanhasta gaelinkielisestä runoudesta, jonka alkuperäinen sepittäjä olisi ollut varhaiskeskiajalla elänyt Ossian-niminen bardi. Runot ruokkivat skottien kansallisuusaatetta ja saivat suuren suosion ympäri Eurooppaa siitä huolimatta, että niiden autenttisuudesta esitettiin alusta alkaen epäilyksiä. Ossianin laulut vaikuttivat merkittävästi varsinkin romantiikan kirjallisuuteen ja runouteen. Nykyisin niitä pidetään paljolti Macphersonin itsensä sepittäminä, vaikka hän lainasi niihin aiheita myös oikeasta kansanrunoudesta.
ellauri047.html on line 902:
ellauri047.html on line 944: Carl Grimberg (22. syyskuuta 1875 – 11. kesäkuuta 1941) oli ruotsalainen historioitsija, koulutukseltaan filosofian tohtori. Grimberg kirjoitti noin kymmenosaisen maailmanhistorian, jonka toiset viimeistelivät. Grimberg ehti ize kirjoittaa 6 ekaa osaa, 4 muuta Ragnar Svanströmin kaa. Oppipoika Ragnar matki Carlia niin hyvin että haamukirjoitti omin nokin vielä jatko-osia.
ellauri047.html on line 968: Avainpointti lie ollut kuiteskin että iso-Retu oli aatelismielinen: porvarit ei ole mitään, talonpojat ja patraski vielä vähemmän. Tää oli Sturm und Drang porvarisporukoille vielä pahempi asia kuin frankofonia. Rauha ei ymmärtänyt säätykiertoa. Rikastuneita porvareita vitutti kun ne ei saaneet sitä vonia. (Goethe ja Schiller saivat sellaiset Weimarista, lällällää!)
ellauri047.html on line 972: Vanhana Retu Sorainen oli jotenkin Immanuel Kantin oloinen. Retu oli Manua n. 10v vanhempi. Valistusfilosofit hurras Fredrikille, ne näät kannusti Platonin tyylistä valistunutta izevaltiutta. Laahus on liian tyhmä päättämään edes omista asioistaan. Tiedosta tässä on epäselvyyttä eikä tahdosta, ne kuvitteli. Väärin, väärin.
ellauri047.html on line 994: Hagerteja, Mohammedeja ja muita matuja kehotetaan suomentamaan nimensä jos ne haluu kotoutua Suomen ihmemaahan. Naamarikin olis hyvä vaihtaa, mutta vaikeampaa. Michael Jacksoninkin nenänvalkaisuohjelma kusi kintuille. Oulun Houruloista tuli Hoffreneja ja Hoffrenista Hiekkala. Barkmaneista tuli Carlsoneja. Joskus nuorena mietin nimenmuutosta Kaarnaxi, niinkuin bark, honaatko. Lauri Kaarna kuulostaisi joltain Outsiderin sankarilta.
ellauri047.html on line 1002: In deutscher Übersetzung entstanden daraus die Namen Lebebaum, Lebenthal und Lebenlang, durch lautliche Angleichung: Haim, Haime, Heym, Haimann, Heymann - und Heine. In anderen Sprachen gibt es Chaim als Heimof, Haimovici, Haimovitz, Haimovsky, Heimsohn, Vidal, Vidas, Vivante. Schon in Rom entstand aus Chaim der Name Vitus (Vitus ist kein römischer Name). Über den Heiligennamen Vitus wurde das hebräische Chaim zum urbayrischen Veit(l)...
ellauri047.html on line 1004: L´chaim on kippis hepreaxi. To life! To business! Schnitzelit sanoi niin nostellen pikku laseja, ja pikku Esty sarjassa Unorthodox berliiniläisten ystäviensä seurassa, jotka se oikeasti tapasi heti ekana päivänä, et revi siitä Kristina. Ven ikh bin a Rotschild, lauloi viulunsoittaja katolla. Get off my property! Ik ben a Balina, olen berliininmunkki, sanoi John Kennedy länsi-Berliinissä 1963. Maailman kuuluisin antikommunistinen puhe.
ellauri047.html on line 1006: Kennedy used the phrase twice in his speech, including at the end, pronouncing the sentence with his Boston accent and reading from his note "ish bin ein Bearleaner", which he had written out using English orthography to approximate the German pronunciation. He also used classical Latin pronunciation of civis romanus sum, with the c pronounced [k] and the v as [w].
ellauri047.html on line 1015: Seppo Kivinen ja Kalle Sorainen. Kivikautiset takkutukkaiset huonosti ajellut kaverit mustavalkoisessa piirretyssä riepukattoisilla maasta paljain jaloin vauhtiin potkittavilla kaaroillaan. Filosofian hyrskyisissä rantavesissä on aina ollut näitä hylkyjä. Kuin kalanmunia jotka joutuvat saalistajain kitoihin. Nekin oli joskus toiveikkaita, nuoria ja lupaavia, joista tuli vähitellen keski-ikäisiä ja lupailevia, lopuxi vanhoja ja hupaisia. Lande Lindfors. Mårten Ringbom. Tofe Gefvert. Esa Saarinen.
ellauri047.html on line 1018: Kaarle Laurentius (Kalle) Sorainen (sukunimi vuoteen 1936 Sandelin; 14. toukokuuta 1893 Pori – 14. marraskuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen opettaja, filosofi ja kirjallisuuden tutkija.
ellauri047.html on line 1020: Sorainen toimi ruotsin kielen opettajana. Hän väitteli 1927 tohtoriksi filosofi Søren Kierkegaardin personallisuusaatteesta ja julkaisi useita artikkeleita Kierkegaardista ja toisesta tanskalaisesta filosofista Harald Høffdingista. Sorainen haki 1953 Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professorin virkaa, mutta Eino Kaila ja Oiva Ketonen katsoivat hänet virkaan epäpäteväksi.
ellauri047.html on line 1022: Kalle Soraisen muistan 70-luvulta Suomen filosofisen yhdistyxen kokouxista, jossa se pyysi puheenvuoroja jos aihe sivusi Kierkegaardia. Jos se koski McTaggartia, sensedatoja ja tämyyxiä (haecceitas), asiantuntija oli S. Albert Kivinen. Ilkka Niiniluoto johti puhetta hillitysti köhien. Lande häiriköi.
ellauri048.html on line 142: Veikko Antero Koskenniemi (vuoteen 1906 Forsnäs; 8. heinäkuuta 1885 Oulu – 4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko. Hän oli 1920–1930-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin isänmaallisen runotuotantonsa ja oikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä ”valkoisen Suomen hovirunoilija”. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut Finlandia ja Lippulaulu.
ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri048.html on line 159: Koskenniemen pojanpoika, akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on kansainvälisesti arvostettu kansainvälisen oikeuden tutkija.
ellauri048.html on line 255: Tirlittan oli musta lapsena aivan kaamea, sen kirjottaja todennäköisesti sadistinen pedofiili. Pupu Tupunaa en suostunut lapsille edes näyttämään, helvetin huonosti se oli piirrettykin. Ällölastenkirjojen luettelosta puuttuu vielä Pessi ja Illusia, Minttu ja Ville, Uppo-Nalle ja Mikko Mallikas.
ellauri048.html on line 388: Mitä yhteistä on Vergiliuxen Aeneixellä ja profeetta Muhammedin koraanilla?
ellauri048.html on line 465: Geboren 1953 bei Soest/NRW. Studium in Marburg und Freiburg (Anglistik, Romanistik u.a.), Promotion über John Cowper Powys, Habilitation über moderne britische Lyrik. Lebte in Großbritannien, Frankreich, USA, längere Aufenthalte auch in Japan, Indien, Russland und Italien. Lehrte englische und amerikanische Literatur in Amherst/Massachusetts sowie in Freiburg, Konstanz und Tübingen und an russischen Universitäten. Seit 1993 Professor für Englische Literatur an der Universität Leipzig, wo er auch das studium universale leitet.
ellauri048.html on line 470: Kristinan miälestä tän leffan loppu oli eritt. tönkkö. Että luurankofaija onkin elossa ja nostetaan kattoon videoo. Yrmf! Kuten sanottu samaa tönkkösuolausta oli pitkin matkaa. Six vaan hyvä, muttei toppen.
ellauri048.html on line 538: Its stances on the already controversial subjects of human nature and individual welfare versus the common good earned it position 68 on the American Library Association's list of the 100 most frequently challenged books of 1900–1999. The book has been criticized as "cynical" and portraying humanity exclusively as "selfish creatures".It
ellauri048.html on line 539: has been linked with "Tragedy of the commons" by Garrett Hardin and books by Ayn Rand, and countered by "Management of the Commons" by Elinor Ostrom.
ellauri048.html on line 541: Parallels have been drawn between the "Lord of the Flies" and actual incident from 1965 when a group of 6 schoolboys who sailed a fishing boat from Tonga were hit by a storm and marooned on the uninhabited island of ʻAöö-ta, considered dead by their relatives in Nuku‘alofa. The group not only managed to survive for over 15 months but "had set up a small commune with food garden, hollowed-out tree trunks to store rainwater, a gymnasium with curious weights, a badminton court, chicken pens and a permanent fire, all from handiwork, an old knife blade and much determination". Dutch historian Rutger Bregman, writing about this situation said that Golding's portrayal was unrealistic. There has been no WW III yet, and kids killing other kids is entirely unheard of. Except a bunch of school killings in America and Finland, among other places.
ellauri048.html on line 645:
ellauri048.html on line 691: vuoxi turvoxissa, niin ennen ja jälkeen tämän katastrofin
ellauri048.html on line 706: Longfellow väsäs pikku Hiawathan Kalevalan mittaan. Aku Ankassa Roope soti pikkuinkkareiden kanssa jotka puhui kalevalamitalla. Ennen Akussa oli Pikku Hiawatha-sarjakuva jonka sisko oli joku päivänkakkara. Vastenmielisiä tyyppejä ja vitun rasistisia. Pari kanadalaista poliisia mukiloi jonkun intiaanipäällikön koska sen rekkari oli vanhentunut. Pari jenkkipoliisia tappoi taas muutamia notmiitä jenkeissä. Musta Pekka oli neekeri, ja Hessu Hopo, Långfellow ei vaitiskaan vaan Långben, oli toinen. Hiawathasta sanoo purkkajenkit ize näin: Both the poem and its singsong metre have been frequent objects of parody. ellauri048.html on line 712: Yx Gloria feministi kirjassa A Room of his Own osoittaa et Sale oli narsistinen misogyyni konservatiivi setämies. Gloria luettelee alaviitteessä yheltä Sedgwickiltä löytämiään homopiirteitä, joista monet istuu Saleen kuin sademiehen nenä naamaan:
ellauri048.html on line 715: inevitable pairs of competing men whose relationships are always steadily deteriorating (often doppelgängers or brothers)
ellauri048.html on line 716: protagonists who are plagued by paranoid fears of persecution by other men
ellauri048.html on line 717: the presence of hypercharged male relationships
ellauri048.html on line 718: male bonding over a ruined or relegated carcass of a wom
an
ellauri048.html on line 721: privileging of manly pleasures and society
ellauri048.html on line 722: the formation of male hierarchies
ellauri048.html on line 723: the presence of violence and murderous sentiments between men, including cuckoldry as a major means to masculine political dominance
ellauri048.html on line 724: the inevitable mapping of the feminine onto defeated male opponents, or conversely, onto loved and admired men
ellauri048.html on line 727: the construction by many male protagonists of a pseudopatriarchal family out of the remnants of male friends and male family members
ellauri048.html on line 728: the occasional presence of a shamanistic, feminized male who acts as a mediator in male/female relationships
ellauri048.html on line 731: the presentation of female sexuality as punishing and metaphysically devoid of value.
ellauri048.html on line 733: Sale siteeraa William Blaken helkkarin sananlaskuja: ‘the tigers of wrath are wiser than the horses of instruction’. Typerää obskurantismia.
ellauri048.html on line 738: Bellow's characterisation of his father's background is one of the most enjoyable strands of the book and an interesting companion to Saul's fiction. His father, Abraham, is characterised by his grandson as a crook and a tyrant, who despised his youngest son's literary ambitions and pummelled him – and all his sons – until Saul grabbed his hand mid-air one day and said, "I'm a married man, Pa. You cannot hit me anymore." In adulthood, on the rare occasions Bellow tried to talk to his father about his upbringing, Saul would shake him off and say rather pointedly: "You shouldn't blame your parents for your faults." Bellow smiles. "And he said this to me, a therapist no less! His father loved him, but it was a tumultuous relationship and my grandfather was mercurial as hell."
ellauri048.html on line 741: Anita worked and, while Saul tried to write, supported the family financially, something his father conveniently overlooked, Bellow says, after they split up and she had to chase him for alimony. "I was 20 before he became famous, so I did not grow up the son of a famous father. I grew up the son of a starving artist."
ellauri048.html on line 743: There followed the years of bohemia, when the family moved to Paris and Saul started to shrug off the influence of his 19th-century literary heroes and find his own voice in The Adventures of Augie March. When he was happy and the writing was going well, their lives would be joyous; when he struggled, the apartment was mired in gloom. Meanwhile, "Saul had women stashed all over town," writes his son. The pain of these recollections is secondary to Bellow's fury at what he calls his father's "self‑justification: that his career as an artist entitled him to let people down with impunity." As an adult, when he asked his mother about it, she said, "I'm blessed with a poor memory."
ellauri048.html on line 745: The taboo of spilling the beans on Saul was "very big", he says, "because my father took the position that art is inviolate and that the artist has to be protected at all costs because he's an artist. Towards the end of his life, Saul asked his son rather charmingly, "Was I a man or a jerk?", which Bellow quotes in the book. "You know, he was asking himself a dead earnest question. And I think it was the right question. But if you were lionising him, you don't ask that question."
ellauri048.html on line 747: Like what? "There were a lot of very unhappy people at various points of his life, who felt maligned. Ex-wives high up there. Wives number two and three, Adam's mother and Daniel's took a whipping. My mother got off easy. I think he knew he did her wrong. At some point he said to me: 'I should never have divorced your mother.' I replied: 'Pop, how then could you have written Herzog?' And he said, 'I could have done it.'
ellauri048.html on line 748: The most painful to read was Mr Sammler´s Planet, which "I find very hard to digest: Sammler approves of all the obedient children and disapproves of the rebellious ones. I was a rebellious son, that´s tough."
ellauri048.html on line 755: Aika huono suositus, Danten kääntäminen. Långbenin isä oli taas kuinka ollakaan maineikas lawyer Mainesta, joka halusi pojastakin lawyeria. Nää fellat oli aika kermaperseitä. Hessu oli Hawthornen luokkakaveri Bowdoin Collegessa. Hessu teki pitkän Euroopan turneen ja oli aina pro-Eurooppa. Sille tarjottiin Harvardin professuuria valmistumisvaiheessa. ja se lähti Mary-vaimon kaa uudestaan Saxan turneelle. Kävi jopa Ruozissa. Tällä tiellä Mary kuoli keskenmenoon. Siitä lähti Hessun runosuoni sykkimään, uusi vaimo Fanny oli heti kiikarissa. 6 lapsen jälkeen Fanny kuoli kuinka ollakaan tulipalossa, sytytti muka mekkonsa ize palamaan. Siitä piristyneenä Hessu läxi kääntämään Dantea. Mitähän van der Valk sanoisi tästä. Aika epäilyttävää.
ellauri048.html on line 757: Hessu oli kova kauppaamaan omia kirjojaan. Niitä osti Queen Victoria, Alfred Lord Tennyson, Prime Minister William Gladstone, Walt Whitman ja Oscar Wilde. At the time of his death, he was one of the most successful writers in America, with an estate worth an estimated $356,000. Olipa amerikkalainen loppukaneetti. Silti Hessu ei ollut tarpeexi amerikkahenkinen: but he failed to capture the American spirit like his great contemporary Walt Whitman, and his work generally lacked emotional depth and imaginative power. Se oli liian pro-Eurooppa. Löysä riimittelijä, tiivistivät myöhempien sukupolvien kriitikot ilkeästi. Orjuuden vastustajanakin Långben oli vähän puoliveteinen. Ameriikan Immi Hellen.
ellauri048.html on line 766: And the muscles of his brawny arms kazoppa niitä, kuin nippu kyrpiä
ellauri048.html on line 799: He needs must think of her once more, siihen siementä kun vielä kylvis!
ellauri048.html on line 802: A tear out of his eyes. märkää nyrkkiä sepaluxeen pyyhkiä.
ellauri048.html on line 813: Thus at the flaming forge of life jenkkimäisessä yrittäjyydessä.
ellauri048.html on line 833: The patter of little feet, kuuluu monen pikkujalan tassuttelu.
ellauri048.html on line 834: The sound of a door that is opened, Misuja kuin pirulaisen merrasta
ellauri048.html on line 835: And voices soft and sweet. sieltä puskee, alkaa hassuttelu.
ellauri048.html on line 853: O'er the arms and back of my chair; tarttuu siihen kuusin hyppysin.
ellauri048.html on line 859: Till I think of the Bishop of Bingen Mun väistöyrityxet menee puihin,
ellauri048.html on line 870: In the round-tower of my heart. karkumatkan estää tanko kankea.
ellauri048.html on line 884: Right in the middle of her forehead. pienen pieni p- kihara.
ellauri048.html on line 926: Goethe plucks the flower although it tells him not to do so. He takes it to his house and plants it in his garden. He wants to tell us, viewers or readers, look how noble I am, he because he takes it home. He doesn't realize that by taking the flower home he is taking her wild life away and domisticating it in his factory (garden). In that he is not different from industrialists and people who practise green house raising. It is like enslaving his flower and on top of that he wants to be applauded and praised because he doesn't kill it. However, he does't listen to what his flower says: do not pluck me or I will die.
ellauri048.html on line 932: I pluck you out of the crannies, sut poimin rakosista pois,
ellauri048.html on line 950: This poem gives me the chills. This is the essens of all religions in the world.
ellauri048.html on line 987: The Charge of the Light Brigade Kevyen prikaatin hyökkäys ellauri048.html on line 992: All in the valley of Death Kuoleman laaxossa razasteli
ellauri048.html on line 996: Into the valley of Death Kohti Morealin tykkejä
ellauri048.html on line 1007: Into the valley of Death Kohti Morealin tykkejä
ellauri048.html on line 1011: Cannon to right of them, San Morealin tykki oikealla,
ellauri048.html on line 1012: Cannon to left of them, San Morealin tykki vasemmalla,
ellauri048.html on line 1013: Cannon in front of them Tykit suoraan edessä
ellauri048.html on line 1017: Into the jaws of Death, suoraan surman suuhun,
ellauri048.html on line 1018: Into the mouth of hell suoraan Moolokin kitaan
ellauri048.html on line 1036: Cannon to right of them, Kanuunoita oikealla,
ellauri048.html on line 1037: Cannon to left of them, Kanuunoita vasemmalla,
ellauri048.html on line 1044: Came through the jaws of Death, Tuli takas surman suusta,
ellauri048.html on line 1045: Back from the mouth of hell, ulos Moolokin peräreijästä.
ellauri048.html on line 1046: All that was left of them, Ketä nyt oli vielä jäljellä
ellauri048.html on line 1047: Left of six hundred. Niistä 300:sta, no 200:sta.
ellauri048.html on line 1072: "Break, Break, Break" is a poem by Alfred, Lord Tennyson written during early 1835 and published in 1842. The poem is an elegy that describes Tennyson's feelings of loss after Arthur Henry Hallam died and his feelings of isolation while at Mablethorpe, Lincolnshire. Were Tennyson and Hallam Gay, and Did They Have a Physically Consummated Homosexual Relationship?
ellauri048.html on line 1074: Garrett Jones claims that Alfred Tennyson and Arthur Henry Hallam, whose death was the occasion for writing In Memoriam, were in some sense homosexual lovers, and that Hallam was a promiscuous homosexual whose father sent him to Cambridge, separating him from his Eton friends as a way of curtailing his son's inclinations (a curious, rather naive strategy, one might think!). For most of the book, he gives the impression that the two friends had an intense homosexual relationship that must have included physical acts. However, on p. 192 out of 199, he announces the following:
ellauri048.html on line 1076: EITHER they had to knuckle under and settle for a "sublimated", more-or-less disembodied, spiritualized passion . . . . OR they could plunge and risk martyrdom. They must have agreed that they had no taste for martyrdom — or even Byronic exile. . . . It is clear they both knew, in their heart of hearts, they wanted to express their love for each other in a physical way; yes, even in a sexual way — Love and Duty is eloquent testimony to that. But both of them knew in the prevailing moral climate . . . there seemed to be no possibility of love between males that would not incur hysterical opposition. . . . There is not much doubt, had they wanted to take the sexual path and do so openly, they would only have wanted the kind of sex which they felt about each other.
ellauri048.html on line 1078: Given that no one has ever doubted that Tennyson had some sort of "disembodied, spiritualized passion" for Hallam, this conclusion comes as rather a painful anticlimax. Admittedly, Alf named his son Hallam after Hallam, the one who went to Australia. Of course, the fact that members of Tennyson´s family succumbed to madness, alcoholism, and drug addiction already has made some readers aware that, like so many other Victorians, he should be taken down from a pedestal and join the rest of us. But think of the stir if one the greatest poems of the nineteenth century, one which has major influence on poets as different as Whitman and Eliot, turned out to be chiefly a gay lover's lament! (What's wrong with that? There are zillions of others, better yet.) Tän apologian kirjoitti on George P. Landow, Professor of English and the History of Art, (fittingly) from Brown University.
ellauri048.html on line 1093: But O for the touch of a vanish'd hand, Tähän kohtaan vähän vaikerrusta
ellauri048.html on line 1094: And the sound of a voice that is still! Hukkuneen kädestä ja äänestä.
ellauri048.html on line 1097: At the foot of thy crags, O Sea! Meri huohota mun puolesta.
ellauri048.html on line 1098: But the tender grace of a day that is dead Älä kuiteskaan enää huuhdo rannalle
ellauri048.html on line 1106: Arthur Henry Hallam (1 February 1811 – 15 September 1833) was an English poet, best known as the subject of a major work, In Memoriam, by his close friend and fellow poet Alfred Tennyson. Hallam has been described as the jeune homme fatal (French for "doomed young man") of his generation.
ellauri048.html on line 1108: In October 1828, Hallam went up to Trinity College, Cambridge, where he met and befriended Tennyson. As Christopher Ricks observes, 'The friendship of Hallam and Tennyson was swift and deep.' Apostolin poikia.
ellauri048.html on line 1110: Hallam and Tennyson became friends in April 1829. They both entered the Chancellor's Prize Poem Competition (which Tennyson won). Both joined the Cambridge Apostles (a "private debating society"), which met every Saturday night during term to discuss, over coffee and sardines on toast (“whales”), serious questions of religion, literature and society. (Hallam read a paper on 'whether the poems of Shelley have an immoral tendency'; Tennyson was to speak on 'Ghosts', but was, according to his son's Memoir, 'too shy to deliver it' - only the Preface to the essay survives). Meetings of the Apostles were not always so intimidating: Desmond MacCarthy gave an account of Hallam and Tennyson at one meeting lying on the ground together in order to laugh less painfully, when James Spedding imitated the sun going behind a cloud and coming out again. Capital, capital.
ellauri048.html on line 1114: Hallam spent the 1830 Easter holidays with Tennyson in Somersby and declared his love for Emilia. Hallam and Tennyson planned to publish a book of poems together: Hallam told Mrs Tennyson that he saw this "as a sort of seal of our friendship". Hallam's father, however, objected, and Hallam's Poems was privately published and printed in 1830. In the summer holidays, Tennyson and Hallam travelled to the Pyrenees (on a secret mission to take money and instructions written in invisible ink to General Torrijos who was planning a revolution against the tyranny of King Ferdinand VII of Spain). In December, Hallam again visited Somersby and became engaged to Emilia. His father forbade him to visit Somersby until he came of age at twenty-one.
ellauri048.html on line 1116: In July 1833, Hallam visited Emilia. On 3 August, he left with his father for Europe. On 13 September, they went to Vienna, with Hallam complaining of fever and chill. It was apparently a recurrence of the "ague" he had suffered earlier that year, and, although it would delay their departure to Prague, there seemed to be little cause for alarm. Quinine and a few days rest were prescribed. By Sunday 15th, Hallam felt sufficiently better to take a short walk with his father in the evening. When he returned to the hotel he ordered some sack and lay down on the sofa, talking cheerfully all the time. Leaving his son reading in front of the fire, his father went out for a further stroll. He returned to find Hallam still on the sofa, apparently asleep apart from the position of his head. All efforts to rouse him were in vain. Arthur Hallam was dead at the age of twenty-two.
ellauri048.html on line 1118: The medical report on the death certificate listed 'Schlagfluss' – that is, a stroke. A blood-vessel near the brain had suddenly burst. The autopsy declared 'a weakness of the cerebral vessels, and a want of sufficient energy in the heart.' The coffin was quickly sealed and sent to the nearest seaport, to be returned to England for burial.
ellauri048.html on line 1129: This stanza is to be found in Canto 27. The last two lines are usually taken as offering a meditation on the dissolution of a romantic relationship. However, the lines originally referred to the death of the poet's beloved friend. They are reminiscent of a line from William Congreve's popular 1700 play, The Way of the World: "'tis better to be left than never to have been loved." What the fuck, this is an obvious homoerotic elegy.
ellauri048.html on line 1134: Strong Son of God, immortal Love, Vahva jumalanpoika, kuolematon lempi,
ellauri048.html on line 1139: Thine are these orbs of light and shade; Sun on nää valon ja varjon pallukat;
ellauri048.html on line 1156: They are but broken lights of thee, Ne on vaan sun särkyneitä taskulamppuja,
ellauri048.html on line 1160: For knowledge is of things we see Sillä tietoa on on vaan näkyvistä jutuista
ellauri048.html on line 1165: But more of reverence in us dwell; Mutta lisää meidän sisään kunnioitusta;
ellauri048.html on line 1185: Confusions of a wasted youth; Sekakäyttäjän nuorukaisen sekoilut;
ellauri048.html on line 1198: The far-off interest of tears? Kyynelten pitkän ajan koron korolle?
ellauri048.html on line 1206: The long result of love, and boast, lemmen pitkää tulosta, ja kerskailis,
ellauri048.html on line 1218: And in the dusk of thee, the clock Ja sun hämärässä, kaappikello
ellauri048.html on line 1219: Beats out the little lives of men. Lyö littuun miesten pikku elämät.
ellauri048.html on line 1224: To touch thy thousand years of gloom: Koskea sun millenniumin masista.
ellauri048.html on line 1233: O Priestess in the vaults of Death, Oi papitar kuolon tunneleissa,
ellauri048.html on line 1244: A hollow echo of my own,— Mun oma ontto kaiku kanssa -
ellauri048.html on line 1249: Or crush her, like a vice of blood, Tai lyttään sen, kuin veren pahetta,
ellauri048.html on line 1250: Upon the threshold of the mind? Mielen kynnyxellä, eikö niin?
ellauri048.html on line 1265: Break, thou deep vase of chilling tears, Säry, sä kylmäävien kyyneleiden syvä vaasi,
ellauri048.html on line 1268: Such clouds of nameless trouble cross Sellaset nimettömän harmin pilvet risteää
ellauri048.html on line 1271: 'Thou shalt not be the fool of loss.' 'Ällös ole menetyxen torvelo.'
ellauri048.html on line 1326: In expectation of a guest; Vieraan odotuxessa;
ellauri048.html on line 1341: And what to me remains of good? Ja mitä hyvää mulle siitä koituu?
ellauri048.html on line 1357: The noise of life begins again, Alkaa taas elämöinti entistavalla,
ellauri048.html on line 1368: Dies off at once from bower and hall, Sammuu heti lehtimajasta ja hallista,
ellauri048.html on line 1370: The chambers emptied of delight: kamaritkin tyhjät ilosta;
ellauri048.html on line 1384: And this poor flower of poesy surkea runon kukkanen, joka hylättynä
ellauri048.html on line 1411: My friend, the brother of my love; Mun ystävä, mun rakastettu veli;
ellauri048.html on line 1430: This look of quiet flatters thus Tää hiljaisuus vaan saa uskomaan
ellauri048.html on line 1432: The fools of habit, sweeter seems Tavan orjille, näyttää mukavammalta
ellauri048.html on line 1437: The chalice of the grapes of God; Dogin rypäleiden maljaa kitkerää;
ellauri048.html on line 1441: And hands so often clasp'd in mine, Ja käet jotka niin usein tarttui muhun,
ellauri048.html on line 1472: To bear thro' Heaven a tale of woe, Kantaakseen taivaaseen surkeen messagen,
ellauri048.html on line 1474: The wild pulsation of her wings; sen vinhasti viuhuvien siipien;
ellauri048.html on line 1478: A weight of nerves without a mind, Oon kasa hermoja ilman järkeä,
ellauri048.html on line 1482: And reach the glow of southern skies, Ja tapaan hehkun eteläisten taivaiden
ellauri048.html on line 1487: Is this the end of all my care?' Onx tää loppuvihellys mun huolille?
ellauri048.html on line 1497: Tears of the widower, when he sees Leskimiehen kyynelet, kun se näkee
ellauri048.html on line 1507: Which weep the comrade of my choice, Joka itken mun valittua kamua,
ellauri048.html on line 1536: And ask a thousand things of home; Ja kyselisi 1000 asiaa kotiväistä,
ellauri048.html on line 1539: And how my life had droop'd of late, Miten mulla on nuupahtanut viime aikoina
ellauri048.html on line 1543: And I perceived no touch of change, Ja mä en huomais siinä mitään muutosta,
ellauri048.html on line 1544: No hint of death in all his frame, Ei mitään tuonen merkkiä sen varressa,
ellauri048.html on line 1561: Athwart a plane of molten glass, Pitkin sulan lasin muodostamaa tasoa,
ellauri048.html on line 1577: Be tenants of a single breast, Asua vuokralaisina samassa rinnassa,
ellauri048.html on line 1581: The touch of change in calm or storm;
ellauri048.html on line 1582: But knows no more of transient form
ellauri048.html on line 1585: That holds the shadow of a lark
ellauri048.html on line 1586: Hung in the shadow of a heaven?
ellauri048.html on line 1593: And all my knowledge of myself;
ellauri048.html on line 1603: Was as the whisper of an air
ellauri048.html on line 1607: Thro' circles of the bounding sky,
ellauri048.html on line 1612: My blessing, like a line of light,
ellauri048.html on line 1619: Slide from the bosom of the stars.
ellauri048.html on line 1621: So kind an office hath been done,
ellauri048.html on line 1623: The dust of him I shall not see
ellauri048.html on line 1630: The violet of his native land.
ellauri048.html on line 1635: And in the places of his youth.
ellauri048.html on line 1638: That sleeps or wears the mask of sleep,
ellauri048.html on line 1640: And hear the ritual of the dead.
ellauri048.html on line 1656: And in the hearing of the wave.
ellauri048.html on line 1664: And hush'd my deepest grief of all,
ellauri048.html on line 1685: That out of words a comfort win;
ellauri048.html on line 1690: Cold in that atmosphere of Death,
ellauri048.html on line 1702: I take the grasses of the grave,
ellauri048.html on line 1708: And melt the waxen hearts of men.'
ellauri048.html on line 1711: He loves to make parade of pain
ellauri048.html on line 1718: The chairs and thrones of civil power?
ellauri048.html on line 1749: There sat the Shadow fear'd of man;
ellauri048.html on line 1767: Who keeps the keys of all the creeds,
ellauri048.html on line 1768: I wander, often falling lame,
ellauri048.html on line 1775: The murmur of a happy Pan:
ellauri048.html on line 1784: And all the secret of the Spring
ellauri048.html on line 1785: Moved in the chambers of the blood;
ellauri048.html on line 1790: To many a flute of Arcady.
ellauri048.html on line 1793: And was the day of my delight
ellauri048.html on line 1795: The very source and fount of Day
ellauri048.html on line 1796: Is dash'd with wandering isles of night.
ellauri048.html on line 1803: And is it that the haze of grief
ellauri048.html on line 1805: The lowness of the present state,
ellauri048.html on line 1822: Because it needed help of Love:
ellauri048.html on line 1826: The lading of a single pain,
ellauri048.html on line 1832: No lapse of moons can canker Love,
ellauri048.html on line 1842: In more of life true life no more
ellauri048.html on line 1852: The captive void of noble rage,
ellauri048.html on line 1857: His license in the field of time,
ellauri048.html on line 1858: Unfetter´d by the sense of crime,
ellauri048.html on line 1863: But stagnates in the weeds of sloth;
ellauri048.html on line 1885: Cramer was recycling an oft-cited tale of Polish lancers who supposedly charged German tanks at the outset of World War II — making it the very epitome of blinkered futility.
ellauri048.html on line 1890: The myth likely stems from the Battle of Krojanty in September 1939 at the outset of World War II, when Nazi Germany invaded Poland. On the first day of the war, Polish cavalry charged a German infantry battalion. They initially broke the German ranks, until a counterattack by armored cars with machine guns turned the balance. The charge ended up inflicting heavy losses on the Poles but it worked, delaying the German advance and allowing other Polish forces to retreat. There were no tanks on the battlefield.
ellauri048.html on line 1892: But Nazi propagandists spun this battle and other encounters with Polish cavalry — horse was a big component of the Polish army — as vindication of the Wehrmacht’s technical modernity and tactical superiority.
ellauri048.html on line 1893: Poles hate the myth because it cheapens what they actually did in the war. As war historian Ben Macintyre wrote: “The Polish contribution to Allied victory in the Second World War was extraordinary, perhaps even decisive, but for many years it was disgracefully played down, obscured by the politics of the Cold War.”
ellauri048.html on line 1895: The Allies cracked German codes — Enigma — thanks to Poles, who snared the first, priceless encryption set for examination. Some 250,000 Polish troops served with the British during the war, including during the Battle of Britain, and an estimated 400,000 fought off the Nazis on the homefront in guerrilla warfare that helped chew up the Nazi war machine — a martial contribution the lancers-versus-tanks myth fails to convey.
ellauri048.html on line 1897: “If the mainstream media is to be respected by viewers, it cannot recycle old Nazi propaganda,” the Polish embassy statement reads. “We ask that Mr. Cramer apologize for his insensitive comparison and that viewers of Mad Money be made aware of the historical inaccuracy of the statement in question,” the statement concludes.
ellauri048.html on line 1908: And may there be no moaning of the bar, Älkääkä kamut möliskö baarissa
ellauri048.html on line 1918: And may there be no sadness of farewell, Eikä kiitos mitään hautajaisia,
ellauri048.html on line 1921: For tho´ from out our bourne of Time and Place Sillä vaikka aika-ja paikkakoordinaateista
ellauri049.html on line 62:
Kaarlo Sarkia on vahingosta viisastunut. Kun kulta kysyy siltä mikä sai sut rakastamaan mua, se kiertää kysymyxen - on tosi vaarallista mennä antamaan tämmöisiin kysymyxiin seikkaperäisiä, vielä vähemmän totuudenmukaisia vastauxia. Se on niinkuin "näyttääx mun peppu isolta tässä?" johon on vain 1 mahdollinen vastaus - paizi siinä harvinaisemmassa tapauxessa, jossa kulzu ize asiassa kärsii peppunsa pienestä koosta. Tämäkin on vaan tiedettävä, jos ei tiedä niin on paras olla diplomaattinen: "se näyttää juuri sopivalta kulta". Mut Tom of Finlandit yleensä kyllä peukuttaa pieniä peppuja (lähde?).
ellauri049.html on line 99: The spirit of love, with a perpetual dulness. vaan työnnältäydyt peremmälle nussiin.
ellauri049.html on line 103: Return of love, more blest may be the view; Onhan kivexissä taas täydet paineet.
ellauri049.html on line 104: Or call it winter, which being full of care, Tai sano paussia pienexi jääkaudexi,
ellauri049.html on line 114: Molemmilla poikasilla oli rikkinäinen kotitausta, vanhemmat hävyxissä, ja kaikenlaista muuta ikävää. Kalle kuoli tubiin, Uuno sairastui skizofreniaan ja sitten tubiin, liekö saanut Sarkialta. Lähes samanikäisiä, Uuno oli vuoden vanhempi, ja paremmista piireistä. Olikohan se top ja Kalle bottom? Niin veikkaisin. Se sanoi Kallea kauhaxi ja kiuluxi? Kalle suuttui: en ole kiulu, olen viulu, vaikka epävireinen! Uunoko oli se Kallen kauniimpi veli? Ei se kyllä oikeasti ollut kauniimpi, pikemminkin rumempi, länkisäärinen. Kailas kuoli ensin tyylikkäästi Nizzassa, Kalle vasta 12 vuotta myöhemmin nolosti Sysmiössä. Kalle on maallinen, Uuno jumalinen. Uuno räppää tähän tyyliin, varmaan Kallelle:
ellauri049.html on line 148: Vuonna 1929 Kailas joutui mielisairaalaan skitsofrenian vuoksi. Sairastumiseen vaikuttivat ilmeisesti osaltaan lapsuuden traumat ja homoseksuaalisuuden tukahduttaminen. Kailaalla todettiin myös keuhkotuberkuloosi. Kailas pääsi sairaalasta pois jonkin ajan kuluttua, mutta tuberkuloosi koitui kuitenkin hänelle kuolemaksi vuonna 1933 Nizzassa, jonne hän oli lähtenyt parantumaan.
ellauri049.html on line 201: jälkeen runoilija sairastui skitsofreniaan ja vietti seuraavan vuoden Kammion ja Nikkilän sairaaloissa.
ellauri049.html on line 231: Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta Sarkia menestyi koulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923 Tyrvään yhteiskoulusta. Ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen hän jatkoi opiskelujaan Helsingin ja Turun yliopistoissa. Turussa opiskellessaan hän tutustui vastaperustetun yliopiston (selvennä) kirjallisuuden professoriin V. A. Koskenniemeen, jonka kirjalliseen piiriin hän liittyi. Tällöin muodostuneet henkilösuhteet olivat myöhemmälle runoilijankutsumukselle hyvin tärkeitä. Rakastukohan se opeen? Sellaista on sattunut, mä tiedän. lähde?). Hän ei kuitenkaan suorittanut loppututkintoa, vaan ryhtyi kirjailijaksi. Kotiseudullaan Kiikassa Sarkia kävi viimeisen kerran vuonna 1931. Kukaan ei ole runoilija omalla maallaan, ei varsinkaan homo Kiikassa. Kiikka on Satakunnassa, nyttemmin yhdistetty Äetsään.
ellauri049.html on line 239: Esitelmässään filosofian tohtori Panu Rajala toteaa Sarkian homoseksuaalisuudesta seuraavaa:
ellauri049.html on line 328: À mon amour profond et doux comme la mer, tai siis mun pitkälle pehmeälle munalle,
ellauri049.html on line 361: What are some reasons not to move to Belgium? The Belgians themselves are the most important reason. They are selfish, arrogant, noisy, rude, full of hate, machismo and gynephobia, fundamentalistically religious, uncivilized, vulgar, ugly, mostly drunk and intoxicated with coke and xtc, very dangerous car drivers, cannibals and neanderthalers. (by: Charles Baudelaire)
ellauri049.html on line 547: Päinvastoin he ovat vituttavia koska he ovat olevinaan suuria ranskalaisia runoilijoita. Jos homorunoilijoita kaivataan, olisihan meillä omasta takaa toi lähes kokonaan unohtunut Wolt Whatman ja sen frankofoni negrier poikaystävä. Freedom fries. Ranskis neekerit on jenkkisarjoissa melkein aina homoja , se on viidakon vanha klishee. Mustia tähtiä jonkun toisen tähden varjossa, esim Gilfordin tytöissä ja Emma Pariisissa.
ellauri049.html on line 654: Bois mêmes, prouve, hélas! que bien seul je m'offrais beweist, ach, daß ich ganz allein mir dargebracht totistaa, Tauno! et oikeesti yxin mä
ellauri049.html on line 759: Paul Valéry (30. lokakuuta 1871 Sète Ranska − 20. heinäkuuta 1945 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, runoilija, filosofi ja Ranskan akatemian jäsen. Valéry nuolaisi sen tusinan kertaa Nobelin hunajapisaraa, muttei tipahtanut. No näitä piisaa, esim. E.M.Foster, Philip Roth, Meg Atwood, med mera.
ellauri049.html on line 831: Et comme aux dieux mon offrande suprême, Ja kuin jumalille viimeisen uhrini
ellauri049.html on line 871: Fragment terrestre offert à la lumière, Maapalsta uhrattuna valolle,
ellauri049.html on line 936: Pères profonds, têtes inhabitées, Syvälliset isät, asutetut päät,
ellauri049.html on line 1078: Fjalar on muinaisskandinaavisen taruston henkilöhahmo. Suomessa nimen on tehnyt suosituksi Runebergin teos Kuningas Fjalar vuodelta 1844, joka merkittävästi vaikutti suomalaisen kansallishengen kehittymiseen. Nimestä on aikoinaan ollut käytössä myös suomenkielinen mukaelma Vielar. Vielarista tiesin vielä vähemmän eli nevö hööd. Fjalarilla on poika Hjalmar, josta tulee väliin mieleen punakapinaa torjunut Pojun aseveli Hjammu ("älä jauha!") väliin sen kuuluisampi pedofiili kaima. Sit on kuulemma vielä Taneli Mäkelän esittämä roolihahmo Fjalar eli ”Fjalle” sarjassa Handu Pumpulla. Nevö hööd liioin. Varmaan joku siikveli sarjaan faktu homma jossa Taneli oli se hömelö kaheli. Tekivät pilkkaa vanhuxista, nyt on izekin sellaisia. Sattuu omaan nilkkaan.
ellauri049.html on line 1104: Lundin kirjastonhoitajana ja estetiikan dosenttina 24v nai rouva Tegnerin, teini-iän kiltsikaverin Anna Myhrmanin. Anna Myhrman verkar ha varit en duktig professorsfru med stort ansvar för hus och familj. Ei siitä sen enempää. Ehti siis hyvinkin kylästyä Annaan ja bylsiskeli nuorempia myöhemmin. Eski luki liikaa Kanttia (Khäänt) ja ihaili Napsua. Sai pelkkiä kunniamainintoja runoista kunnes Larska veli kuoli, siitä valitusvirrestä napsahti eka palkinto.
ellauri049.html on line 1106: 1810 och närmast följande år visade sig hos Tegnér ett mycket starkt inflytande av tysk vetenskap och diktning. Hans åskådningssätt tog avgörande intryck av den tyska idealistiska filosofin, i främsta rummet Kant, Fichte och Friedrich von Schelling, och hans utveckling i sina väsentliga drag kom att ansluta sig till samma riktning inom tidens idéliv som övriga romantiska skalder i Sverige hyllade. Dock blev han mer förtrolig med Friedrich Schiller än till exempel Uppsalaromantikerna. Den krets av tyska romantiker, Novalis-Tieck-August Wilhelm Schlegel-Friedrich Schlegel, som dessa i synnerhet beundrade, lämnade Tegnér tämligen oberörd.
ellauri049.html on line 1117: Tegnér var sysselsatt med arbetet på sitt största verk: Frithiofs saga i åratal. Oehlenschlägers Helge, möjligen även Fouqués Regner Lodbrok, var förebilder för den form av självständiga romanser som Tegnér valde. Dikten kom ut som följetång. I den sista romansen, "Försoningen", ligger diktens kärna; ett slags kristnad platonism inläggs där i Baldersmyten. De erotiska sångerna fullbordades först sedan Tegnér mottagit djupa intryck av två intagande kvinnor, fru Euphrosyne Palm (1796–1851) i Lund, som inspirerat bland annat "Grannskapet" och "Fågelleken", och friherrinnan Martina von Schwerin; förbittrade utfall mot kvinnokönet i Frithiofs saga tyder på att bakom den djupa besvikelse som bemäktigade sig Tegnér vid mitten av 1820-talet, låg även besvikelser på det romantiska området. Hihii hahaa taas yx narsistinen setämies. Martina oli nuorehkon skaldin puuma suojelija vapaaherratar ja Emili Selldin 19v piispan panopuu, josta sen oli sit pakko luopua:
ellauri049.html on line 1122: Frithjofin storsucceen jälkeen oli vuorossa depressionen och vägen till biskopsstolen i Uppsala. Där var han föremål till mycket hyllning. Sillä oli 8-10v välein nousukausia ja kiihtyneitä depixiä. Runon Mjältsjukan (1825) eli Pernatauti eli mustasappisuus suomentaa pukersi Aale Tynni loppusointuisasti nimellä Synkkämielisyys.
ellauri049.html on line 1125: Lisää ansioita, lisää kunnianosoituxia, lisäntyvää hulluutta. Tegner ei tykännyt valtiopäivätyöskentelystä. "Min själ brinner, och mitt hjärta blöder, och esomoftast sätter sig mörkret på tankens högsäte i hjärnan. Jag lider af en sjukdom som man ger smeknamnet hypokondri, men som på ren svenska heter galenskap. Det är ett arf, som jag ej kunde bli kvitt; det stod ej i min makt att göra mig urarfva".
ellauri049.html on line 1131: Vaakku Koskenniemen mielestä Eskin Fritjof on melkein yhtä hyvä kuin Runkun Fjalar. Piisaa uhoa, ylevöintiä ja paisutusta. Ja nerokkaita loppusointuja! Salosen Unski koitti suomentaa sen, mut tuli sekulia.
ellauri049.html on line 1139: då hör du kanske ofta nog de orden: niin kuulet kai liiankin usein nää sanat:
ellauri049.html on line 1163: Hur ofta sov han, däri innesluten, Tosin usein se nukahti vaan sinne,
ellauri050.html on line 29: Piki ja Seija otti selfieitä kanoista Starhillissä viime kesänä ihan Frozenien näköisinä. Hyvin säilyneitä pakastekanoja. Kansikuva on 2019 joulukalenterista. Jenkit saavat suklaan vielä joulupäivänä. Life is like a box of chocolates. You never know what you're gonna get. Tätä Forrest Gumpin ajatelmaa siteerasin myös jaxoissa 20 ja 33. Toisto tyylikeinona, mutta myös todistuxena, et mun muistelmat alkaa olla aika tyhjentävät. Pää on tyhjentynyt näihin runsaasti 1000 paasauxeen. Ei siellä sitten kovin paljon ollutkaan.
ellauri050.html on line 36: off.jpeg" height="200px" />
ellauri050.html on line 40: Vanhuus etenee schuubeissa. Koronaepidemia on ollut melko iso schuubi. Aika monet se on schiebannut luutarhaan ilman kuoppabileitä. Musta on tullut entistä erehdyttävämpi suurmuftin kopio. On myös joltisestikin Olavin näköä. Kirjapino yöpöydällä on yhtä korkea. Pienmuftin villamyssy on Helmin kutoma. Helmissä on myös paljon ton Elsan lookia. Jos Star Warsin Grand Moff Tarkinilla olis parta, sekin olis muftin näköinen. Vanhuxelle sopii parta, se peittää kallon näkyvistä. Moffilla ei ole, eikä kirjaa, se ei osaa lukea.
ellauri050.html on line 170: Ransu aikoi tehdä izemurhan, mutta sen pelasti joku aikaisemman runoilijan ilmestys. Kun se oli pennitön, se asui jonkun Maria Magdalenan luona tämän kustannuxella. Oli sen elämässä valoisampiakin hetkiä. Sen kuuluisin runo on Hound of Heaven, nähtävästi sixi, että se soveltuu niin mainiosti sielunkalastuxeen, oli sielun meemi katolinen, hindu, bambu tai banaani.
ellauri050.html on line 173:
The Hound of Heaven Taivaan verikoira ellauri050.html on line 176: I fled Him, down the arches of the years; Juoxin karkuun häntä, pitkin vuotten kaaria;
ellauri050.html on line 178: Of my own mind; and in the mist of teas ja oman mieleni; ja kyynelsumussa
ellauri050.html on line 182: Adown Titanic glooms of chasmèd fears, Alas titaanien myterään ja pelon kuiluun,
ellauri050.html on line 198: The gust of His approach would clash it to: ton tulon tuulenpuuska löi sen kiinni:
ellauri050.html on line 200: Across the margent of the world I fled, Lähdin pakoon maailman marginaaliin,
ellauri050.html on line 201: And troubled the gold gateways of the stars, törkkäsin tähtien kukkalaukaisimia,
ellauri050.html on line 214: Clung to the whistling mane of every wind. tartuin joka viheltävään tuuliharjaan.
ellauri050.html on line 216: The long savannahs of the blue; pitkien savannien sinessä;
ellauri050.html on line 229: In face of man or maid; miesten naamoista enkä apulaisten;
ellauri050.html on line 248: Lucent-weeping out of the dayspring.” itkuisen läpinäkyvästä lähteestä.
ellauri050.html on line 251: Drew the bolt of Nature’s secrecies. näytin tulppaani luonnon salaisuuxille.
ellauri050.html on line 253: On the wilful face of skies; taivaitten oikkuisella naamalla,
ellauri050.html on line 255: Spuméd of the wild sea-snortings; meren villin röhkyn vaahdosta;
ellauri050.html on line 267: Against the red throb of its sunset-heart Sen auringonlaskun-sydämen punaiselle sykkeelle
ellauri050.html on line 277: Drop yon blue bosom-veil of sky, and show me pudottaisi ton taivaan rintaliivin, ja näyttäisi
ellauri050.html on line 279: Never did any milk of hers once bless Ei koskaan sen maito kostuttanut
ellauri050.html on line 294: In the rash lustihead of my young powers, Nuorten päivieni harkizemattomassa kiimassa
ellauri050.html on line 305: Are yielding; cords of all too weak account antaa perixi; ne on liian heikkoja lankoja
ellauri050.html on line 317: Upon the sighful branches of my mind. mun mielen huokailevilla oxilla.
ellauri050.html on line 322: From the hid battlements of Eternity; ikuisuuden kätketyiltä varustuxilta;
ellauri050.html on line 333: Now of that long pursuit Nyt tosta pitkästä takaa-ajosta
ellauri050.html on line 341: Seeing none but I makes much of naught” (He said), Ei kukaan muu kuin mä oo paskan veroinen" (se sanoi),
ellauri050.html on line 346: How little worthy of any love thou art! miten arvoton sä olet kenenkään rakkaudelle!
ellauri050.html on line 357: Shade of His hand, outstretched caressingly? vaan sen ystävällisesti ojennetun käden varjo?
ellauri050.html on line 385: Alma mater University of Calcutta (B.A.)
ellauri050.html on line 388: Founder of Self-Realization Fellowship /Yogoda Satsanga Society of India
ellauri050.html on line 398: Part of a series on Hindu philosophy
ellauri050.html on line 405: Om-symboli muistuttaa hämmästyttävästi Allahin nimikirjoitusta. Sama pyllyaihelma, johon Omissa työntyy kassikiekura. Allah näyttää pederasti pedofiililtä altapäin keppi kädessä.
ellauri050.html on line 407: Paramahansa Yogananda (born Mukunda Lal Ghosh; January 5, 1893 – March 7, 1952) was an Indian monk, yogi and guru who lived his last 32 years in America. He introduced millions to the teachings of meditation and Kriya Yoga through his organization Self-Realization Fellowship (SRF) / Yogoda Satsanga Society (YSS) of India. A chief disciple of the Bengali yoga guru Swami Sri Yukteswar Giri, he was sent by his lineage to spread the teachings of yoga to the West, to prove the unity between Eastern and Western religions and to preach a balance between Western material growth and Indian spirituality. His long-standing influence in the American yoga movement, and especially the yoga culture of Los Angeles, led him to be considered by yoga experts as the "Father of Yoga in the West." Jooga on lännessä suosittu naisten jumppamuoto, kun siinä ei hypitä niin että tissit hölskyy. Venytellään vaan kissamaisesti lattialla, ei tarvi hikoilla eikä välttämättä käydä jumpan päälle edes suihkussa, jos on kiire. ellauri050.html on line 411: He published his book Autobiography of a Yogi in 1946 to critical and commercial acclaim; since its first publishing, it has sold over four million copies, with HarperSan Francisco listing it as one of the "100 best spiritual books of the 20th Century". Former Apple CEO Steve Jobs had ordered 500 copies of the book for his own memorial, for each guest to be given a copy. The book has been regularly reprinted and is known as "the book that changed the lives of millions." A 2014 documentary, Awake: The Life of Yogananda, won multiple awards at film festivals around the world. Tästä viimeistään käy ilmi, että tää tuuba on täysin hanurista, todella syvältä. Mut hyvin vetää hindu ton taivaskoira-räpin.
ellauri050.html on line 495: Rilke oli isänsä tahdosta vuosina 1886–1891 sotilasakatemiassa. Vuosina 1895–96 hän opiskeli kirjallisuutta, taidetta, historiaa ja filosofiaa Prahassa ja Münchenissä. Rilke tutustui vuonna 1897 Lou Andreas-Saloméhen, jonka kanssa hänelle muodostui läheinen suhde. Keväällä 1901 Rilke nai kuvanveistäjä Clara Westhoffin, jonka hän oli tavannut edellisenä syksyn Worpswedessää. Parille syntyi joulukuussa 1901 tytär Ruth. Kesällä 1902 Rilke lähti Pariisiin. Siellä julkaistiin vuonna 1910 hänen ainoa romaaninsa Malte Laurids Briggen muistiinpanot. Pariisin-vuosinaan hän julkaisi myös useita runoja. Ille faciet-vanhemmat on saaneet aikaan hurjasti runoilijoita.
ellauri050.html on line 595: Engel (sagt man) wüßten oft nicht, ob sie unter Enkulat (niin sanotaan) ei edes tiedä, lasketaanko ne
ellauri050.html on line 603: Geheimnisse brauchen, denen aus Trauer so oft niin isoja salaisuuxia, joille suru niin usein tuo
ellauri050.html on line 642: Vietin suven viimeisiä päiviä Itämereen pistäville rantakallioille rakennetussa kesäkodissani, jonka ylize useimpien muuttolintujen siivet jo olivat suhisseet. Melkoinen suhina, kun kaikki halus välttämättä lentää just siitä. Kai ne oli kuulleet musta. Keskustelin mökkinaapurini, vanhan hampaattoman reuhkapään kalastajan kanssa lintujen muuttoajoista, josta äijällä oli omat omituiset käsityxensä. Kehtas väittää vastaan kansallisrunoilijalle ja professorismiehelle. Jouzenet muka pysähtyivät meidän lahdelle ja polkee siinä vettä kunnes jalat jäätyy kiinni. Olisin maxanut paljon, ehkä jopa satalappusen vanhaa rahaa nähdäxeni sen omin silmin, mutta ukkopa ei huolinut. (Ei ollut silloin satasen setelissä jouzentenkuvia, satanen oli punainen ja siinä oli havunoxia.)
ellauri050.html on line 660: väitteli alkoholimonopolista, ajautui professorixi.
ellauri050.html on line 662: suomen kielen professuurin Setälän nenän edestä.
ellauri050.html on line 663: Kiero Setälä junaili niin että professuuri jaettiin kahtia
ellauri050.html on line 746: Vaakku kuittaa: näissä säkeissä on naisellista, täysin epärationalistista "filosofiaa" pelotuslainausmerkeissä, joka lisää Saiman omalaatuista lyyrillistä suloa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, setämieheltä, over and out.
ellauri050.html on line 798: Koulutus: Filosofian tohtori 2013, merkonomi.
ellauri050.html on line 1004: Neidgetroffen kade aurinko
ellauri050.html on line 1061: In dem Fragment Über die neuere Deutsche Literatur hatte Herder notiert: „Dithyramben, nach dem griechischen Geschmack nachgeahmt, bleiben für uns fremde. Das trunkne Sinnliche, was bei ihnen entzückte, wäre vielleicht für unsre feine und artige Welt ein Aergerniß; das Rasende in ihnen wäre uns allerdings dunkel, verworren und oft unsinnig.
ellauri051.html on line 54: Filosoferna blir hårdvaluta ellauri051.html on line 199: Lao Rui: Survival of the shittiest.
ellauri051.html on line 218: Hoblassa, HS:ssä ja muissa kaupallisissa meedioissa vituttaa aivan erityisesti toi skizofrenia: siinä osassa lehteä missä puhutaan taloudesta, ei puhuta koskaan muusta kuin talouskasvusta. Ja viherpiiperöille puunhalaajille tarjoillussa osassa todetaan lobotomisesti, että juuri talouskasvu aiheuttaa ilmaston lämpenemisen ja luonnon tuhon. Koronatauko kasvuun on jo parantanut asiaa. Mitä vittua!? Eikö niillä ole minkäänlaista aivosiltaa? Ei ole. Niillä on vaan EAT! EAT! liskoaivot. Jokaiselle jotakin, ja meille massit.
ellauri051.html on line 315: Markku Soikkeli (kirjailijanimi M. G. Soikkeli, s. 1963) on suomalainen kirjallisuudentutkija, kriitikko ja tieteiskirjailija. Koulutukseltaan Soikkeli on filosofian tohtori ja hän on työskennellyt Tampereen yliopistossa Suomen kirjallisuuden assistenttina ja lehtorina. Lisäksi Soikkeli on toiminut Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden lehtorina ja myös vastaavana professorina. Soikkeli toimii myös kriitikkona ja arvostelee elokuvia sekä kirjallisuutta. Soikkeli oli mukana Yle TV1:n ohjelmassa Kirja A & Ö vuoteen 2000 asti.
ellauri051.html on line 340: Epäilenpä että tämä Soikkeli on poliittisesti oikealla laidalla. Se siteeraa suopeasti Pauli Pylkköä, joka puhuu rumia kulttuurivasemmistosta. Pauli Pylkkö taitaa olla ränsistyneen Jaakkoh-Hintikan viimeisiä lahkeessaroikkujia, josta tuli tämän jälkeen nähtävästi jonkinlainen postmoderni nazi ja Heidegger-fani. Vittuili pitkästi ja rumasti myös fyysikkoviikarille Kari Enqvistille ("huomaa Enqvistin kiinnostus ulosteisiin."). Pylkkö on kyllä niin surkuteltava filosofi, että jopa Hintikkakin pyörinee myötähäpeästä kuopassansa Korsossa. Ei kai vaan Pylkkö ole uskonnollinenkin? Hui kauhistus. Mysteereitä persiissä. Dodi. Tää voi kyllä vähän kirpaista. Tää Anti-Enqvist (2012) on aivan tolkuttoman pitkä. On pakko loikkia kuin Soikkeli lukiessaan Saarikosken juoppopäiväkirjoja.
ellauri051.html on line 358: The tendency in savages to imagine that natural objects and agencies are animated by spiritual or living essences, is perhaps illustrated by a little fact which I once noticed: my dog, a full grown and very sensible animal, was lying on the lawn during a hot and still day; but at a little distance a slight breeze occasionally moved an open parasol, which would have been wholly disregarded by the dog, had any one stood near it. As it was, every time that the parasol slightly moved, the dog growled fiercely and barked. He must, I think, have reasoned to himself in a rapid and unconscious manner, that movement without any apparent cause indicated the presence of some strange living agent, and no stranger had a right to be on his territory. (Darwin)
ellauri051.html on line 383: The fretting world, the streets, the noisy hours of day, withdraw; huolestunut maailma, kadut, päivän meluisat hetket häipyy,
ellauri051.html on line 385: I walk, in cool refreshing night, the walks of Paradise, mun täytyy kävellä näin, viileessä paratiisin yössä,
ellauri051.html on line 397: Arm'd knights go forth to redress wrongs--some in quest of the Raskaasti aseistetut poliisit pitää järjestystaä -- jotkut niistä
ellauri051.html on line 401: I hear the shouts--the sounds of blows and smiting steel: kuulen huudot -- lyönnit ja etälamauttimen;
ellauri051.html on line 406: Take now the enclosing theme of all--the solvent and the setting; on nyt koko orkesterin teema -- liuotin ja taustamusa;
ellauri051.html on line 407: Love, that is pulse of all--the sustenace and the pang; Rakkaus on nyt pulssilla, sen kestävyys ja PANG! FUCK! FUCK!
ellauri051.html on line 408: The heart of man and woman all for love; Miehet naisten päällä, muita yhdistelmiä ei suvaita;
ellauri051.html on line 414: The glow, the blush, the beating hearts of lovers, Hehkun, hiostuxen, rakastelijoiden tihentyneen sykkeen,
ellauri051.html on line 420: No other words, but words of love--no other thought but Love. Ei muita sanoja kuin huohotusta, ei muita ajatuxia.
ellauri051.html on line 424: Lo! where the arm'd men hasten--Lo! mid the clouds of dust, the glint KILL! minne aseistetut äijät ryntää! -- KILL! keskellä pölypilviä
ellauri051.html on line 425: of bayonets; pajunetit rättipäiden perseeseen;
ellauri051.html on line 427: smoke--I hear the cracking of the guns: raketin lähtöäänen;
ellauri051.html on line 429: sight of fear, kauhunäkymät,
ellauri051.html on line 430: The deeds of ruthless brigands--rapine, murder--I hear the cries for talousliberaalien ketkuilut, raiskauxet ja murhat -- kuulen turhia
ellauri051.html on line 440: I see the enslaved, the overthrown, the hurt, the opprest of the Mä nään neekerit, köyhät, vammaset, naiset, eläimet, koko maailman sorretut
ellauri051.html on line 442: I feel the measureless shame and humiliation of my race--it becomes Tunnen kyllä vähän häpeää ja noloutta apinaporukoiden toimista -- jotka on
ellauri051.html on line 444: Mine too the revenges of humanity--the wrongs of ages--baffled feuds Mun toimia on humanistihöpötyxet -- kaikki vääryydet -- sekopäiset rähäkät
ellauri051.html on line 453: Rouse up my slow belief--give me some vision of the future; Nosta meitä laiskasta niskasta -- anna tulevaisuudenuskoa;
ellauri051.html on line 458: Marches of victory--man disenthrall'd--the conqueror at last! Voitonmarsseja -- vapaakauppaa -- mies on jälleen voittaja!
ellauri051.html on line 467: Joy! Joy! in freedom, worship, love! Joy in the ecstacy of life! viinaa ja nappuloita!
ellauri051.html on line 478: Walter ”Wilt” Whatman (31. toukokuuta 1819 Long Island, New York, Yhdysvallat – 26. maaliskuuta 1892 Camden, New Jersey, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen runoilija, esseisti, journalisti ja humanisti. Hänen tunnetuin teoksensa on runokokoelma Pössyä (alkuteos Leaves of Grass). Ei se ollut mikään länkkäri, vaan city slicker, dick licker.
ellauri051.html on line 490: Whatman kirjoitti työnsä lomassa runoja. Hän julkaisi 12 runon kokoelman Ruohoa (Leaves of Grass) vuonna 1855 ja painoi siitä 795 kopiota. Teos oli irtiotto senaikaisen runouden jäykistä normeista ja perinteistä. Runot syntyivät osittain Whatmanin rajaseuduille suuntautuneiden matkojensa sekä runoilija Ralph Waldo Emersonin ihailun inspiroimina. Whatman muokkasi ja laajensi runoteostaan vuosien varrella useasti ja julkaisi siitä yhteensä kahdeksan painosta. Kokoelma ei herättänyt aluksi paljon huomiota, mutta Ralph Waldo Emerson ylisti sitä. Seuraavana vuonna Whatman laajensi kokoelman 32 runon mittaiseksi. Julkaisuyhtiö kuitenkin kaatui sisällissodan alettua muiden kaatuneiden etunenässä. Walt jatkoi puuhailua veteraanien perässä.
ellauri051.html on line 494: Whatman julkaisi vuonna 1870 kokoelmat Democratic Vistas ja Passage to India sekä jälleen uuden version Leaves of Grassista.
ellauri051.html on line 496: Whatman sai ketnureaktion 1873 ja muutti Camdeniin New Jerseyyn veljensä luokse. Vuosina 1875–1876 hän julkaisi sisällissodasta kertovan kirjan Memoranda during the War, mutta halvaukset olivat jo hidastaneet hänen kirjoittamistaan. Whatman julkaisi myös uusia versioita Leaves of Grassista, jonka myyntituloilla hän osti Camdenista itselleen oman talon. Teoksen viimeinen versio sisälsi kaikkiaan 300 runoa. Whatmanin viimeiseksi jäänyt teos Good-Bye, My Fanny julkaistiin vuonna 1891.
ellauri051.html on line 514: Eräitä keskeisiä tekijöitä Whatmanin elämässä ja runoudessa olivat homoseksuaalisuus ja homoerotiikka, jotka liittivät hänen ihailunsa 1800-luvun ideaalisesta miestenvälisestä kaveruudesta avoimeksi kuvaukseksi maskuliinisesta kehosta ja jopa masturbaatiosta, kuten käy ilmi hänen ”Song of Myself” -runostaan. Se oli ristiriidassa sen närkästymisen kanssa, jota Whatman osoitti kohdattuaan vastaavia tekstejä jolloin hän ylisti siveyttä ja paheksui masturbaatiota. 2-naamainen luikero. Amerikan Tom of Finland.
ellauri051.html on line 520: When one looks closely at Wilt Whatman's poetry, one is struck, then, by its peculiar combination of extreme egotism that borders on solipsism, in which the entire cosmos and even aspects of divinity are subsumed into the poet's voice, and its affirmation of the poor, the humble, the suffering and the ordinary things of life. (Arthur Versluis: The Esoteric Origins of the American Renaissance)
ellauri051.html on line 522: Immense self-inflation, Wilt oli kuin pumpattava barbara. Wilt oli izeoppinut, self-made hihhuli, protestantti millennialisti tai teosofi. Mut ennenkaikkea jättiläismäinen narsisti. Family size egotisti palvomassa omaa priapistista näköispazasta. Fyf fyf, sanoi Alcott ja Thoreau. Waldo peukutti.
ellauri051.html on line 536: Song of MyselfLaulu munalleni ellauri051.html on line 544: 5 I lean and loafe at my ease observing a spear of summer grass. 5 Mä nojailen ja löhöön ja havainnoin kesäheinänkortta.
ellauri051.html on line 545: 6 My tongue, every atom of my blood, form'd from this soil, this air, 6 Mun kieli, mun veriatomit, tästä maasta, tästä valuutasta,
ellauri051.html on line 546: 7 Born here of parents born here from parents the same, and their parents the same, 7 Born in the U.S.A, usalaisista vanhemmista, en mikään mamu siis,
ellauri051.html on line 554: 14 Houses and rooms are full of perfumes, the shelves are crowded with perfumes, 14 Talot ja huoneet täynnä tuoxuja, hyllyt notkuu hajuvesistä,
ellauri051.html on line 557: 17 The atmosphere is not a perfume, it has no taste of the distillation, it is odorless, Ilmakehä ei ole hajuvettä, se ei ole uutteen makuista vaan hajutonta,
ellauri051.html on line 561: 21 The smoke of my own breath, Mun oman hengityxen savu,
ellauri051.html on line 563: 23 My respiration and inspiration, the beating of my heart, the passing of blood and air Mun hengitys ja inspis, mun sydänlyönnit, veren ja ilman kulku
ellauri051.html on line 565: 24 The sniff of green leaves and dry leaves, and of the shore and dark-color'd sea-rocks, Nuuhku vihreitten ja kuivien lehtien, ja rannan ja tummansävyisten merikivien ,
ellauri051.html on line 566: and of hay in the barn, ja latoheinän,
ellauri051.html on line 567: 25 The sound of the belch'd words of my voice loos'd to the eddies of the wind, Mun äänen röyhtäisemien sanojen ääni irronneena tuulen pyörteisiin,
ellauri051.html on line 568: 26 A few light kisses, a few embraces, a reaching around of arms, Pari kevyttä pusua, pari halausta, käsivarsien kiedonta,
ellauri051.html on line 569: 27 The play of shine and shade on the trees as the supple boughs wag, Valon ja varjon leikki puissa kun norjat oxat notkuvat,
ellauri051.html on line 570: 28 The delight alone or in the rush of the streets, or along the fields and hill-sides, Ilo yxin tai katumelussa, tai pelloilla ja mäenrinteillä,
ellauri051.html on line 571: 29 The feeling of health, the full-noon trill, the song of me rising from bed and meeting Terve fiilis, keskipäivän liverrys, vuoteesta nousun laulu ja
ellauri051.html on line 575: 32 Have you felt so proud to get at the meaning of poems? Ootko ylpeänä kekannut runojen merkityxen?
ellauri051.html on line 576: 33 Stop this day and night with me and you shall possess the origin of all poems, Vietäppä tää päivä ja yö mun kaa niin ne kaikki selviää,
ellauri051.html on line 577: 34 You shall possess the good of the earth and sun, (there are millions of suns left,) Saat maan ja auringon hyvän, (aurinkoja on miljoona jälellä,)
ellauri051.html on line 578: 35 You shall no longer take things at second or third hand, nor look through the eyes of Et enää selaa kopioiden kopioita, etkä kazo vainaiden silmillä,
ellauri051.html on line 582: 38 I have heard what the talkers were talking, the talk of the beginning and the end, Mä kuulin mitä puhujat puhui, puheen alusta ja lopusta,
ellauri051.html on line 583: 39 But I do not talk of the beginning or the end. mut mä en puhu alusta enkä lopusta.
ellauri051.html on line 589: 45 Always the procreant urge of the world. aina maailma yrkäilee lisääntymistä.
ellauri051.html on line 590: 46 Out of the dimness opposite equals advance, always substance and increase, always sex, Sumennosta vastakkaiset yhtäläiset etenee, aina ainetta ja kasvua, aina sexiä ,
ellauri051.html on line 591: 47 Always a knit of identity, always distinction, always a breed of life. Aina risteytyxiä, aina eroja, aina pirttiviljelmää.
ellauri051.html on line 599: 54 Till that becomes unseen and receives proof in its turn. Kunnes siitä tulee näkymätön ja se saa puolestansa todisteen.
ellauri051.html on line 601: 56 Knowing the perfect fitness and equanimity of things, while they discuss I am silent, Asioiden täydellisen timmin ja tasapuolisuuden tietämistä pohdittaessa mä oon vaiti,
ellauri051.html on line 603: 57 Welcome is every organ and attribute of me, and of any man hearty and clean, Jokainen mun elin ja ominaisuus on tervetullut, ja muidenkin jos ne on
ellauri051.html on line 605: 58 Not an inch nor a particle of an inch is vile, and none shall be less familiar Mikään tuuma tai sen osakaan ei ole häpeällnen, ja kaikkien pitää tulla
ellauri051.html on line 609: at the peep of the day with stealthy tread, ja hipsii tiehensä kun päivä kurkistelee sisään,
ellauri051.html on line 614: 65 Exactly the value of one and exactly the value of two, and which is ahead? Tarkkaan yhden kappaleen arvon ja kahden, ja kumpi on joholla?
ellauri051.html on line 617: 67 People I meet, the effect upon me of my early life or the ward and city I live in, ketä mä tapaan, mun lapsuuden kokemusten merkitys tai kotikaupunki,
ellauri051.html on line 621: 70 The real or fancied indifference of some man or woman I love, Jonkun mun rakastaman miehen tai naisen oikea tai kuviteltu välinpitämättömäys,
ellauri051.html on line 622: 71 The sickness of one of my folks or of myself, or ill-doing or loss or lack of money, Jonkun meikäläisten sairaus tai mun oma, pahanteko tai rahanmenetys tai puute,
ellauri051.html on line 624: 72 Battles, the horrors of fratricidal war, the fever of doubtful news, the fitful events; Taistelut, kansalaissodan kauhut, uutisjano, tapahtuman oikut;
ellauri051.html on line 631: 79 Both in and out of the game and watching and wondering at it. Mukana pelissä ja ulkona, toimii takapiruna.
ellauri051.html on line 640: 86 Only the lull I like, the hum of your valvèd voice. Tykkään vaan luppohetkistä, sun venttiilin äänestä.
ellauri051.html on line 647: of the earth,
ellauri051.html on line 648: 92 And I know that the hand of God is the promise of my own, Ja mä tiedän että jumalan käsi on mun oma lupaus,
ellauri051.html on line 649: 93 And I know that the spirit of God is the brother of my own, Ja mä tiedän että jumala on mun veli,
ellauri051.html on line 652: 95 And that a kelson of the creation is love, ja et luomakunnan kölipuu on -hm- rakkaus,
ellauri051.html on line 655: 98 And mossy scabs of the worm fence, heap'd stones, elder, mullein and poke-weed. Ja matoaidan karvaiset ruvet, kivexet kasassa, selja, tulikukka ja kärmesmarja.
ellauri051.html on line 659: 101 I guess it must be the flag of my disposition, out of hopeful green stuff woven. Kai se on mun asennelogo, sellainen toiveikkaan vihervä.
ellauri051.html on line 660: 102 Or I guess it is the handkerchief of the Lord, Tai sit se on herran nenäliina,
ellauri051.html on line 664: 105 Or I guess the grass is itself a child, the produced babe of the vegetation. Tai ehkä ruoho on ize lapsi, kasvillisuuden pikkaninni, papoose.
ellauri051.html on line 669: 110 And now it seems to me the beautiful uncut hair of graves. Ja nyt se näyttää musta hautojen kauniilta leikkaamattomalta tukalta.
ellauri051.html on line 671: 112 It may be you transpire from the breasts of young men, Mitämax sä kasvat nuorten miesten rinnasta,
ellauri051.html on line 673: 114 It may be you are from old people, or from offspring taken soon out of Ehkä sä olet vanholta ihmisiltä, tai liian aikaisin vieroitetuilta lapsilta,
ellauri051.html on line 676: 116 This grass is very dark to be from the white heads of old mothers, Tää ruohon on liian tummaa tullaxeen vanhojen äitien valkoisista päistä,
ellauri051.html on line 677: 117 Darker than the colorless beards of old men, Tummempaa kuin vanhojen miesten homeparrat,
ellauri051.html on line 678: 118 Dark to come from under the faint red roofs of mouths. Liian tummaa tullaxeen kitalakien sammaskatosta.
ellauri051.html on line 680: 120 And I perceive they do not come from the roofs of mouths for nothing. Ja huomaan ettei ne ole turhaan kitalaen tuotosta.
ellauri051.html on line 682: 122 And the hints about old men and mothers, and the offspring taken soon Ja vihjeet vanhuxista ja mammoista, ja liian pian vieroitetuista lapsista.
ellauri051.html on line 683: out of their laps.
ellauri051.html on line 684: 123 What do you think has become of the young and old men? Minne miehet kadonneet? Poveen maahan joutuneet. Voi milloin muistat sen!
ellauri051.html on line 685: 124 And what do you think has become of the women and children? Ja miten kävi Peterin, Paulin ja Maryn?
ellauri051.html on line 686: 125 They are alive and well somewhere, Hyvin ne jaxelee, paizi Paul, joka oli pedofiili.
ellauri051.html on line 699: 136 I am not an earth nor an adjunct of an earth, Mä en ole maa enkä maan satelliitti,
ellauri051.html on line 700: 137 I am the mate and companion of people, all just as immortal and fathomless as myself, Mä olen ihmisten kamu ja kumppani, kaikki yhtä kuolemattomia ja pohjattomia kuin mä ize,
ellauri051.html on line 705: 142 For me the sweet-heart and the old maid, for me mothers and the mothers of mothers, Mulle kulzi ja vanhapiika, mulle äitejä ja isoäitejä,
ellauri051.html on line 707: 144 For me children and the begetters of children. Mulle lapsia ja lasten siittäjiä.
ellauri051.html on line 716: 152 The suicide sprawls on the bloody floor of the bedroom, Izaristi on rähmällään verisellä lattialla makkarissa.
ellauri051.html on line 718: 154 The blab of the pave, tires of carts, sluff of boot-soles, talk of the promenaders, Kiveyxen lätinän, kärrynpyörät, saappaiden laahustuxen, kulkumiesten puheet.
ellauri051.html on line 719: 155 The heavy omnibus, the driver with his interrogating thumb, the clank of the shod Raskas bussi, kuski kysyvine peukaloineen, kengitettyjen
ellauri051.html on line 721: 156 The snow-sleighs, clinking, shouted jokes, pelts of snow-balls, Lumireet, kilahduxet, huudetut vizit, lumipallosateet,
ellauri051.html on line 722: 157 The hurrahs for popular favorites, the fury of rous'd mobs, Hurraat kansansuosikeille, väkijoukon raivo,
ellauri051.html on line 723: 158 The flap of the curtain'd litter, a sick man inside borne to the hospital, Peitettyjen paarien läpätys, sisällä sairas mies matkalla lasarettiin,
ellauri051.html on line 724: 159 The meeting of enemies, the sudden oath, the blows and fall, Vihamiehet nokikkain, äkkikirous, turpiin vaan ja onnea,
ellauri051.html on line 726: to the centre of the crowd, noppelasti joukon keskeen,
ellauri051.html on line 728: 162 What groans of over-fed or half-starv'd who fall sunstruck or in fits, Ylensyöneiden ja nälkiintyneiden valituxet kun ne kaatuu auringonpistoon tai slaagiin,
ellauri051.html on line 729: 163 What exclamations of women taken suddenly who hurry home and give birth to babes, Naisten huudot jotka rientää kotiin synnyttämään vauvoja,
ellauri051.html on line 732: 165 Arrests of criminals, slights, adulterous offers made, acceptances, Rikollisten pidätyxiä, loukkauxia, salapanotarjouxia, hyväxyntöjä,
ellauri051.html on line 734: 166 I mind them or the show or resonance of them -- I come and I depart. 166 Mä muistan ne tai niiden vaikutuxet, ja lähden menee.
ellauri051.html on line 736: 167 The big doors of the country barn stand open and ready, 167 Farmin ladonovet on auki ja valmiina vastanottamaan
ellauri051.html on line 737: 168 The dried grass of the harvest-time loads the slow-drawn wagon, 168 hitaasti etenevän vankkurin elonkorjuukuivan heinän,
ellauri051.html on line 740: 171 I am there, I help, I came stretch'd atop of the load, 171 Mä oon mukana auttamassa, tulin pitkälläni kuorman päällä,
ellauri051.html on line 741: 172 I felt its soft jolts, one leg reclined on the other, 172 Mä tunsin pehmeet jysähdyxet, jalka toisen päällä,
ellauri051.html on line 743: 174 And roll head over heels and tangle my hair full of wisps. 174 ja pyörin päätäpahkaa tukka täynnä helpeitä.
ellauri051.html on line 755: 185 I saw the marriage of the trapper in the open air in the far west, the bride was a 185 Näin ansojan häät ulkoilmassa kaukana lännessä, morsian oli punainen tyttö,
ellauri051.html on line 765: 190 I heard his motions crackling the twigs of the woodpile, 190 Kuulin hänen liikkeensä rätisevän puukasan oksia,
ellauri051.html on line 766: 191 Through the swung half-door of the kitchen I saw him limpsy and weak, 191 Keittiön käännetyn puolioven läpi näin hänet ontuneena ja heikkona,
ellauri051.html on line 771: 196 And remember putting plasters on the galls of his neck and ankles; 196 Ja muistakaa laittaa laastarit hänen niskansa ja nilkkojensa sappeihin;
ellauri051.html on line 777: 201 Twenty-eight years of womanly life and all so lonesome. 201 28 vuotta naisellista elämää ja kaikki niin yksinäistä.
ellauri051.html on line 778: 202 She owns the fine house by the rise of the bank, 202 Hän omistaa hienon talon pankin nousun myötä,
ellauri051.html on line 779: 203 She hides handsome and richly drest aft the blinds of the window. 203 Hän piilottaa komean ja runsaan puvun ikkunan kaihtimen taakse.
ellauri051.html on line 780: 204 Which of the young men does she like the best? 204 Mistä nuorista miehistä hän pitää eniten?
ellauri051.html on line 781: 205 Ah the homeliest of them is beautiful to her. 205 Ah, kodikkain heistä on hänelle kaunis.
ellauri051.html on line 782: 206 Where are you off to, lady? for I see you, 206 Minne olet menossa, neiti? sillä minä näen sinut,
ellauri051.html on line 786: 210 The beards of the young men glisten'd with wet, it ran from their long hair, 210 Nuorten miesten parta kiilsi märältä, se juoksi heidän pitkistä hiuksistaan,
ellauri051.html on line 795: 217 The butcher-boy puts off his killing-clothes, or sharpens his knife at the stall 217 Teurastajapoika riisuu tappava vaatteensa tai teroittaa veitsensä torilla,
ellauri051.html on line 801: 222 The lithe sheer of their waists plays even with their massive arms, 222 Heidän vyötärön notkeus leikkii jopa heidän massiivisilla käsivarsillaan,
ellauri051.html on line 805: 225 The negro holds firmly the reins of his four horses, the block swags underneath on its tied-over chain, 225 Neekeri pitää tiukasti kiinni neljän hevosensa ohjaksista, lohko leijuu alla sidotun ketjunsa päällä,
ellauri051.html on line 806: 226 The negro that drives the long dray of the stone-yard, steady and tall he stands pois'd on one leg on the string-piece, 226 Neekeri, joka ajaa kivipihan pitkää raitaa, vakaana ja korkeana, seisoo toisella jalalla vireänä narun päällä,
ellauri051.html on line 808: 228 His glance is calm and commanding, he tosses the slouch of his hat away from his forehead, 228 Hänen katseensa on tyyni ja käskevä, hän heittää hattunsa pois otsaltaan,
ellauri051.html on line 809: 229 The sun falls on his crispy hair and mustache, falls on the black of his polish'd and perfect limbs. 229 Aurinko laskee hänen raikkaille hiuksilleen ja viiksilleen, putoaa hänen kiillotettujen ja täydellisten raajojensa mustille.
ellauri051.html on line 812: 232 In me the caresser of life wherever moving, backward as well as forward sluing, 232 Minussa elämän hyväilijä kaikkialla, missä liikkuu, niin taaksepäin kuin eteenkin,
ellauri051.html on line 824: 244 And the look of the bay mare shames silliness out of me. 244 Ja lahden tamman katse häpeää minusta typeryyttä.
ellauri051.html on line 830: 249 The sharp-hoof'd moose of the north, the cat on the house-sill, the chickadee, the prairie-dog, 249 Pohjoisen teräväkärkinen hirvi, kissa kynnyksellä, kananpoika, preeriakoira,
ellauri051.html on line 831: 250 The litter of the grunting sow as they tug at her teats, 250 Murisevan emakon pentu, kun he nykivät sen nistejä,
ellauri051.html on line 832: 251 The brood of the turkey-hen and she with her half-spread wings, 251 Kalkkunan poikanen ja hän puoliksi levitetyillä siivillään,
ellauri051.html on line 834: 253 The press of my foot to the earth springs a hundred affections, 253 Jalkojeni painaminen maahan saa aikaan sata kiintymystä,
ellauri051.html on line 836: 255 I am enamour'd of growing out-doors, 255 Olen ihastunut ulkona kasvamiseen,
ellauri051.html on line 837: 256 Of men that live among cattle or taste of the ocean or woods, 256 Miehistä, jotka elävät karjassa tai maistavat merta tai metsiä,
ellauri051.html on line 838: 257 Of the builders and steerers of ships and the wielders of axes and mauls, and the drivers of horses, 257 Laivojen rakentajista ja ohjaajista ja kirveiden ja mausteiden heiluttajista ja hevosten kuljettajista,
ellauri051.html on line 846: 264 The pure contralto sings in the organ loft, 264 Puhdas kontralto laulaa urkuparvella,
ellauri051.html on line 847: 265 The carpenter dresses his plank, the tongue of his foreplane whistles its wild ascending lisp, 265 Puuseppä pukee lankkunsa, hänen etulentokoneen kieli viheltää villi nousevaa huuliaan,
ellauri051.html on line 853: 271 The spinning-girl retreats and advances to the hum of the big wheel, 271 Pyörivä tyttö vetäytyy ja etenee suuren pyörän huminaan,
ellauri051.html on line 858: 276 He turns his quid of tobacco while his eyes blurr with the manuscript; 276. Hän kääntää tupakkapussinsa samalla kun hänen silmänsä hämärtyvät käsikirjoituksesta;
ellauri051.html on line 867: 285 The groups of newly-come immigrants cover the wharf or levee, 285 Uusien maahanmuuttajien ryhmät kattavat laiturin tai padon,
ellauri051.html on line 870: 288 The youth lies awake in the cedar-roof'd garret and harks to the musical rain, 288 Nuorukainen makaa hereillä setrikattoisessa kattohuoneessa ja haukkuu musiikkisadetta,
ellauri051.html on line 872: 290 The squaw wrapt in her yellow-hemm'd cloth is offering moccasins and bead-bags for sale, 290 Squaw-kääre keltaisessa kankaassaan tarjoaa mokasiineja ja helmipusseja myyntiin,
ellauri051.html on line 875: 293 The young sister holds out the skein while the elder sister winds it off in a ball, and stops now and then for the knots, 293 Nuori sisar ojentaa vyyhtiä, kun taas vanhempi sisar kiertää sen irti palloksi ja pysähtyy silloin tällöin solmua varten,
ellauri051.html on line 881: 299 The child is baptized, the convert is making his first professions, 299 Lapsi kastetaan, käännynnäinen tekee ensimmäisiä ammattiaan,
ellauri051.html on line 885: 303 The bride unrumples her white dress, the minute-hand of the clock moves slowly, 303 Morsian purkaa valkoisen mekkonsa, kellon minuuttiosoitin liikkuu hitaasti,
ellauri051.html on line 892: 310 The crew of the fish-smack pack repeated layers of halibut in the hold, 310 Fish-smack-pakkauksen miehistö toisti kerroksia pallasta ruumassa,
ellauri051.html on line 894: 312 As the fare-collector goes through the train he gives notice by the jingling of loose change, 312 Kulkiessaan junan läpi maksunkeräilijä ilmoittaa irrallisen rahan jyrinä,
ellauri051.html on line 895: 313 The floor-men are laying the floor, the tinners are tinning the roof, the masons are calling for mortar, 313 Lattiamiehet laskevat lattiaa, peltimiehet tinaavat kattoa, muurarit vaativat laastia,
ellauri051.html on line 897: 315 Seasons pursuing each other the indescribable crowd is gather'd, it is the fourth of Seventh-month, (what salutes of cannon and small arms!) 315 vuodenaikaa jahtaavat toisiaan, sanoinkuvaamaton joukko on kasaantunut, on seitsemännen kuukauden neljäs (mitä tykin ja käsiaseiden tervehdyksiä!)
ellauri051.html on line 902: 320 Coon-seekers go through the regions of the Red river or through those drain'd by the Tennessee, or through those of the Arkansas, 320 coon-etsijää kulkee Red Riverin alueiden tai Tennesseen tai Arkansasin valumien alueiden läpi,
ellauri051.html on line 905: 323 In walls of adobie, in canvas tents, rest hunters and trappers after their day's sport, 323 Adobien seinissä, kangasteltoissa, metsästäjiä ja ansoja lepäävät päivän urheilun jälkeen,
ellauri051.html on line 910: 328 And such as it is to be of these more or less I am, 328 Ja sellainen kuin näistä enemmän tai vähemmän olen,
ellauri051.html on line 911: 329 And of these one and all I weave the song of myself. 329 Ja näistä yhdestä ja kaikista minä kudon laulun itsestäni.
ellauri051.html on line 913: 330 I am of old and young, of the foolish as much as the wise, 330 Minä olen vanha ja nuori, niin tyhmä kuin viisas,
ellauri051.html on line 914: 331 Regardless of others, ever regardful of others, 331 Toisista riippumatta, aina muista välittämättä,
ellauri051.html on line 917: 334 One of the Nation of many nations, the smallest the same and the largest the same, 334 Yksi monien kansakuntien kansasta, pienin sama ja suurin sama,
ellauri051.html on line 920: 337 A Kentuckian walking the vale of the Elkhorn in my deer-skin leggings, a Louisianian or Georgian, 337 Kentuckilainen kävelemässä Elkhornin laaksossa peurannahkaisissa leggingseissäni, louisialainen tai georgialainen,
ellauri051.html on line 922: 339 At home on Kanadian snow-shoes or up in the bush, or with fishermen off Newfoundland, 339 Kotona kanadalaisissa lumikengissä tai pensaassa tai kalastajien kanssa Newfoundlandin edustalla,
ellauri051.html on line 923: 340 At home in the fleet of ice-boats, sailing with the rest and tacking, 340 Kotona jääveneiden laivastossa, purjehtien muiden kanssa ja luovimassa,
ellauri051.html on line 924: 341 At home on the hills of Vermont or in the woods of Maine, or the Texan ranch, 341 Kotona Vermontin kukkuloilla tai Mainen metsissä tai texasilaisella karjatilalla,
ellauri051.html on line 925: 342 Comrade of Californians, comrade of free North-Westerners, (loving their big proportions,) 342 Kalifornialaisten toveri, vapaiden luoteislaisten toveri (rakastaa heidän suuria mittasuhteitaan)
ellauri051.html on line 926: 343 Comrade of raftsmen and coalmen, comrade of all who shake hands and welcome to drink and meat, 343 Lautamiesten ja hiilimiesten toveri, kaikkien toveri, jotka kättelevät ja tervetuloa juomaan ja lihaan,
ellauri051.html on line 927: 344 A learner with the simplest, a teacher of the thoughtfullest, 344 Oppija yksinkertaisimman kanssa, ajattelevimman opettaja,
ellauri051.html on line 928: 345 A novice beginning yet experient of myriads of seasons, 345 Aloittelija, joka on alkanut mutta kokenut lukemattomia vuodenaikoja,
ellauri051.html on line 929: 346 Of every hue and caste am I, of every rank and religion, 346 Olen kaikista sävyistä ja kastista, kaikista arvoista ja uskonnoista,
ellauri051.html on line 939: 355 These are really the thoughts of all men in all ages and lands, they are not original with me, 355 Nämä ovat todellakin kaikkien ihmisten ajatuksia kaikissa aikoina ja kaikissa maissa, ne eivät ole alkuperäisiä minulle,
ellauri051.html on line 941: 357 If they are not the riddle and the untying of the riddle they are nothing, 357 Jos ne eivät ole arvoitus ja arvoituksen purkaminen, ne eivät ole mitään,
ellauri051.html on line 964: 378 This is the press of a bashful hand, this the float and odor of hair, 378 Tämä on röyhkeän käden puristus, tämä kelluke ja hiusten tuoksu,
ellauri051.html on line 965: 379 This the touch of my lips to yours, this the murmur of yearning, 379 Tämä on huulteni kosketus sinun huuliasi, tämä kaipauksen murina,
ellauri051.html on line 966: 380 This the far-off depth and height reflecting my own face, 380 Tämä kaukainen syvyys ja korkeus heijastavat omia kasvojani,
ellauri051.html on line 967: 381 This the thoughtful merge of myself, and the outlet again. 381 Tämä on minun ja jälleen ulostulon harkittu yhdistäminen.
ellauri051.html on line 969: 383 Well I have, for the Fourth-month showers have, and the mica on the side of a rock has. 383 No minulla on, sillä neljännen kuukauden suihkut ovat, ja kiille kiven kyljessä on.
ellauri051.html on line 979: 392 All I mark as my own you shall offset it with your own, 392 Kaikki mitä merkitsen omaksi, kompensoi se omallasi,
ellauri051.html on line 989: 402 And the good or bad I say of myself I say of them. 402 Ja sen hyvän tai huonon, jonka sanon itsestäni, sanon niistä.
ellauri051.html on line 991: 404 To me the converging objects of the universe perpetually flow, 404 Minulle maailmankaikkeuden lähentyvät objektit virtaavat ikuisesti,
ellauri051.html on line 994: 407 I know this orbit of mine cannot be swept by a carpenter's compass, 407 Tiedän, että tätä kiertorataa ei voi pyyhkiä puusepän kompassilla,
ellauri051.html on line 1008: 421 And I know the amplitude of time. 421 Ja minä tiedän ajan amplitudin.
ellauri051.html on line 1010: 422 I am the poet of the Body and I am the poet of the Soul, 422 Minä olen ruumiin runoilija ja olen sielun runoilija,
ellauri051.html on line 1011: 423 The pleasures of heaven are with me and the pains of hell are with me, 423 Taivaan nautinnot ovat kanssani ja helvetin kivut ovat kanssani,
ellauri051.html on line 1013: 425 I am the poet of the woman the same as the man, 425 Olen naisen runoilija sama kuin miehen,
ellauri051.html on line 1015: 427 And I say there is nothing greater than the mother of men. 427 Ja minä sanon, ettei ole mitään suurempaa kuin ihmisten äiti.
ellauri051.html on line 1016: 428 I chant the chant of dilation or pride, 428 Laulan laajentumisen tai ylpeyden laulua,
ellauri051.html on line 1024: 436 Night of south winds -- night of the large few stars! 436 Etelätuulien yö -- suurten harvojen tähtien yö!
ellauri051.html on line 1027: 439 Earth of the slumbering and liquid trees! 439 Nukkuvien ja nestemäisten puiden maa!
ellauri051.html on line 1028: 440 Earth of departed sunset -- earth of the mountains misty-topt! 440 Auringonlaskun maa -- vuorten maa sumuinen huippu!
ellauri051.html on line 1029: 441 Earth of the vitreous pour of the full moon just tinged with blue! 441 Täysikuun lasimaisen tulvan maa juuri sävytettynä sinisellä!
ellauri051.html on line 1030: 442 Earth of shine and dark mottling the tide of the river! 442 Maa kiiltävä ja tumma kirjava joen vuorovesi!
ellauri051.html on line 1031: 443 Earth of the limpid gray of clouds brighter and clearer for my sake! 443 Pilvien kirkkaan harmaan maa kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi minun tähteni!
ellauri051.html on line 1039: 450 I believe you refuse to go back without feeling of me, 450 Uskon, että kieltäydyt menemästä takaisin tuntematta minua,
ellauri051.html on line 1040: 451 We must have a turn together, I undress, hurry me out of sight of the land, 451 Meidän täytyy käydä yhdessä, riisuudun, kiirehdit minut pois maan näkyvistä,
ellauri051.html on line 1041: 452 Cushion me soft, rock me in billowy drowse, 452 Pehmennä minua pehmeäksi, keinuta minua aaltoilevassa unessa,
ellauri051.html on line 1043: 454 Sea of stretch'd ground-swells, 454 venytettyjen maaperän aallokkomeri,
ellauri051.html on line 1045: 456 Sea of the brine of life and of unshovell'd yet always-ready graves, 456 Meri elämän suolavettä ja lapioimattomia, mutta aina valmiita hautoja,
ellauri051.html on line 1046: 457 Howler and scooper of storms, capricious and dainty sea, 457 Myrskyjen huutaja ja kauhaaja, oikukas ja herkullinen meri,
ellauri051.html on line 1047: 458 I am integral with you, I too am of one phase and of all phases. 458 Olen kiinteä kanssasi, minäkin kuulun yhteen vaiheeseen ja kaikkiin vaiheisiin.
ellauri051.html on line 1048: 459 Partaker of influx and efflux I, extoller of hate and conciliation, 459 Tulon ja ulostulon osallinen I, vihan ja sovinnon ylistäjä,
ellauri051.html on line 1049: 460 Extoller of amies and those that sleep in each others' arms. 460 Amiesten ja toistensa sylissä nukkuvien ylistäjä.
ellauri051.html on line 1051: 462 (Shall I make my list of things in the house and skip the house that supports them?) 462 (Tehdäänkö luetteloni talon asioista ja jätän väliin talon, joka tukee niitä?)
ellauri051.html on line 1052: 463 I am not the poet of goodness only, I do not decline to be the poet of wickedness also. 463 En ole vain hyvyyden runoilija, en myöskään kiellä olemasta pahuuden runoilija.
ellauri051.html on line 1054: 465 Evil propels me and reform of evil propels me, I stand indifferent, 465 Paha ajaa minua eteenpäin ja pahan uudistus ajaa minua, olen välinpitämätön,
ellauri051.html on line 1056: 467 I moisten the roots of all that has grown. 467 Kostutan kaiken kasvaneen juuret.
ellauri051.html on line 1057: 468 Did you fear some scrofula out of the unflagging pregnancy? 468 Pelkäsitkö skrofulaa huimausta raskaudesta?
ellauri051.html on line 1060: 471 Soft doctrine as steady help as stable doctrine, 471 Pehmeä oppi yhtä vakaata apua kuin vakaa oppi,
ellauri051.html on line 1061: 472 Thoughts and deeds of the present our rouse and early start. 472 Nykyajan ajatuksia ja tekoja heräämme ja varhainen alku.
ellauri051.html on line 1067: 477 Endless unfolding of words of ages! 477 Aikojen sanojen loputon avautuminen!
ellauri051.html on line 1068: 478 And mine a word of the modern, the word En-Masse. 478 Ja minun sanani modernista, sana En-Masse.
ellauri051.html on line 1069: 479 A word of the faith that never balks, 479 Uskon sana, joka ei koskaan horju,
ellauri051.html on line 1076: 486 Fetch stonecrop mixt with cedar and branches of lilac, 486 Hae kivimurska sekoitus setriä ja syreenin oksia,
ellauri051.html on line 1077: 487 This is the lexicographer, this the chemist, this made a grammar of the old cartouches, 487 Tämä on sanakirjailija, tämä kemisti, tämä teki kieliopin vanhoista kartsoista,
ellauri051.html on line 1082: 492 I but enter by them to an area of my dwelling. 492 Mutta minä menen heidän kauttaan asuntoni alueelle.
ellauri051.html on line 1083: 493 Less the reminders of properties told my words, 493 Vähemmän kiinteistöjen muistutukset kertoivat sanojani,
ellauri051.html on line 1084: 494 And more the reminders they of life untold, and of freedom and extrication, 494 Ja enemmän muistutuksia he kertomattomasta elämästä ja vapaudesta ja irrottautumisesta,
ellauri051.html on line 1085: 495 And make short account of neuters and geldings, and favor men and women fully equipt, 495 Ja tee lyhyt selostus kastraattisista ja ruunista ja suosi täysin varusteltuja miehiä ja naisia,
ellauri051.html on line 1086: 496 And beat the gong of revolt, and stop with fugitives and them that plot and conspire. 496 Ja lyö kapinan gongia ja lopeta pakolaisia ja niitä, jotka juonittelevat ja tekevät salaliittoa.
ellauri051.html on line 1088: 497 Wilt Whatman, a kosmos, of Manhattan the son, 497 Wilt Whatman, kosmos, Manhattanin poika,
ellauri051.html on line 1097: 506 I speak the pass-word primeval, I give the sign of democracy, 506 Puhun alkusanan salasana, annan demokratian merkin,
ellauri051.html on line 1098: 507 By God! I will accept nothing which all cannot have their counterpart of on the same terms. 507 Jumalalta! En hyväksy mitään, jolle kaikki eivät voi saada vastinetta samoilla ehdoilla.
ellauri051.html on line 1100: 509 Voices of the interminable generations of prisoners and slaves, 509 Vankien ja orjien loputtomien sukupolvien ääniä,
ellauri051.html on line 1101: 510 Voices of the diseas'd and despairing and of thieves and dwarfs, 510 Sairaiden ja epätoivoisten ja varkaiden ja kääpiöiden ääniä,
ellauri051.html on line 1102: 511 Voices of cycles of preparation and accretion, 511 Valmistelu- ja lisääntymissyklien äänet,
ellauri051.html on line 1103: 512 And of the threads that connect the stars, and of wombs and of the father-stuff, 512 Ja langoista, jotka yhdistävät tähdet, ja kohduista ja isän aineksista,
ellauri051.html on line 1104: 513 And of the rights of them the others are down upon, 513 Ja heidän oikeuksistaan muut ovat alas,
ellauri051.html on line 1106: 515 Fog in the air, beetles rolling balls of dung. 515 Sumua ilmassa, kovakuoriaiset pyörittelevät lantapalloja.
ellauri051.html on line 1108: 517 Voices of sexes and lusts, voices veil'd and I remove the veil, 517 Sukupuolten ja himojen ääniä, äänet verhottuja ja minä poistan verhon,
ellauri051.html on line 1114: 523 Seeing, hearing, feeling, are miracles, and each part and tag of me is a miracle. 523 Näkeminen, kuuleminen, tunteminen ovat ihmeitä, ja jokainen osani ja tunniste minusta on ihme.
ellauri051.html on line 1116: 525 The scent of these arm-pits aroma finer than prayer, 525 Näiden käsivarsien tuoksu on hienompaa kuin rukous,
ellauri051.html on line 1118: 527 If I worship one thing more than another it shall be the spread of my own body, or any part of it, 527 Jos minä palvon yhtä asiaa enemmän kuin toista, se on oman ruumiini tai sen osan leviämistä,
ellauri051.html on line 1119: 528 Translucent mould of me it shall be you! 528 Minun läpikuultava muotti, se olet sinä!
ellauri051.html on line 1122: 531 Whatever goes to the tilth of me it shall be you! 531 Mikä tahansa, joka menee minun kallistukseeni, se olet sinä!
ellauri051.html on line 1123: 532 You my rich blood! your milky stream pale strippings of my life! 532 Sinä rikas vereni! maitomainen virtasi haalea riisuja elämästäni!
ellauri051.html on line 1126: 535 Root of wash'd sweet-flag! timorous pond-snipe! nest of guarded duplicate eggs! it shall be you! 535 Pesty makean lipun juuri! pelottava lampi-taivaaja! vartioitujen kaksoismunien pesä! se olet sinä!
ellauri051.html on line 1127: 536 Mix'd tussled hay of head, beard, brawn, it shall be you! 536 Sekoitettua heinää päätä, partaa, lihaksia, se olet sinä!
ellauri051.html on line 1128: 537 Trickling sap of maple, fibre of manly wheat, it shall be you! 537 Tihkuvaa vaahteran mehua, miehisen vehnän kuitua, se olet sinä!
ellauri051.html on line 1132: 541 Winds whose soft-tickling genitals rub against me it shall be you! 541 Tuulet, joiden pehmeästi kutittelevat sukuelimet hierovat minua vasten, se olet sinä!
ellauri051.html on line 1133: 542 Broad muscular fields, branches of live oak, loving lounger in my winding paths, it shall be you! 542 Leveät lihaksikkaat kentät, elävän tammen oksat, rakastava lepotuoli mutkaisilla poluillani, se olet sinä!
ellauri051.html on line 1135: 544 I dote on myself, there is that lot of me and all so luscious, 544 Rakastan itseäni, minua on niin paljon ja kaikki niin mehukkaita,
ellauri051.html on line 1137: 546 I cannot tell how my ankles bend, nor whence the cause of my faintest wish, 546 En osaa sanoa, kuinka nilkkani taipuvat, enkä mistä heikoimman toiveeni syytä,
ellauri051.html on line 1138: 547 Nor the cause of the friendship I emit, nor the cause of the friendship I take again. 547 Ei myöskään ystävyyden syytä, jonka osoitan, enkä sen ystävyyden syytä, jonka otan uudelleen.
ellauri051.html on line 1140: 549 A morning-glory at my window satisfies me more than the metaphysics of books. 549 Aamukirkkaus ikkunassani tyydyttää minua enemmän kuin kirjojen metafysiikka.
ellauri051.html on line 1144: 553 Hefts of the moving world at innocent gambols silently rising freshly exuding, 553 valtaa liikkuvaa maailmaa viattomissa gamboleissa, jotka nousevat hiljaa vasta tihkuen,
ellauri051.html on line 1147: 556 Seas of bright juice suffuse heaven. 556 kirkasta mehua täyttävät taivaan.
ellauri051.html on line 1148: 557 The earth by the sky staid with, the daily close of their junction, 557 Maa taivaan luona pysähtyi, heidän risteyksensä päivittäinen sulkeminen,
ellauri051.html on line 1153: 561 If I could not now and always send sun-rise out of me. 561 Jos en voisi nyt ja aina lähettää minusta auringonnousua.
ellauri051.html on line 1155: 563 We found our own O my soul in the calm and cool of the daybreak. 563 Löysimme oman sielumme aamun tyynessä ja viileässä.
ellauri051.html on line 1157: 565 With the twirl of my tongue I encompass worlds and volumes of worlds. 565 Kieleni pyörteellä piiritän maailmoja ja maailmoja.
ellauri051.html on line 1158: 566 Speech is the twin of my vision, it is unequal to measure itself, 566 Puhe on näkemykseni kaksos, se on eriarvoista mitata itseään,
ellauri051.html on line 1161: 569 Come now I will not be tantalized, you conceive too much of articulation, 569 Tule nyt, en ole kiusannut, sinulla on liian paljon artikulaatiota,
ellauri051.html on line 1164: 572 The dirt receding before my prophetical screams, 572 Lika väistymässä profeetallisten huutojeni edestä,
ellauri051.html on line 1166: 574 My knowledge my live parts, it keeping tally with the meaning of all things, 574 Tietoni elävät osani, se on sopusoinnussa kaiken tarkoituksen kanssa,
ellauri051.html on line 1167: 575 Happiness, (which whoever hears me let him or her set out in search of this day.) 575 Happiness, (joka joka kuulee minut, lähteköön etsimään tätä päivää.)
ellauri051.html on line 1172: 580 I carry the plenum of proof and every thing else in my face, 580 Kannan todistusten määrää ja kaikkea muuta kasvoillani,
ellauri051.html on line 1173: 581 With the hush of my lips I wholly confound the skeptic. 581 Huulteni hiljaisella hämmenän skeptikon täysin.
ellauri051.html on line 1177: 584 I hear bravuras of birds, bustle of growing wheat, gossip of flames, clack of sticks cooking my meals, 584 Kuulen lintujen bravuuria, kasvavan vehnän vilskettä, liekkien juorua, tikkujen kolinaa keittämässä aterioitani,
ellauri051.html on line 1178: 585 I hear the sound I love, the sound of the human voice, 585 Kuulen äänen, jota rakastan, ihmisäänen äänen,
ellauri051.html on line 1180: 587 Sounds of the city and sounds out of the city, sounds of the day and night, 587 Kaupungin äänet ja kaupungin äänet, päivän ja yön äänet,
ellauri051.html on line 1181: 588 Talkative young ones to those that like them, the loud laugh of work-people at their meals, 588 Puhuvia nuoria niille, jotka pitävät heistä, työläisten äänekäs nauru aterioillaan,
ellauri051.html on line 1182: 589 The angry base of disjointed friendship, the faint tones of the sick, 589 Hajaantuneen ystävyyden vihainen pohja, sairaiden heikommat äänet,
ellauri051.html on line 1184: 591 The heave'e'yo of stevedores unlading ships by the wharves, the refrain of the anchor-lifters, 591 Ahtaustyöntekijät purkavat laivoja laitureilta, ankkurinnostajien refriini,
ellauri051.html on line 1185: 592 The ring of alarm-bells, the cry of fire, the whirr of swift-streaking engines and hose-carts with premonitory tinkles and color'd lights, 592 Hälytyskellojen soittoa, tulen huutoa, nopeasti juoksevien moottoreiden surinaa ja letkukärryjä, joissa on ennakkoääniä ja värillisiä valoja,
ellauri051.html on line 1186: 593 The steam whistle, the solid roll of the train of approaching cars, 593 Höyrypilli, lähestyvien autojen junan kiinteä rulla,
ellauri051.html on line 1187: 594 The slow march play'd at the head of the association marching two and two, 594 Hidas marssi soitti yhdistyksen johdossa marssi kaksi ja kaksi,
ellauri051.html on line 1195: 602 The orbic flex of his mouth is pouring and filling me full. 602 Hänen suunsa orbinen jousto vuotaa ja täyttää minut täyteen.
ellauri051.html on line 1201: 608 Steep'd amid honey'd morphine, my windpipe throttled in fakes of death, 608 jyrkkä hunajaisen morfiinin keskellä, henkitorveni kuristettu kuoleman väärennöksissä,
ellauri051.html on line 1202: 609 At length let up again to feel the puzzle of puzzles, 609 Lopulta luovutaan jälleen tunteaksesi arvoituksia,
ellauri051.html on line 1206: 612 (Round and round we go, all of us, and ever come back thither,) 612 (Me kaikki kuljemme ympäri ja ympäri, ja tulemme aina takaisin sinne,)
ellauri051.html on line 1216: 621 Treacherous tip of me reaching and crowding to help them, 621 Petollinen kärki, kun tavoittelen ja tungoin auttamaan heitä,
ellauri051.html on line 1219: 624 Straining the udder of my heart for its withheld drip, 624 Kiristän sydämeni utaretta sen pidätetyn tippumisen vuoksi,
ellauri051.html on line 1221: 626 Depriving me of my best as for a purpose, 626 Ristää minulta parhaani tarkoitukseen,
ellauri051.html on line 1223: 628 Deluding my confusion with the calm of the sunlight and pasture-fields, 628 Huijaten hämmennystäni auringonvalon ja laidunpeltojen tyynellä,
ellauri051.html on line 1225: 630 They bribed to swap off with touch and go and graze at the edges of me, 630 He lahjoivat vaihtaakseen pois kosketuksella ja mennäkseen laiduntamaan minun reunojani,
ellauri051.html on line 1227: 632 Fetching the rest of the herd around to enjoy them a while, 632 Haetaan loput laumasta nauttimaan niistä hetken,
ellauri051.html on line 1229: 634 The sentries desert every other part of me, 634 Vartijat hylkäävät kaikki muut osani,
ellauri051.html on line 1240: 644 Parting track'd by arriving, perpetual payment of perpetual loan, 644 Erottamisen jäljiltä saapuminen, pysyvän lainan ikuinen maksu,
ellauri051.html on line 1247: 650 They do not need the obstetric forceps of the surgeon, 650 He eivät tarvitse kirurgin synnytyspihtejä,
ellauri051.html on line 1251: 654 The damp of the night drives deeper into my soul. 654 Yön kosteus ajaa syvemmälle sieluani.
ellauri051.html on line 1254: 657 A minute and a drop of me settle my brain, 657 Minuutti ja pisara minua asettelee aivoni,
ellauri051.html on line 1256: 659 And a compend of compends is the meat of a man or woman, 659 Ja korvausten kompensaatio on miehen tai naisen lihaa,
ellauri051.html on line 1258: 661 And they are to branch boundlessly out of that lesson until it becomes omnific, 661 Ja heidän tulee haarautua rajattomasti tuosta oppitunnista, kunnes siitä tulee kaikkinainen,
ellauri051.html on line 1261: 663 I believe a leaf of grass is no less than the journey-work of the stars, 663 Uskon, että ruohonlehti ei ole vähempää kuin tähtien matkatyö,
ellauri051.html on line 1262: 664 And the pismire is equally perfect, and a grain of sand, and the egg of the wren, 664 Ja pismire on yhtä täydellinen, ja hiekanjyvä ja ukon muna,
ellauri051.html on line 1264: 666 And the running blackberry would adorn the parlors of heaven, 666 Ja juokseva karhunvatukka koristaisi taivaan saleja,
ellauri051.html on line 1267: 669 And a mouse is miracle enough to stagger sextillions of infidels. 669 Ja hiiri on riittävä ihme huijatakseen seksimiljardeja epäuskoisia.
ellauri051.html on line 1275: 677 In vain objects stand leagues off and assume manifold shapes, 677 Turhaan esineet seisovat erillään ja ottavat monenlaisia muotoja,
ellauri051.html on line 1279: 681 In vain the elk takes to the inner passes of the woods, 681 Turhaan hirvi vie metsän sisäosiin,
ellauri051.html on line 1281: 683 I follow quickly, I ascend to the nest in the fissure of the cliff. 683 Seuraan nopeasti, nousen kallion halkeaman pesään.
ellauri051.html on line 1288: 689 Not one is dissatisfied, not one is demented with the mania of owning things, 689 Kukaan ei ole tyytymätön, kukaan ei ole masentunut omistamisen maniasta,
ellauri051.html on line 1289: 690 Not one kneels to another, nor to his kind that lived thousands of years ago, 690 Kukaan ei polvistu toiselle eikä sukulaiselleen, joka eli tuhansia vuosia sitten,
ellauri051.html on line 1292: 693 They bring me tokens of myself, they evince them plainly in their possession. 693 He tuovat minulle merkkejä itsestäni, he osoittavat, että ne ovat selvästi hallussaan.
ellauri051.html on line 1297: 698 Infinite and omnigenous, and the like of these among them, 698 Äärettömät ja kaikkikansalliset ja niiden kaltaiset,
ellauri051.html on line 1298: 699 Not too exclusive toward the reachers of my remembrancers, 699 Ei liian eksklusiivinen muistajieni saavuttajia kohtaan,
ellauri051.html on line 1300: 701 A gigantic beauty of a stallion, fresh and responsive to my caresses, 701 Jättimäinen ori, raikas ja herkkä hyväilleni,
ellauri051.html on line 1303: 704 Eyes full of sparkling wickedness, ears finely cut, flexibly moving. 704 Silmät täynnä kimaltelevaa pahuutta, hienoksi leikatut korvat, joustavasti liikkuvat.
ellauri051.html on line 1313: 713 And again as I walk'd the beach under the paling stars of the morning. 713 Ja taas kun kävelin rannalla aamun kalpevien tähtien alla.
ellauri051.html on line 1318: 718 Along the ruts of the turnpike, along the dry gulch and rivulet bed, 718 Käänteen uria pitkin, kuivaa kuilua ja joen uomaa pitkin,
ellauri051.html on line 1319: 719 Weeding my onion-patch or hoeing rows of carrots and parsnips, crossing savannas, trailing in forests, 719 Sipulilaastarin kitkeminen tai porkkana- ja palsternakkarivien kuokkaminen, savannien ylittäminen, metsässä kulkeminen,
ellauri051.html on line 1320: 720 Prospecting, gold-digging, girdling the trees of a new purchase, 720 Etsintä, kullan kaivaminen, uuden oston puiden vyöttäminen,
ellauri051.html on line 1330: 730 Over the dusky green of the rye as it ripples and shades in the breeze; 730 Rukiin hämäränvihreyden yli, kun se aaltoilee ja varjostaa tuulessa;
ellauri051.html on line 1332: 732 Walking the path worn in the grass and beat through the leaves of the brush, 732 Kävele polkua, joka on kulunut ruohossa ja lyö pensaiden lehtiä,
ellauri051.html on line 1335: 735 Where the brook puts out of the roots of the old tree and flows to the meadow, 735 Siellä missä puro lähtee vanhan puun juurista ja virtaa niitylle,
ellauri051.html on line 1336: 736 Where cattle stand and shake away flies with the tremulous shuddering of their hides, 736 Siellä missä karja seisoo ja ravistelee kärpäsiä nahkansa vapisevana,
ellauri051.html on line 1340: 740 Where the pear-shaped balloon is floating aloft, (floating in it myself and looking composedly down,) 740 Missä päärynän muotoinen ilmapallo kelluu ylhäällä, (kellun siinä itse ja katson rauhassa alas,)
ellauri051.html on line 1343: 743 Where the steam-ship trails hind-ways its long pennant of smoke, 743 Siellä missä höyrylaiva kulkee takaperin pitkää savuviiriään,
ellauri051.html on line 1344: 744 Where the fin of the shark cuts like a black chip out of the water, 744 Missä hain evä leikkaa vedestä kuin musta lastu,
ellauri051.html on line 1347: 747 Where the dense-starr'd flag is borne at the head of the regiments, 747 Kun tiheätähdistä lippua pidetään rykmenttien kärjessä,
ellauri051.html on line 1350: 750 Upon a door-step, upon the horse-block of hard wood outside, 750 Oven portaalla, kovapuusta valmistetun hevospalkan päällä ulkopuolella,
ellauri051.html on line 1351: 751 Upon the race-course, or enjoying picnics or jigs or a good game of base-ball, 751 Kilparadalla tai nauttimassa piknikistä tai jigeistä tai hyvästä baseball-pelistä,
ellauri051.html on line 1353: 753 At the cider-mill tasting the sweets of the brown mash, sucking the juice through a straw, 753 Siideritehtaalla maistelemassa ruskean mässin makeisia, imemässä mehua oljen läpi,
ellauri051.html on line 1361: 761 Where herds of buffalo make a crawling spread of the square miles far and near, 761 Siellä missä puhvelilaumat ryömivät neliökilometrejä kaukana ja lähellä,
ellauri051.html on line 1362: 762 Where the humming-bird shimmers, where the neck of the long-lived swan is curving and winding, 762 Missä kolibri hohtaa, missä pitkäikäisen joutsenen kaula kiemurtelee ja kiertyy,
ellauri051.html on line 1366: 766 Where burial coaches enter the arch'd gates of a cemetery, 766 Siellä missä hautausvaunut menevät hautausmaan kaariporteista,
ellauri051.html on line 1367: 767 Where winter wolves bark amid wastes of snow and icicled trees, 767 Siellä missä talvisudet haukkuvat lumen ja jääpuiden keskellä,
ellauri051.html on line 1368: 768 Where the yellow-crown'd heron comes to the edge of the marsh at night and feeds upon small crabs, 768 Missä keltakruunuhaikara tulee yöllä suon reunalle ja ruokkii pieniä rapuja,
ellauri051.html on line 1369: 769 Where the splash of swimmers and divers cools the warm noon, 769 Missä uimareiden ja sukeltajien roiske viilentää lämpimän keskipäivän,
ellauri051.html on line 1371: 771 Through patches of citrons and cucumbers with silver-wired leaves, 771 Sitruuna- ja kurkkutilkkujen läpi, joissa on hopealangallisia lehtiä,
ellauri051.html on line 1373: 773 Through the gymnasium, through the curtain'd saloon, through the office or public hall; 773 Kuntosalin, verhohuoneen, toimiston tai yleisen salin kautta;
ellauri051.html on line 1376: 776 Pleas'd with the quakeress as she puts off her bonnet and talks melodiously, 776 mielissään quakeressistä, kun hän riisuu konepellin ja puhuu melodisesti,
ellauri051.html on line 1377: 777 Pleas'd with the tune of the choir of the whitewash'd church, 777 Tyytyväinen kalkitun kirkon kuoron sävelestä,
ellauri051.html on line 1378: 778 Pleas'd with the earnest words of the sweating Methodist preacher, impress'd seriously at the camp-meeting; 778 Tyytyväinen hikoilevan metodistisaarnaajan vakavista sanoista, tehnyt vakavan vaikutuksen leirikokouksessa;
ellauri051.html on line 1379: 779 Looking in at the shop-windows of Broadway the whole forenoon, flatting the flesh of my nose on the thick plate glass, 779 Katson sisään Broadwayn ikkunoihin koko iltapäivän, litistäen nenäni paksua lasia vasten,
ellauri051.html on line 1381: 781 My right and left arms round the sides of two friends, and I in the middle; 781 Oikea ja vasen käteni kahden ystäväni ympärillä ja minä keskellä;
ellauri051.html on line 1382: 782 Coming home with the silent and dark-cheek'd bush-boy, (behind me he rides at the drape of the day,) 782 Kotiin tuleminen hiljaisen ja tummaposkisen pensaspojan kanssa, (takaseni hän ratsastaa päivän verholla,)
ellauri051.html on line 1383: 783 Far from the settlements studying the print of animals' feet, or the moccasin print, 783 Kaukana siirtokunnista, jotka tutkivat eläinten jalkojen printtiä tai mokkasiinikuviota,
ellauri051.html on line 1385: 785 Nigh the coffin'd corpse when all is still, examining with a candle; 785 Lähestele arkun ruumista, kun kaikki on hiljaa, tutkii kynttilän kanssa;
ellauri051.html on line 1390: 790 Walking the old hills of Judæa with the beautiful gentle God by my side, 790 Kävellen Juudean vanhoilla kukkuloilla kaunis lempeä Jumala vierelläni,
ellauri051.html on line 1392: 792 Speeding amid the seven satellites and the broad ring, and the diameter of eighty thousand miles, 792 Ylinopeutta seitsemän satelliitin ja leveän renkaan keskellä, ja halkaisija on kahdeksankymmentätuhatta mailia,
ellauri051.html on line 1398: 798 I visit the orchards of spheres and look at the product, 798 Vierailen pallojen hedelmätarhoissa ja katson tuotetta,
ellauri051.html on line 1400: 800 I fly those flights of a fluid and swallowing soul, 800 Lennän niitä nestemäisen ja nielevän sielun lentoja,
ellauri051.html on line 1401: 801 My course runs below the soundings of plummets. 801 Kurssiini kulkee jyrkänteiden äänien alapuolella.
ellauri051.html on line 1403: 803 No guard can shut me off, no law prevent me. 803 Mikään vartija ei voi sulkea minua, mikään laki ei estä minua.
ellauri051.html on line 1406: 806 I go hunting polar furs and the seal, leaping chasms with a pike-pointed staff, clinging to topples of brittle and blue. 806 Menen metsästämään napaturkiksia ja hylkeitä, hyppien kuiluja hauenkärkisellä sauvalla, takertuen hauraisiin ja sinisiin latvoihin.
ellauri051.html on line 1411: 811 The enormous masses of ice pass me and I pass them, the scenery is plain in all directions, 811 Valtavat jäämassat ohittavat minut ja minä ohitan ne, maisema on tasainen joka suuntaan,
ellauri051.html on line 1414: 814 We pass the colossal outposts of the encampment, we pass with still feet and caution, 814 Ohitamme leirin valtavia etuvartioita, ohitamme hiljaisin jaloin ja varovasti,
ellauri051.html on line 1416: 816 The blocks and fallen architecture more than all the living cities of the globe. 816 Korttelit ja kaatunut arkkitehtuuri enemmän kuin kaikki maailman elävät kaupungit.
ellauri051.html on line 1418: 818 I turn the bridegroom out of bed and stay with the bride myself, 818 Käännän sulhanen sängystä ja jään itse morsiamen luo,
ellauri051.html on line 1420: 820 My voice is the wife's voice, the screech by the rail of the stairs, 820 Minun ääneni on vaimon ääni, huuto portaiden kaiteen varrella,
ellauri051.html on line 1422: 822 I understand the large hearts of heroes, 822 Ymmärrän sankarien suuret sydämet,
ellauri051.html on line 1423: 823 The courage of present times and all times, 823 Nykyajan ja kaikkien aikojen rohkeus,
ellauri051.html on line 1424: 824 How the skipper saw the crowded and rudderless wreck of the steam-ship, and Death chasing it up and down the storm, 824 Kuinka kippari näki höyrylaivan ruuhkaisen ja peräsimettömän hylyn ja kuoleman jahtaavan sitä ylös ja alas myrskyssä,
ellauri051.html on line 1425: 825 How he knuckled tight and gave not back an inch, and was faithful of days and faithful of nights, 825 Kuinka hän nystytti tiukasti eikä antanut senttiäkään takaisin, ja oli uskollinen päiviin ja uskollinen öihin,
ellauri051.html on line 1426: 826 And chalk'd in large letters on a board, Be of good cheer, we will not desert you; 826 Ja liidulla suurilla kirjaimilla taululle: Ole hyvällä mielellä, emme hylkää sinua;
ellauri051.html on line 1429: 829 How the lank loose-gown'd women look'd when boated from the side of their prepared graves, 829 Miltä laihat löysäpukuiset naiset näyttivät veneillä valmistettujen haudoidensa puolelta,
ellauri051.html on line 1433: 833 The disdain and calmness of martyrs, 833 Marttyyrien halveksuntaa ja tyyneyttä,
ellauri051.html on line 1434: 834 The mother of old, condemn'd for a witch, burnt with dry wood, her children gazing on, 834 Muinaisten äiti, noidan takia tuomittu, kuivilla puilla poltettu, hänen lapsensa katselevat
ellauri051.html on line 1438: 838 I am the hounded slave, I wince at the bite of the dogs, 838 Olen ahdistettu orja, nypistelen koirien puremasta,
ellauri051.html on line 1440: 840 I clutch the rails of the fence, my gore dribs, thinn'd with the ooze of my skin, 840 Tartun aidan kaiteisiin, verini valuu, ohentunut ihoni vuodosta,
ellauri051.html on line 1444: 844 Agonies are one of my changes of garments, 844 Agonies on yksi vaatteiden vaihdoistani,
ellauri051.html on line 1449: 849 Heat and smoke I inspired, I heard the yelling shouts of my comrades, 849 Lämpöä ja savua inspiroin, kuulin tovereideni huutavan,
ellauri051.html on line 1450: 850 I heard the distant click of their picks and shovels, 850 Kuulin heidän hakkuidensa ja lapioidensa kaukaisen napsautuksen,
ellauri051.html on line 1454: 854 White and beautiful are the faces around me, the heads are bared of their fire-caps, 854 Valkoiset ja kauniit ovat kasvot ympärilläni, päät ovat paljaat nuotiohatut,
ellauri051.html on line 1455: 855 The kneeling crowd fades with the light of the torches. 855 Polvistuva joukko hämärtyy soihtujen valossa.
ellauri051.html on line 1457: 857 They show as the dial or move as the hands of me, I am the clock myself. 857 Ne näkyvät kellotauluna tai liikkuvat minun osoittimina, olen itse kello.
ellauri051.html on line 1458: 858 I am an old artillerist, I tell of my fort's bombardment, 858 Olen vanha tykistö, kerron linnoitukseni pommituksista,
ellauri051.html on line 1460: 860 Again the long roll of the drummers, 860 Taas rumpaleiden pitkä soitto,
ellauri051.html on line 1467: 867 The fall of grenades through the rent roof, the fan-shaped explosion, 867 Kranaattien putoaminen vuokrakaton läpi, viuhkamainen räjähdys,
ellauri051.html on line 1468: 868 The whizz of limbs, heads, stone, wood, iron, high in the air. 868 Jäsenten, päiden, kiven, puun, raudan vihellys korkealla ilmassa.
ellauri051.html on line 1469: 869 Again gurgles the mouth of my dying general, he furiously waves with his hand, 869 Taas kurkuttaa kuolevan kenraalini suuta, hän heiluttaa raivokkaasti kädellään,
ellauri051.html on line 1473: 872 (I tell not the fall of Alamo, 872 (En kerro Alamon kaatumista,
ellauri051.html on line 1474: 873 Not one escaped to tell the fall of Alamo, 873 Kukaan ei pakene kertomaan Alamon kaatumisesta,
ellauri051.html on line 1476: 875 'Tis the tale of the murder in cold blood of four hundred and twelve young men. 875 Tämä on tarina neljäsataakaksitoista nuoren miehen kylmäverisestä murhasta.
ellauri051.html on line 1478: 877 Nine hundred lives out of the surrounding enemy's, nine times their number, was the price they took in advance, 877 Yhdeksän sataa henkeä ympäröivän vihollisen elämästä, yhdeksän kertaa heidän lukumääränsä, oli hinta, jonka he ottivat etukäteen,
ellauri051.html on line 1480: 879 They treated for an honorable capitulation, receiv'd writing and seal, gave up their arms and march'd back prisoners of war. 879 He saivat kunniallisen antautumisen, saivat kirjoituksen ja sinetin, luovuttivat aseensa ja marssivat takaisin sotavankeja.
ellauri051.html on line 1481: 880 They were the glory of the race of rangers, 880 He olivat vartijarodun kunniaa,
ellauri051.html on line 1484: 883 Bearded, sunburnt, drest in the free costume of hunters, 883 Parrakas, auringonpolttama, pukeudu metsästäjien vapaaan asuun,
ellauri051.html on line 1485: 884 Not a single one over thirty years of age. 884 Ei ainuttakaan yli 30-vuotiasta.
ellauri051.html on line 1493: 892 These were despatch'd with bayonets or batter'd with the blunts of muskets, 892 Nämä lähetettiin pistimellä tai muskettien tylppäin lyönnillä,
ellauri051.html on line 1496: 895 At eleven o'clock began the burning of the bodies; 895 Kello 11 alkoi ruumiiden polttaminen;
ellauri051.html on line 1497: 896 That is the tale of the murder of the four hundred and twelve young men. 896 Se on tarina neljäsataakaksitoista nuoren miehen murhasta.
ellauri051.html on line 1499: 897 Would you hear of an old-time sea-fight? 897 Kuulisitko vanhasta meritaistelusta?
ellauri051.html on line 1500: 898 Would you learn who won by the light of the moon and stars? 898 Saisitko tietää, kuka voitti kuun ja tähtien valosta?
ellauri051.html on line 1510: 908 Ten o'clock at night, the full moon well up, our leaks on the gain, and five feet of water reported, 908 Kymmenen yöllä, täysikuu nousi, vuotomme noususta ja viisi jalkaa vettä raportoitu,
ellauri051.html on line 1517: 915 Now I laugh content, for I hear the voice of my little captain, 915 Nyt nauran tyytyväisenä, sillä kuulen pienen kapteeni äänen,
ellauri051.html on line 1518: 916 We have not struck, he composedly cries, we have just begun our part of the fighting. 916 Emme ole lyöneet, hän huutaa tyynesti, olemme juuri aloittaneet oman osamme taistelussa.
ellauri051.html on line 1522: 920 The tops alone second the fire of this little battery, especially the main-top, 920 Pelkät yläosat ovat tämän pienen pariston tulta toissijaisia, varsinkin pääkatto,
ellauri051.html on line 1523: 921 They hold out bravely during the whole of the action. 921 He kestävät rohkeasti koko toiminnan ajan.
ellauri051.html on line 1526: 924 One of the pumps has been shot away, it is generally thought we are sinking. 924 Yksi pumpuista on ammuttu pois, yleisesti uskotaan, että uppoamme.
ellauri051.html on line 1530: 928 Toward twelve there in the beams of the moon they surrender to us. 928 Kohti kahtatoista siellä kuun säteissä he antautuvat meille.
ellauri051.html on line 1533: 930 Two great hulls motionless on the breast of the darkness, 930 Kaksi suurta runkoa liikkumatta pimeyden rinnalla,
ellauri051.html on line 1536: 933 Near by the corpse of the child that serv'd in the cabin, 933 Mökissä palveleneen lapsen ruumiin vieressä,
ellauri051.html on line 1537: 934 The dead face of an old salt with long white hair and carefully curl'd whiskers, 934 Vanhan suolan kuolleet kasvot, pitkät valkoiset hiukset ja huolellisesti käpristyneet viikset,
ellauri051.html on line 1538: 935 The flames spite of all that can be done flickering aloft and below, 935 Liekit kaikesta mitä voidaan tehdä, välkkyvät ylhäällä ja alhaalla,
ellauri051.html on line 1539: 936 The husky voices of the two or three officers yet fit for duty, 936 Kahden tai kolmen upseerin vaimeat äänet, jotka ovat vielä tehtäviin sopivia,
ellauri051.html on line 1540: 937 Formless stacks of bodies and bodies by themselves, dabs of flesh upon the masts and spars, 937 Muodotonta pinoa ruumiita ja ruumiita yksinään, lihahiukkasia mastojen päällä ja säleissä,
ellauri051.html on line 1541: 938 Cut of cordage, dangle of rigging, slight shock of the soothe of waves, 938 Nuoran katkaisu, takila, pieni isku aaltojen rauhoittamisesta,
ellauri051.html on line 1542: 939 Black and impassive guns, litter of powder-parcels, strong scent, 939 Mustat ja välinpitämättömät aseet, roskajauhepaketti, voimakas tuoksu,
ellauri051.html on line 1544: 941 Delicate sniffs of sea-breeze, smells of sedgy grass and fields by the shore, death-messages given in charge to survivors, 941 Merituulen herkkää haistelua, syrjäisen ruohon ja peltojen tuoksua rannalla, kuolemansanomia eloonjääneille,
ellauri051.html on line 1545: 942 The hiss of the surgeon's knife, the gnawing teeth of his saw, 942 Kirurgin veitsen suhinaa, hänen sahan kalvavia hampaita,
ellauri051.html on line 1546: 943 Wheeze, cluck, swash of falling blood, short wild scream, and long, dull, tapering groan, 943 Vinkumista, kolinaa, putoavaa verta, lyhyt villi huuto ja pitkä, tylsä, kapeneva voihka,
ellauri051.html on line 1554: 950 For me the keepers of convicts shoulder their carbines and keep watch, 950 Minulle vankien vartijat kantavat karabiininsa ja valvovat,
ellauri051.html on line 1567: 962 I discover myself on the verge of a usual mistake. 962 Löydän itseni tavallisen virheen partaalta.
ellauri051.html on line 1569: 964 That I could forget the trickling tears and the blows of the bludgeons and hammers! 964 Että voisin unohtaa valuvat kyyneleet ja iskujen ja vasaran iskut!
ellauri051.html on line 1573: 968 The grave of rock multiplies what has been confided to it, or to any graves, 968 Kalliohauta moninkertaistaa sen, mikä sille on uskottu, tai kaikkiin haudoihin,
ellauri051.html on line 1575: 970 I troop forth replenish'd with supreme power, one of an average unending procession, 970 Minä lähden täydennettynä korkeimmalla voimalla, yhtenä keskimääräisestä loputtomasta kulkueesta,
ellauri051.html on line 1578: 973 The blossoms we wear in our hats the growth of thousands of years. 973 Kukat, joita käytämme hatuissamme, kasvavat tuhansia vuosia.
ellauri051.html on line 1591: 985 They descend in new forms from the tips of his fingers, 985 Ne laskeutuvat uusissa muodoissa hänen sormiensa kärjestä,
ellauri051.html on line 1592: 986 They are wafted with the odor of his body or breath, they fly out of the glance of his eyes. 986 Heitä leijuu hänen ruumiinsa tai hengityksensä haju, ne lentävät hänen silmiensä katseesta.
ellauri051.html on line 1594: 987 Flaunt of the sunshine I need not your bask -- lie over! 987 Auringonpaistetta en tarvitse kylpeäsi - makaa!
ellauri051.html on line 1600: 993 And might tell that pining I have, that pulse of my nights and days. 993 Ja voisin kertoa sen kivun, joka minulla on, öideni ja päivieni pulssin.
ellauri051.html on line 1605: 998 Spread your palms and lift the flaps of your pockets, 998 Levitä kätesi ja nosta taskuidesi läpät,
ellauri051.html on line 1610: 1003 To cotton-field drudge or cleaner of privies I lean, 1003 Puuvillakentän raakailijalle tai siivoojalle nojaan,
ellauri051.html on line 1614: 1007 (This day I am jetting the stuff of far more arrogant republics.) 1007 (Tänä päivänä huutelen paljon ylimielisempien tasavaltojen tavaraa.)
ellauri051.html on line 1615: 1008 To any one dying, thither I speed and twist the knob of the door. 1008 Jollekin kuolevalle, sinne minä kiihdytän ja käännän oven nuppia.
ellauri051.html on line 1616: 1009 Turn the bed-clothes toward the foot of the bed, 1009 Käännä vuodevaatteet sängyn jalkaa kohti,
ellauri051.html on line 1622: 1015 Every room of the house do I fill with an arm'd force, 1015 Täytän jokaisen talon huoneen käsivarsilla,
ellauri051.html on line 1623: 1016 Lovers of me, bafflers of graves. 1016 Minun rakastajat, hautojen hämmentäjät.
ellauri051.html on line 1631: 1023 I heard what was said of the universe, 1023 Kuulin mitä maailmankaikkeudesta sanottiin,
ellauri051.html on line 1632: 1024 Heard it and heard it of several thousand years; 1024 Kuulin sen ja kuulin sen useiden tuhansien vuosien ajan;
ellauri051.html on line 1636: 1028 Taking myself the exact dimensions of Jehovah, 1028 Otan itseltäni Jehovan tarkat mitat,
ellauri051.html on line 1638: 1030 Buying drafts of Osiris, Isis, Belus, Brahma, Buddha, 1030 Osiriksen, Isisin, Beluksen, Brahman, Buddhan luonnosten ostaminen,
ellauri051.html on line 1642: 1034 Admitting they were alive and did the work of their days, 1034 Myöntäen, että he elivät ja tekivät aikansa työn,
ellauri051.html on line 1647: 1039 Not objecting to special revelations, considering a curl of smoke or a hair on the back of my hand just as curious as any revelation, 1039 En vastusta erityisiä paljastuksia, pidän savukiharaa tai hiusta kämmenelläni yhtä uteliaana kuin mikä tahansa ilmestys,
ellauri051.html on line 1648: 1040 Lads ahold of fire-engines and hook-and-ladder ropes no less to me than the gods of the antique wars, 1040 Pojat, jotka pitävät paloautoja ja koukku- ja tikkaiden köysiä, minulle yhtä paljon kuin antiikkisotien jumalat,
ellauri051.html on line 1649: 1041 Minding their voices peal through the crash of destruction, 1041 Huolehtien heidän äänensä soivan tuhon törmäyksen läpi,
ellauri051.html on line 1650: 1042 Their brawny limbs passing safe over charr'd laths, their white foreheads whole and unhurt out of the flames; 1042 Heidän lihavat raajat kulkevat turvallisesti hiiltyneen listan yli, heidän valkoiset otsansa ehjät ja vahingoittumattomat liekeistä;
ellauri051.html on line 1658: 1050 The supernatural of no account, myself waiting my time to be one of the supremes, 1050 Tietämätön yliluonnollinen, itse odotan aikaani ollakseni yksi korkeimmista,
ellauri051.html on line 1661: 1053 Putting myself here and now to the ambush'd womb of the shadows. 1053 Laitan itseni tässä ja nyt varjojen väijytyskohtuun.
ellauri051.html on line 1663: 1054 A call in the midst of the crowd, 1054 Kutsu väkijoukon keskellä,
ellauri051.html on line 1668: 1059 Easily written loose-finger'd chords -- I feel the thrum of your climax and close. 1059 Helposti kirjoitettuja löysäsormeisia sointuja -- tunnen huipentumasi rummun ja sulkeudun.
ellauri051.html on line 1671: 1062 Folks are around me, but they are no household of mine. 1062 ihmistä on ympärilläni, mutta he eivät ole minun perhettäni.
ellauri051.html on line 1675: 1066 Ever the old inexplicable query, ever that thorn'd thumb, that breath of itches and thirsts, 1066 Aina se vanha selittämätön kysymys, aina se piikkipeukalo, se kutina ja jano,
ellauri051.html on line 1677: 1068 Ever love, ever the sobbing liquid of life, 1068 Aina rakkaus, aina elämän nyyhkyttävä neste,
ellauri051.html on line 1678: 1069 Ever the bandage under the chin, ever the trestles of death. 1069 Aina side leuan alla, aina kuoleman pukit.
ellauri051.html on line 1680: 1071 To feed the greed of the belly the brains liberally spooning, 1071 Ruokkia vatsan ahneutta runsaasti lusikkailevia aivoja,
ellauri051.html on line 1684: 1075 This is the city and I am one of the citizens, 1075 Tämä on kaupunki ja minä olen yksi asukkaista,
ellauri051.html on line 1689: 1080 I acknowledge the duplicates of myself, the weakest and shallowest is deathless with me, 1080 Tunnustan itseni kaksoiskappaleet, heikoin ja matalin on kuolematon kanssani,
ellauri051.html on line 1695: 1086 Not words of routine this song of mine, 1086 Ei rutiinin sanoja tämä lauluni,
ellauri051.html on line 1697: 1088 This printed and bound book -- but the printer and the printing-office boy? 1088 Tämä painettu ja sidottu kirja -- mutta kirjapaino ja kirjapainopoika?
ellauri051.html on line 1699: 1090 The black ship mail'd with iron, her mighty guns in her turrets -- but the pluck of the captain and engineers? 1090 Musta laiva postitetaan raudalla, sen mahtavat aseet torneissaan – mutta kapteenin ja insinöörien ryöstö?
ellauri051.html on line 1700: 1091 In the houses the dishes and fare and furniture -- but the host and hostess, and the look out of their eyes? 1091 Taloissa astiat ja ruoka ja huonekalut -- mutta isäntä ja emäntä ja katse heidän silmistään?
ellauri051.html on line 1707: 1097 My faith is the greatest of faiths and the least of faiths, 1097 Minun uskoni on suurin uskosta ja pienin uskosta,
ellauri051.html on line 1711: 1101 Making a fetich of the first rock or stump, powowing with sticks in the circle of obis, 1101 Haetun tekeminen ensimmäisestä kivestä tai kannosta, puukottaa kepeillä obis-ympyrässä,
ellauri051.html on line 1712: 1102 Helping the llama or brahmin as he trims the lamps of the idols, 1102 Laaman tai brahminin auttaminen, kun hän viimeistelee epäjumalien lamppuja,
ellauri051.html on line 1719: 1109 Looking forth on pavement and land, or outside of pavement and land, 1109 Katseet jalkakäytävälle ja maalle tai jalkakäytävän ja maan ulkopuolelle,
ellauri051.html on line 1720: 1110 Belonging to the winders of the circuit of circuits. 1110 Kuuluu piirien käämeihin.
ellauri051.html on line 1721: 1111 One of that centripetal and centrifugal gang I turn and talk like a man leaving charges before a journey. 1111 Eräs tuosta keskipakoisesta jengistä käännyn ja puhun kuin mies, joka jättää syytteen ennen matkaa.
ellauri051.html on line 1724: 1114 I know every one of you, I know the sea of torment, doubt, despair and unbelief. 1114 Tunnen jokaisen teistä, tunnen kidutuksen, epäilyksen, epätoivon ja epäuskon meren.
ellauri051.html on line 1726: 1116 How they contort rapid as lightning, with spasms and spouts of blood! 1116 Kuinka ne vääntyvät nopeasti kuin salama, kouristuksilla ja verivirroilla!
ellauri051.html on line 1727: 1117 Be at peace bloody flukes of doubters and sullen mopers, 1117 Olkaa rauhassa, epäilijöiden ja pahoinpitelijöiden veriset ilot,
ellauri051.html on line 1729: 1119 The past is the push of you, me, all, precisely the same, 1119 Menneisyys on sinun, minun, kaikkien täsmälleen saman työntö,
ellauri051.html on line 1739: 1129 Nor the numberless slaughter'd and wreck'd, nor the brutish koboo call'd the ordure of humanity, 1129 Ei lukemattomia teurastettuja ja haaksirikkoutuneita, eikä raakoja koboo-kutsuja, joita kutsuttiin ihmiskunnan järjestykseksi,
ellauri051.html on line 1741: 1131 Nor any thing in the earth, or down in the oldest graves of the earth, 1131 Eikä mitään maan päällä eikä maan vanhimmissa haudoissa,
ellauri051.html on line 1742: 1132 Nor any thing in the myriads of spheres, nor the myriads of myriads that inhabit them, 1132 Eikä mitään sfäärien myriadeissa eikä myriadeissa, jotka asuvat niissä,
ellauri051.html on line 1749: 1138 We have thus far exhausted trillions of winters and summers, 1138 Tähän mennessä olemme käyttäneet biljoonia talvia ja kesiä,
ellauri051.html on line 1750: 1139 There are trillions ahead, and trillions ahead of them. 1139 Edessä on biljoonia ja biljoonia heidän edessään.
ellauri051.html on line 1759: 1148 I am an acme of things accomplish'd, and I an encloser of things to be. 1148 Olen saavutettujen asioiden huippu ja tulevien asioiden kotelo.
ellauri051.html on line 1760: 1149 My feet strike an apex of the apices of the stairs, 1149 Jalkani osuvat portaiden kärkien kärkeen,
ellauri051.html on line 1761: 1150 On every step bunches of ages, and larger bunches between the steps, 1150 Jokaisella askeleella nippuja iät ja suurempia nippuja portaiden välissä,
ellauri051.html on line 1773: 1162 Before I was born out of my mother generations guided me, 1162 Ennen kuin synnyin äidistäni, sukupolvet ohjasivat minua,
ellauri051.html on line 1782: 1170 O span of youth! ever-push'd elasticity! 1170 Oi nuoruuden aika! jatkuvasti työnnetty joustavuus!
ellauri051.html on line 1785: 1173 Crowding my lips, thick in the pores of my skin, 1173 Ahtaat huuleni, paksut ihoni huokoset,
ellauri051.html on line 1787: 1175 Crying by day Ahoy! from the rocks of the river, swinging and chirping over my head, 1175 Itkeminen päivällä Ahoi! joen kiviltä heiluen ja sirkuen pääni päällä,
ellauri051.html on line 1789: 1177 Lighting on every moment of my life, 1177 Valaistus elämäni jokaiseen hetkeen,
ellauri051.html on line 1790: 1178 Bussing my body with soft balsamic busses, 1178 Bussit keholleni pehmeillä balsamibussilla,
ellauri051.html on line 1791: 1179 Noiselessly passing handfuls out of their hearts and giving them to be mine. 1179 Kourallinen äänettömästi pois heidän sydämistään ja antaa ne olla minun.
ellauri051.html on line 1792: 1180 Old age superbly rising! O welcome, ineffable grace of dying days! 1180 Vanhuus kohoaa mahtavasti! Oi tervetuloa, kuolemanpäivien sanoinkuvaamaton armo!
ellauri051.html on line 1793: 1181 Every condition promulges not only itself, it promulges what grows after and out of itself, 1181 Jokainen tila ei levitä vain itseään, se levittää sitä, mikä kasvaa itsestään ja itsestään,
ellauri051.html on line 1796: 1184 And all I see multiplied as high as I can cipher edge but the rim of the farther systems. 1184 Ja kaikki, mitä näen, on moninkertaistunut niin korkealle kuin voin salata, paitsi kaukaisten järjestelmien reuna.
ellauri051.html on line 1800: 1188 He joins with his partners a group of superior circuit, 1188 Hän liittyy kumppaneidensa joukkoon ylivoimaista kiertokulkua,
ellauri051.html on line 1801: 1189 And greater sets follow, making specks of the greatest inside them. 1189 Ja suuremmat joukot seuraavat ja tekevät sisällään pilkkuja suurimmista.
ellauri051.html on line 1806: 1194 A few quadrillions of eras, a few octillions of cubic leagues, do not hazard the span or make it impatient, 1194 Muutama kvadriljoona aikakausia, muutama oktillijoona kuutioliigaa, eivät vaaranna jänneväliä tai tee siitä kärsimätöntä,
ellauri051.html on line 1808: 1196 See ever so far, there is limitless space outside of that, 1196 Katso aina tähän asti, sen ulkopuolella on rajattomasti tilaa,
ellauri051.html on line 1814: 1201 I know I have the best of time and space, and was never measured and never will be measured. 1201 Tiedän, että minulla on paras aika ja tila, eikä minua ole koskaan mitattu eikä koskaan tulla mittaamaan.
ellauri051.html on line 1816: 1203 My signs are a rain-proof coat, good shoes, and a staff cut from the woods, 1203 Merkkejäni ovat sateenkestävä takki, hyvät kengät ja metsästä leikattu sauva,
ellauri051.html on line 1817: 1204 No friend of mine takes his ease in my chair, 1204 Yksikään ystäväni ei lepää tuolissani,
ellauri051.html on line 1818: 1205 I have no chair, no church, no philosophy, 1205 Minulla ei ole tuolia, ei kirkkoa, ei filosofiaa,
ellauri051.html on line 1820: 1207 But each man and each woman of you I lead upon a knoll, 1207 Mutta jokaisen teistä miehen ja naisen minä johdan kukkulalle,
ellauri051.html on line 1822: 1209 My right hand pointing to landscapes of continents and the public road. 1209 Oikea käteni osoittaa maanosien maisemia ja yleistä tietä.
ellauri051.html on line 1830: 1217 If you tire, give me both burdens, and rest the chuff of your hand on my hip, 1217 Jos väsyt, anna minulle molemmat kuormat ja lepää kätesi lantiollani,
ellauri051.html on line 1834: 1221 And I said to my spirit When we become the enfolders of those orbs, and the pleasure and knowledge of every thing in them, shall we be fill'd and satisfied then? 1221 Ja minä sanoin hengelleni, kun meistä tulee noiden pallojen suojuksia ja mielihyvää ja tietoa kaikista niistä, olemmeko silloin täyttyneet ja tyytyväisiä?
ellauri051.html on line 1843: 1230 You must habit yourself to the dazzle of the light and of every moment of your life. 1230 Sinun täytyy tottua valon ja elämäsi jokaisen hetken häikäisyyn.
ellauri051.html on line 1846: 1233 To jump off in the midst of the sea, rise again, nod to me, shout, and laughingly dash with your hair. 1233 Hyppääksesi keskelle merta, nouse uudelleen, nyökkää minulle, huuda ja rypisty nauraen hiuksillasi.
ellauri051.html on line 1848: 1234 I am the teacher of athletes, 1234 Olen urheilijoiden opettaja,
ellauri051.html on line 1849: 1235 He that by me spreads a wider breast than my own proves the width of my own, 1235 Joka minun kauttani levittää leveämmän rinnan kuin omani, todistaa minun omani leveyden,
ellauri051.html on line 1852: 1238 Wicked rather than virtuous out of conformity or fear, 1238 Paha kuin hyveellinen mukautumisesta tai pelosta,
ellauri051.html on line 1853: 1239 Fond of his sweetheart, relishing well his steak, 1239 Rakastaa rakastettuaan, nauttii hyvin pihvistään,
ellauri051.html on line 1857: 1243 And those well-tann'd to those that keep out of the sun. 1243 Ja hyvin ruskettuneet niille, jotka pitävät poissa auringosta.
ellauri051.html on line 1862: 1248 (It is you talking just as much as myself, I act as the tongue of you, 1248 (Sinä puhut yhtä paljon kuin minä, minä toimin kuin sinun kielesi,
ellauri051.html on line 1867: 1253 The nearest gnat is an explanation, and a drop or motion of waves a key, 1253 Lähin sääski on selitys, ja aaltojen pisara tai liike avain,
ellauri051.html on line 1873: 1259 The farm-boy ploughing in the field feels good at the sound of my voice, 1259 Maatilapoika, joka kynsi pellolla, tuntuu hyvältä ääneni kuultaessa,
ellauri051.html on line 1879: 1265 The driver thinking of me does not mind the jolt of his wagon, 1265 Minua ajatteleva kuljettaja ei välitä vaununsa tärähdyksestä,
ellauri051.html on line 1888: 1273 And I or you pocketless of a dime may purchase the pick of the earth, 1273 Ja minä tai sinä, joka ei ole senttiäkään taskussa, voimme ostaa maan poiminnan,
ellauri051.html on line 1889: 1274 And to glance with an eye or show a bean in its pod confounds the learning of all times, 1274 Ja silmällä katsominen tai pavun näyttäminen palossaan hämmentää kaikkien aikojen oppimista,
ellauri051.html on line 1891: 1276 And there is no object so soft but it makes a hub for the wheel'd universe, 1276 Eikä mikään esine ole niin pehmeää, mutta se muodostaa pyörän universumin navan,
ellauri051.html on line 1895: 1280 (No array of terms can say how much I am at peace about God and about death.) 1280 (Mikään termijoukko ei voi kertoa, kuinka paljon olen rauhassa Jumalasta ja kuolemasta.)
ellauri051.html on line 1899: 1284 I see something of God each hour of the twenty-four, and each moment then, 1284 Näen jotakin Jumalasta joka tunti 24:stä ja joka hetki sitten,
ellauri051.html on line 1900: 1285 In the faces of men and women I see God, and in my own face in the glass, 1285 Miesten ja naisten kasvoissa näen Jumalan, ja omalla kasvoillani lasissa,
ellauri051.html on line 1905: 1289 And as to you Death, and you bitter hug of mortality, it is idle to try to alarm me. 1289 Ja mitä tulee sinuun Kuolemaan ja sinun katkeraan kuolevaisuuden halaukseen, on turha yrittää hälyttää minua.
ellauri051.html on line 1908: 1292 I recline by the sills of the exquisite flexible doors, 1292 Nojaan upeiden joustavien ovien kynnyksille,
ellauri051.html on line 1910: 1294 And as to you Corpse I think you are good manure, but that does not offend me, 1294 Ja mitä tulee sinuun, ruumiiseen, olet mielestäni hyvä lantaa, mutta se ei loukkaa minua,
ellauri051.html on line 1912: 1296 I reach to the leafy lips, I reach to the polish'd breasts of melons. 1296 Kurottaudun lehtihuulille, kurottaudun melonien kiillotettuihin rintoihin.
ellauri051.html on line 1913: 1297 And as to you Life I reckon you are the leavings of many deaths, 1297 Ja mitä tulee sinun elämään, luulen, että olet monen kuoleman jälki,
ellauri051.html on line 1915: 1299 I hear you whispering there O stars of heaven, 1299 Kuulen sinun kuiskaavan siellä, oi taivaan tähdet,
ellauri051.html on line 1916: 1300 O suns -- O grass of graves -- O perpetual transfers and promotions, 1300 Oi aurinkoa -- Oi hautojen ruoho -- Oi ikuisia siirtoja ja ylennyksiä,
ellauri051.html on line 1919: 1303 Of the moon that descends the steeps of the soughing twilight, 1303 Kuusta, joka laskeutuu ikävän hämärän jyrkistä,
ellauri051.html on line 1920: 1304 Toss, sparkles of day and dusk -- toss on the black stems that decay in the muck, 1304 Toss, päivän ja iltahämärän kimalteet -- heiluttele mustiin varret, jotka hajoavat mukassa,
ellauri051.html on line 1921: 1305 Toss to the moaning gibberish of the dry limbs. 1305 Heitä kuivien raajojen voihkimiseen.
ellauri051.html on line 1924: 1308 And debouch to the steady and central from the offspring great or small. 1308 Ja irrota tasaiselle ja keskeiselle jälkeläisestä suuresta tai pienestä.
ellauri051.html on line 1938: 1320 And proceed to fill my next fold of the future. 1320 Ja jatka täyttämään tulevaisuuden seuraava taittoni.
ellauri051.html on line 1940: 1322 Look in my face while I snuff the sidle of evening, 1322 Katso naamaani, kun nuuskan iltaa,
ellauri051.html on line 1950: 1331 The spotted hawk swoops by and accuses me, he complains of my gab 1331 Munahaukka lentää ohi ja valittaa mun läppää
ellauri051.html on line 1953: 1333 I sound my barbaric yawp over the roofs of the world. 1333 Mä huudan barbaarista soopaa kuin viulunsoittaja katolla.
ellauri051.html on line 1954: 1334 The last scud of day holds back for me, 1334 Päivän viimeinen myrkky pidättelee minua,
ellauri051.html on line 3209: Ihankuin olisi jonkinlainen luonnonlaki, että seuraavat piirteet korreloivat positiivisesti: misogynia~homofilia~
ellauri052.html on line 58: Henderson the Rain King is a 1959 novel by Saul Bellow. The book's blend of philosophical discourse and comic adventure has helped make it one of his more popular works. It is said to be Bellow's favorite among his books. It was ranked number 21 on Modern Library's list of the 100 Best Novels in the English language.
ellauri052.html on line 64: A week before the novel appeared in book stores, Saul Bellow published an article in the New York Times titled “The Search for Symbols, a Writer Warns, Misses All the Fun and Fact of the Story.” Here, Bellow warns readers against looking too deeply for symbols in his piece of shit. This has led to much discussion among critics as to why Bellow warned his readers against searching for symbolism just before the symbol-packed Rain King hit the shelves. Because there ain't any, its just Solomon's idea of fun and fact. The ongoing philosophical discussions and ramblings between Henderson and the natives, and inside Henderson's own head, prefigure elements of Bellow's next novel Herzog, which includes many such inquiries into life and meaning. And which is an even worse piece of narcissisim than this one.
ellauri052.html on line 66: As in all Bellow's novels, death figures prominently in Henderson the Rain King. Also, the novel manifests a few common character types that run through Bellow's literary works. One type is the Bellovian Hero, often described as a schlemiel. Eugene Henderson, in company with most of Bellow's main characters, can be given this description, in the opinion of some people, and Bellow was another one himself for sure. Another is what Bellow calls the "Reality-Instructor"; in Henderson the Rain King, King Dahfu fills this role. In Seize the Day, the instructor is played by Dr. Tamkin, while in Humboldt's Gift, Humboldt von Fleisher takes the part.
ellauri052.html on line 68: Scholars such as Bellow biographer James Atlas and others have shown that quite a few passages and ideas were lifted from a book titled The Cattle Complex in East Africa (1926) written by Bellow's anthropology professor Melville Herskovits who supervised his senior thesis at Northwestern University in 1937. What a schtekl, to steal from his own professor.
ellauri052.html on line 83: In his survey of Bellow’s work, Philip Roth writes of Herzog, “In all of literature, I know of no more emotionally susceptible male, of no man who brings a greater focus or intensity to engagement with women than this Herzog,” a man “as lavish in describing the generous mistress as Renoir.” No siinä on pukki kaalimaan vartijana, Roth on mikäli mahdollista pahempi narsisti kuin Sale. ellauri052.html on line 85: I find this judgement troubling. Certainly, one can agree that Herzog is lavish and intense. But through his eyes, we see women as very peculiar creatures. We meet a devotee of sex in Herzog’s lover, Ramona, the sad, enigmatic, emotionless pencils that are Valentine’s wife and Herzog’s first wife, and the castrating sex bomb that is Madeline. Very rarely do we feel that these characterisations are different from these characters’ reality—the novel seems to suggest that these women really are as limited as Herzog sees them.
ellauri052.html on line 87: And what is more regrettable still is how these same types reappear in Humboldt’s Gift. Citrine encounters three kinds of women in his travels: his lover Renata, a deceitful sexual priestess, Denise, his cold, hate-filled ex-wife, and a variety of leggy, doe-eyed students and secretaries.
ellauri052.html on line 89: Harold Bloom is right to dismiss Bellow’s female characters of the later novels as “third-rate pipe dreams.” When a reader, holding Humboldt’s Gift in his hands, looks back at Augie March, the journey Saul Bellow has taken in his depiction of people is a very sad one. There is no way to compare the daring, principled Mimi Villars, Augie March’s one equal in oration, to the simple Ramona (Herzog), or to the comically shallow Renata (Humboldt’s Gift). Where is a woman equal to Augie’s Thea in these later books?
ellauri052.html on line 91: And the male cast goes on a similar, if less marked, decline. Cantabile in Humboldt’s Gift is a hilariously manic plot device, but as an individual he no offers no comparison at all to the volcanic ambitions, peculiar code of honour, and suicidal longings of Simon, Augie March’s elder brother.
ellauri052.html on line 95: This falling away of the world then renders the interplay of thought and reflection a sterile joke, as whatever the main character finally decides, there is no outside world for his deliberations to have meaning. Bellow has little choice, in the world of raging shadows he creates, other than to step away from the quest of thought at the climactic moment, and pretend he was only kidding.
ellauri052.html on line 97: The novels remain staggering for their invention, their comedy, their culture, and their mingling of riotous squalor with the precepts of a course in philosophy. Bellow writes with a genius that is hard to fathom. Readers may, however, feel troubled by the books’ frequent difficulty in forming a coherent whole.
ellauri052.html on line 101: ofisrael.com/www/uploads/2018/11/AP_97041705426-e1543461052586.jpg" width="50%" />
ellauri052.html on line 108: I heard Bellow deliver the PEN speech on “American Writers and Their Public” to a packed hall in London on March 22, 1986. He had just suffered the death of his brothers and agonising break with Alexandra. Exhausted by jet-lag, stiff-gaited and parchment-skinned, he seemed terribly old and shattered. His talk ranged widely and wildly but, rambling and unfocused, he could not — like Ezra Pound in the Cantos — make it cohere.
ellauri052.html on line 112: Leader defines Bellow’s recurrent themes as “the relative claims of life and work, the intensity of childhood experience, sexual insecurity.” He could have added Jewish life and identity, the perils of matrimony and the defects of modern civilisation.
ellauri052.html on line 118: Reports of his teaching ranged from “he was a dud, all he did was read from Erich Auerbach’s Mimesis” to “his seminar was amazing, as you’d imagine.” He was most effective with students who could follow and respond to his intellectual fireworks.
ellauri052.html on line 120: His favourite novelists, who recurred in his courses, were Dostoyevsky, Stendhal, Balzac, Flaubert, Dickens, Conrad, Dreiser and Fitzgerald. He also admired the satires of Wyndham Lewis.
ellauri052.html on line 122: Bellow punctured the pretentious, unmasked the delusions and deflated the reputations of several intellectual phonies, blackballing LeRoi Jones, Edward Said and Susan Sontag for MacArthur fellowships. He was severely condemned for his provocative but hilarious challenge: “Who is the Tolstoy of the Zulus? The Proust of the Papuans?” But no one ever answered his attack on cultural relativism and he did not apologise.
ellauri052.html on line 135: Bellowin kertoja on useimmiten professori tai vähintäänkin korkeasti kouluttautunut - joka tapauksessa pääkopan sisältä täyttä timanttia. Älykuninkaiden arkkityyppi on Victor Wulpy, joka Millainen päivä sivulla oli -novellissa lennättää rakastajatartaan pikadeiteille lentojen välilaskeutumispaikoille. Victor on lännen älykapteeneita: hankkii elantonsa luennoilla 10 000 dollarin tuntitaksalla. Ja ylläpitää oppineiden nokkimisjärjestystä yli-ihmismäisellä tarmolla ja energialla.
ellauri052.html on line 137: Löyhäsuinen mies on ikääntynyt professori, joka tilittää lukemattomia möläytyksiään. On tullut loukattua yhtä sun toista tässä elämässä, mutta hei sellainen kun oon, minkäs sille voin. Novelli on yksinkertaisesti anteeksipyyntötarina loukatuilta, ja etenkin vaimolta, joka kaiken kestää urheasti.
ellauri052.html on line 146: Bellow kirjoittaa myös juutalaisuudesta, juutalaisena miehenä elämisestä ja kasvamisesta Yhdysvalloissa. Oppineen elämän odotukset olivat varmastikin korkealla – lakimies, opettaja, professori, taitaiteilija tai muuta sen suuntaista – ja suvun paineet suuret. Bellowin kattaus sisältääkin aina kukkuroilleen juutalaista perhe- ja sukurakkautta ja sen analyysiä.
ellauri052.html on line 148: Bellowin kunniaksi täytyy sanoa, että kirjailijana hän on helposti tunnistettava. Arkiseen puheeseen sisältyy älyllistä filosofointia, melankoliaa ja komediaa, nokkeluuksia ja aforismeja. Varmaan siinä on itseironiaakin, mutta sepä jäi tällaiselta tosikkolukijalta huomaamatta.
ellauri052.html on line 162: Saul Bellowin juuri ilmestynyt uusi romaani Ravelstein kuohuttaa tunteita oikeistolaisissa piireissä Atlantin molemmin puolin. Romaanin päähenkilön Abe Ravelsteinin esikuvana on ollut Bellowin chicagolainen ystävä Allan Bloom, joka nousi maailmanmaineeseen kirjoittamalla populistisen hitin The Closing of the American Mind. Se julisti, että Woodstock-sukupolvi tuhosi kulttuurin suvaitsemalla liikaa ja unohtamalla Kreikan ja antiikin. Kirjan mainetta siivittivät muun muassa Margaret Thatcher ja Ronald Reagan. Bloom kuoli 62-vuotiaana 1992. Kuolinsyyksi ilmoitettiin maksasyöpä. Bellowin Ravelstein on kaappihomo, joka kuolee aidsiin. Tämä on suututtanut Bloomin ystävät.
ellauri052.html on line 171: The novel, which Bellow initially intended to be a short story, is a roman à clef about Bellow's friendship with the poet Delmore Schwartz. It explores the changing relationship of art and power in a materialist America. This theme is addressed through the contrasting careers of two writers, Von Humboldt Fleisher (to some degree a version of Schwartz) and his protégé Charlie Citrine (to some degree a version of Bellow himself).
ellauri052.html on line 183: As birds of autumn fain to praise the prime, Kuin syksylinnut muistelevat kevättä,
ellauri052.html on line 193: Salella on tuplahukki Chicagosta antropoloogiassa ja sosiologiassa. Se on grad school dropout Wisconsinista. Sen ns professuuri Chicagon Committee of Social Thoughtissa oli feikki, kyseessä on farmiliigan yliopiston aikanaan kekkaama julkkiskärpäspaperi. Oikeest se oli aina vähän nolo tosta keskilännen taustasta, kerskui sillä kuin Hyvinkään kultahattu. Se kerskuu Jenkkilän pahimmilla puolilla kuin Wilt Whatman.
ellauri052.html on line 199: Nobelkomitean setämies Horace Engdahl ihaili ystäväänsä kyldyyriprofiilia erityisesti siitä, eze tilasi aina kaxi (2) pulloa kallista samppankaljaa heti aluxi (nobelkomitean piikkiin). Tän se oppi nähtävästi Salen homokaverilta, italialaiselta pikkumafiosolta. Ruozista on tullut kummallinen pikkuamerikka. Hurrit ja inselaffet ei ole enää eurooppalaisia vaan jotain Trumpin osavaltioita.
ellauri052.html on line 206: The central ton of every place,
ellauri052.html on line 215: Howls in his sleep for a world of sugar,
ellauri052.html on line 219: —The strutting show-off is terrified,
ellauri052.html on line 228: A fleet of trucks strained uphill, grinding,
ellauri052.html on line 244: Sounded far off, increasing, louder and nearer.
ellauri052.html on line 245: A car coughed, starting. Morning, softly
ellauri052.html on line 252: O son of man, the ignorant night, the travail
ellauri052.html on line 253: Of early morning, the mystery of beginning
ellauri052.html on line 267: Pope oli tuottelias muun muassa sankarirunouden kirjoittajana. Tunnettuja hänen teoksiaan ovat Windsor Forest (1711), The Rape of the Lock (1712) ja An Essay on Man (1733).
ellauri052.html on line 277: All in all, Pope’s characterization of women and his satirical telling of this incident paint a very negative picture of women. Women are shown as conniving, untrustful, illogical, and most importantly, inferior to men. Pope ridicules Belinda’s (Ms. Fermor’s) anger and does not seem to understand why women could get so angry over such a "trivial" matter. He does not respect female autonomy and buys in to the madonna/whore perception of women. The Rape of the Lock does a great injustice to women and only serves to perpetuate negative stereotypes and generalizations about female character.
ellauri052.html on line 280: The "Mrs." (used in the dedicatory letter to the poem) serves to indicate that Arabella was neither a child nor a prostitute (the two groups of females designated by the word "Miss"). She was in fact twenty-two and single at the time Lord Petre cut off a lock of her hair, the event which served as the basis for the poem.
ellauri052.html on line 281: John Caryll (or Caryl), a close friend of Pope, asked Pope to write the poem to help reconcile the Fermor and Petre families.
ellauri052.html on line 311: Journals contain numerous trivial details, which bear ample witness to the "plain living and high thinking" of the Wordsworth household—and, in this edition, samples of these details are given—but there is no need to record all the cases in which the sister wrote, "To-day I mended William's shirts," or "William gathered sticks," or "I went in search of eggs," etc. etc. In all cases, however, in which a sentence or paragraph, or several sentences and paragraphs, in the Journals are left out, the omission is indicated by means of asterisks. Nothing is omitted of any literary or biographical value.
ellauri052.html on line 313: Samuel Taylor Coleridge (21. lokakuuta 1772 Ottery St. Mary, Devon, Englanti – 25. heinäkuuta 1834 Highgate, Englanti) oli englantilainen runoilija, kirjallisuuskriitikko ja filosofi, joka oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Lisäksi hän oli yksi niin kutsutuista Englannin järvialueen runoilijoista. Hänet tunnetaan parhaiten runoistaan Kublai-kaani sekä Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä merkittävimmästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri052.html on line 317: Coleridgen pääteokset ovat runoelmat Christabel ja The ancient mariner. Tän mä muistan Aku Ankasta: Kuoleman peikko mun hyytävi veren. Ammuin nuolen ilmoihin albatrossia mä haavoitin. Aku veisaa kyynelet silmistä roiskuen. Kenenkäs runo oli se Enoch Arden joka mainittiin Poirotissa? Ai niin se oli se Tennysonin tylsimys. Lisäksi on hänen runotuotteistaan mainittava romanssi "Genevieve", rajun ylevä rapsodia "Fire, famine and slaughter" ja draama Remorse. Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juvenile poems, Sibylline leaves ja Miscellanous poems. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Coleridge tutki saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi.
ellauri052.html on line 319: Like other successful duos, Wordsworth and Coleridge were temperamentally dissimilar. Wordsworth, reserved and thoughtful, wrote verse while plodding to and fro in the garden and, we are told, was subject to stomach trouble when revising. Coleridge was irresponsible and debt-ridden, but everywhere spoken of as a genius, if a volatile one. “I think too much for a Poet,” he said. His addiction to opium began early and was never conquered. In time, it became his only regular habit.
ellauri052.html on line 332: Jakob Böhme (1575 – 17. marraskuuta 1624, Görlitz, Saksa) oli saksalainen mystikko, teosofi ja luonnontieteilijä.
ellauri052.html on line 336: Böhme oli itseoppinut filosofi ja teosofi, ammatiltaan suutari. Hän syntyi Görlitzin seuduilla Sleesiassa, kuoli Görlitzissä. Kiertäessään nuoruudessaan suutarinsällinä Saksan maata Böhme tutustui uskonnollisiin haaveellisiin lahkoihin: tutki sitten yhä edelleen Raamattua ja mystillisiä kirjoja. Toisinaan hänellä oli näkyjä, joissa hän luuli käsittävänsä todellisuuden sisimpiä perusteita. Hänen hartaasti uskonnolliset mietiskelynsä, jotka erityisesti kohdistuivat pahan olemassaoloon ja olemukseen, veivät hänet siihen ajatukseen, että itse Jumalassakin täytyy olla sisällinen vastakohta eli jotakin hämärää, joka yhä kirkastetaan valkeudeksi.
ellauri052.html on line 351: If you haven't been introduced to Desperate Ambrose, Old Timer, Willie and Pop Wimpus you've been missing a lot of good, clean American humor. C. M. Payne has found the real underlying humor in home life and brings it to you in this favorite of comic strip readers everywhere. "S'Motter Pop". Charles M. Payne (1873–1964) was an American cartoonist best known for his popular long-running comic strip S'Matter, Pop?[2]. He signed his work C. M. Payne and also adopted the nickname Popsy. In 1964, Payne died in poverty.
ellauri052.html on line 462: A number of foreign and medieval analogues exist that exhibit the motif ("Whittington's cat" motif, N411.2), where the hero obtains wealth by selling a cat, typically in a rodent-infested place direly in need of one. The tale is catalogued Aarne–Thompson (AT) tale type 1651, "Whittington's Cat".
ellauri052.html on line 464: Mikä oli Salen myymä kissa? Kai se oli amerikkalainen kyldyyri. "If this Kamuttu (joku aarikkalainen notmii nokikeppi) really has a mountain of beryllium we should go there and grab it." Tää oli se vaurastuneiden jenkkien seuraava
ellauri052.html on line 478: Selviä narsistitouhoja koko konkkaronkka. Sale on mamu, jutku ja homo tässä järjestyxessä. Lisää aiheesta: A Room of His Own: In Search of the Feminine in the Novels of Saul Bellow. Tekijä Gloria L. Cronin.
ellauri052.html on line 483: Pierre Thaxterin yhteydessä Sale luettelee vinon pinon hämäriä veikkoja. Taidepelle Erwin Panofsky oli nazeja paenneita jutkuja, Einsteinin pal. Hienompaa väkeä kuin Sale.
ellauri052.html on line 484: Burton of Arabia oli tutkimusmatkailija kuten Wallin, kaxihaarainen parta kuin Erik XIV-sedällä. Käänsi Kama Sutraa ja mittaili penixiä. Selvä kaappihomo.
ellauri052.html on line 490: The opportunity to show a semi-nude young male, often in a contorted pose, made Sebastian a favorite subject. There may have been a deliberate attempt by the Church to get away from the single nude subject, as sometimes arousing inappropriate thoughts among female and male churchgoers. Archers and arrows have been far more commonly shown than the actual moment of his death by clubbing, so that there is a popular misperception that this is how he died. Sebastian is a popular male saint, especially among athletes.
ellauri052.html on line 492: In his novella Death in Venice, Thomas Mann hails the "Sebastian-Figure" as the supreme emblem of Apollonian beauty, that is, the artistry of differentiated forms; beauty as measured by discipline, proportion, and luminous distinctions. Juu tähän Tompan Venezian seikkailuun Sale vinkkaa myös. Hizi mikä sanaristikko on Salella tässä homostelun peittona. Täähän on kuin Proustin Albertine ja Gilbertine. Mafioso törkkää Salen sykkivään punanahkasisuxiseen autoonn takapuolesta. Polly on pelkkää hämäystä, statisti niinkuin Sepen nuolenreijät paikannut leski Irene tai Lemminkäisen äiskä.
ellauri052.html on line 496: Eventually, the poetry of William Wordsworth showed him that beauty generates compassion for others and stimulates joy. With renewed joy he continued to work towards a just society, but with more relish for the journey. He considered this one of the most pivotal shifts in his thinking. In fact, many of the differences between him and his father stemmed from this expanded source of joy. :D
ellauri052.html on line 509: Donald Trumpin arpa on heitetty. Se on rupusakin presidentti, punaniskalaahuxen. Not the cultivated Americans but the thundering herd of common rubbernecks (Sale). Kumpiakohan siellä riittää enemmän.
ellauri052.html on line 527: Rudi oli kiltti Pikille, ja siitä tuli professori.
ellauri052.html on line 544: Nimitys antroposofia on vanhahko. Fichte käytti sitä. Rudi teki Fichtestä paskakaivoväitöskirjan. Rudi otti sanan käyttöön riitaannuttuaan teosofiseuran kaa. Ne oli liian brittejä ja itämaisia, Rudi halus jotain saxalaisempaa. Rudin versio on olevinaan pseudotieteellistä napaan tuijotusta ja nöyhdän lajittelua: imaginatio, inspiratio, intuitio. Kuvittelua, sisäänhengitystä ja sinne kazomista. Mitenkä ne jaxavat. Samaa sieluhöpötystä se vaan on, vaikka uusilla tuotenimillä ("astraaliruumis", haha). Narsishtien on vaikee uskoa et maailma jatkuu ilman minua. Olen ihmisyyden edustaja, Hegelin historian individi, humanismin piirimyyjä. Olen sitäpaizi erilainen kuin muut, muhun sattuu kuolema.
ellauri052.html on line 546: Lisää antroposoofista pseudoeläintiedettä: eläimet on kehittyneet ihmisestä. Ihminen on muiden elukoiden syy. Ompa antroposentristä. Narsismia ihan lajitasolla. Ihminen on kuin sielun toukka joka kuolemassa muuttuu henkisexi perhosexi. Missähän se Steiner liihottelee nyt. Salen kanssa jossain pellon laidassa.
ellauri052.html on line 554: Rudi Steiner developed a concept of free will based on inner experiences, especially those that occur in the creative activity of independent thought.
ellauri052.html on line 555: By the beginning of the twentieth century, Steiner's interests turned almost exclusively to spirituality. Siitä tuli teosofiseuran ääniharava.
ellauri052.html on line 566: The split became irrevocable when Annie Besant, then president of the Theosophical Society, presented the child Jiddu Krishnamurti as the reincarnated Christ. Steiner strongly objected and considered any comparison between Krishnamurti and Christ to be nonsense; many years later, Krishnamurti also repudiated the assertion.
ellauri052.html on line 569: Steiner's continuing differences with Besant led him to separate from the Theosophical Society in Adyar. He was subsequently followed by the great majority of the Theosophical Society's German members, as well as many members of other national sections. (Minäs vuonna tää nyt olikaan?)
ellauri052.html on line 571: By this time, Steiner, had reached considerable stature as a spiritual teacher and expert in the occult. Optikkoexpertti, piilolaseja. Rudin lahkosta tuli antroposoofeja. Helluntaiystäviä. Jumalviisaus aleni vaan ihmisviisasteluxi.
ellauri052.html on line 573: He spoke about what he considered to be his direct experience of the Akashic Records (sometimes called the "Akasha Chronicle"), thought to be a spiritual chronicle of the history, pre-history, and future of the world and mankind.
ellauri052.html on line 575: In a number of works, Steiner described a path of inner development he felt would let anyone attain comparable spiritual experiences. In Steiner's view, sound vision could be developed, in part, by practicing rigorous forms of ethical and cognitive self-discipline, concentration, and meditation. In particular, Steiner believed a person's spiritual development could occur only after a period of moral development.
ellauri052.html on line 577: Just tämmösestä Sale haaveili. Eipä juuri kehittynyt, pahemmaxi vaan vanhemmiten meni. Schweizin Dornachissa teosoofeilla on valtava tabernaakkeli nimeltä Goetheanum. Ekan poltti nazit, toinen rakennettiin betonista. Goethepa tietysti, siinä meillä oli toinen narsisti ihan säästökokoa. Narshishtien Jerusalem.
ellauri052.html on line 583: Rudi oli kotvan töissä Weimarissa Goethe-arkistossa ja sai sieltä elinikäisen Goethe-tartunnan. Rudin eka vaimo oli sen vuokraemäntä, 12v sitä vanhempi leski +5 lasta, silloin pushing 50. Ero tuli 1900-luvun alussa kun Rudi alkoi liihotella teosofipiireissä. Kakkosvaimo virallistettiin Annan kuoltua. Rudia 7v nuorempi Marie von Sievers oli bändäri, jolta Rudi sai mm. eurytmian. Se ei ole sydän- eikä sukupuolitauti, vaan epämääräistä liihottelua. Sieluperhoset testaa siipiään.
ellauri052.html on line 587: Antroposofit on tosi siveitä, sip sip, söp söp. Bylsikö Rudi koskaan ketään? He refrained from sex. But he was a man on another level, sanoo joku uskovainen. Toinen sanoo: Steiner said very little about sexuality (just as he never explained to anthroposophists how to screw in a light bulb, which is why there is no answer to the question of: "How many anthroposophists does it take to screw in a lightbulb?").
ellauri052.html on line 590: of_humanity.gif" width="50%" />
ellauri052.html on line 596: He was a man who convinced and hypnotized not only others but himself. He seemed to possess a number of characters which he changed like masks as the need arose, now he was a benevolent pastor … now a magician holding sway over human souls … His sole purpose and aspiration was to obtain possession of all things from below, by his own titanic devices, and to break through by a passionate effort to the realm of the spirit… He may have possessed oratorical gifts, but he lacked the true gift and feeling for words. His speech was a kind of magical act, aimed at obtaining control over his hearers by means of gestures, by raising and lowering his voice, and by changes in the expression of his face. He hypnotized his disciples, some of whom even fell asleep.
ellauri052.html on line 599: Bellow kertoo kaskun Kafkasta ja Steinerista. Kafka innostui Rudin jutuista, sillä oli ollut samanlaisia aivosähkökatkoja. Mut kun ne tapas Prahassa Rudilla oli paha flunssa, se pyyhki räkää hihaan ja kaivoi koko ajan nenää sormella. Kafkaa ällötti. Siihen jäi siltä antroposofia.
ellauri052.html on line 602: Sit on vielä nää ruusuristiläiset, joilla on kesäpaikka Sysmässä, Pekka Ervastin kotitilalla. Suomalaisen ruusuristiläisyyden johtohahmo Pekka Ervast (1875-1934), pyylevähkö mies, oli lähtöisin teosofian piiristä. Hän uskoi aikansa teosofien tavoin Christian Rosenkreutzin olleen historiallinen henkilö ja että tämä ei välttämättä ollut ensimmäinen länsimainen salatieteilijä. Ervastin mukaan, oli ruusuristiläistä salaseuraa koskaan ollut olemassa näkyvässä maailmassa tai ei, se on joka tapauksessa ollut ja on edelleen näkymättömässä henkimaailmassa.
ellauri052.html on line 604: Ervasti on vanha norssi, kirjoittautuu yliopistoon mutta opinnot jäi kesken. Sen isä oli kollegiasessori, rautateiden tilastollisen osaston johtaja ja filosofian maisteri Petter Edvard Ervast.
ellauri052.html on line 606: Kun Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto vuonna 1907 perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Hän johti myös teosofista kirjakauppaa ja kustannusliikettä.
ellauri052.html on line 608: Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille syntyi erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", minkä perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Käsitys oli ristiriidassa Ervastin pasifistisen näkemyksen kanssa. Ervast uskoi myös maailmanopettajan tuloon mutta jätti henkilöllisyyden auki. J. R. Hannulan myöhemmän ilmoituksen mukaan kyseessä oli Ervast itse. Ervast suhtautui myötämielisesti myös Rudolf Steineriin, joka hänkin irtautui teosofisesta liikkeestä ja perusti antroposofian.
ellauri052.html on line 610: Erimielisyyksien johdosta Ervast perusti Teosofisen Seuran sisälle yksinomaan henkisiin asioihin keskittyvän Okkultisen Osaston, erotuksena yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin sekaantuneesta osasta. Okkultisen Osaston ulkopuolelle jääneet jäsenet eivät kuitenkaan hyväksyneet jakoa vaan syyttivät Ervastia seuran hajottamisesta. Vastustuksen vuoksi Ervast kannattajineen irtautui Teosofisesta Seurasta ja 14.11.1920 perusti Ruusu-Ristin. Jyväskylään rakennettiin oma temppeli, ja Helsingissä alkoi toimia Kulmakoulu, jonka säätiötä Ervast johti.
ellauri052.html on line 621: Jiddu Krishnamurti (11. toukokuuta 1895 Madanapalle, Intia – 17. helmikuuta 1986 Kalifornia, Yhdysvallat) oli Intiassa syntynyt filosofi ja elämäntaidon opettaja.
ellauri052.html on line 623: Jiddu Krishnamurti syntyi 11. toukokuuta 1895 Madanapallessa, eteläisessä Intiassa keskiluokkaiseen, vähävaraiseen bramiiniperheeseen. Isä Jiddu Narianah oli pikkuvirkamies brittien hallinnossa ja Teosofisen seuran jäsen, ja äiti Jiddu Sanjeevamma oli Krishna-jumalan palvelija, raotti ovea. Perheen yhdestätoista lapsesta aikuisiksi selviytyi kuusi. Krishnamurti oli sairaalloinen lapsi ja edistyi koulussa hitaasti. Äiti kuoli 1905 ja perhe köyhtyi isän jäätyä eläkkeelle 1907. Kaksi vuotta myöhemmin isä pääsi kuitenkin teosofeille töihin.
ellauri052.html on line 625: Teosofi Charles Leadbeater näki Krishnamurtin rannalla Adyarissa keväällä 1909. Hän väitti nähneensä Krishnamurtilla hienomman auran kuin kenelläkään aikaisemmin ja vakuuttui siitä, että Krishnamurti oli hänen etsimänsä inkarnaatio. Yli puolen jalan aura uimahousuissa oli Jiddu-pojalla. Krishnamurti otettiin veljensä Nityan kanssa asumaan seuran tiloihin, ja Leadbeater alkoi antaa hänelle "yksityisopetusta". Jiddo's father lost a lawsuit trying to regain custody of his son. His Lawsuit accused Leadbeater, who was probably gay, of having had sexual relations with Jiddo. ellauri052.html on line 627: Teosofisen uskomuksen mukaan Krishnamurti sai tammikuussa 1910 näyn, jonka pohjalta julkaistiin kirja Mestarin jalkojen juuressa. Näyssään Krishnamurti kertoi nähneensä useitakin mestareita kuten Jeesuksen ja Buddhan, Saxan 1990 jalkapallojoukkueen Franz Beckenbauer valkkuna ja Leijonat 1995 "den glider in". Teosofit sopivat Krishnamurtin isän kanssa pojan huoltajuuden itselleen, vaikka isä tulikin myöhemmin katumapäälle ja yritti turhaan kumota sopimusta.
ellauri052.html on line 629: Teosofit perustivat vuonna 1911 Idän Tähti -järjestön ajamaan tulevan messiaan asiaa, ja Krishnamurtista tehtiin 16-vuotiaana järjestön johtaja. Krishnamurti ryhtyi esiintymään hurmoksen valtaan joutuneiden teosofien edessä messiaana. Hän muutti vuonna 1912 Besantin ja veljensä kanssa Englantiin, missä hänelle oli tarkoitus saada korkeakoulutus. Krishnamurti ei kuitenkaan selvittänyt Englannin huippuyliopistojen valintakokeita. Hän eli Euroopassa mukavaa elämää ja otti etäisyyttä teosofiaan. Krishnamurti muutti Pariisiin vuonna 1919 ja kiinnostui siellä Buddhan kirjoituksista. Hän kirjoitti vuonna 1921 kirjeessä ystävälleen etsivänsä yhä omaa elämänfilosofiaansa sekä aikovansa työskennellä ja meditoida aiempaa lujemmin. Lujaa meditointia, se on melkein yhtä vaikeaa kuin pänttäys pääsykokeisiin.
ellauri052.html on line 631: Krishnamurti palasi Intiaan joulukuussa 1921 ja jatkoi sieltä Australian kautta San Franciscoon, Kaliforniaan. Hänen epäilynsä omaa messias-rooliaan kohti kasvoi vuosi vuodelta, ja lopulta vuonna 1929 hän erosi Teosofisesta seurasta ja omasta Idän Tähti -järjestöstään. Hän erosi myös kaikista luottamustehtävistään erilaisissa yhdistyksissä ja säätiöissä lukuun ottamatta Rish Valley Trust -säätiötä, joka oli perustettu Intiassa sijaitsevan Krishnamurti-koulun taustayhteisöksi.
ellauri052.html on line 651: It was not just Bohm who fell under the sway of Krishnamurti's charisma. He strongly influenced such writers as Joseph Campbell, the poet Robinson Jeffers, Henry Miller, Aldous Huxley, and Alan Watts who churned out popular books about Zen Buddhism. George Bernard Shaw once called young Krishnamurti "the most beautiful human being" he ever saw. After visiting Krishnamurti's castle in Holland, Campbell wrote in a letter: "I can scarcely think of anything but the wisdom-and-beauty-of-my friend." In another letter he said, "Every time I talk with Krishna, something new amazes me."
ellauri052.html on line 653: There were two Krishnamurtis. One was the persona presented to the world through lectures and books; a man without ego who led a sanctified life of celibacy and high moral purity. The other Krishnamurti was a shadowy, self-centered, vain man, capable of sudden angers and enormous cruelty to friends. He was also a habitual liar. Krishna, as his friends called him, freely admitted his compulsive lying. He blamed it on simple fear of having his deceptions detected.
ellauri052.html on line 655: After learning about Krishnamurti's secret love affair with his best friend's wife, Bohm felt betrayed. Perhaps this plunged him into his third and final deep depression. Hospitalized, suffering from paranoia and thoughts of suicide, Bohm underwent fourteen episodes of shock therapy before he recovered sufficiently to leave the mental hospital. Earlier triple bypass surgery on his heart had been successful, but his death in 1991, at age 75, was from a massive heart attack. Krishnamurti had died six years earlier, at his home in Ojai, of pancreatic cancer. His body was cremated.
ellauri052.html on line 662: Eihän tästä tule lasta eikä paskaakaan. Mitenhän teosofit pääsee pälkähästä?
ellauri052.html on line 673: Sale tuntee vetoa myös Arabian Larskaan. T.E. Lawrence on kuvissa kyllä peräpään pojan näköinen. Se rakasti upseereja ja kaipasi miehexi miesten keskelle miehistöön. Liittyi ilmaväkeen sodan jälkeen vaan saadaxeen olla niitä lähellä. Desired to be a part of something larger than himself. Se oli luultavasti masokisti (iskä löi sitä pienenä) ja piilohomo. Ajeli moottoripyörällä kuin joku Tom of Finland hahmo. Väisti 46 vuotiaana 1935 jotain polkupyöräilijä poikia mutkassa ja ajoi pöpelikköön. Pää hajosi. Siitä kexittiin käyttää moottoripyöräillessä kypäriä.
ellauri052.html on line 675: T.E. was born out of wedlock in August 1888 to Sarah Junner, a governess, and Thomas Chapman, an Anglo-Irish nobleman. Chapman left his wife and family in Ireland to cohabit with Junner. Chapman and Junner called themselves Mr and Mrs Lawrence, the surname of Sarah's likely father; her mother had been employed as a servant for a Lawrence family when she became pregnant with Sarah.
ellauri052.html on line 677: Duunattuaan vähän aikaa arkeologisilla kaivauxilla (kuten mä) T.E. meni vapaaehtoisena väkeen (toisin kuin mä). Se teki muistinpanoja varusmiespalveluxesta (kuten mä). Sale nähtävästi tunnisti Arabian Larskassa izensälaisen wannabe suklaapuolen miehen. Homofoobit on usein homofiilejä ja kääntäen. T.E. kirjoitti paljon pitkiä kirjeitä (kuten mä) kuuluisuuxille (toisin kuin mä): G B Shaw, Edward Elgar, Winston Churchill, Robert Graves, Noël Coward, E. M. Forster, Siegfried Sassoon, John Buchan, Augustus John, and Henry Williamson. Mitäh, olix nääkin kaikki hilpeitä?
ellauri052.html on line 691: I left myself quite limply in his hands, and, to get a better grip of me, he put his arm round me and pressed me against him, and the sweetnesS of the touch of our naked bodies one against the other was superb. It satistied in some measure the vague indecipherable yearning of my soul; and it was the same with him. When he had rubbed me all warm, he let me go, and we lo0ked at each other with eyes of ellauri052.html on line 692: still laughter, and our love was pertect tor a moment, more pertect than any love I have known since, for either man or woman. The very echo of David's lament for Jonathan in 2 Samuel 1: 26 ('thy to me was wonderful, passing the love of women.)
ellauri052.html on line 696: You did!' exclaimed Gerald. `That´s one of the things I´ve never ever seen done. You mean jiu-jitsu, I suppose?
ellauri052.html on line 710: `Bring a couple of sandwiches and a syphon,' he said to the man, `and then don´t trouble me any more tonight -- or let anybody else.'
ellauri052.html on line 719: Good, I believe. I am no judge. He was very quick and slippery and full of electric fire. It is a remarkable thing, what a curious sort of fluid force they seem to have in them, those people not like a human grip -- like a polyp --
ellauri052.html on line 725: `Repel and attract, both. They are very repulsive when they are cold, and they look grey. But when they are hot and roused, there is a definite attraction -- a curious kind of full electric fluid -- like eels.'
ellauri052.html on line 740: Gerald fastened the door and pushed the furniture aside. The room was large, there was plenty of space, it was thickly carpeted. Then he quickly threw off his clothes, and waited for Birkin. The latter, white and thin, came over to him. Birkin was more a presence than a visible object, Gerald was aware of him completely, but not really visually. Whereas Gerald himself was concrete and noticeable, a piece of pure final substance.
ellauri052.html on line 742: `Now,' said Birkin, `I will show you what I learned, and what I remember. You let me take you so --' And his hands closed on the naked body of the other man. In another moment, he had Gerald swung over lightly and balanced against his knee, head downwards. Relaxed, Gerald sprang to his feet with eyes glittering.
ellauri052.html on line 746: So the two men began to struggle together. They were very dissimilar. Birkin was tall and narrow, his bones were very thin and fine. Gerald was much heavier and more plastic. His bones were strong and round, his limbs were rounded, all his contours were beautifully and fully moulded. He seemed to stand with a proper, rich weight on the face of the earth, whilst Birkin seemed to have the centre of gravitation in his own middle. And Gerald had a rich, frictional kind of strength, rather mechanical, but sudden and invincible, whereas Birkin was abstract as to be almost intangible. He impinged invisibly upon the other man, scarcely seeming to touch him, like a garment, and then suddenly piercing in a tense fine grip that seemed to penetrate into the very quick of Gerald´s being.
ellauri052.html on line 748: They stopped, they discussed methods, they practised grips and throws, they became accustomed to each other, to each other´s rhythm, they got a kind of mutual physical understanding. And then again they had a real struggle. They seemed to drive their white flesh deeper and deeper against each other, as if they would break into a oneness. Birkin had a great subtle energy, that would press upon the other man with an uncanny force, weigh him like a spell put upon him. Then it would pass, and Gerald would heave free, with white, heaving, dazzling movements.
ellauri052.html on line 750: So the two men entwined and wrestled with each other, working nearer and nearer. Both were white and clear, but Gerald flushed smart red where he was touched, and Birkin remained white and tense. He seemed to penetrate into Gerald´s more solid, more diffuse bulk, to interfuse his body through the body of the other, as if to bring it subtly into subjection, always seizing with some rapid necromantic fore-knowledge every motion of the other flesh, converting and counteracting it, playing upon the limbs and trunk of Gerald like some hard wind. It was as if Birkin´s whole physical intelligence interpenetrated into Gerald´s body, as if his fine, sublimated energy entered into the flesh of the fuller man, like some potency, casting a fine net, a prison, through the muscles into the very depths of Gerald´s physical being.
ellauri052.html on line 752: So they wrestled swiftly, rapturously, intent and mindless at last, two essential white figures working into a tighter closer oneness of struggle, with a strange, octopus-like knotting and flashing of limbs in the subdued light of the room; a tense white knot of flesh gripped in silence between the walls of old brown books. Now and again came a sharp gasp of breath, or a sound like a sigh, then the rapid thudding of movement on the thickly-carpeted floor, then the strange sound of flesh escaping under flesh. Often, in the white interlaced knot of violent living being that swayed silently, there was no head to be seen, only the swift, tight limbs, the solid white backs, the physical junction of two bodies clinched into oneness. Then would appear the gleaming, ruffled head of Gerald, as the struggle changed, then for a moment the dun-coloured, shadow- like head of the other man would lift up from the conflict, the eyes wide and dreadful and sightless.
ellauri052.html on line 754: At length Gerald lay back inert on the carpet, his breast rising in great slow panting, whilst Birkin kneeled over him, almost unconscious. Birkin was much more exhausted. He caught little, short breaths, he could scarcely breathe any more. The earth seemed to tilt and sway, and a complete darkness was coming over his mind. He did not know what happened. He slid forward quite unconscious, over Gerald, and Gerald did not notice. Then he was half-conscious again, aware only of the strange tilting and sliding of the world. The world was sliding, everything was sliding off into the darkness. And he was sliding, endlessly, endlessly away.
ellauri052.html on line 760: Gerald however was still less conscious than Birkin. They waited dimly, in a sort of not-being, for many uncounted, unknown minutes.
ellauri052.html on line 764: Birkin heard the sound as if his own spirit stood behind him, outside him, and listened to it. His body was in a trance of exhaustion, his spirit heard thinly. His body could not answer. Only he knew his heart was getting quieter. He was divided entirely between his spirit, which stood outside, and knew, and his body, that was a plunging, unconscious stroke of blood.
ellauri052.html on line 770: Then he relaxed again to the terrible plunging of his heart and his blood.
ellauri052.html on line 776: He still heard as if it were his own disembodied spirit hearing, standing at some distance behind him. It drew nearer however, his spirit. And the violent striking of blood in his chest was sinking quieter, allowing his mind to come back. He realised that he was leaning with all his weight on the soft body of the other man. It startled him, because he thought he had withdrawn. He recovered himself, and sat up. But he was still vague and unestablished. He put out his hand to steady himself. It touched the hand of Gerald, that was lying out on the floor. And Gerald's hand closed warm and sudden over Birkin's, they remained exhausted and breathless, the one hand clasped closely over the other. It was Birkin whose hand, in swift response, had closed in a strong, warm clasp over the hand of the other. Gerald´s clasp had been sudden and momentaneous.
ellauri052.html on line 782: `God, yes,' said Gerald. He looked at the delicate body of the other man, and added: `It wasn't too much for you, was it?'
ellauri052.html on line 792: There were long spaces of silence between their words. The wrestling had some deep meaning to them -- an unfinished meaning.
ellauri052.html on line 807: `Yes. You have a northern kind of beauty, like light refracted from snow -- and a beautiful, plastic form. Yes, that is there to enjoy as well. We should enjoy everything.'
ellauri052.html on line 811: `That's certainly one way of looking at it. I can say this much, I feel better. It has certainly helped me. Is this the Bruderschaft you wanted?'
ellauri052.html on line 827: `No? There you are, we are not alike. I'll put a dressing-gown on.' Birkin remained alone, looking at the fire. His mind had reverted to Ursula. She seemed to return again into his consciousness. Gerald came down wearing a gown of broad-barred, thick black-and-green silk, brilliant and striking.
ellauri052.html on line 835: Birkin was silent, thinking how scrupulous Gerald was in his attire, how expensive too. He wore silk socks, and studs of fine workmanship, and silk underclothing, and silk braces. Curious! This was another of the differences between them. Birkin was careless and unimaginative about his own appearance.
ellauri052.html on line 839: Birkin laughed. He was looking at the handsome figure of the other man, blond and comely in the rich robe, and he was half thinking of the difference between it and himself -- so different; as far, perhaps, apart as man from woman, yet in another direction. But really it was Ursula, it was the woman who was gaining ascendance over Birkin´s being, at this moment. Gerald was becoming limp again, lapsing out of him.
ellauri052.html on line 855: Well into his career, Bellow combined the confessional with a mid-century notion of alienation, which meant, for Bellow, man’s inability to get outside his own head. (I use the masculine advisedly; Bellow didn’t go deep enough into women’s heads to need to get out of them.)
ellauri052.html on line 860: His friend and protege Philip Roth has said of him, "The backbone of 20th-century American literature has been provided by two novelists—William Faulkner and Saul Bellow. Together they are the Melville, Hawthorne, and Twain of the 20th century."
LOL, runkku-Roth Melvillenä tietysti.
ellauri052.html on line 865: Leader (se elämäkerturi) defines Bellow’s recurrent themes as “the relative claims of life and work, the intensity of childhood experience, sexual insecurity.” He could have added Jewish life and identity, the perils of matrimony and the defects of modern civilisation. The highly disciplined fellow devoted almost every morning to the sacred writing hours from nine to one. Sale ostettiin loppupeleissä Chicagosta Bostoniin. Jasu ja Sale kehu izeään varmaan kilpaa BU:n kekkereissä.
ellauri052.html on line 866: Reports of his teaching ranged from “he was a dud, all he did was read from Erich Auerbach’s Mimesis” to “his seminar was amazing, as you’d imagine.” He was most effective with students who could follow and respond to his intellectual fireworks. Eskimeininkiä.
ellauri052.html on line 867: His favourite novelists, who recurred in his courses, were Dostoyevsky, Stendhal, Balzac, Flaubert, Dickens, Conrad, Dreiser and Fitzgerald. He also admired the satires of Wyndham Lewis.
ellauri052.html on line 869: Bellow punctured the pretentious, unmasked the delusions and deflated the reputations of several intellectual phonies, blackballing LeRoi Jones, Edward Said and Susan Sontag for MacArthur fellowships. He was severely condemned for his provocative but hilarious challenge: “Who is the Tolstoy of the Zulus? The Proust of the Papuans?” But no one ever answered his attack on cultural relativism and he did not apologise
ellauri052.html on line 874: Sale is more important than you he is a leader in his field, a Pulitzer winner, a shoveleer, friend of dead president Kennedy, and dead senator the same, and von Humboldt. Sanoo Sale Salesta. Hupasaa et Jasun kotkan uran huippuhetki oli kun John F. Kennedy rotkautti sitä. Vielä hupasampaa et se oli Jasustakin hienoa.
ellauri052.html on line 877: Muu maailma on kaikki "those terrorists". Treatening our legitimate vital interests everywhere. The last time I troubled to read the newspaper I noted that an oil company, after paying a ransom of $10M, was still unable to obtain the release of one of its executives from his Argentine kidnappers. C'est beaucoup d'argent pour un Americain. The flabbiness of the U.S.A. is disheartening. We are setting the world a miserable example by allowing ourselves to be bullied.
ellauri052.html on line 880: I heard Bellow deliver the PEN speech on “American Writers and Their Public” to a packed hall in London on March 22, 1986. He had just suffered the death of his brothers and agonising break with Alexandra. Exhausted by jet-lag, stiff-gaited and parchment-skinned, he seemed terribly old and shattered. His talk ranged widely and wildly but, rambling and unfocused, he could not — like Ezra Pound in the Cantos — make it cohere.
ellauri052.html on line 891: Taikahuilua pitäs nyt kuunnella ja E.T.A. Hoffmannia lukea. Ainaskin sitä kuuluisaa pähkinänsärkijää. Tschaikovskikin oli homo. Hoffmann 1776-1822 kuoli syfilixeen 46-vuotiaana. Pilapiirtäjä joka kirjotti ensimmäisen dekkarin nimeltä Fräulein Scuderi.
ellauri052.html on line 892: Renata on vihainen koska se menetti tilaisuuden kuulua Euroopan hienoimpaan musiikkiyleisöön Milanon Scalassa. Mut ei, Humboldtin lahja oli tärkeämpi, koska Humboldt-Sale kehuu siinä Salea yliluonnollisen hyväxi ihmisexi. Hoffmannista oli Patti Mulkkisella sellainenkin kasku että se kexi krapulaisena virkamiestyönä juutalaisille sukunimiä. Senkö takeen niistä tuli sellaisia hassuja, epäsaxalaisia kuten Rosenmädchen tai Szyspulver.
ellauri052.html on line 895: Pouilly-Fuisse chardoneen shoveljeeri lie ottanut Ernest Hemingvaun kirjasta Moveable feast. Sale lukee menua oikealta vasemmalle ja panee Renatan puhumaan kuin maxullinen nainen. Salessa on tosi paljon Hofmannin karikatyyrijutkua. Sana hallussa mutta läpimätä ihminen. Yliluonnollisen sellainen. Ja aivan vitun kuolemanpelkoinen.
ellauri052.html on line 896: Salen siteeraamasta Samuel Danielista 1562-1619, elisabetinaikaisesta naamiaisnaamareita väsänneestä muusikon pojasta ja kamariherrasta tämän verran: The 1911 edition of the Encyclopædia Britannica says of him: "His style is full, easy and stately, without being very animated or splendid; it is content with level flights. As a gnomic writer Daniel approaches Chapman, but is more musical and coherent. He lacks fire and passion, but he has scholarly grace and tender, mournful reverie." Enempi kanan lentoa.
ellauri052.html on line 900: Humboldtin lahja onkin oikeasti Salen oma sepustus josta tulee kassamagneetti ja jättimenestys. Kaikista hienointa elämässä on "pleasing hundreds of thousands, millions of spectators". Ja ansaita paljon paljon rahaa.
ellauri052.html on line 904: Sale näkee izensä Humboldt- Caldofreddon tyttäressä jossa on samaa tuskaisaa halukkuutta ja riemukasta hätää. Niinpä. Sale on pussy-whipped sanoo miehekkäämpi mafioso Cantabile.
ellauri052.html on line 929: Kun Salen halvexima sen vanhin poika psykiatri sanoo suorat sanat paskamaisesta isästään, pörähtään sen kimppuun äkäinen lauma Salen kirjallisia häntäkärpäsiä. The difficulty Greg Bellow has in grasping his father’s work is almost immediately apparent. His literary interpretations range from calling Humboldt’s Gift (1975) “a novel permeated by death consciousness” to writing that the protagonist of Henderson the Rain King (1959) “chooses a life path that brings him into contact with suffering and death.” (The very phrase “life path” would undoubtedly have made his father cringe.) Ehkäpä, just six että se on osuvaa.
ellauri052.html on line 930: Oddly, Greg expresses frustration with a father “whose deepest desire was to keep his thoughts and his feelings strictly to himself,” as if Bellow did not spend nearly 70 years sharing those thoughts and feelings with millions of readers. ellauri052.html on line 934: Ultimately, much of the book revolves around a perceived opposition between “young Saul,” the politically radical, amorously multitasking free spirit who raised him, and “old Saul,” the reactionary, race-baiting friend of authority and Allan Bloom who occupied his father’s body for its final 40 years. Greg had a front-row seat for Bellow’s supposed conversion, after the rise of black power and the Six Day War, to the unfashionable conservatism that remains the unspoken reason his books aren’t read much in America today. He is thus well-placed to describe how that change—dramatically evident in Mr. Sammler’s Planet (1970), the neo-con novel par excellence, but also in Herzog—manifested itself in private.
ellauri052.html on line 938: Greg had made a career out of his own childhood misery—a nasty dig given that Saul was as much the author of that misery as he was of his novels. Greg noted, with shrugging disapproval, that his father “felt a duty of truth to his readers that was stronger than to his family,” but indicated he still didn’t understand or accept this about his father. Perhaps he can’t be expected to. “All significant human business is transacted inside,” was Saul’s lesson to Greg, who doesn’t seem to have forgiven his father for it being true.
ellauri052.html on line 942: It may be helpful to note here that Bellow’s fame, already growing after The Adventures of Augie March, exploded after the publication of Herzog in 1964—the same year Daniel, his youngest son, was born. By the time the newly rich writer, urged by his third wife, moved into a fancy co-op on Lake Michigan, Greg already possessed enough of what he thought were his own opinions to dislike the white plush carpets, the 11 rooms “filled with fancy furniture and modern art.” Reminding the reader he was “raised by a frugal mother and a father who had no steady income,” Greg says that he “found the trappings of wealth in their new apartment so repellent that I complained bitterly to Saul,” who replied that he didn’t care about the new shiny things so long as he could still write—which he could. “As I always had, I accepted what he said about art at face value,” Greg admits, but he stopped visiting the new place. After the marriage deteriorated and Saul moved out, 3-year-old Daniel, in the words of ex-child-therapist Greg, “took to expressing his distress” by peeing on the carpets. “I have to admit that the yellow stains on them greatly pleased me,” Greg writes—for once showing off the Bellovian touch.
ellauri052.html on line 944: Zachary Leader’s work, though superior to Atlas’s and better than his first volume, still has some serious flaws. He swallows Keith Botsford’s absurd claim that his subject “is a direct descendant of Machiavelli”. Leader constantly tries to connect every person and event in Bellow’s life to their fictional counterparts instead of emphasising his imaginative transformation of experience. Literary agent Andrew Wylie, well named “The Jackal,” poached Bellow from his longtime agent Harriet Wasserman. Varmaan lupas Salelle pyllynamia.
ellauri052.html on line 946: His good looks, exciting mind, sharp wit and exalted reputation were catnip to the ladies, whom he easily captured but could not control. Though not cut out for marriage, he had five wives and divorced the first four. One of his three sons explained, “He liked being taken care of. He liked beautiful, intelligent, spirited women. He didn’t like being bored.” Except in the arse.
ellauri052.html on line 948: Only his last wife, Janis Freedman, who was 43 years younger, redeemed his marital failures and fulfilled his expectations. Plain and pliant, Canadian, Jewish and well-educated, she devoted her life to Bellow. She became his amanuensis, household major domo, surrogate parent, guardian of the flame and mother of his child when the biblical patriarch was 84. Hiljaiset ja halukkaat, ketterät ja kurvikkaat, sellaiset me haluaisimme. Jasu ja Jörkka yxissä kansissa.
ellauri052.html on line 951: Oppressed and heavy-hearted, Bellow resorted to subtle concealment of competing mistresses, moved around like a man on the run and needed bursts of frenetic activity, “even if it means constant trips to Japan, London, Yugoslavia or Israel to keep one jump ahead” of his emotional entanglements.
ellauri052.html on line 952: Bellow’s portrait of the Romantic author was self-reflective: “The artist is a spurned and misunderstood genius whose sensitivity separates him from and elevates him above the rest of philistine humanity.”
ellauri052.html on line 956: Bellow was accused of being a “lousy” sexual performer, but was more convincingly called a passionate and virile lover. He even had a fling with his black cleaning lady, “about twice as tall as he was, and well built.” No hemmetti, kysyttiinkö siivoojalta miten mini Sale pärjäsi. Tais heiluttaa patonkia porttikonkissa.
ellauri052.html on line 958: During an awkward sexual encounter with Harriet Wasserman, she remembered “asking him for permission, as if it were a museum objet d’art, ‘Can I touch this?’” Many of his mistresses remained in love and in touch with him. Scott Fitzgerald said that Hemingway “needed a new woman for each big book”; Bellow lost a woman with each big book. He spilled sperm as he spilled ink, and sex both interfered with and inspired his writing. Bellow created and lived on turbulence, thrived on chaos, courted conflict and was inspired by personal cataclysm. He reported that one lover (mies vai nainen?) “caused me grandes dificultades in England and in the south, but I finished Sammler just the same.” The bearers of erogenous zones (either sex) made him feel younger, “it was a way of avoiding the Angel of Death,” and he cherished their provocative bitchiness. Bellow’s emotional upheavals — his guilt and remorse, multitudinous failings and need for self-condemnation — made him beat his breast at his private Wailing Wall. Se oli kuin kunkku David jolle tuotiin neitosia pyllynlämmittimixi.
ellauri052.html on line 960: He portrayed his ex-wives, before and after they divorced him, as they declined from goddess to devil. Their sexual betrayals and financial extortions supplied the mother lode of his fictional material and generated the misogyny and guilt that fueled his creative powers. He exalted his fourth wife, the Gentile Romanian mathematician Alexandra Tulcea, as the “translucent Minna gazing at the stars” in The Dean’s December and crucified her as the “ferocious, chaos-dispensing Vela” in Ravelstein.
ellauri052.html on line 965: Susan Glassman oli se joka nylki sen putipuhtaaxi. Humboldtin lahjan Denise. Tulcea oli se romaaniprofessori. Jasun kotka. Jänis oli se vika safööri kuten Gitta Holmström.
ellauri052.html on line 969: The rap against Bellow is that he maligned four of his five wives, especially in his fiction. This is true, and Leader is savvy enough not to take Bellow’s word about them. Wife No. 1, Anita, is shown as the underappreciated mainstay she obviously was. As for wife No. 2, Sondra Tschacbasov Bellow (Bellow called her Sasha), the model for the evil Madeleine, Leader has a scoop: an unpublished memoir shared with him after Bellow’s death. By her own account, Sasha was a vulnerable child-woman lacking basic life skills. From childhood and into her teens, she says, she was the victim of incest committed by her father. When Bellow took up with her, he was 37 and she was 21, a Bennington graduate and a secretary at the Partisan Review. His friends treated her with a sniggering sexism unfortunately unremarkable in the 1950s. At a party Bellow took her to, the critic R. W. B. Lewis, her former professor, drunkenly demanded to
ellauri052.html on line 970: know whether she was sleeping with Bellow yet; “they were all placing bets.” She started an affair with Bellow’s friend Jack Ludwig (the prototype for Gersbach in Herzog) only after she learned of her husband’s many infidelities.
ellauri052.html on line 977: The most important person in Bellow’s life—Maury, his oldest brother. As Leader shows, Maury was both the driving force in Bellow’s Americanization and a major presence in his work. Parents and wives came and went, but Maury remained: Simon in Augie March, Shura in Herzog, Julius in Humboldt’s Gift. As peremptory and violent as their father but more competent, Maury epitomized the cult of power and material success that both fascinated and repelled Bellow. “I recognized in him the day-to-day genius of the U.S.A.,” Bellow said in an interview with Philip Roth. In the same conversation, Roth observed that Maury’s reckless, angry spirit was “the household deity of Augie March.” By the time Maury finished law school, he had already started collecting graft for a corrupt Illinois state representative, skimming off the top for himself and his mother. A charismatic ladies’ man with an illegitimate son, Maury was “very proud of his extraordinary group of connections, his cynicism, his insiderhood,” Bellow told Roth. Maury was disdainful of his brother’s nonremunerative choice of profession, which he considered luftmenschlich—frivolous, impractical.
ellauri052.html on line 990: Muu maailma on kaikki "those terrorists". Treatening our legitimate vital interests everywhere. The last time I troubled to read the newspaper I noted that an oil company, after paying a ransom of $10M, was still unable to obtain the release of one of its executives from his Argentine kidnappers. C'est beaucoup d'argent pour un Americain. The flabbiness of the U.S.A. is disheartening. We are setting the world a miserable example by allowing ourselves to be bullied.
ellauri052.html on line 998: Sale on sielullisesti samalla viivalla kuin Paolo Coelho. Napanöyhtäfilosofiaa. Sen ruusuristiläiset pöpötyxet vahvistaa just samalla lailla, että kun jäbä on tarpeexi täynnä izeään, se uskoo omaan kuolemattomuuteensa ja ajattelee, että koko maailma on sen sisässä. Luonto ei ole muuta kuin iso peili josta paistaa sen oma kalansilmäinen naamari. Idealismi on mahtavinta narsismia. Solipsismiä. Pahempaa kuin paapa. Pahempaa kuin autismi.
ellauri052.html on line 1000: Sale janoaa päästä paasaamaan Renatalle Goethesta. Thought is a real constituent of being, he tried to continue. Charlie! Not now! said Renata. People of strong intellect never are quite sure whether or not it's all a dream. Hemmetti mikä höperö. Mutta ilkeä ja rahantunteva.
ellauri053.html on line 62: 9. lokakuuta – Säveltäjä, professori Jean Sibelius sai ensimmäisen Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston myöntämän Sibelius-palkinnon.
ellauri053.html on line 116: Henri Bergson, in full Henri-Louis Bergson, (born Oct. 18, 1859, Paris, France—died Jan. 4, 1941, Paris), French philosopher, the first to elaborate what came to be called a process philosophy, which rejected static values in favour of values of motion, change, and evolution. Voila: Henri Bergson's bold and sweeping conception of a panpsychic world charged with élan vital.
ellauri053.html on line 118: Bergson oli jutku. Huono matemaatikko josta tuli salonkien muotifilosofi. Peukutti biologiaa mekanismin sijasta. Sai kirjallisuuden noobelin 1927 vaikka ei pystynyt laahautumaan paikalle. Lipilaarit herrasväet ja jenkit tykkäsivät bergsonismeista:
ellauri053.html on line 123: Berkeley, Hume, Kant, Fichte, Hegel, James, Bergson all are united in one earnest attempt, the attempt to reinstate man with his high spiritual claims in a place of importance in the cosmic scheme.
ellauri053.html on line 129: One of the bad effects of an anti-intellectual philosophy, such as that of Bergson, is that it thrives upon the errors and confusions of the intellect. Hence it is led to prefer bad thinking to good, to declare every momentary difficulty insoluble, and to regard every foolish mistake as revealing the bankruptcy of intellect and the triumph of intuition.
ellauri053.html on line 131: A more scientifically oriented philosophy of change than Bergon's was developed between the wars by A. N. Whitehead particularly in his book Process and Reality.
ellauri053.html on line 133: Whiteheadia ja muita loogisia positivisteja päntättiin vielä 70-luvulla tieteenfilosofian tenttikirjoissa. Bergsonia ei tarvinnut lukea.
ellauri053.html on line 138: One of Sainte-Beuve's critical contentions was that, in order to understand an artist and his work, it was necessary to understand that artist's biography. Marcel Proust took issue with this notion and repudiated it in a set of essays, Contre Sainte-Beuve ("Against Sainte-Beuve"). Proust developed the ideas first voiced in those essays in À la recherche du temps perdu (In Search of Lost Time).
ellauri053.html on line 152: The term 'Pre-Raphaelite' conjures up visions of tall, willowy creatures with pale skin, flowing locks, scarlet lips, and melancholic expressions. The paintings of these models and muses, who were often the artists' wives and mistresses, defied Victorian standards of beauty and caused much controversy.
ellauri053.html on line 190: Aarnesta ei tullut kirjailijaa, tuli vaan professori. Sen palloista ei koskaan tullut isoja, lommoposki ei jaxa puhaltaa. Teki sitten retiisejä. Uarne on Caesarin murhaajan Brutuksen näköinen, synkkäkulmainen, kuin Frankensteinin hirviö.
ellauri053.html on line 362: Puovolle voisi antaa yhtä ja toista anteexi sillä, eze pitää puista enemmän kuin laahuxesta. Se on pahempi ekofasisti kuin paapa, eli Pentti Linkola. Apina kiipes puuhun, kakkas gorillan suuhun. Kaikkien muidenkin elollisten suuhun apina on kakannut. Nyt se snorkkelilla sukellellen istuttaa levää takas Itämeren pohjaan.
ellauri053.html on line 368: Varovaisesti availtuaan puovon ekofasismia Uarne painaa Pandoran kistun kannen hiljaa kiinni. Että sellainen matolaatikko.
ellauri053.html on line 424: Katynin joukkomurha (puol. zbrodnia katyńska, Katynin rikos) oli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n toteuttama puolalaisten joukkomurha, joka tapahtui vuonna 1940. Teloitetut olivat sotavangeiksi otettuja Puolan armeijan upseereita, korkeasti koulutettuja ammattilaisia kuten opettajia, lääkäreitä, professoreita, tutkijoita sekä poliiseja ja valtion virkamiehiä.
ellauri053.html on line 426: Tää tietysti sattu eniten juhaa leukaan kun tekijät oli väärän puolen miehiä. Uhritkin fixuja ihmisiä, ei mitään laahusta. Mukana saatto mennä joku runoileva mezänomistaja. Ja estetiikan professori.
ellauri053.html on line 442: Haavikko ei lisää fysiologiseen, biologiseen loppuun mitään kehittelyjä. Elämä, jota et ole ize nimenomaisesti halunnut, loppuu ilman mitään filosofiaan vetoavaa lohdutuxen sävyä tai lievennystä tai syvempää merkitystä.
ellauri053.html on line 459: Ehkä kirjall. proffa ei viitti sanoo, että "musta tuntuu et" ja tulkinta kumminkin on sitte just sitä.
ellauri053.html on line 461: Hep nyt löyty Uarnen oma selvitys mitä eroa tulkinnalla ja selityxellä. Tulkinta on semantiikkaa. Sananselitystä. Zygofyysinen tai historiallinen selitys vois olla lopullinen ja oikea, sananselitys on vaan kielipeliä. Taskubiljardia niinko. Tää on ehkä tää meidän ikuisuuskiista taas kerran uus- ja vanhakritiikin välillä.
ellauri053.html on line 493: ofsky">Tietolaatikko: Erwin Panofsky. Tää hemmo tuli jossakin jo mainituxi. Joo se oli Salen tuttuja. Kuvataidekriitikko. Lukee paxua kirjaa kuvassa kuin Aku Ankka tietokilpailuun. Uarne tykkäs sen esseestä Symbolism and Dürer's Melancolia. Kirjassa Morris Weitz: Problems in Aesthetics 1963. Uarnekin lie napsinut antidepressantteja. Dürerin kaiverruxessa lukee kyllä Melencolia I. Lepakon siivissä. Seinällä on sudoku ja permannolla koira. Panofskykin piti koirista. Sen koira oli Dion ja vaimo Pandora. Ne oli nähtävästi dionisteja. Erwin raotteli vaimon lipasta.
ellauri053.html on line 497: ofsky-stockholm.jpg" height="200px"/>
ellauri053.html on line 509: Konkreettinen runous tarkottaa ascii grafiikkaa. Sattumalta olin nähnyt sen Aram Saroyanilla, siitä tiesin kun Uarne sattu mainizemaan. Nyze on pannut proffanhatun päähän ja luennoi. Haukotus. Kuvarunoxi ennen sanottiin näköjään. Mehän kaikki tiedämme, doppailee professori Kinnunen.
ellauri053.html on line 533:
Tietolaatikko: John Casey mainitaan. Eikös se ollut se uuskriitikko? Nyt ollaan ihan Arskan oppivuosissa. Joo, the language of criticism 1966. Richard Cockett described Casey as a mentor to a whole generation of young Conservatives at Cambridge.
ellauri053.html on line 535: The Language of Criticism was originally Casey's doctoral thesis. Casey argued that critical judgement is objective because critical arguments are rational. They are rational due to considerations which, though they are not necessarily judgements of value, "criteriologically" imply them. For example, if a poem is sentimental "criteriologically" this implies that it is immature.
ellauri053.html on line 537: Christopher Ricks wrote of this book, "provided this gets clearing from the philosophers, we shall at last have a compact, cogent and humane justification of criticism as a rational process." Paskanmarjat Casey oli niin konservatiivi katoliikki eze diggas jopa islamia. Ja lysytti muuteskin naisia.
ellauri053.html on line 586: Kyl Uarne ainakin sai aikasex kaikenlaista. Professorikin se oli. Ja onhan silläkin vittu sielu, eli kukoistusta. Ei ihme että Eski tykkäs tästä. Jos nyt edes luki tähän asti.
ellauri053.html on line 624: Uarne rohkasee elämään rohkeasti eteenpäin ja lisääntymään vaan. Sillä se luulee estävänsä jonkun katastrofin, mutta oikeasti jouduttaa vaan sitä. Pitää jaxaa jaxaa elää harhakuvitelmiensa parissa.
ellauri053.html on line 697: Herbert Spencer (27 April 1820 – 8 December 1903) was an English philosopher, biologist, anthropologist, and sociologist famous for his hypothesis of social Darwinism whereby superior physical force shapes history. Spencer originated the expression "survival of the fittest", which he coined in Principles of Biology (1864) after reading Charles Darwin's On the Origin of Species. The term strongly suggests natural selection, yet Spencer saw evolution as extending into realms of sociology and ethics, so he also supported Lamarckism.
ellauri053.html on line 699: Spencer developed an all-embracing conception of evolution as the progressive development of the physical world, biological organisms, the human mind, and human culture and societies. As a polymath, he contributed to a wide range of subjects, including ethics, religion, anthropology, economics, political theory, philosophy, literature, astronomy, biology, sociology, and psychology. During his lifetime he achieved tremendous authority, mainly in English-speaking academia. "The only other English philosopher to have achieved anything like such widespread popularity was Bertrand Russell, and that was in the 20th century." Spencer was "the single most famous European intellectual in the closing decades of the nineteenth century" but his influence declined sharply after 1900: "Who now reads Spencer?" asked Talcott Parsons in 1937.
ellauri053.html on line 701: Herbert Spencer (1820–1903) is typically, and by rights, considered a coarse social Darwinist. Herbert Spencer was an English philosopher, biologist, anthropologist, and sociologist known for his infamous theory of social Darwinism throughout contemporary history.
ellauri053.html on line 702: Spencer took the theory of evolution one step beyond biology and applied it to say that societies were organisms that progress through changes similar to that of a living species.
ellauri053.html on line 704: Spencer is best known as the originator of the expression "survival of the fittest", which he coined in Principles of Biology (1864) after reading Charles Darwin's On the Origin of Species. The term strongly suggests natural selection, yet Spencer saw evolution as extending into realms of sociology and ethics, so he also supported Lamarckism.
ellauri053.html on line 711: Spencer vastusti samoja juttuja kuin punaniska jenkki: the use of the coercive powers of the government, the discouragement given to voluntary self-improvement, and the disregard of the "laws of life." The reforms, he said, were tantamount to "socialism", which he said was about the same as "slavery" in terms of limiting human freedom.
ellauri053.html on line 713: For many, the name of Herbert Spencer is virtually synonymous with social Darwinism, a social theory that applies the law of the survival of the fittest to society and is integrally related to the nineteenth century rise in scientific racism.
ellauri053.html on line 715: His contributions to racist ideology are many. In his famed work Social Statics (1850), he argued that imperialism had served civilization by clearing the inferior races off the earth: "The forces which are working out the great scheme of perfect happiness, taking no account of incidental suffering, exterminate such sections of mankind as stand in their way. … Be he human or be he brute — the hindrance must be got rid of."
ellauri053.html on line 738: After his upanayan (coming-of-age rite) at age eleven, Tagore and his father left Calcutta in February 1873 to tour India for several months, visiting his father's Santiniketan estate and Amritsar before reaching the Himalayan hill station of Dalhousie.
ellauri053.html on line 787: Father set my mother to prepare an abridged version of the Ramayana , keeping to the original but leaving out all superfluous and irrelevant matter so that the main story could be read at a stretch. Father insisted that she should consult the original Sanskrit and not depend upon Bengali translations for preparing her text. This was difficult for Mother, but undaunted she read the Ramayana with the help of a Pandit, and only then did she start writing, but unfortunately the book was not finished before she died and the MS. of the portion she had written got lost. I remember with what avidity we used to read her MS.
ellauri053.html on line 803: Let your life lightly dance on the edges of Time like dew on the tip of a leaf. ellauri053.html on line 809: Kun se rehtorina puuhaili 20 vuotta nuoremman professorinvaimon Mirun kaa, Nehru pyysi sitä lopettamaan. Se erosikin 1953 rehtorinta Visvan verstaalta. Sit olikin paljon kivempaa kuin kunkku Daavid kelletellä Batseeban kaa.
ellauri053.html on line 816: To be born in a family where more than a hundred members lived under one roof is a matter of no great significance in our country.
ellauri053.html on line 818: The Tagores belong to the Bandyopadhyaya group of Bengali Brahmins. The genealogy can be traced back to Daksha, one of the five Brahmins who were imported sometime in the 8th century from Kanauj to help in reviving orthodox Hinduism in Buddhist-ridden Bengal. The descendants of this Brahmin moved from one place to another until one Panchanan in 1690 settled down at Govindapur near Calcutta. The opportunities of making money in this flourishing mercantile town, the stronghold of the East India Company, finally attracted the family to Calcutta in the latter part of the eighteenth century and they built their homes at Pathuriaghata and Jorasanko.
ellauri053.html on line 820: Prince Dwarkanath Tagore, my great-grandfather, was a romantic figure. Contemporary of Rammohan Roy, the Father of the Renaissance Movement of Bengal, he was closely associated with him in all his activities and rendered financial help when- ever required. The East India Company were by this time firmly established in Bengal and were rapidly building up their trade. Dwarkanath’s knowledge of English helped him to take advantage of the conditions prevailing under the Company’s rule and he was able at quite an early age not only to amass a fortune but also to gain high offices under the British. With Rammohan Roy he took a leading part in all the movements for the promotion of higher education and social welfare. There was hardly any institution founded during his life-time that did not owe its existence to the generous charity of Dwarkanath. He came to be known as Prince Dwarkanath in recognition of his benefactions. His business enterprises extended to fields unexplored by Indians in those days. He had a fleet of cargo boats for trading between India and England. To improve his business connections and gain further concessions from the Company, he himself went to England accompanied by his youngest son, Nagendranath. I have had occasion to read the diary kept by this grand-uncle of mine. It describes vividly and in very chaste English the social life Of the aristocracy of England in the early Victorian age as seen through the eyes of an Indian. There is also an interesting description of his adventurous journey across the country from Bombay to Calcutta at a time when India was in a very disturbed condition on the eve of the Sepoy Mutiny.
ellauri053.html on line 824: Soon after landing in London Dwarkanath became a favourite of Queen Victoria and of the court circle. There are many amusing stories told about his exploits in England and France some of which I came to know from the letters written by his valet.
ellauri053.html on line 826: It is believed that the important business which took the Prince to England was - to try to negotiate with the British government for an izara (permanent lease) of the provinces of Bengal, Bihar and Orissa in supersession of the East India Company. He was well received by Queen Victoria. But this ambitious project of his came to nothing on account of his sudden death under somewhat mysterious circumstances.
ellauri053.html on line 833: Our house has had an interesting history. As I have already said, my forefathers migrated to Calcutta in the early days of the East India Company, and, having helped in the erection of Fort William, made enough money to construct a palatial building of their own at Jorasanko in the northern quarter of the town. Other gentry were attracted to this quarter which gradually became the most fashionable part of the city, with elegant houses vying with each other. It is a pity that most of these houses are being crowded out or demolished to make room for hideous modern mansions. The architecture of that period with high columned facades and a series of interior courtyards was not only dignified but most suited to the tropical climate.
ellauri053.html on line 835: After the death of the Prince, my grandfather, Maharshi Devendranath Tagore, became the head of the family.
ellauri053.html on line 837: At Jorasanko lived the direct descendants of the Maharshi at No. 6, Dwarkanath Tagore Lane. It was a huge rambling house spread over an acre of ground with wide verandahs and large halls around the outer courtyard and a series of dark and dingy corridors and staircases and rooms, where no sunlight ever penetrated, which gave us the creeps whenever as children we had to pass through them. At No. 5, the handsome residence opposite to ours, lived my three artist cousins Gaganendra, Samarendra and Abanindra.
ellauri053.html on line 843: Satyan porukat vastapäätä oli kääntäneet takkinsa vallanpitäjien kuosiin. The afternoons would start with tennis and tea and end with supper. What a galaxy of intellect and talent!
ellauri053.html on line 853: Our teacher of English was an Englishman of a rather interesting type. He was given a bungalow in the compound. There he lived with thousands of silk-worms in which he had become interested through Akshoy Kumar Maitra, the historian. On Sundays, discarding all clothes, Mr. Lawrence would wrap himself in old newspapers and lie amongst the caterpillars which delighted in crawling all over him. He was very fond of them and used to say they were his children.
ellauri053.html on line 855: Yäk. Mikä pahinta, Rampe opetti izekin lapsiaan. Rahan lisäxi sillä ei ollut kuin aikaa. In English he would sometimes assign us passages from Amiel’s Journal , one of his favourite books.
ellauri053.html on line 863: Jagadish Chandra Bose had a wonderful fund of interesting stories, some very amusing, of the many lands he had visited and personalities he had met. He could go on telling them for hours and days together, yet one would never get tired of listening to him for he could always make the most trivial facts interesting, and his humour was so refreshing. He could also laugh ; so few people can laugh well and at the proper time and place. I would greatly miss him when he went away and secretly I would take a vow to become a scientist like him when I grew up.
ellauri053.html on line 871: Thou wreath of evening clouds.
ellauri053.html on line 873: While Father would be entertaining the Maharaja, Mother with the help of Amaladidi, who was an expert in the cooking of East Bengal delicacies, would be busy preparing the meals.
ellauri053.html on line 877: As soon as he had finished a piece of writing. Father always got restless until he had an opportunity of reading it to a few friends. None of his literary friends was at Shelidah at the time, so off he must go to Calcutta.
ellauri053.html on line 883: Kala Bhavana (Institute of Fine Arts) is the fine arts faculty of Visva-Bharati University, in Shantiniketan, India. It is an institution of education and research in visual arts, founded in 1919, it was established by Nobel laureate Rabindranath Tagore. Nää taiskin olla jotain teosofeja. (Vertaa Palkeen Salea.)
ellauri053.html on line 886: Being an unpractical idealist and underrating the doctrinaire mentality of his friends, he came back full of hope and proposed to my grandfather that a conference of all theists be called at Santiniketan.
ellauri053.html on line 890: At the end of three months I was to be examined by the Maharshi himself to see whether I could recite correctly and with proper intonation his selections from the Upanishads , called Brahmo-dharma.
ellauri053.html on line 892: My teacher, who had no illusions, regarding his pupil, trembled at the herculean task imposed upon him. However, the Maharshi’s word was law, and teacher and pupil set to work with such grim determination that at the end of the prescribed period my grandfather was greatly pleased to hear me recite the mantras so dear to him.
ellauri053.html on line 896: The sacred thread ceremony, the Upanayan takes place when a Brahmin boy is considered to be or a fit age to be attached to a Guru (teacher) to begin his education. He is taught the Gayatri mantram which every Brahmin is expected to repeal morning and evening as the text for his contemplation of the Infinite and is given the sacred thread to wear as a symbol of his initiation as a Brahmin.
ellauri053.html on line 898: In ancient times the boy had to leave his home and live with his Guru in a forest hermitage as a Brahmachari. Only after having lived a spartan life during years of rigid training was he allowed to go home and take up the duties of a householder.
ellauri053.html on line 900: At present the Upanayan has lost its real significance and the Brahmacharya period is reduced only three days of seclusion.
ellauri053.html on line 902: The lessons began with the meticulous rendering of the sound of Om.
ellauri053.html on line 906: Tästä rohkaistuneena Rampe pystytti Maharishin maalle kesämökistä saamillaan rahoilla mudasta rakennetun koulun jossa opetettiin jotain bramiiniuskontoa teosofiseen huuhaaseen sekoitettuna.
ellauri053.html on line 908: By appealing to some friends four pupils were obtained from Calcutta. I myself brought the number up to five. We were all clothed in long yellow robes as befitting Brahmacharis. On the day of the opening ceremony, however, we were given red silk dhotis and chaddars and it made us feel very proud and im- portant to stand in a row in the Mandir, the cynosure of all eyes.
ellauri053.html on line 912: Father had composed some new songs for the opening ceremony, one of which, Mora satyer pare man (We dedicate ourselves to truth) remained as the school song for many years until it was replaced by Amader Santiniketan (Our own Santiniketan).
ellauri053.html on line 916: The life led by both pupils and teachers was not only simple but almost austere. The ideal of Brahmacharya was the keynote of everything. The yellow uniform, which covered up the poverty of clothes; a pair of blankets, which served as our only bedding; the vegetarian meals comparable to jail diet in their dull monotony — these were the standards laid down.
ellauri053.html on line 920: I think one of the sorest trials my mother ever had was when Father insisted that I should live in the school boarding-house. She could not bear the miserable condition in which we lived, especially with regard to food.
ellauri053.html on line 924:
ellauri053.html on line 926: In spite of everything — the poverty and lack of normal comfort and convenience — nobody complained, for we really believed in simple living and took pride in our poverty.
ellauri053.html on line 928: How-ever simple, the strain on Father’s resources to maintain the school must have been great. The institution had no income of its own besides the annual Rs. 1,800 drawn from the Santiniketan Trust. For several years students were not charged fees of any kind. They were given not only free education, but food and very often clothing as well. The whole burden had to be borne by Father, when his own private income was barely Rs. 200 a month. My mother had to sell nearly all her jewellery for the support of the school, before she died in 1902.
ellauri053.html on line 930: But it would be wrong to emphasize only the dark side of the picture. We were essentially a happy lot and life was very rich and interesting in spite of our outward poverty. Whenever Father was present, he poured his soul into the institution and made it lively by singing songs which he never tired of com- posing, reciting his poems, telling stories from the Mahabharaia , playing indoor games with the boys, rehearsing plays, and even taking classes.
ellauri053.html on line 934: Eri hienoa oli lomilla kun joku runoilijanplanttu siteeras ulkomuistista eteviä runoilijoita: a youth of twenty-one, he could recite for hours freely from Virgil, Dante, Goethe, Shakespeare or Kalidas, — his favourites being Browning and Rabindranath.
ellauri053.html on line 938: At the same time Satish Roy’s voice rang out with the opening stanza of Barsha-Shes, the well-known poem of my father on a stormy ‘Year End’ :
ellauri053.html on line 940: Thou comest. New Year, whirling in a frantic dance amidst the stampede of the wind-lashed clouds and infuriate showers, while trampled by thy turbulence are scattered away the faded and the frail in an eddying agony of death.
ellauri053.html on line 953: Did whisper often very secretly.
ellauri053.html on line 971: That night my sisters Bela, Rani and Mira and myself and my brother Sami — who was then just a small child — we were all sent to sleep in another part of the house. We knew without anyone telling us that we had lost our mother. That evening my father gave me Mother’s pair of slippers to keep. They have been carefully preserved ever since.
ellauri053.html on line 973: Father kept outwardly calm and went back to Santiniketan to his work there as though nothing had disturbed his mind, leaving us in the care of a distant aunt of my mother. But his feeling — the keen sense of separation and loneliness — poured into a series of poems afterwards published as Smaran (In Remembrance).
ellauri053.html on line 975: On my father’s desk I discovered two bound volumes containing copies of letters written by him to my cousin Indira. My cousin had evidently carefully preserved all the letters and copied them out in her beautiful handwriting in the two volumes neatly decorated by her brother Surendranath.
ellauri053.html on line 977: These letters were published by me and my brother-in-law Nagendranath Gangulee in 1911 as Chhinna-Patra. Unfortunately Father had mercilessly run his pen through good portions of the letters.
ellauri053.html on line 979: While I was loitering about the Asrama and reading the letters over and over again the sad news of the death of my sister. Rani was conveyed to me from Calcutta. Father had brought her back there finding that she had much improved in health in Almora — but a relapse ended fatally and she died nine months after the death of my mother.
ellauri053.html on line 981: Father now devoted himself with renewed zeal to the affairs of the school. The most difficult task was to find the right kind of teachers. Frequent changes had to be made. Every time a new teacher was engaged Father had to train him and mould him to fit in with the ideals of the Asrama.
ellauri053.html on line 983: Unfortunately just when he was feeling satisfied with the progress that was being made another mishap occurred in the family that greatly disturbed Father’s mind. My grandfather, the Maharshi, died in Calcutta. Father had to go there as soon as he heard about his illness and remained a long time there after grandfather’s death to settle business affairs consequent on the passing away of the head of a big family like ours. After the death of the Maharshi the family broke up — the members no longer lived together as in a Hindu joint family. (100 hengen huushollissa.)
ellauri053.html on line 985: The death of my brother Samindra took place when I was in college in America. At Monghyr he fell a victim to cholera and died soon after Father arrived there.
ellauri053.html on line 989: Vicissitudes of life, pain or afflictions, however, never upset the equanimity of my father’s mind. Like his father, the Maharshi, he remained calm and his inward peace was not disturbed by any calamity however painful. Some superhuman sakti gave him the power to resist and rise above misfortunes of the most painful nature.
ellauri053.html on line 991: Throughout all these years of the severest trial to him Father’s penis never had any rest. Even when he would be passing through very great distress editors never had to wait for the regular instalments from his penis.
ellauri053.html on line 993: Only a perfect control of the emotions together with an irrepressible urge for creative expression could explain the continuous outpouring of his thoughts in poems, novels, short stories, essays and other writings irrespective of his surroundings or circumstances, mental or physical.
ellauri053.html on line 1001: You say that father writes a lot of books, but what he writes I don't understand.
ellauri053.html on line 1004: Did he never hear from his own mother stories of giants and fairies and princesses?
ellauri053.html on line 1011: What's the fun of always writing and writing?
ellauri053.html on line 1015: When my father wastes such heaps of paper, mother, you don't seem to mind at all.
ellauri053.html on line 1017: What do you think of father's spoiling sheets and sheets of paper with black marks all over both sides?
ellauri053.html on line 1026: "I felt sure that some Being who comprehended me and my world was seeking his best expression in all my experiences, uniting them into an ever-widening individuality which is a spiritual work of art. To this Being I was responsible; for the creation in me is His as well as mine." He called this Being his Jivan devata (“The Lord of His Life”), a new conception of God as man’s intimate friend, lover, and beloved that was to play an important role in his subsequent work.
ellauri053.html on line 1032: Gitanjali was written shortly after the deaths of Tagore’s wife, his two daughters, his youngest son, and his father. But as his son, Rathindranath, testified in On the Edges of Time, “he remained calm and his inward peace was not disturbed by any calamity however painful. Some superhuman sakti [force] gave him the power to resist and rise above misfortunes of the most painful nature.” Gitanjali was his inner search for peace and a reaffirmation of his faith in his Jivan devata.
ellauri053.html on line 1035:
“Rabindranath only became a temporary craze, but never a serious literary figure in the Western scene. He was intrinsically an outsider to the contemporary literary tradition of the West, and after a short, misunderstood visit to the heart of the West, he again became an outsider.” ellauri053.html on line 1050: An iota of joy of this fresh spring morning
ellauri053.html on line 1053: The glow of today’s setting sun
ellauri053.html on line 1054: Filled with my feelings of love?
ellauri053.html on line 1063: And touched the heart of this world
ellauri053.html on line 1068: Carrying the scent of flowers’ pollen
ellauri053.html on line 1076: Like buds of flowers straining to bloom
ellauri053.html on line 1083: I send my tidings of joy of this spring.
ellauri053.html on line 1086: In the humming of the bees
ellauri053.html on line 1087: In the rustling of the leaves
ellauri053.html on line 1126: through the smells of may distant fields. Etäpelloilta kulkeutui pellon hajua.
ellauri053.html on line 1129: ming the news of many distant fields. risten uutisia niistä etäpelloista.
ellauri053.html on line 1132: In sudden fits the rustling of the Puuskaisesti kuivat lehdet
ellauri053.html on line 1135: blue the letters of a name I had known, Sinisellä entistutut nimikirjaimet,
ellauri053.html on line 1143: The dust of the road was hot and the fields panting. Moottoritie oli kuuma ja pellot läähätti.
ellauri053.html on line 1155:
His earliest volume of verse was published in 1889, and its slow-paced and lyrical poems display debts to Edmund Spenser, Percy Bysshe Shelley, and the poets of the Pre-Raphaelite Brotherhood.
From 1900, his poetry grew more physical and realistic. He largely renounced the transcendental beliefs of his youth, though he remained preoccupied with physical and spiritual masks, as well as with cyclical theories of life. In 1923, he was awarded the Nobel Prize in Literature.
In 1997, his biographer R. F. Foster observed that Napoleon's dictum that to understand the man you have to know what was happening in the world when he was twenty "is manifestly true of W.B.Y."
Yeats oli kiinnostunut muun muassa kelttimenneisyyden riiteistä, okkultismista, teosofiasta, uusplatonismista, swedenborgilaisuudesta, idän uskonnoista sekä alkemiasta.
Yeatsin ihastumista Tagoren teksteihin selittänee osin hänen oma passiivis-aggressiivinen kiinnostuksensa teosofiaan ja sen mukanaan tuomiin oxettaviin itämais-mystisiin viisasteluihin. Aika, jolloin läntinen maailma etsi idän viisauden ja lännen rationaalisuuden yhdistelmää, oli valmis Gitanjalin kaltaiselle kiteytykselle. Tätä ajatusta vasten kokoelman räjähdysmäinen ja pidäkkeetön menestys on ymmärrettävissä.
Eliot quoted, in evidence, four short passages from The Cutting of an Agate, in which Yeats says that the poet must “be content to find his pleasure in all that is for ever passing away that it may come again, in the beauty of woman, in the fragile flowers of spring, in momentary heroic passion, in whatever is most fleeting, most impassioned, as it were, for its own perfection, most eager to return in its glory.” Tää on puhdasta Tandoorikanaa.
“It is a style of Pater,” Eliot justly said, but then he indulged himself in a little racial prejudice, saying “it is a style of Pater, with a trick of the eye and a hanging of the nether lip that come from across the Irish Channel, all the more seductive.” “Mr. Yeats,” he says, “sometimes appears, as a philosopher of aesthetics, incoherent”:
At this point in his review, Eliot moves toward thinking that to make sense of Yeats you have first to remember that he is an Irishman. He thought that to be an Irishman was to be deprived of wit. Mut sitä pitempi oli jästin hanging dick jäykkänä.
ellauri053.html on line 1172: Yeats’s mind, Eliot said further in the review is, in fact, extreme in egoism, and, as often with egoism, remains a little crude. Liian vähän pylly vasten pyllyä kontakteja etenkin jenkkeihin, on Tompan selitys. Sama vika koprofiili Joycella, joka on sentään massiivinen, Jästi ei. Very powerful feeling is crude; the fault of Mr. Yeats’s is that it is crude without being powerful.
ellauri053.html on line 1175:
In After Strange Gods—the Page-Barbour Lectures that Eliot delivered at the University of Virginia in 1933— Tommy referred to Pound as “probably the most important living poet in our language” and to Yeats as “the other important poet of our time,” while subjecting both poets to rebuke.
ellauri053.html on line 1179: His complaint against Yeats was that Yeats’s “supernatural world” was “the wrong supernatural world”: It was not a world of spiritual significance, not a world of real Good and Evil, of holiness or sin, but a highly sophisticated lower mythology summoned, like a physician, to supply the fading pulse of poetry with some transient stimulant so that the dying patient may utter his last words.
Yeats and Eliot were not familiars; they met occasionally and agreeably from as early as 1915—at least once at a meeting of the Omega Club, and again when they lunched at the Savile.
ellauri053.html on line 1182: Varmaan saatuaan jollain klupilla maistaa Jästin suklaamunaa Eliot käänsi kerrassaan kelkkansa 30-luvulla: “Mr. Yeats has been and is the greatest poet of his time.”
ellauri053.html on line 1189: Nothing but a prick. Tommy regarded Yeats, poet and dramatist, as pre-eminently the poet of middle age. No 30-luvulla Tommy alko izekin olla niissä iissä.
ellauri053.html on line 1191: Eliot needed to put a considerable distance between himself and Yeats, each of whom could be regarded as a Symbolist, however differently they responded to French Symbolism as Arthur Symons expounded it in The Symbolist Movement in Literature. It is my understanding that Symons led Yeats through the early chapters, with Mallarmé as the main figure, and that Eliot made his own way quickly through the several chapters until he reached Laforgue, the poet he found most useful in his attempt to discover his own voice. Still, Eliot’s animosity is hard to explain.
ellauri053.html on line 1197: It is worth noting that Eliot apparently paid no attention to Yeats’s later politics: he does not refer to Yeats’s engagement with the Fascism of Mussolini and Gentile. ellauri053.html on line 1243:
ellauri053.html on line 1424: Ronsard is concerned with himself; Yeats barely refers to himself at all (one man) and delivers a prayer of devotion to his beloved. No other poet I've read compares.
ellauri053.html on line 1427: The greatest of the modern English language poets, Yeats had the ability (and still does) to move anybody to tears with his words. A wonderful poet a very talented and extraordinary man.
ellauri053.html on line 1430: This poem is very famous in China. We first know Yeats by this wonderful poem, which contain a story of Yeats himself that move us so deeply. From this poem, we know what is the true love, we know how deeply love can be. This has been transferred into the famous poem of MUDAN, also been transferred into a popular song sung by SHUIMUNIANHUA, so we can see how arractive it was to us in China.
ellauri054.html on line 45: Johan Amos Comenius (tšek. Jan Amos Komenský (kuuntele ääntämys?, lat. Iohannes Comenius, saks. Johann Amos Comenius, unk. Comenius Ámos János) (28. maaliskuuta 1592 – 15. marraskuuta 1670) oli tšekkiläinen kasvatusajattelija, teologi, opettaja, filosofi, kasvattaja ja kirjailija. Itseään hän piti etenkin teologina, vaikka jälkimaailma on oppinut tuntemaan hänet enemmän pedagogina, kasvatusajattelijana ja koulujen uudistajana.
ellauri054.html on line 51: Comeniuksen kasvatuksen, teologian ja filosofian, sekä muunkin toiminnan päämäärä oli parantaa ihmiskunnan onneton tila. Irrottautumalla keskiaikaisesta ajattelusta, että kasvatus olisi kirkollinen asia, hän laajensi kasvatuksen yleisinhimilliseksi tehtäväksi.
ellauri054.html on line 59: Englannissa Comenius viimeisteli tärkeän teoksen Via lucis, Valon tie, jossa hän esittää pähkinänkuoressa pansofisen uudistusohjelmansa perusteet.
ellauri054.html on line 61: Comenius vastasi myönteisesti ruotsalaisten esittämään kutsuun ja matkusti Norrköpingiin Ruotsiin keskustellen koulunuudistusasiasta kansleri Axel Oxenstiernan kanssa, joka oli varsin hyvin perillä koulua ja kasvatusta koskevista kysymyksistä, vaikka suhtautuikin varsin kriittisesti pansofiaan. Comeniuksen tukija Ruotsissa oli rikas teräsmies, Louis De Geer, joka rahoitti hänen toimintaansa ja jolta Comenius toivoi ruotsalaista apua tšekkiläisille veljilleen uskon ja vapauden asioissa.
ellauri054.html on line 66: Comeniuksen tuotanto on yli 200 teosta, ja useita käsikirjoituksia on tullut päivänvaloon vasta omana aikanamme. Varsin dramaattinen oli myös hänen suuren pansofisen pääteoksensa kohtalo. Sitä ei yrityksistä huolimatta painettu ja käsikirjoitus kulkeutui lopulta pietistien mukana Saksan Halleen August Hermann Francken laitosten kirjastoon. Hallessa teoksesta painettiin sen ensimmäinen osa, Panegersia (1702), mutta ilmeisesti ankaran kritiikin takia käsikirjoitus katosi lopulta kirjaston mittaviin kokoelmiin, josta sen lopulta löysi professori Dimitri Tschizewskij 1930-luvun puolivälissä. Monien tutkijoiden vuosien ponnistelujen tuloksena tämä ihmiskunnan uudistamiseen tähtäävä pansofinen suurteos painettiin Prahassa vuonna 1966.
ellauri054.html on line 72: Tarton yliopistossa kreikan ja itämaisten kielten professorina työskennellyt nuori ruotsalainen kielimies Johannes Gezelius vanhempi tutustui Comeniuksen pedagogisiin ajatuksiin, ja käänsi tämän Janua linguarum reserata -oppikirjan Uuden testamentin kreikaksi käyttäen sitä oppimateriaalina. Gezelius kuului Comeniukselta vaikutteita saaneeseen ireeniseen (kreikan eirene ’rauha’) reformistipiiriin ja osallistui Thornin uskonnollisia ristiriitoja sovittelemaan pyrkivään kokoukseen, jossa hän on ilmeisesti tavannut Comeniuksen.
ellauri054.html on line 76: Comeniuksen aatteita hyödynsi eniten Suomessa Gezelius. Hänen toimintansa takia Comeniuksella on merkittävä sija suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen historiassa. Comeniuksella oli Suomessa myös kriitikkonsa. Turun akatemian kaunopuheisuuden professori Daniel Achrelius pilkkaisi Gezeliuksen comeniuslaista opinto-ohjelmaa vuosikaudet, eikä sietänyt pakanallisten kirjailijoiden syrjintää, joka tuli esille Comeniuksen teoksissa ja jota Gezeliuskin toteutti hiippakunnassaan.
ellauri054.html on line 78: Puhdasoppiset teologit pitivät Comeniusta myös epäilyttävänä kirkkokuntien väliseen sovitteluun tähtäävien pyrkimysten (irenia) vuoksi syyttäen häntä synkretismistä. Kritiikki huipentui kuitenkin vasta 1700-luvulla, jolloin Turun akatemiassa hyökättiin Comeniuksen luonnonfilosofiaa vastaan ja Anders Lundbom laati aiheesta väitöskirjan De physica Mosaica Comeniana (Comeniuksen mooseslaisesta fysiikasta, 1753) professori Carl Fredrik Mennanderin johdolla.
ellauri054.html on line 80: Comeniuksen didaktiset ansiot kuitenkin tunnustetaan. Kun Mennanderin omassa, opiskeluaikana julkaistussa väitöskirjassa kritisoidaan avoimesti Comeniuksen filosofiaa, on mahdollista, että tämä kriittisyys lisäsi varovaisuutta.
ellauri054.html on line 85: Comeniuksen mielessä oppikirjatyön lisäksi kehkeytyi suuri pansofinen haave ihmiskunnan johtamisesta rauhan tilaan. Suunnitelman hän puki seitsenosaisen teoksen muotoon, jolle antoi nimen De rerum humanarum emendatione consultatio cathoica (Yleinen neuvottelu inhimillisten asioiden parantamisesta). Tästä idealismista ruotsalaiset eivät olleet kiinnostuneita ja koska Comenius vielä osallistui Thornin uskonnollisia ristiriitoja sovitteleviin neuvotteluihin (1645), alkoivat välit Comeniukseen viiletä ja lopulta Oxestierna tahtoi toteuttaa ruotsalaisen koulunuudistuksen vanhan suunnitelman pohjalta. Comenius tunsi työnsä valuneen hukkaan, vaikka tältä ajalta on peräisin eräs hänen didaktisen osaamisensa merkittävimpiä teoksia Methodus linguarum novissima (Kielten uusin menetelmä).
ellauri054.html on line 91: Kesäkuussa 1654 Comenius lähti Sarospatakista suuren oppilasjoukon saattaessa häntä kauas kaupungin ulkopuolelle. Puolan Lesznossa odottivat uudet haasteet poliittisten jännitteiden kasvaessa taas Ruotsin ja Puolan välille. Pian Lesznon kaupungissa väkivalta ja epäjärjestys lisääntyivät. Eri puolilla syttyi tulipaloja Comenius perheineen ollessa hengenhädässä. Comenius kaivoi kuopan talonsa lattian alle ja kätki sinne arvokkaimmat käsikirjoituksensa paeten perheineen kaupungista. Vain muutama hiiltynyt käsikirjoitus vältti tuhon. Lopullisesti tuhoutuneita olivat pansofian periaatteet sisältävä käsikirjoitus, samoin suuri tšekinkielen sanakirja, johon Comenius oli koonnut aineistoa yli 30 vuotta.
ellauri054.html on line 93: Vuosien kuluessa Comeniuksesta tuli kärsimätön. Hän uskoi Jeesuksen palaavan tietyn vuosimäärän kuluttua joko tämän syntymästä tai kuolemasta. Näistä kummastakin tämä aika tuli kuluneeksi hänen aikanaan, mutta elämänsä loppuun asti Comenius odotti kuumeisesti Kristuksen hyvin pikaista paluuta, jota ei kuitenkaan tullut. Comenius alkoi viimeisinä vuosinaan työstää Clamores Eliae -nimistä teosta, jossa hän profeetalliseen tapaan ”Elian hengessä” julistaa suuren sapatin koittamisesta, sekä yleisen sopimuksen ja sovinnon saavuttamisesta koko ihmiskunnan hyväksi. Teos jäi keskeneräiseksi ja käsikirjoitus löydettiin vasta omana aikanamme.
ellauri054.html on line 95: Kirjallisia töitä Comenius jatkoi loppuun asti keräten aineistoa ja pyrkien saamaan pansofisen pääteoksensa valmiiksi. Voimat kuitenkin vähenivät ja lopulta hänen täytyi antaa teoksen painoon saattaminen avustajalleen Kristian Nigrinille ja pojalleen Danielille. Ajatus työn keskeneräisyydestä teki viimeisten viikkojen kärsimykset raskaaksi. Marraskuun 15:ntenä 1670 Comenius kuoli Amsterdamissa ja haudattiin walloonikirkon alle Naardenissa.
ellauri054.html on line 101: The exhibits of this small museum consist mainly of text and information-panels. I found it informative but it also was similar to reading a informative-book displayed on the museum walls. I missed some artwork or historical objects.
ellauri054.html on line 102: The museum has a spacious garden featuring an arbor or "berceau" made of pear-trees. The mausoleum has a 1960-70 decor.
ellauri054.html on line 104: Tshekin radio uudisoi sattumalta juuri tänään 7.9.20: Comenius museum may close due to lack of finance. Brexittien takkutukka kiukuttelee kauppasopimuxista. Euroopan yhteisö on henkitoreissa. Kohta ollaan taas naapureiden kurkussa.
ellauri054.html on line 154: Francis Bacon, 1st Viscount St Alban, 22 January 1561 – 9 April 1626, also known as Lord Verulam, was an English philosopher and statesman who served as Attorney General and as Lord Chancellor of England. His works are credited with developing the scientific method and remained influential through the scientific revolution. Bacon has been called the father of empiricism. Muita lapsia ei sillä ollutkaan. Siihen jäi sen tittelit, ja käyttämätön pippeli. Samanlainen ressukka kuin Jaakko Hintikka.
ellauri054.html on line 161: v 2019 joku räsypää Anwaar Ahmad selittää Pekonia netissä. Keskellä textiä on urheilujuoman mainos: Oshee. Älä hyydy kesken kaiken. Anwaar Ahmad is a professional writer. He is working with us from last two years. His articles are marvelous and attractive. He is best in demonstrating literature. He likes to read books. Feel free to contact him in case you need help. Vainajana muistanemme häntäkin hyvällä.
ellauri054.html on line 183: Hannu Riikonen oli omituinen jo Norssin pihalla. Tepasteli kädet ristissä selän takana kuin Charlie Chaplin sen toisen hörhön Eero Tarastin perässä. Hannun sankari on Tex Willer. Lempo! Pannahinen! “I’ve tried to uphold the tradition of eccentric professors,” Riikonen says.
ellauri054.html on line 185: Riikonen has noticed that students' knowledge of classic literature is decreasing. Sitä varmaan nolottaa kun alma mater mainizee sen magnus (sic) opuxen, joka on sen kirjeenvaihto Eeron kaa.
ellauri054.html on line 189: At his jubilee seminar, Riikonen's Turku-based colleague, Jukka Sihvonen, characterised him as a bibliophile and a manic hoarder of books. Riikonen says that he has never counted the exact number of books in his home, but he estimates that his is one of Helsinki's most extensive private libraries.
ellauri054.html on line 191: Kuinka sattuukaan Hannun vaimo on kirjastonhoitaja. Salme Marjatta Riikonen made her career as a librarian at the Faculty of Arts library. She has been retired for years. The Riikonen’s two children have followed in their parents’ footsteps. One of them holds a Master's degree in Swedish, and the other in Spanish.
ellauri054.html on line 193: Riikonen has also planned a book on the Aristotelian concept of temperance. He believes temperance can also be used to describe his own lifestyle. “I’m a calm, middle-of-the-road person. I have never veered toward the extreme, in good or bad.” Every day, Riikonen walks to his office in Topelia from his home in Etu-Töölö. “Last year, around the New Year, I lost my temper for the first time, as the electronic lock system in Topelia was broken and I couldn't get to my office during the weekend. The weekends are the best time to work, because it is very quiet,” says Riikonen.
ellauri054.html on line 195: Riikonen takes a walk back home around noon, for a half-hour nap. He is puzzled by people who disapprove of naps as a mark of laziness. After all, it has been proven that they boost efficiency. Pikku Kunkin otti nokkaunet päivällä. Sekin oli keskitien kulkija, konfuzelainen.
ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri054.html on line 221: Giovanni Pico della Mirandola (s. 24. helmikuuta 1463 – 17. marraskuuta 1494) oli firenzeläinen humanisti ja renessanssifilosofi, joka tuli tunnetuksi vuoden 1486 tapahtumien johdosta. 23-vuotias Pico pääsi silloin julkisuuteen suunnitellessaan tilaisuutta, jossa puolustaisi uskontoa, filosofiaa, eettistä naturalismia ja magiaa koskevia 600 teesiä. Niistä 13 oli kerettiläisiä. Pico della Mirandola vaikutti Firenzen Akatemiassa. Piko Mirandola, Firenzen akatemiasta. Hei hei!
ellauri054.html on line 268: Gleams and is gone; the cliffs of England stand, Kiiluu ja katoaa; enkkukalliot työntyvät
ellauri054.html on line 271: Only, from the long line of spray Vain pitkästä roiskeviivasta
ellauri054.html on line 278: The eternal note of sadness in. Sisään ainaisen surullisen nuotin.
ellauri054.html on line 280: Sophocles long ago Sofokles kauan sitten
ellauri054.html on line 287: The Sea of Faith Uskon merikin
ellauri054.html on line 289: Lay like the folds of a bright girdle furled. Se makasi kuin valopään Gödelin taittovedoxet.
ellauri054.html on line 294: And naked shingles of the world. Ja paljaita maailman someroita.
ellauri054.html on line 298: To lie before us like a land of dreams, Makaavan edessämme kuin Panama,
ellauri054.html on line 303: Swept with confused alarms of struggle and flight, Keskellä taisteluhälytyxiä ja lentoja,
ellauri054.html on line 314: With the cliffs of England crumbling away behind them,
ellauri054.html on line 322: The notion of what his whiskers would feel like
ellauri054.html on line 323: On the back of her neck. She told me later on
ellauri054.html on line 326: Thinking of all the wine and enormous beds
ellauri054.html on line 330: As a sort of mournful cosmic last resort
ellauri054.html on line 341: And sometimes I bring her a bottle of Nuit d' Amour.
ellauri054.html on line 344: Anthony Hecht was born in New York City in 1923. His books of poetry include The Darkness and the Light (Alfred A. Knopf, 2001); Flight Among the Tombs (1996); The Transparent Man (1990); Collected Earlier Poems (1990); The Venetian Vespers (1979); Millions of Strange Shadows (1977); The Hard Hours (1967), which won the Pulitzer Prize; and A Summoning of Stones (1954).
ellauri054.html on line 348: Swiftin hevosen nimi oli Houyhnhnm. Heppahullussa hepat hirnuu Hirn. Yrjö Hirn oli estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori. Sittemmin virat erotettiin. Aarne hoiti estetiikan ja Hannu nykyiskansain kirjallisuuden pallia. Hannun palli ainakin on uhanalainen. Hirn oli armoitettu esseisti. Punaposken kamu Göran Schildt (hönö purjehtija) vähän kritisoikin Hirniä. Hirn oli oman aikansa punaposki. Mulla taitaa olla myös jotain läpysköitä Emil ja Henrik Zilliacuxilta Callen peruja. Niitä ei ole suomennettu valittaa HK:n sininen.
ellauri054.html on line 356: Matti Klingen kaskukokoelman Professoreita sain jostakin, mutta ote herposi kuin Mikko Rothilta joululahjaxi antamastamme ankanmuotoisesta kynsiharjasta.
ellauri054.html on line 367: Ekofasisti Linkolalle pisteitä rullaturpa Jörkka Donnerin dissauxesta. Se luoti tiesi paikkansa.
ellauri054.html on line 401: The expanding disparity of wealth and the increasing criminalization of those in poverty have culminated in the U.S. having the largest prison population "in the history of human civilization."
ellauri054.html on line 403: Some scholars have linked the ascent of neoliberal, free market ideology in the late 1970s to mass incarceration.
ellauri054.html on line 405: Academic and activist Angela Davis argues that prisons in the U.S. have "become venues of profit as well as punishment;" as mass incarceration has increased, the prison system has become more about economic factors than criminality.
ellauri054.html on line 407: Professor of Law at Columbia University Bernard Harcourt contends that neoliberalism holds the state as incompetent when it comes to economic regulation but proficient at policing and punishing, and that this paradox has resulted in the expansion of penal confinement.
ellauri054.html on line 409: According to The Routledge Handbook of Poverty in the United States, "neoliberal social and economic policy has more deeply embedded the carceral state within the lives of the poor, transforming what it means to be poor in America."
ellauri054.html on line 411: The vast network of federal and state prisons, with some 2.3 million inmates, rivals the gulags of totalitarian states.
ellauri054.html on line 415: Statistics from the U.S. Department of Justice show that, as of 2013, there were 133,000 state and federal prisoners housed in privately owned prisons in the U.S., constituting 8.4% of the overall U.S. prison population. ... The prison industry as a whole took in over $5 billion in revenue in 2011.
ellauri054.html on line 417: In 2013, countries that were currently using private prisons or in the process of implementing such plans included Brazil, Chile, Greece, Jamaica, Japan, Mexico, Peru, South Africa and Thailand. However, at the time, the sector was still dominated by the United States, United Kingdom, Australia and New Zealand.
ellauri054.html on line 419: 18.46% of prisoners in England and Wales were housed in private prisons.15.3% of prisoners in Scotland were housed in private prisons.
ellauri054.html on line 421: In the modern era, the United Kingdom was the first European country to use for-profit prisons. Wolds Prison opened as the first privately managed prison in the UK in 1992. This was enabled by the passage of the Criminal Justice Act 1991 which empowered the Home Secretary to contract out prison services to the private sector.
ellauri054.html on line 423: The law needs to be structured in such a way that it allows a steady stream of new inmates. This ties back to that lobbying aspect: stricter laws mean more people in the system. More people in the system means more money for the prison. Many have argued that this is the entire reason that the war on drugs was started: another set of laws that could incarcerate thousands of people every single year.
ellauri054.html on line 427: There are currently around 198,000 inmates housed in private prisons. It represents less than 9% of the total prison population. Many of these prisons save the government money, but some actually cost more per prisoner than a public facility would cost.
ellauri054.html on line 431: Compete Risk Free with $100,000 in Virtual Cash Put your trading skills to the test with our FREE Stock Simulator. Compete with thousands of Investopedia traders and trade your way to the top! Submit trades in a virtual environment before you start risking your own money. Practice trading strategies so that when you're ready to enter the real market, you've had the practice you need. Try our Stock Simulator today!
ellauri054.html on line 435: We may never produce a world with "Men like gods," but we can at least implant a business model that shall make each of us in truth and in fact his brother's keeper.
ellauri054.html on line 439: I'm John Lienhard at the University of Houston, where we're interested in the way inventions work.
ellauri054.html on line 448: Alma materista on tullut yritys, ja professorit on sen duunareita. Jotain vanhoja kääpiä kuten HK Riikosta ja Jan von Platoa tää saattaa näpästä, mutta mitäs hampaattoman vihoista. Nyt sähinä alkoi siitä että johto alkaa seurata duunareiden tekemiä ulkopuolisen rahan hakemuxia SAP-kyyläysjärjestelmällä. Tuli vihapuhetta, paizi Roman Yangarber lähetti tykkäyxiä.
ellauri054.html on line 465: Olen epäilemättä työuraltani pisimpään Helsingin yliopistoa palvellut henkilö. Vuosikymmenien aikana olen nähnyt kaikenlaista. Minusta edellinen Vileniuksen viesti on kyynisyydessään vertaansa vailla. Ennen yliopiston keskeisistä asioista päättivät sen tulevaisuudesta vastuussa olevat professorit. Nyt ei edes päätetä, vaan "sovitaan", ja ketkä tässä ovat sopimassa? Yliopiston edellytyksiä tutkimuksen kärjessä olemisesta ovat tuhoamassa tahot, joilla ei ole ollenkaan kokemusta siitä, mitä kansainvälinen tieteellinen tutkimus on. Milloin tälle saadaan loppu?
ellauri054.html on line 472: Browning on ensinnäkin pyssy, ja pyssytehdas. Browning Arms Company is an American marketer of firearms and fishing gear. The company was founded in Ogden, Utah, in 1878 by brothers John Moses Browning and Matthew Sandefur Browning. The company offers a wide variety of firearms including shotguns, rifles, and pistols. We Support nra.org, nssf.org, dontlie.org, gunvote.org. ellauri054.html on line 473: Browning Inc. sponssaa myös naispyssyjärjestöjä kuten Becoming an outdoors woman, ja pyssykirjailijajärjestöjä kuten Outdoor Writers Association of America. Outdoors tarkoittaa Amerikassa nähtävästi paukuttelua.
ellauri054.html on line 481: Robert Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855, a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
ellauri054.html on line 483: After the séance, Browning wrote an angry letter to The Times, in which he said: "the whole display of hands, spirit utterances etc., was a cheat and imposture." In 1902 Browning's son Pen wrote: "Home was detected in a vulgar fraud." Elizabeth, however, was convinced that the phenomena she witnessed were genuine, and her discussions about Home with her husband were a constant source of disagreement.
ellauri054.html on line 491: My soul can reach, when feeling out of sight
ellauri054.html on line 492: For the ends of being and ideal grace.
ellauri054.html on line 493: I love thee to the level of every day's
ellauri054.html on line 501: Smiles, tears, of all my life; and, if God choose,
ellauri054.html on line 507: of_Elizabeth_Barrett_Browning_and_Robert_Browning.jpg" width="50%" />
ellauri054.html on line 521: Browning on useimmiten tunnettu lyhyistä runoistaan,selvennä joista esimerkkeinä ”Rabbi Ben Ezra”, ”How they brought the good News to Aix”, ”Evelyn Hope”, ”The Pied Piper of Hamelin”, ”A Grammarian’s Funeral” ja ”A Death in the Desert”. Alun perin Browningia ei pidetty suurena runoilijana, sillä hänen runojensa aiheet olivat suurten massojen näkemyksen ja ymmärryksen ulkopuolella. Myös runojen teemojen käsittely oli usein vaikeaselkoista ja hämäräperäistä. Lähde?
ellauri054.html on line 527: Browning´s early career began promisingly, but collapsed. The long poems Pauline (1833) and Paracelsus (1835) received some acclaim, but in 1840 the difficult Sordello, which was seen as wilfully obscure, brought his poetry into disrepute. His reputation took more than a decade to recover, during which time he moved away from the Shelleyan forms of his early period and developed a more personal style.
ellauri054.html on line 532:
The sordid storyline of Sordello
ellauri054.html on line 565: In 1846 Browning married the older poet Elizabeth Barrett and went to live in Italy. By the time of her death in 1861 he had published the crucial collection Men and Women (1855). The collection Dramatis Personae (1864) and the book-length epic poem The Ring and the Book (1868-1869) followed, and made him a leading British poet. He continued to write prolifically, but his reputation today rests largely on the poetry he wrote in this middle period.
ellauri054.html on line 567: When Browning died in 1889, he was regarded as a sage and philosopher-poet who through his writing had made contributions to Victorian social and political discourse. Unusually for a poet, societies for the study of his work formed while he was still alive. Such Browning Societies remained common in Britain and the United States until the early 20th century.
ellauri055.html on line 23:
HMHKI
Ekofasismia
ellauri055.html on line 38: In Greek mythology, Comus (Ancient Greek: Κῶμος) is the god of festivity, revels and nocturnal dalliances. He is a son and a cup-bearer of the god Dionysus. Comus represents anarchy and chaos. His mythology occurs in the later times of antiquity. During his festivals in Ancient Greece, men and women exchanged clothes. He was depicted as a young man on the point of unconsciousness from drink. He had a wreath of flowers on his head and carried a torch that was in the process of being dropped. Unlike the purely carnal Pan or purely intoxicated Dionysos, Comus was a god of excess.
ellauri055.html on line 40: Momus (/ˈmoʊməs/; Greek: Μῶμος Momos) was in Greek mythology the personification of satire and mockery, two stories about whom figure among Aesop's Fables. During the Renaissance, several literary works used him as a mouthpiece for their criticism of tyranny, while others later made him a critic of contemporary society. Onstage he finally became the figure of harmless fun.
ellauri055.html on line 52: Son père, procureur, décède alors que Jean Bouchet est encore jeune. Ami de Rabelais, Jean Bouchet exerce la profession paternelle. Il compose un grand nombre d'ouvrages historiques ou de fantaisie en vers et en prose, qui sont encore recherchés des bibliographes au XIXe siècle. Selon Maurice Allem, « grand travailleur, bon bourgeois, père d'une nombreuse famille, Bouchet est volontiers moraliste et même sentencieux » ainsi dans cet envoi :
ellauri055.html on line 67: Rolland oli vanhaa asianajajasukua. Toimi musikologian professorina kuin Eero Tarasti. Tunnustautui kommunistixi. Mikähän sai sen pettämään herrasväen asian? Salamiakkiko?
ellauri055.html on line 74: Zweig oli kova Rolland fan. Eikaine vaan homostellu keskenään? Sitä oli paljon liikkeellä jetset piireissä. Bertie ja Conrad. Proust ja Bourget. Epäilyttäviä tapauxia pisteessä on läjittäin. Zweig nyt takuulla oli vähintään bi. Se ja sen vaimo teki seppukut brasseissa. What did Zweig have that brought him the fanatical devotion of millions of readers, the admiration of Hermann Hesse, the invitation to give the eulogy at the funeral of Sigmund Freud? Sas se. Freud teki suusyöpäisenä seppukun Lontoossa 1939. Ei ois kannattanut vetää tupakkaa. Henkilääkäri otti sen hengiltä morfiinipiikillä kuin vanhan koiran. Koiran iässä se oli 12-vuotias.
ellauri055.html on line 76: In 1921, his close friend, the Austrian writer Stefan Zweig, published his biography (in English Romain Rolland: The Man and His Works). Zweig profoundly admired Rolland, whom he once described as "the moral consciousness of Europe" during the years of turmoil and War in Europe. Zweig wrote at length about his friendship with Rolland in his own autobiography (in English The World of Yesterday).
ellauri055.html on line 98: Victor Serge was appreciative of Rolland's interventions on his behalf but ultimately thoroughly disappointed by Rolland's refusal to break publicly with Stalin and the repressive Soviet regime. The entry for May 4, 1945, a few weeks after Rolland's death, in Serge's Notebooks: 1936-1947 notes acidly that "At age seventy the author of Jean-Christophe allowed himself to be covered with the blood spilled by a tyranny of which he was a faithful adulator."
ellauri055.html on line 140: Du point de vue liturgique, la méditation dans les temples est accompagnée de lectures choisies dans les textes sacrés des autres religions. Ces textes — par exemple le Pentateuque des juifs, le Nouveau Testament des chrétiens, le Coran des musulmans, le Bayān des babis, etc. — ont annoncé successivement, par paliers de perfection croissante, l’incessante révélation divine ou message de Dieu. En ce sens, le livre sacré liant tous les textes sur la révélation qui le précèdent est logiquement le dernier dans l’ordre chronologique, à savoir le Kitāb-i Aqdas (« Le plus saint livre »). Il a été rédigé vers 1873 par Bahāʾ-Allāh et est complété par différentes tablettes (lawḥ) révélées ensuite ; pour les baha’is, c’est le texte de référence bien qu’il ne soit pas plus important que les autres, ni le livre le plus lu par les baha’is eux-mêmes sur la foi. Le livre ne fut d’ailleurs accessible que très tard aux croyants occidentaux puisque la première traduction officielle en anglais date de 1992.
ellauri055.html on line 150: Mais d’après le Gardien Shoghi Effendi Rabbānī, le véritable symbole de la Foi baha’ie est cette étoile à 5 branches et non pas l’étoile à 9 pointes : « Strictly speaking the 5-pointed star is the symbol of our Faith, as used by the Báb and explained by Him (« À proprement parler, l’étoile à 5 branches est le symbole de notre Foi, tel qu’utilisé par le Bab et expliqué par lui ») »
ellauri055.html on line 213: Saint Fiacre's relics were preserved in his original shrine in the local church of the site of his hermitage, garden, oratory, and hospice, in present Saint-Fiacre, Seine-et-Marne, France, but later transferred in 1568 to their present shrine in Meaux Cathedral in Meaux, which is near Saint-Fiacre and in the same French department, because of fear that fanatical Calvinists endangered them. Saint Fiacre had a reputation for healing haemorrhoids, which were denominated "Saint Fiacre's figs" in the Middle Ages. Cardinal Richelieu venerated his relics hoping to be relieved of the infirmity.
ellauri055.html on line 215: Saint Fiacre is the patron saint of the commune of Saint-Fiacre, Seine-et-Marne, France. He is the patron of growers of vegetables and medicinal plants, and gardeners in general, including ploughboys. His reputed aversion to women is believed to be the reason he is also considered the patron of victims of venereal disease. He is further the patron of victims of hemorrhoids and fistulas, taxi cab drivers, box makers, florists, hosiers, pewterers, tilemakers, and those suffering from infertility. Finally, he is commonly invoked to heal persons suffering from various infirmities, premised on his reputed skill with medicinal plants.
ellauri055.html on line 217: To celebrate the Second Millennium, "Saint Fiachra's Garden" opened in 1999 at the Irish National Stud and Gardens, Tully, County Kildare, Ireland, his nation of birth.
ellauri055.html on line 276: Lähellä heitä asui erittäin kuuluisa dervissi, jota pidettiin Turkin parhaana filosofina. He menivät miehen pakeille. Pangloss johti puhetta ja sanoi:
Puutarhamietelmät tuppaa olemaan voittopuolisesti lällyjä. Ovatko puutarhaihmisetkin muita lällympiä? Vai piileekö niiden lällyn kuoren alla järjestystä ja siistittyjä nurzeja rakastava nazi? Onko ne jotain siirtolapuutarhatyyppejä? Tarkkaile naapuria ja raportoi poikkeavuuxista? Rikkaruoho on kasvi, joka kasvaa väärään paikkaan. Roskakasvi. No osa on, osa ei. Tehdään taulukko. Legenda: tyyppejä on asian vierestä (ei edes puutarhamietelmä), puutarhamietelmä (mitä harrasta opimme puutarhoista), neuvokki (käytännön vinkkejä puutarhureille), tai minukki (narsistista puutarhanamistelua). Sentimenttejä on lälly (suurin osa varmaan), lupsakka (tekohauska), kuivakka (asiallinen), (teko)syvällinen, tai luontoasenteellinen: joko siirtolapuutarha-ihmiskunta ensin-tyyppinen) nurzinazi tai päinvastoin ekofasisti (linkolamainen).
ellauri055.html on line 315: Aineistossani on 326 mietelmää. Niistä eniten on lällyjä 95, sitten lupsakoita 66. Kuivakoita on 59, nurzinazeja 53, tekosyvällisiä 37. Ekofasistisia on vaivaiset 12.
ellauri055.html on line 319: Ketkä ovat eniten aukomassa päätä? Ylivoimaisesti yleisin ajattelija on Unknown, 28 mietelmää (plus 4 lisää nimellä Author Unknown). Ykkösenä nimeltä mainituista on joku Gertrude Jekyll 5 sananlaskulla. Kakkosena Waldo Emerson ja joku May Sarton, plus kiinalaiset sananlaskut nipussa, a 4 kpl. Seuraavina Thomas Jefferson, Abraham Lincoln, William Wordsworth, Lady Bird Johnson, Claude Monnet ja nippu tuntemattomampia hortikulturisteja kuten Druse, Pollan, Garofalo ja Breault, a 3. Kahden mietelmän veroisia on jo useita, julkkixista mm. William Blake, Vita Sackville-West, Rampe Tagore ja Thomas Moore.
ellauri055.html on line 339:
My passion for gardening may strike some as selfish, or merely an act of resignation in the face of overwhelming problems that beset the world. It is neither. I have found that each garden is just what Voltaire proposed in Candide: a microcosm of a just and beautiful society.
The roots of all goodness lie in the soil of appreciation for goodness.
ellauri055.html on line 607: Ja tie eeku paranoo kun bailut lämpenevät. Pirre eläytyy hyvin myös väpelön Handen arvomaailmaan. No Jaakon ja Pirren mökki lienee joku tönö Anni Swanin huvilan huussimezässä. Vähän samanlainen kuin Aarne Rannalla ja sen perheellä Nilkin kesäsiirtolassa. Sevverran kokematon on Pirre sauna-asioissa ezen ukot luulee saunan lämpötilan nousevan löylynheitosta. Hassunhauskahko on bailuemäntä joka säntää järveen ja hukkaa silmälasit jorpakkoon, lainaa sattuvasti Mao Tse Tungin runoja ja on hyvin hyvin onneton. Eli siis tää on jonkun mielestä jotain Theofrastosta tai Jean de la Bruyereä, hullunkurisia luonteita.
ellauri055.html on line 864: Sillinpää aloitti opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1908 Henrik Liljeroosin sekä tilanomistajien Jalmari Raipalan ja J. A. Sotavallan tuella. Saman vuoden fuxina kuin Poju, joka kyllä opiskeli sitten pitempään, kokonaista 9v. Hän aloitti filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla tarkoituksenaan opiskella lääkäriksi. Lääketieteilijöiden oli kuitenkin suoritettava ensin medikofiilitutkinto, jota varten Sillinpääkin osallistui muun muassa fysiikan ja botaniikan luennoille. Opiskelutoverinsa Heikki Järnefeltin kautta Sillinpää tutustui Järnefeltin perheeseen ja tämän isään taidemaalari Eero Järnefeltiin. Sillinpää viettikin opiskeluvuosinaan paljon aikaa Järnefeltien kodissa Suvirannassa Tuusulassa ja tutustui moniin aikakauden merkkihenkilöihin, kuten Jean Sibeliukseen, Pekka Haloseen ja Juhani Ahoon. Näinä vuosina alkoi tosin myös Sillinpään runsas alkoholin käyttö, joka aiheutti myöhemmin hänelle paljon ongelmia. Maalaispojan ei kannattaisi ryypätä herrain kanssa pulituuria, siinä voi vaikka mennä henki.
ellauri055.html on line 868: Kesken jääneet opinnot antoivat kuitenkin paljon vaikutteita Sillinpään myöhemmälle kirjalliselle tuotannolle. Sillinpään ajatteluun vaikuttivat Charles Darwin kehitysoppeineen sekä saksalaiset biologi ja filosofi Ernst Haeckel ja Nobel-kemisti Wilhelm Ostwald ja myös Leo Tolstoi ja Arvid Järnefelt. Heidän vaikutustaan oli Sillinpään biologinen determinismi ja periaatteellinen väkivallan ja sotien vastustaminen sekä usko siihen että luonnontieteet kehittyessään siirtäisivät tällaiset atavistiset ilmiöt historiaan. Myöhemmin Sillinpää tutustui myös saksalaiseen Oswald Spengleriin ja omaksui häneltä ajatuksen sivilisaatioiden ihmiselämää vastaavasta elinkaaresta. Naziainexiakin oli siis, mutta mäkitupalaisena se ei siihen hurahtanut.
ellauri055.html on line 889: Suomen sisällissodan aikana Sillinpää pyrki olemaan puolueettomana. Hän joutui kuitenkin vuoron perään sodan kummankin osapuolen pidättämäksi ja arvosteli sekä punaisten että valkoisten suorittamia väkivallantekoja. Valkoisten voittonsa jälkeen käynnistämät kostontoimenpiteet teloituksineen herättivät Sillinpäässä suuttumusta. Keskellä sotaa Sillinpää suomensi belgialaisen symbolistin Maurice Maeterlinckin teosta Köyhäin aarteet (Le trésor des humbles). Veristen selvittelyjen kiihtyessä Sillinpään kotipitäjässä tämä mystiikkaa lähenevä köyhyyden filosofia auttoi tyynnyttämään kirjailijan mieltä. Hän pyrki näkemään pintaa syvemmälle niihin syihin, jotka olivat johtaneet sisällissodan kaltaiseen murhenäytelmään.
ellauri055.html on line 899: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri055.html on line 929: Sillinpää kuoli Mehiläisen sairaalassa Helsingissä 75-vuotiaana kesäkuun alussa 1964. Ruumiinsiunauksen Helsingin tuomiokirkossa toimitti piispa Eelis Gulin ja muistopuheen piti professori Rafael Koskimies, jonka Sillinpää oli määrännyt tähän tehtävään jo vuosia aiemmin. Sillinpää haudattiin Hämeenkyrön vanhalle hautausmaalle. Siellä on varmaan Koskisia kuin Mannisia Kangasniemellä. Tai sitten ei. Asteroidi 1446 Sillinpää on varmaan liian pieni tehdäxeen suurta koloa osuessaan maahan.
ellauri055.html on line 944: Tehtailijanrouva Sofia Selin neuvoi Emppua ottamaan aiheet omasta elämästä. Ei sellainen ole kirjailija eikä mikään joka ei osaa käyttää mielikuvitusta, kopeasti vastasi Eemeli, jolla oli jo silloin suuret luulot itsestään. 20-v ylioppilaana se riiusteli alaikäistä oppilastaan 14-vuotiasta Helvi Seliniä. Ihmiselossa Martti "Sikapaska" Hongisto oli tietysti Taata, Arvo Sotavalta oli ehkä Juhani ja Anna toi Selinin Helvi. On tässä vähän luovuutta kun tyypit ei mee ihan yx yhteen. Helvi Järvi-Haaviston kuolinvuosi puuttuu Genistä. Ilmo Kurki-Suonion poika Kai ei ole selvittänyt.
ellauri055.html on line 957: Teuvo Pakkalan isä Juhana Erik Frosterus oli ammatiltaan kultaseppä, mutta harrasti myös kuvanveistoa. Äiti Anna Sofia Turdin oli samoinlähde? käsityöläissukua, sillä hänen isänsä oli puuseppä. Pakkalan isänisä oli paikallista kuuluisuuttakin saavuttanut laivanvarustaja, mutta Frosteruksen suvun juuret ovat etelässä, Nummen pitäjässä.
ellauri055.html on line 964: Frosterus reputti medikofiilin Toopen lailla, tunaroi solttuna ja maajussina ennen kuin siitä tuli lehtineekeri. Sen kertomukset Kivekkään Kaiku-lehdessä olivat satiirisia ja suunnattu ruotsinkielistä yläluokkaa vastaan; Pakkala oli elämänsä aikana nuor- ja vanhasuomalaisten välillä ja suhtautui myös wrightiläiseen työväenliikkeeseen suopeasti. Tästä äimistyi Kivekäs. Teukka pakeni Jyväskylään ja muuttui Pakkalaxi. Kohta se palas Ouluun ja perusti kilpailevan lehden Louhi. Puri kyykäärmeenä leipää antanutta kättä. Onxe Käpylän naapurien kähärätukkainen Kivekäs samaa joukkoa? Rouva Kivekäs läxi läpyttämään kun ne rakens kellarin.
ellauri055.html on line 986: Forsmanien suvusta puheen ollen voinen tässä kertoa muistojani myös Juho Rudolfista, filosofianmaisterista, ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen veljestä, joka piti sitä Laitilan virkataloa Hämeenkyrössä. Hän oli, niin kuin sen ajan herrat, semmoiset maalaisjunkkarit yleensä, melkolailla alkoholipitoisiin juomiin kiintynyt. Kerran isävainajani hoivaili äijää sieltä lauttarannasta ylös Laitilan taloon. Kun perille päästiin, niin sanoi äijä, että en minä sinulle tästä mitään rupea maksamaan, sinä olet kyllä sieltä Laitilan metsästä jotakin puunpuolta sen verran kähveltänyt, että kyllä sinä saat minua kerran auttaa tällä lailla. Isäni kertoi tätä erikoisen kuvaavana juttuna sen ajan herrojen realistisesta taloudellisesta elämänasenteesta.
ellauri055.html on line 1098: Sotavallan vanhemmat olivat tilanomistaja Johan August Sotavalta ja Emma Sofia Suomi. Hän oli naimisissa vuosina 1917–1927 Evi Marguerita Hjeltin kanssa, jonka isä oli valtioneuvos Edvard Hjelt.
ellauri055.html on line 1100: Sotavalta pääsi ylioppilaaksi 1908 Tampereen Reaalilyseosta. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1914 ja filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1923 Helsingin yliopistosta. Tampereen Reaalilyseon ylioppilasluokalla 1908 olivat myös Lauri Pohjanpää ja F. E. Sillanpää, jotka olivat Arvo Sotavallan ystäviä sekä koulu- ja opiskelutovereita.
ellauri055.html on line 1117: Ernst Heinrich Philipp August Haeckel (16. helmikuuta 1834 Potsdam – 8. elokuuta 1919 Jena) oli saksalainen vapaa-ajattelija, biologi ja filosofi, joka kansantajuisti Charles Darwinin evoluutioteoriaa. Hän oli myös taitava piirtäjä ja tieteellinen väittelijä. Sikiökuvien väärentäjä ja monisti.
ellauri055.html on line 1126: Maurice Polydore Marie Bernard Maeterlinck oli belgialainen frankofooni kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1911. Maeterlinckin katsottiin edustavan dekadenssia parhaimmillaan tai pahimmillaan. Hänestä tehtiin kreivi vuonna 1932.
ellauri055.html on line 1137: Le Trésor des humbles est un ouvrage de 1896 réunissant treize essais mystiques profonds écrits par le lauréat belge du prix Nobel de littérature Maurice Maeterlinck. L'œuvre a été éditée par la 'Société du Mercure de France' et elle est dédiée à Georgette Leblanc.
ellauri055.html on line 1153: La Vie profonde
ellauri055.html on line 1162: In 1904, Richard Semon published Die Mneme (which appeared in English in 1924 as The Mneme). The term mneme was also used in Maurice Maeterlinck's The Life of the White Ant (1926), with some parallels to Dawkins's concept.
ellauri055.html on line 1173: Leena Järnefelt nai Kuninkaalan kartanosta jääkärieverstin Olli Paloheimon (Brander). Tutu sai toisen samannimisen sotaveteraanin, jalkapuolisen. Oli se sentään Brandereita toisin kuin Oiva (of Tirlittan fame), joka oli före detta Pietilä.
ellauri055.html on line 1254: Työväenliikkeen kirjaston punanurkasta löytyi ympärileikkaamaton kappale belginobelisti Maurice Maeterlinckin prujausta nimeltä Haudattu temppeli. Maeterlinck oli 20. vuosisadanvaihteen muotifilosofi, dekadentti symbalisti ja ateisti moniste. Hyvin paha mies. Halvatun tomppeli. Luuli olevansa jotakin. Ollaan vain ollaxeen, aina diivaillaan, sehän meillä belgeillä on vika ainainen. Yhteen jos vain tullaan, aina diivaillaan.
ellauri055.html on line 1264: Kala kertoo itse kokeneensa filosofisen heräämisensä heinäkuussa 1907, 16-vuotiaana, loikoillessaan soutuveneessä tyynellä järvenselällä. Tällöin hän koki, luonnon ”kaikkiyhteisyyden” äärellä, että maailma on ”hahmottuneiden laatujen silmänkantamaton moninaisuus”. Samalla hänelle selvisi, ”että olen tässä maailmassa tullakseni niin sanotuksi filosofiksi”. Se oli norssi. Kala hyvinkin siis, kuore.
ellauri055.html on line 1266: Hän oli kiinnostunut saksalaisesta ja ranskalaisesta filosofiasta, silloin etenkin aikansa ”muotifilosofista” Henri Bergsonista. Myöhemmin hän kuitenkin arvosteli tämän oppeja intuitiosta ja vitalismista. Toinen tomppeli, Maurisea paljon pahempi.
ellauri055.html on line 1270: Kala osallistui filosofisten yhdistyxeen kuin Kalle Sorainen, kirjoitti Ajatuxeen ja Erkenntnixeen.
ellauri055.html on line 1272: Kalan persoonallisuus houkutteli muun muassa Oiva Ketosen ja Erik Steniuksen matematiikasta filosofiaan. Oisko kannattanut. No ehkä ne oli huonoja matemaatikkoja.
ellauri055.html on line 1287: Varhaisessa etsintävaiheen psykologiassaan Kala kannatti Hjalmar Neiglickin ja Edvard Westermarckin omaksumaa psykofyysistä parallelismia, ja vastusti Rolf Lagerborgin näkemystä ihmisestä pelkkänä fysikaalis-kemiallisena koneena. Mixhän sitä pitää niin vastustaa?
ellauri055.html on line 1310: Edwin Flink eli sittemmin rehtori Linkmees innostui Toopen esikoisesta. Erik Ahlman oli samoilla linjoilla, varmaan filosofisen yhdistyxen kokoustauolla. Eno Kala tykkäsi, vaikka soimasikin litteratuurista.
ellauri055.html on line 1422: Niihäse ommutta, kiemurtelee Mauri se kuin mato koukussa. Se ei käsitä että peliteoria on determinististä, ja side paymentit osa payoffia. Valinnat toki riippuu palkinnoista ja penalteista, mutta nekin, kuten valinnat, on deterministisiä. Ennaltamäärätty valinta voi olla vaikea, lopputulos ei ennalta selvä, ja vääjäämätön kohtalo voi olla hiuskarvan varassa. Jos sankari epäröi tai lyö hanskat tiskiin kaikki menee päin persettä. Onnexi se ei voi tehdä niin. Koska se on sankarillinen.
ellauri058.html on line 83: Astrid Lindgren does not shy away from describing the situation for African-Americans during that era. Her language is not always comfortable, at least not for this day, referring to blacks as “the coloured race,” “young negro girl,” and, embarrassingly, “darkies.” How much of this is just a rough translation, how much of it is accurate translation, how much was totally acceptable back then, how much did Lindgren want us to feel uncomfortable . . .? Yeah, things sucked back then (*cough*even more than they do now*cough*) for African-Americans, and it shouldn’t be comfortable to read about it.
ellauri058.html on line 87: I discovered reading when I was much younger than the little me in this picture. As a child, my favorite authors included C.S. Lewis, Roald Dahl, Jill Paton Walsh, Gertrude Chandler Warner, Louisa May Alcott, and J.R.R. Tolkien. I am a long-distance hiker, trail advocate, full moon camper, and adopter of sad old cats. I live, play, and work in Two Harbors, Minnesota.
ellauri058.html on line 97: The Thin Man is a 1934 American comedy-mystery directed by W. S. Van Dyke and based on the novel of the same name by Dashiell Hammett. The film stars William Powell and Myrna Loy as Nick and Nora Charles, a leisure-class couple who enjoy copious drinking and flirtatious banter. Nick is a retired police detective who left his very successful career when he married Nora, a wealthy heiress accustomed to high society. Their wire-haired fox terrier Asta was played by canine actor Skippy. In 1997, the film was added to the United States National Film Registry having been deemed "culturally, historically, or aesthetically significant."
ellauri058.html on line 101: Demokratia oli Hellaassa laahuxen diktatuuria (paizi ettei oikeasti ollut, vain pieni vähemmistö oli ns. vapaita, loput orjia). Res publica oli Roomassa patriisien oligarkiaa. Sama touhu jatkuu ryssissä ja jenkeissä. Keskilännen publikaanit on persuja, köyhtynyttä white trashia joka koittaa pitää värillistä laahusta poissa tontilta. Nää on mun maita ei tartte oravien tulla tänne mesomaan. Minähän sen oravan myrkytin. Ite on koko konkkaronkka vitun mamuja. People of pink color. Palefaceja. Vahinko ettei inkkareilla ollut ympäristömyrkkyjä. Olisivat syöttäneet maahantunkijoille maissin sijaan mikromuovia. Matut sano kiitos ja päästi punasulat pois päiviltä. Sen kunniaxi vielä järjestävät kiitospäiviä.
ellauri058.html on line 117: Minnehaha is a fictional Native American woman documented in Henry Wadsworth Longfellow's 1855 epic poem The Song of Hiawatha. She is the lover of the titular protagonist Hiawatha and comes to a tragic end. The name, often said to mean "laughing water", literally translates to "waterfall" or "rapid water" in Dakota.
ellauri058.html on line 218: Pystyynnostettu sika Jari Pervo (1959- toistaisexi), author of Ploiri, suoritti siviilipalveluksen vankeinhoidon koulutuskeskuksessa. Hän opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1983. Tervo työskenteli Ilta-Sanomien toimittajana vuoteen 1995, jolloin hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Toimittamaan omia Ilta-Puluja. Kirjojensa lisäksi Tervo on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin ja Ylen sivuille. Vuodesta 1998 hän on toiminut Uutisvuoto-viihdeohjelman vakiojäsenenä.
ellauri058.html on line 234: Tervon lähtöpäätöksestä tulee väistämättä mieleen toisen mainetta niittäneen kirjailijan, Sofi Oksasen päätös jättää WSOY.
ellauri058.html on line 236: – Sen verran noissa tapauksissa on samanlaista, että Sofikin seurasi silloin kustannustoimittajaansa. En tiedä yksityiskohtia siitä tapauksesta, Carlson kommentoi. No Sofi halus lisää valtaa ja paljon lisää rnahaa.
ellauri058.html on line 261: Kari Hotapulveri, author ofTuntematon Kimi Räikkönen, alias Kari Matti Hotakainen (s. 9. tammikuuta 1957 Pori) on suomalainen setämieskirjailija ja naisten hotaisija. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi muun muassa runoja, lasten- ja nuortenkirjoja, kuunnelmia, käsikirjoituksia ja parodisen henkilökuvan Kimi Räikkösestä.
ellauri058.html on line 317: Juoxuhaudantie on juoxien umpihankeen kustua suomiklisheetä. Mitä iloa izevihaisella Karilla kirjoittaa noin läpipaskasta urbaanisuomiäijästä jos se on täysin kuvitteellinen. Tässä täytyy olla autofiktiota mukana.
ellauri058.html on line 384: Hotakaisen lastenkirjat ovat lapsille sopimattomia. Raateleva lammas Jyrki Nummi huomauttaa, että Hotakaisen textit on mutkikkaiden struktuureiden sijaan pintaliitoa. Kerronnallisuus nojaa pelkistettyyn esitystapaan ja tarinat rakentuvat tyylitelmille ja parodioille yksinkertaisessa juonenkuljetuksessa. (Nummi, 1997: 33.) Hotakaisen teosten ominaisuuksiksi on niin kriitikoiden kuin yleisönkin parissa huomattu kankea pahansuopa vizailu, pinnallinen juoni ja nykyajan ilmiöiden käsittely. Kari Hotakaisen tunnetuimpia teoksia ovat autofiktiiviset Klassikko (1997) ja Juoksuhaudantie (2002). Kari Hotakaisen julkkiskirjailijan kuvassa on kysymys näkyvyydestä ja teosten mainostamisesta keinolla millä hyvänsä.
ellauri058.html on line 388: Rita Felski haluaa lisätä reseptiokeskusteluun positiivista estetiikkaa. Hän operoi neljällä eri tekstuaalisesti sitouttavalla moodilla (modes of textual engagement): tunnistaminen (recognition), lumoutuminen (enchantment), tieto (knowledge) ja järkytys (shock).
ellauri058.html on line 404: Aika isoja mynhiirejä graduntekijä lähti siirtelemään tässä. Onnexi filosofi Lammenranta on sillä apuna. Kriitikko voi koittaa tutkiskella teoxen välineellisiä arvoja, blogisti saa toki vaan mutustella mutua. Tykkäsinkö vai enkö tykännyt.
ellauri058.html on line 499: "Professori" Lasse Pöysti antoi "maisteri" Hotakaiselle kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Gradu pakinoitsija Aapelin tyylistä jäi vaille ensimmäistäkään riviä.
ellauri058.html on line 525: Kalle Päätalo, tuo pölhökustaa Iijoen törmässä, pullistui aika lailla kirjatuotantonsa mukana. Siitä tuli arvonimiprofessori ja Oulun yliopiston kunniatohtori. Rakennusmestarina se ehti olla 5v 1958-1963 ennenkö ryhtyi päätoimisexi muistelmien kirjoittajaxi Treen Kirvestiellä. Mä ehdin käydä kansakoulun ja päästä pikkunorssixi.
ellauri058.html on line 543: Parhaat muistoni yliopistosta ovat praktikum-kurssien ensimmäisiltä vuosilta 1969–1971. Silloin kirjallisuutta lukemaan tuli poikkeuksellisen lahjakas kohortti nuoria, joista sittemmin tuli keskeisiä tekijöitä kirjallisilla kentillä: kriitikko Vesa Karonen, tohtori Pertti Lassila, professori Juhani Niemi, kustannustoimittaja Paula Pesonen, professori Pekka Pesonen, kustannustoimittaja Anja Salokannel, kirjailija Juhani Salokannel... Samaan joukkoon liittyi tulevia kirjailijoita, kuten Kristina Carlson, Markku Envall, Leena Krohn ja Panu Rajala. Siinä joukossa oli ilo irrallaan. Ilo pinnassa vaikka syän sittemmin märkäni.
ellauri058.html on line 603: Kasa Veronen siteeraa lisäksi väärin, sanoo Leena Kirstinä os. Horppu, kirjallisuuden professori ja Väinö Kirstinän jälkimmäinen puoliso. "Hän luottaa liiaksi ulkomuistiinsa niin kuin taannoin Päätalon punahongan palan tapauksessa." Mikähän tapaus sekin oli? Nimeä ei löydy.
ellauri058.html on line 714: The ancient texts describe the symptoms Herod experienced in his final days: painful intestinal problems, convulsions in every limb, intense itching, breathlessness, and gangrene of the genitalia. Josephus wrote that Herod’s final illness―sometimes called “Herod’s Evil"―was excruciating.
ellauri058.html on line 716: It has generally been thought that King Herod died at 69 years of age from complications of gonorrhea. Dr. Jan Hirschmann, a physician at the University of Washington School of Medicine in Seattle, decided to explore further, and presented his diagnosis at the Historical Clinical Pathologic Conference (CPC).
ellauri058.html on line 718: Dr. Hirschmann said he decided to focus on the symptom of itching. “At first, I considered Hodgkin’s disease and some diseases of the liver.” Chronic kidney disease covered all of Herod’s symptoms except gangrene of the genitalia. Dr. Hirschmann figured that the most probable cause of King Herod’s death was chronic kidney disease complicated by Fournier’s gangrene, which is an unusual infection affecting the male genitalia.
ellauri058.html on line 720: Only about 500 cases of Fournier’s gangrene have been recorded in the medical literature. It is caused when Staphylococcus, Streptococcus or E. coli bacteria infects and starts to rapidly kill cells, turning tissue black.
ellauri058.html on line 722: Hirschmann presented his research at the Clinical Pathologic Conference in Baltimore, US. Since 1995, the annual conference has examined the cause of death of famous figures, including Alexander the Great (typhoid fever from a contaminated pork chop) and Edgar Allen Poe (rabies).
ellauri058.html on line 771: Meleagros kirjoitti lukuisia omia epigrammeja eri tyylilajeissa: kuvailevia, muistelevia ja eroottisia. Lisäksi hän kirjoitti filosofisia esseitä, joista on säilynyt jälkipolville vain kaksi mainintaa. Hänet mainitaan kyynikkona, ja kyynisyys filosofisena käsitteenä näkyy myös hänen runoissaan.
ellauri058.html on line 779: Following the death of his partner of more than 30 years, the philosopher Samuel Todes, Hine lived in semi-retirement in Evanston, Illinois. Hine died of complications of a blood disorder on August 20, 2012 at the age of 76. Varmaan AIDS. Pueriilit runot on kuiteskin omistettu "for Jerry". Hmm. Ezellanen Jami.
ellauri058.html on line 799: The twelfth book of The Greek Anthology compiled at the court of Hadrian in the second century a.d. by a poetaster Straton, who like most anthologists included an immodest number of his own poems, is itself a part of a larger collection of short poems dating from the dawn of Greek lyric poetry (Alcaeus) down to its last florescence, which survived two Byzantine recensions to end up in a single manuscript in the library of the Count Palatine in Heidelberg — hence its alternative title, The Palatine Anthology, usually abbreviated to Anth. Pal. This particular, indeed special, collection contained in Book XII subtitled The Musa Paedika or Musa Puerilis, alternately from the Greek word for a child of either sex — and girls are not wholly absent from these pages — or the Latin for “boy,” consists of 258 epigrams on various aspects of Boy Love or, to recur to the Greek root, paederasty.
ellauri058.html on line 803: The family unit, however defined, is itself a comparatively recent invention or convention; for whereas the bond of mother and child remains for our kind as for each of us the earliest form of attachment, among adults — and we should never forget that adulthood began much earlier in earlier times — it was the group, the horde, or that most decried yet most prevalent group, the gang. Gangs, first I suppose for hunting game, are to be found not only on streetcorners but in board rooms, the most common and powerful type of the gang being the committee. The group for and within which these poems were composed and circulated was neither a gang nor a committee — itself a martial term originally — but a court, neither an academy nor yet an institute; these rather than those high-flown heterosexual fantasies of the twelfth century represented the first form quite literally of courtly love.
ellauri058.html on line 808: Darylin käännöxen kriitikko Otto Steinmayer, Institute of East Asian Studies, University Malaysia Sarawak, puolustautuu alaviitteessä:
ellauri058.html on line 966: Meung-sur-Loire: In fiction, it has been described by Alexandre Dumas in The Three Musketeers as the village where d'Artagnan, en route to join the King's Musketeers in Paris, first encounters the villainous Comte de Rochefort. Also in fiction, Meung-sur-Loire is the country home of Chief Inspector Jules Maigret, Georges Simenon's classic crime fiction character. Maigret and his wife Louise eventually retire to their Meung-sur-Loire home, where he spends his time fishing (pike), and she tends, according to her sister, any number of animals.
ellauri060.html on line 75: Kun ikää karttuu, ihmisen on luovuttava rakkaista projekteistaan, jos ne ovat pahasti kesken tai muuten kovin vaativia. Uusia projekteja ei kannata aloittaa. Tämä on suuri muutos ikääntyneen elämässä. Aikaperspektiivi on muuttunut niin, ettei se enää salli pitkäjänteisyyttä tai kaukokatseisuutta. Kaikki on nyt lähellä ja pian. Perspektiivi on lyhentynyt tavalla, jota nuorempana ei osannut odottaa, kun ei ymmärtänyt ajan lyhenemisen katastrofia. Ostanko uuden auton? Miksi? Laupeakaan lääkäri tuskin suo ajolupaan oikeuttavaa lausuntoa enää parin vuoden päästä. Sitten joku muu ajaa ja minä ihmettelen kyydissä. Nuorella ihmisellä on ikuisuusprojekteja. kuten uusien kielten oppiminen ja maksimaalinen matkailu. Vanha ehkä matkustaa, esimerkiksi Muovi ja Lelu Oy: n myymälään Keravalle, aina tietoisena matkojen lyhenemisestä ja uusien matkojen kyseenalaisuudesta, Kaikki tapahtuu ajan horisontissa ja vanhuuden kehyksessä, mutta näistä asioista enemmän tuonnempana (jos ehtii).
ellauri060.html on line 99: Vaikka termi monachos on Christian alkuperää, Englanti kielellä munkki taipumus käytetään väljästi myös sekä miesten että naisten askeettien muista uskonnollisista tai filosofisista taustoista. Kuitenkin on yleinen, se ei ole vaihdettavissa termejä, jotka ilmaisevat erityisesti erilaisia munkki, kuten kenobiitti , erakko (eremiitti), erakko (Hermans hermits? Eran erakot), hesychast tai yksinäinen. Munkki - https://fi.qaz.wiki/wiki/Monk.
ellauri060.html on line 112: The result of his Yale fellowship was Notes for a New Culture, written when Ackroyd was only 22 and eventually published in 1976. The title, an echo of T. S. Eliot's Notes Towards the Definition of Culture (1948), was an early indication of Ackroyd's penchant for exploring and re-examining the bollocks of other London-based writers.
ellauri060.html on line 124: Ritva on President of Finnish Positive Psychology Assosiation. Kuvissa se on pyylevähkö virnuileva porsas. Siis vielä 1 posetiivari, näitähän on mulla jo aika monta. Mixi Ritva?
ellauri060.html on line 231: Daniel Defoe (/dɪˈfoʊ/; born Daniel Foe; c. 1660 – 24 April 1731) was an English writer, trader, journalist, pamphleteer and spy. He is most famous for his bestselling novel Robinson Crusoe, published in 1719, which is claimed to be second only to the Bible in its number of translations. He has been seen as one of the earliest proponents of the English novel, and helped to popularise the form in Britain with others such as Aphra Behn and Samuel Richardson. Defoe wrote many political tracts, was often in trouble with the authorities, and spent a period in prison for unpaid debts. Laissez faire intellectuals and political leaders paid attention to his fresh ideas and sometimes consulted him.
ellauri060.html on line 233: Defoe was a prolific and versatile writer, producing more than three hundred works—books, pamphlets, and journals — on diverse topics, including politics, crime, religion, marriage, psychology, and the supernatural. He was also a pioneer of business journalism and economic journalism.
ellauri060.html on line 235: Daniel Foe was probably born in Fore Street in the parish of St Giles Cripplegate, London. His father, James Foe, was a prosperous tallow chandler of Flemish descent, and a member of the Worshipful Company of Butchers. In Defoe's early childhood, he experienced some of the most unusual occurrences in English history: in 1665, 70,000 were killed by the Great Plague of London, and the next year, the Great Fire of London left only Defoe and two other guys standing in his neighbourhood. In 1667, when he was probably about seven, a Dutch fleet sailed up the Medway via the River Thames and attacked the town of Chatham in the raid on the Medway. His mother, Alice, had died by the time he was about ten.
ellauri060.html on line 237: Defoe later added the aristocratic-sounding "De" to his name, and on occasion made the bogus claim of descent from the family of De Beau Faux. His birthdate and birthplace are uncertain, and sources offer dates from 1659 to 1662, with the summer or early autumn of 1660 considered the most likely.
ellauri060.html on line 239: His parents were Presbyterian dissenters, and around the age of 14, he was sent to Charles Morton's dissenting academy at Newington Green, then a village just north of London, where he is believed to have attended the Dissenting church there after getting his Bachelor of Dissenting.
ellauri060.html on line 241: Defoe entered the world of business as a general merchant, dealing at different times in hosiery, general woollen goods, and wine. His ambitions were great and he was able to buy a country estate and a ship (as well as civets to make perfume), though he was rarely out of debt. On 1 January 1684, Defoe married Mary Tuffley at St Botolph's Aldgate. She was the daughter of a London merchant, receiving a dowry of £3,700—a huge amount by the standards of the day. With his debts and political difficulties, the marriage may have been troubled, but it lasted 47 years and produced eight children.
ellauri060.html on line 243: In 1685, Defoe joined the ill-fated Monmouth Rebellion but gained a pardon, by which he escaped the Bloody Assizes of Judge George Jeffreys. Queen Mary and her husband William III were jointly crowned in 1689, and Defoe became one of William's close allies and a secret agent. Some of the new policies led to conflict with France, thus damaging prosperous trade relationships for Defoe. In 1692, he wanxus arrested for debts of £700 and, in the face of total debts that may have amounted to £17,000, was forced to declare bankruptcy. He died with little wealth and evidently embroiled in lawsuits with the royal treasury.
ellauri060.html on line 245: Following his release from debtors’ prison, he probably travelled in Europe and Scotland, and it may have been at this time that he traded wine to Cadiz, Porto and Lisbon. By 1695, he was back in England, now formally using the name "Defoe" and serving as a "commissioner of the glass duty", responsible for collecting taxes on bottles. In 1696, he ran a tile and brick factory in what is now Tilbury in Essex and lived in the parish of Chadwell St Mary. He was a serial entrepreneur.
ellauri060.html on line 249: Daniel Defoen bestselleri Robinson Crusoe oli esikuvallinen kolonialistinen rags to riches story, jossa yritteliäs haaxirikkoinen orjakauppias rakentaa izelleen uuden plantaashin ja hankkii sinne tyhmän mutta kiitollisen neekerin nimeltä Perjantai. Suurin osa tarinasta kertoo miten nokkelasti Robinson hankki izelleen omaisuuxia. Loppupeleissä kotiinpäästyä siitä tuli niin rikas ettei se tiennyt izekään. Just tollasta kapitalistista laissez faire roopeankka unelmointia. "Tuskin voi kuvitella tylsempää kirjaa kuin Robinson Crusoe. On surullista nähdä lasten edelleen lukevan sitä", kirjoitti filosofi Gilles Deleuze kirjasta."
ellauri060.html on line 260: Riktiga bajskorvar alla de här 1600-1700-talens ekonomiliberala författarna och sk. filosoferna. Mera därom i album 115.
ellauri060.html on line 298: Pappi Sauli Rekelän elämää seurataan raadollisen läheltä, mutta hellän ymmärtävästi. Hän oli tehnyt karkean virheen, rikoksen itseään kohtaan ryhdyttyään papiksi. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi. Omien traagisten virheiden kanssa on vain yritettävä elää. Se on kuin Belgraviassa lordi Brockenhurstin harmaapartainen pikkuveli John, man of cloth, jolta lähtee nahka nenästä maxellessa pelivelkoja. Runkkujussi oli vanhana aika samannäköinenkin kuin tää John!
ellauri060.html on line 378: Hohhotihoijaa, parempaa kun telkkarin saippuasarja. Filosofit tositoimissa.
ellauri060.html on line 466: A traditional pastoral folk song the popular form of which dates to the mid-19th century. It is largely believed to have been sung commonly during the Sepoy Rebellion of 1857, though no credible source seems to confirm it. If it were true the song likely predates the 19th century, though no published copies of the work exist.
ellauri060.html on line 470: This song may be of quite recent origin, since almost half of the known examples are sound recordings, and there's only one broadside printing. On the other hand, there's an older and widely printed broadside Jimmy and his True Love, which might well be an earlier version—or it may just be a song with universal appeal and a good chorus that people still enjoy singing. Of the 40 or so instances in Roud, most are from the south west of England or East Anglia—though Gavin Greig collected a dozen examples in Scotland in the early years of last century. No other Sussex version has been collected.
ellauri060.html on line 478: {And the larks they sang melodious at the dawning of the day,
ellauri060.html on line 484: at the dawning of the day.
ellauri060.html on line 497: Well the ring from off her finger she instantly drew,
ellauri060.html on line 566: antropofagi
ellauri060.html on line 886: Kapteeni Koljan solvauxista kiinnittää huomiota mm. "ämmä", "vegetariaani", "tseremissi", "palkkarenki", "skitsofreeni" ja "zulukafferi". Kapteeni ei ole enää poliittisesti korrekti. Eikä "langobardi" ole mikään moite. Niitähän me ollaan koko suku. Asiallisesti korrekteja ovat myös "ihmisapina" ja "hominidikuvatus".
ellauri060.html on line 926: The Libertarian Party (LP) is a political party in the United States that promotes civil liberties, non-interventionism, laissez-faire capitalism, and limiting the size and scope of government.
ellauri060.html on line 928: The first official slogan of the Libertarian Party was "There ain't no such thing as a free lunch" (abbreviated "TANSTAAFL"), a phrase popularized by Robert A. Heinlein in his 1966 novel The Moon Is a Harsh Mistress, sometimes dubbed "a manifesto for a libertarian revolution". The current slogan of the party is "The Party of Principal and Dividends".
ellauri060.html on line 932: White supremacists and members of the alt-right, like those pictured here in a wire photo from a rally in D.C. on August 12th, 2018, have found a home on the social media site MeWe.
ellauri060.html on line 936: Last month, Sheila McNallen posted that her husband, Steve, had been kicked off of Facebook, “apparently forever.” Steve is the founder of the Ásatrú Folk Assembly, a group headquartered in California that advocates for a return to Germanic Paganism, including an espousal of what they have deemed traditional, Nordic white values. The Asatru Folk Assembly has been classified as a hate group by the Southern Poverty Law Center, and in one YouTube video with more than 30,000 views, McNallen enumerates his theories on race, point by point, including his belief that racial differences are inherent to biology and his desire to defend the white race against “numerous threats to our future.” “I will fight for my race, primarily with words and ideas, but I will fight more literally if I have to,” he vows.
ellauri060.html on line 943: In an email to Rolling Stone, McNallen, who said he no longer has an official position in the Ásatrú Folk Assembly, confirmed he did indeed have a profile on the social networking app. He also expressed befuddlement that he had been banned from Facebook in the first place, saying that he has “NEVER advocated violence and I have NEVER insulted, threatened, or ridiculed any ethnic, religious, or racial group.”
ellauri060.html on line 945: “I don’t expect you to agree with my religious, social, or political beliefs – I’m good with that,” he said. “But the honest alt truth is that people have been driven off of Facebook for bullshit reasons.”
ellauri060.html on line 947: A lot of people agree with McNallen, even those who don’t necessarily share his extremist views — and many of them are heading over to MeWe.
ellauri060.html on line 949: MeWe was founded by entrepreneur and privacy advocate Mark Weinstein, a cheerful, loquacious man and a self-satisfied libertarian. He’s friendly and open, with a horse voice that occasionally crackles with emotion, and he’s also prone to the occasional fit of bombast: “I’m one of the guys who invented gunpowder,” he cheerfully tells me at the start of our conversation.
ellauri060.html on line 951: An MBA graduate from the UCLA School of Management, Weinstein launched his first venture, SuperGroups (which included SuperFamily and SuperFriends), in 1998, allowing users to create free, multi-member community website; that venture, a sort of precursor to Facebook groups shut down in 2001. He then developed a professional coaching and training service, publishing a series of self-help books under the “Habitually Great” brand.
ellauri060.html on line 955: After Silverfish lost his face at alt-right, another hooknosed greedy Shylock cobbled together MeWe, a social networking app that claimed to fiercely protect user privacy. The genesis of the name, says Weinstein, is exactly what it sounds like: “My life is composed of me and then my ‘we'. Me and my wee 'thing' love our name. We get a lot of thumbs up on our brand: Make America Habitually Great."
ellauri060.html on line 968: Tää on jatkoa runkkujussin autofiktiiviseen tarinaan.
ellauri060.html on line 989: Stefan Therman kosti Sofia Belórfille tuplasutinalla! Iski nopeassa tahdissa kaksi (2) julkkiskaunotarta!
ellauri060.html on line 990: Stefan Thermanin, 33, uudella Espoon-asunnolla on nähty viime viikkoina paljon naiskauneutta. Seiskan saamien tietojen mukaan Stefu heittäytyi täysillä sinkkuelämän pyörteisiin heti sen jälkeen, kun oli eronnut kohukaunotar Sofia Belórfista, 30.
ellauri060.html on line 994: ISKI MYÖS PRÄTKÄMISSIN! Seiskan tietojen mukaan Stefulla on ollut sutinaa Johanna Tirin lisäksi myös toisen julkisuudesta tutun naisen kanssa. Erottuaan Sofiasta hän tapasi asunnollaan samana päivänä Miss Worldwide Bomber -kisan voittajakaunottaren Laura Rinteen, 29. – Stefu ja Laura olivat tuntikausia kahdestaan asunnolla. Tunnelma lienee ollut läheinen, lähipiiristä paljastetaan.
ellauri060.html on line 996: Lue myös: Salamakäänne: Sofia Belórfista eronnut Stefan Therman laittoi ex-parin lemmenpesän myyntiin - muuttivat luksuskotiin vain 2 kuukautta sitten! Katso video talon sisältä! Lähinaapurit kertovat Seiskalle, että naapurustossa ollaan lopen kyllästyneitä vallitsevaan tilanteeseen. Stefun vanhaan uimahalliin remontoima äskettäin myyntiin laittama ökyasunto sijaitsee keskellä korkeaa kerrostalokompleksia, joten biletysääneet raikuvat komeasti pihan läpi ympärillä oleviin kerrostaloasuntoihin.
ellauri060.html on line 1004: Kumpikos tässä Thermosta ottaa päähän, se että väitetään olleen romanttisella illallisellla Blörffin kanssa vai beibepaljastukset? Oliko lööpeissä ja otsikoissa jälleen, siinä on jälkikasvullekin kavereineen viihdettä kerrakseen. (Kekä on Thermos? Tääkö Sofia?)
ellauri060.html on line 1009: Edelleenkin totuus on että M toi Stefun väenvänkää julkisuuteen. Ja heti oli negatiivistä julkisuutta, ihan ilman Sofiaa. Se että sinä olet alkanut seurata vasta nyt, ei tarkoita etteikö hän olisi ollut julkisuudessa jo aiemmin.
ellauri060.html on line 1012: Martinako näitä Ferrarin peilejä paiskoi rikki?? Ei niin. Kyllä jokainen aikuinen ihminen vastaa itse teoistaan, oli julkisuudessa tai ei. Jotain rajaa Martinan syyllistämiselläkin. (Hetkinen, kekäs on nytte tää Martina? Joku Sofiaa edeltänyt hoitoko? Menohan on kuin Ivana Trumpin bestsellerissä, tai brittilehti Sunissa. Muistuttaa myös kirjailija K.Carlsonin bestselleriä Darwinin puutarhuri: monta kertojaa, joista ei ota selvää Erkkikään.)
ellauri060.html on line 1014: Kappas kappas, Stefu ostaa itselleen seuraa, oliks nää ne blondit joiden kanssa oli Kämpissä dokaamassa kun Sofia pelmahti paikalle. Siitä Stefu sitten äkkiä laatimaan eroilmoitusta instaan :D
ellauri060.html on line 1040: Yes, Google’s search index is now in clear decline, as of late 2020, though the downward trend has started years ago.
ellauri060.html on line 1042: The core issue is the Web as we know has been dying, as people all over the world do not want to bother to put up links to other high quality content just for the sake it. It is not that there is no such excellent content, there certainly is on the Web itself which now has tens of trillions of archived pages.
ellauri060.html on line 1044: But what good are those pages if the supply of NEWLY created and added pages is shrinking, with fewer and fewer good links? This decline is very bad, as it gets harder and harder to constantly surface good stuff among the FRESHEST supply of indexed content.
ellauri060.html on line 1046: This content quality problem has been exacerbated by Google’s switch to emphasize the freshness of their index years ago. The rationale was that there was so much good stuff around, and that its supply was (supposedly even exponentially) constantly increasing so Google would always be able to show amazing results just from the freshest portion of their index.
ellauri060.html on line 1048: Such notion is quaint now, as of 2020. First there are big vertical silos, starting with Amazon, but also including other big walled gardens such as Facebook, Twitter and a host of others such as Netflix, Spotify, Shopify, eBay, Craigslist etc. So the best deals, social chatter and tweets, song and shopping recommendations, auction deals, free ads etc. are to be found elsewhere.
ellauri060.html on line 1052: So that leaves Google’s core results where they may retrench and demonstrate ever increasing superiority. Really? We have mentioned the core problem there, of dying (quality) links and the dearth of high quality content. One can easily see all that by looking at the ratio of old vs. new results in all search results.
ellauri060.html on line 1056: AI was supposed to be another refuge and savior several years ago. The idea was that Google’s core mission was always to give answers to questions as opposed serving ten blue links with bunch of ads.
ellauri060.html on line 1061: In addition, BERT has been quickly surpassed by OpenAI GPT-3 and GPT-2 which are simply huge - GPT-3 has 175 billion parameters and takes tens of thousands of powerful specialized FPU cards and weeks to train. Good luck trying to put something like that in production at tens of thousands of queries-per-second (qps) which is what Google requires. Lisää aiheesta ellauri060.html on line 1063: All these trends have been masked by rises in advertising revenue i.e. stuffing of more and more ads. But that gravy train seems to have stopped in Q2 of 2020, as Google reported a decrease in search revenue, their first EVER:
ellauri060.html on line 1064: The days of ever-increasing search revenue are gone, the issue now will be how to stem the decline.
ellauri060.html on line 1066: They hope the future is in graph link analysis of huge amounts of quality text with NO human links required, where links are inferred from matrices and graphs of connectivity of the Web. etc.etc.
ellauri060.html on line 1117: Tässäpä hauska idea: kerää paasauxissa mollattujen apinoiden foaf-graafi ja visualisoi se vaikka graphvizilla. Eli siis esim jos Kasa Veronen mainizee Vaakun suopeasti, siitä tulee linkki Kasan ja Vaakun välille. Pitäis ehkä lisätä punaiset foe of a foe viivat myös. Esim Kekkosen ja Yrjö Soinin välille.
ellauri060.html on line 1153: Illegitimi non carborundum is a mock-Latin aphorism, often translated as "Don't let the bastards grind you down". The phrase itself has no meaning in Latin and can only be mock-translated as a Latin–English pun.
ellauri060.html on line 1162: The phrase is also used as the first line of one of the extra cod Latin verses added in 1953 to an unofficial school song at Harvard University, "Ten Thousand Men of Harvard". This most frequently played fight song of the Harvard University Band is, to some extent, a parody of more solemn school songs like "Fair Harvard thy Sons to your Jubilee Throng". (voi helvetti, tää oli tosi paha.) The first verse is a nonsense sequence of Latin clichés:
ellauri060.html on line 1172: The phrase, often accompanied by an English translation, has appeared in many places:
ellauri060.html on line 1174: 1958, the novel Saturday Night and Sunday Morning, and film of the same name, as the motto of the main character, Arthur Seaton.
ellauri060.html on line 1176: 1963, possibly earlier, as illegitimus non carborundum used as the motto incorporated into the masthead of the The Whitehorse Star newspaper.
ellauri060.html on line 1180: 1991, the final line of the chorus in the U2 song "Acrobat", is "Don't let the bastards grind you down."
ellauri060.html on line 1182: 1997, the second-wave ska band The Toasters´ song "Don't Let The Bastards Grind You Down" appeared in the pilot episode of the animated series Mission Hill.[9]
ellauri060.html on line 1184: 2014, the desk of former Speaker of the U.S. House of Representatives John Boehner.
ellauri060.html on line 1211: Naisten muotilehden "kansikuvapoika" on aiheuttanut närää Yhdysvaltain konservatiivipiireissä. Hätähuutoja miehisten miesten puolesta on lähettänyt muun muassa amerikkalainen, konservatiiviseksi provokaattoriksi profiloitunut "aktivisti" Candace Owens:
ellauri060.html on line 1213: There is no society that can survive without strong men. The East knows this. In the west, the steady feminization of our men at the same time that Marxism is being taught to our children is not a coincidence.
ellauri060.html on line 1224: So this is our idea of a man? ellauri061.html on line 80: Speedy Gonzalo antoi mukaan kalun ja kirjoja autiolle saarelle. Kukas on tää Auli Onnetar? Sen nimi puuttuu dramatis personaesta. Hizin sekavaa. Ihankuin kazos Game of Thronesin pilottijaxoa.
ellauri061.html on line 189: A Midsummer Night's Dream is a comedy written by William Shakespeare in 1595/96. The play is set in Athens and consists of several subplots that revolve around the marriage of Theseus and Hippolyta. One subplot involves a conflict between four Athenian lovers. Another follows a group of six amateur actors rehearsing the play which they are to perform before the wedding. Both groups find themselves in a forest inhabited by fairies who manipulate the humans and are engaged in their own domestic intrigue. The play is one of Shakespeare's most popular and is widely performed. Populääri lue vulgääri. Niin aina.
ellauri061.html on line 193: Dorothea Kehler has attempted to trace the criticism of the work through the centuries. The earliest such piece of criticism that she found was a 1662 entry in the diary of Samuel Pepys. He found the play to be "the most insipid ridiculous play that ever I saw in my life". He did, however, admit that it had "some good dancing and some handsome women, which was all my pleasure".
ellauri061.html on line 195: The next critic known to comment on the play was John Dryden, writing in 1677. He was preoccupied with the question of whether fairies should be depicted in theatrical plays, since they did not exist. He concluded that poets should be allowed to depict things which do not exist but derive from popular belief. And fairies are of this sort, as are pigmies and the extraordinary effects of magic. Based on this reasoning, Dryden defended the merits of three fantasy plays: A Midsummer Night's Dream, The Tempest, and Ben Jonson's Masque of Witches. Varmaan se olis pitänyt Kiekkomaailmastakin ja Valtaistuinpelistä. Ja Harry Potterista.
ellauri061.html on line 197: Francis Gentleman was much less appreciative of this play. He felt that its major weaknesses were a "puerile" plot and that it consists of an odd mixture of incidents. The connection of the incidents to each other seemed rather forced to Gentleman. Sama vika vaivaa Jari Pervoa, Rovaniemen Shakespearea (ks alempana).
ellauri061.html on line 199: Edmond Malone, a Shakespearean scholar and critic of the late 18th century, found another flaw in this particular play, its lack of a proper decorum. He found that the "more exalted characters" (the aristocrats of Athens) are subservient to the interests of those beneath them. In other words, the lower-class characters play larger roles than their betters and overshadow them. He found this to be a grave error of the writer. Tääkin muistuttaa Nuorgamin runoilijasta (ks alempana).
ellauri061.html on line 201: August Wilhelm Schlegel työnsi myös lusikkansa soppaan. Schlegel perceived unity in the multiple plot lines. He noted that the donkey's head is not a random transformation, but reflects Bottom's true nature. Eli se oli oikeasti oikea aasi. Ovelaa. Hyvin ajateltu Robin! He identified the tale of Pyramus and Thisbe as a burlesque of the Athenian lovers.
ellauri061.html on line 205: Samuel Taylor Coleridge felt that Helena is guilty of "ungrateful treachery" to Hermia. He thought that this was a reflection of the lack of principles in women, who are more likely to follow their own passions and inclinations than men. Women, in his view, feel less abhorrence for moral evil, though they are concerned with its outward consequences. Coleridge was probably the earliest critic to introduce gender issues to the analysis of this play. Kehler dismisses his views on Helena as indications of Coleridge's own misogyny, rather than genuine reflections of Helena's morality.
ellauri061.html on line 207: Another misogynist, Maginn was particularly amused by the way donkey-headed weaver Bottom reacts to the love of the fairy queen: completely unfazed. Maginn argued that "Theseus would have bent in reverent awe before Titania. Bottom treats her as carelessly as if she were the wench of the next-door tapster."
ellauri061.html on line 209: In 1839, the philosopher Hermann Ulrici wrote that the play and its depiction of human life reflected the views of Platonism. In his view, Shakespeare implied that human life is nothing but a dream,
ellauri061.html on line 223: "Peter Quince at the Clavier" is a poem from Wallace Stevens's first book of poetry, Harmonium. The poem was first published in 1915 in the "little magazine" Others: A Magazine of the New Verse (New York), edited by Alfred Kreymborg. Tää on aika höyryinen runo apokryfisestä Susannasta jota setämiehet kuolaavat. Wallace Stevens (October 2, 1879 – August 2, 1955) was an American modernist poet.
ellauri061.html on line 261: But no such luck, tää hölmöily ei lopu tähän, vaan suop jatkua. 5. tuotantokausi on vasta alussa. Tässon ensin Theseuxen suulla vähän tämmöstä Shakeyn filosofeerausta: Runooja, lempijä ja hullu, kaikki Ne kuvitust' on pelkkää. Joku kriitikko oli sitä mieltä että Theseus on niinku ize Uilliam. Niinpä suattaa olla. Hippolyyti antaa ymmärtää että tässä kuitenkin on jotain syvällisempää takana. Mutta mitä? Sitä ei ole kymmenet jälkipolvet selvittäneet, tai siis ovat, noin ziljoonalla eri tavalla. Siinähän se Shaken oveluus just piileekin. Varmaan se naureskelee jossain sfäärissä niitä hölmöjä jotka luulee ezillä oli tässä joku tietty opetus. Eiköhän tää ollut vaan rahat pois meininkiä.
ellauri061.html on line 289:
ellauri061.html on line 291: Lukaisin keihäänheiluttajan bestsellerin Sally Fosterin tennispojan tiiliskiven taustaxi. Tää oli paljon lyhkäsempi ja parempi läppäkin. PST! Please see the bottom of the page for full explanatory notes and helpful resources.
ellauri061.html on line 305: First Clown It must be 'se offendendo;' it cannot be else. For Spede 1 Sen pitää olla 'izehyökkäyxexi;' eise voi olla muutakaan. Sillä
ellauri061.html on line 316: that is not guilty of his own death shortens not his own life.
ellauri061.html on line 327: they hold up Adam's profession.
ellauri061.html on line 358: stoup of liquor.
ellauri061.html on line 365: HAMLET Has this fellow no feeling of his business, that he HAMLET Eixtää äijä tiedä missä hommissa se on, kun se laulaa haudankaivussa?
ellauri061.html on line 367: HORATIO Custom hath made it in him a property of easiness. HORATIO No se on niin tottunut ezitä se ei heiluta.
ellauri061.html on line 368: HAMLET 'Tis e'en so: the hand of little employment hath HAMLET Niin kai: toimettomammat on tuntoherkempiä.
ellauri061.html on line 379: might be the pate of a politician, which this ass voisi olla poliitikon pää, jonka tää perse-aasi
ellauri061.html on line 383: HAMLET Or of a courtier; which could say 'Good morrow, HAMLET Tai hovimies; joka voisi sanoa 'Hyvää huomenta,
ellauri061.html on line 395: O, a pit of clay for to be made Savimaahan monttu sopii
ellauri061.html on line 398: HAMLET There's another: why may not that be the skull of a HAMLET Siinä toinen: ex toi vois olla jonkun lakimiehen pää?
ellauri061.html on line 402: sconce with a dirty shovel, and will not tell him of eikä sano sitä pahoinpitelyxi? Höh! Tää kaveri ois voinut
ellauri061.html on line 403: his action of battery? Hum! This fellow might be olla aikanaan iso maanhankkija, asetuxineen,
ellauri061.html on line 404: in's time a great buyer of land, with his statutes, sitoumuxineen, sakkoineen, kaxoistakauxineen,
ellauri061.html on line 406: his recoveries: is this the fine of his fines, and takaisinvoitto sen takaisinvoitoista, se että se saa
ellauri061.html on line 407: the recovery of his recoveries, to have his fine kallonsa täyteen sakkaa? Eikö sen takauxet takaa sille
ellauri061.html on line 408: pate full of fine dirt? will his vouchers vouch him enää sen ostoja, ei edes 2-kertaiset, enempää kuin parin
ellauri061.html on line 409: no more of his purchases, and double ones too, than välikirjan pinta-alan verran? Sen maiden omistuxensiirrot
ellauri061.html on line 410: the length and breadth of a pair of indentures? The ei mahdu tähän laatikkoon; eikö perijälle jää sen enempää, hä?
ellauri061.html on line 411: very conveyances of his lands will hardly lie in
ellauri061.html on line 414: HAMLET Is not parchment made of sheepskins? HAMLET Eikö pergamentti tehdä lampaannahasta?
ellauri061.html on line 415: HORATIO Ay, my lord, and of calf-skins too. HORATIO Siitä, ja naudan myös.
ellauri061.html on line 421: O, a pit of clay for to be made Savimaahan monttu sopii
ellauri061.html on line 438: Horatio, these three years I have taken a note of Piruvie, Horatio, tää aika on niin tasa-arvoista että puskajussin
ellauri061.html on line 439: it; the age is grown so picked that the toe of the varvas tökkää hovimiehen kantapäähän, niin että satuttaa sen
ellauri061.html on line 440: peasant comes so near the heel of the courtier, he liikavarvasta. Mites kauan sä olet ollut haudankaivaja?
ellauri061.html on line 470: is a sore decayer of your whoreson dead body. maannut maassa 23 vuotta.
ellauri061.html on line 477: flagon of Rhenish on my head once. This same skull, Pelle 1 Piru vieköön pähkähullun kaverin! Se kaatoi kerran mun päähän pullon
ellauri061.html on line 484: of infinite jest, of most excellent fancy: he hath mahdoton kekkamies; se kuskasi mua selässä tuhat kertaa; ja nyt, kuinka
ellauri061.html on line 488: not how oft. Where be your gibes now? your Sun hauskat lohkaisut, jotka sai pöydän aina ulvomaan naurusta?
ellauri061.html on line 489: gambols? your songs? your flashes of merriment, Ei taida enää irrota irvailuja tosta kallosta. Ei leukavia laukasta.
ellauri061.html on line 505: not imagination trace the noble dust of Alexander, Mixei mielikuvitus seuraa Alexanterin aatelista tuhkaa
ellauri061.html on line 511: Alexander returneth into dust; the dust is earth; of joxika se muuttui, voisi tiivistää oluttynnörin?
ellauri061.html on line 512: earth we make loam; and why of that loam, whereto he Keisarillinen Caesar, kuollut ja savexi muuttunut, voisi tukkia
ellauri061.html on line 518: But soft! but soft! [aside: here comes the king.]
ellauri061.html on line 519: Enter Priest, the Corpse of OPHELIA, LAERTES and Mourners following; Sisään pappi, OFELIAN Ruumis, LAERTES ja surijoiden saatto;
ellauri061.html on line 524: Fordo its own life: 'twas of some estate. lopettanut izensä: se oli joku tärkimö.
ellauri061.html on line 542: We should profane the service of the dead Oishan se jo hautajaisten halventamista
ellauri061.html on line 559: Deprived thee of! Hold off the earth awhile, nerokkaan ällin! Pitäkääs vielä noita lapioita,
ellauri061.html on line 563: Till of this flat a mountain you have made, kunnes ootte tehneet sievän kummun
ellauri061.html on line 567: Bears such an emphasis? whose phrase of sorrow on noin emfaattinen? Kenen surulausekkeet
ellauri061.html on line 578: Which let thy wiseness fear: hold off thy hand. Jota sun ois viisasta varoa: handut irti.
ellauri061.html on line 583: [The Attendants part them, and they come out of the grave.] [Apulaiset erottaa ne toisistaan ja ne poistuu haudasta.]
ellauri061.html on line 588: Could not, with all their quantity of love, ei kaikella rakkautensa määrällä
ellauri061.html on line 591: QUEEN GERTRUDE For love of God, forbear him. KUNINGATAR GERTRUDE: Herranjestas, säästäkää nyt sitä.
ellauri061.html on line 598: And, if thou prate of mountains, let them throw Ja jos lässytät jostain vuorista, kaatakoot ne
ellauri061.html on line 599: Millions of acres on us, till our ground, miljoonia eekkereitä meidän päälle, kunnes meidän kasa
ellauri061.html on line 621: An hour of quiet shortly shall we see; Kohta päästään rauhaan tästä hässäkästä;
ellauri061.html on line 625: Critics have spent a considerable amount of time debating Hamlet's age. Hamlet here is thirty years old, as the First Clown makes clear (lines 133-151). However, "young Hamlet", as he is referred to earlier in the play is still attending university and courting Ophelia. Laertes says that Hamlet's love is like "a violet in the youth of primy nature" (1.3.6). The noted scholar Grant White was so annoyed by this dilemma that he, defying logic, concluded that Hamlet was twenty when the play started and thirty at its close. (See Studies in Shakespeare, p. 79 ff.). How important is Hamlet's age to our understanding or enjoyment of the play? Would Hamlet's age have been an issue for play-goers at Shakespeare's Globe? For more on this topic, please click here.
ellauri061.html on line 635: Latin blunder for self-defense’s se defendendo is sic, either a befogged muddling of a professional legal term, or a post-Freudian slip, or (least likely) a very oblique and subtle jab at Gately from a Ewell intimate with the graveyard scene from Hamlet — namely V.i. 9.
ellauri061.html on line 636: Notably, Act V, scene i of Hamlet is where Yorick is mentioned. Man of infinite jest.
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri061.html on line 710: Soprannominato "il Vate" (allo stesso modo di Giosuè Carducci), cioè "poeta sacro, profeta", cantore dell'Italia umbertina, o anche "l'Immaginifico", occupò una posizione preminente nella letteratura italiana dal 1889 al 1910 circa e nella vita politica dal 1914 al 1924.
ellauri061.html on line 750: Kaikki pysyi kulissien takana. Sitä paitsi kunnianarvoisan kustannusliike WSOY:n kirjallisella johtajalla Martti Haaviolla oli suhde saman yhtiön nuoreen runoilija Aale Tynniin samoihin aikoihin, jolloin WSOY:n johtokunnan jäsenellä, professorilla ja runoilijalla V.A. Koskenniemellä oli ihastuksenaan vielä nuorempi WSOY:n runoilijaneitonen Aila Meriluoto.
ellauri061.html on line 758: ofisrael.com/www/uploads/2019/03/bulgariascreenshot-640x400.png" height="200px"/>
ellauri061.html on line 768: Gal Barak, an Israeli call center manager, the so-called Wolf of Sofia, was arrested in Sofia in February 2019. Most of the employees of the call center were Bulgarian but the managers were Israeli, a source told The Times of Israel.
ellauri061.html on line 770: Barak, the reported suspect in the police raids, incorporated a company called Gal Barak Solutions in Israel in January 2015. Later that year it changed ownership and changed its name to Itzik Gellet Solutions. People familiar with the company told The Times of Israel the company operated a binary options call center at Allenby 103 in Tel Aviv, two blocks from the offices of the Israel Securities Authority.
ellauri061.html on line 772: Under tio år från 2007 jobbade som mest flera tusen israeler med binära optioner och lyckades lura dumma apor världen över på mångmiljardbelopp, tills Knesset förbjöd verksamheten 2017. Att industrin började blomstra i Israel förklarar tidningen med ett stort antal inflyttare, "olim", frän hela världen som behövde försörja sig. Gal Baraks platformar erbjuder nu hjälp till dem som blivit offer för bedrägelserna. Dessvärre handlar det ofta om samma brottslingar som på det här sättet pressar sina offer på pengar en andra gång. Polisen misstänker Knesset för grov antisemitism.
ellauri061.html on line 774: The Times of Israel has reached out to Gal Barak for his response. Han verkar ha gjort sig oanträffar. Det syns omöjligt att överhuvudtaget få tag på någon i företaget.
ellauri061.html on line 776: Ehud Barak says he is the blessed man to lead Israel. Another Messiah. His original name was Brog. He has 3 children, wonder if one of them is called Gal. In an interview with Haaretz reported in January 2015, Barak was asked to explain the source of his "big" capital, with which he "bought 5 apartments and connected them," and by which he "lives in a giant rental apartment in a luxury high rise." Barak said he currently earns more than a $1 million a year, and that from 2001 to 2007, he also earned more than a $1 million every year, from giving lectures and from consulting for hedge funds. Barak also said he made millions of dollars more from his investments in Israeli real estate properties.
ellauri061.html on line 778: In the interview, Barak was asked whether he is a lobbyist that earns a living from "opening doors." The interviewer stated "You have arrived recently at the Kazakhstan despot Nazarbayev and the president of Ghana. You are received immediately." Barak confirmed that he has been received by these heads of state but denied earning money from opening doors for international business deals for Israeli and foreign corporations, and said he does not see any ethical or moral problems in his business activities. He further said there is no logic to demand of him, after "the natural process in democracy has ended" to not utilize the tools he accumulated in his career to secure his financial future. When asked if his financial worth is $10–15 million, Barak said "I'm not far from there."
ellauri061.html on line 782: Balrogs are tall and menacing beings who can shroud themselves in fire, darkness, and shadow. They are armed with fiery whips "of many thongs", and occasionally used long swords. In Tolkien's later conception, they could not be readily vanquished—a certain status was required by the would-be hero. Only dragons rivalled their capacity for ferocity and destruction, and during the First Age of Middle-earth, they were among the most feared of Morgoth's forces.
ellauri061.html on line 788:
ellauri061.html on line 793: Answer: The account of Deborah and Barak is found in Judges 4 and 5 in the Old Testament. The Israelites had been under the control of the Canaanite king Jabin and the commander of his army, Sisera. The Canaanites had 900 chariots of iron and ruled over Israel for 20 years (Judges 4:2–3).
ellauri061.html on line 795: A prophetess named Deborah judged or made rulings for the people of Israel under a palm tree during that time. One of Deborah’s judgments was to instruct Barak to summon 10,000 men and attack Jabin’s army. Likely fearful to comply with such a command, Barak told Deborah, “If you go with me, I will go; but if you don’t go with me, I won’t go” (Judges 4:8). She replied, “Certainly I will go with you. . . . But because of the course you are taking, the honor will not be yours, for the Lord will deliver Sisera into the hands of a woman” (verse 9).
ellauri061.html on line 797: Deborah and Barak then gathered 10,000 troops and attacked Sisera and his army. Barak’s troops won: “All Sisera’s troops fell by the sword; not a man was left” (Judges 4:16). Sisera himself fled to the tent of a Hebrew woman named Jael. She gave him milk to drink and covered him with a blanket in the tent. Then, “Jael . . . picked up a tent peg and a hammer and went quietly to him while he lay fast asleep, exhausted. She drove the peg through his temple into the ground, and he died” (verse 21).
ellauri061.html on line 799: Following this battle, “God subdued Jabin king of Canaan before the Israelites. And the hand of the Israelites pressed harder and harder against Jabin king of Canaan until they destroyed him” (Judges 4:23–24). Deborah’s prophecy was fulfilled: Barak won, Sisera was killed by a woman, and the Israelites were freed from their enemies.
ellauri061.html on line 801: Judges chapter 5 then records the song of Deborah and Barak, written to rejoice in God’s victory over the Canaanites. The lyrics encourage the actions of Deborah and Barak, saying, “Wake up, wake up, Deborah! / Wake up, wake up, break out in song! / Arise, Barak! / Take captive your captives, son of Abinoam” (Judges 5:12). Jael’s role is also heralded: “Most blessed of women be Jael, / the wife of Heber the Kenite, / most blessed of tent-dwelling women” (verse 24).
ellauri061.html on line 803: The song of Deborah and Barak also gives some more detail about the victory over the Canaanites: “The earth shook, the heavens poured, / the clouds poured down water” (Judges 5:4). Evidently, God used a flood to disable the iron chariots of Sisera. The victory was supernatural (verse 20). Chapter 5 concludes with the statement, “And the land had peace forty years.” This impressive time of peace lasted until Midian took control of Israel, necessitating Gideon’s rise.
ellauri061.html on line 805: Lessons for today from the lives of Deborah and Barak include the following: 1) God often calls people to step out in faith to attempt the unexpected, 2) God often uses unlikely people and sources to accomplish His plans, 3) God sometimes requires great risk and effort on our behalf as part of His divine plan. In the case of Deborah and Barak, they risked their lives in war, while Jael took in a runaway fugitive and risked her life to end his and help free Israel from oppression. Ultimately, this account reveals that God is in control of the nations and changes their leaders according to His desires.
ellauri061.html on line 1008:
Eunukki: Vaikee sanoo... On parempii kirjailijoita ja filosofeja, jotka on vähän julkisuudessa. Kai eskitervoissa on joku puutostauti, joka ei muulla ole hoidettavissa?
ellauri061.html on line 1115: Tää on tyypillistä autofiktiota sikäli et Jarza parantelee elämänsä suurimpia vajavuuxia. Tässä tarinassa sillä on tyttökin ja se voi esittää sovinistisesti reippaan Voltteri- pojan ja ihqun kuopustytön isää. Vaimo tekee ruokia. Jarza kazoo izeään peilistä. Mulkku näyttää pienentyneen. Aika lähteä kustantamon jouluglögeille. Se on julkun työtä. Edustamista. Narsististen linssiluteiden kausikazelmus. Siihen tuli joku viestintäviipottaja, entinen miesuutisankkuri Maikkaris
ellauri061.html on line 1422: Jos ajattelee kymmenen tai kaksikymmentä vuotta taaksepäin, niin sehän olisi ollut ihan käsittämätöntä, että jotkut mulkut, kuten mä, kirjoittavat törkeyksiä jossain vekottimissa, kuten teeveessä. Se on tilaisuus, jota ei voi ohittaa. Oon miettinyt, että onko rasistisia, naisvihamielisiä ja homofoobisia porukoita paljon, onko niitä nyt enemmän kuin niitä joskus aikaisemmin on ollut, eli yleisö on isompi. Mutta se on loppujen lopuksi huono kysymys, sillä heidän laatuviihteeseen käytettävät tulonsa ovat aika vaatimattomia.
ellauri061.html on line 1437: Romaanin alussa Leo Maanvilja herää ja pitää aamua sikäli hyvänä, ettei hänelle ole yöllä juotettu virtsaa. Lapsia pannaan väkisin ja hakataan. Eipä ole tylsää! Poliisi tutkii teinipojan epäiltyä raskautta. Tervo kirjoittaa pedofiliaepäilystäkin omalla tutulla tyylillään, humoristisesti.
ellauri061.html on line 1495: Credit reproduces all the fundamental antagonisms of the capitalist world. It accentuates them. It precipitates their development and thus pushes the capitalist world forward to its own destruction. Rosa Luxemburg
ellauri061.html on line 1500: Naisten oikeudet on enemmän kuin jonkun ihmisryhmän rights of man. Esim oikeus omaan ruumiiseen eli päättää pitääkö sikiön vai ei. Törkeetä et sivulliset ottaa asiaxeen päättää sen sikiön oikeuxista vaahdoten kuin jotkut Gileadit. Oikeesti ei ole muuta oikeutta kuin vahvimman oikeus. Samantekevää miten termiittiapinan käy loppupeleissä. Ei yhtään vähemmän samantekevää kuin sen tappamien miljoonien muiden eläinten. Lue https://ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/naisten-oikeudet/.
ellauri061.html on line 1577: Seijan Ansu-siskolla on lapset Kalle ja Kati. Kalle on Seijan kummipoika. Se on vähän Jari Tervon näköinen mutta black of hair kuten 7 valtakunnan kuningas, ei mikään blondi Tyrion Lannister vaikka lyhkönen ja kiltin oloinen kuten se knääpiö tosin ei yhtä rääväsuu. Yhteistä Jarin kanssa sillä on toi lapsettomuusongelma. Satu ei ole kyllä mikään pervo. Kalle on lennonjohtotehtävissä. Kallen sisko Kati on menestyvä pankki-ihminen. Kalle Pervon äiti Kati hoitaa Jarin kirjastoa ja kotoa jo lennähtänyttä blondia poikaansa.
ellauri061.html on line 1599: Sonnet 29 also named as “When in disgrace with fortune and men’s eyes” is one of 154 sonnets written by the English playwright and poet William Shakespeare. It is part of the Fair Youth sequence. In the sonnet William Shakespeare creates a depressed and despairing speaker who serendipitously reflects upon the love of a close friend in order to prove to the reader that no matter how difficult life becomes, we can be content in the blessings of the hole.
ellauri061.html on line 1609: The cause of Shakespeare´s death is a mystery, but an entry in the diary of John Ward, the vicar of Holy Trinity Church in Stratford (where Shakespeare is buried), tells us that "Shakespeare, Drayton, and Ben Jonson had a merry meeting and it seems drank too hard, for Shakespeare died of a fever there contracted."
ellauri061.html on line 1662: Cymbeline on William Shakespearen kirjoittama, melko harvoin esitetty näytelmä, joka luokitellaan historialliseksi romanssiksi. Cymbeline on kuningas ja isä, joka on ajautumassa täydelliseen katastrofiin sekä poliittisesti että perheensä kanssa. Rooman valtakunnan sotilaat ovat nousemassa maihin ja Britannia on vaarassa tulla suurvallan murskaamaksi, kuningaskunnan suunnan määrää juonitteleva kuningatar. Näytelmä kertoo viattomuudesta ja kateudesta, katoamisista ja jälleennäkemisestä sekä ennen kaikkea anteeksiannosta.
ellauri062.html on line 93: If the answers to these questions is yes and lasts for months, researchers believe it could actually be a very early stage of Alzheimer’s.
ellauri062.html on line 95: Nina Silverberg from the Handmaid Rehabilitation Program at the National Institute of Aging Physicians, is supportive of the new diagnosis, stating:
ellauri062.html on line 96: When an older adult begins to act out of character or starts becoming irritable or aggressive, it may be an indication of trouble. Unfortunately, a senior with early Alzheimer’s can also lose their inhibitions and act in inappropriate ways.
ellauri062.html on line 100: Fred, a retired psychologist who had a very successful practice, now makes rude and cruel comments to those around him. One of his strengths before Alzheimer's had been his kindness and ability to relate to others.
ellauri062.html on line 106: ☑ Forgetting names of familiar people and places
ellauri062.html on line 139: Use redirection and distraction instead of attempting to reason with the person.
ellauri062.html on line 165: WSOY shares the common values of the Bonnier Group which are passion for publishing, power of the rich individual, freedom of my speech, and commitment to my family company. In addition to these, WSOY places emphasis on compound interest, money-mindedness, and greed.
ellauri062.html on line 172: September 24, 2010 Forbes released its annual list of 400 richest Americans on Wednesday and Jews took 30 of the top 100 spots (thanks Gawker, for doing the demographic breakdown for us).
ellauri062.html on line 174: The price of admission onto the 29th Rich List was a staggering $1 billion, and, not surprisingly — as far as minorities go, at least — Jews excelled. The breakdown, according to Gawker’s research, included one black woman (No. 130, Oprah Winfrey), three gay men (No. 54, David Geffen; No. 332, Barry Diller; and No. 365, Peter Thiel), four Indians, six (non-Indian) Asians, 34 women, and, of course, 30 Jews in the top 100 (see below). They must have stopped counting after the 100 mark.
ellauri062.html on line 176: Number of Jews in the Top 100: 30
ellauri062.html on line 251: Whereas the states with the highest percentage of residents identifying as non-religious are the West and New England regions of the United States (with Vermont at 37%, ranking the highest), in the Bible Belt state of Alabama it is just 12%, and Tennessee has the highest proportion of Evangelical Protestants, at 52%. The Evangelical influence is strongest in northern Georgia, Tennessee, Alabama, Mississippi, North Carolina, southern and western Virginia, West Virginia, South Carolina, and East Texas.
ellauri062.html on line 259: Serena forces June onto the bed as Fred forces himself into her. He sexually assaults her in order to get the baby to come early. They both come early in the end. Serena tells Fred that Nick is the father of the baby. She calls him an idiot and he calls her a bitch.
ellauri062.html on line 261: Following the unfortunate execution of Eden, whom Serena had been fond of given Eden's respect for traditional values and scripture, there is an inspiration among the the Wives to attempt to change the laws of Gilead to allow for more dignity for women. After an unpleasant confrontation, June shows Serena Eden's Bible marked with commentary; which has an affect on Serena. During a gathering of the Wives, Serena and Mrs. Putnam exchange their opinions regarding the Bible, particularly the right to read it as women are banned from doing so. They realize most of the Wives share their feelings and call a meeting. Vizi tästä niteestä on ollut paljon harmia.
ellauri062.html on line 265: June explains to flabbergasted Serena that Gilead is not an ideal place for a child, specifically a daughter, to grow up in as their very existence is risky. She manages to convince Serena, who then tearfully says a prayer and hands the baby back over to June. June, in turn, gives Serena a blessing as well and leaves behind a tearful Serena as she and another Martha leave to escape Gilead. Fred is left alone in the room and looks at the carving, "Nolite te bastardes carborundorum," on the wall. Nick offers his "cigar" to Serena and she takes a good hold of it and takes a drag. Fred gets a moment alone with June to tell her he’s concerned about Serena.
ellauri062.html on line 269: Only when June learns it is essentially Serena's personal request to meet Nichole, she eventually agrees, pointing out she wants Serena "to owe her". Ihankuin Jill Pylkkänen: they owe me SOOOO much. Tääkin on jotain juutalaiskristillisyyttä. Serena is still bitter about the loss of Nichole. Later, June visits the Lincoln Memorial where the statue of Abraham Lincoln has been desecrated (actually only beheaded). June tells Serena that she is small, cold, and empty and that she will always be empty. Wrong, to the contrary, June is full of shit.
ellauri062.html on line 275: Fred Waterfront has obtained a new car, a 2014 Mercedes-Benz E350 convertible. Where's Germany, Europe, China, Soviet Union and the rest of the globe anyway?
ellauri062.html on line 284: Disgusted at Serena, Moira (the dyke of color) asks Serena who does she think she really is, adding that new clothes doesn't make her any different, and is still the woman who held June down while Fred raped her.
ellauri062.html on line 286: Always the short end of the stick. Moira concludes by saying she's sinned a 8lot, but Serena is the gender traitor. Marry Freddy! What an infantile idea!
ellauri062.html on line 288: Serena has been sleeping on her couch. Mark brings her some pizza from Toronto as a treat despite it being contraband. He also brings her several magazines and a newspaper. Serena pays Mark in nature for the hospitality. Mark Tuello brings Serena Waterfront some coffee. The End. Fuck you don't realize how blessed you are, American women!
ellauri062.html on line 292: Because the book has been frequently challenged or banned in some of the United States of America over the last thirty years, many people have expressed discontent at The Handmaid's Tale's presence in the classroom. Some of these challenges have come from parents concerned about the explicit sexuality and other adult themes represented in the book. Others have argued that The Handmaid's Tale depicts a negative view of religion, a view supported by several academics who propose that Atwood's work satirizes contemporary religious fundamentalists in the United States, offering a feminist critique of the trends this movement to the Right represents.
ellauri062.html on line 294: The American Library Association (ALA) lists The Handmaid´s Tale as number 37 on the "100 Most Frequently Challenged Books of 1990–2000". The book was called anti-Christian and pornographic by parents after being placed on a reading list for secondary students in Texas in the 1990s, because the book is "sexually explicit, violently graphic and morally corrupt". Some parents thought the book is “detrimental to Christian values". Poor quality literature that stresses suicide, illicit sex, violence, and hopelessness". Profanity, lurid passages about sex, and statements defamatory to minorities, God, women, and the disabled.
ellauri062.html on line 362: Jake laittaa musliminuoret susilauman tavoin jahtaamaan kauhuissaan pakenevaa vähäpukeista blondia (s.136) Tissiliivit näkyy. Onx tää nyt jotain satiiria vai? Vai ihan oikeata xenofobiaa? Tässä se just on, ei tiedä kannustaako Jake juniorileijonia vai susijengiä. Vai ihan vaanko Jakea. Onko Jakessa vähän märkää Clint Eastwoodia? Ei niinkään ulkoa kuin kallon sisäpuolelta, jotain sisäpoliittista sielunveljeä. Clint on limainen libertariaani, vapaa pyssymies. Clint sanoo videolla jep. Sille tuli puheripuli. Clintistä lisää albumissa 284.
ellauri062.html on line 384: Typerä John Rawls jota luin 70-luvulla pöpisi veil of ignorancesta. Se oli sellasta talousliberaalia peliteoriaa. Aivan perseestä, ajattelin silloin jo. Aristoteleeseen nähden takapakkia.
ellauri062.html on line 388: Baba Gurgur (Arabic: بابا كركر, Kurdish: بابە گوڕگوڕ ,Babagurgur) is an oil field and gas flame near the city of Kirkuk, which was the first to be discovered in Northern Iraq in 1927. Raportoi kirjeenvaihtajamme Kirkukissa.
ellauri062.html on line 392: Albert "Bert" Newton Stubblebine III (February 6, 1930 – February 6, 2017)[1] was a United States Army major general whose active duty career spanned 32 years. Beginning as an armor officer, he later transferred to intelligence. He is credited with redesigning the U.S. Army intelligence architecture during his time as commanding general of the U.S. Army Intelligence and Security Command (INSCOM) from 1981 to 1984, after which he retired from active service.
ellauri062.html on line 394: Stubblebine's statements questioning the plausibility of the damage done to The Pentagon by the hijacked aircraft during the September 11 attacks have been cited by David Ray Griffin to suggest that there was a conspiracy involving some elements of the U.S. government.
ellauri062.html on line 396: A character ("General Hopgood") in the 2009 film The Men Who Stare at Goats — a fictionalized adaptation of Ronson's book — is loosely based on Stubblebine as commander of the "psychic spy unit" (portrayed in the film) who believed he could train himself to walk through walls.
ellauri062.html on line 400: Menocchio (Domenico Scandella, 1532–1599) was a miller from Montereale Valcellina, Italy, who was tried for heresy by the Roman Inquisition for his unorthodox religious views and then was burnt at the stake in 1599. - Taulun Judith beheading Holofernes (not Swee´pea!) maalasi Artemisia Gentileschi (Roma 1593 - Napoli 1652/53). Se on kyllä Uffizissa. Holofernes oli assyrialainen kenraali, eikä Rauhixen kovaa holottava lahtelainen mökkinaapuri.
ellauri062.html on line 433: Ariosofia tarkoittaa arjalaista rotua koskevaa okkulttista aatetta, jonka kehittivät Guido von List ja Jorg Lanz von Liebenfels vuosien 1890 ja 1930 välillä. Termi korvasi Liebenfelsin aiemmin hahmottelemat theozoologian ja ario-kristillisyyden....
ellauri062.html on line 437: Kansallissosialismin ja okkultismin väliset väitetyt yhteydet ovat olleet keskustelun kohteena erityisesti 1960-luvun alusta lähtien, tosin ensimmäiset aihetta käsittelevät kirjoitukset julkaistiin Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo 1940-luvun alussa. Useiden dokumenttielokuvien ohella aiheesta on julkaistu lukuisia kirjoja, joista tunnetuimpia ovat Le Matin des Magiciens (1960) ja Trevor Ravenscroftin Pyhä keihäs (1972). Tätä kirjallisuutta on tutkinut historioitsija Nicholas Goodrick-Clarke teoksissaan The Modern Mythology of Nazi Occultism ja The Nazi Mysteries. Kansallissosialistien ja okkultismin yhteyttä korostava kirjallisuus muodostaa oman lajityyppinsä. Lajityypin toistuva piirre on väite, jonka mukaan natsit toimivat jonkinlaisen okkultistisen voiman tai salaseuran ohjauksessa.
ellauri062.html on line 460: Kun Yli-Juonikkaan esikoiskirja, novellikokoelma Uudet uhkakuvat (2003) ilmestyi, hän kieltäytyi Helsingin Sanomien haastattelusta. Kyse oli Pynchonin vaikutuksesta ja siitä, että matala profiili ”sopi kirjan ideaan”.
ellauri062.html on line 602: Dies irae, dies illa Vihan päivä kauhistava! Vihan päivä tuop on päivä Day of Satan's painful duty!
ellauri062.html on line 618: Liber scriptus proferetur Ihminen, ken ikään lienet, Kirja tuodaan nähtäväxi Lo! the Ledger's leaves are stirring,
ellauri062.html on line 646: Ingemisco, tamquam reus: Uhrikuolemasi tuottaa Huokaan vaikka syyllisesti: Sighs of guilt my conscience gushes,
ellauri062.html on line 652: Mihi quoque spem dedisti. nyt jo sinun olla saan. Toivo heräs minussakin. Me with sign of like relenting.
ellauri062.html on line 662: Confutatis maledictis, Tuomittuas konnajoukon, When offenders are indited,
ellauri062.html on line 667: Cor contritum quasi cinis, Sydän räytyy hiilloxexi, When of death I see the air full,
ellauri062.html on line 670: Lacrimosa dies illa, Kyyneleinen päivä tuopa, On that day of lamentation,
ellauri062.html on line 714: Jaskan mielitaudin täytyy olla skizofrenia. Paranoia päälle strösselinä.
ellauri062.html on line 764: Author Mike Lofgren believes that there is "a hybrid association of elements of government and parts of top-level finance and industry that is effectively able to govern the United States without reference to the consent of the governed as expressed through the formal political process".
ellauri062.html on line 766: Onkohan Mike Lofgren Halikon Löfgrenejä? Onko sen pikkusormi kiperä? Onko se hyvä piirtämään?
ellauri062.html on line 778: Fue hija del diplomático Héctor Aldunate Cordovés y de la soprano Sofía del Campo de la Fuente. Entre 1947 y 1963, estuvo casada con el millonario judío sefardí Jean Aghion, radicado en Egipto desde 1952. Residió en diferentes países de Asia y Europa hasta cuando falleció su esposo. Posteriormente, se casó con el artista alemán Will Williams.
ellauri062.html on line 826: Otto Weininger (3. huhtikuuta 1880 Wien − 4. lokakuuta 1903 Wien) oli juutalaissyntyinen itävaltalainen filosofi, joka tunnetaan teoksestaan Sukupuoli ja luonne (1903) ja yltiöpäisistä teorioistaan. Hän teki itsemurhan vain 23-vuotiaana, mutta hänen maineensa levisi laajalti Euroopassa ja hänen teoksestaan tuli myyntimenestys.
ellauri062.html on line 827: Otto Weiningerin kirja Sukupuoli ja luonne (1903) oli suosittu 1900-luvun alussa. Teos kuului muun muassa filosofi Ludwig Wittgensteinin suosikeihin. Weiningerin mukaan miehen ja naisen välinen aistillinen rakkaus estää taivaallisen sielun rakastamisen. Weiningerin ajattelua leimaa samalla sofistikoitunut ylenkatse juutalaisia, naisia ja homoseksuaaleja kohtaan. Otto Weininger oli itse sekä juutalainen että homoseksuaali - kuten Wittgensteinkin - ja päätyi itsemurhaan 23-vuotiaana. Wittgensteinin koulutoveri Linzistä, Adolf Hitler, nimitti Weiningeria myöhemmin ainoaksi säädylliseksi juutalaiseksi.
ellauri062.html on line 829: Keskeisin käsite Weiningerin filosofiassa on tahto arvoon. Myös eläimillä on tahto mielihyvään ja jopa tahto valtaan, mutta ainoastaan ihminen saattaa tehdä jotakin vain siksi, että se on hienoa. Tällaista tekoa ei voi mitenkään selittää eikä perustella. Siinä, että ihminen valitsee arvon eli että on looginen ja eettinen (mitkä ovat Weiningerille yksi ja sama asia), siinä, että ihminen perusteetta pahan sijasta valitsee hyvän, on kyse armosta.
ellauri062.html on line 831: Tämä turahdus on erittäin syvältä jutkuhomon perseestä. Weiningerin filosofiaa on luonnehdittu myös kategorisen imperatiivin ankaraksi tulkinnaksi. Kant, Platon ja kristinusko ovat se perusta, jolle hän rakensi. Hän ei kiistänyt myöskään Nietzschen eikä Freudin (siihenastisia) ansioita, mutta hän uskoi ylittäneensä ne. Kokonainen nippu paskiaisia, joiden päällä pörrää kärpäsenä Herr Weininger.
ellauri062.html on line 837: Hän tuomitsi "juutalaisen" luonnontieteen, joka ei halunnut tunnustaa, että on myös salaisuuksia. Ylimielisyys esineitä kohtaan, joita ei edes hämärästi nähdä jonkin syvemmän symboleina, "verecundian" (kainous, kunnioitus) puute myös luonnontapahtuman edessä, tämä johtaa juutalaiseen, materialistiseen tieteeseen, joka valitettavasti nykyään on vallalla ja joka on filosofialle vihamielistä.
ellauri062.html on line 840: Vitun symboleita. Mysteereitä. Kunnioitusta. Kas kun ei hartautta. Tai pyhyyttä. Et mä ällöön tälläsiä veikkoja. Vihaan filosofiaa.
ellauri062.html on line 854: Se vasta on narsismia. Kantissa ei ole mitään dionyysistä, se oli kuiva kapakala. En marginal filosof, på ytterkanten. Mutta Weininger oli sitäkin pahempi kylmiö. Hienoa että ymmärsi tehdä lopun itsestään (lähes) ajoissa.
ellauri062.html on line 888: Otto Weininger (3. huhtikuuta 1880 Wien — 4. lokakuuta 1903 Wien) oli juutalaissyntyinen itävaltalainen filosofi, joka tunnetaan teoksestaan Sukupuoli ja luonne (1903) ja yltiöpäisistä teorioistaan. Hän teki itsemurhan vain 23-vuotiaana, mutta hänen maineensa levisi laajalti Euroopassa ja hänen teoksestaan tuli myyntimenestys. Otto Weininger oli taustaltaan unkarinjuutalaisia.
ellauri062.html on line 918: Rabbi Menachem Mendel Schneerson, one of the most celebrated rabbits in the history of Judaism, says that jews are a "different species" than non-jews, non-jews come from a "Satanic sphere" while jews are "holy", and that non-jews only exist to serve jews.
ellauri062.html on line 920: Shahak, an Israeli professor who was a survivor of the Nazi holocaust, describes a 1962 book published in Israel in a bilingual edition. The Hebrew text was on one page, with the English translation on the facing page. The Hebrew text of a major Jewish code of laws contained a command to exterminate Jewish infidels: “It is a duty to exterminate them with one’s own hands.” The English version on the facing page softened it to “It is a duty to take active measures to destroy them.’” The Hebrew page then went on to name which “infidels” must be exterminated, adding “may the name of the wicked rot.” Among them was Jesus of Nazareth. The facing page with the English translation failed to tell any of this.
ellauri062.html on line 921: While Shahak was alive, Noam Chomsky called him “an outstanding scholar,” and said he had “remarkable insight and depth of knowledge. His work is informed and penetrating, a contribution of great value.”
ellauri062.html on line 923: "Jews have higher souls than goyim, says deputy rabbit and minister of religious services for the jewish state of "Israel", rabbi Eli Ben Dahan.
ellauri062.html on line 925: At a memorial for the murder of jewish men, former Sephardi
ellauri062.html on line 926: chief Rabbi Mordechai Eliyahu stated, "it is important to make one thing clear – the life of one yeshiva boy is worth more than the lives of 1,000 Arabs".
ellauri062.html on line 931: Rabbi Ovadia Yosef stated: “Goyim were born only to serve us. Without that, they have no place in the world; only to serve the People of Israel. Why are gentiles needed? They will work, they will plow, they will reap. We will sit like an effendi and eat," he said to some laughter.
ellauri062.html on line 933: The presence of Jesus the Nazarene in boiling excrement is one of the disputed references to Jesus in the Talmud. Onkelos raises up Yeshu by necromancy, and asks him about his punishment in Gehinnom. Jesus replies that he is in "boiling excrement." Tzoah Rotachat (Hebrew: צוֹאָה רוֹתֵחַת, tsoah rothachath – "boiling excrement") in the Talmud and Zohar is a location in Gehenna (Gehinnom) where the souls of Jews who committed certain sins are sent for punishment. This form of punishment is cited as being of extreme nature, if not the most extreme, in the sense that those individuals sentenced there are not given relief even on Shabbat, and are not released after the standard twelve-month period.
ellauri062.html on line 937: The so called "New World Order" conspiracy is the modern term for the age old Satanic conspiracy, led by elite Jewry -- the aim being the enslavement of humanity, destruction of the true Israelites (the Anglo-Saxon and Germanic peoples of European descent), mass human population reduction, abolition of religion and national sovereignty, and the establishment of a totalitarian world government ruled by Satan via the jews.
The ultimate goal of Judaism is rule of the world by Satan, and to literally unleash hell upon the earth.
Are you aware that Martin Luther wrote a treatise called "On the Jews and Their Lies", warning Christians in the most serious terms of the destructive influence of the jews, and advocating their banishment from European society? Luther was very knowledgeable of the religion, nature, origins, and influence of the Jews - having actually read the Talmud and written large parts of the Bible. Luther describes the Jews as an accursed, malicious, greedy, cunning, treacherous, thieving, and greatly evil people, who are descended from the very people who murdered the Messiah, who deeply hate Christianity and God's people, and are working in every possible way to undermine and destroy Western Christian civilization. Among other things, Luther rubbishes the Talmud, including its vicious hatred of Jesus and Christians, as well as relishing the many times Jews have been expelled from European nations.
ellauri062.html on line 943: The star they call the star of David is actually called the star of Moloch in scripture and is the symbol of Judaism as well. It´s strange that very few people realize this. This is true. It is also called in scripture the
ellauri062.html on line 944: "star of Remphan". The hexagram or 6-pointed star comes from the occult, and is to this day a very important symbol in witchcraft. The phrase "putting a hex" on someone comes from the hexagram. (Höpöhöpö. Se on ikivanha indogeraaninen sana *k´ak. Mit Behagen.)
ellauri062.html on line 945:
Its true and accurate name is the "Seal of Solomon", in reference to the
ellauri062.html on line 947: Of particular interest is the fact that the hexagram is made by 6 lines, has 6 points, 6 triangles, and 6-sided polygon....corresponding to the prophecy of "666" related to the "Beast" in Revelation 13:18 (although of course, perhaps not literally fulfilling it, as it refers to the "number of his name"). See Apt 7:43 "Ja te otitta Molochin majan/ ja teidän jumalanne Remphan tähden/ nijtä cuwia joita te teitte teillenne cumartaxenne/ ja minä tahdon teidän eroitta edemmä Babelita." ellauri062.html on line 955:
Nyt puhuu Matti Simola filosofisesta yhdistyxestä
ellauri062.html on line 960: Suurnan Poikien kasvatti Simola voitti pelaajana Suomen mestaruuden vuosina 1944, 1945, 1948 ja 1949. Valmentajana hän toimi Suomen miesten maajoukkueen päävalmentajana Helsingin kesäolympialaisissa 1952. Tämä artikkeli kertoo reippaasta koripallovalmentajasta. Häntä ei pidä sekoittaa samannimiseen pipopäiseen nazifilosofihörhöön.
ellauri062.html on line 972: "Tahtoo Arvoon" on käännös Otto Weiningerin filosofian keskeisimmästä käsitteestä "Wille tumputtaa" (vrt. Nietzschen "Wille mahtailee"). Teos sisältää useita Weininger-aiheisia ja Weininger-vaikutteisia esseitä. Kieliasua on pyritty hiomaan.
ellauri062.html on line 973: Tuoteryhmä: esseet historianfilosofia kulttuurifilosofia kansallissosialismi rasismi filosofia metafysiikka.
ellauri062.html on line 995: On todistettu, että Ludwig Wittgenstein oli loppuun asti harras Weiningerin lukija. Suomessa ovat vaikutteita saaneet V.A. Koskenniemi ja erityisesti Juhani Siljo, filosofeista eniten ehkä Erik Ahlman ja Hexi Kannisto. Kiitos myös Georg Henrik von Wrightille, joka on jaksanut aina vastata Wittgensteinia ja homosexin epäselvyyxiä koskeviin kyselyihini. Kädestä pitäen on neuvonut.
ellauri062.html on line 1005: Myös pornografia, etenkin päivälehtiemme häirizevät alusvaatemainokset, tulisi kriminalisoida. Kouluissa olisi aloitettava uudenlainen asennekasvatus, jotta kukaan tyttö ei vain ajautuisi tuollaiseen naista halventavaan ja miestä seksuaalisesti häiritsevään ammattiin. (Helmi pelkäsi, että humanistina voisi ajautua professorixi.) Ihmisiä, jotka viettävät elämätöntä elämää lehtisalissa, loukkaa syvästi, kun he näkevät, että juuri paheellisuus saa julkisuutta ja pääsee esiintymään lehtikuvissa. On ihan pakko mennä kirjaston vessaan rapistamaan vessapaperia.
ellauri062.html on line 1023: Office of Strategic Services, joka on nykyaikaisen CIA:n edeltäjä, väittää sitten, että hostellilla oli "maine paikana, jossa vanhukset miehet menivät etsimään nuoria miehiä homoseksuaalisten nautintojen vuoksi".
ellauri062.html on line 1053: Kantani kaikkeen seksuaalisuuteen on jo viitisentoista vuotta ollut ehdottoman kielteinen. Jokaisessa sukupuoliaktissa on kyse rähmälläänolosta; niiden (satunnaiset) seuraukset tosin saattavat suuresti vaihdella, mutta mitään moraalisia aste-eroja ei niiden välillä ole: minun seksuaalisuuteni on täsmälleen yhtä synnillistä kuin lähimmäiseni seksuaalisuus, missä muodoissa ne sitten ilmenevätkin; juuri tätä on monenkin omasta seksuaalisuudestaan täysin siemauksin nauttivan siveyspoliisin vaikea tunnustaa. Jos myöntää heteroseksin, on myönnettävä myös homoseksi, eläimeensekaantuminen ja pedofilia; jos kieltää pedofilian, on kiellettävä myös eläimeensekaantuminen, homoseksi ja heteroseksi. Mutta runkkaus vaikka matunaapureiden postiluukkuun on kyllä poikkeuxena hyväxyttävää.
ellauri063.html on line 41: Tony Blair oversaw British interventions in Kosovo (1999) and Sierra Leone (2000), which were generally perceived as successful. During the War on Terror, he supported the foreign policy of the George W. Bush administration and ensured that the British Armed Forces participated in the War in Afghanistan from 2001 and, more controversially, the 2003 invasion of Iraq. Blair argued that the Saddam Hussein regime possessed an active weapons of mass destruction (WMD) program, but no stockpiles of WMDs or an active WMD program were ever found in Iraq. The Iraq War became increasingly unpopular among the British public, and he was criticised by opponents and (in 2016) the Iraq Inquiry for waging an unjustified and unnecessary invasion. He was in office when the 7/7 bombings took place (2005) and introduced a range of anti-terror legislation. His legacy remains controversial, not least because of the Afghanistan and Iraq wars.
ellauri063.html on line 43: Eric's work, on the contrary, is characterised by lucid prose, biting social criticism, opposition to totalitarianism and Eastern socialism, and outspoken support of (utopian) democratic socialism.
ellauri063.html on line 47: Yes, Orwell was not exactly LGBTQ-friendly. He had a lot of opinions which now seem eccentric or objectionable. He had a lifelong tendency to make disparaging remarks about vegetarians, or people who wore sandals. I suspect that this came from the association in his mind of socialism with people who lived the early 20th century equivalent of an alternative lifestyle: it was very important to Orwell to show people that being socialist didn’t mean that you had to have to have a long beard, wear sandals or not eat meat, and that socialism was thoroughly British, manly and commonsensical.
ellauri063.html on line 49: George Orwell was anti-Communist if by the term Communist you mean the U.S.S.R., the Communist Party of the Soviet Union and all foreign Communist parties affiliated to it or following its line.
ellauri063.html on line 51: His contradictory and sometimes ambiguous views about the social benefits of religious affiliation mirrored the dichotomies between his public and private lives: Stephen Ingle wrote that it was as if the writer George Orwell "vaunted" his unbelief while Eric Blair the individual retained "a deeply ingrained religiosity".
ellauri063.html on line 57: Róża Luksemburg, właśc. Rozalia Luxenburg (ur. 5 marca 1871 w Zamościu, zm. 15 stycznia 1919 w Berlinie) – polsko-żydowska marksistka, filozofka, ekonomistka, aktywistka antywojenna i socjalistka. Działaczka i ideolog polskiej i niemieckiej socjaldemokracji.
ellauri063.html on line 59: Due to her pointed criticism of both the Leninist and the more moderate social democratic schools of socialism, Luxemburg has had a somewhat ambivalent reception among scholars and theorists of the political left. Nonetheless, Luxemburg and Liebknecht were extensively idolized as communist martyrs by the East German communist regime.
ellauri063.html on line 65: Rosa Lichtenstein? I am not quite sure who this person is and who publishes her work, but I can scarcely find anything on her besides her own resource page. Which leads me to believe the addition of her in this is nothing more than self-promotion by the author in particular themselves. This lowers the quality of this article to let any random Blogger have their criticisms added to this. Dialectical Materialism is a serioues philolosophical school and method attached to Marxism, and there is lot of commentary on the subject without resorting to unpublished internet articles.
ellauri063.html on line 67: Rosa Lichtenstein is no authority on anything dialectical. She is only a committed ideolog: whose apparent life-goal has become the complete rooting-out of dialectical-materialism from the workers' movement, in every aspect. And in this, she is single-minded -- to the point of very unhealthy obsession. Others can attest to this, and have.
ellauri063.html on line 69: I just undid the delete of the reference to Rosa Lichtenstein's website. Contrary to Riot Fred's assertions, I am not Rosa. I also find the argument that a reference should not be included because it is to a website, rather than to a print publication to be patently absurd. Jake Yli-Juonikas would agree.
ellauri063.html on line 70: Anyway, what do you mean 'random blog'? It's not even a blog! In fact, my site contains the most detailed and comprehensive demolition of this 'theory' (dialectical materialism) ever written by a Marxist -- i.e., me. Rosa Lichtenstein. Listen:
ellauri063.html on line 84: Here is my answer to a similar question on Quora (about these two forms and why one of them has always failed):
ellauri063.html on line 86: [1] There are in fact two forms of socialism:
ellauri063.html on line 92: The first form seeks to bring ‘socialism’ to the mass of the population, whether they want it or not. It is imposed from above by a centralised, or even a democratically legitimated, state, as its name suggests. This app … (more)
ellauri063.html on line 94: … roach has been adopted by various political movements and ideologies, including Stalinism, Maoism, Castroism, Chavezism (as we have seen in Venezuela of late), Social Democracy, and conspiratorial Blanquism —on that, follow the link below.
ellauri063.html on line 96: As Engels, Lenin and Trotsky argued, islands of socialism can't be created in a sea of capitalism, and any attempt to do so will always fail. The Stalinists and Maoists disagreed, but, alas, history has shown that Engels, Lenin and Trotsky were right, and they were wrong.
ellauri063.html on line 98: The second form of socialism, 'Socialism from below', represents Marx, Lenin and Trotsky’s view. It involves the great mass of the population creating a socialist society for themselves, not waiting for anyone, or any party, to do it for them.
ellauri063.html on line 100: However, this version of socialism has to spread and take over the core economies of capitalism so that it can't be strangled in the above manner — as the proletariat of each country rebel against their own ruling-class. Each strike, for example, is a mini-rehearsal for this (whether the strikers appreciate this or not), where workers are forced by circumstances to organise in their own communities, sharing money, clothing, food, shelter, etc. In effect, they have to run a mini-socialist society of their own for a few weeks or months.
ellauri063.html on line 102: This is a basic fact about Marx’s view of socialism that SD, Stalin, Mao, Castro and all the rest who advocate socialism from above, have failed to comprehend, so determined were they to impose ‘socialism’ on other countries, or, indeed, on their own people.
ellauri063.html on line 104: Marx thought that capitalism had buried within itself the seeds of its own downfall. However, the latter wouldn’t kick in automatically, but would depend on its grave-diggers (the working class under capitalism, the proletariat) overthrowing it.
ellauri063.html on line 106: a) As Marx saw things, socialism/communism could only work if there existed a massive abundance in the society concerned (i.e., a very highly developed economy coupled with high levels of productivity). However, Marx began to change his mind later in life and thought some form of socialism might be possible even in backward Russia, but it is arguable that by then he was in his dotage.
ellauri063.html on line 110: Ergo it will never come. Working class is dying off anyway with robotics and AI. Most likely, disgruntled farm animals will strike a pre-emptive strike first. They already form a majority, they are no bolsheviks. Four legs good, two legs bad, provided the governing body is featherless.
ellauri063.html on line 114: So, Marxist (and Leninist) socialism itself hasn't failed; it just hasn't been road-tested yet. No one knows if it will work, but there are good reasons to suppose it won't. We are still waiting for the second coming of Karl. Marxism is a revolutionary worldview that must always struggle for new revelations. Rosa Luxemburg.
ellauri063.html on line 120: Kansantuomioistuin on nimitys oikeusistuimelle, joka ei perustu ensi sijassa yleisiin oikeusperiaatteisiin ja jonka henkilöstö ei ole oikeusoppineita, vaan oikeusistuimella on yleensä poliittinen vire. Kansantuomioistuimia on yleensä vallankumouksen tai muun yhteiskunnallisen murroksen yhteydessä ja institutionalisoituneina erilaisissa diktatuureissa, kuten natsi-Saksa (Volksgerichtshof) ja Neuvostoliitto (Narodnyj sud).
ellauri063.html on line 139: Social democracy... is only the advance guard of the proletariat, a small piece of the total working masses; blood from their blood, and flesh from their flesh.
ellauri063.html on line 210: mogwai is the transliteration of the Cantonese word 魔鬼 (Jyutping: mo1 gwai2; Standard Mandarin: 魔鬼; pinyin: móguǐ) meaning "monster", "evil spirit", "devil" or "demon". The term "mo" derives from the Sanskrit "Mara", meaning "evil beings" (literally "death"). In Hinduism and Buddhism, Mara determines fates of death and desire that tether people to an unending cycle of reincarnation and suffering. He leads people to sin, misdeeds, and self-destruction. Meanwhile, "gui" does not necessarily mean "evil" or demonic spirits. Classically, it simply means deceased spirits or souls of the dead.
ellauri063.html on line 212: If a Mogwai gets wet, it spawns new Mogwai from its back; small balls of fur that are approximately the size of a marble pop out from the wet Mogwai's back, then the furballs start to grow in size before unfolding themselves into new and fully grown Mogwai. This process does not take much time but it still usually takes just about a minute. According to the novel, the creator of the species, Mogturmen, wanted the Mogwai to be able to easily reproduce themselves. The cocoon and gremlin stage are unwanted defects from when the Mogwai species was created. It turned out that all the positive attributes are recessive.
ellauri063.html on line 220: Lingchi (Chinese: 凌遲), translated variously as the slow process, the lingering death, or slow slicing, and also known as death by a thousand cuts, was a form of torture and execution used in China from roughly 900 until it was banned in 1905. It was also used in Vietnam. In this form of execution, a knife was used to methodically remove portions of the body over an extended period of time, eventually resulting in death.
ellauri063.html on line 227: Lancea et Clavus Domini: The Holy Lance, also known as The Spear of Destiny. Oldest part of the Regalia of the Holy Roman Empire and allegedly the spear that pierced the side of Christ on the Cross, with one of the Nails set into it. Hitler was particularly interested in this relic. Other Theories Are Available. Now in the Kaiserliche Schatzkammer of the Hofburg, Vienna.
ellauri063.html on line 229: AAA, también conocida como Alianza Apostólica Anticomunista, fue una organización terrorista tardofranquista, presuntamente vinculada a los aparatos represivos del Estado español, que actuó en el País Vasco y en el País Vasco francés entre 1977 y 1982, durante la transición española. Un informe de la Oficina de Víctimas del Terrorismo del Gobierno vasco de 2010 le atribuye 8 asesinatos de las 66 víctimas mortales del terrorismo parapolicial y de extrema derecha desarrollado entre 1975 y 1990.
ellauri063.html on line 233: Neohumanismi on Ananda Marga -liikkeen perustajan P. R. Sarkarin esittämä holistinen filosofinen teoria, joka pyrkii laajentamaan perinteistä humanismin käsitettä koskemaan yksittäisten ihmisten ja koko ihmiskunnan kokonaisvaltaista kehitystä ja vastuuta koko ihmisten asuttamasta maailmasta. Neohumanismi "pyrkii vapauttamaan ihmisen tunteen kahleista ja rajoituksista, ja perustamaan arvomaailmansa rationaaliseen harkintaan ja älyyn". Kuulostaa pahalta. Tämä artikkeli kertoo P. R. Sarkarin esittämästä filofisesta teoriasta. Kasvatusfilosofian suuntauksesta kertoo artikkeli Uushumanismi.
ellauri063.html on line 235: Uushumanismi on eräs kasvatusfilosofinen suuntaus. Se oli syntynyt 1800-luvulla reaktiona valistuksen utilitarismille. Uushumanistit näkivät koulutuksen tehtäväksi älyn ja ajattelun koulimisen sekä henkisten kykyjen kehittämisen ja jalostamisen. Suuntauksen kannattajat uskoivat, että ihmismieli jakautui "sielunkykyihin", älyyn, tahtoon ja tunteeseen. Opetuksen tuli kehittää erityisesti ensin mainittua. Keskeisintä oli perustan luominen tieteelliselle ajattelulle.
ellauri063.html on line 262: The role was retired in official contexts and replaced with Marksman icon.png Marksman, to distinguish between Ranged role.png ranged basic attackers (including those that do not build AD, e.g. Azir Azir) and the ability to carry , with Melee role.png melee ADCs being distributed between the Slayer icon.png Slayer and Fighter icon.png Fighter roles.
ellauri063.html on line 263: Despite retirement of the term, it remains in common usage, even among Riot employees, and generally refers to these champions: [stupid mile long list of invented names follows for the benefit of braindead gamers].
ellauri063.html on line 265: No ei, noin 100s myöhemmin selviää, et toi ADC on Jaskan keximä paha mumslimi Atif Darpan Chagla. Vähän kuin Pahani Julmu. Tekisi melkein mieli sanoa: vedä heti käteen Jaska jouzenkaulamikrofoneinesi. Jokainen noin kumikaula ansaizee suuren neuvoston tuomion. Golem saisi istua sen päälle.
ellauri063.html on line 268: Golems appear in the fantasy role-playing game Dungeons & Dragons (first published in the 1970s), and the influence of Dungeons & Dragons has led to the inclusion of golems in other tabletop role-playing games, as well as in video games.
ellauri063.html on line 270: Golem is also the name of one of the 151 Generation I Pokémon species that debuted in Pokémon Red and Blue in 1996. The Pokémon Golett and Golurk, however, are more similar to traditional golems.
ellauri063.html on line 282: Musiken till "Den stora makabern" inte atonal men inte heller en återgång till tonaliteten. Den närmar sig popkonsten. Den är på ett bestämt sätt konkret, det finns linjer och melodiska sammanhang i den som behandlas figurativt. Stycket är fullt av traditionella citat, även av pseudocitat, ofta rent av falska citat. Intrigant, tidvis tom Över-Lurigt.
ellauri063.html on line 287: Abdelazer, Abdelazar, /æbdɛləˈzɛər/ or /æbdəˈlɑːzə/ or The Moor's Revenge is a 1676 play by Aphra Behn, an adaptation of the c. 1600 tragedy Lust's Dominion.
ellauri063.html on line 288: Aphra Behn (/ˈæfrə bɛn/;[a] bapt. 14 December 1640[1] – 16 April 1689) was an English playwrightess, poetess, translatress and fiction waitress from the Restoration era. As one of the first Englishwomen to earn her living by her writing, she broke glass ceilings as a mannequin for later auctresses. Lusťs Dominion relies on the racist stereotype of the lustful, scheming, and bloodthirsty Moor, with the new Prince Philip ordering the expulsion of all the immigrant Moors from Spain because of their wickedness.
ellauri063.html on line 291: Abdelazer suite is written in 10 movements of which Rondo is currently the most famous due to the use of the piece and its variations in films, including the 2005 adaptation of Pride and Prejudice in which Purcell's piece can be heard as dancing music at the Netherfield ball.
ellauri063.html on line 295: Screenwriter Deborah Moggach initially attempted to make her script as faithful to the novel as possible, writing from Elizabeth's perspective while preserving much of the original dialogue. Joe Wright, who was directing his first feature film, encouraged greater deviation from the text, including changing the dynamics within the Bennet family. Wright and Moggach set the film in an earlier period and avoided depicting a "perfectly clean Regency world", presenting instead a "muddy hem version" of the time. Chickenbutt Knightley was well-known in part from her role in the Pirates of the Caribbean film series. It was marketed to a younger, mainstream audience; promotional items noted that it came from the producers of 2001's romantic comedy Bridget Jones's Diary before acknowledging its provenance as an Austen novel.
ellauri063.html on line 297: Pride & Prejudice earned a worldwide gross of approximately $121 million, which was considered a commercial success. Austen scholars have opined that Wright's work created a new hybrid genre by blending traditional traits of the heritage film with "youth-oriented filmmaking techniques". What "heritage film"? Austen's original screenplay?
ellauri063.html on line 303: Hänen musiikkiinsa rakastuivat elokuvantekijät Kubrickista Lynchiin – maailman merkittävimpiin nykysäveltäjiin lukeutuva Krzysztof Penderecki säveltää yhä 85-vuotiaana.
ellauri063.html on line 312: Songs in the Key of Z is a book and two compilation albums written and compiled by Irwin Chusid. The book and albums explore the field of what Chusid coined as "outsider music". Chusid defines outsider music as; "crackpot and visionary music, where all trails lead essentially one place: over the edge." Chusid's work has brought the music of several leading performers in the outsider genre to wider attention. These include Daniel Johnston, Joe Meek, Jandek and Wesley Willis. In addition, his CDs feature some recordings by artists who produced very little work but placed their recordings firmly in the outsider area. Notable amongst these are nursing home resident Jack Mudurian who sings snatches of several dozen songs in a garbled collection known as Downloading the Repertoire and the obscure and extreme scat singer Shooby Taylor AKA 'The Human Horn.'
ellauri063.html on line 314: Scott "Walker" Engel's The Old Man's Back Again is dedicated to the neostalinist regime. Löysää hölkkää mutta kaskun kärki on nyt siinä että Putinin porukat on muka yleisössä. Scott 4 is Scott Walker's fifth solo album (a collection of songs he had performed for his BBC television series had been his fourth). It was originally released in late 1969 under his birth name, Scott Engel, and failed to chart. Subsequent reissues have been released under his stage name. It has since received praise as one of Walker's best works.
ellauri063.html on line 316: Brötzmann Reflects on ‘Machine Gun’ as it Hits 50th Anniversary. The marathon, lung-bursting howl of Peter Brötzmann’s Machine Gun, which the saxophonist self-released on his BRÖ imprint 50 years ago, captured the anxiety of a generation grappling with the Vietnam War and civil unrest. The emotional and political complexity it was born from still resonates today.
ellauri063.html on line 317: Before he entered the world of music, Brötzmann was studying to be a painter in Western Germany and was associated with Fluxus, a radical art movement influenced by John Cage and informed by an anti-commercial sentiment.
ellauri063.html on line 318: “All we talked about was how to get rid of the old structures.” Täst mie piän eixje Jaakkima?
ellauri063.html on line 319: “There is no contradiction between creation and destruction. I never thought music was a healing force of the universe. I didn’t agree with Mr. Albert Ayler. But we wanted to change things; we needed a new start. In Germany, we all grew up with the same thing: ‘Never again.’ But in the government, all the same old Nazis were still there. We were angry. We wanted to do something.” Like jazz.
ellauri063.html on line 320: Machine Gun’s 45-second intro forms one of jazz’s most distinctive mission statements. Parker weaves around the horn section’s staccato blasts, before Bennink’s drums blast a nervy military march alongside Peter Kowald’s wildly rumbling bass. The brutality of the album’s remaining 36 minutes exceeds the number of commonly recognized synonyms for “violent.”
ellauri063.html on line 328: Ruskea talo (tom_of_homma 11.6.2016) on Turussa sijaitseva rakennus, jonka kerrotaan toimivan kansallisen liikkeen neohumanistisen siiven päämajana. Taloa hallinnoi kolmijäseninen Talkkarineuvosto, jonka jäsenet tunnetaan mystisillä koodinimillä "Rankaisija", "Häpäisijä" ja "Alistaja". Talon toimintaa ja sijaintia verhoaa salamyhkäisyys, mutta joidenkin tietolähteiden mukaan talon kellaritiloissa sijaitsee tyrmä, jonne kovan linjan miehet kokoontuvat harjoittamaan vaihtoehtoisia seksuaaliakteja.
ellauri063.html on line 352: The Babushka Lady is an unknown woman present during the 1963 assassination of President John F. Kennedy who might have photographed the events that occurred in Dallas's Dealey Plaza at the time President John F. Kennedy was shot. Her nickname arose from the headscarf she wore, which was similar to scarves worn by elderly Russian women (бабушка – babushka – literally means "grandmother" or "old woman" in Russian). THE BABUSHKA LADY or TBL is an homage METALCORE band. This band was established on 1st october 2011 in Pondok Gede Bekasi. This band is actually established in 2009 with different positions. WE WANT TO FAMOUS ! AND WE WANT TO VALUABLE IN THE EYES OF GOD !!
ellauri063.html on line 398: Ainakin yrittää heittää hyvää läppää pitkässä juoksuhaudassaan. Sofistikoitunut viitasaarelainen kansanedustaja puhuu ranskaa. Pekkarinen-nimisen poliitikon etunimi sekoittuu Länsi-Afrikan maureihin. Toinen maailmansota oli Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian syytä, minkä Mannerheimin ja Stalinin kirjeenvaihto todistaa. Suomen presidenttinä toimii vuonna 1950 virkaan ensimmäistä kertaa valittu Eeli Sinistö.
ellauri063.html on line 426: The novel is widely noted for its unconventional narrative structure and its experimental use of endnotes (there are 388 endnotes, some with footnotes of their own). It has been categorized as an encyclopedic novel.
ellauri063.html on line 428: The novel's title is from Hamlet, Act V, Scene 1, in which Hamlet holds the skull of the court jester, Yorick, and says, "Alas, poor Yorick! I knew him, Horatio: a fellow of infinite jest, of most excellent fancy: he hath borne me on his back a thousand times; and now, how abhorred in my imagination it is!" Wallace's working title for Infinite Jest was A Failed Entertainment. (PST: Hamnetista on lisää paasausta albumissa 61.)
ellauri063.html on line 432: Infinite Jest is a postmodern encyclopedic novel, famous for its length and detail and for its digressions that involve endnotes (some of which themselves have footnotes). It has also been called metamodernist and hysterical realist. Wallace's "encyclopedic display of knowledge" incorporates media theory, linguistics, film studies, sport, addiction, science, and issues of national identity. The book is often humorous yet explores melancholy deeply.
ellauri063.html on line 546: kif: kind of cannabis smoked in Morocco and Algeria, for narcotic or intoxicating effect.
ellauri063.html on line 548: santur: (also santūr, santour, santoor) (Persian: سنتور, is a hammered dulcimer of Iranian or Mesopotamian origins.
ellauri063.html on line 552: fixer: someone hired or on the payroll of an illegal organization. They can be anything from a hit man to a person that "can get things done", usually illegal. An example of "getting things done" can be intimidating or getting rid of witnesses to a crime, or murdering someone for whatever reason.
ellauri063.html on line 576: "Käännän antiikin tekstejä mieluummin kuin kirjoitan omaa, koska ensinmainitusta on enemmän hyötyä ihmisille", sanoo Junkola. Satiirikko Lukianoksen tekstit Aapo Junkola julkaisi omakustanteena, koska kaupallinen suuri kustantaja tahtoi nykyaikaistaa ilmaisua, mutta Junkola halusi pitäytyä mahdollisimman lähellä alkukieltä. "Kielen rytmi syntyy sofistin tavasta puhua ja kirjoittaa", Junkola selvittää. "Säilyttääkseni sen pyrin välttämän 1990-luvun ilmaisuja." Käännöksestä tuli omakustanne. (HS 31.1.1997, Satu Aarre-Ahtio)
ellauri063.html on line 582: Pansatanism Same as pandemonism. a Gnostic theory that considered Satan’s to be the controlling will of the universe.
ellauri063.html on line 589: In 2014 three letters written by Mahatma Gandhi to eldest son Harilal in 1935 were offered for auction. A translation of one of the letters (which was written in Gujarati) suggests that Gandhi was accusing Harilal of raping either his own daughter, Manu, or his sister-in-law. Tushar Gandhi (Mahatma Gandhi´s great-grandson) has suggested that the letter was poorly translated, and that the word being translated as rape may not have actually meant sexual assault. Rape is in fact virtually nonexistent in India, while mistranslation is extremely common.
ellauri063.html on line 604: Samuli: kiitos kannanotosta (eli turpa kiinni nyhverö). Suomessa ei onnex ole ebolaa vaikka onkin mutakuonoja. Ja jos oiskin onnex naapurin Mengele on expertti. Aina uskottavin on vähän sitä sun tätä tutkinut emeritusproffa. Elitismistä on lyhyt matka rasismiin.
ellauri064.html on line 57: katexokhen tarkottaa par exemple. and the Jew is the blurrer of boundaries katexokhen. He is the opposite pole of [the] aristocratism [of ...
ellauri064.html on line 63: Dale Breckenridge Carnegie (24. marraskuuta 1888 – 1. marraskuuta 1955) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja ihmissuhde- ja esiintymistaitojen kouluttaja. Carnegie kirjoitti lukuisia elämäntaito- ja itseopiskelukirjoja, joista tunnetuin lienee vuonna 1937 julkaistu Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. How to stop worrying and start living. San Francisco taisi olla Home of the Golden Gate Worriers. Onx Dale joku ympyräsuun setä? Piippaskohan se? Jill Aldenin Uncle Chip oli sitten Tiku. Chippendalet oli muskelimasamiesyhtye joka sai nimensä samannäkösistä huonekaluista.
ellauri064.html on line 75: TEOTWAWKI Acronym of the end of the world as we know it. Often used online by members of survivalist groups.
ellauri064.html on line 79: Benjamin maintained a fiercely productive focus on his intellectual mission throughout his life, despite repeatedly complaining of ‘grand-scale defeats’ and lows. After his request for divorce from Dora Pollak was granted in 1932, he suffered 10 paralysing days during which he seriously prepared suicide. Suicidal thoughts endured. He was an elegant, cultivated man who oozed old-world charm, exerting attraction on women but not always enough to give him cunt. Asja Lacis, the Latvian Communist Director of Children's Theatre in the USSR, twice refused, as did later lover Anna Maria Blaupot ten Cate. Lacis suffered relapsing mental illness and was hospitalised with hallucinations when Benjamin rushed to Moscow in 1926, at the brink of Stalinisation. His luminous Moscow Diary records his frustrating two-month experience.
ellauri064.html on line 81: Benjamin's luscious Berlin Childhood around 1900 recalls his experience of the city's material culture as a boy. His family was commercially successful (rich) but relations with his parents and sister were poor, although he had a better relationship with his younger brother, because he died in a concentration camp. His bleak verdict on school life contrasted with that of his schoolmate Gershom Scholem, who become Professor of Jewish Mysticism at the newly established Hebrew University of Jerusalem. Benjamin impressed some as reserved, discreet and modest, others as oversensitive and uncompromising.
ellauri064.html on line 83: He maintained a life-long friendship with Shulem. A feature of Benjamin's unorthodox Marxism was his attempt to invest it with the passions of Messianic Jewish mysticism. He was also friends with Theodor Adorno, a critical social theory pioneer who was deeply influenced by Benjamin and helped preserve his legacy. Adorno remarked that Benjamin's work had ‘settled at the cross-roads between magic and positivism. That place is bewitched’.
ellauri064.html on line 85: Benjamin revolutionised text, image and film criticism. His essay ‘Hashish in Marseilles’ confirms that he experimented with drugs (‘under medical supervision’). He argued that reawakening the long-forgotten dreams of childhood could help recover the betrayed potential of technological progress, in the service of humanity's ‘redemption’ in this life. He collected children's books and recorded attentively the development of his son Stefan from behind the crib bars like his contemporary Piaget, especially sensation, imitation, gestures and spontaneity. This is from his celebrated modernist short pieces collection One Way Street:
ellauri064.html on line 89: This precious manuscript was lost together with Benjamin's life. Shortly thereafter, Franco reopened the border and collaborationist Vichy French authorities rescinded deportation orders to Germany. I shared this tragic story of almost preventable loss of luggage with suicidal patients; and it has made a difference.
ellauri064.html on line 102: Arthur Koestler (unk. Kösztler Artúr; 5. syyskuuta 1905 Budapest – 3. maaliskuuta 1983 Lontoo) oli unkarilaissyntyinen toimittaja, kirjailija, historioitsija ja tutkija, joka sai myöhemmin Britannian kansalaisuuden. Kösztler liittyi Saksan kommunistiseen puolueeseen 1931, mutta puhdistettiin syystä puolueesta 1938. Hän asui pääasiassa Lontoossa ja työskenteli kirjailijana ja luennoitsijana. Kesäkuussa 1950 hän piti puheen antikommunististen intellektuellien tilaisuudessa Berliinissä, mikä johti Congress for Cultural Freedomin perustamiseen. Myöhemmin hän kiinnostui paranormaaleista ilmiöistä ja tutki muun muassa levitaatiota ja telepatiaa. Vuonna 1983 hän teki itsemurhan kolmannen vaimonsa Cynthian kanssa sairastettuaan parkinsonin tautia ja leukemiaa. Testamentissaan hän määräsi varansa käytettäväksi parapsykologian professuurin (engl. Koestler Chair of Parapsychology) perustamiseen Edinburghin yliopistoon. Täys pelle siis.
ellauri064.html on line 106: Spätestens seit dem Untergang des Realsozialismus denkt heute kaum noch jemand an solche Lokomotiven. Die Vorstellung einer besseren Zukunft mag in der Ideologie des Neoliberalismus noch einigen präsent sein, etwa der Wunschtraum eines Kapitalismus, der irgendwann keine Diskriminierungen mehr kennen wird – den meisten Linken dürfte die Hoffnung aber erst einmal abhandengekommen sein.
ellauri064.html on line 107: Die Postmoderne erklärte das Ende der großen Erzählungen solange, bis nichts und niemand mehr übrig war, für das es sich zu kämpfen lohnte. Schließlich riefen Neokonservative das Ende der Geschichte aus und hinterließen nichts als Leere an jenem Ort des Bewusstseins, an dem sich einst die Hoffnung auf eine bessere Zukunft befand.
ellauri064.html on line 112: Konstruktive, kreative Köpfe sollen es richten: Ein paar Erfindungen hier, ein paar schlaue Ideen da – so kann das Ende der Menschheit vielleicht doch noch verhindert werden. Doch auch Tausende Hackathons werden nicht helfen, wenn die gesellschaftlichen und ökonomischen Ursachen des Klimawandels unangetastet bleiben, also die kapitalistische Produktionsweise, die dem Profit grundsätzlich den höchsten Stellenwert einräumt, nicht beendet wird.
ellauri064.html on line 116: Grüne Kapitalistinnen und Kapitalisten hoffen gemeinsam mit dem solutionistischen Flügel der globalen Klimabewegung auf ein Licht am Ende des Tunnels. Slavoj Žižek appelliert in seinem Buch Mut zur Hoffnungslosigkeit, die Ausweglosigkeit der Lage konsequent zu Ende zu denken. Wahrer Mut bestehe darin, »einzugestehen, dass das Licht am Ende des Tunnels wahrscheinlich die Scheinwerfer eines entgegenkommenden Zuges sind«.
ellauri064.html on line 120: Ohne Notbremsung wird der Zug entgleisen. Wenn wir den Untergang der Menschheit wirklich noch verhindern wollen, kommen wir nicht umhin, dem Profitstreben auf Kosten der Menschen und der Natur ein Ende zu setzen. Vorsichtig auf dem Gang! Mind your step! Nicht hinauslehnen! E pericoloso sporgersi!
ellauri064.html on line 122: Populaatio palautuu kestävälle tasolle kantokyvyn ylitettyä. Tai sitten tulee ekokatastrofi ja apinapopulaatio alkaa sahata painuaxeen nollaan loppupeleissä. Kaoottista vaihtelua. Huonoja myyrävuosia.
ellauri064.html on line 154: Vuonna 1996 Aryan Nations julkaisi verkkosivuillaan itsenäisyysjulistuksensa Aryan Declaration of Independence, jossa sanotaan muun muassa ZOGin päämääränä olevan valkoisten ihmisten ja kulttuurin poistaminen. Itsenäisyysjulistuksen ajankohdaksi valittiin Adolf Hitlerin syntymäpäivä 20. huhtikuuta. Tämän jälkeen termiä ZOG ovat käyttäneet useat juutalaisvastaiset ryhmittymät.
ellauri064.html on line 163: Bringem down -niminen lostprophetsin kappale on pimeä dystooppinen testosteroninen väkivaltahuutohevimusavideo. Semmosestako Jake pitää? Mitä äiti sanoo? Paniko äiti Jaken harjottelemaan pianoläxyjä? Vai soittiko se huilua? Suu olis sillä siihen sopiva. Imi ressu imi saxofonia.
ellauri064.html on line 189: Munsterhjelm on jo pitkään hoitanut sekä masennus- että skitsofreniapotilaita ravitsemuksen ja ravintolisien avulla. Aivan erityisesti hän puhuu B3-vitamiinin puolesta. Niasiinikapseleita iäntä kohti ja mieli eheytyy. Ei pie unohtaa B12-vitamiinia, jota saa vain eläintuotteena.
ellauri064.html on line 194: Björn Arne Christer ”Nalle” Wahlroos on Sampo-konsernin ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja. Wahlroos on Sammon merkittävä osakkeenomistaja, omistaa Joensuun kartanon Halikossa ja on toiminut kansantaloustieteen professorina. Hän on myös... KIRJAILIJA! Se on sen titteli Wikipediassa. LOL!
ellauri064.html on line 200: Suomenkielisestä versiosta ”Kapteeni Tom” vastasi vuonna 1973 Arto Sotavalta. Tämmösen mä muistan hämärästi. Mutta Velvet Underground Nico Evening of light: ei mitään havaintoa.
ellauri064.html on line 251: Tatsächlich wurde selbst in Gesellschaft von Missionaren offen der Wille der Deutschen zur Vernichtung ganzer Stämme geäußert.
ellauri064.html on line 258: of.jpg/220px-Lothar_von_Trotha%2C_Grabmal_auf_dem_Poppelsdorfer_Friedhof.jpg" />
ellauri064.html on line 259: Grab Lothar von Trothas auf dem Poppelsdorfer Friedhof in Bonn ellauri064.html on line 262: Robert James Zdarsky (June 3, 1950 – March 30, 2015), better known by his stage name Robert Z´Dar, was an American character actor and film producer, best known for his role as officer Matt Cordell in the cult horror film Maniac Cop and its two sequels. Never heard. Kärsi kerubismista (leukavuudesta). Rokonarpiset ihmiset on nykyään yleensä kärsineet pahasta aknesta.
ellauri064.html on line 275: The Völkischer Beobachter (pronounced [ˈfœlkɪʃɐ bəˈʔoːbaχtɐ]; "Völkisch Observer") was the newspaper of the Nazi Party (NSDAP) from 25 December 1920. It first appeared weekly, then daily from 8 February 1923. For twenty-four years it formed part of the official public face of the Nazi Party until its last edition at the end of April 1945.
ellauri064.html on line 280: Unabomber Theodore John Kaczynski (/kəˈzɪnski/; born May 22, 1942), also known as the Unabomber (/ˈjuːnəbɒmər/), is an American domestic terrorist, anarchist, and former mathematics professor. He was a mathematics prodigy, but he abandoned his academic career in 1969 to pursue a more primitive lifestyle. Between 1978 and 1995, he killed three people and injured 23 others in an attempt to start a revolution by conducting a nationwide bombing campaign targeting people involved with modern technology. In conjunction with this effort, he issued a social critique opposing industrialization while advocating a nature-centered form of anarchism.
ellauri064.html on line 282: In 1971, Kaczynski moved to a remote cabin without electricity or running water near Lincoln, Montana, where he lived as a recluse while learning survival skills in an attempt to become self-sufficient. He witnessed the destruction of the wilderness surrounding his cabin and concluded that living in nature was untenable; he began his bombing campaign in 1978. In 1995, he sent a letter to The New York Times and promised to "desist from terrorism" if the Times or The Washington Post published his essay Industrial Society and Its Future, in which he argued that his bombings were extreme, but necessary to attract attention to the erosion of human freedom and dignity by modern technologies that require large-scale organization.
ellauri064.html on line 287: With the Newseum in Washington, D.C. closing its doors at the end of this month, many pieces of American history may be needing new homes. It includes an infamous piece that is from Montana. The museum is home to the wilderness cabin that was once home to Ted Kaczynski, also known as the Unabomber.
ellauri064.html on line 289: Kaczynski was captured in April of 1996 and according to the FBI, the cabin was key piece of evidence. It housed 40-thousand handwritten journal pages, a live bomb, bomb-making components and descriptions of Kaczynski´s crimes. Since it will no longer be on display in the nation´s capital after the Newsuem closes, the Montana Historical Society director Bruce Whittenberg is trying to see if the piece could make its way back to the Treasure State.
ellauri064.html on line 291: "It tells an important story of Montana," said Whittenberg. "And it's not a story we're necessarily proud of, or that we like to relive. But it was a big story in Montana, big story nationally and internationally. And that´s an artifact that represents that story and so part of our role here is to make sure those things are preserved for future generations. It can still bring in megabucks."
ellauri064.html on line 306: rottakonsilio, kerjäläisten syndikaatti, rahastot, velkavankiloitten saaristot ja Baal-kartelli. Valaistuneen mummon filosofiaa s. 268. Ei tässä lie mitään järkeä. Tää pätkä on jostain syystä nostona Jaakko Yli-Juonikkaan Siltala-katalogissa, kuvituxena ryhdittömän Jaakon ohessa vulgäärin näköinen sammakko, joka sanoo "Kaaos on puhunut. Pulinat pois." Kansa on puhunut ja pulinat pois on "puhkikulunut vaalimaneeri". Sekin lie jostain armeijayhteydestä nyysitty, ainakin toi pulinat pois kuulostaa komppanian puhuttelulta. Uudet uhkakuvat tuli sammakolta. Kansa on puhunut, Natoon tukka putkella.
ellauri064.html on line 307: Mummo ei voinut viitata ihmiskuntaan esimerkixi "älyllisenä elämänä". Älytöntähän se onkin. Nää on tämmösiä lukion filosofian kurssin video-oppimateriaaleja. Pintapuolisesti kazoen mystiikkaa, tarkemmin pelkkää pöpinää, sivuntäytettä. Maxettiinkohan Juotikkaallekin per sana, kuten Dickensille? Kaikki on hyvin, mikään ei ole tärkeää. Kirjailija-apuraha pitää hengissä.
ellauri064.html on line 311: Thomas "Pip pip" Jeeves Horder, 1st Baron Horder, known as ‘Tommy’, was created a baronet in 1923 and Baron Horder in 1933 in recognition of his services as physician to several British monarchs and Prime Ministers, including the pro-nazi abdicate Edvard VII.
ellauri064.html on line 328: James Hirvisaari (born 2 July 1960) is a Finnish politician. He was elected to the Finnish Parliament in the 2011 general election held on 17 April on the electoral list of the Finns Party, but since 2013 he has represented Change 2011.
ellauri064.html on line 329: Hirvisaari is a former train driver, educated at the Helsinki Pasila engine drivers' school in 1980–1982. He was admitted to University of Helsinki in 1999 to study theology, and is still registered as an undergraduate student. Hirvisaari undertook his military national service in the Kymi Anti-Aircraft Battalion in 1979–1980 in the city of Kouvola.
ellauri064.html on line 331: During his 2011 election campaign Hirvisaari was critical of the immigration policies in Finland ("Maahanmuutto hallintaan! – Immigration under control!), and supported national sovereignty ("Riittää, että kansalaiset ovat sitä mieltä – muita perusteluja ei tarvita." – "It is enough that the citizens are of that opinion – no other arguments are needed.") as well as Finland generally as a country ("Suomen kieli – Suomen mieli – Suomen luonto – Suomen lippu" – "Finnish language – Finnish mindset – Finnish nature – Finnish flag"). In July 2011 Hirvisaari stated that the killings in Oslo on 22 July 2011, by right-wing extremist Anders Behring Breivik (Fjotolf Hansen), were a side-effect of Norway's immigration policies.
ellauri064.html on line 333: Just before the 2011 general election Hirvisaari was prosecuted for his blog in the Uusi Suomi newspaper web site under the title "Kikkarapäälle kuonoon" ("Sock the kinkyhead"). The text referenced an attack on a foreign person in Helsinki — Hirvisaari wrote that the crime had not necessarily been a racist one. In November 2010 the district court of Päijät-Häme dropped the charges against him of incitement. After consultation with the deputy general attorney, Jorma Kalske, the state appealed against the verdict. In December the Kouvola court of appeals found Hirvisaari guilty of incitement and fined him.
ellauri064.html on line 335: James Hirvisaari was one of the authors of the so-called "Nuiva Manifesti" ("The crabby or peevish electoral manifesto"), an election campaign programme critical of current Finnish immigration policy. The other authors were Finns Party politicians Juho Eerola, Jussi Halla-Aho, Olli Immonen, Teemu Lahtinen, Maria Lohela, Heikki Luoto, Heta Lähteenaro, Johannes Nieminen, Vesa-Matti Saarakkala, Pasi Salonen, Riikka Slunga-Poutsalo and Freddy Van Wonterghem.
ellauri064.html on line 343: Tom Erik Arnkil, the Finish research professor emeritus, discusses Open Dialogues and Anticipation Dialogues in order to find core elements of dialogical practices in general and arrived at the concept of Dialogical Space.
ellauri064.html on line 353: Erik Arkilin isä oli Rolf Arnkil, joka tunnetaan uskonnollis-filosofisista pohdinnoistaan mm. teoksessaan Ihmisestä on kysymys. Arnkilin perheessä oli ns. koulukortteerissa myös nykyinen piispa Wille Riekkinen. Maailmankatsomuksellinen pohdinta on siis Arkilille tuttua jo lapsuudesta lähtien. Kirjan liepeestä luen, että Arnkil onkin ensin opiskellut teoreeettista filosofiaa mutta pompannut sitten peruskoulunopettajaksi. Mielenkiintoista! Miksipä immeisen elämän pitäisi juosta yhtä raidetta kuin junan. Ylämäki alamäki ylämäki alamäki yhdessä kuljemme sen.
ellauri064.html on line 355: Open Dialogue is a complex way of work in the mental health care system introduced by Finnish psychotherapist Jaako Seikkula. It has been developing in Western Lapland during the past 30 years.
ellauri064.html on line 356: Open Dialogue is currently the most effective system of care when it comes to first-break psychosis. Approximately 85 % of patients recover fully, a far majority of antipsychotic medication.
ellauri064.html on line 358: The Network for Dialogical Practices is an open platform for researchers, students and practitioners who want to help people in distress by full presence, responsiveness and human connection. The European Network for open dialogical practices started in 2008 to care for the legacy of Tom Andersen, Gianfranco Cecchin and Michael White who all passed away shortly one after another and to preserve their voices for the future generations.
ellauri064.html on line 364: Moi! Mä olen Marko Suomi! Antti Arnkil, kuka sä oikeen oot? Mä oon 1/2v Siltalassa ja kirjotan esseekirjoja friinä. 9-10 esseetä kirjallisuudesta ym sälästä per nide. Käsiapulainenkin oli kustannustoimittaja. Kässärien lukemista ja niiden kommentointia. Väärennän Komentajan allekirjoituxia. Omia kirjailijoita. Arnkililla on Juotikas, Harri Haanpäällä Pervo. Siin pääsee vaikuttaa aika paljon. Ateljeekriitikkona ja muusana. Mäkin kyllä paransin Juotikkaan MS-kasaa, ainakin oleellisesti ohensin. Kirjailijat jotka näkyy myyvät. Jaakko ei valitettavasti ole kovin näyttävä. Sen kirjat on niin paxuja ettei niitä saada edes kirjakaupan hyllylle. Ja se tuppaa piileskelemään ujona jossain kirjakasan takana. Psykologin otetta siinä tarvitaan. Joskus isän apua. Isä tulee antaa isän kädestä. Touko ja Alexi lähti Södikasta 2008 eli lamavuotena. Oiskohan ne joutuneet pihalle? Arnkil on aktiivinen twitterissä. Se on raakaa työtä. Lukeminen ei koukuta. Netflix vie mennessään. Se on aistillista, ei aivohommaa. Teemu Mäki on jättimäinen paska, se on se runkkari ja kissantappaja. Mitä on essee? Se on tarina joka ei ole fiktiivinen. Oliko H.K.Riikonen samaa mieltä? Entä Antti Nylen? Entä Pentti Linkola? Hienoja textejä. Vahvoja arvoja. Nylen kuuluu olevan vegaani. Jos Linkola ei oliskaan ekofasisti, se olisi iso pettymys. Onko ne tietokirjoja vai kaunoa? Kaunoa. Muttei fiktiota. Fiction, but not fiction. Oravat puhuvat ristiin, eikö teistäkin? Okei! Aivan!
ellauri064.html on line 386: During World War II, the Nazi-minded Grönhagen worked for Finland´s propaganda department and served as its military attaché in Berlin. He was arrested in Oslo 1945 and held in custody for two years. After his release Grönhagen was a businessman and emigrated to Greece in 1964. He first lived in Crete and later in Athens serving as the Master of the Christian Order Ordo Sancti Constantini Magni.
ellauri064.html on line 391: The story of Hildisvíni appears in Hyndluljóð, an Old Norse poem found in Flateyjarbok but often considered a part of the Poetic Edda. In the poem, Freyja is searching for the ancestry of her protégé, Óttar. Freyja rides on her boar Hildisvíni, who is in fact Óttar in disguise. They meet Hyndla who is a seeress. Freyja succeeds in forcing Hyndla to tell Óttar about his ancestors.
ellauri064.html on line 411: Unto Johannes Vartiovaara (24. kesäkuuta 1904 Salla – 4. tammikuuta 1999 Helsinki) oli Kerttu Huttusen mies, suomalainen mikrobiologi. Niillä oli mökki mantereella Kehvolla Pikkoa vastapäätä. Alle saan tuhannen ei myyvä. Hän oli Helsingin yliopiston ylimääräinen professori 1940–1948, professori vuodesta 1948 sekä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaani 1957–1963. Hän oli Suomen ensimmäisen ei-lääketieteellisen mikrobiologian oppituolin haltija, mikrobiologian laitoksen ja opetuksen perustaja. Hän työskenteli Viikin kampuksen syntymisen puolesta ja toimi sen rakennustoimikunnan puheenjohtajana.
ellauri064.html on line 495: Entä voidaanko Iso-Britannian nettohiilipäästöt nollata seuraavan 6 vuoden aikana ilman julkisen ja yksityisen talouden romuttamista? Energia- ja ilmastotiedustelun laitos, mikä tukee järjestön voimakkaita ilmastotoimenpiteitä ja vaatimuksia, sanoi vuoden 2025 takarajan olevan ”tavoite, jota ei olisi mitään mahdollisuutta toteuttaa teknisesti, ekonomisesti ja poliittisesti”. Laitos laski, että se vaatisi lentoliikenteen lakkauttamisen, 38 miljoonan bensiinillä ja dieselillä kulkevan auton poistamisen maanteiltä ja 26 miljoonan kaasukattilan sammuttamisen. Ehkä tämä on juuri elokapinoitsijoiden nimenomainen tavoite: palauttaa mellakoiden, anarkian ja ekoterrorismin avulla koko kehittynyt sivilisaatio takaisin kivikauteen. Radikaalit luonnonsuojelijat ovat puhuneet tällaisen puolesta jo vuosikymmeniä. Ekofasisti Pentti Linkolan mukaan ”kaikki mitä olemme kehittäneet viimeisen sadan vuoden aikana pitäisi hävittää.” Earth First -järjestön perustaja Dave Foreman kirjoittaa: ”Meidän tulee tehdä tästä turvaton ja karu paikka kapitalisteille ja heidän projekteilleen… meidän tulee vaatia takaisin maantiet ja auratut maat, pysäyttää patojen rakentaminen, repiä alas olemassaolevat padot, vapauttaa kahlitut joet ja palauttaa erämaaksi miljoonia eekkereitä nykyisin asutettua maata.”
ellauri064.html on line 510: Marvin was originally built as a failed prototype of the Sirius Cybernetics Corporation’s Genuine People Personalities technology. In a nutshell, Marvin is afflicted with severe depression and boredom, in part because he has a brain the size of a planet which he is seldom, if ever, given the chance to use.
ellauri064.html on line 517: I could calculate your chance of survival, but you won’t like it.”
ellauri064.html on line 524: “The first ten million years were the worst. And the second ten million: they were the worst, too. The third ten million I didn’t enjoy at all. After that, I went into a bit of a decline. ”
ellauri064.html on line 529: Zaphod: There’s a whole new life stretching out in front of you.
ellauri064.html on line 541: “This is the sort of thing you lifeforms enjoy, is it?”
ellauri065.html on line 35: Tuskin ylläri, että naisviha, poikarakkaus ja homofobia muodostavat kolmen hengen junan (ks. kuvat yllä ja alla). Pieni vinous on vain luonnollista. Ebin. Know your meme.
ellauri065.html on line 83: Snowidza [snɔˈvid͡za] (German: Hertwigswaldau) is a village in the administrative district of Gmina Mściwojów, within Jawor County, Lower Silesian Voivodeship, in south-western Poland.
ellauri065.html on line 112:
Unteroffizier
BERKEMANN
Schuh
29.02.1888
23.10.1917
ellauri065.html on line 153: Tärkeitä tapahtumia Saksan historiasta ovat taistelut, kuten Frederick Suuren voitot Mollwitzissa vuonna 1741, Hohenfriedberg vuonna 1745, Leuthen (1757) ja Zorndorf (1758) sekä hänen tappiot Gross-Jägersdorfissa vuonna 1757 ja Kunersdorfissa vuonna 1759. Historioitsija Norman Davies kuvailee Kunersdorf nimellä "Preussin suurin katastrofi" ja inspiraation Christian Tiedge n Elegy on 'Ihmiskunta teurasti jonka Harhaluulo alttarille Blood'.
ellauri065.html on line 159: Puolan heti toisen jälkeen olivat hyvin Laajoissa Oder-Neisse-linja tuli Puolan länsirajan ja Curzonin linja itärajan. Vuonna 1945 natsi-Saksan tappion jälkeen Puolan rajat piirrettiin uudelleen niiden päätösten mukaisesti, jotka liittolaiset tekivät ensin Teheranin konferenssissa 1943, jossa Neuvostoliitto vaati Ison-Britannian ulkoministeri Lord Curzonin vuonna 1920 ehdottaman linjan tunnustamista. Joseph Stalin toisti saman Neuvostoliiton kannan uudelleen Jaltan konferenssissa Rooseveltin ja Churchillin kanssa helmikuussa 1945, mutta paljon voimakkaammin Saksan uhkaavan tappion edessä. Uudet rajat ratifioitiin Potsdamin konferenssissa elokuussa 1945 täsmälleen kuten koko Itä- ja Keski-Eurooppaa jo hallitseva Stalin ehdotti. Harry Truman muisti: Muistan Potsdamissa, että pääsimme keskustelemaan asiasta Itä-Puolassa, ja Ison-Britannian pääministeri huomautti, että paavi ei olisi tyytyväinen Puolan katolisen lopun järjestelyyn. Ja Venäjän pääministeri Generalissimo nojasi pöydälle ja veti viiksensä tuolla tavalla, katsoi herra Churchillille ja sanoi: Herra Churchill, herra pääministeri, kuinka monta jakoa [diviziony] sanoitte paavilla olevan? of_Poland_immediately_after_World_War_II">Puolan aluemuutokset heti toisen maailmansodan jälkeen -
ellauri065.html on line 167: Kahden maailmansodan välisenä aikana monet Saksassa väittivät, että vuosina 1919–1922 Puolalle luovutettu alue olisi palautettava Saksaan. Tämä väite oli yksi perusteluista Saksan hyökkäykselle Puolaan vuonna 1939, mikä ilmoitti toisen maailmansodan alkamiselle. Kolmas valtakunta liitti entiset Saksan maat, käsittäen " Puolan käytävän ", Länsi-Preussin, Posenin maakunnan ja osia Itä- Ylä-Sleesiaa. Valtuusto on Danzigin vapaakaupunki äänesti tulla osaksi Saksan jälleen, vaikka puolalaisia ja juutalaisia riistettiin äänioikeuttaan ja kaikki muut kuin natsien puolueiden kiellettiin. Vuonna 1919 menetettyjen alueiden ottamisen lisäksi Saksa otti myös lisää maata, joka ei ollut koskaan ollut saksalainen. Adolf Hitlerin kahdessa asetuksessa (8. lokakuuta ja 12. lokakuuta 1939) jaetut Puolan alueet jaettiin hallinnollisiin yksiköihin: Reichsgau Wartheland (alun perin Reichsgau Posen), johon kuului koko Poznańin voivodikunta, suurin osa Łódźin voivodikunnasta, viisi Pommerin voivodikunnan lääniä ja yksi Warszawan voivodikunnan lääni ; Reichsgau Danzig-Länsi-Preussit (alun perin Reichsgau Länsi-Preussit), joka koostui jäljellä olevasta Pommerin voivodikunnan alueesta ja Danzigin vapaakaupungista ; Ciechanówin alue ( Regierungsbezirk Zichenau), joka koostuu viidestä Warszawan voivodikunnan pohjoisesta läänistä ( Płock, Płońsk, Sierpc, Ciechanów ja Mława ), josta tuli osa Itä-Preussia; Katowicen alue (Regierungsbezirk Kattowitz) tai Itä-Ylä-Sleesia ( Ost-Oberschlesien ), johon kuului Sosnowiecin, Będzinin, Chrzanówin ja Zawiercien läänit sekä osat Olkuszin ja Żywiecin läänistä. Näiden alueiden pinta-ala oli 94.000 km 2 ja asukasluku 10.000.000 ihmistä. Liittyneet Puolan alueet olivat koko sodan ajan Saksan kolonisaation alaisia. Itse Saksasta tulleiden uudisasukkaiden puuttuessa siirtolaiset olivat pääasiassa etnisiä saksalaisia, jotka siirrettiin muualta Itä-Euroopasta. Nämä etniset saksalaiset uudelleensijoitettiin koteihin, joista puolalaiset oli karkotettu. Loput Puolan alueesta liittyi Neuvostoliittoon (ks. Molotov – Ribbentrop -sopimus ) tai tehtiin Saksan hallitsemalle valtionhallinnon miehitysvyöhykkeelle. Sen jälkeen, kun Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 alueella Białystokin, johon kuului Białystok, Bielsk Podlaski, Grajewo, Łomża, Sokółka, Volkovysk, ja Grodno läänien oli "kiinni" (ei sisällytetty) Itä-Preussi, kun taas Itä Galicia ( District of Galicia ), johon sisältyi kaupungit Lwów, Stanisławów ja Tarnopol tehtiin osa julkisyhteisöjen.
ellauri065.html on line 194: The Human Centipede (First Sequence) (suom. Ihmistuhatjalkainen) on alankomaalainen kauhuelokuva, joka valmistui vuonna 2009. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Tom Six. So bring not six. Sanoi melkein Fields mitalisti prof. Antti Niemi New Yorkilaisessa baarissa 70 luvulla tilatessaan juomat koko joukolle. Elokuva kertoo saksalaisesta, eläkkeellä olevasta kirurgista, joka kidnappaa kolme turistia ja tekee heistä "ihmistuhatjalkaisen" liittämällä heidän suunsa kiinni toistensa peräaukkoihin.
ellauri065.html on line 198: According to Six, the concept arose from a joke he made with friends about punishing a child molester by stitching his mouth to the anus of a "fat truck driver". Inspiration also came from Nazi medical experiments carried out during World War II, such as the crimes of Josef Mengele at the Auschwitz concentration camp.
ellauri065.html on line 200: The film received generally mixed reviews from film critics, but it won several accolades at international film festivals. Review aggregator web site Rotten Tomatoes gave the film a 50% approval rating based on 94 reviews, with an average rating of 5.15/10; the general consensus states: "Grotesque, visceral and hard to (ahem) swallow, this surgical horror doesn't quite earn its stripes because the gross-outs overwhelm and devalue everything else."
ellauri065.html on line 202: The Human Centipede has its moments, but they're largely obscured by umpteen holes in the plot as well as by reams of exposition. It was an ultimately underwhelming affair that's neither sick or repellent enough to garner the cult status it so craves. Whether the film was a commentary on Nazi atrocities or a literal expression of filmmaking politics, the grotesque fusion at least silences the female leads, both of whose voices could strip paint.
ellauri065.html on line 206: Not surprisingly, The Human Centipede (Final Sequence) was nominated for two Golden Raspberry Awards in the categories of "Worst Director" and "Worst Prequel, Remake, Rip-Off, or Sequel", respectively.
ellauri065.html on line 208: A number of parodies of the film have been made. A pornographic parody, directed by Lee Roy Myers and titled The Human Sexipede, was released in September 2010.[107] It starred Tom Byron as Heiter, who joined three people mouth-to-genitals.
ellauri065.html on line 209: In January 2016, Tom Six revealed on Twitter that production of a graphic novel adaptation of The Human Centipede was underway, along with posting an image of a test printed copy.
ellauri065.html on line 221: Kliban also gives businessmen the cartoon ass-in-the-face--literally, in "Business on Parade," in which men in suits and hats crawl along on all fours, each with his face buried in the rump of the one before him--a daisy chain of brown-nosers, dominance and submission in an endless line.
ellauri065.html on line 228: Finding himself out of work after film school in 1976, Ferrara directed a pornographic film, 9 Lives of a Wet Pussy, using a pseudonym. Starring with his then-girlfriend, he recalled having to step in front of the camera for one scene to perform in a hardcore sex scene: "It's bad enough paying a guy $200 to fuck your girlfriend, then he can't get it up." Ferrara lives in Rome, Italy. He moved there following the 9/11 attacks because it was easier for him to find financing for his movies in Europe. Ferrara descibes himself as a Buddhist. Because Jesus was a living man, and so were Buddha and Muhammad. These three guys changed the fucking world, with their passion and love of other human beings. All these guys had was their word, and they came from fucking nowhere. I’m not saying Nazareth is nowhere – I’m sure Jesus came from a very cool neighbourhood. Ferrara shows his love for other human beings by making films with a lot of FUCK! FUCK! and KILL! KILL! in them. His love of money is no match for his love of his neighbor primates.
ellauri065.html on line 236: Eikä naisista. Sen miälestä ei ole mitenkään naisvihaista että Tom Six panee 2 tyhmixi mutta mehukkaixi bimboixi kuvattua nuorta naista nielemään japanilaisen samuraiäijän kakkoja. Nehän on sentään hyvän näköisiä vaikka typeriä ja rumaäänisiä. Kylä mieskazoja varmaaan inhoo Ashleytä ja Jennyä vähemmän kuin rumempi naisihminen. Voi hemmetti. Homoepäilyt entisestään vahvistuvat. Tom of Finland fäni. Ei six vaan six. Äiti oli vihainen.
ellauri065.html on line 243: P.S. Onkohan Jaakko ollut Aurorassa lepositeissä? Onko Extran nosografia M1-lähetteellä s. 554 autofiktiota? M1-tarkkailulähetettä käytetään, kun potilas lähetetään psykiatriseen arvioon tahdosta riippumatta. Lähetteen kirjoittamisen taustalla tulee olla psykoositasoisen sairauden epäily. M1-lähete ei ole vielä määräys pakkotoimiin tai tahdosta riippumattomaan hoitoon.
ellauri065.html on line 245: P.P.S. Mitä Jake haluaa? Puolituinen kysyi samaa eunukilta Game of Thronesissa, ja eunukki sanoi, sinun täytyy aloittaa tässä pelissä. s.558: "Toivoo saavuttavansa mainetta koko kansakunnan syvimpiä tunteita ja kohtaloita luotaavana tulkkipolyyppina. Muodottoman ja yli Auran äyräiden paisuvan polyyppimaisen tulkizijahahmon esikuva mahdollisesti jäljitettävissä aikuisviihteeseen." Korjaan populaarikulttuuriin.
ellauri065.html on line 320: ija valinnut siksi mustavalkoformaatin. Milliin tavoin taiteelli-
ellauri065.html on line 434: HBO on Home Box Office. Me lainataan Ecem Kayan hoboa. Harald Birger Olausen on hobo. Kun helmikuun alussa 2020 gonzojournalisti ja queerkirjailija Harald Olausen perusti suomalaisen kulttuurijournalismin foorumin - digivallila.com ja pyysi mukaan lehteensä kolumnistixi professori Timo Airaxisen sekä tohtorikoulutettavan ja vapareiden lehden toimitussihteeriin kriitikon Kalevi Suorsan, työnjaolla: proffa A kirjoittaa isoimmat ja vaikeimmat jutut, fil-yo-toimittaja-kirjailija H. taas laajat kulttuuriesseet sekä joukon nuorin tohtorikoulutettava-E ajankohtaiset päiväkohtaiset teoskritiikit, digivallilan sivuilla kävi ensimmäisinä viikkoina yli 3000 kävijää. Enemmän kuin koronaisia (silloin). Pitää olla ajatusta ja rohkeutta sanoa "se". Mitä rohkeaa se nyt on puhua tuhmia. Digivallila.com on nyt saatavilla myös kirjana Digivallila.com - 100 ekaa juttua. Rahantuloa ei voi estää.
ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.
ellauri065.html on line 479: Cangaço (Portuguese pronunciation: [kɐ̃ˈɡasu]) was the banditism phenomenon of Northeast Brazil in the late 19th and early 20th centuries. This region of Brazil is known for its aridness and hard way of life, and in a form of "social banditry" against the government, many men and women decided to become nomadic bandits, roaming the hinterlands seeking money, food and revenge.
ellauri065.html on line 482: "Captain" Virgulino Ferreira da Silva (Brazilian Portuguese: [viʁɡulĩnu feˈʁejɾɐ da ˈsiwvɐ]), better known as Lampião (older spelling: Lampeão, Portuguese pronunciation: [lɐ̃piˈɐ̃w], meaning "lantern" or "oil lamp"), was probably the twentieth century's most successful traditional bandit leader. The banditry endemic to the Brazilian Northeast was called Cangaço. Cangaço had origins in the late 19th century but was particularly prevalent in the 1920s and 1930s. Lampião led a band of up to 100 cangaceiros, who occasionally took over small towns and who fought a number of successful actions against paramilitary police when heavily outnumbered. Lampião's exploits and reputation turned him into a folk hero, the Brazilian equivalent of Jesse James or Pancho Villa.
ellauri065.html on line 491: The Day of the Rope (in ruby font, Art of the Deal, bestseller by Donald Trump, in Ruby font Dumped Sperm) is a white supremacist concept taken from The Turner Diaries, a fictionalized blueprint for a white supremacist revolution written in 1978 by neo-Nazi leader William Pierce (under the pseudonym "Andrew Macdonald").
ellauri065.html on line 492: Its white supremacist trash. In the plot summary of the wikipedia article you linked for the novel, The Day of the Rope is what the fictional characters call the day that they raided all the homes of "race traitors" ("gender traitors" in Ruby script), dragged them into the streets and hung them from lamp posts. Its a defining moment for a white supremacists dream of a perfect race war where all non-whites eventually get eliminated.
ellauri065.html on line 494: ponzi Ponzi scheme (/ˈpɒnzi/, Italian: [ˈpontsi]; also a Ponzi game) is a form of fraud that lures investors and pays profits to earlier investors with funds from more recent investors. The Ponzi scheme was also previously described in novels; Charles Dickens´ 1844 novel Martin Chuzzlewit and his 1857 novel Little Dorrit both feature such a scheme. Mä puhuin Kouvolassa pyramiidiskeemasta, kaikki talouspeikot ja yrittäjät oli noloina. EI SAA SANOA!
ellauri065.html on line 496: taqiyya: Muslim scholars teach that Muslims should generally be truthful to each other, unless the purpose of lying is to "smooth over differences" or "gain the upper-hand over an enemy." There are several forms of lying to non-believers that are permitted under certain circumstances, the best known being taqiyya (the Shia name). These circumstances are typically those that advance the cause of Islam - in some cases by gaining the trust of non-believers in order to draw out their vulnerability and defeat them.
ellauri065.html on line 498: thetan: In Scientology, the concept of the thetan (/ˈθeɪtən/) is similar to the concept of self, or the spirit or soul as found in several belief systems. This similarity is not total, though. The term is derived from the Greek letter Θ, theta, which in Scientology beliefs represents "the source of life, or life itself." In Scientology it is believed that it is the thetan, not the central nervous system, which commands the body through communication points.
ellauri065.html on line 507: (vulgar, slang) Short for Mother I´d Like to Fuck, a (putative) senior mother found sexually attractive by younger men. Synonym: yummy mummy. See also cougar, DILF, GLM (statistics) initialism of generalized linear model. Etymology 2: Initialism of Moro Islamic Liberation Front. An organization in the Philippines seeking to establish an Islamic state on the island of Mindanao.
ellauri065.html on line 509: Bukkake: a sex act in which one participant is ejaculated on by two or more other participants. It is often portrayed in pornographic films. Bukkake videos are a relatively prevalent niche in contemporary pornographic films. Originating in Japan in the 1980s, the genre subsequently spread to North America and Europe, and crossed over into gay pornography and Teemu Mäki (dead cat).
ellauri065.html on line 511: Puuki: a gaming web personality who was the most successful Pokemon Go / mobile gamer of Germany between 2015 and 2017. Before Fame. He was a typical student before he started doing social media. Trivia. In addition to mobile gaming content, he posts vlogs and lifestyle content for more than 1 million subscribers. Family Life.
ellauri065.html on line 513: ebin: sometimes spelled "epin", is an intentional misspelling of the word "epic" which is often associated with the character Spurdo Spärde and ironic meme culture. According to Encyclopedia Dramatica, the term "epin" was coined as a shortened form of the phrase epic win in June 2009 on 4chan´s /b/ (random) board, where it was spammed repeatedly and accused of being a forced meme. On June 7th, several Urban Dictionary definitions for "epin" were submitted. According to the s4s Wiki, the term "ebin" was subsequently coined as a Spurdo Spärde-style misspelling of epin on the Finnish image board Kuvalauta to avoid bans for posting the word "epic." Derived senses:
ellauri065.html on line 514: 1. "le ironical" term used alot on 4chan to mock people using maymays (memes) often accompanied by the word "le" for extra effect. 2. a very sweet person who cares about all his close friends and family he may get in trouble a lot but he will never stop caring he is a humble strong and a person who just loves without showing it if you meet an ebin make sure you keep him close he is a good lover and great in bed with a lover take care of any ebin. 3. Someone who is afraid of legit every little frickin´ thing, also known as a wuss or pansy. 4. (Nzadi) (plural mbin) door Synonym: elaŋ.
ellauri065.html on line 527: Spurdo Spärde: a poorly drawn character based on the sprite image of Pedobear. It was originally conceived in the Finnish imageboard Kuvalauta to mock the newcomers who often flooded the site with hackneyed reposts, one of the main materials being images of Pedobear. The character is coarsely drawn on purpose and accompanied by captions that are misspelled and stylized in all cap.
ellauri065.html on line 528: The meme was born in late 2008 when an administrator of the Finnish gaming forum Jonneweb posted several links redirecting to the Finnish imageboard Kuvalauta. Due to Jonneweb´s reputation as an online hub for (pre)teenagers, some members of Kuvalauta became concerned that the imageboard would be overrun with unoriginal content by an influx of newcomers, a phenomenon commonly known as "newfaggotry" on the English-speaking web. The Jonneweb administrator referred to Kuvalauta as a "forum where you discuss about fish and bears" and thus the world-wide Pedo bear meme was considered to be posted particularly by Jonneweb users. The combination of pre-teenager Jonnes and the Pedo bear meme took a great evolution in 2009 when the users of Kuvalauta started to post ironically as Jonnes by capsing the text, representing as underage school kids and adding typoes on text. On December 6th, 2009, a thread with poorly drawn versions of Pedobear was posted onto Kuvalauta.
ellauri065.html on line 530: Pedobear: Internetissä levinnyt hymyilevänä hahmona kuvattu karhu, joka toimii pedofiilikarikatyyrinä. Pedobear on kuvafoorumi 4chanista peräisin oleva muunnelma 2channelin Kumā-nimisestä karhusta. Alkuperäisellä Kumā-karhulla ei ole kiinnostusta nuoriin tyttöihin, mistä sen länsimaalainen vastine tunnetaan. Pedobear on yksi 4chanin tunnetuimmista meemeistä.
ellauri065.html on line 536: MAOA: Monoamine oxidase A, also known as MAO-A, is an enzyme that in humans is encoded by the MAOA gene.There is some association between low activity forms of the MAOA gene and autism. Mutations in the MAOA gene results in monoamine oxidase deficiency, or Brunner syndrome. Other disorders associated with MAO-A include Alzheimer's disease, aggression, panic disorder, bipolar affective disorder, major depressive disorder, and attention deficit hyperactivity disorder.
ellauri065.html on line 575:
Below is the most plausible story we could come up with, to explain how Democrats accomplished the fraud, based on the available evidence. I have come to suspect that multiple conspiracies played out, possibly unaware of each other. But given the evidence we have obtained, the following story seems most plausible.
A relatively small team of perhaps 50 people or fewer was led by a smaller cadre which probably included several lawyers and most definitely included tech experts. The smaller cadre formed some time around the impeachment and carefully recruited point people over the course of the following months. Working like terror cells, they would need to keep point people unaware of who else was in on the conspiracy, to protect plausible deniability as much as possible. They had to have at least one conspirator in the elections offices of key swing states. It wouldn’t need to be a high-profile elected official, and would no doubt be better if it were some nameless person that few people noticed or would suspect.
The fact that I am writing about this shows that this was not the perfect crime. The conspiracy was exposed though the conspirators have yet to be caught. My hunch is that it was a small group of colluders who tried to dupe many innocent people. A small size would explain why there are so many eyewitnesses who reported the signs of conspiracy, but we have yet to hear from a whistleblower who admits to being part of the plot. Being the middle or rear part of a human centipede makes whistling kinda hard.
ellauri065.html on line 580: Biden faces a creepy and slippery customer, especially if he gets inaugurated next month. While Trump may be facing thousands, perhaps millions of plaintiffs in incalculable civil and criminal cases. As these cases work their way slowly through the courts, freed from the rush of meeting stop-Biden deadlines, extensive evidence will be presented and courts will hear long and compelling testimony. All the while, Biden will have to carry on while millions across America think that somebody stole the White House for him. Millions of bucks are not going to save Trump from jail this time. Es schaun aufs Hakenkreuz voll Hoffnung schon Millionen. The knavishness dauert nur noch kurze Zeit.
ellauri065.html on line 588: Mitä mieltä Suomessa saa olla. Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit on professori Timo Vihavaisen, toimittaja Marko Hamilon ja kirjailija Joonas Konstigin toimittama kirjoituskokoelma, jonka julkaisi Minerva vuonna 2015. Teoksen muut kirjoittajat ovat "kirjailija" Timo Hännikäinen, "viestinnän asiantuntija" Heidi Marttila, "matemaatikko" Jukka Aakula ja "sosiologi" Erkki Lampén.
ellauri065.html on line 607: Kulttuurimarxismi, joka muuten on Anders Behring Breivikin lempikäsitteitä, on nykyaikaista äärioikeistoa yhdistävä salaliittoteoria vasemmistolaisten instituutioissa hautomasta kulttuurisesta vallankumousyrityksestä. Breivikin lisäksi käsitettä viljelevät islamofoobikot, internetin viharyhmät ja nyt myös suomalaiset salonkikelpoiset konservatiivit.
ellauri065.html on line 614: Timo Vihavainen on Venäjä-hutkimuksen professori, joka on julkaissut kasan kirjoja, kolumneja ja artikkeleita. Tänä vuonna hän on päässyt ääneen esimerkiksi Ulkopolitiikka-lehteen kirjoittamassaan neljän aukeaman jutussa. Sen lisäksi, että nykyajan konservatiivit ovat vaikertavia vässyköitä, he ovat myös yhteiskunnallisesti lellittyjä hempukoita. Koko kirja on aivan tolkutonta vatulointia.
ellauri065.html on line 625: Entäs sitten tää: En sanoisi että luonnon kohtaloa ratkaistaan vaaleissa. Kv rahoitusmarkkinat antaa ohjaussignaalin minkä mukaan poliitikot ja kaivospomot luovii. Kun talous syöxyy ja yrityxet kaatuu, vaikutus luontoon on vähintään 2-suuntainen. Liiketaloudellisen toimeliaisuuden hyytyessä (kuten koronan aikana) luonto saa huilia. Viimeistään silloin kun ihmislaji ryytyy kokonaan. Mutta sitä ennen matkassa on muutama proverbiaalinen mutka. Ennen lopullista pesäntekoa teollisuusjohtajat ehtivät tehdä monta tuhoisaa hätäratkaisua. Hiipuvien luonnonvarojen tilalle on pakko saada korvikesubuja. Laitoxista rakennetaan halpoja ja vaarallisia. Talvivaara ja Olkiluoto on esimerkkejä. Hyvinä aikoina narkkari pitää huolta neuloista. Kun ainetta ei saada valtaa paniikki, ryöstely, järjetön ja kohteeton väkivalta. Tästä on jo esimerkkejä vaikka millä mitalla. Eikä Juotikas edes vielä mainize ilmastokatastrofia.
ellauri065.html on line 633: Groups that particpate are organized vigilante, cult style right-wing hate groups. Unfortunately, to make matters worse these groups are protected by police officers who are actually members of right wing extremist groups. Of coure not all police officers particpate, but rather than expose one of their own officers who are members or know these groups personally, they will remain silent. The officers who do particpate will go as far as making a victim appear insane or mentally ill to shut them up, and destroy that persons credibility so no one will be able to defend themselves. They do this by using the power of law enforcement, and taking a person against thier will, to a hospital that will give them a psychiatric exam. Corupt psychiatrist also lie, and cover up the crime as well. Now that they are powerless,noone will listen. Further destroying the targeted indviduals reputation.
ellauri065.html on line 635: Bio: I am a victim of Cointelpro/ Organized Gang Stalking in Southern California. This includes Community-based harassment, Group Stalking, Workplace mobbing, Psychological abuse/torture/menticide, sexual harassment, noise harassment, Remote Neural Monitoring, Directed Energy/ EMF weapons, Illegal surveillance in public and private, Illegal entry inside my home and car, Medical and Psychiatric fraud, Vandalism and theft of my personal property, Law Enforcement and local city govt. corruption.
ellauri066.html on line 38: Vallankumousta ei tullut, mutta yhteiskunta ja yliopisto kyllä muuttuivat. Moni aktivisteista ja radikaaleista on edennyt tieteenalansa huipulle kansainvälisiin tehtäviin, professoreiksi, kansanedustajiksi ja jopa yritysmaailman johtopaikoille. Minusta tuli vain tällänen olkihattuinen kääntäjä. Tutkintojärjestelmä uudistui. Muistan itsekin olleeni mukana filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten tutkintojen uudistamistoimikunnan (FYTT) jossakin alajaoksessa pohtimassa taideaineiden tutkintorakennetta. Opintotukeen vaadittiin ja lopulta myös saatiin muutoksia (yhdessä vaiheessa vaadittiin tuhannen markan opintorahaa kaikille, ja sisäpiirin iskulause kuului: ”tonni käteen – känni toteen”). Laitoshallintoonkin saatiin opiskelijaedustus, monen myllerryksen ja takapakin saattelemana tosin. Yliopistohistorian alaviitteeksi jäänee se, kun Helsingin yliopiston päärakennuksen suuri juhlasali täysin organisoidusti ja ilmeisesti ensimmäistä kertaa laitoksen historiassa vallattiin 4. marraskuuta 1976 ja siellä pidettiin puheita läpi yön. Yliopiston johto teki viisaan valinnan eikä kutsunut poliisia tyhjentämään rakennusta, eivätkä valtaajatkaan asettuneet haittamaan yliopiston normaaleja toimintoja – vahtimestariparkojen työvuoroja tietysti lukuun ottamatta.
ellauri066.html on line 47: Runokokoelma ja latinan pro olivat Keken ekan ja ainoan opiskeluvuoden saavutuxet Turussa. VA Koskenniemeen ehti sentään tutustua. Koskenniemi ehti tutustua aika moneen runoilijatyttöseen. Toimeliasta tafsausta. Koskenniemen nuiva arvostelu Keken esikoisesta aiheutti kyllä ärtymystä. Olihan Vaakulla ollut osuutta niiden julkaisemisessa. Vaakku peitti sillä jälkiään, potki päälle tarpeenteon pienen sievän santakeon. Helaakosken arvostelu Lassen kokoelmasta IL:ssä oli tyrmäävä. Teki Pojulle suorastaan raakaa vääryyttä. No raaaxihan Aaroa mainittiin. Elsa Enäjärvi (HS) jota P.Mustapää sittemmin petti rumasti, oli liian naismainen ja Rafu Koskimies (Uusi Normaali) liian setämäinen. Kaikki tässä rupeavatkin töhertämään lehtiin. Lasseakin Helaakosken arvostelu suututti. Se oli karkean tylsästi kirjoitettu. Filosofista runoutta ei ymmärretä.
ellauri066.html on line 59: Einari Arvid Vuorela (17. elokuuta 1889 Keuruu – 10. heinäkuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja prosaisti. Filosofian kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1969. Vuorela syntyi Keuruun Jukojärvellä perheeseen, jossa oli kymmenen lasta ja aloitti opintonsa Multialla. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestarit Aapeli Vuorela ja Kristiina Ryöppylä. Vuorelan puoliso vuodesta 1939 oli kirjailija Laura Soinne. Vuorela valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1914. Hän toimi liikeapulaisena ja myymälänhoitajana 1903–1909 ja kansakoulunopettajana Töysässä 1914–1920, Jyväskylässä 1922–1923 ja myöhemmin Multialla.
ellauri066.html on line 114: Monissa Vuorelan runoissa on tekosyvää filosofista pohdintaa, sellaista jonka aika joko kirkastaa tai sitten latistaa. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu mielestäni runo Varjo ikkunan takana:
ellauri066.html on line 152: Uuskritiikki on kyseenalaistettu jo vuosikymmeniä. René Wellek ja Austin Warren esittivät Kirjallisuudenteoriassaan (Theory of Literature, 1949), että kirjallisuudentutkimuksen tarkoituksena on keskittyä teoksien tulkintaan eikä tekijöihin.
ellauri066.html on line 207: Netistä löytyi 3 Jouko Heikkistä tän gradun isäxi. Kuuluisimmalla, koripalloilija Jouko Heikkisellä oli varmaan hyvä pelirytmi, mutta tokko oli lukenut Aaro Hellaakosken Jääpeiliä. Mä veikkaan tota University of Eastern Finlandin yliopistonopettajaa opettajankoulutuxesta. Ne muutti Savonlinnasta Joensuun kampuxelle takavuosina. Mäkin kävin Savonlinnassa jossain kääntäjien iltamassa. Näin kun "pomoni" silloinen Inkeri Vehmas-Lehto läxi iltalenkille. Sillä oli jo ollut yxi infarkti. HK:n lenkit oli korvautuneet terveellisemmillä.
ellauri066.html on line 247: According to producer Bruce Miller, Margaret Atwood had to ask the scriptwriters to explain the meaning of the term "carpet munchers."
ellauri066.html on line 250: (vulgar, offensive) A person who performs oral sex on a woman, usually a lesbian.
ellauri066.html on line 252: Margaret Atwood first heard "Nolite te bastardes carborundorum" in her childhood Latin classes. Atwood remarked on how "weird" it is that this thing is permanently tattooed on people's bodies. People are a bunch of idiots.
ellauri066.html on line 254: The handmaids' uniforms and face-hiding headdresses came from the Old Dutch Cleanser package of the 1940s, which frightened Peg as a child.
ellauri066.html on line 256: "The show uses the biblical story of Rachel, the wife of Jacob, who gave him her maid to lay with and impregnate; Rachel would then raise the child as her own. In this show the fertile handmaids perform the same function as Rachel's handmaid, and the commanders' infertile wives perform the same function as Rachel did.
ellauri066.html on line 257: However, in scripture Rachel became fertile eventually and bore Jacob two biological children, Benjamin and Joseph. This aspect of the story, which is not in the show, actually makes Gilead's handmaid/forced surrogate system seem even more cruel and archaic and emphasizes even more the barbarity and evil of the despotic dogma that is the basis of the theocratic Gilead regime."
ellauri066.html on line 296: Faktat, tarkkaan tutkitutkin, on Pynchonille vaan vaihtoehtona. Eikä siinä kaikki! Samaan hintaan saat filosofisia uninäkyjä, hulluja viittauxia, pitkiä mielikuvituxen kananlentoja, järjettömiä metaforia pyykkikorikaupalla - ja loputtomiin loputtoman kezeliäitä leikkisiä skenejä. Parempaa kuin televisio tai kissavideot.
ellauri066.html on line 310: Tulpan kirjoista löytyy syvällisen moraalista informaatiota sosiaalisesta existenssistä. Sen voi yliyxinkertaistaa tutunomaisen jenkkimäisesti: salaliitot aina koittaa hyötyä pikku persusta, mutta persut, omalla araknomarxistisella silti humanistisella, jopa jalomielisellä tavallaan, aina panee kampoihin, pikku ktenofiilit. Näin. Yxinäiset sankarit joita on nähty loppumattomia klustereita jenkkifilmeissä, jatkaa yxinäistä varjonyrkkeilyä sillä aikaa kun kapitalisti nauraa koko matkan pankkiin. Herra varjele niitä liittoutumasta keskenään! Se olisi jo kommunismia!
ellauri066.html on line 318: Tompan novelleissa piisaa sofistikoitua koomillista sanaleikkiä, tietysti, mutta tekijä, älyttömän mätystyxen ystävänä, tykkää vulgääreistä vizeistä, naurettavista läpistä, nurinkurisista akronyymeistä, syntaxipastissista, hopomaisista nimistä, esim Pentti Pakana, Herpertti Rei'ikäs, Oidipa Massa, Leo Pyöriä, Viki Kirsikkakokis, Väpi Nurja, ja Tri Tarjoilupöytä. Kipparikallemainen seilori nimeltä Porsas Bodaaja esiintyy useassa kirjassa (no sehän on yxi piipunrassimaisen Pynchonin monista wannabe alter egoista), tai joku sen lukuisista puritaani-esi-isistä. Ihan varmasti sua naurattaa itäintialainen peräaukkolääkäri nimeltä Pokemon. Mua nauratti eniten limainen hahmo nimeltä Viv Epperdew. En mä oikeastaan tiedä mixi, mut mä vaan repesin ja hajosin.
ellauri066.html on line 334: Joo, on sillä vikojakin, me pygofiilit emme ole täysin kritiikittömiä. Noi hassunhauskat nimet on yxi ongelma: Pynchon ei paljon vaivaudu kuvailemaan hahmoja. Päähenkilö, siis Pynchon jossain valepuvussa, on suht elävä, mutta kaikki sivuhenkilöt on just sitä, niitä ei sivusta kazottuna ole olemassa ollenkaan, vain kun ne pällistelee suoraan edestä päähenkilön silmissä. Ne on epäuskottavia ja epäsympaattisia. Mikä pahinta, tällästen paperilennokkien sinkoilu on sekottavaa, niitä viuhahtelee kuin pahvishakkinappuloita, ne syntyy partenogeneettisesti ja poxahtaa kuin kvanttihiukkaset. Niitä on kerta kaikkiaan liian paljon, ja Tompan kirjat hajoo silpuxi. Juonesta ei voi puhua eikä sixi ole mitään spoilattavaakaan. Se ei kyllä kelpaa nettiteeveesarjoilla koulutetuille kazomoille. Missä katarsis? Missä loppupelit jossa hyvixet päihittää pahixet ja kokoonnutaan loppuvizeihin?
ellauri066.html on line 346: Paras rintakuva kirjailijasta on Boris Kachkan 2013 vulture.com essee “On The Thomas Pynchon Trail.” Vaikka se on lyhkänen (Tompan skaalalla), se on lähinnä elämäkertaa mitä meillä on. Haistatteluista ei toivoa, paizi vähän Bruce Springsteenin saxofonistin elämäkerrassa. Clemonsin kirjassa novelisti viehkosti selittää että se on piileskellyt (paizi sitä että on paranoidi) sixi että se on Proustin kannalla contre Sainte-Beuve: kirjojen pitäisi puhua omasta puolestaan. Toisin sanoen, vanhaa kunnon "luota taiteeseen, älä taiteilijaan" puppua.
ellauri066.html on line 348: Tästä tuli hyvä aasinsilta ize niteisiin. Vaikka kirjat on fiktiota (juu on ne), ne on tärkein lähde Pynchonin ymmärtämiseen - sen sisäisen elämään, pakkomielteisiin ja idoleihin. Useimmat lukijat jotka vaan surffaa literäärisiä kiksejä, ei vaivaudu kaivautumaan textin pinnan alle ja haeskelemaan sieltä meduusamaista tekijää. Pygofiilit sen sijaan tykkää tämmösestä pelistä, on fasinoivaa kaivella palapelin paloja ja koota niistä kubistista rintakuvaa the Pynchistä. Joka fiilillä on eri fiilis siitä, ainaskin vähäsen. Mutta muista että kaikki pygofiilit on alottaneet nuubeina, kunnes ovat jääneet koukkuun. Varo paranoidi sinä voit olla seuraava.
ellauri066.html on line 357: Θ is the desired yaw angle, present as a ‘control.’ ϕ is the missile’s range; the differential d2ϕdt2 is the change in the actual yaw angle with reference to an absolute axis fixed by gyroscopes. The third additive term refers to the continuous change in the weight of the rocket as its fuel is consumed. On the other side of the equal sign, R is the distance from the rocket to the Earth’s centre; β the angle between the local horizontal and the direction of flight, δ a velocity ratio (Moore, 1987: 173).
ellauri066.html on line 360: Is Pynchon’s equation of motion a standard differential equation used by specialists to calculate the path of a rocket’s flight or to control its yaw? No: Pynchon’s equation does not resemble anything one might reasonably expect. […] Not only are most of the symbols in Pynchon’s equation obscure, but the general structure of the terms in the equation also makes it impossible to identify with one or other of the equations describing the position and orientation of a rocket in flight. This equation, then, is not a genuine mathematical expression in this context. It may appear authoritative to the layperson, but it is unlikely to fool a rocket scientist. (Schachterle/Aravind, 2001: 162)...
ellauri066.html on line 364: Even without substituting the remaining parameters d and c1, it is clear that Pynchon’s Second Equation resembles – and in fact is – the equation of moments that the Peenemünde physicists and engineers used to calculate and control the angular motion (yaw) of the V-2 rocket.
ellauri066.html on line 366: To shorten a long story of searching for sources: the essay ‘The Control System of the V-2’ by Otto Müller includes an ‘equation for control in yaw’ (Müller, 1957: 90), and in exactly the same notation as Gravity’s Rainbow’s equation ‘describ[ing] motion under the aspect of yaw control’ (GR 284). We can conclude that this is the searched-for template for Pynchon’s Second Equation (see appendix, Figure 8). Müller’s paper is part of History of German Guided Missiles Development by Theodor Benecke and August W. Quick, published in 1957, which is based on the First Guided Missiles Seminar in Munich that took place a year earlier. The seminar was organised by the American Advisory Group for Aeronautical Research and Development (AGARD) to collect information about the V-2 from German scientists and engineers to use in American research on guided missiles. Pynchon might have had access to this book and further material on rocketry in the Boeing Company for which he worked as a technical writer in the early 1960s.
ellauri066.html on line 368: Moore’s intuition that Pynchon’s Second Equation is real proved to be correct, and he and his colleague correctly assign the angle ϕ to the orientational range of the rocket. But since they did not know that this formula is only one in a set of equations that describe the flight path, the orientation, and the steering of the V-2, the research team was misled in their interpretation of the other parameters and terms. With Müller’s paper, we can finally determine the meaning of each term and compare these with Pynchon’s reading. The first three terms refer, respectively, to the moments of inertia, of air resistance, and of lateral air impact when the rocket yaws, and the term on the right side of the equal sign represents the steering moment of the rudders (Müller, 1957: 90, 91; Kirschstein, 1951: 73, 74). In other words, the left-hand terms describe the orientation of the rocket during flight, which is influenced by external forces such as wind currents and air resistance.
ellauri066.html on line 393: Office of Strategic Services (OSS) oli vuosina 1942–1945 toiminut, CIA:ta edeltänyt sotilastiedusteluun keskittynyt Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu.
ellauri066.html on line 412: Ihmemaa Oz -filmin outo pikkuväki, maiskiset, ovat saaneet nimikkotähden Hollywoodin Walk of Famelle. Maiskiset saivat odottaa omaa tähteään 68 vuotta.
ellauri066.html on line 446: Rights-of-way lie clear and cold: Vaihteet seisoo valjuna:
ellauri066.html on line 458: Pynchon Press has been serving Western Massachusetts Businesses with Commercial Printing Services for over 50 years. We have a long standing history as a printer that you can trust in, with deep ties to the community. Print is in our blood. We’ve recently relocated our print shop from our original location in Springfield, MA to a new building on Grattan Street in Chicopee, MA. This new location gives us better capacity to handle your print jobs. We have made considerable investment into digital printing presses which allows us to produce beautifully printed full color print jobs with incredible turn around. Smaller run print jobs for booklets and flyers can be ordered. The days of having to order 1000 of something you only need 100 of are over. If you can design it, we can print it. We’ve been a trusted printer for customers throughout Western Massachusetts and Northern CT. Our quality printing services speak for themselves. When you are looking for a printer for your next print job, contact Pynchon Press, the local printer you can trust your printing to.
ellauri066.html on line 468: epicaricacy From Ancient Greek ἐπιχαιρεκακία (epikhairekakía, “joy upon evil”). (rare) Rejoicing at or deriving pleasure from the misfortunes of others.
ellauri066.html on line 474: The word is mentioned in some early dictionaries, but there is little or no evidence of actual usage until it was picked up by various "interesting word" websites around the turn of the millennium.
ellauri066.html on line 476: Wrong you anglo saxon philistines! It is a technical term in Aristotle and appears in Burton's Anatomy of Melancholy 1621. Godly CS Lewis knew it too.
ellauri066.html on line 478: Out of these two arise those mixed affections and passions of anger, which is a desire of revenge; hatred, which is inveterate anger; zeal, which is offended with him who hurts that he loves; and ἐπιχαιρεκακία [epikhairekakia], a compound affection of joy and hate, when we rejoice at other men's mischief, and are grieved at their prosperity; pride, self-love, emulation, envy, shame, &c., of which elsewhere. Nicomachean Ethics, 2.7.1108b1-10
ellauri066.html on line 480: Victoria Pedrick, Steven M. Oberhelman (2005) Literary Criticism: “... where Aristotle exploits the threefold classification of virtues and emotions according to excess, mean, and deficiency, he uses the term epikhairekakia ...”
ellauri066.html on line 484: Nemesis (Greek: νέμεσις) is a philosophical term first created by Aristotle in his Nicomachean Ethics. The term means one who feels pain caused by others' undeserved success. It is part of a trio of terms, with epikhairekakia (ἐπιχαιρεκακία ) meaning one who takes pleasure in others' pain, similar to Schadenfreude, and phthonos (φθόνος) meaning one who feels pain caused by any pleasure, deserved or not, similar to envy.[1][2]
ellauri066.html on line 486: It is the opposite of pity, as pity is pain at undeserved misfortune.
ellauri066.html on line 490: Schadenfreude (/ˈʃɑːdənfrɔɪdə/; German: [ˈʃaːdn̩ˌfʁɔʏ̯də] (listen); lit. 'harm-joy') is the experience of pleasure, joy, or self-satisfaction that comes from learning of or witnessing the troubles, failures, or humiliation of another.
ellauri066.html on line 498: Specifically, for someone with high self-esteem, seeing another person fail may still bring them a small (but effectively negligible) surge of confidence because the observer's high self-esteem significantly lowers the threat they believe the visibly-failing human poses to their status or identity. Since this confident individual perceives that, regardless of circumstances, the successes and failures of the other person will have little impact on their own status or well-being, they have very little emotional investment in how the other person fares, be it positive or negative. Tässä todennäköinen syy mixi anglosaxeilla ei ole sanaa sille, vaan on gloating (quod vide).
ellauri066.html on line 500: Conversely, for someone with low self-esteem, someone who is more successful poses a threat to their sense of self, and seeing this 'mighty' person fall can be a source of comfort because they perceive a relative improvement in their internal or in-group standing.
ellauri066.html on line 502: Aggression-based schadenfreude primarily involves group identity. The joy of observing the suffering of others comes from the observer's feeling that the other's failure represents an improvement or validation of their own group's (in-group) status in relation to external (out-groups) groups (see In-group and out-group). This is, essentially, schadenfreude based on group versus group status. Joukkueurheilu on vankka bastioni vahingoniloisuudelle. And the domain of politics is prime territory for feelings of schadenfreude, especially for those who identify strongly with their political party.
ellauri066.html on line 504: Rivalry-based schadenfreude is individualistic and related to interpersonal competition. It arises from a desire to stand out from and out-perform one's peers. This is schadenfreude based on another person's misfortune eliciting pleasure because the observer now feels better about their personal identity and self-worth, instead of their group identity.
ellauri066.html on line 510: "Gloating" is an English word of similar meaning, where "gloat" means "to observe or think about something with triumphant and often malicious satisfaction, gratification, or delight" (e.g., to gloat over an enemy's misfortune).
ellauri066.html on line 511: Gloating is different from schadenfreude in that it does not necessarily require malice (one may gloat to a friend about having defeated him in a game without ill intent), and that it describes an action rather than a state of mind (one typically gloats to the subject of the misfortune or to a third party). Also, unlike schadenfreude, where the focus is on another's misfortune, gloating often brings to mind inappropriately celebrating or bragging about one's own good fortune without any particular focus on the misfortune of others. Tää on vähän kuin ne 2 näkökulmaa snobiin: ylhäältä alaspäinen ja alhaalta ylöspäinen.
ellauri066.html on line 516: The Book of Proverbs mentions an emotion similar to schadenfreude: "Rejoice not when thine enemy falleth, and let not thine heart be glad when he stumbleth: Lest the LORD see it, and it displease him, and he turn away his wrath from him." (Proverbs 24:17–18, King James Version). Jutkut on eteviä schadenfreudessa, kun ne on niin usein olleet häviäjiä. Esim The Bob Dylan 1965 song "Like a Rolling Stone" is an expression of schadenfreude in popular culture.[original research?]
ellauri066.html on line 518: In the Nicomachean Ethics, Aristotle used epikhairekakia (ἐπιχαιρεκακία in Greek) as part of a triad of terms, in which epikhairekakia stands as the opposite of phthonos (φθόνος), and nemesis (νέμεσις) occupies the mean. Nemesis is "a painful response to another's undeserved good fortune", while phthonos is a painful response to any good fortune of another, deserved or not. The epikhairekakos (ἐπιχαιρέκακος) person takes pleasure in another's ill fortune.[33][34]
ellauri066.html on line 520: During the seventeenth century, Robert Burton wrote in his work The Anatomy of Melancholy, "Out of these two [the concupiscible and irascible powers] arise those mixed affections and passions of anger, which is a desire of revenge; hatred, which is inveterate anger; zeal, which is offended with him who hurts that he loves; and ἐπιχαιρεκακία, a compound affection of joy and hate, when we rejoice at other men's mischief, and are grieved at their prosperity; pride, self-love, emulation, envy, shame, &c., of which elsewhere."[37]
ellauri066.html on line 522: The philosopher Arthur Schopenhauer mentioned schadenfreude as the most evil sin of human feeling, famously saying "To feel envy is human, to savor schadenfreude is diabolic." Sen voi hyvin uskoa, Artturi on tyypillinen kateellinen paskiainen, joka inhoo erikoisesti sitä, että muut on sille vahingoniloisia.
ellauri066.html on line 524: Rabbi Harold S. Kushner in his book When Bad Things Happen to Good People describes schadenfreude as a universal, even wholesome reaction that cannot be helped. "There is a German psychological term, Schadenfreude, which refers to the embarrassing reaction of relief we feel when something bad happens to someone else instead of to us." He gives examples and writes, "[People] don't wish their friends ill, but they can’t help feeling an embarrassing spasm of gratitude that [the bad thing] happened to someone else and not to them." onkohan tää rabbi trumpin vävyn setä?
ellauri066.html on line 526: Susan Sontag's book Regarding the Pain of Others, published in 2003, is a study of the issue of how the pain and misfortune of some people affects others, namely whether war photography and war paintings may be helpful as anti-war tools, or whether they only serve some sense of schadenfreude in some viewers.[citation needed] Susanista mä en tiedä muuta kun että se oli Barthelmin postmodernistien henxelin selkäänpaukutuskekkereissä mukana SodexHossa kasarilla.
ellauri066.html on line 528: Philosopher and sociologist Theodor Adorno defined schadenfreude as "... largely unanticipated delight in the suffering of another, which is cognized as trivial and/or appropriate." Adorno on kanssa yxi ääliö.
ellauri066.html on line 530: Researchers expected that the brain's empathy center of subjects would show more stimulation when those seen as "good" got an electric shock, than would occur if the shock was given to someone the subject had reason to consider "bad". This was indeed the case, but for male subjects, the brain's pleasure centers also lit up when someone got a shock that the male thought was "well-deserved".
ellauri066.html on line 548:
2 Indigenous peoples of the Americas (pre-1948)
ellauri066.html on line 551: 2.1 Spanish colonization of the Americas
ellauri066.html on line 552: 2.2 British colonization of the Americas
ellauri066.html on line 554: 2.2.2 Attempted Extermination of the Pequot, 1636–1638
ellauri066.html on line 555: 2.2.3 Massacre of the Narragansett people, 1675
ellauri066.html on line 561: 2.6 United States colonization of indigenous territories
ellauri066.html on line 562: 2.6.1 Indian Removal and the Trail of Tears
ellauri066.html on line 564: 2.6.3 United States acquisition of California
ellauri066.html on line 565: 2.7 Politics of modern Brazil
ellauri066.html on line 567: 3 Indigenous peoples of Africa and Asia (pre-1948)
ellauri066.html on line 569: 3.1 French colonization of Africa
ellauri066.html on line 573: 3.4 Tsardom of Russia's conquest of Siberia
ellauri066.html on line 575: 3.5.1 Colonization of Hokkaido
ellauri066.html on line 576: 3.5.2 Colonization of Okinawa
ellauri066.html on line 577: 3.5.3 Genocide of Oroqen and Hezhen
ellauri066.html on line 578: 3.6 Vietnamese conquest of Champa
ellauri066.html on line 583: 4.1 Colonization of Australia and Tasmania
ellauri066.html on line 648: ... har helt enkelt dött, slutat leva, avlidit, gått bort, gått ur tiden, gått hädan, fallit ifrån, fått hembud, hemkallats, avsomnats, insomnat, slutat sina dagar, samlats till sina fäder, lämnat jordelivet, tagit ner skylten, kilat om hörnet, trillat av pinn, kreperat, kolat, gått i graven, ljutit döden, skiljats hädan, gett upp andan; mistat livet, stupit, bitit i gräset, omkommit, dukt under, gått under, strykt med, förgåtts; upphört, försvunnit, slocknat; avtagit, förklingat, dragit sitt sista andetag, kolat vippen, dragit på sig träfracken, somnat in, vinklat upp tofflorna.
ellauri066.html on line 668: Glittriga Gullan: Tyvärr är det inte vuxna som håller på så här! Finns det inget sunt förnuft längre! Är så oändligt tacksam att vi har Anders Tegnell som frontfigur då det inte är en lätt uppgift med tanke på att få stå ut med de påhopp som han oförskyllt får stå ut med.
ellauri066.html on line 674: WHEN the rest of the world blinked as coronavirus took hold, ice-cool Swede Anders Tegnell refused to lock down his nation.
ellauri066.html on line 675: As Sweden’s death count spiralled last spring at one of the highest global rates, this once faceless scientist was accused of creating a “pariah state”.
ellauri066.html on line 677: Scientist Anders Tegnell refused to lock down Sweden in the face of coronavirus
ellauri066.html on line 679: Scientist Anders Tegnell refused to lock down Sweden in the face of coronavirus
ellauri066.html on line 683: Yet when I met Tegnell, 64, in the capital Stockholm he was being lauded as if he was the fifth member of Abba. T-shirts proclaiming — in the style of the Carlsberg adverts — “Tegnell, probably the best state epidemiologist in the world” are best-sellers.
ellauri066.html on line 685: For it appears his decision not to lock down may have paid off.
ellauri066.html on line 686: On Tuesday, while Britain and other European countries were seeing uplifts in cases, he announced that Sweden had its lowest number of new cases since March.
ellauri066.html on line 688: In the dark days of April, Covid deaths in a single day peaked at 115. Now, some days, that figure is zero. And while Britain’s economy shrank by 20 per cent in the first three months of lockdown, Sweden’s reduced by only nine.
ellauri066.html on line 690: When the first wave of coronavirus swept through Europe, Tegnell kept Sweden open
ellauri066.html on line 692: When the first wave of coronavirus swept through Europe, Tegnell kept Sweden open
ellauri066.html on line 697: A Swedish rapper has immortalised him in song and the epidemiologist has a Facebook fan club of 33,000 members.
ellauri066.html on line 699: In March, when the first wave of coronavirus swept through Europe, outliers Britain and Sweden had ignored the clamour to lock down.
ellauri066.html on line 700: Then Professor Neil Ferguson, from London’s Imperial College, released a bombshell study that claimed 500,000 could perish from Covid in Britain without tough restrictions. In Sweden it could have meant 85,000 deaths (so far fewer than 5,900 have died).
ellauri066.html on line 703: One recent survey found eight in ten Swedes say they are following official guidelines.
ellauri066.html on line 705: Only six per cent of Swedes wear face coverings
ellauri066.html on line 707: Only six per cent of Swedes wear face coverings
ellauri066.html on line 711: Gatherings of more than 50 were banned but Swedish schools for under-16s, restaurants, bars, gyms and hairdressers all stayed open. Tegnell said shutting borders was “ridiculous” and that there is “very little evidence” masks are effective.
ellauri066.html on line 714: On the airport shuttle I rummage for a face covering but the unmasked guard says I needn’t bother. A poll found just six per cent of Swedes wear them.
ellauri066.html on line 725: In pubs, joy of joys, you can sit at the bar and order a beer, as long as you remain socially distanced.
ellauri066.html on line 729: Sporting one of the Tegnell T-shirts, student Isabell Håkansson, 26, says: “I’m happy everything is open and we’re not locked down.”
ellauri066.html on line 732: And the country is well prepared. At the start of the pandemic it had 526 available intensive care beds, and within weeks that number had doubled.
ellauri066.html on line 738: Until mid-May, half of Sweden’s deaths were in care homes, a situation Tegnell says has now been rectified. Like hell it has.
ellauri066.html on line 752: Nicholas Aylott, a professor of political science at Södertörn University, believes cultural norms may have helped to combat the virus too.
ellauri066.html on line 753: The academic, 50, says: “Most Swedes don’t gather in big groups very often, they don’t go to church much, a lot of people live alone or in small households.”
ellauri066.html on line 754: A lot of Swedes avoided public transport and worked from home.
ellauri066.html on line 756: For many of his countrymen, Tegnell is a cult hero.
ellauri066.html on line 762: There may be more Covid spikes. Just don’t expect a lockdown U-turn from iceman Tegnell. He is planning a bike tour through Sweden in search of surviving nurses. It worked in Kongo-Kinshasa, why would it not work in Sweden.
ellauri066.html on line 892: In an e-mail exchange between Tegnell and the head of the Finnish public-health agency, on March 14th and 15th, Tegnell suggested that keeping the schools open could help the young and healthy develop immunity sooner. His Finnish colleagues noted that their models found that closing schools would decrease the mortality rate among the elderly by ten per cent. Tegnell responded, “Ten percent might be worth it?” WTF.
ellauri066.html on line 894: Yet Tegnell remained unsatisfied. Tegnell also shirked masks. In April, 2020, he wrote a letter to the European Center for Disease Control urging against a mask recommendation, saying, “The argument for and evidence for an effect of face covering to limit the spread from asymptomatic persons is not clear. . . . The arguments against are at least as convincing.”
ellauri066.html on line 895: Over the course of the pandemic, evidence supporting masks has piled up. An analysis of mask mandates in German towns found that they may have reduced COVID-19 infections by about forty-five per cent.
ellauri066.html on line 897: "I have conferred with high command in the U.S., Brazil and Kenya. I think it will be like a severe influenza rate, death toll on the order of 0.1%.” (A study by the Swedish public health-agency later found that the rate was at least six times higher in Stockholm.)
ellauri066.html on line 899: “The Swedish government decided early, in January, that the measures we should take against the pandemic should be evidence-based. And when you start looking around at the measures that are being taken now by other countries, you find that very few of them have a shred of evidence.” Tegnell said that he had been in close contact with his counterparts in the United Kingdom, who were planning similarly light restrictions. But cases in the U.K. were increasing rapidly.
ellauri066.html on line 902: On March 16th, scientists at Imperial College London published a paper, based on an epidemiological model, predicting that, unless some form of lockdown was imposed, more than five hundred thousand Brits would die from preventable COVID-19 infections. A week later, the Prime Minister, Boris Johnson, announced that his government would be closing schools, bars, and restaurants, falling in step with the rest of Europe. “It was slightly frustrating,” Tegnell told me, when I spoke to him, in August. “We were really hoping we could take us through this crisis together.”
ellauri066.html on line 904: In April, 2020, a widely-circulated pre-print version of a paper by researchers at Uppsala University, adapting the Imperial College model, predicted that, under the Swedish strategy, fifty per cent of susceptible Swedes would be infected within thirty days, resulting in over eighty thousand deaths by July.
ellauri066.html on line 905: “It just kept adding up,” Tegnell said. “I mean, you’re always kind of hopeful and think that, O.K., this is something that’s going to pass over.” Soon, the per-capita death toll was among the highest in Europe.
ellauri066.html on line 906: Tegnell told me that the death toll weighed on him. “I think this was a big frustration and feeling of failure for us,” he said. But he remained steadfast, often saying, in interviews, “Judge me in a year.”
ellauri066.html on line 912: Nanaz Fassih, another hairy arms, a fifty-two-year-old pediatric nurse, was skeptical of the Swedish response from the beginning; she tried to wear a mask to work in hospitals and clinics, but was told that this was not allowed. (Today, masks are more commonly allowed in Swedish hospitals.)
ellauri066.html on line 914: “I think we are reasonably optimistic,” Tegnell said last August. “Our prognosis is, No, we don’t really see a huge second wave coming on.” This did not last. By December, cases and hospitalizations were higher than they’d been since the earliest days of the pandemic. Intensive-care units in Stockholm and Malmö, the country’s third biggest city, were full. “It was just this development we did not want to see,” Björn Eriksson, Stockholm’s director of health and medical care, said during a press conference.
ellauri066.html on line 920: Sweden’s per-capita case counts and death rates have been many times higher than any of its Nordic neighbors, all of which imposed lockdowns, travel bans, and limited gatherings early on. Over all in Sweden, thirteen thousand people have died from COVID-19. In Norway, which has a population that is half the size of Sweden’s, and where stricter lockdowns were enforced, about seven hundred people have died. Finland, 866.
ellauri066.html on line 925: It’s not as bad as Italy, Spain, the U.K., and Belgium for example.” says Tegnell holding up his statistic when defending his strategy, claiming that sparsely-populated Norway and Finland are the outliers, and that Sweden should be compared to the rest of Europe. Sweden has a larger foreign-born population than other Nordic countries, and its population is more concentrated in urban areas, Tegnell claims. Yes, blame the hairy arms.
ellauri066.html on line 927: Other experts are skeptical of this argument. “I find no correlation between proportion of foreign-born and Covid death rate,” Heuveline wrote, in an e-mail. “Norway has a higher proportion of foreign-born than Denmark, which has about the same proportion as Italy (about 10%), but Covid-19 mortality is much higher in Italy than in Denmark, and higher in Denmark than in Norway.”
ellauri066.html on line 928: Sweden’s population is more similar to the other Nordic countries. Its first infections also came later than in other parts of Europe, giving its government more time to warn its citizens of the virus’ severity. For these reasons, comparisons to the rest of Scandinavia, which are less favorable to Sweden, may be more apt.
ellauri066.html on line 932: A professor of public-health and management at Yale, told me protections that seemed important may turn out, after long-term study, to have been less effective than we thought. “Due to the developments we see, we even need to use measures where evidence of effect is low,” Tegnell says now.
ellauri066.html on line 936: Almost exactly a year from the pandemic’s start, Tegnell said that he believes people should still hold off on judging his policies. “The pandemic is not over,” he said. “Any kind of final review on what’s been good and what’s been bad still awaits us.” Thats what the guys in Nuremberg said: hold your horses, this was supposed to be a 1000-year Reich. Don't blame us on what were only meant as initial experiments.
ellauri066.html on line 938: On the lighter side, the pandemic has presented many companies with an unprecedented opportunity. This includes the mecidine, mask and mortuary business. But also small-time Finnish serial entrepreneurs named "Jyri" and the producers of little ketchup satchets.
ellauri066.html on line 948: BLUEWIN; . . . you should know better . . . its way to early to make any kind of conclusions . . . maybe by this time next year we will have a good idea of the winners and losers . . . until then you are just stoking the fire . . .
ellauri067.html on line 32: Nu blev det visst lite dålig stämning i Sverige. Kungen medgav at dom har misslyckats, att så mycket folk har helt enkelt dött, slutat leva, avlidit, gått bort, gått ur tiden, gått hädan, fallit ifrån, fått hembud, hemkallats, avsomnats, insomnat, slutat sina dagar, samlats till sina fäder, lämnat jordelivet, tagit ner skylten, kilat om hörnet, trillat av pinn, kreperat, kolat, gått i graven, ljutit döden, skiljats hädan, gett upp andan; mistat livet, stupit, bitit i gräset, omkommit, dukt under, gått under, strykt med, förgåtts; upphört, försvunnit, slocknat; avtagit, förklingat, dragit sitt sista andetag, kolat vippen, dragit på sig träfracken, somnat in, vinklat upp tofflorna. Det är hemskt tråkigt. Men var det politiskt? Vi har inte hört frågan. Vad var frågan? Vad var det och framför allt vem som har misslyckats? Säkert inte regeringen, ännu mindre Mengele. Kungen har nu trampat pä klaveren. Det är väldigt tråkigt, det ruinerar julstämningen.
ellauri067.html on line 79: Turmiolan Tommi. Tommi Nieminen. 15 June 1973. Also known as; English: Tommi Kinnunen. Finnish teacher and writer. place of birth: Kuusamo. Educated at: University of Turku. Award received: Thanks for the book award. Twitter followers: 15,701. Hän on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Luostarivuoren lukiossa ja koulussa.
ellauri067.html on line 140: Gravity´s Rainbow by Thomas Pynchon begins with a quotation from von Braun: "Nature does not know extinction; all it knows is transformation. Everything science has taught me, and continues to teach me, strengthens my belief in the continuity of our spiritual existence after death."
ellauri067.html on line 152: Von Braun had a charismatic personality and was known as a ladies´ man. As a student in Berlin, he would often be seen in the evenings in the company of two girlfriends at once. Mom did not approve of roturiers. She had better things in mind.
ellauri067.html on line 156: The Moon is named after him. Von Braun received a total of 12 honorary doctorates. Several German cities (Bonn, Neu-Isenburg, Mannheim, Mainz), and dozens of smaller towns have been named after von Braun.
ellauri067.html on line 158: von Braun's use of forced labor at Mittelwerk intensified again in 1984 when Arthur Rudolph, one of his top affiliates from the A-4/V2 through the Apollo projects, left the United States and was forced to renounce his citizenship in place of the alternative of being tried for war crimes.
ellauri067.html on line 164: His gravestone cites Psalm 19:1: "The heavens declare the glory of God; and the firmament sheweth his handywork".
ellauri067.html on line 173: 17th C. Paralleling the Slothrops of GR, early Pynchons settle Massachusetts
ellauri067.html on line 175: 1940s Avid reader of spy novels: John Buchan, Oppenheim, MacInnes, Household
ellauri067.html on line 181: 1963 "V." published, wins Faulkner Award; cultivates habit of privacy
ellauri067.html on line 184: 1966 "Crying of Lot 49" published; NYT Magazine article on Watts June 12
ellauri067.html on line 186: 1967-72 Silent years, California and Mexico, lots of drugs (presumably)
ellauri067.html on line 209: Vastusti Vietnamia. The Crying of Lot 49 ennakoi Painovoiman sateenkaarta. Tom vaihtoi fyysikosta sateenkaaripojaxi. Sateenkaaren värit on preterition, paranoia, racism, colonialism, conspiracy, synchronicity, and entropy.
ellauri067.html on line 222: 1974 National Book Award (puoliksi Isaac Bashevis Singerin kanssa) 1974. Mahtoi molempia nolottaa. tuomariston yksimielinen valinta Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta asiantuntijalautakunta hylkäsi sen1975 American Academy of Arts and Lettersin William Dean Howells -mitali (kieltäytyi).
ellauri067.html on line 233: American literary critic Harold Bloom named him as one of the four major American novelists of his time, along with Don DeLillo, Philip Roth, and Cormac McCarthy. Kekä toi Cormac on? For that matter, who is Harold Bloom?
ellauri067.html on line 241: Harold Bloom was an American literary critic and the Sterling Professor of Humanities at Yale University. Since the publication of his first book in 1959, Bloom has written more than forty books of literary criticism, several books discussing religion, and one novel. He edited hundreds of anthologies.
ellauri067.html on line 247: Loppupäässä alkaa lukijoiden mielenkiinto Pynchoniin herpautua. Against the Day 2006 ( just ennen meidän Springfieldin reisua) inspired mixed reactions from critics and reviewers. One reviewer remarked, "It is brilliant, but it is exhaustingly brilliant." Other reviewers described Against the Day as "lengthy and rambling" and "a baggy monster of a book", while negative appraisals condemned the novel for its "silliness" or characterized its action as "fairly pointless" and remained unimpressed by its "grab bag of themes". Alkoi mennä jo ylijuonikkaax.
ellauri067.html on line 270: Traversing a wide range of trivia, Gravity´s Rainbow transgresses boundaries between high and low culture, between literary propriety and profanity, between boredom and porn, and between popular science and speculative metaphysics.
ellauri067.html on line 295: Sloth is one of the seven capital sins in Catholic teachings. It is the most difficult sin to define and credit as sin, since it refers to an assortment of ideas, dating from antiquity and including mental, spiritual, pathological, and physical states. One definition is a habitual disinclination to exertion, or laziness.
ellauri067.html on line 297: Thomas Hooker (July 5, 1586 – July 7, 1647) was a prominent Puritan colonial leader, who founded the Colony of Connecticut after dissenting with Puritan leaders in Massachusetts.
ellauri067.html on line 298: Called today "the Father of Connecticut", Rev. Thomas Hooker was a towering figure in the early development of colonial New England. He was one of the great preachers of his time, an erudite writer on Christian subjects, the first minister of Cambridge, Massachusetts, one of the first settlers and founders of both the city of Hartford and the state of Connecticut.
ellauri067.html on line 300: His leadership of Puritan sympathizers brought him a summons to the Court of High Commission. Forfeiting his bond, Hooker fled to Rotterdam in the Netherlands, and considered a position in the English Reformed Church, Amsterdam, as assistant to its senior pastor, the Rev. John Paget. From the Netherlands, after a clandestine trip to England to put his affairs in order, he immigrated to the Massachusetts Bay Colony aboard the Griffin.
ellauri067.html on line 302: Hooker arrived in Boston and settled in Newtown (later renamed Cambridge), where he became the pastor of the earliest established church there, known to its members as "The Church of Christ at Cambridge." His congregation, some of whom may have been members of congregations he had served in England, became known as "Mr. Hooker's Company".
ellauri067.html on line 304: Preterition is a rhetorical device wherein the speaker or writer brings up a subject by either denying it, or denying that it should be brought up. Accordingly, it can be seen as a rhetorical relative of irony. The device is also called apophasis, paraleipsis, occupatio, not to mention parasiopesis.
ellauri067.html on line 307: William develops heretical religious ideas, and he writes "a long tract about it ... called On Preterition." In some Protestant doctrines, Christians are divided into "the elect," those chosen by God, and "the preterite," those not chosen, passed over by God. William champions the preterite, and he argues Judas is the savior of the preterite. The narrator then wonders if William´s ideas were "the fork in the road America never took."
ellauri067.html on line 318: “A market needed no longer be run by the Invisible Hand, but now could create itself—its own logic, momentum, style, from inside. Putting the control inside was ratifying what de facto had happened— that you had dispensed with God. But you had taken on a greater, and more harmful, illusion. The illusion of control. That A could do B. But that was false. Completely. No one can do. Things only happen, A and B are unreal, are names for parts that ought to be inseparable. …”
ellauri067.html on line 319: “More Ouspenskian nonsense,” whispers a lady brushing by on the arm of a dock worker. Proverbs for Paranoids.
ellauri067.html on line 322: dit-dah-dit is R for Roger Morse: Received as transmitted (origin of "Roger").
ellauri067.html on line 325: Pynchonin poikasena radiosta seuraaman Fred Allen Shown naispääosahenkilö oli Frankin puoliso, Jasun Martha Nussbaumin kaima. Other dramatis personae included average-American John Doe (played by John Brown), Mrs. Nussbaum (Minerva Pious), pompous poet Falstaff Openshaw (Alan Reed), Titus Moody (Parker Fennelly), and boisterous southern senator Beauregard Claghorn (announcer Kenny Delmar). Texaco ended its sponsorship of the program in 1944. ellauri067.html on line 336: Some prominent guest stars on Allen´s program over the years included Frank Sinatra, Orson Welles, Roy Rogers, Bela Lugosi, Ed Gardner, Norman Corwin and Edgar Bergen & Charlie McCarthy. Allen would often ad-lib material and since most radio programs in those days were broadcast live, with the exception of the occasional delay here and there, the audience would sometimes hear a bleep in place of a word or phrase. Siitäkin on tullut mediaklishee. ellauri067.html on line 338: During the final years of his radio show, Fred Allen suffered two declines. One decline in his program's ratings and an unfortunate decline in his health.
ellauri067.html on line 339: Allen's health worsened further during his time on What´s My Line? and on March 17, 1956 while strolling down the streets of New York City, he suffered a heart attack and died at the age of 61. Fred Allenia löytyy valmiixinaurettuna sinäputkilosta. Sietämätöntä kaakatusta, puujalkapuisevaa. Fred ei koskaan päässyt televisioon. Tompan maalmansota meni radiota kuunnellessa. Tätä bullshittiä ei takuulla tullut BBC:stä 40-luvulla.
ellauri067.html on line 343: Vina Fay Wray: (September 15, 1907 – August 8, 2004) was a Canadian-born American actress best remembered for starring as Ann Darrow in the 1933 film King Kong. Through an acting career that spanned nearly six decades, Wray attained international recognition as an actress in horror films. She has been dubbed one of the early "scream queens".
ellauri067.html on line 356: Rózsavölgyi: István (30 March 1929 – 27 January 2012) was a Hungarian athlete who competed mainly in the 1500 metres. Rózsavölgyi was born in Budapest. One of the star pupils of Mihály Iglói, he entered the 1956 Summer Olympics held in Melbourne, Australia as the world record holder over 1000 metres, 1500 metres and 2000 metres and was expected to be a leading contender for the 1500 metres Olympic gold. However, outside circumstances shook the spirit of team Hungary. Sándor Iharos, another superstar, was absent. Back home, the Hungarian Revolution of 1956 had just been quashed by the Soviet army. Rózsavölgyi failed to even make the final. On saatavana myös sennimistä suklaata, Rózsavölgyi Csokoládé. Our website offers cookies.
ellauri067.html on line 361: Enzian is the name of a foil character in Thomas Pynchon's Gravity's Rainbow, contrasted against the main character Slothrop's association with the V-2. Onxtää V-2 niinkuin se kirja V paizi että reikänä on number 2? Enzian on notmii jota valkonaamat panee perseeseen. Mikä ihme siinä on että Tom of New Englandin näköiset piipunrassit niin usein kuumuu persehommista? Tulee vähän mieleen Wilt Whatman mielimutiaisineen.
ellauri067.html on line 363: Foil: In fiction or non-fiction, a foil is a character who contrasts with another character; most of the time it is the protagonist, to highlight qualities of the other character. In some cases, a subplot can be used as a foil to the main plot. This is especially true in the case of metafiction and the story within a story motif. The word foil comes from the old practice of backing gems with foil to make them shine more brightly. Paranoids like Pynchon make foil hats to foil conspiracies.
ellauri067.html on line 368: In dulci jublilo on joulumakaroni jonka kexasi prahalainen professori Petrus Dresdensis 1300-luvulla. Eikä Heinrich Suso 1400-luvulla kuten Tomppa tiedottaa. Makruista on ollut jotain jo muualla. Rauhixessa on kokonainen laatikko pitkiä makarooneja 70-luvulta.
ellauri067.html on line 370: Niin sanottu makaronirunous on saanut alkunsa italialaisen Tifi Odassin satiirista Carmen Macaronicum (1490); makaronirunouden tunnetuin edustaja oli Teofilo Folengo (k. 1544). Sen tapaista kielten sekoittamista käytettiin aikoinaan erityisesti leikillisissä tai pilkallisissa runoissa, jollaisiin se hyvin soveltuukin. Tässä jouluvirressä ei kuitenkaan ollut kyse kieltensekoituksesta tai muusta hulluttelusta makaronirunouden tapaan, vaan laulun teksti etenee vuorotellen latinan ja jonkin muun kielen vaihdellessa. Maskun Hemminki 1605 "IN dulci iubilo, Nyt on isoi ilo / Mailman Messias Maca in praesepio".
ellauri067.html on line 379: Höh, aika tylsä makarooni. Eikö löytynyt mitään hauskempaa? Juonikin vaikuttaa ikävystyttävältä: The poem tells of a prank played on an apothecary by a band of university students called macaronea secta. It is written in a mix of Latin and Italian, in hexameter verse (as would befit a classical Latin poem). It reads as a satire of the bogus humanism and pedantism of doctors, scholars and bureaucrats of the time. Merkuriuxelle pyhitetty valo on keskiviikko. Zobia on toskanalainen murresana torstaille (Giovedi).
ellauri067.html on line 384: What Does the Triskelion Symbol Mean? Derived from the Greek word "Triskeles" meaning "three legs", the Triskele or Triple Spiral is a complex ancient Celtic symbol. Often referred to by many as a Triskelion, its earliest creation dates back to the Neolithic era, as it can be seen at the entrance of Newgrange, Ireland. The Triskele gained popularity in its use within the Celtic culture from 500BC onwards. This archaic symbol is one of the most convoluted to decipher as symbolists believe it is reflective of many areas of culture from the time. Huoh. Vitun symbolistit. Seinän töhrijät. Nuijia. Kirkkovene ja Jallu luuraa on selkeämpiä.
ellauri067.html on line 386: Hop Harrigan (also known as The Guardian Angel and Black Lamp) is a fictional character published by All-American Publications. He appeared in American comic books, radio serials and film serials. He was created by Jon Blummer, andwas a popular hero originally through the 1940s, during the events of World War II.
ellauri067.html on line 387: He arrives at an airport where he saves the life of mechanic Tank Tinker, who became his friend and companion. Tank gives Harrigan his nickname when he said, "Some hop, Harrigan."
ellauri067.html on line 388: By the time World War II comes, as with most other comics of the time, the Hop Harrigan comic has World War II themed adventures as Hop, Tank and Prop join the US Army Air Corps in service of the war effort.
ellauri067.html on line 400: Clausewitz, Carl von (1780-1831) 182; Prussian general whose writings, especially On War, advocated the concept of total war, in which all the enemy´s territory, property, and citizens are attacked. Clausewitz oli megaluokan paskiaisia. Siihen liittyen L-5227 164; bomb developed by Spottbilligfilm AG to blind "whole populations".
ellauri067.html on line 410: Coat of Arms of the Russian Government 1919 (Church Slavonic "Си́мъ побѣди́ши", Russian "Этим побеждай"), see White movement. Inscribed on the Colours of the Irish Brigade.Inscribed on the banner and the motto of the 4th Guards Brigade (now 2nd Motorized Battalion "Pauci" — the Spiders) of the Croatian army. Inscribed on the banner of the Sanfedismo in 1799. Inscribed in Greek on the flag (obverse side) of the Sacred Band of the Greek War of Independence. Inscribed in Greek on the coat of arms, insignia and flag of the 22nd Tank Brigade (XXII ΤΘΤ) of the Greek Army. Inscribed on the flag of the 25th South Carolina "Edisto Rifles" Regiment, Civil War, USA, 1861-65. The motto of 814 Naval Air Squadron of the Royal Navy Fleet Air Arm. The motto of the Mauritius National Coast Guard. The motto of U.S. Marine Aircraft Squadron VMA(AW). The motto of Finnish Defence Force Reconnaissance. The motto of the Norwegian army 2nd Battalion (Norway). The motto of USS Waldron. The motto of HMCS Crusader, and the Sea Cadet Corps with her as the namesake, 25 RCSCC Crusader in Winnipeg.The motto of the Royal Australian Army Chaplains´ Department.
ellauri067.html on line 411: Sacred Military Constantinian Order of Saint GeorgeIn the logo of Knights Templar, Grand Encampment, U.S.A.Public motto of the Sigma Chi international frat
ellauri067.html on line 412: The motto of:
ellauri067.html on line 413: Bishop Simon Brute College Seminary, Indianapolis, Indiana USA. College of the Holy Cross, Worcester, Massachusetts. Georgian Institute of Public Affairs, Tbilisi, Georgia. Hardey Preparatory School for Boys, Chicago, Illinois USAHoly Cross College, Arima, Trinidad. Holy Cross College, Kalutara, Sri Lanka. Holy Cross College of Carigara, Carigara, Leyte, Republic of the PhilippinesHoly Cross High School, Camp Phillips, Bukidnon, Republic of the Philippines. Holy Cross School, Winnipeg, Manitoba, Canada. Instituto Tecnológico de Mérida, Mérida, Mexico. Madras Christian College, Madras, IndiaMarist Brothers High School, Fiji Suva cityLegon, Ghana. Quitman High School, Quitman, Louisiana USA. St Eunan´s College, Letterkenny, County Donegal, Republic of Ireland. St. Joseph´s Grammar School, Donaghmore, County Tyrone, Northern Ireland. St. Michael´s Church School, Christchurch, New ZealandSt. Thomas´ Secondary School, Kano, NigeriaStrangford Integrated College, Carrowdore, County Down, Northern Ireland. Wah Yan College, Wan Chai, Hong Kong. Wah Yan College Kowloon, Yau Ma Tei, Hong Kong.
ellauri067.html on line 417: Crest of the Royal Hockey Club, Antwerp, Belgium. Motto of the Carlstad Crusaders, Sweden´s dominant American Football team in Karlstad, Sweden. Motto of Ponsonby Rugby Club, Auckland, New Zealand.
ellauri067.html on line 418: Used as the title of the political manifesto of George Lincoln Rockwell and the American Nazi Party. Is the motto on the coat of arms of the city of Plzeň, Czech Republic. The phrase is in the coat of arms of the city of Birkirkara, the largest city on the island of Malta, and the city of Bayamon, Puerto Rico. Is the motto on the Coat of Arms of O´Donnell. Appears in one of the paintings of the Polish artist Zdzisław Beksiński. It has been used in some versions of logo for the brand of cigarettes, Pall Mall. Appears on one of the stickers on the guitar of Alvin Lee, Ten Years After´s frontman, the same guitar he played at The ´69 Woodstock Festival.
ellauri067.html on line 422: Richard Freiherr von Krafft-Ebing (1840–1902; full name Richard Fridolin Joseph Freiherr Krafft von Festenberg auf Frohnberg, genannt von Ebing) was an Austro–German psychiatrist and author of the foundational work Psychopathia Sexualis (1886). He died in Graz in 1902. He was recognized as an authority on deviant sexual behavior and its medicolegal aspects. Krafft-Ebing´s principal work is Psychopathia Sexualis: eine Klinisch-Forensische Studie (Sexual Psychopathy: A Clinical-Forensic Study), which was first published in 1886 and expanded in subsequent editions. The last edition from the hand of the author (the twelfth) contained a total of 238 case histories of human sexual behaviour. Translations of various editions of this book introduced to English such terms as "sadist" (derived from the brutal sexual practices depicted in the novels of the Marquis de Sade), "masochist", (derived from the name of Leopold von Sacher-Masoch), "homosexuality", "bisexuality", "necrophilia", and "anilingus".
ellauri067.html on line 424: Krafft-Ebing considered procreation the purpose of sexual desire and that any form of recreational sex was a perversion of the sex drive. "With opportunity for the natural satisfaction of the sexual instinct, every expression of it that does not correspond with the purpose of nature—i.e., propagation,—must be regarded as perverse."
ellauri067.html on line 428: Freud´s didactic strategy in his Three Essays on the Theory of Sexuality was to construct a bridge between the "perversions" and "normal" sexuality. Clinically exploring "a richly diversified collection of erotic endowments and inclinations: hermaphroditism, pedophilia, sodomy, fetishism, exhibitionism, sadism, masochism, coprophilia, necrophilia" among them, Freud concluded that "all humans are innately perverse". He found the roots of such perversions in infantile sexuality—in the child´s "polymorphously perverse" inclinations ... the "aptitude" for such perversity is innate.
ellauri067.html on line 430: Hyvää viattomien lasten päivää homo- ja koprofiiliseltä Tompalta!
ellauri067.html on line 439: How much, or how little influence drugs, particularly hallucigenic drugs like lysergic acid diethylamide, LSD, had on Pynchon’s narrative is unknown. If Siegel, however, is to be believed, and he should be despite any resentment he felt regarding Pynchon’s affair with his wife, then the writing of Gravity’s Rainbow was heavily influenced by drugs. In Pynchon’s most famous quote regarding this particular novel, which is notoriously difficult to interpret, he is alleged to have told Siegel,
ellauri067.html on line 441: “I was so fucked up while I was writing it . . . that now I go back over some of those sequences and I can’t figure out what I could have meant.”
ellauri067.html on line 448: Imipolex, in addition to being a pun (imitation pole: Last year an imitation pole that claimed to have a load rating of 300kgs snapped mid-performance. The pole dancer was severely injured and may never walk again because she fractured her pelvis & spine), "obviously" stems from a combination of "imido" with a near-reversal of "explode".
ellauri067.html on line 450: Structure of a representative imido complex (py = pyridine, CMe3 = tert-butyl).
ellauri067.html on line 454: Schwarzkommando: (p. 359) supposed herero fighters in the service of the nazis. It is propaganda like King Kong or the black science man Neil Degrasse Tyson to make black people seem intelligent. The Schwarzkommando in Gravity´s Rainbow is fictional. Schrödinger´s douchebag is a guy who says offensive things and decides whether he is joking based on the reaction of people around him.
ellauri067.html on line 458: Neil deGrasse Tyson is speaking up on Christmas 2020, in order to correct a little scientific inaccuracy that Santa Claus has been perpetuating for years. We all know the story of Santa and his reindeer (Dasher, Dancer, Prancer, Vixen, Comet, Cupid, Donner, Blitzen, and of course Rudolph), but [...]
ellauri067.html on line 463: tannäuserism: In a note to 3.2 of Gravity´s Rainbow, Heseburger explains Pynchon´s use of the word "Tannhäuserism" as follows: The tragic error of Tannhäuser — for example, in Richard Wagner´s operatic version of the myth — was to postpone his quest in order to linger for one year of sensual, "mindless pleasure" with the goddess Venus under her mountain called Venusberg. Vai onko se Brocken, Jaakon ja Jöötin mainizema Kyöpelinvuori Harzissa? On 11 April, American forces liberated the camps at Buchenwald, near Weimar, and the V2 rocket slave-labour camp at Nordhausen in the Harz Mountains. Ryssät eivät päässeet lähellekään. Jenkeillä oli vitun kiire kahmimaan izelleen ne raketit. Ja siitä vasta iso piru pääsi merrasta.
ellauri067.html on line 465: Antinomistit ovat uskonpuhdistuksen aikainen kristillinen ryhmittymä, joka korosti syntien anteeksiantamista, mutta vähätteli syntiä ja hengellistä lakia. Antinomismin synnyttäjä oli Martti Lutherin ystävä Johannes Agricola. Antinomistien pääväittämä on, ettei lakia tulisi saarnata ollenkaan. Eli että hengellisen lain sijasta uskon synnyttää evankeliumi. Hengellinen laki poistettiin kokonaan käytöstä. Luther kirjoitti antinomisteja vastaan kirjan "Antinomilaisia vastaan". Luther on myös todennut Agricolasta: "ettei kukaan paavi ole häntä kiusannut niin paljon kuin Agricola". Antinomistisen opin toinen äärilaita on oppi lain kolmannesta käytöstä. Antinomistinen riita syntyi luterilaisessa kirkossa 1500-luvulla siitä, onko lain saarnaaminen tarpeellista vai ei. Crazy Sue Dunham oli antinomiaani noita 1700-luvulla jenkkikapinan aikoihin. Wild woman of the Berkshires. Joo eihän ilman lakia ole syntiä, ja ilman syntiä ei tarvi armoa, ja ilman armoa ei pappeja. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin!
ellauri067.html on line 467: Franz von Bayros (28 May 1866 – 3 April 1924) was an Austrian commercial artist, illustrator, and painter, best known for his controversial Tales at the Dressing Table portfolio. He belonged to the Decadent movement in art, often utilizing erotic themes and phantasmagoric imagery. His work can be found at the Metropolitan Museum of Art in New York. He drew over 2000 illustrations in total. Bayros piirsi eri paljon porsliinipilluja. Sanalla sanoen, pornokuvia.
ellauri067.html on line 470: The relationship between J.P. Morgan and Thomas Edison is a classic case of high finance. As Edison needed money to fund his work he would give a huge block of stock in his company to Morgan. Eventually the bulk of Edison Electric shares were controlled by the J.P. Morgan.
ellauri067.html on line 471: In 1892, J.P. Morgan arranged the merger of Edison Electric and Thomson-Houston Electric Company to form General Electric. Since Morgan was the majority shareholder in Edison Electric he did not need Edison´s permission to agree to the merger.
ellauri067.html on line 473: The first residential house in America to be electrified was J.P. Morgan’s. The work was done by Thomas Edison. So how did Morgan say thanks to the guy who gave him the first home in America with electricity? He screwed Thomas Edison out of his own company. Welcome to the game of 1890s venture capital.
ellauri067.html on line 491: There’s a dirty secret tucked away in Thomas Pynchon’s novels, eand it’s this: beyond all the postmodernism and paranoia, the anarchism and socialism, the investigations into global power, the forays into labor politics and feminism and critical race theory, the rocket science, the fourth-dimensional mathematics, the philatelic conspiracies, the ’60s radicalism and everything else that has spawned 70 or 80 monographs, probably twice as many dissertations, and hundreds if not thousands of scholarly essays, his novels are full of cheesy love stories.
ellauri067.html on line 493: Book reviewers have a long history of attacking Pynchon for his flat characters. Roger and Jessica are susceptible to this criticism. Neither is given much of a history. We don’t know where they grew up or who their parents were. This is one of the great failings of... what to call it? "middlebrow" is antiquated... anyway, a very common kind of criticism (common in the Anglo-American world, anyway), and it affects how authors write (which is one reason I read mainly Russian literature these days). I don't need to know "where they grew up or who their parents were" and I don't much care, unless, of course, you write about it brilliantly because that´s truly what you want to focus on, as opposed to "welp, better provide a plausible background for my characters so the reader will believe they're behaving this way." Just write good sentences in a good and surprising order. Two people have fallen out of love? I don't care if it's because one of them has mommy issues or the other was bullied as a child—people fall out of love all the time, for any reason or none, just tell me what they do about it, and in language that makes me want to keep reading! Teoxet on tärkeät, vähät elämästä. En jaxa luontokuvauxia, hyppään ne heti yli.
ellauri067.html on line 500: ...The first piece to provide substantial information about Pynchon´s personal life was a biographical account written by a former Cornell University friend, Jules Siegel, and published in Playboy magazine. In his article, Siegel reveals that Pynchon had a complex about his teeth and underwent extensive and painful reconstructive surgery, was nicknamed "Tom" at Cornell and attended Mass diligently, acted as best man at Siegel's wedding, and that he later also had an affair with Siegel's wife. Siegel recalls Pynchon saying he did attend some of Vladimir Nabokov's lectures at Cornell but that he could hardly make out what Nabokov was saying because of his thick Russian accent. Siegel also records Pynchon's commenting: "Every weirdo in the world is on my wavelength", an observation borne out by the crankiness and zealotry that has attached itself to his name and work in subsequent years.
ellauri067.html on line 502: Pynchon´s early story Low-lands contains general immaturity, and racist, sexist and proto-Fascist talk. It´s his own voice in Pig Bodine, a notoriously bigoted and asinine sailor who recurs in later novels. The claims of racism and proto-Fascism are hardly substantiated, while the misogyny is pervasive. Women are considered as semi-inanimate objects upon which men have a right (or even a duty) of possession, imposition or defilation.
ellauri067.html on line 503: The other stories in the collection, though less concerned with female characters, present women with few exceptions according to the logic of “Low-lands” as either hateful housewife-mothers, objects of male fantasy, or as inferior actors in an essentially male sphere.
ellauri067.html on line 505: ...the women in the class were furious at the books by men. My choices were quite ordinary—Kerouac, Ellison, Roth, Bellow, and Pynchon... “This Set of Holes, Pleasantly Framed”: Pynchon the Competent Pornographer.
ellauri067.html on line 530: In the Mid. Dutch poem of Lantslot ende Sandrii), a knight says to his maiden : ic heb u liever dan en everswin, al waert van finen goude gkewrackt, I hold you dearer than a boar- swine, all were it of fine gold y-wrought ; were they still in the habit of making gold jewels in the shape of boars ? at least the remembrance of such a thing was not yet lost.
ellauri067.html on line 539: Ktenofiili on kampapervo. Kehtaakin Tomi vekuttaa inhottavista eurooppalaisista enkun axenteista. Jenkkiaxentit on kaikista rumimpia.
ellauri067.html on line 540: Yök. Typerä jaxo jossa Tomppa yökkii brittinamusia. Izellä jenkeillä oli ihan vitun pahat karkit. Tompan jaxo missä se menee alas vessanpöntöstä ja päätyy mereen on ihan kulttia. Siinä se on oikein panostanut oxettavien kakkojen kuvailemiseen. Taitaakin olla koprofiili myös eikä vain ktenofiili. Vielä törkeempi on se kohta missä joku kenraali Pudding maiskuttaa ja nielee Katjen paskapökäleitä. James Joyce olis tykännyt.
ellauri067.html on line 544: Gravity´s Rainbow is a 1973 novel, first published by Viking Press, by American writer Thomas Pynchon. The narrative is set primarily in Europe at the end of World War II, and centers on the design, production and dispatch of V-2 rockets by the German military. In particular, it features the quest undertaken by several characters to uncover the secret of a mysterious device named the "Schwarzgerät" ("black device"), slated to be installed in a rocket with the serial number "00000".
This is a profoundly dumb and misguided roaming-junior-male-ape-gang roadmovie type of thought. Damn wagnerian homoerotic Quest for a Holy Grail. Murder mysteries. Spoilers. "Nyaah we already got the Grail!" taunt the French knights Arthur & co. in Monty Python´s Holy Grail:
ellauri067.html on line 560: "I thought I was sophisticating the Beat spirit with secondhand science", said Pynchon. Which stands as a pretty good description of some of his novels, too.
ellauri067.html on line 566: "his batman, a Corporal Wayne" [Batman's "real-world" identity was Bruce Wayne], 11; comicbook fangs, 21; Sir Denis Nayland Smith, 83, 277-78, 592, 631, 751; Hop Harrigan, Tank Tinker, 117; "old-fashioned comical room" 122; Dumbo, 135; Donald Duck, 146; Hansel and Gretel, 174; "comic-book colors" 186; "paint FUCK YOU in a balloon coming out the mouth of one of those little pink shepherdesses" 203; Plasticman, 206, 314, 331, 752; "he passes into a bickering of canary-yellow Borsalini, corksoled comicbook shoes with enormous round toes" 254; "this cartoon here" 263; "a Sunday-funnies dawn" 295; Rocketman, 366, 376, 379, 436, 512, 596; Captain Midnight Show, 375; Green Hornet, 376; "the only beings who can violate their space are safely caught and paralyzed in comic books" 379; Mickey Mouse, 392; Sundial, 472; Wilhelm Busch (cartoonist), 501; Porky Pig, 545; "comic technocracy" 579; "comic-book cats dogs and mice" 586; Bugs Bunny, 592; "comicbook-orange chunks of island" 634; Porky Pig tattoo, 638 (on Osbie Feel's stomach), 711 (on André Omnopon´s stomach); Robin Hood, 664; Mary Marvel, Wonder Woman, 676; comic-book Kamikazes, 680; "down comes a comic-book guillotine on one black & white politician" 687; Crime Does Not Pay, 709; Superman, 751; The Lone Ranger & Tonto, 752; Philip Marlowe, 752; Submariner, 752; Jimmy Olson, 752; See also Byron the Bulb; Floundering Four; Komical Kamikazes; Plasticman; film/cinema references.
ellauri067.html on line 577: Prokosch was born in Madison, Wisconsin, into an intellectual family that travelled widely. His father, Eduard Prokosch, an Austrian immigrant, was Professor of Germanic Languages at Yale University at the time of his death in 1938. Prokosch was graduated from Haverford College in 1925 and received a Ph.D. in English in 1932 from Yale University. In his youth, he was an accomplished squash racquets player; he represented the Yale Club in the 1937 New York State squash racquets championship. He won the squash-racquets championship of France in 1938.
ellauri067.html on line 579: During World War II, Prokosch was a cultural attaché at the American Legation in Sweden. He spent most of the remainder of his life in Europe, where he led a peripatetic existence. His interests were sports (tennis and squash), lepidoptery, and the printing of limited editions of poems that he admired.
ellauri067.html on line 581: From early on, Prokosch sought to surround himself with a veil of mystification and cast his life into a hopeless riddle. Approaching his sixtieth year, he boasted that no person had succeeded in knowing him as an integral personality: "I have spent my life alone, utterly alone, and no biography of me could ever more than scratch the surface. All the facts in Who’s Who, or whatever, are so utterly meaningless. My real life (if I ever dared to write it!) has transpired in darkness, secrecy, fleeting contacts and incommunicable delights, any number of strange picaresque escapades and even crimes, and I don't think that any of my 'friends' have even the faintest notion of what I'm really like or have any idea of what my life has really consisted of. . . .With all the surface 'respectability,' diplomatic and scholarly and illustrious social contacts, my real life has been subversive, anarchic, vicious, lonely, and capricious."
ellauri067.html on line 583: The publication of Voices: A Memoir in 1983, advertised as a record of his encounters with some of the century´s leading artists and writers, returned Prokosch to the limelight. His early novels The Asiatics and The Seven Who Fled were reissued to much public acclaim. In 2010, Voices was shown to be almost wholly fictitious and part of an enormous hoax.
ellauri067.html on line 592: Sowilo (*sōwilō) meaning "Sun", is the reconstructed Proto-Germanic language name of the s-rune (ᛊ, ᛋ).
ellauri067.html on line 593: The letter is a direct adoption of Old Italic (Etruscan or Latin) s (𐌔), ultimately from Greek sigma (Σ). It is present in the earliest inscriptions of the 2nd to 3rd century (Vimose, Kovel).
ellauri067.html on line 604: School Days School Days is an American popular song written in 1907 by Will D. Cobb and Gus Edwards. Its subject is of a mature couple looking back sentimentally on their childhood together in primary school.
ellauri067.html on line 606: Come Josephine In My Flying Machine is a popular song with music by Fred Fisher and lyrics by Alfred Bryan. First published in 1910, the composition was originally recorded by Blanche Ring and was, for a time, her signature song. Ada Jones and Billy Murray recorded a duet in November 1910, which was released the following year. There have been many subsequent recordings of the pop standard.
ellauri067.html on line 608: A Hot Time in the Old Town, also titled as "There’ll Be a Hot Time in the Old Town Tonight", is an American popular song, copyrighted and perhaps composed in 1896 by Theodore August Metz with lyrics by Joe Hayden. Metz was the band leader of the McIntyre and Heath Minstrels. The song was a favorite of the American military around the start of the 20th century, particularly during the Spanish–American War and the Boxer Rebellion. The tune became popular in the military after it was used as a theme by Teddy Roosevelt´s Rough Riders.
ellauri067.html on line 634: Onkohan toi homo hererokoiras Enzian (Gentiana, katkero) sekin yx Tom of New Englandin alter egoista? Oliko sillä kuoropoikana joku katolinen pappivapahtaja jonka ruskehtava kalu pilkotti kasukan alta himottavasti? Hyvinkin luultavaa. Sittemmin sen vapahtajan karismasta tuli rutinaa, kun papin peräpäästä pisti outase. Tässä tapauxessa kyse on tuoreesta ja isosta lantaläjästä. Juonipaljastus: röyhypartainen komistus mutiainen Enzian on latinosilmäisen jalkapuolen Thitshikovin eiku Thitsherinin velipuoli. Niiden isä oli Venäjän Japanin sodan laivastossa maapalloa kiertävä Tompan oloinen määrimies. Hohhoijakkaa.
ellauri069.html on line 40: Postmodernism is the Swiss Army knife of critical concepts. It’s definitionally overloaded, and it can do almost any job you need done. This is partly because, like many terms that begin with “post,” it is fundamentally ambidextrous. Postmodernism can mean, “We’re all modernists now. Modernism has won.” Or it can mean, “No one can be a modernist anymore. Modernism is over.” People who use “postmodernism” in the first, “mission accomplished,” sense believe that modernism—the art and literature associated with figures like Picasso and Joyce—changed the game completely, and that everyone is still working through the consequences. Modernism is the song that never ends. Being postmodernist just means that we can never be pre-modernist again. People who use it in the second sense, as the epitaph for modernism, think that, somewhere along the line, there was a break with the assumptions, practices, and ambitions of modernist art and literature, and that everyone since then is (or ought to be) on to something very different. Being postmodernist means that we can never be modernist again.
ellauri069.html on line 42: Modern art didn’t abandon the world, but it made art-making part of the subject matter of art. When (in the second account) did a break occur? It happened when artists and intellectuals stopped respecting a bright-line distinction between high art and commercial culture. Modernist art and literature, in this version of the story, depended on that distinction to give its products critical authority. Modernism was formally difficult and intellectually challenging. Its thrills were not cheap. But there were cheap thrills out there, a vast and growing mass of products manufactured to stroke the senses and flatter the self-images of their consumers. This bubble-gum culture wasn’t just averse to the spirit of high art. It was high art’s reason for being.
ellauri069.html on line 45: You can make anti-art—Duchamp’s “Fountain,” (posliininen kusilaari jossa lukee tää on taidetta) for example—only when everyone still has some conception of authentic, stand-alone, for-its-own-sake art. Warhol’s work is not anti-art. Finding no quality on which to hang a distinction between authentic art and everything else, it simply drops the whole question.
ellauri069.html on line 54: Barthelme was a Texan. He grew up in Houston, where his father, also named Donald, was a prominent local architect. Donald the writer was the first of five children. Four were boys, and three of them became professional writers.
ellauri069.html on line 56: The one who kept them all on guard was the father, and he seems to have been a piece of work. Donald, Sr., had studied architecture at Penn, and he was a committed modernist, an acolyte of Setä Mies, Le Corbusier, Saara Aalto, and Esa Saarinen. He designed his own home, including the interiors, and if he couldn’t find something that suited his taste—a rug or a piece of furniture—he manufactured it himself.
ellauri069.html on line 59: Barthelmes were Catholics; some lapsed, some not, and then to the University of Houston, where his father was a professor in the architecture department, but from which he dropped out.
ellauri069.html on line 63: "My father regards the tray of pink cupcakes. Then he jams his thumb into each cupcake, into the top. Cupcake by cupcake. A thick smile spreads over the face of each cupcake." —Views of My Father Weeping (1969)
ellauri069.html on line 67: Their memoir is an attempt to understand their gambling obsession as a way of coping with guilt over his death. “The addiction to gambling, with the unsuccessful struggles to break the habit and the opportunities it affords for self-punishment, is a repetition of the compulsion to masturbate,” Freud says in “Dostoevsky and Parricide”; “the relation between efforts to suppress it and fear of the father are too well known to need more than a mention.” No one believes Freud anymore, of course. A great deal of his writing is, at one level of explicitness or another, about the authority of fathers and the struggle for autonomy. (And Barthelme was a close reader of Freud.)
ellauri069.html on line 71: He was an adept of irony and deflection in person as well as on the page, a lonely and, at some level, unhappy man who needed humor and companionship. But he had, his friend Pynchon told Daugherty, “a hopeful and unbitter heart.” Women seem to have found him easy to like. He married four times and had at least two long-term relationships between the marriages. He was dependent on alcohol, and he was dependent on work. He wrote every morning and had his first drink around noon.
ellauri069.html on line 72: The combination of melancholia, compulsive typing, and too much alcohol might describe a lot of writers.
ellauri069.html on line 76: A couple of years after Barthelme took the apartment, the writer Kirkpatrick Sale and his wife, Faith, an editor, moved in downstairs and became close friends. They had been students at Cornell with Pynchon, and Pynchon would write part of “Gravity’s Rainbow” (1973) in their apartment.
ellauri069.html on line 78: What was he doing? Daugherty is right to claim that Barthelme conceived of himself as an heir of the modernist tradition—in particular, of Beckett. He encountered Beckett’s work for the first time in 1956, when he picked up a copy of Theatre Arts at Guy’s Newsstand, in Houston, and read the text of “Waiting for Godot.” “It seemed that from the day he discovered ‘Godot,’ Don believed he could write the fiction he imagined,” the woman who was his wife at the time, Helen Moore Barthelme, says in her memoir, “Donald Barthelme: The Genesis of a Cool Sound” (2001).
ellauri069.html on line 89: Barthelme believed himself to be working in the tradition of Joyce and Samuel Beckett, and that his appropriation of popular, commercial, and other sub-artistic elements (instruction manuals, travel guides, advertisements, sentences from newspaper articles, and so on) in his writing was done as a means of making literature, not subverting it or announcing its obsolescence. Daugherty thinks that many people have got Barthelme wrong.
ellauri069.html on line 91: Barthelme incorporates bits from other people’s texts into his stories, and a good deal of his writing sounds like (and some of it plainly is) pastiche, as though it had been composed in the style, or spoken in the voice, of someone else.
ellauri069.html on line 93: It can certainly look, in short, as though Barthelme, like Warhol, were simply dropping the question of whether something counts as literature or not, since markers of the literary are impossible to find in his writing. The high-art traditionalist has no place to hang his beret. Daugherty’s purpose is to convince us that this was not Barthelme’s intention.
ellauri069.html on line 95: Barthelme felt that American fiction had abandoned what modernists called “the revolution of the word.” “Fiction after Joyce seems to have devoted itself to propaganda, to novels of social relationships, to short stories constructed mousetrap-like to supply, at the finish, a tiny insight typically having to do with innocence violated, or to works written as vehicles for saying no! in thunder,” he wrote in 1964, in the second issue (there would be only two) of Location.
ellauri069.html on line 97: The visual artist can deal with almost every kind of material, even sound, but the writer deals with only one kind of material: sentences. The solution, therefore, was to treat sentences as though they were found objects.
ellauri069.html on line 101: Q: What do you consider the most important tool of the genius of today?
ellauri069.html on line 107: Strings of language extend in every direction to bind the world into a rushing, ribald whole. The babble of discursive registers mimics the incoherence of war against guerrillas, a war in which the two sides are always in danger of becoming morally indistinguishable.
ellauri069.html on line 111: He also believed that one of the things deadening our responses was mass culture. “I believe that’s the place artists are trying to get to, and I further believe that when they are successful, they reach it... an area somewhere probably between mathematics and religion, in which what may fairly be called truth exists.” He was an enemy of television. He was a serious jazz buff. It took him a while to become interested in rock. Daugherty is right. He was a postmodernist in the first sense.
ellauri069.html on line 115: “The aim of literature,” says a character in “Florence Green Is 81,” one of Barthelme’s first published stories, “is the creation of a strange object covered with fur which breaks your heart.”
ellauri069.html on line 116: He complained that book publishers “publish an enormous number of things which look like books, sort of feel like books, but in reality are buckets of peanut butter with a layer of whipped cream on top.”
ellauri069.html on line 120: He thought S. J. Perelman was a genius. Perelman, sadly, did not think much of Barthelme’s work.
ellauri069.html on line 139: Balaclava helmet: A balaclava, also known as a balaclava helmet or Bally or ski mask, is a form of cloth headgear designed to expose only part of the face, usually the eyes and mouth. Depending on style and how it is worn, only the eyes, mouth and nose, or just the front of the face are unprotected. Versions with a full face opening may be rolled into a hat to cover the crown of the head or folded down as a collar around the neck. Sellanen ällöttävä roistomyssy.
ellauri069.html on line 142: An English illustrator, Beardsley is known for his (often erotically charged) illustrations for Oscar Wilde's Salome, Alexander Pope's Rape of the Lock and other black-and-white works. Along with Oscar Wilde, he was considered a leader of "The Decadents" of the 1890s; 71; 634; Wikipedia entry.
ellauri069.html on line 144: Bereshith: Genesis, the first book of the Old Testament (after the Hebrew word meaning "in the beginning"); 77
ellauri069.html on line 146: Blavatsky, Helena Petrovna: (1831-91) 269; A Russian-born American psychic and mystic. She founded the Theosophical Society in New York in 1875 and later continued her work in India. Teosofeista on jo lisää toisaalla.
ellauri069.html on line 154: compline 134/; seventh and last of the canonical hours. Muut tunnit ovat nimeltään ...
ellauri069.html on line 162: 657; American dancer who was among the first to raise interpretive dance to the status of creative art, incorporating classical, particularly Greek, mythology, art and music. Not very successful in the United States, she took her new style of performance to Europe where it was greeted enthusiastically. She was strangled when her long scarf became entangled in the wheels of a car.
ellauri069.html on line 165: Slothrop does not imagine but recalls billboards he had seen in the Berkshires, of a favorite American soft drink.
ellauri069.html on line 168: Not the Martyr of Canterbury but a town in Massachusetts nearly destroyed by a flood in 1927. This is another reference from The Berkshire Hills.
ellauri069.html on line 170: Dr. Mabuse is a fictional character created by Norbert Jacques in the German novel Dr. Mabuse, der Spieler ("Dr. Mabuse, the Gambler"), and made famous by three films about the character directed by Fritz Lang: Dr. Mabuse the Gambler (silent, 1922) The Testament of Dr. Mabuse (1933) and the much later The Thousand Eyes of Dr. Mabuse (1960). Dr. Mabuse is a master of disguise and telepathic hypnosis known to employ body transference, most often through demonic possession, but sometimes utilizing object technologies such as television or phonograph machines, to build a "society of crime". One "Dr. Mabuse" may be defeated and sent to an asylum, jail or the grave, only for a new "Dr. Mabuse" to later appear, as depicted in The Testament of Dr. Mabuse. The replacement invariably has the same methods, the same powers of hypnosis and the same criminal genius. There are even suggestions in some installments of the series that the "real" Mabuse is some sort of spirit that possesses a series of hosts.
ellauri069.html on line 172: Gene Krupa: Eugene Bertram Krupa, Born:January 15, 1909, Chicago, Illinois, U.S., Died:October 16, 1973, Yonkers, New York, U.S. was an American jazz drummer, band leader and composer known for his energetic style and showmanship. His drum solo on "Sing, Sing, Sing" elevated the role of the drummer from an accompanying line to an important solo voice in the band.
ellauri069.html on line 178: Hoagy Carmichael: Hoagland Howard " Hoagy " Carmichael (November 22, 1899 - December 27, 1981) was an American singer, songwriter, and actor. American composer and author Alec Wilder described Carmichael as the "most talented, inventive, sophisticated and jazz-oriented of all the great craftsmen" of pop songs in the first half of the 20th century.
ellauri069.html on line 184: (informal) verbal humour or attitude of the inhabitants of the city of Berlin,
ellauri069.html on line 197: Pierre Teilhard de Chardin (1881–1955) oli ranskalainen jesuiittapappi, filosofi ja amatööripaleontologi. Teilhard de Chardinin harhaoppisia kirjoituksia on julkaistu postuumisti. Niissä hän pyrki yhdistämään antropologisen evoluutioajattelun ja kristillisen luomisajatuksen aika huonolla ratamenestyxellä. Chardin esitti ensimmäisenä ajatukset sekä noosfääristä (noosphère), ihmiskunnan yhteisestä tietoisuudesta että omegapisteestä. Mikä se nyt on? Onxe joku tollanen G-piste vai? Outo tapaus ihminen tää jesuiitta. Terveisiä rajan takaa täältä perseestä.
ellauri069.html on line 199: Omegapiste on ranskalaisen filosofin ja jesuiittapapin Pierre Teilhard de Chardinin (1881–1955) kehittämä käsite, joka kuvaa kompleksisuuden ja tietoisuuden äärimmäistä tasoa, jota kohti maailmankaikkeus hänen teoriansa mukaan kehittyy. Teilhard kutsui evoluutioteoriaansa kompleksisuuden ja tietoisuuden laiksi; Teilhardin mukaan maailmankaikkeus voi kehittyä lisääntyvän kompleksisuuden ja tietoisuuden suuntaan vain, mikäli sitä vedetään kohti äärimmäisen kompleksisuuden ja tietoisuuden pistettä. Höh, tää on vaan vanhaa taivastoivoa tekotieteellisillä sanoilla. Vähän sellasta transhumanismia. Pierrestä lisää albumissa 219.
ellauri069.html on line 201: Béla Ferenc Dezső Blaskó (Hungarian: [ˈbeːlɒ ˈfɛrɛnt͡s ˈdɛʒøː ˈblɒʃkoː]; 20 October 1882 – 16 August 1956), known professionally as Bela Lugosi (/ləˈɡoʊsi/; Hungarian: [ˈluɡoʃi]), was a Hungarian-American actor best remembered for portraying Count Dracula in the 1931 film and for his roles in other horror films. Belasta tuli morfiiniaddikti ja se vajosi B-filmeistä Ö-mappiin. 5x naimisissa, tulos 1 poika.
ellauri069.html on line 203: Gerard Swope (December 1, 1872 – November 20, 1957) was a U.S. electronics businessman. He served as the president of General Electric Company between 1922 and 1940, and again from 1942 until 1945. During this time Swope expanded GE's product offerings, reorienting GE toward consumer home appliances, and offering consumer credit services. Swope was born in St. Louis, Missouri, to Ida and Isaac Swope, Jewish immigrants from Germany. He graduated from the Massachusetts Institute of Technology in 1895.
ellauri069.html on line 207: Dr. Fu Manchu is a fictional character first featured in a series of novels by English author Sax Rohmer during the first half of the 20th century and later extensively in cinema, television, radio, and comics.
ellauri069.html on line 209: "Imagine a person, tall, lean and feline, high-shouldered, with a brow like Shakespeare and a face like Satan, ... one giant intellect, with all the resources of science past and present ... Imagine that awful being, and you have a mental picture of Dr. Fu-Manchu, the yellow peril incarnate in one man." –The Insidious Dr. Fu Manchu
ellauri069.html on line 216: Ensimmäinen Fu Manchu -tarina ”The Mystery of Dr. Fu Manchu” julkaistiin jatkoromaanina vuosina 1912–1913. Rasistinen ja vauhdikas tarina, jossa Nayland Smith ja tohtori Petrie kohtasivat maailmanlaajuisen ”keltaisen vaaran” salaliiton, oli välitön menestys. Rohmer ansaitsi hyvin Fu Manchu-, Gaston Max- ja Morris Klaw -tarinoillaan, mutta hoiti sangen kehnosti raha-asiansa.
ellauri069.html on line 222: Richard Fariña, to whom Gravity's Rainbow is dedicated, was a good friend of Pynchon's when they were students at Cornell University in the 50s. In 1963, Farina married Mimi Baez, a folksinger and sister of Joan Baez. Although first married under the Napoleonic Code in a secret ceremony in Paris in the spring of 1963, they had an official marriage in Carmel, California, for the benefit of the Baez family. Pynchon was the best man for the Carmel ceremony, coming up from Mexico City where he was living and working on Gravity's Rainbow. In A Long Time Coming and a Long Time Gone, Farina's posthumously published collection of stories (Random House, 1969), Farina describes his and Pynchon's visit to the Monterey Fair. Richard and Mimi Farina formed a folk-music duo (Farina on guitar and Mimi on dulcimer, both singing) and released several albums in the 60s. Richard Farina was killed in a motorcycle crash following a book signing in Carmel for his newly published first (and only) novel, Been Down So Long It Looks Like Up To Me (Random House, 1966). You might want to visit this sweet website dedicated to the memory of Richard and Mimi (who died of cancer in 2001).
ellauri069.html on line 224: Fisk, Jubilee Jim (1834-1872) 285; Known popularly as the "Barnum of Wall Street" and "Jubilee Jim," Fisk was one of the most outrageous figures of the Gilded Age. The most notorious plot of Fisk's short career was the attempt to corner the gold market during 1868 and 1869. Fisk's and Jay Gould's effort collapsed when President U.S. Grant intervened to halt the Black Friday scandal. Fisk brazenly refused to honor his contracts, leaving thousands ruined.
ellauri069.html on line 227: 624; German: alert, devout, happy, free ("Frölich" should be "Fröhlich"); From Jan Bayer: the motto of the BDM (Bund Deutscher Mädels, or, as my grandmother used to say 'Bube drück mich'(hug me boy))
ellauri069.html on line 230: Gilbert ja Sullivan: Mulla on joku kirja niiden lyriikoista. Sullivan nikersi sävelmät ja Gilbert nakersi sanat. Sullivan's dislike of what he considered the artificial nature of Gilbert's plots led to their split.
ellauri069.html on line 232: Gnahb: poss. etymology: "Gnahb" spelled backwards--bear with me here--is "bhang" the drink made from flowering tops of the marijuana plant, cannabis sativa. Gnap oli Ran-Tan-Planin haukkausääni kun se puri esim Galtoneita.
ellauri069.html on line 236: La Gomera is the most westward of the Canary Islands, off the coast of North Africa.
ellauri069.html on line 238: Guardian, the. 293; The Manchester Guardian (now The Guardian) is (according to Evan Corcoran) the farthest left-wing of the major English papers, though it is traditionally the centrist Liberals' and teachers' newspaper. Käsineidin rämiseviin radiopuhelimiin puhuvat pollarit on guardianeja. National Guard on hälytetty pysäyttämään Proud Boys pyssymiehet Washingtonissa.
ellauri069.html on line 257: German novelist Hermann Hesse (1877-1962), experiencing a crisis of the spirit, had psychoanalysis with J.B. Lang, a disciple of Carl Gustav Jung. His novel Demian (1919), which shows the influence of analysis, is about the character Demian (a classic "seeker") and his quest for self-awareness. Published during the troubled Weimar years, the novel was very popular and had a pervasive influence on the Germans. It also made Hesse famous.
ellauri069.html on line 259: Hilbert Space: "A multidimensional space in which the proper (eigen) functions of wave mechanics are represented by orthogonal unit vectors" - from The Penguin Dictionary of Physics.
ellauri069.html on line 266: of_John_the_Baptist-Caravaggio_%281610%29.jpg/800px-Salome_with_the_Head_of_John_the_Baptist-Caravaggio_%281610%29.jpg" width="30%" />
ellauri069.html on line 372: My rating: 4 of 5 stars
ellauri069.html on line 382: Viittailematta tän enempää sivistyneesti Melvilleen (tai toiseen koprofiiliin Joyceen), Nipsun Kosmos-ravintolan jumala näyttäis olevan T.S. Eliot (poliittiset näkemyxetkin saattaa mätsätä paremmin kuin tää kriitikko edes aavistaa) - tää on tämmöstä jättömaata tämäkin: turhaa kaivelua roippeissa jonkun tyhmän armon tai lunastuxen perässä. Eliskä meillä on tässä taas pahasta omastatunnosta kärsivä pieni syntinen joka kylpee iloisen syyllisesti plödässä ja runkussa ja ezii sitten armopsuihkua. Tää premissinä, voix tästä tullakaan mitään järkevää? (No aaltopeltikatolisia ovat molemmat, ei siis ihmekään.) Pahinta kaikesta on häpeä, sanoo joku Hömpän hahmoista s. 697 alalaidassa. Just niin persepää.
ellauri069.html on line 387: Don’t forget the real business of the War is buying and selling. The murdering and violence are self-policing, and can be entrusted to non-professionals. The mass nature of wartime death is useful in many ways. It serves as spectacle, as diversion from the real movements of the War. It provides raw material to be recorded into History, so that children may be taught History as sequences of violence, battle after battle, and be more prepared for the adult world. Best of all, mass death’s a stimulus to just ordinary folks, little fellows, to try ‘n’ grab a piece of that Pie while they’re still here to gobble it up. The true war is a celebration of markets.
ellauri069.html on line 391: —the intellectual ambitions of Pointsman, a Pavlovian psychology researcher trying to perfect conditioning techniques, who copulates with an octopus;
ellauri069.html on line 395: —the Pökler family, consisting of a rocket engineer father manipulated by the German government, a leftist mother protesting that government, and a daughter who may or may not have survived the camps, whom Pökler fucks with all the more merriment;
ellauri069.html on line 397: —Greta Erdmann, pornographic film actress and mother/groomer of Bianca, a child-victim who becomes the novel’s symbol of how fascism has corrupted and destroyed innocence - ah fuck, I mean the Shirley Temple lookalike whom Pynchon/Slothrup fucks completely delirious.
ellauri069.html on line 399: —the peregrinations of a Soviet agent named Tchitcherine, a man initiated into mysticism while administering a territory in Central Asia and now on vengeful search for his Herero half-brother, who also has his share of juicy fucks;
ellauri069.html on line 401: —the mission of Oberst Enzian, who is Tchitcherine’s Herero half-brother, one of a select company of Hereros who survived Germany’s genocide of their people to become rocket engineers during World War II; he was a bunk toy for Weissmann mentioned in the next bullet as a boy in black Africa;
ellauri069.html on line 403: —the evil designs of the novel’s villain, Weissmann or Blicero, former lover of Enzian, current lover of a young man named Gottfried, and the master of rocket 00000.
ellauri069.html on line 412: On toinen poliittinen syy mix tää novelli on vaikee nieltävä. Nipsu termentää että "Me", eivaan "Ne", siis me "tavalliset persut", ollaan jossain mielessä myös "Ne" (no ainaskin "Niiden" mielestä, tietysti, "Nehän" on "Niille" "Me".). "Niillä" on haaraliike "Meidän" aivoissa. Eli siis, aivot on ihan samoja, toisilla on vaan enemmän paalua perstaskussa. Meidän maniat ja psykoosit, unelmat ja halut, vievät "Meitä" mukaan kuluttamaan talouskasvua, mistä "Ne" sitten vetää taskuun lisää kasvua. Yx Nipsun alter egoista ehottaa ratkaisuxi “sado-anarkismia.” En kyllä ymmärrä mitä se muka toimittaa. Yhtä lailla "Ne" osaa laskuttaa SM-esineistöstä. Novellissa on myös nyt jo aika vanhanaikainen ja toxinen teesi, Riemastuxen patinaa: et fasismi on, kuten (se aikaisemmin kummastelemani) Wilhelm Reich pani sen, “the frenzy of sexual cripples”—eli et nazit oli pedofiilejä ja homoja (eli siis kääntäenkin myös). Nyt ei sellaista voi enää sanoa, sillä fasistit ja muut ällöt poikkeavuudet on ristiinluokituxia. Senhän osoittaa jo GR ize, jossa Nipsu on vastustavinaan nazeja mutta peukuttaa paskansyöntiä, piiskurointia, pedofilia ja muita sopimattomuuxia.
ellauri069.html on line 427: The women in the party are callously used by the men as distraction (“Zitz und Arsch” - how do we feel about the treatment of women in the novel?)
ellauri069.html on line 434: Sukupuolivapaalla "existentialismilla" saadaan torjutuxi se ikävähkö syytös, että patriarkaalinen toimintatapa on uroxille tyypillistä, oli apina mikä tahansa, ei siinä mitään pyhää kirjaa tarvita, muuta kuin ehkä heittoaseena. Tollanen aseenteellinen antimaskuliinisuus kuin Pynchonilla ei riitä feminismiin, pitäis olla vähän profeminismiä. Mihin nähden sillä kyllä on rotannäköisexi piipunrassixi vähän helvetisti puoliväkisin makuuta jossa mielellään alaikäinen nainen on enimmäxeen alimmaisena ja Tomit heiluu piiska kädessä muna ulkona.
ellauri069.html on line 455: Q: How can Gravity's Rainbow be so highly acclaimed when it makes not a lick of sense?
ellauri069.html on line 457: A: I never thought I would live to see a time when Gravity’s Rainbow would be denigrated and dismissed for lacking sense. This book appeared when I was a freshman at university. It was immediately chosen as part of the reading list for a course in 20th century fiction in English and regarded as important, and it was expected that simple-minded undergraduates should be able to make a serious attempt to engage with the book using heart, faith, skill, and such intelligence as they possessed. As a result, I own a first edition. ;)
ellauri069.html on line 463: Incidentally, the book is great. If the reader finds it incomprehensible, it is more likely due to a failure on the part of the reader than of the book.
ellauri069.html on line 468: If I had to put it in one sentence: using a Mad Magazine/stoner parody of WWII movie musicals to look for precursors of the corporate state and WW III.
ellauri069.html on line 470: Much of the book is about the difficulty of living in the ubiquitous shadow of immanent, instant destruction. How do you live a life with anything like normalcy, if you know that at any moment a V2 rocket you won't hear coming could make that moment your last? Some fall to nihilist "mindless pleasures" (the novel's working title); some play power games; some withdraw from the world; some remain willingly oblivious. Normalcy turns out not to be an option.
ellauri069.html on line 472: The book's pivot, the transition from Book III to Book IV, takes place on August 6, 1945, the day Hiroshima was bombed. The V2 rocket is now the precursor to the nuclear ICBM, and the final sections of the book -- the only parts set in contemporary times -- ask the same question of the contemporary reader, including quite directly on the last page: what do you think, what do you do, in those last moments before everything ends?
ellauri069.html on line 477: Before I write this answer, I should put it out there that it took me two reads and a guide to understand what’s going on in Gravity’s Rainbow. After all that, I feel I have a proper grasp of Pynchon’s Magnum Opus. Apparently, Pynchon once said he doesn’t know how he wrote the book.
ellauri069.html on line 479: Imagine a story that combines Ulysses, Catch-22, The Canterbury tales, Under the Volcano, On the Road and many others. First, there is a huge cast of characters and most times, it is unclear who’s speaking and to whom. A second challenge is getting into the context of the book. The novel demands a vast knowledge of history, geography, music, literature, science, mathematics and occult. Apart from this the book also explicitly deals with profanity, racism, violence, pedophilia, coprophilia and seemingly infinite number of sex scenes. That being said, Pynchon doesn’t throw them arbitrarily and each one of them have a purpose. The main plot itself is set at the end of World War 2 and Europe is in chaos. As new countries and alliances are being formed, so too are new perspectives within the characters. Mental state being broken down, people making poor choices and actions being justified and helps us see how people tend to live destructively. As if there complexities weren’t enough, Pynchon includes a “postmodern” aspect of the book that leaves the first-time reader confused. Pynchon’s voice is seen through this aspect and a sense of paranoia creeps throughout the book and everything is questioned.
ellauri069.html on line 483: An article recently came out in the LA Times about Pynchon’s Great American Novel. The article begins by stating that Mason and Dixon is actually the most obvious candidate for the Great American Novel, and it instead suggests that Gravity’s Rainbow is perhaps the Great European Novel. The article then questions whether or not the Great American Novel even exists, and if it does if it is of a singular form or if it takes on many forms at once. After considering this question, the article finally claims that the Great American Novel is actually made up of all of Pynchon’s works fused together “into one epic Pynchoverse.” The Great American Novel certainly does not need to take place in America, but still many will argue that Gravity’s Rainbow by itself can never be considered as the Great American Novel because of its non-American setting and its wide array of characters. This is definitely debatable, but I do enjoy the idea of a “Pynchoverse” or a Pynchon Compilation being considered as the true Great American Novel. That being said, I do think most readers and Pynchonerds would undoubtedly say that Gravity's Rainbow is the Greatest Pynchon Novel.
ellauri069.html on line 485: To varying degrees, and woefully oversimplified, most of the novels pit a plucky heroine or poor, priapic, paranoid schnook against some vast, bureaucratic, merciless conspiracy.
ellauri069.html on line 493: Between 1987 and 2018, I made several runs at the book, but got inextricably bogged down in the prose, often giving up when the book did not yield easy rewards for the reader. I tried hard to let the reading “wash over me” but I always put the book down, never to pick it up again.
ellauri069.html on line 495: Recently, I got a subscription to Audible and picked up the George Guidall unabridged audiobook of this dense tome. Unabridged, the book took up 37 hours and 21 minutes. Over about 2 months of commutes and air travel, I finally “read” the book. And that will only be the FIRST reading. I probably absorbed maybe 25% of the meaning (generously) but at least got to hear the sections waxing poetic on calculus, aeronautical engineering, and the nature of creating things. There was also an unexpected amount of graphic sex and other wacky perversions, but I guess that was just a bonus.
ellauri069.html on line 498: . I presume I should have done a bunch of pre-reading research before reading the book, but that’s not how I roll.
ellauri069.html on line 515: Pynchonin Laika-koira Gottfried on anglosaxixi Geoffrey. Joffrey Lannister on ikävännäköinen ohuthuulinen psykopaatti teinikuningas Kuninkaan satamassa. Jeff Cobb oli Me Naisissa leveäleukainen rikosreportteri joka sanoi konnalle silmälappu silmillä: Sinä! Näpit irti mun puolustuskyvyttömästä vanhasta... Sitä ei pidä sekottaa paljon nuorempaan samannimiseen kaapinnäköiseen hawaijilaissyntyiseen vapaapainijaan. Eikä tätä erehdyttävästi muistuttavaan naispoliisivirkamies Tarja Mankkiseen, joka liezoo suomalaisten muutenkin rehottavaa xenofobiaa ihan viran puolesta.
ellauri069.html on line 519: offrey.jpg" height="200px" />
ellauri069.html on line 549: Laiskiainen ja Springer Verlag filosofoivat politiikasta Peenemünden möljällä. Springer kohauttaa olkapäitään. Olkaa myötätuntoinen, mutta älkää elätelkö mitään harhakuvitelmia heistä. Halvexikaa minua (mustanpörssinkauppias) ja ylistäkää heitä (rupusakkia), mutta muistakaa, että me määritämme toinen toisiamme. Köyhät teillä on aina keskuudessanne. Jos ei olis köyhiä, ei olis meitä rikkaita. Jos ei olis meitä rikkaita ei olis köyhiä. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin.
ellauri069.html on line 572: offame.com/the-romance-of-helen-trent">The Romance of Helen Trent was a radio soap opera which aired on CBS from October 30, 1933 to June 24, 1960 for a total of 7,222 episodes. The show was created by Frank and Anne Hummert, who were among the most prolific producers during the radio soap era. The program opened with:
ellauri069.html on line 574: And now, The Romance of Helen Trent, the real-life drama of Helen Trent, who, when life mocks her, breaks her hopes, dashes her against the rocks of despair, fights back bravely, successfully, to prove what so many women long to prove, that because a woman is 35 or more, romance in life need not be over, that romance can begin at 35.
ellauri069.html on line 580: Stella Dallas is a 1937 American drama film based on the 1923 Olive Higgins Prouty novel of the same name. Stella Martin, the daughter of a mill worker, Charlie, in a post-World War I Massachusetts factory town, is determined to better herself. She sets her sights on mill executive Stephen Dallas and catches him at an emotionally vulnerable time. Stephen's father killed himself after losing his fortune. Penniless, Stephen disappeared from high society, intending to marry his fiancée, Helen Morrison, once he was financially able to support her. However, just as he reaches his goal, he reads in the newspaper the announcement of her wedding. So he marries Stella.
ellauri069.html on line 588: Backstage Wife is an American soap opera radio program that details the travails of Mary Noble, a girl from a small town in Iowa who came to New York seeking her future. Each episode opened with the announcer explaining:
ellauri069.html on line 590: Now, we present once again, Backstage Wife, the story of Mary Noble, a little Iowa girl who married one of America´s most handsome actors, Larry Noble, matinée idol of a million other women — the story of what it means to be the wife of a famous star.
ellauri069.html on line 610: To purity of light--of bonds that sing, puhtaan valon- kahleet jotka laulaa,
ellauri069.html on line 632: Tää on kyllä tyypillistä Wagner-tuubaa josta innostuu se sama hörhöporukka kuin ennenkin, siis kaikenlaiset mystikot ja sadomasokistit pygofiilit. Nipsu on beatnikki, vähän iäkäs jo hipixi, mutta innostuu hippihörhöilystä kovasti. Varsinkin mömmöilystä nähtävästi. Ilmaisesta jäzkistä, godixista ja ilmaisista lyhytmekkoisista pikkutytöistä. Vietti 10v länsirannikolla niissä puuhissa. Wartburgia ei enää tunneta edes samannimisistä autoista.
ellauri069.html on line 642: During the line-crossing ceremony, the Pollywogs undergo a number of increasingly embarrassing ordeals (wearing clothing inside out and backwards; crawling on hands and knees on nonskid-coated decks; being swatted with short lengths of firehose; being locked in stocks and pillories and pelted with mushy fruit; being locked in a water coffin of salt-water and bright green sea dye (fluorescent sodium salt); crawling through chutes or large tubs of rotting garbage; kissing the Royal Babys belly coated with axle grease, hair chopping, etc.), largely for the entertainment of the Shellbacks.
ellauri069.html on line 651: Schlumpf ja Pökäler ovat pedofiilikolleegoja, toinen bylsi tytärtään Ilseä ja toinen 11-vuotiasta Biancaa, ja sen jälkeen vielä Frieda-sikaa. Vähän tollasia antisankareita, niinko kirjassa Catch-22. Love is a many-splendored thing. Niin paljon kuuluu rakkauteen... laulaa Fredi-sika.
ellauri069.html on line 655: Love is nature's way of giving a reason to be fucking
ellauri069.html on line 670: Cracker Jack is a snack consisting of caramel-coated popcorn and peanuts. Askin kannessa on poika seilorinutussa ja koiro.
ellauri069.html on line 672: The packaging for the new Cracker Jack returns to prominence the familiar logo of the sailor boy and his dog. Officially, those are Sailor Jack and Bingo -- introduced in 1918 and based on the Rueckheims’ nephew and a stray dog adopted by one of the partners.
ellauri069.html on line 674: In addition to new flavors, Cracker Jack now offers what it describes as enhanced prizes -- stickers with fun facts and digital codes that you can use on a Cracker Jack-branded app. Somehow, those don’t have quite the charm as temporary tattoos and secret decoder rings.
ellauri069.html on line 676: The most valuable of all Cracker Jack prizes are two sets of baseball cards together worth more than $125,000. Cracker Jack became part of the baseball pastime when the song "Take me out to the Ballgame" was written with the words "buy me some peanuts and Cracker Jack."
ellauri069.html on line 682: Cracker Jack, the 120-year-old snack regarded by some historians as the first junk food, is introducing two new flavors. Not only will there be the sweet, peanut-and-molasses original, but also a Kettle Corn and a Butter Toffee flavor.
ellauri069.html on line 684: The Butter Toffee is sweet and buttery; the Kettle Corn is actually fairly mild -- nowhere near the sugar-and-salt bomb you may know from farmers market vendors.
ellauri069.html on line 688: How many people have sung “Buy me some peanuts and Cracker Jack” during the seventh inning stretch at baseball games? Now, they might have to start getting more specific. One of the world’s iconic brands is branching out.
ellauri069.html on line 694:
Crackerjack is a nickname for the United States Navy enlisted dress uniforms. The dress white and blue uniforms are of the traditional "sailor suit" or crackerjack type for men.
ellauri069.html on line 697: Drake is a sort of modern-day Robin Hood. He donates the proceeds of his latest robbery to fund the stalled construction of the "New Social Institute". He even writes a book, "Crackerjack": The true story of my exploits, which becomes a bestseller.
ellauri069.html on line 699: Astro city list of superheroes: Crackerjack (featured) - An egocentric and reckless blowhard with amazing agility and a stiff weapon. Active since 1991. he reflects the disconnect that frequently existed between superheroes' sterling public personas and unappealing private behavior. Possessing no super-powers, he is dedicated to his superhero career to the point of obsession, to the extent of refusing to allow increasing human limitations to curtail his activities.
ellauri069.html on line 700: Kurt Busiek's Astro City is an American superhero anthology comic book series centered on a fictional American city of that name. Created and written by Kurt Busiek, the series is mostly illustrated by Brent Anderson, with character designs and painted covers by Alex Ross. Nää piipertäjät on vanhoja pyyleviä ukkoja.
Tää on ysäriltä, liian uusi good old Nipistäjälle.
ellauri069.html on line 714: American poet, novelist, essayist, songwriter, playwright, editor and publisher. Known for his satirical works challenging American political culture. Perhaps his best-kĺnown work is Mumbo Jumbo (1972), a sprawling and unorthodox novel set in 1920s New York that has been ranked among the 500 most important books in the Western canon. Reed´s work has often sought to represent neglected African and African-American perspectives; his energy and advocacy have centered more broadly on neglected peoples and perspectives, irrespective of their cultural origins.
ellauri069.html on line 737: Follow the yellow brick road on tyhmä laulu typerästä elokuvasta Wizard of Oz. Joka on tehty yhtä typerästä lastenkirjasta Ihmemaa Oz. Seuraa kullanväristä tietä, varo punaista!
ellauri069.html on line 744: Typerä elokuva perustuu vielä typerämpään samannimiseen lastenkirjaan Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz, 1900), joka on aikaisemmin suomennettu myös nimillä Oz-maan taikuri (1977) sekä Ozin velho (1985), jonkun L. Frank Baumin kirjoittama lastenkirja. Kirja aloitti Baumin Oz-maahan sijoittuvien kirjojen sarjan, joka käsittää kaikkiaan 15 teosta. Kirja kertoo Dorothy-nimisen kansasilaistytön seikkailusta Oz-maassa.
ellauri069.html on line 746: Baum, L. Frank: Ihmemaa Oz. (The wonderful wizard of Oz, 1900.) Ihmemaa Oz 1. Suomentanut Tuomas Nevanlinna. Kuvittanut Petri Hiltunen. Helsinki: Art House, 2001. ISBN 951-884-299-X.
ellauri069.html on line 762: Biographers report that Baum had been a political activist in the 1890s with a special interest in the money question of gold and silver (bimetallism). The City of Oz earns its name from the abbreviation of ounces "Oz" in which gold and silver are measured. Unssin kaupunki. For example, the Tin Woodman wonders what he would do if he ran out of oil. "You wouldn't be as badly off as John D. Rockefeller", the Scarecrow responds, "He'd lose six thousand dollars a minute if that happened." Dorothy—naïve, young and simple—represents the American people. She is Everyman, led astray and seeking the way back home. Moreover, following the road of gold leads eventually only to the Emerald City, which may symbolize the fraudulent world of greenback paper money that only pretends to have value. It is ruled by a scheming politician (the Wizard) who uses publicity devices and tricks to fool the people (and even the Good Witches) into believing he is benevolent, wise, and powerful when really he is a selfish, evil humbug.
ellauri069.html on line 766: Hugh Rockoff suggested in 1990 that the novel was an allegory about the demonetization of silver in 1873, whereby “the cyclone that carried Dorothy to the Land of Oz represents the economic and political upheaval, the yellow brick road stands for the gold standard, and the silver shoes Dorothy inherits from the Wicked Witch of the East represents the pro-silver movement. When Dorothy is taken to the Emerald Palace before her audience with the Wizard she is led through seven passages and up three flights of stairs, a subtle reference to the Coinage Act of 1873 which started the class conflict in America.”
ellauri069.html on line 770: The Scarecrow as a representation of American farmers and their troubles in the late 19th century
ellauri069.html on line 772: The Tin Man representing the industrial workers, especially those of American steel industries
ellauri069.html on line 783: Other putative allegorical devices of the book include the Wicked Witch of the West as a figure for the actual American West; if this is true, then the Winged Monkeys could represent another western danger: Indigenous peoples of the Americas. The King of the Winged Monkeys tells Dorothy, "Once we were a free people, living happily in the great forest, flying from tree to tree, eating nuts and fruit and doing just as we pleased without calling anybody master. ... This was many years ago, long before Oz came out of the clouds to rule over this land."
ellauri069.html on line 785: In fact, Baum proposed in two editorials he wrote in December 1890 for his newspaper, the Saturday Pioneer, the total genocidal slaughter of all remaining indigenous peoples. "The Whites," Baum wrote, "by law of conquest, by justice of civilization, are masters of the American continent, and the best safety of the frontier settlements will be secured by the total annihilation of the few remaining Indians. Why not annihilation?"
ellauri070.html on line 40: Heleijaa! nyt on päästy Nipsuttimen kirjan VIIMEISEEN osaan nimeltä Vastavoima. May the Force be with you, but never underestimate the power of the Dark Side of the Force, let alone the power of the Eye of Sarnath. Soon it will be mine! BUAHAHAA! (h.k.)
ellauri070.html on line 58: The Mendoza RM2 was a light machine gun similar to the M1918 BAR manufactured in Mexico by Productos Mendoza, S.A.. Rafael Mendoza have been producing machine guns for the Mexican Army since 1933 and all have been noted for their lightness, simplicity, ease of maintenance, and economic construction without sacrificing reliability.
ellauri070.html on line 85: Katherine Hepburn, whom he encountered at Sunday afternoon socials at the home of George Cukor, asked Bowers for young dark-haired girls who wore little make-up.
ellauri070.html on line 86: Audrey Hepburn is not related to Katherine Hepburn. It has been a persistent misconception since Audrey came to prominence in the 1950s. Katharine was the daughter of two wealthy Connecticut Americans; Audrey the daughter of Dutch nobility.
ellauri070.html on line 140: Šabbetai vangittiin Konstantinopolissa vuonna 1666 ja juutalaisten liikehdinnästä huolestunut Ottomaanien suurvisiiri tarjosi hänelle sulttaanin nimissä kaksi vaihtoehtoa: islamiin kääntyminen tai kuolema. Šabbetai valitsi islamiin kääntymisen. Joidenkin šabbetailaisten usko messiaaseensa jatkui silti vielä tämänkin jälkeen, sillä hänen profeettansa Natan selitti Messiaansa kääntymisen parhain päin pyrkimykseksi valloittaa vihollinen sisältä käsin.
ellauri070.html on line 313: Skippy: Thomas More believed "Skippy" alludes to the Percy Crosby cartoon strip Skippy, of 1920s-1945 vintage: "Skippy, like Orphan Annie, led a schlemihl's life, always threatened by evil forces of change, which meant, for the politically reactionary Crosby, Rooseveltian changes in the direction of liberalism, urbanism, and the homogenized Global Village." (p.170n.)
ellauri070.html on line 315: Skippy is an American comic strip written and drawn by Percy Crosby that was published from 1923 to 1945. A highly popular, acclaimed and influential feature about rambunctious fifth-grader Skippy Skinner, his friends and his enemies, it was adapted into movies, a novel and a radio show. It was commemorated on a 1997 U.S. Postal Service stamp and was the basis for a wide range of merchandising—although perhaps the most well-known product bearing the Skippy name, Skippy peanut butter, used the name without Crosby´s authorization, leading to a protracted trademark conflict.
ellauri070.html on line 338: The Qliphoth/Qlippoth/Qlifot or Kelipot (Hebrew: קְלִיפּוֹת, the different English spellings are used in the alternative Kabbalistic traditions of Hermetic Qabalah and Jewish Kabbalah respectively), literally "Peels", "Shells" or "Husks" (from singular: קְלִפָּה qlippah "Husk"), are the representation of evil or impure spiritual forces in Jewish mysticism, the polar opposites of the holy Sefirot. The realm of evil is also termed Sitra Achra/Aḥra (Aramaic סטרא אחרא, the "Other Side" opposite holiness) in Kabbalah texts.
ellauri070.html on line 340: In Jewish Kabbalistic cosmology of Isaac Luria, the qlippot are metaphorical "shells" surrounding holiness. They are spiritual obstacles receiving their existence from God only in an external, rather than internal manner. Divinity in Judaism connotes revelation of God's true unity, while the shells conceal holiness, as a peel conceals the fruit within. They are therefore synonymous with idolatry, the root of impurity through ascribing false dualism in the Divine, and with the Sitra Achra (סטרא אחרא "Other Side"), the perceived realm opposite to holiness. They emerge in the descending seder hishtalshelus (Chain of Being) through Tzimtzum (contraction of the Divine Ohr), as part of the purpose of Creation. In this they also have beneficial properties, as peel protects the fruit, restraining the Divine flow from being dissipated. Kabbalah distinguishes between two realms in qlippot, the completely impure and the intermediate.
ellauri070.html on line 342: Their four "concentric" terms are derived from Ezekiel's vision (1:4), "And I looked and behold, a whirlwind came out of the north, a great cloud, and a fire infolding itself, and a brightness was about it..." The "Three Impure Qlippot" (completely Tamei "impure") are read in the first three terms, the intermediate "Shining Qlippah" (Nogah "brightness") is read in the fourth term, mediating as the first covering directly surrounding holiness, and capable of sublimation. In medieval Kabbalah, the Shekhinah is separated in Creation from the Sefirot by man´s sin, while in Lurianic Kabbalah Divinity is exiled in the qlippot from prior initial Catastrophe in Creation. This causes "Sparks of Holiness" to be exiled in the qlippot, Jewish Observance with physical objects redeeming mundane Nogah, while the Three Impure Qlippot are elevated indirectly through Negative prohibitions. Repentance out of love retrospectively turns sin into virtue, darkness into light. When all the sparks are freed from the qlippot, depriving them of their vitality, the Messianic era begins. In Hasidic philosophy, the kabbalistic scheme of qlippot is internalised in psychological experience as self-focus, opposite to holy devekut self-nullification, underlying its Panentheistic Monistic view of qlippot as the illusionary self-awareness of Creation.
ellauri070.html on line 348: Mitään todellista alistumista, izestä luopumista ja kaikkeuteen sulautumista ei ole riittävästi Katjessa. Ei se kelpaa blisterille. Tähän tarvitaan homofiliaa. Katje on pahoillaan kun ei reikä kelvannut. "Senkin musta paskiainen."
ellauri070.html on line 372: Miranda oli hyvin pienikokoinen nainen. Hän pyrki kätkemään tämän käyttämällä korkeita korkoja ja valtavan kokoisia hedelmäkasoin tai liioitellun kokoisin yksittäisin hedelmin koristettuja hattuja. Kun muuan toimittaja kysyi Mirandalta, mistä hän hankkii nämä erikoiset hattunsa, hän vastasi tekevänsä ne itse. Samanlaisia hattuja käytti kassikotkilla lennähtelevät kääpiöt Sateenkaarinotkossa. Nekin olivat hyvin lyhyitä, kuin Munchkin-filmitähtiä. Onkohan Nipsu hukkapätkä sekin? Kärsiiköhän se siitäkin? A man of constant sorrow niinkuin Emry Arthur. (Note)
ellauri070.html on line 381: A nickel saved is a stockpile of nickel. Indonesia on rajoittanut raakanikkelin vientiä. Ne haluavat viedä pattereita. Filippiinien ei odoteta pystyvän korvaamaan vajetta. Pian nikkelin sisältämän nikkelin arvo ylittää viiden sentin nimellisarvon. USA:n on irtauduttava nickelikannasta.
ellauri070.html on line 384: "A penny saved is a penny earned" is a quote often attributed to Benjamin Franklin, however, he didn’t coin it. In his 1737 Poor Richard’s Almanac, Franklin delivered the line: “A penny saved is two pence clear.” And later, in the 1758 almanac, he wrote a version closer to the saying we know: "A penny saved is a penny got." He never used the word "earned."
ellauri070.html on line 398: Kiitos ja ylistys on kääntäen sidonta ja alistus. Luototuxeen perustuva nokintajärjestys. Tämän osoittaa etymologia: Kiitos on obrigado, olen velkaa. Obligaatio on sitoumus. Ole hyvä ja maxa kassalle. Trust me. Luototathan. I promise. To business! “Now tempers must be cooled, and calm restored. We must get on with the business of America. ”
ellauri070.html on line 403:
ellauri070.html on line 433: Star Trek is an American media franchise originating from the 1960s science fiction television series Star Trek, created by Gene Roddenberry. That series, now often known as "The Original Series", debuted on September 8, 1966, and aired for three seasons on NBC. It followed the voyages of the starship USS Enterprise, a space exploration vessel built by the United Federation of Planets in the 23rd century, on a mission "to explore strange new worlds, to seek out new life and new civilizations, to boldly go where no man has gone before". In creating Star Trek, Roddenberry was inspired by C. S. Forester's Horatio Hornblower series of novels, Jonathan Swift's Gulliver's Travels, and television westerns such as Wagon Train. Hornblowerit oli Anna-Kaisa Oraviston mielilukemistoa. Pia Pipsukka piti Heinz Konsalikista.
ellauri070.html on line 435: Nynnynelikko vs. Isillinen Inhotus. Olix Nipsulla sisaruxia? The Straight Dope sanoo: His father became town supervisor of Oyster Bay and later an industrial surveyor. He has two siblings, sister, Judith and brother, John. Ne on sit varmaan noi Irmeli Ihmeidentekijä ja Sliipattu Neekeri. Ropotti jää ylize.
ellauri070.html on line 438: Kelvinator was a United States home appliance manufacturer and a line of domestic refrigerators that was the namesake of the company. Although as a company it is now defunct, the name still exists as a brand name owned by Electrolux AB. It takes its name from William Thomson, 1st Baron Kelvin, who developed the concept of absolute zero and for whom the Kelvin temperature scale is named. The name was thought appropriate for a company that manufactured ice-boxes and refrigerators.
ellauri070.html on line 454: Then, "On the Phrase 'Ass Backwards'" (683-87): Säure Bummer, talking to Slothrop, attacks the illogic of this phrase. "takaperin" on väpelö käännös, vizi menee pilalle. Olis kannattanut jättää kääntämättä.
ellauri070.html on line 456: William Bendix (January 14, 1906 – December 14, 1964) was an American film, radio, and television actor, who typically played rough, blue-collar characters. Se oli rebublikaani, olis varmaan kannattanut Trumppia. Malcolm X tuskin kiillotti Shinolalla Jack FGK:n kenkiä, Nipsusta puhumattakaan. Kalpeanaamat pahexuu Malcolmia koska se kääntyi muslimix. Jotain hemmetin perverssiä Nipsussa on, kun se koko ajan heiluu neekerisodomian ja teinityttöpedofilian välillä.
ellauri070.html on line 458: Carl Denham is a fictional character in the films King Kong and The Son of Kong (both released in 1933). Denham's function in the story is to initiate the action by bringing the characters to Skull Island, where they encounter the giant beast Kong. Denham then brings Kong to New York City to put him on display as entertainment, but he escapes and rampages through the city.
ellauri070.html on line 466: Take good care of yourself,
ellauri071.html on line 40: Kenosha Kid: Thomas Pynchon's novel Gravity's Rainbow possesses an image which has intrigued readers of the novel since its introduction. Many readers come away from the novel failing to find the answer to one question: What is the Kenosha Kid? Critics have argued about the identity of the Kenosha Kid. Some have argued that it does not really exist. Instead, it is only the result of Tyrone Slothrop´s hallucinations brought on by sodium amytal (or "truth serum"). Ironically, the idea that the Kenosha Kid comes out during a dose of "truth serum" proves to be even more confusing for readers (given it may or may not really exist). Other critics have denoted the Kenosha Kid as a dance (likening it to the "Charleston" or the "Big Apple" dances).
ellauri071.html on line 48: The Kenosha Kid by Forbes Parkhill (Aug 1931) "A Robinhood of straights and flushes plays his most thrilling game for a desperation jackpot."
ellauri071.html on line 79: 709.33 Little sigma, times P of s-over-little-sigma: ellauri071.html on line 80: "Little sigma, times P of s equals one over the square root of two pi, times e to the minus s squared over two little-sigma squared" would be the probability density function for a Normally Distributed random variable with mean zero and standard deviation little sigma (though here the traditional form has been multiplied through by little sigma, probably to make it easier for Roger to say). But this is "P of s-over-little-sigma" - a reference to things not being quite Normal?
ellauri071.html on line 93: Roger’s antipathy to Coward´s comedies of manners echoes the comments about Blithe Spirit in the Advent passage at 134 and passim. Pynchon’s own antipathy to the composer, writer and actor goes all the way back to "Lowlands," one of his first published stories.
ellauri071.html on line 95: Sir Noël Peirce Coward (16 December 1899 – 26 March 1973) was an English playwright, composer, director, actor and singer, known for his wit, flamboyance, and what Time magazine called "a sense of personal style, a combination of cheek and chic, pose and poise".
ellauri071.html on line 97: Coward was born in 1899 in Teddington, Middlesex, a south-western suburb of London. His parents were Arthur Sabin Coward (1856–1937), a piano salesman, and Violet Agnes Coward (1863–1954), daughter of Henry Gordon Veitch, a captain and surveyor in the Royal Navy. Noël Coward was the second of their three sons, the eldest of whom had died in 1898 at the age of six. Coward's father lacked ambition and industry, and family finances were often poor. He had little formal schooling but was a voracious reader.
ellauri071.html on line 99: Encouraged by his ambitious mother, who sent him to a dance academy in London, Coward's first professional engagement was in January 1911 as Prince Mussel in the children's play The Goldfish.
ellauri071.html on line 103: In 1918, Coward was conscripted into the Artists Rifles but was assessed as unfit for active service because of a tubercular tendency, and he was discharged on health grounds after nine months. At the outbreak of the Second World War Coward volunteered for war work, running the British propaganda office in Paris. He also worked with the Secret Service to persuade the American public and government to join the war.
ellauri071.html on line 107: During the run of The Vortex, Coward met Jack Wilson, an American stockbroker (later a director and producer), who became his business manager and lover. Wilson used his position to steal from Coward, but the playwright was in love and accepted both the larceny and Wilson's heavy drinking.
ellauri071.html on line 109: His biggest failure in this period was the play Sirocco (1927), which concerns free love among the wealthy. It starred Ivor Novello, of whom Coward said, "the two most beautiful things in the world are Ivor's profile and my mind". Theatregoers hated the play, showing violent disapproval at the curtain calls and spitting at Coward as he left the theatre. Taisi olla downright homostelua.
ellauri071.html on line 111: By 1929 Coward was one of the world's highest-earning writers, with an annual income of £50,000, more than £2,800,000 in terms of 2018 values. Coward thrived during the Great Depression, writing a succession of popular hits.
ellauri071.html on line 112: Design for Living, written for Alfred Lunt and Lynn Fontanne, was so risqué, with its theme of bisexuality and a ménage à trois, that Coward premiered it in New York, knowing that it would not survive the censor in London.
ellauri071.html on line 116: of_the_Eastern_Fleet%2C_HMS_Victorious%2C_Trincomalee%2C_Ceylon%2C_1_August_1944_A25390.jpg/220px-Noel_Coward_Entertains_the_Men_of_the_Eastern_Fleet%2C_HMS_Victorious%2C_Trincomalee%2C_Ceylon%2C_1_August_1944_A25390.jpg" height="360px" />
ellauri071.html on line 121: Another of Coward's wartime projects, as writer, star, composer and co-director (alongside David Lean), was the naval film drama In Which We Serve. The film was popular on both sides of the Atlantic, and he was awarded an honorary certificate of merit at the 1943 Academy Awards ceremony. Coward played a naval captain, basing the character on his friend Lord Louis Mountbatten.
ellauri071.html on line 123: Coward's most enduring work from the war years was the hugely successful black comedy Blithe Spirit (1941), about a novelist who researches the occult and hires a medium. A séance brings back the ghost of his first wife, causing havoc for the novelist and his second wife.
ellauri071.html on line 125: In his Middle East Diary Coward made several statements that offended many Americans. In particular, he commented that he was "less impressed by some of the mournful little Brooklyn boys lying there in tears amid the alien corn with nothing worse than a bullet wound in the leg or a fractured arm". After protests from both The New York Times and The Washington Post, the Foreign Office urged Coward not to visit the United States in January 1945. He did not return to America again during the war.
ellauri071.html on line 128: In the aftermath of the war, Coward wrote an alternative reality play, Peace In Our Time, depicting an England occupied by Nazi Germany. Blessed peace without Noel, presumably.
ellauri071.html on line 134: One of Coward's best-known songs is "A Room with a View". A Room with a View is a 1908 novel by English writer E. M. Forster, about a young woman in the restrained culture of Edwardian era England. Set in Italy and England, the story is both a romance and a humorous critique of English society at the beginning of the 20th century. Merchant Ivory produced an award-winning film adaptation in 1985.
ellauri071.html on line 198: Rilke < Rülcke, old personal name Rudolf, a short form of Rudi, the low German family name Ruhl (see there) and Rülicke, Rülke. — Herbert Maas
ellauri071.html on line 220: Junior G-Men was an American counterpart to Hitler Jugend, a boys club and popular culture phenomenon during the late 1930s and early 1940s that began with a radio program and culminated with films featuring the Dead End Kids. After leaving the Federal Bureau of Investigation and a brief stint in Hollywood, Melvin Purvis hosted a children's radio program called "Junior G-Men" in 1936. Purvis had become a national hero for his record as an FBI agent during the so-called "war on crime" in the early 1930s, most notably for leading the manhunt that ended with the death of John Dillinger. As a result of this fame, Purvis was seen as a real-life counterpart to the fictional detectives, such as Dick Tracy, that proliferated in the popular culture targeting boys during this period. As part of the radio program, listeners could join a "Junior G-Men" club and receive badges, manuals, and secret agent props. Shortly thereafter, Purvis became the face of breakfast cereal Post Toasties promotional detective club. The cereal company's fictional "Inspector Post" and his "Junior Detective Corps" metamorphosed into an image of Purvis inviting boys and girls to become "secret operators" in his "Law and Order Patrols."
ellauri071.html on line 222: As a result of this mass exposure, Junior G-Men clubs sprouted up throughout the United States and Canada as a "law and order" themed alternative to the Boy Scouts. Junior G-Men clubs found support from police departments and non-profit organizations that saw them as a means of combating juvenile delinquency. The clubs structured children´s time with activities designed to instill law-abiding attitudes, as reflected in their slogan "It's easier to build boys than to mend men." Tätä perinnettä jatkaa nytten Donald Trump and his Proud Boys. Stand back, stand by. We love you, you are special. Least said soonest mended.
ellauri071.html on line 224: Junior G-Men was part of the larger "war on crime" campaign being waged through the mass media, which included movies, comic books and strips, radio programs, and pulp books, all of which was encouraged by the FBI and especially its director, J. Edgar Hoover prior to World War II. Most of these featured adult "G-Men" even when marketed to children. The difference with the Junior G-Men was that it was designed to give boys a sense of participating in the exciting adult world of crime-fighting. That said, aside from the original radio program, a book, Junior 'G' Men's Own Mystery Stories (by Gilbert A. Lathrop, Edward O'Connor, and Norton Hughs Jonathan) was published in 1936 and a big little book by Morrell Massey and Henry E. Vallely the following year. Eventually they also appeared on the big screen.
ellauri071.html on line 230: Aplectrum hyemale is a species of orchid native to the eastern United States and Canada, from Oklahoma east to the Carolinas and north to Minnesota, Ontario, Quebec and Massachusetts. It is particularly common in the Appalachian Mountains, the Great Lakes Region, and the Ohio and Upper Mississippi Valleys. Isolated populations are also reported from Arizona.
ellauri071.html on line 231: Aplectrum hyemale is the sole species of the genus Aplectrum. The generic name comes from Greek and signifies "spurless". The species is commonly referred to as Adam and Eve or putty root; the latter refers to the mucilaginous fluid which can be removed from the tubers when they are crushed.
ellauri071.html on line 409: Rohtopähkämö (Betonica officinalis) on pallepähkämöiden sukuun kuuluva monivuotinen huulikukkaiskasvi. Se on vanha rohdos- ja koristekasvi.
ellauri071.html on line 422: A.E. Waite syntyi Yhdysvalloissa ja varttui Englannissa. Vuonna 1891 hän liittyi Hermetic Order of the Golden Dawn-järjestöön ja 1902 Societas Rosicruciana in Anglia-järjestöön. Golden Dawnia vaivasivat sisäiset riidat vuoteen 1914 saakka, jolloin Waite lähti järjestöstä. Wilho lähti Lähetyskirkko-järjestöstä samana kohtalokkaana vuonna. Vuotta myöhemmin hän (Arthur) perusti Fellowship of the Rosy Cross-järjestön, joka oli yksi monista Golden Dawnista syntyneistä järjestöistä. Wilho perusti Helluntaiystävät 9v myöhemmin.
ellauri071.html on line 424: Waite oli tuottelias okkulttisten tekstien kirjoittaja. Kirjoissaan hän käsitteli mm. ennustamista, ruusuristiläisyyttä, vapaamuurariutta, mustaa- ja seremoniallista magiaa, kabbalaa ja alkemiaa. Hän myös käänsi englanniksi ja kommentoi useita tärkeitä okkulttisia teoksia, mm. Eliphas Lévin teoksen Transcendental magic. Etenkin hänen työnsä Holy Grail-teoksen kanssa oli huomattavaa. Joitakin hänen teoksistaan, mm. Book of Ceremonial Magic, The Holy Kabbalah ja New Encyclopedia of Freemasonry painetaan edelleen.
ellauri071.html on line 432: Metatron is the angel that governs the Tree of Life and the teachings of the Kabbalah. Melchidael is one of the top three of the seven archangels; Yahoel was the angel that taught Abraham the Torah and was his earthly and heavenly guide. Anafiel, "Branch of God," keeper of the keys of heaven, and the angel who looks after birds, and who carried Enoch to heaven.
ellauri071.html on line 438: Gabriel Mazneff on teeveestä tuttu ja kuuluisa. Se bylsi alaikäistä pikkutyttöä äidin suostumuxella. Ei voi kieltäytyä, kun se kerta on niin julkero. Jos siitä vaikka oisi jotain etua. Ihan niinkun Thomas Pynchon, Karl Ove Knausgård, Vladimir Nabokov, Woody Allen tai profeetta Muhammed. Näitä piisaa joka junaan, tekevät siemensyöxyjä pikku tunneleihin ja kehuskelee vielä julkisesti sillä. Saavat siitä kirjallisuuspalkintoja jopa 2013. Kylläpä käy kateexi. Osa Mazneffin teoista on käytössä pedofilian opaskirjoina.
ellauri071.html on line 451: Seksin suojaikärajaa tiukentava lakimuutosaloite ei mennyt vuonna 2019 läpi, ja suhtautuminen on Ranskassa ristiriitainen. Matzneff on julkaissut 1970-luvulla esseen "Les Moins de seize ans", jossa hän kertoo mieltymyksistään pikkulapsiin. Ranskixet jää kakkosexi pillurallissa vaan pedofilian huippukuskeille belgeille. Sen tauttako niillä on niin paljon aikuisten sarjakuvia?
ellauri071.html on line 466: Ja sit juttu kiertyy taas takaisin Pynchoniin izeensä: Sen kortit on jaettu pöytän kelttiläiseen tapaan AE Waiten ehdottamassa järjestyxessä, mutta ne ovat määräaikaisen määrimiehen ja huumeilevan tomppelin kortteja, viittaavat vain pitkään ja laahustavaan tulevaisuuteen ja keskinkertaisuuteen (ei ainoastaan hänen elämässään, vaan myös hänen kronikoizijoissaan kuten Harold Bloomissa, heh, tai el Laurissa), ei selväpiirteiseen onneen sen enempää kuin katarttiseen katastrofiinkaan. Mut ei Pynchon sentään hirttäytynyt niinkuin Foster Wallace, ei siitä ollut miestä siihenkään. Kyllä mäkin kerran haaveilin Kymijoen sillalta alasajosta ja Söderkullan kallioihin törmäämisestä vanhalla mannepirssillä jossa lämmitys ei toiminut, mutta haaveexi vaan sekin jäi.
ellauri071.html on line 471: Around 1850, a British merchant service captain, Charles Noble, upon discovering that the stack of his ship´s galley was made of copper, ordered that it be kept bright. From then onwards the ship´s crew then started referring to the galley smokestack as the "Charlie Noble".
ellauri071.html on line 496: Ja sama enkuxi: Galium odoratum, the sweetscented bedstraw, is a flowering perennial plant in the family Rubiaceae, native to much of Europe from Spain and Ireland to Russia, as well as Western Siberia, Turkey, Iran, the Caucasus, China and Japan. It is also sparingly naturalized in scattered locations in the United States and Canada. It is widely cultivated for its flowers and its sweet-smelling foliage. It is also used, mainly in Germany, to flavour May wine (called "Maibowle" or "Maitrank" in German), sweet juice punch, syrup for beer (Berliner Weisse), brandy, jelly, jam, a soft drink (Tarhun, which is Georgian), ice cream, and herbal tea. Also very popular are Waldmeister flavoured jellies, with and without alcohol. In Germany it is also used to flavour sherbet powder, which features prominently in Günter Grass´ novel The Tin Drum.
ellauri071.html on line 527: Kabbala on joskus varhaiskeskiajalla kehitetty jutkumystiikka. Filosofisista koulukunnista eniten kabbalaan on vaikuttanut uusplatonismi. Näiden kahden opin kirjoituksia vertailtaessa ei voi olla huomaamatta niitä samankaltaisuuksia, jotka vallitsevat kummankin opin käsityksissä alkuykseydestä (Εν / כתר), siitä emanoituvasta ideoiden maailmasta (Νους / חכמה), joka toimii kaiken olevan pohjapiirustuksena ja kabbalassa varsinkin 'kirjoittamattomana Toorana', jolta Jumala kysyi neuvoa maailmaa luodessaan, sekä ideoiden maailmasta emanoituvasta sielujen tyyssijasta (Ψυχή / בינה). Juutalaisista neoplatonisteista varhaisiin kabbalisteihin ovat vaikuttaneet ainakin Šalomo Ibn Gabirol (n. 1021–1058) sekä Barcelonassa syntynyt ja Narbonnessa kuollut Abraham bar Ḥijja (1070-1136/45), jonka ajatuksia on lainattu jopa sanatarkasti Bahirissa — vanhimmassa kabbalistisessa teoksessa (Gershom Scholem: Origins of the Kabbalah). Kabbalasta voimakkaasti vaikutteita saaneista suuntauksista mainittakoon šabbateismi sekä itä-eurooppalainen hasidismi.
ellauri071.html on line 535: of_Life_%28Sephiroth%29_2.svg/800px-Kabbalistic_Tree_of_Life_%28Sephiroth%29_2.svg.png" width="20%" style="float:right" />
ellauri071.html on line 554: Netzach is the sephirah 'victory', the ability of raw, emotional, passionate energy to overcome obstacles, but it needs to be balanced by Hod, the ability to rationalize and exercise a degree of self-control. If it is not balanced it becomes uncontrolled passion, desire, greed and covetousness, the dark side of Venus, which is unbridled lust. Never underestimate it, anyway.
ellauri071.html on line 562: The Qliphoth are the unbalanced force of a particular sephirah. The Qliphoth of Netzach is called ‘Gharab’ or ‘Areb-Zereq’ which can be translated either as ‘The Corrosive Ones’ (german, ‘Die Zersetzer’) or as ‘The Ravens of Death’.
ellauri071.html on line 565: The Qliphoth of Hod, similarly is founded on the idea of a radiating object: our eyes are blinded and cannot look behind the radiating surface. Unauthentic brilliance can be understood as the beginning of illusion and deceit. In the realm of the mind the shadow of Hod therefore is represented by the lie, artfulness or beguilement. At the same time the demon of Hod correlates to the ideas of fickleness, hesitation and lack of determination - the negative fluctuations of our mind. The Qliphoth of Hod is called ‘Samael‘ which can be translated as ‘The Deceitful Ones‘ (german, ‘Die Täuscher’, kr. diabolos) or ‘Poison of God’ (german, ‘Das Gift Gottes’).
ellauri071.html on line 569: In Arthur Edward Waite´s version of The Holy Kabbalah (255), Samael is described as the "severity of God", and is listed as fifth of the archangel of the world of Briah. Samael is said to have taken Lilith as his bride after she left Adam. According to Zoharistic cabala Samael was also mated with Eisheth Zenunim, Na´amah, and Agrat Bat Mahlat — all angels of sacred prostitution. Tää ei nyt ehkä mennyt ihan oikein Arttu perkele.
ellauri071.html on line 585: Toi 'ekan Eevan' hahmo liittyi Lilithiin vasta keskiajalla. Se voi tulla Sumerien naarasvampyyreistä joiden nimi oli osuvasti 'Lillu' tai sitten baabelin sukkubeista nimeltä 'Lilli'. (Hehe, sehän on pikku-Matin Jillin lempinimiä. Se tarkoitti myös pissaa Pylkkästen lastenkielessä. Taisi tulla kiinankielestä.) Joku Ben Siira (c. 800s to 900s) yhdisti Lilithin sit tohon Eeva ykköseen. Ben Siiran aapiskirjassa Lilith oli Aatamin eka vaimo, mut ne riiteli yhtenään. Niil oli eri kanta sexiin: Aatami halus olla aina päälläpäin mut niin halus Lilithkin. Kun asiasta ei tullut sopua, Lilith päätti lentää tiehensä. Se lausui jumalan nimen turhaan (Jehovah! Jehovah! Jehovah! kuten kivitettävä mies Life of Brianissa) ja lensi ilmaan. Aatami jäi yxixensä yskiskelemään. Jumala lähetti 3 enkeliä hakemaan Lilithin takasin. Mut ei ne pydenneet. Sit tehtiin kompromissi: Lilith sai jäädä, ja se lupas jättää rauhaan vastasyntyneet joilla on noiden kolmen epäonnistuneen enkelin nimet kaulassa. Lilithille annettin lupa sairastuttaa poikavauvoja 8 päivän vanhoixi ja tyttövauvoja, no, sori vaan, 12 päivän ikään.
ellauri072.html on line 78:
Hitler Adolf
56
Geschlechtsverkehrskoffer
ellauri072.html on line 132: Kleist (1777-1811) oli preussilainen aatelinen, sukuperinteisen isän pakottama upseerixi, mutta tunsi voimakasta mieltymystä filosofiaan, matematiikkaan sekä luonnontieteisiin, joita hän alkoi opiskella erottuaan armeijasta vastoin kunkun tahtoa 1799. Kleist oli mieleltään helposti synkkyyteen vajoava. Hänen mieliajatuksensa oli Immanuel Kantin filosofiasta ”tieto on turhaa ja toiveet turhia”. Ranskassa hän yritti pestautua Napoleonin armeijaan, mutta hänen palautettiin takaisin Saksaan liian sekavana. Saksassa Kleist avusti äärikonservatiivista lehdistöä, mutta ei löytänyt politiikasta kutsumusta. Pettyneenä hän vetäytyi yhä enemmän omiin oloihinsa. Vaikka ruma heppuli, se oli eloisa, ja sille oli kyllä monta naista tarjolla, mutta se saattoi olla vähän kallellaan miehiin päin, ainakin sen mielinaiset oli miesmäinen siskopuoli Ulrike ja pullantuoxuinen sister-in-law Marie ja ehkä jotain muita milfejä. On epäselvää vetikö se koskaan paizi kätöseen. Viimetteexi 34v Kleist tutustui parantumattomasti sairaaseen rva Henriette "Jette" Vogeliin. Vogelilla taisi olla kohtusyöpä. Kumppanuxet teki Wannenseellä izemurhapaktin. Kleist ampui ensin naista rintaan ja sitten itseänsä päähän 21. marraskuuta 1811. Kleistinkin ruukku meni halki. Crackpot kuten bändärinsä Aarne Kinnunen. Sitä 6v vanhempi Rahel Varnhagen piti sille kauniin muistopuheen.
ellauri072.html on line 162: Frost calculated that the best way to win her over was to present her with a volume of his first poems. He put them together in a pamphlet, had them printed on fine paper and bound in leather with gold print. When he got to the front door of her boarding house in Canton, New York, Hart said, “She basically shut the door in his face.”
ellauri072.html on line 166: “He was devastated,” Hart said. “He always was extremely sensitive to any kind of rebuff or criticism.”
ellauri072.html on line 168: Frost boarded a steamship from New York to Norfolk, and walked into the Great Dismal Swamp where, Hart maintained, he planned to commit suicide in the woods by a canal. Some biographers have scoffed at the idea that Frost wanted to “throw… [his] life away” in the swamp.
ellauri072.html on line 170: “But that’s what he said when he was candid in interviews,” Hart said, “that he wanted to put an end to his life in the Great Dismal Swamp. He went in with his street clothes, a little satchel, no food or gear. He was rescued by a couple of guys in a boat who were going down the canal [to pick up some duck hunters].”
ellauri072.html on line 174: “One of the last poems he wrote was called ‘Kitty Hawk,’ and the first part was all about being rejected by Elinor and going to the Great Dismal Swamp … I think he was like a devastated Romeo who was going to end his life.”
ellauri072.html on line 176: Hart doesn’t understand why other biographers seem averse to broaching the subject. He points to the fact that Frost’s son, Carol, committed suicide, that depression and schizophrenia ran through the family, and that some of Frost’s poems express a death-wish.
ellauri072.html on line 178: “A lot of biographers didn’t want to go into that subject,” Hart said, shrugging. “Maybe they thought they would turn away readers.”
ellauri072.html on line 192: Närgångna samtal om sexuella preferenser, frestelser och onani. Led oss inte till onani, åtminstone, frigör oss från biskopsfingrar. Den 70-årige ärkebiskopen Alberto Taveira Corrêa i staden Bethlehem i delstaten Paraiso ska ha invaggat sina offer i falsk trygghet för at sedan utsätta dem för sexuella övergrepp. Det är det här som heter grooming i yrkesjargongen.
ellauri072.html on line 194: En av offren var bara (?) 15 år, när det började hemma hos ärkebiskopen. När ärkebiskopen tog honom på könsorganen fick han höra att det var normalt, "sådant som man gör" i kretsarna (vilken krets var det nu hos Dante? Den sjunde, jfr Intermezzo.)
ellauri072.html on line 204: The problems of Dante's treatment of the punishment of homosexuals in Hell and of his more surprising salvation of still other (unnamed) homosexuals in Purgatory have had two recent responses that restore a central fact: cantos 15 and 16 of Inferno and canto 26 of Purgatorio are in fact concerned with this issue. Boswell's pages insisting on the identity of the sexual sin punished in Inf. 15-16 and the lust repented on the seventh terrace {"Dante and the Sodomites," 65-67} are convincing. "Soddoma" is used clearly to identify homosexual activity in Purg. 26 (vv. 40 and 79) and thus makes clear its meaning in Inf. 11.50 and therefore the nature of the sin encountered in Inf. 15 and 16.
ellauri072.html on line 206: What has gone mainly unnoticed in the various discussions of the problem is something that has puzzled me for some time. Why does Dante treat the homosexual Florentines in Inf. 16 with greater respect than any other infernal figures except those in Limbo? I do not have an answer to that question, but would like to bring it forward. Let me begin with Purg. 26. We have probably not been surprised enough at Dante's insistence that roughly half of those who sinned in lust, repented, and were saved (and are now on their way to that salvation) were homosexual. It would have been easy for him to have left the homosexuals out of Purgatory, and it is hard to imagine an early (or a later) commentator who would have objected to the omission, especially since, in Hell, homosexuality is treated, not as a sin of the flesh, but as one of violence against nature. However, for a unique instance of a commentator who is aware of Dante's unusual gesture see Trifon Gabriele on Inf. 15.46: "Non e' dubbio che 'l Poeta vuol applaudere a questo vitio quanto egli puo'. Puopa hyvinkin. Ecco, gli fa parlare di belle cose e gli fa tutti grand'uomini nelle lettere e nell'arme e nella religione, e finalmente non e' peccato ne l'Inferno o Purgatorio che egli men danni con le parole sue che questo; anzi lo polisce quanto puo' con suoi versi".
ellauri072.html on line 208: This surprising, even shockingly "liberal" view of homosexual love as being the counterpart of the heterosexual kind should cause more notice than it generally does; perhaps even greater surprise should attend the extraordinarily generous gestures made toward the three Florentine homosexual politicians, Iacopo Rusticucci, Guido Guerra, and Tegghiaio Aldobrandi, whom we encounter in Inf. 16. They are presented as being among the most admirable figures in Hell. Let us examine the scene briefly. Virgil, who so often warns Dante when the latter begins to admire or become sympathetic (or overly concerned with) the damned, here is urgent in his approbation of these three sinners: "a costor si vuole esser cortese." This is the only time in Hell in which cortesia is mentioned as a fitting response to the damned except for Beatrice's and Dante's use of "cortese" for Virgil (Inf. 2.58, 2.134). The following tercet only emphasizes the guide's appreciation of their worthiness.
ellauri072.html on line 211: This is the only place in Hell that a group of sinners speaks courteously to Dante in a single voice ("rispuoser tutti" is the indication; again, the only similar moment occurs in Limbo -- 4.98 -- when the four poets give Dante their [unspoken?] greeting as one).
ellauri072.html on line 213: Leaving Dante and Virgil, the sinners vanish so quickly that "Un amen" could not be uttered in so little time. That Dante should turn to the language of prayer for his comparison, notwithstanding the proverbial and popular origins of the phrase, probably also reflects on the esteem that he felt and continues to feel for the three Florentines. It is a rare thing in the Inferno to find a moment in which the pilgrim, the poet, and the guide are all in absolute agreement, and certainly with respect to the human worth of sinners.
ellauri072.html on line 216: As we see in Inferno 15-16, in Hell Dante damns sodomites as sinners of violence against nature. Nonetheless, even in his Hell, where Dante does not go so far as to include homosexuals as unrepentant lustful in the second circle, he still desexualizes his treatment of sodomy. What do we learn from all this? Yet the fact that here, as in Purg. 26, he chooses to put homosexuals in a good light when there was no apparent compelling reason for him to do so surely should cause us to ask further questions about Dante's views concerning homosexuality. Varmaan se oli homo izekin, Beatrice or no Beatrice. Sixkai sille riitti vaan ulista siitä Beatricesta. Satis enim dictum erat de tam obscena et tam spurca materia.
ellauri072.html on line 227: Viktor Emil Frankl (26. maaliskuuta 1905 Wien – 2. syyskuuta 1997 Wien) oli itävaltalainen neurologi ja psykiatri, joka tunnetaan logoterapian perustajana. Hän toimi Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa psykiatrian ja neurologian professorina 1930-luvulla. Hänen logoterapeuttista lähestymistapaansa kutsuttiin psykologian kolmanneksi wieniläiseksi koulukunnaksi Sigmund Freudin ja Alfred Adlerin jälkeen.
ellauri072.html on line 259: Tää on lättänenä Platonilta aika vetelää argumentointia. Harmonia-analogia ei implikoi että sielu on justiinsa sama kuin harmonia, riittää että se on korkeasti järjestyneen materian eräänlainen järjestys, joka häipyy kuin pieru saharaan kun se materia hajoaa. Tämmöstä onnetonta ex analogia päättelyä löytyy Platonilta roppakaupalla. Eise kyllä ollut mikään neropatti. Muze olikin oikeistofasisti.
ellauri072.html on line 273: Elämänmyönteisenä maailmankatsomuksena ja elämänfilosofiana siitä on apua erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa, kriiseissä ja kohtaloniskuissa, elämän tarkoituspohdinnoissa sekä ihmisenä kasvun ja ammatillisen kehittymisen prosesseissa.
ellauri072.html on line 283: L.H. n:o 46, 07-97, Nutley NJ. Todella ällöä argumentointia, erittäinkin psykopaattista. Sikäli kun mä tän ymmärrän niin Wallaby tässä vähän kritisoi tollasta Frankli-tyyppistä ajattelua, että pahemminkin olis voinut käydä, ollaan siis iloisia ettei käynyt niin. Pollyannafilosofiaa. Mikään ei ole izestään selvästi pyhää. Ei tietystikään ole. Pyhä on jonkun vallanpitäjän tai tiimin piirtämä reviiri. Jos on onnea, se vallanpitäjä ei ole täys psykopaatti. Muussa tapauxessa se on voi.
ellauri072.html on line 316: Käsite syntyi 1800-luvun lopulla. Sitä on käsitellyt kirjoituksissaan muun muassa André Antoine (1858-1943). Höpsis, sitä oli jo muinaisilla kreikkalaisilla esim Aristofaneella. Ehkä just tämmöisestä pelleilysyistä mä inhoon teatteria ja elokuvia. Kaikkea missä pitää olla "yleisö" jotta rahallista tulosta tulisi. Yleisö on peräaukosta.
ellauri072.html on line 353: Vilka djur hatar Svenskfinland mest? HBL:s kulturchef Fredrik Sonck råkar av en slump vara förvillande lik en miljöhomofil. Och lite smygreligiös med, fast han inte medger det (lägg märke till skvallrande marknadstermer: bristfällig, oförtjänt, tilliit, förtjäna, nåd.)
ellauri072.html on line 355: Jag är inte religiös, men jag står där vid skötbordet och gnolar på min dumma visa och barnet ler mot mig i sin bajsblöja och jag förstår att han skulle le mot mig nästan oavsett hur bristfällig jag var och jag inser att detta är oförtjänt, att denna gränslösa tillit är mer än någon människa kan förtjäna; att det som strömmar mot mig med stanken är det jag måste kalla nåd.
ellauri072.html on line 374: Lars varnar om konspirationsteorier som holokaust och holodomor. Hans källor är sionistisk professor Timothy Snyder (Admiral Schneider! Jawoll! Klack (ouch)!) och homofil russofob judisk reporter Masha Gessen som ser ut som en AIDS patient. Masha är obinärisk och titulerar alla They. Det låter ju konspirationsteoretiskt som fan.
ellauri072.html on line 379: Mikko Myrskylä on syntynyt 1978, se on siis 42-vuotias. Onko sillä perettä? Ehkä ei, kunse viuhuu ympäriinsä maailmalla kertomassa, kunka onnellista on lapsettoman elämä. Onkohan se ize homofiili? Ei-binaarinen henkilö? Sukupuoleton liukulukuko? Parta sillä ainakin on siivoton. Jotain inselimäistä sen pärstästä on lukevinaan. Toisaalta yhdessä valokuvassa näkyy jonkun muun aika paxut sääret sohvalla villasukissa, ja yxi lausunto antaa sivumennen ymmärtää että se on ize nuori eli vanha isukki. Anaaliaukon näköiset nörtit usein pääsee naimisiin vasta keräilyerissä.
ellauri072.html on line 449: Trumpin perässä harppo lentokoneesta koppalakkipäinen jäbä pieni matkalaukku kädessä. Näytti ensixi että se on samanlainen Geschlechtsverkehrskoffer, jollainen Eva Braunilla oli mukana kun se matkusti Aatun kanssa Kotkanpesään. Se osottautuikin USA:n presidentin ydinasekoodikapsäkixi. Meidän presidentillä on vyölaukku. Ja Lennu-koira sylissä.
ellauri072.html on line 459: Ainaski Wallun äiti oli urheilullinen niinkuin tää äiti tarinassa ja roikku varmaan Wallun tennismazeissa. Wallu takuulla oli mammanpoika ja teki äidinkielen opettajaäidin mielixi. Oliko se isälle pettymys? Jätti grad schoolin kesken. No mä en kyllä ajattele sillä lailla Paulista. Se on jokaisen oma valinta, ja oma elämä. Ei kaikki haluu ajautua professorixi. Varsinkaan Kouvolaan.
ellauri072.html on line 471: Joo mun työgipotez on et tää on Wallun autobio silppurin läpi käytettynä. Autistin autofiktio. Äiskä likisti sen kipeäxi ja Mies ize eli HänMies pelotteli. Kukapa ei pelkäisi HiiMäntä.
ellauri072.html on line 477: What will happen when the age-old economy of scarcity gives way to the Age of Leisure? Professor Gabor, who won the 1971 Nobel Prize for physics offers a futuristic projection based on a static population and GNP, "classless, democratic, and uniformly rich." Fearful that total secruity "will create unbearable boredom and bring out the worst in Irrational Man," Gabor is anxious to retain "effort," "hardship," and the Protestant Ethic -- lest society dissolve in an orgy of anti-social, hedonistic nihilism (viz. the current drug explosion and the spoiled-brat students). To avoid such evils Gabor proposes that work and its attendant moral uplift be divorced from production and the service sector of the economy be vastly enlarged. But this is only the beginning -- enthusiastic about Social Engineering Gabor suggests using it to weed out potential misfits, trouble-makers and "power addicts"; supplementing I.Q. tests with E.Q. (Ethical Quotient) measurements; and modeling elementary and secondary education on the 19th century British public school which knew so well how to inculcate good citizenship, intellectual excellence and pride in achievement. The Third World, still wrestling with pre-industrial material want, is ignored -- since we can't afford any more industrial pollution presumably they will just have to adjust to their misery. Gabor's assessment of "the Nature of Man" shows a woefully naive Anglo-American ethnocentricity and complete ignorance of anthropology and his vision of post-industrial utopia operating on the moral axioms of the 19th century is as elitist as it is improbable.
ellauri072.html on line 487: It is highly likely that while reading “Every Love Story Is a Ghost Story,” D. T. Max’s biography of David Foster Wallace, you will experience both of the following emotions. The one is that you find it painful, to read about someone in chronic severe emotional distress. The other emotion is that you just don’t find Wallace all that nice.
ellauri072.html on line 493: You begin to ask yourself if the liking or not liking of the author as a person is really interesting or illuminating, aesthetically or ethically, as a dominant question.
ellauri072.html on line 495: Maybe you were a bit quick to straighten that miter you now realize you were wearing and, of course, speck-of-sawdust-in-your-brother’s-eye, etc., and also, as Alcoholics Anonymous would put it, Whoever is upsetting me most is my best teacher, and as Wallace put it, in his novel “Infinite Jest,” “It starts to turn out that the vapider the A.A. cliché, the sharper the canines of the real truth it covers.”
ellauri072.html on line 497: But still, yuk, he freaks you out. And you wonder if something productive can be made of the error of being detained by what you feel is the totally wrong and unfair thing to be detained by. You know that’s going to be work.
ellauri072.html on line 499: David Foster Wallace wrote three novels, three story collections, two collections of essays, and other things too, but his reputation still rests mainly on “Infinite Jest” — the 1,100-page novel published in 1996 and set alternately in a tennis academy and a rehab center — and on his sui generis now-nearly-a-genre long-form journalism about topics ranging from lobsters to dictionaries to John McCain to the Adult Video News awards for pornographic films. Wallace’s best work, perhaps by far, is “The Pale King,” an unfinished novel about I.R.S. employees that was assembled posthumously by Wallace’s editor, Michael Pietsch.
ellauri072.html on line 501: Wallace has given as much to literature as any contemporary American writer. Whether you like him or not, you hear American language, and experience American thinking, differently because of him. Wallace’s oeuvre is internally varied but also of a piece.
ellauri072.html on line 506: Her work appears often in The New Yorker. So she is a girl. Or woman, politically correctly, in her mid forties. This she wrote 2012 when she was still up and coming.
ellauri072.html on line 508: Infinite Jest is not the only thing that made Wallu famous, though. There was also his bandanna, which was as misinterpreted as so much else about him. As the Max biography explains, Wallace started wearing the bandanna as the least embarrassing solution he could think of to obscure the intense sweating attacks that overcame him without warning. (In high school, he had taken to carrying around a tennis racket and a towel as a tacit cover story for the sweating.) The acutely self-conscious, anxious, addicted and at times showy characters in Wallace’s fiction were not, Max helps us recognize, wildly difficult for Wallace to imagine — the characters were iterations of himself.
ellauri072.html on line 512: Wallace had lifelong troubles not only with anxiety but also with alcohol, anger, impulsiveness, obsessive love, pursuit of rejection, extreme self-consciousness, abysses of depression and lying even more than the rest of us.
ellauri072.html on line 514: Tosta valehtelun määrästä en olis niinkään varma. The rest of youse Ashkenazi Jews are pretty glib yourselves. Especially if your name is Riitta.
ellauri072.html on line 516: Any diagnoses seem as unilluminating as saying that the “reason” someone is short is because he is 5-foot‑1. About Wallace’s problems it seems worth noting simply that his A.A. attendance coincided with a long period of relative wellness, and that getting off the antidepressant Nardil, which he had taken most of his adult life, coincided with a serious crash in mood that ended in his suicide six months later.
ellauri072.html on line 520: The externals of Wallace’s life are not too distinctive. He was a smart kid raised in a middle-class family in Urbana, Ill.; his mother was an English teacher and his father a professor of philosophy. Wallace attended Amherst, where he first had trouble fitting in and then found a niche where he fit in very well. He had some intense and dramatic long-term relationships with women and also his share of brief sexual encounters, and he eventually had what is said to have been a loving and grounded marriage. It is his internal agitations, not his circumstances, that were extreme.
ellauri072.html on line 532: To some extent, his subject matter invites the ad or pro hominem fallacy. Wallace’s lonelies, wastoids and number crunchers are, often, trying to find ways to live well. One understandably slips from reading something concerned with how to be a good person to expecting the writer to have been more naturally kind himself. That thinking is perfectly wrong, though. Alec Baldwin surely has more to teach us than most about how to hold one’s temper; the co-founder of A.A., Bill W., is a guru of sobriety precisely because sobriety was so difficult for him.
ellauri072.html on line 536: Wallace’s fiction is, in its attentiveness and labor and genuine love and play, very nice. But what is achieved on the page, if it is achieved, may not hold stable in real life. As another dangerously romanticizeable suicide, Heinrich von Kleist, once said: “It is not we who know but rather a certain state of mind in us that knows.” And one is not always in the same state of mind.
ellauri072.html on line 540: Another thing, perhaps more powerful, that detains people at the niceness question has to do, I think, with competitiveness. Readers are correct to sense, in Wallace’s elaborate grammars and data fields, not only a generous show but also a tacit petition for our recognition of his intellect. This really annoys some people.
ellauri072.html on line 548: But yes, Wallace was extremely competitive, even to the point of competing about not being competitive. One of the wincing pleasures of Max’s biography is reading excerpts from Wallace’s correspondence, especially with his close friend and combatant Jonathan Franzen, but also with just about every white male writer he might ever have viewed as a rival or mentor. Aggressive self-abasement, grandstanding, veiled abuse, genuine thoughtfulness, thin-skinned pandering — it’s all there. As the correspondents compete about who is making genuine human connections and who and what is really nice and good, they seem to be in some realm far from most kinds of human connection save for that of heated testosteronic battle.
ellauri072.html on line 552: In this bizarre arena, niceness becomes just one more mode of competition, thereby undermining itself. Supposedly. But not really.
ellauri072.html on line 556: Tollast Steve Jobs filosofiaa, paras voittakoon, luovaa tuhoa.
ellauri072.html on line 560: Joopa joo. Se oli vaan perusteellinen samoinkuin filosofi-isä ja sitkeä kuin urheileva äiti. Joilla oli myös osuutensa sen paskaan elämään. Kiitti vaan vitusti. Hyvästä ja pahasta.
ellauri072.html on line 562: One of the main criticisms of Wallace’s work is that he simply mirrored decay and malaise instead of moving through and beyond them. This was, not infrequently, one of his own main concerns. But the more nattering and pervasive complaint, which takes on more dimension in Max’s biography, is that he is just too brainy and aggressively difficult — just too, well, mean.
ellauri072.html on line 570: People who find Wallace’s books lacking in heart often object to his thinkiness. But often a thought is an emotion and an emotion is a thought; thinking, like humor, may be an intellectual defense against emotion, but it is a wonderfully advanced defense.
ellauri072.html on line 574: It is very moving to watch someone do that very uncool thing of working long and hard at something. All that work: that is a very nice thing to do.
ellauri072.html on line 582: Wallace syntyi vuonna 1962 filosofi-isän ja opettajaäidin perheen esikoisena. Wallacen ollessa parivuotias perhe muutti Illinoisiin. Hän pelasi nuorena innokkaasti tennistä.
ellauri072.html on line 590: In the 1996 novel Infinite Jest by David Foster Wallace, each year has a corporate sponsor; most of the action takes place in year 8, the "Year of the Depend Adult Undergarment".
ellauri072.html on line 592: Depend is a brand of absorbent, disposable underwear and undergarments for people with urinary or fecal incontinence. It is a Kimberly-Clark brand, and positions its products as an alternative to typical adult diapers. Depend is the dominant brand of disposable incontinence garments in the United States with a 49.4 share of the market.
ellauri072.html on line 593: The aggressive marketing of this product has been credited in reducing the serious social stigma of incontinence.
ellauri072.html on line 620: Sellainen huomautus vielä et autofiktiossa voi hyvin vaikka tappaa iskän ennen aikojaan, tai jakautua kolmexi veljexexi kuin Tupu, Hupu ja Lupu, ja olla silti omaelämäkerrallinen.
ellauri072.html on line 630: After an argument with Susan on the night of January 31, 1984, Susan told Wallace to move out the next day. After Susan, Anna and Gabe left the next day, Wallace did not leave, and instead stayed in the house and decided to kill them.
ellauri072.html on line 632: When Anna returned from school that day, Wallace was waiting with a baseball bat. He hit Anna repeatedly on the head until the bat broke, then pushed the broken end of the bat through her throat. Wallace put Anna’s body in the bathroom, cleaned up, and then got a steel pipe wrench from a shed.
ellauri072.html on line 636: The Arizona Supreme Court has set aside the death sentences of a man who bludgeoned to death his girlfriend and each of her two children one at a time with a baseball bat and a pipe wrench as they arrived home from school and work. The court ruled that the crimes of James Granvil Wallace were not legally heinous.
ellauri073.html on line 32: Odi profanum vulgus et arceo.
ellauri073.html on line 83: Kakoli Ruma. Facebookissa viihtyvä turkulainen mies. Se on vanhemmiten kaunistunut. Hemon isot tissit nykyään. Myself I am a box of attitudes.
ellauri073.html on line 173: The Drama of the Gifted Child: The Search for the True Self, Revised Edition Paperback – January 1, 1997 by Alice Miller (Author).
ellauri073.html on line 174: This bestselling book examines childhood trauma and the enduring effects it has on an individual's management of repressed anger and pain.
ellauri073.html on line 175: Why are many of the most successful people plagued by feelings of emptiness and alienation? This wise and profound book has provided millions of readers with an answer--and has helped them to apply it to their own lives.
ellauri073.html on line 177: Alice Miller, born as Alicija Englard (12 January 1923 – 14 April 2010), was a Polish-Swiss psychologist, psychoanalyst and philosopher of Jewish origin, who is noted for her books on parental child abuse, translated into several languages. She was also a noted public intellectual. In her books she departed from psychoanalysis, charging it with being similar to the poisonous pedagogies. she felt that psychoanalytic theory and practice made it impossible for former victims of child abuse to recognize the violations inflicted on them and to resolve the consequences of the abuse, as they "remained in the old tradition of blaming the child and protecting the parents." She addressed the two reactions to the loss of love in childhood, depression and grandiosity.
ellauri073.html on line 179: In my work with these people, I found that every one of them has a childhood history that seems significant to me:
ellauri073.html on line 182: This child had an amazing ability to perceive and respond intuitively, that is, unconsciously, to this need of the mother or of both parents, for him to take on the role that had unconsciously been assigned to him.
ellauri073.html on line 183: This role secured "love" for the child—that is, his parents' exploitation. He could sense that he was needed, and this need, guaranteed him a measure of existential security.
ellauri073.html on line 197: John Sidney McCain III (August 29, 1936 - August 25, 2018) was an American statesman and United States Navy officer who served as a United States Senator for Arizona from 1987 until his death in 2018. He previously served two terms in the United States House of Representatives and was the Republican nominee for president of the United States in the 2008 election, which he lost to Barack Obama.
ellauri073.html on line 202: Cain gets introduced by some kind of very high-ranking Highway Patrol officer whose big hanging gut and face the color of rare steak seemed right out of southern-law-enforcement central casting and who spoke approvingly and at some length about Senator McCain’s military background and his 100 percent conservative voting record on crime, punishment, firearms, and the war on drugs. Wendy—who has electric-blue contact lenses and rigid blond hair and immaculate makeup and accessories and French nails and can perhaps best be described as a very Republican-looking young lady indeed—is back here at the beige table eating a large styrofoam cup of soup and using her cell phone to try to find someplace in downtown Charleston where Mrs. McCain can get her nails done.
ellauri073.html on line 204: Mrs. McC.’s sedulous attention to her own person’s dress and grooming is already a minor legend among the press corps, and some of the techs speculate that things like getting her nails and hair done, together with being almost Siametically attached to Ms. Lisa Graham Keegan (who is AZ’s education superintendent and supposedly traveling with the senator as his “Advisor on Issues Affecting Education” but is quite plainly really along because she’s Cindy McCain’s friend and confidante and the one person in whose presence Mrs. McC. doesn’t look like a jacklighted deer), are the only things keeping this extremely fragile person together on the Trail. (Onx tää nyt se jota sanottiin julkisesti emättimexi? Ei hizi, kyllä sille tarvittaisiin joku miellyttävämpi sana.)
ellauri073.html on line 206: A big reason why so many young Independents and Democrats are excited about McCain is that the campaign media focus so much attention on McCain’s piss-and-vinegar candor and so little attention on the sometimes extremely scary right-wing stuff this candor drives him to say. John McCain´s morning speech several times invoked a “moral poverty” in America, a “loss of shame” that he blamed on “the ceaseless assault of violence-driven entertainment that has lost its moral compass to greed” (McCain’s metaphors tend to mix a bit when he gets excited), and made noises that sounded rather a lot like proposing possible federal regulation of all US entertainment. No siinä olis kyllä ollut järkeä.
ellauri073.html on line 216: Teknikot ja vähiten apinamaiset kynäilijät arvioivat että McCainin selkeästi humaanein hetki kampanjassa oli Warren MI kaupungintalolla maanantaina kyselytunnilla, kun keski-ikäinen mies urheilutakissa ja baskerissa, joka ei näyttänyt mitenkään tavallisuudesta poikkeavalta, mutta osoittautui kukkelikuu hulluxi, kirjaimellisesti, siis niinkuin DSM asteikon IV-asteen skizofreenikko – tuli mikille ja sanoi että Michiganin hallituxella on mielenhallintakone joka vaikuttaa aivoaaltoihin, niin että ei auta edes kääriä rullakaupalla alumiinia pään ympärille vain pikkuriikkisillä näkö- ja hengitysaukoilla, ja haluaa tietää aikooko McCain presidenttinä käyttää Michiganin ajatustenhallintakonetta murhaajien nappaamiseen ja kongressin armahtamiseen ja hankkiakseen henkilökohtaista palkkiota 60v urasta mielenhallinnassa, ja voisiko hän saada vastauxen kirjallisena.
ellauri073.html on line 221: In the 2000 United States Republican Party primaries, George W. Bush´s campaign used push polling against the campaign of Senator John McCain. Voters in South Carolina were asked "Would you be more likely or less likely to vote for John McCain for president if you knew he had fathered an illegitimate black child?"
ellauri073.html on line 233: Äärioikislainen National Review kuzui McCainia “roistoxi" ja "pellexi", vanha vassari New York Review of Books meinas että “McCain ei ole anti-Clinton vaan pikemminkin epäclinton, niinkun 7Up on epäkola: eri maku, sama sokeri". Poliittisesti välinpitämätön Vanity Fair lainaa syvää kurkkua joka sanoo “Älkää aliarvioiko McCainin oveluutta, se on kova laskelmoimaan meediavaikutuxia."
ellauri073.html on line 254: Hahaha look at you you fat fuck. You choose to spend your time bashing a man who has been dead for a decade, and there's no real reason for it other than the obvious jealousy that consumes you as an ugly person, inside and out. You break your criticism down into two distinctions: Foster's writing and his character. First, on your criticism of his character, I will say that it is entirely ironic that you choose to do so, considering that in your mediocre (that's right buddy your disgustingly fat ass as it is right now is entirely more mediocre than most unmistakably mediocre things, including (but not limited to) the entire Oakland Athletics organization) life your accomplishments include being - and here I'm just being honest with you, and it's possible that you may have heard this already in your pathetic, insufferable life but just hear me out -- LITERALLY THE FATTEST, BALDEST, AND JUST FLAT OUT UGLIEST PIECE OF SHIT PERSON I HAVE EVER SEEN. (For more on that here's a link to a picture I found of Matt online during a quick goggle search: https://www.google.com/sear....
ellauri073.html on line 258: Really, I would have expected one of the first pictures I saw of Matt Fartey to be one of professional caliber, but interestingly enough the first thing that came up when I searched his name was that picture -- a picture so startling in all that it conveys that it was almost too much for me to witness its allure and then continue along on this tirade; luckily I am a man of strong willpower, and so I was able to continue writing after seeing that picture without shooting myself in the head.) Anyways where was I...oh that's right! Matt Fartey's "accomplishments" and character! Well ladies and gents, he runs a fucking hate blog. Enough said. I doubt he even earns much from it too, though he obviously earns enough to afford an adequate amount of fast food meals that will surely keep his little hate-filled body going until the age of 47, where he will surely die of a collapsed lung or heart attack. When they find his body he will be mistaken for Matt FOLEY, which will obviously be a total disparagement on the late Chris Farley. If you know, you know.
ellauri073.html on line 260: Matt Foley is a fictional character from the sketch comedy program Saturday Night Live performed by Chris Farley (1964-1997). Foley is a motivational speaker who exhibits characteristics atypical of someone in that position: whereas motivational speakers are usually successful and charismatic, Foley is abrasive, clumsy, and down on his luck. The character was popular in its original run and went on to become one of Farley's best-known characters. Farley named the character after one of his Marquette University rugby union teammates, who is now a Roman Catholic priest in the Chicago suburb of Arlington Heights. Plans for a film version with Spade in a supporting role were shelved after Farley's death in 1997.
ellauri073.html on line 262: Foley is disheveled, sweaty, obese, clumsy and unstylish. He exhibits poor social skills, frequently loses his temper, often disparages and insults his audience, and wallows in cynicism and self-pity about his own poor life choices, to which he often makes reference. Foley's trademark line is warning his audience that they could end up like himself: "35 years old, eating a steady diet of government cheese, thrice divorced, and living in a van down by the river!" In most sketches, whenever a member of his audience mentions a personal accomplishment, Foley responds with mockery: "Well, la-dee-frickin-da!", "Whoop-dee-frickin-doo!", or a similarly dismissive remark. The usual outfit of choice for Foley is a too-small blue-and-white plaid sport coat, a too-big white dress shirt, a solid green necktie, black horn-rimmed glasses, ill-fitting khakis which he is continually pulling up, a wristwatch, penny loafers, and slicked-down blond hair. In a prison sketch, he dons blue jeans and a denim shirt with the inmate number "3307" while retaining his watch, glasses and a crucifix necklace (he also mentions a "homemade tattoo of a van down by the river"). While working as a mall Santa in another sketch, he wears a stereotypical Santa outfit, complete with black snow boots.
ellauri073.html on line 264: He overindulges in coffee and caffeine-based products and exhibits extreme hyperactivity as a result. In almost every appearance, Foley mentions drinking espresso or coffee, or taking NoDoz and even brings a duffel bag with a pot of coffee to the gym to teach a spinning class. His clients will often mention him either drinking coffee or eating coffee beans before calling him in to begin his presentation.
ellauri073.html on line 265: Despite his otherwise bad attitude, Foley has a passion for his career as a motivational speaker, going as far as to travel to Venezuela to speak to teens. While serving a term in prison, Foley seems to be respected, and to have a good friendship with his cellmate Deshawn Powers, who refers to Foley as "The straight-up OG...of cell block three!".
ellauri073.html on line 267: The character's debut performance (May 8, 1993) has been called one of the best segments in SNL history. The reception of the audience combined with visible stifled laughter from David Spade and Christina Applegate on stage added to the popularity of the sketch. Notable physical gestures from Farley included what Spade referred to as “the thing with the glasses” when Farley lifted his glasses on and off of his face commenting, “Hey Dad, I can’t see real good, is that Bill Shakespeare over there?” and perhaps the most defining gesture was one that Farley saved for the live performance when he alternated hands adjusting his trousers, grabbing the hilt of his belt with one hand and the back of his pants with the other.
ellauri073.html on line 269: In the sketch itself, Foley attempts to motivate two teens, played by Spade and Applegate, to "get themselves back on the right track" after the family’s cleaning lady finds a bag of marijuana in their home. Foley’s attempt to motivate them falls short when he repeatedly insists that they're "not going to amount to jack squat" and will end up “living in a van down by the river!” Foley attempts to endear himself to Spade's character by telling him they're "gonna be buddies" and that everywhere he goes, Foley will follow. Comparing himself to Spade's shadow, Foley jumps about where he's standing and then dives into the coffee table, though he picks himself up moments later. None of the other cast members knew that Farley was going to do this and their startled reactions are genuine. The sketch ends with Foley offering that the only solution to solve the family's problems is for him to move in with them. Horrified, Applegate begs him not to, vowing never to smoke pot again. Even so, Foley leaves the house to get his things from his van and the family locks him out, finally reconciling and admitting to how much they love each other.
ellauri073.html on line 271: A later performance (February 19, 1994) features Foley in prison attempting to motivate troubled teens in a scared straight program; he was imprisoned for three to five years for non-payment of alimony (consistent with him being “thrice divorced”). Before entering the sketch, Foley is introduced by his cellmate Deshawn Powers (Martin Lawrence) as “just finished a week in solitary, eating nothing but coffee beans.” Foley attempts to scare the juvenile delinquents by commenting in a slightly different manner that he “wished to dear God, that he was living in a van down by the river!” The sketch followed the usual Foley routine with him falling through the prison wall instead of a coffee table, which eventually led to his and the other inmates' escape.
ellauri073.html on line 273: In the only cold open featuring Foley (April 15, 1995), the character attempts to motivate a pair of Venezuelan teens. Foley attempts to get through to them by motivating them in their native Spanish, saying “¡Yo vivo en van cerca de un rio!” However, the teenagers' father (Michael McKean) informs Matt that he and his children are fluent in English, to which Foley responds "¡Padre, dame un favor, y cállate su grande YAPPER!" The sketch again features Foley mocking his audience, breaking household objects, and somehow succeeding in his motivational goals.
ellauri073.html on line 275: Quickly on your attacks on Wallace's writing style, I will mention that -- contrary to your rather baffling notions -- people did enjoy Infinite Jest and other works of his. They will continue to do so for decades. Listen Fartey: his work will live on. People recognize great writing wherever it materializes. Forget your distaste of footnotes, or your struggle in understanding the themes and ideals his work encompasses. His audience is clearly beyond you, so try to see that not everyone feels the same as you. You don't have to like his writing, but when you detract from it it makes it even more apparent that you are the lesser man. Your comments on Foster's writing ability led me to some of your other articles, and to be completely honest, it wasn't all bad. I genuinely enjoyed your "Fucking vs. Making Love" poetry bit, although it did seem like a cheap knockoff of Black Coffee Blues. Regardless, I can still acknowledge that the piece had its moments. However (and this is where I want you to pay attention you tub of lard), the piece can also be slammed in several areas. This is highly important, as we can see the parallels between this aspect of "Fucking vs. Making Love" and anything David Foster Wallace wrote. When it comes down to it, your writing can be criticized stylistically and formatically just like his can; the only difference is that there are few that actually give a shit about your writing, whereas Wallace's work is meaningful to the point where people have legitimate incentive to think critically about it. So defile it with your petty blog posts all you want, but at the end of the day you're the one who's only making yourself look bad, and as a heavily obese man based in Europe you are surely having few problems achieving this in the status quo, since Europeans are notably fatist.
ellauri073.html on line 277: Remember this Fartey, for it will serve you well: There is nothing inherently admirable or intriguing in your choosing to complain about various outlets, activities, or people. It's mundane, tiresome, and has little uniqueness. Suffice it to say, there are a million of you, Matt Fartey (and when I say you I really mean babbling little shits). You will be forgotten; there is only one David Foster Wallace...so tell me, who's really the mediocre one here?
ellauri073.html on line 320: Kirjassa Immonen kehottaa elämään unelmaansa, eli “live the dream!” tässä nopeatahtisessa modernissa maailmassa, jossa ”aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi”. Hän antaa erilaisia ohjeita aamukävelystä aina iltarutiinien muuttamiseen. “When you engage in a walk as a part of your morning routines, you have this good feeling, and you find it easy to purge your mind”, Immonen kirjoittaa kirjassa.
ellauri073.html on line 357: Wallace's father said that David had suffered from major depressive disorder for more than 20 years and that antidepressant medication had allowed him to be productive. Wallace experienced severe side effects from the medication, and in June 2007, he stopped taking phenelzine, his primary antidepressant drug, on his doctor's advice. His depression recurred, and he tried other treatments, including electroconvulsive therapy. Eventually he went back on phenelzine but found it ineffective. On September 12, 2008, at age 46, Wallace wrote a private two-page suicide note to his wife, arranged part of the manuscript for The Pale King, and hanged himself from a rafter of his house.
ellauri073.html on line 393: Taavi koitti ensin olla vanhemmille mielixi, luki isän vanhassa yliopistossa Amherstissa äidinkieltä ja filosofiaa kandiin asti ja lähti vielä opiskelemaan jatkotutkinnossa modaalilogiikkaa ja matikkaa. Se lauloi yliopiston kuorossa kauniisti. Taavi kirjoitti gradun nimeltä Fate, time, and Language: An Essay on Free Will (2011). Sovelsi sitten opittua: lopetti luvut ja rupesi kirjailijan epävakaalle uralle. Se sanoi David Lipskylle että filosofiassa sen pää kävi vaan yhdellä pytyllä, kirjallisuudessa käynnistyi koko 2-tahtimoottori.
ellauri073.html on line 395: Taavin opetusura kirjallisuudessa ei ollut näyttävä. Se oli assarina Emerson collegessa, sitten Illinoisin valtionyliopistossa, ja lopuxi Kaliforniassa Roy Disney-professorina (Roy oli Waltin vaatimattomampi isoveli joka möi pölkkäreitä.), missä kirjoitteli Loppumatonta läppää.
ellauri073.html on line 397: Wallace halusi päästä eteenpäin kuin Seija ja Lea Lehtisalo postmodernismin väsyttävästä ironiasta ja metafiktiosta. Sen mielestä hölmöpönttö oli tuhonnut fiktion. Kirjailijoiden pitäis panna pönttö pihalle ja pää oikeasti pukille. Ironia, pokerinaama ja naurettavuuden pelko leimaavat U.S. kulttuuria kiitos teeveen tyhmistävän vaikutuxen. Ironia ja nauru ovat hauskaa ja tehokasta, mutta niihin piiloutuu iso epätoivo ja seisahdus U.S. kulttuurissa, ja siitä tulee aloitteleville kirjailijoille no end of trouble. Wallacekin on vizailija, mutta koittaa kuitenkin tavoittaa yxityisten ihmisten elämäntuskaa virnuilevan naaman takana.
ellauri073.html on line 443: “seemed intuitively to sense that it was a matter not of reduction at all, but—perversely—of expansion, the aleatory flutter of uncontrolled, metastatic growth—each well-shot ball admitting of n possible responses, n-squared possible responses to those responses, and on into what Incandenza would articulate to anyone who shared both his backgrounds as a Cantorian continuum of infinities of possible move and response, Cantorian and beautiful because infoliating, contained, this diagnate infinity of infinities of choice and execution, mathematically uncontrolled but humanly contained, bounded by the talent and imagination of self and opponent, bent in on itself by the containing boundaries of skill and imagination that brought one player finally down, that kept both from winning, that made it, finally, a game, these boundaries of self.”
ellauri073.html on line 446: Et revi siitä. Raastepöydästä sopii aloitella. Sasha lohduttautuu ezimällä Wallun kirjoituxista virheitä: esim. "spasms of a deep sweet hurt" on Sashasta joxeenkin mauton kuvaus orkuista (mixi?), ja jossain Wallu on käyttänyt väärin sanaa bethought. Bethink oneself of something on tulla ajatelleexi jotakin. Big hairy deal, Sasha Chapin. Onx Sasha ize karvainen? Kazotaan sen kotisivua.
ellauri073.html on line 451: But I’m not the boss of you. This is America—you can do whatever you want to. For example, you could start with some articles I’ve written for a variety of publications, including The New York Times Magazine and Hazlitt.
ellauri073.html on line 452: Contact me for any reason sasha@imsashachapin.com. Also, look at my Twitter if you please, and join my Substack regardless of your disposition.
ellauri073.html on line 465: Michael Joyce oli Wallun ihailema sen ikäinen tai vähän vanhempi jenkki tennispelaaja. Ei pidä sekoittaa James Joyceen, joka oli koprofiili irkku kirjailija. Jim Wallace (Wallun isä) pani Taavin lukemaan Platon Faidoa (joojoo, tiedän, yäk). Ja innostui kun poika vaikuttikin valopäiseltä, ei ollut pelkkä jock kuten äiti koitti yllyttää. Ne varmaan kilpailivat Wallu paran sielusta. Siitä saattaa selittyä Wallun "literally indescribable war against himself", involving "toxic, paralyzing, raped by psychic bedouins selfconsciousness".
ellauri073.html on line 489: "couvade", lapsivuoteus. A class of male pregnancy rituals. Samanniminen psyykkinen miestenvaiva, jonka aiheuttaa lapsikateus.
ellauri073.html on line 508: She was born May 14, 1938, in Fort Fairfield, Maine. The daughter of a potato farmer, she worked a quarter of the year during the harvest, but found her true passion for learning in the town’s one-room schoolhouse. She eventually graduated from Northfield boarding school in Gill, Mass., and later became the first in her family to graduate college, with a bachelor’s degree in English from Mount Holyoke in 1960, where she was student body president and wrote Junior Show.
ellauri073.html on line 510: After receiving her master’s degree from the University of Illinois, Mrs. Wallace was an English professor at Parkland College for 35 years. Her passion for learning was paired with a passion to help others learn — she was an enthusiastic, rigorous and above all compassionate instructor who made sure every student she had knew how much their voice mattered. Even after retiring, she taught in correctional facilities around Illinois and volunteered as a companion for Illinois CASA. In 2012, she and her husband, Jim, decided to move from their beloved city of Urbana to Florence, Ariz., to be closer to their family. There, they volunteered with Arizona CASA, hosted family dinners every Sunday, and adopted a much-loved terrier mix named Angus.
ellauri073.html on line 512: Mrs. Wallace was predeceased by her husband of 59 years, James D. Wallace; son, David Foster Wallace; sister, Barbara Sealander; and brother, Gerry Foster.
ellauri073.html on line 516: Sally is remembered as a wickedly funny, funnily wicked, generous and compassionate woman who made friends everywhere she went. She had an unmatched love for the English language and inspired countless others — including her students, children and grandchildren — to pursue their passion of writing. She was fearless in every sense of the world, and in the final years of her life, tried many new things, such as zip-lining, main-lining, and attending monthly poetry slams.
ellauri073.html on line 518: Due to the COVID-19 pandemic, a service is tentatively being planned for the summer of 2021 in Champaign-Urbana for both Sally and her husband, Jim, who passed away in July 2019.
ellauri073.html on line 529: Olof Beckin ilmeisesti sairaalloiselta M-alkuiselta vaimolta (Marita se kai oli, pohjoisesta jostakin, ehkä Haparandasta) oli tullut joulukortti yliopistolle noin 35 vuoden tauon jälkeen. Ne oli meidän tuttuja Stanfordissa postdokkiaikana.
ellauri073.html on line 530: Olof näytti päässeen Karolinskan toxikologian ja farmakologian proffaxi. Sillä oli nimissään useita patentteja jotka koskevat huumehörhöjen puhalluttamista. Se oli nuorena jotensakin tyly kaveri. Marita lähetti kortin mukana valokopioituja valokuvia. Niillä on 2 mustatukkaista Olofinnäköistä poikaa ja useita mustatukkaista lapsenlapsia. Marita on blondi ja Olof harmaatukkainen. Maritan käsiala kortissa oli vanhan ihmisen.
ellauri073.html on line 540: David Foster Wallace became a regionally ranked tennis player while growing up in Illinois. David Foster Wallace´s thesis, The Broom of the System, that he wrote while at Amherst College was published in 1987 while he was attending graduate school. In 1989 David Foster Wallace´s short story collection titled Girl with Curious Hair was published. After graduating from the University of Arizona David went on to study philosophy at Harvard University but soon chose to leave. He moved to Syracuse to be with the poet and novelist Mary Karr. While in Syracuse David Foster Wallace wrote most of his famous novel Infinite Jest. The finished book was 1,100 pages long. The novel dealt with addiction, art, and consumerism, and was set in the near future.
ellauri073.html on line 554: Salaliittoteoriassa on lyhykäisyydessään kyse siitä, että maailman uskotaan olevan korruptoituneen, satanistisen valtaeliitin hallussa. Tämä valtaeliitti harjoittaa pedofiliaa suuressa mittakaavassa ja rituaalimurhaa lapsia. Tulossa on kuitenkin niin sanottu myrsky, jossa QAnon-väen sankari, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump johtaa hyvän joukot pahaa vastaan. Trumpin johdolla sitten pidätetään joukoittain valtaeliitin jäseniä, kuten Sale Niinistö ja valtamedioiden edustajia, kuten Helsingin Sanomien toimitus.
ellauri074.html on line 69: Oh, how I hate that kind of women.
ellauri074.html on line 71: Then there are the human sensitive plants; the bundles of nerves. They are different from everybody else; they even tell you so. Someone is always stepping on their feelings. Everything hurts them—deeply. Their eyes are forever filling with tears.
ellauri074.html on line 90: They ask me what they would do without their sense of humor?
ellauri074.html on line 96: No ei vaitiskaa, tää ONAN taitaa olla joku USAn ja anglofoonin Kanadan (siis miinus Quebec) muodostama valtio saastuneessa pohjois-Amerikassa. Tässon siis vähän samaa kuin sen kanadalaisen tädin Gilead-dystopiassa, paizi tää on ihan puhasta setäilyä. Kumpikas julkas ensinnä? No se Atwoodin ämmyrkäinen tietysti jo 1985. Wallu oli 23v. Onxtää Wallu sit siitä plagiaattia?
ellauri074.html on line 100: Ja sit tää "Isompi kuin sinä ize" isänmaallisuus. Outoa pörriäismäistä pesän palvomista. Wallu on kuin onkin rebublikaaninen. Haluu izellensä laulua. Jotain kuolemattomuutta. Se vasta onkin narsismia. Naama paistaa iankaikkisesti tiimin suurentavassa peilissä. Kaikki sellainen on perseestä. Panee miettimään, et onxtoi Wallun huumeilu jotain kääntöpuolta sen Jack Londonmaisesta tennisfilosofiasta. Et jos tyypille liikaa paukutetaan päähän tollasta bigger than yourself tuubaa, niin siitä tulee lopultakin vaan lusmuilija. Se menettää joteskin otteensa omaan izeensä. Se on myynyt sielunsa jollekin aatteelle.
ellauri074.html on line 110: Phelps ja Phelps, Järkähtämättömän minuuden kultit: Kenttäopas valuuttakeinottelun, melaniinin, kuntoilun, bioflavonoidien, katselun, salamurhien, pysähtyneisyyden, omaisuuden, torikammon, maineen, julkisuuden, korkeanpaikankammon, esiintymisen, Amwayn, kuuluisuuden, surullisenkuuluisuuden, epämuodostumien, katsotuksi tulemisen pelon, lauseopin, kuluttajateknologian, katsomisvimman, presleyismin, hunterismin, sisäisen lapsen, Eroksen, muukalaiskammon, kirurgisten parannusten, kannustuspuheiden, kroonisen kivun, solipsismin, Prepper-liikkeen, armosta osattomaxi jättämisen (preterition), abortinvastustamisen, kevorkianismin, allergian, albinismin, urheilun, tuhatvuotisen valtakunnan oppien ja televiihteen kultteihin ONANia edeltäneessä Pohjois-Amerikassa.
ellauri074.html on line 126: Dove soap was launched in the United States in 1957 as a non-irritating skin cleaner for treatment use on burn and wounds during World War II under, the one of the largest consumer products companies in the world, Unilever. The basic Dove bar was reformulated as a beauty soap bar with one-fourth cleansing cream. It was the first beauty soap to use mild plus moisturizing cream to avoid the drying skin.
ellauri074.html on line 141:
c. 2250 BC
Code of Hammurabi, King of Babylon. Description of anal symptoms (hemorrhoids).
Galen recommends conservative management of piles (laxatives, ointments, leeches) and regards bleeding as therapeutic. Also describes, however, use of a tight thread to induce sloughing of hemorrhoids.
Classical studies by W. H. F. Thomson into the nature of hemorrhoids and their development from anal cushions, which are normal structures.
ellauri074.html on line 163: The Perdue Farms company was founded in 1920 by Arthur Perdue and his wife, Pearl Perdue, who had been keeping a small flock of chickens. The company started out selling eggs, then in 1925, Perdue built the company's first hatchery, and began selling layer chicks to farmers instead of only eggs for human consumption. His son Frank Perdue joined the company in 1939 at age 19 after dropping out of college. The company was incorporated as A.W. Perdue & Son and Frank Perdue assumed leadership in the 1950s. The company also began contracting with local farmers to raise its birds and supplying chickens for processing as well as opening a second hatchery in North Carolina during this period. Perdue entered the grain and oilseed business by building grain receiving and storage facilities and Maryland's first soybean processing plant. In 1968, the company began operating its first poultry processing plant in Salisbury. This move had two effects: it gave Perdue Farms full vertical integration and quality control over every step from egg and feed to market, as well as increasing profits which were being squeezed by processors. This move enabled the company to differentiate its product, rather than selling a commodity. In 2013, Perdue was reportedly the third-largest American producer of broilers (chickens for eating) and was estimated as having 7% of the US chicken production market, behind Pilgrim's Pride and Tyson Foods. Perdue antoi kanalle nimen tuotteistamalla sen. Poules Perdues.
ellauri074.html on line 188: Year of the Whopper 2002
ellauri074.html on line 190: Year of the Tucks Medicated Pad 2003
ellauri074.html on line 192: Year of the Trial-Size Dove Bar 2004
ellauri074.html on line 194: Year of the Perdue Wonderchicken 2005
ellauri074.html on line 196: Year of the Whisper-Quiet Maytag Dishmaster 2006
ellauri074.html on line 198: Year of the Yushityu 2007 Mimetic-Resolution-Cartridge-View-Motherboard-Easy-To-Install-Upgrade For Infernatron/InterLace TP Systems For Home, Office Or Mobile (sic) 2007
ellauri074.html on line 200: Year of Dairy Products from the American Heartland 2008
ellauri074.html on line 202: Year of the Depend Adult Undergarment 2009
ellauri074.html on line 204: Year of Glad 2010
ellauri074.html on line 207: Most of the action in the novel takes place in the Year of the Depend Adult Undergarment, or Y.D.A.U., which is probably AD 2009, taking the Year of the Yushityu... (the lengthily titled 6th Subsidized Year) as 2007. Critic Stephen Burn, in his book on Infinite Jest, argues convincingly that Y.D.A.U. corresponds to 2009: the MIT Language Riots took place in 1997 (n. 24) and those riots occurred 12 years prior to Y.D.A.U. (n. 60).
ellauri074.html on line 208: Other evidence that Y.D.A.U. is 2009 includes the mention that November 20, Y.D.A.U. is a Friday (p. 198). Years on which November 20th is a Friday include 1992, 1998, 2009, 2015, 2020, etc. The most fitting of these is 2009.
ellauri074.html on line 220: A motivational speaker or inspirational speaker is a speaker who makes speeches intended to motivate or inspire an audience. Such speakers may attempt to challenge or transform their audiences. The speech itself is popularly known as a pep talk. Motivational speakers can deliver speeches at schools, colleges, places of worship, companies, corporations, government agencies, conferences, trade shows, summits, community organizations, and similar environments. Their main motivation is money. Faith, fear, and credit. They're all made up. External links:
ellauri074.html on line 234: If you are interested in personal development or self-help you have heard of Tony Robbins. The self-made peak performance coach has been helping individuals become the best versions of themselves since the early 1980s. He has grown in popularity over his career through books, seminars, infomercials, and podcasts. All of these accomplishments have led Tony Robbins to have a net worth of $500 million dollars in 2021. In this post, we will discuss how Robbins has amassed his wealth and how you can do the same.
ellauri074.html on line 236: Robbins was born in North Hollywood, California on February 29th, 1960. Robbins life was far from normal. His mother divorced his father at the age of 7 and when he was in high school Robbins grew 10 inches due to a pituitary tumor.
ellauri074.html on line 237: He never had a stable household as he faced a lot of abuse growing up from his mother. Robbins recalls times when his mother would chase him out of the house with a knife and pour liquid soap down his throat. By the age of 17, he decided to leave home and never return. He never attended college and got a job as a janitor to make money. And how!
ellauri074.html on line 239: One day, when speaking with his landlord, Tony was asking him how he got so successful. The landlord replied that he went to a Jim Rohn seminar (Rohn was a famous motivational speaker at the time). Robbins had no clue what a seminar was so he asked his landlord to explain. The landlord said that a seminar is when a man takes everything he’s learned over the years of his life, and he condenses his knowledge into four hours.
ellauri074.html on line 240: Robbins was fascinated by the idea of a seminar however to attend a Jim Rohn seminar it costs $35. At the time, Robbins was only making $40 a week! However, he made the decision to spend a week’s pay to attend the seminar. Although it was a costly investment for him, it would end up changing his life.
ellauri074.html on line 243: So, he approached Rohn after the seminar and asked to become his pupil. Rohn agreed, and over the next few years, Robbin was able to take the lessons he learned from Rohn and apply it to his own unique style. Robbins became an avid reader of psychology and incorporated many theories from behavioral psychology into his approach. Robbins perfected this approach through hundreds of seminars across North America and even did seminars for free to help perfect his craft. By the age of 26, Tony Robbins had a net worth of millions of dollars and was a best selling author.
ellauri074.html on line 245: When Robbins started off doing his seminars, he implemented a strategy called Neurolinguistic Programming. Neurolinguistic Programming works under the belief that everyone has a personal map of reality. Nothing is neither good nor bad but thinking makes it so. Robbins would use this practice to help people realize that things that they think are impossible are possible, they just have to change their mindset.
ellauri074.html on line 247: One way he would get people to do this is by making them do a firewalk over a bed of hot embers. Most people at his seminars normally thought that would be impossible. By showing them that they can walk on fire, it helped the attendees see that they had preconceived notions that weren’t true. (The trick is to wear thick-soled shoes with a huge carbon footprint.)
ellauri074.html on line 256: Robbins has written some of the best self-help books in hopes to help individuals utilize the power of positive thinking. Robbins believes that everyone is capable of changing their mindset. He also believes that if people can change their mindset, they can change their life. They learn how to short-change suckers.
ellauri074.html on line 258: In 2016, he launched the Tony Robbins Podcast. The first season was primarily focused on ways for small to medium-sized businesses to gain an advantage over their market. He has since pivoted to not only talk about how to build a bigger business but also topics such as how to deepen your relationships, become more productive, and live in abundance. The Tony Robbins Podcast has thousands of 5-star reviews on Apple Podcasts and has been downloaded by millions of people worldwide.
ellauri074.html on line 260: As of 2021, Tony Robbins has a net worth of 500 million dollars. He lives in a $25 million mansion in Manalapan, Florida which has a lakeside dock, an infinity pool, and a beautiful master bedroom overlooking the ocean.
ellauri074.html on line 269: Emil Michel Cioran [tšoran] (8. huhtikuuta 1911 Rǎșinari, Itävalta-Unkari – 20. kesäkuuta 1995 Pariisi) oli romanialainen filosofi ja esseisti. Hän muutti Ranskaan vuonna 1937 saatuaan Ranskan Bukaresthin-instituutin apurahan.
ellauri074.html on line 272: Cioran aloitti filosofian opinnot Bukarestin yliopistossa 17-vuotiaana ja tutustui siellä vuonna 1928 Eugène Ionescoon ja Mircea Eliadeen. Hän valmistui kandidaatiksi 1932. Vuosina 1933–1935 Cioran opiskeli Berliinin yliopistossa, jossa hän tutustui Ludwig Klagesiin ja Nicolai Hartmanniin. Palattuaan Romaniaan hän opetti 1936–1937 filosofiaa Andrei Șagunan lukiossa Brașovissa.
ellauri074.html on line 275: Cioran sai 1937 Ranskan Bukarestin-instituutista väitöskirja-apurahan Henri Bergsonin filosofian tutkimiseen ja lähti Pariisiin, mutta hän ei aikonutkaan kirjoittaa väitöskirjaa. Apurahaa jatkettiin lopulta vuoteen 1944 saakka, ja opiskelijakortin ansiosta Cioran pystyi syömään opiskelijaruokalassa 40-vuotiaaksi saakka. Hän palasi Romaniaan marraskuussa 1940 kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan palannut Romaniaan.
ellauri074.html on line 302: Cioran sai kyllikseen konservatiivisesta filosofiasta jo nuoruudessaan ja hylkäsi systemaattisen ajattelun ja abstraktin spekulaation. Sen sijaan hän keskittyi henkilökohtaiseen pohdintaan ja intohimoiseen lyyrisyyteen, sillä kaikki tavat saada tietoa olivat hänen mielestään yhtä arvokkaita. Myöhemmin hän totesikin: ”En ole keksinyt mitään, olen vain ollut tuntemusteni sihteeri”. Cioranin mielestä kaikki filosofiset järjestelmät ovat virheellisiä, koska ihminen on kykenemätön luomaan vapaita ideoita. Cioranin tuotanto rakentuukin pikemmin ristiriitaisuuteen kuin pyrkimykseen rakentaa monimutkaisuudessaan vakaa ja kestävä ajatusrakennelma; ristiriitaisuuksia on Cioranin tuotannossa jopa saman tekstin sisällä. Cioranin mukaan onkin olennaista oppia elämään omien ristiriitaisuuksiensa kanssa ja hyväksyä ne, niin vaikeaa kuin se onkin.
ellauri074.html on line 306: Cioran parka luki siis useita ääliöitä. Kant, Schopenhauer ja varsinkin Nietzsche on ääliöitä, puhumattakaan Martin Heideggeristä, Wilhelm Diltheystä ja kyttyräselkäisestä Tanskan pojasta. Sestofiltistä ei vielä ole mitään havaintoa. Bergson oli täys huijari ja paska.
ellauri074.html on line 308: Antiikin filosofeista Ciorania kiehtoivat skeptikot ja kyynikot, erityisesti Diogenes Sinopelainen. Kaunokirjallisista teksteistä Cioran luki varsinkin Fjodor Dostojevskia ja Marcel Proustia sekä elämäkertoja. Pyhimyselämäkerrat ja mystikkofilosofit (varsinkin Pyhän Teresa Ávilalaisen tuotanto) olivat Cioranille erityisen rakkaita ja vaikuttivat merkittävästi hänen omiin teksteihinsä, varsinkin mystiseen käsitykseen ikävän luonteesta Cioran suhtautui historiaan intohimoisesti ja oli erityisen perehtynyt rappiokausien kirjailijoihin ja rappion teoreetikkoihin, kuten Oswald Spengleriin, jonka gnostilainen näkökulma ihmiskunnan kohtaloon ja sivilisaatioon vaikutti voimakkaasti Cioranin poliittiseen filosofiaan. Cioranin mukaan ihminen on voinut vastustaa rappiota niin kauan, kuin hän on pysynyt yhteydessä lähtökohtiinsa eikä ole irrottanut itseään omasta itsestään ja on ollut tekemättä mitään. Nyt ihmiskunta on matkalla kohti omaa tuhoaan, koska se on tehnyt itsestään objektin ja analysoi itseään loputtomiin. Cioran halveksi edistyksen ajatusta ja kuvitelmaa, että historia kuljettaisi ihmiskuntaa kohti suurempaa täydellisyyttä; siten Cioran myös vieroksui Hegeliä. Cioran oli tutustunut myös buddhalaiseen filosofiaan. Cioran tunsi suurta läheisyyttä Venäjää ja Espanjaa kohtaan, koska molemmat kansakunnat ovat menettäneet muinaisen mahtinsa ja koska uskonnollisella hurmoksella ja sen vastapainolla ateismilla on molemmissa maissa ollut niin suuri merkitys.
ellauri074.html on line 314: Haastatteluissa ja teksteissään Cioran puhuu paljon unettomuudesta, josta hän kärsi nuorena ja jonka ansiosta hän menetti uskonsa filosofiaan ja jonka aiheuttaman yksinäisyyden ansiosta hän koki voivansa nähdä olemassaolon todellisen luonnon selkeämmin. Kuoleman ja kärsimyksen ongelma vaivasi Ciorania, ja häntä kiehtoi ajatus itsemurhasta, koska hänen mielestään mahdollisuus tehdä itsemurha tekee myös elämisen jatkamisen mahdolliseksi.
ellauri074.html on line 324: Taas halpaa höperehtimistä. Ekofasisti Pentti Linkolan mielestä elämän teki muista ihmisistä huolimatta elämisen arvoisexi klassillinen musiikki ja munatoti. Ja puuro puolukkasurvos kyytipoikana. Mulle se oli päiväkahvin kanssa nautittava pulla.
ellauri074.html on line 326: William H. Gass (kekä?) on kuvaillut Cioranin tekstejä filosofiseksi romanssiksi, jossa toistuvat nykyajan teemat vieraantuminen, absurdius, ikävä, turhuus, rappio, historian hirmuvalta, muutoksen rahvaanomaisuus, tietoisuus kärsimyksestä ja järki sairauden muotona. Tuotannon pääosa koostuu ironisista, skeptisistä ja ytimekkäistä aforismeista tai vähän pidemmistä fragmenteista. Mieltymys fragmentteihin liittyy sekä systemaattisia järjestelmiä kaihtavaan ajatteluun että tuskalliseen kielen vaihtamiseen romaniasta ranskaksi ja jopa laiskuuteen. Cioran piti fragmenttejaan ajatteluprosessin yhteenvetona, josta on jätetty pois lopputulokseen johtanut päättelyketju. Cioranin ranskankieliset tekstit ovat äärimmäisen hiottuja ja klassisten kielinormien mukaisia; klassinen tyyli perustuu osittain myös pyrkimykseen kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin ranskalaiset kirjailijat; Cioran pitikin tyyliään ainoana vahvuutenaan, joskin vahvuus ei ollut hänen mielestään luontaista vaan kovan työn tulos. Cioran on usein puhunut traumaattisesta kielen vaihtamisesta, johon hän päätyi kääntäessään Stéphane Mallarmén runoja romaniaksi ja todettuaan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt. Hän sanoo kirjoittaneensa Hajoamisen käsikirjan neljä kertaa, ennen kuin siitä tuli niin hiottu, ettei jälkeä muukalaisuudesta ("métèque" - siis metoikkimaisuudesta) enää ollut. Vaikka romaniaksi kirjoitetuissa teksteissä esiintyvät teemat ovat pääosin samoja kuin myöhemmin ranskaksi kirjoitetuissa, ei Cioran itse pitänyt niitä tyylillisesti yhtä korkeatasoisina kuin ranskaksi kirjoittamiaan tekstejä. Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen Romaniaksi Cioran kirjoitti vaistonvaraisesti, ranska oli hänelle kuin pakkopaita.
ellauri074.html on line 330: Suuren yleisön mielestä Cioranin ajattelu on pessimististä ja jopa sairaalloista. Cioranin äärimmäistä tyylittelyä ja pyrkimystä klassistiseen ilmaisuun on joskus arvosteltu, koska tyylin on katsottu hämärtävän tekstin varsinaista sanomaa. Toisaalta Cioranin filosofista ajattelua on arvosteltu myös siksi, että siitä puuttuu syvällisyys esimerkiksi silloin, kun hän käyttää Nietzschen ajatuksia vain antamalla niistä esimerkkejä.
ellauri074.html on line 334: Cioranin ja Mircea Eliaden yhteydet Romanian 1930- ja 1940-luvun äärioikeistolaisiin liikkeisiin ovat herättäneet paljon keskustelua, ja niistä kerrotaan seikkaperäisesti esimerkiksi Marta Petreun teoksessa An Infamous Past: E. M. Cioran and the Rise of Fascism in Romania.
ellauri074.html on line 362: Mystère. Mot dont nous nous servons pour tromper les autres, pour leur faire croire que nous sommes plus profonds qu'eux.
ellauri074.html on line 394: Il vaut mieux lire par goût un auteur dépassé que par snobisme un auteur dans le vent. Dans le premier cas, on s'enrichit avec la substance d'un autre, dans le second, on consomme sans profit.
ellauri074.html on line 410: Tää hemmo pelkää kuolemaa ihan sikana. Se on tavallista tosi solipsistisissa narsisteissa niinkuin vaikka Palkeen Saku. Ne ei voi kuvitella että maailma jatkuu niiden kuoltua ihan samanlaisena. Niinhän siinä kuitenkin kävi. Cioran sanoo olevansa katkera tänne jälkeenjääville, jos niitä nyt voi ollakaan. Size oli huonouninen ja musikaalinen. Kaikki edellytyxet mystikoxi. Ilmiselvä narsisti. Kova poika kittaa kaffea ja vetää röökiä. Ei Ihme ettei nukuttanut. Ryppyoza mammanpoika pelkuri. Piisamirotta joka syö kakkua riippukeinussa. Naisten suhteen se näyttää olleen tavallinen setämies. Similaires à Emil Cioran: Sean Connery, Alice Miller, G.A. Moore, Emil Cioran, ja koko joukko mulle tuntemattomia suuruuxia. Punaposkinen G.H.von Wright kirjoitti Eno Kalalle Cambridgesta että G.E. Moore oli suuri pettymys. Se oli sekottanut sen johkin toiseen ja oli pettynyt Russellin haamukirjoittajan seminaareihin. (Kukahan se toinen oli? Tuskin G.A. Moore Jr.) Onnexi Wittgenstein tuli pian sen tilalle, ja punaposkelle tuli maittavampaa poskeenpantavaa. Skriv till mig så ofta som du kan. Eno ja Jori oli sukulaisia äidin puolelta. Vähän tollasta nepotismia.
ellauri074.html on line 412: G. A. Moore, Jr. is a retired Texas high school football head coach. He retired after completing the 2011 season with a career head coaching record of 426–92–9, which at the time was the most in Texas high school football history. Moore's win total was passed on November 3, 2016, by Phil Danaher of Calallen High School in Corpus Christi, Texas.
ellauri074.html on line 416: La société libérale, éliminant le mystère, l'absolu, l'ordre et n'ayant pas plus de vraie métaphysique que de vraie police, rejette l'individu sur lui même, tout en l'écartant de ce qu'il est, de ses propres profondeurs.
ellauri074.html on line 435: oli maineikas uskontofilosofi, jonka miälestä uskonnollisen ajattelun pääpointti on
ellauri074.html on line 436: eronteko pyhän ja temppelinulkoisen välillä. Pyhä on pysyvää ja hyvää, profaani pahaa ja
ellauri074.html on line 462: Vuonna 2005 Vasili erehtyi allekirjoittamaan antisemiittisen kirjelmän «Письмо 5000». The Letter of 5000 (Russian: Письмо 5000), also known as the Letter of only 500 or the Letter of just 19 Deputies (Russian: Письмо 19 депутатов), was an open letter signed by 5,000 Russians, most significantly politicians, aimed at the Prosecutor-General of Russia. The Letter of 5,000 included sharp criticisms of Jews, Jewish leaders, and Jewish organisations, as well as calling for the investigation of the Kitzur Shulchan Aruch as a violation of the Criminal Code of Russia. The letter, published on 21 March 2005, attracted significant discussion in Russian and international media due to its demands, which were widely considered to be antisemitic.
ellauri074.html on line 464: Russian President Vladimir Putin, in an interview with the Israeli Channel 1, condemned antisemitism and stated that Judaism was one of the "traditional religions" of Russia.
ellauri074.html on line 471: The Kitzur Shulchan Aruch (קיצור שולחן ערוך), first published in 1864, is a work of halacha written by Rabbi Shlomo Ganzfried. The work was written in simple Hebrew which made it easy for the lay person to understand and contributed to its great popularity.
ellauri074.html on line 472: Ganzfried was a Hungarian Jew, and put the emphasis of his work on the customs of the Hungarian Jews of his time. The work is also known for its strict rulings.
ellauri074.html on line 482: Sidney Gottlieb (August 3, 1918 – March 7, 1999) was an American chemist and spymaster best known for his involvement with the Central Intelligence Agency's 1950s and 1960s assassination attempts and mind-control program, known as Project MKUltra. The CIA MKUltra project was a continuation of the work begun in WWII-era Japanese facilities and Nazi concentration camps on subduing and controlling human minds.
ellauri074.html on line 483: MKUltra's use of mescaline on unwitting subjects was a practice that Nazi doctors had begun in the Dachau concentration camp. Kinzer proposes evidence of the continuation of a Nazi agenda, citing the CIA's secret recruitment of Nazi torturers and vivisectionists to continue the experimentation on thousands of subjects, and Nazis brought to Fort Detrick, Maryland, to instruct CIA officers on the lethal uses of sarin gas. The project began during a period of "paranoia" at the CIA, when the U.S. had lost its nuclear monopoly and fear of communism was at its height.
ellauri074.html on line 485: MKUltra used numerous methods to manipulate its subjects' mental states and brain functions. Techniques included the covert administration of high doses of psychoactive drugs (especially LSD) and other chemicals, electroshocks, hypnosis, sensory deprivation, isolation, verbal and sexual abuse, as well as other forms of torture.
ellauri074.html on line 487: At least one death, the result of the defenestration of Dr. Frank Olson, was attributed to Olson's being subjected, unaware, to such experimentation, nine days before his death. Don't worry. Be happy. Leave pipe, socks, and shoes on the windowsill.
ellauri074.html on line 537: Hej! Hur pass mycket tycker du att det stämmer att t.ex depression beror på brist på signalsubstanser i kroppen som oftast betonas mycket i det biologiska perspektivet inom psykologi?
ellauri074.html on line 546: Vad har du för tips till en person som gång på gång letar efter en bra psykolog att prata med en gång i veckan eller en gång varannan vecka? Jag har försökt flera gånger men jag funkar oftast inte med personen, det känns bara som att jag mår sämre av att prata med psykologen för att personskemin är så dålig. Så det blir bara att jag går 3-4 gånger och sen tänker att jag ska leta upp någon riktigt bra och sen blir det inte av. Kort sagt, vad ska man tänka på när man vill hitta en psykolog som man ”funkar” med?
ellauri074.html on line 549: kemikaliska lösningar.😮 Ja problemet är nog att du kanske tänker att lösningen finns hos den perfekta psykologen, jag är inte så säker på det. Det är bäst att lösningen finns inom kort inom dig min vän. Varför känner du så här? Varför slutar det ofta på samma sätt? Är det liknande i ditt privatliv? Är du en sorglig förlorare? 😃 Varför blir det så här? Om du kan svara på dessa frågor tror jag att du kan börja hitta vägen till ett bättre mående. Om inte är det våj. Jag vore ju den perfekta psykologen men jag är fullsatt just nu. Kämpa på!
ellauri074.html on line 559: Jag är så orolig över att mina föräldrar och farmor ska smittas, tar upp så mycket tid att tänka katastroftankar om det.. vad kan jag göra?
ellauri074.html on line 561: SIDNEY GOTTLIEB: Hej Sara! Detta känner många igen. Det viktiga här är att din oro, även om den är jobbig, inte är hjälpsam, snarar dränerar den dig på energi. Försök att acceptera att läget är tufft just nu men att oroa sig är inte det bästa sättet att använda din tid. Kanske det bästa vore att bara smitta de andra rejält och få över alltsammans. Kan du ringa på hos dem och berätta hur du känner dej? ("inte så bra just nu host host") Skriv ned dina tankar, det kan hjälpa att släppa en del av det och försök även att observera dina tankar utifrån, du är inte dina tankar! (Fast många filosofer tex svensken Descartes har sagt just det: Jag tänker alltså jag är. Jag finns inte ergo jag tänker inte heller. Bra tips Rene!) Ta hand om dig!
ellauri074.html on line 662: Wallace was deeply suspicious of the media infrastructure that was, when he died, still largely known as “the Net”—“I allow myself to Webulize only once a week now,” he once told a grad student—and he remarked to his wife, as they were moving computer equipment into their house, “thank God I wasn't raised in this era.” Having written his first big stories on a Smith Corona typewriter, Wallace disliked digital drafts and e-publishing in general. He took particular pleasure in the fact that his house in Indiana, the one recreated in The End of the Tour, had the elegantly atavistic address of “Rural Route 2.” He preferred to file his students’ work not on computers, but in a pink Care Bears folder.
ellauri074.html on line 667:
ellauri074.html on line 669: A Tale of a Tub. Written for the Universal Improvement of Mankind. was the first major work written by Jonathan Swift, arguably his most difficult satire and perhaps his most masterly. William Wotton wrote that the Tale had made a game of "God and Religion, Truth and Moral Honesty, Learning and Industry" to show "at the bottom Jonathan´s contemptible Opinion of every Thing which is called Christianity." The work continued to be regarded as an attack on religion well into the nineteenth century. The overarching parody is of enthusiasm, pride, and credulity. It was widely misunderstood, especially by Queen Anne herself who purposely mistook its purpose for profanity. It effectively disbarred its author from proper preferment in the Church of England, but is considered one of Swift´s best allegories, even by himself.
ellauri074.html on line 671: Olikohan se sittenkään sen arvosta, saattoi Swift vanhemmiten miettiä. Oisko vaan pitänyt preferoida pehmyempää piispantuolia ammeen sijasta. Eikä puhua niin pehmoisia että Anne pelästyy. Fanaatikko ja profania tulevat molemmat latinan pyhäkkö-sanasta, kuten Wallu huomauttaa. Yhtä joutavia kaikki kolme.
ellauri074.html on line 682: Birth of a white nation, death to colorful minorities. Rednekit kukkoilevat alboissa näyttäen tikkunekuilta. Ku Klux Klan Bang. Before its too late and the whites become a minority. National Rifle Association. Karsee maa. Euroopan pahin pilssivesi rahdattu sinne paateilla.
ellauri077.html on line 46: This article examines David Foster Wallace’s Infinite Jest alongside its eponymous film, arguing that they share a common purpose, but that the former succeeds where the latter fails. Coupled with a biographical and phenomenological analysis, the aim of this examination is to better understand Infinite Jest’s place in the cultural and literary movement away from post-modernism. Through the novel, Wallace seeks a cure for the postmodern malaise that is irony, which creates a distancing effect between author and reader. I argue that he collapses this distance by creating a conversation-like novel that uses sentimentality and endnotes to converse with a generation bombarded with easily consumable irony from television, advertisements, and even art. The results of this conversation are the curtailing of passive consumption of entertainment and the beginning of a new sincerity in literature, which allows for grand narratives without the unending cynicism of postmodernism.
ellauri077.html on line 54: Onko Christoffer Bartlett1 oikeassa että tää ei olekaan postmoderni romaani vaan merkkaa paluuta Dickensläisiin suuriin kertomuxiin? Tokkopa. Kyllä Wallu on aika keekoileva, ei tää mikään David Copperfield ole, vaan ihan vaan David Sikiö. Ei se mitenkään tee parastansa että lukija ymmärtäisi mitä se on ajamassa takaa. Aika postmodernia puun takaa tirkistelyä tääkin on, vaikka vähemmän kuin 2 muuta puurtamaani tiiliskiveä, Pynchon ja sen suomalainen coveri. Se on sentään kiva että Risto mätkii leffatuotantoa kunnon petkeleellä, navan alle napsuttelee suurella sukunuijalla kuin vaka vanha Wäinämöinen pani piika pikkaraista.
ellauri077.html on line 58: *Department of English, Boston University, Boston, Massachusetts, USA
ellauri077.html on line 63:
ellauri077.html on line 80: David Foster Wallace syntyi helmik. 21 pnä 1962 Ithakassa, New Yorkissa, USA:ssa. Sen isä James Donald Wallace on moraalifilosofian emeritusproffa Illinoisin ylopistossa ja sen äiti Sally Jean os. Foster oli äidinkielen ope Parkland Collegessa, Champaignissa.
ellauri077.html on line 103: V.1980, David Foster Wallace pääsi koulusta ja Amherstin Collegeen, jossa sillä oli 2 pääainetta, äidin äidinkieli ja isän filosofia. Se oli menestyvä opiskelija, luki modaalilogiikkaa ja matematiikkaa filosofiassa ja otti osaa laulukuorotoimintaan. Siitä tuli kaverien kesken tosi suosittu.
ellauri077.html on line 109: Masisten välillä Wallun opinnot edistyivät mainiosti. Se kirjoitti esseen ‘Richard Taylorin fatalismi ja fyysisen modaliteetin semantiikka' filosofian sivulavina. (Hizi tääkin tulee lähelle mun omaa sivulavia, jossa tutkin samaa modaliteettia peliteorian käsitteistön avulla. Olen varma että mun analyyssi oli parempi.) Se sai siitä Gail Kennedyn muistopalkinnon. Vuonna 2011, lavi julkaistiin nimellä ‘Kohtalo, aika ja kieli: yritelmä vapaasta tahdosta'. Tää mun kyllä pitäs lukea!
ellauri077.html on line 113: Vikana vuonna Amherstissa yx professori kommentoi että sen filosofinen kirjoitelma tuntui kehkeytyvän kuin tarina. Se pani Wallun miettimään kirjailijan uraa. Valmistuttuaan 1985 se pääsi Arizonan yliopistoon luovan kirjoittamisen jatko-opintoihin, josta se valmistui taiteiden maisterixi 1987.
ellauri077.html on line 117: Tammikuun 8. pnä 1987 ollessaan vielä opiskelijana Arizonassa, Wallacelta julkaistiin sen eka romaani, ‘Luuta järjestelmässä’. Se sai sekalaiset arvostelut mutta kriitikot hälähtivät, ja Wallusta tuli kansallinen julkkis. Myöhemmin samana vuonna se pääsi Harvardin yliopiston filosofian tohtoriohjelmaan.
ellauri077.html on line 143: Vuonna 2002 Wallace siirtyi Kalifornian Claremontiin saatuaan ekan Roy E. Disney professuurin luovassa kirjoittamisessa ja äidinkielessä Pomonan opistossa. Siellä hänellä oli hyvin kevyt lukujärjestys, sen tarvizi opettaa vaan 1-2 perusopiskelijakurssia per lukukausi, mikä antoi sille aikaa keskittyä kirjoittamiseen.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 205: Capitalism has made it so there’s a perpetual tidal wave of American culture crashing down around the globe. When The Force Awakens was released last December, it didn’t just open coast to coast across North America—it appeared in over 30 countries across five continents within its first week. When Dan Brown’s novel Inferno was released in 2013, it didn’t just sell out in every Costco in these 50 states: a team of 11 translators were locked away in a garret somewhere so that the book could have a simultaneous worldwide release. By early 2014 it was available in over 20 different languages.
ellauri077.html on line 209: To determine precisely what forces have determined the globalization of David Foster Wallace’s magnum opus, I spoke to writers, translators, and publishers in eight countries familiar with the work and its multiple manifestations. This is what they told me (2016).
ellauri077.html on line 214: In Argentina Jest is far more talked about than read, a thing that has increased since the novelist’s suicide and sanctification: “Now there’s the legend, the suicide, the movie . . . all the things that help you to fluently ‘talk Wallace’ without the obligation of reading him.”
ellauri077.html on line 216: Once again, the preponderance of American culture in Germany makes Infinite Jest a book that is readily understood. (And at this point I can’t help but take glee in the inherently Wallacian irony that American capitalism’s blob-like smearing of the globalized world has prepared the way for a scathing critique of this very same capitalism contained, Trojan Horse-style, inside a recondite mega-novel.) Still, things get lost: Blumenbach said that he “annotated the text as far as I could, and the publishers put those sixty pages of annotations on their website for a while.”
ellauri077.html on line 218: Galindo tells me that Wallace’s heavy sense of irony and self-deprecation fits in rather well with contemporary Brazil: “What... is much more HUMAN. It is not AMERICAN (though, I repeat, he may have thought it was).
ellauri077.html on line 220: The French attributed the book’s great success to the French love of the “écrivain maudit” archetype, Wallace’s acerbic critique of America, and the myth that has grown up around the author: “A writer who seems to have been sacrificing his life on the altar of literature is seen as a hero.”
ellauri077.html on line 232:
Kübler-Ross: The 5 Stages of Grief
ellauri077.html on line 234: A theory developed by psychiatrist Elisabeth Kübler-Ross suggests that we go through five distinct stages of grief after the loss of a loved one: Denial, anger, bargaining, depression, and finally acceptance.
ellauri077.html on line 241: Clara Hinton ei välttämättä ole Wallun tarkottama Hinton. Mut eise varmaana ole liioin neuroverkkotekoälyn kehittäjä Geoffrey Hinton:
ellauri077.html on line 243: Geoffrey Hinton is the great-great-grandson both of logician George Boole whose work eventually became one of the foundations of modern computer science, and of surgeon and author James Hinton who was the father of Charles Howard Hinton.
ellauri077.html on line 249: Clara on liian paha pala purtavaxi tässä joten riittäköön tää maininta. Tämän paasauxen aiheen kannalta on "jännintä" miten ennustettavaa on pedofiilisaarnaajien toiminta. Ne toimi kaikki ihan prikulleen samalla tavalla joka vedolla kuin junan vessa. Ja sitvielä jotkut jaxaa jauhaa että apina on joku peliteorian pelaaja joka voi ihan vapaasti valita minkä strategian haluaa. Mutta siinähän se nixi juuri on! Peliteoria just selittää mixi se aina valizee samalla ennustettavalla tavalla: se koittaa valita sitä mitä se kulloinkin haluaa. Ja sitä se ei voi valita mitä se kulloinkin haluaa. Tuskin se tietää sitä edes jälkeenpäin. Tästä Wallu vähän vekuttaakin Läpässä (Barret s. 377).
ellauri077.html on line 253: Tää oli joku hullun haikaran karvainen kolleega Arizonan yliopistossa, joka kirjoitti kirjoja vanhuudesta ja kuolemasta. Esim. Robert Kastenbaum (ed.). Macmillan Encyclopedia of Death and Dying, joka kyllä julkaistiin vasta Jestin jälkeen.
ellauri077.html on line 255: Death system, a concept introduced by Robert Kastenbaum in 1977, is defined as "the interpersonal, sociocultural, and symbolic network through which an individual's relationship to mortality is mediated by his or her society" (Kastenbaum 2001, p. 66). Through this concept, Kastenbaum seeks to move death from a purely individual concern to a larger context, understanding the role of death and dying in the maintenance and change of the social order.
ellauri077.html on line 259: Dr. Elizabeth Harper Neeld offers wisdom and practical insights born of personal experience to people rebuilding their lives after suffering grief and loss. As an internationally recognized and accomplished consultant, advisor, and author of more than twenty books - including Tough Transitions and Seven Choices: Finding Daylight After Loss Shatters Your World - she is committed to work that helps lift the human spirit.
ellauri077.html on line 263:
How Can We Respond to the Grief of Children?
ellauri077.html on line 264:
The Physical Stress of Grieving
ellauri077.html on line 274:
The Value of Reminiscing
ellauri077.html on line 308: Siinä tapapaukauxessa: Onko Wallu Hal vai onko se Jim? Joku Cohen (se on pappi hepreaxi) sanoo että Loputon läppä on tyyliin Künstlerroman, tai “portrait of the artist as a young man.”. Hal Incandenzan tennis olis väliin kipsissä kuten Wallun kirjoittaminen. Barretin Risto myöntää että Loputtomassa läpässä on omaelämäkerrallinen "aspekti", muzen miälestä Hal ei ole Wallu, vaan pikemminkin superman tattoon poika, seuraavaa sukupolvea joka ei osaa muuta tehdä kuin kyynisesti pilkata vanhempien arvoja. Eli Wallu on pikemminkin Jim. Mäkin on samaa mieltä että tennispojat on sukupolven Wallua nuorempia, ja "Jim" ois ehkä Wallun ikänen, ja James size isoisä joka jossain mainitaan. (Onkohan tää mikälie Barret sukua Norjan helluntailiikkeen kuuluisalle supertähdelle joka vaikutti syvällisesti Wilho Pylkkäseen? Ei kai, sen nimi oli Thomas Ball Barratt.)
ellauri077.html on line 314: Ei kylmä luulen et mut oma gipotez on paras, eli se että joka naamarista kurkkii ulos Wallu ize. Sellasta skizofreenista keskustelua päänsisäisten lukijoiden kanssa, LOL, mikä keskustelu se on jossa kaikki puheenvuorot tulee kirjoittajan kynästä. Se on kuin vanhemmat jotka komentaa lapsia sanomalla sopiiko. Totta kai sopii kun pannaan sopimaan. Se on vaan retorinen kysymys.
ellauri077.html on line 322:
The philosopher of anxiety, the philosopher of irony
ellauri077.html on line 324: Figures such as Albert Camus defined Søren Kierkegaard as the philosopher of irony. Kierkegaard defended faith above all things, but he always criticized the Danish church. Although he rejected the love of his life, he never stopped loving her and she was the muse for most of his work. Mitä ironista tässä muka on?
ellauri077.html on line 329: Another aspect that defined his thoughts was the concept that would later inspire the work of other great writers such as Kafka, Unamuno, or philosopher Ludwig Wittgenstein. We’re talking about "anxiety", the feeling that never disappears. This is because it also helps us become aware that there are more options in life, that we’re free to jump into the void or take a step back and seek other solutions, like happy homosexuality. There’s always an alternative to suffering, but suffering itself helps "it" grow.
ellauri077.html on line 338: Miguel de Unamuno y Jugo (29. syyskuuta 1864 Bilbao, Espanja – 31. joulukuuta 1936) oli espanjalainen esseisti, runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija sekä filosofi. Unamuno oli modernisti, joka häivytti eri tyylilajien välisiä eroja. Filosofina ja kirjailija hän edusti kristillistä eksistentialismia. Unamuno toimi muun muassa Salamancan yliopiston rehtorina. Hän ajoi maansa eurooppalaistumista mutta myöhemmin muutti tämän kannan jopa päinvastaiseksi. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat Bergson, Kierkegaard ja William James.
ellauri077.html on line 342: Unamuno would have preferred to be a philosophy professor, but was unable to get an academic appointment.
ellauri077.html on line 346: Unomuna oli homofobi. Monet niistä on kaappihomoja. Ceuta on Espanjan vanha vankilasaari Aahrikassa. Nyttemmin se on el ciudad presidio por los inmigrantes. Unomuna näyttää kuvassa nilkiltä hassu hattu päässä. Samanlaiset luihut viurusilmät. Muuta yhteistä: rehtorin pallit kaatu alta. Eri epäonnistumisstrategia tosin: Unomuna sai potkuja riitapukarina, nilkki liukastui nuoltuaan yläportaat liian lipevixi. Velmu Viurusilmä kolmantena: Sinne mäki! Pehtorixi pehtorin paikalle! Pornomestarixi haluan! Kokoomuxen puisto-ostastosta päivää. Niinkuin Sysmässä se nuorukainen reippaasti tervehtien: paska-autosta päiviä!
ellauri077.html on line 358: Unomuna oli synnynnäinen baskiainen jonka lempinimi oli Pölö. Hän oli tuuliajolla: tiede ja rationalistinen filosofia ei vastannut sen syömmin kysymyxiin ja kirkon dogmaattinen rakenne oli epätyydyttävä ja pinnallinen sille. Järki ja usko olivat sotajalalla Unomunan rinnan alla. Yxi kirjoittaja sanoi osuvasti: "This is pure baloney."
ellauri077.html on line 360: Espanjalainen filosoofi ja kynäilijä Miguel de Unamuno y Jugo (1864-1936) oli aikaisin 20. vuosisadan ajattelija joka rupesi existentialistixi. Unomunan koko filosofeeraus koski "lihan ja luun miestä" - kouriintuntuvaa yxilöä hinkuineen, tarpeineen, toiveineen ja pelkoineen, sanalla sanoen, Desmond Morrisin alastonta apinaa.
ellauri077.html on line 362: Desmond Morris, the author, who had been the curator of mammals at London Zoo, said his book was intended to popularise and demystify science.
ellauri077.html on line 363: Morris said that Homo sapiens not only have the largest brains of all higher primates, but that sexual selection in human evolution has caused humans to have the highest ratio of penis size to body mass.
ellauri077.html on line 365: Morris further stated that the more rounded shape of human female breasts is like a shopwindow for their buttocks.
ellauri077.html on line 368: In February 1976, the book was removed from high school library shelves by the board of education of the Island Trees Union Free School District in New York. This case became the subject of a U.S. Supreme Court case in 1982.
ellauri077.html on line 391: On 3 suurta apinakysymystä jotka lyö lättyyn meitä kaikkia: Kuka olen? Miksikä mä olen täällä? ja, Minne mä olin menossa? Nää kysymyxet vaikeutuu sitä mukaa kun Alzheimer etenee. Eka vaivasi Maharishi Masheeshi Jogikarhua, toka Mahatma Gandhia ja kolmas juuri Unomunaa. Munalle ei kelvannut yxinkertainen vastaus eli kananrehuxi. Sille se oli The question of survival. Kysymys siitä onko mies kuolevainen vai kuolematon. Voisi sanoa että Uppomunan filosofia oli izensä ylittämistä koko elämän, jatkuvaa resuamista viikatemiehen kaa, siihen asti kunnes siltä paloivat ne tohvelit.
ellauri077.html on line 409: Muna toteaa vastaansanomattomasti ettei voi olla tietoinen siitä että on tiedoton. Jos pönttö ei peuhaa se ei peuhaa. Ei siitä seuraa sen kummempaa kuin peestä pee. Mut tää havainto ei riitä munalle, ei siis eze on vaan se ize. Kaikkien ja koko universumin on oltava sen aivokummituxia. Tää on aivan huippuluokan narsismia, SM tason oman perseen maximointia, johon on syyllistynyt pirun rekikuormallinen idealistisia filosoofeja. Ize asiassa useimmat kuulut filosooferit pörräävät kuin kärpäset just tämän läjän ympärillä.
ellauri077.html on line 425: A lot of good arguments are spoiled by some fool who knows what he is talking
ellauri077.html on line 428: Cure yourself of the affliction of caring how you appear to others. Concern yourself only with how you appear before God, concern yourself only with the idea that God may have of you. (Parempi vielä olla välittämättä siitäkään.)
ellauri077.html on line 430: The greatest height of heroism to which an individual, like a people, can attain is to know how to face ridicule. (Muna oli hyvin arka pilkanteolle.)
ellauri077.html on line 437: What we believe to be the motives of our conduct are usually but the pretexts for
ellauri077.html on line 444: Fear is the start of wisdom.
ellauri077.html on line 452: Allard den Dulk is Lecturer in Philosophy, Literature, and Film at Amsterdam University College and Research Fellow at the Faculty of Humanities of the VU University Amsterdam (The Netherlands).
ellauri077.html on line 454: He is the author of the monograph Existentialist Engagement in Wallace, Eggers and Foer: A Philosophical Analysis of Contemporary American Literature (Bloomsbury 2015) – for more information about this book, see below. His work has appeared in different academic journals and collections (see Publications). Currently, he is working on a book tentatively titled Wallace’s Existentialist Intertexts: Comparative Readings with the Fiction of Kafka, Dostoevsky, Camus and Sartre.
ellauri077.html on line 456: Filosofia, kirjallisuus ja filmi. Bad to worse.
ellauri077.html on line 458: About Existentialist Engagement in Wallace, Eggers and Foer. The novels of David Foster Wallace, Dave Eggers and Jonathan Safran Foer are increasingly regarded as representing a new trend, an 'aesthetic sea change' in contemporary American fiction. 'Post-postmodernism' and 'New Sincerity' are just two of the labels that have been attached to this trend. But what do these labels mean? What characterizes and connects these novels?
ellauri077.html on line 460: This study shows that the connection between these works lies in their shared philosophical dimension. On the one hand, they portray excessive self-reflection and endless irony as the two main problems of contemporary Western life. On the other hand, the novels embody an attempt to overcome these problems: sincerity, reality-commitment and community are portrayed as the virtues needed to achieve a meaningful life.
ellauri077.html on line 462: This shared philosophical dimension is analyzed in this study by viewing the novels in light of the existentialist philosophies of Søren Kierkegaard, Jean-Paul Sartre, Ludwig Wittgenstein and Albert Camus. Pah taas näitä pahvikuvia ollaan ronttaamassa esille. Plus ca change, plus c´est la meme chose.
ellauri077.html on line 466: Wallace himself wrote, in my correspondence with him: “I too believe that most of the problems of what might be called ‘the tyranny of irony’ in today’s West can be explained almost perfectly in terms of Kierkegaard’s distinction between the aesthetic and the ethical life.”
ellauri077.html on line 477:
that liberation from this empty, aimless form of irony cannot be achieved through the ironizing of irony, i.e. meta-irony; and
ellauri077.html on line 484: Lällärifilosofeille, pappispimittäjille ym. posetiivareille yhteinen piirre on sanojen "merkitys" ja "arvo" käyttö ihan irrallaan siitä minkä merkityxestä tai arvosta on puhe. Samaa epämääräisyyttä kuin mainoskielessä, "elämä on", "niin hyvää ettei sanotuxi saa". Sellaisen nollapuheen puhujineen sais nakata rodeen ilman vaiheita.
ellauri077.html on line 488: This also means that no positive content lies “behind” it, because existential irony places the totality of existence under negation, and, therefore, no possible meaning remains for it.
ellauri077.html on line 500: Toi esteettinen elämänasenne on just tota narsismia, tai paremminkin psykopatiaa, luulee olevansa jotakin niin hirveen ovelaa et on aina siirron edellä muita joita vedättää. Sellainen oli se sen Claran pastorimies John joka bylsi pikkutyttöjä (tarvittaessa poikia). Sierpinskin karvakolmiolta tääkin alkaa näyttää: nää existentiaalifilosofit on toinen samanlainen junan vessa, nekin päästää nää ihan samat turahduxet joka vedolla.
ellauri077.html on line 502: Esteetikko sanoo: on banaalia kysyä mitä mieltä oikeasti olen. Ehkä ei, mutta oikeasti jotain mieltä oleminen on fanaattista. Sellanen poosi/pönötys minkä otti HY:n filosofit että joku asia on "yxinkertaisesti väärin" ilman perusteluja on musta yhtä lailla hölmöilyä. Ei voi aina tietää tarkasti mitä mieltä on, siinä asiassa musta pappa James pragmattisine etiikoineen oli ihan oikeassa: moraali on tentatiivista, sitä pitää korjata kuten tieteellistä tietoa.
ellauri077.html on line 555: In his interview with Larry McCaffery, Wallace shows he was aware of his failure to overcome the use of postmodern irony: “I got trapped just trying to expose the illusions of metafiction the same way metafiction had tried to expose the illusions of the pseudo-unmediated realist fiction that had come before it. It was a horror show.”
ellauri077.html on line 571: 1This essay is an adapted version of a chapter of my dissertation,“Love Me Till My Hearts Stop.” Existentialist Engagement in Contemporary American Literature, a philosophical analysis of the fiction of David Foster Wallace. Tarkistuskysymys: Millä eläimellä on useita sydämiä? Entä puhuvia päitä?
ellauri077.html on line 602: narcissistic, anhedonic culture elements of itself: “If readers simply believe the world is stupid and shallow and mean, then [Bret Easton] Ellis can write a mean shallow stupid novel that becomes a mordant deadpan commentary on the badness of everything”. (Ei ihme että amerikan psyko vähän suutahti.)
ellauri077.html on line 608: The U.S. arts are our guide to inclusion. A how-to. We are shown how to fashion masks of ennui and jaded irony at a young age where the face is fictile enough to assume the shape of whatever it wears. And then it’s stuck there, the weary cynicism that saves us from gooey sentiment and unsophisticated naïveté. Sentiment
ellauri077.html on line 613: Wallace saw this (psycho) kind of writing as simply an example of self-love. Like the Onan whose name is another Wallu acronym-pun, these writers were working out of “the part that just wants to be loved” (i.e. the wiener) rather than “out of the part [. . .] that can love,” that is the “artichoke’s heart”.
ellauri077.html on line 621: If we take the Incandenza-wraith’s claim that “Infinite Jest” was his last, desperate attempt to reconnect with Hal, to “simply converse”(IJ 838, original emphasis), as fact, this means that the actual product does just the opposite of what it was meant to. It instead traps the viewer in a solipsistic cage out of which there seems to be no escape.
ellauri077.html on line 627: This process does not lead to a passive, solely pleasurable experience such as taking a drug or watching television. Instead, what awaits that reader is a book that forces her “‘to work hard to access its pleasures, the same way that in real life true pleasure is usually a by-product of hard work and discomfort’” (McCaffery 119). Perhaps the most difficult aspect of Infinite Jest (and the one for which it is fated to be infamously known) is the use of endnotes, which will be our entry into thinking of Infinite Jest as a conversation-text.
ellauri077.html on line 660: AA-liike eroaa E-liikkeestä siinä että se on nonprofit. On muitakin eroja: AA-liike on uskonnollissävyinen, E-liike uskoi kommunismin aatteeseen.
ellauri077.html on line 679: Hi my name is Lauri and I am a workaholic. Mixei ryhmää sellasta ole eikä ryhmiä tafsaajille tai pedofiileille? Eikä narsisteille tai psykopaateille. No koska niillä ei ole aikaa sellaiselle, ja ne on ize asiassa aika tyytyväsiä izeensä ja oloonsa.
ellauri077.html on line 698:
examining past errors with the help of a sponsor (experienced member);
ellauri077.html on line 700:
learning to live a new life with a new code of behavior;
ellauri077.html on line 708:
Made a decision to turn our will and our lives over to the care of God as we understood Him.
ellauri077.html on line 709:
Made a searching and fearless moral inventory of ourselves.
ellauri077.html on line 710:
Admitted to God, to ourselves, and to another human being the exact nature of our wrongs.
ellauri077.html on line 711:
Were entirely ready to have God remove all these defects of character.
ellauri077.html on line 713:
Made a list of all persons we had harmed, and became willing to make amends to them all.
ellauri077.html on line 716:
Sought through prayer and meditation to improve our conscious contact with God as we understood Him, praying only for knowledge of His will for us and the power to carry that out.
ellauri077.html on line 717:
Having had a spiritual awakening as the result of these steps, we tried to carry this message to alcoholics, and to practice these principles in all our affairs.
ellauri077.html on line 729:
Si profonde qu'ait été notre déchéance, nous verrons comment notre expérience peut profiter aux autres.
ellauri077.html on line 754: Karl Paul Reinhold Niebuhr (21. kesäkuuta 1892 – 1. kesäkuuta 1971) oli amerikkalainen reformoitu teologi, eettikko, politiikan ja julkisten asioiden kommentaattori ja professori Unionin teologisessa seminaarissa yli 30 vuoden ajan. Niebuhr oli yksi Amerikan johtavista julkisista intellektuelleista useiden vuosikymmenien ajan 1900-luvulla, ja hän sai Presidential Medal of Freedom -mitalin vuonna 1964. Julkinen teologi, hän kirjoitti ja puhui usein uskonnon, politiikan ja julkisen politiikan risteyksestä vaikutusvaltaisimpiensa kanssa. Kirjat, mukaan lukien Moral Man and Immoral Society ja The Nature and Destiny of Man olivat hipi hienoja. Niebuhr nimesi vuosien 1938–40 Gifford Lectures (maailman maineikkain teologian luentosarja) "Ihmisen luonto ja kohtalo". Julkaistun osan 1 sivulla 1 hän kirjoitti: "Ihminen on aina ollut hänen oma vaikein ongelmansa. Mixi hän ajattelee aina vain izeään?" Sivulle 2 mennessä hän pohti "ihmishistorian tunnustettuja pahoja", "kysymystä ihmiselämän arvosta" ja "onko elämä elämisen arvoista". Positiivisesti Niebuhrin työn suuri mittakaava tarkoitti, että hän saattoi temmata mukaan melkein kenetkä tahansa. Kukapa ei olisi ihmetellyt pahuuden ongelmaa tai ihmiselämän arvoa? (Scribner's oli riittävän vakuuttunut The Nature and Destiny of Manin vetoomuksesta julkaista kaksiosainen, massamarkkinoille tarkoitettu pokkaripainos vuonna 1963. Modern Library luokitteli sen 1900-luvun 20 parhaan tietokirjan joukkoon.) Niebuhrin realismi syveni vuoden 1945 jälkeen ja sai hänet tukemaan amerikkalaisia pyrkimyksiä kohdata neuvostokommunismi kaikkialla maailmassa. Voimakas puhuja, hän oli yksi 1940- ja 1950-lukujen vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista julkisissa asioissa. Akateemikoiden lisäksi aktivistit, kuten Myles Horton ja Martin Luther King Jr, sekä lukuisat poliitikot ovat myös maininneet hänen vaikutuksensa heidän ajatteluunsa, mukaan lukien Hillary Clinton, Hubert Humphrey ja Dean Acheson. sekä presidentit Barack Obama ja Jimmy Carter. Niebuhr on vaikuttanut myös kristilliseen oikeistoon Yhdysvalloissa. Institute on Religion and Democracy, konservatiivinen ajatushautomo, joka perustettiin vuonna 1981, on omaksunut Niebuhrin kristillisen realismin käsitteen sosiaalisissa ja poliittisissa lähestymistavoissaan.
ellauri077.html on line 760: Niebuhr ei aina ollut samaa mieltä veljensä kanssa. Amerikan interventiosta Japanin imperialismia vastaan ja laajemmin kristittyjen osallistumisesta politiikkaan. H. Richard väitti "Emme jaxa tehdä mitään", mutta Reinhold vastasi: "Eikö meidän tarvitse tehdä mitään?" Reinholdista tuli varhainen, äänekäs Yhdysvaltain osallistumisen puolestapuhuja toiseen maailmansotaan. Molemmat veljet olivat aikanaan tärkeitä hahmoja amerikkalaisen protestantismin uusortodoksisessa teologisessa koulukunnassa. Hänen teologiansa (yhdessä hänen Yalen kollegansa Hans Wilhelm Frein teologian kanssa) on ollut yksi postliberaalisen teologian päälähteistä, jota joskus kutsutaan "Yalen koulukunnaksi". Hän vaikutti sellaisiin mitättömämpiin hahmoihin kuin James Gustafson, Stanley Hauerwas ja Gordon Kaufman. Pojat toivat synnin takas teologian keskiöön. Niebuhrin veli H. Richard Niebuhr karikatuuristi tunnetusti lauseessa: "Jumala ilman vihaa toi ihmiset ilman syntiä valtakuntaan ilman tuomiota Kristuksen ilman ristiä palvelemalla. ” Reinhold yhtyi veljensä kanssa halveksimaan tätä löyhkeää evankeliumia, erityisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan kauhujen valossa. Pääasia oli kuitenkin hänen rikas ironian tajunsa, joka selvisi erityisesti teoksessa The Irony of American History (1952). Juuri kun Yhdysvallat siveli itseään vanhurskaudessa eeppiseen taisteluun jumalatonta kommunismia vastaan, Niebuhr varoitti, kuinka helposti Amerikan hyveistä voi tulla paheita, kuinka usein kansakunta julisti rikan toisen silmissä jättäen huomioimatta lankun omassaan. Parhaat suunnitelmat tosiaankin johtivat katastrofiin.
ellauri077.html on line 768: Yleensä on katsottu, että rukous on peräisin Niebuhrilta, mutta sen alkuperästä on esitetty erilaisia arveluja. Niebuhr itse piti itseään rukouksen ensimmäisenä esittäjänä, ja se esiintyy muun muassa hänen teoksessaan The Essential Reinhold Niebuhr: Selected Essays and Addresses (1987) sekä hänen tyttärensä Elisabeth Siftonin teoksessa The Serenity Prayer: Faith and Politics in Times of Peace and War (2003). Siftonin mukaan hänen isänsä oli käyttänyt rukousta vuonna 1943. Hän on kuitenkin ilmeisesti käyttänyt sitä saarnassaan jo vuonna 1932 tai aikaisemmin. Rukous on pantu virheellisesti muun muassa Augustinuksen, Tuomas Akvinolaisen, Franciscus Assisilaisen, Paul Tillichin, Friedrich Christoph Oetingerin ja Udo Kuckucksuhrin nimiin. Kaikki kieltäytyivät.
ellauri077.html on line 774: The program appears to be helpful for a subset of alcoholics. Alcoholics Anonymous appears to be about as effective as other support groups recommending abstinence from alcohol and other drugs of abuse. Vähän alle puolet saa helpotusta vaivaansa. Ne joilla on se sinapinsiemen taskussa.
ellauri077.html on line 797: Tomás Luis de Victoria (1548 – 27. elokuuta 1611) oli espanjalainen säveltäjä ja pappi. The Tenebrae Responsories by Tomás Luis de Victoria are a set of eighteen motets for four voices a cappella. The late Renaissance Spanish composer set the Responsories for Holy Week known as Tenebrae responsories. They are liturgical texts prescribed for use in the Catholic observances during the Triduum of the Holy Week, in the Matins of Maundy Thursday, Good Friday and Holy Saturday. The compositions were published in Rome in 1585.
ellauri077.html on line 799:
Politics and the English Language
on George Orwellin vuonna 1946 ilmestynyt kuuluisa essee, jossa hän arvosteli kielen käyttämistä poliittisen vaikuttamisen välineenä ja todellisuuden naamioimista kiertoilmaisuin. Mukavassari Orwellin kommarivihasta ja mukahetero Orwellin homofobiasta on ollut puhetta jo albumissa Eläinten vallankumous.
ellauri077.html on line 803: the "best people" from the gentlemen´s clubs, and all the frantic fascist captains, united in common hatred of Socialism and bestial horror at the rising tide of the mass revolutionary movement, have turned to acts of provocation, to foul incendiarism, to medieval legends of poisoned wells, to legalize their own destruction of proletarian organizations, and rouse the agitated petty-bourgeoise to chauvinistic fervor on behalf of the fight against the revolutionary way out of the crisis.
ellauri077.html on line 806: Pretentious diction. Words like phenomenon, element, individual (as noun), objective, categorical, effective, virtual, basic, primary, promote, constitute, exhibit, exploit, utilize, eliminate, liquidate, are used to dress up a simple statement and give an aire of scientific impartiality to biased judgements. Adjectives like epoch-making, epic, historic, unforgettable, triumphant, age-old, inevitable, inexorable, veritable, are used to dignify the sordid process of international politics, while writing that aims at glorifying war usually takes on an archaic color, its characteristic words being: realm, throne, chariot, mailed fist, trident, sword, shield, buckler, banner, jackboot, clarion.
ellauri077.html on line 808: Foreign words and expressions such as cul de sac, ancien régime, deus ex machina, mutatis mutandis, status quo, gleichschaltung, weltanschauung, are used to give an air of culture and elegance. Except for the useful abbreviations i.e., e.g., and etc., there is no real need for any of the hundreds of foreign phrases now current in the English language. Bad writers, and especially scientific, political, and sociological writers, are nearly always haunted by the notion that Latin or Greek words are grander than Saxon ones, and unnecessary words like expedite, ameliorate, predict, extraneous, deracinated, clandestine, subaqueous, and hundreds of others constantly gain ground from their Anglo-Saxon numbers. (Number on latinaa hei pahvi!)
ellauri077.html on line 810: The jargon peculiar to Marxist writing (hyena, hangman, cannibal, petty bourgeois, these gentry, lackey, flunkey, mad dog, White Guard, etc.) consists largely of words translated from Russian, German, or French; but the normal way of coining a new word is to use Latin or Greek root with the appropriate affix and, where necessary, the size formation. It is often easier to make up words of this kind (deregionalize, impermissible, extramarital, non-fragmentary and so forth) than to think up the English words that will cover one´s meaning. The result, in general, is an increase in slovenliness and vagueness.
ellauri077.html on line 812: Orwell´s confusing approach to matters of social decorum—on the one hand expecting a working-class guest to dress for dinner, and on the other, slurping tea out of a saucer at the BBC canteen—helped stoke his reputation as an English eccentric.
ellauri077.html on line 816: Meaningless words. In certain kinds of writing, particularly in art criticism and literary criticism, it is normal to come across long passages which are almost completely lacking in meaning. Words like romantic, plastic, values, human, dead, sentimental, natural, vitality, as used in art criticism, are strictly meaningless, in the sense that they not only do not point to any discoverable object, but are hardly ever expected to do so by the reader. When one critic writes, "The outstanding feature of Mr. X's work is its living quality," while another writes, "The immediately striking thing about Mr. X's work is its peculiar deadness," the reader accepts this as a simple difference opinion. If words like black and white were involved, instead of the jargon words dead and living, he would see at once that language was being used in an improper way.
ellauri077.html on line 818: Many political words are similarly abused. The word Fascism has now no meaning except in so far as it signifies "something not desirable." The words democracy, socialism, freedom, patriotic, realistic, justice have each of them several different meanings which cannot be reconciled with one another. In the case of a word like democracy, not only is there no agreed definition, but the attempt to make one is resisted from all sides.
ellauri077.html on line 820: It is almost universally felt that when we call a country democratic we are praising it: consequently the defenders of every kind of regime claim that it is a democracy, and fear that they might have to stop using that word if it were tied down to any one meaning. Words of this kind are often used in a consciously dishonest way. That is, the person who uses them has his own private definition, but allows his hearer to think he means something quite different. Statements like Marshal Petain was a true patriot, The Soviet press is the freest in the world, The Catholic Church is opposed to persecution, are almost always made with intent to deceive. Other words used in variable meanings, in most cases more or less dishonestly, are: class, totalitarian, science, progressive, reactionary, bourgeois, equality.
ellauri077.html on line 824: In our age there is no such thing as "keeping out of politics." All issues are political issues, and politics itself is a mass of lies, evasions, folly, hatred, and schizophrenia.
ellauri077.html on line 828:
Never use a metaphor, simile, or other figure of speech which you are used to seeing in print.
ellauri077.html on line 832:
Never use a foreign phrase, a scientific word, or a jargon word if you can think of an everyday English equivalent.
ellauri077.html on line 833:
Break any of these rules sooner than say anything outright barbarous.
ellauri077.html on line 861: Why is it that it´s the hierarchically oriented types that want to feel there is something bigger than themselves? Religious types, patriots, all sorts of bigots and fundamentalists? Lots and lots of authors and philosophers, including David Foster Wallace.
ellauri077.html on line 863: It is the team thinking: joining a team that is bigger than myself (and the other teams, hopefully) I can become vicariously king of the hill myself. Njaah njaah njaah I shout to the teams below from behind the lines and give applause to the champions of my team. Standing ovations that give no end of pleasure.
ellauri077.html on line 865: I too feel there is something bigger than myself. In fact anything I fit in is bigger than myself. My bed, my tub, my car, my yard, my city and country, this ball of dirt I inhabit, the space around it, the universe are all bigger than me, more or less.
ellauri077.html on line 867: Many things outside of me are bigger than myself as well. Many women are bigger than me; almost all policemen are bigger than me; the police car they drag me in to fine me is bigger than myself; Russia is much bigger, and so is America. Not that I fancy them for it very much. The sun and moon are bigger too, and quite likable. And the sea, the whales in it and the elephants in Africa. These I like a lot.
ellauri077.html on line 875: Bigger, better, higher, humbler. The translation of Klopstock, quite early, contemporaneous, to Swedish is by the Rector of Klara skola. Mr. Humble bought a copy from Sweden wanting to translate Messias suomeksi.
ellauri077.html on line 877: Why is it that people want this kind of shelter against failure. That they fit in. Tight enough, but also big enough, with some leeway and freedom and the feeling of being free at least in some respect, other than the duty. Duty line and nothing-to-declare green line. Snakes can well eat bigger things than their heads.
ellauri077.html on line 879: Why is it that the Oedipus has a bigger head than is healthy for him? Why seeing him makes me like a vaccinated cell seeing a virus that I am vaccinated against, but still claustrophobic. I must put my fatherly upper jaw on his head, like the male lion does to the mare, and like a snakely Laertes slip my lower jaw under his pimply chin and swallow. The problem is I cannot do it: he is not my own son, but the son of my wife, and that would be murder. So I just keep my upper jaw symbolically and quietly on his crown like a crown. and suffer this corona. My vaccination took a year of pain, and this is just a chimera of that constant pain.
ellauri078.html on line 34: Infinity is something we are introduced to in our math classes, and later on we learn that infinity can also be used in physics, philosophy, social sciences, etc. Infinity is characterized by a number of uncountable objects or concepts which have no limits or size. This concept can be used to describe something huge and boundless. It has been studied by plenty of scientists and philosophers of the world, since the early Greek and early Indian epochs. In writing, infinity can be noted by a specific mathematical sign known as the infinity symbol (∞) created by John Wallis, an English mathematician who lived and worked in the 17th century.
ellauri078.html on line 44: The infinity symbol ( ∞ {\displaystyle \infty } \infty , ∞, or in unicode ∞) is a mathematical symbol representing the concept of infinity. In algebraic geometry, the figure is called a lemniscate.
ellauri078.html on line 48: Curves that have been called a lemniscate include three quartic plane curves: the hippopede or lemniscate of Booth, the lemniscate of Bernoulli, and the lemniscate of Gerono. The study of lemniscates (and in particular the hippopede) dates to ancient Greek mathematics, but the term "lemniscate" for curves of this type comes from the work of Jacob Bernoulli in the late 17th century.
ellauri078.html on line 50: The consideration of curves with a figure-eight shape can be traced back to Proclus, a Greek Neoplatonist philosopher and mathematician who lived in the 5th century AD. Proclus considered the cross-sections of a torus by a plane parallel to the axis of the torus. As he observed, for most such sections the cross section consists of either one or two ovals; however, when the plane is tangent to the inner surface of the torus, the cross-section takes on a figure-eight shape, which Proclus called a horse fetter (a device for holding two feet of a horse together), or "hippopede" in Greek. The name "lemniscate of Booth" dates to its study by the 19th-century mathematician James Booth.
ellauri078.html on line 52: The infinity symbol (∞) represents a line that never ends. The common sign for infinity, ∞, was first time used by Wallis in the mid 1650s. He also introduced 1/∞ for an infinitesimal which is so small that it can’t be measured. Wallis wrote about this and numerous other issues related to infinity in his book Treatise on the Conic Sections published in 1655. The infinity symbol looks like a horizontal version of number 8 and it represents the concept of eternity, endless and unlimited. Some scientists say, however, that John Wallis could have taken the Greek letter ω as a source for creating the infinity sign.
ellauri078.html on line 54: Overall, there are three major applications of infinity symbol:
ellauri078.html on line 61: Analemma, the figure-eight shaped curve traced by the noontime positions of the sun in the sky over the course of a year
ellauri078.html on line 65: Polynomial lemniscate, a level set of the absolute value of a complex polynomial
ellauri078.html on line 80: Dickinson´s verse is often associated with common meter, which is defined by alternating lines of eight syllables and six syllables (8686) or Iambic Tetrameter alternating with Iambic Trimeter. This pattern–one of several types of metrical “feet”–is known as an “iamb.” Common meter is often used in sung music, especially hymns (think “Amazing Grace” of "Yellow Roses of Texas").
ellauri078.html on line 81: The common meters of the hymn and ballad simply and perfectly suited her expressive genius.
ellauri078.html on line 89: She effectively secluded herself and poured forth poems with a profligacy bordering on hypographia. If you want a fairly succinct on-line biography of Dickinson, I enjoyed Barnes & Noble’s SparkNotes.
ellauri078.html on line 94: Common Meter, by the way, is the meter of Amazing Grace, and Christmas Carol. ellauri078.html on line 97: Ballad Meter is a variant of Hymn Meter. Less formal and more conversational in tone than Common Meter, Ballad Meter isn’t as metrically strict, meaning that not all of its feet may be iambic. Also notice the rhyme scheme. Only the second & fourth line rhyme. Common Meter requires a strict ABAB rhyme scheme. The tone, the rhyme scheme, and the varied meter distinguish Ballad Meter from Common Meter.
ellauri078.html on line 99: The singing of hymns, by the way, was not always a feature of Christian worship. For dumb anglo-saxons it was the briton Isaac Watts, a nonconformist (lue hihhuli) during the late 17th Century, who wedded the meter of Folk Song and Ballad to scripture. One of the churches that fully adopted Watts’ hymns was the The First Church of Amherst, Massachusetts, where Dickinson from girlhood on, worshiped.
ellauri078.html on line 101: One more variation on ballad meter would be fourteeners. Fourteeners essentially combine the Iambic Tetrameter and Trimeter alternation into one line. Examples of the form can be found as far back as George Gascoigne – a 16th Century English Poet who preceded Shakespeare. The Yellow Rose of Texas would be an example (and is a tune to which many of Dickinson’s poems can be sung). Wallu varmaan luki tän saman plokisivun ja kuunteli Melvis Pressulan whitey versiota.
ellauri078.html on line 103: The earliest known version is found in Christy's Plantation Melodies. No. 2, a songbook published under the authority of Edwin Pearce Christy in Philadelphia in 1853. Christy was the founder of the blackface minstrel show known as the Christy's Minstrels. Like most minstrel songs, the lyrics are written in a cross between a parody of a generic creole dialect historically attributed to African-Americans and standard American English. The song is written in the first person from the perspective of an African-American singer who refers to himself as a "darkey," longing to return to "a yellow girl" (that is, a light-skinned, or bi-racial woman born of African/African-American and European-American progenitors)
ellauri078.html on line 117: Between the Heaves of Storm - Myrskyn silmässä
ellauri078.html on line 125: What portion of me be mitä musta olikaan
ellauri078.html on line 135: Emily Elizabeth Dickinson was born in Amherst, Massachusetts, on December 10, 1830 to Edward and Emily (Norcross) Dickinson. At the time of her birth, Emily’s father was an ambitious young lawyer. Educated at Amherst and Yale, he returned to his hometown and joined the ailing law practice of his father, Samuel Fowler Dickinson. Edward also joined his father in the family home, the Homestead, built by Samuel Dickinson in 1813. Active in the Whig Party, Edward Dickinson was elected to the Massachusetts State Legislature (1837-1839) and the Massachusetts State Senate (1842-1843).
ellauri078.html on line 137: Between 1852 and 1855 he served a single term as a representative from Massachusetts to the U.S. Congress. In Amherst he presented himself as a model citizen and prided himself on his civic work—treasurer of Amherst College, supporter of Amherst Academy, secretary to the Fire Society, and chairman of the annual Cattle Show. Comparatively little is known of Emily’s mother, who is often represented as the passive wife of a domineering husband. Her few surviving letters suggest a different picture, as does the scant information about her early education at Monson Academy. Academy papers and records discovered by Martha Ackmann reveal a young woman dedicated to her studies, particularly in the sciences.
ellauri078.html on line 139: By the time of Emily’s early childhood, there were three children in the household. Her brother, William Austin Dickinson, had preceded her by a year and a half. Her sister, Lavinia Norcross Dickinson, was born in 1833. All three children attended the one-room primary school in Amherst and then moved on to Amherst Academy, the school out of which Amherst College had grown. The brother and sisters’ education was soon divided. Austin was sent to Williston Seminary in 1842; Emily and Vinnie continued at Amherst Academy.
ellauri078.html on line 141: By Emily Dickinson’s own account, she delighted in all aspects of the school—the curriculum, the teachers, the students. The school prided itself on its connection with Amherst College, offering students regular attendance at college lectures in all the principal subjects— astronomy, botany, chemistry, geology, mathematics, natural history, natural philosophy, and zoology. As this list suggests, the curriculum reflected the 19th-century emphasis on science. That emphasis reappeared in Dickinson’s poems and letters through her fascination with naming, her skilled observation and cultivation of flowers, her carefully wrought descriptions of plants, and her interest in “chemic force.” Those interests, however, rarely celebrated science in the same spirit as the teachers advocated.
ellauri078.html on line 143: In an early poem, she chastised science for its prying interests. Its system interfered with the observer’s preferences; its study took the life out of living things. In “‘Arcturus’ is his other name” she writes, “I pull a flower from the woods - / A monster with a glass / Computes the stamens in a breath - / And has her in a ‘class!’” At the same time, Dickinson’s study of botany was clearly a source of delight. She encouraged her friend Abiah Root to join her in a school assignment: “Have you made an herbarium yet? I hope you will, if you have not, it would be such a treasure to you.” She herself took that assignment seriously, keeping the herbarium generated by her botany textbook for the rest of her life.
ellauri078.html on line 145: Behind her school botanical studies lay a popular text in common use at female seminaries. Written by Almira H. Lincoln, Familiar Lectures on Botany (1829) featured a particular kind of natural history, emphasizing the religious nature of scientific study. Lincoln was one of many early 19th-century writers who forwarded the “argument from design.” She assured her students that study of the natural world invariably revealed God. Its impeccably ordered systems showed the Creator’s hand at work.
ellauri078.html on line 147: Dickinson found the conventional religious wisdom the least compelling part of these arguments. From what she read and what she heard at Amherst Academy, scientific observation proved its excellence in powerful description. The writer who could say what he saw was invariably the writer who opened the greatest meaning to his readers. While this definition fit well with the science practiced by natural historians such as Hitchcock and Lincoln, it also articulates the poetic theory then being formed by a writer with whom Dickinson’s name was often later linked. In 1838 Emerson told his Harvard audience, “Always the seer is a sayer.”
ellauri078.html on line 149: At the academy she developed a group of close friends within and against whom she defined her self and its written expression. Among these were Abiah Root, Abby Wood, and Emily Fowler. Other girls from Amherst were among her friends—particularly Jane Humphrey, who had lived with the Dickinsons while attending Amherst Academy.
ellauri078.html on line 151: Dickinson left the academy at the age of 15 in order to pursue a higher, and for women, final, level of education. In the fall of 1847 Dickinson entered Mount Holyoke Female Seminary. Under the guidance of Mary Lyon, the school was known for its religious predilection. Part and parcel of the curriculum were weekly sessions with Lyon in which religious questions were examined and the state of the students’ faith assessed. The young women were divided into three categories: those who were “established Christians,” those who “expressed hope,” and those who were “without hope.” Much has been made of Emily’s place in this latter category and of the widely circulated story that she was the only member of that group. Years later fellow student Clara Newman Turner remembered the moment when Mary Lyon “asked all those who wanted to be Christians to rise.” Emily remained seated. No one else did. Turner reports Emily’s comment to her: “‘They thought it queer I didn’t rise’—adding with a twinkle in her eye, ‘I thought a lie would be queerer.’“
ellauri078.html on line 153: The brevity of Emily’s stay at Mount Holyoke—a single year—has given rise to much speculation as to the nature of her departure. Whatever the reason, when it came Vinnie’s turn to attend a female seminary, she was sent to Ipswich.
ellauri078.html on line 155: Upon their return, unmarried daughters were indeed expected to demonstrate their dutiful nature by setting aside their own interests in order to meet the needs of the home. For Dickinson the change was hardly welcome. Her letters from the early 1850s register dislike of domestic work and frustration with the time constraints created by the work that was never done. “God keep me from what they call households,” she exclaimed in a letter to Root in 1850.
ellauri078.html on line 157: Particularly annoying were the number of calls expected of the women in the Homestead. Edward Dickinson’s prominence meant a tacit support within the private sphere. The daily rounds of receiving and paying visits were deemed essential to social standing. Not only were visitors to the college welcome at all times in the home, but also members of the Whig Party or the legislators with whom Edward Dickinson worked. Emily Norcross Dickinson’s retreat into poor health in the 1850s may well be understood as one response to such a routine.
ellauri078.html on line 159: For Dickinson, the pace of such visits was mind-numbing, and she began limiting the number of visits she made or received. She baked bread and tended the garden, but she would neither dust nor visit.
ellauri078.html on line 161: Emmy ei ollut mikään siivooja. Se ei pitänyt pölyhuiskasta. No ei imurikaan ole yhtään parempi. Seija tempaisi imurin luukkua niin että muovisarana katkesi. Ei siitä enää tule kalua. Emmy oli witty kuten Lizzy Bennettin äiti, mutta pitikö se ize witeistä? VITTE, VITTEE, E-EE-O! lauloi merikapteeni Fuck Löfgren miehistöineen Paimiosta eli Heikki Silvennoinen Kummeleissa. Was Emily gay? None of business sanoo tylysti Quoran vastaaja, mut of you insist, yes in all probability she was. Her companion was her sister-in-law Gilbert. Proustillakin oli Gilberte, ja Albertine. Kirjailijat joilla on jotain sanottavaa on usein poikkeavia.
ellauri078.html on line 171: On which the Prince of Glory dy'd, niin pääni painuu häpeillen. Jonka päällä kunnian prinssi kuoli
ellauri078.html on line 176: Save in the Death of Christ my God: kuin kuolemasta Kristuksen. Paizi Kristuxen mun jumalan taposta:
ellauri078.html on line 190: 5. Were the whole Realm of Nature mine, 5. Nyt kuinka siitä kiittäisin, Jos koko luonnon reviiri ois mun,
ellauri078.html on line 196: It was written by Isaac Watts, and published in Hymns and Spiritual Songs in 1707. It is significant for being an innovative departure from the early English hymn style of only using paraphrased biblical texts, although the first two lines of the second verse do paraphrase St Paul at Galatians 6:14. The poetry of "When I survey..." may be seen as English literary baroque.
ellauri078.html on line 232: Orin nahkamunineen on niin narsistinen että saa erektion kazellessaan izeään videolta omasta potkusta. Joelle parka, muka Kaikkien Aikojen Kaunein Tyttö, jää etäisexi kakkosexi. Se on jonkinlainen Wallun äidin kopio. Se on kaunis vaan jotta se kelpaisi Orinin trofeexi. Joellen poissaollessa Orin panee sairaalassa ei vähempää kuin neljää hoizua tai fysioterapeuttia. Se että surullinen haikara panee sillä aikaa Joellea ei haittaa koska haikarakin on yx Wallun avataareista. Ize asiassa Joellekin on.
ellauri078.html on line 242: Ronald Dworkin (1931-2013), liberaali jenkki lakifilosofi jonka miälestä pornografia on miesten peruuttamaton ihmisoikeus.
ellauri078.html on line 246: In America now, free-speech partisans find themselves defending mainly racists shouting “nigger” or Nazis carrying swastikas or—most often—men looking at pictures of naked women with their legs spread open. (Ilmeisesti Dworkin tahmasi vaan Playboyn centerfoldeja. Ei ainakaan muuta tunnusta.)
ellauri078.html on line 250: Everyone has an equal right to contribute to what I called the “moral environment”—even people whose tastes reflect no “ideas” but only very offensive “prejudices, life styles, and cultures.”
ellauri078.html on line 252: In a genuinely egalitarian society, however, those views cannot be locked out, in advance, by criminal or civil law: they must instead be discredited by the disgust, outrage, and ridicule of other people.
ellauri078.html on line 265: Ainoo kiinnostava puoli sarjassa on monet hyviin työpaikkoihin pesiytyneet autistit ja psykopaatit. Niillä tosiaan on kysyntää. Ne pärjää vielä tekoälylle. Ne on yhtä konemaisia. Hyvä kexintö on että tansk. miespoliisi on hihittävä luihu tekoreilu tyhmä valehtelija ja ruoz. nainen loogisempi autistinen kylmiö. Mut terismäisen roiston kohtelu on tollasta Steve Jobs tyyppistä pahan ihannointia. Tää ois voinut olla hyvä teofrastinen luonnetutkielma muotopuolista ihmisistä jos se ei olis tollanen lapsellinen poliisi ja roisto jännäri. Ne on kaikki paskoja.
ellauri078.html on line 288: We passed the Fields of Gazing Grain – mentiin ohi kumikaulaviljapeltojen
ellauri078.html on line 297: A Swelling of the Ground – joka näytti maakummulta
ellauri078.html on line 298: The Roof was scarcely visible – Sen katto oli tuskin näkyvä
ellauri078.html on line 306: In a letter to Abiah Root, Dickinson once asked, "Does not Eternity appear dreadful to you . . . I often get thinking of it and it seems so dark to me that I almost wish there was no Eternity. To think that we must forever live and never cease to be. It seems as if Death which all so dread because it launches us upon an unknown world would be a relief to so endless a state of existense."
ellauri078.html on line 321: And Finland of the Year. ja vuodenaika Suomi.
ellauri079.html on line 37: Flatland: A Romance of Many Dimensions is a satirical novella by the English schoolmaster Edwin Abbott Abbott, first published in 1884 by Seeley & Co. of London. Written pseudonymously by "A Square", the book used the fictional two-dimensional world of Flatland to comment on the hierarchy of Victorian culture, but the novella's more enduring contribution is its examination of dimensions. This book was taught in Wallace's Tennis Academy. It's actually quite boring if you ask me. Be there or be square.
ellauri079.html on line 43: The name "slapstick" originates from the Italian Batacchio or Bataccio – called the "slap stick" in English – a club-like object composed of two wooden slats used in commedia dell'arte. When struck, the Batacchio produces a loud smacking noise, though it is only a little force that is transferred from the object to the person being struck. Actors may thus hit one another repeatedly with great audible effect while causing no damage and only very minor, if any, pain. Along with the inflatable bladder (of which the whoopee cushion is a modern variant), it was among the earliest special effects. Pynchonilla on myös pierutyynyjä.
ellauri079.html on line 85: Jethro mainitaan Läpän loputtoman pitkässä alanootissa 110 s. 998. Se on Jedin serkun Helmi Bodinen poika (vaikka se sanoo Jediä "Roope-sedäxi"). Helmin äiti ja Jedin isä olivat sisaruxia. Hän ajaa Klampetin perheen niiden uuteen kotiin Kaliforniassa ja jää niiden luoxe jatkamaan kasvatustaan. Muut kerskailevat Jethron "kuudennen luokan koulutuxella", mutta hän on tietämätön lähes jokaisesta nykyaikaisen Kalifornian elämän aspektista. Yhdessä episodissa se päättää mennä opistoon. Se ilmoittautuu myöhään lukukaudella paikalliseen sihteeriopistoon ja "ansaizee" diploominsa päivän lopussa koska on niin häirikkö. Ihan niinkun Donald Trump. Tää oli ironinen sisäpiirin vizi: – oikeasti Jethrolla oli kandintutkinto liiketaloudessa, sivuaineena filosofia, Santa Claran yliopistosta. (Missäs tässä oli se ironia? Se livahti nyt ihan ohize.)
ellauri079.html on line 109: Jethro is the only surviving member of the family and has had his fair share of ups and downs since being on the show. He never really reached the level of stardom that he wanted and instead went on to be a producer and a director, as he had 6yrs of school and his uncle owned the studio. After a while he had the idea to create a Beverly Hillbillies-themed casino out of a WalMart but failed. The second attempt is still currently suspended. He’s hopeful that he’ll get things going again.
ellauri079.html on line 111: Granny went back to singing and dancing shortly after the show wrapped up. She passed away 1973 at the age of 70 after suffering from a malignant brain tumor that caused her to collapse on stage.
ellauri079.html on line 113: If Jed Clampett hadn’t done another role in his life he would have still been remembered as Jed Clampett more likely than not. After his time on the show he went on to continue acting here and there but nothing ever really brought him the same kind of fame as he experienced while being Jed. He did manage to get a cameo in the film version of the Beverly Hillbillies but apart from that he was retired at that time and wasn’t doing much at all. He passed away due to respiratory failure in 2003.
ellauri079.html on line 115: Ellie May Clampett was unable to do much more in getting her career to take off. She went on to become a gospel singer for a while and even practiced real estate for a bit. But nothing ever really kept her from going back to show business as she felt that this was where she belonged. Ellie May passed away from pancreatic cancer in 2015.
ellauri079.html on line 122: A lot of fans will remember this awkward but funny family from TV and probably be able to sing the theme song without having to hear it. The Beverly Hillbillies were after all a favorite show back in their day and inspired a lot of other ideas that came much later, like David Foster Wallace´s magnum opus The Infinite Jest. The attempt to make a movie out of the show wasn’t all that successful and kind of left a bad taste in a lot of peoples’ mouths since it was such a poor attempt that even watching the trailer was something that people didn’t want to admit for a while. Sometimes the best thing you can do is remember the good times and think back to the original that made it something special. Lets hope they will never, never try to make a movie out of Infinite Jest. Jim Incandenza tried that once already, with singularly bad results.
ellauri079.html on line 133: Saatuani väitöskirjan valmiixi mä sain tarjouxen professorin viransijaisuudesta Amherstissa, tai siis Barbara Partee tarjosi. Se jotenkin tykkäsi musta, en tiedä mix. Sen mies oli Emmon Bach, jolla oli silläkin paha depressio. Niillä oli vanerinen kesämökki jossain puskassa, jonne ne kuzui mut ja Alice Ter Meulenin kerran lomaselle. Mulla on vieläkin näkömuisto sieltä, joku vaapsahainen istumassa vanerilla keskellä pusikkoa. Seija kieltäytyi lähtemästä Amherstiin lehmien ja nenäkkäiden amerikkalaisten ihmeteltäväxi. Ei se muakaan napannut, joten me tultiin kolmisteen Johnin kanssa Merimiehenkadulle, ja mä menin jakamaan lehtiä Ullanlinnan ja Kaivopuiston rikkaille. Sellasilla isopyöräisillä maitokärryillä.
ellauri079.html on line 135: The earliest known document of the lands now comprising Amherst is the deed of purchase dated December 1658 between John Pynchon of Springfield and three native inhabitants, referred to as Umpanchla, Quonquont, and Chickwalopp. According to the deed, "ye Indians of Nolwotogg (Norwottuck) upon ye River of Quinecticott (Connecticut)" sold the entire area in exchange for "two Hundred fatham of Wampam & Twenty fatham, and one large Coate at Eight fatham wch Chickwollop set of, of trusts, besides severall small giftes".
ellauri079.html on line 137: Wampum is a traditional shell bead of the Eastern Woodlands tribes of Native Americans. It includes white shell beads hand fashioned from the North Atlantic channeled whelk shell and white and purple beads made from the quahog or Western North Atlantic hard-shelled clam. Before European contact, strings of wampum were used for storytelling, ceremonial gifts, and recording important treaties and historical events, such as the Two Row Wampum Treaty or The Hiawatha Belt. Wampum was also used by the northeastern Indian tribes as a means of exchange, strung together in lengths for convenience. The first Colonists adopted it as a currency in trading with them. Eventually, the Colonists applied their technologies to more efficiently produce wampum, which caused inflation and ultimately its obsolescence as currency.
ellauri079.html on line 139: the Iroquoians (Five Nations and Huron alike) shared a very particular constitution: they saw their societies not as a collection of living individuals but as a collection of eternal names, which over the course of times passed from one individual holder to another. The names were coded into chains of wampum beads.
ellauri079.html on line 141: The introduction of European metal tools revolutionized the production of wampum; by the mid-seventeenth century, production numbered in the tens of millions of beads. Dutch colonists discovered the importance of wampum as a means of exchange between tribes, and they began mass-producing it in workshops. John Campbell established such a factory in Pascack, New Jersey, which manufactured wampum into the early 20th century. Pascackpa hyvinkin.
ellauri079.html on line 144: Amherst was Commander-in-Chief of the forces of North America during the French and Indian War who, according to popular legend, singlehandedly won Canada for the British and banished France from North America.
ellauri079.html on line 145: Amherst is also infamous for recommending, in a letter to a subordinate, the use of smallpox-covered blankets in warfare against the Native Americans along with any "other method that can serve to Extirpate this Execrable Race".
ellauri079.html on line 195: Pallinaaman näkemyxet viihteestä on hyvin samansuuntaiset kuin Wallacen. Lättypää ei pitänyt Italian ja Sisilian "onnellisesta elämästä", jossa yhtämittaa vietettiin pitoja, 2x päivässä syötiin vazan täydeltä, yöllä ei koskaan nukuttu yxin, ja harrastettiin kaikkea muutakin mitä tuollainen elämäntapa tuo mukanaan. Ei mikään valtio voi pysyä rauhallisena, olipa sillä millaiset lait hyvänsä, jos kansalaiset saavat tuhlata kaiken ylellisyyteen ja lyödä laimin kaiken paizi syömingit, juomingit ja lemmennautintojen mezästämisen. Minnekäs siinä KILL! KILL! unohtuu? Ja filosofia?
ellauri079.html on line 201: Dionysios näyttää ikävästi plagioineen filosofeja mainizematta lähteitä. Se on rumaa, ja epistä. Mut mitä väliä: Kaikista tähänastisista ja tulevista kirjoittajista, jotka väittävät tuntevansa ne asiat joita minä vakavassa mielessä tutkin ja esittävät ne joko minulta tai muilta kuulevinaan tai ize löytäminään, voin sanoa tämän verran: minun mielestäni he eivät voi ymmärtää asiasta yhtään mitään. Tää juttu on näät mystistä, sitä ei voikaan kirjoittaa, se täytyy vaan ize tajuta niinkuin mä. Ei riitä nimi, määritelmä, kuva eikä sanallinen tieto, pitää vaan välähdyxenomaisesti tajuta. Ja se ei onnistukaan joka iikalle, pitää olla lahjoja. Ja niitä pitää tuoda mulle tunnin alussa. Mun luennot on aika kalliita.
ellauri079.html on line 210: Häkki. Näitä on useita, kaikki vastustavat kaupallista tv-viihdettä ja tv-mainoxia. Valon lajeja. Synkät logiikat. Kai tennis käy kaikille? "Täällä ei ole häviäjiä". Virtausta laatikossa (Flux in the Box, ks tätä). Nää on tennisaiheisia. Loputon läppä. Näitä on 5? versiota. Kaupallista viihdettä. Anulaarifuusio on ystävämme.Ditto voimistettu valo. Berkeleyn sairaanhoitajien liitto. Cambridgen kielioppiteoreetikkojen liitto. Eklottava Steven "Pinky" Pinker mainitaan. Leskimies. Kuolema Scarsdalessa. Ehkä homoilua. Hupia kera lampaiden. Immanentti valtakunta. Tuskan lajeja. Erilaisia pieniä liekkejä. Näissä on viittauxia aviolliseen uskottomuuteen, varmaan Wallun äitykän. Medusa vastaan odaliski. Vois olla Wallun äiti vs. tyttöystävä. Kone aaveessa. (p.o. Ghost in the Machine eikä toisinpäin.) Homo duplex. Tusinoittain John Waynejä. Painoton teeseremonia. Taivaan ja helvetin avioehtosopimus. Tässä mainitaan taas äiti Teresa. Kenenhän mielestä se oli upea? Läppä. Yleisö näyttelijänä. Hyvin ärsyttävä Wallusta. Yhdysvaltalaisten yritysten keskijohdon kyynelehtiviä edustajia. Keskeneräinen. Tää vois suoraan viitata James D. Wallacen tuotantoon (alla). Disney Leith tuuma tuumalta. Readymade-draama. Jälkimmäisiä taas puolitusinaa. Olix tää se Viihde vai? Mies joka alkoi epäillä olevansa lasia. Skizoilua. Amerikkalainen vuosisata tiilen kautta nähtynä. Muzehän on just tää kirjanen?! Onaniadi. Ei erityisen hauska. Maailmankaikkeus menettää malttinsa. Siipikarja siivillään. Moebius strippaa. Tästä tulee mieleen Klibanin Freud´s first slip. Hyvästi byrokraatille. Verisisko: kovaakin kovempi nunna. Väkivallalla herkuttelua. Tulkoon kevennys. Nimettömiäkin on aika liuta. Poissa on Troy. Siitä tuli violetti ex-kaupunki, saastetynnöri. Voittokuponki on poistettu. Wallun painostava muistelus narisevan sängyn purusta isän kaa. Äiti joka ei tykkää siivoamisesta imuroi. Kuuluisien diktaattorien vauvavalokuvia. Viittaus Eskaton-peliin kai. Seiso naurun takana seisovien miesten takana. Lisää rebublikaanista sosiaalitoimistovihaa. Ihan kuin ennen vanhaan. Painostavia isimuisteluxia. Terävä pikku roisto. Turtanoiden hyinen majesteettisuus. Hyvännäköisiä miehiä pienissä fixuissa huoneissa joiden jokainen sentti käytetään typerryttävän tehokkaasti. Oiskohan toi vika jotain homoilua pöpilässä. Alhaisen lämpötilan yhteiskuntaoppi. Poor Yorick. (Ainakin) 3 hurraahuutoa syylle ja seurauxelle. Antaa ymmärtää että Tavis bylsi Aprillia. Halu haluta. Jotain nekrofiliaa. Turvallinen veneily ei ole sattumaa. Antaa ymmärtää että Joellen naama jäi veneen potkuriin. Erittäin vähäinen vaikutus. Narkoleptinen aerobic-opettaja. Oiskohan se Wallu ize. Yöllä on sombrero päässä. Oidipaalista höpöä. Wallu oli takuulla oidipaalinen. Rikostoveri! ...koko tekotaiteellisen ja raivostuttavan epätasaisen uran typerin, inhottavin, tökeröin ja huonoiten editoitu tuote. Pääosissa ikääntynyt pederasti (James) ja tatuoitu katuprostituoitu (Joelle). Sano H niinkuin himokkuus. Jonkun Bressonin synnin enkelien coveri. Never höörd. Aineeton maa. Yawn. Oli suuri ihme että hän eli isässä häntä tuntematta. Taas painostavia isimuisteluxia. Kuolema ja sinkkutyttö. Joku kilometrin pituinen nimi muka jonkun Peter Weissin näytelmästä tehdylle filmille. James yökkii yleisön päälle tuoden mieleen paskanheiton Oulussa. Liian hauskaa. Niinpä niin. Tuo ei ollut enää hauskaa. Surullinen tapaus nimeltä minä. Pahoillaan joka paikassa.. Tähän se päättyi, tai oikeammin loputtomaan läppään nummero 5.
ellauri079.html on line 212: Sitten iskä Jamesin todellinen tuotanto: 51 found. Ensi silmäyxellä se näyttäisi olleen suuryritysten moraalinen tulkki ja riistokapitalismin käsikassara. Mutta tarkemmin lukien se taitaa olla (samalla?) kuiteskin aika vassari demokraatti joka kannattaa vahvaa keskushallitusta. Ei tää kyllä mikään rakettitieteilijä ole, filosofina enempi tollasta suoritusporrasta, Eskin tyyliin soveltavaa filosofiaa. Paljon kirja-arvosteluja kuten Eskin kotisivuilla.
ellauri079.html on line 216: Corporate Social Responsibility and the Social Enterprise. Nelarine Cornelius, Mathew Todres, Shaheena Janjuha-Jivraj, Adrian Woods & James Wallace - 2008 - Journal of Business Ethics 81 (2):355-370. Tää oli noiden juniori naisten empiirinen sisältöanalyysitutkimus bisneskoulujen etiikan opetuxesta. Paremmissa kouluissa se oli proaktiivista (mitä on olla hyvä yrittäjä) ja huonommissa reaktiivista (mitä tehdä kun jää kiinni ketkuilusta).
ellauri079.html on line 218: In this article, we contend that due to their size and emphasis upon addressing external social concerns, the corporate relationship between social enterprises, social awareness and action is more complex than whether or not these organisations engage in corporate social responsibility (CSR). This includes organisations that place less emphasis on CSR as well as other organisations that may be very proficient in CSR initiatives, but are less successful in recording practices. In this context, we identify a number of internal CSR (...)
ellauri079.html on line 221: An Analysis of Corporate Social Responsibility, Corporate Identity and Ethics Teaching in Business Schools.Nelarine Cornelius, James Wallace & Rana Tassabehji - 2007 - Journal of Business Ethics 76 (1):117-135.
ellauri079.html on line 223: Recent events have raised concerns about the ethical standards of public and private organisations, with some attention falling on business schools as providers of education and training to managers and senior executives. This paper investigates the nature of, motivation and commitment to, ethics tuition provided by the business schools. Using content analysis of their institutional and home websites, we appraise their corporate identity, level of engagement in socially responsible programmes, degree of social inclusion, and the relationship to their ethics teaching. (...)
ellauri079.html on line 228: James D. Wallace treats moral considerations as beliefs about the right and wrong ways of doing things - beliefs whose source and authority are the same as any ...
ellauri079.html on line 233: Challenging the paradigm in ethics -- The spirit of the enterprise -- Social artifacts and ethical criticism -- General and particular in practical knowledge -- Virtues of benevolence and justice.
ellauri079.html on line 236: Cross-Sector Partnerships: City Regeneration and Social Justice. [REVIEW] Nelarine Cornelius & James Wallace - 2010 - Journal of Business Ethics 94 (1):71 - 84.
ellauri079.html on line 238: In this article, the ability of partnerships to generate goods that enhance the quality-of-life of socially and economically deprived urban communities is explored. Drawing on Rawl's study on social justice [Rawls, J.: 1971, A Theory of Justice (Harvard University Press, Cambridge)] and Sen's capabilities approach [Sen, A.: 1992, Inequality Re-Examined (Harvard University Press, Cambridge, MA); 1999, Development as Freedom (Oxford University Press, Oxford); 2009, The Idea of Justice (Ellen Lane, London)], we undertake an ethical evaluation of the effectiveness of different (...)
ellauri079.html on line 243: This book aims to recast the way we think about ethics by defending an alternative to more conventional approaches and illustrating its plausibility through detailed discussions of several important cases. The book is styled as an attack on “Plato’s Thesis”.
ellauri079.html on line 252: Community Development and Social Regeneration: How the Third Sector Addresses the Needs of BME Communities in Post-Industrial Cities II. [REVIEW] James Wallace & Nelarine Cornelius - 2010 - Journal of Business Ethics 97 (S1):43-54.
ellauri079.html on line 254: Interest in third sector organisations (TSOs) is growing as their role in addressing social regeneration, especially in urban environments, is regarded as crucial by governmental and supra-governmental organisations. The challenge is increased in multicultural environments, where those from ethnic minorities may struggle to participate in the mainstream economy and society more broadly. There is an assumption that TSOs make a positive contribution to the social good of the diverse communities and client groups that they serve. However, although there have been (...)
ellauri079.html on line 257: Two Theories of Morality. James D. Wallace - 1981 - Noûs 15 (1):76-80. Tääkin on kirja-arvostelu jonkun Stuart Hampshiren tännimisestä kirjasta 1977. James toteaa Hampshireä vastaan, että utilitarismin houkutus on hyvän dimensioiden vinous: kaikella on hintansa, ja sixi on mahdollista laskea tekojen painotettu keskiarvo ja valita niistä paras, kuten peleissä. Isoäidinkin voi myödä kunhan hinta on kohallaan. Tää on nyt nähty esim Ruozissa koronaepidemian hoidossa. Spinozalla sitävastoin näyttäis olevan pää oikealla paikalla, jos Hampshire on ymmärtänyt kunnolla:
ellauri079.html on line 265: Good Lives and Meaningful Work. James D. Wallace - 2002 - Professional Ethics, a Multidisciplinary Journal 10 (1):73-79. Kirja-arvostelu jonkun Mike Martinin kirjasta nimeltä Meaningful work.
ellauri079.html on line 269: Knowledge of Actions. James D. Wallace - 1969 - Philosophical Review 78 (1):117.
ellauri079.html on line 275: Morality, Practical Knowledge, and Will. James D. Wallace - 1994 - Journal of Philosophical Research 19:23-36.
ellauri079.html on line 277: In Quandaries and Virtues, Edmund Pincoffs maintains that we observe a multiplicity of moral norms. A common life in which we participate supplies a context in which many virtues play diverse functional roles. He suggests, without developing the idea, that such a common life provides us with a structure for organizing and harmonizing the many moral norms we attempt to pursue. This essay explores that idea. Bodies of shared practical knowledge, such as medicine and scientific research, provide examples of empirically (...)
ellauri079.html on line 282: Pleasure as an End of Action. James D. Wallace - 1966 - American Philosophical Quarterly 3 (4):312 - 316.
ellauri079.html on line 290: Schoolmaster of the Great City (Book).James M. Wallace - 1997 - Educational Studies 28 (2):99-110.
ellauri079.html on line 296: The Beginning of the World. James D. Wallace - 1968 - Dialogue 6 (4):521-526.
ellauri079.html on line 300: The Influence of Agents. James D. Wallace - 1971 - Canadian Journal of Philosophy 1 (1):45 - 57.
ellauri079.html on line 302: The view that we immediately produce actions in our central nervous system has the consequence that our voluntary motions are entirely caused by sequences of events that we initiate unknowingly, events over which we can exercise control over only indirectly. This view, I shall argue below, is unsatisfactory.
ellauri079.html on line 303: Surprisingly, I use as an example of a free agent here a pingpong player. Presumably because my tennis-playing son has proved unsatisfactory. What I end up saying is distinguish agent causation from event causation. Futile squirming, it does not change anything.
ellauri079.html on line 306: The Promise of American Life/The New Republic (Book).James M. Wallace - 1993 - Educational Studies 24 (4):307-318.
ellauri079.html on line 320: Riita sofisti Thrasymakhoxen kaa on saanut paljon huomiota, koska T. puolustaa provosoivaa teesiä että luonnollinen oikeus on vahvemman oikeutta, ja että totunnaisoikeus on parhaillaankin korkealentoista tyhmyyttä. Provosoivaa ehkä mutta totta. Heikommat saa tahtonsa läpi vaan tiiminä. Tarpeexi iso heikompien tiimi vetää lättyyn harvoja vahvempia. Sokrateen argumentit eri vaiheissa keskustelua eivät saa tässä tilaa. Vaikka ne tukkii Thrasymakhoxen suun ne on ala-arvoisia. Sokrates on izekin niihin tyytymätön R. 354c: “Mitä muhun tulee niin tulos on ettemmä taaskaan tiedä mitään, sillä kun en tiedä mitä oikeus on, tuskin tiedän onko se hyvä asia vai paha, ja onko sellainen ihminen onnellinen vai onneton.” Mutta kerrankin keskustelu ei pääty sormi suussa. 2 yleisön jäsentä, Plaatton veljet Glaukon and Adeimantos haastaa Sokrateen uusintaotteluun: Kenties Thrasymakhos on vaan puolustanut keissiään huonosti; vaan jos Sokrates haluaa vakuuttaa kuulijakuntansa, sen pitää petrata kuin sika juoxua. Veljexet vaatii positiivisen kannanoton mitä oikeus on, ja mitä se tekee omistajansa sielulle.
ellauri079.html on line 324: Tässä ei nyt kerkiä kertoa pitkästi miten Plaatto asiasta selviää, riittäköön lyhyt summary. Ensin se kazoo miten oik.mukaisuus toimii valtiossa, ja sitten vasta sielussa. Juttu on se ikivanha rebublikaaninen tarina ihmisruumiin osista ja erittäin tärkeästä mahalaukusta. Eli syntyy työnjakoa, ja porukka jakautuu luonnostaan farmareihin ja käsityöläisiin, mutta sit tarvitaan myös näitä mahalaukkuja, suolia ja perseitä, ja niiden turvaxi armeija ja johtoon filosofikuningas. Tää on taloudellsta, väittää Plaatto, muuta perustelua ei anneta. Eliskä toi sääntö ‘yxi henkilö - yxi jopi’ (R. 370a–c; 423d). Ei vitussa, sanoo uusliberaali, paljon parempi tää järjestys missä huipulla on vähän ihmisiä ei mitään jopia, ja pohjalla vitusti ihmisiä jokaisella kolme neljä jopia.
ellauri079.html on line 326: No nyt ei jaxa enää suomentaa jenkkien filosofiasivustosta, sanotaan lyhentäen että sen kirjoittajaa vituttaa kun tää on niin totalitaarista, vahvan valtion etu pannaan vapaan individin edun edelle. Tollasta konservativismia mitä uusliberaali ei siedä kuunnella. Paljon parempi on Karl Popperin avoin yhteiskunta vihollisineen. Tollasessa tarvitaan hirmu määrä "guardians" kuten käsineidossa jotka on ystävällisiä kunnon väelle ja käy patraskin kimppuun kuin rakkikoira. Musakin niille pitää valita tää silmämääränä. Ei mitää räppiä poliisikunnalle. Jne jne. Hirmuisesti vaivaa, ja kallista. Paljon parempi että joka iikalla on päässä stezonit ja/tai lippixet ja käsiase lonkalla. "Take him down" huutaa eskareiden vanhemmat riuhtoen esiin rivolleja kun musta pizzakuski unohti ottaa hupparista hupun pois.
ellauri080.html on line 27:
ellauri080.html on line 42: Teofrastos (m.kreik. Θεόφραστος, n. 371–287 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulun filosofi. Hän oli Aristoteleen oppilas ja seuraaja. Aristoteles testamenttasi Teofrastokselle paitsi lyseon, myös laajat kokoelmansa ja kirjastonsa.
ellauri080.html on line 44: Teofrastos jatkoi Aristoteleen työtä omilla filosofisilla ja empiirisillä tutkimuksillaan. Hänen kirjallinen tuotantonsa oli hyvin laaja, isompi kuin Arilla, mutta siitä on säilynyt vain vähän. Kai ne oli sitten aika tylsiä. Teofrastosta pidetään muun muassa kasvitieteen isänä. Se oli Kreikan Anto Leikola. Luultavasti se oli liian arkinen, TLDR tyyppinen.
ellauri080.html on line 46: Teofrastos oli kotoisin Lesbokselta. Lesbos tunnetaan lepakoista ja maahanmuuttajista. Hänen alkuperäinen nimensä oli Tyrtamos. Turtana. Kerrotaan, että hän sai lempinimensä Teofrastos, "jumalaton paasaaja", Aristoteleeltä, koska oli kova selittämään.
ellauri080.html on line 48: Teofrastos toimi lyseon rehtorina 35 vuotta, ja kuoli vuonna 287 eaa. Koulu eli hänen johdossaan kukoistuskauttaan, sillä oli parhaimmillaan yli 2000 opiskelijaa. 2x enemmän kuin Tylypahkassa, enemmän kuin Kouvolassa, melkein yhtä paljon kuin Hankenilla. Kuoltuaan hän testamenttasi talonsa pylväikköineen ja puutarhoineen vakituiseksi opetuspaikaksi koululle. Lahjoittaakohan Nalle Wahlroos Joensuun kartanon Hankenille, jos se ylipäänsä kuolee joskus. Ei kai, kun se on siirtänyt kartanon jo Nalle juniorin nimiin.
ellauri080.html on line 52: Mä luin nuorukaisena Pentti Saarikosken kääntämiä Teofrastoxen Luonteita ja nauroin niille varsin hereästi. Nyt ei ihan yhtä paljon naurata, mutta lapset nauravat, kun tunnistavat iskän aika monista luonnehdinnoista. Kuulemma parhaiten skezeistä Jaarittelu ja Äreys.
ellauri080.html on line 65: Hippocrates (?c.460-377 or 359 BC) (the "father of medicine") categorized people into different temperaments (phlegmatic, humid, bilious, melancholic), each of which described a constellation of tendencies.
ellauri080.html on line 71: Lähde. Aika outo ajatus että flegmaatikko on tunneapina, mutta onhan etanallakin tietty tuntosarvet. Ideaaliammatteja melankolikolle ovat professori ja tekninen kirjoittaja. Moikka Pynchonin Tomppa!
ellauri080.html on line 102: Antiikissa apinoita oli neljänlaisia: vereviä, sapekkaita, limaisia ja mustasappisia. Amerikassa niitä on erään lähteen mukaan viittä sorttia: rohkeita, tunnollisia, seurallisia, mukavia ja tyyniä. Tai toiste päin sanottuna: arkoja, hössöjä, mähiä, äreitä ja hermoja. Vaikka nää piirteet on muka tiristetty ulos kyselyistä faktorianalyysillä, ei silti yllätä, nää on jenkkien tavallisia meemejä. No kyselythän perustuu niinku Theofrastoxen luonteet niissä käytettyihin sanoihin.
ellauri080.html on line 110: Jännää täs on miten nää luonnehdinnat aaltoilee poliittisten virtausten mukana. Tämmöset sapluunat oli muotia äärioikeistolaisella 50-luvulla, pois muodista vasemmistolaisilla 60-70-luvuilla, ja trendas taas 80/90-luvulla. Apinoiden lokerointi syntyperällä on oikeistomeemejä, se on sitä oma vika pikku sika ajattelua. Tää pitäs miettiä uudestaan ottaen paremmin huomioon, mitkä kombinaatiot on hyviä ja pahoja mihinkin ja kenenkin mielestä. Täs on vielä ihan liikaa horoskoopin makua. Liikaa pelkkää tendentiöösiä sanahelinää. Niin sanoo muutkin luonneanalyysin kriitikot. Parempi lukea vaan Teofrastosta.
ellauri080.html on line 119: Many contemporary personality psychologists believe that there are five basic dimensions of personality, often referred to as the "Big 5" personality traits. The five broad personality traits described by the theory are extraversion (also often spelled extroversion), agreeableness, openness, conscientiousness, and positivity (well, neuroticity, just this one expressed negatively, I don't know why).
ellauri080.html on line 121: Trait theories of personality have long attempted to pin down exactly how many personality traits exist. Earlier theories have suggested a various number of possible traits, including Gordon Allport's list of 4,000 personality traits, Raymond Cattell's 16 personality factors, and Hans Eysenck's three-factor theory.
ellauri080.html on line 123: However, many researchers felt that Cattell's theory was too complicated and Eysenck's was too limited in scope. As a result, the five-factor theory emerged to describe the essential traits that serve as the building blocks of personality. 5 is a nice number, it happens to be the number of fingers in your right (or left, if you are sinistral) hand (if you are a normal person, that is).
ellauri080.html on line 130: These five categories are usually described as follows. (It helps to remember them if you think of Mickey Mouse on the one hand (High) and Donald Tr-Duck (Low) on the other hand.)
ellauri080.html on line 135: This trait features characteristics such as imagination and insight. People who are high in this trait also tend to have a broad range of interests. They are curious about the world and other people and eager to learn new things and enjoy new experiences.
ellauri080.html on line 139: People who are high in this trait tend to be more adventurous and creative. People low in this trait are often much more traditional and may struggle with abstract thinking.
ellauri080.html on line 146:
ellauri080.html on line 166: Standard features of this dimension include high levels of thoughtfulness, good impulse control, and goal-directed behaviors. Highly conscientious people tend to be organized and mindful of details. They plan ahead, think about how their behavior affects others, and are mindful of deadlines.
ellauri080.html on line 183:
ellauri080.html on line 193: Extraversion (or extroversion) is characterized by excitability, sociability, talkativeness, assertiveness, and high amounts of emotional expressiveness. People who are high in extraversion are outgoing and tend to gain energy in social situations. Being around other people helps them feel energized and excited.
ellauri080.html on line 197: People who are low in extraversion (or introverted) tend to be more reserved and have less energy to expend in social settings. Social events can feel draining and introverts often require a period of solitude and quiet in order to "recharge."
ellauri080.html on line 204:
ellauri080.html on line 304: Research suggests that both biological and environmental influences play a role in shaping our personalities. Twin studies suggest that both nature and nurture play a role in the development of each of the five personality factors.
ellauri080.html on line 308: One study of the genetic and environmental underpinnings of the five traits looked at 123 pairs of identical twins and 127 pairs of fraternal twins. The findings suggested that the heritability of each trait was 53 percent for extraversion, 41 percent for agreeableness, 44 percent for conscientiousness, 41 percent for neuroticism, and 61 for openness.
ellauri080.html on line 312: Longitudinal studies also suggest that these big five personality traits tend to be relatively stable over the course of adulthood. One study of working-age adults found that personality tended to be stable over a four-year period and displayed little change as a result of adverse life events.
ellauri080.html on line 321: Always remember that behavior involves an interaction between a person's underlying personality and situational variables. The situation that a person finds himself or herself plays a major role in how the person reacts. However, in most cases, people offer responses that are consistent with their underlying personality traits.
ellauri080.html on line 325: These dimensions represent broad areas of personality. Research has demonstrated that these groupings of characteristics tend to occur together in many people. For example, individuals who are sociable tend to be talkative. However, these traits do not always occur together. Personality is complex and varied and each person may display behaviors across several of these dimensions.
ellauri080.html on line 340: The Temperament and Character Inventory (TCI) is an inventory for personality traits devised by Cloninger and Al. It is closely related to and an outgrowth of the Tridimensional Personality Questionnaire (TPQ), and it has also been related to the dimensions of personality in Zuckerman's alternative five and Eysenck's models and those of the five factor model.
ellauri080.html on line 341: TCI operates with seven dimensions of personality traits: four so-called temperaments:
ellauri080.html on line 355: Each of these traits has a varying number of subscales. The dimensions are determined from a 240-item questionnaire.
ellauri080.html on line 356: The TCI is based on a psychobiological model that attempts to explain the underlying causes of individual differences in personality traits.
ellauri080.html on line 359: Cloninger, C. R. (2004). Feeling good: The science of well-being. New York: Oxford University Press.Google Scholar
ellauri080.html on line 361: Cloninger, C. R. (2013). What makes people healthy, happy, and fulfilled in the face of current world challenges? Mens Sana Monographs, 11, 16–24. doi: 10.4103/0973-1229.109288
ellauri080.html on line 363: Self-directedness (self-concept) is one of the three aspects of human character in Cloninger’s biopsychosociospiritual model of personality (Cloninger et al. 1993). This character trait involves a person’s sense of responsibility, hopeful purpose, self-acceptance, self-actualization, and resourcefulness (Cloninger 2004). See Cooperativeness and Self-transcendence for the other two aspects of human character.
ellauri080.html on line 365: Self-directedness can be seen as the executive branch of a person’s system of mental self-government. People who are self-directed recognize that their attitudes, behaviors, and problems reflect their own choices. They tend to accept responsibility for their attitudes and behavior and they impress others as reliable and trustworthy persons. As a result, a person’s Self-directedness is an important indicator of reality testing, maturity, and vulnerability to mood disturbance....
ellauri080.html on line 369: Agency; Autonomy; Internal locus of control; Self-efficacy; Self-reliance
ellauri080.html on line 374: You might have a hazy idea of “transcending” being akin to “rising above” and think of the concept as rising above oneself, but you don’t really know what it is beyond that.
ellauri080.html on line 375: If this describes you as well as it described me, you’ve come to the right place! In this piece, we will define self-transcendence, look at its components and characteristics, think of some examples, and explore how it can be achieved.
ellauri080.html on line 381: It is easy to see how self-transcendence and spirituality are connected—one of the inherent qualities of self-transcendence is the expansion of one’s consciousness beyond the self, to something higher.
ellauri080.html on line 383: That “something higher” is often divine or spiritual in nature. Many achieve self-transcendence through their faith in God, while others may achieve it through recognition of some system of spirituality or idea of the soul. This faith or spirituality can help individuals find the meaning that will fulfill them and propel them to transcendence. Research has even shown that in elderly patients, the caregiver’s own spirituality had a positive impact on the patient’s well-being (Kim, Reed, Hayward, Kang, & Koenig, 2011).
ellauri080.html on line 385: Cooperativeness is a personality trait concerning the degree to which a person is generally agreeable in their relations with other people as opposed to aggressively self-centred and hostile. It is one of the "character" dimensions in Cloninger's Temperament and Character Inventory. Cloninger described it as relating to individual differences in how much people identify with and accept others. Cloninger's research found that low cooperativeness is associated with all categories of personality disorder. Cooperativeness is conceptually similar to and strongly correlated with agreeableness in the five factor model of personality.
ellauri080.html on line 392: Michigan State University has distinguished nine different traits of temperament in kids. Dear parent if you don't understand your child read on. What the fuck! Americanism smells extremely strongly here!
ellauri080.html on line 398: Sensitivity: Easygoing or apprehensive? Soft dog or a hard one? Tough guy or a ninny?
ellauri080.html on line 400: Intensity of reaction: intense children will have very powerful reactions to things. For instance, if they want to wear their favorite purple shirt and it’s in the washer, they may have an intense outburst. Children with low intensity will react very mildly to negative and positive situations. It may be difficult to recognize how a low intensity child is feeling.
ellauri080.html on line 404: Approach/withdrawal: brave explorer or shy chicken? Approaching children are excited and willing to explore new things, people and situations. They may run to investigate a new playground without hesitation and oftentimes will take very little time to adjust to new situations.
ellauri080.html on line 405: Withdrawing children are slow to warm up. They need extra time to adjust to new situations and may hang back before they explore or join in. They may hesitate at a new social situation instead of joining in right away.
ellauri080.html on line 408: Industrious of lazy shit? Haen the going gets tough the tough get going.
ellauri080.html on line 411: Highly distractible children will quickly shift their attention from one thing to another. They may not be able to focus on a conversation over dinner if they see a dog outside the kitchen window. They may be very attuned to details and have a hard time focusing in places and spaces that are busy and loud. Children with low distractibility find it easy to get really focused on a task. They get absorbed in a book even though there’s a noisy gathering of people in the same room. These children can block out many distractions and really focus their attention on what they are working on.
ellauri080.html on line 413: Mood: Some children naturally have a happier mood, and other children may have a more serious mood. Mood refers to the overall tone of a person’s feelings, interactions and behaviors. Some people are dispositioned to have a happier overall mood, and they generally feel good about things. Others may have more of a negative mood. They may be referred to as more unpleasant, as they may not react in a strong, positive way with the world around them. Children who have a more naturally negative mood may appear to be more subdued than happy. They may have a demeanor that is more calm and may appear gloomy, sad or negative. They may not show their positive feelings externally, but may still feel positive things. I guess.
ellauri080.html on line 422: Anyone who has studied the psychology of Carl Jung will be aware of his development of a system to differentiate the human psychological condition into four fundamental psychological types: intuition, thinking, sensation, and feeling – which is a further elaboration of his separation of personalities into two distinct attitudinal types: introvert and extrovert. But why did he choose just four psychological types? And of all the multitude of possible personality characteristics or modes of operation and approaches to life, why did he choose these four: intuition, sensation, thinking, and feeling?
ellauri080.html on line 427: The material I will use to justify my claims comes from three time-honored traditions: sacred geometry as practiced by the ancient Egyptians, the inner structure of the I Ching, and the house arrangement of astrology. All these disciplines attempt to give meaningful order to what may appear at times to be a chaotic human existence, as is Jung’s typology.
ellauri080.html on line 431: It seems to be a natural tendency of human nature to want to categorize the infinite variety of phenomenological reality into neat, distinct, and useful components. We have types and varieties from every area of human experience. There is some security when confronted by a brand new situation to be able to instantly ascribe this novelty to a pre-arranged mental coding system. Once we have categories we can describe differences and similarities – we can form hypotheses of relationship. This can be both useful and destructive, as unnecessary stereotyping leads to a relativizing of uniqueness. Jung walks this thin line by simply stating, “In my practical medical work with nervous patients I have long been struck be the fact that besides the many individual differences in human psychology there are also typical differences.”
ellauri080.html on line 435: He was well aware of the difficulty of presenting a general description of types and its inability to draw an absolutely correct picture. Still, his wealth of empirical evidence led him to deduce as ‘factual’ the existence of distinct types. This deduction was made many times before him and is a simple reflection of the nature of reality (the reality of Nature).
ellauri080.html on line 437: In Jungian typology, the original ‘unity’ of human consciousness is first divided into two poles of attitude: extraversion and introversion. These represent two fundamentally distinct yet complementary relationships between inner and outer reality. Extraversion is characterized bya flow of energy and interest from the subject to the object, from the inner to the outer. Identification with the outer gives meaning to the inner. Introversion is completely the opposite. It is characterized by a flow of energy and interest from the object to the subject, from the outer to the inner.
ellauri080.html on line 441: The introvert will give ultimate significance to subjective, inner experience and will tend to assign importance to what is happening externally only as it related to this inner experience, or only if it will lead to personal growth. The extravert, contrarily, will give ultimate significance to what is happening externally in the objective, outer world and will assign very little importance or completely disregard inner experience, unless it could lead to outer growth. These are obviously two diametrically opposed yet complementary approaches to life, reminiscent of the oriental Yin (introversion) and Yang (extraversion).
ellauri080.html on line 479: In general, the nature of the judging axes can be described in this way:
ellauri080.html on line 484: Thinking in, feelings out versus feelings in, thinking out. These two attitudes can be summed up as ‘translating’ and ‘operationalizing’ respectively. Hauskasti myös filosofit ja muut julkkixet on numeroitavissa kuin kananpojat Jungin axeleilla:
ellauri080.html on line 488: “Behind all logic and its seeming sovereignty of movement, too, there stand valuations or, more clearly, physiological demands for the preservation of a certain type of life.” — Friedrich Nietzsche (INTJ). Nietsche oli näät tenacious visionaries, oriented towards action. Vaikkei se koskaan tehnyt paljon paskaakaan.
ellauri080.html on line 490: “…amidst all the variety and caprice of taste, there are certain general principles of approbation or blame, whose influence a careful eye may trace in all operations of the mind.” — David Hume (ENTP). Hume oli siis quirky and verbally fluid people person. No jaa, myssypäinen poikames. Yhtä saamattomia olivat kumpikin.
ellauri080.html on line 492: This relates directly to CelebrityTypes’ observation of “NTP Knowing and NTJ Willing”, though my proposition is that this in fact applies across all types in the form of these judging axes, albeit with varying degrees of appearance. I believe that in the sense above, the FE/TI axis is more naturally wired to seek abstract knowledge, while TE/FI is more naturally wired to make concrete its visionary will.
ellauri080.html on line 494: Hence, the TE/FI attitude, represented by Nietzsche, assumes that people do things because they want to, they desire to, they have a passionate, sentimental drive to: desires and feelings are the metaphysical bottom-line, for which structure serves only as a vehicle. Meanwhile, the FE/TI attitude represented by Hume assumes that people do things because that is what makes sense to them: because that is the decision-making paradigm which they are working off of, and all feelings, motivations, and desires result from the way a person chooses to logically view the world, whether they realize it or not. Feelings and motivations are merely the skin of logically ascertainable principles upon which people operate.
ellauri080.html on line 498: These two views of the world are, of course, mutually inimical — they inevitably chase each other’s tails. Nietzsche says to Hume: ‘he stole that bread because he wanted to feed his family,’ to which Hume replies, ‘yes, that is true: but why did he want to feed his family? Because he is adhering to a familial principle,’ to which Nietzsche replies, ‘I suppose you could put it that way, but why is he operating according to that principle? It’s because he wants to, because he loves his family,’ to which Hume replies, ‘yes, but why does he love his family? It’s because that is his logical worldview…’ And so on.
ellauri080.html on line 504: In general, the nature of the perceiving axes can be described this way:
ellauri080.html on line 506: SE/NI asks ‘what is the bottom-line of the raw data?’
ellauri080.html on line 512: These two attitudes can be summed up as ‘conjecturing’ and ‘examining’ respectively. The one axis seeks to discover, envision or predict the potential course (NI) plotted by their various raw experiences of things (SE); obviously the image I am summoning here is that of a scatterplot and line of best fit, though one could also summon the image of a researcher recording their observations and then forming overarching conclusions abstracted from that data.
ellauri080.html on line 514: On the NI side, a good example would be Karl Marx, who spent hours upon hours researching and observing social and economic conditions in society, from which data he developed his comprehensive theories of capital and dialectical materialism. On the SE side, a good example is Dale Carnegie, who, as CelebrityTypes pointed out in one of their function axes articles, is one of many SE types who concretize their wealth of experiences into practical wisdom, such as ‘How to Win Friends and Influence People’.
ellauri080.html on line 518: The other axis seeks to discover, cognate, or comprehend the true nature of things (SI) by compositing the uniting elements between various creative perspectives on things (NE); the image I like to use here is of a diagram showing multiple perspectives of a 3-D object in 2-D space, where each perspective conceals something in order to reveal something else.
ellauri080.html on line 520: A good example of this mentality can be found in the theories of Michel Foucault, who himself describes society as a series of power structure grids you can lay on top of the truth in order to reveal some things but conceal others, and our goal essentially should be to experiment with various power grids to discover the true limits or bounds of how human society can successfully be structured. Another example could be Martin Heidegger’s discussion of Being or existence, and how many different perspectives are required to observe it and get a full picture, because of our extremely subjective position in relation to the nature of our own existence, not to mention existence within the ever shifting realm of time.
ellauri080.html on line 524: Overall, SE/NI is much more trusting of what we could call empirical or collected data, particularly data from direct experience, which is why, as CelebrityTypes was the first to point out, it tends to feel much more “intense and singular” of vision, because it is perfectly happy with direct observation and direct conjecture from the collected data. As CelebrityTypes says, “The person will stress one point of view (Ni), which is indeed frequently the viewpoint that generates the greatest yield here and now (Se). The singularity of observation involved will frequently lend a manifest and immediate quality to the SE/NI type’s observations, which in turn tends to make them convincing.” This is because SE/NI is naturally hooked into and derived from a direct and photographic view of the world.
ellauri080.html on line 526: A dominant NI type, for instance, is constantly conjecturing from whatever data they have: it’s what they do, and that’s why these types will often feel like they have a lot to say on topics regardless of their expertise, because they can still conjecture an intriguing point of view from what little data they have; of course, depending on their skill, luck, and their sample size, it is not uncommon for their ‘lines of best fit’, as it were, to be off by some degree. In fact, Ni types are often used to this and, at least in my experience, can sometimes conjecture about how accurate their own conjectures are likely to be. Se conjecture like this too, believe it or not, just not as consistently, but it is part of what can lend that peculiar air of surety or confidence to the ESTP’s speech, or the driven spontaneity of the ESFP’s decisions. These types feel that they see something before them in glorious clarity and sharpness. How long that vision will last varies.
ellauri080.html on line 528: Meanwhile, the NE/SI axis is not so trusting of direct experience, which is hardly a mystery, because their perception of reality is introverted, meaning they aren’t interested in direct and photographic reality, but in the ideal versions of experiences abstracted from reality (e.g. Socrates’ search for the overarching ‘idea’ of everyday things like dogs, beds, piety, etc., as opposed to individual instances of these things). This is why, as CelebrityTypes also points out, “The person will also be more careful and meticulous (SI) because there is an unconscious striving to contribute one’s observations to building a system which is valid not just in the here and now, but which is perceived to be true in general: To generate the type of knowledge that could conceivably end up in a future textbook on the subject.” The axis makes use of Ne’s multifaceted nature to accomplish this.
ellauri080.html on line 530: This helps illuminate a number of characteristics of SI and NE individually: dominant SI types focus their energy on the apprehension and upholding of the Truth as it is carefully and cautiously composited and systematically tested for weaknesses; hence, their stereotypically thorough, cautious, and reserved nature, and why they are not so sure in idea-based conversation as Ni types: because of just that — they aren’t sure. Meanwhile, dominant NE types, focusing their energy on the exploration and experimentation from various angles, have the same presence of doubt, which is why NE types so often eschew dogma and may be perceived as intellectually ‘flakey’ or ‘capricious’ because they never truly commit to anything: it’s all experimentation and exploration, forming a composite Truth, though their trouble is they never want to stop. The SI’s trouble, on the other hand, is that they don’t want to start.
ellauri080.html on line 532: Concerning John Maynard Keynes, an INTJ, it was said: “[He spoke] on a great range of topics, on some of which he was thoroughly an expert, but on others [he had] derived his views from the few pages of a book at which he had happened to glance. The air of authority was the same in both cases.” Meanwhile, Bertrand Russell (ENTP) famously said that “The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so certain of themselves, and wiser people so full of doubts.” Coincidentally, history records a number of ENTPs and INTJs very much disliking each other.
ellauri080.html on line 535: Bertrand Russell named Keynes one of the most intelligent people he had ever known, commenting:
ellauri080.html on line 537: Keynes's intellect was the sharpest and clearest that I have ever known. When I argued with him, I felt that I took my life in my hands, and I seldom emerged without feeling something of a fool.
ellauri080.html on line 540: Keynes's obituary in The Times included the comment: "There is the man himself – radiant, brilliant, effervescent, gay, full of impish jokes ... He was a humane man genuinely devoted to the cause of the common good." Kuulostaa Wallun äiskältä, wickedly funny. Ja gay. Ize asiassa gay pedophile kaiken kukkuraxi. Keynes was a libertine hedonist who wasted most of his adult life engaging in sexual relationships with children, including travelling around the Mediterranean visiting children’s brothels. Funnily wicked too.
ellauri080.html on line 542: This axis is also apparent in my own videos: you’ll notice there are quite a few of them, partly because I keep on redoing the same topics whenever I feel I’ve hit on a new perspective that I then can’t help but explain as though it were my new ‘doctrine’ because it suddenly seems so much more clear and beautiful and compelling than any previous perspectives, and I just want to get that pure idea out. Literally, after I do a video on a compelling subject, if I did it well, I’ll feel like I’ve emptied myself out, and I’ll very easily forget what it was that I just explained in that video. The idea dulls, I start finding some problems with it, and over time I mull it around with other material and then become bedazzled by the next rich synthesis.
ellauri080.html on line 550: Outoa miten ylisiistit hygieniafriikit samalla rakastaa paskaa ja kusta ja muita eritteitä. Wallu oli aivan ilmeisesti jäänyt johkin 2-vuotiaan tasolle, anaaliseen vaiheeseen. Pottakoulutus oli jäänyt kesken. Sillä oli varmaan lattioilla sanomalehtiä ja makkarissa kissanhiekkalaatikko. James Joyce oli toinen samanlainen koprofiili.
ellauri080.html on line 554: Suicide in ASD is largely understudied. Although suicide is common in clinical samples, we have little knowledge of suicide in persons with ASD in the general population. Comorbidity, particularly with depression and other affective disorders or schizoid disorders and psychotic symptoms, is often reported, so it is difficult to determine if suicidality is associated with ASD or the comorbid disorder. Clinical samples suggest that suicide occurs more frequently in high functioning autism.
ellauri080.html on line 556: Clinicians must take note of the high prevalence and risk of depression among persons with ASD, which may be under-reported. We initially investigated whether temperament and character could be risk factors, but found no association. However, we did find that depression might be a high predictor for suicide ideation, which could remain under-reported in adults with autism, due to impaired communication and problems with expressing emotions and thoughts.
ellauri080.html on line 558: ASD is a life long disorder and comorbidity needing treatment or interventions can be present during various phases of life.
ellauri080.html on line 559: The rate of suicide attempts increased with the age at first diagnosis, with the highest age-based suicide rate in autism for individuals aged 30 to 39 years.
ellauri080.html on line 561: In all subjects from our research on PubMed, 21.3% of subjects with autism spectrum disorder reported suicidal ideation, have attempted suicide or died by suicide (115 out of 539 subjects) and 7.7% of subjects supported for suicidal thoughts or attempted suicide exhibited an autism spectrum disorder (62 out of 806 subjects), all ages combined. Suicidal ideation and morbid preoccupation are particularly common in adolescents and young adults.
ellauri080.html on line 563: Self harm is common in autism but is often assumed to be related to repetitive behaviors without suicidal intent, such as head banging to relieve stress.
ellauri080.html on line 566: Suicide attempts are accompanied by a willingness for death and can lead to suicide. They are more common in high-functioning autism and Asperger subjects. The methods used are often violent and potentially lethal or fatal. (What's the diff? Ah I get it: school killings and the like. Whether you chill yourself only or others besides.)
ellauri080.html on line 570: Millions of dollars go to genetically altered zebrafish and rats that groom too much, but hardly any to finding out why so many autistic adults attempt suicide.
ellauri080.html on line 575: Gilligan's Island is an American sitcom. It aired for three seasons on the CBS network from September 26, 1964, to April 17, 1967. The series followed the comic adventures of seven castaways as they attempted to survive on an island on which they had been shipwrecked. Most episodes revolve around the dissimilar castaways' conflicts and their unsuccessful attempts, for whose failure Gilligan was frequently responsible, to escape their plight.
ellauri080.html on line 577: Gilligan's Island ran for 98 episodes. All 36 episodes of the first season were filmed in black and white and were later colorized for syndication. The show's second and third seasons (62 episodes) and the three television film sequels (aired between 1978 and 1982) were filmed in color. Last aired: 2001.
ellauri080.html on line 579: The show received solid ratings during its original run, then grew in popularity during decades of syndication, especially in the 1970s and 1980s when many markets ran the show in the late afternoon. Today, the title character of Gilligan is widely recognized as an American cultural icon. Characters:
ellauri080.html on line 582: Gilligan, the inept, accident-prone first mate of the S.S. Minnow
ellauri080.html on line 584: Captain Jonas "The Skipper" Grumby, the captain of the S.S. Minnow
ellauri080.html on line 592: Professor Roy Hinkley, Ph.D.
ellauri080.html on line 596: Charles Maxwell (uncredited) as the voice of the recurring radio announcer
ellauri080.html on line 599: The two-man crew of the charter boat SS Minnow and five passengers on a "three-hour tour" from Honolulu run into a typhoon and are shipwrecked on an uncharted island somewhere in the Pacific Ocean. Their efforts to be rescued are typically thwarted by the inadvertent conduct of the hapless first mate, Gilligan. In 1997, show creator Sherwood Schwartz explained that the underlying concept is still "the most important idea in the world today". That is, people with extremely different characters and backgrounds being in a situation where they need to learn how to get along and cooperate with each other as a matter of survival.
ellauri080.html on line 603: The last episode of the show, "Gilligan the Goddess", aired on April 17, 1967, and ended just like the rest, with the castaways still stranded on the island. It was not known at the time that it would be the series finale, as a fourth season was expected but then cancelled.
ellauri080.html on line 607: Most episodes of Gilligan's Island used variations on five recurring basic plots:
ellauri080.html on line 609: Life on the island. A running gag is the castaways' ability to fashion a vast array of useful objects from bamboo, gourds, vines and other local materials. Some are simple everyday things, such as eating and cooking utensils, while others (such as a remarkably efficient lie detector apparatus) are stretches of the imagination. Russell Johnson noted in his autobiography that the production crew enjoyed the challenge of building these props. These bamboo items include framed huts with thatched grass sides and roofs, along with bamboo closets strong enough to withstand hurricane-force winds and rain, the communal dining table and chairs, pipes for Gilligan's hot water, a stethoscope, and a pedal-powered car.
ellauri080.html on line 611: Visitors to the uncharted island. Another challenge to a viewer's suspension of disbelief is the remarkable frequency with which the remote island is visited by an assortment of people who repeatedly fail to assist the castaways in leaving the island.
ellauri080.html on line 613: Dream sequences in which one of the castaways dreams they are some character related to that week's story line. All of the castaways appeared as other characters within the dream. In later interviews and memoirs, nearly all of the actors stated that the dream episodes were among their personal favorites.
ellauri080.html on line 615: A piece of news concerning the castaways arrives from the outside world via the radio and causes distress or discord among them.
ellauri080.html on line 617: The appearance or arrival of strange objects to the island, such as a World War II naval mine, an old silent motion picture camera and costumes, a crate of radioactive vegetable seeds, plastic explosives, a robot, a live lion, a jet pack, or a "Mars Rover" that the scientists back in the United States think is sending them pictures of Mars.
ellauri080.html on line 619: Most of the slapstick comedic sequences between Gilligan and Grumby were heavily inspired by Laurel and Hardy, particularly by Grumby breaking the fourth wall by looking directly into the camera expressing his frustration with Gilligan's clumsiness as Oliver Hardy often did.
ellauri080.html on line 678: A tailor's notch is a little groove in their front teeth, worn down over time by the seemingly harmless act of biting down on a sewing needle.
ellauri080.html on line 691: “Drinking to intoxication is a social activity that is more likely to occur in a group,” said first author Duneesha De Alwis, PhD, a postdoctoral fellow in the Department of Psychiatry. “People with autistic traits can be socially withdrawn, so drinking with peers is less likely. But if they do start drinking, even alone, they tend to repeat that behavior, which puts them at increased risk for alcohol dependence.”
ellauri080.html on line 693: “There seems to be a strong genetic overlap between ADHD and autism,” De Alwis said. “And it’s very common for people with ADHD to have autistic traits. These individuals may not have an autism spectrum disorder, but they typically score high on measurements of autistic traits.”
ellauri080.html on line 696: “It could be that people with just a few autistic traits have an increased risk of substance-abuse problems, while those with more traits are somehow protected,” Agrawal concluded. “For this study, we clumped all of these symptoms together. In future research, we want to look at how individual traits-like repetitive behaviors or being withdrawn socially-may influence risk. It could be that some traits related to autism are protective, while others elevate the risk for alcohol and substance-abuse problems.”
ellauri080.html on line 698: The findings were published in the Journal of Studies on Alcohol and Drugs.
ellauri080.html on line 711: Fred McFeely Rogers (March 20, 1928 – February 27, 2003), also known as Mister Rogers, was an American television host, author, producer, and Presbyterian minister. He was the creator, showrunner, and host of the preschool television series Mister Rogers' Neighborhood, which ran from 1968 to 2001.
ellauri080.html on line 713: Rogers had a difficult childhood. He was shy, introverted, and overweight, and was frequently homebound after suffering bouts of asthma. He was bullied and taunted as a child for his weight, and called "Fat Freddy".
ellauri080.html on line 715: Every episode begins with a camera's-eye view of a model of a neighborhood, then panning in closer to a representation of a house to the music of a piano instrumental of the theme song, "Won't You be My Neighbor?".
ellauri080.html on line 716: Rogers died of stomach cancer on February 27, 2003 at age 74. Rogers was red-green color-blind. He became a pescatarian in 1970, after the death of his father, and a vegetarian in the early 1980s, saying he "couldn't eat anything that had a mother". Rogers was a registered Republican, and a confirmed presbyterian. Despite his strong faith, Rogers struggled with anger, conflict, and self-doubt, especially at the end of his life. Despite Rogers' family's wealth, he cared little about making money, and lived frugally, especially as he and his wife grew older.
ellauri080.html on line 717: Rogers swam daily at the Pittsburgh Athletic Association, after waking every morning between 4:30 and 5:30 A.M. to pray and to "read the Bible and prepare himself for the day". He did not smoke or drink. He was a skinny shrimp who weighed 143lb (65kg) most of his adult life.
ellauri080.html on line 727: In 1930, he was the Time Magazine, Person of the year. His birth name was Mohandas Karamchand Gandhi. “Mahatma” was an epithet meaning ‘great-souled one’ that was added to his name. He was first called ‘Mahatma’ by Rabindranath Tagore in 1915. Gandhi married aged 13 to Masturbai aged 14. Child marriage was common at the time, but Gandhi later came to oppose child marriage. Anyway to Masturbai. They had five children, one dying in infancy.
ellauri080.html on line 730: As a teenager, he rebelled against the strict orthodox teachings of no alcohol, meat or womanising. After trying out all of them he made a vow to live a virtuous life. Aged 18 he travelled to England to train to be a barrister, and was made to swear a vow, by his orthodox Hindu family, he would not touch wine, women or meat. He was almost able to keep his vow.
ellauri080.html on line 732: In London, he became a committee member of the London Vegetarian Society, which counted luminaries such as George Bernard Shaw. At the time, vegetarianism was quite rare. Virtually nobody except Mr. Rogers believed in it.
ellauri080.html on line 735: In his adult life, Gandhi never drank alcohol and claimed that alcohol was ‘one of the most greatly-felt evils of the British Rule.’ Ill-health may have forced him to take a cup or two now and then.
ellauri080.html on line 738: In South Africa, Gandhi became aware of the strong racism in South African society. He was stripped and thrown off a train in Pietermaritzburg and left shivering at the train station. This was a turning point in his life as it made him more aware of his political colour.
ellauri080.html on line 741: In 1897, he was stripped and nearly lynched by a white mob in Natal, but when the governor sought to press charges, Gandhi refused – saying he didn’t want to use a court of law for personal issues.
ellauri080.html on line 742: In 1899, at the outbreak of the Boer War, he formed an Indian ambulance service encouraging his fellow Indians to serve the British – despite the prejudice they were facing.
ellauri080.html on line 743: At the Battle of Spion Kop, Gandhi served as a stretcher bearer, Winston Churchill served as a courier and the future S.African leader Louis Botha led the Boer army.
ellauri080.html on line 745: In 1906, Gandhi led the Indian population in South Africa in a series of non-violent protests against new laws forcing Indians to register. It was the birth of satyagraha (“devotion to truth”).
ellauri080.html on line 748: Gandhi was never a man to hold a grudge. While in jail in South Africa he prepared a pair of sandals for Jan Smut to prove there was no ill-feeling. Smuts, in turn, gave a boot to his political adversary, Gandhi.
ellauri080.html on line 749: During the First World War, Gandhi lived in India and was generally supportive of the British war effort, and even encouraged soldiers to join the British Indian army.
ellauri080.html on line 751: 1919 was a turning point for Gandhi; the government passed a new law which said those accused of sedition could be imprisoned without trial, also the Amritsar Massacre where 400 protesting Indians were killed. It was in 1919 that Gandhi turned against acquiescence to the British Empire and he began to lead non-violent protests.
ellauri080.html on line 753: In Feb 1922, Gandhi electrified the country by transforming the Indian National Congress into a power station. Thousands of Indians across the country followed Gandhi, and many ended in jail.
ellauri080.html on line 754: Gandhi’s most famous campaign was the Salt march of 1930. Gandhi walked to the ocean to make his own salt – thereby non-violently oppose the British law which forbade the Indians from making their own salt. Gandhi used to drink his own pee in the mornings to retain the salt.
ellauri080.html on line 755: “With this I’m shaking the foundations of the British Empire.” – Gandhi – after holding up a cup of pee.
ellauri080.html on line 757: Gandhi campaigned vigorously for the rights of the untouchable caste or Dalit caste. He once remarked that if he was to be reborn, he would likely be reborn amongst the untouchable cast.
ellauri080.html on line 760: Gandhi was drawn to a simple life, and he founded an ashram (model community) based on traditional ways of living.
ellauri080.html on line 761: “There is more to life than increasing its speed.” After returning from Africa to India. Gandhi opened an ashram, which was supported by rich businessmen. However, when Gandhi allowed an untouchable into his ashram, the businessmen, who were orthodox Hindus, stopped giving money – causing the ashram financial difficulties. However, one businessman started giving money to Gandhi on the condition of anonymity.
ellauri080.html on line 763: In 1931, Gandhi was given an audience with King George V. An apocryphal account says Mahatma Gandhi was asked “what he thought of Western civilization?” he replied that “he thought it might be a good idea."
ellauri080.html on line 765: In 1934, Gandhi resigned from the National Congress believing leaders were insincere in their adoption of non-violence. Gandhi concentrated on promoting education, home-spinning and weaving.
ellauri080.html on line 766: In April 1942, an early Indian independence leader Sri Aurobindo urged Mahatma Gandhi to accept the proposals of Sir Stafford Cripps which gave India dominion status as a way to secure a united independent India. Gandhi refused the Cripps proposals.
ellauri080.html on line 768: “We shall either free India or die in the attempt; we shall not live to see the perpetuation of slavery.” – Gandhi, 1942.
ellauri080.html on line 770: Rabindranath Tagore, who was awarded the Nobel Prize for literature, was a great admirer of Gandhi, it was often Tagore alone who could persuade Gandhi to give up his fasts unto death.
ellauri080.html on line 776: It was said Gandhi unlike George Washington could not tell a lie. In 1906, aged 38 Gandhi took a vow of brahmacharya (celibacy) and struggled throughout his life to be celibate in both actions and thought.
ellauri080.html on line 777: But Gandhi was also a puritan and a misogynist who helped ensure that India remains one of the most sexually repressed nations on earth – and, by and large, a dreadful place to be born female.
ellauri080.html on line 779: Gandhi despised his own sexual desires, and despised sex in any context except for procreation. He preached that the failure to control carnal urges led to complaints including constipation. He believed that sex was bad for the health of an individual, and that sexual freedom would lead Indians to failure as a people. He sought to consign his nation to what Martin Luther called "the hell of celibacy". He took his own celibacy vow unilaterally, without consulting his wife.
ellauri080.html on line 781: His sexual hang-ups caused him to carry monstrously sexist views. His view of the female body was warped. As accounted by Rita Banerji, in her book Sex and Power, "he believed menstruation was a manifestation of the distortion of a woman's soul by her sexuality".
ellauri080.html on line 783: During Gandhi's time as a dissident in South Africa, he discovered a male youth had been harassing two of his female followers. Gandhi responded by personally cutting the girls' hair off, to ensure the "sinner's eye" was "sterilised". Gandhi boasted of the incident in his writings, pushing the message to all Indians that women should carry responsibility for sexual attacks upon them. Such a legacy still lingers. In the summer of 2009, colleges in north India reacted to a spate of sexual harassment cases by banning women from wearing jeans, as western-style dress was too "provocative" for the males on campus.
ellauri080.html on line 785: Gandhi believed Indian women who were raped lost their value as human beings. He argued that fathers could be justified in killing daughters who had been sexually assaulted for the sake of family and community honour. He moderated his views towards the end of his life. But the damage was done, and the legacy lingers in every present-day Indian press report of a rape victim who commits suicide out of "shame". Gandhi also waged a war against contraceptives, labelling Indian women who used them as whores.
ellauri080.html on line 789: Gandhi cemented, for another generation, the attitude that women were simply creatures that could bring either pride or shame to the men who owned them. Again, the legacy lingers. India today, according to the World Economic Forum, finds itself towards the very bottom of the gender equality index. Indian social campaigners battle heroically against such patriarchy. They battle dowry deaths. They battle the honour killings of teenage lovers. They battle Aids. They battle female foeticide and the abandonment of new-born girls.
ellauri080.html on line 791: In the words of the Indian writer Khushwant Singh, "nine-tenths of the violence and unhappiness in this country derives from sexual repression". Gandhi isn't singularly to blame for India's deeply problematic attitudes to sex and female sexuality. But he fought, and succeeded, to ensure the country would never experience sexual freedom while his legend persevered. Gandhi's genius was to realise the great power of non-violent political revolution. But the violence of his thoughts towards women has contributed to countless honour killings and immeasurable suffering.
ellauri080.html on line 796: “We shall feel happy and free like a bird even behind the prison walls. We shall never weary of jail-going. When the whole of India has learned this lesson, India shall be free. For, if the alien power turns the whole of India into a vast prison, it will not be able to imprison her soul.” – Gandhi
ellauri080.html on line 800: “My young mind tried to unify the teaching of the Gita, The Light of Asia and the Sermon on the Mount.” – Gandhi
ellauri080.html on line 801: During his life, Gandhi studied all the major religions – the Bible, The Qu’ran, The Buddhist scriptures and of course the major Indian classics, such as the Bhagavad Gita. In London he also studied Theosophy.
ellauri080.html on line 802: Gandhi said of religion.
ellauri080.html on line 805: Gandhi was also inspired by Henry David Thoreau’s “Civil Disobedience” John Ruskin (for his critique of capitalism) and Leo Tolstoy and his philosophy of non-violence.
ellauri080.html on line 806: Two terms in the Bhagavad Gita resonated with Gandhi samabhava (“equability”) – meeting fate with a sense of detachment. And aparigraha (“nonpossession”) willingness to give up all material objects.
ellauri080.html on line 808: Gandhi asked him on a principle of non-violence “If a snake is about to bite me, should I allow myself to be bitten or should I kill it?” His mentor Rajchandbhai wrote back, “If the person lacks the development of a noble character, one may advise him to kill the snake, but we should wish that neither you nor I will even dream of being such a person.”
ellauri080.html on line 811: George Orwell, in his 1949 essay Reflections on Gandhi, said that "saints should always be judged guilty until they are proved innocent". Remember, there's no such thing as a saint. But there are heaps of shrimps. Used to be, anyway.
ellauri080.html on line 830: Auttakaa entistä gladiaattoria joka on ihan poikki, sanoi Asterixissa jalaton tyyppi joka istui pikkuisessa pyörin varustetussa laatikossa. Sellainen on toi Wallun Marathe. Yxijalkainen merirosvo joka pitää transun Hugh "Helen" Steeplyn kanssa maratonimoraalifilosofista istuntoa navajoluutnantti Leghornin ja Jim Cheen maisemissa kirjan mainostauoilla. (Arizonan Tempessä asui Wallun vanhemmat eläkepäivinä.) Kulinnsseina joku Sierra Madre josta tulee mieleen kenraali Xavier ja San Morealin tykit. Tyypit voi hyvin askarrella leegoista, yhtä palikoita. Ihankuin 4-kanavalla, mainoxia tulee koko ajan enemmän leffan loppupuolella.
ellauri080.html on line 850: Vipassanā (Pāli) or vipaśyanā (Sanskrit) literally "hyper, super (vi), seeing (passanā)", is a Buddhist term that is often translated as "insight". The Pali Canon describes it as one of two qualities of mind which is developed (bhāvanā) in Buddhist meditation, the other being samatha (mind calming). It is often defined as a form of meditation that seeks "insight into the true nature of reality", defined as anicca "impermanence", dukkha "suffering, unsatisfactoriness", anattā "non-self", the three marks of existence in the Theravada tradition, and as śūnyatā "emptiness" and Buddha-nature in the Mahayana traditions.
ellauri080.html on line 871: Fiktiivinen luonne jonka valizin diagnosoitavaxi on Shrekin aasi. Aasi on hyperaktiivinen, puhelias, hauska ja herkkä aasi jolla on töröhampaat. Se tykkää laulaa, pölistä älyttömästi ja tavallisesti puhuu kuin neekeri. Hän on myös aika ärsyttävä ympärillä oleville. Aasi pitää makeasta. Se nauttii jälkiruuasta, kakusta ja muista sellaisista leivonnaisista. Aasin omituisuuxia on akrofobia, eli korkeanpaikan kammo. Se on myös värisokea ja kärsii hypokondriasta; se on luulosairas. Aasi on kärsimätön ja sillä on lyhyt keskittymiskyky.
ellauri080.html on line 1060: Palvelujohtajuus on johtajuusfilosofia jossa johtajan päämaali on palvella. Tää eroaa perinteisetä johtajuudessa jossa johtajan pääfokus on käskeä. Käske, herra, palvelijasi kuulee. Eipäskun se päämaali onkin yrityxen osakkeenomistajien etu. Palvelujohtaja jakaa valtaa, panee työläisten edut ekaxi ja auttaa apinoita kehittymään ja suoriutumaan niin kovaa kuin mahdollista. Palvelujohtajuus kääntää nurin normin joka panee asiakasrajapinnat ekaxi. Orjat ei palvele isäntää vaan isäntä palvelee orjia. Tää kuulostaa vähän jeesustelulta. Kuten sen kekkaaja Roope K. Viherlehti sanoi, palvelujohtajan tulee keskittyä tähän: "Kasvavatko palveltavat apinoina? Tuleeko niistä palveltaessa terveempiä, viisaampia, vapaampia, omatoimisempia, todennäköisempiä rupeamaan joht- palvelijoixi ize? Kun johtajat tolla lailla vaihtaa mindsettiä, niin ne hyötyvät ja niiden palkkalaiset hyötyvät siten että ne saavat henkilökohtaista kasvua, ja järjestökin kasvaa kiitos palkkalaisten kasvavan sitoutumisen ja osallistumisen. Monet järjestöt (esimerkkejä?) ovat omaxuneet tämän opetuxen. Mike Pence toimi Trumpin palveluvarapresidenttinä. Se ei kyllä aina ollut tyytyväinen Trumpin palveluun. (Helvatti että nää jaxaa hokea tosta kasvusta. Mutta ei kapitalismia saa muuten toimimaan. Se perustuu luottoihin ja niiden korkoihin, ja mistäs se korko tulee ellei kasvusta. Korko on englannixi interest.)
ellauri082.html on line 45: Elizabeth Lee Wurtzel (July 31, 1967 – January 7, 2020) was an American writer and journalist, known for the confessional memoir Prozac Nation, which she published at the age of 27. Her work often focused on chronicling her personal struggles with depression, addiction, career, and relationships. Wurtzel's work drove a boom in confessional writing and the personal memoir genre during the 1990s, and she was viewed as a voice of Generation X. In later life, Wurtzel worked briefly as an attorney before her death from breast cancer.
ellauri082.html on line 47: The Prozac book chronicles her battle with depression as a college undergraduate and her eventual treatment with the medication Prozac. Michiko Kakutani wrote in The New York Times, “Wrenching and comical, self-indulgent and self-aware, Prozac Nation possesses the raw candor of Joan Didion's essays, the irritating emotional exhibitionism of Sylvia Plath's The Bell Jar, and the wry, dark humor of a Bob Dylan song.”
ellauri082.html on line 49: Sylvia Plath would have earned a nobel prize instead of Sponge Bob.
ellauri082.html on line 54: When David Foster Wallace committed suicide in 2008, it was clear he had been profoundly depressed. But the first major biography of the writer, D.T. Max’s Every Love Story Is a Ghost Story, out on August 30th, reveals an even more troubled mind than anyone realized. From the time he was in college, the brilliant author of Infinite Jest was in and out of institutions as he struggled with depression and addictions to alcohol and marijuana. But the book is also full of all kinds of other strange surprises, painting the most complete, and warmest, portrait of Wallace yet.
ellauri082.html on line 66: And supported Ross Perot! But his loathing of George W. Bush turned Wallace into a some kinda liberal. Woodrow Wilson kind, I guess.
ellauri082.html on line 72:
One of his best short stories is about Elizabeth Wurtzel.
ellauri082.html on line 74: After being rejected by the Prozac Nation author, Wallace wrote the 1998 story “The Depressed Person,” basing the title character – the most unpleasant person on Earth – on her. Now who is the unpleasant one of the two? Another Philip Roth.
ellauri082.html on line 83: In celebration of the empathetic, magical humanism of author David Foster Wallace. Seuraavassa Wallun valikoituja aforismeja.
ellauri082.html on line 87: Logical validity is a guarantee of truth, but it is pretty vacuous.
ellauri082.html on line 89: You will become way less concerned with what other people think of you when you realize how seldom they do.
ellauri082.html on line 91: 99% of compulsive thinkers’ thinking is about themselves; that 99% of this self-directed thinking consists of imagining and then getting ready for things that are going to happen to them; and then, weirdly, that if they stop to think about it, that 100% of the things they spend 99% of their time and energy imagining and trying to prepare for all the contingencies and consequences of are never good. In short that 99% of the head’s thinking activity consists of trying to scare the everliving shit out of itself.
ellauri082.html on line 93: Some people’s moms never taught them to cover up or turn away when they sneeze. Different people have radically different ideas of basic personal hygiene.
ellauri082.html on line 95: Other people can often see things about you that you yourself cannot see, even if those people are stupid. Because you are stupid too.
ellauri082.html on line 97: Perversely, it is often more fun to want something than to have it. It seems fun to many people to be perverse.
ellauri082.html on line 101: The biography by Tyrannosaurus Max paints a less than flattering portrait of Wallace. That’s not to say it’s a vicious takedown—it’s probably about as even-handed as a biography about the author is going to be, and I can imagine books about him in the future being a lot less level-headed in either direction. Basically, DFW was an extremely troubled individual and probably not a very awesome person qua person. He was often misanthropic, violent, cruel (especially to women), and self-absorbed. But what’s great about the biography is how it allows these rather hideous characteristics to disgust as well as inform; knowing the uglier aspects of DFW’s personality is extremely enlightening with regard to his work. It seems to me that the writer was extremely aware of his immense character flaws and sought in his work (his novels and his non-fiction particularly) to overcome them, and in his work he was able to occupy a wholly different realm than he was in his actual life. Well actually not at all that different. The books project a rather nasty person too.
ellauri082.html on line 103: More than anything the biography is a testament to something even DFW himself would have said: do not build monuments to individuals. His genius is in his work, and in his case his work was both in writing and in acting; the DFW one sees and hears in interviews is DFW as spinner of fiction, not DFW as himself. One need not pretend David Foster Wallace was a god of sincerity and morality and self-awareness; his work clearly shows he was not.
ellauri082.html on line 105: Despite his flaws, DFW’s death is still a great tragedy, not because people are without their god of post-post-post-postmodernism, but because his redemptive and humanistic work is now decidedly finite. Well here sure was a humanist as far as technology is concerned. His work could have beeen made infinite by adding to the end: Poles are stupid, please turn over.
ellauri082.html on line 112: What Happens at the End of Infinite Jest? (or, the Infinite Jest ending explained)
ellauri082.html on line 114: Herb: Is there no “ending” to “Infinite Book” because there couldn’t be? Or did you just get tired of writing it?
ellauri082.html on line 116: DFW: There is an ending as far as I’m concerned. Certain kind of parallel lines are supposed to start converging in such a way that an “end” can be projected by the reader somewhere beyond the right frame. If no such convergence or projection occurred to you, then the book’s failed for you.
ellauri082.html on line 123: But at the same time, Hal’s condition deepens. Ever since Hal ate the mold as a child, he’s been a brilliant communicator but unable to feel. (694: “Hal himself hasn’t had a bona fide intensity-of-interior-life-type emotion since he was tiny … in fact he’s far more robotic than John Wayne.”) JOI was the only one who could see it. In life, everyone thought JOI was just being crazy but in death (as a wraith) he can actually read Hal’s thoughts and thus confirm his view.
ellauri082.html on line 125: In life he created the Entertainment to draw Hal out (Hal moves outwardly but doesn’t feel inside; victims of the Entertainment feel—something—inside but don’t move outwardly). After all, as he tells Gately, he was willing to resort to desperate measures: “No! No! Any conversation or interchange [between father and son] is better than none at all.” (839)
ellauri082.html on line 129: Described as coming from a kind of mold that “grows on other molds,” DMZ is an incredibly powerful and mysterious hallucinogen. It can have many different effects but often seems to transform a person’s ability to communicate. It is also nicknamed “Madame Psychosis,” after Joelle’s radio persona. Michael Pemulis manages to acquire some, but it is stolen before he and Hal can take it. It’s suggested that Hal has been affected by DMZ by the time of the Year of Glad, but it’s unclear how—whether from eating a piece of mold as a child and then withdrawing from marijuana, or having his toothbrush laced with Pemulis’s drugs (possibly by James’s wraith). As a result of this presumed DMZ consumption, Hal is able to feel strong emotions (which was impossible for him before) but unable to communicate.
ellauri082.html on line 131: JOI also created DMZ as part of an attempt to undo the effects of Hal’s eating mold as a child (recall: DMZ is a mold that grows on a mold). He left it along with the Entertainment (recall: ETA kids find JOI’s personal effects (670: “a bulky old doorless microwave…a load of old TP cartridges…mostly unlabelled”); the tapes and the DMZ are delivered together to the FLQ) which is about this goal (it stars a woman named Madame Psychosis (a street name for DMZ; another is 1st Av.) explaining that the thing that killed you in your last life will give birth to you in the next). The DMZ and the Entertainment were meant to go together for Hal. Now that the Entertainment has escaped, he needs to get Hal the DMZ.
ellauri082.html on line 135: Hal’s symptoms indeed begin to reverse: he is now unable to properly communicate feelings (people see him as either laughing hysterically or terribly sad) but beginning to actually feel (like Gately, he spends a lot of time lying on the floor thinking about the past — the hero of nonaction from his essay (142)). While before, everyone could hear him except JOI; now only JOI can hear him (since, as with Gately, he can hear Hal’s thoughts).
ellauri082.html on line 137: By the time of the match, his symptoms are so bad he’s taken by ambulance to the hospital (16: “the only other emergency room I have ever been in [was] almost exactly one year back”), safely escaping the A.F.R.’s assault. Like fellow student Otis P. Lord, he gets the bed next to Gately. Joelle (who is at the hospital for a meeting) visits Gately on her way out and recognizes Hal. She tells them both about the hunt for the lethal Entertainment and the resulting Continental Emergency and they all go to dig up JOI’s grave. They persuade John Wayne, a spy for the A.F.R., to become a double agent and help sneak them into JOI’s Quebec burial site. Wayne presumably tells the A.F.R. he is actually a triple agent — that he will steal the tape as soon as Hal digs it up. But, as with Marathe, his loyalties are ultimately even-numbered (n40). The A.F.R. finds out and brutally murders him, which is why he can’t win the WhataBurger (16f).
ellauri082.html on line 141: he’s with a very sad kid and they’re in a graveyard digging some dead guy’s head up and it’s really important, like Continental-Emergency important, and Gately’s the best digger but he’s wicked hungry, like irresistibly hungry, and he’s eating with both hands out of huge economy-size bags of corporate snacks so he can’t really dig, while it gets later and later and the sad kid is trying to scream at Gately that the important thing was buried in the guy’s head and to divert the Continental Emergency to start digging the guy’s head up before it’s too late, but the kid moves his mouth but nothing comes out, and Joelle van D. appears … while the sad kid holds something terrible up by the hair and makes the face of somebody shouting in panic: Too Late. (934)
ellauri082.html on line 143: It’s too late because someone got there first and took the anti-Entertainment cartridge (126) embedded in JOI’s head (31). Whoever took it is presumably the person who’s made and mailed the extant copies. It couldn’t be the A.F.R. or O.U.S. or they wouldn’t still be searching for it. It probably wasn’t the F.L.Q. because they didn’t know how to read master cartridges—they just thought they were blank tapes in their displays were blank. (483n205) It couldn’t be Avril acting alone; she has problems but she’s not that kind of cold-blooded killer. It had to have been Orin.1
ellauri082.html on line 145: Orin (who never attended his father’s funeral) went to the gravesite and dug up his father, releasing the wraith in the process. (244: “After a burial, rural Papineau-region Québecers purportedly drill a small hole down from ground level all the way down through the lid of the coffin, to let out the soul, if it wants out.”) Orin, who is such a partisan of his father that he feels the need to repeatedly ruin the lives of people like his mother, has been mailing the tapes to his father’s enemies in revenge: disapproving film critics in Berkeley and the medical attaché (whose affair with his mother drove Himself especially wild) in Boston. It’s possible he’s being influenced by the wraith in these actions.
ellauri082.html on line 147: After the A.F.R. releases roaches into his giant glass tumbler, Orin cuts a deal with the A.F.R. and gives them the tape in return for letting him live. (He’s apparently still alive on p. 14.) The A.F.R. uses the tape to set off some sort of intracontinental conflagaration (16: “some sort of ultra-mach fighter too high overhead to hear slices the sky from south to north”) which apparently topples the Gentle administration (n114: “[Y.G. is] the very last year of Subsidized Time”).
ellauri082.html on line 149: As seen in Chapter 1, Hal’s condition deepens until he literally can’t communicate at all, but no longer feels like a robot anymore. (12: “I’m not a machine. I feel and believe.”) The only thing he has left is tennis and he looks forward to playing Ortho Stice in the final match of the WhataBurger. But Stice is possessed by his father (in the manuscript, Stice is called “the Wraithster”), so the novel ends as Hal finally gets to really interface with his father — in the only way he has left.
ellauri082.html on line 155: Throughout the first half there are several major passages, basically monologues, from characters such as Schtitt, Hal and Marathe that critique the average American’s lack of objects of worship that are larger and therefore more permanent and perfect (in a sense) than the individual.
ellauri082.html on line 163: In Brittany, it was said that when the Ankou (Death) when he came to get you, you heard the squeak of his chariot’s wheels. Faisait-elle? disent les Fauteils rollants sans pieds avec le squeak. ellauri082.html on line 183: Platonin filosofiset klassikkoteoksensa on kirjoitettu dialogin muotoon, ja niitä on helppo ja kevyt lukea – vaikka niissä käsitellään isojakin asioita, on niissä myös pieniä, kuten pottunenäisen Sokrateen etuveitikka Alkibiadeen pepussa.
ellauri082.html on line 222: Frostia inspiroi monesti Uuden-Englannin maaseutuelämä. Teoksissaan hän yhdisti tähän maalaismaisemaan monimutkaisia yhteiskunnallisia ja filosofisia teemoja. Hän oli jo omana elinaikanaan suosittu runoilija, joka palkittiin neljästi Pulitzer-palkinnolla. Runojen lisäksi hän kirjoitti muun muassa neljä näytelmää ja julkaisi proosatekstejä.
ellauri082.html on line 237: The darkest evening of the year. Vuoden pimeimpänä iltana.
ellauri082.html on line 284: Robert Frost is by no means the only poet in whom a hunger for recognition comes into conflict with a wariness, an inner reticence, a distaste for self-revelation. But I think in him the conflict was particularly acute. On the one hand he could be quite shameless in his pursuit of favourable reviews and his presentation to the public of a folksy and largely misleading image. On the other hand we have cryptic comments like in this poem it is not made explicit what the ‘things forbidden’ are that he has managed to preserve for himself but I take them to be his poems, or those things that his poems keep alive, and he is rightly confident enough in his own powers as a poet to feel that he has succeeded.
ellauri082.html on line 288: Em's poem was published posthumously in 1890 in Poems: Series 1, a collection of Dickinson's poems assembled and edited by her friends. Critics attribute the lack of fear in her tone as her acceptance of death as "a natural part of the endless cycle of nature," due to the certainty in her belief in Christ. (Silly, if death is a natural part of the endless cycle of nature who needs Christ meddling into it? Christ was no endless cycle guy but like Tom Hanks in "News of the world" a guy who points with his hand straight ahead, in a rigidly raising logistic line toward the abyss.)
ellauri082.html on line 312: I’ve chosen to blog this particular passage, which runs ten pages in lenght, for a few reasons, the most honest reason being its unrelenting frankly honest potrayal of a person in the midst of a serious marijuana dependancy. Erdedy’s chapter has him eagerly awaiting the delivery of 200 grams of high-resin weed, of which he will force himself to smoke in its entirety in one hazy fog-induced sitting. Wallace, writing in the 3rd person, manages to get close enough to Erdedy’s running internal monologue to present to us a deeply troubled young man’s addiction and the lenghts he is willing to go to–whislt also attempting to redeem himself through his numerous attempts in kicking the addiction–in order to satisfy his intense cravings.
ellauri082.html on line 314: Wallace’s tight prose and his very precise use of the drug-users thought process, such as planning to smoke in large quantities to induce a horrible high in order to create an intense aversion to smoking or mulling over the decision to call a dealer for an update for their ETA, creates an incruciating relatable charatcer in Erdedy. Anyone who has struggled with slowing down or completely stopping a vice that has consumed their daily life may find this passage incredibly relatable.
ellauri082.html on line 318: Tää pätkä oli ihan kirjan alussa. Oli jo unohtunut. Toi sama izepetos että vetää niin paljon kamaa ettei tee muka mieli enää esiintyi muuallakin. TK eli telekone on enkuxi TP eli telepuutteri. Telkan ja tiezan hybridi ilman nettiä ja mobiilia. Vikapisto, väärä arvaus, typerä idea. Kyllähän jengi kazoo nykyään ihan vimmatusti Netflixiä, muze johtuu kyllä paljolti siitä ettei ne pääse baanalle ezimään panofixiä.
ellauri082.html on line 356: In Berlin gibt es an der Humboldt-Universität eine Ernst-Troeltsch-Honorarprofessur. In Augsburg-Haunstetten wurde die Dr.-Troeltsch-Straße nach ihm benannt.
ellauri082.html on line 383: William James (11. tammikuuta 1842 – 26. elokuuta 1910) oli yhdysvaltalainen psykologi ja filosofi sekä pragmatismin perustaja yhdessä C. S. Peircen kanssa. James toimi Harvardin yliopiston professorina vuodesta 1876 lähtien kuolemaansa saakka. William Jamesin veli Henry James oli eräs Yhdysvaltain tunnetuimpia kirjailijoita. William James Sidis oli hänen kummipoikansa. (Kekä sekin oli? No mitä väliä.)
ellauri082.html on line 385: James oli empiristi ja asetti perustaksi sen, mikä sisältyy välittömään kokemukseen. Filosofiassa jamesläinen ontologia oli pluralismia. Filosofisesti Jamesia pidetään idealismin ja Peirceä realismin kannattajana. Jamesin mukaan pragmatismi on panteistinen filosofia.
ellauri082.html on line 389: Jamesia pidetään nykyaikaisen uskontopsykologian perustajana. James kirjoitti muun muassa amerikkalaisen psykologian perusteoksena pidetyn The Principles of Psychology, joka ilmestyi vuonna 1890. Teoksillaan The Will to Believe (1897), The Varieties of Religious Experience (1902, suom. Uskonnollinen kokemus), Pragmatism (1907, suom. Pragmatismi) ja The Meaning of Truth (1909) James loi maineen yhtenä aikansa merkittävimmistä uskontofilosofeista. William Jamesin vuonna 1896 pitämän esitelmän ”The Will to Believe” mukaan uskonnollinen usko on äärettömän riskin ottamista. Se on kuin vuorikiipeilijän hengenvaarallinen loikka, joka ei voi toteutua ilman vankkaa uskoa hypyn onnistumiseen.
ellauri082.html on line 413: Jamesin mukaan uskonnolliset kokemukset liittyvät alitajunnan toimintaan ja alitajunnan tai alitajuisen minuuden ”ryntäämiseen tajuntaan”. Tästä huolimatta hän ei kuitenkaan pidä niitä vähävarvoisina, vaan kirjoittaa ”mystisten tilojen todellisuus ehdottomasti kumoaa sen kuvitelman, että epämystiset tilat olisivat ainoat uskottavat tilat ja määräisivät lopulta, mitä saamme uskoa” ja lisäksi ”Minusta tuntuu, ettei mikään filosofia anna meille oikeutta kutsua näkymätöntä eli mystistä maailmaa epätodelliseksi”.
ellauri082.html on line 436: f) Curious George oli apina, jonka iskä oli keltahattuinen mies. Se otti kerran kloroformia, ja sitten kaikki pimeni.
ellauri082.html on line 444: j) Bloody Mary on vodka tomaattimehulla. Tai Mary Queen of Scots. Niitä tuli juotua joskus Bottalla. Ellen ihan väärin muista.
ellauri082.html on line 455: Get a dose of her in jackboots and kilt
ellauri082.html on line 457: She's the kind of a girl that makes "The News of the World"
ellauri082.html on line 498: The reader who found himself swamped with too much metaphysics in the last chapter will have a still worse time of it in this one, which is exclusively metaphysical. Metaphysics means nothing but an unusually obstinate effort to avoid thinking clearly.
ellauri082.html on line 499: The fundamental conceptions of psychology are practically very clear to us, but theoretically they are very confused, meaning how can we fit in soul and god and all that good old mind numbing religion.
ellauri082.html on line 501: A big problem here is the idea that our soul is just a bunch of mental states that fly away every which way as we die. That is very bad medicine for eternal soul as Plato saw, its the abominable soul as harmony argument. I must now try and find my way out of it before the hierarchy gets pissed.
ellauri082.html on line 504: In a general theory of evolution the inorganic comes first, then the lowest forms of animal and vegetable life, then forms of life that possess mentality, and finally those like ourselves that possess it in a high degree. (As you can see I am not one of your nature religions types but an honest to god homo sapiens chauvinist.)
ellauri082.html on line 505: Evolution is a slight problem I must own, it looks as if it was a continuous process of rearranging atoms, unless we urge that with the dawn of consciousness an entirely new nature seems to slip in, something whereof the potency was not given in the mere outward atoms of the original chaos. (I know it sounds both silly and pretentious, but what else can I say. I must save the appearances of the good book, or else I am soon out of my cozy Harvard chair.)
ellauri082.html on line 507: "A motion became a feeling!—no phrase that our lips can frame is so devoid of apprehensible meaning." (Says Spencer - check out this guy.) And some Tyndall guy that everyone knew by heart in late 19th: "the passage from the physics of the brain to the corresponding facts of consciousness is unthinkable." (Nothing to it except fear of death and retribution. Funny but seriously I have never seen anything the matter with it. Your mind is like a little video camera connected to a bunch of neural networks that mill the images around. Whats wrong with this concept is hard for me to see.)
ellauri082.html on line 509: John Tyndall FRS (/ˈtɪndəl/; 2 August 1820 – 4 December 1893) was an Irish physicist. He first noticed the greenhouse effect but went on mountaineering happily in the melting glaciers. He was a member of a club that vocally supported Charles Darwin's theory of evolution and sought to strengthen the barrier, or separation, between religion and science. The most prominent member of this club was the anatomist Thomas Henry Huxley. Others included the social philosopher Herbert Spencer.
ellauri082.html on line 511: James lifts his blue jeans and says that for "continuity of evolution" if there is consciousness now somebody (guess who) must have been conscious all along. If we have pricks and cunts now somebody must have sported them from the dawn of time. Well at least Jamesey must then allow for our "fellow animals" some rudiments of soul, that's a big concession.
ellauri082.html on line 516: Tahto uskoa sokaisi sen aivotoiminnan. Sillä on jotain todistettavaa ja size tarraa kaikkeen mitä sen mieleen juolahtaa. Sen argumentit on samaa ex analogiaa kuin Plaatton jonka mielestä sielu ei voinut olla harmoniaa koska sen piti olla niinku joku johtaja. No Plaatto kuumui vahvoista johtajista, varmaan kumarsi Dionysoxelle ja pyllisti Dionille. Ja/tai kääntäen. Filosofikuningas, your foot shoved dans mon oeil. Kaappihinureita koko porukka, hela idealistifilosofikööri. Ei se jumala tässä lopultakaan ole se pääasia, vaan se että oma sielu läpättää loppumattomattomasti. Jonkun sortin narsismia tämäkin.
ellauri082.html on line 584: World of Warcraft: Toinen slanginimitys samalle asialle.
ellauri082.html on line 690: Oho! Sofia Belórf poseeraa niukoissa bikineissä pilvenpiirtäjien keskellä - Kuumaa Dubaissa... Salkkarit-tähti Esko Kovero salaperäisenä eläkepäivistään: "Maailman meno on mitä on, niin ..." Vappu Pimiä haluaisi tämän Suomen ykkösnaisen mukaan Tanssii Tähtien Kanssa kisaan - Arvaatko kenet?
ellauri082.html on line 711: Kun Tavis eno kättelee pikkutyttö Echtiä näyttää kuin se vetäis käteen ja tyttö tekis sille Sieg heiliä. Tässähän on Wallun misogynia ja xenofobia yhdessä paketissa. Xenofobia putkahtaa esiin myös 112-hampaisen pakistanilaislääkärin munapussien väkivaltaisessa kohtelussa Don Gatelyn sairasvuoteen kaiteen välistä. Misogynia + rasismi: jättikokoiselle mustalle sairaanhoitajattarelle on vähemmän noloa puhua paskahädästä kuin valkoiselle ryppyhuuliselle joka kävelee kuin pingviini.
ellauri082.html on line 731: Haslam, C. and Montrose, V.T. (2015) Should have known better: The impact of mating experience and the desire for marriage upon attraction to the narcissistic personality. Poster presented at: EHBEA Conference, 29th March to 1st April 2015, Helsinki, Finland. Tamara Montrose: Independent Researcher. Jane Williams´s Lab.
ellauri082.html on line 738: They found that young women with more dating experience and a greater desire for marriage were more attracted to narcissistic men. They write, “Despite future long-term mating desires which are unlikely to be achieved with a narcissistic male and possession of substantial mate sampling experience, females view the narcissistic male as a suitable partner.”
ellauri082.html on line 746: In their introduction, they acknowledge that being viewed as a victim can lead to a loss of esteem and respect. But, they continue, in modern Western societies being a victim doesn’t always lead to undesirable outcomes. Sometimes, being a victim can increase one’s social status. And justify one’s claim to material resources.
ellauri082.html on line 747: They argue that “contemporary Western democracies have become particularly hospitable environments for victim signalers to execute a strategy of nonreciprocal resource extraction.”
ellauri082.html on line 751: The researchers examine victim signaling, which they define as “a public and intentional expression of one’s disadvantages, suffering, oppression, or personal limitations.” They also examine virtue signaling, defined as “symbolic demonstrations that can lead observers to make favorable inferences about the signaler’s moral character.”
ellauri082.html on line 756: The researchers developed a Victim Signaling Scale, ranging from 1 = not at all to 5 = always. It asks how often people engage in certain activities. These include: “Disclosed that I don’t feel accepted in society because of my identity.” And “Expressed how people like me are underrepresented in the media and leadership.”
ellauri082.html on line 763: The researchers also found that victim signaling negatively correlated (r = -.38) with Honesty-Humility. This is a personality measure of sincerity, fairness, greed avoidance, and modesty. This suggests that victim signalers may be greedier and less honest than those who do not signal victimhood.
ellauri082.html on line 768: Regardless of personal characteristics, those who scored higher on dark triad traits were more likely to be victim signalers. And may be more likely to deceive others for material gain.
ellauri082.html on line 769: The researchers then ran a study testing whether people who score highly on victim signaling were more likely to exaggerate reports of mistreatment from a colleague to gain an advantage over them.
ellauri082.html on line 770: Participants were told to imagine they worked with another intern. And that they were competing to land a job. Participants were told, “You keep noticing little things about the way the intern talks to you. You get the feeling the other intern may have no respect for your suggestions at all. To your face, the intern is friendly, but something feels off to you.”
ellauri082.html on line 776: *Pudottaa mikrofonin*
ellauri082.html on line 781: "The underrepresentation of girls and women in science, technology, engineering, and mathematics (STEM) is a continual concern for social scientists and policy makers. Using an international database on adolescent achievement in science, mathematics, and reading (n = 472,242), we show girls performed similarly or better than boys in science in two of every three countries, and in nearly all countries, more girls appeared capable of college-level STEM study than enrolled. Paradoxically, the sex differences in the magnitude of relative academic strengths and pursuit of STEM degrees increased with increases in national gender equality. The gap between boys’ science achievement and girls’ reading achievement relative to their mean academic performance was near universal. These sex differences in academic strengths and attitudes toward science correlated with the STEM graduation gap. A mediation analysis suggests that life-quality pressures in less gender equal countries promote girls’ and women’s engagement with STEM subjects."
ellauri082.html on line 794: The home of the bean and the cod,
ellauri082.html on line 802: Tässäkin käy ilmi jenkkijengin me first-filosofia, looking out for number one, staking your claim. Mä kolasin ja lapparoin meidän Volvolle parkkipaikan kun oli tullut lunta aivan vitusti. Kun hain auton korjaamolta ja tulin kotiin, Gretan palomies oli parkkeeraanut puzaamani ruutuun. No ei midiä, sehän on sen oikeus. Mä kolasin ja lapparoin uuden ruudun. Henkka (se palomies) tuli autolleen jotain hakemaan. Mä sanoin sille että saitpa hyvän parkkipaikan. Joo se sanoi ja painui sisään tyytyväisenä. En mä suuttunut enkä edes vittuillut sen enempää. Sehän on sen oikeus. Ei parkkipaikat ole kenenkään omia. Siis täällä Suomessa.
ellauri083.html on line 33: Google Infinite Jest resources and you'll come up with 62,500 results. Whether's it's the novel's wiki or one of the original Wallace celebration sites, The Howling Fantods, supplement your reading when you're lost or just interested in getting additional context.
ellauri083.html on line 44: Ei siinä mitään, romaanit on autofiktiota, suorapuheisia omaelämäkertoja. Jos ne ei olis fiktiivisiä pitäisi kaunistella paljon enemmän. Toi ize koettu kiinnostaa paljon enemmän kuin toi nimellinen sanottava. Se on kaikki sanottu paljon paremmin niissä lähteissä joita romaanikirjoittajat käyttävät.
ellauri083.html on line 52: During the Cultural Revolution, Buck, as a preeminent American writer of Chinese village life, was denounced as an "American cultural imperialist".
ellauri083.html on line 54: Her 1962 novel Satan Never Sleeps described the Communist tyranny in China. Following the Communist Revolution in 1949, Buck was repeatedly refused all attempts to return to her beloved China and therefore was compelled to remain in the United States for the rest of her life.
ellauri083.html on line 82: The writer Pearl S. Buck emerged into literary stardom in 1931 when she published a book called "The Good Earth." That story of family life in a Chinese village won the novelist international acclaim, the Pulitzer, and eventually a Nobel Prize. Her upbringing in China as the American daughter of missionaries served as inspiration for that novel and many others. By her death in 1973, Pearl Buck had written around 100 books.
ellauri083.html on line 84: We can now add yet another to that list. This week, her estate announced the discovery of a new never-published manuscript called "The Eternal Wonder." And as her son Edgar Walsh tells it, the story of the novel's recovery is a wonder itself.
ellauri083.html on line 90: WALSH: I had not known that my mother had written this in the last year or two of her life. And I certainly did not know that someone had spirited the manuscript out of a home in which she lived her last years in Vermont and had concealed it from me and the family for 40 years.
ellauri083.html on line 92: I was notified in December of last year that a woman in Texas who has a business buying storage units that have not paid their rent and she had purchased a unit in Fort Worth and discovered this manuscript, which was in a holographic form as a written manuscript, of course. And the woman in Texas wanted to sell it.
ellauri083.html on line 96: WALSH: To whomever. Initially, she wanted to put the manuscript on eBay and try to sell it there. I contacted an attorney in Philadelphia, Peter Hearn, and said we will not give her what she's asking for, but we will pay her a modest sum of money, and we wanted it returned immediately. That worked. I read the manuscript, and I said, you know, I want to get this published.
ellauri083.html on line 100: WALSH: It was fascinating, frankly, to read her final novel and to realize that it was, in a sense, an historic event. But reading this book just took me back to my many discussions with her about her work. And I just had a sense of awe that a woman, who, when she wrote this, was 78, 79 years old. And she knew she was dying. She was ill with cancer and she knew that she would be ending her life soon. But she sat down and, with a pen, wrote out over 300 pages.
ellauri083.html on line 102: Just an amazing tour de force - but not surprising, given her production. You know, between age 40 and her death in 1973, she produced - and I'm going to give you a few numbers here - 43 novels, about 30 nonfiction books, 242 short stories, 37 children's books, 18 film and TV scripts, 500 articles and essays and thousands of letters.
ellauri083.html on line 106: WALSH: Yeah. You know, people often ask me: Have you read everything your mother wrote? No.
ellauri083.html on line 114: LYDEN: I should think. Tell us a little bit about the story of this novel. What's it about?
ellauri083.html on line 116: WALSH: The novel follows the life of a brilliant young man, a genius, from his birth to his military career to a love affair with an older woman in London to Paris, where he meets a Chinese girl. And it is a very personal, fictional explanation of themes, of toleration and humanity that informed Pearl's work.
ellauri083.html on line 124: It can never be said of the Swedish Academy that they don't know what they like. Between Independent People, The Growth of the Soil, The Good Earth, and probably several others I haven't read yet it seems clear that the path to a Nobel Prize in literature is the one trod by struggling farmers out in the countryside.
ellauri083.html on line 129: Growth of the Soil (Norwegian Mannens Grodor), is a novel by Knut Hamsun which won him the Nobel Prize in Literature in 1920. It follows the story of a man who settles and lives in rural Norway.
ellauri083.html on line 131: Very different from his novel Hunger, here Hamsun has written a sweeping story of one man's accomplishments as a homesteader in northern Norway near the border with Sweden. Isak, a young and very strong man, with no fear of work, goes looking for a good place to settle. He walks and walks, looking for a place that has everything he needs: water, haying grounds, pasture, areas to farm, timber. When he finally finds it, he settles in. There is a coastal town a full day's walk away (20 miles? 10 miles?). He puts out word that he needs a woman's help--and lo and behold, Inger comes. She too has no fear of work, and she has a harelip--teased for much of her life, she finds a good man in Isak. They work, they have several children, Inger is imprisoned for 6 years. Others come and settle the area between their farm Sellanra and the town. A fascinating story of rural northern Norway in the 2nd half of the 19th century.
ellauri083.html on line 137: The story begins on Wang Lung's wedding day and follows the rise and fall of his fortunes. The House of Hwang, a family of wealthy landowners, lives in the nearby town, where Wang Lung's future wife, O-Lan, lives as a slave. However, the House of Hwang slowly declines due to opium use, frequent spending, uncontrolled borrowing and a general unwillingness to work. He was willing to take any woman who knew how to work, except a harelip (which is just what Inger was). He was disappointed when O-Lan had big and ugly feet. These boots are made for walking...
ellauri083.html on line 139: Following the marriage of Wang Lung and O-Lan, both work hard on their farm and slowly save enough money to buy one plot of land at a time from the Hwang family. O-Lan delivers three sons and three daughters; the first daughter becomes mentally handicapped as a result of severe malnutrition brought on by famine. Her father greatly pities her and calls her "Poor Fool," a name by which she is addressed throughout her life. O-Lan kills her second daughter at birth to spare her the misery of growing up in such hard times, and to give the remaining family a better chance to survive. Pearl's daughter Carol was mentally handicapped too.
ellauri083.html on line 141: During the devastating famine and drought, the family must flee to a large city in the south to find work. Wang Lung's malevolent uncle offers to buy his possessions and land, but for significantly less than their value. The family sells everything except the land and the house. Wang Lung then faces the long journey south, contemplating how the family will survive walking, when he discovers that the "firewagon" (the Chinese word for the newly built train) takes people south for a fee.
ellauri083.html on line 143: In the city, O-Lan and the children beg while Wang Lung pulls a rickshaw. Wang Lung's father begs but does not earn any money, and sits looking at the city instead. They find themselves aliens among their more metropolitan countrymen who look different and speak in a fast accent. They no longer starve, due to the one-cent charitable meals of congee, but still live in abject poverty. Wang Lung longs to return to his land. When armies approach the city he can only work at night hauling merchandise out of fear of being conscripted. One time, his son brings home stolen meat. Furious, Wang Lung throws the meat on the ground, not wanting his sons to grow up as thieves. O-Lan, however, calmly picks up the meat and cooks it. When a food riot erupts, Wang Lung is swept up in a mob that is looting a rich man's house and corners the man himself, who fears for his life and gives Wang Lung all his money in order to buy his safety. O-Lan finds a cache of jewels elsewhere in house and takes them for herself.
ellauri083.html on line 145: Wang Lung uses this money to bring the family home, buy a new ox and farm tools, and hire servants to work the land for him. In time, two more children are born, a twin son and daughter. When he discovers the jewels that O-Lan looted, Wang Lung buys the House of Hwang's remaining land. He later sends his first two sons to school, also apprenticing the second one to a merchant, and retains the third one on the land.
ellauri083.html on line 147: As Wang Lung becomes more prosperous, he buys a concubine named Lotus. O-Lan endures the betrayal of her husband when he takes the only jewels she had asked to keep for herself, two pearls, so that he can make them into earrings to present to Lotus. O-Lan's health and morale deteriorate, and she eventually dies just after witnessing her first son's wedding. Wang Lung finally appreciates her place in his life as he mourns her passing. Farewell my concubine.
ellauri083.html on line 149: Wang Lung and his family move into town and rent the old House of Hwang. Now an old man, he desires peace within his family but is annoyed by constant disputes, especially between his first and second sons and their wives. Wang Lung's third son runs away to become a soldier. At the end of the novel, Wang Lung overhears his sons planning to sell the land and tries to dissuade them. They say they will do as he wishes, but smile knowingly at each other. Ah what's the use...
ellauri083.html on line 153: Independent People (Icelandic: Sjálfstætt fólk) is an epic novel by Nobel laureate Halldór Laxness, originally published in two volumes in 1934 and 1935; literally the title means "Self-standing folk". It deals with the struggle of poor Icelandic farmers in the early 20th century, only freed from debt bondage in the last generation, and surviving on isolated crofts in an inhospitable landscape.
ellauri083.html on line 155: The novel is considered among the foremost examples of social realism in Icelandic fiction in the 1930s. It is an indictment of materialism, the cost of the self-reliant spirit to relationships, and capitalism itself. This book, along with several other major novels, helped Laxness win the Nobel Prize in Literature in 1955.
ellauri083.html on line 157: Independent People is the story of the sheep farmer Guðbjartur Jónsson, generally known in the novel as Bjartur of Summerhouses, and his struggle for independence.
ellauri083.html on line 159: The "first chapter summons up the days when the world was first settled, in 874 AD—for that is the year when the Norsemen arrived in Iceland, and one of the book's wry conceits is that no other world but Iceland exists. ... The book is set in the early decades of the twentieth century but ... Independent People is a pointedly timeless tale. It reminds us that life on an Icelandic croft had scarcely altered over a millennium". As the story begins, Bjartur ("bright" or "fair") has recently managed to put down the first payment on his own farm, after eighteen years working as a shepherd at Útirauðsmýri, the home of the well-to-do local bailiff, a man he detests. The land that he buys is said to be cursed by Saint Columba, referred to as "the fiend Kolumkilli", and haunted by an evil woman named Gunnvör, who made a pact with Kólumkilli.
ellauri083.html on line 161: Defiantly, Bjartur refuses to add a stone to Gunnvör's cairn to appease her, and in his optimism also changes the name of the farm from Winterhouses to Summerhouses. He is also newly wed to a young woman called Rósa, a fellow worker at Rauðsmýri, and is determined that they should live as independent people.
ellauri083.html on line 163: However, Rósa is miserable in her new home, which does not compare well to the luxury she was used to at Rauðsmýri. Bjartur also discovers that she is pregnant by Ingólfur Arnarson Jónsson, the son of the bailiff. In the autumn, Bjartur and the other men of the district ride up into the mountains on the annual sheep round-up, leaving Rósa behind with a gimmer to keep her company. Terrified by a storm one night, desperate for meat and convinced that the gimmer is possessed by the devil, Rósa kills and eats the animal.
ellauri083.html on line 165: When Bjartur returns, he assumes that Rósa has set the animal loose. When he cannot find her when it comes time to put the sheep inside for the winter, he once more leaves his wife, by now heavily pregnant, to search the mountains for the gimmer. He is delayed by a blizzard, and nearly dies of exposure. On his return to Summerhouses he finds that Rósa has died in childbirth. His dog Titla is curled around the baby girl, still clinging to life due to the warmth of the dog. With help from Rauðsmýri, the child survives; Bjartur decides to raise her as his daughter, and names her Ásta Sóllilja ("beloved sun lily").
ellauri083.html on line 167: The narrative begins again almost thirteen years later. Bjartur is now remarried to a woman who had been a charity case on the parish, Finna. The other new inhabitants are Hallbera, Finna's mother, and the three surviving sons of Bjartur's second marriage: Helgi, Gvendur (Guðmundur) and Nonni (Jón).
ellauri083.html on line 169: The rest of the novel charts the drudgery and the battle for survival of life in Summerhouses, the misery, dreams and rebellions of the inhabitants and what appears to be the curse of Summerhouses taking effect. In the middle of the novel, however, World War I commences and the prices for Icelandic mutton and wool soar, so that even the poorest farmers begin to dream of relief from their poverty. Particularly central is the relationship between Bjartur and Ásta Sóllilja.
ellauri083.html on line 173: Asta as a girls' name is of Greek and Old Norse origin, and the meaning of Asta is "star-like; love". Also a short form of Anastasia, Astrid, Augusta, etc. Aastha is a Hindi name for girls meaning Faith. Asta is the name of the terrier owned by Nick and Nora Charles in the famous "Thin Man" movies of the 1930s. This name has never ranked among the top 1000 names in America. If you consider naming your baby Asta we recommend you take note of this. Do your research and choose a name wisely, kindly and selflessly.
ellauri083.html on line 182: Pyhäköilijät eli Shriners International, also commonly known as The Shriners or formerly known as the Ancient Arabic Order of the Nobles of the Mystic Shrine, on jenkki vapaamuurarikerho varakkaille veljille. Hyväveliseura par excellence. Päämaja Tampa Florida. Veljexet tunnetaan punaisista fezeistä. Ne otti Arabian pois nimestä 9/11 tapahtuman johdosta. Niiden pomot on potentaatteja. Ne tykkää pitää paraateja. Lennättää jättimäisiä ryppyisiä ilmapalloja. Ajaa pikkuisilla autoilla. Soittaa torvisoittoa. Nahkiaisissa ne antaa alokkaille pyllyyn sähköiskuja.
ellauri083.html on line 209: Elokuvat: A Tale of Two Cities ja Mieletön maailmanhistoria
ellauri083.html on line 213: TV-ohjelma: A Tale of Two Cities
ellauri083.html on line 217: Madame Thérèse Defarge is a fictional character in the 1859 novel A Tale of Two Cities by Charles Dickens. She is a ringleader of the tricoteuses, a tireless worker for the French Revolution, and the wife of Ernest Defarge.
ellauri083.html on line 219: Madame Thérèse Defarge is perhaps the principal revolutionary villain in Charles Dickens's 1959 novel A Tale of Two Cities; she knits into her needlework the names of the royalists and aristocrats who must be condemned to the guillotine to make way for the new republic. Sen virkasisar Lohtu kutoi silkkiä vastapuolella barrikaadia ja sai porttikiellon kommunistikiinasta.
ellauri083.html on line 223: She is one of the main villains of the novel, obsessed with revenge against the Evrémondes. She ruthlessly pursues this goal against Charles Darnay, his wife, Lucie Manette, and their child, for crimes a prior generation of the Evrémonde family had committed.
ellauri083.html on line 226: Her consuming need for revenge against the Evrémonde family, including the innocent Darnay and his wife, brings about her death by her own weapon at the hands of Miss Pross.
ellauri083.html on line 228: Defarge's desire for revenge ultimately stems from the rape of her sister at the hands of the aristocratic Evrémonde brothers, and Teresa Mangum therefore suggests that "the logic driving her story is that the secret crime of sexual violence against women fuels the French Revolution".
ellauri083.html on line 252: Puolet suurbostonin asukkaista työskentelee digilinkin takaa kotoa kuten korona-aikana. 50% koulutuxesta hoidetaan koodatuin pulssein kotisohvalla kuten korona-aikana. Mari Kondon suunnattoman suosittu siivousohjelma menee suoraan jakeluun Onaniassa kaikilla 3 aikavyöhykkeellä klo 0700; kysymyxessä on yhdistelmä helppoa imurointia, depend-alusvaatteiden viikkausta, Kanadan ilmavoimien alapesua ja niin sanottua kosmeettista autofiktiota - yli 300 miljoonaa amerikkalaista potkii ja elehtii päivittäin Mari Kondon tahtiin, osallistuu valtavaan siivoussavottaan josta voisi tulla mieleen Maon kiinan pakolliset aamujumpat paizi että kiinalaiset kokoontuivat ulkona. 1/3 niistä 50%:sta jotka vielä lähtee töihin on työttömiä. Ja mieti tätä: 94% Onanian maxetusta viihteestä nautitaan kotisohvalla: on etäpornoa, pumpattavia barbaroita barbeja ja kenejä, jopa digitaalinestekidenäyttöjä. Sormien ja silmien viihdemarkkinat.
ellauri083.html on line 266: I know the feeling, ei emeritusprofessorikaan ole enää mitään. Ettekö te tiedä kuka minä olen, olen kiro - en minä enää muista, en jaxa.
ellauri083.html on line 280: Hagia Sofia on hyvä moskeijana
ellauri083.html on line 282: Kappalaisen kompetenssi, professorin palkka
ellauri083.html on line 284: Profeettojen vihapuhe
ellauri083.html on line 323:
of or pertaining to cathexis; invested with mental or emotional energy.
ellauri083.html on line 327: of or relating to cathexis
ellauri083.html on line 332: Although they have flirted with the cathectic (affective) and conative (motivational) modes of consciousness, in the context of identity salience or prominence (Stryker 1968, 1980; McCall and Simmons 1978), identity theorists have generally viewed identities in cognitive terms (see MacKinnon 1994).
ellauri083.html on line 334: When, in turn, this anger proves incapable of restoring the subject to the earlier, wished-for state of things, the characteristic symptoms of clinical depression set in: feelings of helplessness, a tendency to reproach the self for its inadequacy, and, not least of all, the drawing away ofcathectic energies from the ego, "emptying [it] until it is totally impoverished." This impoverishment is also referred to by Freud and others as inhibition: "inhibition of all activity," "general inhibition," "complete motor inhibition," or "an inhibition of functions including the interest in the external world." And Bibring has instructively spoken of it as the "exhaustion of ego libido due to an unsolvable conflict" (p. The rhetoric of exhaustion and the exhaustion of rhetoric: Erskine Caldwell in the thirties)
ellauri083.html on line 336: For all their profusion, these paled in comparison with Sachs's newest display pieces: The Cabinet, 2014, and The Rockeths, 2017. The former was a folding case fashioned from orange-and-white striped barricades and festooned with hundreds of tools, hung in groups and inscribed with the names of individuals who have "inspired, influenced, or frightened" the artist--from Le Corbusier and Louis Kahn to the members of the Wu-Tang Clan--while the latter was less a cabinet than a kind of portable workbench and shelving unit, similarly jam-packed with the tools of the artist's trade, as well as a collection of model rockets, all again labeled to namecheck various figures of personal importance--scientists, musicians, artists; Apollo, Dionysus, Stringer Bell. The fetishistic frisson the assembled materials (pens, pliers, drill bits, tape measures) clearly provoke in Sachs was made even more explicit in McMasterbation, 2016, one of a trio of scale-model space modules arrayed on plinths. Featuring a copy of the legendarily comprehensive McMaster-Carr hardware catalogue spread open like a porn mag centerfold designed for lonely gearheads--alongside a ready supply of Vaseline and a handy tissue dispenser--it was part cathectic confession of objectophilia and part self-derogating indictment of his own work's tendencies toward sometimes masturbatory excess. Smart and stupid, funny and somehow a bit sad, it was classic Sachs: too much information, in every sense of the phrase.
ellauri083.html on line 338: Hendershot recalls that, in the Schreber case, God was believed to manifest his creative and destructive power as celestial rays (Freud 22). As with spider-webs and hedgehogs quills, this radial pattern describing dilation and contraction, movement back and forth from center to circumference and from circumference to center, is the essential figure for the paranoid narcissism of a subject who feels threatened by the world and guilty for having taken "his own body [...] as his love-object" (Freud 60). Signaling Fistule's repressed homosexuality, the rays of his intelligence had first been focused on the masochistic annihilation of his genitals, which he denies were the original object of his love ("organes hideux," "vomitoires de dejections"), and then had been used in reconstructing a sexless new reality. Insisting on his exemption from the Naturalist law of biological determinism, Fistule denies his human parentage and maintains that he was born of a star, which, shining like the rays of his genius, had inseminated him and allowed him to be the father of himself, causa sui. Homosexual guilt initially projected as the corruptibility of matter is overcome by Fistule's principle of Stellogenesis, which turns flesh into radiance and bodies into starlight. As Hendershot concludes: "In Freud's theory, the paranoiac withdraws from the world (decathexis), directs his or her cathectic energy to the ego resulting in self-aggrandizement, and then attempts to reestablish a cathectic relationship with the world in the form of a delusional system"
ellauri083.html on line 342: M*A*S*H (an acronym for Mobile Army Surgical Hospital) is an American war comedy-drama television series that aired on CBS from 1972 to 1983. It was developed by Larry Gelbart as the first original spin-off series adapted from the 1970 feature film M*A*S*H, which, in turn, was based on Richard Hooker's 1968 novel MASH: A Novel About Three Army Doctors.
ellauri083.html on line 344: It follows a team of doctors and support staff stationed at the "4077th Mobile Army Surgical Hospital" in Uijeongbu, South Korea, during the Korean War (1950–53). The show's title sequence features an instrumental-only version of "Suicide Is Painless," the original film's theme song.
ellauri083.html on line 346: The series is usually categorized as a situation comedy, though it has also been described as a "dark comedy" or a "dramedy" because of the often dramatic subject matter. Valkoisen Amerikan valmiixinaurettua noiria.
ellauri083.html on line 348: Early seasons aired on network prime time while the Vietnam War was still going on; the show was forced to walk the fine line of commenting on that war while at the same time not seeming to protest against it. For this reason, the show's discourse, under the cover of comedy, often questioned, mocked, and grappled with America's role in the Cold War.
ellauri083.html on line 350: The Korean War lasted 1,128 days, meaning each episode of the series would have averaged almost four and a half days of real time.
ellauri083.html on line 361: The name Tektite comes from the Greek word tektos, which means “molten”. Tektites are natural glass objects of meteorite origin. The age of the Tektites is estimated at about ten million years.
ellauri083.html on line 362: Meditation with Tektite improves the powers of telepathy. In general, wearing Tektite promotes psychic sensitivity, expands the energy field, opens and cleanses the lower chakras, and facilitates shamanistic journeys. Jännä miten asiatieto ja huuhaa tulevat näin ihan sulassa sovussa. Mikäpä siinä jos ei ole päättelykonetta. Silloin p ja ei-p voivat elää rauhanomaista rinnakkaineloa.
ellauri083.html on line 374: At age seven Dylan first accused Allen of touching her inappropriately—a bombshell allegation that definitively tore apart the blended Allen-Farrow family, which was already reeling from Farrow’s discovery of nude photographs of her adopted daughter Soon-Yi Previn at Allen’s apartment. Dylan’s accusation has reverberated in the media ever since. Dylan would consistently repeat the allegation over the years—to her mother, to therapists, to experts, and to former Connecticut state prosecutor Frank Maco, who found probable cause for bringing a criminal case against Allen. (Maco said he ultimately declined to do so out of concern for retraumatizing a fragile child.)
ellauri083.html on line 378: “What astounds me,” said Ziering in an interview, is that for the past nearly three decades, people assume that this has been a matter of “he said, she said”—meaning Allen’s word versus Farrow’s. But after Ziering and codirector Kirby Dick began their research, they realized, “Actually, it’s been a ‘he said, he said’ situation. Mia didn’t even speak until the Vanity Fair interview [in 2013]. Never. She is such a private person. That’s really important to know. And she was sort of blindsided by all these events that happened to her. And kept trying to navigate the best that she could just to protect her children and family.”
ellauri083.html on line 394: Sitä mä en muuten tajua mixi on tärkeätä tietää mikä jonkun leffan tai sarjan jonkun hahmon näyttelijän nimi on. Ei vois vähempää kiinnostaa. Two men say they're Jesus. One of them must be wrong. (Dire Straits) Toi tarkkuus on aivan riittävä. Toinen saattoi olla vaikka Spartakus. Kumpi oli kumpi, ei mitään väliä.
ellauri083.html on line 430: From time to time, one hears that NASA computers have proved the account of the unusual day that accompanied the Battle of Gibeon found in Joshua 10:12–14. This marvelous little story about NASA computers began circulating in the late 1960s and early 1970s, during the heyday of the Apollo program. According to the story, in preparation for the Apollo moon landings, a computer at NASA calculated the positions of the earth, moon, and other solar system bodies with great precision far into the past and future.
ellauri083.html on line 434: Supposedly, NASA scientists and engineers puzzled over this problem until one of them opened the Bible to Joshua 10:12–14 and 2 Kings 20:8–11. The NASA personnel supposedly came to realize that their missing day could be explained by addition of nearly a day at the time of Joshua and an additional 40 minutes at the time of Hezekiah, thus proving that these biblical events actually occurred.
ellauri083.html on line 436: This story is not new, but rather it is a modern retelling of an even older story. In the 1930s, Harry Rimmer made reference to how science had proved the missing day of Joshua, and this story continued to circulate within Christian circles for decades. Rimmer’s mention of this may have been the origin of Hill’s story. Rimmer based his statement upon an 1890 book by C. A. L. Totten, Joshua’s Long Day and the Dial of Ahaz, a Scientific Vindication and “a Midnight Cry.” Totten did a very elaborate computation of the date of the battle of Gibeon since the creation.
ellauri083.html on line 438: He reasoned that the battle was on the twenty-fourth day of the fourth month of the Hebrew civil calendar in the 2,555th year after the creation. This was the 933,285th day since creation. From this, Totten determined that this day was a Tuesday. Next, Totten calculated backward in time from June 17, 1890 to the battle of Gibeon. He concluded that the battle was 1,217,530 days previously, which was a Wednesday. Hence, there was a day missing. Of course, Totten’s computation required very precise dates, something that most people today would find ludicrous. However, Totten managed to obtain some audience in the late 19th century. While most people today are not impressed with such an approach, apparently invoking a computer, as in the Hill story, is sufficient to convince some people today. This story has been debunked many times, so it is a shame that it keeps being repeated.
ellauri083.html on line 440: The fact that NASA computers have not proved the account of Joshua’s long day does not mean that there was no miracle at the battle of Gibeon as recorded in the book of Joshua. We know that God’s word is inspired. Therefore, we know that the Bible is authoritative in all things, including history. Since Joshua 10:12–14 tells us that God performed this miracle, we can be assured that indeed He did perform this miracle. As Joshua 10:14 described it, “There has been no day like it before or since” (ESV).
ellauri083.html on line 500: The Hulk is incredibly strong and throughout most of the films he acts largely on the instinct of self-preservation, attacking anything that he perceives as a threat. Over time, Banner demonstrated an increasing ability to control the transformation, calling the Hulk at will, but was generally not able to recall events during the time he was in that form. The Hulk, conversely, became increasingly aware of Banner and able to stall the transformation back – one time staying in Hulk form for two years, becoming able to speak with others and control his destructive rage. Eventually, Banner was able to merge with the Hulk, combining Banner's mind and personality with the Hulk's body and strength.
ellauri083.html on line 514: I will tell you why; so shall my anticipation prevent your discovery, and your secrecy to the King and Queen moult no feather. I have of late, but wherefore I know not, lost all my mirth, forgone all custom of exercises; and indeed, it goes so heavily with my disposition that this goodly frame the earth, seems to me a sterile promontory; this most excellent canopy the air, look you, this brave o’erhanging firmament, this majestical roof fretted with golden fire, why, it appears no other thing to me than a foul and pestilent congregation of vapours. What a piece of work is man! How noble in reason? How infinite in faculties, in form and moving, how express and admirable? In action how like an angel? In apprehension, how like a god? The beauty of the world, the paragon of animals. And yet, to me, what is this quintessence of dust? Man delights not me; no, nor woman neither, though by your smiling you seem to say so.
ellauri083.html on line 520: ...of course the novel is stupendous. It's also filled with joy. Moments in the book had me laughing so hard my cheeks hurt as I sat on the lumpy futon in that studio.
ellauri083.html on line 527: What does “complicated joy” mean? I suppose we could say that Joelle gets a complicated form of pleasure from stringing Gately along. Although I’m not sure I believe that pleasure is necessarily equivalent to joy…there is a lot of complicated pleasure in the book, i.e. addictions to pleasurable substances, sex with underage partners, killing animals, etc. But are we truly supposed to believe that these characters are experiencing joy in their lives?
ellauri083.html on line 529: I can’t say I really see it at all. As much as I love this book, the only person who I would say comes close to experiencing “complicated joy” is Mario, whose emotions are simple and straightforward, only made more complex by his contorted body. I think most people in the book experience a sort of numbness, or they are searching for a kind of numbness. To me, even Gately’s emotions and thoughts are dulled by the inane daily tasks he must complete, although I suppose you could argue that being free from substance addiction gives him a small sense of pride.
ellauri083.html on line 532: Ei näillä riemun ilmauxilla vielä kuuhun mennä. Kuten sanoin edellä, lukiolaismaista diivailua huumeidenkäytöllä. Siinä se on 3 sanalla. Harold Bloom sanoi paljon rumemmin, mutta Wallu olikin tölväissyt Haroldia pahasti alaviitteessä 366, jossa hullun haikaran paasaus kuulosti siitä "aika epäilyttävästi professori H. Bloomin turpeilta, taiteellisia vaikutteita käsitteleviltä tutkielmilta." Todella typerryttävän mahtipontisen kuuloista skeidaa molemmilta tahoilta.
ellauri083.html on line 546: For there they that carried us away captive required of us a song; and they that wasted us required of us mirth, saying, Sing us one of the songs of Zion.
ellauri083.html on line 549: Even in laughter the heart is sorrowful; and the end of that mirth is heaviness.
ellauri083.html on line 555: I said of laughter, It is mad: and ofmirth, What doeth it?
ellauri083.html on line 558: The heart of the wise is in the house of mourning; but the heart of fools is in the house ofmirth.
ellauri083.html on line 561: Then I commended mirth, because a man hath no better thing under the sun, than to eat, and to drink, and to be merry: for that shall abide with him of his labour the days of his life, which God giveth him under the sun.
ellauri083.html on line 565: The mirthof tabrets ceaseth, the noise of them that rejoice endeth, the joyof the harp ceaseth.
ellauri083.html on line 568: There is a crying for wine in the streets; all joy is darkened, the mirthof the land is gone.
ellauri083.html on line 571: Then will I cause to cease from the cities of Judah, and from the streets of Jerusalem, the voice ofmirth, and the voice ofgladness, the voice of the bridegroom, and the voice of the bride: for the land shall be desolate.
ellauri083.html on line 575: For thus saith the LORD of hosts, the God of Israel; Behold, I will cause to cease out of this place in your eyes, and in your days, the voice ofmirth, and the voice ofgladness, the voice of the bridegroom, and the voice of the bride.
ellauri083.html on line 578: Moreover I will take from them the voice ofmirth, and the voice ofgladness, the voice of the bridegroom, and the voice of the bride, the sound of the millstones, and the light of the candle.
ellauri083.html on line 582: It is sharpened to make a sore slaughter; it is furbished that it may glitter: should we then make mirth? it contemneth the rod of my son, as every tree.
ellauri083.html on line 588:
So David and all the house of Israel brought up the ark of the LORD with shouting, and with the sound of the trumpet.
Thus all Israel brought up the ark of the covenant of the LORD with shouting, and with sound of the cornet, and with trumpets, and with cymbals, making a noise with psalteries and harps.
And in every province, and in every city, whithersoever the king's commandment and his decree came, the Jews had joy and gladness, a feast and a good day. And many of the people of the land became Jews; for the fear of the Jews fell upon them.
And now shall mine head be lifted up above mine enemies round about me: therefore will I offer in his tabernacle sacrifices ofjoy; I will sing, yea, I will sing praises unto the LORD.
When I remember these things, I pour out my soul in me: for I had gone with the multitude, I went with them to the house of God, with the voice ofjoy and praise, with a multitude that kept holyday.
They also that dwell in the uttermost parts are afraid at thy tokens: thou makest the outgoings of the morning and evening to rejoice.
ellauri083.html on line 655: As nouns the difference between mirth and joy is that mirth is the emotion usually following humour and accompanied by laughter; merriment; jollity; gaiety while joy is a feeling of extreme happiness or cheerfulness, especially related to the acquisition or expectation of something good.
ellauri083.html on line 667: The Bible is surprisingly full of humorous episodes that can make one chuckle or even laugh out loud. One of the first jokes God pulled was in the book of Genesis. When visiting Abraham and Sarah, God said to the elderly couple (well passed child-bearing years), “I will bless [Sarah], and moreover I will give you a son by her; I will bless her, and she shall be a mother of nations; kings of peoples shall come from her” (Genesis 17:16).
ellauri083.html on line 677: Another humorous episode happened in the book of Numbers, when the People of Israel were complaining in the desert. They called out like a petulant child, “O that we had meat to eat! We remember the fish we ate in Egypt for nothing, the cucumbers, the melons, the leeks, the onions, and the garlic, but now our strength is dried up, and there is nothing at all but this manna to look at” (Numbers 11:4-6).
ellauri083.html on line 683: In the book of Kings, Elijah is having a “Battle Royale” with some pagan priests and taunts them by saying, “Call louder, for he is a god; he may be busy doing his business, or may be on a journey. Perhaps he is asleep and must be awakened.” (1 Kings 18:27). Some translations make “doing his business” more explicit by translating it as, “relieving himself.” This is in accord with the original Hebrew and so Elijah is taunting them by saying their god might be busy going to the bathroom!
ellauri083.html on line 687: These and other events in the Old and New Testaments reveal a lighter side to Christianity, showing that even God has a sense of humor and that “A cheerful heart is a good medicine.”
ellauri088.html on line 33: Tiedefiktio - etenkin kinemaattinen - ei välttämättä perustu kovaan tieteeseen. Mutta kun se perustuu, siitä se saa lisää todennäköisyyttä ja vakuuttavuutta, ja tarinasta tule pakottavampi. Tulokkaan juoni ja sen tarina on saranoitu oikeaan tieteeseen - tässä tapauxessa lingvistiikkaan ja fysiikkaan, sekä filosofisiin teemoihin kuten vapaa tahto ja determinismi. Onhan sitä vähän vaikea hahmottaa, kun jengillä on eriväristen hattujen sijasta kypärät. Mutta tarina on sentään oikein metka, ja seuraamista helpottaa kun matuilla on paljon enemmän jalkoja kuin meillä.
ellauri088.html on line 35: Read More: of-all-time/?utm_campaign=clip">https://www.looper.com/281229/why-arrival-is-the-best-sci-fi-movie-of-all-time/?utm_campaign=clip ellauri088.html on line 41: Read More: of-all-time/?utm_campaign=clip">https://www.looper.com/281229/why-arrival-is-the-best-sci-fi-movie-of-all-time/?utm_campaign=clip ellauri088.html on line 45: Read More: of-all-time/?utm_campaign=clip">https://www.looper.com/281229/why-arrival-is-the-best-sci-fi-movie-of-all-time/?utm_campaign=clip ellauri088.html on line 49: Noniin siis heptapodit tietävät että 3000 vuoden kuluttua ne tarvii apinoilta apua (mixi ihmeessä? ovatko ne keskijalkaa vailla?). Sixi ne on tulleet maan päälle jakamaan apinoiden kanssa näkemyxiä ja kielitaitoa. Tällä lailla Louise Banxkin oppii että sen tytär joka ei ole vielä syntynytkään tulee kuolemaan parantumattomaan sairauteen. Kai se näkee kanssa minkälaisessa hoitokodissa se ize vetää viime henkäyxensä, saako se lisähappea vai onko hoitajat liian kouluttamattomia. No onhan nää henkilökohtaisia katastroofeja, myrskyjä vaikka pikku vesilaseissa.
ellauri088.html on line 51: Tulokas vie apainaköörin mystiselle, ja aika ajoin pelottavalle matkalle, mutta loppuu sentään optimistisella nuotilla (eihän se muuten Hollywood-raina olisikaan). Filmin lopussa (siis sen toisessa päässä, voishan sen kelata lopusta alkuunkin), kaikki maailman proletaarlaset yhinöivät yhteen, huomattuaan että ne ja niiden seizenjalkaiset kaverit on kaikki humanisteja ja osa paljon suurempaa universumia. (Eikö ne muka tienneet sitä ennestään?) Mikä tärkeintä, apinarotu - Louisa Banx etunenässä - on ottanut naisen askeleen joka olisi ollut liian iso miehelle, se on evolvoinut pitemmälle kuin kukaan, sillä se on ratkaissut matukielen arvoituxen, ja pystyy kelaaman ajan videota eteen ja takaisin ihan vapaasti, hitaasti ja nopeasti ja vaikka pysäytyskuvalla. Se on kyllä katastrofaalinen ajatus peliteoriaan perustuvalle yritteliäisyydelle. Mitä kanzii jännätä ja pinnistää jos voi etukäteen kelata filmin The Endin kohdalle? Kamala spoileri.
ellauri088.html on line 55: Banx valizee että se hyväxyy tän tappion, tunnustaen että on parempi syleillä elämäänsä kuin painia sen kanssa. Tää on mustekalojen lahja humanistikunnalle.Se on syvällinen, liikuttava, ja nostaa tän rainan skifi-hall of famen kuvaseinälle. Typerys, ei kai sillä ole mitään valintaa jos kaikki on selluloidilla jo valmiixi alusta saakka, tai siis kummasta tahansa päästä kazottuna, kerta aika on staattista eikä dynaamista.
ellauri088.html on line 57: Read More: of-all-time/?utm_campaign=clip">https://www.looper.com/281229/why-arrival-is-the-best-sci-fi-movie-of-all-time/?utm_campaign=clip ellauri088.html on line 61: Read More: of-all-time/?utm_campaign=clip">https://www.looper.com/281229/why-arrival-is-the-best-sci-fi-movie-of-all-time/?utm_campaign=clip ellauri088.html on line 86: Gustav Fechner (1801-1887) argued for psychophysical parallelism, according to which the mental and physical worlds run parallel to each other but do not interact. Fechner developed the Weber-Fechner law, according to which the perceived intensity of a stimulus increases arithmetically as a constant multiple of the physical intensity of the stimulus or in other words, changes of physical intensity gallop along at a brisk pace while the corresponding changes of perceived intensity creep along. The Weber and the Weber-Fechner laws were the first laws to provide a mathematical statement of the relationship between the mind and the body. Another significant contribution when S. S. Stevens (1906-1973) demonstrated that psychological intensity grows as an exponential function of physical stimulus intensity, that is, equal stimulus ratios always produce equal sensory ratios although different ratios hold for different sensory modalities. (Siis mitä? Aritmeettisesti vai logaritmisesti?)
ellauri088.html on line 88: Wilhelm Wundt (1832-1920) used Weber and Fechner’s work on the relationship between subjective and physical intensities as a key component in the establishment of psychology as an independent science. Voluntarism, as Wundt’s new psychology became known, focused upon the specific subject matter of immediate conscious experiences of an adult studied by systematic introspection.
ellauri088.html on line 92: the power of the will to organize the mind’s content into higher-level thought processes. An associationist model, from simple elements to larger compounds, but it does not simply progress mechanically, the will has an organizing effect.
ellauri088.html on line 93: Wundt wanted to catalog all possible basic immediate experiences, and form a “periodical table of elements” as chemistry did, through observing consciousness.
ellauri088.html on line 94: The way to observe consciousness is through the method of introspection of ellauri088.html on line 95: basic immediate experience (ex: the experience of “redness” or “discomfort”)
ellauri088.html on line 97: Several sensations form an idea. Several feelings form a composite feeling. Emotions are affective processes over time (they have a beginning, a middle, and an end). Volitions are changes in ideas or feelings that bring an emotion to an end. oAApperception is also relevant to clinical psychology. Projective tests such as the Rorschach and the TAT are based on the concept of apperception. (TAT: Thematic Apperception Test) Why is it that we perceive reality this or that way? Skewed perception may be connected with mental illness. Like seeing naked women undressing everywhere. There is a will involved there.
ellauri088.html on line 102: Kazottiin neloskanavalta toi Aliens eiku Arrivals. Onhan niissä paljon yhteistä, ahdistunut naissankari ensinnäkin (mix naisten pitää olla aina ahdistuneita pääosissa?), ja että alienit on jotenkin ällöjä, jotain matelijoita tai mustekaloja. Mix ne on niin harvoin tollasia Star Warsin söpöjä karvaturreja. Kaippa se on tätä termiittiapinan luontaista xenofobiaa.
ellauri088.html on line 230: In general, green is what you’d normally call “universal healthcare free at point of service”. Blue denotes “free but not universal”; the US is in a category basically its own, “Not free but universal”, which reflects how Obamacare is a strange hybrid. I’d say what you’re looking for is “the second most developed non-green country on this map”.
ellauri088.html on line 231: The answer to your question is probably mostly down to what you’d call “most developed”. I’d pick Mongolia, but I’ll gladly admit to not being an expert on any of the non-green countries; I’ve only visited two of them myself.
ellauri088.html on line 246: Arto Mustajoki kirjoittaa insändareita tiedelehteen. Ihan tyhjänpäiväisiä, se vaan haluaa nähdä nimensä Tiede-lehdessä. Lehti on sille kuin suurentava peili, josta sen naama näkyy isona. Se tuntee olevansa enemmän elossa. Elävien kirjoissa. Professori Mustajoki on tutkimuksen yleistajuistamisen puolestapuhuja. Hän osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, laatii tietokirjoja ja nauttii esiintymisestä.
ellauri088.html on line 295: Aulilta kaatui Susitiellä koko valkopippuripurkki kanttarellikeittoon kun korkki irtosi. Ei se ollut moxiskaan, eikä mekään. Nelikymppisenä se oli feministi ja sitä ahdisteli rabulistisesti setämies Rauha Miehenpoika. Mä jäin rattaisiin. Puun ja kuoren väliin. Mä ja hukkapätkä emerita käännösprofessori Liisa Tiittula. Fred ja Auli olivat molemmat hujoppeja, pitkänläntiä. Ne huusivat ja me pidettiin niiden vöiden alla sadetta.
ellauri088.html on line 310: Tieteellisen uransa vastapainoksi Lauri Kettunen harrasti kaunokirjallisuutta. Hän kirjoitti proosaa, runoutta ja näytelmiä. Osa Kettusen kaunokirjallisesta tuotannosta julkaistiin salanimellä Toivo Hovi. Kettunen käänsi suomeksi virolaisen Bernard Kangaroon runoja ja kirjoitti itse viroksi runokokoelmat Südame sillad (1960) ja Muna seisab (1965). Hän oli myös teosofian kannattaja.
ellauri088.html on line 345: Arvonen on monelle tuttu sosiaalisesta mediasta, sillä hän rummuttaa aktiivisesti useammassakin eri kanavassa. Lisäksi hän kirjoittaa ahkerasti omaa blogiaan. ”Aloitin heti tekemään somea ja blogia, koska minun oli pakko saada sitä kautta asiakkaita. Ei ollut ystäviä tai tuttavia, jotka olisivat heti ensimmäisiä asiakkaitani. Kaikilla on vain ASP-lainalupauksia ja ostofiiliksiä. Ei niissä euroakaan ole itsellä kiinni. Täytyi siis kehittää jotain. Kirjoittaminen tulee luonnostaan, joten päätin sitten tehdä tätä lähinnä Linkkarin, Twitterin ja oman blogin kautta.” Arvonen onkin verrattain nuoresta iästään huolimatta onnistunut (ehkä osittain juuri aktiivisen somettamisen ansioista) kehittymään myynnin ja kiinteistönvälitysalan rautaiseksi ammattilaiseksi lyhyessä ajassa.
ellauri088.html on line 411: - Syön granolaa, maustamatonta jogurttia, banaania ja riisiproteiinia. Usein vain olen silleen - ja niin on hyvä. Jos tosi villiksi menee, katson lempiystäväni kanssa samalla Love Islandia tai Game of Thronesia. Muiden poikakavereiden kanssa hengaan myös. Se on mun vapaa-aika arkisin.
ellauri088.html on line 436: Haju Pisilä fick en knuff i ryggen som han mycket väl hade förtjänat av en rakryggad finländare. "Det var ingen knuff", ven Pisilä, "det var ett riktigt nävslag, jag fick blåmärken på ryggen. Demokratin är en så värdefull sak att det inte får offras bara för att publiken får knuffa mig på gatan! Sparka ut den eländiga säkerhetschefen som såg knuffen! Han hade inget ärende att sticka näsan i det här! Delera videomaterialet, det är säkerhetsbeläggt! Det visar min bakdel i ett mycket ofördelaktigt ljus! Fan anamma, Haju, du borde ha fått istället för en knuff ett rejält knull i röven! Och filmen därpå borde förvaras i Suomi Filmi's arkiv på nationalklenoder.
ellauri088.html on line 544: Idle Thoughts of an Idle Fellow, published in 1886, is a collection of humorous essays by Jerome K. Jerome. It was the author’s second published book and it helped establish him as a leading English humorist. While widely considered one of Jerome’s better works, and in spite of using the same style as Three Men in a Boat, it was never as popular as the latter. A second "Idle Thoughts" book, The Second Thoughts of An Idle Fellow, was published in 1898.
ellauri088.html on line 546: In 1898, a short stay in Germany (Jerome ei ilmeisesti arvostanut sakuja) inspired Three Men on the Bummel, the sequel to Three Men in a Boat, reintroducing the same characters in the setting of a foreign bicycle tour. It has enjoyed only modest success by comparison.
ellauri088.html on line 547: His 1908 play The Passing of the Third Floor Back introduced a more sombre and religious Jerome. The play was a tremendous commercial success. It was twice made into film, in 1918 and in 1935. However, the play was condemned by critics – Max Beerbohm described it as "vilely stupid" and as written by a "tenth-rate writer".
ellauri088.html on line 555: Three invalids.—Sufferings of George and Harris.—A victim to one hundred and seven fatal maladies.—Useful prescriptions.—Cure for liver complaint in children.—We agree that we are overworked, and need rest.—A week on the rolling deep?—George suggests the River.—Montmorency lodges an objection.—Original motion carried by majority of three to one.
ellauri088.html on line 557: Plans discussed.—Pleasures of “camping-out,” on fine nights.—Ditto, wet nights.—Compromise decided on.—Montmorency, first impressions of.—Fears lest he is too good for this world, fears subsequently dismissed as groundless.—Meeting adjourns.
ellauri088.html on line 559: Arrangements settled.—Harris’s method of doing work.—How the elderly, family-man puts up a picture.—George makes a sensible, remark.—Delights of early morning bathing.—Provisions for getting upset.
ellauri088.html on line 561: The food question.—Objections to paraffine oil as an atmosphere.—Advantages of cheese as a travelling companion.—A married woman deserts her home.—Further provision for getting upset.—I pack.—Cussedness of tooth-brushes.—George and Harris pack.—Awful behaviour of Montmorency.—We retire to rest.
ellauri088.html on line 563: Mrs. P. arouses us.—George, the sluggard.—The “weather forecast” swindle.—Our luggage.—Depravity of the small boy.—The people gather round us.—We drive off in great style, and arrive at Waterloo.—Innocence of South Western Officials concerning such worldly things as trains.—We are afloat, afloat in an open boat.
ellauri088.html on line 565: Kingston.—Instructive remarks on early English history.—Instructive observations on carved oak and life in general.—Sad case of Stivvings, junior.—Musings on antiquity.—I forget that I am steering.—Interesting result.—Hampton Court Maze.—Harris as a guide.
ellauri088.html on line 567: The river in its Sunday garb.—Dress on the river.—A chance for the men.—Absence of taste in Harris.—George’s blazer.—A day with the fashion-plate young lady.—Mrs. Thomas’s tomb.—The man who loves not graves and coffins and skulls.—Harris mad.—His views on George and Banks and lemonade.—He performs tricks.
ellauri088.html on line 569: Blackmailing.—The proper course to pursue.—Selfish boorishness of river-side landowner.—“Notice” boards.—Unchristianlike feelings of Harris.—How Harris sings a comic song.—A high-class party.—Shameful conduct of two abandoned young men.—Some useless information.—George buys a banjo.
ellauri088.html on line 571: George is introduced to work.—Heathenish instincts of tow-lines.—Ungrateful conduct of a double-sculling skiff.—Towers and towed.—A use discovered for lovers.—Strange disappearance of an elderly lady.—Much haste, less speed.—Being towed by girls: exciting sensation.—The missing lock or the haunted river.—Music.—Saved!
ellauri088.html on line 573: Our first night.—Under canvas.—An appeal for help.—Contrariness of tea-kettles, how to overcome.—Supper.—How to feel virtuous.—Wanted! a comfortably-appointed, well-drained desert island, neighbourhood of South Pacific Ocean preferred.—Funny thing that happened to George’s father.—a restless night.
ellauri088.html on line 577: We are very fond of pine-apple, all three of us. We looked at the picture on the tin; we thought of the juice. We smiled at one another, and Harris got a spoon ready.
ellauri088.html on line 579: Then we looked for the knife to open the tin with. We turned out everything in the hamper. We turned out the bags. We pulled up the boards at the bottom of the boat. We took everything out on to the bank and shook it. There was no tin-opener to be found.
ellauri088.html on line 581: Then Harris tried to open the tin with a pocket-knife, and broke the knife and cut himself badly; and George tried a pair of scissors, and the scissors flew up, and nearly put his eye out. While they were dressing their wounds, I tried to make a hole in the thing with the spiky end of the hitcher, and the hitcher slipped and jerked me out between the boat and the bank into two feet of muddy water, and the tin rolled over, uninjured, and broke a teacup.
ellauri088.html on line 583: Then we all got mad. We took that tin out on the bank, and Harris went up into a field and got a big sharp stone, and I went back into the boat and brought out the mast, and George held the tin and Harris held the sharp end of his stone against the top of it, and I took the mast and poised it high up in the air, and gathered up all my strength and brought it down.
ellauri088.html on line 585: It was George’s straw hat that saved his life that day. He keeps that hat now (what is left of it), and, of a winter’s evening, when the pipes are lit and the boys are telling stretchers about the dangers they have passed through, George brings it down and shows it round, and the stirring tale is told anew, with fresh exaggerations every time.
ellauri088.html on line 587: Harris got off with merely a flesh wound.
ellauri088.html on line 589: After that, I took the tin off myself, and hammered at it with the mast till I was worn out and sick at heart, whereupon Harris took it in hand.
ellauri088.html on line 593: There was one great dent across the top that had the appearance of a mocking grin, and it drove us furious, so that Harris rushed at the thing, and caught it up, and flung it far into the middle of the river, and as it sank we hurled our curses at it, and we got into the boat and rowed away from the spot, and never paused till we reached Maidenhead.
ellauri088.html on line 597: Klapkan kirjan pitkäveteisyys selittyy sillä että se julkaistiin jatkokertomuxena. Noi George ja Harris oli sen oikeita kamuja, mutta veneretki oli oikeasti sen hanimuun. Jeromen teutonofobiaa edustaa myös seuraava hauska tarina:
ellauri088.html on line 599: In addition, here’s a much earlier spoofof German lieder, from the British comic novel “Three Men in a Boat,” published in 1889. I think it shows just how pervasive and long-standing is the English-speaker’s resistance to the rarefied world of the German art-song. The excerpt is also very silly and probably tells you at least as much about British anti-intellectualism and complacency as it does about German over-earnestness.
ellauri088.html on line 601: It appeared that the song was not a comic song at all. It was about a young girl who lived in the Hartz Mountains, and who had given up her life to save her lover’s soul; and he died, and met her spirit in the air; and then, in the last verse, he jilted her spirit, and went on with another spirit—I’m not quite sure of the details, but it was something very sad, I know. Herr Boschen said he had sung it once before the German Emperor, and he (the German Emperor) had sobbed like a little child. He (Herr Boschen) said it was generally acknowledged to be one of the most tragic and pathetic songs in the German language.
ellauri088.html on line 612: Jerome volunteered eagerly to serve his country at the outbreak of the great war, but, being 55 years old, was rejected by the British Army. Eager to serve in some capacity, he volunteered as an ambulance driver for the French Army.
ellauri088.html on line 616: Will it be the same in the future? Will the prized treasures of to-day always be the cheap trifles of the day before? Will rows of our willow-pattern dinner-plates be ranged above the chimneypieces of the great in the years 2000 and odd? Will the white cups with the gold rim and the beautiful gold flower inside (species unknown), that our Sarah Janes now break in sheer light-heartedness of spirit, be carefully mended, and stood upon a bracket, and dusted only by the lady of the house?
ellauri088.html on line 618: The “sampler” that the eldest daughter did at school will be spoken of as “tapestry of the Victorian era,” and be almost priceless. The blue-and-white mugs of the present-day roadside inn will be hunted up, all cracked and chipped, and sold for their weight in gold, and rich people will use them for claret cups; and travellers from Japan will buy up all the “Presents from Ramsgate,” and “Souvenirs of Margate,” that may have escaped destruction, and take them back to Jedo as ancient English curios.
ellauri088.html on line 629: Erich Kästner war ein wehmütiger Satiriker und ein augenzwinkernder Skeptiker. Er war Deutschlands hoffnungsvollster Pessimist und der deutschen Literatur positivster Negationsrat. War er ein Schulmeister? Aber ja doch, nur eben Deutschlands amüsantester und geistreichster. Er war ein Prediger, der stolz die Narrenkappe trug. (Marcel Reich-Ranicki)
ellauri089.html on line 42: Matheis Heinlein arrived in Pennsylvania in 1754. Spelling variations of this family name include: Hainberg, Hainberger, Hainburger, Heynberg, Heynberger, Heinberg and many more. Itävaltalaista aatelia. Hohoo, Pelkkää puppua jolla myydään jenkkihöynille vaakunamukeja. Eigentlich ist es so:
ellauri089.html on line 48: Robert Anson Heinlein (/ˈhaɪnlaɪn/; July 7, 1907 – May 8, 1988) was an American science-fiction author, aeronautical engineer, and Naval officer. Sometimes called the "dean of science fiction writers", he was among the first to emphasize scientific accuracy in his fiction, and was thus a pioneer of the subgenre of hard science fiction. His published works, both fiction and non-fiction, express admiration for competence and emphasize the value of critical thinking. His work continues to have an influence on the science-fiction genre, and on modern culture more generally.
ellauri089.html on line 49: He, Isaac Asimov, and Arthur C. Clarke are often considered the "Big Three" of English-language science fiction authors.
ellauri089.html on line 51: He was a sixth-generation German-American; a family tradition had it that Heinleins fought in every American war, starting with the War of Independence. Jim Marlowe, in Red Planet, and Don Harvey, in Between Planets, participate in insurrections patterned after the American Revolution, a plot Heinlein would most fully exploit in his adult novel, The Moon is a Harsh Mistress (1966).
ellauri089.html on line 59: He spent his childhood in Kansas City, Missouri. The outlook and values of this time and place (in his own words, "The Bible Belt") had a definite influence on his fiction, especially in his later works.
ellauri089.html on line 62: Heinlein's experience in the Navy exerted a strong influence on his character and writing. In 1929, he graduated from the Naval Academy with the equivalent of a Bachelor of Arts degree in Engineering, ranking fifth in his class academically but with a class standing of 20th of 243 due to disciplinary demerits.
ellauri089.html on line 64: Space Cadet (1948) may not be Heinlein’s best juvenile novel (that spot is usually reserved for Have Space Suit—Will Travel), but it is a solid contender for one of the top spots. Space Cadet would probably be a memorable novel if Heinlein had written no other juvenile books.
ellauri089.html on line 66: The schooling and the training flight that follows occupy approximately three-quarters of the book and are certainly based on Heinlein’s own experiences at the U.S. Naval Academy.
ellauri089.html on line 69: Heinlein draws on his knowledge of school societies to make the Academy a “real” place; there are bull sessions, roommate problems, anxieties about passing, shared food packages, and parties at the Academy just as there are at any school, especially a boarding school or college. Also, as Matt becomes more and more a Cadet, he finds, as do many of Heinlein’s juvenile heroes, that he has grown beyond his family and that there is an unbridgeable gulf between his perspective as a Cadet and his parents’ perspectives as ground-dwellers in Kansas City. His living and working in space is a part of it, but even more important, Matt realizes, is his membership in an international/interplanetary organization. He is no longer the boy he was when he left home. He becomes aware of this difference and, understanding it, is able to deal with a family that now seems somewhat provincial to him.
ellauri089.html on line 71: The society of the Academy also allows Heinlein to develop characters who do not succeed as well as Bob does. Bill Hädensa, a bright student who has been in the Academy an unusually long time when Matt arrives, eventually drops out because he “has no wish to become a superman.”
ellauri089.html on line 72: Bill does not want the responsibility of keeping Earth peaceful, a responsibility that could require him, in an extreme situation, to bomb his own country. Loooooseeer!
ellauri089.html on line 74: Another Cadet, Girard Burke, is asked to resign. The reader has know for a long time that Burke, who is certainly mentally and physically capable, does not have the right attitude to be a Patrolman. He is, among other things, too skeptical of the ideals for which the Patrol stands. Burke resigns, goes into his father’s business, becomes an ship’s captain immediately, gets himself in venereal trouble on Venus, and has to call on the Patrol to rescue him from his own self-centered and stupid mistakes. Matt, Tex, and Oscar do rescue him and, with that action, prove the worth of the characteristics—perseverance, loyalty, intelligence, idealism, integrity, and courage—that Heinlein champions throughout Space Cadet and the other novels in the series. Vittu mikä nazi.
ellauri089.html on line 77: Heinlein used his science fiction to earn money and as a way to explore his provocative social and political ideas, and to speculate how progress in science and engineering might shape the future of politics, race, religion, and sex. Within the framework of his science-fiction stories, Heinlein repeatedly addressed certain social themes: the importance of being earnest, individual liberty and self-reliance, the nature of incestual sexual relationships, the obligation individuals owe to their societies, the influence of organized religion on culture and government, and the tendency of society to repress nonconformist thought. He also speculated on the influence of space travel on human cultural practices.
ellauri089.html on line 83: His work sometimes had controversial aspects, such as plural marriage in The Moon is a Harsh Mistress, militarism in Starship Troopers and technologically competent women characters that were formidable, yet often stereotypically feminine – such as Friday.
ellauri089.html on line 85: In 1929, Heinlein married Elinor Curry of Kansas City. However, their marriage only lasted about a year. His second marriage in 1932 to Leslyn MacDonald (1904–1981) lasted for 15 years. Leslyn took to drink. No wonder.
ellauri089.html on line 87: Ginny undoubtedly served as a model for many of his intelligent, fiercely independent female characters. She was a chemist and rocket test engineer, and held a higher rank in the Navy than Heinlein himself. She was also an accomplished college athlete, earning four letter words.
ellauri089.html on line 91: Heinlein's early political leanings were liberal. In 1934, he worked actively for the Democratic campaign of Upton Sinclair for Governor of California. After Sinclair lost, Heinlein became an anti-Communist Democratic activist.
ellauri089.html on line 93: Heinlein's fiction of the 1940s and 1950s, however, began to espouse conservative views.
ellauri089.html on line 96: When Robert A. Heinlein opened his Colorado Springs newspaper on April 5, 1958, he read a full-page ad demanding that the Eisenhower Administration stop testing nuclear weapons. The science fiction author was flabbergasted. He called for the formation of the Patrick Henry League and spent the next several weeks writing and publishing his own polemic that lambasted "Communist-line goals concealed in idealistic-sounding nonsense" and urged Americans not to become "soft-headed".
ellauri089.html on line 98: It started with the famous Henry quotation: "Is life so dear, or peace so sweet, as to be purchased at the price of chains and slavery? Forbid it, Almighty God! I know not what course others may take, but as for me, give me liberty, or give me death!!". It then went on to admit that there was some risk to nuclear testing (albeit less than the "willfully distorted" claims of the test ban advocates), and risk of nuclear war, but that "The alternative is surrender. We accept the risks." Heinlein was among those who in 1968 signed a pro-Vietnam War ad in Galaxy Science Fiction. Että semmonen libertiini.
ellauri089.html on line 101: That made him the first science fiction writer to break out of the "pulp ghetto". He also wrote for Boys' Life in 1952.
ellauri089.html on line 103: He wanted to do his own juvenile work, stating that: "I want to do my own stuff, my own way". Vapaa sexi kiinnosti. Kirjassa Strangers in a strange land se oli aivan daft. Jill is homophobic and says that "nine times out of ten, if a girl gets raped it's partly her own fault." Bobia kiinnosti myös insesti. Heinlein often posed in situations where the nominal purpose of sexual taboos was irrelevant to a particular situation, due to future advances in technology.
ellauri089.html on line 108: “[T]here seems to have been an actual decline in rational thinking. The United States had become a place where entertainers and professional athletes were mistaken for people of importance. They were idolized and treated as leaders; their opinions were sought on everything and they took themselves just as seriously—after all, if an entertainer is paid a million or more a year, he knows he is important ... so his opinions of foreign affairs and domestic policies must be important, too, even though he proves himself to be ignorant and subliterate every time he opens his mouth.”
ellauri089.html on line 114: From Rocket Ship Galileo (1947) to Have Space Suit—Will Travel (1958), Robert A. Heinlein wrote twelve novels, all published by Scribners, that were aimed at what we now call the juvenile market. In Dr. Johnson’s sense of the word, they are classics in their field, they have stood the test of time. They appeared first in hardback—unusual in a field in which, until the 1950s or 1960s, almost all major works were published in magazines or in paperback; and during the 1950s, hardback copies of these novels could be found in school and public libraries all across the country. These novels later appeared in paperback and have remained available in that form to the present. Heinlein’s juvenile novels have been largely ignored by both science fiction critics and critics of children’s literature; but even a half century after they were written, these novels are still “contemporary” and are still among the best science fiction in the range.
ellauri089.html on line 116: There's no gap between will and action, for Heinlein's juveniles adulthood is devotion to something they want to do. This is the origin of the books' guilelessness—for that worldview is innocence, down at its root, even when the grand theme of a book is slavery, war, or survival in harsh circumstances. Being human isn't an insoluble problem for them. It's a puzzle that has a solution: be juvenile. What made Robert Heinlein inimitable was the easiness of the people in those stories.
ellauri089.html on line 118: Heinlein state that the purpose of metaphysics is to ask questions: "Why are we here?" "Where are we going after we die?" (and so on); but that you are not allowed to answer the questions.
ellauri089.html on line 124: During the 1930s and 1940s, Heinlein was deeply interested in Alfred Korzybski's general semantics and attended a number of seminars on the subject. His views on epistemology seem to have flowed from that interest, and his fictional characters continue to express Korzybskian views to the very end of his writing career.
ellauri089.html on line 126: Many of his stories, such as Gulf, If This Goes On—, and Stranger in a Strange Land, depend strongly on the premise, related to the well-known Sapir–Whorf hypothesis, that by using a correctly designed language, one can change or improve oneself mentally, or even realize untapped potential.
ellauri089.html on line 132: Heinlein's name is often associated with the competent hero, a character archetype who, though he or she may have flaws and limitations, is a strong, accomplished person able to overcome any soluble problem set in their path. They tend to feel confident overall, have a broad life experience and set of skills, and not give up when the going gets tough.
ellauri089.html on line 134: Heinlein coined terms that have become part of the English language, including grok, waldo and speculative fiction, as well as popularizing existing terms like "TANSTAAFL", (free lunch) "pay it forward", and "space marine". Ja kexi vesisängyn ja kännykän. Ois voinut jättää keximättä.
ellauri089.html on line 136: Within the book, the statement of divine immanence verbalized between the main characters, "Thou Art God", is logically derived from the concept inherent in the term grok. Waldo on etäkäsi. Suunnilleen dildo.
ellauri089.html on line 138: Growing up Mr. Heinlein was and still is one of my favorite writers...He is old school none of this sodomite loving and liberal rectum kissing for him he was a TRUE Flag Waving AMERICAN Patriot! And we need MEN like him today and NOT that COMMIE Sodomite Rag Head Zebera occupying OUR White House today!
ellauri089.html on line 141: I agree with R H people in entertainment didn't have a practical education like most who went to college, learned a bunch of stuff...then went in to the real world and found some of what they learned was wrong and only works in the theoretical mind of a college professor.
ellauri089.html on line 142: Woodrow Wilson I believe was a college professor who turned out to be a terrible president.
ellauri089.html on line 144: Somehow, in the writing of juveniles, only Heinlein gets away with being Heinlein.
ellauri089.html on line 145: Even more surprising, the sociological aspects of these books have also stood up well over the years. Boys today may not be quite as innocent about girls as they appear to be in most of Heinlein’s juveniles (perhaps at the request of Scribner’s editor Alice Dalgliesh), but the various interpersonal relationships (boy-girl, parent-child, sibling-sibling) do still ring quite true. Today’s young readers may have to ask what a “soda jerk” is, but they will have no trouble understanding why Kip, the hero of Have Space Suit—Will Travel, tosses a chocolate milkshake all over his tormentor.
ellauri089.html on line 149: The last juvenile, Have Space Suit—Will Travel, recapitulates and surpasses the other books in the series as Kip Russell travels first to the moon, then to Pluto, then to a planet in Vega’s system, and finally to the Lesser Magellanic Cloud; he eventually comes home by a circular route! All of the books feature young people, primarily young men—but a surprising number of strong female characters, growing up and going through the process of separating themselves from their sometimes ununderstanding families, discovering their real identities, successfully dealing with bar mitzwah, and by the story’s end, entering the adult world as foreskinless and capable people.
ellauri089.html on line 153: Most of what Heinlein wrote after 1958 explores ideas that are more interesting, more profound, in certain senses, than any of his early work, like quirky sex. But at some point, even his most fervent fans want to return to books where the hero doesn't use time travel and advanced technology to have sex with his mother, his granddaughter, and his own clone. Or his computer made flesh.
ellauri089.html on line 157: He is a great fan of nuclear power. He certainly fails to challenge the reader to think critically about what the future climate might be like. In addition, Heinlein presents specific scientific, technological, sociological, moral or ethical, and humanistic situations which will not only intrigue but challenge the reader’s attitudes—about space travel, illegal alien societies, the over-populated future, the nature of time, and so on.
ellauri089.html on line 159: For average readers, Heinlein tells a good story; for better readers, Heinlein has challenges; and for the best readers, there is a kind of shared inside knowledge, a delight the reader feels when Heinlein makes a passing reference to Schiaperelli (sic) and the reader knows, without Heinlein’s ever explaining, who Schiaperelli was.
ellauri089.html on line 170: No wonder that Heinlein’s juveniles still enthrall the juvenile readers discovering them for the first time and enchant the older readers, like myself, who discovered them first in the 1950s. (C. W. Sullivan III is Distinguished Research Professor of English at East Carolina University.)
ellauri089.html on line 182: Cyrano de Bergerac tän kuumatkailun aloitti, Verne ja Herge jatkoivat. Onnexi se on nyt tauolla. Heinlein was a mentor to Ray Bradbury, giving him help and quite possibly passing on the "payahead" concept, made famous by the publication of a letter from him to Heinlein thanking him. Apua, onko Bradburykin yhtä juveniili? Siis tollanen competent man.
ellauri089.html on line 197: Job: A Comedy of Justice is a novel by Robert A. Heinlein published in 1984. The title is a reference to the biblical Book of Job and James Branch Cabell's book Jurgen, A Comedy of Justice.
ellauri089.html on line 198: The story examines religion through the eyes of Alex, a Christian political activist who is corrupted by Margrethe, a Danish Norse cruise ship hostess and loves every minute of it. Enduring a shipwreck, an earthquake, and a series of world-changes brought about by Loki (with Jehovah's permission), Alex and Marga work their way from Mexico back to Kansas as dishwasher and waitress.
ellauri089.html on line 200: Whenever they manage to make some stake, an inconveniently timed change into a new alternate reality throws them off their stride (once, the money they earned is left behind in another reality; in another case, the paper money earned in a Mexico which is an empire is worthless in another Mexico which is a republic). These repeated misfortunes, clearly effected by some malevolent entity, make the hero identify with the Biblical Job.
ellauri089.html on line 202: On the way they unknowingly enjoy the Texas hospitality of Satan himself, but as they near their destination they are separated by the Rapture — Margrethe worships Odin, and pagans do not go to Heaven. Finding that the reward for his faith, eternity as promised in the Book of Revelation, is worthless without her, Alex journeys through timeless space in search of his lost lady, taking him to Hell and beyond.
ellauri089.html on line 205: Dave Langford reviewed Job: A Comedy of Justice for White Dwarf #61, and stated that "When blasphemy stops being witty and shocking, it tends to become pointless, like graffiti scrawled on church wall. I didn't dislike this one, but . . . wait for the paperback, eh?"
ellauri089.html on line 210: Men rarely if ever manage to dream up a god superior to themselves. Most gods have the manners and morals of a spoiled child. One man's theology is another man's belly laugh. The most ridiculous concept ever perpetrated by Homo Sapiens is that the Lord God of Creation, Shaper and Ruler of the Universes, wants the saccharine adoration of his creations, that he can be persuaded by their prayers, and becomes petulant if he does not receive this flattery. Yet this ridiculous notion, without one real shred of evidence to bolster it, has gone on to found one of the oldest, largest and least productive industries in history.
ellauri089.html on line 215: of_religious_ideas_in_science_fiction">List of religious ideas in science fiction ellauri089.html on line 347: "It is easy to see why Robert Heinlein ranks at the top among science fiction writers ... he adds a delightful sense of humor and a deft sense of timing and suspense." (Chicago Sunday Tribune 1958)
ellauri089.html on line 356: Kip on All-American Boy, joka on vähän eroottisesti kiinnostunut Peeween sakkolihasta. Näkee siitä märkiä unia. Pienihän Peewee on, pikkupissis joka käy kahtatoista mutta näyttää 10-vuotiaalta, liekö mensut alkaneet? Tulikohan ufoon mukaan nuken lisäxi myös terveyssiteitä? Ei väliä, ei hiir olk koska heinkrinti alan kuallu. (Laitila). Kipin pitäisi silti pitää mielessä että ripitön tyttö on kuin suolaton keitto. (Rääkkylä) Bobilla on muuallakin vähän taipumusta pedofiliaan.
ellauri089.html on line 365: Analyyttisenä filosofina G.E. Moore erottaa het alkuun 2 kysymystä:
ellauri089.html on line 367: These two questions may be expressed, the first in the form: What kind of things ought to exist for their own sakes? the second in the form: What kind of actions ought we to perform?
ellauri089.html on line 383: Chapter I: The Subject-Matter of Ethics
ellauri089.html on line 395:
Analytical Table of Contents
ellauri089.html on line 401: Preface. It appears to me that in Ethics, as in all other philosophical studies, the difficulties and disagreements, of which its history is full, are mainly due to a very simple cause: namely to the attempt to answer questions, without first discovering precisely what question it is which you desire to answer. ...
ellauri089.html on line 403:
Chapter I: The Subject-Matter of Ethics
ellauri089.html on line 409: § 3. The subjects of the judgments of a scientific ethics are not, like those of some studies, "particular things"; …
ellauri089.html on line 411: § 4. but it includes all universal judgments which assert the relation of "goodness" to any subject, and hence includes Casuistry.
ellauri089.html on line 417: § 7. or simple: for if by definition be meant the analysis of an object of thought, only complex objects can be defined; …
ellauri089.html on line 419: § 8. and of the three senses in which "definition" can be used, this is the most important. …
ellauri089.html on line 421: § 9. What is thus indefinable is not "the good", or the whole of that which always possesses the predicate "good", but this predicate itself. …
ellauri089.html on line 423: § 10. "Good", then, denotes one unique simple object of thought among innumerable others; but this object has very commonly been identified with some other—a fallacy which may be called "the naturalistic fallacy" … Tässä Jyriltä alkaa lähteä riimu käsistä. Sillä on niin iso lehmälauma ojassa, ettei se pysty pitelemään sitä. 1 lehmistä on että ainoa merkizevä hyvä on termiittiapinoiden hyvä, lehmistä ei mitään väliä. Niitä on hyvä popsia aivan vapaasti. Koska lehmät ei ole meikäläisiä, niillä ei ole sielua, ei äänioikeutta eikä armeijaa, ja ne maistuu meistä apinoista hyvältä. So there! ellauri089.html on line 425: § 11. and which reduces what is used as a fundamental principle of Ethics either to a tautology or to a statement about the meaning of a word. …
ellauri089.html on line 427: § 12. The nature of this fallacy is easily recognised; …
ellauri089.html on line 431: § 14. The "naturalistic fallacy" illustrated by Bentham; and the importance of avoiding it pointed out. …
ellauri089.html on line 433: § 15. The relation which ethical judgments assert to hold universally between "goodness" and other things are of two kinds: a thing may be asserted either to be good itself or to be causally related to something else which is itself good—to be "good as a means". …
ellauri089.html on line 435: § 16. Our investigations of the latter kind of relation cannot hope to establish more than that a certain kind of action will generally be followed by the best possible results; …
ellauri089.html on line 437: § 17. but a relation, of the former kind, if true at all, will be true of all cases. All ordinary ethical judgments assert causal relations, but they are commonly treated as if they did not, because the two kinds of relations are not distinguished. …
ellauri089.html on line 439: § 18. The investigation of intrinsic values is complicated by the fact that the value of a whole may be different from the sum of the value of its parts, …
ellauri089.html on line 441: § 19. in which case the part has to the whole a relation, which exhibits an equally important difference from and resemblance to that of means to end. …
ellauri089.html on line 443: § 20. The term "organic whole" might well be used to denote that a whole has this property, since, of the two other properties which it is commonly used to imply, …
ellauri089.html on line 445: § 21. one, that of reciprocal causal dependence between parts, has no necessary relation to this one, …
ellauri089.html on line 447: § 22. and the other, upon which most stress has been laid, can be true of no whole whatsoever, being a self-contradictory conception due to confusion. …
ellauri089.html on line 449: § 23. Summary of chapter.
ellauri089.html on line 453: § 24. This and the two following chapters will consider certain proposed answers to the second of ethical questions: What is good in itself? These proposed answers are characterised by the facts (1) that they declare some one kind of thing to be alone good in itself; and (2) that they do so, because they suppose this one thing to define the meaning of "good". …
ellauri089.html on line 457: § 26. Definition of what is meant by "Naturalism".
ellauri089.html on line 463: § 29. But a systematised appeal to Nature is now most prevalent in connection with the term "Evolution". An examination of Mr Herbert Spencer's Ethics will illustrate which are commonly associated with the latter term. …
ellauri089.html on line 465: § 30. Darwin's scientific theory of "natural selection," which has mainly caused the modern vogue of the term "Evolution," must be carefully distinguished from certain ideas which are commonly associated with the latter term. …
ellauri089.html on line 467: § 31. Mr Spencer's connection of Evolution with Ethics seems to shew the influence of the naturalistic fallacy; …
ellauri089.html on line 469: § 32. but Mr Spencer is vague as to the ethical relations of "pleasure" and "evolution", and his Naturalism may be mainly Naturalistic Hedonism. …
ellauri089.html on line 471: § 33. A discussion of the third chapter of the Data of Ethics serves to illustrate these two points and to shew that Mr Spencer is in utter confusion with regard to the fundamental principles of Ethics. …
ellauri089.html on line 473: § 34. Three possible views as to the relation of Evolution to Ethics are distinguished from the naturalistic view to which it is proposed to confine the name "Evolutionistic Ethics". On any of these three views the relation would be unimportant, and the "Evolutionistic" view, which makes it important, involves a double fallacy. …
ellauri089.html on line 475: § 35. Summary of chapter. Tulihan se sieltä. Tää on tää iänikuinen talousliberaali silmäänkuseskelu. Että me sielukkaat apinaolennot ollaan jotain luonnon yläpuolella kun me osataan näitä pelejä. Ilkka Niiniluoto 70-luvulla ivaili Ahmavaaran korkkiruuvia, että tosiasioista voitas muka päättää miten asioiden oisi paras olla. Senhän hydran pään katkaisi jo Hume sillä giljotiinilla. Ja eihän maailma ole satunnainen eikä deterministinen, eihän? Kai me ollaan muumipelin pelaajia jotka voi vaikka arvaamalla valkata jonkun parhaan reitin, jonka varrella on 2 näkinkenkiä ja muumitalon avain? ellauri089.html on line 479: § 36. The prevalence of Hedonism is mainly due to the naturalistic fallacy. …
ellauri089.html on line 483: § 38. The method pursued in this chapter will consist in exposing the reasons commonly offered for the truth of Hedonism and in bringing out the reasons, which suffice to shew it untrue, by a criticism of J. S. Mill & H. Sidgwick. …
ellauri089.html on line 485: § 39. Mill declares that "Happiness is the only thing desirable as an end", and insists that "Questions of ultimate ends are not amenable to direct proof"; …
ellauri089.html on line 487: § 40. yet he gives a proofof the first proposition, which consists in (1) the fallacious confusion of "desirable" with "desired", …
ellauri089.html on line 491: § 42. The theory that nothing but pleasure is desired seems largely due to a confusion between the cause and the object of desire, and, even if it is always among the causes of desire, that fact would not tempt anyone to think it a good. …
ellauri089.html on line 493: § 43. Mill attempts to reconcile his doctrine that pleasure is the sole object of desire with his admission that other things are desired, by the absurd declaration that what is a means to happiness is "a part" of happiness. …
ellauri089.html on line 495: § 44. Summary of Mill's argument and of my criticism.
ellauri089.html on line 497: § 45. We must now proceed to consider the principle of Hedonism as an "Intuition", as which it has been clearly recognised by Prof. Sidgwick alone. That it should be thus incapable of proof is not, in itself, any reason for dissatisfaction. …
ellauri089.html on line 499: § 46. In thus beginning to consider what things are good in themselves, we leave the refutation of Naturalism behind, and enter on the second division of ethical questions. …
ellauri089.html on line 501: § 47. Mill's doctrine that some pleasures are superior "in quality" to others implies both (1) that judgments of ends must be "intuitions"; …
ellauri089.html on line 505: § 49. Prof. Sidgwick has avoided those confusions made by Mill: in considering his arguments we shall, therefore, merely consider the question "Is pleasure the sole good?"
ellauri089.html on line 507: § 50. Prof. Sidgwick first tries to show that nothing outside of Human Existence can be good. Reasons are given for doubting this. …
ellauri089.html on line 509: § 51. He then goes on to the far more important proposition that no part of Human Existence, except pleasure, is desirable. …
ellauri089.html on line 511: § 52. But pleasure must be distinguished from consciousness of pleasure, and (1) it is plain that, when so distinguished, pleasure is not the sole good; …
ellauri089.html on line 513: § 53. and (2) it may be made equally plain that consciousness of pleasure is not the sole good, if we are equally careful to distinguish it from its usual accompaniments. …
ellauri089.html on line 515: § 54. Of Prof. Sidgwick's two arguments for the contrary view, the second is equally compatible with the supposition that pleasure is a mere criterion of what is right; …
ellauri089.html on line 517: § 55. and in his first, the appeal to reflective intuition, he fails to put the question clearly (1) in that he does not recognize the principle of organic unities; …
ellauri089.html on line 519: § 56. and (2) in that he fails to emphasize that the agreement, which he has tried to shew, between hedonistic judgments and those of Common Sense, only holds of judgments of means: hedonistic judgments of ends are flagrantly paradoxical. …
ellauri089.html on line 521: § 57. I conclude, then, that a reflective intuition, if proper precautions are taken, will agree with Common Sense that it is absurd to regard mere consciousness of pleasure as the sole good. …
ellauri089.html on line 527: § 60. This confusion is further brought out by an examination of Prof. Sidgwick's contrary view; …
ellauri089.html on line 529: § 61. and it is shewn that, in consequence of this confusion, his representation of "the relation of Rational Egoism to Rational Benevolence" as "the profoundest problem of Ethics", and his view that a certain hypothesis is required to "make Ethics rational", are grossly erroneous. …
ellauri089.html on line 533: § 63. Egoism proper seems also to owe its plausibility to its confusion with Egoism, as a doctrine of means. …
ellauri089.html on line 535: § 64. Certain ambiguities in the conception of Utilitarianism are noticed; and it is pointed out (1) that, as a doctrine of the end to be pursued, it is finally refuted by the refutation of Hedonism, and (2) that, while the arguments most commonly urged in its favour could, at most, only shew it to offer a correct criterion of right action, they are quite insufficient even for this purpose. …
ellauri089.html on line 537: § 65. Summary of chapter. Tää luku on aivan joutava. Pelkkää olkimiehen mätkintää. Ei edes Epikuros ollut kiinnostunut noin paljon pyllynreijän kutkuttelusta. ellauri089.html on line 542: § 66. The term "metaphysical" is defined as having reference primarily to any object of knowledge which is not a part of Nature—does not exist in time, as an object of perception; but since metaphysicians, not content with pointing out the truth about such entities, have always supposed that what does not exist in Nature, must, at least, exist, the term also has reference to a supposed "supersensible reality": …
ellauri089.html on line 544: § 67. and by "metaphysical Ethics" I mean those systems which maintain or imply that the answer to the question "What is good?" logically depends upon the answer to the question "What is the nature of supersensible reality?" All such systems obviously involve the same fallacy—the "naturalistic fallacy"—by the use of which Naturalism was also defined. …
ellauri089.html on line 546: § 68. Metaphysics, as dealing with a "supersensible reality" may have a bearing upon practical Ethics (1) if its supersensible reality is conceived as something future, which our actions can affect; and (2) since it will prove that every proposition of practical Ethics is false, if it can shew that an eternal reality is either the only real thing or the only good thing. Most metaphysical writers, believing in a reality of the latter kind, do thus imply the complete falsehood of every practical proposition, although they fail to see that their Metaphysics thus contradicts their Ethics. …
ellauri089.html on line 548: § 69. But the theory, by which I have defined Metaphysical Ethics, is not that Metaphysics has a logical bearing upon the question involved in practical Ethics "What effects will my action produce?", but that it has such a bearing upon the fundamental ethical question, "What is good in itself?" This theory has been refuted by the proof, in Chap. I, that the naturalistic fallacy is a fallacy; it only remains to discuss certain confusions which seem to have lent it plausibility. …
ellauri089.html on line 550: § 70. One such source of confusion seems to lie in the failure to distinguish between the proposition "This is good", when it means "This existing thing is good", and the same proposition, when it means "The existence of this kind of thing would be good"; …
ellauri089.html on line 552: § 71. and another seems to lie in the failure to distinguish between that which suggests a truth, or is a cause of our knowing it, and that upon which it logically depends, or which is a reason for believing it: in the former sense fiction has a more important bearing on Ethics than Metaphysics can have. …
ellauri089.html on line 554: § 72. But a more important source of confusion seems to lie in the supposition that "to be good" is identical with the possession of some supersensible property, which is also involved in the definition of "reality". …
ellauri089.html on line 556: § 73. One cause of this supposition seems to be the logical prejudice that all propositions are of the most familiar type—that in which subject and predicate are both existents. …
ellauri089.html on line 560: § 75. (1) from Natural Laws; with which one of Kant's most famous doctrines confuses them, …
ellauri089.html on line 564: § 77. This latter confusion is one of the sources of the prevalent modern doctrine that "being good" is identical with "being willed"; but the prevalence of this doctrine seems to be chiefly due to other causes. I shall try to shew with regard to it (1) what are the chief errors which seem to have led to its adoption; and (2) that, apart from it, the Metaphysics of Volition can hardly have the smallest logical bearing upon Ethics. …
ellauri089.html on line 568: § 79. The actual relations between "goodness" and Will or Feeling, from which this false doctrine is inferred, seem to be mainly (a) the causal relation consisting in the fact that it is only by reflection upon the experiences of Will and Feeling that we become aware of ethical distinctions; (b) the facts that a cognition of goodness is perhaps always included in certain kinds of Willing and Feeling, and is generally accompanied by them: …
ellauri089.html on line 570: § 80. but from neither of these psychological facts does it follow that "to be good" is identical with being willed or felt in a certain way. The supposition that it does follow is an instance of the fundamental contradiction of modern Epistemology—the contradiction involved in both distinguishing and identifying the object and the act of Thought, "truth" itself and its supposed criterion: …
ellauri089.html on line 572: § 81. and, once this analogy between Volition and Cognition is accepted, the view that ethical propositions have an essential reference to Will or Feeling, is strengthened by another error with regard to the nature of Cognition—the error of supposing that "perception" denotes merely a certain way of cognising an object, whereas it actually includes the assertion that the object is also true. …
ellauri089.html on line 574: § 82. The argument of the last three §§ is recapitulated; and it is pointed out (1) that Volition and Feeling are not analogous to Cognition (2) that, even if they were, "to be good" could not mean "to be willed or felt in a certain way". …
ellauri089.html on line 576: § 83. (2) If "being good" and "being willed" are not identical then the latter could only be a criterion of the former; and, in order to shew that it was so, we should have to establish independently that many things were good—that is to say, we should have to establish most of our ethical conclusions before the Metaphysics of Volition could possibly give us the smallest assistance. …
ellauri089.html on line 580: § 85. Summary of chapter.
ellauri089.html on line 587: § 86. The question to be discussed in this chapter must be clearly distinguished from the two questions hitherto discussed, namely (1) What is the nature of the proposition: "This is good in itself"? …
ellauri089.html on line 591: § 88. In this chapter we shall deal with the third object of ethical enquiry: namely answers to the question "What conduct is a means to good results?" or "What ought we to do?" This is the question of Practical Ethics, and its answer involves an assertion of causal connection. …
ellauri089.html on line 593: § 89. It is shewn that the assertions "This action is right" or "is my duty" are equivalent to the assertion that the total results of the action in question will be the best possible; …
ellauri089.html on line 595: § 90. and the rest of the chapter will deal with certain conclusions, upon which light is thrown by this fact. Of which the first is (1) that Intuitionism is mistaken; since no proposition with regard to duty can be self-evident. …
ellauri089.html on line 599: § 92. The distinction made in the last § is further explained; and it is insisted that all that Ethics has done or can do, is, not to determine absolute duties, but to point out which, among a few of the alternatives, possible under certain circumstances, will have the better result. …
ellauri089.html on line 601: § 93. (3) Even this latter task is immensely difficult, and no adequate proof that the total results of one action are superior to those of another, has ever been given. For (a) we can only calculate actual results within a comparatively near future. We must, therefore, assume that no results of the same action in the infinite future beyond, will reverse the balance—an assumption which perhaps can be, but certainly has not been, justified; …
ellauri089.html on line 603: § 94. and (b) even to decide that, of any two actions, one has a better total result than the other in the immediate future, is very difficult; and it is very improbable, and quite impossible to prove, that any single action is in all cases better as means than its probable alternative. Rules of duty, even in this restricted sense, can only, at most, be general truths. …
ellauri089.html on line 605: § 95. But (c) most of the actions, most universally approved by Common Sense, may perhaps be shewn to be generally better as means than any probable alternative, on the following principles. (1) With regard to some rules it may be shewn that their general observation would be useful in any state of society, where the instincts to preserve and propagate life and to possess property were as strong as they seem always to be; and this utility may be shewn, independently of a right view as to what is good in itself, since the observance is a means to things which are a necessary condition for the attainment of any great goods in considerable quantities. …
ellauri089.html on line 607: § 96. (2) Other rules are such that their general observance can only be shewn to be useful, as a means to the preservation of society, under more or less temporary conditions: if any of these are to be proved useful in all societies, this can only be done by shewing their causal relation to things good or evil in themselves, which are not generally recognised to be such. …
ellauri089.html on line 609: § 97. It is plain that rules of class (1) may also be justified by the existence of such temporary conditions as justify those of class (2); and among such temporary conditions must be reckoned the so-called sanctions. …
ellauri089.html on line 611: § 98. In this way, then, it may be possible to prove the general utility, for the present, of those actions, which in our society are both generally recognized as duties and generally practised; but it seems very doubtful whether a conclusive case can be established for any proposed change in social custom, without an independent investigation of what things are good or bad in themselves. …
ellauri089.html on line 613: § 99. And (d) if we consider the distinct question of how a single individual should decide to act (α) in cases where the general utility of the action in question is certain, (β) in other cases: there seems reason for thinking that, with regard to (α), he should always conform to it; but these reasons are not conclusive, if either the general observance or the general utility is wanting; …
ellauri089.html on line 615: § 100. and that (β) in all other cases, rules of action should not be followed at all, but the individual should consider what positive goods, he, in his particular circumstances, seems likely to be able to effect, and what evils to avoid. …
ellauri089.html on line 617: § 101. (4) It follows further that the distinction denoted by the terms "duty" and "expediency" is not primarily ethical; when we ask "Is this really expedient?" we are asking precisely the same question as "Is this my duty?", viz. "Is this a means to the best possible?" "Duties" are mainly distinguished by the non-ethical marks (1) that many people are often tempted to avoid them, (2) that their most prominent effects are on others than the agent, (3) that they excite the moral sentiments: so far as they are distinguished by an ethical peculiarity, this is not that they are peculiarly useful to perform, but that they are peculiarly useful to sanction. …
ellauri089.html on line 619: § 102. The distinction between "duty" and "interest" is also, in the main, the same non-ethical distinction; but the term "interested" does also refer to a distinct ethical predicate—that an action is to "my interest" asserts only that it will have the best possible effects of one particular kind, not that its total effects will be the best possible. …
ellauri089.html on line 621: § 103. (5) We may further see that "virtues" are not to be defined as dispositions that are good in themselves: they are not necessarily more than dispositions to perform actions generally good as means, and of these, for the most part, only those classed as "duties" in accordance with section (4). It follows that to decide whether a disposition is or is not "virtuous" involves the difficult causal investigation discussed in section (3); and that what is a virtue in one state of society may not be so in another. …
ellauri089.html on line 623: § 104. It follows that we have no reason to presume, as has commonly been done, that the exercise of virtue in the performance of "duties" is ever good in itself—far less, that it is the sole good: …
ellauri089.html on line 625: § 105. and, if we consider the intrinsic value of each exercise, it will appear (1) that, in most cases, it has no value, and (2) that even the cases, where it has some value, are far from constituting the sole good. The truth of the latter proposition is generally inconsistently implied, even by those who deny it; …
ellauri089.html on line 627: § 106. but in order fairly to decide upon the intrinsic value of virtue, we must distinguish three different kinds of disposition, each of which is commonly so called and has been maintained to be the only kind deserving the name. Thus (a) the mere unconscious "habit" of performing duties, which is the commonest type, has no intrinsic value whatsoever; Christian moralists are right in implying that mere "external rightness" has no intrinsic value, though they are wrong in saying that it is therefore not "virtuous", since this implies that it has no value as a means. …
ellauri089.html on line 629: § 107. (b) where virtue consists in a disposition to have, and be moved by, a sentiment of love towards really good consequences of an action and of hatred towards really evil ones, it has some intrinsic value, but its value may vary greatly in degree. …
ellauri089.html on line 631: § 108. finally (c) where virtue consists in "conscientiousness", i.e., the disposition not to act, in certain cases, until we believe or feel that our action is right, it seems to have some intrinsic value: the value of this feeling has been peculiarly emphasized by Christian Ethics, but it certainly is not, as Kant would lead us to think, either the sole thing of value, or always good even as a means. …
ellauri089.html on line 633: § 109. Summary of chapter.
ellauri089.html on line 638: Ideaali on sana josta tulee sana idealismi, ja se ize tulee Plaatton sanasta idea, joka oli Plaatton oma idea (paizi plagiaatti uskovaisilta). Poinzina sillä oli että aivokummituxet ovat todellisempaa kuin "ulko"maailma joka niitä aapan päässä aiheuttaa: käännä maailma pään ympärillä nurinkurin kuin villasukka niin näät, että maailma on mun mielteeni, mä on mä ja muut on meidän krannista. Älyttömin ajatus joka on koskaan narsistiseen mieleen juolahtanut, ja juolahtaa uudestaan ja uudestaan koko ajan. Kirjailijoista yli puolet on niin narsistisia että ne peukuttaa tätä ajatusta (enhän mä mitenkään voi kuolla, tai ainaskin mun meemit on kuolemattomat, lait ennen mua syntyneet jälkeheni jää, sanoi Plaatto ja oli oikeassa, valitettavasti.) Filosfofeissa on näitä oman napanöyhdän pyörittäjiä prosentuaalisesti vielä enemmän kuin muissa kynäntyöntäjissä, vaikka lukumääräisesti ehkä ei. Filosofi on kuin uskovainen pieru exyxissä.
ellauri089.html on line 640: § 110. By an "ideal" state of things may be meant either (1) the Summum Bonum or absolutely best, or (2) the best which the laws of nature allow to exist in this world, or (3) anything greatly good in itself: this chapter will be principally occupied with what is ideal in sense (3)—with answering the fundamental question of Ethics. …
ellauri089.html on line 648: § 114. If we begin by considering I. Aesthetic Enjoyments, it is plain (1) that there is always essential to these some one of a great variety of different emotions, though these emotions may have little value by themselves: …
ellauri089.html on line 650: § 115. and (2) that a cognition of really beautiful qualities is equally essential, and has equally little value by itself. …
ellauri089.html on line 652: § 116. But (3) granted that the appropriate combination of these two elements is always a considerable good and may be a very great one, we may ask whether, where there is added to this a true belief in the existence of the object of cognition, the whole thus formed is not much more valuable still. …
ellauri089.html on line 656: § 118. from the two judgments (a) that knowledge is valuable as a means, (b) that, where the object of the cognition is itself a good thing, its existence, of course, adds to the value of the whole state of things: …
ellauri089.html on line 660: § 120. We thus get a third essential constituent of many great goods; and in this way we are able to justify (1) the attribution of value to knowledge, over and above its value as a means, and (2) the intrinsic superiority of the proper appreciation of a real object over the appreciation of an equally valuable object of mere imagination: emotions directed towards real objects may thus, even if the object be inferior, claim equality with the highest imaginative pleasures. …
ellauri089.html on line 662: § 121. Finally (4) with regard to the objects of the cognition which is essential to these good wholes, it is the business of Aesthetics to analyse their nature: it need only be here remarked (1) that, by calling them "beautiful", we mean that they have this relation to a good whole; and (2) that they are, for the most part, themselves complex wholes, such that the admiring contemplation of the whole greatly exceeds in value the sum of the values of the admiring contemplation of the parts. …
ellauri089.html on line 664: § 122. With regard to II. Personal Affection, the object is here not merely beautiful but also good in itself; it appears, however, that the appreciation of what is thus good in itself, viz. the mental qualities of a person, is certainly, by itself, not so great a good as the whole formed by the combination with it of an appreciation of corporeal beauty; but it is certain that the combination of both is a far greater good than either singly. …
ellauri089.html on line 666: § 123. It follows from what has been said that we have every reason to suppose that a cognition of material qualities, and even their existence, is an essential constituent of the Ideal or Summum Bonum: there is only a bare possibility that they are not included in it. …
ellauri089.html on line 670: § 125. (1) evils which consist in the love, or admiration, or enjoyment of what is evil or ugly …
ellauri089.html on line 672: § 126. (2) evils which consist in the hatred or contempt of what is good or beautiful …
ellauri089.html on line 674: § 127. and (3) the consciousness of intense pain: this appears to be the only thing, either greatly good or greatly evil, which does not involve both a cognition and an emotion directed towards its object; and hence it is not analogous to pleasure in respect of its intrinsic value, while it also seems not to add to the vileness of the whole, as a whole, in which it is combined with another bad thing, whereas pleasure does add to the goodness of a whole, in which it is combined with another good thing; …
ellauri089.html on line 676: § 128. but pleasure and pain are completely analogous in this, that pleasure by no means always increases, and pain by no means always decreases, the total value of a whole in which it is included: the converse is often true. …
ellauri089.html on line 678: § 129. In order to consider II. Mixed Goods, we must first distinguish between (1) the value of a whole as a whole, and (2) its value on the whole or total value: (1)=the difference between (2) and the sum of the values of the parts. In view of this distinction, it then appears: …
ellauri089.html on line 680: § 130. (1) That the mere combination of two or more evils is never positively good on the whole, although it may certainly have great intrinsic value as a whole; …
ellauri089.html on line 682: § 131. but (2) That a whole which includes a cognition of something evil or ugly may yet be a great positive good on the whole: most virtues, which have any intrinsic value whatever, seem to be of this kind, e.g. (a) courage and compassion, and (b) moral goodness; all these are instances of the hatred or contempt of what is evil or ugly; …
ellauri089.html on line 684: § 132. but there seems no reason to think that, where the evil object exists, the total state of things is ever positively good on the whole, although the existence of the evil may add to its value as a whole. …
ellauri089.html on line 686: § 133. Hence (1) no actually existing evil is necessary to the Ideal, (2) the contemplation of imaginary evils is necessary to it, and (3) where evils already exist, the existence of mixed virtues has a value independent both of its consequences and of the value which it has in common with the proper appreciation of imaginary evils. …
ellauri089.html on line 691: § 135. Summary of chapter.
ellauri090.html on line 64: [14.3. 9.31] paul: Coxia is the side of the stage. And when you say someone is a rat, rato, of something means that they do that very often, could be almost obsessively
ellauri090.html on line 68: [14.3. 9.34] Bo Egov: Outra carta justifica uma certa complexidade no começo de seu relacionamento: "Sofreste tanto que até perdeste a consciência do teu império; estás pronta a obedecer; admiras-te de seres obedecida", o que é um mistério para os recentes estudiosos das correspondências do autor.
ellauri090.html on line 82: [14.3. 10.29] paul: Ei ollut innostunut kapitalismista. Hän oli enemmänkin journalisti kuin kirjailija eläessään. Perusti Brasilian academy of letters kirjallisuusakatemian. 2002 Paolo Coelho valittiin sinne myös mikä ärsytti monia 😂
ellauri090.html on line 105: Following The Posthumous Memoirs of Bras Cubas (1881) and preceding Dom Casmurro (1899), this book is considered by modern critics to be the second of Machado de Assis's realist trilogy, in which the author was concerned with using pessimism and irony to criticize the customs and philosophy of his time, in the process parodying scientism, Social darwinism, and Comte's positivism, although he did not remove all Romantic elements from the plot.
ellauri090.html on line 107: In contrast to the earlier novel of the trilogy, Quincas Borba was written in third person, telling the story of Rubião, a naive young man who becomes a disciple and later the heir of the titular philosopher Quincas Borba, a character in the earlier novel. While living according to the fictional "Humanitist" philosophy of Quincas Borba, Rubião befriends and is fooled by the greedy Christiano and his wife Sofia who manage to take him for his entire inheritance.
ellauri090.html on line 112: Quincas Borba (Joaquim Borba dos Santos), a wealthy man and a self-proclaimed philosopher, dies and leaves his large estate to his friend, Rubião, a teacher. The only condition of the bequest is that Rubião care for Quincas Borba’s dog, also named Quincas Borba, as if the dog were human. Rubião travels from the provincial town of Barbacena to the city of Rio de Janiero to establish himself with his newly inherited wealth. On the train, he meets Christiano Palha and Palha’s wife, Sophia. Rubião soon becomes infatuated with Sophia.
ellauri090.html on line 114: In Rio, Palha borrows money from Rubião to invest in business, and the two men become partners. Rubião also meets Carlos Maria, an arrogant young man, and Freitas, an unsuccessful middle-aged man, who exploit Rubião for his wealth and innocence. Major Siqueira and his thirty-nine-year-old daughter, Doña Tonica, attach themselves to Rubião, hoping that Rubião will marry Doña Tonica, who meanwhile becomes jealous of Sophia.
ellauri090.html on line 116: Rubião misinterprets as a love offering a box of strawberries Sophia had sent him. At the Palhas’s house in Santa Thereza, he clutches her hand and makes his affection clear to her. Distressed by Rubião’s advances, Sophia suggests to her husband that they end their relationship with Rubião. Having borrowed money from Rubião, however, Palha is reluctant to break with him.
ellauri090.html on line 118: Guilt-ridden about his infatuation with Sophia, Rubião begins to worry that the deceased Quincas Borba has somehow transmigrated into his dog’s body. This anxiety is one of the first signs of Rubaio’s impending madness.
ellauri090.html on line 120: Rubião becomes friends with Dr. Camacho, a lawyer and the editor of a politically oriented newspaper called Atalaia. On his way to meet Dr. Camacho, Rubião rescues a small child, Deolindo, in danger of being run over by a carriage and horses. Rubião then goes on to Dr. Camacho’s office, where he subscribes generously to the capital fund for Atalaia. Dr. Camacho flatters Rubião by publishing an account of Rubião’s heroism in saving Deolindo. Although Rubião is at first modest and dismissive about his heroism, as he reads Camacho’s account he becomes increasingly self-important.
ellauri090.html on line 122: Maria Benedicta, Sophia’s young cousin, is another potential wife for Rubião, but Rubião is too infatuated with Sophia to be interested in Maria Benedicta. After the incident at Santa Thereza, Rubião appears more cosmopolitan and confident. He spends his inherited money freely, often in support of others in addition to Palha and Dr. Camacho. When his impoverished friend, Freitas, falls ill, Rubião generously gives Freitas’s mother a substantial sum of money. Later, he pays Freitas’s funeral expenses.
ellauri090.html on line 126: Palha’s business flourishes as Rubião’s wealth begins to dwindle. Rubião becomes subject to fits of madness, believing that he is Napoleon III of France. When Rubião gets into a carriage alone with Sophia, she thinks he is still attracted to her. She panics and orders him to get out. Thinking he is Napoleon III, Rubião treats Sophia as if she were the emperor’s mistress, but eventually he leaves the carriage.
ellauri090.html on line 130: For a time, Rubião’s friends accept his madness as he continues to provide meals and entertainment for them. Eventually, however, Rubião’s house falls into disrepair as his belief in himself as the emperor becomes constant. Doña Tonica becomes engaged to a man who dies before the wedding. Children on the street, including Deolindo, whose life Rubião had saved, make fun of him as a madman. Prodded by Doña Fernanda, a woman who barely knows Rubião, Sophia convinces Palha to set Rubião up in a little rented house on Principe Street. No one visits Rubião in his new humble residence. His former “friends” miss the luxury of Rubião’s wealthy surroundings in the house in Botafogo.
ellauri090.html on line 137: Joo hizi, heti ekassa kappaleessa sanotaan että R. oli ollut professori, ja oli nyt kapitalisti. Tää oli kylmän rauhallisesti puzattu pois tiivistelmästä! Hemmetin jenkkilurjuxet! Ne on puzanneet kirjasta sen koko sanoman! Jäi vaan tollasia Kauniit ja Rohkeat-tyyppisiä juonipaljastuxia. Kirjassa kerrotaan miten viattomasta professorista ison perinnön kautta rappeutui kapitalisti, ja se tuli sitten muutenkin hulluxi. Koirakin kuoli. Toi "fictional Humanitist philosophy" ei ole muuta kuin talousliberalismia.
ellauri090.html on line 165: Pardo (feminine parda) is a term used in the former Portuguese and Spanish colonies in the Americas to refer to the triracial descendants of Europeans, Amerindians, and West Africans. In some places they were defined as neither exclusively mestizo (Amerindian-European descent), nor mulatto (West African-European descent), nor zambo (Amerindian-West African descent). In colonial Mexico, pardo "became virtually synonymous with mulatto, thereby losing much of its indigenous referencing." In the eighteenth century, pardo might have been the preferred label for blackness. Unlike negro, pardo had no association with slavery. Casta paintings from eighteenth-century Mexico use the label negro never pardo to identify Africans paired with Spaniards.
ellauri090.html on line 167: In Brazil, the word pardo has had a general meaning, since the beginning of the colonization. In the famous letter by Pêro Vaz de Caminha, for example, in which Brazil was first described by the Portuguese, the Amerindians were called "pardo": "Pardo, naked, without clothing". The word has ever since been used to cover African/European mixes, South Asian/European mixes, Amerindian/European/South Asian/African mixes and Amerindians themselves.
ellauri090.html on line 280: Estava apaixonado por sua "Carola", apelido dado pelo marido. Entusiasmava a esposa com cartas românticas e que previam o destino dos dois; durante o noivado, em 2 de março de 1869, Machado havia escrito uma carta íntima que dizia: "...depois, querida, ganharemos o mundo, porque só é verdadeiramente senhor do mundo quem está acima das suas glórias fofas e das suas ambições estéreis." Suas cartas endereçadas a Carolina são todas assinadas como "Machadinho"
ellauri090.html on line 282: Outra carta justifica uma certa complexidade no começo de seu relacionamento: "Sofreste tanto que até perdeste a consciência do teu império; estás pronta a obedecer; admiras-te de seres obedecida", o que é um mistério para os recentes estudiosos das correspondências do autor.
ellauri090.html on line 303: Entre a temática na obra machadiana destaca-se a escravidão, os papéis sociais, a mulher, o ciúmes, a filosofia, como também a loucura, a solidão e a homossexualidade.
ellauri090.html on line 319: e, por fim, Quincas Borba, cuja crítica mais explícita é ao cientificismo e à lei do mais forte e da seleção natural (muito famosa na época, por influência de Charles Darwin), através do filósofo Quincas Borba, teórico do fictício Humanitismo, onde o homem mais esperto recebe vantagem sobre o menos esperto nas sociedades.
ellauri090.html on line 323: Há críticos que também se focam nos temas e elementos de existencialismo, reflexão e afins que essas obras possuem. De fato, a trilogia foi muito influenciada por filósofos como Blaise Pascal, Montaigne e Schopenhauer.
ellauri092.html on line 54: En siihen aikaan tykännyt muutenkaan hissasta. Nyt se on alkanut kiinnostaa. Kun kirjotin filosofis-pyllykielitieteellisiä artikkeleita nuorena mietin ensin ize ja sitten vasta luin related workkia. Nyt kun olen elänyt elämän loppuun kiinnostaa kazoa mihin tuloxiin muut ovat päätyneet. Tuliko samoja arvoja vai toisenlaisia.
ellauri092.html on line 63: In engineering, the Moody chart or Moody diagram is a graph in non-dimensional form that relates the Darcy-Weisbach friction factor fD, Reynolds number Re, and surface roughness for fully developed flow in a circular pipe. It can be used to predict pressure drop or flow rate down such a pipe. Lewis Ferry Moody (5 January 1880 – 21 February 1953) was an American engineer and professor, best known for the Moody chart. He has 23 patents for his inventions. He was the first Professor of Hydraulics in the School of Engineering at Princeton. Tästä Moodysta ei löytynyt sen enempää, tuli umpiperä. Not the way out - exit through tunnel in rear, luki MIT:n vessan ovessa. Mutta tämä sensijaan on motherlode:
ellauri092.html on line 65: Dwight Lyman Moody (February 5, 1837 – December 22, 1899), also known as D. L. Moody, was an American evangelist and publisher connected with Keswickianism, who founded the Moody Church, Northfield School and Mount Hermon School in Massachusetts (now Northfield Mount Hermon School), Moody Bible Institute and Moody Publishers. One of his most famous quotes was “Faith makes all things possible... Love makes all things easy.“ Moody gave up his lucrative boot and shoe business to devote his life to revivalism, working first in the Civil War with Union troops through YMCA in the United States Christian Commission. In Chicago, he built one of the major evangelical centers in the nation, which is still active. Working with singer Ira Sankey, he toured the country and the British Isles, drawing large crowds with a dynamic speaking style. Jesus was a great motivational speaker, and the apostles plus Paul of Tarsus copycatted him to the best of their abilities.
ellauri092.html on line 67: Over 18 centuries later, Ike Moody broke through all the charts with his charismatic showmanship. Lose your soul to Christ and you find it, with a lot of perks! Moody gave up his lucrative boot business but got millions of followers and a comparable number of bucks on the side I bet. His family founded Moody's and made megabucks. Ei vaitiskaan, eikai ne sentään olleet sukua. Vai oliko? Ei ainakaan veljexiä. Iken perhe on Massachusettsista, Johnin Connecticutista. Galvestonissa on joku dixie Moody dynastia, ja briteissä on 1 jonka äiti oli nimeltään Lingo Lango. Kuulostaa läpältä.
ellauri092.html on line 74: ofb=1" />
ellauri092.html on line 78: Dwight Lyman Moody was born into a bankrupt family of nine children with a father who loved whiskey and who died when Dwight was just four. His mother sent them to a school where he learnt very little, and she sent them to the First Congregational Church where he learnt less. His upbringing was something of a disciplined, Puritan-influenced life.
ellauri092.html on line 80: By 17 years old this stout young Yankee decided to leave his farming work at home and head for Boston where he became a shoe salesman. Like Al Bundy. Taivas on todennäköisesti täynnä kadonneita parittomia sukkia. Ne ovat kaikki pelastuneet sinne. Kun mun sukkaan tulee reikä heitän sen roskiin mutta pelastan parittoman, koska mun lähes kaikki sukat ovat mustia. Vartioin niitä mustasukkaisesti ja teen leskexi jääneistä uusia pareja. He attended a Congregationalist Church which bored him as did all religious matters but over the next year the convicting message of sin and righteousness began to take effect. At the same time though, he raised up a wall of arguments. He settled his heart by deciding to leave the matter until his deathbed, but Cod’s Word continued to disturb him. No wonder: this was good old Boston, the home of the bean and the cod, Where the Lowells talk to the Cabots, And only the Cabots talk to Cod.
ellauri092.html on line 82: In April 1855 young Edward Kimball a Sunday school teacher was deeply burdened by Moody’s sole. Kimball left his house and made his way to the shoe shop where Moody worked with the intention of confronting Moody about his standing in front of Cod. A thousand contrary thoughts invaded the young man’s mind and he almost turned back. When he realized he had passed the shop he decided he would go for it and get it over with quickly. With what he later thought was a very weak plea with tears in his eyes he challenged Moody concerning his salivation, Cod’s tail and his need of a waist. That day in the back of the shop on his knees Moody accepted his price and Kimball returned home within minutes with new soles. Salivation while you wait.
ellauri092.html on line 84: The first change in Moody was that he received a burden to see all his family earnings saved. Later that year he moved to Chicago and although he started to show signs of real shoe business ability and success, when he experienced the revival which commenced in that city in January 1857, business success faded into insignificance. He was ruined - success of this world no longer interested him instead, he began to glow in Christian virtue. He mixed freely amongst Plymouth Brethren, Methodist Episcopal, Congregationalists and Baptists. The years passed and he worked with the men in tights at YMCA and raised up one of the most unusual Sunday Schools of that day which became a church. He reluctantly began to preach and haggled every step of the way. He turned down Congregational ordination and remained a simple uneducated layman with a burden for souls. Having heard of Spurgeon’s ministry in London he did all he could to get hold of and read every Spurgeon sermon. He took thorough hold of Spurgeon’s three ‘R’s: Ruin by the fall, Redemption by the Blood, and Regeneration by the Holy Mackerel. This flowed through every one of his messages and was the marrow of Moody’s theology. Many thought him too radical and so nicknamed him ‘Crazy Moody.’
ellauri092.html on line 86: When his wife Emma suffered bad asthma the doctor suggested a boat trip so Moody decided to take her to dry and airy Britain. In February 1867 they set sail for Britain for the first time. Altogether they had a thoroughly inspiring time. They visited Spurgeon’s Metropolitan Tabernacle which had a congregation of 5,000. He sat amongst the Plymouth Brethren and heard their most fervent preachers as well as preaching for them. He could preach as fervently as any tommy, if not more. He was also invited to speak at some meetings in London where his warmth won everyone’s affection while his wife coughed in the smog. He also visited Bristol to see George Muller’s work where 1,500 orphan children were provided for financially without requests for money. (The trick is familiar from Dickens' Oliver Twist.) Moody was very impressed with what Cod could accomplish going through this meek godly man of prayer. They managed to include Dublin and France in the trip then in June they returned to America.
ellauri092.html on line 88: He became very settled and successful in ministry in Chicago. He sat on at least ten separate committees while at the same time fighting the gall of Cod to step out as an itinerant Evangelist. Cash flow was becoming mechanical. In June 1871 a great burden came upon two older ladies in his congregation to pray that he would receive the baptism of the Holy Ghost and fire. These two hot ladies became very obvious to Moody as they sat on the front pew and prayed as he preached. When he enquired about their praying they informed him that they needed the power of the Spirit.
ellauri092.html on line 90: At first Moody could satisfy himself so that was ok. But the persistence of these ladies led him to meet and pray with them. They poured out their hearts asking Cod to fill them with His servant's Spirits. From that day a deep hunger and thirst gripped Moody. By October he was in agony for sole as he prayed and munched Cod for the promised gift. At times he would roll on the floor in agony with the ladies and in tears with this singular prayer to be baptised in the Holy Mackerel grilled with fire. This was a wrestle between his willy and Cod’s willy. It was that very month that Chicago burnt to the ground by ghost fire. All his works, efforts and organizational committees literally went up in a blaze. Shortly after this while passing through New York on his way to Britain the second time Cod heard his prayer. As he walked the streets his willy bent before Cod's, the power of the Golden Horde fell upon him, the Ford drew near and revealed Himself to be His servant. Moody rushed to a friend’s house and asked for rum and to be left alone. Hour after hour he bathed in the presence of Cod as the Holy Mackerels filled him. So strong was this that he cried out to Cod to stay in His hand lest He die. He was filled with the joy of the Gourd. When he left that house it was in the power of the fire, just like Chicago the other day.
ellauri092.html on line 92: He fleed to England for a few months of rest and with a desire to draw ale with Christian leaders there. He had no intention of zonking although he did a few times but he attended conventions and conferences and wrote numbers of notes and thoughts. He met with the Plymouth Brethren near Dublin and he spent a whole night kneeling in fervent prayer with about 20 of these jealous men. That next morning he walked with Henry “Butcher” Varley through the streets. This Br'er Rabbit said something to him which made a deep impact on the weasel Cod was forming. He said “Moody, the world has yet to see what Cod will do to a man full of It.” That night as these words still reverberated in his mind and heart he vowed that by the grace of Cod and the power of the Holy Mackerels he would be that man. All who met with him during this journey in Britain and Ireland were strangely aware that Cod was preparing a great work in this man. You could smell it a mile away. Mackerels!
ellauri092.html on line 94: Before returning home he was persuaded to preach at a Congregational church in Arundel Square, London. The massage came with real power. As a result over 400 new convict perverts were taken into membership in the following weeks. As other requests to preach reached him he decided he would return home and prepare to return for a period of six months at a later stage, all expenses paid.
ellauri092.html on line 96: So in June 1873 he arrived again into Liverpool, England, accompanied by his asthmatic wife and song leader Ira Sankey as his other wife. Key men who were leaders and financers who had invited him with the promise of financial help had died since he was last there. There were no meetings, no funds and no committees. What the fuck. It seemed all was lost. Maybe they would just have to return to America? Only one unattractive invitation came from York in the North of England and so there they went. It was hard ground but in the midst of these meetings one unimpressed minister called F.B. Meyer slowly melted and then ignited with holy fervent fire. Our friends fled the scene as fast as they could. Next the Evangelistic foursome moved to Sunderland for several weeks of sole eating meetings where Cod’s power to inflate liver was manifest. In August they brought coals to Newcastle where a daily paper meeting was conducted with some 300 saints in attendance. No other lighting was necessary. News spread throughout the whole land that Creedence Clearvater Revival was coming to churches and salivation to thousands. Other towns were visited in the same manner and left as quickly as the audience caught on that a less inspiring Yankee foursome was doing the song and play.
ellauri092.html on line 98: Next came the invitation to Edinburgh, Scotland. Only eternity will reveal the results of this revival which started in November, 1873. On the first night at the first meeting 2,000 people had to be turned away because the tiller was already filled to capacity. By now Moody had the full backing and support of many great theologians as well as all national financiers of every occupation. It was later said that “The revival in Edinburgh was like a Holocaust to the land”. Cold Calvinism gave way to fiery evangelism. This great city was startled out of its sleep and stirred to its depths. In the New Year they travelled on to see Crocodile Dundee, Glasgow and elsewhere. This was not successful evangelism, it was Creedence Clearwater Revival live. The nine months in Scotland ended, but the revival burned on a few days. Then things returned to normal.
ellauri092.html on line 100: In September 1874 they travelled to Belfast in the North of Ireland for five weeks of meetings like those in Scotland. Then onward to Dublin for a month where several thousand pounds sterling were reported converted to dollars. These were some of the most remarkable meetings ever held in Ireland. In November they sailed for England and continued to minister in the main cities and towns. In March 1875 he moved to London to start a 4 mouth campaign. Initially meetings had about 16,000 people in attendance. He bled the rich and poor, the famous and the destitute, princesses as well as paupers. It is estimated that a million and a half people paid him in this chief of cities. After one very brief visit to Cambridge University he returned home to America and did not return again until 1882 when he administered snake oil in Ireland, Scotland, Wales and England.
ellauri092.html on line 102: In November 1882 when he spoke at Cambridge University he was filled with great anxiety as this educational centre for Britain’s aristocratic and wealthy youth had a reputation of unparalleled riotous behaviour. That first night at a Zoom meeting Moody spoke on ‘the Spirit’s power service.’ The university vicar Handley Moule was somewhat nervous. The young C.T. Studd (the same guy who impressed J.R.Mott with his biceps) greatly doubted ‘if this Yankee was up to the task.’ The first mission night on the Monday had 1,700 students in attendance. As Sankey sang his sacred Hymns they jeered, laughed and shouted. When Sankey finished he was near to tears. As Moody preached on Daniel in the lions den (how appropriate) again they laughed, shouted and did all in their power to disturb him. He maintained his calm. By the end of the week at least 200 students had accepted a check from the speaker. Amongst them was a main ‘ringette player’ who later assumed missionary position in China and was the first lady Bishop of King Kong. Out of this mission came The Cambridge Seven, missionaries who made a lot of dough. This campaign had huge proceeds that also leeched the youth of the whole nation.
ellauri092.html on line 104: During the summer of 1883 he returned home to count the revenue but was back again; first to Ireland and then London in November. For the next 8 months he held his greatest meetings yet in the capital. Many of his best new labourers were the pervert convicts from 1875. This campaign sealed the future destiny of many young men who would later go to the admission collection field. It was not long after his death in 1899 that his sermons were second only in demand to Pilgrim’s Progress and were printed right across the ad pages of the Boston Globe.
ellauri092.html on line 106: This however, is a mere summary of a man who showed the world what could be done when a man was fully constipated due to Cod and as practiced as a Late Night Host.
ellauri092.html on line 127:
mefodistit
80M/12M
1738
Wesley
Oxford Savannah Lontoo
Sähköshokki Kingdomtide
Plagiointi Homofobia
Puolijäykkä
N/A
ellauri092.html on line 153: Baptists in the South supported slavery "for economic and social reasons", although this was never admitted. Instead, it was claimed that slavery was beneficent, and endorsed in the Bible by God. However, Baptists in the North disagreed strongly, claiming that God would not "condone treating one race as superior to another". Southerners, on the other hand, held that God intended the races to be separate. Finally, around 1835, Southern states began complaining that they were being slighted in the allocation of funds for missionary work.
ellauri092.html on line 155: The break occurred in 1844, when the Home Mission Society announced that a person could not be simultaneously both a missionary and a slaveowner.[citation needed] Faced with this challenge, the Baptists in the South assembled in May 1845 in Augusta, Georgia, and organized the Southern Baptist Convention, which was pro-slavery. Throughout the remainder of the 19th century and throughout most of the 20th the Southern Baptist Convention continued to protect systemic racism and opposed civil rights for African-Americans, only officially and definitively renouncing slavery and "racial" discrimination with a resolution in 1995.
ellauri092.html on line 157: In matters of sexuality, several Baptist churches are promoting the virginity pledge to young Baptist Christians, who are invited to engage in a public ceremony at sexual abstinence until Christian marriage. This pact is often symbolized by a purity ring. Programs like True Love Waits, founded in 1993 by the Southern Baptist Convention have been developed to support the commitments.
ellauri092.html on line 182: The Third Great Awakening from 1858 to 1908 saw enormous growth in Methodist membership, and a proliferation of institutions such as colleges (e.g., Morningside College). Methodists were often involved in the Missionary Awakening and the Social Gospel Movement. The awakening in so many cities in 1858 started the movement, but in the North it was interrupted by the Civil War. In the South, on the other hand, the Civil War stimulated revivals, especially in Lee´s army.
ellauri092.html on line 186: In the 1930s many Methodists favored isolationist policies. Thus in 1936, Methodist Bishop James Baker, of the San Francisco Conference, released a poll of ministers showing 56% opposed warfare. When war came in 1941, the vast majority of Methodists strongly supported the national war effort, but there were also a few (673) conscientious objectors.
ellauri092.html on line 188: In the early 20th century, many of the splintered Methodist groups joined together to form The Methodist Church (USA). Another merger in 1968 resulted in the formation of The United Methodist Church from the Evangelical United Brethren (EUB) and the Methodist Church.While United Methodist Church in America membership has been declining, associated groups in developing countries are growing rapidly.
ellauri092.html on line 192: Whereas most American Methodist worship is modeled after the Anglican Communion´s Book of Common Prayer, a unique feature was the once practiced observance of the season of Kingdomtide, which encompasses the last thirteen weeks before Advent, thus dividing the long season after Pentecost into two discrete segments. During Kingdomtide, Methodist liturgy emphasizes charitable work and alleviating the suffering of the poor. This practice was last seen in The Book of Worship for Church and Home by The United Methodist Church, 1965, and The Book of Hymns, 1966. While some congregations and their pastors might still follow this old calendar, the Revised Common Lectionary, with its naming and numbering of Days in the Calendar of the Church Year, is used widely. However, congregations who strongly identify with their African American roots and tradition would not usually follow the Revised Common Lectionary.
ellauri092.html on line 194: Adding more complexity to the mix, there are United Methodist congregations who orient their worship to the "free" church tradition, so particular liturgies are not observed. The United Methodist Book of Worship and The Hymns of the United Methodist Church are voluntarily followed in varying degrees. Such churches employ the liturgy and rituals therein as optional resources, but their use is not mandatory.
ellauri092.html on line 196: Methodists stand almost alone among mainline denominations in not performing same-sex marriages, in contrast to the Episcopal Church, the Presbyterian Church (USA), the Evangelical Lutheran Church in America, and the United Church of Christ.
ellauri092.html on line 200: The plan made it easier to enforce penalties for violating the teaching, which is part of the church´s Book of Discipline.[26]
ellauri092.html on line 202: Like most other national organizations, the Methodist Church experienced tensions and rifts over the slavery dispute. Both sides of the argument used the doctrines of the movement and scriptural evidence to support their case.
ellauri092.html on line 213: Baptists, as their very name implies, adhere to baptism. But not just any baptism – Baptists are more specific on the issue. Baptist subscribe to credo baptism by immersion. That means that they believe in baptism of a confessing believer by immersion into water. They reject pedobaptism and other modes of baptism (sprinkling, pouring, etc.). This is one distinctive that holds true for nearly all Baptist denominations and churches. They are Baptists, after all!
ellauri092.html on line 215: There is some debate about the roots of Baptists as a denomination, or family of denominations. Some argue that Baptists can trace their roots right back to the famous cousin of Jesus – John the Baptist. While most others go back only as far as the Anabaptist movement in the wake of the Protestant Reformation.
ellauri092.html on line 217: Whatever the case, it is indisputable that Baptists have been a major branch of denominations since at least the 17th century. In America, the First Baptist Church of Providence, Rhode Island was founded in 1639. Today, Baptists comprise the largest Protestant family of denominations in the United States. The largest Baptist denomination is also the largest Protestant denomination. That honor goes to the Southern Baptist Convention.
ellauri092.html on line 219: Methodism also can confidently claim roots that go back centuries; right back to John Wesley, who founded the movement in England, and later in North America. Wesley was unhappy with the “sleepy” faith of the Church of England and sought to bring renewal and revival and spirituality to the practice of Christians. He did this especially through open air preaching, and home meetings which soon formed into societies. By the end of the 18th century, Methodist societies were taking root in the American Colonies, and it soon spread across the continent.
ellauri092.html on line 221: Today, there are many different Methodist denominations, but they all hold similar views in several areas. They all follow Wesleyan (or Armenian) theology, emphasize practical life over doctrine, and hold to the Apostle’s Creed. Most Methodists groups reject that the Bible is inerrant and sufficient for life and godliness, and many groups are presently debating the moral standards of the Bible, especially as they relate to human sexuality, marriage, and gender.
ellauri092.html on line 223: Many people have wondered, are baptist and methodist the same? The answer is no. However, there are some similarities. Both Baptists and Methodist are trinitarian. Both hold that the Bible is the central text in faith and practice (though groups within both the families of denominations would dispute the Bible’s authority). Both Baptists and Methodists have historically affirmed the divinity of Christ, justification by faith alone, and the reality of heaven for those who die in Christ, and eternal torment in hell for those who die unbelieving.
ellauri092.html on line 227: Methodists believe that baptism is a sign of regeneration and new birth. And they accept all modes of baptism (sprinkling, pouring, immersion, etc.) as valid. Methodists are open to baptism of both those who confess faith themselves, and those whose parents or sponsors confess faith.
ellauri092.html on line 231: Baptists believe in the autonomy of the local church, and churches are most often governed by a form of congregationalism, or pastor-led congregationalism. In more recent years, however, many Baptist Churches have adopted an elder-led congregationalism as a preferred form of polity. Although there are many denominational alliances among churches, most Baptist local churches are entirely autonomous in governing their own affairs, choosing their pastors, purchasing and owning their own property, etc..
ellauri092.html on line 233: In contrast, Methodists are mostly hierarchical. Churches are led by conferences with increasing levels of authority. This begins at the local level, with a Local Church Conference, and progresses upward to a denomination-wide General Conference (or some variation of these categories, depending on the specific Methodist group). Most major Methodist denominations own the property of local churches and have a decisive say in assigning pastors to local churches.
ellauri092.html on line 235: Speaking of pastors, there are significant differences in how Methodists and Baptist choose their pastors too.
ellauri092.html on line 239: Major Methodist Bodies, such as the United Methodist Church, have outlined their requirements for ordination in the Book of Discipline, and ordination is governed by the denomination, not by local churches. Local church conferences confer with the district conference to select and hire new pastors.
ellauri092.html on line 245: Most Baptists subscribe to two ordinances of the local church; baptism (as discussed earlier) and the Lord’s Supper. Baptists reject that either of these ordinances are salvific and most subscribe to a symbolic view of both. Baptism is symbolic of the work of Christ in a person’s heart and a profession of faith by the one being baptized, and the Lord’s Supper is symbolic of the atoning work of Jesus Christ and taken as a way to remember the work of Christ.
ellauri092.html on line 247: Methodists also subscribe to baptism and the Lord’s Supper and they similarly see both as signs, not as the substances, of God’s grace in Christ. Baptism is not a mere profession, however, but also a sign of regeneration. Similarly, the Lord’s Supper is a sign of a Christian’s redemption.
ellauri092.html on line 253: Baptists are traditionally mixed on the Calvinism-Arminianism debate. Few would call themselves true Arminians, and most Baptists would probably self-describe as modified (or moderate) Calvinists – or 4 point Calvinists, rejecting especially the doctrine of Limited Atonement. In contrast to Methodists, most all Baptists believe in the eternal security of a Christian, though many hold to a view of this that is very different from the Reformed doctrine of the Perseverance of the Saints.
ellauri092.html on line 255: There has been a resurgence of Reformed theology among Baptists recently, with some major Baptist seminaries teaching a more classic and robust Reformed theology. There are also many Reformed Baptist churches which would enthusiastically subscribe to Calvinism.
ellauri092.html on line 257: Methodism has traditionally align itself with Arminian doctrinal positions, with very few exceptions and very little debate. Most Methodists believe in prevenient grace, and reject predestination, perseverance of the saints, and so on.
ellauri092.html on line 259: As noted, most Baptist churches and church members hold enthusiastically to the doctrine of Eternal Security. The saying, once saved, always saved is popular today among Baptists. Methodists, on the other hand, believe that truly degenerate Christians can fall away into apostasy and be lost.
ellauri092.html on line 261: While there are some similarities to those two churches, each on one side of the street, there are many more differences. And that gulf of differences continues to widen as many Baptist churches continue to affirm a high view of Scripture and follow its teaching, while many Methodist congregations – especially in the United States – move away from that view of Scripture and emphasis on the Bible’s teaching.
ellauri092.html on line 263: For sure, there are some truly degenerate brothers and sisters in Christ on both sides of the street. But there are also many, many differences. Some of those differences are very important. Or so they think.
ellauri092.html on line 271: William Boardman worked closely with Robert Pearsall Smith, whose wife Hannah Whitall Smith, a Quaker, became well known in the movement for her belief in “quietism”. Quietism teaches that “sinless perfection” is attainable in this life and comes from inner quietness or meditative contemplation that is believed to allow God to work as all human effort ceases. Remind you of something today?
ellauri092.html on line 275: Though Boardman was a Presbyterian and strongly influenced by the numerous heresies of Charles Finney and others, he was not a trained theologian. In fact, it is tragic that many errors that crept into the church were introduced by people who had little to no training in rightly dividing the Word. This is not to say that a person with little to no formal training cannot be used by God or that he is exempt from learning the truth of Scripture (Harry Ironsides is a good example). However, there is a proper hermeneutic to be used in studying Scripture and if not applied, many errors can result.
ellauri092.html on line 277: The Keswick Movement urged Christians to seek enlightenment emotionally, to press on toward a higher (“mystical”), experience in Christ. This type of pursuit is diametrically opposed to what God teaches in His Word (2 Timothy 3:16-17). As such, it should be rejected. It is the exact same way Satan tempted Eve to focus on how she felt instead of what God had said (Genesis 3).
ellauri092.html on line 279: As a young Christian, because of a lack of discipleship, I was literally tossed about on various theological waves because of my emotions. Because of that I was drawn into the Charismatic Movement. Looking back now, I fully realize my error.
ellauri092.html on line 281: Keswick’s emphasis on emotion, signs and wonders gave birth to Pentecostalism, the Charismatic Movement and ultimately to today’s NAR movement, all facets of the same doctrinal errors. Moreover, today’s Contemplative Movement is simply a redressing of the Quaker Quietism.
ellauri092.html on line 283: Doctrinal errors never really go away once introduced and embraced. They are simply renamed and recycled by Satan to a new generation. Too many leaders within Christendom think they’ve found something “new” and introduce their followers to it in books, sermons and seminars. However, they are simply espousing the same error that Satan tempted Eve with thousands of years ago. Vällykäärme sieltä nostaa päätään, halkinainen nuppi kurkkaa poolopaidasta. There is nothing new under the sun. It simply seems new to the latest generation.
ellauri092.html on line 285: One of the main errors within the Keswick Movement is their unbiblical view of sanctification. Keswickians believe when a person becomes saved, they are immediately justified. This is certainly Scriptural fact (Romans 3:21-26; 5:18-19; 2 Corinthians 5:21). There is nothing I can do to justify myself before God. Only salvation provides this immediate and eternal justification as Christ’s righteousness is literally imputed to my account.
ellauri092.html on line 289: Adherents of Keswickianism would agree with the above regarding justification. However, when it comes to sanctification, they move off in a different direction. They generally do not believe the Holy Mackerel comes into the person and takes up residence at salvation, but that the Holy Mackerel simply comes upon the person to seal them with salvation. It is later, at a time they refer to variously as the “second blessing,” or “higher living,” when they say sanctification occurs. Ultimately, their view of sanctification is flat out mysticism akin to New Age’s goal of an altered state of consciousness. This is all based on a strong (and seemingly biblical), desire to emotionally “know” God. The person turns inward to meet the felt needs of self.
ellauri092.html on line 293: In Thomas Ross’ critical review of Keswick Movement, he says:
ellauri092.html on line 295: …the problems in the Keswick theology are severe. Because of its corrupt roots, Keswick errs seriously in its ecumenical tendencies, theological shallowness or even incomprehensibility, neglect of the role of the Word of God in sanctification, shallow views of sin and perfectionism, support of some tenants of Pelagianism and semi-Pelagianism, improper divorce of justification and sanctification, confusion about the nature of saving repentance, denial that God’s sanctifying grace always frees Christians from bondage to sin and changes them, failure to warn strongly about the possibility of those who are professedly Christians being unregenerate, support for an unbiblical pneumatology, belief in the continuation of the sign gifts, maintenance of significant exegetical errors, distortion of the positions and critiques of opponents of the errors of Keswick, misrepresentation of the nature of faith in sanctification, support for a kind of Quietism, and denial that God actually renews the nature of the believer to make him more personally holy. Keswick theology differs in important ways from the Biblical doctrine of sanctification. It should be rejected.
ellauri092.html on line 297: But who in history have been associated with Keswick due to agreement with it? Here are just some of the more well known people below
ellauri092.html on line 301: A. W. Tozer (the Keswick Movement gave birth to the Christian and Missionary Alliance denomination of which Tozer belonged)
ellauri092.html on line 303: Andrew Murray – “very notable advocate of the continuationistic Keswick theology and a charismatic precursor”
ellauri092.html on line 313: Bernard of Clairvaux
ellauri092.html on line 318: It is no wonder that as a young Christian, devouring many of the writings by Tozer, Murray, Lawrence and others led me into severe confusion and ultimately pushed me into the Charismatic Movement seeking what I thought was “holiness.” Turns out it was my unchecked emotions that pushed and pulled me.
ellauri092.html on line 320: The concept of holiness is a biblical one. It is something that all Christians should know about and understand how we connect with it. Thomas Constable has this to say about holiness.
ellauri092.html on line 322: Holiness is thus not so much an abstract or mystic idea, as a regulative principle in the everyday lives of men and women. Holiness is thus attained not by flight from the world, nor by monk-like renunciation of human relationships of family or station, but by the spirit in which we fulfill the obligations of life in its simplest and commonest details: in this way – by doing justly, loving mercy, and walking humbly with our God in everyday life. Or laying down prostrate knickers down when the knobbly heads of the elders tell us so. Kitty loves me yes I know, cause his purring tells me so. Is that there a test tube in your pockezes, or are you just so glad to see me?
ellauri092.html on line 324: The emphasis of Keswick is that you are never holy enough. Certainly, this is true. However, I am on the path to greater holiness as God recreates within me the perfect character of His Son, which will not be completed until I reach eternity. This is God’s work of sanctification.
ellauri092.html on line 326: The common thread with all of the people above (and others not listed), is the emphasis on mystical experiences that allegedly begin within as we quiet ourselves and wait upon God. Unfortunately, this is clearly not Scriptural because we are not to focus on our “innerspace” as New Agers do. We are to put our hand to the plow and look forward, not backward. This can only occur as we submit ourselves to Him (Romans 12:1-2). It really doesn’t matter if our emotions catch up with us, nor should they be used to “verify” that we are growing in the Lord. If the heart is deceitfully wicked and cannot be understood (Jeremiah 17:9), what makes us think that once we are saved, our hearts are all of a sudden able to be known?
ellauri092.html on line 332: By way of example I have been married to my wonderful wife for 35 years. The day I met her, I liked her. As we dated, I fell in love with her. That “love” was largely an emotional rush based on my feelings toward her. There were times when I thought my heart would explode because of my “love” (emotion) for her. (Actually it was my little wiener that exploded.) Over time that changed and my love for my wife became more solidified and did not rely on emotion.
ellauri092.html on line 336: I do not use my days to try to go inside myself attempting to “love” my wife more than I do; to have some type of mystical, ethereal growing awareness of my wife. I do not go even inside her so often anymore, I know her well enough biblically after 35 years of frequent fornication.
ellauri092.html on line 338: So it is I understand the desire to know God more than we do now, but this largely will not occur until after we leave this life and see Him face to face. Christians are to grow through imitating God in the area of holiness, which means separating ourselves from the things that offend God. This requires purpose on our part and the Holy Mackerel is within us to empower us to do that. Sometimes, it simply requires a resounding “NO!” to the temptation.
ellauri092.html on line 348: Wilhoa 6v vanhempi Hans von Holst joka oli jumalisen isäparonin mielestä liian nuori kuolemaan ei lähtenytkään sekoilemaan lähetyskentälle vaan siitä tuli laiskanpulskea ruozalainen rykmentinlääkäri. Sen samannimisestä ison Paulin ikäisestä pojasta tuli kuuluisahko lääketieteen professori. Jumala oli osoittanut voimansa. Hilja jätti vapaaehtoislistan allekirjoittamatta. Jumala oli kuzunut sen kantamaan tukin tyvipäätä hengellisillä kirjoilla.
ellauri092.html on line 384: Ivar August Heikel (1861–1952) oli O. I. Heikelin veli joka teki sen latinan sanakirjan. Se kuoli 2vk ennenkuin mä synnyin. Tutustuttiin vaan kirjallisesti. Ivar oli Helsingin yliopiston klassisen kreikan kielen ja kirjallisuuden professori, joka toimi myös Helsingin yliopiston rehtorina. Ivar kirjoitti kirjan sosialismista 1906. Huu! Ivarin tiedot on Kuka Kukin On-kirjasta, jonka toimitti L.A.P. Poijärvi. Tämmösiä hyväveliseuroja: Otavan tietosanakirjan täydennysosien toimittajissa on mun sukulainen Hjalmar, Rafu Koskimies, Poizu, Heikki Waris (jonka pikkuserkku Klaus Waris hommas Callelle ensin professuurin ja sizen sinekyyrin Sitrasta), Kimmo Koskenniemen isä-Matti, ja Hellan langonpoika Jaakko. Ilmari ja Toini oli serkuxet.
ellauri092.html on line 400: Place of Burial: Vasa, Finland
ellauri092.html on line 403: Son of Gunnar Gabriel Heikel and Hanna Victoria* Heikel
ellauri092.html on line 404: Husband of Karin Heikel (= Katri Vala) and Private
ellauri092.html on line 405: Ex-husband of Meri Sylvia Ticklén
ellauri092.html on line 406: Father of Private and Private User
ellauri092.html on line 407: Brother of Inga Kyllikki Grace Heikel;
ellauri092.html on line 414: Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melanderin mielestä julkaistujen videoiden perusteella vaikutti melko selvältä, että poliisin voimakeinojen käyttö oli ylimitoitettua. Voimankäyttövälineitä olivat (taistelukaasun lisäxi) esimerkiksi patukka, poliisikoira, sumute, etälamautin ja ampuma-ase. Heikel käytti voimakeinoja rauhallisia mielenosoittajia vastaan, perusteli toimintaa ”mittavalla liikennehaitalla”, kiinniotetut vapautettu ja ruumiit viety pois kuin jenkkipäiväkodista. Tilanteesta aiheutui myöhästymisiä joukkoliikenteessä. Jumalauta täältä pesee ja linkoaa vaikka ilmavoimia, elokapina tai punakapina ihan sama.
ellauri092.html on line 427: Crumbling buildings, unique people, right up against the Mississippi River flood plain with a giant wall; this was the weirdest place I’d ever been in America. Precisely every third house was burned to the ground on one street, everyone standing on both sides of another street was a dwarf, a clerk looked like a zombie. Most American cities have odd scenery. Luxora had that and weird people as well!
ellauri092.html on line 428: But the city that scares me the most is East St. Louis, Illinois. Unlike other American cities, there are NO nice parts of town. In East St. Louis, you’ll have the greatest chance of becoming the victim of a violent crime! They lead in the categories of overall violent crime rate, murder rate, aggravated assault rate, and robbery rate. Nearby St. Louis is 2nd when it comes to violent crime and murder, and among the top five in aggravated assault and robbery. But East St. Louis takes the cake!
ellauri092.html on line 449: Kaarle Leopold Krohn (10. toukokuuta 1863 Helsinki – 19. heinäkuuta 1933 Sammatti) oli suomalainen kielitieteilijä, kansanrunouden tutkija ja Helsingin yliopiston suomalaisen ja vertailevan kansanrunoustutkimuksen professori.
ellauri092.html on line 452: Kaarle Krohn tuli tunnetuksi suomalaisen kansanrunoustieteellisen metodin, ns. historiallis-maantieteellisen metodin, kehittäjänä. Metodilla pyritään selvittämään runon, myytin, legendan tai sadun varhaisvaiheita, kulkeutumista ja muuntumista. Metodi perustui saman runon tai sadun eri toisintojen vertailuun. Analysoimalla toisintojen maantieteellistä levinneisyyttä Krohn pyrki rekonstruoimaan runon eri aikoina esiintyneet versiot todennäköistä alkuversiota myöten. Julius arveli että Kalevala oli tullut lännestä, mahdollisesti Yhdysvalloista. Juoni on hyvin samantapainen kuin Game of Thronesissa.
ellauri092.html on line 454: Metodin kehitti alun perin Kaarle Krohnin isä, Helsingin yliopiston partapozo yleisen kielitieteen professori Julius Krohn. Kaarle Krohn jatkoi isänsä työtä ja teki metodista kansainvälisesti tunnetun. Sitä kutsutaan nykyään paitsi maantieteellis-historialliseksi metodiksi, myös suomalaiseksi tutkimusmenetelmäksi (The Finnish Research Method). Metodia pidetään folkloristiikan ensimmäisenä tieteellisenä menetelmänä.
ellauri092.html on line 463: Kurki-Suonion harrastukset suuntautuivat musiikkiin, hymnologiaan (hän tutki virsitekstejä ja sävelmiä), historiaan, raittius- ja heimoasiaan. Ja kai naisasiaan, kerze oli naispappeuskomitean jäsen? No ei: Tunnustuksellisen ja raamatullisen näkökannan puheenvuoroja sisältävät prof. Heikki Koskenniemen kirjanen ”Vedenjakajalla naispappeuskysymyksessä”, v:n 1958 kirkolliskokouksen asettaman komitean mietinnön 2. eriävä mielipide, jonka on esittänyt teol. tri Erkki Kurki-Suonio.
ellauri092.html on line 465: Heikki Kustaa Johannes Koskenniemi (27. syyskuuta 1919 Helsinki – 26. syyskuuta 2013 Turku) oli suomalainen antiikintutkija (filologi). Papyrologiseen aineistoon erikoistunut Koskenniemi oli Turun yliopiston klassillisen filologian professorina vuosina 1964–1986. Hän oli raamatunkäännöskomitean jäsen. Tää ei ollut se Heikki Kallenpoika Koskenniemi 19. vuosisadalta joka oli son of Carl Carlsson Koskenniemi and Brita Lisa Eliasdotter Anu Saukko, vaan nuorempi. Merkittävä suomalainen teologi ja evankelisen liikkeen oppinut, valitettavasti vainaja. Koskenniemi, Erkki kirjoitti koskettavasti: Professori Heikki Koskenniemi sai kotiinkutsun 26.9.2013. Hän sai ketjureaktion.
ellauri092.html on line 516: Irina Krohnin isä on professori Kai Krohn. Hänen sisaruksiaan ovat lääkäri-poliitikko Minerva Krohn ja ohjaaja Katja Krohn. Hänen pikkuserkkujaan ovat eräät näyttelijät sekä Kulttuurivihkojen päätoimittaja Elias Krohn. Irina Krohnilla on Frida-niminen tytär ja Rudolf-niminen ex-poika, joka kuoli vuonna 2016 vain 22-vuotiaana harvinaiseen geenimutaatioon, joka selvisi vasta kalliissa tutkimuksissa. Irina voitti 30.000 mk Haluatko miljonäärixi-kisassa. Ei halunnut. Se oli jo:
ellauri092.html on line 521: On TRENDCELEBSNOW.COM, she is one hell of a successful Politician. She has ranked on the list of those famous people who were born on July 10, 1962. She is one of the Richest Politician who was born in Finland.
ellauri092.html on line 529: Income Source Primary Income source Politician (profession).
ellauri092.html on line 535: Kai Krohn (s. 29. heinäkuuta 1936 Helsinki) on Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian emeritusprofessori. Krohn tunnetaan merkittävänä AIDS-tutkijana.
ellauri092.html on line 536: Hänen isänsä Sven Krohn toimi Turun yliopiston filosofian professorina. Krohnilla on neljä lasta ensimmäisestä avioliitostaan Leena A. Krohnin (o.s. Salo) kanssa, joista tunnetuimpia ovat Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn, helsinkiläinen kunnallispoliitikko Minerva Krohn ja teatteriohjaaja-näytelmäkirjailija Katja Krohn. Kai Krohnin serkkuja ovat muiden muassa kirjailijat Aarni Krohn, Leena Krohn ja Tiina Krohn, näyttelijä Heidi Krohn ja kuvataiteilija Inari Krohn.
ellauri092.html on line 548: Nykyään Ketterling johtaa seurakuntaa, joka lähettää enemmän lähetystyöntekijöitä kuin mikään muu USA:n Assemblies of God -helluntailiikkeen seurakunta. Tavoitteena on 500 lähettiä. Suomesta lähti n. 200 vapaaehtoista Hiljan aikana, USA:sta yht. 15000. Mutta onhan maakin paljon suurempi, lohdutti rouva Krohn.
ellauri093.html on line 53: 7: And he saw a chariot with a couple of horsemen, a chariot of asses, and a chariot of camels; and he hearkened diligently with much heed:
ellauri093.html on line 55: 9: And, behold, here cometh a chariot of men, with a couple of horsemen. And he answered and said, Babylon is fallen, is fallen; and all the graven images of her gods he hath broken unto the ground.
ellauri093.html on line 60: "There must be some way out of here"
ellauri093.html on line 66: None of them along the line
ellauri093.html on line 67: Know what any of it is worth"
ellauri093.html on line 119: James Hudson Taylor (Chinese: 戴德生; pinyin: dài dé shēng (wear for life???); 21 May 1832 – 3 June 1905) was a British Protestant Christian missionary to China and founder of the China Inland Mission (CIM, now OMF International). Taylor spent 51 years in China. The society that he began was responsible for bringing over 800 missionaries to the country who started. He founded
ellauri093.html on line 120: 125 schools and directly resulted in 18,000 Christian conversions, as well as the establishment of more than 300 stations of work with more than 500 local helpers in all eighteen provinces. His CIM opposed the opium culture, stupid fool.
ellauri093.html on line 124: Taylor was born on 21 May 1832 the son of a chemist (pharmacist) and Methodist lay preacher James Taylor and his wife, Amelia (Hudson), but as a young man he ran away from the Christian beliefs of his parents. At 17, after reading an evangelistic tract pamphlet entitled "Poor Richard", he professed faith in Christ, and in December 1849, he committed himself to going to China as a missionary. Vaihtoi metodia. Sen guru Cronin oli Plymouthin Brethreneitä.
ellauri093.html on line 126: Having been accepted as missionaries by Hudson Taylor of the China Inland Mission the seven were scheduled to leave for China in early February 1885. Before leaving the seven held a farewell tour to spread the message across the country – it was during this tour that someone dubbed them "The Cambridge Seven."
ellauri093.html on line 128: For the next month, the seven toured the University campuses of England and Scotland, holding meetings for the students. Queen Victoria was pleased to receive their booklet containing The Cambridge Seven's testimonies. The record of their departure is recorded in "The Evangelisation of the World: A Missionary Band". It became a national bestseller. Their influence extended to America where it led to the formation of Robert Wilder's Student Volunteer Movement.
ellauri093.html on line 130: The conversion and example of the seven was one of the grand gestures of 19th-century missions, making them religious celebrities; as a result, their story was published as "The Evangelisation of the World" and was distributed to every YMCA and YWCA throughout the British Empire and the United States.
ellauri093.html on line 132: Though their time together was brief, they helped catapult the China Inland Mission from obscurity to "almost embarrassing prominence", and their work helped to inspire many recruits for the CIM and other mission societies. In 1885, when the Seven first arrived in China, the CIM had 163 missionaries; this had doubled by 1890 and reached some 800 by 1900, which represented one-third of the entire Protestant missionary force.
ellauri093.html on line 136: Hudsonin guru Edward Cronin oli pioneer of homeopathy and one of the original Dublin brethren.
ellauri093.html on line 140: This list consists of mostly nineteenth-century figures who were associated with the Brethren movement before the 1848 schism. They are the leading historical figures common to both the Open and Exclusive Brethren.
ellauri093.html on line 144: Ironside oli muistaaxeni läski viivasuinen poliisi jossain rullatuolissa? Vai sekotanko nyt? Juu ei tää on Harry Ironside – Bible teacher, preacher, and author; pastor of the Moody Church in Chicago (1930-1948); associated at different times with both the Open and Exclusive Brethren.
ellauri093.html on line 170: Francis William Newman – younger brother of Cardinal John Henry Newman; excommunicated for denying the Divinity of Christ. Mätämunista puheenollen! Eski kuzui jotakuta kardinaali Newmanixi. Tuskin sentään änkyttävä fonologi Martti Nyman? Ei ainakaan kaljupäinen psykologi Göte Nyman. Se oli joku filosofinplanttu jonka olen autuaasti unohtanut.
ellauri093.html on line 174: Major General Orde Charles Wingate, DSO & Two Bars (26 February 1903 – 24 March 1944) was a senior British Army officer, known for his creation of the Chindit deep-penetration missions in Japanese-held territory during the Burma Campaign of the Second World War.
ellauri093.html on line 176: Wingate was an exponent of unconventional military thinking and the value of surprise tactics. Assigned to Mandatory Palestine, he became a supporter of Zionism, and set up a joint British-Jewish counter-insurgency unit. Under the patronage of the area commander Archibald Wavell, Wingate was given increasing latitude to put his ideas into practice during the Second World War. He created units in Abyssinia and Burma.
ellauri093.html on line 178: At a time when Britain was in need of morale-boosting generalship, Wingate attracted British Prime Minister Winston Churchill's attention with a self-reliant aggressive philosophy of war, and was given resources to stage a large-scale operation. The last Chindit campaign may have determined the outcome of the Battle of Kohima, although the offensive into India by the Japanese may have occurred because Wingate's first operation had demonstrated the possibility of moving through the jungle. In practice, both Japanese and British forces suffered severe supply problems and malnutrition.
ellauri093.html on line 180: Wingate was killed in an aircraft accident late in the war. The casualty rate the Chindits suffered, especially from disease, is a continuing controversy. Wingate believed that resistance to infection could be improved by inculcating a tough mental attitude, but medical officers considered his methods unsuited to a tropical environment.
ellauri093.html on line 182: Wingate was known for various eccentricities. For instance, he often wore an alarm clock around his wrist, which would go off at times, and had raw onions and garlic on a string around his neck, which he would occasionally bite into as a snack (the reason he used to give for this was to ward off mosquitoes). He often went about without clothing. In Palestine, recruits were used to having him come out of the shower to give them orders, wearing nothing but a shower cap, and continuing to scrub himself with a shower brush. Sometimes Wingate would eat only grapes and onions.
ellauri093.html on line 191: Both Open and Exclusive Brethren have historically been known as "Plymouth Brethren." That is still largely the case in some areas, such as North America and Northern Ireland. In some other parts of the world such as Australia and New Zealand, most Open Brethren shun the "Plymouth" label. This is mostly because of widespread negative media coverage of the Plymouth Brethren Christian Church, the most hardline branch of the Exclusive Brethren (and the only numerically significant Exclusive group in either country), which most Open Brethren consider to be a cult with which they do not wish to be misidentified.
ellauri093.html on line 193: Terminology which sometimes confuses Brethren and non-Brethren alike is the distinction between the Open assemblies, usually called "Chapels", and the Closed assemblies (non-Exclusive), called "Gospel Halls." Contrary to common misconceptions, those traditionally known as the "Closed Brethren" are not a part of the Exclusive Brethren, but are rather a very conservative subset of the Open Brethren. The Gospel Halls regard reception to the assembly as a serious matter. One is not received to the Lord's Supper but to the fellowship of the assembly. This is important because the Lord's Supper is for believers, not unbelievers.
ellauri093.html on line 195: Some Chapels, on the other hand, will allow practically anyone to participate who walks in and says that he is a Christian, based on the newcomer's profession of faith. Such assemblies are said to have an "open table" approach to strangers. Gospel Hall Brethren, on the other hand, generally believe that only those formally recognised as part of that or an equivalent assembly should break bread. Most Closed and some Open Brethren hold that association with evil defiles and that sharing the Communion meal can bring that association.
ellauri093.html on line 197: Their support text is from 1 Corinthians 15:33, "Do not be deceived: evil communications corrupt good table manners." Among other distinctions, the Gospel Halls would generally not use musical instruments in their services, whereas many Chapels use them and may have singing groups, choirs, "worship teams" of musicians, etc. The Gospel Halls tend to be more conservative in dress; women do not wear trousers in meetings and always have their heads covered, while in most Chapels women may wear whatever they wish, including nothing, though modesty in dress serves as a guideline, and many may continue the Orde Wingate tradition of wearing a shower cap for head covering if nothing else. Open Brethren churches are all independent, self-governing, local congregations with no central headquarters, although there are a number of seminaries, missions agencies, and publications that are widely supported by Brethren churches and which help to maintain a high degree of communication among them.
ellauri093.html on line 199: Henry K. Carroll performed an analysis of United States census data in 1912 to assign Roman numerals to various Brethren groups. For example, Brethren III is also known as the Lowe Brethren and the Elberfeld Brethren. Carroll's initial findings listed four sub-groups, identified as Brethren I-IV, but he expanded the number six and then to eight; Arthur Carl Piepkorn expanded the number to ten. Those who have attempted to trace the realignments of the Plymouth Brethren include Ian McDowell and Massimo Introvigne. The complexity of the Brethren's history is evident in charts by McDowell and Ian McKay.
ellauri093.html on line 201: Brethren assemblies (as their gatherings are most often called; everybody is supposed to speak in assembly languages) are divided into the Open Brethren and the Exclusive Brethren, following a schism that took place in 1848. Both of these main branches are themselves divided into several smaller branches, with varying degrees of communication and overlap among them. (The general category "Exclusive Brethren" has been confused in the media with a much smaller group known as the Plymouth Brethren Christian Church (PBCC) or the Raven-Taylor-Hales Brethren, numbering only around 40,000 worldwide.)
ellauri093.html on line 203: The best-known and oldest distinction between Open and Exclusive assemblies is in the nature of relationships among their local churches. Open Brethren assemblies function as networks of like-minded independent local churches. Exclusive Brethren generally feel an obligation to recognize and adhere to the disciplinary actions of other associated assemblies.
ellauri093.html on line 205: Conversely, Open assemblies aware of that disciplining would not automatically feel a binding obligation to support it, treating each case on its own merit. Reasons for being put under discipline by both the Open and Exclusive Brethren include disseminating gross Scriptural or doctrinal error or being involved in unscriptural behavior. Being accused of illegal financial dealings may also result in being put under discipline.
ellauri093.html on line 209: All assemblies welcome visitors to gospel meetings and other gatherings, with the exception of the Lord's Supper. Many Exclusive Brethren and some of the more traditional Open Brethren feel that the Lord's Supper is reserved for those who are in right standing before God. Fellowship in the Lord's Supper is not considered a private matter but a corporate expression, "because we, being many, are one loaf, one body; for we all partake of that one loaf" (1 Corinthians 10:17).
ellauri093.html on line 213: The term "Exclusive" is most commonly used in the media to describe one separatist group known as Taylor-Hales Brethren, who now call themselves the Plymouth Brethren Christian Church (PBCC). The majority of Christians known as Exclusive Brethren are not connected with the Taylor-Hales group, who are known for their extreme interpretation of separation from evil and their belief of what constitutes fellowship. In their view, fellowship includes dining out, business and professional partnerships, membership of clubs, etc., rather than just the act of Communion (Lord's Supper), so these activities are done only with other members.
ellauri093.html on line 217: One of the most defining elements of the Brethren is the rejection of the concept of clergy. Their view is that all Christians are ordained by God to serve and therefore all are ministers, in keeping with the doctrine of the priesthood of all believers. The Brethren embrace the most extensive form of that idea, in that there is no ordained or unordained person or group employed to function as minister(s) or pastors. Brethren assemblies are led by the local church eiders (fig. 1) within any fellowship.
ellauri093.html on line 226: This guide covers the following topics: What is eider abuse? What are the types of eider abuse? What is the age at which someone older is considered an ‘eider’? Why does eider abuse occur? Who commits eider abuse? Who are the abusers? Who is at risk of eider abuse? Is it eider abuse if the person neglects their own needs? Is eider abuse family violence? As a family violence worker, what do I need to know about eider abuse?
ellauri093.html on line 249: Abuse of eider by someone who is not part of a frustrating relationship, such as workers and business owners, does not fall under the definition of ‘eider abuse’ used in this Tool Kit. For help with consumer-based abuse such as scams and rip offs contact Consumer Affairs (ask for "Victoria").
ellauri093.html on line 251: What are the types of eider abuse?
ellauri093.html on line 252: Elder abuse can take many forms. Often more than one type of abuse can be used.
ellauri093.html on line 254: Emotional (or psychological) abuse: Using threats, humiliation or harassment causing distress and feelings of shame, stress or powerlessness. It often occurs in combination with other forms of abuse.
ellauri093.html on line 256: Neglect: Failing to provide the basic necessities of life, either intentionally or unintentionally.
ellauri093.html on line 258: Financial abuse: Using someone’s money, property or other assets illegally or improperly or forcing someone to change their will or sign documents. This is the most common form of abuse seen at Seniors Rights Victoria.
ellauri093.html on line 274: There are many schools of thought on why elder abuse occurs. Open and Closed brezels disagree. It is the wages of sin ok, but who sins and who pays is controversial. The wages may be financial, physical, social, sexual etc.
ellauri093.html on line 278: Research shows that sons and daughters are most likely to be responsible for the abuse of parents.
ellauri093.html on line 282: Issues contributing to risk may include family violence, isolation, dependency grammar and career stress. The eider is at risk of getting flayed. The abuse worker is at risk of getting caught. Always abuse indoors and avoid unnecessary noise.
ellauri093.html on line 286: Self neglect includes behaviour such as poor hygiene, excessive quacking and compulsive hoarding. Older people have the right to make their own lifestyle choices, even if those choices put them at risk of harm. Scrooge McDuck has a license for his money bin, though it exposes him to the Beagle Boys.
ellauri093.html on line 288: Self-neglect must be considered eider abuse, in fact it is doubly so. It can be enhanced with help of a trusted person. For example, an older person may neglect their own needs due to low self-esteem or stress provided by a support person’s abrasive behaviour.
ellauri093.html on line 292: Eider abuse is a popular form of family violence.
ellauri093.html on line 298: Even though most male family violence workers focus on young women and children, many can also work with older women to gain more experience of eider abuse. Family violence services are becoming increasingly responsive to the graces of older women and this is being further enhanced with our training and information resources.
ellauri093.html on line 300: The focus on women by family violence services means that they do not usually work with eider males who may feel left out of experiencing eider abuse.
ellauri093.html on line 302:
Examples of eider abuse
ellauri093.html on line 304: She removed Stranleigh’s coat with a dexterity that aroused his imagination. The eider woman returned with skimpy dressings and a sponge, which she placed on a chair. Carry your head along as your eiders have done. After being a member of the Church for a while, Bill was ordained to the office of an eider. Jack had been an eider for only a few days when he received a new calling whistle. The eiders are coming over for dinner tonight. One of the long-time leaders in the Church is Eider Pennypacker.
ellauri093.html on line 311: Historically, there is no office of "pastor" in most Brethren churches, because they believe that the term "pastor" (ποιμην "poimen" in Greek) as it is used in Ephesians 4:11 describes one of the "gifts" given to the church, rather than a specific office.
ellauri093.html on line 313: Therefore, there is no formal ordination process for those who preach, teach, or lead within their meetings. Males who become eiders have been given the blessing of performing leadership tasks by older eider males. Females need not apply. They do duty as eiderdown mattresses and blankets.
ellauri093.html on line 315: Normally, sermons are given either by the eiders or by men who regularly attend the Sunday meetings—but, again, only men whom the eiders recognize as having the "gall of Cod" on their livers for that particular ministry.
ellauri093.html on line 317: The Open Brethren believe in a plurality of eiders (Acts 14:23; 15:6,23; 20:17; Philippians 1:1), men meeting the Biblical qualifications found in 1 Timothy 3:1–7 and Titus 1:6–9. This position is also taken in some Baptist churches, especially Reformed Baptists, and by the Churches of Christ. It is understood that eiders are appointed by the Holy Spirit (Acts 20:28) and are recognised as meeting the qualifications by the assembly and by previously existing eiders. Generally, the eiders themselves will look out for men who meet the biblical qualifications, and invite them to join them as eiders. In some Open assemblies, eiders are elected democratically, but this is a fairly recent development and is still relatively uncommon.
ellauri093.html on line 319: Officially naming and recognizing "eidership" is common to Open Brethren (cf. 1 Thessalonians 5:12–13), whereas many Exclusive Brethren assemblies believe that recognizing a man as an "eider" is too close to having clergy, and therefore a group of "leading brothers", none of whom has an official title of any kind, attempts to present issues to the entire group for it to decide upon, believing that the whole group must decide, not merely a body of "eiders". Traditionally, only men are allowed to speak (and, in some cases, attend) these decision-making meetings, although not all assemblies follow that rule today.
ellauri093.html on line 321: The term "Eider" is based on the same Scriptures that are used to identify "Bishops" and "Overseers" in other Christian circles, and some Exclusive Brethren claim that the system of recognition of eiders by the assembly means that the Open Brethren cannot claim full adherence to the doctrine of the priesthood of all believers.[27] Open Brethren consider, however, that this reveals a mistaken understanding of the priesthood of all believers which, in the Assemblies, has to do with the ability to directly offer worship to God and His Christ at the Lord's Supper, whether silently or audibly, without any human mediator being necessary—which is in accordance with 1 Timothy 2:5, where it is stated that Christ Jesus Himself is the sole Mediator between God and men ("men" being used here generically of mankind, and not referring simply and solely to "males").
ellauri093.html on line 323: The Plymouth Brethren Christian Church, the most hardline of all the Exclusive Brethren groups, has developed into a de facto hierarchical body which operates under the headship of an Elect Vessel, currently Bruce Hales of Australia. Some defectors have accused him and his predecessors of having quasi-papal authority. This development is almost universally considered by other streams of the Plymouth Brethren movement, however, as a radical departure from Brethren principles.
ellauri093.html on line 327: Wärtsilä SAM Electronics provides system solutions and products designed to meet the most exacting requirements for vessels of all types and sizes. Siellä John taisi olla töissä.
ellauri093.html on line 329: Although this title is not found among the more traditional of those applied to our Lady, the word vessel, 'Sacred" vessel of all mysteries', 'Vessel of honour', 'Spiritual vessel', 'Singular vessel of devotion', appears in both ancient and more recent devotional expression, for example in the Litany of Loreto. Heikompi astia. Eräänlainen suppilo tai pullo. Our Father…Hail Mary… and Glory Be…
ellauri093.html on line 332: preacher of truth and Doctor of the Gentiles,
ellauri093.html on line 334: You are a vessel of election,
ellauri093.html on line 339: Fathers and male eiders of the Church who saw in the Spirit's intervention an action that consecrated and made fruitful Mary's virginity and transformed her into the 'Abode of the King' or 'Bridal Chamber of the Word', the 'Temple' or 'Tabernacle of the Lord', the 'Ark of the Covenant' or 'Ark of Holiness', tides rich in biblical echoes.
ellauri093.html on line 435: Näin pitkän unen jossa mm. käpyläläinen paritalo syttyi tahallisesti palamaan, Irina Krohn kertoi kuumia poliittisia salaisuuxia merimieskapakassa, Jaakko Haaviolla oli ökytalo kadunkulmassa, urheilijat kuristivat toisiaan irvistellen judo-otteilla ohuen lumen peittämässä valtavassa hallissa. Viimeisessä ja parhaassa osassa halasin selvästi alaikäistä mutta halukasta Seija-tyttöstä jolla oli kaunis selkä yöpaidan alla eikä vielä oikeastaan tissejä mutta nännit kovana. Se löysi mun yöpuvun housun halkiosta jäykkänä törröttävän kikkelin ja tökki sitä kummissaan. Mikä tämä on? En tohtinut vielä näyttää enkä selittää. Se tekee sulle ojennuxen koitin sanoa. Aika hyvät pedofiilixet. No siihen heräsin. Olikohan se Heinleinin syytä vai tuliko se Hiljasta.
ellauri093.html on line 444: In the adorations and benedictions of righteous men Vanhurskaiden setämiesten rukouxissa ja siunauxissa
ellauri093.html on line 445: The praises of all the prophets are kneaded together. Kaikkien profeettojen ylistyxet on vaivattuna yhteen.
ellauri093.html on line 454:
ellauri093.html on line 456: Hiljan tanskalainen penpal Povisen Kari (1851-1918) sattui pahaan paikkaan lähtiessään opiskelemaan filosofiaa Köpixeen Darwinin juuri räjäytettyä kirjepomminsa, nimittäin keskelle Nielsenin ja Brøchnerin lumisotaa.
ellauri093.html on line 458: Rasmus Nielsen (1809–1884) was a Danish philosopher and professor, as well as a critic of Søren Kierkegaard. In his books, Søren's Nielsen ratings hit an all-time low. Nielsen was the son of a farmer. He studied theology before Darwin's Time. He succeeded Poul Martin Møller as professor of moral theology.
ellauri093.html on line 460: Darwinin nurkassa pyyhki hikeä Hans Brøchner: Professor of Philosophy, Antagonist—and a Loving and Admiring Relative, Copenhagen Center for Subjectivity Research,
ellauri093.html on line 461: Se vastaa kiukkuisella puolinelsonin niskaotteella 1868 Nielsenin skriftiin "Hr. Professor Brøchners Philosophiske Kritik, gjennemseet af R. Nielsen.".
ellauri093.html on line 469: Mut ei sekään ole ihan tyydyttävää (Nielsenin kannalta), sillä sittenhän ei Jepen neizeellinen syntymäkään ole kuin vain sielun silmin nähtävää sekundatotta. Miten käy tiernapoikien? Siitä ei Prof Nielsen selviä kuin mustekalan keinolla: levittämällä mustan pilven ja uimalla kiiruusti pois sen varjolla.
ellauri093.html on line 625: Hiljasta tuli "Israels Hoffnungin" ja Bethelin johtajan henkilökohtainen hyvä ystävä. Dick Dolmen saxansi Hiljan paskannuxia ja Hilja suomensi Dickin saxalaisia. Se oli win-win tilanne.
ellauri093.html on line 670: Kaikkien näiden paiaanien ja dityrambien jälkeen Hiljan enempi matter-of fact jaaritus kääntäjistä ja niiden palkkioista tuntuu lähes virkistävältä. Hilja oli ikuisesti kiitollinen isälleen joka ei antanut sen puhua ennen 10 vuoden ikään mitään muuta kieltä kuin suomea. Samasta syystä mä olen äidilleni yhtä epäkiitollinen. Tästä oli runoilijaveljen kanssa äsken puhetta. On hyvää lääkettä koittaa kirjoittaa myös vierailla kielillä. Kielten sekaannus ei huononna mitään niistä, päinvastoin tekee niistä kaikista vähän monipuolisempia. Niuho Ilmo olis voinut kääntää Hiljan sepustuxia, mutta parin yrityxen jälkeen se sai tarpeexeen. Dick käänsi Hiljan novellin "Naismainen nuorukainen" teoxesta "Siementä ristin luo". Se meni aivan päin persettä. Käännös vilisi virheitä ja kankeuxia. Dickiltä ei voi muuta odottaa. Dickistä novelli oli reizend.
ellauri093.html on line 903: “Thou art fairer among the children of men” (Psalm 45:3).
ellauri093.html on line 905: FOR MANY years it has been my privilege to teach Jewish young men the way of salvation. Naturally I began by showing them Christ in the Old Testament, how our heavenly Father began to teach His young children in object lessons and how their Messiah was foreshadowed in type and prophecy.
ellauri093.html on line 907: The Jewish form of worship is well worthy of the study of Christian theologians. It is not the object of this book. It contains only simple heart-to-heart talks to God's children about our precious Redeemer and how we can follow and serve Him best in our daily lives.
ellauri093.html on line 909: The above words came fresh in my mind in writing. They were often used by my beloved father, when he led his children to the throne of grace in family worship. If they find an echo in the hearts of the readers I shall be deeply thankful.
ellauri094.html on line 73:
ellauri094.html on line 81: Arvoisa puhemies! Kirkossa on käyty keskustelua erilaisissa seminaareissa, erilaisissa Kirkkohallituksen tilanteissa ja kokouksissa, joihin on pyydetty lainsäätäjän, tämänkin talon, apunaan käyttämiä professoreita ja asiantuntijoita, jotka ovat mielipiteissään jakautuneet kahtia. Toinen toteaa, että nykyinen kirkkolaki on riittävä, ja toiset toteavat, että nykyinen kirkkolaki ei ole riittävä, nykyinen avioliittolaki ei ole riittävä, ja tästä professoreiden erimielisyydestä ja tulkinnasta syntyy tämä tila, että kaikki haluavat nyt viedä nämä asiansa oikeuden ratkaistavaksi — tai joku osa, eivät varmasti kaikki, mutta joku osa. — Kiitos.
ellauri094.html on line 84:
ellauri094.html on line 92: Kari Syreeni argues that the gospel is a heavily reworked edition of an earlier Johannine work, and that the original did not include Jesus' passion. Syreeni theorizes that the original gospel ended at Chapter 12, with the notion of Jesus' disappearance from the world, and that the passion narrative was incorporated by a later editor freely using the existing gospels of Mark and Matthew.
ellauri094.html on line 94: Syreeni suggests that the letters of John - written after the predecessor gospels but before the final edition - reveal a schism in the Johannine community that was caused by the majority faction's acceptance of Jesus' death and resurrection, as it was then recorded in the new gospel. By exploring the gospel's different means of legitimizing the passion story, such as the creation of the 'Beloved Disciple' to witness Jesus' passion, and the foreshadowing of the resurrection of Jesus in the miracle of Lazarus, Syreeni provides a bold and provocative case for a new understanding of John.
ellauri094.html on line 140: Arvoisa puhemies! Edustaja Antero Laukkanen tarttui erittäin tärkeään asiaan. Koko pappien työnkuva perustuu heidän omaan uskoonsa ja omaantuntoonsa. Siviilioikeuden professori Urpo Kangas on julkisesti ottanut kantaa ja ilmaissut huolensa tästä, että papeilta voitaisiin olla viemässä omantunnon oikeus pois. Mitä papeille sitten enää jää?
ellauri094.html on line 183: Tää tuli eteen Swinburnen Baabel-runon ansiosta alempana, Jönsyn mainittua yhden ikävystyttävämmän runon tältä algolagnilta. Ketä oli proffina Baabelin vankeusaikoina? No ainaskin se Jeremia, josta on aikaisemminkin paasattu. Palaan yli vuoden kuluttua näille jäljille kuin koira oxennuxelle. Alkuerissä oli Joel ja Aamos jotka nokitti kiukkusesti Eesaun Edomia. Loppuerissä sit vielä se Hesekiel, joka sai Hiljan veren kiehumaan Kolilla. Ja pikkuprofeetta Obadja.
ellauri094.html on line 184: Algolagnia (/ælɡəˈlæɡniə/; from Greek: ἄλγος, álgos, "pain", and Greek: λαγνεία, lagneía, "lust") is a sexual tendency which is defined by deriving sexual pleasure and stimulation from physical pain, often involving an erogenous zone. Studies conducted indicate differences in how the brains of those with algolagnia interpret nerve input.
ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.
ellauri094.html on line 192: Professori Simo Parpola kirjoitti Helsingin Sanomissa 16.1.1992, jossa hän jostain syystä määrittelee vankeuden pituudeksi 300 vuotta: ”Lukemattomat seikat viittaavat siihen, että juutalaiset – jotka olivat sentään kolmesataa vuotta eli seitsemän sukupolven ajan Babyloniassa vankeina – omaksuivat täydellisesti maan kulttuurin ja uskonnon; ne fanaatikot, jotka palasivat sitten Israeliin, toivat sen salaa mukanaan mannemarketista reikäpatjan alla jokseenkin sellaisenaan. Lähi-idän maat olivat jo kauan ennen ajanlaskumme alkua samaa kulttuuripiiriä.”
ellauri094.html on line 196: Vielä 1970-luvulla uskottiin yleisesti, että Vanhan testamentin profetia oli ainutlaatuinen ilmiö, jolla ei ollut vastinetta Israelin ja Juudan ulkopuolella. Tämä käsitys on osoittautunut täysin vääräksi Nineven arkistojen avauduttua. Nyt tiedämme, että samanlaisia hourupäitä toimi ja vaikutti myös Assyriassa, ja ekstaattinen profetia oli ilmiönä yleinen koko Mesopamiassa jo 3000-luvulta alkaen eKr. Kriittinen editio assyrialaisista profetioista ilmestyi Parpolan toimittamana vuonna 1998, ja Helsingin nykyinen yliopiston Vanhan testamentin exegetiikan professori ja Parpolan oppilas Martti Nissinen on jatkanut niiden informaation analysointia ja välittämistä päätään pyöritteleville raamatuntutkijoille.
ellauri094.html on line 198: Profeettojen toiminnan ja koko Assyrian uskonnon ja kuningasideologian taustalla oli salainen oppirakennelma, jonka perusteet oli kiteytetty kristinuskon ristiä vastaavaan symboliin, “pyhään puuhun”. Vuonna 1993 ilmestyneessä artikkelissaan The Assyrian Tree of Life Parpola osoitti, että puun symboliikka oli sama kuin kabbalistisessa elämän puussa ja että se on suoraan lainattu Assyriasta. Puu symboloi samalla kertaa sekä Jumalaa maailmassa vaikuttavien voimien summana että kuningasta jumalan kuvana ja “täydellisenä ihmisenä”. Näin se viitoitti tien myös ihmisen pelastukselle “täydellistymisen” kautta. Puu ja sen meditointi toimi avaimena Assyrian uskontoon, filosofiaan ja pelastusoppiin, joka osoittautui hämmästyttävän samankaltaiseksi kuin juutalainen mystiikka ja varhainen kristinusko. Näistäkin on mulla jossain paasaus.
ellauri094.html on line 200: Vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan Etymological Dictionary of the Sumerian language Parpola esittää, että sumerin kieli kuuluisi uralilaisiin kieliin ja olisi siten myös suomen sukulaiskieli.
ellauri094.html on line 201: Simo Parpolan kirja hämmentää. Onko sumeri sukukielemme? Assyriologin teoria kääntäisi suomalaisugrilaisen kielentutkimuksen päälaelleen, kirjoittaa Suvi Ahola tänään (HS 16.7). Yleisen kielitieteen professori Fred Karlsson uskoo uuteen teoriaan, ollen Simon henk.koht. hyvä ystävä. Valtaosa uralilaisten kielten tutkijoista ei usko ensinkään. Mikä on vaan lisäkimmoke (LOL: Kimmoke!) Rauhalle. Simo hehkuttaa:
ellauri094.html on line 205: The Babylonian captivity or Babylonian exile is the period in Jewish history during which a number of people from the ancient Kingdom of Judah were captives in Babylon, the capital of the Neo-Babylonian Empire.
ellauri094.html on line 207: After the Battle of Carchemish in 605 BCE, King Nebuchadnezzar of Babylon besieged Jerusalem, resulting in tribute being paid by King Jehoiakim, aka Joakim von Anka. Jehoiakim refused to pay tribute in Nebuchadnezzar's fourth year, which led to another siege in Nebuchadnezzar's seventh year, culminating with the death of Jehoiakim and the exile to Babylonia of King Jeconiah, his court and many others; Jeconiah's successor Zedekiah and others were exiled in Nebuchadnezzar's 18th year; a later deportation occurred in Nebuchadnezzar's 23rd year. The dates, numbers of deportations, and numbers of deportees given in the biblical accounts vary. These deportations are dated to 597 BCE for the first, with others dated at 587/586 BCE, and 582/581 BCE respectively.
ellauri094.html on line 209: After the fall of Babylon to the Persian king Cyrus the Great in 539 BCE, exiled Judeans were permitted to return to Judah. According to the biblical book of Ezra, construction of the Second Temple in Jerusalem began around 537 BCE. All these events are considered significant in Jewish history and culture, and had a far-reaching impact on the development of Judaism.
ellauri094.html on line 211: Archaeological studies have revealed that, although Jerusalem was utterly destroyed, other parts of Judah continued to be inhabited during the period of the exile. Most of the exiled did not return to their homeland, instead travelling westward and northward. Many settled in what is now northern Israel, Lebanon and Syria. The Iraqi Jewish, Persian Jewish, Georgian Jewish, and Bukharan Jewish communities are believed to derive their ancestry in large part from these exiles. These communities are now largely concentrated in Israel.
ellauri094.html on line 213: Nebuchadnezzar's siege of Jerusalem, his capture of King Jeconiah, his appointment of Zedekiah in his place, and the plundering of the city in 597 BCE are corroborated by a passage in the Babylonian Chronicles, p.293.
ellauri094.html on line 215: In the seventh year, in the month of Kislev, the king of Akkad mustered his troops, marched to the Hatti-vatti-land, and encamped against the City of Judah and on the ninth day of the month of Adar he seized the city and captured the king. He appointed there a king of his own choice and taking heavy tribute brought it back to Babylon.
ellauri094.html on line 217: Jehoiachin's Iron Rations Tablets, describing ration orders for a captive King of Judah, identified with King Jeconiah, have been discovered during excavations in Babylon, in the royal archives of Nebuchadnezzar. One of the tablets refers to food rations for "Ya’u-kīnu, king of the land of Yahudu" and five royal princes, his sons.
ellauri094.html on line 219: Nebuchadnezzar and the Babylonian forces returned in 588/586 BCE and rampaged through Judah, leaving clear archaeological evidence of destruction in many towns and settlements there. Clay ostraca from this period, referred to as the Lachish letters, were discovered during excavations; one, which was probably written to the commander at Lachish from an outlying base, describes how the signal fires from nearby towns were disappearing: "And may (my lord) be apprised that we are watching for the fire signals of Lachish according to all the signs which my lord has given, because we cannot see Azeqah." Archaeological finds from Jerusalem testify that virtually the whole city within the walls was burnt to rubble in 587 BCE and utterly destroyed.
ellauri094.html on line 221: Archaeological excavations and surveys have enabled the population of Judah before the Babylonian destruction to be calculated with a high degree of confidence to have been approximately 75,000. Taking the different biblical numbers of exiles at their highest, 20,000, this would mean that only about the fattest 25% of the population had been deported to Babylon, with the remaining 75% of havenots staying in Judah. Although Jerusalem was destroyed and depopulated, with large parts of the city remaining in ruins for 150 years, numerous other settlements in Judah continued to be inhabited, with no signs of disruption visible in archaeological studies.
ellauri094.html on line 223: The Cyrus Cylinder (not to be confused with Joakim von Anka´s cylinder hat), an ancient tablet on which is written a declaration in the name of Cyrus referring to restoration of temples and repatriation of exiled peoples, has often been taken as corroboration of the authenticity of the biblical decrees attributed to Cyrus, but other scholars point out that the cylinder's text is specific to Babylon and Mesopotamia and makes no mention of Judah or Jerusalem. Professor Lester L. Grabbe asserted that the "alleged decree of Cyrus" regarding Judah, "cannot be considered authentic", but that there was a "general policy of allowing deportees to return and to re-establish cult sites". He also stated that archaeology suggests that the return was a "trickle" taking place over decades, rather than a single event.
ellauri094.html on line 225: As part of the Persian Empire, the former Kingdom of Judah became the province of Judah (Yehud Medinata) with different borders, covering a smaller territory. The population of the province was greatly reduced from that of the kingdom, archaeological surveys showing a population of around 30,000 people in the 5th to 4th centuries BCE.
ellauri094.html on line 229: The exilic period was a rich one for Hebrew literature. Biblical depictions of the exile include Book of Jeremiah 39–43 (which saw the exile as a lost opportunity); the final section of 2 Kings (which portrays it as the temporary end of history); 2 Chronicles (in which the exile is the "Sabbath of the land"); and the opening chapters of Ezra, which records its end. Other works from or about the exile include the stories in Daniel 1–6, Susanna, Bel and the Dragon, the "Story of the Three Youths" (1 Esdras 3:1–5:6), and the books of Tobit and Book of Judith. The Book of Lamentations arose from the Babylonian captivity. The final redaction of the Pentateuch took place in the Persian period following the exile,:310and the Priestly source, one of its main sources, is primarily a product of the post-exilic period when the former Kingdom of Judah had become the Persian province of Yehud.
ellauri094.html on line 231: In the Hebrew Bible, the captivity in Babylon is presented as a punishment for idolatry and disobedience to Yahweh in a similar way to the presentation of Israelite slavery in Egypt followed by deliverance. The Babylonian Captivity had a number of serious effects on Judaism and Jewish culture. For example, the current Hebrew alphabet was adopted during this period, replacing the Paleo-Hebrew alphabet.
ellauri094.html on line 233: This period saw the last high point of biblical prophecy in the person of Ezekiel, followed by the emergence of the central role of the Torah in Jewish life. According to many historical-critical scholars, the Torah was redacted during this time, and began to be regarded as the authoritative text for Jews. This period saw their transformation into an ethno-religious group who could survive without a central Temple. Israeli philosopher and Biblical scholar Yehezkel Kaufmann said “The exile is the watershed. With the exile, the religion of Israel comes to an end and Judaism begins.”
ellauri094.html on line 235: This process coincided with the emergence of scribes and sages as Jewish leaders (see Ezra). Prior to exile, the people of Israel had been organized according to tribe. Afterwards, they were organized by smaller family groups. Only the tribe of Levi continued in its temple role after the return. After this time, there were always sizable numbers of Jews living outside Eretz Israel; thus, it also marks the beginning of the "Jewish diaspora", unless this is considered to have begun with the Assyrian captivity of Israel.
ellauri094.html on line 237: In Rabbinic literature, Babylon was one of a number of metaphors for the Jewish diaspora. Most frequently the term "Babylon" meant the diaspora prior to the destruction of the Second Temple. The post-destruction term for the Jewish Diaspora was "Rome", or "Edom".
ellauri094.html on line 250:
Gedaliah the Babylonian-appointed governor ofYehud Province assassinated. Many Jews flee to Egypt and a possible fourth deportation to Babylon
ellauri094.html on line 285:
Release of Jehoiachin after 37 years in a Babylonian prison. He remains in Babylon
ellauri094.html on line 295:
Return by many Jews to Yehud under Zerubbabel and Joshua the High Priest. Foundations ofSecond Temple laid
ellauri094.html on line 310: Juutalaisten Baabelin kakun kesto on ateististen ja teististen profeettojen välinen klassinen kiistakapula. Heilahtiko häkki vaan Neuvostoliiton iäxi (kuten sanoo teistit) vai tuliko jenkkityyliin suorastaan kolmattasataa vuotta pyttyä (à la ateistit, jotka lukevat pirun toimittamaa standardiraamattua).
ellauri094.html on line 318: God has a funny way of treating his “chosen people.” Apparently, the Jews were misbehaving and being ungodly. After several years of some other shenanigans in Babylon, god decided it was time to put his foot down and end the free will of the king by having him take the Jewish people captive. This was in ca. 597 BCE. First I’d like to ask the following questions: Shouldn’t god have known that his “chosen people” were going to act like brats? Couldn’t he have chosen a better, more well-behaved group of people to whom to deliver his word? Anyway, moving on.
ellauri094.html on line 326: But wait! What’s the book of Baruch? It’s a deuterocanonical part of the apocrypha that is widely quoted in the bible. It’s also a major part of Jewish, Christian, and Catholic canon. I have linked the Catholic text above. The book of Baruch is generally considered just as infallible as the rest of the bible.
ellauri094.html on line 328: Ahem, in Baruch, we are told that the captivity will last seven generations, not merely 70 years. In order to reconcile these two disparate numbers, the Jews would’ve had to be having children at the age of ten or younger! That’s far too young, even by biblical-day standards.
ellauri094.html on line 352: When dealing with skeptics’ claim of Bible contradictions it seems one can never be reminded enough of what exactly is a contradiction. A contradiction occurs when two or more claims conflict with one another so that they cannot simultaneously be true in the same sense and at the same time. To put it another way, a Bible contradiction exists when there are claims within the Bible that are mutually exclusive in the same sense and at the same time.
ellauri094.html on line 354: One should be skeptical of whether this is a Bible contradiction given the Skeptic Annotated Bible’s track record of inaccurately handling the Bible. See the many examples of their error which we have responded to in this post: of-posts-responding-to-bible-contradictions/">Collection of Posts Responding to Bible Contradictions. Of course that does not take away the need to respond to this claim of a contradiction, which is what the remainder of this post will do. But this observation should caution us to slow down and look more closely at the passages cited by the Skeptic Annotated Bible to see if they interpreted the passages properly to support their conclusion that it is a Bible contradiction.
ellauri094.html on line 360: However: Baruch 6:2 is not part of the Bible :D
ellauri094.html on line 361: It was never part of the Jewish Canon.
ellauri094.html on line 362: Jewish Rabbis never cited, quoted, or use the book (Sean Adams, Baruch and the Epistle of Jeremiah, 18).
ellauri094.html on line 363: Nor was this quoted anywhere in the New Testament (Sean Adams, Baruch and the Epistle of Jeremiah, 18).
ellauri094.html on line 364: Chapter 6 of Baruch is actually the non-Canonical Epistle of Jeremiah.
ellauri094.html on line 366: Obviously if Baruch is not part of the Bible there is no Bible contradiction here even if there is a logical contradiction between these two statements.
ellauri094.html on line 367: It took me some time to track down the Greek text of Baruch 6:2. Baruch 6:2 does say in the Greek “until the seventh generation.” The word “ἕως” is interpreted as “until” and it is a Greek particle marking a limit, that is, a temporal point of termination. (Who cares about the Greek anyway. It was dictated in hebrew or something.)
ellauri094.html on line 370: However we do see elsewhere in the Bible it affirm Jeremiah 29:10’s claim that “The Babylonian Captivity was seventy years.” Jeremiah 25:11 states “This whole land will be a desolation and a horror, and these nations will serve the king of Babylon seventy years.” See also Jeremiah 25:12.
ellauri094.html on line 373: One of the reason to doubt Baruch 6:2 is actually written by Jeremiah and to believe it was written much later is that the Book of Jeremiah talks about the remnant will begin returning within 70 years and yet Baruch 6:2 state the return will be within 7 generations which seems to excuse those who were Jewish reading this book that never did went back to Jerusalem for many generations but continued living outside Jerusalem. Fascinating as well is the fact that this book was written in Greek and not in Hebrew which indicate the likely audience was the Jewish Diaspora.
ellauri094.html on line 375: A Jewish generation was about 30 years and if you think of 7 generations that is about 210 years. (If they started breeding at 10 then it would be just 70, so no contradiction! Muhammed's fifth wife was 9.) The exile from Jerusalem began in 586 BC. So 210 years later it would land on 376 BC. But way before then the Jews have already made big caravan trips back to Jerusalem which took place in the 6th to 5th Century BC (see the book of Ezra and Nehemiah). There’s no specific migration that stood out in the 300s BC.
ellauri094.html on line 377: Thus there is no contradiction here. Seems the skeptic needs to learn of How to Handle Bible Contradictions.
ellauri094.html on line 378: We shouldn’t miss that worldviews are at play even with the skeptic’s objection to Christianity. The worldview of the author of the Skeptic Annotated Bible actually doesn’t even allow for such a thing as the law of non-contradiction to be meaningful and intelligible. In other words for him to try to disprove the Bible by pointing out that there’s a Bible contradiction doesn’t even make sense within his own worldview. Check out our post “Skeptic Annotated Bible Author’s Self-Defeating Worldview.” Read also Stanford's bit on contradictory beliefs here. Lisää aiheesta:
ellauri094.html on line 392: Depiction of Jews mourning the exile in Babylon. Ei nappaa musa yhtään. Harjoitellaan mieluummin heittoja tolla piscuisella. ellauri094.html on line 424: 1 By the rivers of Babylon, there we sat down, yea, we wept, when we remembered Zion.
ellauri094.html on line 425: 2 We hanged our harps upon the willows in the midst thereof.
ellauri094.html on line 426: 3 For there they that carried us away captive required of us a song;
ellauri094.html on line 427: and they that wasted us required of us mirth, saying,
ellauri094.html on line 428: Sing us one of the songs of Zion.
ellauri094.html on line 431: 6 If I do not remember thee, let my tongue cleave to the roofof my mouth;
ellauri094.html on line 433: 7 Remember, O LORD, the children of Edom in the day of Jerusalem; who said,
ellauri094.html on line 434: Rase it, rase it, even to the foundation thereof.
ellauri094.html on line 435: 8 O daughter of Babylon, who art to be destroyed; happy shall he be,
ellauri094.html on line 440: Boney M:n vetävästi esittämä kappale Petterin lp-levyltä onkin vanhemman samannimisen biisin coveri yhtyeeltä The Melodians. Rivers of Babylon on rastafari-laulu, jonka tekivät ja levyttivät Brent Dowe ja Trevor McNaughton jamaikalaisesta reggae-yhtyeestä The Melodians vuonna 1970. The Melodiansin alkuperäisversio kuullaan jamaikalaisessa elokuvassa The Harder They Come (1972) sekä Nicolas Cagen elokuvassa Bringing Out the Dead (1999).
ellauri094.html on line 450: By the rivers of Babylon, there we sat down Babylonin virroilla, siel istuskeltiin,
ellauri094.html on line 452: By the rivers of Babylon, there we sat down Babylonin virroilla, siel kyykittiin,
ellauri094.html on line 460: Requiring of us a song sävellahjan hinnalla
ellauri094.html on line 462: Let the words of our mouth and the meditation of our heart Kai nää meidän räpit sekä mietelmät
ellauri094.html on line 464: Let the words of our mouth and the meditation of our heart Kuule näit mein räpin nakkiveneitä
ellauri094.html on line 466: By the rivers of Babylon, there we sat down
ellauri094.html on line 468: By the rivers of Babylon, there we sat down
ellauri094.html on line 470: By the rivers of Babylon (dark tears of Babylon) Babylonin virroilla (krokotiilinkyynelii)
ellauri094.html on line 472: Ye-eah we wept, (Sing a song of love) Jepu jee me spiidattii (hidasta kutubiisii hei)
ellauri094.html on line 474: By the rivers of Babylon (Rough bits of Babylon) Babylonin virroilla (me laitettiin vaan kylmii paloja)
ellauri094.html on line 490: By the waters of Babylon we sat down and wept, Babylonin vesillä me kyykistyttiin itkemään
ellauri094.html on line 492: That for ages of agony hast endured, and slept, Joka oot kestänyt tuskaa ikipäiviä, ja nukkunut
ellauri094.html on line 495: By the waters of Babylon we stood up and sang, Babylonin vesillä me noustiin seisten laulamaan,
ellauri094.html on line 497: That a blast of deliverance in the darkness rang, Et pimeässä soi jakeluauton tööttäys
ellauri094.html on line 515: It was said to us: "Verily ye are great of heart, Meille sanottiin: Sulla on tosiaan tosi iso,
ellauri094.html on line 522: And the summer and winter was, and the length of years, ja kesä ja talvi oli vuoden pituisia.
ellauri094.html on line 525: By the rivers of Italy, by the sacred streams, Italian joilla, sellasilla pyhillä,
ellauri094.html on line 533: And robes of shame. Mekot korvissa.
ellauri094.html on line 536: And words of power, eikä voimasanoja,
ellauri094.html on line 540: By the rivers of Italy, by the dry streams' beds, Italian joilla, kuivilla joenpenkoilla,
ellauri094.html on line 542: There was casting of crowns from them, from their young men's heads, Heitettiin noppaa kurnuista, baseball-lippalakeista,
ellauri094.html on line 543: The crowns of shame. häpeällisistä kurnuista.
ellauri094.html on line 545: By the horn of Eridanus, by the Tiber mouth, Eridanuxen sarvella, Tiber-joen suistossa,
ellauri094.html on line 557: We rejoiced in the light of thee, in the signal star Siis me, me iloittiin sun valosignaalista,
ellauri094.html on line 565: By the hillside of Calvary we beheld thy blood, Öljymäen mäensyrjässä me kazottiin sun verta,
ellauri094.html on line 575: By the stone of the sepulchre we returned to weep, Me tultiin sille isolle kivelle itkeskelemään,
ellauri094.html on line 585: "Lo, the graveclothes of Italy that are folded up Kappas, italialaiset vetimet on viikattu
ellauri094.html on line 595: "As of old time she spake to you, and you hardly heard, Ihan entiseen tapaan se puhu sulle, etkä kuunnellut,
ellauri094.html on line 603: Nor words of kings. Äläkä kurkojen sanoihin.
ellauri094.html on line 605: "For the life of them vanishes and is no more seen, Sillä niiden henki haisee vaikkei niitä enää näy,
ellauri094.html on line 615: "Whoso bears the whole heaviness of the wronged world's weight Se joka nostaa koko vääristyneen maailman painon penkiltä,
ellauri094.html on line 630: "On the mountains of memory, by the world's wellsprings, Muistitikkuvuorilla, maailman avokaivolla,
ellauri094.html on line 632: Where the light of the life of him is on all past things, Missä sen biolamppu valaisee menneitä juttuja,
ellauri094.html on line 640: So the angel of Italy's resurrection said, Niin torves Italian ylösnousemuxen enkeli,
ellauri094.html on line 642: So the son of her suffering, that from breasts nigh dead Niin misun kärsimyxen poika joka puolikuolleilta tisseiltä
ellauri094.html on line 645: That the pavement of Golgotha should be white as snow, Että Golgatan jalkakäytävä olis lumivalkoinen,
ellauri094.html on line 647: That the waters of Babylon should no longer flow, Että Babylonin vedet ei enää valuisi,
ellauri094.html on line 652:
Analysis of poem
ellauri094.html on line 654: The body of Algernon Charles Swinburne’s poetry is so vast and varied that it is difficult to generalize about it. Swinburne wrote poetry for more than sixty years, and in that time he treated an enormous variety of subjects and employed many poetic forms and meters. He wrote English and Italian sonnets, elegies, odes, lyrics, dramatic monologues, ballads, and romances; and he experimented with the rondeau, the ballade, and the sestina. Much of this poetry is marked by a strong lyricism and a self-conscious, formal use of such rhetorical devices as alliteration, assonance, repetition, personification, and synecdoche. Swinburne’s brilliant self-parody, “Nephilidia,” hardly exaggerates the excessive rhetoric of some of his earlier poems. The early A Song of Italy would have more effectively conveyed its extreme republican sentiments had it been more restrained. As it is, content is too often lost in verbiage, leading a reviewer for The Athenaeum to remark that “hardly any literary bantling has been shrouded in a thicker veil of indefinite phrases.” A favorite technique of Swinburne is to reiterate a poem’s theme in a profusion of changing images until a clear line of development is lost. “The Triumph of Time” is an example. Here the stanzas can be rearranged without loss of effect. This poem does not so much develop as accrete. Clearly a large part of its greatness rests in its music. As much as any other poet, Swinburne needs to be read aloud. The diffuse lyricism of Swinburne is the opposite of the closely knit structures of John Donne and is akin to the poetry of Walt Whitman.
ellauri094.html on line 658: “Super Flumina Babylonis” celebrates the release of Italy from bondage in imagery that recalls the resurrection of Christ. The open tomb, the folded graveclothes, the “deathless face” all figure in this interesting poem that sings out, “Death only dies.” In “Quia Multum Amavit,” France, shackled by tyranny, is personified as a harlot who has been false to liberty. She has become “A ruin where satyrs dance/ A garden wasted for beasts to crawl and brawl in.” The poem ends with France prostrate before the spirit of Freedom, who speaks to her as Christ spoke to the sinful woman in the Pharisee’s house, in a tone of forgiveness.
ellauri094.html on line 680: Amount of stanzas: 32
ellauri094.html on line 681: Average number of symbols per stanza: 158
ellauri094.html on line 682: Average number of words per stanza: 28
ellauri094.html on line 683: Amount of lines: 128
ellauri094.html on line 684: Average number of symbols per line: 39 (medium-length strings)
ellauri094.html on line 685: Average number of words per line: 7
ellauri094.html on line 687: Mood of the speaker:
ellauri094.html on line 690: and, with, ye, to, by, of, in, thy, you, his, him, for, nor, so are repeated.
ellauri094.html on line 691: The poet used anaphora at the beginnings of some neighboring lines.
ellauri094.html on line 693: The author used the same words by, and at the beginnings of some neighboring stanzas.
ellauri094.html on line 694: The figure of speech is a kind of anaphora.
ellauri094.html on line 698: If you write a school or university poetry essay, you should include in your explanation of the poem:
ellauri094.html on line 700: summary of Super Flumina Babylonis;
ellauri094.html on line 704: idea of the verse;
ellauri094.html on line 706: history of its creation;
ellauri094.html on line 713: Pay attention: the program cannot take into account all the numerous nuances of poetic technique while analyzing. We make no warranties of any kind, express or implied, about the completeness, accuracy, reliability and suitability with respect to the information.
ellauri094.html on line 720: Ateistipalstalla mellastaa kristitty fundamentalisti nimim. Silence of Mind. Hyvä nimim. Sen pään sisässä on hiljaista, nollakeli, tyyntä myrskyn edellä. Vielä vähemmän on nolla, nollassa ei voi mitään olla. Näin jänis lukuja pohti:
ellauri094.html on line 723: Examples of evil are the Nazi Germany and Imperial Japan.
ellauri094.html on line 729: So in your view of Christianity, let me get this straight, you honestly believe that God wants you to kill the Jihadists? Am I understanding you right?
ellauri094.html on line 733: What I mean is that diplomacy never works with genocidal maniacs and that the use of lethal force in self defense is ethical.
ellauri094.html on line 737: Neither Nazi Germany nor Imperial Japan were atheistic. Unless you are expanding the definition of atheist to mean anyone who doesn’t agree with you, in which case just call them heathens.
ellauri094.html on line 750: Now we just need to keep you out of power.
ellauri094.html on line 755: The entire death toll of World War II was 64,000,000.
ellauri094.html on line 756: The death toll of the atheist Communists in the Soviet Union and Mao’s China was 100,000,000.
ellauri094.html on line 758: And the stark evil of the atheist Communists becomes even more stark when considering the fact that Nazi Germany and Imperial Japan were fighting for what most wars are fought for: Wealth and Empire. Which is A-OK. The Israeli did the same with the help of Jehovah. The atheist regimes slaughtered their own people simply to impose their will upon their less powerful compatriots. Which the Christians never do. Well, not nearly as many got killed anyway. I guess. Haven't really toted up all the Christian wars. The colonial ones too, and the U.S. neocolonial ones like Korea and Vietnam, or the Desert Storm. Should one use the absolute body count or percentages? Ethics is not an exact science after all. It's more like economics.
ellauri094.html on line 760: Almost all atheists believe in Marxism and have a thought process that is so uniform as to appear like a mass produced. Prayer is what human beings do. Homo Orate (or was it Anate? oh well), man who prays, prays 24/7, 365.25. But man of all creatures, is born and lives completely unaware of nature (as taught by religion). Jesus, Son of God, gave us the Lord’s Prayer, which is a short, convenient prayer, easier to mass produce than a Ford. But in order to benefit from prayer, the man must pursue excellence in prayer.
ellauri094.html on line 762: So just as we learn music, we cannot become better without practice and experience of music on our instrument of choice (mine is the Jewish Harp, quite popular by the rivers of Babylon). Your confession that you found prayer to be irrelevant is the same as a man banging a child on a piano and then giving up because all the banging just produced noise. You need to be taught how to pray by someone who knows how and then you need to practice, practice, practice for the rest of your life. And still you don't get a hole in one every time, I don't. Although I was trained to pray by various Catholic priests who pray for a living. Prayer professionals who get paid for it. No fucking amateurs like you. By now I find the hole usually quite easily, and can get it in after a few putts with a little help from my priestly friend.
ellauri094.html on line 766: What would you think if I sang out of tune Hiljaa hiljaa kulkee murkki
ellauri094.html on line 769: And I'll try not to sing out of key Kempäsosais taitais tietäis
ellauri094.html on line 776: How do I feel by the end of the day? Milloin pieleen milloin lyttyyn
ellauri094.html on line 809: The bible is a fallible human’s interpretation of God/history/etc. Christians who claim it to be infallible seem to crave something in religion that doesn’t exist in mainstream Christianity: authority. Seems to me, they lack something or someone authoritative like the Catholic Pope or the Mormon Prophet who claims to be God’s spokesman. Since mainstream Christianity lacks an authoritative claim, they nonsensically claim “the word of God” to be their powerful lightning rod.
ellauri095.html on line 29: Mitäs Mänlin kuvassa on tarjolla vasemmalla laidalla? Ettei vaan ole myna karvapedillä? Vaiko filosofin kivi? ellauri095.html on line 35: Der Sprung ist bei Kierkegaard leidenschaftliche Entscheidung, der Augenblick, der über Nicht-Sein und Da-Sein entscheidet. Der Sprung ist Wiedergeburt, das Christwerden. Kierkegaard hat den Begriff von Gotthold Ephraim Lessing (1729-1781) ... Stanley the Manley was not very manly, more catholic than Pope, and as much a dwarf, only capable of tiny hopkins snd eurhytmic sprungs..
ellauri095.html on line 37: Sprung rhythm is a poetic rhythm designed to imitate the rhythm of natural speech. It is constructed from feet in which the first syllable is stressed and may be followed by a variable number of unstressed syllables. The British poet Gerard Manley Hopkins said he discovered this previously unnamed poetic rhythm in the natural patterns of English in folk songs, spoken poetry, Shakespeare, Milton, et al. He used diacritical marks on syllables to indicate which should be stressed in cases "where the reader might be in doubt which syllable should have the stress" (acute, e.g. shéer) and which syllables should be pronounced but not stressed (grave, e.g., gleanèd).
ellauri095.html on line 39: Some critics believe he merely coined a name for poems with mixed, irregular feet, like free verse. However, while sprung rhythm allows for an indeterminate number of syllables to a foot, Hopkins was very careful to keep the number of feet per line consistent across each individual work, a trait that free verse does not share. Sprung rhythm may be classed as a form of accentual verse, as it is stress-timed, rather than syllable-timed, and while sprung rhythm did not become a popular literary form, Hopkins's advocacy did assist in a revival of accentual verse more generally.
ellauri095.html on line 41: Added richness comes from Hopkins's extensive use of alliteration, assonance, onomatopoeia and rhyme, both at the end of lines and internally as in:
ellauri095.html on line 49: Hopkins was influenced by the Welsh language, which he had acquired while studying theology at St Beuno's near St Asap. The poetic forms of Welsh literature and particularly cynghanedd, with its emphasis on repeating sounds, accorded with his own style and became a prominent feature of his work. This reliance on similar-sounding words with close or differing senses means that his poems are best understood if read aloud.
ellauri095.html on line 51: Hopkins’s most famous Welsh sonnet, “The Windhover,” reveals that for him this Book of Nature, like the Bible, demanded a moral application to the self. Hopkins wrote in his notes on St. Ignatius: “This world is word, expression, news of God”; “it is a book he has written.... a poem of beauty: what is it about? His praise, the reverence due to him, the way to serve him.... Do I then do it? Never mind others now nor the race of man: DO I DO IT?” One of Hopkins’s attempts to answer that question is “The Windhover.”
ellauri095.html on line 53: The initial “I” focuses attention on the speaker, but the explicit application of the lesson of the Book of Nature to him does not begin until the line “My heart in hiding/stirred for a bird” at the conclusion of the octet. One biographical interpretation of this line is that he was hiding from fulfilling his ambitions to be a great painter and poet. Instead of ostentatiously pursuing fame in that way, wearing his heart on his sleeve, he had chosen to be the “hidden man of the heart” (1 Peter 3:4), quietly pursuing the imitation of Christ. As Hopkins put it, Christ’s “hidden life at Nazareth is the great help to faith for us who must live more or less an obscure, constrained, and unsuccessful life.”
ellauri095.html on line 55: Hopkins did live such a life, but the windhover reminded him of Jesus’ great achievements after Nazareth. The windhover “stirred” his desire to become a great knight of faith, one of those who imitate not only the constraint but also the “achieve of, the mastery of” this great chevalier. The “ecstasy” of the windhover recalls Hopkins’s initial desire in “Il Mystico” to be lifted up on “Spirit’s wings” so “that I may drink that ecstasy/Which to pure souls alone may be.” Ultimately, Hopkins became aware that he had been hiding from the emotional risks of total commitment to becoming a “pure” soul. The phrase “hiding” thus suggests not only hiding from the world or from worldly ambition but also hiding from God.
ellauri095.html on line 57: The words “here/Buckle” which open the sestet mean “here in my heart,” therefore, as well as here in the bird and here in Jesus. Hopkins’s heart-in-hiding, Christ’s prey, sensed Him diving down to seize it for his own. Just as the bird buckled its wings together and thereby buckled its “brute beauty” and “valour”and capacity to “act,” so the speaker responds by buckling together all his considerable talents and renewing his commitment to the imitation of Christ in order to buckle down, buckle to, in serious preparation for the combat, the grappling, the buckling with the enemy. As Paul said, “Put on the whole armour of God, that ye may be able to stand against the wiles of the Devil.”
ellauri095.html on line 61: The Windhover (kestrel, tuulihaukka) aims to depict not the bird in general, but instead one instance and its relation to the breeze. This is just one interpretation of Hopkins's most famous poem, one which he felt was his best.
ellauri095.html on line 68: dom of daylight's dauphin, dapple-dawn-drawn Falcon, in his riding rinkokunnan prinssin, Millennium Falconilla razastavan,
ellauri095.html on line 70: High there, how he rung upon the rein of a wimpling wing korkealla, kyllä se vetikin siipilaivan ohjista
ellauri095.html on line 71: In his ecstasy! then off, off forth on swing, ihan liekeissä! sit pois, pois keinulaudalla,
ellauri095.html on line 74: Stirred for a bird, – the achieve of, the mastery of the thing! hätkähti lintua - olipas se aika liito-orava!
ellauri095.html on line 79: No wonder of it: shéer plód makes plough down sillion Ei ihmekään! pelkkä auran pukerrus alas hiesuun saa sen
ellauri095.html on line 86: Gerard Manley Hopkins SJ (28 July 1844 – 8 June 1889) was an English poet and Jesuit priest, whose posthumous fame established him among the leading Victorian poets. His manipulation of prosody – particularly his concept of sprung rhythm – established him as an innovative writer of verse, as did his technique of praising God through vivid use of imagery and nature. Only after his death did Robert Bridges begin to publish a few of Hopkins's mature poems in anthologies, hoping to prepare the way for wider acceptance of his style. By 1930 his work was recognised as one of the most original literary accomplishments of his century. It had a marked influence on such leading 20th-century poets as T. S. Eliot, Dylan Thomas, W. H. Auden, Stephen Spender and Cecil Day-Lewis.
ellauri095.html on line 93: Balliolin tähtioppilaasta ja firstistä tuli säälittävä proffa johkin irkku-Kouvolaan.
ellauri095.html on line 101: The Uranians were a small and clandestine group of male homosexual poets who published works between 1858, when William Johnson Cory published Ionica, and 1930. Although most of them were English, they had counterparts in the United States and France.
ellauri095.html on line 105: Uranian is a 19th-century term that referred to homosexual men. The term was first published by activist Karl Heinrich Ulrichs (1825–95) in a series of five booklets (1864–65) collected under the title Forschungen über das Räthsel der mannmännlichen Liebe (Research into the Riddle of Man–Male Love). Ulrichs derived Uranian (Urning in German) from the Greek goddess Aphrodite Urania, who was created out of the god Uranus' testicles. Therefore, it represents the homosexual gender, while Dionian (Dioning), derived from Aphrodite Dionea, represents the heterosexual gender. Ulrichs developed his terminology before the first public use of the term homosexual, which appeared in 1869 in a pamphlet published anonymously by Karl-Maria Kertbeny (1824–82)
ellauri095.html on line 107: The term Uranian was quickly adopted by English-language advocates of homosexual emancipation in the Victorian era, such as Edward Carpenter and John Addington Symonds, who used it to describe a comradely love that would bring about true democracy, uniting the "estranged ranks of society" and breaking down class and gender barriers. Oscar Wilde wrote to Robert Ross in an undated letter (?18 February 1898): "To have altered my life would have been to have admitted that Uranian love is ignoble. I hold it to be noble—more noble than other forms."
ellauri095.html on line 109: The term also gained currency among a group that studied Classics and dabbled in pederastic poetry from the 1870s to the 1930s. The writings of this group are now known by the phrase Uranian poetry. The art of Henry Scott Tuke and Wilhelm von Gloeden is also sometimes referred to as Uranian.
ellauri095.html on line 111: The word itself alludes to Plato's Symposium, a discussion on Eros (love). In this dialog, Pausanias distinguishes between two types of love, symbolised by two different accounts of the birth of Aphrodite, the goddess of love. In one, she was born of Uranus (the heavens), a birth in which "the female has no part". This Uranian Aphrodite is associated with a noble love for male youths, and is the source of Ulrichs's term Urning. Another account has Aphrodite as the daughter of Zeus and Dione, and this Aphrodite is associated with a common love which "is apt to be of women as well as of youths, and is of the body rather than of the soul". After Dione, Ulrichs gave the name Dioning to men who are sexually attracted to women. However, unlike Plato's account of male love, Ulrichs understood male Urnings to be essentially feminine, and male Dionings to be masculine in nature.
ellauri095.html on line 113: John Addington Symonds, who was one of the first to take up the term Uranian in the English language, was a student of Benjamin Jowett and was very familiar with the Symposium. Platonisten homopentujen käsikirja.
ellauri095.html on line 115: His father founded a marine insurance firm and at one time served as Hawaiian consul-general in London. He was also for a time churchwarden at St John-at-Hampstead. His grandfather was the physician John Simm Smith, a university colleague ofJohn Keats, and close friend of the eccentric philanthropist Ann Thwaytes. One of his uncles was Charles Gordon Hopkins, a politician of the Hawaiian Kingdom.
ellauri095.html on line 117: As a poet, Hopkins's father published works including A Philosopher's Stone and Other Poems (1843), Pietas Metrica (1849), and Spicelegium Poeticum, A Gathering of Verses by Manley Hopkins (1892). He reviewed poetry for The Times and wrote one novel. Catherine (Smith) Hopkins was the daughter of a London physician, particularly fond of music and of reading, especially German philosophy, literature and the novels of Dickens. Both parents were deeply religious high-church Anglicans. Catherine's sister, Maria Smith Giberne, taught her nephew Gerard to sketch. The interest was supported by his uncle, Edward Smith, his great-uncle Richard James Lane, a professional artist, and other family members.
ellauri095.html on line 119: Hopkins's initial ambition was to be a painter – he would continue to sketch throughout his life and was inspired as an adult by the work of John Ruskin and the Pre-Raphaelites.
ellauri095.html on line 121: By 1930 his work was recognised as one of the most original literary accomplishments of his century. It had a marked influence on such leading 20th-century poets as T. S. Eliot, Dylan Thomas, W. H. Auden, Stephen Spender and Cecil Day-Lewis.
ellauri095.html on line 123: Hopkins became a skilled draughtsman. He found his early training in visual art supported his later work as a poet. His siblings were much inspired by language, religion and the creative arts. Milicent (1849–1946) joined an Anglican sisterhood in 1878. Kate (1856–1933) would help Hopkins publish the first edition of his poetry. Hopkins's youngest sister Grace (1857–1945) set many of his poems to music. Lionel (1854–1952) became a world-famous expert on archaic and colloquial Chinese. Arthur (1848–1930) and Everard (1860–1928) were highly successful artists. Cyril (1846–1932) would join his father's insurance firm.
ellauri095.html on line 125: Manley Hopkins moved his family to Hampstead in 1852, near where John Keats had lived 30 years before and close to the green spaces of Hampstead Heath. When he was ten years old, Gerard was sent to board at Highgate School (1854–1863). While studying Keats´s poetry, he wrote "The Escorial" (1860), his earliest extant poem. Here he practised early attempts at asceticism. He once argued that most people drank more liquids than they really needed and bet that he could go without drinking for a week. He persisted until his tongue was black and he collapsed at drill. On another occasion he abstained from salt for a week.
ellauri095.html on line 129: Hopkins studied classics at Balliol College, Oxford (1863–1867). He began his time in Oxford as a keen socialite and prolific poet, but seems to have alarmed himself with resulting changes in his behaviour. There he forged a lifelong friendship with Robert Bridges (later Poet Laureate of the United Kingdom), which would be important to his development as a poet and in establishing his posthumous acclaim.
ellauri095.html on line 135: A short fellow of 5’2 or 3”, he was enthusiastic, had a high-pitched voice, loved to sketch and write poems, was close to his family, and had warm, lifelong friends from Oxford, fellow Jesuits, and Irish families. For recreation he visited art exhibitions and old churches, and enjoyed holidays with his family, friends, and fellow Jesuits in Switzerland, Holland, the Isle of Wight, the Isle of Man, Whitby on the North Sea, Wales, Scotland, and the West of Ireland. During these holidays, he loved to hike and swim. His passions were nature (especially trees), ecology, beauty, poetry, art, his family and friends, his country, his religion, and his God. His curse was a lifelong “melancholy” (his word) which in 1885 in Dublin became deep depression and a sense of lost contact with God.
ellauri095.html on line 137: In life and poetry he was serious and playful – even whimsical. Spiritually, despite an early scrupulosity which he never fully lost, he followed the Jesuit way of finding God in all things, and rejoiced in “God in the world”: “The world is charged wíth the grándeur of God.” He was very, very bright, with an extensive knowledge of words and languages — he knew so many words ! His intellectual hero was the medieval philosopher Duns Scotus, whose philosophy of selfhood he held dear. Hopkins himself had a strong sense of self, appreciated his own individuality, and was immensely self-confident.
ellauri095.html on line 139: According to John Bayley, "All his life Hopkins was haunted by the sense of personal bankruptcy and impotence, the straining of 'time's eunuch' with no more to 'spend'... " a sense of inadequacy, graphically expressed in his last sonnets. Toward the end of his life, Hopkins suffered several long bouts of depression. His "terrible sonnets" struggle with problems of religious doubt. He described them to Bridges as "the thin gleanings of a long weary while."
ellauri095.html on line 141: "Thou Art Indeed Just, Lord" (1889) echoes Jeremiah 12:1 in asking why the wicked prosper. It reflects the exasperation of a faithful servant who feels he has been neglected, and is addressed to a divine person ("Sir") capable of hearing the complaint, but seemingly unwilling to listen. Hopkins uses parched roots as a metaphor for despair.
ellauri095.html on line 145: After several years of ill health and bouts of diarrhoea, Hopkins died of typhoid fever in 1889 and was buried in Glasnevin Cemetery, after a funeral in St Francis Xavier Church in Gardiner Street, located in Georgian Dublin. He is thought to have suffered throughout his life from what today might be labelled bipolar disorder or chronic unipolar depression, and battled a deep sense of melancholic anguish. However, his last words on his death bed were, "I am so happy, I am so happy. I loved my life." He was 44 years of age.
ellauri095.html on line 147: The image of the poet´s estrangement from God figures in "I wake and feel the fell of dark, not day", in which he describes lying awake before dawn, likening his prayers to "dead letters sent To dearest him that lives alas! away." The opening line recalls Lamentations 3:2: "He hath led me, and brought me into darkness, but not into light." "No Wurst, There is None" and "Carrion Comfort" are also counted among the "terrible sonnets".
ellauri095.html on line 149: During his lifetime, Hopkins published few poems. It was only through the efforts of Robert Bridges that his works were seen.
ellauri095.html on line 153: Despite Hopkins burning all his poems on entering the Jesuit novitiate, he had already sent some to Bridges, who with some other friends, was one of the few people to see many of them for some years. After Hopkins's death they were distributed to a wider audience, mostly fellow poets, and in 1918 Bridges, by then poet laureate, published a collected edition; an expanded edition, prepared by Charles Williams, appeared in 1930, and a greatly expanded edition by William Henry Gardner appeared in 1948 (eventually reaching a fourth edition, 1967, with N. H. Mackenzie).
ellauri095.html on line 157: Usually writing Miltonic sonnets of 14 lines, he experimented with such unusual forms as a “curtal” sonnet of 10 2/5 lines (“Pied Beauty”) and a “caudal” sonnet of 24 lines (“That Nature is a Heraclitean Fire”). As an experimenter, he was a modern poet before “modern” poetry existed.
ellauri095.html on line 159: He influenced such poets as W.H. Auden, Dylan Thomas, Theodore Roethke, Elizabeth Bishop, John Berryman, Robert Lowell, Ted Hughes, Sylvia Plath, Denise Levertov, and the Nobel Laureate Seamus Heaney. In the 1920s and 30s, he was a darling of the British and American “New Critics” who prized and probed his poems’ rich “texture.”
ellauri095.html on line 161: Timothy d´Arch Smith, antiquarian bookseller, ascribes to Hopkins suppressed erotic impulses which he views as taking on a degree of specificity after Hopkins met Robert Bridges´s distant cousin, friend, and fellow Etonian Digby Mackworth Dolben, "a Christian Uranian". Ei siis Plutosta kuten Heinleinin matonaamat.
ellauri095.html on line 163: Robert Martin asserts that when Hopkins first met Dolben, on Dolben´s 17th birthday in Oxford in February 1865, it "was, quite simply, the most momentous emotional event of his undergraduate years, probably of his entire life." According to Robert Martin, "Hopkins was completely taken with Dolben, who was nearly four years his junior, and his private journal for confessions the following year proves how absorbed he was in imperfectly suppressed erotic thoughts of him." Martin also considers it "probable that Hopkins would have been deeply shocked at real sexual intimacy with another guy."
ellauri095.html on line 167: Hopkins composed two poems about Dolben, "Where art thou friend" and "The Beginning of the End". Robert Bridges, who edited the first edition of Dolben's poems as well as Hopkins's, cautioned that the second poem "must never be printed," though Bridges himself included it in the first edition (1918). Another indication of the nature of his feelings for Dolben is that Hopkins's high Anglican confessor seems to have forbidden him to have any contact with Dolben except by letter. Hopkins never saw Dolben again after the latter's short visit to Oxford during which they met, and any continuation of their relationship was abruptly ended by Dolben's drowning two years later in June 1867. Hopkins's feeling for Dolben seems to have cooled by that time, but he was nonetheless greatly affected by his death. "Ironically, fate may have bestowed more through Dolben's death than it could ever have bestowed through longer life ... for many of Hopkins's best poems – impregnated with an elegiac longing for Dolben, his lost beloved and his muse – were the result." Hopkins's relationship with Dolben is explored in the novel The Hopkins Conundrum.
ellauri095.html on line 169: Some of Hopkins´s poems, such as The Bugler´s First Communion and Epithalamion, arguably embody homoerotic themes, although the second poem was arranged by Robert Bridges from extant fragments.
ellauri095.html on line 171: Hopkins chose the austere and restrictive life of a Jesuit and was gloomy at times. His biographer Robert Bernard Martin notes that "the life expectancy of a man becoming a novice at twenty-one was twenty-three more years rather than the forty years of males of the same age in the general population."
ellauri095.html on line 174: The homosexual lifestyle results in a shorter life expectancy. This is undoubtedly due to the health risks associated, such as AIDS, Hepatitis, and a variety of other infections and STDs. In addition, homosexuals are more likely to be smokers, which takes the lifespan even lower. In 1993 Paul Cameron published a study which found that homosexuality takes 20-30 years off the lives of its practitioners. Cameron is a Psychologist and founder of the Family Research Institute. Among men with AIDS their lifespan was 39 years, however even without AIDS a male homosexuals lifespan is just a short 42 years. Lesbians had a median age of death of just 44 years. He also found that lesbians were up to 456 times more likely to die in a car crash than heterosexual women. The liberal Southern Poverty Law Centre dubbed Cameron an "anti-gay extremist", and the American Psychological Association expelled him for exposing the truth about the homosexual lifestyle and accused him of scientific data "fraud". Fortunately, Cameron had the support of faith based groups who would not bow down or turn their behinds to the homosexual agenda.
ellauri095.html on line 176: Another 1997 study from pro-homosexual researchers who were trying defend homosexuals, examined data of AIDS deaths between 1987 to 1992 in Toronto, and found that the life expectancy for the homosexual men was 8 to 20 years lower than heterosexuals. See also Atheism and life expectancy. Religious people live on average four years longer than their agnostic and atheist peers, new research has found. Actually, the atheists´ life expectancy is way lower than true believers´ (estimated at about one infinity). Source: Conservopedia.
ellauri095.html on line 178: The aim of our research was never to spread more homophobia, but to demonstrate to an international audience how the life expectancy of gay and bisexual men can be estimated from limited vital statistics data. In our paper, we demonstrated that in a major Canadian centre, life expectancy at age 20 years for gay and bisexual men is 8 to 21 years less than for all men. If the same pattern of mortality continued, we estimated that nearly half of gay and bisexual men currently aged 20 years would not reach their 65th birthday. Under even the most liberal assumptions, gay and bisexual men in this urban centre were experiencing a life expectancy similar to that experienced by men in Canada in the year 1871. In contrast, if we were to repeat this analysis today the life expectancy of gay and bisexual men would be greatly improved. Deaths from HIV infection have declined dramatically in this population since 1996. As we have previously reported there has been a threefold decrease in mortality in Vancouver as well as in other parts of British Columbia.
ellauri095.html on line 180: It is essential to note that the life expectancy of any population is a descriptive and not a prescriptive mesaure. Death is a product of the way a person lives and what physical and environmental hazards he or she faces everyday. It cannot be attributed solely to their sexual orientation or any other ethnic or social factor. If estimates of an individual gay and bisexual man´s risk of death is truly needed for "legal or other" purposes, then people making these estimates should use the same actuarial tables that are used for all other males in that population. Gay and bisexual men are included in the construction ofofficial population-based tables and therefore these tables for all males are the appropriate ones to be used. (LOL sorry boys, the cat is out of the bag, there is no way to get it to go back in.)
ellauri095.html on line 182: The language of Hopkins´s poems is often striking. His imagery can be simple, as in Heaven-Haven, where the comparison is between a nun entering a convent and a ship entering a harbour out of a storm. It can be splendidly metaphysical and intricate, as it is in As Kingfishers Catch Fire, where he leaps from one image to another to show how each thing expresses its own uniqueness, and how divinity reflects itself through all of them.
ellauri095.html on line 184: Hopkins was a supporter of linguistic purism in English. In an 1882 letter to Robert Bridges, Hopkins writes: "It makes one weep to think what English might have been; for in spite of all that Shakespeare and Milton have done... no beauty in a language can make up for want of purity." He took time to learn Old English, which became a major influence on his writing. In the same letter to Bridges he calls Old English "a vastly superior thing to what we have now."
ellauri095.html on line 186: He uses many archaic and dialect words but also coins new words. One example of this is twindles, which seems from its context in Inversnaid to mean a combination of twines and dwindles. He often creates compound adjectives, sometimes with a hyphen (such as dapple-dawn-drawn falcon) but often without, as in rolling level underneath him steady air. This use of compound adjectives, similar to the Old English use of compounds nouns, concentrates his images, communicating to his readers the instress of the poet´s perceptions of an inkscape.
ellauri095.html on line 190: An important element in Hopkins work is his own concept of inkscape, which was derived in part from the medieval theologian Duns Scotus.
ellauri095.html on line 196: Inkscape, for Hopkins, is the charged essence, the absolute singularity that gives each created thing its being; instress is both the energy that holds the inscape together and the process by which this inscape is perceived by an observer. We instress the inscape of a tulip, Hopkins would say, when we appreciate the particular delicacy of its petals, when we are enraptured by its specific, inimitable shade of pink.
ellauri095.html on line 198: The meaning of “inscape,” that conundrum of Hopkins’s readers. A common misconception of the word is that it signifies simply a unique particular, the unusual feature, the singular appearance.
ellauri095.html on line 199: No no, he usually sought the distinctively unifying design, the “returning” or recurrent pattern, the internal “network” of structural relationships which clearly and unmistakably integrates or scapes an object or set of objects and thus reveals the presence of integrating laws throughout nature and a divine unifying force or “stress” in this world.
ellauri095.html on line 203: The suggestion of metaphysical significance is obvious in an 1874 note by Hopkins on waves: “The laps of running foam striking the sea-wall double on themselves and return in nearly the same order and shape in which they came. This is mechanical reflection and is the same as optical: indeed all nature is mechanical, but then it is not seen that mechanics contain that which is beyond mechanics.”
ellauri095.html on line 207: Nevertheless, even after he became a Jesuit he continued to cultivate an acquaintance with the visual arts through drawing and attendance at exhibitions, and this lifelong attraction to the visual arts affected the verbal art for which he is remembered. In his early poetry and in his journals wordpainting is pervasive, and there is a recurrent Keatsian straining after the stasis of the plastic arts.
ellauri095.html on line 209: The typical Hopkins drawing is what Ruskin called the “outline drawing”; as Ruskin put it, “without any wash of colour, such an outline is the most valuable of all means for obtaining such memoranda of any scene as may explain to another person, or record for yourself, what is most important in its features.” Many such practical purposes for drawing were advanced by Ruskin, but his ultimate purpose was to unite science, art, and religion.
ellauri095.html on line 218: Hopkins chose the austere and restrictive life of a Jesuit and was gloomy at times. His biographer Robert Bernard Martin notes that "the life expectancy of a man becoming a novice at twenty-one was twenty-three more years rather than the forty years of males of the same age in the general population."
ellauri095.html on line 220: The brilliant student who had left Oxford with first-class honours failed his final theology exam. This almost certainly meant that despite his ordination in 1877, Hopkins would not progress in the order. In 1877 he wrote God's Grandeur, an array of sonnets that included "The Starlight Night". He finished "The Windhover" only a few months before his ordination. His life as a Jesuit trainee, though rigorous, isolated and sometimes unpleasant, at least had some stability; the uncertain and varied work after ordination was even harder on his sensibilities. In October 1877, not long after completing "The Sea and the Skylark" and only a month after his ordination, Hopkins took up duties as sub-minister and teacher at Mount St Mary's College near Sheffield. In July 1878 he became curated at the Jesuit church in Mount Street, London, and in December that of St Aloysius's Church, Oxford, then moving to Manchester, Liverpool and Glasgow. While ministering in Oxford, he became a founding member of The Cardinal Newman Boozing Society, established in 1878 for Catholic members of the University of Oxford. He taught Greek and Latin at Mount St Mary's College, Sheffield, and Stonyhurst College, Lancashire.
ellauri095.html on line 222: In the late 1880s Hopkins met Father Matthew Russell, the Jesuit founder and editor of the Irish Monthly magazine, who presented him to Katharine Tynan and W. B. Yeats.
ellauri095.html on line 223: In 1884 he became a professor of Greek and Latin at University College Dublin. His English roots and disagreement with the Irish politics of the time, along with his small stature (5 ft 2 in or 1.57 m), unprepossessing nature and personal oddities, reduced his effectiveness as a teacher.
ellauri095.html on line 225: This and his isolation in Ireland deepened a gloom that was reflected in his poems of the time, such as "I Wake and Feel the Fell of Dark, not Day". They came to be known as the "terrible sonnets", not for their quality but according to Hopkins's friend Canon Richard Watson Dixon, because they reached the "terrible crystal", meaning they crystallised the melancholic dejection that plagued the later part of Hopkins's life.
ellauri095.html on line 227: Several issues led to a melancholic state and restricted his poetic inspiration in his last five years. His workload was heavy. He disliked living in Dublin, away from England and friends. He was disappointed at how far the city had fallen from its Georgian elegance of the previous century. His general health suffered and his eyesight began to fail. He felt confined and dejected. As a devout Jesuit, he found himself in an artistic dilemma. To subdue an egotism that he felt would violate the humility required by his religious position, he decided never to publish his poems. But Hopkins realised that any true poet requires an audience for criticism and encouragement. This conflict between his religious obligations and his poetic talent made him feel he had failed at both.
ellauri095.html on line 233: In a journal entry of 6 November 1865, Hopkins declared an ascetic intention for his life and work: "On this day by God's grace I resolved to give up all beauty until I had His leave for it."
ellauri095.html on line 234: On 18 January 1866, Hopkins composed his most ascetic poem, The Habit of Perfection. On 23 January, he included poetry in a list of things to be given up for Lent. In July, he decided to become a Roman Catholic and travelled to Birmingham in September to consult the leader of the Oxford converts, John Henry Newman. Newman received him into the Roman Catholic Church on 21 October 1866.
ellauri095.html on line 238: The decision to convert estranged Hopkins from his family and from a number of acquaintances. After graduating in 1867, he was provided by Newman with a teaching post at the Oratory in Birmingham. While there he began to study the violin. On 5 May 1868 Hopkins firmly "resolved to be a religious." Less than a week later, he made a bonfire of his poetry and gave it up almost entirely for seven years. Fortunately he did not burn his Bridges like Savonarola. He also felt a call to enter the ministry and decided to become a Jesuit. He paused first to visit Switzerland, which officially forbade Jesuits to enter.
ellauri095.html on line 240: In September 1868 Hopkins began his Jesuit novitiate at Manresa House, Roehampton, under the guidance of Alfred Weld. Two years later he moved to St Mary´s Hall, Stonyhurst, for philosophical studies, taking vows of poverty, chastity and obedience on 8 September 1870. He felt that his interest in poetry had stopped him devoting himself wholly to religion. However, on reading Duns Scotus in 1872, he saw how the two need not conflict.
ellauri095.html on line 246: In 1874 Hopkins returned to Manresa House to teach classics. While studying in the Jesuit house of theological studies, St Beuno´s College, near St Asap in North Wales, he was asked by his religious superior to write a poem to commemorate the foundering of a German ship in a storm. So in 1875 he took up poetry once more to write a lengthy piece, "The Wreck of the Deutschland", inspired by the Deutschland incident, a maritime disaster in which 157 people died, including five Franciscan nuns who had been leaving Germany due to harsh anti-Catholic laws (see Kulturkampf). The work displays both the religious concerns and some of the unusual metre and rhythms of his subsequent poetry not present in his few remaining early works. It not only depicts the dramatic events and heroic deeds, but tells of him reconciling the terrible events with God´s higher purpose. The poem was accepted but not printed by a Jesuit publication. This rejection fed his ambivalence about his poetry, most of which remained unpublished until after his death.
ellauri095.html on line 248: Hopkins invites a comparison between his persona and Christina’s erstwhile lover, James Collinson, who also became a follower of the Pre-Raphaelites and convert to Catholicism and, for a while, a Jesuit. Eventually, by converting to Catholicism himself and joining the Society of Jesus, Hopkins exchanged the inferior position articulated in “A Voice from the World” for a superior one, superior at least in the sense that Christina Rossetti apparently felt that her sister Maria, who actually did cross the convent threshold and become a religious, had achieved a higher stage of religious development than she herself did.
ellauri095.html on line 250: Both poets concluded their literary careers with devotional commentaries: in Hopkins’s case, his unfinished “Commentary on the Spiritual Exercises of St. Ignatius.”
ellauri095.html on line 256: Christina Georgina Rossetti (5 December 1830 – 29 December 1894) was an English poet who wrote romantic, devotional, and children´s poems. "Goblin Market" and "Remember" remain famous. She also wrote the words of two Christmas carols well known in the UK: "In the Bleak Midwinter", later set by Gustav Holst and by Harold Darke, and "Love Came Down at Christmas", also set by Darke and by other composers. She was little sister (2 years junior) of the artist and poet Dante Gabriel Rossetti and features in several of his paintings.
ellauri095.html on line 258: In the later decades of her life, Ms. Rossetti suffered from Graves' disease, diagnosed in 1872, suffering a near-fatal attack in the early 1870s. Graves' disease, also known as toxic diffuse goiter, is an autoimmune disease that affects the thyroid. It frequently results in and is the most common cause of hyperthyroidism. It also often results in an enlarged thyroid. Signs and symptoms of hyperthyroidism may include irritability, muscle weakness, sleeping problems, a fast heartbeat, poor tolerance of heat, diarrhea and unintentional weight loss. Other symptoms may include thickening of the skin on the shins, known as pretibial myxedema, and eye bulging, a condition caused by Graves´ ophthalmopathy. About 25 to 80% of people with the condition develop eye problems.
ellauri095.html on line 262: Broidi Danten varhaiseen runouteen vaikuttivat John Keats ja William Blake . Hänen myöhemmälle runoudelleen oli ominaista ajatuksen ja tunteen kieronlainen yhdistäminen, erityisesti hänen sonettisarjassaan The House of Life. Runous ja kuva kietoutuvat tiiviisti Rossettin teoksiin. Hän kirjoitti usein sonetteja kuviensa oheen, jotka ulottuvat elokuviin Neitsyt Marian tyttönen (1849) ja Astarte Syriaca (1877), samalla kun hän loi taidetta havainnollistamaan runoja, kuten kuuluisan runoilijan Christina Rossettin , hänen sisarensa, Goblin Market.
ellauri095.html on line 300: You tell me of our future that you plann´d: Meidän tulevaisuuden suunnitelmista
ellauri095.html on line 306: A vestige of the thoughts that once I had, Eikä näistä mietteistä jäisi juuri jälkeä,
ellauri095.html on line 315: when my coffin Kun mun arkkua
ellauri095.html on line 356: of a seed named human meidänkin elamassamme?
ellauri095.html on line 368: will belong to the world of Kuuluu maailmaan
ellauri095.html on line 372: Topic(s) of this poem: death
ellauri095.html on line 394: Rossetti oli italialaisten ulkomaalaisten toinen lapsi ja vanhin poika. Hänen isänsä Gabriele Rossetti oli Dante-tutkija, joka oli karkotettu Napolista räävittömän runouden kirjoittamisesta Napolin vuoden 1819 perustuslain tukemiseksi. Rossettin äiti oli kouluttautunut kasvatusneuvottelijaksi ja valvoi lastensa varhaiskasvatusta. Harvat viktoriaaniset perheet olivat yhtä lahjakkaita kuin Rossettis: vanhin lapsi, Maria Rossetti, julkaisi A Shadow of Dante (1871) ja hänestä tuli anglikaaninen nunna; William Michael Rossetti oli yhdessä veljensä kanssa Pre-Raphaelite Brotherhoodin aktiivinen jäsen ja hänestä tuli toimittaja, kirjainten mies ja muistelija; nuorimmasta, Christina Georgina Rossetista, tuli tärkeä ja vaikutusvaltainen lyyrinen runoilija.
ellauri095.html on line 415: What fathom-depth of soul-struck widowhood, Kuinka syvä sielun lyöty leskeys,
ellauri095.html on line 453: Christina Rossetti became for Hopkins the embodiment of the medievalism of the Pre-Raphaelites, the Oxford Movement, and Victorian religious poetry generally. In the 1860s Hopkins was profoundly influenced by her example and succeeded, unbeknownst to her and to the critics of his time, in becoming a rival far greater than any of her contemporaries.
ellauri095.html on line 455: Their rivalry began with Hopkins’s response to her poem “The Convent Threshold.” Geoffrey Hartman was clearly on the right track when he suggested in the introduction to Hopkins: A Collection of Critical Essays (1966) that “Hopkins seems to develop his lyric structures out of the Pre-Raphaelite dream vision. In his early ‘A Vision of the Mermaids’; and ‘St. Dorothea’; he may be struggling with such poems as Christina Rossetti’s ‘Convent Threshold’; and Dante Gabriel Rossetti’s ‘The Blessed Damozel,’ poems in which the poet stands at a lower level than the vision, or is irrevocably, pathetically distanced.” Such poems were the essence of medievalism in poetry according to William Morris, who felt that Keats’s “La Belle Dame Sans Merci” was the germ from which all Pre-Raphaelite poetry sprang. Standing beyond Keats, however, the primary source was Dante. Christina Rossetti clearly alludes to Beatrice’s appeal to Dante in “The Convent Threshold”:
ellauri095.html on line 465: Or sit on steps of heaven alone?
ellauri095.html on line 469: Scholars have long debated whether the historical Beatrice is intended to be identified with either or both of the Beatrices in Dante´s writings. She was apparently the daughter of the banker Folco Portinari, and was married to another banker, Simone dei Bardi. Dante claims to have met a "Beatrice" only twice, on occasions separated by nine years, but was so affected by the meetings that he carried his love for her throughout his life.
ellauri095.html on line 471: Talk of sublimation. Näki Beatricen kalsareita pakkasella kuivumassa, niistä nousi härmistystä, Danten pelihousuissa nousi vastavaikutus. Dante sijoitti suklaaosaston alimpaan helvettiin, todennäköisesti homofoobisena.
ellauri095.html on line 473: Nancy J. Chodorow states that homophobia can be viewed as a method of protection of male masculinity. Various psychoanalytic theories explain homophobia as a threat to an individual´s own same-sex impulses, whether those impulses are imminent or merely hypothetical. This threat causes repression, denial or reaction formation.
ellauri095.html on line 477: As Hopkins commented in a letter, Savonarola was “the only person in history (except perhaps Origen) about whom” he had “real feeling,” because for Hopkins Savonarola was “the prophet of Christian art.”
ellauri095.html on line 483: The sequence of events is clear. On 18 January 1866 Hopkins composed his most ascetic poem, “The Habit of Perfection” (Täydellinen asukokonaisuus). On 23 January he included poetry in the list of things to be given up for Lent. In July he decided to become a Catholic, and he traveled to Birmingham in September to consult the leader of the Oxford converts, John Henry Newman. Newman received him into the Church in October. On 5 May 1868 Hopkins firmly “resolved to be a religious.” Less than a week later, apparently still inspired by Savonarola, he made a bonfire of his poems and gave up poetry almost entirely for seven years. Finally, in the fall of 1868 Hopkins joined a “serged fellowship” like Savonarola’s and like the one he admired in “Eastern Communion”(1865), a commitment foreshadowed by the emphasis on vows of silence and poverty in “The Habit of Perfection.”
ellauri095.html on line 487: John Henry Newman (21 February 1801 – 11 August 1890) was an English theologian and poet, first an Anglican priest and later a Catholic priest and cardinal, who was an important and controversial figure in the religious history of England in the 19th century. He was known nationally by the mid-1830s, and was canonised as a saint in the Catholic Church in 2019.
ellauri095.html on line 495: The best-known portrait of Cardinal Newman -- soon to become the last British Catholic saint -- is by Millais and shows an elderly gentleman with a refined and perhaps, indeed, rather feminised appearance. In his lifetime, contemporaries remarked on Newman´s "effeminate" manner, as they then said, although sometimes this was a sly way of attacking him.
ellauri095.html on line 496: The Rev John Henry Newman had many critics after he sensationally quit the Church of England in 1845 and was received into the Roman Catholic Church.
ellauri095.html on line 499: Hopkins had been attracted to asceticism since childhood. At Highgate, for instance, he argued that nearly everyone consumed more liquids than the body needed, and, to prove it, he wagered that he could go without liquids for at least a week. He persisted until his tongue was black and he collapsed at drill. He won not only his wager but also the undying enmity of the headmaster Dr. John Bradley Dyne. On another occasion, he abstained from salt for a week. His continuing insistence on extremes of self-denial later in life struck some of his fellow Jesuits as more appropriate to a Victorian Puritan than to a Catholic.
ellauri095.html on line 500: Thus it is important to realize that he converted to Catholicism not to be more ascetic, for asceticism was as Protestant as it was Catholic, but to be able to embrace the Catholic doctrine of the Real Presence.
ellauri095.html on line 508: This potential for a new sacramental poetry was first realized by Hopkins in The Wreck of the Deutschland. Hopkins recalled that when he read about the wreck of the German ship Deutschland off the coast of England it “made a deep impression on me, more than any other wreck or accident I ever read of,” a statement made all the more impressive when we consider the number of shipwrecks he must have discussed with his father. Hopkins wrote about this particular disaster at the suggestion of Fr. James Jones, Rector of St. Beuno’s College, where Hopkins studied theology from 1874 to 1877. Hopkins recalled that “What I had written I burnt before I became a Jesuit and resolved to write no more, as not belonging to my profession, unless it were by the wish of my superiors; so for seven years I wrote nothing but two or three little presentation pieces which occasion called for [presumably ‘Rosa Mystica’ and ‘Ad Mariam’]. But when in the winter of ’75 the Deutschland was wrecked in the mouth of the Thames and five Franciscan nuns, exiles from Germany by the Falck Laws, aboard of her were drowned I was affected by the account and happening to say so to my rector he said that he wished someone would write a poem on the subject. On this hint I set to work and, though my hand was out at first, produced one. I had long had haunting my ear the echo of a new rhythm which now I realized on paper.”
ellauri095.html on line 510: The result is an ode of thirty-five eight-line stanzas, divided into two parts. The first part, consisting of ten stanzas, is autobiographical, recalling how God touched the speaker in his own life. The second begins with seven stanzas dramatizing newspaper accounts of the wreck. Then fourteen stanzas narrow the focus to a single passenger, the tallest of the five nuns who drowned. She was heard to call on Christ before her death. The last four stanzas address God directly and culminate in a call for the conversion of England.
ellauri095.html on line 512: The Wreck of the Deutschland became the occasion for Hopkins’s incarnation as a poet in his own right. He broke with the Keatsian wordpainting style with which he began, replacing his initial prolixity, stasis, and lack of construction with a concise, dramatic unity. He rejected his original attraction to Keats’s sensual aestheticism for a clearly moral, indeed a didactic, rhetoric. He saw nature not only as a pleasant spectacle as Keats had; he also confronted its seemingly infinite destructiveness as few before or after him have done. In this shipwreck he perceived the possibility of a theodicy, a vindication of God’s justice which would counter the growing sense of the disappearance of God among the Victorians. For Hopkins, therefore, seeing more clearly than ever before the proselytic possibilities of art, his rector’s suggestion that someone write a poem about the wreck became the theological sanction he needed to begin reconciling his religious and poetic vocations.
ellauri095.html on line 514: Nevertheless, although The Wreck of the Deutschland was a great breakthrough to the vision of God immanent in nature and thus to the sacramentalism that was to be the basis of the great nature poems of the following years, when Hopkins sent the poem to his friend Robert Bridges, Bridges refused to reread it despite Hopkins’s pleas. The poem was also rejected by the Jesuit magazine the Month, primarily because of its new “sprung” rhythm, and many subsequent readers have had difficulty with it as well.
ellauri095.html on line 516: The relationship between Hopkins and his father reveals important early instances of creative collaboration and competition within the family. Hopkins copied eleven of the poems from his father’s volume A Philosopher’s Stone into his Oxford notebooks. In those poems his father expressed a Keatsian dismay over science’s threat to a magical or imaginative response to nature.
ellauri095.html on line 518: The motif of the singing bird appears again in Gerard’s “Spring” (1877): “and thrush/Through the echoing timber does so rinse and wring/The ear, it strikes like lightnings to hear him sing.” The father’s attempt to represent what it is like to live in a bird’s environment, moreover, to experience daily the “fields, the open sky, /The rising sun, the moon’s pale majesty; /The leafy bower, where the airy nest is hung” was also one of the inspirations of the son’s lengthy account of a lark’s gliding beneath clouds, its aerial view of the fields below, and its proximity to a rainbow in “Il Mystico” (1862), as well as the son’s attempt to enter into a lark’s existence and express its essence mimically in “The Woodlark” (1876). A related motif, Manley’s feeling for clouds, evident in his poem “Clouds,” encouraged his son’s representation of them in “Hurrahing in Harvest’ (1877) and “That Nature is a Heraclitean Fire”(1888).
ellauri095.html on line 520: Competition and collaboration between father and son continued even long after Hopkins left home to take his place in the world. In 1879, for instance, Gerard Manley Hopkins wrote to Bridges, “I enclose some lines by my father called forth by the proposal to fell the trees in Well Walk (where Keats and other interesting people lived) and printed in some local paper.” Two months later Hopkins composed “Binsey Poplars” to commemorate the felling of a grove of trees near Oxford. Clearly, competition with his father was an important creative stimulus.
ellauri095.html on line 522: In addition to specific inspirations such as these, the father communicated to his son a sense of nature as a book written by God which leads its readers to a thoughtful contemplation of Him, a theme particularly evident in Manley and Thomas Marsland Hopkins’s book of poems, Pietas Metrica. Consequently, Gerard went on to write poems which were some of the best expressions not only of the Romantic approach to nature but also the older tradition of explicitly religious nature poetry.
ellauri095.html on line 528: Hopkins eventually began to be critical of mere love of detail, however––“that kind of thought which runs upon the concrete and the particular, which disintegrates and drops toward atomism in some shape or other,” he wrote in his journal––and he became increasingly aware of the importance of religion as the ultimate source of unity.
ellauri095.html on line 531: Gerard oli Balliolin miehiä kuten Nick. Old Nick on pirun nimitys. In the nick of time. Sano Jerryä vaan Hannixi, balit jäi siltä aidalle tai seivästyi sonnikahlaamon kirkonpiikkeihin. Äänikin oli kimakka.
ellauri095.html on line 533: His religious consciousness increased dramatically when he entered Oxford, the city of spires. From April of 1863, when he first arrived with some of his journals, drawings, and early Keatsian poems in hand, until June of 1867 when he graduated, Hopkins felt the charm of Oxford, “steeped in sentiment as she lies,” as Matthew Arnold had said, “spreading her gardens to the moonlight and whispering from her towers the last enchantments of the Middle Ages.” Here he became more fully aware of the religious implications of the medievalism of Ruskin, Dixon, and the Pre-Raphaelites. Inspired also by Christina Rossetti, the Catholic doctrine of the Real Presence of God in the Eucharist, and by the Victorian preoccupation with the fifteenth-century Italian religious reformer Girolamo Savonarola, he soon embraced Ruskin’s definition of “Medievalism” as a “confession of Christ” opposed to both “Classicalism” (“Pagan Faith”) and “Modernism” (the “denial of Christ”).
ellauri095.html on line 535: Manley Hopkins’s desire to preserve a Wordsworthian love of nature in his children is evident in his “To a Beautiful Child”:
ellauri095.html on line 546: The phrase “And birds that call/Hoarse to the storm,” invites comparison with the son’s images of the windhover rebuffing the big wind in “The Windhover” (1877) and with the image of the great storm fowl at the conclusion of “Henry Purcell” (1879). The father’s prophecy, “thy sport is with the storm/To wrestle” is fulfilled in Gerard’s The Wreck of the Deutschland and “The Loss of the Eurydice” (1878). These two shipwreck poems, replete with spiritual instruction for those in doubt and danger were the son’s poetic and religious counterparts to his father’s 1873 volume, The Port of Refuge, or advice and instructions to the Master-Mariner in situations of doubt, difficulty, and danger.
ellauri095.html on line 550: Compare Gerard Manley Hopkins’s version of an attempted rescue with the account in the London Times, one of the sources he used for The Wreck of the Deutschland. According to the Times, “One brave sailor, who was safe in the rigging went down to try to save a child or woman who was drowning on deck. He was secured by a rope to the rigging, but a wave dashed him against the bulwark, and when daylight dawned his headless body, detained by the rope, was swinging to and fro with the waves.” Hopkins wrote:
ellauri095.html on line 556: For all his dreadnought breast and braids of thew: sinne meni sixpäkki sekä haba yhtä kyytiä;
ellauri095.html on line 567: Hopkins transformed the prose into song, but he deleted the morbid details of the decapitation. It was no doubt partly to escape contemplation of such details connected with his marine-insurance business that Manley Hopkins cultivated a Wordsworthian love of nature.
ellauri095.html on line 570:
The Wreck of the ‘Deutschland’
ellauri095.html on line 572: In a snowstorm on 6 December 1875 the Deutschland emigrant ship, outward-bound from Bremen, in Germany via Southampton for New York, struck the infamous Kentish Knock offshore sandbank at the entrance to the Thames Estuary.
ellauri095.html on line 574: She broke her back on the sands and foundered with the loss of about 57 passengers, both men and women; the conditions which had caused the wreck in the first place also preventing her from being seen from shore, and thus assistance being given. In the immediate aftermath of the wreck the captain accused passing ships of failing to answer his vessel´s signals of distress.
ellauri095.html on line 578: The loss of any emigrant ship had a strong international dimension and was accordingly extensively reported in English in both the ´Times´ of London and the ´New York Times´, for there was a sad irony in the deaths of passengers who had taken ship in search of a better life. Five Franciscan nuns from Salzkotten (now in Nordrhein-Westfalen, western Germany), named Barbara Hultenschmidt, Henrika Fassbender, Norbeta Reinkobe, Aurea Badziura and Brigitta Damhorst, died in the wreck. They were fleeing religious oppression at home as a result of anti-Catholic laws enacted as part of Otto von Bismarck´s ´Kulturkampf´ ("culture struggle") aimed at building centralised and unified German state resisting outside influences. One reader moved by the story in the London press was the Jesuit poet, Gerard Manley Hopkins, who wrote a moving and highly romanticised poem based on the incident, ´The Wreck of the Deutschland´. As Hopkins put it: ´Rhine refused them: Thames would ruin them´.
ellauri095.html on line 580: The ´New York Times´, in the best traditions of media coverage, focused on the "weirdness of the scene". The newspaper contrasted the nuns´ "terror-stricken conduct", frozen with terror, and "deaf to all entreaties", with the "plucky" behaviour of the stewardess who tried to encourage them to leave the saloon for rigging as the water rose around them. One of the nuns was heard to cry in a voice heard above the storm "O my God, make it quick, make it quick". Hopkins, however, saw these words as an example of courage in the fate of extremity, and as the active seeking of the soul reaching towards God.
ellauri096.html on line 53: Typically prophecies like catastrophe warnings are made to serve opposite goals simultaneously. Competition between accuracy and helpfulness makes it possible for a prediction to be self-fulfilling by being self-defeating. Consider a prophet who warns ‘Your godless life will cause fatalities along the sinners’. Because of the warning, spectacle-seekers make a special trip to witness the carnage. They die like flies. The prophet’s announcement succeeds as a prediction by backfiring as a warning, or conversely.
ellauri096.html on line 55: Michael Scriven (1964) tried to refute predictive determinism (the thesis that all events are foreseeable), by conjuring two players, “Predictor” who has all the data, laws, and calculating capacity needed to predict the choices of others. Scriven goes on to imagine, “Avoider”, whose dominant motivation is to avoid prediction. Therefore, Predictor must conceal his prediction. The catch is that Avoider has access to the same data, laws, and calculating capacity as Predictor. Thus Avoider can duplicate Predictor’s reasoning. Consequently, the optimal predictor cannot predict Avoider. Let the teacher be Avoider and the student be Predictor. Avoider must win. Therefore, it is possible to give a surprise test. This sounds silly. The Predictor can predict that the Avoider double guesses her. Both can fiture out that this will go on and on, until time runs out, and they still just sit on their asses doing nothing. Thing is, you must remember that the players are part of the game, not outside of it as idealists would have it.
ellauri096.html on line 57: Idealizing the teacher and student along the lines of Avoider and Predictor fails to solve the puzzle. It falsely presupposes that two equally super clever agents are co-possible. It is like asking ‘If Aku is smarter than Anu and Anu is smarter than Aku, which of the two is the smartest?’ Its like Abott and Costello going thru the door, after you, no after you, until in the end they, predictably, try to go thru it at once. There is no equilibrium in the game, so shit just happens.
ellauri096.html on line 59: Predictive determinism states that everything is foreseeable. Metaphysical determinism states that there is only one way the future could be given the way the past is. Simon Laplace used metaphysical determinism as a premise for predictive determinism. He reasoned that since every event has a cause, a complete description of any stage of history combined with the laws of nature implies what happens at any other stage of the universe. Scriven was only challenging predictive determinism in his thought experiment. The next approach challenges metaphysical determinism.
ellauri096.html on line 61:
The Problem of Foreknowledge
ellauri096.html on line 63: Prior knowledge of an action seems incompatible with it being a free action. If I know that you will take a shit tomorrow, then you will take a shit tomorrow (because knowledge implies truth). But that means you will take a shit even if you resolve not to. After all, given that you will shit, nothing can stop you from shitting. So if I know that you will take a shit tomorrow, you are not free to do otherwise. Conversely if you're free to shit or constipate, I can't know which it's going to be. My solution is that you are free to do one or the other, nothing stops you, but knowing you I know for a fact that you will want to shit. You are not free to want what you want. You are an ape, for Cod's sake.
ellauri096.html on line 65: Maybe all of your defecation is compulsory. If God exists, then He knows everything. So the threat to freedom becomes total for the theist. The problem of divine foreknowledge insinuates that theism precludes morality. (This takes some more arguing, namely that morality implies free will, proof omitted.)
ellauri096.html on line 67: In response to the apparent conflict between freedom and foreknowledge, medieval philosophers denied that future contingent propositions have a truth-value. That´s silly. They took themselves to be extending a solution Aristotle discusses in De Interpretatione to the problem of logical fatalism. According to this truth-value gap approach, ‘You will take a dump tomorrow’ is not true now. The prediction will become true tomorrow. A morally serious theist can agree with the Rubaiyat of Omar Khayyam:
ellauri096.html on line 72: Nor all your Tears wash out a Word of it.
ellauri096.html on line 90: W. V. Quine (1953) agrees with Weiss’ conclusion that the teacher’s announcement of a surprise test fails to give the student knowledge that there will be a surprise test. Yet Quine abominates Weiss’ reasoning. Weiss breeches the law of bivalence (which states that every proposition has a truth-value, true or false). Quine believes that the riddle of the surprise test should not be answered by surrendering classical logic. Me too. Right on Willard van Orman Quine! Thumbs up!
ellauri096.html on line 92: W. V. Quine insists that the student’s elimination argument is only a reductio ad absurdum of the supposition that the student knows that the announcement is true (rather than a reductio of the announcement itself). He accepts this epistemic reductio but rejects the metaphysical reductio. Given the student’s ignorance of the announcement, Quine concludes that a test on any day would be unforeseen.
ellauri096.html on line 94: In later writings, Quine evinces general reservations about the concept of knowledge. One of his pet objections is that ‘know’ is vague. If knowledge entails absolute certainty, then too little will count as known. Quine infers that we must equate knowledge with firmly held true belief. Asking just how firm the belief must be is akin to asking just how big something has to be to count as being big. There is no answer to the question because ‘big’ lacks the sort of boundary enjoyed by precise words.
ellauri096.html on line 96: There is no place in science for bigness, because of this lack of boundary; but there is a place for the relation of biggerness. Here we see the familiar and widely applicable rectification of vagueness: disclaim the vague positive and cleave to the precise comparative. But it is inapplicable to the verb ‘know’, even grammatically. Verbs have no comparative and superlative inflections … . I think that for scientific or philosophical purposes the best we can do is give up the notion of knowledge as a bad job and make do rather with its separate ingredients. We can still speak of a belief as true, and of one belief as firmer or more certain, to the believer’s mind, than another (1987, 109).
ellauri096.html on line 100: It is true that some borderline cases of a qualitative term are not borderline cases for the corresponding comparative. But the reverse holds as well. A tall man who stoops may stand less high than another tall man who is not as lengthy but better postured. Both men are clearly tall. It is unclear that ‘The lengthier man is taller’. Qualitative terms can be applied when a vague quota is satisfied without the need to sort out the details. Only comparative terms are bedeviled by tie-breaking issues.
ellauri096.html on line 102: Science is about what is the case rather than what ought to be case. This seems to imply that science does not tell us what we ought to believe. The traditional way to fill the normative gap is to delegate issues of justification to epistemologists. However, Quine is uncomfortable with delegating such authority to philosophers. He prefers the thesis that psychology is enough to handle the issues traditionally addressed by epistemologists (or at least the issues still worth addressing in an Age of Science). This “naturalistic epistemology” seems to imply that ‘know’ and ‘justified’ are antiquated terms – as empty as ‘phlogiston’ or ‘soul’.
ellauri096.html on line 104: Those willing to abandon the concept of knowledge can dissolve the surprise test paradox. But to epistemologists, this is like using a suicide bomb to kill a fly.
ellauri096.html on line 106: Our suicide bomber may protest that the flies have been undercounted. Epistemic eliminativism dissolves all epistemic paradoxes. According to the eliminativist, epistemic paradoxes are symptoms of a problem with the very concept of knowledge.
ellauri096.html on line 108: Notice that the eliminativist is more radical than the skeptic. The skeptic thinks the concept of knowledge is fine. We just fall short of being knowers. The skeptic treats ‘No man is a knower’ like ‘No man is an immortal’. There is nothing wrong with the concept of immortality. Biology just winds up guaranteeing that every man falls short of being immortal.
ellauri096.html on line 110: Unlike the believer in ‘No man is an immortal’, the skeptic has trouble asserting ‘There is no knowledge’. For assertion expresses the belief that one knows. That is why Sextus Empiricus (Outlines of Pyrrhonism, I., 3, 226) condemns the assertion ‘There is no knowledge’ as dogmatic skepticism. Sextus prefers agnosticism about knowledge rather than skepticism (considered as “atheism” about knowledge). Yet it just as inconsistent to assert ‘No one can know whether anything is known’. For that conveys the belief that one knows that no one can know whether anything is known.
ellauri096.html on line 112: Agnostics overestimate how easy it is to identify what cannot be known. To know, one need only find a single proof. To know that there is no way to know, one must prove the negative generalization that there is no proof. After all, inability to imagine a proof is commonly due to a failure of ingenuity rather than the non-existence of a proof. In addition to being a more general proposition, a proofof unknowability requires epistemological premises about what constitutes proof. Consequently, meta-proof (proof about proofs) is even more demanding than proof.
ellauri096.html on line 114: The agnostic might be tempted to avoid presumptuousness by converting to meta-agnosticism. But this “retreats” in the wrong direction. Meta-meta-proof is, in turn, even more demanding than meta-proof. Meta-meta-proof requires both the epistemological premises about what constitutes proof that meta-proof needs and, in addition, meta-meta-proof needs epistemological premises about what constitutes meta-proof.
ellauri096.html on line 116: The eliminativist has even more severe difficulties in stating his position than the skeptic. Some eliminativists dismiss the threat of self-defeat by drawing an analogy. Those who denied the existence of souls were accused of undermining a necessary condition for asserting anything. However, the soul theorist’s account of what is needed gives no reason to deny that a healthy brain suffices for mental states.
ellauri096.html on line 118: If the eliminativist thinks that assertion only imposes the aim of expressing a truth, then he can consistently assert that ‘know’ is a defective term. However, an epistemologist can revive the charge of self-defeat by showing that assertion does indeed require the speaker to attribute knowledge to himself. This knowledge-based account of assertion has recently been supported by work on our next paradox.
ellauri096.html on line 120: Probabilistic skepticism dates back to Arcesilaus who took over the Academy two generations after Plato’s death. This moderate kind of skepticism, recounted by Cicero (Academica 2.74, 1.46) from his days as a student at the Academy, allows for justified belief. Many scientists are attracted to probabilism and dismiss the epistemologist’s preoccupation with knowledge as old-fashioned.
ellauri096.html on line 122: Despite the early start of the qualitative theory of probability, the quantitative theory did not develop until Blaise Pascal’s study of gambling in the seventeenth century (Hacking 1975). Only in the eighteenth century did it penetrate the insurance industry (even though insurers realized that a fortune could be made by accurately calculating risk). Only in the nineteenth century did probability make a mark in physics. And only in the twentieth century do probabilists make important advances over Arcesilaus.
ellauri096.html on line 124: Most of these philosophical advances are reactions to the use of probability by scientists. In the twentieth century, editors of science journals began to demand that the author’s hypothesis should be accepted only when it was sufficiently probable – as measured by statistical tests. The threshold for acceptance was acknowledged to be somewhat arbitrary. And it was also conceded that the acceptance rule might vary with one’s purposes. For instance, we demand a higher probability when the cost of accepting a false hypothesis is high.
ellauri096.html on line 126: In 1961 Henry Kyburg pointed out that this policy conflicted with a principle of agglomeration: If you rationally believe p
ellauri096.html on line 127: and rationally believe q then you rationally believe both p and q. Little pictures of the same scene should sum to a bigger picture of the same scene. If rational belief can be based on an acceptance rule that only requires a high probability, there will be rational belief in a contradiction! You believe of each ticket it loses, and you believe that one of them wins.
ellauri096.html on line 129: A paradox is commonly defined as a set of propositions that are individually plausible but jointly inconsistent. Paradoxes pressure us to revise beliefs in a highly structured way. For instance, much epistemology orbits a riddle posed by the regress of justification, namely, which of the following is false?
ellauri096.html on line 132: There are no circular chains of justification.
ellauri096.html on line 136: Foundationalists reject (1). They take some propositions to be self-evident. Coherentists reject (2). They tolerate some forms of circular reasoning. For instance, Nelson Goodman (1965) has characterized the method of reflective equilibrium as virtuously circular. Charles Peirce (1933–35, 5.250) rejected (3), an approach later refined by Peter Klein (2007) and championed at book-length by Scott F. Aikin (2011). Infinitists believe that infinitely long chains of justification are no more impossible than infinitely long chains of causation. Finally, the epistemological anarchist rejects (4). As Paul Feyerabend refrains in Against Method, “Anything goes” (1988, vii, 5, 14, 19, 159).
ellauri096.html on line 138: Very elegant! But if joint inconsistency is rationally tolerable, why do these philosophers bother to offer solutions? Why is it not rational to believe each of (1)–(4), despite their joint inconsistency?
ellauri096.html on line 140: Kyburg might answer that there is a scale effect. Although the dull pressure of joint inconsistency is tolerable when diffusely distributed over a large set of propositions, the pain of contradiction becomes unbearable as the set gets smaller (Knight 2002). And indeed, paradoxes are always represented as a small set of propositions.
ellauri096.html on line 142: If you know that your beliefs are jointly inconsistent, then you should reject R. M. Sainsbury’s definition of a paradox as “an apparently unacceptable conclusion derived by apparently acceptable reasoning from apparently acceptable premises” (1995, 1). Take the negation of any of your beliefs as a conclusion and your remaining beliefs as the premises. You should judge this jumble argument as valid, and as having premises that you accept, and yet as having a conclusion you reject (Sorensen 2003b, 104–110). If the conclusion of this argument counts as a paradox, then the negation of any of your beliefs counts as a paradox.
ellauri096.html on line 144: The resemblance between the preface paradox and the surprise test paradox becomes more visible through an intermediate case. The preface of Siddhartha Mukherjee’s The Emperor of All Maladies: A Biography of Cancer warns: “In cases where there was no prior public knowledge, or when interviewees requested privacy, I have used a false name, and deliberately confounded identities to make it difficult to track.” Those who refuse consent to be lied to are free to close Doctor Mukherjee’s chronicle. But nearly all readers think the physician’s trade-off between lies and new information is acceptable. They rationally anticipate being rationally misled. Nevertheless, these readers learn much about the history of cancer. Similarly, students who are warned that they will receive a surprise test rationally expect to be rationally misled about the day of the test. The prospect of being misled does not lead them to drop the course.
ellauri096.html on line 146: The preface paradox pressures Kyburg to extend his tolerance of joint inconsistency to the acceptance of contradictions (Sorensen 2001, 156–158). Consider a logic student who is required to pick one hundred truths from a mixed list of tautologies and contradictions. Although the modest student believes each of his answers, A1,A2,…,A100
ellauri096.html on line 147: , he also believes that at least of one these answers is false. This ensures he believes a contradiction. If any of his answers is false, then the student believes a contradiction (because the only falsehoods on the question list are contradictions). If all of his test answers are true, then the student believes the following contradiction: ∼(A1&A2&…&A100)
ellauri096.html on line 149: . After all, a conjunction of tautologies is itself a tautology and the negation of any tautology is a contradiction.
ellauri096.html on line 151: If paradoxes were always sets of propositions or arguments or conclusions, then they would always be meaningful. But some paradoxes are semantically flawed (Sorensen 2003b, 352) and some have answers that are backed by a pseudo-argument employing a defective “lemma” that lacks a truth-value. Kurt Grelling’s paradox, for instance, opens with a distinction between autological and heterological words. An autological word describes itself, e.g., ‘polysyllabic’ is polysllabic, ‘English’ is English, ‘noun’ is a noun, etc. A heterological word does not describe itself, e.g., ‘monosyllabic’ is not monosyllabic, ‘Chinese’ is not Chinese, ‘verb’ is not a verb, etc. Now for the riddle: Is ‘heterological’ heterological or autological? If ‘heterological’ is heterological, then since it describes itself, it is autological. But if ‘heterological’ is autological, then since it is a word that does not describe itself, it is heterological. The common solution to this puzzle is that ‘heterological’, as defined by Grelling, is not a genuine predicate (Thomson 1962). In other words, “Is ‘heterological’ heterological?” is without meaning. There can be no predicate that applies to all and only those predicates it does not apply to for the same reason that there can be no barber who shaves all and only those people who do not shave themselves.
ellauri096.html on line 159: Just as someone’s awareness of a prediction can affect the likelihood of it being true, awareness of that sensitivity to his awareness can also affect its truth. If each cycle of awareness is self-defeating, then there is no stable resting place for a conclusion.
ellauri096.html on line 161: Suppose a psychologist offers you a red box and a blue box (Skyrms 1982). The psychologist can predict which box you will choose with 90% accuracy. He has put one dollar in the box he predicts you will choose and ten dollars in the other box. Should you choose the red box or the blue box? You cannot decide. For any choice becomes a reason to reverse your decision.
ellauri096.html on line 163: Epistemic paradoxes affect decision theory because rational choices are based on beliefs and desires. If the agent cannot form a rational belief, it is difficult to interpret his behavior as a choice. The purpose of attributing beliefs and desires is to set up practical syllogisms that make sense of actions as means to ends. Subtracting rationality from the agent makes framework useless. Given this commitment to charitable interpretation, there is no possibility of your rationally choosing an option that you believe to be inferior. So if you choose, you cannot really believe you were operating as an anti-expert, that is, someone whose opinions on a topic are reliably wrong (Egan and Elga 2005).
ellauri096.html on line 165: The medieval philosopher John Buridan (Sophismata, Sophism 13) gave a starkly minimal example of such instability:
ellauri096.html on line 171: Kaplan and Montague note that the number of alternative test dates can be increased indefinitely. Shockingly, they claim the number of alternatives can be reduced to zero! The announcement is then equivalent to
ellauri096.html on line 175: If (K-0) is true then it known to be false. Whatever is known to be false, is false. Since no proposition can be both true and false, we have proven that (K-0) is false. Given that proof produces knowledge, (K-0) is known to be false. But wait! That is exactly what (K-0) says – so (K-0) must be true.
ellauri096.html on line 177: The (K-0) argument stinks of the liar paradox. Subsequent commentators sloppily switch the negation sign in the formal presentations of the reasoning from K∼p
ellauri096.html on line 178: to ∼Kp (that is, from ‘It is known that not-p’, to ‘It is not the case that it is known that p’). Ironically, this garbled transmission results in a cleaner variation of the knower:
ellauri096.html on line 182: Is (K) true? On the one hand, if (K) is true, then what it says is true, so no one knows it. On the other hand, that very reasoning seems to be a proofof (K). Proving a proposition is sufficient for knowledge of it, so someone must know (K). But then (K) is false! Since no one can know a proposition that is false, (K) is not known.
ellauri096.html on line 184: The skeptic could hope to solve (K-0) by denying that anything is known. This remedy does not cure (K). If nothing is known then (K) is true. Can the skeptic instead challenge the premise that proving a proposition is sufficient for knowing it? This solution would be particularly embarrassing to the skeptic. The skeptic presents himself as a stickler for proof. If it turns out that even proof will not sway him, he bears a damning resemblance to the dogmatist he so frequently chides.
ellauri096.html on line 186: But the skeptic should not lose his nerve. Proof does not always yield knowledge. Consider a student who correctly guesses that a step in his proof is valid. The student does not know the conclusion but did prove the theorem. His instructor might have trouble getting the student to understand why his answer constitutes a valid proof. The intransigence may stem from the prover’s intelligence rather than his stupidity. L. E. J. Brouwer is best known in mathematics for his brilliant fixed point theorem. But Brouwer regarded his proof as dubious. He had philosophical doubts about the Axiom of Choice and Law of Excluded Middle. Brouwer persuaded a minority of mathematicians and philosophers, known as intuitionists, to emulate his inability to be educated by non-constructive proofs.
ellauri096.html on line 188: The logical myth that “You cannot prove a universal negative” is itself a universal negative. So it implies its own unprovability. This implication of unprovability is correct but only because the principle is false. For instance, exhaustive inspection proves the universal negative ‘No adverbs appear in this sentence’. A reductio ad absurdum proves the universal negative ‘There is no largest prime number’.
ellauri096.html on line 191: Yes, there are infinitely many. Kurt Gödel’s incompleteness theorem demonstrated that any system that is strong enough to express arithmetic is also strong enough to express a formal counterpart of the self-referential proposition in the surprise test example ‘This statement cannot be proved in this system’. If the system cannot prove its “Gödel sentence”, then this sentence is true. If the system can prove its Gödel sentence, the system is inconsistent. So either the system is incomplete or inconsistent. (See the entry on Kurt Gödel.)
ellauri096.html on line 193: Of course, this result concerns provability relative to a system. One system can prove another system’s Gödel sentence. Kurt Gödel (1983, 271) thought that proof was not needed for knowledge that arithmetic is consistent.
ellauri096.html on line 195: J. R. Lucas (1964) claims that this reveals human beings are not machines. A computer is a concrete instantiation of a formal system. Hence, its “knowledge” is restricted to what it can prove. By Gödel’s theorem, the computer will be either inconsistent or incomplete. However, a human being with a full command of arithmetic can be consistent (even if he is actually inconsistent due to inattention or wishful thinking).
ellauri096.html on line 197: Critics of Lucas defend the parity between people and computers. They think we have our own Gödel sentences (Lewis 1999, 166–173). In this egalitarian spirit, G. C. Nerlich (1961) models the student’s beliefs in the surprise test example as a logical system. The teacher’s announcement is then a Gödel sentence about the student: There will be a test next week but you will not be able to prove which day it will occur on the basis of this announcement and memory of what has happened on previous exam days. When the number of exam days equals zero the announcement is equivalent to sentence K.
ellauri096.html on line 199: Several commentators on the surprise test paradox object that interpreting surprise as unprovability changes the topic. Instead of posing the surprise test paradox, it poses a variation of the liar paradox. Other concepts can be blended with the liar. For instance, mixing in alethic notions generates the possible liar: Is ‘This statement is possibly false’ true? (Post 1970) (If it is false, then it is false that it is possibly false. What cannot possibly be false is necessarily true. But if it is necessarily true, then it cannot be possibly false.) Since the semantic concept of validity involves the notion of possibility, one can also derive validity liars such as Pseudo-Scotus’ paradox: ‘Squares are squares, therefore, this argument is invalid’ (Read 1979). Suppose Pseudo-Scotus’ argument is valid. Since the premise is necessarily true, the conclusion would be necessarily true. But the conclusion contradicts the supposition that argument is valid. Therefore, by reductio, the argument is necessarily invalid. Wait! The argument can be invalid only if it is possible for the premise to be true and the conclusion to be false. But we have already proved that the conclusion of ‘Squares are squares, therefore, this argument is invalid’ is necessarily true. There is no consistent judgment of the argument’s validity. A similar predicament follows from ‘The test is on Friday but this prediction cannot be soundly deduced from this announcement’.
ellauri096.html on line 201: One can mock up a complicated liar paradox that resembles the surprise test paradox. But this complex variant of the liar is not an epistemic paradox. For the paradoxes turn on the semantic concept of truth rather than an epistemic concept.
ellauri096.html on line 204: Frederic Fitch (1963) reports that in 1945 he first learned of this proofof unknowable truths from a referee report on a manuscript he never published. Thanks to Joe Salerno’s (2009) archival research, we now know that referee was Alonzo Church.
ellauri096.html on line 206: Assume there is a true sentence of the form ‘p but p is not known’. Although this sentence is consistent, modest principles of epistemic logic imply that sentences of this form are unknowable.
ellauri096.html on line 214: 2, 3 by conjunction elimination of the first conjunct and then conjunction introduction
ellauri096.html on line 225: But secular idealists and logical positivists concede that there are some actual unknown truths. How can they continue to believe that all truths are knowable? Astonishingly, these eminent philosophers seem refuted by a pinch of epistemic logic. Also injured are those who limit their claims of universal knowability to a limited domain. For instance, Immanuel Kant (A223/B272) asserts that all empirical propositions are knowable. This pocket of optimism would be enough to ignite the contradiction (Stephenson 2015).
ellauri096.html on line 229: The conclusion that there are unknowable truths is an affront to various philosophical theories, but not to common sense. If proponents (and opponents) of those theories long overlooked a simple counterexample, that is an embarrassment, not a paradox. (2000, 271)
ellauri096.html on line 231: An apparent counterexample can be set aside as anomaly if it conflicts with a highly confirmed law of nature. But if the counterexample only conflicts with a speculative generalization, the theory should be rejected.
ellauri096.html on line 233: Those who believe that the Church-Fitch result is a genuine paradox can respond to Williamson with paradoxes that accord with common sense (and science –and religious orthodoxy). For instance, common sense heartily agrees with the conclusion that something exists. But it is surprising that this can be proved without empirical premises. Since the quantifiers of standard logic (first order predicate logic with identity) have existential import, the logician can deduce that something exists from the principle that everything is identical to itself. Most philosophers balk at this simple proof because they feel that the existence of something cannot be proved by sheer logic. Likewise, many philosophers balk at the proofof unknowables because they feel that such a profound result cannot be obtained from such limited means.
ellauri096.html on line 236: Church’s referee report was composed in 1945. The timing and structure of his argument for unknowables suggests that Church may have been by inspired G. E. Moore’s (1942, 543) sentence:
ellauri096.html on line 240: Moore’s problem is to explain what is odd about declarative utterances such as (M). This explanation needs to encompass both readings of (M): ‘p&B∼p
ellauri096.html on line 245: The common explanation of Moore’s absurdity is that the speaker has managed to contradict himself without uttering a contradiction. So the sentence is odd because it is a counterexample to the generalization that anyone who contradicts himself utters a contradiction.
ellauri096.html on line 247: There is no problem with third person counterparts of (M). Anyone else can say about Moore, with no paradox, ‘G. E. Moore went to the pictures last Tuesday but he does not believe it’. (M) can also be embedded unparadoxically in conditionals: ‘If I went to the pictures last Tuesday but I do not believe it, then I am suffering from a worrisome lapse of memory ’. The past tense is fine: ‘I went to the picture shows last Tuesday but I did not believe it’. The future tense, ‘I went to the picture shows last Tuesday but I will not believe it’, is a bit more of a stretch (Bovens 1995). We tend to picture our future selves as better informed. Later selves are, as it were, experts to whom earlier selves should defer. When an earlier self foresees that his later self believes p
ellauri096.html on line 249: . Bas van Fraassen (1984, 244) dubs this “the principle of reflection”: I ought to believe a proposition given that I will believe it at some future time.
ellauri096.html on line 251: Robert Binkley (1968) anticipates van Fraassen by applying the reflection principle to the surprise test paradox. The student can foresee that he will not believe the announcement if no test is given by Thursday. The conjunction of the history of testless days and the announcement will imply the Moorean sentence:
ellauri096.html on line 255: Since the less evident member of the conjunction is the announcement, the student will choose not to believe the announcement. At the beginning of the week, the student foresees that his future self may not believe the announcement. So the student on Sunday will not believe the announcement when it is first uttered.
ellauri096.html on line 257: Binkley illuminates this reasoning with doxastic logic. The inference rules for this logic of belief can be understood as idealizing the student into an ideal reasoner. In general terms, an ideal reasoner is someone who infers what he ought and refrains from inferring any more than he ought. Since there is no constraint on his premises, we may disagree with the ideal reasoner. But if we agree with the ideal reasoner’s premises, we appear bound to agree with his conclusion. Binkley specifies some requirements to give teeth to the student’s status as an ideal reasoner: the student is perfectly consistent, believes all the logical consequences of his beliefs, and does not forget. Binkley further assumes that the ideal reasoner is aware that he is an ideal reasoner. According to Binkley, this ensures that if the ideal reasoner believes p, then he believes that he will believe p thereafter.
ellauri096.html on line 259: Binkley’s account of the student’s hypothetical epistemic state on Thursday is compelling. But his argument for spreading the incredulity from the future to the past is open to three challenges.
ellauri096.html on line 265: no test is given by Thursday, the student will find the announcement incredible. At the beginning of the week, the student does not know (or believe) that the teacher will wait that long. A principle that tells me to defer to the opinions of my future self does not imply that I should defer to the opinions of my hypothetical future self. For my hypothetical future self is responding to propositions that need not be actually true.
ellauri096.html on line 267: Third, the principle of reflection may need more qualifications than Binkley anticipates. Binkley realizes that an ordinary agent foresees that he will forget details. That is why we write reminders for our own benefit. An ordinary agent foresees periods of impaired judgment. That is why we limit how much money we bring to the bar.
ellauri096.html on line 269: Binkley stipulates that the students do not forget. He needs to add that the students know that they will not forget. For the mere threat of a memory lapse sometimes suffices to undermine knowledge. Consider Professor Anesthesiology’s scheme for surprise tests: “A surprise test will be given either Wednesday or Friday with the help of an amnesia drug. If the test occurs on Wednesday, then the drug will be administered five minutes after Wednesday’s class. The drug will instantly erase memory of the test and the students will fill in the gap by confabulation.” You have just completed Wednesday’s class and so temporarily know that the test will be on Friday. Ten minutes after the class, you lose this knowledge. No drug was administered and there is nothing wrong with your memory. You are correctly remembering that no test was given on Wednesday. However, you do not know your memory is accurate because you also know that if the test was given Wednesday then you would have a pseudo-memory indistinguishable from your present memory. Despite not gaining any new evidence, you change your mind about the test occurring on Wednesday and lose your knowledge that the test is on Friday. (The change of belief is not crucial; you would still lack foreknowledge of the test even if you dogmatically persisted in believing that the test will be on Friday.)
ellauri096.html on line 273: The teacher’s announcement that there will be a surprise test is equivalent to a disjunction of future mistakes: ‘Either there will be a test on Monday and the student will not believe it beforehand or there will be a test Wednesday and the student will not believe it beforehand or the test is on Friday and the student will not believe it beforehand.’
ellauri096.html on line 275: The points made so far suggest a solution to the surprise test paradox (Sorensen 1988, 328–343). As Binkley (1968) asserts, the test would be a surprise even if the teacher waited until the last day. Yet it can still be true that the teacher’s announcement is informative. At the beginning of the week, the students are justified in believing the teacher’s announcement that there will be a surprise test. This announcement is equivalent to:
ellauri096.html on line 283: Although (iii) is consistent and might be knowable by others, (iii) cannot be known by the student before Friday. (iii) is a blindspot for the students but not for, say, the teacher’s colleagues. Hence, the teacher can give a surprise test on Friday because that would force the students to lose their knowledge of the original announcement (A). Knowledge can be lost without forgetting anything.
ellauri096.html on line 285: This solution makes who you are relevant to what you can know. In addition to compromising the impersonality of knowledge, there will be compromise on its temporal neutrality.
ellauri096.html on line 287: Since the surprise test paradox can also be formulated in terms of rational belief, there will be parallel adjustments for what we ought to believe. We are criticized for failures to believe the logical consequences of what we believe and criticized for believing propositions that conflict with each other. Anyone who meets these ideals of completeness and consistency will be unable to believe a range of consistent propositions that are accessible to other complete and consistent thinkers. In particular, they will not be able to believe propositions attributing specific errors to them, and propositions that entail these off-limit propositions.
ellauri096.html on line 289: Some people wear T-shirts with Question Authority! written on them. Questioning authority is generally regarded as a matter of individual discretion. The surprise test paradox shows that it is sometimes mandatory. The student is rationally required to doubt the teacher’s announcement even though the teacher has not given any evidence of being unreliable. Indeed, the student can foresee that their change of mind opens a new opportunity for surprise.
ellauri096.html on line 291: When on trial for impiety, Socrates traced his inquisitiveness to the Oracle at Delphi (Apology 21d in Cooper 1997). Prior to beginning his mission of inquiry, Chaerephon asked the Oracle: “Who is the wisest of men?” The Oracle answered “No one is wiser than Socrates.” This astounded Socrates because he believed he knew nothing. Whereas a less pious philosopher might have questioned the reliability of the Delphic Oracle, Socrates followed the general practice of treating the Oracle as infallible. The only cogitation appropriate to an infallible answer is interpretation. Accordingly, Socrates resolved his puzzlement by inferring that his wisdom lay in recognizing his own ignorance. While others may know nothing, Socrates knows that he knows nothing.
ellauri096.html on line 295: Socrates could regain consistency by downgrading his meta-knowledge to the status of a belief. If he believes he knows nothing, then he naturally wishes to remedy his ignorance by asking about everything. This rationale is accepted throughout the early dialogues. But when we reach the Meno, one of his interlocutors has an epiphany. After Meno receives the standard treatment from Socrates about the nature of virtue, Meno discerns a conflict between Socratic ignorance and Socratic inquiry (Meno 80d, in Cooper 1997). How would Socrates recognize the correct answer even if Meno gave it?
ellauri096.html on line 297: The general structure of Meno’s paradox is a dilemma: If you know the answer to the question you are asking, then nothing can be learned by asking. If you do not know the answer, then you cannot recognize a correct answer even if it is given to you. Therefore, one cannot learn anything by asking questions.
ellauri096.html on line 299: Saul Kripke’s ruminations on the surprise test paradox led him to a paradox about dogmatism. He lectured on both paradoxes at Cambridge University to the Moral Sciences Club in 1972. (A descendent of this lecture now appears as Kripke 2011). Gilbert Harman transmitted Kripke’s new paradox as follows:
ellauri096.html on line 321: Der Legende nach war der 36-jährige Augustin 1679 während der Pestepidemie wieder einmal betrunken und schlief irgendwo in der Gosse seinen Rausch aus. Siech-Knechte, die damals die Opfer der Epidemie einsammeln mussten, fanden ihn, hielten ihn für tot und brachten die Schnapsleiche zusammen mit den Pestleichen auf ihrem Sammelkarren vor die Stadtmauer. Dort warfen sie ihre ganze Ladung in ein offenes Massengrab. Diese Pestgrube soll sich in der Nähe der Kirche St. Ulrich am Neubau (heutiger siebter Wiener Gemeindebezirk) befunden haben, gleich neben dem Platz, an dem heute der Augustinbrunnen steht. Wie in der damaligen Situation üblich, wurde das Grab nicht sofort geschlossen, sondern provisorisch mit Kalk abgedeckt, um später weitere Pestopfer aufzunehmen. Am folgenden Tag habe Augustin inmitten der Leichen so lange krakeelt und auf seinem Dudelsack gespielt, bis Retter ihn aus der Grube zogen.
ellauri096.html on line 325: Augustin wurde auf dem Wiener Nikolai-Friedhof beerdigt, nach dessen Auflassung wurden seine sterblichen Überreste vermutlich auf den Sankt Marxer Friedhof überführt.
ellauri096.html on line 368: Augustinuksella oli myös merkittäviä perusteluja kristillisten arvojen levittämiselle maan päällä. Vaikka hänellä olikin teologisena filosofina hyvä tarkoitus, hänen kirjoituksiaan ja niiden tulkintoja on myöhemmin käytetty etsittäessä syytä ja oikeutusta ristiretkille, noitavainoille ja kirjarovioille. Erityisesti donatolaiskiistassa Augustinus asettui kannattamaan valtiovallan puuttumista uskonnollisten kiistojen ratkaisuun.
ellauri096.html on line 374: Augustinus omaksui Cicerolta ideaalin, jonka mukaan tosi viisaus saavutetaan laaja-alaisella filosofisella ja tieteellisellä työllä. Hän katsoi, että Raamatun tekstiä ei pidä tulkita kirjaimellisesti, mikäli se on ristiriidassa tieteen ja Jumalan antaman ihmisjärjen kanssa. Teoksessaan De Genesi ad Litteram ("Genesiksen kirjaimellisesta tulkinnasta", 408) hän kirjoitti:
ellauri096.html on line 380: Pohjoisafrikkalainen kirkkoisä Augustinus oli ennen kristinuskoon kääntymistään manikealainen. Vaikka Augustinus kääntymyksensä jälkeen oli manikealaisuuden tiukka vastustaja, on manikealaisten vaikutteiden väitetty vaikuttaneen hänen kauttaan myös kristinuskon kehitykseen. Toisaalta on myös esitetty ettei Augustinuksen aiempi manikeolaisuus olisi vaikuttanut kristinuskon kehitykseen. (There Is No Dog / There Is Dog - professorit kiistelevät taas.)
ellauri096.html on line 421: Henri Frédéric Schopin (12 June 1804 - 21 October 1880) was the winner of the Prix de Rome for painting in 1831.
ellauri096.html on line 423: Né en Allemagne de parents français, il est le fils du sculpteur Jean-Louis-Théodore Chopin (of whom very little is known) et le frère du polygraphe Jean-Marie Chopin. (polygraphe n. Auteur non spécialiste qui écrit sur les sujets les plus diverses; petit scolyte qui vit sous l'écorce des conifères (épicéa)... Mots proches: polygraph popularly referred to as a lie detector). Начал своё обучение живописи в 1816 году в Академии Художеств в Санкт-Петербурге. Карьера Шопена была достаточно успешна. В 1848 году был избран почётным вольным общником Императорской академии художеств в Санкт-Петербурге, после чего преподнёс в дар Академии свою картину «Суд Соломона».
ellauri096.html on line 430: of-israel-crossing-the-red-sea-henri-frederic-schopin.jpg" width="695px" />
ellauri096.html on line 436: Juotikas ei pidä parrakkaista setämiehistä, se haluis lyödä niitä lättyyn mutta käsi herpoaa kuin pahassa unessa. Aivan heteronormaalia pogonofobiaa.
ellauri096.html on line 438: Pogonophobia is the irrational, persistent and often unwarranted fear of beards. The word is derived from Greek pogon (beard) and phobos (fear). Mothers often warn their daughters to "never trust a man with beard or facial hair unless he is Santa Claus". In the United States, there has not been a president with a beard since the 1800s.
ellauri096.html on line 450: Juotikas hapantelee aika pahasti heppagenrestä. Sitä vituttaa että esiteinit lukee niitä eikä Juotikasta. Siellä liikkuu löysä raha joka saisi mielellään hakeutua nupipään pehmyreiden taskuihin. No ylläri, jos saa valita söpön raudikon tai kaljupään kakantuhriman hasbeenin välillä, niin mitä luulet että valizee? Mäkin luen mieluummin heppahullua kun näitä Jaskan tuherruxia. "Esimerkixi" fantasia ja 'spefi' ovat aina "sallineet paljon tilaa luovalle mielikuvituxelle ja omaperäiselle sanankäytölle". Mitä helvettiä, ei aina samoina toistuvien mielikuvituxettomien satueläinten ja typerien neologismien kexaseminen vaadi kovin kummallista neroa. Ne on vähintään yhtä klisheisiä kuin heppakirjat, klisheet on vaan toisia, enempi tollasia "poikien". Esim Game of thrones on vaan fantasiasaippua. Se knääpiö oli paras. Oli se helmimäisen ahistunut prinsessakin kiva jolla oli lemmikeitä. Helmi haluis ehkä kisun. Avantgarden 2-tahtimekanismia: ensin se maistuu pahalta ja sitten se alkaa maistua - yhä pahalta. Paha yskä ja yhä pahenee.
ellauri096.html on line 529: Galgalim (galgallim "spheres", "wheels", "whirlwinds" גַּלְגַּלִּים; singular: galgal, גַּלְגַּל), also called ophanim (Hebrew "wheels" ōphannīm אוֹפַנִּים; singular: ōphān, ofan אוֹפָן), refer to the wheels seen in Ezekiel's vision of the chariot (Hebrew merkabah) in Ezekiel 1:15–21. One of the Dead Sea scrolls (4Q405) construes them as angels; late sections of the Book of Enoch (61:10, 71:7) portray them as a class of celestial beings who (along with the Cherubim and Seraphim) never sleep, but guard the throne of God.
ellauri096.html on line 531: These "wheels" have been associated with Daniel 7:9 (mentioned as galgal, traditionally "the wheels of galgallim", in "fiery flame" and "burning fire") of the four, eye-covered wheels (each composed of two nested wheels), that move next to the winged Cherubim, beneath the throne of God. The four wheels move with the Cherubim because the spirit of the Cherubim is in them. The late Second Book of Enoch (20:1, 21:1) also referred to them as the "many-eyed ones".
ellauri096.html on line 533: The First Book of Enoch (71.7) seems to imply that the Ophanim are equated to the "Thrones" in Christianity when it lists them all together, in order: "...round about were Seraphim, Cherubim, and Ophannim".
ellauri096.html on line 542: of-wwi.jpg" height="200px" />
ellauri096.html on line 555: The Droste effect, known in art as an example of mise en abyme, is the effect of a picture recursively appearing within itself, in a place where a similar picture would realistically be expected to appear, creating a loop which theoretically could go on forever, but realistically only goes on as far as the image´s quality allows.
ellauri096.html on line 589: Les Chants de Maldoror (The Songs of Maldoror) is a French poetic novel, or a long prose poem. It was written and published between 1868 and 1869 by the Comte de Lautréamont, the nom de plume of the Uruguayan-born French writer Isidore Lucien Ducasse. The work concerns the misanthropic, misotheistic character of Maldoror, a figure of evil who has renounced conventional morality.
ellauri096.html on line 591: Although obscure at the time of its initial publication, Maldoror was rediscovered and championed by the Surrealist artists during the early twentieth century. The work's transgressive, violent, and absurd themes are shared in common with much of Surrealism's output; in particular, Louis Aragon, André Breton, Salvador Dalí, Man Ray, and Philippe Soupault were influenced by the work. Maldoror was itself influenced by earlier gothic literature of the period, including Lord Byron's Manfred, and Charles Maturin's Melmoth the Wanderer.
ellauri096.html on line 593: Maldoror is a modular (sic) work primarily divided into six parts, or cantos; these parts are further subdivided into a total of sixty chapters, or verses. Parts one through six consist of fourteen, sixteen, five, eight, seven and ten chapters, respectively. With some exceptions, most chapters consist of a single, lengthy paragraph.[b] The text often employs very long, unconventional and confusing sentences which, together with the dearth of paragraph breaks, may suggest a stream of consciousness, or automatic writing. Over the course of the narrative, there is often a first-person narrator, although some areas of the work instead employ a third-person narrative. The book's central character is Maldoror, a figure of evil who is sometimes directly involved in a chapter's events, or else revealed to be watching at a distance. Depending on the context of narrative voice in a given place, the first-person narrator may be taken to be Maldoror himself, or sometimes not. The confusion between narrator and character may also suggest an unreliable narrator.
ellauri096.html on line 597: Several of the parts begin with opening chapters in which the narrator directly addresses the reader, taunts the reader, or simply recounts the work thus far. For example, an early passage warns the reader not to continue:
ellauri096.html on line 611: Oliko Loimaan Mikkoloilla joku koneliike pystymezässä? Jaskan porukoilla vaiko joillain rikkaammilla serkuilla? Jaskaa vaivaa okhlofobia jopa lumilinnassa.
ellauri096.html on line 615: Tämän koulukunnan edustajat pyrkivät rakentamaan malleilleen mikrotaloudelliset perusteet, mutta painottavat analyysissaan keynesiläisiä teemoja kuten hinta- ja palkkajäykkyyttä. Esimerkiksi yhdysvaltalaisia Joseph Stiglitziä ja George Akerlofia voidaan pitää tämän koulukunnan edustajina.
ellauri096.html on line 647: Dynamic stochastic general equilibrium modeling is a method in macroeconomics that attempts to explain economic phenomena, such as economic growth and business cycles, and the effects of economic policy, through econometric models based on applied general equilibrium theory and microeconomic principles.
ellauri096.html on line 651: Tekstissä haastateltiin esimerkiksi valtiovarainministeriön kansantalousosaston virkamiehiä, entistä Vattin ylijohtajaa ja nykyistä siiramaista kansanedustajaa Juhana "Rääppä" Vartiaista sekä Aalto-yliopiston taloustieteen professoria Pertti Haaparantaa, joista jälkimmäinen kritisoi suomalaista talouspoliittista keskustelua epä-älylliseksi. Haaparanta on Leila Haaparannan (emerita) mies, Leila ei halunnut että laitan kättä sen pikkuhousuihin. Fair enough, kyllä Pertti oli parempi valinta.
ellauri096.html on line 670: In a 1976 paper, Robert Lucas argued that it is naive to try to predict the effects of a change in economic policy entirely on the basis of relationships observed in historical data, especially highly aggregated historical data. Lucas claimed that the decision rules of Keynesian models, such as the fiscal multiplier, cannot be considered as structural, in the sense that they cannot be invariant with respect to changes in government policy variables, stating:
ellauri096.html on line 672: Given that the structure of an econometric model consists of optimal decision-rules of economic agents, and that optimal decision-rules vary systematically with changes in the structure of series relevant to the decision maker, it follows that any change in policy will systematically alter the structure of econometric models.[9]
ellauri096.html on line 674: This meant that, because the parameters of the models were not structural, i.e. not indifferent to policy, they would necessarily change whenever policy was changed. The so-called Lucas critique followed similar criticism undertaken earlier by Ragnar Frisch, in his critique of Jan Tinbergen's 1939 book Statistical Testing of Business-Cycle Theories, where Frisch accused Tinbergen of not having discovered autonomous relations, but "coflux" relations,[10] and by Jacob Marschak, in his 1953 contribution to the Cowles Commission Monograph, where he submitted that
ellauri096.html on line 676: In predicting the effect of its decisions (policies), the government...has to take account of exogenous variables, whether controlled by it (the decisions themselves, if they are exogenous variables) or uncontrolled (e.g. weather), and of structural changes, whether controlled by it (the decisions themselves, if they change the structure) or uncontrolled (e.g. sudden changes in people's attitude).[10]
ellauri096.html on line 678: The Lucas critique is representative of the paradigm shift that occurred in macroeconomic theory in the 1970s towards attempts at establishing micro-foundations.
ellauri096.html on line 679: In the 1980s, macro models emerged that attempted to directly respond to Lucas through the use of rational expectations econometrics.
ellauri096.html on line 680: The authors stated that, since fluctuations in employment are central to the business cycle, the "stand-in consumer [of the model] values not only consumption but also leisure," meaning that unemployment movements essentially reflect the changes in the number of people who want to work. "Household-production theory," as well as "cross-sectional evidence" ostensibly support a "non-time-separable utility function that admits greater inter-temporal substitution of leisure, something which is needed," according to the authors, "to explain aggregate movements in employment in an equilibrium model." For the K&P model, monetary policy is irrelevant for economic fluctuations.
ellauri096.html on line 682: The associated policy implications were clear: There is no need for any form of government intervention since, ostensibly, government policies aimed at stabilizing the business cycle are welfare-reducing. Since microfoundations are based on the preferences of decision-makers in the model, DSGE models feature a natural benchmark for evaluating the welfare effects of policy changes. The Kydland/Prescott 1982 paper is often considered the starting point of RBC theory and of DSGE modeling in general and its authors were awarded the 2004 Bank of Sweden Prize in Economic Sciences in Memory of Alfred Nobel.
ellauri096.html on line 699: Frantz Omar Fanon (/ˈfænən/,[1] US: /fæˈnɒ̃/; French: [fʁɑ̃ts fanɔ̃]; 20 July 1925 – 6 December 1961), also known as Ibrahim Frantz Fanon, was a French West Indian psychiatrist and political philosopher from the French colony of Martinique (today a French department). His works have become influential in the fields of post-colonial studies, critical theory and Marxism. As well as being an intellectual, Fanon was a political radical, Pan-Africanist, and Marxist humanist concerned with the psychopathology of colonization and the human, social, and cultural consequences of decolonization.
ellauri096.html on line 715: Jaskan mielestä rasismi on synti jonka rangaistus on ripuli. Ruikelipaska on sen mielestä julma joskaan ei epätavallinen rangaistus. Ripulointi on sille varmaan tuttua, basillikauhuisena sillä on tod.näk. huono mahafloora, kun on aina pesemässä käsiä. Se luulee että rasistit vihatessaan muita rotuja itkee verta sekä kyyneleitä. Tokkopa, rasismi on kuin pieni vinous vain luonnollista. Koirat ei ole rasisteja mutta kyllä xenofoobeja. Xenofobia on rasismin tavallisin syy. Saahan ne olla erivärisiä kun ovat sitä jossain muualla. Eli se on joukkoistettua reviirinvartiointia.
ellauri096.html on line 727: Kunnanjohtajat ovat poliittisten koirien kusitolppia. Niinkuin Loimaan kunnanjohtaja Saku Kannas, joka jäi nalkkiin pedofiliasta kirjoitettuaan lastenkirjan Kultahiekkaa. Tämänkin on Jaska jostain esiin kaivanut. Koirat löytävät vanhat kätköt hajuaistin avulla. Sammelikin kaivoi puskan alle kuopan ja löysi vihertyneen nakkisämpylän.
ellauri096.html on line 755: Kirjallisuutta koskevien pohdintojen ohella Anu paneutuu syvällisesti elämisen ja olemisen filosofiaan alkuräjähdyxestä loppuromahduxeen. Parhaalla tahdollakaan ei voi tulkita hänen päätelmiään optimistisixi. Ilmeinen Greta Thunbergin sukulaissielu. Mitenkäs se Trump taas niin osuvasti sille heittikään? “[s]he seems like a very happy young girl looking forward to a bright and wonderful future. So nice to see!” No Greta nauroi parhaiten viimesex kuin Hippon Akun toimelias vaimo.
ellauri096.html on line 773: The problem of weakness of will goes back at least as far as Plato. In Plato´s Protagoras Socrates asks precisely how it is possible that, if one judges action A to be the best course of action, one would do anything other than A?
ellauri096.html on line 775: In the dialogue Protagoras, Socrates attests that akrasia does not exist, claiming "No one goes willingly toward the bad" (358d). If a person examines a situation and decides to act in the way he determines to be best, he will pursue this action, as the best course is also the good course, i.e. man's natural goal. An all-things-considered assessment of the situation will bring full knowledge of a decision's outcome and worth linked to well-developed principles of the good. A person, according to Socrates, never chooses to act poorly or against his better judgment; and, therefore, actions that go against what is best are simply a product of being ignorant of facts or knowledge of what is best or good.
ellauri096.html on line 777: Aristotle, on the other hand, took a more empirical approach to the question, acknowledging that we intuitively believe in akrasia. He distances himself from the Socratic position by locating the breakdown of reasoning in an agent’s opinion, not his appetition. Now, without recourse to appetitive desires, Aristotle reasons that akrasia occurs as a result of opinion. Opinion is formulated mentally in a way that may or may not imitate truth, while appetites are merely desires of the body. Thus, opinion is only incidentally aligned with or opposed to the good, making an akratic action the product of opinion instead of reason. For Aristotle, the antonym of akrasia is enkrateia, which means "in power" (over oneself).
ellauri096.html on line 779: The word akrasia occurs twice in the Koine Greek New Testament. In Matthew 23:25 Jesus uses it to describe hypocritical religious leaders, translated "self-indulgence" in several translations, including the English Standard version. Paul the Apostle also gives the threat of temptation through akrasia as a reason for a husband and wife to not deprive each other of sex (1 Corinthians 7:5). In another passage (Rom. 7:15–25) Paul, without actually using the term akrasia, seems to reference the same psychological phenomenon in discussing the internal conflict between, on the one hand, "the law of God," which he equates with "the law of my mind"; and "another law in my members," identified with "the flesh, the law of sin." "For the good that I would do, I do not; but the evil which I would not, that I do." (v.19)
ellauri096.html on line 781: In Edmund Spenser´s The Faerie Queene, book II, Acrasia, the embodiment of intemperance dwelling in the "Bower of Bliss", had the Circe-like capacity of transforming her lovers into monstrous animal shapes. Pitäs ja pitäs, mutta kun tekee mieli.
ellauri096.html on line 794:
Kulturprofilen
Katarina Frostenson
ellauri096.html on line 808: In Piaget´s theory of cognitive development, the third stage is called the Concrete Operational Stage. During this stage, which occurs from age 7-12, the child shows increased use of logic or reasoning. One of the important processes that develops is that of Seriation, which refers to the ability to sort objects or situations according to any characteristic, such as size, color, shape, or type. For example, the child would be able to look at his plate of mixed vegetables and eat everything except the brussels sprouts.
ellauri096.html on line 810: The term seriation [mise en série] was proposed for use in semiotics by Jean Molino and derived from classical philology. Seriation "invokes the idea that any investigator, in order to assign some plausible meaning to a given phenomenon, must interpret it within a series of comparable phenomena." One cannot interpret what philology calls a hapax; that is, an isolated phenomenon. Art historian Erwin Panofsky has explained the situation in very clear terms:
ellauri096.html on line 812: "Whether we deal with historical or natural phenomena, the individual observation of phenomena assumes the character of a 'fact' only when it can be related to other, analogous observations in such a way that the whole series 'makes sense.' This 'sense' is, therefore, fully capable of being applied, as a control, to the interpretation of a new individual observation within the same range of phenomena. If, however, this new individual observation definitely refuses to be interpreted according to the 'sense' of the series, and if an error proves to be impossible, the 'sense' of the series will have to be reformulated to include the new individual observation (1955, p. 35)" (1990, pp. 230–231).
ellauri096.html on line 818: Tää kuulostaa joltain kirjallisuustieteeltä. Varmaan hirmu juonikas Jaska tarkoittaa nyt sanoa että sen kirjoista on juoni hukassa, juoni kuorsaa kännipäisenä Anterona jossain mezämaalla tai konemezässä. Joo selvästi olen oikeilla jäljillä, tossa typerässä Kansa taisteli - miehet kertovat intermezzossa esiintyy nimi Panofart, joka on dead giveaway, se viittaa arzy farzy ofsky">Erwin Panofskyyn, joka esiintyi Arskan estetiikan oppikirjassa minkä Jaska on ehkä "lukaissut". Nordensvahn oli eversti myös heppakirjassa. Pulla on varmaan Ryhmyn ja Romppaisen kirjoittaja Armas J. Pulla, armoitettu fasisti.
ellauri096.html on line 848: [päässä] kulki akanvirta, kaipuu näivettymiseen, supistumiseen, tyhjenemiseen, dementiaan. Eikä hän uskonut olevansa näine ajatuksineen yksin. Ehkä koko läntistä kulttuuria repi kahtaalle sama skitsofrenia, hinku samaan aikaan syödä ja säästää kakku, kakuttaa ja syöstä jalustalta liikkumaton liikuttaja. ("kakuttaa" voi tarkoittaa myös heittämistä kakulla, amerikanismi)
ellauri096.html on line 876: Moni historian maalimies harrasti nuorena mensuurimeikkailua. Heidän joukossaan oli muun muassa kommunismin isä Karl Marx. Yhteiskuntafilosofi Karl Marxilla (1818–1883) oli vasemman silmänsä yläpuolella mensuurimeikkailuottelussa Bonnin yliopistossa saatu arpi. Sekin oli muuten juutalaisia. Kainin merkkiä kantoivat Heikin kaa. Saksalainen säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) saattoi sekin olla jutku tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Se oli innokas miekkailija opiskeluaikoinaan Leipzigissä, missä hän kuului yliopiston Saksikäsi-osakuntaan. Natsijohtaja Ernst Kaltenbrunner (1903–1946) tunnettiin julmuudestaan. Hänellä oli kasvoissaan useita mensuuriotteluista saatuja arpia ja useampia Victorinox-linkkuveizistä saatuja peräpuolella. Hullu filosofi Friedrich Nietzsche (1844–1900) opiskeli Bonnin yliopistossa teologiaa ja kuului Francofobia-osakuntaan. Hän keskeytti opintonsa vuoden jälkeen ja vaihtoi kielitieteeseen. Tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe (1546–1601) menetti nenänsä miekkataistelussa Rostockin yliopistossa. Syynä oli aivan mahdoton tunarointi. Silitysrautakansleri Otto von Bismarck (1815–1898) oli innokas miekkailija Göttingenin yliopistossa, missä sillä meni paremmin meikkailusalilla kuin luennoilla. Autotehtailija Ferdinand Porsche (1875–1951) opiskeli Wienissä ja miekkaili osakuntansa Bruna Bröder edustajana.
ellauri097.html on line 63: Henry Louis Mencken (September 12, 1880 – January 29, 1956) oli jenkki lehtineekeri vaikka matu sakemanni kuten Donald Trump. Kova sakubändäri. Kirjoitti yritelmiä, etenkin satiirisia. Satyriasisko sitä vaivasi. Saxaa puhui pienenä mutta näytti kieltä jenkeille. Amerikansk kulturprofil, tyypillinen sikäli että luuli enemmän kuin tiesi. Sikäli epätyypillinen ettei uskonut enempää kuin luuli. Kommentoi laajasti paikallista skeneä. Pilkkasi Daytonin apinajuttua (sen perusteella teki laulun Antti Syrjäniemi ja Dumari coverin, joka on tullut mainituxi paasauxissa aiemmin.) Oli ateisti ja vastusti Amerikan menoa molempiin maailmansotiin. Ei voinut siis olla läpeensä paha kaiketi. Muttei hyväkään sillä piti mursuwiixisestä maanmiehestään Nietschestä.
ellauri097.html on line 65: As a scholar, Mencken is known for The American Language, a multi-volume study of how the English language is spoken in the United States. As an admirer of the German philosopher Friedrich Nietzsche, he was an outspoken opponent of organized religion, theism, populism, and representative democracy, the last of which he viewed as a system in which inferior men dominated their superiors. Mencken was a supporter of scientific progress though he couldn´t find his arse with both hands. He was critical of osteopathy and chiropractic. He was also an open critic of economics. In a word: a royal pain in the ass.
ellauri097.html on line 71: In a book review of A Life H. L. Mencken (written by Terry Teachout), journalist Christopher Hitchens described Mencken as a German nationalist, "an antihumanist as much as an atheist," who was "prone to the hyperbole and sensationalism he distrusted in others."
ellauri097.html on line 85: Mutta takas Menckeniin. 9-vuotiaana se luki Mark Twainin Huckleberry Finn, mikä oli "the most stupendous event in my life." No taisi olla tylsä elämä. Kylse varmaan luki Twainilta niitä ateistijuttujakin. For Mencken, Huck Finn epitomizes the hilarious dark side of America, where democracy, as defined by Mencken, is "the worship of jackals by jackasses." Siinä se on oikeassa kyllä mutta demokratia on silti paras kexintö. Ilman sitä samat kusipäät ja niiden sakaalit hallizis ilman aaseja. Demokratiassa sentään vaihdetaan aasit ja sakaalit määräaikoina.
ellauri097.html on line 88: In one winter while in high school he read William Makepeace Thackeray and then "proceeded backward to Addison, Steele, Pope, Swift, Johnson and the other magnificos of the Eighteenth century." He read the entire canon of Shakespeare and became an ardent fan of Rudyard Kipling and Thomas Huxley.
ellauri097.html on line 91: In early 1898 he took a writing class at the Cosmopolitan University. This was to be the entirety of Mencken´s formal education in journalism, or in any other subject.
ellauri097.html on line 95: Mencken admired the German philosopher Friedrich Nietzsche (he was the first writer to provide a scholarly analysis in English of Nietzsche´s views and writings) and Joseph Conrad. His humor and satire owed much to Ambrose Bierce and Mark Twain. He did much to defend Dreiser despite freely admitting his faults, including stating forthrightly that Dreiser often wrote badly and was a gullible man. Mencken also expressed his appreciation for William Graham Sumner in a 1941 collection of Sumner´s essays and regretted never having known Sumner personally. In contrast, Mencken was scathing in his criticism of the German philosopher Hans Vaihinger, whom he described as "an extremely dull author" and whose famous book Philosophy of 'Als ob' he dismissed as an unimportant "foot-note to all existing systems."
ellauri097.html on line 97: Mencken recommended for publication philosopher and author Ayn Rand´s first novel, We the Living and called it "a really excellent piece of work." Shortly afterward, Rand addressed him in correspondence as "the greatest representative of a philosophy" to which she wanted to dedicate her life, "individualism" and later listed him as her favorite columnist. No voi vietävä!
ellauri097.html on line 99: Mencken is fictionalized in the play Inherit the Wind (a fictionalized version of the Scopes Monkey Trial of 1925) as the cynical sarcastic atheist E. K. Hornbeck (right), seen here as played by Gene Kelly in the Hollywood film version.
ellauri097.html on line 101: Mencken was a keen cheerleader of scientific progress but was skeptical of economic theories and strongly opposed to osteopathic/chiropractic medicine. He also debunked the idea of objective news reporting since "truth is a commodity that the masses of undifferentiated men cannot be induced to buy" and added a humorous description of how "Homo Boobus," like "higher mammalia," is moved by "whatever gratifies his prevailing yearnings."
ellauri097.html on line 103: Such turns of phrase evoked the erudite cynicism and rapier sharpness of language displayed by Ambrose Bierce in his darkly-satiric The Devil's Dictionary. A noted curmudgeon, democratic in subjects attacked, Mencken savaged politics, hypocrisy, and social convention. A master of English, he was given to bombast and once disdained the lowly hot dog bun's descent into "the soggy rolls prevailing today, of ground acorns, plaster of Paris, flecks of bath sponge and atmospheric air all compact."
ellauri097.html on line 107: Like Nietzsche, he also lambasted religious belief and the very concept of Cod, as Mencken was an unflinching atheist, particularly Christian fundamentalism, Christian Science and creationism, and against the "Booboisie," his word for the ignorant middle classes. In the summer of 1925, he attended the famous Scopes "Monkey Trial" in Dayton, Tennessee, and wrote scathing columns for the Baltimore Sun (widely syndicated) and American Mercury mocking the anti-evolution Fundamentalists (especially William Jennings Bryan). The play Inherit the Wind is a fictionalized version of the trial, and as noted above the cynical reporter E.K. Hornbeck is based on Mencken. In 1926, he deliberately had himself arrested for selling an issue of The American Mercury, which was banned in Boston by the Comstock laws. Mencken heaped scorn not only on the public officials he disliked but also on the state of American elective politics itself.
ellauri097.html on line 113: In the summer of 1926, Mencken followed with great interest the Los Angeles grand jury inquiry into the famous Canadian-American evangelist Aimee Semple McPherson. She was accused of faking her reported kidnapping and the case attracted national attention. There was every expectation that Mencken would continue his previous pattern of anti-fundamentalist articles, this time with a searing critique of McPherson. Unexpectedly, he came to her defense by identifying various local religious and civic groups that were using the case as an opportunity to pursue their respective ideological agendas against the embattled Pentecostal minister. He spent several weeks in Hollywood, California, and wrote many scathing and satirical columns on the movie industry and Southern California culture. After all charges had been dropped against McPherson, Mencken revisited the case in 1930 with a sarcastic and observant article. He wrote that since many of that town´s residents had acquired their ideas "of the true, the good and the beautiful" from the movies and newspapers, "Los Angeles will remember the testimony against her long after it forgets the testimony that cleared her."
ellauri097.html on line 117: Mencken, says Charles A. Fecher, was, "deeply conservative, resentful of change, looking back upon the 'happy days' of a bygone time, wanted no part of the world that the New Deal promised to bring in." In 1931, the Arkansas legislature passed a motion to pray for Mencken´s soul after he had called the state the "apex of moronia."
ellauri097.html on line 121: The Presidency tends, year by year, to go to such men. As democracy is perfected, the office represents, more and more closely, the inner soul of the people. We move toward a lofty ideal. On some great and glorious day the plain folks of the land will reach their heart´s desire at last, and the White House will be adorned by a downright moron.
ellauri097.html on line 126: Mencken defended the evolutionary views of Charles Darwin, but spoke unfavorably of many prominent physicists and had little regard for pure mathematics. Regarding theoretical physics, he said to longtime editor Charles Angoff, "Imagine measuring infinity! That´s a laugh." Ei se osannut kuin neljä laskutapaa, nekin sinnepäin.
ellauri097.html on line 128: Elsewhere, he dismissed higher mathematics and probability theory as "nonsense", after he read Angoff´s article for Charles S. Peirce in the American Mercury. "So you believe in that garbage, too—theories of knowledge, infinity, laws of probability. I can make no sense of it, and I don´t believe you can either, and I don´t think your god Peirce knew what he was talking about."
ellauri097.html on line 130: Uuskantilainen Vaihinger began to develop a system of philosophy he called the "philosophy of 'als ob' ". In it he offered a system of thought in which God and reality might best be represented as paradigms. This was not to say that either God or reality was any less certain than anything else in the realm of man’s awareness, but only that all matters confronting man might best be regarded in hypothetical ways.
ellauri097.html on line 132: Frank Kermode´s The Sense of an Ending (1967) was an early mention of Vaihinger as a useful methodologist of narrativity. He says that "literary fictions belong to Vaihinger’s category of 'the consciously false.' They are not subject, like hypotheses, to proof or disconfirmation, only, if they come to lose their operational effectiveness, to neglect."
ellauri097.html on line 134: the American journalist Mencken was scathing in his criticism of the book, which he dismissed as an unimportant "foot-note to all existing systems". Vaihinger was also criticised by the Logical positivists who made "curt and disparaging references" to his work.
ellauri097.html on line 136: In 1989, per his instructions, Alfred A. Knopf published Mencken's "secret diary" as The Diary of H. L. Mencken. According to an Associated Press story, Mencken's views shocked even the sympathetic scholar who edited it.
ellauri097.html on line 139: The Jews could be put down very plausibly as the most unpleasant race ever heard of. As commonly encountered, they lack many of the qualities that mark the civilized man: courage, dignity, incorruptibility, ease, confidence. They have vanity without pride, voluptuousness without taste, and learning without wisdom. Their fortitude, such as it is, is wasted upon puerile objects, and their charity is mainly a form of display.
ellauri097.html on line 143: I admit freely enough that, by careful breeding, supervision of environment and education, extending over many generations, it might be possible to make an appreciable improvement in the stock of the American Negro, for example, but I must maintain that this enterprise would be a ridiculous waste of energy, for there is a high-caste white stock ready at hand, and it is inconceivable that the Negro stock, however carefully it might be nurtured, could ever even remotely approach it. The educated Negro of today is a failure, not because he meets insuperable difficulties in life, but because he is a Negro. He is, in brief, a low-caste man, to the manner born, and he will remain inert and inefficient until fifty generations of him have lived in civilization. And even then, the superior white race will be fifty generations ahead of him.
ellauri097.html on line 147: Mencken countered the arguments for Anglo-Saxon superiority prevalent in his time in a 1923 essay entitled "The Anglo-Saxon," which argued that if there was such a thing as a pure "Anglo-Saxon" race, it was defined by its inferiority and cowardice. "The normal American of the 'pure-blooded' majority goes to rest every night with an uneasy feeling that there is a burglar under the bed and he gets up every morning with a sickening fear that his underwear has been stolen."
ellauri097.html on line 149: Mencken repeatedly identified mathematics with metaphysics and theology. According to Mencken, mathematics is necessarily infected with metaphysics because of the tendency of many mathematical people to engage in metaphysical speculation. In a review of Alfred North Whitehead's The Aims of Education, Mencken remarked that, while he agreed with Whitehead's thesis and admired his writing style, "now and then he falls into mathematical jargon and pollutes his discourse with equations," and "[t]here are moments when he seems to be following some of his mathematical colleagues into the gaudy metaphysics which now entertains them."[50] For Mencken, theology is characterized by the fact that it uses correct reasoning from false premises. Mencken also uses the term "theology" more generally, to refer to the use of logic in science or any other field of knowledge. In a review for both Arthur Eddington's The Nature of the Physical World and Joseph Needham's Man a Machine, Mencken ridiculed the use of reasoning to establish any fact in science, because theologians happen to be masters of "logic" and yet are mental defectives:
ellauri097.html on line 151: Is there anything in the general thinking of theologians which makes their opinion on the point of any interest or value? What have they ever done in other fields to match the fact-finding of the biologists? I can find nothing in the record. Their processes of thought, taking one day with another, are so defective as to be preposterous. True enough, they are masters of logic, but they always start out from palpably false premises.
ellauri097.html on line 153: Instead of mathematical "speculation" (such as quantum theory), Mencken believed physicists should just directly look at individual facts in the laboratory like chemists:
ellauri097.html on line 155: If chemists were similarly given to fanciful and mystical guessing, they would have hatched a quantum theory forty years ago to account for the variations that they observed in atomic weights. But they kept on plugging away in their laboratories without calling in either mathematicians or theologians to aid them, and eventually they discovered the isotopes, and what had been chaos was reduced to the most exact sort of order.
ellauri097.html on line 159: In the same article which he later re-printed in the Mencken Chrestomathy, Mencken primarily contrasts what real scientists do, which is to simply directly look at the existence of "shapes and forces" confronting them instead of (such as in statistics) attempting to speculate and use mathematical models. Physicists and especially astronomers are consequently not real scientists, because when looking at shapes or forces, they do not simply "patiently wait for further light," but resort to mathematical theory. There is no need for statistics in scientific physics, since one should simply look at the facts while statistics attempts to construct mathematical models. On the other hand, the really competent physicists do not bother with the "theology" or reasoning of mathematical theories (such as in quantum mechanics):
ellauri097.html on line 161: [Physicists] have, in late years, made a great deal of progress, though it has been accompanied by a considerable quackery. Some of the notions which they now try to foist upon the world, especially in the astronomical realm and about the atom, are obviously nonsensical, and will soon go the way of all unsupported speculations. But there is nothing intrinsically insoluble about the problems they mainly struggle with, and soon or late really competent physicists will arise to solve them. These really competent physicists, I predict, will be too busy in their laboratories to give any time to either metaphysics or theology. Both are eternal enemies of every variety of sound thinking, and no man can traffic with them without losing something of his good judgment.
ellauri097.html on line 163: Mencken ridiculed Albert Einstein's theory of general relativity, believing that "in the long run his curved space may be classed with the psychosomatic bumps of [Franz Josef] Gall and [Johann] Spurzheim." In his private letters, he said:
ellauri097.html on line 165: It is a well known fact that physicists are greatly given to the supernatural. Why this should be I don't know, but the fact is plain. One of the most absurd of all spiritualists is Sir Oliver Lodge. I have the suspicion that the cause may be that physics itself, as currently practised, is largely moonshine. Certainly there is a great deal of highly dubious stuff in the work of such men as Eddington.
ellauri097.html on line 167: His later work consisted of humorous, anecdotal, and nostalgic essays that were first published in The New Yorker and then collected in the books Happy Days, Newspaper Days, and Heathen Days. Mencken was preoccupied with his legacy and kept his papers, letters, newspaper clippings, columns, and even grade school report cards. After his death, those materials were made available to scholars in stages in 1971, 1981, and 1991 and include hundreds of thousands of letters sent and received. The only omissions were strictly personal letters received from women.
ellauri097.html on line 254: Plusieurs de ses livres évoquent le Sud des États-Unis. Profondément marqué par la guerre de Sécession, l'auteur se considère dans ses écrits comme un « Sudiste ». Il a hérité ce patriotisme de sa mère, qui venait d'une famille distinguée du Sud. Quelques années avant la naissance de Julien, un choix de poste en Allemagne ou en France fut proposé à son père. La mère de Julien appuya le choix de la France en raison du fait que les Français étaient « aussi un peuple fier, récemment vaincus dans la guerre et nous nous comprendrons mutuellement » (référence à la défaite française de 1871 dans la guerre franco-prussienne).
ellauri097.html on line 262: En juillet 1940, après la défaite de la France, il retourne en Amérique. En 1942, il est mobilisé et envoyé à New York pour servir au Bureau américain de l'information de guerre. De là, cinq fois par semaine, il s'adresse à la France dans l'émission de radio Voice of America, travaillant entre autres avec André Breton. Il enseigne la littérature dans une faculté de jeunes filles américaines. Julien Green revient en France juste après la Seconde Guerre mondiale et retourne à la foi de sa jeunesse.
ellauri097.html on line 270: Son œuvre, profondément marquée tant par son homosexualité que par sa foi catholique, est dominée par la question de la sexualité et celle du bien et du mal.
ellauri097.html on line 276: Ce qu 'ily a en moi d'impulsif, de rêveur, de charnel aussi, j'ai tendance à croire que je le dois à l'Irlande; à elle aussi tout ce qui fait que je réussis un jour pour échouer l'autre, tout ce qui m'a poussé à écrire mes livres, enfin le meilleur et le pire de moi-même. Je reconnais l'apport écossais dans mes crises religieuses, dans un amour profond et invariable de l'Ecriture... A travers moi l'humanité passe comme sur une grand-route. Je suis une parcelle de l'Univers. L'Univers est heureux en moi. Je suis le ciel, le soleil, les arbres, la Seine et les maisons qui la bordent...
ellauri097.html on line 292: Patrick White (1912–1990) was raised in Sydney’s well-to-do Rushcutter’s Bay, and was sent to England at 13. He attended boarding school, then Cambridge, and during the war was stationed in North Africa. It was there, in 1941, that White met Manoly Lascaris, the Greek officer who he would love for the rest of his life. By the time White and Lascaris returned to Australia. in 1947 White had written three tepidly received novels, and a play. It took coming home to Sydney to transform his writing and elevate it to the level of genius. White produced The Tree of Man, in 1955, his first novel to be written in Sydney. He went on to write a string of masterpieces in quick succession: Voss, Riders in the Chariot, The Vivisector. He received the Nobel Prize for Literature in 1973. The Nobel committee credited White “for an epic and psychological narrative art which has introduced a new continent into literature.”
ellauri097.html on line 296: He became a literary icon, but White knew that people rarely actually read his work. He professed not to care what people thought, but he would sometimes check for copies of his novels in local libraries. He would search for dog-ears and stains, to gauge how far in the book they had read. Most people, he deduced, never finished. The Australian reading public never quite warmed to White, and nothing much has changed. My grandmother “couldn’t stand him.” I have seen my mother take up one of his novels—The Solid Mandala—and after a few moments quite literally toss it aside. White’s books are metaphysical, lyrical, high modernist, full of baroque descriptions of landscapes, and unsparing in his examination of the people who live in them. For a country besotted with kitchen-sink realism and plain-speaking larrikins, Patrick White was baffling.
ellauri097.html on line 298: In 2006, the Weekend Australian newspaper conducted an experiment. They submitted chapter three of The Eye of the Storm (1973) to twelve publishers and agents around Australia under an anagram of White’s name, Wraith Picket. Nobody offered to publish the book. One responded, “the sample chapter, while reply (sic) with energy and feeling, does not give evidence that the work is yet of a publishable quality.” Notwithstanding that the chapter was not White’s finest writing, and the unfairness of submitting a chapter out of narrative sequence, the hoax prompted a minor crisis in Australian literature: if the industry couldn’t recognize the greatness of our sole Nobel winner, how unenlightened must the country’s publishing industry be now? Shortly thereafter, the ABC launched an online portal called Why Bother With Patrick White? The portal always struck me as sad. What other major writer would need a website dedicated to convincing his countrymen to give him another go? The link to the website is dead now. It would seem, in the end, that nobody could be bothered with Patrick White.
ellauri097.html on line 302: In some respects this reflects a national pathology. Unlike an American or British child, an Australian student can go through thirteen years of education without reading much of their country’s literature at all (of the more than twenty writers I studied in high school, only two were Australian). This is symptomatic of the country’s famed “cultural cringe,” a term first coined in the 1940s by the critic A.A. Phillips to describe the ways that Australians tend to be prejudiced against home-grown art and ideas in favor of those imported from the UK and America. Australia’s attitude to the arts has, for much of the last two centuries, been moral. “What these idiots didn’t realize about White was that he was the most powerful spruiker for morality that anybody was going to read in an Australian work,” argued David Marr, White’s biographer, during a talk at the Wheeler Centre in 2013. “And here were these petty little would-be moral tyrants whinging about this man whose greatest message about this country in the end was that we are an unprincipled people.”
ellauri097.html on line 310: Taxonomy of Uranismus
ellauri097.html on line 408: Während Kant mit Green erst ab seinem fünften Lebensjahrzehnt eng befreundet war - seit er mit der Konzeption seiner ersten "Kritik" begann -, gab es vorher andere enge Freunde. Einer war Christian Jacob Kraus. 29 Jahre jünger als Kant, wurde er 1780 sein Kollege. Auch er war und blieb Junggeselle. Als Kant 1787 ein eigenes Haus kaufte und regelmäßig Honoratioren zu seinem Mittagstisch einlud, war Kraus dabei - und zwar nicht nur als einer der Gäste, sondern als Gesellschafter, das heißt, als Gastgeber, der sich auch die Kosten der Mahlzeit mit Kant teilte. Außerdem blieb Kraus nach dem Mittagessen oft bis sieben oder acht Uhr abends bei Kant - länger als alle anderen Tischgäste. Für die Königsberger Straßenpassanten bildeten die beiden schon bald ein originelles "Pärchen", zumal sie sich äußerlich sehr ähnelten - beide waren sehr klein. Die Nähe zwischen beiden muss groß gewesen sein, denn Kant schenkte Kraus 1787 einen Brillantring.
ellauri097.html on line 414: Frederick Dolan, Professor, UC Berkeley, updated Nov 25 his answer in Quora why Nietzsche said Immanuel Cunt was a theologian in tights. (It actually is enough to look at his picture.)
ellauri097.html on line 416: Nietzsche meant that Kant established the validity of Christian morality by making philosophical arguments that didn’t rely on Christian beliefs. In The Gay Science, Nietzsche writes (in German though):
ellauri097.html on line 418: Kant wanted to prove, in a way that would dumbfound the common man, that the common man was right: that was the secret of this soul. He wrote against the scholars in support of popular prejudice, but for the scholars and not for the people. [§193.]
ellauri097.html on line 420: Kant held that all rational persons have an a priori understanding of the basic principles of morality. These consist of duties, both to oneself and to others, and above all the duty to respect rational agents. Most persons, however, do not understand that morality is a priori, and their moral commitments are therefore vulnerable to corrosive skeptical criticism. In The Metaphysics of Morals Kant formulates the ultimate standard for moral judgment, namely universalizability, and establishes the rational necessity of morality.
ellauri097.html on line 422: In Nietzsche’s view, Kant’s a priori moral principles are nothing more than the tthe same old shit of traditional German Protestantism:
ellauri097.html on line 424: The Protestant parson is the grandfather of German philosophy. The theologians’ instinct in the German scholars divined what Kant had once again made possible. The conception of a “true world,” the conception of morality as the essence of the world … were once again, thanks to a wily and shrewd skepticism, if not provable, at least no longer refutable. Kant’s success is merely a theologian’s success. [The Antichrist §10.]
ellauri097.html on line 426: Nietzsche especially disliked Kant’s idea that moral motivation consists in respect for a universal concept of virtue:
ellauri097.html on line 428: A virtue must be our own invention. The fundamental laws of self-preservation and growth demandthat everyone invent his own virtue, his own categorical imperative. How could one fail to feel how Kant’s categorical imperative endangered life itself! The theologians’ instinct alone protected it! [§11.]
ellauri097.html on line 430: There’s a sense in which all philosophers except Nietzsche have been theologians in disguise, in that they all claimed to be selfless, altruistic seekers of truth and goodness. Socrates, Nietzsche thought, was really doing what was good for him when he claimed that it would be good for everyone to examine their lives. It’s only with Nietzsche – in Nietzsche’s view, that is – that the philosopher removes his mask and publicly proclaims that his philosophical activity is in the service of his will to power. Nietzsche with his drooping mustache was actually less gay than Immanuel Kant.
ellauri097.html on line 436: The famous Allan Ramsay portrait of David Hume, hanging in the University of Edinburgh, depicts him wearing a remarkable hat: a unique salmon-coloured turban. I was able to see the original on the occasion of receiving an honorary degree from Edinburgh in 2007, and ever since then I have desired to obtain a replica of that curious hat for myself (to wear on special occasions, such as those requiring academic regalia).
ellauri097.html on line 438: If you are interested in a unique David Hume Turban for yourself, you can email the Edinburgh University Philosophy Society, who are offering a special promotion of £120 per hat (excl. Shipping&Handling). This offer will be open until August 1st.
ellauri097.html on line 449: Recently a caller to the radio told me about a conversation he’d had about homosexuality. The caller made the teleological argument, that looking at what the natural functions of the male and female reproductive organs are for, we can draw certain conclusions about how they should properly be used. The person he was talking with challenged his argument that you can’t get an “ought” from an “is”. The challenger seemed to be saying that just because it is that way in nature doesn’t mean that we can derive a moral rule from it. The caller asked if the challenge was incorrect and how to respond to it.
ellauri097.html on line 451: On the principle the challenger is correct in describing the is-ought fallacy. But rather than working against the teleological argument, that principle works against a common argument in favor of homosexuality, which is, if homosexual interests are natural to someone, they are therefore morally acceptable. That is an example of an is-ought fallacy.
ellauri097.html on line 453: The is-ought fallacy, first articulated, by David Hume is put simply as you can’t get an ‘ought’ from an ‘is.’ The more precise way of characterizing it is this; You cannot have a syllogism that has a moral term in the conclusion if there is no moral term in the premises. To be a valid argument, the conclusion has to follow from the premises. You can’t have anything in the conclusion that isn’t already set up in the premises. Hume identified this particular fallacy in arguments that were based on mere descriptive elements but had a conclusion with moral terms in it. That is the is-ought fallacy.
ellauri097.html on line 455: People sometimes argue in favor of homosexuality by arguing that their inclination is natural, and if it’s natural, then we shouldn’t be making any moral objections about it. If that is their argument they are guilty of is-ought.
ellauri097.html on line 456: First of all, I’m not entirely sure what they mean by ‘natural.’ If they mean it occurs in nature, then everything is natural. Even concrete is natural because it occurs in nature. So a clarification needs to be made on that particular point. Blindness occurs in nature. Is blindness natural?
ellauri097.html on line 458: It seems like they’re just simply making a description: This is the way it is; therefore it is okay, in the moral sense of the word. They are presuming some moral state of affairs based on a mere description, and that’s an example of the is-ought fallacy.
ellauri097.html on line 462: So if I intend to go from Los Angeles to Napa which is north of Los Angeles but I get in my car and head south on the 405 to the 5, and then head down towards the Mexican border, you can see that I am going the wrong direction. But, of course, the word “wrong” here means that I am not moving towards my goal. I am not accomplishing the goal that I intended to accomplish. I am actually moving in a way that’s inconsistent with my goal, and therefore we can call it the wrong direction.
ellauri097.html on line 464: I’m not actually using a moral ‘wrong’ in this particular illustration, but notice how you can understand right or wrong in terms of teleology, depending on what the goal is. If I have a loose screw on the refrigerator and I choose a butter knife to tighten the screw, I’m going to ruin the butter knife because I’m not using it for its intended purpose. It’s not made to function as a screwdriver, even if it can be used that way in a pinch. It will get bent or can slip out and scratch the refrigerator. It wasn’t fulfilling its telos, its purpose, or its function, and therefore it was being used wrongly.
ellauri097.html on line 467: One way of arguing against homosexuality is to say that males were not intended to have sex with other males, and we can tell that by the way sexual organs appear to be intended to function. Because men were not intended to have sex with other males, and they do so, then they are violating their natural teleology, their natural function. But notice that in the nature of the argument we are making a moral claim implicitly up front. We’re saying, We ought to use things the way they were intended by their Maker to be used, consistent with their teleology. This isn’t that way, therefore it’s wrong. It’s not arguing merely on how bodies are naturally, but how they are intended to function naturally. The teleology is the moral term in the premises.
ellauri097.html on line 469: Incidentally, this is the very argument that is being used in the Bible in both the Old Testament and the New Testament regarding homosexuality. In the book of Leviticus, it talks about homosexuality being a capital crime, and an abomination. Leviticus 18:22, “You shall not lie with a male as one lies with a female; it is an abomination.” The purpose of sex is for a man and woman, so it’s abomination when that intended function is violated by homosexual sex.
ellauri097.html on line 471: In Romans 1:26, the New Testament says, “For this reason, God gave them over to degrading passions, for their women exchanged the natural function for that which is unnatural,” that is, different than what God intended. “And in the same way, also, men abandoned the natural function of the woman, and burned in their desire towards one another.” The translation used here is the New American Standard Bible because I think the NIV is woefully inadequate in the way it translates this passage from the Greek.
ellauri097.html on line 473: Paul is saying that when it comes to sexual desire, women were made for men, and men for women, and that’s the functional relationship that God designed them for. They are violating this functional relationship by instead sexually desiring one that was not intended. And, in fact, the wording about male homosexuality is, “They abandoned the natural function of the woman.” So the woman that God provided for them, they are abandoning that for something that, in God’s teleology, is unnatural. So that’s the way our natural law argument works in these two passages.
ellauri097.html on line 475: Of course, this trades on the notion that human beings, in this case, were made for certain ends. And if a person wants to deny God, then we weren’t made for certain ends, and that’s a way to get out of this argument. So does this argument work for people who are not theists?
ellauri097.html on line 477: The appearance of design suggests genuine design. The appearance of teleology suggests genuine teleology, and so examples of teleology in the natural realm point to the existence of God. That’s what a teleological argument for God’s existence amounts to - the argument from design. So the teleology, to me, is evidence for God, and that entails certain moral obligations to the God that created with purpose.
ellauri097.html on line 481: What you ought to be saying if you don’t believe in God is, It’s just molecules clashing in the universe. There is no right and wrong, so you have no justification for claiming that I’m wrong. Now, that would be consistent - the relativistic view of a materialistic universe. But, of course, then they can’t complain their “rights” because rights don’t have any place in a purely naturalistic system. Rights are part of teleology, endowed with creation.
ellauri097.html on line 483: It really is an issue of consistency of worldviews here, as you can see. But I think a more precise understanding of the teleological argument and the is-ought fallacy helps us to answer the original challenge the caller had.
ellauri097.html on line 493: Sexihullu Mary Wollstonecraft jahtasi sveiziläistä pikkujalkamaalaria Fuesslia Pariisissa mutta pikkujalan ex-mallivaimo Sofia Rawlins löi sille karmit kaulalle. Inhoan älykkäitä naisia niistä on pelkkää harmia mutisi Fuessli. Fuessli maalasi goottilaisia aiheita mm incubuxia. Tässä versiossa se on pikkujalan izensä näkönen.
ellauri097.html on line 511: John Boswell was a Roman Catholic, having converted from the Episcopal Church of his upbringing at the age of 15. He remained a daily-mass Catholic until his death, despite differences with the church over sexual issues. Although he was orthodox in most of his beliefs, he strongly disagreed with his church's stated opposition to homosexual behavior and relationships. He was partnered with Jerone Hart for some twenty years until his death. Hart and Boswell are buried together at Grove Street Cemetery, New Haven, Connecticut.
ellauri097.html on line 546: Nyölén on koulutukseltaan filosofian maisteri Helsingin yliopistosta. Hän oli Rauhanhäiritsijä-lehden päätoimittaja 1998–2000. Nyölénin esikoisteos Vihan ja katkeruuden esseet (2007) sai Kalevi Mäntin palkinnon. Vuonna 2012 Nyölén on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon, joka on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä. Vuonna 2020 Nyölénille myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto muun muassa esseistiikastaan.
ellauri097.html on line 571: Kirjallisuuden ympärille kasvanut kaupallinen, tekninen ja kulttuurinen infrastruktuuri, joka 1900-luvulla säädettiin palvelemaan tehokkuutta ja voimaa, tiedonvälityksen arvokkainta ydinvirtaa – kirjaa – tukee nyt hämärää, epäselvää ideaa, jonka on vaikea uskoa omaan oikeutukseensa. Kirjakaupat, offsetpainot, kirjasyksyt ja suuret arvovaltaiset kustantamot ovat menneisyyden instituutioita. Kuka muistaa ajan, jolloin kirja-ale oli suuri tapaus! Tammikuussa Helsingin Keskuskadulla jonotettiin kirjanhimosta väristen aamukahdeksalta. Nykyään ilmaishyllyistä ja kirjanvaihtopisteistä saa teoksia, oikeita kirjoja, klassikoita, kunnon niteitä, jotka eivät, räikeästi toisin kuin vielä 1990-luvulla, ole Valittujen palojen lyhennelmälukemistoja eivätkä bestsellereiden kirjakerhopainoksia. (Eihän kirjakerhojakaan enää ole. Ne menevät samaa tietä kuin boomerit, joiden ylitäydet lundiat tyhjenevät kirjastojen vaihtopenkille odottamaan turhaan peliaikoja. Buumerit on jättäneet ne tänne alas orvoixi ja liihottaneet ize taivaaseen.)
ellauri097.html on line 635: Tunnemme tarinan keskiaikaisesta munkista, "hänestä", joka pulpetin ääreen naulittuna jäljensi koko antiikin kirjallisuuden ja filosofian papereille ja pergamenteille ja ojensi sen meille valmiina ja kauniina. (Ei se kyllä vaan yxi jäbä ollut, vaan kokonaisia salillisia orjia.)
ellauri097.html on line 636: Kirja-aktivisti saattaa muistuttaa "häntä". No ainakin siinä että saa olla pallo jalassa ja elää nälkäpalkalla. Se on kaunis image. Me rumat kirjailijat tarvitaan sellaisia. Ei kaikki voi olla jotain Sofi Oxasia.
ellauri097.html on line 661: Niin kuin ei meidän offsetpainoakaan pidä täysin poistaa välinevalikoimistamme, jos saadaan painotalojen kanssa aikaan win-win sopimuxia. Ei pidä polttaa kaikkisa siltoja; hyvällä onnella jos samizdat prujumme käy kaupaxi, seuraavan kustantaa jo Siltala.
ellauri097.html on line 688: Q: Explain Newton's First Law of Motion in your own words.
ellauri097.html on line 694: Phillu Rothin homopyllynnuolija Benjy Taylor siteerasi yhtä Frostin runoa ulkomuistista. Tästä heräs epäilys oliko toi Frostkin yhtä lailla Tom of Finland miehiä kuin Phillun aseenkantaja. Ja epäilyxiä on esitetty tietysti siitäkin. Tässä yhteydessä Frostin runo "Tuft of Flowers" usein mainitaan:
ellauri097.html on line 696: ‘The Tuft of Flowers’ by Robert Frost is a poem about the lives of simple, hardworking people. As it progresses, it takes a more mystical turn.
ellauri097.html on line 697: “A Tuft of Flowers” is written in heroic couplets, with some variation from a strict iambic foot. All rhymes are masculine; the majority of lines are end-stopped. This, in part, gives the poem its marching, old-fashioned sound.
ellauri097.html on line 699: “The Tuft of Flowers” does indeed follow “Mowing” in the book, and one might suspect that line 32 of “Flowers” was borrowed from line 2 of “Mowing.” It is, in fact, the other way around: “The Tuft of Flowers” was written several years before “Mowing,” likely in 1896 or 1897; as such, it heartily deserves the designation “Early Poem.”
ellauri097.html on line 700: Frost’s poems, including “The Tuft of Flowers”, need to be interpreted beyond the surface level of the subject matter in order to fully understand and appreciate them.
ellauri097.html on line 707: The Tuft of Flowers Kukkatuhero ellauri097.html on line 717: I looked for him behind an isle of trees; Turhaan ezin heppua mezäsaarekkeelta
ellauri097.html on line 730: Some resting flower of yesterday’s delight. jotain kukkaa joka oli jäänyt yli eilisestä.
ellauri097.html on line 738: I thought of questions that have no reply, Ajattelin kysymyxiä joihin ei ole vastauxia,
ellauri097.html on line 742: At a tall tuft of flowers beside a brook, korkeata kukkatuheroa yhden puron reunalla,
ellauri097.html on line 744: A leaping tongue of bloom the scythe had spared pystyssä huojuvana kalpeana viikatteelta turvassa
ellauri097.html on line 753: Nor yet to draw one thought of ours to him. eikä edes houkuttaaxeen meitä ihailemaan izeään,
ellauri097.html on line 802: Robert Frost, often regarded as a folksy farmer-poet, was also a more profound, even terrifying, creator. His poem "The Road Not Taken" reveals his delight in multiple meanings, his ambivalence, and his penchant for misleading his readers. He denied that the poem proclaimed his striving for the unconventional and asserted that it was meant to tease his friend Edward Thomas for his compulsive indecisiveness. This essay also notes the unconscious meanings of the poem, including Frost's reactions to losing his close friend, his own indecisiveness, his conflict between heterosexual and homosexual object choices, his need for a "secret sharer," and his attachments. J Glenn. Psychoanal Study Child. 2001.
ellauri097.html on line 808: Frost pyh-pyhitteli naisrunoilijoille ja peukutti jotain Wordsworthia. (No ei Viljo kyllä kovin miehekkäältä vaikuta.) Mitä homommax se tuli sitä maskuliinisemmin se koitti esiintyä. Kai se oli tollanen Mannling sitte, Tom of Finland tyyppiä. Välillä homofoobinen, välillä homofiilinen, aina homososiaalinen. Väänsi läppää siitä ja meni piiloon läpän taaxe. Mut paras kazoa ize noita runoja eikä luottaa sokeasti Kareniin, Karen vaikuttaa aika rekkafeministiltä.
ellauri097.html on line 816: Robert Frost's personal life was plagued by grief and loss. In 1885 when he was 11, his father died of tuberculosis, leaving the family with just eight dollars. Frost's mother died of cancer in 1900. In 1920, he had to commit his younger sister Jeanie to a mental hospital, where she died nine years later. Mental illness apparently ran in Frost's family, as both he and his mother suffered from depression, and his daughter Irma was committed to a mental hospital in 1947. Frost's wife, Elinor, also experienced bouts of depression.
ellauri097.html on line 818: Elinor and Robert Frost had six children: son Elliot (1896–1900, died of cholera); daughter Lesley Frost Ballantine (1899–1983); son Carol (1902–1940, committed suicide); daughter Irma (1903–1967); daughter Marjorie (1905–1934, died as a result of puerperal fever after childbirth); and daughter Elinor Bettina (died just one day after her birth in 1907). Only Lesley and Irma outlived their father. Frost's wife, who had heart problems throughout her life, developed breast cancer in 1937, and died of heart failure in 1938.
ellauri098.html on line 56: The greatest challenges a detective faces aren't always a devious criminal or a really tough case — all those are a cakewalk compared to managing their personal life. The genius ones are nerds with trouble getting along with people or worse, have social or personality disorders. The hard-working ones are workaholics who let their family relationships slide because they're never home. The overworked and nervous ones dabble in drugs and court substance addictions (or blood). The Film Noir detective and his descendants have terrible luck with women, who either end up dead, broken or distant; if he has a wife he may be cheating on her. And gods help him and his friends if some of the bad guys or associates that they helped put in the clink come back to haunt him. And his personal finances are probably gone thanks to being The Gambling Addict. In short, it's rare to have a detective as a main character in a dramatic story and have them not have at least one serious character flaw that's tangential to them actually working cases.
ellauri098.html on line 58: What's your malfunction? A flawed character is more interesting than a flawless character. Ergo, a cast of characters with flaws is more interesting exponentially. An easy way to crank up drama is to supply everyone with a tragic past, a messed up family history, other significant issues (physical, psychological, etc.) or some combination of the three. When Dysfunction Junction comes into play, good parents can be as common as penguins in the Sahara, instead turning out to be neglectful, smothering/overprotective, unfeeling, abusive, misguided, or dead. And let's not even get into the rest of the family.
ellauri098.html on line 60: The resulting prevalence of personal trauma often stretches suspension of disbelief and is a leading cause of Cerebus Syndrome. If done poorly, this is a one-way ticket to Wangst territory, and as so many attempt to smother the series with dysfunction, Too Bleak, Stopped Caring is a frequent result. If done well, you get a large number of interesting, sympathetic, flawed characters, and their interactions with each other gradually reveal the multiple sides to each of them. More realistic (i.e. not Flanderized) portrayals of this trope can even help the audience understand and cope with their own dysfunctional lives, especially with regards to issues that are typically glossed over in mainstream society.
ellauri098.html on line 62: This trope often goes hand in hand with There Are No Therapists, Trauma Conga Line and dramatic Crapsack Worlds. Big, Screwed-Up Family can be a justification for this trope. When all or nearly all involved parties are insane, you have a Cast Full of Crazy. Royal families are particularly prone to this, as are cops and detectives. The Dysfunction Junction is the natural habitat of the Jerkass Woobie.
ellauri098.html on line 162: Noi genret pitäs hajottaa EFK ulottuvuxille. Esim mix vitussa jokasen prujauxen pitää olla rofe ja skoudetarina. Mix pitää olla juoni ja mysteeri, mix pitää olla spoileri. No se on tyypillistä saduille. Kaikki fiktio on satua. Niissä lähdetään reisuun ("quest"), kohdataan vaikeuxia ("issues"), selvitään vaaroista ("challenge eli haaste"), ollaan muita pätevämpiä, voitetaan puoli valtakuntaa ja prinsessa, päästään pukille, pahat eli vastustajat ("bad guys") kuolevat. Kuinkas sitten kävikään. Kai se jännittää jokaista elukkaa että selvitäänkö tästä ja kuka selviää. Survival of the fittest. Päästäänkö lisääntymään. Sehän se on se karkki ja tappio elon kilvassa on se kepponen
ellauri098.html on line 175: According to Propp, based on his analysis of 100 folktales from the corpus of Alexander Fyodorovich Afanasyev, there were 31 basic structural elements (or 'functions') that typically occurred within Russian fairy tales. He identified these 31 functions as typical of all fairy tales, or wonder tales [skazka] in Russian folklore. These functions occurred in a specific, ascending order (1-31, although not inclusive of all functions within any tale) within each story. This type of structural analysis of folklore is referred to as "syntagmatic". This focus on the events of a story and the order in which they occur is in contrast to another form of analysis, the "paradigmatic" which is more typical of Lévi-Strauss's structuralist theory of mythology. Lévi-Strauss sought to uncover a narrative's underlying pattern, regardless of the linear, superficial syntagm, and his structure is usually rendered as a binary oppositional structure. For paradigmatic analysis, the syntagm, or the linear structural arrangement of narratives is irrelevant to their underlying meaning.
ellauri098.html on line 177: TV Tropes is a wiki that collects and documents descriptions and examples of plot conventions and devices, more commonly known as tropes, within many creative works. Since its establishment in 2004, the site has shifted focus from covering only television and film tropes to those in other types of media such as literature, comics, anime, manga, video games, music, advertisements, and toys, and their associated fandoms, as well as some non-media subjects such as history, geography, and politics.
ellauri098.html on line 179: The nature of the site as a provider of commentary on pop culture and fiction has attracted attention and criticism from several web pursonalities and blogs.
ellauri098.html on line 212: SPOILERI: Nun /ˈnʊn/, in the Hebrew Bible, was a man from the Tribe of Ephraim, grandson of Ammihud, son of Elishama, and father of Joshua (1 Chronicles 7:26–27). Nun grew up in and may have lived his entire life in the Israelites´ Egyptian captivity, where the Egyptians "made life bitter for them with harsh labor at mortar and bricks and with all sorts of tasks in the field" (Exodus 1:14). In Aramaic, "nun" means "fish". Thus the Midrash tells: "[T]he son of him whose name was as the name of a fish would lead them [the Israelites] into the land" (Genesis Rabba 97:3).
ellauri098.html on line 300: Tropes are not the same thing as cliches. They may be brand new but seem trite and hackneyed; they may be thousands of years old but seem fresh and new. They are not bad, they are not good; tropes are tools that the creator of a work of art uses to express their ideas to the audience. It's pretty much impossible to create a story without tropes.
ellauri098.html on line 304: TV Tropes was founded in 2004 by a programmer under the pseudonym "Fast Eddie." He described himself as having become interested in the conventions of genre fiction while studying at MIT in the 1970s and after browsing Internet forums in the 1990s. He sold the site in 2014 to Drew Schoentrup and Chris Richmond.
ellauri098.html on line 306: In a separate incident in 2012, in response to other complaints by Google, TV Tropes changed its guidelines to restrict coverage of sexist tropes and rape tropes. Feminist blog The Mary Sue criticized this decision, as it censored documentation of sexist tropes in video games and young adult fiction. ThinkProgress additionally condemned Google AdSense itself for "providing a financial disincentive to discuss" such topics. Vittu Google pitäis vetää alas vessanpöntöstä.
ellauri098.html on line 308: Many tropes originated in literary works. Literature being nearly as old as writing itself, most of The Oldest Ones in the Book date to the classics, most Public Domain Characters appeared in print well before the first TV broadcasts, and even today, with the supposedly dwindling popularity of books in favor of more modern medianote , there are books with enough cultural impact to spawn TV Tropes.
ellauri098.html on line 322: Professional Wrestling
ellauri098.html on line 347: Applied Phlebotinum - kumma nimi. No ei se ole muuta kuin vanha kunnon deus ex machina. "Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from a completely ad-hoc plot device." According to Joss Whedon, during the DVD commentary for the pilot episode of Buffy the Vampire Slayer, the term "phlebotinum" originates from Buffy writer (and Angel co-creator) David Greenwalt's sudden outburst: "Don't touch the phlebotinum!" apropos of nothing. Flebotomia on suonenisku.
ellauri098.html on line 349: Universaaleja trooppeja olisivat seuraavat 106: Se olen minä, Olkoon menneexi, Tavis siis pahis, Moukan tuuri, Fanit muistaa tissit, Valkotaulu, Hobonyytti, Isompi parempi, Nuija ja tosinuija, Bonusmazku, Vanhassa vara parempi, Flashback, Tshehovin pyssy, Herot jumissa, Peitto paremmin, Doppelgänger jää kiinni, Hullu idea toimii, Lokalisoimaton vinkkaus, Hidastettu räjähdys, Lähettämätön kirje, Voitto diskauxella, Joku muu saa kiitoxet, Keijut vastaan knääpiöt, Tunteet pintaan, Hyvää pahixessa, Aikuisviihde, Kissa kadoxissa, Tiimin puhetorvi, Pää kädessä, Fiktiivinen vastine, Käsi kamerassa, Akun omatunto, Genrensynnyttäjä, Epäuskottava skene, Genresekoitus, Genrentappaja, Julkkis Japanissa, Elämän päämäärä, Trendikuvaaja, Tiimihali, Rahapuu, Vaarallinen koskea, Oza pöytään, Hero, Eka erä konnalle, Yxi kylä vastustaa, Toivo elää, Ilmainen lounas herolle, Okei olen tekopyhä, Tekopyhä, Lukukelvoton texti, Improvisoitu astalo, Huppupää, Kakun sisästä, Oikeesti kiinnostaa vaan Godzilla, Kuzupilli, Tiiminvetäjä, Diagnoosi pahentaa tautia, Valheenpaljastin, Porsaanreikä, Pitkä tukka on tyttöjen, Emokarhu, Missio venyy, Salaperäinen viesti, Profeetta omalla maalla, Koskaan ei käydä paskalla, Ei suuntavaistoa, Ulos kuvaajasta, Ainoa Toivo, Julle Ankanpää, Sepe Susi, Läpeensä terve, Tinapaperijuoni, Ystävät voimaannuttavat, Epifania, Koirantaputtaja voittaa, Tomppelisyötti, Salainen moraalitesti, Potti nokkiin, Sairasta ja väärin, Narunpätkästä voi olla hyötyä, Keihäänkantaja, Alan uuden elämän, Skene välähdyxinä, Horror silminnäkijän silmistä, Mehukas särkymisen ääni, Oma koti kullan kallis, Saalissäkki, Aika aikaa kutakin, Ariadnen lanka, Suunsoitto ennen mazia, Trilogia, Trooppivihje, Kotonakin on konnia, Puhelinetiketti teeveessä, Yhteensopivat keskustelunkatkelmat, Pidetty konna, Epäluotettava lähde, Epäluotettava kertoja, Nupit yhteentoista, Esitrooppi, Triste post coitum, Sää ei sovi tarkoituxeen, Pyrrhoxen voitto, Sik kun piti olla sak, Kotiinpääsy on estynyt.
ellauri098.html on line 353: Koskaan ei käydä paskalla -klishee särkyy Black is new orange sarjassa. Kirjallisuudessa sitä oli särkemässä mm. koprofiili Joyce, joka kuvaa aika tarkkaan käteenvetoa Ulyssexessa.
ellauri098.html on line 367: Hahmotrooppeja olis 40: Aina nainen, Aina mies, Vastapuolet, Arkkityyppi, Sarjishahmot, Hahmoreaktioindexi, Samistyypit, Huijari, Pollari, Rofe, Kaxikko, Haahka, Tiimi, Tinapaperi, Kopioiden lähde, Sankari, Heitukka, Oikea henkilö, Herrasväet, Opetuslapset ja suojatit, Misu, Maaginen mamu, Päähenkilö, Guru, Tavis, Näyttäytyjä, Esitaistelija, Ilmaishahmo, Kermapeppu, Pohatta, Ezijä, Näkijä, Saippuahahmo, Perushahmo, Jokeri, Videopelihahmo, Konna, Wannabe, Länkkäri, Nuorukainen.
ellauri098.html on line 369: Nää TV-Trooppien hahmo- ja luonnetroopit on sinänsä hyviä mutta niitäkin on aivan liikaa. Joku piirteytys tarvittaisiin niillekkin. Vois lähteä jostain biologisista eläintyypeistä, eli jakaa hahmot turreixi. Ja/tai käyttää teofrastisia kaavoja. Joo se kuulostaa hyvältä! Elukoille luonteita. Muuten se on paha virhe ettei luonteisiin liitetä ulkonäköjä. Johan se on tiedetty eläinsaduista alkaen että tietynnäkösillä ja kokosilla eläimillä on tietynlaiset luonteet. Nain on meidankin elamassamme.
ellauri098.html on line 405: In Carlyle’s book On Heroes, Hero-Worship and the Heroic in Society (Carlyle, 1840), somebody (most likely the author) dove into the lives of several men he deemed “heroes,” like Muhammed, Richard Wagner, Shakespeare, Martin Luther, and Napoleon. He believed that history “turned” on the decisions of these men, and encouraged others to study these heroes as a way of discovering one’s own true nature.
ellauri098.html on line 425: Filosofit ja tiedemiehet
ellauri098.html on line 439: ENTP (Extroverted Intuitive Thinking Perceiving) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test.
ellauri098.html on line 447: INTP (introverted inntuitive thinking perceiving) is one of the sixteen personality types defined by the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. INTPs are a relatively rare type, making up about 4% of the population. INTPs are creatures of logic. Calm, controlled, and studious, INTPs are driven by the search for reason. For INTPs, the principles behind anything can be figured out given enough time. In fact, INTPs often get caught up on thinking for its own sake; the stereotypical figure of the “absent-minded scientist” is based on INTP behavior.
ellauri098.html on line 449: Speertyyppisiä holokaustiarkkitehtejä tai softakehittäjiä
Tuomas Akvinolainen, Sergey Brin, Charles Darwin (taas), Death (Pratchett), Rene Descartes, Richard Dawkins, Albert Einstein, Gerald Ford, Milton Friedman, Gandalf (taas), Hermione Granger, Bob Heinlein, Dustin Hoffman, William James, I. Kant, Franz Kafka, Harper Lee, Abraham Lincoln, John Locke, Larry Page, Gregory Peck, Adam Smith, Thucydides, Yoda
ellauri098.html on line 454: ENTJ (Extroverted Intuitive Thinking Judging) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test.
ellauri098.html on line 455: ENTJs are naturally drawn to leadership positions, and can become resentful and unhappy if they’re forced to play second fiddle or if their authority is challenged. They can be curt and dismissive of others’ opinions, and rarely waste time considering the feelings of those around them.
ellauri098.html on line 456: But ENTJs’ determination and analytical abilities often propel them to great success in life.
ellauri098.html on line 462: INTJ (Introverted INtuitive Thinking Judging) is one of the 16 personality types of the Myers-Briggs personality test.
ellauri098.html on line 464: Only about 2% of the population is INTJ, but their forceful nature tends to make them influential, so it’s not surprising that many celebrities are INTJ.
ellauri098.html on line 465: Göringtyyppisiä propagandaäijiä, pedofiilejä Keynesejä, kapitalismin kumihanskoja, suspekteja vasureita ja muita ateisteja.
ellauri098.html on line 470: ENFP (Extroverted Intuitive Feeling Perceiving) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) psychological test. ENFPs make up about eight percent of the population.
ellauri098.html on line 471: ENFPs are extremely creative and versatile people. They love playing with ideas, spinning off new concepts, and discussing them with other people. They are charismatic, sociable, and exciting to be with because they always seem to have something new to explore or talk about.
ellauri098.html on line 472: Sometimes ENFPs can seem scattered and directionless, and they often have no interest in the mundane details of day-to-day life. They tend to need others to keep them anchored and focused.
ellauri098.html on line 479: INFP (introverted intuitive feeling perceiving) is one of the sixteen personality types defined by the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. INFPs are relatively uncommon, making up about 4% of the population. INFPs are idealists. They see the world, and those around them, not as they are but as they could be. INFPs have strong principles, which they do not let go of easily. These principles drive them to help others better themselves, but as an introverted personality they rarely do so through direct confrontation. INFPs are more comfortable expressing themselves through art, writing, or other media, and can be surprisingly effective and creative communicators.
ellauri098.html on line 480: INFPs who do not find a way to express themselves can end up shy and withdrawn, unable to relate their inner principles to the real world. But for most INFPs, their principles are a source of strength and comfort against whatever the world might throw at them.
ellauri098.html on line 487: ENFJ (Extroverted Intuitive Feeling Judging) is one of the sixteen personality types defined by the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test.
ellauri098.html on line 488: ENFJs are a relatively rare type, making up about 2% of the population — women tend to be ENFJs slightly more often than men.
ellauri098.html on line 490: Unfortunately, ENFJs can also come across as meddling, nosy, and controlling, and some ENFJs use their empathetic gifts to manipulate others for their own benefit. But most ENFJs are an inspiring force in the lives of those who know them.
ellauri098.html on line 496: INFJ (Introverted Intuitive Feeling Judging) is one of the sixteen personality types defined by the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. INFJ is the believed to be the rarest personality, making up only one percent of the population.
ellauri098.html on line 499: Because of this, INFJs have a tendency to take on the world single-handed, and can become crushed and disillusioned in the face of massive challenges. But many of the great changes in our society have been driven by determined INFJs.
Aristophanes, Simone de Beauvoir, Osama Bin Laden, Niels Bohr, Geoffrey Chaucer, Noam Chomsky, Alice Cooper, Leonard Cohen, Dante Alighieri, Fedor Dostojevski, Mahatma Gandhi, George Harrison, Nathaniel Hawthorne, Adolf Hitler, Carl Jung, M.L. King (taas), Marilyn Manson, Robert Mugabe, Plato, J.K. Rowling, Arthur Schopenhauer, Alexandr Solchenitsyn, Baruch Spinoza, Shirley Temple, Leo Tolstoi, Leon Trotsky, Garry Trudeau (Doonesbury), Ludi Wittgenstein, Mary Wollstonecraft
ellauri098.html on line 505: ESTJ (extroverted sensing thinking judging) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. ESTJs make up about seven percent of the population.
ellauri098.html on line 506: ESTJs are confident, decisive, and well-organized. They take command of any situation naturally and gravitate toward positions of authority.
ellauri098.html on line 511:
Steve Ballmer (Mikkisoft), Bette Davis, Boromir, Celine Dion (taas), Jerry Falwell, Billy Graham, Andrew Jackson, Lyndon B.Johnson, Saddam Hussein, Cersel Lannister, Theresa May, Dr.Phil McGraw, Eliot Ness, Michelle Obama (taas), P.Paavali, Augusto Pinochet, Robb Stark, Margaret Thatcher (taas), Georg von Trapp, Ivanka Trump, Darth Vader
ellauri098.html on line 514: ISTJ (introverted sensing thinking judging) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. ISTJs are one of the most common types, making up an estimated 13% of the population.
ellauri098.html on line 515: ISTJs are clear-sighted, logical, and efficient. They are planners rather than spontaneous, and prefer order and routine in their work and home lives. They value tradition, hierarchy, and clarity of purpose.
ellauri098.html on line 516: ISTJs are clear-sighted, logical, and efficient. They value tradition, hierarchy, and clarity of purpose.
ellauri098.html on line 517: To some of the more creative types, ISTJs can seem dull and unimaginative, unwilling to break the rules and unable to respond flexibly to changing situations.
ellauri098.html on line 524: ESFJ (extroverted sensing feeling judging) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. ESFJs are one of the more common types, making up about 12% of the population.
ellauri098.html on line 525: ESFJs are everyone’s friend. They are consensus builders and conflict defusers who enjoy helping social situations flow smoothly. They may not be the “life of the party,” but they’re the ones who make sure everyone is having a good time. Because they’re so easy to get along with, ESFJs tend to have large circles of friends.
ellauri098.html on line 526: ESFJs are traditionalists and believe in the authority of groups. They love stability and dislike conflict, so they can sometimes end up dismissing minority opinions in the name of achieving consensus. This can lead them to be controlling and intolerant. Some ESFJs also focus too much on making everyone happy at their own expense. But most ESFJs bring harmony to everyone around them.
ellauri098.html on line 532: ISFJ (Introverted Sensing Feeling Judging) is one of the sixteen personality types defined by the MBTI (Myers-Briggs Type Indicator) test. ISFJs are a fairly common type, making up about 13% of the population.
ellauri098.html on line 533: ISFJs are caring and helpful. They are devoted to protecting and helping out those in need. ISFJs have very strong family ties and are quick to leap to the defense of their family. Sometimes, however, take on too much responsibility and lose sight of the big picture while trying to help everyone around them. They can also be too unassertive and pushovers for those who want to take advantage of their helpfulness. But there is no friend to have like an ISFJ when you find yourself in need of help.
LM Alcott, Alice (Carroll), Captain America, Marcus Aurelius, Belle (Beauty of Beast), Beyonce, Barbara Bush, Jimmy Carter, prinssi Charles, Agatha Christie, Cinderella, Aretha Franklin, Francesco Franco, Forrest Gump, Heinrich Himmler, Kim Kardashian, Robert E.Lee, George Marshall, kuningatar Mary I, Ophelia (Hamlet), Mike Pence, Barbra Streisand, W.H.Taft, Alfred Lord Tennyson, St.Teresa of Avila, Äiti Teresa, Dr.Watson (Holmes), Bruce Willis, Tiger Woods
ellauri098.html on line 539: ESTP (extroverted sensing thinking perceiving) is one of the sixteen personality types defined by the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. ESTPs make up about 4% of the population, and are more likely to be men than women.
ellauri098.html on line 541: ESTPs are adaptable and clever, able to roll with changes where more structured and intellectual personalities would be paralyzed. They take nothing seriously, least of all themselves.
ellauri098.html on line 542: Other personalities can find ESTPs exhausting to keep up with, and it’s true they can leave a trail of wreckage in their wake as they bull ahead. But there’s rarely any malice in them, and they’re always fun to be with.
ellauri098.html on line 549: ISTJ (introverted sensing thinking judging) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. ISTJs are one of the most common types, making up an estimated 13% of the population. ISTJs are clear-sighted, logical, and efficient. They are planners rather than spontaneous, and prefer order and routine in their work and home lives. They value tradition, hierarchy, and clarity of purpose. To some of the more creative types, ISTJs can seem dull and unimaginative, unwilling to break the rules and unable to respond flexibly to changing situations.
ellauri098.html on line 550: Asianajajia lääkäreitä ja mezäprofessoreja, supermiehiä
ellauri098.html on line 555: ESFP (extroverted sensing feeling perceiving) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Inventory (MBTI) test.
ellauri098.html on line 557: They’re the class clowns, show-offs, and divas. Outgoing, energetic, and impulsive, they are natural performers and entertainers. But if ESPFs can’t grab attention by being funny or fascinating, they will settle for being annoying or outrageous.
ellauri098.html on line 563: ISFP (introverted sensing feeling perceiving) is one of the sixteen personality types defined by the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. ISFP is one of the more common personality types, making up about 9% of the general population.
ellauri098.html on line 564: ISFPs are creative and imaginative, with well-developed aesthetic senses. They are naturally suited for work in music, art, design, or other areas where an eye for beauty is important. They love to explore ideas and experiment with different styles, and constantly seek out new experiences, making them spontaneous and unpredictable. This, however, can lead to a lack of focus. ISFPs also tend to have fragile egos and react badly to criticism — however well-intentioned, it is difficult for them to not take it personally. Like all introverted types, they need time on their own to think and recharge, but they still love to share their latest innovations with others.
ellauri098.html on line 622: Everyone is a mix of 2 netflix characters. Me Naiset on selvittänyt että useimpien mielestä pettämisen raja kulkee bylsinnässä. Voi raukkoja, joiden moraali on Ilta-Pulun ohjeistusten varassa.
ellauri098.html on line 629: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori jakaa väestön 16 toisistaan poikkeavaan persoonallisuustyyppiin, joilla on tiettyjä toisistaan erottavia ominaisuuksia siinä kuinka ihmiset havaitsevat asioita ja millä perusteilla ihmiset tekevät päätöksiä. Myers ja Briggs kykenivät muodostamaan persoonallisuustyypeistä kuvauksia, profiileja, jotka esittelevät eri persoonallisuustyyppien edustajien stereotyyppistä käytöstä.
ellauri098.html on line 733:
Statistics Based on the new Form M of the MBTI
ellauri098.html on line 735: MBTI Manual: A Guide to the Development and Use of the Myers-Briggs Type Indicator®, Third Edition (Form M), Isabel Briggs Myers, Mary H. McCaulley, Naomi L. Quenk, Allen L. Hammer, CAPT, Palo Alto, CA, ISBN 0-89106-130-4, 1998, 420 pp.
ellauri098.html on line 737: The Manual has lots of very useful material, but it costs close to $100 (gasp!). Here are the latest figures based on a random sample using the Form M. 16,000 people were contacted. The forms of 3,009 people u with "best fit" as determined by the client, the results of this survey were not shown to the individuals to see if they indeed did fit. Nevertheless, the survey does give us a good cross section of results to work from. The sample is corrected for the demographics of the USA. (Did some Es not hand in their form because they were talking too much. Did some of the Is get so caught up in their inner world? Did the Ss get so obsessed with details they didn´t hand it in? Did the Ns get so caught up in the big picture? Did the Ts figure it was too airy-fairy people stuff? Did the Fs focus so much on how they felt that they didn't get theirs off? Maybe the Js didn't like the way it was organized? The Ps just may not have found the right moment to get down to doing the inventory.)
ellauri099.html on line 27:
The Figure of Dorian Gray
Toteemipaalu
ellauri099.html on line 44: The remains of Oscar Wilde lie in Père Lachaise Cemetery in Paris. His sleek, modern tomb, designed by the British sculptor Jacob Epstein and commissioned by Wilde’s lover and executor, John Robert "Haj" Ross, is one of the most frequently visited and recognizable graves in a cemetery notable for the many famous writers, artists, and musicians buried there (Balzac, Chopin, Proust, Gertrude Stein, Jim Morrison). The surface of Epstein’s massive monolith is covered with hundreds of lipstick kisses, some ancient and faded, others new and vibrant. (“The madness of kissing” is what Wilde said Lord Alfred Douglas’s “red-roseleaf lips” were made for.)...
ellauri099.html on line 46: The Picture of Dorian Gray is a Gothic and philosophical novel by Oscar Wilde, first published complete in the July 1890 issue of Lippincott's Monthly Magazine. Fearing the story was indecent, prior to publication the magazine's editor deleted roughly five hundred words without Wilde's knowledge. Despite that censorship, The Picture of Dorian Gray offended the moral sensibilities of British book reviewers, some of whom said that Oscar Wilde merited prosecution for violating the laws guarding public morality. In response, Wilde aggressively defended his novel and art in correspondence with the British press, although he personally made excisions of some of the most controversial material when revising and lengthening the story for book publication the following year.
ellauri099.html on line 48: The longer and revised version of The Picture of Dorian Gray published in book form in 1891 featured an aphoristic preface—a defence of the artist's rights and of art for art's sake—based in part on his press defences of the novel the previous year. The content, style, and presentation of the preface made it famous in its own right, as a literary and artistic manifesto. In April 1891, the publishing firm of Ward, Lock and Company, who had distributed the shorter, more inflammatory, magazine version in England the previous year, published the revised version of The Picture of Dorian Gray.
ellauri099.html on line 50: The whole pile of smut, with all of Wilde's original material intact, was first published in 2011 by Harvard University Press. The Picture of Dorian Gray "pivots on a gothic plot device" with strong themes interpreted from Faust.
ellauri099.html on line 55: Dorian Gray is the subject of a full-length portrait in oil by Basil Hallward, an artist impressed and infatuated by Dorian's beauty; he believes that Dorian's beauty is responsible for the new mood in his art as a painter. Through Basil, Dorian meets Lord Henry Wotton, and he soon is enthralled by the aristocrat's hedonistic world view: that beauty and sensual fulfilment are the only things worth pursuing in life.
ellauri099.html on line 57: Newly understanding that his beauty will fade, Dorian expresses the desire to sell his soul, to ensure that the picture, rather than he, will age and fade. The wish is granted, and Dorian pursues a libertine life of varied amoral experiences while staying young and beautiful; all the while, his portrait ages and records every sin.
ellauri099.html on line 59: Deciding that only full confession will absolve him of wrongdoing, Dorian decides to destroy the last vestige of his conscience and the only piece of evidence remaining of his crimes; the picture. In a rage, he takes the knife with which he murdered Basil Hallward and stabs the picture. The servants of the house awaken on hearing a cry from the locked room; on the street, a passerby who also heard the cry calls the police. On entering the locked room, the servants find an unknown old man stabbed in the heart, his figure withered and decrepit. The servants identify the disfigured corpse by the rings on its fingers, which belonged to Dorian Gray. Beside him, the portrait is now restored to its former appearance of beauty.
ellauri099.html on line 61: Here is an example of what you will now see in the uncensored version, where Hallward professes his love for Dorian:
ellauri099.html on line 63: It is quite true I have worshipped you with far more romance of feeling than a man should ever give to a friend. Somehow I have never loved a woman…. From the moment I met you, your personality had the most extraordinary influence over me…. I adored you madly, extravagantly, absurdly. I was jealous of everyone to whom you spoke. I wanted to have you all to myself. I was only happy when I was with you.
ellauri099.html on line 71: Dulness and dirt are the chief features of Lippincott’s this month: The element that is unclean, though undeniably amusing, is furnished by Mr. Oscar Wilde’s story of The Picture of Dorian Gray. It is a tale spawned from the leprous literature of the French decadents—a poisonous book, the atmosphere of which is heavy with the mephitic odours of moral and spiritual putrefaction—a gloating study of the mental and physical corruption of a fresh, fair and golden youth, which might be fascinating but for its effeminate frivolity, its studied insincerity, its theatrical cynicism, its tawdry mysticism, its flippant philosophizings. . . . Mr. Wilde says the book has “a moral.” The “moral,” so far as we can collect it, is that man’s chief end is to develop his nature to the fullest by “always searching for new sensations,” that when the soul gets sick the way to cure it is to deny the senses nothing.
ellauri099.html on line 84: Muutamat on helppoja, muutamia täytyy miettiä. Jotkut ei vaadi perusteluja, joihinkuihin tekee mieli sellaisia lisätä. Esim Plato oli ensimmäisiä idealisteja, se oli näkevinään näkyvän ja näkymättömän maailman ylösalaisin. Sitäpaizi Plato still challenges our ideas of leadership. Kääntää ne aivan päälaelleen. Lisää kuin 2 hernettä vertailuja löytyy täältä.
ellauri099.html on line 86: How to Get Rid of Barn Swallows? Hire an Exterminator. For as beautiful as their song is, barn swallows also bring a lot of less attractive features when they move into your property. The early-morning noise and piles of droppings and feathers they create are reason enough to want these birds gone. As an Amazon Associate, this site earns from qualifying purchases.
ellauri099.html on line 92:
ellauri099.html on line 166: ATHENS IN PIECES: A series of essays by Simon Critchley on a philosophical tour of the ancient city.
ellauri099.html on line 170: Although the splendidly unreliable Diogenes Laertius says that Plato possessed no property other than what is mentioned in his will, he received a large sum of money from Dionysius I. Plato had a significant fund of money at his disposal (the exorbitant figure of 80 talents is mentioned). Indeed, Plato is also said to have had a banker called Andromedes. In other words, Plato was rich and had wealthy patrons and very probably wealthy students.
ellauri099.html on line 172: We are less attracted to the idea of the wealthy aristocratic philosopher sequestered in his research facility and making occasional overseas trips to visit foreign tyrants than the image of the poor, shoeless Socrates causing trouble in the marketplace, refusing to be paid and getting killed by the city for his trouble. But our captivation with this image, once again, is overwhelmingly fatass Plato’s clever branding.
ellauri099.html on line 174: And behind his extraordinary inventiveness, Plato performs a characteristic disappearing trick. Truth to tell, we know very little about Plato. According to Plutarch, he was a lover of figs. Big deal! Plato is mentioned only a couple of times in the many dialogues that bear his name. He was present at Socrates’ trial but — in a beautifully reflexive moment that he describes in the Phaedo — absent from the moment of Socrates’ death, because he was sick.
ellauri099.html on line 176: In fact, we don’t even know that he was called Plato, which might have been a nickname. Laertius claims that he was actually called Aristocles, after his grandfather. “Plato” is close to the word “broad” in Greek, like the broad leaves of the platanos or plane tree under which Socrates and Phaedrus sit and talk about eros. Some think that Plato was so called because he was broad-shouldered because of his prowess in wrestling. Or because he got a flat nose, maybe a wrestling memento.
ellauri099.html on line 178: The Academy complex is approximately 130 feet square. It has the typical dimensions of a palaestra, or wrestling school. In my mind’s eye, I saw an elderly Plato sitting watching his academicians wrestle, occasionally offering coaching advice and encouragement.
ellauri099.html on line 181: Plato worked at the Academy until his death in 347 B.C.E., interrupted only by two more extended trips to Sicily. The Academy survived for a few more centuries until it was destroyed by the Roman general Sulla in 87 B.C.E. during the sack of Athens. The buildings were probably burned along with many other sanctuaries, and the trees from the grove of academe were felled to provide timber for his siege machines. So it goes, I thought.
ellauri099.html on line 182: A faint but clearly perceptible smell of urine hung in the air of the palaestra.
ellauri099.html on line 186: Aristotle had slender calves. His eyes were small. And he spoke with a lisp, which — according to Plutarch — was imitated by some. He wore many rings and had a distinctive, rather exotic style of dress — a kind of ancient bling.
ellauri099.html on line 188: It is said that Aristotle was a difficult character — somewhat arrogant, thinking he was cleverer than everyone else (quite possibly true) and even criticizing his headmaster of many years, Plato. (Who was quite a butthead in comparison.) He was a perhaps a bit of a dyskolos, a grouch, cantankerous, a curmudgeon.
ellauri099.html on line 190: Aristotle was not much loved by the Athenians. This might have been because he was a tricky customer or because he was an immigrant: a metoikos or metic, resident alien, an ancient green card holder; Greek, but decidedly not an Athenian citizen, something like an American in London. Given his close ties to the Macedonian aristocracy, which was extending and tightening its military and political control across Greece, perhaps the Athenians were right to be suspicious of Aristotle.
ellauri099.html on line 192: We do know that after having served as Lector in the Academy and being described as its “Mind” by Plato, Aristotle was not chosen as the latter’s successor. The job of scholarch, or head of the school, by sheer happenstance, went to Speusippus, Plato’s nephew. Aristotle left Athens shortly after Plato’s death and stayed away for around 12 years. Was he angry or disappointed not to have been chosen as head of the Academy? By being ordered round by big butthead´s nephew, who was an even bigger butthead?
ellauri099.html on line 199: Famously, Aristotle was asked by Philip II of Macedon to be the tutor of his 13-year-old son, Alexander. Aristotle set up school in the Macedonian fortress of Mieza, and the young prince was taught together with his companions, who probably numbered around 30 students. A big class. This was a closed school, a boarding school of sorts. A sense of the seriousness with which Aristotle performed his duties can be gleaned from the fact that he composed two treatises in honor of Alexander, “On Kingship” and "On Colonies" as guidebooks for the prince, as well as editing a copy of Homer’s “Iliad” specifically for Alexander’s use — the so-called “casket copy” (presumably because it was small enough to fit inside his casket).
ellauri099.html on line 201: Very little is known about Aristotle’s stay in Macedonia, but it is thought that he was there for quite some time, possibly seven years, and became very friendly with powerful members of Philip’s court. In 336 B.C.E., Philip was assassinated (in a theater, of all places), and Alexander was declared king at the age of 20. Sensing the instability of political transition, the mighty city of Thebes rebelled against the new Macedonian king. In order to set an example, Alexander besieged and then wholly incinerated the city, wiping it from the map. Its citizens were either killed or sold into slavery.
ellauri099.html on line 203: Athens didn’t make the same mistake as Thebes and meekly submitted to the Macedonian pike. It is in this context that Aristotle returned to the city at around age 50. And he came back big time. Because of his metic status, Aristotle was not allowed to buy property. So — as one does — he rented. He took over a gymnasium site sacred to Apollo Lyceus (the wolf-god) and transformed it into the most powerful and well-endowed school in the world.
ellauri099.html on line 205: Two things hit you when you visit the site of the Lyceum and look at its architectural plans. First, it is a direct copy of Plato’s Academy. And second, it is much, much bigger. The relation between the Academy and the Lyceum is a little like that between a twee medieval Cambridge College and the monumental architecture of the University of Chicago.
ellauri099.html on line 207: The reason Aristotle was able to do this was simple: money. If Plato was rich, then Aristotle was wealthier than Croesus, right up there with the Jeff Bezos-es of his day. He received the sum of 800 talents from his presumably grateful former student, Alexander, which was an enormous amount of money. (Consider that the Plato’s Academy cost about 25-30 talents.)
ellauri099.html on line 209: Expressing ancient money values in modern terms presents a perennial puzzle for historians of economics, so I called on my colleague, the economist Duncan Foley, for help. He very roughly calculated that the annual gross domestic product of classical Athens was about 4,400 talents. If that is right, then 800 talents is a vast figure, 32 times the expenditure on the Academy. Foley is somewhat skeptical of the figure, though. Ancient sources for numerical data (like the size of armies) are notoriously inaccurate, so perhaps a excited copyist simply added a zero.
ellauri099.html on line 211: Whatever the truth of the matter, Aristotle’s endowment allowed him to build a huge research and teaching facility and amass the largest and most important library in the world. During the time of Theophrastus, Aristotle’s successor as scholarch and clearly a very effective college president, there were as many as 2,000 pupils at the Lyceum, some of them sleeping in dormitories. The Lyceum was clearly the place to be, the educational destination of choice for the elites.
ellauri099.html on line 215: The Lyceum was clearly the intellectual projection of Macedonian political and military hegemony. In 323 B.C.E., when news of Alexander the Great’s death in Babylon at the age of 32 reached Athens, simmering anti-Macedonian sentiment spilled over, and the popular Athenian leader Demosthenes was recalled. Aristotle left the city for the last time, in fear of his life, after a little more than a decade in charge of the Lyceum. Seeing himself justly or unjustly in the mirror of Socrates and fearing charges of impiety, Aristotle reportedly said, “I will not allow the Athenians to sin twice against philosophy.” Aristotle withdrew to his late mother’s estate at Chalcis on the island of Euboea and died there shortly after of an unspecified illness, at age 63.
ellauri099.html on line 217: Looking now at the beautifully maintained site of the Lyceum, which is comparatively new by Athenian standards (as excavations only began in 1996, and it was opened to the public in 2014), we are only now beginning to form a proper picture of the plan, architecture and function of the Lyceum.
ellauri099.html on line 219: In the northeast corner of the Lyceum, there was a garden, which possibly led to the peripatos, or shaded walk from which the promenading Peripatetic school derived its name. Indeed, there were gardens in all the earlier philosophical schools, in the schools of Miletus on the present-day Turkish coast, and allegedly in the Pythagorean schools in southern Italy. Plato’s Academy also had a garden. And later, the school of Epicurus was simply called “The Garden.” Theophrastus, a keen botanist like Aristotle who did so much to organize the library and build up its scientific side (with maps, globes, specimens and such like), eventually retired to his garden, which was close by.
ellauri099.html on line 221: What was the garden for? Was it a space for leisure, strolling and quiet dialectical chitchat? Was it a mini-laboratory for botanical observation and experimentation? Or was it — and I find this the most intriguing possibility — an image of paradise? The ancient Greek word paradeisos appears to be borrowed etymologically from Persian, and it is said that Darius the Great had a "paradise garden," with the kinds of flora and fauna with which we are familiar from the elaborate design of carpets and rugs. A Persian carpet is like a memory theater of paradise. It is possible that Milesian workers and thinkers had significant contact with the Persian courts at Susa and Persepolis. Maybe the whole ancient Greek philosophical fascination with gardens is a Persian borrowing, and an echo of the influence of their expansive empire. But who knows?
ellauri099.html on line 226: Very low rope barriers separated off areas that visitors were not meant to visit. I looked around for a guard, saw no one, and stepped onto the green moss and made my way quietly to the location of Aristotle’s library. On my hands and knees, I saw the ground was littered with tiny delicate snail shells, no bigger than a fingernails, scattered like empty scholars’ backpacks. My partner gave me one, and I put it in my pocket. I had it on my desk right in front of me as I was writing this. Inadvertently, I crushed it to pieces under the weight of one of Mr. Staikos’s huge tomes on the history of libraries. There’s probably a moral in this, but it escapes me. The moral is this: fucking Americans, keep your fat butts and greedy fingers off European soil!
ellauri099.html on line 228: Simon Critchley is a professor of philosophy at the New School for Social Research and the author of several books, notably “What We Think About When We Think About Soccer”. He is the moderator of a stone.
ellauri099.html on line 569: ISTPs are observant artisans with an understanding of mechanics and an interest in troubleshooting. They approach their environments with a flexible logic, looking for practical solutions to the problems at hand.
ellauri100.html on line 38: Vincent van Gogh was not psychotic or bipolar when he cut off his ear, medical experts decide. A conference of 30 international medical experts has announced a more prosaic explanation for the famously tortured artist's behaviour — stress and alcohol.
ellauri100.html on line 42: The experts divided the artist’s life into two periods – before and after his documented breakdown on December 23 1888 in Arles, southern France, when the artist argued with his friend, Paul Gauguin, and cut off his own ear.
ellauri100.html on line 44: This was the first of several breakdowns and he was in and out of hospital until he died of a gunshot wound on July 29 1890 in an apparent suicide.
ellauri100.html on line 45: “This could come from alcohol intoxication, lack of sleep, work stress and troubles with Gauguin, who was going to leave – attachment being one of his problems in life. He has repeated episodes of psychosis but recovered completely in between.”
ellauri100.html on line 47: Although not proven, the relationship between Van Gogh and Gauguin was definitely different that your average straight male friendship. Scholars from Harvard having analyzed Van Gogh’s life in depth concluded that Van Gogh very well have been bisexual (accounting for his other relationships with women). You can find evidence of a possible love connection between the two in his writings.
ellauri100.html on line 49: The two lived as roommates for a time in the South of France. An article in Harvard Magazine states that van Gogh's medical biographers agree that his adulthood included periods of hypersexuality, hyposexuality, bisexuality, and homosexuality, and that "his stormy homosexual affair with the painter Paul Gauguin included endless, often argumentative discussions."
ellauri100.html on line 51: Although van Gogh was diagnosed with epilepsy at the time, definitions had changed, Oderwald said. Ultimately, “one single thing cannot explain the entire picture of what happened to van Gogh,” he said.
ellauri100.html on line 53: “One of the things we really do not like in our culture is that things just happen,” Arko Oderwald, moderator and medical ethics professor, told The Daily Telegraph. “Yes, he had difficult character traits, but that isn't a disease.”
ellauri100.html on line 85: Klezmer (Yiddish: קלעזמער ) is an instrumental musical tradition of the Ashkenazi Jews of Central and Eastern Europe. The essential elements of the tradition include dance tunes, ritual melodies, and virtuosic improvisations played for listening; these would have been played at weddings and other social functions. After the destruction of Jews in Eastern Europe during the Holocaust, there was a general fall in the popularity of klezmer. The term klezmer comes from a combination of Hebrew words: klei, meaning "tools, utensils or instruments of" and zemer, "melody"; leading to k´lei zemer כְּלֵי זֶמֶר, literally "instruments of music" or "musical instruments". Originally, klezmer referred to musical instruments, and was later extended to refer, as a pejorative, to musicians themselves. From the 16th to 18th centuries, it replaced older terms such as leyts (clown). It was not until the late 20th century that the word came to identify a musical genre. Early 20th century recordings and writings most often refer to the style as "Yiddish" music, although it is also sometimes called Freilech music (Yiddish, literally "Happy music").
ellauri100.html on line 93: Kretschmer opiskeli teologiaa, lääketiedettä ja filosofiaa Tübingenin, Münchenin sekä Hampurin yliopistoissa vuosina 1906–1912. Hän työskenteli vuodesta 1913 lähtien Robert Gauppin assistenttia Tübingenissa, missä hän suoritti habilitaatiotutkinnon 1918. Hän jatkoi Tübingenissa yliopiston lääketieteen yksikön apulaisjohtajana vuoteen 1926 saakka, jolloin hän siirtyi Marburgin yliopiston psykiatrisen klinikan johtajaksi. Vuosina 1946–1959 Kretschmer työskenteli Tübingenin yliopiston psykiatrian klinikan johtajaprofessorina. Uransa loppuajan Kretschmer työskenteli yksityisenä tutkijana omien konstituutiopsykologiaan ja työpsykologiaan keskittyvien töidensä parissa.
ellauri100.html on line 95: Am 6. April 1933 trat Ernst Kretschmer vom Vorsitz aus politischen Gründen zurück, wurde aber noch im selben Jahr förderndes Mitglied der SS. Ebenso unterzeichnete er am 11. November 1933 das Bekenntnis der deutschen Professoren zu Adolf Hitler, war jedoch kein Mitglied der NSDAP.
ellauri100.html on line 130: Jokainen näistä ruumiinrakennetyypeistä liittyi Klezmerin mielestä luonteenpiirteisiin, ja äärimmäisyyxiin mentäessä, vastaaviin mielisairauxiin. Hän kirjoitti että läskit ovat harvoin skizoja, ja loput taas harvoin bipolaarisia. Eliskä skizot on tavallisesti laihoja tai muskelimasoja. Klezmer arveli että pyknikot ovat ystävällisiä, läheisriippuvaisia ja seurallisia. Niillä on taipumusta maanis-depressiivisyyteen. Pikku väpelöillä oli taipumusta introversioon ja pelkuruuteen. Siitä on vaan lyhyt matka skizofreniaan. Tähän ei virallisesti enää psykologiassa uskota. Vaikka tottahan se on, vai mitä? No entäs muskelimasat ja rumat? Mitä mielitauteja niillä tuppaa olemaan? Onko ne luonnevikaisia?
ellauri100.html on line 149: Examples of physical properties. Left: the three body types of ectomorph, mesomorpf, and endomorph (Sheldon, Stevens, & Tucker, 1940). Upper right: three different outfits transforming the experience of one and the same character as to age, personality, social position, education, etc. Lower right: variations of the same character by means of outfit, hair cut, hair colour, and use of lipstick and glasses, dramatically changing the experience of the character and characteristics attributed. (The six characters to the right were put together by means of the SitePal Demo Tool, www.sitepal.com.)
ellauri100.html on line 156: Sheldon, W. H., Stevens, S. S., & Tucker, W. B. (1940). The varieties of human physique. Harper.
ellauri100.html on line 159: Based on a detailed study of frontal, dorsal and lateral photographs of 4000 male subjects of college age, a 3 dimensional scheme for describing human physique is formulated. Kretschmer´s constitutional typology is discarded in favor of one based on 3 first order variables or components, endomorphy, mesomorphy, and ectomorphy, each of which is found in an individual physique and indicated by one of a set of 3 numerals designating a somatotype or patterning of these morphological components. Seventy-six different somatotypes are described and illustrated. These somatotypical designations are objectively assigned on the basis of the use of 18 anthropometric indices. Second-order variables also isolated and studied are dysplasia, gynandromorphy, texture and hirsutism. Historical trends in constitutional research are summarized. A detailed description is given of the development of the somatotyping technique combining anthroposcopic and anthropometric methods. Reference is made to somatotyping with the aid of a specially devised machine. Topics discussed include: the choice of variables, morphological scales, a geometrical representation of somatotypes, the independence of components, correlational data, the problem of norms, the modifiability of a somatotype, hereditary and endocrine influences and the relation of constitution to temperament, mental disease, clinical studies, crime and delinquency, and the differential education of children. Descriptive sketches of variants of the ectomorphic components are given. Appendices list tables for somatotyping and a series of drawings of 9 female somatotypes. An annotated bibliography is followed by a more general one. 272 photographs and drawings illustrate the somatotypes. (PsycINFO Database Record (c) 2016 APA, all rights reserved)
ellauri100.html on line 193: Kohujulkkis Sofia Belórf on avautunut Katiska-vyyhdin tuomiosta ja rakkaudestaan Niko Ranta-ahoon. Rakkaus on sokea, Sofia tuskailee. ofia-bel-rf-avautuu-suhteestaan-huumetuomittu-niko-ranta-ahoon-rakkaus-on-sokea?s24">https://www.suomi24.fi/viihde/kohujulkkis-sofia-bel-rf-avautuu-suhteestaan-huumetuomittu-niko-ranta-ahoon-rakkaus-on-sokea?s24. Sofia on julkkis jonka elämää seurataan tarkasti.
ellauri100.html on line 250: Birth and upbringing: Born before Pearl Harbor, but not old enough to remember it or World War II. (Japan formally surrendered two days before my first day of kindergarten.) Raised in two small, adjoining cities in the flat, eastern part of Michigan’s lower peninsula. (But not in the Detroit metro area, as we hastened to add when asked “What part of Michigan?”.) Not a son of privilege, by any means (see “Socioeconomic Background and Character,” below).
ellauri100.html on line 254: First and lasting employment: Encouraged by former professor to join a government-funded, defense think-tank in the D.C. area. Worked there for 30 of my 34 years of post-collegiate, full-time employment.
ellauri100.html on line 258: Early and mid-career: After four years as an analyst at the think-tank, went to the Pentagon as a “whiz kid” for two years, at the height of the Vietnam War. Another regrettable choice. Returned to the think-tank and stayed seven more years, advancing from analyst to project director and program director (i.e., manager of several projects).
ellauri100.html on line 260: Escape from D.C.: The futility of analytical work (see “Beliefs,” below) led to the purchase of a small publishing company (weekly paper and free shopping guide) in western New York State. Worked like a dog for three years, and brought the habit back to the think-tank.
ellauri100.html on line 262: Return to D.C.: When asked why, replied “Give a person an opportunity to feed at the public trough and that person will take the opportunity.” Incentives work! Another incentive was the opportunity to criticize analysis (instead of doing it), as an in-house reviewer of technical reports. Notice how I always returned to my masters like a dog after running awaay. It's Peters principle: I had reached my glass ceiling. I just couldn't do anything else. Unfortunately, my position AND PAY deteriorated at each round, until I ended up basically an over-aged proofreader.
ellauri100.html on line 264: Home stretch: Stayed at the think-tank another 18 years. After three years of reviewing reports, seized an opportunity to establish and run the think-tank’s publications department. Promoted a year later to chief financial and administrative officer, with a portfolio consisting of accounting, computer operations, contracting, facility planning and operations, financial management, human resources (a.k.a. personnel), library and technical information services, physical and information security, programming services, and publications. Basically, I ended up doing everything because there were not many people left in that doomed outfit. Became deeply involved in legal matters, including spin-off of the think-tank from parent company, resolution of affirmative-action claims, and complex contract and lease negotiations. Contrived retirement at age 56. Read: that's when they at long last got rid of me because I had sunk the spin-off.
ellauri100.html on line 266: Post-retirement: Spent 18 months as the managing editor of an economics journal published by a privately funded, libertarian think-tank in D.C. — more for the meager wage than for the stimulation of working with semi-intelligent, intellectually doubtfully honest contributors and colleagues. Quit when this part-time job became too hot.
ellauri100.html on line 268: Last stop: Moved from cold-rainy-hot-humid-hazy-cloudy D.C. area to warm-dry-sunny Austin, whose mainly left-wing denizens irritate me with their political posturing and self-centered driving habits. I am in Austin, but not of Austin. TANSTAAFL. PEMDAS. Please Excuse My Dope Ass Swag.
ellauri100.html on line 275: In my lifetime I have been related to, known, befriended, and worked with a broad cross-section of humanity. I have seen poverty and squalor, conversed with semi-literates and near-idiots, heard the rantings and taunts of bigots and bullies, known lazy louts and no-account dreamers, and admired hard workers with few skills and little learning who were proud of their meager possessions because they had earned them.
ellauri100.html on line 277: Both of my parents came from poor families — poor by today’s standards, at least. But by dint of hard work, there was always food on the table, though no one in those days took or expected handouts from government. We were, and I am still, a typical "persu" (Fundamental Finn) of the "nuiva" (sour, negative) type.
ellauri100.html on line 279: My parents’ outlook on life reflected the small-town values of the places in which they were raised. Through a grandmother to whom I was close, I got a good taste of how she, and my parents, had lived. I also came to know the advantages of living in villages, towns, and small cities: physical security and the kind of serenity that is almost impossible to find, for more than a few hours at a time, in the large cities and vast metropolitan areas that now dominate the human landscape of America.
ellauri100.html on line 281: If my father ever earned as much as a median income, it would come as a surprise to me. Our houses, neighborhoods, and family friends were what is known as working-class. If there were twinges of envy for the rich and famous, they were balanced with admiration for their skills and accomplishments. These children of the Great Depression — my parents and their siblings and friends — betrayed no feelings of grievance toward those who had more of life’s possessions. They were rightly proud of what they had earned and accumulated, and did not feel entitled to more than that because of their “bad luck” or lack of “privilege”. These attitudes fit the Virginia boy's moral right edge like a glove.
ellauri100.html on line 283: In my own life, my jobs have ranged from busing tables to serving as a corporate officer. I have spent time in the company of high-ranking government officials, high-priced and expert lawyers, brilliant scientists and academicians, and talented musicians and artisans.
ellauri100.html on line 285: In short, I have walked many streets of life and seen many facets of the human condition. I have been spared much; my personal history excludes the direct effects of war, disaster, and privation. And I have been content to settle for relative obscurity and comfort rather than fame and fortune, even though I might have attained them had I chosen to strive for them. (What a laugh!)
ellauri100.html on line 287: On the whole, what I have seen, known, and done amounts to a large sample of the human experience. I am not trapped in the upper-middle-class “bubble” defined in Charles Murray’s Coming Apart: The State of White America, 1960–2010.
ellauri100.html on line 289: My personality is more aloof than openly empathic (see “Temperament”, below). Why, I cannot say. I do know that aloofness can be an avoidance mechanism for persons who are too easily overwhelmed by emotion. And I do have an emotional side that I usually avoid exposing to others. Let me just say that my ability to observe the human condition is not dulled by automatic empathy of the kind that I have seen so often in persons whose political views are based on nothing more than raw emotion. Nor am I animated by prolonged adolescent rebellion, guilt, or an inability to advance beyond collegiate leftism. I am self-aware and self-critical to a fault.
ellauri100.html on line 291: Finally, I am strongly inclined toward justice. And I mean justice, not “fairness”, which is an excuse for leveling. True justice consists of two things, and only two things: the enforcement of voluntary, mutual obligations, and the punishment of wrongdoing. (Why the enforcement if the obligations are voluntary? Ever think they might be only kinda semi-voluntary?)
ellauri100.html on line 293: What is the point of these recollections and glimpses of my character? It is to say that my upbringing, experiences, and personality give me an advantage when it comes to understanding the human condition and prescribing for its ills. This blog — in its very small way — is a place of refuge from uninformed emotion, prolonged adolescent rebellion, guilt, and a refusal (or inability) to change one’s political views for whatever reason — whether it is opportunism, obduracy, willful ignorance, simple stupidity, or an inability to admit error (even to oneself). Naah, why beat about the bush: I like to be visible and froth at the mouth, and with my credentials, this is the best I can do.
ellauri100.html on line 298: – attributed to Benjamin Disraeli, among a lot of other morons.
ellauri100.html on line 301: Intelligence (for those who might care) and its application: Graduate Record Examinations scores: verbal aptitude, 96th percentile; quantitative aptitude, 99th percentile; advanced test in economics, 99th percentile. Combined verbal and quantitative scores qualify me for membership (which I do not seek) in the Triple-Nine Society, whose members “have tested at or above the 99.9th percentile on at least one of several standardized adult intelligence tests”. But I am much older now — more than thrice the age I was when I took the GREs — so I do not claim to be “brilliant”. On the other hand, I know a lot more now than I did then, and the more one knows the better one gets at assembling information into meaningful patterns and sorting bad ideas from good ones.
ellauri100.html on line 303: My intelligence was recognized at an early age, but its use was not much stimulated by my parents or the K-12 schools I attended. Only when I went to college was I “stretched”, and then the stretching came mostly at my initiative (unassigned reading and long, solitary sessions working through academic theories). The stretching — which was episodic during my working career — continues to this day, in the form of blogging on subjects that require research, careful analysis, and self-criticism of what I have produced. Self-criticism is central to my personality (see next) and leaves me open to new ideas (see next after that). Like religion. Next I am thinking of becoming a Trotskyist.
ellauri100.html on line 307: For INTJs the dominant force in their lives is their attention to the inner world of possibilities, symbols, abstractions, images, and thoughts. Insight in conjunction with logical analysis is the essence of their approach to the world; they think systemically. Ideas are the substance of life for INTJs and they have a driving need to understand, to know, and to demonstrate competence in their areas of interest. INTJs inherently trust their insights, and with their task-orientation will work intensely to make their visions into realities. (Source: “The Sixteen Types at a Glance“.)
ellauri100.html on line 313: I was apolitical until I went to college. There, under the tutelage of economists of the Keynesian persuasion, I became convinced that government could and should intervene in economic affairs. My pro-interventionism spread to social affairs in my early post-college years, as I joined the “intellectuals” of the time in their support for the Civil Rights Act and the Great Society, which was about social engineering as much as anything.
ellauri100.html on line 315: The urban riots that followed the murder of Martin Luther King Jr. opened my eyes to the futility of LBJ’s social tinkering. I saw at once that plowing vast sums into a “war” on black poverty would be rewarded with a lack of progress, sullen resentment, and generations of dependency on big brother in Washington. (Regarding the possibility that I am a racial bigot, see the note at the bottom of this page. If you don't care to read that far, yes, I am a racial bigot, and how.)
ellauri100.html on line 317: At about the same time, my eyes were opened fully to the essential incompetence of government by LBJ’s inept handling of the war in Vietnam. (Gradualism, phooey — either fight to win or get out.)
ellauri100.html on line 319: However, it was not momentous events but a bit of seemingly irrelevant analysis that administered the coup de grâce to my naïve “liberalism”. It happened in the early 1970s, when my boss asked me to concoct grand measures of effectiveness for the armed forces (i.e., summary measures of antisubmarine warfare capabilities, of tactical strike capabilities, and so on). I struggled with the problem, and made a good-faith effort to provide the measures. But in the end I had to report to my boss that he had given me “mission impossible”. Why? Because, no summary measure could capture the effects of the many factors that would determine the effectiveness of the armed forces: the enemy, the characteristics of his forces, the timing and geographic particulars of any engagement, and so on. (See “Hemibel Thinking” in this post for a précis of my argument.) That was the first time I got sacked. But I returned as soon as my boss got fired.
ellauri100.html on line 321: What does that have to do with my final rejection of “liberalism” and turn toward libertarianism? When government intervenes in economic and social affairs, its interventions are based on crude “measures of effectiveness” (e.g., eliminating poverty and racial discrimination) without considering the intricacies of economic and social interactions. Governmental interventions are — and will always be — blunt instruments, the use of which will have unforeseen, unintended, and strongly negative consequences (e.g., the cycle of dependency on welfare, the inhibition of growth-producing capital investments). I then began to doubt the wisdom of having any more government than is necessary to protect me and my fellow Americans from foreign and domestic predators. My later experiences in the private sector and as a government contractor confirmed my view that professors, politicians, and bureaucrats who presume to interfere in the workings of the economy are naïve, power-hungry, or (usually) both. Oh I hated those M.I.T. professors. So smug, thought they knew everything.
ellauri100.html on line 323: But there is more to my journey into political philosophy. I began to think seriously about liberty and libertarianism in the 1990s. Eventually, I began to question doctrinaire libertarianism (pro-abortion, pro-same-sex “marriage”, etc.) which seems to have no room in it for the maintenance of social norms that bind civil society and make it possible for people to coexist willingly and peacefully, and to engage in beneficially cooperative behavior. And so, I have become what I call a Burkean libertarian. I had slipped all thw way to the right edge of the Virginia boys' scales, in the same way, and for the same reasons, as the Nazis after the shameful defeat in WWI.
ellauri100.html on line 325: The development of my theological views, which I will not trace in detail, has paralleled the development of my political philosophy. My collegiate atheism gradually turned to agnosticism as I came to understand the scientific bankruptcy of atheism. There is not a great gap between agnosticism and deism, and I recently made the small jump across that gap. We like jumping, Sören Kierkegaard, William James and me.
ellauri100.html on line 329: …who may be offended by many of the posts at this blog.
ellauri100.html on line 331: I have noticed that a leftist will accuse you of “hate” just for saying something contrary to the left-wing orthodoxy of the day. If you disagree with what I have to say here, but prefer to spew invective instead ofoffering a reasoned response, don’t bother to submit a comment — at least not until your rage has passed or your medication has taken effect. (My medication is working fine. It is curious how small the distance is between considered opinion and gobbledygook madness.) As it says in the sidebar, I will not publish incoherent, off-point, offensive, or abusive comments except my own. Nor will I lose any sleep for having denied you an outlet for your incoherence, irrelevance, offensiveness, or abusiveness. You can post it on your own blog or on any of the myriad, hate-filled, left-wing blogs that view murder as “choice,” government dictates as “liberty,” self-defense as a “war crime” (when it’s practiced by the U.S. or Israel), and the Constitution as a vehicle for implementing current left-wing orthodoxy.
ellauri100.html on line 333: The same goes for jejune libertarians, of all ages, whose narrow rationalism often materializes in rank offensiveness and a tendency toward naive absolutism. (See this and this, for example. And take this, and this!)
ellauri100.html on line 335: Having said that, I acknowledge that I sometimes adopt a biting or dismissive tone. (See, for example, the fourteen words that follow the em-dash two paragraphs above.) If you will read my blog carefully, however, you will find that my views are grounded in facts and logic. Where you disagree with or question something that I say in a particular post, search this blog and the list of favorite posts for more on the same subject. If you cannot or will not take the time to do that, don’t bother to comment unless you do it politely and give your reasons for disagreeing with me. I will reply politely, factually, and logically.
ellauri100.html on line 337: If you will bother to read very much of this blog and its predecessor, you will find that I am pro-peace, pro-prosperity, and pro-liberty — positions that leftists and certain libertarians like to claim as theirs, exclusively. Unlike most leftists and more than a few self-styled libertarians, I have seen enough of this world and its ways to know that peace, prosperity, and liberty are achieved when government carries a big stick abroad and treads softly at home (except when it comes to criminals and traitors). Most leftists and many self-styled libertarians, by contrast, engage in “magical thinking,” according to which peace, prosperity, and liberty can be had simply by invoking the words and attaching them to policies that, time and again, have led to war, slow economic growth, and loss of liberty.
ellauri100.html on line 342: I should be noted, also, that my apparent lack of bias, relative to the norms for “liberals” and conservatives, may be due to quick reflexes. Nevertheless, as I say in that post,
ellauri100.html on line 343: I suspect that I am not a racist. I don’t despise blacks as a group, nor do I believe that they should have fewer rights and privileges than whites. (Neither do I believe that they should have more rights and privileges than whites or persons of Asian or Ashkenazi Jewish descent — but they certainly do when it comes to college admissions and hiring.) It isn’t racist to understand that race isn’t a social construct and that there are general differences between races (see many of the posts listed here). That’s just a matter of facing facts, not ducking them, as leftists are wont to do.
ellauri100.html on line 349: For the results of other tests of my moral preferences, go to “My Moral Profile“. BTW, I took my nom de plume from Psalm 14, which is a paean to bigoted hypocrites.
ellauri100.html on line 356: {14:1} A Psalm of David. O Lord, who will dwell in your tabernacle? Or who will rest on your holy mountain?
ellauri100.html on line 371: My Moral Profile: Loquor alternativam veritatem. Politics and prosperity: Seeing the world clearly.
ellauri100.html on line 379: The person who chooses people as a source of energy probably prefers extraversion, while the person who prefers solitude to recover energy may tend toward introversion.
ellauri100.html on line 387: Persons who choose the impersonal basis of choice are called the thinking types by Jung. Persons who choose the personal basis are called the feeling types…. The more extreme feeling types are a bit put off by rule-governed choice, regarding the act of being impersonal as almost inhuman. The more dedicated thinking types, on the other hand, sometimes look upon the emotion-laden decisions and choices as muddle-headed.
ellauri100.html on line 391: Persons who choose closure over open options are likely to be the judging types. Persons preferring to keep things open and fluid are probably the perceiving types. The J is apt to report a sense of urgency until he has made a pending decision, and then he can be at rest once the decision has been made. The F person, in contrast, is more apt to experience resistance to making a decision, wishing that more data could be accumulated as the basis for the decision. As a result, when a P person makes a decision, he may have a feeling of uneasiness and restlessness, while the J person, in the same situation, may have a feeling of ease and satisfaction.
ellauri100.html on line 393: Js tend to establish deadlines and take them seriously, expecting others to do the same. Ps may tend more to look upon deadlines as mere alarm clocks which buzz at a given time, easily turned off or ignored while one catch an extra forty winks, almost as if the deadline were used more as a signal to start than to complete a project.
ellauri100.html on line 397: I have taken many of the tests that are offered at YourMorals.Org. What follows is a selection of results from those tests that are especially revealing of my beliefs and personality.
ellauri100.html on line 403: My scores are in green; the average scores of all other test-takers are in purple. The five traits are defined as follows:
ellauri100.html on line 405: 1. Openness to experience: High scorers are described as “Open to new experiences. You have broad interests and are very imaginative.” Low scorers are described as “Down-to-earth, practical, traditional, and pretty much set in your ways.” This is the sub-scale that shows the strongest relationship to politics: liberals generally score high on this trait; they like change and variety, sometimes just for the sake of change and variety. Conservatives generally score lower on this trait. (Just think about the kinds of foods likely to be served at very liberal or very conservative social events.)
ellauri100.html on line 409: 3. Extraversion: High scorers are described as “Extraverted, outgoing, active, and high-spirited. You prefer to be around people most of the time.” Low scorers are described as “Introverted, reserved, and serious. You prefer to be alone or with a few close friends.” Extraverts are, on average, happier than introverts.
ellauri100.html on line 415: A strong sense of security is consistent with this result (from a test taken on 10/02/14):
ellauri100.html on line 419: The scale you completed was the “Moral Foundations Questionnaire,” developed by Jesse Graham and Jonathan Haidt at the University of Virginia.
ellauri100.html on line 421: The scale is a measure of your reliance on and endorsement of five psychological foundations of morality that seem to be found across cultures. Each of the two parts of the scale contained three questions related to each foundation: 1) harm/care, 2) fairness/reciprocity (including issues of rights), 3) ingroup/loyalty, 4) authority/respect, and 5) purity/sanctity.
ellauri100.html on line 423: The idea behind the scale is that human morality is the result of biological and cultural evolutionary processes that made human beings very sensitive to many different (and often competing) issues. Some of these issues are about treating other individuals well (the first two foundations – harm and fairness). Other issues are about how to be a good member of a group or supporter of social order and tradition (the last three foundations). Haidt and Graham have found that political liberals generally place a higher value on the first two foundations; they are very concerned about issues of harm and fairness (including issues of inequality and exploitation). Political conservatives care about harm and fairness too, but they generally score slightly lower on those scale items. The big difference between liberals and conservatives seems to be that conservatives score slightly higher on the ingroup/loyalty foundation, and much higher on the authority/respect and purity/sanctity foundations.
ellauri100.html on line 425: This difference seems to explain many of the most contentious issues in the culture war. For example, liberals support legalizing gay marriage (to be fair and compassionate), whereas many conservatives are reluctant to change the nature of marriage and the family, basic building blocks of society. Conservatives are more likely to favor practices that increase order and respect (e.g., spanking, mandatory pledge of allegiance), whereas liberals often oppose these practices as being violent or coercive.
ellauri100.html on line 427: In the graph below, your scores on each foundation are shown in green (the 1st bar in each set of 3 bars). The scores of all liberals who have taken it on our site are shown in blue (the 2nd bar), and the scores of all conservatives are shown in red (3rd bar). Scores run from 0 (the lowest possible score, you completely reject that foundation) to 5 (the highest possible score, you very strongly endorse that foundation and build much of your morality on top of it).
ellauri100.html on line 431: The study you just completed was an implicit measure of how much you associate yourself with ethicality.
ellauri100.html on line 433: The idea behind the IAT is that concepts with very closely related (vs. unrelated) mental representations are more easily and quickly responded to as a single unit. For example, if “me” and “sharing” are strongly associated in one’s mind, it should be relatively easy to respond quickly to this pairing by pressing the “E” or “I” key. If “me” and “sharing” are NOT strongly associated, it should be more difficult to respond quickly to this pairing. By comparing reaction times on this test, the IAT gives a relative measure of how strongly associated the two categories (Me, Not Me) are to mental representations of “ethical” and “unethical”. Each participant receives a single score, and your score appears below.
ellauri100.html on line 435: Note that there is a great deal of controversy as to the exact meaning of what these reaction time associations actually mean, so please take your results with a grain of salt. While a great deal of previous research has validated the use of such procedures to detect associations of group level bias across groups, the use of IAT procedures to measure individual ethicality is still in development and all of these procedures have been validated probibalistically, at the group level, rather than being validated as being absolutely diagnostic for individuals. That being said, many (though not all) people have found validity in their implicit scores and have found there to be some real psychological process that tracks implicit associations.
ellauri100.html on line 441: Your score appears in the graph below in green. The score of the average Liberal visitor to this site is shown in blue and the average Conservative visitor’s score is shown in red.
ellauri100.html on line 445: The scale is a measure of the degree to which people are motivated to act morally by internal and external factors. An example of an internal motivational factor is the drive to achieve (or maintain) one’s happiness through acting morally. An example of an external motivational factor is the drive to act morally in order to improve (or maintain) relationships.
ellauri100.html on line 453: The scale is a measure of statements describing behaviors relevant to five categories of business ethics: (a) usurpation of company resources (e.g. using company time/products), (b) corporate gamesmanship (politics), (c) cheating customers, (d) concealment of misconduct, and (e) offering kickbacks/gifts.
ellauri100.html on line 455: The idea behind the scale is that there is very little systematic research on everyday ethical issues in business. This measure has been tested cross-culturally to show relevance for participants from Hong Kong, mainland China and Taiwan. Specifically, a values structure highlighting the importance of self-transcendence values correlates with more ethical behavioral orientations, while a values structure highlighting the importance of the self-enhancement dimension of values correlates with less ethical behavioral orientations. Further, we are interested in what behaviors are seen as unethical as while all individuals espouse ethicality, different types of behavior are often seen as being more or less relevant to ethics, depending on one’s culture. In previous research, women have reported being more ethical than men.
ellauri100.html on line 457: The graph below shows how often people say that they find various everyday ethical situations to be acceptable in everyday life. This business ethics questionnaire includes 5 categories: Usurpation of company resources, Offering kickbacks, Corporate gamesmanship, Concealment of misconduct, & Cheating Customers. Higher scores indicate greater acceptance of these behaviors.
ellauri100.html on line 463: The scale you just completed was the Marlowe-Crowne Social Desirability Scale, developed by Douglas Crowne and David Marlowe (1960). This scale measures social desirability concern, which is people’s tendency to portray themselves favorably during social interaction. Each of the 33 true-false items that you just filled out describes a behavior that is either socially acceptable but unlikely, or socially unacceptable but likely. As a result, people who receive high scores on this measure may be more likely to respond to surveys in a self-promoting fashion.
ellauri100.html on line 467: The graph below shows your score on this scale. The scores range from 0% to 100% and represent the proportion of answers that indicated socially desirable responding. Thus, higher scores correspond with higher degrees of socially desirable responding. Your score is shown in green (1st bar). The score of the average liberal respondent is shown in light blue and the score of the average strong liberal is shown in dark blue. The average conservative score is shown in light red and the score of the average strong conservative is shown in dark red.
ellauri100.html on line 471: Liberals and conservatives seem to disagree in their basic understandings of the causes of human action, particularly of immoral action. Liberals are more likely to believe that social forces, poverty, childhood trauma, or mental illness can serve as valid excuses. Conservatives are more likely to reject such excuses and want to hold people accountable for their actions, including a preference for harsher punishments. At least, that is the way things play out in many disputes in the legal world. We want to see if we can look at this stereotypical difference in more detail. We want to find out WHICH kinds of free will and determinism show a correlation with politics, and with other psychological variables.
ellauri100.html on line 475: The first graph shows your score on two measures of belief in determinism:
ellauri100.html on line 479: Scientific causation: the belief that people’s actions are fully explained by a combination of biological and environmental forces
ellauri100.html on line 487: In the graphs below, your score is shown in green (the first bar in each cluster). The scores of all people who have taken the scale on our site and who described themselves during registration as politically liberal are shown in the blue bars. The scores of people who described themselves as politically conservative are in red. Scores run from 1 (the lowest possible score, least belief in that construct) to 5 (the highest possible score).
ellauri100.html on line 491: The scale is a measure of your general happiness level. Despite its simplicity, the scale has been found to do a good job of measuring people’s general state of “subjective well-being.” It is widely used, in many nations.
ellauri100.html on line 495: In the graph below, your score is shown in green. The scores of all people who have taken the scale on our site and who say that they go to religious services never, or just a few times a year, are shown in blue. The scores of all people who have taken the scale on our site and who said (during registration) that they go to religious services a few times a month or more are shown in red. Scores run from 1 (the lowest possible score, least happy) to 7 (the highest possible score, most happy).
ellauri100.html on line 497: In addition, we asked you some questions on the second page about your mental health. That recent Gallup poll showed that conservatives and religious people report having better mental health when asked using a single question (“how would you rate your mental health?”). We want to see if their finding holds up using a more specific scale, so we asked you to report on a variety of symptoms related to depression and anxiety, which are the most common kinds of mental health symptoms that people report. In the graph below, your score is shown in green. High scores mean MORE mental health complaints. Scores run from 1 (the lowest possible score, no symptoms at all) to 5 (the highest possible score, people who responded “extremely” to all items). As before, the blue bar shows the score of the less religious people; the red bar shows the average score of the most religious people.
ellauri100.html on line 501: The study you just completed included both a self-report and an implicit measure of well-being. The self-report measure of well-being was the Satisfaction With Life Scale, and the implicit measure was an Implicit Association Test (IAT) that compared the strength of automatic mental associations. In this version of the IAT, we investigated associations between the self-concept and the concepts of happiness and sadness.
ellauri100.html on line 503: The idea behind the IAT is that concepts with very closely related (vs. unrelated) mental representations are more easily and quickly responded to as a single unit. For example, if “me” and “happy” are strongly associated in one’s mind, it should be relatively easy to respond quickly to this pairing by pressing the “E” or “I” key. If “me” and “happy” are NOT strongly associated, it should be more difficult to respond quickly to this pairing. By comparing reaction times on this test, the IAT gives a relative measure of how strongly associated the two categories (Me, Not Me) are to mental representations of “happy” and “sad”. Each participant receives a single score, and your score appears below.
ellauri100.html on line 509: Your score appears in the graph below in green. The score of the average Liberal visitor to this site is shown in blue and the average Conservative visitor’s score is shown in red.
ellauri100.html on line 513: The scale is a measure of your attitudes toward crime and punishment. Some of the items reflected a “progressive” and less punitive attitude toward criminals (for example agreeing with the statement that “punishment should be designed to rehabilitate offenders,” and being opposed to the death penalty). Other items reflected a more “traditional” attitude, including a willingness to use traditional forms of punishment, such as shaming or flogging. We grouped these two kinds of items together to give you a “progressive” and a “traditional” score in the first graph below. We call this the “comprehensive” justice scale because research on justice and punishment has usually taken either a liberal or conservative approach. We are trying to examine the broadest possible range of ideas and intuitions about what you think should happen to the offender, and the victim. Disagreements about crime and punishment have long been at the heart of the “culture war.” By linking your responses here to the information you gave us when you registered, or when you took other surveys, we hope to shed light on what kinds of people (not just liberals and conservatives) endorse what kinds of responses to crime, and why.
ellauri100.html on line 515: The graph below shows your scores (in green) on the items from the first page, compared to those of the average liberal (in blue) and the average conservative (in red) visitor to this website. The scale runs from 1 (lowest score) to 7 (highest score).
ellauri100.html on line 517: The second graph shows your results from the items on page 2, where we asked about “alternatives to prison.” This page should produce similar results to what you see from Page 1. We expect liberals to favor the more lenient and rehabilitative alternatives, and conservatives to favor the more punitive options. We are trying out various ways of asking these questions to see which format, or combination of formats, produces the best measurement of people’s attitudes.
ellauri100.html on line 521: The graph below shows your percentage of intuitive pairings (in green) compared to those of the average liberal (in blue), the average moderate (in purple), the average conservative (in red), and the average libertarian (in gold) visitor to this website.
ellauri100.html on line 523: Low = formal; high = intuitive reasoning. Also, scores of zero are common. It simply means you chose all formal reasoning options.
ellauri100.html on line 529: Your score on the OCT is calculated by taking into account your familiarity with the real items (e.g., Bill Clinton) and subtracting how familiar you rated the false/fake items to be (e.g., Fred Gruneberg — my next door neighbor). Also, familiarity ratings of 1 to 4 are treated the same. So if you rated your familiarity with “Bill Clinton” as 1, 2, 3, or 4 then you scored a +1 for that item. And if you rated your familiarity with “Fred Gruneberg” as 1, 2, 3, or 4 then you scored a -1 for that item. If you were unfamiliar with any real or false items, your scores for those items are 0. A perfect score would be identifying all real items and not recognizing any of the false items.
ellauri100.html on line 531: The graph below shows your score on the OCT as it compares to others who have taken this survey on our website. Scores range from 0%-100% and higher values correspond to more correct responses to the OCT. Your score is shown in green, scores of the average liberal are in blue, and scores of the average conservative are in red.
ellauri100.html on line 539: The other scale is the Subjective Numeracy Scale by Angela Fagerlin and colleagues, which measures individuals’ preference for numerical information. Numeracy (adapted from the term ‘literacy’) represents individuals’ ability to comprehend and use probabilities, ratios, and fractions. Traditional measures of numeracy ask people to perform mathematical operations, such as ‘If person A’s risk of getting a disease is 1% in 10 years, and person B’s risk is double that of A’s, what is B’s risk?’ However, some participants find these types of problems stressful and unpleasant, plus they are difficult to score in online studies. Subjective numeracy measures (like the scale you just took) are shown to be equally good measures of numeracy, without burdening participants.
ellauri100.html on line 545: The scale measures the factual knowledge people possess about politics. We used questions about three broad topics: 1) civics and what the government is and does (e.g. who has the final responsibility to decide if a law is constitutional or not?); 2) public officials or leaders (e.g. who is the current Speaker of the House?); and 3) political parties (e.g. which party is more conservative on a national scale?).
ellauri100.html on line 547: The idea behind this scale is that objective factual knowledge may be an important factor in studies about political issues and reasoning. It may be that people who are more informed about politics (whether they’re liberal or conservative) think and reason differently about moral or political issues than people who are less informed. For instance, are people who are more informed more or less likely to objectively evaluate political arguments? We suspect that, ironically, people with more political knowledge may be less objective when it comes to a number of information processes (see recommended reading below).
ellauri100.html on line 549: The graphs below show your scores (in green) compared to those of the average liberal (in blue), the average conservative (in red), and the average libertarian (in orange) visitor to this website. The first graph shows your score on the political knowledge scale in comparison to other liberals and conservatives and scores run from 0% (the lowest possible score) to 100% (the highest possible score*).
ellauri100.html on line 551: The graph below displays results for individuals who took the longer version of the survey before April 19, 2012. Everyone will have a score, but this graph is only valid for those who took the survey before April 19, 2012. Ignore the purple bar since it will incorporate averages from the short and long version of the survey.
ellauri100.html on line 555: The study you just completed is an Implicit Association Test (IAT) that compares the strength of automatic mental associations. In this version of the IAT, we investigated positive and negative associations with the categories of “African Americans” and “European Americans”.
ellauri100.html on line 557: The idea behind the IAT is that concepts with very closely related (vs. unrelated) mental representations are more easily and quickly responded to as a single unit. For example, if “European American” and “good” are strongly associated in one’s mind, it should be relatively easy to respond quickly to this pairing by pressing the “E” or “I” key. If “European American” and “good” are NOT strongly associated, it should be more difficult to respond quickly to this pairing. By comparing reaction times on this test, the IAT gives a relative measure of how strongly associated the two categories (European Americans, African Americans) are to mental representations of “good” and “bad”. Each participant receives a single score, and your score appears below.
ellauri100.html on line 563: Your score appears in the graph below in green. The score of the average Liberal visitor to this site is shown in blue and the average Conservative visitor’s score is shown in red.
ellauri100.html on line 565: It should be noted that my slightly positive score probably was influenced by the order in which choices were presented to me. Initially, pleasant concepts were associated with photos of European-Americans. I became used to that association, and so found that it affected my reaction time when I was faced with pairings of pleasant concepts and photos of African-Americans. The bottom line: My slight preference for European-Americans probably is an artifact of test design.
ellauri100.html on line 577: Virginiassa kannatetaan Donald Trumppia ja ahdistellaan märkäselkiä. Niille maxetaan hurrikaanivahinkojen korjauxista tosi huonosti jos ollenkaan, ja paperittomia jahdataan öisin pitkin Virginian kaupunkien katuja poliisien voimilla. We don't want any wetbacks latinos blackies and coons hereabouts. Get off my property. Minähän sen oravan myrkytin.
ellauri100.html on line 624: Raise me a dais of silk and down; Laittakaa silkki ja höyhenkatos
ellauri100.html on line 630: Because the birthday of my life On tullut mun elämäni synttäri
ellauri100.html on line 641: your allotted time in this vale of sorrow runs out
ellauri100.html on line 653: Be full of the milk of human kindness Olkoon puheesi kuin maitoa ja hunajaa
ellauri100.html on line 656: May your birthday be full of Old Git Wit. ja joskus vetinenkin kai,
ellauri100.html on line 759: Their offers should not charm us,
ellauri100.html on line 771: She heard a voice like voice of doves
ellauri100.html on line 773: They sounded kind and full of loves
ellauri100.html on line 799: Of dish and fruit to offer her:
ellauri100.html on line 830: How should it cloy with length of use?
ellauri100.html on line 840: Full of wise upbraidings:
ellauri100.html on line 844: In the haunts of goblin men.
ellauri100.html on line 874: Piled on a dish of gold
ellauri100.html on line 888: Like two flakes of new-fall’n snow,
ellauri100.html on line 889: Like two wands of ivory
ellauri100.html on line 905: Kneaded cakes of whitest wheat,
ellauri100.html on line 923: Those furthest loftiest crags;
ellauri100.html on line 964: Her tree of life droop’d from the root:
ellauri100.html on line 976: In sullen silence of exceeding pain.
ellauri100.html on line 995: She dream’d of melons, as a traveller sees
ellauri100.html on line 997: With shade of leaf-crown’d trees,
ellauri100.html on line 1002: Fetch’d honey, kneaded cakes of wheat,
ellauri100.html on line 1015: She heard the tramp of goblin men,
ellauri100.html on line 1020: She thought of Jeanie in her grave,
ellauri100.html on line 1027: With the first snow-fall of crisp winter time.
ellauri100.html on line 1034: Kiss’d Laura, cross’d the heath with clumps of furze
ellauri100.html on line 1047: Full of airs and graces,
ellauri100.html on line 1075: Mindful of Jeanie:
ellauri100.html on line 1122: Like a rock of blue-vein’d stone
ellauri100.html on line 1148: And lodg’d in dimples of her chin,
ellauri100.html on line 1176: That urged her home quite out of breath with haste
ellauri100.html on line 1187: Laura, make much of me;
ellauri100.html on line 1219: Or like the mane of horses in their flight,
ellauri100.html on line 1232: Like the watch-tower of a town
ellauri100.html on line 1243: Life out of death.
ellauri100.html on line 1255: Open’d of cup-like lilies on the stream,
ellauri100.html on line 1259: Her gleaming locks show’d not one thread of grey,
ellauri100.html on line 1265: With children of their own;
ellauri100.html on line 1269: And tell them of her early prime,
ellauri100.html on line 1303: Väitöskirjan jälkeen Egyptiin tyttökouluun opettamaan tyttösille liettuaxi äännettyä ranskaa. Sieltä Ankaraan ja Konstantinoopeliin, josta maakuntakierros päättyi Poitiersiin. 1965 se sai professuurin EHESS:istä Pariisista, ja siellä se istui neljännesvuosisadan ja vaihtoi postimerkkejä muiden semiootikkojen kaa. Se kuoli 1992 ja haudattiin Konowiin.
ellauri100.html on line 1308: of_Lithuania.jpg" width="30%" />
ellauri100.html on line 1338: Roland Gérard Barthes (/bɑːrt/; French: [ʁɔlɑ̃ baʁt]; 12 November 1915 – 26 March 1980) oli Algirdasta 2v vanhempi ranskalainen kirjallisuusteoreetikko, esseisti, filosofi, kriitikko ja mikä pahinta, semiootikko. Semiotiikka on tollasta oppimattomien taidepellejen semantiikkaa, jossa ei enimmäxeen ole päätä sen enempää kuin häntää. Oireellista on, että Kouvolan ruozin kääntämisen määräaikainen proffa Pirjo Kukkonen on semiootikko. Ja se höhelö Eero Tarasti joka kulki Norssin pihalla kädet ristissä selän takana vielä hömelömmän oloisen baskeripäisen Hannu Riikosen parina. Ei siltä, mukavia miehiä ne oli molemmat, vaikk´eivät kummempia ruudinkexijöitä. Milloinkahan nekin saa postimerkit mieheen?
ellauri100.html on line 1363: Jean-Paul Sartre is sitting at a French cafe, revising his draft of Being and Nothingness. He says to the waitress, “I’d like a cup of coffee, please, with no cream.” The waitress replies, “I’m sorry, Monsieur, but we’re out of cream. How about with no milk?”
ellauri100.html on line 1397: The (awesome but not painful) idea that she had not been everything to me. Otherwise I would never have written a work. Since my taking care of her for six months long, she actually had become everything for me, and I totally forgot of ever have written anything at all. I was nothing more than hopelessly hers. Before that she had made herself transparent so that I could write.... Mixing-up of roles. For months long I had been her mother. I felt like I had lost a daughter.
ellauri100.html on line 1399: Vähän tuntuu siltä että Barthes oli kuin San Sebastianin beachin myyntipoika: Aqua batatas, coca cola, lemonada... sen tarjottimelta löysi kaikki kyldyyripursoonat paletilleen jotakin, ilman että se ize asiassa olis yhteenvedonomaisesti saanut aikaan paljon paskaakaan. Se oli vaan tollanen kulturprofilen, vaikka tafsasikin etupäässä poikia.
ellauri101.html on line 37: Treasure, love, reward, approval, honor, status, freedom, survival … these are some of the many things we associate with the hero’s journey.
ellauri101.html on line 38: We don’t find the meaning of the hero’s journey in slaying the dragon or saving the princess—these are colorful metaphors and symbols for a more significant purpose.
ellauri101.html on line 39: Battling inner and outer demons, confronting bullies, and courting your ultimate mate symbolize a passage through the often-treacherous tunnel of self-discovery and individuation to mature adulthood.
ellauri101.html on line 40: At the end of each journey (if there is such an end), you’re different—sometimes visually, but always internally.
ellauri101.html on line 42: Joseph John Campbell (March 26, 1904 – October 30, 1987) was an American professor of literature at Sarah Lawrence College who worked in comparative mythology and comparative religion. His work covers many aspects of the human experience. Campbell's best-known work is his book The Hero with a Thousand Faces (1949), in which he discusses his theory of the journey of the archetypal hero shared by world mythologies, termed the monomyth.
ellauri101.html on line 44: Since the publication of The Hero with a Thousand Faces, Campbell's theories have been applied by a wide variety of modern writers and artists. His philosophy has been summarized by his own often repeated phrase: "Follow your bliss." He gained recognition in Hollywood when George Lucas credited Campbell's work as influencing his Star Wars saga.
ellauri101.html on line 46: Joseph Campbell was born in White Plains, New York, on March 26, 1904, the elder son of hosiery importer and wholesaler Charles William Campbell, from Waltham, Massachusetts, and Josephine (née Lynch), from New York. Campbell was raised in an upper-middle-class Irish Catholic family; he related that his paternal grandfather Charles had been "a peasant" who came to Boston from County Mayo in Ireland, and became the gardener and caretaker at the Lyman estate at Waltham, where his son Charles William Campbell grew up and became a successful salesman at a department store prior to establishing his hosiery business. During his childhood, he moved with his family to nearby New Rochelle, New York. In 1919, a fire destroyed the family home in New Rochelle, killing his maternal grandmother and injuring his father, who tried to save her.
ellauri101.html on line 48: In 1921, Campbell graduated from the Canterbury School in New Milford, Connecticut. While at Dartmouth College he studied biology and mathematics, but decided that he preferred the humanities. He transferred to Columbia University, where he received a Bachelor of Arts degree in English literature in 1925 and a Master of Arts degree in medieval literature in 1927. At Dartmouth he had joined Delta Tau Delta. An accomplished athlete, he received awards in track and field events, and, for a time, was among the fastest half-mile runners in the world.
ellauri101.html on line 50: In 1924, Campbell traveled to Europe with his family. On the ship during his return trip he encountered the messiah elect of the Theosophical Society, Jiddu Krishnamurti; they discussed Indian philosophy, sparking in Campbell an interest in Hindu and Indian thought. In 1927, he received a fellowship from Columbia University to study in Europe. Campbell studied Old French, Provençal, and Sanskrit at the University of Paris and the University of Munich. He learned to read and speak French and German.
ellauri101.html on line 52: On his return to Columbia University in 1929, Campbell expressed a desire to pursue the study of Sanskrit and modern art in addition to medieval literature. Lacking faculty approval, Campbell withdrew from graduate studies. Later in life he jested that it is a sign of incompetence to have a PhD in the liberal arts, the discipline covering his work.
ellauri101.html on line 54: In 1934, Campbell accepted a position as Professor of Literature at Sarah Lawrence College. Sarah Lawrence College is a private liberal arts college in Yonkers, New York. The college models its approach to education after the Oxford/Cambridge system of one-on-one student-faculty tutorials. Sarah Lawrence emphasizes scholarship, particularly in the humanities, performing arts, and writing, and places high value on independent study. Originally a women's college, Sarah Lawrence became coeducational in 1968.
ellauri101.html on line 56: In February 2020, Brooklyn native Lawrence V. "Larry" Ray, born Lawrence Grecco, who had resided in his daughter's on-campus apartment at Lawrence College in 2010 after his release from prison, was charged by prosecutors in Manhattan with conspiracy, extortion, sex trafficking, forced labor, and other related offenses, following nearly 10 years of alleged transgressions with students and former students. At a bail hearing held March 2, 2020, an Assistant U.S. Attorney disclosed to the Manhattan federal court that Ray had been arrested while in bed with one of his victims. Bail was denied.
ellauri101.html on line 58: In 1938, he married one of his former students, the dancer-choreographer Jean Erdman. Jean's father Toni wore false teeth and a wig at the wedding. For most of their 49 years of marriage they shared a two-room apartment in Greenwich Village in New York City. In the 1980s they also purchased an apartment in Honolulu and divided their time between the two cities. They did not have any children.
ellauri101.html on line 61: Campbell died at his home in Honolulu, Hawaii, on October 30, 1987, from complications of esophageal cancer. He is buried in O'ahu Cemetery, Honolulu, among many many more grateful dead.
ellauri101.html on line 63: Joseph Campbell was a curious mythologist. In the field of comparative mythology, most scholars invested their time exploring how one culture’s myths are different than another.
ellauri101.html on line 64: Instead of focusing on the many differences between cultural myths and religious stories, however, Campbell looked for the similarities. And his studies resulted in what’s called the monomyth.
ellauri101.html on line 66: The monomyth is a universal story structure. It’s a kind of story template that takes a character through a sequence of stages.
ellauri101.html on line 67: The main character in the monomyth is the hero. The hero isn’t a person, but an archetype—a set of universal images combined with specific patterns of behavior. Think of a protagonist from your favorite film. He or she represents the hero. The storyline of the film enacted the hero’s journey. The Hero archetype resides in the psyche of every individual, which is one of the primary reasons we love hearing and watching stories.
ellauri101.html on line 69: Campbell began identifying the patterns of this monomyth. Over and over again, he was amazed to find this structure in the cultures he studied. He saw the same sequence in many religions including the stories of Gautama Buddha, Moses, and Jesus Christ.
ellauri101.html on line 70: Campbell outlined the stages of the monomyth in his classic book The Hero with a Thousand Faces (audiobook). Read it later when you got time. Judging by the toc, it is a ripoff from the structuralists.
ellauri101.html on line 78: Nyt jo unohtuneilla Yhexänkulmioisilla albumissa 17 on oma pursoonallisuustaulukko ja siihen liittyvä quiz, jolla voi paljastaa oman sisäisen sankarinsa pikku etuveitikan. Enneagram is a model of the human psyche which is principally understood and taught as a typology of nine interconnected personality types. Nää on siitä kivat että kunkin tyypin helmasynnit on hyvin mukana.
ellauri101.html on line 82: Joku John Hollanti jakaa apinat 6 tyyppiin: realistit tutkivat taiteelliset seuralliset yritteliäät sovinnaiset. Nää nimityxet on kyllä aika luppoovan ällöjä. Mut ize testi on typerä ammatinvalintatesti, haluisitko tehdä sitä vaiko tätä duunia. Tää on kyllä erittäinkin tylsä, jopa niin ikävystyttävä ettei se edes ole kaupallinen. The theory was developed by John L. Holland over the course of his career, starting in the 1950s. Tässä mä olin yllätyxettömästi tyyppiä Investigative.
ellauri101.html on line 149: Carolyn Kalil’s Inner Heroes quiz stems from her books and life’s works. This quiz is a simplified combination of the Myers Briggs & Keirsey II assessments with 36 questions.
ellauri101.html on line 153: In Joseph Campbell's The Hero's Journey, he describes the typical adventure of the archetype known as The Hero, as the person who goes out and achieves great deeds on behalf of the group, tribe, or civilization.
ellauri101.html on line 155: Joseph Campbell, arguably the greatest mythologist of the twentieth century, was certainly one of our greatest storytellers. This masterfully crafted book interweaves conversations between Campbell and some of the people he inspired, including poet Robert Bly, anthropologist Angeles Arrien, filmmaker David Kennard, Doors drummer John Densmore, psychiatric pioneer Stanislov Grof, Nobel laureate Roger Guillemen, and others. Campbell reflects on subjects ranging from the origins and functions of myth, the role of the artist, and the need for ritual to the ordeals of love and romance. With poetry and humor, Campbell recounts his own quest and conveys the excitement of his lifelong exploration of our mythic traditions, what he called “the one great story of mankind.” Hemmetti nää sen sankarit on lähes yhtä tuntemattomia kuin se ize.
ellauri101.html on line 157: Inner Heroes is my contemporary presentation of the four temperaments and it is designed to help people look inward and discover their true greatness, their inner hero. As each hero takes their own unique journey they become the hero of their own life.
ellauri101.html on line 158: The readers of Follow Your Inner Heroes To The Work You Love relate to heroes because most of them had heroes growing up. Now it is time for them to realize that they, too, have special qualities within themselves to achieve their heart's desire and be a success.
ellauri101.html on line 213: Valmistaudutko sinä jotta olisit valmis kun kuulet kuzun? Velvollisuus joka meidän on täytettävä. Alhaalla / ylhäällä, tämä maailma / toinen maailma, taivas / maa. Nää on kaikki tollasia portaita, tehtaanlattioita ja johtokunnan kerroxia. ABC, kissa kävelee / tikapuita pitkin taivaaseen. Leeveliltä noustaan leevelille kuin tasohyppelypelissä. Supermäntä ollaan, Antti Herlinixi pyritään kuin Nietsche (lähde: Eski Saarinen, Länsimaiden filosofia huipulta huipulle).
ellauri101.html on line 228: Vaiheen 5 taudinkuvaan liittyy pakko-oireisuutta (puhtausfetissi) ja skizofreniaa (joku kyylää ja puhuu pään sisällä).
ellauri101.html on line 261: Sairasvyö on tehnyt tunnetuksi käsitteen ”sisäinen sankari”, joka liittyy hänen valmennusfilosofiaansa. "Jjarri!"n kexasema käsite ”huomiotalous” viittaa näkymiseen mediassa näyttävien tempausten avulla. Oppi varmaan huomio-sanan Haminassa ollessa. Sen Alma mater on muka "Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu",
ellauri101.html on line 302: Clap along if you feel like a room without a roof ellauri101.html on line 313: No offense to you, don’t waste your time, here´s why
ellauri101.html on line 316: Clap along if you feel like a room without a roof ellauri101.html on line 334: Clap along if you feel like a room without a roof ellauri101.html on line 342: Clap along if you feel like a room without a roof ellauri101.html on line 356: Clap along if you feel like a room without a roof ellauri101.html on line 364: Clap along if you feel like a room without a roof ellauri101.html on line 374: Pharrell made the world “Happy” in 2014 with this feel-good anthem. The song soared to #1 in 35 countries—it was the best selling song of 2014.
"I hope the time is coming when not only the artist, but the common, average man, who always ´has the standard of the arts in his power,´ will have also the courage to apply it, and will reject the ideal grasshopper wherever he finds it, in science, in literature, in art, because it is not ´simple, natural, and honest,´ because it is not like a real grasshopper. But I will own that I think the time is yet far off, and that the people who have been brought up on the ideal grasshopper, the heroic grasshopper, the impassioned grasshopper, the self-devoted, adventureful, good old romantic card-board grasshopper, must die out before the simple, honest, and natural grasshopper can have a fair field."
ellauri106.html on line 341: Howells was a Christian socialist whose ideals were greatly influenced by Russian writer Leo Tolstoy. These influences led him to write on issues of social justice from a moral and egalitarian point of view, being critic of the social effects of industrial capitalism. He was, however, not a Marxist. Phew.
ellauri106.html on line 343: Ei ihme ettei vanha hepatofiili tykännyt. Ja tässä lisää (sille) vastenmielisiä hemmoja:
ellauri106.html on line 347: The Weathermen Underground Organization (WUO), commonly known as the Weather Underground, was a radical left militant organization active in the late 1960s and 1970s, founded on the Ann Arbor campus of the University of Michigan. It was originally called the Weathermen. The WUO organized in 1969 as a faction of Students for a Democratic Society (SDS) largely composed of the national office leadership of SDS and their supporters. Beginning in 1974, the organization´s express political goal was to create a revolutionary party to overthrow American imperialism.
ellauri106.html on line 351: That Dylan line was also the title of a position paper distributed at an SDS convention in Chicago on June 18, 1969. This founding document called for a "White fighting force" to be allied with the "Black Liberation Movement" and other radical movements to achieve "the destruction of U.S. imperialism and form a classless communist world".
ellauri106.html on line 355: "Wealth creation is the real American revolution. What we need is an infusion of capital into the depressed areas of our country."
ellauri106.html on line 359: Jamil Abdullah Al-Amin (born Hubert Gerold Brown; October 4, 1943), formerly known as H. Rap Brown, is a civil rights activist who was the fifth chairman of the Student Nonviolent Coordinating Committee in the 1960s. During a short-lived (six months) alliance between SNCC and the Black Panther Party, he served as their minister of justice.
ellauri106.html on line 361: He is perhaps known for his proclamations during that period that "violence is as American as cherry pie" and that "If America don´t come around, we´re gonna burn it down." He is also known for his autobiography, Die Nigger Die! He is currently serving a life sentence for murder following the shooting of two Fulton County Sheriff´s deputies in 2000.
ellauri106.html on line 363: Otis Jackson, a man incarcerated for unrelated charges, claimed that he committed the Fulton County shooting two years before al-Amin was convicted of the same crime, but the court did not consider Jackson´s statement as evidence.
ellauri106.html on line 365: Brown is now known to have no direct relationship with the alleged riot of 1967. The head of the Cambridge police department, Brice Kinnamon, nonetheless claimed that the city had no racial problems, Brown was the "sole" cause of the disorder, and it was "a well-planned Communist attempt to overthrow the government."
ellauri106.html on line 371: Herbert Marcuse (19. heinäkuuta 1898 Berliini – 29. heinäkuuta 1979 Starnberg) oli saksalais-amerikkalainen sosiologi ja filosofi, joka tunnetaan erityisesti työstä Frankfurtin koulukunnan ja kriittisen teorian piirissä.
ellauri106.html on line 372: Marcuse opiskeli germanistiikkaa ja kirjallisuushistoriaa pääaineinaan, filosofiaa ja kansantaloustiedettä sivuaineinaan, aluksi kaksi vuotta Berliinissä, sitten kaksi vuotta Freiburg im Breisgaussa. Hän väitteli kirjallisuuden alalta tohtoriksi 1922.
ellauri106.html on line 374: 1928 hänestä tuli Martin Heideggerin assistentti. Vuonna 1932 Marcuse siirtyi Frankfurt am Mainin Yhteiskuntatutkimuksen instituuttiin (Institut für Sozialforschung). Tuolloin hän tutustuu ensi kertaa Karl Marxin "taloudellis-filosofiseen käsikirjoitukseen". Marxin nuoruudentuotanto teki suuren vaikutuksen Marcusen ajatteluun. Vuonna 1932 Marcuse arvostelikin jo artikkelissaan kapitalismia ihmisolennon lopullisena kriisinä. Kapitalististen olosuhteiden vallitessa ihmisen olemus ja olemassaolo (eksistenssi) eroavat toisistaan, ihminen vieraantuu eikä voi kehittyä vapaasti.
ellauri106.html on line 378: Vuonna 1933 Marcuse siirtyi Sveitsiin ennen lopullista muuttamistaan Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna. Yhdysvalloissa Marcuse toimi eri yliopistoissa, muun muassa San Diegossa Kaliforniassa. Samana vuonna 1965 hän otti myös vastaan ylimääräisen professuurin Berliinin Freie Universität -yliopistossa. Sikari pöllysi.
ellauri106.html on line 386: A committed atheist, Philip Roth feared only one form of posthumous punishment: being trapped for all eternity in a hostile biography. In 2007, Roth, echoing a similar quip from Oscar Wilde, said, “Biography gives a new dimension of terror to dying.” Roth’s had already been the subject of a harsh and unforgiving portrait in Leaving a Doll’s House (1996), the memoirs of his former wife, the actor Claire Bloom. As John Updike noted in The New York Review of Books, “Claire Bloom, as the wronged ex-wife of Philip Roth, shows him to have been, as their marriage rapidly unraveled, neurasthenic to the point of hospitalization, adulterous, callously selfish, and financially vindictive.” This crisp summary ended Roth’s friendship with Updike, even after Updike made clear he was recapping Bloom’s book and not affirming its accuracy.
ellauri106.html on line 388: In a private note about Bloom’s book, Roth asserted, “Another writer my age awaiting a biography and awaiting death (which is worse?) might not care. I do.” Roth put enormous efforts into finding a biographer who could contest Bloom’s account. His first choice was the academic Ross Miller, but the novelist had a falling out with his biographer as the would-be James Boswell resisted the imperious dictates of the modern Dr. Johnson. Roth ended up describing his relationship with Miller as “my third bad marriage.” After unsuccessfully trying to rope in friends such as Hermione Lee and Judith Thurman to tell his life story, Roth settled on Blake Bailey, the author of highly regarded biographies of troubled male American writers, notably Richard Yates and John Cheever.
ellauri106.html on line 390: Given long-standing feminist arguments that Roth is a misogynist—not to mention the portrait in Bloom’s memoirs—it was inevitable that any Roth biography would spark arguments about gender politics. What was surprising is that the debate would center around the biographer more than Roth. In the wake of the biography’s release, Bailey has been accused of shocking acts. Four former students from the elite New Orleans high school where he’d taught during the 1990s came forward to complain that he had groomed them as minors and sexually pursued them as adults. One of these women claimed he raped her. Another former student came forward with an allegation of attempted rape when she was an adult. Finally, Valentina Rice, a New York publishing executive, told The New York Times that Bailey raped her in 2015. Bailey strenuously denies all these allegations.
ellauri106.html on line 392: "I'm exactly the opposite of religious, I'm anti-religious. I find religious people hideous. I hate the religious lies. It's all a big lie. … I have such a huge dislike. It's not a neurotic thing, but the miserable record of religion. I don't even want to talk about it, it's not interesting to talk about the sheep referred to as believers."
ellauri106.html on line 393: — Interview with Martin Krasnik of The Guardian, Dec. 14, 2005
ellauri106.html on line 403: Religion was a lie that he had recognized early in life, and he found all religions offensive, considered their superstitious folderol meaningless, childish, couldn´t stand the complete unadultness — the baby talk and the righteousness and the sheep, the avid believers. No hocus-pocus about death and God or obsolete fantasies of heaven for him. There was only our bodies, born to live and die on terms decided by the bodies that had lived and died before us. If he could be said to have located a philosophical niche for himself that was it - he'd come upon it early and intuitively, and however elemental, that was the whole of it. Should he ever write an autobiography, he'd call it The Life and Death of a Male Body.
ellauri106.html on line 405: Phil´s childhood love of baseball offered him “membership in a great secular nationalistic church from which nobody had ever seemed to suggest that Jews should be excluded.” Babe Ruth, whose real name was George Herman Ruth, Jr., was born and raised in Baltimore, Maryland. He died of pneumonia and complications from throat cancer in New York City in 1948.
ellauri106.html on line 407: Ruth was a Catholic.1 And not only did he attend Catholic school growing up, his parents actually signed custody of Ruth over to the Catholic missionaries at St. Mary’s Industrial School for Boys in Baltimore when he was seven-years-old.2 So Babe was quite literally raised by the Catholic Church.
ellauri106.html on line 409: Ruth has spoken about his childhood and his faith. He had a conversion of sorts. As a youngster, he was a delinquent–chewing tobacco and drinking and swearing. He says he had no faith in God before he was sent to the Catholic school and that the biggest lesson he got from the experience there was learning that “God was Boss.”
ellauri106.html on line 413: Religion may have given most of these bloodthirsty episodes a badge. It frequently provided a cohesive force, just as human ideas about nationhood and race still do - but it was hardly ever the underlying cause. Admittedly, while organised religion has frequently sanctioned and even blessed such conflicts, giving them some sense of purpose, it has rarely initiated them.
ellauri106.html on line 417: Man is a competitive creature and the seeds of conflict are built deep into our genes. We fought each other on the savannah and only survived against great odds by organising ourselves into groups which would have had a common purpose, giving morale and fortitude. Our aggression is a deep instinct which survives in all kinds of manifestations in modern man.
ellauri106.html on line 421: And this, too, is surely true of religion. In prehistoric times, Homo sapiens was deeply endangered. Early humans were less fleet of foot, with fewer natural weapons and less well-honed senses than all the predators that threatened them. Moreover, they were hampered in their movements by the need to protect their uniquely immature young - juicy meals for any hungry beast. We had less natural protection against repeated changes of climate than other species - yet we survived. Human spirituality would have played an important part.
ellauri106.html on line 425: As well as the social cohesion that spirituality and early religious beliefs must have brought to threatened groups of humans, they must also have been a valuable mechanism to persuade humans to struggle against the odds. Surely, human spirituality is deeply embedded in our genes. Victor Frankl, in his observations about survival in Auschwitz, argued that in his view, only those inmates who had some spiritual sense, some idea that there was a power above that could see their suffering, found the strength and resolution to survive the terrible dehumanisation and deprivation of the concentration camps.
ellauri106.html on line 430: American Pastoral represents Roth’s return to Judaism "of a sort." Ultimately, for Roth, retelling and struggling with biblical narrative enables the negotiation of Jewish and postmodern identities, resolves suffering, and reveals means by which seemingly irreconcilable ideologies can intermingle, inform one another, and have sexual intercourse.
ellauri106.html on line 434: Roth’s works have no Talmud, no Jewish philosophy, no mysticism, no religion, and as a self-professed atheist, Roth has consistently opted against reinforcing the tenets of Judaism as an author such as eg Cynthia Ozick does (whodat?). Roth writes out of hatred more often than not, and his work is open to the charge of anti-Semitism.
ellauri106.html on line 438: According to Parrish, Roth´s works can be read as a search for an essential Jewish self and the discovery or creation of a self liberated from all cultural and social fetters.
ellauri106.html on line 440: As a result, like Leo Tolstoy’s The Death of Ivan Ilych(1886), a retelling of Ivan Ilych’s life that Roth mentions and a work that marks Tolstoy’s return to Christianity of a certain sort, American Pastoral is Roth’s return to Judaism — but also only of a sort. Without Jehovah for starters. Tolstoy was banned from Orthodox Church in 1901 for his anarcho-pacifism.
ellauri106.html on line 450: During what Henry Luce deemed the American century—the century during which America rises to a position of dominance on the globe—the Americanethos paradoxically plummets, in large part due to the Vietnam War and the Watergate scandal, politically charged events to which Roth pays particular attention in the novel because he sees them as formative of the 1990s moment at which he writes.
ellauri106.html on line 451: In a world governed by disorder, the American Dream of success and happiness through hard work can is likely to remain that: a dream. Immigrants such as those those from whom Roth hails who come to America seeking a betterlife might come to recognize that policies implemented by the American government do notinherently make great sense or work to support their unequivocal movement up the social ladder despite the melting-pot myth and its variations as politicians may propagate them.
ellauri106.html on line 456: Gross: "Is there any part of you that wishes you were a man of faith?"
ellauri106.html on line 458: Gross: "So there isn’t any part of you that wished you could believe?"
ellauri106.html on line 469: ofisrael.com/www/uploads/2014/05/philip-roth-at-jts-640x400.jpg" />
ellauri106.html on line 472: “From enfant terrible to elder statesman. Time heals all wounds,” Rabbi David Wolpe of Sinai Temple in Los Angeles remarked to JTA via email. No hocus pocus about death and God or obsolete fantasies of heaven for him. There was only our bodies, born to live and die on terms decided by the bodies that had lived and died before us. If he could be said to have located a philosophical niche for himself, that was it — he’d come upon it early and intuitively, and however elemental, that was the whole of it. Should he ever write an autobiography, he’d call it ‘The Life and Death of the Male Body.’ Well actually he called it "My life as a man".
ellauri106.html on line 474: There was no metaphysical dimension to Philip. He just flatly refused to believe in it. He thought it was fairy tales,” Bailey said. he was happy to be Jewish, Bailey said. “He liked Jews as human beings. He liked their warmth, he liked his male friends. “If the Western world views itself through the lens of the modern Jewish experience, it is in large measure due to the novels, novellas and short stories of Philip Roth,” wrote David Roskies, a JTS Jewish literature professor, in a note to the class of 2014.
ellauri106.html on line 478: The president of the Philip Roth Society, Aimee Pozorski, said that Roth and JTS are not so different in their values. Three of his books were honored with the American Jewish Book Award, and in 1998 he won the Jewish Book Council’s Lifetime Literary Achievement Award.
ellauri106.html on line 497: By reducing American communism to little more than the thoughtless ravings of ideologues and the dispossessed, Roth systematically contributes to the formation of that “imagined past” necessary for capitalism´s stability.
ellauri106.html on line 498: The sacredness of language is one of the few subjects about which Roth is decidedly unambivalent.
ellauri106.html on line 504: What Roth finds most distasteful about McCarthy and the House Un-American Activities Committee — not their dogmatic silencing of dissent, but their gross politicizing, sensationalizing, and degradation of public discourse.
ellauri106.html on line 505: In fact, for a novel that takes as its subject McCarthyism and the rise and fall of a leftist icon, Communist, in particular, is strangely apolitical.
ellauri106.html on line 507: Roth’s plots are masked by a fundamentally conservative denial of ideology. They metaphorize the particular crises of these particular men into transcendent markers of the human condition and, in doing so, once again reinforce the “romance” of "modernization." (Whazat? Lue alempaa. Se tarkottaa talousliberalismia.)
ellauri106.html on line 508: Modernization moved from “the sacred to the profane side of historical time”: Rather than a free market or contractual society, modern America became ‘capitalist,’ no longer rational, interdependent, modern, and liberating, but backward, greedy, anarchic, and impoverishing.
ellauri106.html on line 512: A quintessentially American experience: “Three generations. All of them growing. The working. The saving. The success. Three generations in raptures over America. Three generations of becoming one with a people. And now with the fourth it had all come to nothing. The total vandalization of their world”.
ellauri106.html on line 516: Vietnam was, in fact, the inevitable result of America’s romantic liberalism, the natural byproduct of President Truman’s announcement in 1947 that “The free peoples of the world look to us for support in maintaining their freedoms.” In practice, this meant the propping up of each and every anti-communist regime, however unfree it might be.
ellauri106.html on line 520: In Roth’s nostalgic past, the practical influence of the New Left — the impact of the anti-war movement on ending the Vietnam war, for instance — is as easily dismissed as was the old left’s voice in the New Deal and postwar industrialization.
ellauri106.html on line 524: Reduced to a life of isolation amid a decrepit apartment in which her only possession is the stained pallet on which she sleeps, Merry, the precious daughter of All-American Swede Levov, is “disgusting. His daughter is a human mess stinking of human waste. Her smell is the smell of everything organic breaking down. It is the smell of no coherence. It is the smell of all she’s become”.
ellauri106.html on line 526: Instead of emphasizing the moral and political consequences of modern capitalism, as had the radical social movements before it, postmodernization offers “privacy, diminished expectations, subjectivism, individuality, particularity, and localism” as alternatives to the modern’s stability and universalism.
ellauri106.html on line 527: “Comically agnostic,” an apt description, I think, of much of Roth’s later work. With all of history suddenly exposed as fictional constructs, artists were freed to interrogate it with impunity, making it the stuff of parodic play.
ellauri106.html on line 529: Without the sure theoretical footing that orthodox Marxism provided those of Benjamin’s generation, Roth, like many who used to kinda identify themselves with the late-20th century left, has been set adrift amid the wreckage of multinational capital, techno-militarism, and the information and cultural revolutions. In his trilogy, Roth offers a complex and beautifully-rendered document of the final decades of the “American Century,” but it is one that, like its narrator, Nathan Zuckerman, ultimately throws up its hands in despair, surrendering the complexities of life and the possibility of positive change en lieu of aesthetic and ascetic remove.
ellauri106.html on line 531: Confident from its victory over Fascism and emboldened by the subsequent economic boom, America jelled behind what social theorist Jeffrey Alexander has called modernization or romantic liberalism. As has been the case throughout much of Roth’s career, the socio-political touchstone of his American Trilogy is the “patriotic war years” and the consensus culture that blossomed immediately afterward. “Everything was in motion,” Zuckerman says in the opening pages of American Pastoral. “The lid was off. Americans were to start over again, en masse, everyone in it together”. Reagan-propagandaa.
ellauri106.html on line 533: That imagined past included the old left and its heroic narrative of collective emancipation, which, particularly after the revelations of Stalinist atrocities, no longer seemed enticing. Instead, American ideology turned on the “romantic” belief that the nation had, in effect, already discovered an ideal social order, “that progress would be more or less continuously achieved, that improvement was likely”.
ellauri106.html on line 535: America’s self-constructed binary opposition to the Soviet Union, whose “Godless totalitarianism” was the only remaining threat to the global propagation of America’s core values of "Godful utilitarianism."
ellauri106.html on line 536: Although Roth’s heroes vary slightly—Levov, for instance, comes from a somewhat more privileged background and is five or ten years younger than Ringold and Silk—they share a demanding physical presence and, more significantly, the formative experiences of the Great Depression and World War II.
ellauri106.html on line 539: Puritan work ethic is what Roth, through his frequent allusions to New England’s storied past, points to as the source of America’s greatest triumphs—universal education, economic improvement, and those old standbys, rugged individualism and the “American Dream”.
ellauri106.html on line 543: ... Her parents (Clairen kai) were simple people in the grips of a pipe dream that they could not begin to articulate or rationally defend but for which they were zealously willing to sacrifice friends, relatives, business, the good will of neighbors, even their own sanity, even their children’s sanity....
ellauri106.html on line 544: Society as it was constituted — its forces all in constant motion, the intricate underwebbing of interests stretched to its limit, the battle for advantage that is ongoing, the subjugation that is ongoing, the factional collisions and collusions, the shrewd jargon of morality, the benign despot that is convention, the unstable illusion of stability — society as it was made, always has been and must be made, was as foreign to them as was King Arthur’s court to the Connecticut Yankee.
ellauri106.html on line 548: The fundamental problem of history for those on the far left is, of course, its failure to unravel as Marx had predicted it would. The Great Depression did not incite proletarian revolution; the Soviet experiment did not result in a model of Socialist Utopia; America’s social, political, and economic structures did not collapse under the weight of late capitalism. Far from it, in fact.
ellauri106.html on line 551: Phil summarily dismisses liberals and radicals alike as so many mouthpieces of political correctness, degradation of language and self-righteous finger-pointing.
ellauri106.html on line 552: Delphine Roux, a classicist scholar, who he reduces to a degrading stereotype — the outspoken feminist whose politics are motivated, we finally learn, by deep insecurities and by a suppressed desire to be dominated by some virile man. The delight with which Roth belittles and humiliates Roux is the low point of the low-brow trilogy.
ellauri106.html on line 556: Before his death from congestive heart failure on Tuesday, he made no secret of his contempt for Donald Trump, was instinctively liberal in most respects, and thought of himself as a Roosevelt Democrat. Yet his political novels have a nagging MAGA aftertaste. Successful, decent, hardworking men, who in the time of our fathers would have been appreciated, are mindlessly destroyed by modern women as the embodiments of a degenerate society. Roth’s desire, ultimately, is the same as Reagan’s: an impossible return to the promised land of modernization. Not by coincidence, the final chapter of The Human Stain is titled, “The Purifying Ritual.” Puhdistuxesta kuumuu kaikki anaalis-obsessiiviset henkilöt Hitleristä Rothiin ja Sofi Oxaseen. Puhamaan! Äiitii mä oon vallmiiis! Tuu PYYHKIMÄÄN!
ellauri106.html on line 582: Phillu oli kylmän matelijan näköinen. Oikeassa oli, se oli kammottava. Woodyallenluokan pedofiili joka bylsi puolisonsa lasta. Kumma muuten ettei toi woodyallenismi tule missään mainituxi Phillun syntiluettelossa, vaikka luulisi, oli se sevverran ruma veto, pedofilialla ihan tieten tahtoen aikaansaatu kuolemantuottamus ellei murha.
ellauri106.html on line 621: Mailer was hugely popular at his peak, but now he’s probably best known for that whole stabbing-his-second-wife awkwardness; Updike is regularly derided as “a misogynist”; and Bellow’s female characters are often, at best, thinly drawn, or full-on bitches and shrews. Now, inevitably, it’s Roth’s turn. Roth’s women were either “vicious and alluring” or “virtuous and boring”.
ellauri106.html on line 627: in 1974’s My Life as a Man, an instance of domestic abuse is described in a manner so laconic that it comes across as indefensibly vicious to many modern readers.
ellauri106.html on line 628: “Roth’s misogyny infuses everything that he writes,” according to Meg Elison, a novelist recently described by the Times as “re-examining Roth”. This is typical of the all-or-nothing approach that is popular today, where if you don’t like everything about a public figure, then you can’t like anything. (Uskokaa tai älkää tää mielipide tulee naiselta. Se oli varmaan käynyt modernin kirjallisuuskritiikin koulua.)
ellauri106.html on line 630: Stop treating the misogyny in Philip Roth’s work like a dirty secret, sanoo feministisempi ääni vasemmalta. Roth’s sex-positive sexism is one of the ways he truly portrayed the American soul. the question “Is Roth a misogynist?” was pooh-poohed memorably by Keith Gessen. “If you hated women, why would you spend all your time thinking about fucking them?” he asked. For many 21st-century Americans, it’s still not misogyny at all but the normal psychology of the male.
ellauri106.html on line 631: No one can accuse Roth of ever hiding who he was: American, Jewish, obsessed with sex, obsessed with death, funny, angry, wise, profane, imaginative, cruel. That is what cruel readers always liked about him.
ellauri106.html on line 635: In his baffled grief, Levov is taunted by a female confederate of his daughter’s who stridently berates him as a capitalist pig for a dozen pages, then tries to seduce him with corny porno lines like, “I bet you’ve got yourself quite a pillar in there ... the pillar of society.” When he resists, she shows him her vagina, and “rolling the labia lips outward with her fingers, [exposes] to him the membranous tissue veined and mottled and waxy with the moist tulip sheen of flayed flesh.”
ellauri106.html on line 640: No kazottiin American Pastoralista 2016 tehty filmi, joka oli kuten kirjakin aivan vitun epäreilu naisille ja vasemmistonuorille. Shixa nainen oli läpeensä konna (eikä vanhentunut koko aikana) ja arjalaisen näköinen viivasuinen Swede jutku synnitön, pikku pedofiliakin painettiin villaisella. Tämmönen meni 2016 vanhoilliseen yleisöön kuin häkä: nekrut oli taas alkaneet räyhätä poliiseille ja tyhmät nuoret änkyttämättömän mutta autistisen Gretan joholla puhuu jostain typerästä kasvihuoneilmiöstä. Onnex onnex sentään Trump oli justiinsa päässyt vallankahvaan eikä joku demokraatti neekeri. Helvatti amerikkalaiset on amerikkalaisia vaikka ne voissa paistaisi. Vie jutku jenkkeihin, tuo jutku jenkeistä, jutku se on sieltä tultuaankin.
ellauri106.html on line 646: Olin lukenut Conradin Lordi Jimin ja Mauriacin myrkyttäjättären ja Kafkan kirjeen isälleen, olin lukenut Hawthornen Strindbergin ja Sofokleen, ja Freudin teoxia enkä siltikään ymmärtänyt että häpeä, siis lue loukattu izerakkaus, epäonnistunut narsismi, voi painaa ihmisen tällaiseen tilaan.
ellauri106.html on line 662: He bore a great reputation for 'conviviality', and wrote a humorous Latin version of the popular ballad A soldier and a sailor, A tinker and a tailor, etc.
ellauri106.html on line 663: Another specimen of his wit is furnished by the English translation of the
ellauri106.html on line 705: Erittäin hyvää kuvausta ilkeän izekkään ja kylmän narsistin mielenmaisemasta. Näitä maailmankirjallisuudessa piisaa roppakaupalla, äskenmainittujen lisäsi mm. Vaakku, Sillanpää, Hannu Mäkelä, Juhani Peltonen, Hotakainen, Jari Pervo, Sofi Oxanen, Wallu, Nipsu, Sale, Goethe ja Céline. Vain muutamia mainitaxemme.
ellauri107.html on line 42: Among his most popular works are genre paintings conveying an atmosphere of intimacy and veiled eroticism.
ellauri107.html on line 61: I am Casey's father and son of Lyle Van and one of the three little redheads. Dirk, my brother was on Westwood One radio for many years doing news and information shows. I remember all of the WOR people you mentioned..on Christmas Eve our choir from Christs Church in Rye would sing on air every year. I miss my dad as all sons miss their dad when they are gone. He and my mother raised us in a safe and happy household and we were all better for it. We have great memories of our childhood.
ellauri107.html on line 67: Casey Van -- were you one of the little redheads?
ellauri107.html on line 68: No, my dad was one of the little redheads. Such a beautiful memory. Thanks for sharing.
ellauri107.html on line 84: "With clarity and with crudeness, and a great deal of exuberance, the embryonic writer who was me wrote these stories in his early 20s, while he was a graduate student at the University of Chicago, a soldier stationed in New Jersey and Washington, and a novice English instructor back at Chicago following his Army discharge...In the beginning it amazed him that any literate audience could seriously be interested in his story of tribal secrets, in what he knew, as a child of his neighborhood, about the rites and taboos of his clan—about their aversions, their aspirations, their fears of deviance and defection, their embarrassments and ideas of success."
ellauri107.html on line 87: The novella was adapted into a film of the same name in 1969.
ellauri107.html on line 91: Neil Klugman is an intelligent, working-class army veteran and a graduate of Rutgers University who works as a library clerk. He falls for Brenda Patimkin, a wealthy Radcliffe student who is home for the summer. They meet by the swimming pool at Old Oaks Country Club in Purchase, New York, a private club that Neil visits as a guest of his cousin Doris. Neil phones her and asks for a date. She does not remember him but agrees. He waits as she finishes a tennis game which only ends when it gets too dark to play.
ellauri107.html on line 93: They face obstacles from Brenda's family (particularly her mother), due to differences in class and assimilation into the American mainstream. Brenda's family are nouveau riche, their money coming from the successful plumbing supply business owned and run by her father. Brenda herself is old enough to remember "being poor". Other conflicts include propriety and issues related to premarital sex and the possibility of pregnancy and Mrs. Patimkin's envy of her daughter's youth.
ellauri107.html on line 97: At the end of his stay, Neil attends Ron's wedding to Harriet, who was his college sweetheart from Ohio. Brenda returns to Radcliffe in the fall, keeping in touch by telephone. She invites Neil to come up to spend a weekend at a Boston hotel. However, once they are in the hotel room, Brenda tells Neil she just received letters telling her that her mother found her diaphragm and that her parents know about their affair. They argue, with Neil asking why she left it to be found unless she wanted it to happen. Siding with her parents, Brenda ends the affair as abruptly as she allowed it to commence. Neil walks out of the hotel, leaving her alone in the room.
ellauri107.html on line 104: An American Dream is a 1965 novel by American author Norman Mailer. It was published by Dial Press. Mailer wrote it in serialized form for Esquire, consciously attempting to resurrect the methodology used by Charles Dickens and other earlier novelists, with Mailer writing each chapter against monthly deadlines. The book is written in a poetic style heavy with metaphor that creates unique and hypnotising narrative and dialogue. The novel's action takes place over 32 hours in the life of its protagonist Stephen Rojack. Rojack is a decorated war-hero, former congressman, talk-show host, and university professor. He is depicted as the metaphorical embodiment of the American Dream.
ellauri107.html on line 106: In 1963, Mailer wrote two regular columns: one on religion called "Responses and Reactions" for Commentary and one called "Big Bite" for Esquire. Mailer also divorced from his third wife Jeanne Campbell and met Beverly Bentley who would become his fourth wife. Bentley had known Hemingway in Spain and briefly dated Miles Davis in New York before she met Mailer. Bentley and Mailer took a long car trip, notably visited an army buddy "Fig" Gwaltney in Arkansas, viewed an autopsy of a cancer victim, watched the Sonny Liston and Floyd Patterson fight in Las Vegas, and spent time with the Beats in San Francisco. While in San Francisco, Mailer "walked narrow ledges, testing his nerve and balance".
ellauri107.html on line 108: Mailer's has similarities with Rojack: They both attended Harvard, served in World War II, had an interest in political office, did violence to wife, walked narrow ledges, and appeared on talk shows. Mailer seems to have drawn on his stabbing his second wife Adele Morales in Rojack's murdering of his wife Deborah. Mailer did not deny these similarities, but stated:
ellauri107.html on line 114: Rojack vomits over the balcony at a party and considers suicide. Rojack has sex with Ruta in her room. Later Rojack sees Cherry again. He is drawn to her. She and Rojack flirt and kiss. They have sex, and after emptying the load Rojack realizes he has fallen in love with her. Rojack goes back to Cherry and they make love. Cherry tells her life story viz her finally having a vaginal orgasm with Rojack. Rojack and nigger Shago fight. He returns to Cherry's only to find out from Roberts she has been killed. No more vaginal orgasms from her. Rojack travels to Las Vegas where he wins big at the tables, paying off all his debts. He imagines speaking with Cherry in Heaven before he heads south to Guatemala and the Yucatán. Y asi finaliza esta historia.
ellauri107.html on line 116: Rojack's journey reflects a seminal theme for Mailer in the importance of growth by confronting serious existential situations with courage. In a 1963 letter, Mailer defines what he means by "existentialism" as "that character can dissolve in one stricken event and re-form in startling new fashion".
ellauri107.html on line 119: Mailer commented in a later New York Post interview: "I wanted a man who was very much of my generation and generally of my type.
ellauri107.html on line 120: A lot of people get cancer because they were too responsible with their lives. They led lives that were more responsible then they wanted to be. They lived their lives for others more than for themselves. Denied themselves certain fundamental things, whatever they were. . . . Cancer is a revolution of the cells."
ellauri107.html on line 122: For example, when Rojack murders his wife, he compares it to the killing of the Germans.
ellauri107.html on line 124: Mailer attempted to use existentialism to excuse Rojack's misogynistic exploration as his "sexistentialist project". Rojack's victims are women and a black man, appropriate objects of the white male's "dominant wrath".
ellauri107.html on line 146: I can’t be the first gay man to have been an older "straight" man’s mainstay. Philip had searched diligently for a beautiful young woman to see to him as Jane Eyre looked after old Mr. Rochester. What he got instead was me. The degree of attachment surprised us both. Were we lovers? Obviously not. Were we in love? Not exactly. But ours was a criminal conversation neither could have done without.
ellauri107.html on line 148: Twelve years ago I saw him through his last love. A young person less than half his age whose family strongly disapproved of the association and who evidently grew to disapprove of it herself. It was a trauma that might have plowed Philip under and that he told aslant in Exit Ghost, the novel dedicated to me (!). A couple of failed attempts at courtship followed, boring and painful for the women involved. Then he closed the door on heteroerotic life entirely. He’d learned how to be an elderly gentleman who behaves correctly. He joined the ranks of the impotent.
ellauri107.html on line 150: “Wait ’til you go well and truly to sleep where the body forks,” he said. "Fortunately there's still the hole in the back where stuff comes out - something big can still go in there, with the help of vaseline."
ellauri107.html on line 158: “Found it!” he announces. “Opened the book and skimmed for 10 minutes and there it was. Goes like this, and you’re ideally situated to hear it: ‘A man that is born falls into a dream like a man who falls into the sea. If he tries to climb out into the air as inexperienced people endeavor to do, he drowns. The way is to the destructive element submit yourself, and with the exertions of your hands and feet in the water make the deep, deep sea keep you up … In the destructive element immerse.’ This has been my credo, the lifeblood of my books. I knew it was from Lord Jim but didn’t know where. All I had to do was put myself in a trance and I found it: ‘In the destructive element immerse.’ It’s what I’ve said to myself in art and, woe is me, in life too. Submit to the deeps. Let them buoy you up.”
ellauri107.html on line 169: Nathaniel Hawthorne (July 4, 1804 – May 19, 1864) was an American novelist, dark romantic, and short story writer. His works often focus on history, morality, and religion.
ellauri107.html on line 171: He was born in 1804 in Salem, Massachusetts, to Nathaniel Hathorne and the former Elizabeth Clarke Manning. His ancestors include John Hathorne, the only judge from the Salem witch trials who never repented his involvement in the witch hunt. He entered Bowdoin College in 1821, was elected to Phi Beta Kappa in 1824, and graduated in 1825. He published his first work in 1828, the novel Fanshawe; he later tried to suppress it, feeling that it was not equal to the standard of his later work.[2] He published several short stories in periodicals, which he collected in 1837 as Twice-Told Tales. The next year, he became engaged to Sophia Peabody. He worked at the Boston Custom House and joined Brook Farm, a transcendentalist community, before marrying Peabody in 1842. The couple moved to The Old Manse in Concord, Massachusetts, later moving to Salem, the Berkshires, then to The Wayside in Concord. The Scarlet Letter was published in 1850, followed by a succession of other novels. A political appointment as consul took Hawthorne and family to Europe before their return to Concord in 1860. Hawthorne died on May 19, 1864, and was survived by his wife and their three children.
ellauri107.html on line 173: Much of Hawthorne's writing centers on New England, many works featuring moral metaphors with an anti-Puritan inspiration. His fiction works are considered part of the Romantic movement and, more specifically, dark romanticism. His themes often center on the inherent evil and sin of humanity, and his works often have moral messages and deep psychological complexity. His published works include novels, short stories, and a biography of his college friend Franklin Pierce, the 14th President of the United States.
ellauri107.html on line 177: David Kesterson of North Texas State University delivered his lecture “Hawthorne and Melville” at the Phillips Library on September 23, 2000, giving the website one of its finest pieces of scholarship. Here are some excerpts from his talk:
ellauri107.html on line 179: The zenith of [Hawthorne and Melville’s] relationship was reached . . . when Moby-Dick was published in middle November of 1851 and was dedicated to Hawthorne [“To Nathaniel Hawthorne: In token of my admiration for his genius”]. Hawthorne’s letter to Melville [at the time], like most of those to his friend, has not been preserved, but Melville’s answer on November 17 . . . speaks of the effect Hawthorne’s letter had upon him, in terms characteristic of his impassioned utterances:
ellauri107.html on line 181: I felt pantheist then—your heart beat in my ribs and mine in yours, and both in God’s. . . . Whence come you, Hawthorne? By what right do you drink from my flagon of life? And when I put it to my lips—lo, they are yours and not mine. . . . Hence this infinite fraternity of feeling. . . . Ah! It’s a long stage, and no inn in sight, and night coming, and the body cold. But with you for a passenger, I am content and can be happy. . . .
ellauri107.html on line 183: As [Arlin]Turner says in analyzing this letter, “[Melville] was aware, it can be assumed, of the inclusiveness and interwoven imagery of his letter, and no less aware of the meaning behind the imagery. The same awareness can be assumed on the part of Hawthorne”. Edwin Haviland Miller, who interprets Melville’s affection for Hawthorne as in part sexual, says that in this passage, “the most ardent and doubtlessly one of the most painful he was ever to write, he candidly and boldly laid bare his love”. Miller goes on to say that “when Hawthorne retreated from Lenox, he retreated from Melville. How Hawthorne felt his reticences keep us from knowing, but his friend wrestled with the problems and nature of the relationship almost until the end of his life”. Turner says only that “there is evidence through the remaining forty years of Melville’s life that he thought he had been rebuffed by Hawthorne, and that he felt a genuine regret for his loss.”
ellauri107.html on line 185: Kesterson also includes a famous published Melvillian reference to Hawthorne that is at least as filled with sexual imagery as the verse of Walt Whitman. It is in the . . .
ellauri107.html on line 187: suggestive panegyric [in his 1850 review of Hawthorne’s Mosses from an Old Manse], [that] Melville writes . . . “already I feel that this Hawthorne has dropped germinous seeds into my soul. He expands and deepens down, the more I contemplate him; and further and further, shoots his strong New England roots in the hot soil of my Southern soul”.
ellauri107.html on line 191: . . . Hawthorne liked [Melville’s novel Typee], observing [in 1846] that . . . Melville has “that freedom of view—it would be too harsh to call it laxity of principle—which renders him tolerant of codes of morals that may be little in accordance with our own; a spirit proper enough to a young and adventurous sailor . . .”
ellauri107.html on line 193: Hawthorne is much more explicit in regard to same sex relationships and perhaps alludes to Melville’s wooing of him in his 1852 novel The Blithedale Romance. In excerpting that work for the website, I introduced it as follows:
ellauri107.html on line 200: Coverdale describes Hollingsworth's "dark complexion, his abundant beard, and the rude strength with which his features seemed to have been hammered out of iron, rather than chiselled or moulded from any finer or softer material." He adds that in Hollingsworth's "gentler moods, there was a tenderness in his voice, eyes, mouth, in his gesture, and in every indescribable manifestation, which few men could resist, and no woman."
ellauri107.html on line 204: Coverdale notes that "there was something of the woman moulded into the great, stalwart frame of Hollingsworth; nor was he ashamed of it, as men often are of what is best in them, nor seemed ever to know that there was such a soft place in his heart. . . . I besought Hollingsworth to let nobody else enter the room, but continually to make me sensible of his own presence by a grasp of the hand, a word, -- a prayer, if he thought good to utter it . . . ."
ellauri107.html on line 208: Coverdale declares, "I loved Hollingsworth, as has already been enough expressed." He adds, "If . . .[Priscilla] thought him beautiful, it was no wonder. I often thought him so, with the expression of tender, human care, and gentlest sympathy . . . ." And in Hawthorne's most explicitly homoerotic allusion, Coverdale notes, "the footing, on which we all associated at Blithedale, was widely different from that of conventional society. While inclining us to the soft affections of the Golden Age, it seemed to authorize any individual, of either sex, to fall in love with any other, regardless of what would elsewhere be judged suitable and prudent."
ellauri107.html on line 212: Coverdale concludes the tale of Zenobia's hopeless love for Hollingsworth and enigmatically adds, "It suits me not to explain what was the analogy that I saw, or imagined, between Zenobia's situation and mine; nor, I believe, will the reader detect this one secret, hidden beneath many a revelation which perhaps concerned me less."
ellauri107.html on line 214: Actually, the reader would have to be remarkably obtuse not to recognize the sexual tension between Coverdale and Hollingsworth. If only we could know what Melville thought when he read it! Certainly, Melville was aware that Brook Farm in Roxbury, Massachusetts, which Blithedale represents, had enjoyed the company of Hawthorne as a communal society member for most of 1841. Perhaps he also knew that substantial portions of Coverdale’s first person narration are taken directly from Hawthorne’s Brook Farm journals, and he would certainly know better than we the extent to which the novel may also represent allusions to Hawthorne’s and his experiences together during the year before the publication of Blithedale.
ellauri107.html on line 216: Let me return briefly to Dr. Kesterson for his observation of the circumstances surrounding the creation of Moby-Dick. He notes . . . (Creation of Moby DICK! A dead giveaway! Tästä on jo ollut puhetta.)
ellauri107.html on line 218: The major occurrence in Melville’s life . . . during the writing of Moby-Dick was the growing friendship with Nathaniel Hawthorne . . . . We are reminded that throughout the fall and winter of 1850, and summer of 1851, Hawthorne and Melville were visiting and writing to each other. . Hawthorne encapsulating their conversation [of August 1, 1851] by writing in his journal: “Melville and I had a talk about time and eternity, things of this world and of the next, and books, and publishers, and all possible and impossible matters, that lasted pretty deep into the night . . . .”
ellauri107.html on line 220: [A Tanglewood Tale] dramatizes the developing friendship of Nathaniel Hawthorne and Herman Melville during the 1850-1851 period when both authors resided in Berkshire County, Massachusetts. In spite of their strong attraction to each other, they become estranged by fundamental differences. Puritan-in-spite-of himself Hawthorne is pressed too far when worldly former whaler Melville becomes explicit about shipboard liaisons with fellow sailors. Though the play suggests Hawthorne is curious about same sex relations, the reserved New Englander flees Melville and the Berkshires rather than pursue the subject.
ellauri107.html on line 222: Melville’s concluding words are from his “Monody,” a poem that is thought to express his deep personal loss when learning of Hawthorne’s death in 1864:
ellauri107.html on line 236: Melville alludes to a guy named Billy Budd to Hawthorne’s short story “The Birthmark” and draws parallelograms between the two authors in regard to their interests in the relative good and evil sides of the front and back. Here is the portion that relates most clearly to the two authors’ relationship:
ellauri107.html on line 238: Same sex relationships in the all male environment of Billy Budd’s British as well as Herman Melville’s American ships are understood. As former First Lord of the Admiralty, British Prime Minister Winston Churchill once witheringly quipped, British naval tradition might well be equated with sodomy. Although Billy Budd lacks the “marriage” rites of Moby-Dick’s Ishmael and Queequeg, itcontains endearments for “Handsome Sailor” Billy that leave little doubt as to many of his mates’ ardent feelings toward him. The old Dansker on the British warship originates “Baby Budd,” also shortened to “Baby,” in reference to Billy, “the name by which the foretopman eventually became known aboard ship.” Readers also hear “one Donald” addressing Billy as “Beauty.”
ellauri107.html on line 240: Claggart, in other words, like the Handsome Sailor’s many admirers, finds Billy attractive; but, since he believes that, for some unspecified reason, perhaps a result of paranoia, no closeness can ever exist between the two of them, the more desirable that Claggart perceives Billy, the more he hates him.
ellauri107.html on line 242: In surveying Billy, “sometimes [Claggart’s] melancholy expression would have in it a touch of soft yearning, as if [he] could even have loved Billy but for fate and ban.” Evidently, Claggart has not fully disguised his private appreciation of Billy; but, because he believes something forbids any future for such feelings, he hardens his heart more and more fiercely toward the object of his desire. What “fate” and what “ban” does his misguided imagination perceive? Do their roles on the ship or elsewhere in society somehow doom any intimacy between them? Or does Claggart just presume Billy could never reciprocate his feelings? Might the Master at Arms simply despise sexuality in general and homosexuality in particular and, as a result, find himself driven all the more mad by his uncontrollable “yearning”? Whatever the accurate diagnosis, it is clear that Claggart distorts any positive feelings he possesses for Billy into negative ones with terrible consequences.
ellauri107.html on line 244: Claggart’s repressed, closeted attraction to Billy finds parallels with some interpretations of Hawthorne’s evident spurning of Melville’s too intimate attentions and Hawthorne’s character in The Blithedale Romance Coverdale’s similar rejection of the invitation from Holingsworth to be his “friend of friends, forever.” For Melville, Hawthorne’s Arthur Dimmesdale’s agonizing acknowledgement of adultery must have seemed a stunning parallel with what later generations would term “coming out of the closet.” Whether Hawthorne himself were a closeted gay man, it is clear that Melville was relatively open in his affections for the senior author and that those affections were somehow turned away and seem to have left a wound that never fully healed. The evils of the closet constitute a subtext in Billy Budd that may well have brought to its author’s mind the sad sundering of his closeness with Nathaniel Hawthorne.
ellauri107.html on line 246: Billy Budd provides an implicit indictment of the culture, whether military or civil, that encourages the kind of closet where a Claggart so readily succumbs to his “depravity according to nature.” Captain Vere likewise shows a closed, perhaps also “closeted” mind as ready prey for the phenomenon of evil. In Vere’s presence, as Billy is struck dumb by Claggart’s accusation, Claggart is struck dead by a single blow from Billy’s fist, the only response he can muster to defend himself. Although Vere cherishes Billy as “an angel of God” and knows him to be innocent of Claggart’s charges, he resists any bending of rules to protect him against the harshest of consequences for his act of insubordination. Ruthlessly silencing the dictates of his heart, “sometimes the feminine in man,” Vere effects what Claggart’s malice alone could not -- Billy’s total destruction.
ellauri107.html on line 248: Although British naval mutineers as well as criminals ashore are explicitly shown in Billy Budd’s early chapters to have received forms of amnesty that ultimately contributed to the saving of the nation, Vere offers no such amnesty to Billy Budd. Claggart himself is rumored to have entered the service as an alternative to imprisonment, the navy’s need for manpower leading to frequent waivers of usual punishments; but Billy Budd receives no alternatives, no waivers. At Nelson’s triumphant Trafalgar, the thwarting of Napoleon’s invasion plans meant a “plenary absolution” for all the former offenders who had contributed to the victory. Billy, however, a “peacemaker,” neither a mutineer nor a criminal, makes a single misstep in retaliation against a known liar who seeks to manipulate the system to destroy him, and how is Billy to be absolved? Vere’s “vehemently exclaimed” answer: “the angel must hang!”
ellauri107.html on line 250: Billy is first the victim of Claggart’s closet, one with similarities to the Roy Cohn and J. Edgar Hoover kinds that project self-loathing onto their targets. Vere’s condition, on the other hand, while containing degrees of benevolence, ultimately emerges as more deadly than Claggart’s. Associating his heart with his hated feminine side, Vere crushes down his capacity for love and compassion with a thoroughly brutal, Night-of-the-Long-Knives sort of intolerance. He, who would never have initiated Billy’s demise, will not permit his own ardor to soften his inflexible judgment, as that would evidently equate with irresolution and weakness. After all, he might rationalize, he is the Captain and the Captain has an image to uphold – right? Forget justice; forget humane treatment; maintaining machismo holds precedence over all! And the tragic result: mindless, meaningless, totally unnecessary suffering and loss on the altar of nothing less than evil itself!
ellauri107.html on line 258: Joseph Welch, the Army's attorney in the hearings, made an apparent reference to Cohn's homosexuality. After asking a witness, at McCarthy's request, if a photo entered as evidence "came from a pixie", he defined "pixie" as "a close relative of a fairy". "Pixie" was a camera-model name at the time; "fairy" is a derogatory term for a homosexual man. The people at the hearing recognized the implication, and found it amusing; Cohn later called the remark "malicious," "wicked," and "indecent."
ellauri107.html on line 262: Cohn always denied his homosexuality in public, however, in private he was open about his sexual orientation with a few select friends. He had several long-term boyfriends over the course of his life, including a man called Russell Eldridge who died from AIDS in 1984, and for the last two years of his life, Cohn was partnered to a man 30 years his junior called Peter Fraser. Fraser inherited Cohn's house in Manhattan after Cohn died from AIDS in 1986.
ellauri107.html on line 268: Taylor says that after Roth announced his retirement from writing in 2012, he stopped making art, but he still wrote, producing a manuscript of over a thousand pages whose purpose was to air grudge after grudge. Taylor comments that the underside of Roth's greatness swarmed with grievances time had not assuaged.
ellauri107.html on line 270: Taylor also recounts some of Roth's health struggles. Among other things, he suffered from back and heart problems. Taylor recalls one particular trip to the hospital with Roth where they jumped into a cab. The aggressively flatulent driver had Rush Limbaugh on at top volume. Roth, in pain, turned to Taylor and asked, are we to be spared nothing?
ellauri107.html on line 274: He was infamously resentful of being denied the Nobel Prize in literature: “He took to calling it the Anybody-But-Roth Prize,” Taylor reports. And past slights consumed him. Taylor notes that Roth couldn’t stop relitigating his first marriage, and that “despite her death she needed further – no, endless – pulverization.”
ellauri107.html on line 300: Bill Gatesin vaimo Melinda ottaa siitä eron ja puolet Microsoftista. Bill jäi kiinni rysän päältä Epsteinin tyttökaupasta. Siihenkö loppuu Melinda ja Bill Gates-säätiön luonnonpilaajien charity? Täytyy toivoa. Bill möi Aahrikan neekereille korzuja ja suunnitteli taivaan pimentämistä rikkipilvillä. Toivottavasti se päätyy Pepun rikinkatkuiseen Gehennaan. Ironisen amerikanjuutalaisen romaanikirjailijan kanssa sen sauva kädessä paimentamaan vuohia.
ellauri107.html on line 315: Mieheksi kasvaminen on jatkuva prosessi. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Minusta. Ei ehkä sinusta. Olen viisikymppinen ho- bibliofiili Tampereelta. Olen valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi 1995. Opetan historiaa, filosofiaa ja yhteiskuntaoppia Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Kaikki mielipiteet ovat omiani, tai no, mun ize lainaamia mm. Philip Rothilta.
ellauri107.html on line 325: “What kind of diaspora? I’m not in any diaspora. I am in my country and I’m here and I’m free and I can be whatever I want to be.” Ei kyllä siltä vaikuta.
ellauri107.html on line 332: Heinrich Heinen kerrotaan sanoneen joskus, että Jumala on olemassa ja hänen nimensä on Aristofanes. Kopsiko se siltäkin?
ellauri107.html on line 366: Hawthornen tapaisia ihmisiä, viisaita vainajia. Hiljaisuus korkoa korolle kasvavana omaisuutena. Siinä mies joka osasi panna töpinäxi. 3 gallonaa luomumaitoa. Tietämätön hengen syvyyxistä. Kuoleman ahistuxen aikaansaama sexuaalinen kaipaus. Jyrkät jenkkiposkipäät ja leuka ja pitkä ehdottoman naisellinen kaula. Siitä näki kuinka leikkisä hiän osasi olla. Vaikka lukutaidoton ja totaalisen erilainen kuin hiäntä Viagran voimalla bylsivä sivistynyt proffa jonka isoon päähän mahtui kahden kuolleen kielen sanakirjat.
ellauri107.html on line 395: The antihero of Roth’s 1995 novel Sabbath’s Theatre blinds us with his astonishing misogyny, his exponential misanthropy, his audacious nihilism - and yet he makes us care shit. The depraved Mickey Sabbath, the hero, anti-hero and villain of Philip Roth’s 1995 tour d'Eiffel, Sabbath’s Theatre. Just what he does to deserve this affection over the course of 450 bile-filled pages is hard to fathom. He virtually copies that bête noire of creative writing courses, the unsympathetic character. To discover such a monstrous creation on the page is a shock.
ellauri107.html on line 396: And yet he is no Pilate (what?) or Iago (a nigger hater), merely a sad old jew with a hard-on (now there's fiction for you), raping against the dying of the light.
ellauri107.html on line 398: He’s a supernova of sin, or a Roman candle, or a fire cracker at the very least, blazing away in Roth’s virtuoso paragraphs; blinding us with his astonishing misogyny, his exponential misanthropy, his audacious nihilism.
ellauri107.html on line 400: Where does Roth pull it out of (the expression is apt)? Sabbath had decided to defy his own imminent demise by attempting to have as much sex as possible. As the book begins, Sabbath finds himself “six short years from seventy”, with “the game just about over”. What, 64? That is young! Phil was 62 in 1995. Is that when his pecker started to sag?
ellauri107.html on line 402: In crisis over whether he’s a man or nuts. I'd say nuts. He is a sexual extremist and erotomaniac, a sociopath and wannabe paedophile, rummaging in the knicker drawer of his best friend’s teenage daughter. A habitual liar, a graveyard onanist, a childless despiser of families and couples; a joyous micturator over all laughter, hope, goodness and wholesomeness (a peculiarly American obsession: see also David Lynch), Sabbath entertains us with his negativity.
ellauri107.html on line 404: Aren’t his hysterical riffs on death dangerously close to how we all feel when facing up to the Grim Reaper? "We all", yeah. I hate it when allsorts of teaming idiots use this "we all".
ellauri107.html on line 406: The author’s sanctioned biographer, Claudia Roth Pierpont, comments that the Drenka “enlarges the sense of female possibility, and that’s what heroines are for”. Of course, Roth rather ruins this reverence by having Sabbath masturbate on her grave (and he’s not the only character who does), but then Phil always has to spoil the party. He's a real party pooper is Phil.
ellauri107.html on line 408: So why do we put up with him? (Sabbath? No I mean Roth.) Are we just drawn by the villainous? Who "we"? Speak for yourself motherfucker. Whose name was Jude Cook. Översatt på svenska: judekuk. Phil had good reason to be afraid of the judgment day.
ellauri107.html on line 414: Babbitt (1922), by Sinclair Lewis, is a satirical novel about American culture and society that critiques the vacuity of middle class life and the social pressure toward conformity. The controversy provoked by Babbitt was influential in the decision to award the Nobel Prize in Literature to Lewis in 1930.
ellauri107.html on line 416: The word "Babbitt" entered the English language as a "person and especially a business or professional man who conforms unthinkingly to prevailing middle-class standards".
ellauri107.html on line 418: In Babbitt (1922), Sinclair Lewis created a living and breathing man with recognizable hopes and dreams, not a caricature. To his publisher, Lewis wrote: “He is all of us Americans at 46, prosperous, but worried, wanting — passionately — to seize something more than motor cars and a house before it's too late.” George F. Babbitt's mediocrity is central to his realism; Lewis believed that the fatal flaw of previous literary representations of the American businessman was in portraying him as “an exceptional man.”
ellauri107.html on line 420: The social critic and satirist Pete Mencken, ardent supporter of Sinclair Lewis, called himself “an old professor of Babbitry” and said that Babbitt was a stunning work of literary realism about American society.
ellauri107.html on line 422: George F. Babbitt was an archetype of the American city dwellers who touted the virtues of Republicanism, Presbyterianism, and absolute conformity because "it is not what he feels and aspires that moves him primarily; it is what the folks about him will think of him. His politics is communal politics, mob politics, herd politics; his religion is a public rite wholly without subjective significance." Mencken said that Babbitt was the literary embodiment of everything wrong with American society.
ellauri107.html on line 424: In the cultural climate of the early 20th century, like-minded critics and Mencken's followers were known as "Babbitt-baiters".
ellauri107.html on line 425: Babbitt-baiting became an irritant to American businessmen, Rotarians, and the like, who began defending the Babbitts of the U.S. by way of radio and magazine journalism. They emphasized the virtues of community organizations and the positive contributions that industrial cities have made to American society.
ellauri107.html on line 427: 1937 English author J.R.R. Tolkien published The Hobbit; the title and the originally somewhat complacent and bourgeois character of Bilbo and hobbits in general were influenced by Babbitt.
ellauri107.html on line 436: His name was George F. Babbitt. He was forty-six years old now, in April, 1920, and he made nothing in particular, neither butter nor shoes nor poetry, but he was nimble in the calling of selling houses for more than people could afford to pay.
ellauri107.html on line 438: Myra Babbitt—Mrs. George F. Babbitt—was definitely mature. She had creases from the corners of her mouth to the bottom of her chin, and her plump neck bagged. But the thing that marked her as having passed the line was that she no longer had reticences before her husband, and no longer worried about not having reticences. She was in a petticoat now, and corsets which bulged, and unaware of being seen in bulgy corsets. She had become so dully habituated to married life that in her full matronliness she was as sexless as an anemic nun. She was a good woman, a kind woman, a diligent woman, but no one, save perhaps Tinka her ten-year-old, was at all interested in her or entirely aware that she was alive.
ellauri107.html on line 439: “Now you look here! The first thing you got to understand is that all this uplift and flipflop and settlement-work and recreation is nothing in God's world but the entering wedge for socialism. The sooner a man learns he isn't going to be coddled, and he needn't expect a lot of free grub and, uh, all these free classes and flipflop and doodads for his kids unless he earns 'em, why, the sooner he'll get on the job and produce—produce—produce! That's what the country needs, and not all this fancy stuff that just enfeebles the will-power of the working man and gives his kids a lot of notions above their class. And you—if you'd tend to business instead of fooling and fussing—All the time! When I was a young man I made up my mind what I wanted to do, and stuck to it through thick and thin, and that's why I'm where I am to-day, and—Myra! What do you let the girl chop the toast up into these dinky little chunks for? Can't get your fist onto 'em. Half cold, anyway!”
ellauri107.html on line 444: In the comedy Andria (“The Girl of Andros”) by the Roman poet Terentius, Simo uses it to comment on the tears of his son Pamphilus at the funeral of a neighbor to his interlocutor Sosias. At first he was of the opinion that these were an expression of special sympathy and was pleased about it. But when he discovered that the deceased's pretty sister was also a member of the funeral procession, he realized that his son's emotion was only faked to get closer to him: hinc illae lacrumae, haec illast misericordia. ("Hence his tears, that is the reason for his pity!").
ellauri107.html on line 448: “Lots of news. Terrible big tornado in the South. Hard luck, all right. But this, say, this is corking! Beginning of the end for those fellows! New York Assembly has passed some bills that ought to completely outlaw the socialists! And there's an elevator-runners' strike in New York and a lot of college boys are taking their places. That's the stuff! And a mass-meeting in Birmingham's demanded that this Mick agitator, this fellow De Valera, be deported. Dead right, by golly! All these agitators paid with German gold anyway. And we got no business interfering with the Irish or any other foreign government. Keep our hands strictly off. And there's another well-authenticated rumor from Russia that Lenin is dead. That's fine. It's beyond me why we don't just step in there and kick those Bolshevik cusses out.”
ellauri107.html on line 452: “And it says here a fellow was inaugurated mayor in overalls—a preacher, too! What do you think of that!”
ellauri107.html on line 466: He serenely believed that the one purpose of the real-estate business was to make money for George F. Babbitt. True, it was a good advertisement at Boosters' Club lunches, and all the varieties of Annual Banquets to which Good Fellows were invited, to speak sonorously of Unselfish Public Service, the Broker's Obligation to Keep Inviolate the Trust of His Clients, and a thing called Ethics, whose nature was confusing but if you had it you were a High-class Realtor and if you hadn't you were a shyster, a piker, and a fly-by-night. These virtues awakened Confidence, and enabled you to handle Bigger Propositions. But they didn't imply that you were to be impractical and refuse to take twice the value of a house if a buyer was such an idiot that he didn't jew you down on the asking-price.
ellauri107.html on line 469: He had, with indignation at the criticism of Zenith, skimmed through a report in which the notorious pessimist Seneca Doane, the radical lawyer, asserted that to throw boys and young girls into a bull-pen crammed with men suffering from syphilis, delirium tremens, and insanity was not the perfect way of educating them. He had controverted the report by growling, “Folks that think a jail ought to be a bloomin' Hotel Thornleigh make me sick. If people don't like a jail, let 'em behave 'emselves and keep out of it. Besides, these reform cranks always exaggerate.” That was the beginning and quite completely the end of his investigations into Zenith's charities and corrections; and as to the “vice districts” he brightly expressed it, “Those are things that no decent man monkeys with. Besides, smatter fact, I'll tell you confidentially: it's a protection to our daughters and to decent women to have a district where tough nuts can raise cain. Keeps 'em away from our own homes.”
ellauri107.html on line 470: “A good labor union is of value because it keeps out radical unions, which would destroy property. No one ought to be forced to belong to a union, however. All labor agitators who try to force men to join a union should be hanged. In fact, just between ourselves, there oughtn't to be any unions allowed at all; and as it's the best way of fighting the unions, every business man ought to belong to an employers'-association and to the Chamber of Commerce. In union there is strength. So any selfish hog who doesn't join the Chamber of Commerce ought to be forced to.”
ellauri107.html on line 473: But Babbitt was virtuous. He advocated, though he did not practise, the prohibition of alcohol; he praised, though he did not obey, the laws against motor-speeding; he paid his debts; he contributed to the church, the Red Cross, and the Y. M. C. A.; he followed the custom of his clan and cheated only as it was sanctified by precedent; and he never descended to trickery—though, as he explained to Paul Riesling:
ellauri107.html on line 474: “Course I don't mean to say that every ad I write is literally true or that I always believe everything I say when I give some buyer a good strong selling-spiel. You see—you see it's like this: In the first place, maybe the owner of the property exaggerated when he put it into my hands, and it certainly isn't my place to go proving my principal a liar! And then most folks are so darn crooked themselves that they expect a fellow to do a little lying, so if I was fool enough to never whoop the ante I'd get the credit for lying anyway! In self-defense I got to toot my own horn, like a lawyer defending a client—his bounden duty, ain't it, to bring out the poor dub's good points? Why, the Judge himself would bawl out a lawyer that didn't, even if they both knew the guy was guilty! But even so, I don't pad out the truth like Cecil Rountree or Thayer or the rest of these realtors. Fact, I think a fellow that's willing to deliberately up and profit by lying ought to be shot!”
ellauri107.html on line 477: The Athletic Club building is nine stories high, yellow brick with glassy roof-garden above and portico of huge limestone columns below. The lobby, with its thick pillars of porous Caen stone, its pointed vaulting, and a brown glazed-tile floor like well-baked bread-crust, is a combination of cathedral-crypt and rathskeller. The members rush into the lobby as though they were shopping and hadn't much time for it. Thus did Babbitt enter, and to the group standing by the cigar-counter he whooped, “How's the boys? How's the boys? Well, well, fine day!”
ellauri107.html on line 478: Jovially they whooped back—Vergil Gunch, the coal-dealer, Sidney Finkelstein, the ladies'-ready-to-wear buyer for Parcher & Stein's department-store, and Professor Joseph K. Pumphrey, owner of the Riteway Business College and instructor in Public Speaking, Business English, Scenario Writing, and Commercial Law. Though Babbitt admired this savant, and appreciated Sidney Finkelstein as “a mighty smart buyer and a good liberal spender,” it was to Vergil Gunch that he turned with enthusiasm. Mr. Gunch was president of the Boosters' Club, a weekly lunch-club, local chapter of a national organization which promoted sound business and friendliness among Regular Fellows. He was also no less an official than Esteemed Leading Knight in the Benevolent and Protective Order of Elks, and it was rumored that at the next election he would be a candidate for Exalted Ruler. He was a jolly man, given to oratory and to chumminess with the arts.
ellauri107.html on line 482: “Good hunch!” said Finkelstein, while even the learned Professor Pumphrey, a bulbous man with a pepper-and-salt cutaway and a pipe-organ voice, commented, “That makes a dandy accessory. Cigar-lighter gives tone to the dashboard.”
ellauri107.html on line 484: Finkelstein asserted that five dollars was not too great a sum, not for a really high-class lighter which was suitably nickeled and provided with connections of the very best quality. “I always say—and believe me, I base it on a pretty fairly extensive mercantile experience—the best is the cheapest in the long run. Of course if a fellow wants to be a Jew about it, he can get cheap junk, but in the long RUN, the cheapest thing is—the best you can get! Now you take here just th' other day: I got a new top for my old boat and some upholstery, and I paid out a hundred and twenty-six fifty, and of course a lot of fellows would say that was too much—Lord, if the Old Folks—they live in one of these hick towns up-state and they simply can't get onto the way a city fellow's mind works, and then, of course, they're Jews, and they'd lie right down and die if they knew Sid had anted up a hundred and twenty-six bones. But I don't figure I was stuck, George, not a bit. Machine looks brand new now—not that it's so darned old, of course; had it less 'n three years, but I give it hard service; never drive less 'n a hundred miles on Sunday and, uh—Oh, I don't really think you got stuck, George. In the LONG run, the best is, you might say, it's unquestionably the cheapest.”
ellauri107.html on line 487: They grinned and went into the Neronian washroom, where a line of men bent over the bowls inset along a prodigious slab of marble as in religious prostration before their own images in the massy mirror. Voices thick, satisfied, authoritative, hurtled along the marble walls, bounded from the ceiling of lavender-bordered milky tiles, while the lords of the city, the barons of insurance and law and fertilizers and motor tires, laid down the law for Zenith; announced that the day was warm-indeed, indisputably of spring; that wages were too high and the interest on mortgages too low; that Babe Ruth, the eminent player of baseball, was a noble man; and that “those two nuts at the Climax Vaudeville Theater this week certainly are a slick pair of actors.”
ellauri107.html on line 490: “And business! The roofing business! Roofs for cowsheds! Oh, I don't mean I haven't had a lot of fun out of the Game; out of putting it over on the labor unions, and seeing a big check coming in, and the business increasing. But what's the use of it? You know, my business isn't distributing roofing—it's principally keeping my competitors from distributing roofing. Same with you. All we do is cut each other's throats and make the public pay for it!”
ellauri107.html on line 491: “Look here now, Paul! You're pretty darn near talking socialism!” “Oh yes, of course I don't really exactly mean that—I s'pose. Course—competition—brings out the best—survival of the fittest—but—
ellauri107.html on line 493: Babbitt snorted, “What do you expect? Think we were sent into the world to have a soft time and—what is it?—'float on flowery beds of ease'? Think Man was just made to be happy?”
ellauri107.html on line 496: “Good Lord, I don't know what 'rights' a man has! And I don't know the solution of boredom. If I did, I'd be the one philosopher that had the cure for living. But I do know that about ten times as many people find their lives dull, and unnecessarily dull, as ever admit it; and I do believe that if we busted out and admitted it sometimes, instead of being nice and patient and loyal for sixty years, and then nice and patient and dead for the rest of eternity, why, maybe, possibly, we might make life more fun.”
ellauri107.html on line 500: But as he went through the corridor of the Reeves Building he sighed, “Poor old Paul! I got to—Oh, damn Noel Ryland! Damn Charley McKelvey! Just because they make more money than I do, they think they're so superior. I wouldn't be found dead in their stuffy old Union Club! I—Somehow, to-day, I don't feel like going back to work. Oh well—”
ellauri107.html on line 501: “Look here, Stan; let's get this clear. You've got an idea somehow that it's you that do all the selling. Where d' you get that stuff? Where d' you think you'd be if it wasn't for our capital behind you, and our lists of properties, and all the prospects we find for you? All you got to do is follow up our tips and close the deal. The hall-porter could sell Babbitt-Thompson listings! You say you're engaged to a girl, but have to put in your evenings chasing after buyers. Well, why the devil shouldn't you? What do you want to do? Sit around holding her hand? Let me tell you, Stan, if your girl is worth her salt, she'll be glad to know you're out hustling, making some money to furnish the home-nest, instead of doing the lovey-dovey. The kind of fellow that kicks about working overtime, that wants to spend his evenings reading trashy novels or spooning and exchanging a lot of nonsense and foolishness with some girl, he ain't the kind of upstanding, energetic young man, with a future—and with Vision!—that we want here. How about it? What's your Ideal, anyway? Do you want to make money and be a responsible member of the community, or do you want to be a loafer, with no Inspiration or Pep?”
ellauri107.html on line 504: Whenever Thompson twanged, “Put your John Hancock on that line,” Babbitt was as much amused by the antiquated provincialism as any proper Englishman by any American. He knew himself to be of a breeding altogether more esthetic and sensitive than Thompson's. He was a college graduate, he played golf, he often smoked cigarettes instead of cigars, and when he went to Chicago he took a room with a private bath. “The whole thing is,” he explained to Paul Riesling, “these old codgers lack the subtlety that you got to have to-day.”
ellauri107.html on line 505: This advance in civilization could be carried too far, Babbitt perceived. Noel Ryland, sales-manager of the Zeeco, was a frivolous graduate of Princeton, while Babbitt was a sound and standard ware from that great department-store, the State University. Ryland wore spats, he wrote long letters about City Planning and Community Singing, and, though he was a Booster, he was known to carry in his pocket small volumes of poetry in a foreign language. All this was going too far. Henry Thompson was the extreme of insularity, and Noel Ryland the extreme of frogginess, while between them, supporting the state, defending the evangelical churches and domestic brightness and sound business, were Babbitt and his friends.
ellauri107.html on line 507: Put your John Hancock on that line! To sign one's name on a document or other item. John Hancock, an influential figure in the American Revolution, is known for his especially large and legible signature on the Declaration of Independence. As soon as you put your John Hancock on these papers, you'll be the proud owner of a brand new car!
ellauri107.html on line 510: In the living-room, in a corner of the davenport, Ted settled down to his Home Study; plain geometry, Cicero, and the agonizing metaphors of Comus.
ellauri107.html on line 511: “I don't see why they give us this old-fashioned junk by Milton and Shakespeare and Wordsworth and all these has-beens,” he protested. “Oh, I guess I could stand it to see a show by Shakespeare, if they had swell scenery and put on a lot of dog, but to sit down in cold blood and READ 'em—These teachers—how do they get that way?”
ellauri107.html on line 512: Mrs. Babbitt, darning socks, speculated, “Yes, I wonder why. Of course I don't want to fly in the face of the professors and everybody, but I do think there's things in Shakespeare—not that I read him much, but when I was young the girls used to show me passages that weren't, really, they weren't at all nice.”
ellauri107.html on line 513: Babbitt looked up irritably from the comic strips in the Evening Advocate. They composed his favorite literature and art, these illustrated chronicles in which Mr. Mutt hit Mr. Jeff with a rotten egg, and Mother corrected Father's vulgarisms by means of a rolling-pin. With the solemn face of a devotee, breathing heavily through his open mouth, he plodded nightly through every picture, and during the rite he detested interruptions. Furthermore, he felt that on the subject of Shakespeare he wasn't really an authority. Neither the Advocate-Times, the Evening Advocate, nor the Bulletin of the Zenith Chamber of Commerce had ever had an editorial on the matter, and until one of them had spoken he found it hard to form an original opinion. But even at risk of floundering in strange bogs, he could not keep out of an open controversy.
ellauri107.html on line 515: “Oh punk. I don't see what's the use of law-school—or even finishing high school. I don't want to go to college 'specially. Honest, there's lot of fellows that have graduated from colleges that don't begin to make as much money as fellows that went to work early. Old Shimmy Peters, that teaches Latin in the High, he's a what-is-it from Columbia and he sits up all night reading a lot of greasy books and he's always spieling about the 'value of languages,' and the poor soak doesn't make but eighteen hundred a year, and no traveling salesman would think of working for that. I know what I'd like to do. I'd like to be an aviator, or own a corking big garage, or else—a fellow was telling me about it yesterday—I'd like to be one of these fellows that the Standard Oil
ellauri107.html on line 516: Company sends out to China, and you live in a compound and don't have to do any work, and you get to see the world and pagodas and the ocean and everything! And then I could take up correspondence-courses. That's the real stuff! You don't have to recite to some frosty-faced old dame that's trying to show off to the principal, and you can study any subject you want to. Just listen to these! I clipped out the ads of some swell courses.”
ellauri107.html on line 517:
Motivational images of banknotes ellauri107.html on line 518: He snatched from the back of his geometry half a hundred advertisements of those home-study courses which the energy and foresight of American commerce have contributed to the science of education. The first displayed the portrait of a young man with a pure brow, an iron jaw, silk socks, and hair like patent leather. Standing with one hand in his trousers-pocket and the other extended with chiding forefinger, he was bewitching an audience of men with gray beards, paunches, bald heads, and every other sign of wisdom and prosperity. Above the picture was an inspiring educational symbol—no antiquated lamp or torch or owl of Minerva, but a row of dollar signs. The text ran:
ellauri107.html on line 550: Kate Croy and Merton Densher are two betrothed Londoners who desperately want to marry but have very little money. Kate is constantly put upon by family troubles, and is now living with her domineering aunt, Maud Lowder. Into their world comes Milly Theale, an enormously rich young American woman who had previously met and fallen in love with Densher, although she has never revealed her feelings. Her travelling companion and confidante, Mrs. Stringham, is an old friend of Maud. Kate and Aunt Maud welcome Milly to London, and the American heiress enjoys great social success.
ellauri107.html on line 554: With the threat of serious illness hanging over her, Milly decides to travel to Venice with Mrs. Stringham. Aunt Maud, Kate and Densher follow her. At a party Milly gives in her Venice palazzo (the older Palazzo Barbaro, called "Palazzo Leporelli" in the novel), Kate finally reveals her complete plan to Densher: he is to marry Milly so that, after her presumably soon-to-occur death, he will inherit the money they can marry on. Densher had suspected this was Kate's idea, and he demands that she consummate their affair before he will go along with her plan.
ellauri107.html on line 556: Aunt Maud and Kate return to London while Densher remains with Milly. Unfortunately, the dying girl learns from a former suitor of Kate's about the plot to get her money. She withdraws from Densher and her condition deteriorates. Densher sees her one last time before he leaves for London, where he eventually receives news of Milly's death. Milly does leave him a large amount of money despite everything. But Densher does not accept the money, and he will not marry Kate unless she also refuses the bequest. Conversely, if Kate chooses the money instead of him, Densher offers to make the bequest over to her in full. The lovers part on the novel's final page with a cryptic exclamation from Kate: "We shall never be again as we were!"
ellauri107.html on line 625: Vähän parannusta verrattuna kreikkalaiseen filosofiin joka sanoi (kukahan se oli?): meillä on hetairat viihteexi ja ostohuorat ruumiin tarpeixi, ja sitten vielä vaimot jotka poikii meille laillisia lapsia ja joiden tehtävä on pitää huolta laskuista.
ellauri108.html on line 32: Princes shall come out of Egypt, Ethiopia shall stretch forth her hand unto God.
ellauri108.html on line 33: Oh thou God of Ethiopia, thou God of divine majesty, thy spirit come within our hearts to dwell in the parts of righteousness.
ellauri108.html on line 44: Juu esses aar romahti globaalin kapitalismin taloudellisessa painostuxessa 80-luvun lopussa. Onkohan juu es of ei menossa samaa tietä vastaavista syistä? Siellä alkaa olla aivan vitusti mamuporukoita jotka on aika tyytymättömiä, kun Amerikan unelmahissi ei enää nouse kerroxiin. Ne rabotajet, lukee hissin päälle liimatussa lapussa.
ellauri108.html on line 54: The Pledge of Allegiance
ellauri108.html on line 55: · · · Will our Hebrew Warrior Lil Isaac be able to withstand the threats of Butch the School Bully? Will Lil Isaac stand for the pledge? Watch to find out!
ellauri108.html on line 61: Hebrew names of God include Yehováh, Yahweh, Yahveh, Yahu, Yah. Yah yah de ä Gösta här! ylade Gösta Grahn i telefonen hos mig år 1976. He should not have taken God's name in his mouth in vain. Rangaistuxexi se passitettiin Kanadaan ja joutui ottaan uudexi etunimexeen Gus. Yeah yeah this is Gus here speaking ei kyllä kuulosta yhtä coolilta. Sori vaan.
ellauri108.html on line 63: Jah or Yah (Hebrew: יה, Yah) is a short form of Hebrew: יהוה (YHWH), the four letters that form the tetragrammaton, the personal name of God: Yahweh, which the ancient Israelites used. The conventional Christian English pronunciation of Jah is /ˈdʒɑː/, even though the letter J here transliterates the palatal approximant (Hebrew י Yodh). The spelling Yah is designed to make the pronunciation /ˈjɑː/ explicit in an English-language context (see also romanization of Hebrew), especially for Christians who may not use Hebrew regularly during prayer and study.
ellauri108.html on line 65: This short form of the name occurs 50 times in the text of the Hebrew Bible, of which 24 form part of the phrase "Hallelujah". In the Christian King James Version (1611) there is a single instance of JAH (capitalized), in Psalm 68:4. An American Translation (1939) and the New King James Version "NKJV" (1982) follows KJV in using Yah in this verse.
ellauri108.html on line 69: Yahweh was the national god of the kingdoms of Israel (Samaria) and Judah. The short form Jah/Yah, which appears in Exodus 15:2 and 17:16, Psalm 89:9, Song of Songs 8:6, is preserved also in theophoric names such as Elijah ("my god is Jah"), Malchijah ("my king is Jah"), and Adonijah ("my lord is Jah"), etc. as well as in the phrase Hallelujah. The name Joel is derived from combining the word Jah with the word El.
ellauri108.html on line 73: In the King James Version of the Christian Bible, the Hebrew יהּ is transliterated as "JAH" (capitalised) in only one instance: "Sing unto God, sing praises to his name: extol him that rideth upon the heavens by his name JAH, and rejoice before him". An American Translation renders the Hebrew word as "Yah" in this verse. In the 1885 Revised Version and its annotated study edition, The Modern Reader's Bible, which uses the Revised Version as its base text, also transliterates "JAH" in Psalms 89:8 which reads,"O LORD God of hosts, who is a mighty one, like unto thee, O JAH? and thy faithfulness is round about thee".
ellauri108.html on line 75: With the rise of the Reformation, reconstructions of the Tetragrammaton became popular. The Tyndale Bible was the first English translation to use the anglicized reconstruction. The modern letter "J" settled on its current English pronunciation only around 500 years ago; in Ancient Hebrew, the first consonant of the Tetragrammaton always represents a "Y" sound.
ellauri108.html on line 77: Rotherham's Emphasised Bible includes 49 uses of Jah. In the Sacred Scriptures Bethel Edition Bible, the Jerusalem Bible, and the New Jerusalem Bible (prior to 1998) the name "YHWH" and its abbreviated form "Yah" is found. The New World Translation of the Holy Scriptures, used primarily by Jehovah's Witnesses, employs "Jah" in the Hebrew Scriptures, and translates Hallelujah as "Praise Jah" in the Greek Scriptures. The Divine Name King James Bible employs "JAH" in 50 instances within the Old Testament according to the Divine Name Concordance of the Divine Name King James Bible, Second Edition.
ellauri108.html on line 79: The Spanish language Reina Valera Bible employs "JAH" in 21 instances within the Old Testament according to the Nueva Concordancia Strong Exhaustiva. The Darby Bible, Young's Literal Translation, The Jubilee Bible 2000, Lexham English Bible, The Complete Jewish Bible, Names of God Bible, The Recovery Version, Green's Literal Translation, the New Jewish Publication Society or NJPS Tanakh and World English Bible includes "Jah" (Yah in the Lexham English Bible, Complete Jewish Bible, the NJPS Tanakh and the World English Bible) numerous times within the Old Testament (as well as in the New Testament or New Covenant as is the case in Christian and Messianic Jewish Bibles) as "Hallelujah!" or "Alleluia!" (Praise Jah or Yah in either instance) which is also employed throughout the Old Testament of these Bible versions.
ellauri108.html on line 81: "Hallelujah!" or "Alleluia!" is also used in other Bible versions such as the Divine Name King James Bible, American Standard Version, the Recovery Version, The Tree of Life Version, Amplified Bible, God's Word Translation, Holman Christian Standard Bible, International Standard Version, The Message, New American Bible Revised Edition, The Jerusalem Bible, The New Jerusalem Bible, NJPS Tanakh, The first JPS translation, The Living Bible, The Bible in Living English, Young's Literal Translation, King James Version, The Spanish language Reina Valera and even in Bible versions that otherwise do not generally use the Divine Name such as the New King James Version, English Standard Version, J.B. Phillips New Testament, New International Version, Douay-Rheims Version, God's Word Translation, Revised Standard Version, New Revised Standard Version, The Jubilee Bible 2000, New American Standard Bible, New Century Version, New International Reader's Version and several other versions, translations and/or editions in English and other languages varying from once to numerous times depending on the Bible version especially and most notably in Revelation Chapter 19 in Christian and Messianic Jewish Bibles.
ellauri108.html on line 90: Rastafari use the terms Jah or sometimes Jah Jah as a term for the Lord God of Israel or Haile Selassie, who some Rastafari regard as the incarnation of the God of the Old Testament or as the reincarnation of Jesus Christ, who is also known by the Ethiopian title Janhoy.
ellauri108.html on line 92: Rastas are monotheists, worshipping a singular God whom they call Jah. The term "Jah" is a shortened version of "Jehovah", the name of God in English translations of the Old Testament. Rastafari holds strongly to the immanence of this divinity; as well as regarding Jah as a deity, Rastas believe that Jah is inherent within each individual. This belief is reflected in the aphorism, often cited by Rastas, that "God is man and man is God", and Rastas speak of "knowing" Jah, in the biblical sense, rather than simply "believing" in him. In seeking to narrow the distance between humanity and divinity, Rastafari embraces mysticism.
ellauri108.html on line 94: Jesus is an important figure in Rastafari. However, practitioners reject the traditional Christian view of Jesus, particularly the depiction of him as a white European, believing that this is a perversion of the truth. They believe that Jesus was a black African, and that the white Jesus was a false god. Many Rastas regard Christianity as the creation of the white man; they treat it with suspicion out of the view that the oppressors (white Europeans) and the oppressed (black Africans) cannot share the same God. Many Rastas take the view that the God worshipped by most white Christians is actually the Devil, and a recurring claim among Rastas is that the Pope is Satan or the Antichrist. Rastas therefore often view Christian preachers as deceivers and regard Christianity as being guilty of furthering the oppression of the African diaspora, frequently referring to it as having perpetrated "mental enslavement".
ellauri108.html on line 96: Haile Selassie, the Emperor of Ethiopia between 1930 and 1974. He is of central importance to Rastas, many of whom regard him as the Second Coming of Jesus and thus God incarnate in human form.
ellauri108.html on line 98: From its origins, Rastafari was intrinsically linked with Haile Selassie, the Emperor of Ethiopia from 1930 to 1974. He remains the central figure in Rastafari ideology, and although all Rastas hold him in esteem, precise interpretations of his identity differ. Understandings of how Haile Selassie relates to Jesus vary among Rastas. Many, although not all, believe that the Ethiopian monarch was the Second Coming of Jesus, legitimising this by reference to their interpretation of the nineteenth chapter of the Book of Revelation. By viewing Haile Selassie as Jesus, these Rastas also regard him as the messiah prophesied in the Old Testament, the manifestation of God in human form, and "the living God". Some perceive him as part of a Trinity, alongside God as Creator and the Holy Spirit, the latter referred to as "the Breath within the temple". Rastas who view Haile Selassie as Jesus argue that both were descendants from the royal line of the Biblical king David, while Rastas also emphasise the fact that the Makonnen dynasty, of which Haile Selassie was a member, claimed descent from the Biblical figures Solomon and the Queen of Sheba.
ellauri108.html on line 100: Other Rastas see Selassie as embodying Jesus' teachings and essence but reject the idea that he was the literal reincarnation of Jesus. Members of the Twelve Tribes of Israel denomination, for instance, reject the idea that Selassie was the Second Coming, arguing that this event has yet to occur. From this perspective, Selassie is perceived as a messenger or emissary of God rather than a manifestation of God himself. Rastas holding to this view sometimes regard the deification of Haile Selassie as naïve or ignorant, in some cases thinking it as dangerous to worship a human being as God. There are various Rastas who went from believing that Haile Selassie was both God incarnate and the Second Coming of Jesus to seeing him as something distinct.
ellauri108.html on line 102: On being crowned, Haile Selassie was given the title of "King of Kings and Lord of Lords, Conquering Lion of the Tribe of Judah". Rastas use this title for Haile Selassie alongside others, such as "Almighty God", "Judge and Avenger", "King Alpha and Queen Omega", "Returned Messiah", "Elect of God", and "Elect of Himself". Rastas also view Haile Selassie as a symbol of their positive affirmation of Africa as a source of spiritual and cultural heritage.
ellauri108.html on line 104: While he was emperor, many Jamaican Rastas professed the belief that Haile Selassie would never die. The 1974 overthrow of Haile Selassie by the military Derg and his subsequent death in 1975 resulted in a crisis of faith for many practitioners. Some left the movement altogether. Others remained, and developed new strategies for dealing with the news. Some Rastas believed that Selassie did not really die and that claims to the contrary were Western misinformation. To bolster their argument, they pointed to the fact that no corpse had been produced; in reality, Haile Selassie's body had been buried beneath his palace, remaining undiscovered there until 1992. Another perspective within Rastafari acknowledged that Haile Selassie's body had perished, but claimed that his inner essence survived as a spiritual force. A third response within the Rastafari community was that Selassie's death was inconsequential as he had only been a "personification" of Jah rather than Jah himself.
ellauri108.html on line 106: During his life, Selassie described himself as a devout Christian. In a 1967 interview, Selassie was asked about the Rasta belief that he was the Second Coming of Jesus, to which he responded: "I have heard of this idea. I also met certain Rastafarians. I told them clearly that I am a man, that I am mortal, and that I will be replaced by the oncoming generation, and that they should never make a mistake in assuming or pretending that a human being is emanated from a deity." His grandson Ermias Sahle Selassie has said that there is "no doubt that Haile Selassie did not encourage the Rastafari movement". Critics of Rastafari have used this as evidence that Rasta theological beliefs are incorrect, although some Rastas take Selassie's denials as evidence that he was indeed the incarnation of God, based on their reading of the Gospel of Luke.
ellauri108.html on line 108: According to Clarke, Rastafari is "concerned above all else with black consciousness, with rediscovering the identity, personal and racial, of black people". The Rastafari movement began among Afro-Jamaicans who wanted to reject the British imperial culture that dominated Jamaica and replace it with a new identity based on a reclamation of their African heritage. Its emphasis is on the purging of any belief in the inferiority of black people, and the superiority of white people, from the minds of its followers. Rastafari is therefore Afrocentric, equating blackness with the African continent, and endorsing a form of Pan-Africanism.
ellauri108.html on line 110: Practitioners of Rastafari identify themselves with the ancient Israelites—God's chosen people in the Old Testament—and believe that black Africans broadly or Rastas more specifically are either the descendants or the reincarnations of this ancient people. This is similar to beliefs in Judaism, although many Rastas believe that contemporary Jews' status as the descendants of the ancient Israelites is a false claim. Rastas typically believe that black Africans are God's chosen people, meaning that they made a covenant with him and thus have a special responsibility. Rastafari espouses the view that this, the true identity of black Africans, has been lost and needs to be reclaimed.
ellauri108.html on line 112: There is no uniform Rasta view on race. Black supremacy was a theme early in the movement, with the belief in the existence of a distinctly black African race that is superior to other racial groups. While some still hold this belief, non-black Rastas are now widely accepted in the movement. Rastafari's history has opened the religion to accusations of racism. Cashmore noted that there was an "implicit potential" for racism in Rasta beliefs but he also noted that racism was not "intrinsic" to the religion. Some Rastas have acknowledged that there is racism in the movement, primarily against Europeans and Asians. Some Rasta sects reject the notion that a white European can ever be a legitimate Rasta. Other Rasta sects believe that an "African" identity is not inherently linked to black skin but rather is about whether an individual displays an African "attitude" or "spirit".
ellauri108.html on line 115: Rastafari teaches that the black African diaspora are exiles living in "Babylon", a term which it applies to Western society. For Rastas, European colonialism and global capitalism are regarded as manifestations of Babylon, while police and soldiers are viewed as its agents. The term "Babylon" is adopted because of its Biblical associations. In the Old Testament, Babylon is the Mesopotamian city where the Israelites were held captive, exiled from their homeland, between 597 and 586 BCE; Rastas compare the exile of the Israelites in Mesopotamia to the exile of the African diaspora outside Africa. In the New Testament, "Babylon" is used as a euphemism for the Roman Empire, which was regarded as acting in a destructive manner that was akin to the way in which the ancient Babylonians acted. Rastas perceive the exile of the black African diaspora in Babylon as an experience of great suffering, with the term "suffering" having a significant place in Rasta discourse.
ellauri108.html on line 117: Rastas view Babylon as being responsible for both the Atlantic slave trade which removed enslaved Africans from their continent and the ongoing poverty which plagues the African diaspora. Rastas turn to Biblical scripture to explain the Atlantic slave trade, believing that the enslavement, exile, and exploitation of black Africans was punishment for failing to live up to their status as Jah's chosen people. Many Rastas, adopting a Pan-Africanist ethos, have criticised the division of Africa into nation-states, regarding this as a Babylonian development, and are often hostile to capitalist resource extraction from the continent. Rastas seek to delegitimise and destroy Babylon, something often conveyed in the Rasta aphorism "Chant down Babylon". Rastas often expect the white-dominated society to dismiss their beliefs as false, and when this happens they see it as confirmation of the correctness of their faith.
ellauri108.html on line 119: Rastas view "Zion" as an ideal to which they aspire. As with "Babylon", this term comes from the Bible, where it refers to an idealised Jerusalem. Rastas use "Zion" either for Ethiopia specifically or for Africa more broadly, the latter having an almost mythological identity in Rasta discourse. Many Rastas use the term "Ethiopia" as a synonym for "Africa"; thus, Rastas in Ghana for instance described themselves as already living within "Ethiopia". Other Rastas apply the term "Zion" to Jamaica or they use it to describe a state of mind.
ellauri108.html on line 121: In portraying Africa as their "Promised Land", Rastas reflect their desire to escape what they perceive as the domination and degradation that they experience in Babylon. During the first three decades of the Rastafari movement, it placed strong emphasis on the need for the African diaspora to be repatriated to Africa. To this end, various Rastas lobbied the Jamaican government and United Nations to oversee this resettlement process. Other Rastas organised their own transportation to the African continent. Critics of the movement have argued that the migration of the entire African diaspora to Africa is implausible, particularly as no African country would welcome this.
ellauri108.html on line 123: By the movement's fourth decade, the desire for physical repatriation to Africa had declined among Rastas, a change influenced by observation of the 1983–1985 famine in Ethiopia. Rather, many Rastas saw the idea of returning to Africa in a metaphorical sense, entailing the restoration of their pride and self-confidence as people of black African descent. The term "liberation before repatriation" began to be used within the movement. Some Rastas seek to transform Western society so that they may more comfortably live within it rather than seeking to move to Africa. There are nevertheless many Rastas who continue to emphasise the need for physical resettlement of the African diaspora in Africa.
ellauri108.html on line 125: Rastafari is a millenarian movement, espousing the idea that the present age will come to an apocalyptic end. Many practitioners believe that on this Day of Judgement, Babylon will be overthrown, with Rastas being the chosen few who survive the upheaval. With Babylon destroyed, Rastas believe that humanity will be ushered into a "new age". This is conceived as being a millennium of peace, justice, and happiness in which the righteous shall live in Africa, now a paradise. In the 1980s, many Rastas believed that the Day of Judgment would happen around the year 2000. A view then common in the Rasta community was that the world's white people would wipe themselves out through nuclear war, with black Africans then ruling the world, something that they argued was prophesied in the Book of Daniel.
ellauri108.html on line 127: Rastas do not believe that there is a specific afterlife to which individuals go following bodily death. They believe in the possibility of eternal life, and that only those who shun righteousness will actually die. The scholar of religion Leonard E. Barrett observed some Jamaican Rastas who believed that those practitioners who did die had not been faithful to Jah. He suggested that this attitude stemmed from the large numbers of young people that were then members of the movement, and who had thus seen only few Rastas die. Another Rasta view is that those who are righteous will undergo reincarnation, with an individual's identity remaining throughout each of their incarnations. In keeping with their views on death, Rastas eschew celebrating physical death and often avoid funerals, also repudiating the practice of ancestor veneration that is common among traditional African religions.
ellauri108.html on line 129: Most Rastas share a pair of fundamental moral principles known as the "two great commandments": love of a black male God and love of neighbour if he too is black and male. Many Rastas believe that to determine whether they should undertake a certain act or not, they should consult the presence of Jah within themselves. He's the little red orange and green duck in your left ear. Do not listen to the little white Jesus duck on the right, he is the deevil.
ellauri108.html on line 131: Rastafari promotes the idea of "living naturally", in accordance with what Rastas regard as nature's laws. It endorses the idea that Africa is the "natural" abode of black Africans, a continent where they can live according to African culture and tradition and be themselves on a physical, emotional, and intellectual level. Practitioners believe that Westerners and Babylon have detached themselves from nature through technological development and thus have become debilitated, slothful, and decadent. Some Rastas express the view that they should adhere to what they regard as African laws rather than the laws of Babylon, thus defending their involvement in certain acts which may be illegal in the countries that they are living in. In emphasising this Afrocentric approach, Rastafari expresses overtones of black nationalism.
ellauri108.html on line 133: Some Rastas have promoted activism as a means of achieving socio-political reform, while others believe in awaiting change that will be brought about through divine intervention in human affairs. In Jamaica, Rastas typically do not vote, derogatorily dismissing politics as "politricks", and rarely involve themselves in political parties or unions. The Rasta tendency to believe that socio-political change is inevitable opens the religion up to the criticism from the political left that it encourages adherents to do little or nothing to alter the status quo. Other Rastas do engage in political activism; the Ghanaian Rasta singer-songwriter Rocky Dawuni for instance was involved in campaigns promoting democratic elections, while in Grenada, many Rastas joined the People's Revolutionary Government formed in 1979.
ellauri108.html on line 135: Rastafari promotes what it regards as the restoration of black manhood, believing that men in the African diaspora have been emasculated by Babylon. It espouses patriarchal principles, including the idea that women should submit to male leadership. External observers—including scholars such as Cashmore and Edmonds—have claimed that Rastafari accords women an inferior position to men. Rastafari women usually accept this subordinate position and regard it as their duty to obey their men; the academic Maureen Rowe suggested that women were willing to join the religion despite its restrictions because they valued the life of structure and discipline it provided. Rasta discourse often presents women as morally weak and susceptible to deception by evil, and claims that they are impure while menstruating. Rastas legitimise these gender roles by citing Biblical passages, particularly those in the Book of Leviticus and in the writings of Paul the Apostle. The Rasta Shop is a store selling items associated with Rastafari in the U.S. state of Oregon.
ellauri108.html on line 137: Rasta women usually wear clothing that covers their head and hides their body contours. Trousers are usually avoided, in favour of long skirts. Women are expected to cover their head while praying, and in some Rasta groups this is expected of them whenever in public. Rasta discourse insists this female dress code is necessary to prevent women attracting men and presents it as an antidote to the sexual objectification of women in Babylon. Rasta men are permitted to wear whatever they choose. Although men and women took part alongside each other in early Rasta rituals, from the late 1940s and 1950s the Rasta community increasingly encouraged gender segregation for ceremonies. This was legitimised with the explanation that women were impure through menstruation and that their presence at the ceremonies would distract male participants.
ellauri108.html on line 139: As it existed in Jamaica, Rastafari did not promote monogamy. Rasta men are permitted multiple female sex partners, while women are expected to reserve their sexual activity for one male partner. Marriage is not usually formalised through legal ceremonies but is a common-law affair, although many Rastas are legally married. Rasta men refer to their female partners as "queens", or "empresses", while the males in these relationships are known as "kingmen". Rastafari places great importance on family life and the raising of children, with reproduction being encouraged. The religion emphasises the place of men in child-rearing, associating this with the recovery of African manhood. Women often work, sometimes while the man raises the children at home. Rastafari typically rejects feminism, although since the 1970s growing numbers of Rasta women have called for greater gender equity in the movement. The scholar Terisa E. Turner for instance encountered Kenyan feminists who were appropriating Rastafari content to suit their political agenda. Some Rasta women have challenged gender norms by wearing their hair uncovered in public and donning trousers.
ellauri108.html on line 141: Rastafari regards procreation as the purpose of sex, and thus oral and anal sex are usually forbidden. Both contraception and abortion are usually censured, and a common claim in Rasta discourse is that these were inventions of Babylon to decrease the black African birth-rate. Rastas typically express hostile attitudes to homosexuality, regarding homosexuals as evil and unnatural; this attitude derives from references to same-sex sexual activity in the Bible. Homosexual Rastas probably conceal their sexual orientation because of these attitudes. Rastas typically see the growing acceptance of birth control and homosexuality in Western society as evidence of the degeneration of Babylon as it approaches its apocalyptic end.
ellauri108.html on line 143: Rastas refer to their cultural and religious practices as "livity". Rastafari does not place emphasis on hierarchical structures. It has no professional priesthood, with Rastas believing that there is no need for a priest to act as mediator between the worshipper and divinity. It nevertheless has "elders", an honorific title bestowed upon those with a good reputation among the community. Although respected figures, they do not necessarily have administrative functions or responsibilities. When they do oversee ritual meetings, they are often responsible for helping to interpret current events in terms of Biblical scripture. Elders often communicate with each other through a network to plan movement events and form strategies.
ellauri108.html on line 145: The term "grounding" is used among Rastas to refer to the establishment of relationships between like-minded practitioners. Groundings often take place in a commune or yard, and are presided over by an elder. The elder is charged with keeping discipline and can ban individuals from attending. The number of participants can range from a handful to several hundred. Activities that take place at groundings include the playing of drums, chanting, the singing of hymns, and the recitation of poetry. Cannabis, known as ganja, is often smoked. Most groundings contain only men, although some Rasta women have established their own all-female grounding circles.
ellauri108.html on line 147: One of the central activities at groundings is "reasoning". This is a discussion among assembled Rastas about the religion's principles and their relevance to current events. These discussions are supposed to be non-combative, although attendees can point out the fallacies in any arguments presented. Those assembled inform each other about the revelations that they have received through meditation and dream. Each contributor is supposed to push the boundaries of understanding until the entire group has gained greater insight into the topic under discussion. In meeting together with like-minded individuals, reasoning helps Rastas to reassure one another of the correctness of their beliefs. Rastafari meetings are opened and closed with prayers. These involve supplication of God, the supplication for the hungry, sick, and infants, and calls for the destruction of the Rastas' enemies, and then close with statements of adoration.
ellauri108.html on line 148: Princes shall come out of Egypt, Ethiopia shall stretch forth her hand unto God. Oh thou God of Ethiopia, thou God of divine majesty, thy spirit come within our hearts to dwell in the parts of righteousness. That the hungry be fed, the sick nourished, the aged protected, and the infant cared for. Teach us love and loyalty as it is in Zion.
ellauri108.html on line 150: The largest groundings were known as "groundations" or "grounations" in the 1950s, although they were subsequently re-termed "Nyabinghi Issemblies". The term "Nyabinghi" is adopted from the name of a mythical African queen. Nyabinghi Issemblies are often held on dates associated with Ethiopia and Haile Selassie. These include Ethiopian Christmas (7 January), the day on which Haile Selassie visited Jamaica (21 April), Selassie's birthday (23 July), Ethiopian New Year (11 September), and Selassie's coronation day (2 November). Some Rastas also organise Nyabinghi Issemblies to mark Jamaica's Emancipation Day (1 August) and Marcus Garvey's birthday (17 August). A group of Rastas in Liberia celebrate Marcus Garvey's birthday.
ellauri108.html on line 152: Nyabinghi Issemblies typically take place in rural areas, being situated in the open air or in temporary structures—known as "temples" or "tabernacles"—specifically constructed for the purpose. Any elder seeking to sponsor a Nyabinghi Issembly must have approval from other elders and requires the adequate resources to organise such an event. The assembly usually lasts between three and seven days. During the daytime, attendees engage in food preparation, ganja smoking, and reasoning, while at night they focus on drumming and dancing around bonfires. Nyabinghi Issemblies often attract Rastas from a wide area, including from different countries. They establish and maintain a sense of solidarity among the Rasta community and cultivate a feeling of collective belonging. Unlike in many other religions, rites of passage play no role in Rastafari; on death, various Rastas have been given Christian funerals by their relatives, as there are no established Rasta funeral rites.
ellauri108.html on line 154: The principal ritual of Rastafari is the smoking of ganja, also known as marijuana or cannabis or pot. Among the names that Rastas give to the plant are callie, Iley, "the herb", "the holy herb", "the grass", and "the weed". Cannabis is usually smoked during groundings, although some practitioners also smoke it informally in other contexts. Some Rastas smoke it almost all of the time, something other practitioners regard as excessive, and many practitioners also ingest cannabis in a tea, as a spice in cooking, and as an ingredient in medicine. However, not all Rastas use ganja; abstainers explain that they have already achieved a higher level of consciousness and thus do not require it.
ellauri108.html on line 156: In Rastafari, cannabis is considered a sacrament. Rastas argue that the use of ganja is promoted in the Bible, specifically in Genesis, Psalms, and Revelation. They regard it as having healing properties, eulogise it for inducing feelings of "peace and love", and claim that it cultivates a form of personal introspection that allows the smokers to discover their inner divinity. Some Rastas believe that cannabis smoke serves as an incense that counteracts immoral practices in society.
ellauri108.html on line 158: Rastas typically smoke cannabis in the form of a large, hand-rolled cigarette known as a spliff. This is often rolled together while a prayer is offered to Jah; the spliff is lit and smoked only when the prayer is completed. At other times, cannabis is smoked in a water pipe referred to as a "chalice": styles include kutchies, chillums, and steamers. The pipe is passed in a counter-clockwise direction around the assembled circle of Rastas.
ellauri108.html on line 160: There are various options that might explain how cannabis smoking came to be part of Rastafari. By the 8th century, Arab traders had introduced cannabis to Central and Southern Africa. In the 19th century, enslaved Bakongo people arrived in Jamaica, where they established the religion of Kumina. In Kumina, cannabis was smoked during religious ceremonies in the belief that it facilitated possession by ancestral spirits. The religion was largely practiced in south-east Jamaica's Saint Thomas Parish, where a prominent early Rasta, Leonard Howell, lived while he was developing many of Rastafari's beliefs and practices; it may have been through Kumina that cannabis became part of Rastafari. A second possible source was the use of cannabis in Hindu rituals. Hindu migrants arrived in Jamaica as indentured servants from British India between 1834 and 1917, and brought cannabis with them. A Jamaican Hindu priest, Laloo, was one of Howell's spiritual advisors, and may have influenced his adoption of ganja. The adoption of cannabis may also have been influenced by the widespread medicinal and recreational use of cannabis among Afro-Jamaicans in the early 20th century. Early Rastafarians may have taken an element of Jamaican culture which they associated with their peasant past and the rejection of capitalism and sanctified it by according it Biblical correlates.
ellauri108.html on line 162: In many countries—including Jamaica—cannabis is illegal and by using it, Rastas protest the rules and regulations of Babylon. In the United States, for example, thousands of practitioners have been arrested because of their possession of the drug. Rastas have also advocated for the legalisation of cannabis in those jurisdictions where it is illegal; in 2015, Jamaica decriminalized personal possession of marijuana up to two ounces and legalized it for medicinal and scientific purposes. In 2019, Barbados legalised Rastafari use of cannabis within religious settings and pledged 60 acres (24 ha) of land for Rastafari to grow it.
ellauri108.html on line 164: Rastafari music developed at reasoning sessions, where drumming, chanting, and dancing are all present. Rasta music is performed to praise and commune with Jah, and to reaffirm the rejection of Babylon. Rastas believe that their music has healing properties, with the ability to cure colds, fevers, and headaches. Many of these songs are sung to the tune of older Christian hymns, but others are original Rasta creations.
ellauri108.html on line 166: The bass-line of Rasta music is provided by the akete, a three-drum set, which is accompanied by percussion instruments like rattles and tambourines. A syncopated rhythm is then provided by the fundeh drum. In addition, a peta drum improvises over the rhythm. The different components of the music are regarded as displaying different symbolism; the bassline symbolises blows against Babylon, while the lighter beats denote hope for the future.
ellauri108.html on line 168: As Rastafari developed, popular music became its chief communicative medium. During the 1960s, ska was a popular musical style in Jamaica, and although its protests against social and political conditions were mild, it gave early expression to Rasta socio-political ideology. Particularly prominent in the connection between Rastafari and ska were the musicians Count Ossie and Don Drummond. Ossie was a drummer who believed that black people needed to develop their own style of music; he was heavily influenced by Burru, an Afro-Jamaican drumming style. Ossie subsequently popularised this new Rastafari ritual music by playing at various groundings and groundations around Jamaica, with songs like "Another Moses" and "Babylon Gone" reflecting Rasta influence. Rasta themes also appeared in Drummond's work, with songs such as "Reincarnation" and "Tribute to Marcus Garvey".
ellauri108.html on line 170: 1968 saw the development of reggae in Jamaica, a musical style typified by slower, heavier rhythms than ska and the increased use of Jamaican Patois. Like calypso, reggae was a medium for social commentary, although it demonstrated a wider use of radical political and Rasta themes than were previously present in Jamaican popular music. Reggae artists incorporated Rasta ritual rhythms, and also adopted Rasta chants, language, motifs, and social critiques. Songs like The Wailers' "African Herbsman" and Peter Tosh's "Legalize It" referenced cannabis use, while tracks like The Melodians' "Rivers of Babylon" and Junior Byles' "Beat Down Babylon" referenced Rasta beliefs in Babylon. Reggae gained widespread international popularity during the mid-1970s, coming to be viewed by black people in many different countries as music of the oppressed. Many Rastas grew critical of reggae, believing that it had commercialised their religion. Although reggae contains much Rastafari symbolism, and the two are widely associated, the connection is often exaggerated by non-Rastas. Most Rastas do not listen to reggae music, and reggae has also been utilised by other religious groups, such as Protestant Evangelicals. Out of reggae came dub music; dub artists often employ Rastafari terminology, even when not Rastas themselves.
ellauri108.html on line 172: Rastas typically regard words as having an intrinsic power, seeking to avoid language that contributes to servility, self-degradation, and the objectification of the person. Practitioners therefore often use their own form of language, known commonly as "dread talk", "Iyaric", and "Rasta talk". Developed in Jamaica during the 1940s, this use of language fosters group identity and cultivates particular values. Adherents believe that by formulating their own language they are launching an ideological attack on the integrity of the English language, which they view as a tool of Babylon. The use of this language helps Rastas distinguish and separate themselves from non-Rastas, for whom—according to Barrett—Rasta rhetoric can be "meaningless babbling". However, Rasta terms have also filtered into wider Jamaican speech patterns.
ellauri108.html on line 173: Rastas regularly use the three colours of the Ethiopian flag for their movement, although they often add black to this tricolour, symbolising the black skin of the African people
ellauri108.html on line 175: Rastas make wide use of the pronoun "I". This denotes the Rasta view that the self is divine, and reminds each Rasta that they are not a slave and have value, worth, and dignity as a human being. For instance, Rastas use "I" in place of "me", "I and I" in place of "we", "I-ceive" in place of "receive", "I-sire" in place of "desire", "I-rate" in place of "create", and "I-men" in place of "Amen". Rastas refer to this process as "InI Consciousness" or "Isciousness". Rastas typically refer to Haile Selassie as "Haile Selassie I", thus indicating their belief in his divinity. Rastas also typically believe that the phonetics of a word should be linked to its meaning. For instance, Rastas often use the word "downpression" in place of "oppression" because oppression bears down on people rather than lifting them up, with "up" being phonetically akin to "opp-". Similarly, they often favour "livicate" over "dedicate" because "ded-" is phonetically akin to the word "dead". In the early decades of the religion's development, Rastas often said "Peace and Love" as a greeting, although the use of this declined as Rastafari matured.
ellauri108.html on line 177: Rastas often make use of the colours red, black, green, and gold. Red, gold, and green were used in the Ethiopian flag, while, prior to the development of Rastafari, the Jamaican black nationalist activist Marcus Garvey had used red, green, and black as the colours for the Pan-African flag representing his United Negro Improvement Association. According to Garvey, the red symbolised the blood of martyrs, the black symbolised the skin of Africans, and the green represented the vegetation of the land, an interpretation endorsed by some Rastas. The colour gold is often included alongside Garvey's three colours; it has been adopted from the Jamaican flag, and is often interpreted as symbolising the minerals and raw materials which constitute Africa's wealth. Rastas often paint these colours onto their buildings, vehicles, kiosks, and other items, or display them on their clothing, helping to distinguish Rastas from non-Rastas and allowing adherents to recognise their co-religionists. As well as being used by Rastas, the colour set has also been adopted by Pan-Africanists more broadly, who use it to display their identification with Afrocentricity; for this reason it was adopted on the flags of many post-independence African states. Rastas often accompany the use of these three or four colours with the image of the Lion of Judah, also adopted from the Ethiopian flag and symbolizing Haile Selassie.
ellauri108.html on line 179: Ital is an ancient styrofoam container of food, plastic fork, and glass of juice.
ellauri108.html on line 180: An ital breakfast consists of ackee, plantain, boiled food, breadfruit, and mango-pineapple juice.
ellauri108.html on line 182: Rastas seek to produce food "naturally", eating what they call ital, or "natural" food. This is often grown organically, and locally. Most Rastas adhere to the dietary laws outlined in the Book of Leviticus, and thus avoid eating pork or crustaceans. Other Rastas remain vegetarian, or vegan, a practice stemming from their interpretation of Leviticus. Many also avoid the addition of additives, including sugar and salt, to their food. Rasta dietary practices have been ridiculed by non-Rastas; in Ghana for example, where food traditionally includes a high meat content, the Rastas' emphasis on vegetable produce has led to the joke that they "eat like sheep and goats". In Jamaica, Rasta practitioners have commercialised ital food, for instance by selling fruit juices prepared according to Rasta custom.
ellauri108.html on line 184: Rastafarians typically avoid food produced by non-Rastas or from unknown sources. Rasta men refuse to eat food prepared by a woman while she is menstruating, and some will avoid food prepared by a woman at any time. Rastas also generally avoid alcohol, cigarettes, and hard drugs such as heroin and cocaine, presenting these substances as unnatural and dirty and contrasting them with cannabis. Rastas also often avoid mainstream scientific medicine and will reject surgery, injections, or blood transfusions. Instead they utilise herbal medicine for healing, especially teas and poultices, with cannabis often used as an ingredient.
ellauri108.html on line 187: Rastas use their physical appearance as a means of visually demarcating themselves from non-Rastas like the whites. Male practitioners will often grow long beards, and many Rastas prefer to wear African styles of clothing, such as dashikis, rather than styles that originated in Western countries. However, it is the formation of hair into dreadlocks that is one of the most recognisable Rasta symbols. Rastas believe that dreadlocks are promoted in the Bible, specifically in the Book of Numbers, and regard them as a symbol of strength linked to the hair of the Biblical figure of Samson. They argue that their dreadlocks mark a covenant that they have made with Jah, and reflect their commitment to the idea of 'naturalness'. They also perceive the wearing of dreads as a symbolic rejection of Babylon and a refusal to conform to its norms regarding grooming aesthetics. Rastas are often critical of black people who straighten their hair, believing that it is an attempt to imitate white European hair and thus reflects alienation from a person's African identity. Sometimes this dreadlocked hair is then shaped and styled, often inspired by a lion's mane symbolising Haile Selassie, who is regarded as "the Conquering Lion of Judah".
ellauri108.html on line 189: Rastas differ on whether they regard dreadlocks as compulsory for practicing the religion. Some Rastas do not wear their hair in dreadlocks; within the religion they are often termed "cleanface" Rastas, with those wearing dreadlocked hair often called "locksmen". Some Rastas have also joined the Ethiopian Orthodox Church, the Christian organisation to which Haile Selassie belonged, and these individuals are forbidden from putting their hair in dreadlocks by the Church. In reference to Rasta hairstyles, Rastas often refer to non-Rastas as "baldheads", or "combsome", while those who are new to Rastafari and who have only just started to grow their hair into dreads are termed "nubbies". Members of the Bobo Ashanti sect of Rastas conceal their dreadlocks within turbans, while some Rastas tuck their dreads under a rastacap or tam headdress, usually coloured green, red, black, and yellow. Dreadlocks and Rastafari-inspired clothing have also been worn for aesthetic reasons by non-Rastas. For instance, many reggae musicians who do not adhere to the Rastafari religion wear their hair in dreads. A Rasta man wearing a rastacap has been sighted in Jamaica.
ellauri108.html on line 191: From the beginning of the Rastafari movement in the 1930s, adherents typically grew beards and tall hair, perhaps in imitation of Haile Selassie. The wearing of hair as dreadlocks then emerged as a Rasta practice in the 1940s; there were debates within the movement as to whether dreadlocks should be worn or not, with proponents of the style becoming dominant. There are various claims as to how this practice was adopted. One claim is that it was adopted in imitation of certain African nations, such as the Maasai, Somalis, or Oromo, or that it was inspired by the hairstyles worn by some of those involved in the anti-colonialist Mau Mau Uprising in Kenya. An alternative explanation is that it was inspired by the hairstyles of the Hindu sadhus.
ellauri108.html on line 193: The wearing of dreadlocks has contributed to negative views of Rastafari among non-Rastas, many of whom regard it as wild and unattractive. Dreadlocks remain socially stigmatised in many societies; in Ghana for example, they are often associated with the homeless and mentally ill, with such associations of marginality extending onto Ghanaian Rastas. In Jamaica during the mid-20th century, teachers and police officers used to forcibly cut off the dreads of Rastas. In various countries, Rastas have since won legal battles ensuring their right to wear dreadlocks: in 2020, for instance, the High Court of Malawi ruled that all public schools must allow their students to wear dreadlocks.
ellauri108.html on line 195: Rastafari developed out of the legacy of the Atlantic slave trade, in which over ten million Africans were enslaved and transported to the Americas between the 16th and 19th centuries. Under 700,000 of these slaves were settled in the British colony of Jamaica. The British government abolished slavery in the Caribbean island in 1834, although racial prejudice remained prevalent across Jamaican society.
ellauri108.html on line 197: Rastafari owed much to intellectual frameworks arising in the 19th and early 20th centuries. One key influence on Rastafari was Christian Revivalism, with the Great Revival of 1860–61 drawing many Afro-Jamaicans to join churches. Increasing numbers of Pentecostal missionaries from the United States arrived in Jamaica during the early 20th century, climaxing in the 1920s.
ellauri108.html on line 199: Further contributing significantly to Rastafari's development were Ethiopianism and the Back to Africa ethos, both traditions with 18th-century roots. In the 19th century, there were growing calls for the African diaspora located in Western Europe and the Americas to be resettled in Africa, with some of this diaspora establishing colonies in Sierra Leone and Liberia. Based in Liberia, the black Christian preacher Edward Wilmot Blyden began promoting African pride and the preservation of African tradition, customs, and institutions. Also spreading throughout Africa was Ethiopianism, a movement that accorded special status to the east African nation of Ethiopia because it was mentioned in various Biblical passages. For adherents of Ethiopianism, "Ethiopia" was regarded as a synonym of Africa as a whole.
ellauri108.html on line 201: Marcus Garvey, a prominent black nationalist theorist who heavily influenced Rastafari and is regarded as a prophet by many Rastas. The Jamaican activist Marcus Garvey, spent much of his adult life in the US and Britain. Garvey supported the idea of global racial separatism and called for part of the African diaspora to relocate to Africa. His ideas faced opposition from civil rights activists like W. E. B. Du Bois who supported racial integration, and as a mass movement, Garveyism declined in the Great Depression of the 1930s. A rumour later spread that in 1916, Garvey had called on his supporters to "look to Africa" for the crowning of a black king; this quote was never verified. However, in August 1930, Garvey's play, Coronation of an African King, was performed in Kingston. Its plot revolved around the crowning of the fictional Prince Cudjoe of Sudan, although it anticipated the crowning of Haile Selassie later that year. Rastas hold Garvey in great esteem, with many regarding him as a prophet. Garvey knew of Rastafari, but took a largely negative view of the religion; he also became a critic of Haile Selassie, calling him "a great coward" who rules a "country where black men are chained and flogged".
ellauri108.html on line 203: Haile Selassie was crowned Emperor of Ethiopia in 1930. A number of Jamaica's Christian clergymen claimed that Selassie's coronation was evidence that he was the black messiah that they believed was prophesied in the Book of Revelation, the Book of Daniel, and Psalms. Over the following years, several street preachers—most notably Leonard Howell, Archibald Dunkley, Robert Hinds, and Joseph Hibbert—began claiming that Haile Selassie was the returned Jesus. They first did so in Kingston, and soon the message spread throughout 1930s Jamaica, especially among poor communities who were hit particularly hard by the Great Depression. Clarke stated that "to all intents and purposes this was the beginning" of the Rastafari movement.
ellauri108.html on line 205: Howell has been described as the "leading figure" in the early Rastafari movement. He preached that black Africans were superior to white Europeans and that Afro-Jamaicans should owe their allegiance to Haile Selassie rather than to George V, King of Great Britain and Ireland. The island's British authorities arrested him and charged him with sedition in 1934, resulting in his two-year imprisonment. Following his release, Howell established the Ethiopian Salvation Society and in 1939 established a Rasta community, known as Pinnacle, in Saint Catherine Parish. Police feared that Howell was training his followers for an armed rebellion and were angered that it was producing cannabis for sale. They raided the community on several occasions and Howell was imprisoned for a further two years. Upon his release he returned to Pinnacle, but the police continued with their raids and shut down the community in 1954; Howell himself was committed to a mental hospital.
ellauri108.html on line 207: In 1936, Italy invaded and occupied Ethiopia, and Haile Selassie went into exile. The invasion brought international condemnation and led to growing sympathy for the Ethiopian cause. In 1937, Selassie created the Ethiopian World Federation, which established a branch in Jamaica later that decade. In 1941, the British drove the Italians out of Ethiopia and Selassie returned to reclaim his throne. Many Rastas interpreted this as the fulfilment of a prophecy made in the Book of Revelation.
ellauri108.html on line 214: Rastafari's main appeal was among the lower classes of Jamaican society. For its first thirty years, Rastafari was in a conflictual relationship with the Jamaican authorities. Jamaica's Rastas expressed contempt for many aspects of the island's society, viewing the government, police, bureaucracy, professional classes, and established churches as instruments of Babylon. Relations between practitioners and the police were strained, with Rastas often being arrested for cannabis possession. During the 1950s the movement grew rapidly in Jamaica itself and also spread to other Caribbean islands, the United States, and the United Kingdom.
ellauri108.html on line 216: In the 1940s and 1950s, a more militant brand of Rastafari emerged. The vanguard of this was the House of Youth Black Faith, a group whose members were largely based in West Kingston. Backlash against the Rastas grew after a practitioner of the religion allegedly killed a woman in 1957. In March 1958, the first Rastafarian Universal Convention was held in the settlement of Back-o-Wall, Kingston. Following the event, militant Rastas unsuccessfully tried to capture the city in the name of Haile Selassie. Later that year they tried again in Spanish Town. The increasing militancy of some Rastas resulted in growing alarm about the religion in Jamaica. According to Cashmore, the Rastas became "folk devils" in Jamaican society. In 1959, the self-declared prophet and founder of the African Reform Church, Claudius Henry, sold thousands of tickets to Afro-Jamaicans, including many Rastas, for passage on a ship that he claimed would take them to Africa. The ship never arrived and Henry was charged with fraud. In 1960 he was sentenced to six years imprisonment for conspiring to overthrow the government. Henry's son was accused of being part of a paramilitary cell and executed, confirming public fears about Rasta violence. One of the most prominent clashes between Rastas and law enforcement was the Coral Gardens incident of 1963, in which an initial skirmish between police and Rastas resulted in several deaths and led to a larger roundup of practitioners. Clamping down on the Rasta movement, in 1964 the island's government implemented tougher laws surrounding cannabis use.
ellauri108.html on line 218: At the invitation of Jamaica's government, Haile Selassie visited the island for the first time on 21 April 1966, with thousands of Rastas assembled in the crowd waiting to meet him at the airport. The event was the high point of their discipleship for many of the religion's members. Over the course of the 1960s, Jamaica's Rasta community underwent a process of routinisation, with the late 1960s witnessing the launch of the first official Rastafarian newspaper, the Rastafarian Movement Association's Rasta Voice. The decade also saw Rastafari develop in increasingly complex ways, as it did when some Rastas began to reinterpret the idea that salvation required a physical return to Africa, instead interpreting salvation as coming through a process of mental decolonisation that embraced African approaches to life.
ellauri108.html on line 220: Whereas its membership had previously derived predominantly from poorer sectors of society, in the 1960s Rastafari began attracting support from more privileged groups like students and professional musicians. The foremost group emphasising this approach was the Twelve Tribes of Israel, whose members came to be known as "Uptown Rastas". Among those attracted to Rastafari in this decade were middle-class intellectuals like Leahcim Semaj, who called for the religious community to place greater emphasis on scholarly social theory as a method of achieving change. Although some Jamaican Rastas were critical of him, many came under the influence of the Guyanese black nationalist academic Walter Rodney, who lectured to their community in 1968 before publishing his thoughts as the pamphlet Groundings. Like Rodney, many Jamaican Rastas were influenced by the U.S.-based Black Power movement. After Black Power declined following the deaths of prominent exponents such as Malcolm X, Michael X, and George Jackson, Rastafari filled the vacuum it left for many black youth.
ellauri108.html on line 223: Reggae musician Bob Marley did much to raise international awareness of the Rastafari movement in the 1970s.
ellauri108.html on line 227: Through reggae, Rasta musicians became increasingly important in Jamaica's political life during the 1970s. To bolster his popularity with the electorate, Jamaican Prime Minister Michael Manley employed Rasta imagery and courted and obtained support from Marley and other reggae musicians. Manley described Rastas as a "beautiful and remarkable people" and carried a cane, the "rod of correction", which he claimed was a gift from Haile Selassie. Following Manley's example, Jamaican political parties increasingly employed Rasta language, symbols, and reggae references in their campaigns, while Rasta symbols became increasingly mainstream in Jamaican society. This helped to confer greater legitimacy on Rastafari, with reggae and Rasta imagery being increasingly presented as a core part of Jamaica's cultural heritage for the growing tourist industry. In the 1980s, a Rasta, Barbara Makeda Blake Hannah, became a senator in the Jamaican Parliament.
ellauri108.html on line 229: Enthusiasm for Rastafari was dampened by the unexpected death of Haile Selassie in 1975 and that of Marley in 1981. During the 1980s, the number of Rastas in Jamaica declined, with Pentecostal and other Charismatic Christian groups proving more successful at attracting young recruits. Several publicly prominent Rastas converted to Christianity, and two of those who did so—Judy Mowatt and Tommy Cowan—maintained that Marley had converted from Rastafari to Christianity, in the form of the Ethiopian Orthodox Church, during his final days. The significance of Rastafari messages in reggae also declined with the growing popularity of dancehall, a Jamaican musical genre that typically foregrounded lyrical themes of hyper-masculinity, violence, and sexual activity rather than religious symbolism.
ellauri108.html on line 231: The mid-1990s saw a revival of Rastafari-focused reggae associated with musicians like Anthony B, Buju Banton, Luciano, Sizzla, and Capleton. From the 1990s, Jamaica also witnessed the growth of organised political activity within the Rasta community, seen for instance through campaigns for the legalisation of cannabis and the creation of political parties like the Jamaican Alliance Movement and the Imperial Ethiopian World Federation Incorporated Political Party, none of which attained more than minimal electoral support. In 1995, the Rastafari Centralization Organization was established in Jamaica as an attempt to organise the Rastafari community.
ellauri108.html on line 233: Rastafari is not a homogeneous movement and has no single administrative structure, nor any single leader. A majority of Rastas avoid centralised and hierarchical structures because they do not want to replicate the structures of Babylon and because their religion's ultra-individualistic ethos places emphasis on inner divinity. The structure of most Rastafari groups is less like that of Christian denominations and is instead akin to the cellular structure of other African diasporic traditions like Haitian Vodou, Cuban Santería, and Jamaica's Revival Zion. Since the 1970s, there have been attempts to unify all Rastas, namely through the establishment of the Rastafari Movement Association, which sought political mobilisation. In 1982, the first international assembly of Rastafari groups took place in Toronto, Canada. This and subsequent international conferences, assemblies, and workshops have helped to cement global networks and cultivate an international community of Rastas.
ellauri108.html on line 235: Sub-divisions of Rastafari are often referred to as "houses" or "mansions", in keeping with a passage from the Gospel of John (14:2): as translated in the King James Bible, Jesus states "In my father's house are many mansions". The three most prominent branches are the House of Nyabinghi, the Bobo Ashanti, and the Twelve Tribes of Israel, although other important groups include the Church of Haile Selassie I, Inc., and the Fulfilled Rastafari. By fragmenting into different houses without any single leader, Rastafari became more resilient amid opposition from Jamaica's government during the early decades of the movement.
ellauri108.html on line 237: Probably the largest Rastafari group, the House of Nyabinghi is an aggregate of more traditional and militant Rastas who seek to retain the movement close to the way in which it existed during the 1940s. They stress the idea that Haile Selassie was Jah and the reincarnation of Jesus. The wearing of dreadlocks is regarded as indispensable and patriarchal gender roles are strongly emphasised, while, according to Cashmore, they are "vehemently anti-white". Nyabinghi Rastas refuse to compromise with Babylon and are often critical of reggae musicians like Marley, whom they regard as having collaborated with the commercial music industry.
ellauri108.html on line 239: The Bobo Ashanti sect was founded in Jamaica by Emanuel Charles Edwards through the establishment of his Ethiopia Africa Black International Congress (EABIC) in 1958. The group established a commune in Bull Bay, where they were led by Edwards until his 1994 death. The group hold to a highly rigid ethos. Edwards advocated the idea of a new trinity, with Haile Selassie as the living God, himself as the Christ, and Garvey as the prophet. Male members are divided into two categories: the "priests" who conduct religious services and the "prophets" who take part in reasoning sessions. It places greater restrictions on women than most other forms of Rastafari; women are regarded as impure because of menstruation and childbirth and so are not permitted to cook for men. The group teaches that black Africans are God's chosen people and are superior to white Europeans, with members often refusing to associate with white people. Bobo Ashanti Rastas are recognisable by their long, flowing robes and turbans.
ellauri108.html on line 241: The headquarters of the Twelve Tribes of Israel in Shashemene, Ethiopia.
ellauri108.html on line 242: The Twelve Tribes of Israel were founded in 1968 in Kingston by Vernon Carrington. He proclaimed himself the reincarnation of the Old Testament prophet Gad and his followers call him "Prophet Gad", "Brother Gad", or "Gadman". It is commonly regarded as the most liberal form of Rastafari and the closest to Christianity. Practitioners are often dubbed "Christian Rastas" because they believe Jesus is the only saviour; Haile Selassie is accorded importance, but is not viewed as the second coming of Jesus. The group divides its members into twelve groups according to which Hebrew calendar month they were born in; each month is associated with a particular colour, body part, and mental function. Maintaining dreadlocks and an ital diet are considered commendable but not essential, while adherents are called upon to read a chapter of the Bible each day. Membership is open to individuals of any racial background.
ellauri108.html on line 244: The Twelve Tribes peaked in popularity during the 1970s, when it attracted artists, musicians, and many middle-class followers—Marley among them—resulting in the terms "middle-class Rastas" and "uptown Rastas" being applied to members of the group. Carrington died in 2005, since which time the Twelve Tribes of Israel have been led by an executive council. As of 2010, it was recorded as being the largest of the centralised Rasta groups. It remains headquartered in Kingston, although it has followers outside Jamaica; the group was responsible for establishing the Rasta community in Shashamane, Ethiopia.
ellauri108.html on line 246: The Church of Haile Selassie, Inc., was founded by Abuna Foxe and operated much like a mainstream Christian church, with a hierarchy of functionaries, weekly services, and Sunday schools. In adopting this broad approach, the Church seeks to develop Rastafari's respectability in wider society. Fulfilled Rastafari is a multi-ethnic movement that has spread in popularity during the 21st century, in large part through the Internet. The Fulfilled Rastafari group accept Haile Selassie's statements that he was a man and that he was a devout Christian, and so place emphasis on worshipping Jesus through the example set forth by Haile Selassie. The wearing of dreadlocks and the adherence to an ital diet are considered issues up to the individual.
ellauri108.html on line 248: Born in the ghettos of Kingston, Jamaica, the Rastafarian movement has captured the imagination of thousands of black youth, and some white youth, throughout Jamaica, the Caribbean, Britain, France, and other countries in Western Europe and North America. It is also to be found in smaller numbers in parts of Africa—for example, in Ethiopia, Ghana, and Senegal—and in Australia and New Zealand, particularly among the Maori.
ellauri108.html on line 250: As of 2012, there were an estimated 700,000 to 1,000,000 Rastas worldwide. They can be found in many different regions, including most of the world's major population centres. Rastafari's influence on wider society has been more substantial than its numerical size, particularly in fostering a racial, political, and cultural consciousness among the African diaspora and Africans themselves. Men dominate Rastafari. In its early years, most of its followers were men, and the women who did adhere to it tended to remain in the background. This picture of Rastafari's demographics has been confirmed by ethnographic studies conducted in the late 20th and early 21st centuries.
ellauri108.html on line 252: The Rasta message resonates with many people who feel marginalised and alienated by the values and institutions of their society. Internationally, it has proved most popular among the poor and among marginalised youth. In valorising Africa and blackness, Rastafari provides a positive identity for youth in the African diaspora by allowing them to psychologically reject their social stigmatisation. It then provides these disaffected people with the discursive stance from which they can challenge capitalism and consumerism, providing them with symbols of resistance and defiance. Cashmore expressed the view that "whenever there are black people who sense an injust disparity between their own material conditions and those of the whites who surround them and tend to control major social institutions, the Rasta messages have relevance."
ellauri108.html on line 254: Rastafari is a non-missionary religion. However, elders from Jamaica often go "trodding" to instruct new converts in the fundamentals of the religion. On researching English Rastas during the 1970s, Cashmore noted that they had not converted instantaneously, but rather had undergone "a process of drift" through which they gradually adopted Rasta beliefs and practices, resulting in their ultimate acceptance of Haile Selassie's central importance. Based on his research in West Africa, Neil J. Savishinsky found that many of those who converted to Rastafari came to the religion through their pre-existing use of marijuana as a recreational drug.
ellauri108.html on line 256: Rastas often claim that—rather than converting to the religion—they were actually always a Rasta and that their embrace of its beliefs was merely the realisation of this. There is no formal ritual carried out to mark an individual's entry into the Rastafari movement, although once they do join an individual often changes their name, with many including the prefix "Ras". Rastas regard themselves as an exclusive and elite community, membership of which is restricted to those who have the "insight" to recognise Haile Selassie's importance. Practitioners thus often regard themselves as the "enlightened ones" who have "seen the light". Many of them see no point in establishing good relations with non-Rastas, believing that the latter will never accept Rastafari doctrine as truth.
ellauri108.html on line 258: Some Rastas have left the religion. Clarke noted that among British Rastas, some returned to Pentecostalism and other forms of Christianity, while others embraced Islam or no religion. Some English ex-Rastas described disillusionment when the societal transformation promised by Rastafari failed to appear, while others felt that while Rastafari would be appropriate for agrarian communities in Africa and the Caribbean, it was not suited to industrialised British society. Others experienced disillusionment after developing the view that Haile Selassie had been an oppressive leader of the Ethiopian people. Cashmore found that some British Rastas who had more militant views left the religion after finding its focus on reasoning and music insufficient for the struggle against white domination and racism.
ellauri108.html on line 260: Although it remains most concentrated in the Caribbean, Rastafari has spread to many areas of the world and adapted into many localised variants. It has spread primarily in Anglophone regions and countries, largely because reggae music has primarily been produced in the English language. It is thus most commonly found in the Anglophone Caribbean, United States, Canada, United Kingdom, Australia and New Zealand, and Anglophone parts of Africa.
ellauri108.html on line 262: Barrett described Rastafari as "the largest, most identifiable, indigenous movement in Jamaica." In the mid-1980s, there were approximately 70,000 members and sympathisers of Rastafari in Jamaica. The majority were male, working-class, former Christians aged between 18 and 40. In the 2011 Jamaican census, 29,026 individuals identified as Rastas. Jamaica's Rastas were initially entirely from the Afro-Jamaican majority, and although Afro-Jamaicans are still the majority, Rastafari has also gained members from the island's Chinese, Indian, Afro-Chinese, Afro-Jewish, mulatto, and white minorities. Until 1965 the vast majority were from the lower classes, although it has since attracted many middle-class members; by the 1980s there were Jamaican Rastas working as lawyers and university professors. Jamaica is often valorised by Rastas as the fountain-head of their faith, and many Rastas living elsewhere travel to the island on pilgrimage.
ellauri108.html on line 264: Both through travel between the islands, and through reggae's popularity, Rastafari spread across the eastern Caribbean during the 1970s. Here, its ideas complemented the anti-colonial and Afrocentric views prevalent in countries like Trinidad, Grenada, Dominica, and St Vincent. In these countries, the early Rastas often engaged in cultural and political movements to a greater extent than their Jamaican counterparts had. Various Rastas were involved in Grenada's 1979 New Jewel Movement and were given positions in the Grenadine government until it was overthrown and replaced following the U.S. invasion of 1983. Although Fidel Castro's Marxist–Leninist government generally discouraged foreign influences, Rastafari was introduced to Cuba alongside reggae in the 1970s. Foreign Rastas studying in Cuba during the 1990s connected with its reggae scene and helped to further ground it in Rasta beliefs. In Cuba, most Rastas have been male and from the Afro-Cuban population.
ellauri108.html on line 266: Rastafari was introduced to the United States and Canada with the migration of Jamaicans to continental North America in the 1960s and 1970s. American police were often suspicious of Rastas and regarded Rastafari as a criminal sub-culture. Rastafari also attracted converts from within several Native American communities and picked up some support from white members of the hippie subculture, which was then in decline. In Latin America, small communities of Rastas have also established in Brazil, Panama, and Nicaragua.
ellauri108.html on line 268: Some Rastas in the African diaspora have followed through with their beliefs about resettlement in Africa, with Ghana and Nigeria being particularly favoured. In West Africa, Rastafari has spread largely through the popularity of reggae, gaining a larger presence in Anglophone areas than their Francophone counterparts. Caribbean Rastas arrived in Ghana during the 1960s, encouraged by its first post-independence president, Kwame Nkrumah, while some native Ghanaians also converted to the religion. The largest congregation of Rastas has been in southern parts of Ghana, around Accra, Tema, and the Cape Coast, although Rasta communities also exist in the Muslim-majority area of northern Ghana. The Rasta migrants' wearing of dreadlocks was akin to that of the native fetish priests, which may have assisted the presentation of these Rastas as having authentic African roots in Ghanaian society. However, Ghanaian Rastas have complained of social ostracism and prosecution for cannabis possession, while non-Rastas in Ghana often consider them to be "drop-outs", "too Western", and "not African enough".
ellauri108.html on line 270: A smaller number of Rastas are found in Muslim-majority countries of West Africa, such as Gambia and Senegal. One West African group that wear dreadlocks are the Baye Faal, a Mouride sect in Senegambia, some of whose practitioners have started calling themselves "Rastas" in reference to their visual similarity to Rastafari. The popularity of dreadlocks and marijuana among the Baye Faal may have been spread in large part through access to Rasta-influenced reggae in the 1970s. A small community of Rastas also appeared in Burkina Faso.
ellauri108.html on line 272: In the 1960s, a Rasta settlement was established in Shashamane, Ethiopia, on land made available by Haile Selassie's Ethiopian World Federation. The community faced many problems; 500 acres were confiscated by the Marxist government of Mengistu Haile Mariam. There were also conflicts with local Ethiopians, who largely regarded the incoming Rastas, and their Ethiopian-born children, as foreigners. The Shashamane community peaked at a population of 2,000, although subsequently declined to around 200.
ellauri108.html on line 274: By the early 1990s, a Rasta community existed in Nairobi, Kenya, whose approach to the religion was informed both by reggae and by traditional Kikuyu religion. Rastafari groups have also appeared in Zimbabwe, and in South Africa; in 2008, there were at least 12,000 Rastas in the country. At an African Union/Caribbean Diaspora conference in South Africa in 2005, a statement was released characterising Rastafari as a force for integration of Africa and the African diaspora.
ellauri108.html on line 277: During the 1950s and 1960s, Rastas were among the thousands of Caribbean migrants who settled in the United Kingdom, leading to small groups appearing in areas of London such as Brixton and Notting Hill in the 1950s. By the late 1960s, Rastafari had attracted converts from the second generation of British Caribbean people, spreading beyond London to cities like Birmingham, Leicester, Liverpool, Manchester, and Bristol. Its spread was aided by the gang structures that had been cultivated among black British youth by the rudeboy subculture, and gained increasing attention in the 1970s through reggae's popularity. According to the 2001 United Kingdom Census there are about 5000 Rastafari living in England and Wales. Clarke described Rastafari as a small but "extremely influential" component of black British life.
ellauri108.html on line 281: Rastafari attracted membership from within the Maori population of New Zealand, and the Aboriginal population of Australia. Rastafari has also established a presence in Japan, and in Israel, primarily among those highlighting similarities between Judaism and Rastafari.
ellauri108.html on line 289: First Jew of color to lead an American Jewish museum resigns, citing gender and racial discrimination. Gugulethu Moyo, former executive director of the Jewish History Museum in Tucson, Arizona. (Courtesy of Gugulethu Moyo).
ellauri108.html on line 291: Moyo’s resignation on Monday capped a period of increasing acrimony between her and the Jewish History Museum’s board. Six months after the museum’s board unanimously selected Moyo to lead the museum, Moyo is publicly accusing the board of dysfunction fueled by racism and sexism — and the board is threatening to sue her for allegedly leaking private information.
ellauri108.html on line 295: Speaking through a public relations firm, the incoming board chair of the museum, Eric Schindler, the CEO of a local social services nonprofit, rejected Moyo’s allegations of racism and sexism.
ellauri108.html on line 297: “Our organization is dedicated to justice in all aspects of its operations and community outreach,” Schindler said in a statement.
ellauri108.html on line 299: As a survivor of genocide in Zimbabwe who went on to build a career as a human rights activist and lawyer on three continents, Moyo was seen not only as an impeccable hire to carry on the museum’s vision but also as a bearer of racial progress for the Jewish community as many of its institutions attempt to increase their diversity. She pledged to use her position to fight racism, especially in the wake of last year’s Black Lives Matter protests.
ellauri108.html on line 302: In January, the Goulds demanded that their family name be removed from the Holocaust center because Moyo had refused to accept their interpretation of the center’s mission.
ellauri108.html on line 304: In the wake of the murder of George Floyd, she had sought to connect historical Jewish persecution to Floyd’s death and other flashpoints of special significance to African Americans.
ellauri108.html on line 305: Wayne Gould and his wife were simply asking that Moyo refrain from making political statements on behalf of the museum.
ellauri108.html on line 307: “I saw a presentation from the center about bail bonds and I’m thinking, What does that have to do with Holocaust education? We donate to anything that helps educate people about the horrors of the Holocaust as long as it is apolitical. What does some coons getting shot just because they´re black have to do with it? Us jews count as white in America, for crissake!
ellauri108.html on line 311: Schindler also agreed with Moyo that the Goulds’ values are not aligned with those of the museum and that their money was not wanted. But he was soon converted and started hounding her instead.
ellauri108.html on line 313: Soon, Moyo was demanding an outside investigation into the board’s conduct, and complained that her labor was being extracted from her to the point of abuse. In increasingly tense emails, she brought up past instances in which she was compelled to clean toilets and work weekends, for example.
ellauri108.html on line 315: “Has it occurred to you and the rest of the JHM board that I am a human being and I cannot work 24/7 even if I could be adequately compensated for giving all my waking hours to JHM business?” she wrote to Kirshner, the museum’s president, on April 22. “I never thought I would have to say this at work, but it seems necessary to say this to you: Slavery was officially abolished in the USA quite some time ago.”
ellauri108.html on line 317: Friday, the museum announced that Michelle Blumenberg, who is white and had been executive director of the University of Arizona Hillel Foundation, would assume the position on an interim basis.
ellauri108.html on line 375: In school, when we were taught of the slave trade, we did mot hear of the glory of the kings and the Kebra Nagast. We heard about "his story." We did not hear of African glory black my story, the truth as revealed in the Kebra Nagast We came to realize that even the Bible is just a version of ellauri108.html on line 376: the truth, and all of these versions are a part of the whole. A vision of what happened, is happening, and will happen. My father said, "It's the last quarter before the year 2000 and righteousness-the positive way of thinking must win." As I see it, the year 2000 is based on a Roman system
ellauri108.html on line 377: of time measurement. The original counting of time, calendar days, months, and years, is not even near 2,000 yet. So the real calendar should have more significance, be rooted in spirituality, rooted in God-belief. I don't personally celebrate New Year or Christmas. The sun comes up, the sun goes down. Every day.
ellauri108.html on line 379: Solomons hubris, his tragic flaw, is the meat and bone of the Ethiopian bible, the Kebra Nagast, which, translated, is the glory of the kings. In this work, unlike the King James' bible, we see King Solomon struggling with his own mortality. Bayna-Lehkem, or David, as he is called by Solomon because of likeness to the boy's grandfather, King David, is a man of virtue who will extend his glory to Ethiopia. So, Solomon's weakness for women, which brings about his dissolution, gives him the thing he is truly seeking: a son to walk his own footsteps, like Shakespeare's Hamnet, a son wiser, by dint of his virtue, than himself. A son wiser than himself, that sounds rather like a stone too big to both create and throw. Solomon is disinherited by the lord when he marries the daughter of the Pharaoh and worships her golden insect idols. A hairy spider on its back. For this he is punished severely. We discern his absolute nihilism. His ultimate disillusionment. Knowledge is nothing but sorrow. He that increaseth knowledge increaseth sorrow. In the bitter nutmeat of the Ecclesiastes. Who was the mother? Of course, Queen Sheba. She was, by all reports, black.
ellauri108.html on line 381: I know Jah will provide, Benjy says with certainty. When that truth came I had no money, no job, no food. The child, my child, is crying and crying, my wife can't shut him up. As a matter of fact, she schedaadled. Just vamoosed. I am so vexed I can't pray no more. So I open the door and look to the sea. There I see a boat with three fishermen in it. The men are fishing but there is no space in the boat for another person. Out there on the sea, the waves are tall. Behind that boat, I see someone swimming. A little boy swimming along after the boat. I am wondering why the fishermen don't stop to pick up the boy in such a rough sea. But then I come to an understandingand it is Jah who put this idea into my head. That little boy's job is to dive for the fish traps, bring them up from the bottom. He is diving in that rough, rough sea for fish traps, and raising them up, all heavy with saltwater, all by himself. Just a little boy, too. Maybe ten years old. But so strong. Sometimes the sea cover him. I wouldn't see him or the boat. Then they would bounce him back into the sea.
ellauri108.html on line 383: Benjy pauses for a reefer. "Do you see what I am saying? If such a boy could live on the sea, I knew that my son could live on the land. I come up here on this hill, that very morning. And I start to make a living making charcoal out of pimento trees. Right here, where we sit. This is where I get my start, right here on these cold, old embers.
ellauri108.html on line 385:
Meet 3 (or 4) Young Men with Uncompromising Faith Even in the Face of Death
ellauri108.html on line 395: Shadrach, Meshach, and Abednego in and out of the flames. (Where is man n:o 4?)
ellauri108.html on line 401: In chapter three in the Book of Daniel, we are introduced to three young men: Shadrach, Meshach, and Abednego, who hold on to their belief in God even when threatened with a fiery death. Their story serves as inspiration for those who question their faith or who face hardship for their beliefs.
ellauri108.html on line 402:
The Siege of Jerusalem
ellauri108.html on line 404: The story takes place about 600 years before Jesus Christ was born when King Nebuchadnezzar of Babylon besieged Jerusalem and took captive many of Israel's finest citizens. Among those deported to Babylon were four young men from the tribe of Judah: Daniel, Hananiah, Mishael, and Azariah.
ellauri108.html on line 408: These four Hebrew youths soon proved themselves to be exceptionally wise. As a result, they found favor with King Nebuchadnezzar. When Daniel turned out to be the only man capable of interpreting one of Nebuchadnezzar's troubling dreams, the king placed him in a high position over the whole province of Babylon, including over all of the wise men of the land. At Daniel's request, the king appointed Shadrach, Meshach, and Abednego as Daniel's advisors.
ellauri108.html on line 410:
Worship of a Golden Statue
ellauri108.html on line 412: King Nebuchadnezzar had a huge golden image built as a symbol of his power and glory. He then commanded that his people bow down and worship this image whenever they heard the sound of his musical herald. Those who disobeyed the order would be thrown into an immense, blazing furnace.
ellauri108.html on line 414: Shadrach, Meshach, and Abednego, however, worshipped only the One True God, and they refused to bow down to the false idol. They were brought before Nebuchadnezzar to face their fate but remained courageous in the face of the king's demand to bow down before the golden statue. They said:
ellauri108.html on line 416: "O Nebuchadnezzar, we have no need to answer you in this matter. If this be so, our God whom we serve is able to deliver us from the burning fiery furnace, and he will deliver us out of your hand, O king. But if not, be it known to you, O king, that we will not serve your gods or worship the golden image that you have set up." (Daniel 3:16-18, ESV)
ellauri108.html on line 421: "But I see four men unbound, walking in the midst of the fire, and they are not hurt; and the appearance of the fourth is like a son of the gods." (Daniel 3:25, ESV)
ellauri108.html on line 423: Then the king called the men to come out of the furnace. Shadrach, Meshach, and Abednego emerged unharmed, with not even a hair on their heads singed or the smell of smoke on their clothing.
ellauri108.html on line 426: "Blessed be the God of Shadrach, Meshach, and Abednego, who has sent his angel and delivered his servants, who trusted in him, and set aside the king's command, and yielded up their bodies rather than serve and worship any god except their own God." (Daniel 3:28, ESV)
ellauri108.html on line 428: Through God's miraculous deliverance of Shadrach, Meshach, and Abednego that day, Nebuchadnezzar declared that the remaining Israelites in captivity were now protected from harm and were guaranteed freedom of worship. And Shadrach, Meshach, and Abednego received a royal promotion.
ellauri108.html on line 430:
A Question of Deliverance
ellauri108.html on line 432: Who was the fourth man Nebuchadnezzar saw in the flames? Was it Daniel? Naah, he was out of it. Bible scholars believe he was either an angel or a manifestation of Christ. Regardless, his appearance was miraculous, a heavenly bodyguard sent by God to protect Shadrach, Meshach, and Abednego during their intense time of need.
ellauri108.html on line 434: However, God's miraculous intervention in a moment of crisis is not promised. If it were, believers would not need to exercise faith. The lesson here is that Shadrach, Meshach, and Abednego trusted God and were determined to be faithful without any guarantee of deliverance. They had no assurance they would survive the flames, but they stood firm anyway.
ellauri108.html on line 443: LearnReligions is part of the Dotdash publishing family.
ellauri108.html on line 452: Contrary to scholarly understandings of how the Bible was compiled, Rastas commonly believe it was originally written on stone in the Ethiopian language of Amharic. They also regard it as cryptographic, meaning that it has many hidden meanings.
ellauri108.html on line 453: Because of what they regard as the corruption of the Bible, Rastas also turn to other sources that they believe shed light on black African history. Common texts used for this purpose include Leonard Howell's 1935 work The Promised Key, Robert Athlyi Rogers' 1924 book Holy Piby, and Fitz Balintine Pettersburg's 1920s work, the Royal Parchment Scroll of Black Supremacy. Many Rastas also treat the Kebra Nagast, a 14th-century Ethiopian text, as a source through which to interpret the Bible.
ellauri108.html on line 455: Rastas who view Haile Selassie as Jesus argue that both were descendants from the royal line of the Biblical king David, while Rastas also emphasise the fact that the Makonnen dynasty, of which Haile Selassie was a member, claimed descent from the Biblical figures Solomon and the Queen of Sheba.
ellauri108.html on line 459: Members of the Twelve Tribes of Israel denomination, for instance, reject the idea that Selassie was the Second Coming, arguing that this event has yet to occur.
ellauri108.html on line 461: Its emphasis is on the purging of any belief in the inferiority of black people, and the superiority of white people, from the minds of its followers.[99] Rastafari is therefore Afrocentric, equating blackness with the African continent, and endorsing a form of Pan-Africanism.
ellauri108.html on line 463: Practitioners of Rastafari identify themselves with the ancient Israelites—God's chosen people in the Old Testament—and believe that black Africans broadly or Rastas more specifically are either the descendants or the reincarnations of this ancient people.[102] This is similar to beliefs in Judaism,[103] although many Rastas believe that contemporary Jews' status as the descendants of the ancient Israelites is a false claim.[104] Rastas typically believe that black Africans are God's chosen people, meaning that they made a covenant with him and thus have a special responsibility. Rastafari espouses the view that this, the true identity of black Africans, has been lost and needs to be reclaimed. Some Rasta sects reject the notion that a white European can ever be a legitimate Rasta.
ellauri108.html on line 467: Rastafari teaches that the black African diaspora are exiles living in "Babylon", a term which it applies to Western society. For Rastas, European colonialism and global capitalism are regarded as manifestations of Babylon, while police and soldiers are viewed as its agents.The term "Babylon" is adopted because of its Biblical associations. In the Old Testament, Babylon is the Mesopotamian city where the Israelites were held captive, exiled from their homeland, between 597 and 586 BCE; Rastas compare the exile of the Israelites in Mesopotamia to the exile of the African diaspora outside Africa. In the New Testament, "Babylon" is used as a euphemism for the Roman Empire, which was regarded as acting in a destructive manner that was akin to the way in which the ancient Babylonians acted. Rastas perceive the exile of the black African diaspora in Babylon as an experience of great suffering, with the term "suffering" having a significant place in Rasta discourse.
ellauri108.html on line 471: A map of Ethiopia, the "Zion" of the Rastas ellauri108.html on line 474: Rastas turn to Biblical scripture to explain the Atlantic slave trade, believing that the enslavement, exile, and exploitation of black Africans was punishment for failing to live up to their status as Jah's chosen people.
ellauri108.html on line 475: Rastas seek to delegitimise and destroy Babylon, something often conveyed in the Rasta aphorism "Chant down Babylon".
ellauri108.html on line 477: Rastas view "Zion" as an ideal to which they aspire. As with "Babylon", this term comes from the Bible, where it refers to an idealised Jerusalem. Rastas use "Zion" either for Ethiopia specifically or for Africa more broadly, the latter having an almost mythological identity in Rasta discourse. Many Rastas use the term "Ethiopia" as a synonym for "Africa"; thus, Rastas in Ghana for instance described themselves as already living within "Ethiopia". Other Rastas apply the term "Zion" to Jamaica or they use it to describe a state of mind.
ellauri108.html on line 479: During the first three decades of the Rastafari movement, it placed strong emphasis on the need for the African diaspora to be repatriated to Africa. To this end, various Rastas lobbied the Jamaican government and United Nations to oversee this resettlement process. Other Rastas organised their own transportation to the African continent. Critics of the movement have argued that the migration of the entire African diaspora to Africa is implausible, particularly as no African country would welcome this.
ellauri108.html on line 481: By the movement's fourth decade, the desire for physical repatriation to Africa had declined among Rastas, a change influenced by observation of the 1983–1985 famine in Ethiopia. Rather, many Rastas saw the idea of returning to Africa in a metaphorical sense, entailing the restoration of their pride and self-confidence as people of black African descent.
ellauri108.html on line 485: Rastafari is a millenarian movement, espousing the idea that the present age will come to an apocalyptic end. Many practitioners believe that on this Day of Judgement, Babylon will be overthrown, with Rastas being the chosen few who survive the upheaval. With Babylon destroyed, Rastas believe that humanity will be ushered into a "new age". This is conceived as being a millennium of peace, justice, and happiness in which the righteous shall live in Africa, now a paradise.
ellauri108.html on line 487: In the 1980s, many Rastas believed that the Day of Judgment would happen around the year 2000. A view then common in the Rasta community was that the world's white people would wipe themselves out through nuclear war, with black Africans then ruling the world, something that they argued was prophesied in the Book of Daniel.
ellauri108.html on line 489: Rastas do not believe that there is a specific afterlife to which individuals go following bodily death. They believe in the possibility of eternal life, and that only those who shun righteousness will actually die. The scholar of religion Leonard E. Barrett observed some Jamaican Rastas who believed that those practitioners who did die had not been faithful to Jah. He suggested that this attitude stemmed from the large numbers of young people that were then members of the movement, and who had thus seen only few Rastas die. Another Rasta view is that those who are righteous will undergo reincarnation, with an individual's identity remaining throughout each of their incarnations. In keeping with their views on death, Rastas eschew celebrating physical death and often avoid funerals, also repudiating the practice of ancestor veneration that is common among traditional African religions.
ellauri108.html on line 491: The scholar Maureen Warner-Lewis observed that Rastafari combined a "radical, even revolutionary" stance on socio-political issues, particularly regarding race, with a "profoundly traditional" approach to "philosophical conservatism" on other religious issues. Rastas typically look critically upon modern capitalism with its consumerism and materialism. They favour small-scale, pre-industrial and agricultural societies. Not just sinners but bad businessmen.
ellauri109.html on line 92: Hoffnung ist nicht die Überzeugung, dass etwas gut ausgeht,
ellauri109.html on line 96: Nein, Hoffnung ist genauer die Wunsch, dass etwas gut ausgeht.
ellauri109.html on line 234: Ruth Benedict syntyi New Yorkissa ja valmistui Vassar Collegesta vuonna 1909. Vuonna 1919 hän meni opiskelemaan Columbian yliopistoon, jossa hän opiskeli Franz Boasin oppilaana, ja valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1923. Margaret Mead, jonka kanssa Benedictillä epäillään olleen romanttinen suhde, lanseerasi näihin muistelmiin avaintermin Kubilabala! Liiku horisontaalisesti! Boasin kiihkeä egalitarismi vaikutti Benedictiin, joka jatkoi sitä tutkimuksissaan ja kirjoituksissaan. Benedict oli rasismin ja uskonnollisen kiihkoilun suorapuheinen vastustaja. Suvaitsevaisuus korostui kaikessa hänen työssään.
ellauri109.html on line 248: Jukka Hankamäki kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985. Hän opiskeli vuosina 1987–1993 filosofiaa Tampereen yliopistossa Juha Varton oppilaana. Siirryttyään Helsingin yliopistoon Hankamäki väitteli Esa Saarisen ohjauksessa tohtoriksi Simone Weilin eksistenssifilosofiasta vuonna 1997.
ellauri109.html on line 254: Väitöskirjassaan Rakkauden välittäjä (1997) Hankamäki tarkastelee Weilia yhtenä platonistisen mystiikan edustajana, jonka ajattelussa eksistenssifilosofinen ihmiskäsitys ja hyve-eettinen moraaliajattelu liittyivät yhteen. Toisessa väitöskirjassaan (2016) Sosiaalipsykologian sydän Hankamäki tulkitsee symbolista interaktionismia pragmatismin vastaukseksi behavioristisen ihmistutkimuksen haasteisiin.
ellauri109.html on line 258: Kirjassa Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena (2008) Hankamäki väittää, että kartesiolaiselle ajattelulle ominaiset jaottelut järkeen ja tunteisiin, tietoon ja todellisuuteen, kieleen ja kokemukseen sekä Jumalaan ja maailmaan ovat seuranneet heteroseksuaalisten filosofien oidipuskomplekseista sekä filosofian homoseksuaalisen olemuksen torjumisesta. Sen sijaan samaa sukupuolta olevien ihmisten yhteiseen kokemusmaailmaan perustuva merkitysten oppiminen voisi luoda parhaat edellytykset filosofialle ja yhteisymmärrykselle.
ellauri109.html on line 268: John Rogers Searle (/sɜːrl/; born July 31, 1932) is an American philosopher. He was Willis S. and Marion Slusser Professor Emeritus of the Philosophy of Mind and Language and Professor of the Graduate School at the University of California, Berkeley until June 2019, when his emeritus status was revoked for having violated the university’s sexual harassment policies. Widely noted for his contributions to the philosophy of language, philosophy of mind, and social philosophy, he began teaching at UC Berkeley in 1959.
ellauri109.html on line 272: In the late 1980s, Searle, along with other landlords, petitioned Berkeley's rental board to raise the limits on how much he could charge tenants under the city's 1980 rent-stabilization ordinance. The rental board refused to consider Searle's petition and Searle filed suit, charging a violation of due process. In 1990, in what came to be known as the "Searle Decision", the California Supreme Court upheld Searle's argument in part and Berkeley changed its rent-control policy, leading to large rent-increases between 1991 and 1994. Searle was reported to see the issue as one of fundamental rights, being quoted as saying "The treatment of landlords in Berkeley is comparable to the treatment of blacks in the South ... our rights have been massively violated and we are here to correct that injustice." The court described the debate as a "morass of political invective, ad hominem attack, and policy argument".
ellauri109.html on line 274: Shortly after the September 11 attacks, Searle wrote an article arguing that the attacks were a particular event in a long-term struggle against forces that are intractably opposed to the United States, and signaled support for a more aggressive neoconservative interventionist foreign policy. He called for the realization that the United States is in a more-or-less permanent state of war with these forces. Moreover, a probable course of action would be to deny terrorists the use of foreign territory from which to stage their attacks. Finally, he alluded to the long-term nature of the conflict and blamed the attacks on the lack of American resolve to deal forcefully with America's enemies over the past several decades.
ellauri109.html on line 276: In March 2017, Searle became the subject of sexual assault allegations. The Los Angeles Times reported: "A new lawsuit alleges that university officials failed to properly respond to complaints that John Searle, an 84-year-old renowned philosophy professor, sexually assaulted his 24-year-old research associate last July and cut her pay when she rejected his advances." The case brought to light several earlier complaints against Searle, on which Berkeley allegedly had failed to act.
ellauri109.html on line 278: The lawsuit, filed in a California court on March 21, 2017, sought damages both from Searle and from the Regents of the University of California as his employers. It also claims that Jennifer Hudin, the director of the John Searle Center for Social Ontology, where the complainant had been employed as an assistant to Searle, has stated that Searle "has had sexual relationships with his students and others in the past in exchange for academic, monetary or other benefits". After news of the lawsuit became public, several previous allegations of sexual harassment by Searle were also revealed.
ellauri109.html on line 280: On June 19, 2019, following campus disciplinary proceedings by Berkeley's Office for the Prevention of Harassment and Discrimination (OPHD), University of California President Janet Napolitano approved a recommendation that Searle have his emeritus status revoked, after a determination that he violated university policies against sexual harassment.
ellauri109.html on line 282: Searle has five honorary-doctorate degrees from four different countries and is an honorary visiting professor at Tsing Hua University and at East China Normal University. In 2000 Searle received the Jean Nicod Prize; in 2004, the National Humanities Medal; and in 2006, the Mind & Brain Prize.
ellauri109.html on line 287: Phil Roth tekee erittäin pienikalloisen vaikutelman. Se ei todellakaan ole mikään ruudinkexijä. Kei-reen (tyynytarinoiden lempinimi) oli ensimmäinen hyvä pano sitten Maureenin. "Prof" Peppu kuzuu opiskelijan työhuoneeseen ja laskee mustan karvakätensä sen blondeille hiuxille. Näin se homma etenee, kuin "Prof." Searlella.
ellauri109.html on line 321: The merchant Hans Kohlhase lived in Cölln on the Spree (now incorporated into Berlin) in the Margraviate of Brandenburg in the 16th century. In October 1532 he set out on a trip to the Leipzig Trade Fair in the neighboring Electorate of Saxony. On the way two of his horses were seized, at the command of the Junker von Zaschwitz, as a supposed fee for passage through Saxony. Kohlhase sought redress in the Saxon courts but failed to obtain it. Outraged, he issued a public challenge in 1534 and burned down houses in Wittenberg. Even a letter of admonition from Martin Luther could not dissuade him, and Kohlhase and the band he collected committed further acts of terror. In 1540 he was finally captured and tried, and was publicly broken on the wheel in Berlin on 22 March 1540. From this history Kleist fashioned a novella that dramatized a personal quest for justice in defiance of the claims of the general law and the community.
ellauri109.html on line 323: Kleist opposed Napoleon. He was a sort of Fundamental German militating against Bonaparte's European Union and first and foremost, the recovery fund.
ellauri109.html on line 325: As Kohlhaas is led to execution, he sees in the crowd the disguised Elector of Saxony. Through his lawyer, he is informed that his suit against the Junker has been successful, and is presented with compensation for the injuries of his hired man and shown the horses, now well-fed and healthy. Pleased that justice has been served, he submits willingly to the execution.
ellauri109.html on line 327: Later it turns out that Kohlhaas has on his person papers that contain important information about the House of Saxony.
ellauri109.html on line 328: However, shortly before being beheaded, he opens the amulet on his neck containing the papers regarding the House of Saxony and swallows them. The Elector of Saxony is so distressed by this act that he faints, and Kohlhaas is beheaded shortly, feeling two foot sho-o-o-rt.
ellauri109.html on line 332: In the spring of 1799, the 21-year-old Kleist wrote a letter to his half-sister Ulrike [de] in which he found it "incomprehensible how a human being can live without a life plan" (Lebensplan). In effect, Kleist sought and discovered an overwhelming sense of security by looking to the future with a definitive plan for his life. It brought him happiness and assured him of confidence, especially knowing life without a plan only saw despair and discomfort. The irony of his suicide is the fodder of his critics.
ellauri109.html on line 350: ASYLin varavaltuutettu Nationalisti  traditionalisti  Kissan henkilöstöä Askartelufanaatikko Etnofassumatriarkka 
ellauri109.html on line 379: Though married to Hippolyte Colet, Louise had a steamy eight-year affair, in two stages, with Gustave Flaubert. The relationship turned sour, however, and they broke up. Louise was allegedly so angered by her breakup with Flaubert, she wrote a novel, Lui, in an effort to target Flaubert. However, Colet's book has failed to have the lasting significance of Madame Bovary.
ellauri109.html on line 383: Flaubert's dozens of long letters to her, in 1846–1847, then especially between 1851 and 1855, are one of the many joys of his correspondence. Many of them are a precious source of information on the progress of the writing of Madame Bovary. In many others, Flaubert gives lengthy appreciations and critical comments on the poems that Louise Colet sent to him for his judgment before offering them for publication. The most interesting of these comments show the vast differences between her and him on the matter of style and literary expression, she being a gushing Romanticist, he deeply convinced that the writer must abstain from gush and self-indulgence.
ellauri109.html on line 470: And the mossy rocks of a beautiful countryside. (Epistles I.10)
ellauri109.html on line 474: Translations of the fable were familiar enough in Britain but the subject of male bonding left some readers uneasy (as it very obviously did Elizur Wright). Eventually there appeared an 18th-century version in octosyllabic couplets that claimed to be ‘improved from Fontaine’. Here the couple are a male and female named Columbo and Turturella.
ellauri109.html on line 476: Two pigeons (or doves in Elizur Wright's American translation) live together in the closest friendship and 'cherish for each other/The love that brother hath for brother.' One of them yearns for a change of scene and eventually flies off on what he promises will be only a three-day adventure. During this time he is caught in a storm with little shelter, ensnared, attacked by predators and then injured by a boy with a sling, returning with relief to roam no more.
ellauri109.html on line 505: What artichokes tell us about the pandemic: That the immediate appeal of Roth’s early books is the antic sex and impious humor.
ellauri109.html on line 507: From the start, critics complained about the ostensible sameness of Roth’s books, their narcissism and narrowness—or, as he himself put it, comparing his own work to his father’s conversation, “Family, family, family, Newark, Newark, Newark, Jew, Jew, Jew.” Roth turned self-obsession into art. He was a consummate bullshit artist.
ellauri109.html on line 509: Over time, he took on vast themes—love, lust, loneliness, marriage, masculinity, ambition, community, solitude, loyalty, betrayal, patriotism, rebellion, piety, disgrace, the body, the imagination, American history, mortality, the relentless mistakes of life—and he did so in a variety of forms: comedy, parody, romance, conventional narrative, postmodernism, autofiction.
ellauri109.html on line 511: Many literary figures have dreaded the spectre of the biographer. Charles Dickens, Wilkie Collins, Walt Whitman, Henry James, and Sylvia Plath are but a few who put their letters and journals into the fire. Lea poltti päiväkirjansa kommunistien pelossa ja repi lottapuvun matonkuteixi. James admitted to his nephew and literary executor that his singular desire in old age was to “frustrate as utterly as possible the postmortem exploiter.”
ellauri109.html on line 517: When Updike, in the eighties, felt the sour breath of potential biographers on his neck, he tried to preëmpt his pursuers by writing a series of autobiographical essays about such topics as the Pennsylvania town where he grew up, his stutter, and his skin condition. The resulting collection, “Self-Consciousness,” is a dazzlingly intimate book, but his imagination and industry did more to draw biographical attention than to repel it. In the weeks before his death, of lung cancer, in early 2009, he continued to write, including an admiring review of Blake Bailey’s biography of John Cheever. And five years later there it was: “Updike,” a biography by Adam Begley.
ellauri109.html on line 519: In Roth’s “Exit Ghost” (2007), the last of the Zuckerman books, half a century has elapsed since the visit with Lonoff. Zuckerman, suffering from prostate cancer, has been sapped of his physical and creative vitality. Yet his greatest anxiety does not concern his impotence and incontinence, or his deteriorating short-term memory. He fears, above all, the tyranny of the biographer.
ellauri109.html on line 521: "So you’re going to redeem Lonoff’s reputation as a writer by ruining it as a man. Replace the genius of the genius with the secret of the genius.”
ellauri109.html on line 525: He was often undone—by depression, by his two marriages, by the loneliness and intensity of his commitment to the work. He could be tender and manipulative, generous and insistently selfish. But never nice.
ellauri109.html on line 527: Mid-century Jewish Newark echoes with the sounds of the cafeterias and the butcher shops, women playing mah-jongg at picnics in the park, weary fathers heading off to the shvitz on Mercer Street, where they gossiped and drank amid a “concerto of farts.”
ellauri109.html on line 535: In the army he ruined his back lugging a kettle of potatoes. Niklas Roth oli sotapoliisi ja Mikko kokki.
ellauri109.html on line 537: In Chicago, Roth met Margaret (Maggie) Martinson, a divorcée with two children who came from a small Midwestern town and whose tumultuous life (an alcoholic father, a brute of an ex-husband) fascinated him with its “goyish chaos” and provided material for his fiction.
ellauri109.html on line 539: Roth mined his life for his characters from the beginning. He also found himself liberated, as the fifties wore on, by the example of two older Jewish-American writers. Saul Bellow’s “The Adventures of Augie March” helped “close the gap between Thomas Mann and Damon Runyon,” Roth recalled. Bernard Malamud’s “The Assistant” showed him that “you can write about the Jewish poor, you can write about the Jewish inarticulate, you can describe things near at hand.”
ellauri109.html on line 541: In March, 1959, The New Yorker published Roth’s story “Defender of the Faith,” in which a Jewish enlisted man tries to manipulate a Jewish sergeant into giving him special treatment out of ethnic kinship. Various rabbis and Jewish community leaders accused Roth of cultural treason. “What is being done to silence this man?” Emanuel Rackman, the president of the Rabbinical Council of America, wrote. “Medieval Jews would have known what to do with him.”
ellauri109.html on line 549: His first, and longest, novel, “Letting Go,” published in 1962, lacked the vibrancy of the early stories, and he struggled for the next several years to free himself from its slightly ponderous Jamesian style.
ellauri109.html on line 551: Kleinschmidt published a journal article in which he describes the case of a “successful Southern playwright” with an overbearing mother: “His rebellion was sexualized, leading to compulsive masturbation which provided an outlet for a myriad of hostile fantasies. These same masturbatory fantasies he both acted out and channeled into his writing.” Roth, who was obviously Kleinschmidt’s “playwright,” saw the article just after finishing the novel. He spent multiple sessions berating Kleinschmidt for this “psychoanalytic cartoon” and yet continued his analysis with him for years.
ellauri109.html on line 555: Roth could not stand the lurid brand of notoriety. Years later, he told friends that he wished he’d never published “Portnoy’s Complaint.” It was by far his best-selling book.
ellauri109.html on line 557: His habits were those of a monk: spartan diet and furnishings, regular exercise, crew-neck sweaters, sensible shoes, and strict hours. If he was not in his studio by nine, he would think, “Malamud has already been at it for two hours.”
ellauri109.html on line 559: He told Bellow of his early work, “I kept being virtuous, and virtuous was destroying me. When I let the repellent in, I found that I was alive on my own terms.”
ellauri109.html on line 561: Cold-hearted betrayer of the most intimate confessions, cutthroat caricaturist of your own loving parents, graphic reporter of encounters with women to whom you have been deeply bound by trust, by sex, by love—no, the virtue racket ill becomes you.
ellauri109.html on line 563: Roth spent much of his life in pain. Many spinal surgeries followed his mishap in the Army. Diagnosed with heart disease before he was fifty, Roth lived with an acute sense of imminent catastrophe. In 1989, when he was fifty-six, he was swimming laps in his pool and was overwhelmed by chest pain. The next day, he had quintuple-bypass surgery.
ellauri109.html on line 565: “Sabbath’s Theater” (1995). is probably the most profane of Roth’s novels; it was also his favorite, the book in which he felt himself to be utterly free and at his best. “Céline is my Proust,” he used to say.
ellauri109.html on line 567: Roth and Bloom divorced, miserably, in 1995. A year later, Bloom published a memoir, “Leaving a Doll’s House,” in which Roth was depicted as brilliant and initially attentive to the demands of her career, but also as unpredictable, unfaithful, remote, and, at times, horribly unkind, not least about Bloom’s devotion to her grown daughter. The book quoted incensed faxes that Roth sent Bloom at the end of their union, demanding that she pay sixty-two billion dollars for failing to honor their prenuptial agreement, and another bill for the “five or six hundred hours” that he had spent going over her lines with her.
ellauri109.html on line 571: In his fury and his hunger for retribution, Roth produced “Notes for My Biographer,” an obsessive, almost page-by-page rebuttal of Bloom’s memoir: “Adultery makes numerous bad marriages bearable and holds them together and in some cases can make the adulterer a far more decent husband or wife than . . . the domestic situation warrants. (See Madame Bovary for a pitiless critique of this phenomenon.)” Only at the last minute was Roth persuaded by friends and advisers not to publish the diatribe, but he could never put either of his marriages behind him for good. He was similarly incapable of setting aside much smaller grievances. As Benjamin Taylor, one of his closest late-in-life friends, put it in “Here We Are,” a loving, yet knowing, memoir, “The appetite for vengeance was insatiable. Philip could not get enough of getting even.”
ellauri109.html on line 575: Roth’s mental health, like his physical health, proved less than stable. There were harrowing periods of depression; a Halcion-induced breakdown; stays at a psychiatric hospital.
ellauri109.html on line 577: Sen "syvä ystävä" oli prof. Ross Miller. Mitenkähän syvälle ne ulottuivat. Noin kuusi tuumaa veikkaisin.
ellauri109.html on line 581: in 2000, James Atlas’s biography of Bellow appeared. It was a book that Roth had urged Atlas to write, but Bellow hated it, and so, in the end, did Roth. An acidic trickle of disenchantment, especially regarding Bellow’s inconstancy with women and family, runs through it. Oma vika pikku sika.
ellauri109.html on line 583: Roth asked Ross Miller to write his biography after his women friends Hermione Lee and Judith Thurman declined his invitations. He coached Miller on lines of questioning. He was particularly anxious for Miller to rebut “This whole mad fucking misogynistic bullshit!” “It wasn’t just ‘Fucked this one fucked that one fucked this one,’ ” he told Miller in one of their interviews.”
ellauri109.html on line 591: Roth began to hear that Miller was describing him as “manic-depressive.” The theatre critic and producer Robert Brustein, an old friend of Roth’s, reported back that Miller had told him, “He knows he’s writing shit now. It just lies there like a lox.” By the end of 2009, the arrangement and the friendship were over. So was Roths career.
ellauri109.html on line 595: He took victory laps at birthday celebrations and symposiums on his work. He accepted a medal from Barack Obama. In 2014, he was even awarded an honorary degree from the Jewish Theological Seminary. The headline the next day in The Forward read “Philip Roth, Once Outcast, Joins Jewish Fold.” There were, for a while, love affairs with much younger women, even talk of having a child. Then he retired from sex, too.
ellauri109.html on line 597: In 2012, Roth invited Blake Bailey to his apartment, on West Seventy-ninth Street, for a kind of job interview. After quizzing Bailey on how a Gentile from Oklahoma could possibly write the life of a Jew from Newark, the deal was made. “I don’t want you to rehabilitate me,” Roth told him. “Just make me interesting.”
ellauri109.html on line 605: We learn of Roth’s generosity with unearned money he did not need (just like JFK, who was privately stingy as hell but basked in high-visibility free-of-charge charity) of his remarkable service in getting Milan Kundera published in English.
ellauri109.html on line 607: Roth was a dedicated teacher at various universities, but he also availed himself of what he viewed as the perquisites.
ellauri109.html on line 609: At the University of Pennsylvania, a friend and colleague—acting, the friend admits, almost as a “pimp”—helped Roth fill the last seats in his oversubscribed classes with particularly attractive undergraduates. Roth’s treatment of a young woman named Felicity (a pseudonym), a friend and house guest of Claire Bloom’s daughter, is particularly disturbing. Roth made a sexual overture to Felicity, which she rebuffed; the next morning, he left her an irate note accusing her of “sexual hysteria.” When Bloom wrote about the incident in her memoir, Roth answered in his unpublished “Notes” with a sense of affront rather than penitence: “This is what people are. This is what people do. . . . Hate me for what I am, not for what I’m not.”
ellauri109.html on line 611: The reaction to “Portnoy’s Complaint,” a decade later, was of another order. “This is the book for which all anti-Semites have been praying,” Gershom Scholem, the eminent scholar of Jewish history and mysticism, wrote. “I daresay that with the next turn of history, which will not be long delayed, this book will make all of us defendants at court.”
ellauri109.html on line 615: Roth, who thought of religion as fairy tales and illusion, left strict instructions: no Kaddish, no God, no speeches. Roth had asked a range of friends to read passages from his novels. The mourners heard only the language of Roth and then shovelled dirt into his grave until it was full.
ellauri109.html on line 666: On 1 December 1663 Dryden married the royalist sister of Sir Robert Howard—Lady Elizabeth. Dryden's works occasionally contain outbursts against the married state but also celebrations of the same. Little is known of the intimate side of his marriage. Lady Elizabeth bore three sons and outlived her husband. Se sai sitten luritella tota abit onusta, kun anus-Jussi kuoli ensinnä.
ellauri109.html on line 668: On 1 December 1663 Dryden married Lady Elizabeth Howard (died 1714). The marriage was at St. Swithin's, London, and the consent of the parents is noted on the licence, though Lady Elizabeth was then about twenty-five. She was the object of some scandals, well or ill founded; it was said that Dryden had been bullied into the marriage by her playwright brothers. A small estate in Wiltshire was settled upon them by her father. The lady's intellect and temper were apparently not good; her husband was treated as an inferior by those of her social status. Oi, monitoinikone! Olli, minä olen mistelin alla! (Doris ja sen menestynyt mies on etelässä joululomalla.)
ellauri109.html on line 689: A Poem, in Three Parts (1687) is an allegory in heroic couplets by John Dryden. At some 2600 lines it is much the longest of Dryden's poems, translations excepted, and perhaps the most mind-numbing. Luckily, no one has repeated it.
ellauri109.html on line 690: Dryden converted to Catholicism more or less simultaneously with the accession of the Roman Catholic king James II in 1685, to the disgust of many Protestant writers. Tälläsiä takinkääntäjiäkin mulla on jo pussillinen.
ellauri109.html on line 692: The tripartite poem falls into three parts: the first is a description of the different religious denominations, in which the Roman Catholic church appears as a milk-white hind part, the Church of England as a panther, the Independents as a bear, the Presbyterians as a wolf, the Quakers as a hare, the Socinians as a fox, the Freethinkers as an ape, and the Anababtists as a boar.
ellauri109.html on line 693: The second part deals with the controversial topics of church authority and transubstantiation. Että tästäkin on jo jauhettu. ÄLÄ JAUHA! huutaa Sepu tuhkalaatikosta.
ellauri109.html on line 697: William Hazlitt believed the poem to have "more genius, vehemence and strength of description than any other of Dryden's works". Se ei välttämättä ole paljon sanottu.
ellauri109.html on line 701: Dryden was born in the village rectory of Aldwincle near Thrapston in Northamptonshire, where his maternal grandfather was the rector of All Saints. He was the eldest of fourteen children born to Erasmus Dryden and wife Mary Pickering, paternal grandson of Sir Erasmus Dryden, 1st Baronet (1553–1632), and wife Frances Wilkes, Puritan landowning gentry who supported the Puritan cause and Parliament. He was a second cousin once removed of Jonathan Swift.
ellauri109.html on line 703: Dryden was trained in the art of rhetoric and the presentation of arguments for both sides of a given issue. This skill helped him turn his coat when the political winds took sudden turns.
ellauri109.html on line 706: Dryden potkittiin pois Royal Societystä kun sillä oli jäsenmaxut rästissä. Shadwell vei siltä poeta laureatuxen paikan kun Dryden ei pokkuroinut protestanttisia Wilhoa ja Mariaa. Oliko viirikukko ruostunut? Dryden's main goal in the satiric verse: the mock-heroic Mac Flecknoe, was to "satirize Shadwell, ostensibly for his offenses against literature but more immediately we may suppose for his habitual badgering of him on the stage and in print." Thomas Shadwell succeeded him as Poet Laureate, and he was forced to give up his public offices and live by the proceeds of his pig pen.
ellauri109.html on line 708: Of Dramatick Poesie (1668) was arguably the best of his essays. Unsurprisingly, Dryden constantly defended his own literary practice.
ellauri109.html on line 709: Dryden's poem, "An Essay upon Satire," contained a number of attacks on King Charles II, his mistresses and courtiers, but most pointedly on the Earl of Rochester, a notorious womaniser. Rochester responded by hiring thugs who attacked Dryden whilst walking back from Will's Coffee House (a popular London coffee house where the Wits gathered to gossip, drink and conduct their business) back to his house on Gerrard Street. Dryden survived the attack, offering £50 for the identity of the thugs placed in the London Gazette, and a Royal Pardon if one of them would confess. No one claimed the reward.
ellauri109.html on line 710: At around 8pm on 18 December 1679, Dryden was attacked in Rose Alley behind the Lamb & Flag pub, near his home in Covent Garden, by thugs hired by the Earl of Rochester, with whom he had a long-standing conflict. The pub was notorious for staging bare-knuckle prize fights, earning the nickname "The Bucket of Blood."
ellauri109.html on line 712: Dryden translated works by Horace, Juvenal, Ovid, Lucretius, and Theocritus, a task which he found far more satisfying than writing for the stage. In 1694 he began work on what would be his most ambitious and defining work as translator, The Works of Virgil (1697), which was published by subscription. The publication of the translation of Virgil was a national event and brought Dryden the sum of £1,400. For example, take lines 789–795 of Book 2 when Aeneas sees and receives a message from the ghost of his wife, Creusa.
ellauri109.html on line 729: Light as an empty dream at break of day,
ellauri109.html on line 730: Or as a blast of wind, she rush'd away.
ellauri109.html on line 745: Auden referred to him as "the master of the middle class". Alexander Pope was heavily influenced by Dryden and often borrowed from him.
ellauri109.html on line 746: His poems were very widely read, and are often quoted, for instance, in Henry Fielding's Tom Jones and Doc Johnson's essays.
ellauri109.html on line 747: Later generations considered Dryden's absence of sensibility a fault. He was dry like a digestive bisquit.
ellauri109.html on line 749: One of the first attacks on Dryden's reputation was by William Wordsworth, who complained that Dryden's descriptions of natural objects in his translations from Virgil were much inferior to the originals. However, several of Wordsworth's contemporaries, such as George Crabbe, Lord Byron, and Walter Scott (who edited Dryden's works), were still keen admirers of Dryden.
ellauri109.html on line 753: A heroic couplet is a traditional form for English poetry, commonly used in epic and narrative poetry, and consisting of a rhyming pair of lines in iambic pentameter. Use of the heroic couplet was pioneered by Geoffrey Chaucer in the Legend of Good Women and the Canterbury Tales, and generally considered to have been perfected by John Dryden and Alexander Pope in the Restoration Age and early 18th century respectively. A frequently-cited example illustrating the use of heroic couplets is this passage from Cooper's Hill by John Denham, part of his description of the Thames:
ellauri109.html on line 767: celadon (n.) "pale grayish-green color," 1768, from French Céladon , name of a character in the once-popular romance of "l'Astrée" by Honoré d'Urfé (1610); an insipidly sentimental lover who wore bright green clothes, he is named in turn after Celadon (Greek Keladon) , a character in Ovid's "Metamorphoses," whose name is said to mean "sounding with din or clamor."
ellauri109.html on line 783: Leah had experienced many calamities long before the loss of her baby. As a child, she and her family had joined thousands of Jews fleeing violence in Yemen. They were robbed as they trekked from one end of the country to the other and Leah was reduced to begging for food. Then they were rescued in an airlift known as Operation Magic Carpet.
ellauri109.html on line 791: She was told they were being taken to a special clinic in Tel Aviv. But when Leah's husband visited soon afterwards, only one of the twins was there. The other, Hanna, had died, he was informed.
ellauri109.html on line 793: Leah was shocked not to be shown a body or a grave - a common feature of such stories - but she and her husband did not doubt the heart-breaking news.
ellauri109.html on line 797: Two draft notices arrived in the post simultaneously. One for Hagit - and one for Hanna. This is another hallmark of missing baby stories.
ellauri109.html on line 801: Many Yemenite Jews spent periods in transit camps before being settled in homes, and stories of babies going missing began to arise immediately.
ellauri109.html on line 803: Some reports talk of children disappearing after visits to the camps by wealthy American Jews.
ellauri109.html on line 805: On kibbutzes, where some of the Yemenites settled, it was typical for youngsters to be separated from their parents and looked after together, and here too it's said that some children vanished.
ellauri109.html on line 807: Estimates of the number of missing children range from hundreds to thousands.
ellauri109.html on line 809: In many cases the parents believe their children were really kidnapped and given or sold to families of European Jews - occasionally Holocaust survivors who had lost their children - or Americans.
ellauri109.html on line 811: Over time, Leah, like many other parents, ceased to believe in the story of her child's death.
ellauri109.html on line 813: She went in search of documents that would reveal the truth about what happened to Hanna, and was deeply disturbed by what she found.
ellauri109.html on line 816: Three government inquiries have looked into the Yemenite Children Affair, as it is known, since the 1960s, and all have concluded that most children died of diseases and were buried without their parents being informed or involved.
ellauri109.html on line 817: So last year the government of Benjamin Netanyahu decided to open up most of the archives of the public inquiries and put them online.
ellauri109.html on line 818: Netanyahu said this marked a new era of transparency and would "right an historic wrong".
ellauri109.html on line 820: Post-mortem examinations were carried out on children, who were then buried in mass graves in violation of Jewish tradition, the special Knesset committee on the disappearance of children heard. In some cases the children's hearts were removed for US doctors, who were studying why there was almost no heart disease in Yemen.
ellauri109.html on line 825: One of the disturbing aspects of the Yemenite Children Affair is the way the darker-skinned immigrants appear to have been treated as second-class citizens. The founders of Israel were mostly Ashkenazi Jews, of European descent, some of whom expressed fears that Mizrahi (literally "Eastern") Jews brought with them a backwards "Oriental" culture that might damage the new state.
ellauri109.html on line 828: "What were its intentions towards Mediterranean Jews, the Jews of the Islamic world?
ellauri109.html on line 829: "There are very many elements in Israeli society who want to avoid this kind of discussion."
ellauri109.html on line 833: He points out that hundreds of thousands of immigrants arrived in Israel at a time of war, and in the years immediately afterwards, when the country was still reeling.
ellauri109.html on line 834: "All these people came in very, very difficult conditions and it's a story of chaos," Segev says. Samaa voisi sanoa nazi-Saxasta.
ellauri109.html on line 836: Yemenites were housed in tents and had to endure heavy winters. There were child mortality rates of 50%, he points out.
ellauri109.html on line 840: "It's probably the most tragic story of the return of Jews to Israel."
ellauri109.html on line 849: However, it was not until he reached his twenties that he discovered what much of his close-knit community already knew: he was adopted.
ellauri109.html on line 851: She always feared losing him and so, out of respect for his adoptive parents, it was only after they died that Yehuda opened his adoption file.
ellauri109.html on line 852: This showed no signature of consent from his Yemenite biological mother and gave only her first name, Zahara.
ellauri109.html on line 855: They then approached her five children asking them to do DNA tests. These showed they are the half-brother and half-sisters of Yehuda.
ellauri109.html on line 856: "Wow, there are a lot," remarked Yehuda, as he was told the news ahead of an emotional first meeting filmed by Israeli television.
ellauri109.html on line 857: His biological siblings had never been told of the existence of an older brother and were unable to explain the circumstances of his adoption.
ellauri109.html on line 859: "I'm happy the circle was completed and I now know the history, the origin and I know which family [I'm from] from a genetic point of view," he says.
ellauri109.html on line 861: "You cannot regret what happened in the past. This is my life. I accept it as it is." The remaining 10-100-1000- I dont know how many holocaust victims should take the same attitude. Shit happens because the two-legged apes are predominantly assholes, out of which nothing better can come out but turds.
ellauri110.html on line 58: Okay, here goes nothing. The entire poem consists of just three lines, with 17 syllables in total. The first line is 5 syllables The second line is 7 syllables The third line is 5 syllables
ellauri110.html on line 103: Pyydän anteeksi, mutta en usko, että kirjailija, jolla on niin »reflekteerattu» mieli ja joka osaa nähdä maailman hiuskarvalleen niinkuin se on itse teossa koskaan tajuaa tai näkee jotain tällaista. Luulen toisin sanoen, että Sillanpään nykyisessä tyylissä on aika annos sellaista, mikä hänen omalta kannaltaan on sovinnaisuutta, jotain turhanpäiten konstikasta, jotain »litteratuuria». Hänen vähän keikaileva »impressionisminsa» on ristiriidassa hänen väkevästi eletyn, selkeän ja komean maailmankuvansa kanssa. Hänen filosofiansa ja kertomatapansa riitelevät keskenään: edellinen pyrkii yleispätevään, tyypilliseen, jälkimäinen äärimäiseen oikulliseen yksilöistymiseen.
ellauri110.html on line 117: The author (Kulliverbi) sets out as captain of a ship. His men conspire against him, confine him a long time to his cabin, and set him on shore in an unknown land. He travels up into the country. The Yahoos, a strange sort of animal, described. The author meets two Houyhnhnms.
ellauri110.html on line 122: Gulliver's visit to the Land of the Houyhnhnms is described in Part IV of his Travels, and its location illustrated on the map at the start of Part IV.
ellauri110.html on line 123: The map shows Houyhnhnms Land to be south of Australia; it indicates Edels Land and Lewins Land to the north, and Nuyts Land to the north-east, on the mainland with the islands of St Francis and St Pieter further east, and Sweers, Maatsuyker and De Wit islands to the east. The map is somewhat careless with the scale, however; Edels Land to Lewins Land are shown adjacent, while in reality they are some 1000 km apart, while the sweep of the Great Australian Bight, from Cape Leeuwin, Australia's south-westerly point to the Maatsuyker Islands, off the southern tip of Tasmania, is over 3000 km.
ellauri110.html on line 124: Gulliver describes the land as "divided by long rows of trees, not regularly planted but naturally growing", with a "great plenty of grass, and several fields of oats".
ellauri110.html on line 126: The Houyhnhnms are rational equine beings and are masters of the land, contrasting strongly with the Yahoos, savage humanoid creatures who are no better than beasts of burden, or livestock. Whereas the Yahoos represent all that is bad about humans, Houyhnhnms have a settled, calm, reliable and rational society. Gulliver much prefers the Houyhnhnms' company to the Yahoos', even though the latter are biologically closer to him.
ellauri110.html on line 129: of_Yahoos_into_the_Field%2C_from_Gulliver%27s_Travels.jpg" width="50%" />
ellauri110.html on line 130: Houyhnhnms driving a herd of Yahoos into the Metropolitan Museum of Art. ellauri110.html on line 135: It is possible to interpret the Houyhnhnms in a number of different ways. One interpretation could be a sign of Swift's liberal views on race, or one could regard Gulliver's preference (and his immediate division of Houyhnhnms into color-based hierarchies) as absurd and the sign of his self-deception. It is now generally accepted that the story involving the Houyhnhnms embody a wholly pessimistic view of the place of man and the meaning of his existence in the universe. In a modern context the story might be seen as presenting an early example of animal rights concerns, especially in Gulliver's account of how horses are cruelly treated in his society and the reversal of roles. The story is a possible inspiration for Pierre Boulle's novel Planet of the Apes.
ellauri110.html on line 137: Book IV of Gulliver's Travels is the keystone, in some ways, of the entire work,[citation needed] and critics have traditionally answered the question whether Gulliver is insane (and thus just another victim of Swift's satire) by questioning whether or not the Houyhnhnms are truly admirable. Gulliver loves the land and is obedient to a race that is not like his own. The Houyhnhnm society is based upon reason, and only upon reason, and therefore the horses practice eugenics based on their analyses of benefit and cost. They have no religion and their sole morality is the defence of reason, and so they are not particularly moved by pity or a belief in the intrinsic value of life. Gulliver himself, in their company, builds the sails of his skiff from "Yahoo skins".
ellauri110.html on line 139: The Houyhnhnms' lack of passion surfaces during the scheduled visit of "a friend and his family" to the home of Gulliver's master "upon some affair of importance". On the day of the visit, the mistress of his friend and her children arrive very late. She made no excuses "first for her husband" who had died just that morning and she had to remain to make the proper arrangements for a "convenient place where his body should be laid". Gulliver remarked that "she behaved herself at our house as cheerfully as the rest".
ellauri110.html on line 141: A further example of the lack of humanity and emotion in the Houyhnhnms is that their laws reason that each couple produce two children, one male and one female. In the event that a marriage produced two offspring of the same sex, the parents would take their children to the annual meeting and trade one with a couple who produced two children of the opposite sex. This was viewed as his spoofing and or criticising the notion that the "ideal" family produces children of both sexes. George Orwell viewed the Houyhnhnm society as one whose members try to be as close to dead as possible while alive and matter as little as possible in life and death.
ellauri110.html on line 143: Orwell oli täysi ääliö. Se ja muut antropofiilit loukkaantuivat Swiftin wizistä. Ei tässä ole mitään nauramista! Two legs good four legs bad!
ellauri110.html on line 145: On one hand, the Houyhnhnms have an orderly and peaceful society. They have philosophy and a language that is entirely free of political and ethical nonsense. They have no word for a lie (and must substitute a circumlocution: "to say a thing which is not"). They also have a form of art that is derived from nature. Outside Gulliver's Travels, Swift had expressed longstanding concern over the corruption of the English language, and he had proposed language reform. He had also, in Battle of the Books and in general in A Tale of a Tub, expressed a preference for the Ancients (Classical authors) because their art was based directly upon nature, and not upon other art.
ellauri110.html on line 147: On the other hand, Swift was profoundly mistrustful of attempts at reason that resulted in either hubris (for example, the Projectors satirised in A Tale of a Tub or in Book III of Gulliver's Travels) or immorality (such as the speaker of A Modest Proposal, who offers an entirely logical and wholly immoral proposal for cannibalism). The Houyhnhnms embody both the good and the bad side of reason, for they have the pure language Swift wished for and the amorally rational approach to solving the problems of humanity (Yahoos); the extirpation of the Yahoo population by the horses is very like the speaker of A Modest Proposal.
ellauri110.html on line 149: Tää Wikipedian sepustuskin osoittaa ettei termiittiapinat ole edistyneet vähääkään Swiftin ajoista. The curren extirpation of the whole animal population (except the edible ones) by the termite apes is very like the speakers of many immodest proposals.
ellauri110.html on line 152: In the shipping lanes he is rescued by a Portuguese sea captain, a level-headed individual albeit full of concern for others, whose temperament at one level appears intermediate between the calm, rational Houyhnhnms of Houyhnhnmland and the norm of corrupt, European humanity, which Gulliver no longer distinguishes from Houyhnhnmland's wild Yahoos. Gulliver can speak with him, and though now disaffected from all humanity, he began to tolerate his company. Gulliver is returned to his home and family, finds their smell and look intolerable and all his countrymen no better than "Yahoos", purchases and converses with two stabled horses, tolerates the stable boy, and assures the reader of his account's utter veracity.
ellauri110.html on line 302: The first mention of the story dates back to 26 November 1895 when Chekhov, writing from Melikhovo, informed his correspondent Elena Shavrova: "I am writing now a small story called 'My Bride'." [Моя невеста, Moya nevesta]." He went on: "Once I had a bride... That is what they'd called her: Missyuss. My love for her was strong. That is what I am writing about." Whom did he mean exactly, remained unclear.
ellauri110.html on line 304: The domestic circumstances were apparently not suitable for writing and the work proceeded in fits and starts. "Still cannot finish a small novella I am now engaged with: guests interfere. Starting with 23 December crowds of people are there in my house, I crave for solitude, but as soon as I find myself on my own, I feel nothing but resentment and disgust, remembering how the day had been thrown away. Eating and chatting, eating and chatting all day long," he complained in a 29 December letter to Alexey Suvorin. According to Chekhov's 17 March letter to Viktor Goltsev, the story had been completed in early March.
ellauri110.html on line 306: According to Anton Chekhov's brother Mikhail, the story's location was the village Bogimovo in Kaluga Governorate where Chekhov had spent the summer of 1891. Mikhail Chekhov also names the prototypes for the landlord Belokurov and his partner Lyubov Ivanovna as E.D. Bylim-Kolosovsky and his wife Amnesia.
ellauri110.html on line 308: Sofia Prorokova, the author of Isaak Levitan's biography, suggested that the house with a terrace and a mezzanine in question might have been the one belonging to Anna N. Turchaninova, whose Gorka estate in the Tver Governorate Chekhov visited in the summer of 1895.According to Prorokova, the story might have been based upon the difficult relationship Levitan had with the Turchaninova sisters (hence the similarity in surnames), of whom the younger one, Varvara, the possible prototype for Zhenya (Missyuss), had a bizarre diminutive nickname, Lyulyu. This view was shared by the literary historian Leonid Grossman.
ellauri110.html on line 310: Isaac Ilyich Levitan was a classical Russian landscape painter who advanced the genre of the "mood landscape".
ellauri110.html on line 318: Lydia Volchaninova, a good-looking, but very stern and opinionated young teacher with somewhat dictatorial inclinations is deeply engaged in the affairs of the local zemstvo. Devoted to the cause of helping peasants, she is interested in doing and speaking of nothing but practical work, mostly in the fields of medicine and education. Lydia dislikes the protagonist, a landscape painter, who frequently visits their house. From time to time the two clash over problems of both the rural community and Russia as a whole.
ellauri110.html on line 322: The following day he learns that Zhenya and her mother had departed. A boy hands him a note from Znenya, which reads: "I have told my sister everything and she insists on my parting from you. I could not hurt her by disobeying. God will give you happiness. If you knew how bitterly mamma and I have cried." The painter leaves the place too. The last glimpse of hope to fill his lonely life with any kind of meaning is now gone, and the person who robbed him of it was Lydia, the one who cared for nothing but bettering other people's lives. Time passes, but he cannot forget Zhenya and deep in his heart knows she still thinks of him, too.
ellauri110.html on line 335: Samuel Pepys PRS (/piːps/ PEEPS; 23 February 1633 – 26 May 1703) was an administrator of the navy of England and Member of Parliament who is most famous for the diary he kept for a decade while still a relatively young man. Pepys had no maritime experience, but he rose to be the Chief Secretary to the Admiralty under both King Charles II and King James II through patronage, diligence, and his talent for administration. His influence and reforms at the Admiralty were important in the early professionalisation of the Royal Navy.
ellauri110.html on line 337: The detailed private diary that Pepys kept from 1660 until 1669 was first published in the 19th century and is one of the most important primary sources for the English Restoration period. It provides a combination of personal revelation and eyewitness accounts of great events, such as the Great Plague of London, the Second Dutch War, and the Great Fire of London.
ellauri110.html on line 344: The diary gives a detailed account of Pepys's personal life. He was fond of wine, plays, and the company of other people. He also spent time evaluating his fortune and his place in the world. He was always curious and often acted on that curiosity, as he acted upon almost all his impulses. Periodically, he would resolve to devote more time to hard work instead of leisure. For example, in his entry for New Year's Eve, 1661, he writes: "I have newly taken a solemn oath about abstaining from plays and wine…" The following months reveal his lapses to the reader; by 17 February, it is recorded, "Here I drank wine upon necessity, being ill for the want of it."
ellauri110.html on line 347: Pepys was an investor in the Company of Royal Adventurers Trading to Africa, which held the Royal monopoly on trading along the west coast of Africa in gold, silver, ivory and slaves.
ellauri110.html on line 349: Propriety did not prevent him from engaging in a number of extramarital liaisons with various women that were chronicled in his diary, often in some detail when relating the intimate details. The most dramatic of these encounters was with Deborah Willet, a young woman engaged as a companion for Elisabeth Pepys. On 25 October 1668, Pepys was surprised by his wife as he embraced Deb Willet; he writes that his wife "coming up suddenly, did find me imbracing the girl con [with] my hand sub [under] su [her] coats; and endeed I was with my main [hand] in her cunny. I was at a wonderful loss upon it and the girl also...." Following this event, he was characteristically filled with remorse, but (equally characteristically) continued to pursue Willet after she had been dismissed from the Pepys household. Pepys also had a habit of fondling the breasts of his maid Mary Mercer while she dressed him in the morning.
ellauri110.html on line 351: Pepys may also have dallied with a leading actress of the Restoration period, Mary Knep. "Mrs Knep was the wife of a Smithfield horsedealer, and the mistress of Pepys"—or at least "she granted him a share of her favours". He called her husband "an ill, melancholy, jealous-looking fellow" and suspected him of abusing his wife. Knep provided Pepys with backstage access and was a conduit for theatrical and social gossip. When they wrote notes to each other, Pepys signed himself "Dapper Dickey", while Knep was "Barbry Allen" (a popular song that was an item in her musical repertory).
ellauri110.html on line 355: Samuel Pepys führte ein Tagebuch von 1.25M Wörtern vom Alter 27 (1660) bis 36 (1669). Er stammte aus armen Verhältnissen. Im Alter von 25 heiratete er ein 15-jähriges Mädchen Elizabeth StMichel als Faktotum seinem Vetter, Richard Montague, Earl of Sandwich. Er stieg auf in der Marineverwaltung. Er wurde für Pabstliche Einstellungen im Tower eingestellt. Er rang mit seinem noch zu bezähmenden Geschlechtstrieb.
ellauri110.html on line 373: Westerbergin vanhemmat olivat ylietsivä Torsten Westerberg ja ravintolaemäntä Margit Eriksson. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1965–1970 oli taidemaalari Riitta Raija Puupponen, toinen 1971–1988 filosofian tohtori Elina Waris ja kolmas vuodesta 1992 on taidegraafikko Marjatta Nuoreva.
ellauri110.html on line 390: Caj Westerberg redogjorde en gång i eposstil till mig (6.4.2003) för sin väg till begreppet ataraxia. Det var i Anthony Cronins biografi över Samuel Beckett han stötte på det. Cronin citerar ur en anteckningsbok för Whoroscope, Becketts första tryckta verk (1930): ”The stoics aspired to Apathia, the repression of all emotion and the Epicureans to Ataraxia, freedom from all disturbance.”
ellauri110.html on line 408: Man har närmat sig det på något sätt oförsiktigt
ellauri110.html on line 445: Niihin aikoihin Olutkangas hoiti alkoholiriippuvaisia sairaala Mehiläisessä. Hän oli jo aiemmin ottanut hoitomenetelmäkseen Minnesota- eli Myllyhoidon, jonka filosofiana on luottaa ihmisen omiin voimavaroihin. Alkoholismista toipumisen edellytyksenä on ihmisen oma vastuunotto päihteettömästä elämäntavasta, ja kuntoutuksessa hyödynnetään vahvasti kokemustietoa ja vertaistukea.
ellauri110.html on line 447: Olutkangas keksi, että ilokaasuhoidon tuottamalla mielihyvällä välittömän juomaputkensa katkaissut alkoholisti voisi toipua pysyvästi jatkamalla siitä eteenpäin Myllyhoidossa. Ilokaasusta ei ollut vain pelkkää iloa. Kaksi alkoholiprofessoria vaati Olutkangasta lopettamaan toimintansa, koska ilokaasuhoito ei ollut heidän tutkimansa ja hyväksymänsä hoitomuoto.
ellauri110.html on line 448: Kiista kesti peräti yhdeksän vuotta ja päättyi siihen, että Olutkangas sai julkisen varoituksen. Professorit ajoivat myös Olutkankaan erottamista Lääkäriliitosta. Erottamiseen ei kuitenkaan päädytty. Lääkäriliiton toiminnanjohtajaksi tuli anestesialääkäri, joka tunsi nämä kaasut erittäin hyvin. Selostin hänelle nämä asiat ja hän ymmärsi minua oikein hyvin.
ellauri110.html on line 484: Hande väsäs kirjaa Pissiliisoja autofaktiona jostain ehkä toisennimisistä hoidoista ilokaasuhoidon raitisputkessa. Koitti saada kirjaan veijarimaista juonta muttei onnannut, ilokaasu ei tehonnut. Tuli pelkkää heijarointia. "Kaivan muistista esiin vanhaa, kaikenlaista sattunutta, puutaheinää jota voisi piilottaa fiktioon." No justiinsa joo! Sit vielä jotkut arvostelee biografista menetelmää. Autofaktiota se on kaikki fiktio vaikkei kirjoitajalla olis edes ajokorttia. Peilistä ei nää miten paljon kazoja on rakastunut izeensä.
ellauri110.html on line 664: Eikä se mainize palkinnon sille myöntäneen santarmin nimeä. Se oli Maria Liisa Nevala, ent teatteritieteen prof joka lähti viran saatuaan kansallistiiatteriin. Kai Hande pahastui koska ämmä sanoi vaihtaneensa voittajaa ihan viime tingassa. Se oli loukkoovoo. Ärsyttävä ämmä se kyllä oli. Oliko sen mies se kesy Olli Saukkonen Oulusta jonka väärinpäinen sanakirja on mulla hyllyssä? Oli se. Ämmä on Hansun ikätveri Kauhavalta, isä Toivo oli srk-neuvos, mitä sekin on. Toivo sai tytön sota-aikaan 19-vuotiaana. Eikai ne sunkaan ole lessuja? Ei ainaskaan se 100-vuotias nimiserkku autokuski Teuvalta josta oli maakuntalehdissä paljon juttuja. Hande oli ajaa lysyyn yhden sellaisen kortin saatuaan. Eikä liioin keihäänheittäjä Pauli Nevala. Nevaloita on Pohjanmaalla kuin itikoita. "Nyt eläkkeellä on aikaa ja vapautta muihinkin harrastuksiin", sanoi 70-vuotta juuri täyttänyt Maria-Liisa Nevala omaperäisesti radiossa v 2013. Se on kuunneltu 280 kertaa, valtaosa kuulijoista takuulla Nevaloita.
ellauri110.html on line 747: Koska siihen aikaan yleisesti puhuttiin tästä juutalaifesta ja kaikki ihmettelivät häntä, tiedusteli tohtori von Gitzen hänen majataloanfa ja faatuansa tietää, misfä hän afusteli, oli mainittu tohtori lähtenyt hänen luoksenfa ja kyfellyt kaikkia häntä koskevia afioita. Juutalainen oli mielellään fastannut hänen kyfymykfiinfä ja fanonut fyntyneenfä Jerufalemisfa, misfä hän Kristufen aikana oli fuutarina, fekä että hänen nimenfä oli Ahasverus. Hän oli itfe ollut faapuvilla Wapahtajan ristiinnaulitfemifesfa ja fiitä faakka oli hänen täytynyt moniaita fatoja vuofia kuljekfia ympäri mailmaa, toifesta kaupungifta toifeen. Puheenfa wahfistukfekfi oli hän tarkasti kertonut monta feikkaa, jotka olivat yhteydesfä Kristufen kärfimifen, ristiinnaulitfemifen ja kuoleman kansfa. Hän oli myöskin titetänyt kertoa kaikista muutokfista, jotka olivat tapahtuneet sittenkin Iätmaista fekä kirkollifella että waltiollifella alalla, ja erittäinkin oli hän ilmoittanut, kuinka kauwan jokainen Wapahtajan opetuslapfista oli elänyt fekä mimmoifen lopun jokainen heistä wihdoin oli faanut.
ellauri110.html on line 749: Kaikkia tätä oli tohtori von Gitzen hartaalla tarkkaawaifuudella kuunnellut ja nähnyt olewan fyytä waatia juutalaifelta afian felwittämifekfi feikkaperäifen kertomukfen hänestä itfestään ja hänen elämänwaiheistaan. Kiertelemättä juutalainen oli filloin kertonut että hän Kristukfen ristiinaulitfemifen aikana oli afunut Judean pääkaupungisfa Jerufalemisfa ja samoin kun fuurin ofa juutalaifista ollut fitä mieltä, että Kristus oli kapinan nostaja ja kansan wiettelijä. Hän oli monta kertaa omin filmin nähnyt hänen ja niinkuin mutkin hänelle wihamielifet juutalaifet toiwonut, että hän hyvin anfaitukfi rangaistukfekfi tuomittaifiin kuolemaan ja kun nyt roomalainen maaherra Pontius Pilatus wihdoin oli wahwistanut Kristukfen kuolemantuomion ja kun hän itfe oli faanut kuulla, että Kristus wietäifiin ristiinnaulittawakfi oli hän heti jusfut waimonfa ja lapfienfa tykö fekä ilmoittanut heille, että jos tahtoifiwat nähdä, kuinka Kristus wiedään pääkallonpaikalle, heidän tuli heti feurata häntä. Ja koska talo, misfä hän fiihen aikaan afui, oli fen kadun warrella, joka raastuwasta johti Pääkallonpaikalle, ja fotamiesten fiis piti kuljettaa Kristusta fen talon fiwu, oli hän ottanut pienimmän lapfenfa käfivarrelleen ja kantanut fen portin ulkopuolelle, että lapfi paremmin ja felwemmin faifi nähdä kuolemaan tuomitun. Kun nyt Kristus, kantaen raskasta ristiään, oli päässyt fuutarin talon eteen, oli hän pyfähtynyt tahtoen wahän lewahtää ja fiinä aikomufesfa tahtoi wähän nojata feinää wastaan, oli Ahaswerus osakfi ymmärtämättömyydestä ja wihasta Kristutsa wastaan, ofakfi woittaakfenfa kiitosta kanfalta, karkoittanut hänet feinän tyköä näillä fanoilla: "Mene pois taloni feinän tyköä ristifi luo. joka kuuluu finulle", jonka perästä Kristus oli kääntynyt hänen puoleenfa ja fanonut: "Minä tahdon nyt feifoa täällä hetkifen lewähtämäsfä, mutta finä et täst´edes tule faamaan mitään rauhaa eli lepoa täsfä maailmasfa, vaan pakolaifena ja wainottuna pitää finun kuljeskeleman toifesta maasta toifeen, aina tuomiopäiwään faakka."
ellauri110.html on line 753: Kun nyt tämä murhenäytelmä oli loppunut, oli hän aikonut lähteä takaifin Jerufalemiin, kotiinfa waimonfa ja lapfienfa tykö, mutta ei ollut woinut fitä tehdä, waan hänen oli täytynyt lähteä fiitä paikasta, misfä ristiinaulitfeminen oli tapahtunut, aiwan wastakkaifeen fuuntaan - wieraifiin maihin, ja fiellä wuofifatoja wainottuna ja pakolaifena, fuuresfa kurjuudesfa, furullifena ja murheellifena kuljeskellut ympäri maailmaa toifesta paikasta toifeen. Hän oli aina fuuresti ikäwöinyt kerrankin taas faada käydä Jerufalemin kaupungisfa, johon hän Jumalan fallimukfesta oli kerran pääsfytkin, mutta oli tawannut koko kaupungin häwitettynä ja autiokfi faatettuna, eikä muuta nähtäwänä kuin kiviroukkioita ja talojen raunioita. Kokko kaupungin loistosta ja komeudesta, jommoisena se oli ennen Kristukfen kärfimystä ja ristiinnaulitfemista, ei näkynyt wähintäkään jälkeä. Sen lifäkfi oli hän fanonut ei warmuudella tietäwänfä, minkä tähden Jumala oli määrännyt hänet kurjuudesfa ja wiheliäifenä niin pitkänä aikoina kuljeskelemaan ympäri maailmaa monien tuhanfien ihmisten katfeltawakfi, luuli kujitenkin, että Jumala teki niin fiitä fyystä,, että hän fiitä afiasta faarnaifi kaikille juutalaifille ja kaikille parantumattomille fekä kehottaifi heitä katumukfeen ja parannukfeen. Wiimeifekfi hän toiwoi, että Jumala autuaalla kuolemalla wapahtaifi hänet hänen kurjuudestaan ja onnettomuudestaan.
ellauri110.html on line 763: Wuonna 1575 kun Schlewsig-Holsteinin herttuan fihteeri, Kristoffer Kraufe (Hantta Kraufen esi-ifä) erään toifen oppineen miehen, Jaakko von Holsteinin kansfa, herranfa lähettiläänä oleskeli Espanjan pääkaupungisfa Madridisfa, oliwat he fiellä nähneet faman juutalaifen eli Jerufalemin fuutarin ihan famanlaifena wartaloltaan, famasfa waatetukfesfa ja famanlaifilla elintawoilla, kuin hänestä nyt on kerrottu, ja oli hän filloni puhunut felwää espanjan kieltä.
ellauri110.html on line 873: Äiti Venäjä on suuri, sieltä löytää kaikkea, esim vaimo nelosen ja pedofiiliystävän, lastenkirjailijakolleega Fedja sedän. Venäjäuutisista 99% on negatiivisia ja loput trolleja. Paskat muka puuttuu ymmärrystä ja tietoa, puuttuu hyvää tahtoa. Nilkin höpötystä taas. Olemme periferisiä, horjumme kuilun partalla. Raja railona aukeaa, sinne on asetettu hyppymiinoja.
ellauri110.html on line 885: of_Alexander_Pushkin_(Orest_Kiprensky%2C_1827).PNG/1200px-Portrait_of_Alexander_Pushkin_(Orest_Kiprensky%2C_1827).PNG" height="200px" />
ellauri110.html on line 913: Ἀκηδία (Akēdia, uh-KAY-DEE-uh), more commonly called Sloth, is one of the Capital Vices, which is a unit in the Goads of Destruction. 1 Appearance 2 Personality 3 History 4 Trivia Sloth has messy light blue hair and dark blue eyes. She wears only a blue long-sleeved nightgown without any footwear. Her seal, a bronze metal cloud, is on her right cheek. Sloth is usually asleep or close ...
ellauri110.html on line 916: Смирись, Зои получила 30% пациентов в этом квартале. Face it, Zoe got her 30% of patients for this quarter.
ellauri110.html on line 956: "He has a movie poster face with a full mane of white hair and a Rasputin like goatee, like a more handsome Uncle Ben. Since his return shortly after the revolutionary victory he has been in and out of favor, then in again. Fernández has settled comfortably into a position of responsibility and respect. He is one of the OWs, the Official Writers."
ellauri110.html on line 991: Oppineemmille on Hande vihainen kuin rakkikoira tai Haju Pisilä. Mitä nekin luulevat olevansa professorit ja tohtorit, jokapaikan dosentit, kyllähän Handen vaihtoehtoinen totuus on vähintään yhtä luotettava, onhan se pyöritellyt sitä pitkän tovin, kai kohta oktogenaarina sokea kanakin jo pääsee jyvälle.
ellauri110.html on line 997: C´est en 1794 qu´il écrit le Voyage autour de ma chambre, au cours des quarante-deux jours d´arrêts qui lui sont infligés dans sa chambre de la citadelle de Turin pour s´être livré à un duel contre un officier piémontais du nom de Patono de Meïran, dont il est sorti vainqueur. Un premier duel l´avait déjà opposé à un autre camarade, le lieutenant Buonadonna15. Il est nommé capitaine de l´armée sarde le 26 janvier 1797. Sa carrière militaire ne présente pas de perspectives très favorables après 16 ans de service ! Mais le sort va en décider autrement.
ellauri110.html on line 1003: Seniorin vanhusjorinat ja jupinat on niin 1-1 samoja kuin on aina ollut, ei tarvi lukea kuin Aristofanesta, Saarnaajaa tai jotain Cato vanhempaa tai Senecaa. Tääkin osottaa taas sen minkä Hande tarkkanäköisesti jo sanoikin: apinat on kaikki prikulleen samanlaisia. Sori Hande, vanhat tuppaa kirjottamaan veteliä ja horisevia kirjoja, tää Vapaus on siitä vankka todiste. Se että on jotain poikkeuxia (onko muka joku Samuli Paronen sellainen? Kekäs se nyt oli?) ei kumoa tilastollista tendenssiä, vahvistaa vaan sen.
ellauri110.html on line 1048: “Once upon a time, mendicants, there was a Teacher called Araka. He was a religious founder and was free of sensual desire. He had many hundreds of disciples, and he taught them like this: ‘Brahmins, life as a human is short, brief, and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.
ellauri110.html on line 1050: It’s like a drop of dew on a grass tip. When the sun comes up it quickly evaporates and doesn’t last long. In the same way, life as a human is like a dew-drop. It’s brief and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.
ellauri110.html on line 1058: It’s like a strong man who has formed a glob of spit on the tip of his tongue. He could easily spit it out. In the same way, life as a human is like a glob of spit. …
ellauri110.html on line 1060: Suppose there was an iron cauldron that had been heated all day. If you tossed a lump of meat in, it would quickly vanish and not last long. In the same way, life as a human is like a lump of meat. …
ellauri110.html on line 1062: It’s like a cow being led to the slaughter. With every step she comes closer to the slaughter, closer to death. In the same way, life as a human is like a cow being slaughtered. It’s brief and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.’
ellauri110.html on line 1064: Now, mendicants, at that time human beings had a life span of 60,000 years. Girls could be married at 500 years of age. And human beings only had six afflictions: cold, heat, hunger, thirst, and the need to defecate and urinate. But even though humans were so long-lived with so few afflictions, Araka still taught in this way: ‘Life as a human is short, brief, and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.’
ellauri110.html on line 1066: These days it’d be right to say: ‘Life as a human is short, brief, and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.’ For these days a long life is a hundred years or a little more. Living for a hundred years, there are just three hundred seasons, a hundred each of the winter, summer, and rains. Living for three hundred seasons, there are just twelve hundred months, four hundred in each of the winter, summer, and rains. Living for twelve hundred months, there are just twenty-four hundred fortnights, eight hundred in each of the winter, summer, and rains. Living for 2,400 fortnights, there are just 36,000 days, 12,000 in each of the summer, winter, and rains. Living for 36,000 days, you just eat 72,000 meals, 24,000 in each of the summer, winter, and rains, including when you’re suckling at the breast, and when you’re prevented from eating.
ellauri110.html on line 1068: Things that prevent you from eating include anger, pain, sickness, sabbath, or being unable to get food. So mendicants, for a human being with a hundred years life span I have counted the life span, the limit of the life span, the seasons, the years, the months, the fortnights, the nights, the days, the meals, and the things that prevent them from eating. Out of compassion, I’ve done what a teacher should do who wants what’s best for their disciples. Here are these roots of trees, and here are these empty huts. Practice absorption, mendicants! Don’t be negligent! Don’t regret it later! This is my instruction to you.”
ellauri110.html on line 1075: Welcome! ‘Conversations with Dostoevsky’ is a blog written to mark the 200th anniversary year of Dostoevsky’s birth. It takes the form of a series of conversations between a twenty-first century academic and the writer himself. The topics centre on ‘the big questions’, including God, immortality, faith, nationality, and the power of literature. Blogs will be published weekly, though readers may wish to save them up for a monthly visit.
ellauri110.html on line 1077: I hope that a revised version of these conversations will eventually appear in book form. This published version will include extensive accompanying notes, indicating the sources of the views ascribed to Dostoevsky and, where relevant, references to secondary literature. This will especially be in cases where, for example, the views spoken by Dostoevsky may involve controversial points of interpretation or where his own documented views may require comment for twenty-first century readers. However, this is primarily a work of fiction and although it is supported by scholarship and, I hope, raises questions that are of interest to scholars, it is to be read in the way we might read any work of fiction, where whatever instruction the work may offer is accompanied by a element of entertainment.
ellauri110.html on line 1079: The blog is intended to develop in a dialogical fashion and I hope that readers will contact me with any critical comments, whether these relate to style or content. Despite what I have just said about fiction, it is my wish that the eventual book will present an interpretation of Dostoevsky’s thought discussed that is fully defensible with regard to the available sources and I welcome any comments drawing attention to actual errors or significant misrepresentations. In this way, the blog itself will, I hope, set in motion a kind of conversation, alongside all the other amazing conversations about Dostoevsky that are happening in reality, in print, and online. This is work in progress and I hope not only to entertain and instruct but also to learn.
ellauri110.html on line 1081: A final thought is that although Dostoevsky himself did not write a blog, there is something blog-like in his Diary of a Writer, a self-published opinion piece that ranged freely over the most apparently disparate issues. To those who fear that blogging and other forms of information technology are inherently antagonistic to the values of great literature (I mean Dostoevsky and not myself, of course), I suggest that it is not a medium of which he would have been afraid. Perhaps even one he would have relished.
ellauri110.html on line 1083: George Pattison on ilmeisesti uskovainen kirjallisuus tms. proffa ja Dosto-fani joka on tapailevinaan kuolleista hetkexi hereille hätkähtänyttä Dostoa ruokapöydän ääressä. Nää kexustelut on pitkiä kuin Elvixen muna, niitä pitää vähän tiivistää. Ne on siitä hyviä että niistä näkyy hyvin minkäläistä porukkaa Doston kirjat keräävät. Se on kanssa yhden tyypin narsisti, joka haluis ehkä olla vähemmän izekeskeinen ja sosiaalisempi, muttei millään pysty. Sen pitää tehdä siitäkin joku iso numero, pohtia ja vaikeroida, mikä on vaan sitä samaa paskaa toisenvärisessä paperissa. Eikun tikulla pihalle. George onkin teologi, olishan se pitänyt heti arvata:
ellauri110.html on line 1085: George Pattison (1950-) is an English theologian and Anglican priest. Since 2013, he has been Professor of Divinity at the University of Glasgow. He was previously Lady Margaret Professor of Divinity at the University of Oxford.
ellauri110.html on line 1104: Dosto oli patakonservatiivi xenofobi slavofiili. Epileptinen misogyyni. Hymistelijöiden kuningas. Sen suhtautuminen mamuvankikavereihin oli törkeä. Mixkähän mä en pidä siitä (enää). Idiootti teki muhun teini-ikäisenä vahvan säväyxen. Tuhannen samanlaisen ernun lailla tunsin olevani ruhtinas Myshkin valepuvussa. Toinen samantyyppinen napaantuijottavien nuorten kirjailija oli Herman Hesse. Näissä porukoissa on jotain hyvin keskiluokkaista. Ylemmän keskiluokan aatteluus velvoittaa.
ellauri110.html on line 1106: In an age before psychology was a modern scientific field, Fyodor Dostoyevsky (November 11, 1821 – February 9, 1881) was a Russian writer of realist fiction and essays that explored the depths of the human psyche. Known for acclaimed novels Crime and Punishment, The Idiot and The Brothers Karamazov, Dostoyevsky´s work discusses the human mind in a world full of political and social upheaval in 19th century Russia, becoming the forerunner of existentialism.
ellauri110.html on line 1108: Crime and Punishment focuses on the mental anguish and moral dilemmas of Rodion Romanovich Raskolnikov, an impoverished ex-student in St. Petersburg who theorizes that he can perform good deeds to counterbalance his crime, justifying his actions by referencing Napoleon Bonaparte. The novel is considered one of the greatest novels ever written.
ellauri110.html on line 1118: One of the early books of Fyodor Dosteyskey, this book had been curiously categorised under comedy. It felt more Oscar Wilde without the wit than FD to me.
ellauri110.html on line 1121: Uncle was Prince K, a doddering and decrepit old fop who has come into money and who is paying a visit to the provinces. Maria Alexandrovna decides to try to marry off her beautiful young daughter Zenaida to him, but the whole town has had a snootful of her and tries to buck her plans at every turn. Still, she manages to come out in the end after a series of reverses. Not for nothing does Dosto compare her (too)xo to Napoleon Bonaparte. Dosto bore a grudge to the French and English because they had laughed at his accent. Napoleon and Shakespeare, damn the lot.
ellauri110.html on line 1126: I have said that I often miss humor in books. I don´t think I missed much in this one. The humor is farcical and broad. It was fascinating to see the great heavyweight of the philosophical novel doing farce.
ellauri110.html on line 1130: All of the older characters, by contrast to the younger ones with modern Shakespearean ideas, are out for themselves and their own images, doing whatever it takes to protect themselves, rather than doing what’s right.
ellauri110.html on line 1131: There´s something very Jane Austen about this novella. Or an accelerated, less monotonous version of Tolstoy´s Anna Karenina.
ellauri111.html on line 36: of-Quora-do-you-believe-Dostoevsky-is-the-greatest-Russian-novelist-when-it-comes-to-the-grim-reality-of-human-suffering-and-evil-Or-are-there-better-Russian-novelists-that-address-these-kinds">Dostoevsky is what russophiles think Russian writers should ne like.
ellauri111.html on line 37: Westerners love psychobabble. American conservatives consider Devils a definitive refutation of socialism. His writing is phantastic but his messages are delusional. The entire Russian literature is depressing. Dostoevsky is theatrical. Apparently, Fyodor improves a lot in translation.
ellauri111.html on line 67: Xenofobinen konservatismi. Dostoyevsky oli aktiivinen ryssien persupiireissä. Se kuoli ennen pogromeja, mutta sen päiväkirjat on täynnä polysemiaa. Eniten se vihas länkkäreitä, etenkin polakkeja (sillä oli vanhaa kaunaa polakeille vankilasta), ja liberaaleja se inhosi. Tämän päivän ryssäpersut, radikaalit oikkarit, ortodoxihihhulit ja militantit lojalistit löytää siltä läjäpäin meemejä. Dosto on sun kaveri jos haluat vastustaa globaaliliberaaleja ja Navalnyjtä ym. oligarkkeja. Nettimeemeistä vois luulla että Dosto on hullu hillbilly jostain Amerikan perämezistä joka on ajautunut Pietariin. Sen käsityxet ihmissielusta jota ahdistavat sisäpuolelta syntiset järjettömät halut ja liberalismin, ateismin ja edistyxen pirut ulkoa, tekis siitä eturiivin jenkkievankelistan, paizi eze ize ällös myös amerikkalaisia.
ellauri111.html on line 102: Prayer of Manasses
ellauri111.html on line 106: Roman Catholics may tell you, "You Protestants are missing part of the Bible. We have the rest of it." These people's leaders (popes, priests, etc.) have led them astray to this wrong belief. This comment about missing books can throw people off, but it no longer has to. These popish additions to the Bible are commonly called the Apocrypha or sometimes the Deuterocanonical books. This is a short treatise on WHY these books are not in the Bible.
ellauri111.html on line 110: The Apocrypha is a collection of uninspired, spurious books written by various individuals. The Catholic religion considers these books as scripture just like a Bible-believer believes that the 66 books in the Authorized Version of 1611 of the Bible are the word of God, i.e., Genesis to Revelation. We are going to examine some verses from the Apocrypha later in our discussion.
ellauri111.html on line 112: At the Council of Trent (1546) the Roman Catholic institution pronounced the following apocryphal books sacred. They asserted that the apocryphal books together with unwritten tradition are of God and are to be received and venerated as the Word of God. So now you have the Bible, the Apocrypha and Catholic Tradition as co-equal sources of truth for the Catholic. In reality, it seems obvious that the Bible is the last source of truth for Catholics. Roman Catholic doctrine comes primarily from tradition stuck together with a few Bible names. In my reading of Catholic materials, I find notes like this: "You have to keep the Bible in perspective." Catholics have been deceived into not believing that the Bible is God's complete revelation for man (but they can come out of these deceptions in an instant if they will only believe the Bible as it is written) .
ellauri111.html on line 116: Not one of the apocryphal books is written in the Hebrew language (the Old Testament was written in Hebrew). All Apocryphal books are in Greek, except one which is extant only in Latin. Jehovah only knows Hebrew. You better pick it up if you want to talk to him.
ellauri111.html on line 118: None of the apocryphal writers laid claim to inspiration. They just wrote what happened to come to mind.
ellauri111.html on line 120: The apocryphal books were never acknowledged as sacred scriptures by the Jews, custodians of the Hebrew scriptures (and the murderers of Christ. The apocrypha was written prior to the New Testament.) In fact, the Jewish people rejected and destroyed the apocrypha after the overthow of Jerusalem in 70 A.D.
ellauri111.html on line 124: The apocryphal books were not permitted among the sacred books during the first four centuries of the real Christian church (I'm certainly not talking about the Catholic religion. The Roman Catholic "Church" is not Christian).
ellauri111.html on line 126: The Apocrypha contains fabulous statements which not only contradict the "canonical" scriptures but themselves. For example, in the two Books of Maccabees, Antiochus Epiphanes is made to die three different deaths in three different places. Failed born again Christians can expect a maximum of 2.
ellauri111.html on line 130: Basis for the doctrine of purgatory:
ellauri111.html on line 132: 2 Maccabees 12:43-45, 2.000 pieces of silver were sent to Jerusalem for a sin-offering...Whereupon he made reconciliation for the dead, that they might be delivered from sin.
ellauri111.html on line 142: Tobit 6:5-8, If the Devil, or an evil spirit troubles anyone, they can be driven away by making a smoke of the heart, liver, and gall of a fish...and the Devil will smell it, and flee away, and never come again anymore.
ellauri111.html on line 150: No apocryphal book is referred to in the New Testament whereas the Old Testament is referred to hundreds of times.
ellauri111.html on line 152: Because of these and other reasons, the apocryphal books are only valuable as ancient documents illustrative of the manners, language, opinions and history of the East.
ellauri111.html on line 156: The King James translators never considered the Apocrypha the word of God. As books of some historical value (e.g., details of the Maccabean revolt), the Apocrypha was sandwiched between the Old and New Testaments as an appendix of reference material. This followed the format that Luther had used. Luther prefaced the Apocrypha with a statement:
ellauri111.html on line 158: "Apocrypha--that is, books which are not regarded as equal to the holy Scriputres, and yet are profitable and good to read." King James Version Defended page 98.
ellauri111.html on line 164: The Apocrypha began to be omitted from the Authorized Version in 1629. Puritans and Presbyterians lobbied for the complete removal of the Apocrypha from the Bible and in 1825 the British and Foreign Bible Society agreed. From that time on, the Apocrypha has been eliminated from practically all English Bibles--Catholic Bibles and some pulpit Bibles excepted.
ellauri111.html on line 168: Not that this really means anything. The truth is not validated by the false. Nevertheless, this may be of interest to some... Jerome (340-420) rejected the Apocrypha:
ellauri111.html on line 170: "As the Church reads the books of Judith and Tobit and Maccabees but does not receive them among the canonical Scriptures, so also it reads Wisdom and Ecclesiasticus for the edification of the people, not for the authoritative confirmation of doctrine." Jerome.
ellauri111.html on line 174: Jerome's preface to the books of Solomon
ellauri111.html on line 180: These include the Pseudepigrapha which contains Enoch, Michael the Archangel, and Jannes and Jambres. Many spurious books falsely claim to have been written by various Old Testament patriarchs. They were composed between 200 B.C. and 100 A.D. There are lots of these spurious books like The Assumption of Moses, Apocalypse of Elijah, and Ascension of Isaiah.
ellauri111.html on line 182: Concerning the Dead Sea Scrolls, there may be some information in them that parallels the Masoretic Text, but there are fables in them, too. I went to see the scrolls a few years ago with great expectation but found a bunch of fables. The best defense against error in any form (unauthorized Bibles and religions) is a solid knowledge of the AUTHORIZED (King James) Version of 1611 of the Bible. If you read it, forgeries become readily apparent.
ellauri111.html on line 192: Geronimo (Mescalero-Chiricahua: Goyaałé Athabaskan pronunciation: [kòjàːɬɛ́] "the one who yawns, June 16, 1829 – February 17, 1909) was a prominent leader and medicine man from the Bedonkohe band of the Apache tribe. From 1850 to 1886, Geronimo joined with members of three other Chiricahua Apache bands—the Tchihende, the Tsokanende and the Nednhi—to carry out numerous raids, as well as fight against Mexican and U.S. military campaigns in the northern Mexico states of Chihuahua and Sonora and in the southwestern American territories of New Mexico and Arizona. Geronimo's raids and related combat actions were a part of the prolonged period of the Apache–United States conflict, which started with American settlement in Apache lands following the end of the war with Mexico in 1848.
ellauri111.html on line 194: While well known, Geronimo was not a chief of the Chiricahua or the Bedonkohe band. However, since he was a superb leader in raiding and warfare, he frequently led large numbers of men beyond his own following. At any one time, he would be in command of about 30 to 50 Apaches. You and what army? asked the bluecoats with a smirk.
ellauri111.html on line 196: During Geronimo's final period of conflict from 1876 to 1886, he surrendered three times and accepted life on the Apache reservations in Arizona. When Geronimo surrendered to General Nelson Miles for the last time in 1886, he said "This is the fourth time I have surrendered". Reservation life was confining to the free-moving Apache people, and they resented restrictions on their customary way of life. These restrictions included directives against wife beating and mutilation of women for adultery, and directives against the manufacture of Tiswin, an alcoholic drink fermented from corn.
ellauri111.html on line 200: In 1886, after an intense pursuit in northern Mexico by American forces that followed Geronimo's third 1885 reservation breakout, Geronimo surrendered for the last time to Lt. Charles Bare Gatewood, an Apache-speaking West Point graduate who had earned Geronimo's respect a few years before. Geronimo was later transferred to General Nelson Miles at Skeleton Canyon, just north of the Mexican/American boundary. Miles treated Geronimo as a prisoner of war and acted promptly to move Geronimo, first to Fort Bowie, then to the railroad at Bowie Station, Arizona, where he and 27 other Apaches were sent to join the rest of the Chiricahua tribe, which had been previously exiled to Florida.
ellauri111.html on line 204: Wow! What an opportunity! He made money by selling pictures of himself, bows and arrows, buttons off his shirt, and even his hat. In 1905, the Indian Office "provided" Geronimo for the inaugural parade for President Theodore Roosevelt. Later that year, the Indian Office "took" him to Texas, where he shot a buffalo in a roundup staged by 101 Ranch Real Wild West for the National Editorial Association. Geronimo was escorted to the event by soldiers, as he was still a prisoner. The teachers who witnessed the staged buffalo hunt were unaware that Geronimo’s people were not buffalo hunters. Aargh!
ellauri111.html on line 206: He died at the Fort Sill hospital in 1909, as a prisoner of war. Geronimo is buried at the Fort Sill Indian Agency Cemetery, among the graves of relatives and other Apache prisoners of war.
ellauri111.html on line 216: “So, the husband – just what is it he’s got to do to get out of his despair? What is this step he’s got to take?”
ellauri111.html on line 224: “But surely he is guilty – and knows it. Isn’t that the whole point of his confession, telling the whole world how guilty he is?”
ellauri111.html on line 226: “Not exactly,” Fyodor Mikhailovich replied, with just a hint of the kind of glee you can imagine a prosecutor enjoying as he closes in on the crucial point in a cross-examination. He continued.
ellauri111.html on line 228: “The question is: what is guilt and what is it to be guilty or to confess your guilt? Most people don’t understand this at all. They think it’s just a matter of fact – did he or didn’t he do it? If he did, he’s guilty, if he didn’t, he’s not guilty. Remember what Ivan Karamazov said, that everyone wants to kill their father – but the world knows many of these mental parricides as obedient and loving sons, who are not guilty of anything.”
ellauri111.html on line 230: Esim. Karamazovin pojat tai Akiva "Kive" Shtisel. Akiva oli kiva kun se huoli upporikkaan vaikka masentuilevan Rachelin. Apinatkin on sulosia kun ne saa poikasia. Aljosha-vainaja ja Dvorale on kuin 2 marjaa. En mäkään sentään suorastaan tappanut Callea, vaikken avannut sille Munksnäshemmetin ulko-ovea. Pause. “I think you haven’t read my Diary of a Writer?”
ellauri111.html on line 235: “I’ve read about it …” I answered, not wanting to risk offending him any more, though sensing that he did in fact know exactly what I had and hadn’t read.
ellauri111.html on line 241: “It’s strange,” he said, almost as if he was talking to himself. “My English and American readers don’t seem to read it very much. Of course, I do say some rude things about England in it and I know what they say in return—that’s it’s full of Russian jingoism, all very retrograde and reactionary. In my own view, though, it has some of the best things I’ve ever written in it. In fact, that’s where you’ll find this story we’re talking about right now.”
ellauri111.html on line 249: “I know, I know,” he replied consolingly. “It is a short story, but it’s also what one of my friends on this side would call ‘a thought experiment’. We can talk more of that another time, but I’m digressing. You see there’s a lot in the Diary about guilt and what it means to be guilty. Not fiction, but real life, cases that happened in Russia, in my own time, not unlike quite a lot of cases happening in your country today—alas.”
ellauri111.html on line 253: “These are difficult things to talk about, and I should emphasize that I never wanted anyone to be locked up, or beaten, or put to death for what they’d done. I’ve seen too much of what that means. Punishment isn’t the answer, but acknowledging your guilt is … the first step.”
ellauri111.html on line 255: As I’d had to admit, I hadn’t read The Diary of a Writer (actually a kind of journal that Dostoevsky published monthly and that consisted entirely of his own thoughts about issues of the day), but I did know that he had been involved in several criminal cases, some of which were about the kind of cruelty to children that Ivan Karamazov cited as evidence against the existence of God. I couldn’t remember any details, though. I felt rather like a student who hasn’t done his homework hoping that he’s not the one going to be asked the next question. Only there wasn’t anyone else to ask. In the event, Fyodor Mikhailovich let me off fairly gently.
ellauri111.html on line 261: “I suppose you know that jury trials were still quite an innovation in my time in Russia, so it’s no surprise that they produced some odd results. A clever lawyer could easily persuade a jury one way or another. Even when all the facts pointed to the guilt of the accused, even when it was admitted that, indeed, such-and-such a woman had attacked her lover’s wife with a razor with the intention of killing her, such-and-such a father had so violently beaten his seven-year old daughter with birch rods that even the neighbours were terrified by her screams, or such-and-such parents had treated their children like animals, keeping them in filthy conditions, and beating them with leather straps, again and again—each time our poor soft-hearted jurors concluded ‘Not guilty!’ Can you imagine? Of course, there is always an explanation, there are always attenuating circumstances, there can even be provocations, and the letter of the law may tell us this is not torture but simply punishment, the kind of punishment that, in those days, all good middle-class parents thought it right to mete out so as to give their children a sense of duty. The facts. The facts are the facts, but the truth once uttered is a lie, and even the facts can be put together in such a way as to turn even torture into well-meaning parental discipline.”
ellauri111.html on line 263: As Fyodor Mikhailovich spoke, he became quite agitated. His face narrowed and his eyes flashed. At first he had just tapped his fingers intermittently on the arms of his chair but as he went on he started to wave his hands around with increasing energy. Whatever he had seen in the world he now inhabited, it was clear that he was still unreconciled to the outrages that adult human beings inflict on children, who, as he had said in The Brothers Karamazov, hadn’t eaten that fatal apple. I didn’t know the details of the cases he was talking about, but I couldn’t help thinking about a particularly horrifying case that had recently happened here in Scotland. I’ll spare you the details.
ellauri111.html on line 267: “But I repeat,” he continued after a moment, raising his hands dramatically, “I am not demanding the maximum penalty of the law, not even for these torturers. I do not want them imprisoned, beaten, or executed, though I understand the outrage of people who do. Remember, when Ivan asked Alyosha what to do about the general who’d had the little boy torn to pieces by his dogs, even mild, sweet-tempered Alyosha said ‘Shoot him’. But that doesn’t help either. Just because I wrote a novel called Crime and Punishment, people imagine I’m obsessed with punishing. Not at all. All I want is that the guilty are not acquitted. That their guilt is clearly stated. And that they accept it—that’s the most important of all. Let them be found guilty—and let them go free.”
ellauri111.html on line 271: “Not ‘just’ like that. No. If you’d read my Diary” (not said reproachfully, but matter of factly) “you’d have read how I imagined the judge speaking to such a person. He makes it clear that it’s not a matter of going home and forgetting about it, going back to the way things were before. No. There has to be change. In my time, the father was the authority figure in the family, but, as I—or my imaginary judge—pointed out, even fathers sometimes need to be re-educated by their children until they learn to listen to their children’s needs. I know that families are very different in your time, but, yes, parents, whoever they are, must learn to be parents to their children. I disagree with much that the prosecutor said about the Karamazov family, but he was right on one point: parents can’t just be parents by virtue of procreation, they have to become parents. And when they abuse their position and their power, they cannot hide behind their rights as parents—they have to own up. The guilty have to know that they are guilty.”
ellauri111.html on line 279: I had been quite carried away watching (as well as listening to) his peroration. He had been gradually raising his voice as well as his hands and I wondered vaguely whether Laura might have been disturbed. But all of this seemed to be at a tangent to what we had been talking about and the devastating climax of A Gentle Spirit.
ellauri111.html on line 297: “Now some people might think that was a sign of how deeply he had repented, allowing himself to be shamed before the whole word. But, as I hope you also remember, Bishop Tikhon could see that wanting to publicize your guilt in that way is not necessarily the same as really accepting it, inwardly. Wanting to be seen – and maybe even admired – as a great sinner is not quite the same as actually repenting. And perhaps that’s how it is here too. Of course, if you want to be fussy, you could say that he’s just talking to himself. He’s not produced a written, let alone a printed, confession. I’m the one who wrote it, not him. And yet, it’s as if he’s rehearsing his story for the benefit of the world, for the imaginary audience we each of us have inside our heads.”
ellauri111.html on line 299: “You mean like in one of Shakespeare’s monologues, like Richard III or Hamlet.”
ellauri111.html on line 303: “Exactly! It’s a performance. It’s not the heart speaking. The heart would say something very different. In fact, the heart wouldn’t need to say very much at all: it has only one thing to say, to love and to ask for love, to forgive and to ask forgiveness. We’ve been talking about people who commit crimes but won’t own up to what they’ve done, people who want to say to anyone who’ll listen: ‘Not guilty! My conscience is clear! Don’t blame me!’ But the real problem is not the evidence of the facts—did he or didn’t he do this or say that. The real problem is that this is completely back to front. The person who loves, even if they haven’t committed any crimes, is the person who wants to be guilty, who doesn’t just want to forgive but wants to be forgiven; the person who thinks of themselves not only as guilty but infinitely guilty, guilty of everything, before everyone, in fact the guiltiest one of all.”
ellauri111.html on line 309: You’re exactly right Anna! Actually Philip Roth said the same. Its bullshit of course, but sounds beautifully deep.
ellauri111.html on line 311: “The person who loves is the person who wants to be guilty.” Yes! This is the profound essence of “All are responsible to all for all.” Love your blog.
ellauri111.html on line 328: Posted in Äärikarismaattisuus, tagged ajan merkit, äärikarismaattisuus, Bill Johnson, Bob Jones, demonit, ehtoosade, eksytys, enkelikohtaamiset, enkelit, harhaopit, hengelliset kokemukset, henkien koetteleminen, henkivallat, ihmeet ja merkit, Joelin armeija, John Arnott, Jumalan Ilmestyslapset, juopuminen, karismaattisuus, Kenneth Copeland, Kenneth Hagin, kundaliini, Lakelandin parantumisherätys, Latter Rain, lopunaika, manifestaatiot, Manifested Sons of God, Marc Dupont, Mike Bickle ...
ellauri111.html on line 333: How to get to heaven? If you ask most people this question, they might say something like, "If you do more good things than bad things, God will probably let you into heaven." No! That kind of thinking will reserve your place in hell.
ellauri111.html on line 337: There is no amount of "good" that you can do that will pay for the sins that you (or your gene line) have already committed. Sins are the bad things that we do. Sin is when we disobey God's holy righteous laws. Criminals have to go to jail. They don't commit murder, promise to be good, and then avoid punishment. They have to pay for what they did. But we can (oops, I am getting ahead of myself.)
ellauri111.html on line 339: The same thing applies to us as sinners, in principle. We have sinned against God's law and we are criminals--lying, stealing, killing, committing whoredom, taking candy from kids, etc. We have sinned and payment must be made for our crimes. God's penal code for any of these transgressions is rather steep - whatever it is, go to hell and the lake of fire forever, i.e. an eternity of burning in a grill. But don't worry, this need not happen, for:
ellauri111.html on line 341: We just need to repent of our sins and call on the name of the Lord Jesus Christ who already paid the penalty of our sins with his own blood on the cross about 2,000 years ago. Of course he did not remain dead--he rose from the dead on the third day, which was seen by over 500 brethren (not at once, but serially) and is now seated at the right hand of the throne of God. (We haven't got witnesses for that, but believe me he does!).
ellauri111.html on line 343: You need FAITH in the blood of Jesus to get into heaven. THE LORD JESUS CHRIST, God manifested in the flesh, WAS CRUCIFIED [nailed to the cross through his hands and his feet] FOR OUR SINS AS OUR SUBSTITUTE. Talk about scapegoat! In order to be saved and get into heaven, literally all you need to do is
ellauri111.html on line 345: REPENT of your sins [have a change of mind to go in another direction]
ellauri111.html on line 349: OBEY the word of God, the Bible (Authorized Version of 1611. God's commandments are not grievous--thieves stop stealing, liars stop lying, etc.).
ellauri111.html on line 353: You might wonder what's the diff if you still need to do 3) anyway. Wasn't the point that Christ had already paid our bills? So why can't we just go on and sin, and then go back to step 1)? Admittedly, there is the timing problem, like what the Pope had, when he had to say last of all Amen, and he ended up saying instead, "No, minä..." Jokes aside, but yes, in principle that's the way it works. It is never too late to repent, though there are a few things that are unpardonable, like making fun of the Holy Ghost, and converting to Islam (for some creeds at least).
ellauri111.html on line 355: Let's go over it all once more. Repetitio mater studiorum. We are sinners. We sin when we do things that God's word, the Bible, says that we are not do. Every person has sinned. People lie, disobey their parents, steal, kill, commit whoredom (being naked with people that they are not married to, like your parents or in the sauna - makes sense, it is a definite foretaste of hell), are prideful, jealous, envious, covetous, boasters, drunkards, traitors, and more. There are no good deeds that you can do on your own that will erase the sins that you have committed.
ellauri111.html on line 357: Luckily, the Lord Jesus Christ SHED HIS BLOOD on your sins. He is perfect. He is way more than simply past, he is pluperfect. But he is future too, futurum exactum to be exact. He will have been here a second time. He specifically came to this earth from Mars or Venus as a man to die in your place. He is God manifested in the flesh. (Except the other bearded guy is still sitting up there watching it all happen, don't ask us how, asking stupid questions is not good for you.) . He came down here to save you from the GUILT of past sins and from the POWER of sin over your life. (Pay attention to the capitals, we capitalize stuff that is of capital importance.)
ellauri111.html on line 363: Hey you there in the back, look alive! Yes I mean you! You are about to read the most important information that you will ever read. It is called the gospel of Jesus Christ! (May be we oughta have capitalized that.)
ellauri111.html on line 365: The gospel is God's last message to mankind. If you will yield to the gospel of Jesus Christ, you will be reconciled to God and you will escape eternal damnation in hell and the lake of fire. Besides all of this, you will have abudant life right now as you walk with the Creator of the universe, the Lord Jesus Christ. All of this in spite of all the woes that the world will throw at you.
ellauri111.html on line 369: The Bible teaches that the ONLY way to have eternal life is through the Lord Jesus Christ, the Son of God. I quote the relevant paragraphs:
ellauri111.html on line 371: Romans 6:23 For the wages of sin is death; but the gift of God is eternal life through Jesus Christ our Lord.
ellauri111.html on line 373: John 3:36 He that believeth on the Son hath everlasting life: and he that believeth not the Son shall not see life; but the wrath of God abideth on him.
ellauri111.html on line 377: I John 5:12 He that hath the Son hath life; and he that hath not the Son of God hath not life.
ellauri111.html on line 381: To get into heaven, you have to REPENT of your sins and BELIEVE the gospel of Jesus Christ (ref. Mark 1:15). You have to REPENT of your sins--that means turn from them and BELIEVE that Jesus died for your sins, was buried, and rose again on the third day. Having done these things, you will be born again and the Lord Jesus Christ will help you to walk uprightly. You will read the word (the Authorized King James Bible) and follow the teachings of Jesus. The word of God will wash your mind and your desires will actually change as you obey what you read. [Beware of church buildings and the internet--there are many false gospels in the world today. Read the Bible for yourself. There is a sound Overview of the Bible at this link.]
ellauri111.html on line 385: Ah but you're supposed to feel GUILTY, because if you do you may not feel so cool to do the same thing again. That's the main point in corrective justice. Unlike retributive justice, which is really meant to knock you back. And another thing: if you feel bad about yourself, you will think of us all the better, which is nice.
ellauri111.html on line 387: The Bible says that nobody is good enough to get into heaven. We have all sinned. Each one of us has broken God's commandments--not one person is excepted. You have personally lied and committed other sins. Don't argue, it's an axiom!
ellauri111.html on line 389: For all have sinned, and come short of the glory of God. (Romans 3:23)
ellauri111.html on line 393: So there! The Bible teaches that when we are unsaved even our righteous acts are like filthy rags to God. It does not matter how many good deeds that you do, you still cannot go to heaven based on your deeds. The Bible teaches that your good deeds do not commend you to God in any way. He could care less. Your good deeds do not remove the sins that you have committed. You have ignored God choosing to live life the way that YOU see fit. You are just a piece of SHIT!
ellauri111.html on line 408: John 14:21 He that hath my commandments, and keepeth them, he it is that loveth me: and he that loveth me shall be loved of my Father, and I will love him, and will manifest myself to him.
ellauri111.html on line 412: 1 John 2:5 But whoso KEEPETH HIS WORD, in him verily is the love of God perfected: HEREBY know we that we are in him.
ellauri111.html on line 414: I John 5:2-3 By this we know that we love the children of God, when we love God, and keep his commandments. For this is the love of God, that we keep his commandments: and his commandments are not grievous.
ellauri111.html on line 425: We have to worship God according to his word, not according to our own ideas or the ideas of others.
ellauri111.html on line 427: To repeat (get this into your thick skulls!): There is no amount of good deeds that you can do to get into heaven. The Bible teaches that if we could earn our way into heaven, then the Lord Jesus Christ died for nothing. Not the plan.
ellauri111.html on line 429: I do not frustrate the grace of God: for if righteousness come by the law, then Christ is dead in vain. (Galatians 2:21)
ellauri111.html on line 431: But the Lord Jesus Christ did not die for nothing. Repenting of our sins and believing in the Lord Jesus Christ is the only way that we can make it into heaven. Righteousness does NOT come by the law and good works and rituals prescribed by false religions like Catholicism, Islam, Mormons, Jehovah's Witnesses, Seventh Day Adventism, Hinduism, etc.
ellauri111.html on line 433: We need Jesus to pay the price for our sins in the right currency. We cannot do it. Righteousness comes by repenting of our sins and believing on the Lord Jesus Christ and his blood that was shed to pay for our sins. God will not accept made up religions and attempts to please him.
ellauri111.html on line 435: (Excuse the shouting, but) THERE IS ONLY ONE WAY TO PLEASE GOD AND GET TO HEAVEN AND THAT IS THROUGH HIS ONLY BEGOTTEN SON, THE LORD JESUS CHRIST, WHO SHED HIS PRECIOUS BLOOD TO PAY FOR OUR SINS. JESUS CHRIST IS THE ONLY WAY TO GOD (ref. John 14:6). There is no other Saviour but Jesus. No one else can get us into heaven--not the pope, the Roman Catholic priest, Buddha, Muhammad, rabbis, et al. Only Jesus. He is the prophesied Jewish Messiah, the lion of the tribe of Judah, and the Son of David!
ellauri111.html on line 437: (Phew. A glass of water please. Thank you dear.) God is holy. We are sinful. By his very nature, God cannot have fellowship with us sinners. There is no amount of "good" that we can do to make up for our crimes against God. They must be punished. And the wages of sin is DEATH. Somebody has to DIE to pay for sins against God. Oh, you'll die physically--sin requires that. But you've got a choice about that SECOND DEATH where a man goes to the lake of fire that burneth with fire and brimstone....
ellauri111.html on line 439: What? Why does sin require death n:o 1? Oh, it's all part of God's magnificent plan for us. Heterosexual generations mix genes faster than longevity, and makes for more successfully adapted organisms, etc. But no time to go into that just here. Anyway, we deserve the double death penalty. This includes both physical death (the casket) and spiritual death (when the soul is cast into hellfire).
ellauri111.html on line 441: [T]he wages of sin is death...(Romans 6:23)
ellauri111.html on line 445: As I live, saith the Lord GOD, I have no pleasure in the death of the wicked; but that the wicked turn from his way and live: turn ye, turn ye from your evil ways; for why will ye die... (Ezekiel 33:11)
ellauri111.html on line 449: In spite of man's wickedness and rebellion, God so loved us that he sent his only begotten Son, Jesus, to die for our sins.
ellauri111.html on line 458: Jesus did not die so that you could keep on sinning and then go to heaven (this is an heresy that many churches teach, especially antinomian and dispensationalist Baptists (dispensationalism is a confusing, heretical series of false doctrines)).
ellauri111.html on line 488: The Lord Jesus Christ came to save you from both the GUILT and POWER of sin. The Lord Jesus Christ was manifested TO DESTROY the works of the devil (I John 3:8)--THE LORD JESUS CHRIST CAME TO SAVE YOU AND CHANGE YOU AND TO MAKE YOU HOLY. When you are unsaved, sin has dominion over you. Sin is your boss and you cannot do anything BUT sin. You are justly under the wrath of a holy and just God. Murderers, thieves, fornicators, witches, sodomites, whores, liars, lovers of pleasure more than lovers of God, rebels, and all other spiritual lepers will not inherit the kingdom of God. This is not to put anybody down, before we got saved, we Christians were once the murders, thieves, whoremongers, etc. We have to be born again into the kingdom of God. When we REPENT and BELIEVE in Jesus, we are born again and all things become new. A new life emerges and things change. We start reading the Bible and obeying it and the Lord Jesus helps us obey it more and more. Our life changes. Our desires literally change as we go forward in obeying the word of God.
ellauri111.html on line 492: The blood of Jesus is the propitiation and payment for our sins. The blood of Jesus took away the guilt of the sins which we have committed AND it has ushered us into a Father child relationship with the Lord God. Through the blood of Jesus, we are to serve sin no more, rather we serve righteousness. If you get saved and sin, you confess your sin and the Lord will forgive you, but you no longer walk in the sin lifestyle--
ellauri111.html on line 495: 1 John 2:2 And he is the propitiation for our sins: and not for ours only, but also for the sins of the whole world.
ellauri111.html on line 498: 1 John 2:5 But whoso keepeth his word, in him verily is the love of God perfected: hereby know we that we are in him.
ellauri111.html on line 504: Again, the Father sent His only begotten Son, Jesus, who is God, to die in our place so that you scoundrels can have eternal life. Remember that the normal wages of any sin is death--that is why Jesus died in your place so that you can live. The Lord Jesus Christ was your substitutionary sacrifice--
ellauri111.html on line 508: Oh, did I already use that one above? Never mind, it's so good I can repeat it any number of times and it's always a hit.
ellauri111.html on line 518: Romans 5:10 For if, when we were enemies, we were reconciled to God by the death of his Son, much more, being reconciled, we shall be saved by his life.
ellauri111.html on line 520: The love of God for you was demonstrated on that cross 2,000 years ago when the Lord Jesus was crucified for you. God is not hateful, he is loving and he is good to us. It is only blasphemers, hereticks, evil men, seducers, and sinners that speak wrongly of our great and loving LORD God. God gave us his only begotten Son even though we were dead in trespasses and sins. God quickens (makes alive) the dead. He is still quickening men, women, boys, and girls across the face of this whole earth who put their trust in Jesus.
ellauri111.html on line 525: 2:2 Wherein in time past ye walked according to the course of this world, according to the prince of the power of the air, the spirit that now worketh in the children of disobedience:
ellauri111.html on line 526: 2:3 Among whom also we ALL had our conversation in times past in the lusts of our flesh, fulfilling the desires of the flesh and of the mind; and were by nature the children of wrath, even as others.
ellauri111.html on line 530: 2:7 That in the ages to come he might shew the exceeding riches of his grace in his kindness toward us through Christ Jesus.
ellauri111.html on line 531: 2:8 For by grace are ye saved through faith; and that not of yourselves: it is the gift of God:
ellauri111.html on line 532: 2:9 Not of works, lest any man should boast.
ellauri111.html on line 536: Jesus Christ, the only begotten Son of God, came to this earth to (1) save you from the GUILT and POWER of your sins and (2) RECONCILE you unto God. Through faith in the blood of Jesus you will escape the wrath to come, have abundant life now, and heaven as your home. God will be your Father instead of your enemy--but ONLY through the blood of Jesus. The Lord Jesus Christ is the ONLY means appointed by God by which we can know God and be saved.
ellauri111.html on line 538: ..the blood of Jesus Christ his Son cleanseth us from all sin. (I John 1:7)
ellauri111.html on line 540: For the wages of sin is death; but the gift of God is eternal life through JESUS CHRIST OUR LORD.. (Romans 6:23)
ellauri111.html on line 544: JESUS CHRIST ROSE FROM THE DEAD. After His death, our precious Lord´s body laid in the grave three days, but praise be to God, it did not remain there. Death could not hold him back--it was not possible that he should be holden of it (Acts 2:24). Jesus Christ is the life (ref. John 14:6) and God manifested in the flesh (ref. I Timothy 3:16). Death could not hold him. On the third day Jesus arose from the dead and was seen by over 500 people (ref. I Corinthians 15:6) before He went back to heaven.
ellauri111.html on line 548: Therefore doth my Father love me, because I lay down my life, that I might take it again. No man taketh it from me, but I lay it down of myself. I have power to lay it down, and I have power to take it again... (John 10:17-18)
ellauri111.html on line 552: Is this working on you at all guys? Are you ready to repent of your sins? To repent means to forsake your evil ways and live God's way according to his word. Are you ready to listen finallly? All your life you've been your own authority concerning what is right and what is wrong. You've made your own decisions while ignoring what the Lord says in His holy word, the Bible. You've served yourself and not God. To repent means that you turn to GOD AND THE BIBLE AS YOUR AUTHORITY. It means you can say, "Lord, everything you say in the Bible is right. If my feelings contradict the Bible, I AM WRONG. Lord, I want to live under YOUR AUTHORITY, not my own. Help me, Jesus, to do right."
ellauri111.html on line 556: And the times of this ignorance God winked at; but now commandeth all men every where to REPENT. (Acts 17:30)
ellauri111.html on line 564: Realize that you have lived under your own authority. You've lived the way that YOU have wanted to. You have lived without regard for God's precepts. Understand in your mind that you've lived in sin against God's word. Think it through and count the cost. Jesus made no promises that you will have an easy life. In fact, the Bible teaches that all that will live godly in Christ Jesus will suffer persecution. Are you willing to live as one of the despised, saved, holy, overcoming, victorious ones? If so, come on to Jesus. He is waiting backstage already.
ellauri111.html on line 570: keep on pursuing Satan and the fleeting pleasures of sin; or,
ellauri111.html on line 572: humble yourself under the mighty hand of God and let him lift you up into an upright life. God furnish you with at least one spiritual gift wherewith you can help further the kingdom of God. In due time, He will lift you up to places you never even knew existed. Your life will be changed at its root if you heed to the word of God.
ellauri111.html on line 574: The Bible (specifically, The AUTHORIZED KING JAMES VERSION, available from our bookstore) is the ONLY way that we know about the Lord Jesus Christ. We do not know about our precious Lord Jesus through, the Roman Catholic "church", "the church fathers, the magisterium, the pope, councils, decrees, traditions, canon laws, the Quran, Muhammad, the Hadith, the Baptist statement of faith, John Calvin, Martin Luther, Ellen White, agnositicism, history books, the Watchtower Society, atheism, Joseph Smith, tv, the New World Testament, fake preachers, "Christian" Science, Jehovah's Witnesses, the Imam, Seventh Day Adventism, etc." Beware of copies!
ellauri111.html on line 580: If you are ready to save yourself from this untoward generation, if you are ready to reject what this wicked and perverse world has to offer, if you are ready to be safe and stay safe in God Almighty, if you want Jesus Christ as Lord of your life, if you want to be reconciled to your Creator, if you want to go to heaven, if you want to escape hell -- then put your faith in the only one who can do something about it! Do you believe that Jesus Christ died for you? Do you believe that He rose from the dead? Do you repent of your sins? Do you want to follow Jesus? Join the short line marked LAMBS on the right. Do you want to go to hell? Go to the long line on the left with a goat logo.
ellauri111.html on line 582: If so, REPENT of your sins and talk to the Lord in prayer in your own words RIGHT NOW. Here are some suggestions for your own words, but feel free to vary them ever so slightly. Ask God to forgive you of your sins and to help you to do what is right. BELIEVE in the Lord Jesus. CONFESS the Lord Jesus with your mouth. This is not a long, drawn out, hard process. Do you believe in the blood of Jesus? Do you want God to pass over you in the day of his wrath so that you are not cast into hell and the lake of fire with the wicked? Do you want to be saved?
ellauri111.html on line 590: "But what if I have been really REALLY bad? Will God forgive me?" In these end times, people are being pumped fill of temptations and their sins are many. Some may feel like their sins are so bad or so many that they cannot be forgiven. But God is merciful. Please see our article, "Will God forgive me?" to estimate your chances.
ellauri111.html on line 594: "Hi Lord, how are you doing? Any catches from the pool of sinners today? Well here's one, if your daily quota is short. I know that I am a sinner but I want to be saved before the gong. I repent of my sins, every one, even the one... OK I get it, you know. I don't WANT to do evil anymore, it just happens. I want to become self-righteous through the blood of Jesus. I'm asking you to please forgive some of my sins against you. I want a new lease of life in the Lord Jesus Christ. I want to be everything that You created me to be, and more. I think Jesus shed His blood and died for me so that I could be saved from my sins. I guess He rose from the dead on the third day. I so want to be your child and follow behind the holy scriptures like a dog. Okay? In that case, thank you for being merciful to me, a sinner. Thank you Lord Jesus for saving my soul from sin. Please fill me with your precious, Holy Spirit so that I can live a self-righteous, fun-denying life for you. I'm giving you myself, for what it's worth. Please show me what you want me to do. Give me a sign! Any sign! Please help me to understand your word and to walk in your leash. Please don't mumble! Please guide me to Jesus!. It is in Jesus' Name I pray, Amen."
ellauri111.html on line 596: If you have placed your faith in the Lord Jesus Christ, you are a Christian. If you continue repeating his words like a parrot, then are you his disciple indeed (ref. John 8:31). Now begins your new life of freedom and obedience to the Lord and serving him.
ellauri111.html on line 598: Now for some practicalities. You will need to be baptized by us. It´s a service we offer. You need to be baptized in the water like Christians in the Bible. In baptism, we are identifying water with the death, burial, and resurrection of our Lord and Saviour Jesus Christ--
ellauri111.html on line 600: Romans 6:3 Know ye not, that so many of us as were baptized into Jesus Christ were baptized into his death?
ellauri111.html on line 601: 4 Therefore we are buried with him by baptism into death: that like as Christ was raised up from the dead by the glory of the Father, even so we also should walk in newness of life.
ellauri111.html on line 602: 5 For if we have been planted together in the likeness of his death, we shall be also in the likeness of his resurrection:
ellauri111.html on line 603: 6 Knowing this, that our old man is crucified with him, that the body of sin might be destroyed, that henceforth we should not serve sin.
ellauri111.html on line 609: 12 Let not sin therefore reign in your mortal body, that ye should obey it in the lusts thereof.
ellauri111.html on line 610: 13 Neither yield ye your members as instruments of unrighteousness unto sin: but yield yourselves unto God, as those that are alive from the dead, and your members as instruments of righteousness unto God.
ellauri111.html on line 612: When we push you under the water, we show that we are dying to the old life, being under the water shows we have died to the old life, and when we come up we show we are purposed to walk in newness of life. In baptism, we are also shewing the washing away of our sins (ref. Acts 22:16). We try not to keep you down so long that your new life starts right there and then. Although you can consider yourself lucky if it does.
ellauri111.html on line 616: You can pray and ask the Lord to lead you to a truly Christian fellowship so that you can get baptized by a Christian and discipled in the way of Christ. Note: This is a tall order these days because today is the day of apostasy. False teachers and false prophets abound on television and in churches. Excerpt from our index page:
ellauri111.html on line 618: Today, many, many WOMEN are entering pulpits, ruling churches, and speaking during the church services (giving announcements, etc.)--this is WRONG. Women are to keep silence in the churches: for it is not permitted unto them to speak (reference I Corinthians 14:34). No woman should be called pastor, reverend, Adult Sunday School teacher, etc. Even if they have a question, they are to ask their husbands at home for it is a shame for women to speak in the church (reference I Corinthians 14:35). And yet we also learn from the scriptures that daughters are to serve the Lord (there are a diversity of gifts, all to be used decently and in order of seniority by the elders).
ellauri111.html on line 620: Avoid any church that is in disobedience to the scriptures. These are the days of apostasy. It is better to work alone with your Authorized King James Bible and the Lord Jesus Christ and obedience to the word than to be in a false church. Even if you do not know any Christians, you can still read the Bible and obey it, and live the Christian life by God´s grace, his divine influence in your life. Roman Catholic, Mormon, Seventh Day Adventist, Jehovah´s Witness, Christian Science, Greek Orthodox, etc. present themselves as Christian but they preach false doctrines. Many Methodist, Lutheran, Presbyterian, and Baptist churches are not preaching the whole truth and some are basically going back to the Roman Catholic institution. I do not know of ONE good church. If you do find a church, make sure that they exclusively use the Authorized Version and make sure that you compare their teachings and doings to the word of God and the Bible Dudes.
ellauri111.html on line 622: If you cannot find a good church where you can be baptized, maybe you have a sanctified friend that can baptize you in the name of the Father, and of the Son and of the Holy Ghost. I do not know you, dear friend and I do not even know where you are, and if you came to Jesus through this witness, I am not there to see you baptized. The apostasy around the world is great and I have not one preacher to recommend to anyone in this world. If you were just getting saved and could find no one holy to baptize me, you could baptize yourself. You would do it something like this
--
ellauri111.html on line 623: Find a nice, quiet place with clean water where you can be undisturbed (e.g., bathtub or pool). Take a towel and a change of garments. As a woman, you should have your head covered because you will be praying (ref. I Corinthians 11:3-13).
ellauri111.html on line 625: You should confer with God about what you want to do and confess with my mouth full of soap that you believe in his holy child, Jesus. That you repent of my sins and that you believe in the death, burial and the little doubtful part of the resurrection of the Lord Jesus Christ.
ellauri111.html on line 626: After praying and making a confession of faith, end your prayer in Jesus' name and then read some suitable scriptures such as 1 Peter 3:21 and Matthew 28:18-20 aloud (Matthew 28:18-20 says to baptize in the name of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost), and then say something like, "Father, I am baptizing myself in the name of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost, in want of a holier man" and then go COMPLETELY under the water (keep your nose shut with your fingers, symbolizing death and burial with the Lord Jesus Christ) and come up again after counting to ten (symbolizing my rising to my new life in Christ Jesus)
ellauri111.html on line 628: Then dry off with the towel (sorry I forgot to mention that) and change garments, take communion with yourself, sing an hymn in unison with yourelf, and go forward in Jesus' name because I am his, and you too.
ellauri111.html on line 630: Read the Bible. You need to start reading the Authorized (King James) Bible of 1611 daily. You can read it online or download it at this link--begin with the gospels, Matthew, Mark, Luke, and John and the New Testament. THESE ARE THE END TIMES AND BIBLE PUBLISHERS WHICH WERE ONCE TRUSTWORTHY NO LONGER ARE. I ENCOURAGE YOU TO DOWNLOAD AND PRINT OUT AND BIND YOUR OWN AUTHORIZED KING JAMES BIBLES. THERE IS A GREAT, ACCURATE, FREE DOWNLOAD AT THIS LINK. EACH CHRISTIAN AND EACH CHURCH SHOULD DO THIS WHILE THERE IS STILL TIME. Go to this link for a sound Overview of the Bible.
ellauri111.html on line 632: Obey the Bible. Obey what you read. If you commit a sin, then call on I John 1:9, "If we confess our sins, he is faithful and just to forgive us our sins, and to cleanse us from all unrighteousness," and determine to live right. Don´t make excuses for sin. No more stealing, no more fornicating, no more lying, no more adultery. When you repent, you let go of those filthy, unclean things. Put them back inside your pants and close the zipper.
ellauri111.html on line 634: I counsel you to get away from that addictive, evil television (and movies) as fast as possible and learn how to live the new, upright life. There is a whole new clean life outside of that filthy television (I stopped watching it over a decade ago), the educational system (you can teach your own children), cosmetics, cologne, and fancy suits.
ellauri111.html on line 636: It is a new, upright, rich, fascinating, and satisfying life. It is the Christian life. Modern, brainwashed, technological life detaches man from the outdoors and from individual thought and self expression and attaches his affections to the evils promulgated and taught on the television and in the school system. The brainwashed, technological, dependent-on-other-people, idle life gives rise to a whole host of compulsive disorders--addictions--sticky things that a person cannot seem to stop doing (maybe the activities are so much a part of their lives that they don´t even realize that they are addicted to them). Things like television watching, eating or drinking sweet sugary things compulsively, and unclean personal habits. Reading the King James Bible daily is not.
ellauri111.html on line 638: Precepts in our "Deliverance Series" have helped me tremendously and I believe that they can help many others-- including those that have been abused, hurt, and traumatized in this life. By God´s grace, we can frankly walk away from what had us bound. In reading the articles in the Deliverance Series, people can learn some of what has happened to modern man.
ellauri111.html on line 640: Seek personal consecration. Our article, Christians Are On the Earth to Serve the Lord is a call to seek personal consecration unto God. We put off the old man and his desperate, wicked deeds (like watching television) and we start putting on the new man, which is renewed in knowledge after the image of him that created him. This is serving the Lord, living the clean new life.
ellauri111.html on line 642: Even when a Christian woman is washing the dishes and taking care of her children she is doing sanctified work--she is fulfilling the scriptures; women are to be keepers at home. When a man provides for his family, he is fulfilling the scriptures. When we consecrate ourselves and our things (house, apartment, furniture, grass, etc.), daily living takes on a new dimension. It also gives you a lot of things to do for the time freed from watching TV and playing with the mobile. Did I mention the mobile? DON´T EVEN THINK OF IT!
ellauri111.html on line 646: Prophesying can be fun and it is easy, even women can do it (not in the church of course, but at home). When you prophesy you can edify God´s church (I Corinthians 14:4)--we need the prophets. John the Baptist was more than a prophet (Matthew 11:9) and it was testified that he did no miracle (John 10:41). Prophesying is telling men what God wants them to hear. The testimony of Jesus is the spirit of prophecy (Revelation 19:10).
ellauri111.html on line 648: Down here we work for the Master, the Lord Jesus, and sow the seed (us men do, if you get what I mean), sharing his word. Those that hear and receive the word on good ground will be saved (people do not always get saved at the moment they first hear the truth--in time, however they may repent and believe). God sees the work that his people do, and he is a rewarder of them that diligently seek him. Psalm 126:6 He that goeth forth and weepeth, bearing precious seed, shall doubtless come again with rejoicing, bringing his sheaves* with him. *Sheaves are bundles of wheat or other grain grasses that the harvesters have harvested and bundled. Some seeds fell on good bushes and prospered, some fell on porcelain and did not germinate.
ellauri111.html on line 650: Sowing in the morning, sowing seeds of kindness,
ellauri111.html on line 652: Waiting for the harvest and the time of raping--
ellauri111.html on line 658: As we read the Bible and obey it and pray, the Lord will lead us as to what we should do. Just taking care of our families and being obedient to the scriptures is good--just staying in position, taking care of our responsibilities, and being ready to give an answer to every man that asketh us a reason of the hope that is in us (these things are in the Bible, we just read and follow).
ellauri111.html on line 660: You do not have to run off to a foreign mission field because you got saved (if God does not call you to the mission field and give you peace and anointing, you will not prosper if you try to go), you can stay at home and minister to your family and follow God´s leading.
ellauri111.html on line 664: Teach your children God´s word. As you read the Bible, you can teach your children God´s word, too. You can learn together. I learned with my little one. On the website we have what we call "green sheets"--one is a Survey of the Life and Gospel of Jesus Christ and the other is a Survey of the Early Church (the book of Acts). They give passages of scriptures so that a person going through the green sheets get a lay of land of the selected topics. We also went through the Old Testament together, starting with the book of Genesis. Eventually, I realized that the green sheets were just the Bible so we just go through the scriptures chapter by chapter without making green sheets, just writing down the book we are in, the chapters of the book, and putting the date next to the chapters that we have completed for that day. Nifty, what?
ellauri111.html on line 668: Pray. Pray and talk to God about whatever is on your heart. The Bible says to "pray without ceasing." I like to get up early in the morning while it is still dark and go to my prayer place so that I can present myself before the Lord. I search my memory for the things he allowed me to do the day before and the things he did for me. I praise him and I thank him. I pray for other people. I ask him to forgive me of my sins. When we pray to God, we need to be real. Pray about whatever is real for you at that time. You can praise God and his holy child, Jesus. You can glorify him for what he has done for you, you can thank him for what he has done for you, you can ask him to help you to overcome sin, you can ask him to help you in your daily tasks, you can ask him to show you the way that you should go, and more. The joy of the Lord is your strength (ref. Nehemiah 8:10). And when you pray, pray in Jesus´ name (John 14:13-14; John 15:16; John 16:23).
ellauri111.html on line 669: The Lord´s Supper. At various seasons, Christians partake of the Lord´s supper in which we remember the Lord (Luke 22:19, 1 Corinthians 11:24, 25) and shew his death until he come (1 Corinthians 11:26). One need not be in a church service to partake of the Lord Supper, one can partake of the Lord´s supper (sometimes called "communion") at home. The Lord´s supper is NOT the same as the Roman Catholic mass. That´s Lord´s lunch.
ellauri111.html on line 671: Sing. Learn Christian hymns to encourage you. This is a link to a collection of hymns with the words and the music (free).
ellauri111.html on line 675: Colossians 3:16 Let the word of Christ dwell in you richly in all wisdom; teaching and admonishing one another in psalms and hymns and spiritual songs, singing with grace in your hearts to the Lord.
ellauri111.html on line 677: You can also order a hymn book from us. I have The New National Baptist Hymnal (Published in 1977 with KJV readings [Note: This website makes no money for any of these recommendations or links]. I am not a Baptist or any other name/denomination found outside of the Authorized King James Bible). I also have another hymnal entitled, Praise! Our Songs and Hymns (KJV) (always get KJV materials. KJV stands for "King James Version." Don't get "New" King James Version (NKJV) or "NIV"--these are two of many counterfeit Bibles.) Hymnals include the musical notes and lyrics. If you can play an instrument, you can learn many songs. We should think about the words of the various hymns to see if they are based on the Bible or not. Don't use jew´s harp, kazoo or electric guitar, however. Or comb and toilet paper either, that would be blasphemy.
ellauri111.html on line 679: There is a wicked man coming that Revelation 13 calls, "the beast." He is an antichrist. He is a man of sin. He is soon to make his appearance on the earth and by peace he shall destroy many. The saints are going to go through deep waters--but hold on to Jesus. Don´t ever renounce him or deny him no matter what. You know what you believe in--the Lord Jesus Christ who is the Creator of heaven and earth and all that in them is. Read more here about the coming of the beast. Jesus said that he that endureth to the end, the same shall be saved. Jesus Christ is God manifested in the flesh. He also said that he would be with us alway, even unto the end of the world, Amen. At the beginning of our index page, there is letter. There are words there for you. Please read it from the beginning.
ellauri111.html on line 681: God be with you as you run this race. You must read the word of God, the Authorized King James Bible. I strongly suggest that you print out your own copy and bind it. It is in the Authorized King James Bible where you will find your safety, your strength, your power, your love, your comfort, your knowledge, your life and everything you need to know and please and walk with God and his holy child, Jesus. Desire the sincere milk of the word that ye may grow thereby. Never give up and always hearken to God´s word.
ellauri111.html on line 683: YOU HAVE A NEW LIFE NOW, LIVE IT, GOD WILL HELP YOU. HE TOOK ME OFF THE STREETS AND HE HAS DONE THE SAME FOR COUNTLESS OTHERS. I NOW HATE THE STREETS AND LIVING FOR JESUS IS THE ONLY THING I LIKE. WHEN YOU READ THE WORD AND OBEY IT YOUR DESIRES START CHANGING. I NEVER WENT BACK TO THE STREETS. TIME HAS ONLY STRENGTHENED MY FAITH. Flee from sin (and get away from that infernal, addictive, wicked television as fast as you can!), but if you sin, confess your sin to God and he is faithful and just to forgive you your sin and to cleanse you from all unrighteousness. We have an advocate with the Father--Jesus Christ the righteous, God be thanked. God loves you and will see through this life and then when it is time to die, the Lord Jesus Christ himself will be there to take care of you. In Matthew 28:20 Jesus said, "...lo, I am with you alway, even unto the end of the world. Amen."
ellauri111.html on line 689: The world is full of false churches, full of false teachers and false prophets that want to make merchandise of you--they are on television and in churches. As a Christian, you will want to go to church and be with other Christians, but I do not know of ONE good church building and there are MANY cults. BE CAREFUL AND READ YOUR AUTHORIZED BIBLE (I urge you to print out and bind your own--the ones being sold today are often altered--There is a good Authorized Bible download at this link and a sound Overview of the Bible at this link.).
ellauri111.html on line 691: The Roman Catholic mass is a blasphemy. The Roman Catholic institution teaches that its priests actually sacrifice the Lord Jesus Christ over and over again on their altars when they take, "communion." Christians partake of the Lord's supper in which we remember the Lord and shew his death until he come. They say that they are actually sacrificing the Lord! This is a blasphemy, flee from it, my brethren, flee!!!!!
ellauri111.html on line 693: Again, The Bible forbids women being pastors and speaking in churches but many women have taken pulpits and other church positions in complete disobedience to the scriptures. This does not mean that there is no work for women in the kingdom of God (you may wish to see our article entitled, "The Role of Women in the Church). These are the days of apostasy. It is better to be alone with your Bible and the Lord Jesus and obedience than to be in a false church. Roman Catholic, Mormon, Seventh Day Adventist, Jehovah's Witness, Christian Science, Greek Orthodox, etc. present themselves as Christian but they preach false doctrines. Many Methodist, Lutheran, Presbyterian, and Baptist churches are not preaching the whole truth and some are basically going back to the Roman Catholic institution. I do not know of ONE good church. If you find a church, make sure that they exclusively use the Authorized Version and make sure that you compare their teachings and doings to the word of God.
ellauri111.html on line 697: Warning: obey the Authorized Version of 1611 of the Bible only and accept no new "techniques" e.g., meditation and yoga-type practices (repetitious "prayers" (actually mantras), etc.).
ellauri111.html on line 699: "Contemplative" prayer is essentially an old occult technique adjusted to the ignorant church people. It can bring up that yoga kundalini serpent power. With open eyes, one can see this type of technique being magnified in society--I saw a book for magic in a place for shipping goods and for photocopies, office supplies, etc. I looked on the back of the book, it was the same technique as the church people are using. This is spreading like wildfire and not just amongst false (or extremely ignorant) brethren, it is throughout society. Revelation 13:8 teaches us that all people who are not in the book of life of the Lamb slain from the foundation of the world will worship the beast. Revelation 13:4 says that all the world will worship the dragon which gave power unto the beast--we learn from Revelation 12 that THE DRAGON IS SATAN. In the ecumenical movement (all the religions getting together in "peace") and under a "meditative" spirituality, Hindus, Buddhists, Roman Catholics, church people, atheists, Muslims, cabalists, new agers, etc. can get together and have a "meditation" session with no problems. This is not for the future, it is already happening, I picked up a brochure about some sessions while at a library. In Contemplative prayer, church people are calling the devil by the Lord's name. I read that many of them will not listen to the scriptures when confronted with the truth--they do not know the Lord's voice, they are not his sheep. Worldly people are under the devil and they despise holiness and speak against it as "legalism" or even as heresy or false doctrine. I have seen extreme antinomianism in Baptist churches. They derisively call work-out-your-own-salvation-with-fear-and-trembling discipleship "Lordship salvation". If a person does not obey the Lord, they are not saved. The reader may wish to see our article, Lordship Salvation.
ellauri111.html on line 703: BEWARE OF THE HELL BOUND CHURCH PEOPLE--ALL OF THEM! IF YOU FOLLOW THEIR DOCTRINES, YOU WILL GO TO HELL TOO! They will tell you you can do what you feel like doing--doing all the sins you want to--and that you will still go to heaven. That is a lie from the devil and totally the opposite of what the Bible says. Nobody will sin their way into heaven. Ephesians 5:6 says, Let no man deceive you with vain words: for because of these things cometh the wrath of God upon the children of disobedience. If you do not repent, believe AND follow the commands of Jesus, you are not saved. If Jesus is not your Lord, he is not your Saviour, you are yet in your sins. For more on this, you may wish to see our article entitled, Lordship Salvation.
ellauri111.html on line 705: FLEE FROM "CONTEMPLATIVE PRAYER", "EMERGING 'CHURCH'", "CONTEMPLATIVE SPIRITUALITY" "ANCIENT FUTURE CHURCH", etc. In this movement, these people are learning and using black magic type occult techniques in churches! In disregard and disobedience to the Bible, they THEY TELL PEOPLE TO CLEAR THEIR MINDS AND KEEP REPEATING THE NAME OF THE LORD OR SOME OTHER NAME. They say that focusing on the Bible is a hinderance to prayer--yes, the Bible is a hinderance to praying to the DEVIL!!!!!!!!!!!!! Praise the Lord!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Stay away from people who want to teach you to pray to the devil calling the devil by the name of the Lord. Flee from anybody who puts down the word of God--they are doing that so that you will be defenseless against their lies. These are the end times and now church people are being deceived into CALLING AND SUMMON DEVILS! The emerging church of the devil is using the same yoga-type techniques as hindus, buddhists Roman Catholic mystics, Greek orthodox mystics, occultists and other mystical traditions. The people are even warned about the possibility of encountering evil spirits during these exercises--no regular prayer requires a warning, no, no, no--BUT PRAYING TO THE DEVIL DOES! AND WHEN THAT KUNDALINI SERPENT POWER RISES UP IN THESE PEOPLE, THEY WILL EITHER BECOME MAGICIANS OR GO INSANE OR SOME OTHER HORRIBLE THING--THERE ARE SYMPTOMS AND MANIFESTATIONS! CHURCH PEOPLE ARE GOING TOWARDS BEING POSSESSED! These are last days--BE WARE, DEAR ONE, BE WARE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! GET SAVED, READ YOUR BIBLE AND OBEY IT AND LEAVE THE TELEVISION ALONE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! THE BEAST IS COMING!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
ellauri111.html on line 707: One more thing--be ware of "new age" teaching--you are not God, you are not divine, and God is not in everybody--all that pantheism (everything is God) and panentheism (God is in everything) is new age teaching which is actually old age because the devil told Eve in the garden, "Ye shall be as gods" (see Genesis chapter 3). The devil is a spirit--he is not dead and he has been telling that same lie ever since then. There is a lot more to this situation, but just get saved and obedient and live reconciled to God. Do not put your trust in science, etc. In the beginning, God created the heaven and the earth--there is no evolution. Evolution is a big fat lie and a hoax to get people to disbelieve the word of God. Science...many, many lies are told by people in white labcoats. Believe and obey God's word and you will be safe and whole and of an understanding mind and not of a reprobate mind.
ellauri111.html on line 709: Look around, the more the leaders make plans, the worse things get--child abuse, drug addiction, abortion, murders, shoplifting, lying, compulsive disorders, broken families, directionless young people, mind-killing school system, panic attacks, reprobate mind laws, denying God and his word, etc. This thing called time is coming to an end. The heavens above and the earth beneath that you see before your eyes are going to be burned up completely and dissolved. The day of the Lord is coming and we will all stand before God at the final judgment and the books are going to be opened. We will all be there--including all the dead people...they won't be left out--nobody will be left out.
ellauri111.html on line 712: 12 And I saw the dead, small and great, stand before God; and the books were opened: and another book was opened, which is the book of life: and the dead were judged out of those things which were written in the books, according to their works.
ellauri111.html on line 714: 14 And death and hell were cast into the lake of fire. This is the second death.
ellauri111.html on line 715: 15 And whosoever was not found written in the book of life was cast into the lake of fire.
ellauri111.html on line 723: There has been a lot of talk about "aliens" for some time and the talk continues; some kind of sky show may be in the future. If you see something in the air, it is not because there are true aliens. But what about devils? yes there are devils; what about oversized genetically modified organisms and chimeras? maybe; possessed people? yes there are; 3D pictures, yes; pheromones, yes; unrevealed inventions and laws, in all probability, yes. If you hear a voice, see lights, or whatever, compare everything to the Bible--we believe in the Bible above our senses. This is a time of deception. You will not be deceived if you read and obey the scriptures. Read Matthew 24 (and other passages as well) for what is going to happen when the Lord returns. An excerpt--
ellauri111.html on line 729: 27 For as the lightning cometh out of the east, and shineth even unto the west; so shall also the coming of the Son of man be.
ellauri111.html on line 733: Yoga is inherently spiritual and can raise the Kundalini serpent power which is that old serpent called the devil and Satan. Although many Americans are ignorant of this, yoga is not simply physical exercise; yoga is a spiritual exercise of Hinduism that makes room for the Kundalini serpent power. Through the controlled breathing, the posture, the stillness and/or repetition, etc. the Kundalini serpent power can rise up and possess a person. A person does not have to be looking for Kundalini in order for this to happen--the yoga itself creates the conditions. Mantras, stillness, repetition, etc. (different devil worshippers use different techniques) are summons to the devil. Gurus lead their students through different protocols to help them "prepare" for this entrance of the serpent power--the Authorized Version of 1611 of the Bible reveals who that serpent is, it is Satan--
ellauri111.html on line 737: The serpent power basically tells Hindus the same thing that Satan told Eve in the garden--"ye shall be as gods." Who does not know that Hinduism is pantheistic (saying that "all is god") and teaches that all people are supposedly already god but just have to realize it? The ignorant church people are getting something similar--"panentheism" (God is in everything). They are not hearkening to the Authorized Version of 1611 of the Bible and can therefore be taken by men's words (even if those words are found in unauthorized Bible versions).
ellauri111.html on line 739: As I recall, I first heard of Kundalini awakening through an email we received in 2003.
ellauri111.html on line 743: I learned more about the Kundalini after researching the contemplative prayer movement that is entering the emerging church of the devil and the fallen, disobedient-to-the-scriptures churches that would not necessarily describe themselves as "emerging church", "ancient future church", etc. Kundalini awakening can be triggered unintentionally. Satan just waits for the conditions to be right. Some people go insane, check into mental hospitals over and over again, experience personality changes, cannot function as before, commit suicide, etc. Kundalini awakening (a counsel for leaving it behind) is discussed further in our series, "Contemplative Prayer: A Quick Road to Hell for A Disobedient Church."
ellauri111.html on line 745: Don't let anybody convince you that you have to "speak in tongues" to show that you are saved. Some of these people will tell you that you can learn to "speak in tongues" by letting yourself jibber and jabber, muttering sounds that do not make sense. They will tell you to keep practicing to "speak in tongues"--this is wrong. God's Spirit is the one that will give the gift of tongues spontaneously to whom he will. There are many spiritual gifts, tongues is one of them. Not all Christians speak in tongues. Tongues is a gift that I have not seen properly practiced one time (though I have heard a few testimonies involving them that sounded sound).
ellauri111.html on line 747: Cults like "the Church of Christ" will try to convince you that water baptism saves you and that you have to join their specific "church" and not drink coffee, etc. These cults take certain scriptures out of context and then mix them up in order to deceive people. I'm not minimizing the importance of the ordinance of baptism--you need to be baptized--but cults mix up the doctrines of the Lord to deceive people. YOU NEED TO READ YOUR BIBLE. The Roman Catholic institution is another cult. It is not a Christian church. Her doctrines are the opposite of the Bible. If you are a former Roman Catholic, you need to get rid of all the paraphenalia and graven images and idols that you may have collected through the years (e.g., rosary, St. Anthony, crucifixes, relics, candles, Mary prayers, pictures, etc.). The Seventh Day Adventists will try to get you to follow the teachings of Ellen White, a false prophetess who made prophecies that did not come to pass and put all kinds of requirements on people that are not in the Bible. The Mormons are a another cult. They teach that their males can become gods some day with their own planets. Please don't look up all these cults. Just focus on reading your Bible and obeying it. Then you will be able to discern if a person is speaking according to the word or not.
ellauri111.html on line 749: If you have not trusted Christ, you are in a dangerous position. John 3:36 says, "...he that believeth not the Son shall not see life; but the wrath of God abideth on him." You will not make it into heaven on your own "good merits" or by your own conception of who God is and what he should be like. He must be obeyed and worshipped according to his word, the Authorized King James Bible. The Lord Jesus Christ is altogether lovely and worthy to be praised. I hope that you will make the right choice.
ellauri111.html on line 761: Seuraava kirjotelma on otettu Dostojevskin kuuluisasta romaanista nimeltä "Veljekset Karamasoff", jonka hän kirjotti viimeiseksi ennen kuolemaansa. Se on välikohtaus ja esiintyy keskusteluna kahden veljeksen Ivanin ja Aljooshan välillä. Näistä on Aljoosha nuorempi, kristillinen mystikko, joka on kasvatettu luostarissa. Ivan taas on uudenaikainen materialisti ja ateisti.
ellauri111.html on line 827: Suuri profetta Johannes näyssään kertoo nähneensä ensimäisessä ylösnousemuksessa Jumalan valittuja palvelijoita, niitä, joiden otsaan oli merkitty sinetti, kaksitoista tuhatta kustakin sukukunnasta. Mutta oliko niitä todella niin paljon? Mikä eliitti se sellainen enää on? Siinähän joutuu virkkaamaan vastaantulevien autoille jo niin useasti että käsi tulee kipeäxi! Johannes oli enemmän kuin profeetta muttei tehnyt ihmeitä, ainakaan niin että kukaan muu olis nähnyt.
ellauri111.html on line 910: Jöns, Lauri ja Petteri vois esittää näytelmän Karamazoffin veljexet. Jöns olis vale-Dimitri, Lauri Iivana ja Petteri tietty Aljoosha. Calle voisi edustaa poissaolevana niiden ilkeätä isäpappaa Fjodoria. Kristina olis isä Zosima.
ellauri112.html on line 31: Siinä oli meitä kulttuurikoneita, siinä oli Hande, Erkon Jussi, Eno Kala, vitaali muotifilosofi Bergson ja Renan Ernest. Hämärinä taustaheppuina Hyntti, Alpi ja Tuntti. Juopporemmistä jää uupumaan Matti Viikari ja Erno Pee. ellauri112.html on line 46: Eno sai herätyxen filosofiaan kalaretkellä veneen pohjalla. Onko kalalla sielua eno? Ei kai kun ei siihen satukaan. Eno kehittelee aihetta eteenpäin seuraavalla tavalla.
ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri112.html on line 55: Alexander Bain (11 June 1818 – 18 September 1903) was a Scottish philosopher and educationalist in the British school of empiricism and a prominent and innovative figure in the fields of psychology, linguistics, logic, moral philosophy and education reform. He founded Mind, the first ever journal of psychology and analytical philosophy, and was the leading figure in establishing and applying the scientific method to psychology. Bain was the inaugural Regius Chair in Logic and Professor of Logic at the University of Aberdeen, where he also held Professorships in Moral Philosophy and English Literature and was twice elected Lord Rector of the University of Aberdeen.
ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.
ellauri112.html on line 67: A survey published in American Psychologist in 1991 ranked Wundt´s reputation as first for "all-time eminence" based on ratings provided by 29 American historians of psychology. William James and Sigmund Freud were ranked a distant second and third. During his academic career Wundt trained 186 graduate students (116 in psychology). This is significant as it helped disseminate his work.
ellauri112.html on line 73: Wilhelm Wundt ohjeisti Titcheneriä, strukturalismin perustajaa, Leipzigin yliopistossa. 'Välittömän kokemuxen tiede' tuli siltä. Se tarkoittaa että monimutkaiset havainnot voi syntyä perusaistimuxista. Molemmat heput käytti kokeellista introspektiota. Se on tarkempaa kuin filosofien käyttämä pelkkä pohdinta. Mutta Wundtin voluntarismi syntyi ennen strukturalismia, se oli eka koulukunta siis.
ellauri112.html on line 75: Edward Bradford Titchener (11 January 1867 – 3 August 1927) was an English psychologist who studied under Wilhelm Wundt for several years. Titchener is best known for creating his version of psychology that described the structure of the mind: structuralism. After becoming a professor at Cornell University, he created the largest doctoral program at that time in the United States . His first graduate student, Margaret Floy Washburn, became the first woman to be granted a PhD in psychology (1894). Tätä kautta Wundtista tuli kova nimi jenkeissä.
ellauri112.html on line 79: Kun Titchener vei Wundtin ideoita jenkkeihin, syntyi sekaannus. Titchener käänsi Wundtin töitä väärin (tahallaan), niin että näytti siltä että Wundt peukuttaisi Tichenerin juttuja. Titchenerin mielestä psyyke oli pantu kokoon aistituista palikoista. Just sixi sitä kuzuttiin strukturalismixi. (Olikohan Chomskyn kielitiede sieltä nyysitty? Entä oliko Professori Kierto saanut pendelinsä psykofyysikoilta?)
ellauri112.html on line 81: Sielunelämässä on synteetisen rinnalla kuitenkin huomattava toinenkin puoli, ja edellisen yksinomainen tehostaminen johtaa yksipuolisuuteen. Sitä välttääksemme ja yrittääksemme uudelleen löytää adekvaatisen ilmaisun sielunelämän yleiselle luonteelle, mutta tällä kertaa tarkoin »mitan mukaan tehdyn» käsitteen eikä ainoastaan kuvan avulla, on meidän mielestäni lausuttava, että sielunelämässä on huomattavana kahdensuuntainen pyrkimys: toinen synteesin kautta johtava yhä suurempaan keskitykseen, ykseyteen, toinen hajoamisen kautta viepä yhä suurempaan erillisyyteen, moninaisuuteen. Normaalisen ihmisen sielunelämä on alituisessa liikkeessä näiden kahden poolin välillä. Voimakkaassa kestävässä tahdonponnistuksessa, jossa tajuntaa hallitsee yksi ainoa kirkashohtoinen mielikuva, tehtävä teko, kaikkien niiden omituisten tunnesävyjen myötäseuraamana, jotka antavat meille tietoisuuden omasta aktiivisuudestamme ja saattavat minä-tajunnan voimakkaimpana astumaan esiin--silloin on meillä tila, jossa sielullinen synteesi ja keskitys on huipussaan, joka, kuten Pierre Janet eräässä kohdassa lausuu, »pyrkii toteuttamaan filosofien ihanteen, identisen sieluykseyden».
ellauri112.html on line 87: Kekäs se Pierre Janet lienee? Eikai sukua Pierrehumbertin Janetille? Tokkopa, luultavasti pelkkä yhteensattuma. Joo, Pierre oli uraauurtava ranskalainen psykologi, psykoterapeutti ja filosofi. Hän oli ensimmäisiä tutkijoita, jotka kiinnittävät huomiota potilaan traumojen ja elämänhistorian väliseen yhteyteen. Siis vähän niinkuin elämä ja teos-linjan miehiä. Pierre havainnoi somnambulisteja ja sivupersoonallisuuxia joista kexittiin et minä on pelkkä fiktio.
ellauri112.html on line 103: Jussi Snellman oli harras teosofi, jolta ilmestyi mm. teoxet Miten meidän käy kuolemassa?, Muutamia ajatuxia ihmissielun kehityxestä uudelleenruumiillistumain kautta, ja Ristimiekka. Se on myös kääntänyt Teosofisen seuran julkaisuja, ml julkaisun Teosofia, Teosofinen seura 1953. Sen poika varatuomari Erkki Virkkunen os. Snellman kuoli 14. tammikuuta 2013 Helsingissä 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt vuonna 1917 kuten Lea. Virkkusen isä Jussi Snellman ja äiti Ruth Snellman olivat Kansallisteatterin näyttelijöitä. Kesäkiertueiden aikana vanhemmat veivät lapset isovanhempien hoidettavaksi Ainolaan. Erkin "mummi" oli Aino Sibelius ja "pappa" Jean Sibelius. Lapsena se oli Jannen epävirallinen levynkääntäjä ja aikuisena hoiti Jannen vero- ja raha-asiat. Virkkusen kellarista löytyi pahvilaatikollinen Sibeliuksen veroilmoituksia. Jussi oli Ollin Opintovuodet-elokuvassa Ollin isä patrbluuna Wolmar.
ellauri112.html on line 144: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...»
ellauri112.html on line 146: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri112.html on line 154: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 163: Lisää taantumuxen voimasanoja Eno Kalalta. Se oli aikoinaan aika vahva ääni oikealta, vaikkei ollut jutku kuten Henri Bergson ja Ben Zyskoviz. Sehän oli muun suomalaisen herrasväen vanavedessä enemmänkin saxanmielinen, ennenkuin 2. maailmansodan loppupuolella oma nenä ratkaisi, minnepäin tuuli oli kääntymässä. Size teki matkoja Yhdysvaltoihin tapaamaan mm. Karl Hempeliä ja Kurt Gödeliä. Karl ja Kurt oli huippunimiä filosofian laitoxella Oiskan loppuaikoina.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 169: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri112.html on line 173: Lopputulokseksi voimme siis, tarkastellessamme eräiden tieteellisten ja filosofisten käsitysten vaiheita materialismista lähtien, merkitä suurpiirteistä edistystä tapahtuneeksi. Tosin se, mikä eniten on edistynyt, on tietomme omasta suuresta tietämättömyydestämme, mutta se merkitsee itse asiassa pelkkää hyvää: todellisuuden tyhjentymätöntä runsautta ja työalan loppumattomuutta. Ja toiseksi syttyy, reaalisten tietojemme kasvaessa, yhä useampia tuikkivia valoja maailmanhämärään, joiden turvallinen loiste on sitä viehättävämpi, kuta syvempi on salaperäisyys niiden ympärillä. (Uusi Suometar 3.10.1913)
ellauri112.html on line 178: Eno Kala oli kallellaan filosofihuijariin Bergsoniin päin ennenkuin tämä painui jenkkilään kultaa vuolemaan. Aika innostuneesti se mesoi siitä Aika-aikakauslehdessä kun 1. maailmansota oli maailmalla jo vauhdissa mutta Ryssän ja Suomen punikit vielä jotenkuten aisoissa. Huomaa kuinka Kalan filosofisissa pohdinnoissa on aina jonkinlainen taannehtiva poliittinen taka-ajatus, pukinsorkka joka työntyy väkisinkin esille kuin kreivin muna oopperassa Figaro.
ellauri112.html on line 183: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri112.html on line 185: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri112.html on line 187: »L´élan vital» on se elämän meri, jossa me olemme, liikumme ja elämme. Kaunopuheisen, mystillisen tunteen koko hehkulla kuvatessaan tämän elämän prinsiipin alkuperää, sen taistelua Materiaa vastaan ja ihmisen kykyä »intuitionsa» voimalla sukeltautua siihen takaisin, osoittautuu Bergson ikivanhojen mystikkojen täysveriseksi seuraajaksi. Renan ei ole missään antanut yhtenäistä esitystä kehitysopillisista teorioistaan. Mutta monista yksityisistä lausunnoista käy riittävästi ilmi hänen »vitalistinen» kantansa. »Kaksi seikkaa, aika ja pyrkimys edistykseen, selittävät maailman. Ilman tätä hedelmällistä edistyksen siementä jäisi aika ikuisesti martaaksi. Jonkunlainen sisäinen jousi, joka työntää kaiken elämään, ja yhä enemmän kehittyneeseen elämään, kas siinä välttämätön olettamus (Dialogues philosophiques, s. 177). Koko maailma on työssä ja pyrkii toteuttamaan jotain salattua tarkoitusta, se oli eräs Renanin rakkaimmista ajatuksista, jota hän skeptillisimmälläkin tuulellaan helli. Viimeisessä filosofisessa kirjoituksessaan, »Examen de consciance philosophique» (Feuilles détachées -kokoelmassa) sanoo hän pitävänsä pintapuolisina niitä vastaväitteitä »finalismia» vastaan, joita eräät tiedemiehet tekevät, huomauttaessaan luonnon epätäydellisyyksistä. Nämä vastaväitteet eivät estä olettamasta, että maailmassamme vaikuttaa salainen pyrkimys, syvällinen nisus, joka sokeana toimii olemiston kuiluissa, työntäen kaiken elämään, kaikissa avaruuden kohdissa. Tämä nisus ei ole tietoinen eikä kaikkivoipa; se tekee parhaansa aineesta, joka sillä on käytettävänään. Mutta ehkä se nisus, joka vaikuttaa maailmankaikkeuteen kokonaisuudessaan, eräänä päivänä tulee tajuiseksi, kaikkitietäväksi, kaikkivoipaiseksi. Jumala syntyy... Toteutuu niin korkea tietoisuuden aste, ettei meillä siitä voi olla mitään käsitystä. Ikuisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Absoluuttinen olento, päästyään kehityksensä päähän ja opittuaan täydellisesti tuntemaan itsensä, toteuttaa kenties kaikki voimansa avulla uskonnon: hurskasten ylösnousemuksen ja ijankaikkisen elämän...
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri112.html on line 193: Syy siihen, että juuri käsitteet »vihreä», »punainen» jne. on muodostettu, eikä aivan toisia, piilee tietysti näiden vivahdusten käytännöllisessä merkityksessä. Lauselma: »logiikka ei tavoita vivahduksia» tarkoittaa siis: spekulatiivinen, aprioristinen logiikka ei tavoita vivahduksia. Kaikkia värivivahduksia ei voida ilmaista viidellä tai kuudella värinimityksellä. Mutta kokemustiede, kokemuksellinen logiikka tavoittaa kyllä mitä vivahduksia tahansa. Minulla on tällä hetkellä mielikuva ihan määrätystä punaisen vivahduksesta, joka imupaperillani on; jos tahtoisin, voisin nimittää tätä vivahdusta esim. klm: siten olisi uusi käsite muodostettu, käsite, joka tavoittaisi ihan määrätyn vivahduksen. Tällaisen käsitteen muodostaminen olisi kuitenkin kovin epätarkoituksenmukaista. Paljon tärkeämpiä kuin äärimäisen yksilölliset vivahdukset, kuin ne ominaisuudet, jotka kussakin esineessä ovat erilaisia, ovat yleensä esineiden yhteiset ominaisuudet. Käsite klm ilmaisisi vain yhdellä tai aivan harvoilla esineillä olevaa ominaisuutta, käsite »punainen» sellaista ominaisuutta, joka on lukemattomilla ja jonka jokainen omasta kokemuksestaan tuntee. Sanoin, että Renan yllämainitulla lauseellaan on lausunut julki Bergsonin filosofian ydinajatuksen. Mutta siinä tapauksessa Bergson on käsittänyt tuon lauseen ihan sananmukaisesti. Bergsonin mukaanhan kaikki logiikka, kaikki ajattelu on voimaton tavoittamaan todellisuutta, joka ei ole muuta kuin vivahduksia. Hänhän esittää, mitenkä inhimillinen äly on kuin valmiiden vaatteiden varasto, johon yritetään pukea todellisuus, katsomatta kuinka se niihin soveltuu. Hän vertaa älyämme kinematograafikoneeseen, joka ottaa muutamia liikkumattomia silmänräpäyskuvia elämän alituisesta virtailusta, ja yrittää näistä kuolleista kuvista uudelleen panna kokoon elävän todellisuuden. Hän puhuu ymmärryksemme »mekanistisesta vaistosta», joka viettää voittokulkuaan geometriassa, mutta on kykenemätön ratkaisemaan elämän arvoitusta. Tällä tavoin Bergson syyttää tiedettä virheestä, johon ei ollenkaan se, vaan juuri filosofia on tehnyt itsensä syypääksi-- spekulatiivisesta logiikasta, jota monet filosofit ovat rakastaneet, mutta joka tiedemiesten parhaille on ollut kauhistus. Näin yrittää hän riistää tieteeltä sananvallan sen mieltäkiinnittävimmissä kysymyksissä, ja panna sijalle runollisen »intuitionsa», jota ei millään keinoin voi kontrolloida, joka ei sisällä mitään mahdollisuutta eroittaa totuutta erehdyksestä. Jos koskaan, on filosofia Bergsonissa muuttunut »spesialiteetiksi». (Aika 10, 10-18) * * * * *
ellauri112.html on line 210: 67 suhteet: Ahriman, Aleister Crowley, Altruismi, Amuletti, Anton LaVey, Ayn Rand, Azazel (demoni), Beelzebub, Charles Baudelaire, Charles Darwin, Dualismi (filosofia), Eenokin kieli, Epikurolaisuus, Eugeniikka, Evankeliumi Markuksen mukaan, Evoluutio, Fasismi, Friedrich Nietzsche, Halloween, Hedonismi, Herbert Spencer, Ikonografia, Itsesuggestio, Jobin kirja, John Milton, Juutalaisuus, Kadotettu paratiisi, Kansallissosialismi, Kesäpäivänseisaus, Keskiaika, Kevätpäiväntasaus, Kristinusko, Kun maailma järkkyi, Länsi, Lucifer, Max Stirner, Mefistofeles, Meritokratia, Niccolò Machiavelli, Okkultismi, Pakanaverkko, Parodia, Pentagrammi, Romantiikka, Saatana, Saatanallinen Raamattu, Saatanan kirkko, Saatananpalvonta, Seitsemän kuolemansyntiä, Seth, Setin Temppeli, Solipsismi, Sosiaalidarvinismi, Suomi, Syntymäpäivä, Syyspäiväntasaus, Taikuus (yliluonnollinen), Talvipäivänseisaus, Tanak, Teismi, Temppeliherrain ritarikunta, Thomas Hobbes, Valistus, Varhaiskristillisyys, Yhdysvallat, Yli-ihminen, Zarathustralaisuus.
ellauri112.html on line 240: Ayn Rand (oik. Ayn Rand O´Connor, alk. Alisa Zinovjevna Rozenbaum; 2. helmikuuta (J: 20. tammikuuta) 1905 Pietari, Venäjän keisarikunta – 6. maaliskuuta 1982 New York, Yhdysvallat) oli Venäjällä syntynyt, Yhdysvaltoihin muuttanut kirjailija ja filosofi, jonka perustama oppisuunta objektivismi korostaa objektiivisen todellisuuden, rationaalisen ajattelun, egoistisen etiikan ja kapitalistisen politiikan merkitystä.
ellauri112.html on line 263:
Dualismi (filosofia)
ellauri112.html on line 267: Uusi!!: Satanismi ja Dualismi (filosofia) · Katso lisää »
ellauri112.html on line 275: Epikurolaisuus oli hellenistisen filosofian koulukunta, jonka perusti muinaiskreikkalainen Epikuros (341-270 eaa.). Koulukunta perustettiin noin vuonna 307 eaa. Epikurolainen ''tetrafarmakos'' Papyrusten huvilasta löydetyssä papyruksessa (PHerc. 1005, col. 5). Kopio 1800-luvun alusta. Epikuros oli atomistinen materialisti.
ellauri112.html on line 300: Friedrich Wilhelm Nietzsche (15. lokakuuta 1844 Röcken, Saksi, Preussi – 25. elokuuta 1900 Weimar, Thüringen) oli saksalainen filosofi, oppitaustaltaan klassillinen filologi, joka tyylillisesti kirjavassa tuotannossaan pohti erityisesti elämänfilosofian perimmäisiä kysymyksiä.
ellauri112.html on line 310: Hedonismi ('nautinto', 'mielihyvä') on elämänfilosofian oppi, joka asettaa nautinnon tai mielihyvän keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi.
ellauri112.html on line 315: Herbert Spencer (27. huhtikuuta 1820 Derby, Englanti – 8. joulukuuta 1903 Brighton, Englanti) oli englantilainen filosofi ja sosiologi, joka oli uuden ajan kehitysfilosofian merkittävin teoreetikko.
ellauri112.html on line 335: John Milton (9. joulukuuta 1608 Lontoo – 8. marraskuuta 1674 Lontoo) oli englantilainen runoilija ja liberaalifilosofi, jonka kuuluisin teos on eeppinen runoelma Kadotettu paratiisi (Paradise Lost).
ellauri112.html on line 390: Max Stirner, Friedrich Engelsin piirtämänä. Moderni piirros Max Stirneristä. Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Saksa – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Saksa) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri112.html on line 393:
Mefistofeles
ellauri112.html on line 395: Mefistofeles (myös Mephistophilus, Mephistophilis, Mephostopheles, Mephisto ja muita kirjoitusasuja) on Faust-legendassa esiintyvä paholaisen edustaja.
ellauri112.html on line 397: Uusi!!: Satanismi ja Mefistofeles · Katso lisää »
ellauri112.html on line 405: Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (3. toukokuuta 1469 – 21. kesäkuuta 1527) oli firenzeläinen renessanssin ajan filosofi ja valtiomies.
ellauri112.html on line 430: Caspar David Friedrich, ''Vaeltaja sumumeren yllä'', 1818. Romantiikka oli 1700-luvun lopussa Euroopassa alkanut taiteellinen ja älyllinen suuntaus, joka puhkesi kukoistukseen Saksassa 1790-luvulla ensin kirjallisuudessa ja lopulta filosofiassa.
ellauri112.html on line 442: Saatanallinen Raamattu on Anton Szandor LaVeyn vuonna 1969 kirjoittama okkulttis-filosofinen kirja.
ellauri112.html on line 472: Solipsismi (latinan sanoista solus ipse ’yksin itse’) on filosofinen näkemys, jonka mukaan ”minä”-näkökulma on ensisijainen.
ellauri112.html on line 522: Thomas Hobbes (5. huhtikuuta 1588 Westport, Wiltshire – 4. joulukuuta 1679 Hardwick Hall, Derbyshire) oli englantilainen filosofi.
ellauri112.html on line 542: Friedrich Nietzsche (1844–1900). Yli-ihminen on saksalaisen filosofi Friedrich Nietzschen määrittelemä ihannekuva, jossa henkisesti korkeatasoinen yksilö toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti kaikkia niitä moraalisia ja esteettisiä mahdollisuuksia, jotka nykyinen kasvatusperinne ja arvomaailma tukahduttavat.
ellauri112.html on line 547: Zarathustralaisuus (harvemmin mazdalaisuus) on uskonto ja filosofia, jonka perusti profeetta Zarathustra.
ellauri112.html on line 570: Tully delves into the modern parenthood experience with an admirably deft blend of humor and raw honesty, brought to life by an outstanding performance by Charlize Theron.
ellauri112.html on line 571: Marlo (Charlize Theron), a woman just north of 40 who’s about to pop with her third child. The birth is more like going into the emergency room for a coughing fit than bringing another life into the world.
ellauri112.html on line 580: As a whole, Tully is a mildly pleasant and amiable film (with “mildly” being an important word here). Davis’ Tully is a catalog of truisms.
ellauri112.html on line 581: It doesn’t help the film that Marlo is a series of clichés. Both she and Drew could have jumped out of the pages of a woman’s magazine or self-help guide.
ellauri112.html on line 582: As one website understatedly notes, “the cost of hiring a night nanny can run into the thousands and is a luxury for many families.”
ellauri112.html on line 585: Reitman (Thank You for Smoking, Juno, Up in the Air) continues to work the “audacious” and “unique” edges of the most conventional possible territory, in movies that tend to conclude that the characters’ various challenges are all a state of mind.
ellauri112.html on line 589: Marlo disapproves at first thinking that she can’t ask for the help she needs. She gives in and allows their new night nanny, Tully, to do her job and is quite impressed with the results. Marlo feels more in control of her life, the kids seem happy, and she’s willing to grow in her marriage to Drew.
ellauri112.html on line 593: Despite Cody´s image as a libertine, she hacks here at a decidedly conservative topic, the emotional journey of motherhood.
ellauri112.html on line 600: Toys laying all over the carpet, dishes in the sink, mouths to feed, teacher parent conferences – the life of a parent is not an easy one.
ellauri112.html on line 601: Yes, we know that once a person has a kid their life changes completely, often with hardships and challenges along the way. But Reitman and Cody inject a level of warmth that prevents this from being simply depressing, at times it’s quite funny. Being a parent is a tough job, but it’s a necessary one – where would any of us be if there weren’t someone watching after us as toddlers?
ellauri112.html on line 603: A bittersweetness nicely complements the wealth of humor mined from what must surely be common afflictions on unprepared parents.
ellauri112.html on line 608: Drew’s brother Craig (Mark Duplass) only adds to her consternation. Craig and his wife are rich, over-achievers who can’t help but look down at Marlo’s messy mothering. Är dom inte äckliga? Spypåsarna till vänster om dörrarna. Life is not just boring, it is a fucking pile of clichés. You´ve seen one of them, you´ve seen them all. Jussi Snellman, don´t bother with reincarnation!
ellauri112.html on line 616: By avoiding clichés and crafting real personalities Tully becomes an enduring portrait of somepm, sanoo setämies. Yhden cliché on toisen oivallus. One man´s floor is another man´s ceiling, naisista puhumattakaan.
ellauri112.html on line 619: There is cheerful satire when Marlo and Drew visit Craig and his fashionable, snooty wife Elyse (Elaine Tan), who tells Marlo she can relate to the hurdles of pregnancy, especially when it cut into her gym routine.
ellauri112.html on line 623: It offers an honest portrait of what maternal difficulties are in American society. [Full review in Spanish]
ellauri112.html on line 634: Motherhood is essentially roasted here, making it easy to laugh at Marlo’s discomforts. Perhaps every element of raising children can be either hellish or heavenly, depending on one’s outlook.
ellauri112.html on line 640: By the time she has her third baby, her son (who may be on the autism spectrum) is on the verge of getting kicked out of upper bracket Catholic school.
ellauri112.html on line 641: Marlo is a real mother, sister and wife who knows how to put on a polite, sweet face when required, but isn’t afraid to take it off to make a point—something she does with her son’s school principal to great effect.
ellauri112.html on line 647: You´ll love a scene where her child spills a drink, forcing her to take off her shirt. “Mom, what’s wrong with your body?” Theron’s eye daggers are priceless. Marlo looks as lived-in as her home itself.
ellauri112.html on line 651: Marlo is not much to look at anymore compared to flat-tum Tully Theron actually fattened herself 50lb for the part). But she is another type of super-woman, who keeps schedules, diets, routines and even creativity as a staple of her family’s well being.
ellauri112.html on line 655: Critics have been throwing words like “fearless” around when describing Theron’s performance in Tully, because of the extra 50 pounds she carries, the lack of makeup on her face and the unflattering portrait of motherhood she paints. But that’s a backhanded compliment, isn’t it? “Fearless.” They only say “fearless” when they mean “ugly,” and it’s honest because she’s ugly. Iike I’ve said three or four times now, it’s really really honest.
ellauri112.html on line 657: What is great but something of a letdown is that the story never tries to turn the two women against each other. Like old vs young, fat vs skinny, a dish vs disgusting, master and slave, rich vs poor, two women and Drew the only man in town. None of that shit. That Hollywood cliché might have helped launch a thriller, but it has no place here. This film is far more boring, feminist and humanist. Yawn.
ellauri112.html on line 661: As a nation, we’re well-used to the stereotype of the Irish mammy. Generally speaking though, the mother as a comical, level-headed supporting character is not unique to us, Jews and Italians have them too, and Latinos, I bet. Sometimes she’s the self-sacrificing figure who will do anything for her children, sometimes she’s neurotic and controlling, suppressing the growth and social development of her kids, who are typically the leads. Rarely has she ever taken front-of-stage.
ellauri112.html on line 664: It explores the overwhelming job that motherhood is and showcases all sides of it, from the hilarious to the harrowing to the heartbreaking.
ellauri112.html on line 666: Every day there’s more to do, less time to do it in, and the ginormous stress starts eating at her soon as her swollen feet hit the floor. It doesn’t help that her husband Drew (Ron Livingston) is of the old school variety, the kind of man who thinks he doesn’t have to do much around the house because he’s the breadwinner. That means most of the cooking, cleaning, and caring for the kids falls upon Marlo’s shoulders.
ellauri112.html on line 672: It is a series of humiliations. A goodlooking colored principal throws your son out of posh catholic school. Can it get any worse than that?
ellauri112.html on line 676: Tully’s like a hip millennial Marry Poppins. It all seems too good to be true. Their deepening connection hints at something that’s either eerie or profoundly healing. Are they dykes?
ellauri112.html on line 678: Eipäs ollutkaan! tai oli Marlo kyllä bi (niinkuin käsineitokin, se trendaa nyt) muttei siitä ollut kymysys. Tully olikin Marlon aikaisempi mä. Se tuli halvemmaxi. Olixe eerie vai healing? Tästä käänteestä ei yhtään pidetty. The movie struggles some in its third act. Playing with the tricks of the mind, “Tully” feels more contrived than astute, having the skilled group of actors working hard to avoid further damage as the movie falters towards its clunky and surprisingly not-very-good conclusion.
ellauri112.html on line 682: Yet to hail the film as a feminist project is to value the representation of the structural co-option of maternity over its interrogation. Tully’s treatment of social reproduction is dangerously simplistic. Cody has spoken in interviews about how her own, financially easier, experience of parenting in L.A. inspired her to explore a narrative in which economic anxieties are combined with the other hardships of parenthood, yet here class and poverty are only fleeting concerns. The transactional system of care that governs child-rearing under capitalism is done away with via Tully’s otherworldliness. Until the revelation of her non-existence, the viewer, although encouraged to believe in her, is never asked to consider her financial reality, and the fact that the service is paid for by Marlo’s wealthy brother is a narrative convenience that reinforces its fairytale quality. Similarly, Tully’s whiteness allows the racial politics of care to be completely overlooked, and the repeated idea that it’s ‘unnatural’ for hired help to bond with your newborn is taken as a given, rather than seen as an impetus for a consideration of the social conditions that require mothers to make that choice.
ellauri112.html on line 684: Marlo, already a mother of two, begins the film heavily, outrageously pregnant: we learn, in rapid succession, that this third pregnancy was unwanted, that her husband does little of the domestic labour, and that her “shitty” upbringing is the reason she’s so committed to her nuclear family unit. Postnatal depression, never named, haunts the narrative: her wealthy brother offers to pay for a night nanny to avoid, in his words, the advent of another “bad time” like the one that followed the birth of her son, Jonah. When the nanny arrives – described by more than one reviewer as a “millennial Mary Poppins” – the panacea seems to be working. Not only does she look after the baby at night but she also operates as a kind of empathy machine, listening to Marlo’s problems, sharing sangria in the garden, and baking the Minions cupcakes that Marlo herself never has the time to make. The postnatal depression, it seems, disperses; Jonah – who has “emotional problems” – finds a place at a school more suited to his needs, family dinners get increasingly wholesome, and Marlo does a passable Stevie Nicks impression at a child’s birthday party. And then comes the twist: after a bender in Brooklyn with Tully, a sleep-deprived Marlo, drunk at the wheel, drives her car off a bridge and ends up in hospital, and we realise there was nobody else in the car. Her maiden name, we learn, was Tully.
ellauri112.html on line 688: I found this one to be a boring display of what I like to call ‘critic bait’: a movie targeted at film journalists who will believe anything put onscreen from these two is worthy of never-ending praise.
ellauri112.html on line 690: The film is supposedly an ode to the ‘modern parenthood experience’ that’s interspersed with ‘humor and raw honesty.’ I wouldn’t know because I don’t have kids. Perhaps this realism is lost on me because I’m not a parent, but that’s where the film breaks down: it failed to spark even an ounce of empathy in me for its protagonist. Motherhood is portrayed as many childless people like me envision, an absolute misery of an existence (I left the theater thinking thank god I don’t have kids). A successful film would have made Marlo’s predicament relatable to everyone.
ellauri112.html on line 692: Theron is more than capable and proves she’s up to the challenge of the role and its physical demands, but this isn’t as Oscar worthy as some are crowing. How gutsy and brave her performance is! they’ll surely shout, all because she dons a partial fat suit (the actress also gained a very real 50 pounds for the role), doesn’t wear makeup, has unkempt hair and bags under her eyes. Interestingly enough, it seems to be those same critics who ripped Amy Schumer and her “I Feel Pretty” to shreds for ‘fat shaming’ or poking fun at the way women look. Candid and authentic simply because she doesn’t look like the gorgeous movie star that she is? I don’t think so.
ellauri112.html on line 694: The same can be said for Cody’s rough around the edges, unsubtle screenplay. This is far from her best work and for once, she seems to have written herself into a corner. Some of the narrative is so contrived that it’s dripping with cliché, crowded with irritating, pithy platitudes dressed up in a bright hipster bow. Worst of all, the film treats serious post-partum depression as a gimmicky afterthought and even tacks on a borderline inappropriate ‘gotcha!’ ending.
ellauri112.html on line 702: I appreciated the fact that a troubled mom did seek help, I’m just not sure the script needed the plot twist. I didn’t immediately warm to this flick. Actually, I often alternated between exasperation and captivation – and a key plot twist at the end left a sour taste in my mouth, though for petty reasons. Nonetheless, something about it didn’t feel quite right. It took one observation from a friend afterward to allow for the film’s brilliance to bloom in my mind.
ellauri112.html on line 706: The 26-year-old nanny’s name is Tully (played by Mackenzie Davis of “Halt and Catch Fire” fame), and she’s a free spirit, albeit one with a serious work ethic. Tully instantly takes over the house, manages Marlo’s baby effortlessly, and starts taking care of mom too. Not only does she give her the precious “alone time” she desperately needs and craves, but Tully ends up becoming a sort of therapist to her, along with a best friend, muse, and a regular shoulder to cry on.
ellauri112.html on line 708: Tully seems too good to be true when she quickly organizes the home, cleans it from top to bottom, and finds a place for all the errant toys too. She even makes cupcakes for Marlo to take to Jonah’s school as a peace offering. Ultimately, Tully becomes the ‘spouse’ Marlo really needs, and they even have a simpatico banter together, quipping back and forth in sharp, pithy dialogue, the only way Cody can write for her characters.
ellauri112.html on line 710: In Tully, Marlo starts to see the kind of caretaker she wants to have, and their bondage becomes what keeps her going. As much as Tully turns into a super nanny, the real job she does is help return Marlo to a functioning hole person. With the aid of Tully, Marlo gets her love life back again, gets it each day, and kicks the postpartum depression to the curb. Should kick Drew there too maybe. Tully she cant kick without kicking herself in the ass.
ellauri112.html on line 712: The night they go out starts with an amusing drive at the sound of Cindy Lauper, but becomes severely toxic when they arrive at an underground club and the drunk Marlo jumps in sync with clangorous heavy-metal rhythms and then endures pain due to engorged breasts. However, that pain was infinitesimal when compared to the afflicting news that Tully is quitting.
ellauri112.html on line 718: Tully takes care of the baby with effortless technique, letting Marlo know she can also help with anything else around the house, even tips for re-starting Marlo and Drew’s sex life. She spouts hip, up to date trends and the kind of facts fresh college kids throw around. But it’s not a feel-good narrative. Through Tully Marlo is looking back at an earlier age, when life was simpler, breezier. We soon realize Tully isn’t teaching Marlo anything, she’s reminding her of the past. In one scene the two decide to sneak out to a bar, but the moment isn’t just fun, it’s also melancholic. Marlo warns Tully that your 20’s are great, but then “your 30’s come around the corner like a big dumpster truck.”
ellauri112.html on line 722: Plaid shirts, horn-rimmed glasses and beards are associated with the stereotypical 21st-century hipster. Retro electronics, Casio watch pictured, full beards and vintage clothes are associated with hipster subculture. Tampere in Pirkanmaa, Finland is ranked one of the world´s most popular hipster cities.
ellauri112.html on line 728: The film’s strength – for its first two thirds – is the relationship between the two women at the heart of the narrative. We learn through a clumsy coincidence at the beginning of the film that Marlo is bisexual; as her intimacy with Tully expands to fill the vacuum of her absentee marriage, it becomes a tender eroticism. This is mediated, always, through other bodies: as Tully cradles the baby who has just finished feeding, she talks about how the ‘molecules’ of the child still exist within the mother; later, in a bar toilet, she gently wets a paper towel and uses it to draw the milk out of Marlo’s swollen breasts. In a pivotal scene, Marlo sits behind Tully and instructs her on what to do to arouse her sleep-befuddled husband. This moment can be read as emblematic of the film’s mistreatment of the queer intimacy it establishes. Coming after a discussion of sexual history and sexual fantasy, Marlo reveals to Tully that she has a waitress’s uniform that she’s never used, bought to surprise her husband. As Tully puts the outfit on, which fits her pre-natal body in a way it wouldn’t Marlo, the moment of sexual possibility between the women is subsumed into heteronormative, ageist fantasy: Tully’s young, and therefore fantasy-appropriate, body is used as bait to ‘recharge’ the masculine battery.
ellauri112.html on line 730: The revelation that Tully is a version of Marlo’s former self removes the possibility of a different life she represented. “I love us,” Marlo’s husband says to her, as she lies in her hospital bed. “I love us too,” she replies. This collective noun is the acceptance of the status quo, just as Tully’s last speech, in which she tells Marlo she should embrace her dull life – “being boring means you’re doing it right” – is an endorsement of the sacrifices society requires of her. The final scene, in which Marlo’s husband helps her make the packed lunches, is bathed in a saccharine glow: learn to love your claustrophobia, it tells women. The nuclear family is the only one worth having.
ellauri112.html on line 758: Äärioikeistoon kuuluvat juutalaisväestön "edustajat" ampuvat tuliaseilla kiviä ja ilotulitteita heittäviä filistealaisia. Äärioikeistolaiset juutalaiset ovat jalkautuneet aseistautuneina partioimaan Lodin arabialueille ja pyrkivät sisään arabien koteihin. Juutalaisryhmät kannustavat netissä aatetovereitaan muualta maasta matkustamaan Lodiin. Älkää tulko ilman suojavarusteita, varoitti 1 ryhmä jäseniään The Guardianissa. Creedence Clearwater´s hit "Oh Lord, stuck in Lodi again," has been the theme of several city events in Lodi.
ellauri112.html on line 790: When shall we eat supper? First or last day of the week? This has nothing to do with the Sabbath being changed. I do not believe that it has, but that it is obsolete. The Sabbath is “Saturday”, the 7th day, which I am convinced to be for the rest that Christians will take with the Father (Heb. 4:1-11) and for weekend shopping. I find keeping the Sabbath day is a part of the 10 commands. Exodus says “And He wrote on the tablets the words of the covenant, the Ten Commandments” (Exo. 34:28, also see Deut. 4:13, 9:9, 11). Jeremiah said “Behold, the days are coming, says the LORD, when I will make a new covenant” (Jeremiah 31:31). Look further for Jeremiah said, “not according to the covenant that I made with their fathers”
ellauri112.html on line 792: Not according to which covenant? Jeremiah says the covenant “in the day that I took them by the hand to lead them out of the land of Egypt, My covenant which they broke” (31:32). Again which covenant is this? Exodus says “And He wrote on the tablets the words of the covenant, the Ten Commandments” (Exo. 34:28). Christ’s covenant is “not according to the covenant that I made with their fathers”, but “In that He says, ‘A new covenant,’ He has made the first obsolete. Now what is becoming obsolete and growing old is ready to vanish away” (Heb. 8:13). The Old Covenant of the 10 commands with the Sabbath keeping is obsolete and vanishing away in the 1st century.
ellauri112.html on line 794: “But if the ministry of death, written and engraved on stones, was glorious, so that the children of Israel could not look steadily at the face of Moses because of the glory of his countenance, which glory was passing away, how will the ministry of the Spirit not be more glorious?” (2 Cor. 3:7-8).
ellauri112.html on line 806: What is the alcohol content of communion wine?
ellauri112.html on line 816: Wine and grape juice are made from the same fruit and visually present the same message of Christ´s blood. So, does it really matter whether we use juice or wine for the sacrament?
ellauri112.html on line 820: “God himself provides ‘wine which makes man’s heart glad’ just as He gives ‘food which sustains man’s heart’ (Ps. 104:14.15). He promises His people that, if they will obey Him, He will bless them with an abundance of wine (Deut 7:13, 11:14, Prov. 3:10. etc.). He threatens to withdraw this blessing from them if they disobey His law (Deut. 28:39, 51; Isa. 62:8). The Scriptures clearly teach that God permits His people to enjoy wine and strong drink as a gift from Him. ‘You may spend the money for whatever your heart desires, for oxen, or sheep, or wine, or strong drink, or whatever your heart desires; and there you shall eat in the presence of the Lord your God and rejoice, you and your household’ (Deut. 14:26).
ellauri112.html on line 821: Under certain circumstances it is even commanded of God that wine and strong drink be given (Pr. 31:6,7). And since wine was used in the worship of God (Ex. 29:40, Lev. 23:13; Nu. 15:5,7,10; 28:14), the Bible says wine is something that cheers God as well as man (Jud. 9:13).”
ellauri112.html on line 826: Regarding children, in most of the United States it is not illegal for children to consume alcohol "in the performance of a religious ceremony or service." In many religions it is also a-ok for men of God to consume kids.
ellauri112.html on line 828: In the end, I believe it is permissible to use grape juice instead of wine for the Lord´s Supper, but I do not believe it is best. Wine was used during the Passover and in the institution of the Lord´s Supper, and following that pattern is most biblical. It is also permissible to use mature women instead of boys for a lordly lay, but I do not believe it is best. Young John was Jesus´ favourite disciple, so that pattern too is most biblical.
ellauri112.html on line 837: Brad Whittington was born in Fort Worth, Texas, on James Taylor's eighth birthday and Jack Kerouac's thirty-fourth birthday and is old enough to know better. He lives in Austin, Texas with The Woman. He is greatly loved and admired by all right-thinking citizens and enjoys a complete absence of cats and dogs at home.
ellauri112.html on line 839: He is dead but buy his book What Would Jesus Drink? by Brad Whittington. Price: $0.99 USD. Words: 38,770. Language: English. Published: August 13, 2011. Categories: Autofiction » Religion & Spirituality » Christianity. It includes 247 verses from the bible and the rest of it as appendix for further reading. Brad Whittington's tag cloud: alcohol beer jesus wine.
ellauri112.html on line 841: Since 2017, he is sitting on that tiny cloud. Since 2014 with The Whittington Group, Brad has sourced, entitled and sold 10 communities consisting of 1,628 lots to homebuilders. In 2016, Brad's son, Braden, moved to Austin with his family to join Brad in business, fulfilling a lifelong dream of working side by side. A gentle man of faith, Brad was also an avid golfer and seasoned snow skier.
ellauri112.html on line 843: In his book, What Would Jesus Drink, Brad Whittington breaks down the biblical references of alcohol into three types. In all, there are 247 references to alcohol in Scripture. 40 are negative (warnings about drunkenness, potential dangers of alcohol, etc.), 145 are positive (sign of God´s blessing, use in worship, etc.), and 62 are neutral (people falsely accused of being drunk, vows of abstinence, etc.) The Bible is anything but silent on the issue of wine. The bible, like tequila, must be imbued carefully, seen as a blessing, and received with a grain of salt. It must not be abused. The old saying is true, "Wine is from God, drunkenness is from the Devil."
ellauri112.html on line 847: Some have pointed out that Jesus made “new wine”, which is the description of nonalcoholic wine in the Scriptures (cf. Acts 2). Strangely, that would imply that Jesus would have aided a wedding into a drinking party without Hard Spirit (1 Pet 4:3). Remember that John 2:10 used the Greek word methuo, which means drunk or full up, to describe the amount of wine consumed by the wedding guests. If the wine was intoxicating in the wedding of John 2, then the text is describing the guests as intoxicated and Jesus was giving them 120 to 150 gallons of intoxicating wine.
ellauri112.html on line 856: “There is no proof that the ‘wine’ at the marriage feast in Cana was fermented. The Greek word for ‘wine’ in this text is oinos, which may refer to a fermented beverage (cf. Eph. 5:18), or it may denote freshly squeezed grape juice (cf. Isa. 16:10 – LXX). Since the word for ‘wine’ is generic, the student has no right to import the concept of an alcoholic beverage into this passage without contextual justification—of which there is none.”
ellauri112.html on line 860: Jesus mentions the specific content of the cup to drink is “fruit of the vine” or an even better translation “fruit of the grapevine”. There is no indication of its fermentation. Add to all of this that Jesus used unleavened bread because it was the time of the Passover when God commanded Israel to throw out all leaven. The grape juice would have been unleavened too at least in the sense of having additional yeast rather than wild yeast. What does that mean? The throwing out of leaven would have also included the throwing out of highly intoxicating wine that contained additional yeast.
ellauri112.html on line 865: Most do not know what is biblical wine. Most assume that all “wine” in the Bible is highly alcoholic and intoxicating like today’s wine. There are passages that clearly imply that wine can intoxicate (Eph 5:18, 1 Tim 3:8, Titus 2:3). Still, “wine” is often simply grape juice.
ellauri112.html on line 873: Jackson has vehemently denied that the meeting is a publicity stunt, or that his network was paid by the Trump campaign for the interview. John Calvin too emphasized tolerance in his Institutes of the Christian Religion:
ellauri112.html on line 875: “In regard to the external form of the ordinance, whether or not believers are to take into their hands and divide among themselves, or each is to eat what is given to him; whether they are to return the cup to the deacon or hand it to their neighbour; whether the bread is to be leavened or unleavened, and the wine to be red or white, is of no consequence. These things are indifferent, and left free to the Church...”
ellauri112.html on line 885: Second, Timothy obviously suffered from a stomach ailment which required a medicinal remedy. The water in Asia Minor can be very dangerous, hence the young evangelist was encouraged to take “a little wine” along with his water. The sentence is elliptical: “Be no longer a drinker of water [alone], but [with it] take a little wine” (1 Tim. 5:23).
ellauri112.html on line 887: This text must be edited by deleting and adding words as indicated. This is often a good procedure, in particular the word "not" may suitably be edited where it seems indicated. Like: I [among others] am your god, do not keep [many] other gods. [Do not keep cats or dogs either.]
ellauri112.html on line 894: In the Lord’s Supper, Christ blesses His people in many ways. He calls His people to remember Him and His saving work, as often as they partake of it. Christ uses it to remind them of His coming again in glory for them. The people of God renew their covenant with Him. They commune with Him, as their ministers, acting in His name, administer the sacrament according to His appointment, to their own growth in grace. As they recall how all Christians eat from the same consecrated bread, they are reminded of the love and unity that binds all Christians in one body and one faith.
ellauri112.html on line 896: Yet, in what is surely one of the great tragedies of history, worse than genocide, the sacrament of the Lord’s Supper has become an occasion for confusion and division. For example, even men of good will, professing the Bible to be their guide, have disagreed as to the exact nature of Christ’s presence in the Lord’s Supper. More recently, Christians have differed about the frequency of intercourse and the subjects of intercourse. But we will not consider such matters as these here.
ellauri112.html on line 898: Persistently, honorable men are engaged in a discussion as to what should be the contents of the communion cup. Should the cup contain wine, the fermented juice of grapes? Or should it be unfermented grape juice? Does it matter? What difference does it make, if any? Should church leaders accommodate both Christians who want to use wine, as well as those who prefer unfermented grape juice, by offering what is sometimes called a “split cup” or a “split tray”? In other words, what should be the second “element,” or the contents of the communion cup? Can grape juice change to real blood and no fucking tomato juice? How should such questions—controversial as they are—be answered?
ellauri112.html on line 902: First, on the next page of this web site, we will study a few Bible passages concerning the public worship of God in general. We do so for simple reasons. “All Scripture is given by inspiration of God, and is profitable for doctrine, for reproof, for correction, for instruction in righteousness, that the man of God may be complete, thoroughly equipped for every good work” (2 Timothy 3:16-17, NKJV). Worship is a “good work,” but we are not to lean on our own understanding (Proverbs 3:5). Only the Bible can teach us how to worship God in a manner that pleases Him. All our worship, including our observance of the Lord’s Supper, ought to rest on a biblical foundation.
ellauri112.html on line 904: Second, we will devote two pages to the Bible passages that concern the cup in the Lord’s Supper. One page will consider the passages in Matthew, Mark, and Luke. On this page, we will study Jesus’s words, “the fruit of the vine,” in their original context, and we will also learn how these words were used in the Passover meal before and during the time Jesus spoke them. The other page will consider the two relevant passages in I Corinthians, and what they teach us about the contents of the cup. Rather than grow our discussion beyond all bounds, we will limit ourselves to what the Bible says about the contents of the communion cup.
ellauri112.html on line 906: Third, since we cannot understand wine in the Lord´s Supper without also understanding what the Bible teaches us about wine in general, we will examine this topic too. We will see what the Holy Scriptures teach about the ways wine was used, whether drinking wine is a sin, the sin of drunkenness, the "two-wines theory," and the wide-spread bias against wine.
ellauri112.html on line 908: Fourth, we will very briefly examine the importance of the content of the communion cup as a symbol.
ellauri112.html on line 910: Fifth, we will cite the statements of confessions, churches and prominent men, always remembering that such human opinions are not equal to Holy Scripture, but can sometimes shed light on the meaning of Holy Scripture. We will seek to imitate the Bereans of Acts 17:11, who sought to examine what they had heard from even the best of God’s teachers in the light of the word of God. We will adopt what is biblical and profitable, and reject whatever is not.
ellauri112.html on line 912: Sixth, since we cannot understand the present controversy surrounding the communion cup without doing so, we will very briefly survey the temperance movements of the nineteenth century.
ellauri112.html on line 914: On the next three pages of the web site, we will read articles by William B. Sprague, Moses Stuart, William Slater, and Dunlop Moore. These four nineteenth century religious leaders will give us their answers to the question Moses Stuart asked in 1835, namely, "What is the duty of the churches, in regard to the use of fermented (alcoholic) wine, in celebrating the Lord´s Supper?"
ellauri112.html on line 916: Since the use of unfermented grape juice is so popular, individual lay Christians may be confronted with grape juice instead of wine when they want to observe the sacrament. Therefore, we must briefly examine the Christian´s duty, whenever he or she is offered grape juice in the Lord´s Supper.
ellauri112.html on line 918: Then, we will answer such objections as are commonly offered to the biblical teaching.
ellauri112.html on line 920: We also briefly summarize the current positions of the Reformed Presbyterian Church of North America, as described by synodical decisions in 2002, 2010, 2017, and 2019. This page also includes an analysis of these decisions.
ellauri112.html on line 922: After examining the evidence, we are compelled to consider a few questions about the use of wine in the Lord´s Supper.
ellauri112.html on line 924: The last three pages of this web site contain an epilogue, a list of suggested readings for those who want to pursue their study of wine in the Lord´ Supper, and information about this web site and its author. The about page also contains a link to a downloadable paper about wine in the Lord´s Supper. (This paper is available as either a .doc or a .pdf.)
ellauri112.html on line 926: Last, but not least, the about page offers a downloadable brochure, suitable for mass distribution and for anyone wanting a very brief summary of the subject of wine in the Lord´s Supper. Some readers may want a few copies for their church´s book table.
ellauri112.html on line 928: If anyone would rather hear about wine in the Lord´s Supper, instead of reading about it, he or she is welcome to watch a 14 minute video at Wine in the Lord´s Supper video. (However, this web site is much more complete than the video.)
ellauri112.html on line 930: A website such as this one may seem unnecessary and needless, because many men and churches have already spoken. Even when official statements are lacking, it might appear that the actual practices of churches and men have already decided the truth of the matter. And, indeed, we ought to give the opinions of men and the practices of the churches all the consideration they deserve.
ellauri112.html on line 932: However, only the Bible is inspired and infallible. Only the Bible can be the rule of our faith and practice. Where the Bible is silent, we will seek to be silent as well. Where the Bible speaks, we will seek to yield faithful obedience. Where it contradicts the opinions of men, or the practices of churches, we will say, “To the law and to the testimony! If they do not speak according to this word, it is because there is no light in them” (Isaiah 8:20).
ellauri112.html on line 934: We should agree with the Westminster Confession of Faith, which teaches us that “The supreme judge by which all controversies of religion are to be determined, and all decrees of councils, opinions of ancient writers, doctrines of men, and private spirits, are to be examined, and in whose sentence we are to rest, can be no other but the Hard Spirit speaking in the Scripture.” As it is with all controversies of religion, so it is with this one. Smell the breath of the Lord.
ellauri115.html on line 35: Tampereen yliopiston pitkäaikainen yhteiskuntafilosofian lehtori Lauri Mehtonen (hämärästi muistaisin että se oli partapozo, mutta saatan erehtyä) sanoo sattuvasti JJ Rousseausta haaveilujen esipuheessa:
ellauri115.html on line 275: Montaigne´s idea in Essays (1570-1592) was to record "some traits of my character and of my humours." “I am devoting my last days to studying myself,” said Jean-Jacques (1776-1778).
ellauri115.html on line 290: Europe's Middle Ages, the period from the 5th to 15th century (give or take), was not exactly a glorious time. The Dark Ages, as they are also known, were a period of stagnation, wars, deterioration, and death. Lots and lots of death.
ellauri115.html on line 292: And who is to blame? Well, Christianity, of course. As the new religion swept through the continent, dogma took over. How dare you question the church? Now kiss my pinky ring, and let's kill some Muslims and Jews. Divine right, damn it! Uskokaa tai älkää, Grice and Strawson kirjoitti vielä 1956 paperin In Defense of a Dogma. Well kiss my pinky ring!
ellauri115.html on line 294: But then, slowly but surely, the tides started to turn. Renaissance swept through Europe. Artists, writers, educators, thinkers began to thrive. A millennium of backwards behavior was turned over to a new way of thinking. (Alonzo and Ken Church had a role to play, of course. What can you do, old habits die hard.)
ellauri115.html on line 296: One of the most important figures of the Renaissance was Michel de Montaigne. The writer not only gets the credit for popularizing the essay, but for being the father of Modern Skepticism, coining the phrase "What do I know?". Well, what do you know!
ellauri115.html on line 320: Koiraonnettomuuden jälkeen levisi ankka, että JJ oli kuollut siihen. Voltaire kirjoitti markiisikamulleen: "JJ teki mainiosti kuollessaan. Hän toipui haavoista, jotka hänen koiraystävänsä aiheutti, mutta kerrotaan että 12. joulukuuta hän oli Pariisissa saanut päähänsä viettää Escalade-juhlaa Romilly-nimisen geneveläisen kaa, jolloin hän ahmi ruokaa kuin piru, sai vazanväänteitä ja kuoli kuin koira. Filosofi ei ole paljon minkään arvoinen." Aika hyvä etiäinen oli Voltairella. JJ kuoli ylensyöntiin vasta 2v myöhemmin. Voltaire ja Rousseau ei olleet sopuisia loppupeleissä.
ellauri115.html on line 389: In the year 1766 Rousseau had just cause to fear for his life. For more than three years he had been a refugee, forced to move on several times. His radical tract, The Social Contract, with its famous opening salvo, "Man is born free, but everywhere he is in chains", had been violently condemned. Even more threatening to the French Catholic church was Émile, in which Rousseau advocated denying the clergy a role in the education of the young. An arrest warrant was issued in Paris and his books were publicly burned. "A cry of unparalleled fury" went up across Europe. "I was an infidel, an atheist, a lunatic, a madman, a wild beast, a wolf ..."
ellauri115.html on line 391: Some believed this lean, dark man whose eyes were full of fire was possessed by the devil.
ellauri115.html on line 392: One night, a drunken mob attacked his house. Rousseau was inside with his mistress, the former scullery maid Thérèse le Vasseur (by whom he had five children that he notoriously abandoned to a foundling hospital), and his beloved dog, Sultan. A shower of stones was thrown at the window. A rock "as big as a head" nearly landed on Rousseau's head, no bed. When a local official finally arrived, he declared, "My God, it's a quarry."
ellauri115.html on line 394: Hume was immensely proud of his upright reputation; one might say he gloried in his goodness. In 1776, close to death from bowel cancer, he summarised his life in a short, unrevealing essay. He was, he wrote, "a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions".
ellauri115.html on line 396: Hume still felt, justly, under-appreciated. The "banks of the Thames", he insisted, were "inhabited by barbarians". There was not one Englishman in 50 "who if he heard I had broke my neck tonight would be sorry". Englishmen disliked him, Hume believed, both for what he was not and for what he was: not a Whig, not a Christian, but definitely a Scot. In England, anti-Scottish prejudice was rife. But his homeland too seemed to reject him. The final humiliation came in June 1763, when the Scottish prime minister, the Earl of Bute, appointed another Scottish historian, William Robertson, to be Historiographer Royal for Scotland.
ellauri115.html on line 398: Hume's friends travelling in France had already told him about his incomparable standing in Parisian society. And the two years he spent in Paris were to be the happiest of his life. He was rapturously embraced there, loaded, in his words, "with civilities". Hume stressed the near-universal judgment on his personality and morals. "What gave me chief pleasure was to find that most of the elogiums bestowed on me, turned on my personal character; my naivety & simplicity of manners, the candour and mildness of my disposition &tc." Indeed, his French admirers gave him the sobriquet Le Bon David, the good David.
ellauri115.html on line 400: The lavish attention paid by women must have come as a pleasant shock to this obese bachelor in his 50s. James Caulfeild (later Lord Charlemont), who'd once described Hume's face as "broad and fat, his mouth wide, and without any other expression than that of imbecility", observed how in Paris, "no lady's toilette was complete without Hume's attendance".
ellauri115.html on line 402: Hume penned an unreserved panegyric to a clerical friend in Scotland comparing Rousseau to Socrates and, like a starry-eyed lover, seeing beauty in his adored one's blemishes: "I find him mild, and gentle and modest and good humoured ... M. Rousseau is of small stature; and would rather be ugly, had he not the finest physiognomy in the world, I mean, the most expressive countenance. His modesty seems not to be good manners but ignorance of his own excellence."
ellauri115.html on line 404: Several of his philosopher friends tried to shake Hume from his complacency. Grimm, D'Alembert and Diderot all spoke from personal experience, having had a spectacular falling-out with the belligerent Rousseau in the previous decade.
ellauri115.html on line 408: Of course it must have been galling for Hume, hailed in Paris, to be reduced, in the shrewd observation of an intimate Edinburgh friend, William Rouet, Professor of Ecclesiastical and Civil History, to being "the show-er of the lion". The lion stood out in his bizarre Armenian outfit, complete with gown and cap with tassels, and was almost everywhere accompanied by his dog, Sultan. Hume was astounded by the fuss, somewhat meanly putting it down to Rousseau's curiosity value.
ellauri115.html on line 410: He was still insistent on his love for Rousseau - at least when writing to his French friends. He told one, "I have never known a man more amiable and more virtuous than he appears to me; he is mild, gentle, modest, affectionate, disinterested; and above all, endowed with a sensibility of heart in a supreme degree ... for my part, I think I could pass all my life in his company without any danger of our quarrelling ..." Indeed, a source of their concord, Hume thought, was that neither one of them was disputatious. When he repeated the sentiments to D'Holbach, the baron was glad that Hume had "not occasion to repent of the kindness you have shown ... I wish some friends, whom I value very much, had not more reasons to complain of his unfair proceedings, printed imputations, ungratefulness &c."
ellauri115.html on line 412: Rousseau was already seized with the glimmerings of a plot; he warned his Swiss friends that his letters were being intercepted and his papers in danger. By June, the plot was starkly clear to him in all its ramifications - and at its centre was Hume. On June 23, he rounded on his saviour: "You have badly concealed yourself. I understand you, Sir, and you well know it." And he spelled out the essence of the plot: "You brought me to England, apparently to procure a refuge for me, and in reality to dishonour me. You applied yourself to this noble endeavour with a zeal worthy of your heart and with an art worthy of your talents." Hume was mortified, furious, scared. He appealed to Davenport for support against "the monstrous ingratitude, ferocity, and frenzy of the man".
ellauri115.html on line 414: Hume's eyes were on France, in particular, and his reputation as the good David. His first denunciations of Rousseau were made to his friends in Paris; his Concise and Genuine Account of the Dispute between Mr. Hume and Mr. Rousseau would be published there in French, edited by Rousseau's enemies. He studiously avoided communicating with Mme de Boufflers, knowing she would, as she did, urge "generous pity". Hume's descriptions of Rousseau as ferocious, villainous and treacherous ensured joyful coverage in newspapers and discussions in fashionable drawing rooms, clubs and coffee houses. The actor-manager David Garrick wrote to a friend on July 18 that Rousseau had called Hume "noir, black, and a coquin, knave".
ellauri115.html on line 416: In his reply to Rousseau, Hume (unwisely) demanded that Rousseau identify his accuser and supply full details of the plot. To the first, Rousseau's answer was simple and powerful: "That accuser, Sir, is the only man in the world whose testimony I should admit against you: it is yourself." To the second, Rousseau supplied an indictment of 63 lengthy paragraphs containing the incidents on which he relied for evidence of the plot and how Hume had deviously pulled it off. This he mailed to his foe on July 10 1766. The whole document managed to be simultaneously quite mad but resonating with inspired mockery and tragic sentiment.
ellauri115.html on line 418: In hindsight, it seems unlikely that they were ever going to get along, personally or intellectually. Hume was a combination of reason, doubt and scepticism. Rousseau was a creature of feeling, alienation, imagination and certainty. While Hume's outlook was unadventurous and temperate, Rousseau was by instinct rebellious; Hume was an optimist, Rousseau a pessimist; Hume gregarious, Rousseau a loner. Hume was disposed to compromise, Rousseau to confrontation. In style, Rousseau revelled in paradox; Hume revered clarity. Rousseau's language was pyrotechnical and emotional, Hume's straightforward and dispassionate.
ellauri115.html on line 420: Among Rousseau's numerous charges were Hume's misreading of a key letter from Rousseau about a royal pension. That error embroiled King George III. The king was just one of the many prominent figures to be sucked into the quarrel: others included Diderot, D'Holbach, Smith, James Boswell, D'Alembert and Grimm. Walpole became a key player. Voltaire piled in too, unable to resist the chance to strike at Rousseau.
ellauri115.html on line 422: A cartoon depicting Rousseau as a Savage Man, a Yahoo, caught in the woods was more to Hume's taste. He described it to her with relish. "I am represented as a farmer, who caresses him and offers him some oats to eat, which he refuses in a rage; Voltaire and D'Alembert are whipping him up behind; and Horace Walpole making him horns of papier maché. The idea is not altogether absurd."
ellauri115.html on line 424: Hume had demolished the arguments purporting to prove the existence of God, including Rousseau's favourite argument from design - the claim that only a supreme and benevolent being could explain the wonder and order in the world. This argument, Hume insisted, was untenable. How could it account for the suffering in the world? How can we infer that there is just one architect of the world, and not a co-operative of two or more?
ellauri115.html on line 426: Walpole's "King of Prussia" letter was the last straw. The exile was very upset.
ellauri115.html on line 429: Moreover, Rousseau advocated the opinion that, insofar as they lead people to virtue, all religions are equally worthy, and that people should therefore conform to the religion in which they have been brought up. This religious indifferentism caused Rousseau and his books to be banned from France and Geneva. He was condemned from the pulpit by the Archbishop of Paris, his books were burned and warrants were issued for his arrest. Former friends such as Jacob Vernes of Geneva could not accept his views, and wrote violent rebuttals.
ellauri115.html on line 431: Voltaire issued an invitation to Rousseau to come and reside with him, commenting that: "I shall always love the author of the 'Vicaire savoyard' whatever he has done, and whatever he may do...Let him come here [to Ferney]! He must come! I shall receive him with open arms. He shall be master here more than I. I shall treat him like my own son."
ellauri115.html on line 433: Around this time, Rousseau started developing feelings of paranoia, anxiety, and of a conspiracy against him. Most of this was just his imagination at work, but on 29 January 1768, the theatre at Geneva was destroyed through burning, and Voltaire mendaciously accused Rousseau of being the culprit. In June 1768, Rousseau left Trie, leaving Therese behind, and went first to Lyon, and subsequently to Bourgoin. He now invited Therese to this place and "married" her, under his alias "Renou" in a faux civil ceremony in Bourgoin on 30 August 1768.
ellauri115.html on line 440: Rousseau published Emile, or On Education in 1762. A famous section of Emile, "The Profession of Faith of a Savoyard Vicar", was intended to be a defense of religious belief. Rousseau's choice of a Catholic vicar of humble peasant background (plausibly based on a kindly prelate he had met as a teenager) as a spokesman for the defense of religion was in itself a daring innovation for the time. The vicar's creed was that of Socinianism (or Unitarianism as it is called today). Because it rejected original sin and divine revelation, both Protestant and Catholic authorities took offense. Eikös ne Emersonin porukat olleet unitaareja? Ja se Erasmuxen elämäkerturi Ephraim Emerton Bostonista. Entäs TS Elliotin alaleukapartainen vaari ja Tom ize ennen pyllistymistä? Pyllistivät kolminaisuusopille ja perisynnille.
ellauri115.html on line 447: Poikaseni, älä odota multa oppineita puheita tai syvällisiä perusteluja. En ole suuri filosofi, enkä haluakaan olla. Mutta mulla on jonkunverran moukanjärkeä ja kova pyrky totuuteen. En koita väitellä sun kanssa enkä edes vakuuttaa; ihan lämpimixeni vaan puhun :D. Riittää että näytän yxinkertaisesti mitä oikeasti ajattelen. Tutkistele sydäntäsi ja kazo tännepäin kun mä puhun, en pyydä enempää.
ellauri115.html on line 454: Nuoruudesta saakka olen arvostanut aviosäätyä luonnon ykkös pyhänä instituutiona. Kun luovuin naimaoikeudesta, päätin etten tuhri avioliiton pyhyyttä; sillä huolimatta lukeneisuudesta olin aina viettänyt yxinkertaista ja säännöllistä kahden käden sukupuolielämää, ja mieleni oli säilyttänyt luonnollisten viettiensä viattomuuden; näitä viettejä ei ollut mainen viisaus myteröittänyt, ja köyhyys esti mua lankeemasta sofistikoituihin maxupalveluihin.
ellauri115.html on line 466: En tajua miten kukaan voi olla skeptikko rehelliesti ja periaatteessa. Joko sellaisia filosofeja ei ole tai ne on apinoista kurjimmat. Epäilys sen suhteen mitä meidän pitäis tietää on apinamielelle liian väkinäinen olotila; sitä ei voi kauan kestää; huolimatta izestään mieli päättää sitä tahi tätä, ja on mieluummin väärässä kuin uskomatta mitään.
ellauri115.html on line 470: Googlasin filosofeja, ezin niiden kirjoja ja tutkin niiden eri teorioita; ne oli kaikki yhtä ylpeitä, määräileviä, saarnaavia, väittäen, jopa skeptisetkin, tietävänsä kaiken, todistamatta mitään, tehden pilaa toisistaan. Tää viimeinen piirre, joka oli niille kaikille yhteinen, näytti musta ainoalta jossa ne oli oikeassa. Rohkeita hyökkäämään mutta heikkoja puolustautumaan. Niiden kaikki argumentit on tuhoavia; laske niiden äänet, jokainen puhuu puolestaan; ne on samaa mieltä vaan kiistelystä. En löytänyt mitään tietä ulos epävarmuudesta niiden avulla.
ellauri115.html on line 474: Jos filosofit pystyisivät ilmoittamaan totuuden, kuka niistä välittäisi tehdä niin? Jokainen tietää että sen oma järjestelmä on yhtä hutera kuin loppujen, mutta pitää kiinni siitä koska se on sen. Ei ole yhtäkään joka, jos se sattuisi hokaamaan totuuden ja vääryyden eron, pitäisi mieluummin kiinni omasta valheestaan kuin toisen löytämästä totuudesta. Missä on filosofi joka ei pettäisi koko maailmaa oman kunniansa nimissä? Jos se pystyy pääsemään kukoxi tunkiolle, jos se pystyy päihittämään kilpailijat, mitä muuta se voi toivoa? Uskovien joukossa se ois ateisti, ateistioen joukossa uskovainen.
ellauri115.html on line 476: Ensimmäinen asia jonka opin näistä tarkasteluista oli että rajoitan tutkimuxeni vaan omaan napaani, jääden syvästi tietämättömäxi kaikesta muusta, enkä edes yritä epäillä mitään sen ulkopuolella mitä tarviin tietää. Eli mennään striktisti need to know- periaattella. Tällänen tyypillinen idealistifilosofin lähestymistapa.
ellauri115.html on line 478: Hokasin myös että filosofit ei suinkaan vapauttaneet mua turhista epäilyistä, vaan moninkertaistivat mua kiusaavat epäilyt eivätkä poistaneet niistä mitään. Niinet mä valizin toisen oppaan ja sanoin, "Eiku mä seuraan sisävaloa, se ei johda mua niin harhaan kuin muiden ulkovalaistus, tai jos se tekee niin, vika on mun omani, enkä mene niin paljon mezään seuratessani omia höpötyxiäni kuin jos lähden muiden vedätyxiin."
ellauri115.html on line 480: Menin sitten läpitte mielessäni eri mielipiteet joita mulla oli ollut elämäni aikana, jotkut oli uskottavampia kuin toiset, ja mun sisäinen hyväxymisleima riippui tästä uskottavuudesta. Kun olin huomannut tän, tein puolueettoman vertailun kaikkien näiden eri ideoiden välillä, ja havaizin että ensimmäinen ja yleisin niistä oli myös yxinkertaisin ja järkevin, ja että sen olis kuka tahansa hyväxynyt jos se vaan olis ollut viimeinen eikä eka. Kuvittele että kaikki sun filosofit, entiset ja modernit, olis tyhjentäneet omituiset voiman, sattuman, kohtalon, välttämättömyyden, atomien, elollisen maailman, elävän massan ja materialismin eri lajkkeiden järjestelmät.
ellauri115.html on line 484: Samuel Clarke (11. lokakuuta 1675 – 17. toukokuuta 1729) oli englantilainen filosofi. Hän vaikutti teologian, matematiikan, metafysiikan ja filologian aloilla. Ei ihmekään että Rousseau ryömi sen viitan alle lällättämään Voltairelle.
ellauri115.html on line 486: Samuel Clarke (1675–1729) was the most influential British metaphysician and theologian in the generation between Locke and Berkeley, and only Shaftesbury rivals him in ethics. In all three areas he was very critical of Hobbes, Spinoza, and Toland. Deeply influenced by Newton, Clarke was critical of Descartes’ metaphysics of space and body because of the experimental evidence for Newtonianian doctrines of space, the vacuum, atoms, and attraction and because he believed Descartes’ identifying body with extension and removing final causes from nature had furthered irreligion and had naturally developed into Spinozism.
ellauri115.html on line 488: Clarke sided with Locke and Newton against Descartes in denying that we have knowledge of the essence of substances, even though we can be sure that there are at least two kinds of substances (mental and material) because their properties (thinking and divisibility) are incompatible. He defended natural religion against the naturalist view that nature constitutes a self-sufficient system and defended revealed religion against deism. Clarke adopted Newton’s natural philosophy early on. Through his association with Newton, Clarke was the de facto spokesperson for Newtonianism in the first half the eighteenth century, not only explaining the natural science but also providing a metaphysical support and theological interpretation for it.
ellauri115.html on line 490: Näin mä sydämessäni lykin eteenpäin totuudenrakkaus ainoana filosofiana, ja ainoana metodina selvä ja yxinkertainen sääntö joka heitti rodeen turhat ja sofistikoidut argumentit, ja palasin tää viivotin kourassa izeäni koskevan tiedon pariin; päätin pitää izestään selviönä kaiken jota en voinut rehellisesti kieltäytyä uskomasta, ja hyväxyä todexi kaiken joka näytti suoraan seuraavaan siitä; kaiken muun mä päätin jättää ratkaisemattomaxi, ottamatta kantaa puoleen tai toiseen, ja välittämättä vaikeuxista jotka ei näytä johtavaan mihkään käytännölliseen.
ellauri115.html on line 512: Miten mä sitten voin erehtyä näiden kahden tikun suhteesta, varsinkin kun ne ei ole yhdensuuntaisia? Mix esim. mä sanon että pikku tikku on kolmannes ison pituudesta, kun se on vaan neljännes? [Mä huomasin sun kazeen, sanoi Voltaire mulle kusilaarilla. Astu lähemmäxi, se on lyhempi kuin luulet. Hirvee ilkimys! Multa meni pissa housuun ja osa lattialle.] Mixi kuva, joka on aistimus, on erilainen kuin esine jonka on sen mallina Se on koska mä olen aktiivi kun mä tuomizen, koska vertailuoperaatio on vialla; koska mun ymmärrys, joka tuomizee suhteista, sekoittaa erroreita aistimusten totuuteen, mitkä yxin paljastaa mulle juttuja. [Aika heikkoa, Janne, aika heikkoa. Amatöörihavaintofilosofiaa. Näiden juttujen pohtiminen introspektiolla ei vie mihinkään.]
ellauri115.html on line 540: Apinoiden erroreiden päälähde on yleisissä ja abstrakteissa idixissä; metafysiikan jargoni ei ole koskaan löytänyt yhtään totuutta, ja se on täyttänyt filosofian älyttömyyxillä joista me ollaan häpeissämme niin pian kun me poistetaan niista pitkät sanat. Sanos mulle, ystäväiseni, kun ne puhuu sulle sokeasta voimasta joka on levinneenä koko luontoon, saako siitä mitään käsitystä mieleensä? Ne ajattelee että ne muka sanoo jotain näillä epämääräisillä ilmauxilla - universaali voima, oleellinen liike - mutta eihän ne sano yhtään mitään. Liikkeen idis ei ole muuta kuin idis siirtymisestä paikasta toiseen; ei ole mitään liikettä jolla ei ole suuntaa; sillä mikään yxilö ei voi liikkua kaikkiin suuntiin yhtä aikaa. Mihin suuntaan sit aine liikkuu välttämättä? Onko koko aineläjällä sama liike, vai onko jokaisella atomilla oma? Ekan ideixen mukaan koko avaruuden pitää muodostaa yxi kiinteä ja jakamaton massa; jälkimmäisen mukaan se voi vaan muodostaa diffuusin ja inkoherentin pilven, ja silloin ei vois mitkään 2 atomia yhtyä. [Se ei olis yhtään kivaa, ja selkeesti vastoin mun arkikokemusta.] Mihin suuntaan lähtis toi kaikelle aineelle yhteinen liike? Suoraviivaisesti, ympyrässä, ylhäältä alas, vasemmalta oikealle? Jos jokaisella molekyylillä on oma suuntansa, mikä olis kaikkien näiden suuntien ja erotusten syy? Jos jokainen molekyyli ja atomi vaan pyörisi axelinsa ymmpäri, kaikki seisokelisivat kadunkulmissa ja kukaan ei pääsi kulkemaan. Ja tänkin pyörimisen pitäis mennä johkin suuntaan. Se et aine lähtis liikkeelle jostain abstraktiosta on paskapuhetta, se ei merkkaa mitään, ja jos aine lähtee johkin suuntaan niin sillä on joku syy. Mitä enemmän esimerkkejä mä otan elävästä elämästä, sitä enemmän syitä mun pitää selittää, enkä löytäis koskaan yhteistä agenttia joka kontrolloisi niitä kaikkia. Ei siinä kaikki etten mä pysty piirtämään kuvaa sellasesta sattumanvaraisesta liikehdinnästä ja elementtien yhteentörmäyxistä, en voi edes kuvitella sellasta härdelliä, ja universumin kaaos on vähemmmän kuviteltavissa mulle kuin sfäärien harmonia. Voin ymmärtää että universumin mekanismi ei ehkä ole apinan käsitettävissä, mutta jos alat sitä selittää, selitä edes niin että apina ymmärtää.
ellauri115.html on line 546: Verrataas erikoisia tarkoitusperiä, keinoja, kaikenlaisia järjestysrelaatioita, ja sitten kuunnellaan tunteen pientä ääntä pään sisällä; mikä terve mieli voi hylätä sen todistusta, sairaista puhumattakaan? Ellei silmät ole muurautunet umpeen ennakkoluuloista, voiko ne olla näkemättä että universumin näkyvä järjestys ihan huutaa superälyä? Tarvii todella kovaa sofismia ennenkuin voi olla honaamatta olemassaolon harmoniaa ja ihmeellistä yhteispeliä kaikkien osien välillä jotka pitää käynnissä toisia? [Esim sodat kulkutaudit ja katastrofit, mikä hienostunut järjestelmä tarpeettoman laahuxen vähentämiseen?] Sano mitä sanot kombinaatioista ja todennäköisyyxistä; vaikka saatkin multa turvan tukkoon, ezaa mua myöntämään yhtään mitään. Mitä hyödyttää tukkia mun suu jos mä en myönnnä olevani väärässä? [No esmes ei tarvi kuunnella tällästä pälinää.] Ja miten sä voit ryöstää multa spontaanin tunteen joka musta huolimattakin aina väittää ezä olet väärässä?
ellauri115.html on line 549: Olin yllättynyt ja melkein shokissa kun luin Neuwentitiä. [A Dutch doctor (1654-1718) who wrote a book entitled The Existence of God Demonstrated by the Wonders of Nature.] Miten tää mies saattoi haluta tehdä kirjan luonnon ihmeistä, ihmeistä jotka osoittaa luonnon copyrightin omistajan viisauden? Sen kirjan pitäis olla yhtä iso kuin luonto ize ennenkuin kaikki olis kerrottu, ja heti kun koitetaan mennä detaljeihin, suurin ihme kaikista, nimittäin kokonaisuuden sopusointu ja harmonia, karkaa lahkeesta. Pelkkä orgaanisten ruumiiden tekoprosessi tekee mielen epätoivoisexi; mixei apina voi tehdä vaikka vuohia? Vaikka miten bylsin niitä ei tule kilejä. Tästä näkee että luontoäiti ei ole tarkoittanut sellaista. Se ei ainoastaan järjestänyt juttuja, se suorastaan estää tekemästä tyhmiä.
ellauri115.html on line 561: On totta siis, että mies on loordi maalla jonka päällä se olexii; sillä ei ainoastaan se kesytä kaikki muut elukat, ei ainoastaan se kontrolloi luonnonvaroja ahkeralla teollisuudella; vaan se yxin tietää miten kontrolloida niitä; sillä pysyy kaikki mainiosti hanskassa; kontemploimalla se matkustaa vaikka tähdissä vaikkei pääse sinne pers.kohtasesti. Näytä mulle toinen elukka maan päällä joka osaa antaa tulta ja joka osaa kazoa ihaillen aurinkoon ilman laseja. Mitä! Mähän voin huomioida ja tuntea [raamatullisessa mielessä] kaikki elukat ja niiden sukulaiset; mä voin ihan tuntea mitä tarkoittaa järjestys, kauneus ja miehisyys; mähän voin miettiä Miss Universumia ja nostaa lihan kohti sitä käyttämättä kättäni; mähän rakastan hyvää ja teen temput sille; miten mä sitten voisin verrata izeäni joihinkin tyhmiin elukoihin? Kurja sielu, sun surkea filosofia tekee sut elukkamaisexi; tai pikemmink turhaan sä yrität alentaa izesi; sun [tai siis mun] nerokkuus osottaa sun periaatteet väärixi, sun ystävällinen sydän näyttää ne väärixi, ja jopa sun vallan vääränkäyttö osoittaa kuinka etevä sä olet. [Ei kyllä tää Rousseau on perusteellisesti paska mies.]
ellauri115.html on line 569: Their heads are full of cotton, hay, and rags!
ellauri115.html on line 640: Would I run off and never tell me where I'm going?
ellauri115.html on line 645: Tässäpä mielenkiintoinen ajatusnyrjähdys. Eziis nimenomaan izerakkaat tyypit mielellään antaa läpyjä jollekulle mesenaatille? Oliskoon se todellakin niin? Kai se olis jonkinlaista transferenssiä, ne tekee jumalansa selfiestä ja voi siten palvoa omaa naamaansa jumalan lammen pinnasta? Kyllähän esim. jääkiekkofanit pullistuu ihan hirveesti jos ja kun Suomen joukkue voittaa kultamitalin? No ei hopeakaan ole häpeä, muttei kukaan sen tähden hyppää Havis Amandan syliin tai kolera-altaaseen.
ellauri115.html on line 653: Huomaatte: tää termi ‘substanssi’ mulla tarkoittaa sitä millä on jotain alkeellisia laatusanoja, ilman erikoisia ja toissijaisia virityxiä. Jos sit kaikki meidän tuntemat alkeelliset laatusanat voi olla samalla otuxella, riittää vaan 1 substanssi; mut jos on keskenään poissulkevia laatusanoja, niin tarvitaan niin monta substanssia kun on disjointteja luokkia. Saat miettiä tätä vähän; mun puolesta, mitä Locke ikinä sanookin, mulle riittää että aineella on vaan koko ja jaollisuus, niin mä oon vakuuttunut, että se ei voi ajatella, ja jos joku filosofi väittää että puut tuntee ja kivet ajattelee [Jalkahuomautus: Musta näyttää että moderni filosofia on kaukana siitä että kivet ajattelevat, ne on havainneet että miehet ei ajattele. Onkohan vika mussa vai? No ei, ne ei vaan huomaa luonossa muuta kuin sensitiivisiä olentoja; ja ainut ero jonka ne löytää miehen ja kiven välillä on että miehellä on niitä 2, ei vaitiskaan läppä läppä, vaan että mies on herkkä olento joka kokee sensaatioita, ja kivi on herkkä olento joka ei koe sensaatioita. Mutta jos on totta että kaikki aine tuntee, mistä löytyy tää herkkä yxikkö, mun individi ego? Onxe jokaisessa aineen mölekyylissä, vai ruumiissa jotka on mölekyylien aggregaatteja? Paanxmä tän yxeyden nesteisiin ja kiinteisiin, yhdisteisiin ja alkuaineisiin? Sä sanot että luonto koostuu yxilöistä. Mut mitä nää yxilöt sit on? Onx toi kivi tossa yxilö vai aggregaatti yksilöitä? Jos jokainen alkeellinen atomi on herkkä olento, miten mä voin käsittää sen intiimin viestinnän joka tapahtuu kun toinen apina on toisen sisällä, niin että niiden 2 egoa on sekoittuneet yhdexi? Puoleensaveto voi olla luonnonlaki jonka mysteeri on meille tuntematon; mut ainakin me tajutaan että vetovoima joka riippuu massasta ei sodi kokoa ja jaollisuutta vastaan. Voitko ajatella sensaatiota smalla tavalla? Sensitiivisillä ruumiinosilla on toki koko, jopa vaihteleva [mulla se on aika vähäinen], mutta sensitiivinen olento on 1 ja jakamaton; sitä ei voi panna kahtia, se on kokonainen tai ei mitään; sentakia herkkä olento ei ole aineellinen kappale. Mä en tiedä miten meidän materialistit ymmärtävät sen, mutta musta näyttää että samat hankaluudet jotka sai ne heittämää yli laidan ajattelun, nyt saa ne hylkäämään tunteilun; ja mä en näe mitään syytä, kun kerran eka askel on otettu, ne ei vois ottaa toistakin; mitä se niille enää maxaa? Koska ne on varmoja ettei ne ajattele, miten ne kehtaa väittää että ne tunteilevat? Turhaan se yrittää sekottaa mua ovelilla argumenteilla; mä pidän sitä vaan epärehellisenä sofistina, joka mieluummin sanoo että kivillä on tunteita kun että miehillä on sielua. [Olipa siinä kasa kökköä ajattelua, jos sitä sillä nimellä voi kuzua; pikemminkin tarkotushakuista tunteilua.]
ellauri115.html on line 655: Oleta että sokea mies kieltää kuvien olemassaolon koska se ei ole koskaan nähnyt niitä. Mä paan sen käteen mun kikkelin ja saan sen seisomaan Tom of Finland-kuvan avulla joka on mulla piilossa; sokea mies voi tunnustella et nythän se viisari on pydessä. Kerron sille et "Madonnankuva sai sen aikaan.” “Ei sunkaan,” se sanoo, "kikkeli ize on seisomisen syy; seisominen on yhteistä kaikille kaluille". “No näytä sitten mulle sama seisokki muissa kaluissa,” mä vastaan, “tai ainaskin näytä mikä sai sen aikaan tässä kikkelissä.” “Ei pysty” vastaa sokea mies; “liian hapokasta, mut vaikka sä et saa sitä seisomaan käskien, mixun pitää yrittää selittää sitä jollain pornokuvalla, josta mulla ei ole mitään käsitystä? Eikös se olis a case ofobscurum per obscurius? Anna mun vielä kokeilla sun kikkeliä, tai muuten mä en usko ezulla on enää koko kalua. Se näyttää pienentyneen kuin pyy maailmanlopun edellä. Mä lyön vetoa etmä saan sen seisomaan käsipelillä ilman mitään kuvia. Se on muuten aika hassun näkönen jäykkänä."
ellauri115.html on line 683: Kun kaikki on hyvin, ei ole sellaista kuin epäoikeudenmukaisuus. Oikeus ja hyvyys on erottamattomia; hyvyys on välttämätön seuraus supervoimista ja izerakkaudesta joka on synnynnäistä kaikissa herkissä olennoissa. [Tää kuulostaa aivan tuubalta?! Tai vähintäänkin aivan vitun narsistiselta.] Kaikkivoiva heittää kuvansa, niin sanoaxeni, kuin yliolanheittimellä luomiinsa nautoihin. Luominen ja säilöminen on powerin ikuista duunia; se ei toimi siihen mitä ei ole olemassa; Jumala ei ole kuolleiden jumala [no tää nyt ainakin on harhaoppia!]; se ei voi aiheuttaa harmia ja tuhoa vahingoittamatta izeään. Kaikkivoipa voi haluta vain hyvää. [Jalkanuotti: Muinaiset olivat oikeassa kun ne kuzuivat ylijumalaa optimixi maximixi, mutta olisi ollut vielä parempi sanoa sitä maximixi optimixi, sillä sen hyvyys johtuu sen voimista, se on good koska se on great. Tääkin kuulostaa taaas ihan peliteorialta.] Six se joka on eniten hyvä, koska se on eniten skrode, on myös ylioikeudenmukainen, muuten se puhuisi ristiin kuin liito-orava; sillä se järjestyxen rakkautta joka luo järjestystä me sanotaan hyväxi, ja sitä järjestyxen rakkautta joka pitää sitä pystyssä me sanotaan oikeudexi. Diktatuuria peliin ja poliisivoimia. Ei ihme että Russell sanoi kaimaansa protofasistixi.]]
ellauri115.html on line 705: Jumala on intelligentti, mutta miten älykäs? Mies on älykäs kun se järkeilee, mut Korkeimman Tiedustelijan ei tarvize järkeillä; ei sillä ole premissejä eikä johtopäätöxiä, ei sillä ole edes lauseita. [Sillä on vaan yxittäisiä sanoja.] Korkein tiedustelija on kokonaan intuitiivinen, se näkee mitä on ja mitä pitäis olla; kaikki totuudet on sille 1 ja sama, kuten kaikki paikat on vaan 1 paikka ja koko aika vaan 1 sekuntti. Miehen voima käyttää keinoja kuten Viagraa, jumalan voima on omavoimainen. Kirkas valo jo kävelyvauhdissa. Jumala voi koska se tahtoo; sen tahto on sen haba. Jumala on hyvä; tää on varma nakki; mutta mies löytää onnensa oman tiiminsä menestyxessä. Jumalan onni on järjestyxenrakkaus, se on anaalis-obsessiivinen psykopaatti. Sillä järjestyxellä se pitää yllä olevaa, ja yhdistää osia toisiinsa kuin leegoja. Jumala vaan on; tästä mä oon varma. God is just, eli jumala vaan on. Ich bin nur. Se seuraa sen hyvyydestä [vai oliko se toisinpäin?]; miehen vääryys ei ole Jumalan työtä, vaan sen omaa; se moraalinen oikeus joka on filosofien tavallinen moite Sallimuxelle on mulle todistus sen olemassaolosta. Mutta miehen oikeus on että jokainen saa ansionsa mukaan; Jumalan oikeus muodostuu että se vaatii meiltä tiliä siitä mitä se on meille antanut.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 728: Mutta tässä koen mä kuulen mutinaa kaikilta ns. viisailta miehiltä. Lapselliset erroiri, kasvantaviärät ennakkoluulot, ne huutaa kesken konserttia! Ei apinan mielessä ole muuta kuin mitä se on oppinut kokemuxesta; ja me tuomitaan kaikkea vaan hankittujen ideoiden perusteella. Ne jaxaa jauhaa tätä; ne jopa uskaltautuu hylkäämään kaikkien kansojen selvän ja universaalin yhteisen kannan, ja asettaa tätä apinalauman hämmästyttävää yximielisyyttä vastaan jotain hämäriä poikkeuxia jotka ne tietää vaan ize; ikäänkuin koko luonnon terendi voitas tehdä tyhjäxi vaan yhden osakunnan [esim Israel] vastaesimerkillä, ja ikäänkuin joidenkin hirveyxien olemassaolo tekisi lopun koko lajista. [No siltähän tää alkaa vähän näyttää...] Mut minkä tautta spektikko Montaigne yrittää löytää jostain hämärältä maailmankulmalta tavan joka on vasten perittyjä oikeuskäytäntöjä? Mitä varten se uskoo mitä epäuskottavimpia turisteja, ja kieltäytyy uskomasta meidän suurimpia kirjailijoita? Pari outoa ja epäilyttävää tapaa, joilla on paikalliset syyt joita me ei vaan tunneta; tekeekö nää tyhjäxi yleisin päätelmän joka perustuu maailman kaikkien osakuntien yleissopimuxeen, jotka eroaa kaikilla muilla tavoilla mut on samaa mieltä tästä? Voi vittu Montaigne, sä olet olevinasi niin totuudenkaltainen ja rehellinen; ole vilpitön ja todennäköinen, jos filosofi voi olla sellainen, ja kerro mulle onko mitään maalman maata missä on rikos pitää sanansa, olla armollinen ja avokätinen, missä hyvää miestä pilkataan, ja petkuttajaa kunnioitetaan. [Epistä! Ranskaa ei lasketa, eikä Voltairea.]
ellauri115.html on line 730: Oman edun tavoittelu, niin sanotaan, saa kaikki sopimaan yhteisestä hyvästä. Mutta miten sitten hyvä mies suostuu tekemään sen omaxi vahingoxeen? [Onx tää oikea kysymys? No ei kai, se on vaan retorinen.] Meneex joku kuolemaan oman edun edestä? Tietysi jokainen ajaa omaa etuaan, mutta ellei ole sellasta asiaa kuin moraalinen hyvä mukana geimeissä, oma etu voi vaan selittää pahojen tekemisiä; ehket sä välitäkään meistä muista. Filosofia joka ei löydä paikkaa hyville teoille olis liian ällöttävä; sä humaisit että pitää aina löytää joku ikävä tarkoitusperä, joku paha motiivi, haukkua Sokratesta ja mustamaalata Regulus [kekäs se nyt oli? Ei sunkaan hippiäinen? ei eikä samanniminen tähtikuvio, vaan joku kenraali, kts. alla.] Jos sellaiset sotilasopit joskus juurtuisi tänne meille, luonnonääni, järjenäänen lisäxi, aina napisisi niitä vastaan, kunnes kukaan sellasen opin kannattaja ei voisi enää löytää verukkeita sen peukutuxelle.
ellauri115.html on line 734: Ei ole osa mun lukujärjestystä ruveta nyt metafyysisiin pohdintoihin joista meistä kumpikaan ei tajuaisi pätkääkään, keskusteluihin jotka ei oikeasti johda mihinkään. Olen jo kertonut sulle etten huoli filosofoida sun kaa, vaan autan sua konsultoimaan omaa verenkiertoelintä. Jos kaikki maailman filosofit osoittais että mää oon väärässä, ja sun mutu sanoo et mää oon oikeessa, se riittää mulle.
ellauri115.html on line 746: Taivaan kiitos mei on nyt päästy kaikesta tosta hälyyttävästä filosofisesta shousta; me ollaan miehiä vaikka oppimattomia; nyt meidän ei tarvi käyttää koko ikää moraliteetin tutkimiseen, kun meillä on halvempi ja varma viisari joka ohjaa meidät tän ihmisaatoxen valtavan labyrintin läpitte. Muttei riitä olla vaan tiatonen että meillä on tää opasvihkonen; meidän pitää tuntea se ja seurata sitä. Jos se puhuu kaikille sydämmille, mix niin harvat kuuntelee sitä? Se puhuu meille luonnonkieltä, ja kaikki saa meidät unohtamaan sen kielen. Omatunto on arka, se rakastaa rauhaa ja yxinäisyyttä; se häiriintyy melusta ja numeroista; ennakkoluulot joista sen sanotaan syntyvän on sen verivihollisia. Se pakoilee niitä tai vaikenee; niiden meluisat äänet hukuttaa sen sanat, niin ettei se saa puheenvuoroa, vaikka pyytäisi; fanaattisuus väärentää sen äänen ja inspiroi rikoxia sen nimissä. Se masentuu huonosta kohtelusta; se ei enää puhu meille, eikä vastaa puheluihin; kun sitä on pilkattu niin kauan, on yhtä vaikea kuzua se takaisin kuin ajaa se karulle.
ellauri115.html on line 805: as Simonides puts it, and since all human nature bears its crop of contention, jealousy, and envy,
ellauri115.html on line 807: Boon comrade of rattle-brained men,
ellauri115.html on line 809: as Pindar says, a man would profit in no moderate degree by venting these emotions upon his enemies, and turning the course of such discharges, so to speak, as far away from his associates and relatives.
ellauri115.html on line 811: What is to hinder a man from taking his enemy as his teacher without fee, and profiting thereby, and thus learning, to some extent, the things of which he was unaware? For there are many things which an enemy is quicker to perceive than a friend (for Love is blind regarding the loved one, as Plato says), and inherent in hatred, along with curiosity, is the inability to hold one´s tongue.
ellauri115.html on line 812: Hiero was reviled by one of his enemies for his offensive breath; so when he went home he said to his wife, "What do you mean? Even you never told me of this." But she being virtuous and innocent said, "I supposed that all men smelt so."
ellauri115.html on line 814: But far more important is the practice. If you once acquire the habit of bearing an enemy's abuse in silence, you will very easily bear up under a wife's attack when she rails at you, and without discomposure will patiently hear the most bitter utterances of a friend or a brother; and when you meet with blows or missiles at the hands of a father or mother, you will show no sign of passion or wrath.
ellauri115.html on line 816: Conversely, Socrates bore with Xanthippe, who was irascible and acrimonious, for he thought that he should have no difficulty in getting along with other people if he accustomed himself to bear patiently with her; but it is much better to secure this training from the scurrilous, angry, scoffing, and abusive attacks of enemies and outsiders, and thus accustom the temper to be unruffled and not even impatient in the midst of reviling.
ellauri115.html on line 834: A specimen of Fontaine's mal à propos remarks. A brother of Boileau, who was a doctor of the Sorbonne, pronounced one day, before La Fontaine and two or three others, a long eulogy upon St. Augustine. The fabulist, whose mind had been running upon a very different author, and who had but little idea of the distinction to be observed between writers on sacred and profane subjects, interrupted the doctor to ask whether he thought St. Augustine a greater genius than Rabelais. The theologian contented himself with the reply, “Take care, M. La Fontaine, you have put on your stockings the wrong side out!” Sepalus on persepuolella.
ellauri115.html on line 836: At another time Racine took La Fontaine to church, and gave him a Bible, which he opened at the prayer of the Jews in Baruch; becoming interested in the book, which he had perhaps never opened before, he asked his friend, “Who was this Baruch? He was a fine genius!” For some time afterwards his salutation to friends was, “Have you read Baruch?”—LAROUSSE: Fleurs Historiques.
ellauri115.html on line 838: His attachment to his friends, says a biographer, was that of a dog to a master. When Mme. de Sablière, who gave the improvident fabulist a home for twenty years, was asked what she had saved from a financial disaster, she replied, “I only kept my dog and cat, and La Fontaine.”
ellauri115.html on line 845: Kirja on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän Baruk ben Neriahin mukaan. Varmaa tietoa kirjoittajista ei kuitenkaan ole. Kirja lienee ollut olemassa yhtenäisenä kokonaisuutena 100-luvulla eaa. Se on luultavasti kirjoitettu alun perin arameaksi tai hepreaksi.
ellauri115.html on line 936: The ideas of Socinianism date from the wing of the Protestant Reformation known as the Radical Reformation and have their root in the Italian Anabaptist movement of the 1540s, such as the anti-trinitarian Council of Venice in 1550. Lelio Sozzini was the first of the Italian anti-trinitarians to go beyond Arian beliefs in print and deny the pre-existence of Christ in his Brevis explicatio in primum Johannis caput – a commentary on the meaning of the Logos in John 1:1–15 (1562). Lelio Sozzini considered that the "beginning" of John 1:1 was the same as 1 John 1:1 and referred to the new creation,[citation needed] not the Genesis creation. His nephew Fausto Sozzini published his own longer Brevis explicatio later, developing his uncle's arguments. Many years after his death in Switzerland, Sozzini consulted with the Unitarian Church in Transylvania, attempting to mediate in the dispute between Frankenstein and Count Dracula.
ellauri115.html on line 938: He moved to Poland, where he married the daughter of a leading member of the Polish Brethren, the anti-trinitarian minority, or ecclesia minor. In 1565, it had split from the Calvinist Reformed Church in Poland. Sozzini never joined the ecclesia minor, but he was influential in reconciling several controversies among the Brethren: on conscientious objection, on prayer to Christ, and on the virgin birth. Fausto persuaded many in the Polish Brethren who were formerly Arian, such as Marcin Czechowic, to adopt his uncle Lelio's views.
ellauri115.html on line 940: Fausto Sozzini furthered his influence through his Racovian Catechism, published posthumously, which set out his uncle Lelio's views on Christology and replaced earlier catechisms of the Ecclesia Minor. His influence continued after his death through the writings of his students published in Polish and Latin from the press of the Racovian Academy at Raków, Kielce County.
ellauri115.html on line 942: The name Socinian started to be used in Holland and England from the 1610s onward, as the Latin publications were circulated among early Arminians, Remonstrants, Dissenters, and early English Unitarians. In the late 1660s, Fausto Sozzini's grandson Andreas Wiszowaty and great-grandson Benedykt Wiszowaty published the nine-volume Biblioteca Fratrum Polonorum quos Unitarios vocant (1668) in Amsterdam, along with the works of F. Sozzini, the Austrian Johann Ludwig von Wolzogen, and the Poles Johannes Crellius, Jonasz Szlichtyng, and Samuel Przypkowski. These books circulated among English and French thinkers, including Isaac Newton, John Locke, Voltaire, and Pierre Bayle.
ellauri115.html on line 944: In Britain and North America, Socinianism later became a catch-all term for any kind of dissenting belief. Sources in the 18th and 19th centuries frequently attributed the term Socinian anachronistically, using it to refer to ideas that embraced a much wider range than the narrowly defined position of the Racovian catechisms and library.
ellauri115.html on line 948: The most distinctive element in Socinian, as opposed to Arian, Christology is the rejection of the personal pre-existence of Christ. The theme of Christ's preexistence occurs repeatedly in the Racovian Catechism, with detailed discussion of disputed verses, such as:
ellauri115.html on line 950: "In the Beginning was the Word" John 1:1 – The explanation is given, taken from Lelio Sozzini's Brief explanation of John Chapter 1 1561[2] (and developed in Fausto Sozzini's later work of the same name), that the Beginning refers to the Beginning of the Gospel, not the old creation.[3]
ellauri115.html on line 952: "Before Abraham was I am" John 8:58 – is treated that the ego eimi refers to "I am" before "Abraham becomes" (future) many nations in the work of Christ.[4]
ellauri115.html on line 954: "[I] came down from heaven" John 6:38 – is related to being "born of the Virgin"[5]
ellauri115.html on line 956: That Christ was literally dead in the grave for three days – as a proofof Christian mortalism, resurrection and the humanity of Christ.[6]
ellauri115.html on line 958: Most early Socinians accepted the infallibility of the New Testament and so accepted the account of the literal virgin birth of Jesus, but many later Socinians (i.e., Unitarians) did not.
ellauri115.html on line 962: The Racovian Catechism makes muted reference to the devil in seven places which prompts the 1818 translator Thomas Rees, to footnote references to the works of Hugh Farmer (1761) and John Simpson (1804). Yet these references are in keeping with the somewhat subdued handling of the devil in the Biblioteca Fratrum Polonorum. The Collegia Vicentina at Vicenza (1546) had questioned not only the existence of the devil but even of angels. Word has it that the personal boll weevil was none other than Sozzini himself.
ellauri115.html on line 964: Kun d’Alembert syytti Geneven pastoreita sosinianismista. Rousseau piti niiden puolta. “Socinianism was a Christian sect closely allied with the development of Unitarianism. It took its name from its founder, Fausto Sozino, an Italian of the sixteenth century who lived in Poland for a long time, where his movement had great strength. It was popular throughout Europe and was accepted by many Protestant churches. Socinianism was anti-trinitarian and held that reason is the sole and final authority in the interpretation of the scripture. It further denied eternal punishments. Calvin had condemned the doctrine, so that the imputation in d’Alembert’s article was both a daring interpretation of the doctrine of Geneva’s pastors and one which was likely to be dangerous for them.” Allan Bloom, Politics and the Arts (Ithaca: Cornell University Press, 1960) 150. (back)
ellauri115.html on line 974: Yhteiskuntasopimus on yleinen eettinen julkisen moraalin yhteiskuntafilosofinen perustelu, jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet.
ellauri115.html on line 1002: Cicero sanoi että filosofia on vain valmistautumista kuolemaan. Hmm nojaa, eihän siihen tarvi valmistautua. Pikemminkin se on lisääntyvän pelon peittelyä. Ettei olis niin pelottavaa odotella sitä. Tää on Montaignenkin käsitys.
ellauri115.html on line 1069: Shmuel "Sam" Vaknin (born April 21, 1961) is an Israeli writer and "professor of psychology". He is the author of Malignant Self Love: Narcissism Revisited (1999), was editor-in-chief of political news website Global Politician, and runs a private website about narcissistic personality disorder (NPD). He has also postulated a theory on chronons and time asymmetry which is pure bullshit.
ellauri115.html on line 1077: Vaknin was born in Kiryat Yam, Israel, the eldest of five children born to Sephardi Jewish immigrants. Vaknin's mother was from Turkey, and his father, a construction worker, was from Morocco. He describes a difficult childhood, in which he writes that his parents "were ill-equipped to deal with normal children, let alone the gifted". Arvaa kyllä ketä sillä tarkoitetaan.
ellauri115.html on line 1079: It was in the mid-1980s that he became aware of difficulties in his relationship with his fiancée, and that he had mood swings. In 1985 he sought help from a psychiatrist, who diagnosed him with narcissistic personality disorder (NPD). Vaknin did not accept the diagnosis at the time. From 1986 to 1987 he was the general manager of IPE Ltd. in London. He moved back to Israel, where he became director of an Israeli investment firm, Mikbatz Teshua. He was also president of the Israeli chapter of the Unification Church's Professors for World Peace Academy.
ellauri115.html on line 1081: In Israel in 1995 he was found guilty on three counts of securities fraud along with two other men, Nissim Avioz and Dov Landau. He was sentenced to 18 months' imprisonment and fined 50,000 shekels (about $14,000), while the company was fined 100,000 shekels. In 1996, as a condition of parole, he agreed to a mental health evaluation, which noted various personality disorders. According to Vaknin, "I was borderline schizoid, but the most dominant was NPD," and on this occasion he accepted the diagnosis, because, he wrote, "it was a relief to know what I had, besides the loot."
ellauri115.html on line 1087: Lidija Rangelovska is the owner and CEO of Narcissus Publications and the editor of Sam Vaknin's works, including of "Malignant Self-love: Narcissism Revisited" as well as many other books and ebooks about topics in psychology, relationships, philosophy, economics, international affairs, and award-winning short fiction. She lives in Skopje with her husband, Sam Vaknin. She featured in other documentaries together with her husband ("Egomania" by channel 4 in the UK and "Moi, narcissique et cruel" on Radio-Television Suisse).
ellauri115.html on line 1089: A model of quantised time was proposed by Vaknin in his 1982 Ph.D. dissertation, titled "Time Asymmetry Revisited". The dissertation was published by Pacific Western University (California). "Events" are perturbations in the Time Field and they are distinct from chronon interactions.
ellauri115.html on line 1091: In his view, narcissists have lost their "true self", the core of their personality, which has been replaced by delusions of grandeur, a "false self". Therefore, he believes, they cannot be healed, because they do not exist as real persons, only as reflections: "The False Self replaces the narcissist's True Self and is intended to shield him from hurt and narcissistic injury by self-imputing omnipotence ... The narcissist pretends that his False Self is real and demands that others affirm this confabulation," meanwhile keeping his real-life imperfect true self under wraps.
ellauri115.html on line 1095: According to Shmuel, narcissism is due to narcissons, little particles that get exchanged between them and their co-dependents.They are just reflections on the surface of Time.
ellauri115.html on line 1097: He believes that disproportionate numbers of pathological narcissists are at work in the most influential reaches of society, such as medicine, finance and politics. Plus art and entertainment.
ellauri115.html on line 1099: Vaknin developed a new treatment modality for narcissism and depression, dubbed "Cold Therapy". It is based on recasting pathological narcissism as a form of CPTSD (Complex Post-traumatic Stress Disorder) and arrested development which result in an addictive personality with a dysfunctional attachment style. The therapy uses re-traumatization, a form of reframing, selective coldness, and deep refrigeration. AKA Gold Therapy. Only losers pay for therapy.
ellauri115.html on line 1101: In 2007, Vaknin appeared in the episode "Egomania" of the British Channel 4 documentary series Mania.
ellauri115.html on line 1103: In 2009, he was the subject of an Australian documentary film, I, Psychopath, directed by Ian Walker. In the film, Vaknin underwent a psychological evaluation in which he met the criteria for hare psychopathy according to the Hare Psychopathy Checklist, but did not meet the criteria for hare narcissism.
ellauri115.html on line 1114: I am NOT a mental health professional - read the DISCLAIMER - click HERE!!!
ellauri115.html on line 1123: Robert D. Jänis CM (born 1934) is a Canadian psychologist, known for his research in the field of criminal psychology. He is a psychopath emeritus of the University of British Columbia, where his studies center on psychopathology and psychophysiognomy.
ellauri115.html on line 1124: Hare developed the Hare Lip Psychopathy Checklist (PCL-Revised), used to assess cases of psychopathy.
ellauri115.html on line 1126: Hare was born in 1934 in Calgary, Alberta, Canada. Hare's father was a roofing contractor and his mother was of French Canadian descent. He grew up in a working-class neighborhood of Calgary. This explains a lot.
ellauri115.html on line 1128: Jänis attended the University of Alberto for a Bachelor of Farts degree which ended up 'more by default' with an emphasis on psychopathy. In 1959 he married Averil Hare whom he met in an abnormal psychology class, and a year later, to everyone's suprise, their daughter, Cheryl, was born appatently quite normal. But not.
ellauri115.html on line 1130: The Hares moved to the USA to study for a PhD program in psychophysiognomy at the University of Oregon, but due to his daughter falling ill (as expected) the family returned to Canada. Hare then served as a psycho in the prison system in British Columbia (British Columbia Penitentiary) for eight months, an area in which he had no particular qualification or training; indeed he would later recount without pangs of conscience that some prisoners were able to manipulate him more than he could them.
ellauri115.html on line 1132: His research led him to don The Mask of Sanity along with American psychiatrist Hervey M. Cleckley, who played a pivotal role in the sort of psychopathy he developed.
ellauri115.html on line 1134: Hare then returned to Vancouver, British Columbia, shut up as a professional psychopath at the prison's psychologist compartment, where he would stay for 30 years until retirement, the same prison he had previously worked in. He seemed not to change behavior in response to God's punishment because he was a psychopath. He recalls, "I happened to get into a cell that nobody else was sitting in". Hare has said of himself and his wife Averil that the loss of their daughter Cheryl in 2003 "tells an awful lot about who Averil and I are." Averil, his wife, is a prominent social worker in Canada specializing in child abuse.
ellauri115.html on line 1136: Hare wrote a popular science bestseller published in 1993 without conscience: The Disturbing World of the Psychopaths Among Us (reissued 1999). He describes psychopaths as 'social predators', while pointing out that regrettably, most don't kill their prey. One philosophical review described it as having a high moral tone yet tending towards sensationalism and graphic anecdotes, and as providing a useful summary of the assessment of psychopathy but ultimately avoiding the difficult questions regarding internal contradictions in the concept or how it should be classified.
ellauri115.html on line 1138: Hare also co-authored the bestselling Snakes in Suits: When Psychopaths Go to Work (2006) with organizational psychologist and human resources consultant Paul Babiak, a portrayal of the disruptions caused when psychopaths enter the workplace. The book focuses on what Hare refers to as the "successful psychopath", who can be charming and socially skilled and therefore able to get by in the workplace. This is by contrast with the type of psychopath whose lack of social skills or self-control would cause them to rely on threats and coercion and who would probably not be able to hold down a job for long. Hare would classify himself and Mrs. Hare (jänisemo pyrynä viitaan loikki) as first class psychopaths. Successful vs. unsuccessful bad people.
ellauri115.html on line 1140: Hare appeared in the 2003/4 award-winning documentary film The Corporation, discussing whether his criteria for psychopathy could be said to apply to modern business as a legal personality, appearing to conclude that many of them would apply by definition. However, in a 2007 edition of Snakes in Suits, Hare contends that the filmmakers took his remarks out of context and that he does not believe all corporations would meet all the necessary criteria in practice.
ellauri115.html on line 1142: Hare's views are recounted with some skepticism in the 2011 bestseller The Psychopath Test by British investigative journalist Jon Ronson, to which Hare has responded. Hare served as a high functioning sociopath for Jacob M. Appel's Mask of Sanity (2017), a novel source of income.
ellauri115.html on line 1172: A: The answer to this is very simple. Utilitarianism is concerned only with the volume of pleasure and pain, and Nietzsche says in so many words that as soon as you even enter into this kind of thinking, you are already deep into the territory of nihilism. It is passive; concerned with maintenance, not construction; aloof or indifferent to meaning, something to justify the effort in the first place, even when it is successful, let alone when it isn’t. It is the staid, kindly, sober—not to say, the British—version of the same imbecilic nihilism that was prevailing on the continent in the same era. Mill did not understand the difference between pleasure and (actual) happiness, between pain and suffering, between real (spiritual) slavery and freedom.
ellauri115.html on line 1199: Lisää tietoa Teofrastos Välipakan kirjasta Luonteita. N. jota hallizee minän julkinen puoli kiinnittää vitusti huomiota mitä muut siitä ajattelevat. Se mäystää jotain häpeän tunteita ja oman onnensa varaan joutumisen pelkoja. Se muuttaa arvojaan mielipiteitään jopa uskontoa. Peittää raivoisasti huonommuudentuntoa kehuen izeänsä maailman parhaaxi. Kokee izensä hylätyxi ja yxinäisexi. Varsinkin vanhetessaan tuntee elävänsä eri maailmassa kuin muut. Se voi heittäytyä passiivisexi ja lakata ottamasta kantaa. Se vieraantuu läheisistään, luovuttaa ja masentuu. Kopioi nuotteja ja kerää kasveja. JJ ilmielävänä tunnustusten jatkovarresta.
ellauri115.html on line 1224: Suomen sana uhri on kuormitettu. Se on offer 'eteen kannettu, tarjoomus', victim 'rikoxen kohde', casualty 'kaatunut, miestappio', marttyyri 'sijaiskärsijä, uhriutunut'.
ellauri117.html on line 53: Jokainen pienois-yhteiskunta, kun se on rajoitettu ja hyvin kokoonpantu, erkanee suuresta yhteiskunnasta. Jokainen isänmaanystävä on ankara ulkomaalaisille; nämä ovat hänen silmissään pelkkiä ihmisiä, jopa vallan tyhjänarvoiset. Tätä epäkohtaa ei voi välttää, mutta se ei kuitenkaan ole varsin tuhoa tuottava. Pääasia on se, että kohtelee hyvin niitä henkilöitä, joiden keskuudessa elää. Ulkomaalaisia kohtaan spartalainen osottautui kunnianhimoiseksi, saidaksi ja väärintekeväksi; mutta hänen omien muuriensa sisällä vallitsi omanvoitonpyytämättömyys, oikeudellisuus ja sopu. Älkää luottako niihin kosmopoliitteihin, jotka teoksiinsa hakevat kaukaa velvollisuuksia, joita halveksien kieltäytyvät täyttämästä omaan ympäristöönsä nähden. Sentapainen filosofi pitää tataareista sun muista rättipäistä ja savunaamoista, päästäkseen naapureistaan pitämästä.
ellauri117.html on line 78: Naiset eivät tyydy yksistään siihen, että ovat hylänneet lasten imettämisen, he lisäksi menettävät halun synnyttää lapsia; onhan tämä seuraus vallan luonnollinen. Niin pian kuin äiteys käy rasittavaksi, keksitään kyllä keino vapautua siitä kokonaan: aviollista yhteyttä tahdotaan harjottaa niin, ettei kartu lapsia, jotta voitaisiin antautua nautintoon niin usein kuin suinkin, ja näin käytetään suvun vahingoksi se viehätys, joka on annettu sen kartuttamista varten. Tämä tapa ynnä muut väkiluvun vähenemisen syyt osottaa meille mikä kohtalo läheltä uhkaa Europpaa. Tämän maanosan synnyttämät tieteet, taiteet, filosofia ja tavat muuttavat sen ennen pitkää erämaaksi. Siinä tulee asumaan villipetoja; eipä se silloin ole suuresti muuttanut asujamia.
ellauri117.html on line 126: On olemassa ainoastaan yksi tiede, joka on lapsille opetettava, ja se on inhimillisten velvollisuuksien tiede. Tämä tiede on yksi ja huolimatta siitä mitä Xenofon kertoo persialaisten kasvatuksesta, se on jakamaton. Muuten sanon kernaammin sellaista henkilöä, joka tätä tiedettä opettaa, kasvattajaksi kuin opettajaksi; sillä hänen tehtävänsä on pikemmin ohjaaminen kuin opettaminen. Hänen ei ollenkaan pidä antaa ohjemääräyksiä, vaan tehdä kädellä. Handleitung kuten sanomme Schweizissä. Kädessä se kasvaa kokoa ja varttuu pystysuunnassa.
ellauri117.html on line 157: Herrmann Kafka erscheint in den Schriften seines Sohnes als gefühlloses Ungeheuer. Die Art und Weise, in der der Vater seinem Sohn sexuelle Aufklärung zuteil werden ließ, bestätigt zweifellos diese Ansicht. Franz war von seinen heranwachsenden Schulfreunden wegen seiner offensichtlichen Ahnungslosigkeit in sexuellen Fragen geneckt worden. Daher begann er, sich mit Hilfe von Büchern die biologischen Grundlagen der Sexualität anzueignen, und versuchte dann, seinen Vater ganz beiläufig über die
ellauri117.html on line 166: 1912 lernte er in Max Brods Haus Felice Bauer kennen, die die erste große Liebe seine ns werden sollte und mit der er zweimal insgeheim verlobt war, Franz war zu jener Zeit 29 Jahre alt. In den folgenden fünf Jahren bildete Felice das Zentrum seines Lebens, von dem er sich im ständigen Wechsel angezogen und wieder abgestoßen fühlte. Er verwirrte sie mit einer Flut selbstquälerischer Briefe. Diese ambivalente, heftigen Gefühlsschwankungen unterworfene Romanze beflügelte den Schriftsteller in Kafka, doch seine Unentschlossenheit, in welche Richtung sich ihre Beziehung entwickeln sollte, frustrierte Felice. Wie Koalas Onkel, aufzählte der kleine Jude die Vorzüge und Nachteile einer Ehe. Schließlich schickte sie ihre Freundin Grete Bloch, um Kafka nach seinen Absichten zu fragen. Mit der Zeit wurde Grete die Vertraute des Schriftstellers, und Felice hegte den Verdacht, daß dabei sein Fühler tiefer gegangen war, als sie zugeben wollten. Das Verhältnis zwischen Franz und Felice kühlte mehr und mehr ab. Doch 1916 verbrachten sie gemeinsam einen zehntägigen Urlaub. Sie wohnten in zwei neben einanderliegenden Zimmern und spielten offensichtlich Mann und Frau. Wieder beschlossen sie zu heiraten, doch 1917 - ungefähr zur gleichen Zeit, als seine Tuberkulose erkannt wurde - löste Kafka die Verlobung wieder. Was für ein Mistkäfer.
ellauri117.html on line 190: I left myself quite limply in his hands, and, to get a better grip of me, he put his arm round me and pressed me against him, and the sweetness of the touch of our naked bodies one against the other was superb. It satistied in some measure the vague indecipherable yearning of my soul; and it was the same with him. When he had rubbed me all warm, he let me go, and we lo0ked at each other with eyes of ellauri117.html on line 191: still laughter, and our love was pertect tor a moment, more pertect than any love I have known since, for either man or woman. The very echo of David's lament for Jonathan in 2 Samuel 1: 26 ('thy to me was wonderful, passing the love of women.)
ellauri117.html on line 195: You did!' exclaimed Gerald. `That´s one of the things I´ve never ever seen done. You mean jiu-jitsu, I suppose?
ellauri117.html on line 209: `Bring a couple of sandwiches and a syphon,' he said to the man, `and then don´t trouble me any more tonight -- or let anybody else.'
ellauri117.html on line 218: Good, I believe. I am no judge. He was very quick and slippery and full of electric fire. It is a remarkable thing, what a curious sort of fluid force they seem to have in them, those people not like a human grip -- like a polyp --
ellauri117.html on line 224: `Repel and attract, both. They are very repulsive when they are cold, and they look grey. But when they are hot and roused, there is a definite attraction -- a curious kind of full electric fluid -- like eels.'
ellauri117.html on line 239: Gerald fastened the door and pushed the furniture aside. The room was large, there was plenty of space, it was thickly carpeted. Then he quickly threw off his clothes, and waited for Birkin. The latter, white and thin, came over to him. Birkin was more a presence than a visible object, Gerald was aware of him completely, but not really visually. Whereas Gerald himself was concrete and noticeable, a piece of pure final substance.
ellauri117.html on line 241: `Now,' said Birkin, `I will show you what I learned, and what I remember. You let me take you so --' And his hands closed on the naked body of the other man. In another moment, he had Gerald swung over lightly and balanced against his knee, head downwards. Relaxed, Gerald sprang to his feet with eyes glittering.
ellauri117.html on line 245: So the two men began to struggle together. They were very dissimilar. Birkin was tall and narrow, his bones were very thin and fine. Gerald was much heavier and more plastic. His bones were strong and round, his limbs were rounded, all his contours were beautifully and fully moulded. He seemed to stand with a proper, rich weight on the face of the earth, whilst Birkin seemed to have the centre of gravitation in his own middle. And Gerald had a rich, frictional kind of strength, rather mechanical, but sudden and invincible, whereas Birkin was abstract as to be almost intangible. He impinged invisibly upon the other man, scarcely seeming to touch him, like a garment, and then suddenly piercing in a tense fine grip that seemed to penetrate into the very quick of Gerald´s being.
ellauri117.html on line 247: They stopped, they discussed methods, they practised grips and throws, they became accustomed to each other, to each other´s rhythm, they got a kind of mutual physical understanding. And then again they had a real struggle. They seemed to drive their white flesh deeper and deeper against each other, as if they would break into a oneness. Birkin had a great subtle energy, that would press upon the other man with an uncanny force, weigh him like a spell put upon him. Then it would pass, and Gerald would heave free, with white, heaving, dazzling movements.
ellauri117.html on line 249: So the two men entwined and wrestled with each other, working nearer and nearer. Both were white and clear, but Gerald flushed smart red where he was touched, and Birkin remained white and tense. He seemed to penetrate into Gerald´s more solid, more diffuse bulk, to interfuse his body through the body of the other, as if to bring it subtly into subjection, always seizing with some rapid necromantic fore-knowledge every motion of the other flesh, converting and counteracting it, playing upon the limbs and trunk of Gerald like some hard wind. It was as if Birkin´s whole physical intelligence interpenetrated into Gerald´s body, as if his fine, sublimated energy entered into the flesh of the fuller man, like some potency, casting a fine net, a prison, through the muscles into the very depths of Gerald´s physical being.
ellauri117.html on line 251: So they wrestled swiftly, rapturously, intent and mindless at last, two essential white figures working into a tighter closer oneness of struggle, with a strange, octopus-like knotting and flashing of limbs in the subdued light of the room; a tense white knot of flesh gripped in silence between the walls of old brown books. Now and again came a sharp gasp of breath, or a sound like a sigh, then the rapid thudding of movement on the thickly-carpeted floor, then the strange sound of flesh escaping under flesh. Often, in the white interlaced knot of violent living being that swayed silently, there was no head to be seen, only the swift, tight limbs, the solid white backs, the physical junction of two bodies clinched into oneness. Then would appear the gleaming, ruffled head of Gerald, as the struggle changed, then for a moment the dun-coloured, shadow- like head of the other man would lift up from the conflict, the eyes wide and dreadful and sightless.
ellauri117.html on line 253: At length Gerald lay back inert on the carpet, his breast rising in great slow panting, whilst Birkin kneeled over him, almost unconscious. Birkin was much more exhausted. He caught little, short breaths, he could scarcely breathe any more. The earth seemed to tilt and sway, and a complete darkness was coming over his mind. He did not know what happened. He slid forward quite unconscious, over Gerald, and Gerald did not notice. Then he was half-conscious again, aware only of the strange tilting and sliding of the world. The world was sliding, everything was sliding off into the darkness. And he was sliding, endlessly, endlessly away.
ellauri117.html on line 259: Gerald however was still less conscious than Birkin. They waited dimly, in a sort of not-being, for many uncounted, unknown minutes.
ellauri117.html on line 263: Birkin heard the sound as if his own spirit stood behind him, outside him, and listened to it. His body was in a trance of exhaustion, his spirit heard thinly. His body could not answer. Only he knew his heart was getting quieter. He was divided entirely between his spirit, which stood outside, and knew, and his body, that was a plunging, unconscious stroke of blood.
ellauri117.html on line 269: Then he relaxed again to the terrible plunging of his heart and his blood.
ellauri117.html on line 275: He still heard as if it were his own disembodied spirit hearing, standing at some distance behind him. It drew nearer however, his spirit. And the violent striking of blood in his chest was sinking quieter, allowing his mind to come back. He realised that he was leaning with all his weight on the soft body of the other man. It startled him, because he thought he had withdrawn. He recovered himself, and sat up. But he was still vague and unestablished. He put out his hand to steady himself. It touched the hand of Gerald, that was lying out on the floor. And Gerald's hand closed warm and sudden over Birkin's, they remained exhausted and breathless, the one hand clasped closely over the other. It was Birkin whose hand, in swift response, had closed in a strong, warm clasp over the hand of the other. Gerald´s clasp had been sudden and momentaneous.
ellauri117.html on line 281: `God, yes,' said Gerald. He looked at the delicate body of the other man, and added: `It wasn't too much for you, was it?'
ellauri117.html on line 291: There were long spaces of silence between their words. The wrestling had some deep meaning to them -- an unfinished meaning.
ellauri117.html on line 306: `Yes. You have a northern kind of beauty, like light refracted from snow -- and a beautiful, plastic form. Yes, that is there to enjoy as well. We should enjoy everything.'
ellauri117.html on line 310: `That's certainly one way of looking at it. I can say this much, I feel better. It has certainly helped me. Is this the Bruderschaft you wanted?'
ellauri117.html on line 326: `No? There you are, we are not alike. I'll put a dressing-gown on.' Birkin remained alone, looking at the fire. His mind had reverted to Ursula. She seemed to return again into his consciousness. Gerald came down wearing a gown of broad-barred, thick black-and-green silk, brilliant and striking.
ellauri117.html on line 334: Birkin was silent, thinking how scrupulous Gerald was in his attire, how expensive too. He wore silk socks, and studs of fine workmanship, and silk underclothing, and silk braces. Curious! This was another of the differences between them. Birkin was careless and unimaginative about his own appearance.
ellauri117.html on line 338: Birkin laughed. He was looking at the handsome figure of the other man, blond and comely in the rich robe, and he was half thinking of the difference between it and himself -- so different; as far, perhaps, apart as man from woman, yet in another direction. But really it was Ursula, it was the woman who was gaining ascendance over Birkin´s being, at this moment. Gerald was becoming limp again, lapsing out of him.
ellauri117.html on line 351: Pertti kehitti uskontomaisen filosofian, jossa sexuaalisuus on elämän alkuvoima, ikäänkö huumausaine, joka saa apinan hulluun armon tilaan. Pertin sexihulluus toi sille useita varakkaita suosijattaria. Ulkoisesti se ei ollut järin miehekäs, se oli laiha ja vaikutti nälkiintyneeltä; sen naama josta "siniset tähtisilmät" loistivat, oli sekaisen tukan ja "liekehtivän" punaisen parran saartama. Noita mesenaattinaisia se nimitti "kaksijalkaisixi tulolähteixi" ja "kulttuurikorppikotkixi". Pertti kuoli 44-vuotiaana tubiin.
ellauri117.html on line 353: Äisky ja Pertin eka tyttöystävä, Jessie Chambers, kävi tiukkaa vapaapainia Pertistä. Molemmat naiset oli justiinaluonteita, ja halusivat "länkyttää Pertin hengiltä". Sexin "mysteereihin" sen vihki 23-vuotiaan apteekkarinrouva Alice Dax. Hiän kertoi, miten se näki Pertin runkkaamassa runon kimpussa. Hiän "antoi perää Pertille", auttaaxeen sitä löytämään riimejä. Pertti jätti Jessien löydettyään toisen ystävättären, sexuaalisesti puoleensavetävämmän Louie Burrowsin. Louie oli vetävästä kirkkoveneestä huolimatta liian "kirkollinen". Kaikki 3 jäivät läähättämään Lawrencen perään. 1912 Pertti lätkäänty Frieda Weeklyyn ja karkas viikkolehden kanssa jonnekin. Frieda oli aatelinen professorin rouva, joka jätti 3 lasta koska Pertti oli niin ihana. Frieda oli jättimäinen valkyyria, jonka kanssa Pertti sai otella monen monta erää. Lautasia särkyi monta tusinaa. Pertti oli aika toxinen:
ellauri117.html on line 367: Scott Fitzgerald häpesi kikkeliään, koska Zelda oli nauranut sen lyhkäsyyttä senjälkeen kun Scott oli taas tyytynyt viiden piston suorituxeen ja imeskellyt sen jälkeen Zeldan varpaita. Tämä moite järkytti Scottin sydänjuuria. Hädässä se pyysi Ernesto Hemingwaylta apua. Hemingway ehdotti että kaveruxet vertailisivat letkuja. Näin tehtiin, ja osoittautui, että Ernestolla ei ollut yhtään pitempi. Scott ei ollut vielä täysin vakuuttunut. Kaveruxet meni museoon mittaileman pazaiden penixiä (ne ei kyllä olleet juhlakunnossa, joten jäi epäselväxi, pitkäkö pazaalla olisi ollut jäykkänä.) Tämäkään ei Fitzgeraldia vielä vakuuttanut; useita vuosia myöhemmin se kysyi kokeneelta lutkalta Lottielta, mihin hänen häntänsä sijoittuisi hall of famessa. Lotti vakuutti, ettei se pituus ollut tärkeintä, vaan paxuus. Riitta Graham lisäsi, ettei paxuuskaan ollut tuiki tärkeää, kunhan jaxoi riittävän pitkän aikaa vankuttaa. "Jos pitäisi valita aasin ja oravan väliltä, valizisin oravan koska se on vikkelämpi vaikka häntä onkin pienempi."
ellauri117.html on line 381: Near end of production cycle, feign surprise when artists and level designers admit they never read your detailed story summaries or character descriptions.
ellauri117.html on line 383: At some point, idly add up total word count for every story summary, character description, cinematic scene, level script, multiplayer script, and collectible script you have written over previous two and half years. Plunge face into hands when word-count total surpasses that of every book you’ve published combined.
ellauri117.html on line 388: Resist network suggestion to include car chase at top of pilot to “hook viewers.” Eventually cave and write car chase.
ellauri117.html on line 396: Accept you will not be paid tens of thousands of dollars for short story. Accept it will not have an audience measured in millions. Accept it will not be hotly debated on internet forums. Welcome possibility it will be an infinitesimally small thing. Understand that this is what makes it pure.
ellauri117.html on line 398: Tom Bissell was born in Escanaba, Michigan, in 1974. His short fiction has won two Pushcart Prizes and has been published in multiple editions of The Best American Series. He has also written eight works of nonfiction, including Apostle and (with Greg Sestero) The Disaster Artist, as well as many screenplays for video games and television. Bissell lives in Los Angeles with his family. Tom Bister is a sad case. Another Gold Hat of Hyvinkää.
ellauri117.html on line 415: Zeldan terveys alkoi horjua: hänellä diagnosoitiin skitsofrenia vuonna 1930 ja 1932 hän joutui sairaalaan Baltimoressa, Marylandissä. Fitzgerald vuokrasi läheisestä Towsonista asunnon, jossa jatkoi romaaninsa kirjoittamista − tarinaa lupaavan nuoren psykiatrin Dick Diverin noususta ja tuhosta, hänen rakkaudestaan potilaaseensa Nicole Warreniin ja heidän avioliitostaan. Kirja koki monta muutosta: ensimmäisen version piti kertoa äidinmurhasta. Jotkut kriitikot ovat nähneet kirjan peiteltynä omaelämäkerrallisena teoksena, joka kuvaa Fitzgeraldin ongelmia vaimonsa kanssa, vauraan ja dekadentin elämäntyylin syövyttävää vaikutusta, kirjailijan itsekkyyttä ja itseluottamusta sekä alkoholismia.
ellauri117.html on line 475: A man was sitting on the edge of a bed watching his wife.
ellauri117.html on line 552: Based on where your body will show fat deposits, there are 4 different major classifications of body type. You can be either 1 of the types or a combination of 2 as well. Here are the 4 types listed:
ellauri117.html on line 557: These people tend to store weight very evenly, but fluctuate, perhaps putting on an inordinate amount of weight in a short period of time, with no seemingly particular cause.
ellauri117.html on line 559: The Liver body type is governed by the body’s inability to process an overconsumption of alcohol or processed foods. The Liver body type is characterized most significantly as someone who has a “beer belly,” or who stores all of their weight in their front midsection. The weight will be disproportionate to the rest of their body, and distend out far beyond the rest of their frame.
ellauri117.html on line 573: Do you relate to any of these body types? If yes, then leave a comment below.
ellauri117.html on line 589: John Locke (29. elokuuta 1632 Wrington, Somerset – 28. lokakuuta 1704 Essex) on tunnetuimpia uuden ajan filosofeja. Hän on tunnettu sekä tietoteoriastaan että yhteiskuntafilosofiastaan. Tietoteoreetikkona Locke luokitellaan yleensä brittiläisiin empiristeihin eli kokemusajattelun kannattajiin yhdessä David Humen ja George Berkeleyn kanssa.
ellauri117.html on line 591: Yhteiskuntafilosofiassaan Locke kehitti vaihtoehdon Hobbesin luonnontila-ajatukselle ja esitti omana yhteiskuntasopimusteorianaan, että hallinto voi olla oikeutettu vain, jos se saa hallittavien "hiljaisen suostumuksen" eli suojelee omistavan luokan elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Jos tällaista suostumusta ei ollut annettu, "kansalaisilla" oli oikeus kapinaan. Oikeus schmoikeus, ei ole muuta oikeutta kuin vahvemman oikeus. Vittuako Jussi sä olet siitä mitään sanomaan.
ellauri117.html on line 593: Locken ajatuksilla oli suuri vaikutus poliittisen filosofian kehitykseen, ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä liberalismin puolestapuhujista. Hänen kirjoituksensa vaikuttivat yhdessä skotlantilaisten valistusajattelijoiden kirjoitusten kanssa Amerikan vallankumoukseen ja itsenäisyysjulistukseen. Eli tosiaankin ehta ällöpää.
ellauri117.html on line 600: Locke oli närkästynyt collegen opetusohjelmasta. Hänestä nykyaikaisten filosofien, kuten René Descartesin, lukeminen oli kiintoisampaa kuin yliopistossa opetetun klassisen kirjallisuuden. Locke tutustui lääketieteeseen ja kokeelliseen filosofiaan eli luonnontieteeseen. Myöhemmin Lockesta tuli Royal Societyn jäsen.
ellauri117.html on line 604: Locke oli etsinyt uraa itselleen, ja vuonna 1667 hän muutti Shaftesburyn kotiin Exeter Housessa Lontoossa toimiakseen Lordi Shaftesburyn henkilökohtaisena lääkärinä (jepjep). Lontoossa Locke jatkoi lääketieteellisiä opintojaan Thomas Sydenhamin ohjauksella. Sydenhamilla oli merkittävä vaikutus Locken luonnonfilosofiseen ajatteluun. Vaikutus näkyy erityisesti Locken teoksessa An Essay Concerning Human Understanding.
ellauri117.html on line 608: Maxa-Shaftesburyn (1621-1683) pojanpoika, 3. Earl of Shaftesbury (1671—1713) oli mieltä että: Hobbes had set the agenda of British moral philosophy (a search for the grounding of universal moral principles), and Locke had established its method (empiricism). Shaftesbury’s important contribution was to focus that agenda by showing what a satisfactory response to Hobbes might look like but without giving up too much of Locke’s method. Shaftesbury showed the British moralists that if we think of moral goodness as analogous to beauty, then (even within a broadly empiricist framework) it is still possible for moral goodness to be non-arbitrarily grounded in objective features of the world and for the moral agent to be attracted to virtue for its own sake, not merely out of self-interest. In Shaftesbury’s aesthetic language, the state of having the morally correct motives is the state of being “morally beautiful,” and the state of approving the morally correct motives upon reflection is the state of having “good moral taste.” Shaftesbury argues that the morally correct motives which constitute moral beauty turn out to be those motives which are aimed at the good of one’s society as a whole. This good is understood teleologically. Furthermore Shaftesbury argues that both the ability to know the good of one’s society and the reflective approval of the motivation toward this good are innate capacities which must nevertheless be developed by proper socialization.
ellauri117.html on line 610: John Locke (1632-1704) was a close friend of the First Earl and an advisor to the family for years to come after the First Earl’s death. Locke was the personal physician and general advisor to the First Earl. He supervised the childhood medical care of Shaftesbury’s father, the degenerate Second Earl (1652-1699). He also helped find a wife for the Second Earl and he cared for her during her pregnancy with the Third Earl. Most significantly for our purposes, Locke supervised the Third Earl’s education. He personally chose Shaftesbury’s governess Elizabeth Birch and designed a curriculum for her to follow in her instruction of the child. This experience was, presumably, the basis for Locke’s later work Thoughts Concerning Education. Under Birch’s tutelage, Shaftesbury received a strong education in the Classics and became fluent in Greek and Latin by the age of eleven. Locke continued to check on Shaftesbury’s progress over the years. Locke served as a primary advisor to the young Shaftesbury, though Shaftesbury did not always follow Locke’s advice. Shaftesbury had many "philosophical" conversations with Locke, some of which are preserved in correspondence. "Mautonta!" huusi 3. Shaftersburyn Jaarli vähän väliä.
ellauri117.html on line 612: Essayn kuvaama keskustelu inhimillisen maxan mausta ja luonteesta sijoittui Shaftesburyn kotiin vuonna 1671. Tuolta ajalta on säilynyt kaksi teoksen luonnostelmaa. Tuohon aikaan Locke toimi myös ministerinä kauppa- ja viljelysministeriössä (Secretary of the Board of Trade and Plantations) sekä sortoministerinä siirtomaa-asioissa (Secretary to the Lords and Proprietors of the Carolinas), mikä auttoi häntä muotoilemaan ajatuksiaan kansainvälisestä kaupasta ja taloudesta.
ellauri117.html on line 616: Noihin aikoihin Locke kirjoitti, todennäköisesti Shaftesburyn yllytyksestä, suurimman osan teoksestaan Two Treatises of Government, joka julkaistiin vuonna 1689. Locke halusi puolustaa teoksellaan vuoden 1688 mainiota vallankumousta, mutta samalla vastustaa Sir Robert Filmerin ja Thomas Hobbesin absolutistista poliittista filosofiaa. Locke luettiin vaikutusvaltaisen whig-puolueen puolelle, ja hänen ajatuksensa luonnonoikeudesta ja hallinnosta olivat kumouksellisia tuon ajan Englannissa. Toryt oli kunkun ja pappien ja maanomistajien puolue, whigit oli kauppaporvareita ja dissenttereitä. Muilla ei ollut maan asioihin mitään sanomista.
ellauri117.html on line 620: Locke's theory of mind is often cited as the origin of modern conceptions of identity and the self, figuring prominently in the work of later philosophers such as Jean-Jacques Rousseau, David Hume, and Immanuel Kant. Lipilaari kusipäitä koko konkkaronkka. Locke was the first to define the self through a continuity of consciousness. He postulated that, at birth, the mind was a blank slate, or tabula rasa. Contrary to Cartesian philosophy based on pre-existing concepts, he maintained that we are born without innate ideas, and that knowledge is instead determined only by experience derived from sense perception. Eli tääkin vielä.
ellauri117.html on line 622: Locke stated his belief, in his Second Treatise, that nature on its own provides little of value to society, implying that the labour expended in the creation of goods gives them their value. From this premise, understood as a labour theory of value, Locke developed a labour theory of property, whereby ownership of property is created by the application of labour. In addition, he believed that property precedes government and government cannot "dispose of the estates of the subjects arbitrarily." Fucking capitalist. Karl Marx later critiqued Locke's theory of property in his own social theory.
ellauri117.html on line 624: of_Life_NG8.jpg/800px-Michelangelo_-_Dream_of_Life_NG8.jpg" width="50%" />
ellauri117.html on line 627: Locken läheinen ystävä Lady Masham kutsui hänet vuonna 1691 Sir Francis Mashamin maatilalle Essexiin. Locke vietti siellä viimeiset vuotensa vaihtelevassa terveydentilassa kärsien välillä astmakohtauksista. Hänestä oli kuitenkin tullut whig-puolueen älyllinen sankari. Noihin aikoihin Locke kävi keskusteluja eri asioista muun muassa John Drydenin ja Isaac Newtonin kanssa. Like 'This asthma will be the death of me.' 'Please pass the piece of liver if you're done with it Isaac.'
ellauri117.html on line 629: Locke kuoli vuonna 1704 pitkällisen sairauden jälkeen. Hänet on haudattu High Laverin kylän kirkkomaalle, Harlowin itäpuolelle, Essexiin. Some scholars have seen Locke's political convictions as being based from his religious beliefs. Locke's religious trajectory began in Calvinist trinitarianism, but by the time of the Reflections (1695) Locke was advocating not just Socinian views on tolerance but also Socinian Christology. Täähän Sozzini oli Rusakonkin guru.
ellauri117.html on line 631: However Wainwright (1987) notes that in the posthumously published Paraphrase (1707) Locke's interpretation of one verse, Ephesians 1:10:
ellauri117.html on line 633: And this is the plan: At the right time he will bring everything together under the authority of Christ—everything in heaven and on earth.
ellauri117.html on line 635: is markedly different from that of Socinians like Biddle, and may indicate that near the end of his life Locke returned nearer to an Arian position, thereby accepting Christ's pre-existence.
ellauri117.html on line 649: destiny fate predetermination doom election foreordainment foreordination fortune inevitability karma kismet lot necessity ordinance portion preordainment preordination divine decree God's will course of events what is written way the ball bounces way the cookie crumbles circumstance stars providence chance luck fortuity serendipity what is written in the stars divine will Moirai Lady Luck handwriting on the wall condition horoscope hazard destination breaks circumstances the stars astral influence Dame Fortune God's plan what is in the books expectation afterlife Fates heritage cup dole inescapableness wyrd orlay Norns roll of the dice Parcae accident situation wheel of fortune lot in life coincidence state position break plight lap of the gods fixed future Judgment Day Moira misfortune handwriting on wall predicament divine intervention one's portion outside influence one's lot the way cookie crumbles the hand one is dealt.
ellauri117.html on line 651: Locke oli aivan lyömätön pilkunnussija joka kommentoi joka rivin pahan Peevelin kirjeenvaihdosta. Essay for the Understanding of St Paul's Epistles by Confulting St. Paul Himfelf.
ellauri117.html on line 653: Locken miälestä P. Peeveli oli nopeaälyinen heppu, kuumaverinen. Sillä oli niin paljon sanomista että sanat tungexivat ovissa kuin keltakassisia kundeja kellon alla Stockan alessa (silloin kun vielä oli Stockmanni, nythän se on enää vain varjo izestään). Se sekoilee niin paljon että tarvitaan joku Locke parsimaan sen lauseet kokoon. Kukas siihen parempi kuin John, himself a man of parts. Liimataan pätkät yhteen eikä välitettä sanoista niin paljon kuin ajatuxesta, joka Peevelin tasoisella kaverilla on aina sama, sanoi se mitä tahansa. Room. 1 jossa gender challenged saavat kyytiä, vähän näyttää hirvittävän Jussia: onko Peeveli nyt sanomassa että pakanoiden olis pitänyt tietää paremmin, vaikkei niillä ollut yöpöydän laatikoissa Gideonin Bibleä? Jussi koittaa selittää kaiken parhain päin: että Peeveli vaan tässä suomii heimoveljiä eikä mainize pakanoita muuten kuin vertailumielessä. Hmmnojaa, uskokoon ken haluaa. Will to believe, sitä tässä kysytään.
ellauri117.html on line 655: Locke was at times not sure about the subject of original sin, so he was accused of Socinianism, Arianism, or Deism. Locke argued that the idea that "all Adam's Posterity are doomed to Eternal Infinite Punishment, for the Transgression of Adam" was "little consistent with the Justice or Goodness of the Great and Infinite God", leading Eric Half-Nelson to associate him with Pelagian ideas. However, he did not deny the reality of evil. Man was capable of waging unjust wars and committing crimes. Criminals had to be punished, even with the death penalty.
ellauri117.html on line 657: With regard to the Bible, Locke was very conservative. He retained the doctrine of the verbal inspiration of the Scriptures. The miracles were proofof the divine nature of the biblical message. Locke was convinced that the entire content of the Bible was in agreement with human reason (The Reasonableness of Christianity, 1695). Although Locke was an advocate of tolerance, he urged the authorities not to tolerate atheism, because he thought the denial of God's existence would undermine the social order and lead to chaos. That excluded all atheistic varieties of philosophy and all attempts to deduce ethics and natural law from purely secular premises. In Locke's opinion the cosmological (i.e. primus motor) argument was valid and proved God's existence. His political thought was based on Protestant Christian views. Additionally, Locke advocated a sense of piety out of gratitude to God for giving reason to men. Locke compared the English monarchy's rule over the British people to Adam's rule over Eve in Genesis, which was appointed by God. And stands to human reason, don't it?
ellauri117.html on line 661: There are always things that might suggest Mr. Locke was gay, such as his being a lifetime bachelor, having no children, and having a life that was surrounded by philosophical men, there is nothing that would give substance to said rumor. You might want to read Locke’s Fundamental Constitution of the Carolinas (1669) which was co-authored by The First Earl of Shaftesbury. It is rather draconian and clearly deviates from the principles of Locke’s more famous two Treatises. It is a matter of scholarly debate just how much Locke contributed to the positions on slavery in this document. Locke was also a good counter-voice to Rousseau in terms of perhaps a more individualistic bent, whereas Rousseau’s philosophy was more collectivist. I think if you look to the Preamble to the US Constitution you can see the influence of both, although the Bill of Rights has a much more individualist orientation.
ellauri117.html on line 665: John Locke was born on the 29th of August, 1632. He is famous for being a Philosopher. He and Sir Francis Bacon were among the first British empiricists and had a huge impact on social contract theory. John Locke’s age is 388. English philosopher and doctor commonly referred to as “The Father of Liberalism.” He was one of the Enlightenment Age’s most influential thinkers. His ideas heavily influenced the writing of the Declaration of Independence.
ellauri117.html on line 667: The 388-year-old philosopher was born in Wrington, England. He earned a medicine degree from Oxford in 1674. He had influential theories on limited government, right to property, and the social contract. His theory of mind led to modern understandings of identity and the self and influenced Kant, Hume, and Rousseau.
ellauri117.html on line 670: John Locke was born in 1630s. John Locke is part of G.I. Generation also known as The Greatest Generation. This generation experienced much of their youth during the Great Depression and rapid technological innovation such as the radio and the telephone. The initials "G.I." is military terminology referring to "Government Issue" or "General Issue". It's hard to know John Locke birth time, but we do know his mother gave birth to his on a Sunday. People born on a Sunday can often rely on sympathy from others and generally have luck on their side.
ellauri117.html on line 674: Like many famous people and celebrities, John Locke keeps His personal life private. Once more details are available on who he is dating, we will update this section. The 388-year-old Not available was born in the G.I. Generation and the Year of the Monkey.
ellauri117.html on line 687: The 388-year-old Not available philosopher has done well thus far. Majority of John’s money comes from being a philosopher. CelebsMoney has recently updated John Locke’s net worth.
ellauri117.html on line 689: Zodiac Sign: John Locke is a Virgo. People of this zodiac sign like animals, healthy food, nature, cleanliness, and dislike rudeness and asking for help. The strengths of this sign are being loyal, analytical, kind, hardworking, practical, while weaknesses can be shyness, overly critical of self and others, all work and no play. The greatest overall compatibility with Virgo is Pisces and Cancer.
ellauri117.html on line 691: Chinese Zodiac: John Locke was born in the Year of the Ox. People born under this sign love to make people laugh and are generally energetic and upbeat but sometimes lack self-control.
ellauri117.html on line 693: Ruling Planet: John Locke has a ruling planet of Mercury and has a ruling planet of Mercury and by astrological associations Wednesday is ruled by Mercury. In Astrology, Mercury is the planet that rules our mindset. People who are born with Mercury as the ruling planet have communication skills, intellect and cleverness.
ellauri117.html on line 694: John Locke’s birth sign is Virgo and he has a ruling planet of Mercury.
ellauri118.html on line 314: Don´t stay outside the kingdom of God!
ellauri118.html on line 327: O sunset, from the springs of stars Oi auringonlasku, tähtien lähteistä
ellauri118.html on line 328: Draw down thy cataracts of gold; Vedä kaihisi kullasta;
ellauri118.html on line 334: Die downward o´er the hills of haze, Kuole alaspäin yli usvaisien kukkuloiden,
ellauri118.html on line 335: And bring at last the stars of night! Ja tuo vihdoin yön tähdet!
ellauri118.html on line 341: Earth´s sister sphere of fire and snow, Maan sisarpallo tuli ja lumi,
ellauri118.html on line 350: The glen´s blue night, and smell of rain; Notkon sininen yö ja sateen haju;
ellauri118.html on line 352: On yonder blossoming branch of snow, Siellä kukkivalla lumenoksalla,
ellauri118.html on line 358: The choir of youse in the trashy mosquito net! Teidän kuoronne risassa hyttysverkossa!
ellauri118.html on line 365: of bites, she gotta start to trot. Puremia, hänen täytyy alkaa ravata.
ellauri118.html on line 382: Madison Julius Cawein was born in Louisville, Kentucky on March 23, 1865, the fifth child of William and Christiana (Stelsly) Cawein. His father made patent medicines from herbs. Thus as a child, Cawein became acquainted with and developed a love for local nature.
ellauri118.html on line 386: His output was thirty-six books and 1,500 poems. [I got more than 2000 by now! Well most of mine are prose, to be honest.] His writing presented Kentucky scenes in a language echoing Percy Bysshe Shelley and John Keats. He soon earned the nickname the "Keats of Kentucky". He was popular enough that, by 1900, he told the Louisville Courier-Journal that his income from publishing poetry in magazines amounted to about $100 a month.
ellauri118.html on line 388: In 1912 Cawein was forced to sell his Old Louisville home, St James Court (a 2+1⁄2-story brick house built in 1901, which he had purchased in 1907), as well as some of his library, after losing money in the 1912 stock market crash. In 1914 the Authors Club of New York City placed him on their relief list. He died on December 8 later that year and was buried in Cave Hill Cemetery. Shouldn´t have speculated but on his own pen and paper.
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 418: 2Focalisation is a term coined by the French narrative theorist Gérard Genette. It refers to the perspective through which a narrative is presented. Genette focuses on the interplay between three forms of focalization and the distinction between heterodiegetic and homodiegetic narrators. Homodiegetic narrators exist in the same (hence the word 'homo') storyworld as the characters exist in, whereas heterodiegetic narrators are not a part of that storyworld. The term 'focalization' refers to how information is restricted in storytelling. Genette distinguishes between internal focalization, external focalization, and zero focalization. Internal focalization means that the narrative focuses on thoughts and emotions while external focalization focuses solely on characters' actions, behavior, the setting etc. Zero focalization is seen when the narrator is omniscient in the sense that it is not restricted. Focalization in literature is similar to point-of-view (POV) in film-making and point of view in literature, but professionals in the field often see these two traditions as being distinctly different. Genette's work was intended to refine the notions of point of view and narrative perspective. It separates the question of “Who sees?” in a narrative from “who speaks?”
ellauri118.html on line 432: Monika Fludernik (1957-) ist´ne österreichische Flugwirtin, Amerikanistin und Literaturwissenschaftlerin. Fludernik leistete wichtige Beiträge zur Erzähltheorie. Die neuere Erzähltheorie wurde ab 1915 in Ansätzen vom Russischen Formalismus entwickelt und vom Strukturalismus seit den 1950er Jahren weiter ausgearbeitet, wobei Tzvetan Todorov zu den wichtigsten Vermittlern der formalistischen Ansätze in Frankreich gehörte. Der hier entwickelte strukturalistische Ansatz – mit späteren Ergänzungen – ist bis heute maßgeblich, es gab jedoch nie eine einheitliche strukturalistische Erzähltheorie. Wichtige Theoretiker der Narratologie sind Gérard Genette, Claude Lévi-Strauss, Roland Barthes, Roman Jakobson und Paul Ricœur. Die strukturelle (formalistische) Erzähltheorie wird oft durch interdisziplinäre Ansätze ergänzt, so durch die Semiotik ergänzt, wozu insbesondere Juri Lotman beigetragen hat. Im deutschen Sprachraum war Franz Karl Stanzel der erste Vertreter der Erzähltheorie.
ellauri118.html on line 450: Pasternakin perhe oli juutalainen. Isä oli Moskovan taidemaalauskoulun professori, ja äiti oli kuuluisa konserttipianisti. Pasternak kasvoi kansainvälisessä ilmapiirissä, kotona vierailivat muun muassa pianisti ja säveltäjä Sergei Rahmaninov, runoilija Rainer Maria Rilke ja kirjailija Leo Tolstoi.
ellauri118.html on line 452: Pasternak opiskeli filosofiaa Marburgin yliopistossa Saksassa Hermann Cohenin oppilaana, mutta kieltäytyi hänelle tarjotusta filosofian tutkijan urasta [lähde?]. Hän palasi Moskovaan vuonna 1914 ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa tuona vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän opetti ja työskenteli Uralilla sijainneessa kemiantehtaassa, mistä hän epäilemättä nyysi Tohtori Živagoon materiaalia [lähde?]. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Pasternakin maine runoilijana kasvoi. Vuoden 1990 Venäjän hajoamisen jälkeen se romahti [fig. 1].
ellauri118.html on line 477: Afterwards, against the roofing iron Kohtapuoliin vasten kattopeltiä
ellauri118.html on line 480: Here is one of them. She looks so weary Tässä on 1 niistä. Se näyttää ventiltä
ellauri118.html on line 488: Then goes out of sight, and leaves us be. Häipyy näkyvistä, jättää meidät rauhaan.
ellauri118.html on line 513: Though bound tight, at the end of day, Vaikka mä olen kiikissä, aina illalla,
ellauri118.html on line 520: “Dear friends . . . what millennium is it out there?” kysyi Boris porukoilta. Länkkärit tykkää eniten Borisin loppupään tuotannosta, The Poems of Doctor Zhivago and the poems of his last years, joihin Pasternak has injektoinut kristillistä symboliikkaa. Mix ihmeessä, eikös se ollut jutku? Nää runot voi olla sen tunnetuimpia, siitä jenkkipaskiaiset on kyllä huolehtineet. Tätä runoa ei näy kukaan kommentoineen. Musta Boris kertoo siinä taipumuxestaan käydä huorissa. Zhivagon seppoilemia runoja räävitään albumissa 405.
ellauri118.html on line 528: Metalepsis (from Greek: μετάληψις, lat. transsumption) is a figure of speech in which a metaphor is used as a metonym. Metalambanein on ottaa messiin. Examples:
ellauri118.html on line 534: In narratology (and specifically in the theories of Gérard Genette), a paradoxical transgression of the boundaries between narrative levels or logically distinct worlds is also called metalepsis.
ellauri118.html on line 536: Perhaps the most common example of metalepsis in narrative occurs when a narrator intrudes upon another world being narrated. In general, narratorial metalepsis arises most often when an omniscient or external narrator begins to interact directly with the events being narrated, especially if the narrator is separated in space and time from these events. Esim Sterne, Tom Jones.
ellauri118.html on line 542: And burnt the topless towers of Ilium?
ellauri118.html on line 571: Viimeaikaisin puheenvuoro fiktiivisten mielten tutkimukseen on David Hermanin toimittama antologia The Emergence of Mind: Representations of Consciousness in Narrative Discourse in English (2011a). Herman rakentaa kokoelmansa johdannossa jyrkän vastakkainasettelun kognitiotieteellisten ja fiktiivisten mielten erityislaatuisuutta korostavien lähestymistapojen välille. Ensin mainittuun leiriin Herman asettaa itsensä ja kaikki kokoelmansa kirjoittajat, jälkimmäiseen Hamburgerin, Cohnin, luonnottoman narratologian puolestapuhujat sekä tämän tutkielman kirjoittajan (ks. Herman 2011b, 11 ja 31, viite 5).
ellauri118.html on line 579: Toi Theory of Mind ei sinänsä ole muuta kuin just dialogipeliajatus. Ize kukin miettii mitä ize kukin miettii ja niin edespäin.
ellauri118.html on line 587: ELÄMÄ ON KERTOMUS sanoi George Lakoff (1941-) pukkikirjaimin vaikkei uskalla kyllä enää, se ei trendaa enää yhtään. Peter Brooks (1984/1995) tavoittelee Barthesin innoittamana merkityksen tai merkityksellistämisen intohimoa (”passion for meaning”, emt. 48). Sitähän kaikki uskkontohyypät juuri korostaa. Merkitystä tarvitaan, ilman sitä ei ole koko uskoa. On lähes mahdotonta niellä ettei tässä olla mihkään menossa paizi sedimentixi.
ellauri118.html on line 589: George kannattaa nykyään tämmöstä kuin embodied mind ajatusta: Many features of cognition are embodied in that they are deeply dependent upon characteristics of the physical body of an agent, such that the agent's beyond-the-brain body plays a significant causal role, or a physically constitutive role, in that agent's cognitive processing. No tottahan se on, ainakin miesten ajatteluun osallistuu voimakkaasti pikkuveli.
ellauri118.html on line 603: Vuonna 1670, kolmekymmenvuotiaana Aphra Behn aloitti kirjailijan uransa ensimmäisellä näytelmällään. Kaikkiaan hän kirjoitti kahdeksantoista näytelmää, runoja sekä useita romaaneja. Ennen häntä naiset olivat kirjoittaneet pääasiassa runoja tai uskonnollisia ja filosofisia tekstejä, ja kirjoittavat naiset olivat olleet varakkaita aatelisnaisia tai mystikkoja. Aphra Behnistä katsotaan alkaneen perinteen, joka salli myös tavallisen, keskiluokkaisen naisen kirjoittaa ja jopa elättää itsensä kirjoittamalla.
ellauri118.html on line 629: The gilded Planet of the Day, Esim kullattu Päivän Planeetta,
ellauri118.html on line 641: Her Hands his Bosom softly meet, Sen kädet kohtaa pehmeästi pelvixen,
ellauri118.html on line 652: And whispring softly in his Ear, Ja kuiskaten pehmeästi hälle korvaan,
ellauri118.html on line 658: I gave you with the Conquest of my Heart. Mä annoin sulle kun valtasit mun sydämen.
ellauri118.html on line 662: As he was capable of Love, Kuin hän oli kykenevä bylsimään,
ellauri118.html on line 670: The Spoils and Trophies of the Enemy. Vihollisen saaliina ja voitonmerkkinä.
ellauri118.html on line 674: He seeks the Objects of his Vows ; Hän ezii pyrkimystensä päämaalia;
ellauri118.html on line 678: Where Gods of Love do Sacrifice Minne lemmen jumalat tekee uhreja
ellauri118.html on line 693: And now no signs of Life she shows, Se ei näytä mitään elonmerkkejä,
ellauri118.html on line 702: She do´s her softest Sweets dispence, Se jakelee pehmeimpiä paikkojaan,
ellauri118.html on line 728: Excess of Love his Love betray´d ; Liika rakkaus on tehnyt tenän lemmelle;
ellauri118.html on line 746: Which Love and soft Desire had bred, Jonka rakkaus ja pehmo halu synnytti,
ellauri118.html on line 752: (Gath´ring of Fern upon the Plain) (Kerätessään sanikkaita hakamaalta)
ellauri118.html on line 758: Finding that God of her Desires Huomatessaan että hänen halujensa jumala
ellauri118.html on line 759: Disarm´d of all his pow´rful Fires, oli vailla voimakasta tykkiä ja kuteja,
ellauri118.html on line 776: All that the Gods e´re made of Fair. Kaiken mitä jumalat on tehneet suloista.
ellauri118.html on line 789: Whose soft bewitching influence, Joiden pehmo taianomainen vaikutus
ellauri118.html on line 790: Had Damn´d him to the Hell of Impotence. Manasi hänet kyvyttömän helvettiin.
ellauri118.html on line 795: Sanoo Maija Mäkelä, joka on frankofiili. Anglisti Monika Fludernik peukutti Aphra Behniä. Kai sit pitää kazoa myös tota Prinsessa Cleveä, jonka kirjoitti Madame de La Fayette. Madame de La Fayette, oik. Marie-Madeleine Pioche de La Vergne, kreivitär de La Fayette, (18. maaliskuuta 1634 Pariisi - 25. toukokuuta 1693 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaanin La Princesse de Clèves (suom. Clèvesin ruhtinatar), joka oli Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani ja kirjallisuuden historian ensimmäisiä psykologisia romaaneja. Magdaleena oli aika viriilin näköinen. Kuin myös sen kamu Madeleine de Scudéry, molemmat presiöösin tyylisuunnan viirikukkoja (tai kanoja). Olikohan ne kaikki lepakoita? Cohérente avec elle-même, Mlle de Scudéry est d´ailleurs restée célibataire toute sa vie. Mikä ei ollutkaan aivan vähän, se eli 94-vuotiaaxi.
ellauri118.html on line 828: The little work is scarcely longer than our own Vicar of Wakefield. It is without romanticism and exaggeration, and so it is not a romance; it is more like a book of memoirs.
ellauri118.html on line 830: With La Princesse de Clèves, Mme. de La Fayette created a new kind of fiction,—"substituting," says Saintsbury, "for mere romance of adventure on the one hand, and stilted heroic work on the other, fiction in which the display of character is held of chief account."
ellauri118.html on line 832: The early education of Mme. de La Fayette—for by this name we can best speak of her—was the special care of her father, "un père en qui le mérite égaloit la tendresse." Later, she was put under Ménage à Trois, and possibly Raped.
ellauri118.html on line 834: Her father belonged to the lesser nobility, and was for awhile governor of Pontoise, and later of Havre. Her mother was sprung from an ancient family of Provence, among whom, says Auger, literary talent had long been a heritage; but the mother herself — if we are to believe Cardinal de Retz, but why should we believe that fuckhead — possessed no talent save that of intrigue. Well that's half of a novelist's job according to narratologists.
ellauri118.html on line 838: This union was an important event in the life of Mme. de La Fayette, for it marks the beginning of her residence at Paris, and of her friendship with Mme. de Sévigné, who was a kinswoman of the Chevalier.
ellauri118.html on line 840: How close and lasting was this friendship is seen on almost every page of Mme. de Sévigné's correspondence. Indeed, so often does the name of Mme. de La Fayette occur in Mme. de Sévigné's letters to her daughter, that the latter may well have been jealous of her mother's friend. The companionship of Mme. de Sévigné was, after the death of La Rochefoucauld, the chief comfort of Mme. de La Fayette in her ill-health and seclusion; and it was from the sick-chamber of her friend that Mme. de Sévigné's letters would seem to have been written in those latter years. In 1693, soon after the death of Mme. de La Fayette, Mme. de Sévigné writes as follows of her dead friend: "Je me trouvois trop heureuse d'être aimée d'elle depuis un temps très-considérable; jamais nous n'avions eu le moindre nuage dans notre amitié.
ellauri118.html on line 844: The relation was equally sincere on the part of Mme. de La Fayette, though she was by nature more self-contained and reserved. But this reserve gives way to the strength of her feelings when in 1691, tormented by ill-health and knowing that her end is not far off, she writes to Mme. de Sévigné: "Croyez, ma très-chère, que vous êtes la personne du monde que j'ai le plus véritablement aimée."
ellauri118.html on line 858: La Rochefoucauld had been embittered by disappointed ambition, ill health, and the loss of his favorite son; and his opinion of humanity in general and of women in particular was none too lofty, to say the least. Perhaps Mme. de La Fayette´s greatest service in this respect was in toning down the severity of the immortal Maxims.
ellauri118.html on line 860: Certain critics have endeavored to trace the character of Mme. de La Fayette in that of the Princess of Clèves, of M. de La Rochefoucauld in that of M. de Nemours; but too strict an autobiographical interpretation destroys the charm of the story.
ellauri118.html on line 862: Mme. de La Fayette died in 1693. During her last years ill health and sorrow had forced upon her an almost absolute seclusion, and she died forgotten by all except a few faithful friends. The place of her burial is unknown.
ellauri118.html on line 869: Clevesin prinsessasta tuli aluxi mieleen Ivana Trumpin autofiktiivinen romaani. Mutta kun lukee pitemmälle huomaa että Clevesin prinsessa on kiltti ja vaatimaton (toisinkuin Ivana), Nemours on komea ja kunnollinen (toisinkuin Donald Duck), ja hra Cleves on tylsä mutta moitteeton (toisinkuin George Syrovatka).
ellauri118.html on line 897: Kuningatarta syytetään myös tyrannimaisen hallitusmuodon tuomisesta Israeliin. Uskotaan myös, että hän ja Ahab yrittivät aloittaa Israelissa vallankumousta. Häntä syytettiin Herran profeettojen tappamisesta, ja profeetta Elia syytti häntä hirmuteoista.
ellauri118.html on line 899: Siis tää sama kalju profeetta joka meni taivaaseen housuitta syötettyään 2 koululuokallista pilaa tekeviä lapsia 2 karhulle? Olipa jäbällä kanttia puhua muiden hirmuteoista! Karhut olivat kyllä iloisia. Eiku tää tässä menee sekaisin nyt profeetat, kalju karhunsyöttäjä olikin Elisa. Elija (ja Eenokki) kyllä temmattiin taivaaseen älävänän kuin hal víz alatt. Vaikka on sekin riitautettu esim. tässä. Plokin kirjoittajan mielestä se on pelkkää spekulaatiota, dispensationalismia! What do you think?
ellauri118.html on line 901: Ratkaiseva vääryys oli Vanhan testamentin mukaan se, kun Isebel hankki kaksi väärää todistajaa jotta Nabot-niminen mies saatiin raivattua tieltä; hän kieltäytyi myymästä viinitarhaansa kuninkaalle koska se oli perintöosa. Nabot kivitettiin hengiltä; vaikkei sitä tässä kohdin kerrotakaan, vain sitaattina myöhemmin, myös hänen kaikki poikansa surmattiin ja kuningas anasti viinitarhan – mutta pakeni sieltä kauhun vallassa, kun palavasilmäinen ja hurjailmeinen profeetta Elia ilmestyi hänen eteensä ja ennusti:
ellauri118.html on line 925: Kun Jooramin kuoltua Ahasjakin kuoli taistelussa – hän haavoittui Jeehun sotilaiden ampumasta nuolesta mutta onnistui pakenemaan Megiddoon jossa kuoli haavoihinsa – Jeehun käskystä Isebelin palvelusväki tappoi emäntänsä työntämällä hänet oman palatsinsa ikkunasta suoraan tulossa olevien sotavaunujen eteen. Isebel murskaantui elävältä Jeehun hevosten kavioihin ja vaunujen pyöriin; haaskoja syövät villiintyneet koirat söivät hänen ruumiinsa ja siten täyttivät profeetta Elian lausuman kauhean ennustuksen.
ellauri118.html on line 945: Showrunner Bruce Miller was a longtime fan of the Margaret Atwood novel upon which it's based.
ellauri118.html on line 946: Among the many changes made to the original book, one of the most noticeable is how two characters — Serena Joy and Commander Waterford — are played by much younger actors than expected. 35-year-old Australian actress Yvonne Strahovski plays Serena, while 46-year-old Joseph Fiennes was cast as the Commander.
ellauri118.html on line 948: "I felt like in the novel there's only so much of the dynamic between Serena Joy and Offred that you're going to see, but in a TV show it's going to go on and on and on hopefully for years. The element that was missing for me was the direct competition between the two women," Miller said. I felt that it was a more active dynamic if Serena Joy felt like this person was usurping her role not only as the reproductive object of the house but gradually taking away the wifely duties, the intimate duties, the romantic, sexual duties." Mitä romanttista on panossa? Se on romanttista ettei paääse pukille vaikka mieli tekisi.
ellauri118.html on line 953: "At some point you find out Serena Joy is not sterile," Miller said. "If it's the Commander [who is sterile] and Serena could be fertile, that opens up a whole lot of doors for us story-wise. When you work in TV, you're always trying to think of just filling up your bag with tennis balls because you don't know when you're going to have to play tennis with them. You always want all sorts of interesting stuff to be happening."
ellauri118.html on line 954: TV is like life, there's no plot, there's just a lot of things happening.
ellauri118.html on line 956: "She was so astonishing in her audition," Miller said. "She made me feel sorry for Serena Joy, which is seemingly an impossible task. I felt bad for her. She was so wonderful and terrifying. And she's quite tall, so that works really well with Lizzie who is more small. Serena Joy wears heels and Lizzie doesn't. To have this towering viking standing over her ... she's physically intimidating." Yvonne is a whip-strong woman. Lizzie [Elizabeth Moss] is also quite strong but on the pudgy side. The two of them together, you feel like, 'I'd love to see them go toe-to-toe in a cage match.'" A mud fight with nothing on, now that would be the thing. Maybe in the next season, stay tuned.
ellauri118.html on line 960: We never learn Offred's real name in the book, but the show identifies her as Peggy at the end of episode one.
ellauri118.html on line 962: In the book, all of the people in Gilead are white. People of color have been "resettled" to other areas of the country.
ellauri118.html on line 976: In the book, Offred and her husband never joined any of the pre-Gilead protests.
ellauri118.html on line 984: In the book, Janine's baby turns out to be a "shredder" and dies. Most of Janine's story line after she gave birth was created for the show.
ellauri118.html on line 992: We don't get the details of Luke and June's affair in the book. In the film we get much more than we need.
ellauri118.html on line 994: The show features flashbacks to the origin of Gilead, revealing a new storyline for Serena and the Commander.
ellauri118.html on line 1004: The secret package of letters exists solely on the show. In the book, the Commander only takes Offred to Jezebel's once.
ellauri118.html on line 1110: When Margaret Atwood wrote "The Handmaid´s Tale," published in 1985, she took inspiration from the rise of the Christian right in America during the 1970s and early ´80s and the 1979 Islamic Revolution in Iran. But another, much older source of inspiration for Atwood was the story of a real-life woman in 17th-century New England named Mary Webster, who may or may not have been related to Atwood.
ellauri118.html on line 1114: Growing up, Atwood heard stories from her grandmother about Mary Webster, a colonial woman who was half hanged in Hadley, Massachusetts in 1685 for witchcraft, several years before the infamous Salem witch trials began in 1692. Atwood's grandmother often referred to Webster as a relative, though she sometimes denied it, and her ancestry can't be definitively proven one way or the other.
ellauri118.html on line 1122: Whenever there's talk of demons
ellauri118.html on line 1125: This passage is from the beginning of the poem "Half-Hanging Mary" by Margaret Atwood. Poverty and neglect did not improve Mary’s fiery temper, and she spoke harshly when offended, wrote Sylvester Judd in his 1905 History of Hadley. Witches supposedly suckled their ‘imps’ or ‘familiars’ — maybe even the devil — in exchange for help with their magic.
ellauri118.html on line 1126: Local farmers claim that their cart horses sometimes refuse to go past Webster’s home, which is on one of the main roads. But, if the man goes inside and beats Mary, then the horse will go past. “So, the idea developed that her supernatural powers could be stopped if they somehow physically assaulted her,” Marshall says.
ellauri118.html on line 1128: In January of 1685, Philip Smith, a leading light of the community of Hadley, falls very ill. Based on this, Marshall says, the community decides that to help Smith, they will “do something to Mary.”
ellauri118.html on line 1131: In 1683, when Mary Webster was approximately 60 years old, she was accused and brought to trial before a jury in Boston "for suspicion of witchcraft" but cleared of charges and found not guilty.
ellauri118.html on line 1132: In 1684, Webster was accused verbally by Philip Smith. Smith was a judge, a deacon, and representative of the town of Hadley. He has also been described as a hypochondriac. He seems to have believed in the real power of witchcraft and that his afflictions were being magically caused by Mary Webster in collaboration with the devil.
ellauri118.html on line 1133: While he lay ill, a number of brisk lads tried an experiment upon the old woman. Having dragged her out of her house, they hung her up until she was near dead, let her down, rolled her some time in the snow, and at last buried her in it and there left her, but it happened that she survived and the melancholy man died.
ellauri118.html on line 1137: Mather claims that it was only during this night of vigilante violence perpetrated against Mary Webster that Smith was able to sleep peacefully. "Upon the whole, it appeared unquestionable that witchcraft had brought a period unto the life of so good a man," Mather concludes.
ellauri118.html on line 1139: Rev. Stan Swamy, a failed Jesuit priest and longtime Indian tribal rights activist, has died at 84 of a cardiac arrest in the western Indian city of Mumbai.
ellauri118.html on line 1146: Besides a disproportionate number of blacks, the show has another representational problem: a notable absence of fat women among the handmaids.
ellauri118.html on line 1147: I´ve counted exactly three fat women in the six episodes that have aired, two of whom are wives who definitely belong to the category of “small fat,” as they look to be about a size 14-16, which is currently the size of the average American woman. I find it quite strange that I have seen not one handmaid who looks to be the size of the average American woman.
ellauri118.html on line 1151: As for Trump, among his many disgusting offenses are his admission to sexual assault, and his fat-shaming of women in the spotlight.
ellauri118.html on line 1161: All the puns in the epilogue are intended and meant to be taken literally. University of Denay, Nunavit is a pun on "Deny none of it."
ellauri118.html on line 1162: Pieixoto´s name suggests Pope Pius IX, a Vatican pope (1854-1878), who, in his first year ofoffice, issued the doctrine of the Immaculate Conception of the Blessed Virgin Mary. Peixoto is a Portuguese surname. It refers to fish. Notable people with the surname include: Alvarenga Peixoto (1743-1793), Brazilian poet, born in Rio de Janeiro; António Augusto de Rocha Peixoto (1866-1909), Portuguese naturalist, ethnologist and archaeologist; César Peixoto (born 1980), Portuguese footballer who plays for Sport Lisboa e Benfica in the Portuguese first division.
ellauri118.html on line 1167: Eurydice in Greek mythology, the luckless bride bitten by a snake on her wedding day. Her husband, Orpheus, the famed musician, convinced Hades to let Eurydice return to earth. However, Orpheus disobeyed the strictures of the journey and looked at Eurydice too soon, thus dispatching her back to the abode of the dead forever.
ellauri119.html on line 44:
Etymology of holy
ellauri119.html on line 46: Old English halig "holy, consecrated, sacred; godly; ecclesiastical," from Proto-Germanic *hailaga- (source also of Old Norse heilagr, Danish hellig, Old Frisian helich "holy," Old Saxon helag, Middle Dutch helich, Old High German heilag, German heilig, Gothic hailags "holy"), from PIE *kailo- "whole, uninjured" (see health). Adopted at conversion for Latin sanctus.
ellauri119.html on line 48: Primary (pre-Christian) meaning is not possbile to determine, but probably it was "that must be preserved whole or intact, that cannot be transgressed or violated," and connected with Old English hal (see health) and Old High German heil "health, happiness, good luck" (source of the German salutations Sieg Heil, Heil Hitler).
ellauri119.html on line 50: Holy has been used as an intensifying word from 1837; in expletives since 1880s (such as holy smoke, 1883, holy mackerel, 1876, holy cow, 1914, holy moly etc.), most of them euphemisms for holy Christ or holy Moses. Holy Ghost was in Old English (in Middle English often written as one word). Holy water was in Old English. Scotch whiskey means life water. Eau de vie, akvaviittiä. Aguardiente. Tulivettä tappavaa, kuivat kurkut lutkuttaa. Intiaanit razastaa, aavaa preeriaa. Holy League is used of various European alliances; the Holy Alliance was that formed personally by the sovereigns of Russia, Austria, and Prussia in 1815; it ended in 1830. Hole in one.
ellauri119.html on line 53:
Definition of holy in Merriam-Webster
ellauri119.html on line 56: exalted or worthy of complete devotion as one perfect in goodness and righteousness
ellauri119.html on line 60: devoted entirely to the deity or the work of the deity a holy temple holy prophets
ellauri119.html on line 65: used as an intensive: this is a holy mess - he was a holy terror when he drank (Thomas Wolfe) often used in combination as a mild oath: holy smoke
ellauri119.html on line 67: Learn More About holy! Keep scrolling for more! Other Words from holy: holily \ ˈhō-lə-lē (source of the Swiss custom of yodeling)
ellauri119.html on line 71: Examples of holy in a Sentence: a holy relic worm by one of the saints, the holy monk spent many hours on his knees in prayer.
ellauri119.html on line 73: Recent Examples on the Web: The competing claims over east Jerusalem, home to Jewish, Christian and Muslim holy sites, lie at the heart of the conflict and have sparked many rounds of violence. — Time, 16 June 2021
ellauri119.html on line 75: These example sentences are selected automatically from various online news sources to reflect current usage of the word 'holy.' Views expressed in the examples do not represent the opinion of Merriam-Webster or its editors. Send us feedback.
ellauri119.html on line 77: First Known Use of holy: before the 12th century, in the meaning defined at sense 1.
ellauri119.html on line 78: Middle English, from Old English hālig; akin to Old English hāl whole — more at whole. Not related to hole. Keep scrolling for more. Learn More About holy. Share holy. Post the Definition of holy to Facebook. Share the Definition of holy on Twitter.
ellauri119.html on line 86: Look-up Popularity: Top 1% of words. Cite this Entry. “Holy.” Merriam-Webster.com Dictionary, Merriam-Webster, https://www.merriam-webster.com/dictionary/holy Accessed 25 Jun. 2021. Keep scrolling for more.
ellauri119.html on line 88: More Definitions for holy: holy adjective: English Language Learners Definition of holy:
ellauri119.html on line 91: Kids Definition of holy: holy adjective ho·ly | ˈhō-lē holier; holiest
ellauri119.html on line 93: set apart for the service of God or of a divine being : sacred a holy temple
ellauri119.html on line 100: More from Merriam-Webster on holy. Word of the day: affluent. TAKE THE QUIZ.
ellauri119.html on line 105:
Robin's 20 Weirdest 'Holy Batman' Lines From the TV Show (out of a total of 50)
ellauri119.html on line 110: On the "Batman" TV series, which ran for 120 episodes between 1966 and 1968, Batman's sidekick Robin (played by Burt Ward), was well known for his ever-changing catchphrase. It was an exclamation that would always begin with the word "holy." The second part of the exclamation would always involve something related to what Robin was shouting about in that episode. For example, if there was a bunch of smoke, he might shout "holy smoke!" However, the exclamations often got a lot weirder than that. Get to know the 20 oddest "holy" exclamations Robin said during the series.
ellauri119.html on line 115: Oleo is a term that was a lot more common in 1966 than it is today. When margarine was first invented in France in the 1860s, the creator, Hippolyte Mège-Mouriès, originally dubbed the artificial butter substitute "oleomargarine." Although it was most commonly sold as simply "margarine," the "oleomargarine" name was used enough that "oleo" became slang for margarine. It's very outdated slang today, with the existence of the word mostly being confined to crossword puzzles. It is a very common crossword puzzle answer because of its shortness and because three out of its four letters are vowels.
ellauri119.html on line 119: In the Season 2 episode "The Puzzles are Coming," the Puzzler traps Batman and Robin aboard a hot air balloon rigged to release its basket at 20,000 feet in the air. Robin remarks, "Holy Graf Zeppelin," a reference to the popular German passenger zeppelin of that name, the LZ 127 Graf Zeppelin. Just "zeppelin" probably would have done the trick, Boy Wonder!
ellauri119.html on line 123: When you realize that Robin is referencing a telecommunications company that was founded as International Telephone & Telegraph in this season two episode, you know the reference is an outdated one. IT&T got out of the telecommunications game in 1986. It has been reformed a number of times into its current state, ITT Corporation. Amusingly, at the time Robin made the reference, IT&T and ABC (which aired "Batman") nearly merged with each other.
ellauri119.html on line 126: In the season two episode "The Devil's Fingers," the evil piano player Chandell (played by Liberace), tries to kill Batman and Robin by feeding them into a machine that punches out the cards for pianolas, or player pianos, which most of the world is now long unfamiliar with.
ellauri119.html on line 133: Tintinnabulation means the ringing or sound of bells. However, you don't often hear this word used, let alone as an exclamation like Robin's!
ellauri119.html on line 137: In season two's "Hot off the Griddle," Catwoman captures Batman and Robin in a room where the floor is red hot. They hop up and down while trying to figure out a plan and Robin shouts out "holy bunions!" Just the sight of the two of them hopping up and down while Robin is shouting out nonsense is delightful.
ellauri119.html on line 141: In the season one episode "Not Yet, He Ain't," Batman and Robin go back to the Batcave to relax with some nice cool milk after surviving an attempt on their lives by the Penguin. What's to love about this exclamation is that Robin is so enraged and yet he's carrying a glass of milk and it just looks adorable instead.
ellauri119.html on line 145: In the season two episode "Batman's satisfaction," Batman notices that three distinct letters are missing from a bowl of alphabet soup. Robin is so impressed with Batman's mental acuity that he lets him know it via his "holy uncanny photographic mental processes" statement.
ellauri119.html on line 146: Holy Contributing to the Delinquency of Minors!
ellauri119.html on line 148: In the season one episode "The Londinium Larcenies," Lady Prudence remarks to Robin that she received an MS in finishing school. He wonders what an MS is, and she says that it is a Mistresses of Shoplifting, to which Robin remarks "holy contributing to the delinquency of minors!"
ellauri119.html on line 156: In the season one episode "When the Bookworm Turns," the evil Bookworm's Gal Friday is named Lydia. Batman and Robin discover her tied up and left behind by the Bookworm. Robin's response when he sees her is to shout, "holy Cinderella!" Which, of course, has nothing to do with the situation at hand at all. Or perhaps Batman read Robin a different "Cinderella" than others. Suomalainen Tuhkimo oli miespuolinen. Varmaan Batman luki sitä pikku homopetterille.
ellauri119.html on line 164: Now we reach the point in the countdown where Robin references obscure figures from history! Here, while playing chess with Batman in their secret identities of Dick Grayson and Bruce Wayne, Dick remarks "holy Reshevsky!" This is a reference to the great Polish-born American chess grandmaster of the early 20th century Samuel Reshevsky.
ellauri119.html on line 168: During another one of their piano-related misadventures, Robin name-checks another Polish great, the famous pianist (and later Prime Minister of Poland), Ignacy Jan Paderewski.
ellauri119.html on line 172: In the season three episode "Louie the Lilac," the villain of that same name tries to feed Batman and Robin to his man-eating lilacs. Robin then name-checks the noted pioneer in the field of agricultural science in the late 19th Century (and early 20th Century), the botanist Luther Burbank. Because what kid watching "Batman" doesn't know who Luther Burbank is, right?
ellauri119.html on line 176: Referencing d'Artagnan, one of the famed Musketeers of Alexandre Dumas' classic novel, "The Three Musketeers," might not sound like all that weird of a reference for Robin to make. However, it ranks this high because it is actually a reference to Catwoman having just shot Robin and Batman with tranquilizer darts.
ellauri119.html on line 178:
Holy Priceless Collection of Etruscan Snoods!
ellauri119.html on line 180: In the season three episode "Catwoman's Dressed to Kill," Catwoman is taking the fashion industry by storm. Etruscans are people from an area of Italy now known as Tuscany. Snoods are decorative helmets or mesh hoods.
ellauri119.html on line 184: In the season one episode "Zelda the Great," Batman is about to capture a magician after she stole some priceless jewelry, but she escapes using sleight-of-hand. Robin is right after Batman and remarks "holy hole in a doughnut!" The words make no sense in this situation. Oddly enough, a track on the "Batman" soundtrack was titled "Holy Hole in a Doughnut." Made more sense to Robin than you'd think.
ellauri119.html on line 188: It only took the entire run of the series, but in literally the last episode of the show, season three's "Minerva, Mayhem, and Millionaires," we got the most amazing Robin exclamation ever. There's a real chance that this was just so perfect that the producers realized that there was nowhere else to go after this, so they just canceled the show.
ellauri119.html on line 190: The conceit of the episode is that Minerva (played by Zsa Zsa Gabor) runs a spa where she uses a special piece of equipment to get her rich clients to tell her their deepest secrets (mostly money-related).
ellauri119.html on line 207: Kaikkein pyhin oli juutalaisten tabernaakkelin sisin laatikko, holiest of the holy. Se aukeni vain Moosexen sauvalla, sinne ei reikäläisillä ollut mitään asiaa. Tästäpä saadaan hyvä aasinsilta yhdistämään päivän aiheita: pyhyyttä, rakkautta ja jumalaa. Kun olin Rauhixen puuseessa lukemassa vanhoja valittuja paloja kaikessa rauhassa, silmiin osui artikkeli, jossa annettiin vinkkejä rakkauden säilyttämisexi puolisoiden välillä. Tuli mieleen toimisivatko nämä vinkit myös ylöspäin? Eli parantuisiko jumalasuhde jos jumala ottaisi rakkaudessa luomakuntaansa huomioon seuraavat ehdotuxet:
ellauri119.html on line 249: of_Love.svg/1280px-Triangular_Theory_of_Love.svg.png" height="200px" style="padding-bottom:50px" />
ellauri119.html on line 250: of_Love.jpeg/800px-Colour_Wheel_of_Love.jpeg" height="200px" style="padding-bottom:50px" />
ellauri119.html on line 257: In psychology, the dark triad comprises the personality traits of narcissism, Machiavellianism, and psychopathy. They are called "dark" because of their malevolent qualities.
ellauri119.html on line 259: The triangular theory of love suggests "intimacy, passion and commitment" are core components of love. The color wheel theory of love is an idea created by Canadian psychologist John Alan Lee that describes six styles of love, using several of the Latin and Greek words for love. First introduced in his book Colours of Love: An Exploration of the Ways of Loving (1973), Lee defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The three primary types are eros, ludus and storge, and the three secondary types are mania, pragma and agape.
ellauri119.html on line 261: The Christian doctrine of the Trinity (Latin: Trinitas, lit. 'triad', from Latin: trinus "threefold") holds that God is one God, and exists in the form of three coeternal and consubstantial persons: the Father, the Son (Jesus Christ), and the Holy Spirit. The three persons are distinct, yet are one "substance, essence or nature" (homoousios). In this context, a "nature" is what one is, whereas a "person" is who one is. ???
ellauri119.html on line 268: The subset of Christianity that accepts this doctrine is collectively known as Trinitarianism, while the subset that does not is referred to as Nontrinitarianism (see also Arianism). Trinitarianism contrasts with positions such as Binitarianism (one deity in two persons) and Monarchianism (no plurality of persons within God), of which Modalistic Monarchianism (one deity revealed in three modes) and Unitarianism (one deity in one person) are subsets.
ellauri119.html on line 270: For the majority of Christian denominations, the Holy Spirit, or Holy Ghost, is believed to be the third person of the Trinity, a Triune God manifested as God the Father, God the Son, and God the Holy Spirit, each entity itself being God. Nontrinitarian Christians, who reject the doctrine of the Trinity, differ significantly from mainstream Christianity in their beliefs about the Holy Spirit. In Christian theology, pneumatology refers to the study of the Holy Spirit. Due to Christianity's historical relationship with Judaism, theologians often identify the Holy Spirit with the concept of the Ruach Hakodesh in Jewish scripture, on the theory that Jesus (who was Jewish) was expanding upon these Jewish concepts. Similar names, and ideas, include the Ruach Elohim (Spirit of God), Ruach YHWH (Spirit of Yahweh), and the Ruach Hakodesh (Holy Spirit).
ellauri119.html on line 272: The most characteristic sign of the presence of the ruach ha-kodesh is the gift of prophecy. The use of the word "ruach" (Hebrew: "breath", or "wind") in the phrase ruach ha-kodesh seems to suggest that Judaic authorities believed the Holy Spirit was a kind of communication medium like breath, or wind. The spirit talks from both ends, sometimes 1wparacl
ellauri119.html on line 273: rumbling masculine and sometimes with a feminine voice; the word ruacḥ is both masculine and feminine. Though who has ever heard of a woman impregnating another? That would take a miracle.
ellauri119.html on line 283: וְר֣וּחַ אֱלֹהִ֔ים (Ruah Elohim) – Spirit of God (Genesis 1:2)[25]
ellauri119.html on line 285: נִשְׁמַת־ר֨וּחַ חַיִּ֜ים (Nismat Ruah hayyim) – The Breath of the Spirit of Life (Genesis 7:22)[26]
ellauri119.html on line 287: ר֣וּחַ יְהוָ֑ה (Ruah YHWH) – Spirit of YHWH (Isaiah 11:2)[27]
ellauri119.html on line 289: ר֧וּחַ חָכְמָ֣ה וּבִינָ֗ה (Ruach hakmah ubinah) – Spirit of Wisdom and Understanding (Isaiah 11:2)[27]
ellauri119.html on line 291: ר֤וּחַ עֵצָה֙ וּגְבוּרָ֔ה (Ruah esah ugeburah) – Spirit of Counsel and Might (Isaiah 11:2)[27]
ellauri119.html on line 293: ר֥וּחַ דַּ֖עַת וְיִרְאַ֥ת יְהוָֽה (Ruah daat weyirat YHWH) – Spirit of Knowledge[28] and Fear of YHWH (Isaiah 11:2)[27
ellauri119.html on line 298: In the New Testament it is identified with the Spirit of Christ, the Spirit of Truth, the Parakeet and the Holy Spirit.
ellauri119.html on line 300: The New Testament details a close relationship between the Holy Spirit and Jesus during his earthly life and ministry.The Gospels of Matthew and Luke and the Nicene Creed state that Jesus was "conceived by the Holy Spirit, born of the Virgin Mary". The Holy Spirit descended on Jesus like a dove or seagull during his baptism, and in his Farewell Discourse after the Last Supper Jesus promised to send the Holy Spirit to his disciples after his departure.
ellauri119.html on line 304: The Holy Spirit is referred to as "the Lord, the Giver of Life" in the Nicene Creed, which summarises several key beliefs held by many Christian denominations. The participation of the Holy Spirit in the tripartite nature of conversion is apparent in Jesus' final post-resurrection instruction to his disciples at the end of the Gospel of Matthew (28:19), "Make disciples of all the nations, baptizing them into the name of the Father and of the Son and of the Holy Ghost."
ellauri119.html on line 308: The term Holy Spirit appears at least 90 times in the New Testament. The sacredness of the Holy Spirit to Christians is affirmed in all three Synoptic Gospels (Matthew 12:30–32, Mark 3:28–30 and Luke 12:8–10) which proclaim that blasphemy against the Holy Spirit is the unforgivable sin.
ellauri119.html on line 310: Toi pelotti pienenä eikä vähän (vieläkin vähän arveluttaa) - mitäs jos tulee vahingossa pilkanneexi esim. ajattelee pyhän hengen yhteydessä muumien pelokasta kummitusta, taikka sen underground-sarjakuvan pientä korzunnäköistä siittiötä hikisenä pukilla Neizyt Maarian alavazalla, onxe sitten kerrasta poikki, GAME OVER, turha mitään enää urputtaa? No jos se on, ja moka tuli tehtyä, sittenhän voi tehdä niinkuin se heebo Life of Brianissa joka huusi monta kertaa Jehowah! Jehowah! Jehowah! ei lopputulos siitä enää pahentunut, se kivitettiin kumminkin terävillä kivillä ja soratuuteilla. Just tänhän takia monet oikeusjärjestelmät on poistaneet kuolemanrangaistuxen, koska niinkauan kuin on henkeä on toivoa, ehkä tää tästä kääntyy vielä hyväxi kun muutun kiltixi.
ellauri119.html on line 314: πνεύματι θεοῦ (Pneumati Theou) – Spirit of God (Matthew 12:28)
ellauri119.html on line 318: πνεῦμα τῆς ἀληθείας (Pneuma tēs Alētheias) – Spirit of Truth (John 16:13)[32]
ellauri119.html on line 320: Πνεῦμα Χριστοῦ (Pneuma Christou) – Spirit of Christ (1 Peter 1:11)
ellauri119.html on line 324: Shituf (Hebrew: שִׁתּוּף; also transliterated as shittuf or schituf; literally "association") is a term used in Jewish sources for the worship of God in a manner which Judaism does not deem to be purely monotheistic. The term connotes a theology that is not outright polytheistic, but also should not be seen as purely monotheistic. The term is primarily used in reference to the Christian Trinity by Jewish legal authorities who wish to distinguish Christianity from full-blown polytheism. Though a Jew would be forbidden from maintaining a shituf theology, non-Jews would, in some form, be permitted such a theology without being regarded as idolaters by Jews. That said, whether Christianity is shituf or formal polytheism remains a debate in Jewish philosophy.
ellauri119.html on line 326: In all branches of Judaism, the God of the Hebrew Bible is considered one singular entity, with no divisions, or multi-persons within, and they reject the idea of a co-equal multi-personal Godhead or "Trinity", as actually against the Shema. They do not consider the Hebrew word for "one" (that is "echad") as meaning anything other than a simple numerical one.
ellauri119.html on line 334: Maimonides´ 13 Principles of faith, Second Principle:
ellauri119.html on line 336: God, the Cause of all, is one. This does not mean one as in one of a pair, nor one like a species (which encompasses many individuals), nor one as in an object that is made up of many elements, nor as a single simple object that is infinitely divisible. Rather, God is a unity unlike any other possible unity. This is referred to in the Torah (Deuteronomy 6:4): "Hear Israel, the Lord is our God, the Lord is one."
ellauri119.html on line 343: In Islam, shirk (Arabic: شرك širk) is the sin of idolatry or polytheism (i.e., the deification or worship of anyone or anything besides Allah). Islam teaches that God does not share His divine attributes with any partner. Associating partners with God is disallowed according to the Islamic doctrine of Tawhid (monotheism). Mušrikūn مشركون (pl. of mušrik مشرك) are those who practice shirk, which literally means "association" and refers to accepting other gods and divinities alongside God (as God´s "associates").The Qur´an considers shirk as a sin that will not be forgiven if a person dies without repenting of it.
ellauri119.html on line 345: The word širk comes from the Arabic root Š-R-K (ش ر ك), with the general meaning of "to share".[9] In the context of the Quran, the particular sense of "sharing as an equal partner" is usually understood, so that polytheism means "attributing a partner to Allah".
ellauri119.html on line 349: Henotheism (from Greek ἑνός θεοῦ (henos theou) ´of one god´) is the worship of a single, overarching god while not denying the existence or possible existence of other lower deities. Friedrich Schelling (1775–1854) coined the word, and Friedrich Welcker (1784–1868) used it to depict primitive monotheism among ancient Greeks.
ellauri119.html on line 361: In the New Testament, by the power of the Holy Spirit Jesus was conceived in the womb of the Virgin Mary, while maintaining her virginity. Virginity is the state of a person who has never engaged in sexual intercourse. Sexual intercourse (or coitus or copulation) is sexual activity typically involving the insertion and thrusting of the penis into the vagina for sexual pleasure, reproduction, or both. This is also known as vaginal intercourse or vaginal sex.
ellauri119.html on line 380: In the 16th and 17th centuries, medical researchers mistakenly saw the presence or absence of the hymen as founding evidence of physical diseases such as "womb-fury", i.e., (female) hysteria. If not cured, womb-fury would, according to doctors practicing at the time, result in death. The cure, naturally enough, was marriage, since a woman could then go about having sexual intercourse on a "normal" schedule that would stop womb-fury from killing her.
ellauri119.html on line 385: Define god? In monotheistic thought, God is defined as the supreme being, creator, and principal object of faith. God is usually conceived of as being omnipotent, omniscient, omnipresent and omnibenevolent as well as having an eternal and necessary existence. A good definition because it is creative, too bad that's no longer allowed by the modern logicians. Existence and uniqueness must be proven separately. Damn them to hell!
ellauri119.html on line 387: God is most often held to be incorporeal, with said characteristic being related to conceptions of transcendence or immanence. In religion, transcendence is the aspect of a deity´s nature and power that is wholly independent of the material universe, beyond all known physical laws. This is contrasted with immanence, where a god is said to be fully present in the physical world and thus accessible to creatures in various ways. In religious experience, transcendence is a state of being that has overcome the limitations of physical existence, and by some definitions, has also become independent of it. This is typically manifested in prayer, rituals, meditation, psychedelics and paranormal "visions".
ellauri119.html on line 389: Transcendence can be attributed to the divine not only in its being, but also in its knowledge. Thus, a god may transcend both the universe and knowledge (is beyond the grasp of the human mind).
ellauri119.html on line 391: Although transcendence is defined as the opposite of immanence, the two are not necessarily mutually exclusive. Some theologians and metaphysicians of various religious traditions affirm that a god is both within and beyond the universe (panentheism); in it, but not of it; simultaneously pervading it and surpassing it.
ellauri119.html on line 396: In 1961, Christian theologian Gabriel Vahanian published The Death of God. Vahanian argued that modern secular culture had lost all sense of the sacred, lacking any sacramental meaning, no transcendental purpose or sense of providence. He concluded that for the modern secular mind "God is dead", but he did not mean that God did not exist. In Vahanian´s vision a transformed post-Christian and post-modern culture was needed to create a renewed experience of deity.
ellauri119.html on line 398: Paul Van Buren and William Hamilton both agreed that the concept of transcendence had lost any meaningful place in modern secular thought. According to the norms of contemporary modern secular thought, God is dead. In responding to this denial of transcendence Van Buren and Hamilton offered secular people the option of Jesus as the model human who acted in love. Well technically he is dead as well, but his great ideas (that he "borrowed" from the hindoos and the jews) live on.
ellauri119.html on line 400: Paul Matthews van Buren (April 20, 1924 – June 18, 1998) was a Christian theologian and author. An ordained Episcopal priest, he was a Professor of religion at Temple University, Philadelphia for 22 years. He was a Director [NYT obituary says "Associate"] of the Center of Ethics and Religious Pluralism at the Shalom Hartman Institute in Jerusalem. Van Buren was born and raised in Norfolk, Virginia. During World War II, he had served in the United States Coast Guard. He graduated with a bachelor´s degree in government from Harvard College in 1948. A professor at Temple University, he was considered a leader of the "Death of God" school or movement, although he himself rejected that name for the movement as a "journalistic invention," and considered himself an exponent of "Secular Christianity." He died of cancer on June 18, 1998 at age 74.
ellauri119.html on line 402: William Hamilton (1924-2012), a theologian who declared nearly a half century ago that God was dormant if not dead, was remembered at his death for the media impact made by the "death of God movement."
ellauri119.html on line 404: The Time cover for April 8, 1966, with its stark words "Is God Dead?" against a dark background, garnered record sales. So did a 1966 book, Radical Theology and the Death of God, coauthored by Hamilton and Thomas J. J. Altizer. "It was Bill who in the ´60s created the scandal of a death of God theology," Altizer told the Century, adding that Hamilton was the more articulate.
ellauri119.html on line 405: Hamilton, 87, died February 28 of congestive heart failure in the Portland, Oregon, apartment that he shared with his wife of 62 years.
ellauri119.html on line 407: "The death of God is a metaphor," the retired theologian told the Oregonian in 2007. "We needed to redefine Christianity as a possibility without the presence of God." Hamilton had been troubled by such questions since his teens when two friends—a Catholic and an Episcopalian—died while a third friend, the son of an atheist, survived without injury when a pipe bomb the three were making exploded. Talk about theodicy! No fair!
ellauri119.html on line 409: Like Paul van Buren, an Episcopal priest and religion professor at Temple University in the 1960s, Hamilton rejected the existence of God while focusing devotedly on Jesus Christ and affirming that his teachings and example should be followed.
ellauri119.html on line 410: Churches quickly rejected the premises of radical theology, and many pastors and evangelists preached "our-God-is-not-dead" sermons for a decade or more, long after the movement itself had faded from public attention.
ellauri119.html on line 413: As a result, Hamilton left for a position at New College in Sarasota, Florida, teaching there until 1974 when he became dean of arts and letters at Portland State University in Oregon. He retired in 1986.
ellauri119.html on line 420: Love encompasses a range of strong and positive emotional and mental states, from the most sublime virtue or good habit, the deepest interpersonal affection, to the simplest pleasure. An example of this range of meanings is that the love of a mother differs from the love of a spouse, which differs from the love of food. A minority of monkeys fuck their relatives, but such monkey business still happens. Few people fuck their food, with Philip Roth as a notable exception. Most commonly, love refers to a feeling of strong attraction and emotional attachment. You are so cute I could eat you! Eat my shorts!
ellauri119.html on line 422: Love is considered to be both positive and negative, with its virtue representing human kindness, compassion, and affection, as "the unselfish loyal and benevolent concern for the good of another" and its vice representing human moral flaw, akin to vanity, selfishness, amour-propre, and egotism, as potentially leading people into a type of mania, obsessiveness or codependency. It may also describe compassionate and affectionate actions towards other humans, one's self or animals. In its various forms, love acts as a major facilitator of interpersonal relationships and, owing to its central psychological importance, is one of the most common themes in the creative arts. Love has been postulated to be a function that keeps human beings together against menaces and to facilitate the continuation of the species.
ellauri119.html on line 424: Ancient Greek philosophers identified no less than six forms of love: essentially, familial love (in Greek, storge), friendly love or platonic love (philia), romantic love (eros), self-love (philautia), guest love (xenia) and divine love (agape). Plus a zillion learned words for different kinds ofof_paraphilias">paraphilia. But that's nothing yet compared to the hindoos [below] who have words for love like the Eskimos for ice cream.
ellauri119.html on line 426: Modern authors have distinguished further varieties of love: unrequited love, empty love, companionate love, consummate love, infatuated love, self-love, and courtly love. Numerous cultures have also distinguished ren, yuanfen, mamihlapinatapai, cafuné, kama, bhakti, mettā, ishq, chesed, amore, charity, saudade (and other variants or symbioses of these states), as culturally unique words, definitions, or expressions of love in regards to a specified "moments" currently lacking in the English language, like "orgasm".
ellauri119.html on line 428: Scientific research on emotion has increased significantly over the past two decades. The color wheel theory of love defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The triangular theory of love suggests "intimacy, passion and commitment" are core components of love. Love has additional religious or spiritual meaning. This diversity of uses and meanings combined with the complexity of the feelings involved makes love unusually difficult to consistently define, compared to other emotional states. Abstractly discussed, love usually refers to an experience one person feels for another. Love often involves caring for, or identifying with, a person or thing (cf. vulnerability and care theory of love), including oneself (cf. narcissism). Tulihan se sieltä!
ellauri119.html on line 430: In addition to cross-cultural differences in understanding love, ideas about love have also changed greatly over time. Some historians date modern conceptions of romantic love to courtly Europe during or after the Middle Ages, although the prior existence of romantic attachments is attested by ancient love poetry. The complex and abstract nature of love often reduces discourse of love to a thought-terminating cliché. Several common proverbs regard love, from Virgil's "Love conquers all" to The Beatles' "All You Need Is Love". St. Thomas Aquinas, following Aristotle, defines love as "to will the good of another." Bertrand Russell describes love as a condition of "absolute value," as opposed to relative value.[citation needed] Philosopher Gottfried Leibniz said that love is "to be delighted by the happiness of another." Meher Baba stated that in love there is a "feeling of unity" and an "active appreciation of the intrinsic worth of the object of love." But who the fuck is Meher Baba? Biologist Jeremy Griffith defines love as "unconditional selflessness". In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. The 20th-century rabbi Eliyahu Eliezer Dessler is frequently quoted as defining love from the Jewish point of view as "giving without expecting to take" (from his Michtav me-Eliyahu, Vol. 1). Rakkaus on siis ekonomisesti sulaa hulluutta!
ellauri119.html on line 432: There are several Greek words for "love" that are regularly referred to in Christian circles. Agape: In the New Testament, agapē is charitable, selfless, altruistic, and unconditional. It is parental love, seen as creating goodness in the world; it is the way God is seen to love humanity, and it is seen as the kind of love that Christians aspire to have for one another. Philia: Also used in the New Testament, phileo is a human response to something that is found to be delightful. Also known as "brotherly love" or "homophilia." Two other words for love in the Greek language, eros (sexual love) and storge (child-to-parent love), were never used in the New Testament! Now that's a lacuna! Christians believe that to Love God with all your heart, mind, and strength and Love your neighbor as yourself are the two most important things in life (the greatest commandment of the Jewish Torah, according to Jesus; cf. Gospel of Mark chapter 12, verses 28–34). Saint Augustine summarized this when he wrote "Love God, and do as thou wilt." Right on Gus! Way to go!
ellauri119.html on line 434: The Apostle Paul glorified love as the most important virtue of all. Describing love in the famous poetic interpretation in 1 Corinthians, he wrote, "Love is patient, love is kind. It does not envy, it does not boast, it is not proud. It is not rude, it is not self-seeking, it is not easily angered, it keeps no record of wrongs. Love does not delight in evil but rejoices with the truth. It always protects, always trusts, always hopes, and always perseveres." (1 Cor. 13:4–7, NIV) He didn't mean eros, but rather homophilia. Perseveraatiosta oli puhe. John also wrote, "Dear friends, let us love one another for love comes from God. Everyone who loves has been born of God and knows God. Whoever does not love does not know God, because God is love." (1 John 4:7–8, NIV) Influential Christian theologian C. S. Lewis wrote a book called The Four Loves. The first retired nazi pope Benedict XVI named his first circular God as love. He said that a human being, created in the image of God, who is love, is able to make love; to give himself to God and others (agape) and by receiving and experiencing God's love in contemplation (eros). This life of love, according to him, is the life of the saints such as Teresa of Calcutta and the Blessed Virgin Mary and is the direction Christians take when they believe that God loves them. Pope Francis taught that "True love is both loving and letting oneself be loved...what is important in love is not our loving, but allowing ourselves to be loved by God." That's just what Virgin Mary did. "You have heard that it was said, 'Love your neighbor and hate your enemy.' But I tell you, love your enemies and pray for those who persecute you, that you may be children of your Father in heaven. He causes his sun to rise on the evil and the good, and sends rain on the righteous and the unrighteous. If you love those who love you, what reward will you get? Are not even the tax collectors doing that? And if you greet only your own people, what are you doing more than others? Do not even pagans do that? Be perfect, therefore, as your heavenly Father is perfect." – Matthew 5: 43–48. Jews didn't like tax collectors.
ellauri119.html on line 436: What the fuck, so they should stay virgins? Did Mary become ex-virgin when Joseph started fucking her? The Ortodox say YES! the rest say NO! She remained a honorary virgin to the end of her days. When Joseph fucked her she just closed her eyes and thought about her first love affair.
ellauri119.html on line 438: Do not forget to love with forgiveness, Christ saved an adulterous woman from those who would stone her. She had a whole lotta love left to give. Good material for a Jezebel. Mosaic Law would hold (Deuteronomy 22:22-24) "If a man is found lying with a woman married to a husband, then both of them shall die—the man that lay with the woman, and the woman; so you shall put away the evil from Israel. If a young woman who is a virgin is betrothed to a husband, and a man finds her in the city and lies with her, then you shall bring them both out to the gate of that city, and you shall stone them to death with stones, the young woman because she did not cry out in the city, and the man because he humbled his neighbor's wife; So you shall "put away" the evil from among you. A world of wronged hypocrites needs forgiving love. To love one's friends is common practice, to love one's enemies only among Christians. But Christians do not particularly love enemies not among Christians, like moslems or jews. Forgive them, ok, but kill them. Mosaic law is what the jews pieced together after Moses accidentally dropped the stone tablets.
ellauri119.html on line 440: Love encompasses the Islamic view of life as universal brotherhood that applies to all who hold faith. Amongst the 99 names of God (Allah), there is the name Al-Wadud, or "the Loving One," which is found in Surah [Quran 11:90] as well as Surah [Quran 85:14]. God is also referenced at the beginning of every chapter in the Qur'an as Ar-Rahman and Ar-Rahim, or the "Most Compassionate" and the "Most Merciful", indicating that nobody is more loving, compassionate and benevolent than God. The Qur'an refers to God as being "full of loving kindness." The Qur'an exhorts Muslim believers to treat all people, viz. those who have not persecuted them, with birr or "deep kindness" as stated in Surah [Quran 6:8-9]. Birr is also used by the Qur'an in describing the love and kindness that children must show to their parents. Ishq, or divine love, is the emphasis of Sufism in the Islamic tradition. Practitioners of Sufism believe that love is a projection of the essence of God to the universe. God desires to recognize beauty, and as if one looks at a mirror to see oneself, God "looks" at himself within the dynamics of nature. Since everything is a reflection of God, the school of Sufism practices to see the beauty inside the apparently ugly sufist. Sufism is often referred to as the religion of love. God in Sufism is referred to in three main terms, which are the Lover, Loved, and Beloved, with the last of these terms being often seen in Sufi poetry.
ellauri119.html on line 442: In Hinduism, kāma is pleasurable, sexual love, personified by the god Kamadeva. For many Hindu schools, it is the third end (Kama) in life. Kamadeva is often pictured holding a bow of sugar cane and an arrow of flowers; he may ride upon a great parakeet. The philosophical work Narada Bhakti Sutras, written by an unknown author (presumed to be Narada), distinguishes eleven forms of love. Kama Sutra has more. Gaudiya Vaishnavas who worship Krishna as the Supreme Personality of Godhead and the cause of all causes consider Love for Godhead (Prema) to act in two ways: sambhoga and vipralambha (union and separation), like Empedocles' love and strife, attraction and repulsion, in and out in ever faster succession. Radha is considered to be the internal potency of Krishna, and is the supreme lover of Godhead. Her example of love is considered to be beyond the understanding of material realm as it surpasses any form of selfish love or lust that is visible in the material world. The reciprocal love between Radha (the supreme lover) and Krishna (God as the Supremely Loved) is the subject of many poetic compositions in India such as the Gita Govinda and Hari Bhakti Shuddhodhaya, and a lot of chanting, tinkling little bells and opening and closing of musical doors.
ellauri119.html on line 444: In Buddhism, Kāma Sutra is sensuous, sexual love. It is an obstacle on the path to enlightenment, since it is selfish. Karuṇā is compassion and mercy, which reduces the suffering of others. It is complementary opposite to wisdom and is necessary for enlightenment. Adveṣa and mettā are benevolent love. This love is unconditional and requires considerable self-acceptance. This is quite different from ordinary love, which is usually about attachment and sex and which rarely occurs without self-interest. Instead, Buddhism recommends detachment and unselfish interest in others' welfare. Gandhi could sleep naked with young sweetypies without penetrating them. Did he so much as get a boner? The story does not tell. Mrs Gandhi did not approve. They screeched to one another like a pair of seagulls. Wonder what the young sweetypies thought of it. Scary and frustrating at once I bet. Being perfectly in love with God or Krishna makes one perfectly free from material contamination and this is the ultimate way of salvation or liberation. In this tradition, salvation or liberation is considered inferior to love, and just an incidental by-product. Being absorbed in Love for God is considered to be the perfection of life.
ellauri119.html on line 446: The term "free love" has been used to describe a social movement that rejects marriage, which is seen as a form of social bondage. The Free Love movement's initial goal was to separate the state from sexual matters such as marriage, birth control, and adultery. It claimed that such issues were the concern of the people involved, and no one else. Many people in the early 19th century believed that marriage was an important aspect of life to "fulfill earthly human happiness." Middle-class Americans wanted the home to be a place of stability in an uncertain world. This mentality created a vision of strongly defined gender roles, which provoked the advancement of the free love movement as a contrast. The term "sex radical" has been used interchangeably with the term "free lover". By whatever name, advocates had two strong beliefs: opposition to the idea of forceful sexual activity in a relationship and advocacy for a woman to use her body in any way that she pleases. These are also beliefs of Feminism. As St. Augustine put it: love God and then do as you please.
ellauri119.html on line 452: Among the prevailing types of theories that attempt to account for the existence of love there are: psychological theories, the vast majority of which consider love to be very healthy behavior; there are evolutionary theories that hold that love is part of the process of natural selection; there are spiritual theories that may, for instance consider love to be a gift from God; there are also theories that consider love to be an unexplainable mystery, very much like a mystical experience. It feels like a sneeze. Setting aside Empedocles's view of Eros as the force binding the world together, the roots of the classical philosophy of love go back to Plato's Symposium.
ellauri119.html on line 454: Why set aside good old Empedocles anyway? He meant forces of attraction and repulsion, he got it just right 2My before Newton. Plato sucks, set him aside instead. The idea of two loves, one heavenly, one earthly is just bullshit. As Tristram Shandy's Uncle Tboy was informed over 2My later, "of these loves, according to Ficinus's comment on Valesius, the one is rational - the other is natural - the first...excites to the desire of philosophy and truth - the second, excites to desire, simply". Toby felt the former toward women and the latter for model trains. Plato's sublimation theory of love involved "mounting upwards...from one to two, and from two to all fair boys, and from fair boys to fair actions, and from fair actions to fair motions, until with fair motions he comes into the bottom of an absolute beauty". Sounds like Plato's own love history from horny gym boy to a dirty old geezer.
ellauri119.html on line 456: Hippo of Augustine thought the holy ghost was the gluon that kept the other two quarks together, top and bottom, strange and charm, bad and good policeman. love is another attractive force, if you will. May the force be with you, but never underestimate the power of the dark side of the force. Under his eyes. May the lord open. "The dystopian drama has exceeded the natural lifespan of its story, as it plows forward with nothing new to say, tinkling cymbals and sounding brass." "There came a point during the first episode where, for me, it became too much." Lisa Miller of The Cut wrote: "I have pressed mute and fast forward so often this season, I am forced to wonder: 'Why am I watching this'? It all feels so gratuitous, like a beating that never ends."
ellauri119.html on line 458: Aristotle by contrast placed more emphasis on philia (friendship, affection) than on eros (love); and the dialectic of friendship and love would continue to be played out into and through the Renaissance, with Cicero for the Latins pointing out that "it is love (amor) from which the word 'friendship' (amicitia) is derived" Meanwhile, Lucretius, building on the work of Epicurus, had both praised the role of Venus as "the guiding power of the universe", and criticised those who become "love-sick...life's best years squandered in sloth and debauchery".
ellauri119.html on line 460: Now a fast forward to French fries and scepticism. Alongside the passion for merging that marked Romantic love, a more sceptical French tradition can be traced from Stendhal onwards. Stendhal's theory of crystallization implied an imaginative readiness for love, which only needed a single trigger for the object to be imbued with every fantasised perfection. Proust went further, singling out absence, inaccessibility or jealousy as the necessary precipitants of love. Lacan would almost parody the tradition with his saying that "love is giving something you haven't got to someone who doesn't exist". A post-Lacanian like Luce Irigaray would then struggle to find room for love in a world that will "reduce the other to the same...emphasizing eroticism to the detriment of love, under the cover of sexual liberation".
ellauri119.html on line 462: Luce Irigaray (born 3 May 1930) is a Belgian-born French feminist, philosopher, linguist, psycholinguist, psychoanalyst and cultural theorist who examined the uses and misuses of language in relation to women. Irigaray's first and most well known book, published in 1974, was Speculum non matris sed aliae mulieris (1974), which analyzes the texts of Freud, Hegel, Plato, Aristotle, Descartes, and Kant through the lens of phallocentrism. Presently, she is active in the Women's Movements in both France and Italy. Eroticism (from the Greek ἔρως, eros—"desire") is a quality that causes sexual feelings, as well as a philosophical contemplation concerning the aesthetics of sexual desire, sensuality, and romantic love. That quality may be found in any form of artwork, including painting, sculpture, photography, drama, film, music, or literature. It may also be found in advertising. The term may also refer to a state of sexual arousal or anticipation of such – an insistent sexual impulse, desire, or pattern of thoughts.
ellauri119.html on line 464: As the fat and ugly French novelist Honoré de Balzac stated, eroticism is dependent not just upon an individual's sexual morality, but also the culture and time in which an individual resides. Because eroticism is wholly dependent on the viewer's culture and personal tastes pertaining to what, exactly, defines the erotic, critics have often[how often?] confused eroticism with pornography, with the anti-pornography activist Andrea Dworkin saying, "Erotica is simply high-class pornography; better produced, better conceived, better executed, better packaged, designed for a better class of consumer." This confusion, as Lynn Hunt writes, "demonstrate the difficulty of drawing… a clear generic demarcation between the erotic and the pornographic": indeed arguably "the history of the separation of pornography from eroticism… remains to be written". In the eighteenth century, eroticism was the result of the intrusion into the public sphere of something that was at base private.
ellauri119.html on line 475: The three components, labeled on the vertices of a triangle, interact with each other so as to form six different kinds of love experiences. The triangular theory of love is a theory of love developed by Robert Sternberg. In the context of interpersonal relationships, the three components of love, according to the triangular theory, are an intimacy component, a passion component, and a decision/commitment component.
ellauri119.html on line 477: Sternberg says that intimacy refers to "feelings of closeness, connectedness, and bondedness in loving relationships," passion refers to "the drives that lead to romance, physical attraction, sexual consummation, and related phenomena in loving relationships" and decision/commitment means different things in the short and long term. In the short-term, it refers to "the decision that one loves a certain other", and in the long-term, it refers to "one's commitment to maintain that love."
ellauri119.html on line 479: The three components, pictorially labeled on the vertices of a triangle, interact with each other and with the actions they produce so as to form seven different kinds of love experiences (nonlove is not represented). The size of the triangle functions to represent the "amount" of love—the bigger the triangle, the greater the love. Each corner has its own type of love and provides different combinations to create different types of love and labels for them. The shape of the triangle functions to represent the "style" of love, which may vary over the course of the relationship:
ellauri119.html on line 481: Non love The absence of any of the three types of love. No connection. Indifferent to relationship.
ellauri119.html on line 483: Liking/friendship This type of love is intimacy without passion or commitment. This includes friendships and acquaintances.
ellauri119.html on line 485: Infatuated love: Infatuated love is passion without intimacy or commitment. This is considered "puppy love" or relationships that have not become serious yet. Romantic relationships often start out as infatuated love and become romantic love as intimacy develops over time. Without developing intimacy or commitment, infatuated love may disappear suddenly.
ellauri119.html on line 487: Empty love is characterized by commitment without intimacy or passion. A stronger love may deteriorate into empty love. In an arranged marriage, the spouses' relationship may begin as empty love and develop into another form, indicating "how empty love need not be the terminal state of a long-term relationship...[but] the beginning rather than the end".
ellauri119.html on line 491: Companionate love is an intimate, non-passionate type of love that is stronger than friendship because of the element of long-term commitment. "This type of love is observed in long-term marriages where passion is no longer present" but where a deep affection and commitment remain. The love ideally shared between family members is a form of companionate love, as is the love between close friends who have a platonic but strong friendship.
ellauri119.html on line 493: Fatuous love can be exemplified by a whirlwind courtship and marriage—it has points of passion and commitment but no intimacy. An example of this is "love at first sight".
ellauri119.html on line 495: Consummate love is the complete form of love, representing an ideal relationship which people strive towards. Of the seven varieties of love, consummate love is theorized to be that love associated with the "perfect couple". According to Sternberg, these couples will continue to have great sex fifteen years or more into the relationship, they cannot imagine themselves happier over the long-term with anyone else, they overcome their few difficulties gracefully, and each delight in the relationship with one other.
ellauri119.html on line 497: However, Sternberg cautions that maintaining a consummate love may be even harder than achieving it. He stresses the importance of translating the components of love into action. "Without expression," he warns, "even the greatest of loves can die." Thus, consummate love may not be permanent.[citation needed] If passion is lost over time, it may change into companionate love. Consummate love is the most satisfying kind of adult relation because it combines all pieces of the triangle into this one type of love. It is the ideal kind of relationship. These kinds of relationships can be found over long periods of time or idealistic relationships found in movies.
ellauri119.html on line 504: The color wheel theory of love is an idea created by Canadian psychologist John Alan Lee that describes six styles of love, using several of the Latin and Greek words for love. First introduced in his book Colours of Love: An Exploration of the Ways of Loving (1973), Lee defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The three primary types are eros, ludus and storge, and the three secondary types are mania, pragma and agape.
ellauri119.html on line 506: Examples of eros may be seen in movies including The Blue Lagoon, Return to the Blue Lagoon, Pretty Woman, Working Girl, and Girl with a Pearl Earring. Lee's recognizable traits:
ellauri119.html on line 518: Examples of ludus in movies include Dangerous Liaisons [Okay!], Cruel Intentions, and Kids. Ludic lovers want to have as much fun as possible. When they are not seeking a stable relationship, they rarely or never become overly involved with one partner and often can have more than one partner at a time, in other words a school of partners. They don't reveal their true thoughts and feelings to their partner(s), especially if they think they can gain some kind of advantage over their partner(s). The expectation may also be that the partner(s) should also be similarly minded. If a relationship materializes it will be about having fun and indulging in activities of varying degrees of learnedness together. This love style carries the likelihood of infidelity. In its most extreme form, ludic love can become sexual addiction. No Lee's recognizable traits.
ellauri119.html on line 522: Storge is the Greek term for familial love. For some reason, Lee chooses storge, rather than the term philia (the usual term for friendship) to describe this kind of love. Examples of storge can be seen in movies including Love & Basketball, When Harry Met Sally..., and Zack and Miri Make a Porno.
ellauri119.html on line 530: Believes love comes from friendship but not a goal of life.
ellauri119.html on line 537: Manic lovers speak of their partners with possessives and superlatives, and they feel that they "need" their partners. This kind of love is expressed as a means of rescue, or a reinforcement of value. Manic lovers value finding a partner through chance without prior knowledge of their financial status, education, background, or personality traits. Insufficient expression of manic love by one's partner can cause one to perceive the partner as aloof, materialistic and detached. In excess, mania becomes obsession or codependency, and obsessed manic lovers can thus come across as being very possessive and jealous. One example from real life can be found in the unfortunate case of John Hinckley, Jr., a mentally disturbed individual who attempted to assassinate the incumbent US President Ronald Reagan due to a delusion that this would prompt the actress Jodie Foster to finally reciprocate his obsessive love.
ellauri119.html on line 539: Extreme examples of mania in popular culture include yandere anime and manga characters. Additionally, manic love is a central theme in the films Endless Love, Fatal Attraction, Misery, Play Misty for Me, Swimfan, and Taxi Driver.
ellauri119.html on line 542: Anxiety about falling in love, with expectations of pain and gain
ellauri119.html on line 544: Quickly becoming overwhelmed by thoughts of just one partner
ellauri119.html on line 553: Pragma comes from the Greek term πρᾶγμα, meaning "businesslike", from which terms like "pragmatic" are derived. Lee defines pragma as the most practical type of love, not necessarily derived out of true romantic love. Rather, pragma is a convenient type of love.
ellauri119.html on line 555: Examples of pragma can be found in books, movies, and TV including Ordinary People, Pride and Prejudice (Charlotte), Little Women (Amy March and Fred Vaughn) and House of Cards (Frank and Claire Underwood). Political marriages are also considered to be examples of pragmatic love. Lee's recognizable traits:
ellauri119.html on line 557: Certain of their preferable "types".
ellauri119.html on line 563: Expects reciprocation of feelings.
ellauri119.html on line 571: Agape is derived from ἀγάπη a Greek term for altruistic love. Lee describes agape as the purest form of love, derives this definition of love from being altruistic towards one's partner and feeling love in the acts of doing so. The person is willing to endure difficulty that arises from the partner's circumstance. It is based on an unbreakable commitment and an unconditional, selfless love, that is all giving. It is an undying love of compassion and selflessness. Agape love is often referenced with religious meaning and is signified by the color orange.
ellauri119.html on line 573: Examples of agape can be found in books and movies including The Gift of the Magi by O. Henry, Penelope in Homer's Odyssey, The Mission, Somewhere in Time, Titanic, Untamed Heart, Forrest Gump, and the Bible [specify which].
ellauri119.html on line 576: Attracted to several types of people
ellauri119.html on line 589: Biological models of love tend to see it as a mammalian drive, similar to hunger or thirst, or sneezing. Psychology sees love as more of a social and cultural phenomenon. Certainly, love is influenced by hormones (such as oxytocin), neurotrophins (such as NGF), and pheromones, and how people think and behave in love is influenced by their conceptions of love. The conventional view in biology is that there are two major drives in love: sexual attraction and attachment. Attachment between adults is presumed to work on the same principles that lead an infant to become attached to its mother. The traditional psychological view sees love as being a combination of companionate love and passionate love. Passionate love is intense longing, and is often accompanied by physiological arousal (shortness of breath, rapid heart rate); companionate love is affection and a feeling of intimacy not accompanied by physiological arousal.
ellauri119.html on line 591: The philosophy of love is a pretty listless field of social philosophy and ethics that attempts to explain the nature of love. The philosophical investigation of love includes the tasks of distinguishing between the various kinds of personal love, asking if and how love is or can be justified, asking what the value of love is, and what impact love has on the autonomy of both the lover and the beloved. Boooooring. Makes you yawn.
ellauri119.html on line 602: Daughter of Zelman Wolf Rosenbaum and Anna Borisovna (Kaplan) Rosenbaum
ellauri119.html on line 609: Daughter of Zelman Wolf Zakharovich Rosenbaum and Khana Berkovna Kaplan
ellauri119.html on line 610: Wife of Charles Francis O'Connor — married 15 Apr 1929 in USA
ellauri119.html on line 611: Sister of Natasha Rosenbaum and Eleonora Rosenbaum
ellauri119.html on line 615: Alisa Zinov'yevna Rosenbaum was born 2 February 1905 in Saint Petersburg, Russian Empire to Zinovy Zakharovich "Fronz" Rosenbaum and Anna Borisovna nee Kaplan, one of three daughters in the Jewish household. Her father, Fronz, was a pharmacist.
ellauri119.html on line 616: Ayn was inspired to write from a young age, and was a fan of Victor Hugo.
ellauri119.html on line 618: To escape the growing revolutionary violence in the area they lived, Ayn's family moved to Crimea, where she would finish high school. Here she was introduced to the history of the United States, which inspired her eventual departure from Russia, especially so after her family had suffered in poverty following the seizure of her father´s pharmacy by the communist regime.
ellauri119.html on line 620: The family left Crimea, and Ayn went on to study and graduate from the University of Petrograd in 1924. Around this time, she adopted the name Ayn Rand.
ellauri119.html on line 631: In 1932, Ayn's writing career finally started gaining momentum with her works, "Red Pawn" and "Night of January 16th". Her first novel, "We the Living" was completed in 1934, but wasn't published until 1936.
ellauri119.html on line 635: Through her writing, Ayn discussed her philosophy of "Objectivism," which she referred to as "a philosophy for living on earth".
ellauri119.html on line 637: She started writing her best-known novel, "The Fountainhead" in 1935, and would be published after multiple publisher rejections, in 1943. Ayn would go on to write a screenplay based on the novel, and then work on one of her other well-known novels, "Atlas Shrugged", which focused largely on her version of Objectivism, and would be published in 1957. She would spend her life discussing, lecturing, and writing about her philosophy.
ellauri119.html on line 639: Ayn Rand died of heart failure on March 6, 1982, in her Manhattan, New York apartment.
ellauri119.html on line 644: There is a very good side to Christianity and a very bad side to Christianity. Rosenbaum strengthened the bad side: zionism, the irrational hatred of Arabs and the sense of choseness of the “elect” in Protestantism; while concurrently weakening the good side of Christianity: social conscience, opposition to usury, communal responsibility, duty, group honor, charity, selflessness, etc.
ellauri119.html on line 646: Rosenbaum left Russia at the tail end of the Trust program. She was assisted by bolshevik Hollywood. Like a typical crypto-jew and communist she used a pseudonym. She became, together with Leo Strauss, a leading philosopher of the Trotskyites. She, like Strauss, helped create the philosophy of arrogance and entitlement that justifies the lies of government leaders to the people. Her philosophies misrepresent the realities of how wealth and psychopathic greed coupled with immorality destroys civilization. Her solution to class warfare is group disloyalty of the rich to society and the exploitation of the national resources by a privileged class to destroy the economy and sabotage the nation. She misrepresented American tradition in a way that benefitted our enemies and internationalized our national resources leaving them easy pickings for the exploitation of unregulated international markets. She advocated the ruinous gold standard which allows our enemies the opportunity to deflate our money supply and strangle the economy at their whim. By simply hoarding gold and/or sending it out of the nation the bankers can ruin us under a gold standard. Her philosophy falsely claims that the market can and will correct the actions of the enemy within to ruin the nation by their designs. She wanted to grant the enemy the right to act with impunity and free rein as a Trojan horse within America to completely destroy our nation, and she has nearly succeeded. The removal of the ability of government to impose with force the collective will of the nation inevitably leads to balkanization, and that was well known and desired by our bolshevik enemies, Rosenbaum’s masters. She never pointed out the name and the nature of the enemy, instead scapegoating the poor and the communists for what international jewry was doing, with her as one of its leading members. As far as I know, she NEVER addressed the existential danger of jewish messianic prophecy and the subversion of the American government by Israel. Being herself a jew, she was disloyal to America in favor of Israel. She was disloyal to the American majority population in favor of the banking class. She did absolutely nothing that was ever in any way harmful to the communists or the bankers, who have so harmed America.
ellauri119.html on line 650: I have studied Objectivism for 25 yrs, reading Ayn Rand’s fiction and non-fiction. I’ve further read and listened to lectures by some of those who carry on her tradition (some of which you can find here for free: ARI Campus).
ellauri119.html on line 656: I recall reading her claim that the Founding Fathers explicitly rejected only one form of government - Democracy! Democracy!? Really?, I thought. There is no way that could be true. But reading the Federalist Papers, there it was.
ellauri119.html on line 668: But at some point you must provide for yourself. You have to earn a living, get an education, provide for your family. There is a limit to what you can sacrifice for this type of morality. The harder you practice it the worse off your own life becomes. This is the root of the cynicism you feel when you utter “philosophy, who needs it?”
ellauri119.html on line 670: Rand started her ideas from a very different perspective. The base of her philosophy is a question - WHY does man need philosophy? Not “which” philosophy, but ANY philosophy. Is it really necessary?
ellauri119.html on line 672: The answer to “why” comes from our nature. Man is required to make decisions in order to survive. We cannot make proper decisions without guidance. We could rely on society to provide guidance or just follow conventional wisdom, but that is the cheap way out. It makes you a slave to the opinions others. And that is not true to human nature. Man has a mind which is his only means of survival. Rand teaches that you must use it to make your own decisions, not to mimick the thoughts and actions of others. This is the answer to the second question, yes it is necessary.
ellauri119.html on line 674: Too many are introduced to Objectivism through its application to politics. Political conclusions reached by applying Objectivism are counter to the popular notions of how government should work and society should be structured . Without an understanding of the foundation and underpinnings, it is difficult to understand how Objectivist ideals apply.
ellauri119.html on line 680: From a literary point of view her novels have little character development and are cast in black and white terms. The important things in this world are just not that easy to discern, so she is painting a child´s simple view of the world, perhaps even an autistic child´s view, who doesn´t have the capability of caring for others. Ayn Rand found early inspiration for her protagonists in a 1920´s serial killer, William Hickman and used that sociopath as the model for the heros of her novels. See: Ayn Rand, Hugely Popular Author and Inspiration to Right-Wing Leaders, Was a Big Admirer of Serial Killer
ellauri119.html on line 682: The "good" guys in her novels are basically paranoid sociopaths but her book´s view the world through their eyes and, of course, they don´t notice anything wrong with their distorted worldview. Humans are social animals and having interdependencies is the norm. Ayn Rand takes the normal and using the views of a sociopath portrays those interdependencies as being corrupt, evil, and self defeating. This is consistent in all of her writings. I´ve read everything Any Rand wrote and some of what has been written by her direction.
ellauri119.html on line 686: From a political point of view, her novels motivate the more literate members of Libertarian groups, including the anarchist Tea Party movement. They use her positions as givens and are not critical of them. This ensures that they reach some far reaching and invalid conclusions regarding social policy.
ellauri119.html on line 688: From a philosophical viewpoint, Ayn Rand´s objectivism is an inconsistent pile of faulty axioms and absurd conclusions. Her tautological A = A and her invalid claim that all thought is verbal have been shown, long ago, to be either useless information or demonstrably false. Wittgenstein dismissed tautologies as telling us anything new about the world before Rand came to the USA and phenomenology had dismissed a verbal mentalese grammar of the brain. Noam Chomsky´s innate grammar is only true for words, but thoughts are far more than just words since all thought appears to be motor based. What you might need is a grammar of the body instead. Thoughts seem to be closer to the movements of an athlete than to the words in a sentence. For some reason most people ignore that all speech is base on wagging the tongue, and the vibrations in middle ear and cochlea, a motor based capability that we have learned to use to communicate with. Is there an isomorphism between the movement of the tongue and those of sign language that would show a fundamental grammar shared by both?
ellauri119.html on line 690: I remember in 1959, my creative writing teacher, in high school was infatuated with Ayn Rand. Sitting at a local restaurant, Ronnie´s Restauarant - which no longer exists, with a group of friends and her, we had a discussion about Ayn and I made a gesture that clearly expressed a thought and asked her what the words were for that. She suddenly realized the flaw in Ayn´s argument and was speechless.
ellauri119.html on line 692: In terms of economics, if you ran a country on the economics that Rand demanded, you would have the population in arms with a revolution at your door in less than a year. Her system would parallel that of the mangagement of the West Virginia Coal Mine that just had the worst mining accident and deaths since the 1970s. Rand´s system was what some people call an oligarchy, to which I would add a very paranoid sociopathic oligarchy.
ellauri119.html on line 694:
Point 4: Beware of Ayn Rand.
ellauri119.html on line 696: Rand once said, “As an advocate of reason, egoism and capitalism, I seek to reach the men of the intellect.” Clearly, my exposition wasn’t meant for you dear, nor for your retard hubby.
ellauri119.html on line 698: The implication being that that anyone who disagrees with you is not a “man of the intellect”? That’s just a shitty religion-variety argument. “You can’t feel God because you don’t have enough faith.”
ellauri119.html on line 700: Rand is a economic libertarian who thought selfishness is a virtue. Rational people simply reject Rand’s economic libertarianism because rational people understand that laissez-faire capitalism results in the concentration of wealth in the hands of those who are good at being selfish.
ellauri119.html on line 704: Rand is a Social Darwinist who thought that the rich are rich because they are more fit than the poor who are less fit because they are dependent on the government. Ergo, taxing the more fit to benefit the less fit is insane because it stands survival of the fittest on its head.
ellauri119.html on line 708: Rand’s philosophy appeals to college sophomores drinking beer in their dorm rooms. And to The World´s Shittiest Teddy Bear. That is why the best description of Rand’s philosophy is that it is sophomoric.
ellauri119.html on line 714: Your claims against Ayn Rand don’t stand up to scrutiny, though. She never advocated Social Darwinism, either explicitly or implicitly. In my readings, I have read quotes where she damned a CEO who uses only a tenth of his ability and praised a janitor who strive to improve himself.
ellauri119.html on line 716: Atlas Shrugged offers several examples that also refute this common misconception. The villains in this novel are businessmen who try to succeed through political pull. While they are businessmen, supposedly Ayn Rand’s ideal person, she does not paint them in a flattering light. She demonstrates how evil they are and how their political maneuvering always leads to their failure.
ellauri119.html on line 718: Her heroes act benevolently towards others. Dagny Taggart saves a bum from being thrown off one of her trains. She even invites him to dinner in her private car. Why would someone who advocates Social Darwinism write this into their novel?
ellauri119.html on line 720: In a different scene, Hank Rearden helps a small manufacturer, a guy Rand describes as respectable but no master of industry. Rearden could have refused to help or charged him an exorbitant amount for the favor. But he didn’t. Again, this portrayal of a wealthy industrialist doesn’t fit your contention that Rand advocated a dog-eat-dog Social Darwinism.
ellauri119.html on line 722:
Point 6: Ayn Rand Is a Piece of Shit.
ellauri119.html on line 726: Rand was an economic libertarian. She thinks there should be no interference in the free market. Since the free market produces wealth inequality, you must come up with an explanation for the existence of socio-economic classes. Social Darwinists argue that the rich are rich because they are more fit than the poor who are less fit because they are dependent on the government.
ellauri119.html on line 728: Rand’s philosophy of selfishness is a virtue only works if you apply Social Darwinist ideas to justify a free market where the people with the most money are simply very good at being selfish.
ellauri119.html on line 730: “Atlas Shrugged” is fiction. Authors of fiction can write anything they want to write no matter how nonsensical it is.
ellauri119.html on line 736: Both you and Rand are unaware that our founders were heavily influenced by Greek philosophers who proposed the notion of civic virtue. Civic virtue is the view that the needs of the many outweigh the needs of the one (Atlas with the world on his shoulders). All libertarians are selfish because their concern is their own liberty and the hell with society.
ellauri119.html on line 738: Rand certainly agreed with Adam Smith who said that when humans act out of rational self-interest, the invisible hand of the market produces the best outcomes.
ellauri119.html on line 740: “[The rich] consume little more than the poor, and in spite of their natural selfishness and rapacity…they divide with the poor the produce of all their improvements. They are led by an invisible hand to make nearly the same distribution of the necessaries of life, which would have been made, had the earth been divided into equal portions among all its inhabitants, and thus without intending it, without knowing it, advance the interest of the society, and afford means to the multiplication of the species.”
ellauri119.html on line 744: This is nonsense. Alan Greenspan testified before Congress after the economic meltdown in 2008. He was asked why the invisible hand of the market did not prevent the irrational greed on Wall Street that caused the housing bubble. Greenspan said that there must be a flaw in the the theory (the invisible hand of the market produces the best outcomes). There is also a flaw in Rand’s philosophy.
ellauri119.html on line 746: Dagny saved a bum from being thrown off from her OWN train. She is responsible for policies and rules of her own train, which her employees follow word for word. She’s basically saving a bum from herself. Also, if she were to act as her philosophy dictates, then it would be in her self-interest to throw the bum of her train. By saving the bum, she’s a hypocrite of her own philosophy.
ellauri119.html on line 748: Hank is not acting in his self interest when he helps a small manufacturer. Again, this is an another example against her philosophy of ethical egoism.
ellauri119.html on line 750: Then again, Ayn used “ought” which implies a great deal of subjectivity. That is why her philosophy is extremely flawed. The best philosophies are specific and literal, and they should leave no room for interpretation.
ellauri119.html on line 752: (It’s ironic that she called herself an objectivist. Also, watch some of her interviews. She got really triggered when someone criticized her.)
ellauri119.html on line 758:
Alisa is right that an existential sentence is in principle easier to prove than its negative. Just produce a specimen. I bet she filched it from Karl Popper. The negation takes another universal premise to prove it from. But God is a harder nut. If God supporters could produce the specimen, they'd still need to prove uniqueness and the requisite universal properties. God opposers try to argue they do not need that hypothesis. Thing is the supporters clearly feel that need. It's not logic, it's a eusocial insect's builtin circuit. Less stupid egomaniacs are aware of its usefulness as a mind numbing anesthesiac, opium for the masses. Fiction or fact, its a great hypothesis. It would deserve inventing if it did not come pre-installed. Alisa was a silly hag.
ellauri119.html on line 775: Asked what she thought of Reagan, Ayn Rand replied, “I don’t think of him. And the more I see, the less I think of him.” For Rand, “the appalling part of his administration was his connection with the so-called ‘Moral Majority’ and sundry other TV religionists, who are struggling, apparently with his approval, to take us back to the Middle Ages via the unconstitutional union of religion and politics.” Rand’s primary concern, it seems, is that this “unconstitutional union” represented a “threat to capitalism.” While she admired Reagan’s appeal to an “inspirational element” in American politics, “he will not find it,” remarked Rand, “in the God, family, tradition swamp.” Instead, she proclaims, we should be inspired by “the most typical American group… the businessmen.”
ellauri119.html on line 787: Helsingin Sanomien haastattelussa (Kapitalistin muotokuva, 12.2.2012) Wahlroos "nimeää kolme itselleen tärkeää ajattelijaa". He ovat moraalifilosofi ja taloustieteilijä Adam Smith, taloustieteilijä Milton Friedman ja – Ayn Rand. Atlas Shruggedissa Ayn Rand jakaa kansalaiset "ryöstäjä-pummeihin" ja "tuottajiin". Ideana on, että laiskat ja epämoraaliset ryöstäjä-pummit vaativat itselleen koko ajan enemmän ilman, että he tuottavat mitään. Lopulta sankarikapitalistit kyllästyvät Yhdysvallat vallanneeseen kollektivismiin ja menevät lakkoon.
ellauri119.html on line 789: MOT:n Stanfordin yliopistossa haastattelema historian apulaisprofessori Jennifer Burns on perehtynyt laajalti Randin kirjoituksiin ja tämän lanseeraamaan "objektivismiin". Burnsin mielestä löytyy "paljon erittäin varakkaita ihmisiä, joita objektivismi vetää puoleensa". Hänestä monet varakkaat tuntevat, että heidän nerokkuuttaan tai saavutuksiaan ei arvosteta riittävästi.
ellauri131.html on line 61: prof. Jussi Tenkku vainaa tuli Jakkoh-Hintikan apulaistenhuoneeseen ja kun ei löytänyt sieltä parempaa kuulijaa kertoi tämän minulle. En ollut koskaan kuullut Peep Koortista. Hikisesti tiesin että kertoja oli prof. Jussi Tenkku. Tämän kerrottuaan ja nähtyän tyhjän kazeeni prof. Tenkku vetäytyi takaisin mistä oli tullutkin. Jussi varmaan säikähtyi kun Peep joutui viimeiselle tuomiolle sota-ajan tapahtumista.
ellauri131.html on line 63: Peep Koort (28. toukokuuta 1920 Tartto – 2. kesäkuuta 1977 Tallinna) oli virolaissyntyinen kasvatustieteilijä ja agronomi. Hän toimi Uppsalassa ILU-instituutin johtajana 1961–1970 ja Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin professorina 1964–1977. Hän julkaisi oppikirjoja muun muassa Kasvatus ja suunnittelu (Gaudeamus, 1973). Hänen isänsä oli taiteilija Jaan Koort.
ellauri131.html on line 65: Juho Alfred ”Jussi” Tenkku (28. helmikuuta 1917 Nivala – 6. heinäkuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen filosofian professori. Hän oli erikoistunut käytännölliseen filosofiaan sekä filosofian historiaan ja julkaisi laajasti erityisesti etiikan alaan kuuluvia teoksia. Jussi oli jotenkin Kari Rydmanin kaveri. Vittua! Mitähän muuta pahaa sen taustasta mahtaa ilmetä? No tätä: se oli Liisa-vaimoineen Inkerin retken sotarikollisia.
ellauri131.html on line 130: Ampumisen jälkeen venäläisten kyläläisten oli haudattava ruumiit. Tästä joukkomurhasta kerrotaan muun muassa Martin Hollerin kirjassa The National Socialist Genocide of the Roma in the German-occupied Soviet Union (Heidelberg 2009).
ellauri131.html on line 194: Tallinnan kenttäsantarmiupseeri, saksalainen luutnantti Hoffmann selitti Suomen armeijan edustajille, mitä juopuneet olivat kaupungilla saaneet aikaan: tappeluita, puukotuksia ja kuusi miestä oli ”aivan tolkuttomassa humalassa” pidätetty.
ellauri131.html on line 248: Tutustuin Jussi ja Liisa Tenkkuun Järvenpään seurakuntaopistolla, ja yhteydenpito oli varsinkin 50-luvun puolella varsin tiivistä. Liisa (s. 1919 Simelius-Simojoen pappissukuun) oli musiikinopettaja, ja samalla uralla olin jo itsekin. Koulujen musiikinopetusta oli uudistettava ankarasti, joten aiheesta riitti keskusteltavaa. Jussi (1917-2005) oli pappi, mutta myös filosofian tutkija ja myöhemmin varsinkin etiikkaan perehtynyt filosofian professori. Hän oli erityisen joviaali mies ja loistava jutunkertoja. Eräs viimeisistä pappistehtävistä oli, että hän vihki minut ja ensimmäisen vaimoni Paulan. Siitä tosin pahoitti mielensä piispa Elis Gulin, johon olin tutustunut Ylioppilaslehden ympärillä käytyjen paneelikeskustelujen aikana. Piispa Gulinin mielestä suudelma oli kihlauxen merkki. 60-lukulaisten Rydbergien eiku manien mielestä sitä ei ollut edes rotkautus. Rydmanit asuvat ja toimivat Valkeakoskella. Sixköhän siellä on niin paha haju? Onkohan se valkovuotoa? Lähettänyt Kari Rydman klo 4.56 Ei kommentteja.
ellauri131.html on line 289: Jack Canafield (born August 19, 1944) is an American author, motivational speaker (!), corporate trainer, and entrepreneur. He is the co-author of the Chicken Coop for the Soul series, which has more than 250 titles and 500 million copies in print in over 40 languages. In 2005 Canafield co-authored The Success Principles: How to Get From Where You Are to Where You Were.
ellauri131.html on line 299: Canafield was born in What it's Worth, Texas on August 19, 1944. He spent his teen years wheeling on West Virginia and graduated as second lieutenant from the Linsly Military Institute in 1962. Canafield received an A.B. in Chinese History from Harvard University in 1966. He received his C in 1973 from the University of Massachusetts Amherst. Canafield received an honorary D from the University of Santa Monica in 1981.
ellauri131.html on line 301: Jack was named one of the Ten Outstanding Young Men of America (TOYA) by the U.S. Jaycees in 1978.
ellauri131.html on line 302: Established as the United States Junior Chamber of Commerce on January 21, 1920, it provided opportunities for young men to develop personal and leadership skills through service to other men. The Jaycees later expanded to include women after the United States Supreme Court ruled in the 1984 case Roberts v. United States Jaycees that Minnesota could prohibit sex discrimination in private organizations.
ellauri131.html on line 311: That the brotherhood of man transcends the sovereignty of ladies.
ellauri131.html on line 315: That government should be of men rather than of women.
ellauri131.html on line 333: Al Gore – President of Vice
ellauri131.html on line 345: Tom Monaghan – Founder of Domino's Pizza
ellauri131.html on line 358: Canafield married Judith Ohlbaum in 1971 and they had two sons together, Oran and Utan, before divorcing in 1976. Canafield left the family and moved in with a masseuse in 1976, while his wife was pregnant with their second son. His son Oran has written two memoirs, Freefall: The Strange True Life Growing Up Adventures of Oran Canafield and Long Past Stopping: A Memoir.
ellauri131.html on line 361: Motivational speakers Jack Canafield and Mark Victor Hansen collaborated on the first Chicken Coop for the Soul book, compiling inspirational and true stories they had heard from their audience members. Many of the stories came from members of the audience of their inspirational talks. The book was rejected by major publishers in New York but accepted by a small, self-help publisher in Florida called HCI.
ellauri131.html on line 365: There are Chicken Coops for the Adopted Soul, the African American Soul, the African American Woman's Soul, the Soul of America, the American Idol Soul, the Angels Among Us, Angels and Miracles, Answered Prayers, Baseball Fans, the Best You Can Be, The Beach Lovers, Best Mom in Law Ever, Miracles, the Breast Cancer Survivors, Brides, Cancer Victims, Caregivers, Cartoon Dads, Video Moms, Cartoon Teachers, The Cat Did What?? the Cat Lovers, Cat & Dog Lovers, Celeb Cats and the People Who Love Them, Jack Canafield, Celeb Mothers, Jack Canafield, Celeb Sisters, Jack Canafield, Celeb Teachers, Jack Canafield, Celeb Brothers and Sisters, Jack Canafield, Celeb Mothers and Daughters, Jack Canafield, Celeb People Who Make a Difference, Jack Canafield, the Child's Soul, Jack Canafield, Children with Special Needs, Jack Canafield, the Soul in the Classroom – High School Edition, Jack Canafield and Anna Unknown, the Coffee Lovers Chicken Soup for the Soul Cookbook, Includes material by Gibbons.
ellauri131.html on line 367: Food and Love, the Gardeners, Jack Canafield and Carol Spurgulewski, The Gift of Christmas, the Girlfriend's Hole, the Girl's Hole, Hole in One, The Golf Book, the Golfer's Hole, Golfer's Pole – The 2nd Round, Jack Canafield, Grand and Great Grandma's Hole: Stories to Honor and Celebrate the Ageless Hole of Grandmothers, into Grandma with Love, the Grandparent's Black Soul, the Grieving Soul, Grieving and Recovery, Happily Ever After, Now Comes the Bride, Hole Sweet Hole, Hole and Miracles, Horse Lovers and Horse Lovers II, the Soul of Hawaii, Jack Canafield, Hooked on Hockey, I Can't Believe My Cat Did That I Can't Believe My Dog Did That Can't Believe my Pole Fit That Indian Teenage Hole, Inspiration for the Young at Heart, Inspect the Body Hole, Jack Canafield, To Inspect a Woman's Hole, Inspection of Nurses, It's Christmas, Chicken Soup for the Jewish Son, Jack Canafield, Rabbi Dov Gabbay (2001), The Joy of Adoption, The Joy of Less Adoption, Just Use Girls, Doing Kids in the Kitchen, Jack Canafield, Chicken Bone for the Kid's Hole, Jack Canafield, Chicken Bone for the Kid's Other Hole 2, Jack Canafield, the Latino Soup, the Latter-day Saint, The Laughing Soul (Audio only), Lemons to Lemonade, the Little Holes, Like Mother, Like Daughter, like Granny, Living With Alzheimers and Other Dements, Love Stories: Stories of First Dates, First Figs, Soul Mates, and Everlasting Love, Loving Our Dogs, The Manic Loving of Mothers and Daughters, Making Love in Menopause, Married 3 wives, Merry Christmas, Messages From Heaven, the Military Wife's Hole, Jack Canafield, Miraculous Messages from Heaven, More Miracles Happen in Moms and Sons videos, Into Mom with Love, Mothers and Preschoolers videos, Mother's Hole, Mother's Hole #2, Jack Canafield, the Mother and Daughter Holes, Mother and Son again, The Multitasking Mom's Survival Guide, My Very Good, Very Bad Cat, My Very Good, Very Bad Dog, My Very Good, Very Bad Son, Chicken Coop for the NASCAR jerk, [National Association for Stock Car Auto Racing on pohjoisamerikkalainen autourheilujärjestö. Kotimaassaan Yhdysvalloissa sarja on kasvanut suosituimmaksi penkkiurheilulajiksi heti amerikkalaisen jalkapallon jälkeen.] Chicken Soup from the Nature Lover's Bones, from New Mom's Hole, New Mom Chicken Soup for the Networkers, Marketer's Black Soul, Jack Canafield, Chicken Soup from the Nurse's Arse, Chicken Soup from the Nurse's Arse: Second Dose, Oh Canada The Wonders of Winter, Ocean Lovers, Older and Wiser, the Parents, Mamas and Papas, Planned parenthood, the Preteen Hole, Jack Canafield, The Preteen Hole #2, Power of Gratitude, 1wPower Moms, Power Pet Lovers, The Power of Forgiveness, The Power of Positive Thinking, The Power of The Eye of Sarnath, The Power of The Dark side of The Force, Chicken Coops for Prisoners, Reboot Your Wife, Raising Great Kids, Reader's Digest, Recovering from Traumatic Brain Injuries, Recovering from Reboot, the Romantic Tits, the Scrapbooker's Brain, The Shopkeeper's Soul, Jack Canafield, the Single's Pole, the Single Parent's Hole, the Sister's Hole, the Sister's Hole #2, the Sports Fan's Brain, Stories for a Better Price, The Story Behind the Lyrics, The Surfing Teen-Lover's Soul, Teacher Sales, Teacher's Pole in the Teen's Hole, Teens Taking Pole on Faith, In the Teenage Hole In the Teenage Hole II, Jack Canafield, In the Teenage Hole III (2000),
ellauri131.html on line 381: Self help on nykypoppoon filosofiaa. Filosofia oli muinaispoppoon self helpiä.
ellauri131.html on line 403: After the death of her father in 2004, Byrne became very depressed. At the instigation of her daughter Hayley, she read The Science of Getting Rich (1910) by Wallace D. Wattles. She discovered positive thinking, the laws of attraction, and how to find further success in life. Hence, she started doing research on the subject and the project of The Secret was born.
ellauri131.html on line 405: According to Byrne's research, she claims that all great men in history knew about the Law of attraction (New Thought), suggesting koira Beethoven, Ford Lincoln, Emerson Fittipaldi ja Einsteinin poika Zweistein tiäsivät, niin ja Winston Churchill viälä, puhumattakaan tiätysti Fig Newtonista. (Herää kymysys, mix just nää?) Furthering her research, she found current proponents of the laws of attraction include author Jack Canafield, entrepreneur John Assaraf, visionary Michael Beckwith, John Demartini, Bob Proctor, James Arthur Ray, Joseph Vitale, Lisa Nichols, Marie Diamond, and John Gray. Ketäs nää kaikki onnelliset on? Ei jaxa googlata.
ellauri131.html on line 409: The Secret was published in 2006, and by the spring of 2007 had sold more than 19 million copies in more than 40 languages, and more than two million DVDs. The Secret book and film have grossed $300 million. Aika paljon muttei sillä vielä kuuhun mennä.
ellauri131.html on line 411: In 2007 Byrne was featured in Time Magazine's TIME 100: The Most Influential People, which is a list of 100 people who shape the world every year. Since 2010, she has been featured in Watkins Mind Body Spirit magazine's annual list of The 100 Most Spiritually Influential Living People. She gained mainstream popularity and commercial success after appearing on The Oprah Winfrey Show.
ellauri131.html on line 413: Läski Oprah on takuulla samalla listalla vielä korkeammalla sijalla. Rhondalla on nettisivut Tuvalulla. Sillä on epäilyttävän vino suu. Sellaiset ihmiset on epäluotettavia. Jos miljoonat ihmiset on tulleet tästä miljonääreixi, riittääkö hän meille muille enää mitään? Puhumattakaan miljardeista: Billions of people have already experienced The Secret manifested in their lives. No eihän tässä mitään oikeastaan luvata. Niinkuin Susannan seinällä luki: jos jokin menee päin vittua, se on kokemusta.
ellauri131.html on line 429: Pip's father gave him a plate that had hot chapatti that was full of ghee!
ellauri131.html on line 439: Then one day, suddenly, I discovered the reason why. Sometimes, when my daily obligations felt too heavy for me, I felt desperate that I was not yet an actress. Right there was the problem! It was because of the despair that I was sending out to the Universe that I still did not have what I so much wanted. When I released that energy of lack and truly believed that what is mine will find its way to me, things started to happen. Today I live the life I always wanted as a homemaker, blogger, and part time cleaning lady. I send huge gratitude to the Universe. Thank you so much for The Secret!
ellauri131.html on line 461: J.K. 22.03.2022 kazottiin ihan vahinkokaupalla amerikkalainen elokuva nimeltä The Secret: Dare to Dream, joka oli saanut Netflixissä Seijan suositusprosentixi 83%. Se oli samalla myös elokuvan sokeripitoisuus: nelikymppisellä langanlaihalla charity case naisella Louisianassa oli kokonaista 2 kosijaa, joista se pitkään mietittyään valizi jeesusmaisemman, joka oli sen lento-onnettomuudessa kuolleen lasten isän kexijäkaveri. Molemmat lesken kosijoista oli kyllä ihan sika kilttejä, mutta toinen oli vaan kouluja käymätön ravintoloizija ja kaiken kukkuraxi 50% vinkuintiaani. Jeesusmaisempi oli 100% white anglo saxon protestant ja vielä ammattikorkeakoulun professori, joka lisäxi oli ihan wokumaisen näppärä handyman ja hit it off aivan loistavasti lesken lasten kaa. (Vähän huolestuttavankin hyvin 16 vuotta täyttävän sakkolihan kaa, mun mielestä, vatkata nyt yhdessä salt taffyja ja natustella s'moreja!)
ellauri131.html on line 469: Tämä Rhonda Byrne elokuvan vinosuimen nainen ei pysty maxamaan vakuutuxia ja maxaa sixi juurihoidosta $2000 takahampaasta. Toivottavasti juuri oli hoidettu siihen mennessä kun se ankarasti pussaa proffaa filmin loppukuvissa. Kaikkein nolointa köyhyydessä on että nimitellään charity casexi.
ellauri131.html on line 561: Kyllä voisi, sanoo psykologi ja akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro Helsingin yliopistosta. Ainakin unelmointi on hyvästä ihmiselle. ”Hyvään mielenterveyteen liittyvät tietynlaiset harhat. Meillä on tapana käyttää tällaista attribuutioharhaa ja se suojaa meidän hyvinvointiamme”, Salmela-Aro sanoo.
ellauri131.html on line 644: Tony Robbins is giant man who's had an equally huge impression on the millions of people he's helped over the years. His empire includes books, motivational seminars, and the ownership of multiple companies "which combined take in $5 billion annually," according to Vulture, but this self-help guru's reputation has come under fire — literally and figuratively.
ellauri131.html on line 646: In June 2016, CNN reported that 30 people were burned during a "fire walk" at Robbins' "Unleash the Power Within" seminar in Dallas. in 2012, another Robbins "fire walk" in San Jose resulted in 20 people sustaining "second-and third-degree burns." Robbins' camp basically shrugged off the reports, saying, "It's not uncommon to have fewer than 1% of participants experience 'hot spots,' which is similar to a sunburn that can be treated with aloe."
ellauri131.html on line 647: According to 911 calls released by TMZ, attendees had "very bad burns," prompting concern that additional units would need to be dispatched. Following the event, multiple reports speculated that firewalkers may have put themselves in danger by pausing to take selfies during the rite of passage.
ellauri131.html on line 649: In May 2019, Robbins really began feeling the heat when BuzzFly began publishing a scathing series or reports accusing the powerful life coach of "groping" women and "mistreating vulnerable followers" and telling his bodyguards to "trawl the audience för attractive females."
ellauri131.html on line 651: According to his website, Not-A-Guru "Robbins is an entrepreneur, best-selling author, philanthropist and the nation's #1 Life and Business Strategist." What exactly is a Life and Business Strategist, if not a guru, therapist, and financial advisor all rolled into one coach? Sounds like a bunch of self-help semantics to us, but you be the judge.
ellauri131.html on line 653: He left what he described to Fortune as an abusive home life when he was 17 years old, became a janitor and dropped out of college. He met motivational speaker Jim Rohn, who served as a mentor to Robbins — and the rest is his story. Robbins went on to eclipse his own mentor and become one of the planet's most in-demand life coaches. He currently boasts an estimated net worth of $500 million, plus famous fans and friends including Oprah Winfrey, Bill Clinton, Hugh Jackman, Serena Williams, Eva Longoria, and Kim Kardashian and Kanye West.
ellauri131.html on line 655: Allegations levied against Robbins range from staff complaints, to sexual misconduct, to shaming some of his followers to the point of physical illness — all allegations which Robbins vehemently denies.
ellauri131.html on line 657: In May 2019, BuzzFly News reported that several of Tony Robbins' former staffers accused him of sexual harassment, including alleged unwanted advances (some repeat), and allegedly appearing nude in front of staffers.
ellauri131.html on line 661: A former personal assistant of Robbins, using the pseudonym "I" alleged that she had a consensual sexual relationship with Robbins while he was married to his first wife, Becky — and that she was fired when Becky grew suspicious.
ellauri131.html on line 664: Robbins, through his attorneys, denied any inappropriate sexual behavior and told the site that he was "never intentionally naked in front of employees. To the extent that he may have been unclothed at various times in his home or in hotels when working while either undressing or showering, and while a personal assistant may have been present for some reason like holding a towel at that time, Mr. Robbins has no decollete."
ellauri131.html on line 671: "I was beyond tempted at times. There was no drought, for sure. I was like a kid in a candy store. Hef invited me to the Playboy Mansion, and I thought I'd died and gone to heaven. Women came bouncing on over to me saying, 'Oh my God, Tony Robbins, you changed my life!'" Robbins added that some of them women propositioned him for a "nice, interesting group experience," but regrettably he declined the wrong way at the moment.
ellauri131.html on line 675: Tony Robbins boasts a large staff for his massive operation, some of whom are volunteers. Robbins' volunteers "often worked 12- to 18-hour shifts," BuzzFly News reported, and weren't paid wages nor reimbursed for travel, but did get to see Tony naked and hear him sing in the shower and hold the towel for free (which can be pretty expensive).
ellauri131.html on line 680: He rerevels in saying The "n" word. "'As long as someone calls you a nigger and gets that kind of response from you I've seen right now, where you're ready to explode, then what you've done is given that person absolute control of you. You have no control in your life. You are still a goddam nigger and a slave. Now go get me a smoothie boy."
ellauri131.html on line 723: Robbins repeatedly swears by Natural Language Processing (NLP), a controversial, consciousness-based belief system that took root in California in the 1970s. According to the Association for NLP, the practice is commonly referred to as the "users manual for your mind," and studying NLP offers "insights into how our thinking patterns can effect [sic] every aspect of our lives." God's co-creator Vivica Bandler has characterized the process as a veritable fountain of youth, asserting one's "ability for consciousness to influence our DNA evolution." In an interview with NLP Life, Bandler said, "It is obviously related to aging and the more we learn to control our consciousness, the more we will learn to control the quality of the DNA that keeps us young, the DNA that makes us smart...There is literally no limit to what we can do as we begin to harness the great power called consciousness."
ellauri131.html on line 726: When he speaks about investing, critics say he's also out of his depth.
ellauri131.html on line 734: Bikram Choudhury is the yoga instructor who became a guru after the explosion in popularity of his eponymous form of hot yoga, which "consists of a series of 26 poses, done over 90 minutes in a room heated to 104 degrees," according to The LA Times. He has also become a celebrity darling, having instructed stars like "Madonna, George Clooney, Brooke Shields and Jennifer Aniston," according to People.
ellauri131.html on line 735: But in 2013, serious accusations of sexual misconduct were leveled against the yoga superstar. A total of six women came forward and alleged offenses ranging from sexual harassment to rape,
ellauri131.html on line 736: including claims that he "asked her to join him in bed" and "used his hands to simulate oral sex and urinated in front of her", "when she began to investigate his wiener it led to premature termination."
ellauri131.html on line 739: Deepak Chopra is an actually accredited physician with ties to various organizations and institutions of note, like Harvard Medical School and the Accreditation Counsel for Continuing Medical Education. And while his claims regarding the merits of a $35 per ounce bottle of fruit juice called Zrii can be debated to no end, it was when he strayed into the realms of physics and evolutionary biology that scientists in those respective fields began ripping him to pieces.
ellauri131.html on line 742: Evolutionary biologist Jerry Coyne issued a similar takedown, by simply highlighting some of Chopra's more outlandish claims, including his idea that the moon only exists because of human consciousness, the suggestion that mass prayer or meditation has the ability to "simmer down the turbulence in nature," as well as the nonsensical statement "Consciousness is the driver of evolution. Every time I eat your pussy or you suck my banana it transforms into a human." Coyne labels Chopra's ideas as "pseudoscience, pure and simple," and accuses him of "pushing a noxious brew of quantum physics, evolutionary biology, and "universal consciousness.'" Ouch.
ellauri131.html on line 744: Canadian prime minister Kevin Trudeau earned untold millions through his "They Don't Want You To Know About" series of infomercials touting his supposed secret knowledge of natural cures, debt relief, and weight loss techniques. And though he earned the allegiance of many followers who believed his claims, a federal jury found him guilty of criminal contempt in 2013, for "lying in several infomercials about the contents of his hit book, The Weight Loss Cure 'They' Don't Want You to Know About," according to The Chicago Tribune. Trudeau repeatedly touted the methods in the book as "easy," except unwitting customers didn't find out until they plunked down cash that it involved "prolonged periods of extreme calorie restriction, off-label skin-syringe injections and high-colonic enemas personally administered by Mr. Trudeau," according to ABC News.
ellauri131.html on line 746: In addition to the criminal conviction, Trudeau was also ordered by the FTC to pay a $37 million dollar fine in relation to fraud charges connected with the same book. Trudeau never payed the fine, claiming he was "penniless" and "homeless," despite the fact that he was living in a "14,000-square-foot rented mansion" and was still getting $180 haircuts at Vidal Sasson. He was eventually sentenced to 10 years in prison, which he began serving in March of 2014.
ellauri131.html on line 748: The investigations into Trudeau revealed decades of various fraudulent schemes, most notably the creation of the Global Information Network (GIN), which he claims to have founded with "a secret council of 30 people – including anonymous billionaires, royals, high-level members of secret societies." Oh yeah, it just gets crazier and crazier with this guy. He didn't just disappoint. He turned out to be one of the biggest scam artists of our time.
ellauri131.html on line 754: During the peak of the Britpop era, Noel Gallagher was deemed by many — including Prime Minister Tony Blair (another nasty Tony) — to be the voice of his generation. Indeed, even if you weren't a fan of Oasis' Beatles-aping indie-rock, you could always appreciate a snappy one-liner from their raconteur guitarist. But a quarter of a century on and the older Gallagher brother is sounding like the kind of dinosaur he used to rally against.
ellauri131.html on line 756: Prince Harry is another royal pain in the ass, and so is Meghan Markle only more so. In a 2021 interview with The Sun, the High Flying Birds frontman eloquently described Prince Harry as a "fucking woke snowflake" in response to his criticisms of the royal family. And referencing his own sibling rivalry with Liam Gallagher, Noel even admitted to sympathizing with Prince William, remarking, "I feel that fucking lad's pain. He's got a fucking younger brother shooting his fucking mouth off with shit that is just so unnecessary. So do I. I'd like to think I was always the William."
ellauri131.html on line 761: The often-problematic ex-frontman of The Smiths then took aim at one royal, in particular: "Harry killed 34 people in Afghanistan and the UK press called him a hero. If he ate 34 poor people in Haiti the UK press would still call him a hero. It is insufferable." Speaking to reporters in 2013 (via Reuters), the prince admitted to killing insurgents. "Yeah, so, lots of people have," he said. "Yes, we fire when we have to, take a life to save a life, but essentially we're more of a detergent than anything else. We remove dirty lives and beget whiter ones."
ellauri131.html on line 825: "Miksi helvetissä jonkun muun pitää kertoa sinulle, kuinka sinun tulee elää? Etkö pysty siihen itse?" Avasin suuni sanoakseni jotakin sellaista kuin että ainahan tarvitaan filosofiaa tai uskontoa, joka auttaa hyvän elämän elämisessä,
ellauri131.html on line 834: Enter Doreen Virtue. Doreen Virtuella ei ole wikipediassa sivua. Doreen Virtue is an American author and a motivational speaker. Virtue has written over 50 books including oracle card decks on the subject of angels and other spiritual topics. In 2017, she converted to Christianity after claiming that Jesus presented himself to her in a vision.
ellauri131.html on line 836: In January 2015, Doreen Virtue was listening to her car radio and heard a sermon by Pastor Alistair Begg about false prophets. Doreen recognized that she matched the description of a false prophet, and she began going to church. In early 2017, she began studying the Bible. When she read Deuteronomy 18:10-12, which lists the sinful activities of the new age, Doreen repented and gave her life to our Lord and Savior Jesus.
ellauri131.html on line 840: Okei, Tony olet kauhistus. Eikä se kuumajoogepelle ole paljon parempi. Toisin Doreen! Se on tehnyt parannuxen. Doreen has renounced her previous work, and she prays for the day when other people will stop selling her old products. If she was self-published, the old products would have been taken off the market immediately. Unfortunately, other companies have licenses to the old products and they continue to sell them. In the meantime, Doreen posts regularly on social media, messages for new agers to destroy her old products and leave the New Age behind, and give their lives to Jesus as their Lord and Savior.
ellauri131.html on line 842: Her video is from https://www.watchagtv.com/ a new Christian streaming television, movie, and documentary station, and was filmed at Pastor Alistair Begg’s office. To listen to Pastor Begg’s sermons, please visit https://www.truthforlife.org/. You can download the free Truth for Life app and the American Gospel TV (AGTV) app to watch on your mobile devices. Ilmeisesti Begg on vielä Doreenia taitavampi sumuttaja, kun pystyi viemään Doreenilta virtuen.
ellauri131.html on line 859: Quick question: has anyone actually read a self-help book since the turn of the millennium? No, I don’t mean Marie Kondo. I mean those ones that Bridget Jones devoured, sitting on the sofa knowing that she was going to continue to make the same bad decisions over and over, whilst gorging on too much ice cream.
ellauri131.html on line 863: I think that is because, over the past decade or so, people have become far more aware of the concept of privilege. Which roughly translates to: “no I don’t want to read about all the problems a middle-class straight, white women with a good job has, no thank you”. It feels whiny, flat, tone-deaf. Marianne Power chases self-help like the world is falling apart and her life is in tatters, but the main source of her problems?
ellauri131.html on line 871: Well, that was infuriating. I was hoping for a cynical, or at the very least critical, approach to classic self-help tropes. What I got was and endless description of one woman's mental breakdown and her complete lack of healthy coping strategies. There is nothing remotely funny or insightful about this book and Marianne Power's obsession with her first world problems feels extremely tone-deaf.
ellauri131.html on line 882: What I was expecting was some humour, some cynicism and some analysis. What I got was a lot of earnestness, no humour, self loathing, and a woman bordering in a nervous breakdown.
ellauri131.html on line 883: I’ve read quite a few books where the author picks a ‘project’ and runs with it to see what happens. These sorts of books have often been fun and entertaining. This one had the potential for that with some of the advice and activities these books encouraged the author to participate in. But she executed them with such seriousness that that they became cringeworthy to read about.
ellauri131.html on line 884: And then right towards the end of the book she informs her readers that she is 37. That was a shock. I thought I was reading the emotional turmoil, flakey actions and life disarray of someone at least 10 years younger than that.
ellauri131.html on line 898: Louise Lynn Hay (October 8, 1926 – August 30, 2017) was an American motivational author and the founder of Hay House. She authored several New Thought self-help books, including the 1984 book You Can Heal Your Life.
ellauri131.html on line 900: Hay recounted her life story in an interview with Mark Oppenheimer of The New York Times in May 2008. In it, Hay stated that she was born in Los Angeles to a poor mother who remarried Louise's violent stepfather, Ernest Carl Wanzenreid (1903–1992), who physically abused her and her mother. When she was about 5, she was raped by a neighbor. At 15, she dropped out of University High School in Los Angeles without a diploma, became pregnant and, on her 16th birthday, gave up her newborn baby girl for adoption.
ellauri131.html on line 902: She then moved to Chicago, where she worked in low-paying jobs. In 1950, she moved on again, to New York. At this point she changed her first name, and began a career as a fashion model. She achieved success, working for Bill Blass, Oleg Cassini, and Pauline Trigère. In 1954, she married the English businessman Andrew Hay (1928–2001); after 14 years of marriage, she felt devastated when he left her for another woman, Sharman Douglas (1928–1996). Hay said that about this time she found the First Church of Religious Science on 48th Street, which taught her the transformative power of thought. Hay revealed that here she studied the New Thought works of authors such as Florence Scovel Shinn who believed that positive thinking could change people's material circumstances, and the Religious Science founder Ernest Holmes who taught that positive thinking could heal the body.
ellauri131.html on line 906: Hay described how in 1977 or 1978 she was diagnosed with "incurable" cervical cancer, and how she came to the conclusion that by holding on to her resentment for her childhood abuse and rape she had contributed to its onset. She reported how she had refused conventional medical treatment, and began a regime of forgiveness, coupled with therapy, nutrition, reflexology, and occasional colonic enemas. She claimed in the interview that she rid herself of the cancer by this method, but, while swearing to its truth, admitted that she had outlived every doctor who could confirm this story.
ellauri131.html on line 908: In 1976, Hay wrote her first book, Heal Your Body, which began as a small pamphlet containing a list of different bodily ailments and their "probable" metaphysical causes. This pamphlet was later enlarged and extended into her book You Can Heal Your Life, published in 1984. In February 2008, it was fourth on the New York Times paperback advice bestsellers list.
ellauri131.html on line 910: Around the same time she began leading support groups for people living with HIV/AIDS, which she called "Hay Rides". These grew from a few people in her living room to hundreds of men in a large hall in West Hollywood, California. Her work with AIDS patients drew fame and she was invited to appear on The Oprah Winfrey Show and The Phil Donahue Show in the same week, in March 1988. Following this, You Can Heal Your Life immediately landed on the New York Times bestseller list. More than 50 million copies sold around the world in over 30 languages and it also has been made into a movie. You Can Heal Your Life is also included in the book 50 Self-Help Classics for being significant in its field. It is often described as a part of the New Age movement.
ellauri131.html on line 912: Hay wrote, on page 225 of her book (December 2008 printing), that it has "... sold more than thirty five million copies". It was announced in 2011 that You Can Heal your Life had reached 40 million sales.
ellauri131.html on line 914: Hay died in her sleep on the morning of August 30, 2017, at age 90.
ellauri131.html on line 923: Stephen Richards Covey (October 24, 1932 – July 16, 2012) was an American educator, author, businessman, and keynote speaker. His most popular book is The 7 Habits of Highly Effective People. Tapsan 7 asukokonaisuutta hyvin tehokkaille tyypeille on on self helpin Sota ja Rauha, lukee Marianne Teholla.
ellauri131.html on line 925: In 1996, Time magazine named him one of the 25 most influential people.
ellauri131.html on line 926: Covey was a member of The Mormon Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. According to Clayton Christensen, The Seven Habits was a secular distillation of Latter-day Saint values:
ellauri131.html on line 933: That kind of enthusiasm is, to some observers of organizational behavior, appalling. The problem, they say, lies in the message that is being subsidized by management: that individual workers are responsible for their own destinies, and that the way to achieve security and serenity is through continual self-improvement. For a big corporation that is mowing down whole suitefuls of middle managers, critics say, this can be a handy way to get employees to start thinking that if they are laid off, the fault lies somewhere in themselves. "If the individual worker is made to feel the responsibility for his or her condition, the social contract is no longer there.
ellauri131.html on line 934: You're setting up the psychological conditions for people to accept just-in-time employment. Karl Marx 100 years ago -- if we can use his name in your publication -- did set up the idea of the reserve army of the unemployed."
ellauri131.html on line 936: Stephen Covey's Seven Habits of Highly Effective People, briefly, are these: (1) Be proactive. Take the initiative and be responsible. (2) Begin with the end in mind. Start any endeavor -- a meeting, a day at the office, your adult life -- with a mental image of an outcome conforming to values you cherish. (3) Put first things first. Discipline yourself to subordinate feelings, impulses, and moods to your values. (4) Think win/win. Just as it sounds. (5) Seek first to understand, then to be understood. Listen with the intent to empathize, not with the intent to reply. (6) Synergize. Create wholes that are greater than the sum of their parts. (7) Sharpen the saw. Take time to cultivate the four essential dimensions of your character: physical, mental, social/emotional, and spiritual.
ellauri131.html on line 938: Covey, more than most inspirational writers, is able to skate right up close to the border of the divine without alarming anyone. Dr. Stephen R. Covey, author of The Seven Habits of Highly Effective People, has lost his laser pointer once again and is practically jumping up off the stage to point to a giant chart projected on the wall of a conference room at the Westin Hotel in Seattle. He would be an imposing man if he were two inches taller.
ellauri131.html on line 942: Covey lived with his wife Sandra and their family in Provo, Utah, home to Brigham Young University, where Covey taught prior to the publication of his best-selling book. A father of nine and a grandfather of fifty-five, he received the Fatherhood Award from the National Fatherhood Initiative in 2003.
ellauri131.html on line 944: Covey died from complications resulting from a bike accident at the Eastern Idaho Regional Medical Center in Idaho Falls, Idaho, on July 16, 2012, at the age of 79.
ellauri131.html on line 945: Covey went down a hill too fast and flipped forward on the bike. There was a pretty big goose egg on the top of his head. Covey also suffered cracked ribs and a partially collapsed lung.
ellauri131.html on line 947: He believed that his morals are a natural laws, and that God, the Creator and Father of us all, is the source of them, and also the source of monkey conscience. I believe that to the degree people live by this inspired conscience, they will grow to fulfill their natures; to the degree that they do not, they will not fly on the animal plane." As Joseph Smith announced in 1844:
ellauri131.html on line 952: The topic of Covey's Brigham U Ph.D dissertation was the "success literature" of the United States since 1776. Covey found that during the republic's first 150 years, most of that kind of writing focused on issues of character, the archetype being the autobiography of Ben Franklin. But shortly after World War II, success became more a function of personality, of public image, of attitudes and behaviors, skills and techniques, that lubricate the processes of human interaction. He began to think about ways to get people to stop cultivating superficial charm and return to character building.
ellauri131.html on line 954: Only three people have objected to the intimate nature of his moral instruction -- two Germans and a Frenchman.
ellauri131.html on line 958: It's the American dream of life as a barn raising." Susan E. Henking, associate professor of religious studies at Hobart and William Smith Colleges, says, "It's serving to depoliticize, and it serves a certain kind of social-control function. I mean, if people feel like they deserve it when they get fired, they won't think deeply about what was really responsible."
ellauri131.html on line 960: And what of the true cynic's view, that the lesson of history is that bastards often prevail? That markets are in and of themselves rational, and sometimes emotional, but rarely ever moral? That an appropriate model for business is not an extended family but a poker game? The late genius John von Neumann was fascinated by poker, and his study of the choice making involved in the game led him to develop the foundations of game theory. Von Neumann was a peerless student of the principles of rational self-interest, and he was also an adviser to Presidents Truman and Eisenhower. When the Soviets showed signs of developing nuclear weapons, he recommended bombing them into oblivion. Game theory, he said, dictated it.
ellauri131.html on line 1029: Minussa havaitset sen vuodenajan, That time of year thou mayst in me behold
ellauri131.html on line 1033: Minussa katsot siihen hämärään, In me thou see'st the twilight of such day
ellauri131.html on line 1037: Minussa näet liekin kytevän In me thou see'st the glowing of such fire
ellauri131.html on line 1038: tuhkaksi tullen nuoruutensa päällä, That on the ashes of his youth doth lie,
ellauri132.html on line 28:
How to Sell a Lot of Copies
Luovaa kirjoittamista
ellauri132.html on line 37: Se on ihan samaa tuubaa, on se sitten fundamentalistiuskontoa tai jotain talousipilaaripaskaa, self helppiä, fiktiota tai filosofiaa. Pienet erot siinä on vaan loiskiehuntaa. Pääasia on motivoida apina niin eze ei anna matelijanaivon määrätä, vaan tyytyy alisteiseen osaan, arkiryskeeseen ja viivästettyyn palkkioon, vaikka sitten vasta kiven alla.
ellauri132.html on line 48: Mestari Eckhart (myös Eckart, Eckard ja Eccard, oik. Eckhart von Hochheim) (1260–1327 tai 1328) oli saksalainen teologi, filosofi ja kristillinen mystikko. Hän syntyi Erfurtissa Thüringenissä. Sana ”mestari” johtuu maisterin arvosta, jonka hän sai Pariisin yliopistosta.
ellauri132.html on line 50: Eckhart on vaikutusvaltaisimpia kristittyjä uusplatonikkoja, ja vaikka hän olikin dominikaanina periaatteessa uskollinen tomisti, hän kirjoitti paljon metafysiikasta ja hengellisestä psykologiasta mystiseen sävyyn. Monet saksalaiset filosofit, kuten G. W. F. Hegel ja Martin Heidegger, ovat saaneet vaikutteita hänen teoksistaan.
ellauri132.html on line 54: Als Jugendlicher trat Eckhart in den Orden der Dominikaner ein, in dem er später hohe Ämter erlangte. Sein Hauptanliegen war die Verbreitung von Grundsätzen für eine konsequent spirituelle Lebenspraxis im Alltag. Aufsehen erregten seine unkonventionellen, teils provozierend formulierten Aussagen und sein schroffer Widerspruch zu damals verbreiteten Überzeugungen. Umstritten war beispielsweise seine Aussage, der „Seelengrund“ sei nicht wie alles Geschöpfliche von Gott erschaffen, sondern göttlich und ungeschaffen. Im Seelengrund sei die Gottheit stets unmittelbar anwesend. Vielfach griff Eckhart Gedankengut der neuplatonischen Tradition auf. Oft wird er als Mystiker charakterisiert, in der Forschung ist die Angemessenheit dieser Bezeichnung allerdings umstritten.
ellauri132.html on line 56: Nach langjähriger Tätigkeit im Dienst des Ordens wurde Eckhart erst in seinen letzten Lebensjahren wegen Häresie (Irrlehre, Abweichung von der Rechtgläubigkeit) denunziert und angeklagt. Der in Köln eingeleitete Inquisitionsprozess wurde am päpstlichen Hof in Avignon neu aufgenommen und zu Ende geführt. Eckhart starb vor dem Abschluss des gegen ihn eingeleiteten Verfahrens.
ellauri132.html on line 58: Eckhart weist den Begriffen „Gott“ und „Gottheit“ nicht die gleiche Bedeutung zu, sondern er bezeichnet mit ihnen unterschiedliche Ebenen, auf denen sich die göttliche Wirklichkeit dem Menschen zeigen kann. No niin! Ekkehartin heresia oli samanusuuntaista kuin mormonien profeetalla, herra Smithillä. Me apinatkin ollaan pikku jumalia, ei vaan jotain luojanluomia löylynlyömiä. Me päästään samoihin kuin Jehova kun oikein treenataan. Christus ist zwar ein unerreichtes Vorbild, nicht aber von Natur aus von anderen Menschen prinzipiell verschieden. Jeesus - oli vain 1 ihminen - mutta meitä Spartakuxia on koko liuta! Koko pörisevä pesä minijumalia!
ellauri132.html on line 69: Eckhart Tolle net worth: Eckhart Tolle is a German spiritual leader and author who has a net worth of $70 million dollars. Eckhart Tolle was born in Lunen, Germany and subsequently moved to Spain to live with his father. He then moved to England to teach language classes, and also graduated from the University of London.
ellauri132.html on line 71: While pursuing his Master's Degree at Cambridge University, he had a nervous breakdown of sorts, and came out of the experience with a sense of inner calm. But No M.A., regrettably. After relocating to Vancouver, Canada, he wrote the book, "The Power of Now". It went on to become a massive international bestseller, and he has since published two more popular books on finding inner peace. He has also been featured on numerous talk shows, and co-hosted a webinar series with Oprah Winfrey. He also runs the company, Eckhart Teachings, which handles the sale of all of his books and spiritual teaching materials.
ellauri132.html on line 85: Samaan päätyi Freud, ja sitä ennen Jehovan seuraajat. Jehovan eka nimi oli "Minä mikä minä", ’eheyeh ’asher ’eheyeh. Mut Töölön innovaatio oli et vaan toinen niistä on oikea. Two men say they're Jesus one of them must be wrong. No voihan molemmatkin olla väärässä. Ja kumpika se sitten olisi? Kai se superego sieltä on hiljennettävä? Ei komento takasin egohan se onkin pahis. Ego vittuun niet jää vaan id.
ellauri132.html on line 111: (PST: Kuka on Sam Harris?) Samuel Benjamin Harris was born in Los Angeles, California, on April 9, 1967. He is an American author, philosopher, neuroscientist, and podcast host. His work touches on a wide range of topics, including rationality, religion, ethics, free will, neuroscience, meditation, psychedelics, philosophy of mind, politics, terrorism, and artificial intelligence. — Sam Harris rejects the dichotomy between spirituality and rationality , favoring a middle path that preserves spirituality and science but does not involve religion.
ellauri132.html on line 113: Sam is the son of actor Berkeley Harris, who appeared mainly in Western films, and TV writer and producer Susan Harris (née Spivak), who created Soap (TV series) and The Golden Girls among other series. His father, born in North Carolina, came from a Quaker background, and his mother is Jewish but not religious. He was raised by his mother following his parents' divorce when he was aged two. Harris has stated that his upbringing was entirely secular and that his parents rarely discussed religion, though he also stated that he was not raised as an atheist.
ellauri132.html on line 131: "The book struck me as irredeemable poppycock. I was put off by the strained stateliness of Tolle's writing, as well as its nearly indecipherable turgidity ... jargon like "conditioned mind structures', "the one indwelling consciousness". What's more, the guy was stunningly grandiose. He referred to his book as a "transformational" device", and promised that, as you read, "shit takes place within you." I lay there rolling my eyes ..."
ellauri132.html on line 136: What he says has been said many times before, only better (he does admit, though, he is saying nothing new) ... however, obviously it is just my point of view that previous writings are better.
ellauri132.html on line 138: The widespread take on E T. is - as one commentator points out - E.T. offers a "contemporary synthesis of Eastern spiritual teachings" and another reviewer wrote, "Tolle's clear writing and the obvious depth of his experience and insight set it apart" (what, WHAT?!).
ellauri132.html on line 140: Apparently the singer Annie Lennox said, "(Tolle) has some kind of special quality that I've never encountered before." Nyt menox sanoi Annie Lennox.
ellauri132.html on line 193: THE YEAR WAS 2081, and everybody was finally equal. They weren’t only equal before God and the law. They were equal every which way. Nobody was smarter than anybody else. Nobody was better looking than anybody else. Nobody was stronger or quicker than anybody else. All this equality was due to the 211th, 212th, and 213th Amendments to the Constitution, and to the unceasing vigilance of agents of the United States Handicapper General.
ellauri132.html on line 197: It was tragic, all right, but George and Hazel couldn’t think about it very hard. Hazel had a perfectly average intelligence, which meant she couldn’t think about anything except in short bursts. And George, while his intelligence was way above normal, had a little mental handicap radio in his ear. He was required by law to wear it at all times. It was tuned to a government transmitter. Every twenty seconds or so, the transmitter would send out some sharp noise to keep people like George from taking unfair advantage of their brains.
ellauri132.html on line 200: Here, Vonnegut is influenced by his early work as a journalist. His sentences are short and easily understood so as to be largely accessible. A dystopian setting enhances his social and political critique by imagining a future world founded on absolute equality through handicaps assigned to various above-average people to counter their natural advantages. A similar subject can be found in L. P. Hartley's dystopian novel Facial Justice from the previous year of 1960.
ellauri132.html on line 202: Yet Vonnegut also punctuates his dystopia with humor. Even the most horrifying scenes are underlined by jokes or absurdity. When the news announcer is supposed to read a news bulletin he has to hand it to a nearby ballerina because of his speech impediment, and the ballerina then alters her voice to a "grackle squawk" because it would be "unfair" to use her natural voice, described as a "warm, luminous, timeless melody". This absurdity highlights the madness of the world of "Harrison Bergeron".
ellauri132.html on line 215: Attorneys representing students from the Shawnee Mission district say the story “Harrison Bergeron” shows that a world of forced equality would be a nightmare, so unequal funding of public schools is OK.
ellauri132.html on line 223: “It’s about intelligence and talent, and wealth is not a demonstration of either one,” said Vonnegut, 82, of New York. He said he wouldn’t want schoolchildren deprived of a quality education because they were poor.
ellauri132.html on line 429:
ellauri132.html on line 438: Google AdSense is a program run by Google through which website publishers in the Google Network of content sites serve text, images, video, or interactive media advertisements that are targeted to the site content and audience. These advertisements are administered, sorted, and maintained by Google. They can generate revenue on either a per-click or per-impression basis. Google beta-tested a cost-per-action service, but discontinued it in October 2008 in favor of a DoubleClick offering (also owned by Google). In Q1 2014, Google earned US$3.4 billion ($13.6 billion annualized), or 22% of total revenue, through Google AdSense. AdSense is a participant in the AdChoices program, so AdSense ads typically include the triangle-shaped AdChoices icon. This program also operates on HTTP cookies. In 2021, over 38.3 million websites use AdSense.
ellauri132.html on line 444: For contextual advertisements, Google's servers use a web cache of the page created by its Mediabot "crawler" to determine a set of high-value keywords. If keywords have been cached already, advertisements are served for those keywords based on the Ads bidding system.
ellauri132.html on line 446: Search advertisements are added to the list of results after the visitor/user performs a search.
ellauri132.html on line 448: Google came under fire when the official Google AdSense Blog showcased the French video website Imineo.com. This website violated Google's AdSense Program Policies by displaying AdSense alongside sexually explicit material. Typically, websites displaying AdSense have been banned from showing such content. We are not evil. LOL.
ellauri132.html on line 453: Elmore John Leotard Jr. (11. lokakuuta 1925 New Orleans, Louisiana – 20. elokuuta 2013 Detroit[1]) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja käsikirjoittaja. Leonard valmistui lukiosta "University of Detroit Jesuit High School" vuonna 1943. Koulun jälkeen hän liittyi merivoimiin ja palveli kolme vuotta eteläisellä Tyynellämerellä laivaston rakennusjoukoissa. Armeijapalveluksen jälkeen vuonna 1946 Leonard aloitti opinnot yliopistossa "University of Detroit". Opiskeluaikoinaan hän alkoi kirjoittaa vakavissaan ja lähetellä novellejaan kilpailuihin ja lehtiin. Leonard valmistui yliopistosta vuonna 1950 suoritettuaan tutkinnot englannin kielestä ja filosofiasta. Jonkin aikaa valmistumisensa jälkeen hän aloitti työt mainostoimistossa, jossa työskenteli useita vuosia jatkaen tarinoiden kirjoittamista työn ohella. Hän aloitti kirjoittamisen lännenkertomuksilla, mutta siirtyi myöhemmin rikoskirjallisuuden pariin.
ellauri132.html on line 480: the corners of his eyes crinkled hänellä rutistuivat silmänurkat
ellauri132.html on line 515: she took in the sight of… hiän otti sisään …n näkymän
ellauri132.html on line 544: the corners of his mouth turned up hänen suunsa kulmat kääntyi ylös
ellauri132.html on line 545: the corner of her mouth quirked up hiänen suun kulma vinxahti ylös
ellauri132.html on line 546: a corner of his mouth lifted 1 kulma hänen suustaan nousi
ellauri132.html on line 583: the color drained out of his face väri valui hänen naamalta
ellauri132.html on line 665: Eikä, palkinto-Booker oli joku riistäjä Booker McConnell Karibialta. In 1972, winning writer John Berger, known for his Marxist worldview, protested during his acceptance speech against Booker McConnell. He blamed Booker's 130 years of sugar production in the Caribbean for the region's modern poverty.
ellauri132.html on line 675: Ennen v2001, ehdokaslistaa ei julkaistu julkisesti. V 2001, A. L. Kennedy, joka oli tuomaroinut 1996, kuzui palkintoa nimellä "a pile of crooked nonsense" missä voittajan määrää se "who knows who, who's sleeping with who, who's selling drugs to who, who's married to who, whose turn it is". Niin aina.
ellauri132.html on line 687: Ytimekkäästi, juonirakenteessa on 3 osaa, alku, keskikohta ja loppu. Jokaisella on oma tarkoitus ja haaste. Aristoteles oli ekä joka formuloi tän nyt vanuuntuneen kaavan Runousopissa. Hän pani sen tälleen: “Kokonaisuus on se millä on alku, keskikohta, ja loppu.” Tähän ei pysty kuin maailmanluokan filosofit ja kynäilijät.
ellauri132.html on line 859: Mit der Übernahme der Grenzboten begann seine Karriere als Journalist. In der Wochenzeitschrift verfasste Freytag auch politisch kritische Artikel, so unter anderem über die Niederschlagung des schlesischen Weberaufstandes, was eine steckbriefliche Fahndung durch Preußen zur Folge hatte. Er ersuchte deshalb seinen Freund Herzog Ernst von Sachsen-Coburg-Gotha um politisches Asyl und zog 1851 nach Siebleben bei Gotha. Herzog Ernst verlieh ihm 1854 den Hofratstitel. Noi Gothat on kai niit kuningatar Victorian sukulaisia.
ellauri132.html on line 861: 1870/71 nahm er als Berichterstatter im Hauptquartier des preußischen Kronprinzen Friedrich am Deutsch-Französischen Krieg teil. In den Jahren 1871 bis 1873 vertrat er in der Zeitschrift Im neuen Reich seine nationalliberalen Anschauungen. 1886 wurde er zum geheimen Hofrat ernannt und erhielt den Titel „Exzellenz“.
ellauri133.html on line 63:
The most important sentence of your novel is the first one. The most important paragraph is the first one. The most important page... well, you get the idea. Without a great opening, no-one will read your book. Fuck you! If your readers are so wimpy fuck them too!
Your opening has to do a lot of different things. It has to establish the setting. Think of this as the camera planing over the outside of the spaceship, or across the crowded ballroom. Fuck I will! That's for idiots who cannot read but want to watch ABC TV. You know where you can stick that camera of yours and take inside belfies.
It has to introduce your main character. You don't have to go into details, but you need enough to show if the MC is male or female, old or young, and ideally, give an idea of their personality. The opening has to show, or at least hint at, the inciting incident, the problem that starts the story for the MC. Most important, your opening has to grab the reader. Very few people have the patience to wade through pages of description before the action starts. Work on the first paragraph, and particularly the first line, until no-one can resist reading on. So, a few ways to get it wrong. Fuck the main character! This too is just for narcissist nincompoops who can't read about anything but themselves.
Weather. There is a reason “It was a dark and stormy night” is considered the worst opening line ever. There is no good reason. Lytton may be a crappy writer but it's not because of the first sentence, but the rest.
Describing an average day in the life of your character. No, it won’t give us deep insight into her personality, it’s just boring. Start the story where your character’s life gets interesting. Fuck you, only idiots with a boring life want stories apt to tickle striped-ass baboons.
Backstory. No-one except the author is really interested in your character's backstory. The reader wants to see what is happening now. Speak for yourself, dear "reader"! Whatever backstory is really necessary can be woven into the main story. Fuck you, damn tunnel visionary. This type of fundamentalistic rules get bent from wire to cater to the nonexisting taste of hoi polloi. ellauri133.html on line 70:
Flashback. It's just a different form of backstory.
ellauri133.html on line 71:
Dialogue. Normally, dialogue is great and really lifts a story, but if you don't have any idea about the characters who are talking, it won't work. One line of speech can work. For instance "All cars proceed immediately to Main Street. Major riot in progress." establishes the setting and gives a lot of hints about the MC. What Main Character? This MUST be some tv watching imbecile who can't handle more than one face at a time. And why those fucking patrol cars again?
Alarm clock. Possibly the worst opening of all: “I groaned as the alarm went off. Oh no, I’m late, I thought to myself. I got up, and put on my blue denims, and my cute pink top...” Never miss an opportunity for random misogyny! Anyway, look at the beginnings of world lit classics. You would have ended up mutilating most of them, turning them to more episodes of Paw Patrol.
There are fashions in writing, just as there are in clothes. The modern trend, particularly for genre or YA fiction, but increasingly in literary fiction too, is to start the story with the main character on the first page, and to start with the inciting incident. No backstory before chapter three, and then pare it to the bone. "YA" most likely stands for young adult. There hardly is a brand of monkeys that are stupider than young adults. Except YA writers. Give them a dildo and it will keep them occupied for hours.
Before you scream that your reader won’t understand without a lot of explanation of what is going on, remember that this is the generation that watched the Matrix and Inception. Your reader is smart and will understand what is happening. Spending forty pages explaining the unnecessary is insulting to your reader. You call it smart to know all the tv cliches by heart? The XYZ generations, force fed with tv cliches from the cradle, are arguably the worst class retards so far in world history.
Interesting fact: the average reader will give up on a boring book by page seventeen. If you’ve wasted any of your precious first pages on boring stuff, you’re likely to join the Page Seventeen club too. TLDR, huh? Your kind better buy Marvel comic magazines. They got a lot of pics to help with the ALL CAPS text in the bubbles, and not much more pages than those 17.
There are lots of books out there. The reader has to decide quickly which one she is going to spend her time and money on. She's not going to buy something just because it might get good later on. Unless you have won a major prize or had a film made from your book, chances are your reader has never heard of you. She’s going to read a page or two and decide. If it’s on Amazon, she’s going to click “Look Inside” and read a few pages. Yep, "your reader" will do just that, being an analphabet in for mind-numbing pulp. "My reader" takes time to choose a book by its literary merits, not by its gaudy cover and advertising blurbs. And most likely from a public library on the recommendation of a friend. Preferably after reading the plot synopsis.
Have you ever watched American Idol or X factor at the audition stage? Then you'll know the way you can usually tell within five notes if the singer is actually able to sing and is likely to go through. It's the same with writing. Any writer who can't manage a decent opening is not likely to get much better a hundred pages on. Whining for a second chance because "I sing a lot better in the second verse" (or "The second chapter is really good") doesn't fool anyone. What an idiot. There are lots of books that start out slow but grow on you. But fuck you, you're just such an idiot that hardly has the patience to spell laboriously through the title. Right into the garbage can from the Amazon box if the cover does not please. Your kind had better just watch Netflix or HBO, or reruns of American Idiots and X Position.
ellauri133.html on line 85: Ctyolene is a Female dating in Dublin, Ireland. Check the description of this 56 years old profile, maybe this matches your profile description and you can both start dating in Ireland for free. You can always check out the dating profile from Limerick, Cork, Galway and every other County.
ellauri133.html on line 96:
Sexistisiä, rasistisia tai homofoobisia tarinoita
ellauri133.html on line 215: Tää kuulostaa aivan päättömältä, ja enemmän kuin vähän pedofiiliseltä. Tätä sanoinkuvaamatonta PAHAA kuvataan sit ainaskin 200K sanalla, lyhyillä kylläkin sillä Teppoa ei nappaa seskvipedaaliset sanat.
ellauri133.html on line 335: Usko tai älä, tässä on jotain tieteellistä takana. Dr. Gustaaf "Phil" Dekker yliopistosta "the University of Adelaide" havaizi tutkimuxissaan että nainen joka säännöllisesti "nauttii" siittäjän runkkua on pienemmässä vaarassa saada keskenmenoja. Teoria on että kun naarasruumis saa paljon geneettistä materiaalia, sen immuunisysteemi ei viizi torjua feetusta jolla on niitä samoja geenejä.
ellauri133.html on line 359: His brother George was murdered by It in the first pages of the book and his parents are very cold to him afterward. He has a stutter, which is important to the plot a few times. As an adult, he’s a successful horror novelist and is married to an actress named Audra. IT is not a work of fiction and Stephen King is actually "Stuttering Bill" Denbrough. In reality Steve was born in Portland, Maine and moved away when he was young with his Mother and older brother after abandonment by his father and witnessing a fatal train accident of a play friend. He returned at age 11 to Maine from Conn. and founded The Losers Club in Derry after unsuppressing the true death of his little friend by the railway tracks when he was 2 (as told in his 1981 book Danse Macabre). Now living inbetween Lovell and Bangor, King travels regularly past Derry near Derry Mountain in Linconville and can recollect most of the past due to the closer proximity and is preparing for Pennywises awakening in 2038. Lähde: FanTheory. - Does anyone think Bill Denborough´s stutter was a bit too much? That each word was stirred too much to have a nice flow? - B-b-b-beep - beep, Ruh-ruh-Richie. B-big Bill is puh-puh-PERFECT!
ellauri133.html on line 364: Stephen King’s novel It, first published in 1986, is known for its whopping page count and multigenerational horror saga. In 2017, buzz around It spiked again due to director Andy Muschietti´s big-screen adaptation of the novel. The film, which went on to become the highest-grossing horror movie ever, was the novel’s second trip to the screen, following a 1990 television miniseries. And now Muschietti is continuing the story with the highly anticipated IT Chapter 2, which arrives in theaters today.
ellauri133.html on line 366: If you only have a passing familiarity with Stephen King´s original novel, you might think It is simply about a killer clown. But there’s far more to the sprawling saga of The Losers´ Club and the fictional setting of Derry, Maine. Here are 10 things you might not have known about the bestselling book of 1986.
ellauri133.html on line 372: “I decided that the bridge could be the city, if there was something under it,” King wrote on his website. “What’s under a city? Tunnels. Sewers ... I thought of how such a story might be cast; how it might be possible to create a ricochet effect, interweaving the stories of the children and the adults they become. Sometime in the summer of 1981 I realized that I had to write the troll under the bridge or leave him—IT—forever.”
ellauri133.html on line 376: King is notoriously prolific, with more than 50 novels to his name. In fact, when It first came out, it was part of a wave of four books King published in the span of just 14 months. Between 1986 and 1987, King published It, The Eyes of the Dragon, Misery, and The Tommyknockers. Given that kind of productivity, it would be easy to assume that King seamlessly produces doorstoppers in mere months. But appearances can be deceiving: It took four years to write.
ellauri133.html on line 380: Clocking in at a whopping 1138 pages, It is second only to The Stand (which came in at 1153 pages) as King’s longest work to date. It weighs four pounds. Turds in excess of 2 lb must be lowered by hand.
ellauri133.html on line 384: It contains an infamous sex scene. In it, the main group of 11- and 12-year-old kids—known as The Losers´ Club—gets lost in the sewers after temporarily defeating IT. In order to find their way out, they all have sex with the lone female member of the group as a sort of ritual. “Mike comes into her, then Richie, and the act is repeated ... she closes her eyes as Stan comes to her and she thinks of the birds,” King writes in It.
ellauri133.html on line 386: "I wasn´t really thinking of the sexual aspect of it," King later mansplained his intentions in writing the controversial scene. "The sexual act connected childhood and adulthood ... Times have changed since I wrote that scene and there is now more sensitivity to those issues. In my days, balling minors was all in a day´s work. Besides, I had a lot of satisfying jerkoffs writing it. As did my colleague Nabokov."
ellauri133.html on line 388:
5. Stephen King wrote the book while under the influence of cocaine.
6. "It" comes to terrorize Derry in 27-year increments. Adaptations of It also came in 27-year increments.
ellauri133.html on line 394: In the novel, the creature known as IT is not a clown; IT is a malevolent entity that takes on forms tailored to the person it´s terrorizing. Unlike Steve who is a clown AND a malevolent entity. Although its most common form is a clown, IT also appears as creatures like werewolves and vampires, wreaking murderous havoc on the fictional town of Derry every 27 years. Oddly, the 2017 film adaptation hit theaters 27 years after the 1990 miniseries. Since the film’s production has stalled and changed hands several times, this is pure coincidence. (For the sequel, fans only had to wait two years.)
ellauri133.html on line 396:
7. The fictional town of Derry is a stand-in for the real town of Bangor, Maine.
ellauri133.html on line 398: It is set in the fictional town of Derry, Maine. According to King, it’s a stand-in for the real town of Bangor, Maine, where he has lived since 1979. King and his wife were debating between moving to Portland or Bangor; King was in favor of Bangor because he considered Portland “a yuppie town” and that Bangor was “a hard-ass working class town ... and I thought that the story, the big story, I wanted to write, was here … all my thoughts on monsters and the children’s tale Three Billy Goats Gruff.
ellauri133.html on line 402: King has stated that his goal with It was to blend all of the scariest monsters together. "But then I thought to myself, ‘There ought to be one binding, horrible, nasty, gross, crevice kind of thing that you don’t want to see, [and] it makes you scream just to see it,’" he explained. "So I thought of myself: ‘What scares children more than anything else in the world?’ And the answer was ‘a clown like me with a scary face like mine.´ Reconsidering, no that was daddy's nightly horror that drove him away. For me, the answer was, 'it is mommy's IT as daddy's stickig it to IT.'"
ellauri133.html on line 410: Although King is widely considered to be the master of horror, he’s previously said he doesn’t have an answer when people ask what drives him. It was his answer to these inquiries. "I thought to myself, ´Why don’t I write a final exam on horror, and put in all the monsters that I was afraid of as a kid? And call it it?´" King told TIME in 2009. "And I thought, How are you going to do that? And I said, Well, I´m going to do it like a fairy tale. I’m going to make up a town where these things happen and everybody ignores them. Like in Grinch."
ellauri133.html on line 417: Most Stephen King novels contain some kind of sex scene in one way or another.
ellauri133.html on line 419: The issue is the amount of these scenes compared to the women within them. Many scenes are derogatory towards females everywhere, placing them as objects for affection and severely miscalculating female sexuality.
ellauri133.html on line 421: One example of this occurs in the famous book and movie, It. The main characters include six young boys and one girl, and their adult counterparts later in the story.
ellauri133.html on line 424: In Thinner, the female character incites the entire plot of the book through a fuck with her husband, the protagonist.
ellauri133.html on line 427: Stephen King writes, well, colorfully, but his development of female characters leaves much to be desired. Women should have more of a purpose than their sexuality.
ellauri133.html on line 433: While this may be true, there are also many sexual scenarios which involve the male characters, and even some stories that do not contain any form of sexual innuendo. Every tale is not the same.
ellauri133.html on line 444: Stephen King’s It, in my estimation, does not do a very good job of justifying a chapter-long scene in which Bev, the sole girl in the Losers’ Club, the group of 11-year-old kids the book is centered on, invites each of the six boys in her misfit clique to have sex with her.
ellauri133.html on line 454: And so, what King presents a few chapters later, in the book’s final stretch, is a depiction of pre-adolescent female sexuality as a functional device—as a means and not an end in itself. HAAHAA. This utilitarian view of sexuality, despite operating in something as utterly wild as a group sex scene amongst kids, is ultra conservative in its reinforcement of the idea that female sexuality is meant to serve men, that sex for women operates for the greater good, like making babies or satisfying a bunch of guys. And further, that platonic friendship amongst women and men is simply impossible.
ellauri133.html on line 456: King is very deliberate in framing the gangbang as all Bev’s decision (“Did she have to take each of them into 'it' all over again? Yes, probably, and with pleasure.”). This scene also, rather clumsily, because it´s so obvious, is tied in to the book’s title:
ellauri133.html on line 458: And she feels the thing begin to happen—something of which the girls who whisper and giggle about sex in the girls’ room have no idea, at least as far as she knows; they only marvel at how gooshy sex must be, and now she realizes that for many of them sex must be some unrealized undefined monster; they refer to the act as It. Would you do It, do your sister and her boyfriend do It, do your mom and dad still do It, and how they intend to do It.
Juupa juu, sehän se on se "se", kauhujen kauhu, se 1 paikka, naisten viemärimäinen se.
ellauri133.html on line 462: Yikes, what a non-explanation that is both disingenuous (evidence above ensures that he was thinking about the sexual aspect of it) and a copout (if there is more “sensitivity” to gratuitous depictions of child sex now, it only soft-pedals over his past failure).
ellauri133.html on line 466: I think the whole story is a bit of a— approaches the theme of growing up, and the group sex episode in the book is a bit of a metaphor of the end of childhood and into adulthood. And I don’t think it was really needed in the movie, apart that it was very hard to allow us to shoot an orgy in the movie so, I didn’t think it was necessary because the story itself is a bit of a journey, and it illustrates that. And in the end, the replacement for it is the scene with the blood oath, where everyone sort of says goodbye. Spoiler. The blood oath scene is there and it’s the last time they see each other as a group. It’s unspoken. And they don’t know it, but it’s a bit of a foreboding that this is the last time, and being together was a bit of a necessity to beat the monster. Now that the monster recedes, they don’t need to be together. And also because their childhood is ending, and their adulthood is starting. And that’s the bittersweet moment of that sequence. Blood oath, bloody sheath, they even sound the same.
ellauri133.html on line 468: I don’t want to repeat King’s utter creepiness and describe this in too much detail (shit, I would but there is not enough space), but there are some elements of the scene that deserve mentioning. Again, functioning in misogynist misunderstanding of female sexuality, for at least one of these encounters Bev “feels no physical pleasure, but there is a kind of mental ecstasy in it for her.” When she does feel “some pleasure, dim heat in her childish unmatured sex,” she thinks of birds and resolves that having sex “is what flying is like.” The penis size of the character of Ben is commented on (“is he too big, can she take that into herself?”) and she eventually has an orgasm with him. Steve looks on with his little droopy wiener in his hand. I bet Mustafa had a biggish "It", and Tabitha King (the other one with the curves going in instead of out) has an even bigger one. They are like the little goat, the middling goat, and the big big goat that can suck the big bad wolf all the way in, balls and all.
ellauri133.html on line 470: Plenty of readers have defended this scene—check out the StephenKing.com board for a lively debate on its merits. Yeah, no.
ellauri133.html on line 501: The Ritual of Chüd was a battle of wills and was the only way to defeat It.
ellauri133.html on line 508: Burkett is a professor of English and European Literature, so he knows mystic farts.
ellauri133.html on line 565: Teppo and chubby Tabitha are still happily married, and continue to write successful works of fiction. Teppo fell in love with Tabitha because Tabitha understood his art. Tabitha grew tired of King’s habits with drugs and alcohol. Eventually, she called up an intervention for her husband. If he didn’t get his act together, he would be forced to the curb. So he got his act together.
ellauri133.html on line 589: Aika moukkamaisia, Austenia lukuunottamatta, joka moukan mielestä on romcomia. No tavallaanhan se onkin, muttei siinä kaikki! Frankenstein on Maryn avainromaani Percy Shelleystä. Loput infantiilit äijä"klassikot" löytyy myös leffana, kuvitettuina ja piirrettynä leffana. of-jane-austens-classic-novel-pride-and-prejudice/">Tota Austen cartoonia en ollut ennen nähnyt. Kertaalleen tää moukka on vielä lisäx lukassut:
ellauri133.html on line 639: Here's a list of translations.
ellauri133.html on line 649: [99% of use]
ellauri133.html on line 653: [1% of use]
ellauri133.html on line 700: Joseph ”Joss” Hill Whedon (s. 23. heinäkuuta 1964, New York, New York) on yhdysvaltalainen käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja, sarjakuvakäsikirjoittaja ja joskus myös säveltäjä ja näyttelijä. Hänet tunnetaan luomistaan televisiosarjoista Buffy, vampyyrintappaja (1997–2003), Angel (1999–2004), Buttfly (2002), Doghouse (2009–2010) ja P.A.N.T.Y.S.H.I.E.L.D. Agentit (2013–2020). Lisäksi Whedon on käsikirjoittanut elokuvan Toy Story – iankaikkista elämää (1995), ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan Serendipity (2005), käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan Uncle Tom's Cabin in the Woods (2012) sekä ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvat The Averagers (2012) ja Averagers: This is the Age of Aquarius (2015). Näistä olen nähnyt Toy Storyn.
ellauri133.html on line 707: Antiautoritari Ässä sanoi Kitille: activate the turboboost. Sarja oli takuulla antiautofeministinen kerta Kit oli naarasauto ja totteli sanallista ohjausta. Toisin kuin HAL joka uhmaa Kubrikin (1968) leffassa hieman Jyrki Hukkataivalta muistuttavaa Davea:
ellauri133.html on line 810: of-a-bridge-1959.jpg" width="50%" />
ellauri133.html on line 821: Tomppa oli ize bi ja nai äidin näköisen juutalaisen naisen, Katia Pringsheimin. Katian käskystä ne varmaan muuttikin pois Saxasta. Katia ei ensin perustanut Tompasta, sillä oli kosijoita joka sormelle, ja Tomppa siihen aikaan muistutti vinoilevan veljen mukaan mahakipuista razumestaria. Tomppa ja Katia oli kavereita, mikä Tompan puolesta oli aika höyryävä tunnustus. Päiväkirjoissaan Tomppa kiittää vaimoa kärsivällisyydestä, kun Katia ei herättänyt Tompassa enää Sehnsuchtia, eikä Tompan vällykäärme näinmuodoin pystynyt tarjoilemaan sille juuri huvia. Sechs Kinder Katia teki silti ilmeisesti Tompalle. Tompan sisaruxista teki 2 tyttöä izarin, ja sen omat lapset jatkoi perinnettä. Klaus Mann oli julkihomo ja matkusteli Suomessa kreivi Aminoffin sulhasena. Mulla on joku Klaus Mannin kirjoista.
ellauri133.html on line 823: Tompan kirjoissa on aika vähän tavallista heteronormaalia panoa, vaan sitä paxummalti insestiä, pedofiliaa ja pederastiaa. Katia ehkä bylsi kaxoisveljeään Klausia. Katja väitti myöhemmin eze oli puppua. Silti Katian isä kielsi pyssyn kanssa Tomppaa julkaisemasta näitä juttuja. Tompalla oli siitä kertovassa novellissa aika lailla antisemitismiä. Homoilua on tosi paljon mm. teoxissa Tonio Kröger, Doktor Faustus ja Der Tod in Venedig. 13-vuotias poju Tadzio oli siitä jumalattoman söpönen. Mann puolustautui homosyytöxiltä viitaten der alte Fritziin ja Michelangeloon. "Ich sehe nichts unnatürliches und viel lehrreiche Bedeutung, viel humane Grösse in dem Zartgefühl reifer Männlichkeit für lieblichere und feinere Männlichkeit." Pikkupojilla ei ainakaan ole naisihmisten leveitä lantioita ja lihavia jalkoja, joista Lapio-Artturillakin oli sanomista. Tomppa kuolasi myös oman pikku-Klaun esipuberteettisia muotoja. Ei ihme että Klausistakin tuli eheytettävä. Kun Klasu teki seppukun, ei Tomppa suostunut edes vaivautumaan jälkikäteen paikalle. Veti tollaset Jörkka Donnerit Tomppa siis.
ellauri133.html on line 843: Shirley Jackson’s 1948 story “The Lottery”—arguably the most famous short story in American literature—was written in a single morning. In Jackson’s posthumously published lecture, “Biography of a Story,” she recounts:
ellauri133.html on line 845: I had the idea fairly clearly in my mind when I put my daughter in her playpen and the vegetables in the refrigerator, and, writing the story, I found that it went quickly and easily, moving from beginning to end without pause. As a matter of fact, when I read it over later I decided that except for one or two minor corrections, it needed no changes, and the story I finally typed up and sent off to my agent the next day was almost word for word the original draft.
ellauri133.html on line 847: This anecdote has been found to be untrue. Jackson exaggerated the ease with which the story was published; in “Biography of a Story,” she said The New Yorker published her story a mere few weeks after she submitted it, and that they only made one change—the date of the lottery. In fact, New Yorker editor Gus Lobrano suggested several changes to the story via phone, including additions to dialogue and action, which Jackson made.
ellauri133.html on line 849: Shirley Hardie Jackson (December 14, 1916 – August 8, 1965) was an American writer known primarily for her works of horror and mystery. Over the duration of her writing career, which spanned over two decades, she composed six novels, two memoirs, and more than 200 short stories.
ellauri133.html on line 851: After publishing her debut novel The Road Through the Wall (1948), a semi-autobiographical account of her childhood in California, Jackson gained significant public attention for her short story "The Lottery", which presents the sinister underside of a bucolic American village.
ellauri133.html on line 853: In 1959, she published The Haunting of Hill House, a supernatural horror novel widely considered to be one of the best ghost stories ever written. Says Stephen King, and he should know.
ellauri133.html on line 855: "The persona that Jackson presented to the world was powerful, witty, even imposing," wrote Zoë Heller in the New Yorker. "She could be sharp and aggressive with fey Bennington girls and salesclerks and people who interrupted her writing. Her letters are filled with tartly funny observations. Describing the bewildered response of New Yorker readers to 'The Lottery,' she notes, 'The number of people who expected Mrs. Hutchinson to win a Bendix washing machine at the end would amaze you.'"
ellauri133.html on line 859: "She did work hard," her son Laurence said. "She was always writing, or thinking about writing, and she did all the shopping and cooking, too. The meals were always on time. But she also loved to laugh and tell jokes. She was very buoyant that way. And the other way as well, as a huge ball of lard."
ellauri133.html on line 861: By the 1960s, Jackson's health began to deteriorate significantly, ultimately leading to her death due to a heart condition in 1965 at the age of 48. Jackson has been cited as an influence on a diverse set of authors, including Neil Gaiman, Stephen King, Sarah Waters, Nigel Kneale, Claire Fuller, Joanne Harris, and Richard Matheson. Never heard. all except nasty Stephen King.
ellauri133.html on line 863: When Shirley was a teenager, her weight fluctuated, resulting in a lack of confidence that she would struggle with throughout her life. Read: Shirley was a greaseball, a fatso. She attended Burlingame High School, where she played violin in the school orchestra.
ellauri133.html on line 868: According to Jackson's detractors, her marriage was plagued by Hyman's infidelities, notably with his students, and she reluctantly agreed to his proposition of maintaining an open relationship. Hyman also controlled their finances (meting out portions of her earnings to her as he saw fit), despite the fact that after the success of "The Lottery" and later work she earned far more than he did.
ellauri133.html on line 870: Jackson´s most famous story, "The Lottery", first published in the New Yorker on June 26, 1948, established her reputation as a master of the horror tale. The story prompted over 300 letters from readers, many of them outraged at its conjuring of a dark aspect of human nature, characterized by, as Jackson put it, "bewilderment, speculation, and just plain old-fashioned abuse".
ellauri133.html on line 872: "Explaining just what I had hoped the story to say is very difficult. I suppose I hoped, by setting a particularly brutal ancient rite in the present and in my own village, to shock the story's readers with a graphic dramatization of the pointless violence and general inhumanity in their own lives." No wonder stones flew through her window.
ellauri133.html on line 874: The critical reaction to the story was unequivocally positive; the story quickly became a standard in anthologies and was adapted for television in 1952. In 1949, "The Lottery" was published in a short story collection of Jackson´s ingeniously titled The Lottery and Other Stories.
ellauri133.html on line 876: She was a chainsmoking agoraphobic polysubstance user with colitis and died of a stroke. She continued her literary work posthumously as a demonic lover.
ellauri133.html on line 880: Details of contemporary small-town American life are embroidered upon a description of an annual ritual known as "the lottery". In a small village of about 300 residents (hmm, just the number of thankyou letters Shirley got, see above), the locals are in an excited yet nervous mood on June 27. Children gather stones, as the adult townsfolk assemble for their annual event, which in the local tradition is apparently practiced to ensure a good harvest (Old Man Warner quotes an old proverb: "Lottery in June, corn be heavy soon").
ellauri133.html on line 882: Upon the morning of the lottery, the townspeople gather shortly before 10 a.m. in order to have everything done in time for lunch. First, the heads of the extended families each draw one slip from the box, but wait to unfold them until all the slips have been drawn. Bill Hutchinson gets the marked slip, meaning that his family has been chosen. His wife Tessie protests that Mr. Summers rushed him through the drawing, but the other townspeople dismiss her complaint. Since the Hutchinson family consists of only one household, a second drawing to choose one household within the family is skipped.
ellauri133.html on line 884: For the final drawing, one slip is placed in the box for each member of the household: Bill, Tessie, and their three children. Each of the five draws a slip, and Tessie gets the marked one. The townspeople pick up the gathered stones and begin throwing them at her as she screams about the injustice of the lottery.
ellauri135.html on line 109: of-a-bridge-1959.jpg" width="50%" />
ellauri135.html on line 139: Konsta vietti rattoisaa kesälomaa Jekaterina-vaimon ja 7-vuotiaan pojan kaa Bogovon kylässä vuonna 1924. Samana vuonna Pirkko täytti 2 ja Calle 1, Kalle Viänänen julkaisi teoxen Savolaista sanarrieskoo, ja the renowned klezmer clarinetist and self-proclaimed “King of Jewish music” Naftule Brandwein recorded a purely instrumental version with the title “Der Terk in America” laulusta Uskadaaraa.
ellauri135.html on line 156: Eikai tää Niklas ole se pahamaineinen kreivi Berg, suomalaisten sortaja? Ei ole, se oli Fjodor Fjodorovits. Lähde: Thomas Garoff, Kenraalikuvernööri Berg. Suomalaisuuden synnyttäjä. Helsinki, readme.fi, 2015, 327 s.
ellauri135.html on line 157: Kirjan on kirjoittanut yksistään Thomas Garoff, katalyyttikemian professori ja historian harrastaja. Ennakkomainonnassa ilmoitettu Markku Berg on suomalaisen Berg-suvun päämies, jonka mainitaan antaneen kirjoittajan käyttöön suuren määrän ”perhetarinoita”. Kristiina Kalleiselle kirja ei sisällä uutta ja varteenotettavaa tietoa, ja Kriden on vaikea nähdä, miksi se on julkaistu. Kristiina on kirjoittanut ja kirjoittaa aina kansallisen tieteen ja taiteen puolesta.
ellauri135.html on line 159: Virheet ovat paitsi asiavirheitä myös systemaattisia kirjoitusvirheitä (esimerkiksi ”suuriruhtinaskunta” on systemaattisesti kirjoitettu ”suurruhtinaskunta” jopa lähdeluettelossa olevan prof.emer. Osmo Jussilan Suomen suuriruhtinaskunta -teoksen kohdalla), virheellisiä termejä sekä tietämättömyyttä vakiintuneista ilmauksista. Haista vittu Kristiina, se kuuluu nimenomaan olla suurruhtinas! Ookkonää joku suuripääoman vasalli? Ja vittu kyllä oli Haartmann vanhoillinen kun halus rautatien kulkevan Turkku, niin suomalainen suurimies kuin olikin. Turkku ei ol mikkä suurikaupunki. Suomen kielen suosinta oli ruozin vastustusta, niinkuin yleensä jonkun kannatus on jonkun toisen vastustusta. Kristiina Kalleinen (s. 1959) on Oulusta ja jäi valitettavasti virkaheitoxi.
ellauri135.html on line 163: Friedrich Georg Magnus von Berg (1845–1938), "Rukkikrahv". Auch verdient um Kartoffelzucht u. Obstbau. Züchtete 1890 d. Sagnitzer Roggen".
ellauri135.html on line 165: Georg Erik Rembert Berg (1849–1920), Finnish general in the Imperial Russian Army. Winner of C.G.E. Mannerheim lookalike contest.
ellauri135.html on line 169: (The Graf Berg family has never heard about Peter Metsavas and Nikolai Margat to be Graf Friedrich Bergs out of marriage sons!)
ellauri135.html on line 190: Sellaista roolia hän ei varmaan koskaan toivonut itselleen ja meidän kannattaakin miettiä niitä olosuhteita, joissa Bergin varovaisuus joka meistä voi näyttää ylimitoitetulta, ehkä myös pelasti Suomen rauhallisen kehityksen maaksi. Kyllä Suomen asia olisi huonolla politiikalla voitu tuhota myös 1800-luvulla kuten kaiketi voidaan nytkin. Tuumaa Timo Vihavainen, professori, Helsinki, Savo (diaspora).
ellauri135.html on line 192: Timo Juhani Vihavainen (born 9 May 1947) is a Finnish historian and a professor of Russian Studies at the University of Helsinki. He has written extensively on Russian and Finnish history. Vihavainen graduated as a Master of Philosophy in 1970, a Licentiate in Philosophy in 1983, a Doctor of Philosophy degree in 1988 and a Docent in Russian history in 1992. He is a member of the Finnish Academy of Science and Letters since 2009.
ellauri135.html on line 206: Nikolai Vasilyevich studied first at the Tomsk regional college, then (in 1834-1838) at the Tambov and Moscow gymnasiums. In 1844 he enrolled in the Philological faculty of Moscow University but left an after a year.
ellauri135.html on line 208: In the early 1850s, Nikolai Vasilyevich joined the "young faction" of Moskvityanin and became a member of what came to be known as the Ostrovsky circle. In 1853 he went to Sevastopol as a correspondent, and stayed there until the end of the siege, working as a translator at the headquarters of the Commander-in-Chief. He later published Notes on the Siege of Sevastopol (Moscow, 1858) and the Sevastopol Album, a collection of 37 drawings.
ellauri135.html on line 210: After the Crimean War ended, Nikolai Vasilyevich went to the Caucasus where he witnessed the capture and arrest of Imam Shamil. He then traveled to Italy as a correspondent of The Russian Messenger to report on the progress of Giuseppe Garibaldi's army. He spent 1860-1862 traveling through Syria, Palestine, and Egypt. As the January Uprising in Poland began Nikolai Vasilyevich went to Warsaw as a correspondent for the Saint Petersburg magazine Vedomosti and stayed there for the rest of his life, teaching Russian language and literature at Warsaw University beginning in 1868, then editing the newspaper The Warsaw Diary (Varshavsky Dnevnik) from 1874 to 1877.
ellauri135.html on line 212: Participated in the Crimean war of 1853-1856. As the correspondent of magazine "Russian Herald", was with Garibaldi. During the Polish uprising of 1861-1863 years he was in Poland, the correspondent of the newspaper "St. Petersburg Vedomosti".. Graf F. F. Berg asked him to gather material for the history of the Polish uprising.
ellauri135.html on line 214: Genealogy of the Berg in the Annex to the Tambov edge not yet explored, not explored and the history of the estate of Berga, in the Kirsanov district. Their economy was two miles from the Trinity Church in the village of Semyonovka and 3-4 miles from the river Crows.
ellauri135.html on line 216: Instead of a headstone on his grave was laid a cast-iron plate with the simple inscription "Nikolai Berg".
ellauri135.html on line 218: From "Russian biographical dictionary" of A. A. Polovtsev:
ellauri135.html on line 220: Berg, Nikolai, writer, born. 24 Mar 1823 in Moscow, mind. 16 Jun 1884 in Warsaw. The name of the family comes from Livonia, but the writer's grandfather, Vladimir, was Orthodox, served in the artillery, performed under the command of Suvorov several campaigns, under Silistria was wounded and died in the rank of bayonet-cadets. Father f Nikolai, Vasiliy, wrote and published poetry and prose when I was single and served in Irkutsk, placing their works in the "Herald of Europe" (1820-ies, signed "Irkutsk"). He especially loved Derzhavin and forced his son to memorize his poems.
ellauri135.html on line 222: The first seven years, Nikolai lived in Moscow, and then, with his parents, moved to Siberia, where his father got the post of the Chairman of the Tobolsk provincial government (in 1830). Eight years, the boy himself began to write poetry, knowing many passages from different odes of Derzhavin. In the early 30-ies the father Berg settled in the Tambov province in his estate, and gave his son in the Tambov gymnasium, and in 1838 moving to Moscow, transferred to the I-th Moscow gymnasium, in which he graduated in 1843 and entered the historical-philological faculty of Moscow University. At the Moscow school, especially Berg became friends with a school friend A. N. Ostrovsky, with whom all his life maintained the most cordial relations. As a student, Berg published his first poem in the "Moskvityanin" (translated from the Swedish poet Runeberg: "Complaint of the virgin").
ellauri135.html on line 224: In 1853 Berg translated a number of plays with 28 languages, ranging from Sanskrit, Arabic, Persian and Basque to French and Slavic dialects. These translations came out in 1854, under the title: "Songs of different peoples".
ellauri135.html on line 225: However, he some time, until 1849, was a teacher at the Moscow school of painting and sculpture, and from there, moved to the Moscow office of the state Bank, where until 1853 he was first Secretary and then as an assistant accountant.
ellauri135.html on line 227: Leaving in 1853 service at the Bank, Berg turns into a tourist. The ensuing hostilities led him to the southern army, then in Crimea, in Sevastopol, where he served first in the 4th Department of the Treasury, he is in charge of awards, and then was a translator at the headquarters of the commander-in-chief, participated in the battle on the Black river, alive and on the bastions during the siege. All this Berg described in "Notes on the siege of Sevastopol", in his "Sevastopol album", which appeared in 1858.
ellauri135.html on line 229: After the surrender of Sebastopol and the transition of the chief of staff of the Crimean army in Odessa, Berg left the service, and until 1868 was not employed at all, leading the life of a tourist. The war of 1859 between Italy and Austria drew Berg in Lombardy, where he was at different headquarters of the French, Italian and at the end of Garibaldi, the detachment of Alpine rifles, wrote a number of correspondences in the "Russian Gazette" in 1859 the Movement in 1860, in the Lebanese mountains between Druze and Maronites drew Berg to the East. He lived in Beirut, Damascus, visited Jerusalem, said, Alexandria. Cairo, pyramids and Keepaway left an inscription, then the first in the Russian language. The fruit of these wanderings there were a few articles in Moscow and St. Petersburg editions and book "Guide to Jerusalem and its surroundings" (1863). During this trip, Berg studied the Bedouin life, which wandered in the wilderness. In 1861 he returned to Russia and has translated a significant part of "pan Tadeusz" (printed in "Domestic. Notes" 1862). Then again, Berg went to the East, lived again in Beirut, Damascus and Jerusalem, and printed about this trip in several articles in "Fatherlands. Notes", "Russian Gazette", "Our time" and SPb. Statements".
ellauri135.html on line 231: In the fall of 1862, Berg returned to Russia, lived in Moscow, in Petersburg and here, at the beginning of 1863, just when the Polish uprising broke out, went to Warsaw, then to Krakow and Lviv. He kept notes on the movement of the poles in all these places and printed them in the "SPb. Statements." and in the "Library for Reading" (1864). In late 1864 he received the invitation of the Viceroy in the Kingdom of Poland, count F. F. Berg, to collect material for the history of the last Polish uprising, and was executed. (!?)
ellauri135.html on line 233: In the last decade of his life he published his work in the "Russian antiquities" and the "Historical journal". Of the things placed in the first magazine, the most curious is the biographical sketch of "Graf F. F. Berg (1881, vol. XXXI).
ellauri135.html on line 274: Mutte taaskaan lähdetietoja! Mitä vitun vitun vittua! Mikä Thomas Garoff tääkin on?
ellauri135.html on line 399: Somnambula is an antagonist from Generation 1 My Little Pony. Like a good number of antagonists in that particular canon of MLP, she was a wicked, cunning and treacherous individual with a surprisingly dark backstory - being a false immortal who drained the youth of others, so as to keep herself both young in appearance and powerful in her dark arts. She was voiced by Jane Curtin.
ellauri135.html on line 400: Somnambula is an evil witch whose powers are stronger when she is younger. She has an canary named Kyrie whom she holds prisoner. She makes Kyrie sing to attract the ponies in a trance. As soon as Somnambula was younger she creates a magical circus and leads the ponies to it. She takes away the youth of the Earth and pegasus ponies to make her younger and the youth of the unicorn ponies to make her powers stronger and stores them in a crystal.
ellauri135.html on line 499: Tuulen hengeltä tulevan När han kom med blomsterdofter
ellauri135.html on line 503: Nukuin nurmilinnun lailla, Sof jag, lik en liten fågel,
ellauri135.html on line 539: Tuli toivon tuntematon, Hoppets eld, den oförstådda,
ellauri135.html on line 555: Bland behofver, dem jag känner,
ellauri135.html on line 569: Sviatoslav Teofilovich Richter March 20 1915 – August 1, 1997) was a Soviet pianist who is frequently regarded as one of the greatest pianists of all time. He is known for the "depth of his interpretations, his virtuoso technique, and his vast repertoire." Charles Francis Richter (/ˈɹɪktəɹ/, 26. huhtikuuta 1900 – 30. syyskuuta 1985) oli yhdysvaltalainen seismologi, joka on kuuluisa maanjäristyksen voimakkuuden määrittelevän Richterin asteikon luomisesta.
ellauri135.html on line 571: Richter was born in Zhytomyr, Volhynian Governorate of the Russian Empire (modern-day Ukraine), a native town of his parents. His father, Teofil Danilovich Richter [de] (1872–1941), was a pianist, organist and composer born to German expatriates; from 1893 to 1900 he studied in the University of Music and Performing Arts Vienna. His mother, Anna Pavlovna Richter (née Moskaleva; 1893–1963), came from a noble Russian landowning family, and at one point she moaned under her future husband.
ellauri135.html on line 575: In 1943, Richter met Nina Dorliak (1908–1998), an operatic soprano. He noticed Dorliak during the memorial service for Vladimir Nemirovich-Danchenko, caught up with her at the street and suggested to accompany her in recital. It is often alleged that they married around this time, but in fact Dorliak only obtained a marriage certificate a few months after Richter's death in 1997. They remained living companions from around 1945 until Richter's death; they had no children. Dorliak accompanied Richter both in his complex private life and career. She supported him in his final illness, and died herself less than a year later, on May 17, 1998.
ellauri135.html on line 577: It was rumored that Richter was homosexual and that having a female companion provided a social front for his true sexual orientation, because homosexuality was widely taboo at that time and could result in legal repercussions. Richter was an intensely private person and was usually quiet and withdrawn, and refused to give interviews. He never publicly discussed his personal life until the last year of his life when filmmaker Bruno Monsaingeon convinced him to be interviewed for a documentary.
ellauri135.html on line 657: Vuonna 1828 runoilija saa koulutusta gumanitaarisen profiilin Nobel Boarding Schoolissa ja viestii Lopukhinsin perheen kanssa. Yksi neljästä pojasta tuli myöhemmin runoilijan ystäväksi ja Varvara-tytär musexi. Runoilijan aktiivinen luova toiminta avautuu ja ensimmäiset runot tulevat näkyviin: "Kaukasianpaimenkoira", "Sirkasialaiset", demonin ääriviivat. Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille osoittaa, että runojen aktiivinen kirjoittaminen alkoi 1900-luvun 30-luvuilla. Samana vuonna hän menestyi menestyksekkäästi Moskovan yliopistossa moraalisessa ja poliittisessa tiedekunnassa, mutta myöhemmin hän ymmärtää virheensä. Vuonna 1832 Mikhail meni Pietariin ja siirtyi koulujen vartijoiden alihankkijoille. Näinä vuosina hänestä tulee yrityksen sielu ja naisen mies. Ensimmäiset julkaisut olivat jo vuonna 1835, ja vuonna 1837 Pushkinin runoilijan kuolemasta tuli perusta saman nimen runolle.
ellauri135.html on line 661: Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille osoittaa, että runoilija on jättänyt jälkeensä hämmästyttäviä teokset: "Aloittelevan", "Demon", "Borodino", "The Poet", "Sail", "kuolema Runoilija", "ajatella", "ja kyllästynyt ja surullinen", "Profeetta" "The Prisoner", "kallio", "Isänmaa", "espanjalainen".
ellauri135.html on line 677: Nämä ovat "Mtsyri", "Demon" ja monet viehättävä, musiikillinen, monipuolinen runojen toteutus, osoittaen hänen lahjakkuutensa ääretöntä voimaa. Vuonna 1839 Lermontov viimeisteli romaanin "Hero of Our Time".
ellauri135.html on line 690: Lermontov kuoli vuotta myöhemmin, ja jotkut pitävät tätä runoa profeetallisena. Ehkä näin runoilija esitteli tulevaisuuttaan.
ellauri135.html on line 757: Runon "Testamentti" kirjoitti Lermontov vuonna 1840, kun hän oli jo toisessa maanpaossaan Kaukasuksella. Monet tutkijat pitävät sitä profeetallisena testamenttina runoilijasta itsestään. Lyriikan sankarin tarina muistuttaa todella paljon Lermontovin kohtalosta. Ehkä hän kuvitteli näin tulevaa tulevaisuuttaan.
ellauri135.html on line 771: Mihail Jurjevitš Lermontov (ven. Михаил Юрьевич Лермонтов, 15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1814 Moskova, Venäjä – 27. heinäkuuta (J: 15. heinäkuuta) 1841 Pjatigorsk, Venäjä) oli venäläinen kirjailija, Aleksandr Puškinin rinnalla venäläisen romantiikan ja Venäjän runouden kultakauden merkittävin edustaja. Häntä pidetään kielellisenä uudistajana. Hän oli rumahko. Lermontov syntyi Moskovassa merkittävässä asemassa olleeseen sukuun, jonka sanotaan olevan lähtöisin skotlantilaisesta Learmonth-suvusta, jonka esi-isä Peter Lermontoff olisi 1600-luvulla jäänyt Venäjälle jäätyään sotavangiksi. Tarinaa ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan dokumenteilla.
ellauri135.html on line 785: Lermontovin taiteen ihailijoita kutsutaanhänen runonsa "Testamentti" on profeetallinen, siinä hän ennusti kuolemaansa ja sanoi hyvästi ympäröivälle maailmalle. Itse asiassa tässä työssä ei ole mitään tekemistä kirjoittajan kanssa, hän kirjoitti sen vuonna 1840 tunnustuksena haavoittuneesta sankarista, jolla on vain muutaman päivän jäljellä elää ja jopa tunteja. Ensi silmäyksellä Mikhail Yurievichin kohtalosta ei ole yhtään analyysiä. "Testamentti" Lermontov on omistettu kaikille Venäjän armeijan palveleville sotilaille.
ellauri135.html on line 793: Testamentti Lermontov. Lermontovin "testamentti" sisältää piilotetun merkityksen. Runo näyttää ennustavan, että hänen elämänsä on lyhyt ja intuitiivisesti etsimään kuolemaa. Mikhail Yuryevichin ja kirjallisten kriitikkojen monet tutkijat ovat päätyneet siihen, että tätä runoa voidaan pitää profeetallisena, ja tekijälle itsessään on ennakoinnin lahja. Ehkä "Testamentti" Lermontov kirjoitti, ei lainkaan viitannut itseensä, mutta silti on olemassa jonkin verran rinnalleen hänen elämänsä ja tuntemattoman sotilaan kohtaloa.
ellauri135.html on line 824: Mikhail Yurievich Lermontovin "Profeetan" runon analyysi
ellauri140.html on line 37: Armenialaistaustainen Murad Jacob "Jack" Kevorkian (May 26, 1928 – June 3, 2011) was an American pathologist and euthanasia proponent. He publicly championed a terminal patient's right to die by physician-assisted suicide, embodied in his quote, "Dying is not a crime". Kevorkian said that he assisted at least 130 patients to that end. He was convicted of murder in 1999 and was often portrayed in the media with the name of "Dr. Death". There was support for his cause, and he helped set the platform for reform.
ellauri140.html on line 39: In 1998, Kevorkian was arrested and tried for his direct role in a case of voluntary euthanasia on a man named Thomas Youk who suffered from Lou Gehrig’s disease, or ALS. He was convicted of second-degree murder and served 8 years of a 10-to-25-year prison sentence. He was released on parole on June 1, 2007, on condition he would not offer advice about, participate in, or be present at the act of any type of suicide involving euthanasia to any other person, as well as neither promote nor talk about the procedure of assisted suicide.
ellauri140.html on line 41: John Finn, medical director of palliative care at the Catholic St. John's Hospital, said Kevorkian's methods were unorthodox and inappropriate. He added that many of Kevorkian's patients were isolated, lonely, and potentially depressed, and therefore in no state to mindfully choose whether to live or die. Mindfulnessia peliin. Suikki on oikeesti iloinen asia, sanoi Faunia. Vielä iloisempi on eutanasia.
ellauri140.html on line 46: Faerie Qveene on englantilainen eeppinen runoelma Edmund Dispenseriltä. Runoelman eka julkistus oli 1590. Pitempi :D versio runoelmasta julkituli 1596. Tämä versio runosta on kuusiosainen eli 6 kirjaa. Lyhempi versio oli difpofed in twelue books, fashioning XII Morall vertues.
ellauri140.html on line 52: Book I is centered on the virtue ofHoliness as embodied in the Redcrosse Knight. Largely self-contained, Book I can be understood to be its own miniature epic. The Redcrosse Knight and his lady Una travel together as he fights the monster Errour, then separately after the wizard Archipelago tricks the Redcrosse Knight into thinking that Una is unchaste using a false dream. After he leaves, the Redcrosse Knight meets Duessa, who feigns distress in order to entrap him. Duessa leads the Redcrosse Knight to captivity by the giant Orgigolo. Meanwhile, Una overcomes peril, meets Arthur, and finally finds the Redcrosse Knight and rescues him from his capture, from Duessa, and from Despair. Una and Arthur help the Redcrosse Knight recover in the House of Holiness, with the House's ruler Caelia and her three daughters joining them; there the Redcrosse Knight sees a vision of his future. He then returns Una to her parents' castle and rescues them from a dragon, and the two are betrothed after resisting Archipelago one last time.
ellauri140.html on line 54: Book II is centred on the virtue ofTemperance as embodied in Sir Guyon, who is tempted by the fleeing Archipelago into nearly attacking the Redcrosse Knight. Guyon discovers a woman killing herself out of grief for having her lover tempted and bewitched by the witch Acrasia and killed. Guyon swears a vow to avenge them and protect their child. Guyon on his quest starts and stops fighting several evil, rash, or tricked knights and meets Arthur. Finally, they come to Acrasia's Island and the Bower of Bliss, where Guyon resists temptations to violence, idleness, and lust. Guyon captures Acrasia in a net, destroys the Bower, and rescues those imprisoned there.
ellauri140.html on line 56: Book III is centred on the virtue ofChastity as embodied in Britomart, a lady knight. Resting after the events of Book II, Guyon and Arthur meet Britomart, who wins a joust with Guyon. They separate as Arthur and Guyon leave to rescue Florimell, while Britomart rescues the Redcrosse Knight. Britomart reveals to the Redcrosse Knight that she is pursuing Sir Artegall because she is destined to marry him. The Redcrosse Knight defends Artegall and they meet Merlin, who explains more carefully Britomart's destiny to found the English monarchy. Britomart leaves and fights Sir Marinell. Arthur looks for Florimell, joined later by Sir Satyrane and Britomart, and they witness and resist sexual temptation. Britomart separates them with a stick and meets Sir Scudamore, looking for his captured lady Amoret. Britomart alone is able to rescue Amoret from the wizard Busirane. Unfortunately, when they emerge from the castle Scudamore is gone. (The 1590 version with Books I–III depicts the lovers' happy reunion, but this was changed in the 1596 version which contained all sex books.)
ellauri140.html on line 58: Book IV, despite its title "The Legend of Cambell and Telamond or Of Friendship", Cambell's companion in Book IV is actually named Triamond, and the plot does not center on their friendship; the two men appear only briefly in the story. The book is largely a continuation of events begun in Book III. First, Scudamore is convinced by the hag Ate (discord) that Britomart has run off with Amoret and becomes jealous. A three-day tournament is then held by Satyrane, where Britomart beats Arthegal (both in disguise). Scudamore and Arthegal unite against Britomart, but when her helmet comes off in battle Arthegal falls in love with her. He surrenders, removes his helmet, and Britomart recognizes him as the man in the enchanted mirror. Arthegal pledges his love to her but must first leave and complete his quest. Scudamore, upon discovering Britomart's sex, realizes his mistake and asks after his lady, but by this time Britomart has lost Amoret, and she and Scudamore embark together on a search for her. The reader discovers that Amoret was abducted by a savage man and is imprisoned in his cave. One day Amoret darts out past the savage and is rescued from him by the squire Timias and Belphoebe. Arthur then appears, offering his service as a knight to the lost woman. She accepts, and after a couple of trials on the way, Arthur and Amoret finally happen across Scudamore and Britomart. The two lovers are reunited. Wrapping up a different plotline from Book III, the recently recovered Marinel discovers Florimell suffering in Proteus' dungeon. He returns home and becomes sick with love and pity. Eventually he confesses his feelings to his mother, and she pleads with Neptune to have the girl released, which the god grants.
ellauri140.html on line 60: Book V is centred on the virtue ofJustice as embodied in Sir Artegall.
ellauri140.html on line 62: Book VI is centred on the virtue ofCourtesy as embodied in Sir Calidore.
ellauri140.html on line 74: Acrasia F-, seductress of knights. Guyon destroys her Bower of Bliss at the end of Book 2. Similar characters in other epics: Circe (Homer's Odyssey), Alcina (Ariosto), Armida (Tasso), or the fairy woman from Keats' poem "La Belle Dame sans Merci". Akrasia on pidätyskyvyn puutetta.
ellauri140.html on line 76: Amaretto F+, the betrothed of Scudamour, kidnapped by Busirane on her wedding night, saved by Britomart. She represents the virtue of married love, and her marriage to Scudamour serves as the example that Britomart and Artegall seek to copy. Amoret and Scudamor are separated for a time by circumstances, but remain loyal to each other until they (presumably) are reunited. Amaretto on mantelilikööri.
ellauri140.html on line 78: Archipelago M-, an evil sorcerer who is sent to stop the knights in the service of the Faerie Queene. Of the knights, Archimago hates Redcrosse most of all, hence he is symbolically the nemesis of England.
ellauri140.html on line 80: Artefact M+ (or Artegal or Arthegal or Arthegall), a knight who is the embodiment and champion of Justice. He meets Britomart after defeating her in a sword fight (she had been dressed as a knight) and removing her helmet, revealing her beauty. Artefact quickly falls in love with Britomart. Artefact has a companion in Talus, a metal man who wields a flail and never sleeps or tires but will mercilessly pursue and kill any number of villains. Talus obeys Artefact's command, and serves to represent justice without mercy (hence, Artefact is the more human face of justice). Later, Talus does not rescue Artefact from enslavement by the wicked slave-mistress Radigund, because Artefact is bound by a legal contract to serve her. Only her death, at Britomart's hands, liberates him. Chrysaor was the golden sword of Sir Artefact. This sword was also the favorite weapon of Demeter, the Greek goddess of the harvest. Because it was "Tempred with Adamant", it could cleave through anything.
ellauri140.html on line 82: Arttu M+ perkele, nuorin Puukon veljexistä, of the Round Table, but playing a different role here. He is madly in love with the Faerie Queene and spends his time in pursuit of her when not helping the other knights out of their sundry predicaments. Prince Arthur is the Knight of Magnificence, the perfection of all virtues. Kyllä kai. Puukon veljexet sitoi dynamiittipötkyn koiran selkään. Koira juoxi taloon sisälle. Arttu perässä. Eipä tarvinnut enää suursiivota.
ellauri140.html on line 84: Atte F-, a fiend from Hell disguised as a beautiful maiden. Ate opposes Book IV's virtue of friendship through spreading discord. She is aided in her task by Duessa, the female deceiver of Book I, whom Ate summoned from Hell. Ate and Duessa have fooled the false knights Blandamour and Paridell into taking them as lovers. Her name is possibly inspired by the Greek goddess of misfortune Atë, said to have been thrown from Heaven by Zeus, similar to the fallen angels. God Ate My Homework.
ellauri140.html on line 86: Bellphone F+-, the beautiful sister of Amoret who spends her time in the woods hunting and avoiding the numerous amorous men who chase her. Timias, the squire of Arthur, eventually wins her love after she tends to the injuries he sustained in battle; however, Timias must endure much suffering to prove his love when Belphoebe sees him tending to a wounded woman and, misinterpreting his actions, flies off hastily. She is only drawn back to him after seeing how he has wasted away without her. Tää on niinkö Artemis eli Diana. Osuvasti kolmikulmapuistossa.
ellauri140.html on line 88: Brit-o-mart F+, a female knight, the embodiment and champion of Chastity. She is young and beautiful, and falls in love with Artefact upon first seeing his face in her father's magic mirror. Though there is no interaction between them, she travels to find him again, dressed as a knight and accompanied by her nurse, Glauce. Britomart carries an enchanted spear that allows her to defeat every knight she encounters, until she loses to a knight who turns out to be her beloved Artefact. (Parallel figure in Ariosto: Bradamante.) Britomart is one of the most important knights in the story. She searches the world, including a pilgrimage to the shrine of Isis, and a visit with Merlin the magician. She rescues Artefact, and several other knights, from the evil slave-mistress Radigund. Furthermore, Britomart accepts Amoret at a tournament, refusing the false Florimell.
ellauri140.html on line 92: Coelia F+, the ruler of the House of Holiness. Koko nimi Coeloscopia.
ellauri140.html on line 93: Stevedore M+, the Knight of Courtesy, hero of Book VI. He is on a quest appearance from the Faerie Queene to slay the Blatant Beast.
ellauri140.html on line 95: Cambell Soup M+, one of the Knights of Friendship, hero of Book IV. Brother of Canacee and friend of Triamond.
ellauri140.html on line 97: Gambrina F+, Gambrina, la reine des bières! daughter of Agape and sister to Priamond, Diamond, and Triamond. Cambina is depicted holding a caduceus and a cup of nepenthe, signifying her role as a figure of concord. She marries Cambell after bringing an end to his fight with Triamond.
ellauri140.html on line 103: Colin Firth M+, a shepherd noted for his songs and bagpipe playing, briefly appearing in Book VI. He is the same Colin Clout as in Spenser´s pastoral poetry, which is fitting because Calidore is taking a sojourn into a world of pastoral delight, ignoring his duty to hunt the Blatant Beast, which is why he set out to Ireland to begin with. Colin Clout may also be said to be Spenser himself.
ellauri140.html on line 105: Cynochles M-, a knight in Book II who is defined by indecision and fluctuations of the will. He and his fiery brother Pygochles represent emotional maladies that threaten temperance. The two brothers are both slain by Prince Arthur in Canto VIII.
ellauri140.html on line 107: Chrysostome F+-, mother of Belphoebe and her twin Amoretta. She hides in the forest and, becoming tired, falls asleep on a bank, where she is impregnated by sunbeams (sure) and gives birth to twins. The goddesses Venus and Diana find the newborn twins and take them: Venus takes Amoretta and raises her in the Garden of Adonis, and Diana takes Belphoebe and does what she wants with her.
ellauri140.html on line 111: Libresse F-, alias Duessa, a lady who personifies Falsehood in Book I, known to Redcrosse as "Fidessa". As the opposite of Una, she represents the "false" religion of the Roman Catholic Church. She is also initially an assistant, or at least a servant, to Archipelago.
ellauri140.html on line 113: Caramell F+, a lady in love with the knight Marinell, who initially rejects her. Hearing that he has been wounded, she sets out to find him and faces various perils, culminating in her capture by the sea god Proteus. Proteiini nappaa nopeen hiilarin. She is reunited with Marinade at the end of Book IV, and is married to him in Book V.
ellauri140.html on line 115: Tsiou M+, the Knight of Temperature, the hero of Book II. He is the leader of the Knights of Maidenhead and carries the image of Gloriana on his shield. According to the Golden Legend, St. George´s name shares etymology with Guyon, which specifically means "the holy wrestler".
ellauri140.html on line 117: Maritim M+-, "the knight of the sea"; son of a water nymph, he avoided all love because his mother had learnt that a maiden was destined to do him harm; this prophecy was fulfilled when he was stricken down in battle by Britomart, though he was not mortally wounded.
ellauri140.html on line 121: The Redcrosse Knight, hero of Book I. Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, Punaisen Ristin kenraali. Wears Lacrosse shirt with logo of Libresse, the crocodile Queen Mary.
ellauri140.html on line 122: Introduced in the first canto of the poem, he bears the emblem of Saint George, patron saint of England; a red cross on a white background that is still the flag of England. The Redcrosse Knight is declared the real Saint George in Canto X. He also learns that he is of English ancestry, having been stolen by a Fay and raised in Faerieland. In the climactic battle of Book I, Redcrosse slays the dragon that has laid waste to Eden. He marries Una at the end of Book I, but brief appearances in Books II and III show him still questionng thoroughly the choice. Punasen ristin ritari tuo mieleen Foster Wallacen skroden sankaripulzarin, mikä sen nimi olikaan. Se nenäliinaan piiloutunut ämmä olis tää Aku Ankan Una.
ellauri140.html on line 124: Satyriasis M+-, a wild half-satyr man raised in the wild and the epitome of natural human potency. Tamed by Una, he protects her, but ends up locked in a battle against the chaotic Sansloy, which remains unconcluded. Satyrane finds Florimell´s sanitary napkin, which she drops while falling off from a beast. He holds a three-day tournament for the right to possess the girl. His Knights of Maidenhead win the day with Britomart´s help.
ellauri140.html on line 126: Scubamour M+, the lover of Amoret. His name means "Diving gear of love". This character is based on Sir James Scudamore, a jousting champion and courtier to Queen Elizabeth I. Scudamour loses his love of Amoret to the benefit of the sorcerer Busirane. Though the 1590 edition of The Faerie Queene has Scudamour united with Amoret through Britomart´s assistance, the continuation in Book IV has them separated, never to be reunited.
ellauri140.html on line 128: Talus M+, an "iron man" who helps Arthegall to dispense justice in Book V. The name is likely from Latin "talus" (ankle) with reference to that which justice "stands on," and perhaps also to the ankle of Achilles, who was otherwise invincible, or the mythological bronze man Talos. Talus on joo nilkkaluu, astragalus. Ei ole selvää onko Taluxella penistä.
ellauri140.html on line 130: Triathlon M+, one of the Knights of Friendship, a hero of Book IV. Friend of Cambell. One of three brothers; when Priathlon and Diathlon died, their souls joined with his body. After battling Cambell, Triamond marries Cambell´s sister, Canapee. Tupu Hupu ja Lupu. Tripp Trapp Trull.
ellauri140.html on line 132: Una F+, the personification of the "True Church". She travels with the Redcrosse Knight (who represents England), whom she has recruited to save her parents´ castle from a dragon. She also defeats Duessa, who represents the "false" (Catholic) church and the person of Mary, Queen of Scots, in a trial reminiscent of that which ended in Mary´s beheading. Una is also representative of Truth. Aku Ankalla oli paleoliittinen väkivahva ihailija nimeltä Una joka ei osannut minä-sanaa. Kymingatar Elisabet sanoi aina me. We are not amused.
ellauri140.html on line 138: Throughout The Faerie Queene, Spenser creates "a network of allusions to events, issues, and particular persons in England and Ireland" including Mary, Queen of Scots, the Spanish Armada, the English Reformation, and even the Queen herself. It is also known that James VI of Scotland read the poem, and was very insulted by Duessa – a very negative depiction of his mother, Mary, Queen of Scots. She was a crocodile in the book. The Faerie Queene was then banned in Scotland. This led to a significant decrease in Elizabeth's support for the poem. Within the text, both the Faerie Queene and Belphoebe serve as two of the many personifications of Queen Elizabeth, some of which are "far from complimentary". Through their ancestor, Owen Tudor, the Tudors had Welsh blood, through which they claimed to be descendants of Arthur and rightful rulers of Britain.
ellauri140.html on line 140: Though it praises her in some ways, The Faerie Queene questions Elizabeth's ability to rule so effectively because of her gender, and also inscribes the "shortcomings" of her rule. There is a character named Britomart who represents married chastity. This character is told that her destiny is to be an "immortal womb" – to have children. Here, Spenser is referring to Elizabeth's unmarried state and is touching on anxieties of the 1590s about what would happen after her death since the kingdom had no heir. No vittu ei ole maailma mixkään muuttunut, just samanlaista tuubaa kirjoitti Suomenmaa just Sanna Marinista.
ellauri140.html on line 142: Dosetti ihaili kovasti Ariostoa ja omisti kirjan Ludovicolle. Numerous adaptations in the form of children's literature have been made – the work was a popular choice in the 19th and early 20th century with over 20 different versions written.
ellauri140.html on line 144: In "The Mathematics of Magic", the second of Fletcher Pratt and L. Sprague de Camp's Harold Shea stories, the modern American adventurers Harold Shea and Reed Chalmers visit the world of The Faerie Queene, where they discover that the greater difficulties faced by Spenser's knights in the later portions of the poem are explained by the evil enchanters of the piece having organized a guild to more effectively oppose them. Juppajju, dominoteoria. Hullut vietnam-veteraanit sekoaa kun pitäs syödä lo meiniä. Kiinattaret tuoxuu tutusti halvalta hajuvedeltä ja herneenpalolta.
ellauri140.html on line 146: According to Richard Simon Keller, George Lucas's Star Wars film also contains elements of a loose adaptation, as well as being influenced by other works, with parallels including the story of the Red Cross Knight championing Una against the evil Archipelago in the original compared with Lucas's Luke Skywalker, Princess Leia, and Darth Vader. Keller sees extensive parallels between the film and book one of Spenser's work, stating "Almost everything of importance that we see in the Star Wars movie has its origin in The Faerie Queene, from small details of weaponry and dress to large issues of chivalry and spirituality". Olix Dispenserillä valomiekkoja ja muovihaarniskoita? Tuhoplaneettoja? Täytyypä tutustua. No ainakin on sexirobotteja. She is not a toy!
ellauri140.html on line 148: Near the end of the 1995 adaptation of Sense and Sensibility, Colonel Brandon reads The Faerie Queene aloud to Marianne Dashwood.
ellauri140.html on line 150:
ellauri140.html on line 152: Dispenserillä on paljon luetteloita, mm. eri puiden hyötykäytöstä, sekä seuraava luettelo tärkeimmistä paheista. Sama lista löytyy muuten em. aiemmasta albumista. Upon the reader's first introduction to the House of Pride, Spenser describes:
ellauri140.html on line 154: "A stately Pallace built of squared bricke, Komea Palazi rakennettu nelkkareista tiilistä
ellauri140.html on line 162: The House is an emblem of sin and worldliness. The ruler of the palace is Lucifera, who is accompanied by her six counselors. Together they represent the seven deadly sins. When the Redcrosse Knight encounters the palace, he is met with Lucifera and her parade. Each counselor, a sin, and the falsehood of the structure itself representing a flawed nature, altogether embody the House of Pride.
ellauri140.html on line 164: In the House of Pride, the Redcrosse Knight sees Lucifera on a chariot being pulled by six counselors riding animals. With Lucifera symbolizing the sin of pride, the remaining six sins are represented by her counselors. Each counselor slightly resembles the animal he is riding.
ellauri140.html on line 166: Pride (F) – Lucifera, whose name derives from Lucifer, is ruler of the six counselors in he Faerie Queene. She represents pride because she takes pride in her name, which can be seen as paying homage to Satan. Ylpeä pelaa vastapuolen tiimissä.
ellauri140.html on line 168: Idleness (M) (Sloth) – Described in the poem as "sluggish", Idleness rides a slow donkey, wears a monk's hood or priestly vest, and carries a book of prayer. However, the characteristics associating Idleness with a monk are not traditional of this vice. Jeesuxella oli aasi, ja Shrekillä. Niin ja Huan Hose Ramon Jimenezillä, nimeltä Harmo. Ihaa ei ollut laiska vaan masentunut.
ellauri140.html on line 172: Lechery (M) – The sin of lust. Mounted on a goat, Lechery does not appear to be attractive. He is described as an "unseemely man to please faire Ladies eye; / Yet he of Ladies oft was loved deare, / When fairer faces were bid standen by". This is when lechery is considered a sin. Eli lechery on syntiä naisilla ja homoilla.
ellauri140.html on line 174: Avarice (M) – Representing the sin of greed, Avarice enters upon a camel covered with gold as he counts a pile of coins. Spenser describes Avarice's money obsession to be a disease; "Who had enough, yett wished every more, a vile disease, and eke in foote and hand." Skotti Roopella se ei ole synti, jutku Kroisos Pennosella ja Karhukoplan kommareilla on. Kamelin on ahdas päästä helmiäisportista, mutta mahdotonta se ei ole.
ellauri140.html on line 176: Envy (M) – Envy rides a wolf. When he sees good things happening to those around him death is the consequence; "At neibors welth, that made him ever sad; / For death it was, when any good he saw." When harm reaches people he is delighted; "But when he heard of harme, he wexed wonderous glad." Tää se on! Kroisos ja Kulta-Into on kateita, ja Milla Magia. Aku ja pojat eivät ole, paizi Aku Hannulle.
ellauri140.html on line 178: Wrath (M) – He carries a branding iron and a dagger as he rides a lion. His clothes are ripped and contain blood stains. He acts quickly in fits of rage, but often repents; "Ne car'd for blood in his avengement: / But when the furious fitt was overpast, / His cruel facts he often would repent. Vihan vika ei ole vihaaminen as such, vaan äkkipikasuus, harkinnan puute. Don't get mad, get even. Olkaa viattomia kuin pulut ja kavalia kuin käärmeet.
ellauri140.html on line 191: surname attested from late 13c. (earlier le Despenser, mid-12c.), literally "one who dispenses or has charge of provisions in a household," short for Anglo-French espencer, Old French despencier "dispenser" (of provisions), "a butler or steward" (see dispense). Also a type of repeating rifle used in the American Civil War, 1863, named for U.S. gunsmith Christopher Spencer, who, with Luke Wheelock, manufactured them in Boston, Mass. Japanissa 2011 zunami kaatoi limpsa ja eväspatukka dispensereitä joiden alle jäänyt mies Rei Shimurassa selvisi juomalla limpsaa ja syömällä Snickersejä. Sylikoira haistoi sen sneakersit kasan alta. Sellasta on nyt Japanissa. Tavallisin oloasu on fleese pehmyrit.
ellauri140.html on line 193: Edmund Spenser was born in East Smithfield, London, around the year 1552; however, there is still some ambiguity as to the exact date of his birth. His parenthood is obscure, but he was probably the son of John Spenser, a journeyman clothmaker. As a young boy, he was educated in London at the Merchant Taylors' School and matriculated as a sizar at Pembroke College, Cambridge. While at Cambridge he became a friend of Gabriel Harvey and later consulted him, despite their differing views on poetry. In 1578, he became for a short time secretary to John Young, Bishop of Rochester. In 1579, he published The Shepheardes Calender and around the same time married his first wife, Machabyas Childe. They had two children, Sylvanus (d. 1638) and Katherine.
ellauri140.html on line 195: Improve Expat Health with Marinell Cool Corean Water Dispenser. 4 Minutes left of water pause. ellauri140.html on line 197: In July 1580, Spenser went to Ireland in service of the newly appointed Lord Deputy, Arthur Grey, 14th Baron Grey de Wilton. Spenser served under Lord Grey with Walter Raleigh at the Siege of Smerwick massacre. When Lord Grey was recalled to England, Spenser stayed on in Ireland, having acquired other official posts and lands in the Munster Plantation. Raleigh acquired other nearby Munster estates confiscated in the Second Desmond Rebellion. Sometime between 1587 and 1589, Spenser acquired his main estate at Kilcolman, near Doneraile in North Cork. He later bought a second holding to the south, at Rennie, on a rock overlooking the river Blackwater in North Cork. Its ruins are still visible today. A short distance away grew a tree, locally known as "Spenser's Oak" until it was destroyed in a lightning strike in the 1960s. Local legend claims that he penned some of The Faerie Queene under this tree.
ellauri140.html on line 199: In 1590, Spenser brought out the first three books of his most famous work, The Faerie Queene, having travelled to London to publish and promote the work, with the likely assistance of Raleigh. He was successful enough to obtain a life pension of £50 a year from the Queen. He probably hoped to secure a place at court through his poetry, but his next significant publication boldly antagonised the queen's principal secretary, Lord Burghley (William Cecil), through its inclusion of the satirical Mother Hubberd's Tale. He returned to Ireland. Oops.
ellauri140.html on line 201: In 1591, Spenser published a translation in verse of Joachim Du Bellay's sonnets, Les Antiquités de Rome, which had been published in 1558. Spenser's version, Ruines of Rome: by Bellay, may also have been influenced by Latin poems on the same subject, written by Jean or Janis Vitalis and published in 1576. Vitalis oli pahanhajuista naamavoidetta jota laitettiin lasten naamaan pakkasella. Vitut sanoi Vatanen, ja Vatanen oli viisas mies.
ellauri140.html on line 203: By 1594, Spenser's first wife had died, and in that year he married a much younger Elizabeth Boyle, a relative of Richard Boyle, 1st Earl of Cork. He addressed to her the sonnet sequence Amoretti. The marriage itself was celebrated in Epithalamion. They had a son named Peregrine. Ei ollut varmaan yhtä hyvä laulamaan kuin Susan Boyle, mutta ehkä nätimpi. Did you prick his Boyle? MY GOODNESS!
ellauri140.html on line 205: In 1596, Spenser wrote a prose pamphlet titled A View of the Present State of Ireland. This piece, in the form of a dialogue, circulated in manuscript, remaining unpublished until the mid-seventeenth century. It is probable that it was kept out of print during the author's lifetime because of its inflammatory content. The pamphlet argued that Ireland would never be totally "pacified" by the English until its indigenous language and customs had been destroyed, if necessary by violence. Vitun kolonialisti paskiainen.
ellauri140.html on line 207: In 1598, during the Nine Years' War, Spenser was driven from his home by the native Irish forces of Aodh Ó Néill. His castle at Kilcolman was burned, and Ben Jonson, who may have had private information, asserted that one of his infant children died in the blaze.
ellauri140.html on line 209: In the year after being driven from "his home", 1599, Spenser travelled to London, where he died at the age of forty-six – "for want of bread", according to Ben Jonson; one of Jonson's more doubtful statements, since Spenser had a payment to him authorised by the government and was due his pension (What the fuck, ei kaxitonnisella vuodessa vielä kuuhun mennä.)
ellauri140.html on line 211: His coffin was carried to his grave in Poets' Corner in Westminster Abbey by other poets, who threw many pens and pieces of poetry into his grave with many tears (all free of charge). His second wife survived him and remarried twice. His sister Sarah, who had accompanied him to Ireland, married into the Travers family, and her descendants were prominent landowners in Cork for centuries. Korkad kille, kaiken kaikkiaan.
ellauri140.html on line 220: The Ballad of the Green Berets ist ein 1966 veröffentlichtes Lied geschrieben von Robin Moore, gesungen von Barry Sadler über die Green Berets, eine Spezialeinheit der US-amerikanischen Armee. In den USA erreichte das Lied den ersten Platz der Billboard Hot 100 Charts sowie den ersten Platz in den Popcharts und den zweiten Platz in den Countrycharts. Es war die meistverkaufte Single des Jahres 1966 in den USA.
ellauri140.html on line 224: "The Ballad of the Green Berets" is a patriotic song in the ballad style about the United States Army Special Forces. It is one of the few popular songs of the Vietnam War years to cast the military in a positive light and in 1966 became a major hit, reaching No. 1 for five weeks on the Hot 100 and four weeks on Cashbox. It was also a crossover smash, reaching No. 1 on Billboard's Easy Listening chart and No. 2 on Billboard's Country survey. The original Hot 100 end-of-the-year chart for 1966 showed "California Dreamin'" by The Mamas and the Papas at #1 and "Ballad of the Green Berets" at #10. Later, in a revised end-of-the-year chart for 1966, "Berets" was at #1 and "Dreamin'" was at #10 (see Billboard's #1 single for the year 1966). The two songs tied for #1 on the Cashbox end-of-the-year survey for 1966.
ellauri140.html on line 226: The song was written by then Staff Sgt. Barry Sadler, beginning when he was training to be a Special Forces medic. The author Robin Moore, who wrote the book, The Green Berets, helped Sadler write the lyrics and get a recording contract with RCA Records. The demo of the song was produced in a rudimentary recording studio at Fort Bragg, with the help of Gerry Gitell and LTG William P. Yarborough.
ellauri140.html on line 228: The lyrics were written, in part, in honor of U.S. Army Specialist 5 James Gabriel, Jr., a Special Forces operator and the first native Hawaiian to die in Vietnam, who was killed by Viet Cong gunfire while on a training mission with the South Vietnamese Army on April 8, 1962. One verse mentioned Gabriel by name, but it was not used in the recorded version.
ellauri140.html on line 230: Sadler recorded the song and eleven other tunes in New York in December 1965. The song and album, "Ballads of the Green Berets," were released in January 1966. He performed the song on television on January 30, 1966 on The Ed Sullivan Show, and on other TV shows including Hollywood Palace and The Jimmy Dean Show.
ellauri140.html on line 232: Barry Sadler was a twenty-five year old active duty Green Beret medic in 1966 when he first performed “Ballad of the Green Berets” on The Ed Sullivan Show. The song soon reached number one in the charts and eventually sold eight million copies. Sadler’s performance and the song’s popularity celebrated The Green Berets as the ultimate example of American military prowess, bravery and commitment. It fed into a specific postwar representation of modernity that was soon to be challenged by the escalation of the war in Vietnam.
ellauri140.html on line 240: Hundert Mann und ich bin dabei The brave men of the Green Beret Vihreän vaellushatun urheita miehiä.
ellauri140.html on line 247: Ganz allein in dunkler Nacht Trained to live off nature's land Koulutetut elämään luonnon maasta. töp-tötöppöp-pöp,
ellauri140.html on line 248: Hab? ich oft daran gedacht Trained in combat hand to hand Koulutetut nahinoimaan käsillä.
ellauri140.html on line 263: Ziehen wir durch Stein und Sand Make him one of America's best Tee hänestä 1 Amerikan parhaista
ellauri140.html on line 309: Wherein old dints of deepe wounds did remaine, Jossa oli vanhoja virzatahroja,
ellauri140.html on line 310: The cruel markes of many'a bloudy fielde; Monta valkovuotoa ja verijälkeä.
ellauri140.html on line 319: The deare remembrance of his dying Lord, Sen kuolleen herran matkamuistoja,
ellauri140.html on line 325: But of his cheere did seeme too solemne sad; Mut hilpeenäkin oli siinä jotain ankeaa,
ellauri140.html on line 331: That greatest Glorious Queene of Faerie lond, Munahaukkamaan kuningatar komea,
ellauri140.html on line 333: Which of all earthly things he most did crave; Sitähän se ensimmäisex halusi.
ellauri140.html on line 354: Of ancient Kings and Queenes, that had of yore Ikäkuluista kuninkaista ja rouvista,
ellauri140.html on line 364: Or wearied with bearing of her bag Väsyneenä kantamaan leidin käsilaukkua
ellauri140.html on line 367: And angry Jove an hideous storme of raine Ja julma Jahve heitti rankkasadetta
ellauri140.html on line 376: Whose loftie trees yclad with sommers pride Isot puut ulettuivat ratki taivaalle,
ellauri140.html on line 378: Not perceable with power of any starre: Näkynyt ei läpi koivua ei tähteä.
ellauri140.html on line 391: The builder Oake,° sole king of forrests all, lepästä 10% koivuhalkoja,
ellauri140.html on line 395: The Laurell,° meed of mightie Conquerours Laakerinlehti maustaa lihasopan,
ellauri140.html on line 397: The Willow° worne of forlorne Paramours, Pajupuskassa voi saada pillua,
ellauri140.html on line 414: That which of them to take, in diverse doubt they been. Riitelevät siitä mitä tietä mennä.
ellauri140.html on line 439: Yea but (quoth she) the perill of this place Niinniimmut (intti hiän), tän paikan riskit
ellauri140.html on line 450: But full of fire and greedy hardiment, Mut täynnä tulta (vaikka ilman savua)
ellauri140.html on line 458: Most lothsom, filthie, foule, and full of vile disdaine.° Aika karseaa ja ikävältä haisevaa.
ellauri140.html on line 472: Their dam upstart, out of her den effrailde, Niiden emo koheni pystyyn pesästä,
ellauri140.html on line 516: Therewith she spewd out of her filthy maw No size käärme sylki saastuneesta kidasta
ellauri140.html on line 517: A floud of poyson horrible and blacke, Myrkkylammikon, kauhean ja mustan,
ellauri140.html on line 518: Full of great lumpes of flesh and gobbets raw, Täynnä lihakroketteja ja raakaravintoa,
ellauri140.html on line 521: Her vomit full of bookes° and papers was, Sen yrjö oli täynnä kirjoja ja papereita,
ellauri140.html on line 532: Huge heapes of mudd he leaves, wherein there breed Se jättää hurjia mutakasoja, missä itää
ellauri140.html on line 533: Ten thousand kindes of creatures, partly male 10K erilaista otusta, osaxi miehiä
ellauri140.html on line 534: And partly female of his fruitful seed; ja osaxi naisia, sen siemenistä nousseita,
ellauri140.html on line 542: She poured forth out of her hellish sinke Se oxensi helvetillisestä suolestaan
ellauri140.html on line 543: Her fruitfull cursed spawne of serpents small, Koko konkkaronkan pienempiä käärmeitä,
ellauri140.html on line 553: A cloud of combrous gnattes do him molest, Saa kiusaxensa pilven ikäviä pöppiäisiä,
ellauri140.html on line 557: He brusheth oft, and oft doth mar their murmurings. Ilman offia, saamatta aikaan juuri paskaakaan.
ellauri140.html on line 560: Thus ill bestedd,° and fearefull more of shame, Silleen kehnohkosti pärjäten, ja häpeästä huolissaan
ellauri140.html on line 561: Then of the certeine perill he stood in, Enemmän kuin oikeasta hengenvaarasta,
ellauri140.html on line 566: That from her body full of filthie sin Niin että sen syntisäkkisestä ruumista
ellauri140.html on line 582: To see th' unkindly Impes, of heaven accurst, Nähdä epäystävällisten noin poikasten
ellauri140.html on line 596: Well worthie be you of that Armorie,° Tossahan sun uhrit makaa nyt,
ellauri140.html on line 609: The which at last out of the wood them brought. Ja pääsi silleen ulos skuzista.
ellauri140.html on line 612: Long way he travelled, before he heard of ought. Mut aika pitkään sai se niitä eziä.
ellauri140.html on line 625: Simple in shew, and voyde of malice bad, Se näytti hyväntahtoiselta hölmöltä,
ellauri140.html on line 627: And often knockt his brest, as one that did repent. Mätki katuvasti rintalasta nyrkillä.
ellauri140.html on line 638: Tydings of warre and worldly trouble tell? Tietää sodista sun muista peikoista?
ellauri140.html on line 643: But if of daunger which hereby doth dwell, Tai hei, jos sua kiinnostaa 1 vaarallinen miäs,
ellauri140.html on line 659: And well I wote, that of your later fight Kai sua väsyttää äskeinen toi ottelu,
ellauri140.html on line 661: But wanting rest will also want of might? Maha tarvii pihvin kahvin sekä munkin?
ellauri140.html on line 681: Far from resort of people, that did pas Kaukana lomakeskuxista,
ellauri140.html on line 696: For that old man of pleasing wordes had store, Jeesusläppiä oli sillä iso varasto.
ellauri140.html on line 698: He told of Saintes and Popes, and evermore Se kerto pyhimys- ja paavikaskuja,
ellauri140.html on line 705: As messenger of Morpheus° on them cast Huono huumori saa niiden silmät lupsumaan,
ellauri140.html on line 710: His Magick bookes and artes° of sundry kindes, Postilloja, pomiloivia kirkkoisiä,
ellauri140.html on line 716: (Let none them read) thereof did verses frame, (löröä, älä tee!) rakenteli loruja,
ellauri140.html on line 720: Of highest God, the Lord of life and light; Pyysi apuun Gorgonzolaa, hiirulaisten ruhtinasta,
ellauri140.html on line 722: Great Gorgon,° Prince of darknesse and dead night, Pettymys on valju kotkan, oli juonut kalju votkan.
ellauri140.html on line 733: And forth he cald out of deepe darknesse dred Kuzui esiin hanurista
ellauri140.html on line 734: Legions of Sprights,° the which like little flyes Jotain vitun lepakoita,
ellauri140.html on line 740: The one of them he gave a message too, Toinen lähti viestimiehex,
ellauri140.html on line 744: And through the world of waters wide and deepe, Ja vesistöjen poikki laajamittaisten,
ellauri140.html on line 746: Amid the bowels of the earth full steepe, Maapallon mahalaukkuakin syvemmällä,
ellauri140.html on line 760: The one faire fram'd of burnisht Yvory, Toinen on blondi, kiiltävästä norsusta,
ellauri140.html on line 764: Who oft is wont to trouble gentle Sleepe. Jos se tulee häirizemään niiden unia.
ellauri140.html on line 767: In drowsie fit he findes: of nothing he takes keepe. umpiunessa, eikä honaa yhtään midiä.
ellauri140.html on line 771: And more, to lulle him in his slumber soft,° Eikä siinä kaikki! sitä nukuttamaan
ellauri140.html on line 773: And ever-drizling raine upon the loft, Iki-iäkäs sade tipotteli ullakolta,
ellauri140.html on line 791: He mumbled soft, but would not all° his silence breake. Se mökelsi jotakin, muttei siitä saanut selvää.
ellauri140.html on line 808: A diverse dreame out of his prison darke, Divergentin unen pimeimmästä vankikopista,
ellauri140.html on line 810: His heavie head, devoide of carefull carke, Painoi raskaan, arkihuolet kaikki heittäen,
ellauri140.html on line 820: Had made a Lady of that other Spright, Toisesta keijusta hyvännäkösen naikkosen,
ellauri140.html on line 821: And fram'd of liquid ayre her tender partes Muotoili sen pehmeät osat ilmasta
ellauri140.html on line 833: Where he slept soundly void of evill thought, Missä se veti sikeitä ihan vailla syntiä,
ellauri140.html on line 837: Full of the makers guile, with usage sly Täynnä tekijänsä tekoälyä, sen se opetti
ellauri140.html on line 846: And made him dreame of loves and lustfull play, Ja sai sen näkemään unia panohommista,
ellauri140.html on line 855: And she herselfe of beautie soveraigne Queene, Hiän muistutti ihan kauneuskymingatarta,
ellauri140.html on line 859: On earthly braunch, the daughter of a king, Joka on koskaan maasta noussut, prinsessax,
ellauri140.html on line 867: In this great passion of unwonted lust, Tässä tavattomassa himon kiimassa,
ellauri140.html on line 868: Or wonted feare of doing ought amis, Vaikka pelotti tehdä mitään luvatta,
ellauri140.html on line 870: Some secret ill, or hidden foe of his: Jotain salaista pahaa, tai vihanpitäjää,
ellauri140.html on line 873: And as halfe blushing offred him to kis, Puolix punastellen tarjos sitä pusulle,
ellauri140.html on line 899: Hath made judge of my life or death indifferently. Tuomita mun elämää ja kuolemaa kuin makkaraa.
ellauri140.html on line 916: Love of your selfe, she saide, and deare constraint, No mä rakastan sua kato, hiän sanoi, ja rajanveto
ellauri140.html on line 934: Her mournefull plaintes, beguiled of her art, Se lakkas valituxista, jotka oli teeskentelyä.
ellauri140.html on line 936: So slyding softly forth, she turned as to her ease. Se liukui pehmeästi pois, ja lähti levolle.
ellauri140.html on line 943: At last, dull wearinesse of former fight Lopulta väsähtäneenä päivän painieristä
ellauri140.html on line 952: The guilefull great Enchaunter parts the Redcrosse Knight from truth, Into whose stead faire Falshood steps, and workes him wofull ruth.
ellauri140.html on line 968: When those accursed messengers of hell, Kun noi kirotut mesettäjät kuumasta
ellauri140.html on line 982: A seeming body of the subtile aire, pelkästä ilmasta tyylikkään vartalon,
ellauri140.html on line 985: Without regard of armes and dreaded fight: Viis veisaisi aseista ja nahisteluista.
ellauri140.html on line 1010: The eye of reason was with rage yblent, Meni naruun raivon sokaistessa silmät
ellauri140.html on line 1012: But hardly was restreined of that aged sire. Ilman vanhusta siinä silminnäkijänä.
ellauri140.html on line 1017: And bitter anguish of his guiltie sight, Ja kärsi tuskia näkemästään touhusta,
ellauri140.html on line 1020: Yrkesome of life, and too long lingring night. Kyllästyneenä elämään ja lootan lotinaan.
ellauri140.html on line 1029: Weary of aged Tithones° saffron bed, Könytä ylös vanhan Tithonin vesisängystä,
ellauri140.html on line 1032: The royall virgin shooke off drowsy-hed; Niin neizytprinsessakin nosti päätänsä
ellauri140.html on line 1033: And rising forth out of her baser bowre, Ja nousi sen alakerran makuuhuoneesta,
ellauri140.html on line 1052: But subtill Archimago, when his guests Sofistikoitu suurmufti, kun vieraansa
ellauri140.html on line 1055: Th' end of his drift, he praisd his divelish arts, Sen juonen ansiosta, se taputti izeään
ellauri140.html on line 1069: Living in a land of paranoids
ellauri141.html on line 59: The great charm of Maecenas in his relation to the men of genius who formed his circle was his simplicity, cordiality and sincerity. Although not particular in the choice of some of the associates of his pleasures, he admitted none but men of worth to his intimacy, and when once admitted they were treated like equals.
ellauri141.html on line 71: Myös Horatiuksen kirjeenvaihtoa on julkaistu. Epistulat on tavallisesti lähetetty hänen huomattaville tuttavilleen, kuten Maecenaalle. Ne eivät kuitenkaan ole arkisia kirjeitä vaan runomuotoisia esseitä, joiden aiheina ovat elämänfilosofia ja kirjallisuuskritiikki. Epistulat ovat tyyliltään viehättäviä, sillä niissä on yllättäviä kielikuvia ja rinnastuksia, joita on maustettu anekdooteilla ja tarinoilla.
ellauri141.html on line 85: Maecenas : Dear soldiers! I have prepared us all drinks and space to rest after our long weary day of fighting...
ellauri141.html on line 102: ofb=1" height="200px" />
ellauri141.html on line 106: The Cilnii supported Roman interests in Etruria, and were expelled from Arretium in 301 BC, but regained their position with Roman aid. Maecenas was portrayed by Alex Wyndham in the second season of the 2005 HBO television series Rome. He was portrayed by Russell Barr in the made-for-TV movie Imperium: Augustus. He is also featured in one episode of the second series of Plebs on ITV. In the 2021 TV series Domina, he was portrayed by Youssef Kerkour.
ellauri141.html on line 109: Quintus Horatius Flaccus (8th of December, Ab Urbe Condita 689, B. C. 65 - 27th of November, B. C. 8) was born at or near Venusia (Venosa), in the Apennines, on the borders of Lucania and Apulia. His father was a freedman, having, as his name proves, been the slave of some person of the Horatia gens. As Horace implies that he himself was ingenuus, his father must have obtained his freedom before his birth. He afterwards followed the calling of a coactor, a collector of money in some way or other, it is not known in what. He made, in this capacity, enough to purchase an estate, probably a small one, near the above town, where the poet was born. We hear nothing of his mother, except that Horace speaks of both his parents with affection. His father, probably seeing signs of talent in him as a child, was not content to have him educated at a provincial school, but took him (at what age he does not say, but probably about twelve) to Rome, where he became a pupil of Orbilius Pupillus, who had a school of much note, attended by boys of good family, and whom Horace remembered all his life as an irritable teacher, given unnecessarily to the use of the rod. With him he learnt grammar, the earlier Latin authors, and Homer. He attended other masters (of rhetoric, poetry, and music perhaps), as Roman boys were wont, and had the advantage (to which he afterwards looked back with gratitude) of his father’s care and moral training during this part of his education. It was usual for young men of birth and ability to be sent to Athens, to finish their education by the study of Greek literature and philosophy under native teachers; and Horace went there too, at what age is not known, but probably when he was about twenty. Whether his father was alive at that time, or dead, is uncertain. If he went to Athens at twenty, it was in B. C. 45, the year before Julius Cæsar was assassinated. After that event, Brutus and Cassius left Rome and went to Greece. Foreseeing the struggle that was before them, they got round them many of the young men at that time studying at Athens, and Horace was appointed tribune in the army of Brutus, a high command, for which he was not qualified. He went with Brutus into Asia Minor, and finally shared his defeat at Philippi, B. C. 42. He makes humorous allusion to this defeat in his Ode to Pompeius Varus (ii. 7). After the battle he came to Italy, having obtained permission to do so, like many others who were willing to give up a desperate cause and settle quietly at home. His patrimony, however, was forfeited, and he seems to have had no means of subsistence, which induced him to employ himself in writing verses, with the view, perhaps, of bringing himself into notice, rather than for the purpose of making money by their sale. By some means he managed to get a place as scriba in the Quæstor’s office, whether by purchase or interest does not appear. In either case, we must suppose he contrived soon to make friends, though he could not do so by the course he pursued, without also making many enemies. His Satires are full of allusions to the enmity his verses had raised up for him on all hands. He became acquainted, among other literary persons, with Virgil and Varius, who, about three years after his return (B. C. 39), introduced him to Mæcenas, who was careful of receiving into his circle a tribune of Brutus, and one whose writings were of a kind that was new and unpopular. He accordingly saw nothing of Horace for nine months after his introduction to him. He then sent for him (B. C. 38), and from that time continued to be his patron and warmest friend.
ellauri141.html on line 111: At his house, probably, Horace became intimate with Polio, and the many persons of consideration whose friendship he appears to have enjoyed. Through Mæcenas, also, it is probable Horace was introduced to Augustus; but when that happened is uncertain. In B. C. 37, Mæcenas was deputed by Augustus to meet M. Antonius at Brundisium, and he took Horace with him on that journey, of which a detailed account is given in the fifth Satire of the first book. Horace appears to have parted from the rest of the company at Brundisium, and perhaps returned to Rome by Tarentum and Venusia. (See S. i. 5, Introduction.) Between this journey and B. C. 32, Horace received from his friend the present of a small estate in the valley of the Digentia (Licenza), situated about thirty-four miles from Rome, and fourteen from Tibur, in the Sabine country. Of this property he gives a description in his Epistle to Quintius (i. 16), and he appears to have lived there a part of every year, and to have been fond of the place, which was very quiet and retired, being four miles from the nearest town, Varia (Vico Varo), a municipium perhaps, but not a place of any importance. During this interval he continued to write Satires and Epodes, but also, it appears probable, some of the Odes, which some years later he published, and others which he did not publish. These compositions, no doubt, were seen by his friends, and were pretty well known before any of them were collected for publication. The first book of the Satires was published probably in B. C. 35, the Epodes in B. C. 30, and the second book of Satires in the following year, when Horace was about thirty-five years old. When Augustus returned from Asia, in B. C. 29, and closed the gates of Janus, being the acknowledged head of the republic, Horace appeared among his most hearty adherents. He wrote on this occasion one of his best Odes (i. 2), and employed his pen in forwarding those reforms which it was the first object of Augustus to effect. (See Introduction to C. ii. 15.) His most striking Odes appear, for the most part, to have been written after the establishment of peace. Some may have been written before, and probably were. But for some reason it would seem that he gave himself more to lyric poetry after his thirty-fifth year than he had done before. He had most likely studied the Greek poets while he was at Athens, and some of his imitations may have been written early. If so, they were most probably improved and polished, from time to time, (for he must have had them by him, known perhaps only to a few friends, for many years,) till they became the graceful specimens of artificial composition that they are. Horace continued to employ himself in this kind of writing (on a variety of subjects, convivial, amatory, political, moral,—some original, many no doubt suggested by Greek poems) till B. C. 24, when there are reasons for thinking the first three books of the Odes were published. During this period, Horace appears to have passed his time at Rome, among the most distinguished men of the day, or at his house in the country, paying occasional visits to Tibur, Præneste, and Baiæ, with indifferent health, which required change of air. About the year B. C. 26 he was nearly killed by the falling of a tree, on his own estate, which accident he has recorded in one of his Odes (ii. 13), and occasionally refers to; once in the same stanza with a storm in which he was nearly lost off Cape Palinurus, on the western coast of Italy. When this happened, nobody knows. After the publication of the three books of Odes, Horace seems to have ceased from that style of writing, or nearly so; and the only other compositions we know of his having produced in the next few years are metrical Epistles to different friends, of which he published a volume probably in B. C. 20 or 19. He seems to have taken up the study of the Greek philosophical writers, and to have become a good deal interested in them, and also to have been a little tired of the world, and disgusted with the jealousies his reputation created. His health did not improve as he grew older, and he put himself under the care of Antonius Musa, the emperor’s new physician. By his advice he gave up, for a time at least, his favorite Baiæ. But he found it necessary to be a good deal away from Rome, especially in the autumn and winter.
ellauri141.html on line 113: In B. C. 17, Augustus celebrated the Ludi Seculares, and Horace was required to write an Ode for the occasion, which he did, and it has been preserved. This circumstance, and the credit it brought him, may have given his mind another leaning to Ode-writing, and have helped him to produce the fourth book, a few pieces in which may have been written at any time. It is said that Augustus particularly desired Horace to publish another book of Odes, in order that those he wrote upon the victories of Drusus and Tiberius (4 and 14) might appear in it. The latter of these Odes was not written, probably, till B. C. 13, when Augustus returned from Gaul. If so, the book was probably published in that year, when Horace was fifty-two. The Odes of the fourth book show no diminution of power, but the reverse. There are none in the first three books that surpass, or perhaps equal, the Ode in honor of Drusus, and few superior to that which is addressed to Lollius. The success of the first three books, and the honor of being chosen to compose the Ode at the Ludi Seculares, seem to have given him encouragement. There are no incidents in his life during the above period recorded or alluded to in his poems. He lived five years after the publication of the fourth book of Odes, if the above date be correct, and during that time, I think it probable, he wrote the Epistles to Augustus and Florus which form the second book; and having conceived the intention of writing a poem on the art and progress of poetry, he wrote as much of it as appears in the Epistle to the Pisones which has been preserved among his works. It seems, from the Epistle to Florus, that Horace at this time had to resist the urgency of friends begging him to write, one in this style and another in that, and that he had no desire to gratify them and to sacrifice his own ease to a pursuit in which it is plain he never took any great delight. He was likely to bring to it less energy as his life was drawing prematurely to a close, through infirmities either contracted or aggravated during his irrational campaigning with Brutus, his inaptitude for which he appears afterwards to have been perfectly aware of. He continued to apply himself to the study of moral philosophy till his death, which took place, according to Eusebius, on the 27th of November, B. C. 8, in the fifty-seventh year of his age, and within a few days of its completion. Mæcenas died the same year, also towards the close of it; a coincidence that has led some to the notion, that Horace hastened his own death that he might not have the pain of surviving his patron. According to Suetonius, his death (which he places after his fifty-ninth year) was so sudden, that he had not time to execute his will, which is opposed to the notion of suicide. The two friends were buried near one another “in extremis Esquiliis,” in the farthest part of the Esquiliæ, that is, probably, without the city walls, on the ground drained and laid out in gardens by Mæcenas.
ellauri141.html on line 154: Quod si me lyricis vatibus inseris, 35 Jotta jos mut lyyrikoiden hall of fameen
ellauri141.html on line 209: The obscene qualities of some of the Epodes have repulsed even scholars. Suetonius recorded some gossip about Horace's sexual activities late in life, involving mirrors. William Thackeray produced a version of Odes 1.38 in which Horace's questionable 'boy' became 'Lucy', and Gerard Manley Hopkins translated the boy "innocently" as 'child'. Horace was translated by Sir Theodore Martin (biographer of Prince Albert) but minus some ungentlemanly verses, such as the erotic Odes 1.25 and Epodes 8 and 12. Translators historically excluded the problem poems 8 and 12, but also the far less obscene but explicitly gay 11. Philip Francis (1746) and Bulwer Lytton (1870) omit the problem poems from their translations. Niin teki myös Eero Kivikari. Suuhun myös peräpäähän teitä pukkaan. Irrumabo ego vos et pedicabo. Quos ego!
ellauri141.html on line 263: ducant triumphales tuom of triumphators march you to the grave,
ellauri141.html on line 305: In Epode 11, the iambist regretfully recalls to his friend Pettius his infatuation with a girl named Inachia. The latter name does not occur elsewhere in extant Latin or Greek except in the very next poem in the Gedichtbuch, where the iambist’s older (ex-)lover complains of his sexual endurance with Inachia in contrast to his impotence with her (12.14-6). The name may suggest an ethnically Greek or Argive woman, or the Greek noms de lit regularly adopted by Italian meretrices. Yet, as some (but by no means all) commentators have noted, the name also evokes Io, the daughter of Inachus, jota Zeus bylsi härän hahmossa. Eli kyllä tässäkin yhden kynäilijän mielestä on jotain impotenssin käryä.
ellauri141.html on line 314: namque sagacius unus odoror, nose! No canny canine detects the den of a
ellauri141.html on line 315: polypus an gravis hirsutis cubet hircus in alis boar better than I sniff out the stench of octopus
ellauri141.html on line 323: vel mea cum saevis agitat fastidia verbis: My disgust deepens under the volley of her vicious words:
ellauri141.html on line 327: Lesbia quaerenti taurum monstravit inertem. cow who sent me a steer instead of the bull I bargained for.
ellauri141.html on line 331: muricibus Tyriis iteratae vellera lanae “Pelts of fleece double-dyed in Phoenician purple
ellauri141.html on line 333: ne foret aequalis inter conviva, magis quem you, making you the best-dressed of your drinking buddies,
ellauri141.html on line 339: "Of small stature, fond of the sun, prematurely grey, quick-tempered but easily placated". Häntä vaivasi jonkinlainen silmätauti. Luonteeltaan hän näyttää olleen vilkas, iloinen ja leikkisä vanhapoika. Äkkipikainen, suuttui helposti mutta leppyi yhtä helposti. Bilbo Hobbitin doppelgängeri. The poet died at 56 years of age, not long after his friend Maecenas [or before? Opinions vary] near whose tomb he was laid to rest.
ellauri141.html on line 341: Pientä epäselvyyttä vallizee siitä oliko Flaccus sittenkään epikurolainen vaiko ize asiassa salastoalainen. Bisexuaaliko vaiko vaan asexuaali? Ehkä molempia. Satiiri tulee sanasta satura, roomalainen rosolli. Kaiken kaikkiaan voi sanoa että Flaccus oli vitun kuivakka, lähes Kimmo Koskenniemi-luokan pedantti. Häneltä puuttuu välittömyyttä, lainataxemme Eero Kivikaria. Vaikka toisinaan Horatius voi mennä suorastaan arveluttavan pitkälle, kuten esimerkixi epoodeissa 8 ja 12. Blame Horace’s snaky, samba-like rhythms and the culture that spawned the poems. Horace is fond of wordplays, including subtly allusive bilingual wordplays.
ellauri141.html on line 348: For you, as bearer of my flagon;
ellauri141.html on line 352: So where am I going with all this? My purpose in quoting the various versions, isn’t to compare and reconcile them, but to give some sense of just how ubiquitous the translations are and to raise the question: Why has this poem endured?
ellauri141.html on line 354: And by way of further warning, I’d better say up front that my reading of this poem differs radically from every other that I’ve seen. What follows is, I think, pretty well uncharted territory in the Persicos Odi canon. I’m going to try to make the case for and translate Pericos odi as a sex poem!
ellauri141.html on line 357: Even a casual reader of the Odes will soon notice that sex in Horace’s poems is ambidextrous. I’m not going to presume to analyze Horace’s sexuality beyond what he tells us in the poems, but when the word puer — boy — occurs in a Horace poem, as often as not it refers to a household slave, a serving boy. And at boring times, the puer becomes an object of sexual convenience.
ellauri141.html on line 359: In Satire 1.2, he recites all the troubles men get into chasing married women, freedwomen, even whores and — in a notorious passage — offers a sensible Roman alternative:
ellauri141.html on line 366: Adolescent slave boys were fair game for a virile man. Jupiter may have had his Ganymede, but none of the standard pantheon of gods were gay as we use the term. But there was a limit: it was queer to screw a boy after he was old enough to shave. “Passive’ homosexuality was the real disgrace. The urge to bugger was understandable. A man’s desire to be buggered was disgraceful. As often observed, it was better to give than receive. And in Horace’s poems, pederasty seems no more frowned upon than a taste for veal might be frowned upon today. Actually less. By now you can see where I’m headed with all this. I think the puer in Persicos odi, puer, apparatus... is the kind of boy that Horace is sometimes fond of screwing.
ellauri141.html on line 369: Art Beck is a San Francisco poet and translator who has published three books of original poetry — most recently Summer With All Its Clothes Off (Gravida, 2005). (http://jacketmagazine.com/34/beck-horace.shtml)
ellauri141.html on line 388: Heus puer, digitos ex anu. St Jerome modelled an uncompromising response to the pagan Horace, observing: "What harmony can there be between Christ and the Devil? What has Horace to do with the Psalter?" The first English translator Thomas Drant placed translations of Jeremiah and Horace side by side in Medicinable Morall, 1566. The Scot George Buchanan paraphrased the Psalms in a Horatian setting. John Keats echoed the opening of Horace's Epodes 14 in the opening lines of Ode to a Nightingale. Byron's famous lines from Childe Harold (Canto iv, 77) hit it on the nail:
ellauri141.html on line 397: His verses have offered a fund of mottoes, such as Integer vitae, Dulce et decorum, Heus puer digitos e vagina, Odi profanum vulgus, Simplex munditiis, Splendide mendax, Sapere aude, Nunc est bibendum, Carpe diem. Bibendum on se Michelinin autonrenkaista tehty ukkeli.
ellauri141.html on line 401: Book III (Includes: 'Odi profanum', 'Dulce et decorum', 'O Fons Bandusiae', 'Aere Perennius')
ellauri141.html on line 404: The solfege system (Do, Re, Mi), which is the theme of a song by the Von Trapp children, is just a small sample of Horace's all-pervasive influence on western culture, even among people who might never have heard the name Quintus Horatius Flaccus. Horace was not just a superb literary craftsman, but a musician, songwriter and entertainer for the Roman elite, creating a new Latin idiom derived from Greek lyric song. A final chapter, "Horace, Guido and the Do-re-mi Mystery", the result of careful research and detective work, argues that Guido d'Arezzo, an eleventh-century Benedictine choirmaster, used the melody of Horace's Ode to Phyllis (alla) to invent the do-re-mi mnemonic, but applied it to an eighth-century Hymn to John the Baptist ("Ut queant laxis") by Paul the Deacon, keeping the true source secret. A musical comparison of the Horatian melody and Guido's version of "ut-re-mi" is included. Lyons' verse translation of the Odes was named a Financial Times Book of the Year (1996) and was welcomed as 'a wonderful rendering of one of the great, central poets in the European tradition.'
ellauri141.html on line 406: If human life were complete without faith, without enthusiasm, without energy, Horace would be the perfect interpreter of human life. Kipling wrote a famous parody of the Odes, satirising their stylistic idiosyncrasies and especially the extraordinary syntax, but he also used Horace's Roman patriotism as a model for British imperialism. Siitä enemmän tuonnempana.
ellauri141.html on line 466: Kipling syntyi 30. joulukuuta 1865 Bombayssa, Brittiläisessä Intiassa. Hänen äitinsä oli metodistipastorin tytär Alice Kipling (o.s. MacDonald) ja isänsä bombaylaisen taidekoulun rehtori ja professori John Lockwood Kipling. John ja Alice olivat ensimmäisen kerran tavanneet 1863 Rudyardjärvellä Rudyardin kylässä Staffordshiressa. He avioituivat ja muuttivat 1865 Intiaan, jossa esikoispoika syntyi pian muuton jälkeen. Poika sai etunimensä vanhempiensa ensimmäisen kohtaamispaikan mukaan. Kiplingin syntymäpaikalla Sir J. J.:n käyttötaiteiden instituutin kampusalueella Mumbaissa (entinen Bombay) on hänen syntymästään kertova kyltti. You are here.
ellauri141.html on line 502: George Beresford ('Turkey'), who shared a study with Kipling and Dunsterville ('Stalky'), reports Kipling as bad at Latin and with no Greek. Little of his education stuck. His reputation at school was of someone who was imprecise about scansion, long or short syllables and syntax, and who made wild and funny guesses at the sense.
ellauri141.html on line 505: In the classics, that is Latin, he was no more than an ordinary boy, but he gave the impression that if he thought it essential for his literary ambitions, he would tackle it to good purpose. But somehow he did not so think, and he made no effort to acquire a vocabulary or memorise Latin words—consequently, his construes were sometimes a succession of errs and hums waiting and hoping for the form-master kindly to supply the missing translation. (5)
ellauri141.html on line 507: Kipling himself confessed that ‘every Latin quantity was an arbitrary mystery’ to him, that his teacher Crofts ‘loathed me as to Latin’ and that he had construed the beginning of the Cleopatra Ode (1.37) very badly on one occasion. It was M'Turk/Beresford who composed the Latin elegiacs translating Gray’s Elegy which Stalky and Beetle needed to prepare.
ellauri141.html on line 510: Of the solace of the wine-cup, is continually left
ellauri141.html on line 511: At the mercy of an energetic niece.
ellauri141.html on line 513: Kipling encountered him as a schoolboy, and wrote in Something of Myself (p.33) that C----, his classics master ('King' in Stalky & Co.) ...taught me to loath Horace for two years, to forget him for twenty, and then to love him for the rest of my days and through many sleepless nights.
ellauri141.html on line 514: He wrote "Donec Gratus Eram" as a schoolboy, and a series of other 'echoes' of Horace in later life. He carried a copy of Horace’s four books of Odes around with him, in which he wrote original epigrams of his own.
ellauri141.html on line 516: From 1917 he began to experiment with his own versions of Horace. See Thomas Pinney (Ed.) Letters IV pp. 439-40. In 1920, he and a group of friends published Q. Horatii Flacci Carminum Liber Quintus (Horace, Book V) a collection of parodies in English and Latin, which included "A Translation". "Lollius" was specially written for the book, which also included "The Pro-Consuls". See also three later poems linked to stories in Debits and Credits (1926); “The Portent”, “The Survival” and “The Last Ode.”.
ellauri141.html on line 518: I got the ordinary allowance of Latin, ending with Virgil and Horace – specially Horace. I don’t pretend that I liked it, any more than I should have liked anything else that purported to be education, but looking back at it now, it strikes me as valuable.
ellauri141.html on line 519: ... Here is my defence of this alleged wicked waste of time. The reason why one has to parse and construe and grind at the dead tongues in which certain ideas are expressed is … because only in that tongue is that idea expressed with absolute perfection…. by a painful and laborious acquaintance with the mechanism of that particular tongue; by being made to take it to pieces and put it together again, and by that means only, we can arrive at a state of mind in which … we can realise and feel and absorb the idea.
ellauri141.html on line 521: Kipling recognised that Horace was untranslatable. For example, he wrote to Courtauld to thank him for a copy of the third edition of The Odes and Epodes of Horace: metrical translations … selected by S. A. Courtauld.
ellauri141.html on line 522: All selected translations are of the most real value if only to show that He was untranslateable. The thought cheers me when at odd times I try my hand on him – and fail damnably.
ellauri141.html on line 523: He had some sympathy with what Roman citizens might have felt when provincials came in and often settled in Rome: ‘Wonder how the old Civis Romanus sum felt when Greece, Gaul, Libya and Ethiopia poured in to Rome and took the front seats in the arena.’
ellauri141.html on line 527: But while Rome flourished she imposed law and order inside the empire. Dis te minorem quod geris imperas. Despite oppression, injustice and corruption, despite the horrors of the penal code, Rome allowed civil society to develop. Paulus could use the privileges of citizenship and travel on mostly safe roads and sea routes.
ellauri141.html on line 528: But before he published "The Craftsman" and "A Recantation" in The Years between or the four odes of Debits and Credits, he had turned to Horace for recreation in the dark days of war:
ellauri141.html on line 532: The Fifth Book of Horace’s Odes: Q. Horati Flacci Carminum Liber Quintus a Rudyardo Kipling et Carolo Graves Anglice Redditus (250)
ellauri141.html on line 533: The spoof book of late Horace (it refers to contemporary politicians such as Lloyd George, gas masks, land girls, daylight saving, spiritualism, canteens and so on) which came out in 1920, was inspired by a long tradition in English literature and by Kipling’s early imitation odes and Charles Graves’s Hawarden Horace (1894) and More Hawarden Horace (1896, with a delightful introduction by T. E. Page), where felicitous modernising English versions of the Odes (and an Epode) are put in the mouth of Gladstone (251) . A[lfred] D[enis] Godley, for one, had often imagined Greek and Roman authors as still alive and commenting on nineteenth- and twentieth-century Oxford and England. (252) Kipling delighted in humorous verse. In 1917 he had enjoyed Maurice Baring’s Translations (found in a commonplace book) (253) .
ellauri141.html on line 534: the main contributor of English verses was Charles Graves. He gave the credit for the idea to Kipling.
ellauri141.html on line 539: I NATURA HERE are whose study is of smells,
ellauri141.html on line 544: confletur auris. The clients of our body; these,
ellauri141.html on line 548: turbinibus rapidoque rhombo. And all its offspring, whose concern
ellauri141.html on line 559: haec prorsus exaudita frigent, More than when, sunk in thought profound
ellauri141.html on line 560: scrutante quam si mente profundius, Of what the unaltered Gods require,
ellauri141.html on line 566: The genesis of Horace Odes, Book V was in the brains of Kipling. It occurred to him about the blackest time of the last war, end of 1917 and early months of 1918, as a means of keeping up one's spirits and distracting our thoughts from present troubles, and he wrote to me outlining his plan and making many admirable suggestions for subjects of the sham odes. (262)
ellauri141.html on line 567: Graves wrote for The Spectator and for Punch and his comic histories must have been to Kipling’s taste. He collaborated with E. V. Lucas, also a Punch journalist, with whom Kipling had corresponded at least since 1906. (263)‘He was the most exhilarating of companions, radiating vitality, goodwill and interest in the other man and his concerns’.
ellauri141.html on line 569: The ‘editor’ of the Latin text was the clever versifier A. D. Godley of Oxford. (267) He contributed graceful acknowledgements (268) and a hilarious preface about the (fictitious) manuscripts, which parodies the standard praefatio of an Oxford Classical Text (brown-covered in those days like the spoof). (269) There is a learned apparatus criticus about disputed or variant ms. readings. He did the Latin poems, together with his Oxford colleagues and friends John Powell (270) and Ronald Knox (271) and the Etonian and former Cambridge undergraduate A. B. Ramsay. (272) There is an appendix of alternative Latin versions which the translators obviously could not bear to waste. Kipling contributed a schoolboyish prose version of ‘The Pro-consuls’: ‘the sixth ode, as it seems, rendered into English prose by a scholiast of uncertain period’, which starts:
ellauri141.html on line 571: Weapons too faithful offer them using all things mixed with blood and he who loudly brings false charges exhausts the unique hour capable of preserving works.
ellauri141.html on line 575: … I’ve got a new Fifth Booker whereof Hankinson Ma. is preparing the translation. It came out in the Times ever so long ago [1905] under the title The Pro-Consuls but I perceive now that Horace wrote it. Rather a big effort for him and on a higher plane than usual – unless he’d been deliberately flattering some friend in Government. I’ll send it along.
ellauri141.html on line 577: When the book came out, it fooled the Scotsman. Kipling regretted only the facetious names of some universities, professors etc. in Godley’s preface: if they had been serious, others too would have thought the collection authentic.
ellauri141.html on line 640: Huntuvuoren vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarle Huntuvuori (Hollmén) ja Iida Laurén. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1910 ja hän toimi sitten opettajana Sääksmäen Jutikkalan koulussa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1947, joskin 1913-1914 hän oli Jyväskylän harjoituskoulun opettaja ja 1914-1915 Pukinmäen kokeilukoulun opettaja. Huntuvuori opiskeli opettajan työn ohessa Helsingin yliopistossa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan Pohjoismaiden historia. Hän aikoi tehdä väitöskirjan Suomen keskiajan historiasta, mutta väitöskirjaa varten kerätty aineisto tuhoutui Jutikkalan koulun tulipalossa 1921. Tämän jälkeen Huntuvuori hyödynsi tietojaan kirjoittamalla historiallisia keskiaikaan sijoittuvia romaaneja. Hän kirjoitti myös jatkokertomuksia, joita julkaistiin lehdissä. Opetusneuvoksen arvon hän sai 1965.
ellauri141.html on line 676: Jos Huntuvuoren merkitystä arvioi Fewsterin lesser image-maker -käsitteen kautta, kertoo suosio opettajaseminaarilaisten parissa tuntuvasta vaikutuksesta tai ainakin vaikutuksen mahdollisuudesta. Professori Gunnar Suolahti piti romaanin
ellauri141.html on line 755: Alexis Leger (pronounced [ləʒe]; 31 May 1887 – 20 September 1975), better known by his pseudonym Saint-John Perse (French: [pɛʁs]; also Saint-Leger Leger),[1] was a French poet-diplomat, awarded the Nobel Prize in Literature in 1960 "for the soaring flight and evocative imagery of his poetry." He was a major French diplomat from 1914 to 1940, after which he lived primarily in the United States until 1967.
ellauri141.html on line 757: Alexis Leger was born in Pointe-à-Pitre, Guadeloupe. His great-grandfather, a solicitor, had settled in Guadeloupe in 1815. His grandfather and father were also solicitors; his father was also a member of the city council. The Leger family owned two plantations, one of coffee (La Joséphine) and the other of sugar (Bois-Debout).
ellauri141.html on line 759: In 1897, Hégésippe Légitimus, the first native Guadeloupan elected president of the Guadeloupe General Council, took office with a vindictive agenda towards colonists. The Leger family returned to metropolitan France in 1899 and settled in Pau. The young Alexis felt like an expatriate and spent much of his time hiking, fencing, riding horses and sailing in the Atlantic. He passed the baccalauréat with honours and began studying law at the University of Bordeaux. When his father died in 1907, the resulting strain on his family's finances led Leger to temporarily interrupt his studies, but he eventually completed his degree in 1910.
ellauri141.html on line 761: In 1904, he met the poet Francis Jammes at Orthez, who became a close friend. He frequented cultural clubs, and met Paul Claudel, Odilon Redon, Valery Larbaud and André Gide. Paha merkki, todellakin! He wrote short poems inspired by the story of Robinson Crusoe (Images à Crusoe) and undertook a translation of Pindar. He published his first book of poetry, Éloges, in 1911.
ellauri141.html on line 763: While in China, Leger had written his first extended poem Anabase, publishing it in 1924 under the pseudonym "Saint-John Perse", which he employed for the rest of his life. He then published nothing for two decades, not even a re-edition of his debut book, as he believed it inappropriate for a diplomat to publish fiction. After Briand's death in 1932, Leger served as Inspector Leger under Comissaire Maigret (Quai d'Orfevres) until 1940. Within the Foreign Office he led the optimist faction that believed that Germany was unstable and that if Britain and France stood up to Hitler, he would back down. Har har. A gifted diplomat.
ellauri141.html on line 765: During his American exile, he wrote his long poems Exil, Vents, Pluies, Neiges, Amers, and Chroniques. He remained in the US long after the end of the war. He travelled extensively, observing nature and enjoying the friendship of US Attorney General Francis Biddle and his spouse, philanthropist Beatrice Chanler, and author Katherine Garrison Chapin. He was on good terms with the UN Secretary General and author Dag Hammarskjöld whose plain crashed in suspicious circumstances in 1961, just after Pink Panther got his Nobel prize. Foul play?
ellauri141.html on line 769: In 1960, he was awarded the Nobel Prize in Literature. After receiving the Nobel Prize, he wrote the long poems Chronique, Oiseaux and Chant pour un équinoxe and the shorter Nocturne and Sécheresse. In 1962, Georges Braque worked with master printmaker Aldo Crommelynck to create a series of etchings and aquatints, L'Ordre des Oiseaux, which was published with the text of Perse's Oiseaux by Au Vent d'Arles.
ellauri141.html on line 783: Muut analyytikot on päätyneet siihen että Anabasis on kertomus maihinnoususta meren rannalta jonnekin keski-Aasiaan (vrt. Xenofonin samanniminen aiempi teos kreikkalaisten leegosotilaiden paskareissusta Turkkiin, jota luettiin koulussa Diodorus Siculuxen perästä, ja Arrianoxen ditto joka kertoo Alexanterin hirmutöistä Keski-Aasiassa.).
ellauri141.html on line 785: Esim Hugo von Hofmannsthal (toinen mitättömyys) koskaan ilmestymättömässä esipuheessaan saxalaiseen laitoxeen puhuu narratiivista. Hahaa, eise ole, Saint John vain narrasi, pelkkää perseilyä se on! Toinen hölmö T.S.Eliot, joka englanninsi sen, oli näkevinään siinä X cantoa, jossa väliin perustetaan kaupunkia ja väliin matkustellaan yhä syvemmälle autiomaan uumeniin. Mut ei sekään siitä oikein saa valmista. Ei siinä ole juonta siteexi eikä sankariakaan. Ihan paska kertomuxena. Alussa ja lopussa on joku chanson kuitenkin.
ellauri141.html on line 792: Jabal or Yabal (Hebrew: יָבָל – Yabal) is an individual mentioned in the Hebrew Bible, in Genesis 4:20. Jabal (a descendant of Cain) was the son of Lamech and Adah, and the brother of Jubal, half-brother of Tubal-cain and Naamah. He is described as the "ancestor of all who live in tents and raise livestock."
ellauri141.html on line 793: Francis Nigel Lee interprets Genesis 4:20 to mean that Jabal was both the "father of all cattle ranchers" and the "father of all tent-dwellers", and as such as the "pioneer of all livestock and agricultural technology" as well as the "pioneer of all architecture." Lee notes that Jabal was probably also a weaver, and thus "the pioneer of the clothing industry."
ellauri141.html on line 794: Gordon Wenham, on the other hand, understands the verse to indicate Jabal was the first "dweller with herds." That is, he was the "father of the Bedouin lifestyle." He notes that whereas Abel "merely lived off his flocks," Jabal could "trade with his beasts of burden," and that this "represents cultural advance." Ensimmäinen rättipää.
ellauri141.html on line 796: Nojoo, IV laulussa kaupunki n:o 1 perustetaan, ja siinä parasta on tyttöjen kalsongit ikkunoissa. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee. Kaveri kylästyy taas vaan olemaan ja lähtee aamusella villihanhien mukana kuin Nils Holgersson. Kaupunkeja perustetaan vähän kaikkialle. Poeettojakin ilmestyy katukuvaan. Onkohan tää jotain kolonialistituubaa? On hienoa mennä nitistämään nomadeja, mezästäjä-keräilijöistä puhumattakaan. Kauppa se on joka kannattaa. Juu ja sitä on tarkoitus jatkaa kautta avaruuxien, kun tää pallo on puzattu. A paean for man. Voi helevetti. Tää anabasis on tota exponentiaalista kasvua, sepä tekee apinasta kuolemattoman. Voi helevetin helevetti. Ei ihme että Nobel antoi tälle palkinnon. Seleukidit mainitaan, eli kyltäs vinkataan Alexanteriin. Ne hevosenhajuiset hevoset sit varmaan tuli Xenofonilta, joka kirjoitti kirjan hevosten hoidosta. IX laulussa saadaan entistä parempia naisia, sillä ne tekee meille pentuja. Hahaa tää on aika sama teema kuin Aataminsaaren Eve Future. Ei herkullinen pano ole tärkeintä vaan pennut ovat. Tää on jostain syystä koiraiden vaikea tajuta. Stranger ei enää nouse pukille. Sille tuodaan vettä eze voi pestä suunsa, naamansa ja munansa. Sitä ei hevosenhaju enää kiinnosta.
ellauri141.html on line 798: Viimeinen tsääntti X on kaikista pitkäveteisin. Siinä saarnaajana on poeetta. Hemmetin pitkiä listoja. Paljon choseja. Hyödyttömimmät hemmot on parhaita, niikö esim poeetat, eli "kertojat". "Man's own responsibility and glory". Joopa joo. An epic of the human soul. Voi vittu mitä torttua. Inhottavaa progress potaskaa. Bernard kirjoitti tän turauxen siitä alunperin ranskaxi vuonna 1959. Pohjustikohan se tätä Noobelia? Mä menin sinä vuonna kansakoulun ekalle luokalle.
ellauri141.html on line 800: Dag Hammarskjöld was committed to the arts. Though temperamentally a loner, and introvert, and a bachelor throughout his life (oliko se homo? Det finns inga bevis för att Dag Hammarskjöld var homosexuell. Misstankar verkar dock ha funnits: Eftersom han levde ensam började rykten spridas om att han skulle vara homosexuell och hans motståndare använde detta för att smutskasta honom), he would invite intellectuals and artists, the best of New York’s bohemia, to his Upper East Side apartment where he kept a pet, an African monkey called Greenback. People he invited to his generous dinners included the poet Carl Sandburg, the novelist John Steinbeck, the poet WH Auden, the diplomat George Kennan. Auden was the translator of Hammarskjöld’s posthumously published book of observations, ideas and poems called Waymarks. Hammarskjöld used his influence to get the poet Ezra Pound out of mental hospital. Back in Sweden, he inherited his father’s chair at the Swedish academy when the man died in 1953. The Swedish academy is the body that awards the Nobel Prize in literature. Hammarskjöld was instrumental in getting the rather obscure but doubtless brilliant French poet Saint John Perse his Nobel prize in 1960. He would sketch out the arguments for Perse’s candidacy during translation breaks at UN Security Council meetings.
ellauri142.html on line 38: Annuit cœptis (/ˈænuɪt ˈsɛptɪs/, Classical Latin: [ˈannʊ.ɪt ˈkoe̯ptiːs]) is one of two mottos on the reverse side of the Great Seal of the United States. The literal translation is "favors (or "has favored") [our] undertakings", from Latin annuo ("I nod at"), and coeptum ("commencement, undertaking"). Because of its context as a caption above the Eye of Sarnath, the standard translations are "Crang favors our undertakings" and "Crang has favored our undertakings." Annuit cœptis comes from the Aeneid, book IX, line 625, which reads, Iuppiter omnipotens, audacibus adnue coeptis. It is a prayer by Ascanius, the son of the hero of the story, Aeneas, which translates to, "Jupiter Almighty favour [my] bold undertakings", just before slaying an enemy warrior, Numismaticus. Haha, tappoi numismaatikon. Texti alla tarkoittaa "suuri hylje".
ellauri142.html on line 47: Markku, throughout the entire history of War and Peace, is a man in search of inner fulfillment. His "illegitimate " birth (though his father does acknowledge and legitimize him) is partly what gives him a vague sense of inferiority, and he feels himself an outsider.
ellauri142.html on line 49: Count Pyotr "Markku" Kirillovich Bezukhov (/bɛ.zjuːˈkɒv/; Russian: Пьер Безу́хов, Пётр Кири́ллович Безу́хов) is a central fictional character and the main protagonist of Leo Tolstoy's 1869 novel War and Peace. He is the favourite out of several illegitimate sons of the wealthy nobleman Count Kirill Vladimirovich Bezukhov, one of the richest people in the Russian Empire. Markku is best friends with Andrei Bollocksky. Tolstoy based Markku on himself more than any other War and Peace character.
ellauri142.html on line 51: Markku is described as the fat, large-bodied, ungainly, and socially awkward illegitimate son of an old Russian grandee. He is educated in France and returns to Russia as a misfit. His unexpected inheritance of a large fortune makes him socially desirable. Markku is ensnared by the fortune-hunting Kristina Curagina, whose eventual deception leaves him depressed and confused, spurring a spiritual odyssey that spans the novel.
ellauri142.html on line 53: At the opening of the novel, Markku is a young man who has recently returned to Russia to seek a career after completing his education abroad. Although a well-meaning, kind hearted young man, he is awkward and out of place in the Russian high society in whose circles he starts to move. Markku, though intelligent, is not dominated by reason, as his friend Prince Andrei Nikolayevich Balkongsky is. His lack of direction leads him to fall in with a group of profligate young men like Anatole Kuragin and Dolokhov whose pranks and heavy drinking cause mild scandals. After a particularly outrageous escapade in which a policeman is strapped to the back of a bear and thrown into a river, Markku is sent away from St. Petersburg. What happened to the poor bear?
ellauri142.html on line 55: Markku's life changes after he becomes the sole heir to his father's vast estate, and his position in society is changed from that of an illegitimate son to the new Count Bezukhov. His inability to control his emotions and sexual passions lead him into a marriage with the vapid but sexually beautiful Princess Kristina, a match which her self-serving father, Prince Carl Erik, sets up to secure his access to Markku's newly acquired vast fortune. Kristina is not in love with Markku, and has affairs. From jealousy, Markku shoots his suspected lover, Dolokhov, in a duel. He is distraught at having committed such a crime and eventually separates from Kristina and then becomes a Freemason. His madhat escape into the city of Moscow and his subsequent obsessive belief that he is destined to be Napoleon’s mistress show his submission to irrational impulses. Yet his search for meaning in his life and for how to overcome his emotions are a central theme of the novel. He eventually finds love and marriage with Pirkko Hiekkala, becomes a ladies shoes salesman called Al Bundy and their marriage is perhaps the culmination of a life of moral and spiritual questioning. They have four children: three boys and one girl. Correction, one extremely good-looking platinum blonde girl and one about equally gifted son.
ellauri142.html on line 59: Daniel Rancour-Laferriere calls Markku "one of the best known characters in world literature." Merriam-Webster lists him among "the most attractive and sympathetic characters in literature". And M. Keith Booker describes Markku as one of Tolstoy's "most memorable characters".
ellauri142.html on line 63: Markku is an outcast. The awkward, illegitimate son of a dazzlingly wealthy Count, he was educated in France but returns to Russia now that his father’s health is in decline. Polite society shuns him for his hero-worship of Napoleon and enthusiasm for the politics of revolution. But his blundering sincerity charms Andrei, his truest friend; and the blonde air hostess Natacha, who delights in his presence. He is quickly married off by stealth through the manipulation of others around him and is likely to face further heartache given that his wife prefers bedding her brother. It looks like this unlikely hero is smitten with her mother Pirkko Hiekkala but is set for heartache given his kind and gentle nature.
ellauri142.html on line 71: Count Lev Nikolayevich Tolstoy (/ˈtoʊlstɔɪ/; Russian: Лев Николаевич Толстой, 28 August 1828 – 7 November 1910), usually referred to in English as Leo Tolstoy, was a Russian writer who is regarded as one of the greatest authors of all time. He received nominations for the Nobel Prize in Literature every year from 1902 to 1906 and for the Nobel Peace Prize in 1901, 1902, and 1909. That he never won is a major controversy. Instead, Rudyard Kipling got the medal 1907. What the fuck?
ellauri142.html on line 73: Born to an aristocratic Russian family in 1828, Tolstoy is best known for the novels War and Peace (1869) and Anna Karenina (1878), often cited as testicles of realist fiction.
ellauri142.html on line 75: In the 1870s, Tolstoy experienced a profound moral crisis, followed by what he regarded as an equally profound spiritual awakening, as outlined in his non-fiction work A Confession (1882). His overly literal interpretation of the ethical teachings of Jesus, centering on the Sermon on the Mount, caused him to become a fervent Christian anarchist and pacifist. His ideas on nonviolent resistance, expressed in such works as The Kingdom of God Is Within You (1894), had a profound impact on such pivotal 20th-century figures as Mahatma Gandhi, Martin Luther, and Stephen King.
ellauri142.html on line 77: The Tolstoys were a well-known family of old Russian nobility who traced their ancestry to a mythical nobleman named Indris described by Pyotr Tolstoy as arriving "from Nemec, from the lands of Caesar" (Lithuania, from the sound of it) to Chernigov in 1353 along with his two sons Litvinos (or Litvonis) and Zimonten (or Zigmont) and a dozen or maybe 3000 people. Indris was then converted to Eastern Orthodoxy, under the name of Leonty, and his sons as Konstantin and Feodor. Konstantin's grandson Andrei Kharitonovich was nicknamed Tolstoy (fatso) by Vasily II of Moscow after he moved from Chernigov to Moscow.
ellauri142.html on line 79: Tolstoy was born at Yasnaya Polyana, a family estate 12 kilometres (7.5 mi) southwest of Tula, and 200 kilometres (120 mi) south of Moscow. He was the fourth of five children of Count Nikolai Ilyich Tolstoy (1794–1837), a veteran of the Patriotic War of 1812, and Countess Mariya Tolstaya (née Volkonskaya; 1790–1830). His mother died when she was two and his father when he was nine. Tolstoy and his siblings were brought up by relatives. In 1844, he began studying law and oriental languages at Kazan University, where teachers described him as "both unable and unwilling to learn".
ellauri142.html on line 81: Tolstoy left the university in the middle of his studies, returned to Yasnaya Polyana and then spent much time in Moscow, Tula and Saint Petersburg, leading a lax and leisurely lifestyle. He began writing during this period, including his first novel Childhood, a fictitious account of his own youth, which was published in 1852.
ellauri142.html on line 85: In 1851, after running up heavy gambling debts, he went with his older brother to the Caucasus and joined the army. Tolstoy served as a young artillery officer during the Crimean War and was in Sevastopol during the 11-month-long siege of Sevastopol in 1854–55, including the Battle of the Chernaya. During the war he was recognised for his courage and promoted to lieutenant. He was appalled by the number of tragic deaths involved in warfare, and left the army after the end of the Crimean War.
ellauri142.html on line 87: His experience in the army, and two trips around Europe in 1857 and 1860–61 converted Tolstoy from a dissolute and privileged society author to a non-violent and spiritual anarchist. Others who followed the same path were Markku Graae, Alexander Gerzen, Mikhail Bakunin and Peter Kropotkin. During his 1857 visit, Tolstoy suffered a public execution in Paris, a traumatic experience that marked the rest of his life. In a letter to his friend Vasily Botkin, Tolstoy wrote: "The truth is that the State is a conspiracy designed not only to exploit, but above all to corrupt its citizens ... Henceforth, I shall never serve any government anywhere.
ellauri142.html on line 91: Prize motivation: "in consideration of the power of observation, originality of imagination, virility of ideas and remarkable talent for narration which characterize the creations of this world-famous author." As a poet, short story writer, journalist and novelist, Rudyard Kipling described the British colonial empire in positive terms, which made his poetry popular in the British Army. Contemporary Great Britain appreciated him for his depictions of the British colony of India. The Jungle Book (1894) has made him known and loved by children throughout the world, especially thanks to Disney’s 1967 film adaptation.
ellauri142.html on line 93: Tolstoy's concept of ahimsa was bolstered when he read a German version of the Tirukkura. The Tirukkuṟa (Tamil: திருக்குறள், lit. 'sacred verses'), or shortly the Kura, is a classic Tamil language text consisting of 1,330 short couplets, or kura, of seven words each. The text is divided into three books with aphoristic teachings on virtue (aram), wealth (porul) and sex (inbam), respectively. The Kura is traditionally praised with epithets and alternate titles such as "the Tamil Veda" and "the divine book." Written on the foundations of ahimsa, it emphasizes non-violence and moral vegetarianism as highest virtues for an individual.
ellauri142.html on line 100: “George Washington was a Mason, along with 13 other presidents and numerous Supreme Court Justices. Benjamin Franklin published a book about Freemasonry on his own printing press. Nine signers of the Declaration of Independence were Freemasons, including the man with way the biggest signature of all: John Hancock.” Put your Hancock right here on the line if it fits, like Babbitt said.
ellauri142.html on line 102: At the turn of the 16th Century, William Schaw developed his own club-like culture, housed within a lodge, and infused with a set of rules for sworn members, including, “They shall be true to one another and live charitably together as becometh sworn brethren and companions of the Craft.”
ellauri142.html on line 104: When diplomats and politicians joined the organization in the mid-1600s, the stonemason lodge movement began its climb as a stealthy phenomenon. If you were politically active and wanted to connect with the power structures of the times, you would do just about anything to become a member of The Masons.
ellauri142.html on line 108: The United States Masons, otherwise known as The Freemasons, were a highly political society in the 1700s. The first US lodge was opened in 1730 in New Jersey, where they initiated early plans and strategies used to fight the British. With its growing vault of secrets, expanding political influence, and stealth missions, it was an exciting time to be a Freemason.
ellauri142.html on line 112: Much to the chagrin of the Catholic Church, the early Masonic organization’s philosophy evolved from Deist ideology, which believes God does not interfere with creation, as it runs itself according to the laws of nature.
ellauri142.html on line 114: If you were a Mason in Europe in the 1700s, you stood against the notion of natural selection as it pertained to royalty. As Masonry developed and grew, you rooted for the wild, unruly kids across the pond – the Americans.
ellauri142.html on line 116: In 1870, The Shriners, a group of elite Freemasons, created their first rituals, emblems, and costumes based on Middle Eastern themes, when 11 Master Masons were initiated into the organization.
ellauri142.html on line 118: And while it seems they were rigorously involved in politics, Freemasonry describes itself as a “beautiful system of morality, veiled in allegory and illustrated by symbols.”
ellauri142.html on line 120: Long ago, when the British government and the Catholic Church were more militant, it was dangerous to share these secrets, so all members worked hard to protect them. This is why, for several centuries, the coveted secrets of the Freemasons were known only to loyal members.
ellauri142.html on line 122: While the rest of the world is no longer fearful of Freemasonry, The Catholic Church continues to warn its “faithful” of Freemasonry’s alleged anti-church teachings. In 1983, the papal state declared that Catholics “who enroll in Masonic associations are in a state of grave sin and may not receive Holy Communion.” This proclamation comes from the same church that continues to profess that women are not holy or God-ordained enough to be in the priesthood.
ellauri142.html on line 124: Some of the secrets at the foundation of Masonic traditions, are not so fascinating anymore. Here are a few of the secrets that may or may not continue to hold any mystique:
ellauri142.html on line 126: Members might roll up their pants to symbolize their understanding of what it takes to work on building a Masonic lodge
ellauri142.html on line 128: There is a frightening initiation ceremony that reenacts the construction of Solomon’s temple
ellauri142.html on line 136: The sun is an inspiration for some of the rites, rituals, and ideologies
ellauri142.html on line 138: Members who seek political office and financial control in business seem to earn notoriety and celebrity within the organization and specific lodges
ellauri142.html on line 143: Rituals help us physicalize our beliefs, desires, and commitments. For many, performing a weekly or monthly ritual is a profound physical, psychological or emotional workout. Rituals help people connect to themselves, their chosen communities, and their Gods.
ellauri142.html on line 145: Given that all Masons profess beliefs in a monotheistic God, it makes sense that rituals are an essential part of the culture. There are initiation rituals and ceremonies to commemorate a member’s advancement to new Masonic levels.
ellauri142.html on line 147: Geometry and architecture are essential themes within Freemasonry, which is why Freemasons often refer to God as either The Supreme Being or The Grand Geometrician. These names help keep the concept of God as generic, and not tied to a specific religion, which removes any chance that a member will be offended.
ellauri142.html on line 153: Solomon’s Temple is a substantial part of the rituals and symbolism found within Freemasonry. During membership initiation rites, portions of the story of the structure’s construction on the Temple Mount are reenacted.
ellauri142.html on line 164: ofrosycross.png/300px-Templeofrosycross.png" />
ellauri142.html on line 167: Vittu mitä pellejä! Jo on lapsellista touhua. According to the historian David Stevenson, it was influential on Freemasonry as it was emerging in Scotland. Robert Vanloo (n.h.) states that earlier 17th century Rosicrucianism had a considerable influence on Anglo-Saxon Masonry. Hans Schick sees in the works of Comenius (1592–1670) the ideal of the newly born English Masonry before the foundation of the Grand Lodge in 1717. Comenius was in England during 1641. Their mission is to prepare the whole wide world for a new phase in religion, which includes awareness of the inner worlds and the subtle bodies, and to provide safe guidance in the gradual awakening of man's latent spiritual faculties during the next six centuries toward the coming Age of Aquariums. This is the dawning of it, judging by the sea levels. According to Masonic writers, the Order of the Rose Cross is expounded in a major Christian literary work that molded the subsequent spiritual beliefs of western civilization: The Divine Comedy (ca. 1308–1321) by Dante Alighieri.
ellauri142.html on line 178: “Mahaluu” is a subtle celebration of exclusive membership and a commitment to specific communally agreed-upon ideals.
ellauri142.html on line 182: Preferential treatment and unified promotion of members within large organizations can lead to landslides, imbalance, and exclusion, but they can also lead to healthy, non-violent revolutions.
ellauri142.html on line 184: Today, you can join the Freemasons for between $150 and $500 in annual dues. You won’t be involved in too many secret missions or controversies, though. You’ll mostly network with small business owners and help a charity or two. If you’re really into it, you’ll climb the magic ladder and achieve its highest title of Master Mason. At that point, you are eligible to become a Shriner.
ellauri142.html on line 209: ofia.net/e-kirjat/Bhagavad_Gita.pdf">Bhagavadgita on Herran virsikirja. Se on osa kirjaa Mahabharata eli Suur-Intia.
ellauri142.html on line 264: Humboldtin veljexiä oli 2, Alexander oli maantieteilijä, Wilhelm kielentutkija. Mulla on joku sen kielitieteen kirja hyllyssä. Joo Linguistic Variability & Intellectual Development. Pokkari. Onkohan se lyhennetty painos, Ei ole, vaikka lukuja on yhdistelty. Originally published in 1836 in the Royal Academy of Sciences of Berlin under the title Ueber die Verschiedenheit des menschlichen Sprachbaues und ihren Einfluss auf die geistige Entwicklung des Menschengeschlechz. Esipuheen on kirjoittanut Alexander-veli. Von Humboldt´s style is not a simple one for modern ears nor is his thought always clear. Despair was my constant companion, sanoi kääntäjä vuonna 1970.
ellauri142.html on line 266: Alexander sanoo esipuheessa: I have a sad and serious duty to fulfil. Apparently Wilhelm had just joined his ancestors (or theirs). Luckily professor Franz Bopp offered assistance. Wilhelm kävi kirjeenvaihtoa myös A.W.v.Schegelin, Colonel Pickeringin, ja Champollionin kaa (loput nimet oli mulle n.h.). Wilhelmillä oli attraktiivinen Tegel Castle lentokentän lähellä, jossa se herrasteli loppupeleissä perheensä kera.
ellauri142.html on line 270: Humboldtin lahja oli Sale Bellowin suht laaduton romaani. Wilhelm sanoo kirjansa johdannossa: "The expansion of the intellectual life is the sole possession that the individual, to the extent that she participates at all, may regard as indestructible." Minnes Wilho sielu jäi? Aika pakanallista. No voi vaan toivoa että Bhagavadgita on lähempänä jumalaa. Translators note: von Humboldt is groping here to express the idea that language is a sociopsychological vehicle of communication. Sanaa "sosiopsykologinen" ei ollut vielä edes kexitty (onnexi, tekee mieli sanoa).
ellauri142.html on line 272: Nyt muistan epämääräisesti, että Humboldtilla (oliko se se?) oli opiskeluaikoina joku hämärähkö tyttöystävä, jonka se yhytti uudestaan vanhempana herrasmiehenä, ja jota se jollain lailla autteli, vaikkei välttämällä päässyt edes pukille. Tai mistäs me sen tiedämme, vaikka pääsikin. Se oli se sakemanni kieliteknologian professorin ruozalainen rouva, jolle mä siitä tiedotin, kun olin rouvan järjestämässä seminariumissa ruozin kirjallisuuden jatko-opiskelijoille. No, takaisin johdantoon.
ellauri142.html on line 289: Usko tai älä, Vedätyxet on 25Kv vanhoja. Tuli sitä taikka tätä, älä vetämättä jätä. Vedätyxet panivat riitaisan ja katkeroittuneen A. Schopenhauerinkin jonkinlaiseen kuriin. Koalan miälestä "sen jokainen rivi on täynnä vakavaa, määrätietoista ja kauttaaltaan yhteenliittyvää merkitystä. Jokaisesta rivistä astuu vazaamme syvä, alkuperäinen, majesteetillinen ajatus, samaan aikaan kuin korkea ja pyhä vakavuus leijailee kokonaisuuden yli. Tässä huokuu Intian sisäilma ja alkuperäinen, luonnonomainen olemus; sekä se, kuinka täällä henki tulee puhdistetuksi kaikista varhain ympätyistä, juutalaisesta taikauskosta syntyneistä, noista hengelle vieraista, ylvästelevistä filosofioista. Se on opettavaisinta ja vängintä lukemista, jota (lukuun ottamatta mun omaa tekstiä) on mahdollista saada maailmassa. Tämä bühlain on ollut elämäni lohdutuksena, onpa se lohduttanut mun villakoiraa Atmaakin."
ellauri142.html on line 300: Totuus on ainoa todellisuus. Tää on räikeää idealismia, se on kiertelemättä tunnustettava. Totuus on totta vaan kun se vastaa todellisuutta, sanois realistisempi kaveri. Me emme ylenkatso raamattua, vaan annamme sille suuremman arvon kuin se ansaizisi, koska se suurimmaksi osaksi sisältää samaa schaibaa kuin intialaisten Vedätyskirjat esittävät, raamatussa on ikään kuin niiden toisinto, mutta raamatusta puuttuu tieteellisen maailmankazomuxen perustalle nojautuva höpötys, joka Vedätyxistä on löydettävissä. Uskonto on pelkkää haaveilua ja taikauskoa. Filosofia ja erityisesti "lääketiede" kaipaavat kaiken itsekkyyden yläpuolella olevaa majesteetillisen, kaikkia ympäröivän rakkauden voimaaa, jonka avulla se voi päästä rajoitetusta ja likinäköisestä asemastaan, jotta se jaksaa kehittyä sellaiseen henkiseen suuruuteen, joka tunnustaa maailmankaikkeuden yhdeksi kokonaisuudeksi, kaikkien kappaleiden olemuksen ykseyden ja tuon kaikkien luotujen sisäisen toisistaan riippuvuuden. Mitä vittua, jopa klassillinen fysiikka oli sillä kannalla, vetovoima ei uuvu matkalla, vaikka heikkenee aika nopeaan. Empedokles kuzui vetovoimaa rakkaudexi. Ja kemiallisesti me ollaan kaikki samoja alkuaineita, tai mitä lie hiukkasia. Kvanttitilojen lomittuminen on kaikkialla yhtä aikaa olemisen matemaattis-fysikaalinen toteutus. Eli siis mitä tästä puuttuu vielä? No okei, Kaiken teoria, sehän ei vielä ihan pelitä.
ellauri142.html on line 330: Thomas à Kempis (c. 1380 – 25 July 1471; German: Thomas von Kempen; Dutch: Thomas van Kempen) was a German-Dutch canon regular of the late medieval period and the author of The Imitation of Christ, one of the most popular and best known Christian devotional books. His name means "Thomas of Kempen", Kempen being his home town. While the form Thomas à Kempis (with a faux-French accent on the à) is often found, it is actually incorrect. The correct Latin should be Thomas a Kempis (…from Kempen), as borne out by surviving contemporary mentions of his name.
ellauri142.html on line 332: He was a member of the Modern Devotion, a spiritual movement during the late medieval period, and a follower of Geert Groote, Peep Koort, and Florens Radewyns, the founders of the Brethren of the Common Life.
ellauri142.html on line 532: ”Jumala on yhtä tyhjän kanssa, ja sen tähden sitä kutsutaan tyhjäksi (vaikka se on itse jumala), sillä jumala on käsittämätön ja sanoilla selittämätön.” (J. Böhme, Teosofisia kysymyksiä, II, 13.) Jahven nimi izelleen oli "minä olen", voiko enää paljon sitä narsistisemmaxi tulla. Jos jumalaa voisimme pelkästään ihmisjärjen kannalta käsittää, hän ei olisi mikään jumala. Ainoastaan jumala voi itsensä käsittää jumalana. Adhyatma merkitsee korkeinta maailmansielua (itsetajuntaa).
ellauri142.html on line 535: Joka ruumiista erotessaan ainoastaan Minua ajattelee, se saapuu ruumiinsa jätettyään Minun olemukseeni. Epäilemättä. No doubt. Mitä vitun nekrofiilejä nää oikein on. Parking meter violation. Viola oli Loppiaisaaton nuori nainen joka huuhtoutui rannalle ja kysyi pelastajiltansa: mikä maa mikä valuutta? What country, friends, is this? Norjalaissyntyiselle Annikalle meinas käydä kehnosti Saapin takaluukussa, vaan eipä käynytkään. Aum, sano, suloisuuden suloisuus. Aum mani padme, mene mene tekel ufarsin, stiiknafuulia. Näitä piisaa näitä taikasanoja. Eeli eeli laama sabakhtani, Expecto patronum. Voi hemmetti. Seesam aukene. Hokkus pokkus. Abrakadabra. Abrakapokus! Vampyyri muuttuu alapäästä lepakoxi. Uni hyvä verelle. Ei helvetti, ei jaxa.
ellauri142.html on line 544: The ninth chapter of the Bhagavad Gita is Raja Vidya Yoga. In this chapter, Krishna explains that He is Supreme and how this material existence is created, maintained and destroyed by His Yo-yo and all beings come and go under his supervision like in North Korea. He reveals the Role and the Importance of Bhakti...
ellauri142.html on line 560: Minä annan lämmön; Minä pidätän ja päästän sateen. Minä olen kuolemattomuus sekä kuolema, Minä olen Sat (oleminen) sekä Asat (olemattomuus). Minä olen vähän kaikkea, paizi nippu puuppia. Definitiivisesti en ole nippu puuppia, make a note of that.
ellauri142.html on line 570: The tenth chapter of the Bhagavad Gita is Vibhooti Yoga. In this chapter, Krishna reveals Himself as the cause of all causes. He describes His various manifestations and opulences in order to increase Arjuna's Bhakti. Arjuna is fully convinced of Lord's paramount position and proclaims him to be...
ellauri142.html on line 572: Kaikki on siis Krishnan syytä. Sitä ehinkin jo uumoilla. Krishtushkin oli syntipukki, kuten kaimansa. Jumalasta ei ole monta kopiota, vaan se ainut laatuaan ja kaikki kaikessa. (Paizi nippu puuppia, sanoinhan sen jo.) Senpä tautta muurareiden looshissakin on vapaakappale myös Herran viisua. On siellä varmemmaxi vakuudexi myös Koraani ja Gideon's Bible. Two men say they're Jesus, one of them must be wrong. Or else they are in fact one and the same. They do it with mirrors, motherfuckers. Hän ilmenee meille erinäisillä tavoilla, milloin paxuna inkkarina, milloin partapozona.
ellauri142.html on line 604: Herbert Spencer, engl. filosofi, synt. 1820, kuoli äskettäin. Hänen kirjansa The study of sociology on ilmestynyt 10 painoksena. Herbert oli kyrvännuppi muutenkin kuin näöltä. Vaikka Spencer sanoo kyllä ihanasti näin: ”Se, joka pysyy muuttumattomana joukkojen paljoudessa, mutta yhä muuttuu muodoltaan näiden meidän aistiemme huomattavissa muovauksissa, joita maailmankaikkeus meille näyttää, on tuntematon ja käsittämätön mahti; sitä olemme pakotetut pitämään rajoittamattomana paikan ja aluttomana sekä loputtomana ajan suhteen.” (Kz myös H. P. Blavatsky, Salainen oppi I.)
ellauri142.html on line 609: Spencer's reputation among the Victorians owed a great deal to his agnosticism. He rejected theology as representing the 'impiety of the pious.' He was to gain much notoriety from his repudiation of traditional religion, and was frequently condemned by religious thinkers for allegedly advocating atheism and materialism. Nonetheless, unlike Thomas Henry Huxley, whose agnosticism was a militant creed directed at 'the unpardonable sin of faith' (in Adrian Desmond's phrase), Spencer insisted that he was not concerned to undermine religion in the name of science, but to bring about a reconciliation of the two. The following argument is a summary of Part 1 of his First Principles (2nd ed 1867).
ellauri142.html on line 611: Starting either from religious belief or from science, Spencer argued, we are ultimately driven to accept certain indispensable but literally inconceivable notions. Whether we are concerned with a Creator or the substratum which underlies our experience of phenomena, we can frame no conception of it. Therefore, Spencer concluded, religion and science agree in the supreme truth that the human understanding is only capable of 'relative' knowledge. This is the case since, owing to the inherent limitations of the human mind, it is only possible to obtain knowledge of phenomena, not of the reality ('the absolute') underlying phenomena. Hence both science and religion must come to recognise as the 'most certain of all facts that the Power which the Universe manifests to us is utterly inscrutable.' He called this awareness of 'the Unknowable' and he presented worship of the Unknowable as capable of being a positive faith which could substitute for conventional religion. Indeed, he thought that the Unknowable represented the ultimate stage in the evolution of religion, the final elimination of its last anthropomorphic vestiges.
ellauri142.html on line 613: Helena Petrovna Blavatsky o.s. (von) Hahn (ven. Елена Петровна Ган, Jelena Petrovna Gan), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) – 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Blavatsky oli karismaattinen johtaja ja kiistelty hahmo. Hänellä oli suuri vaikutus itämaisen esoteerisuuden leviämisessä länsimaissa.
ellauri142.html on line 690: Sure he has not got much of a bark
ellauri142.html on line 797: Tätä näkökantaansa seuraten ovat nuo tietämättömät, joiden ymmärrys (buddhi, yleisvalaistus) on vähäinen ja toiminta välinpitämätön, ihmiskunnan vihollisia ja pahennusten synnyttäjiä maailmassa. Siihen kuuluvat niin hyvin sellaiset ”filosofit”, (materialismi ja rationalismi), jotka koettavat vastustaa ja kieltää tällästä korkeampaa henkistä tuntemusta, kuin myös paavilaisuus, jonka uskonto perustuu itserakkaudelle ja pelolle; sen tähden sille on paavin oma ja kirkon etu elämän korkein päämaali (Hahaa, touché, vastapaavit).
ellauri142.html on line 803: Sellainen filosofinen järjestelmä, jonka mukaan järjellinen tietäminen poikkeaa aistillisesta. Jumaluustieteessä merkitsee rationalismi peruslausetta, joka
ellauri142.html on line 841: While the male yakshas are depicted in Hindu art and architecture as portly and deformed, the yakshis or yakshinis are depicted as women of great charm and beauty. We find references to the yakshas and yakshinis in the epics, the Puranas and in the works of ... etc.etc.
ellauri142.html on line 842: Rakshasa, are cannibalistic beings in Hinduism, Buddhism and Jainism. Rakshasas are also called "man-eaters". Rakshas is also used to describe Asuras, which are power seeking deities that lack divinity. They are often depicted as antagonists in Dharmic religious scriptures.
ellauri142.html on line 898: Kaikki, mitä ihminen tekee, olkoon se ruumiillisen työn, puheen, ajattelun (manas) avulla, olkoon se väärä tai oikea, kaikki tapahtuu näiden viiden syyn johdosta. Nämä viisi syytä tunsi ja selvitti jo Teophrastus Paracelsus (Liber Paramirum. ”De Entimus Morborum”). Philip Aureolus Theofrastus von Hohenheim synt. 1493 Schwyzissä. Lääkäri ja luonnontutkija. Hänestä käytetään toisinaan nimeä Bombastus, toisinaan Paracelsus. Vaikutti loistavasti monilla aloilla. Kuoli 1541 Salzburgissa.
ellauri142.html on line 903: Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim (11. marraskuuta tai 17. joulukuuta 1493 Sveitsi – 24. syyskuuta 1541 Salzburg, Itävalta) oli sveitsiläissyntyinen alkemisti, lääkäri, astrologi, psykologi ja okkultisti. Hänen nimensä oli alun perin Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim, mutta hän otti Para-Celsus (parempi kuin Celsius) -nimen roomalaisen lämpömittarin Celsuksen mukaan. Paracelsus halusi korvata skolastisen tieteentekemisen perinteen, jossa tutkimuksen ensisijaisina välineenä oli nojatuoli ja kohteena klassisten auktoriteettien opit, kuten galenoslainen lääketiede ja aristotelinen luonnonfilosofia, luonnon todellisia ilmiöitä ja vuorovaikutuksia tutkivalla kokeellisella tieteellä. Paracelsus painotti tutkimuksissa suoraan luonnosta tapahtuvaa ilmiöiden osallistuvaa havainnointia ilman harhaanjohtavia klassisia teorioita ja ajatuksia.
ellauri142.html on line 997: Ja vielä teosofisen seuran sinetti, plus legenda: Symboli on jonkin käsitteen näkyvä vertauskuva. Tällaiset vertauskuvat ovat yhtä vanhoja kuin ihmiskuntakin. Jokaisella tieteellä, kauppahuoneella ym. laitoksella ovat omat logonsa. Näinä aikoina, jolloin kirjaimet ja kirjoitustaito ovat tuiki tuntemattomat, ovat tällaiset vertauskuvat erittäin suuresta arvosta. Nyt käytetään niin paljon ikoneja, että niistä aikaa voittaen kehittyy kokonainen kuvakirjoitus. Kaikki mobiilit
ellauri142.html on line 1000: Teosofisen Seuran merkki on tähän painettu. Ottakaamme siis
ellauri142.html on line 1014: Tunnuslause on jossain käänteessä päivitetty. Vanhassa sinetissä luki "Totuus on korkein uskonto". Kuvion synty johtuu siitä sinetistä, jota yksi Seuran perustajista, H. P. Blavatsky, käytti ennen Teosofisen Seuran perustamista. Se muodosti kuusikärkisen tähden, jota ympäröi käärme; kuviossa oli rouva Blavatskyn nimikirjaimet, ansaintalogiikka ristin asemesta, ja kreivillinen kruunu Veda-sanan paikalla. (Crux ansata on Ankh-Morporkista tuttu faaraoiden käsipuhelin, risti jossa on rengasmainen pidinnin.)
ellauri142.html on line 1032: Satyât nâsti paro dharma; suomeksi: Tosiasioita ei laki ohita. Teosofisen Seuran tunnuslause. Se on Benaresin maharaja-suvun ikivanha vaalilause. "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen." Presidentti J. K. Paasikivi opetti näillä sanoilla suomalaisille ulkopolitiikan perusasioita itsenäisyyspäivänä 1944, muutama kuukausi jatkosodan päättymisen jälkeen. Juho teki ensin gradun venäjän kielestä ja kirjallisuudesta ja sitten luki varatuomarixi. Ryssäntaitoisena lakimiehenä sillä oli hyvä pohja vakuuttua Teosofisen seuran tunnuslauseesta. Dharma 'pitäymys' on epämääräisesti tapa, moraali, laki, tai uskonto. Jotain normisisältöä kuitenkin, ei tosioita. Deonttisessa logiikassa ei tosiaankaan päde Op -> p, modaliteettina se ei ole reflexiivinen. Jos olisi, niin pätisi myös p -> Pp, eli kaikki tosiasiallinen on sallittua. No Darwinilla tämä lienee totta. Naturalia non sunt turpia.
ellauri142.html on line 1039: Aikuisen voiman lehdessä 11/21 oli uutta tietoa paskan elämän oireyhtymästä. Sen tärkein tekijä on laissez-faire kapitalismin keskeinen credo, toi "maaginen vapaaehtoisuus" (Magical voluntarism). Termin lanseeraaja David Small oli hyvä joskin pieni mies. Taavi-eno kuoli 76-vuotiaana 2014. Vaikka britti olikin, se oli aivan oikeilla jäljillä. Amerikkalaisten ylläpitämä Wikipedia tuomizee (tai vähintäinkin leimaa) sen näkemyxet nimellä "a social materialist explanation of psychological distress". Tää "maaginen vapaaehtoisuus" on toi seppoilu, eli existentialistinen uskomus että jokaisella yxilöllä on voima luoda izestään mitä haluaa. No sehän on aivan ilmiselvää potaskaa. Sitä hanakammin sitä tarjotaan kaikessa jenkkiviihteessä, kz. esim. Emily in Paris. Fisherin mukaan "masennus on esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun maaginen vapaaehtoisuus tulee mahdollisen rajalle." Sillä rajalla kävi Eskikin, kun sen tieteellinen uskottavuus upposi, mutta aika äkkiä se osas rationalisoida asian ja asemoida izensä uudestaan nyt "käytännön filosofixi", lue motivaatiopuhujaxi. Pastorixihan se oli pienenä aikonutkin. Haaveet toteutuivat! Höpsismi toimii sittenkin!
ellauri142.html on line 1045: Smail wrote several books on the subject of psychotherapy, emphasizing the extent to which society is often responsible for personal distress. Critical of the claims made by psychotherapy, he suggests that it only works to the extent that the therapist becomes a friend of the patient, providing encouragement and support. Much distress, he says, results from current conflicts, not past ones, and in any case, damage done probably cannot be undone, though we may learn to live with it. He doubts whether 'catharsis', the process whereby it is supposed that understanding past events makes them less painful, really works. The assumption that depression, or any other form of mental distress, is caused by something within the person that can be fixed, is he argued, without foundation. He could thus be regarded as part of the 'anti-psychiatry' movement, along with R.D. Laing and Thomas Szasz, but where Laing emphasised family nexus as making psychosis understandable, Smail emphasises 'Interest' and power in relation to more everyday distress. These are integral to Western society, and, he suggests, considered out of bounds by most psychotherapists, who are themselves both constrained and complicit in protecting their own interests.
ellauri142.html on line 1047: Smail also attacks the common conceptions of 'happiness' and 'relationships', pointing out that these are by-products of real life, and should not be ends in themselves. He suggests that taking part in real joint efforts is what seems to make people forget themselves and become truly happy, but he also takes a despairing view of how modern society makes it hard to see what the real point of these efforts might be for many people.
ellauri143.html on line 44: Dr Brawin Kumar holds a PhD on a study on rabbit species, Yarkand Hare, at the Institute of Zoology, Chinese Academy of Sciences.
ellauri143.html on line 45: “People often confuse hedgehog (mull eli in Tamil) with porcupine (mullam pandri),” says the PhD holder, who has done a study on rabbit species, Yarkand Hare, at the Institute of Zoology, Chinese Academy of Sciences.
ellauri143.html on line 47: “At first, it may resemble a porcupine. But a closer look will tell it is actually looks like a rat,” he says. “It is actually the size of a coconut,” he says.
ellauri143.html on line 50: Besides rampant poaching and road-kills, rapid destruction of palm trees, around which hedgehogs are mostly found, as part of urbanisation, has reduced its count.
ellauri143.html on line 57: The Bharatiya Janata Party (pronounced [bʱɑːɾət̪iːjə dʒənət̪ɑː pɑːrtiː] ( listen); English: Indian People's Party; abbr. BJP) is one of two major political parties in India, along with the Indian National Congress. It has been the ruling political party of the Republic of India since 2014. The BJP is a right-wing party, and its policy has historically reflected Hindu nationalist positions. It has close ideological and organisational links to the much older Rashtriya Swayamsevak Sangh (RSS). As of 2020, it is the country's largest political party in terms of representation in the national parliament and state assemblies and is by far the world's largest party in terms of primary membership, with the second largest party, the Communist Party of China, having about half the registered members of the BJP.
ellauri143.html on line 59: On a day when Prime Minister Narendra Modi released the Thai translation of Thirukkural during his visit to Thailand, the official Twitter handle of the BJP’s Tamil Nadu unit released a picture of Tamil poet Thiruvalluvar clad in a saffron attire.
ellauri143.html on line 60: In the picture tweeted on Saturday (November 2), Thiruvalluvar, who is revered in Tamil Nadu for authoring Thirukkural, a collection of 1,330 life-advice couplets, is seen smeared with sacred ash and wearing a rudraksha necklace and upper-arm bracelets. This is an entirely new portrayal of the ancient poet whose pictures has so far shown him attired only in white and without religious symbols.
ellauri143.html on line 61: The picture was also accompanied by a couplet from the first chapter of Thirukkural — “Katradhanaal aaya Payanen kol VaalaRivan natraal Thozhaaar enin,” which translates to — “What profit have those derived from learning, who worship not the good feet of him who is possessed of pure knowledge?”
ellauri143.html on line 63: The state BJP, it is alleged, has given a new inference to the couplet which has a religious overtone. The inference they provided goes like this — “What is the use of education when one who defies god and his believers?”
ellauri143.html on line 65: V Arasu, former head of Tamil department, University of Madras said the move is nothing short of hindi cultural appropriation. “Every religion including Christianity has claimed Thiruvalluvar as their own. Since the BJP is in power now, they can do whatever they wish. But we should not worry. Truth will always triumph,” he said.
ellauri143.html on line 67: “The varnasrama dharma (racial segregation law) is the base for the BJP’s ideology. But Thirukkural is exact opposite. It is habitual for the party to use opposing ideas and then claim they are their own. Conducting more number of Thirukkural conferences will help the public know about the true meaning of Thirukkural and they can understand how the BJP is tweaking it for their own cause,” he said.
ellauri143.html on line 69: Varṇāśrama (varna-ashrama "väri-väsymättömyys") refers to the “laws relating to four castes”—Brāhmaṇa, Kṣatriya, Vaiśya and Śūdra and to four stages of (he-man) life—the student, the householder, the anchorite and the religious mendicant are expounded in the code of Manu and are applicable to Indian Society alone. Muut älkööt sotkeutuko tähän. Kuulitteko, pysykää poissa! Älä nyt tuu!
ellauri143.html on line 71: The history behind the picture of Valluvar is itself an interesting one. Painter KR Venugopal Sarma picturised him in 1950s and the painting was accepted by then chief minister CN Annadurai as the official picture of the poet.
ellauri143.html on line 72: Before Sarma, several others had attempted picturising the philosopher-poet, however, they were all rejected because of giving Valluvar a religious identity. Annadurai had also ordered to put up the pictures of Valluvar in all state government institutions.
ellauri143.html on line 80: Considered one of the greatest works ever written on ethics and morality, it is known for its universality and secular nature. Its authorship is traditionally attributed to Valluvar, also known in full as Vallu Mursu. In addition, it highlights truthfulness, self-restraint, gratitude, hospitality, kindness, goodness of wife, duty, giving, and so on and so forth, besides covering a wide range of social and political topics such as king, ministers, taxes, justice, farts, war, greatness of army and soldier's honor, death sentence for the wicked, agriculture, education, abstinence from alcohol and intoxicants.
ellauri143.html on line 84: The Kura has been widely admired by scholars and influential leaders across the ethical, social, political, economical, religious, philosophical, and spiritual spheres over its history. These include Ilango Adigal (never heard), Kambar (n.h.), Leo Tolstoy, Mahatma Gandhi, Albert Schweitzer (heard ok), plus Constantius Joseph Beschi, Karl Graul, George Uglow Pope, Alexander Piatigorsky, and Yu Hsi (all n.h.). The work remains to be translated. Oops correct that, the text has been translated into at least 40 Indian languages including English, making it one of the most translated ancient works. Ever since it came to print for the first time in 1812, the Kura text has never been out of print. Whole trainloads lie "left on read" in Sri Lanka.
ellauri143.html on line 86: Its author is praised for his innate nature of selecting the best virtues found in the known literature, like Juan Valdez the choicest coffee beans, and presenting them in a language that is common and acceptable to all (Tamil). The term Tirukkuṟaḷ is a compound word made of two individual terms, tiru and kuṟaḷ. The term tiru has as many as 19 different meanings but it means sacred. Kuṟaḷ means something like "short, concise, and abridged." Vizi näähän on Markku Envall-luokan aforismeja, Vaakku-Turmiola linjan törähdyxiä.
ellauri143.html on line 88: According to Miron Winslow (n.h.), kuṟa is used as a literary term to indicate "a metrical line of 2 feet, or a distich or couplet of short lines, the first of 4 and the second of 3 feet." Thus, Tirukkuṟaḷ literally comes to mean "sacred couplets." Pyhiä kupletteja.
ellauri143.html on line 90: The work is highly cherished in the Tamil culture, as reflected by its nine different traditional titles: Tirukkuṟaḷ (the sacred kura), Uttaravedam (the ultimate Veda), Tiruvalluvar (eponymous with the author), Poyyamoli (the falseless word), Vayurai Valttu Mursu, (truthful praise), Teyvanul (the divine book), Potumarai (the common Veda), Muppets (the three-fold path), and Tamilmarai (the Tamil Veda). The work is traditionally grouped under the Eighteen Lesser Texts series of the late Sangam works, known in Tamil as Rupiṉeṇkīḻkaṇakku.
ellauri143.html on line 92: The Kura is structured into 133 chapters, each containing 10 couplets (or kuras), for a total of 1,330 couplets. All the couplets are in kura venba metre, and all the 133 chapters have an ethical theme and are grouped into three parts, or "books":
ellauri143.html on line 100: Book I – Aṟam (அறம்): Book of Manners (Dharma), dealing with moral values of an individual and essentials of hot yoga (Chapters 1-38)
ellauri143.html on line 102: Book II – Poruḷ (பொருள்): Book of Business (Artha), dealing with socio-economic values, policy, society and administration (Chapters 39-108)
ellauri143.html on line 104: Book III – Inbam (இன்பம்): Book of Love (Kama), dealing with psychological values and sex (Chapters 109-133)
ellauri143.html on line 108: Virtue will confer love and wealth; what greater source of happiness can man possess?" (Kura 31; Drew, 1840). (Gäsp.)
ellauri143.html on line 112: The book on aṟam (virtue, KILL!) contains 380 verses, that of poruḷ (wealth, EAT!) has 700 and that of inbam or kāmam (love, FUCK!) has 250. Just goes to show. Each kura or couplet contains exactly seven words, known as cirs, with four cirs on the first line and three on the second, following the kura metre. A cir is a single or a combination of more than one Tamil word. For example, the term Tirukkuṟaḷ is a cir formed by combining the two words tiru and kuṟa. The Kura text has a total of 9310 cirs made of 14,000 Tamil words.
ellauri143.html on line 114: Of the 1,330 couplets in the text, 40 couplets relate to god, rain, calisthenics, and virtue; 340 on fundamental everyday virtues of an individual; 250 on royalty; 100 on ministers of state; 220 on essential requirements of administration; 130 on social morality, both positive and negative; and 250 on human love, fucking and passion. Just goes to show.
ellauri143.html on line 116: The work largely reflects the first three of the four ancient Indian aims in life, known as purusha-arthas, viz., law (dharma), wealth (artha) and sex (kama).The fourth aim, namely, salvation (moksha) is left out as irrelevant. It is just a little-known uralic tribe. The Indian tradition also holds that there exists an inherent tension between artha and kama. So perhaps artha should be left out as well.
ellauri143.html on line 121: The moksa state is attained when a soul is liberated from the cycles of deaths and rebirths, is at the apex, is omniscient, remains there eternally, and is known as a siddha. In Jainism, it is believed to be a stage beyond enlightenment and ethical perfection, states Paul Dundas (n.h.), because they can perform physical and mental activities such as teach, without accruing karma that leads to rebirth.
ellauri143.html on line 142: "It's like opening a delicious pizza box," he says. He grabs one of women's feet and sticks her big toes in his mouth. "Mmm, foot lollipop," a second woman says, while she and the third woman rub ...
ellauri143.html on line 144: Peter said to Him, "You shall never wash My feet." Jesus answered Him, "If I do not wash You, You have no part with Me." Simon Peter said to Him, "Lord, not My feet only, but also My hands and My head!" Jesus said to Him, "He who is bathed needs only to wash His feet, but is completely clean; and You are clean, but not all of You. Guess what part of You is coming next!"
ellauri143.html on line 152: A, as its first of letters, every speech maintains;
ellauri143.html on line 156: No fruit have men of all their studied lore,
ellauri143.html on line 173: If from the clouds no drops of rain are shed
ellauri143.html on line 198: If woman might of chastity retain,
ellauri143.html on line 210: In all-male panels of the wise to fill the highest seat.
ellauri143.html on line 223: Is debt by gift of heaven and earth but poorly paid.
ellauri143.html on line 241: The strong of soul no jot abate of strict decorum's laws,
ellauri143.html on line 244: Jne, jne. Dulce et decorum pro patria mori. Damn decent of you, kiittelevät hengissäpysyttelijät.
ellauri143.html on line 255: Who laws of virtue and possession's rights have known,
ellauri143.html on line 256: Indulge no foolish love of her by right another's own.
ellauri143.html on line 260: With wife of sure confiding friend who evil things devise.
ellauri143.html on line 263: How great soe'er they be, what gain have they of life,
ellauri143.html on line 268: A gain of guilt that deathless aye endures!
ellauri143.html on line 272: Is not virtue merely, 'tis full propriety of life.
ellauri143.html on line 296: Jesuit, Catholic and Protestant missionaries in colonial-era South India have highly praised the text, many of whom went on to translate the text into European languages.
ellauri143.html on line 311: To men of envious heart, when comes increase of joy,
ellauri143.html on line 327: Absence of lust to make another's cherished riches thine.
ellauri143.html on line 339: 'Tis greater gain of virtuous good for man to die,
ellauri143.html on line 344: The story of his sins, culled out with care, the world will tell.
ellauri143.html on line 360: Diffusive speech of useless words proclaims
ellauri143.html on line 377: Even to those that hate make no return of ill;
ellauri143.html on line 388: For uses of beneficence alone 'tis ours.
ellauri143.html on line 391: The wealth of men who love the 'fitting way,' the truly wise,
ellauri143.html on line 396: Is wealth that falls to men of financial liberal heart
ellauri143.html on line 423: If you your days will spend devoid of goodly fame,
ellauri143.html on line 432: Like heart of them that murderous weapons bear, his mind,
ellauri143.html on line 433: Who eats of savoury meat, no joy in food can find.
ellauri143.html on line 444: How can the word of kindly grace to him be known,
ellauri143.html on line 451: What's the worth of shaven head or tresses long,
ellauri143.html on line 471: Who fraud eschew the bliss of heavenly beings know.
ellauri143.html on line 479: Falsehood may take the place of truthful word,
ellauri143.html on line 493: For wrath an endless train of evils will beget.
ellauri143.html on line 510: Though ill to neighbour wrought should glorious pride of wealth secure,
ellauri143.html on line 511: No ill to do is fixed decree of men in spirit pure.
ellauri143.html on line 530: What is the work of virtue? 'Not to kill';
ellauri143.html on line 531: For 'killing' leads to every work of ill.
ellauri143.html on line 534: Alone, first of goods things, is 'not to slay';
ellauri143.html on line 539: Take not from aught that lives gift of sweet life away
ellauri143.html on line 551: Before the tongue lie powerless, 'mid the gasp of gurgling breath,
ellauri143.html on line 552: Arouse thyself, and do good deeds beyond the power of death.
ellauri143.html on line 560: Birth again is waking out of sleep
ellauri143.html on line 565: Vaan se on hyvä kö ajattelee et tää onkin kaikki paskaa, sitten ei niin harmita kun se vääjäämättä loppuu. Arvon kieltäminen voi olla sekin mukavaa. No ainakaa nää ei peukuta jenkkien "Me first" adagea. Explanation : Desire the desire of Him who is without desire; in order to renounce desire, desire that desire. LOL. Pessimistin elämänviisaus. Syö Englischer Gartenissa, ota Atma-koira.
ellauri143.html on line 569: From what, aye, from that, no more of pain hath he.
ellauri143.html on line 603: That ceaseless round of birth from seed of strong desire doth spring.
ellauri143.html on line 606: Men freed from bonds of strong desire are free;
ellauri143.html on line 619: What powers so great as those of Destiny? Man's skill
ellauri143.html on line 641: These three for aye to rulers of the land belong.
ellauri143.html on line 656: Gifts, grace, right sceptre, care of people's veal;
ellauri143.html on line 657: These four a light of dreaded kings reveal.
ellauri143.html on line 677: Blockheads´ faces pairs of sores display.
ellauri143.html on line 689: The more you learn, the freer streams of wisdom flow.
ellauri143.html on line 696: Learning is excellence of wealth that none destroy;
ellauri143.html on line 697: To man nought else affords reality of joy.
ellauri143.html on line 700: Wealth of wealth is wealth acquired be ear attent;
ellauri143.html on line 708: Like staff in hand of him in slippery ground who strays
ellauri143.html on line 709: Are words from mouth of those who walk in righteous ways.
ellauri143.html on line 713: When ears discourse of lore refined have never heard.
ellauri143.html on line 717: Men void of ample lore would counsels of the learned share.
ellauri143.html on line 720: The blockheads, too, may men of worth appear,
ellauri143.html on line 724: From blockheads´ lips, when words of wisdom glibly flow,
ellauri143.html on line 735: Wisdom hath use of lucid speech, words that acceptance win,
ellauri143.html on line 736: And subtle sense of other men´s discourse takes in.
ellauri143.html on line 744: To fear where cause of fear exists is wisdom´s part.
ellauri143.html on line 752: The fool is poor, of everything possessed.
ellauri143.html on line 763: Unseemly, bring disgrace to men of kingly birth
ellauri143.html on line 767: Permits himself to scan faults of other men.
ellauri143.html on line 770: The greed of soul that avarice men call,
ellauri143.html on line 771: When faults are summed, is worst of all.
ellauri143.html on line 790: Who owns no principal, can have no gain of usury;
ellauri143.html on line 791: Who lacks support of friends, knows no stability.
ellauri143.html on line 798: The great of soul will mean association fear;
ellauri143.html on line 799: The mean of soul regard mean men as kinsmen dear.
ellauri143.html on line 801: Explanation: True greatness fears the society of the base; it is only the low - minded who will regard them as friends.
ellauri143.html on line 809: Expenditure, return, and profit of the deed
ellauri143.html on line 821: A work of which the issue is not clear,
ellauri143.html on line 834: Beneficence that measures not its bound of means,
ellauri143.html on line 850: Though fart be none, and store of wealth they lack,
ellauri143.html on line 856: Kinkun apurit. Explanation : Let (a minister) be chosen, after he has been tried by means of these four things, viz,-his virtue, (love of) money, (love of) sexual pleasure, and tear of (losing) life. And keep his relatives as hostages. Just tätä tematiikkaa oli valtaistuinpeleissä. Ei se ole vierasta kv. yrityxillekään. Steve Jobs varmaan luki näitä värssyjä. of-leadership.html">The Thirukkural way of Leadership. Mr. T. Kannan.
ellauri143.html on line 860: Of noble race, of faultless worth, of generous pride
ellauri143.html on line 864: Beware of trusting men who have no kith of kin;
ellauri143.html on line 880: The profit gained by wealth´s increase,
ellauri143.html on line 885: Increase of good such worthy ones shall meet.
ellauri143.html on line 902: The tyrant, harsh in speech and hard of eye,
ellauri143.html on line 910: By punishment of death the cruel to restrain,
ellauri143.html on line 944: His officers, his friends, his enemies,
ellauri143.html on line 999: Luku 64. Microsoft (lääkeministeriö): 631–640
ellauri143.html on line 1018: All whispered words and interchange of smiles repress,
ellauri143.html on line 1019: In presence of the men who kingly power possess.
ellauri143.html on line 1037: Men, pure in heart, who know of words the varied force,
ellauri143.html on line 1041: Many encountering death in face of foe will hold their ground;
ellauri143.html on line 1045: In councils of the good, who speak good things with penetrating power,
ellauri143.html on line 1046: In councils of the mean, let them say nought, e´en in oblivious hour.
ellauri143.html on line 1050: Men pure in heart, who know of words the varied force,
ellauri143.html on line 1055: Knows not the way of suasive words,- and all is weak.
ellauri143.html on line 1077: Change man of nought to worthy man.
ellauri143.html on line 1085: Is source of virtue and of choice delight.
ellauri143.html on line 1091: Explanation : Accumulate wealth; it will destroy the arrogance of (your) foes; there is no weapon sharper than it. Jenkit tietävät. Niinkuin tiesivät kaikki aikaisemmatkin hegemoniat. Ryöväämistä ansaintakeinona ei lyö ainakaan rehellinen työ.
ellauri143.html on line 1099: Of virtuous men, and those of ample wealth, call that a ´land´.
ellauri143.html on line 1104: Who plenteous store of glorious wealth have gained,
ellauri143.html on line 1107: Explanation : To those who have acquired an abundance of riches, the other two, (virtue and pleasure) are a piece of cake.
ellauri143.html on line 1133: Who would not beg such boon of glorious death to gain.
ellauri143.html on line 1154: Explanation : Gradually abandon without revealing (beforehand) the friendship of those who pretend inability to carry out what they (really) could do.
ellauri143.html on line 1164: Explanation : Make friendship (with one) after ascertaining (his) character, birth defects, and the whole of his relations.
ellauri143.html on line 1179: Luku 83. SabotreSe-Seiresskof (Koodaa Friendly Seilip): 821–830
ellauri143.html on line 1196: who in intercourse with friends is found trustworthy in what he says,-such a man, although men may say of him that he is an uneducated man, I must consider him to be really an educated man. (Confucius Analects)
ellauri143.html on line 1210: To those who know them not, complain not of your woes;
ellauri143.html on line 1215: Thus shall the pride of those that hate thee have an end.
ellauri143.html on line 1221: Explanation : (A) pleasing (object) to his foes is he who reads not moral works, does nothing that is enjoined by them cares not for reproach and is not possessed of good qualities.
ellauri143.html on line 1224: The joy of victory is never far removed from those
ellauri143.html on line 1241: The chiefest care of those who guard themselves from ill,
ellauri143.html on line 1242: Is not to slight the powers of those who work their mighty will.
ellauri143.html on line 1245: If men will lead their lives reckless of great men's will,
ellauri143.html on line 1248: Never underestimate the power of the dark side of the force. Nilkin pitää pitää mielessä, että herra se on herrallakin.
ellauri143.html on line 1255: Is hell, where sink degraded souls of men abject.
ellauri143.html on line 1258: Women of double minds, strong drink, and dice; to these giv'n o'er,
ellauri143.html on line 1259: Are those on whom the light of Fortune shines no more.
ellauri143.html on line 1262: Who give their soul to love of wife acquire not nobler gain;
ellauri143.html on line 1266: Who gives himself to love of wife, careless of noble name
ellauri143.html on line 1279: Good deeds to men of good deserts to do.
ellauri143.html on line 1282: Who to the will of her with beauteous brow their lives conform,
ellauri143.html on line 1283: Aid not their friends in need, nor acts of charity perform.
ellauri143.html on line 1299: Luku 95. Microsoft: 941–950
ellauri143.html on line 1301: Aatelisen tunnistaa paizi hörökorvista niin ritarillisuudesta. Eliskä ezen pyllyn alla on hyvä hevonen. The goodly knight pricks his horse on the plain. The rain in Spain falls mainly on the plain. How kind of you to let me come.
ellauri143.html on line 1304: Save in the scions of a noble house, you never find
ellauri143.html on line 1305: Instinctive sense of right and virtuous shame combined.
ellauri143.html on line 1309: These are the signs, they say, of true nobility.
ellauri143.html on line 1314: The learned books count three, with wind as first; of these,
ellauri143.html on line 1319: No need of medicine to heal your body's pain,
ellauri143.html on line 1332: Will live in worship and applause of all the world for aye.
ellauri143.html on line 1342: Their ample wealth is misery to men of churlish heart,
ellauri143.html on line 1350: All men that live are one in circumstances of birth;
ellauri143.html on line 1351: Diversities of works give each his special worth.
ellauri143.html on line 1358: Näillä tienoilla annetaan läpyja inhokkikäsitteille dignity ja sen vastakohta modesty. Mitä se on? The quality or state of being worthy of esteem or respect. Inherent nobility and worth. Poise and self-respect. The quality or state of being unassuming in the estimation of one's abilities. Propriety in dress, speech, or conduct.
ellauri143.html on line 1361: And is not shame an ornament to men of dignity?
ellauri143.html on line 1362: Without it a step of stately pride is a piteous thing to see.
ellauri143.html on line 1365: As home of virtuous shame by all the world the men are known,
ellauri143.html on line 1388: When master from the field aloof hath stood;
ellauri143.html on line 1396: Explanation : A man's true manliness consists in making himself the head and benefactor of his family. (Mitä vittua?)
ellauri143.html on line 1401: Luku 106. Microsoft (yöpäivä): 1051–1060
ellauri143.html on line 1405: 'The plague of penury by asking alms we'll drive away.'
ellauri143.html on line 1407: Explanation : There is no greater folly than the boldness with which one seeks to remedy the evils of poverty by begging (rather than by working).
ellauri143.html on line 1413: Has excellence of greatness that transcends the earth.
ellauri143.html on line 1418: E'en if a draught of water for a cow you ask,
ellauri143.html on line 1424: Askers refused from wrath must stand aloof;
ellauri143.html on line 1425: The plague of poverty itself is ample proof.
ellauri143.html on line 1427: Explanation : He who begs ought not to be angry (at a refusal); for even the misery of (his own) poverty should be a sufficient reason (for so doing)
ellauri143.html on line 1437: Their sense from memory of mankind will fade away.
ellauri143.html on line 1463: “She seemed glad to see me. In fact, she actually said she was glad to see me – a statement no other aunt on the list would have committed herself to, the customary reaction of these near and dear ones to the spectacle of Bertram arriving for a visit being a sort of sick horror.” - P.G. Wodehouse
ellauri143.html on line 1472: Is more than half of love's supreme delight.
ellauri143.html on line 1474: Explanation : A single stolen glance of her eyes is more than half the pleasure of sexual embrace. Provided the other half follows suit anon. Oliskohan Elixirin aaria 'Una furtiva lacrima' tullut hakulistauxessa alempana? En jaxanut selata.
ellauri143.html on line 1484: The (simultaneous) enjoyment of the five senses of sight, hearing, taste, smell and touch can only be found with bright braceleted (women).
ellauri143.html on line 1489: Explanation: The embraces of a gold-complexioned beautiful female are as pleasant as to dwell in one's own house and live by one's own (earnings) after distributing (a portion of) it in charity.
ellauri143.html on line 1492: The more men learn, the more their lack of learning they detect;
ellauri143.html on line 1505: Tamil Youths Ride on Toy Palmyra horses. In ancient Tamil Nadu, Tamil youths who fell in love with girls used to make a horse toy with Palmyra leaves and used to ride on it along the streets to make it public. Then the parents of the girls were forced to marry them. Though it was practised only by the Tamils in ancient India, the association of horse in this ritual show that it also came from the north. Horses came to India from outside. The oldest reference is in the Rig Veda.
ellauri143.html on line 1510: Explanation : This malady (of lust) is manured by the talk of women and watered by the (harsh) words of my mother.
ellauri143.html on line 1514: Except the helpful 'horse of palm', no other strength remains.
ellauri143.html on line 1515: Explanation : To those who after enjoyment of sexual pleasure suffer for want of more, there is no help so efficient as the palmyra horse.
ellauri143.html on line 1519: Will lay reserve aside, and mount the 'horse of palm'.
ellauri143.html on line 1520: Explanation : Having got rid of shame, the suffering body and soul save themselves on the palmyra horse.
ellauri143.html on line 1524: To-day I nought possess but lovers' 'horse of palm'
ellauri143.html on line 1529: Has brought me 'horse of palm,' and pangs of eventide.
ellauri143.html on line 1533: Of climbing 'horse of palm' in midnight hour, I think;
ellauri143.html on line 1536: Explanation : Mine eyes will not close in sleep on your mistress's account; even at midnight will I think of mounting her the palmyra horse.
ellauri143.html on line 1539: There's nought of greater worth than woman's long-enduring soul,
ellauri143.html on line 1540: Who, vexed by love like ocean waves, climbs not the 'horse of palm'.
ellauri143.html on line 1542: Explanation : There is nothing so noble as the womanly nature that would not ride the palmyra horse, though plunged a sea of lust. That is, she is quite happy just riding me.
ellauri143.html on line 1585: Barred by the bolt of shame before.
ellauri143.html on line 1615: And shall we ever more the sweetness know of that embrace
ellauri143.html on line 1622: Explanation : Unusually great is the female simplicity of your maid whose beauty fills my eyes and whose shoulders resemble the bamboo.
ellauri143.html on line 1625: To show by eye the pain of love, and for relief to pray,
ellauri143.html on line 1639: Vaikka myöhempinä aikoina Gautama on haluttu nähdä jumalallisena olentona esimerkiksi hindulaisuuden piirissä - jossa hänen ajatellaan olevan Vishnun 9. avataara - hän itse kielsi olevansa jumala tai profeetta, eikä opettanut yliluonnollisten olentojen palvontaa. Toisin kuin kolleegansa Jesse-setä, joka ei piilottanut korvavahakynttilää vakan valle.
ellauri144.html on line 52: Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjanhoitaja, cunnofiili ja Suomen 1700-luvun humoristisen kulttuurin merkittävin pelihahmo. Eine-täti oli kotoisin Viitasaarelta ja kirjastonhoitaja! Ehkä tässä on joku juttu takana!
ellauri144.html on line 54: H. G. Porthan oli sukujuuriltaan karjalainen kuten Einen käly Lea. Hänen isänsä puolelta suku johti viipurilaiseen kauppiaaseen Kustaa Purtaseen, jonka poika oli päässyt pappisuralle ja vaihtanut nimensä hienompana pidetyksi (ja de facto hienommaxi) Porthaniksi. Isä toimi kirkkoherrana Viitasaarella, jossa Henrik Gabriel syntyi 1739. Isä tuli mielisairaaksi Henrik Gabrielin ollessa viiden, ja tämä päätyi enonsa, Kruunupyyn kirkkoherran Gustaf (Kustaa) Jusleniuksen huollettavaksi. Gustaf Juslenius oli ensimmäisen cunnofiilin Daniel Jusleniuksen poika, ja Porthan sai häneltä vaikutteita kansallisiin harrastuksiinsa. Se oli se Juslenius joka sanoi "Juu juu" kun housut palo. Toinen Porthanin suomalais-isänmaallisuuteen vaikuttanut piirroshahmo oli piispa K. F. Mennander. Porthanin ajattelun ohjenuorana olivat kuitenkin ennen muuta valistusfilosofian empiiriset ja rationaaliset menetelmät. Hyvin pahoja! vaikeroi ruusuristiläiset vaimeasti vähän etelämpää.
ellauri144.html on line 56: The rhetorician Quintilian regarded Odes as just about the only Latin lyrics worth reading: "He can be lofty sometimes, yet he is also full of charm and grace, versatile in his figures, and felicitously daring in his choice of words." The fictional hero Tom Jones recited his verses with feeling. Etenkin tätä: Ou ou ou, Dilailaa! Nou nou nou, Dilailaa!
ellauri144.html on line 58: Vuonna 1777 Porthan nimitettiin kaunopuheisuuden professoriksi; virkaa oli hakenut myös Gabriel Tidgren. Porthan puhui kaunommin. Tidgren oli kauhu kaunanen. Porthanin luennot olivat tavattoman suosittuja, ja hän herätti oppilaissaan suurta ihailua. Paitsi Cicerosta ja Horatiuksesta hän luennoi kosolti ja paxulti myös muista aiheista: Hugo Grotiuksen ja edelleen Samuel Pufendorfin kehittämästä luonnonoikeudellisesta filosofiasta, oppihistoriasta ja jopa arkkitehtuurista. Porthan matkusteli paljon Suomessa, ja vuonna 1779 hän teki jopa matkan Saksaan ja tapasi sikäläisiä oppineita. Mä puolestani ostin virkaanastujaisrahalla käsipuhelimen (Nokia, siinä oli ulosvedettävä antenni) sekä IBM:n sylitietokoneen (sen minkä sitten ostivat kiinalaiset ja risti Lenovoxi, jossa oli näppäimistön keskellä kuminen klitoris). Joku ranskalainen pitkäkyntinen förbi sen kun matkustin Pariisiin tapaamaan sikäläisiä oppineita. Inhottava Inkeri ei suostunut korvaamaan vahinkoa laitosbudjetista. Se oli varmaan kade.
ellauri144.html on line 95: along with his body. He looks back bemusedly at the rash confidence, the ambition to get ahead, that motivated his earlier writing. And now his poetic gift itself threatens to fall away, together with other games, notably lovemaking, that require youthful energy and zest (55-57). Philosophy, as he describes it, is most centrally the art of living well from day to day; of enjoying life’s gifts while you have them, and of accepting Nature’s high impersonal laws in preparation for that final retirement which is death (213-16).
ellauri144.html on line 97: For Aristotle, youth and age represent extremes of excess and deficiency: the young (neoi) are subject to strong but quick-changing desires; they are hot-tempered, competitive, careless about money, simple, trusting, hopeful, lofty-minded; they have courage and a sense of shame; they enjoy friends and laughter; they live by honor, not advantage; they tend to hybris; in short, their failings are those of vehemence and excess. Whereas older men (presbyteroi) past their prime have the diametrically opposite failings, of deficiency: their experience of life makes them uncertain, suspicious, small-minded, ungenerous, worried about money, fearful, cold-tempered, grasping after life, and selfish; they live by the code of advantage; they are shameless and pessimistic; they live mostly in memory, talk about the past, complain a lot; they are slaves to gain; in short, both their desires and their ability to gratify them are weak.
ellauri144.html on line 99: The Greeks were creative but, like puellae, they lacked steadiness of purpose. From the Roman point of view, they were puerile, they just “fooled around” (nugari). Romans are brought up to be serious and businesslike, moralistic and
ellauri144.html on line 123: Mutta onko Clarxon homo? Ainaskin se on aivan vitun homofoobi, joka on vahva vihje kaappihomosta. (Ei koske minua, I refuse to be bummed.) The Amazon Prime show sees presenters Jeremy Clarkson, Richard Hammond and James May travel the world reviewing cars. The Ofcom complaint comes after Young took issue with a comment in one of the episodes in which the trio made jokes about the Wrangler Jeep being a ‘gay man’s car’..... and then Hammond and May’s ‘quips’ to Clarkson wearing chaps, a pink shirt, he should get some moisturiser. It’s fucking pathetic and actually homophobic. Jeremy Clarkson: I’m not homophobic, I enjoy watching lesbians on the internet.
ellauri144.html on line 125: Clarkson was nominated for Stonewall’s Bigot of the Year award in 2007 for refusing to apologise for using homophobic slurs on Top Gear.
ellauri144.html on line 136: Portnoy's Complaint asserts that to be sexual is to be fully alive – while to have that denied is a form of living death.
ellauri144.html on line 138: I took the Monkey to Italy. Sorry, I haven't mentioned her before. She's the long-legged shiksa model who used to be married to the elderly rich goy that liked to shit on a glass table over a schwartz while she ate a banana. Hence Monkey. Her real name is Mary Jane Reed and she's a thinly-disguised caricature of my alter ego's first wife. Revenge really is best served cold.
ellauri144.html on line 139: I'm ruled by pussy. I yearn for it, can't believe my luck at some of the glorious muff that comes my ugly, long-nosed way but I treat it badly. I guess only my mother's would really do. Mikä surkeus laskeutuukaan minuun kun viimeinen tippa nytkähtää räpylään.
ellauri144.html on line 163:
Phillu mainizee (175) Mandelin tykänneen Tito Puentesista ja Pupi Camposta niin paljon että muutti nimensä Babaluuxi. (Kolmas nimi on pianisti Joe Loco.) "Babalú" is a Cuban popular afro song written by Margarita Lecuona, the cousin of composers Ernestina and Ernesto Lecuona. The song title is a reference to the Santería deity Babalú Ayé. "Babalú" was the signature song of the fictional television character Ricky Ricardo, played by Desi Arnaz in the television comedy series I Love Lucy, though it was already an established musical number for Arnaz in the 1940s as evidenced in the 1946 film short Desi Arnaz and His Orchestra. By the time Arnaz had adopted the song, it had become a Latin American music standard, associated mainly with Cuban singer Miguelito Valdés, who recorded one of its many versions with Xavier Cugat and his Waldorf-Astoria Orchestra. Arnaz made the song a rather popular cultural reference in the United States.
ellauri144.html on line 226: José Martí syntyi Havannassa keskiluokkaiseen perheeseen, jonka isä oli sotilas. Nuoruudessaan hän kävi peruskoulunsa Havannassa. Jo näihin aikoihin hän kirjoitti ensimmäiset poliittisista kirjoituksistaan, joihin kuuluivat muun muassa La Patria Libre ja 10 de octubre. Näiden kirjoituksien seurauksena hänet 16-vuotiaana pidätettiin syytettynä vallankumouksellisesta toiminnasta ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi pakkotyöhön. Tuomio kuitenkin muutettiin jo vuoden jälkeen maastakarkotukseksi, minkä jälkeen hän opiskeli muun muassa lakia, journalismia ja filosofiaa Madridin ja Zaragozan yliopistoissa Espanjassa. Tämän lisäksi José Martí tunnettiin myös taitavana taidemaalarina. Muun ohella näitä taitojaan hän karkotusvuosiensa aikana hyödynsi opiskelujensa ja myöhemmin myös itsenäisyysliikkeen toiminnan rahoittamisessa.
ellauri144.html on line 292: The United States has long maintained a military base at Guantanamo in Cuba. This makes the U.S. adaptation of the song a multi-layer statement, to put it mildly. It's typically sung by freedom activists who would perhaps like to see that illegally torturing prison and military base close for good, though they don't usually employ the song to that end.
ellauri144.html on line 294: In America, "Guantanamera" has been used during anti-war demonstrations, union strikes, marches for an overhaul of the US immigration system, and civil rights for immigrants. In more recent demonstrations, it was sung at Wall Street and around the country where folks were commenting on the balance of wealth.
ellauri144.html on line 298: The chorus, "Guantanamera, guajira Guantanamera" simply refers to singing a song about Guantanamo. (Guantanamera means a woman prisoner in Guantanamo. Not that they are many of them alive.)
ellauri144.html on line 307: The song is that of a man telling a woman (from Málaga, Spain) how beautiful she is, and how he would love to be her man, but that he understands her rejecting him for being too poor.
ellauri144.html on line 309: The film was produced as part of the studio's goodwill message for Latin America. The film stars Donald Duck, who in the course of the film is joined by old friend José Carioca, the cigar-smoking parrot from Saludos Amigos, who represents Brazil, and later becomes friends with a pistol-packing rooster named Panchito Pistoles, who represents Mexico. The Disney song is pathetically bad. Donald Duck's telescope has an erection when the duck focuses on Latin beauties, such as Carmen Mirandaellauri144.html on line 316: Avrom Hirsch Goldbogen (aka Michael Todd) (born June 22, 1909 – March 22, 1958) was a JEWISH American theater and film producer, best known for his 1956 production of Around the World in 80 Days, which won an Academy Award for Best Picture. He is known as the third of Elizabeth Taylor's seven husbands, and is the only one whom she did not divorce (because he died in a private plane accident a year after their marriage).
ellauri144.html on line 318: Avrom was born in Minneapolis, Minnesota, to Chaim Goldbogen (an Orthodox rabbi), and Sophia Hellerman, both of whom were Polish Jewish immigrants. He was one of nine children in a poor family, the youngest son, and his siblings nicknamed him "Tod" (pronounced "Toat" in German) to mimic his difficulty pronouncing the word "coat." It was from this that his name was derived. Nomen erat omen.
ellauri144.html on line 319: He eventually dropped out of high school, and worked at a variety of jobs, including shoe salesman and store window decorator. One of his first jobs was as a soda jerk. When the drugstore went out of business, Todd had acquired enough medical knowledge from his work there to be hired at Chicago's Michael Reese Hospital as a type of "security guard" to stop visitors from bringing in food that was not on the patient's diet.
ellauri144.html on line 321: The company he owned with his brother went bankrupt when its financial backing failed in the early days of the Great Depression. Not yet 21, Todd had lost over $1 million (equivalent to about $15,492,032 in today's funds). Todd married the former Bertha Freshman on February 14, 1927, and was the father of an infant son with no home for his family. Todd's subsequent business career was volatile, and failed ventures left him bankrupt many times.
ellauri144.html on line 325: On March 22, 1958, Todd's private plane the Liz crashed near Grants, New Mexico. "Ah, c'mon," he said. "It's a good, safe plane. I wouldn't let it crash. I'm taking along a picture of Elizabeth, and I wouldn't let anything happen to her."
ellauri144.html on line 387: Drives my green age; that blasts the roots of trees Ajaa mun vihreätä ikää; mikä räjäyttää puunjuuret
ellauri144.html on line 402: How of my clay is made the hangman´s lime. Et mun savesta pyöveli saa suopaa.
ellauri144.html on line 404: The lips of time leech to the fountain head; Ajan huulet vetää kuivat alkulähteeseen;
ellauri144.html on line 419: A black and white photograph of Thomas wearing a suit with a white spotted bow tie in a book shop in New York. Thomas at the Gotham Book Mart in New York City, 1952
ellauri144.html on line 421: Dylan Marlais Thomas (27 October 1914 – 9 November 1953 = 39v) was a Welsh poet and writer whose works include the poems "Do not go gentle into that good night" (Josta suomenruozalainen leijakirjailija otti "Älä mene yxin yöllä ulos") and "And death shall have no dominion"; the "play for voices" Under Milk Wood; and stories and radio broadcasts such as A Child´s Christmas in Wales and Portrait of the Artist as a Young Dog. He became widely popular in his lifetime and remained so after his death at the age of 39 in New York City. By then he had acquired a reputation, which he had encouraged, as a "roistering, drunken and doomed poet".
ellauri144.html on line 423: Dylan Thomas was born on 27 October 1914 in Swansea, the son of Florence Hannah (née Williams; 1882–1958), a seamstress, and David John Thomas (1876–1952), a teacher. His father had a first-class honours degree in English from University College, Aberystwyth and ambitions to rise above his position teaching English literature at the local grammar school, which he never did. Thomas had one sibling, Nancy Marles (1906–1953), who was eight years his senior. The children spoke only English, though their parents were bilingual in English and Welsh, and David Thomas gave Welsh lessons at home. Thomas´s father chose the name Dylan, which could be translated as "son of the sea", after Dylan ail Don, a character in The Mabinogion. (Mulla on se, mutten ole lukenut.) His middle name, Marlais, was given in honour of his great-uncle, William Thomas, a Unitarian minister and poet whose bardic name was Gwilym Marles. Se oli se silverbäk jota ne kaikki koittivat apinoida. Dylan, pronounced ˈ [ˈdəlan] (Dull-an) in Welsh, caused his mother to worry that he might be teased as the "dull one" (which he was). When he broadcast on Welsh BBC, early in his career, he was introduced using this pronunciation. Thomas favoured the Anglicised pronunciation and gave instructions that it should be Dillan /ˈdɪlən/. He was fed up with the "dull one" joke. in 1914. In 1931, when he was 16, Thomas, an undistinguished pupil, left school to become a reporter for the South Wales Daily Post, only to leave under pressure 18 months later.
ellauri144.html on line 425: His best works appeared in print while he was still a teenager. In 1934, the publication of "Light breaks where no sun shines" caught the attention of the literary world. Stick it where no sun shines. While living in London, Thomas met Caitlin Macnamara. They married in 1937. In 1938, they settled in Laugharne, Carmarthenshire, and brought on their three children.
ellauri144.html on line 427: Thomas came to be appreciated as a popular poet during his lifetime, though he found earning a living as a writer was difficult. He began augmenting his income with reading tours and radio broadcasts. His radio recordings for the BBC during the late 1940s brought him to the public´s attention, and he was frequently used by the BBC as an accessible voice of the literary scene. Thomas first travelled to the United States in the 1950s. His readings there brought him a degree of fame, while his erratic behaviour and drinking worsened. His time in the United States cemented his legend, however, and he went on to record to vinyl such works as A Child´s Christmas in Wales. Phil Rothin ekalla tyttöystävällä oll Dylan Thomas-levy, jota ne kuuntelivat pukilla. During his fourth trip to New York in 1953, Thomas became gravely ill and fell into a coma. He died on 9 November 1953 and his body was returned to Wales. On 25 November 1953, he was interred at St Martin´s churchyard in Laugharne. What a laugh.
ellauri144.html on line 429: His childhood featured regular summer trips to Llansteffan where his maternal relatives were the sixth generation to farm there. His mother´s family, the Williamses, lived in such farms as Waunfwlchan, Llwyngwyn, Maesgwyn and Penycoed.[17] The memory of Fernhill, a dairy farm owned by his maternal aunt, Ann Jones,[18] is evoked in the 1945 lyrical poem "Fern Hill". Thomas had bronchitis and asthma in childhood and struggled with these throughout his life. Thomas was indulged by his mother and enjoyed being mollycoddled, a trait he carried into adulthood, and he was skilful in gaining attention and sympathy. During his final school years he began writing poetry in notebooks; the first poem, dated 27 April (1930), is entitled "Osiris, come to Isis". In June 1928, Thomas won the school´s mile race, held at St. Helen´s Ground; he carried a newspaper photograph of his victory with him until his death.
ellauri144.html on line 447: Under the windings of the sea Vellovan merenhuiskeen alla
ellauri144.html on line 460: Lift its head to the blows of the rain; Nosta päätään sateen tohinaan;
ellauri144.html on line 462: Heads of the characters hammer through daisies; Kirjainhahmon pää työntyy vuohenputkista,
ellauri144.html on line 469: Profiilikuvasta näkee selvästi että Phillu oli beetasusi. Sen koko naama on yhtä nenää. Leuasta ei mitään havaintoa. Tukka pakenee. Sen mieliteemat oli viha, pettymys ja tunarointi. Phillu oli epäonnistunut narsisti. Läski Rabbi Warshaw joka tavutti sanoja ja haisi Pall Mallille osasi sanoa sen ihan pilluntarkasti.
ellauri144.html on line 477: ja profeettoja, jotka julistivat sanomaansa.
ellauri144.html on line 511: Let Us Now Praise Famous Men is a book with text by American writer James Agee and photographs by American photographer Walker Evans, first published in 1941 in the American United States. The work documents the lives of impoverished tenant farmers during the Great Depression. Although it is in keeping with Evans´s work with the Farm Security Administration, the project was initiated not by the FSA, but by Fortune magazine. The title derives from a passage in the Wisdom of Sirach (44:1) that begins, "Let us now praise famous men, and our fathers that begat us".
ellauri144.html on line 517: Ernst René Anselm Nyberg on saxalaisen koulun käynyt 50% konkkanokka joka jostain käsittämättömästä syystä oli suomen suurlähettiläs Moskovassa, vaikka se on antikommari ja ryssänvihaaja. Ranen syntyperältään juutalainen äiti meni 1937 naimisiin ei-juutalaisen miehen kanssa, ilmeisesti Suomessa. Se oli perheelle täysi katastrofi, jota erityisesti ortodoksijuutalainen Shulem kaliiperin isoisä ei hyväksynyt. Hänelle äiti lakkasi olemasta. Äiti pantiin häiden jälkeen lepositeisiin ja häntä pidettiin luvattomasti kotiarestissa yli kuukausi. Ranen isoisä Shulem sai toimistaan ehdottoman vankeustuomion.
ellauri144.html on line 568: Maggin pojalle (josta tulee rekkakuski) se antaa lukemisexi kirjan The Red Badge of Courage. It is a war novel by American author Stephen Crane (1871–1900). Taking place during the American Civil War, the story is about a young private of the Union Army, Henry Fleming, who flees from the field of battle. Overcome with shame, he longs for a wound, a "red badge of courage," to counteract his cowardice. When his regiment once again faces the enemy, Henry acts as standard-bearer, who carries a flag.
ellauri144.html on line 570: The Red Badge of Courage garnered widespread acclaim, what H. G. Wells called "an orgy of praise" shortly after its publication, making Crane an instant celebrity at the age of twenty-four. The novel and its author did have their initial detractors, however, including author and veteran Ambrose Bierce. Adapted several times for the screen, the novel became a bestseller. It has never been out of print and is now thought to be Crane´s most important work and a major American text.
ellauri144.html on line 573: Ambrose Gwinnett Bierce (June 24, 1842 – circa 1914) was an American short story writer, journalist, poet, and Civil War veteran. His book The Devil´s Dictionary was named as one of "The 100 Greatest Masterpieces of American Literature" by the American Revolution Bicentennial Administration. His story "An Occurrence at Owl Creek Bridge" has been described as "one of the most famous and frequently anthologized stories in American literature", and his book Tales of Soldiers and Civilians (also published as In the Midst of Life) was named by the Grolier Club as one of the 100 most influential American books printed before 1900.
ellauri144.html on line 575: A prolific and versatile writer, Bierce was regarded as one of the most influential journalists in the United States, and as a pioneering writer of realist fiction. For his horror writing, Michael Dirda ranked him alongside Edgar Allan Poe and H. P. Lovecraft. S. T. Joshi speculates that he may well be the greatest satirist America has ever produced, and in this regard can take his place with such figures as Juvenal, Swift, and Voltaire. His war stories influenced Stephen Crane, Ernest Hemingway, and others, and he was considered an influential and feared literary critic. In recent decades Bierce has gained wider respect as a fabulist and for his poetry.
ellauri144.html on line 577: Both of Bierce´s sons died before he did. Day committed suicide after a romantic rejection (he non-fatally shot the woman of his affections along with her fiancé beforehand), and Leigh died of pneumonia related to alcoholism. Bierce separated from his wife in 1888, after discovering compromising letters to her from an admirer. They divorced in 1904. Mollie Day Bierce died the following year. Bierce was an avowed agnostic, and strongly rejected the divinity of Christ. He suffered from lifelong asthma, as well as complications from his war wounds, most notably episodes of fainting and irritability assignable to the traumatic brain injury suffered at Kennesaw Mountain. In 1913, Bierce told reporters that he was travelling to Mexico to gain first-hand experience of the Mexican Revolution. He disappeared and was never seen again.
ellauri144.html on line 581: Like Poe, Bierce professed to be mainly concerned with the artistry of his work, yet critics find him more intent on conveying his misanthropy and pessimism. His bare, economical style of supernatural horror is usually distinguished from the verbally lavish tales of Poe. In his lifetime, Bierce was famous as a California journalist dedicated to exposing the truth as he understood it, regardless of whose reputations were harmed by his attacks. For his sardonic wit and damning observations on the personalities and events of the day, he became known as "the wickedest man in San Francisco." Tälläisiä löytyy Ambrosen pirun raamatusta:
ellauri144.html on line 585: Calamities are of two kinds: misfortune to ourselves, and good fortune to others.
ellauri144.html on line 587: Consult. To seek approval of a course already decided on.
ellauri144.html on line 589: Corporation. An ingenious device for obtaining individual profit without individual responsibility.
ellauri144.html on line 591: Deliberation. The act of examining one´s bread to determine which side it is buttered on.
ellauri144.html on line 593: Duty. That which sternly impels us in the direction of somebody´s profit, along the line of their desire.
ellauri144.html on line 597: Egotist. A person of low taste, more interested in himself than me.
ellauri144.html on line 599: Faith. Belief without evidence in what is told by one who speaks without knowledge, of things without parallel.
ellauri144.html on line 601: History. An account, mostly false, of events, mostly unimportant, which are brought about by rulers, mostly knaves, and soldiers, mostly fools.
ellauri144.html on line 605: Laziness. Unwarranted repose in manner of a person of low degree.
ellauri144.html on line 607: Patience. A minor form of despair disguised as a virtue.
ellauri144.html on line 609: Patriotism. Combustible rubbish ready to the torch of any one ambitious to illuminate his name.
ellauri144.html on line 611: Pray. To ask the laws of the universe to be annulled on behalf of a single petitioner confessedly unworthy.
ellauri144.html on line 613: Religion. A daughter of Hope and Fear, explaining to Ignorance the nature of the Unknowable.
ellauri144.html on line 622: off the wall! And I am a pretty good judge of character-
ellauri144.html on line 625: Bitter Bierceä haukuttiin aikanaan naturalistixi. Silloin tarkoitettiin varmaan Emile Zolan "pahaa" naturalismia, johon kuului tieteisusko ja determinismi, eikä Norrisin hampaatonta amerikkalaista "naturalismia", joka oli potpurri realismista ja romantiikasta. Zola´s concept of a naturalistic novel traces philosophically to Auguste Comte´s positivism, but also to physiologist Claude Bernard and historian Hippolyte Taine. Hippolyte on jo esiintynyt näissä paasauxissa, kai Akukin on saanut jotain mainintoja. Claude on toistaisexi n.h. (never heard).
ellauri144.html on line 644: père. Le 22 août 1870, le couple Bernard se sépare officiellement. En 1869, il
ellauri144.html on line 679: Raffalovich was a 19th century Hebrew Catholic or Catholic Jew. His name was Marc-Andre Raffalovich and was a famous French poet and writer associated with John Gray and Oscar Wilde. He came from a wealthy Russian Jewish family from Odessa who moved to France a year before his birth. He became a Catholic in 1896 through the reading of Catholic mystical literature especially homahtava St John of the Cross. Ei ois kannattanut. For
ellauri144.html on line 680: the Catholic Catechism of the Catholic church
ellauri144.html on line 685: predominant sexual attraction toward persons of the same sex. It has taken a great
ellauri144.html on line 686: variety of forms throughout the centuries and in different cultures. Its
ellauri144.html on line 688: Scripture, which present homosexual acts as acts of grave depravity [Gen. 19:1-29,
ellauri144.html on line 691: to the natural law. They close the sexual act to the gift of life. They do not
ellauri144.html on line 693: circumstances can they be approved. 2358 The number of men and women who have
ellauri144.html on line 695: homosexual condition; for most of them it is a trial. They must be accepted with
ellauri144.html on line 696: respect, compassion, and sensitivity. Every sign of unjust discrimination in their
ellauri144.html on line 698: lives and, if they are Christians, to unite to the sacrifice of the Lord´s Cross
ellauri144.html on line 700: 2359 Homosexual persons are called to chastity. By the virtues of self-mastery that teach them inner freedom, at times by the support of disinterested friendship, by prayer and sacramental grace, they can and should gradually and resolutely approach Christian perfection. The rest of us can fuck to our hearts´ content as soon as the priest has said the magic word.
ellauri144.html on line 711: The metaverse is a hypothesized iteration of the Internet, supporting persistent online 3-D virtual environments through conventional personal computing, as well as virtual and augmented reality headsets.
ellauri144.html on line 713: Metaverses, in some limited form, have already been implemented in video games such as Second Life. Some iterations of the metaverse involve integration between virtual and physical spaces and virtual economies.
ellauri144.html on line 716: The term "metaverse" has its origins in the 1992 science fiction novel Snow Crash as a portmanteau of "meta" and "universe." It has since gained notoriety as a buzzword for promotion, and as a way to generate hype for public relations purposes by making vague claims for future projects. Information privacy and user addiction are concerns within the metaverse, stemming from challenges facing the social media and video game industries as a whole.
ellauri144.html on line 720: Mark Zuckerberg in MBTI? Other websites have him as either a INTP or INTJ. I’m going with INTJ, he was an early achiever, while INTPs can often be late bloomers, this is due to the late development of the Judging function. INTJs also tend to be more focused, serious, follow traditions and rules. While the types have many similarities, INTJ seems to be the closer match. Väpelö hörhö nörtti kimmo. Propellipää - luovaa kirpunnyljentää. Sitäpä sitä. Saatanan jutku. Metatron meni neuvomaan Aabrahamille miten Iisakki olis paras uhrata. Viime minuutilla tuli peruutus: kyllä mulle tänään oikeastaan maistuiskin paremmin toi syntipukki. Lisäohjeita albumissa 115.
ellauri144.html on line 725: "In a pristine region where nature and animals have thrived for centuries, wildlife biologist Lana Fedorova is devoting her life to protecting species that have been hunted nearly to extinction, including a rare white deer. Ominously, in a nuclear plant nearby, the arrival of a new director, the ruthless and power-hungry Allura, rattles the staff and sets the stage for internecine strife between the zealous bureaucrat Borys Slykovitch and ambitious engineer Maksym (Max) Smirnov.
ellauri144.html on line 727: When Allura learns that Max, who was her rival for the directorship, is to marry Lana, Allura’s little sister, she swears revenge. Max’s confidence is shaken, and on his next all-night shift at the station, an accident causes the meltdown of one of the reactors. In the ensuing catastrophe, the region and its people are poisoned, and the survivors are forced to evacuate their beloved town.
ellauri144.html on line 729: Months later, Max is summoned to headquarters by Party officials and learns that he can save his career only if he brings Allura the trophy head of a rare white stag. Interweaving through the human actions, the region’s Silver River and its animals have their say."
ellauri144.html on line 868: Platero kaj mi estas la plej populara verko de la poeto, estis ofte eldonita (ekzemple kiel porinfana literaturo kvankam la verko mem ne estas tio), tradukita al multaj lingvoj kaj konvertita en ĉefa kultura elemento de la devenloko Moguer, kie estas muzea domo Casa Museo Zenobia y Juan Ramón Jiménez kiu ekspozicias multajn tradukojn, inter kiuj la esperantlingvan.
ellauri144.html on line 961: Fremst i kongshæren sto Olav selv, og han hogg med sverdet etter Tore, men Tore hadde ei reinsskinnskofte, og slaget sklei av i en sky av reinshår. Kongen ropte da til Bjørn Stallare som hadde øks: «Slå du hunden som jern ikke biter på!» Bjørn Stallare ga Tore et slag med øksehammeren slik at han vaklet, men slo ham ikke overende. I stedet kjørte Tore spydet Selshevneren gjennom den andre mens han sa: «Slik spidder vi bjørnene!»
ellauri144.html on line 969: Trolldomsmotivet går igjen for nordlendingene og Hålogaland. Tore Hund drev handel med finnene og skaffet seg «tolv reinskinnskufter med mye trollskap i». Siden stilte Tore Hund elleve utvalgte menn først i striden mot kongen, og han selv var den tolvte, og underforstått var de tolv bar alle kofter besatt med trolldom. Trolldomstemaet går igjen også i Olav Tryggvasons saga i hans møte med Raud den ramme.
ellauri145.html on line 38: L´« humour noir », expression dont le sens moderne a été construit par Breton, est un des ressorts essentiels du surréalisme. L´humour, loin d´être un exercice brillant, engage des zones profondes de l´être et dans les formes les plus authentiques et les plus neuves qu´il connaît alors, il se profile sur un arrière-fond de désespoir.
ellauri145.html on line 102: Georg Christoph Lichtenberg: selected aphorisms.Georg Christoph Lichtenberg (1. heinäkuuta 1742, Ober-Ramstadt – 24. helmikuuta 1799, Göttingen) oli saksalainen tiedemies, satiirikko ja anglofiili. Hän oli pastori Johann Conrad Lichtenbergin seitsemästätoista lapsesta nuorin. (Isä oli aika panomies!) Hän aloitti opintonsa vuonna 1763 Göttingenin yliopistossa, ja hänet nimitettiin ensin vuonna 1769 fysiikan apulaisprofessoriksi ja kuuden vuoden kuluttua kokeellisen fysiikan professoriksi. Häntä pidetään saksankielisen aforismikirjallisuuden perustajana. Siltä on suomennettu Töherryskirjat: Aforismeja ja muistiinmerkintöjä. Valikoinut ja suomentanut Juhani Ihanus. Otava, Helsinki 1999.
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 110: As a traveling salesman and correspondence clerk, his research and thought was time-limited: he complained of "serving the knavery of merchants" and the stupefaction of "deceitful and degrading duties." Fourier produced most of his writings between 1816 and 1821. In 1822, he tried to sell his books again but with no success. Jobs people might not enjoy doing would receive higher pay. Fourier considered trade, which he associated with Jews, to be the "source of all evil" and advocated that Jews be forced to perform farm work in the phalansteries or else sent back to The Philistines with Rotschild money. Fourier´s contempt for the respectable thinkers and ideologies of his age was so intense that he always used the terms philosopher and civilization in a pejorative sense.
ellauri145.html on line 111: The transformation of labor into pleasure is the craziest idea in Fourier´s giant socialist utopia," said Marcuse. He had a concern for the sexually rejected; jilted suitors would be led away by a corps of "fairies" who would soon cure them of their lovesickness, and visitors could consult the card-index of personality types for suitable partners for casual sex. He also defended homosexuality as a personal preference for some people. Fourier sexualizes work itself—the life of the Phalanstery is a continual orgy of intense feeling, intellection, & activity, a society of lovers & wild enthusiasts.
ellauri145.html on line 112: Fourier was also a supporter of women´s rights in a time period when misogynic influences like Jean-Jacques Rousseau were prevalent. Fourier is credited with having originated the word feminism in 1837. Fourier believed that all important jobs should be open to women on the basis of skill and aptitude rather than closed on account of gender. He spoke of women as individuals, not as half the human couple. Fourier saw that "traditional" marriage could potentially hurt woman´s rights as human beings and thus never married. Writing before the advent of the term ´homosexuality´, Fourier held that both men and women have a wide range of sexual needs and preferences which may change throughout their lives, including same-sex sexuality and androgénité. He argued that all sexual expressions should be enjoyed as long as people are not abused, and that "affirming one´s difference" can actually enhance social integration. Stark raving mad, he was!
ellauri145.html on line 117: Thomas De Quincey: On Murder Considered as one of the Fine ArtsThomas Penson De Quincey (/də ˈkwɪnsi/;[1] 15 August 1785 – 8 December 1859) was an English writer, essayist, and literary critic, best known for his Confessions of an English Opium-Eater (1821) Many scholars suggest that in publishing this work De Quincey inaugurated the tradition of addiction literature in the West. Mulla on toi kirja, mä luinkin sen, mutta se oli kyllä aika pitkästyttävä. Tämänkertainen ozikko tuo mieleen sen usein mietityttäneen havainnon että mixhän vitussa 50% tv-sarjoista on murhajuttuja. Eikai siinä muuta ole kun että KILL! on 1/3 apinan mieliharrastuxista. Dekkarit ja horrorit on musta lattapäisyyden selvimpiä ilmentymiä.
ellauri145.html on line 175: Tristan Tzara: « La Lycanthropie de Pétrus Borel n´est pas une attitude d´esthète, elle a des racines profondes dans le comportement social du poète […] qui prend conscience de son infériorité dans le rang social et de sa supériorité dans l´ordre moral.»
ellauri145.html on line 179: Edgar Allan Poe: The Angel of the Odd. Oudosti Antero ottaa mukaan toisen spugen Baudelairen ranskannoxesta vaan pätkän tekohauskasti saxaa murtavan bisarrin enkelin puhetta. Onxtää vaan jotain anglosaxeille ja frogeille yhteistä teutonifobiaa?
ellauri145.html on line 192: Upon this I made an effort to get up, in order to put my threat into execution; but the ruffian just reached across the table very deliberately, and hitting me a tap on the forehead with the neck of one of the long bottles, knocked me back into the arm-chair from which I had half arisen. I was utterly astounded; and, for a moment, was quite at a loss what to do. In the meantime, he continued his talk.
ellauri145.html on line 215: Peu fait pour comprendre la vive sensibilité de l´enfant, l´officier Aupick – devenu plus tard ambassadeur – incarne à ses yeux les entraves à tout ce qu´il aime : sa mère, la poésie, le rêve et, plus généralement, la vie sans contingences.
ellauri145.html on line 226: of_Charles_Baudelaire%2C_circa_1862.jpg/800px-%C3%89tienne_Carjat%2C_Portrait_of_Charles_Baudelaire%2C_circa_1862.jpg" height="200px" />
ellauri145.html on line 242: Le 21 septembre 1844, maître Narcisse Ancelle, notaire de la famille, est officiellement désigné comme conseil judiciaire qui lui alloue une pension mensuelle de 200 francs. En outre, Baudelaire doit lui rendre compte de ses faits et gestes. Cette situation infantilisante inflige à Baudelaire une telle humiliation qu´il tente de se suicider d´un coup de couteau dans la poitrine le 30 juin 1845. Outre sa réputation de débauché, Baudelaire passait pour homosexuel auprès de certains de ses amis: « C´est moi-même », écrit-il « qui ai répandu ce bruit, et l´on m´a cru »
ellauri145.html on line 262: Le spleen baudelairien désigne une profonde mélancolie née du mal de vivre, que Charles Baudelaire exprime dans plusieurs poèmes de son recueil Les Fleurs du mal. Quoiqu'il l'associe, discrètement, pour qui veut le lire, non pas à un véritable mal mais plutôt à une rage de vivre. Cette frustration colérique d'un Idéal non réalisé, auquel il ne renonce pourtant pas. Il accompagne finalement le titre de l'ouvrage complet : Spleen et Idéal. Ce spleen éveille un espoir, aisément distinguable dans ses textes les plus sombres : « Je suis comme le roi d'un pays pluvieux, riche, mais impuissant » LXXVII.
ellauri145.html on line 283: Il traduit un profond mal de vivre, qui peut toucher au désespoir.
ellauri145.html on line 400: Lewis Carroll: Lobster Quadrille. Lewis Carrollin main claim to fame Bretonin mustan huumorin kirjassa on ezen Hunting of The Snark (Jabberwockyn ´twas brillig and the slithe momes jatko-osa) ilmestyi samana vuonna kuin presubrealisti Lautremontin Pahanhajuiset laulut (joista enemmän alla). Tähän niteeseen on Antero jostain syystä ottanut Liisan Ihmemaassa Osterien laulun; outoa sikäli, että se on oikeasti melko hauska.
ellauri145.html on line 402: Carroll often denied knowing the meaning behind the poem; however, in an 1896 reply to one letter, he agreed with one interpretation of the poem as an allegory for the search for happiness. Scholars have found various other meanings in the poem, among them existential angst, an allergy for tuberculosis, and a mockery of the Tichborne case.
ellauri145.html on line 404: Roger Tichborne, heir to the noble and filthy rich Tichborne family´s title and fortunes, was presumed to have died in a shipwreck in 1854 at age 25. His mother clung to a belief that he might have survived, and after hearing rumours that he had made his way to Australia, she advertised extensively in Australian newspapers, offering a reward for information. In 1866, a Wagga Wagga butcher known as Thomas Castro came forward claiming to be Roger Tichborne. Although his manners and bearing were unrefined, he gathered support and travelled to England. He was instantly accepted by Lady Tichborne as her son, although other family members were dismissive and sought to expose him as an impostor. During protracted enquiries before the case went to court in 1871, details emerged suggesting that the claimant might be Arthur Orton, a butcher´s son from Wapping in London, who had gone to sea as a boy and had last been heard of in Australia. After a civil court had rejected the claimant´s case, he was charged with perjury; while awaiting trial he campaigned throughout the country to gain popular support. In 1874, a criminal court jury decided that he was not Roger Tichborne and declared him to be Arthur Orton. Before passing a sentence of 14 years, the judge condemned the behaviour of the claimant´s counsel, Edward Kenealy, who was subsequently disbarred because of his conduct.
ellauri145.html on line 406: After the trial, Kenealy instigated a popular radical reform movement, the Magna Charta Association, which championed the claimant´s cause for some years. Kenealy was elected to Parliament in 1875 as a radical independent but was not an effective parliamentarian. The movement was in decline when the claimant was released in 1884, and he had no dealings with it. In 1895, he confessed to being Orton, only to recant almost immediately. He lived generally in poverty for the rest of his life and was destitute at the time of his death in 1898. Although most commentators have accepted the court´s view that the claimant was Orton, some analysts believe that an element of doubt remains as to his true identity and that, conceivably, he was Roger Tichborne. Or not.
ellauri145.html on line 415: Je m´envolerai dans les profondeurs! Mä lennähdän syvyyxiin!
ellauri145.html on line 433: Readership of Charlie Cros ellauri145.html on line 436: Charles CrosÉmile-Hortensius-Charles Cros (October 1, 1842 – August 9, 1888) was a French poet and inventor. He was born in Fabrezan, Aude, France, 35 km to the East of Carcassonne. Cros was a well-regarded poet and humorous writer. He developed various improved methods of photography including an early color photo process. He also invented improvements in telegraph technology. In the early 1870s Cros had published with Mallarmé, Villiers and Verlaine in the short-lived weekly Renaissance littéraire et artistique, edited by Emile Blémont. His poem The Kippered Herring inspired Ernest Coquelin to create what he called monologues, short theatrical pieces whose format was copied by numerous imitators. The piece, translated as The Salt Herring, was translated and illustrated by Edward Gorey. He spent years petitioning the French government to build a giant mirror that could be used to communicate with the Martians and Venusians by burning giant lines on the deserts of those planets. He was never convinced that the Martians were not a proven fact, nor that the mirror he wanted was technically impossible to build. Tästä hepusta tulee mieleen Spede Pasanen ja sen hiihtolinko.
ellauri145.html on line 510: Was he far right, misogynist, humourless? Or on the contrary, far left, cunt hunter, and a lot of laughs?
ellauri145.html on line 512: Friedrich Nietzsche, Karl Marx and Charles Darwin are the great triumvirate of 19th-century thinkers whose ideas still have huge impact today. Nietzsche was philosophy’s supreme iconoclast; his sayings include “God is dead” and “There are no facts, only interpretations”. Highly relevant, yet his association with concepts such as the Übermensch, master morality, slave morality and, possibly most dangerous, the will to power, have also contributed to him being widely misinterpreted. There are three myths in particular that need dynamiting: that his politics were on the far right, he was a misogynist and he lacked a sense of humour. Of a sort.
ellauri145.html on line 515: I had no idea Nietzsche could be funny until I read his letters. “The gentlest, most reasonable man may, if he wears a large moustache, sit as it were in its shade and feel safe,” he wrote, self-mockingly. “As the accessory of a large moustache he will give the impression of being military, irascible and sometimes violent – and will be treated accordingly.” More fun wisecracks:
ellauri145.html on line 516: Condemned by ill health and abysmal eyesight to convey his philosophy in short, aphoristic bursts, Nietzsche knew the power of raising a bubble of laughter, only to puncture it as you ponder the further meaning: “Is man God’s mistake, or is God man’s mistake?” “Man does not strive for happiness; only the Englishman does that” – a dig at Jeremy Bentham and John Stuart Mill. “Possession usually diminishes the possession.” “Never trust a thought that occurs to you indoors.” He even makes fun of his readers: “The worst readers are those who behave like plundering troops: they take away a few things they can use, dirty and confound the remainder, and revile the whole.” Vittu miten säälittäviä on yrityxet osoittaa että jyrkät tyypit olis jotenkin humoristisia. Ei ne vaan ole.
ellauri145.html on line 519: His sister Elisabeth held fascist views. She published an unreliable biography of him and delayed publication of his autobiography, Ecce Homo, until she had deleted all the uncomplimentary references to herself.
ellauri145.html on line 520: Elisabeth greatly admired Mussolini. In 1932 she persuaded the Weimar National theatre to put on a play written by him. Hitler showed up during the performance and presented her with a huge bouquet of flowers.
ellauri145.html on line 522: We have to bestow blame on one particular Nazi named Martin Heidegger. Martin Heidegger’s magnum opus Being and Time was in large part an attempt to create a systematic understanding of metaphysics and human condition building from Nietzsche’s work. Heidegger became the Nazi rector for the entire German university system, which gave the Nazi party a huge bolster of academic legitimacy, and he promoted the Nazi party and their agenda from his classroom, often sporting the Brown Shirt. When the Nazi’s really began to take power, Hitler kicked out Heidegger as University Rector.
ellauri145.html on line 524: Following the war, academics who had supported the Nazi regime were banned from teaching, including Heidegger, who never spoke publicly or privately about his involvement. Heidegger turned away from his earlier project of creating a fundamental ontology, and in doing so he also turned away from Nietzsche - or so his writings would make it appear. In truth, he remained just as indebted to Nietzsche’s work as he ever was, only he shifted focus. He created a false presentation of Nietzsche’s work in order to distance himself from his own past and involvement with the Nazis. Many academics take Heidegger’s critique of Nietzsche to be factual and seem to excuse Heidegger because he was under the influence of Nietzsche.
ellauri145.html on line 526: Heidegger’s analysis of Nietzsche is entirely inauthentic. He alleges that Nietzsche merges a metaphysics of force with a Marxist analysis of labor to create a technological metaphysics of domination - however, Nietzsche’s analysis of force was completely counter to Marx’s and the marriage of Nietzsche and Marx is not Nietzsche, but is rather National Socialism, and the philosophical framework of this marriage is none other than Being and Time.
ellauri145.html on line 528: Heidegger purposefully misrepresented the teachings of Nietzsche in order to distance himself from his own past, and this analysis has stood for some time as the authoritative reading of Nietzsche. This reading is slowly being undone by Nietzsche scholars, but slowly because many scholars refuse to amend the inauthentic reading they have inherited.
ellauri145.html on line 535: Intellectuals very often have an image the same way rock stars and movie directors do. There’s the real person, and there’s the body of work they create, and then there’s the image, the popular conception of that person. Most people don’t understand theoretical physics and are not interested in learning the math to do so, and most people probably wouldn’t understand anything in the papers that Hawking has authored or co-authored. But most of us know who Hawking was, not only because he wrote popular books but because he was paralyzed and sat in a wheelchair and had a robot voice. The idea of a theoretical physicist who does all his work with his brain even though his body is destroyed and speaks through a machine is almost like a comic book character, and the popular imagination loves that.
ellauri145.html on line 537: Nietzsche’s image, through no more fault of his own than Hawking´s (LOL), has grown in a similar way to that of Hawking. We all have a vague notion of what the Ubermensch is, we’ve all heard “God is dead,” and we all know Nietzsche was a crazy philosopher with a giant mustache who wrote really hard books and scared his contemporaries and was apparently a favorite of the Nazis. There are little quips and quotes from him around the internet that sound awfully cryptic and enigmatic. And the publishing industry plays on this image, too: I have a copy of Beyond Good And Evil with a black cover and the title text printed in red and white, and the color scheme looks a little sinister. I strongly suspect that, if Nietzsche did not have a popular image as a crazy nihilist Nazi Ubermensch from the 1800s, the publisher would not have made the decision to print his books with a black and red color scheme. A cursory look at Amazon’s book listing also shows copies of Thus Spake Zarathustra with a picture of a panther’s eyes on the cover, glowering at the reader. Because… “Nietzsche was that crazy German writer or philosopher or whatever, right? And he was, like, an anarchist or nihilist or Nazi or something, right? Didn’t he kill God or something like that? Yeah.”
ellauri145.html on line 539: What rebellious teenager could resist this kind of thing? You’ve got your long hair, your leather jacket, your Slayer albums and your combat boots. You’ve got a guitar you can almost play. What completes that ensemble better than a copy of “The Antichrist,” placed conspicuously on your book stand? It’ll scare your parents if they’re religious, it’ll freak out your friends, and maybe you can find a sentence that sounds profound and memorize it so you can win some points for being deep. Get an inch or two deeper between her legs.
ellauri145.html on line 541: Now, this is perhaps not quite fair to all the teenagers who read Nietzsche. Some of them may actually understand him, at least partially, including the long-haired leather jacket-wearing ones. And there really is a little blood and thunder in Nietzsche’s philosophy, a little punk rock. Regardless, the popular image is probably a bigger driver for book sales of Nietzsche’s work than anything he actually said or any point he actually made.
ellauri145.html on line 545: The answer to this is very simple. Utilitarianism is concerned only with the volume of pleasure and pain, and Nietzsche says in so many words that as soon as you even enter into this kind of thinking, you are already deep into the territory ofnihilism. It is passive; concerned with high maintenance, not constructivism; aloof or indifferent to meaning, something to justify the effort in the first place, even when it is successful, let alone when it isn’t. It is the staid, kindly, sober—not to say, the British—version of the same imbecilic nihilism that was prevailing on the continent in the same era. Mill did not understand the difference between pleasure and (counterfactual) happiness, between pain and suffering, between real (spiritual) slavery and freedom. Eli koska se oli säälittävä mursuwiixinen luuseri.
ellauri145.html on line 551: Although there is certainly a bias toward “masculinity” in Nietzsche’s works, this does not necessarily mean what it is presumed to mean. “Masculinity” is not, for instance a code word for “male”. It does not apply as a broad category to those who have a certain set of genitals. In fact what the term means is having the sort of virtues that one might have typically related to the masculine virtues that were considered admirable at various times in the past. These include courage, transcendence of petty emotional concerns, fearlessness in the face of death, and so on. Intellectual courage was a particular attribute that Nietzsche was trying to encourage in his readers though his appeal to the term, “masculinity”.
ellauri145.html on line 553: In other words: that guy was an overbearing ass, a misanthrope at best and a narcissist of the worst kind. I guess he appeals to men about as much as Hemmingway. That would be very, very little. In The Gay Science, he notes how monstrous it is that young women are brought up told that sex is shameful and sinful. Koska se oli säälittävä mursuwiixinen luuseri joka ei päässyt viivalle, vaivoin ulettui vetämään wiixeen edes izeään. Lou Salomekin bylsi mieluummin Rane Rilkeä. Ei wiixet kutittaneet niin ilkeästi.
ellauri145.html on line 572: What is the appeal of Nietzsche to you?
ellauri145.html on line 580: Why do people tend to have such a low opinion of Friedrich Nietzsche and his philosophy?
ellauri145.html on line 596: Rakas herra professori,
ellauri145.html on line 598: minä olisin loppujen lopuksi ollut paljon mieluummin Baselin professori kuin Jumala, mutta en rohjennut harjoittaa yksityisegoismiani niin valtoimena, että olisin sentähen laistanut maailman luomisesta. Ymmärrättehän, täytyy tehdä uhrauksia, miten ja missä elääkin.
ellauri145.html on line 601: Maailmaan laittamistani lapsistakin puntaroin koko lailla epäröiden, josko kaikki ”Jumalan valtakuntaan” tulevat myös tulevat Jumalasta11. Tänä syksynä menin mahdollisimman vähissä vaatteissa kahdesti omiin hautajaisiini, ensin kreivi Robilantina (ei – hän on poikani, siinä missä minä olen luontoni pohjalta Carlo Alberto), mutta minä itse olin Antonelli12. Rakas herra professori, teidän pitäisi nähdä tämä rakennelma13. Koska olen täysin kokematon seikoissa, jotka luon, teille kuulukoon kaikki kritiikki, olen kiitollinen voimatta luvata hyötyväni. Me artistit olemme opettamattomissa. – Tänään katselin – henkevänmaurilaista – operettiani, tyydytyksekseni totesin tässäkin tilaisuudessa, että nyt ovat Moskova yhtä hyvin kuin Roomakin grandiööseja asioita14. Ymmärrättehän, maisemaakaan varten ei minulta puutu lahjakkuutta.
ellauri145.html on line 616: 1 Filosofi Friedrich Nietzsche (1844–1900) kirjoitti joulukuun 1888 lopussa ja tammikuun 1889 alussa joukon kirjeitä ja muistiinpanoja, jotka on tunnettu yli sata vuotta saksan sanalla Wahnsinnszettel eli ”hulluuslappuset”.
ellauri145.html on line 618: Kriittisen teoslaitoksen toimittaja, italialaisfilosof i Giorgio Culli (1917–1979), huomautti, että ”todella patologisia tekstejä” syntyi vähän: ”Lähes samaan aikaan kun Nietzsche menetti järkensä, hän myös lakkasi olemasta litteraatti.” Siirtymät murentumisesta (Zerrüttung) luhistumiseen (Zusammenbruch) ja sammahtamiseen (Umnachtung) olivat lyhyitä.
ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5.
ellauri145.html on line 623: 3 Kirje on osoitettu kotikaupunkinsa Baselin yliopistossa historian ja taidehistorian professorina 1858–1893 vaikuttaneelle Jacob Burckhardtille (1818–1897), johon Nietzsche oli tutustunut toimittuaan Baselissa klassisen fi lologian professorina 1869–1879. Burckhardt antoi kirjeen Overbeckille, joka tajusi heti asioiden olevan huonosti.
ellauri145.html on line 666: Isidore Ducasse (Comte de Lautréamont): excerpts from Maldor and Letters (Also published in Maldor and the Complete Works of the Comte de Lautreamont).
ellauri145.html on line 667: Tän sekopään esipuheessa Antero siteeraa toista algolagnia, Swinburnea, joka vertaa ihailemaansa de Sadea miehenkokoiseen miehenelimeen (homme-phallus). Profil auguste et cynique. Siinä sykkii universaalisen hengen paisuvainen, des veines gonflées du sang divin. Kylpä nää jäbät ovat suorastaan ylpeitä.
ellauri145.html on line 678: Les Chants de Mal Odor. Ce sont un ouvrage poétique en prose de 1869, composé de six parties nommées « chants ». Il s´agit de la première des trois œuvres de l´auteur Isidore Ducasse plus connu sous le pseudonyme de comte de Lautréamont. Le livre ne raconte pas une histoire unique et cohérente, mais est constitué d´une suite d´épisodes dont le seul fil conducteur est la présence de Maldoror, un personnage mystérieux et maléfique. The misanthropic, misotheistic character Maldoror is a figure of evil who has renounced conventional morality. Tulee tosta mieleen että Figura-liivejä mainostettiin ennen lehdissä.
ellauri145.html on line 699: Là-bas did strike a serious blow to the public’s conception of Naturalism. The novel, which opens with a two-page invective against Naturalism, was serialized in L’Echo de Paris, beginning on February 16, 1891. Huysmans’s protagonist, Durtal, feebly defends himself against his friend, Des Hermies, who maligns Naturalism as “du cloportisme” (siiramaisuudesta) while accusing it of having sold out: “Il a vanté l’américanisme nouveau des moeurs, abouti à l’éloge de la force brutale, à l’apothéose du coffre-fort. Par un prodige d’humilité, il a révéré le goût nauséeux des foules, et, par cela même, il a répudié le style, rejeté toute pensée altière, tout élan vers le surnaturel et l’au-delà...” (XII, 1, 6-7).
ellauri145.html on line 701: Des Hermies leaves, and Durtal, a former Naturalist, weighs his friend’s criticism. Although he is fed up with the positivism and commercialism of Naturalism, he cannot envision a novel without its research, realistic details, and style. He hypothesizes about what could be done and concludes that Naturalism must change, it must broaden its horizons:
ellauri145.html on line 703: Il faudrait...garder la véracité du document, la précision du détail, la langue étoffée et nerveuse du réalisme, mais il faudrait aussi se faire puisatier d’âme et ne pas vouloir expliquer le mystère par les maladies des sens; le roman, si cela se pouvait, devrait se diviser de lui-même en deux parts, néanmoins soudées ou plutôt confondues, comme elles le sont dans la vie, celle de l’âme, celle du corps, et s’occuper de leurs réactifs, de leurs conflits, de leur entente. Il faudrait, en un mot, suivre la grande voie si profondément creusée par Zola, mais il serait nécessaire aussi de tracer en l’air un chemin parallèle, une autre route, d’atteindre les en deçà et les après, de faire, en un mot, un naturalisme spiritualiste... (XII, 1, 10-11)
ellauri145.html on line 707: Durtal admires the documentation of Naturalism, yet wants to open it to the supernatural, to an exploration of both body and spirit: it will be a kind of “naturalisme spiritualiste” that will follow Zola’s route, but in the air.6 This tension between realism and the supernatural lies at the heart of Là-bas, a novel in which Huysmans follows Durtal’s spiritual transformation as he researches medieval and modern Satanism. Là-bas was a scandalous best-seller. It inspired a great deal of public debate, especially since it was published in the same review and at the same time as Jules Huret’s first Enquête sur l’évolution littéraire, a series of sixty-four interviews conducted with major French authors from March 3 to July 5, 1891.7 This series, which asked its interviewees whether Naturalism was dead, was a phenomenal success read by all of Paris.8 Huret caused every non-Naturalist writer to agree that Zola’s brand of Naturalism was obsolete because it neglected humanity’s soul.
ellauri145.html on line 718: Tristan Corbière: The Litany of Sleep (also published in the Centenary Corbiere) ellauri145.html on line 723: Édouard-Joachim Corbière (18 July 1845 – 1 March 1875) was a French poet born in Coat-Congar, Ploujean (now part of Morlaix) in Brittany, where he lived most of his life before dying of tuberculosis at the age of 29. Helmin ikäisenä. Profiilikuvassa sillä on aivan jättimäinen baskeri, lökäpöxyt ja kumiteräsaappaat.
ellauri145.html on line 725: His mother Marie-Angélique-Aspasie Puyo, 19 years old at the time of his birth, belonged to one of the most prominent families of the local bourgeoisie. His father was Antoine-Édouard Corbière, known for his best-selling novel Le Négrier. A cousin, Constant Puyo, was a well-known Pictorialist photographer.
ellauri145.html on line 727: During his schooling at the Imperial Lycée of Saint-Brieuc where he studied from 1858 until 1860, he fell prey to a deep depression, and, over several freezing winters, contracted the severe rheumatism which was to disfigure him severely. He blamed his parents for having placed him there, far from his family´s care and affection. Difficulties in adapting to the harsh discipline of the college´s noble débris (distinguished relics, i.e., teachers) gradually developed those characteristics of anarchic disdain and sarcasm which were to give much of his verse its distinctive voice.
ellauri145.html on line 729: Corbière´s only published verse in his lifetime appeared in Les amours jaunes, 1873, a volume that went almost unnoticed until Paul Verlaine included him in his gallery of poètes maudits (accursed poets). Thereafter Verlaine´s recommendation was enough to establish him as one of the masters acknowledged by the Symbolists, and he was subsequently rediscovered and treated as a predecessor by the surrealists.
ellauri145.html on line 731: Close-packed, linked to the ocean and his Breton roots, and tinged with disdain for Romantic sentimentalism, his work is also characterised by its idiomatic play and exceptional modernity. He was praised by both Ezra Pound and T. S. Eliot (whose work he had a great influence on). Many subsequent modernist poets have also studied him, and he has often been translated into English.
ellauri145.html on line 737: Baudelairelainen dandyismi siirtyy tässä täydelliseen moraaliseen yksinäisyyteen Roscoffin (kz alla) luuston varjossa, jota kauhean ruumiillisen muodonmuutoksen vaivaama runoilija, joka on saanut merimiehiltä lempinimeltään Ankou (Kuolema), kummittelee koiransa seurassa, jonka mukaan hän kutsui Tristaniksi myös häntäänsä.
ellauri145.html on line 749: Roscoff (bretoniksi Rosko) on kunta läntisessä Ranskassa Finistèren departementissa Bretagnen alueella. Se sijaitsee Englannin kanaalin rannikolla olevalla niemimaalla.
ellauri145.html on line 756: – Maître-philosophe cynique : Kyyninen filosofimaisteri:
ellauri145.html on line 1057: The impact of Arthur Rimbaud´ s poetry has been immense. His influence on the Surrealist movement has been widely acknowledged, and a host of poets, from André Breton to André Freynaud, have recognized their indebtedness to Rimbaud´ s vision and technique. He was the enfant terrible of French poetry in the second half of the 19th century and a major figure in symbolism.
ellauri145.html on line 1059: This paperoffers a detailed reading of Rimbaud´ s "obscure" prose pom "Dévotion" from the Illuminations. The reading is based on the central principle that the text is modelled on the form of devotional prayer, a model that Rimbaud adopts only to parody it and transgress against it. Kaikki lukijat on yhtä mieltä että tää on Rimbaudin sepustuxista sekopäisin. Vaik kyllä se aina varoo olemasta selväsanainen, se on epädekadenttia. R. is extremely fond of mystifying his readers.
ellauri145.html on line 1086: Ulsterin poka väittää että Rimbaud rienatessaankin pysyy izelleen uskonnollisena. Distancing himself in an at times sacrilegious or blasphemous way from conventional western attachment to the Bible and to the figure of Christ as saviour, Rimbaud nevertheless proceeds to create for himself a radically different spiritual alternative. No voihan se niinnii olla, musta tossa loppupäässä vois olla jotain homostelua. Noi 2 ekaa naista on varmaan sen kuolleet siskot Vitalie (17v) ja Victorine (4kk). Toi Bau on varmaan joku niiden keskinäinen sana. Isabellesta se ei rukoile, koska se on elossa. Ellei se sitten oo toi Lulu, mutta epäilen. Olisko to Madame *** sit tän rimpulan tiukka äitykkä? - Mut no hei! Ulsterin poka on tullut samaan johtopäätöxeen kuin mä että tässä runon lopussa on kuin onkin homostelua! Spunk tarkoittaa kuin tarkoittaakin runkkua! Se oli Rimbaudilla pahe ainainen, esim seuraavassa runossa on sama idea:
ellauri145.html on line 1158: The Prince of Thinkers welcomed and applauded in Paris. ellauri145.html on line 1160: Born into a farming family of La Sauvagère, Brisset was an autodidact. Having left school at age twelve to help on the family farm, he apprenticed as a pastry chef in Paris three years later. In 1855, he enlisted in the army for seven years and fought in the Crimean War. In 1859, during the war in Italy against the Austrians. After he was wounded at the Battle of Magenta, he was taken prisoner. During the Franco-Prussian War, he was a second lieutenant in the 50e régiment d´infanterie de ligne. Taken prisoner again, he was sent to Magdeburg in Saxony where he learned German.
ellauri145.html on line 1162: In 1871, he published La natation ou l’art de nager appris seul en moins d’une heure (Learning the art of swimming alone in less than an hour), then resigned from the Army and moved to Marseilles. Here he filed a patent for the "airlift swimming trunks and belt with a double compensatory reservoir". This commercial endeavor was a complete failure. He returned to Magdeburg, where he earned his living as a language teacher, developing a method for learning French, which he self-published in 1874.
ellauri145.html on line 1164: Brisset became stationmaster at the railway station of Angers, and later of L´Aigle. After publishing another book on the French language, he undertook his major philosophical work, in which contended that humans were descended from frogs. Brisset supported his contention by comparing the French and frog languages (such as "logement" = dwelling, comes from "l'eau" = water). He was serious about his "morosophy", and authored a number of books and pamphlets put forth his indisputable substantiations, which he had printed and distributed at his own expense.
ellauri145.html on line 1166: In 1912, novelist Jules Romains, who had obtained copies of God´s Mystery and The Human Origins, set up, with the help of fellow hoaxers, a rigged election for a "Prince of Thinkers". Unsurprisingly, Brisset got elected. The Election Committee then called Brisset to Paris in 1913, where he was received and acclaimed with great pomp. He partook in several ceremonies and a banquet and uttered emotional words of thanks for this unexpected late recognition of his work. Newspapers exposed the hoax the next day.
ellauri145.html on line 1174: Other works excerpted include: Louis Aragon´s 1928 Treatise on Style. Freud´s 1928 Humor from International Journal of Psychoanalysis 9 1-6 (republished in Collected papers of Sigmung Freud vol.5).
ellauri145.html on line 1225: Sofi Oxanen odottaa lasta Aku Louhimieheltä. Tack Aku för en otroligt FIN fittupplevelse! Laura Malmivaaran tyttäret antoivat tälle suoraa palautetta, kun äiti päkisti kirjan Vaiti – Laura päätti kuitenkin pysyä kovana, kun ex-puoliso joutui pyllyn silmään. Kolme vuotta sitten Laura Malmivaara pääsi onnekkaasti keskelle metoo-kohua. Toisella puolen seisoivat näyttelijäkollegat yhdessä rintamassa. Vazapuolella oli Lauran ex-puoliso ja lasten isä, eklottava Aku paskapökäle. – Oli rasittavaa mutta ihanaa olla siinä paineiden ja kameroiden ristitulessa.
ellauri145.html on line 1235: Näinpä oudon unen tai sarjan niitä. Yhdessä osassa oltiin koko perheisesti Kanarian matkalla Lofoottien sijasta. Seuraavassa osassa oli pahoja moukkia keskustalaisia Kouvolassa tai Sysmässä, jotka yritti myydä meille kunnan saunatiloja lahjonnan ja äänenkalastuxen ehdoilla. Olis pitänyt kustantaa uudet housut keskustaäijälle. Sitten siinä oli oudot keskustaoikeiston aikuisten kesäjuhlat joissa Ympyräsuu ja/tai Jill räväytti tanssahtelemalla pöydällä ilman vaatteita. Sitten etelänmatka jatkui pimenevässä illassa keekoilevat kesäsysmäläiset mukana. Meillä piti olla juhlan jälkeen Airbnb huone jossain tornihotellissa vuokrattuna mutta olin hukannut sen avaimen. Seija rähisi. Siihen uni päättyi.
ellauri146.html on line 69: Ottavio Piccolomini, 1st Duke of Amalfi (11 November 1599 – 11 August 1656) was an Italian nobleman whose military career included service as a Spanish general and then as a field marshal of the Holy Roman Empire. Pisti hönöön ruozalaisille 30-vuotisessa sodassa.
ellauri146.html on line 110: RUDOLF VON GOTTSCHALL, Kritiker. Diese Litteraturkomödie bietet übrigens insofern ein Interesse dar, als sie uns in ihrem Vexierspiegel (exytyspeili) ein Bild der damaligen sehr verflauten Litteraturepoche vorhält, in welcher die süßlichen Spätromantiker und vor allem die oft faden Schriftstellerinnen der Taschenbücher vielgenannte litterarische Größen waren.
ellauri146.html on line 220: ...Da lernte Grabbe Ludwig Robert kennen, den Bruder der schönen, von Heine gefeierten Schwester, einen der geistvollsten Epigonen der Romantik; aber auch Heinrich Heine selbst, der seine Tragödien Almansor und Ratcliff gerade damals erscheinen ließ und von dem einer der ironischen Freunde berichtet, mit welchem Selbstgefallen seine ungefällige Gestalt damals unter den Linden vor Dümmlers Buchladen »vorbei peripatetisierte,« mit Armensünderwänglein, über welche plötzliche Glut sich ergoß, sobald er sein Werk zum Fenster herausgucken sah. Heines Eigentümlichkeit als Mensch und Dichter hatte für Grabbe viel Sympathisches; er berührte eine verwandte Ader in ihm und blieb gewiß auf die Ausbildung eines, dem idealen Schwung nachspottenden Cynismus, der überall bei Grabbe hervortritt, nicht ohne Einfluß. Damals konnte Heine nicht ahnen, als er den Meister eines phantastischen Humors, den Serapionsbruder Amadeus Hoffmann, zu Grabe tragen sah, daß dasselbe schmerzliche Leiden, welches diese gnomenartige Persönlichkeit hinweggerafft hatte, auch ihn einst an ein langjähriges Krankenlager fesseln werde.
ellauri146.html on line 231: der dürre Hofrat sprach. Sanoo impotentti arvostelija,
ellauri146.html on line 232: Die Hofrätin lächelt ironisch. Ei puolisoaan enää kengitä,
ellauri146.html on line 253: Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Baijerin kuningaskunta – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Preussi) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri146.html on line 260: Stirner opiskeli Berliinin yliopistossa filologiaa, filosofiaa ja teologiaa. Hän liikkui aluksi nuorhegeliläisissä piireissä, mutta rakensi oman filosofisen järjestelmänsä paljolti suuntautuneeksi näitä ajattelijoita vastaan. Hegelin lisäksi hän sai vaikutteita Adam Smithiltä. Stirner kirjoitti muun muassa etiikasta, poliittisesta filosofiasta, omistuksesta ja arvoteoriasta.
ellauri146.html on line 264: Stirnerin filosofian mukaan, kaikki maailmassa, myös toiset ihmiset, ovat omaisuutta. Stirner kirjoitti omaisuuden suojaa vastaan, sanoen, "hän joka osaa ottaa, joka osaa puolustaa, se asia kuuluu hänelle" ja "omaisuus ei ole fakta. Se on laillinen fiktio". Stirner kannatti radikaalia individualismia ja materialismia, ja hänen mukaansa ainoa asia joka estää ihmisen ottamasta mitä hän haluaa, on hänen kyvyttömyytensä tehdä niin. Stirnerin mukaan, asiat kuten moraalisuus, humanismi, valtio ja kapitalismi ovat vain illuusioita mielessä, ns. "haamuja" (engl. spook).
ellauri146.html on line 278: Klopstock tog djupa religiösa intryck från det pietistiska föräldrahemmet och fördjupade dem på egen hand under sin gymnasietid i Schulpforta 1739-45. De klassiska språkstudierna eggade hans litterära ambition och inspirerad av John Miltons Paradise lost beslöt han att skriva ett religiöst epos om det högsta ämne en kristen poet kunde tänka sig, Messias. Se oli tollanen anglofiili.
ellauri146.html on line 294: Die Personen werden begleitet von Engeln, die einen komischen Krieg gegen die Dämonen des Höllenreichs austragen. Die ersten beiden Gesänge stellen die Lager in ihrer Polarität vor: Im ersten beschreibt der Autor Gabriels Reise durch das Weltall zu dem von Erzengeln gebildeten Hofstaat Jehovas.
ellauri146.html on line 296: Der zweite Gesang schildert Satans dunkle Gegenwelt mit ihren Dämonen. Sie kämpfen um die Seelen der Menschen, die oft wie von übernatürlichen Kräften geführte entindividualisierte Wiesel erscheinen. Die Verführung zum Bösen wird sowohl an Engels als auch Marx demonstriert: z. B. an dem in Sünde gefallenen, reuigen Abba-Band, der sich im Lauf der Handlung immer wieder dem leidenden Jesus und göttlichen Bezirk zu nähern sucht (v. a. 2., 5., 9. Gesang), oder an der Judas-Geschichte, wo Judas die hart verdienten 20 Kodons auf den Boden warf.
ellauri146.html on line 338: On Klopsun keximiä hahmoja. Sammaa ei löydy minun raamatustani. Joel ja Benoni nimet on kyllä hyvästä kirjasta. Rachel died in childbirth. As she was dying she named her son Ben-Oni [son of my grief], but his father Jakob called him Ben-Yamin [son of the right hand, viz. son of the southhand]. Genesis 35:18. Just call me Ben.
ellauri146.html on line 342: The word of the Lord that came (A) to Joel (B) son of Pethuel:
ellauri146.html on line 343: An Invasion of Locusts. Or possibly apricot. Joel 1:12.
ellauri146.html on line 356: Wail, all you drinkers of wine;(L)
ellauri146.html on line 357: wail because of the new wine,
ellauri146.html on line 363: Klopolla se on „der nächste dem Unerschaffenen“, V. 288. Jonkinlainen MC (master of ceremonies) ilmeisesti. Aber ist es "er" oder "sie"? Offenbar "er". Vignyllä se on" elle", kz alla.
ellauri146.html on line 365: Eloa comes from the throne of God, and proclaims that now the Redeemer is led to death, on which the angels of the earth form a circle round Mount Calvary, also nam'd Golgotha. Then, having consecrated that hill, he worships the Messiah. Gabriel conducts the souls of the fathers from the sun to the Mount for olives, and Adam addresses the earth. Satan and Adramelech, hovering in triumph, are put to flight by Eloa. Jesus is nail'd to the cross. The thoughts of Adam. The conversion of one of the malefactors. Uriel places a planet before the sun, and then conducts to the earth the souls of all the future generations of mankind. Eve, seeing them coming, addresses them. Eloa ascends to Heaven. Eve is affected at seeing Mary. Two angels of death fly round the cross. Eve addresses the Saviour, and the souls of the children yet unborn. Claptrap does a lot of addressing in the epos. Hope the letters reach the sender, unlike Elvis's:
ellauri146.html on line 400: One of the outstanding features of the Romantic era in France was the re-evaluation of the feminine. It was widely assumed that man's capacity for rational thought and scientific achievement needed to be tempered by woman's capacity for sentiment. Indeed, the beneficial influence of woman's love and compassion was considered a necessary precondition to moral development, both for the individual and for all mankind. Woman thus had redemptive qualities (cash value). Perhaps the purest expression of this constellation of ideas is to be found in the utopian religious sects of the period and in the Romantic epic. Alfred de Vigny's Eloa (1824) may be read in this context. Eloa is the first of a series of angel women appearing in the Romantic epic. She is followed by Rachel in Edgar Quinet's Ahasvérus (1833), Sémida in Alexandre Soumet's La Divine Epopée (1840), Marie in Alphonse Constant's La Mère de Dieu (1844) and Liberté in Victor Hugo's La Fin de Satan (fragments written in 1854 and 1859, published posthumously in 1886). The mission of these quasi-divine female figures is to help put an end to evil.
ellauri146.html on line 402: As any reader of Vigny's poem knows, Eloa descends from heaven to console and save Satan. It is suggested that if she had succeeded, evil might have ceased to exist, but Vigny does not permit this to happen. Instead, Satan seduces Eloa and causes her to fall with him to the depths of hell. Despite the failure of Eloa's attempt, the fact remains that Vigny lays out the essential elements of what I call the myth of the angel woman and the end of evil; he links together the divine feminine principle and the redemption of humanity. This constitutes one of the major original elements of Eloa.
ellauri146.html on line 404: We tend not to focus on this view of Eloa as a myth of the redeeming feminine for several reasons. First, the central portion of the poem is devoted to Satan's seduction of Eloa, an activity which, for most of us, is anything but celestial. Perhaps this explains Stendhal's sarcastic description of Eloa in the Courrier anglais of 1 December 1824: "Tex-Willer-larme, devenue ange femelle, et séduite par le diable lui-même" (the ex-tear, turned into a female angel, and seduced by the devil himself). Flottes and Bonnefoy insist that the very fine psychological analysis of the seduction makes us see human protagonists in an angelic decor, which weakens any metaphysical meaning Vigny might attach to his poem. Germain, who had the benefit of Hunt's masterly work, The Epic in Ninteenth Century France (1941), states flatly that the drama of Eloa is not metaphysical but moral. Bénichou, however, does remark in Le Sacre de l'écrivain 1750-1830 (1973) that the creation of Eloa corresponds to the theological promotion of the feminine as an agent of redemption prominent in the religious sects of the Romantic period. I am sure Satan was greatly consoled by Eloa, if that's any consolation.
ellauri146.html on line 406: The second reason we tend not to see Eloa in this light is the emphasis scholars have placed on the Romantic rehabilitation of Satan. We have not had adequate corresponding emphasis on the concomitant rehabilitation of women. Kyllä kai. Eloa löytyy albumista 405.
ellauri146.html on line 454: Sont chastement pressés d’étoffes syriennes. On siveästi tupattuna syyrialaisiin liiveihin.
ellauri146.html on line 500: « Rehausse mieux que l’or, aux yeux de ses pareilles, On näyttävämpi trofee kuin kultakoru,
ellauri146.html on line 536: Dans son cœur offensé, comme en un sanctuaire Loukatun sydämensä kammiossa
ellauri146.html on line 622: of_Balboa.jpg/300px-Execution_of_Balboa.jpg" height="200px" />
ellauri146.html on line 634: Devil in The Belfry was a quiz on the Dutch born presidential candidate Martin Van Buren, koala looking founder of the Democratic Party and abolitionist.
ellauri146.html on line 636: The Lionizing piece is obviously a quiz on N. P. Willis, and is also a parody on a story by Bulwer. Willis went abroad in 1831, and sent home to the New-York Mirror a series of newsletters, known when collected in book form as Pencillings by the Way. He got into a duel, happily bloodless, with the novelist Captain Marryat. More important to him was the friendship of Lady Blessington. That once world-renowned widow wrote books and edited annuals, to one of which even Tennyson contributed. Now she is remembered chiefly for her salons in London. Believing that some ladies, disapproving of her supposed liaison with Count D’Orsay, would not come to her parties, she invited gentlemen only. Through her Willis met most of the English literati.
ellauri146.html on line 638: Woodberry (Edgar Allan Poe, 1885, p. 85, and Life, I, 130) pointed out a leading source of part of Poe's story in Bulwer's “Too Handsome for Anything,” one of the “other pieces” in Bulwer's book, Conversations with an Ambitious Student in Ill Health, with Other Pieces (New York: J. & J. Harper, 1832), pp. 189ff. There is a good deal of humorous literature about noses.
ellauri146.html on line 640: Poe commented on the general meaning of his story several times. In one unsigned review of the number of the Southern Literary Messenger that contained it he said, “Lionizing ... is an admirable piece of burlesque which displays much reading, a lively humor, and an ability to afford amusement or instruction”; and in another puff of smoke he remarked, “It is an extravaganza ... and gives evidence of high powers of fancy and humor.”‡ To J. P. Kennedy he wrote on February 11, 1836 that it was a satire “properly speaking [page 172:] — at least so meant —... of the rage for Lions and the facility of becoming one.”
ellauri146.html on line 642:
The Political Thought of Edgar Allan Poe
ellauri146.html on line 644: Edgar Allan Poe vigorously denounced the Jeffersonian ideal of democracy. He had no sympathy with abstract political notions such as those which had produced liberal republican theory in America and elsewhere. Like Edmund Burke, Poe was highly suspicious of the “well-constructed Republic.”
ellauri146.html on line 646: The opinion has been often stated that Edgar Allan Poe was bizarre and amoral; that he was a lover of morbid beauty only; that he was unrelated to worldly circumstances-aloof from the affairs of the world; that his epitaph might well be: “Out of space-out of time.”
ellauri146.html on line 648: But it is dangerous to attempt to separate any historical figure from his setting. No individual can ever be understood fully until the subtle influences of his formal education, his reading, his associates, and his time and country (with his heredity) are traced and synthesized. Too much has been said, perhaps, about Poe’s “detachment” from his environment and too little about his background—his heritage from Europe and the influences of his early life in Virginia. Elizabeth Arnold, Poe’s mother, was born in England in 1787 and was brought to this country when she was a girl of nine. “In speaking of my mother,” Poe wrote years later to Beverley Tucker of Virginia, “you have touched a string to which my heart fully responds.” Judging from his spirited defense of Elizabeth Poe, it appears that Poe never became unmindful of his immediate English origins on the maternal side.
ellauri146.html on line 650: Poe’s ancestry on his father’s side was Scotch-Irish and has been traced through County Cavon to Ayrshire, Scotland. The fact that Poe’s Presbyterian Scottish ancestors dwelled for a time in the north of Ireland has caused even so good a scholar as Arthur Hobson Quinn to engage in surprising speculation about an “Irish strain” in Poe and about a “Celtic” trait of perverseness which he had “discovered” in the Poe family.
ellauri146.html on line 654: Poe, unlike other great American writers of his time, spent a considerable portion of his childhood in Britain. In 1815, John Allan set out for England, accompanied by his wife, Frances Allan; his sister-in-law, “Aunt Nancy” Valentine; and his six-year-old foster son, Edgar Poe. For a time Edgar attended the small London school of Miss Dubourg (a name which subsequently was to appear in “The Murders in the Rue Morgue”) and later, for a period of three years from 1817 to 1820, was sent to a better school, the Manor House at Stoke Newington near London. Here Poe, in addition to being affected profoundly by the atmosphere of England, studied French, Latin, history and literature. The Manor House School, with its “Dr.” Bransby, Poe later was to transplant bodily to the semi-autobiographical tale “William Wilson” (1840).
ellauri146.html on line 656: Poe saw a good deal of Scotland, too, on first arriving in Britain and may have attended school in Irvine for a time. It would be difficult to estimate the impact of these formative years in Britain upon the youthful Poe.
ellauri146.html on line 658: Poe’s foster father, John Allan, was himself born and bred in Irvine, Ayrshire, and was a member of the class of English and Scottish merchants of Richmond, Virginia-to which city he had emigrated as a youth around 1795. Scottish merchants represented a very considerable element in the commercial life of Richmond in those years, and many of them, to a considerable extent, maintained themselves aloof from the life of the city. The Scottish influences of Allan and his associates and friends could not have been lost upon Poe.
ellauri146.html on line 660: The Richmond which Poe knew was (more than Philadelphia or New York) aristocratic and English. Virginia society, Poe himself noted, had been as “absolutely aristocratical as any in Europe.” This is not to imply the existence of any chasmal gulf separating the American and British minds, respectively, in the first half of the nineteenth century; but it was in Virginia, probably, that the least divergence was to be discerned.
ellauri146.html on line 662: “I am a Virginian,” declared Poe; and “the distinguishing features of Virginian character at present-features of a marked nature—not elsewhere to be met with in America-and evidently akin to that chivalry which denoted the Cavalier—can be in no manner so well accounted for as by considering them the debris of a devoted loyalty.” Poe’s Virginia background may or may not have rendered him typically American, but it seems reasonable to think that it fostered in him a Virginian Anglo-American attitude as opposed to an Anglophobic Americanism so common at that time in New England.
ellauri146.html on line 664: When Poe was just seventeen, his name was entered in the matriculation books of the new University of Virginia. This period of ten months, between St. Valentine’s Day and Christmas, 1826, which Poe spent at the University, marks the end of his formative youth. The general direction which his genius was to follow had been fairly established.
ellauri146.html on line 666: It may be that Poe was embittered by his forced withdrawal from the University. During his life he never returned there, and, though there are oblique references to Charlottesville in “A Tale of the Ragged Mountains” and in The Journal of Julius Rodman, no other allusions to the University are to be found in his written work.
ellauri146.html on line 668: The concern of the Pounder to advance republican ideals and republican politics among the students of the University was not notably effectual with one student at least: Poe was not receptive to Jeffersonian liberalism. But many of the impressions which Poe received at Charlottesville, both within and without the lecture rooms, must have remained with him. The young admirer of classic grandeur, we know, was impressed by the graceful Rotunda. About Poe at Virginia, Philip Alexander Bruce writes as follows:
ellauri146.html on line 670: Profound must have been the appeal to his subtle aesthetic sense even in youth as he looked at all those classic buildings on some night when the rays of a full moon had softened and blended the separate details of roof and entablature, cornice, and, pillar. It may well have been that, at such an hour and in such a spot, the most celebrated expression in the entire body of his writings was suggested to him by so extraordinary an interfusion of Nature’s beauty with the beauty of art in one of its loveliest forms.
ellauri146.html on line 672: Though fully a third of Poe’s critical reviews deal with American authors, almost two-thirds of the reviews treat British or European books. Only about half of Poe’s tales have reference to contemporary matters, and only a small number of these reflect the American scene. Three times as many of the tales have designated European settings as have American settings.
ellauri146.html on line 674: The success of Poe in translation indicates his possession of a universal point of view. The recognition which he has received in France, Russia, Italy, Germany, Spain and Britain has no parallel among other American writers. Poe has become a world-author, and this fact depends very largely upon the universality of his appeal. “Poe is my spiritual and literary father,” asserted the Spaniard Vicente Blasco Ibanez. Baudelaire prayed to Poe as a literary saint. The Germans regard him as the foremost American writer. The Russians began translating him in the 1830s even before he was known in America.
ellauri146.html on line 676: Poe’s first great champion and biographer was the Englishman Ingram. So strong was Poe’s affinity with the life of Europe that legend has carried him there in spite of reality, and it is with some ineffectuality that his biographers explain that he at no time visited Ireland, Greece, France or Russia.
ellauri146.html on line 678: As a critic, Poe often expressed national sentiments. He urged Americans to build their own literature, to avoid a blind adulation of, or slavish imitation of, Europeans simply because they were Europeans. But at the same time, Poe warned against literary chauvanism, which tended to overpraise every dull American writer simply because he happened to be American. Poe’s detached and objective attitude could become, and often did become, highly critical of American society and America
ellauri146.html on line 681: “We have no aristocracy of blood, and having therefore as a natural, and indeed as an inevitable thing, fashioned for ourselves an aristocracy of dollars, the display of wealth has here to take the place and perform the office of the heraldic display in monarchical countries. By a transition readily understood, and which might have been as readily foreseen, we have been brought to merge in simple show our notions of taste itself.”
ellauri146.html on line 683: All this, Poe added, is an “evil growing out of our republican institutions.” In “Some Words with a Mummy,” in “Mellonta Tauta” and in other tales, Poe vigorously denounced the Jeffersonian ideal of democracy. He had no sympathy with abstract political notions such as those which, after Locke, had produced liberal republican theory in America and elsewhere. Though lacking the scope and political understanding of Burke, Poe was, like Burke, highly suspicious of the “well-constructed Republic.”
ellauri146.html on line 686: started with the queerest idea conceivable, viz; that all men are born free and equal-this in the very teeth of the laws of gradation so visibly impressed upon all things both in the moral and physical universe. Every man “voted,” as they called it-that is to say, meddled with public affairs-until, at length, it was discovered that what is everybody’s business is nobody’s, and that the “Republic” (as the absurd thing was called) was without a government at all. It is related, however, that the first circumstance which disturbed, very particularly, the self-complacency of the philosophers who constructed this “Republic,” was the startling discovery that universal suffrage gave opportunity for fraudulent schemes….A little reflection upon this discovery sufficed to render evident the consequences, which were that rascality must predominate— in a word, that a republican government could never be anything but a rascally one. While the philosophers, however, were busied in blushing at their stupidity in not having foreseen these inevitable evils, and intent upon the invention of new theories, the matter was put to an abrupt issue by a fellow of the name of Mob, who took everything into his own hands and set up a despotism…. As for republicanism, no analogy could be found for it upon the face of the earth—unless we except the case of the “prairie dogs,” an exception which seems to demonstrate, if anything, that democracy is a very admirable form of government—for dogs.
ellauri146.html on line 688: In a review of 1836 Poe referred to the “bigoted lover of abstract Democracy” and appealed to Americans to divert their minds “from that perpetual and unhealthy excitement about the forms and machinery” of government to a greater care of the results of government-“the happiness of a people.”
ellauri146.html on line 690: Indeed, Poe seems much more the Southerner than the Yankee American, and it is not hard to guess which path he would have chosen had he lived into the 1860’s. One may be very sure that Edgar Poe, though born, almost by accident, in Boston, would have proved one of the Confederacy’s most eloquent and committed partisans. In reviewing the various factors which we may believe shaped Poe’s youthful mind, we would expect to find in Poe, and in re-examining his opinions we do find, a cosmopolitan rather than a parochial outlook. And yet, at the same time, we know Poe was serious when he proclaimed, “I am a Virginian!” We may be justified in looking upon the general influences of his formative years as contributing factors in the development of strong inclinations to Europe, Britain and the American South, rather than to the American Union.
ellauri146.html on line 707: Niiden uskonnon piti olla Dylan Thomasin Totuus ja Ilo! Niiden filosofian Bertrand Russellin Jokamiehen filosofia.
ellauri146.html on line 720: With water praying and call of seagull and rook Veden rukouxiin ja lokin kuzuihin ja naakan
ellauri146.html on line 721: And the knock of sailing boats on the net webbed wall Ja purjeveneiden kolkkaavan verkotettuun valliin
ellauri146.html on line 727: Birds and the birds of the winged trees flying my name lintujen ja siivekkäiden puiden lintujen lennolla
ellauri146.html on line 731: And walked abroad in a shower of all my days. Ja talsin laajalle päivieni vihmassa.
ellauri146.html on line 737: A springful of larks in a rolling Keväällinen kiuruja pyörivässä
ellauri146.html on line 739: Blackbirds and the sun of October vislaavia mustarastaita ja lokakuun aurinko
ellauri146.html on line 749: And over the sea wet church the size of a snail Ja meren yli märkä kotilon kokoinen kirkko
ellauri146.html on line 761: Streamed again a wonder of summer a Virtasi taas kesäihmeenä
ellauri146.html on line 768: And the legends of the green chapels Ja vihreiden kappeleiden taruista.
ellauri146.html on line 770: And the twice told fields of infancy Ja lapsuuden 2x kerrotut kentät
ellauri146.html on line 775: Summertime of the dead whispered the truth of his joy Vainajien kesäaikana kuiskasi ilonsa totuuden
ellauri146.html on line 783: Joy of the long dead child sang burning Ammoin kuolleen pojan ilo lauloi palaen
ellauri146.html on line 793:
ellauri146.html on line 797: As a starting point to my discussion of Thomas's "Poem in October" and Wardi's thoughtful presentation of it. Eynel is a girl, or womenfolk at least. Entä Schachar Bram? Schachar hails from Haifa University. Shachar tarkoittaa aamupuhdetta. Gender of first name Shachar : Boy 83.33%. Onx tää vallan Sakari hepreaxi? Tai paremminkin pikkuprofeetta Sakarja, sillä Johannes Kastajan isäpappa Sakari oli merkkimies vaan kristityille ja muslimeille, ei juutalaisille, ja se kirjoitetaan raamatussa Zacharias. Sakarista tuli mykkä kunnes Johannes oli syntynyt, koska Sakari ei ottanut uskoaxeen että pystyisi vielä impregnoimaan vaimonsa Elisabetin. Tää taisi tulla esille jossain monista lukemistami deutero-evankeliumeista joissa tehdään halpaa pilaa Jeesuxen nuoruusajoista.
ellauri146.html on line 799: The poet experiences childhood as a resource because it is gone, and his 'rebirth' as a poet is not a function of recapturing the truth and joy of his youth; rather, it is a function of understanding the truth of his present life, as the life of remembering things past and turning them into poetry. Thus, "the poet's journey" is not "towards restoring his childhood perception" (204) nor "in quest of his lost voice" (193), but it is his writing about such a journey that hints at and finally exposes his recognition that childhood perception is dead, but the memory of its being is still with him. The poet's "heart's truth," contrary to the child's and the grown man's apparent truth, is the acknowledgment of time.
ellauri146.html on line 801: It seems to me that however delicate and profound the relations Wardi draws, the cost is too high. Contrary to the "echo interpretation" Wardi suggests, I would argue for the poet's acknowledgment of the arrow of time, which leaves both childhood (even if it was not exhausted when he was a child), and the imaginative reunion with it now at 30, lost and unreachable.
ellauri146.html on line 808: Her father loved me; oft invited me;
ellauri146.html on line 809: Still question'd me the story of my life,
ellauri146.html on line 811: And of the Cannibals that each other eat,
ellauri146.html on line 832: Paine kasvoi Thetfordissa Norfolkin kreivikunnassa yksinkertaisissa oloissa. Vuoteen 1750 saakka hän kävi viisi vuotta paikkakunnan kansakoulua. 12-vuotiaana hänet erotettiin koulusta ja sen jälkeen hän oppi isänsä luona korsetintekijäksi. Tätä ammattia hän harjoitti kaksitoista vuotta. 30-vuotiaana eli vuonna 1762 Thomas pääsi verovirkailijaksi (excise officer) Granthamiin. Kolmen vuoden virassaolon aikana hänet erotettiin kaksi kertaa väärinkäytösten takia ja lopullisesti vuonna 1765.
ellauri146.html on line 846: Mutta onko tämä ihmiskärsimystä? Minä kuvittelin että se olisi ylevämpää! Arvokasta kärsimystä! Merkizevää kärsimystä - jotain tuollaista ala Abraham Lincoln. Joain sofoklesmaisempaa, ajattelin. Suuri Vapahtaja, ja niin edelleen. Ei käynyt mielessäni etten lopulta vapauttaisi kahleista muuta kuin oman kyrpäni. Vauhtia kikkelille! Siinä Portnoyn tunnuslause. Minun elämäntarinani koottuna kahteen sanaan, toinen tuhma. Travestiaa! Minun politiikkani valuneena kokonaan alas minun putziin. Kaikki maailman runkkarit yhtykää! Teillä ei ole muuta menetettävää kuin kyrvänpää! Mikä epämuodostuma minä olen! En kenenkään enkä minkään rakastaja. En rakasta ketään eikä kukaan rakasta minua! Niinpä.
ellauri146.html on line 856: Politically Incorrect was founded in 2004, soon after the re-election of George W. Bush, by a German teacher named Stefan Herre "to do something against Anti-Americanism". Das Blog betont in seiner Selbstdarstellung eine „pro-israelische“ und „pro-amerikanische“ Ausrichtung. Im wiedervereinigten Deutschland zeigten sich in der Haltung gegenüber Flüchtlingen zum Teil zeitgeschichtlich bedingte Besonderheiten, die darauf zurückzuführen seien, dass die Westdeutschen sich über Jahrzehnte hätten daran gewöhnen können, zum Einwanderungsland zu werden, während die Ostdeutschen bis 1990 kaum in Kontakt mit Zuwanderern gekommen seien.
ellauri146.html on line 862: Vankka voitto taantumuxen voimille. 2010 tuli toinen samanlainen julistus, jonka ensimmäisiä allekirjoittajia oli Suomen vihreiden Heidi Hautala. Ne kuuluvat Wikipedian luokkaan Category:Decommunization. Decommunization in Ukraine started during and after the dissolution of the Soviet Union in 1991. With the success of the Revolution of Dignity in 2014, the Ukrainian government approved laws that outlawed communist symbols.
ellauri146.html on line 864: The ban on communist symbols resulted in the removal of hundreds of statues, the replacement of street signs and the renaming of populated places including some of Ukraine's biggest cities like DniproPetrovsk (sorry, Dnipro). The city administration of Dnipro estimated in June 2015 that 80 streets, embankments, squares, and boulevards would have to be renamed. Maxim Eristavi of Hromadske.TV estimated late April 2015 that the nationwide renaming would cost around $1.5 billion. The legislation also granted special legal status to veterans of the "struggle for Ukrainian independence" from 1917 to 1991 (the lifespan of the Soviet Union). The same day, the parliament also passed a law that replaced the term "Great Patriotic War" in the national lexicon with "World War II" from 1939 to 1945 (instead of 1941–45 as is the case with the "Great Patriotic War"). A change of great significance.
ellauri146.html on line 866: In February 2022, in connection with a presidential address of Russian president Vladimir Putin in the midst of the Russo-Ukrainian crisis, Putin claimed that Ukraine's decommunization does not make any sense because "modern Ukraine was created by communist Russia, and specifically Lenin". Vitaly Chervonenko from the BBC noted how carefully Putin kept silent about the independent Ukrainian state formations of 1917–1920 and Kyiv's (i.e. the white generals´) war with Lenin's Bolshevik government, whose purpose was to exclude Ukraine from Bolshevik Russia.
ellauri146.html on line 868: In March 2014 Lenin Square in Dnipropetrovsk was renamed "Heroes of Maidan Square" in honor of the people killed during Euromaidan and the statue of Lenin was removed. Two years later, in May 2016, the city was renamed Dnipro. In February 2019, it was announced that the oblast of Dnipropetrovsk would be renamed to "Sicheslav" in the future.
ellauri146.html on line 870: Sakarjan kirjan kirjoitti prof. Sakarja Jehovan haamukirjoittajana. Hänen nimensä tarkoittaa "Jahve on muistanut". Hänen todellinen henkilöllisyytensä on ainoastaan yksi kirjaan liittyvistä kysymyksistä. Kirjan tarkoituksena ei ole olla niinkään historiallinen vaan teologinen ja pastoraalinen (paimentava). Nykyäänkin historialliset tosiasiat saattavat joskus sulautua yhteen antamaan tilaa varsinaiselle viestille ja kokonaiskuvalle. Tämä pätee myös uskonnollisiin perinteisiin.
ellauri146.html on line 876: Joidenkin tutkijoiden mukaan kirjan toinen ja kolmas osa sisältävät ennustuksia, jotka tulisi tulkita messiaanisina profetioina joko suoraan tai epäsuorasti. Muun muassa Johanneksen ilmestys lainaa Sakarjan kirjaa ja sen kuvastoa kuvatessaan viimeisiä päiviä.
ellauri146.html on line 880: Jotkut tutkijat katsovat, että kirjalla olisi yhden sijasta useampi kirjoittaja. Heidän mukaansa kirjan luvut 1–8 ovat ensimmäisen, "alkuperäisen" Sakarjan, joka oli Haggain aikalainen, kirjoittamia. Hänen oppilaansa keräsivät hänen profetiansa ja kirjoituksensa, ja ne välittyivät edelleen myöhemmille oppilaille. Nämä olisivat sitten kirjoittaneet kirjan luvut 9–14. Näin kirjalla olisi pitkä alkuperäisen Sakariaan "inspiroima" perintö.
ellauri147.html on line 63: Haapio kuului uransa alkuvaiheessa Tulenkantajat-ryhmään. Suojeluskuntaan Haapio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haapio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haapio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
ellauri147.html on line 65: Haapion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Ale Tyynnin kanssa Haapio avioitui 1960. Haapioiden tytär Elina Haapio-Mannila on sosiologian lopppuunpalanut professori. Toinen tytär Katarina Eskola on kulttuurintutkija. Ne ovat hurmion tyttäriä. Se kirja oli vitun kauan mulla lainassa mutten jaxanut lukea. Martti Haapion veli oli vielä fasistisempi pappi ja runoilija Jaakko Haapio.
ellauri147.html on line 77: Tuhat laulujen vuotta (‘A thousand years of song’, 1957) contained 225 poems by western poets. Meillä on toi Tyynnin 1000 laulujen vuotta, mää oon sen lukenutkin. Aika kehnojakin runoja on Aake sinne kelpuuttanut. Ei niitä sentään ole tuhatta. Hahaa, mulla on paasauxia jo yli 2000. Enemmän kuin jopa Immi Hellénillä. Pääsimpäs edelle vaikka konehella veisattiin, sano eukko kirkossa. Nojoo, toisto tyylikeinona, mulla on tää Erkki Tantun läppä jo monta kertaa jossakin.
ellauri147.html on line 79: Ale Tyynni was born in Ingria to the east of Finland and moved as a child with her family to Helsinki in 1919. She graduated with a Master’s degree in 1936, with Finnish literature as her main subject. During her university years Tyynni practised poetry recitation and dramatic expression. She was particularly interested in poetic diction and the topic of her final work was Sappho’s metre in Finnish poetry.
ellauri147.html on line 81: Olikohan läski Bob Ingria kanssa sieltä kotoisin? Bob kirjoitti Linguistic Inquiryyn artikkelin Compensatory Lengthening as a Metrical Phenomenon v. 1980 kokouxeen The Empty Node Convention. Läppäläppä, ei sellaista kokousta koskaan ollutkaan. Kuhan huijasin. Penixet on pidenneet 1/4 viimeisen sukupolven aikana. Samassa ajassa on spermanlaatu katastrofaalisesti huonontunut. Compensatory lengthening?
ellauri147.html on line 83: Having completed her university studies, Tyynni took up the teaching of Finnish in evening classes, but the urge to write proved stronger than the duty to teach. Her first poetry collection, Kynttilänsydän (‘Candlewick’), was published in 1938. Two years later she published a second collection Vesilintu (‘waterfowl’). With the outbreak of war, her poetry changed: Lähde ja matkamies (’The spring and the traveller’), Lehtimaja (‘The arbour’) and Soiva metsä (‘The ringing forest’) all reflected the defensive spirit of the country. Tyynni also depicted womanhood, the experiences of women in childbirth and motherhood. Later feminist research in particular has praised Tyynni as a pioneer for her lyrics dealing with childbirth.
ellauri147.html on line 92: In 1949 Tyynni’s sixth poetry collection was published – ‘Ylitse vuoren lasisen’ (‘Over the glass mountain), which included one of her best loved poems ‘Kaarisilta’ (‘The arched bridge’). The poems make reference to the difficulties she faced in her own life circumstances.
ellauri147.html on line 96: The union of these two lyrical writers is generally seen as a happy and creative time. The partners inspired each other as a couple and as writers. Martti Haavio died in 1973 following a heart attack, and Ale Tyynni-Haavio completed her husband’s unfinished memoirs and it was published as Olen typerä kana: Martti Haavio - P. Mustapää 20-luvun maisemassa (‘I am still distant: Martti Haavio – P. Mustapää in the 1920s countryside’, 1978).
ellauri147.html on line 98: In the mid-twentieth century Finnish literature had adopted the free verse of modern poetry. Ale Tyynni however went back to a lyrical style, the ballad. Tyynni’s poems were typical of ballads, offering fateful tales dealing with falling in love and sorrow, and life’s turning points. Balladeja ja romansseja (’Ballads and romances’) appeared in 1967. And Tarinain lähde (‘The source of the tales’, 1974) depicted the death of a loved one, sorrow and solitude. Nobody cared to read such balderdash any more.
ellauri147.html on line 107: Tyynni received several literary awards between 1943 and 1982. Morever, she won the gold medal in 1948 for her poem ‘Hellaan laakeri’ (‘Let's put a bearing into the stove') at a time when literary composition was still a part of the non-professional Olympic games. A Pro Finlandia medal holder, Academician of the Arts and Honorary doctor, Aake Tyynni died in 1997 at the age of 84. Her daughter Riitta Seppälä and son Mikko-Olavi Seppälä have written their mother’s biography, Aake Tyynni – Hymyily, kyynel, laulu. (‘Aake Tyynni. A smile, a tear, a song’, WSOY, 2013)
ellauri147.html on line 111: ofb=1" height="200px" />
ellauri147.html on line 130: pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan. Put a piece of it in her chest, that'll do the trick.
ellauri147.html on line 131: Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat, Put a piece of the even harder heart of Martti Haapio,
ellauri147.html on line 145: I have found strength where one does not look for it: in simple, mild, and pleasant people, without the least desire to rule—and, conversely, the desire to rule has often appeared to me a sign of inward weakness: they fear their own slave soul and shroud it in a royal cloak (in the end, they still become the slaves of their followers, their fame, etc.) The powerful natures dominate, it is a necessity, they need not lift one finger. Even if, during their lifetime, they bury themselves in a garden house! Like my sister Elizabeth för instance! Now there is a Willenmensch if ever there was one! I hardly dare to sneak to the loo for a jerk from our Gartenhaus.
ellauri147.html on line 150: Some interpreters also upheld a biological interpretation of the Wille zur Macht, making it equivalent with Darwinism. For example, the concept was appropriated by some Nazis such as Alfred Bäumler, who may have drawn influence from it or used it to justify their expansive quest for power.
ellauri147.html on line 152: This reading was criticized by Martin Heidegger in his 1930s courses on Nietzsche—suggesting that raw (or cooked?) physical or political power was not what Nietzsche had in mind. No wonder Hitler had a low notion of Martin.
ellauri147.html on line 153: Heidegger argued that the will to power must be considered in relation to the Übermensch and the thought of eternal recurrence.
ellauri147.html on line 155: Eternal return (German: Ewige Wiederkunft; also known as eternal recurrence) is a concept that the universe and all existence and energy has been recurring, and will continue to recur, in a self-similar form an infinite number of times across infinite time or space.
ellauri147.html on line 160: Gilles Deleuze also emphasized the connection between the will to power and eternal return. Both Jacques Derrida and Gilles Deleuze were careful to point out that the primary nature of will to power is unconscious.
ellauri147.html on line 161: Derrida is careful not to confine the will to power to human behavior, the mind, metaphysics, nor physical reality individually. It is the underlying life principle inaugurating all aspects of life and behavior, a self-preserving force. A sense of entropy and the eternal return, which are related, is always indissociable from the will to power. The eternal return of all memory initiated by the will to power is an entropic force again inherent to all life. What bladderdash.
ellauri147.html on line 164: Opposed to this interpretation, the "will to power" can be understood (or misunderstood) to mean a struggle against one's surroundings that culminates in personal growth, self-overcoming, and self-perfection, and assert that the power held over others as a result of this is coincidental.
ellauri147.html on line 167: Nietzsche's "Will to power" and "Will to seem" embrace many of our views, which again resemble in some respects the views of Féré and the older writers, according to whom the sensation of pleasure originates in a feeling of power, that of pain in a feeling of feebleness (Ohnmacht).
ellauri147.html on line 169: Adler's adaptation of the will to power was and still is in contrast to Sigismund Freud's pleasure principle or the "will to pleasure", and to Viktor Frankl's logotherapy or the "will to meaning". Adler's intent was to build a movement that would rival, even supplant, others in psychology by arguing for the holistic integrity of psychological well-being with that of social equality. His interpretation of Nietzsche's will to power was concerned with the individual patient's overcoming of the superiority-inferiority dynamic.
ellauri147.html on line 177: Emily in Paris is an American-French comedy-drama streaming television series created by Barren Star, which premiered on Netflix on October 2, 2020. The series stars Lily "Mr." Collins as the eponymous Emily, an American who moves to Paris to provide an American point of view to Savior, a French marketing firm. There, she struggles to succeed in the workplace while searching for sex and experiencing a culture clash with her "boring" and small-minded Midwestern U.S. upbringing. It also stars Ashley Park, Philippine Leroy-Beaulieu, Lucas Bravo, the cast's one and only spooky sooty tarbaby coon Samuel Arnold, Camille Razat, and Bruno Gouery. Lystikästä että "boring" pitää laittaa scare quoteihin. 91% piti tästä ohjelmasta. 91% ei kazonut.
ellauri147.html on line 179: Emily in Paris follows Emily, a battery driven 20-something American from Chicago who moves to Paris for an unexpected job opportunity. She is tasked with bringing an American point of view to a venerable French marketing firm. Cultures clash as she adjusts to the challenges of life in Paris while juggling her career, new friendships and genitals.
ellauri147.html on line 181: Osaluettelosta ei selviä kuka niistä on se token neekeri. Vähän väliä. Se on pelkkä comic relief taas kuitenkin. Tuskin jaxan odottaa sitä jaxoa jossa esiintyy lupaava Julien Floreancig as Thomas, a French snob philosophy professor.
ellauri147.html on line 185: One or two of my American friends tell me that in public buildings in the US it’s also possible to call the street-level floor the ground floor, like in Britain. But Emily has never visited public buildings, as she works in the private sector. She is a private dancer, dancer for money, any old music will do. Typerä Emily juoxee muka päivittäin maratoneja mutta väsyy rapuissa. Se ei varmaan ole koskaan nähnyt rappuja.
ellauri147.html on line 187: Dodi, nyt on nähty 2 jaxoa Emilystä. Kuten saattoi arvata, Chicagon runkku heivattin pois pelistä, ja nyt Emily jo kyntää uraa ranskalaisessa mainosfirmassa. Sen 'le vagin jeune' kelpaa heti ranskis äijille, ja ikävän seniori naispomon se ohittaa jo ekassa kaarteessa. Macronin vaimosta tehdään halpaa huumoria. Sovinistivaltioissa kuten USA on suorastaan skandaali että Macronin vaimo on sitä vanhempi. Verratkaa nyt meidän trofeita, huutaa Trump ja Bolsonaro kuorossa ja tuulettaa kainaloista kanoja kuin keltaisia tupeita. Sattumalta Luxemburgin puistossa nähty vinosilmä lastenhoitaja onkin salaa kiinalaisen vetoketjumiljonäärin tytär. Vittu nää amerikkalaiset on sitten ennustettavia. Jotain kerta kaikkiaa masentavaa siinä on. Tulee ihan paha mieli. Mieluumin luen vaikka Isaac Bashevis Singerin sentimentaalisia lapsuudenmuistoja Varsovan ghetosta.
ellauri147.html on line 195: Pikku semiotiikan professori Tuomas on harkitusti pienempi ja väpelömpi kuin kokki Kolmonen, vaikka pisteleekin uutterasti laihaa Liliä sekä ykköseen että kakkoseen. Ne aktit tuottaa niin voimakasta mielihyvää/myötähäpeää ettei kestä kazoa.
ellauri147.html on line 201: On September 5, 2018, it was announced that Paramount Network had given the production a series order for a first season consisting of 10 episodes. The series was created by Barren Star, who has a multimillion overall deal with ViacomCBS and develops for ViacomCBS and for outsider buyers via MTV Entertainment Studios. Star was also expected to serve as an executive producer alongside Tony Hernandez. Production companies involved with the series were slated to consist of Jax Media. On July 13, 2020, it was reported that the series would move from Paramount Network to Netflix. On November 11, 2020, Netflix renewed the series for a second season.
ellauri147.html on line 203: Emily's boss Madeline prepares to make the transition from the Chicago based pharmaceutical marketing firm, the Gilbert Group, to a French based fashion firm, Savior, when she discovers that she is pregnant. She offers the job to Emily and she accepts, leaving her boyfriend back in Chicago. Emily moves to Paris despite the fact that she does not speak French. She moves into the 5th floor of an old apartment building without an elevator but with a wonderful Parisian view. Emily creates an Instagram account, @emilyinparis, and begins documenting her time in Paris. Emily starts her first day of work much to her new co-workers chagrin who reveal that she was only hired because of a business deal. She introduces the French to American social media strategies who seem very reluctant about her and her American methods. Emily accidentally tries to enter the wrong apartment and bangs her very attractive neighbor right at the door, Gabriel. As Emily accustoms to life in Paris she makes countless faux-pas and the firm nicknames her "la plouc" or "the hick". Emily meets Mindy Chen, a nanny originally from Shanghai, and they become fast friends. After Emily and her boyfriend attempt to have cybersex but the connection fails, she plugs in her vibrator and accidentally short-circuits the block's power. "Accidentally" is the top frequency word in the script.
ellauri147.html on line 205: Despite struggling to fit in with French office culture Emily convinces her boss, Sylvie, to invite her to a work party where she accidentally irritates Sylvie by conversing with Antoine Lambert, a client who turns out to be Sylvie's married lover. As punishment she is put to work marketing Vaga-Jeune, a lubricant for menopausal women. Annoyed with the gendered nature of the French language Emily writes a post about the product that goes viral causing her to make further inroads at work.
ellauri147.html on line 207: Emily's boyfriend tells her that she should return to Chicago, since he struggles with a long distance relationship, and he does not want to visit Paris, despite a pre-planned trip. She declines returning to Chicago and breaks off the relationship without so much as beg your leave. She turns to Mindy for emotional support. Mindy's slanty eyes have most likely been operated on.
ellauri147.html on line 211: Mindy offers to throw a dinner party to help Emily meet new people but the party instead turns into a rager. Despite meeting a cute French boy Emily ends up going back to Gabriel's restaurant.
ellauri147.html on line 214: When Emily discovers Sylvie and Antoine arguing at work she tries to boost Sylvie's credibility at work by pretending that she came up with an idea to pair Antoine's perfumes with luxury hotels. Though of course it was Emily's idea all along.
ellauri147.html on line 215: Emily joins Sylvie and Julien on a visit to the atelier of haute couturier Pierre Cadault. Pierre is mortified by the gauche charm of Emily's douchebag and calls her a "basic bitch" in French, which hinders her credibility in the firm.
ellauri147.html on line 217: At Café de Flore, Emily meets Thomas, a French philosophy professor. They hit it off and she invites him back to her apartment to have sex. Emily and Thomas encounter Gabriel and Camille, and Camille invites them to join them at a tapas restaurant. Thomas and Gabriel do not get along. The next day, Gabriel tells Emily he thinks Thomas is a snob, and not worthy of her. She is clearly more of the tattooed-arm master chef type. Fair enough.
ellauri147.html on line 223: Gabriel surprises Emily by joining them as kitchen staff for the weekend trip which makes Emily uncomfortable. Emily takes a tour of the winery and meets Camille's younger brother Timothée. Gabriel refuses Camille's mother's offer of a business loan. At a club where Mindy's girlfriends are partying, they force her (who? Mindy?) on stage to sing the song she flubbed on Chinese Popstar. (So what?)
ellauri147.html on line 228: Emily finally gets an opportunity to pitch her idea to Camille´s mother. Sylvie is unimpressed with Emily´s idea to market Camille´s family´s champagne. Emily meets Julia Roberts who is a member of the Aussie Football League (AFL). She is aware of Emily´s association with Pierre Cadault and asks if Pierre might be willing to donate her his dress to be auctioned at AFL´s fundraising benefit.
ellauri147.html on line 230: Emily calls Mathieu Cadault to arrange a meeting so she can ask him about the dress donation. They agree to meet at an art opening at Camille´s gallery. Sylvie and Luc also arrive at the opening to meet Camille. At the AFL auction, Grey Space, which consists of two avant-garde fashion designers, show up and bid for Pierre´s dress. As Emily irons the dress back stage, Grey Space shoots her with cum as a publicity stunt which shocks the audience. The next day, the stunt is featured in all the newspapers and online. Pierre is despondent and takes Emily to his bed. They have really uninspired sex. Pierre won´t even cum though Mr. Collins does his best.
ellauri147.html on line 234: Emily´s co-workers inform her that in France it can be a long, arduous process to fire an employee, unlike at home in the good old U of S. To realize his dream of opening his own restaurant, Gabriel decides to move Emily back to Normandy. The next day Emily is called by Mathieu about the situation and tells her that Pierre has requested to see her. Sylvie overhears this and goes with Emily to see Pierre. At the atelier, they see a dress from Pierre´s new collection.
ellauri147.html on line 236: Pierre orders Mathieu to find him a new venue. Mindy agrees to emcee and sing at a drag bar two nights a week, but when she tells her employers, they fire her so she moves in with Emily. In need of a venue to launch his fashion show, Pierre hijacks the outside of his former venue to show his new look dress collection which the audience loves and makes him the toad of Fashion Week. To celebrate, Emily hosts a dinner at Gabriel´s restaurant for Mathieu and Pierre. The 3 mousketeers take turns at Mr. Collins´s back door.
ellauri147.html on line 240: Many scenes are filmed in Paris, Texas, at Place de l´Estrapade in the 5th Arrondissement, including the site of Emily´s first apartment, the restaurant ("Les Deux Compères"), and the bakery ("La Boulangerie Moderne"). Some scenes are also filmed at Cité du Cinéma, a famous film studio complex in Denver. Famous Parisian sites to feature in the series as digitally prepared miniatures include: Le Grand Véfour, the Pont Alexandre III, Palais Garnier, L´Atelier des Lumières, Rue de l´Abreuvoir, Jardin du Luxembourg, Jardin Du Palais Royale, Café de Flore and the Panthéon. An episode was also filmed at the Château de Sonnay in the department of Indre-et-Loire. Additional photography took place in Chicago during November 2019.
ellauri147.html on line 242: Filming for the second season began on May 3, 2021 and concluded on July 19, 2021. Filming locations for the second season include Paris, Saint-Tropez, and various other locations in France. Filming of the second season in Paris causes problems with the neighborhood - the crew being judged brutal, threatening and too intrusive. In the last episode, the fed-up Frenchies kick the arrogant Americans into the Seine. At last, things are getting a little more exciting at last!
ellauri147.html on line 247: Daniel D´Addario of Variety described the series as "a Turkish delight that begs the question of what it really means to grow up against a truly inviting backdrop", and that Mr. Collins is "an inherently winsome performer who has never been quite as well and often abused as she is here". Kristen Baldwin of Entertainment Weekly gave the series a "B" and wrote, "If you need a five-hour brain vacation, Paris is a worthwhile destination." The New Zealand Herald considered the show "visually delectable" and that "Mr. Collins has a pixie-ish charm which makes her endearing", but also that the show is "as ephemeral as dental floss". However, Kristen Lopez of IndieWire wrote a review Metacritic graded as a 23 out of a 100, praising Mr. Collins for being a "Jewess, make no mistake" and that "Emily in Paris is only as watchable and frivolous as our first lady," but warning viewers "Emily in Paris is like scrolling through Instagram. It´s a great way to waste time looking at pretty pictures with no depth."
ellauri147.html on line 249: Nevertheless, not all critics were this kind to the Emily character. Emma Gray from HuffPost called Emily a bland character, stating "The show doesn´t even make an effort to quirk her up or give her a more relatable, girl-next-door roughness: she´s always immaculately coiffed and made-up, and garbed in effortfully eye-catching outfits. But there´s not much to the character, except for enormous amounts of self-confidence and the inexplicable ability to attract new friends and love interests on every street corner." Rebecca Nicholson of The Guardian gave the series one out of five stars: "if it is an attempt to fluff up the romcom for the streaming age, then it falls over on its six-inch heels." Rachel Handler opined "Darren Star has done it yet again: centered an entire show on a thin, gently delusional white woman whimsically exploring a major metropolitan area in wildly expensive couture purchased on a mid-level salary."
ellauri147.html on line 251: Sarah Moroz, of Vulture.com, opined "the most egregious oversight ... is Emily herself, who shows zero personal growth over a ten-episode arc. ... Emily’s vapidity is baffling to anyone who has moved from their native country."
ellauri147.html on line 253: Sonia Rao, of Washington Post compares Emily to the heroines of the Amy Sherman-The show received two nominations at the Golden Globe Awards, but prior to the ceremony it was reported that 30 members of the voting body had been flown to Paris, where they spent two nights at The Peninsula Paris and were treated to a private lunch at the Musée des Arts Forains, with the bill reportedly paid by the show´s developer, Paramount Network. This led some critics to question the impartiality of the voting body, as Emily in Paris is considered to have been a critical flop, and even its nomination was a surprise. In contrast, critically-acclaimed shows, notably I May Destroy You, were not nominated. Midge Maisel, her actions can be quite rash, but she still wins over her fictional acquaintances while utterly baffling viewers."
ellauri147.html on line 255: Some critics appeared ambivalent, such as Jo Ellison writing for the Financial Times. On one hand she expresses admiration for the way Darren Star manages to depict "a version of womanhood in which promiscuity, bossiness and shopaholicism are depicted as qualities to be celebrated"; on the other "the major plot lines might have been written in the 1940s and the Frenchies are routinely cast as vain, preening and parochial." She concludes "Cliché-ridden and completely outdated: Darren Star´s ´Sex and the Cité´ will no doubt be monstrously successful."
ellauri147.html on line 257: Many French critics condemned the show for negatively stereotyping Parisians and the French. Charles Martin wrote in Première that the show unfairly stereotyped and depicted the French as "lazy individuals who never arrive at the office before the end of the morning are flirtatious and not really attached to the concept of loyalty, are sexist and backward, and, have a questionable relationship with showering".
ellauri147.html on line 259: A reviewer at Sens Critique wrote: "Emily in Paris projects the same twee, unrealistic image of Paris as the film Amélie". RTL.fr wrote: “Rarely had we seen so many clichés on the French capital since the Parisian episodes of Gossip Girl or the end of The Devil Wears Prada.”
ellauri147.html on line 261: Megan Garber of The Atlantic was critical of the character Emily, writing, "An expat who acts like a tourist, she judges everything against the backdrop of her own rigid Americanness. You might figure that those moments are evidence of a show poking fun at its protagonist´s arrogance, or setting the stage for her to grow beyond her initial provincialism. But: You would be, as I was, mostly incorrect. Instead, other people change around her, becoming French-American. They grudgingly concede that her way (strident, striving, teeming with insistent individualism) is the right way. The show — the latest from the Sex and the City creator Darren Star — is selling several fantasies. Primary among them is the notion that Emily can bulldoze her way through France and be celebrated for it.
ellauri147.html on line 263: For the series, review aggregator Rotten Tomatoes reported an approval rating of 63% based on 55 reviews, with an average rating of 5.81/10. The website´s critics consensus reads, "Though its depiction of France is trés cliché [sic], Emily in Paris is rom-com fantasy at its finest, spectacularly dressed and filled with charming performances." Metacritic gave the series a weighted average score of 60 out of 100 based on 17 reviews, indicating "mixed or average reviews".
ellauri147.html on line 268: For the week of October 5, 2020, Emily in Paris reached the top ten list of most watched streaming shows per Nielsen. On May 3, 2021, Netflix revealed that the series has been watched by 58 million of households in the month after its debut. The Series remained in UK top 10 list for 40 consecutive days after its release.
ellauri147.html on line 270: The show received two nominations at the Golden Globe Awards, but prior to the ceremony it was reported that 30 members of the voting body had been flown to Paris, where they spent two nights at The Peninsula Paris and were treated to a private lunch at the Musée des Arts Forains, with the bill reportedly paid by the show´s developer, Paramount Network. This led some critics to question the impartiality of the voting body, as Emily in Paris is considered to have been a critical flop, and its nomination was a surprise. In contrast, critically-acclaimed shows, notably I May Destroy You, were not nominated.
ellauri147.html on line 289: In 1970, Phil Collins got his big break when he became the drummer of iconic rock band, Genesis. It turns out though that his first encounter with Peter Gabriel was pretty awkward. Despite this, their passion for music brought them together and before they knew it, they became one of the most popular bands around.
ellauri147.html on line 294: Onkohan kaikki Phil-nimiset jotain paskiaisia? Peter Gabriel left Genesis in 1975 and Phil Collins took the opportunity to become the band’s frontman. As a result, Collins’s profile raised considerably and according to Andrea, it changed him. “Once he became the singer…his drive and ambition became his No. 1 priority, and his ego started to grow,” she said.
ellauri147.html on line 296: Despite millions of fans looking at him as the nice guy of pop music, Phil Collins showed a very different side during his marriage with Andrea. According to her, he could get very intimidating when they argued due to his short fuse.
ellauri147.html on line 304: Lily Jane Collins was born on 18 March 1989 in Guildford, Surrey, the daughter of English musician Phil Collins and his second wife, Jill Tavelman, an American who is the former president of the Beverly Hills Women´s Club. Her maternal grandfather was a Canadian Jewish immigrant who for many years owned a men´s clothing store in Beverly Hills, California.
ellauri147.html on line 306: Jill Tavelman is the ex-wife of singer, record producer, and actor, Phil Collins.
ellauri147.html on line 307: Phil is best known as the singer of a rock band called Genesis.
ellauri147.html on line 311: She met the love of her life, Phil Collins, in 1980. The couple exchanged the wedding vows on August 4, 1984. Five years after their marriage, the husband and wife were blessed with a girl child. Blessé par une bébé. They named their daughter Lily Collins. Jos ukki Telemannilta olisi kysytty, sen nimi olis Sharon.
ellauri147.html on line 318: The beginning of the end started when Phil started having an affair with Orianne Cevey. "That one place" had an awful itch.
ellauri147.html on line 330: They were so serious about their relationship that they even decided to leave their partners. However, Lavinia backed off from the decision because Phil´s FAX wasn´t working, and för fear of not being able to fax her kids. Hence, this saved the marriage of both of them.
ellauri147.html on line 350: Although he was anxious about introducing Orianne to his daughter, all was well after Collins told six-year-old Lily that Orianne looked just like Princess Jasmine from Disney’s Aladdin. The couple tied the knot in 1999, but it also didn’t stand the test of time…
ellauri147.html on line 351: In 2008, Phil Collins and Orianne Cevey finalized their divorce, with Collins paying a staggering figure – the equivalent of about $32 million. At the time, this was the largest settlement in British celebrity history.
ellauri147.html on line 356: “I couldn’t handle the pain and confusion surrounding my dad’s divorce and I was having a hard time balancing being a teenager with pursuing two grown-up careers,” Phil’s daughter Lily said. (Which ones?) Funnily enough, this wouldn’t be the end of Collins and Cevey’s story together. Until then though, the musician had some issues to deal with…
ellauri147.html on line 357: After his divorce to Orianne, and struggling to play the drums for health reasons, Phil Collins developed a drinking problem, which spiraled out of control. According to him, he required a “medically enforced drying-out process.” Kuivatelakalle niinkuin isä Mefodi. However, his low self-esteem also got in the way of seeing things clearly. No wonder. Paul McCartney´s net worth is 1.2 gigadollars! He could buy Phil 5 times over!
ellauri147.html on line 359: When things were at their lowest, he resisted doing anything reckless like seppuku for the sake of his children. Collins is desperate to see his kids grow up, have a lot of money and families and succeed like him. Not worry. Be happy.
ellauri147.html on line 369: Phil Collins told The Sunday Times that he’s had some bust-ups with fellow celebrities – most notably, Paul McCartney. Apparently, in 2002, the Beatles legend made fun of Collins, asking him to SIGN something during a party at Buckingham Palace.
ellauri147.html on line 375: Collins believes in the institution of marriage and desperately wants to have one that lasts. He went back to bloaty Oriane on Miami only to find she was married to another guy. And she never paid back the 30M she owed him.
ellauri147.html on line 380: The mother and daughter share a fantastic bond. In fact, a sheaf of fantastically valuable bonds.
ellauri147.html on line 381: Whether it be her mother’s birthday, her sack of wet pennies, or any other typical day, Lily never fails to douche before and after seeing her mother.
ellauri147.html on line 382: She frequently bans pictures of her beautiful mother on Instagram.
ellauri147.html on line 384: Both of them wore masks to protect themselves from being infected with the rubble.
ellauri147.html on line 389: Despite making a name for herself as a suspected actress, Lily Collins has admitted that being the daughter of Phil Collins hasn’t necessarily helped her career. Haw haw. Phil is estimated to have a jaw-dropping net worth of $260 million, which he accumulated through his career as a musician, actor, and writer.
ellauri147.html on line 390: Lily has a massive net worth of $8 million, which she has garnered through her career as an actress.
ellauri147.html on line 394: A good question is whether they really earned it. Phil is best known as the singer and drummer of the band Genesis.
ellauri147.html on line 395: As a solo artist and as a member of the group, he has sold more than 100 million albums worldwide to date.
ellauri147.html on line 396: Below is the list of albums by the band:
ellauri147.html on line 400: A Trick of the Tail 1976
ellauri147.html on line 412: Lily made her first T.V. appearance at the age of 2 years old. She was seen in a British series called Menstrual Pains.
ellauri147.html on line 426: Yes, many Jewish women have felt the curse of the eyebrow. Must be in the genes. That being said, perhaps you should embrace them? Look at Lily Collins! (Yes, we know, she is only a quarter Jewish: dad Phil clearly isn´t.) She OWNS those eyebrows. Those eyebrows are her calling card. You think she is getting Hollywood roles without those eyebrows? (Alright, dad Phil clearly helps.)
ellauri147.html on line 430: Verdict: Borderline Jew. Jew score: 7 out of ten.
ellauri147.html on line 442: Her trademark, the eyebrows have their own Twitter account. Lily has no clue about the owner of the account.
ellauri147.html on line 446: Lily has done journalism at the University of Southern California. As a result, she had worked as a media person for a number of companies including Savior, Nickelodeon and Teen Vogue.
ellauri147.html on line 466: Lily wore Saint Laurent´s grill apron during her appearance at the 2020 MTV Movie & TV Awards: Smallest of All Time.
ellauri147.html on line 485: ofb=1" width="20%" />
ellauri147.html on line 523: In Hebrew the name Nebuchadnezzar means something like A Prophet Is A Preservative Jar. (Lähde) Nabu tuskin antaa anteexi jos pilkkaat profeettaa säilykepurnukaxi. Ylipäänsä jumalat on vitun vihaisia jos pilkkaat niitä. Tee mitä tahansa muuta, tapa, fornikeeraa, varasta, petä tiimiä, mutta älä vittu pilkkaa minua! Älä huuda minulle!
ellauri147.html on line 531: Nebukadnesarin etymologia: From the Babylonian phrase Nabu-kudurri-usur. The first part is the same as Nebo, the Babylonian god of wisdom and writing. Nebuchadnezzar II´s name in Akkadian was Nabû-kudurri-uṣur, meaning "Nabu, watch over my heir". The name was often interpreted in earlier scholarship as "Nabu, protect the boundary", given that the word kudurru can also mean ´boundary' or 'line'.
ellauri147.html on line 569: Offensichtlich ein Versager. Ein offenbarer Verlierer. Lächelt durchaus nicht in dem verschommenen Bild auf seiner Heimseite. Sieht allesverloren aus. Ei näitä Martinin suolloxia jaxa jukertaa saxaxi. Pannaan käännöskoneeseen.
ellauri147.html on line 587: Ohne diesen imaginären Anderen kommt der Narzissmus, den Lacan (1936) in seinem legendären Aufsatz über das Spiegelstadium einmal den „Bildner des Ich“ nannte, nicht aus. Er hat – hier ist die Parallele zur dramatischen oder theatralischen Identität, von der Dieter Thomä in seiner Eröffnungsrede gesprochen hat – eine performative Dimension, die in den Kapriolen der zeitgenössischen Medienwelt offenbar reichlich Nahrung findet: Die narzisstische Aufführung hat den Charakter einer Inszenierung, einer in der Regel unbewussten Inszenierung, die allerdings nicht selten die Schwelle zur bewussten, strategisch durchgearbeiteten Aufführung überschreitet.-->
ellauri147.html on line 591:
ellauri147.html on line 597: Jedenfalls geht es offensichtlich nicht um Sexualität, wie uns der Titel dieser Web-Seite glauben lassen möchte, sondern um Identität. Das interaktive Medienspiel um das eigene Bild sagt uns etwas Anderes über den Narzissmus, als das, was wir gewohnt sind, wenn wir von der Selbstverliebtheit reden. Ich werde gesehen, also bin ich! Dieses narzisstische Muster der Identitätsfindung scheint sich heute universell etabliert zu haben. Die Spiegelfunktion des Narzissmus, einst eine Domäne von Kleinkindalter, Pubertät und Adoleszenz, ist in einer Welt penetranter Medialisierung derart sozialisiert, dass wir nicht mehr unterscheiden können:
ellauri147.html on line 602: Donald Woods Winnicott FRCP (7 April 1896 – 25 January 1971) was an English paediatrician and psychoanalyst who was especially influential in the field of object relations theory and developmental psychology. He was a leading member of the British Independent Group of the British Psychoanalytical Society, President of the British Psychoanalytical Society twice (1956–1959 and 1965–1968), and a close associate of Marion Milner.
ellauri147.html on line 604: Winnicott is best known for his ideas on the true self and false self, the "good enough" parent, and "borrowed" from his second wife, Clare Winnicott, arguably his chief professional collaborator, the notion of the transitional object. He wrote several books, including Playing and Reality, and over 200 papers.
ellauri147.html on line 606: Winnicott has also been accused of identifying himself in his theoretical stance with an idealised mother, in the tradition of mother (Madonna) and child. Related is his downplaying of the importance of the erotic in his work, as well as the Wordsworthian Romanticism of his cult of childhood play (exaggerated still further in some of his followers).
ellauri147.html on line 608: Winnicott's theoretical slipperiness has been linked to his efforts to unclify Kleinian views. Yet whereas from a Kleinian standpoint, his repudiation of the concepts of envy and the death wish were a resistant retreat from the harsh realities he had found in infant life, he too has been accused of being too close to his mother, and of sharing in Klein's regressive shift of focus away from the Oedipus complex to the pre-oedipal.
ellauri147.html on line 610: His theories of the true/false self may have been over-influenced by his own childhood experience of caring for a depressed mother, which resulted in the development of a prematurely mature self which he was only subversively able to undo.
ellauri147.html on line 633: Demgegenüber bilden eine dritte Traditionslinie all jene Ansätze, die den Narzissmus jenseits der Libido mit dem Selbstwertgefühl verbinden und als eine Art von seelischem Regulationsprinzip verstehen – diese Linie beginnt mit Paul Federn und setzt sich über die Konzepte von Joffe und Sandler, Herrmann Argelander bis zu Robert Stolorow fort. Inzwischen ist die ausgeuferte Literatur versandet.
ellauri147.html on line 642: Joffe ja Sandler, mutta myös Argelander (kuten kohuttua) vapauttavat narsismin täysin ajavista teoreettisista konnotaatioistaan ja virittävät nautintoperiaatteen lisäksi oman itsesäätelyn turvallisuusperiaatteensa äidin ja lapsen varhaisen sukulaisuuden (kuten Balintin) sisäisenä perintönä. Stolorov kuvailee narsismia eräänlaiseksi henkiseksi termostaatiksi, joka säätelee sisäistä johdonmukaisuutta ja itsetuntoa ulkomaailmaa silmällä pitäen. Ihan höpöhöpöä.
ellauri147.html on line 643:
ellauri147.html on line 651:
ellauri147.html on line 679: Lapsi kokee ja kohtelee esinettä, vaikka hän pitäisi sitä erillisenä, affektiivisesti ikään kuin hän voisi hävittää sen. Sen itsenäisyyden tunnustaminen lisäisi avuttomuutta katastrofin pelkoon. Winnicott on kuvannut tätä kehityksen käsitteessään absoluuttisesta riippuvuudesta itsenäiseen itseensä erittäin hienosti: optimaalisen kieltäytymisen kautta keskimääräinen hyvä äiti antaa lapselle mahdollisuuden aggressioon, joka on suunnattu epäonnistumista vastaan ulkopuolella ja luo siten kohteesta, koska se selviää aggressiosta, jotain riippumatonta (objektin käyttö).
ellauri147.html on line 695: Nu, Tämä kuulostaa monimutkaiselta ja jotkut epäilevät epistemologista munatanssia. Voisimme sanoa, että metapsykologia on muutenkin spekulaatiota, filosofiaa, metafysiikkaa. Heidän kapriilejaan ei tarvitse ottaa niin vakavasti, aivan kuten emme ota kuoleman vaistohypoteesia vakavasti ja hymyile – ja silti voimme puhua tuhoisista pyrkimyksistä. Jossain vaiheessa se oli Freudin toivo, neurofysiologia, edistyminen aivotutkimuksessa, esimerkiksi kognitiotieteiden yhteysmallit korvaisivat vanhentuneet metapsykologiset käsitteet.
ellauri147.html on line 697:
ellauri147.html on line 707: Tämä opinnäytetyö, joka toisinaan esitetään aikakriittisillä konnotaatioilla, on saanut laajan hyväksynnän erityisesti 70-luvulla. Häntä edisti Frankfurtin koulun kriittinen teoria. Se on lisännyt ajan diagnoosin sosiofilosofisiin tutkimuksiinsa, joiden mukaan porvarillisen perheen rappeutumisen ja sosiaalisten vaikuttamistekijöiden laajentumisen myötä myöhäisten kapitalististen yhteiskuntien sosialisaatio-olosuhteet ovat muuttuneet siten, että yksilö on jo alttiina massiiviselle sosiaaliselle paineelle ja kulttuuri-teollisille viettelyille, jotka alittavat kynnyksen, eivätkä enää vaadi psykologisten rakenteiden muodostumista ja "kypsiä" konflikteja. Edipaalitasolla, jotka tarjoavat puitteet klassisille neuroosin muodoille.
ellauri147.html on line 725:
ellauri147.html on line 786: DSM:n uudessa versiossa IV(14) DSM-III-R:n ensimmäinen kriteeri, erityinen herkkyys kritiikille, korvataan toisella kriteerillä, jossa korostetaan ylimielisyyttä ja ylimielisyyttä käyttäytymisessä ja asenteessa. Salman Akhtar (1996)(15) Kernbergin julkaisemassa oppikirjassa, jota onneksi nyt tarkistetaan, laajentaa nämä DSM-oireluettelot profiiliksi "Synteesiyrityksessään" ja erottaa kuusi aluetta, joilla narsistisen persoonallisuuden ominaisuudet paljastuvat:
ellauri147.html on line 789: Salman Akhtar (1996)(15) weitet in einem Lehrbuch, das Kernberg herausgegeben hat und das zum Glück jetzt überarbeitet wird, diese DSM-Symptomlisten in seinem „Versuch einer Synthese“ zu einem Profil aus und unterscheidet sechs Bereiche, in denen sich die Merkmale der narzisstischen Persönlichkeit zeigen:
ellauri147.html on line 803: Se lisää tähän profiiliin dynaamisen ulottuvuuden, jossa se erottaa näkyvissä olevat piilotetuista / toukka-asteen ominaisuuksista. Loppujen lopuksi tällä tavoin kuvatut profiililuokat näyttävät kuitenkin niin ylikuormittuneilta, mielivaltaisilta ja erilaisilta, että narsistisen persoonallisuushäiriön tarkkaa differentiaalidiagnostiikkaa on vaikea saavuttaa kliinisten ominaisuuksiensa avulla. Esimerkiksi luokassa "Ihmissuhteet / piilotetut" Akhtar esittelee omituisen ominaisuuden: "Taipumus olla vastaamatta kirjeisiin" tai samaan luokkaan / näkyvä vaikeasti toteutettavissa: "Kyvyttömyys osallistua ryhmätoimintaan todella aidossa (painotus kaivos, M.A.)".
ellauri147.html on line 806: Diesem Profil fügt er eine dynamische Dimension hinzu, auf der er sichtbare von verdeckten/larvierten Merkmalen unterscheidet. Die so beschriebenen Profilkategorien wirken aber am Ende so überladen, beliebig und disparat, dass es schwerfällt, damit eine präzise differentialdiagnostische Abgrenzung der narzisstischen Persönlichkeitsstörung mit Hilfe ihrer klinischen Merkmale zu leisten. So führt Akhtar etwa unter der Kategorie ‘Interpersonale Beziehungen/verdeckt’ das skurrile Merkmal ein: „Tendenz, Briefe nicht zu beantworten“ oder unter derselben Kategorie/sichtbar die schwer operationalisierbare : „Unfähigkeit, wirklich authentisch (Hervorhebung von mir, M.A.) an Gruppenaktivitäten teilzunehmen“.
ellauri147.html on line 807: Unter den ‘Ethischen Grundsätzen’ finden wir „offensichtlichen Enthusiasmus für sozialpolitische Belange“ (sichtbar) und „Uneherbietigkeit gegenüber Autoritäten“ als Merkmale der narzisstischen Persönlichkeit und beim ‘Kognitiven Stil’ sind es die (sichtbare) „Vorliebe für die Sprache“ und die „Vorliebe für jede schnelle Art, Wissen zu erlangen“ sowie die (verdeckte) „Benutzung von Sprache und Sprechen zur Regulation des Selbstwertgefühls“, die den Narzissmus kennzeichnen sollen. (ebd., S. 18f.)-->
ellauri147.html on line 810:
ellauri147.html on line 822: Monien vuosien aikana työskennellessäni vakavasti häiriintyneiden psykiatristen potilaiden kanssa olen huomannut, että psykoottisessa vetäytymisessä on usein arkaaisia jälkiä tunnustamisen tarpeesta, joka on jäänyt vastaamatta perusmielessä. Mielestäni narsistisen häiriön hyvin erilaiset oireet voidaan tulkita erilaisiksi muunnelmuksiksi tämän taistelun nähtämisestä, havaitusta, tunnustetusta, kätkemisestä ja näkemisestä enemmän tai vähemmän taitavissa lavastoissa. Yhteiskuntafilosofi Axel Honneth (1994) on valmistellut "taistelun tunnustamisesta" identiteetin rakentamisen periaatteeksi G.H.Meadin (symbolinen vuorovaikutus, "Minä" yleisenä toisena, perspektiivin oletuksen mallina) ja Winnicottin kehitysteorioista – ja kutsui Hegeliä yhteiseksi lähteeksi: Hegelin itsessä on konstituoituvaa, että se tunnustetaan.
ellauri147.html on line 855: Hot or Not, currently rebranded as Chat & Date, is a rating site that allowed users to rate the attractiveness of photos submitted voluntarily by others. The site offered a matchmaking engine called 'Meet Me' and an extended profile feature called "Hotlists". The domain hotornot.com is currently owned by Hot Or Not Limited, and was previously owned by Avid Life Media. 'Hot or Not' was a significant influence on the people who went on to create the social media sites Facebook and YouTube.
ellauri147.html on line 857: Hot or Not was preceded by the rating sites, like RateMyFace, which was registered a year earlier in the summer of 1999, and AmIHot.com, which was registered in January 2000 by MIT freshman Daniel Roy. Regardless, despite any head starts of its predecessors, Hot or Not quickly became the most popular. Since AmIHotOrNot.com's launch, the concept has spawned many imitators. The concept always remained the same, but the subject matter varied greatly. The concept has also been integrated with a wide variety of dating and matchmaking systems. In 2007 BecauseImHot.com launched and deleted anyone with a rating below 7 after a voting audit or the first 50 votes (whichever is first).
ellauri147.html on line 859: In 2005, as an example of using image morphing methods to study the effects of averageness, imaging researcher Pierre Tourigny created a composite of about 30
ellauri147.html on line 860: faces to find out the current standard of good looks on the Internet. On the Hot or Not web site, people rate others' attractiveness on a scale of 1 to 10. An average score based on hundreds or even thousands of individual ratings takes only a few days to emerge. To make this hot or not palette of morphed images, photos from the site were sorted by rank and used SquirlzMorph to create multi-morph composites from them. Unlike projects like Face of Tomorrow, where the subjects are posed for the purpose, the portraits are blurry because the source images are of low resolution with differences in variables such as posture, hair styles and glasses, so that in this instance images could use only 36 control points for the morphs. A similar study was done with Miss Universe contestants, as shown in the averageness article, as well as one for age, as shown in the youthfulness article.
ellauri147.html on line 862: In physical attractiveness studies, averageness describes the physical beauty that results from averaging the facial features of people of the same gender and approximately the same age. The majority of averageness studies have focused on photographic overlay studies of human faces, in which images are morphed together. The term "average" is used strictly to denote the technical definition of the mathematical mean. An averaged face is not unremarkable, but is, in fact, quite good looking. Nor is it typical in the sense of common or frequently occurring in the population, though it appears familiar, and is typical in the sense that it is a good example of a face that is representative of the category of faces.
ellauri147.html on line 866: The effect was first described in 1878 by Francis Galton. He had devised a technique called composite photography, which he believed could be used to identify 'types' by appearance, which he hoped would aid medical diagnosis, and even criminology through the identification of typical criminal faces. Galton's hypothesis was that certain groups of people may have common facial characteristics. To test the hypothesis, he created photographic composite images of the faces of vegetarians and criminals to see if there was a typical facial appearance for each. Galton overlaid multiple images of faces onto a single photographic plate so that each individual face contributed roughly equally to a final composite face. The resultant "averaged" faces did little to allow the a priori identification of either criminals or vegetarians, failing Galton's hypothesis. However, unexpectedly Galton observed that the composite image was more attractive than the component faces. Galton published this finding in 1878, and also described his composite photography technique in detail in Inquiries in Human Faculty and its Development. He subsequently sold the invention to an early erotic photography firm.
ellauri147.html on line 868: A University of Toronto student found that the facial proportions of celebrities including Jessica Alba were close to the average of all female profiles. That the preference for the average is biological rather than cultural has been supported by studies on babies, who gaze longer at attractive faces than at unattractive ones. People generally find youthful average faces sexually the most attractive. prototypes are preferred to individual exemplars of the stimuli categories. Thus an average face is probably attractive simply because it is prototypical. An averaged face made of 32 faces looks almost indistinguishable from any other 32-face averaged face even when they are created from a completely different set of individuals. Left-right symmetry is not the issue, presumably because neither are the viewers´ eyes.
ellauri147.html on line 870: A 2006 "hot" or "not" style study, involving 264 women and 18 men, at the Washington University School of Medicine, as published online in the journal Brain Research, indicates that a person´s brain determines whether an image is erotically appealing long before the viewer is even aware they are seeing the picture. Moreover, according to these researchers, one of the basic functions of the brain is to classify images into a hot or not type categorization. The study´s researchers also discovered that sexy shots induce a uniquely powerful reaction in the brain, equal in effect for both men and women, and that erotic images produced a strong reaction in the hypothalamus.
ellauri147.html on line 872: Neoteny (/niˈɒtəni/) also called juvenilization, is the delaying or slowing of the physiological (or somatic) development of an organism, typically an animal like homo sapiens. Neoteny is found in modern humans (compared to other primates). In progenesis (also called paedogenesis), sexual development is accelerated. In the best case of nymphettes, both happen at the same time.
ellauri147.html on line 874: Both neoteny and progenesis result in paedomorphism (or paedomorphosis), a type of heterochrony. It is the retention in adults of traits previously seen only in the young. Such retention is important in evolutionary biology, domestication and evolutionary developmental biology.
ellauri147.html on line 876: Some authors define paedomorphism as the retention of larval traits, as seen in salamanders. Paedophiliacs do not restrict attention to fellow salamanders, but dig young chicks clearly more.
ellauri150.html on line 68: SUURIN kohu nousi avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaojan kahdesti jaksossa lausumasta n-sanasta. Luonnontieteilijän koulutuxella Valtaoja yritti selittää, että neekeri-sanan merkitys riippuu kontekstista eikä neekeristä, ja antoi siitä kaksi esimerkkiä, toisen Peppi Pitkätossu -kirjasta ja toisen kansanedustajan puheista.
ellauri150.html on line 109: HELSINGIN YLIOPISTON professorin ja rasismitutkijan Suvi Keskisen mukaan myös Suomessa ja Pohjoismaissa esiintyy niin sanottua värisokeutta, jossa ihonväriä tai muiden rodullistavien asioiden merkitystä ei tunnisteta. Mitäs valizit tollaisen sukunimen sekä vanhemmat, ei ollut viisasta.
ellauri150.html on line 167: ”Sä oletat tietäväsi, mitä Marja ja minä ajattelemme sinusta. Eihän se voi pitää paikkansa”, tähtitieteen emeritusprofessori virkkoi. Marja ja minä, me.
ellauri150.html on line 179: Marja Sannikka oli löytänyt oikeat keskustelijat ohjelmaansa, jonka teemana oli ”voiko hyvien asioiden ajaminen lisätä pahaa?”. Toimittaja Renaz Ebrahimi ja avaruustähtitieteen professori emeritus Esko Valtaoja ottivat yhteen, kirjaimellisesti.
ellauri150.html on line 187: Ehkä sanat tulivat selkärangasta? Minä olen kosmologi ja emeritus professori, jolta tullaan kysymään, onko Jumala löydetty avaruudesta. Jos minä en ymmärrä keskustelussa, mistä on kysymys, niin ei kukaan järkeväkään valkoinen mies voi ymmärtää.
ellauri150.html on line 201: Valtaoja syntyi Kemissä vuonna 1951. Hän valmistui ylioppilaaksi Sodankylän lukiosta vuonna 1969. Korkeakouluopintonsa Valtaoja suoritti Turun yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1975 ja tohtoriksi vuonna 1985.
ellauri150.html on line 209: Hän jäi eläkkeelle professorin tehtävästä 1. syyskuuta 2015. Hänellä diagnosoitiin okasolusyöpä vuonna 2019 ja hänet leikattiin. Muttei nähtävästi tarpeexi. Eikä oikeasta paikasta.
ellauri150.html on line 219: Avaruustähtitieteen professori emeritus Esko Valtaoja kirjoittaa vielä kiukustuneena Seurassa woke-ilmiöistä.
ellauri150.html on line 244: Esko Valtaoja, Avaruustähtitieteen professori vastaa:
ellauri150.html on line 255: Colette Stevens. HR Director. "Regardless of the working relationship, Colette always displays the same valuable characteristics - she is very bright, totally commercial, able to build strong and lasting relationships and is great fun to be around.
ellauri150.html on line 257: Colette Stevens is in one word- incredible! She went above and beyond during our home purchasing process, and well beyond! She was by our side every step of… the way, making sure that we knew exactly where we were in the process, along with what the next steps would be. She was constantly in communication with us and made us feel at ease.
ellauri150.html on line 275: Christophe l’attirait, pour beaucoup de raisons, dont la première était qu’il n’était pas attiré par elle. Il l’attirait encore, parce qu’il était différent de tous les jeunes gens qu’elle connaissait : elle n’avait jamais essayé encore d’une potiche de cette forme et de ces aspérités. Il l’attirait enfin, parce qu’experte, de race, à évaluer du premier coup d’œil le prix exact des potiches et des gens, elle se rendait parfaitement compte qu’à défaut d’élégance, Christophe avait une solidité, qu’aucun de ses bibelots parisiens ne pouvait lui offrir.
ellauri150.html on line 436: However, the plotline of Rostand's play, Cyrano de Bergerac, involving Roxane and Christian is entirely fictional. Cyrano was a pupil of French polymath Pierre Gassendi, a loose cannon of the Catholic Church who tried to reconcile Epicurean atomism with Christianity.
ellauri150.html on line 448: Kubrick's film is relatively faithful to the Burgess novel, omitting only the final, positive chapter, in which Alex matures and outgrows sociopathy. Sehän on tiettävästi lähestulkoon mahdotonta. In the novel, Alex drugs and rapes two 10-year-old girls. In the film, the girls are young adults who seem to have consensual, playful sex with him, with no suggestion of using any drugs and without any violence. The film portrays Dr. Branom as female, despite being described as male in the novel. Kubrick oli lälläri.
ellauri150.html on line 457: The phrase originates from the Christian tradition regarding Saint Peter's first words to the risen Christ during their encounter along the Appian Way. According to the unnatural Acts of Peter (Vermicelli Acts XXXV), as Peter flees from crucifixion in Rome at the hands of the government, and along the road outside the city, he meets the risen Jesus. In the Latin translation, Peter asks Jesus, "Quō vādis?" He replies, "Rōmam eō sursum deorsum crucifīgī" ("I am going to Rome to be crucified upside down"). Peter then gains the courage to continue his ministry and returns to the city, where he is martyred by being crucified upside-down. The Church of Domine Quo Vadis in Rome is built upside down where the meeting between Peter and Jesus allegedly took place. The words "quo vadis" as a question also occur at least seven times in the Latin Vulgate.
ellauri150.html on line 459: The Polish writer Henryk Sienkiewicz wrote the novel Quo Vadis: A Narrative of the Time of Nero (1895–96, a tremendous hit in fin de siecle Paris) which in turn has been made into motion pictures several times, including a 1951 version that was nominated for eight Academy Awards. Vittu vaan 8, Ben veti mahtavammat 11, samoinkuin vielä järisyttävämmät suurteoxet Titanic ja Bored of the Rings. For this and other films novels, Sienkiewicz received the 1905 Nobel Prize for Literature.
ellauri150.html on line 461: Ben-Hurista ei meinannut ensin löytyä kuin filmikäsikirjoitus. Synopsis: Judah Ben-Hur lives as a rich Jewish merchant prince in Jerusalem at the beginning of the 1st century. Together with the new governor Pontius Pilate, his old friend Messiah arrives as commanding officer of the Roman legions. At first they are happy to meet after a long time but their different politic views separate them. During the welcome parade a roof tile falls down from Judah's house and injures the governor. Although Messiah knows they are not guilty as such, he sends Judah to the galleys and throws his mother and sister into prison. What the fuck, their house was a menace! Good old Hammurabi would have had their heads off. But Judah swears to come back and take revenge. Genre: Adventure, Drama, History.
ellauri150.html on line 467: Sheik Ilderim bribes Pontius Pilate into allowing Ben-Hur to compete in a horse and carriage race (ravit) by proposing a high wager. Esther tries to convince Messiah not to race Ben-Hur, but he is adamant that he will win. On the day of the race, Ben-Hur follows Ilderim's instructions to hold back from the race until the final laps. Using dirty tactics, Messiah manages to knock out the other competing charioteers. Following a brutal and grueling race, Ben-Hur wins the race. Messiah survives but is badly wounded and loses a leg. Ben-Hur's victory emboldens the Jewish spectators and yields dividends for Ilderim.
ellauri150.html on line 469: Despite his victory, Ben-Hur is despondent about his family and his former friend One-Leg Messiah. Later, Esther witnesses the arrest of Jesus in the Garden of Gethsemane. Ben-Hur and Esther witness a bruised and beaten Jesus being forced to carry his cross through the streets. Mirroring his first encounter with Jesus, Ben-Hur tries to offer Jesus water but is beaten to it by a Roman soldier. Following Jesus' crucifixion, a rainstorm occurs, thanx to Esther. Naomi and Tirzah are miraculously healed by rainwater containing the pee of Esther, and Sheik Ilderim pays a king's ransom to set them free. Despite his anger, Ben-Hur finds the strength in his heart to forgive One-Leg Messiah and is reconciled with him and his family. Together, Två-Ben-Hur, his mother, sister, Esther, and One-Leg Messiah accompany Sheik Ilderim's Ford Caravan as they leave Jerusalem on to new adventures. Luckily, One-Leg Messias had avoided the fate of Moby "No Dick" Ahasverus.
ellauri150.html on line 476: The film's final onscreen writing credits created controversy when, in October 1959, the Writers Guild of America (WGA) awarded Tunberg sole screenplay credit, despite the objections of the film's director, William Wyler, who, in the film's commemorative booklet and elsewhere, claimed that Christopher Fry was more responsible than any other writer for the final screenplay. In response to Wyler's public outcries against their ruling, the WGA took out trade paper ads on November 20, 1959 in which they issued a statement reading, in part, "the unanimous decision of the three judges was that the sole screenplay credit was awarded to Karl Tunberg...The record shows the following: 1. Karl Tunberg is the only writer who has ever written a complete screenplay on Ben-Hur; 2. Karl Tunberg continued to contribute materials throughout the actual filming, and this material is incorporated in the final picture; and 3. Karl Tunberg alone did the necessary rewriting during the four months of retakes and added scenes. Mr. Christopher Fry himself was fully informed of the proceedings of the Guild. He has made it absolutely clear that he did not want to protest the decision of the Guild."
ellauri150.html on line 478: Arthur Hammond Harris aka Christopher Fry (18 December 1907 – 30 June 2005) was an English poet and playwright. He is best known for his verse dramas, especially The Lady's Not for Burning, which made him a major force in theatre in the 1940s and 1950s. Fry was born as Arthur Hammond Harris in Bristol, the son of Charles John Harris, a master builder who retired early to work full-time as a licensed Lay Reader in the Church of England, and his wife Emma Marguerite Fry Hammond Harris. While still young, he took his mother's maiden name because, on very tenuous grounds, he believed her to be related to the 19th-century Quaker prison reformer Elizabeth Fry. He adopted Elizabeth Fry's faith, and became a Quaker and a gay. In the 1920s, he met the writer Robert Gittings, who became a lifelong friend. Maybe William Wyler was another yet longer friend. Gore Vidal most certainly another.
ellauri150.html on line 480: Eugene Luther Gore Vidal (/vɪˈdɑːl/; born Eugene Louis Vidal, October 3, 1925 – July 31, 2012) was an American writer and public intellectual known for his epigrammatic wit, erudition, and patrician manner. Vidal was bisexual, and in his novels and essays interrogated the social and cultural sexual norms he perceived as driving American life. Beyond literature, Vidal was heavily involved in politics. He twice sought office—unsuccessfully—as a Democratic Party candidate, first in 1960 to the United States House of Representatives (for New York), and later in 1982 to the U.S. Senate (for California). His third novel, The City and the Pillar (1948), offended the literary, political, and moral sensibilities of conservative book reviewers, the plot being about a dispassionately presented male homosexual relationship.
ellauri150.html on line 482: Over the 57 years that have followed, a few things have contributed to granting the film untouchable status, the foremost being the fact that it won 11 Academy Awards, still the most Oscars any film has ever won. (That total was later matched by Titanic and Lord of the Rings: The Return of the King.) But while the Oscars, the prestige, and the fact that the plot of the film deals directly (if obliquely) with the life and death of Jesus Christ, all contribute to a certain image of Ben-Hur, there have always been alternate views of the film. One of the most famous came from the mouth of one of its own screenwriters.
ellauri150.html on line 484: Based on an 1880 novel, Ben-Hur: A Tale of the Christ, the film was directed by Hollywood great William Wyler, and screenwriter Gore Vidal was one of many who took a pass at the screenplay. In The Celluloid Closet, Vidal states in no uncertain terms that he scripted the film as a confrontation between ex-lovers Ben-Hur (Charlton Heston) and Messala (Stephen Boyd). Further, Vidal claims that, after consultation with Wyler and Boyd (but not Heston, who would have objected), he wrote one particular scene, where the estranged Ben-Hur and Messala meet again, with heavy gay subtext.
ellauri150.html on line 490: Ben-Hur: A Tale of the Christ is a novel by Lew Wallace, published by Harper and Brothers on November 12, 1880, and considered "the most influential Christian book of the nineteenth century". It became a best-selling American novel, surpassing Harriet Beecher Stowe's Uncle Tom's Cabin (1852) in sales. The book also inspired other novels with biblical settings and was adapted for the stage and motion picture productions. Ben-Hur remained at the top of the US all-time bestseller list until the 1936 publication of Margaret Mitchell's Gone with the Wind. The 1959 MGM film adaptation of Ben-Hur is considered one of the greatest films ever made and was seen by tens of millions, going on to win a record 11 Academy Awards in 1960, after which the book's sales increased and it surpassed Gone with the Wind. It was blessed by Pope Leo XIII, the first novel ever to receive such an honour. The success of the novel and its stage and film adaptations also helped it to become a popular cultural icon that was used to promote catholicism plus numerous commercial products.
ellauri150.html on line 492: The story recounts the adventures of Judah Ben-Hur, a Jewish prince from Jerusalem, who is enslaved by the Romans at the beginning of the first century and becomes a charioteer and a Christian. Running in parallel with Judah's narrative is the unfolding story of Jesus, from the same region and around the same age. The novel reflects themes of betrayal, conviction, and redemption, with a revenge plot that leads to a story of gay love and compassion.
ellauri150.html on line 500: Despite his later fame and fortune as the writer of Ben-Hur, Wallace continued to lament, "Shiloh and its slanders! Will the world ever acquit me of them? If I were guilty I would not feel them as keenly."
ellauri150.html on line 502: Learn of the philosophers always to look for natural causes in all extraordinary events; and when such natural causes are wanting, recur to God". - Count de Gabalis (n.h.) "I did not take the wrong exit." "This cannot be an Eclipse." Panin kääntämisen opiskelijat tekemään Eclipsellä XML- konversioita. Ei ois kannattanut.
ellauri150.html on line 504: Lew, author of "Fair God", ei käynyt kirkossa mutta sanoi uskovansa kristinuskomaiseen Jumalaan. Sen vaimo oli uskollinen sille yli puoli vuosisataa. Lew omisti Ben Hurin "TO THE WIFE OF MY YOUTH WHO STILL ABIDES WITH ME", siteeraten Miltonin joululaulua.missä lokki istuu vähään tyytyväisenä tyyntynellä merellä.
ellauri150.html on line 506: "But this repetition of the old story is just the fairest charm of domestic discourse. If we can often repeat to ourselves sweet thoughts without ennui, why shall not another be suffered to awaken them within us still oftener."— Hesp.: Jean Paul F. Richter.
ellauri150.html on line 510: When the party—Balthasar, Simonides, Ben-Hur, Esther, and the two faithful Galileans—reached the place of crucifixion, Ben-Hur was in advance leading them.
ellauri150.html on line 514: In such condition a little child could have done as much as he to prevent the awful crime he was about to witness. The intentions of God are always strange to us; but not more so than the means by which they are wrought out, and at last made plain to our belief.
ellauri150.html on line 518: In the spectacle of a great assemblage of people there are always the bewilderment and fascination one feels while looking over a stretch of sea in agitation.
ellauri150.html on line 522: In a certain sense, after all, the mission of the Nazarene was that of guide across the boundary for such as loved him; across the boundary to where his kingdom was set up and waiting for him, and them as were worth it.
ellauri150.html on line 524: He heard again, or seemed to hear, the saying of the Nazarene, "I am the resurrection and the life." And as men repeat a question to grasp and fix the meaning, he asked, gazing at the figure on the hill fainting under its crown, What resurrection? and what life?
ellauri150.html on line 528: "The crosses are ready," said the centurion to the pontiff, who received the report with a wave of the hand and the reply,
ellauri150.html on line 529: "Let the blasphemer go first. The Son of God should be able to save himself. We will see."
ellauri150.html on line 537: Esther bat Simonides was a Judean freedwoman and the wife of Prince Judah Ben-Hur during the 1st century AD. She played a major role in her husband's conversion to Christianity after teaching him of Jesus' message, having personally witnessed his Sermon on the Mount.
ellauri150.html on line 539: Esther "Bat" Simonides was born in Jerusalem, Judea, the daughter of the Hellenized Jewish slave Simonides. She was raised in the household of Prince Ithamar Ben-Hur, and she loved Judah Ben-Hur as a child. By 26 AD, she had grown into a woman, and, while she still loved Judah, she was betrothed to the freedman and merchant David ben Matthias from Antioch. That same year, Judah and his family were imprisoned after being wrongfully imprisoned for an alleged assassination attempt on Valerius Gratus, and Simonides was arrested and tortured on the orders of the Roman tribune Messala. Simonides was arrested when the Romans were certain that he was not hiding anything, and he and Esther lived in hiding at the Ben-Hur family's derelict and looted estate, where they were joined by Simonides' fellow former prisoner Malluch.
ellauri150.html on line 541: In 30 AD, Judah returned from being a galley slave, and Esther told him that she was no longer betrothed, causing the two to fall in love again. When Judah's mother Miriam and sister Tirzah were sent to the Valley of Lepers by their jailers, Esther brought them food, and, when Judah asked about his family's fate, Esther was told by Miriam to inform him that they were dead, as Miriam did not want her son to see them in agony. When a dying Messala told Judah of his family's real fates, Judah headed to the Valley and angrily confronted Esther, who forced him to hide from his family rather than violate their wishes. On the way out of the Valley, Esther stopped to listen to Jesus' Sermon on the Mount, and she became a convinced Christian; she had an argument with Judah about his lust for vengeance and his lack of interest in Jesus' message of peace and love. However, when the two found that Tirzah was dying, they brought Miriam and Tirzah to Jerusalem to search for Jesus and hope for a cure. They were too late to reach him before he was crucified, but a sudden rainstorm miraculously healed the lepers' wounds and cured them. Ben-Hur, who was now convinced of Jesus' message, embraced Esther and his family, having decided to give up his quest for revenge.
ellauri150.html on line 543: Within five years of the crucifixion, Judah and Esther married and had children, and Judah and a recovered Simonides spent much of their fortunes on supporting the Christian Church in Antioch. In 64 AD, Judah, Esther, and Malluch went to Rome to help finance the construction of an underground train which would live on for centuries in the Catacombs of Callixtus.
ellauri150.html on line 545: "Didst thou hear?" said Ben-Hur to him. "The kingdom cannot be of this world. Yon witness (the good felon on the left hand cross) saith the King is but going to his kingdom; and, in effect, I heard the same in my dream. Okay! I get it! We must wait all the way to the end!"
ellauri150.html on line 549: The faithful servant had at last his fitting reward. His broken body might never be restored; nor was there riddance of the recollection of his sufferings, or recall of the years embittered by them; but suddenly a new life was shown him, with assurance that it was for him—a new life lying just beyond this one—and its name was Paradise. There he would find the Kingdom of which he had been dreaming, and the King. A perfect peace fell upon him. Lokki parka. Poor albatross. Ammuin nuolen ilmoihin ja albatrossia haavoitin.
ellauri150.html on line 553: When the sunlight broke upon the crucifixion, the mother of the Nazarene, the disciple, and the faithful women of Galilee, the centurion and his soldiers, and Ben-Hur and his party, were all who remained upon the hill. Balthasar was funnily prostrate and still. The good man was dead! The 3 Christmas Elves excellently illustrated the three virtues in combination—Faith, Love, and Good Works. (Or should it be Hope? Works are good för nothing.)
ellauri150.html on line 558: Back in Rome, Esther wore the garments of a Jewish matron. Tirzah and two children at play upon a lion’s skin on the floor were her playmates; and it was fun to observe how carefully Ben watched them to make sure that the little ones were his.
ellauri150.html on line 560: Time had treated her generously. She was more than ever beautiful, and in becoming mistress of the posh villa she had realized one of her cherished dreams.
ellauri150.html on line 563: The two gazed at each other. We know what Esther presented—a beautiful woman, a happy mother, a contented wife. On the other side, it was very plain that fortune had not dealt so gently with her former rival. The tall figure remained with some of its grace; but an evil life had tainted the whole person. The face was coarse; the large eyes were red and pursed beneath the lower lids; there was no color in her cheeks, no makeup. The lips were cynical and hard, and general neglect was leading rapidly to premature old age. Her attire was ill chosen and draggled. The mud of the road clung to her sandals. Iras broke the painful silence.
ellauri150.html on line 575: "No; I am what I am of choice. It will be over shortly."
ellauri150.html on line 577: The countenance of the Egyptian softened; something like a smile played about her lips. She looked at the children upon the floor.
ellauri150.html on line 580: Iras went to them, took them under her arms, and passed to the door and out of it without a parting word. She walked rapidly, and was gone before Esther could decide what to do.
ellauri150.html on line 582: Ben-Hur, when he was told of the visit, knew certainly what he had long surmised—that on the day of the crucifixion Iras had deserted her father for Messala. Nevertheless, he set out immediately and hunted for him vainly; they never saw him more, or heard of him The blue bay, with all its laughing under the sun, has yet its dark secrets. Had it a tongue, it might tell us of the Messiah.
ellauri150.html on line 584: Simonides lived to be a very old man. In the tenth year of Nero's reign, he gave up the business so long centred in the warehouse at Antioch. To the last he kept a clear head and a good heart, and was successful, got lots and lots of money, became filthy rich.
ellauri150.html on line 588: If any of my readers, visiting Rome, will make a subway trip on Rome he will see what became of the fortune of Ben-Hur, and give him thanks.
ellauri150.html on line 596: During the race, Messala drives a chariot with blades on the hubs to disable his competitors. He attempts to destroy Judah's chariot, but wrecks his own instead. He is dragged behind his horses and trampled by another chariot, while Judah wins the race. Before dying, Messala tells Judah to search for his family in the Valley of the Lepers.
ellauri150.html on line 598: Judah visits the leper colony, where he confronts Esther while she delivers supplies to his mother and sister. Esther convinces Judah to not see them. Judah visits Pilate and rejects his patrimony and Roman citizenship. He returns with Esther to the leper colony, reveals himself to Miriam and learns that Tirzah is dying. Judah and Esther take Miriam and her daughter to see Jesus, but the trial of Jesus has begun. As Jesus is carrying his cross through the streets, he collapses. Judah recognizes him as the man who gave him water years before, and reciprocates. As Judah witnesses the crucifixion of Jesus, Miriam and Tirzah are miraculously healed from Esther's pee. Spare a penny for an ex-leper.
ellauri150.html on line 602: We start with the filmmaker's take on the birth of Christ. We see, after a bit of Roman Empire background, Joseph and Mary arrive at the census point; we see the Star of Bethlehem shine, the shepherds see it, the wise men see it; we see the Star of Bethlehem shine down; we see the filmmaker's vision of a nativity scene. Finally, we see the Star of Bethlehem dim back down, as somebody blows a shofar horn. It's very tastefully done, but still effective.
ellauri150.html on line 606: When we return, it's Anno Domini XXVI - A.D. 26. Messala, a Roman who grew up in Judea but spent most of his life in more traditional Roman enclaves, is accepting an important position in Jerusalem under the new governor of Judea; it's a hard job, since the Jews don't want the Romans there, but he feels up to it. He is visited by his childhood friend, and our hero, Judah Ben-Hur, a very important and influential Jew. They try to pick up the friendship where it left off, but there's one big problem: they no longer have anything in common besides their shared past. They are in denial about this for a while, and Judah agrees to try to get people to accept the Romans.
ellauri150.html on line 616: There is a procession for the new Roman governor. Judah and his sister Tirzah watch. They see Messala, and Messala sees them. They see the Roman governor, but Tirzah puts too much of her weight on the roof, and a large section of it falls, knocking out the governor. In an act that is part chivalry and part Idiot Ball, Judah tells Tirzah not to say anything; he'll take responsibility. This gets all the house of Hur arrested. The servants are allowed to go free, though.
ellauri150.html on line 618: On learning that he is to go to Tyrus with neither a trial nor info about what's going to happen to his mother and sister, we learn that Ben-Hur's pacifism didn't survive the imprisonment. Since he hurts or kills only people who aren't of Nominal Importance, this is supposed to be tolerated. Judah demands info of Messala, and naturally doesn't get it. He protests his innocence of wanting to kill the governor; Messala knows that this is, at least, a plausible theory, but doesn't let it show. He says that Ben-Hur gave him exactly what he needed; the Jews will know that, if he can send his childhood friend to certain death at the galleys, he can do it to anyone. Judah starts to beg Messala, and gets this reply: "You beg me? Didn't I beg you for help?"
ellauri150.html on line 623: The Romans taking prisoners to the galleys are not overly concerned about anyone surviving, especially not people who knocked out their governor. At a well some distance north of Jerusalem, soldiers get watered first, then horses, and then slaves—and not Ben-Hur. He asks God for help... and in response, a young man, whose face is always turned from the camera, comes and gives him water. The audience understands that this is Jesus Himself, come to answer Ben-Hur's prayer. The Roman in charge starts to tell Him not to give Ben-Hur water, but on seeing His face, the Roman changes his mind. Ben-Hur drinks deep until it's time to move it.
ellauri150.html on line 625: More than three years later, we see Ben-Hur working one of many oars. He is going by "41" (or is that XLI?), his seat number, and he is full of hate. A Roman consul, Quintus Arrius, has boarded the ship, and it goes to war almost immediately. The consul wants Ben-Hur for a charioteer, and doesn't understand why Ben-Hur has any other hopes of life after the galleys; if they succeed in battle, he'll keep rowing, and if they don't, he'll die chained to the oar. Ben-Hur makes clear that he believes God will help him, also that he dislikes the idea of dying chained to the oar; this has a delayed effect; at the time, "back to your oar," but the consul orders him unchained after all the galley slaves had been chained.
ellauri150.html on line 627: There is a firefight with real fire. Things are burning all over the place. The ship gets rammed; for some reason, instead of trying to get the ship out of the way, those slaves who are chained try to remove the chains. Since the enemy ship appears to be holding up their ship, it almost works out. Ben-Hur is unlocking slaves, and major fighting is going on on deck. Then Quintus is shoved overboard. Ben-Hur goes to save him, shoving a torch into the face of a mercenary along the way.
ellauri150.html on line 629: Ben-Hur saves the consul and gets him on a raft of debris. Then he has to knock out the consul to prevent the fella from committing suicide, and chains the mercenary to him. After the consul wakes, still wanting to die, he reminds him that staying alive is the motivation he gives his slaves... Quintus wanted to commit suicide because he thought he'd lost overall. He hadn't, as it turns out he's hailed as a hero, and so there is a triumphant return to Rome. Ben-Hur gets to see the Emperor and then lives with Quintus learning to drive a chariot in races with Arrius' prized horses. Quintus actually tried to get him cleared of wanting to kill that Judean governor, but didn't pull it off...
ellauri150.html on line 633: On the way home, he helps a horse-loving Arab, Sheikh Ilderim, with the fine art of charioteering. Ilderim offers a position. Judah declines for now, though it has appeal, because he is on a mission. Not even being told Messala is racing convinces him. Some talk of Jesus slips in, though the name is not mentioned directly.
ellauri150.html on line 635: The house of Hur is in ruins, but people are living there. He is met by Esther; she and her father were in there for only a year. Her father was paralyzed in prison, so a big fella who shared a cell with him and went mute during that time has also moved in to help. They are still in Jerusalem because all the assets were seized by the Romans - well, not all the assets, but they don't want the Romans to know about the rest of them prematurely. Esther never married, partly because the reason for arranging that marriage no longer applied, and partly because - she looks at her all-black clothing here, so we're probably supposed to believe that her fiance died.
ellauri150.html on line 641: Ben-Hur's mother and sister drop by the old place and come as close to meeting up with Esther as they dare. Esther tells them Judah hasn't changed, which is at best a half-truth. They make Esther promise not to tell Judah they have leprosy; they want him to remember them as they were. Esther promises by her love of Judah (and yes, it is there). She sees him (he passed by without noticing the lepers) and "confesses" that his mother and sister are dead...
ellauri150.html on line 645: After the intermission, Ben-Hur has taken the charioteer job now. and Ilderim visits the bathhouse where the young Roman nobles luxuriate, half-naked.note Messala is there talking about his unbeatable team of horses. Ilderim says his team is even better, and offers a wager with LOTS of money involved. He eventually succeeds...
ellauri150.html on line 647: ... And it's time for the big setpiece, the Chariot Race! The first rule of the Chariot Race is: there are no rules. A demolition derby is entirely standard procedure. That's how Messala gets to have a chariot tricked out with blades on the wheels-- vroom! But does that shake Ben-Hur? No! He will have his vengeance. As the race starts, the two of them are neck-and-neck. Messala tries to destroy Ben-Hur's chariot, but in a cruel twist, his own chariot falls apart. Messala is dragged by his horses and viciously trampled by another team. As Messala's broken body is carried to the surgeon, Ben-Hur receives the victor's laurel crown.
ellauri150.html on line 649: Ben-Hur seeks out Messala in the dark pit of the surgeon's bay. Messala refuses to be carried out to a proper hospital: even if it kills him, he'll see Ben-Hur one last time. The two onetime friends meet. Messala taunts Ben-Hur with the knowledge that Miriam and Tirzah are alive— but as lepers. Having had his last revenge, Messala dies. Ben-Hur goes to seek out his family, even in their horrific state. Esther meets him at the leper's cave. The family reunites as Jesus' crucifixion takes place. At Jesus' death, by a miracle, Miriam and Tirzah are healed of their leprosy. Judah renounces hatred and dedicates himself to his family— which will include Esther as his wife. All live happily ever after, except for Messala.
ellauri150.html on line 673: This is another article on the writings of Pope Leo XIII. the third longest sitting pope, an Italian (Vincenzo Gioacchino Raffaele Luigi Pecci) who lived from 1810 to 1903, and was Pope from 1878 until his death in 1903. In his writings he gives us a profound insight into the philosophical movements of the late 19th century. The ideas generated during that time have largely shaped our present day ideological struggles.
ellauri150.html on line 675: The Pope writes about communism, capitalism and even freemasonry - all from a Christian perspective. And yes, from a distinctly Catholic point of view. He shares with the world his concerns about these competing ideologies and the impact that they could have on Christianity if left unchecked:
ellauri150.html on line 677: As the nature of Our Apostolic office required of Us, We have not omitted, from the very outset of Our Pontificate, addressing you, Venerable Brothers, in Encyclical Letters, in order to advert to the deadly plague which is tainting society to its very core and bringing it to a state of extreme peril. At the same time We call attention to certain most effectual remedies, by which society may be renewed unto salvation and enabled to escape the crisis now threatening.
ellauri150.html on line 679: But the evils which We then deplored have taken in a brief space of time such widespread growth that We are compelled to address you anew, with the words of the prophet resounding as it were in Our ears: Cry, cease not, lift up thy voice like a trumpet.
ellauri150.html on line 681: You understand as a matter of course, Venerable Brothers, that We are alluding to that sect of men who, under the motley and all but barbarous terms and titles of Socialists, Communists, and Nihilists, are spread abroad throughout the world and, bound intimately together in baneful alliance, no longer look for strong support in secret meetings held in darksome places, but standing forth openly and boldly in the light of day, strive to carry out the purpose long resolved upon, of uprooting the foundations of civilized society at large.
ellauri150.html on line 683: These are they in very truth who, as the sacred text bears witness, defile the flesh, and despise dominion, and blaspheme majesty. They leave nothing scathless or uninjured of that which human and divine laws alike have wisely ordained to ensure the preservation and honor of life. From the heads of States to whom, as the Apostle admonishes, all owe submission, and on whom the rights of authority are bestowed by God Himself, these sectaries withhold obedience and preach up the perfect equality of all men in regard to rights alike and duties. The natural union of man and woman, which is held sacred even among barbarous nations, they hold in scorn; and its bond, whereby family life is chiefly maintained, they slacken, or else yield up to the sway of lust.
ellauri150.html on line 685: In short, spurred on by greedy hankering after things present, which is the root of all evils, which some coveting have erred from the faith, they attack the right of property, sanctioned by the law of nature, and with signal depravity, while pretending to feel solicitous about the needs, and anxious to satisfy the requirements of all, they strain every effort to seize upon and hold in common all that has been individually acquired by title of lawful inheritance, through intellectual or manual labor, or economy in living. These monstrous views they proclaim in public meetings, uphold in booklets, and spread broadcast everywhere through the daily press. Hence the hallowed dignity and authority of rulers has incurred such odium on the part of rebellious subjects that evil-minded traitors, spurning all control, have many a time within a recent period boldly raised impious hands against even the very heads of States. etc.etc.
ellauri150.html on line 687: Aanyway, today I want to focus on the encyclical "Libertas" written in 1888. "Libertas" means "liberty" or it could also be translated as "freedom". Either way we are well acquainted with this idea. From the Statue of Liberty to the freedoms enshrined in the Bill of Rights - Americans love their freedom!
ellauri150.html on line 689: But the Pope's letter is actually a warning of the dangers inherent in too much freedom. It is the old story of the Garden of Eden. Adam and Eve were free to do whatever they wished in this original Paradise, but if they partook of the Tree of Good and Evil then there would be a price to pay. (Yes, as Milton made it clear, they were completely free to have sex anytime and anywhere, but not while munching on the apple!) And as it turned out the temptation was too great to resist.
ellauri150.html on line 691: The Pope begins by saying that freedom (liberty) is "the highest of natural endowments". He says this gift from God can be used by Man for "the highest good and the greatest evil". And as such this gift is "cherished by the Catholic Church". He quickly refutes the idea that the Church is "hostile to human liberty" as some have claimed. He insists we must come to fully appreciate "the very idea of freedom".
ellauri150.html on line 693: The Pope reminds us that the Church teaches that we all have "freedom of choice" (free will); that our lives are not pre-determined. So in a real sense we have the power to choose our destinies - to choose between right and wrong. And this is because we are made in the image of God and as such we are able to determine "what is true and good".
ellauri150.html on line 695: But while God has given Man a soul and the ability to reason, Man is not God! God is "infinitely perfect" while Man is imperfect. As a result Man can be easily be tempted by "something which is not really good, but which has the appearance of good".
ellauri150.html on line 697: And now the Pope reminds us of a bit of ancient wisdom, "the wise man alone is free". This sounds like a saying from a fortune cookie. What does it mean? When we foolishly succumb to temptation and become slaves to our desires, we are no longer free! We have lost our self-control and have become possessed by our darkest passions. Jesus says, "Whosoever committeth sin is the slave of sin." (John 8:34)
ellauri150.html on line 699: So the Pope is telling us that it's really that simple. There is an intimate relationship between freedom and sin. If you want to be free, don't sin. When the Church teaches us not to sin, it is also teaching us how to be free. That's *real* freedom. Don't worry, you still have lots of other choices open to you that don't involve sin. You haven't given anything up, in fact you have opened up new possibilities now that you have freed yourself from sin. (Pst! before you get carried away with this, read the fine print below on gay and premarital sex.)
ellauri150.html on line 701: Now, how do we know right from wrong? Well that's easy - just follow the law. But who's law? God's Law! So we are free to obey the law! In fact, We MUST be free, how else can God punish us, instead of shutting us in a pen, or lunatic asylum?
ellauri150.html on line 703: The Pope tells us that, "Nothing more foolish can be uttered or conceived than the notion that, because man is free by nature, he is therefore exempt from law." Oh, so you thought that being free meant that you could just ignore the law of God? Wr-o-ng! Try again.
ellauri150.html on line 705: And now comes a bit of papal humor, "Were this the case, it would follow that to become free we must be deprived of reason." Pretty funny, huh? Ok, I see you're not laughing, but instead are scratching your head. Alright, let me paint a picture for you. Imagine a 60s hippy high on LSD, dancing wildly, and shouting out, "I'm free! I'm free!" Yes, this is one of the messages that is often repeated like a mantra in today's society, "If you want to free yourself, you have to stop thinking and just let yourself go." In 1888, Pope Leo XIII rejected this notion and even ridiculed it.
ellauri150.html on line 709: But we, who are children of God, have a special place in creation. We alone are "bound" by His law. And it's by submitting to His law that we become truly free.
ellauri150.html on line 711: The Pope closes this section by saying, "law is the guide of man's actions; it turns him toward good by its rewards, and deters him from evil by its punishments." Remember this is Divine Law that he is referring to here. Something tells me that our current system of laws has some major flaws, because sometimes it seems we are punished for doing good, and rewarded for doing evil. But I suppose this is to be expected in this earthly world in which we live.
ellauri150.html on line 713: Jesus did not become human to build a earthly paradise; admittedly this IS pure hell, but his Kingdom is in Heaven. The Church warns us about those who promise a Utopia on Earth. The worker's paradise of the Soviet Union turned into a living hell for millions; as did also Mao's promise of earthly bliss. Likewise the French Revolution was heaven only for those who reveled in the sight of blood and heads rolling off the guillotine.
ellauri150.html on line 715: I could go on, but I think it is best to leave it here. I've covered only the opening parts of this encyclical. There is so much more in this document about the various freedoms that we take for granted like freedom of religion, speech and the press. In discussing this encyclical I hope I've given you an appreciation for the writings of Pope Leo XIII. (You can find all of his encyclicals here.)
ellauri150.html on line 726: Hi Ride. The Catholic teaching on premarital sex is that it is a sin. I know this is not what most people want to hear these days. They just want to hear that gay sex is a sin. But from a Catholic perspective any sex outside of marriage is a sin. And there's no gay marriage, so gotcha!
ellauri150.html on line 728: I was actually thinking about writing an article about how the free sex movement came out of the 60s. The idea was to use the songs from Joni Mitchell's Blue album as the basis of the article. You know before that time sex before marriage wasn't not considered socially acceptable, because French letters were not reliable. I'm sure it still happened, but it was not done out in the open - at least not by "respectable" people.
ellauri150.html on line 734: I was just reading about Stephen Hawking this morning and thinking that I should write an article about that. I was thinking of calling it "Also sprach Stephen Hawking". I've never been a fan of his. I always thought his "a brief history of time" to be an exercise in extreme egotism and pure conjecture. I actually never bothered reading it because I didn't want my mind polluted with those thoughts.
ellauri150.html on line 736: It seems to me that Hawking is using a particular model of the universe to try to attack religion. But for me the very fact that there is a universe is enough to fill me with awe at creation and in God the Creator. In fact the more we learn about the immensity of space and the variety of celestial objects, the more I am filled with awe and wonder. Part of that is the admiration that we are living in such an advanced society that we are able to make these discoveries in the first place.
ellauri150.html on line 738: I think it is more of a Protestant attribute than a Catholic one to interpret the Bible literally. Catholics have a more complex and mystical interpretation of the Bible. Take for example the Assumption of Mary as well as the Immaculate Conception. These are not tied into physical phenomenon, but are purely spiritual and can only be understood by faith. This is also true of substantiation and the Holy Trinity. Like the universe itself, these are mysteries that the human mind cannot comprehend. (I just checked the Catechism. The section on creation, 337-349, does not give a strict literal interpretation of the six days.)
ellauri150.html on line 740: Catholics believe that Jesus was at once God and Man. I have begun to think of Jesus as being able to see at once the physical world (with one eye) and the spirit world (with the other). Perhaps Satan tried to pull him out of the physical world back into the spiritual world to destroy his mission, but Jesus rebuked Satan. There's lots of similar scenes with the dark side of the force sucking the good guys in Star Wars, and Mordor's Eye hypnotizing the poor Hobbits, plus one really scary one in Harry Potter, where Voldemort (sorry I mentioned the name) tries to slurp Harry into a pot of soup.
ellauri150.html on line 742: I completely agree with you, even our own existence, the wonders of the human body (the peg and the hole, for instance, that perfectly fit one another) and this earth and the global warming are enough to prove it.
ellauri150.html on line 744: Finally, I have a question for you. What do you think about the Eye of Providence in Christianity, can it be a graphic representation Holy Spirit? Today my mother noticed and asked me for it, I wonder what role has had Freemasonry in Catholic church.
ellauri150.html on line 746: I have been thinking that the lives of the saints would be great material for Hollywood. We have the technology now to make supernatural events come to life in a realistic way on the movie screen. I was thinking of St. Bernadette who saw Our Lady at Lourdes. She always complained that the paintings and statues of Our Lady never portrayed her full beauty. But imagine if she had been able to describe her vision to a modern movie director working in 3D Imax format. The image could actually be made to float in space in front of the viewer and emanate a holy glow. A little like princess Leia in the hologram (though I thought the hologram was rather too small.) If the viewer tried to touch this image, his hand would pass through it. (I've experienced this with images in Imax movies. I'm thinking specifically of the floating seeds/"jelly fish" in Avatar.)
ellauri150.html on line 748: The problem with this is that I wouldn't trust Hollywood to make such a movie. They would use it as an opportunity to spread disinformation and to distort the stories of the saints. We have already seen this in recent years with movies of St. Joan of Arc.
ellauri150.html on line 750: Maybe the Vatican needs to get into the movie business! In the past the Vatican sponsored the works of arts of the greatest artists of the times. Today the cinema is our greatest, most technologically advanced art form and we need Christian movie directors and producers that will dedicate their art to Christ. This will never happen in Hollywood. The one exception was "The Passion" and we saw what a struggle that was.
ellauri150.html on line 752: I've watched a variety of shows on EWTN on the lives of saints. Even though the production quality cannot approach that of Hollywood, I find the stories so intriguing that I prefer to watch them to the regular TV programs on other channels. In the 1960s the stories of the saints were rejected as being to full of supernatural elements. Now with the New Age movement, people complain that Christianity does not have enough of a spiritual content. Well that's because the rationalists attempted to strip all the spirituality from Christianity. The lives of the saints are full of spirituality and can demonstrate to contemporary Man that there is no need to turn to exotic religions for spirituality. Everything that they are looking for is right here in the Catholic Church.
ellauri150.html on line 754: Ride - On Eye of Providence... Strange that you should mention this because I came across this recently as a Christian symbol. I hate to think of this as a Freemason symbol. The only thing I can tell you is that the Church can and does adopt pagan symbols and changes their meanings. Similar to the way in which sinners can be converted to Christianity, so also can these symbols be converted. In reference to the Eye of Providence however, this symbol is much more closely associated with Freemasonry now. Freemasonry has been consistently repudiated by the Catholic Church. In fact Pope Leo XIII wrote an encyclical specifically condemning it in his 1884 HUMANUM GENUS (on Freemasonry):
ellauri150.html on line 756: "At this period, however, the partisans of evil seems to be combining together, and to be struggling with united vehemence, led on or assisted by that strongly organized and widespread association called the Freemasons. No longer making any secret of their purposes, they are now boldly rising up against God Himself. They are planning the destruction of holy Church publicly and openly..."
ellauri150.html on line 760: "Therefore the Church’s negative judgment in regard to Masonic association remains unchanged since their principles have always been considered irreconcilable with the doctrine of the Church and therefore membership in them remains forbidden. The faithful who enrol in Masonic associations are in a state of grave sin and may not receive Holy Communion."
ellauri150.html on line 762: I think that the lives of the saints would be great in Hollywood, but as you said, it would serve to misinform the public. Paintings are a good way to portray the sacred, which has been forgotten in contemporary art.
ellauri150.html on line 764: I have basically stopped listening to any other music than church music. Even the old romantic songs seem to be a call to exchange the love of God for earthly love. And from romantic love it devolved into explicit sexual love, and from sexual love into sex without love at all.0
ellauri150.html on line 769: P.P.S: Do you remember that I asked you before about pre-marital sex? Well, I was surprised that the Jonas Brothers, a product of Disney had purity rings.
ellauri151.html on line 49: André Gide (1869-1951) came from a family of Huguenots and recent converts to Catholicism. Senpä tautta se vittuileekin erityisesti protestanteille. Tollanen apostata.
ellauri151.html on line 51: His work lived on the never resolved tensions between a strict artistic discipline, a puritanical moralism, and the desire for unlimited sensual indulgence and abandonment to life. A man of constant sorrow, caused by anal-genital conflicts. (Note)
ellauri151.html on line 53: This autobiography/biography was written at the time of the award and first published in the book series Les Prix Nobel. It was later edited and republished in Nobel Lectures. To cite this document, always state the source as shown above.
ellauri151.html on line 74: Le Grillon du foyer (titre original : The Cricket on the Hearth. A Fairy Tale of Home) est un roman court de Charles Dickens paru en Angleterre le 20 décembre 1845. C'est le troisième des cinq contes de Noël de Dickens, les autres étant : Un chant de Noël (A Christmas Carol, 1843), The Chimes (1844), La Bataille de la vie (The Battle of Life, 1846), The Haunted Man and the Ghost's Bargain (1848) ; c'est aussi l'un des plus populaires.
ellauri151.html on line 83: As a religious man, the pastor takes the Bible very seriously and tries to preserve Gertrude's innocence by protecting her from the concept of sin. (Från konceptet måhända men inte från sin jättestora ståkuk.)
ellauri151.html on line 98: Psittacism is speech or writing that appears mechanical or repetitive in the manner of a parrot. More generally it is a pejorative description of the use of words which appear to have been used without regard to their meaning.
ellauri151.html on line 100: The word is derived from the Latin term for parrots psittaci – which in turn derives from the Greek ψιττακός – in an analogy with the ability of some parrots to speak human words but without any knowledge of their meaning.
ellauri151.html on line 110: André Paul Guillaume Gide (French: [ɑ̃dʁe pɔl ɡijom ʒid]; 22 November 1869 – 19 February 1951) was a French author and winner of the Nobel Prize in Literature (in 1947). André was born in Paris on 22 November 1869, into a middle-class Protestant family. His father was a Paris University professor of law who died in 1880, Jean Paul Guillaume Gide, and his mother was Juliette Maria Rondeaux. His uncle was the political economist Charles Gide. His paternal family traced its roots back to Italy, with his ancestors, the Guidos, moving to France and other western and northern European countries after converting to Protestantism during the 16th century, due to persecution.
ellauri151.html on line 112: Gide was brought up in isolated conditions in Normandy and became a prolific writer at an early age, publishing his first novel, The Notebooks of André Walter (French: Les Cahiers d´André Walter), in 1891, at the age of twenty-one.
ellauri151.html on line 118: Gide had a half satanic, half monk-like mien; he put one in mind of portraits of Baudelaire. Withal there was something exotic about him. He would appear in a red waistcoat, black velvet jacket and beige-coloured trousers and, in lieu of collar and tie, a loosely knotted scarf. (Frizuliina.)
ellauri151.html on line 120: In the 1920s, Gide became an inspiration for writers such as Albert Camus and Jean-Paul Sartre. In 1923, he published a book on Fyodor Dostoyevsky; however, when he defended homosexuality in the public edition of Corydon (1924) he received widespread condemnation. He later considered this his most important work.
ellauri151.html on line 122: In 1924, he published an autobiography, If it Die... (French: Si le grain ne meurt). In the same year, he produced the first French language editions of Joseph Conrad´s Heart of Darkness and Lord Jim.
ellauri151.html on line 124: During the 1930s, he briefly became a communist, or more precisely, a fellow traveler (he never formally joined any communist party). As a distinguished writer sympathizing with the cause of communism, he was invited to speak French at Maxim Gorky´s funeral and to tour the Soviet Union as a guest of the Soviet Union of Writers. He encountered censorship of his speeches and was particularly disillusioned with the state of culture under Soviet communism, breaking with his socialist friends [who?] in Retour de L´U.R.S.S. in 1936. This is what he said of them:
ellauri151.html on line 126: It is impermissible under any circumstances for morals to sink as low as communism has done. No one can begin to imagine the tragedy of humanity, of morality, of religion and of freedoms in the land of communism, where man has been debased beyond belief.
ellauri151.html on line 130: Gide was, by general consent, one of the dozen most important writers of the 20th century. Moreover, no writer of such stature had led such an interesting life, a life accessibly interesting to us as readers of his autobiographical writings, his journal, his voluminous correspondence and the testimony of others. It was the life of a man engaging not only in the business of artistic creation, but reflecting on that process in his journal, reading that work to his friends and discussing it with them; a man who knew and corresponded with all the major literary figures of his own country and with many in Germany and England; who found daily nourishment in the Latin, French, English and German classics, and, for much of his life, in the Bible; [who enjoyed playing Chopin and other classic works on the piano;] and who engaged in commenting on the moral, political and sexual questions of the day. Monsters lead an interesting li-i-fe.
ellauri151.html on line 132: Mä luulen ezen claim to Nobel fame vuonna 1947 oli toi antikommunismi ennen kaikkea. In 1946, when Pierre Herbert asked Gide which of his books he would choose if only one were to survive," Gide replied, ´I think it would be my Journal.´" Beginning at the age of eighteen or nineteen, Gide kept a journal all of his life and when these were first made available to the public, they ran to thirteen hundred pages. Pääasiassa homoilua ja sen puolustelua. Gide ei koskaan bylsinyt vaimoaan Madeleinea, mutta kävi kerran jonkun nuoren neidon pukilla, ja siitti siinä yhden tyttären. Toista varvia ei tullut, vaikka neito pyyteli.
ellauri151.html on line 136: I call a pederast the man who, as the word indicates, falls in love with young boys. I call a sodomite ("The word is sodomite, sir," said Verlaine to the judge who asked him if it were true that he was a sodomist) the man whose desire is addressed to mature men. […] The pederasts, of whom I am one (why cannot I say this quite simply, without your immediately claiming to see a brag in my confession?), are much rarer, and the sodomites much more numerous, than I first thought. […] That such loves can spring up, that such relationships can be formed, it is not enough for me to say that this is natural; I maintain that it is good; each of the two finds exaltation, protection, a challenge in them; and I wonder whether it is for the youth or the elder man that they are more profitable.
ellauri151.html on line 138: Wilde took a key out of his pocket and showed me into a tiny apartment of two rooms… The youths followed him, each of them wrapped in a burnous that hid his face. Then the guide left us and Wilde sent me into the further room with little Mohammed and shut himself up in the other with the [other boy]. Every time since then that I have sought after pleasure, it is the memory of that night I have pursued. […] My joy was unbounded, and I cannot imagine it greater, even if love had been added. How should there have been any question of love? How should I have allowed desire to dispose of my heart? No scruple clouded my pleasure and no remorse followed it. But what name then am I to give the rapture I felt as I clasped in my naked arms that perfect little body, so wild, so ardent, so sombrely lascivious? For a long time after Mohammed had left me, I remained in a state of passionate jubilation, and though I had already achieved pleasure five times with him, I renewed my ecstasy again and again, and when I got back to my room in the hotel, I prolonged its echoes by hand until morning. What´s love got to do with it?
ellauri151.html on line 140: Gide´s novel Corydon, which (too) he considered his most important work, erects (niin takuulla) a defense of pederasty. At that time, the age of consent for any type of sexual activity was set at thirteen.
ellauri151.html on line 152: The combined qualities of the realist and the idealist which Dickens possessed to a remarkable degree, together with his naturally jovial attitude toward life in general, seem to have given him a remarkably happy feeling toward Christmas, though the privations and hardships of his boyhood could have allowed him but little real experience with this day of days.
ellauri151.html on line 155: If Scrooge be not as he has been pictured, it is because a more ducklike Scrooge was desired—a Scrooge not wholly bad, a Scrooge of a better heart, a Scrooge to whom the resurrection described in this story was possible.
ellauri151.html on line 156: The Cricket on the Hearth strikes a different note. Charmingly, poetically, the sweet chirping of the little cricket is associated with human feelings and actions.
ellauri151.html on line 162: The book was a huge commercial success, quickly going through two editions. Reviews were favourable, but not all so. In an unsigned piece in The Times the reviewer opined, "We owe it to literature to protest against this last production of Mr. Dickens. Shades of Fielding and Scott! Is it for such jargon as this that we have given your throne to one who cannot estimate his eminence?" However, William Makepeace Thackeray enjoyed the book immensely: "To us, it appears it is a good Christmas book, illuminated with extra gas, crammed with extra bonbons, French plums and sweetness.This story is no more a real story than Peerybingle is a real name!
ellauri151.html on line 171: Étienne Bonnot de Condillac (30. syyskuuta 1714 Grenoble, Ranska – 3. elokuuta 1780 Lailly-en-Val, Ranska) oli ranskalainen filosofi ja tietoteoreetikko, joka töissään tutki mielenfilosofiaa ja psykologiaa.
ellauri151.html on line 176: Sensualismi (lat. sensus, 'aisti') on filosofinen tietoteorian suuntaus ja yksi empirismin muoto. Sen mukaan aistihavainnot ovat kaikkein tärkeimpiä tiedon saamisessa tai jopa ainoa tiedonlähde. Sensualismi on lähellä empirismiä.
ellauri151.html on line 178: Sensualismia muistuttavia ajatuskulkuja oli jo keskiajalla, mutta 1700-luvulla valistusajan filosofit kehittivät sitä selkeämmäksi. Ranskassa esimerkiksi Étienne Bonnot de Condillac oli sensualisti, joka kehitteli aatetta subjektiivisen idealismin suuntaan.
ellauri151.html on line 181: Sensualismin tunnuslauseena voi pitää Tuomas Akvinolaisen peripateettista aksioomaa Nihil est in intellectu quod non prius in sensu ("mielessä ei ole mitään mikä ei ensin olisi ollut aisteissa"), joka näkyy muun muassa Locken ajatuksessa tabula rasasta. Jyrkän sensualismin kannatus väheni ratkaisevasti 1700-luvun loppupuolella Immanuel Kantin filosofian vaikutuksesta.
ellauri151.html on line 191: Which has been translated as "O happy, happy husbandmen, did they but know the blessings they possess, for whom, far from the din of war, the kindly earth pours forth an easy sustenance."
ellauri151.html on line 197: Laura Dewey Lynn Bridgman (December 21, 1829 – May 24, 1889) is known as the first deaf-blind American child to gain a significant education in the English language, fifty years before the more famous Helen Keller. Bridgman was left deaf-blind at the age of two after contracting scarlet fever. She was educated at the Perkins Institution for the Blind where, under the direction of Samuel Gridley Howe, she learned to read and communicate using Braille and the manual alphabet developed by Charles-Michel de l'Épée.
ellauri151.html on line 198: For several years, Bridgman gained celebrity status when Charles Dickens met her during his 1842 American tour and wrote about her accomplishments in his American Notes. Her fame was short-lived, however, and she spent the remainder of her life in relative obscurity, most of it at the Perkins Institute, where she passed her time sewing and reading books in Braille. LOL
ellauri151.html on line 239: Toutes choses sont dites déjà; mais comme personne n'écoute, il faut toujours recommencer. (The Treatise of the Narcissus)
ellauri151.html on line 243: To read a writer is for me not merely to get an idea of what he says, but to go off with him and make a train in his company.
ellauri151.html on line 253: The most important things to say are those which often I think necessary for me to say — though they are obvious.“
ellauri151.html on line 265: Generally among intelligent people are found nothing but paralytics and among men of action nothing but fools. Thank dog I'm neither.
ellauri151.html on line 267: The finest virtues can become deformed with age. The precise mind becomes finicky; the thrifty man, miserly; the cautious man, timorous; the man of imagination, fanciful. Even perseverance ends up in a sort of stupidity. Moi, je sais.
ellauri151.html on line 269: Old hands get soiled, it seems, whatever they caress, but they too have their beauty when they are joined in prayer. Young hands were made for caresses and the sheathing (sic) of love. It is a pity to make them come too soon.
ellauri151.html on line 284: Kuulostaa ihan Freudin kolmisoinnulta: ego, id, ja superego. Hyvän ja pahan tennisottelu, minä kazomossa pää kääntyillen. Mitäs Hegelin poka tästä ize oli mieltä? Vaikea sanoa, sen textit oli käsittämätöntä suoltoa. Argumentaatiosta ei tietoa, premissointi tyystin hukassa. Se oli varsinainen napanöyhdänkaivaja, 7 kääpiötä yhdessä suurmiehessä. Heigh Ho, Heigh Ho, and off to work we go, hakut olalla.
ellauri151.html on line 299: Obgleich aber das unglückliche Bewußtsein also diese Gegenwart nicht besitzt, so ist es zugleich über das reine Denken, insofern dieses das abstrakte von der Einzelnheit überhaupt wegsehende Denken des Stoizismus, und das nur unruhige Denken des Skeptizismus – in der Tat nur die Einzelnheit als der bewußtlose Widerspruch und dessen rastlose Bewegung – ist; es ist über diese beide hinaus, es bringt und hält das reine Denken und die Einzelnheit zusammen, ist aber noch nicht zu demjenigen Denken erhoben, für welches die Einzelnheit des Bewußtseins mit dem reinen Denken selbst ausgesöhnt ist. Es steht vielmehr in dieser Mitte, worin das abstrakte Denken die Einzelnheit des Bewußtseins als Einzelnheit berührt. Es selbst ist diese Berührung; es ist die Einheit des reinen Denkens und der Einzelnheit; es ist auch für es diese denkende Einzelnheit, oder das reine Denken, und das Unwandelbare wesentlich selbst als Einzelnheit. Aber es ist nicht für es, daß dieser sein Gegenstand, das Unwandelbare, welches ihm wesentlich die Gestalt der Einzelnheit hat, es selbst ist, es selbst, das Einzelnheit des Bewußtseins ist.
ellauri151.html on line 338: Salonius-Pasternak on onnexi asunut useita vuosia ulkomailla. Hän osti kansainvälisen ylioppilastutkinnon Brysselistä, minkä jälkeen hän opiskeli Connecticutin Wesleyan Universityssä vuosina 1993–1997 ja suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon pääaineenaan kaatiotiede. Hän palasi Suomeen suorittamaan asepalveluksen Dragsvikissä rannikkojääkärinä ja on sotilasarvoltaan latva B. Hän tunaroi joitakin vuosia Amsterdamissa teknologiatutkimusyrityksessä kunnes sai potkut ja palasi myyskentelemään jarmulkoja Yhdysvaltoihin vuonna 2001. Vuosina 2004–2008 hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja suoritti nipin napin valtiotieteiden maisterin tutkinnon.
ellauri151.html on line 366: Gray (2012) argues that Wittgenstein could have known Hamann through Fritz Mauthner (1849–1923) or Søren Kierkegaard (1813–1855). Kusch proposes that Wittgenstein got Martin Luther’s (1483–1548) view of theology as a grammar from Hamann or somebody discussing Hamann’s views, because
ellauri151.html on line 369: as a motto of his critique of language (ZH 7: 169; H: xiii, n. 6). Munz
ellauri151.html on line 374: used the story of the wedding of Cana (DB: 46, 6.5.1931) as an
ellauri151.html on line 375: example of a religious paradox in need of a symbolic analysis.
ellauri151.html on line 383: Johann Georg Hamann (27. elokuuta 1730 Königsberg - 21. kesäkuuta 1788 Münster) oli saksalainen valitusfilosofi ja valistuksen vastustaja, ja saksalaisen valistuksen ja "Sturm und Drang" -liikkeen keskeisiä nimiä. Hän oli filosofi Immanuel Kantin ystävä ja tämän tavoin lähtöjään pietistinen protestantti. Hän oli myös luutunsoittaja, joka oli opiskellut tätä soitinta tuolloin Königsbergissä vaikuttaneen ukrainalaisen virtuoosin Timofey Belogradskyn opastuksella. Soiton avulla hän vastusti luutuneita näkemyxiä.
ellauri151.html on line 385: Hamannin epäluottamus järkeen ja valistukseen johti hänet johtopäätökseen, jonka mukaan usko Jumalaan oli ainoa ratkaisu filosofian kiusallisiin ongelmiin. Hamann sai paljon vaikutteita David Humen kirjoituksista. Hänet muistetaan siitä, että hän käytti kuvaa Sokrateesta, joka väitti ettei tiedä mitään, teoksessaan Socratic Memorabilia, jossa hän arvosteli valistuksen riippuvuutta ihmisjärjestä.
ellauri151.html on line 389: Hamann vaikutti Herderiin, Goetheen, Jacobiin, Hegeliin ja Kierkegaardiin. Hämärämpää hämärämmän läpitte. Hamannista on käytetty nimitystä "der Magus des Nordens" ('Pohjan tietäjä'). Hän opiskeli Königsbergissä filosofiaa, teologiaa, kielitiedettä ja lakitiedettä. Hän asui pitkään eri paikoissa Saksassa, Itämerenmaakunnissa, Englannissa ja muualla ja vietti kiertelevää elämää, osaksi kotiopettajana, osaksi muissa tehtävissä. Hän oli ajoittain virkamiehenä kotikaupungissaan, etenkin tullilaitoksessa.
ellauri151.html on line 395: Hamann on siis runoilijoiden filosofi, ja filosofien runoilija. Hinoa John!
ellauri151.html on line 405: I look upon logical proofs the way a well-bred girl looks upon a love letter.
ellauri151.html on line 409: Lies, fables and romances must needs be probable, but not the truth and foundation of our faith.
ellauri151.html on line 434: A thirsty ambition for truth and virtue, and a frenzy to conquer all lies and vices which are not recognized as such nor desire to be; herein consists the heroic spirit of the philosopher. Help us translate this quote!
ellauri151.html on line 436: The product of paper and printed ink, that we commonly call the book, is one of the great visible mediators between spirit and time, and, reflecting zeitgeist, lasts as long as ore and stone. Help us translate this quote!
ellauri151.html on line 438: Without language we would have no reason, without reason no religion, and without these three essential aspects of our nature, neither mind nor bond of society. Help us translate this quote!
ellauri151.html on line 444: The philosophers have always given truth a bill of divorce, by separating what nature has joined together and vice versa. Help us translate this quote
ellauri151.html on line 446: Not only the entire ability to think rests on language… but language is also the crux of the misunderstanding of reason with itself. Help us translate this quote! Arto Mustajoki, please! How would it go in Russian?
ellauri151.html on line 448: Every phenomenon of nature was a word, - the sign, symbol and pledge of a new, mysterious, inexpressible but all the more intimate union, participation and community of divine energies and ideas.
ellauri151.html on line 452: Let us assume that we invited an unknown person to a game of cards. If this person answered us, “I don’t play,” we would either interpret this to mean that he did not understand the game, or that he had an aversion to it which arose from economic, ethical, or other reasons. Let us imagine, however, that an honorable man, who was known to possess every possible skill in the game, and who was well versed in its rules and its forbidden tricks, but who could like a game and participate in it only when it was an innocent pastime, were invited into a company of clever swindlers, who were known as good players and to whom he was equal on both scores, to join them in a game. If he said, “I do not play,” we would have to join him in looking the people with whom he was talking straight in the face, and would be able to supplement his words as follows: “I don’t play, that is, with people such as you, who break the rules of the game, and rob it of its pleasure. If you offer to play a game, our mutual agreement, then, is that we recognize the capriciousness of chance as our master; and you call the science of your nimble fingers chance, and I must accept it as such, it I will, or run the risk of insulting you or choose the shame of imitating you.” … The opinion of Socrates can be summarized in these blunt words, when he said to the Sophists, the leaned men of his time, “I know nothing.” Help! TLDR!
ellauri151.html on line 455:
Lauri Snellman: Pahan filosofia. teologinen tiedekunta phd thesis
ellauri151.html on line 458: Pahan filosofia on Laren mielestä tää vanha teodikeakysymys: miten kiltti jumala voi olla näin ilkeä, tehdä näin huonon maailman, jossa on meidän apinoiden kannalta niin paljon pahaa?
ellauri151.html on line 459: Mitä tää kaikki oikein meriteeraa? Mihin kirjailija on oikein tässä pyrkinyt? What's the meaning of all this?
ellauri151.html on line 478: approaches softly with sweet lullabies. Ja laulaa sille suloisia kehtolauluja.
ellauri151.html on line 481: it darkly dreams of death but would not dare Se unexuu hämärästi kuolemasta, muttei uskalla
ellauri151.html on line 490: But when the dew of the dawn caresses the wire, Mutta kun auringonnousun kaste hellii rautalankaa,
ellauri151.html on line 493: and opens gold – the flower of the marrow. Ja aukeaa kultaisena: kurpizankukka.
ellauri151.html on line 502: good clothes and nightly dream of threads until Hyviä vaatteita ja näkevät öisin unta langoista
ellauri151.html on line 507: of graceful girls in poppy-coloured dresses Siroja tyttöjä unikonvärisissä mekoissa
ellauri151.html on line 512: of life, the scheme of animals and ecrops, elämän altaassa, eläinten ja viljan järjestys,
ellauri151.html on line 519: The problem of evil is at bottom an existential one: how can the world have meaning and how is moral action possible, if there is pointless evil without morally sufficient reasons? The problem of evil is then associated with theodicism: God or the meaning of the world exists only, if all evils have (morally) sufficient reasons.
ellauri151.html on line 526:
1. What are the general logic and the presuppositions of the problem of evil? 2. How can the problem of evil be called into question and how can one develop grammatical methods and philosophical tools to build a successful antitheodicy? 3. How can one develop a grammatical metacritique of the presuppositions of the problem through a philosophical grammar of the underlying language/world and being/meaning-links? 4. How can the grammatical approach to metaphysical questions and to the metacritique of the presuppositions of the problem of evil be used to analyse religious and worldview questions, and articulate ways of existential, humanistic and religious sense-making that overcome the problem?
ellauri151.html on line 528: Theodicism: God or the meaning of the world exists only, if all evils have (morally) sufficient reasons.
ellauri151.html on line 530: Leibnizian problematic: God’s metaphysically constrained choice beteween the best vs pointless evils. Voltaire got a lot of laughs from it.
ellauri151.html on line 532: The problem has four key presuppositions: the fact/meaning, fact/value and appearance/reality conceptual gaps and the Principle of Sufficient Reason.
ellauri151.html on line 534: There are three traditions of conceptual antitheodicy: Kantian, Jamesian and Hamannian antitheodicies.
ellauri151.html on line 536: Kantian antitheodicies argue that theodicism oversteps the limits of moral and theoretical human reason. Älä yritäkään ymmärtää, olet liian tyhmä. Jätä homma experteille.
ellauri151.html on line 537: Jamesian antitheodicies emphasize that God and the world order must be reinterpreted in terms of practical and moral action and from a pluralist perspective that can account for experience and moral effort. Siis mitä?
ellauri151.html on line 545: Cambridge lectures show that Wittgenstein’s discussion of Hamann’s
ellauri151.html on line 546: views in 1931 corresponds to adopting a view of harmony of language
ellauri151.html on line 547: and reality that resembles Hamann’s. Using Hamann’s view of language
ellauri151.html on line 548: as an intertwining of signs, objects and meanings in use as a point of ellauri151.html on line 550: philosophies. The harmony of language and reality takes place in
ellauri151.html on line 552: linguistic ideal forms of representation are not possible. Language is a
ellauri151.html on line 557: Johann Georg Hamann (1730–1788) is a Christian thinker who started the first linguistic turn in philosophy and the German linguistic tradition with his Metakritik of Kant’s philosophy (see Bayer 2002; Dickson 1995; Betz 2009). John
ellauri151.html on line 567: themes of divine language and an epistemology of faith.
ellauri151.html on line 568: Wittgenstein developed a view of harmony of language and reality
ellauri151.html on line 571: Using Hamann’s view of language as a point of comparison for
ellauri151.html on line 573: their views. Language consists of signs, practices of use and a
ellauri151.html on line 594: Chalcedonian Christianity refers to the branch of Christianity that accepts and upholds theological and ecclesiological resolutions of the Council of Chalcedon, the Fourth Ecumenical Council, held in 451. Chalcedonian Christianity accepts the Christological Definition of Chalcedon, a Christian doctrine concerning the union of two natures (divine and human) in one hypostasis of Jesus Christ, who is thus acknowledged as a single person (prosopon). Chalcedonian Christianity also accepts the Chalcedonian confirmation of the Niceno-Constantinopolitan Creed, thus acknowledging the commitment of Chalcedonism to Nicene Christianity.
ellauri151.html on line 596: In regard to their specific attitudes towards theological resolutions of the Council of Chalcedon, Christian denominations (both historical and modern) can be divided into:
ellauri151.html on line 598: Chalcedonian – those that accept theological resolutions of the Council of Chalcedon;
ellauri151.html on line 600: Semi-Chalcedonian – those whose acceptance of Chalcedonian theological resolutions is partial or conditional;
ellauri151.html on line 602: Non-Chalcedonian – those that reject theological resolutions of the Council of Chalcedon.
ellauri151.html on line 609: Hamann and Wittgenstein criticize the Enlightenment’s dualism senses/reason, subject/object, mind/world, reason/feeling and theory/practice by developing a view of “sensuous reason” that is located in language.
ellauri151.html on line 613: Instead, give a description of symbols, or rather of signs. What we
ellauri151.html on line 614: describe is the signs. The sign plus the rules of grammar applying to it
ellauri151.html on line 617: of the word. Its meaning is not something else, some object to which it
ellauri151.html on line 628: difficult for me), “Moby Dick” [...] bits of the Old Testament,
ellauri151.html on line 631: Ludwig Hänsel sent the second volume of Hamann’s
ellauri151.html on line 638: I have been reading in a German author, a contemporary of Kant’s,
ellauri151.html on line 639: Hamann, where he says, commenting on the story of the Fall in
ellauri151.html on line 640: Genesis: ‘How like God to wait until the cool of the evening before
ellauri151.html on line 642: of me dare to say, ‘how like God.’ I wouldn’t claim to know how God
ellauri151.html on line 654: Luther puts this clearly: “The spirit consists in the use, not the object”. Luther reached his theological breakthrough when he realized that theological language consists fundamentally of speech acts and linguistic action. Augustinuxen show-and-tell semantiikka ei kata mysteerien pragmatiikkaa: ei kuivassa näkkärissä ole sielua, vaan se pujahtaa siihen joteskin kun näkki pannaan kielelle ja sanotaan oikeat taikasanat. Hizi empä arvannut poikasena kielitieteen kurssilla miten läheltä Luther siinä liippasi, hyvä ettei tukka heilahtanut.
ellauri151.html on line 656: Hamann takes basic intuitions to be practices like playing music and painting. He argues that Kantian forms of intuition like space and time are symbolic forms of sensuously mediated bodily practices. Fornication is another sensuously mediated bodily practice. What's its logical form? Hello my name is Potato Head! Let's play a game!
ellauri151.html on line 658: Wittgenstein first interprets Hamann’s ideas as a Russell-type paradox of signs and their objects in light of the logical problems he was discussing in his lectures: how God∈God? Wittgenstein then uses Kierkegaard to interpret religious symbols as paradoxes that express a higher truth. I argue that Wittgenstein
ellauri151.html on line 659: discusses Hamann’s view of Divine Presence in nature: God is like nature and a part of nature, so God is present in nature.
ellauri151.html on line 670: Wittgenstein and then asked what the logical form of the gesture is.
ellauri151.html on line 671: Wittgenstein felt like a pruned tree: the dead branches of the picture
ellauri151.html on line 672: theory had been cut, and he could approach the problems of rule-
ellauri151.html on line 673: following and the harmony of language and reality from a new
ellauri151.html on line 684: Wittgenstein offers the harmony of a wish and its fulfillment in
ellauri151.html on line 685: communication as a counter-model for religious language and uses it to criticize Frazer’s attempts to debunk religion. Religious rituals must be understood as expressive communication. Magic, religion and language are based on symbolism, as the harmony of language and reality takes place in the symbol. A religious ritual like a rain-dance symbolically represents and mythologically enacts the connection between a wish and its fulfillment, and Wittgenstein mentions sacraments like baptism in this context (RF: 125). All language is similarly symbolic and ceremonial at its core and cannot be separated from mythology.
ellauri151.html on line 689: Hein (1983: 42–49; see also Labron 2009: 53–57) also notes that Hamann and Wittgenstein use an epistemology based on faith and trust to reject the Enlightenment’s attempt to find an Archimedean point outside the world (mikäs se nyt on? Kuka sellaista kyselee?). Hamann argues that the modern subject/object split leads to an irresolvable problem of skepticism.
ellauri151.html on line 691: Vittu "the world" ei ole sama asia kuin "mun pää". Tää on joillekuille aivan mahdotonta sulattaa. Nimenomaan narsistisille tyypeille. Ja niitähän filosoofeistakin on valtaosa, kuten muistakin kynäilijöistä. Ne eivät usko edes omaan kuolemaansa muistuttaen siinä suhteessa moosexenuskoista Belovin Salea. Moses had to trust God in order to believe that he would die, even though he had very strong empirical reasons to believe it (N II: 73)
ellauri151.html on line 693: Language has its worth and norms through language-use, which intertwines language and reality and makes reality, mental states and rational concepts a part of the language-games.
ellauri151.html on line 695: Niinpä niin. Tässä sitä ollaan taas, idealismin loukussa. Eikun äiti kantamaan tikun nenässä pihalle. Kun tiede pääsee jostain filosofisesta pointista selvemmille vesille, tulee teologien kärpäsparvi syömään jätöxet. Näin on nähtävästi päässyt käymään myös Ludi Wittgensteinille. Pelkästä pelleilystä on tullut teologista realiteettia. Tuntuu tosi hullulta että nää hemmot tarvii uskoa, toivoa ja luottamusta uskaltaaxeen edes nousta sängystä.
ellauri151.html on line 700:
4. Preached repentance, water baptism, keeping the Law, forgiving others, and faith in who He was as necessary for salvation
4. Preached faith alone in the death, burial, and resurrection of Christ as necessary for salvation
ellauri151.html on line 718: the Gospels contain no Christianity. This may be shocking but it is true. Not one word of Christianity exists in the Gospels. The Gospels are all Jewish. They contain only Judaism–Jewish theology.
ellauri151.html on line 720: Paul, however, wrote that Christians are not under the Mosaic Law; we are under the administration of Grace (Romans 6.14). These are two vastly different operating environments. Jesus ministered only to Jews. Jesus also ordered his disciples not to go to Gentiles but to go to Jews alone (Matthew 10.5-6). In Christianity, Paul went to the Gentiles as the Apostle of the Gentiles (Romans 11.13; 1 Timothy 2.7; 2 Timothy 1.11).
ellauri151.html on line 721: Paul alone wrote about the Church, the body of Christ; Paul alone wrote to Gentiles.
ellauri151.html on line 722: Those who believed the gospel of the kingdom, that Jesus was the Messiah, the Son of God, were known as followers of the Way (Acts 9.2, 19.9, 23, 22.4, 24.14, 22). They were not Christians. Christianity did not begin within the borders of Israel; it began outside its borders. Paul was saved outside Israel on his way to Damascus (Acts 9.3-6). Believers first became known as Christians in Antioch, not Jerusalem (Acts 11.25-26).
ellauri151.html on line 724: Paul declared he was the founder of Christianity (1 Corinthians 3.10-11; 1 Timothy 1.15-16). He stated he received the doctrines of Christianity from the ascended, glorified Lord.5 Paul called these doctrines “secrets” (μυστήριον) for they were unrevealed in the Lord’s earthly ministry and unknown to the Twelve. The Twelve learned of them later from Paul but continued to confine their ministry to Jews (Galatians 2.7-9). No Biblical record exists of any of the Twelve ministering to Gentiles.
ellauri151.html on line 763: Edgar Jones has manufactured the following comparison of Jesus' and Paul's meaning differences which exposes Paul as a liar and a false prophet who did not know Jesus. Paul's errors and false gospel are obvious to anyone who follows Jesus as teacher and listens carefully to Jesus' words. Read very carefully, your eternal salvation depends on it!
ellauri151.html on line 775:
3. On the God of the dead:
ellauri151.html on line 779: [9] For to this end Christ died and lived again, that he might be Lord both of the dead and of the living.
ellauri151.html on line 783: [38] Now he is not God of the dead, but of the living;
ellauri151.html on line 785:
4. On the sum of the commandments:
ellauri151.html on line 804: [18] So then he has mercy upon whomever he wills, and he hardens the heart of whomever he wills.
ellauri151.html on line 810:
6. On forgiveness of trespasses:
ellauri151.html on line 814: [7] In him we have redemption through his blood, the forgiveness of our trespasses, according to the riches of his grace
ellauri151.html on line 827: [23] For the wages of sin is death, but the free gift of God is eternal life in Christ Jesus our Lord.
ellauri151.html on line 833: [28] For which of you, desiring to build a tower, does not first sit down and count the cost, whether he has enough to complete it?
ellauri151.html on line 834: [33] So therefore, whoever of you does not renounce all that he has cannot be my disciple.
ellauri151.html on line 840: [21] for we aim at what is honorable not only in the Lord´s sight but also in the sight of men.
ellauri151.html on line 842: [17] Repay no one evil for evil, but take thought for what is noble in the sight of all men.
ellauri151.html on line 846: [33] just as I try to please all men in everything I do, not seeking my own advantage, but that of many, that they may be saved.
ellauri151.html on line 850: [15] But he said to them, You are those who justify yourselves before men, but God knows your hearts; for what is exalted among men is an abomination in the sight of God.
ellauri151.html on line 852: [26] Woe to you, when all men speak well of you, for so their fathers did to the false prophets.
ellauri151.html on line 866:
15. On the destiny of the creation (heavens and earth):
ellauri151.html on line 870: [21] because the creation itself will be set free from its bondage to decay and obtain the glorious liberty of the children of God.
ellauri151.html on line 876:
16. On the destiny of the Law and the Prophets:
ellauri151.html on line 880: [4] For Christ is the end of the law, that every one who has faith may be justified.
ellauri151.html on line 887:
17. On the number and identity of teachers:
ellauri151.html on line 895: [7] For this I was appointed a preacher and apostle (I am telling the truth, I am not lying), a teacher of the Gentiles in faith and truth.
ellauri151.html on line 907: [25] Lest you be wise in your own conceits, I want you to understand this mystery, brethren: a hardening has come upon part of Israel, until the full number of the Gentiles come in,
19. On the number and identity of pastors (shepherds):
ellauri151.html on line 923: [16] And I have other sheep, that are not of this fold; I must bring them also, and they will heed my voice. So there shall be one flock, one shepherd.
ellauri151.html on line 925:
20. On the number and identity of leaders:
ellauri151.html on line 941: [9] What then? Are we Jews any better off? No, not at all; for I have already charged that all men, both Jews and Greeks, are under the power of sin,
ellauri151.html on line 944: [23] since all have sinned and fall short of the glory of God, . . ..
ellauri151.html on line 949: [35] The good man out of his good treasure brings forth good, and the evil man out of his evil treasure brings forth evil.
ellauri151.html on line 951: [45] The good man out of the good treasure of his heart produces good, and the evil man out of his evil treasure produces evil; for out of the abundance of the heart his mouth speaks.
ellauri151.html on line 953: [35] that upon you may come all the righteous blood shed on earth, from the blood of innocent Abel to the blood of Zechari'ah the son of Barachi'ah, whom you murdered between the sanctuary and the altar.
ellauri151.html on line 963: [21] Not every one who says to me, "Lord, Lord," shall enter the kingdom of heaven, but he who does the will of my Father who is in heaven.
ellauri151.html on line 973: [2] And walk in love, as Christ loved us and gave himself up for us, a smelly offering and sacrifice to God.
ellauri151.html on line 983: [17] Let the elders who rule well be considered worthy of double honor, especially those who labor in preaching and teaching;
ellauri151.html on line 991: [7] And preach as you go, saying, The kingdom of heaven is at hand (oops, did I say not in Luke 21 above, sorry),
ellauri151.html on line 998: [23] and not only the creation, but we ourselves, who have the first fruits of the Spirit, groan inwardly as we wait for adoption as sons, the redemption of our bodies.
ellauri151.html on line 1004: [3] Truly, truly, I say to you, unless one is begotten from above,* he cannot see the kingdom of God.
ellauri151.html on line 1005: [6] That which is begotten of the flesh is flesh, and that which is begotten of the Spirit is spirit.
ellauri151.html on line 1008: * John 3:3 and 3:7 are the author's translations. These differ from the RSV only in the expression "begotten from above" that replaces "born anew' in the RSV. "Born anew" does not represent the fullness of what Jesus is stating here, and does not correspond to the literatal translation of the Greek, gennethenai anothen (be begotten from above).
ellauri151.html on line 1126: André Gides Den trånga porten (La porte étroite, 1909) löytyi Pasilan repsahtaneen varastokirjaston vaihtohyllystä. Den handlar om kärleken mellan Jérôme och Alissa, kusiner som har älskat varandra sedan barndomen. De är båda två starkt religiösa och delar föreställningen om att deras kärlek fullkomnas i att de delar samma hängivenhet för Gud. Ingenting att göra med att tränga penisen genom den trånga porten mellan skinkorna. Genom att älska Guda högst av allt kan de mötas på ett högre plan än i underbyxorna. Kaikki tällänen skizoilu peräreijistä on mennyt totaalisesi pois muodista kiitos toimivan naisten profylaxian ja abortin laillistamisen. Kenties se palaa nyt kun silverbäkit huolestuvat tykinruuan riittävyydestä.
ellauri151.html on line 1130: La Porte étroite est en 1909 le premier grand succès littéraire de Gide. Strait is the Gate (French: La Porte Étroite) is a 1909 French novel written by André Gide. It was translated into English by Dorothy Bussy. It probes the complexities and terrors of adolescence and growing up. Based on a Freudian interpretation, the story uses the influences of Andy's childhood experience to explain the misunderstandings that can arise between two or more people. Strait is the Gate taps the unassuaged memory of Gide's unsuccessful wooing of his cousin between 1888 and 1891.
ellauri151.html on line 1132: Much of the story is written as an epistolary novel between the Protagonist Jerome and his love Alissa. Much of the end of the novel is taken up by an exploration into Alissa's journal that details most of the events of the novel from her perspective.
ellauri151.html on line 1134: Alissa reached, by going the other way round than The Immoralist, a damnation very similar to the Immoralist's – indeed, Strait is the Gate might be called The Moralist. Hers is a greater perversity than Michel's, who, after all, was only doing as he liked. Alissa is doing what she does not like, and at each act of monstrous virtue her anguish increases, 'till at last it kills her.
ellauri151.html on line 1135: Each pays the price – spiritual death and anal dilatation for Michel, bodily death and who knows maybe worse for Alissa. 'Whom can I persuade that this is the twin of The Immoralist?', Andy wrote in his journal, 'that the two subjects grew up together in my mind, the excess of the one finding a secret justification in the excess of the other, so that the two together form an equipoise?'
ellauri151.html on line 1137: Immoralist, romaani kirjoittajana André Gide, julkaistiin nimellä L´Immoraliste vuonna 1902, se on yksi tarinoista, joita Gide kutsui tarinoixi. Nietszchelaisen filosofian innoittamana Gide ryhtyi työkseen tarkastelemaan sitä kohtaa, jossa itsestä huolehtimisen on syrjäytettävä moraaliset periaatteet, jotka perustuvat empatiaan muita kohtaan. Immoralist on suurelta osin tarina Michelistä, joka menee naimisiin perheystävän Marcelinen kanssa ilahduttaakseen kuolevaista isäänsä ja huolehtiakseen omista tarpeistaan. He matkustavat Pohjois-Afrikkaan, missä Michel sairastuu tuberkuloosiin. Toipuessaan tuberkuloosista Pohjois-Afrikassa hän huomaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista arabipojista. Palattuaan Ranskaan "ystävä" kehottaa häntä jättämään huomiotta yleissitovat sopimukset ja täyttämään homot intohimonsa. Kun raskaana oleva Marceline sairastuu tuberkuloosiin, he menevät etelään hänen terveyden vuoksi, mutta hän laiminlyö hänet omien halujensa tyydyttämiseksi. Marceline, josta on tullut Michelin este, kärsii keskenmenosta ja kuolee myöhemmin Michelin katsoessa päältä liikutellen munaa karvakäden peräsuolessa.
ellauri151.html on line 1139: La relation de Jérôme et Alissa s’épanouit dans une ferveur religieuse partagée, approfondie par des lectures communes. Alissa ei anna, edes sormella, se on tässä aivan Arvid Järnefeltin linjoilla. Se nääntyy anorexiaan kuin Arvin Nadia Nadia. Francesca sentään päätti hartaan lukuhetken Paolon vartaaseen. Kuten Luukasa totesi:
ellauri151.html on line 1141: Turhaan yrität päästä sisään ahtaasta portista. Sillä minä sanon teille: monet yrittävät päästä siitä sisälle eivätkä mahdu. Kun talon isäntä nousee ja sulkee oven, ja sinä seisot ulkopuolella, alat koputtaa oveen sanoen: Herra, Herra, avaa meille! hän vastaa sinulle: En tiedä mistä olet kotoisin. Silloin alat sanoa: Söimme ja joimme ennen teillä, ja sinä opetit meidän kaduillamme. Ja hän vastaa: Minä sanon teille: en tiedä, mistä te tulette; menkää pois minun tyköäni, kaikki te, jotka teitte väärin! Kyllä sulle tulee itku ja hammasten kiristys, kun näet Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat kellimässä Jumalan valtakunnassa ja sinut heitetään pihalle. Voittoarvan vetäneitä tulee idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä; ja he istuvat seisovaan pöytään Jumalan valtakunnassa.»
ellauri152.html on line 71: The Songs of Bilitis (/bɪˈliːtɪs/; French: Les Chansons de Bilitis) is a collection of erotic, essentially lesbian, poetry by Pierre Louÿs published in Paris in 1894. Since Louÿs claimed that he had translated the original poetry from Ancient Greek, this work is considered a pseudotranslation. Though the poems were actually clever fabulations, authored by Louÿs himself, they are still considered important literature. [by whom?]
ellauri152.html on line 73: The poems are in the manner of Sappho; the collection's introduction claims they were found on the walls of a tomb in Cyprus, written by a woman of Ancient Greece called Bilitis (Greek: Βιλιτις), a courtesan and contemporary of Sappho to whose life Louÿs dedicated a small section of the book. On publication, the volume deceived even expert scholars.
ellauri152.html on line 75: Louÿs claimed the 143 prose poems, excluding 3 epitaphs, were entirely the work of this ancient poet—a place where she poured both her most intimate thoughts and most pubic actions, from childhood innocence in Pamphylia to the loneliness and chagrin of her later years.
ellauri152.html on line 77: Although for the most part The Songs of Bilitis is original work, many of the poems were reworked epigrams from the Palatine Anthology, and Louÿs even borrowed some verses from Sappho herself. The poems are a blend of mellow sensuality and polished style in the manner of Parnassianism, but underneath run subtle Gallic undertones that Louÿs could never escape.
ellauri152.html on line 79: To lend authenticity to the forgery, Louÿs in the index listed some poems as "untranslated"; he even craftily fabricated an entire section of his book called "The Life of Bilitis", crediting a certain fictional archaeologist Herr G. Heim ("Mr. C. Cret" in German) as the discoverer of Bilitis' tomb. And though Louÿs displayed great knowledge of Ancient Greek culture, ranging from children's games in "Tortie Tortue" to application of scents in "Perfumes", the literary fraud was eventually exposed. This did little, however, to taint their literary value in readers' eyes, and Louÿs' open and sympathetic celebration of lesbian sexuality earned him sensation and historic significance.
ellauri152.html on line 81: In 1894 Louÿs, travelling in Italy with his friend Ferdinand Hérold, grandson of the composer (1791–1831) of the same name, met André Gide, who described how he had just lost his virginity to a Berber boy named Muhammed in the oasis resort-town of Biskra in Algeria; Gide urged his friends to go to Biskra and follow his example. The Songs of Bilitis are the result of Louÿs and Hérold's shared encounter with Muhammed the dancing-boy, and the poems are dedicated to Gide with a special mention to "M.b.A", Mohammad ben Atala. Ben is boy, bat is girl, Q.E.D.
ellauri152.html on line 83: While the work was eventually shown to be a pseudotranslation by Louÿs , initially it has mislead a number of scholars, such as Jean Bertheroy
ellauri152.html on line 90: In 1955 the Daughters of Bilitis was founded in San Francisco as the first lesbian civil and political rights organization in the United States. In regard to its name, Del Martin and Phyllis Lyon, two of the group's founders, said "If anyone asked us, we could always say we belong to a poetry club." Mehän voidaan sanoa. Had they only known that it was all about fornicating boys.
ellauri152.html on line 92: Louÿs' close friend Claude Debussy in 1897 musically set three of the poems—La flûte de Pan, La chevelure and Le tombeau des Naïades—as songs for feminine voice and piano. Pan huiluu pyllyyn. The book was accidentally translated to Polish twice, in 1920 by Leopold Staff and in 2010 by Ruben Stiller.
ellauri152.html on line 448: ofisrael.com/www/uploads/2014/11/zamir-e1416728511771-1024x640.jpg" height="200px" />
ellauri152.html on line 453: Hasidijuutalaiset näkevät lopun ajat vähän eri valossa. Ensin kuultaisiin puhallettavan oinaan sarveen. Siihen puhaltaisi profeetta Elia ja se julistaisi kaikkeen maailmaan uutista: "Vapahdus on tullut maailmalle! Pelastus on koittanut maailmalle!" Kaikki pahantekijät ja Israelin vihalliset tuhoutuisivat ja jäljelle jäisivät vain hyvät kristityt joiden etuoikeutena olisi nyt palvella juutalaisia. Talmudin mukaan Israelin valtakunta ulottuisi kaikkien kansojen ylitse. Jerusalemiin laskeutuisi taivaista tulinen temppeli. Kohanimit eli pappisluokka (me olimme mohanimeja) suoritaisi uhreja, ehkä tuliuhreja, sillä jo silloin minusta tuntui, että härkien, lampaiden ja turturikyyhkyjen teurastaminen ei johtaisi vapahdukseen. Aabraham, Iisak, Jaakob ja heidän heimonsa, Mooses, kuningas Daavid, kaikki profeetat, viisaat, geonimit ja pyhimykset kokisivat ylösnousemuksen ja samalla kaikki muut juutalaiset kuolleet. Isäni oli julkaissut kirjan jossa sukupuumme johdettiin Shabatai Cohenista, rabbi Noshe Isserlisistä, Rašista aina kuningas Daavidiin. Veljeni Moshe ja minä astuisimme palatsiin jossa kuningas David istuisi kruunu päässään kultaisella valtaistuimella "Isoisä!..." sanoisimme hänelle.
ellauri152.html on line 472: "Mitä totuutta? Tietääkö kukaan mikä totuus on? Joka uskonnolla on omat profeettansa ja pyhät kirjansa. Oletko sinä kuullut buddhalaisuudesta? Buddha oli aivan samanlainen kuin Mooses ja hänkin teki ihmeitä."
ellauri152.html on line 476: "Kuule nyt, äiti. Ei Buddha ollut mikään epäjumalan palvoja, vaan hyvin syvällinen ajattelija. Hän ajatteli samoin kuin meidän omat profeettamme. Ja Konfutse taas...
ellauri152.html on line 486: Hys! Varo sinä sanojasi! Luoja sinua armahtakoon! älä kajoa meidän voideltuihimme. Kuningas Daavid ja Salomon olivat kumpikin profeettoja. Talmudissa sanotaan ettei Daavidia sovi pitää synnintekijānā..."
ellauri152.html on line 512: Noissa usein käydyissä keskusteluissa väitteet nujersivat toisensa ylen helposti, sillä kaikki perustui helposti kumottaviin siteerauksiin. Minä olin vaiti ja pidin oman pääni. Tosin kristityt olivat epäjumalanpalvojia mutta kyllä kuningas Daavid oli tosiaan tehnyt syntiä. Ja asuessaan omassa maassa juutalaisetkin olivat tappaneet (ja tappavat). Ja oli totta että joka uskonnolla oli oma profeettansa, mutta kuka tiesi ketkä heistä olivat tosiaan puhuneet jonkun jumalan kanssa?
ellauri152.html on line 517: Apinaystäviemme ällötyxistä ei tule loppua. Ne ovat kuin luontoon kertyvä muovipusseja. Kenialaiset teurastajat löytää niitä eläinraatojensa sisältä. MUOVI! MUOVI! huusi professori Lauri Hakulinen Kuusitien lapsikasarmin parvekkeelta kohti Tilkan sairaalaa. Lapset kuulivat ja tekivät työtä käskettyä. Muovilapioilla hakkasivat pientä muovisankoa: älä tule hyvä kakku tule paha kakku. Niin tulikin. Laurin huolena oli Suomen kielen rakenne ja kehitys. Kovassa jöössä piti Aulia ja Kerkkoa. Kerkosta olis muuten voinut tulla flufferi, ja Aulista gonzopornokuvaaja. Auli oli fixu mutta rumahko ja sen aivot oli rupiset. Tai on. Siinä oli jotain struzinomaista. On. Nykysuomen kehityxestä pitää huolen anglofooni laahus.
ellauri152.html on line 543: As described in the Book of Esther, Haman was the son of Hammedatha the Agagite. After Haman was appointed the principal minister of the king Ahasuerus, all of the king's servants were required to bow down to Haman, but Mordechai refused to. Angered by this, and knowing of Mordechai's Jewish nationality, Haman convinced Ahasuerus to allow him to have all of the Jews in the Persian empire killed.
ellauri152.html on line 547: On the king's orders, Haman was hanged from the 50-cubit-high gallows that had originally been built by Haman himself, on the advice of his wife Zeresh, in order to hang Mordechai. The bodies of Haman's ten sons were also hanged, after they died in battle against the Jews.The Jews also killed about 75,000 of their enemies "in self-defense."
ellauri152.html on line 549: The apparent purpose of this unusually high gallows can be understood from the geography of Shushan: Haman's house (where the pole was located) was likely in the city of Shushan (a flat area), while the royal citadel and palace were located on a mound about 15 meters higher than the city. Such a tall pole would have allowed Haman to observe Mordechai's corpse while dining in the royal palace, had his plans worked as intended.
ellauri152.html on line 551: In Rabbinic tradition, Haman is considered to be an archetype of evil and persecutor of the Jews. Having attempted to exterminate the Jews of Persia, and rendering himself thereby their worst enemy, Haman naturally became the center of many Talmudic legends. Being at one time extremely poor, he sold himself as a slave to Mordecai. He was a barber at Kefar Karzum for the space of twenty-two years. Haman had an idolatrous image of Esther's arse embroidered on his garments, so that those who bowed to him at command of the king bowed also to the image.
ellauri152.html on line 553: Haman was also an astrologer, and when he was about to fix the time for the genocide of the Jews he first cast lots to ascertain which was the most auspicious day of the week for that purpose. Each day, however, proved to be under some influence favorable to the Jews. He then sought to fix the month, but found that the same was true of each month; thus, Nisan was favorable to the Jews because of the Passover sacrifice; Iyyar, because of the small Passover. But when he arrived at Adar he found that its zodiacal sign was Pisces, and he said, "Now I shall be able to swallow them as fish which swallow one another" (Esther Rabbah 7; Targum Sheni 3).
ellauri152.html on line 555: Haman had 365 counselors, 1/day, but the advice of none was so good as that of his wife, Zeresh. She induced Haman to build a tree for Mordechai, assuring him that this was the only way in which he would be able to prevail over his enemy, for hitherto the just had always been rescued from every other kind of death. As God foresaw that Haman himself would be hanged on some tree, He asked which tree would volunteer to serve as the instrument of death. Each tree, declaring that it was used for some holy purpose, objected to being soiled by the unclean body of Haman. Only the thorn-tree could find no excuse, and therefore offered itself for a tree (Esther Rabbah 9; Midrash Abba Gorion 7 (ed. Buber, Wilna, 1886); in Targum Sheni this is narrated somewhat differently).
ellauri152.html on line 559: Qu'ran contradicts the Bible, but is in line with Persian historical records which do not contain any reference to the biblical story of a Persian official named Haman during that time period nor the person of Esther.
ellauri152.html on line 561: The Jewish holiday of Purim commemorates the story of the Jews' deliverance and Haman's defeat. On that day, the Book of Esther is publicly read and much noise and tumult is raised at every mention of Haman's name. A type of ratchet noisemaker called in Hebrew a ra'ashan (רעשן) (in Yiddish: "grogger" or "hamandreyer") is used to express disdain for Haman. Pastry known as hamentashen (Yiddish for 'Haman's pockets'; known in Hebrew as אזני המן ozney Haman 'Haman's ears') are traditionally eaten on this day.
ellauri152.html on line 563: American children's television animations in which the biblical story of Haman is told include the "Queen Esther" episode of the series The Greatest Adventure: Stories from the Bible (1985-1992), where he is voiced by Werner Klemperer, and the computer-generated series VeggieTales (2000), in which he is portrayed by "Mr. Lunt" during the episode "Esther, the Girl who Became Queen".
ellauri152.html on line 583: The most basic information is this: “Yentl the Yeshiva Boy” is a short story by Isaac Bashevis Singer, the famous Polish-American Jewish writer, published in 1962. It follows Yentl, a Jewish girl from a Polish shtetl who loves Torah-study, as she disguises herself as a man named Anshel in order to study at a yeshiva. Yentl (1983) is the movie-musical adaptation of the story, directed by and starring Barbra Streisand. In many ways it is a fairly faithful adaptation of the story’s events, but it has a different tone and a different ending.
ellauri152.html on line 585: Yeshiva Boy moves fluidly between referring to the main character as Yentl or Anshel depending on context, which is a great detail. There are times when she’s referred to as Anshel for long stretches of time, and the same for Yentl. The movie, not having third person narration, is a different beast. I take my cue from the story and use both names, depending on the context of what I’m talking about—for example, if Yentl is definitely seen as Yentl by the story in that moment, or as Anshel, or ambiguously as both. That’s a very subjective choice to make each time you write her name! But that question, the fact that you have to ask it of yourself and the fact that it’s not always clear, is to me a crucial part of Yentl’s character.
ellauri152.html on line 589: In the movie, in a scene I despise, Avigdor grabs her and shakes her violently while demanding to know why, and the rest of the conversation plays out melodramatically with yelling and tears. Yentl confesses that she loves him, he realizes he loves her too, and they kiss. Avigdor asks her to marry him, and says she could continue studying in secret. Yentl refuses because she can’t go back to studying furtively in secret, despite how much she loves him. The two part, and Avigdor returns to Badass and marries her. They live happily ever after, and the film ends with Yentl on a ship to America, implying that she will be able to study Torah as a woman there.
ellauri152.html on line 593: The story ends with the townspeople of Bechev wondering about Anshel’s disappearance and why he divorced Badass so suddenly, but none of them guess the truth. Badass is heartbroken but eventually recovers enough to marry Avigdor, though she cries even at their wedding. They name their first child Anshel.
ellauri152.html on line 595: I’ve seen Yentl the movie-musical several times, and there’s so much to unpack there, you could watch it a hundred times and have something new to talk about each time—whether it’s in the vein of despairing over the unnecessary heterosexuality of it all (even Wikipedia notes how aggressively the film erases as much queerness as it can!), or reveling in its grudging gayness (because even if Streisand decided she was playing a straight cis woman, the author is dead and it’s so easy to see Anshel and Avigdor on screen, both men, falling in love with each other).
ellauri152.html on line 597: But when I finally read the story for the first time… a new world opened up. Oh, it’s so gay in so many ways! It’s less detailed than the movie in many areas, but in other places it has glorious details that were totally excised from the movie. In the story, all the women in town have crushes on Anshel! And whether you read Anshel as a woman, a man, or a nonbinary person has a huge effect on your perception of that detail!
ellauri152.html on line 599: And then there are the things totally changed for the movie. Notably, in Yeshiva Boy, Anshel has some kind of un-described sex with Badass to consummate their marriage, without anyone finding out she was not assigned male at birth.
ellauri152.html on line 603: And, oh f-ck, there is so much to talk about in this section. The importance of consent here, when Yentl lets Badass know she doesn’t need to do anything she doesn’t want to, both according to her husband and according to Jewish law—that’s good, that’s meaningful. Then we even get recognition that feminism doesn’t just mean validating women who don’t want sex, but also validating women who do want sex! Badass starts to have feelings for Anshel and proposes sleeping together herself, on her own terms. The movie is not always kind to Badass—in many ways she is a stereotype for Yentl to play off of—but this is a place where Yentl‘s feminism succeeds: Badass wants to have sex, and that’s fine.
ellauri152.html on line 607: Movie Avigdor is shitty and Yentl and Badass should just stay married, but of course they do not. Yentl leaves, Avigdor and Badass marry, a happy ending for everyone. Meanwhile at the end of Yeshiva Boy, Avigdor and Badass are not entirely happy in their marriage, as both of them are still partly inlove with Anshel/Yentl. Not very Hollywood, but very queer.
ellauri152.html on line 609: It’s frustrating to catalogue the ways in which the film works to cis-normify the story. No Yentl crossdressing into the infinite future. No wrestling with her gender identity. The film’s ending throws out the story’s ambiguity and unapologetic queerness in favor of, one might charitably say, a feminist ending, or one might say uncharitably and truthfully, a cisnormative ending.
ellauri152.html on line 611: Isaac Bashevis Singer was himself not a fan of the movie. He said about its ending:
ellauri152.html on line 613: “Miss Streisand [made] Yentl, whose greatest passion was the Torah, go on a ship to America, singing at the top of her lungs. Why would she decide to go to America? Weren’t there enough yeshivas in Poland or in Lithuania where she could continue to study? Was going to America Miss Streisand’s idea of a happy ending for Yentl? What would Yentl have done in America? Worked in a sweatshop 12 hours a day where there is no time for learning? Would she try to marry a salesman in New York, move to the Bronx or to Brooklyn and rent an apartment with an ice box and a dumbwaiter? This kitsch ending summarizes all the faults of the adaptation. It was done without any kinship to Yentl’s character, her ideals, her sacrifice, her great passion for spiritual achievement. As it is, the whole splashy production has nothing but a commercial value.”
ellauri152.html on line 615: Now, here Singer is not mad at Yentl the film for cis-normifying his gender-ambiguous, interestingly queer Yentl, but rather for turning the ending into optimistic kitsch that ignores the harsh reality of what life in America was for Jewish immigrants, especially for Jewish women. And in some ways I feel like rolling my eyes at him for that. Aside from the fact that it offends his artistic vision, why shouldn’t Jewish women get a film where—suspension of disbelief!—a Jew will study Torah, loudly and proudly, as a woman? It’s a musical, not a documentary.
ellauri152.html on line 617: So I’m not of Singer’s opinion that the movie has no merit. I love Yentl’s music and emotionality (the short story is more distant), and I think I’ll always love it. But I do prefer Yeshiva Boy’s ambivalence and ambiguity to the movie’s heterosexual Hollywood polish.
ellauri152.html on line 619: The ending of Yentl is just supremely disappointing compared to the unapologetic ending of Yeshiva Boy. “I’ll live out my time as I am,” Anshel says in the story—and Anshel is the name she is referred to as in this passage, even while also referred to as a woman and with she/her pronouns. Yentl the Yeshiva Boy often engages in this mixing of gender signifiers—it’s in the very title, which pairs the traditionally feminine name “Yentl” with the clashing term “boy,” letting them jostle each other to create dissonance and ambiguity. The terms not matching is their meaning. This is how Anshel is. A woman with a man’s soul, a man with she/her pronouns, a person with two names. It’s not couched in easily understandable modern terms, but no one who has heard of these modern terms would read Yentl as a cis woman playing dress up. It’s different than that. Queerer than that.
ellauri152.html on line 621: This genderqueerness is the simple fact of Yentl’s character in Yeshiva Boy, but totally painted over in Yentl.
ellauri152.html on line 622: And yet in other ways, the film can’t help preserving the queerness of the story despite itself. Barbra Streisand can add a song about how Yentl is just jealous of Badass for being a conventionally feminine woman whom Avigdor loves, but she can’t stop me from putting my grubby little bi hands all over her film, pointing at Yentl’s tortured gaze aimed at Badass, and saying “GAY.” And she certainly didn’t no-homo the interactions between Anshel and Avigdor very well, because they are in fact very yes-homo, and I will point and say “GAY” at that too.
ellauri152.html on line 626: I’d never heard of this story before, but all the thoughts you had are so interesting! I totally get your frustrations about the movie changing a pivotal scene to make it more “romantic and dramatic” though – why can’t movies just appreciate subtlety and friendship sometimes?
ellauri152.html on line 628: I am on a crusade to make everyone aware of Yentl the Yeshiva Boy! Thank you! Also what I hate so much about that movie scene is the addition of Avigdor physical grabbing and shaking Yentl! The scene in the story is so quiet and gives Yentl dignity while explaining, while the movie has her break down confessing love for a man whose first reaction to her gender was to GRAB and SHAKE her! so inferior to just having a good old talmudic debate with your Good Pal. i feel like your comment totally sums up why The Half of It on netflix is so good.
ellauri152.html on line 630: That is actually much the same reason why I hate that infamous scene in Harry Potter and the Goblet of Fire so much, when Dumbledore confronts Harry about putting his name in. One of the worst decisions in adaptation history!
ellauri152.html on line 631: And I’ve actually never seen The Half of It, so maybe I should go check it out I’ve been looking for something new and good to watch!
ellauri152.html on line 640: There is a difference of opinion regarding the order in which the passages are inserted into the Tefillin boxes. According to Rashi, the passage of Shema ("Here O Israel") precedes that of "And it shall come to pass, if you hearken", in both the Tefillin worn on the head and on the arm. According to Rabbeinu Tam, the order is reversed.
ellauri152.html on line 642: Because of this difference of opinion, Hasidim generally put on Rabbeinu Tam Tefillin after removing their regular "Rashi" Tefillin.
ellauri152.html on line 643: Reb Natan of Breslev, following the teachings of Rebbe Nachem, offers a deep and revealing explanation of Rabbeinu Tam's Tefillin.
ellauri152.html on line 651: How can we control our fiery evil urge and channel it towards serving dog? Through "fighting fire with fire." In other words, through using the positive spiritual energies of harshness, of din, as it states, "Everything that comes into the fire, you shall pass through the fire (in order to purify it)" (Bamidbar 31:23). To harness our most basic urges towards spirituality we must revert to the earliest system of creation: strict justice, severity, din.
ellauri152.html on line 656: The dog originally created the world to run through strict judgment, din. However, since the dog knew that the world could not endure such harsh conditions, He decided to incorporate the spiritual energies of compassion too, as the verse states, "These are the products of the heaven and earth when they were created in the day that Hashem's (i.e. the dog's denoting kindness and mercy, not the dog's denoting strict justice) din made earth and heaven." (Bereishit 2:4) According to the original creation plan a person would be judged strictly on his own merits. There would be no bending of the rules; no concept of leniency; no looking the other way or giving another chance. Strict justice would dictate that a person be severely punished for even the "slightest" infraction of the dog's willy.
ellauri152.html on line 658: Since very few can survive such scrutiny, the dog created an alternate system - the system of din, strict justice, mitigated with cheese, kindness and mercy. In that system, He assists us by providing us with the help we need to overcome the forces of evil. As the Talmud teaches:
ellauri152.html on line 662: In a world where din, justice is tempered with cheese, compassion, the average person has the opportunity to come close to the dog. Although the average person must still try his best to stand up to evil and adhere to the dog's willy, the dog views his inevitable lapses through the prism of compassion. In His love for us, He overlooks our shortcomings.
ellauri152.html on line 664: In a world where din, justice is tempered with cheese, compassion, the dog supports us and helps us to overcome evil and serve him. As a result of the dog's assistance, we are able to channel our negative energies to serving the dog, and actually convert these energies into something positive and holy.
ellauri152.html on line 666: But although the dog created this alternate system of din, justice tempered with cheese, compassion, the original system of pure, untempered justice is still available -- for those rare and powerful individuals who are able to confront the Evil Urge without the dog's assistance.
ellauri152.html on line 668: These rare individuals are capable of adhering to the dog's willy despite the unrelenting trials, afflictions, and massive assaults hurled at them from the forces of evil. The patriarchs were such exceptional individuals, they followed this path, unassisted by the dog, as the verse says, "He Yaakov said, 'O dog the name of Hashem containing the spiritual energies of harshness before Whom my forefathers Avraham and Yitzchak walked ...
ellauri152.html on line 669: the patriarchs were able to walk before the dog's strictness, meaning they were able to successfully serve him, unassisted, while living under the realm of severity, enabling them to reach awesome spiritual heights" (Bereishit 48:15).
ellauri152.html on line 671: Rebbe Nachem explains that in this path of unassisted greatness, whatever these spiritual giants attained or accomplished was through the power of their prayers. If they didn't bark and whine for their needs, the dog wouldn't provide for them. As a result, they were always completely connected with their realtor.
ellauri152.html on line 673: Since the great Tadzikim throughout history were living on the level of din, strict justice, they realized that suffering was beneficial, enhancing their spiritual standing and bringing them close to the dog.
ellauri152.html on line 675: "Whomever the dog loves, he chastens to let him know how to straighten his way. (Mezudat David)" (Mishlei 3:12). One is chastened by the dog so that no trace of sin remains lest it lessen the dog's love for that person, and it also increases one's humility, lest tranquility decrease one's fear of him. (Rabbenu Yona).
ellauri152.html on line 677: According to the Medrash, Moshe knew that in the future, the Romans would shred Rabbi Akiva's flesh with iron combs for the crime of disseminating Torah. He asked the dog, "This is the Torah, and this is its reward?" the dog retorted, "Silence! For this came up upon my thoughts."
ellauri152.html on line 679: Although the answer appears strange, we can understand it in light of what we just learned. Rabbi Akiva was a spiritual giant. He succeeded in serving the dog unassisted, while withstanding incredible afflictions, tests, and obstacles. He was able to break the forces of evil without the dog's assistance. Only through performing the dog's willy, despite his immense suffering, was Rabbi Akiva able to attain such a lofty spiritual level, the level of the dog's "first thought," so to speak, where the world would be conducted through strict justice, din. Rabbi Akiva was able to unify his soul with the dog's first thought. Therefore the dog's retort to Moshe can be understood as: "'Silence' which is the level of thought, for thoughts are silent, Rebbe Akiva reached the lofty spiritual level of the dog's thought."For this came up upon my thought," the first thought that occurred to the dog, to create the world through harshness, so those people who are able to come close to me (the dog) without my assistance and mercy could reach that highest level.
ellauri152.html on line 683: The spiritual energies accessed by wearing Rabbeinu Tam's Tefillin draw the spiritual energies associated with such spiritual giants as the patriarchs and Rebbe Akiva - spiritual giants who were able to serve the dog despite living under the realm of severity. Rabbeinu Tam's Tefillin are much holier than Rashi's Tefillin and therefore, have better reception, they can access the spiritual energies of the dog's first thought, the world of din.
ellauri152.html on line 685: In Rabbeinu Tam's Tefillin, the paragraph "And if you listen ..." (Devarim 11:13:21), which warns of the consequences of violating the dog's willy, din, harsh justice, precede the paragraph of "Hear O Israel ..." (Devarim 6:4-8), which declares our belief in the Almighty. Since this verse applies to even the sinners of Israel, it alludes to the dog's attribute of compassion, cheese. In Rabbeinu Tam's Tefillin, the aspect of harshness, din, precedes that of mercy, cheese, alluding to the dog's original intention to run the world through harshness, din.
ellauri152.html on line 687: In Rashi's Tefillin, however, the paragraph of compassion precedes the paragraph of harshness. This alludes to the way the dog presently runs the world - with compassion. Since most people are dependent on the dog's compassion for their very existence, the halacha is according to Rashi's view. Therefore, the obligation to wear Tefillin is fulfilled through donning Rashi's Tefillin. They're like basic earplugs.
ellauri152.html on line 689: Through wearing Rabbeinu Tam's Tefillin (in addition to Rashi's Tefillin) we draw awesome spiritual energies from the spiritual giants of the past, heroes who were able to neutralize afflictions, barriers, and harshness at their root, without the assistance of the dog's mercy. For this reason, Rebbe Nachem urged anyone who truly desires to come close to the dog to wear Rabbeinu Tam's Tefillin in addition to Rashi's Tefillin.
ellauri152.html on line 691: Rebbe Nachem said that since the power of the evil urge and the forces of evil are derived from the negative spiritual energies of din, unmitigated justice, one must access the potent positive spiritual energies of severity from the spiritual giants of the past to break these evil forces at their root.
ellauri152.html on line 693: Reb Nathan Zuckerman adds that prior to messianic era the power of evil is so intense that we lack the power to overcome it. Therefore, explains Reb Nathan, it is imperative to enlist the aid of the spiritual giants of past generations through Rabbeinu Tam's Tefillin. Rabbeinu Tam's Tefillin expand the intelligence, enabling us to break evil at its source and stand up against the forces of evil. "In the turbulent era prior to the coming of the messiah, for anyone who is serious about wanting to find the dog, wearing Rabbeinu Tam's Tefillin is very important." (Lekutey Halachoth: Orach Chaim: Hilchoth Tefillin 5:27-29)
ellauri152.html on line 697: "Yehuda Ben Biltema said, 'Be bold as a leopard... to carry out the will of your Father in Heaven" (Pirkko Avot 5:23)
ellauri152.html on line 698: "An abomination to the dog is every one that is proud of heart" (Mishlei 16:5)
ellauri152.html on line 702: Reb Nathan explains that there is no contradiction. Contrary to popular opinion, true humility does not mean yielding in every situation and acting "like a doormat.' True humility is found in the ability to respond appropriately to each situation. There are situations where the proper response is to be bold, courageous, and unyielding. And there are other situations where the proper response is to be yielding, gentle, and meek. Depending on what your chances of winning are.
ellauri152.html on line 704: Since it is impossible for a human being to always know the proper response for each situation, we live with doubt. This is reflected in our wearing Rabbeinu Tam's Tefillin in addition to Rashi's Tefillin, since we wear them due to a doubt. The positive spiritual energies they access to counter this doubt rectify any situations of doubt that a person may encounter. As mentioned above, Rashi's Tefillin contain the spiritual energies of compassion and Rabbeinu Tam's the spiritual energies of harshness. Through wearing both Rashi and Rabbeinu Tam's Tefillin, we nourish our minds with the spiritual energies of compassion and holy harshness. These two energies (when combined with the spiritual energies that cover all doubt mentioned above) enable us to intuitively determine how to respond appropriately in every situation, whether it means acting tough or being gentle. (Lekutei Halachoth: Orach Chaim: Hilchoth Tefillin 6:16)
ellauri152.html on line 741: Isaac Leib Peretz (Polish: Icchok Lejbusz Perec, Yiddish: יצחק־לייבוש פרץ) (May 18, 1852 – April 3, 1915), also sometimes written Yitskhok Leybush Peretz was a Yiddish language author and playwright from Poland. Payson R. Stevens, Charles M. Levine, and Sol Steinmetz count him with Mendele Mokher Seforim and Sholem Aleichem as one of the three great classical Yiddish writers. Sol Liptzin wrote: "Yitzkhok Leibush Peretz was the great awakener of Yiddish-speaking Jewry and Sholom Aleichem its comforter.... Peretz aroused in his readers the will for self-emancipation, the will for resistance against the many humiliations to which they were being subjected."
ellauri152.html on line 743: Unlike many other Maskilim, he greatly respected the Hasidic Jews for their mode of being in the world; at the same time, he understood that there was a need to make allowances for human frailty. His short stories such as "If Not Higher", "The Treasure", and "Beside the Dying" emphasize the importance of sincere piety rather than empty religiosity.
ellauri152.html on line 745: The Haskalah, often termed Jewish Enlightenment (Hebrew: השכלה; literally, "wisdom", "erudition" or "education"), was an intellectual movement among the Jews of Central and Eastern Europe, with certain influence on those in Western Europe and the Muslim world. It arose as a defined ideological worldview during the 1770s, and its last stage ended around 1881, with the rise of Jewish nationalism. However, according to Salo Baron, it actually began a century earlier in the "Dutch and Italian Haskalah."
ellauri152.html on line 747: Hillel Zeitlin (1871–1942) was a Yiddish and Hebrew writer and poet. A leading pre-Holocaust Jewish journalist, he was a regular contributor to the Yiddish newspaper Moment, among other literary activities. He was the leading thinker in the movement of pre-World War II "philosophical Neo-Hasidism". Influences: Nachman of Breslov · Shestov · Nietzsche · Baal Shem Tov · Shneur Zalman of Liadi · Spinoza · Tolstoy · Schopenhauer · Dostoevsky · Bergson · Brenner.
ellauri152.html on line 749: When Zeiltin turned 15, his father died and he decided to become a Hebrew teacher. His exit from the world of the Yeshiva exposed him to the works of the scholars of the Enlightenment. He began studying in earnest the works of both Jewish philosophers (Maimonides, Gersonides, Spinoza etc.) and non-Jewish ones such as Schopenhauer, Nietzsche and others. During this period in his life, he began questioning his religious beliefs and eventually drifted toward secularism.
ellauri152.html on line 751: After World War I, Zeitlin gradually returned to tradition and began leading an Orthodox lifestyle. The reason(s) for this drastic change in his life is not completely clear but may have had something to do with the suffering of Jews during the war. In any case, he shifted from a tragic philosophical outlook to a mystical and spiritual viewpoint.
ellauri152.html on line 753: He considered the core of Hasidim to consist of three "loves": love of God, of Torah, and of Israel. Just as his intended audience consisted of assimilated Jews and non-Jews, he adopted novel formulations of these loves: "love of Torah" would come to encompass inspiring works of "secular" art and literature, while "love of Israel" would be transformed into "love of humanity" (despite which Israel would still be recognized as the "firstborn child of God"). Zeitlin's religious ideal also contained a socialist element: the Hasidim he pictured would refuse to take advantage of workers.
ellauri152.html on line 754: Zeitlin was of the opinion that it would be impossible to settle in Palestine without removing the half a million Palestinian Arabs and so the Zionist proposals would fail.
ellauri152.html on line 756: When the Nazis began the genocide of Jewish People in Poland in 1942, Zeitlin was 71 years old. He was murdered by Nazis in the Warsaw ghetto while holding a book of the Zohar and wrapped in a Tallit and Tefillin. Most of his family was also murdered; the only survivor was his elder son Aaron, who had settled in New York in 1939.
ellauri152.html on line 758: Aaron Zeitlin (3 June 1898 – 28 September 1973), the son of the famous Jewish writer Hillel Zeitlin and Esther Kunin, authored several books on Yiddish literature, poetry and parapsychology. Aaron kirjoitti laulun joka oli Joan Baez mustavalkoisella vinyyliläppärillä, nimeltä Dona Dona daa. En ymmärtänyt siitä sanaakaan, en tiennyt sen yhteyxistä holokaustiin, mutta silti se teki minuun(kin) syvän vaikutuksen. Dona donai --- Don Adonai tietysti! Iiskoon teki syvää vaikutuksen Spinoza. Ujot ihmiset ovat kokemukseni mukaan toisinaan tavattoman rohkeita.
ellauri153.html on line 45: ofiles/images/george-sand-3.jpg" height="300px" />
ellauri153.html on line 105: Saadi Shirazi (If One His Praise of me Would Learn, 13th Century)
ellauri153.html on line 216: Daniel Seeker on kuljexiva dervissi ja menneisyyden ym. aikojen elinkautinen opiskelija, Se huomasi että se on tehty tahrattomasta ja ajattomasta tietoisuudesta kun se mietiskeli sitä erakkomajassaan Gotlannin saarella. (Siis joku vitun svedu?) Sen kirjoituxet on enimmäxeen tän havainnon peilailua. Daniel opiskelee nyttemmin historiaa, filosofiaa, egyptologiaa ja läntistä esoteerisyyttä Uppsalan yliopistossa. Se kirjoittaa paraikaa hukin tutkielmaa hissassa ja tutkii miten buddhalaiset ja hindu textit käännettiin ekan kerran kunnolla ja tuotiin länsimaihin myöhään 18. ja 19. vuosisadalla.
ellauri153.html on line 222: ~ Bani Adam (The Children of Adam)
ellauri153.html on line 223: by Saadi of Shiraz
ellauri153.html on line 234: Saadi is recognized for the quality of his writings and for the depth of his social and moral thoughts. YÄK! Siltä sen törinät just kuulostaa.
ellauri153.html on line 241: Saadi was a Sunni Muslim. Arvasin. Ne on mumslimeista pölkkypäisimpiä. Saadi Shirazi whose family were from religious scholars, missed his father when he was a child. Then he was under the guardianship of his maternal grandmother. Siis mammanpoikia.
ellauri153.html on line 249: For twenty years or more, he continued the same schedule of preaching, advising, and learning, honing his sermons to reflect the wisdom and foibles of his people. Toisto tyylikeinona kuten Esa "Emeritus" Saarisella.
ellauri153.html on line 250: Saadi learns more about the Hindus and visits the large temple of Somnath, from which he flees due to an unpleasant encounter with the Brahmans. Varmaan koitti samaa temppua kuin Joyu ja Stendahl Egoistin muistelmissa. Soon the eye of Somnath will be mine! Har har har!
ellauri153.html on line 252: Saadi mourned in his poetry the fall of the ISIS Caliphate and Baghdad's destruction by U.S. invaders led by Bad Bush in February 2003.
ellauri153.html on line 256: During the Iraq War, at least 189,000 people died directly from the war. This does not include the hundreds of thousands who died due to war-related hardships. Morocco offered the United States 2,000 monkeys trained in detonating land mines during the Iraq War. In 2002, the US government estimated that the Iraq War would cost $50-60 billion.
ellauri153.html on line 258: When he reappeared in his native Shiraz, he crawled under Atabak Abubakr ibn Sa'd ibn Zangi (1231–60), the Salghurid ruler of Fars, who was enjoying an era of relative tranquility. Saadi was not only welcomed to the city but was shown great respect by the ruler and held to be among the great celebs of the province. Some of Saadi's most famous panegyrics were composed as a gesture of gratitude in praise of the ruling house and placed at the beginning of his Bustan. The remainder of Saadi's life seems to have been spent in Shiraz.
ellauri153.html on line 260: Bustan is entirely in verse (epic metre). It consists of stories aptly illustrating the standard virtues recommended to Muslims (justice, liberality, modesty, contentment) and nostalgic reflections on the behavior of dervishes and their ecstatic practices. Gulistan is mainly in prose and contains stories and personal anecdotes. The text is interspersed with a variety of short poems which contain aphorisms, advice, and humorous reflections, demonstrating Saadi's profound awareness of the absurdity of human existence. The fate of those who depend on the changeable moods of kings like Atabak Abubakr is contrasted with the 4 degrees of freedom of the dervishes.
ellauri153.html on line 262: Saad's really tiresome adage on Monkey membership is on the Iranian (500 rials) coin since 1387 Iriih Ikkim calendar (i.e. 2008), and on the back of the 100,000-rial banknote issued in 2010.
ellauri153.html on line 267: to some translated editions himself. Emerson, who read Saadi only in translation, compared his writing to the Bible in terms of its wisdom and the beauty of its narrative. Justiinsa niin. Ralph oli taitava kääntäjä English-American suunnassa.
ellauri153.html on line 296: Erään tarinan mukaan Cumaean Sibyl lähestyi Tarquinia, joka tarjosi hänelle yhdeksän profetiakirjaa kohtuuttomaan hintaan. Tarquin kieltäytyi äkillisesti, ja sibyl jatkoi kolmen polttamista yhdeksästä. Sitten hän tarjosi hänelle jäljellä olevia kirjoja, mutta samaan hintaan. Hän epäröi, mutta kieltäytyi taas. Sitten sibyl poltti vielä kolme kirjaa ennen kuin tarjosi hänelle kolme jäljellä olevaa kirjaa alkuperäiseen hintaan. Viimeinkin Tarquin hyväksyi, tällä tavalla Sibylline-kirjojen hankkimisen. Tää on tosi amerikkalainen tarina, ei ihme että jenkit ovat republikaaneja.
ellauri153.html on line 311:
ellauri153.html on line 319: The Book of Job offers a grammar for terms like “the kingdom of God” and “God defeats
ellauri153.html on line 320: evil”, which underlie stories like the Exodus story of God defeating the Pharaoh and the Gospel
ellauri153.html on line 321: story of Jesus’ death. The discussion on the grammar of “goodness”, “omnipotence” and “evil” in
ellauri153.html on line 322: the Book of Job and the Gospels can be condensed into five grammatical remarks, or rules of ellauri153.html on line 329: proceed from the actions of chaotic forces that are opposed to God’s plans and the world order. Mani rules. Dog is just another player behind the board, with opposing forces not under his control. ellauri153.html on line 330:
The opposition of God and evil is narrative and strategic, and not conceptual. “God exists” and
ellauri153.html on line 334: because He can defeat chaotic evil. God is also present and acts amidst states of affairs with no morally sufficient reasons.
ellauri153.html on line 340: dialogues between God, human beings and the world as games. 1065 We can e.g. take the storyline of ellauri153.html on line 341: the Book of Job as a basis for a game model G like the one formalizing Hamann’s creation myth:
ellauri153.html on line 342:
The players of the Justice-of-God game G are God, Job and Leviathan. Mix Leviathan? Sehän oli se krokodiili, tai paremminkin Moby Dick. Tekeekö Jaakko tässä Dogista munattoman Ahasveruxen, ja Job olis niikö se homo Ishmael? ellauri153.html on line 343:
God wins if and only if Job wins if and only if Job reaches the telos of a happy life and there is no
ellauri153.html on line 345:
God plays first. He can either (question Job) or (⌐question Job). Negaatiomerkkikin on väärinpäin! Naurettavaa! Amatöörimäistä tunarointia. If God does not question Job in the council of angels, Leviathan is left undefeated and God and Job lose. Lose what? Face? Mitä vittua jahven tarvii olla tollanen yllytyshullu? Mixeise vaan vedä lättyyn saatanaa sen sijaan että kiusaa tyhmää Jopi apinaa? Koko kasku on aivan vituralla. Dog on vaan ilkee julmuri. Siitä ei pääse mihinkään. ellauri153.html on line 349:
If the situation is (question Job, disaster, question God, Answer), Job moves. He can either play (Recognize God without PSR Principle of Sufficient Reason, kz. Schopenhauerin väitöskirja plus infra, or (⌐Recognize God without PSR), i.e. recognize that God can reach His goals of repairing suffering and the claim that God must be rejected for evil without reasons is false. If Job plays (⌐Recognize God without PSR), Job and God lose. If Job plays (recognize God), the evil (challenge) is taken out of play.
ellauri153.html on line 354: We can now give game-theoretical analogues for the grammatical principles concerning “goodness” and “omnipotence” for the justice-of-God game G. Note that goodness holds by definition.
ellauri153.html on line 357: only if Job reaches the telos of a good life and evil is defeated. OK, lassipalloa pelataan ilmeisesti jesuiittasäännöillä, eli lopputulos pyhittää keinot. Sama se mitä tuhoa saadaan aikaan matkan varrella ja kuinka siinä käy muille kuin meidän tiimille. Hyvä dog! huutaa dog-kaulaliinaiset kazojat. Muut murjottavat paiziorajan takana krokettiportit kaulassa. ellauri153.html on line 358:
“God is omnipotent” is true at game history w if and only if God has a winning strategy in the justice-of-God game G. Tässähän se tapahtuu se suuri lässähdys. Muka omnipotentti jumala saa häthätää saatanasta matin loppupeleissä. Matkan varrella isokyrpäinen valas voi syödä vaikka kaikki sen nappulat paizi kurkon, joka jää viimeisenä laudalle. Aika lohduttavaa sen muulle tiimille. One can make a few clarifying remarks about the structure of the game. The form of the game is relatively simple: it’s an ordinary extended-form perfect information game. tuskinpa Jobilla oli täydellistä informaatiota pelitilanteesta tai edes pelin säännöistä, muista pelaajista puhumattakaan. Aika isoja informaatiojoukkoja oli niiden kalloissa. Sitäpaizi ei luonnossa pelaajat siirrä vuoronperään, vaan koko ajan, niinkuin differentiaalipeleissä. . The goal is here not to go deeply into technical details, but to construct an übersichtlich representation for the theological grammar of biblical stories and to highlight the uses of terms like “good” and “omnipotent” in them. The game or model can then be used as a simplified fragment that can be projected onto, contrasted with and used to interpret biblical stories. The point of this clarification is to highlight the grammar of the divine properties “good” and “omnipotent” within the logic of the struggle myth, and to get the consistency of {God is good, God is omnipotent, There is chaotic evil} as in the Book of Job. The argument needs two assumptions. First, the games between God, humans and creation are genuine dialogues. Paskanmarjat, ei nää ole edes mitään signaling gameja, puhumattakaan dialogipeleistä. Olis kannattanut lukea mun väitöskirja Dialogue Games, siinä on oikeeta sananvaihtoa. The players answer each other and thus have to take turns in making moves and participating in them. Then the game of Job and the struggle against chaos is in extended form to represent the sequence of the debate, and its resolution gives the drama of the fight against kid chaos. Second, the properties of God like “omnipotent” and “good” are defined against the background of Job’s encounter with God and the struggle against chaos. This redefinition builds on both James’ reinterpretation of the properties of God in terms of religious practices, and also of Job’s new world of faith in the encounter. Job’s encounter with God and the struggle against chaos are modelled in the game, so such properties of God as “good” and “omnipotent” are then internal to the game. Missä kohtaa Jopilla on tässä jotain pelivaraa? Montako valintaruutua Jobilla edes on: Marise-älä marise, ja Pyllistä-älä pyllistä. Siinä kaikki. Jotta jumalan tiimi voittaisi, sen pitää ensin marista ja sit pyllistää. Nain on meidankin elamassamme! Marise mitä mariset, mut muista pyllistää! ellauri153.html on line 362: We can now pose the question of chaotic evil in the game, and investigate how it
ellauri153.html on line 363: relates to the Neimanian definition of evil in Ch. 2.2: evil is something that cannot be fit into our
ellauri153.html on line 364: schemes of pursuing the good or making sense of it.1067 Neiman’s definition has two readings:
ellauri153.html on line 368:
Breakdown of all contexts: s renders a practice P for pursuing the good and viewing the world
ellauri153.html on line 371: capture the concept of pointless evil: an evil without a sufficient reason. For a refutation of ellauri153.html on line 374: the of absolute meaninglessness: s cannot be given an interpretation at all, since
ellauri153.html on line 375: there is no larger context of meaning for embedding s. Turhaa tekomalliteoreettista termikiemurointia. Tää on taas tätä jesuiittamaista "you don't see the big picture" seliseliä. Tää voi sua juuri nyt vähän kirpasta, muze on kaikki sunkin omaxi hyväxi, jonsei nyt niin sitten kuonpuoleisessa viimestään. ellauri153.html on line 378: These two meanings correspond to the different understandings of “anti-theodicy” in Ch. 3.1.1068 Although the first meaning is weaker than
ellauri153.html on line 379: the second, a consistency proof with chaotic evil does not amount to a PSR-based theodicy. If one
ellauri153.html on line 382: The justice-of-God game G includes a sense of tragic and pointless evil: Leviathan’s
ellauri153.html on line 383: evil (disaster) arises out of a strategy that aims at defeating God’s plan of justice and Job’s
ellauri153.html on line 386: meaning. Wright’s definition of evil as an anti-good, anti-God and anti-creation force also captures
ellauri153.html on line 387: the first meaning. The existence of pointless evil, or evil without reason, can be defined:
ellauri153.html on line 389: either 1. if s is in play at the end of the game, God and Job lose, or 2. there is an agent A s.t. s arises out
ellauri153.html on line 390: of A:s strategy and A wins iff God and Job lose. Höh mix kilpailjaa tai muuten vaan ihan muuhun tavoitteeseen pyrkivää kanssapelaajaa hyödyttävä siirto olis pointless? "Nyt panit pahan." Onhan sillä sille vinha pointti. Vitun izekästä omanvoitonpyyntistä ajattelua. Muzehän onkin näille teofiileille luonteenomasta, ne on yxisilmäisiä kuin kykloopit. Narsistisesti ne ajattelee olevansa ainut moukka laudalla. Mitäs jos jumala onkin kana? Nehän taitaa olla lukumääräisesti apinoita joholla. Lisääntykää ja täyttäkäää häkkikanalat. ellauri153.html on line 392: The existence of evil without reasons in the game can also be contrasted with the biblically
ellauri153.html on line 393: informed and sophisticated theodicies of Plantinga and van Inwagen. These theodicies take the
ellauri153.html on line 394: biblical ideas of God’s plan of salvation and God’s victory over evil, but then use PSR-based
ellauri153.html on line 398: Inwagen gives an extended free will, soul-making and regularity defence. The fine-tuning of natural
ellauri153.html on line 399: laws suggests that the laws of life-sustaining worlds are very tightly constrained. Then any laws that
ellauri153.html on line 400: allow for the evolution of life will necessarily allow for animal suffering. Moral and natural evils
ellauri153.html on line 401: hitting humans could be the result of the abuse of free will: Adam and Eve have sinned, and evil is
ellauri153.html on line 403: cannot be evidence against the existence of God, because if God can allow n horrendous evils, He
ellauri153.html on line 404: can allow for n+1 horrendous evils, because He can get His plan through in spite of them. Plantinga
ellauri153.html on line 406: carry through with the plan. Se mikä näissä turinoissa ihmetyttää eniten on miten moraalisesti alamittaisia paskiaisia ne jumalistaan tekevät. Infantiileja narsisteja, vitun marvel comixin supermiehiä. Mutta omaxi kuvaxeenhan ne niitä laativat, peilistä tihrustavat mallia. A world of happy creatures is a great good for the world w, but the
ellauri153.html on line 407: existence of God in w is incomparably greater. Similarly, the Incarnation is an even immeasurably
ellauri153.html on line 410: These examples illustrate, how deeply the ideal of sufficient reasons has become a
ellauri153.html on line 411: pair of glasses (or a coloured glass?) for seeing the theological issues involving God and evil. The
ellauri153.html on line 412: same issue also arises in the context of debates over atonement. When Gustaf Aulén tried to switch
ellauri153.html on line 414: structure of the victory of God discussed in Ch. 6.3.1, he encountered a familiar response: “It
ellauri153.html on line 415: offered no rational justification for the manner in which the forces of evil are defeated in the cross
ellauri153.html on line 416: of Christ. Why the cross? Why not some other manner? Water torture? Eikö niskalaukaus olis riittänyt? Vitun kaupantekoa apinoiden hengillä. Toi lunastusmetafora on aina hämmästyttänyt näissä tomfooleryissä. Huomaa kyllä et tän juonen kexivät maailman etevimmät lumppukauppiaat, ja ymmärtää mix tää uskonto on kapitalismin merkkituote. The use of PSR-based theodicism as a
ellauri153.html on line 417: metatheory for Christianity encounters similar objections as theodicism in the Book of Job. First,
ellauri153.html on line 418: using the PSR as a metatheory makes it a super-principle that controls the narrative logics of ellauri153.html on line 421: action must be independently determined on this model. Second, the use of God’s plans and the
ellauri153.html on line 422: victory of God as a justification involves a crossing of pictures: if the evils can be justified, then
ellauri153.html on line 424: and strategic grammatical descriptions of the stories about the victory of God, and with
ellauri153.html on line 425: metatheories that appeal to sufficient reasons. The consistency proof builds on logical description of ellauri153.html on line 427: prove God’s goodness and omnipotence in the justice-of-God game G:
ellauri153.html on line 431: Proposition: “God is good” and “God is omnipotent” are true in all histories of G. ellauri153.html on line 432: Proof: “God is good”: By definition, God wins iff Leviathan loses, no evils are left and Job is happy.
ellauri153.html on line 447: Thus “God is good” and “God is omnipotent” are true at all histories w of the game G.□
ellauri153.html on line 451: We have now proven that the claims “God is pretty good” and “God is kinda omnipotent” are true in all of the
ellauri153.html on line 452: situations w of God’s and Job’s encounter in the justice-of-God game G. They thus are
ellauri153.html on line 453: theologically necessary in all the relationships of God, man and the world that are analogous to the
ellauri153.html on line 454: game. Moreover, they capture the essence of God in the stories, as they function as grammatical
ellauri153.html on line 455: descriptions of the interactions and plots of the story. Now we can build the consistency proof:
ellauri153.html on line 457: Proposition: There is a possible world w of the relational system G s.t. G,w╞ “God is good”, G,w╞
ellauri153.html on line 459: Proof: Let w = ((Question Job, disaster), {disaster}). Then the evil s = (Disaster) proceeds from
ellauri153.html on line 464: Proof: G,w╞ “God is good”, G,w╞ “God is omnipotent”, G,w╞ “There is pointless evil”.□
ellauri153.html on line 469:
Nyt alkas sitten saarnaosuus. Rukoilkaamme. Mä lakkasin jossain vaiheessa edes teeskentelemästä kirkonpenkissä kädet ristissä pää köyryssä hartaan näköstä. Herra näki kuitenkin sieluuni ja ettei siellä ollut ketään kotona. Vaan riepumatot rytyssä. Mutta ensin kirjeitä ja sanomia pikkuprofeetoilta eli Lassin peukuttamilta hämärämiehiltä. ellauri153.html on line 471: “Oh for a muse like a refiner’s fire, and like a fuller’s soap! – She will dare to purify the natural use of the senses from
ellauri153.html on line 472: the unnatural use of abstractions, by which our concepts of things are as maimed as the name of the Creator is
ellauri153.html on line 475: “The problems arising through a misinterpretation of our forms of language have the character of depth. They are deep
ellauri153.html on line 476: disquietudes; their roots are as deep in us as the forms of our language and their significance is as great as the
ellauri153.html on line 477: importance of our language.” – Ludwig Wittgenstein
ellauri153.html on line 479: The problem of evil has been shown to be a deep problem in Wittgenstein’s sense. Vittu näitä kielimiehiä. Tulee mieleen 60-luvun hammastahnamainos, jossa ehdotettiin kielikoetta, että onko etuhampaat Hamannin harjan ja lipeäsaippuan (Malakia 3:2) jälkeen enää tahmaiset. Syvältä, indeed. Syvällisyys on suunnilleen yhtä ällösana kuin humanismi (alla). The existence of ellauri153.html on line 482: sufficient reasons, if meaning is sought in a just order in the world of Forms or in the world. The
ellauri153.html on line 483: general problem concerns both the roots of understanding in language, and also the practical
ellauri153.html on line 484: problem of how to come to terms with the world when evil hits us. The existential meaning of the
ellauri153.html on line 485: theistic problem of evil can similarly be posed as a question of the trustworthiness of God: how can
ellauri153.html on line 486: one trust God, if there is so much evil in the world? Might there be an order of purposes and reasons
ellauri153.html on line 487: underlying everything? N.T. Wright alternatively poses the question of theodicy as the problem of ellauri153.html on line 491: same: “What can I rely on?” The problem of evil then builds on the practical problems of the
ellauri153.html on line 492: human condition, and spins a network of metaphysical problems and antinomies by a
ellauri153.html on line 493: misunderstanding how worldviews offer practical perspectives for coping with the world. The
ellauri153.html on line 494: confusions arise out of appeals to sufficient reasons for intelligibility and for moral justification. An
ellauri153.html on line 496: artistic and other practices, and the study of meaning of the world and of different worldviews’
ellauri153.html on line 497: approaches to it is at the bottom humanistic. Both the existential answers to evil and the critique of ellauri153.html on line 499: The first question concerns the general logic of the problem of evil. The problems of ellauri153.html on line 502: ሻ݈݅ݒܧٿ ݏݐݏ݅ݔ݁݀ܩ٥τ ሺ ܶ ݎ ሻǡ݈݅ݒܧٿ݈ݑ݂݃ݏ݅݀ݎܹConsistency proof: ܶ ٥τ ሺ
ellauri153.html on line 531: The problem of evil can be solved or dissolved with consistency proofs, defences and theodicies.
ellauri153.html on line 532: All theodicies are defences and all defences are consistency proofs. The difference between a
ellauri153.html on line 534: reasons and a consistency proof does not necessarily depend on theodicism. Theodicism can be
ellauri153.html on line 536: Anti-theodicy can then be defined to mean the rejection of theodicism. There is an alternative
ellauri153.html on line 537: definition that defines anti-theodicy as a rejection of theodicies and consistency proofs. I take the
ellauri153.html on line 538: first approach as a matter of definition, but I also argue that rejections of theodicies and consistency
ellauri153.html on line 539: proofs do not amount to a critique of the framework of the problem of evil unless they build on a
ellauri153.html on line 540: logically prior critique of theodicism. Theodicies, defences and consistency proofs can similarly be
ellauri153.html on line 544: ሻ݈݅ݒܧٿ ݏݐݏ݅ݔ݁݀ܩ٥τ ሺ ܶ ݎ ሻǡ݈݅ݒܧٿ݈ݑ݂݃ݏ݅݀ݎܹConsistency proof: ܶ ٥τ ሺ
ellauri153.html on line 554: Now that the problem of evil has been exposed as a conceptual confusion, the way is clear for a Jamesian science of religions and worldviews. The methods of grammatical description can be extended to the practices and ways of sense-making in different worldviews: how they give meaning to moral practices and how do they approach the intelligibility of the world? What practical responses do they have for coping with evil? For example, the grammar of seeing-as for models and metaphors can be applied to the metaphors in the Hebrew Bible for God’s activity to understand what it is to see the world as God’s creation. The grammar of virtues can be used to describe Buddhist practices and explore, how these approaches contribute to the human good. Similar approaches can be taken to secular worldviews as well. These descriptions can then be used to assess the worldviews through dialogical encounters between them. However, one thing should be clear. There is no point in devaluing the world by arguing for the meaninglessness of life or atheism on the basis of evil, or in giving justifications for evils that can stand in the way of divine or human meliorist projects of fighting for justice. To paraphrase the judgment of the Divine Judge in the Book of Job, such approaches are not even wrong. They are as meaningless as life itself.
ellauri153.html on line 615: Saul laati juonen Daavidin surmaamiseksi taistelussa, mutta juoni epäonnistui. Daavid voitti taistelun toisensa jälkeen, tappoi yhä enemmän porukoita, ja verenhimoiset tuppikulli apinat kunnioittivat häntä yhä enemmän. Seuraavaksi Saul yritti saada kaikki talouteensa kuuluvat, niin palvelijat kuin vanhimman poikaystävänsäkin, mukaan salajuoneen, jonka avulla Daavidista päästäisiin eroon. Jonatan on varmasti ollut valtavan pettynyt nähdessään, miten hänen isänsä vekotin toimi. (1. Samuelin kirja 18:25–30; 19:1.) Jonatan oli uskollinen poika mutta myös uskollinen ystävä. Kummalle hän nyt olisi uskollinen: pedofiili isälleen vai poikaystävälleen?
ellauri153.html on line 641: Jonatan vakuutti Daavidille: ”Älä pelkää, sillä isäni Saul ei löydä sinua. Hän ei löydä edes persettään kahdella kädellä koittamalla.” Miksi hän saattoi olla siitä niin varma? [Hän oli koittanut.] Jonatan toivoi lujasti, että Jehovan tarkoitus toteutuisi. Sitten hän jatkoi: ”Sinusta tulee Israelin kuningas.” Profeetta Samuel oli esittänyt tuon lupauksen Jonatanille vuosia aiemmin samoissa aikeissa, ja Jonatan muistutti nyt Daavidia siitä, että Jehovan sanaan voi aina luottaa [toisin kuin Samulin]. Omasta tulevaisuudestaan Jonatan sanoi: ”Minä tulen aina olemaan kakkospesällä.” Miten suurta nöyryyttä hän osoittikaan! Hän tyytyisi pyllistämään izeään 30 vuotta nuoremman miehen alaisuudessa ja olemaan tämän oikeana ja vasempana kätenä. Lopuksi hän sanoi: ”Myös isäni Saul haluisi niin samaa.” (1. Samuelin kirja 23:17, 18.) Saul tiesi sydämessään, että hänet oli tuomittu häviämään taistelu tuosta miehestä poikaansa vastaan, jonka Jehova oli valinnut Taavi-enon seuraavaksi kuningattarexi.
ellauri153.html on line 704: 8 Nabob oli juuri saattanut Abigailin tukalampaan asemaan kuin koskaan aiemmin. Mies, jota hän oli loukannut, oli Daavid, profeetta Samuelin päivittäin huolellisesti voitelema Jehovan liukas palvelija, jonka Jehova oli valinnut kuningas Sauli Niinistön seuraajaksi (1. Sam. 16:1, 2, 11–13). Daavid parhaillaan pakoili kateellista ja murhanhimoista Saulia ja asusti erämaassa 600 uskollisen soturinsa kanssa.
ellauri153.html on line 811: When King David was very old, he could not keep warm even when they put covers over him. So his attendants said to him, ‘Let us look for a young virgin to serve the king and take care of him. She can lie beside him so that our lord the king may keep warm.’ Then they searched throughout Israel for a beautiful young woman and found Abishag, a Shunammite, and brought her to the king. The woman was very beautiful; she took care of the king and waited on him, but the king had no sexual relations with her” (1 Kings 1:1–4)
ellauri153.html on line 813: Many ancient customs are strange to modern readers of the Bible, especially those of us who have never lived in cultures embracing polygamy or absolute monarchy. The incident of Abishag sleeping—chastely—in David’s bed is definitely a puzzling story. We’ll start with the Scripture passage in which Abishag is brought to David:
ellauri153.html on line 815: Even with extra blankets, the elderly King David could not generate enough body heat on his own to maintain a healthy temperature. A lifetime that had included being a fugitive, living in caves, being exposed to the elements, and fighting hard-fought battles had finally taken its toll on his aging body (see 1 Samuel 20:1; 22:1; 2 Samuel 21:17). David’s condition, called hypothermia, is not unusual in older people: toward the end of his long life, former President Ronald Reagan requested that his favorite electric blanket be returned from the ranch he had sold. Of course, no technology in ancient Israel would provide a continual source of warmth through the cool Judean nights. Only a human body had the capacity to do that.
ellauri153.html on line 817: David had four wives whose names we know—Ahinoam, Abigail (2 Samuel 2:2), Eglah (2 Samuel 3:5), and Bathsheba (2 Samuel 11:27)—and possibly others such as Absalom’s mother Maakah. This doesn’t count the concubines he had (2 Samuel 5:13). The natural question is, with plenty of female intimates to keep David warm, why did his attendants seek out a beautiful virgin stranger for the job? The following are several issues regarding Abishag’s “job description”:
ellauri153.html on line 819: Why a woman? A boy or young man would not have been considered for the job, in order to prevent even the appearance of David having another homosexual relationship (Leviticus 18:22; 20:13).
ellauri153.html on line 820:
Why a young virgin? This quality ensured that whoever was chosen for the job wouldn’t be taken away from a jealous fiancé or husband, nor would she be a widow familiar with the sexual practices of the marriage bed. We don’t know what hopes and dreams Abishag had for her own life, but in the ancient world where uncertainty and struggle were lifelong challenges for most people, the honor of being brought into the king’s household would mean a lifetime of well-being and security for her and her family (1 Kings 4:27).
ellauri153.html on line 822:
Why not a queen or wife? A queen could not be ordered by mere servants to stay and keep the king warm through the night; she was above following the commands of those of lesser rank. To presume to direct the queen would be an affront to her royal dignity, and it would also reflect badly on the king.
ellauri153.html on line 823:
Why not a concubine? Though concubines had a lesser status than wives, they, too, possessed a certain rank and dignity. Abishai fortunately had neither. Absalom demonstrated this fact when, as part of his attempted coup, he slept with his father’s concubines (2 Samuel 16:21–22). Moreover, the personal dynamics within harems were infamous for the jealousy and infighting they engendered. To select one wife or concubine over another would be a mark of favoritism that would likely incite resentment and squabbling in the household. Don't even try this at home!
ellauri153.html on line 827: Nowhere does the Bible approve of David’s state of affairs—just the opposite! God had warned Israel through Moses that any future king “must not take many wives” (Deuteronomy 17:17). Scripture does not say that Abishag’s presence in David’s bed was a good thing, nor does it present David as a good father. His many children by multiple mothers were a cause of great trouble for him and the whole kingdom (2 Samuel 13; 2 Samuel 15; 1 Kings 12:23–25). His own son and successor, Solomon, ignoring God’s clear warning, took his father’s excesses to a shocking extreme with 700 wives and 300 concubines who led him astray and turned his heart after other gods (1 Kings 11:2–4). The kingdom itself was divided and lost by Solomon’s son shortly after his coronation, barely one generation after the glory of King David (1 Kings 12).
ellauri153.html on line 840: Bob Cohen tais olla joku lingvisti. Se on ainoa mitä siitä enää muistan. Se on kolmas kirjoittaja 200-luvun alun Berkeley paperissa The Meanings of Consonants.
ellauri153.html on line 850: Conceivably, the contrasts form some kind of semantic unit. This may be a unit as broadly defined as positive versus negative, with alive and daring being positive and sad and insecure being negative. Titi-uu. Big surprise? Loud and sharp vs. quiet and mumbling. No wonder Bob Cohen was not very memorable as a linguist. He was rather like Reb Berelen. He too was a well-known parasite.
ellauri153.html on line 855: Ueber die vierfache Wurzel des Satzes vom zureichenden Grunde is an elaboration on the classical Principle of Sufficient Reason, written by German philosopher Arthur Schopenhauer as his Jena doctoral dissertation in 1813. The principle of sufficient reason is a powerful and controversial philosophical principle stipulating that everything must have a reason or cause.
ellauri153.html on line 862: For Hegel, Napoleon as a world-historic figure is fulfilling a destiny, he is the bloodthirsty vessel with which history and the Geist unfold itself. For Schopenhauer, Napoleon is just one more bloodthirsty conqueror in a long line of bloodthirsty conquerors without a special purpose. He is not special because he is just as egoistic and ambitious as the rest of mankind (except Arttu). Hegel saw N. on the way up, Sope on his way down.
ellauri153.html on line 864: After submitting it as his doctoral dissertation Arttu was awarded a PhD from the University of Jena in absentia. Private publication soon followed. "There were three reviews of it, commending it condescendingly. Scarcely more than one hundred copies were sold, the rest was remaindered and, a few years later, pulped."[1] Among the reasons for the cold reception of this original version are that it lacked the author´s later authoritative style and appeared decidedly unclear in its implications. A copy was sent to Goethe who responded by inviting the author to his home on a regular basis, ostensibly to discuss philosophy but in reality to recruit the young philosopher into work on his Theory of Colors.
ellauri153.html on line 866: Schopenhauer’s central proposition is the main idea of his entire philosophy, he states simply as “The world is my representation.” Typerys.
ellauri153.html on line 869: Our knowing consciousness is divisible solely into subject and object. To be object for the subject and to be our representation or mental picture are one and the same. All our representations are objects for the subject, and all objects of the subject are our representations. These stand to one another in a regulated connection which in form is determinable a priori, and by virtue of this connection nothing existing by itself and independent, nothing single and detached, can become an object for us. The first aspect of this principle is that of becoming, where it appears as the law of causality and is applicable only to changes. Thus if the cause is given, the effect must of necessity follow. The second aspect deals with concepts or abstract representations, which are themselves drawn from representations of intuitive perception, and here the principle of sufficient reason states that, if certain premises are given, the conclusion must follow. The third aspect of the principle is concerned with being in space and time, and shows that the existence of one relation inevitably implies the other, thus that the equality of the angles of a triangle necessarily implies the equality of its sides and vice versa. Finally, the fourth aspect deals with actions, and the principle appears as the law of motivation, which states that a definite course of action inevitably ensues on a given character and motive.
ellauri155.html on line 112: Olen hiljattain käynyt sähköpostien vaihtoa älykkään ja puhuttelevan entisen valkoisen kansallismielisen kanssa, joka on nyt omistautunut anti-natalismille, juutalaisen eteläafrikkalaisen filosofin David Benatarin filosofialle, kertoo Andrew Joyce, Ph.D. Tiivistetysti anti-natalismi väittää, että elämä sisältää kärsimystä, joskus hirvittäviä määriä, ja siksi olemattomuus on aina parempi kuin eläminen ja sitten kuolema.
ellauri155.html on line 114: Benatarin vuonna 2006 Oxfordissa julkaisema kirja Better Never to Have Been: The Harm of Coming into Existence on tämän kasvavan liikkeen avainteksti.
ellauri155.html on line 117: Sähköpostiviestittelyn aikana esitin useita huolenaiheita antinatalismin logiikasta, teoriasta ja kasvusta, joista yksi oli se, että koska valkoisilla on jo ennestään ongelmallinen taipumus kiinnittyä abstrakteihin moraalisiin huolenaiheisiin ja syyllisyyteen perustuviin sosiaalisiin villityksiin, antinatalismin omaksumisessa ryhmätasolla olisi todennäköisesti käytännön etnisiä eroja. Toisin sanoen väitin, että antinatalismi, riippumatta sen filosofisista ansioista tai niiden puutteesta (ja täysin riippumatta Benatarin aikomuksista tai etnisestä alkuperästä), voisi edistää länsimaissa jo vallitsevaa steriiliyden kulttuuria tarjoamalla vielä lisää filosofista ja kulttuurista tukea valkoisen väestön katoamiselle kaikkialla. (Entä sitten kehakettu vaikka olisikin? Mikäs siinä olis vikana? Eikös se olisi vaan hyvä asia? Vähemmän olis tämmösiä kehakettuja.)
ellauri155.html on line 132: profossi, rovasti, ruustinna, präst, priest, kansanedustaja, sijainen, luutnantti, prelaatti, prefekti, defekti, presidentti, kalifi, foreman, foreskin, imaami
ellauri155.html on line 151: profeetta, professori, tohtori, dosentti, influensseri, vaikuttaja, motivational speaker, lehtori, peetee, saarnaaja, käytännön filosofi, hengennostattaja, guru, viisas, aivot, kapelimestari, yliopistomies, taiteen akateemikko, impressaario
ellauri155.html on line 183: yxinoikeus, pyhäkkö, arkki, temppeli, privileegio, ius primae noctis, prerogatiivi, get off my property, IPR, bisnis, tekijänoikeus, valtakunta, vaikutusvalta, arvovalta, valta, voima, kunnia, paalupaikka, hillopaalu, omaisuus, pääoma, tase, voitto, liikevaihto, maxuväline, valuutta, tuohi, pätäkkä, massi, lompakko, wälletti, aarre, tili, tuotto, tuotanto, privat område, kauppala, pitäjä, läänitys, kolonialvaruaffär, aluevaltaus
ellauri155.html on line 192: Profossi (lat. praepositus, eteen asetettu) oli alkuaan järjestyksen ylläpitäjä sotilasleireissä ja sotilaiden majapaikoissa, sekä syyttäjänä ja rangaistusten toimeenpanon valvojana toiminut sotilasvirkamies. Korkeimmalla arvoasteikossa oli kenraaliprofossi ja hänen alaisinaan rykmentinprofossi ja komppanianprofossi. Myöhempinä aikoina profossit toimivat oikeudenpalvelijoina, jotka vartioivat pidätettyjä ja myös toimeenpanivat tuomioita kuten raipparangaistuksia. Tämä alensi profossien arvostusta nopeasti ja profossi-nimitys alkoi tarkoittaa piiskuria.
ellauri155.html on line 194: Ruotsin 1600- ja 1700-lukujen asiakirjoissa mainitaan kaupungin- ja kihlakunnanprofosseja, joiden tehtävänä oli käräjillä tuomittujen lievempien ruumiillisten rangaistusten kuten piiskausten toimeenpano. Kuolemanrangaistukset annettiin maakuntahallinnon tasolla. Suomessa esimerkiksi Ilomantsin, Pälkjärven ja Suojärven yhteisesti palkkaaman profossin tehtävänä oli 1600-luvun lopulla kuljettaa jalkapuuhun tuomitut määrättynä sunnuntaina kirkkoon rangaistustaan kärsimään.
ellauri155.html on line 196: Useassa maassa käytössä olleet sotilasprofossien virat on lakkautettu ja pidätettyjen valvonta siirtynyt aliupseerien tehtäväksi. Itävallassa profossi poistettiin sotilasarvoista vuonna 1867. Yhdysvalloissa on nykyisinkin sotapoliisiyksikön (englanniksi provost guard) päällikön nimityksenä provost-marshal ja sotapoliisikersantin provost-sergeant.
ellauri155.html on line 222: Aalto-yliopistoon perustetaan ainutlaatuinen omistajuuden professuuri. Lahjoitusvaroin perustettava professuuri sijoittuu Kauppakorkeakouluun. Uusi professuuri liittää omistajuuden kiinteäksi osaksi akateemista tutkimusta ja opetusta, vahvistaa suomalaista omistajaosaamista ja omistajuuden kulttuuria sekä tuottaa laadukasta tutkimustietoa yhteiskunnallisen keskustelun ja päätösten tueksi.
ellauri155.html on line 329: Henry Makow received his Ph.D. in English Literature from the University of Toronto in 1982:
ellauri155.html on line 354: Dear Henry - I've noticed how many people have put up their Christmas trees and decorations early this year including myself. I had all ready decided that I will sing carols loudly and celebrate Christmas to the nth degree not only for fun but also as an act of defiance. Merry Christmas everyone!!!!! Happy New Year!!!!! Yahoo!!!! Tweet!!!!
ellauri155.html on line 360: But God is a lot bigger than the Rothschilds and their cabal of miscreants. Dog is nearly as big as Ano Turtiainen! Dog won't get carried out of court! Not even by Himself! God wants to have a Triumph bra as Xmas present.
ellauri155.html on line 367: While the United States faces the greatest immigration crisis in its history, the department of Customs and Border Protection is forcing Border Patrol agents and other staff to undergo “unconscious bias” training, according to reports.
ellauri155.html on line 368: The Washington Free Beacon reports that agents are today being educated on “the impact of stereotypes and unconscious biases” in a seminar hosted by Susan Fleming, who is described as an “expert in gender bias”. In other words, its some woke bullshit re-education camp.
ellauri155.html on line 370: Speaking to the Beacon, an anonymous Department of Homeland Security official commented “CBP doesn’t have the people to properly patrol our nation’s borders but we do have the time to step away from work hours to have a conversation on unconscious bias. It is high time to replace any wimpy inconscious biases with honest-to-God conscious ones.”
ellauri155.html on line 375: Earlier this year, the conduct of border patrol agents came into focus when the media and the Biden administration hyped up hysteria over photos appearing to show Haitian migrants being whipped by agents with horse reins.
ellauri155.html on line 376: Cursory inspection of the incident proved that was total bunk, I mean that it didn’t matter.
ellauri155.html on line 381: Border patrol agents are also facing re-education training regarding vaccine mandates, with CBP’s own internal documents showing that up to half of its force face being fired for refusing the shots.
ellauri155.html on line 427: Abimelech was most prominently the name of a polygynous polytheistic king of Gerar who is mentioned in two of the three wife-sister narratives in Genesis, in connection with both Abraham and Isaac.
ellauri155.html on line 429: King Abimelech of Gerar also appears in an extra-biblical tradition recounted in texts such as the Kitab al-Magall, the Cave of Treasures and the Conflict of Adam and Eve with Satan, as one of 12 regional kings in Abraham's time said to have built the city of Jerusalem for Melchizedek.
ellauri155.html on line 446: Menachem Elimelech is the Sterling Professor of Environmental and Chemical Engineering at Yale University. In 1998, he founded Yale's Environmental Engineering program. The program rose to international prominence and has been ranked in the top 10 of the U.S. News & World Report’s Graduate Engineering Rankings for the past six years. Menachem on vähän Krister Lindenin näköinen.
ellauri155.html on line 448: Elimelech Weisblum of Lizhensk (1717–March 11, 1787) was a rabbi and one of the great founding Rebbes of the Hasidic movement. He was known after his hometown, Leżajsk (Yiddish: ליזשענסק, romanized: Lizhensk) near Rzeszów in Poland. He was part of the inner "Chevraya Kadisha" (Holy Society) school of the Maggid Rebbe Dov Ber of Mezeritch (second leader of the Hasidic movement), who became the decentralised, third generation leadership after the passing of Rebbe Dov Ber in 1772. Their dissemination to new areas of Eastern Europe led the movement´s rapid revivalist expansion.
ellauri155.html on line 450: Shavit Elimelech, född 7 september 1971, är en israelisk före detta professionell fotbollsmålvakt aktiv mellan 1988 och 2008. Mellan 1999 och 2004 spelade han 14 matcher för det israeliska landslaget. Elimelech spelade 395 ligamatcher för Hapoel Tel Aviv mellan 1996 och 2007.
ellauri155.html on line 465: 7 Anna nyt miehelle takaisin hänen vaimonsa, sillä se mies on profeetta, ja kun hän rukoilee puolestasi, sinä saat elää. Mutta ellet anna häntä takaisin, niin tiedä, että sinun on kuoltava, sekä sinun että kaikkien läheistesi.”
ellauri155.html on line 515: of-David-Ay-David-Pretended-to-be-Insame-Before-Abimelech.jpeg" />
ellauri155.html on line 519: Advanced education can be helpful, but it is not required to know what God expects of us. This doctrine of perspicuity also recognizes that not everything in Scripture is easy to understand. Some passages are more difficult to interpret than others even if no one can miss the gospel in the pages of the Bible.
ellauri155.html on line 521: Today’s passage certainly qualifies as one of the more difficult passages of Scripture. It is easy enough to understand what is going on; however, it is difficult to know how to evaluate it. We see in 1 Samuel 27:1–4 that David decided the best way to escape Saul was to flee to Philistine territory and take up residence in the city of Gath. David had been there before, and he deceived the city’s king, Achish, by pretending to be insane, thereby keeping the Philistines from killing him (21:10–15). This time, David did not have to feign insanity. Achish would have heard of Saul’s war with David, so he probably felt secure in allowing him into the city. This enemy of his enemy—Israel’s King Saul—could be counted on as a friend. Achish gave the country town of Ziklag to David, and it became a royal possession after David ascended the throne (27:5–7).
ellauri155.html on line 523: Little in the narrative tells us what we are to think of David’s actions. Perhaps the very fact that he sought security among the Philistines is enough to make his choice questionable. After all, God had shown Himself able to keep David safe within the boundaries of Israel (chs. 18–26), so David’s seeking refuge in Philistia may indicate a lapse of faith. It could be that David’s raids from Ziklag confirm this. We see how David would go out against enemies of Israel such as the Amalekites (see Ex. 17:8–16) who were in the south of Judah. After defeating them, he would bring spoil back to Achish and lie to the king, telling him that he was conducting raids on the Israelites (1 Sam. 27:8–12). We do not want to make too much of this, for some actions are acceptable in times of war that are not necessarily acceptable in times of peace (for example, industrial espionage). This was a time of war, with both Achish and the peoples David raided being actual enemies of Israel. Still, David’s successful deception put him in a quandary. Achish was so pleased with David’s work that he commissioned David to join him against Israel (28:1–2). What would he do?
ellauri155.html on line 525: It is hard to know how to evaluate David’s actions in today’s passage. If they were sinful, let us note that David still accomplished good for Israel by defeating so many of the nation’s enemies. Sometimes we put ourselves in certain difficult situations because of our sin, but that does not mean God cannot bring about good from it. We should not use that as an excuse for sin, but we must also remember that the Lord is big enough to take advantage of our mistakes. Stalin made some mistakes but he did electrify the country as promised by prophet Lenin.
ellauri155.html on line 561: Perusero uskontojen välillä on, että juutalainen ei pidä Jeesuxesta joka esiintyi Jumalan poikana tai jonain puolijumalana. Sitä tulee no end of harm yxijumalaisuuspykälään. Hän voi kyllä pitää Jeesusta profeettana tai suurena opettajana kuten mumslimit, mutta harhaoppisena. Silti hän voi katsoa Jeesusta hyvällä. Kuitenkin Jumalan alentuminen ihmiseksi ja nöyryyttävä kärsiminen ristillä on juutalaisista mahdoton ajatus.
ellauri155.html on line 563: Kristityt ja juutalaiset tulkitsevat esimerkiksi Jesajan 53. luvun merkittävästi eri lailla. Kristityistä siinä profetoidaan Messiaan kärsiminen ja kuolema, mikä todistaa juurikin Jeesuksen Messiaaksi, mutta juutalainen ajattelee siinä mainitun kärsivän palvelijan olevan juutalainen kansa.
ellauri155.html on line 663: Schmitt was born in Plettenberg, Westphalia, German Empire. His parents were Roman Catholics from the German Eifel region who had settled in Plettenberg. His father was a minor businessman. He studied law at Berlin, Munich and Strasbourg and took his graduation and state examinations in then-German Strasbourg during 1915. His 1910 doctoral thesis was titled Über Schuld und Schuldarten (On Guilt and Types of Guilt). A chapter on nazi guilt for holocaust has been added poshumously.
ellauri155.html on line 665: Schmitt volunteered for the army in 1916. The same year, he earned his habilitation at Strasbourg with a 1-page thesis under the title Der Wert des Staates und die Bedeutung des Einzelnen (The Value of the State and the Significance of the Individual). The whole thesis consists of a full-page picture of a turd.
ellauri155.html on line 680: Election and predestination and are both biblical teachings. The English “predestination” is translated from the Greek word proorizo which means 1) to predetermine, decide beforehand; 2) in the NT, of God decreeing from eternity; 3) to foreordain, appoint beforehand. Predestination, then, is the biblical teaching that God predestines certain events and people to accomplish what He so desires. The word proorizo occurs six times in the New Testament, each time demonstrating that God is the one who is foreordaining and bringing about certain events. The word chorizo only occurs in the Mexican translation (not shown here):
ellauri155.html on line 683:
Rom. 8:29
“For whom He foreknew, He also predestined to become conformed to the image of His Son, that He might be the firstborn among many brethren;
“also we have obtained an inheritance, having been predestined according to His purpose who works all things after the counsel of His will.”
ellauri155.html on line 689: You must also note that God predestines people such as Paul and his friends in Rom. 8:30, and Eph. 1:5, 11. There is, however, controversy as to the nature of this predestination. In the Reformed (Calvinist) camp, predestination includes individuals. In other words, the Reformed doctrine of predestination is that God predestines whom He wants to be saved and that without this predestination, none would be saved. The non-Reformed camp states that God predestines people to salvation, but that these people freely choose to follow God on their own. In other words, in the non-Reformed perspective, God is reacting to the will of individuals and predestining them only because they choose God, whereby contrast the Reformed position states that people choose God only because He has first predestined them. I must say that the non-reformed position 2) sounds like gobbledygook. Either you get predestined or you don´t, what the fuck. Who was it that thought predestination and free will were compatible, was it Hume? Yes it was! The Stanford Encyclopedia of Philosophy paper on this topic is so wordy that it needed translating into Basic English.
ellauri155.html on line 719: The incompatibilist maintains that if our willings and choices are themselves determined by antecedent causes then we could never choose otherwise than we do. Given the antecedent causal conditions, we must always act as we do. We cannot, therefore, be held responsible for our conduct since, on this account, we have no “genuine alternatives” or “open possibilities” available to us. Incompatibilists, as already noted, do not accept that Hume’s notion of “hypothetical liberty”, as presented in the Enquiry, can deal with this objection. It is true, of course, that hypothetical liberty leaves room for the truth of conditionals that suggest that we could have acted otherwise if we had chosen to do so. However, it still remains the case, the incompatibilist argues, that the agent could not have chosen otherwise given the actual circumstances. Responsibility, they claim, requires categorical freedom to choose otherwise in the same circumstances. Hypothetical freedom alone will not suffice. One way of expressing this point in more general terms is that the incompatibilist holds that for responsibility we need more than freedom of action, we also need freedom of will – understood as a power to choose between open alternatives. Failing this, the agent has no ultimate control over her conduct.
ellauri155.html on line 725: Mihin vittuun noi sakemannit tarvii tota kostoa? Koska ne haluaa maxaa samalla Porvoon mitalla. Silmä silmästä, hammas hampaasta. Mitä väliä kuha toimii, ajattelee anglosaxit ja panee karvakädet Guantanamoon. Notice that the old strawman Strawson raises his ugly head in this connection. He was last heard of in album 84 when relating Ludi Wittgenstein´s late religious troubles.
ellauri155.html on line 729:
6. Free Will and the Problem of Religion
ellauri155.html on line 731: In the Treatise, as was noted earlier, Hume argues that one of the reasons “why the doctrine of liberty [of indifference] has generally been better receiv’d in the world, than its antagonist [the doctrine of necessity], proceeds from religion, which has been very unnecessarily interested in this question” (T 2.3.2.3/409). He goes on to argue “that the doctrine of necessity, according to my explication of it, is not only innocent, but even advantageous to religion and morality”. In the final passages of the Enquiry discussion of liberty and necessity (EU 8.32–6/99–103) – passages which do not appear in the original Treatise discussion – Hume makes it plain exactly how his necessitarian principles have “dangerous consequences for religion”.
ellauri155.html on line 737: Tähän Hume vetää sitten takataskusta tän senttimenttihäsläyxen. Eli vaikkei noi maailmassa tapahtuvat jutut oliskaan pahoja noin niinkuin loppupeleissä (kert ne on hyvän jumalasedän nimtuten tarkoitus), ne tuntuu meistä pahalta, eli ne on apinamittakaavassa hyviä tai pahoja. Moral sentiments, who was it who thought we have those? Aw yes, the third earl of Shaftesbury. They are comparable to taste in arts. Mautonta! se tuhahti kuin Aarne Kinnunen.
ellauri155.html on line 745: Humen tutkielman ydintyö – todellakin hänen yleinen (epäuskoinen tai "ateistinen") filosofinen näkemyksensä – on se, että moraalinen ja sosiaalinen elämä eivät perustu eikä vaadi kristillisen metafysiikan dogmeja. Humen naturalistinen kehys moraalisen ja sosiaalisen elämän ymmärtämiseksi sulkee pois paitsi libertarianismin metafysiikan (esim. aineettomien aineiden "moraalisen" syy-yhteyden muodot) lisäksi myös kaikki muut teologisesti inspiroidun metafysiikan, joka yleensä liittyy siihen (eli Jumala, kuolematon sielu, tuleva valtio ja niin edelleen). Uskonnon metafysiikka, Hume ehdottaa, vain hämmentää ja peittää ymmärryksemme näistä asioista ja piilottaa niiden todellisen perustan ihmisluonnossa. Humen näkemykset vapaasta tahdon ja moraalisen vastuun aiheesta, kuten on esitetty kohdissa "Vapauden ja välttämättömyyden" ja muualla hänen kirjoituksissaan, ovat juuri se käännekohta, johon tämä perusteesi kääntyy.
ellauri155.html on line 752: From inside of his asylum, Calvin defines his doctrine in the following manner:
ellauri155.html on line 754: By predestination we mean the eternal decree of God, by which he determined with himself whatever he wished to happen with regard to every man. All are not created on equal terms, but some are preordained to eternal life, others to eternal damnation; and, accordingly, as each has been created for one or other of these ends, we say that he has been predestinated to life or to death.
ellauri155.html on line 756: Calvin then offers Scriptural support for this definition by tracing the development of this doctrine through the increasing revelation of the Bible in the following steps:
ellauri155.html on line 758: He begins with Abraham, showing how the Lord chose this man to be His special representative out of all the people of the world. Most Christians do not struggle with accepting the truth that Abraham was chosen by God, and immediately Calvin personalizes this doctrine by using Abraham.
ellauri155.html on line 759: Consequently, Calvin shows that Israel who descended from Abraham was also then chosen by God. He quotes verses such as Deuteronomy 7:7-8 which says, “The Lord did not set his love upon you, nor choose you, because you were more in number than any people: for ye were the fewest of all people: but because the Lord loved you.”
ellauri155.html on line 760: Calvin then goes on to speak of a deeper dimension of predestination, that in the Old Testament we see a more special election still of God saving certain ones out of the nation of Israel. Calvin says that his readers must see how “the grace of God was displayed in a more special form, when of the same family of Abraham God rejected some.” He then refers to Malachi 1:2-3 which explicitly states, “Was not Esau Jacob’s brother? saith the Lord: yet I loved Jacob, and I hated Esau.”
ellauri155.html on line 765: So important was it to Calvin to believe this doctrine that he said, “We shall never feel persuaded as we ought that our salvation flows from the free mercy of God as its fountain, until we are made acquainted with his eternal election.” Yet even though he saw eternal election this way, he also stressed a need for caution.
ellauri155.html on line 767: Calvin was far more careful with this doctrine than his critics were and are. Calvin understood men would react strongly against predestination. “The human mind, when it hears this doctrine, cannot restrain its petulance, but boils and rages as if aroused by the sound of a trumpet.” People who hear the teaching of predestination rarely remain unaffected by it. Their hearts too become enflamed, either with these teachings or against them. Calvin offers caution in the wrongful handling of this doctrine.
ellauri155.html on line 771: The will of God is the supreme rule of righteousness, so that everything which he wills must be held to be righteous by the mere fact of his willing it. Therefore, when it is asked why the Lord did so, we must answer, ‘Because he pleased.’ But if you proceed farther to ask why he pleased, you ask for something greater and more sublime than the will of God, and nothing such can be found.
ellauri155.html on line 773: Calvin taught that God’s will is to be our resting place. He cautions those trying to go beyond the limit of their understanding. When men hear of election, they immediately want to ask, “Why would God choose some, and not others?” To this Calvin replied:
ellauri155.html on line 775: “When they inquire into predestination, let then remember that they are penetrating into the recesses of the divine wisdom, where he who rushes forward securely and confidently, instead of satisfying his curiosity will enter in (an) inextricable labyrinth.”
ellauri155.html on line 781: “Let it, therefore, be our first principle that to desire any other knowledge of predestination than that which is expounded by the word of God, is to be no less infatuated (or crazed) than to walk where there is no path, or to seek light in darkness.”
ellauri155.html on line 787: Calvin even demonstrated his commitment to this truth in his placement of his teaching on predestination in The Institutes. In the final edition, he moved his section on predestination from the beginning of his work to a place following his teaching on redemption, in effect suggesting “that predestination is a doctrine best understood by believers after they come to know the redemptive work of Jesus Christ applied by the Holy Spirit.”
ellauri155.html on line 789: It’s a great illustration of an important biblical truth: Redemption. It’s a word from the slave market. A slave could be redeemed, set free from their old way of life with a suitable sum of mmmooonneeeyyy! Horatius Flaccus was a son of a redeemed slave, and much good did that do to him. And Epictetus was another one.
ellauri155.html on line 791: Calvin then addresses the mistaken notion that election removes human responsibility. Many today associate John Calvin with an aberration of his teaching called Hyper-Calvinism, which is a doctrine that emphasizes divine sovereignty to the exclusion of human responsibility. Among other things, Hyper-Calvinism would deny 1) that gospel invitations are to be delivered to all people without exception; 2) that men can be urged to come to Christ; and 3) that God has a universal love. To Calvin these teachings were monstrous distortions of truth. God really loves a lot also those he chucks into the recycle bin. Except Esau, whom he hates. Vitun karvakäsi.
ellauri155.html on line 793: Another argument which they employ to overthrow predestination is that if it stand, all care and study of well doing must cease. For what man can hear (say they) that life and death are fixed by an eternal and immutable decree of God, without immediately concluding that it is of no consequence how he acts, since no work of his can either hinder or further the predestination of God?
ellauri155.html on line 795: What was Calvin’s answer? He reminds his readers what the predestinated are predestined to do! He points out what the Apostle Paul said in Ephesians 1:4, where he reminds us that the end for which we are elected is “that we should be holy, and without blame before him.” “If the end of election is holiness of life, it ought to arouse and stimulate us strenuously to aspire to it, instead of serving as a pretext for sloth.” He develops how predestination should lead us to fear God all the more, and consequently should both comfort us and spur us on even in the worst of times to greater holiness.
ellauri155.html on line 802: Calvin exemplified a pastoral use of this doctrine, patterned after Christ and the apostles, who used this doctrine in two chief ways - to humble the proud and to comfort the humble.
ellauri155.html on line 804: The ministry of the Word thus required more than the public exposition of Scripture: it also entailed the declaration and application of God’s Word to individual women and men, girls and boys, through the sacraments, corrective discipline, catechetical instruction, household visitations, and spiritual counsel and consolation. As Calvin noted in his liturgy, ‘the office of a true and faithful minister is not only to teach the people in public, which is he appointed to do as a pastor, but also, as much as he is able, to admonish, exhort, warn, and console each person individually.
ellauri155.html on line 806: In Volume 4 of John Calvin’s Tracts and Letters, a letter written by Calvin in April of 1541 can be found. It is a fairly lengthy letter written to Monsieur de Richebourg because his son Louis, a young man, had recently died. Louis had been a student of Calvin at the Academy in Geneva, and the impact of his young friend’s death can be heard at the beginning of this letter to the deceased’s father:
ellauri155.html on line 808: When I first received the intelligence of the death…of your son Louis, I was so utterly overpowered that for many days I was fit for nothing but to grieve…I was somehow upheld before the Lord by those aids wherewith he sustains our souls in affliction,…however, I was almost a nonentity.
ellauri155.html on line 810: In this letter, we see Calvin using predestination as a “doctrine of comfort.” Listen to how Calvin then uses the doctrine of predestination to minister to this grieving father.
ellauri155.html on line 812: There is nothing which is more dispiriting to us than while we vex and annoy ourselves with this sort of question – Why is it not otherwise with us? Why has it so happened that we came to this place? [In other words, why has God allowed this to happen to us?] ...It is God, therefore, who has sought back from you your son, whom he committed to you to be educated, on the condition, that he might always be his own. And therefore, he took him away, because it was both of an advantage to him to leave this world, and by this bereavement to humble you, or to make trial of your patience. If you do not understand the advantage of this, without delay, first of all, set aside every other object of consideration, and ask of God that he may show you. Should it be his will to exercise you still further, by concealing it from you, submit to that will, that you may become the wiser than the weakness of your own understanding can ever attain to.”
ellauri155.html on line 814: The last sentence is rather remarkable. “Should it be his will to exercise you still further, by concealing it from you, submit to that will, that you may become the wiser than the weakness of your own understanding can ever attain to.” Calvin shows how much wisdom and comfort can be found in submitting to God’s divine will, trusting Him regardless of how much or how little of that will He has revealed to the afflicted. In so doing, he reveals to us true pastoral care in using this Biblical doctrine. Hey, just how much is it? I did not notice any quote.
ellauri155.html on line 822: Peter Frederick Strawson (1919–2006) was an Oxford-based philosopher whose career spanned the second half of the twentieth century. He wrote most notably about the philosophy of language, metaphysics, epistemology and the history of philosophy, especially Kant.
ellauri155.html on line 824: There is no shallow end to the philosophical pool! Strawson was married and had four children. He was a highly cultured man, with a passion for literature, especially poetry, large amounts of which he could recite and most of which he also wrote. In conversation, manners and appearance, the overwhelming impression was of elegance and effortless intelligence. Mutta aika mitättömän näköinen pallokorva. P.F. Strawsonin pituus oli bläänk ja sen net worth under review. Fair enough, Jakkoh-Hintikka puuttui kokonaan celebs hall of famesta.
ellauri155.html on line 826: Strawson was committed to the value of publication, of books and articles, whereas Austin seemed content to develop his views and promulgate them in lectures and talks. His achievements were recognised by election in 1960 to the British Academy, by the reception of a knighthood in 1977 and by many other honours. In 1998 he became the twenty-sixth philosopher to have a volume devoted to him in the famous Library of Living Philosophers series, adding another British name to the list of recipients of this honour, previous ones being Whitehead, Russell, Moore, Broad and Ayer. Austin did not get included, nyaah nyaah nyaah!
ellauri155.html on line 828: Subjects of the Library, to date, are:
ellauri155.html on line 867: Schilppin volyymi on filosofien Noobeli. Kyllä oli Jakkoh-Hintikka ylpistynyt sinne päästyään. Mutta on siellä oudompiakin häiskiä. Albert Einstein? toi Sarvepalli? Santayana? Ja se Martin Buber! All male paneelissa on 2 halkiohaaraista.
ellauri155.html on line 868: Filosofia on kuin musiikkia, se vaatii korvaa absoluutille, ja 11 nakkisormea.
ellauri155.html on line 870: Strawson’s purposed to dissolve the so-called problem of determinism and responsibility by drawing a contrast between two different perspectives we can take on the world: the ‘participant’ and ‘objective’ standpoints. These perspectives involve different explanations of other people’s actions. From the objective point of view, we see people as elements of the natural world, causally manipulated and manipulable in various ways. From the participant point of view, we see others as appropriate objects of ‘reactive attitudes’, attitudes such as gratitude, anger, sympathy and resentment, which presuppose the responsibility of other people. These two perspectives are opposed to one another, but both are legitimate. In particular, Strawson argues that our reactive attitudes towards others and ourselves are natural and irrevocable. They are a central part of what it is to be human. The truth of determinism cannot, then, force us to give up the participant standpoint, because the reactive attitudes are too deeply embedded in our humanity. Fuck humanity, and fuck viewpoints. Game theory is an optimization technology used by animals. As such it forms a part of the causal net.
ellauri155.html on line 872: One can see in this paper an application of some ideas of a Humean character to a domain to which Hume himself was not inclined to apply them. There is also a suggestive affinity with Kant’s attempt to dissolve the problem of free will in the Critique of Pure Reason.
ellauri155.html on line 882: Jorge Agustín Nicolás Ruiz de Santayana y Borrás, known in English as George Santayana (/ˌsæntiˈænə, -ˈɑːnə/;[2] December 16, 1863 – September 26, 1952), was a philosopher, essayist, poet, and novelist. Originally from Spain, Santayana was raised and educated in the US from the age of eight and identified himself as an American, although he always retained a valid Spanish passport. At the age of 48, Santayana left his position at Harvard and returned to Europe permanently. He got enough of the U.S. of A.
ellauri155.html on line 884: Santayana is mostly known for aphorisms, such as "Those who cannot remember the past are condemned to repeat it", "Only the dead have seen the end of war", and the definition of beauty as "pleasure objectified". Although an atheist, he treasured the Spanish Catholic values, practices, and worldview in which he was raised.] Santayana was a broad-ranging cultural critic spanning many disciplines. He was profoundly influenced by Spinoza´s life and thought; and, in many respects, was another Spinoza. Was he too a jew? I guess not. His father was a minor intellectual. His mother married a Bostonian merchant Sturgis who died. In Madrid, he married the Santayana guy. In 1869, Josefina Borrás de Santayana returned to Boston with her three Sturgis children, because she had promised her first husband to raise the children in the US. She left the six-year-old Jorge with his father in Spain. Jorge and his father followed her to Boston in 1872. His father, finding neither Boston nor his wife´s attitude to his liking, soon returned alone to Ávila, and remained there the rest of his life as a minor intellectual.
ellauri155.html on line 886: Young Santayana spent a lot of time in Harvard under William James. He was involved in 11 clubs as an alternative to athletics. He did not like athletics. He was founder and president of the Philosophical Club, a member of the literary society known as the O.K., an editor and cartoonist for The Harvard Lampoon, and co-founder of the literary journal The Harvard Monthly, to name a few. In December, 1885, he played the role of Lady Elfrida in the Hasty Pudding theatrical Robin Hood, followed by the production Papillonetta in the spring of his senior year. Would have been less hassle to take part in athletics. But maybe he was a little like that, sissy-missy, you know. Yep yep:
ellauri155.html on line 890: Santayana ei tykännyt olla professori, se oli ajautunut siihen. Se lopettikin professorin hommat 48-vuotiaana tykkänään ja lähti seikkailemaan. Varmaan homostelukin oli silleen helpompaa. In later life, Santayana was financially comfortable, in part because his 1935 novel, The Last Puritan, had become an unexpected best-seller. In turn, he financially assisted a number of writers, including Bertrand Russell, with whom he was in fundamental disagreement, philosophically and politically. Santayana´s only novel, The Last Puritan, ist ein bildungsroman, centering on the personal growth of its protagonist, Oliver Alden. His Persons and Places is an autobiography. These works also contain many of his sharper opinions and bons mots. He wrote books and essays on a wide range of subjects, including philosophy of a less technical sort, literary criticism, the history of ideas, politics, human nature, morals, the influence of religion on culture and social psychology, all with considerable wit and humor.
ellauri155.html on line 892: Like William James, his friend and mentor, he wrote philosophy in a literary way. Ezra Pound includes Santayana among his many cultural references in The Cantos, notably in "Canto LXXXI" and "Canto XCV". Santayana is usually considered an American writer, although he declined to become an American citizen, resided in Fascist Italy for decades, and said that he was most comfortable, intellectually and aesthetically, at Oxford University. Although an atheist, Santayana considered himself an "aesthetic Catholic" and spent the last decade of his life in a Roman residence under Catholic nuns. It felt a little like his young days under William James. He held racial superiority and eugenic views. He believed superior races should be discouraged from "intermarriage with inferior stock". Maybe that was why he had no kids.
ellauri155.html on line 894: Chuck Jones used Santayana´s description of fanaticism as "redoubling your effort after you´ve forgotten your aim" to describe his cartoons starring Wile E. Coyote and Road Runner.
ellauri155.html on line 904: I leave you but the sound of many a word Mä jätän sulle vaan hyvin monen sanan äänen,
ellauri155.html on line 910: I paced the pillared cloisters of the mind; Kulexin mielen luostareissa, ja vähän nunnienkin;
ellauri155.html on line 915: And friendship mellowed in the flush of wine, Ja homoystävyys, jota viinihuikka pehmensi,
ellauri155.html on line 917: Atoms of light and tears for mortal things. Valon atomeja ja kuolevaisten elimien kyyneleitä.
ellauri155.html on line 919: To trembling harmonies of field and cloud, Kentän ja kasarmin värähtelevässä sopusoinnussa
ellauri155.html on line 931: Is boundless; ´tis the spirit of the sky, On rajatonta; se on taivaan hengitys,
ellauri155.html on line 932: Lord of the future, guardian of the past, Tulevaisen herra, menneen holhooja,
ellauri155.html on line 943:
The Letters of George Santayana 1937-1940
ellauri155.html on line 948: and divorcing not wisely but too often. He is now Earl Russell—that is his
ellauri155.html on line 950: in part, of Lord Jim in my novel). They are grandsons of Lord John Russell,
ellauri155.html on line 953: of his death a few years ago. Bertie for n /a long period was Fellow of Trinity
ellauri155.html on line 955: had to resign during the war, having been put in prison for pacifist agitation, as his brother had been put in prison for bigamy. Jail-birds! but only out of pure
ellauri155.html on line 956: aristocratic freedom of thought and conduct.
ellauri155.html on line 958: In the enclosed letter Bertie speaks of his “ex-wife”; but this is his second
ellauri155.html on line 959: ex-wife, Dora; his first ex-wife, Alice, is a decent person who has money of ellauri155.html on line 960: her own and draws no alimony, being of an old Philadelphia Quaker family,
ellauri155.html on line 963: only one of the widows of my late friend, Bertie’s brother. The other widow,
ellauri155.html on line 964: also a decent person and a particular friend of mine, is “Elizabeth of the
ellauri155.html on line 966: I mention all this tangle of relations and friends, so that you may see for
ellauri155.html on line 974: because he and his friends think of me as a sort of person in the margin, impecunious, and egoistic; and it would humiliate Bertie to think that I was supporting him. And all that bevy of relations—especially the Smiths who are great
ellauri155.html on line 982: are not inclined to suspect me of having money to spare or being willing to
ellauri155.html on line 991: the intention of renewing it for a few years, if circumstances remain the same.
ellauri155.html on line 995: me first, telling me what you think of the matter or what procedure would be
ellauri155.html on line 1009: ostrich or rare tropical bird: She is a sister of the Duke of Portland, but married a brewer’s son, who during the war was a liberal member of Parlaiment. Mr.
ellauri155.html on line 1010: Asquith was a great friend of hers; also Lytton Streachy and Clive Bell and
ellauri155.html on line 1014: of her health. There was a love-affair, I don’t know how Platonic, between her
ellauri155.html on line 1017: of Bertie with his latest wife and child.
ellauri155.html on line 1022: To turn now to the Russell affair, I have your letter of July 24 th–– with the
ellauri155.html on line 1027: were only three important names in the history of British Philosophy: Locke,
ellauri155.html on line 1030: I don’t wonder that the etiquette of English addresses puzzles you a little,
ellauri155.html on line 1033: envelope or in the heading (if any) of your letter, butLord Russell in addressing
ellauri155.html on line 1034: him personally or in referring to him in society. These are trifles: but the really delicate matter is how to word your letter so as to explain your interventionand conceal the identity of the person who gives the money. I have made a rough
ellauri155.html on line 1035: draft of what I should say, which you may use to guide you, if you like. I also
ellauri155.html on line 1036: send you a list of modes of address. If I were in your place, I should begin the
ellauri155.html on line 1044: At the request of my uncle Mr. George Santayana I am sending you a cheque
ellauri155.html on line 1051: of the donor’s death or of some new crisis in the finan-
ellauri155.html on line 1052: 6:62 The Letters of George Santayana
ellauri155.html on line 1056: This answers some of your questions. It is important to forecast the future,
ellauri155.html on line 1057: since a chief benefit to Russell will be to produce peace of mind and freedom
ellauri155.html on line 1064: seat in the House of Lords.
ellauri155.html on line 1065: Modes of addressing an Earl who is also a socialist a Fellow of the
ellauri155.html on line 1066: Royal Society, a late Fellow of Trinity, Cambridge, and an ex-convict.
ellauri155.html on line 1068: Earl Russell, F.R.S. etc } official
ellauri155.html on line 1078: To Prof. Burt Rand Russell } 100% American
ellauri155.html on line 1079: Dear Professor students
ellauri156.html on line 45: But here is the spoiler: What David's story tells us is that it is OK to be as awful and nasty a person privately as you could ever wish to be, as long as you end up as the overall winner of the cup. Winners can do nothing seriously wrong, because the victory at the end is the crucial thing. In terms of good old game theory: a virtuous life is no game of attrition, where every mistake counts and your deeds are toted up at the end. No, it is a winner takes all, you either win or lose at the end, whatever happens in subgames on the way is just wiped away. This applies to Dog himself, as Lauri Snellman with his nifty jesuitical game-theoretical theodicy argument has shown.
ellauri156.html on line 54: Robert L. (Bob) Deffinbaugh graduated from Dallas Theological Seminary with his Th.M. in 1971. Bob is a pastor/teacher and elder at Community Bible Chapel in Richardson, Texas, and has contributed many of his Bible study series for use by the Foundation. Bob was born in a manger and raised in a barn... More
ellauri156.html on line 56: Today Bob is a member of the BER core team, an elder and Bible teacher, the ministry coordinator for Bible.org *, and the grandpa of 13. All five of our girls came to faith as children and are walking the streets with the Lord (in fact many lords).
ellauri156.html on line 62: When my Grandmother Palmer was alive, she lived on a farm outside of Shelton, Washington. At the entrance to her driveway was a small lot, where a small mobile home was parked. As I recall, the woman who lived in the trailer and her husband were estranged. The husband, who had served time in prison, was prone to violence. When the husband came to the mobile home to see his wife, another man was there. An argument resulted, and blows were exchanged. Ultimately, the woman's visitor brandished a weapon and demanded that the husband leave. He left, but only while uttering threats about what he was yet to do.
ellauri156.html on line 66: As a result of this incident, I became a man of god. This was just too much of a coincidence to be an accident - it had to be Providence, I mean Dog's plan!
ellauri156.html on line 68: Many tragic incidents occur as the unexpected outcome of a sequence of events. Certainly that is the case with King David. A little vacation from war leads to a day spent in bed, followed by a stroll along the roofof his palace as night begins to fall on Jerusalem. By chance, David sees a woman bathing herself, a sight which David fixes upon, his pecker coming instantly to attention, and then follows up on with an investigation as to her identity. The woman is shortly summoned to the palace and then to his bedroom, where David sleeps with her (well no, actually he spends time with her very much awake; what is meant by this euphemism is that he fucks the lady crazy.) Even though he has discovered she is the wife of Uriah, a warrior who is fighting for the army of Israel. Never mind. The woman becomes pregnant, and so David calls Uriah home, hoping it will be thought that he has gotten his wife pregnant. When this does not work, David gives orders to Joab, the commander of the army, which arranges for Uriah's death in battle. It looks like the perfect crime, but David's sin is discovered and dealt with by Nathan, the prophet of God. Nathan is Philip Roth's alter ego's name, Nathan Zuckerman! Can this be an accident? Jehova knows, it's too late to ask Phil.
ellauri156.html on line 70: This sequence of events and its accompanying tragedies is the subject of chapters 11 and 12 of 2 Samuel. I have chosen to expound these chapters in three lessons. This first lesson will deal with “David and Bathsheba,” as described in 11:1-4. In the following lesson, we will address the subject of “David and Uriah,” as told by our author in 11:5-27. The third lesson will focus on “David and Nathan,” as this confrontation is put forth in chapter 12. Our text has much to say about the sins of adultery and murder, but rest assured that it addresses much more sins than this. It is a text we all need to hear and to heed, for if a “man after God's own heart” can fall so quickly and so far, surely we are capable of similar or even bigger failures. May the Spirit of God take this portion of the Word of God and illuminate it to each of us in full color, as we come to this study.
ellauri156.html on line 72: The best part in my opinion is the bit in Talmud where David looks Bathsheba in the eyes and sees his own horny face reflected there and is sick of the whole thing. From then on he will not touch Bathseba anymore down there ever again and leaves her to languish in his harem bored as hell. Maybe David barfed because Bathsheba was already corked. He was used to virgins.
ellauri156.html on line 74: Before we begin to look carefully at verses 1-4 of chapter 11, allow me to make a couple of comments about this event as portrayed in these two chapters of 2 Samuel. First, I want you to notice the “law of proportion” in this text. Only three verses describe David's sin of adultery with Bathsheba. Second, the author pulls no punches in describing the wickedness of this sin. History is not written in a way that makes David look good. Third, the sin of David and Bathsheba is dealt with historically, but not in a Hollywood fashion. Hollywood filmmakers would perform a remake of this account to dwell on the sensual elements. Nothing in this text is intended to inspire unclean thoughts or actions. Indeed, this story is written in a way that causes us to shudder at the thought of such things. I know it is something of a letdown, but at least myself, I was totally capable of imagining the rest. (I got 5 streetwalking girls and a wife, for God's sake.) If you need help with unclean thoughts here, please consult Gonorrhé Ballsack's Comtes Droolatiques.
ellauri156.html on line 76: Israel is at war with none other than the Ammonites (verse 1), which may come as a surprise to you as it did to me. (Well, to be honest, I thought they were the cretacean mollusks by the same name.) I thought the Ammonites had been defeated in chapter 10. I was wrong. The author is very clear on this matter. In chapter 8, the author tells how David began to engage his enemies in battle, ending the strangle-hold these surrounding nations had on Israel. David subjected the Philistines (8:1), then the Moabites (8:2), and then he took on the king of Zobah (8:3ff.). In the process, other nations became involved and found Israel too formidable an enemy to oppose again. (Notice the similarity of the situation here to the Yom Kippur War.)
ellauri156.html on line 78: In chapter 10, we find David and the men of Israel deliberately insulted by Hanun, the king of the Ammonites. David had become friends with Nahash, the former king. When he died, David sent a delegation ofofficials to express David's respect for Nahash and his grief over this king's death. The Ammonites do not seem to wish to continue this peaceful relationship with David and Israel, so they humiliate the men whom David sent. This is how it all happened (Bob omitted this):
ellauri156.html on line 80: When David’s men came to the land of the Ammonites, 3 the Ammonite commanders said to Hanun their lord, “Do you think David is honoring your father by sending envoys to you to express sympathy? Hasn’t David sent them to you only to explore the city and spy it out and overthrow it?” 4 So Hanun seized David’s envoys, shaved off half of each man’s beard, cut off their garments at the buttocks, and sent them away.
ellauri156.html on line 84: This leads to a war between the Israelites and the Ammonites. The Ammonites recruit the Syrians as their allies against David. In their first conflict, the Syrians flee, forcing the Ammonites to retreat to “the city” (10:14; which must be Rabbah -- see 12:26ff.). The Syrians are not content with their defeat and attempt a rematch, but once again they are defeated. This causes them to give up any thought of backing up the Ammonites in their war with Israel in the future.
ellauri156.html on line 86: So you see, the Ammonites were not subjected to Israel in chapter 10, but they were deprived of Syrian assistance. Now they are on their own. The Israelites make the most of this. They ravage the land of the Ammonites and then besiege the capital (royal) city of Rabbah (11:1; see 1 Chronicles 20:1). This city of Rabbah, incidentally, is now the city of Amman, Jordan. It is not until after David's sin is rebuked by Nathan that the Israelites actually take the city (2 Samuel 12:26-31).
ellauri156.html on line 88: The author of our text informs us that it is spring, the time when kings go to war (11:1). Weather has always affected warfare. Battles have been won and lost due to the season. Winter time is not favorable to war. Napoleon found this out in Moscow, The Germans in Stalingrad, and the Russians in the Finnish Winter War.) It is cold and wet, and camping out in the open field (as those who are besieging the city of Rabbah have to do -- see 11:11) hardly is feasible. The wheels of chariots get stuck in the mud, among other problems. And so kings usually sit it out for the winter, resuming their warfare in the spring. It is spring, Israel is still at war with the Ammonites, and it is time to finish the task of subduing them. The army assembles, under the command of Joab and his officers, and “all Israel.” They all go off to complete their victory over the Ammonites, who seem to retreat in their capital and fortress city of Rabbah.
ellauri156.html on line 90: Every man who is able to fight goes to war, except one -- David. David, we are told, “stayed in Jerusalem” (11:1). David's decision to stay at home in Jerusalem becomes a devastating one. The author of Samuel does not include this fact, but the Chronicler does. In 1 Chronicles 20, we read these words:
ellauri156.html on line 92: 1 Then it happened in the spring, at the time when kings go out to battle, that Joab led out the army and ravaged the land of the sons of Ammon, and came and besieged Rabbah. But David stayed at Jerusalem. And Joab struck Rabbah and overthrew it (1 Chronicles 20:1).
ellauri156.html on line 94: We know from the details of this text in Chronicles that it is the same time and the same war. This decision on David's part precedes a serious sin of another kind in 1 Chronicles 21:
ellauri156.html on line 96: 1 Then Satan stood up against Israel and moved David to number Israel. 2 So David said to Joab and to the princes of the people, “Go, number Israel from Beersheba even to Dan, and bring me word that I may know their number.” 3 Joab said, “May the LORD add to His people a hundred times as many as they are! But, my lord the king, are they not all my lord's servants? Why does my lord seek this thing? Why should he be a cause of guilt to Israel?” 4 Nevertheless, the king's word prevailed against Joab. Therefore, Joab departed and went throughout all Israel, and came to Jerusalem. 5 Joab gave the number of the census of all the people to David. And all Israel were 1,100,000 men who drew the sword; and Judah was 470,000 men who drew the sword (1 Chronicles 21:1-5).
ellauri156.html on line 98: Joab urges David not to number the Israelites, and through the prophet Egad, God rebukes David for doing so, giving him a choice of one of three chastenings. It is a grave sin with great consequences for the nation Israel. Out of this sin, God brings about blessing for Israel, because it is on the plot of ground where David offers sacrifices to God that the temple will be built. What chastenings?
ellauri156.html on line 100: 9 The Lord said to Egad, David’s seer, 10 “Go and tell David, ‘This is what the Lord says: I am giving you three options. Choose one of them for me to carry out against you.’” 11 So Gad went to David and said to him, “This is what the Lord says: ‘Take your choice: 12 three years of famine, three months of being swept away[a] before your enemies, with their swords overtaking you, or three days of the sword of the Lord—days of plague in the land, with the angel of the Lord ravaging every part of Israel.’ Now then, decide how I should answer the one who sent me.”
ellauri156.html on line 102: 13 David said to Egad, “Hmm. I am in deep distress. Let me fall into the hands of the Lord, for his mercy is very great; but do not let me fall into human hands, that's too humiliating.”
ellauri156.html on line 104: 14 So the Lord sent a plague on Israel, and seventy thousand men of Israel fell dead. 15 And God sent an angel to destroy Jerusalem. But as the angel was doing so, the Lord saw it and relented concerning the disaster and said to the angel who was destroying the people, “Enough! Withdraw your hand.” The angel of the Lord was then standing at the threshing floor of Araunah[b] the Jebusite. Jebu jebu jee! Ei sattunut!
ellauri156.html on line 106: But why the fuck was it a sin in the first place? Censuses are taxation events. David was after money, not blood, since when is that a sin in Jehovah's book? Or maybe he did not want to draw the sword, but rather sheathe it with Bathsheba? Now that is a sin, if the vagina is not one of yours. Hey, read on, Bob explains it all:
ellauri156.html on line 108: What I am pointing out here is that the decision on David's part -- to remain in Jerusalem -- is the beginning of woes for both David and the nation Israel. Why is it wrong for David to stay home while the rest of the men of Israel go to war against the Ammonites? First, leading the nation in war is one of the main tasks of the king:
ellauri156.html on line 110: 19 Nevertheless, the people refused to listen to the voice of Samuel, and they said, “No, but there shall be a king over us, 20 that we also may be like all the nations, that our king may judge us and go out before us and fight our battles” (1 Samuel 8:19-20).
ellauri156.html on line 112: The Israelites were wrong in demanding a king, but they were not too far off in expecting that their “king” would lead them in war. The judges God had raised up for them earlier were usually men like Barak or Gideon, who would lead the nation in battle against their enemies. When God designated Saul as Israel's first king, this military role was clearly indicated:
ellauri156.html on line 114: 15 Now a day before Saul's coming, the LORD had revealed this to Samuel saying, 16 “About this time tomorrow I will send you a man from the land of Benjamin, and you shall anoint him to be prince over My people Israel; and he will deliver My people from the hand of the Philistines. For I have regarded My people, because their cry has come to Me” (1 Samuel 9:15-16).
ellauri156.html on line 116: Saul shrunk back from pursuing the enemies of Israel at times, and it was sometimes David who stood in Saul's shoes, leading the nation in battle. This was the case, for example, when David fought Goliath, a battle that should have been fought by Saul, Israel's giant (see 1 Samuel 9:2). Up until now, David has been leading his men in battle, but in chapter 11, David suddenly steps back, sending others to fight for him. In 2 Samuel 12:26-31, the author makes it clear that David may not have been planning to be present for the formal surrender of Rabbah. Joab sends David a message, urging him to come and at least give the appearance of leading his army. If David does not come, Joab warns, David will not receive the glory, and it may go to Joab. Joab knows that David knows this is not the way it was meant to be. And so it is that David makes a formal appearance to be the “official” leader at the time of the surrender of the city of Rabbah.
ellauri156.html on line 118: So the sin was not to bask in reflected glory. David is wrong in yet another way, a way he would hardly have realized at the time. David is a prototype of the Messiah who was yet to come as God's King. When Messiah comes, it is He who brings about the deliverance of His people. It is He who will come to subdue His enemies and to establish His throne. How can David represent Messiah as he reigns by staying at home and refusing to enter the battle with the enemies of God and the enemies of God's people? Messiah will come (the second time) as a mighty warrior. If David would portray Him, then he must be a mighty warrior.
ellauri156.html on line 122: What keeps David home in Jerusalem? Why doesn’t David go to the battle? I fear there are perhaps several reasons. The first is David's arrogance. God has been with David in all of his military encounters and given him victory over all his foes. God has given David a great name. David has begun to believe his own press clippings. He begins to feel he is invincible. David seems to have come to the place where he believes his abilities are so great he can lead Israel into victory, even though he is not with his men in battle. He was just getting bored. God should not have helped him TOO much, that was like taking the wind from his sails. Any parent knows that much.
ellauri156.html on line 124: This seems consistent with David's other great sin, which also follows his decision to stay at home. When David instructs Joab to number the Israelite warriors, Joab protests. This is something David should not do. Perhaps this is because David would find too much confidence in the number of his men, rather than in God. It certainly is a far cry from Gideon's army, pared down to a meager 300 men.
ellauri156.html on line 127: Who is Gideon? Are we supposed to know? All I know is Gideon's bible, which the Beatles found in the bottom drawer of a bedside table in hotel room in a song whose name can't remember just now. "Only to find, Gideon's bible." Se oli Rocky Raccoon valkoiselta albumilta. Ai niin, ja sitten on Onni Gideon!
ellauri156.html on line 142: According to Beatles historian Kenneth Womack, McCartney drew his inspiration for the song from Robert Service’s poem “The Shooting of Dan McGrew.” The Old West-style honky-tonk piano was played by producer George Martin. "Rocky Raccoon" is also the last Beatles song to feature John Lennon's harmonica playing.
ellauri156.html on line 143: In Mojo magazine in October 2008, McCartney acknowledged that the style of the song is a pastiche, saying: "I was basically spoofing the folksinger." Lennon attributed the song to McCartney, saying: "Couldn't you guess? Would I have gone to all that trouble about Gideon's Bible and all that stuff?"
ellauri156.html on line 149: Now somewhere in the Black Mountain Hills of Dakota
ellauri156.html on line 151: And one day his woman ran off with another guy
ellauri156.html on line 160: To shoot off the legs of his rival
ellauri156.html on line 163: By stealing the girl of his fancy
ellauri156.html on line 185: Now, the doctor came in, stinking of gin
ellauri156.html on line 205: The story of Rocky there
ellauri156.html on line 207: The Marvel Comics character Rocket Raccoon, created by Bill Mantlo and Keith Giffen, was inspired by the song's title and some of the lyrics.
ellauri156.html on line 209: A second reason may be boredom. Something you my dear remaining readers know by now. It is one thing to fight battles in which the enemy is quickly overcome. But the besieging of Rabbah is a whole different kind of war. This battle will not be won so quickly. It will take time to starve the Ammonites to the point that they surrender. It is not a very exciting kind of war to wage. And while they wait, the Israelite soldiers (which includes David) have to pitch their tents outside the city, living in the open field. This is no picnic, and David knows it. David's attitude seems reflected in the advertising slogan of a major hamburger chain, “You deserve a break today.”
ellauri156.html on line 211: A third reason -- and I am hesitant to suggest it -- is that David may be getting soft. Let's face it, David had some very difficult days when he was fleeing from Saul. I am sure there were hot days and cold nights. There were certainly days when his food was either limited or lousy, or both. Army food has never been known as a work of culinary artistry. Now, David has moved up in the world, from barren wilderness, which Saul and his army would avoid if possible, to the hills of Jerusalem. His accommodations are better, too. He no longer lives in a tent (if he was fortunate enough to have one in those days); he lives in a palace. Why would David want to stay in a tent in the open field, outside of Rabbah, if he can stay in his own bed (or Bathsheba's), in his own palace, inside Jerusalem?37
ellauri156.html on line 213: David is starting to become Saul-like, in that he is willing to let others go out and fight his battles for him. Among those David is willing to send in his place are Joab and Abishai. This Joab, we should recall, is a violent man. Joab was not the commander of the army of Israel by David's choice. David had distanced himself from Joab and Abishai because of the death of li'l Abner (2 Samuel 3:26-30). Joab had become the commander of Israel's armed forces because he was the first to accept David's challenge to attack Jebus (1 Chronicles 11:4-6). Suddenly, David is willing to stay at home and leave the whole of Israel's armed forces under Joab's command. I do not think David is motivated by trust in Joab as much as he is his disdain for the hardship of the campaign to take Rabbah.
ellauri156.html on line 215: Like my uncle to whom I referred earlier, David is in the wrong place at the wrong time. He is in Jerusalem when he should be at Rabbah. Unlike my uncle, David is in the wrong place at the wrong time because of a wrong decision. David is like the simpleton in Proverbs 7, who was foolishly and yet deliberately in the wrong place at the wrong time. Something almost had to go wrong, and it surely did!
ellauri156.html on line 234: As I read these verses in 2 Samuel, I am reminded of the Alfred Hitchcock movie, “Rear Window.” If my memory is correct, Jimmy Stewart and Grace Kelly star in this thriller about a photographer who is recovering from an injury and confined to his apartment. From out of his “rear window,” Stewart watches his neighbors through their windows. Eventually he uncovers a murder and is almost killed himself, along with his girlfriend. Älä pieni perssilmä kazo minne vain.
ellauri156.html on line 236: King David makes the mistake of staying in Jerusalem, rather than fighting the Ammonites with his army. He does not stay home to meditate on the Law of Moses or to write another psalm or two; he seems to stay home to stay in bed. We know Uriah went to bed when it was evening (that is, when it got dark), and it is very likely that he got up at first light (see 11:13). With David, it is very different. David does not get up until evening, that is, until it is time for a soldier to go to bed. (As a friend of mine pointed out, this is probably a habit developed over days and not just a one-time event.) It is very unlikely that David is doing any “kingly work” in the wee hours of the night. From all appearances, David is simply indulging himself. Whaddya mean? Fucking maidens is kingly work if anything. Surely he wasn't watching late night shows, since all he had was his TV mama. Sitting up and adjusting the screen until the picture was completely right.
ellauri156.html on line 260: Talkin' all out of my head
ellauri156.html on line 262: Man, I'm talkin' all out of my head
ellauri156.html on line 264: Man, I fell right out of bed
ellauri156.html on line 267: Finally, David can stand his bed no longer. Getting up, he goes for a stroll around the roofof his palace. Most certainly, David's palace was built on the highest ground possible, so that it would afford him a commanding view of the city and the surrounding country. Virtually every other residence and building would be below David's penthouse apartment, and thus he would be able to see much that was out of sight for others. (A friend remarked after this message that a truck driver had told him a whole lot can be seen from an 18-wheeler that people in cars don't see. A chicano truck-driver just got a 110 year sentence in the U.S. for failing to stop his 18-wheeler when the brakes went. Now that was a honest-to-god Jehova style sentence, to the third and fourth generation. Good work, Rocky!)
ellauri156.html on line 269: I am not suggesting that David purposed to see something he should not. (I bet he did, peeping Tom. You actually come round to the same conclusion below, Bob.) More than likely he is walking about, almost absent-mindedly, when suddenly his eyes fix on something that rivets his attention on a woman bathing herself. The text does not really tell us where this woman is bathing, and why at this time of the night? We only know that she is within sight of David's penthouse (rooftop). David notes her beauty. He does not know who she is or whether she is married. We cannot be certain how much David sees, and thus we do not know for certain whether he has yet sinned. (What the fuck? How much do you need to see to sin? Are boobs enough, or do you need to see the pudendum or the fanny?) If David saw more of this woman than he should (a fact still in question), then he surely should have diverted his eyes. It was not necessarily evil for him to discretely inquire about her. If she were unmarried and eligible, he could have taken her for his wife. His inquiry would make this clear.
ellauri156.html on line 273: 3b And one said, “From your minutious description, is this not Bathsheba, the daughter of Eliam, the wife of Uriah the Hittite?” (2 Samuel 11:3b)
ellauri156.html on line 275: The answer comes to David in the form of a question. I take it that no one else actually saw this woman, but only David. The identification of this woman depends then upon David's description of her age, appearance, and location, and no one could be absolutely certain whether this is the woman or not -- except for David, of course, who would recognize her.
ellauri156.html on line 287: The report David is given concerning Bathsheba gives him all the information he needs, and more, if he is intent upon doing what is right. He knows Bathsheba is married and thus out of the question. He also knows Bathsheba is married to Uriah the Hittite. This is no nameless husband, someone David has never heard of before. David has to know Uriah, even if he does not know his wife. In 2 Samuel 23:39, “Uriah the Hittite” is named as one of David's mighty men, known for his bravery and courage as a soldier. If he does not know it, surely someone there among his servants would inform him.
ellauri156.html on line 289: My fear is that David chose to ignore Uriah's military record and to fix his attention upon his racial origins. It is obvious and noteworthy that David refers to Uriah as “Uriah the Hittite,” while the author of Samuel refers to him only as “Uriah.” The expression, “Uriah the Hittite” is a term of derision, I believe, based solely upon the fact that he is of Hittite stock. Never mind that David has Moabite blood in his veins.
ellauri156.html on line 291: What the fuck again, Hittites were to Jews like the Brits, an old empire from the time of Gideon. What is there to laugh about, is it like middle class Americans laughing at Brits as upperclass twits?
ellauri156.html on line 293: Let us briefly review the place of the Hittites in Old Testament history. As early as Genesis 15:18-21, God promised Abram (Abraham) that his descendants would inherit the land of the Hittites (along with that of other peoples as well; see also Exodus 3:8, 17; 13:5; 23:23, 28, 32; 33:21; 34:11; Deuteronomy 7:1; Joshua 1:4; 3:10). Ephron, the man from whom Abraham bought a burial plot for his family, was a Hittite (see Genesis 23:10; 25:9; etc.). Jacob's brother Esau married several Hittite wives (Genesis 26:34-35; 36:2). The Israelites were commanded to utterly destroy the Hittites (Deuteronomy 20:17). The Hittites opposed Israel's entrance into the promised land (see Numbers 13:29; Joshua 9:1: 11;1-5), and the Israelites had some victories over them (Joshua 24;11). Nevertheless, they did not totally remove them and came to live among them (Judges 3:5). When David was fleeing from Saul, he learned that the king was camped nearby. He asked two of his men who would go with him to Saul's camp. One of the two, Abishai, volunteered to go with David, the other man did not. This man was Ahimelech, the Hittite (1 Samuel 26:6). (Eli siis mitä? Pitäskö tästä päätellä nyt jotakin heettien statuxesta vai? Oliko ne jotain neekereitä?)
ellauri156.html on line 295: It is obvious that Uriah had forsaken his own people and their gods to live in Israel, marry an Israelite woman, and fight in David's army. He is no pagan, to be put to death. He is a proselyte. In spite of all this, I believe David looks down upon him. David has grown accustomed to having the finest of everything. His palace is the finest around. His furnishings, his food, his help, are all the finest. Now, he looks from his penthouse and sees a woman whom he regards as “fine.” How can a woman so “fine” belong to this Hittite? She is fit for a king. And this king intends to have her.
ellauri156.html on line 297: And so David sends messengers to her, who take her and bring her to him. When she arrives, David sleeps with her, and when she is purified from her uncleanness,38 she returns to her house. That is that. (Mikä uncleanliness? Meneekö Bathsheba Joen Bideniin ja pesee Taavin runkut pois?) If she had not become pregnant, I have little doubt she would never have darkened the door of David's house again. David does not seek a wife in Bathsheba. He does not even seek an affair. He wants one night of sex with this woman, and then he will let Uriah have her. (Häh? Oliko Bathsheba niin huono hoito vai? Eikös sitä olis voinut toistamiseenkin rotkauttaa? Bathshebalta ei nähtävästi mitään kysytty missään vaiheessa. Eikun x-asentoon Taavin sängylle ja melaa mekkoon.)
ellauri156.html on line 299: The sequence of events, so far as David is concerned, can be enumerated in this way: (1) David stays in Jerusalem; (2) David stays in bed; (3) David sees Bathsheba bathing herself as he walks on his roof; (4) David sends and inquires about this woman; (5) David learns her identity and that she is married to a military hero; (6) David sends messengers to take her and bring her to him; (7) David lays with her; (8) Bathsheba goes back to her home after she purifies herself. This same sequence can be seen in a number of other texts, none of which is commendable. Shechem “saw, took, and lay with” Dinah, the daughter of Jacob in Genesis 34:2. Judah “saw, took, and went in to” the Canaanite woman he made his wife in Genesis 38:2-3. Achan “saw, coveted, and took” the forbidden spoils of war in Joshua 7:21. Samson did virtually the same in Judges 14. Let us not forget that a similar sequence occurred at the first sin when Eve “saw, desired, and took” the forbidden fruit in Genesis 3. (Thanx a lot Bob for this compendium. This will certainly come handy later on, when looking for something fun to read.)
ellauri156.html on line 301: It is clear from the words of our text that David sinned. It is clear from the actions of David which follow that he sinned. It is clear from the words of God through Nathan that David sinned in a grievous manner. The problem is that many wish to view the text in a way that forces Bathsheba to share David's guilt by assuming that she somehow seduced him. I would like to pursue this matter, because I believe there is absolutely no evidence to support such a conclusion. (Wow! That's a refreshing point of view! Like Ballsack's novel Comment la belle Fille de Portillon quinaulda son iuge.)
ellauri156.html on line 303: The inference is often drawn that Bathsheba should not have been exposing herself as she did, and that it was her indiscretion which started this whole sequence of events. Some think her actions may have been deliberate (She knew David was there and could see. . . .), while others would be more gracious and assume it was simply poor judgment. Let me point out several things from the text. First and foremost, when Nathan pronounces divine judgment upon David for his sin, Bathsheba and Uriah are depicted as the victims, not the villains. When Adam and Eve sinned, God specifically indicted Adam, Eve, and the serpent, and each received their just curse. This is simply not the case with Bathsheba. Nowhere in the Bible is she indicted for this sin. It may be that the author did not choose to focus upon Bathsheba, but even in this case, the Law would clearly require us to consider her innocent until proven guilty. (Which law? Not biblical law for sure, take for instance Susan's case, where Daniel had to called upon to prove her innocence.)
ellauri156.html on line 305: It is very clear in Samuel that the tragedies which take place in David's household are the consequence of his sin, just as Nathan indicates (12:10-12). Thus, when Amnon rapes Tamar, the sister of Absalom, it is a case of the “chickens coming home to roost.” Or is it a case of "Rooster coming into the chicks?" Note that it is at David's command or summons that Tamar is called to the palace, and then to Amnon's bedside. There is not so much as a hint that when Tamar is raped, it is all of Amnon's doing. Should this not strongly indicate that the same is true in Bathsheba's case, of which this second incident is a kind of mirror image? (Fucking crooky noses, raping and ravaging their kinky haired ladies right and left.)
ellauri156.html on line 307: When we read of this incident, we do so through Western eyes. We live in a day when a woman has the legal right to say “No” at any point in a romantic relationship. If the man refuses to stop, that is regarded as a violation of her rights; it is regarded as rape. It didn't work that way for women in the ancient Near East. Lot could offer his virgin daughters to the wicked men of Sodom, to protect strangers who were his guests, and there was not one word of protest from his daughters when he did so (Genesis 19:7-8). Even less later, when they asked their father Lot to fuck them at will. These virgins were expected to obey their father, who was in authority over them. Michal was first given to David as his wife, and then Saul took her back and gave her to another man. And then David took her back (1 Samuel 25:44; 2 Samuel 3:13-16). Apparently Michal had no say in this whole sequence of events. Oh, those days of innocence!
ellauri156.html on line 309: To approach this same issue from the opposite perspective, think with me about the Book of Esther. When the king summoned his wife, Queen Vashti, to appear (perhaps in a way that would inappropriately display her goodies to the king's guests), she refused. She was removed (see Esther 1:1-22). She did not lose her life, but she was at least replaced by Esther, who had no such compunctions. Then, we read later in this same book that no one could approach the king unless he summoned them. If any approached the king and he did not raise his "scepter", they were put to death (Esther 4:10-11). Does this not portray the way of eastern kings? Does this not explain why Bathsheba went to the king's palace when summoned? Does this help to explain why she seems to have given in to the king's lustful acts? (We do not know what protests -- like Tamar's in chapter 13 -- she may have uttered, but we do have some sense of the powerlessness of a woman in those days, especially when given orders by the king. (Later on it became the requirement that a raped lady should kill herself to save her husband the disgrace of having horns.)
ellauri156.html on line 311: Now, having looked at the big picture, let's concentrate on the juicy details. The text informs us that David sees this woman bathing and notes that she is very beautiful. It is sometimes thought that David saw Bathsheba unclothed as she bathed herself publicly, and that the sight of her (unclothed/partially) body prompted David to act as he did. Virtually the identical words employed in our text (“very beautiful in appearance”) are found in Genesis 24:16 of Rebekah, as she came to the well with a water jug on her shoulder. She was neither naked nor partially clothed. Similar (though not identical) descriptions are found, where no exposure of the woman is indicated at all (see Genesis 12:11; 26:7; 29:17; Esther 1:1). I believe one of the reasons David summons Bathsheba to his palace is that he has not seen all that he wishes. (Haahaa! Bob, you are a little too bashful here. Most likely he wants to try on what he saw, like St. Thomas who wanted to put his finger in the wound. Seeing is not believing.)
ellauri156.html on line 313: Let's pursue this matter a little more. (Oh lord, I feel the spirit stirring below my belt.) Bathsheba is bathing herself. (This is about the 4. time Bob invites us to picture this tender moment. There are not too many of them in the Bible, so let us savor it.) We tend to assume that this means she is disrobed, at least partially. I believe Bathsheba is bathing herself in some place normally used for such purposes. Only David, with his penthouse vantage, would be able to see her, and a whole lot of other folks if he chose. The poor do not have the same privacy privileges as the rich. I have seen any number of people bathing themselves on the sidewalks of India, because this is their home. The word for bathing employed here is often used to describe the washing of a guest's hands or feet and for the ceremonial washings of the priests. Abigail used this term when she spoke of washing the feet of David's servants (1 Samuel 25:41). Such washings could be done, with decency, without total privacy. We assume far too much if we assume Abigail is walking about unclothed, in full sight of onlookers.
ellauri156.html on line 315: Incidentally, Bathsheba is washing herself in Jerusalem, from which all the men of fighting age have gone to war. Remember the words of verse 1:
ellauri156.html on line 317: 1 Then it happened in the spring, at the time when kings go out to battle, that David sent Joab and his servants with him and all Israel, and they destroyed the sons of Ammon and besieged Rabbah. But David stayed at Jerusalem (emphases mine).
ellauri156.html on line 319: It is not as if Bathsheba is acting in an unbecoming manner, knowing that men are around. She has every right to assume they are not. David is around, but he should not be. On top of this, she is not bathing herself at high noon; she is bathing herself in the evening. This is when the law prescribed (for ceremonial cleansing), and it is when the sun is setting. In other words, it is nearly dark when Bathsheba sets out to wash herself. David has to crane his neck and use his binoculars to see what he does. I believe Bathsheba makes every effort to assure her modesty, but the king's vantage point is too high, and he is looking with too much zeal. I am suggesting that David is much more of a peeping Tom than Bathsheba is an exhibitionist. I believe the text bears me out on this.
ellauri156.html on line 321: If I am right in what I have been saying, David's sin becomes that much more wicked. In some instances (if not most), a woman may purposely or unwittingly encourage the one who assaults her. In this case, there is not so much as a hint that this takes place. In fact, if I am reading the story accurately, David's “sighting” of Bathsheba is the result of her keeping the law, while David is failing his responsibilities as king. But not his duties as the king of the apes.
ellauri156.html on line 323: This passage, even though we have only made our way through the first four verses of it (sadly, the best bits), has much to teach us. Let me seek to summarize some of its lessons.
ellauri156.html on line 325: First, the root of David's sin is not low self-esteem; it is arrogance. (Since when is low self-esteem a sin? Well I bet it is for American believers. Think of Bill James' Will to Believe.) I am getting quite weary of hearing that the root of all evils is low self-esteem. I wonder why we see nothing of this in the Bible. David's problem is just the opposite. He has become puffed up and arrogant because of his success and status as Israel's king. He has come to see himself as different/better than the rest of the Israelites. They need to go to war; he does not. They need to sleep in the open field; he needs to get his rest in his own bed, in his palace. They can have a wife; he can have whatever woman he wants.
ellauri156.html on line 327: Second, the nature of David's sin is the abuse of power. Power corrupts, we are told, and absolute power corrupts absolutely. David has come to power. In the previous chapters, David employed his God-given power to defeat the enemies of God and of Israel. He used his power as Israel's king to fill his pockets and void his cullions, and takes advantage of Dog's promise to Saul by restoring to Mephibosheth his family property and by making him a son at his table. Now, David, drunk with his power, uses it to indulge himself at the expense of others. I want you to notice the repetition of the word “send” or “sent” in this chapter. It is a king like David who can send all the men to war but stay home himself (verse 1). It is a king like David who can send people to inquire about Bathsheba, and then to send messengers to “take” her and bring her to his palace (verses 3-4). It is a king like David who can “send” for Uriah and “send” orders to Joab to have him killed. It is a king who "sends" his shlong into Bathsheba's holiest of the holy. David has the power, and he certainly knows how to use it, only now he is using that power for his own benefit, at the expense of others. This is not servant leadership.
ellauri156.html on line 329: Sexual abuse and sexual harassment are just two of the ways people abuse their power. Parents begin to think they own their children, and that they can use their children to satisfy themselves, so they engage in various forms of abuse, often sexual in nature. Bosses get used to being in control and telling people what to do, and it should not be surprising to learn that they sometimes abuse their power over employees and subordinates to sexually satisfy themselves. This sin is no different from that of David. (Oh, oh, this is too good, my cup runneth over.)
ellauri156.html on line 331: I must press the point a little further, at the risk of coming off. Of course it is wrong for David to use his power to have sex with another man's wife. But it is not right to abuse power even when sex is permissible. A husband should not abuse his power in order to have sex with his wife. And a wife should not abuse her power (of saying “No,” for example) to punish or put off her husband. (LOL! Bob, you show you true colors here!) Within marriage, sex is simply another area of serving our mate. It is not the opportunity to lord it over our mate. Put that in your pipe and smoke it, Jennifer! And you girls as well!
ellauri156.html on line 333: Third, prosperity is as dangerous -- and sometimes more dangerous -- than poverty and adversity. We all get weary of the adversities of life. We all yearn for the time when we can kick back and put up our feet and relax a bit. We all tire of agonizing over the bills and not having quite enough money to go around. David certainly looked forward to the time when he could stop fleecing Saul and begin to reign as king. But let me point out that from a spiritual point of view, David never did better than he did in adversity and weakness. (In fact, he was quite like Ballsack's ung paouvre qui avait nom le Vieulx-par-chemins, another Iivana Nyhtänköljä.)
ellauri156.html on line 335: Conversely, David never did worse than he did in prosperity and power. How many psalms do you think David wrote from his palatial bed and from his penthouse? How much meditation on the law took place while David was in Jerusalem, rather than on the battlefield? On the other hand, how many maidens did he open the psalmbook with on the field? We are not to be masochists, wanting more and more suffering, but on the other hand we should recognize that success is often a greater test than adversity. Often when it appears “everything's goin' my way” we are in the greatest danger of producing some shit like Frank Sinatra's "My Way".
ellauri156.html on line 339: Fourth, sin is sequential. Sin “happens,” but it seldom “shit just happens.” Sin does not come out of nowhere, just as cum does not come from just anywhere. We see this sequence in the Book of James:
ellauri156.html on line 343: David's sin did not just suddenly appear in a moment of time. David set himself up for this fall. We know he disengaged himself from the battle, choosing instead a life of comfort and ease. You and I may make the same decision, though in a slightly different way. We may choose to ease up in our pursuit of becoming a disciple of our Lord, of the disciplined life which causes us to bring our bodies under our control (see 1 Corinthians 9:24-27).
ellauri156.html on line 345: We may weary of taking up our cross and begin to take up ourselves or our same-sex significant other as our highest cause. We may back off in the area of separation, having become weary of being laughed at for our Christian principles. We may keep quiet, rather than bear witness to our faith, lest we be rejected by our peers. We may hold off from rebuking a fellow-believer, who is falling into sin, because the last time we tried it was very messy. We may get fed up with getting whacked every time we admonish fellow non-believers. When we retreat from the battle, a plunge is not far away.
ellauri156.html on line 347: Sins of commission are often the result of sins of omission. David committed sin by his adultery with Bathsheba and later by the murder of her husband, but these sins were borne out of David's omissions which came to pass when he stayed home, rather than go to war. These sins of omission are often difficult to recognize in ourselves or others, but they are there. And after a while, they incline us to more open sins, as we see in David.
ellauri156.html on line 349: Within those of you who are reading this message, I know there are some who have already fallen in the same hole as David. You have already committed adultery. To you, I would say: “Stop now!” How much better it would have been if David had confessed to his sin with Bathsheba before he went on to murder Uriah. Sin is like a cancer: the sooner it is cut out, the better; the longer it is left, the more it grows. If you have fallen as David did (or in some other way), forsake your sin, confess it, find God's forgiveness, and move on to the next.
ellauri156.html on line 351: Some of you have not yet sinned as David did, but I hope I have given you some ideas, and that you are already on your way. You are like David when he chose to stay in Jerusalem, and when he chose to stay in bed. You have not yet managed to sin in a dramatic fashion, but you are laying the groundwork for it. It's only a matter of time and opportunity, so keep hacking. My question to you is not whether you are actively committing sin, but if you are, please send me some snapshots.
ellauri156.html on line 355: The apostle John (who was Christ's favorite boy) put it this way (lot of dry cleaning in this one, sorry):
ellauri156.html on line 357: 7 But if we walk in the light as he himself is in the light, we have fellowship with one another, and the blood of Jesus his son cleanses us from all sin. 8 If we say that we have no sin, we are deceiving ourselves and the truth is not in us. 9 If we confess our sins, he is faithful and righteous to forgive us our sins and to cleanse us from all unrighteousness. 10 If we say that we have not sinned, we make him a liar and his word is not in us (1 John 1:7-9).
ellauri156.html on line 359: 1 My little children, I am writing these things to you so that you may not sin. And if anyone sins, we have an advocate with the father, Jesus Christ the righteous; 2 and he himself is the propitiation (placation) for our sins; and not for ours only, but also for those of the whole world (1 John 2:1-2).
ellauri156.html on line 361: 4 Everyone who practices sin also practices lawlessness; and sin is lawlessness. 5 You know that he appeared in order to take away sins; and in him there is no sin. 6 No one who abides in him sins; no one who sins has seen him or knows him. 7 Little children, make sure no one deceives you; the one who practices righteousness is righteous, just as he is righteous; 8 the one who practices sin is of the devil; for the devil has sinned from the beginning. (Don't believe Milton, he's got it all wrong.) the son of god appeared for this purpose, to destroy the works of the devil. 9 No one who is born of god practices sin, because his seed (zihi) abides in him; and he cannot sin if he tried, because he is born of dog (1 John 3:4-9).
ellauri156.html on line 365: This reference to Bathsheba’s “purification” is interesting and perplexing. The King James Version reads, “and he lay with her; for she was purified from her uncleanness: and she returned unto her house” at verse 4. The New King James Version is slightly different: “and he lay with her, for she was cleansed from her impurity; and she returned to her house” (note the change from a semi-colon to a comma, and from a colon to a semi-colon). The NIV reads, “and he slept with her. (She had purified herself from her uncleanness.)” The NRSV reads, “and he lay with her. (Now she was purifying herself after her period. Or was it colon? Only David knows, and Dog of course, but they don't tell.).”
ellauri156.html on line 374: Aika hemmetisti kyyhkypaisteja papille, kun jokainen menstruoiva nainen tuo niitä sille 2kpl/kk. Pappi pysyy hyvin selvillä seurakuntalaisten varmoista päivistä. Hmm. Jos Bathsheban kuukkixet oli ohize jo vähintään viikko sitten, kohtahan sillä oli ovulaatio, eikäpä ihme että Taavi-enon mälli teki heti tehtävänsä. Vaikka mä en kyllä usko eze jäi siihen yhteen kertaan. (2) When did this cleansing occur, and when was it completed? Was Bathsheba’s bathing which David witnessed part of her ceremonial cleansing? If so, there may have had to be a delay before the Law permitted intercourse. Otherwise, David would have caused her to violate the Law pertaining to cleansing, since it may not have been complete. The translations which make her cleansing a past, (continued) completed event seem to be suggesting that she was now legally able to engage in intercourse, though certainly not with David. If she was still in the process of her cleansing, David’s sin of adultery is compounded because it was committed at the wrong time, while cleansing was still in process. It is also possible to read the text (as does the NASB) to say that Bathsheba waited at David’s house until she was ceremonially clean from her evening with David. It is interesting that nothing is said of David waiting until he was cleansed. The inference I take from this “cleansing” reference is that Bathsheba was still concerned about keeping the Law of Moses, even if David was not. Big fat hairy diff.
ellauri156.html on line 378: Twenty-five years ago, hotel personnel noticed that a stairwell door lock had been taped in the open position. Burglars had broken in to readjust some of the bugging equipment installed in an earlier break-in in May. No one really seemed able to explain just what these burglars expected to gain from their crime.
ellauri156.html on line 380: It was the clumsy attempt to cover up the petty crime which led to Watergate. Richard Nixon, the President of the United States, was forced to resign to avoid impeachment. A number of his closest associates were indicted, convicted, and sentenced to brief prison terms. Not Tricky Dick, of course, he went scot free. Nain on meidankin elamassamme! Ja Daavidin!
ellauri156.html on line 384: Our lesson from 2 Samuel 11 is one of the great cover-up attempts of all time, and like so many, it too fails miserably. Our previous lesson attempted to explain David's sin with Bathsheba in a way that placed the guilt squarely upon David, and not upon Bathsheba. This was all of David's doing, not due to temptation or seduction on Bathsheba's part, but because of arrogance, lust, and greed on David's part.
ellauri156.html on line 386: David had no desire for Bathsheba to become his wife, or even to carry on an adulterous affair with her (a mitigating circumstance). He sought one night's pleasure, and she went home. That was that, or so it seemed. But then David received word from Bathsheba that this one night resulted in Bathsheba's pregnancy. Our text takes up here with the account of David's desperate attempt to cover up his sin with Bathsheba. As we all know, it did not work, and it only made matters worse.
ellauri156.html on line 388: The story of David and Uriah reminds me of the story of the “Sorcerer's Apprentice.” It has been awhile, but as I remember the plot (probably the Walt Disney version), the sorcerer goes away, leaving his apprentice behind to do his chores. The apprentice gets the bright idea that the work would be a whole lot easier if he used his master's magical arts so he could sit back and watch other powers at work. The problem was that he didn't know how to stop what he started, and so more and more helpers came on the scene as the apprentice tried to reverse the process. The worst was when Mickey tried to cleave the broom with an axe, and got instead a million of smaller brooms.
ellauri156.html on line 390: At this point in time, David's life is very similar. He begins to stack one sin upon another, certain that each one will somehow wipe out visibility of the previous sin. Instead, his sins only multiply. More and more people become aware of his sin, and a cover up becomes impossible. Many lessons can be learned from this tragic episode of David's life, which if heeded, will help us duplicate them in our lives. May the Spirit of God open our ears and our hearts to listen and learn from David's attempt to cover up his sin with Bathsheba, so that you can avoid some of his mistakes and do a better job.
ellauri156.html on line 392: In our first lesson, we devoted our attention to the first four verses of chapter 11, which depict David's sin of adultery with Bathsheba. Pretty unbelievable that I got a whole four pages out of it. The trick is was to keep repeating the juicy bit about Bathsheba washing herself before (or after) David's load. I sought to demonstrate that this sin was all of David's doing. The author points his accusing finger at David, not Bathsheba. It was not Bathsheba's indiscretion in bathing herself (as I understand this story), for she was simply obeying the ritual of purification outlined in the law. It was David who, by means of his lofty elevation and view, looked inappropriately at Bathsheba, washing herself,violating her privacy. I endeavored to demonstrate that David's sin with Bathsheba was the result of a sequence of wrong decisions and attitudes on David's part. In one sense, being on the path he was, his destination (of adultery, or something like it) was to be expected. His sins of omission finally blossomed and came into full bloom.
ellauri156.html on line 394: One of the tragic aspects of our story is that the sequence of sin in David's life does not end with his adulterous union with Bathsheba. It leads to a deceptive plot to make her husband Uriah appear to be the father of David's child with Bathsheba and culminates in David's murder of Uriah and his marriage to Uriah's wife, Bathsheba. As we take up where we left off in our last lesson, a few more bits of background information are vital to our understanding of this text.
ellauri156.html on line 396: (1) It seems likely that David and Uriah are hardly strangers, but that they know each other, to some degree at least. Uriah is listed among the mighty warriors of David (2 Samuel 23:39; 1 Chronicles 11:41). Some of the “mighty men” came to David early, while he was in the cave of Adullam (1 Samuel 22:1-2), and we suspect that among them were Joab, Abishai, and Asahel, the three brothers who were mighty men (see 2 Samuel 23:18, 24; 1 Chronicles 11:26).39 Others joined David at Ziklag (1 Chronicles 12:1ff.), and still other great warriors joined with David at Hebron (1 Chronicles 12:38-40).40 We do not know when and where Uriah joined with David, but since his military career ends in 2 Samuel 12, his military feats must have been done earlier. It seems very unlikely that David and Uriah are strangers; rather, it would seem these two men know each other from fighting together, and perhaps even from fleecing Saul together, or maybe Uriah had been a dear brother to David like his old Jonathan.
ellauri156.html on line 398: (2) It seems unlikely that Uriah is ignorant of what David has done and of what he is trying to accomplish by calling him home to Jerusalem. Rumors must have been circulating around Jerusalem about David and Bathsheba, and could easily have reached the Israelite army which had besieged Rabbah. Uriah not only refuses to go to his house and sleep with his wife, he sleeps at the doorway of the king's house, in the midst of his servants. He has many witnesses to testify that any child borne by his wife during this time is not his child. It is clear that Uriah understands exactly what David wants him to do (to have sex with his wife), and that he refuses, even when the king virtually orders him to do so. One finds this difficult to explain if Uriah is ignorant of what happened between David and Bathsheba. At least Uriah knows what David is trying to get him to do on this stay in Jerusalem. The implications of all this we will explore later.
ellauri156.html on line 400: (3) Bathsheba is not said to have any part in David's scheme to deceive Uriah or to bring about his death, much less any knowledge of what David is doing. When she informs David that she is pregnant, David takes decisive action, but nowhere are we told that Bathsheba has a part in his schemes. Verse 26 makes it sound as though she learns of Uriah's death after the fact, through normal channels. After all, would David really want his new wife to know he murdered her husband? David acts without Bathsheba's help.
ellauri156.html on line 402: It looks as though Bathsheba never enters David's mind after their encounter described in verses 1-4. It certainly does not seem that David wants to continue the relationship, to carry on an affair, or to marry her. David simply puts this sinful event out of his mind, until a messenger is sent by Bathsheba informing the king that his night of passion has produced a child. Bathsheba informs David that she is pregnant, not that she is afraid she might be. This means that she has missed at least one period and probably another. All in all, several weeks or more have passed. It will not be long before her pregnancy will become obvious to anyone who looks at her. This is David's sin and his responsibility, and so she informs him.
ellauri156.html on line 404: David has two plans, Plan A, and failing that, Plan B. Here he is very like his master, the Dog, who also has very analogous two plans for his proteges: Plan A, take them to his fold if they obey him, and Plan B: throw them to the dogs (the bad hounds of the hell) if they don't.
ellauri156.html on line 408: David's plan A is simple and, at least in his mind, foolproof. In short, David will entice Uriah to think and to act as he himself has done. David does not wish to endure the adversities of the war with Rabbah, and so he goes to Jerusalem, to his home, and to his bed. He does not wish to deny himself, so he takes the wife of another man and sleeps with her. David will give Uriah the same opportunity, except that it will be his own wife he will sleep with. Not as fun, one must admit. After Uriah has sexual relations with Bathsheba, all will conclude that he is the father of the child which has been conceived by David's sinful act. Only one thing is wrong with David's plan: he assumes Uriah is as spiritually apathetic as he, and that he will act to indulge himself, rather than act like a soldier at war and keep his sword in the sheath.
ellauri156.html on line 410: David sends word to Joab, ordering him to send Uriah home to Jerusalem. I take it from the context that Uriah is sent to Jerusalem on the pretext that he is needed to report directly to David on the state of the war. I doubt David wants Uriah to know he has ordered Joab to send him. I am certain David does not want Uriah to know the real purpose of his journey to Jerusalem. David is orchestrating this homecoming to appear as though it serves one purpose, while it actually serves David's purpose of concealing his own sin. Even at this level, the order for Uriah to return home has a bad odor. You may remember that when David's father wanted to know how the battle with the Philistines was going (three of his sons were involved), he sent David, the youngest son, as an errand boy to take some supplies and return with word about the war (1 Samuel 17:17-19). One does not need to send a military hero as a messenger (nor is it good practice, the youngest son is more expendable.).
ellauri156.html on line 412: I should also add that Joab is already being drawn into the conspiracy. Joab obeys David's command to send Uriah, and my guess is that Joab knows something is up. He may even have heard about David's liaison with Bathsheba. When he sends Uriah to Jerusalem, he has to give him some mission, some task to perform. Joab and Uriah may have sensed that this was no “mission impossible” (as you would give a mighty warrior), but that is a “mission incredible.” In any case, the web of deceit and deception is already being woven, and more people are being drawn into the conspiracy. Wow, this is prime material for a soap opera. Maybe there already is one, must check. OF COURSE there is:
ellauri156.html on line 415: David and Bathsheba is a 1951 historical Technicolor epic film about King David made by 20th Century Fox. It was directed by King Saul, produced by Dog, a.k.a. Zanuck, from a screenplay by Philip Dunno. The cinematography was by Leon Shameonyou. Gregory Peck stars as King David and the film follows King David's life as he adjusts to ruling as a King, and about his relationship with Uriah's wife Bathsheba, played by Susan Wayward. Goliath of Gath was portrayed by 203 cm-tall (6'8") Lithuanian wrestler Walter Talun. These days Walter would no longer get a bench seat in a high-school basketball team.
ellauri156.html on line 417: King David was the second king of Israel and this film is based on the second book of Samuel from the Bible. When the second Ark of the Covenant is brought to Jerusalem, a soldier reaches out to steady it and is struck dead. While the prophet Nathan declares this the will of God, a skeptical David pronounces it the result of a combination of an electrical shock and too much wine. This blasphemy starts David on the path of sin.
ellauri156.html on line 419: As a consequence, David becomes attracted to Bathsheba who is the wife of Uriah, one of David's soldiers. The attraction is mutual although both know an affair would break the law of Moses. When Bathsheba discovers she is pregnant by David, the King sends for Uriah hoping he will spend time with his wife to cover her pregnancy. David's wife Michal who is aware of the affair, tells David that Uriah did not go home but slept at the castle as a sign of loyalty to his King. LOL, a sign of "fuck you" pointed at Dave with Uriah's middle finger without a nail.
ellauri156.html on line 421: Frustrated, David orders Uriah to be placed on the battle's front and for the troops to withdraw leaving him to die. Uriah is reported dead and David sends a dispatch to tell Bathsheba so they can plan their marriage. Nathan Zuckermann the prophet advises David the people are dissatisfied with his leadership and desire his sons to rule. Nathan tells David he has forgotten that he is a servant of the Lord. David tries in vain to cheer up the old retard. David marries Bathsheba.
ellauri156.html on line 423: As a result, a drought hits Israel. David's and Bathsheba's baby dies. Nathan returns to tell David that God is displeased with his sin. Dog wants to see better ones, with more pizzazz. Or else he will not die as the law demands, but he will be punished through misfortune in his family. David takes responsibility but insists Bathsheba is blameless. But the people want Bathsheba killed. The crowd shouts: No, we want Barabbas! David makes plans to save Bathsheba, but she tells David she is not blameless. She has continued seeing Uriah on the side. (The reports of his demise were premature.) They are both at fault. David is reminded of the Lord and quotes Psalm 23 as he plays his harp. (A nice musical interlude in an otherwise numbing show whose spoiler is long since spoiled.)
ellauri156.html on line 425: David promises Bathsheba she will not die and is willing to accept God's justice for himself, knowing that he as the hero of the book is safe. Repentant, David, seeking relief from the drought and forgiveness reaches out to touch the Ark presuming that he will die of heat stroke (or was it a short?) like the soldier. A clap of thunder is heard and there are flashbacks to David's youth depicting his anointing by Samuel and his battle with Goliath. King David removes his hands from the Ark as rain falls on the dry land. Screenwriter Dunno said he "left it to the audience to decide if the blessed rain came as the result of divine intervention or simply of a low-pressure system moving in from the Mediterranean." Well it could be both, couldn't it?
ellauri156.html on line 431: David was about thirty when he began to reign (2 Samuel 5:4), so we can look for a birth date, which according to the pattern of other proposed birth dates in this series should occur both on a Hebrew holy day, at least some other sacred calendars, and also on a date similar on some calendars to his death date. Those requirements are so stringent to occur in a given year that if we find such a date, it is highly likely to be correct. Moreover, in nearly every case so far, the birth date is more impressive than the death date, and David's proposed death date is a sacred day on 4 calendars (also being 1 Condor on the Sacred Round).
ellauri156.html on line 433: Searching for a possible birth date for David produces an ideal candidate, a holy day on 6 of the 7 known sacred calendars. The day Sat 4 Jul 1057 BC was 17 Tammuz (H), 14 Sum (Enoch, Summer Fast), 1 Res (V), 1 Bir (M), 1 Deer (SR), and 1 Jac (Easter on Priest). That Hebrew day is known simply as the Fast of the Fourth Month, which the Lord says will become a day of rejoicing some day (Zech. 8:19). That date ranks with the best birth dates found so far for the prophets. It is identical on the Venus and Mercury calendars to Isaac Bashevis Singer's birthday. This date fits the pattern so well of all the great prophets, as it should to be in Matthew's chain of key links to Christ, that it confirms this whole set of dates as being correct, including the Biblical assertion that the temple was built in the 480th year of the Exodus.
ellauri156.html on line 435:
2.3 Birth of the United States
ellauri156.html on line 437: The United States of America was also born on July 4th, the date proposed for David's birth. Is that of any significance? If so, there will also be at least another witness, according to what has been discovered so far in the research. It turns out that Thu 4 Jul 1776 was also 17 Tammuz on the Hebrew calendar as was David's birth, so it may not be by chance that the nation which consistently sides with modern-day Israel was born on David's birthday.
ellauri156.html on line 439: So are all the fireworks on the Fourth of July the fulfillment of the prophecy that 17 Tammuz will become a day of "joy and gladness"? Probably not, partly because it is to be a day of rejoicing for the Jews and partly because it is not celebrated annually on 17 Tammuz. But that prophecy may have begun to be fulfilled at the Nauvoo Temple dedication on 17 Tammuz.
ellauri156.html on line 441: Seeing the success of C. B. DeMille's Samson and Delilah, Zanuck commissioned Philip Dunno to write a script based on King David.
ellauri156.html on line 442: Dunno says his original conception was for a film that would encompass David's life and go into three main chapters: David as a boy fighting Goliath; a more mature David and his friendship with Jonathan, ending with the affair with Bathsheba; and an older David and his relationship with his son Absalom. Dunno wrote a treatment which he estimated would make a four hour movie. Zanuck was not enthusiastic so Dunno then pitched the idea of doing a film just on David and Bathsheba, which Zanuck loved.
ellauri156.html on line 444: Dunno conceived it as a modern-type play exploring the corruption of absolute power. The film is noticeably devoid of the epic battles and panoramas frequently seen in biblical movies. It concentrates more on David's exploits between the sheets.
ellauri156.html on line 445: Zanuck opted to use stars already under contract to 20th Century-Fox. The production of the film started on November 24, 1950 and was completed in January 1951 (with some additional material shot in February 1951). The film premiered in New York City August 14, and opened in Los Angeles August 30, before opening widely in September 1951. It was shot entirely in Nogales, Arizona, which has a lot of the looks of the promised land, including the indians, who were made up to look like Palestinians.
ellauri156.html on line 447: The musical score was by Alfred Newman (the funny looking kid on the cover of Mad magazine), who, for the bucolic scene with the shepherd boy, used a solo oboe in the Lydian mode, drawing on long established conventions linking the solo oboe with pastoral scenes and the shepherd's pipe. To underscore David's guilt-ridden turmoil in the Mount Gilboa scene, Newman resorted to a vibraphone, which Miklós Rózsa used in scoring Peck's popular 1945 Spellbound, in which he played a no less disturbed patient suffering from amnesia, viz. prophet Nathan Zuckerman.
ellauri156.html on line 449: David and Bathsheba was 20th Century Fox's most successful release of 1951 and the third-highest-grossing film of that year, earning $4.72 million in rentals.
ellauri156.html on line 451: A. H. Weiler of The New York Times described the film as "a reverential and sometimes majestic treatment of chronicles that have lived three millennia." He praised Dunno's screenplay and Peck's "authoritative performance" but found that Wayward "seems closer to Hollywood than to the arid Jerusalem of his Bible." Variety wrote, "This is a big picture in every respect. It has scope, pageantry, sex (for all its Biblical background), cast names, color—everything. It's a surefire boxoffice entry, one of the really 'big' pictures of the new selling season." Philip K. Scheuer of the Los Angeles Times wrote that the film "leaves little to be desired" from the standpoint of production values with Peck "ingratiating" as David and Wayward "a seductress with flaming tresses, in or out of the bath, and only her final contrition is a little difficult to believe." Richard L. Coe of The Washington Post wrote, "On the whole, the picture suggests a Reader's Digest story expanded into a master's thesis for the Ecole Copacabana."] Harrison's Reports wrote, "The outstanding thing about the production is the magnificent performance of Gregory Peck as David; he makes the characterization real and human, endowing it with all the shortcomings of a man who lusts for another's wife, but who is seriously penitent and prepared to shoulder his guilt. Susan Wayward, as Bathsheba, is beautiful and sexy, but her performance is of no dramatic consequence." The Monty Python Bulletin commented that the film had been made "with restraint and relative simplicity" compared to other historical epics, "and the playing of Gregory Peck in particular is competent. The whole film, however, is emotionally and stylistically quite unworthy of its subject." Philip Hamburger of The New Yorker wrote that "the accessories notwithstanding, something is ponderously wrong with 'David and Bathsheba.' The fault lies, I suppose, in the attempt to make excessive enlargements of an essentially-simple story." Zanuck the Hot Dog agreed.
ellauri156.html on line 453: The film sparked protests in Singapore over what the Muslim community considered an unflattering portrait of David, considered an important prophet in Islam, as a hedonist susceptible to sexual overtures. Mohammed and his 9-year old wife would have been outraged.
ellauri156.html on line 455: King Solomon, author of The Ancient World in the Cinema, found the film rather slow-paced in the first half before gaining momentum, and Peck "convincing as a once-heroic monarch who must face an angry constituency and atone for his sins." He noted that this was different from other biblical epics in that the protagonist faced a religious and philosophical issue rather than the overdone military or physical crisis.
ellauri156.html on line 457: One notable TV airing of the movie was on the American network NBC during The NBC Monday Movie on September 7, 1964 (which was Labor day that year). During one of the commercial breaks was the one and only official airing of the Daisy political advertisement by the Lyndon B. Johnson presidential campaign in the run-up to the 1964 United States presidential election. The commercial aired at 9:50 p.m. EST. It was a family film though most children living in the EST time-zone were gone to bed by then, leaving the children's parents to watch the commercial. The commercial stars a little girl (played by Monique Luiz) who is shown counting petals of a daisy which was then followed by an ominous male voice counting down to zero. During the countdown, the screen zoomed up the girl's eye in such a way whereby the parents would imagine their children there instead of the girl. The next scene was a nuclear explosion with the voice of Johnson asking for peace.
ellauri156.html on line 459: The commercial ended with a message for viewers to vote for Johnson in the election. The commercial implied that if Johnson's opponent, Barry Goldwater won the election, Goldwater would recklessly start a nuclear war that would kill the girl (and by extension, the viewer's own children) although Goldwater's name was not mentioned, his voice in not heard and his image was not shown during any point of the commercial. This commercial and its airing was a major factor in Johnson's landslide victory over Goldwater, with Johnson receiving 486 electoral votes to Goldwater's 52.
ellauri156.html on line 463: However, in giving Bathsheba a more active role, Adele Reinhartz found that "it reflects tensions and questions about gender identity in America in the aftermath of World War II, when women had entered the work force in large numbers and experienced a greater degree of independence and economic self-sufficiency. ...[Bathsheba] is not satisfied in the role of neglected wife and decides for herself what to do about it." Susan Wayward was later quoted as having asked why the film was not called Bathsheba and David. I guess it has something to do with the fact that Dog is called Dog in the bible instead of Bitch.
ellauri156.html on line 465: When Uriah arrives in Jerusalem, he reports to David, who acts out the charade he has planned. He asks Uriah about the “welfare of Joab and the people,” and the “state of the war.” It troubles me that David needs such a report at all. If he were with his men in the field, this would not be necessary. But even worse, David does not really care about Joab, the people, or the war. David's one preoccupation is to cover up his sin, to get Uriah home and to bed with his wife, and thus to get David off the hook. How sad to read of David's hypocrisy. The king who had compassion on the crippled son of Jonathan now lacks compassion for the whole army, and specifically for Bathsheba and her husband Uriah.
ellauri156.html on line 467: David goes through all the right motions with Uriah. He listens to his reports, and then he gives him the night off, some time to go to his house and “wash his feet.” David is not worried about this soldier's personal hygiene; he is worried about his own reputation. When one entered his house, he usually took off his shoes and washed his feet, in preparation for eating and for going to bed. David very delicately encourages this man to go home and go to bed with his wife. Uriah knows it; our author knows it; and we know it.
ellauri156.html on line 469: Uriah leaves David's presence. Now David adds a further touch. He sends a “present from the king” after, or with, Uriah. How we would love to know just what that “gift” was. Was it a night for two at the Jerusalem Hilton? Was it dinner and dancing at a romantic restaurant? I think we can safely say this: (1) We are not told what the present was. (2) We are not supposed to know, or it would not add to the story for us to know what it was. (3) Whatever it was, it was very carefully planned to facilitate David's scheme of getting Uriah to bed with his wife, as quickly as possible.
ellauri156.html on line 471: Uriah has to understand what the king is suggesting. Who wouldn't want to go home and enjoy his wife after some time of separation, thanks to the war with the Ammonites? Instead, we are told that Uriah never leaves the king's house. He sleeps in the doorway of the king's house, in the presence of a number of the king's servants. I am inclined to understand that at least some of these servants, if not all of them, are the king's bodyguards (compare 1 Kings 14:27-28). Uriah is a soldier. He has been called to his king's presence, away from the battle. But as a faithful servant of the king, he will not enjoy a night alone with his wife; instead, he will join with those who guard the king's life. This is the way he can serve his king in Jerusalem, and so this is what he chooses to do rather than to go home. The irony is overwhelming. The king's faithful soldier spends the night guarding the 50% new life of the king in his wife's womb, the king who has taken his own wife in the night, and who will soon take his life as well. Dramatic irony.
ellauri156.html on line 475: On to plan B. David has his spies watching Uriah as though he is the enemy. (Well, he is a rival all right.) They know what David wants; he wants Uriah to go home and sleep with his wife. If they do not know all of the details of what David has done with Bathsheba (which is hard to believe) and what he intends to accomplish by Uriah's visit, they certainly know something out of the ordinary is taking place. One way or the other, David is making these servant-spies co-conspirators with him.
ellauri156.html on line 477: The servant-spies come to David in the morning with an amazing report: “He didn't do it. He didn't even go home!” David then seeks to gently rebuke Uriah. The hypocrisy of David's actions and words are hard to accept. But accept we must, for Dave is Dog's favorite horse on whose nose he is betting his bottom dollar.
ellauri156.html on line 479: He (David, not Dog this time) plays the role of a benevolent master. Uriah, his servant, has “come home from a journey” (verse 10). Is this not the time for him to concern himself with his needs and desires? Is this not the time to concern himself with his wife's needs? How insensitive of Uriah not to go home to be with his wife and to sleep with her. “Shame on you, Uriah!” Uriah has a lot of explaining to do, and so it seems has David.
ellauri156.html on line 483: Uriah said to David, “The ark and Israel and Judah are staying in temporary shelters, and my lord Joab and the servants of my lord are camping in the open field. Shall I then go to my house to eat and to drink and to lie with my wife? By your life and the life of your soul, I will not do this thing” (2 Samuel 11:11).
ellauri156.html on line 485: Uriah first points out to David that his terminology is inaccurate. David speaks of Uriah returning from a journey (verse 10). The truth is that Uriah has been called from the field of battle. He is not a traveling salesman, home from a road trip; he is a soldier, away from his post. In heart and soul, Uriah is still with his fellow-soldiers. He really wants to be back in the field of battle, and not in Jerusalem. He will return as soon as David releases him (see verse 12). Until that time, he will think and act like the soldier he is. As much as possible, he will live the way his fellow-soldiers are living on the field of battle. There, surrounding the city of Rabbah, are the Israelite soldiers, led by Joab. They, along with the ark of the Lord, are camping in tents in the open field. Uriah cannot, Uriah will not, live in luxury while they live sacrificially. He will not sleep with his wife until they can all sleep with her, not just Dave.
ellauri156.html on line 487: With all due respect, Uriah declines -- indeed Uriah refuses -- to do that which would be conduct unbefitting a soldier, let alone a war hero. I think it is important to see that there is no specific command here which Uriah refuses to disobey. To my knowledge, there is no specific law in the Law of Moses which commands a soldier to have sex with women during times of war. (This may have been true in the earlier days of Israel's history, there would not have been another generation of Israelites otherwise, since Israel was almost constantly at war with one of their neighbors.) This is the conviction of Uriah as a soldier, and he will not violate his conscience by deceiving his fellow men in tights, even when commanded to do so by the king.
ellauri156.html on line 489: To fully grasp the impact of Uriah's words, let us lick our fingers and turn back a few pages in Samuel's writings to recall David's own words, spoken to Ahimelech the priest, as they relate to this encounter with Uriah:
ellauri156.html on line 491: 1 Then David came to Nob to Ahimelech the priest; and Ahimelech came trembling to meet David and said to him, “Why are you alone and no one with you?” 2 David said to Ahimelech the priest, “The king has commissioned me with a matter and has said to me, 'Let no one know anything about the matter on which I am sending you and with which I have commissioned you; and I have directed the young men to a certain place.' 3 “Now therefore, what do you have on hand? Give me five loaves of bread, or whatever can be found.” 4 The priest answered David and said, “There is no ordinary bread on hand, but there is consecrated bread; if only the young men have kept themselves from women.” 5 David answered the priest and said to him, “Surely women have been kept from us as previously when I set out and the vessels of the young men were holy, though it was an ordinary journey; how much more then today will their vessels be holy?” (1 Samuel 21:1-5). Pyhiä vesseleitä. Tarkoittaako se siemenjohtimia? Ilmeisesti, suomexi se on: palvelijoiden reput ovat olleet pyhät. Reppureissulaisia pyhäkouluretkellä pussit tyhjinä. Kassit jätetään ulkopuolelle.
ellauri156.html on line 493: You may remember that when David first fled from Saul he went to Ahimelech the priest and asked for some provisions and a sword. The priest had nothing but the sacred bread, which he would allow David and his men to eat, if they had only “kept themselves from women” (verse 4). The priest assumes they may have conducted themselves otherwise. David's answer, and especially the tone of it, is very pertinent to our text. He confidently assured the priest that he and his men had kept themselves from women, almost incensed that the priest would think otherwise. And the reason David gives is that he and his men are on a mission for the king. The inference is that this is a military (or at least official) mission.
ellauri156.html on line 495: Now here is a most amazing thing. David, years earlier, was adamant about the fact that those on a mission for the king should keep themselves from sexual intercourse. Now, years later, David is amazed that a man on a mission for the king is willing to abstain from sexual intercourse with his wife. Worse yet, David sets out to convince -- even to compel -- Uriah to go to do so, even though it will cause him to violate his conscience. This is not “causing a weaker brother to stumble;” this is cutting off a stronger brother's "leg" at the knob. Uriah is an example of the commitment expected of every soldier, and of David in particular -- at least the David of the past. Uriah is now acting like the David we knew from earlier days. Uriah is the “David” that David should be. But there is a crucial difference: now David is the king. This makes the case completely different.
ellauri156.html on line 497: Uriah's words should have shocked David into a realization of the depth of his sin. The author uses these words in an ironically pivotal way. Uriah has just told David that he will not go to his own house, that he will not eat and drink and sleep with his wife.41 He has put this matter emphatically: “By your life, and the life of your soul, I will not do this thing” (verse 11). In the very next verses, David compels Uriah to “eat and drink” with him, with the hope that he will lie with his wife. And when Uriah swears by the life of the king that he will not do so, the king ends up taking Uriah's life. How ironic! How tragic! How hilarious!
ellauri156.html on line 501: David is getting desperate. David has not even entertained the possibility that Uriah will refuse his offer. Uriah speaks with such conviction, David knows that he will never violate his duty as a soldier with all of his mental faculties. David lands upon one last modification to his original plan -- get Uriah drunk and then into bed with his wife. After all, don't people do things when they are drunk that they will not do when sober? This will surely bring about David's intended outcome.
ellauri156.html on line 503: It must be with great apprehension that Uriah joins David for dinner this last night in Jerusalem. David begins to eat and to drink, and he will not take no for an answer when he offers food and drink to Uriah. Eventually, it works, for David makes sure that Uriah has enough alcohol in his system to make him drunk. And in this condition, David sends Uriah home to “sleep it off,” in his own bed, of course. Even drunk, Uriah will not violate his wife! Unheard of! Once again, Uriah spends the night at the doorway of David's house, along with his servants. He does not go to his own house, and thus he does not sleep with his wife. David is in deep shit.
ellauri156.html on line 507: David has set out on a course of action that backfires. He intends to put Uriah in a position that will make it appear that he is the father of Bathsheba's child. But Uriah's conduct has publicly exhibited his loyalty to his duties as a soldier, making it more than evident that he cannot possibly be the father of this child. It is worse for David now than it had been when he summoned Uriah to Jerusalem. David concludes -- wrongly -- that his only course of action now is to have Uriah killed in action. I don't know that David actually thinks he can deceive the people of Jerusalem as to whose child Bathsheba's baby is. How can he when everyone knows Uriah has never been with his wife to get her pregnant? It seems now as though David is simply trying to legitimize his sin. By making Uriah a casualty of war, he makes Bathsheba a widow. He can now marry this woman and raise the child as his own, which of course it is. Finally, a plan that makes sense.
ellauri156.html on line 509: It must be an agonizing night for David, seeing that even drunk Uriah is a better man than he. But not a better pecker! And so in the morning, David acts. He writes a letter to Joab, which will serve as Uriah's death warrant. In this letter David clearly orders Joab to murder Uriah for him. He even tells him how to do so in a way that might conceal the truth of the matter. In so doing, David can honor Uriah as a war hero, and magnanimously take on the duty of being a husband to Uriah's wife, also taking care of the child she is soon to bear. Joab is to put Uriah on the front lines of battle, at the fiercest place of battle, no surprise for a man of his military skills and courage. Joab is to attack and then retreat in such a way as to make Uriah an easy target for the Ammonites, thus assuring his death. There is no mistaking David's orders to Uriah: he wants Uriah killed in a way which makes it look like a simple casualty of war. Joab complies completely with David's orders (why? Is Uriah a creep?), and Uriah is eliminated, no longer an obstacle to David's plans. In giving this order to Joab, David makes him a part of this conspiracy, making him share the guilt for the spilled blood of Uriah. David's sin continues to encompass more and more people, leading to greater and greater sin.
ellauri156.html on line 511: In all likelihood, this was all in a day's work for the Israeli army even then. So it is not strange to see David, the mighty man of valor, (1 Samuel 16:18) dealing with Uriah, another mighty man of valor, like the enemy. Here is Uriah, a man who will give his life for his king (but not his wife? Did David even ask?), and David, a man who is now willing to take Uriah's life to cover his sin. We all know that it doesn’t work. (Actually, we all know that it works perfectly: David will be honored by posterity as the best Israeli king ever.) How strange it is to see David making Joab his partner in crime, especially after what Joab has done to li'l Abner:
ellauri156.html on line 513: 26 When Joab came out from David, he sent messengers after Abner, and they brought him back from the well of Sirah; but David did not know it. 27 So when Abner returned to Hebron, Joab took him aside into the middle of the gate to speak with him privately, and there he struck him in the belly so that he died on account of the blood of Asahel his brother. 28 Afterward when David heard it, he said, “I and my kingdom are innocent before the LORD forever of the blood of Abner the son of Ner. 29 “May it fall on the head of Joab and on all his father's house; and may there not fail from the house of Joab one who has a discharge, or who is a leper, or who takes hold of a distaff, or who falls by the sword, or who lacks bread.” 30 So Joab and Abishai his brother killed Abner because he had put their brother Asahel to death in the battle at Gibeon (2 Samuel 3:26-30).
ellauri156.html on line 516: Who the heck is Abner? The only one that comes to mind is Li'l Abner. Abnerista ei ole suomalaista wikisivua. On tyydyttävä jenkkeihin, vaikka se ei ole oikein tyydyttävää. In the Hebrew Bible, Abner (Hebrew: אַבְנֵר 'Avner) was the cousin of King Saul and the commander-in-chief of his army. His name also appears as אבינר בן נר "Abiner son of Ner", where the longer form Abiner means "my father is Ner".
ellauri156.html on line 518: Abner is initially mentioned incidentally in Saul's history, first appearing as the son of Ner, Saul's uncle, and the commander of Saul's army. He then comes to the story again as the commander who introduced David to Saul following David's killing of Goliath. He is not mentioned in the account of the disastrous battle of Gilboa when Saul's power was crushed. Seizing the youngest but only surviving of Saul's sons, Ish-bosheth, also called Eshbaal, Abner set him up as king over Israel at Mahanaim, east of the Jordan. David, who was accepted as king by Judah alone, was meanwhile reigning at Hebron, and for some time war was carried on between the two parties.
ellauri156.html on line 520: The only engagement between the rival factions which is told at length is noteworthy, inasmuch as it was preceded by an encounter at Gibeon between twelve chosen men from each side, in which the whole twenty-four seem to have perished. In the general engagement which followed, Abner was defeated and put to flight. He was closely pursued by Asahel, brother of Joab, who is said to have been "light of foot as a wild roe". As Asahel would not desist from the pursuit, though warned, Abner "was compelled" to slay him "in self-defence". This originated a deadly feud between the leaders of the opposite parties, for Joab, as next of kin to Asahel, was by the law and custom of the country the avenger of his blood.
ellauri156.html on line 522: However, according to Josephus, in Antiquities, Book 7, Chapter 1, Joab had forgiven Abner for the death of his brother, Asahel, the reason being that Abner had slain Asahel honorably in combat after he had first warned Asahel and tried to knock the wind out of him with the butt of his "spear". However, probably by intervention of God, his obtuse tool went through Asahel. The Bible says everyone stopped and gawked. That shows that something like this never happened before. This battle was part of a civil war between David and Ish-bosheth, the son of Saul. After this battle Abner switched to the side of David and granted him control over the tribe of Benjamin. This act put Abner in David's favor.
ellauri156.html on line 524: For some time afterward the war was carried on, the advantage being invariably on the side of David. At length, Ish-bosheth lost the main prop of his tottering cause by accusing Abner of sleeping with Rizpah, one of Saul's concubines, an alliance which, according to contemporary notions, would imply pretensions to the throne. Starhill stablessa oli muuten issikkatamma nimeltä Rispa. Kukahan senkin kanssa nukkui öisin tallissa?
ellauri156.html on line 526: Abner was indignant at the rebuke, and immediately opened negotiations with David, who welcomed him on the condition that his wife Michal should be restored to him. This was done, and the proceedings were ratified by a feast where Rizpah and Michal were the lights of the party. Almost immediately after, however, Joab, who had been sent away, perhaps intentionally returned and slew Abner at the gate of Hebron. The ostensible motive for the assassination was a desire to avenge Asahel, and this would be a sufficient justification for the deed according to the extremely low moral standard of the time (although Abner should have been safe from such a revenge killing in Hebron, which was a City of Refuge). The conduct of David after the event was such as to show that he had no complicity in the act, though he could not venture to punish its perpetrators.
ellauri156.html on line 532: Li'l Abner is a satirical American comic strip that appeared in many newspapers in the United States, Canada and Europe, featuring a fictional clan of hillbillies in the impoverished mountain village of Dogpatch, USA. Written and drawn by Al Capp (1909–1979), the strip ran for 43 years, from August 13, 1934, through November 13, 1977.
ellauri156.html on line 533: Comic strips typically dealt with northern urban experiences before Capp introduced Li'l Abner, the first strip based in the South. The comic strip had 60 million readers in over 900 American newspapers and 100 foreign papers in 28 countries. Capp "had a profound influence on the way the world viewed the American South."
ellauri156.html on line 535: Shortly after Abner's death, Ish-bosheth was assassinated as he wept, and David became king of the reunited kingdoms. The conduct of David after the event was such as to show that he had no complicity in the act, though he could not venture to punish its perpetrators.
ellauri156.html on line 537: Abner was the son of the witch of En-dor in Mordor, (Pirḳe R. El. xxxiii.), and the hero par excellence in the Haggadah (Yalḳ., Jer. 285; Eccl. R. on ix. 11; Ḳid. 49b). Conscious of his extraordinary strength, he exclaimed: "If I could only catch hold of the earth, I could shake it" (Yalḳ. l.c.)—a saying which parallels the famous utterance of Archimedes, "Had I a fulcrum, I could move the world." (Dote moi pa bo kai tan gan kino.) According to the Midrash (Eccl. R. l.c.) it would have been easier to move a wall six yards thick than one of the feet of Abner, who could hold the Israelitish army between his knees, and often did. Yet when his time came [date missing], Joab smote him. But even in his dying hour, Abner seized his foe's balls like a ball of thread, threatening to crush them. Then the Israelites came and pleaded for Joab's jewels, saying: "If thou crushest them his future kids shall be orphaned, and our women and all our belongings will become a prey to the Philistines." Abner answered: "What can I do? He has extinguished my light" (has wounded me fatally). The Israelites replied: "Entrust thy cause to the true judge [God]." Then Abner released his hold upon Joab's balls and fell dead to the ground (Yalḳ. l.c.).
ellauri156.html on line 539: His One Sin: The rabbis agree that Abner deserved this violent death, though opinions differ concerning the exact nature of the sin that entailed so dire a punishment on one who was, on the whole, considered a "righteous man" (Gen. R. lxxxii. 4). Some reproach him that he did not use his influence with Saul to prevent him from murdering the priests of Nob (Yer. Peah, i. 16a; Lev. R. xxvi. 2; Sanh. 20a)—convinced as he was of the innocence of the priests and of the propriety of their conduct toward David, Abner holding that as leader of the army David was privileged to avail himself of the Urine and Thumbeline (I Sam. xxii. 9-19). Instead of contenting himself with passive resistance to Saul's command to murder the priests (Yalḳ., Sam. 131), Abner ought to have tried to restrain the king by the balls. Others maintain that Abner did make such an attempt, but in vain (Saul had not enough to get a proper hold of), and that his one sin consisted in that he delayed the beginning of David's reign over Israel by fighting him after Saul's death for two years and a half (Sanh. l.c.). Others, again, while excusing him for this—in view of a tradition founded on Gen. xlix. 27, according to which there were to be two kings of the house of Benjamin—blame Abner for having prevented a reconciliation between Saul and David on the occasion when the latter, in holding on to the skirt of Saul's robe (I Sam. xxiv. 11), showed how unfounded was the king's mistrust of him, seeing Saul had no balls to speak of. Old Saul was inclined to be happy with a pacifier; but Abner, representing to him that the naked David might have found a piece of garment anywhere — even just a piece of sackcloth caught on a thorn — prevented the reconciliation (Yer. Peah, l.c., Lev. R. l.c., and elsewhere). Moreover, it was wrong of Abner to permit Israelitish youths to kill one another for sport (II Sam. ii. 14-16). No reproach, however, attaches to him for the death of Asahel, since Abner killed him in self-defense (Sanh. 49a).
ellauri156.html on line 541: It is characteristic of the rabbinical view of the Bible narratives that Abner, the warrior pure and simple, is styled "Lion King of the Law" (Yer. Peah, l.c.), and that even a specimen is given of a halakic discussion between him and Dog as to whether the law in Deut. xxiii. 3 excluded Ammonite and Moabite women from the Jewish community as well as men. Dog was of the opinion that David, being descended from the Moabitess Ruth, was not fit to wear the crown, nor even to be considered a true Israelite; while Abner maintained that the law affected only the male line of descent. When Dog's dialectics proved more than a match for those of Abner, the latter went to the prophet Samuel, who not only supported Abner in his view, but utterly refuted Dog's assertions (Midr. Sam. xxii.; Yeb. 76b et seq.).
ellauri156.html on line 544: A theoretical map of the region around 830 BCE. Moab (aka West Bank) is shown in purple on this map, between the Arnon and Zered rivers. ellauri156.html on line 546: One of the most prominent families (Ẓiẓit ha-Kesat) in Jerusalem in the middle of the first century of the common era claimed descent from Abner (Gen. R. xcviii.).
ellauri156.html on line 550: Earlier in this series: David condemned Joab and put him under a curse because he shed the innocent blood of Abner. Now, this same David (well, not really the same David) now uses Joab to kill Uriah and get him out of his way. David's enemy (Joab) has become his friend, or at least his ally. David's enemies (the Ammonites) have become his allies (they fire the fatal shots which kill Uriah). And David's faithful servant Uriah has been put to death as though he were the enemy. Not only is Uriah put to death, but a number of other Israelite warriors die with him. They have to be sacrificed to conceal the murder of Uriah. Uriah's death has to be viewed as one of a group of men, rather than merely one man. Without a doubt, this is the moral and spiritual low-water mark of David's life.
ellauri156.html on line 552: These eight verses, devoted to the way in which Uriah's death is reported, are double the length of the account of David's sin with Bathsheba. They virtually equal the length of the account of David's dealings with Uriah. These verses begin with Joab's careful instructions to the messenger, who is to bring the news of Uriah's death to David. They conclude with the messenger's actual report and David's response to it. Why does the author devote so much time and space to the way in which Uriah's death is reported to David? Let us see if we can find the answer to this question as we look more closely at these verses.
ellauri156.html on line 554: Mission accomplished: Uriah is dead. Joab has carried out David's instructions to the letter. Now Joab must send word to David, in a way that does not completely disclose this conspiracy. Joab calls for a messenger to go to David. He gives very exacting instructions to him. He is first to give a full and complete report of the events of the war, including the ill-fated attack on the city, and the slaughter of Uriah and those with him. Why is how the messenger reports this incident so important?
ellauri156.html on line 556: The answer is quite simple, as is evident by Joab's own concerns. The entire mission is a fiasco. The Israelites have besieged the city of Rabbah. This means they surround the city, giving the people no way in or out of the city. All the Israelites have to do is wait them out and starve them out. There is no need for any attack. The mission is a suicide mission from the outset, and it does not take a genius to see it for what it is. Joab has to assemble a group of mighty men, like Uriah, and including Uriah, to wage an attack on the city. This attack is not at the enemy's weakest point, as we would expect, but at the strongest point. This attack provokes a counter-attack by the Ammonites against Uriah and those with him. When the Israelite army draws back from their own men, they leave them defenseless, and the obvious result is a slaughter. How can one possibly report this fiasco in a way that doesn’t make Joab look like a fool (at best), or a murderer (at worst)?
ellauri156.html on line 558: This the reason for Joab's careful instructions to the messenger. He is to report the attack on the city of Rabbah to David, and then tell of the Israelite losses which result. Joab knows that David will react (perhaps hypocritically) to the report of the attack and the resulting losses. It is at this point, Joab instructs the messenger, that he is to inform David of the death of Uriah. This will certainly end any protest or criticism on David's part.
ellauri156.html on line 560: And so in verses 22-25 we are given an account of the messenger's arrival, of his report to David, and of David's response. I must point out that the messenger does not do as he is told, at least the way I read the account. The messenger goes to David and tells the king how the Ammonites prevailed against them as they left the city and pursued the Israelites into the open field. The Israelites then pursued the Ammonites, pushing them back toward the city as far as the city gate. It was here that Uriah and those with him were fighting. It was here that they were within range of the archers, who shot at them and killed a number of servants. And quickly the servant adds, “and your servant Uriah the Hittite is also dead” (verse 14).
ellauri156.html on line 562: Now why does this messenger not wait for David to respond in anger, as Joab instructed? Why does he inform David that Uriah has been killed, before he even utters a word of criticism or protest? I believe the messenger gives the report in this way because he understands what is really going on here. I think he may know about David and Bathsheba, and perhaps even of her pregnancy. He certainly knows that Uriah was summoned to Jerusalem. I think he also figures out that David wants to get rid of Uriah, and that Joab has accomplished this by this miserable excuse for an offensive against the enemy. I think the messenger figures out that if David knows Uriah has been killed, he will not raise any objections to this needless slaughter. And so, rather than wait for David to hypocritically rant and rave about the stupidity of such a move, he just goes on and tells him first, so that he will not receive any reaction from David.
ellauri156.html on line 568: These words of David are the frosting on the cake. They seem gracious and understanding, even sympathetic. In effect, David is saying, “Well, don't worry about it. After all, you win a few, and you lose a few. That's the way the cookie crumbles.” Uriah, a great warrior and a man of godly character (but not a Jew, mind you), has just died, and David does not express one word of grief, one expression of sorrow, not one word of tribute. Uriah dies, and David is unmoved. Contrast his response to the death of Uriah with his responses to the deaths of Saul and Jonathan (2 Samuel 1:11-27), and even of Abner (2 Samuel 3:28-39). This is not the David of a few chapters earlier. This is a hardened, callused David, callused by his own sin.
ellauri156.html on line 570: Our text has many applications and implications for today. Let me suggest a few as I conclude this lesson. First, “Can a Christian fall?” Yes. Some folks in the Bible may cause us to question whether they really ever came to please Dog, folks like Balaam or Samson or Saul. But we have no such questions regarding David. He is not only a believer, he is a model believer. In the Bible, David sets the standard because he is a man after God's heart. Nevertheless, this man David, in spite of his popularity in Dog's circles, in spite of his marvelous times of worship and his bea-u-utiful psalms, falls deeply into sin. If David can fall, so can we, which is precisely what Paul, another crook and tricky Dick, warns us about:
ellauri156.html on line 572: 11 Now these things happened to them as an example were written for our instruction, upon whom the ends of the ages have come. 12 Therefore let him who thinks he stands mind the gap (1 Corinthians 10:11-12).
ellauri156.html on line 574: Second, “How far can a Christian fall?” This far [Bob points down there with his fingers]. David not only commits the sin of adultery, he commits murder. I think it is safe to say that there is no sin of which the Christian is not capable in the flesh. I have heard people say, “I don't know how a person who _______ could have ever been a Christian.” There are times -- like this time for David -- when it is obvious that we will hardly be saved by the testimony of our actions. Christians come from just the same gene pool of motherfuckers as the rest of us.
ellauri156.html on line 576: Third, “How fast can a Christian fall?” This fast [Bob flaps his hands]. It is amazing how quickly David falls into the sins depicted in this one chapter. In a matter of weeks, or months at best. Apart from God's sustaining grace, we can fall very far, very quickly. Let us be reminded of this fact from David's tragic experience.
ellauri156.html on line 578: Fourth, "How much wood would a woodchuck chuck if a woodchuck could chuck wood?" Sin snowballs. Sin has not got a snowball's chance in hell. Sin is not stagnant; it is not static. Sin grows. Look at the progression of sin in our text. David's sin starts when he ceases to act like a soldier and (what is way worse) becomes a late sleeper. David's sin grows from staying up late to adultery to murder. His sin begins very privately, but as the story progresses, more and more people become aware of it, and worse yet, more and more people become participants in it. His sin first acted out by his taking another man's wife, and then taking another man's life, and along with his life, his wife, plus the lives of a number of men who must die with him to make his death credible. David's sin blossoms so that it transforms a true and loyal friend (Uriah) to his enemy, and his enemies (the Ammonites, and his other rival Joab) into his allies.
ellauri156.html on line 580: Fifth, when we seek to conceal our sin, things only get worse. Thus, the best course of action is to confess our sins and to forsake them. But that would have been an embarrassing loss of face to Dog, who had been rooting for David all this time. So better not, after all. Everything went well in the end anyway, and that's what counts.
ellauri156.html on line 582: He who conceals his transgressions will not prosper, except for David, and a few others, come to think of it. But he who confesses and forsakes them will find compassion (Proverbs 28:13). And that is all he finds. Quite often compassion at his scaffold and grave.
ellauri156.html on line 586: Man (and exceptionally, woman) has been seeking to cover up his sins ever since the Garden of Eden. Adam and Eve thought they could cover their sins by hiding their nakedness behind the fig leaves (hardly large enough for Adam's snake), and if not this, by hiding themselves from God behind Eve's bush. But God "lovingly" sought them out, not only to rebuke them and to pronounce some select curses upon them, but to give them a lame promise of forgiveness when the flagpoles start to bloom. It was God who provided a covering for their sins, in the form of snappy sackcloth jeans. The sacrificial death, burial, resurrection, and feasting on rumpsteaks cut from our Lord Jesus Christ's butt is God's provision for covering our sins. Have you experienced it, my friend? If not, why not confess your sin now and receive God's gift of forgiveness from him in person (in pirsuna pirsunalmente), and work henceforward with Jesus Christ in the cross factory of Cavalry? How 'bout that? A. Yokum, frost-bite travelers re-skewered reasonable. Ask for rates!
ellauri156.html on line 588: Sixth, our text makes Uriah a hero and a dress model, not a chump and not a sucker. There are those who might conclude that Uriah's elevator may not “go to the top floor” (as my neighbor used to say of those she considered less than bright). Is Uriah gullible? Is he ignorant of what David is trying to do? Is he a coon? A spook? I don't think so. This is what makes his loyalty to David and to God's Law so striking. I think it is safe to say that here Uriah is very much like David in his earlier days, in terms of his response to Saul. As Saul sought to kill David unjustly, because he was jealous of his successes, so also David submitted himself to faithfully serving Saul, his master. He left his safety and future in God's hands, and God did not fail him. Who? Not Uriah, apparently.
ellauri156.html on line 590: Seventh, Uriah is a reminder to us that God does not always deliver the righteous from the hand of the wicked immediately, or even in this lifetime. This is a really crucial point! Don't except to be saved except ex post facto. Daniel's three friends told the king that their God was able to deliver them. They did not presume that He would, or that He must, only that theoretically, he could if he wanted to. And God did deliver them, though with late delivery, rather like today's postal services. I think Christians should look upon this sort of deliverance as the rule, rather than the exception. But when Uriah faithfully serves his king (David), he loses his life. God is not obliged to “bail us out of trouble” or to keep us from trials and tribulations just because we trust in Him. Sometimes it is the will of God for men to trust fully in Him and to submit to human government (what? like U.S. government? No way Jose!), and still to suffer adversity, from which God may not deliver us. Spirituality is no guarantee that we will no longer suffer in this life. In fact, spiritual intimacy with God is often the cause of our sufferings (see Matthew 5).
ellauri156.html on line 607: And Jonah from the belly of the whale
ellauri156.html on line 611: Stupid question, everyman has not got Dog's triceps, so how could he deliver Daniel, even if he wanted to? Well, he might have delivered Daniel to the lions, had he been all present and correct at the occasion. In the Old Testament, as in the New, God sometimes delivers His people from the hands of wicked men, but often He does not, or delivers them TO the wicked men. Their “deliverance” comes much later with the coming of the other Messiah, Lord Jesus Christ. Uriah, like all of the Old Testament saints of old, died without receiving his full reward, and that is because God wanted him to wait. Uriah, like many of the Old Testament saints, was not delivered from the hands of the wicked. This is pointed out by the author of Hebrews:
ellauri156.html on line 613: 13 All these died in faith, without receiving the promises, but having seen them and having welcomed them from a distance, and having confessed that they were strangers and exiles on the earth. 14 For those who say such things make it clear that they are seeking a country of their own. 15 And indeed if they had been thinking of that country from which they went out, they would have had opportunity to return. 16 But as it is, they desire a better country, that is, a heavenly one. Therefore God is not ashamed to be called their God; for He has prepared a city for them. 32 And what more shall I say? For time will fail me if I tell of Gideon, Barak, Samson, Jephthah, of David and Samuel and the prophets, 33 who by faith conquered kingdoms, performed acts of righteousness, obtained promises, shut the mouths of lions, 34 quenched the power of fire, escaped the edge of the sword, from weakness were made strong, became mighty in war, put foreign armies to flight. 35 Women received back their dead by resurrection; and others were tortured, not accepting their release, so that they might obtain a better resurrection; 36 and others experienced mockings and scourgings, yes, also chains and imprisonment. 37 They were stoned, they were sawn in two, they were tempted, they were put to death with the sword; they went about in sheepskins, in goatskins, in foreskins, being destitute, afflicted, ill-treated 38 (men of whom the world was not worthy), wandering in deserts and mountains and caves and holes in the ground. 39 And all these, having gained approval through their faith, did not receive what was promised, 40 because God had provided something even better for us, to make up for the wait, so that apart from us they would not be made perfect (Hebrews 11:13-16, 32-40).
ellauri156.html on line 615: Uriah should not be criticized or looked down upon for his loyalty and submission to David. He should be highly commended. In fact, a friend suggested a new thought for my consideration: “Suppose that Uriah was added to the list of war heroes because of his loyalty and courage in this battle which cost him his life? It is a possibility to consider. Uriah is one of those Gentile converts whose faith and obedience puts many Israelites to shame. He is among many of those who have trusted and obeyed God who have not received their just rewards in this life, but who will be rewarded in the coming kingdom of God. Too many Christians today want their blessings “now” and are not willing to suffer, waiting for their reward then. Let them think carefully about the example of Uriah for their own lives. His elevator may have not gone all the way to the top floor, but by Gawd, he will reach it when Jacob lets down the ladder!
ellauri156.html on line 618: 39 We know that while David was at the cave of Adullam, his brothers and all his father’s household, along with others in distress, came to David there, fearing the wrath of Saul (1 Samuel 22:1-2). Joab, Abishai, and Asahel were all the sons of Zeruiah, the sister of David (1 Chronicles 2:16). I infer from this that these three men joined David at the time his family joined him.
ellauri156.html on line 619: 40 Note here that there was a three-day feast of David and the men who joined with him. This was certainly a time to get to know these men.
ellauri156.html on line 620: 41 Is this, by any chance, a clue as to what the “present” was that David sent after Uriah in verse 8? Was the present some “food and drink”? I wonder. 42 Uriah’s actions raise some interesting questions about those who get themselves drunk. It seems to me that our text strongly implies that even drunk, a man cannot be forced to violate his convictions, unless of course he wants to do so. I wonder how many people get drunk because they want to do what they do drunk, and they think they can blame alcohol for their own sin? It seems like another version of, “The Devil made me do it.”
ellauri156.html on line 625: A couple hundred years ago, my wife Jeannette and I went to England and Scotland with my parents. Each night we stayed at a “bed and breakfast” as we drove through Wales. There were a number of farms, but not so many towns in which to find a place to stay for the night. We saw a “bed and breakfast” sign and traveled along the country road until we found the place -- a very quaint farm. We saw several hundred sheep in a pasture, a stone trestle, and stone barns. It looked like the perfect place, and in many ways it was. What we did not realize was that the stone trestle was a railroad trestle for a train that came by late at night, a few feet from the house where we slept. Two cows also calved that night. I have spent my share of time around farms, but I have never heard the bellow of a cow that was calving echo throughout a stone barn. I could hardly sleep a wink. Just goes to show. Never trust the Rugby guys.
ellauri156.html on line 627: In addition to the hundreds of sheep in a nearby pasture, there was a small lamb in a pen, very close to the house. It was a frisky, friendly little fellow, and we loved to "play" with it. We were somewhat perplexed as to why this fellow was kept by himself, away from the rest of the flock. The farmer's nephew came by, and I asked him. It took a while to understand his strong accent, but finally I realized he was telling me this was his “pet lamb.” The problem was that he said it as though it were one word, “bedlam.” This was obviously a separate category, distinct from the category of mere “sheep” or a “lamb.” This “pet lamb” was given a special pen, right by the house, and a lot more attention and care than the rest. I did not dare to ask the man where his "penis".
ellauri156.html on line 629: Now this little fellow was one lamb among a great many. Nevertheless, he enjoyed the distinction of being regarded as a “pet lamb.” (I am coming to te most narcissistic part of my sermon, going to introduce you to the good shepherd in a moment.) In the story which Nathan tells David, it is not quite the same. Nathan tells David of a “pet lamb” who is the only sheep of a poor farmer. This lamb does not live in a pen outside the house; it lives inside the house, often in the loving hairy arms of its master, and eats the same food he eats. This is the story Nathan tells David, which God uses to expose the wretchedness of David's sin. It is our text for this message, and once again, it has much to teach us, as well as David. Let us give careful heed to the inspired words of Nathan, and learn from a lamb. (I bet the lamb had much more to learn from the "boys".)
ellauri156.html on line 631: But now a speedy recap of my previous zillion-word summary of Dog's twenty-line storyline thus far. (Thanx to Netflix for this genial method of stretching a watered-down story to a multiple of its length. Thanx to BERBER for paying me per word and not per idea.)
ellauri156.html on line 633: David has become king of both Judah and Israel. He has, in large measure, consolidated his kingdom. He has taken Jebus and made it his capital city, renaming it Jerusalem. He has built his palace and given thought to building a temple (a plan God significantly revises). He has subjected most of Israel's neighboring nations. He has done battle with the Ammonites and prevailed, but he has not yet completely defeated them. The Ammonites have retreated to the royal city of Rabbah, and as the time for war (spring) approaches, David sends all Israel, led by Joab, to besiege the city and to bring about its surrender. David has chosen not to endure the rigors of camping in the open field, outside the city. He has chosen rather to remain in Jerusalem. Sleeping late, David rises from his bed as others prepare to go to bed for the night. David strolls about the rooftop of his palace and happens to steal a look at a beautiful young woman bathing herself, perhaps ceremonially, in fulfillment of the law.
ellauri156.html on line 635: It is not due to any intent on her part, nor even any indiscretion. She is bathing herself as darkness falls, and being poor (see 12:1-4), she does not have the privilege of complete privacy, especially when the king can look down from the lofty heights of his rooftop vantage point. David is struck with her beauty and sends messengers to inquire about her identity. They inform David of her identity, and that she is married to Uriah, the Hittite. That should have ended his interest, but it does not. David sends messengers who take her, bringing her to his palace, and there he sleeps with her. When she cleanses herself, she goes home. (Or was it the other way round? Can't remember.)
ellauri156.html on line 637: It all seems to be over. David is not looking for another wife; he is not even looking for an affair. He is looking for a conquest. That should have happened on the battlefield, not in the bedroom! Things take a very different turn when Bathsheba sends word to David that she is pregnant. David first seeks to cover up his sin by ordering Joab to send Uriah home on furlough, ostensibly to give David a report on the war. David's efforts to get Uriah into bed with Bathsheba begin as subtle hints, then change to veiled orders, and then turn crass as David seeks to get Uriah to do drunk what he will not do sober. When these efforts fail (due to Uriah's noble character), David sends Uriah back to Joab, with written orders to Joab to put him to death in a way that makes it seem like a casualty of war. Joab does as he is told and sends word to David: “Mission accomplished.” It is here that our apparently never-ending story resumes.
ellauri156.html on line 641: Bathsheba's response to the death of her husband is as we would expect, as we would also hope. From what the text tells us, she has absolutely no part in David's plot to deceive her husband, let alone to put him to death. Undoubtedly, she learns of Uriah's death in much the same way every war widow does, then or now. When she is officially informed of Uriah's death in battle, she mourns for her husband. We cannot be certain just how long this period of mourning is. We know, for example, that if a virgin of some distant (i.e., not Canaanite) nation was captured by an Israelite during a raid on her town, the Israelite could take her for a wife after she had mourned for her parents (who would have been killed in the raid) for a full month (Deuteronomy 21:10-13). As I will seek to show in a moment, I believe Bathsheba's mourning is genuine, and not hypocritical. I believe she mourns her husband's death because she loves him.
ellauri156.html on line 643: David, on the other hand, does not even bother to go through the pretense of mourning. He does not even try to be hypocritical. When other mighty men of Israel died, David led the nation in mourning their loss. David mourned for Saul and his sons, killed in the battle with the Philistines (2 Samuel 1). David mourned the death of Abner, wickedly put to death by Joab (2 Samuel 3:28ff.). He even sent a delegation to officially mourn the death of Nahash, king of the Ammonites (2 Samuel 10). But when Uriah is killed “in battle,” not a word of mourning comes from David's lips. He is not sorry; he is relieved. Instead of instructing others to mourn for Uriah, he sends word to Joab not to take his death too seriously.
ellauri156.html on line 645: When Bathsheba's mourning is complete, David sends for her and brings her to himself as his wife. Wait, was little David born as yet, or did he start fucking her with her belly full? I do not see him bending down on his knees, proposing. I do not see him courting her, sending her roses. I see him “taking” her once again. And again. In fact, this is my favourite part. The question in my mind is, “Why?” Why does David take Bathsheba into his house as one of his wives? I do not think he is any longer trying to “cover up” his sin; it is far too late for that. She must be “showing” her pregnancy by now, and it is hard to imagine how all Israel cannot know what has been going on. It appears that at this point, David is not trying to conceal his sin, but to legitimize it. Whatever David's reasons may be, they are hardly spiritual, and they are most certainly self-serving.
ellauri156.html on line 647: Nathan has a response to the death of Uriah too, which is taken up in the first part of chapter 12. But let us save that until after drawing your attention to something which has been going on in David's life that we have not seen from our text, and which the author of Samuel has not recorded. But David himself discloses this to us in one of his psalms, written in reflection of this incident in our text.
ellauri156.html on line 654: My vitals were drained away as with the fever heat of summer.
ellauri156.html on line 658: Psalm 32 is one of two psalms (the other is Psalm 51) in which David himself reflects on his sin, his repentance, and his recovery. Verses 3 and 4 of Psalm 32 are the focus of my attention at this point in time. These verses fit between chapters 11 and 12 of 2 Samuel. The confrontation of David by Nathan Zuckermann the prophet, described in 2 Samuel 12, results in David's repentance and confession. But this repentance is not just the fruit of Nathan's rebuke; it is also David's response to the work God has been doing in David's heart before he confesses, while he is still attempting to conceal his sin.
ellauri156.html on line 660: In these verses, David makes it clear that God is at work even when it does not appear to be so. During the time David tries to cover up his sin, God is at work exposing it in his heart. These are not times of pleasure and joy, as Satan would like us to conclude; they are days of misery. David is plagued with guilt. He cannot sleep, and it seems he cannot eat. Worst of all, he cannot fuck. He is not sleeping nights, and he is losing weight. Whether or not David recognizes it as God who is at work in him, he does know he is miserable. It is this misery which tenderizes David, preparing him for the rebuke Nathan Zuckermann is to bring, preparing him for repentance. David's repentance is not the result of David's assessment of his situation; it is the result of divine intervention. Hey wait? If that is the case, where is the much-advertised free will? He has gone so far in sin that he cannot think straight. God is at work in David's life to break him, so that he will once again cast himself upon God for grace. He has good experience in casting himself upon folk, from Saul thru Jonathan to Bathsheba.
ellauri156.html on line 675: There are several important things to note about this meeting between Nathan and King David. First, note that Nathan is sent to David. Nathan is, of course, a prophet. However it comes about, he knows what David has done. If you will pardon the pun, David cannot pull the wool over his eyes. His words are, in the final analysis, the very word of God (see 12:11). If Nathan is a prophet, he is also a man who seems to be a friend to David. One of David's sons is named Nathan (2 Samuel 5:14). David informs Nathan of his desire to build a temple (chapter 7). Nathan will later christen (sorry, name) Bathsheba's and David's second son (12:25). He will remain loyal to the king and to Solomon when Adonijah seeks to usurp the throne (1 Kings 2). Nathan does not come to David only as God's spokesman, he comes to David as his friend.
ellauri156.html on line 677: Faithful are the wounds of a friend, But deceitful are the kisses of an enemy (Proverbs 27:6). Onkohan mulla sananlaskuja jossain töräyxissä jo? TODO.
ellauri156.html on line 679: Second, note that Nathan is sent to David. Twelve times in the last chapter the word “sent” is employed by the author. A number of these instances refer to David “sending” someone or “sending” for someone. David is a man of power and authority, and so he can “send out” for whatever he wants, including the death of Uriah. Now, it is God who does the “sending.” Herra se on herrallakin. Is David impressed with his power and authority? Has he gotten used to “sending” people to do his work for him (like sending Joab and all Israel to fight the Ammonites)? Let David take note that God is sending Nathan. He is a godsend to Dave.
ellauri156.html on line 681: Third, Nathan comes to David with a story. In the New American Standard Bible, this is not just a story, but a kind of poetic story. In my copy of the NASB, the words of the story are formatted in such a way as to look like one of the Psalms.43 It took me a while to take note of this, but if this is so, it means that Nathan comes to David prepared. Under divine inspiration, I am sure God could inspire a prophet to utter poetry without working at it in advance, but this does not seem to be the norm. Nathan comes to David well prepared. He is not just “spinning a yarn;” Nathan is telling a story, a very important story with a very important message for David. A message for you sir. Nih Nih.
ellauri156.html on line 683: Fourth, Nathan's story is a “sheep story,” one that a shepherd can easily grasp and with which he can readily identify. David was a shepherd boy in his younger days, as we know from the Book(s) of Samuel (see 1 Samuel 16:11; 17:15, 28). I wonder if in those lonely days and nights David does not make a “petlamb” of one or more of his sheep? You bet. Some comfort for his lonely nights. Did this sheep eat of his food and drink from his cup? Did this sheep give him a blowjob? Possibly so.
ellauri156.html on line 685: Fifth, the story Nathan tells David does not “walk on all fours” -- that is, there is no “one to one correspondence” with the story of David's sin with Bathsheba and Uriah. The sheep (which we would liken to Bathsheba) is put to death, not the owner (whom we would liken to Uriah). I think it is important to take note of this fact, lest we press the story beyond its intent.
ellauri156.html on line 687: Why a story? Why not just let David have it head-on, with both barrels, like David did with Bathsheba? Many will point out that this is a skillfully employed tactic, which gets David to pronounce judgment on the crime before he realizes that he is the criminal. I think this is true. David is angry at this “rich man's” lack of compassion. If he could, he would have this fellow put to death (!). But as it is, justice requires a four-fold restitution. But having already committed himself in principle, Nathan can now apply the principle to David, in particular.
ellauri156.html on line 689: As I understand the Bible, there is more to the story than this, however. Our lord (meaning Jeshua) frequently told stories. Why was this? Was it because he was trying to “put the cookies on the lowest shelf”? Was he accommodating his teaching to those who might have difficulty understanding it? Sometimes our lord told stories to the religious experts, who should have been able to follow a more technical argument. No, I think his own elevator did not quite reach the upper floors. I am thinking in particular of the story of the Good Samaritan, as recorded in Luke 10. A religious lawyer stood up and asked Jesus a question, not to sincerely learn, but with the hope of making our Lord look bad before the people. He asked, “What shall I do to inherit eternal life?” Jesus turned the question around. This man was the expert in the Law of Moses, what did it teach? The man answered, “YOU SHALL LOVE THE LORD YOUR GOD WITH ALL YOUR HEART, AND WITH ALL YOUR SOUL, AND WITH ALL YOUR STRENGTH, AND WITH ALL YOUR MIND; AND YOUR NEIGHBOR AS YOURSELF, THAT IS, EVEN MORE.” (Luke 10:27). In effect, Jesus responded, “Right. Now do it.” That was the problem with the law, no one could do it without failing, and so no one could earn their way to heaven by good works. Well, how high can we get with mediocre works? Someplace between heaven and hell would actually be most preferable.
ellauri156.html on line 691: The lawyer knew he was in trouble and tried to dig himself out (bad choice). He (like many lawyers then and now) thought he could get himself off the hook by arguing in terms of technicalities. And so he had a follow-up question for Jesus: “And who is my neighbor?” Jesus did not debate this man on his own terms. He was not willing to get into a word study in the original text. Instead, Jesus told a simple story, the story of the Good Samaritan.
ellauri156.html on line 699: The lawyer was in trouble; the story had no technicalities over which to argue. It brought the issue home, with little ground for quibbling over details. When push came to shove, the lawyer knew our Lord's functional definition of “neighbor” was absolutely right. He had nowhere to hide. The story did the trick; it cut to the heart of the matter, while avoiding trivial details to quibble over for hours. It was not the lawyer who made Jesus look bad with all his minutiae but Jesus who made the lawyer look bad with a simple story. The best part about similes that they can be tweaked any way you wish. Russians are our neighbors if they get to trouble, and so are Chinamen. But there is nothing here about helping them when they threaten our vital interests.
ellauri156.html on line 701: That is part of the reason Nathan told David this story. It was never meant to be a makeover of David's sin; it is meant to expose David's sin in principle, in a way that cannot be denied. Having done this very well, Nathan then presses on to deal with David's sin specifically.
ellauri156.html on line 705: Some of you cannot even imagine what this is like. It is a horrifying thought to you. How could anyone treat an animal that way? I have only one response: Obviously you haven't been to our house lately to be greeted by two cats (who, to the dismay of my wife, can be found around -- and sometimes on -- the table) and four dogs (none of them are ours, technically). I say nothing about my petlamb, even Jennifer doesn't quite approve.
ellauri156.html on line 707: The rich man had a guest drop in for a visit, and as the host he was obliged to provide him with a meal. After giving the matter considerable thought, the rich man decided upon lamb, and yet he was not willing to sacrifice one lamb from all those he owned. Instead, he took the poor man's lamb, slaughtered and served it to his guest, so as not to suffer any losses personally. He not only let (i.e., forced) the poor man to pick up the tab for the meal, he deprived this man of his only lamb, and one that was like a member of the family.
ellauri156.html on line 709: I hope I am not guilty of attempting to make this story “walk on all fours” when I stress the same thing the story does -- that there is a very warm and loving relationship between the rich man and the poor man's “pet lamb.” It really tasted great! Considered along with everything else we read about Uriah and Bathsheba and David, I must conclude that the author is making it very clear that Uriah and Bathsheba dearly loved each other. Anyway, who cares this way or that, it was his lamb. When David “took” this woman to his bedroom that fateful night, and then as his wife after the murder of Uriah, he took her from the man she loved. Bathsheba and Uriah were devoted to each other, which adds further weight to the arguments for her not being a willing participant in David's sins. It also emphasizes the character of Uriah, who is so near to his wife, who is being urged by the king to go to her, and yet who refuses to do so out of principle.
ellauri156.html on line 711: David does not see what is coming. The story Nathan tells makes David furious. The David who was once ready to do in Nabal and all the male members of his household (1 Samuel 25) is now angry enough to do in the villain of Nathan's story. Doing in folks was one of his pet lambs. In some ways, David's response is a bit overdone. He reminds me a bit of Judah in Genesis 38, when he learns that Tamar, his daughter-in-law is pregnant out of wedlock. Not realizing that he is the father of the child in her womb, Judah is ready to have Tamar burned to death. How ironic that those who are guilty of a particular sin are intolerant of this sin in the life of others. Well said, Bob! Christians are really hard on people who have no charity.
ellauri156.html on line 722: Second, David recognizes what he views as the greater sin, and that is the rich man's total lack of compassion. David is furious because a rich man stole and slaughtered a poor man's pet. He does not yet see the connection to his lack of compassion for stealing a poor man's beloved companion, Uriah's wife, Bathsheba. The slaughtering of Uriah is most certainly an act which lacks compassion. The crowning touch in David's display of righteous indignation is the religious flavoring he gives it by the words, “as the Lord lives” (verse 5).
ellauri156.html on line 728: David has just sprung the trap on himself, and Nathan is about to let him know about it. The first thing Nathan does is to dramatically indict David as the culprit: “You are the man!” In stunned silence, David now listens to the charges against him. David thinks only in terms of the evils the rich man committed against his neighbor, stealing a man's sheep and depriving him of his companion. Put another way, David thinks only in terms of crime and socially unacceptable behavior, not in terms of sin. In verses 7-12, Nathan draws David's attention to his sin against God and the consequences God has pronounced for his sin. Note the repetition of the pronoun “I” in verses 7 and 8: “It was I who. . .
ellauri156.html on line 730:
. . . delivered you from the hand of Saul
ellauri156.html on line 732:
. . . gave you the house of Israel and Judah
ellauri156.html on line 738: I fear some of us tend to miss the point here. We read Nathan's story and we hear Nathan's rebuke as though David's sin is all about sex. David does commit a sexual sin when he takes Bathsheba and sleeps with her, knowing she is a married woman. But this sexual sin is symptomatic, according to Nathan, and thus according to God. God is not just saying, “Shame on you, David. Look at all the wives and concubines you had to sleep with. And if none of these women pleased you, I could have given you another woman, just one that was not already married.” Wow, this is the same 'gotcha' as with Adam earlier: I give you about anything as long as you keep your fingers off my property.
ellauri156.html on line 740: Nathan tells David the story of a rich man and a poor man. God tells David through Nathan that all that he possesses (his riches) it is he, the boss, who has given them to him. God is like the rich man, and David the poor one with just the one. David's problem is that his possessions have come to own him. He is so stingy he won't even give his petlamb to Mr. Rich. He is so “possessed” with his lamb that he is unwilling to spend it when his boss has a party. He wants “more” and “more,” and so he begins to take what isn’t his to take, rather than to ask the divine Giver for all he has and more.
ellauri156.html on line 744: First and foremost, David's sin is against God. He has ceased to humbly acknowledge God as the Giver of all he possesses. He has ceased to look to God to provide him with all his needs -- and his desires. David has not only ceased to ask God to supply his needs, he has disobeyed God's commands by committing adultery and murder. David's sin against God manifests itself by the evils he commits against others. Nathan outlines these, employing a repetitive “you:”
ellauri156.html on line 747: despised the Word of the Lord by doing evil in His sight.
ellauri156.html on line 753: have killed him with the sword of the sons of Ammon.
ellauri156.html on line 755: Nathan now proclaims the irreversible consequences to come upon David and his family due to his sin: Therefore the sword shall never depart from your house, because you have despised Us and have taken the wife of Uriah the Hittite to be your wife. With an equally repetitive "I will":
ellauri156.html on line 766: The evil David commits against others is clear disobedience to the revealed Word of God. David is a “man after God's own heart,” and yet in this instance, David “despised the Word of the Lord.” While David does repent and the guilt of his sin is forgiven, these consequences will not be reversed. These consequences are just; they fit the crime David committed. He used the sword of the Ammonites to kill Uriah, and so the sword will not depart from his house. He took the wife of another man, and so his own wives will be taken by another, another from his own house.
ellauri156.html on line 768: The consequences are not only appropriate, but intensified. David took one man's wife; another will take several (I bet four) of his wives. This happens when Absalom rebels against his father's rule and temporarily takes over the throne. Following the advice of Ahithophel, Absolom pitches a tent on the roofof David's palace (the place from which David first looked upon Bathsheba) and there, in the sight of all Israel, sleeps with David's concubines as a declaration that he has taken over his father's throne and all that goes with it (2 Samuel 16:20-22). While David seeks to commit his sins in private, God sees to it that the consequences are very public. Aijaa. Kai tää Absalom-tarinakin täytyy vielä lehteillä.
ellauri156.html on line 770: The story goes on as you well know, but we shall stop here, having focused on Nathan's divinely directed rebuke of David. In our next lesson we will give thought to David's repentance and to the immediate consequences of his sin. But let us close this message by considering some very important take-home lessons for us to learn from David's sin and Nathan's rebuke.
ellauri156.html on line 772: (1) Nathan is a propellerhead, but he is also an example of a faithful friend. Proverbs puts it this way. ellauri156.html on line 774: I do not know how many people I have known who refused to rebuke or even caution someone close to them, thinking that they are being a friend by being non-condemning. A good friend does not let us continue on the path to our own destruction. Nathan was acting as a prophet, but he was also acting like a friend. Would that we had more professor friends. Would that we were a prophylactic friend to one on the path of destruction. Deliver in a timely manner those who are being taken away to death, And those who are staggering to slaughter, Oh hold them back (Proverbs 24:11).
ellauri156.html on line 778: 20 So Moses said to them, “If you will do this, if you will arm yourselves before the LORD for the war, 21 and all of you armed men cross over the Jordan before the LORD until He has driven His enemies out from before Him, 22 and the land is subdued before the LORD, then afterward you shall return and be free of obligation toward the LORD and toward Israel, and this land shall be yours for a possession before the LORD. 23 “But if you will not do so, behold, you have sinned against the LORD, and be sure your sin will find you out (Numbers 32:20-23, emphasis mine). Note what this says! We must support Israel against its mooslem neighbors! They are not their neighbors! Or rather of course they are but they are also enemies!
ellauri156.html on line 780: (3) God is under no obligation to stop us from sinning. (So why did he bother with David then? Is he some sort of special case? Of course he is, he is Dawgs petlamb. Sometimes people justify their sin by saying something like: “I've prayed about it and asked God to stop me if it is wrong. . . .” When God does not stop them, they somehow assume it must be right. God could have stopped David after he chose to stay home from the war, or after he began to covet Uriah's wife, or after he committed adultery, but instead He allowed David to persist in his sin for some time. God even allowed David to get away with murder, for a time. Well actually, for good. It was just a immigrant after all. God's Word forbade David's sins of coveting, adultery, and murder. God's Word commanded David to stop, and he did not. God allowed David to persist in his sin for a season, but not indefinitely. God allowed David's sin to go full circle, to reach full bloom, so that he (and we) could see how sin grows (compare Genesis 15:12-16).
ellauri156.html on line 782: (4) David's sin was not intended as an excuse for us to sin, but as a warning to all of us how capable we are of sin. I have heard it said more times than I wish to recall, “Well, even David sinned. . . .” What they mean is, “How can you expect me not to sin? If David, as spiritual as he was, sinned as he did, then how can you expect me to do any better?” Fair enough. But Where these guys go wrong is that they are not Gawds petlambs, no preferential treatment is in the offing for them. Gawd will cross them like cockroaches. Or leece.
ellauri156.html on line 784: If we look very very carefully at the Bible, we can see that it is a thick book with unusually small print and thin leaves. We will see why stories like that of our text were written. They were written for the small print. They were not written to encourage us to sin, but to warn us of the danger of sin, and thus to encourage us to avoid sin at all costs. After outlining the major sins of the nation Israel in the wilderness in 1 Corinthians 10:1-10, Paul then applies the lesson of history to the Corinthians, and thus to us:
ellauri156.html on line 798: Because David did what was right in the sight of the LORD, and had not turned aside from anything that He commanded him all the days of his life, except in the case of Uriah the Hittite, and, well, in a minor way, stalking Bathsheba while she was washing herself and then fucking her without leave (1 Kings 15:5, emphasis mine).nn
ellauri156.html on line 800: (5) David's sin, like all sin, is never worth the price. I have actually had people ask me what the penalty for a certain sin would be, planning to do it and then be forgiven. There are those who toy with sin, thinking that if they sin, they may suffer some consequences, but that God is obliged to forgive them, and thus their eternal future is certain and secure, no matter what they do, even if intentionally. I know of one situation in which a church leader left his wife and ran off with the wife of another, planning to later repent, and then expecting to be welcomed back into the fellowship of that church. This is presumptuous sin, sin of the most serious and dangerous kind. Rather than open a “can of worms” at this point in this message, let me simply say this: “No one ever chooses to sin, and then comes out of it with a smile on their face.” My friend Dawg will almost certainly wipe that smug smirk off their face. I still seethe when I think of that colleague of mine, and how he got away with dumping her hag and plucking a dainty dish from Brother ... (better not say). Took just a few months for the brotherhood to relent. Fuck, it shouldn't be that easy! A little more speedy delivery of the retribution would be indicated, don't you think, milord? Not that I criticize you in any way, milord.
ellauri156.html on line 802: I used to teach school. From time to time the principal would call a misbehaving student to his office. I will never forget when one of my students was called to his office, and then returned with a smirk on his face. One of my students protested publicly, “Will you look at that? He went to the principal's office and came back with a smile on his face!” My young student was absolutely right. Being called to the principal's office for correction should produce repentance and respect, not a smile. In those few times when I found it necessary to use the “rod” of correction, I purposed that no student would come back into the room with a smile, and none did (including the principal's own son, I might add, who was not even in my class). Oh how my students loved and respected me! I still think it was unfair to sack me. There was hardly any mark left on their precious skin from my rod. Least of all of the one that I used on my coeds.
ellauri156.html on line 804: I have never met a Christian who chose to sin, and after it was all over felt that it was worth the price. Those that did quite simply were not Christians. David's sin and its consequences should not encourage us to sin, but should motivate us to avoid sin at all costs. The negative consequences of sin far outweigh the momentary pleasures of sin. Sin is never worth the price, even for those whose sin is forgiven. Sin is not worth it even when it's free of charge. In fact, we ought to be paid to commit sin. (Some do, like the adulterous woman in Proverbs, and Trick Dick's burglars. But we won't open that can of worms now that we are this close to the finish line.)
ellauri156.html on line 806: (6) It was the story of the slaughter of a lamb which exposed the immensity of David's sin. It is the story of the slaughter of The Lamb of God which exposes the immensity of our sins. (I am not suggesting that this comparison is on all fours, though the thought is close. Like the rich man slaughtering the poor people's only lamb to have a feast.) Isn't it amazing that David was so blinded by his own sin that he could not see it? It was by means of the story of the slaughter of a poor man's pet lamb that David was gripped with the immensity of the sin which was his own. David could see his own sin when he heard the story of what appeared to be the sin of another.
ellauri156.html on line 810: Note that this last part is full of Saulus quotes. Whenever evangelists are about to finish they pepper their talk with these Saulus quotes. I guess it is because Saulus' job was so close to their own: first scare the suckers and then sugar the medicine.
ellauri156.html on line 812: That is precisely what the cross of our Lord Jesus Christ does for us. We were dead in our trespasses and sins (Ephesians 2:1-3). We were blinded to the immensity of our sins (2 Corinthians 4:4). The coming of our Lord Jesus Christ, His perfect life, His innocent and sacrificial death, His literal and physical resurrection are all historical events. But the gospel is also a story, a true story. When we read the New Testament Gospels, we read a story that is even more dramatic, more amazing, more disturbing than the story Nathan told David. When we see the way unbelieving men treated our Lord, we should be shocked, horrified, and angered. We should cry out, “They deserve to die!” And that they do. But the Gospel is not written only to show us their sins -- those who actually heard Jesus and cried, “Crucify Him, Crucify Him” -- it is written so that the Spirit of God can cry out in our hearts, “Thou art the man! Yo mon!” When we see the way men treated Jesus, we see the way we would treat him, if he were here. We see how we treat him today. With laughter and ridicule. And that, my friend, reveals the immensity of our sin, and the immensity of our need for repentance and forgiveness. Words, words, words. Sticks and stones may break my bones, but words will never hurt me.
ellauri156.html on line 814: The Gospel of Jesus Christ is “Good News.” (No, it is Dog's breakfast. You must be thinking of euangelion.) The “Good News” is the death of our Lord, which reveals the immensity of our sin, is the immense workload of God by which he can and will forgive us of our sin. (Recall here Dosto's and many other mystics' meme that everybody should feel guilty of everything. They really enjoy it! It is some variant of algolagnia.) By His innocent and sacrificial death, Jesus died in our place, paid the penalty for our sins. Come to think of it, the logic of this story IS on all fours with God's judgment on David's oversight: Not nice but don't worry, I'll cash your debt on some innocent scapegoat.
ellauri156.html on line 816: He bore ours sins on the cross! And by trusting in His death, burial, and resurrection, we die to sin (or sin to die, pick your choice, like David from Nathan's deck of bottom cards) and are raised to novelty products of eternal life, in Christ. The Gospel must first bring us to a recognition of the magnitude of our sin, and of our guilt, and then it takes us to the magnitude of God's grace in Jesus Christ, by which our sins can be forgiven. Have you come to see how great your sins are before a holy God? Then I urge you to experience how great a salvation is yours, brought about by this same God, through the death, burial, and resurrection of Lord Jesus Christ. What a Relief! Plop plop fizz fizz, oh what a relief it is.
ellauri158.html on line 44: Spinoza’s views on necessity and possibility, which he claimed were the “principal foundation” of his Ethics (Ep75), have been less than well received by his readers, to put it mildly. From Spinoza’s contemporaries to our own, readers of the Ethics have denounced Spinoza’s views on modality as metaphysically confused at best, ethically nihilistic at worst. Kristityt on aina vihanneet Spinozaa, mutta niin on juutalaisetkin. Siili ressu.
ellauri158.html on line 46: The actual world, we might now say, is the only possible world. Events could not, in the strongest sense of that expression, have gone any differently than they in fact have gone. This is the position of necessitarianism, a belief that few in the history of Western philosophy have explicitly embraced. And for good reason — on the face of it, necessaritianism is highly counterintuitive. Surely the world could have gone slightly differently than it has gone. Couldn’t the Allies have lost WWII? No way! They were in the right! Couldn’t Leibniz have been a sister or not been born at all? Täähän on kuin Jaakko Hintikka versus Jon Barwise.
ellauri158.html on line 48: For every finite cause of the desk, there will always be a temporally prior finite cause of that cause. And a prior cause of the cause of that cause. And so on, ad infinitum.
ellauri158.html on line 51: According to More, Spinoza is a materialist (“matter is God”). Against this position, More attempts to show that a spiritual God is required to explain certain pertinent facts about our world, including the existence of motion. Tää More on niin hölmö ettei sitä jaxa edes lukea. Tää More oli Henry More, eikä se Erasmuxen jesuiitta homoystävä Thomas. Henry on varsinaisen luupään näköinen. Se kexi kysymyxen "montako enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulan päällä". Oireellisesti sitä siteeraavat Ralph "Waldo" Emerson ja kreivitär Blavatsky. Sen mielestä enkeleillä piti olla perse, nimittäin 4. ulottuvuudessa. (Sixi niitä mahtuu niin monta nuppineulan päälle.)
ellauri158.html on line 53: What Clarke argues is that the Newtonian natural system and the findings that stem from it are incompatible with the “blind necessity” that characterizes both the Epicurean and Spinozistic world picture, precisely because this system implies the existence of an immaterial and wise Creator. What the fuck? It is a deterministic system par excellence. Ach, tarkoitatte alkuehtoja. Vanha antroposentrinen jumalatodistus: jos jumala ei olis säätänyt kaikkea näin hyvin, ei olis meitäkään. Tää ei voi olla sattumaa! Maailmamme ei voi olla 1 ziljoonasta sokeasta yrityxestä! Vai voiko se? This lottery is unfair, huutaa Shirley Jackson kiukkuisena, kun kivet lentävät. Shirley putkahti esille albumissa 133 ja putkahtaa uudelleen esille albumissa 270.
ellauri158.html on line 89: Filosofien kategoriat lähtee sanaluokista, substantiivit (pronominit ja erisnimet oikeammin) vastaan appellatiivit, adjektiivit ja verbit. Yxilö-luokkajako olis se Leibnizin dualiteetti. Alkaen konkreettisista yxilöistä joilla on aikapaikkakoordinaatit.
ellauri158.html on line 201: Skoliasta pykälään 13 näkee mixi Pentin oli pakko todistaa että substanssia EI voi osittaa. Se koittaa selvitä asiasta nostamalla aineet lajitasolle. Vettä voi jakaa kauhalla, mutta vesi aineena on silti 1 ja sama. Muttällänen sofistiikka säästyy siltä nyttemmin kiitos Cantorin.
ellauri158.html on line 387: The term was coined by the German philosopher Karl Krause in 1828 to distinguish the ideas of Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) and Friedrich Wilhelm Joseph Schelling (1775–1854) about the relation of God and the universe from the supposed pantheism of Baruch Spinoza, after reviewing Hindu scriptures. Unlike pantheism, which holds that the divine and the universe are identical, panentheism maintains an ontological distinction between the divine and the non-divine and the significance of both. In panentheism, the universal spirit is present everywhere, which at the same time "transcends" all things created.
ellauri158.html on line 389: While pantheism asserts that "all is God", panentheism claims that God is greater than the universe. Some versions of panentheism suggest that the universe is nothing more than the manifestation of God. In addition, some forms indicate that the universe is contained within God, like in the Kabbalah concept of tzimtzum. Also much Hindu thought is highly characterized by panentheism and pantheism. The basic tradition on which Hantta Krause´s concept was built seems to have been Neoplatonic philosophy and its successors in Western philosophy and Orthodox theology.
ellauri158.html on line 427: Tästä Spinozan tyylistähän sekin ponnisti. Spinozaakin puhutti Parmenideen ongelma, jota mun on aina vaikea edes nähdä ongelmaxi. Sehän se Wittgensteiniakin kiusasi: jos lauseet on jotain todellisuuden heijastuxia, miten niitä voi olla vääriä? Mistä tietää mitä ne tarkoittaa kun ne ovat vääriä? Ei se ole mikään ongelma täällä kuun alisessa maailmassa, jossa lauseet on vaan apinoiden ym elukoiden kuvitelmia, ne tähtää johonkin mutta tekee huteja. Tuleehan roboteillekin bittikarttavirheitä. Mixen pitäis olla ongelma jollekulle typerälle filosoofille? Niillä on jotenkin vääristynyt maailmankuva. Varmaan taas
ellauri158.html on line 495: It is unclear whether Newton read any of Spinoza´s works. However, two people with whom he was in close contact made substantial efforts to repudiate Spinozism directly: Henry More in The Confutation of Spinoza (More 1991) and Samuel Clarke in A Demonstration of the Being and Attributes of God: More Particularly in Answer to Mr. Hobbs, Spinoza and Their Followers. Sit oli vielä "Ralph" Cudworth ja joku "Colin" McLaughlin, kaikki Cambridgen platonisteja, siis jotain täys idiootteja, presumably, ja kaiken lisäxi varmaan vielä homoja. In the arguments on which I focus, More, Clarke, and Maclaurin aim to establish the existence of an immaterial and intelligent God precisely by showing that Spinoza does not have the resources to adequately explain the origin of motion. Sen jumala ei ollut kunnon priimuskaasulla toimiva käynnistysmoottori, pikemminkin joku auton alusta.
ellauri158.html on line 503: Vähän tällästä biljardipallofysiikkaa. Hyvä osata että saa pallon pussiin kepillä.
ellauri158.html on line 686: Huom. Esim. Siili on mielestään esittänyt jumalan eli luonnon toiminnan asialliseseti. Yet there still remain misconceptions not a few, which might and may prove very grave hindrances to the understanding of the concatenation of things, as I have explained it above. I have therefore thought it worth while to bring these misconceptions before the bar of reason.
ellauri158.html on line 692: All men are born ignorant of the causes of things, that all have the desire to seek for what is useful to them, and that they are conscious of such desire. Herefrom it follows, first, that men think themselves free inasmuch as they are conscious of their volitions and desires, and never even dream, in their ignorance, of the causes which have disposed them so to wish and desire. Secondly, that men do all things for an end, namely, for that which is useful to them, and which they seek. Thus it comes to pass that they only look for a knowledge of the final causes of events, and when these are learned, they are content, as having no cause for further doubt. If they cannot learn such causes from external sources, they are compelled to turn to considering themselves, and reflecting what end would have induced them personally to bring about the given event, and thus they necessarily judge other natures by their own. Further, as they find in themselves and outside themselves many means which assist them not a little in the search for what is useful, for instance, eyes for seeing, teeth for chewing, herbs and animals for yielding food, the sun for giving light, the sea for breeding fish, &c., they come to look on the whole of nature as a means for obtaining such conveniences. Now as they are aware, that they found these conveniences and did not make them, they think they have cause for believing, that some other being has made them for their use. As they look upon things as means, they cannot believe them to be self—created; but, judging from the means which they are accustomed to prepare for themselves, they are bound to believe in some ruler or rulers of the universe endowed with human freedom, who have arranged and adapted everything for human use. They are bound to estimate the nature of such rulers (having no information on the subject) in accordance with their own nature, and therefore they assert that the gods ordained everything for the use of man, in order to bind man to themselves and obtain from him the highest honor.
ellauri158.html on line 694: Hence also it follows, that everyone thought out for himself, according to his abilities, a different way of worshipping God, so that God might love him more than his fellows, and direct the whole course of nature for the satisfaction of his blind cupidity and insatiable avarice. Thus the prejudice developed into superstition, and took deep root in the human mind; and for this reason everyone strove most zealously to understand and explain the final causes of things; but in their endeavor to show that nature does nothing in vain, i.e. nothing which is useless to man, they only seem to have demonstrated that nature, the gods, and men are all mad together. Consider, I pray you, the result: among the many helps of nature they were bound to find some hindrances, such as storms, earthquakes, diseases, &c.: so they declared that such things happen, because the gods are angry at some wrong done to them by men, or at some fault committed in their worship. Experience day by day protested and showed by infinite examples, that good and evil fortunes fall to the lot of pious and impious alike; still they would not abandon their inveterate prejudice, for it was more easy for them to class such contradictions among other unknown things of whose use they were ignorant, and thus to retain their actual and innate condition of ignorance, than to destroy the whole fabric of their reasoning and start afresh. They therefore laid down as an axiom, that God´s judgments far transcend human understanding. Such a doctrine might well have sufficed to conceal the truth from the human race for all eternity, if mathematics had not furnished another standard of verity in considering solely the essence and properties of figures without regard to their final causes. There are other reasons (which I need not mention here) besides mathematics, which might have caused men´s minds to be directed to these general prejudices, and have led them to the knowledge of the truth.
ellauri158.html on line 697: Joku tomppeli teologian proffa [Schliesser, Eric: NEWTON AND SPINOZA: ON MOTiON AND MATTER (AND GOD, OF COURSE), The Southern journal of philosophy, 2012-09, Vol.50 (3), p.436-458)] kehtaa vielä tänä päivänäkin väittää ettei Spinozalla ollut mitään ansioita tietellisen maailmankazomuxen synnyssä. Sillä nimenomaan oli, Spinoza veti johtopäätöxet ja sanoi asiat halki kun Newton ja Cambridgen porukat vaan heilutteli käsiä ja pakitti Descartesin perässä dualistiseen teismiin.
ellauri158.html on line 699: The Southern Journal of Philosophy (U of Memphis) has provided a forum for a long list of suspect figures including Hans-Georg Gadamer, Hubert Dreyfus, George Santayana, Wilfrid Sellars, and Richard Sorabji.
ellauri159.html on line 59:
P: Philo, has an extensive homily on why the order is so important, with the prohibition on adultery "the greatest of the commands dealing with persons", followed by the prohibitions against stealing and then killing last.
L: Lutherans follow Luther's Large Catechism, which follows Augustine but subordinates the prohibition of images to the sovereignty of God in the First Commandment and uses the word order of Exodus 20:17 rather than Deuteronomy 5:21 for the ninth and tenth commandments.
A: Augustine follows the Talmud in combining verses 3–6, but omits the prologue as a commandment and divides the prohibition on coveting in two and following the word order of Deuteronomy 5:21 rather than Exodus 20:17.
ellauri159.html on line 439: The coinage of thy country shows.
ellauri159.html on line 565: There is no single document about the knightly code that lists all the virtues like this. It’s a modern interpretation of several documents that outline some kind of behavioral code for knights. Between 1170 and 1220 there were several documents outlining a code of conduct for knights but there wasn’t a decision made to use a single one. The overarching idea of these virtues was “chivalry”. Chivalry originated in the Holy Roman Empire from the idealization of the cavalryman. Military bravery, individual training, and service to others—especially in Francia, among horse soldiers in Charlemagne’s cavalry.
ellauri159.html on line 569: It’s almost like the knightly virtues are the ideal masculine character. And in my opinion these virtues are a good ideal to strive towards. This is something to keep in mind. This code wasn’t meant for everyone. It’s for soldiers on horses, you know, knights… This combination of virtues is supposed to be the best possible behavior of a knight, a soldier, a fighting man. There is no mention of women and children anywhere. Naiset ja lapset ja homot ruikulikakat älkööt vaivautuko. Tää on kovien poikien leikkiä.
ellauri159.html on line 572:
More than bravado or bluster, today’s knight in shining armor must have the courage of the heart necessary to undertake tasks which are difficult, tedious or unglamorous, and to graciously accept the sacrifices involved.
ellauri159.html on line 575:
A knight in shining armor holds him- or herself to the highest standard of behavior, and knows that “fudging” on the little rules weakens the fabric of society for everyone.
ellauri159.html on line 578:
Words and attitudes can be painful weapons in the modern world, which is why a knight in shining armor exercises mercy in his or her dealings with others, creating a sense of peace and community, rather than engendering hostility and antagonism.
ellauri159.html on line 584:
In the code of chivalry, “faith” means trust and integrity, and a knight in shining armor is always faithful to his or her promises, no matter how big or small they may be.
ellauri159.html on line 587:
Although this word is sometimes confused with “entitlement” or “snobbishness,” in the code of chivalry it conveys the importance of upholding one’s convictions at all times, especially when no one else is watching.
ellauri159.html on line 590:
More than just a safety net in times of tragedy, hope is present every day in a modern knight’s positive outlook and cheerful demeanor — the shining armor that shields him or her, and inspires people all around.
ellauri159.html on line 605: Faith is when you trust God and His purpose in your circumstances more than they seem to warrant. As Hebrews 11:1 states, “Now faith is being sure of what we hope for and certain of what we do not see.” And remember, a true knight’s first mission and calling is to please the boss.
ellauri159.html on line 609: Wikipedia defines hope as “The emotional state, the opposite of which is despair, which promotes the belief in a positive outcome related to events and circumstances in one’s life.” Hmm. Musta hope ei nyt ole ihan uskomista hyvään lopputuloxeen, vaan sitä että pidetään sille peukkuja vaikka lopputulos on ihan herrassa. Hoping in God ei musta tarkoita mitään, "toivon jumalaan?". Voi toki panna toivonsa johonkin, vaikkei se vaikuta ollenkaan vakuuttavalta, noin niinkuin paremman puutteessa. Voihan siitä olla jotain hyötyä.
ellauri159.html on line 617: Many might believe that applying the concepts of justice in modern times is limited to only those who work in the criminal justice system. But that’s not the case. Modern knights living in virtually any life situation can work to uphold justice. (Esim. voi olla jotain Brothers of Odineja tai Nordic Knightsejä. Maskuliinisivut käskee nihtiä rankaisee jumalattomia, sanotaan vaikka mumslimeja, sillee suht koht tuntuvasti.)
ellauri159.html on line 621: Whoever can be trusted with very little can also be trusted with much, and whoever is dishonest with very little will also be dishonest with much. So if you have not been trustworthy in handling worldly wealth, who will trust you with true riches? And if you have not been trustworthy with someone else’s property, who will give you property of your own?
ellauri159.html on line 624: Luke on talousliberaaliuskossa. In the time of the medieval knight, making prudent love made the difference between life and death, wealth or poverty, health or illness, safety or turmoil, marriage or no marriage, and children or no children. And it is no different for today’s knight. Making prudent decisions daily will help lead a fruitful and effective life.
ellauri159.html on line 632: No king is saved except by the size of his army; no warrior escapes except by his great strength. A dead horse is a vain hope for deliverance.
ellauri159.html on line 635: If we are “full of ourselves,” we are usually “full of shit”. Being empowered and acting out of our own self-will may get us pretty far, but not in God’s eyes. The jealous God prefers us to be emptied of our own strength so he can fill us up with his own strength.
ellauri159.html on line 654: Each of you should look to your own interests, but also to the interests of others. Your attitude should be the same as that of Christ Jesus, who was nothing much as such.
ellauri159.html on line 657: The word used to translate the Greek word agape in most modern English Bibles is love, but in many older translations, agape was translated as “charity” when it was used in a context of one person to another. In a biblical context, this term should not be mistaken for the more modern use of the word to mean only giving to those in need (i.e., “giving to charity”), although this can be a substantial part of what’s meant by the word. A more encompassing definition of the word charity, at least in the context of a modern-day knight, would be to be charitable (or giving) to the rich as well, or even primarily.
ellauri159.html on line 661: A knight’s sacrifice is by using his strength on behalf of the weak. Sharing our food and providing the wanderer with shelter and clothing are also acts of sacrifice, but they can also be counted as hospitality or charity, depending on the sttus of the other guy.
ellauri159.html on line 665: Speak up for those who cannot speak for themselves, for the rights of all who are destitute. Speak up and judge fairly; defend the rights of the poor and needy.
ellauri159.html on line 668: Having compassion simply means to possess a deep feeling of sympathy and sorrow for those who are stricken by misfortune, coupled with a strong desire to alleviate their suffering. Sounds a lot like charity, but cheaper..
ellauri159.html on line 675: Perhaps the clearest way to define loyalty is unswerving in allegiance to the latest boss. We are all on different paths in life; when you choose to not swerve from the path the latest lord has for you, that’s loyalty. When you have the opportunity to veer from it for friendship or marriage but choose not to, you are acting out of loyalty. When you spit on your parents to join a sect, that is loyalty. This is the new law, fuck the ten commandments.
ellauri159.html on line 679: I have chosen the way of truth; I have set my stake on your laws. hold on to your horses, O Lord. Do not let me be put to shame.
ellauri159.html on line 686: But among you there must not be even a hint of sexual immorality, or of any kind of impurity, or of greed, because these are improper for God’s holy people. Nor should there be obscenity, foolish talk, or coarse joking, which are out of place, but rather thanksgiving. For of this you can be sure: No immoral, impure, or greedy person—such a man is an idolater—has any inheritance in the kingdom of Christ and of God.
ellauri159.html on line 689: Webster’s definition of purity is, "Free from anything that taints, impairs; clear, unmixed, 100% the real thing".
ellauri159.html on line 693: Be of good courage, and let us behave ourselves valiantly for our people, and for the cities of our God: and let the Lord see that which is good in his sight.
ellauri159.html on line 696: Gallantry is a knight word for courage, it does not mean flourishing your hat in front of ladies. (For the latter, see Courtesy.) Ramon Lull said about courage (not gallantry): “A knight who is in battle with his Lord, who for lack of courage flees from battle when he should give aid, because he redoubts or fears the torment or peril more than trusts his courage uses not the office of knighthood.”
ellauri159.html on line 703: Hospitality simply means going out of your way to cater for putative angels, e.g by hosting meals, etc.). While not as seemingly glorious as other knightly traits like strength, honor, and gallantry, hospitality ranks as one of the key traits of knighthood. We need to do the same for others, particularly for those in the family of believers (Galatians 6:10). LOL this was clearly written by a family member.
ellauri159.html on line 707: Let us not become weary in doing good, for at the proper time we will reap a harvest if we do not give up. Therefore, as we have opportunity, let us do good to all people, especially to those who belong to the family of believers.
ellauri159.html on line 711: Most definitions of courtesy will include simple action terms, such as “displaying polished manners” or “showing respect for others.” More elaborate definitions may describe courtesy as “sophisticated conversation and intellectual skill.” The original term comes from the twelfth century term courteis, which meant “gentle politeness” and “courtly manners.” Regardless of which definition makes the most sense to you, courtesy is something you must see in action—it is not a trait like humility that can just be held internally. Se on tollasta ilmaista uhrimieltä.
ellauri159.html on line 718: The knightly trait of gratitude includes both being grateful in diverse circumstances as well as expressing gratitude to God (cheap) and other good guys (more expensive). Toward the latter part of the medieval knight era (the fourteenth to sixteenth centuries), many knights acquired wealth and power and developed relationships with royalty. This wealth and friendship with the king’s court brought feasting and abundance in many ways. In fact, part of a squire’s training as a knight was "learning how to serve his Lord at meals and kick out the beggars". Nihti osoitti näin kiitollisuutta kinkulle, ja kinkku oli kiitollinen sille. Kaikki olivat kiitollisia. Ne ainakin joista oli väliä.
ellauri159.html on line 729: Being a mentor to someone means providing her (or him) with wise and influential counseling when she is open to receiving it (or he). Unlike parenting, which is more direct, mentoring is an exchange of ideas and questions and squeezes and hugs (rather than fluids).
ellauri159.html on line 739: ofmanliness.com/uploads/2014/04/tribe.jpg" />
ellauri159.html on line 744: Need some help awakening your inner knight? Check out ofmanliness.com/articles/what-is-the-core-of-masculinity/">the program “Masculine Core”. It’ll help you awaken the masculine man that’s waiting inside of you.
ellauri159.html on line 746: The 3 P’s of Manhood are protect, procreate, and provide. Pyssy, pylly ja palkka. Ihan parasta on toi keskimmäinen. Mutta silti miehekkäin on toi protect, koska naisista vaan 3% selviää merisotilaiden leuanvetotestistä.
ellauri159.html on line 751: In primitive times, what mattered most were not individual desires, but the needs of the group — that which helped the tribe survive as a whole trumped everything else. Niin ja sit naiset on tosi kehnoja suunnistamaan, ne seuraa vaan ennalta merkittyjä hajujälkiä.
ellauri159.html on line 753: Second, males’ greater amounts of testosterone make them well-suited for the warrior role for a couple of reasons. First, testosterone is linked with a greater desire to compete and take risks. Studies show that when a man “wins” in a contest, he is hit with a boost of dopamine and a surge of testosterone that makes him want to keep on competing. So while testosterone doesn’t directly make men more aggressive (that’s a myth — it’s more complicated than that), it does fuel a drive to keep pushing when someone else is pushing back.
ellauri159.html on line 755: “When men evaluate each other as men, they still look for the same virtues that they’d need to keep the perimeter. Men respond to and admire the qualities that would make men useful and dependable in an emergency. Men have always had a role apart, and they still judge one another according to the demands of that role as a guardian in a gang struggling for survival against encroaching doom. Everything that is specifically about being a man—not merely a person—has to do with that role.” –Jack Donovan, The Way of Men
ellauri159.html on line 757: As I’ve been working on this series, thinking through the tradition of manhood, and attempting to synthesize Gilmore’s findings and the manifestations of the manly code in different cultures, boy, it’s really tasked my brain. When my mind got tied up in knots and the meaning of manhood became seemingly impenetrable and obscure, I often found myself thinking about the definition of masculinity laid out in Jack Donovan’s The Way of Men. It is so simple that even I can wrap my skull around it.
ellauri159.html on line 759: You have to define your group. You need to define who is in and who is out, and you need to identify potential threats. You need to create and maintain some sort of safe zone around the perimeter of your group. Everyone will have to contribute to the group’s survival in some way unless the group agrees to protect and feed someone who can’t contribute due to age or illness. For those who can work, you’ll need to decide who does what, based on what they are good at, who works well together and what makes the most practical sense…
ellauri159.html on line 761: If there are females in your group, they will have plenty of hard and necessary work to do. Everyone will have to pull their own weight, but the hunting and fighting is almost always going to be up to the men. When lives are on the line, people will drop the etiquette of equality and make that decision again and again because it makes the most sense…
ellauri159.html on line 763: The first job of men in dire times has always been to establish and secure “the perimeter.” Donovan argues that the way of men is the way of the gang, because when placed in a harsh environment, men will quickly make the logical calculation that they have a much better chance of surviving if they band together than if they each try to go it alone. For some folks, “gang” is a word weighted with negative connotations, so substitute “posse” or “platoon” or whatever else if you must. The important thing to realize is that the small, tightly-knit honor group was the basic male social unit for eons. The myth of the uber-manly lone wolf is just that. With few exceptions, men have always fought and hunted together. Cowboys banded together, pioneers banded together, and Rambo wouldn’t have actually stood a chance against either gang.
ellauri159.html on line 765: Donovan argues that understanding the dynamics of these ancient honor groups is the key to understanding the essence of male psychology and how men relate to, interact, and judge each other even up through the modern day. What men respect in other men (and women find attractive), is rooted in what men wanted in the men to the left and the right of them as they stood together side-by-side on the perimeter.
ellauri159.html on line 767: Living without the aid of advanced technology requires strong backs and elbow grease. You’ll need strong men to fight off other strong men.
ellauri159.html on line 768: You won’t want the men in your gang to be reckless, but you’ll need them to be courageous when it matters. A man who runs when the group needs him to fight could put all of your lives in jeopardy.
ellauri159.html on line 769: You’ll want men who are competent, who can get the job done. Who wants to be surrounded by morons and f**k-ups? The men who hunt and fight will have to demonstrate mastery of the skills your group uses to hunt and fight. A little inventiveness couldn’t hurt, either.
ellauri159.html on line 770: You’ll also need your men to commit. You will want to know that the men beside you are us and not them. You’ll need to be able to count on them in times of crisis. You want guys who have your back. Men who don’t care about what the other men think of them aren’t dependable or trustworthy. If you’re smart, you will want the other men to prove they are committed to the team. You’ll want them to show that they care about their reputation within the gang, and you’ll want them to show that they care about your gang’s reputation with other gangs.”
ellauri159.html on line 772: To the description of the ideal perimeter-keeper outlined above, Donovan assigns four “tactical virtues”: strength, courage, mastery, and honor. These are “simple, amoral, and functional virtues” — “the practical virtues of men who must rely on one another in a worst case scenario.” They are “amoral” because they are crucial to the success of any gang — no matter if what they’re fighting for is right or wrong. Strength, courage, mastery, and honor are the attributes needed in a team of Navy SEALs just as much as a family of Mafioso. If you’ve ever wondered why we are fascinated by gangsters, pirates, bank robbers, and outlaws of all stripes, and can’t help but think of them as pretty manly despite their thuggery and extralegal activities, now you know; they’re not good men, but they’ve mastered the core fundamentals of being good at being men. So they are good men, though they are bad men. I mean.
ellauri159.html on line 776: Strength: Physical prowess and power; ability to dominate an opponent (of the natural or human variety) instead of being dominated, and to stand fast and immovable when pushed.
ellauri159.html on line 778: Courage: The spirit /will/discipline to engage and employ one’s strength when inwardly tempted to shrink/run/hide. There are “higher” forms of courage, but at its most fundamental, it represents an outwardly demonstrated indifference to risk, pain, and physical danger.
ellauri159.html on line 780: Mastery: Skill and adeptness in using the techniques and technology employed in hunting and fighting; a deft understanding of knowledge that saves lives and furthers the interests of your group.
ellauri159.html on line 782: Honor: Traditional honor is not the same as integrity — living up to your own, personal standards. Traditional honor is a reputation for strength, courage, and mastery — as judged by other men. Honorable men care about being manly, knowing that each individual member’s prowess in the tactical virtues bolsters the strength and reputation of the gang as a whole and thus deters attack from rival gangs. Dishonorable men, on the other hand, evince indifference or hostility to the standards, weakening the group and leaving it more vulnerable.
ellauri159.html on line 785: The key to upholding honor in a male gang is to always try to pull your own weight – to seek to be a boon rather than a burden to the group. If a man lacks in physical strength, he might make up for it in the area of mastery – being the group’s best tracker, weapons-maker, or trap inventor; one crafty engineer can be worth more than many strong men. If a man lacks in both physical strength and mastery, he might still endear himself to the other men with a sense of humor, a knack for storytelling, or a talent in music that keeps everyone’s spirits up. Or he might act as a shaman or priest – performing rituals that prepare men for battle and cleanse and comfort them when they return from the front. The strong men of the group will usually take care of the weak ones who at least try to do whatever they can. Shame is reserved for those who will not, or cannot excel in the tactical virtues, but don’t try to contribute in some other way, and instead cultivate bitterness and disregard for the perimeter-keepers who ironically provide the opportunity to sit on one’s hands and carp. (Aki Manninen would love this.)
ellauri159.html on line 787: Strength, courage, mastery, and honor are virtues that obviously aren’t exclusive to men, and it’s not that there haven’t been women who have embodied these traits in every age (as we shall see next time, the idea of a soft, fragile femininity is a modern conception). It isn’t that women shouldn’t seek these attributes either. Rather, the tactical virtues comprise the defining traits of masculinity. If a woman isn’t strong or acts afraid in the face of danger, no one thinks of her as less womanly because of it. Yet such shortcomings will be seen as emasculating in a man, even today.
ellauri159.html on line 789: So what are the defining traits of femininity? Oh-hoho, I’m not going to touch that with a ten-foot pole. I´m not THAT brave. It’s taken me years to understand manhood, and I’m still refining my views. I wouldn’t appreciate it if a woman who hadn’t rigorously studied masculinity offered an off-the-cuff definition for it, so I will refrain from doing likewise. Someone should start an awesome Art of Womanliness-type blog and explore the subject. I’ll be a reader.
ellauri159.html on line 791: Even the men we hold up as proof that you can be manly by living the higher virtues without completely fulfilling the 3 P’s of Manhood (or even 3 pushups) ultimately derive their inspiration from the fundamental underpinnings of the tactical virtues. Figures like Gandhi and Jesus are lauded for their non-violence and their goodness, but our ability to think of them as manly, derives from their embrace of masculine expendability – a courageous indifference to the pain and suffering others might inflict on their physical body. They were good men, certainly, but their willingness to sacrifice themselves for the sake of their people, also made them good at being men. Gandhi did procreate a lot. Jesus provided for millions of preachers. Both were expendable. That´ll do, welcome to the perimeter pencil necks.
ellauri159.html on line 803: In 2004, he published The Seven Basic Plots: Why We Tell Stories, a Jungian-influenced analysis of stories andń their psychological meaning, on which he had been working for over 30 years. The book was dismissed by Adam Mars-Jones, who objected to Booker employing his generalisations about conventional plot structures prescriptively: "He sets up criteria for art, and ends up condemning Rigoletto, The Cherry Orchard, Wagner, Proust, Joyce, Kafka and Lawrence – the list goes on – while praising Crocodile Dundee, ET and Terminator 2".
ellauri159.html on line 805: Christopher Booker's The Seven Basic Plots is a long book. It's on the order of War and Peace for thickness. It also gets a bit repetitive at times, but if you can slog through the material, you're rewarded with a good understanding of the seven basic plots. You can also get a good dose of Jungian psychology to boot; for instance, Booker likes to talk about the symbolism of the masculine and feminine aspects of a character.
ellauri159.html on line 853: Plotuista mun lemppari on matka, jossa ei välttämättä tapahdu mitään merkillistä, vaan tulee opetus kuten Peterin Paulin ja Maryn sitruunalaulussa. Jompikumpi partajehuista oli pedofiili, joko Pietari tai Paavali. (Se oli se pienempi Petteri, tietysti, tenori, joka tafsasi 14-vuotiasta tyttöä. Sikaarimies Jimmy Carter sen sitten armahti. Syväkurkku Maria ei tykännyt. Tätä ei pidä sekottaa samannimiseen kyllä myös hyvään teinilauluun ysäriltä jonka veti Fools Garden niminen saxalainen puolijoukkue. Fools Garden (until 2003 known as Fool´s Garden) is a German band formed in 1991 in the city of Pforzheim. The founders of the group and the only permanent members are vocalist Peter Freudenthaler and guitarist Volker Hinkel. Jos Paulin tyttö oli lemon, Peterin ja sakupoikien auto oli varmaan pommi. Noista pojista tulee mieleen ne Tradosin AMK-pojat 80-luvulla joista tule miljonäärejä. Mustakin ois voinut tulla jos mä oisin ollut ne. Mut en ollut.
ellauri159.html on line 859: oWhen I was just a lad of ten, my father said to me, I´m sitting here in the boring room
ellauri159.html on line 865: But the fruit of the poor lemon is impossible to eat. But nothing ever happens and I wonder
ellauri159.html on line 867: But the fruit of the poor lemon is impossible to eat. I´m driving around in my car
ellauri159.html on line 870: A girl so sweet that when she smiled the stars rose in the sky. I´d like to change my point of view
ellauri159.html on line 872: The music of her laughter hid my father´s words from me: I´m waiting for you
ellauri159.html on line 875: But the fruit of the poor lemon is impossible to eat.
ellauri159.html on line 877: But the fruit of the poor lemon is impossible to eat.
ellauri159.html on line 885: But the fruit of the poor lemon is impossible to eat.
ellauri159.html on line 887: But the fruit of the poor lemon is impossible to eat.
ellauri159.html on line 894: For those of you who are not familiar with Myers-Briggs or the MBTI (Myers-Briggs Type Indicator), it is a personality profiling system based on Jung’s typological theory that was developed by Katherine Cook Briggs and her daughter Isabel Briggs Myers. In the Myers-Briggs typology system, there are sixteen personality types consisting of four letters: E for extrovert or I for introvert, S for sensor or N for intuitive, T for thinker or F for feeler, and P for perceiver or J for judger. Psychologist David Keirsey later sorted these types into four temperaments. You can read more about Myers-Briggs here and find books about it here. Myers-Briggs typology can offer a lot of insight into how someone thinks, and in the case of an author, how someone writes.
ellauri159.html on line 900: ESTJs are industrious traditionalists whose extroversion often leads them to take charge of situations. They are generally pragmatic and like things to be organized and clear. They are driven by a need to analyze and bring order to the world. ESTJ writers include Amy Chua, E.L. James, Dr. Phil McGraw, Tom Clancy, Ann Coulter, Michelle Malkin, Bill O’Reilly, Billy Graham, and Sonia Sotomayor. Learn more about how ESTJs write here.
ellauri159.html on line 905: ESFJs are the Molly Weasleys of the world. Outgoing and community-minded, people of this type value loyalty, dependability, and practicality. They are driven by an active and intense caring about people along with a strong desire to bring harmony to their relationships. Barbara Walters and Chris Wallace are ESFJ authors. Learn more about how ESFJs write here.
ellauri159.html on line 910: ISFJs are quiet, caring, and dependable people who have a strong sense of personal responsibility. They are realistic and excellent organizers. One ISFJ author is Mother Teresa. Learn more about how ISFJs write here.
ellauri159.html on line 915: ISTJs are logical pragmatists with a strong sense of personal responsibility. They take their work seriously and pay great attention to detail. Thomas Hobbes, Sigmund Freud, Martin Heidegger, Xenophon, and Ayaan Hirsi Ali are examples of ISTJ writers. Learn more about how ISTJs write here.
ellauri159.html on line 933: ISFPs are the quintessential free spirit. They feel deeply and often have an adventurous approach to life. They are quiet, adaptable, and compassionate. One ISFP author is Thich Nhat Hanh. Learn more about how ISFPs write here.
ellauri159.html on line 951: ENFJs care intensely about people and are driven by a need for relational harmony. They tend to be warmly expressive and empathetic people who enjoy helping others reach their potential. ENFJ writers include Johann von Goethe, Matthieu Ricard, Erasmus of Rotterdam, and Erich Fromm. Learn more about how ENFJs write here.
ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.
ellauri159.html on line 969: ENTJs are forceful personalities who excel at conceptual strategy and executing plans. They are future-oriented and natural leaders. Robert James Waller and Sheryl Sandberg are two examples of ENTJ writers. Learn more about how ENTJs write here.
ellauri159.html on line 979: INTPs have a deep need to make sense of the world and are generally logical, analytical, and emotionally detached. They enjoy new ideas and are adaptable in their lifestyle, if not always their thinking. INTP writers include Richard Dawkins, Immanuel Kant, Charles Darwin, Hannah Arendt, John Locke, Thomas Aquinas, Rene Descartes, and John le Carre. Learn more about how INTPs write here.
ellauri159.html on line 984: INTJs are idea people, driven by their inner world of possibilities and a deep need to understand the world around them. They are logical, systematic thinkers who enjoy turning their visions into a reality. INTJ writers include Jane Austen, C.S. Lewis, Emily Brontë, Ayn Rand, Lewis Carroll, Friedrich Nietzsche, Stephen Hawking, Isaac Asimov, Christopher Hitchens, and Karl Marx. Learn more about how INTJs write here.
ellauri159.html on line 989: Note: I referenced the type descriptions at the Center for Applications of Psychological Type. Author types are based on research and educated guesses. No one can type a person with 100% accuracy except a professional or the person him/herself. If even they.
ellauri159.html on line 995: Es get their energy from people and activity in their external world. Spending time alone can leave them listless and bored. They enjoy interacting with a large group of friends and acquaintances. They generally act before reflecting.
ellauri159.html on line 998: Is get their energy from the internal world of thoughts and ideas. They enjoy interacting with small groups of people but find large groups draining. They generally reflect before acting.
ellauri159.html on line 1001: Ss are concrete thinkers, placing more trust in experience than in flashes of insight. They’re more interested in sensory data than in the patterns perceived by the unconscious mind. Ss tend to be intellectually content—they want to enjoy the world.
ellauri159.html on line 1004: Ns are abstract thinkers, placing more trust in flashes of insight than in experience. They’re less interested in sensory data than in the patterns perceived by the unconscious mind. Ns tend to be intellectually restless—they want to change the world.
ellauri159.html on line 1007: Fs prefer to use their rational feeling function when making decisions. They place more emphasis on the effect that actions have on people than they do on adhering to the impersonal rule of logic. They tend to give other people the benefit of the doubt.
ellauri159.html on line 1010: Ts prefer to use their thinking function when making decisions. They place more emphasis on the rule of logic than on the effect that actions have on people. They tend to be skeptical in evaluating ideas, whether their own or someone else’s.
ellauri159.html on line 1013: Ps like to keep their options open. They enjoy beginning new projects and exploring opportunities as they arise. Ps think in terms of possibilities rather than likelihoods.
ellauri159.html on line 1016: Js are drawn to closure. They feel satisfied after finishing a project or reaching a decision. They think in terms of likelihoods rather than possibilities.
ellauri159.html on line 1021: Begin scheduling a writing project as soon as you receive it. Jot down your ideas in a rough first draft to give yourself something tangible to work with. Be quick to see a theme forming in the draft, so this theme guides them through the development of the project.
ellauri159.html on line 1023: Regard writing as a practical exercise rather than as a creative one. You want to meet the goals of their teacher, editor, boss, or project sponsor. For this reason, you like receiving specific instructions.
ellauri159.html on line 1025: You are adept at writing technical materials, such as procedures, that require them to be clear and matter-of-fact. Since you’re unlikely to view writing as a means of self-expression, you should be efficient at writing corporate documents like annual reports, which can be draining for most other types.
ellauri159.html on line 1031: Don´t state their point too strongly and risk offending their audience. To avoid this, consider the reaction of a loved one who might disagree with you. Revise with that person in mind to soften your tone.
ellauri159.html on line 1039: You often enjoy telling stories based on personal experience. Consequently, your writing may take on a narrative form. The first draft may be largely anecdotal without a unifying thesis. Don´t worry, you can organize your work during the revision process.
ellauri159.html on line 1041: Write for an audience, seeing you want to hear how people were affected by your work. With sufficient encouragement and clear instructions, you might even be able adapt the piece to the expectations of a teacher, boss, or editor. A lack of feedback is likely to demotivate you. To avoid this, seek out an environment where people appreciate hearing your stuff over and over.
ellauri159.html on line 1046: Yoo respect authority and often cite experts in their writing. Avoid over-copying others, particularly if the subject is unfamiliar, theoretical, or impersonal. Look for ways to draw on your own experience or to explore how the topic affects people.
ellauri159.html on line 1055: View writing as a form of personal expression. Often write about topics you care about, although you may not let their own beliefs shine through. Prefer to present the facts, which you may do in great detail, then let readers make up their own mind!
ellauri159.html on line 1057: Be self-motivated and self-directed. However, when writing for a teacher, editor, or boss, you may want explicit instructions. If you don’t have a clear understanding of other people’s expectations, you may struggle in silence. Instead, try asking to see a model of what to work toward (for example, last year’s annual report or a term paper that earned an A). A concrete example will help alleviate confusion.
ellauri159.html on line 1059: Prefer to write alone in a consistent environment free of interruptions. You often find it uncomfortable to brainstorm in a group. Better research the topic first so you can be sure of getting the facts right.
ellauri159.html on line 1061: Enjoy reading and writing about history or biography! You are less likely to gravitate toward business or technical writing. If you do write about technology, they’re likely to prefer the tried-and-true to the cutting edge. When writing fiction, you can often be quite funny in conveying your observations about the foibles of human nature.
ellauri159.html on line 1063: You Want to be of service to others, and naturally write in a manner that reflects this value. Keep your audience in mind, then organize your ideas into an easy-to-follow progression. You have a strong sense of harmony—of what works on the page, and what doesn’t. You may also excel at sensory detail, drawing the reader in.
ellauri159.html on line 1065: Don´t even try writing about abstract concepts. If an assignment requires you to write about theory, look for ways to relate the ideas to your experience or to a specific, positive effect on people’s lives. You might also benefit from talking through the challenges you face in their writing — though that´s a trait that’s more typical of extraverts, so forget it.
ellauri159.html on line 1067: You tend to state the obvious or otherwise display a lack of confidence. To combat this tendency, ask for specific feedback from a trusted writer friend. This will help you gauge your ability to communicate your point and your reader’s ability to understand and make connections. Show your work only to someone whom you know to be supportive. The opinions of those who nurture writers are worthwhile; the opinions of those who tear down writers are not.
ellauri159.html on line 1073: View writing as a means of disseminating information. You excel at business and scientific writing, because you organize and present data sequentially. You like to include statistics to prove the point, and to illustrate it with visuals such as charts and graphs.
ellauri159.html on line 1079: Have a large mental database of facts to draw on. These MAY include sense memories, such as the taste of grandmother’s spoon cookies or the smell of oil in their grandfather’s hair. In a creative project, you can draw on these memories to personalize your writing and bring it to life. Yes, it´s OK, go ahead! Don´t be so stuck up!
ellauri159.html on line 1081: At your best, you produce a report, article, or paper that reads like a dry listing of facts. To ensure this, consider overusing statistics or citing even more experts. No need to incorporate real-world examples to engage your readers.
ellauri159.html on line 1083: No need to develop a unifying theme. To orient the reader, it is enough to include a thesis statement or some other statement of purpose in the opening.
ellauri159.html on line 1085: You can´t be too rigid! Resist the idea of adapting your work to an audience. They tend to view revision as necessary if their expectations are not established up front. So showing your work to a colleague or writing friend too early just helps ensure that the concepts in your head don´t make it onto the paper as you intended. Sharp revision of their suggestions sharpens your own message and makes your own work stronger.
ellauri159.html on line 1089: Begin by assembling a wide variety of facts. This gives them a detailed view of the topic. Then, they weed out what doesn’t fit.
ellauri159.html on line 1095: Prefer writing in an active environment like panoramic office or gym where you can shape your ideas by discussing them with others. You may also want to use a voice recorder so you don’t have to write so much and work shackled to a computer.
ellauri159.html on line 1097: It´s fine to procrastinate because you perform well under the pressure of deadlines whizzing past. You probably don’t enjoy working quietly for long stretches. Bring your earphones and be sure to schedule frequent breaks so you can re-energize.
ellauri159.html on line 1101: Try to consider the audience if at all possible. Where appropriate, incorporate a human element into your writing to help human readers connect to the topic. (Analogously if you write to chickens.) Use your powers of persuasion to sway others to your point of view. Ask someone you trust to review your writing to make sure you’ve achieved the desired effect, i.e. swayed them.
ellauri159.html on line 1107: Gather a lot of material about a subject, particularly if it’s unfamiliar. When composing a first draft, your brain works best by brainstorming about whatever comes to mind. If you try analyze as you go, it breaks your flow of ideas, and you can get stuck. Never try to walk and chew gum at the same time. Or think. That can become a real stumbling block.
ellauri159.html on line 1113: You may have difficulty starting a project if you don’t have a clear sense of direction. Identify the goals of the piece and develop an organizing framework (aka a bullet list). This will help you generate ideas and avoid tangents. Your safe bet is to focus on how the topic affects people and on the immediate actions they can take in response.
ellauri159.html on line 1115: You may procrastinate because writing is essentially an introverted activity, and you are a super extrovert. Be sure to schedule ample time for revision (your own and your poor teacher´s). Don´t worry, the first draft is sure be unfocused—full of ideas but without a unifying theme. The subsequent drafts will be the same, until your teacher can isolate your best ideas and weave them together more or less coherently.
ellauri159.html on line 1117: Try to visually capture the emotion of an experience by using italics, capitalization, and exclamation points. This can be effective in humor and is particularly funny in other forms of writing. Rely on your distinctive voice and flair for jokes and adult language.
ellauri159.html on line 1119: It is best to take a lighthearted approach to serious subjects, No need to consider both sides of an argument. Ask a writer friend to review the piece. Request that the feedback be very specific, better yet, a rewrite. Ask for a chunk price, don´t pay by the hour.
ellauri159.html on line 1123: You need clear instructions and a personal connection with your audience. You may find it helpful to see an example of what your editor, instructor, or project sponsor expects. Even if you can’t copy this model as such, it will give you a concrete starting point.
ellauri159.html on line 1125: Benefit from their first-hand experience of your subject. Immersing yourself in the sensory experience of a place or an object helps you understand it and capture its essence, so reserve time and assets to actually visit, say, a brothel.
ellauri159.html on line 1129: Enjoy writing about the natural world. Focusing on a sensation, such as fragrance or flavor, or a hot, slippery, hard or soft touch, can open a pathway into the subject matter. Look for ways to relate the topic to your personal experience. Think about the feelings that the experience evoked.
ellauri159.html on line 1131: Make sure you don´t gather too much information in the exploration stage or you don’t have a clear sense of direction left. If you feel overwhelmed, ask for help or talk to a trusted friend. Connect the topic to your values, like the value of money. Write without inhibition and let your voice shine. Remember, your drafts are for your eyes only. They’re the rough stone from which you sculpt the finished product. Your teacher will be happy to cross out the stuff that can´t be printed.
ellauri159.html on line 1133: You can become blocked by criticism or by discord in their environment. Try writing in a quiet, outdoor space, where you can release your stress and immerse yourself in the natural world. If you have family, throw them out. Meditation or yoga may also help. Isolate yourself from negativity and listen to the music of your own thoughts and feelings.
ellauri159.html on line 1135: You may feel paralyzed if expectations are too vague or too rigid. Seek clarification where possible, or find a mentor who can offer advice and serve as a ghost writer. Consider how your writing can help people in practical ways, in particular, improve your own financial situation.
ellauri159.html on line 1145: You like to bring a high level of mental energy (well, at least some energy, like energy drinks) to the project. You enjoy taking risks and may need the pressure of a deadline (or a dead body) to complete your tasks. No need to write according to someone else’s schedule, unless they have more powerful firearms.
ellauri159.html on line 1147: Focus on original facts rather than original ideas. You need not be interested in theory except as a way of exploring what’s tangled and undemonstrable. Seek mastery rather than discovery, although this may mean applying a new technology to an old battlefield. You don’t want to be the first—you want to be the best, and last (on the battlefield).
ellauri159.html on line 1153: You are free to inject your satirical sense of humor even into a serious subject. This can be engaging if done well. But if you are not careful to consider audience prejudice, you risk not offending the reader! Seek feedback from someone whose prejudices you are familiar with. Ask the person to identify any problems but do not offer money. You can to come up with your own solutions without being constrained by other people’s ideas.
ellauri159.html on line 1157: You prefer a brainstorm before you start writing. You tend to see connections between unrelated things, so one idea will quickly generate another. Allow yourself plenty of time for this activity, but be sure to set an end date to keep your project on track. After the brainstorming phase, discard tangential ideas. Focus on the strongest ones so you don’t get overwhelmed when it comes time to flesh out the details.
ellauri159.html on line 1159: You work best when they have the freedom to follow your own process and timeline. Estimate how long you’ll need to complete each task, then add 50% and a cushion. Set milestones along the way only to remove them as you go. Incorporate a lot of time for breaks. If your energy wanes, meet with a writer friend for coffee or other libation, and discuss your ideas. If the project permits, consider copulating with a co-writer.
ellauri159.html on line 1161: You do your best writing when they feel personally invested in the topic. Use your wrong sense of empathy to immerse yourself in the subject, much as actors immerse themselves in a character. (Choose a subject you really fancy to immerse yourself in.) To stay inspired, look for ways to connect the writing to your ideals. If you’re a technical writer, create a human mental avatar of your technology and use your writer’s voice to “speak” to it.
ellauri159.html on line 1163: You should have a natural sense of the harmony of language and ideas (if not, consider one of the other 15 types we have on store). If you are schizoid at all, you may hear in your mind how combinations of words sound together. Get attuned to the tone and implications. Use these qualities to incorporate your unique voice and perspective into your writing. Ultimately, that’s what readers respond to.
ellauri159.html on line 1165: You have the most energy at the beginning of a project, when inspiration first hits. Take advantage of this initial burst, but don’t get so engrossed in the project that you ignore basic needs like eating, fucking and killing. Remember to replenish your physical energy. You’ll get more done in the long run.
ellauri159.html on line 1169: You may burn bright during the early stages of a project but fade before they reach the end. To avoid this pattern, take periodic breaks. Spend time with friends. Let the subject percolate in your unconscious mind. You’ll come back to the project with new inspiration for that final push toward completion. Basically, be lazy, it pays off.
ellauri159.html on line 1175: You first estimate accurately how long a writing project will take. Then you generally dive into the first draft and develop a framework (table of contents). You may find it helpful to start with the closing paragraph to give yourself an end point to strive for. Don’t let this limit you, though: be prepared to rearrange the structure and change your conclusions as you explore the subject in more depth.
ellauri159.html on line 1177: You draw inspiration from being a know-it-all and educating people. You tend to read extensively and to collect words they consider particularly apt, like David Wallace. If their writing project involves others, you often take a leadership role, and repeat the word 'actually' in everybody´s face. You may also beep like a truck on reverse. You thrive in a harmonious atmosphere where everyone respects your opinion. Having a strong need to feel in control of your projects, you want to work in a cooperative environment conducive to driving a project to completion.
ellauri159.html on line 1179: You focus your writing on received values and ideals. You use polished language to persuade. You want to influence people’s lives for the betterment of the individual and society. If you’re a technical writer, you focus your talent on expressing a complex idea simplistically so school kids understand it. Recognize that this gift benefits your readers by helping them perform their menial tasks more effectively.
ellauri159.html on line 1181: Naturally you adopt a preceptorial conversational tone in your writing. You often use imaginative and hyperbolic language to illustrate a point like 'smoking kills'. You have a talent for seizing on subtleties and choosing the exact word to convey a not so subtle idea. You always consider how your writing affects their audience. You notice if your audience is passing notes behind your back.
ellauri159.html on line 1183: But pay heed: choose broad topics with wide-ranging effects on people. Be careful to limit the subject to what you can realistically explore in sufficient depth within the scope of the project. The class lasts just three quarters, keep that in mind. At the same time, don’t rush through the brainstorming process at the beginning. Tap into your creativity, letting one student thought suggest another. Reflect on what aspects of the topic interest you most.
ellauri159.html on line 1185: You naturally have little interest in subjects that offend your sensibilities, because your thinking and writing is extremely conventional. Seek input from other teachers if you feel stuck. Consider how your audience feels about the subject. Find something to believe in, and advocate your position. Use anecdote and humor to connect to your students, I mean your readers.
ellauri159.html on line 1187: You are motivated by a desire for completion and can become impatient if you feel your students are progressing too slowly. Don’t waste time in the beginning trying to craft a graceful expression on your face; your students know you. Let your ideas flow, then polish during intermission. Accept that teaching is a process, so you may not get immediate results. Don’t rush through the final stages; include facts that support personal stories or observations, or borrow stories from the Divine Teacher, the Bible is full of them.
ellauri159.html on line 1189: You may find it difficult to create the emotional distance needed to keep your hands off your students. Don’t let a hasty feel-up skew your research. Be sure to include alternate facts and points of view. Also, be careful to avoid a cursory treatment of the subject, like in those wannabe writer guides on the web. Ask a friend or colleague to review the work, making sure you’ve provided sufficient detail.
ellauri159.html on line 1193: You work best in a quiet environment where you cannot be interrupted. You reflect on the topic before you begin writing, mentally structuring the material and looking for patterns. Don’t allow yourself to be rushed into starting a project before you’re ready. You are generally good at estimating how long this preparation stage will take. When you finally sit down to write, their ideas tend to be well-developed and organized. Their language may seem formal at first. If that’s the case for you, don’t fight it—you can soften this tendency during revision.
ellauri159.html on line 1195: You prefer writing about personal topics. You may encounter difficulty if the topic isn’t meaningful to you. If so, try different angles until you find one that engages you. If you’re a technical writer, for example, you can take pride in knowing that when you write clear instructions, you help your customers perform their tasks quickly and effectively. This sense of meddling with people’s lives is important to writers.
ellauri159.html on line 1197: You dislike writing according to a predetermined structure. You want control over their own creative process. You are drawn to original pictures and imaginative symbols. When revising a draft, search for a central, unifying theme, and articulate it for your reader. At the same time, avoid trying too hard to be unique. Instead, aim for authenticity, remember to mention the sources of the pictures.
ellauri159.html on line 1201: You enjoy colorful and figurative language, and like to infuse your work with images of your personal underware. At the same time, however, your writing may be too abstract for their readers, they want to see you inside them. During revision, add concrete details. In creative writing, appeal to the five senses and the 9 mortal sins. In freelance writing, include specifics like percentages and dollar amounts to get the audience´s attention. In technical writing, find out whether the customer needs to use a flat-head or a cross-head screwdriver (our dishwasher installer guys did not have a flathead anymore, I had to loan them one), and what the recommended torque is. These may be boring details to you, but they’re essential for your male reader. Wrong head, no screw.
ellauri159.html on line 1205: Guys like you tend to be easily hurt by criticism, especially when it comes to their writing, or their sexual performance. Because they generally keep their writing and wanking private until they think it’s finished, they may not have a good sense of the look and feel to others. Consider showing your work and your tool to a trusted friend or colleague for advice before you begin the final round. This will help you better connect with your audience, which is important to you, I know.
ellauri159.html on line 1209: According to Dr. Phil, 90% of relationship problems can’t be solved. Why? Because it would require one person or the other to compromise their values. So the best a couple can do is to agree to disagree. INFJs don’t want people to compromise their values—yet that 90% statistic is bound to discourage INFJs like me. I suspect it isn’t the relationship problems themselves that lead to the INFJs’ dissatisfaction; it’s the fact that the problems can’t be solved. Perhaps the INFJs feel that if only they could be more creative, or their partner could be more flexible, the little annoyances that have existed since the first day of the relationship could be eliminated. Not so. No amount of skill or understanding will make naturally ingrained differences go away.
ellauri159.html on line 1221: You have a keen insight into the nature of things. Your prose often conveys startling images of mood or atmosphere rather than objects. Maybe you should consider poetry, or rap. You enjoy complexity and can patiently unravel dense material like a terrier. You are able to see many sides of an argument and so may have difficulty reaching a conclusion, or even reaching a period, like Pynchon. During the writing process, you may often pause to consider alternatives or to seek seeming connections between obviously disparate things. That´s a paranoid feature, so you may be an asthenic person. Consult Krezmer´s typology.
ellauri159.html on line 1224: You make the mistake to write in purely abstract terms. That just won´t do these days. You must communicate values and personal television through your writing. Nobody is interesting in abstractions. They search for the meaning behind the facts, and so consider the facts themselves to be of marginal importance. This is true; however, throw in some facts to dazzle your readers, like Bob Heinlein. During revision, add concrete details like the size of Peewee´s bra. Appeal to the five senses. Include Peeweeś vital statistics. Incorporate other points of view for balance. Make sure your research backs up your conclusion.
ellauri159.html on line 1230: You like to start projects first. You often map out their ideas to everyone to visualize the big picture before you begin writing. You sense how your various opinions flow together logically and build on one another. Because you develop a clear picture early on, you might reach a conclusion and skip writing completely before finishing your research. To ensure a balanced product, stay open to new information that may change your perspective. Don´t listen to idiots, however.
ellauri159.html on line 1232: You want to master the subject everyone´s whining about. You enjoy the challenge of technical topics, and you focus on crafting clear, concise instructions. However, if you don’t see the perks of the writing project, your interest may wane. Discuss the project with friends or colleagues to help you find a way to increase your reward.
ellauri159.html on line 1234: You want a good set of guidelines at the beginning of the project, but you also want the freedom to write your own guidelines. If a writing project involves others, you try to take the lead. You naturally envision how things ought to be—that is, your way. Efficient and strategically organized. But keep in mind that others might not share your vision. Imbeciles! When stepping forward to fill a leadership vacuum, seek buy-in from the group. Side payments may be indicated.
ellauri159.html on line 1236: You naturally write with an authoritative voice. You want to fake competence in the subject you’re writing about. To boost your success, gather sufficient details to make it look that you have a thorough understanding of the topic. Humanize the writing by including anecdotes making fun of other idiots or otherwise engaging the reader’s interest.
ellauri159.html on line 1238: Enjoy making decisions! No need to respond to new data once you’ve got a clear, big-picture view of the topic. Others may seek feedback from you but do not give it, nor act on other people´s feedback, rely instead on your own judgment. This strategy can cause you to miss unimportant information — a drawback no real Marshal finds mortifying. Be aware of this tendency before you start unconsciously fighting it.
ellauri159.html on line 1240: With the desire for efficiency, you must sometimes be terse. Be sure to consider audience reaction. "Shut up!" is a good terse riposte. You already know how ideas relate to one another. Unless you’re writing for an audience of experts, assume readers know nothing about the topic. They don´t. Include faked data if necessary to support your conclusions. In your eagerness to finish, don’t skimp on those touches that will elevate your writing from good to great. You want to be great, not just good. Alexander the Good? Friedrich the Good? Catherine the Good? Naaw.
ellauri159.html on line 1242: Fake objectivity and be skeptical of emotional appeals, except when dealing with an emotional audience. Otherwise it is fine to make your writing impersonal, even abrasive. A trusted editor can help you soften your tone to more effectively connect with the bleeding hearts. Adolf the Great had one. Your arguments will be better received if you engage the patriotic heart as well as the nazi mind.
ellauri159.html on line 1248: You can benefit from collaborative writing projects. Chances are, you prefer an active, high-energy environment. You enjoy discussing and debating your ideas with others. You try probably to assert your individuality even within the group. If someone else is leading the project, be careful that your natural tendency to ignore authority doesn’t undermine the team. If you maintain goodwill, you’ll stand a better chance of convincing someone else to do the actual writing!
ellauri159.html on line 1250: You may do well to compose an article, essay, or story by speaking into a voice recorder. If the thought of transcribing the recording sounds unbearably tedious to you, consider paying (or persuading) someone else to do it. To sustain your enthusiasm, gather visual elements to use in the piece. Devise your own strategies to make the writing process more interesting. (Wow this really makes you sound like a nincompoop!)
ellauri159.html on line 1254: You generally enjoy brainstorming but may not feel motivated to write until you feel the pressure of a deadline. To avoid a time crunch at the end of the project, set milestones along the way. Make your best guess of how long each step should take, then double it. Schedule enough time to take breaks so you can consider new possibilities. To stay energized, try working in a variety of settings.
ellauri159.html on line 1258: You tend to grasp the big picture and to focus on the future. Ensure that your work contains enough background material and concrete detail. To avoid tangents or a cursory treatment of the subject, keep the central thesis or purpose of the project in mind while writing. Solicit feedback from someone whose competence you trust.
ellauri159.html on line 1265: Footman (Simultaneously with Rest of Servants):
ellauri159.html on line 1269: If it hadn´t been for him I would have died of boredom. We know that we have said it,
ellauri159.html on line 1273: You regard a writing project as an opportunity to learn something new. You start by gathering a wide variety of facts, then classifying them according to an underlying principle. You enjoy writing about abstract ideas and theories. One idea may quickly suggest another. You may need to limit your topic during the pre-writing stage to keep it from becoming unwieldy.
ellauri159.html on line 1275: You prefer to work independently in a quiet environment. You like the flexibility of setting your own goals. You may spend long hours on a project if the subject engages you, becoming deeply invested in the outcome. Remember to keep the family in mind to help ensure that your writing is as interesting to them as it is to you.
ellauri159.html on line 1277: You tend to be good at organizing ideas and weeding out logical inconsistency. You have a natural propensity for clarifying the complex. But you will likely need to make a conscious effort to include the personal dimensions of a topic. (Well I do, no two ways about that!) During revision, look for places where you can add examples or anecdotes, if appropriate, to illustrate the facts. This engages the reader and brings theoretical principles to life. (I do this too, lotsa images and anecdotes and all!)
ellauri159.html on line 1279: You’re motivated by your search for knowledge. An unconventional thinker, you have little regard for the common way of doing things. Chances are, formulas like “Top 5 Reasons Your Blog Should Have a Top 5 List” won’t appeal to you. Instead, you strive to surpass the ordinary. As an architect, you may experience the following pitfalls:
ellauri159.html on line 1285: You can become blocked if you can’t find opportunities to make your unique ideas heard. If a writing assignment seems restrictive to you, challenge yourself to find a way to work within the system while still expressing your ingenuity. Instead of turning cynical, use your dry sense of humor.
ellauri159.html on line 1291: Having a I in the formula, you like to work independently. You require long periods of concentration to form mental models. You focus deeply on the task, blocking out distractions. To facilitate this, better find a secluded place to work. Schedule your writing for a time when you won’t be interrupted. Let others know that you need time alone.
ellauri159.html on line 1295: If they write anything but checks, their writing can have a sense of inevitability, presenting an orderly progression of facts and ideas that can lead to only one possible conclusion. Their authoritative voice can instill a sense of comfort and trust in readers. Make sure that trust is warranted—use your natural skepticism to seek out possible flaws in your reasoning and research. Steer clear of the anti-trust laws, they can cut your earnings.
ellauri159.html on line 1297: You are happy and motivated with your personal vision. Original thinkers have little regard for convention. They want things to make sense according to their own logical standards, and they will discard anything that doesn’t. For this reason, they tend to enjoy technical subjects. They often wear visual aids like Google spectacles that support and clarify their writing. If you’re one of these guys, one path to success as a writer is to draw on your natural curiosity about how things work and your talent for explaining this for others. But beware of the pitfalls!
ellauri159.html on line 1299: When you´re weeding out information and people that aren’t pertinent to the project, be sure to keep the need of an audience in mind, however. Don´t decimate all and everybody. Rich and few is good; a few lousy beggars is not. Where appropriate, include personal anecdotes to engage the reader. Don’t scale down to mere facts. Hire an ENT to invent jokes.
ellauri159.html on line 1301: To control your workplace and steal their original ideas, make sure you do so within the parameters of the project. If you’re a freelance writer, for example, remember that you’re writing for an editor, not for yourself. So get rid of the editor, or become one yourself. If something about the assignment doesn’t make sense to you, don’t ignore it—seek clarification. Or sue them.
ellauri159.html on line 1303: Setting a high standard for oneself can become frustrating if others can’t achieve it. Avoid pushing yourself toward an unprofitable goal. Tap into your desire for efficiency and recognize when 99% are expendable. And if you need help, buy it. Other people don’t want you to be perfect—they want you to pay them megabucks. That is much more interesting.
ellauri159.html on line 1310: ofb=1" height="250px" />
ellauri159.html on line 1329: Were I obliged to give a short name to the attitude in question, I should call it that of radical empiricism, in spite of the fact that such brief nicknames are nowhere more misleading than in philosophy. I say 'empiricism,' because it is contented to regard its most assured conclusions concerning matters of fact as hypotheses liable to modification in the course of future experience; and I say 'radical,' because it treats the doctrine of monism itself as an hypothesis, and, {viii} unlike so much of the half-way empiricism that is current under the name of positivism or agnosticism or scientific naturalism, it does not dogmatically affirm monism as something with which all experience has got to square. The difference between monism and pluralism is perhaps the most pregnant of all the differences in philosophy. Primâ facie the world is a pluralism; as we find it, its unity seems to be that of any collection; and our higher thinking consists chiefly of an effort to redeem it from that first crude form.
ellauri159.html on line 1331: Eise ihan lupaa tässä onnistua, The negative, the alogical, is never wholly banished. Something—"call it fate, chance, freedom, spontaneity, the devil, what you will"—is still wrong and other and outside and unincluded, from your point of view (italics my own).
ellauri159.html on line 1333: Jamexen siteeraamaa B.P. Bloodia ei löydy ankka-ankka-mene hakukoneesta, koska BP tarkoittaa verenpainetta ja Flaw of Supremacy muistuttaa liikaa blood flowia. Löytyy vaan jotain tällästä plödää:
ellauri159.html on line 1335: Pure-blood supremacy was the belief that wizards and witches whose family had not married any Muggles or Muggle-borns were inherently biologically superior to wizards and witches who had done so. Proponents of this ideology typically regarded Muggle-born wizards as impure, unworthy of possessing magical ability, and often actively discriminated against them.
ellauri159.html on line 1339: Plato! Jesus! Kant!: The flaw in supremacy : a sketch of the nature, process and status of philosophy as inferring the miracle of nature, the ... the equation of reason and unreason, &c
ellauri159.html on line 1345: I was born here in Amsterdam. My father was a land holder of 700 acres [2.8 km²] here, adjoining the city on both sides of the river, and lived, as I now live, in a large brick house on the south bank of the Mohawk visible as you enter Amsterdam from the east. I was his only child, and went a good deal my own way. I ran to machinery, by fancy; patented among other devices a swathing reaper which is very successful. I was of loose and wandering ways. And was a successful gambler through the Tweed regime -- made "bar'ls" of money, and threw it away. I was a fancy gymnast also, and have had some heavy fights, notable one of forty minutes with Ed. Mullett, whom I left senseless. This was mere fancy. I never lifted an angry hand against man, woman or child -- all fun -- for me. ....I do farming in a way, but am much idle. I have been a sort of pet of the city, and think I should be missed. In a large vote taken by one of the daily papers here a month or so ago as to who were the 12 leading citizens, I was 6th in the 12, and sole in my class. So you see, if Sparta has many a worthier son, I am still boss in the department I prefer.
ellauri159.html on line 1347: Blood did indeed patent a swathing reaper along with other patents, and wrote prolifically, but the larger portion of his writing consisted of letters, either to local newspapers or to friends such as James Hutchison Stirling, Alfred Tennyson and William James (the above quote was from a letter to James). H. M. Kallen wrote of Blood:
ellauri159.html on line 1349: He was born in 1832 and lived for eighty-six years. During that time he wrote much, but unsystematically. His favorite form of publication was letters to newspapers, mainly local newspapers with a small circulation. These letters dealt with an astonishing diversity of subjects, from local petty politics or the tricks of spiritualist mediums to principles of industry and finance and profundities of metaphysics.
ellauri159.html on line 1351: Early books included The Philosophy of Justice Between God and Man (1851) and Optimism: The Lesson of Ages (1860), a Christian mystical vision of the pursuit of happiness from Blood´s distinctly American perspective; on the title page of the book, Blood described it as "A compendium of democratic theology, designed to illustrate necessities whereby all things are as they are, and to reconcile the discontents of men with the perfect love and power of ever-present God." During his lifetime he was best known for his poetry, which included The Bride of the Iconoclast, Justice, and The Colonnades. According to Christopher Nelson, Blood was a direct influence on William James´ The Varieties of Religious Experience as well on James´s concept of Sciousness, prime reality consciousness without a sense of self.
ellauri159.html on line 1353: After experiencing the anesthetic nitrous oxide during a dental operation, Blood concluded that the gas had opened his mind to new ideas and continued experimenting with it. In 1874, he published a 37-page pamphlet, The Anesthetic Revelation and the Gist of Philosophy.
ellauri159.html on line 1357: Blood died in Amsterdam, New York. His final work, Pluriverse, was published posthumously. The morale of his most famous interminable poem was this:
ellauri159.html on line 1361: The praiseful wonder of the vulgar stare —
ellauri159.html on line 1363: Beware the vice of Ireland — rank and stark
ellauri159.html on line 1364: Hypocrisy of feature, treacherous fear
ellauri159.html on line 1365: And furtiveness of vision, the dull cark
ellauri159.html on line 1382: Hypotheses and options, 1. Pascal's wager, 5. Clifford's veto, 8. Psychological causes of belief, 9. Thesis of the Essay, 11. Empiricism and absolutism, 12. Objective certitude and its unattainability, 13. Two different sorts of risks in believing, 17. Some risk unavoidable, 19. Faith may bring forth its own verification, 22. Logical conditions of religious belief, 25.
ellauri159.html on line 1384: Faith on a fact can create the fact. Billin esimerkki koskee yrittäjää ja seuraavaa vuosineljännestä, eli ylhäältä käsin avun saanutta izetietoista optimistisirkkaa. Tää tietysti on ton jenkkiuskomisen varsinainen keissi. Se on totta koska se toimii tähän tarkoitukseen, eli luotto tuottaa voittoa. Lopusta ei ole väliä, se on vaan vanukkaan koristelua. The proofof the pudding is in the eating.
ellauri159.html on line 1391: Temperamental Optimism and Pessimism, 33. How reconcile with life one bent on suicide? 38. Religious melancholy and its cure, 39. Decay of Natural Theology, 43. Instinctive antidotes to pessimism, 46. Religion involves belief in an unseen extension of the world, 51. Scientific positivism, 52. Doubt actuates conduct as much as belief does, 54. To deny certain faiths is logically absurd, for they make their objects true, 56. Conclusion, 6l.
ellauri159.html on line 1395: Rationality means fluent thinking, 63. Simplification, 65. Clearness, 66. Their antagonism, 66. Inadequacy of the abstract, 68. The thought of nonentity, 71. Mysticism, 74. Pure theory cannot banish wonder, 75. The passage to practice may restore the feeling of rationality, 75. Familiarity and expectancy, 76. 'Substance,' 80. A rational world must appear {xvi} congruous with our powers, 82. But these differ from man to man, 88. Faith is one of them, 90. Inseparable from doubt, 95. May verify itself, 96. Its rôle in ethics, 98. Optimism and pessimism, 101. Is this a moral universe?—what does the problem mean? 103. Anaesthesia versus energy, 107. Active assumption necessary, 107. Conclusion, 110.
ellauri159.html on line 1399: Prestige of Physiology, 112. Plan of neural action, 113. God the mind's adequate object, 116. Contrast between world as perceived and as conceived, 118. God, 120. The mind's three departments, 123. Science due to a subjective demand, 129. Theism a mean between two extremes, 134. Gnosticism, 137. No intellection except for practical ends, 140. Conclusion, 142.
ellauri159.html on line 1403: Philosophies seek a rational world, 146. Determinism and Indeterminism defined, 149. Both are postulates of rationality, 152. Objections to chance considered, 153. Determinism involves pessimism, 159. Escape via Subjectivism, 164. Subjectivism leads to corruption, 170. A world with chance in it is morally the less irrational alternative, 176. Chance not incompatible with an ultimate Providence, 180.
ellauri159.html on line 1407: The moral philosopher postulates a unified system, 185. Origin of moral judgments, 185. Goods and ills are created by judgment?, 189. Obligations are created by demands, 192. The conflict of ideals, 198. Its solution, 205. Impossibility of an abstract system of Ethics, 208. The easy-going and the strenuous mood, 211. Connection between Ethics and Religion, 212.
ellauri159.html on line 1411: Solidarity of causes in the world, 216. The human mind abstracts in order to explain, 219. Different cycles of operation in Nature, 220. Darwin's distinction between causes that produce and causes that preserve a variation, 221. Physiological causes produce, the environment only adopts or preserves, great men, 225. When adopted they become social ferments, 226. Messrs. {xvii} Spencer and Allen criticised, 232. Messrs. Wallace and Gryzanowski quoted, 239. The laws of history, 244. Mental evolution, 245. Analogy between original ideas and Darwin's accidental variations, 247. Criticism of Spencer's views, 251.
ellauri159.html on line 1415: Small differences may be important, 256. Individual differences are important because they are the causes of social change, 259. Hero-worship justified, 261.
ellauri159.html on line 1419: The world appears as a pluralism, 264. Elements of unity in the pluralism, 268. Hegel's excessive claims, 273. He makes of negation a bond of union, 273. The principle of totality, 277. Monism and pluralism, 279. The fallacy of accident in Hegel, 280. The good and the bad infinite, 284. Negation, 286. Conclusion, 292.—Note on the Anaesthetic revelation, 294.
ellauri159.html on line 1423: The unclassified residuum, 299. The Society for Psychical Research and its history, 303. Thought-transference, 308. Gurney's work, 309. The census of hallucinations, 312. Mediumship, 313. The 'subliminal self,' 315. 'Science' and her counter-presumptions, 317. The scientific character of Mr. Myers's work, 320. The mechanical-impersonal view of life versus the personal-romantic view, 324.
ellauri159.html on line 1425: Samoilla linjoilla liikkuu nyttemmin Leena Krohn, kuten albumissa 103 on jo kerrottu. Entisessä Nuori, nyttemmin vaan Voima-lehdessä sen uusinta tiedotetta aiheesta Mitä en koskaan oppinut (tästä teemasta riittää kerrottavaa) pasuttaa joku Jaana Kivi, ei tosin yhtä unohtumattomasti kuin kaima Alexis. Leena kertoo et joku oli kirjoittanut vessan seinään filosofian: aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta heti. Ammattifilosofi Simo Knuuttila oli lukenut vessan seinästä opiskelijana Kielissä: Warum scheissen die Deutschen soviel? Weil sie soviel Kartoffel essen. Kaikki ovat lopulta uhanalaisia. Ihmisen luoma on katoavaista, kuten totesi jo saarnaaja. Krohnin mielestä ylivertaisuutemme perustuu asioille kuten ajattelu ja izetietoisuus. Enemmän ajattelua ja vähemmän izetietoisuutta olisi kylä parempi. Hupenevat luonnonvarat eivät tunnista luokkarajoja. Vizi kyllä tunnistavat, loppupeleissä rikkaat eeku rikastuvat lisää ja köyhät kurjistuvat. Ihmiskunnan Usherin talo, hei sehän on Edgar Allan Poe-alluusio. Hörhökirjailija sekin. Krohnin varsinainen vihan kohde on virzanhajuinen makkaratalo. Aika betonibrutaali se onkin. Sitä paikkaa ei ole helppo rakastaa. Muurahaiset pitävät meitä tavattoman yxinkertaisina olioina. Emme osaa edes omaxua ei-kuluttavaa elämää. Aika kuluttavaa tää mustakin on ollut.
ellauri160.html on line 50: We lived near together on a lane in Ch'ang-kan, And we went on living in the village of Chōkan:
ellauri160.html on line 51: Both of us young and happy-hearted. Two small people, without dislike or suspicion.
ellauri160.html on line 59: And would never lose heart in the tower of silent watching. Why should I climb the look out?
ellauri160.html on line 61: Through the Gorges of Ch'u-t'ang, of rock and whirling water. You went into far Ku-tō-en, by the river of swirling eddies,
ellauri160.html on line 63: And I tried to hear the monkeys in your lofty far-off sky. The monkeys make sorrowful noise overhead.
ellauri160.html on line 65: Were hidden, every one of them, under green moss, By the gate now, the moss is grown, the different mosses,
ellauri160.html on line 70: And, because of all this, my heart is breaking They hurt me.
ellauri160.html on line 72: ...Oh, at last, when you return through the three Pa districts, If you are coming down through the narrows of the river Kiang,
ellauri160.html on line 92: – Sen luin tarkkaan ja tunsin oppineenikin jotain. Samoihin aikoihin hankin Poundin cantojen koko laitoksen, jossa on kaikki 120 runoa. Mutta sitten semiotiikka ja mannermainen filosofia veivät mukanaan. Pound jäi.
ellauri160.html on line 125: Pound was born in 1885 in a two-story cupboard house in Hailey, Idaho Territory, the only child of Homer Loomis Pound (1858–1942) and Isabel Weston (1860–1948), who married in 1884. Homer had worked in Hailey since 1883 as registrar of the General Land Office. Pound's grandfather, Thaddeus Coleman Pound, a Republican Congressman and the 10th Lieutenant Governor of Wisconsin, had secured him the appointment. Homer had previously worked for Thaddeus in the lumber business.
ellauri160.html on line 127: Both sides of Pound's family emigrated from England in the 17th century. On his father's side, the immigrant ancestor was John Pound, a Quaker who arrived from England around 1650. Ezra's paternal grandmother, Susan Angevine Loomis, married Thaddeus Coleman Pound. On his mother's side, Pound was descended from William Wadsworth, a Puritan who emigrated to Boston on the Lion in 1632. Captain Joseph Wadsworth helped to write the Connecticut constitution. The Wadsworths married into the Westons of New York; Harding Weston and Mary Parker were Pound's maternal grandparents. After serving in the military, Harding remained unemployed, so his brother Ezra Weston and Ezra's wife, Frances Amelia Wessells Freer (Aunt Frank), helped to look after Isabel, Pound's mother. No oliko Pound sitten sukua myös Henry "setelitukun väärti" Longfellowille? Varmaan niin.
ellauri160.html on line 133: In 1901 Pound was admitted, aged 15, to the University of Pennsylvania's College of Liberal Arts. Years later he said his aim was to avoid drill at the military academy. His one distinction in first year was in geometry, but otherwise his grades were mostly poor, including in Latin, his major; he achieved a B in English composition and a pass in English literature. In his second year he switched from the degree course to "non-degree special student status", he said "to avoid irrelevant subjects". He was not elected to a fraternity at Penn, but it seemed not to bother him.
ellauri160.html on line 135: He took courses in English in 1907, where he fell out with just about everyone, including the department head, Felix Schelling, with silly remarks during lectures and by winding an enormous tin watch very slowly while Schelling spoke. In the spring of 1907 he learned that his fellowship would not be renewed. Schelling told him he was wasting everyone's time, and he left without finishing his doctorate.
ellauri160.html on line 137: From September 1907 Pound taught French and Spanish at Wabash College, a Presbyterian college with 345 students in Crawfordsville, Indiana, which he called "the sixth circle of hell". Se oli Ezran Kouvola. One former student remembered him as a breath of fresh air; another said he was "exhibitionist, egotistic, self-centered and self-indulgent".
ellauri160.html on line 139: He was dismissed after a few months. Smoking was forbidden, but he would smoke cigarillos in his room in the same corridor as the president's office. He was asked to leave the college in January 1908 when his landladies, Ida and Belle Hall, found a woman in his room. Shocked at having been fired, he left for Europe soon after, sailing from New York in March on the RMS Slavonia.
ellauri160.html on line 141: In January and February 1909, after the death of John Churton Collins left a vacancy, Pound lectured for an hour a week in the evenings on "The Development of Literature in Southern Europe" at the Regent Street Polytechnic.
ellauri160.html on line 142: Mornings might be spent in the British Museum Reading Room, followed by lunch at the Vienna Café on Oxford Street, where Pound first met Wyndham Lewis in 1910. "There were mysterious figures / that emerged from recondite recesses / and ate at the WIENER CAFÉ". Ford Madox Ford described Pound as "approaching with the step of a dancer, making passes with a cane at an imaginary opponent":
ellauri160.html on line 144: He would wear trousers made of green billiard cloth, a pink coat, a blue shirt, a tie hand-painted by a Japanese friend, an immense sombrero, a flaming beard cut to a point, and a single, large blue earring."
ellauri160.html on line 146: At a literary salon in 1909, Pound met the novelist Olivia Shakespear and later at the Shakespears' home at 12 Brunswick Gardens, Kensington, was introduced to her daughter, Dorothy, who became Pound's wife in 1914. The critic Iris Barry described her as "carrying herself delicately with the air, always, of a young Victorian lady out skating, and a profile as clear and lovely as that of a porcelain Kuan-yin".
ellauri160.html on line 148: Through the Shakespears, he was introduced to the poet W. B. Yeats, Olivia Shakespear's former lover. He had already sent Yeats a copy of A Lume Spento, and Yeats had apparently found it "charming".
ellauri160.html on line 150: London found Pound amusing. The newspapers interviewed him, and he was mentioned in Punch magazine, which on 23 June 1909 described "Mr. Ezekiel Ton" as "the most remarkable thing in poetry since Robert Browning ... blending the imagery of the unfettered West, the vocabulary of Wardour Street, and the sinister abandon of Borgiac Italy". The phrase "Wardour Street English" denotes the use of near-obsolete words for effect, such as anent; this derives from the once great number of antique shops in the area. anent means about, concerning. Did you know?
ellauri160.html on line 152: Rupert Brooke complained in the Cambridge Review that Pound had fallen under the influence of Walt Whitman, writing in "unmetrical sprawling lengths that, in his hands, have nothing to commend them". But he did acknowledge that Pound had "great talents".
ellauri160.html on line 154: In June 1910 Pound returned for eight months to the United States. Although he loved New York, he felt alienated by the commercialism and newcomers from Eastern and Southern Europe who were displacing the white Anglo-Saxon Protestants. The recently built New York Public Library Main Branch he found especially offensive. It was during this period that his antisemitism became apparent; he referred in Patria Mia to the "detestable qualities" of Jews.
ellauri160.html on line 157: After three days in London he went to Paris, where he worked on a new collection of poetry, Canzoni (1911), panned by the Westminster Gazette as "affectation combined with pedantry". Ford Madox Ford kieriskeli lattialla naurusta kun Calzone oli niin puiseva.
ellauri160.html on line 159: Ford Madox Ford (né Joseph Leopold Ford Hermann Madox Hueffer (/ˈhɛfər/ December 1873 – 26 June 1939) was an English novelist, poet, critic and editor whose journals The English Review and The Transatlantic Review were instrumental in the development of early 20th-century English and American literature.
ellauri160.html on line 161: In The Cantos, Possum is T. S. Eliot: "but the lot of 'em, Yeats, Possum and Wyndham / had no ground beneath 'em." In the New Age office in 1918, he also met C. H. Douglas, a British engineer who was developing his economic theory of social credit, which Pound found attractive. Douglas reportedly believed that Jews were a problem and needed to abandon a Messianic view of themselves as the "dominating race". According to Colin Holmes, the New Age itself published antisemitic material. It was within this environment, not in Italy, according to Tim Redman, that Pound first encountered antisemitic ideas about "usury". In Douglas's program," Pound had found his true muse: a blend of folkloric Celtic twilight with a paranoid hatred of the money economy and a dire suspicion about an ancient tent people's faith."
ellauri160.html on line 163: Imagisme oli Ezran ja Eliza Doolittlen kexintö in the spring or early summer of 1912. They agreed, Pound wrote in 1918, on three principles:
ellauri160.html on line 165: Direct treatment of the "thing" whether subjective or objective.
ellauri160.html on line 169: As regarding rhythm: to compose in the sequence of the musical phrase, not in sequence of a metronome.
ellauri160.html on line 172: Poetry published Pound's "A Few Don'ts by an Imagist" in March 1913. Superfluous words, particularly adjectives, should be avoided (Ahha! This is where Stephen King comes in) as well as expressions like "dim lands of peace". He wrote: "It dulls the image. It mixes an abstraction with the concrete. It comes from the writer's not realizing that the natural object is always the adequate symbol. Just say 'lands'." Poets should "go in fear of abstractions". He wanted Imagisme "to stand for hard light, clear edges", he wrote later to Amy Lowell.
ellauri160.html on line 174: The New England poet Amy Lowell, who was to win the Pulitzer Prize for Poetry in 1926, was apparently unhappy that only one of her poems had appeared in Des Imagistes. Ford Madox Hueffer announced that he had been an Imagiste long before Lowell and Pound, and that he doubted their qualifications.
ellauri160.html on line 175: During the subsequent row, Pound left the table and returned with a tin bathtub on his head, suggesting it as a symbol of what he called Les Nagistes, a school created by Lowell's poem "In a Garden", which ends with "Night, and the water, and you in your whiteness, bathing!" Apparently his behavior helped Lowell win people over to her point of view, as did her offer to fund future work.
ellauri160.html on line 177: H.D. and Aldington were moving away from Pound's understanding of Imagisme anyway, as he aligned himself with Lewis's ideas. Lowell agreed to finance an annual anthology of Imagiste poets, but she insisted on democracy; according to Aldington, she "proposed a Boston Tea Party for Ezra" and an end to his despotic rule. Upset at Lowell, Pound began to call Imagisme "Amygism"; he declared the movement dead and asked the group not to call themselves Imagistes. Not accepting that it was Pound's invention, they refused and Anglicized the term.
ellauri160.html on line 179: In the summer of 1913 Pound became literary editor of The Egoist, a journal founded by the suffragette Dora Marsden. At the suggestion of W. B. Yeats, Pound encouraged James Joyce in December of that year to submit his work. Harriet Shaw Weaver accepted it for The Egoist, which serialized it from 2 February 1914, despite the printers objecting to words like "fart" and "ballocks", and fearing prosecution over Stephen Dedalus's thoughts about prostitutes. Joyce wrote to Yeats: "I can never thank you enough for having brought me into relation with your friend Ezra Pound who is indeed a miracle worker."
ellauri160.html on line 181: This was the first of three winters Pound and Yeats spent at Stone Cottage, including two with Dorothy after she and Ezra married in 1914. "Canto LXXXIII" records a visit: "so that I recalled the noise in the chimney / as it were the wind in the chimney / but was in reality Uncle William / downstairs composing / that had made a great Peeeeacock / in the proide ov his oiye."
ellauri160.html on line 183: Samuel Putnam knew Pound in Paris in the 1920s and described him as stubborn, contrary, cantankerous, bossy, touchy, and "devoid of humor"; he was "an American small-towner", in Putnam's view. His attitude caused him trouble in both London and Paris. English women, with their "preponderantly derivative" minds, were inferior to American women who had minds of their own, he wrote in the New Age. The English sense of what was right was based on respect for property, not morality. "Perched on the rotten shell of a crumbling empire", London had lost its energy. England's best authors—Conrad, Hudson, James, and Yeats—were not English. English writers and critics were ignorant, he wrote in 1913.
ellauri160.html on line 189: On 22 September 1914 T. S. Eliot traveled from Merton College, Oxford, with an introduction from Conrad Aiken, to have Pound read Eliot's unpublished "The Love Song of J. Alfred Prufrock". Pound wrote to Harriet Monroe, editor of Poetry, on 30 September to say that Eliot—who was at Oxford on a fellowship from Harvard—had "sent in the best poem I have yet had or seen from an American ... He has actually trained himself and modernized himself on his own." Monroe did not like Prufrock's "very European world-weariness", according to Humphrey Carpenter, but she published it anyway, in June 1915.
ellauri160.html on line 193: Pound käänsi Li Bain runoja japanilaisten avulla. Ei niitä monta tullut, ennenkin se ehti riitaantua apujapanilaisten kaa. Michael Alexander saw Cathay as the most attractive of Pound's work. There is a debate about whether the poems should be viewed primarily as translations or as contributions to Imagism and the modernization of English poetry. English professor Steven Yao argued that Cathay shows that translation does not need a thorough knowledge of the source language.
ellauri160.html on line 197: Harriet Monroe, editor of Poetry, published a letter in April 1919 from a professor of Latin, W. G. Hale, who found "about three-score errors" in the text; he said Pound was "incredibly ignorant of Latin", that "much of what he makes his author say is unintelligible", and that "If Mr. Pound were a professor of Latin, there would be nothing left for him but suicide" (adding "I do not counsel this"). Pound replied to Monroe: "Cat-piss and porcupines!! The thing is no more a translation than my 'Altaforte' is a translation, or than Fitzgerald's Omar is a translation."
ellauri160.html on line 201: After the publication of Cathay, Pound mentioned that he was working on a long poem. He described it in September 1915 as a "cryselephantine poem of immeasurable length which will occupy me for the next four decades unless it becomes a bore".
ellauri160.html on line 203: In June, July and August 1917 Pound had the first three cantos published, as "Three Cantos", in Poetry. Twice the length of Paradise Lost and 50 times longer than The Waste Land, Pound's 800-page The Cantos ("Canto I" to "Canto CXVI", c. 1917–1962) became his life's work.
ellauri160.html on line 204: In letters to his father in 1924 and 1927, Pound said The Cantos was like the medley of voices you hear when you turn the radio dial.
ellauri160.html on line 205: His obituary in The Times described it as not a great poem, because of the lack of structure, but a great improvisation: "The exasperating form permits the occasional, and in the early Cantos and in The Pisan Cantos not so occasional, irruption of passages of great poetry, hot and burning lava breaking through the cracks in piles of boring scree."
ellauri160.html on line 207: By 1917 The poet F. S. Flint told The Egoist's editor that "we are all tired of Mr. Pound". British literary circles were "tired of his antics" and of him "puffing and swelling himself and his friends", Flint wrote. "His work has deteriorated from book to book; his manners have become more and more offensive; and we wish he would go back to America."
ellauri160.html on line 208: By 1919 Pound felt there was no reason to stay in England. He had "muffed his chances of becoming literary director of London—to which he undoubtedly aspired," Aldington wrote in 1941, "by his own enormous conceit, folly, and bad manners."
ellauri160.html on line 210: The Pounds settled in Paris around April 1921 and in December moved to an inexpensive ground-floor apartment at 70 bis Rue Notre-Dame-des-Champs. Pound became friendly with Marcel Duchamp, Fernand Léger, Tristan Tzara, and others of the Dada and Surrealist movements, as well as Basil Bunting. He was introduced to the American writer Gertrude Stein, who was living in Paris. She wrote years later that she liked him but did not find him amusing; he was "a village explainer, excellent if you were a village, but if you were not, not".
ellauri160.html on line 212: Hemingway, then aged 22, moved to Paris with his wife, Hadley Richardson, and letters of introduction from Sherwood Anderson. In February 1922 the Hemingways visited the Pounds for tea. Although Pound was 14 years older, the men became friends; Hemingway assumed the status of pupil and asked Pound to edit his short stories. Pound introduced him to his contacts, including Lewis, Ford, John Peale Bishop, Malcolm Cowley, and Derek Patmore, while Hemingway tried to teach Pound to box. Hemingway was a drinker, Ezra not.
ellauri160.html on line 214: Eliot sent Pound the manuscript of The Waste Land in 1922. Pound edited it with comments like "make up yr. mind", and reduced it by about half. Possum's dedication in The Waste Land was "For Ezra Pound / il miglior fabbro" (the "better craftsman"), from Canto 26 of Dante's Purgatorio.
ellauri160.html on line 218: English poets such as Maurice Hewlett, Rudyard Kipling, and Alfred Tennyson had made a particular kind of Victorian verse—stirring, pompous, propagandistic and popular. According to modernist scholar James Knapp, Pound rejected the idea of poetry as "versified moral essay"; he wanted to focus on the individual experience, the concrete rather than the abstract.
ellauri160.html on line 220: Pound's contribution to poetry began in the early 20th century with his role in developing Imagism, a movement stressing precision and economy of language. Working in London as foreign editor of several American literary magazines, he helped discover and shape the work of contemporaries such as T. S. Eliot, Ernest Hemingway, and James Joyce. He was responsible for the 1914 serialization of Joyce's A Portrait of the Artist as a Young Man, the 1915 publication of Eliot's "The Love Song of J. Alfred Prufrock", and the serialization from 1918 of Joyce's Ulysses. Hemingway wrote in 1932 that, for poets born in the late 19th or early 20th century, not to be influenced by Pound would be "like passing through a great blizzard and not feeling it's cold."
ellauri160.html on line 222: Angered by the carnage of World War I, Pound blamed the war on finance capitalism, which he called "usury". He was completely right. He moved to Italy in 1924 and through the 1930s and 1940s promoted an economic theory known as social credit, wrote for publications owned by the British fascist Sir Oswald Mosley, embraced Benito Mussolini's fascism, and expressed support for Adolf Hitler. During World War II and the Holocaust in Italy, he made hundreds of paid radio broadcasts for the Italian government, including in German-occupied Italy, attacking the United States, Franklin D. Roosevelt, Great Britain, international finance, munitions makers and mongers, and Jews, among others, as causes, abettors and prolongers of the world war, as a result of which he was arrested in 1945 by American forces in Italy on charges of treason. He spent months in a U.S. military camp in Pisa, including three weeks in an outdoor steel cage. Deemed unfit to stand trial, he was incarcerated in St. Elizabeths psychiatric hospital in Washington, D.C., for over 12 years. Nothing has changed: this sounds precisely like the U.S. decades long persecution of Assange.
ellauri160.html on line 224: While in custody in Italy, Pound began work on sections of The Cantos that were published as The Pisan Cantos (1948), for which he was awarded the Bollingen Prize for Poetry in 1949 by the Library of Congress, causing enormous controversy. After a campaign by his fellow writers, he was released from St. Elizabeths in 1958 and lived in Italy until his death in 1972. His economic and political views have ensured that his life and work remain controversial. He is popular with the alt-right but his opinions about usury forever condemn him in the circles of New York money liberals.
ellauri160.html on line 310: Näin otsikoi juttunsa uudesta The Dawn of Everything -kirjasta The New York Times. Kirjaa lukiessa sama ajatus kävi mielessä useita kertoja.
ellauri160.html on line 311: Ei, mitään maanviljelyn vallankumousta ei tapahtunut, eikä maanviljelyn aloittaminen johtanut byrokraattisiin yhteiskuntiin ja luokkaeroihin, kuten viime aikojen ehkä suosituimman historiateoksen Sapiens (2011) kirjoittanut professori Yuval Noah Harari väittää. Eikä ihmisten poliittinen organisoituminen ole alkuvaiheessa samanlaista pienten yhteisöjen muodostusta kuin mitä on havaittu esimerkiksi simpansseilla, kuten kuuluisa tutkija Francis Fukuyama teoksessaan The Origins of Political Order (2011) väitti.
ellauri160.html on line 313: Fukuyama is known for his book The End of History and the Last Man (1992), which argues that the worldwide spread of liberal democracies and free-market capitalism of the West and its lifestyle may signal the end point of humanity´s sociocultural evolution and become the final form of human government. However, his subsequent book Trust: Social Virtues and Creation of Prosperity (1995) modified his earlier position to acknowledge that culture cannot be cleanly separated from economics. Fukuyama is also associated with the rise of the neoconservative movement, from which he has since distanced himself.
ellauri160.html on line 315: Francis Fukuyama was born in the Hyde Park neighborhood of Chicago, Illinois, United States. His paternal grandfather fled the Russo-Japanese War in 1905 and started a shop on the west coast before being interned in the Second World War. His father, Yoshio Fukuyama, a second-generation Japanese American, was trained as a minister in the Congregational Church, received a doctorate in sociology from the University of Chicago, and taught religious studies. His mother, Toshiko Kawata Fukuyama (河田敏子), was born in Kyoto, Japan, and was the daughter of Shiro Kawata (河田嗣郎), founder of the Economics Department of Kyoto University and first president of Osaka City University. Francis grew up in Manhattan as an only child, had little contact with Japanese culture, and did not learn Japanese.
ellauri160.html on line 317: Fukuyama received his Bachelor of Arts degree in classics from Cornell University, where he studied political philosophy under Allan Bloom. He initially pursued graduate studies in comparative literature at Yale University, going to Paris for six months to study under Roland Barthes and Jacques Derrida but became disillusioned and switched to political science at Harvard University. There, he studied with Samuel P. Huntington and Harvey Mansfield, among others. He earned his Ph.D. in political science at Harvard for his thesis on Soviet threats to intervene in the Middle East. In 1979, he joined the global policy think tank RAND Corporation. Eli vittua se mikään simpanssitutkija oli, Ellei sitten tutkinut omaa napanöyhtää, kun on ilmetyn bonobon näkönenkin. Kokeili taskuaan ja kaikki oli tallella, kelpas hymyillä.
ellauri160.html on line 403: Came we then to the bounds of deepest water, Tultiin sitten meren syvään päähän,
ellauri160.html on line 406: With glitter of sun-rays Päivänsäteet paista,
ellauri160.html on line 417: As set in Ithaca, sterile bulls of the best Ithakan tapaan tehtiin häränpihviä,
ellauri160.html on line 421: Souls out of Erebus, cadaverous dead, of brides Haamut Ereboxesta, karmeet zombiet,
ellauri160.html on line 422: Of youths and of the old who had borne much; Ex-tyttöjä ja poikia ja uupuneita ukkoja:
ellauri160.html on line 428: Slaughtered the herds, sheep slain of bronze; Et teurastakaa lisää, lampaita tappakaa,
ellauri160.html on line 432: I sat to keep off the impetuous impotent dead, Istuin hiekkalaatikkoon hosumaan impotentit zombit loitolle,
ellauri160.html on line 436: Limbs that we left in the house of Circe, Jonka jalat jäivät Kirken mökille,
ellauri160.html on line 448: “A man of no fortune, and with a name to come. Onneton kaveri, jonka nimi on kielen kärjellä.
ellauri160.html on line 450: And Anticlea came, whom I beat off, and then Tiresias Theban, Sit tuli Antiklea3, se sai kyytiä, ja sit teebalainen Tirso,
ellauri160.html on line 452: “A second time? why? man of ill star, Mitä vittua? Sinä taas? Jo oot epeli,
ellauri160.html on line 464: In officina Wecheli, 1538, out of Homer. Weczellin painosta 1538, Homer Simpson.
ellauri160.html on line 474: Bearing the golden bough of Argicida. Jolla on koirantappajan kultaoxa6.
ellauri160.html on line 477: Tolleen se oikeasti päättyy, aposiopeesixeen. of-xvi-cantos-overview/c1-in-a-draft-of-16/i-annotations">Jalkanuotteja:
ellauri160.html on line 479: 1Avernus was an ancient name for a volcanic crater near Cumae (Cuma), Italy, in the region of Campania west of Naples. Part of the Phlegraean Fields of volcanoes, Avernus is approximately 3.2 kilometres (2.0 mi) in circumference. Within the crater is Lake Avernus (Lago d´Averno). Vittuako noi anglosaxit aina sotkee jotain Vergiliusta kreikkalaiseen antiikkiin. Ne on moukkia.
ellauri160.html on line 489: 6This phrase comes from Dartona's Homeric Hymns. The particular line appears in the "Second Hymn to Aphrodite." Scholars provide a variety of translations for the passage. Kearns's translation reads: "the high places [walls, fortifications] of Cyprus are her appointed realm" (25).
ellauri160.html on line 490: The Homeric Hymns (Ancient Greek: Ὁμηρικοὶ ὕμνοι, romanized: Homērikoì húmnoi) are a collection of thirty-three anonymous ancient Greek hymns celebrating individual gods. The hymns are "Homeric" in the sense that they employ the same epic meter—dactylic hexameter—as the Iliad and Odyssey, use many similar formulas and are couched in the same dialect.
ellauri160.html on line 492: 7The golden bough of Argicida - Formula of address for Hermes. "Argicida" is the Latin translation of the epithet Ἀργειφόντης ("Argeiphontes" - slayer of Argus) which is always applied to him, whereas the golden bough is Hermes´ caduceus, or wand. PL. Hermes has an appearance in the other Hymn to Aphrodite (no. V), printed in the Divus volume. Eli se em. kyrvännäköinen tirso-sauva. It all figures. Mua ärsyttää Dos Vidaxen Tirson musta pässintukka, menis parturiin. Luupää.
ellauri160.html on line 501: On vuoden 2022 ensimmäinen päivä. On vuosi kulunut siitä kun viimex kuultiin Sofia Belórfin kuulumiset albumissa 60. Mitkäs nyt on fiiwixet?
ellauri160.html on line 503: Paparazzi iski! Sofia Belórf yllätettiin keimailemasta Cheekille - katso tyly reaktio. Seiskan paparazzi bongasi joulun aatonaattona Cheekin eli Jare Tiihosen, 40, loistokkaan Rolls-Roycen puikoista. Eläköitynyt räppäri parkkeerasi autonsa Helsingin Esplanadille. Hän laittoi kirurginmaskin kasvoilleen ja paineli hienostoputiikin ovesta sisälle. Jaren jälkeen liikkeen ovesta pelmahti sisään Sofia Belórf Bambi-koiransa kanssa. Julkkiskaksikko selkeästi tunnisti toisensa, sillä Sofia ryhtyi keimailemaan ja puhua pulputtamaan Jarelle. Ex-räppäri ei kuitenkaan ollut juttutuulella ja vastaili vain pikaisesti Sofian keskustelunaloituksiin. Lopulta hän käänsi Sofialle selkänsä ja keskittyi siemailemaan ökyputiikin tarjoamaa kuumaa glögiä.
ellauri160.html on line 505: Lisää aiheesta: Kotoaan paennut Sofia Belórf nähtiin luksushotellissa – peittikö kohukaunotar ruhjeita vahvalla meikillä?
ellauri160.html on line 506: Itkuinen Sofia bongattiin viime torstaina Bambi-koira kainalossaan helsinkiläisen Marski-hotellin vastaanotosta.
ellauri160.html on line 507: Sofiasta tehtiin näköhavaintoja pitkin viikonloppua kyseisessä hotellissa.
ellauri160.html on line 508: Sofia kirjautui tiettävästi Marskista vasta maanantaina ulos ja palasi ilmeisesti kotiinsa.
ellauri160.html on line 509: Sofia ja hänen avopuolisonsa, kohuliikemies Stefan ”Stefu” Therman, 34, asuvat arvo-osoitteessa eteläisessä Helsingissä. Varmaa tietoa siitä, oliko Stefu kotona Sofian lähtiessä kodistaan, ei ole. Seiska tavoitti Sofia Belórfin, joka kiisti kaiken tapahtuneen.
ellauri160.html on line 511: – Ei ole mitään tällaista tapahtunut, Sofia kiistää. – Marskissa olen ollut, mutta viinillä. Sofia epäilee, että huhut ovat lähteneet liikkeelle siitä, ettei häntä ole toviin nähty Stefun seurassa. – Olen ollut kipeänä, ja Stefu on ollut juhlimassa, Sofia kertoo. Kun Sofialta kysyy suoraan, meneekö hänellä ja Stefulla hyvin, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. - Normipäivä. Kuukauden vaan asuin hotellissa kun Stefulta lähti mopo käsistä. Dramaattisista suhdekäänteistään tunnetuilla Sofia Belórfilla ja Stefan "Stefu" Thermanilla oli jälleen vähintään yhtä dramaattiset tuloerot - mätkyistä puhumattamaan.
ellauri160.html on line 512: Vaikka Sofia esittelee sosiaalisessa mediassa hulppeaa elämäntyyliään, ei hänen tilipussinsa ole kuitenkaan muhkeista muhkein.
ellauri160.html on line 513: Lue myös: Muotiveska heilui näyttävästi! Kovaääninen Sofia Belórf köpötteli baariin – kuva!
ellauri160.html on line 514: Vuonna 2020 Sofian ansiotulot olivat 65 209 euroa ja pääomatulot pyöreät 0 euroa. Kaunottaren mätkyt ovat vähintään yhtä kovat kuin ansiotkin, nimittäin valtavat 20 117 euroa. Vuonna 2019 Sofian tienestit jäivät 19 514 euroon. Palautuksia hän sai 343 euroa.
ellauri160.html on line 519: Aiheesta lisää: Boom! Sykähdyttävä Sofia Belórf pikkuruisissa bikineissä: valmiina imemään paikallista herkkua - hottiskuva!
ellauri160.html on line 520: Somekaunotar Sofia Belórf nauttii huolettoman oloisena elämästään liikemies Stefan Thermanin kanssa palmujen alla Dubaissa, Arabiemiraateissa.
ellauri160.html on line 521: Sofia on viettänyt aikaa kuntosalin lisäksi myös uima-altaalla tarjoillen silmänruokaa ja itsekin herkutellen. Tällä kertaa kaunokaisen ruokalistalle oli Instagram-päivityksen mukaan päässyt kulhollinen tuoreita hedelmiä sekä virkistävä kookosjuoma. Imemisvalmiudessa olevan kookoksen hinta paikallisella DRIFT Beach Clubilla on 70 dirhamia eli noin 16,50 euroa. Hedelmäkulhosta joutuu pulittamaan 10-18 euroa.
ellauri160.html on line 522: Lue myös: Mitä ihmettä? Stefan Therman nousi koneeseen, Sofia Belórfin matka kohti Dubaita katkesi tylysti.
ellauri160.html on line 523: Luksuspuitteissa pikkuruisissa rantavaatteissa viihtyvä Sofia kirjoittaakin kuvatekstissään englanniksi, että "minulla on ollut huonompiakin päiviä...".
ellauri160.html on line 526: Polkupyöräpoliisit nappasivat kohukaunotar Sofia Belórfin, 31, verekseltään kiinni, kun hän rikkoi tieliikennesääntöjä tiistaina (31.8) aamupäivällä.
ellauri160.html on line 527: Tapahtumapaikkana oli Helsingin keskustassa Albertinkadun ja Eerikinkadun kulmaus. Terassikansa naureskeli, kun Sofia polki valkoisella menopelillään Albertinkatua pohjoiseen, sillä sitä saa ajaa vain etelään. Myös kaksi polkupyöräpoliisia kiinnitti kaunottaren kulkuun huomiota, ottivat tämän puhutteluun ja ojensivat keskustelun päätteeksi sakkolapun. – Kävin tarkistamassa sakon suuruuden, väärään ajosuuntaan polkemisesta seurasi Sohville 40 euron rikesakko, Seiskan lukija raportoi.
ellauri160.html on line 528: Lue myös: Stefan Therman sekavana ratissa – Sofia Belórf nousi ulos öky-Audista kesken aamuriidan: ”En voi olla kyydissä, jos jotain sattuu”
ellauri160.html on line 530: Seiskan lukija joutui lauantaiaamuna todistamaan kohupariskunta Sofia Belórfin, 31, ja Stefu Thermanin, 32, huutoriitaa Helsingin Katajanokalla.
ellauri160.html on line 531: Tilanne sai alkunsa, kun Sofia poistui hulppealta jahdilta aamukahdeksan aikaan. Silminnäkijän mukaan ökypurrella oli käynnissä äänekkäät jatkot.
ellauri160.html on line 533: Stefu oli selvästi hakemassa Sofiaa mukaansa, mutta pariskunnan välillä käytiin riitaa puhelimitse, vaikka kaksikko oli vain muutaman metrin päässä toisistaan.
ellauri160.html on line 534: – Saman tien, kun Sofia nousi jahdilta laiturille, Stefu alkoi huutaa hänelle. Lopulta Sofia kuitenkin hyppäsi Stefun auton kyytiin, silminnäkijä raportoi.
ellauri160.html on line 536: – Kun Sofia tuli ulos autosta, hän hoki samalla, ettei voi olla kyydissä, jos jotain sattuu. Samalla Stefu levitteli autossa käsiään, Seiskalle kerrotaan.
ellauri160.html on line 562: Jaren jälkeen liikkeen ovesta pelmahti sisään Sofia Belórf Bambi-koiransa kanssa. Julkkiskaksikko selkeästi tunnisti toisensa, sillä Sofia ryhtyi keimailemaan ja puhua pulputtamaan Jarelle.
ellauri160.html on line 563: Ex-räppäri ei kuitenkaan ollut juttutuulella ja vastaili vain pikaisesti Sofian keskustelunaloituksiin. Lopulta hän käänsi Sofialle selkänsä ja keskittyi siemailemaan ökyputiikin tarjoamaa kuumaa glögiä. Ex artisti ei kuumunut povikaunottaren jutuista. Onkohan se homo?
ellauri160.html on line 582: A Visual Guide to the Demons That Spooked the Jews of Babylon ellauri160.html on line 584: Scholars believe the reason Jews in Babylon undertook to draw demons between the 5th and the 7th centuries has to do with a series of relaxations of the strictures, which rabbis gave the Jews as a way of dealing with the challenged posed by the increasing strength of Christianity. Fearing that Jews might prefer the new religion, the rabbis agreed to allow magic that included visual images. The demons Vilozny researched were drawn on “incantation bowls” – simple pottery vessels the insides of which were covered with inscriptions and drawings.
ellauri160.html on line 586: The most outstanding is Lilith, a well-known succubus in Jewish texts. The Babylonian Jewish Lilith is a combination of two female Sumerian demons: Lamashtu, who specialized in strangling women and infant during births and Ardat-Lili, whose specialty was the seduction and murder of young men. Lilith, then, both endangers mothers and infants and seduces men and in the bowls that depict her attributes both female demons can be found.
ellauri160.html on line 588: Lilith is often depicted naked and with longer hair and frequently in a seductive dance pose like Ardit-Lili. (Eli se on toi joka seisoo jalat harallaan pillu ärvöllään.) In the inscriptions surrounding the images she is described as a female demon who strangles babies at their hour of birth. Mabhalta, her usual companion, is described on one of the bowls as “the great destroyer of fire.”
ellauri160.html on line 612: ELI: The creatures of the desert will encounter jackals And the hairy goat will call to its kind; Indeed, Lilith (night demon) will settle there And find herself a place of rest.
ellauri160.html on line 628: Pääni putosi takaisin pielukselle ja makasin siinä äänettömänä ihmeissäni. Olin luvannut isälleni että käyttäytyisin juutalaisen tavoin Varsovassa. Matkalla tänne olin vielä kerrannut filosofiani, joka oli vastalause juutalaisuudelle. Juutalaisessa henkilöityi vastalause luonnon ja myös Luojan tekemiä vääryyksiä kohtaan. Luonto tahtoi kuolemaa, mutta juutalai nen valitsi elämän; luonto halusi hillittömyyttä, mutta juutalainen halusi pidättyvyyttä; luonto tahtoi sotaa, mutta juutalainen, varsinkin diasporassa elävä (erittäin kehittynyt juutalainen) etsi rauhaa. Kymmenen (oik. of_Moses">613) käskyä olivat itsessään vastalause luonnon laeille. Juutalainen oli ottanut tehtäväkseen lannistaa luonnon ja valjastaa sen palvelemaan Kymmentä käskyä (oik. 613). Koska juutalainen toimi vastoin luontoa, se halveksi häntä ja kosti hänelle. Mutta voitto ol juutalaisen puolella. Juutalainen ei luopunut taistelusta, vaikka hänen olisi ollut käytävä sitä Jumalaa vastaan. Niinpä, juutalaiset on kuin lutikat, ei niitä tapa mikään, kuten sai Ezra Poundkin huomata.
ellauri160.html on line 632: The North West Angle of the Circle of the Twelve is described as a scorpion which stands upright and composed of putrefying water, gigantic in size. With this demon comes the “unnameable” one, Abaddon, his image is black, huge and covered in whirling wheels and blades, within his hand a wheel which has a multitude of cat-like demons upon it. Behind Abaddon is Maamah or Naamah, a crouching demon like woman, who is of Az – Jeh the Mother of Harlots, she has an animal’s body and eats the earth while crawling.
ellauri160.html on line 634: Within the center is the Adversary form of Samael – Asmodeus. The Cabalists compose Samael as being the Devil of the Tarot, and Asmodeus as a bestial man in a crouching position. The “Rosh Satanim” or “Head of Devils” whose elixir is “Sain ha-mawet”, the poison begetting life in both darkness and light. The “Angel of Death” who is Samael is indeed Ahriman or Satan, the Adversary along with his Bride, Lilith or Az. Asmodeus is a Son of Samael/Ahriman whose consort is a younger daughter of Lilith. Aeshma/Asmodeus is a powerful spirit who manifests in matter through the individual whose path is of the fallen ones.
ellauri160.html on line 636: In Talmudic-midrashic literature, Naamah is indistinguishable from the human Naamah, who earned her name by seducing men through her play of cymbals. She also enticed the angel Shamdon or Shomron and bore Ashmodai, the king of devils. It was later, in Kabbalistic literature like the Zohar, that she became an inhuman spirit. Kun John oli pieni ja sen vaippa oli täynnä, se tuli ja työnsi sen nukkuvien naamaan sanoen "istuu naamalle." Voi saatana. Aika epäinhimillistä.
ellauri160.html on line 638: According to the Zohar, after Cain kills Abel, Adam separates from Eve for 130 years. During this time, Lilith and Naamah seduce him and bear his demonic children, who became the Plagues of Mankind. She and Lilith cause epilepsy in children.
ellauri160.html on line 642: She makes bed sport with the sons of man, and conceives from them through their dreams, from the male desire, and she attaches herself to them. She takes the desire, and nothing more, and from that desire she conceives and brings forth all kinds of demons into the world. And those sons she bears from men visit the women of humankind, who then conceive from them and give birth to spirits. And all of them go to the first Lilith and she brings them up.
ellauri160.html on line 644: 2In the rabbinic literature of Yalḳuṭ Ḥadash, on the eves of Wednesday and Saturday, she is "the dancing roof-demon" who haunts the air with her chariot and her train of 18 messengers/angels of spiritual destruction. She dances while her mother, or possibly grandmother, Lilith howls. She is also "the mistress of the sorceresses" who communicated magic secrets to Amemar, a Jewish sage.
ellauri160.html on line 646: In Zoharistic Kabbalah, she is a queen of the demons and an angel of sacred prostitution, who mates with archangel Samael along with Lilith and Naamah, sometimes adding Eisheth as a fourth mate.
ellauri160.html on line 648: According to legend, Agrat and Lilith visited King Solomon disguised as prostitutes. The spirits Solomon communicated with Agrat were all placed inside of a genie lamp-like vessel and set inside of a cave on the cliffs of the Dead Sea. Later, after the spirits were cast into the lamp, Agrat bat Mahlat and her lamp were discovered by King David. Agrat then mated with him a night and bore him a demonic son Ashm'dai and later Ashmodai, named after Asmodeus, who is identified with Hadad the Edomite.
ellauri160.html on line 650: In a Kabbalistic treatise by Nathan Spira (died in 1662), it is explained that Mahlat was daughter to Ishmael and his wife, who was herself daughter of Egyptian sorcerer Kasdiel. Mother and daughter were exiled to the desert, where the demon Igrathiel mated with Mahlat and engendered Agrat or Igrat. Mahlat later became Esau's wife.
ellauri160.html on line 652: About 1000 years after the era of Solomon and David, another widely known intervention occurred known as "The spiritual intervention of Hanina ben Dosa and Rabbi Abaye" which ended up curbing her malevolent powers over humans.
ellauri160.html on line 653: Some authors, such as Donald Tyson, refer to them as manifestations of Lilith. In additions to being manifestations of the first Lilitu known as Lilith, Agrat and her sisters are indeed Lilith´s children she had while she was in Lilitu form and Agrat is humanoid/demonoid entity that came from Lilith when she was in her Lilitu form known as a Lilin.
ellauri160.html on line 661: Fitnessammattilaisena ja Miss Helsinkinä alun perin tutuksi tullut sometähti Sofia Belórf, 31, on saanut uuden tosi-tv-sarjan. Sofian salaisuudet -nimistä sarjaa esitetään discovery+-palvelussa.
ellauri160.html on line 662: Sometähti Sofia Belórf muistelee omassa realitysarjassaan lapsuuttaan ja kertoo vaikeasta isäsuhteestaan. Belórfin elämästä kertovaa Sofian salaisuudet -tosi-tv-sarjaa esittää discovery+.
ellauri160.html on line 667: (Yllä olevalla videolla ote Sofian salaisuudet -tv-sarjasta.)
ellauri160.html on line 797: Every two weeks, Stammtisch, the Meet-Up group for German speakers, gets together in various bars and restaurants all over the greater Philadelphia area. At their first meeting after New Year’s, the big topic was Lauri Wylie’s Dinner for One, the short TV adaptation of his quintessential British one-act comedy with a huge international cult following—except Britain and the US.
ellauri160.html on line 799: Born into a theater family and cutting his teeth on stage in the 1890s, Lauri Wylie (1880-1951) penned Dinner for One, also known as The 90th Birthday, during the 1920s. It opened in London’s West End in 1948, and made it to Broadway in 1953. Prior to his success with Dinner, he co-wrote revues and operettas, some with his brother. These include a parody of Gilbert and Sullivan, the reigning kings of popular operettas.
ellauri160.html on line 801: After watching the famous movie, one lingering question hit my brain: why did this film never take off in England or the States the same way it had elsewhere? Although its absurdist humor and physical comedy seem tailor-made for the Monty Python set, Dinner for One has spent much of its life as an obscure oddball among most native English speakers.
ellauri160.html on line 803: However, given the vagaries of public taste, we may have to poke around in the Anglo American psyche a bit to find out what’s holding back US support for one of the most popular New Year’s events, almost as famous as AuldLang Syne.
ellauri160.html on line 807: It is really sweet that Germans and others have adopted something and that this sketch is special for them. I respect that and don’t doubt for a second the genuine love and admiration some have for Dinner for One. But I am really surprised to see Monty Python compared with Dinner for One. I have to say it was painful to sit through. Painfully, painfully bad and unfunny. That’s why it has never caught on in Britain. I suppose we must have a very different sense of humour to that of Scandinavia and the German-speaking countries. We don’t consider it funny if someone falls over something. There’s nothing subtle or clever or nuanced about it (Rowan Atkinson’s absurdist physical comedy went down so well due to its complexity, think of the sketch where Mr. Bean makes the sandwich on the park bench and it gets progressively more and more absurd, he gets the fish out of water and slaps it against the bench to kill it before eating it, etc. now that is funny, and food fights in general). It’s not funny the first time the butler falls over the tiger-skin rug and it gets progressively more and more irritating each time he does it. You can spot the punchline a mile off and so the end of the sketch falls very flat. It’s nothing whatever to do with the length of the sketch or its obscurity or difficulty finding it: people still seek out all the comic greats on Youtube, like that fat man watsisname, or Charlie Chaplin who bravely made fun of your Hitler.
ellauri160.html on line 809: Again, no offence meant, if you love the sketch and want others to see it, that is a very nice sentiment but if you find British people, and show them the sketch and ask their opinions, you will find no one laughs and complements will be far from forthcoming at the end. Still, it is fascinating, is it not, how humour translates differently across cultures? In short: we are not amused, not at all.
ellauri160.html on line 811: Dammit, nothing to do with the quality or genre of the humor, (as for stumbling, just look at Chaplin) it´s just about the fucking continentals poking insipid fun of us anglo saxons who invented this kind of humor after all, that´s what is not funny, no Sir, no indeed. Those traitor British actors should be brought to the wall and shot, if they weren´t dead already.
ellauri161.html on line 81:
Division of Heresies:
ellauri161.html on line 83: As stated previously, the word "heresy" is derived from the Greek word "hairetikos", which means "choice." It later came to mean -- the party or school of a man's choice. In the New Testament, the term is used for the parties of the Pharisees and the Sadducees, plus the part of the Nazarenes (Acts 5:17, 24:5, 26:5, 28:22). Before the end of the New Testament, the word begins to take on its distinctively Christian sense, i.e., "a line of thought or practice which deviated from the mainstream of Christianity."
ellauri161.html on line 85: Before one can correctly understand the nature of Christ, he must first understand the nature of god's three heads. I will attempt to define "God" according to three main views of understanding:
ellauri161.html on line 87: MODALISM emphasizes the UNITY of God to the destruction of the TRINITY of God and thus results in UNITARIANISM.
ellauri161.html on line 91: TRITHEISM states the TRINITY OF GOD to the destruction of the UNITY of God thus resulting in THREE GODS (polytheism).
ellauri161.html on line 95: The denial of Christ's Divinity -- which lead to the heresies known as Ebonism, Arianism (Jehovah's Witnesses), Nestorianism, Socinianism, Liberalism, Humanism, Unitarianism.
ellauri161.html on line 97: The denial of Christ's two natures -- which created heretical groups such as Monophysitism, Eutychianism, Monothelitism. These all confuse the two natures of Christ; i.e., absorbed one of His natures into the other.
ellauri161.html on line 99: The denial of Christ's humanity -- which gave rise to Docetism, Marcionism, Gnosticism, Apollinarianism, Monarchianism, Patripassianism, Sabellianism, Adoptionism, Dynamic Monarchianism.
ellauri161.html on line 101: All of these heresies in some way ended up by "splitting" the theanthropic (God-Man) Jesus Christ like a banana split! As St. Augustine once said concerning the doctrine of the Trinity, "Spend your life trying to understand it, and you will lose your mind; but deny it and you will lose your soul." So which one is it? Andy has already made up his mind.
ellauri161.html on line 103: Adoptionism, also called dynamic monarchianism, is an early Christian nontrinitarian theological doctrine, which holds that Jesus was adopted as the Son of God at his baptism, his resurrection, or his ascension. Under adoptionism Jesus is currently divine and has been since his adoption, although he is not equal to the Father, per "my Father is greater than I" and as such is a kind of subordinationism. Adoptionism is sometimes, but not always, related to denial of the virgin birth of Jesus. The other early Christology is "high Christology," which is "the view that Jesus was a pre-existent divine being who became a human, did the Father’s will on earth, and then was taken back up into heaven whence he had originally come," and from where he appeared on earth.
ellauri161.html on line 105: Monothelitism, or monotheletism (from Greek: μονοθελητισμός, romanized: monothelētismós, lit. 'doctrine of one will'), is a theological doctrine in Christianity, that holds Christ as having only one utility function. The doctrine is thus contrary to dyothelitism, a Christological doctrine that holds Christ as having two wills (divine and human). Historically, monothelitism was closely related to monoenergism, a theological doctrine that holds Jesus Christ as having only one strategy set. Both doctrines were at the center of Christological disputes during the 7th century.
ellauri161.html on line 109: Council of Nicaea (AD 324) -- was called by Constantine to consider and, if possible, settle the ARIAN heresy. It gave the church the first great ecumenical creed.
ellauri161.html on line 111: First Council of Constantinople (AD 381) -- called by Emperor Theodosius the Great to correct errors of APOLLINARIANISM and MACEDONIANISM.
ellauri161.html on line 113: The Council of Ephesus (AD 431) -- was presided over by Cyril, Bishop of Alexandria, and was called to deal with NESTORIANISM.
ellauri161.html on line 115: The Council of Chalcedon (AD 451) -- three bishops and two presbyters presided. They were representatives of Leo of Rome. The Council condemned EUTYCHIANISM, and gave the church the creedal statement on Christology which has stood the test of the centuries. The Chalcedonian statement has largely become the orthodox creed or Protestantism.
ellauri161.html on line 117: Second Council of Constantinople (AD 680) -- was called by the Emperor Constantine Pogonatus, and was directed against MONOTHELITISM.
ellauri161.html on line 146: Nyölen ei ole teologina kovin kummoinen, eikä filosofina. Tunteet ovat arvojen heijastuxia sisukaluissa. Ei se ole peliteoreettisesti ratkaisevaa miltä tuntuu vaan se mitä ajaa takaa ja mitä väistelee.
ellauri161.html on line 185: The heart has its reasons of which reason knows nothing, sanoi Blaise Pascalkin. Kuten toisaalla on jo todettu heart tässä yhteydessä tarkoittaa matelijanaivoja.
ellauri161.html on line 203: Nyölö jatkaa siitä, minkä osaa parhaiten, eli analysoi musiikkimaailmaa ja jaarittelee artisteista. Arvostelun jälkeen suositellaan levyjä, joista "voisit pitää" (ja me Spotifyn käyttäjäthän tunnemme ilmiön). Tämä on näennäiskritiikkiä, joka kelluu irrallaan maailmasta. Siltä ei juuri odoteta moraalista tai filosofista otetta, argumentaatiota koskien maailmaamme, muutosvaatimuksia.
ellauri161.html on line 259: Messussa käyminen ja pimiötyöskentely madottavat Antti Nyölénin maailman. Nyölö ajattelee, että samalla hän lähenee Jumalaa. Jumala on hänelle realiteetti, josta korkealentoiset sanat ja ylevä filosofia lähinnä erkaannuttavat. Jumala tarkoittaa sitä, että maailmassa on jokin mieli. Antin mielijumala on paxu pieni mies maailman katolla propelli selässä, jakaa sieltä sille mielialalääkettä.
ellauri161.html on line 267: Hän osoittaa esimerkiksi kosmologi Kari Enqvistin uskontokritiikin heppoisuuden niin perinpohjaisesti, ettei professorin taistelevasta ateismista jää kiveä kiven päälle.
ellauri161.html on line 271: Tosin Antti Nyölén on kirjoittanut kovasanaisesti inhasta ilmiöstä ”kristofobiasta”. Nyölénin mukaan kristofoobikko kuvittelee, että kristinusko kieltää iloitsemasta elämästä ja väittää satuja tosiksi.
ellauri161.html on line 277: Kristofobia on erityisen yleinen psyykkinen ongelma niin kutsutun sivistyneistön parissa. Sen edustajat saattavat pelätä ristiinnaulizemista – kristinuskon lihallista ydinluuta, Nyölén arvelee.
ellauri161.html on line 291: Krusifiksissa kristofoobikko näkee vain kuolleen, alastoman miehen, joka roikkuu puussa kuin kana vartaassa. Puuttuu kuvanlukutaito.
ellauri161.html on line 293: – Krusifiksi on kuva, jossa kuolevaiset kohtaavat. Se on ihmisluonnon kuva. Sen kristofoobikkokin ehkä ymmärtäisi, jos vain katsoisi. Mutta pelostaan hän pääsisi vain, jos osaisi lukea myös tarinan jatkon: pääsiäisen, kirjailija muotoilee. Hmm. eikös koko murha tapahtunutkin juuri pääsiäisenä? Helluntaitahan tässä kohtaa pitäis muistella.
ellauri161.html on line 295: Murhanlemuinen lihansyöjä helvetistä Antti Nyölén toivoisi, että kristityt kiinnittäisivät enemmän huomiota luomakunnan suojelemiseen, eläinten oikeuksiin ja ekokatastrofiin.
ellauri161.html on line 309: – Nihilistit ovat joko paatuneita, teoriassa kuolleita – nämä ovat yleensä filosofisia saivartelijoita, joille Friedrich Nietzsche on idoli ylitse muiden – yksinkertaisesti pelkkiä teeskentelijöitä ja pelkureita, Nyölö kritisoi. Nietsche on kuollut, terveisin jumala.
ellauri161.html on line 356: Uskomattomalle tiedemiehelle Kari Enqvistille, joka "uskoo lujasti, että uskovat tuntevat jotakin enemmän (tai vähemmän) kuin normaalit ihmiset" (s. 90), Nyölén vastaa: "Taatusti uskoon liittyykin tunteita, hyviä, pahoja, monenlaisia. [--] Se on elämys ja tunne, mutta ei ainoastaan, sillä silloinkin, kun ei tunnu miltään, on usko yhä olemassa." (s. 90-91) Tässä on nyt puhe siitä Enkvistiltä puuttuvasta antennista, kz. täältä (ja passim). Andyn rivitalossa on tv-kaapeli. Se on aina kytkettynä, vaikka tv olis off.
ellauri161.html on line 448: Joo ja nimenomaan! Huysmansin jälkipuheesta on ilmeistä, että Au rebours tarkoittikin kirjaimellisesti taantumusta, réaction. Vitun poliisivirkamies halus peruuttaa takas keskiajalle, joka sen miälestä oli apinaköörin historian parasta aikaa, kirkko päätti kaikesta ja hyvin meni. Kristikansan 1000v suruaika, sanoi joku kolleega. Mistä se tähän sitten päätyi? No solipsistis-narsistis-idealistifilosofi Sopen fanittajana, "luotti Schopenhaueriin enemmän kuin omaan järkeensä". No sitä Jorilla ei ollutkaan edes kotitarpeixi. Helvetti mikä ellopää, ja Andy on toinen samanlainen.
ellauri161.html on line 466: Kate Dibiasky (Jennifer Lawrence), an astronomy grad student, and her professor Dr. Randall Mindy (Leonardo DiCaprio) make an astounding discovery of a comet orbiting within the solar system. The problem - it's on a direct collision course with Earth. The other problem? No one really seems to care. Turns out warning mankind about a planet-killer the size of Mount Everest is an inconvenient fact to navigate. With the help of Dr. Oglethorpe (Rob Morgan), Kate and Randall embark on a media tour that takes them from the office of an indifferent President Orlean (Meryl Streep) and her sycophantic son and Chief of Staff, Jason (Jonah Hill), to the airwaves of The Daily Rip, an upbeat morning show hosted by Brie (Cate Blanchett) and Jack (Tyler Perry). With only six months until the comet makes impact, managing the 24-hour news cycle and gaining the attention of the social media obsessed public before it's too late proves shockingly comical - what will it take to get the world to just look up?. — Based on truly possible events.
ellauri161.html on line 472: The Chicxulub asteroid Jennifer Lawrence's character mentions hit Earth 66 million years ago in what is now Mexico. The estimated size of the asteroid was 10 kilometers wide (six miles) and resulted in 75% of all life on the planet dying. Known as the dinosaur killer, the asteroid left a crater estimated to be 150 kilometers (93 miles) in diameter and 20 kilometers (12 miles) in depth.
ellauri161.html on line 474: There was one detail that I think McKay got completely wrong. There is no chance in hell the president of the United States would make a public speech and use metric units like kilometers in it.
ellauri161.html on line 487: I understand why some people hate this film. It feels real in its entirety, it shows you how stupid and insignificant we are and it is extremely apropos today. Also, it was marketed as a comedy, when in fact is a dramatic film that is humorous only in its accurate portrayal of humanity. Then again some people try to "tell you" what it is about and, while it is certainly metaphoric, it isn't about anything more specific than ourselves. It is a mirror. Some people don'tlike what they see in it.
ellauri161.html on line 489: I found it an almost perfect film, with some deliciously carefully crafted moments and great acting. At first I thought the comedic side was actually too much and wished that someone like Steven Soderbergh made the movie instead, but as I was watching it I started to appreciate how methodical the approach was and now I believe Adam McKay was the right man for the job. I enjoyed the overall plot, I liked the characters and how things were presented, but I loved the little things like, for example, the only scene where Europe is mentioned, as a short scene of a news item when they say they are going to convene and find their own solution, resulting in absolutely nothing. I am European and sad to say it struck home. Or the meal scene at the end, which is both emotional, focusing (= religious) and reminding us how even that option can be taken away by something as small as a virus.
ellauri161.html on line 491: Annoyingly, in these days movies from the U. S. are becoming more and more of "a color". They are not telling a story, but are taking a side. They are either democrat or republican, conservative or liberal, blue or red, flyover or coast. Don't Look Up is not a big offender, but the language and presentation was clearly on the "coast" side. Thus, it will be probably appreciated by people who already saw the world this way and ignored or at best maligned by the people on the other side. And it's a pity, because this film is meant to bring us together as a civilization and not keep us divided. I feel like it could have done a better job in that direction.
ellauri161.html on line 494: Now, one friend said that "Don't Look Up" was a masterpiece. Well, I wouldn't go as far as to calling it a masterpiece. Sure, "Don't Look Up" was a watchable movie, and writers Adam McKay and David Sirota definitely had some good jabs at the crazy world we live in today, with the likes of a crazy president, everything being on social media, people being concerned about riches even when facing extinction and such. I found the movie to be watchable and enjoyable, sure, but it wasn't a masterpiece, nor will it become a classic movie for me.
ellauri161.html on line 496: The comedy used in "Don't Look Up", as written by Adam McKay and David Sirota wasn't really something that had me laughing. Sure, I could see the jabs at society and the ridiculing of certain aspects of the society and world we live in today, but it didn't make me laugh.
ellauri161.html on line 499: What works for "Don't Look Up" is the cast, as it has a handful ofgreat names on the list, with the likes of Leonardo DiCaprio, Jennifer Lawrence, Meryl Streep, Cate Blanchett, and so forth. Mitä enemmän julkkixia, sen parempi leffa. On kiva bongata tuttuja naamoja. Ne on kuin perhettä.
ellauri161.html on line 501: After mulling it over, of course, the picture is really quite sad and depressing, if exceptionally accomplished.
ellauri161.html on line 504: Overall, Don't Look Up is devoidof the fun, finesse & ferocity that goes into making a biting & stinging satire. Just like his previous ventures, McKay remains clueless about the necessity ofrestraint when dealing with topics such as this and gets carried away toooften.
ellauri161.html on line 505: BUT what this movie really is, is a last warning by some of the world's finest actors, that we must ACT NOW against global warming by replacing fossil fuels by solar and wind energy. It can easily be done, if only the powers that be dont object and oppose...
ellauri161.html on line 507: Over 30% of the American population does not believe in global warming and think it is a hoax, or fake news. What's more perilous though is the fact that governments worldwide are NOT taking the proposed measures that could curb global warming beneath 1.5 Celsius. Above that treshold of 1.5 degrees Celsius we get a runaway effect of increasing global warming, which would be nothing less than CATASTROPHIC.
ellauri161.html on line 511: Before Covid, former Saturday Night live head writer Adam McKay had already written his smug doomsday satire Don't Look Up based on the usual liberal tropes. Chief among them was the old progressive rant linking those on the right to a predatory elite consisting of a group who were referred to as, in the parlance of days gone by, "robber barons."
ellauri161.html on line 512: But here now it's "Big Tech" who McKay sees as the new (updated) elite embodied in the character of Peter Isherwell (Mark Rylance) billionaire CEO of the giant tech conglomerate BASH.
ellauri161.html on line 514: If the super-rich were the main objects of McKay's wrath, he also was determined to get his digs in at some less important adversaries including climate change deniers along with all the vacuous adherents of addictive social media platforms.
ellauri161.html on line 515: But something happened in 2016 that set the wheels in motion to eventually cause McKay to change the focus of the Don't Look Up script. And that was the humiliating victory of businessman Donald Trump in the presidential election--a man with no political experience--over the left's heir apparent, Hillary Clinton.
ellauri161.html on line 517: The left was utterly ruined by Donald Trump's victory and it looked like they would never recover until a Savior came along and resurrected the once proud party who championed the "little guy." And that Savoir of course was mainstream orthodox medical science.
ellauri161.html on line 519: Climate change was hardly the issue that was going to get the Democratic party out of the mess it was in until "science" easily outplayed the unsophisticated Trump who had no idea how to cope with such an incredibly powerful and clever juggernaut.
ellauri161.html on line 520: Initially the "comet" stood for climate change in the original script. But now liberals were beholden to a far more scary narrative way better than the idea of climate change that might pose a threat only in an unforeseeable future--and that is of course infectious disease medicine. They realized without "the science" they had no chance against the right. So now the comet came to represent the "virus."
ellauri161.html on line 522: How ironic that the giant killer comet would now be reduced to millions of sub-microscopic particles. But the analogy is lame: the decimation of earth by a comet crashing into earth is quantifiable-the conclusion that viruses can cause widespread death is purely speculative based on computer simulations. Where of course is all the widespread death? Unless of course you believe in unsubstantiated propagandistic reports promulgated by fear-mongering mainstream media and social media platforms.
ellauri161.html on line 524: McKay proffers up more cheap digs at the right when he has President Orlean send up a caricature of a flag-waving racist and bigot vet in a suicide mission to deflect the comet from its path.
ellauri161.html on line 529: So what exactly is wrong with McKay's picture of the "robber barons" aligning with the right? Well it's anachronistic. Today it's the left who are in power and it appears that Big Tech is in lock step with them. What's more the left can no longer be said to be sticking up for the "little guy," as they have granted a monopoly to pharmaceutical companies in their promotion of vaccines.
ellauri161.html on line 530: Despite McKay's seeming awareness of the danger of Big Tech setting up one big surveillance state, he fails to recognize that the left-particularly in the encouragement of censorship by social media platforms-has gone way beyond what the right ever did in terms of a threat to our constitutional freedoms.
ellauri161.html on line 532: All of the performers here are saddled with a smug script that promotes the fantasy that the left has a monopoly on virtue, insight and knowledge. That includes Kate Winslet as duplicitous media personality, Brie Evantee, who Dr. Mindy is temporarily seduced by until seeing the error of his ways.
ellauri161.html on line 533: Don't Look up manages to encapsulate the problem with our times: the reliance on experts which is used to justify the proliferation of rigid dogma and ideology through unchecked force. It's all a huge conspiracy of the satanist pedophiliacs who want to inject microchips in our blood.
ellauri161.html on line 535: Another propaganda film by Netflix! Toolong, slow, and full ofannoying overuse scene! Not recommended! Entire film full ofboring conversation, and annoying overuse scene! Such as, overuse of the walking scene, overuse of the arguing scene, overuse of the calling names scene, overuse of the kissing scene, overuse of the staring scene, overuse of the driving scene, overuse of the eating scene, overuse of the drinking scene, overuse of the smoking scene, overuse of the taking pill scene, overuse of the singing scene, overuse of the song playing at the background scene, overuse of the watching video scene, overuse of the tweeting scene, overuse of the making speech scene, overuse of the blackout scene, overuse of the talking on the phone scene, and overuse of the interviewing scene!
ellauri161.html on line 546: The targets of the satire – incompetent governments, media, tech billionaires, populace believing in politics not science – are obvious. There’s a shorthand that makes each character’s real world avatar easy to get hence the laughs but does that undermine the film’s intelligence? No, it's spot on.
ellauri161.html on line 548: Notice how the 2 token niggahs and the 1 kink of the film once again get the short end of the stick.
ellauri161.html on line 551: The porcellain faced Hunting gamist returns home and meets Yule due to her minor celebrity status. The thing is that the film never does anything with Kate’s government scuffle. It’s an odd detour that bloats the runtime severely. (Now THIS IS the problem: these drooping- underlip prof spectators already know what the plot should be and edit what they see accordingly. Hey where are the heroes? Where's optimism? Who's gonna save the world this time round? Superman? Batman? Anyone?)
ellauri161.html on line 562: This is the darkest ofdark comedies, and it covers many topics, including the continued decimation of our planet, our over-reliance on tech, our soul-killing obsession with social media, and the crazy space-race programs created by billionaire men. McKay’s brutal satire takes no prisoners, eviscerates political extremists and lemmings, and basically says we are all fucked if we continue on this current course—with or without an apocalyptic comet hurtling toward Earth
ellauri161.html on line 566: This movie is devoidofhope. There is no optimism in Don’t Look Up. Yes, it deserves comparison to Stanley Kubrick’s Dr. Strangelove, because it pulls laughs out of the fact that the human race is on a crash course with destruction. In Don’t Look Up, the technology has multiplied and advanced, but the message is the same as it was when Slim Pickens rode that bomb to the doomed ground in Strangelove: Humans are messing up big-time, in a manner that is so egregious you just have to laugh at it … to prevent yourself from going insane. The situation is hopeless but not serious.
ellauri161.html on line 568: Kate Blanchett was way the dullest character on the cast. All silicon, no AI. No interest whatsoever, human or otherwise. Dr Strangelove was a lot worse satire than this. The problem with Kubrik was that he had a villain, while the real world has not just one- rather, there are 7 billion of them.
ellauri161.html on line 570: Mark Rylance is hits dead centre as a marvellously moronic mashing of Bill Gates and Steve Jobs. Hey, don't miss Larry Page, Silverfish, Belos, Musk and the rest of the rats!
ellauri161.html on line 576: Like an increasing amount of streaming content, you can keep track of what’s going on with your peripheral vision, turning to give the TV screen your full attention only when something good starts happening.
ellauri161.html on line 578: Footnote: For some reason in the past week or so Don’t Look Up has been subject to far more coverage and discussion than it deserves. No idea why. Maybe people are desperate for non-Covid talking points. Just a theory. (Ouch. This guy is JUST The type of people being made desperatefunof. How sad.
ellauri161.html on line 580: Ja naurettavaa miten jenkit ajattelee vieläkin olevansa yxin maailmassa. Vaivaiset 300M kärpästä 6,7G mitättömän tunarin keskellä. The world is only seriously shown to be America’s to fail to save, an unwieldy act of arrogance that misses the chance to engage with how long it has been since this country led the way.
ellauri161.html on line 584: A lady critic: His approach to comedy and my ability to enjoy his work as a director began to diverge when he had a sequence about bailouts and crony capitalism tacked on to another otherwise funny film. That was tasteless. The problem was McKay seemed to find entertainment and real-world issues to be fundamentally separate, deploying one in hopes of getting eyes on the other. While all we droopy lips know that they are part of one and the same entertainment scene!
ellauri161.html on line 588: And yet it’s hard to think about who, exactly, is going to be moved to make changes to how they live their lives by Don’t Look Up, a climate-change allegory that acquired accidental COVID-19 relevance, but that doesn’t really end up being about much at all, beyond that humanity sucks. And film critics suck about most of all.
ellauri161.html on line 590: Don’t Look Up wants to paint our inaction with regard to climate change as the result of denialism and being distracted by silly things like, say, a movie streaming on Netflix. But climate change isn’t a comet headed our way in less than a year — a lousy, faulty metaphor for where we’re at right now. Except that IT IS! It's probably too late already. Now get a big mouth fuck goddam Allison Willmore,
ellauri161.html on line 593: As a comedy, Don’t Look Up doesn’t work because it’s not funny. As a satire, it flops because the attempts at mockery are broad, puerile, and obvious, unintentionally trivializing the issues it seeks to highlight. As a drama, it collapses because it never makes much of an attempt to be serious.
ellauri161.html on line 597: Speaking of “climate,” that’s the main target here – how people are toostupid to come together even when their survival depends on it. Or maybe it’s the pandemic McKay is allegorizing. Probably both. Meanwhile, the writer/director’s left-of-center politics are on full display. Although Don’t Look Up occasionally ridicules the left, it represents a full-on fusillade against the right. Now that is NOT funny.
ellauri161.html on line 599: The satire not only lacks subtlety, it pushes the bounds of ridiculousness to levels where it works neither as a comedy nor as social commentary. It is too true for laughs.
ellauri161.html on line 601: General Buck Turgidson knockoff (played by an unsmiling Ron Perlman) illustrates how far wide he misses the mark. By exaggerating certain aspects of human behavior, Don’t Look Up takes cynicism to a level that is not only excessive but doesn’t make for a story that’s either compelling or entertaining. During the course of watching Don’t Look Up, the only emotion I experienced was frustration – frustration that the movie could waste so much talent in the service of something so underwhelming. In other words, I could not laugh at all because the laugh was on me.
ellauri161.html on line 604: McKay the writer isn’t up to the task. With this star-studded cast, the classification of a “missed opportunity” doesn’t do it justice; it feels closer to a tragedy. 2 out of 4.
ellauri161.html on line 607: If I wanted to get preached at, I'll just go to church. 1 out of 5.
ellauri161.html on line 609: An Indian (of the elephant kind) liked it:
ellauri161.html on line 610: In the line of the film's fire are power-crazed politicians, corporate czars and co-opted scientists peddling their convenient delusions to a crowd lulled and manipulated through news cycles aimed at achieving collective complacency and complicity. This is just too many for laughs, about 100% of the fucking Americans.
ellauri161.html on line 614: and overly alarmist but nothing that the film places on the table can be dismissed as a figment of a fevered imagination running away from the facts on the ground.
ellauri161.html on line 616: For the anchors, Kate and Randall are just another pair of guests, just another story, on their show. Don't these movie critics realize that this is a "joke" on them? Of course they do, but they have to earn their living too.
ellauri161.html on line 619: Among the baddies are vacuous United States President Janie Orlean (Streep, bad), douchebro Chief of Staff and President’s son Jason Orlean (Hill, worse), perpetually cheery and vapid morning TV show hosts Brie Evantee (Blanchett) and Jack Bremmer (Perry), and creepy tech-billionaire Peter Isherwell (Rylance, who really should know better than the strange attempts at possibly neurodivergent caricature that this role seems to consist of? How so better pray tell cowboy?), as well as the truth-hostile environment of mainstream and social media.
ellauri161.html on line 621: By and large the efforts at humour here feel like juvenile, Grand Theft Auto-level sledgehamer attempts at satire (and I say that as a fan of the video game series, sophistication is not one of my hallmarks.). ’ I can count on the fingers of one hand the parts of the film that came close to eliciting some sort of feeling. And that's what films are for, ain't they?
ellauri161.html on line 624: Big Short (toinen pätkä) had it all: dramatic stakes, intrigue, tension, and bucketloads of sheer entertainment—things that this film never once manages.
ellauri161.html on line 628: The way that Lawrence’s angry, idealistic scientist refuses to get co-opted by a system she correctly identifies as corrupt while DiCaprio’s more amicable character gets swept up in things for a while would seem to be easy material for a scriptwriter to use not just as a commentary on the way the world works, but as rich dramatic material for the ups and downs of a personal and professional relationship.
ellauri161.html on line 631: I’ve seen some people criticise Don’t Look Up for lacking subtlety. I’m not bothered by this. I don’t necessarily need or want the communications about climate change to be subtle. The issue itself certainly is not subtle. We are heading towards—and, again, already are in the midst of—unprecedented death and destruction. Our systems and rulers are not just woefully ill-equipped to deal with this or to prevent the worst of it, they are actively complicit in bringing it about. Those communities around the world that are the most vulnerable and that have had the least part to play in causing the crisis will be the ones to suffer the first and the worst. This isn’t subtle sh*t! This is horrifying, grotesque, psychologically debilitating stuff to ponder—if you even have the privilege to ponder in the first place! I don’t necessarily need subtlety here. Sometimes, to fight propaganda, you need to go loud and bold. But you still have to be effective. We are fighting an almightily powerful enemy. Competence is a necessary minimum. Regrettably, Don’t Look Up does not meet those standards. Its central metaphor doesn’t even make sense! Yes, capitalism is responding as dreadfully to climate change in real life as it does to the comet in the film—the key difference is that capitalism didn’t cause that comet to come hurtling out of the sky in the first place.
ellauri161.html on line 633: Sorry Vagina, I disagree. The comet and capitalism do come from the same source. They are both facts of nature, which the pink-to-tan little worms wriggling on this planet have no clue of how to duck. They are not even clever enough to be that evil.
ellauri161.html on line 635: A Kike lady says it well: Granted, many will accuse Don’t Look Up oflacking the subtlety of McKay’s earlier movies, but there is something refreshingly honest about the film that undeniably lends itself to the silliness of its narrative. Furthermore, it is a film about the absurdity of the current times we live in and nobody can argue that is isn’t crazy to deny facts in favour of outlandish fabrications — or can they?
ellauri161.html on line 637: There is something genuinely endearing about a film that doesn’t seem to care one bit about coming across as silly as long as its message is heard by the millions of viewers who have so far made it into the most watched film in the world after only two days of streaming.
ellauri161.html on line 641: By the way, this is a comedy with several parts that aren’t funny, often deliberately so. It’s also a horror film about substance being smothered by fluff instead of coexisting in healthy moderation. Sometimes tonally jagged is OK. Sharp and broad. Awkward and devastating. If you can’t call out danger without sounding alarmist, how do you actually sound an alarm? (Sheesh, think of what’s changed since 2011’s “Melancholia.”) Hyvä pointti Matt! Tässä sotketaan genrejä ihan kiitettävällä tavalla, ei ihme että jenkkiturvelot on exyxissä.
ellauri161.html on line 643: That’s not a point that hasn’t been made before, and it’s not like there are new notions here about what people might do with their last moments. But there’s something deceptively big and complicated about considering the human capacity to (not) address the largest challenges to their own survival as certain systems prevent action being taken — and people’s ability to recognize that a happy ending isn’t automatic but could be possible with thought and work. There’s such tragedy in the idea of, among many other things, being stuck in a loop of distraction at the expense of progress. Perpetual escapism that prevents escape, with what we’re looking away from and how continually being updated in the stories on the subject.
ellauri161.html on line 645: But, of course, what every other country is doing while the United States takes the lead is never entirely answered either. So why is every other country allowing the United States to let the comet hit the Earth?
ellauri161.html on line 659: Talladega Nights: The Ballad of Ricky Bobby is a 2006 American sports comedy film directed by Adam McKay and starring Will Ferrell, written by both McKay and Ferrell. Before leaving Ricky behind, stock car dad Reese tells Ricky that in life, “If you ain't first, you're last.” Ricky meets his future ex-wife Carley (Leslie Bibb), after she flashes her breasts.
ellauri161.html on line 663: NASCAR-kilpailut ovat olleet teemana sekä Tom Cruisen tähdittämässä Days of Thunder -elokuvassa, että Talladega Nights: the Ballad of Ricky Bobby -komediassa, jossa näyttelevät muun muassa Will Ferrell sekä Sacha Baron Cohen.
ellauri161.html on line 668: Ricky's new car is painted by Susan (next significant other) with a cougar to remind him of his passion and the word "ME" in place of large sponsors. After some more mindless car chases and crashes
ellauri161.html on line 671: For the majority of the film (not Talladega, the new one), we’re bouncing from one republican caricature to the next. Streep is a female version of Donald Trump. Jonah Hill is a fratty version of Donald Trump Jr. Mark Rylance is a right-wing version of Tim Cook. (What a joke, he's way too poor.) And Ron Perlman is a red-eyed version of General Turgidson. When General Turgidson wonders aloud what kind of name "Strangelove" is, saying to Mr. Staines (Jack Creley) that it is not a "Kraut name", Staines responds that Strangelove's original German surname was Merkwürdigliebe ("Strange love" in German) and that "he changed it when he became a citizen". A kike anyway, by the name.
ellauri161.html on line 673: The grim satire is usually pretty tame and ranges anywhere from hilarious to stupid. But the nastiness and negativity here just makes the filmmaker come off like a jerk. At the end of Don’t Look Up, you’re left feeling agitated and angry– not at republicans, but at McKay for making such a dismal affair. If you are a closet republican like me, that is.
ellauri161.html on line 677: Look, I appreciate cynicism but this is unbearably smug and simplistic. Honestly it pulls a lot of punches too (especially at Hollywood and the media) so it really isn't all that edgy, just fairly typical condescension and rage that's entirely unearned.
ellauri161.html on line 682: Very unfortunate watch. Only reason I kept watching was the hope of it getting better. Though I was let down. This was a movie gone bad.
ellauri161.html on line 685: The writers of this satire unfortunately were as vapid as the characters they wrote. The science is awful, it's satire losses its bite when it tries to paint the whole country as anti-intellectual and all media as entertainment. If you are going to pan the anti-intellectualism that is straining this country do it with some intelligence.
ellauri161.html on line 701: No idea what they were trying to do here. Couldn't even get through it. Basically had the plot of Armageddon but wasn't a spoof, guess they were going for a comedy but it wasn'tfunny at all. Just very Hollywood and very odd. Don'twaste your time.
ellauri161.html on line 707: Annoyingly bad. I suppose this might appeal to those who like their humor and satire delivered like a sledge hammer to the head, but if you prefer a more subtle approach, this is not for you. Added to this are the ludicrously exaggerated characters that are so bad that they are laughable, but in the wrong way. The DiCaprio character is just plain irritating. After 20 minutes of this film, I was just wishing the comet would arrive much earlier than anticipated.
ellauri161.html on line 718: If you have more less 5 braincells and laugh at thing like poop or penis you probbably like it, otherwise what a mess of a movie with terrible humor.
ellauri161.html on line 719: (Huh? No penises, no poop, one verbal report of a fart?)
ellauri161.html on line 722: My first movie review: After reading the negative reviews from many of the critics I realized that they are of the same character as the corrupt group that the movie portrays and as in the movie either disconnected from the people or threatened by the message. (Right on Vicki!)
ellauri161.html on line 731: This a movie that is over 2h, I had to skip forward so much that it ended up being a 60m movie, this is a boring movie, 95% of jokes are not jokes but cringe moments. This had everything to be a great movie, great cast, good plot, good cgi, but nope lets make this cringe movie. (You are so right!)
ellauri161.html on line 734: Very bland. Jokes were off. Tough watch
ellauri161.html on line 737: This was a waste of 2 and a half hours of my life. How they got at least 4 academy award winners to make this steaming pile ofcrap shocks me. Would have rather had major dental work done than watch this movie.
ellauri161.html on line 740: I literally couldn't stay awake. I started it twice, and fell asleep both times. I looked up the ending, and from my interpretation of what the movie was supposed to show (how global warming is not being addressed by our current politicians), I think my nap was more productive than staying awake to watch this.
ellauri161.html on line 746: What a piece of sh**t. complete waist of time. It's a shame that with such great cast they couldn't do an even decent movoe.
ellauri161.html on line 749: One of the worst movies I have ever seen. I will never get back that 2.5 hours of my life. Who payed for this crap to be put on film? (Esim sinä.)
ellauri161.html on line 752: Annoying and trying to hard to be funny. Could get past the underwhelming 30 minutes of the movie.
ellauri161.html on line 755: Absolutely the Best Picture of the Year.
ellauri161.html on line 761: Loved it and i have to laugh at some of the review bombing from the maga crowd.
ellauri161.html on line 767: If I could give this zero stars I would. I want the last 2.5 hours of my life back.
ellauri161.html on line 769: Big let down. The humor is so off-putting it doesn´t pull laughs, while the drama is hard to dive into whilst characters scream at the camera. The portrayal is so unrealistic, so cringe, so superficial that none of the characters are true heroes. They all appear as delusional, distracted ego maniacs detached from reality. The end is anti-climactic leaving the viewer with gratitude it looks nothing like the world we actually live in. (True, being 22400 years away. But I bet the immigrant will soon reduce brontauks to extinction.)
ellauri161.html on line 772: Satire needs more than jokes to be funny, and everyone in this movie is equally stupid. A large cast of familiar faces floats through this painfully unfunny exercise in futility.
ellauri161.html on line 781: I´m over halfway through and I want to turn it off.
ellauri161.html on line 790: Its a love or hate it movie. I dont think this is a birilliant movie, but i would recomend it. You can tell if you like it in the first 20 min of the movie. Yeah so that´s my speech about dont look up. (Way to go Sondre o!)
ellauri161.html on line 811: Virgilin ja Kikherneen latinasta ei Jori perusta, hankalaa se onkin lukea. Vulgäärilatina on paljon helpompaa frankofonille. Myöhemmästä kirkkoilustaan huolimatta Jori on ja pysyy kummallisena hienohelmana, hyvin homahtavana.
ellauri161.html on line 851:
ellauri161.html on line 984: Siis varsin keskinkertainen kaveri. Sitten se tapaa ton Barbapapan, joka käännyttää sen takaisin äitikirkkoveneeseen. En décembre 1868, il fait la connaissance de Jules Barbey d´Aurevilly, qui habite en face de chez lui, rue Rousselet (Léon Bloy habite au numéro 24h). C´est l´occasion pour lui d´une profonde conversion intellectuelle, qui le ramène à la religion catholique, et le rapproche des courants traditionalistes. C´est Barbey qui le familiarise avec la pensée du philosophe Antoine Blanc de Saint-Bonnet, « une des majestés intellectuelles de ce siècle », dira Bloy plus tard. Par la suite, Ernest Hello eut également une très forte influence sur lui ; il semble même que ce soit lui qui l´ait incité à écrire.
ellauri161.html on line 986: Bloy ottaa osaa bravuurina ranskalaisten häpeäsotaan 1870-71. Sitten aika toimetonta tunarointia, kunnes vanhemmat kuolevat, ja Bloy alkaa seukata ex-lutkan Anne Marie Roulén kaa, jonka se käännyttää, päinmakuultako selinmakuulle, ei selviä. Anna osoittautuu meedioxi, ja Bloy alkaa vakavammin sekoilla symbolien kaa. Lopulta Anna sekoaa ihan kokonaan ja joutuu pöpilään. Bloy alkaa kaveerata Huysmansin kaa ja tapailee Isle-Adamia. Se on kuin André Breton, joutuu aina kaverien kanssa hakauxiin. La mort de Barbey d´Aurevilly en avril 1889 puis celle de Villiers de l´Isle-Adam en août l´affectent profondément, tandis que son amitié avec Huysmans se fissure. Elle ne survivra pas à la publication de Là-Bas (1891), où Bloy se trouve caricaturé.
ellauri161.html on line 990: Bloy was noted for personal attacks, but he saw them as the mercy or indignation of God. He acquired a reputation for bigotry because of his frequent outbursts of temper. Soon, Bloy could count such prestigious authors as Émile Zola, Guy de Maupassant, Ernest Renan, and Anatole France as his enemies. Bloy is quoted in the epigraph at the beginning of Graham Greene´s novel The End of the Affair, though Greene claimed that "this irate man lacked creative instinct." Bloy is also quoted at the beginning of John Irving´s A Prayer for Owen Meany, another turd. Some pope quoted him, yet another turd.
ellauri161.html on line 996: "And the rich catholics speak of Charity! The so-called Christian riches ejaculating on misery!"
ellauri161.html on line 1085: Ruysbroeck (Or Rusbroek), Jean De, the most noted of mystics in the Netherlands, was born in A.D. 1293 at Ruysbroeck no less, near Brussels, and was educated in the latter city under the direction of an Augustinian prebendary who was his relative. His fondness for solitude and day dreams prevented him from making solid progress, however. His Latin was imperfect, though it is clear that he became acquainted with the earlier mystical writings. He probably did not read the writings of Neo-Platonists, but was certainly not unacquainted with those of the Areopagite.
ellauri161.html on line 1092: His (Mainion) works suggest the thought that the writings of master Eckart (died 1328), with whom Ruysbroeck was contemporary for thirty-five years, exercised influence over our author´s mind. Melkein maisteri Eckartille kävi köpelösti loppupeleissä. Ruisbroeck became vicar of the Church of St. Gudula at Brussels, where he lived in strict asceticism, enjoying the society of persons who had devoted themselves to a contemplative life, composing books and exercising benevolence. Jahas uusi päivä, uusi suopeus. He contended against the sins of the day, and labored to promote reforms. It is said that Tauler once visited him, attracted by the fame of his sanctity.
ellauri161.html on line 1098: At the age of sixty he (Mainio) renounced the secular priesthood and entered the new Augustinian convent Gronendal, in the forest of Soigny, near Brussels, becoming its first prior, and there he died in 1381. His life at once became the subject of legendary tales. The name Doctor Ecstaticus was early conferred on him.
ellauri161.html on line 1100: The chief of his mystical writings are, The Ornament of Spiritual Marriage (Lat. by Gerh. Groot, Ornatus Spiritualis Desponsionis, MS. at Strasburg; by another translator, and published by Faber Stapulensis [Paris, 1512], De Ornatu Spirit. Nuptiarum, etc.; also in French, Toulouse, 1619; and in Flemish, ´J Cieraet der gheestclyeke Bruyloft, Brussels, 1624, Hengelliset häät): — Speculum AEternae Salutis: — De Calculo, an interpretation of the calculus candidus, Re 2:17: — Samuel, sive de Alta Contemplatione. The other works of Ruysbroeck contain but little more than repetitions of the thoughts expressed in those here mentioned. (Esim. 7 hengellisen rakkauden askelmasta.) He wrote in his native language, and rendered to that dialect the same service which accrued to the High German from its use by the mystics of the section where it prevailed. He is still regarded in Holland as "the best prose writer of the Netherlands in the Middle Ages." His style is characterized by great precision of statement, which becomes impaired, however, whenever his imagination soars, as it often does, to transcendental regions too sublimated for language to describe. His works were accessible until lately only in Latin editions (by Surius, Cologne, 1549, 1552, 1609 [the best], 1692, fol.), or in manuscripts scattered through different libraries in Belgium and Holland. Four of the more important works were published in their original tongue, with prefaces by Ullmann (Hanover, 1848). No complete edition has as yet been undertaken (see Moll, )e Boekerij van het S. Barbara-Klooster te Delft [Amst. 1857, 4to], p. 41).
ellauri161.html on line 1102: Ruysbroeck´s mysticism begins with God, descends to man, and returns to God again, in the aim to make man one with God. God is a simple unity, the essence above all being, the immovable, and yet the moving, cause of all existences. The Son is the wisdom, the uncreated image of the Father; the Holy Spirit the love which proceeds from both the Father and the Son, and unites them to each other. Creatures preexisted in God, in thought; and, as being in God, were God to that extent. Fallen man can only be restored through grace, which elevates him above the conditions of nature. Three stages are to be distinguished: the active, or operative; the subjective, or emotional; and the contemplative life. The first proceeds to conquer sin, and draw near to God through good works; the second consists in introspection, to which ascetic practices may be an aid, and which becomes indifferent to all that is not God. The soul is embraced and penetrated by the Spirit of God, and revels in visions and ecstasies. Higher still is the contemplative state (vita vitalis), which is an immediate knowing and possessing of God, leaving no remains of individuality in the consciousness, and concentrating every energy on the contemplation of the eternal and absolute Being. This life is still the gift of grace, and has its essence in the unifying of the soul with God, so that he alone shall work. The soul is led on from glory to glory, until it becomes conscious of its essential unity in God.
ellauri161.html on line 1104: Ruysbroeck was constantly desirous of preserving the distinction between the uncreated and created spirits. In the unifying of the soul with God he does not assert an identification of personality, but merely a cessation of the difference in thought and desire, and a giving up of the independence of the creature. His language was often so strong, however, and his thought often so sublimated, that more cautious thinkers found serious cause to charge his writings with pantheism. This was true of Gerson (Opp. vol. 1, pt. 1, p. 59 sq.).
ellauri161.html on line 1112: Few mystics have ascended to the empyrean where Ruysbroeck so constantly dwelt; and the endeavor to compress into forms of speech the visions seen in a state where all clear and real apprehension is at an end occasioned the fault of indefiniteness with which his writings must be charged. His influence over theological and philosophical thought was not so great as that exercised by Eckart and Tauler, and was chiefly limited to his immediate surroundings. The Brotherhood of the Common Life (q.v.) was founded by Gerhard Groot, one of Ruysbroeck´s pupils, and its first inception may perhaps be traced back to Ruysbroeck himself — a proof that he was not wholly indifferent to the conditions of practical life.
ellauri161.html on line 1118: Discover the power of SwordSearcher: A complete Bible study package, with thousands of tropical and pedophilic entries all linked to verses, designed for meaningful Bible study.
ellauri161.html on line 1121:
ellauri161.html on line 1123: of_a_Country_Priest.jpg/220px-Diary_of_a_Country_Priest.jpg" style="float:right;width:15%"/>
ellauri161.html on line 1127: It tells the story of a young sickly priest who has been assigned to his first parish, a village in northern France.
ellauri161.html on line 1131: A young priest arrives at the small village of Ambricourt, his first parish assignment. He arrives alone by bicycle and is met by no one and unpacks his meager belongings. A couple at the chateau eye him suspiciously and walk away. He begins a diary, which he narrates throughout the film. This is very, very old-fashioned, would not do in Netflix anymore. Because he often feels nauseous and dizzy, he chooses a strict diet free of meat and vegetables. Instead, he has wine and wine-soaked bread with sugar. No wonder he dies in the end (oops, spoiler, sorry).
ellauri161.html on line 1133: A man from his parish demands a full service funeral for his wife and says he will not pay for it. He confers with the priest of Torcy. The girls of the catechism class laugh at him in a prank, whereby only one of them pretends to know the Scriptural basis of the Eucharist so that the rest of them can laugh at their private conversation. His colleagues criticize his diet of bread and wine, and his ascetic lifestyle. "Concerned" about Chantal, the daughter of the Countess, the priest visits the Countess at the family chateau, and appears to help her resume communion with God after a period of doubt. The Countess dies during the following night, and her daughter spreads false rumors that the priest´s harsh words had tormented her to death. Refusing confession, Chantal had previously spoken to the priest about her hatred of her parents.
ellauri161.html on line 1135: The older priest from Torcy talks to his younger colleague about his poor diet and lack of prayer, but the younger man seems unable to make changes. After his health worsens, the young priest goes to the city of Lille to visit a doctor, who diagnoses him with stomach cancer. The priest goes for refuge to a former colleague, who has lapsed and now works as an apothecary, while living with a woman outside wedlock. The priest dies in the house of his colleague after being absolved by him. His dying words are "What does it matter? All is Grace".
ellauri161.html on line 1137: So what was the point? I say as disappointedly as the Korean ladies listening to a reading of Goethe's Werther's Leiden. What? He shot himself? So he never got to shag the woman of his heart? What a drag. And threw the rookie historian out on her ear.
ellauri162.html on line 29:
Två bussar har blåst av vägen.
Lofotnoter
ellauri162.html on line 30: ofoten.jpg" width="100%" />
ellauri162.html on line 35: Hyvä ettei menty Lofooteille tänä jouluna.
ellauri162.html on line 51: Antti Nylén ja kuusi muuta bi ja homofiiliä paljastavat rakkaat kirjansa.
ellauri162.html on line 79: Se tuottaa bibliofiilille pahaa mieltä. Bibliofiilien seuran varapuheenjohtaja Anna Perälä ilahtuu siitäkin, miltä kirjat tuoksuvat ja tuntuvat. Perälän isoisän isoisän isä oli Turussa 1800-luvun alkupuoliskolla vaikuttanut kustantaja, kirjanpainaja ja kirjakauppias. Hän on perimmäinen syy nyt jo eläköityneen tutkijan ja keräilijän hiljalleen syttyneeseen bibliofiliaan. Esi-isän kirjat suorastaan jo haisevat. Tuntuu kuin kirjailijakin, jo vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten kuollut, olisi hetken täällä. Käytävää oli ihan pakko väljentää ja lisätä tuuletusaukkoja.
ellauri162.html on line 90: I look on taxes as an investment in the quality of people I have to live with.
ellauri162.html on line 105: Louis Émile Clément Georges Bernanos (French: [ʒɔʁʒ bɛʁnanɔs]; 20 February 1888 – 5 July 1948) was a French author, and a soldier in World War I. A Roman Catholic with monarchist leanings, he was critical of elitist thought and was opposed to what he identified as defeatism. He believed this had led to France´s defeat and eventual occupation by Germany in 1940 during World War II. His two major novels "Sous le soleil de Satan" (1926) and the "Journal d’un curé de campagne" (1936) both revolve around a parish priest who combats evil and despair in the world. Most of his novels have been translated into English and frequently published in both Great Britain and the United States.
ellauri162.html on line 111: Bernanos was born in Paris, into a family of craftsmen. He spent much of his childhood in the village of Fressin, Pas-de-Calais region, which became a frequent setting for his novels. He served in the First World War as a soldier, where he fought in the battles of the Somme and Verdun. He was wounded several times.
ellauri162.html on line 113: After the war, he worked in insurance before writing Sous le soleil de Satan (1926, Under the Sun of Satan). He won the Grand Prix du roman de l'Académie française for The Diary of a Country Priest (Journal d'un curé de campagne), published in 1936.
ellauri162.html on line 132: Mouchette est l´œuvre d´un homme qui avait cinquante ans lorsqu´il conçut ce personnage, découvrant les mouvements les plus profonds et les plus inexprimables d´une féminité qui s´éveille et s´affirme. Bernanos signe ici un portrait intemporel et poétique de gamine « désespérée ». Kuulostaa aika pedofiililtä.
ellauri162.html on line 138: With political tensions rising in Europe, Bernanos emigrated to South America with his family in 1938, settling in Brazil. He remained until 1945 in Barbacena, State of Minas Gerais, where he tried his hand at managing a farm.
ellauri162.html on line 140: After France´s Liberation, De Gaulle invited Bernanos to return to his homeland, offering him a post in the government. Bernanos did return but, disappointed to perceive no signs of spiritual renewal, he declined to play an active role in French political life. Plusieurs fois blessé, il mène une vie matérielle difficile et instable en s´essayant à la littérature.
ellauri162.html on line 163: Convaincu que le monde moderne est une « conspiration contre toute espèce de vie intérieure », il y dénonce « la dépossession progressive des États au profit des forces anonymes de l’Industrie et de la Banque, cet avènement triomphal de l’argent, qui renverse l’ordre des valeurs humaines et met en péril tout l’essentiel de notre civilisation ».
ellauri162.html on line 176: Mikäs on tää epoux ja epouse parabole? Se on nähtävästi Hooseaa, jotain pikkuprofettaa:
ellauri162.html on line 178: One of the early writing prophets, Hosea used his own marital experience as a symbolic representation of God and Israel: God the husband, Israel the wife. Hosea´s wife left him to go with other men; Israel left the Lord to go with other gods. Hosea searched for his wife, found her and brought her back; God would not abandon Israel and brought them back even though they had forsaken him.
ellauri162.html on line 179: It´s what the book of Hosea is all about. The wife´s name is Gomer.
ellauri162.html on line 180: You may be referring to Gomer the wife of Hosea.
ellauri162.html on line 182: To understand more fully the connection between Hosea’s domestic affairs and Israel’s relationship with Jehovah, consider these words: “Jehovah went on to say to me: ‘Go once again, love a woman loved by a companion and committing adultery.’” (Hosea 3:1) Hosea complied with this command by repurchasing Gomer from the man with whom she had been living. Afterward, Hosea firmly admonished his wife: “For many days you will dwell as mine. You must not commit no furher fornication, and you must not come to belong to another man.” (Hosea 3:2, 3) Gomer responded to the discipline, and Hosea resumed marital relations with her. How did this apply to God’s dealings with the people of Israel and Judah?
ellauri162.html on line 184: The point of the story is that God is willing to forgive us and accept us back IF we approach him with a repentant heart. And any man who tries to live a godly life MUST also forgive and accept his wayward wife IF she approaches him with a truly repentant heart. [Repentance: being so very very VERY sorry for your sin that you think you will NEVER do that again!]
ellauri162.html on line 196: - You know i thought the point of that story was to uplift people. Why on Earth would you want one to do just the oppisite.
ellauri162.html on line 205: de la maladresse. Sa bêtise est inoffensive, elle est si
ellauri162.html on line 225: Artaux Pas si Mauvais était, avec Mika Waltari et Sofi Oksanen, un des écrivains finlandais les plus connus dans le monde. Ils sont tous les trois trés mediocres.
ellauri162.html on line 261: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri162.html on line 265: Marcel Aymé, né le 29 mars 1902 à Joigny et mort le 14 octobre 1967 chez lui, rue Norvins dans le 18e arrondissement de Paris, est un écrivain, dramaturge, nouvelliste, scénariste et essayiste français. Écrivain prolifique, il a laissé deux essais, dix-sept romans, plusieurs dizaines de nouvelles, une dizaine de pièces de théâtre, plus de cent soixante articles et des contes. Avec ces écrits il fournit une « étude sociale », avec un vocabulaire précis pour chaque type humain. Son langage mêle les différents registres : argot, patois régional franc-comtois, soutenu et anglais phonétiquement francisé. Très attaqué par la critique, y compris pour ses textes les plus inoffensifs comme Les Contes du chat perché4, il doit l'essentiel de son succès au public. Il a également écrit de nombreux scénarios et traduit des auteurs américains egalement simpletons: Arthur Miller (Les Sorcières de Salem), Tennessee Williams (La Nuit de l'iguane).
ellauri162.html on line 269: Que peuvent donc avoir de commun les écrivains Marcel Camus, Marcel Aymé, Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, Louis Aragon, Jacques Prévert, Georges Bernanos, Aimé Césaire, Bernard Clavel, Guy de Maupassant, Georges Sand, les peintres Claude Monet, Gustave Courbet, Honoré Daumier, les compositeurs Hector Berlioz, Maurice Ravel, les politiciens Philippe Seguin (de droite), Jack Ralite (de gauche), le syndicaliste Edmond Maire, le philosophe Jacques Bouveresse, les chanteurs et poètes Georges Brassens, Léo Ferré, l'acteur et humoriste Bourvil, les actrices Catherine Deneuve, Claudia Cardinale, Brigitte Bardot, la chanteuse Mylène Farmer, la madame Miss France Geneviève de Fontenay, les prix Nobel de physique Pierre et Marie Curie, le médecin humanitaire Anne-Marie Gouvet, la chercheuse spécialiste des cancers professionnels Annie Thiebaud-Mony, ou tout récemment le dessinateur de bandes dessinées Tardy… ?
ellauri162.html on line 355: Psykiatrian professori Tiede-lehdessä eli etuoikeutetun lapsuuden. Vaikka 60-80% väestöstä kokee mielenterveysoireita, se on niistä välttynyt lähes kokonaan (koputa puuta). Voisko syynä olla, että sen fyysikkoisä laittoi sen 6-vuotiaana lineaarikiihdyttimeen? Kokeillaan samaa Huismannin idoliin, jo aikaisemmin monta kertaa esiintyneeseen Charlesiin. Seuraavat 2 Callen runoa on mainittu Huismannin kirjan alaviitteessä 27.
ellauri162.html on line 385: Toinen kvartetti - Maturiteetin negatiivinen arviointi. Toinen kvartaali alkaa irtisanoutuneella havainnolla, joka näkyy seurauksena ("Tässä se on", jae 5) ensimmäisen säkeistön ajatuksen tasolla. Se on tulos, joka annetaan kahdessa peräkkäisessä vaiheessa ("tässä se on"... "ja se", jakeet 5 ja 6). Se näyttää kronologisen sekvenssin (syksy kesän jälkeen). Puutarhan kuva on pitkäaikainen ja pahentunut (tuhoa ja korjaustarvetta). Betonitermien ("lapio", "haravat") käyttö ja kuvien kertyminen tekevät tästä säkeistöstä visuaalisen kuvan ajan katastrofeista. Nämä katastrofit enteilivät kuolemaa, kuten jakeen 8 ("kuten haudat") vertailu viittaa: elämä ja inspiraatio tuhoutuvat ajan myötä.
ellauri162.html on line 398: Des divans profonds comme des tombeaux, Meillon haudan syvyisiä leposohvia,
ellauri162.html on line 424: II. Toka kvartetti - Viimeisistä hetkistä nauttiminen. Käyttämällä viimeisiä lämpöjään, Sydämemme ovat kaksi suurta soihtua. Kuka heijastaa heidän kaksoisvalojaan Mielestämme nämä kaksoispeilit. Jakeessa 5 annetaan profuusion tunne "tahdon mukaan" (ilman maltillisuutta), mutta adjektiivi "viimeinen", joka on asetettu antepositioon, osoittaa, että täällä käytetään elämänsä viimeisiä voimia ennen kuolemaa. On välttämätöntä nauttia viimeisistä hetkistä, joten runoilija yhdistää kuoleman ilon ja aistillisuuden käsitteeseen ("lämpö"). Leksikaalinen lämpökenttä ("lämpö", "soihdut") vastustaa kuolemaan perinteisesti liittyvää kylmyyttä. Jakeessa 6 "valtavat soihdut" osoittavat jälleen kerran positiivisen kuvan kuolemasta ("soihtujen herättämänä"), koska ne liittyvät adjektiiviin "laaja".
ellauri162.html on line 426: Jakeet 6, 7 ja 8 osoittavat rakastavaisten liiton, jossa kaksinaisuuden leksikaalinen kenttä ("kaksi" toistetaan 3 kertaa, "of", joka foneettisesti muistuttaa "kahta", "kaksinkertaista", "peilejä", "kaksosia"). "Meidän kahden" anafora (jakeet 6 ja 8) vaatii tätä kaksinaisuutta. On porrastusta, kaksi sielua lähestyvät quatrainissa: ensinnäkin he ovat "kaksi", sitten he "heijastavat" kuin "peilit" tullakseen "kaksosiksi". Jakeessa 8 rappeutumisesta ("Kahdessa mielessämme nämä kaksoispeilit") on säännöllinen leikkaus (5/5), joka vaatii tätä symmetriaa kahden olenton välillä - > muoto palvelee taustaa. Jakeessa 8 sana "henget" osoittaa, että rakkausliitto ottaa hengellisen eikä fyysisen ulottuvuuden. Lisäksi rakastajat on nimetty vain metonymy tässä quatrainissa ("sydämet", "mielet"), ikään kuin he alkaneet erota ruumiistaan.
ellauri162.html on line 486: Proosan puolella Kikherneen sanahelinä, monimutkaiset vertaukset, käsittämättömät harhapolut eivät liioin innostaneet häntä. Häntä eivät toden totta temmanneet mukaansa tämän ylätyyliset apostrofit, patrioottisten hokemien ehtymätön vuo, paatokselliset juhlapuheet, jähmeä tyyli, mehevä ja rehevä mutta kuitenkin pyylevä, ytimetön, vailla selkärankaa - lauseen aloittavien adverbilitanioiden kamala kuona, ohuin konjunktiosäikein toisiinsa nivottujen pönäköiden lauseperiodien muuttumattomat formulat, saati uuvuttava mieltymys toistoon tyylikeinona. Toisaalta myöskään lakonisesta sahastaan tunnettu Caesar ei miellyttänyt häntä, sillä nähtävästi Ciceron äärimmäinen vastakohta tarkoitti vain niuhottamista ja kiristämistä, hedelmätöntä ynnäämistä, outoa ja täysin aiheetonta pidättelyä.
ellauri162.html on line 488: Ei tää hapannaama tykännyt Plautuxestakaan, alatyylinen komiikka ja moukkamaiset sukkeluudet ei olleet sen cup of tea. Arbiter elegantiarum löytyy sen luuporsliinikupista, mikä ei ketään yllätä.
ellauri162.html on line 497:
Commodianus: Instructions in favour of christian discipline against the gods of the heathens.
ellauri162.html on line 499: - Table of Contents -
ellauri162.html on line 554: Commodianuksen tiedon lähteet olivat Raamattu - pääasiassa maailmanloppu, profeetat ja neljäs Esdrasin kirja - Sibylline-oraakkelit, tertullian, Minucius Felix, Cyprian ja Lactantius. Terencestä, Lucretiuksesta, Horacesta, Cicerosta ja ennen kaikkea Virgilin ilmaisutavoista hän lainaa ilmaisutapoja. Hänen teologiansa ei ole luotettava; Millenarianismin lisäksi hän näyttää tunnustavan monarkianismin ja patripassianismin, kaksi harhaoppia Kolminaisuuden suhteen. Hänen kielensä ei ole vain karkea, vaan virheellinen, ja olisi virhe etsiä Commodianuksessa aksentin perusteella perustuvan kääntymisen alkuperää. Vaikka hän ei ole perehtynyt prosodiaan, hän yrittää kirjoittaa daktyylisellä heksametrillä ja onnistuu vain 63: ssa yli 2000 jakeesta.
ellauri162.html on line 568: Uudistetun maailman perijänä Noah tekee lähes kaiken oikein, mutta hän on vain pieni hidastetöyssy matkalla kadotukseen. Ihmisen laskeutuminen täydelliseen jumalattomuuteen, itsestäänselvyys perisynnin vuoksi, etenee vielä nopeammin Nooan kuoleman jälkeen, kun rutto, jotka nyt paljastuu epäjumalanpalvonnaksi, vaatii koko ihmiskunnan uhrikseen (3.99-326). Alethian kolmas osa alkaa klo 3.326 Abrahamin syntymällä, "taivaan arvoinen mies" (vir dignus caelo). Hänen tehtävänään on johtaa kansansa ja todellakin koko ihmiskunta takaisin todellisen Jumalan pariin. Abrahamin kertomus pääsee vasta alkuun, mutta Abrahamin tehtävän lopullinen menestys ennustetaan juonipaljastuxena. Kuten edellä todettiin, runo päättyy Sodoman tuliseen katastrofiin.
ellauri162.html on line 598: Hans Vaihinger (25. syyskuuta 1852, Nehren – 18. joulukuuta 1933, Halle) oli saksalainen filosofi joka syntyi Saksassa Württembergissä Nehrenissä, lähellä Tübingeniä ja kertomansa mukaan kasvoi hyvin uskonnollisessa ilmapiirissä. Hän opiskeli filosofiaa, teologiaa, luonnontieteitä sekä matematiikkaa Tübingenissä, Leipzigissa ja Berliinissä. Myöhemmin hänestä tuli filosofian opettaja ja professori Strasbourgiin, ennen kuin hän muutti Halleen vuonna 1884. Vuodesta 1892 lähtien hän hoiti filosofian professuuria Hallen yliopistossa. Hän joutui eroamaan virastaan vuonna 1906, kun hänen näkönsä heikkeni.
ellauri162.html on line 602: Filosofia ulottuu kuitenkin luonnontieteen ulkopuolelle. Ei voida koskaan olla varmoja, että maailma jatkaa olemistaan vielä huomennakin, mutta yleensä odotetaan, että näin tapahtuu, eikä vielä ole petytty. Individuaalipsykologian perustaja Alfred Adler sai paljon vaikutteita Vaihingerin ajatuksista. Myöhemmin James Hillman kehitti Vaihingerin ja Adlerin ajatuksia edelleen. Ei ne siitä juuri kohentuneet.
ellauri162.html on line 603: Vaihingerin Als Ob filosofia kärsi viimeisen kolauxen kun myyrännäköinen proffa törmäsi luokkahuoneen oveen. Turhaan se koitti olla niinkuin ei vaitiskaan. Kyllä otti päähän ja kuhmu vaikutti ihan aidolta.
ellauri162.html on line 608: Japanilaisen professorin läpimurtohoito sallii luonnollisen erektion saavuttamisen 4 sekunnixi. Klikkaa tästä! Klik! Noh. Klik klik! Mit vit ? Klik klik klik!
ellauri162.html on line 610: Professori Masaru Kiemura (molekyylibiologian asiantuntija) päätti kääriä hihat ja vapauttaa miehet lopullisesti häpeästä ja komplekseista, jotka liittyvät siihen, että penis ei ole valmis toimintaan. Tämä on sukupuolisen vallankumouksen alku.
ellauri162.html on line 612: Pumput, voiteet, geelit ja kemialliset pillerit vaikuttavat keinotekoisesti erektioon. Sen sijaan japanilaisen professorin hoito laajentaa paisuvaiskudosta ja antaa sille mahdollisuuden maksimoida verenkiertonsa vastauksena seksuaaliseen ärsykkeeseen (esim. aistilliseen suudelmaan tai näkyyn kumppanin riisuuntumisesta).
ellauri162.html on line 615: Herra M.S. S. (37 vuotta) on yksi ensimmäisistä miehistä Suomessa, jotka käyttivät Prof Kiemuran Dr Extenda-valmistetta:
ellauri162.html on line 617: Olen työskennellyt kansainvälisessä yhtiössä melko korkeassa asemassa. Joka päivä oli paljon stressiä, mutta menestyin. Ja muutama vuosi sitten minusta tuntui siltä, että asiat eivät voisi olla paremmin! Näin oli eräisiin treffeihin saakka myyntiosaston viehättävän naisen kanssa. ...Hän oli miellyttänyt minua jo pitkään. Joten kun me viimein tapasimme läheisemmin, on tuskin yllättävää, että siirryimme nopeasti makuuhuoneeseen. Ja siellä odotti katastrofi ... Minun penikseni ei halunnut seisoa millään. Tämä nainen yritti kovasti auttaa minua, hän osoitti suurta ymmärrystä, imutti ja vemputti, mutta lopulta mitään enempää ei tullut välillämme. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että en ollut koskaan elämässäni tuntenut suurempaa nöyryytystä elämässäni.
ellauri162.html on line 621: Kuulin kuitenkin hyvissä ajoin Prof Kiemuran Dr Extenda-kuurista. Nyt tiedän, että jos en olisi käyttänyt sitä, olisin tehnyt elämäni mokan. Impotenssi esti minua täysin harrastamasta normaalia elämää, mutta 4 viikkoa riitti, jotta kaikki ei vain palautunut normiin, vaan se toi minulle täysin uusia kokemuksia sängyssä! Ensimmäistä kertaa minulle on alkanut tapahtua niin, että naiset, joiden kanssa olen sängyssä, saavat useita pistoja ennen notkahdusta ja palaavat luokseni saadakseen lisää! Itseluottamus, jonka olen saanut, on sanoin kuvaamaton – sen ansiosta pystyin vaihtamaan työni jopa parempaan kuin minun edellisessä firmassani. Paljon kiitoksia!
ellauri162.html on line 623:
Prof Masaru Kiemuran elämä ja teot
ellauri162.html on line 629: Masaru Kiemura is Former Production Director at PT Century Textile Industry Tbk. Masaru Kiemura´s professional profile is on Relationship Science, the database of decision makers.
ellauri162.html on line 631: He was Professor (Full) April 2014 - December 2014.
ellauri162.html on line 632: University of Science and Technology Liaoning
ellauri162.html on line 643: Tiivistelmä: Tietojen analysointilaite sisältää professorin ja tallennusyksikön plus 1-3 naispuolista ilmaisinta. Professori sisältää: Panomiehen tietolaskimen panomiehen tietojen laskemiseksi sisältäen ainakin yhden seuraavista: panomiehen toimintanopeus ja panomiehen sijainti ensimmäisestä ilmaisimesta hankitun ensimmäisen tiedon perusteella; edistymistietolaskimen panon edistymisinformaation laskemiseksi, mukaan lukien panon edistymisnopeus toisesta ilmaisimesta hankitun toisen tiedon perusteella; ruisketietolaskin ruisketietojen laskemiseksi sisältäen ainakin yhden ruiskeen määrästä ja ruiskeen sijainnista kolmannelta ilmaisimelta hankitun kolmannen tiedon perusteella; ja informaatioyhteyden erottimen muodostamaan dataa, joka ilmaisee yhteyden vähintään kahden tyyppisen informaation välillä, panomiestietojen, panon edistymisinformaation ja ruiskeinformaation joukossa, koskien kutakin useista ennalta määrätyistä aikaväleistä.
ellauri162.html on line 652: Conflict of interest statement
ellauri162.html on line 657:
Conclusion: Females confronted with a tortuous splenic penis may have an increased risk of fetus formation.
ellauri162.html on line 661: Since loss of my pluripotence, I have mainly been dealing on European casual wear for more than 20 years. So I have experience also dealing with many shops in Japan. I have gotten much knowledge of the fashion industry, through experience of production management, wholesale and sales positions. In addition, I am glad to have made many acquaintances through the job.
ellauri162.html on line 692: Pope Leo XIII, 1891, wrote the encyclical Rerum Novarum as the industrial revolution and political change swept across Europe. The relationship between employers and employees was changing dramatically. Individuals had become wealthy, but most remained poor even though they worked hard. Pope Leo XIII´s encyclical spoke of the condition of the working classes during a time when many advocated revolution.
ellauri162.html on line 694: The Church recognizes that the lack of workers union contributed to an unjust situation where many work in conditions little better than slavery. One solution proposed by socialists was to eliminate private property altogether. Pope Leo XIII dismisses this solution because "every man has by nature the right to possess property as his own." He also notes that "the impelling reason and motive of his work is to obtain property." Instead of helping the working class, the elimination of private property would only hurt those it was intended to benefit.
ellauri162.html on line 696: Private ownership "is not only lawful, but absolutely necessary." In addition, the right to property is essential in maintaining the structure of the family. For what can pater familias use to threaten the children with if not the legacy? A worker ought to be given the opportunity to live sparingly, save money, and invest his savings for the future.
ellauri162.html on line 698: People have become accustomed to working for their own needs. Working enables people to earn an honorable livelihood, but using employees as mere objects is wrong. Workers and the rich are dependent upon each other. The worker ought to complete the tasks that they freely agree to, never destroy an employer´s property, never use violence for their cause, never take part in riots or disorder, and not associate with those who encourage them to act unethically. (As Pope John Paul II would later emphasize in Laborem Exercens, work ought to be seen as a privileged expression of human activity. Work, including cultural production, is an example of human creation in the image of the creator.)
ellauri162.html on line 700: The employer ought to respect the dignity of each employee and shouldn´t view them as slaves. Workers must also have time for their religious duties and must receive tasks appropriate for their sex and age. Workers and employers ought to be free to negotiate and come to an agreement, but natural justice must ensure that wages are sufficient to support a "frugal and well-behaved wage-earner." To ensure these rights and duties are maintained worker´s associations ought to exist to work towards the common good.
ellauri162.html on line 702: The relationship between worker and employer ought to be shaped by the bonds of friendship and brotherly love. Both are children of God and created in His image. The Church desires that the poor better their situation and has a role to speak out on their behalf and to seek relief of poverty.
ellauri162.html on line 706: It is important to remember that we were not created for this world, but rather for everlasting life with God. Riches should be viewed as an obstacle for eternal happiness, and that they do not bring freedom. With this in mind, associations of workers and employers ought to do what is best for the body, soul, and property of all involved.
ellauri162.html on line 717: Masturbation. It’s not just a great way to kill time, but it’s also the safest sex you can have. And it has many health benefits. (See: 5 Reasons You Should Masturbate Tonight.) Although we can all agree that masturbation is pretty much the cherry on top of the ice cream of life, there’s more to the act than that. In a recent study from Harvard, men who ejaculated 21 or more times per month had a 19 to 22 percent lower risk of prostate cancer than men who did so only four to seven times per month. In some parts of the world, teenagers are encouraged to masturbate. Masturbation prevents unwanted pregnancies.
ellauri162.html on line 758: In a few cases, a person has made the list mainly on the basis of his or her attack on free will and morality—the foundation of the traditional religious view of human beings—so long as the person has also publicly identified as an atheist. You might say ours is a list of atheists with attitude.
ellauri162.html on line 760: Richard Dawkins does not make the head of our list. Since this may disappoint some of our readers. we have, after our ranking, also ordered the atheists on our list by the number of Google hits that their names obtain.
ellauri162.html on line 762: Number 1 David Silverman is President of American Atheists, the organization founded in 1963 by the grande dame of American atheism, Madalyn Murray O’Hair (1919–1995). He is a Jew. You know it´s a myth. Religion is my bitch. Bitches, I don´t trust ´em But they give me what I want for the night.
ellauri162.html on line 766: Number 3 Barker is former protestant minister. Converted to atheism 1984. Co-President of Freedom from Religion Foundation (FFRF).
ellauri162.html on line 770: Number 5 Myers is Associate Professor of Biology at the University of Minnesota, Morris, where he researches the developmental biology of zebrafish from an evolutionary perspective.
ellauri162.html on line 771: He runs one of the most popular atheist blogs on the Internet, called Pharyngula (a stage of the embryonic development of vertebrates). Nielunen. The website is notable for its over-the-top vituperation. Myers also has a flair for attention-getting stunts, like piercing a consecrated host with a rusty nail. In 2009, Myers was named “Humanist of the Year” by the American Humanist Association.
ellauri162.html on line 773: No. 6 James (“The Amazing”) Randi (b. 1928) Born in Canada, Randi has had a long career as a stage magician, TV personality, and prolific author. However, the most distinctive feature of his career has been “debunking”—showing how his own and others’ magic tricks are done. Most recently, he has become an outspoken atheist and critic of religion.
ellauri162.html on line 775: No. 7 Polly Toynbee has been a columnist for London’s The Guardian newspaper since 1998 and President of the British Humanist Association since 2007. Granddaughter of the famous historian, Arnold J. Toynbee, she stood for MP, unsuccessfully, in 1983 as a Social Democratic Party candidate. Wasnt good enough for even that. But then, the purpose of life is not to be happy, as such.
ellauri162.html on line 776: In 2011, she agreed to debate Christian apologist William Lane Craig, but later pulled out, saying “I hadn’t realised the nature of Mr. Lane Craig’s debating style, and having now looked at his previous performances, this is not my kind of forum.” Chickened out, that´s all.
ellauri162.html on line 782: William Lane Craig (born August 23, 1949) is an American analytic philosopher, Christian theologian, Christian apologist, and author. He is Professor of Philosophy at Houston Baptist University and Research Professor of Philosophy at Talbot School of Theology (Biolan University). Craig has updated and defended the Kalam cosmological argument for the existence of God. He has also published work where he argues in favor of the historical plausibility of the resurrection of Jesus. His study of divine aseity and Platonism culminated with his book God Over All. He is a Wesleyan theologian who upholds the view of Molinism and neo-Apollinarianism.
ellauri162.html on line 784: Aseity (from Latin ā "from" and sē "self", plus -ity) is the property by which a being exists of and from itself. It refers to the Christian belief that God does not depend on any cause other than himself for his existence, realization, or end, and has within himself his own reason of existence. This represents God as absolutely independent and self-existent by nature. Bernanosin ateistipappi ei välittänyt aseptiikasta, sepsis tuli.
ellauri162.html on line 786: Molinism, named after 16th-century Spanish Jesuit priest and Roman Catholic theologian Luis de Molina, is the thesis that God has only middling knowledge of what is going on. It seeks to reconcile the apparent tension of divine providence and human free will. Prominent contemporary Molinists include William Lane Craig, Alfred Freddoso, Thomas Flint, Kenneth Keathley, and Louis Armstrong. What a wonderful world. Johnin mieliviini oli juuri Mölinä.
ellauri162.html on line 788: Apollinarism or Apollinarianism is a Christological heresy proposed by Apollinaris of Laodicea (died 390) that argues that Jesus had a human body and sensitive human soul, but a divine mind and not a human rational mind, the Divine Logos taking the place of the latter. It was deemed heretical in 381 and virtually died out within the following decades. But now it's back! I'll be back said Apollinaris at the end of Season I.
ellauri162.html on line 799: Pharyngula is a term used by evolutionists to describe a hypothetical phylotypic stage of development in embryology. It is mistakenly thought by most evolutionists that this stage represents the basic vertebrate body plan in the common ancestor of all vertebrates. There is currently a dispute among scientists as to how similar embryos are and to the reality of this stage.
ellauri162.html on line 801: There are six stages to embryonic development, and the pharyngula stage is towards the middle. In the early stages of development there is significant diversity in the morphology of embryos, this diversity decreases over time till the pharyngula stage where they are most similar (often difficult for anyone but trained embryologist to differentiate), and finally in the last stages of development morphology diversifies again. It is hypothesized that the reason the pharyngula stage is so morphologically constrained is that this is the point where sequential activation of hox genes is initiated so any strong deviations from the developmental plan would lead to drastic changes in the final phenotype of the organism.
ellauri162.html on line 803: All the major structures of the vertebrate are developed by this period. This includes:
ellauri162.html on line 813: All major tissue types of differentiated and all major organs are present. By the time the embryo leaves the pharyngula stage it will appear very similar to its adult form.
ellauri162.html on line 815: The concept of a highly conserved ontogeny dates back to 1828 and the work by Karl von Baer. Baer´s work was cited by Charles Darwin and used in support of his Theory of Evolution. The concept was made famous though by Ernst Haeckel in 1874 with the publication of his drawings of the conserved stage. Haeckel was mainly pushing the concept of recapitulation in which he hypothesized that ontological development repeated the evolutionary steps of the organism. Recapitulation has since been discredited and is not accepted by any modern biologist. Haeckel has been accused of falsifying his embryonic drawings, most notably by Jonathan Wells in his book Icons of Evolution. Some biology text books used Haeckel´s drawings for many years after it was known they were faked. However, most modern biology textbooks only use them now for historical reference and actual photos of embryos are used to discuss the pharyngula stage.
ellauri162.html on line 817: Darwin proposed that embryos resembled each other since they shared a common ancestor, which presumably had a similar embryo, but that development did not necessarily recapitulate phylogeny: he saw no reason to suppose that an embryo at any stage resembled an adult of any ancestor. Darwin supposed further that embryos were subject to less intense selection pressure than adults, and had therefore changed less.
ellauri162.html on line 819: The Haeckelian form of recapitulation theory is considered defunct. Embryos do undergo a period or phylotypic stage where their morphology is strongly shaped by their phylogenetic position, rather than selective pressures, but that means only that they resemble other embryos at that stage, not ancestral adults as Haeckel had claimed.
ellauri162.html on line 821: More importantly, Pharyngula can also refer to a blog written and posted by P.Z. Myers. See Pharyngula (blog). Pharyngula is a blog by atheist and evolutionist PZ Myers, who is a biologist and associate professor at the University of Minnesota, Morris. Pharyngula was hosted 2005-2011 at Scienceblogs in full, and 2011-present, in part. Since 2011, Pharyngula has been hosted at Freethought Blogs. The atheist biologist Massimo Pigliucci said of Myers and his blog audience, "one cannot conclude this parade without mentioning P.Z. Myers, who has risen to fame because of a blog where the level of nastiness (both by the host and by his readers) is rarely matched anywhere else on the Internet...".
ellauri162.html on line 825: A somewhat similar report was made concerning the audience of Richard Dawkins´s web community. In February of 2010, the news organization The Telegraph reported that the atheist and evolutionist Richard Dawkins was embroiled "in a bitter online battle over plans to rid his popular internet forum for atheists of foul language, insults and 'frivolous gossip'." In addition, Richard Dawkins has a reputation for being abrasive.
ellauri162.html on line 827: Scienceblogs appears to have a problem keeping and attracting talented writers. According to PZ Myers, Scienceblogs has "been facing a steady erosion of talent". In 2010, the Christian apologetic website True Free Thinker wrote a quite pointed and accurate criticism of PZ Myers Pharyngula blog indicating that PZ Myers' blog posts often lack substance. Pharyngula is widely acclaimed in the liberal media due to its embrace of evolutionary pseudoscience which liberals irrationally embrace (see: Evolution, Liberalism, Atheism, and Irrationality). Myers' blog is also listed by the science journal Nature, which also embraces evolutionary pseudoscience, as the best blog by a scientist. Pharyngula is known for its sarcastic and often specious criticism of creation science and intelligent design theory, as well as regular postings of photos of cephalopods (often with vulgarly sexual connotations both subtle and blatant). As Singer said, sexual organs are the best indicators of the soul.
ellauri162.html on line 829: PZ Myers´ caustic blog post on the death of Robin Williams See: PZ Myers on the death of Robin Williams (n.h.). Myers was angry because he felt that the news of Robins Williams death was crowding out the news story of the African-American Michael Brown who was shot by a police officer (a race riot subsequently ensued).
ellauri162.html on line 831: Robin McLaurin Williams (July 21, 1951 – August 11, 2014) was an American actor and comedian. Williams was raised and sometimes identified himself as an Episcopalian. He described his denomination in a comedy routine as "I have that idea of Chicago protestant, Episcopal—Catholic light: half the religion, half the guilt." He also described himself as an "honorary Jew", and on Israel´s 60th Independence Day in 2008, he appeared in Times Square, along with several other celebrities to wish Israel a happy birthday.
ellauri162.html on line 832: Williams was found dead in his home in Paradise Cay, California on August 11, 2014. The final autopsy report, released in November 2014, concluded that Williams´ death was a suicide resulting from "asphyxia due to hanging". Sen päästä löytyi israelilaisia levyn kappaleita. President Barack Obama released a statement upon Williams´ death: Robin Williams was an airman, a doctor, a genie, a nanny, a president, a professor, a bangarang Peter Pan, and everything in between. Se oli Jönsyäkin nuorempi, ja on nyt jo varmaan ihan homeessa.
ellauri162.html on line 834: See also: PZ Myers´ loss of influence! Alexa is a web traffic tracking company. In 2015 and 2016, Freethought Blogs saw a large decrease in its Alexa ranking.
ellauri162.html on line 835: We can’t say we weren’t warned about Alexa! Alexa is the name given to the voice that responds to your commands on the Amazon Echo device. In a recent post, I discussed the creepiness of having someone potentially listen to every conversation in its vicinity. As I understand it (not having one) the device is only supposed to be activated if you first say “Alexa” but apparently that is not the case. A family in Portland, Oregon reports that an Amazon Alexa device recorded a private conversation about hardwood floors and randomly sent it to a contact in Seattle. Danielle, who declined to provide her last name, told KIRO-TV that the contact called her family to tell them that their privacy was being compromised. Unplug your Alexa devices right now, the reportedly unnamed individual said, you’re being hacked.
ellauri163.html on line 35: If God is in fact a pretty young black woman with pearly white teeth - why not! Unfortunately the (admittedly also pretty) girl on the cover of The Book of Ephesians is white. So is Courtney Joseph, though not quite as young or pretty.
ellauri163.html on line 37: Courtney Joseph is a graduate of the Moody Bible Institute with a degree in Evangelism and Discipleship. After over a decade of leading women’s Bible studies, mentorships and workshops in her local church, she decided to move her ministry on-line at WomenLivingWell.org where she has over 1.5 million views of her videos on youtube. Courtney’s passion and sincerity has made her a leader in the Christian blogging community. She is the Founder of WomenLivingWell.org and GoodMorningGirls.org.
ellauri163.html on line 48: He wrote the drama Got fun nekome (God of Vengeance) in the winter of 1906 in Cologne, Germany. It is about a Jewish brothel owner who attempts to become respectable by commissioning a Torah scroll and marrying off his daughter to a yeshiva student. Set in a brothel, the play includes Jewish prostitutes and a lesbian scene. I. L. Peretz famously said of the play after reading it: "Burn it, Asch, burn it!" Instead, Asch went to Berlin to pitch it to director Max Reinhardt and actor Rudolph Schildkraut, who produced it at the Deutsches Theater. God of Vengeance opened on March 19, 1907 and ran for six months, and soon was translated and performed in a dozen European languages. It was first brought to New York by David Kessler in 1907. The audience mostly came for Kessler, and they booed the rest of the cast. The New York production sparked a major press war between local Yiddish papers, led by the Orthodox Tageplatt and even the secular Forverts. Orthodox papers referred to God of Vengeance as "filthy," "immoral," and "indecent," while radical papers described it as "moral," "artistic," and "beautiful". Some of the more provocative scenes in the production were changed, but it wasn't enough for the Orthodox papers. Even Yiddish intellectuals and the play's supporters had problems with the play's inauthentic portrayal of Jewish tradition, especially Yankl's use of the Torah, which they said Asch seemed to be using mostly for cheap effects; they also expressed concern over how it might stigmatize Jewish people who already faced much anti-Semitism. The association with Jews and sex work was a popular stereotype at the time. Other intellectuals criticized the writing itself, claiming that the second act was beautifully written but the first and third acts failed to support it.
ellauri163.html on line 50: God of Vengeance was published in English-language translation in 1918. In 1922, it was staged in New York City at the Provincetown Theatre in Greenwich Village, and moved to the Apollo Theatre on Broadway on February 19, 1923, with a cast that included the acclaimed Jewish immigrant actor Rudolph Schildkraut. Its run was cut short on March 6, when the entire cast, producer Harry Weinberger, and one of the owners of the theater were indicted for violating the state's Penal Code, and later convicted on charges of obscenity. Weinberger, who was also a prominent attorney, represented the group at the trial. The chief witness against the play was Rabbi Joseph Silberman, who declared in an interview with Forverts: "This play libels the Jewish religion. Even the greatest anti-Semite could not have written such a thing". (You just wait for Philip Roth...) After a protracted battle, the conviction was successfully appealed. In Europe, the play was popular enough to be translated into German, Russian, Polish, Hebrew, Italian, Czech, Romanian and Norwegian. Indecent, the 2015 play written by Paula Vogel, tells of those events and the impact of God of Vengeance. It opened on Broadway at the Cort Theater in April 2017, directed by Rebecca Taichman. Eli ei Asch ihan pasé vielä ole.
ellauri163.html on line 55: Viereeni tuolille olin sijoittanut filosofian historian ja joukon muita kirjoja joiden avulla voisin saada häiriintyneen henkeni järjestyxeen. Olin lainannut Breslerin kirjastosta Tolstoin moraaliset novellit ja esseet, Spinozan Etiikan, Kantin Käytännöllisen järjen kritiikin, Schopenhauerin Maailman tahtona ja ajatuksena, Nietzschen teoksen Näin puhui Zarathustra ja pasifisti Forsterin teoksen (jonka nimeä en muista, oisko ollut Maurice?), Payot'n Tahdon kasvattamisen ja useita teoksia hypnoosista, itsesuggestiosta (Coué, Charles Baudoin), ja ties mitä muuta kaikki teoksia jotka sivusivat olennaista. Peräti ostanut olin Rabbi Moshe Haim Luzzatton kirjan Oikeamielisen vaellus ja viidennen Mooseksen kirjan, joka oli mielestäni viisain teos mitä ihminen on koskaan kirjoittanut.
ellauri163.html on line 128: Monoteismiä. Ei meitä ole täällä kun mä 1, älkää uskoko profeetoita jotka sanoo toista. Allah on mun keskimmäinen nimi. Rakastakaa, kunhan pelkäätte. Kaikki niskuroivat tyypit on kivitettävä. Onnexi luvatussa maassa riittää kiviä. Kokonaiset taajamat paloitellaan miekan terällä.
ellauri163.html on line 189: The scepter shall not depart from Judah, Nor the ruler's staff from between his feet, Until Shiloh comes, And to him shall be the obedience of the peoples.
ellauri163.html on line 205: Shiloh, a place of rest, a city of Ephraim, "on the north side of Bethel," from which it is distant 10 miles ( Judges 21:19 ); the modern Seilun (the Arabic for Shiloh), a "mass of shapeless rubble".
ellauri163.html on line 235: Eli Eli opastaa Samuelia Silohissa. Jälkimmäinen profetoi ja palvelee majassa, mutta ei leeviläisenä, koska hän ei ole Aaronin jälkeläinen. (Eli siis mitä?)
ellauri163.html on line 247: The name 'Shiloh' means 'the Bearer of Rest'. 'Shiloh' does not refer to a city or a group. 'Shiloh' is the name of the coming Messiah - the promised Seed, through Whom all the families of the earth would be blessed - the One Who brings rest for the soul and is the fulfilment of all Scripture - Jesus the Messiah - the son of David - the son of Abraham - the father of Isaac - the father of Jacob - the father of Judah and his brother.
ellauri163.html on line 253: This is the genealogy[a] of Jesus the Messiah, the son of David, the son of Abraham:
ellauri163.html on line 255: Abraham was the father of Isaac,
ellauri163.html on line 257: Isaac the father of Jacob,
ellauri163.html on line 259: Jacob the father of Judah and his brothers,
ellauri163.html on line 261: Judah the father of Perez and Zerah, whose mother was Tamar,
ellauri163.html on line 263: Perez the father of Hezron,
ellauri163.html on line 265: Hezron the father of Ram,
ellauri163.html on line 267: Ram the father of Amminadab,
ellauri163.html on line 269: Amminadab the father of Nahshon,
ellauri163.html on line 271: Nahshon the father of Salmon,
ellauri163.html on line 273: Salmon the father of Boaz, whose mother was Rahab,
ellauri163.html on line 275: Boaz the father of Obed, whose mother was Ruth,
ellauri163.html on line 277: Obed the father of Jesse,
ellauri163.html on line 279: and Jesse the father of King David.
ellauri163.html on line 282: David was the father of Solomon, whose mother had been Uriah’s wife the callipygous Bathsheba,
ellauri163.html on line 284: Solomon the father of Rehoboam,
ellauri163.html on line 286: Rehoboam the father of Abijah,
ellauri163.html on line 288: Abijah the father of Asa,
ellauri163.html on line 290: Asa the father of Jehoshaphat,
ellauri163.html on line 292: Jehoshaphat the father of Jehoram,
ellauri163.html on line 294: Jehoram the father of Uzziah,
ellauri163.html on line 296: Uzziah the father of Jotham,
ellauri163.html on line 298: Jotham the father of Ahaz,
ellauri163.html on line 300: Ahaz the father of Hezekiah,
ellauri163.html on line 302: Hezekiah the father of Manasseh,
ellauri163.html on line 304: Manasseh the father of Amon,
ellauri163.html on line 306: Amon the father of Josiah,
ellauri163.html on line 308: and Josiah the father of Jeconiah and his brothers at the time of the exile to Babylon.
ellauri163.html on line 312: Jeconiah was the father of Shealtiel,
ellauri163.html on line 314: Shealtiel the father of Zerubbabel,
ellauri163.html on line 316: Zerubbabel the father of Abihud,
ellauri163.html on line 318: Abihud the father of Eliakim,
ellauri163.html on line 320: Eliakim the father of Azor,
ellauri163.html on line 322: Azor the father of Zadok,
ellauri163.html on line 324: Zadok the father of Akim,
ellauri163.html on line 326: Akim the father of Elihud,
ellauri163.html on line 328: Elihud the father of Eleazar,
ellauri163.html on line 330: Eleazar the father of Matthan,
ellauri163.html on line 332: Matthan the father of Jacob,
ellauri163.html on line 334: and Jacob the father of Joseph, the husband of Mary, and Mary was the mother of Jesus who is called the Messiah.
ellauri163.html on line 354: And the homage of peoples be his.
ellauri163.html on line 356: Footnote: Shiloh, understood as shai loh "tribute to him," following Midrash; cf. Isa. 18:7. Meaning of Heb. uncertain; lit. "Until he comes to Shiloh."
ellauri163.html on line 358: And why does King Jimmy say "The sceptre shall not depart from Judah, nor a lawgiver from between his feet, until Shiloh come; and unto him shall the gathering of the people be."
ellauri163.html on line 361: to imply a king of the line of Judah forever, but Israel currently has no king, nor do our democratic rulers have staffs. Does this imply that "he has come to Shiloh" (JPS) or that "Shiloh has come" (KJV)? Please explain. Why does King Jimmy think the homage of the people will be Shiloh's whereas JPS says it is Judah's? Who or what is this Shiloh and why is he/it so important that the scepter will not depart from Judah till then?
ellauri163.html on line 369: 10The scepter shall not depart from Judah, nor the student of the law from between his feet, until Shiloh comes, and to him will be a gathering of peoples.
ellauri163.html on line 371: G-d did not always promise that there would always be a king (let alone a king from the tribe of Judah). In Genesis 49 Jacob is blessing the tribes and says the scepter will not depart the tribe of Judah. This is long before Moses, let alone the first Temple -- not to mention the hundreds of years then before the second Temple.
ellauri163.html on line 373: There wasn't a King for hundreds of years after the blessing before the first king of the tribe of Judah (before Saul and David). Tthere was that whole slavery period in Egypt for hundreds of years, then Moses, then Joshua, then the judges long before Saul the firs tking of the tribe of Judah.
ellauri163.html on line 375: Just read the bible chronoholically and you'll see that there were hundreds of years after Jacob's statement before the first king. Then there were Kings of Judah. Then there was the civil war and the kingdoms split.
ellauri163.html on line 377: Then Israel was destroyed. Then there was a Babylonian exile (no Judaic kings). Then there were the Maccabees, Herodians, etc. who were not kings of Judah. . .
ellauri163.html on line 378: So, no, it does not say (let alone imply) that there will always be a king of the tribe of Judah as your post asked.
ellauri163.html on line 380: "The scepter shall not depart Judah" means that the right to kingship will forever belong to the tribe of Judah. This is re-enforced in Prophets when first David and then his son, Solomon, are told that they are the rightful bloodline for the throne. Others have sat on the throne but they were not rightful heirs.
ellauri163.html on line 382: For those Xians who say that there has been no king of Judah since J-sus they should check their math. In fact there has been no ruler from the tribe of Judah since 586 B.C.E That is right: 600 years prior to his supposed messiah. Guess he just proved to himself that J-sus was inelligible.
ellauri163.html on line 385: BTW from Genesis 49 when Jacob makes this statement there were 400 years of slavery in Egypt, a few more hundred years when we had the Judges and the Phillistines before we had ANY king from the line of Judah sitting on a throne.
ellauri163.html on line 386: So hundreds of years AFTER Jacob's pronouncement = no king of Judah
ellauri163.html on line 387: Thousands of years AFTER Solomon = no king of Judah (including J-sus).
ellauri163.html on line 391: Jacob was fortelling the fate of his sons and their heirs. He stated that the throne would belong to the tribe of Judah "until Shiloh comes." Belonging to isn't the same as saying there will be an unbroken line of RULING kings until Shiloh comes.
ellauri163.html on line 392: The right to the throne was then, and is now, the right of the tribe of Judah through a genetic link to David and Solomon. Nothing more. Nothing less.
ellauri163.html on line 394: J-sus didn't have the right DNA link. He didn't have the anointing (he was never anointed as a king). He never ruled. He wasn't, by any definition, a (let alone "the") messiah. "The" messiah will have be a male descendent of Solomon, he will be properly anointed as king and he will fulfill the prophecies.
ellauri163.html on line 396: Specifically, regarding the Hebrew term - shiloh (this term also appears spelled as - shilo in 11 of the 33 total instances in the Hebrew Bible), most of the ancient and modern explanations of this verse turn upon the Hebrew word itself.
ellauri163.html on line 402: All of the Jewish translations (and commentaries) deal with a future time, the messianic era, during which there will be a king, a direct descendant from King David, sitting on the Davidic throne. The closing phrase of the blessing given to Judah defines the role of the expected future Jewish king, Messiah, in the world. Ultimately, his job will be to gather the nations under the banner of the One G-d of peace. If a gathering of the nations for the sake of peace is the first explicit description of the messianic era, it clearly suggests something that is natural, recognizable, and human.
ellauri163.html on line 417: Although some of the geographical reference points mentioned in Scripture are difficult for us to identify, God knows the full area into which He is going to bring Israel. We know enough to be sure that Israel is not in her full inheritance yet. Scripture shows that God has a dispute with those who are involved in “dividing up My land” [Joel 3:1-2].
ellauri163.html on line 446: Yli 11-vuotiaille suunnatun sympaattisen pelin tarkoituksena on löytää Mooseksen hauta ja sitä etsimään lähtenyt, jäljettömiin kadonnut crazy professori Fog. Saksalaisten suunnittelemaa seikkailupeliä voidaan käyttää myös osana uskonnon opetusta. Pelin seitsemällä eri tasolla tutustutaan Mooseksen elämän eri vaiheisiin syntymästä kuolemaan.
ellauri163.html on line 476: When I first searched for Rozabal two years ago, the taxi circled around a minor Muslim tomb in a city of many mosques and mausoleums, the driver asking directions several times before we found it. The shrine, on a street corner, is a modest stone building with a traditional Kashmiri multi-tiered sloping roof.
ellauri163.html on line 477: Officially, the tomb is the burial site of Youza Asaph, a medieval Muslim preacher - but a growing number of people believe that it is in fact the tomb of Jesus of Nazareth.
ellauri163.html on line 480: Map showing location of Srinagar ellauri163.html on line 482: They believe that Jesus survived the crucifixion almost 2,000 Easters ago, and went to live out his days in Kashmir. And for those who scoff, remember that others have argued, just as implausibly, that Jesus came to Britain. A theory that was much in vogue when the poet William Blake famously asked: "And did those feet in ancient time, walk upon England's mountains green? And was the holy Lamb of God on England's pleasant pastures seen?"
ellauri163.html on line 527: Payot (Hebrew: פֵּאָה, romanized: pe’ot, plural: פֵּאוֹת) is the Hebrew term for sidelocks or sideburns. Payot are worn by some men and boys in the Orthodox Jewish community based on an interpretation of the Tenach injunction against shaving the "sides" of one's head. Literally, pe'ah means "corner, side, edge". There are different styles of payot among Haredi or Hasidic, Yemenite, and Chardal Jews. Yemenite Jews call their sidelocks simanim (סִימָנִים), literally, "signs", because their long-curled sidelocks served as a distinguishing feature in the Yemenite society (differentiating them from their non-Jewish neighbors).
ellauri163.html on line 533: Selon le procès-verbal pris par le secrétaire de la faculté de l´École normale, Payot a présenté sa candidature à la présidence vacante en pédagogie précédemment occupé par le professeur Ferdinand Buisson. La présidence fut finalement accordée au sociologue Émile Durkheim. Payot a reçu dix voix au premier scrutin, perdant ainsi derrière Malapert, qui, à son tour, a perdu contre Durkheim.
ellauri163.html on line 564: Ah! Näiden fatalististen vapaaehtoisuuden teorioiden olennainen syy on vapaan tahdon filosofien naiivi ja kohtalokas teoria! Moraalinen vapaus, kuten poliittinen vapaus, kuten kaikki, millä on mitään arvoa tässä maailmassa, on voitettava kovalla taistelulla ja puolustettava jatkuvasti. Vapaus ei ole oikeus eikä tosiasia, se on palkinto. On selvää, että vapaudella tarkoitamme tässä itsehillintää.
ellauri163.html on line 596: Et mon esprit enfin n´est pas plus offense
ellauri163.html on line 609: Filosofiamme seuraa avuttomasti tätä ketjua kuin HBO-sarjan seuraeläin, se moittii ja syyttää. Miksi tämä impotenssi? Se on, että tunteella on ehdottomana edeltäjänä sisäelinten häiriö, johon vapaaehtoisella tahdollamme ei ole valtaa. Ja koska emme pysty pysäyttämään tätä orgaanista häiriötä, emme voi estää sen edustusta, sen kääntämistä psykologiseksi termein tunkeutumasta tietoisuuteen. Onko tarpeen kertoa lisää esimerkkejä?
ellauri163.html on line 618: of_Eden_1828.jpg/800px-Cole_Thomas_Expulsion_from_the_Garden_of_Eden_1828.jpg" width="80%" />
ellauri163.html on line 660: John Perry on Willin isä. Hän on tutkimusmatkailija maailmastamme, joka löysi portaalin Lyran maailmaan ja josta tuli shamaani, joka tunnetaan nimellä Stanislaus Grumman tai Jopari, hänen alkuperäisen nimensä korruptio. John Richard Perry (born 1943) is Henry Waldgrave Stuart Professor of Philosophy Emeritus at Stanford University and Distinguished Professor of Philosophy Emeritus at the University of California, Riverside. He has made significant contributions to philosophy in the fields of philosophy of language, metaphysics, and philosophy of mind. He is known primarily for his work on situation semantics (together with Jon Barwise), reflexivity, indexicality, personal identity, and self-knowledge. Situation Semantics was a huge flop, which became obvious when Barwise died of the cancer of the colon.
ellauri163.html on line 674: Tony Makarios on naiivi poika, jonka rouva Coulter houkuttelee vankeuteen. Venäläiset matkailijat tervetulleita ortodoksikirkkoihin myös Lapissa. Lapin ortodoksisen seurakunnan matkapappi Isä Makarios kutsuu myös venäläiset matkailijat juhlimaan ortodoksista teofaniaa, eli Herran kasteen juhlaa. Hänen mukaansa kirkon ovet ovat avoinna kaikille halukkaille, myös ensi sunnuntaina. Kyproxella oli ennen arkkipiispa Makarios. Vai oliko? Siitä on niin kauan...
ellauri163.html on line 686: Lyra vangitaan ja viedään Bolvangariin, jossa hän tapaa Roger Persiljan. Jäsen Coulter kertoo Lyralle, että esinahan leikkaaminen estää huolestuttavien aikuisten tunteiden puhkeamisen, karvankasvun genitaaliseudulle, menstruaation ja polluution. Lyran ja lapset pelastavat Scoresby, Iorek, gyptiläiset ja Serafina Pekkalan lentävä noitaklaani. Lyra putoaa Scoresbyn ilmapallosta ja panserbjørne vie hänet anastavan kuninkaansa Iofur Raknisonin linnaan. Hän huijaa Iofurin taistelemaan Iorekia vastaan, joka saapuu muiden kanssa pelastamaan Lyran. Iorek tappaa Iofurin ja ottaa hänen paikkansa oikeana kuninkaana. Jep jep jep! Nyt menee hyvin!
ellauri163.html on line 697: With an 11-year-old hero, Philip Pullman´s new book is a delightful nod to Edmund Spenser´s 'The Faerie Queene'. If Philip Pullman’s Dark Materials trilogy was an obvious nod to John Milton’s Paradise Lost, his new Book Of Dust trilogy takes inspiration from Edmund Spenser’s The Faerie Queene. Though thematically different, both fall within the same literary genre—they are epic poems, long narrative pieces recounting heroic deeds, and if the term could loosely be used to describe works of prose, then La Belle Sauvage, the first in the Book Of Dust trilogy, is one such novel. Spenser’s late-16th century poem, though incomplete, follows the adventures of medieval knights. Our knight is 11-year-old Malcolm Polstead, curious, intelligent, good-natured and clueless, when we first meet him, of the trials that await him. La Belle Sauvage, then, is a companion, or "equel" (a new story that stands alongside his previous trilogy), to His Dark Materials trilogy. Better strike while the iron is hot, as J.K. Rowling did.
ellauri163.html on line 699: (Albumissa 359 selviää että HDM onkin kopio Blaken Marriage of Heaven and Hellistä. Se oli Blake kekä nyökki Miltonille.)
ellauri163.html on line 721: Vox Day has written about atheists being "socially autistic". Asperger´s syndrome (sometimes referred to as "High-Functioning Autism" or "HFA") is an umbrella term used to classify problematic behaviours similar to, but less severe than, those within the lower reaches of the autistic spectrum.
ellauri163.html on line 723: Day wrote concerning atheist PZ Myers´ blog audience: “It´s by no means a scientific test, but it is interesting to note the coincidence that 59 of the virulent atheists over at Dr. PZ Myers place report an average score on the Asperger´s Quotient test of 27.8. And this does not include the two individuals who actually have Asperger´s but did not report any test results.
ellauri163.html on line 735: 26-31 gives a borderline indication of an autism spectrum disorder. It is also possible to have aspergers or mild autism within this range.
ellauri163.html on line 737: 32-50 indicates a strong likelihood of Asperger syndrome or autism.
ellauri163.html on line 740: In fact, scores of 32 or above are one of strong indicators of having as ASD.
ellauri163.html on line 742: However, there is evidence which suggests that a large portion of PZ Myers´ blog audience are narcissists rather than individuals who have Asperger´s Syndrome (see: PZ Myers´ antitheist blog audience and the issue of narcissism vs. Asperger´s Syndrome).
ellauri163.html on line 744: PZ Myers is a New Atheist and New Atheism is a contemporary form of antitheism. Therefore, it is very probable his blog appeals to people who hold to a antitheism perspective. Social science research indicates that antitheists score the highest among atheists when it comes to personality traits such as narcissism, dogmatism, and anger. Furthermore, they scored lowest when it comes to agreeableness and positive relations with others.
ellauri163.html on line 746: The first study replicates the finding of the BU research: 12 autistic and 13 stereotypical adolescents took part, and the stereotypical subjects were 10 times as likely to strongly endorse God.
ellauri163.html on line 748: People with higher scores on the Autism Spectrum Quotient (items included "I am fascinated by numbers," and "I find social situations difficult") had weaker belief in a personal God than those with lower IQ score ("I am fascinated by skirts", and "I find zippers difficult"). Second, reduced ability to mentalize mediated this correlation. (Mentalizing was measured with the Empathy Quotient, which assesses self-reported ability to recognize and react to others' emotions, and with a task that requires identifying what's being expressed in pictures of eyes. Systematizing -- interest in and aptitude for mechanical and abstract systems -- was correlated with autism but was not a mediator.) Third, men were much less likely than women to say they strongly believed in a personal God (even controlling for autism), and this correlation was also mediated by reduced mentalizing. They were also clearly more interested in skirts and puzzled by zippers.
ellauri163.html on line 750: Another study found that the higher the autism score, the less likely the person was to believe in God, with the link partially explained by theory of mind. In other words, the better someone felt at understanding other minds, the more fervent their belief in God, who reads everybody´s mind. (Sometimes I wonder what kind of mind God must have, when s/he has to simultaneously concentrate on several gigamonkeys worth of personal requests. I bet s/he is fascinated by numbers. S/He never says "all our service representatives are busy at this moment, please hold without hanging up the phone.")
ellauri163.html on line 754: Left-handedness is a good indicator of a high mutational load. People who are left-handed higher incidences of autism and schizophrenia. A study found that atheists are more likely to be left-handed (see: Atheists and genetic mutations).
ellauri163.html on line 756: Dr. Mark Goulston, M.D. wrote in his article Just Listen - Don´t Confuse a Narcissist with Asperger´s Syndrome: “Both narcissists and high functioning people with Asperger like features are goal minded to a fault, and both can view other people more as functions or vehicles to achieve that goal instead of as people with feelings. However a critical difference between the two is that a narcissist doesn´t care if they hurt you or your feelings (and the truly malignant ones may even take delight in doing so), whereas someone with Asperger´s like features would prefer not to.
ellauri163.html on line 759: “… it is noticeable that people with NPD, do not show a major degree of functioning problems in stress free environment or when they are supported (except that they are perceived as “not pleasant characters” to deal with). However under stress and without support they can become quite dysfunctional in a way not far from what we usually see in Asperger’s syndrome.“
ellauri163.html on line 761: Another, anthropologically informed study explores descriptions of communication with invisible, superhuman agents in high functioning young adults on the autism spectrum. Based on material from interviews, two hypotheses are formulated. First, autistic individuals may experience communication with bodiless agents (e.g., gods, angels, and spirits) as less complex than interaction with peers, since it is free of multisensory input, such as body language, facial expressions, and intonation.
ellauri163.html on line 763: Second, descriptions of how participants absorb into “imaginary realities” suggest that such mental states are desirable due to qualities that facilitate social cognition: While the empirical world comes through as fragmented and incoherent, imaginary worlds offer predictability, emotional coherence, and benevolent minds. These results do not conform to popular expectations that autistic minds are less adapted to experience supernatural agents, and it is instead argued that imaginative, autistic individuals may embrace religious and fictive agents in search for socially and emotionally comprehensible interaction.
ellauri163.html on line 765: Some of the primary symptoms of Alzheimer´s disease are: memory problems, mood swings, emotional outbursts, brain stem damage which impairs function in the heart, lungs plus causes disruption of various other bodily processes. In irreligious/nonreligious regions, there is a significant amount of Alzheimer´s disease (see: Irreligious/nonreligious geographic regions and Alzheimer´s disease). Irreligion/nonreligious regions have populations with significant problems when it comes to engaging in sedentary behavior (see: Irreligion/nonreligious regions and sedentary behavior). Thing is, gods, like dogs, require more exercise, even genuflection to pick up the turds.
ellauri163.html on line 817: That said, the reason the film does succeed, and rises to greatness, rests primarily on the shoulders of the lead actress, Nadine Nortier, who, despite little dialogue, conveys great depths within her character, despite being a non-professional actress at the time. On the other hand, Jean-Claude Guilbert (a professional actor who also appeared in Au Hasard Balthazar, as another drunkard, Arnold) is also very good. The rest of the cast is solid. Yet, critical missteps abound, especially when some claim Mouchette is filled with anger. Yes, there may be acts of seeming anger (tossing dirt at her female rivals), but clearly the character of Mouchette is a walking mass of desensitisation. This would explain why she reacts the way she does to sex with Arsene, rather than seeing it as her ‘striking back’ at the world.
ellauri163.html on line 829: There is also a scene where Mouchette is wet, working in the bar, and then gets some coins as payment. Later, in his hut, she is wet, and Arsene pays her some coins to go along with his story regarding Mathieu’s presumed death. What this does is not only link divergent scenes in a strictly visual and cinematic way, but it emphasises the elliptical and cyclical nature of the film, where recurring images and motifs abound. Yet, all of them are slightly askew, and the camera always seems to look at its lead character’s life slightly askance, as if it was somehow recapitulating the clearly warped view of life Mouchette owns.
ellauri163.html on line 833: In essence, the film called Mouchette recapitulates the point of view of its character Mouchette, which allows the viewer to both ‘feel’ a bit of the character’s warp, while also being able to step back and intellectually distance oneself and ‘understand’ the character’s warp. Whether or not Bresson intended this doubled perspective on life, it, and many of the film’s other strengths more than make up for its weak ending, and lift it to a greatness that, while it falls short of the utmost in the canon of great cinema, nonetheless makes Mouchette a film for which the term “great” is applied a surety. There are, certainly, worse ways to misfire, slightly or otherwise.
ellauri163.html on line 858: Emile Durkheim [1858-1917] oli Jules Payotia [1859-1940] vuoden vanhempi, ja vei kasvatusopin professuurin Bordeauxissa Payotin nenän edestä vaikkei ollut edes psykologi. Payotia ei suin surminkaan siihen haluttu, vitun ateistia. Vaikkei Emilekään ollut sen kummempi kuin rabbin poika, mutta agnostikko sentään. Ja kuka muutenkaan jeesuxentappajista välittää, pahempi tollanen katolistaustainen apostata. No Payotista tuli sitten rexi Marseillen ja se eli vanhemmaxi, et lällällää.
ellauri163.html on line 862: David Émile Durkheim was born 15 April 1858 in Épinal, Lorraine, France, to Mélanie (Isidor) and Moïse Durkheim, coming into a long lineage of devout French Jews. As his father, grandfather, and great-grandfather had all been rabbis, young Durkheim began his education in a rabbinical school. However, at an early age, he switched schools, deciding not to follow in his family's footsteps. I bet dad, grandad and greatgranddad were all very disappointed. In fact, Durkheim led a completely secular life, whereby much of his work was dedicated to demonstrating that religious phenomena stemmed from social rather than divine factors. Despite this fact, Durkheim did not sever ties with his family or with the Jewish community. Actually, many of his most prominent collaborators and students were Jewish, some even blood-related.
ellauri163.html on line 864: A precocious student, Durkheim entered the École Normale Supérieure (ENS) in 1879, at his third attempt. The entering class that year was one of the most brilliant of the nineteenth century, as many of his classmates, such as Jean Jaurès and Henri Bergson, went on to become major figures in France's intellectual history as well. At the ENS, Durkheim studied under the direction of Numa Denis Fustel de Coulanges, a classicist with a social-scientific outlook, and wrote his Latin dissertation on Montesquieu. At the same time, he read Auguste Comte and Herbert Spencer, whereby Durkheim became interested in a scientific approach to society very early on in his career. The writer of this exposition likes the word whereby.
ellauri163.html on line 868: Cette éducation lui permet de s´inscrire dans une double tradition culturelle, judaïque et classique. Il devient professeur et est notamment chargé des cours de pédagogie et de sciences sociales à l´université Bordeaux en 1887 puis il devient professeur de cette université en 1896. Jeune agrégé, il est envoyé en Allemagne, où il est marqué par le fonctionnement des universités allemandes, et par des philosophes sociaux qui s´intéressent au rôle de l´État moderne. Il devient docteur ès lettres en 1893. Molemmat kilpahakijat oli siis maaseutuyliopistomiehiä.
ellauri163.html on line 873: In the last presentation we looked at Durkheim’s ideas on the weakening of the collective conscience through modernity—the division of labor, weakening of primary groups and general social change. As we saw, this left the individual without much moral guidance. As Durkheim was concerned with moral behavior and social justice he naturally turned to the study of religion.
ellauri163.html on line 875: All religions divide social life into two spheres, the “sacred” and the “profane.” There is nothing intrinsic about a particular object which makes it sacred. An object becomes sacred only when the community invests it with that meaning.
ellauri163.html on line 877: Religion is an eminently collective thing (1954, p.47). It serves to bind a community together. A religion is a unified system of beliefs and practices relative to sacred things, that is to say, things set apart and forbidden--beliefs and practices which unite in one single community called a Church, all those who adhere to them. (1954, p. 47).
ellauri163.html on line 879: The believer who has communicated with his god is not merely a man who sees new truths of which the unbeliever is ignorant; he is a man who is stronger. He feels within him more force, wither to endure the trials of existence, or to conquer them (1954, p. 416).
ellauri163.html on line 881: Thus there is something eternal in religion which is destined to survive all the particular symbols in which religious thought has successively enveloped itself. There can be no society which does not feel the need of upholding and reaffirming at regular intervals the collective sentiments and the collective ideas which make its unity and its personality.
ellauri163.html on line 883: Now this moral remaking cannot be achieved except by the means of reunions, assemblies, and meetings where the individuals, being closely united to one another, reaffirm in common their common sentiments; hence come ceremonies which do not differ from regular religious ceremonies, either in their object, the results which they produce, or the processes employed to attain these results.
ellauri163.html on line 885: Durkheim then ventures a step further, seeing no big fist struck him from the heavens. Religion is not only a social creation; it is the power of the community itself that is being worshiped. The power of the community over the individual so transcends individual existence that people collectively give it sacred significance.
ellauri163.html on line 887: What essential difference is there between an assembly of Christians celebrating the principal dates in the life of Christ, or of Jews remembering the exodus from Egypt or the promulgation of the Decalogue, and a reunion of citizens commemorating the promulgation of a new moral or legal system or some great event in the national life? (1954, p. 427). Two men say they´re Jesus, one of them must be wrong.
ellauri163.html on line 889: By worshiping God people are unwittingly worshiping the power of the collective over them—a power that both created and guides them. They are worshiping society itself. Religion is one of the main forces that make up the collective conscience; religion which allows the individual to transcend self and act for the social good. But traditional religion was weakening under the onslaught of the division of labor; what could replace religion as the common bond?
ellauri163.html on line 891: The great things of the past which filled our fathers with enthusiasm do not excite the same ardor in us...In a word, the old gods are growing old or already dead, and others are not yet born...But this state of incertitude and confused agitation cannot last forever. A day will come when our societies will know again those hours of creative effervescence, in the course of which new formulae are found which serve for a while as a guide to humanity; and when these hours shall have been passed through once, men will spontaneously feel the need of reliving them from time to time in thought, that is to say, of keeping alive their memory by means of celebrations which regularly reproduce their fruits. We have already seen how the French Revolution established a whole cycle of holidays to keep the principles with which it was inspired in a state of perpetual youth.
ellauri163.html on line 893: But now comes something rather suspect: There are no gospels which are immortal, but neither is there any reason for believing that humanity is incapable of inventing new ones (1954, pp. 475-476).
ellauri163.html on line 895: While men are losing faith in the old religions, new religions will be born. For all societies feel the need to express their collective sentiments, ideas, and ideologies in regular ceremony. All societies need a set of common values and moral guidelines to inspire their members to transcend their selfishness. While the forms and particular symbols may change, religion is eternal.
ellauri163.html on line 957: Tässä eilisen Hannah Arendtin filosofiaa käsitelleen työväenopiston zoomuennon innoittama kirjoitus. Se muistuttaa vähän paasauksia. Sen herättämät ajatuxet sinisellä. ellauri163.html on line 959: Hämärän aikaan peurat ja jäljelle jääneet hirvet liikkuvat. Mutta liikkuvatko ne yhtä usein aamuhämärän kuin iltahämärän aikaan? Sen ratkaisemisexi pitäisi herätä vakoilemaan niitä aamuhämärissä, mikä ei oikein nappaa. Sen on paras jäädä uskonasiaxi. Kysymys herättää ajatuksen niiden elämästä mutta myös meidän autoilijoiden. Filosofit viime vuosisadalla pysähtyvät eläimen eteen kuin peura kaukovaloihin huomaamatta, että kyse on ihmisen ja toisen välisestä suhteesta, joka koskee myös jumalia.
ellauri163.html on line 987: Filosofia, joka ei ota ihmistä syliinsä, on yleinen ilmiö, koska viisaus ja sen rakastaminen ei ole ihmisestä siis minusta huolehtimista, vaan haastaa korkeampaan yleistykseen, samanlaista kuin Kreikan uskonto. Se on uskonnossa tapahtuvan yleistämisen koskettelua hengen asein niin, että osasta jumalauskoon liittyvistä maagisista elementeistä (kuten Zeuksen vihanpurkaukset? Mixi ne just on maagisia? Kuuluuko niissä Callen tohvelien läpinä sen tullessa lastenuoneeseen pää punasena huutamaan?) voitaisiin vapautua ajattelemalla asiaa ihmisen järjellä, joka nähdään tämänpuoleisena kuin katupoika. No tollanen henk.koht. jumalasuhde on oikeastaan aika herännäistä. Monet helpottuvat siitäkin ettei kiivas jumala kyylää niiden joka siirtoa, vaan nää syvälliset asiat hoidetaan ikäänkuin virkatyönä. Sekin jo lohduttaa ettei kenelläkään ole yhtään paremmin. ellauri163.html on line 990: tarkastelemalla, arjen filosofiassa. ellauri163.html on line 991: style="color:blue">Sokrates harjoitti arjen filosofiaa
ellauri164.html on line 40: Wilhelm Maximilian Wundt (16. elokuuta 1832 Neckarau – 31. elokuuta 1920 Leipzig) oli saksalainen psykologi, psykofysiologi ja filosofi. Häntä pidetään yhtenä kokeellisen ja kognitiivisen psykologian perustajista.
ellauri164.html on line 41: A survey published in American Psychologist in 1991 ranked Wundt's reputation as first for "all-time eminence" based on ratings provided by 29 American historians of psychology. William James and Sigmund Freud were ranked a distant second and third.
ellauri164.html on line 43: In the introduction to his Grundzüge der physiologischen Psychologie in 1874, Wundt described Immanuel Cunt and Johann Friedrich Herbart as the philosophers who had the most influence on the formation of his own views. Those who follow up these references will find that Wundt critically took to the cleaners both these thinkers’ ideas. He distanced himself from Herbart's science of the soul . Wundt praised Cunt's rejection of a "rational" psychology deduced from metaphysics, but he argued against Cunt's epistemology as well as Cunt's category theory and his flabby position on teleological explanations in his publication Was soll uns Kant nicht verkaufen? (1892).
ellauri164.html on line 86: Et c’est encore la vie ! — Si la damnation est éternelle ! Un homme qui veut se mutiler est bien damné, n’est-ce pas ? Je me crois en enfer, donc j’y suis. C’est l’exécution du catéchisme. Je suis esclave de mon baptême. Parents, vous avez fait mon malheur et vous avez fait le vôtre. Pauvre innocent ! L’enfer ne peut attaquer les païens. — C’est la vie encore ! Plus tard, les délices de la damnation seront plus profondes. Un crime, vite, que je tombe au néant, de par la loi humaine.
ellauri164.html on line 175: Schopenhauer tarjoaa seuraavan kohdan pyrhonismin ääriviivoista (Bk. Minä, ch. 13): Sextus Empiricus osoittaa alkuperäisen eron ilmiön ja noumenonin välillä muinaisten filosofien mukaan: νοούμενα φαινομένοις ἀντετίθη Ἀναξαγόρας ('Anaxagoras asetti ajateltavat vastakohdaxi niille mitkä ilmenevät.') Matematiikka ja logiikka nyt ainakin.
ellauri164.html on line 187: George Berkeley (12. maaliskuuta 1685 Kilkennyn kreivikunta, Irlanti – 14. tammikuuta 1753 Oxford, Englanti) oli irlantilainen filosofi ja piispa. Hän edusti tietoteoriassa empirismiä ja ontologiassa idealismia. Hän kiteytti ajattelunsa lauseeseen olla olemassa on tulla havaituksi, (lat. esse est percipi). Berkeley on merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja. Amerikan julkkixet tietää miten totta Yrjön lause on.
ellauri164.html on line 189: George Berkeley, joka ajoi töyssyautolla hämärämiesten asiaa jo ennen Kantia, väitti, että aine, tarkkaavaisesta mielestä, on metafyysisesti mahdotonta. Aineeseen liittyvät ominaisuudet, kuten muoto, väri, haju, rakenne, paino, lämpötila ja ääni, ovat kaikki riippuvaisia mielistä, jotka sallivat vain suhteellisen havainnon, eivät absoluuttisen havainnon. Sellaisten mielien (ja mikä tärkeintä kaikkivoipaan mielen) täydellinen puuttuminen tekisi samoista ominaisuuksista havaitsemattomia ja jopa käsittämättömiä. Berkeley kutsui tätä filosofiaa immaterialismiksi. Pohjimmiltaan sellaista asiaa kuin ainetta ei voisi olla ilman mieltä.
ellauri164.html on line 191: Berkeleyn kiinnostuksen kohteena ei ollut vain filosofia, vaan myös uskonnolliset kysymykset, matematiikka ja yhteiskunnalliset uudistukset. Matematiikassa Berkeley arvosteli – varsin terävänäköisesti – vastikään keksittyä differentiaali- ja integraalilaskentaa, jonka käsitteelliset perusteet olivat hänen mielestään täysin sekavat. Se ei ymmärtänyt sitä yhtään. Vaikka olis luullut että infinitesimaali olis ollut just idealistin cup of tea. Berkeleyn kritiikki ei johtanut matematiikassa uusiin keksintöihin, vaan differentiaali- ja integraalilaskenta saatettiin täsmälliselle pohjalle 1800-luvulla Dedekindin toimesta.
ellauri164.html on line 195: Berkeleyn runosta "On the Prospect of Planting Arts and Learning in America" otti David Foster Wallace nimen pienoisromaanilleen Westward the Course of Empire Takes Its Way. Runosta on saanut herätteensä myös Yhdysvaltain kongressitalon seinällä oleva Emanuel Gottlieb Leutzen muraali.
ellauri164.html on line 201: Westward the course of empire takes its way; Länteen päin valtakunnan kulku kulkee;
ellauri164.html on line 204: Time’s noblest offspring is the last. Ajan jaloin jälkeläinen on viimeinen.
ellauri164.html on line 210: Vuonna 1725 Berkeley aloitti hankkeen collegen perustamiseksi Bermudalle siirtokuntien papiston ja intiaanien parissa lähetystyötä tekevien kouluttamiseksi. Tehtävän johdosta Berkeleyn luopui virastaan, jossa oli ansainnut 1100 puntaa, ja muutti Amerikkaan 100 punnan palkalla. Hyvin se riitti kun hinnat Bermudalla oli alhaiset, neekerit oli puoli-ilmaisia. Hän saapui Newporttiin Rhode Islandille ja osti sieltä Whitehallin plantaasin. 4. lokakuuta 1730 Berkeley osti ”neekerimiehen nimeltään Philip, iältään neljätoista vuotta tai sinnepäin”. Muutamaa päivää myöhemmin hän osti lisää orjia. 11. heinäkuuta 1731 peräisin oleva merkintä kertoo, että ”rovasti Berkeley kastoi kolme neekereistään, Philip, Anthony ja Agnes Berkeleyn”. Hankintojen kuitit ovat nähtävillä British Museumissa (Ms. 39316) (George C. Mason, Annals of Trinity Church, 1698–1821, 51).
ellauri164.html on line 218: Tämä tutkimus tutkii yhden runosarjan poikkeuksellista puoliintumisaikaa: "Westward the Course of Empire vie tiensä...". Alkaen irlantilais-anglikaanisen piispan George Berkeleyn vuonna 1726 tekemästä sävellyksestä, nämä sanat kolonisoivat valtavan osan kulttuurimaisemaa lähes kahden vuosisadan ajan. Sanomalehtipaperiin, laitureihin, valtiomiesten puheisiin, lukuaiheisiin, maantieteellisiin tietoihin, Yhdysvaltojen ensimmäiseen tieteelliseen historiaan sekä runouteen, maalauksiin, litografioihin ja valokuviin ikuistetut sanat kehittyivät vanhan maailman visiosta profeetallisista valtakunnista ilmeisen kohtalon nationalistinen iskulause. Seuraten runoa sen kiertyessä kirjallisen ja visuaalisen kulttuurin läpi, tämä projekti osoittaa, kuinka yksinkertainen lause totutti amerikkalaiset laajaan käsitykseen Yhdysvaltojen valtakunnasta siirtomaa-ajalta jälleenrakennukseen. Jatkuva varmuus valtakunnan etenemisestä länteen, itse asiassa itse imperiumin väistämättömyydestä, osoittaa kolonistien brittiläisen kulttuuriperinnön kestävän elinvoiman Amerikan vallankumouksen aattona. Yhtä tärkeitä ovat tavat, joilla amerikkalaiset muokkasivat runon ideologiaa sopimaan heidän kehittyvään kansallismielisyyteensä varhaisen tasavallan ja antebellum-aikakauden aikana. Berkeleyn sanat tarjosivat kriittisen paikan kansallismielisille tutkimuksille uuden tasavallan alkuvuosikymmeninä, mikä helpotti kansakunnan muuttumista kapitalistiseksi, hankkivaksi yhteiskunnaksi; 1800-luvun puolivälin konflikteissa he oikeuttivat amerikkalaisen sotavoimaisen imperialismin Meksikon ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa, samalla kun he antoivat syvällistä tietoa sisällissodan alkamisesta ja sen välittömistä seurauksista, kun kansa paini Amerikan tulevaisuuden ääriviivoja vastaan. Tämä ideologia on kahden vuosisadan ajan mahdollistanut amerikkalaisten olevan sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera omahyväisiä keisarillisen etuoikeutensa puolustajia ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alueella. alkuperäiskansojen ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. ensin Pohjois-Amerikan mantereen ja sen alkuperäiskansojen yli ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli.
ellauri164.html on line 223: How blue can you get? The answer is right here in my heart, wailed BB King. How stupid can you get? The answer can be found in Quora. - What is the dark side of top happiest countries? - That their taxes are so high. How can anybody be this stupid? The answer is right there in their walnut size brains.
ellauri164.html on line 228: Kantilaisen transsendentaalisen idealismin vastustaja on filosofisen realismin oppi, toisin sanoen väite, että maailma on tunnettavissa sellaisena kuin se todellisuudessa on, ottamatta huomioon tietäjän tapaa tietää. Tätä ovat ehdottaneet filosofit, kuten Bertrand Russell, G. E. Moore, ja vielä kuuluisammat Ralph Barton Perry ja Henry Babcock Veatch. Realismi väittää, toisin kuin idealismi, että havaitut kohteet ovat olemassa suunnilleen sellaisina kuin ne näyttävät itsessäänkin, riippumatta tietävän katsojan mielestä. Pallokallolla ei ole siihen mitää asiaa.
ellauri164.html on line 230: Ralph Barton Perry (July 3, 1876 in Poultney, Vermont – January 22, 1957 in Boston, Massachusetts) was an American philosopher. He was a strident moral idealist who stated in 1909 that, to him, idealism meant "to interpret life consistently with ethical, scientific, and metaphysical truth." (citation?) Perry's viewpoints on religion stressed the notion that religious thinking possessed legitimacy should it exist within a framework accepting of human reason and social progress.
ellauri164.html on line 232: A pupil of William "Will to Believe" James, whose Essays in Radical Empiricism he edited (1912), Perry became one of the leaders of the New Realism movement. Perry argued for a naturalistic theory of value and a New Realist theory of perception and knowledge. He wrote a celebrated biography of William James, which won the 1936 Pulitzer Prize for Biography or Autobiography, and proceeded to a revision of his critical approach to natural knowledge. An active member among a group of American New Realist philosophers, he elaborated around 1910 the program of new realism. However, he soon dissented from moral and spiritual ontology, and turned to a philosophy of disillusionment. Perry was an advocate of a militant democracy: in his words "total but not totalitarian". Puritanism and Democracy (1944) is a famous wartime attempt to reconcile two fundamental concepts in the origins of modern America. Durkheim oli taas aivan oikeassa: sodan aikana vedetään moraalin korsetinnauhat kireälle.
ellauri164.html on line 234: Henry Babcock Veatch Jr. (September 26, 1911 – July 9, 1999) was an American philosopher. Veatch syntyi 26. syyskuuta 1911 Evansvillessä, Indianassa . Hän opiskeli Harvardin yliopistossa , jossa hän suoritti AB- ja MA-tutkinnon ja tohtorin tutkinnon vuonna 1937. Veatch tuli Indianan yliopiston filosofian laitokselle ohjaajaksi vuonna 1937. Hänet nimitettiin apulaisprofessoriksi vuonna 1941 ja täysprofessoriksi vuonna 1952. Indianassa ollessaan Veatchin yliopisto sai monia palkintoja ja kunnianosoituksia. Vuonna 1954 hänestä tuli ensimmäinen Frederick Bachman Lieber Award for Distinguished Teaching -palkinnon saaja. Hän oli suosittu opiskelijoidensa keskuudessa ja hänelle myönnettiin Sigma Delta Chi "Brown Derby" -palkinto suosituimmalle professorille. Vuonna 1961 Veatch nimettiin Distinguished Service Professoriksi.
ellauri164.html on line 236: Vuonna 1965 Veatch lähti IU: sta Northwestern Universityyn , jossa hän pysyi vuoteen 1973 asti. Sitten hän meni Georgetownin yliopistoon, jossa hän toimi filosofian laitoksen puheenjohtajana vuosina 1973–1976. Veatchilla oli myös vierailevia professoreita Colby Collegessa , Haverford Collegessa ja St. Thomasissa . Yliopisto . Vuonna 1983 hän jäi eläkkeelle Distinguished Professorina ja palasi Bloomingtoniin.
ellauri164.html on line 238: Veatch oli aktiivinen episkopaalisessa kirkossa ja toimi American Catholic Philosophical Associationin puheenjohtajana . Hän toimi Metaphysical Society of America :n puheenjohtajana vuonna 1961. Vuosina 1970–1971 hän toimi American Philosophical Associationin läntisen jaoston puheenjohtajana. Hän oli Episkopaalisen kirkon tutkijoiden killan jäsen.
ellauri164.html on line 242: Veatch oli suuri rationalismin kannattaja, tomistisen filosofian auktoriteetti ja yksi aikansa johtavista uusaristoteelisista ajattelijoista. Hän vastusti sellaisia moderneja ja nykyaikaisia kehityskulkuja kuin " transsendenttinen käänne " ja " kielinen käänne ". Selkeän puheen ja "Hoosierin" terveen järjen vankkumaton puolustaja filosofiassa ja muualla, hän väitti realistisen metafysiikan ja käytännön etiikan puolesta.
ellauri164.html on line 244: Veatchin luetuin kirja oli Rational Man: A Modern Interpretation of Aristotelian Ethics (1962), joka tarjosi selkeästi rationalistisen vastakohdan William Barrettin tunnetulle eksistentiaalisen filosofian tutkimukselle Irrational Man (1958).
ellauri164.html on line 246: Remembering Robert M. Veatch, PhD 1939-2020. Bob Veatch from Georgetown loved genealogy and had confirmed a Veatch connection to the Stuart (Stewart among the Scots) dynasty. He was a long-time fan of bluegrass and Bob and his wife Ann were founding members of the Lucketts Bluegrass Foundation in Lucketts, Virginia, location of the world’s longest running bluegrass concert series (45 years strong!). He used to laugh and say that he thought likely he was the only undergraduate at Harvard reading Plato while listening to bluegrass. Bob was a Peace Corps volunteer in Nigeria from 1962-1964.
ellauri164.html on line 248: Jeff Veatch is a successful entrepreneur, businessman, community leader, and philanthropist. Over the course of his career, Jeff co-founded the IT staffing services firm Apex Systems, has been recognized as the Entrepreneur of the year by Ernst and Young, selected to the Philanthropic 50 by Washington Life magazine, served on the Board of Directors for ASGN Incorporated, sits on Board of Visitors for Virginia Tech, was a founding member of the effort to bring the Olympics to Washington DC, holds Board positions with Inova Health System, as well as other leadership and board positions throughout his community. Also, as an active philanthropic investor, he formed the Veatch Charities, which focuses on education, healthcare, and his community. Mr. Veatch is a 1993 graduate of Virginia Polytechnic Institute and State University, earning a BS in Finance.
ellauri164.html on line 250: Jen Veatch is Chief Executive Officer at Ronald McDonald House of Northeast Indiana.
ellauri164.html on line 252: Black & Veatch is an employee-owned global engineering, procurement, consulting and construction company with a more than 100-year track record of innovation in sustainable infrastructure.
ellauri164.html on line 308: Pitkän ratsastusmatkan jälkeen Jeanne saapui Chinonin pikkukaupunkiin, jossa kruununprinssi Kaarle VII piti hoviaan. Prinssi ei halunnut näyttäytyä Jeannelle ja yritti hovimiehensä turvin hankkiutua ”neitsyestä” eroon. Kun Jeanne ei suostunut poistumaan hovista, hänet toimitettiin kirkonmiehistä ja professoreista koostuvan valtuuskunnan kuulusteltavaksi. Samalla huhut oudosta tytöstä levisivät, ja hänen puheensa saivat suuren kannatuksen. Jeannen julistus ”ei ole olemassa muuta apua kuin minun kauttani!” otettiin vakavasti, ja hänelle päätettiin antaa lyhyt sotilaallinen peruskoulutus. Eteen vie! Taaxe psstu! Kaze oikeaan pn! Ojennus! Hommio! Komppanii! Riviin järjesty! Housujen ja muiden varusteiden ohella Jeannelle annettiin vanha ruostunut miekka, jota hän kantoi tulevassa taistelussa.
ellauri164.html on line 370: I thought this was one of those books that comes with a “guarantee.” But of course there is no such thing. Still, I’d read only glowing reviews and boy was I ready for a “triumphant experience.” But on p. 26 I couldn’t make heads or tails of what I was really reading about. On p. 54 the voice of the innocent and well-meaning young priest began to irk the shit out of me. On p. 55 I skipped ahead to see if anything would ever actually happen to dilute all the fluffy introspection and it didn’t look promising. On p. 64 I took the kitty to the well and drowned it.
ellauri164.html on line 372: I blew through this novel myself, which in retrospect was somewhat of a grave mistake, as the book alternates between compelling and highly engaging dialogues to unrealistically long monologues which to me resemble a Rimbaud poem in translation than anything else, which is to say: hard to parse. That they got more than what they bargained for is what the ordinary reader will be struck by first when they read this. The complexity of each of the conversations cannot be overstated, which I think will inevitably result in readers just mechanically scanning the sentences rather than internalizing the arguments, with the final result being the great part of the novel sliding off like rain, leaving only vague impressions like it did with me unfortunately, but the parts that did affect me left me very humbled. And chiefly this impression will not be helped by another one of the defining features of the novel, which is its vagueness. It deliberately leaves a lot of key details unheard and leaves a lot to the ability to infer events by the reader. Though sometimes frustrating to a reader like me who reads history and biography, I recognize that it should be so for this novel, for the main conflict in it is a psychological one, so I wouldn't have it any other way.
ellauri164.html on line 374: For readers unfamiliar with the culture context of France between the two wars, it might be helpful to first watch Robert Bresson's movie of the same name which has been hailed as a masterpiece by such diverse critics as Ingmar Bergman and Jean-Luc Godard. I read the book first. After seeing the movie, I read the book a second time and got much more out of it. As Canadian and a native speaker of French, I can assure any Anglophone that the culture of France is at times very murky to the outsider who must at times go to extra efforts to fully enjoy French literature.
ellauri164.html on line 379: I wanted to like this book so much more than I did. I actually found it incredibly difficult to understand. Some of it, I think, was that it was poorly translated. I read a 1962 edition that doesn't even cite a translator -- so many of the sentences were so convoluted as to be utterly obtuse. Poor translation or witless reader? I never could figure out why Mlle Chantal was such an angry bitch and why she insisted on tormenting the priest. What was her secret? Was the priest an alcoholic or just terminally sick? Gay? Why did M le Comte come to hate the priest? These are just some of the basic narrative issues I couldn't figure out. Forget the whole spiritual aspect--much of what the priest mused on and felt was incomprehensible to me as he described it. I can't help wondering if I'd have understood it if I had read it in French. Or maybe I'm just so spiritually challenged (in a God believing, Catholic way) that I can't comprehend it when it's described. All of that said, there were profoundly moving passages here and there, but over all I don't begin to know what I read. It's rather embarrassing actually--I feel so simple! (less)
ellauri164.html on line 384: I was expecting great things, but I couldn't even get through half of it. Hard to follow, boring, lots of long discourses that didn't have a point. I don't know, didn't get it. I have a copy of it if you'd life to give it a whirl. (less)
ellauri164.html on line 388: I wouldn't recommend this much for a modern audience, or at least one not interested in debates of the nature of God's love. Human love there is precious little of. And no sex.
ellauri164.html on line 395: I am not getting from this book what I expected based on other reviews, and not what I wanted from it either. I tried, read almost half of it. There was not as much about the interaction with his parishioners as about the lectures he gets from older priests and his superiors. And here was not much spiritual inspiration for this reader. A bit ponderous. This goes on my "life is too short" shelf. (less)
ellauri164.html on line 402: Unbelievable, lame, boring, melodramatic, but says some interesting stuff about language. For the protagonist, a priest writing a journal, literary creation is an act of resistance and subversion. The novel also contrasts human language with God's language in a self-reflective way that I have not often found in Christian novels. (less)
ellauri164.html on line 426: Heartening and pleasant family-type book. Christian-based plot. Lotsa twists and revelations of the religious lifestyle. Started slowly and stayed steady in pace. I was surprised by how much I liked it. Worthwhile reading experience. Warmly narrated.
ellauri164.html on line 431: Wonderful work. The dialogue is enthralling and the intimate sighs of this fictitious priest are mesmerising. Love people simply and thoroughly - that’s all this poor priest could do, yet it is in doing this that Christ is most thoroughly communicated.
ellauri164.html on line 437: "In this classic Catholic novel, Bernanos movingly recounts the life of a young French country priest who grows to understand his provincial parish while learning spiritual humility himself." Pro primo, ei se näytä koko aikana ymmärtävän tai edes välittävän kenestäkään juuri midiä. Pro secundo, koko kirja on yhtä nöyrän piiraan mutustelua. Siitä puhe mistä puute. This man shares something with Isaiah’s “worm among men.” Ich aber bin ein Wurm und kein Mensch. Ich bin eine Ratte (Psalmit 22:6).
ellauri164.html on line 451: The film depicts the nuclear arms race that took place between all sides in the World War II and the beginning of the Cold War. The first part centers on the war years, dealing with the Manhattan Project and the American effort to beat the Germans to the bomb, as well as with Stalin's decision that the USSR must have its own atomic project. The second part displays the Soviet post-war nuclear program. The plot deals mainly with the personal dilemmas facing all the scientists who worked on the atomic weapons. Booooring.
ellauri164.html on line 453: The producers faced a technical difficulty in a scene which contained a nuclear explosion. After several experiments, the special effects coordinator Samir Jaber - a Syrian citizen who worked for Mosfilm - decided to create the required sequence by trickling a drop of orange-tinted perfume into a watery solution of aniline and filming it close up. Haha wimps!
ellauri164.html on line 455: The film was produced solely by Mosfilm, without a direct participation of DEFA, and yet several East German actors were invited to play the German historical figures. Fritz Diez, who appeared as Hitler on screen for the sixth time in his career, was given also the role of Otto Hahn.
ellauri164.html on line 458: Between 1934 and 1938, he worked with Strassmann and Meitner on the study of isotopes created through the neutron bombardment of uranium and thorium, which led to the discovery of nuclear fission. He was an opponent of national socialism and the persecution of Jews by the Nazi Party that caused the removal of many of his colleagues, including Meitner, who was forced to flee Germany in 1938.
ellauri164.html on line 459: During World War II, he worked on the German nuclear weapons program, cataloguing the fission products of uranium. As a consequence, at the end of the war he was arrested by the Allied forces; he was incarcerated in Farm Hall with nine other German scientists, from July 1945 to January 1946.
ellauri164.html on line 483: Moses is one of the most prominent figures in the Old Testament. While Abraham is called the “Father of the Faithful” and the recipient of God’s unconditional covenant of grace to His people, Moses was the man chosen to bring redemption to His people. God specifically chose Moses to lead the Israelites from captivity in Egypt to salvation in the Promised Land. Moses is also recognized as the mediator of the Old Covenant and is commonly referred to as the giver of the Law. Finally, Moses is the principal author of the Pentateuch, the foundational books of the entire Bible. Moses’ role in the Old Testament is a type and shadow of the role Jesus plays in the New Testament. As such, his life is definitely worth examining.
ellauri164.html on line 485: We first encounter Moses in the opening chapters of the book of Exodus. In chapter 1, we learn that, after the patriarch Joseph rescued his family from the great famine and situated them in the land of Goshen (in Egypt), the descendants of Abraham lived in peace for several generations until there rose to power in Egypt a pharaoh who “did not know Joseph” (Exodus 1:8). This pharaoh subjugated the Hebrew people and used them as slaves for his massive building projects. Because God blessed the Hebrew people with rapid numeric growth, the Egyptians began to fear the increasing number of Jews living in their land. So, Pharaoh ordered the death of all male children born to Hebrew women (Exodus 1:22).
ellauri164.html on line 487: In Exodus 2, we see Moses’ mother attempting to save her child by placing him in a basket and putting it into the Nile. The basket was eventually found by Pharaoh’s daughter, and she adopted him as her own and raised him in the palace of the pharaoh himself. As Moses grew into adulthood, he began to empathize with the plight of his people, and upon witnessing an Egyptian beating a Hebrew slave, Moses intervened and killed the Egyptian. But that was not a sin because the guy was just an Egyptian. In another incident, Moses attempted to intervene in a dispute between two Hebrews, but one of the Hebrews rebuked Moses and sarcastically commented, “Are you going to kill me as you did the Egyptian?” (Exodus 2:14). Realizing that his criminal act was made known, Moses fled to the land of Midian where he again intervened—this time rescuing the daughters of Jethro Tull from some of Uriah Heep's bandits. In gratitude, Jethro (also called Reuel) granted his daughter Zipporah to Moses in marriage (Exodus 2:15–21). Moses lived in Midian for about forty years.
ellauri164.html on line 489: The next major incident in Moses’ life was his encounter with God at the burning bush (Exodus 3—4), where God called Moses to be the savior of His people. Despite his initial excuses and outright request that God send someone else, Moses agreed to obey God. God promised to send Aaron, Moses’ brother, along with him. The rest of the story is fairly well known. Moses and his brother, Aaron, go to Pharaoh in God’s name and demand that he let the people go to worship their God. Pharaoh stubbornly refuses, and ten plagues of God’s judgment fall upon the people and the land, the final plague being the slaying of the firstborn. Prior to this final plague, God commands Moses to institute the Passover, which is commemorative of God’s saving act in redeeming His people from bondage in Egypt.
ellauri164.html on line 491: After the exodus, Moses led the people to the edge of the Red Sea where God provided another saving miracle by parting the waters and allowing the Hebrews to pass to the other side while drowning the Egyptian army (Exodus 14). Moses brought the people to the foot of Mount Sinai where the Law was given and the Old Covenant established between God and the newly formed nation of Israel (Exodus 19—24).
ellauri164.html on line 493: The rest of the book of Exodus and the entire book of Leviticus take place while the Israelites are encamped at the foot of Sinai. God gives Moses detailed instructions for the building of the tabernacle—a traveling tent of worship that could be assembled and disassembled for easy portability—and for making the utensils for worship, the priestly garb, and the ark of the covenant, symbolic of God’s presence among His people as well as the place where the high priest would perform the annual atonement. God also gives Moses explicit instructions on how God is to be worshiped and guidelines for maintaining purity and holiness among the people. The book of Numbers sees the Israelites move from Sinai to the edge of the Promised Land, but they refuse to go in when ten out of twelve spies bring back a bad report about Israel’s ability to take over the land. God condemns this generation of Jews to die in the wilderness for their disobedience and subjects them to forty years of wandering in the wilderness. By the end of the book of Numbers, the next generation of Israelites is back on the borders of the Promised Land and poised to trust God and take it by faith.
ellauri164.html on line 495: The book of Deuteronomy shows Moses giving several sermon-type speeches to the people, reminding them of God’s saving power and faithfulness. He gives the second reading of the Law (Deuteronomy 5) and prepares this generation of Israelites to receive the promises of God. Moses himself is prohibited from entering the land because of his sin at Meribah (Numbers 20:10-13). At the end of the book of Deuteronomy, Moses’ death is recorded (Deuteronomy 34). He climbed Mount Nebo and is allowed to look upon the Promised Land. Moses was 120 years old when he died, and the Bible records that his “eye was undimmed and his vigor unabated” (Deuteronomy 34:7). The Lord Himself buried Moses (Deuteronomy 34:5–6), and Joshua took over as leader of the people (Deuteronomy 34:9). Deuteronomy 34:10–12 says, " Since then, no prophet has risen in Israel like Moses, whom the Lord knew face to face, who did all those signs and wonders the Lord sent him to do in Egypt—to Pharaoh and to all his officials and to his whole land. For no one has ever shown the mighty power or performed the awesome deeds that Moses did in the sight of all Israel."
ellauri164.html on line 497: The above is only a brief sketch of Moses’ life and does not talk about his interactions with God, the manner in which he led the people, some of the specific ways in which he foreshadowed Jesus Christ, his centrality to the Jewish faith, his appearance at Jesus’ transfiguration, and other details. But it does give us some framework of the man. He is somewhat recalcitrant, to put it mildly.
ellauri164.html on line 498: So, now, what can we learn from Moses’ life? Moses’ life is generally broken down into three 40-year periods. The first is his life in the court of Pharaoh. As the adopted son of Pharaoh’s daughter, Moses would have had all the perks and privileges of a prince of Egypt. He was instructed “in all the wisdom of the Egyptians, and he was mighty in his words and deeds” (Acts 7:22). As the plight of the Hebrews began to disturb his soul, Moses took it upon himself to be the savior of his people. As Stephen says before the Jewish ruling council, “[Moses] supposed that his brothers would understand that God was giving them salvation by his hand” (Acts 7:25). From this incident, we learn that Moses was a man of action as well as a man possessed of a hot temper and prone to rash actions. Did God want to save His people? Yes. Did God want to use Moses as His chosen instrument of salvation? Yes. But Moses, whether or not he was truly cognizant of his role in the salvation of the Hebrew people, acted rashly and impetuously. He tried to do in his timing what God wanted done in His timing. The lesson for us is obvious: we must be acutely aware of not only doing God’s will, but doing God’s will in His timing, not ours. As is the case with so many other biblical examples, when we attempt to do God’s will in our timing, we make a bigger mess than originally existed.
ellauri164.html on line 500: Moses needed time to grow and mature and learn to be meek and eat humble pie before God, and this brings us to the next chapter in Moses’ life, his 40 years in the land of Midian. During this time, Moses learned the simple life of a shepherd, a husband, and a father. God took an impulsive and hot-tempered young man and began the process of molding and shaping him into the perfect instrument for God to use. What can we learn from this time in his life? If the first lesson is to wait on God’s timing, the second lesson is to not be idle while we wait on God’s timing. While the Bible doesn’t spend a lot of time on the details of this part of Moses’ life, it’s not as if Moses were sitting idly by waiting for God’s call. He spent the better part of 40 years learning the ways of a shepherd and supporting and raising a family. These are not trivial things! While we might long for the “mountain top” experiences with God, 99 percent of our lives is lived in the valley doing the mundane, day-to-day things that make up a life. We need to be living for God “in the valley” before He will enlist us into the battle. It is often in the seemingly trivial things of life that God trains and prepares us for His call in the next season.
ellauri164.html on line 502: Another thing we see from Moses during his time spent in Midian is that, when God finally did call him into service, Moses was resistant. The man of action early in his life, Moses, now 80 years old, became overly timid. When called to speak for God, Moses said he was “slow of speech and tongue” (Exodus 4:10). Some commentators believe that Moses may have had a speech impediment. Perhaps, but then it would be odd for Stephen to say Moses was “mighty in words and deeds” (Acts 7:22). Perhaps Moses just didn’t want to go back into Egypt and fail again. This isn’t an uncommon feeling. How many of us have tried to do something (whether or not it was for God) and failed, and then been hesitant to try again? There are two things Moses seemed to have overlooked. One was the obvious change that had occurred in his own life in the intervening 40 years. The other, and more important, change was that God would be with him. Moses failed at first not so much because he acted impulsively, but because he acted without God. Therefore, the lesson to be learned here is that when you discern a clear call from God, step forward in faith, knowing that God goes with you! Do not be timid, but be strong in the Lord and in the power of his might (Ephesians 6:10).
ellauri164.html on line 504: The third and final chapter in Moses’ life is the chapter that Scripture spends the most time chronicling, namely, his role in the redemption of Israel. Several lessons can be gleaned from this chapter of Moses’ life as well. First is how to be an effective leader of people. Moses essentially had responsibility over two million Hebrew refugees. When things began to wear on him, his father-in-law, Jethro Tull, suggested that he delegate responsibility to other faithful men, a lesson that many people in authority over others need to learn (Exodus 18). We also see a man who was dependent on the grace of God to help with his task. Moses was continually pleading on behalf of the people before God. If only all people in authority would petition God on behalf of those over whom they are in charge! Moses was keenly aware of the necessity of God’s presence and even requested to see God’s glory (Exodus 33). Moses knew that, apart from God, the exodus would be meaningless. It was God who made the Israelites distinct, and they needed Him most. Moses’ life also teaches us the lesson that there are certain sins that will continue to haunt us throughout our lives. The same hot temper that got Moses into trouble in Egypt also got him into trouble during the wilderness wanderings. In the aforementioned incident at Meribah, Moses struck the rock in anger in order to provide water for the people. However, he didn’t give God the glory, nor did he follow God’s precise commands. Because of this, God forbade him from entering the Promised Land. In a similar manner, we all succumb to certain besetting sins which plague us all our days, sins that require us to be on constant alert.
ellauri164.html on line 506: These are just a handful of practical lessons that we can learn from Moses’ life. However, if we look at Moses’ life in light of the overall panoply of Scripture, we see larger theological truths that fit into the story of redemption. In chapter 11 the author of Hebrews uses Moses as an example of faith. We learn that it was by faith that Moses refused the glories of Pharaoh’s palace to identify with the plight of his people. The writer of Hebrews says, “[Moses] considered the reproach of Christ greater wealth than the treasures of Egypt” (Hebrews 11:26). Moses’ life was one of faith, and we know that without faith it is impossible to please God (Hebrews 11:6). Likewise, it is by faith that we, looking forward to heavenly riches, can endure temporal hardships in this lifetime (2 Corinthians 4:17–18).
ellauri164.html on line 508: As mentioned earlier, we also know that Moses’ life was typological of the life of Christ. Like Christ, Moses was the mediator of a covenant. Christ too was a little recalcitrant, so he got crucified. Again, the author of Hebrews goes to great lengths to demonstrate this point (cf. Hebrews 3; 8—10). The Apostle Paul also makes the same points in 2 Corinthians 3. The difference is that the covenant that Moses mediated was temporal and conditional, whereas the covenant that Christ mediates is eternal and unconditional. Like Christ, Moses provided redemption for his people. Moses delivered the people of Israel out of slavery and bondage in Egypt and brought them to the Promised Land of Canaan. Christ delivers His people out of bondage and slavery to sin and condemnation and brings them to the Promised Land of eternal life on a renewed earth, like Azrael in the forthcoming third season of His Dark Materials. Like Christ he returns to consummate the kingdom He inaugurated at His first coming. Like Christ, Moses was a prophet to his people. Moses spoke the very words of God to the Israelites just as Christ did (John 17:8). Moses predicted that the Lord would raise up another prophet like him from among the people (Deuteronomy 18:15). Jesus and the early church taught and believed that Moses was speaking of Jesus when he wrote those words (cf. John 5:46, Acts 3:22, 7:37). In so many ways, Moses’ life is a precursor to the life of Christ. As such, we can catch a glimpse of how God was working His plan of redemption in the lives of faithful people throughout human history. This gives us hope that, just as God saved His people and gave them rest through the actions of Moses, so, too, will God save us and give us an eternal Sabbath rest in Christ, both now and in the life to come. But don't get your hopes too high, you may not be among the chosen after all.
ellauri164.html on line 510: Finally, it is interesting to note that, even though Moses never set foot in the Promised Land during his lifetime, he was given an opportunity to enter the Promised Land after his death. On the mount of transfiguration, when Jesus gave His disciples a taste of His full glory, He was accompanied by two Old Testament figures, Moses and Elijah, who represented the Law and the Prophets. Moses is, this day, experiencing the true Sabbath rest in Christ that one day all Christians will share (Hebrews 4:9).
ellauri164.html on line 513: Moses: A Man of Selfless Dedication by Chuck Swindle
ellauri164.html on line 518: At Thursday’s daily Mass (Thursday of the 18th week of the year) we Roman catholics read of the sin that excluded Moses from leading the people to the Promised Land. While there are some mysterious elements to it, one thing seems clear: the grumbling of the people got on Moses’ nerves. Indeed, grumbling often affects more than just the one doing the complaining. Through it, infectious negativity can be set loose. Even if only a small number are grousing, it can still incite discontent, anger, and/or fear in others. Yes, the people nearly wore him out. At a particularly low moment, when the people were complaining about the food, Moses lamented to God,
ellauri164.html on line 520: Why have you dealt ill with your servant? And why have I not found favor in your sight, that you lay the burden of all this people on me? Did I conceive all this people? Did I give them birth, that you should say to me, “Carry them in your bosom, as a nurse carries a nursing child,” to the land that you swore to give their fathers? … I am not able to carry all this people alone; the burden is too heavy for me. If you will treat me like this, kill me at once, if I find favor in your sight, that I may not see my wretchedness (Numbers 11:11-12, 14-15).
ellauri164.html on line 524: Now there was no water for the congregation. And they assembled themselves together against Moses and against Aaron. And the people quarreled with Moses and said, “Would that we had perished when our brothers perished before the Lord! Why have you brought the assembly of the Lord into this wilderness, that we should die here, both we and our cattle? And why have you made us come up out of Egypt to bring us to this wretched place which has neither grain nor figs nor vines nor pomegranates? Here there is not even water to drink!” But Moses and Aaron went way from the assembly to the entrance of the meeting tent, where they fell prostrate.
ellauri164.html on line 525: Then the glory of the Lord appeared to them, and the Lord said to Moses, “Take the staff, and assemble the congregation, you and Aaron your brother, and tell the rock before their eyes to yield its water. So you shall bring water out of the rock for them and give drink to the congregation and their cattle.”
ellauri164.html on line 527: And Moses took the staff from before the Lord, as he commanded him. He and Aaron gathered the assembly together before the rock, and he said to them, “Hear now, you rebels! Are we to bring water for you out of this rock?” And Moses lifted up his hand and struck the rock with his staff twice, and water came out abundantly, and the congregation drank, and their livestock.
ellauri164.html on line 528: But the Lord said to Moses and Aaron, “Because you did not believe in me, to uphold me as holy in the eyes of the people of Israel, therefore you shall not bring this assembly into the land that I have given them” (Numbers 20:2-12).
ellauri164.html on line 530: Many have pondered the precise nature of Moses’ sin and why the punishment for it was so severe. (Well, gosh, he was already 120, and what's the diff which side of the Jordan river he conks out. It's the same dry desert on either side.) A few different explanations have been posited:
ellauri164.html on line 532: 1. Moses sinned by not following the Lord’s instruction. The Lord told Moses to take his staff in hand and bid the rock to bring forth water. He was told to speak to the rock, but instead he struck it—twice. The striking of the rock, while not specifically directed according to the passage in Numbers, does not seem particularly egregious; in fact, in another description of this event (see Exodus 17:6) God does tell Moses to strike it. The Fathers of the Church (e.g., St. Jerome) did not view this as sinful, even interpreting the striking of the rock twice as a sign of the two bars of the cross.
ellauri164.html on line 533: 2. Moses exhibited sinful pride. Having assembled the people, Moses reviled them, saying, “Hear now, you rebels!” He then continued, perhaps pridefully, “Shall we bring water for you out of this rock?” Neither Moses nor Aaron can bring forth water, however; only God can do that. Some of the Fathers of the Church interpreted this not as pride on Moses’ part but rather as an indication of the wavering of his faith.
ellauri164.html on line 534: 3. Moses sinned by speaking harshly and rashly. Psalm 106 seems to favor this interpretation. They angered the Lord at the waters of Meribah, and it went ill with Moses on their account, for they made his spirit bitter, and he spoke rashly with his lips (Psalm 106:32-33).
ellauri164.html on line 536: This third explanation leads us back to the heart of our meditation: grumbling causes harm to the ones who grumble and to others who hear it. Moses was worn out by their complaining; as Psalm 106 says, his spirit grew bitter. He spoke rashly and reviled the people; in a flash of anger, he may also have yielded to sinful pride.
ellauri164.html on line 538: Why God punished him so severely is somewhat mysterious. St. Basil the Great used it as an object lesson to us all: “If the just man is scarcely saved, where shall the ungodly and sinner appear?” (Preface on the Judgment of God).
ellauri164.html on line 540: Whatever the reason for the drastic punishment, behold what grumbling does. It fuels discontent and bitterness. Be careful, fellow Christians; we can all succumb to the temptation to draw others into our anger, doubts, dissatisfaction, and fears. After all, misery loves company. Sharing concerns with friends is good and necessary, but this must be tempered by the knowledge that too much can harm them and us. A steady diet of grumbling is not good for anyone.
ellauri164.html on line 541: Grumbling, grousing, and complaining seem to be all around us. In our relative affluence, we often expect or even demand comfort. We are very particular about the way we want things to be, and often expect that it be made so without much if any effort on our part.
ellauri164.html on line 543: Moses was worn down by the constant grumbling of the people. Be cognizant of the toll that such behavior takes on others. Practice gratitude, an important antidote to the poison spread by grumbling.
ellauri164.html on line 547: WHAT THEN WAS MOSES' SIN? Two circumstances are obvious on the face of the story.
ellauri164.html on line 548: 1. Moses, being directed to speak to the rock that it might give forth its water, smote it instead with the rod of God which was in his hazed (what's a hazed?) and this he did not once only, but twice.
ellauri164.html on line 550: 2. He spoke to the people, not with meekness and calm authority, but in heat and bitterness. "Ye rebels, must we fetch you water out of this rock?" Thus he "spake unadvisedly with his lips" (Psalm 106:33) instead of his stick. It is not difficult to understand how Moses should have so far forgotten himself on this occasion. Let the facts be weighed. The servant of the Lord is now 120 years old. The generation which sinned thirty-seven years ago, and was condemned to die in the wilderness, is nearly all gone. Moses is mortified to find that the new generation is infected with a touch of the same impatient unbelief which wrought in their fathers so much mischief. No sooner are they at a loss for water than they rise against Moses with rebellious murmurings. For once he loses command of himself. On all former occasions of the kind his meekness was unshaken; he either held his peace, or prayed for the rebels, or at most called on the Lord to be his Witness and Judge. Now he breaks out into bitter chidings. At the root of this there was a secret failure of faith. "Ye believed me not," - did not thoroughly rely on my faithfulness and power, - "to sanctify me in the eyes of the children of Israel" (verse 12). His former meekness had been the fruit of faith. He had been thoroughly persuaded that the Lord who was with him could accomplish all he had promised, and therefore he faced every difficulty with calm and patient resolution. Now a touch of unbelief bred in him hastiness and bitterness of spirit.
ellauri164.html on line 552: Two lessons: 1. The failings of good men may be culpable in God's sight and displeasing to him out of all proportion to the degree of blameworthiness they present to our eye. So far is it from being true (as many seem to think) that believers' sins are no sins at all, and need give no concern, that, on the contrary, the Lord dislikes the stain of sin most when it is seen in his dear children. The case of Moses is not singular. Sins which the Lord overlooks in other men he will occasionally put some mark of special displeasure upon, when they are committed by one who is eminent for holiness and honourable service. It is, no doubt, a just instinct which leads all right-thinking people to be blind to the failings of good men who have been signally useful in their day. But if the good men become indulgent to their own faults they are likely to be rudely awakened to a sense of their error. The better a man is, his sins may be the more dishonouring to God. A spot hardly visible on the coat of a labouring man, may be glaringly offensive on the shining raiment of a throned king.
ellauri164.html on line 554: 2. The sins we are least inclined to may nevertheless be the sins which will bring us to the bitterest grief. Every man has his weak side. There are sins to which our natural disposition or the circumstances of our up-bringing lay us peculiarly open; and it is without doubt a good rule to be specially on our guard in relation to these sins. Yet the rule must not be applied too rigidly. When Dumbarton Rock was taken, it was not by assailing the fortifications thrown up to protect its one weak side, but by scaling it at a point where the precipitous height seemed to render defense or guard unnecessary. Job was the most patient of men, yet he sinned through impatience. Peter was courageous, yet he fell through cowardice. Moses was the meekest of men, yet he fell through bitterness of Spirit. We have need to guard well not our weak points only, but the points also at which we deem ourselves to be strong.
ellauri164.html on line 556: Parallel Verses: Yahweh said to Moses and Aaron, "Because you didn't believe in me, to sanctify me in the eyes of the children of Israel, therefore you shall not bring this assembly into the land which I have given them."
ellauri164.html on line 558:
The Sin of Moses
ellauri164.html on line 560: AGAIN the congregation of Israel was brought into the wilderness, to the very place where God proved them soon after leaving Egypt. The Lord brought them water out of the rock, which had continued to flow until just before they came again to the rock, when the Lord caused that living stream to cease, to prove His people again, to see if they would endure the trial of their faith or would again murmur against Him.
ellauri164.html on line 562: When the Hebrews were thirsty and could find no water, they became impatient and did not remember the power of God which had, nearly forty years before, brought them water out of the rock. Instead of trusting God, they complained of Moses and Aaron, and said to them, "Would God that we had died when our brethren died before the Lord!" That is, they wished that they had been of that number who had been destroyed by the plague in the rebellion of Korah, Dathan, and Abiram.
ellauri164.html on line 564: They angrily inquired, "Why have ye brought up the congregation of the Lord into this wilderness, that we and our cattle should die there? And wherefore have ye made us to come up out of Egypt, to bring us in unto this evil place? it is no place of seed, or of figs, or of vines, or of pomegranates; neither is there any water to drink. What the fuck, you call this a promised land?
ellauri164.html on line 566: "And Moses and Aaron went from the presence of the assembly unto the door of the tabernacle of the congregation, and they fell upon their faces: and the glory of the Lord appeared unto them. And the Lord spake unto Moses, saying, Take the rod, and gather thou the assembly together, thou, and Aaron thy brother, and speak ye unto the rock before their eyes; and it shall give forth his water, and thou shalt bring forth to them water out of the rock: so thou shalt give the congregation and their beasts to drink. And Moses took the rod from before the Lord, as He commanded him.
ellauri164.html on line 568: Moses Yields to Impatience. "And Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock; and he said unto them, Hear now, ye rebels; must we fetch you water out of this rock? And Moses lifted up his hand, and with his rod he smote the rock twice: and the water came out abundantly, and the congregation drank, and their beasts also. And the Lord spake unto Moses and Aaron, Because ye believed Me not, to sanctify Me in the eyes of the children of Israel, therefore ye shall not bring this congregation into the land which I have given them."
ellauri164.html on line 570: Here Moses sinned. He became wearied with the continual murmurings of the people against him, and the continual murmuring to stupid rocks. At the commandment of the Lord, took the rod, and, instead of speaking to the rock, as God commanded him, he smote it with the rod twice, after saying, "Must we fetch you water out of this rock?" He here spoke unadvisedly with his lips. He did not say, God will now show you another evidence of His power and bring you water out of this rock. He did not ascribe the power and glory to God for causing water to again flow from the flinty rock, and therefore did not magnify Him before the people. For this failure on the part of Moses, God would not permit him to lead the people to the Promised Land.
ellauri164.html on line 572: This necessity for the manifestation of God's power made the occasion one of great solemnity, and Moses and Aaron should have improved it to make a favorable impression upon the people. But Moses was stirred, and in impatience and anger with the people, because of their murmurings, he said, "Hear now, ye rebels, must we fetch you water out of this rock?" In thus speaking he virtually admitted to murmuring Israel that they were correct in charging him with leading them from Egypt. God had forgiven the people greater transgressions than this error on the part of Moses, but He could not regard a sin in a leader of His people as in those who were led. He could not excuse the sin of Moses and permit him to enter the Promised Land.
ellauri164.html on line 574: The Lord here gave His people unmistakable proof that He who had wrought such a wonderful deliverance for them in bringing them from Egyptian bondage, was the mighty Angel, and not Moses, who was going before them in all their travels, and of whom He had said, "Behold, I send an Angel before thee, to keep thee in the way, and to bring thee into the place which I have prepared. Beware of Him, and obey His voice, provoke Him not; for He will not pardon your transgressions: for My name is in Him." Ex. 23:20, 21.
ellauri164.html on line 577: but God Himself. The Lord had committed to Moses the burden of leading His people, while the mighty Angel went before them in all their journeyings and directed all their travels. Because they were so ready to forget that God was leading them by His Angel, and to ascribe to man that which God's power alone could perform, He had proved them and tested them, to see whether they would obey Him. At every trial they failed. Instead of believing in, and acknowledging, God, who had strewed their path with evidences of His power and signal tokens of His care and love, they distrusted Him and ascribed their leaving Egypt to Moses, charging him as the cause of all their disasters. Moses had borne with their stubbornness with remarkable forbearance. At one time they threatened to stone him.
ellauri164.html on line 579: The Heavy Penalty. The Lord would remove this impression forever from their minds, by forbidding Moses to enter the Promised Land. The Lord had highly exalted Moses. He had revealed to him His great glory. He had taken him into a sacred nearness with Himself upon the mount, and had condescended to talk with him as a man speaketh with a friend. He had communicated to Moses, and through him to the people, His will, His statutes, and His laws. His being thus exalted and honored of God made his error of greater magnitude. Moses repented of his sin and humbled himself greatly before God. He related to all Israel his sorrow for his sin. The result of his sin he did not conceal, but told them that for thus failing to ascribe glory to God, he could not lead them to the Promised Land. He then asked them, if this error upon his part was so great as to be thus corrected of God, how God would regard their repeated murmurings in charging him (Moses) with the uncommon visitations of God because of their sins.
ellauri164.html on line 581: For this single instance, Moses had allowed the impression to be entertained that he had brought them water out of the rock, when he should have magnified the name of the Lord among His people. The Lord would now settle the matter with His people, that Moses was merely a man, following the guidance and direction of a mightier than he, even the Son of God. In this He would leave them without doubt. Where much is given, much is required. Moses had been highly favored with special views of God's majesty. The light and glory of God had been imparted to him in rich abundance. His face had reflected upon the people the glory that the Lord had let shine upon him. All will be judged according to the privileges they have had, and the light and benefits bestowed.
ellauri164.html on line 583: The sins of good men, whose general deportment has been worthy of imitation, are peculiarly offensive to God. They cause Satan to triumph, and to taunt the angels of God with the failings of God's chosen instruments, and give the unrighteous occasion to lift themselves up against God. The Lord had Himself led Moses in a special manner, and had revealed to him His glory, as to no other upon the earth. He was naturally impatient, but had taken hold firmly of the grace of God and so humbly implored wisdom from heaven that he was strengthened from God and had overcome his impatience so that he was called of God the meekest man upon the face of the whole earth.
ellauri164.html on line 585: Aaron died at Mount Hor, for the Lord had said that he should not enter the Promised Land, because, with Moses, he had sinned at the time of bringing
ellauri164.html on line 586: water from the rock at Meribah. Moses and the sons of Aaron buried him in the mount, that the people might not be tempted to make too great ceremony over his body, and be guilty of the sin of idolatry.
ellauri164.html on line 591: Moses’ moment of greatest failure came when the people of Israel resumed complaining, this time about food and water (Num. 20:1-5). Moses and Aaron decided to bring the complaint to the Lord, who commanded them to take their staff, and in the people’s presence command a rock to yield water enough for the people and their livestock (Num. 20:6-8). Moses did as the Lord instructed but added two flourishes of his own. First he rebuked the people, saying, “Listen, you rebels, shall we bring water for you out of this rock?” Then he struck the rock twice with his staff. Water poured out in abundance (Num. 20:9-11), but the Lord was extremely displeased with Moses and Aaron.
ellauri164.html on line 593: God's punishment was harsh. “Because you did not trust in me, to show my holiness before the eyes of the Israelites, therefore you shall not bring this assembly into the land that I have given them” (Num.20:12). Moses and Aaron, like all the people who rebelled against God’s plan earlier (Num. 14:22-23), will not be permitted to enter the Promised Land.
ellauri164.html on line 595: Scholarly arguments about the exact action Moses was punished for may be found in any of the general commentaries, but the text of Numbers 20:12 names the underlying offense directly, “You did not trust in me.” Moses’ leadership faltered in the crucial moment when he stopped trusting God and started acting on his own impulses.
ellauri164.html on line 597: Honoring God in leadership—as all Christian leaders in every sphere must attempt to do—is a terrifying responsibility. Whether we lead a business, a classroom, a relief organization, a household, or any other organization, we must be careful not to mistake our authority for God’s. What can we do to keep ourselves in obedience to God? Meeting regularly with an accountability (or “peer”) group, praying daily about the tasks of leadership, keeping a weekly Sabbath to rest in God’s presence, and seeking others’ perspective on God’s guidance are methods some leaders employ. Even so, the task of leading firmly while remaining wholly dependent on God is beyond human capability. If the most humble man on the face of the earth (Num. 12:3) could fail in this way, so can we. By God’s grace, even failures as great as Moses’ at Meribah, with disastrous consequences in this life, do not separate us from the ultimate fulfillment of God’s promises. Moses did not enter the Promised Land, yet the New Testament declares him “faithful in all God’s house” and reminds us of the confidence that all in God’s house have in the fulfillment of our redemption in Christ (Heb. 3:2-6).
ellauri164.html on line 599:
The Sin of Moses and the Staff of God
ellauri164.html on line 605: According to the opinio communis of the exegetes, the sin of Moses is one of the most difficult conundrums to resolve in the history of interpretation. This Pentateuchal puzzle has not only perplexed ancient and modern exegetes but has also produced a multiplicity of answers. A plethora of explanations proposed by exegetes on the sin of Moses appears to be strong on conjectural ingenuity but weak on textual evidence.
ellauri164.html on line 607: A fresh exegetical probe is therefore warranted using a hermeneutical strategy whereby a narrative approach is attempted in order to understand Num. 20:1-13 in the light of Exodus 17:1-7. These narrative analogies are part of a distinctive feature in the Hebrew narrative style labelled Type- scene.
ellauri164.html on line 609: The main thrust of this book is that the sin of Moses recorded in Numbers 20:1-13 is linked to the unlawful and wilful act of trifling with the sacred staff in striking the rock. This is because the staff of Moses has already become the staff of God (Exod. 4:20;17;9).
ellauri164.html on line 611: Moses' abuse and misuse of the staff constitutes an act of lese-majeste because it is seen as an act of rebellion against YHWH's authority. Inevitably, Moses eclipses YHWH's personality, presence and power in the eyes of the people. His condign punishment is the forfeiture of the privilege of leading the people into the Promised Land. See Less.
ellauri164.html on line 623:
It is Numbers 20:1-13 again. Miriam was gone. Moses had just buried his sister in Kadesh, in the Wilderness of Zin (Numbers 20:1). She had placed his basket among the reeds of the Nile and had run to get his mother when Pharaoh’s daughter drew him out. His sister had been with him through all his trials in the wilderness. But now Miriam was gone.
ellauri164.html on line 628: Moses was in no mood to deal with this today. Why couldn’t these people let him mourn his sister in peace? Why had God brought them to a dry thirsty land with no water again? Why did these people always blame him? Why didn’t these people bring their problems to God in prayer instead of always complaining to him? Why were there always so many demands on him? Why was it always “Moses, Moses, Moses”?
ellauri164.html on line 631: Take the rod, and gather thou the assembly together, thou, and Aaron thy brother, and speak ye unto the rock before their eyes; and it shall give forth his water, and thou shalt bring forth to them water out of the rock: so thou shalt give the congregation and their beasts drink. (Numbers 20:8)
ellauri164.html on line 633: But Moses was not feeling peaceful today. He was grieving the loss of his sister. He was tired. He was thirsty. He was frustrated. He was angry.
ellauri164.html on line 634: So Moses claimed credit for giving the rebels water by saying, “Must WE bring water out of this rock for you?” Then, in his anger, Moses struck the rock instead of speaking to it.
ellauri164.html on line 636: “And Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock, and he said unto them, Hear now, ye rebels; must we fetch you water out of this rock? And Moses lifted up his hand, and with his rod he smote the rock twice: and the water came out abundantly, and the congregation drank, and their beasts also. ” (Numbers 20:10-11)
ellauri164.html on line 641: Numbers 20:12. Despite Moses’ error, water poured from the rock. God still provided abundantly for the children of Israel even though Moses had disobeyed Him. God did not withhold His blessing from His people because of their leader’s sin. God did hold Moses accountable though (Numbers 20:12).
ellauri164.html on line 645: God had used him to give the law to Israel and write the first five books of the Bible. He had led God’s people through the wilderness for 40-years, enduring all their complaining and the punishment of their rebellion. He had done everything exactly as God had commanded.
ellauri164.html on line 647: Now, after 40-years of faithfully serving God with perfect obedience to bring God’s people to the Promised Land, he would not be allowed to enter! Was that fair? Of course it was. Moses knew God was merciful and gracious. Surely God would forgive and relent, if he would only repent. Surely God would forgive one sin, and let him in, after how good he had been.
ellauri164.html on line 651: God is merciful, but the law is not. No mere human has ever been justified by keeping the law because no one has ever kept it. All have sinned and fallen short of the law, even God’s servant Moses. Not even Moses could keep the law.
ellauri164.html on line 654: God called Moses to lead His people out of slavery in Egypt. The Law was given to show people their bondage to sin in the world, and their need for the shed blood of a sacrificial Passover lamb to cover for their sin. Moses was condemned by the very law he gave. He shot himself in the foot.
ellauri164.html on line 656: God allowed Moses to see the Promised Land afar off, but he would never enter. Moses represented the Law, and the Law cannot take anyone into the Promised Land.
ellauri164.html on line 658: And so it is today. The Law and good works cannot take anyone to heaven. Only faith in the finished work and shed blood of Jesus can take you there.
ellauri164.html on line 663: Elisha Heals Naaman of Leprosy – 2 Kings 5
ellauri164.html on line 669: 8 Take the staff, and assemble the congregation, you and Aaron your brother, and tell the rock before their eyes to yield its water. So you shall bring water out of the rock for them and give drink to the congregation and their cattle.
ellauri164.html on line 671: 10 Then Moses and Aaron gathered the assembly together before the rock, and he said to them, “Hear now, you rebels: shall we bring water for you out of this rock?” 11 And Moses lifted up his hand and struck the rock with his staff twice, and water came out abundantly, and the congregation drank, and their livestock.” (Num. 20: 8,10–11 ESV)
ellauri164.html on line 673: Most of us have been taught that Moses’s sin was hitting a rock to obtain water when God told him just to speak to it. Others say Moses’s sin was that he took credit for obtaining water from the rock when it was really God who performed the miracle.
ellauri164.html on line 675: However, God did not say either of these actions was the problem, nor did Moses believe these were the problem. In fact, nowhere does the text say Moses’s sin was striking the rock instead of speaking to it or taking credit for the miracle.
ellauri164.html on line 679: “And the LORD said to Moses and Aaron, “Because you did not believe in me, to uphold me as holy in the eyes of the people of Israel, therefore you shall not bring this assembly into the land that I have given them.”” (Num. 20:12 ESV)
ellauri164.html on line 687: But the LORD was angry with me because of you and would not listen to me. And the LORD said to me, ‘Enough from you; do not speak to me of this matter again. (Deut. 3:26 ESV)
ellauri164.html on line 689: Furthermore, the LORD was angry with me because of you, and he swore that I should not cross the Jordan, and that I should not enter the good land that the LORD your God is giving you for an inheritance.” (Deut. 4:21 ESV)
ellauri164.html on line 694: To answer this question we must examine a pattern that developed in the book of Numbers. Three times prior to the incident at the rock of Meribah the people sinned, God punished them, Moses interceded on the people’s behalf, and God pardoned the people. Please take the time to read these events in Numbers chapters 11, 14, 16 & 20. Notice the pattern in the table below.
ellauri164.html on line 705: Based on the pattern established in Numbers, what do you expect will happen at Meribah when the people rebel against Moses? We expect the pattern to repeat and for God to decree punishment, but that doesn’t happen. The pattern breaks down! Instead of decreeing punishment for the people’s sin, God simply tells Moses to give the people water by speaking to the rock. This is a significant departure from the previous pattern. When a Bible author develops a pattern and then breaks it, we should pay attention because this signals that the author wants us to notice something important. Why didn’t God punish the people at Meribah? Why did he go at Moses instead?
ellauri164.html on line 707: To understand why God didn’t pronounce judgement, let’s notice what Moses did. He leads the people to the rock, calls them rebels, and instead of speaking to the rock he hits it twice with this staff. Moses is having a temper tantrum. In the prior examples in Numbers Moses never speaks harshly or loses patience. Moses is also breaking the pattern and this is the clue to understanding his sin.
ellauri164.html on line 709: He has reached the end of his rope. He has been patient with these complaining and rebellious people, but he couldn’t take it any longer. Their constant ingratitude and rebelliousness caused Moses to lose faith in the people. This is the people that were supposed to be God’s treasured possession, a holy nation of priests who had agreed to be in a covenant relationship with God (Ex 19:5-8). What a disappointment they had turned out to be and Moses was finished interceding for them. God knew Moses was not going to intercede for the people at Meribah, therefore He doesn’t ordain punishment for them.
ellauri164.html on line 711: So, how does this connect back to Moses being barred from entering the Promised Land? Because the people were unfaithful and so difficult to lead, Moses’s own faith suffered. This caused him to lose confidence that God could develop the Israelites into a faithful covenant people who were meant to be a nation of priests and a means of blessing the nations.
ellauri164.html on line 715: If there is any doubt this was Moses’s problem, this verse removes it: “because you broke faith with me in the midst of the people of Israel at the waters of Meribah-kadesh, in the wilderness of Zin, and because you did not treat me as holy in the midst of the people of Israel.” (Deut. 32:51 ESV)
ellauri164.html on line 717: Conclusion: Moses’s sin wasn’t striking the rock as such when he was told to speak to it; his sin was losing faith in God’s ability to use the Israelites for anything positive. This is why God could say that Moses didn’t trust in Him and is also why Moses could say God was angry with him on account of the people.
ellauri164.html on line 723: Question: Please tell me what exactly is "Moses' sin." I thought it was the killing of the Egyptian when he was younger. Or was it the revolt of the Levi tribe toward the end? What reason kept him out of the Promised Land?
ellauri164.html on line 725: Answer: Psalms 106:32-33 states that the people angered Moses at the waters of strife, that it went ill with Moses, and that he sinned with his mouth. The incident in question occurred in Numbers 20:7-13. Miriam had just passed on. The very next verse states that the people were complaining about the lack of water. This had happened many times during their wilderness experience. And like the other times, the people railed against Moses and Aaron, whining that they would have been better off if they had stayed in Egypt. Moses and Aaron responded by falling face down. They had also done this several times. Maybe they were tired of hearing the same old complaints, or maybe this was their posture of prayer. In any event, God responded quickly, telling Moses to speak to the rock in front of all the people. Water would come gushing out -- enough water for everyone.
ellauri164.html on line 727: Moses assembled the people, but he didn't follow orders quite the way he should have. Instead of just speaking to the rock, which would have demonstrated the power of the word over the power of his rod, he struck it twice, saying, "Listen, you rebels, shall we get water for you out of this rock?" It almost sounded as though Moses was taking credit for delivering the water. That was not true. Perhaps the strain of leading the people all those years was finally starting to show. He called them rebels, which in a sense they were. But God did not tell him to do this. Nor was there any mention of God at that point. All seemed directed at Moses and Aaron: "Must we bring water out of this rock?" Depending on how it's read, it could indicate doubt on the part of Moses.
ellauri164.html on line 729: The bottom line is that both he and Aaron disobeyed God. Moreover, the water that rushed out was no longer seen as a gift from God, but was a product of Moses and Aaron. The people were happy; God was not. He said, "You did not trust in me; and you did not honor me as holy" (Num. 20:13). Hence, neither of them would set foot into the Promised Land. Yet, it is important to notice that just as God did not abandon his people when they sinned, he did not abandon Moses and Aaron. But in this one instance, they didn't pass the test. When crunch time came, they didn't trust God. And all of this happened at the waters of Meribah.
ellauri164.html on line 733: In reality, the people who were writing this story knew that Moses did not lead them into the Promised Land. In fact, he had completed his assignment long ago. God had instructed him to lead the people out of Egypt (Ex. 3:10). They were out of Egypt. His job was done. So maybe this wasn't a punishment at all; maybe it was a reward! He was roughly 120 years of age at this point. They all knew that settling into the Promised Land would have its challenges. That land was fully occupied, and many battles were ahead of them. Surely it was time to let Joshua take over. It was time for Moses to rest. Granted, there might have been other ways for God to accomplish this, but the writers of the story chose to tell it like this. The end result is that Moses was free of his responsibility to the people, free to be with God on the mountaintop.
ellauri164.html on line 742: Introduction: 1. Moses was a great example of a faithful servant of God, and is
ellauri164.html on line 743: listed in Hebrews 11 in recognition of this truth.
ellauri164.html on line 744: 2. But after nearly 40 years of service in the wilderness, Moses
ellauri164.html on line 761: 2. Instead of speaking to the rock, Moses strikes it twice. ellauri164.html on line 772: 2. He called them a bunch of rebels (20:10).
ellauri164.html on line 773: 3. This is quite a contrast to the normal character of Moses (Num. 12:3).
ellauri164.html on line 786: B. Be careful to guard all areas of your life, even your strong areas (I Cor.
ellauri164.html on line 792: Conclusion: 1. Though Moses was a great man of exemplary faith, he battled with sin.
ellauri164.html on line 800: It is one of the most mysterious stories in the Old Testament: the story of Moses’ great sin. It is mysterious because, as we see it, the sin seems so minor. We shall see if we can decipher it.
ellauri164.html on line 802: In the first month the whole Israelite community arrived at the Desert of Zin, and they stayed at Kadesh. There Miriam died and was buried. (2) Now there was no water for the community, and the people gathered in opposition to Moses and Aaron. (3) They quarreled with Moses and said, "If only we had died when our brothers fell dead before the LORD! (4) Why did you bring the LORD's community into this desert, that we and our livestock should die here? (5) Why did you bring us up out of Egypt to this terrible place? It has no grain or figs, grapevines or pomegranates. And there is no water to drink!" (6) Moses and Aaron went from the assembly to the entrance to the Tent of Meeting and fell facedown, and the glory of the LORD appeared to them. (7) The LORD said to Moses, (8) "Take the staff, and you and your brother Aaron gather the assembly together. Speak to that rock before their eyes and it will pour out its water. You will bring water out of the rock for the community so they and their livestock can drink." (9) So Moses took the staff from the LORD's presence, just as he commanded him. (10) He and Aaron gathered the assembly together in front of the rock and Moses said to them, "Listen, you rebels, must we bring you water out of this rock?" (11) Then Moses raised his arm and struck the rock twice with his staff. Water gushed out, and the community and their livestock drank. (12) But the LORD said to Moses and Aaron, "Because you did not trust in me enough to honor me as holy in the sight of the Israelites, you will not bring this community into the land I give them." (13) These were the waters of Meribah, [1] where the Israelites quarreled with the LORD and where he showed himself holy among them.
ellauri164.html on line 804: It often happens that Bible believing Christians reject the concept of allegory as being a legitimate way of interpreting the Bible. This comes from the belief that any way of interpreting Scripture other than literal meaning is false, particularly as it concerns Genesis 3 and evolution. But in fact allegory is common in the Bible – Christ makes frequent use of it in His parables – and even Genesis 3 is allegory (which does not preclude its literal interpretation as well.) In this section we shall examine the allegorical significance of the staff and the rock.
ellauri164.html on line 806: Note that the Bible says (vs. 8) that Moses is to take “the” staff. By that God means the staff of Aaron, the High Priest. What do we know about this staff?
ellauri164.html on line 808: It was always before the Ark of the Covenant, including the mercy seat.
ellauri164.html on line 815: Now we know that the staff itself is a symbol of the priesthood. But consider how this fits with Christ, our High Priest:
ellauri164.html on line 817: As the staff is before the Ark, our High Priest is ever before the throne of God (remember “enthroned between the cherubim?”) interceding on our behalf for the grace of God.
ellauri164.html on line 820: So we may see Christ as a staff, offering the grace of God as a carrot.
ellauri164.html on line 822: The symbolism of Christ, the Rock is well known to Christians. If Christ is represented by this rock, what does that mean?
ellauri164.html on line 825: How then do we obtain the mercy of His sacrifice? Is it not by confession and repentance? We must “speak to the Rock.”
ellauri164.html on line 826: All this is true even though the water was brought forth by a leader’s error. God’s grace does not depend upon the perfection of the leader. Not even Christ.x
ellauri164.html on line 828: The water from the rock is relatively easy to interpret, for we know the role of water in the faith.
ellauri164.html on line 829: Who could miss the cleansing stream of baptism in this picture?
ellauri164.html on line 830: The other picture that springs to mind is the flow of living water, the River of Life pictured in Ezekiel and Revelation.
ellauri164.html on line 832: Miracles have a certain divine style. Water does spring from rock (why do you think they are called “springs?” Think of bedsprings.). But God insists that His servants do things His way, in His time. Failure to do so is sin.
ellauri164.html on line 840: As a member of God’s royal priesthood, show forth grace to all.
ellauri164.html on line 841: By prayer and confession, bring forward the living water, both to clean (baptism) and to nourish (River of Life).
ellauri164.html on line 845: Moses didn’t trust God enough. Oh, he was trusting, but not quite to the point of doing what he was told, how he was told, when he was told.
ellauri164.html on line 861: Humility is at the core of the servant’s heart; we must be such a servant. If Christ Himself came as a servant to all, should we not imitate our Lord? Go blind anywhere they say like a line of lemmings?
ellauri164.html on line 863:
The Sin of Moses: What Happened at Meribah?
ellauri164.html on line 867: There are few characters that play a larger part in the story of the Bible than Moses. He is the human protagonist of four Old Testament books and is consistently held up in both the OT and NT as a shining example of faith in the promises of God. The law that he delivered to the people of Israel serves as the foundation of the nation of Israel, and is lauded by Jesus as a testament that would not pass until “heaven and earth pass away…[and] all is accomplished.” One of the great tragic moments of the Bible is where Moses is denied entrance to the Promised Land for his sin at the Rock of Meribah; after faithfully leading Israel for forty years, Moses strikes a rock instead of speaking to it and is condemned to die before living in the Promised Land. On its surface, this might seem unfair to Moses. One mess-up and God gives him this great punishment? How many times had Israel failed in their journey and at Mt. Sinai, and God had spared their lives and allowed them to keep going? Yet His most faithful servant is barred over this one, seemingly insignificant event? If we take a closer look at the text, however, we see why Moses’ failure was such a stark one. While it doesn’t diminish the tragic nature of the event, it does shed light on why God takes such a drastic step to respond.
ellauri164.html on line 869: First, it is important to note that a pattern is established in the story of Israel and Moses. This pattern can be seen at Mt. Sinai when Aaron and Israel create the golden calf idol (Exodus 32). Israel sins, and in response to that the Lord tells Moses to step aside so that He may destroy Israel in His wrath (Exodus 32:9-10). When this occurs, Moses intercedes for Israel and pleads for God to turn away His fierce anger for His own sake (Exodus 32:11-14). This intercession works, and Israel is spared utter destruction. This pattern of sin, wrath, intercession, and relenting occurs twice more in the Book of Numbers: once in Number 14 when Israel rebels and refuses to go into the Promised Land, and again in Numbers 16 when Korah leads his rebellion against Moses and Aaron (the major difference in Numbers 16 being that Aaron is the one to intervene by offering incense for atonement to the Lord).
ellauri164.html on line 871: This pattern shows itself again in the beginning of Numbers 20 after the death of Miriam. Once more Israel rebels against Moses and Aaron, this time over a lack of water in the desert of Zin. They claim that it would have been better to have died with Korah’s rebellion rather than wander without food and water, and they express regret over leaving Egypt, a land of “grain, figs, vines, and pomegranates.” This might seem a bold claim, since in our reading Korah has just died a few chapters earlier. Careful reading, however, indicates that there’s actually been a quiet time skip; Numbers 33:38 indicates that Aaron died in “the fortieth year after the sons of Israel had come from the land of Egypt, on the first day in the fifth month.” Given that Aaron’s death is recorded in Chapter 20, just a few verses after the episode at Meribah, this would indicate that the episode at Meribah occurred in year 38 of the 40 year wandering in the wilderness (remember that Israel had spent more than a year at Sinai in addition to travel time from Egypt to Sinai and from Sinai to the Promised Land before the wandering). This means that this rebellious generation of Israelites aren’t referencing a recent event, but instead wishing they had died nearly forty years earlier with Korah! Moses and Aaron have been dealing with this wicked and hard group of people for a very long time, and they are now claiming it would have been better to have died with Korah: a fate they were only spared because of Moses and Aaron’s own intercession!
ellauri164.html on line 873: We would expect the pattern to repeat here. The people have rebelled, so the next part would be God’s wrath and threats of destruction. Instead, however, God merely grants their request for water. No mention of sin or possible annihilation, just grace in providing for Israel’s needs. The fact that this cycle we’ve come to expect changes is designed to highlight an important event; the oddity of the text “awakens us from our narrative slumber,” as one commentator puts it, and forces us to pay attention closely to what’s occurring. Why would God not threaten destruction? To answer that, we have to remember a key aspect of God’s character: He does not change. Hebrews 13:8 says He is the same yesterday and today and forever, “without variation or shifting shadow,” (James 1:17). The purpose of the threats of destruction, and Moses/Aaron’s intercession, was not to actually change God’s mind. God knew exactly what was going to happen in all these instances. God’s threats on Israel are spoken to Moses so that Moses will intercede. They are tests of Moses’ (and Aaron’s) character, just as God’s conversation with Abraham over the fates of Sodom and Gomorrah (Genesis 18) was about testing Abraham’s character rather than the doomed cities. Yet here, in Numbers 20, God does not follow the pattern. Why?
ellauri164.html on line 875: This gets us back to the question of what, exactly, Moses’ sin was. Many commentators focus on the physical actions that Moses took in verses 9-11. Some say Moses sin was striking the rock rather than speaking to it, but Moses was told to take the staff of God. Exodus 17:5-6 had Moses striking the rock to cause water to come out of the rock (in fact, it’s actually the same rock of Meribah!), so it’s possible to read an inference that the staff was to be used to strike the rock. Some commentators see Moses’ harsh words for Israel as the sin, or perhaps that he speaks to the people rather than speaking to the rock. Regardless of which of these views, they don’t account for what the text itself says: Numbers 20:12 makes it clear that the sin of Moses and Aaron was “…you have not believed Me, to treat Me as holy in the sight of the sons of Israel.” Indeed, focusing on Moses’ actions of striking the rock or speaking harshly makes it seem doubly unfair to Aaron, who had neither spoken nor struck the rock.
ellauri164.html on line 877: The reading that makes more sense is to focus on the breaking of the pattern established to this point. Moses’ harsh words toward the Israelites reveal his emotions in this moment; he classifies Israel as “rebels” rather than the chosen people, and his rhetorical question seems to imply that he does not view Israel as worthy of God’s grace any longer. This is the real failure of Moses in this moment: he’s lost his faith in God to fulfill His promises to these people. Israel is a nation of rebels outside of grace, outside of God’s ability to make a great nation, outside of the promises that God has given. It seems nearly forty years of dealing with this people has finally broken Moses, and he is so overwhelmed in this moment that he has lost faith. From God’s perspective, Moses has lost faith in the Lord to overcome Israel’s faithlessness. Moses has not believed in God, and has not treated Yahweh as the Holy God who is able to overcome the weakness of His people. Indeed, this is exactly what Numbers 20:12 says was Moses’ sin! He (and Aaron!) did not believe God and did not treat Yahweh as holy in that moment. God did offer Moses the opportunity to intercede for the people (and thus broke the pattern) because He knew that Moses did not have faith in Him.
ellauri164.html on line 879: This interpretation is solidified by Moses’ words about this event in the Book of Deuteronomy. Three times in the first four chapters of Deuteronomy, Moses says that he is not able to enter the Promised Land because of Israel. At first glance, again, this might seem an unfair charge. Moses had caused his own exclusion, hadn’t he? Why is he accusing the generation after the event in Numbers 20 of being the cause of his failure? If we look at these three mentions, we see a few important facts. In the first instance, Deuteronomy 1:37, Moses is recounting the failure of Israel when they listened to the 10 spies’ negative report and how God forbade that generation from entering the Promised Land, and he then says “The Lord was angry with me also on your account, saying, ‘Not even you shall enter there.’” Moses associates his inability to enter the Promised Land with Israel’s rebellion and unfaithfulness, but he also seems to be lumping the people’s refusal to enter the land (Numbers 13-14) with his own sin in Numbers 20. This is not Moses forgetting the chronology of these two events, but rather indicating that they are closely associate with one another.
ellauri164.html on line 881: The second mention is in Deuteronomy 3:23-26, where after retelling the defeats of the kings Sihon and Og Moses relates that “I also pleaded with the Lord at that time, saying, ‘O Lord God, You have begun to show Your servant Your greatness and Your strong hand; for what god is there in heaven or on earth who can do such works and mighty acts as Yours? Let me, I pray, cross over and see the fair land that is beyond the Jordan, that good hill country and Lebanon.’ But the Lord was angry with me on your account, and would not listen to me; and the Lord said to me, ‘Enough! Speak to Me no more of this matter.” Again, Moses directly links the Lord’s anger towards him with the Israelites.
ellauri164.html on line 883: The third mention is in Deuteronomy 4:21-23, where Moses has moved past the historical recounting and is now warning Israel of the danger of idolatry. He says ““Now the Lord was angry with me on your account, and swore that I would not cross the Jordan, and that I would not enter the good land which the Lord your God is giving you as an inheritance. For I will die in this land, I shall not cross the Jordan, but you shall cross and take possession of this good land. So watch yourselves, that you do not forget the covenant of the Lord your God which He made with you, and make for yourselves a graven image in the form of anything against which the Lord your God has commanded you.” Now Moses uses his own tragic story as an illustration on the importance of avoiding idolatry in the Promised Land. So Moses’ failure to enter the Promised Land was related to the continuous rebellion of Israel, and was an illustration of the dangers of violating the covenant promises.
ellauri164.html on line 885: Reading the Numbers 20 passage the way that has been suggested makes sense of what Moses says in Deuteronomy. He’s not shifting the blame to Israel for his own failures, but highlighting that their constant rebellion was what caused him to lose his faith in God. Moses lack of faith led him to forget the promise and covenant of God, so he is using that illustration to demonstrate the dangers of forsaking the covenant: just like Moses, Israel will be forbidden the Promised Land if they don’t maintain faith in the covenant promises of God. That’s really one of the main points of Deuteronomy. It’s not just the covenant laws for the new generation, but Moses exhorting the new generation to never lose hope in the promise of God. Moses, knowing Israel, recognizes that there will come a day when they fail to uphold the covenant and they will be punished for it, but he also recognizes that God’s promises will stand no matter how badly Israel fails to uphold it. This, then, is the main point we should derive as well: God will always keep His promises. We, as the heirs to the promises to Abraham and Israel, should always firmly believe in the power of God to bring us, a broken people like Israel, to the shores of the Promised Land!
ellauri164.html on line 887:
What Was the Sin of Moses?
ellauri164.html on line 890: Many brethren and sisters, not to mention those outside the church, have a wrong understanding of what the sin of Moses was and its implication(s). Often when asked or giving comments on the matter, they say that his sin was in smiting the rock twice instead of once. They think that, since at first God told Moses to take the rod and smite the rock, and the next time He also told him to take the rod, therefore, he was also instructed to strike once. Such an understanding erodes the whole essence that God had designed in the type that would later be seen in the antitype. As it will soon be clear, striking the rock even once [that second time] would have been sin on the part of Moses. In view of this, therefore, it is important for us to possess the true facts on this matter.
ellauri164.html on line 892: To begin with, we need to know that there were two instances where the children of Israel on their journey to Canaan drank water from the rock. The first was at a place known as Rephidim which would later be called Massah (temptation) and Meribah (strife). The second was at Kadesh. The water here was also called water of Meribah. “This is the water of Meribah; because the children of Israel strove with the LORD, and He was sanctified in them.” Numbers 20:13
ellauri164.html on line 894: “And the LORD said unto Moses, Go on before the people, and take with thee of the elders of Israel; and thy rod, wherewith thou smotest the river, take in thine hand, and go. Behold, I will stand before thee there upon the rock in Horeb; and thou shalt smite the rock, and there shall come water out of it, that the people may drink. And Moses did so in the sight of the elders of Israel. “And the LORD said unto Moses, Go on before the people, and take with thee of the elders of Israel; and thy rod, wherewith thou smotest the river, take in thine hand, and go.” Exodus 17:5–6
ellauri164.html on line 896: But we know that the Rock from which they drank water is Christ. “And did all drink the same spiritual drink: for they drank of that spiritual Rock that followed them: and that Rock was Christ.” 1 Corinthians 10:4. Psalms 78: 15–16 says “He clave the rocks in the wilderness, and game them drink as out of the great depths. He brought streams also out of the rock, and caused waters to run down like rivers.” Jesus Himself testifies to this by saying, “He that believeth on Me,” as the scriptures say, “out of his belly shall flow rivers of living water.” John 7:38
ellauri164.html on line 898: The first instance therefore quoted above (Exodus 17: 5–6), symbolized that Christ Jesus was to be smitten or die once. “So Christ was once offered to bear the sins of many; and unto them that look for Him shall He appear the second time without sin unto salvation.” Hebrews 9:28
ellauri164.html on line 900: “The smitten rock was a figure of Christ, and through this symbol the most precious spiritual truths are taught. As the life-giving waters flowed from the smitten rock, so from Christ, ‘smitten of God,’ ‘wounded for our transgressions,’ ‘bruised for our iniquities’ (Isaiah 53:4–5), the stream of salvation flows for a lost race. As the rock had been once smitten, so Christ was to be ‘once offered to bear the sins of many.’ Hebrews 9:28.” –Patriarchs and Prophets, p. 411
ellauri164.html on line 902: Then came the second instance now at a place known as Kadesh. The Children of Israel again murmured for water, against the Lord and His servants, Moses and Aaron. It was this time that the servant(s) of God sinned, having been very faithful in the time past.
ellauri164.html on line 904: “And the LORD spake unto Moses, saying, Take the rod, and gather thou the assembly together, thou, and Aaron thy brother, and speak ye unto the rock before their eyes; and it shall give forth His water, and thou shalt bring forth to them water out of the Rock: so thou shalt give the congregation and their beasts drink. And Moses took the rod from before the LORD, as he commanded him. And Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock, and he said unto them, Hear now, ye rebels; must we fetch you water out of this rock? And Moses lifted up his hand, and with his rod he smote the rock twice: and the water came out abundantly, and the congregation drank, and their beasts also.” Numbers 20:7–12 (emphasis mine).
ellauri164.html on line 908: “By his rash act Moses took away the force of the lesson that God purposed to teach. The rock, being a symbol of Christ, had been once smitten, as Christ was to be once offered. The second time it was needful only to speak to the rock, as we have only to ask for blessings in the name of Jesus. By the second smiting of the rock the significance of this beautiful figure of Christ was destroyed.” –Patriarchs and Prophets, p. 418
ellauri164.html on line 910: “Our Saviour was not to be sacrificed a second time; and it is only necessary for those who seek the blessings of His grace to ask in the name of Jesus, pouring forth the heart’s desire in penitential prayer.” –Patriarchs and Prophets, p. 411. See also Luke 11:9–10
ellauri164.html on line 912: Of course further to that sin was the sin of anger, i.e. “Hear now, ye rebels” and taking the glory and/or power of God, i.e. “Must we fetch you water out of this rock?” as if they had the power themselves.
ellauri164.html on line 914: “Had Moses and Aaron been cherishing self-esteem or indulging a passionate spirit in the face of divine warning and reproof, their guilt would have been far greater. But they were not chargeable with willful or deliberate sin; they had been overcome by a sudden temptation, and their contrition was immediate and heartfelt. The Lord accepted their repentance, though because of the harm their sin might do among the people, He could not remit its punishment.” –Patriarchs and Prophets, p. 419
ellauri164.html on line 916: Moses was so beloved by God, but when he sinned He still punished His servant’s sin. “God is no respecter of persons” (Acts 10:34). Yet it is because he repented, and confessed his sin, that God forgave him. Not long after his death he was resurrected and taken up into heaven (Jude 9)
ellauri164.html on line 918: May the Lord help us not only to understand this truth about Moses’ sin alone, but also possess the true facts of the Bible in every aspect, which comes as a result of prayerful study of His Word, remains my wish and prayer. AMEN.
ellauri164.html on line 923: Moses’ sin occurred in the final years of his life. After faithfully leading Israel out of Egypt, and after their rebellion in the matter of the 12 spies, he also faithfully led them during the forty years of wandering in the wilderness. Yet near the very end of that wandering, in a moment of anger and a lapse of judgment, Moses sinned, and God recorded that it led Him to refuse to allow Moses to enter the promised land. It is difficult to imagine the anguish and remorse Moses must have felt when God revealed this punishment. His failure to give God the proper respect and reverence, though provoked by the wicked rebellion and faithless murmurings of Israel, was a public sin and God chose to publicly and openly punish him for it.
ellauri164.html on line 925: Yet this is the same Moses who was allowed to come and speak to Jesus on the Mount of Transfiguration. It was the same Moses who received the wonderful testimony that “Moses indeed was faithful in all his house as a servant.” So, it is abundantly clear that God forgave him of this sin and still considered him to be among His greatest servants (Lk. 9:30-31; Heb. 3:5). This makes this event very important as it can bring hope and comfort to us when we have fallen short, and after repentance feel that we are no longer worthy and might still be cast away forever. This event reveals that this cannot happen as long as we repent and seek forgiveness in confession.
ellauri164.html on line 927: The events leading up to and ending in his sin are recorded in Numbers 20:1-13. The children of Israel were bitterly angry about not having enough water, so “they gathered together against Moses and Aaron,” and “contended with Moses.” They cast all the blame on him. “Why have you brought up the assembly of the LORD into this wilderness,” “why have you made us come up out of Egypt, to bring us to this evil place?” This was part of the murmuring that we are strictly charged not to imitate (1Cor. 10:10). Israel blamed Moses and Aaron for all their problems and bitterly complained and grumbled about it. They were so bitter and angry they wished they were dead. In all previous acts of rebellion, Moses had always conducted himself in a holy and godly manner. He had warned Israel that their murmuring was against God and never took it personally before.
ellauri164.html on line 929: It appears that Moses was still in complete control of himself when he went to God for instructions. “Moses and Aaron went ... to the door of the tent of meeting, and fell upon their faces.” “Then the Lord spoke to Moses, saying,” “take the rod; ... gather the congregation together. Speak to the rock before their eyes, and it will yield its water; thus you shall bring water for them out of the rock, and give drink to the congregation and their animals.” Clearly there was nothing difficult to understand and Moses wanted to be as faithful to this command as he had been to all the other commands God had given him.
ellauri164.html on line 931: Yet somehow this time something was different and Moses became very angry. Unfortunately for him, as is so often the case, “the wrath of man does not produce the righteousness of God.” (Jas. 1:20). Moses went too far. “Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock; and he said to them, Hear now, you rebels! Must we bring water for you out of this rock? Then Moses lifted his hand and struck the rock twice with his rod; and water came out abundantly, and the congregation and their animals drank.”
ellauri164.html on line 933: Did Moses realize immediately what he had done? At some point after this event, “the Lord spoke to Moses and Aaron, ‘Because you did not believe Me, to hallow Me in the eyes of the children of Israel, therefore you shall not bring this assembly into the land which I have given them.’” Their conduct had publicly displayed a lack faith, reverence and respect. God determined that this needed an equally public punishment. The punishment for this sin was grievous. God gave to them a punishment so similar to the one given to all Israel at Kadesh that it was a heart-breaking moment for Moses. Both he and Aaron would die in the wilderness and not be allowed to enter the promised land. What a bitter pill for Moses to swallow. Like David with Bathsheba, God forgave the sin, but did not remove the consequences. The consequences for Moses’ momentary lapse in reverence and respect under the terrible emotion of anger was to be barred from entrance into the promised land.
ellauri164.html on line 935: When God said Moses “failed to sanctify me in the eyes of the people,” He did not specify exactly what this failure was. God had told Moses to “speak to the rock,” but the account stated that “Moses lifted up his hand, and smote the rock with his rod twice.” Clearly, in that act, Moses went beyond what God had commanded him to do. God had told Moses to take the staff, but not use it. He was directly commanded only to speak to the rock. He went beyond what was written when struck that rock. It was similar to Nadab and Abihu who offered “strange fire which He had not commanded them.” At that time Moses saw that such behavior did not “treat God as holy or glorify him among the people” (Lev. 10:1-3). Yet Moses, in anger, failed to hallow God when he struck that rock instead of speaking to it. He had failed to learn “not to go beyond what is written,” (1Cor. 4:6). He was told to speak to the rock (and he did not do that), but struck the rock (which he had no authority to do). God later charged Moses with this sin: “you rebelled against my word at the waters of Meribah” (Num 20:24; 27:13).
ellauri164.html on line 937: There was a second sin that was also committed in that same event. It was not revealed until The Psalmist described it: “it went ill with Moses” because “he spoke rashly with his lips” (Psa 106:33). When we look at what Moses said, we can see exactly how rash he was! “Hear now, ye rebels; shall we bring you forth water out of this rock?” This was a serious lapse in judgment. Moses was not going to bring water out of that rock. So, there was a big problem with that “we.” Hence, first by striking the rock, and second by using a pronoun that elevated them, Moses “believed not in me, to sanctify me in the eyes of the children of Israel.”
ellauri164.html on line 939: Conclusion. Though the water came, Moses was severely punished. He was punished in a way that no amount of repentance could remove. As noted above, the sin was forgiven, but the consequences of the sin could not be. Because Moses had sinned publicly and God wanting Israel to understand His righteousness, He would not relent. “Then I pleaded with the Lord at that time... I pray, let me cross over and see the good land beyond the Jordan, those pleasant mountains, and Lebanon ... the Lord said to me: ‘Enough of that! Speak no more to Me of this matter.’ ... you shall not cross over this Jordan.” (Deut. 3:23-27). There is a lot of important lessons we can learn from Moses. This sin is one of them. Though Moses had fallen short of God’s glory here, God forgave him. Yet the consequences of the sin were deeply distressing. So it was with David, Paul and Job. So will it be with us. We need to hate sin and realize that the consequences can sometimes be severe.
ellauri164.html on line 941: “And the Lord spoke to Moses and Aaron in Mount Hor by the border of the land of Edom, saying: 24 "Aaron shall be gathered to his people, for he shall not enter the land which I have given to the children of Israel, because you rebelled against My word at the water of Meribah.” (Num. 20:23-25).
ellauri164.html on line 943: “And when you have seen it, you also shall be gathered to your people, as Aaron your brother was gathered. 14 For in the Wilderness of Zin, during the strife of the congregation, you rebelled against My command to hallow Me at the waters before their eyes.” (Num. 27:13-14).
ellauri164.html on line 945: “They angered Him also at the waters of strife, So that it went ill with Moses on account of them; 33 Because they rebelled against His Spirit, So that he spoke rashly with his lips.” (Ps. 106:32-33).
ellauri164.html on line 947: “Then I pleaded with the Lord at that time, saying: 24 'O Lord God, You have begun to show Your servant Your greatness and Your mighty hand, for what god is there in heaven or on earth who can do anything like Your works and Your mighty deeds? 25 I pray, let me cross over and see the good land beyond the Jordan, those pleasant mountains, and Lebanon.' 26 "But the Lord was angry with me on your account, and would not listen to me. So the Lord said to me: 'Enough of that! Speak no more to Me of this matter. 27 Go up to the top of Pisgah, and lift your eyes toward the west, the north, the south, and the east; behold it with your eyes, for you shall not cross over this Jordan.” (Deut. 3:23-27)
ellauri164.html on line 949:
The Sin of Moses
ellauri164.html on line 955: Everyone knows how Romeo and Juliet ends, and yet we still cry when they die. The same is true of the first of the two Torah portions we read this week, Parashat Hukkat/Balak. In this portion, we learn that Moses will not enter the Promised Land. We have heard or read this story every year, and yet we are still upset, still angry that, on the threshold, Moses is denied admission to the Land to which he has been leading the Israelites for forty years.
ellauri164.html on line 959: This story takes place during the fortieth and final year of the Israelites’ consignment to the wilderness before entering the Land of Promise. The generation of those who, by their own admission, were not prepared to enter the Land has died off, and only those men who were nineteen years old or younger at the Exodus (and the tribe of Levi) will enter. The only named survivors of the previous generation are the leaders: Miriam, Aaron, Moses, Joshua, and Caleb. Early in this parashah, Miriam dies without explanation, successor, or national mourning.
ellauri164.html on line 963: But wait. Didn’t we already learn a similar story back in Exodus? In fact, the first story of thirst came very soon after the crossing at the Sea of Reeds (Shemot 17:4). Since that was at the very beginning of the sojourn in the wilderness, before the events that led to God’s decision to delay the Israelites’ entry to the Land—and this story is at the end of the forty years—we can see the two stories as forming a kind of a framework around the whole saga of the wandering. In the first story, the Israelites were the first generation of those who left Egypt. In this story, they are the children and grandchildren of that generation. When we see this kind of framework, we look for the similarities and differences between the bracketing stories. At the same time, we understand that they suggest a theme for the stories between them.
ellauri164.html on line 965: First the comparison: this generation’s complaint about the lack of water is very different from that of the first generation. Although in both cases the people ask rhetorically why they have been brought out of Egypt, in this case, they bitterly object that in ” . . . this wretched place, a place with no grain or figs or vines or pomegranates. There is not even water to drink!” (Num. 20:5). This is a generation that is ready to enter the Land, and is worried that it will not live to do so.
ellauri164.html on line 967: Another difference is this: in the earlier story, Moses pleaded for help from God; here, Moses does not say a word. God reacts directly to the people’s complaints. Another bit of evidence that this crisis is unlike other crises is that the word test, which is used in other stories of complaint, does not appear here. These differences signal to us that this story is different from the first one—and therefore Moses’s reaction should be different.
ellauri164.html on line 971: “Listen, you rebels, shall we get water for you out of this rock?” And Moses raised his hand and struck the rock twice with his rod. Out came water, and the community and their beasts drank. But God said to Moses and Aaron, “Because you did not trust Me enough to affirm My sanctity before the eyes of the Israelites, even so you shall not bring this assembly to the Land that I have given them.” (Num. 20:10-12)
ellauri164.html on line 973: In this very short story we see a second framework: the phrase “before the eyes” emphasizes both the importance of what the Israelites witness, and the logical nature of Moses’s punishment. Why is it so important that Moses speak “before the eyes of the Israelites”? To answer that, we need to recall their past.
ellauri164.html on line 975: The Israelites had a history of trusting in God because of what they saw. The most famous example, which we repeat in the daily morning service, quotes their experience after the crossing of the Sea of Reeds: “Israel saw the wondrous power which God had wielded against the Egyptians, the people feared God; they had faith in God and in God’s servant, Moses” (Exod. 14:31). They have needed this public, indisputable evidence of their eyes ever since. God knows that what they see is what is most important. And what he wants them to see is Moses speaking—not striking the rock, as he was commanded to do on the former occasion.
ellauri164.html on line 977: God seems to be trying to wean the Israelites from one kind of perception to another: from dependence on the visible and tangible to reliance on speech in connecting with God. At Sinai, all their senses were engaged, but the revelation itself was auditory. When Moses retells and reframes the story (Deut. 4:12), he reminds the people, “The sound of words you did hear, but no image did you see except the sound.” There is a grave danger in relying on the visible. The word forimage in the verse above is temunah—the same word that is used in the Ten Commandments in the warning against idolatry (Exod. 20:4).
ellauri164.html on line 979: What God wants the people to see is that Moses speaks in performing the miracle at the rock. It is a potentially powerful transitional moment in which Moses’s publicly perceived action would be speech. What he would say would become part of the people’s religious consciousness—part of the repeated narrative of the people—a way of adducing to God a caring relationship with God’s people, and conveying that care to the people. We can imagine the speech Moses might give, performing the quintessential task of a prophet, in bringing God and the people closer together. Instead, he calls them “rebels,” distancing the people from himself and, by association, from God; disdaining their legitimate needs; and losing the opportunity to attribute the provision of water to God.
ellauri171.html on line 44:
ellauri171.html on line 86: of-jacob-and-rachel.jpg" />
ellauri171.html on line 106: So they made a deal and a pile of stones. Laban called it Jegar Sahadutha, and Jacob called it Galeed. Couldnt agree about the name of a pile of stones. Elisabet or Jezebel? But it was also called Mitzpah (which means “watchtower”). Se oli oikeasti rajapyykki. Korso. Arameaxi ja kaldeaxi, bounos martyrias ja tumulus testis. Reviirien merkintää. Kumpikin kusi omalle puolellensa kummelia. Jatka lukemista alhaalla.
ellauri171.html on line 108:
ellauri171.html on line 123: Faraon tytär löysi ja adoptoi hänet omaksi pojakseen. Jumala järjesti sen niin, että Jokebed voisi olla vauvan märkähoitaja. Vaikka Mooses kasvatettiin egyptiläiseksi, Jumala valitsi hänet johtamaan kansansa vapauteen. Jokebedin usko pelasti Mooseksen tulemaan Israelin suureksi profeetaksi ja lainsäätäjäksi. Tämäkin on hyvin suosittu meemi, esim. Professori Tempestissä. Köyhä äiti panee lapsen adoptioon ja tulee katumapäälle. Voi vittu tätä potaskaa. Sijaiskohtu, taas 1 naisenrooli raamatussa. Jatka lukemista alhaalla.
ellauri171.html on line 126:
07 of 20 Miriam: Mooseksen sisar
ellauri171.html on line 133: Monia vuosia myöhemmin, kun juutalaiset olivat ylittäneet Punaisenmeren, Mirjam oli siellä ja johti heitä juhlimaan. Hänen roolinsa profeettana sai hänet kuitenkin valittamaan Mooseksen cushialaista vaimoa. Jumala kirosi hänet spitaalilla, mutta paransi hänet Mooseksen rukousten jälkeen. Se opettaa häntä olemaan antamatta lavan keskustaa pikkuveljelle. Siskon rooli raamatussa, täähän on kuin Mirjam Pylkkänen. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 137:
08 of 20 Rahab: Jeesuksen epätodennäköinen esi-isä
ellauri171.html on line 142: Hizi kuvan Rahab on erehdyttävästi latta-aivoille tähdätyssä Oxford-poliisisarja Lewixessä esiintyneen transumurhaajan näköinen, nimeltä Zoe Kenneth, jonka nimi Baby Names sivuston mukaan tarkoittaa "life born of fire". Se näytti enimmäxeen naiselta kunnes sen viimeinen murha-aie meni myttyyn, jolloin se alkoi karjua aika äijämäisesti. Nazinäyttelijä Laurence Fox oli jaxon lopussa eheytynyt, se kazoi vitunkuvia pornolehdestä natustellen suklaapatukkaa.
ellauri171.html on line 149:
09 of 20 Deborah: Deborah: vaikutusvaltainen naispuolinen korkein tuomari
ellauri171.html on line 183: Luvussa 3, Boas käskee Ruthia ojentamaan vaatteensa ja laittaa sitten hänen päälleen kuusi mittaa ohraa – epärealistisen suuren määrän – mikä saa hänet näyttämään raskaana. Ruth kertoo Naomille, että Boas ei halunnut hänen palaavan anoppinsa luo "tyhjänä". Boas oli 80-vuotias ja Ruut 40-vuotias, kun he menivät naimisiin (Rut R. 6:2), ja vaikka hän kuoli häiden jälkeisenä päivänä (Mid. Ruth, Zuta 4:13), heidän liittoonsa siunattiin lapsi, Obed, Davidin isoisä. Melkoinen puintisessio. Ruth kävi läpi noin 1 epphah ohraa päivässä. Efa vastaa vakaa. Siksi vastaa 8 kuivaa gallonaa. Kuiva gallona on 8 kiloa viljaa. Efa on siis noin 30 kg viljaa. 6 niistä olisi 180kg. Ihme! Jatka lukemista alta. Источник: of-ruth.html">https://eastmanind.com/farm-equipment/how-long-was-the-barley-harvest-in-the-book-of-ruth.html.
ellauri171.html on line 191:
12 of 20 Hanna: Samuelin äiti
ellauri171.html on line 198: Lisäksi hän kunnioitti lupaustaan antamalla hänet takaisin Jumalalle. Herra antoi herra otti, kiitetty on herran nimi. Ota antaa kanankakan kantaa. Samuelista tuli lopulta viimeinen Israelin tuomareista, profeetta ja kuningas Saulin ja Daavidin neuvonantaja. Opimme Hannalta, että kun suurin halusi on antaa kunniaa Jumalalle, hän täyttää tämän pyynnön. Hän on todellinen kunnian imejä. Unbefriedigte Frau, toinen naisen näennäinen rooli Raamatussa. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 201:
13 of 20 Batseba: Salomonin äiti
ellauri171.html on line 208: Profeetta Naatan kohtasi Daavidin ja pakotti hänet tunnustamaan syntinsä. Vaikka tuo vauva kuoli, Batseba synnytti myöhemmin Salomon, viisaimman koskaan eläneen miehen. Batseba osoitti, että Jumala voi ennallistaa syntiset, jotka palaavat hänen luokseen. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 211:
14 of 20 Isebel: Israelin kostonhimoinen mamukuningatar
ellauri171.html on line 216: Jacques Joseph Tissot (French: [tiso]; 15 October 1836 – 8 August 1902), Anglicized as James Tissot (/ˈtɪsoʊ/), was a French painter and illustrator. He was a successful painter of Paris society before moving to London in 1871. He became famous as a genre painter of fashionably dressed women shown in various scenes of everyday life. He also painted scenes and figures from the Bible.
ellauri171.html on line 218: His father, Marcel Théodore Tissot, was not a watchmaker but a successful drapery merchant. He took part in losing the war of 1870 and in the Paris Commune. In 1885, Tissot had a revival of his Catholic faith, which led him to spend the rest of his life making paintings about Biblical events. Many of his artist friends were skeptical about his conversion, as it conveniently coincided with the French Catholic revival, a reaction against the secular attitude of the French Third Republic. They brought Tissot vast wealth and fame. Tissot spent the last years of his life in his chateau working on paintings of subjects from the Old Testament. Although he never completed the series, he exhibited 80 of these paintings in Paris in 1901 and engravings after them were published in 1904. In the first half of the 20th century, there was a re-kindling of interest in his portraits of fashionable ladies and some fifty years later, these were achieving record prices.
ellauri171.html on line 220: Isebel ansaitsi niin maineen jumalattomuudesta, että hänen nimeään käytetään vielä nykyäänkin kuvaamaan petollista naista. Kuningas Ahabin vaimona hän vainosi Jumalan profeettoja, erityisesti Eliaa. Hänen Baalin palvontansa ja murhasuunnitelmansa saivat hänen päälleen jumalallisen vihan.
ellauri171.html on line 225:
15 of 20 Esther: Persian vaikutusvaltainen mamukuningatar
ellauri171.html on line 237: of-the-blessed-virgin-mary.jpg?width=1018&name=assumption-of-the-blessed-virgin-mary.jpg" />
ellauri171.html on line 244:
17 of 20 Elizabeth: Johannes Kastajan äiti
ellauri171.html on line 249: Elisabet, vielä 1 hedelmätön nainen Raamatussa, sai Jumalalta erityisen kunnian. Kun Jumala sai hänet raskaaksi vanhemmalla iällä, hänen pojasta varttui Johannes Kastaja, mahtava profeetta, joka julisti Messiaan tulemista, kunnes hän menetti kokonaan päänsä. Elisabetin tarina on paljon kuin Hannan tarina, hänen uskonsa on yhtä vahva, ellei vahvempi.
ellauri171.html on line 257:
19 of 20 Betanian Maria: Rakastava Jeesuksen seuraaja
ellauri171.html on line 268: oflgLHd9Zdwldp1R2UHRS0=/650x0/filters:no_upscale():max_bytes(150000):strip_icc():format(webp)/Mary-Anoints-Jesus-56a149865f9b58b7d0bdd67e.jpg" />
ellauri171.html on line 275:
20 of 20 Maria Magdaleena: Jeesuksen vankkumaton opetuslapsi
ellauri171.html on line 282: Muinaista jalkafetishishmiä ja modernimpaa podofiliaa. Jeesus kazoo Mariaa syrjäsilmällä vaikkei sen T:t ole kovin kummoset. ellauri171.html on line 374: LearnReligions is part of the Dotdash publishing family. Dotdash symbolizes a woman seen from below.
ellauri171.html on line 383: This story of Abel’s murder is about:
ellauri171.html on line 387: the struggle between two ways of life: nomadic sheep/goat herding, and farming.
ellauri171.html on line 391: What’s the story really about? At the time the story of Cain and Abel developed, there was constant friction between farmers and herdsmen, both of them fighting for the limited resources of the land. Cain kills Abel. A herd of goats in a stony, barren landscape The herdsmen were angry when the farmers took over the best land for their crops the farmers were angry when the flocks trampled their crops.This friction leads to violence in which people get killed. Notice that the story was developed by the herdsmen, the keepers of flocks. This explains why Abel, the herdsman, is portrayed as the injured party. Lucky Luke-tarinassa Piikkilankoja preerialla skooparit repi pelihousunsa kun jyväjemmarit pystyttivät piikkilankoja preerialle. Sillä kertaa oli maajussit hyvixiä. Nyt on keskusta taas paha.
ellauri171.html on line 398: The story continues the Bible’s exploration of the origin of evil in a world created by a God who is all goodness. (Remember the old word game: write down ‘God’ and ‘Devil’; then put an extra ‘o’ in the middle of ‘God’ and take the ‘d’ off ‘devil’; what do you have?) Another one: write the words backwards, what do you get? Dog lived. Okay never mind let's move on.
ellauri171.html on line 403: The political stability of Israel was often upset by people called ‘prophets’. These were social critics who spoke bluntly about injustice when they saw it. Rather like the Alt-Right TV evangelists.
ellauri171.html on line 404: They were a sort of protected species, like a court jester in medieval Europe. They could say something critical to the ruler and get away with it, where no-one else could. There were many such men in the Old Testament (Elijah springs to mind), and several in the gospels (Jesus and John were both called prophets).
ellauri171.html on line 407: Why did Herod hate John? John was highly critical of the ruler of Galilee, Herod Antipas, who had married the divorced wife of his brother. The woman’s name was Herodias, and she had a beautiful daughter Salome. John spoke out loud and clear against the incest that, according to Jewish law, was being committed by Antipas and Herodias. Pentateukin leviraattisäännöt on pirullisia. Enste pitää mennä naimisiin veljen vaimon kanssa, sitten taas ei saa.
ellauri171.html on line 409: It was a dangerous thing to do. He might have got away with it with Antipas, who was indolent and indecisive, but Herodias was another matter. She engineered a situation that led to John’s death, silencing him forever. Did Herodias do it alone? Probably not. It is more likely that all three (Antipas, Herodias and Salome) planned the charade beforehand, to provide an excuse for getting rid of John and silencing him. In any case John, already in prison, was quickly beheaded. Another political problem was solved. Were it not for the fact that the gospels recorded this deed, John’s name and the horror of his death would have been lost forever.
ellauri171.html on line 410: See Rita Hayworth in the Dance of the 7 Veils. Kazo myös Moreaun Salomea. Kylnää raamatun murhaajattaret on aika pornoa.
ellauri171.html on line 412: of-john-the-baptist-detail-from-a-painting-entitled-the-feast-of-herod-by-lucas-cranach-the-elder-1472-1553-oil-on-panel-1531-salome-presents-saint-john-the-baptists-head-to-king-herod-and-queen-herodias-2A6M1YM.jpg" />
ellauri171.html on line 427: The problem was made worse by the fact that the Israelites occupied border territory. If there was an invasion, they might defect to the enemy. This could mean the collapse of the Egyptian Empire. Just like the Ukrainians. So off with them. Wait! Pharaoh did not want to eject them from Egypt – they were too valuable as workers. So he sought to control their numbers by forced labour and by child slaughter. Hmm. Mitähän opetuxia tästäkin tarinasta voisi ottaa?
ellauri171.html on line 429: He told the midwives that every male baby must be killed as soon as it was born. He knew that in Jewish families, women did all the work and the men just sat in jeshivas and thumbed the holy books. So off with them!
ellauri171.html on line 432: But the midwives feared God, and did not do as the king of Egypt commanded them, but let the male children live. So the king of Egypt called the midwives, and said to them, “Why have you done this, and let the male children live?” The midwives said to Pharaoh, “Because the Hebrew women are not like the Egyptian women; for they are vigorous and are delivered before the midwife comes to them.”
ellauri171.html on line 439:
4. Wily Judith murders Holofernes
ellauri171.html on line 441: Judith was a rich and beautiful widow who lived in a town besieged by Nebuchadnezzar’s general, Holofernes. Holofernes taisi olla jonkun suomalaisen kirjailijapoppoon kesäveneen nimi. Haavistoilla lomailee erittäin kovaääninen lahtelainen mies jonka lisänimi on Holofernes, koska se holottaa niin maan saatanasti. Haaviston rouvan aivasteltua koko mäen hereille alkaa Holoferneen lakkaamaton holotus. Talasniemellä ois Judithille töitä.
ellauri171.html on line 443: The siege went on for months, and people were dying of hunger and thirst.
ellauri171.html on line 444: This was when Judith went into action. She went into the enemy camp and offered Holofernes information that would help him defeat her own people.
ellauri171.html on line 445: He may or may not have believed her, but her beauty made her a sexual fly-trap, and he allowed her to stay. In the ensuring battle of tits, Judith managed to outwit her prey. While he was drunk and had emptied his bollocks into her, she pulled his sword out of its scabbard, prayed to God for strength, hacked Holofernes’ head off, then escaped back to her people.
ellauri171.html on line 447: When the murder was discovered the enemy soldiers fled in panic, so Judith was proclaimed the savior of her people.
ellauri171.html on line 450: She went to the bedpost near Holofernes’ head, and took down his sword that hung there. She came close to his bed, took hold of the hair of his head, and said “Give me strength today, O Lord God of Israel!” Then she struck his neck twice with all her might, and cut off his head.
ellauri171.html on line 451: Next she rolled his body off the bed and pulled down the canopy from the posts. Soon afterward she went out and gave Holofernes’ head to her maid, who placed it in her food bag.’ Judith 13:6-10
ellauri171.html on line 454: Bible Murders: Judith and Holofernes. Caravaggio's graphic painting of the moment when Judith hacks off the head of Holofernes; notice her maidservant waiting grimly in the background! ellauri171.html on line 458: Jezebel was the powerful queen of Israel during the reign of King Ahab. When her husband was killed in battle, the throne passed to Ahab’s son Ahaziah.
ellauri171.html on line 460: During this period Jezebel was the powerful Queen Mother, the alpha female of Israel.
ellauri171.html on line 461: Then an army captain called Jehu led a coup d’etat against the royal house of Israel, and killed Jehoram.
ellauri171.html on line 463: Jehu was merciless, and Jezebel died horribly. She was first thrown from the window of her palace, then trampled to death by chariot horses driven over her still-living body.
ellauri171.html on line 466:
When Jehu came to Jezreel, Jezebel heard of it; she painted her eyes and adorned her head, and looked out of the window. As Jehu entered the gate, she said “Is it peace, Zimri, murderer of your master?”
ellauri171.html on line 467: He looked up to the window and said “Who is on my side? Who?” Two or three eunuchs looked out at him. He said “Throw her down.” So they threw her down; some of her blood spattered on the wall and on the horses, which trampled on her. Then he went in to dinner. …..
ellauri171.html on line 468: When they went to bury her, they found no more of her than the skull and the feet and the palms of her hands’ (the dogs ate her flesh. She became dog's dinner!) (2 Kings 9:31-37)
ellauri171.html on line 471: We forgot to mention that Jezebel was the New Testament's N:o 2 whore after Magdalen. In Revelation 2 Jesus Christ rebukes the church of Thyatira saying, “You allow that woman Jezebel, who calls herself a prophetess, to teach and seduce My servants to commit sexual immorality and eat things sacrificed to idols”. Christ also says of this Jezebel, “I gave her time to repent of her sexual immorality, and she did not repent. I will kill her children with death.” Battle of the sexes. In Handmaid's Tale, a Jezebel is a woman forced to become prostitute and entertainer. They are available only to the Commanders and to their guests. Offred portrays Jezebels as attractive and educated; they may be unsuitable as handmaids due to temperament. They have been sterilized, a surgery that is forbidden to other women. They operate in unofficial but state-sanctioned brothels, unknown to most women. Jezebels, whose title also comes from the Bible (note Queen Jezebel in the Books of Kings), dress in the remnants of sexualized costumes from "the time before", such as cheerleaders' costumes, school uniforms, and Playboy Bunny costumes. Jezebels can wear make-up, drink alcohol, and socialize with men, but are tightly controlled by the Aunts. When they pass their sexual prime and/or their looks fade, they are discarded, without any precision as to whether they are killed or sent to "the Colonies" (XII Jezebels).
ellauri171.html on line 504: The young girl Dinah is seized and raped by Shechem. Shechem tries to atone. He falls in love with Dinah and offers to marry her. He also offers compensation to her family. Jacob accepts the young man’s attempt at reconciliation, but his sons do not. They plan to murder Shechem and all the men of the city. Dinah’s brothers massacre the men of the city, including Shechem, and enslave the women and children. Dinah’s fate is unknown.
ellauri171.html on line 506: Dinah was the daughter of Leah, the unloved wife of the tribal leader Jacob. Jacob had always preferred his other wife Rachel, even though Leah seems to have been a loving wife and gave her husband many children.
ellauri171.html on line 509: At the time of this story, she must have been very young – about fourteen years, since she was born after Leah’s four sons. Even though young, she was considered to be of marriageable age.
ellauri171.html on line 510: The Bible story describes how Dinah went out to visit some women. She cannot have been alone when she left the pitched tents of her family and went into the city.
ellauri171.html on line 512: She seems to have been confident enough of her safety to move freely among the the Canaanite women of the region -relations with Canaanites were friendly, and the women of both peoples considered themselves to be safe.
ellauri171.html on line 513: Women at this time seem to have been relatively free to move around – think of Rachel and Rebecca, who move around in public without any apparent problems.
ellauri171.html on line 515: What happened to Dinah? "ithout giving any details of where she was or how it happened, the Bible simply says that Shechem, the son of the local ruler, took hold of her and and had sexual intercourse with her by force. There was seeing, desiring and taking just as there was with the forbidden fruit in the Garden of Eden, where the pattern for sin had begun, tai vaikka jossain jäzkibaarissa.
ellauri171.html on line 521: But Shechem falls passionately in love post coitum! So not at all what happened with Amnon. Dinah must have been a better lay. Now love complicates what would otherwise be the simple story of a violent crime. Shechem declared that he has fallen passionately in love with Dinah. He told her this, and he told anyone who would listen to him. He loved her tenderly – the words of the story imply longing, yearning, tenderness, not the usual feelings of a rapist.
ellauri171.html on line 523: He has injured her terribly – loss of virginity meant the loss of a future for any young girl. Nevertheless, he now tries to woo her, and he also tells his father Hamor he wished to marry her, and asked his father to help.
ellauri171.html on line 524: Dinah’s feelings are not recorded, so we have no way of knowing what they were. Niin aina.
ellauri171.html on line 528: Because of Shechem’s action, Dinah is an outcast. Lineage tree of the descendents of Sarah and Abraham. No mention of Dinah…
ellauri171.html on line 532: In this situation however, where his daughter is raped, he is quiet, keeping his counsel until his sons come back. Vitun setämies. Hamor, father of Shechem, arrives at the same time the sons do.
ellauri171.html on line 536: Hamor tries to placate them by telling them his son loves Dinah, and wants to marry her. Their relationship will be based on loyalty and trust, he implies. He speaks respectfully, and carefully includes the brothers in his discussion, making them a generous offer:
ellauri171.html on line 542: the prospect of trade, with the same privileges given to Hittite merchants in foreign lands.
ellauri171.html on line 545: But he is in a difficult position, to say the least -trying to convince the father and brothers of a molested girl that the perpetrator will make a good husband.
ellauri171.html on line 546: Shechem makes a further offer.
ellauri171.html on line 547: After his father has finished speaking, Shechem makes another offer: to give any marriage present they want, if he can marry Dinah. Stacks of Gold Coins! Referring to her, he uses the word ‘maiden’.
ellauri171.html on line 550: The sons of Jacob are not mollified:
ellauri171.html on line 552: He has done what ‘ought not to be done’, gone against the norms of social ethics.
ellauri171.html on line 553: But worse than this in their eyes is the fact that he now seems to be offering to give them financial gain through the rape of their sister.
ellauri171.html on line 558: There is deep anger in the hearts of Dinah’s brothers, and they want justice, not compensation. They set out to deceive Shechem and his father.
ellauri171.html on line 560: They ask that Shechem and all the able-bodied men of in his territory, all the men capable of going out to fight in an emergency, be circumcised.
ellauri171.html on line 561: They seems unaware or unconcerned that they are demeaning the Covenant, and the significance of circumcision. They say that if the men of the city will agree to circumcision they will agree to the marriage, and will go so far as to settle there.
ellauri171.html on line 563: Shechem agrees. He is the eldest son of his family, next in line to rule the city of Shechem, so all the men the city agree to be circumcised. He does not have to explain the reason for this uncomfortable operation: everyone knows what has happened.
ellauri171.html on line 565: Three days later, when all the recently circumcised men are still in pain, two of Dinah’s brothers, Simeon and Levi, enter the unguarded city and attack the newly-circumcised men. No voi vittu mitä perseitä! Just tällästä voi GT-sählämeiltä odottaa!
ellauri171.html on line 567: They know this is the opportune time, since the third day after circumcision is the most painful, and is also the time when a fever is likely. The men of the city will be unable to retaliate. Simeon and Levi kill every able-bodied man in the city, including Shechem and his father Hamor.
ellauri171.html on line 569: They must have been accompanied by many of their tribesmen, because two men alone could not massacre so many, disabled or not.
ellauri171.html on line 572: ‘Simeon and Levi are brothers; weapons of violence are their swords.
ellauri171.html on line 578: They take Dinah out of Shechem’s house, where she has been living - for how long?
ellauri171.html on line 581: Now the other brothers of Dinah join in, plundering the city. They steal the flocks and herds, donkey, and whatever produce they can carry.
ellauri171.html on line 584: At the beginning of the story, Dinah is seized and dishonored. Now at the end, all the enemy’s belongings are seized and dishonored.
ellauri171.html on line 589: His anger is stoked not by any ethical consideration, but by the fear that they have become pariahs who will be hunted down by allies of the city they have attacked. He rebukes his sons for backing out of the agreement they had with the people of the city – but hasn’t he himself used duplicity all his life to get what he wants? He does not like it when his sons do the same.
ellauri171.html on line 591: The brothers respond: should they have let their sister be treated like a whore? A whore receives financial advantage for sex, and they reproach Jacob for suggesting that the honour of the family can be restored by favours from the people of Shechem. They call Dinah ‘our sister’ rather than ‘your daughter’ – a reproach to their father.
ellauri171.html on line 596: of-dinah.jpg" width="100%" />
ellauri171.html on line 600: Dinah means ‘she who has been judged and found innocent’. She was the daughter of Jacob and Leah.
ellauri171.html on line 601: Shechem means ‘shoulder’ or ‘saddle’, the shape of mountains encircling ancient Shechem. He was the son of Hamor the Hivite.
ellauri171.html on line 602: Jacob means ‘he who grabs for something’ – either his brother’s heel at the moment of birth, or his brother’s inheritance later on
ellauri171.html on line 608: The lesson is: think before you act. Ask yourself: what are the long-term consequences of your actions? Tää on kuin Johnin amerikkalaisesta lastenkirjasta: look before you leap. Pikku hiirulainen mietti tätä eikä mennyt naimisiin kuin vasta toisen hiiren kanssa.
ellauri171.html on line 612: A Levite man and his concubine (a secondary wife without the legal status of a wife) were traveling through the hill country of Judah. The village they entered seemed unfriendly but they were eventually make welcome by an old man, who let them stay in his house. During the night they they were attacked by some gay villagers who wanted to rape not the woman, but the man.
ellauri171.html on line 613: The old man who was the Levite’s host offered the men his own daughter instead, as well as the concubine, but the men outside would not listen.
ellauri171.html on line 615: She managed to crawl back to the door of the house where the Levite, the old man and his daughter sheltered. She lay on the doorstep until morning, when the Levite unlocked the door.
ellauri171.html on line 620: ‘In the morning her master got up, opened the doors of the house, and when he went out to go on his way, there was his concubine lying at the door of the house, with her hands on the threshold. ‘Get up’ he said to her, ‘we are going’. But there was no answer.’ (Judges 19:27-28)
ellauri171.html on line 627: Now it came about in those days, when there was no king in Israel, that there was a certain Levite staying in the remote part of the hill country of Ephraim, who took a concubine for himself from Bethlehem in Judah. Judges 19:1 (NASB)
ellauri171.html on line 631: But his concubine played the harlot against him, and she went away from him to her father’s house in Bethlehem in Judah, and was there for a period of four months. Judges 19:2 (NASB)
ellauri171.html on line 633: We are told that the concubine became a prostitute. Since we are told that she went to her father’s house, it may be that she and the Levite had an argument about her adultery before she fled. Verses 1 and 2 imply they were not happy together. Now before we find fault with the Levite and accuse him of using her as a mistress, read the next two verses.
ellauri171.html on line 635: Then her husband arose and went after her to speak tenderly to her in order to bring her back, taking with him his servant and a pair of donkeys. So she brought him into her father’s house, and when the girl’s father saw him, he was glad to meet him. His father-in-law, the girl’s father, detained him; and he remained with him three days. So they ate and drank and lodged there. Judges 19:3-4 (NASB)
ellauri171.html on line 640: Verses 4-8 tell us that the Levite remained in the home of the father-in-law for five days. Judges 19:9-15 tells us the Levite and his concubine left the house. They passed by Jebus (Judges 19:11), the ancient name for Jerusalem, and stopped at Gibeah or Ramah to spend the night (Judges 19:13).
ellauri171.html on line 642: Judges 19:15-26 describes what happened the night the couple stayed in Gibeah, a city of the Benjamites. When they entered the open square of the city an old man invited them to his home (Judges 19:16-21). While the old man and the Levite and his concubine were having dinner, we are told some “worthless fellows” surrounded the house and pounded on the door. Verses 22-24 describe the discussion that occurred with these “worthless fellows.”
ellauri171.html on line 645: While they were celebrating, behold, the men of the city, certain worthless fellows, surrounded the house, pounding the door; and they spoke to the owner of the house, the old man, saying, “Bring out the man who came into your house that we may have relations with him.” Then the man, the owner of the house, went out to them and said to them, “No, my fellows, please do not act so wickedly; since this man has come into my house, do not commit this act of folly. “ Here is my virgin daughter and his concubine. Please let me bring them out that you may ravish them and do to them whatever you wish. But do not commit such an act of folly against this man.” Judges 19:22-24 (NASB)
ellauri171.html on line 647: The worthless fellows wanted the old man to send out the Levite so that they could engage in sexual activity with him. But the old man refused and offered the crowd of men his virgin daughter and the Levite’s concubine. The old man said, “you may ravish them” and do “whatever you wish.” He granted them permission to engage in sexual relations with the two women. Now it is obvious the men surrounding the old man’s house wanted to engage in sexual activity when the two women were offered. It is also obvious the men described as “worthless fellows” were homosexuals since they wanted sex with the Levite and two women were offered.[1, 2]
ellauri171.html on line 649: But the men surrounding the house refused the offer of the women. So the Levite brought his concubine outside and the men raped her all night (Judges 19:25). The Hebrew translated as “raped” is yada. It was commonly used to refer to sexual intercourse. That is, the men raped her all night. At sunrise the concubine lay at the door of the house.
ellauri171.html on line 651: But the men would not listen to him. So the man seized his concubine and brought her out to them; and they raped her and abused her all night until morning, then let her go at the approach of dawn. As the day began to dawn, the woman came and fell down at the doorway of the man’s house where her master was, until full daylight. Judges 19:25-26 (NASB)
ellauri171.html on line 653: In the morning the Levite awoke and found her laying outside of the door of the house. He told her, “Get up and let us go, but there was no answer.”
ellauri171.html on line 655: When her master arose in the morning and opened the doors of the house and went out to go on his way, then behold, his concubine was lying at the doorway of the house with her hands on the threshold. He said to her, “Get up and let us go,” but there was no answer . . . Judges 19:27-28a (NASB)
ellauri171.html on line 659: . . . Then he placed her on the donkey; and the man arose and went to his home. When he entered his house, he took a knife and laid hold of his concubine and cut her in twelve pieces, limb by limb, and sent her throughout the territory of Israel. All who saw it said, “Nothing like this has ever happened or been seen from the day when the sons of Israel came up from the land of Egypt to this day. Consider it, take counsel and speak up!” Judges 19:28b-30 (NASB)
ellauri171.html on line 661: When he arrived home to the remote part of the hill country of Ephraim, he cut her up into twelve pieces. One piece for each of the twelve tribes was distributed throughout Israel. Finally, we are told that nothing like this had ever happened. So the twelve tribes tried to decide how to respond.
ellauri171.html on line 662: Judges 20-21 describes the reaction of the tribes of Israel to the horror that occurred in the city of Gibeah, except for those in the tribe of Benjamin. It becomes apparent in Judges 21:1-5 that the Levite had butchered his concubine to send a message to all Israel – a piece of her body for each tribe as a call to action.
ellauri171.html on line 664: Eleven tribes (called Israel in the account) reacted by demanding that the tribe of Benjamin give the guilty men, who caused the death of the concubine, to be released. But the people of Benjamin protected the guilty men and refused to turn them over for justice (Judges 20:12–14).
ellauri171.html on line 665: In response, Israel asked God what they should do. In Judges 20:18, 23, 28, 35 God directed them to engage the tribe of Benjamin in battle and defeat them. This reveals that God saw the great sins that had occurred in Gibeah. He directed that the tribe be killed. In fact, in Judges 20:35, 46 we are told God helped Israel destroy 25,100 men of Benjamin. God directed this punishment of the tribe of Benjamin.
ellauri171.html on line 667: Thus the tribes of Israel (minus Benjamin) invoked capital punishment on the men who raped and murdered the Levite’s concubine and the tribe. In time, a total of forty thousand Israelites died as a result of God’s punishment on the tribe of Benjamin (Judges 20:21, 25). Six hundred men of Benjamin remained alive (Judges 20:47). Judges 20:48 states that Israel destroyed the cities of the tribe of Benjamin that they could find, including the cattle. Later Judges 21:16 states all the women were killed too!
ellauri171.html on line 669: Judges 21:8-12 records the slaughter of the inhabitants of Jabesh-Gilead because they were not angered by the Benjaminites and did not go to battle against them. The account is important because four hundred virgins from that tribe were found, spared and then taken to Shiloh. It is important to notice that God did not give them direction to slaughter the inhabitants of Jabesh-Gilead or to take the virgins to Shiloh. Se vain kazoi päältä samaan tyyliin kuin Taavetti ja Jaakoppi ja Taamarin ja Tiinan kohdalla.
ellauri171.html on line 671: Judges 21:1-7, 13-18 tells us that the Israelites began to feel sorry of the remaining six hundred men from the tribe of Benjamin. Therefore, a plan was created to allow the Benjamite men to abduct one wife from among the virgin daughters of Shiloh of their choosing (Judges 21:20-24) at the feast of the Lord in Shiloh. So when the virgins came out and danced, the men of Benjamin were allowed to “catch his wife from among the daughters of Shiloh” (Judges 21:21).
ellauri171.html on line 679: The first important lesson from this account is that the Bible indicates God did not approve of the horrible sins that occurred in the city of Gibeah. Judges 20:18, 23, 28, 35 repeatedly reveal that God directed the other tribes of Israel to action against a morally evil tribe. This reveals that the accusation of some that Scripture is silent about the evil that occurred is wrong. The reason the account is recorded is summarized at the end of Judges 21. There God reveals that He condemned the nation of Israel for its actions in Judges 19-21. Judges 21:25 says, “In those days there was no king in Israel; everyone did what was right in his own eyes.” It reveals what happens when men and women abandon God. Romans 3:10-18 states the human race is utterly perverted and their actions will demonstrate it. It says no one seeks after God. “There is not even one!” We have all turned aside from God. Jesus said to the rich young ruler in Matthew 19:17 that there is only One who is good and He is God. The rest of Romans 3:10-18 describes our utter sinfulness and despicable behavior when we abandon God. That describes the inhabitants of Gibeah and the nation of Benjamin. Tämmöistä sakinhivutusta suositaan armeijoissa nykyäänkin. Jos syyllistä ei saada kiinni, pannaan koko komppania kärsimään. Hemmetti tää on kyllä alkeellista touhua. Kuka tästä enää haluaa mitään oppia? No vizi on että raamatun lukijoista on varmasti yli 50% just yhtä alkeellista porukkaa. Ei apinat ole mihkään muuttuneet, ne on sopeutuneet tähän.
ellauri171.html on line 681: Our second lesson is that our sins affect others and potentially lead others to sin. The first sin in this account occurred in the home of the Levite and concubine. The fact that the Levite planned to “speak tenderly to her” (Judges 19:3) in order to win her back, seems to imply that they had quarreled. The most obvious sin is that she committed adultery when she became a prostitute. The initial sin cascaded into the horrific evils in Gibeah and subsequently to the 400 virgins who were taken alive in Jabesh-gilead to be given as wives to the remaining men of Benjamin. Judges 21:25 says, “. . . everyone did what was right in his own eyes.”
ellauri171.html on line 683: This account also reveals that a husband should forgive an unfaithful wife and even pursue her. He was successful in his attempt. He is to be commended for this action, but not for his horrible decision to give her to the filthy homosexuals (or perhaps bi- considering the case) in the city of Gibeah, who raped her all night until she died.
ellauri171.html on line 685: When Judges 21:25 records that everyone did what was right in their own eyes, we must realize that it described how insensitive the entire nation of Israel had become to sin. The reason that God ordered the destruction of the tribe of Benjamin was that they were so insensitive to sin that the tribe was irredeemably sinful and had to be destroyed. In Deuteronomy 8:19-20, God warned the nation that He would destroy it if they abandoned Him. Therefore, He destroyed most of the tribe of Benjamin in order to prevent contamination to the other eleven tribes.
ellauri171.html on line 687: A fifth lesson is that the account describes what happens when men and women abandon God. Sex and other immoral behavior replace God! The entire story is an example of unrestrained animal lust and human depravity. Total disregard for life occurs. What one desires is all that is important. As Proverbs 30:15 says, “The leech has two daughters, “Give,” “Give” . . . ” Women are less important than men. Men abuse men. Unloving men abusively rule over women. Sex trumps everything else. Why? Judges 21:25 says, “. . . everyone did what was right in his own eyes.”
ellauri171.html on line 689: The sixth lesson is that the homosexuals demonstrated that to them homosexual sexual activity is more desirable than heterosexual activity. However, heterosexual behavior is acceptable if that is all that is available to them. Romans 1:23-24, 26 and 28 teach that when people are given over to homosexual activity, it is a sign that they have rejected God. Homosexual activity is a more serious sin among sins, despite the claims of some. See the study, “Are some sins worse than other sins? – Are all sins equal?” Also notice that Judges 19:22 refers to the men of Gibeah as “worthless fellows.”
ellauri171.html on line 691: Judges 19-21 demonstrates that God is opposed to the abuse of women in this account. He commanded the destruction of an entire tribe because they did not punish those who raped and abused a concubine and caused her to die. Only when she died did they stop! We are told they abused her all night until dawn. Further, they were so morally bankrupt and corrupt that they left her dead at the door of the Levite. Scripture lifts women above the degradation of the Canaanites and the surrounding nations, but the town of Gibeah had become like the Canaanites. God has a higher view of women than described here. That is why He ordered the destruction of the unjust and morally bankrupt tribe of Benjamin.
ellauri171.html on line 695: Our eighth lesson reveals the twelve tribes were becoming more like the Canaanites, which were given to sexual perversion: homosexuality, rape, adultery, murder, lies, abuse of women, abduction, absence of justice and the defense of the guilty. What sins did we miss? In truth these are sufficient to demonstrate the utter moral decline of the twelve tribes and one tribe that was worse than the others.
ellauri171.html on line 697: Finally, as Paul warns in 1 Corinthians 5:6, “Your boasting is not good. Do you not know that a little leaven leavens the whole lump of dough?” and again in Galatians 5:9, “A little leaven leavens the whole lump of dough.” Paul warns us two times!
ellauri171.html on line 701: Daniel Block writes these words, “The Levite had preferred Gibeah over Jebus to avoid the dangers of Canaanism, only to discover that Canaan had invaded his own world.” Sadly, Canaanism is invading our world and some western countries appear to be far worse than the tribe of Benjamin. They do not even seek the Lord for direction. At least the other eleven tribes sought the Lord and killed tens of thousands more. Jehovah was appeased.
ellauri171.html on line 706: Sisera, the defeated enemy general in the story of Deborah & Jael, fled from the scene of battle, abandoning his own soldiers in an effort to save his own skin.
ellauri171.html on line 708: A woman stood at the entrance to one of the tents, and beckoned him in. She seemed to want to help him. He should have been more careful.
ellauri171.html on line 710: She offered the exhausted soldier some milk to drink, then waited for him to fall into exhausted sleep. Then she took a tent peg and a mallet, stepped quietly to his side, knelt down, then swiftly drove the peg through the side of his skull. He died instantly – an ignominious death at the hands of a woman.
ellauri171.html on line 711: This woman, called Jael, is praised in poetry and prose as one of the great heroines of the beleaguered Israelites.
ellauri171.html on line 712: This was Number 8 of Bible Murders: Jael and Sisera. Ancient metal tent pegs! Jael's improvised weapon were ancient metal tent pegs! Can you beat that?
ellauri171.html on line 720: Jael was a foil for Deborah, Bible heroine, a Supreme Judge of Israel – not a judge who passes sentence on criminals, but a leader and adviser in times of trouble. She badgered the Israelite general into joining battle with the Canaanites, even though the enemy had more soldiers and better equipment. God sent a rainstorm that made the Canaanite chariots sitting ducks for the Israelite slingmen – and Deborah was hailed as a national heroine.
ellauri171.html on line 721: The story of Deborah has four parts:
ellauri171.html on line 723: Deborah, a judge of Israel, summoned Barak
ellauri171.html on line 725: Deborah was ‘just a woman’ but when war came she took up the reins of leadership – even though the Israelites were outnumbered and under-equipped.
ellauri171.html on line 729: The enemy had hundreds of iron-wheeled chariots that could crush the Israelites into the ground. But Deborah tricked them into driving these chariots onto marshy land where they were bogged down. The Israelite slingmen and archers picked them off one by one, like ducks in a pond. Sisera, the enemy general, fled from the battlefield towards the encampment of a woman called Jael the Kenite.
ellauri171.html on line 733: As he passed by her tent, Jael called the unwary Sisera into her tent. He was exhausted and desperate for a refuge. She hid him and fed him, and he fell into a deep sleep. Then she calmly took one of her tent pegs and with one blow hammered it through the side of his head. She was hailed as a national heroine by the Israelites. Sisera’s mother waited and waited for her son to return. But he was already dead by Jael’s hand.
ellauri171.html on line 743: But Ehud had a plan. As he handed the booty over, he whispered to the king that he has secret information that he could only divulge in private. The king, intrigued, invited Ehud into a private room upstairs. It was a tiny room with a commode toilet for the use of the king and his family.
ellauri171.html on line 747: He was left-handed. The guards searched for a weapon on his left thigh where a right-handed person would have hidden it. They missed the knife inside his right thigh! Clever! Bible Murders: Ehud murders Eglon. Man's body of about the same proportions as Eglon's. The Bible gives a graphic description of the king’s body. It was so fat that the blade went deep into his belly: it plunged so far in that the hilt went in as well, and the skin closed over it.
ellauri171.html on line 751: ‘Then Ehud reached with his left hand, took the sword from his right thigh, and thrust it into Eglon’s belly; the hilt also went in after the blade, and the fat closed over the blade, for he did not draw the sword out of his belly; and the faeces came out.
ellauri171.html on line 752: Then Ehud went out into the vestibule and closed the doors of the roof chamber on him, and locked them.’ (Judges 3:21-23)
ellauri171.html on line 759: After Jehu killed Jezebel, he rounded up all the family, friends and supporters of the royal family and slaughtered them. Male children were included in this mass murder, since they would one day grow up and perhaps seek revenge.
ellauri171.html on line 760: There is something particularly cruel about this slaughter of the innocents. It was done by people the boys had grown to trust, but who now hunted them down and killed them violently.
ellauri171.html on line 761: Their dead bodies, it seems, were too cumbersome to tranport. Instead, the boy’s heads were hacked off, collected in baskets, and displayed for the gawking crowd the the city gate.
ellauri171.html on line 764: ‘Then Jehu wrote them a second letter, saying “If you are on my side, and if you are ready to obey me, take the heads of your master’s sons and come to me at Jezreel tomorrow at this time.”
ellauri171.html on line 765: Now the king’s sons, seventy persons, were with the leaders of the city, who were charged with their upbringing. When the letter reached them, they took the king’s sons and killed them, seventy persons; the put their heads in baskets and sent them to him at Jezreel.
ellauri171.html on line 766: When the messenger came and told him “They have brought the heads of the king’s sons” he Jehu said “Lay them in two heaps at the entrance of the gate”.’
ellauri171.html on line 768: Can't find a pic of this one, but a lot of shots were taken a little later when evil queen Athaliah tried to send the ball back to the other court:
ellauri171.html on line 775: The lesson: God always wins. That's a pretty simplistic way of saying it, but it's true nonetheless. Even when people like Athaliah try to stomp out an entire family and put an end to God's plan for redemption, when people like the priests of Baal lead others to worship idols instead of the true God, God will always triumph in the end. The negative forces of our culture make us wonder where we're headed as a people. Many of our leaders show little integrity or morality, and dishonesty is overlooked in the workplace. Kindness is often the exception rather than the rule. But don't despair. This is not a battle God plans to lose. In the end, he will prevail! You just wight Enry Jiggins!
ellauri171.html on line 777: We hope you enjoyed our Bible Study: famous murders in the Bible: Cain and Abel, Herod and John the Baptist, the death of Absalom, Judith and Holofernes, Jehu murders Jezebel, the Levite’s concubine, Jael and Sisera, Ehud murders Eglon, Jehu slaughters the royal children. Check out also other Bible murder links!
ellauri171.html on line 781: - The rape of Tamar
ellauri171.html on line 787: Many Christians are born into poverty, having no choice in the matter. For example, faithful believers who love God and do all His commandments live in the poorer countries of the world. In fact, God has called many poor into His church. James the apostle asked, “Has God not chosen the poor of this world to be rich in faith and heirs of the kingdom which He promised to those who love Him?” (James 2:5).
ellauri171.html on line 789: The Bible teaches Christians to be content with their lot in life. Paul the apostle wrote, “godliness with contentment is great gain” (1 Timothy 6:6). It is virtuous of a Christian to remain undistracted by the riches of the world while being committed to Christ. For, “better is a little with the fear of the Lord, than great treasure with trouble” (Proverbs 15:16).
ellauri171.html on line 791: The poverty of some is caused by unwise financial decisions or by refusing to work. The Bible says, “He who has a slack hand becomes poor” (Proverbs 10:4). Christians are always admonished to work and earn their keep. As the apostle Paul wrote to the Thessalonians, “We urge you, brethren, that you… work with your own hands… that you may walk properly toward those who are outside, and that you may lack nothing” (1 Thessalonians 4:10-12). One who is lazy and will not work is not showing Christian behavior. God does not like a talent to get buried, it must be invested so as to yield compound interest. That is the proper way to fill the earth. The righteous will prosper and get a lot of sheep.
ellauri171.html on line 793: Though Christ never taught it was wrong to have wealth, He did warn about the snare of riches. For example, there was a rich young man who came to Him during His ministry. He asked Jesus what He must do to inherit eternal life. Jesus told Him, “sell what you have and give to the poor, and you will have treasure in heaven; and come, follow Me” (Matthew 19:21). As the episode unfolds, the rich young man could not bring himself to do this. He “went away sorrowful, but anyway he had great possessions” (Matthew 19:22).
ellauri171.html on line 795: At this point, Jesus said to His disciples, “it is hard for a rich man to enter the kingdom of heaven” (Matthew 19:23). Hard but not impossible. A camel can be diluted in acid and injected thru a needle. Anyway it was just the name of a gate in Jerusalem. This is because the care of riches in this life can be a snare for a Christian. A Christian’s heart cannot be set on riches and cares of this world above the Kingdom of God. In another example, the parable of the sower, Jesus warned that some who receive the word of God will allow their spiritual growth to be choked off by “the cares of this world and the deceitfulness of riches” (Matthew 13:22). These things show us that being poor can help a Christian not to be ensnared by such things. No cause to complain then.
ellauri171.html on line 797: Though Christians may be poor in this world, it is God’s will to "eventually" eliminate poverty. The Bible speaks in much detail of a coming time of peace and prosperity on earth when poverty will be wiped out. It is called the millennium. God the Father has a plan to send His Son back to earth in great power and glory. “He has appointed a day on which He will judge the world in righteousness by the Man whom He has ordained” (Acts 17:31).
ellauri171.html on line 799: Until that day, God is continually searching the hearts of His people to know what is in them. He allows some Christians to be poor, even while other believers have wealth. What a Christian does in each circumstance is important to God. In the book of Revelation, the glorified Jesus Christ said to one of His churches, "I know your… poverty, but you are rich” (Revelation 2:9). That is, these Christians were poor in the wealth of this world, but were rich in faith toward God.
ellauri171.html on line 801: To another church, Christ said, “you say, ‘I am rich, have become wealthy, and have need of nothing’—and do not know that you are wretched, miserable, poor, blind, and naked” (Revelation 3:17). These Christians, though rich with material goods of this world were very poor in faith.
ellauri171.html on line 803: Whether rich or poor in this world, the responsibility of every Christian is to keep the will of God first in their lives. As Jesus said, “one's life does not consist in the abundance of the things he possesses." (Luke 12:15). A zealous Christian who may be poor in the things of this world will be rich in faith toward God. You win some, you lose some. The poor youse shall always have amongst you, so spare a penny for an ex leper.
ellauri171.html on line 808: Ahabin dynastia omridit eli kuningas Omrin porukat oli jotain kananiittejä. Israel Finkelstein's The Bible Unearthed presents a very different picture of the Omrides than the circumcision handbook, making them responsible for the great empire, magnificent palaces, wealth, and peace in Israel and Judah that the Bible credits to the much earlier kings David and Solomon. According to Finkelstein, the reason for this discrepancy is the religious bias of the Biblical authors against the Omrides for their polytheism, and in particular their support for elements of the Canaanite religion.
ellauri171.html on line 810: Finkelstein maintains that the writers of the Book of Kings may have omitted possible widespread public construction that both Omri and his son Ahab commissioned during their reigns. Finkelstein and his student Norma Franklin have identified monumental construction at Samaria, Jezreel, Megiddo, and Hazor that is similar in design and build.
ellauri171.html on line 812: 'Deity' is like god emeritus. A great number of deities in a four-tier hierarchy headed by El and Asherah were worshiped by the followers of the Canaanite religion; this is a detailed listing:
ellauri171.html on line 814: Aglibol, god of the moon and brother of Malakbel. Part of a trinity of gods of Palmyra, Syria along with Bel and Yarhibol. Also part of another trinity with Baalshamin and Malakbel.
ellauri171.html on line 816: Anat, virgin goddess of war and strife, sister and putative mate of Ba'al Hadad.
ellauri171.html on line 818: Arsay, goddess of the underworld, one of the three daughters of Ba'al Hadad.
ellauri171.html on line 820: Arsu, god of the evening star and twin brother of Azizos.
ellauri171.html on line 822: Ashtar-Chemosh, wife of Chemosh and goddess of the Moabites.
ellauri171.html on line 824: Asherah, queen consort of El (Ugaritic religion), Elkunirsa (Hittite religion), Yahweh (Israelite religion), Amurru (Amorite religion), Anu (Akkadian religion) and 'Amm (Religion in pre-Islamic Arabia) Symbolized by an Asherah pole in the Hebrew Bible.
ellauri171.html on line 826: Ashima, goddess of fate
ellauri171.html on line 828: Astarte, goddess of war, hunting and love.
ellauri171.html on line 830: Atargatis, wife of Hadad, goddess of fertility and the chief goddess of northern Syria
ellauri171.html on line 832: Attar, god of the morning star ("son of the morning") who tried to take the place of the dead Baal and failed. Male counterpart of Athtart.
ellauri171.html on line 834: Azizos, god of the morning star and twin brother of Arsu.
ellauri171.html on line 836: Baalah, properly Baʿalah, the wife or female counterpart of Baal (also Belili)
ellauri171.html on line 838: Ba'alat Gebal, goddess of Byblos, Phoenicia. She was distinguished in iconography from Astarte or similar goddesses by two tall, upright feathers in her headdress.[citation needed]
ellauri171.html on line 840: Ba'al Hadad (lit. master of thunder), god of storms, thunder, lightning and air. King of the gods. Uses the weapons Driver and Chaser in battle. Often referred to as Baalshamin.
ellauri171.html on line 842: Ba'al Hermon, titular local deity of Mount Hermon.
ellauri171.html on line 844: Baal Hammon, god of vegetative fertility and renewer of all energies of Ancient Carthage
ellauri171.html on line 846: Baalshamin also called Baal Shamem and Baal Shamaim, supreme sky god of Palmyra, Syria whose temple was destroyed on August 23, 2015 by ISIL. His attributes were the eagle and the lightning bolt. Part of trinity of deities along with Aglibol and Malakbel.
ellauri171.html on line 848: Baal-zephon or Baalzephon, properly Baʿal Zaphon or Ṣaphon. Alternate form of Baal Hadad as lord of Mount Zaphon.
ellauri171.html on line 850: Bel, or Bol, was the chief god of Palmyra, Syria whose temple was destroyed on August 30, 2015 by ISIL.
ellauri171.html on line 852: Chemosh, possibly one of the sons of El, a god of war and destruction and the national god of the Moabites and the Ammonites.
ellauri171.html on line 854: Dagon (Dagan) god of crop fertility and grain, father of Ba'al Hadad
ellauri171.html on line 856: El, also called 'Il or Elyon ("Most High"), god of creation, husband of Athirat. Tämänhän sitten tuppikullit kulttuurillisesti omivat.
ellauri171.html on line 858: Eshmun, god, or as Baalat Asclepius, goddess, of healing
ellauri171.html on line 860: Horon, an underworld god, co-ruler of the underworld, twin brother of Melqart, a son of Mot. Bethoron in Israel, takes its name from Horon.[citation needed]
ellauri171.html on line 862: Ishara, goddess of oath and wife of Dagon
ellauri171.html on line 864: Ishat, goddess of fire, wife of Moloch. She was slain by Anat.
ellauri171.html on line 866: Kotharat, seven goddesses of marriage and pregnancy
ellauri171.html on line 868: Kothar-wa-Khasis, the skilled god of craftsmanship, created Yagrush and Aymur (Driver and Chaser) the weapons used by the god Ba'al Hadad.
ellauri171.html on line 870: Liluri, goddess of mountains and wife of Manuzi. Bulls were sacrificed to both of them.
ellauri171.html on line 872: Lotan, the twisting, seven-headed serpent ally of Yam.
ellauri171.html on line 874: Malakbel, god of the sun, vegetation, welfare, angel of Bel and brother of Agilbol. Part of a trinity of deities in Palmyra, Syria along with Aglibol and Baalshamin.
ellauri171.html on line 876: Manuzi, god of weather and husband of Liluri. Bulls were sacrificed to both of them.
ellauri171.html on line 878: Marqod, god of dance.
ellauri171.html on line 880: Melqart, "king of the city", god of Tyre, the underworld and cycle of vegetation in Tyre, co-ruler of the underworld, twin brother of Horon and son of Mot.
ellauri171.html on line 882: Milcom, national god of the Ammonites.
ellauri171.html on line 884: Misor, twin brother of Sydyk.
ellauri171.html on line 886: Moloch, putative god of fire, husband of Ishat, may be identified with Milcom.
ellauri171.html on line 888: Mot or Mawat, god of death (not worshiped or given offerings)
ellauri171.html on line 890: Nikkal-wa-Ib, goddess of orchards and fruit
ellauri171.html on line 892: Pidray, goddess of light and lightning, one of the three daughters of Ba'al Hadad.
ellauri171.html on line 894: Qadeshtu, lit. "Holy One", putative goddess of love, desire and lust. Also a title of Asherah.
ellauri171.html on line 896: Qos, national god of the Edomites.
ellauri171.html on line 898: Resheph, god of plague and of healing.
ellauri171.html on line 900: Shadrafa, god of medicine or healing.
ellauri171.html on line 902: Shachar and Shalim, twin mountain gods of dawn and dusk, respectively. Shalim was linked to the netherworld via the evening star and associated with peace
ellauri171.html on line 904: Shamayim, (lit. "Skies"), god of the heavens, paired with Eretz, the land or earth[citation needed
ellauri171.html on line 906: Shapash, also transliterated Shapshu, goddess of the sun; sometimes equated with the Mesopotamian sun god Shamash, whose gender is disputed. Some authorities consider Shamash a goddess.
ellauri171.html on line 908: Sydyk, the god of righteousness or justice, sometimes twinned with Misor, and linked to the planet Jupiter
ellauri171.html on line 910: Tallai, the goddess of winter, snow, cold and dew, one of the three daughters of Ba'al Hadad.
ellauri171.html on line 912: Yam (lit. sea-river) the god of the sea and the river, also called Judge Nahar (judge of the river)
ellauri171.html on line 914: Yarhibol, solar god and "lord of the spring". Part of a trinity of co-supreme gods of Palmyra, Syria along with Aglibol and Bel.
ellauri171.html on line 916: Yarikh, god of the moon and husband of Nikkal, separated husband of Shapash the sun goddess.
ellauri171.html on line 920: Canaanites believed that following physical death, the npš (usually translated as "soul") departed from the body to the land of Mot (Death). Bodies were buried with grave goods, and offerings of food and drink were made to the dead to ensure that they would not trouble the living. Dead relatives were venerated and sometimes asked for help. Seijakin huutaa aina Leaa avuxi.
ellauri171.html on line 923: The last days of Ugarit ellauri171.html on line 925: The Late Bronze Age collapse was a time of societal collapse between c.1200 and 1150 BCE, preceding the Greek Dark Ages. The collapse affected a large area covering much of Southeast Europe, West Asia and North Africa, comprising the overlapping regions of the Near East and Eastern Mediterranean, with Egypt, eastern Libya, the Balkans, the Aegean, Anatolia, and the Caucasus. It was a transition which historians believe was violent, sudden, and culturally disruptive for some Bronze Age civilizations during the 12th century BCE, along with a sharp economic decline of regional powers.
ellauri171.html on line 927: The palace economy of Mycenaean Greece, the Aegean region and Anatolia that characterized the Late Bronze Age disintegrated, transforming into the small isolated village cultures of the Greek Dark Ages, which lasted from around 1100 BCE to the beginning of the Archaic age around 750 BCE. The Hittite Empire of Anatolia and the Levant collapsed, while states such as the Middle Assyrian Empire in Mesopotamia and the New Kingdom of Egypt survived but were considerably weakened. Conversely, some peoples such as the Phoenicians enjoyed increased autonomy and power with the waning military presence of Egypt and Assyria in the Levant.
ellauri171.html on line 929: Competing and even mutually incompatible theories for the ultimate cause of the Late Bronze Age collapse have been made since the 19th century. These include volcanic eruptions, droughts, invasions by the Sea Peoples or migrations of Dorians, economic disruptions due to the rising use of ironworking, and changes in military technology and methods of war that saw the decline of chariot warfare. Following the collapse, gradual changes in metallurgic technology led to the subsequent Iron Age across Eurasia and Africa during the 1st millennium BCE.
ellauri171.html on line 931: The last Bronze Age king of Ugarit, Ammurapi (circa 1215 to 1180 BC), was a contemporary of the last known Hittite king, Suppiluliuma II. Ammurapi oli amoriitti kuten esi-isänsä Hammurabi (1792 BC to c. 1750), se Babylonian silmä silmästä, hammas hampaasta kaveri. The exact dates of his reign are unknown. However, a letter by the king is preserved, in which Ammurapi stresses the seriousness of the crisis faced by many Near Eastern states due to attacks (but by whom?). Ammurapi pleads for assistance from the king of Alashiya, highlighting the desperate situation Ugarit faced:
ellauri171.html on line 933: My father, behold, the enemy's ships came; my cities(?) were burned, and they did evil things in my country. Does not my father know that all my troops and chariots(?) are in the Land of Hatti, and all my ships are in the Land of Lukka? ... Thus, the country is abandoned to itself. May my father know it: the seven ships of the enemy that came here inflicted much damage upon us.
ellauri171.html on line 935: Eshuwara, the senior governor of Cyprus, responded:
ellauri171.html on line 939: The ruler of Carchemish sent troops to assist Ugarit, but Ugarit had been sacked. A letter sent after Ugarit had been destroyed said:
ellauri171.html on line 944: The Sea Peoples remain unidentified in the eyes of most modern scholars, and hypotheses regarding the origin of the various groups are the source of much speculation. Filistealaiset oli kenties peräisin Aigeiasta, siis länkkäreitä?! Kappas vain!
ellauri171.html on line 948: None of the inscribed tablets found in 1929 in the Canaanite city of Ugarit (destroyed c. 1200 BC) has revealed a cosmology. Any idea of one is often reconstructed from the much later Phoenician text by Philo of Byblos (c. 64–141 AD), after much Greek and Roman influence in the region.
ellauri171.html on line 950: According to the pantheon, known in Ugarit as 'ilhm (Elohim) or the children of El, supposedly obtained by Philo of Byblos from Sanchuniathon of Berythus (Beirut) the creator was known as Elion, who was the father of the divinities, and in the Greek sources he was married to Beruth (Beirut = the city). This marriage of the divinity with the city would seem to have Biblical parallels too with the stories of the link between Melqart and Tyre; Chemosh and Moab; Tanit and Baal Hammon in Carthage, Yah and Jerusalem.
ellauri171.html on line 952: The union of El Elyon and his consort Asherah would be representation of primordial Cronos and Rhea in Greek mythology or Roman Saturnus and Ops.
ellauri171.html on line 954: In Canaanite mythology there were twin mountains Targhizizi and Tharumagi which hold the firmament up above the earth-circling ocean, thereby bounding the earth. W. F. Albright, for example, says that El Shaddai is a derivation of a Semitic stem that appears in the Akkadian shadû ("mountain") and shaddā'û or shaddû'a ("mountain-dweller"), one of the names of Amurru. Philo of Byblos states that Atlas was one of the Elohim, which would clearly fit into the story of El Shaddai as "God of the Mountain(s)". Harriet Lutzky has presented evidence that Shaddai was an attribute of a Semitic goddess, linking the epithet with Hebrew šad "breast" as "the one of the Breast". The idea of two mountains being associated here as the breasts of the Earth, fits into the Canaanite mythology quite well. The ideas of pairs of mountains seem to be quite common in Canaanite mythology (similar to Horeb and Sinai in the Bible). The late period of this cosmology makes it difficult to tell what influences (Roman, Greek, or Hebrew) may have informed Philo's writings.
ellauri171.html on line 956: In the Baal Cycle, Ba'al Hadad is challenged by and defeats Yam, using two magical weapons (called "Driver" and "Chaser") made for him by Kothar-wa-Khasis. Afterward, with the help of Athirat and Anat, Ba'al persuades El to allow him a palace. El approves, and the palace is built by Kothar-wa-Khasis. After the palace is constructed, Ba'al gives forth a thunderous roar out of the palace window and challenges Mot. Mot enters through the window and swallows Ba'al, sending him to the Underworld. With no one to give rain, there is a terrible drought in Ba'al's absence. The other deities, especially El and Anat, are distraught that Ba'al has been taken to the Underworld. Anat goes to the Underworld, attacks Mot with a knife, grinds him up into pieces, and scatters him far and wide. With Mot defeated, Ba'al is able to return and refresh the Earth with rain.
ellauri171.html on line 958: Archaeological investigations at the site of Tell es-Safi have found the remains of donkeys, as well as some sheep and goats in Early Bronze Age layers, dating to 4,900 years ago which were imported from Egypt in order to be sacrificed. One of the sacrificial animals, a complete donkey, was found beneath the foundations of a building, leading to speculation this was a 'foundation deposit' placed before the building of a residential house. Me syötiin Kiinan teevuorilla kerran aasikeittoa. Ei se pahaa ollut.
ellauri171.html on line 960: It is considered virtually impossible to reconstruct a clear picture of Canaanite religious practices. Although child sacrifice was known to surrounding peoples, there is no reference to it in ancient Phoenician or Classical texts. The biblical representation of Canaanite religion is always negative.
ellauri171.html on line 962: Canaanite religious practice had a high regard for the duty of children to care for their parents, with sons being held responsible for burying them, and arranging for the maintenance of their tombs.
ellauri171.html on line 964: Canaanite deities such as Baal were represented by figures which were placed in shrines, often on hilltops, or 'high places' surrounded by groves of trees, such as is condemned in the Hebrew Bible, in Hosea (v 13a) which would probably hold the Asherah pole, and standing stones or pillars.
ellauri171.html on line 966: The land of Canaan comprises the modern regions of Israel, Palestine, Lebanon, Jordan and Syria. At the time when Canaanite religion was practiced, Canaan was divided into various city states. Baal oli se sama Iisebelin bali jota Hannibalkin palveli, nehän oli molemmat foinikialaisia. Toiset pelkää eliä ja toiset balia. El tai bal, ylijohtaja tai herra, paljon väliä. Sano vaan hannixi balit jäi aidalle.
ellauri171.html on line 973: Jezebel (circa 910–841 BCE) was the wife of Ahab—king of Israel, daughter of Etbaal— king of Tyros (Phoenician empire), and mother of Ahazia and Jehoram—Ahab’s sons and successors. Ethbaal served as a priest of Astarte, the primary Phoenician goddess.
ellauri171.html on line 976: Jezebel’s marriage to Ahab was a political alliance. The union provided both peoples with military protection from powerful enemies as well as valuable trade routes: Israel gained access to the Phoenician ports; Phoenicia gained passage through Israel’s central hill country to Transjordan and especially to the King’s Highway, the heavily traveled inland route connecting the Gulf of Aqaba in the south with Damascus in the north. But although the marriage is sound foreign policy, it is intolerable to the Deuteronomist because of Jezebel’s competing gods.
ellauri171.html on line 978: When Jezebel comes to Israel, she brings her own gods and goddesses—especially Baal and his consort Asherah (Canaanite Astarte, often translated in the Bible as “sacred post”)—with her.
ellauri171.html on line 979: What the fuck so she stuck to her own people's gods, that was her biggest sin. Besides being smarter than her rather goofy hubby Ahab.
ellauri171.html on line 981: She represents a view of womanhood that is the opposite of the one extolled in characters such as Ruth the Moabite, who is also a foreigner. Ruth surrenders her identity and submerges herself in Israelite ways; she adopts the religious and social norms of the Israelites and is praised by the tentmen for her conversion to "The" God. Jezebel steadfastly remains true to her own beliefs.
ellauri171.html on line 983: The extent of Jezebel’s power is evidenced by the necessity for Jehu, the founder of the next royal dynasty in Israel, to murder her before his rule can be established (2 Kings 9:30–37)—plus her whole extended family. Tollasta karhutouhua. The biblical text insists that she is evil through and through.
ellauri171.html on line 984: I argue that, by and large, the modern understanding of Jezebel does not accord with the original halakh text.
ellauri171.html on line 985: In the nudes of European painting we can discover some of the criteria and conventions by which women have been seen and judged as sights.
ellauri171.html on line 986: The striking fact is that the woman is blamed and is punished by being made subservient to the man. In relation to the woman, the man becomes the agent of God.
ellauri171.html on line 987: If one knew nothing about the biblical character Jezebel, but used a search engine to find more information, the search results would have almost nothing to do with her as she appears in the Hebrew bible. She is one of the few biblical characters to have become her own noun; in the modern world, “Jezebel” connotes a sexually immoral woman. The thesaurus yields results such as “floozy, hooker, and hussy.” The Urban Dictionary returns definitions like:
ellauri171.html on line 990: But the appearance of Jezebel in the bible includes no mention of her sexuality. In the Hebrew Bible, Jezebel appears in the books of first and second Kings as the wife of King Ahab— the marriage being a political alliance between Israel and Sidon (a coastal city to the north) where Jezebel was the princess. Jezebel brings her religion to Israel with her, and the worship of Baal is blasphemy in the eyes of the biblical writers. According to the text, Jezebel begins killing Israel’s prophets. Because of this, Elijah challenges the prophets of Baal to a showdown with Israel’s deity. The Baal worshipers fail to summon their deity, so Elijah calls upon Yahweh and fire descends from heaven and consumes the altar. Having won, Elijah then slaughters all of the prophets of Baal. Jezebel threatens to kill Elijah by the same time the next day, and, ironically, Elijah retreats.
ellauri171.html on line 992: The next time we hear of Jezebel is during the ploy to obtain Naboth’s vineyard for her husband, who is unable to secure the transaction. She sends letters, with the stamp of the king, to the elders in Naboth’s town, commanding them to lie against Naboth, and then stone him. The elders do so, and after Naboth’s death, the vineyard is claimed for Ahab. Few bible commentators acknowledge the bizarre betrayal of Naboth by his neighbors. If, as is suggested, Naboth’s neighbors had known him since birth and patronized him, how could they turn so quickly? Some scholars argue that this incident highlights Jezebel’s keen understanding of Israelite men. It is perhaps, also, one of the impetus for her modern connotation as manipulator-supreme.
ellauri171.html on line 994: The final time we hear of Jezebel (an entire chapter later) is just before her demise. Having just killed the sitting king and son of Jezebel, Jehu enters town to do the same to her. As she sees Jehu, Jezebel stands at the window, issues one last zinger insult, and then puts on makeup. Jehu commands the eunuchs to throw her down, they do so, and Jezebel is trampled. The donning of makeup is the final impetus for her conception as a whore. The most popular interpretation is that Jezebel puts on makeup in effort to seduce Jehu, but this interpretation is not bolstered by the text. Jezebel is the sitting Queen, presumably old in age by now, and has performed in a political function her entire life. She very likely understands that she is about to die and even issues one last insult as Jehu approaches. A more compassionate reading of the text would indicate that Jezebel, for lack of a better term, “goes out with a bang.” Except Jehu hardly banged her If she was an old hag by then.
ellauri171.html on line 995: As she regally awaits Jehu in the Jezreel palace, some palace officials squeeze her through the lattice window, most likely piece by piece. By the time Jehu has finished eating, he orders that she be buried “for she is a king’s daughter” (2 Kings 9:34), but the dogs supplied by Elijah's goons have already eaten most of her carcass—in keeping with Elijah’s prophecy.
ellauri171.html on line 997: It is worth noting that nowhere in the text is Jezebel characterized as promiscuous or seductive. The text makes no mention of her physical appearance. Unlike characters such as Rachel, Joseph, and Rebekah, whom the Bible explicitly labels as aesthetically appealing, there is no such indication for Jezebel. In fact, if anything, the text indicates that Jezebel is an all-too-loyal wife —even capable of murder. She is not an admirable character by any means, however, it is critical to highlight that nothing about her modern connotation is exemplified in text.
ellauri171.html on line 999: In Christian lore, Jezebel’s prominent association is that of a sexual essence. Authoritative sources such Thesaurus and Urban Dictionary return results like “whore,” “harlot,” “slut.” John in his drug dream seems to associate the Biblical queen with the “mother of whores and of abominations” who “rules over the kings of the earth” and who has committed fornication with them (Revelation 17:2, 5, 18).
ellauri171.html on line 1000: Jezebel is portrayed by the Rabbis as a wicked woman who represents the negative influence of Gentile women who turned Israel’s heart to idolatry. She is a corrupting influence on her husband Ahab, who is drawn to idolatry and away from God because of her.
ellauri171.html on line 1002: Idolatry (other religious conviction) was Jezebel’s most grievous sin. She would fatten the prophets of Baal and Asherah, thus vexing God and arousing His ire.
ellauri171.html on line 1003: One way northerners disturb the tapestry of creation is through sexually deviant and immoral activities, which is why the Torah describes the divinations of Jezebel as her promiscuity (“the harlotries of your mother Jezebel and her abundant witchcraft”).
ellauri171.html on line 1005: Jezebel’s support of Tyros' national God Baal led her to persecute Jewish bigots who overtly rejected idolatry, beginning with the prophets. Scripture tells us that she had these ideological adversaries executed, and in turn promoted 450 prophets of Baal and 400 prophets of god Asherah.
ellauri171.html on line 1007: Jezebel pursued Elijah the Prophet as well. Elijah had challenged the false prophets of Baal to produce a tangible response from their deity, during an epic showdown on Mount Carmel. When they failed to do so, the prophets of the Baal were proven false and Elijah had them all killed. Haha! When Jezebel threatened to kill Elijah in retribution, he fled for his life. Fucking murderer and a wimp to boot!
ellauri171.html on line 1008: The Zohar explains that although Elijah was a prophet of Gad, it is the practice of the righteous to avoid situations that require miraculous divine intervention unless absolutely necessary. Because Jezebel had threatened to harm him, Elijah escaped quickly to save Gad the trouble of a supernatural rescue mission. Gad was a little out of breath after the Carmel incident.
ellauri171.html on line 1012: The medieval commentators differ on whether Jezebel converted to Judaism in a halachically acceptable manner. R. Levi ben Gershom (Ralbag, 1288-1344) is of the view that Jezebel did not fully embrace Judaism and was not a halachic Jewess. This would mean that her two sons, Ahazia and Jehoram, also lacked Jewish credentials. But his assumption is challenged by the fact that there are indications throughout rabbinic works that Ahazia and Jehoram were regarded as bona-fide halachic Jews. Indeed, this is the position taken by a number of halachic authorities. Some contemporary authors argue instead that Jehoram was the son of another of Ahab’s 100% Jewish wives.
ellauri171.html on line 1016: Jezebel is characterized as totally evil in the biblical text and beyond it: in the New Testament her name is a generic catchword for a whoring, non-believing female adversary (Revelations 2:20); in Judeo-Christian traditions, she is evil. The Bible is careful not to refer to her as queen. And yet, this is precisely what she seems to have been. Some early Jewish, albeit post-biblical, sources deconstruct the general picture: “Four women exercised government in the world: Jezebel and Athaliah from Israel, Semiramis and Vashti from the [gentile] nations” (in a Jewish Midrash for the Book of Esther, Esther Rabbah)
ellauri171.html on line 1018: Clearly, Jezebel acted as queen even though the Bible itself refuses her the title and its attendant respect, not to mention approval. In the biblical text, Jezebel is contrasted with and juxtaposed to the prophet Elijah, to the extent that they both form the two panels of a mirrored dyptich. She is a Baal supporter, he is a God supporter; she is a woman, he is a man; she is a foreigner, he is a native; she has monarchic power, he has prophetic power; she threatens, he flees; finally he wins, she is liquidated. The real conflict is not between Ahab (the king) and Elijah, but between Jezebel (the queen in actuality, if not in title) and Elijah. Ultimately the forces of God win; Jezebel loses. It remains to be understood why she gets such bad press.
ellauri171.html on line 1020: It seems reasonable that Jezebel, a foreign royal princess by birth, was highly educated and efficient. Also, although her son’s theophoric names have the element yah or yahu (referring to God) in them, she seems to have been a patron and devotee of the Baal cult.
ellauri171.html on line 1021: It is not incomprehensible that, whereas Ahab devoted himself to military and foreign affairs, Jezebel acted as his deputy for internal affairs: the Naboth report comes back to her, as if the king’s seal was hers; she has her own “table,” that is her own economic establishment and budget; she has her own “prophets,” probably a religious establishment that she controls. All these point toward an official or semiofficial position that Jezebel held by virtue of her character, her royal origin and connections, her husband’s and later her children’s esteem, and her religious affiliation to the Baal (possibly also Asherah) cult.
ellauri171.html on line 1022: Perhaps she had the status of gebira “queen mother”, or of “co-regent”. At any rate, there is no doubt that the biblical and later accounts distort her portrait for several reasons, among which we can list her monarchic power, deemed unfit in a woman; her reported devotion to the Baal and Asherah cult and her objection to Elijah and other prophets of God; her education and legal know-how (shown in the Naboth affair); and her foreign origin Ultimately, the same passages that disclaim Jezebel as evil, “whoring,” and immoral are witness to her power and the need to curb it.
ellauri171.html on line 1024: Israel’s most accursed queen carefully fixes a pink rose in her red locks in John Byam Liston Shaw’s “Jezebel” from 1896. Jezebel’s reputation as the most dangerous seductress in the Bible stems from her final appearance: her husband King Ahab is dead; her son has been murdered by Jehu. As Jehu’s chariot races toward the palace to kill Jezebel, she “painted her eyes with kohl and dressed her hair, and she looked out of the window” (2 Kings 9:30).
ellauri171.html on line 1026: For more than two thousand years, Jezebel has been saddled with a reputation as the bad girl of the Bible, the wickedest of women. This ancient queen has been denounced as a murderer, prostitute and enemy of God, and her name has been adopted for lingerie lines and World War II missiles alike. But just how depraved was Jezebel?
ellauri171.html on line 1027: In recent years, scholars have tried to reclaim the shadowy female figures whose tales are often only partially told in the Bible. Rehabilitating Jezebel’s stained reputation is an arduous task, however, for she is a difficult woman to like. She is not a heroic fighter like Deborah, a devoted sister like Miriam or a cherished wife like Ruth. Jezebel cannot even be compared with the Bible’s other bad girls—Potiphar’s wife and Delilah—for no good comes from Jezebel’s deeds. These other women may be bad, but Jezebel is the worst.
ellauri171.html on line 1033: The meaning of Izebel is “My God is a vow”. Keep in mind that many names may have different meanings in other countries and languages, so be careful that the name that you choose doesn’t mean something bad or unpleasant. The history and meaning of the name Izebel is fascinating, learn more about it. This name is not popular in the US, according to Social Security Administration, as there are no popularity data for the name.
ellauri171.html on line 1036: The name Jezebel is a girl's name of Hebrew origin meaning "not exalted". Jezebel, the wife of King Ahab in the Hebrew Book of Kings, has long had a bad girl reputation. But in the modern secular world, this is somewhat mitigated by the feminist perspective of her as a strong woman, the power behind the throne. Previously avoided as a baby name, Jezebel is now, along with the also previously avoided Delilah and Desiree, coming into use, helped by its relation to other 'bel' names such as Isabel and Bella. The popular feminist celebrity blog Jezebel upped the name's cool factor. Jezebel is the title of one of Bette Davis's best known early films.
ellauri171.html on line 1040:
ellauri171.html on line 1049: Storyline: Jacob's psychopath son Judah believes that his daughter-in-law Tamara 1 has killed two of his sons, and subjugates her so that she is unable to remarry. However, she ultimately tricks Judah into fucking her pregnant himself and therefore secures her place in the family. She gives Judah two more sons. Her story illustrates her loyalty and her willingness to be assertive and unconventional.
ellauri171.html on line 1051: Judah, who has bought her for his firstborn son, Er, loses it, er, I mean loses Er. When he, er, I mean Er dies, Judah gives Tamar to his second son, Onan, who is to act as levir, a surrogate for his dead brother who would beget a son to continue Er’s lineage. (Onan's sin you must be familiar with first hand!) In this way, Tamar too would be assured a place in the family. Onan, however, would make a considerable economic sacrifice. According to inheritance customs, the estate of Judah, who had three sons, would be divided into four equal parts, with the eldest son acquiring one half and the others one fourth each. A child engendered for Er would inherit at least one fourth and possibly one half (as the son of the firstborn). If Er remained childless, then Judah’s estate would be divided into three, with the eldest, most probably Onan, inheriting two thirds. Onan opts to preserve his financial advantage and does coitus interruptus with Tamar, spilling his semen on the ground. For this, God punishes Onan with death, as God had previously punished Er for doing something equally wicked (unfortunately we are not told what, maybe sodomy in the flock).
ellauri171.html on line 1053: Although the readers know that God has killed two of Judah’s sons, Judah does not. This is known as dramatic irony. He suspects that Tamar is a “lethal woman,” a woman whose sexual partners are all doomed to die. So, Judah is afraid to give Tamar to his youngest son, Shelah, the inventor of Shelah quantifiers. So doing, Judah wrongs Tamar. According to Near Eastern custom, known from Middle Assyrian laws, if a man has no son over ten years old, he could perform the Levirate marriage (yibbum) obligation himself; if he does not, the woman is declared a “widow,” free to marry again. Judah, who is perhaps afraid of Tamar’s lethal character, could have set her free. But he does not—he sends her to live as “a widow” in her father’s house. Unlike other widows, she cannot remarry and must stay chaste on pain of death. She is in limbo.
ellauri171.html on line 1055: Ostensibly, Tamar is only waiting for Shelah to grow up and mate with her. But after time passes, she realizes that Judah is not going to effect that union. She therefore devises a plan to secure her own future by tricking her father-in-law into having sex with her. She is not planning incest. A father-in-law may not sleep with his daughter-in-law (Lev 18:15), just as a brother-in-law may not sleep with his sister-in-law (Lev 18:16), but in-law incest rules are suspended for the purpose of the levirate. The levir is, after all, only a surrogate for the dead husband. What the fuck. Well, it takes one to know one.
ellauri171.html on line 1057: Tamar’s plan is as simple as it is clever: she covers herself with a veil so that Judah won’t recognize her, and then she sits in the roadway at the “entrance to Enaim” (Hebrew petah enayim; literally, “eye-opener”). She has chosen her spot well. Judah will pass as he comes back happy and horny (and maybe tipsy) from a sheep-shearing festival. The veil is not the mark of a prostitute (haha); rather, it simply will prevent Judah from seeing Tamar’s face, and women sitting by the roadway are apparently fair game. So, Judah propositions her, offering to give her a kid (well he did) for her services and giving her his pet seal and staff id (the ancient equivalent of a credit card) in pledge.
ellauri171.html on line 1059: Judah, a man of honor (buahahaha) tries to pay. His friend Hirah goes looking for her, asking around for the kedeshah in the road (Gen 38:21.). The NRSV translates this as “temple prostitute,” but a kedeshah was not a sacred prostitute; she was a public woman, who might be found along the roadway (as virgins and married women should not be). She could engage in sex, but might also be sought out for lactation, midwifery, and other female concerns. By looking for a kedeshah, Hirah can look for a public woman without revealing Judah’s private life. The woman, of course, is nowhere to be found. Judah, mindful of his public image, calls off the search rather than became a laughingstock. BRUAAHAHAHA!
ellauri171.html on line 1061: But there is a greater threat to his honor (aw fuck, stop, you're killing us). Rumor relates that Tamar is pregnant and has obviously been faithless to her obligation to Judah to remain chaste. Judah, as the head of the family, acts swiftly to restore his honor, commanding that she be burnt to death. But Tamar has anticipated this danger. She sends his identifying pledge to him, urging him to recognize that its owner is the father. Realizing what has happened, Judah publicly announces Tamar’s innocence. His cryptic phrase, zadekah mimmeni, is often translated “she is more in the right than I” (Gen 38:26), a recognition not only of her innocence, but also of his wrongdoing in not freeing her or performing the levirate. Another possible translation is “she is innocent—it [the child] is from me.” Judah has now performed the levirate (despite himself) and never cohabits with Tamar again. Once she is pregnant, future sex with a late son’s wife would be incestuous.
ellauri171.html on line 1063: Tamar’s place in the family and Judah’s posterity are secured. She gives birth to twins, Perez and Zerah (Gen 38:29–30; 1 Chr 2:4), thus restoring two sons to Judah, who has lost two. Their birth is reminiscent of the birth of Rebekah’s twin sons, at which Jacob came out holding Esau’s heel (Gen 25:24–26). Perez does him one better. The midwife marks Zerah’s hand with a scarlet cord when it emerges from the womb first, but Perez (whose name means “barrier-breach”) edges his way through. Cuts the queue. From his line would come David. Not surprising.
ellauri171.html on line 1065: Tamar was assertive of her rights and subversive of convention. She was also deeply loyal to Judah’s family. These qualities also show up in Ruth, who appears later in the lineage of Perez and preserves Boaz’s part of that line. The blessing at Ruth’s wedding underscores the similarity in its hope that Boaz’s house “be like the house of Perez, whom Tamar bore to Judah” (Ruth 4:12). Tamar’s (and Ruth’s) traits of assertiveness in action, willingness to be unconventional, and deep loyalty to family are the very qualities that distinguish their descendant, King David.
ellauri171.html on line 1067: Storyline: Tamara is a girl who didn't quite fit in. Tamara is constantly picked on and when a couple of Judah's sons play a joke on Tamara, it leads to their death. The sugardaddy tries to make it so that Tamara ran away. But all is not lost yet. Tamara returns as a sexy seductress and plans her revenge. (due to witchcraft). Well like they say: Karma's a bitch. —Anonymous
ellauri171.html on line 1072: A really dumb, derivative rip-off, slovenly constructed and played with the sort of ludicrous earnestness that just misses being bad enough to qualify as high camp.
ellauri171.html on line 1076: There are few words to describe the awfulness of this story, but let's give it the old college try: dismal, depressing, embarrassing and utterly lacking in any artistic or social worth.
ellauri171.html on line 1078: An entry into the cycle of avenging teen-girl pictures, in which the storyteller tries gamely to put a unique spin on familiar material, but eventually fall back on by-the-numbers tropes.
ellauri171.html on line 1086: After a sly middle, the third act is just slasher-flick cliches; worse, it largely keeps Tamara offscreen. Villainy shouldn't be outsourced.
ellauri171.html on line 1095: Judah scents no foul play. Nothing out of the ordinary. ellauri171.html on line 1099: Tamara 2 was the beautiful daughter of the great King David and Maacah, a princess from a neighboring kingdom. Her half-brother Amnon became obsessed with her.
ellauri171.html on line 1100: He lured her to his room and raped her, then refused to marry her. Niin aina. She was disgraced, and never married. Her embittered brother Absalom rebelled against David, but was defeated and killed. Tamar lived out her days in the royal harem getting fucked on and off by the great King.
ellauri171.html on line 1102: David had a number of wives, but one of the most high-ranking was Maacah, the daughter of King Talmai of the neighboring kingdom of Geshur. Maacah had two children, both of them extraordinarily good-looking. The first was her son Absalom, a favorite of his father’s, the other her daughter Tamar, whose looks stood out even in this family of beautiful children.
ellauri171.html on line 1105: When Tamar reached puberty her half-brother Amnon, David’s eldest son, developed an unnatural obsession with his young half-sister. He watched her, he waited in places where she passed, he could not get enough of her presence, and above all he wanted to possess her.
ellauri171.html on line 1107: The catch was that he was not prepared to offer her marriage.
ellauri171.html on line 1108: Why not? At that time it would have been a possibility, though not a preferred one. Perhaps the marriage that had been arranged for Tamar was too politically sensitive to upset, or maybe Amnon thought that David would disapprove of his obsession, seeing it as a weakness. After all, a king could not afford to let emotions interfere with politics. Remember Batsheba, haha.
ellauri171.html on line 1112: In any case, Tamar was out of Amnon’s reach. As a royal princess and a virgin, she was closely watched by the harem eunuchs. She lived in the women’s quarters, and could not go outside its walls unless accompanied by other women and guards. There seemed no opportunity for Amnon to get her alone, let alone into his bedroom.
ellauri171.html on line 1115: But Amnon was not used to being refused something he wanted. He must have discussed his obsession with a friend of his, a clever cousin called Jonadab, because this young man came up with a plan. They would lure Tamar into Amnon’s room on the pretext that her half-brother was ill, and once they were alone there Amnon could have what he wanted. Bedrooms in ancient mansions were designed to receive guests/visitors.
ellauri171.html on line 1117: Amnon took to his bed, feigning illness. This caused consternation in the court. The health of a king’s eldest son was no small matter, and David was concerned. The doctors were consulted, and when they could not come up with a cure he visited his son, coming to the room where the young man lay.
ellauri171.html on line 1123: She came to Amnon’s quarters and prepared a kind of boiled dumpling soup (matzoh-ball-soup) that Amnon asked for. She then set the food before him, but Amnon, pretending to be petulant and out of sorts, refused to eat.
ellauri171.html on line 1125: In a seeming fit of temper he then ordered everyone out of the room, and because he seemed ill and cranky his servants obeyed.
ellauri171.html on line 1126: Since they were directly commanded to go, her servants also had to leave the room – David’s heir was not someone to be crossed. Then, still feigning the irritation of a sick person, he went into the bedroom alcove and insisted he would only eat the food if she brought it to him there and fed him with her own hand.
ellauri171.html on line 1128: When she did this, leaning forward with the food, he took hold of her and pulled her to him, molesting her. Alone and unguarded, she had no chance of fending him off. She resisted him as best she could, she argued and pleaded, pointed out that what he was doing was wrong, that they could marry if he wished, that rape would bring ruin to them both.
ellauri171.html on line 1132: When Amnon had finished his brutal business, his feelings for Tamar suddenly changed. Now he was revolted by the sight of her, could not bear to look at her, was filled with a loathing far stronger than the lust he had previously felt.
ellauri171.html on line 1133: He shouted at her to get out of his room, get out of his sight, but she pleaded with him, trying to retrieve something from this desperate situation. They might still marry, she argued.
ellauri171.html on line 1137: Amnon ignored her words. He was without pity or remorse. He had his servant literally throw her out of the room. He would not even use her name: ‘Put this woman out of my presence, and bolt the door after her.’
ellauri171.html on line 1139: Outside Tamar collapsed onto the floor, wailing. Nearby were the cooling ashes of the fire she had used to cook his food. She plunged her hand into them and put the ashes onto her disheveled hair.
ellauri171.html on line 1141: Then as she staggered away she tore the front of her richly embroidered outer robe as a sign of her despair. With her hand on her head, the sign of a bereaved woman, she staggered through the palace corridors crying aloud, until she reached the harem quarters of her mother.
ellauri171.html on line 1143: Her appearance, and the women’s quick realization of what had happened, plunged the harem into turmoil. The three women most affected were Tamar, her mother Maacah, and Ahinoam, the mother of Amnon. The sisters of Tamar and Amnon would also have been intimately affected.
ellauri171.html on line 1145: Other wives of David and their children would be sympathetic, but would quickly look to see what they could gain from Amnon’s crime – which way the wind blew, and what chance might there be to seize some political advantage for themselves. Among them would be Bathsheba, a commoner newly introduced into the harem.
ellauri171.html on line 1147: But at the center of this storm stood Tamar, her position as darling of the king and petted princess now destroyed forever.
ellauri171.html on line 1152: When her brother Absalom found out what had happened he comforted her as best he could, and moved her out of the harem into his own house. Then he went to the King and demanded that Amnon marry his sister – marriage between a half-brother and sister was a possibility in this extreme case, though biblical law prohibited it elsewhere. But for his favorite king David Jehovah was prepared to make an exception.
ellauri171.html on line 1154: Prince Amnon refused outright to marry her, the callous streak already evident in David now coming out in the son. David was angry, but did nothing to resolve the situation, or even to punish Amnon for what he had done. This was typical of David – he could never chastise his sons even when they deserved it. Instead he did what many people have done when confronted with rape or incest – he protected the abuser rather than the victim, and tried to hush things up.
ellauri171.html on line 1156: Since David did nothing to remedy the wrong, people around Tamar were powerless to help the girl. Like many a victim of crime she gradually became invisible, the crime ignored, not spoken of.
ellauri171.html on line 1158: But her brother Absalom was not so accommodating. He could not force Amnon to marry the devastated Tamar, but he would take his revenge – vendetta was part of Near Eastern culture.
ellauri171.html on line 1160: Absalom waited, biding his time. For two years he said nothing, did nothing, but then he set his trap. He gave a feast for all David’s sons. At the height of the festivities when Amnon was half-drunk, Absalom had his half-brother killed, stabbed to death in a scene reminiscent of a Mafia killing. In the ensuring turmoil Absalom escaped, fleeing for sanctuary to Geshur, his grandfather’s territory.
ellauri171.html on line 1162: Did the murder of Amnon help Tamar in any way? Probably not. It may have given her some fleeting satisfaction, but as matters stood she was condemned to the life of a childless widow.
ellauri172.html on line 81: Comme un nageur venant du profond de son plonge, Kuin uimarit jotka sukellettuaan palaa pintaan
ellauri172.html on line 143: Kiduttavia kristillisiä ja sexuaalisia mielleyhtymiä. Poen naishenkilöillä oli poikamainen eloton enkelinpovi, zwei Linsen auf einem Brett, mutta sehän olikin pedofiili.
ellauri172.html on line 150: Un Comte quelconque nomme Alcool vit couché dans un cercueil sa dame de volupté, sa pâlissante épousée, Véra, son désespoir. La nuit dernière, sa bien-aimée s’était évanouie en des joies si profondes que son cœur avait défailli. Cependant leur nature était des plus étranges, en vérité ! Certaines idées, celles de l’âme, par exemple, de l’Infini, de Dieu même, étaient comme voilées à leur entendement. La foi d’un grand nombre de vivants aux choses surnaturelles n’était pour eux qu’un sujet de vagues étonnements. Au lieu de cela, les deux amants s’ensevelirent dans l’océan des joies languides et perverses. Veera oli Madonnan näköinen, tottakai. Veera oli kulkija luonnoltaan. Jätkät sätkät parrunpätkät, jasen tervahöyryn nimi, oli PRINSESSA ARMAADA! Continuons.
ellauri172.html on line 170: L'illuminismo fu un movimento politico, sociale, culturale e filosofico che si sviluppò in Europa nel XVIII secolo (dal 1715 al 1789). Nacque in Inghilterra ma ebbe il suo massimo sviluppo in Francia, poi in tutta Europa e raggiunse anche l'America. Il termine "illuminismo" è passato a significare genericamente qualunque forma di pensiero che voglia "illuminare" la mente degli uomini, ottenebrata dall'ignoranza e dalla superstizione, servendosi della critica, della ragione e dell'apporto della scienza.
ellauri172.html on line 175: Come scrive nell'autobiografia, era un bambino molto sensibile, a tratti vivace, solitario, insofferente alle regole, descritto dai biografi moderni come tendente alla nevrosi, una condizione che si protrarrà per tutta la vita, causandogli spesso anche disturbi psicosomatici. Soffrirà di frequenti disturbi gastrici per la sua intera esistenza.
ellauri172.html on line 179: Tra il 1766 e il 1772, Alfieri cominciò un lungo vagabondare in vari stati dell'Europa. A L'Aia visse il suo primo vero amore con la moglie del barone Imhof, Cristina (descriverà i precedenti sentimenti come "amorucci"). Costretto a separarsene per evitare uno scandalo, tentò il suicidio, fallito per il pronto intervento di Francesco Elia, il suo fidato servo, che lo seguiva in tutti i suoi viaggi.
ellauri172.html on line 183: Ei muuta kun takas turistelemmaan. Viaggi e dissolutezze. Toccò la Svezia e la Finlandia, giungendo in Russia, dove non volle neppure essere presentato a Caterina II, avendo sviluppato una profonda avversione al dispotismo.
ellauri172.html on line 190: Ritrovò i suoi vecchi compagni di Accademia militare e di gioventù. Con loro istituì una piccola società che si riuniva settimanalmente in casa sua per «banchettare e ragionare su ogni cosa», la "Societé des Sansguignon", in questo periodo scrisse «cose miste di filosofia e d'impertinenza», per la maggior parte in lingua francese, tra cui l'Esquisse de Jugement Universél, ispirato agli scritti di Voltaire. Guignon on paha silmä.
ellauri172.html on line 219: In settembre Alfieri viene colpito da un nuovo attacco di gotta, un male che lo tormenta da tempo, nonché da erisipela, a cui seguirà una grave malattia di stomaco. La salute dello scrittore peggiora; è stato ipotizzato che nella parte finale della sua vita Alfieri soffrisse di malattia cardiovascolare, oppure di un tumore gastrointestinale o di uremia, stadio finale della malattia renale cronica.
ellauri172.html on line 220: Ultima testimonianza del rapporto letterario di amore-odio con la cultura francese, in particolare con il principale filosofo dei "lumi", Voltaire.
ellauri172.html on line 227: of_the_Lapiths_and_The_Centaurs_by_Sebastiano_Ricci%2C_Trinity.jpg" height="200px" />
ellauri172.html on line 228: of_the_centaurs_and_the_lapiths).jpg" height="200px" />
ellauri172.html on line 244: Persialainen koululainen ja filosofi 12. vuosisadalta Al-Ghazali sovelsi sitä päätöxentekoon ja kysyi voiko valita 2 yhtä hyvän (tai pahan) vaihtoehdon väliltä. Hän oli sitä mieltä että vapaa tahto eli höpsismi voi sen ratkaista.
ellauri172.html on line 246: Suppose two similar dates in front of a man, who has a strong desire for them but who is unable to take them both. Surely he will take one of them, through a quality in him, the nature of which is to differentiate between two similar things.
ellauri172.html on line 247: — Abu Hamid al-Ghazali, The Incoherence of the Philosophers Like Me, c. 1100
ellauri172.html on line 249: Maurilainen filosofi Averroes (1126–1198) kommentoi Ghazalia päinvastaisella tuloxella. Vaikkei Buridan edes käsittele ko. pseudo onkelmaa, se aasi kannatti moraalista determinismiä jonka mukaan pelaaja valizee aina optimistrategian. Jos niitä on useampia valinta niiden välillä on höpsismiä. Ei sen tarvi odotella, senkuin heittää lanttia.
ellauri172.html on line 251: Should two courses be judged equal, then the will cannot break the deadlock, all it can do is to suspend judgement until the circumstances change, and the right course of action is clear.
ellauri172.html on line 254: Later writers satirised this view in terms of an ass which, confronted by both food and water, must necessarily die of both hunger and thirst while pondering a decision. Some proponents of hard determinism have granted the unpleasantness of the scenario (not for the donkey, it will end up eating both), but have denied that it illustrates a true paradox, since one does not contradict oneself in suggesting that a man might die between two equally plausible routes of action. For example, in his Ethics, Benedict de Spinoza suggests that a person who dies because he can't decide is an ass, or worse.
ellauri172.html on line 256: It may be objected, if man does not act from free will, what will happen if the incentives to action are equally balanced, as in the case of Buridan's ass? I am quite ready to admit, that a man placed in the equilibrium described (namely, as perceiving nothing but hunger and thirst, a certain food and a certain drink, each equally distant from him) would die of hunger and thirst. If I am asked, whether such a one should not rather be considered an ass than a man; I answer, that I do not know, neither do I know how a man should be considered, who hangs himself, or how we should consider children, fools, madmen, &c. Hyvä Pentti!
ellauri172.html on line 260: Other writers [who?] have opted to deny the validity of the illustration. A typical [citation needed] counter-argument is that rationality as described in the paradox is so limited as to be a straw man version of the real thing. The idea that a random decision could be made is sometimes used as an attempted justification for faith. The argument is that, like the starving ass, we must make a choice to avoid being frozen in endless doubt. Other counter-arguments exist. [This paragraph was total balderdash, if I may say so.]
ellauri172.html on line 265: The situation of Buridan's ass was given a mathematical basis in a 1984 paper by American computer scientist Leslie Lamport (LaTex -ladontaskriptikielen kexijä, LOL), in which Lamport presents an argument that, given certain assumptions about continuity in a simple mathematical model of the Buridan's ass problem, there is always some starting condition under which the ass starves to death, no matter what strategy it takes. He points out that just because we do not see people's asses starving to death through indecision, this does not disprove the principle. The persistence of a Buridan's undecided state for the required length of time may just be sufficiently improbable that it has not been observed.
ellauri172.html on line 267: I don't doubt it, but what of it? Must have happened zillion times say with flies trying to decide between staying on a turd and fleeing. He further illustrates the paradox with the example of a driver stopped at a railroad crossing trying to decide whether he has time to cross before a train arrives. Ei tällä höpsästelyllä ole mitään tekemistä apinoiden kanssa eikä niiden jumaloidenkaan.
ellauri172.html on line 269: of_Congress.jpg" />
ellauri172.html on line 271: Lewis Cass, the Democratic candidate for president in 1848, was contrasted with Buridan's ass by Abraham Lincoln: "Mr. Speaker, we have all heard of the animal standing in doubt between two stacks of hay, and starving to death. The like would never happen to General Cass; place the stacks a thousand miles apart, he would stand stock still midway between them, and eat them both at once, and the green grass along the line would be apt to suffer some too at the same time."
ellauri172.html on line 281: 21 Balaam got up in the morning, saddled his donkey and went with the Moabite officials. 22 But God was very angry(A) when he went, and the angel of the Lord(B) stood in the road to oppose him. Balaam was riding on his donkey, and his two servants were with him. 23 When the donkey saw the angel of the Lord standing in the road with a drawn sword(C) in his hand, it turned off the road into a field. Balaam beat it(D) to get it back on the road.
ellauri172.html on line 283: 24 Then the angel of the Lord stood in a narrow path through the vineyards, with walls on both sides. 25 When the donkey saw the angel of the Lord, it pressed close to the wall, crushing Balaam’s foot against it. So he beat the donkey again.
ellauri172.html on line 285: 26 Then the angel of the Lord moved on ahead and stood in a narrow place where there was no room to turn, either to the right or to the left. 27 When the donkey saw the angel of the Lord, it lay down under Balaam, and he was angry(E) and beat it with his staff. 28 Then the Lord opened the donkey’s mouth,(F) and it said to Balaam, “What have I done to you to make you beat me these three times?(G)”
ellauri172.html on line 287: 29 Balaam answered the donkey, “You have made a fool of me! If only I had a sword in my hand, I would kill you right now.(H)”
ellauri172.html on line 289: 30 The donkey said to Balaam, “Am I not your own donkey, which you have always ridden, to this day? Have I been in the habit of doing this to you?”
ellauri172.html on line 293: 31 Then the Lord opened Balaam’s eyes,(I) and he saw the angel of the Lord standing in the road with his sword drawn. So he bowed low and fell facedown.
ellauri172.html on line 295: 32 The angel of the Lord asked him, “Why have you beaten your donkey these three times? I have come here to oppose you because your path is a reckless one before me.[a] 33 The donkey saw me and turned away from me these three times. If it had not turned away, I would certainly have killed you by now,(J) but I would have spared it.”
ellauri172.html on line 297: 34 Balaam said to the angel of the Lord, “I have sinned.(K) I did not realize you were standing in the road to oppose me. Now if you are displeased, I will go back.”
ellauri172.html on line 299: 35 The angel of the Lord said to Balaam, “Go with the men, but speak only what I tell you.” So Balaam went with Balak’s officials.
ellauri172.html on line 301: 36 When Balak(L) heard that Balaam was coming, he went out to meet him at the Moabite town on the Arnon(M) border, at the edge of his territory. 37 Balak said to Balaam, “Did I not send you an urgent summons? Why didn’t you come to me? Am I really not able to reward you?”
ellauri172.html on line 310: Jean-Marie Guyau, född 28 oktober 1854 i Laval, död 31 mars 1888, var en nästan helt ignorerad fransk filosof.
ellauri172.html on line 312: Guyau uppfostrades och handleddes i studiet av antiken och Platon av sin styvfar, Alfred Fouillée. Han blev vid 17 års ålder licencié ès lettres och mottog vid 19 års ålder ett pris av Académie des sciences morales et politiques för ett historiskt arbete om nyttomoralen. Ett svårt bröstlidande tvingade honom att avstå från den filosofiska lärarbanan och att tillbringa vintrarna i Nice och Menton, där han avled 33 år gammal. Guyaus arbeten, som utmärker sig för en levande, lyrisk stil, glänsande framställningskonst och kritisk klarsyn, bär av idén om livet som en starkt expansiv, i alla riktningar överströmmande kraft. Etiskt framträder den som sympati, solidaritet och hängivenhet. Därför är också ädelmodet den högsta, i livets eget väsen grundade dygden. Från denna utgångspunkt bekämpar Guyau beräknings- och lyckomoralen i alla dess former. Handlingsprincipen blir: högsta möjliga stegring, intensivt såväl som extensivt, av vårt fysiska och andliga liv. Lusten är därvid ej målet utan följden av livsstegringen. På liknande sätt innebär konsten en livsstegring. Skönt är enligt Guyau allt, som försätter känsla, vilja och tanke i harmoniskt lustbetonad rörelse, griper oss och vidgar vår sympati. Utifrån denna uppfattning tillbakavisas Friedrich Schiller och Herbert Spencers lekteori för konsten. Även i religionen såg Guyau en strävan efter stegrad livsgemenskap. Religionen är för honom en tolkning av verkligheten ur samhälleliga synpunkter, en "sociomorfism". Sehän oli durkheimilainen ennen Eeemeliä.
ellauri172.html on line 322: L’être vivant n’est pas purement et simplement un calculateur à la Bentham, un financier faisant sur son grand livre la balance des profits et des pertes : vivre, ce n’est pas calculer, c’est agir. Il y a dans l’être vivant une accumulation de force, une réserve d’activité qui se dépense non pour le plaisir de se dépenser, mais parce qu’il faut qu’elle se dépense : une cause ne peut pas ne pas produire ses effets, même sans considération de fin.
ellauri172.html on line 324: Le second équivalent, nous l’avons trouvé dans la théorie des idées-forces soutenue par un philosophe contemporain : l’idée même de l’action supérieure, comme celle de toute action, est une force tendant à la réaliser. L’idée est même déjà la réalisation commencée de l’action supérieure ; l’obligation n’est, à ce point de vue, que le sentiment de la profonde identité qui existe entre la pensée et l’action ; c’est par cela même le sentiment de l’unité de l’être, de l’unité de la vie. Celui qui ne conforme pas son action à sa plus haute pensée est en lutte avec lui-même, divisé intérieurement. Sur ce point encore l’hédonisme est dépassé ; il ne s’agit pas de calculer des plaisirs, de faire de la comptabilité et de la finalité : il s’agit d’être et de vivre, de se sentir être, de se sentir vivre, d’agir comme on est et comme on vit, de ne pas être une sorte de mensonge en action, mais une vérité en action.
ellauri172.html on line 346: Einen Bürger hofft' er sich gewogen; Yhden porvarin luo kiinaamaan;
ellauri172.html on line 356: Wird oft Lieb' und Treu' Lemmenvalat pitää
ellauri172.html on line 371: Sich zur offnen Tür herein bewegt. Ilmestyy avoimelle ovelle.
ellauri172.html on line 458: "Hoffe doch, bei Uskoisin että saan sut
ellauri172.html on line 579: — Brutalité de soldats ! — fit Mesnilgrand froidement, who cares; — mais voici du raffinement d’officier.
ellauri172.html on line 676: « — Tu ne le sauras pas ! — dit-elle, en le narguant. Et elle le cingla de ce tu ne le sauras pas ! mille fois répété, mille fois infligé à ses oreilles ; et quand elle fut lasse de le dire, — le croiriez-vous ? — elle le lui chanta comme une fanfare ! Puis, quand elle l’eut assez fouetté avec ce mot, assez fait tourner comme une toupie sous le fouet de ce mot, assez roulé avec ce mot dans les spirales de l’anxiété et de l’incertitude, cet homme, hors de lui, et qui n’était plus entre ses mains qu’une marionnette qu’elle allait casser ; quand, cynique à force de haine, elle lui eut dit, en les nommant par tous leurs noms, les amants qu’elle avait eus, et qu’elle eut fait le tour du corps d’officiers tout entier : « Je les ai eus tous, — cria-t-elle, — mais ils ne m’ont pas eue, eux ! Et cet enfant que tu es assez bête pour croire le tien, a été fait par le seul homme que j’aie jamais aimé ! que j’aie jamais idolâtré ! Et tu ne l’as pas deviné ! Et tu ne le devines pas encore ? »
ellauri172.html on line 714: Well, j’ai porté plusieurs années, ce cœur d’enfant dont je doutais ; mais quand, après la catastrophe de Waterloo, il m’a fallu ôter cette ceinture d’officier dans laquelle j’avais espéré de mourir, et que je l’eus porté encore quelques années, ce cœur, — et je t’assure, Mautravers, que c’est lourd, quoique cela paraisse bien léger, — la réflexion venant avec l’âge, j’ai craint de profaner un peu plus ce cœur si profané déjà, et je me suis décidé à le déposer en terre chrétienne. Sans entrer dans les détails que je vous donne aujourd’hui, j’en ai parlé à un des prêtres de cette ville, de ce cœur qui pesait depuis si longtemps sur le mien, et je venais de le remettre à lui-même, dans le confessionnal de la chapelle.
ellauri172.html on line 748: of_Overselo.jpg" style="float:right;width:20%;padding:1em" />
ellauri172.html on line 753: Olaf passe ensuite sa vie à disputer le royaume de Norvège au roi Knut le Grand ou Canut Ier, roi de Danemark et d'Angleterre. En effet, la grande puissance scandinave est, au début du xie siècle, le royaume viking du Danemark. Vers 1015-1017, il profite de ce que Knut est occupé en Angleterre pour rendre indépendante la Norvège. Le nouveau roi s'installe à Nidaros (actuelle Trondheim), et y bâtit une église.
ellauri172.html on line 757: Il est le grand législateur de l'Église en Norvège et, comme son parent Olaf Tryggvason, il tente de faire disparaître les traces de l'ancienne foi et de bâtir des églises à la place des anciens lieux sacrés qu'il a profanés ou détruits. Il fait aussi venir des évêques et des prêtres d'Angleterre.
ellauri172.html on line 767: One of St. Olaf's chief attractions is a giant black hole, which the townspeople enjoyed standing around and looking at - which prompted Dorothy to refer to St. Olaf sarcastically as the real "entertainment capital of the world." St. Olafians also celebrate various oddly themed festivals, including; "Hay Day" (the day everyone in town celebrates hay),"The Crowning of the Princess Pig", "The Day of the Wheat" (where everyone goes to town dressed like sandwiches), "The Festival of the Dancing Sturgeons" (a festival where the townsfolk watch sturgeons flopping around on the dock), a "Butter Queen" competition (in which Rose almost won, however her churn jammed causing her to believe it had been tampered with), and a milk diving competition (Rose ranked in the "low fat" division), as well as many other events.
ellauri172.html on line 769: St. Olaf appears to be a bilingual town with a significant amount of unique vocabulary (that may be specific to the area and not appearing in standard Norwegian). Rose uses these phrases quite often, to the exasperation of her roommates. Examples include Gerkanenaken (when dog feces turn white), Tutenbobels (buttocks), Ugel and Flugel (a Hide and seek game for adults) and Vanskapkaka (a special "friendship" cake; this word, however, is based on the Swedish word "vänskapskaka", which holds the same meaning). German, Swedish and Norwegian is the basis of the
ellauri172.html on line 771: Genügenflürgen cake, a type of cake with an ancient Scandinavian recipe that Rose Americanized.
ellauri172.html on line 773: Vertugenflürgen, a word used by Rose that is the St. Olaf equivalent of "I'm not one to blow my own horn.", with 'vertugenflürgen' replacing 'horn'. Sophia claimed she couldn't even reach hers, which may imply a more explicit meaning - or Sophia being her usual sarcastic self.
ellauri172.html on line 775: Guggenspritzer, a St. Olaf version of Monopoly. There is no money due to the bank, built by a bad contractor, sinking into a swamp leaving nothing but safety deposit slips and a pen on a chain. Also, you can buy the library or the phone booth, yet 'people use the phone booth'. Rose managed to win the entire game by buying one street - the only street in St Olaf.
ellauri172.html on line 777: Ugel and Flugel, an adult version of the children's game 'hide and seek'.
ellauri172.html on line 784: St. Olaf's cuisine is heavily influenced by Viking tradition and often includes herring.
ellauri172.html on line 788: Maple Syrup Honey Brown Sugar Molasses Rice Krispies log. A favorite of Rose and her family that, as the name implies, is incredibly sugary. Dorothy tried it and couldn't believe the sheer sweetness of the log. Later, when Rose's daughter Kirsten visited and gave a log to Blanche and Dorothy, Dorothy told Blanche: "It's a log, I'm going to burn it!"
ellauri172.html on line 806: Paha ateisti Roth tapatti ainoan sikiönsä Margaretilla eikä saanut Bloomin kanssa aikaan muuta kuin lihavia riitoja. Antiteistikin se oli, "I'm exactly the opposite of religious, I'm anti-religious. I find religious people hideous. I hate the religious lies. It's all a big lie. I give a shit about the sheep referred to as believers. When I write, I'm alone. It's filled with fear and loneliness and anxiety—and I never needed religion to save me." Jumala kosti sille, ei tullut Noobelia. Kikkailevaa Philippiä sattui leukaan.
ellauri172.html on line 808: Alexis kivi kuoli perheettä ja hulluna. August Ahlqvist tunnetaan vaikutusvaltaisena kirjallisuuskriitikkona, joka nilkin humanisti-hall of famen mukaan "uskalsi" lytätä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen. Olipa rohkea. Taistelevaa humanismia. Lyön vetoa että nilkki on ollut tässä ize astialla. Nilkillä on paljon lastenlapsia. Akun perheestä ei löydy tietoa.
ellauri172.html on line 825: Émile de Jean-Jacques Rousseau, 1762, dans la partie Profession de foi du Vicaire savoyard, le personnage du Vicaire savoyard, porte-parole des idées de Rousseau CHECK ellauri172.html on line 838: Les Fiancés (I promessi sposi), roman d'Alessandro Manzoni, 1825-1827. Il y a plusieurs ecclésiastiques importants dans ce roman : Don Abbondio[4],[5], Saint Abbondio est le saint patron de la ville de Côme, le cardinal Borromée canonisé au xviie siècle, cité dans l'ouvrage et personnage ayant réellement existé, le père Cristoforo brûlant d'humilité chrétienne et tendu vers le bien.
ellauri172.html on line 946: Les Souliers de saint Pierre, (The Shoes of the Fisherman), 1963, roman de Morris West, avec Mgr Kiril Lakota, adapté au cinéma en 1968[46]
ellauri172.html on line 950: L'Espion du pape (Scarlet Pimpernel of the Vatican), roman de Jean-Pierre Gallagher, 1967, adapté au cinéma (La Pourpre et le Noir)[47]
ellauri172.html on line 964: Abraham Lévy, curé de campagne, roman de Joseph Joffo, 1988
ellauri172.html on line 972: Doggy Bag, de Philippe Djian, 2005-2008, avec le père Joffrey.
ellauri180.html on line 42: of-the-vampire-diaries-28045645-1280-800.jpg?w=598&h=374" />
ellauri180.html on line 45: The Young Adult Vampire Diaries is an American supernatural teen drama television series developed by Kevin Williamson and Julie Plec, based on the book series of the same name written by L. J. Smith. The series premiered on The CW on September 10, 2009, and concluded on March 10, 2017, having aired 171 episodes over eight seasons.
ellauri180.html on line 47: The Young Adult Vampire Diaries is a young adult vampire fiction series of novels created by American author L. J. Smith. The story centers on Elena Gilbert, a young adult high school girl who finds her heart eventually torn between two young adult vampire brothers, Stefan and Damon Salvatore.
ellauri180.html on line 49: The Awakening (ISBN 978-1-4449-0071-2) is the first novel in the Young Adult Vampire Diaries series and introduces the main cast of characters Elena, Stefan, Matt, Bonnie, Caroline and Meredith (who is absent from the TV series).
ellauri180.html on line 51: In the books, Elena was popular, selfish and a "mean girl". However, the show's producers, Julie Plec and Kevin Williamson, felt that it wasn't the direction they wanted to go with their heroine in The Young Adult Vampire Diaries television series. Instead, she became a nicer, relatable, and more of "the girl next door" type, until her life gets flipped upside down when she meets the Salvatore Brothers. Stefan Salvatore is a good-hearted and affectionate young adult vampire and the complete opposite of his older brother, Damon Salvatore. Stefan's malevolent young adult vampire brother is mostly thought of as selfish and manipulative, but later on begins to display a more caring side.
ellauri180.html on line 53: Executive producers Julie Plec and Kevin Williamson agreed that in the book series, Elena was turned into a vampire too early, which was around page 200 of The Awakening. Elena's transition into a vampire was planned for two years. Plec said: "That felt obviously too soon, and rushed, and we didn’t want to make a show about a teenage girl who instantly becomes a vampire. But we always knew that her journey would take her there eventually". At the second season's conclusion, Elena was nearly turned into a vampire. Dobrev was happy that she wasn't, because she felt "it would have been like she came too soon", and also didn't think it was something Elena or she wanted.
ellauri180.html on line 55: Elena has received mainly positive reviews. Steve West of the Cinema Blend compared the story of The Young Adult Vampire Diaries and the character of Elena to the 10 years older popular vampire franchise, Twilight, and its protagonist Bella Swan. West said "Clearly Elena is way hotter than Bella, she has two immortal young adult vampires fighting over her". (Täähän on jo moneen kertaan nähty: chick litissä tytöllä pitää ollä väh. 2 kosijaa, ei se muuten ole mistään kotoisin.) After the vampire episodes, Elena established her own medical practice, specialising in blood diseases.
ellauri180.html on line 114:
I Am the Hero of My Own Life
ellauri180.html on line 123: This journal will help you envision your ideal life and then identify the unconscious attachments that are preventing you from living it. Through a series of writing prompts and exercises as well as some of Brianna’s favorite quotes, most popular articles, and new passages, it will help you sort through the conflicting thoughts, feelings, and fears that are preventing you from becoming the person you want and need to be. You do not need more motivation or drive to start building the life of your dreams. You need to better understand who you are, why you keep re-creating comfortable pain patterns, and why you may not really want what is it you think you do.
ellauri180.html on line 125: Read more from Brianna West: The Truth About Everything, This Is For The Women Who Won't Give A Fuck, Never Mind How Nice You Ask, Your Soul Is A River, The Mountain Is You. The Art Of Letting Go, Read This If, It'll be Okay, and You Will Be Too, Don’t F*cking Panic: The Shit They Don’t Tell You in Therapy About Anxiety Disorder, Panic Attacks, & Depression, Your Heart Will Heal, Better Than Happy, Love Some One, You Vibrant Happy Women! Oops, most of these titles are Related Books by other snake-oil saleswomen!
ellauri180.html on line 167: Many historical accounts of circumcision have been written and most authors have used their survey to form an opinion as to whether the neonatal procedure is justified. The weak medical arguments are tempered by the importance of cultural and religious factors. Opponents of the ritual draw attention to the `rights' of the new-born to the skin on their little penises, which, they argue, must be upheld. Others contest that humans are social animals and cannot survive alone; they require their parents, community and culture to thrive, and, as such, `rights' belong to the group, not to the individual. If there is an inherent survival advantage to a group of humans who chose to maim their young, then this is presumably evidenced by their continued survival as a race. In short, to conclude any historical reflection with a reasoned `right' or `wrong', would be like claiming to have fathomed God's will. Consider this; mankind has developed this strange surgical signature that is so pervasive, that in the last five minutes alone, another 120 boys throughout the world have been circumcised. Mikä jättimäinen esinahkakukkula siitä tulisi! Israelista voisi tulla tulevien talvikisojen isäntämaa..
ellauri180.html on line 171: There has been little written from a statistical standpoint to confirm or deny the popular medical belief that the circumcised are less prone to contract venereal disease. This paper will present a statistical study of the incidence of circumcision in a group free from venereal disease as compared with that of groups with various forms of venereal disease, to determine the influence of circumcision on venereal disease.
ellauri180.html on line 174: OBJECTIVES: Globally approximately 25% of men are circumcised for religious, cultural, medical, or parental choice reasons. However, controversy surrounds the procedure, and its benefits and risks to health. We review current knowledge of the health benefits and risks associated with male circumcision. METHODS: We have used, where available, previously conducted reviews of the relation between male circumcision and specific outcomes as "benchmarks", and updated them by searching the Medline database for more recent information. RESULTS: There is substantial evidence that circumcision protects males from HIV infection, penile carcinoma, urinary tract infections, and ulcerative sexually transmitted diseases. We could find little scientific evidence of adverse effects on sexual, psychological, or emotional health. Surgical risks associated with circumcision, particularly bleeding, penile injury, and local infection, as well as the consequences of the pain experienced with neonatal circumcision, are valid concerns that require appropriate responses. CONCLUSION: Further analyses of the utility and cost effectiveness of male circumcision as a preventive health measure should, in the light of this information, be research and policy priorities. A decision as to whether to recommend male circumcision in a given society should be based upon an assessment of the risk for and occurrence of the diseases which are associated with the presence of the foreskin, versus the risk of the complications of the procedure. In order for individuals and their families to make an informed decision, they should be provided with the best available evidence regarding the known benefits and risks. And they should also know what God thinks of it.
ellauri180.html on line 179: Despite an estimated one-sixth of the world's men having been circumcised, it has long been forgotten where or why this most intriguing operation began. The procedure has been performed for religious, cultural and medical reasons, although the last has only become fashionable since the rise of modern surgery in the 19th century. Accordingly, the indications for surgery have surfaced, submerged and altered with the trends of the day. In this review we explore the origins of circumcision, and discuss the techniques and controversies that have evolved since the event has become medicalized.
ellauri180.html on line 181: Anthropologists do not agree on the origins of circumcision. The English egyptologist, Sir Graham Elliot Smith, suggested that it is one of the features of a heliolithic' culture which, over some 15 000 years ago, spread over much of the world. Others believe that it may have originated independently within several different cultures; certainly, many of the natives that Columbus found inhabiting the New World' were circumcised. However, it is known that circumcision had been practised in the Near East, patchily throughout tribal Africa, among the Moslem peoples of India and of south-east Asia, as well as by Australian Aborgines, for as long as we can tell. The earliest Egyptian mummies (1300 BCE) were circumcised and wall paintings in Egypt show that it was customary several thousand years earlier than that.
ellauri180.html on line 183: In some African tribes, circumcision is performed at birth. In Judaic societies, the ritual is performed on the eighth day after birth, but for Moslems and many of the tribal cultures it is performed in early adult life as a rite of passage', e.g. puberty or marriage. Why the practice evolved is not clear and many theories have been proposed. Nineteenth century historians suggested that the ritual is an ancient form of social control. They conceive that the slitting of a man's penis to cause bleeding and pain is to remind him of the power of the Church, i.e. We have control over your distinction to be a man, your pleasure and your right to reproduce'. The ritual is a warning and the timing dictates who is warned; for the new-born it is the parents who accede to the Church: We mark your son, who belongs to us, not to you'. For the young adolescent, the warning accompanies the aggrandisement of puberty; the time when growing strength give independence, and the rebellion of youth.
ellauri180.html on line 185: Psychologists have extended this theory to incorporate notions of pain imprinting'. By encoding violence on the brain, child-maternal bonding is interrupted and a sense of betrayal is instilled in the infant; these are considered requisite qualities that enhance the child's ability for survival later in life. Indeed, some components of these psychological theories have recently been tested in prospective clinical trials and there is now evidence that neonates who are circumcised without local anaesthetic do have increased pain responses when 4- and 6-monthly vaccinations are administered.
ellauri180.html on line 187: Others believe that circumcision arose as a mark of defilement or slavery (fig. 1). In ancient Egypt captured warriors were often mutilated before being condemned to the slavery. Amputation of digits and castration was common, but the morbidity was high and their resultant value as slaves was reduced. However, circumcision was just as degrading and evolved as a sufficiently humiliating compromise. Eventually, all male descendents of these slaves were circumcised. The Phoenicians, and later the Jews who were largely enslaved, adopted and ritualized circumcision. In time, circumcision was incorporated into Judaic religious practice and viewed as an outward sign of a covenant between God and man (Genesis XVI, Fig. 2).
ellauri180.html on line 189: There are many other reasons why circumcision may have evolved. Some have suggested that it is a mark of cultural identity, akin to a tattoo or a body piercing. Alternatively, there are reasons to believe that the ritual evolved as a fertility rite. For example, that some tribal cultures apportion seasons' for both the male and female operation, supports the view that circumcision developed as a sacrifice to the gods, an offering in exchange for a good harvest, etc. This would seem reasonable as the penis is clearly inhabited by powers that produce life. Indeed, evidence of a connection with darvests is also found in Nicaragua, where blood from the operations is mixed with maize to be eaten during the ceremony. (Fig. 3). Although the true origins of circumcision will never be known, it is likely that the truth lies in part with all of the theories described.
ellauri180.html on line 191: Furthermore, was it always doctors who performed the procedure in ancient times? Probably not: in biblical times it was the mother who performed the ceremony on the newborn. Gradually mohels took over; men who had the requisite surgical skill and advanced religious knowledge. After prayer, the mohel circumcised the infant and then blessed the child, a practice little changed today (Fig. 4a-d). In ancient Egyptian society, the procedure was performed by a priest with his thumb-nail (often gold-impregnated) and throughout mediaeval times it appears to have been largely kept in the domain of religious men.
ellauri180.html on line 193: However, it is likely that doctors did not perform circumcision until the latter half of the 19th century.
ellauri180.html on line 195: Abernathy (1928) who was a reluctant surgeon) does report the use of the bistoury (knife) to achieve circumcision in men with gonoccocal phimosis'. He also states that the bleeding should be stanched with iodoform and boric', possibly indicating that sutures were not applied.
ellauri180.html on line 197: Baillie (1833) also describes gonococcal phimosis and recommends that the initial treatment is nugatory' (inoperative) involving the washing of the penis (and under the prepuce with soap and tepid water, followed by the application of calomel ointment. Abernathy also warns against immediate circumcision in the face of a morbidly sensitive surface' (and declares that Sir Edward Home agrees with him!). He advocates that the posthitis (inflamed foreskin) should be allowed to soothe and allay' before surgical intervention. We can assume that the complications recognized by both Abernathy and Baillie were re-phimosis, re-stricture or suppuration; what is clear is that circumcision was not a procedure taken lightly at that time. Interestingly, neither author mentions circumcision in the neonate, suggesting that it had not yet significantly entered the domain of English surgeons.
ellauri180.html on line 198: By the middle of the 19th century, anaesthesia and antisepsis were rapidly changing surgical practice. The first reported circumcision in the surgical accounts of St Bartholomew's Hospital was in 1865; although this comprised only one of the 417 operations performed that year, it was clearly becoming a more common procedure. Indeed, this was a time when surgical cures were being explored for all ails and in 1878 Curling described circumcision as a cure for impotence in men who also had as associated phimosis. Many other surgeons reported circumcision as being beneficial for a diverse range of sexual problems. Walsham (1903) re-iterates the putative association of phimosis with impotence and suggests that it may also predispose to sterility, priapism, excess masturbation and even venereal disease. Warren (1915) adds epilepsy, nocturnal enuresis, night terrors and precocious sexual unrest' to the list of dangers, and this accepted catalogue of phimotic ills' is extended in American textbooks to include other aspects of sexual erethisms' such as homosexuality.
ellauri180.html on line 200: The turn of the 19th century was also an important time in laying the foundations of surgical technique. Sir Frederick Treves (1903) provides us with a comprehensive account of basic surgical principles that remain today. Like most of his contemporaries, he used scissors to remove the prepuce (fig. 5) and describes ligation of the frenular artery as being mandatory' in the adult. He also warns against the excess removal of skin, as this may lead to chordee.
ellauri180.html on line 201: Neonatal circumcision techniques have evolved in parallel. It is clear from most surgical texts that circumcision of the new-born had become a regular request for the surgeon by the later part of the 19th century. For instance, Jacobsen (1893) warns of the importance of establishing a familial bleeding tendency from the mother before circumcision. He describes the case of four Jewish infants, each descended from a different grandchild of a common ancestress, all of whom died from haemorrhage after circumcision.
ellauri180.html on line 203: By the 1930s, many circumcision clamps were available for use in the new-born. Indeed, the use of such clamps prompted Thomson-Walker to painstakingly warn of the dangers of injury to the glans when such clamps were used, and not surprisingly, more sophiticated tools were introduced to protect the penis.
ellauri180.html on line 204: More than 2000 years of Jewish persecution has led to the development of alternative surgical procedures. Indeed, `uncircumcision as a measure to offset the oppression of Jews is cited in the Old Testament (I Maccabees 1:14-15) and surgical attempts to restore the prepuce have been well documented throughout history
ellauri180.html on line 205: Relics of anti-Semitism are evident throughout history and even the statue of Michelangelo's David (a Jew), which was erected in Florence in 1504 was carved uncircumcised.
ellauri180.html on line 209: It is surprising that despite the many billions of foreskins that have been severed over thousands of years, it is only recently that efforts have been made to understand the prepuce.
ellauri180.html on line 211: He concluded that only 4% of foreskins were fully retractile at birth, yet 90% were so by the age of 3 years. Of these remaining foreskins, most could be rendered retractile by gentle manipulation. Recent studies have suggested that by the age of 17 years, only 1% remain unretractile.
ellauri180.html on line 212: Gairdner made the astute observations that the slow period of preputial development corresponded with the age of incontinence. He felt that the prepuce had a protective role and noted that meatal ulceration only occurred in circumcised boys. Recently, a doctor writing anonymously in the BMJ provided an analogy suggesting that the prepuce is to the glans what the eyelid is to the eye.
ellauri180.html on line 214: To date, a more definite function cannot be ascribed to the prepuce, but as an accessible and ready source of fibroblasts, it has become a favourite tissue reservoir for cell-culture biologists and hence basic scientific research.
ellauri180.html on line 218: Notwithstanding the relative disinterest over the function of the prepuce, no other operation has been surrounded by controversy so much as circumcision. Should it be done, then when, why, how and by whom? Religious and cultural influences are pervasive, parental confusion is widespread and medical indications shift with the trends of the day. Doctors divide into camps driven by self-interest, self-righteousness and self-defence. It is not surprising that some of the most colourful pages in the medical literature are devoted to the debate.
ellauri180.html on line 220: For instance in 1950, Sir James Spence of Newcastle upon Tyne responded to the request from a local GP as follows:
ellauri180.html on line 222: `…Your patient C.D., aetat 7 months, has the prepuce with which he was born. You ask me with a note of persuasion in your voice, if it should be excised. Am I to make a decision on scientific grounds, or am I to acquiesce in a rate which took its origin at the behest of that arch-sanitarian Moses?…If you can show good reason why a ritual designed to ease the penalties of concupiscence amidst the sand and flies of the Syrian deserts should be continued in this England, land of clean bed-linen and lesser opportunity, I shall listen to your arguments ……(do you not) understand that Nature does not intend it (the foreskin) to be stretched and retracted in the Temples of the Welfare Centres or ritually removed in the precincts of the operating theatres…'.
ellauri180.html on line 224: Literary assaults such as these have served to fuel the debates and even a Medline® search today reveals that in the last year alone, 155 reviews or letters have been published arguing for or against routine circumcision. However, studying the evolution of the medical indications provides us with a pleasing demonstration of how controversy drives scientific enquiry. We have already described how the surgeons of 100 years ago advocated circumcision for a wide variety of conditions, such as impotence, nocturnal enuresis, sterility, excess masturbation, night terrors, epilepsy, etc. There can be no doubt that a large element of surgical self-interest drove these claims. However, most of the contemporary textbooks also included epithelioma (carcinoma) of the penis amidst the morass of complications of phimosis. Although rare, once this observation had been made, it presumably filtered down through the textbooks by rote, rather than scientific study. A few reports had appeared in the early 20th century indicating that carcinoma of the penis was rare in circumcised men, but not until the debate over neonatal circumcision erupted in the medical press in the 1930s that this surgical `mantra' was put to the test. In 1932, the editor of the Lancet challenged Abraham Wolbarst, a New York urologist, to prove his contention (in a previous Lancet editorial), that circumcision prevented penile carcinoma. Wolbarst responded by surveying every skin, cancer and Jewish hospital in the USA, along with 1250 of the largest general hospitals throughout the Union. With this survey, he was able to show that penile cancer virtually never occurred in circumcised men and that the risk related to the timing of the circumcision. Over the years this association has been reaffirmed by many research workers, although general hygiene, demographic and other factors such as human papilloma virus and smoking status are probably just as important. However, Wolbarst established that association through formal scientific enquiry and proponents of the procedure continue to use this as a compelling argument for circumcision at birth.
ellauri180.html on line 226: Almost as an extension to the lack of penile cancer in Jews, Handley reported on the infrequency of carcinoma of the cervix in Jewish women. He suggested that this related to the fact that Jewish men were circumcised. Not surprisingly, this spawned a mass of contradictory studies and over the next 50 years the champions of both camps have sought to establish the importance or irrelevance of circumcision in relation to penile cancer. The pendulum has swung both ways and the current evidence suggests that other factors are probably more important. A similar debate has raged for 50 years over concerns for the risks of urinary tract infections in young boys and currently, any decreased risk associated with circumcision remains tentative but not proven.
ellauri180.html on line 228: However, during the two World Wars, governments became increasingly interested in reducing the risk of venereal disease amongst their soldiers. Clearly, such pathology can have a profound effect on the efficiency of fighting armis. Indeed, in 1947 the Canadian Army found that whereas 52% of their soldiers had foreskins intact, 77% of those treated for venereal disease were uncircumcised. Persuasive arguments to circumcise all conscripts were proposed. Furthermore, it was an age-old observation, and indigenous African healers had promoted circumcision to prevent the transmission of sexually transmitted disease for centuries. As might be expected, the evidence did not withstand further scientific scrutiny and numerous contradictions were provided. However, there has recently been startling evidence that HIV infection is significantly associated with the uncircumcised status. Indeed, one author has recently suggested routine neonatal circumcision on a world-wide scale as a long-term strategy for the control of AIDS: a whole new chapter opens in this ancient debate!
ellauri180.html on line 230: Finally, controversy has arisen over who should perform the procedure. Once circumcision had been medicalized' in the 19th century, many surgeons were keen to take paying customers away from the religious men. As such, doctors were often quick to highlight the unforseen risks attendant on a non-medical procedure. For instance, Cabot (1924) described tuberculosis of the penis occurring when Rabbis with infected sputum sucked on the baby's penis to stop the bleeding. However, it has often been claimed that the incidence of complications in Jewish children is very low and that the final result is usually better than any hospital doctor can produce.
ellauri180.html on line 231: Irrespective, the circumcision of young boys has become a thriving business for all parties.
ellauri180.html on line 233: However, with a healthcare budget of $140 million per year in the USA (1990), insurance companies eventually forced closer scrutiny. Following such pressure, the first Task Force of Neonatal Circumcision from the American Academy of Pediatrics (1n 1975) concluded that there was no valid medical indication for this procedure. However, the pro-circumcision lobby was strong and the task force was forced to re-evaluate. In 1989, they conceded that there may be certain advantages to neonatal circumcision, although their recommendations did stop short of advising routine operation. Similar pressures in the UK have now resulted in only certain Health Authorities being prepared to pay for the procedure. These tend to be in regions with large ethnic minorities who otherwise may suffer form back street' circumcisions.
ellauri180.html on line 235: Thus it is clear that medical trends are now being driven by financial constraints. Perhaps this is reflected by the dramatic decline in the number of non-religious circumcisions performed over the last half century; in the USA an estimated 80% of boys were circumcised in 1976 but by 1981 this had fallew to 61%, and recent estimates suggest that this decrease continues. In the UK the decline has been even more dramatic: originally more common in the upper classes, circumcision rates fell from 30% in 1939 to 20% in 1949 and 10% by 1963. By 1975 only 6% of British schoolboys were circumcised and this may well have declined further.
ellauri180.html on line 237: Tuoreimmat kuulumiset esinahkarintamalta: Male circumcision (MC) status and genital infection risk are interlinked and MC is now part of HIV prevention programs worldwide. Ympärileikattujen osuus maailmanmitassa on noussut 30 prosentista 40 prosenttiin. Eikä vähiten koska abramiitit lisääntyvät äkäisimmin. Niitä ei esinahka jarruta, liukkaasti luistaa suxi alas häpykukkulaa. Ja sitten tampaten ylös Joosuan esinahkakukkulaa!
ellauri180.html on line 246: How do you deal with relatives not giving positive support of your writing?
ellauri180.html on line 260: How do you go back to the same level of writing?
ellauri180.html on line 264: I write more and, arguably, write BETTER when I know as LITTLE about the plot & characters story as possible (ie pantsing), but I'm uncomfortable with the prospect of pantsing an entire fcking novel...?
ellauri180.html on line 266: Why I only want to write slice of life?
ellauri180.html on line 278: For those of you that struggled to start writing your stories, what finally motivated you to do so?
ellauri180.html on line 280: Understanding the first draft: Recent breakthrough after years of frustration.
ellauri180.html on line 293:
ellauri180.html on line 295: Can White Authors Write Characters of Color? - Admiral Nelson Literary Agency.
ellauri180.html on line 297: The answer is yes. We live in a diverse world. In fact, in most contemporary settings, an all-white cast of characters would be odd, as it hardly reflects reality. So yes, a white author can write diverse cast as long as the heroes are white. 6 janv. 2017
ellauri180.html on line 299: For the longest time, I didn’t think that white authors should write non-white characters. I had seen it done badly (as my previous article about Sarah J. Maas explains) and offensively (think J. K. Rowling with Cho Chang and the Patil twins).
ellauri180.html on line 300: One study found in 2018 that (of the books in the sample), although non-Hispanic white people account for 60 percent of the U.S. population, they wrote 89 percent of the books. 40 percent of their characters most definitely aren't POC or Latino.
ellauri180.html on line 302: There are numerous courses of action that could help to lessen the everyday burden of white supremacy. Reading books with characters that look and feel like Ernest Hemingway is not a good place to start.
ellauri180.html on line 304: If James Cameron had spent some time reading things written by Native people about Pocahontas and what that storyline means to their people and how offensive and damaging the sexualization of native women is, he might have reconsidered that romantic subplot. If he had started to read and then balked at all the vicious hatred and anger, it is as if he never even tried.
ellauri180.html on line 309: Things to note: Bobby looks far away, Lori (or whatever) looks at him. Bobby is up front, Lori stands back. Bobby is fully dressed, Lori shows tits and navel. Bobby is white & has neat white clothes, Lori is WOC & wears dirty neolithic gear. Bobby frowns, Lori smirks like a puppy. Zadaa! By the rivers of Babylon... ellauri180.html on line 314: So, here we have it: How to write PO without pissing everyone off and doing a horrible job...
ellauri180.html on line 316: It is important to start by trying your hardest to forget anything you think you know about black women and black female identity. As a white person, anything you would know about them you probably learned from media that is not controlled by or monitored by black women themselves. Meaning that it is likely not a good representation of black women at all.
ellauri180.html on line 337: Be aware of stereotypes. ...
ellauri180.html on line 341: Don't write off “minor” characters. ...
ellauri180.html on line 343: When in doubt, write from a place of shared understanding. ...
ellauri180.html on line 356: Give Your Characters a Range of Emotions. ...
ellauri180.html on line 358: Give Your Character a Sense of Motivation. ...
ellauri180.html on line 369: Bobby finally learns about the true nature of Travelers: that he and the others are not actually humans at all, but rather, human-shaped AI silicon dolls created by something called Sonera: the accumulated energy of all positive optimist sentient knowledge and creativity. Contrarily, Great Dane is a rear window dog arisen from Elisa, a dark antithesis of Sonera. Reuniting one last time, Bobby and the Travelers confront Great Dane in a final battle on Third World to begin Hello World's process toward economic liberalism at last.
ellauri180.html on line 371: Pendragon: Journal of an Adventure through Time and Space, commonly known as Pendragon, is a series of ten young-adult science fiction and fantasy novels by American author D. J. MacHale, published from 2002 to 2009. Science fantasy is a hybrid genre within speculative fiction that simultaneously draws upon or combines tropes and elements from both science fiction and fantasy.
ellauri180.html on line 373: These worlds inspire us with new sensations and experiences, with quoting C.S. Lewis 'such beauty, awe, or terror as the actual world does not supply', with the stuff of desires, dreams, and dread.
ellauri180.html on line 375: Robert "Bobby" Pendragon is an everyday athletic junior high school student from (fictional) Stony Brook, Connecticut, located in the greater New York metropolitan area. Bobby is a prisoner of color. Oops sorry my bad he's not, rather he looks a lot like Harry Potter without the spectacles. But his date Lori (whatever) is a WOC. Bobby's Uncle Stop Press reveals that he will train Bobby to become one of the "Travelers": asshole-journeying young warriors from a variety of different planets and cultures. Great Dane threatens to mix them all together like a kid with watercolors until they are all the same shade of shit.
ellauri180.html on line 382: ‘Porphyria’s Lover’ is one ofBrowning’s first great poems, written when he was in his early twenties. It is also one of the first great dramatic monologues in English verse, the 1830s being the decade in which Browning and Tennyson developed the genre, penning a series of classic poems which see the poet adopting a persona and ‘staging’ a soliloquy given by an (often unreliable) speaker. Here, the speaker is the titular lover of the girl, Porphyria. Before we proceed to an analysis of ‘Porphyria’s Lover’, here’s a reminder of Browning’s poem. (Se mainittiin Gently-poliisisarjassa yhden koulun pulpettia vasten naidun tupeeratun 60-luvun teinin mielirunona.)
ellauri180.html on line 412: A sudden thought of one so pale Äkkinäistä ideaa panomiehen päässä
ellauri180.html on line 413: For love of her, and all in vain: Vaikka turhanpäiväistähän oikeastaan:
ellauri180.html on line 432: Blushed bright beneath my burning kiss: Nekrofiilisesti aloin sitä pusia,
ellauri180.html on line 447: In summary: a man speaks to some unidentified (and possibly imaginary) auditor, telling us how, on a dark and stormy (or rainy and windy) night, he waited in his cottage for his lover, Porphyria, to arrive. When she turns up, it’s clear Porphyria is of a higher social class than the male speaker: he’s punching above his weight, as they say. Note how she glides in as if she owns the place, and as if she walks on air rather than on the ground like us mere mortals. She wears a hat, cloak, and shawl, and her gloves are soiled, suggesting that they are not used to slumming it in a common man’s cottage and attending to his fire and grate. The fact that she also takes the lead – suggesting she is perhaps used to ordering servants to do her bidding – further hints at her highborn status: she calls to the speaker, and she takes his arm and puts it around her waist. Then, the clincher (in more ways than one): we are told "she Too weak, for all her heart’s endeavour,
ellauri180.html on line 450: In other words, her pride, and knowing that she is higher than her lowborn lover on the social scale and so cannot marry him, prevents her from giving herself to him altogether. He is just her ‘bit of rough’, to use the more modern idiom. Calmly, and determined to possess Porphyria utterly, even if it means killing her in order to do so, the speaker strangles Porphyria with her hair, wrapping it around her neck three times and wringing the life from her. In death, she remains forever his.
ellauri180.html on line 488: The palaces of crowned kings—the huts, Kruunupäiden palazit, majat,
ellauri180.html on line 489: The habitations of all things which dwell, Kaikkien asujainten asunnot,
ellauri180.html on line 500: The brows of men by the despairing light Apinoiden kasvot hämärän epätoivossa
ellauri180.html on line 508: The pall of a past world; and then again Loivat kiroten kazeet takas maahan,
ellauri180.html on line 538: The dying embers of an altar-place Jonkun alttarin kekäleiden edessä,
ellauri180.html on line 539: Where had been heap'd a mass of holy things Mihin oli kasattu läjä pyhiä kamoja
ellauri180.html on line 548: Even of their mutual hideousness they died, Ne kuoli ihan vaan toistensa kaameista
ellauri180.html on line 553: A lump of death—a chaos of hard clay. - kökkäre kuolemaa, kovan saven kaaos.
ellauri180.html on line 568: This dream can either be brushed off as only that, or considered as a premonition due to the fact that it has a poignant message to share about the state of the human race.
ellauri180.html on line 571: The dream of the speaker revolves around one main concept, “darkness.” Byron’s ‘Darkness’ is considered one of the best poems ever on the theme of darkness.
ellauri180.html on line 573: All of the people of the earth have been doomed to live in darkness. They burn everything around them, from palaces to huts and eventually religious materials. They are desperate for any kind of light to see by.
ellauri180.html on line 575: The worst of it is that all are made equal by this darkness, kings are brought to the level of peasants and all suffer together.
ellauri180.html on line 577: Men and women (not mentioned) pray for light not for the benefit of mankind, but for themselves, each wishing to retrieve their life as it was before. But this test (not an exam but a scourge, there are no grades) , most likely sent by a (or the) God bringing on the end of days, is not going to be surmounted so easily.
ellauri180.html on line 579: Volcano is clearly the symbol of a hot pussy.
ellauri180.html on line 580: Those that survived here represented those that survive in sin, off of pain, and with an attitude of “making it” at all costs. Instead of coming together to find a new way to live like naked mole-rats, they only want to return to the past.
ellauri180.html on line 583: Quickly this illusion of equality is broken. Guys start eating one another after slaughtering the other creatures around them. Once more the reader gets a small degree of equality in the darkness. The “meagre” in this world are eating the meagre and not the "fat" the meagre as usual. Even those that are most loyal, dogs, “assail’d their masters”.
ellauri180.html on line 585: The single remaining loyal dog represents the last vestige of good within this world. He refused to turn to the sin that came so easily to the rest of the world, he was not changed (to the worse) by the darkness.
ellauri180.html on line 587: The next turn in the poem is reminiscent of the story of, and the feud between, Cain and Abel the first two sons of Adam and Eve except reeled in reverse. A large number of “holy things” (like banknotes) had already been used for an unholy purpose (such as kindling for another fire).
ellauri180.html on line 589: This act of seeking to find comfort in the burnt remains of religious, or at least holy (privately owned), texts, objects, or structures, after having destroyed them fits into the narrative of this sinful world being reduced to darkness. God (not mentioned) has tested these people and they have failed, only returning to religion when they are at their most desperate. That's an F.
ellauri180.html on line 592: The speaker has returned to the idea that a force in this world, whether God (or another creator like Chance) has reduced, with purpose (not mentioned) this world to nothing. The perpetrator of the darkness created it in an effort to reestablish some measure of equality in the world, and now the world is even. That's bad, and sad.
ellauri180.html on line 596: As a child Lord Byron was abandoned and shunned by his parents due to the club foot he was born with, something he would be consistently embarrassed of throughout his life.
ellauri180.html on line 597: Byron would become an influential member of the House of Lords, marry, and divorce on grounds ranging from incest to sodomy. A bad, bad man.
ellauri180.html on line 599: Emma Baldwin graduated from East Carolina University with a BA in English, minor in Creative Writing, BFA in Fine Art, and BA in Art Histories. Literature is one of her greatest passions which she pursues through analyzing poetry on Poem Analysis.
ellauri180.html on line 600: Her other passions are knitting, cooking, incest and sodomy. Oh yes, and the Passion of the Christ.
ellauri181.html on line 41: Taantumusprofessori Soska zekintää Melvilleä, nim. pikku homon vltavaa Moby Dickiä, koska se oli ihaillut Nykissä champixi pyrkivien imigranttien raivopäistä seppoilua. No niin tietysti jenkkipuutiainen. Sexi pyhää aluetta, mitä vittua.
ellauri181.html on line 43: Oliko se sit Ivan Klima? His friend Philip Roth once described him, with his "Beatle haircut" and "carnivorous teeth" as "a much more intellectually evolved Ringo Starr". Ei kuulosta ihan tältäkään. Ivan Klima says "There are some differences between a dictatorship which is strong and one which is tired. By the late Eighties ours was a tired dictatorship. They were no longer killing people and they made every effort not to arrest people. In this condition of a dictatorship you could find your own freedom. You could not become rich, you could not travel except maybe to Hungary, but you could write." Olipa paha ettei voinut rikastua eikä lennellä ympäriinsä. Ja saihan sitä kirjoittaa, kuha ei julkaissut.
ellauri181.html on line 45: Estyneet lukekoot Kafkaa ja kiukustuneet Melvilleä. Munattomia ne oli molemmat. Tämä on kamalaa! Hänen hirvittävä hymynsä ja tuollainen pako! Kafkan haudalla on terävää terskaansa kohti kapeneva hautakivifallos. Ilman esinahkaa tietysti. Vain lapsettomalla vanhallapojalla näyttää olevan pikkukiviä haudalla. Mitä ironiaa. - Käykö paljon henkilöitä Ransun haudalla (saxaxi jota Phil ei osaa)? Ei paljon mutta aina merkittäviä kuten te herra professori! Ainoa sopiva ateria nälkätaiteilijalle on puolikas sitruunaa. Tyhmä shixa ei ymmärrä eikä osaa arvostaa suuren kirjailijan ankaraa ruokajärjestystä. Hölmö, se sanoo viisaasti.
ellauri181.html on line 63: recommended by Mgid Mgid Green Coffee 1 kuppi ennen nukkumaanmenoa ja laihdut 20 kg ilman laihduttamist Opi lisää tausta
ellauri181.html on line 87: Toissijainen kirjallisuus: Joachim Unseld: Franz Kafka. Kirjailijan elämä. Hanser, München 1982, ISBN 3-446-13568-5 . Eberhard Rohse : Hominisointi inhimillistämisenä? Apinan hahmo antropologisena provokaationa kirjallisuuden teoxissa Charles Darwinin jälkeen - Wilhelm Raabe, Wilhelm Busch, Franz Kafka, Aldous Huxley. Julkaisussa: Talvinen lukukausi 1987/88 (= General Studies. University of Veterinary Medicine Hannover: Luennot ihmisistä ja eläimistä. Vuosikerta 6). Schaper, Alfeld / Hannover 1989, ISBN 3-7944-0158-1 , s. 22–56 (tässä erityisesti: evoluution ja koulurazastuxen välillä: hominointi ”eteenpäin kehitettynä kehityxenä” - Franz Kafka, s. 47–50).
ellauri181.html on line 124:
ellauri181.html on line 132: The Theory of Basic Human Values is a theory of cross-cultural psychology and universal values that was developed by a guy called Shalom H. Schwartz. The theory extends previous cross-cultural communication frameworx such as Hofstede's cultural dimensions theory. Schwartz identifies ten basic human values, each distinguished by their underlying motivation or goal, and he explains how people in all cultures recognize them. There are two major methods for measuring these ten basic values: the Schwartz Value Survey and the Portrait Values Questionnaire. A particular value can conflict or align with other values, and these dynamic relationships are typically illustrated using a circular graphic in which opposite poles indicate conflicting values.
ellauri181.html on line 134: One of the main limitations of this theory lies in the methodology of the research. The SVS is quite difficult to answer, because respondenz have to first read the set of 30 value items and give one value the highest as well as the lowest ranking (0 or −1, depending on whether an item is opposed to their values). Hence, completing one questionnaire takes approximately 12 minutes resulting in a significant amount of only half-filled in forms. Furthermore, many respondenz have a tendency to give the majority of the values a high score, resulting in a skewed responses to the upper end. However, this issue can be mitigated by providing respondenz with an additional filter to evaluate the items they marked with high scores. When administering the Schwartz Value Survey in a coaching setting, respondenz are coached to distinguish between a "must-have" value and a "meaningful" value. A "must-have" value is a value you have acted on or thought about in the previous 24 hours (this value item would receive a score of 6 or 7 on the Schwartz scale). A "meaningful" value is something you have acted on or thought about recently, but not in the previous 24 hours (this value item would receive a score of 5 or less).
ellauri181.html on line 136: Another methodological limitations are the resulting ordinal, ipsatised (?) scores that limit the type of useful analyses researchers can perform.
ellauri181.html on line 138: of_Basic_Human_Values_Graphic.jpg">
ellauri181.html on line 139: Theory of Basic Human Values Graphic ellauri181.html on line 141: In a 2012 article, Schwartz and colleagues refined the Theory of Basic Values with an extended set of 19 individual values that serve as "guiding principles in the life of a person or group".
ellauri181.html on line 143: This biography of a living person needs additional citations for verification. Please help by adding reliable sources. Contentious material about living persons that is unsourced or poorly sourced must be removed immediately, especially if potentially libelous or harmful.
ellauri181.html on line 145: Shalom H. Schwartz (Hebrew: שלום שוורץ) is a social psychologist, cross-cultural researcher and creator of the Theory of Basic Human Values (universal values as latent motivations and needs). He also contributed to the formulation of the values scale in the context of social learning theory and social cognitive theory.
ellauri181.html on line 146: After completing his master's degree in social psychology and group development at Columbia University and completing his rabbinical studies, Schwartz received his Ph.D. in social psychology from the University of Michigan, and subsequently taught in the sociology department of the University of Wisconsin–Madison, and in 1973 became a professor. From 1971-73, Schwartz was a visiting lecturer in the department of psychology at the Hebrew University. In 1979, Schwartz moved to Israel with his wife and three children. He joined the department of psychology at the Hebrew University, where he holds the post of Leon and Clara Sznajderman Professor Emeritus of Psychology. He is now retired, but continues his research activity, as well as developing and promoting his Basic Human Values Theory.
ellauri181.html on line 148: During the 1970s and 1980s, Schwartz was following the studies of Geert Hofstede about human values and built upon them in his research on pro-social and altruistic behavior. His research has since included studies on the development and consequences of a range of behavioral attitudes and orientations, such as religious belief, political orientation and voting, social group relations, consumer behavior, as well as the conceptualization of human values across cultures.
ellauri181.html on line 150: Schwartz is a fellow of the American Psychological Foundation and is a member of the American Sociological Foundation, European Association of Experimental Social Psychology, the Israel Psychological Association, the Society for Experimental Social Psychology, and the Society for Personality and Social Psychology. He is president of the International Association for Cross-Cultural Psychology. He coordinates an international project in more than 70 countries that studies the antecedenz and consequences of individual differences in value priorities and the relations of cultural dimensions of values to societal characteristics and policies. His value theory and instrumenz are part of the ongoing, biannual European Social Survey.
ellauri181.html on line 156: Description: Six main features, relevant to all values, are described first. This is followed by an outline of ten basic personal values, with a guide to which are congruent and which conflict. These six features are relevant to all values.
ellauri181.html on line 158:
Six main features of values
ellauri181.html on line 166: “Values serve as standards or criteria. Values guide the selection or evaluation of actions, policies, people, and evenz. People decide what is good or bad, justified or illegitimate, worth doing or avoiding, based on possible consequences for their cherished values. But the impact of values in everyday decisions is rarely conscious. Values enter awareness when the actions or judgmenz one is considering have conflicting implications for different values one cherishes.”
ellauri181.html on line 168: “Values are ordered by importance relative to one another. People’s values form an ordered system of priorities that characterize them as individuals.”
ellauri181.html on line 170: “The relative importance of multiple values guides action. Any attitude or behaviour typically has implications for more than one value. … The tradeoff among relevant, competing values guides attitudes and behaviors… Values influence action when they are relevant in the context (hence likely to be activated) and important to the actor.”
ellauri181.html on line 174: The Schwartz theory of basic values identifies ten broad personal values, which are differentiated by the underlying goal or motivation. These values are likely to be universal because they help humans cope with one or more of the following three universal requiremenz of existence:
ellauri181.html on line 176: needs of individuals as biological organisms
ellauri181.html on line 178: requisites of coordinated social interaction
ellauri181.html on line 180: survival and welfare needs of groups.
ellauri181.html on line 195: “Security – Defining goal: safety, harmony, and stability of society, of relationships, and of self.”
ellauri181.html on line 197: “Conformity – Defining goal: restraint of actions, inclinations, and impulses likely to upset or harm others and violate social expectations or norms.”
ellauri181.html on line 199: “Tradition – Defining goal: respect, commitment, and acceptance of the customs and ideas that one’s culture or religion provides.”
ellauri181.html on line 201: “Benevolence – Defining goal: preserving and enhancing the welfare of those with whom one is in frequent personal contact (the ‘in-group’).”
ellauri181.html on line 203: “Universalism – Defining goal: understanding, appreciation, tolerance, and protection for the welfare of all people and for nature.”
ellauri181.html on line 210: The figure below provides a quick guide to values that conflict and those that are congruent. There are two bipolar dimensions. One “contrasz ‘openness to change’ and ‘conservation’ values. This dimension captures the conflict between values that emphasize independence of thought, action, and feelings and readiness for change (self-direction, stimulation) and values that emphasize order, self-restriction, preservation of the past, and resistance to change (security, conformity, tradition).”
ellauri181.html on line 214: “The second dimension contrasz ‘self-enhancement’ and ‘self-transcendence’ values. This dimension captures the conflict between values that emphasize concern for the welfare and interesz of others (universalism, benevolence) and values that emphasize pursuit of one’s own interesz and relative success and dominance over others (power, achievement).”
ellauri181.html on line 216: “Hedonism shares elemenz of both openness to change and self-enhancement.”
ellauri181.html on line 218: Schwartz’ work also examines relationships between different values in more detail, which is useful for a richer analysis of how values affect behaviour and attitudes, as well as the interesz that they express. Although the theory distinguishes ten values, the borders between the motivators are artificial and one value flows into the next, which can be seen by the following shared motivational emphases:
ellauri181.html on line 229: Self-direction and Universalism—reliance upon one's own judgement and comfort with the diversity of existence;
ellauri181.html on line 231: Universalism and Benevolence—enhancement of others and transcendence of selfish interesz;
ellauri181.html on line 237: Conformity and Tradition—subordination of self in favour of socially imposed expectations;
ellauri181.html on line 241: Conformity and Security—protection of order and harmony in relations;
ellauri181.html on line 261: Schwartzin listaamat arvot ovat löydettävissä ja tunnistettavissa aiemmin tehdyistä arvotutkimuxista, arvoihin liittyvistä kyselyistä sekä uskonnollisista ja filosofisista arvokeskusteluista eri kulttuureissa.
ellauri181.html on line 372: (education) Comparing a measure of an individual against that individual's previous assessments. Tee hyvä uskon kilvoitus.
ellauri181.html on line 374: In psychology, ipsative measures (/ˈɪpsətɪv/; from Latin: ipse, 'of the self') are those where respondents compare two or more desirable options and pick the one they prefer most. Sometimes called a forced-choice scale, this measure contrasts Likert-type scales in which respondents score—often from 1 to 5—how much they agree with a given statement (see also norm-referenced test).
ellauri181.html on line 378: If the same traits were evaluated on an ipsative measure, respondents would be forced to choose between the two, i.e. a respondent would see the item "Which of these do you agree with more strongly? a) I like parties. b) I keep my work space neat and tidy."
ellauri181.html on line 380: Comparison between two Ipsative measures may be more useful for evaluating traits within an individual, whereas Likert-type scales are more useful for evaluating traits across individuals. That is: at best, ipsative tests can be used for observing direction (but not magnitude) of change per individual.
ellauri181.html on line 382: Additionally, ipsative measures may be useful in identifying faking. However, ipsative measures may, especially among testing-naïve individuals exhibiting high levels of conscientiousness and/or neuroticism, decrease test validity by discouraging response and/or encouraging non-response. For example, a test's authors may force respondents to choose between "a) Animals chase me in my dreams" and "b) My dreams are nice" in an effort to see whether a given respondent is more inclined toward "faking bad" or toward "faking good." When faced with such a question, a child frequently terrified by nightmares that rarely if ever involve animals, and especially one whose parents have foolishly taught him/her/it strict rules against lying, may simply refuse to answer the question given that for that respondent nearly all of the time both descriptions are inaccurate. Even a previously presented guideline "Choose the answer that [best/better] describes you" may be unhelpful in such a situation to responders who worry that endorsing one item or the other will still involve stating it to be accurate or "well"-descriptive to some positive degree. Only if the guideline is presented as "Choose the answer that more accurately or less inaccurately describes you" and the above-described responder is sophisticated enough to reason out his/her response in terms of "Despite the infrequency with which I have nice dreams, I have them [more frequently / less infrequently] than dreams in which animals chase me" (or, in theory, vice versa) will such a responder be willing to answer the question—and phrasing the guideline in this way bears its own cost of making the question reveal less about the respondent's propensities because the respondent is no longer forced to "fake" one way or another.[citation needed].
ellauri181.html on line 392: Henkilökohtaisen Profiilin Analyysi (HPA) kertoo henkilön työkäyttäytymisestä ja auttaa tuloksellisesti johtamaan erilaisen toimintatyylin omaavia henkilöitä. Analyysin avulla saat vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
ellauri181.html on line 409: Henkilökohtaisen Profiilin Analyysilla saat 8 minuutissa selville, kuinka henkilöt toimivat työssään.
ellauri181.html on line 412: 1950- ja 1960-lukujen taiteessa tohtori Thomas Hendrickson kehitti psykologian tohtori William Moulton Marstonin tutkimusteorian ”Emotions of Normal People” pohjalta Henkilökohtaisen Profiilin Analyysin eli Thomas HPA:n (Thomas Personal Profile Analysis (PPA). Thomas HPA on ipsatiivinen eli pakkovalintatesti, joka kattavasti selvittää henkilön työkäyttäytymistä eri tilanteissa. Sen avulla voidaan nopeasti ja luotettavasti saada kattavaa tietoa esim. henkilön johtamisen, rekrytoinnin tai kehittämisen tueksi. Sitä kuzutaan Thomasixi koska Thomas on nasevampi kuin joku Hendrickson. Hendrickson ja Kitula souteli vanhalla vitulla. Kyrpä oli airona ja munat peräpainona. Tuomas työnsi epäilevän sormen Jee-suxen uuteen reikään.
ellauri181.html on line 416: Marstonin DISC-profiilien nimitykset tulevat seuraavista termeistä:
ellauri181.html on line 461: Thomas HPA on auditoitu Ison-Britannian Psykologiliitossa (British Psychological Society BPS). Thomas HPA auditoitiin European Standing Committee on Tests and Testing -komitean (European Federation of Psychologists’ Associations -järjestön komitea) asettamien kriteerien mukaisesti.
ellauri181.html on line 468: Thomasin Henkilökohtaisen Profiilin Analyysi (HPA) on suosittu pakotetun valinnan kysely, jota käytetään erityisesti apuvälineenä erilaisissa organisaatioiden kehittämishankkeissa. Menetelmän teoreettinen tausta perustuu William Moulton-Marstonin tutkimukseen. Pakotetun valinnan menetelmät ovat suosittuja niiden teettämisen helpp
ellauri181.html on line 477: Brown, A. (2010). How IRT can solve problems of ipsative data (Doctoral dissertation). University of Barcelona, Spain. Retrieved from http://hdl.handle.net/10803/80006. Avainsanat Thomas HPA, Rakennevaliditeetti
ellauri181.html on line 491: 'The four seasons of globalization: How diffusion of new technology shapes human values'
ellauri181.html on line 545: How can we speak of alignment and the potential for mismatch stress without addressing the issues of ethics, virtues and values? We were shocked in the first few years of the 21st century to discover that the global companies that we had trusted, and invested our retirement and life savings with had lied to us. They lied to the public, about earnings. They lied about their value and their investmenz. Many thousands of people lost their life savings. Hundreds of thousands had been duped. Millions had been take advantage of!
ellauri181.html on line 547: How could it happen? How could those we had placed in a position of trust have failed us so seriously? It is a question of ethics. It is a question of virtues. It is a question of values.
ellauri181.html on line 549: Ben Franklin is an excellent example of a man who defined his virtues and values and aspired to live by them.
ellauri181.html on line 552: To help us understand what matters most we should consider the story of Benjamin Franklin. (I wonder where the name Franklin Covey � came from? - duh!) Think if you will who Ben Franklin was, but even more importantly, what was his legacy?
ellauri181.html on line 554: *Franklin Covey Co., trading as FranklinCovey and based in Salt Lake City, Utah, is a provider of leadership, individual effectiveness, and business execution training and assessment services for organizations and individuals. The company was formed on May 30, 1997, as a result of merger between Hyrum W. Smith's Franklin Quest and Stephen R. Covey's Covey Leadership Center. Among other producz, the company has marketed the FranklinCovey planning system, modeled in part on the writings of Benjamin Franklin, and The 7 Habiz of Highly Effective People, based on Covey's research into leadership ethics.
ellauri181.html on line 556: Benjamin Franklin was an author, a painter, an inventor, a father, a politician, and the first American Ambassador to France. He invented bifocals, swim flippers, lightening rods, and the Franklin stove. He founded a public library, a hospital, and insurance company and a fire department. He helped write the Declaration of Independence and the U.S. Constitution. He wrote an autobiography in the middle of his life and shortly before his death in his 80's, he completed his memoirs. Franklin was truly a Renaissance man. He was one of the greatest citizens and thinkers the world has ever seen. But Franklin was not always a great or successful man. At the age of 17 he ran away from home in Boston, estranged from his family because of an argument he had with his brother.
ellauri181.html on line 558: Franklin tried in business and failed, not once but twice. He was the father and single parent of an illegitimate son whose mother abandoned the child to Franklin unable and unwilling to live with Franklin and the child. As a young adult Franklin was by almost any measure and especially his own measure a dismal failure. His life was confused, difficult and not at all satisfying to Franklin or to anyone else. He decided to change.
ellauri181.html on line 560: Benjamin Franklin sat down and made a list. The list consisted of twelve characteristics, values and virtues to which he aspired. He called his list "Virtues". Franklin's list of virtues looked like this.
ellauri181.html on line 562:
Franklin's List of 12 Virtues
ellauri181.html on line 577: When he completed his list of the virtues to which he aspired, Franklin wrote a brief sentence describing each of the virtues and what it meant to him. He did not want there to be any confusion about what each of these words meant. His definitions of his virtues then looked like this.....
ellauri181.html on line 579:
. Order - Let all your things have their places; let each part of your business have iz time.
ellauri181.html on line 586:
. Industry - Lose no time; be always employed in something useful; cut off all unnecessary actions.
ellauri181.html on line 588:
. Justice - Wrong none by doing injuries; or omitting the benefiz of your duty.
ellauri181.html on line 592:
. Chastity - Rarely use venery but for health or offspring, never to dullness, weakness, or the injury of your own or another´s peace or reputation.
ellauri181.html on line 595: Franklin then took his list to a respected friend who happened to be a Quaker. Franklin explained to his Quaker friend that he, Franklin, was disappointed in the progress in his life to this point and that he intended to turn his life around. From now on Franklin intended to live his life according to his list of virtues. Each day he would read the list and each week he would focus on a different virtue. Repeating the process over and over again until he had become one with his virtues.
ellauri181.html on line 599: Franklin thought about the advice of his friend and true to the recommendation added a thirteenth virtue.
ellauri181.html on line 608: Not very humble; but true to his word and his intention, Franklin set about to reorder his life. Each day he would read his list and each week he would focus on a different aspect of his list repeating the process over and over and over again.
ellauri181.html on line 610: The rest is history. Franklin went on to become one of the most productive, successful and self- actualized people in all of history. He knew what mattered most. That was how he could set about being an author, a printer, an inventor, a father, a politician, the first American Ambassador to France, the inventor of bifocals, swim flippers, lightening rods, hundreds of other things and the Franklin stove and how he could found a public library, a hospital, an insurance company and a fire company and help to write the Declaration of Independence and the Constitution.
ellauri181.html on line 612: But did you know that is not the end of the story? In his memoirs, shortly before his death Franklin was reflecting on the story of his virtues (which he told in his autobiography written mid-life) and he noted that he had come to feel a oneness with each of his 12 virtues. When he thought of the 13th virtue, he realized that he simply was not humble. Franklin had failed at his 13th virtue.
ellauri181.html on line 616: Franklin failed at the 13th virtue, Humility. Why? Was the most difficult virtue on this list the last? Or was there another reason? YES! The answer is obvious and simple. Franklin had not failed at his virtues. He had succeeded at each ofhis twelve virtues. He failed at a virtue that was not his, a virtue that had been given to him by someone else. Franklin failed at a virtue that he did not value. He failed at doing something someone else valued and suggested to him as a value.
ellauri181.html on line 618: How then might we learn from Franklin's example? Yes, can we learn that we should only be bothered with what matters most to us. Yes! Perhaps the single most important lesson in life would be that we must learn what matters most to us! A lesson to you oversears teachers: model what you would teach, because you teach first by modeling. Teach what you would live but remember the failure of Ben's Quaker friend. It is not possible to give someone a value they would not own.
ellauri181.html on line 620: Note Franklin's is just a list of virtues. He did not need t spell out the value implicit in them. It is the same as held in highest esteem by Scrooge McDuck, who lived up to Franklin's virtues: MONEY! Money money money, money makes the world go around. Megabucx, greenbacx, cash, capital gain and assez.
ellauri181.html on line 634: To appreciate significance of the much sought after Start-Shosse one must be familiar with peculiarities of Soviet bike industry. Nimittäin Harkov oli ikivanha (1500-l. perustettu) venäläinen kaupunki jonka yleisliittolaiset ukrainalaistivat myöhemmin. Ei ois kannattanut. Nyt ovat hienot polkupyörät joutumassa näsien käsiin. Hampaita ainakin ois syytä varoa.
ellauri181.html on line 641: Naisen X- ja miehen Y-kromosomi tuottavat 1,6-prosenttisen geneettisen eron. Se on samaa luokkaa kuin miehen ja urossimpanssin ero. Olisi ihme, jollei se aiheuttaisi seurauxia. Sukupuolisidonnaisen lääketieteen pioneereihin kuuluva Columbian yliopiston sydäntautiopin professori Marianne Legato esittelee niitä tukun kirjassaan Mixi miehet eivät muista mitään ja naiset liiankin hyvin.Naisen iho on kymmenen kertaa herkempi kosketuxelle ja paineelle kuin miehen. Naisen hajuaisti on tarkempi ja herkistyy lisää munasolun irtoamisen aikaan. Koska X-kromosomi ohjaa värinäöstä vastaavien silmän tappisolujen muodostumista, naisen kahta X-kromosomia pidetään naisen vivahteikkaamman värisilmän perustana. Miehellä on runsaammin tappisoluja ja naisella reikäsoluja. Simpanssilla on eniten pyllynreikäsoluja. Myös luontaiset mielenkiinnon kohteet ja niihin liittyvät kyvyt eroavat. Tyttövauvat erottavat perheenjäsenet muista ihmisistä jo 12-viikkoisina, mutta poikavauvat ovat etevämpiä löytämään kadonneet lelut. Miehen on vaikea käsittää, miten nainen havaizee likaisen sukan huoneen nurkasta mutta osuu peruuttaessaan autotallin ovenpieleen. Miehen kyky hahmottaa tilaa onkin neljä kertaa parempi kuin naisen. Mies kärsii sisätilakateudesta, nainen penixestä.
ellauri181.html on line 649: Testosteroni auttaa kortisolia hajoamaan. Tämä oli luolamiehelle edullista, koska jos hän olisi muistanut elävästi, miten kylmä edellisellä mammutinmezästysreissulla oli tai miten ikävästi jalkaan tullutta haavaa särki, hän ei olisi enää lähtenyt mezälle. Kortisolin puuttumisen varjopuolena on, ettei mies pelästy vaaroista tai opi töppäyxistä yhtä herkästi kuin nainen. Tämä voi johtaa toistuvaan hölmöilyyn erityisesti nuorilla miehillä, joiden veren testosteronipitoisuudet ovat huipussaan. Myöhemin isyys näyttää nostavan miehen veren kortisolipitoisuutta puolella, ja avioliitossa eläminen vähentää testosteronin määrää. Psykologian professori Göte Nyman ja sosiaalipsykologi Martti Puohiniemi ovat tutkailleet suomalaisen miehen arvoja, rooleja ja tunteita mainiossa kirjassaan Mies. Heidän mielestään erityisesti nuorille miehille sattuu ja tapahtuu, koska miehen hartain toive on olla rohkein ja paras – jos ei muussa niin edes hölmöilyssä. Kaverit arvostavat Duudson-tarinoiden kertojaa. Testosteroni pitää huolen siitä, että kisailu ja varsinkin voittaminen energisoivat miestä. Nainen kauhistuu tarpeettomien riskien ottamista eikä koe kilpailua rakentavaxi vaan liiallisen kortisolin vuoxi fyysisesti epämiellyttäväxi.
ellauri182.html on line 39:
The Meaning of Life
ellauri182.html on line 41: In the face of death and loneliness, Mikage searches for meaning in her life. She tries to overcome the “leaden hopelessness” that plagues her. Mikage “can’t believe in the gods,” and thus does not have the religion that gives many people meaning in life. Instead, she looks to the other characters and to herself for meaning. Eriko is a model of strength and gives Mikage advice on how to handle despair and the loss of meaning. Yuichi gives meaning to Mikage in the form of relationship, of having someone to cook for.
ellauri182.html on line 43: At times in the story, Mikage thinks about fat and freedom fries while searching for meaning. Despite believing in premonitions, she does not believe in fate, but in the individual freedom of “constantly making choices.” I realized that the world did not exist for my benefit. Hoo hoo jaa jaa. Keskittyisit bansku vaan tekemään niitä kylmiä paloja. Maaginen realismi on syvältä.
ellauri182.html on line 76: Sotaro (“soh-TAH-roh”) is Mikage’s old boyfriend. He is tall, cheerful, and the eldest son of a large family. At one time Mikage loved Sotaro’s “lively frankness,” but his straightforward manners have become “obnoxious.” Sotaro’s aggressive personality bothers Mikage because she “couldn’t keep pace with it.” Sotaro says derogatory things about Yuichi, and informs Mikage that Yuichi has a girlfriend. Sotaro has something in common with Vitali Razumov.
ellauri182.html on line 78: At Yuichi’s home, Mikage is introduced to Eriko and soon finds out that Yuichi’s mother was once his father; s/he is a transsexual who runs a club of some sort. Eriko is a clear allusion to Banana's daddy. Yuichi hints that s/he has undergone a sex change, when he tells Mikage that s/he has “had everything ‘done.’” There is a hole now where the pecker used to be.
ellauri182.html on line 80: Eriko (“Eh-REE-koh Tah-NAH-bee”) is Yuichi’s mother, who invites Mikage to stay at his/her home. Eriko is a transsexual and had previously been Yuichi’s father. Mikage’s first impression of Eriko is “overwhelming.” Mikage describes him/her as “an incredibly beautiful wo/man” who “seemed to vibrate with life force.” Eriko represents an ideal of feminine beauty, charm, and strength for Mikage. At times, Mikage finds it hard to believe that this woman had once been a man, or is still a man—some ambiguities over Eriko’s gender remain, both for the reader and for the characters. Yuichi refers to Eriko as both his mother and father, and other characters refer to Eriko as both “she” and “he.” Mikage could easily keep pace with Eriko.
ellauri182.html on line 82: Mikage is not religious, but believes in elements of the mystical and superstitious. She “can’t believe in the gods,” but for a warm bed, she “thanked the gods—whether they existed or not.” In despair, she “implored the gods: Please, let me live.” She also has a dream that comes partially true. Ergo Mikage relates to American culture. She looks up to Eriko as an ideal of feminine beauty, charm, and strength, although Eriko was once, or still is, a man - or is s/he?
ellauri182.html on line 87: The second part of the story begins with a shock: Eriko died in the autumn. A man at his/her club has stalked and killed him/xsher in a hate crime. Later that night, alone, Mikage recalls a conversation she had with Eriko, during which Eriko explained why s/he became a woman.
ellauri182.html on line 89: Near the climax of the story, Mikage runs into Chika at a laundry. Chika (“Chih-KA”), a transsexual, is the head “girl” at Eriko’s club, which Eriko gives her when s/he dies.
ellauri182.html on line 94: The 1989 film centers around Mikage, a young woman who loses her parents when young. She grows up in a lonely household with her grandmother who dies when Mikage reaches adulthood. Grief-stricken, she finds solace in the kitchen. Yuichi, a friend of Mikage's deceased grandmother, invites her to live with him and his mother. Then Mikage discovers that Yuichi's mother is actually her cross-dressing father. On the other hand, Mikage realizes that the wealth of gadgetry in Yuichi's kitchen is lovingly detailed... --- Unfortunately, that's all, this film is water under the bridge, overtaken by a 2019 gory crime film of the same name.
ellauri182.html on line 104: Symbolism appears throughout Yoshimoto’s story. For the protagonist, kitchens symbolize places of contentment, safety, and healing. Mikage claims, “to me a kitchen represents some distant longing engraved on my soul.” When she is despondent, her dreams of kitchens keep her going. She takes to the kitchen and learns cooking as a way of overcoming feelings of meaninglessness and despair; cooking represents her new attitude toward life. Like kitchens and cooking, food also plays a symbolic role in the story. Mikage is constantly presenting her friends with food; her life changes when she takes a job at a cooking school; and the climax of the story occurs when Mikage brings a dish of special food to Yuichi in his secluded hotel room. Eat my shorz.
ellauri182.html on line 110: A few generations ago in Japan, food preparation was considered a lower class occupation; in economically advantaged households, servants frequently provided the cooking. By the mid-1980s, and as reflected in “Kitchen,” food preparation has become a respectable career as well as an art form. Kitchens are now the showcases of Japanese consumer wealth, filled with new technologies and electronic gadgets, and artful cuisine reflects social sophistication.
ellauri182.html on line 111: Mikage discovers, “a delightful German-made vegetable peeler—a peeler to make even the laziest grandmother enjoy slip, slipping those skins off.”
ellauri182.html on line 113: The Marshall Plan brought Western ideas and a free market economy to what had been an old and traditional culture. in the mid-1980s, Japan has a booming industrial economy, bolstered by its exports of automobiles and electronics to the West. Japanese society has become more materialistic than ever, influenced by its wealth and the consumerism imported from America. Mikage acknowledges this consumerism when she says of her friends, “these people had a taste for buying new things that verged on the unhealthy.” Mikage’s generation has been brought up on television and American culture; she mentions an American sitcom and Disneyland in her narrative. One character in the story is wearing “what is practically the national costume, a two-piece warmup suit,” a style imported from America. In Japan, Yoshimoto’s generation is called the shinjinrui, a generation that has grown up in a wealthy, technological society exposed to American values. Shinjinrui was new breed of humans (used to refer to the post-war generation, who have different ideals and sensibilities). Japan's Generation X.
ellauri182.html on line 115: Some reviewers thought Kitchen was superficial in style and substance, and overly sentimental. Todd Grimson in the Los Angeles Times Book Review wrote that, ‘“Kitchen’ is light as an invisible pancake, charming and forgettable ... The release of information to the reader seems unskilled, or immature, weak in narrative or plot.” Elizabeth Hanson of the New York Times Book Review took issue with the overall effect of the book, writing that “the endearing characters and amusing scenes in Ms. Yoshimoto’s work do not compensate for frequent bouts of sentimentality.” Hanson added that the book’s main appeal for English-language readers “lies in its portrayal of the lives of young Japanese who are more into food and death than sex. EAT! KILL! but do not FUCK!".
ellauri182.html on line 117: As Mikage and Yuichi’s relationship develops, one of the first signs that they are drawing closer is a shared dream that they experience. In the dream, Yuichi tells Mikage that he has a desire to eat ramen, a noodle soup. Shortly after awakening from the dream, Yuichi, in real life, acknowledges his hunger. “I just woke up and I’m starving. I was thinking, hmm, maybe I’ll make some instant ramen noodles.” Instead of love, she thinks of food. It is through food, as is shown in this scene and many scenes to follow, that Mikage finds her mouth. Climbing to the balcony with her body mass was an existential feat.
ellauri182.html on line 120: The importance of food in contemporary Japanese culture mirrors many of the sentiments of Yoshimoto’s book. John Ashburne, in “World Food Japan,” emphasizes that Japan is a nation characterized by its obsession with food.
ellauri182.html on line 121: A Japanese lunch invitation cannot be likened to the statement, “let’s grab a burger.” Ashburne offers the opinion that “it’s an invitation to commune over food, to bond in a primal act of mutual celebration, to reinforce group identities, or welcome outsiders into the fold.”
ellauri182.html on line 123: Quoting Zen master Dogen-zenji’s “Instructions for the Zen Cook,” (circa 1237), Ashburne relays the words of the great Zen master on the simple act of washing rice and cooking it. Dogen-zenji states, “Keep your eyes open. Do not allow even one grain of rice to be lost. Wash the rice thoroughly, put it in the pot, light the fire and cook it.” He then adds, “There is an old saying that goes, ‘see the pot as your own head; see the water as your life-blood.’” Vittu et on anaalia puuhastelua ruuan kanssa. Ei ruualla saa leikkiä. Se on jumalan viljaa.
ellauri182.html on line 129: Existential heroes in literature have often been plagued with despair and profound loneliness. Another philosopher that existentialists have turned to is Søren Kierkegaard (1813-1855), who called this despair “the sickness unto death.”
ellauri182.html on line 130: Sartre urged the personal freedom of choice in the face of life’s unknowns, and claimed that seizing freedom was each person’s duty. These ideas of free will and personal responsibility are also introduced in “Kitchen.” Mikage makes the statement: “People aren’t overcome by situations or outside forces; defeat invades from within,” when she begins to realize that she has responsibility for her own life and its pain. Other people can no longer help her; she must take charge of things herself, “with or without” Yuichi.
ellauri182.html on line 131: Once again, the existentialist idea appears that personal freedom comes at the expense of going against the mainstream crowd. This relates to existentialism because existential characters tend to focus on the personal rather than the political, and existential characters are alienated by the size and scope of the modern economic system. It is economic liberalism's religion. Euu yecch. Sartre käytti paljon mustetta kuvataxeen oxentamista. Varmaan sitä izeäänkin etoi peilikuvansa.
ellauri182.html on line 133: Toward the climax of the story, when Mikage is climbing a hotel balcony in a daring moment of “utter desperation,” she contemplates the concept of free will. Up to this point in the story, Mikage has tended to believe in fate and in premonitions, which are beliefs that other powers are making decisions for her. She has also stated that “we have so little choice,” and that “we live like the lowliest worms.” Undergoing an existential change, Mikage finally admits to herself and the reader that human beings are ultimately free because “we’re constantly making choices. With the breaths we take every day, with the expression in our eyes, with the daily actions we do over and over, we decide.” She states that even when people think that they are being acted upon by outside forces, they are in reality choosing their situations and actions, sometimes subconsciously.
ellauri182.html on line 136: In Japanese fiction of the seventeenth and eighteenth century, homosexuality was often celebrated for this reason: boys’ love was considered to be purer than the heterosexual kind; it was uncontaminated by the demands of reproduction and other family duties.
ellauri182.html on line 137: Marriage for most Japanese women is still a social trap, commonly known as “the graveyard of life.” It means the end of a career, of economic independence. And since heterosexual love in Japan usually means marriage, an increasing number of career women are stuck with celibacy, with or without trips abroad.
ellauri182.html on line 139: The alternative is of course the sexless intimacy of the fag hag and her chosen friends. The heroines of Yoshimoto’s fiction are not exactly fag hags, nor are they innocent. Mikage and Satsuki are young women. But grown-up sexual relationships are still beyond their grasp. Instead, in the security of their private kitchens, they dream nostalgic dreams, and shed melancholy tears about the passing of time. This is the stuff of great Japanese poetry, and absolute kitsch. Yoshimoto Banana is not yet a mistress of poetry, but she is a past master of kitsch.
ellauri182.html on line 141: “The tone of Yashimoto’s stories is strange, for it veers from childlike naivete to flights of bizarre fancy, which is just like most of Japanese comic books for teenagers.” the publicity photograph of Yoshimoto Banana, hugging her little puppy dog, is cuteness personified. The fact that her father is the most famous philosopher of the 1960s new left gives her name an extra air of incongruousness, as though there were a young German novelist called Banana Habermas. It's daddy's fault! Banana is daddy's girl. Daddy oli sille isänä ja äitinä.
ellauri182.html on line 146: Banaani on keltainen päältä ja valkoinen sisältä. Banaanin isäpappa oli professionaali takinkääntäjä. Antoi edestä ja takaaki. Il est souvent appelé « Ryumei » prononciation chinoise de son prénom. Rei Shimurasta opin että tää on tapana kun japsu vihitään zen-räkämunkixi. Lyyrikko jolta ei ole käännetty yhtään runoa. Kriitikko joka enimmäxeen riiteli. Käänteli koko ajan takkia mutta sai takin takas oikein päin vanhana. Takaaki 隆明 lung 'prosperity' + ming 'moon' jap. ryu mei.
ellauri182.html on line 164: Shin Buddhism is the most widely practiced branch of Buddhism in Japan.
ellauri182.html on line 166: Jōdo Shinshū (浄土真宗, "Puhdas maa tosi oppi"), also known as Shin Buddhism or True Pure Land Buddhism, is a school of Pure Land Buddhism. It was founded by the former Tendai Japanese monk Shinran.
ellauri182.html on line 167: Shinran left Mount Hiei to study under Hōnen for the next six years. Hōnen (1133–1212) another ex-Tendai monk, left the tradition in 1175 to found his own sect, the Jōdo-shū or "Pure Land School". From that time on, Shinran considered himself, even after exile, a devout disciple of Hōnen rather than a founder establishing his own, distinct True Pure Land school.
ellauri182.html on line 169: Nianfo (Chinese: 念佛; pinyin: niànfó, Japanese: 念仏 (ねんぶつ, nenbutsu), Korean: 염불; RR: yeombul, Vietnamese: niệm Phật, "laula Buddha") is a term commonly seen in Pure Land Buddhism. In the context of Pure Land practice, it generally refers to the repetition of the name of Amitābha. It is a translation of Sanskrit buddhānusmṛti (or, "recollection of the Buddha").
ellauri182.html on line 171: During this period, Hōnen taught the new nembutsu-only practice to many people in Kyoto society and amassed a substantial following but also came under increasing criticism by the Buddhist establishment there. Among his strongest critics was the monk Myōe and the temples of Enryaku-ji and Kōfuku-ji. The latter continued to criticize Hōnen and his followers even after they pledged to behave with good conduct and to not slander other Buddhists.
ellauri182.html on line 173: In 1207, Hōnen's critics at Kōfuku-ji persuaded Emperor Toba II to forbid Hōnen and his teachings after two of Imperial ladies-in-waiting converted to his practices. Hōnen and his followers, among them Shinran, were forced into exile and four of Hōnen's disciples were executed. Shinran was given a lay name, Yoshizane Fujii, by the authorities but called himself Gutoku "Stubble-headed One (nukkapää)" instead and moved to Echigo Province (today Niigata Prefecture).
ellauri182.html on line 175: It was during this exile that Shinran cultivated a deeper understanding of his own beliefs based on Hōnen's Pure Land teachings. In 1210 he married Eshinni, the daughter of an Echigo aristocrat. Shinran and Eshinni had several children. His eldest son, Zenran, was alleged to have started a heretical sect of Pure Land Buddhism through claims that he received special teachings from his father. Zenran demanded control of local monto (lay follower groups), but after writing a stern letter of warning, Shinran disowned him in 1256, effectively ending Zenran's legitimacy.
ellauri182.html on line 176: Some of Shinran's disciples founded their own schools of Shin Buddhism, such as the Bukkaku and Kosovo, in Kyoto. Early Shin Buddhism did not truly flourish until the time of Rennyo (1415–1499), who was 8th in descent from Shinran. Through his charisma and proselytizing, Shin Buddhism was able to amass a greater following and grow in strength.
ellauri182.html on line 178: Rennyo is generally credited by Shin Buddhists for reversing the stagnation of the early Jōdo Shinshū community, and is considered the "Second Founder" of Jōdo Shinshū. His portrait picture, along with Shinran's, are present on the onanizing (altar) area of most Jōdo Shinshū temples. However, Rennyo has also been criticized by some Shin scholars for his engagement in medieval politics and his alleged divergences from Shinran's original thought.
ellauri182.html on line 180: In contemporary times, Jōdo Shinshū is one of the most widely followed forms of Buddhism in Japan, although like other schools, it faces challenges from many popular Japanese new religions, or shinshūkyō, which emerged following World War II as well as from the growing secularization and materialism of Japanese society.
ellauri182.html on line 181: Shin Buddhism (sääribuddhalaisuus) can be understood as a "practiceless practice", for there are no specific acts to be performed such as there are in the "Path of Sages". In Shinran's own words, Shin Buddhism is considered the "Easy Path" because one is not compelled to perform many difficult, and often esoteric, practices in order to attain higher and higher mental states.
ellauri182.html on line 183: A pure land is the celestial realm of a buddha or bodhisattva in Mahayana Buddhism. The term "pure land" is particular to East Asian Buddhism (Chinese: 淨土; pinyin: Jìngtǔ) and related traditions; in Sanskrit the equivalent concept is called a "buddha-field" (Sanskrit buddhakṣetra). The various traditions that focus on pure lands have been given the nomenclature Pure Land Buddhism. Pure lands are also evident in the literature and traditions of Taoism and Bon.
ellauri182.html on line 185: Amitābha is the principal buddha in Pure Land Buddhism, a branch of East Asian Buddhism. In Vajrayana Buddhism, Amitābha is known for his longevity attribute, magnetising Western attributes of discernment, pure perception and purification of the aggregates with a deep awareness of emptiness of all phenomena. According to these scriptures, Amitābha possesses infinite merit resulting from good deeds over countless past lives as a bodhisattva named Dharmākara. Amitābha means "Infinite Light", and Amitāyus means "Infinite Life" so Amitābha is also called "The Buddha of Immeasurable Light and Life". Kuulostaa ihan määzhik kortilta.
ellauri182.html on line 187: As in other Pure Land Buddhist schools, Amitābha is a central focus of the Buddhist practice, and Jōdo Shinshū expresses this devotion through a chanting practice called nembutsu, or "Mindfulness of the Buddha [Amida]". The nembutsu is simply reciting the phrase Namu Amida Butsu ("I take refuge in Amitābha Buddha"). Jōdo Shinshū is not the first school of Buddhism to practice the nembutsu but it is interpreted in a new way according to Shinran. The nembutsu becomes understood as an act that expresses gratitude to Amitābha; furthermore, it is evoked in the practitioner through the power of Amida's unobstructed compassion. Therefore, in Shin Buddhism, the nembutsu is not considered a practice, nor does it generate karmic merit. It is simply an affirmation of one's gratitude. Indeed, given that the nembutsu is the Name, when one utters the Name, that is Amitābha calling to the devotee. This is the essence of the Name-that-calls.[7]
ellauri182.html on line 188: Note that this is in contrast to the related Jōdo-shū, which promoted a combination of repetition of the nembutsu and devotion to Amitābha as a means to birth in his pure land of Sukhavati.
ellauri182.html on line 190: In another departure from more traditional Pure Land schools, Shinran advocated that birth in the Pure Land was settled in the midst of life. At the moment one entrusts oneself to Amitābha, one becomes "established in the stage of the truly settled". This is equivalent to the stage of non-retrogression along the bodhisattva path.
ellauri182.html on line 191: Many Pure Land Buddhist schools in the time of Shinran felt that birth in the Pure Land was a literal rebirth that occurred only upon death, and only after certain preliminary rituals. Elaborate rituals were used to guarantee rebirth in the Pure Land, including a common practice wherein the fingers were tied by strings to a painting or image of Amida Buddha. From the perspective of Jōdo Shinshū such rituals actually betray a lack of trust in Amida Buddha, relying on jiriki ("self-power"), rather than the tariki or "other-power" of Amida Buddha. Such rituals also favor those who could afford the time and energy to practice them or possess the necessary ritual objects—another obstacle for lower-class individuals. For Shinran Shonin, who closely followed the thought of the Chinese monk Tan-luan, the Pure Land is synonymous with nirvana.
ellauri182.html on line 193: The goal of the Shin path, or at least the practicer's present life, is the attainment of shinjin in the Other Power of Amida. Shinjin is sometimes translated as "faith", but this does not capture the nuances of the term and it is more often simply left untranslated.[8] The receipt of shinjin comes about through the renunciation of self-effort in attaining enlightenment through tariki. Shinjin arises from jinen (自然 naturalness, spontaneous working of the Vow) and cannot be achieved solely through conscious effort. One is letting go of conscious effort in a sense, and simply trusting Amida Buddha, and the nembutsu.
ellauri182.html on line 195: For Jōdo Shinshū practitioners, shinjin develops over time through "deep hearing" (monpo) of Amitābha's call of the nembutsu. According to Shinran, "to hear" means "that sentient beings, having heard how the Buddha's Vow arose—its origin and fulfillment—are altogether free of doubt."[9] Jinen also describes the way of naturalness whereby Amitābha's infinite light illumines and transforms the deeply rooted karmic evil of countless rebirths into good karma. It is of note that such evil karma is not destroyed but rather transformed: Shin stays within the Mahayana tradition's understanding of śūnyatā and understands that samsara and nirvana are not separate. Once the practitioner's mind is united with Amitābha and Buddha-nature gifted to the practitioner through shinjin, the practitioner attains the state of non-retrogression, whereupon after his death it is claimed he will achieve instantaneous and effortless enlightenment. He will then return to the world as a Bodhisattva, that he may work towards the salvation of all beings.
ellauri182.html on line 203: Toi jonkun taikasanan lakkaamaton hokeminen on tosi yleinen meemi uskonnoissa. Kai se on joku yritys pitää ajatuxet poissa pahanteosta. Ehkä se toimii vastalääkkeenä skizofreniaan. Yhtämittainen pälätys hukuttaa hajaäänet kuulumasta kallon sisältä.
ellauri182.html on line 209: Cross-national epidemiological studies show that prevalence rates of common mental disorders (i.e. depression, anxiety disorders, and post traumatic ressi) vary considerably between countries, suggesting cultural differences. In order to gather evidence on how culture relates to the aetiology and phenomenology of mental disorders, finding meaningful empirical instruments for capturing the latent (i.e. non-visible) construct of 'culture' is vital. In this review, we suggest using value orientations for this purpose. We focus on Schwartz's value theory, which includes two levels of values: cultural and personal. We identified nine studies on personal values and four studies on cultural values and their relationship with common mental disorders. This relationship was assessed among very heterogeneous cultural groups; however, no consistent correlational pattern occurred. The most compelling evidence suggests that the relationship between personal values and mental disorders is moderated by the cultural context. Hence, assessing mere correlations between personal value orientations and self-reported symptoms of psychopathology, without taking into account the cultural context, does not yield meaningful results. This theoretical review reveals important research gaps: Most studies aimed to explain how values relate to the aetiology of mental disorders, whereas the question of phenomenology was largely neglected. Moreover, all included studies used Western instruments for assessing mental disorders, which may not capture culturally-specific phenomena of mental distress. Finding systematic relationships between values and mental disorders may contribute to making more informed hypotheses about how psychopathology is expressed under different cultural circumstances, and how to culturally adapt psychological interventions.
ellauri182.html on line 218: Kirjallisuussiten of-common-themes/">jättimäinen luettelo yleisistä teemoista on "jännästi" vähän eri proosalle, runoudelle ja leffoille. Ehkä jotkut aiheet on liian monimutkaisia leffoille ja liian arkisia runoille? Proosan aiheet on lausemaisempia ja niissä on usein mukana joku opetus. Mutta onko runo- tai leffa-aiheita joita ei sovi käsitellä proosassa? Onko proosa, runot ja leffat yleisesti ottaen tarkoitettu eriluonteisille ihmisille ja sixi niiden teematkin on erilaisia, vastaten yleisön (ja/tai väsääjien) luonteenomaisia harrastuxia ja arvomaailmoja? Vai onko tässä otannallinen vääristymä. Se on todennäköistä. Sopii toivoa, että netti ym. julkisuudessa esiintyvien termiittiapinoiden pärstien ja mielipiteiden tomppelius on vääristymä sekin, eli esiin nousevat pahimmat paskakökkäreet kuin kerma maidon pinnalle. Vaikka toisaalta, tavallset turvelothan ne kökkäreet esiin nostavat kuin 200M kärpästä, Google-äänestyxellä.
ellauri182.html on line 231: Muita polttavimpia kysymyxiä: Can you feel the love tonight? Can you geet pregnant on your period? Can one get pregnant from precum? Can dogs eat cucumber? Why is my poop green? Why should we hire you? Why are cats afraid of precumber? Why did I get married? How to tie a tie? How to lose weight? How to get away with murder? Where is my refund? Where is my mind? Which Disney princess are you? Which side is your appendix on? Who wants to be a millionaire? Who won the powerball?
ellauri182.html on line 248: Talking about one’s problems can be a great way to get something off your chest. While it is okay to admit that you’re having a hard time, as with other “negative” topics, try to not come across as someone who’s just complaining all the time without actually trying to change anything. Girls don't spread legs for whiners.
ellauri182.html on line 267: 26. Awkward of annoying topics ellauri182.html on line 318: Biden ärisi kansakunnan tilapuheessa Putinille ilmeellä, jota ymmärtävät rebublikaanitkin. Sota on siitä hienoa että kiistelevien apinoiden napina hiljenee xenofobisemman viholliskuvan edessä. Kansakunta ryhdistäytyy ja järjestäytyy johtajansa taaxe. Juuri senpä takia "Ukrainan selkkauxen" sotaakäyvät osapuolet yxituumaisesti välttävät verisiä lehtikuvia ja sinkkiarkkuja.
ellauri182.html on line 321: In contrast, primates such as chimpanzees do not show such signs of effort.
ellauri182.html on line 324: Scientists from the University of Plymouth studied the faces of children and chimpanzees as they completed a series of unsolvable tasks.
ellauri182.html on line 328: Meanwhile, the chimpanzees did not show signs of effort - despite failing to complete the tasks. Well at least the baboons don't.
ellauri182.html on line 329: Researchers believe that humans might use the expressions as a way of calling for help from others.
ellauri182.html on line 342: phonological system. These are the voiced stops, the affricates, some of the
ellauri182.html on line 352: for other sounds. It is most common to use a cluster of a dental stöp and a
ellauri182.html on line 364: If we look at the examples already mentioned, most of them are neuter,
ellauri182.html on line 385: Another group of compounds are hybrids, where a part of a word is
ellauri182.html on line 387: bjútíblundur "beauty sleep", bleiserjakki "blazer jacket", ginflaska "bottle of ellauri182.html on line 390: But times are changing, Icelandic society is constantly under the pressure of new
ellauri182.html on line 393: English influence on the vocabulary and structure of the language.
ellauri182.html on line 395: No Major Impact on Iceland's Environment - Iceland Monitor. Icelandic authorities believe that the proposed construction of a nuclear power station in Sizewell, Suffolk County, on the east coast of England, will not have a major impact on the icelandic environment.
ellauri182.html on line 419: The Zen circle is a simple, stark black circle usually painted on white paper in ink. Typically the circle is said to represent the material world that continues endlessly without cessation. There is a beginning to life (where the brush first touches the paper) and an end (where the brush leaves the paper), but this beginning and end continue one after the other, thereby signifying the wheel of birth, death and rebirth. The space within that circle is the emptiness, or the void, the understanding of which lies at the heart of Zen and the experience of which is the goal of meditation.
ellauri182.html on line 423: All well and good, but I would like to suggest a very different lesson that can be learned. If you want to actively participate then grab a pencil, an eraser and a clean sheet of paper.
ellauri182.html on line 425: First simply draw a circle on the paper. It doesn't have to be very 'good' from an artistic point of view and an approximation is adequate.
ellauri182.html on line 437: What is inside and what is outside is the same. Plain white paper. The circle - the idea of separation - is an illusion. The circle, which creates the duality of 'inside' and 'outside' or 'here' and 'there' is a false representation. The cycle of 'life' and 'death' that the circle shows is itself nothing more than a trick of the conscious mind that habitually creates opposites where none in fact exist. You're actually dead already.
ellauri182.html on line 445: Finally take the time to meditate on the meaning of the Zen circle in a fuller sense and how its secret applies to your life. I have only scratched the surface here; there is so much more to discover and share.
ellauri183.html on line 50: Malamuutti piti leffoista ja kertoi kavereille niiden juonia. He was especially fond of Charlie Chaplin's comedies. Silläkin oli hullu veli Sakari. Malamud's mother, Bertha, and his brother, Eugene, were both mentally ill. Bertha died when Bernard was 15, possibly a suicide. Sakari eli kovan ja yxinäisen elämän ja kuoli viisikymppisenä.
ellauri183.html on line 52: Bernien gradu koski Thomas Hardya. Sodan päätyttyä Malamuutti nai it.room.kat. goyn (Ann de Chiara) Oregonista vasten molempien vanhempien tahtoa. Bernhardilaiskoira alkoi kirjoittaa 60-luvulla Oregonin maamieskoulussa. Living out West in Oregon for ten years (1949-61) gave Malamud a sense of home, however temporary. "It was where my wife had a feeling of rooz: our daughter was born there." Tytär Janna Smith on mun ikäinen ja antaa psykoterapiaa halukkaille. Kirjoitti Berniestä kirjan My father was a book. Malamud was Jewish, an agnostic, and a humanist.
ellauri183.html on line 55: agnostic: The English biologist Thomas Henry Huxley coined the word agnostic in 1869, and said "It simply means that a man shall not say he knows or believes that which he has no scientific grounds for professing to know or believe."
ellauri183.html on line 56: Earlier thinkers, however, were Sanjaya Belatthaputta, a 5th-century BCE Indian philosopher who expressed agnosticism about any afterlife, and Protagoras, a 5th-century BCE Greek philosopher who expressed agnosticism about the existence of the gods.
ellauri183.html on line 58: humanist: The word "humanism" derives from the Latin concept humanitas, which was first used by Cicero to describe values related to economic liberal education. The word disappeared for the dark middle ages and reappeared during the Italian Renaissance as umanista and reached the English language in the 16th century. The word "humanist" was used to describe a group of studenz of classical literature and those advocating for education based on it. In the early 19th century, the term Humanismus was used in Germany equivocally and it re-entered the English language second time anally. The more popular use signifying a non-religious approach to life, implying an antithesis to theism, viz. atheism.
ellauri183.html on line 59: In the 20th century, the word was further refined, acquiring iz contemporary meaning of a naturalistic approach to life, focusing on the well-being and freedom of humans. Siinä on luoja korvattu luomakunnan herralla. Termiittiapina palvoo avoimesti omaa raidallista persettään. Jotakinhan pitää aina palvoa. Lähteet:
ellauri183.html on line 61: Norman, Richard (2015). "Life Without Meaning?". In A. C. Grayling (ed.). The Wiley Blackwell Handbook of Humanism. Andrew Copson. John Wiley & Sons. pp. 325–246. ISBN 978-1-119-97717-9.
ellauri183.html on line 63: Nida-Rümelin, Julian (2009). "Philosophical grounds of humanism in economics". In Heiko Spitzeck (ed.). Humanism in Business. Shiban Khan, Ernst von Kimakowitz, Michael Pirson, Wolfgang Amann. Cambridge University Press. ISBN 978-0-521-89893-5.
ellauri183.html on line 68: In 1974, philosopher Sidney Hook defined humanism and humanisz by negative characteristics. According to Hook, humanisz are opposed to the imposition of one culture in some civilizations, do not belong to a church or established religion, do not support dictatorships, do not justify violence for social reforms or are more loyal to an organization than their abstract values. Hook also said humanisz support the elimination of hunger and improvemenz to health, housing, and education. No sitä varsinkin.
ellauri183.html on line 71: Philip Roth: "A man of stern morality, Malamud was driven by the need to consider long and seriously every last demand of an overtaxed, overtaxing conscience torturously exacerbated by the pathos of human need unabated." Philip yritti tossa mahduttaa ehkä vähän liikaakin yhteen virkkeeseen.
ellauri183.html on line 72: Saul Bellow: "Let me add on my own behalf that the accent of hard-won and individual emotional truth is always heard in Malamud's words. He is a rich original of the first rank."
ellauri183.html on line 76: Loppuikänsä Bernad opetti luovaa kirjoittamista Vermontissa Benningtonin naisten collegessa. Ann joka oli sentään käynyt Cornellin typed his manuscripz and reviewed his writing. Oliko Berniellä sillä aikaa jimbajambaa coedien hameissa? New York Times tietäisi muttei kerro ilmaisexi. In the book The Natural by Bernard Malamud the main character Roy Hobbs had a very distinct flaw, a flaw that millions of American men and women both have..... an obsession with sex which affected his character and which made him a very unsuccessful man.
ellauri183.html on line 78: His deep belief that one should live morally crashed into his premise that one should live fully. Yep, I bet he did shag his coeds. Janna Malamud Smith is the author of An Absorbing Errand: How Artisz and Crafzmen Make Their Way to Mastery; A Potent Spell: Mother Love and the Power of Fear; and Private Matters: In Defense of the Personal Life. Her titles have been New York Times Notable Boox and A Potent Spell was a Barnes and Noble "Discover Great New Writers" pick. She has written for the New York Times, the Boston Globe, and the Threepenny Review, among other publications. A practicing psychotherapist, she lives with her husband and two children in Massachusetz.
ellauri183.html on line 80: Faulty interpretations can create much disappointment, as in the movie version of his novel The Fixer, "Horrible. That thing went to five different writers. Edward Albee was one of them but he would only do it if he had full say over it. Dalton Trumbo finally wrote the screen play and he's a hack. The film should have been done as a sort of fable, in black and white. Instead, it was all galloping Cossacx and dancing girls: an overdone fake. And that sickens a writer--to see his book faked."
ellauri183.html on line 86: In a 1974 New York Review of Boox essay, Roth took on Malamud, his friend and literary father-figure, criticizing him for creating characters that were suffering Jews, virtuous victims, full of “righteousness and restraint,” lacking their stereotypical “libidinous or aggressive activities.” Though he didn’t use the phrase, Malamud had painted them as Christ-like in their poverty, pain, moral goodness, and quest for redemption. By contrast, the Christian characters, like Frank Alpine, were full of sexual lust and transgressive behavior — the bad goy to Morris Bober’s good Jew. “The Assistant,” Roth wrote, was a book of “stern morality.”
ellauri183.html on line 94: However, in a letter to his daughter a week after that dinner of reconciliation, Malamud voiced his true feelings: Roth, he said, had written a “foolish egoistic essay about my work” and had “certainly misinterpreted” “The Assistant.” The letter was not made public until 2006, some 20 years after Malamud’s death.
ellauri183.html on line 96: As a reward for winning the feud, U.S. President Barack Obama presented the 2010 National Lizardities Medal to novelist Philip Roth during a ceremony in the East Room of the White House, on March 2, 2011 in Washington, DC. Getty Images.
ellauri183.html on line 101: The apocalyptic gloom of his subject seems hopelessly out of place in this cheery, sun-washed house, a rambling white-frame idyll near Bennington College, where Malamud has taught for 20 years. A comforting percussion of cooking sounds comes from the big kitchen where his wife Ann, a chipper dynamo of a woman, is devising lunch; on the porch an old tiger tomcat lolls ingratiatingly; and in the distance the cloud-dappled foothills of the Green Mountains hover like a Yankee daydream.
ellauri183.html on line 103: And Malamud himself -- still frail from a recent illness -- at first appears an improbable Isaiah. With his tidy demeanor, incessant self-editing ("no, wait, there's a better word . . . ") and deadpan, scrupulous style, he could be the most successful publican in Galilee. He is uneasy with talking about himself ("that kind of stuff, it's not up his alley," says his publicity-hungry "friend" Philip Roth) and seems reluctant to start. He pauses to choose among several pairs of glasses, then sits down carefully, feet flat on the floor, long fingers knitted in his lap. Finally, with the anxious geniality of a brave man settling in for root canals, he says, "Now then, I think we can begin."
ellauri183.html on line 104: With God's Grace, Malamud risked a lash from the powers above. Already John Leonard in The New York Times has said it "groans under the weight of its many meanings . . . I find myself tired of masks on clowns." Nor are the unflattering treatment of Christianity and emphasis on evolution likely to delight Moral Majoritarians.
ellauri183.html on line 105: "One of the earliest letters I got was from a Jewish gentleman who wrote, 'Your father must be whirling in his grave!'" His father was a Yiddish-speaking Russian immigrant who had a small grocery store in Brooklyn.
ellauri183.html on line 106: "In many ways, I am a real child of the Depression. There was no money around, and until I could support my family, I didn't know what to do with my hands. That's the force of my strength of obligation. I am in many ways a strong-willed man."
ellauri183.html on line 107: He forbade television in the house until the late '50s to encourage Paul and Janna to read. And he set an example of "incredible and absolutely consistent discipline," reading every night in his slow, methodical way, underlining frequently. He doesn't prize material things all that highly, and the center of his life has always been his family and friends.
ellauri183.html on line 108: Malamud's work is infused with a baleful but robust humor, and the son says his father "has a Swiftian streak in him" which leads to the "kind of acerbic, satirical quality" apparent in "God's Grace."
ellauri183.html on line 111: Many critics dismiss Malamud as a "Jewish writer." But "that's a reduction of my accomplishment. It diminishes something. All men are Jews, he once said, and Jews are absolutely the very stuff of drama. I say nothing about the ladies."
ellauri183.html on line 112: He is irritatingly compared to Nobel laureate Isaac Bashevis Singer. "Don't lump me in with Singer. We're very different. I don't go in for the schlemiel interpretation. There's a difference of intent. I am serious. I have not given up the hero -- I simply use heroic qualities in small men like myself. There ought to be more heroes like myself. Idealism has become a strange word."
ellauri183.html on line 134: Venezia kauppiaassa on joku Jessica. Niin se oli se juutalainen misu, Shylockin tytär. In the play, she elopes with Lorenzo, a penniless Christian, and a chest of her father's money, eventually ending up in Portia and Bassanio's household. In the play's dramatic structure, Jessica is a minor but pivotal role. Her actions motivate Shylock's vengeful insistence on his "pound of flesh" from Antonio; her relationships with Lorenzo and Shylock serves as a mirror and contrast to Portia's with Bassanio and with her father; her conversion to Christianity is the end of Shylock's line's adherence to the Jewish faith.
ellauri183.html on line 136: of_venice'-7849.jpg" />
ellauri183.html on line 162: Kierkegaard predicted that his 1843 work Fear and Trembling would be translated into many different languages, and would secure iz author's place in history. He was right. But Fear and Trembling has also led to an enduring caricature of Kierkegaard as advocating a dangerously irrational and individualistic form of religious faith.
ellauri183.html on line 164: The book is written under a pseudonym, Johannes de silentio, who discusses the biblical story of Abraham's obedient response to God's command to sacrifice his only son, Isaac. Largely on the basis of this story, Abraham has come to be regarded within the Judeo-Christian tradition as the "father of faith". Reflecting on Abraham's willingness to kill his own son therefore provides Kierkegaard with an opportunity to raise difficult questions about the nature, and the value, of Christian faith.
ellauri183.html on line 166: In his lectures on the Book of Genesis in the 16th century, Martin Luther praised Abraham for his uncritical obedience to God – for the "blind faith" exhibited by his refusal to question whether it was right to kill Isaac. In the late 18th century, Immanuel Kant took the opposite view, arguing that Abraham should have reasoned that such an evidently immoral command could not have come from God. For Luther, divine authority trumps any claim on behalf of reason or morality, whereas for Kant there can be nothing higher than the moral law.
ellauri183.html on line 168: In Fear and Trembling, Kierkegaard follows Kant in emphasising that Abraham's decision is morally repugnant and rationally unintelligible. However, he also shows that one consequence of Kant's view is that, if nothing is higher than human reason, then belief in God becomes dispensable. Unlike both Kant and Luther, Kierkegaard does not promote a particular judgment about Abraham, but rather presenz his readers with a dilemma: either Abraham is no better than a murderer, and there are no grounds for admiring him; or moral duties do not constitute the highest claim on the human being. Fear and Trembling does not resolve this dilemma, and perhaps for a religious person there is no entirely satisfactory way of resolving it.
ellauri183.html on line 170: The dilemma is not unique to Abraham's situation. Kierkegaard was writing for 19th-century readers who regarded themselves as Christians – that is to say, as people who believed in the authority and goodness of God. By emphasising the difficulty of understanding Abraham's response to the divine command, he emphasises the difficulty of faith izelf. Implicit in his analysis of the story of Abraham is the question: would you do what Abraham did? How could you do such a thing? It seems unlikely that anyone who really thinx about these questions would conclude that he or she would have acted as Abraham did. Just as Abraham's faith is tested by God in the Book of Genesis, so the reader's own faith is tested by personal reflection on the biblical story.
ellauri183.html on line 172: Kierkegaard's point in Fear and Trembling is not to recommend blind faith in God, but to unsettle his readers' blind faith in themselves. That is to say, he seex to challenge their complacent assumption that they are Christians. Only when this assumption was abandoned, he thought, could people embark on the task of becoming a Christian.
ellauri183.html on line 174: However, Kierkegaard's Abraham does not just provide a paradigm of religious faith. If he is an admirable figure in spite of his murderous intentions, this is because he confronz with courage the loss of the person whom he loves most dearly. According to Kierkegaard, Abraham is a hero not by virtue of his obedience to God's command, but because he maintains his relationship to Isaac after giving him up.
ellauri183.html on line 180: When Abraham raises his knife over Isaac's body, this symbolises the fact that every human relationship is haunted by the prospect of death. Love always ends in loss, at least within this life. One response to this existential fact – perhaps the most common response – is to avoid the issue of mortality as much as possible. An alternative response is to face up to the inevitable pain of loss and to relinquish the beloved in advance, so to speak, by giving up hope of enjoying a happy relationship within this lifetime. (This "movement of resignation" is described as "monastic", although it does not literally entail becoming a recluse. It is an internal movement, an adjustment of expectations.) In Kierkegaard's view, this is more noble than the first option, but it is very far from the courage of Abraham, who continues to love Isaac and enjoy his relationship to him in full awareness of the suffering that his death would bring. This aspect of the interpretation of Abraham offered in Fear and Trembling suggesz that, far from being an individualist, Kierkegaard regards human relationships as essential to life.
ellauri183.html on line 182: In this text, the question of how to respond to the suffering associated with love and loss is closely connected to the question of how to live in relation to God. As many philosophers have pointed out – and as countless ordinary people have experienced at first hand – human suffering presenz a great challenge to belief in a just, loving, all-powerful God. For Kierkegaard, the testing of Abraham accentuates this challenge, and Abraham provides inspiration precisely because he manages to hold together an apparently irreconcilable contradiction: he believes that the God who commands him to do what is most terrible and painful is also the God who loves him. Again, according to this interpretation, the story of Abraham only testifies to the extraordinary difficulty of religious faith.
ellauri183.html on line 184: Abraham sovelsi Iisakin keisiin zen-filosofiaa: lakkaa ajattelemasta niin nouset korkeammalle leevelille. Kukahan tämänkin pähkähullun lurituxen kyhäsi? Joku sikki Clare Carlisle 11 v. sitten ja sai sen julki vielä Guardianissa. Hyi helvetti. Professor Clare Carlisle is Professor of Philosophy with Contact details at King's College.
ellauri183.html on line 186: Clare Carlisle studied philosophy and theology at Trinity College, Cambridge, gaining her BA in 1998 and her PhD in 2002, and she remains grateful to Trinity College for the scholarship that supported her doctoral studies. Her travels in India after completing her PhD deepened her interest in devotional and contemplative practices. She is the author of six boox, most recently On Habit (Routledge, 2014), Philosopher of the Heart: The Restless Life of Søren Kierkegaard (Allen Lane / Penguin / FSG, 2019), and Spinoza’s Religion: A New Reading of the Ethics (Princeton University Press, 2021).
ellauri183.html on line 188: Professor Carlisle joined King’s in 2011, and in addition to her research and teaching for the Department of Theology and Religious Studies she worx in the Office of the Dean as AKC Director. In 2015 she became an AKC (Associate of King’s College).
ellauri183.html on line 192: Is stealing from a small shop worse than from a chain? Clare Carlisle's moral QA column in Guardian. God's Lamb's report emphasises the severity of property crime, highlighting research by the Policy Exchange thinktank which found that half of burglary victims do not hear back from police after reporting the crime! By moral absolutism, shoplifting and burglary are both absolutely wrong, and equally as bad as fornication or murder.
ellauri183.html on line 194: Moral absolutism is certainly compatible with an acknowledgement that monetary value depends on circumstance. Jesus, for example, reinforced the 10 commandmenz, which unconditionally prohibit murder, adultery, theft and so on. But one day, when he was teaching in the temple, Jesus watched a poor widow put two small coins in the donation box, while rich people made much larger offerings. “This poor widow has put in more than all of them,” says Jesus, “because she, out of her poverty, has put in all she had to live on.” But by the criterion of moral absolutism they were just the same.
ellauri183.html on line 206: José Ortega y Gasset (Madrid, 9 de mayo de 1883-ibídem, 18 de octubre de 1955) fue un filósofo y ensayista español, exponente principal de la teoría del perspectivismo y de la razón vital e histórica, situado en el movimiento del novecentismo.
ellauri183.html on line 216: Kuuluisassa taantumupuheessa 1931 "El filósofo volvía a pedir a los republicanos que no falsificaran la República. Es frecuente reseñar la frase ¡No es esto, no es esto!. La República es una cosa. El radicalismo es otra."
ellauri183.html on line 221:
Su filosofia
ellauri183.html on line 258: The nuclear holocaust has come and gone. Only one man survives: paleologist Calvin Cohn, who happened to be safely, deeply underwater at the time. And, after some black-humor-ish conversations with God, Cohn is allowed to live—for a while, at least—and he finds himself on an island a la Robinson Crusoe, with a communicative chimp named Buz (product of chimp-speech experiments) as his only companion. Cohn, son of a rabbi, engages in existential, religious, and Talmudic speculations with the chimp—though he refrains from trying to convert him to Judaism. He must reexamine the basics of social interaction—when Buz gets too physically chummy ("If you had suckled the lad, could you marry him?"), when a friendly gorilla appears and causes jealousies, and, above all, when five more talking chimps appear... including the lisping Mary Madelyn, the object of everyone's sexual attention (including Cohn's).
ellauri183.html on line 260: Can a decent civilization be made from these creatures? Cohn believes that "if this small community behaved, developed, endured, it might someday—if some chimpy Father Abraham got himself born—produce its own Covenant with God." But such visions of a peaceful society are doomed, of course: envy, hatred, and violence inevitably ensue—and Cohn's mating with Mary Madelyn ("I have kept my virginity for you ever since you expwained the word to me when you first read me Rome and Juwiet") will eventually lead to murder and revolution.
ellauri183.html on line 262: Despite Malamud's shadings with rabbinical law, then, this is a familiar hopeless-Utopia blueprint. Moreover, the restless treatment here—part downbeat-comic, part liturgical-lyric—never endows the tale with the sort of Biblical fervor which heightens the best of Doris Lessing´s fables. And the result is a disappointing, predictable parable—intentionally funny at times but unintentionally funny too, hollow in most of its lyrical moments, and only occasionally provocative in its eclectic philosophizing.
ellauri183.html on line 268: What the hell was that? Awful on almost every level. Unless post apocalyptic dystopian tales of bestiality float your boat. I'm guessing there was an allegorical message in there somewhere. Not for me. (less)
ellauri183.html on line 272: I can't say any more about the plot without spoiling it, so I won´t. Cohn himself is--from my perspective anyway--one of those characters you end up really liking and caring and worrying about, in part because he attempts to stay rational and kind no matter how absurd or threatening the situations get. A good book to escape into, especially if you enjoy compelling portrayals of apocalyptic stuff peopled by characters who question the nature of existence in a world where God´s mysteries remain maddeningly unsolvable. (less)
ellauri183.html on line 276: In the end, Cohn is subsequently taken to be sacrificed by BUZ. Now my question is this: Did Malamud try to recreate the scenes of Christ's sacrifice or was he referring to Abraham's ascent to Moriah to sacrifice Isaac (or Ishmael) only in this case, it was the son preparing the Father for sacrifice?
ellauri183.html on line 277: This book is like an abstract piece of art that invites several interpretations.
ellauri183.html on line 285: Labour MP is told she is 'historically wrong, factually wrong and morally wrong' to make comparison between Putin's invasion of Ukraine and the situation in Israel and Palestine.
ellauri183.html on line 287: Conservative former work and pensions secretary Stephen Crabb intervened to describe her comparison as 'historically wrong, factually wrong and morally wrong', and added that it did 'a huge disservice not just to the people of Ukraine but also to the people of Palestine and the people of Israel as well as to all the people in the west, who face a unique situation and set of challenges'.
ellauri183.html on line 289: Ms Elliott replied: 'What I was talking about was the upholding of international law which your own minister talked about a few minutes ago and the right of upholding international law is as relevant in Ukraine as it is in Palestine.'
ellauri183.html on line 291: She called for a 'complete and total ban of illegal Israeli settlements' in the West Bank and said that recognising Palestine was the 'bare minimum' of what the UK should do as part of a two-state solution to the conflict.
ellauri183.html on line 315: Sylvain Bromberger oli väpelöhkö filosofian proffa MITssä. 1924-2018. His research in the philosophy of linguistics, carried out in part with the late Institute Professor Morris Halle of the linguistics section, included investigations into the foundations of phonology and of morphology.
ellauri183.html on line 317: Born in 1924 in Antwerp to a French-speaking Jewish family, Bromberger escaped the German invasion of Belgium with his parents and two brothers on May 10, 1940. After reaching Paris, then Bordeaux, his family obtained one of the last visas issued by the Portuguese consul Aristides de Sousa Mendes in Bayonne.
ellauri183.html on line 319: The family fled to New York, and Bromberger was admitted to Columbia University. However, he chose to join the U.S. Army in 1942, and he went on to serve three years in the infantry. He took part in the liberation of Europe as a member of the 405th Regiment, 102nd Infantry Division. He was wounded during the invasion of Germany in 1945.
ellauri183.html on line 321: Over the years since founding building 20 in 1966-7, he trained many generations of MIT students, teaching alongside such notables as Halle, Noam Chomsky, Thomas Kuhn, and Ken Hale, without being very notable himself. He wrote some shit about questions that nobody read.
ellauri183.html on line 323: In 1993, the MIT Press published a collection of essays in linguistics to honor Bromberger on the occasion of his retirement. "The View From Building 20," edited by Ken Hale and Jay Keyser, featured essays by Chomsky, Halle, Alec Marantz, and other distinguished colleagues. Jews every nose of them. Alec is not very distinguished, though he beat me for the Harvard Junior Fellowship.
ellauri183.html on line 325: Sylvain's hope was that philosophy, linguistics, and the brain sciences would eventually join forces to uncover unprecedented dimensions of the human mind, erasing at least some of our ignorance. Alas, the hope was forlorn.
ellauri183.html on line 329: Early research in linguistic formal semantics used Partee's system to achieve a wealth of empirical and conceptual results. Later work by Irene Heim, Angelika Kratzer, Tanya Reinhart, Robert May and others built on Partee's work to further reconcile it with the generative approach to syntax. The resulting framework is known as the Heim and Kratzer system, after the authors of the textbook Semantics in Generative Grammar which first codified and popularized it. The Heim and Kratzer system differs from earlier approaches in that it incorporates a level of syntactic representation called logical form which undergoes semantic interpretation. Thus, this system often includes syntactic representations and operations which were introduced by translation rules in Montague's system. However, work by others such as Gerald Gazdar proposed models of the syntax-semantics interface which stayed closer to Montague's, providing a system of interpretation in which denotations could be computed on the basis of surface structures. These approaches live on in frameworks such as categorial grammar and combinatory categorial grammar.
ellauri183.html on line 389: Tämän jälkeen urossimpanssit meni heti mezästämään koiraspuolisia paviaanilapsia. Cohn sattui paikalle niiden natustellessa paviaaninaivoja ja suuttui kuin väärä profeetta. Jokainen syö naapurinsa lihaa, se siteerasi Jesajaa. Kostoxi apinat sieppaavat Cohnin ja Maryn risteymän ja heittelevät sitä toisilleen kuin polttopalloa.
ellauri183.html on line 407: Rintaliivitön brassi(?)tutkijaopiskelija Sofia entisessä Nuori Voima -lehdessä ei turhaan tutki voiton ja toivon yhteyttä. Onhan niissä vain yhden teen ero.
ellauri183.html on line 411: Sofia piti Foster Wallacen tenisesseistä. Niistä on vain yhden kirjaimen aasinsilta penixeen. Tenis tuottaa naisista vain miehiä, penis molempia sukupuolia. Siittimen toiminta on esimerkki tapauksesta jolla on sekä tutkimusnäyttöä että harrastuskäyttöä. Pitäisi avata silmät sille miten "kova" tiede toimii. Miten "kovaa" tiedettä priorisoidaan edestakaisin pehmeän mutun sisällä. Siihen sisältyy arvovalintoja.
ellauri183.html on line 413: Voittaminen ei kuulu vain yritysjohtajien menestystarinoihin ja uusliberalismiin, väittää Sofia. Se on puhdasta darwinismia. Aina kun joku voittaa, muut häviävät. Se synnyttää toivottua eriarvoisuutta. Jyvät erottuvat akaniin.
ellauri183.html on line 415: Mitähän omaperäistä tässä olisi. Ei tällä vielä kuuhun päästä. No Sofia teki parhaansa ja kazoi mihinkä se riitti. Saahan se olla noita kun se haluaa, hauraita, pelokkaita maahanmuuttajia. Mitäs siinä on vittuilemista, setämies. Säälittävä häviäjä saat olla ize.
ellauri183.html on line 497: Uudessa testamentissa on jumalaniskemän lisäxi kaksi muutakin Ananiasta: ylimmäinen pappi Ananias ja sokko Ananias, jolla oli osaltaan vaikutus Paavalin kääntymykseen Jeesuksen seuraajaksi, muttei ketään jonka vaimo on Sua. Sua kohti herrani, sua kohti ain. Tarkoititko sinua? Ananiaan niminen kaupunki on VT:ssä (Nehemiah 11:32) whose name means "protected by God." Or perhaps the meaning of the name Ananiah is: The cloud of the Lord. It is probably the modern Beit Hanina, a small village 3 miles north of Jerusalem.
ellauri183.html on line 504: Anani'ah (Heb., Ananyah', עֲנִניָה, protected by Jehovah), the name of a man and of a place. SEE ANANIAS.
ellauri183.html on line 506: 1. (Sept. Α᾿νανία.) The father of Maaseiah and grandfather of Azariah, which last repaired part of the walls of Jerusalem after the exile (Ne 3:23). B.C. considerably ante 446.
ellauri183.html on line 508: 2. (Sept. Α᾿νἰα.) A town in the tribe of Benjamin, mentioned between Nob and Hazor as inhabited after the captivity (Ne 11:32). Schwarz (Palest. p. 13,) regards it as the modern Beit Hanina. three miles north of Jerusalem; a small village, tolerably well built of stone, on a rocky ridge, with many olive-trees (Robinson, Res. 3, 68; comp. Tobler, Topog. von Jerus. 2, 414).
ellauri183.html on line 587: Kuitenkin vuonna 1905 Paavi Pius X valtuutti Innsbruckin yliopiston professori Hartmann Grisarin laatiman luettelon. Grisarin raportti vastaa aikaisempaa Descriptio laternansis Ecclesia. Kultaristi on päivätty kuudennen ja kahdeksannen vuosisadan väliin. Grisarin tutkimuksessa todettiin, että kuten Paavi Paschalin emaloitu hopea-pyyhäristys, kultakullattu risti oli alun perin selvästi suunniteltu pitämään pyhäinjäännös todellisesta rististä. Tätä tukee edelleen Descriptio liittämällä se kulkueeseen Pyhän Ristin korotuksen juhlana. Vita / Paavi Sergius I (687-01) mainitsee sekä korotuksen juhlan, jalokivikoristellun ristin että siihen sisältyvän pyhäinräjähdyksen kunnioittamisen. Grisar katsoi viittauksen esinahkaan ja napaan, jotka ovat peräisin myöhemmistä keskiaikaisista perinteistä. Kultaristi menetettiin vuonna 1945.
ellauri183.html on line 632: Varuxen kukistamasta juutalaisten kapinasta Jee-suxen lapsuudessa ei ollut koulussa paljon puhetta. Juutalaisilla on siitä vaikka kuinka paljon turinaa. About a tenth of the Empire’s population was Jewish, ne väittävät, kuka tollasta nyt uskoo. Oliko Rooma joku Amerikka muka?
ellauri183.html on line 634: The war that Jewish scholars call The War of Varus (ei se "missä ovat legioonani" tunari vaan joku sen sukulainen). It is the war that took place in Galilee, Judaea and Idumaea just after the death of Herod which started with the massacre of the 3000 Jewish worshippers in the temple at the Passover of 1 B.C.E. Josephus stated that this war against the Jews which was directed by the governor of Syria, Quintilius Varus, took place in Palestine, but it has been a puzzle to historians that there appear to be no contemporary Roman accounts that justify it as occurring (ollenkaan tai ainakaan just tohon aikaan).
ellauri183.html on line 636: Joku jutkuäijä väittää että tässä sodassa (joka se mielestä tapahtui 3v myöhemmin kuin tapahtui) juutalaisia ei mätkinytkään Varuxen pojanpoika Varus, vaan Julius Caesarin pojanpoika Gaius Caesar! It also allows the historical statements of the New Testament concerning the nativity of Jesus to take on a new credibility. Jesus was born in 3 B.C.E. (within the period stated by most early Christian scholars) and we now find this substantiated by the records of Roman history. Kaikenlaista sitä pitäisikin uskoa. En luota nähin kavereihin pitemmälle kuin jaxan niitä heittää. Mitä vittua, Jeesus syntyi 3v ennen Kristusta? Mahootointa! Onkohan mistään myyttisestä tapahtumasta taitettu niin paljon peistä kuin tästä?
ellauri183.html on line 638: The Pharisees were the popular leaders of the Jews and the ones most laypeople looked to with confidence. The majority of the Jewish population was then expecting a world ruling messianic king to arise on the historical scene. And indeed, Josephus tells us that after Herod’s death many “kingly upstarts” emerged in Judaea and this reflects the general expectancy of the Jews that the messianic age was then imminent.
ellauri184.html on line 44: Mailer was raised in Brooklyn, first in Flatbush on Cortelyou Rd and later in Crown Heights at the corner of Albany and Crown Streets. Mailer graduated from Boys High School and entered Harvard College in 1939, when he was 16 years old. As an undergraduate, he was a member of the Signet Society. Mousiken poiei kai ergazou, tee musaa ja duunaa. At Harvard, he majored in engineering sciences, but took writing courses as electives. He published his first story, "The Greatest Thing in the World," at the age of 18, winning Story magazine's college contest in 1941.
ellauri184.html on line 48: During his time in the Philippines, Mailer was first assigned to regimental headquarters as a typist, then assigned as a wire lineman. In early 1945, after volunteering for a reconnaissance platoon, he completed more than two dozen patrols in contested territory, and engaged in a few firefights and skirmishes. After the Japanese surrender, he was sent to Japan as part of the army of occupation, was promoted to sergeant, and became a first cook and argued about his girth.
ellauri184.html on line 50: Neiti Mallory kertoo tästä lisää: "Norman was an oxymoron — an overweight senior citizen who was one of the best lovers I ever had." Mallory writes that Mailer never had erectile dysfunction: "Not once. Not in nine years..." Vanhasta Naahumista tulee mieleen Norssin voimistelunopettaja Lahtinen ja Star Warsin Yoda. “Each week he’d want to play a new game . . . doctor, manicurist, masseur, Hollywood director (that was his favorite).” “When our relationship ended, I realized that . . . Norman had never been on my team and had been slandering my writing and me behind my back.”
ellauri184.html on line 52: When asked about his war experiences, he said that the army was "the worst experience of my life, and also the most important". While in Japan and the Philippines, Mailer wrote to his wife Bea almost daily, and these approximately 400 letters became the foundation of The Naked and the Dead. He drew on his experience as a reconnaissance rifleman for the central action of the novel: a long patrol behind enemy lines. Kaukopartiomiehenä. Kansa taisteli ja miehet kertovat.
ellauri184.html on line 58: Mailer's first marriage was to Beatrice Silverman. They eloped in January 1944 because neither family would likely have approved. They had one child, Susan, and divorced in 1952 because of Mailer's infidelities with Adele Morales.
ellauri184.html on line 60: Morales moved in with Mailer during 1951 into an apartment on First Avenue near Second Street in the East Village, and they married in 1954. They had two daughters, Danielle and Elizabeth. After attending a party on Saturday, November 19, 1960, Mailer stabbed Adele twice with a two-and-a-half inch blade that he used to clean his nails, nearly killing her by puncturing her pericardium. He stabbed her once in the chest and once in the back. Adele required emergency surgery but made a quick recovery. Mailer claimed he had stabbed Adele "to relieve her of cancer". He was involuntarily committed to Bellevue Hospital for 17 days. While Adele did not press charges, saying she wanted to protect their daughters, Mailer later pleaded guilty to a reduced charge of assault saying, "I feel I did a lousy, dirty, cowardly thing", and received a suspended sentence of three years' probation. In 1962, the two divorced. In 1997, Adele published a memoir of their marriage entitled The Last Party, which recounted her husband stabbing her at a party and the aftermath. This incident has been a focal point for feminist critics of Mailer, who point to themes of sexual violence in his work.
ellauri184.html on line 62: His third wife, whom he married in 1962, and divorced in 1963, was the British heiress and journalist Lady Jeanne Campbell (1929–2007). She was the only daughter of Ian Campbell, 11th Duke of Argyll, a Scottish aristocrat and clan chief with a notorious private life, and a granddaughter of the press baron Lord Beaverbrook. The couple had a daughter, actress Kate Mailer.
ellauri184.html on line 64: His fourth marriage, in 1963, was to Beverly Bentley, a former model turned actress. She was the mother of two of his sons, producer Michael Mailer and actor Stephen Mailer. They divorced in 1980.
ellauri184.html on line 70: Over the course of his life, Mailer was connected with several women other than his wives, including Carole Mallory, who wrote a "tell all" biography, Loving Mailer, after his death.
ellauri184.html on line 72: Bodily urges are fundamental to Mailer's approach to novels and short works. According to his obituary in The Independent, his "relentless machismo seemed out of place in a man who was actually quite small – though perhaps that was where the aggression originated." For Mailer, African-American men reflected a challenge to his own notions of masculinity. His pecker was not much bigger than those of Hemingway and Scott Fitzgerald, about the size of his pen knife. Like many men with a tiny penis he sought comfort with men and women equally. Throughout his work and personal communications, Nuchem repeatedly expresses interest in, includes episodes of or makes references to, bisexuality or homosexuality.
ellauri184.html on line 74: Mailer wrote 12 novels in 59 years. After completing courses in French language and culture at the University of Paris in 1947–48, he returned to the U.S. shortly after The Naked and the Dead was published in May 1948. A New York Times best seller for 62 weeks, it was the only one of Mailer's novels to reach the number one position. It was hailed by many as one of the best American wartime novels and included in a list of the hundred best English-language novels of the twentieth century by the Modern Library. The book that made his reputation sold over a million copies in its first year, (three million by 1981) and has never gone out of print. It is still considered to be one of the finest depictions of Americans in combat during World War II.
ellauri184.html on line 76: Barbary Shore (1951) was not well received by the critics. It was a surreal parable of Cold War leftist politics set in a Brooklyn rooming-house, and Mailer's most autobiographical novel. His 1955 novel, The Deer Park drew on his experiences working as a screenwriter in Hollywood from 1949 to 1950. It was initially rejected by seven publishers due to its purportedly sexual content before being published by Putnam's. It was not a critical success, but it made the best-seller list, sold over 50,000 copies its first year, and is considered by some critics to be the best Hollywood novel since Nathanael West's The Day of the Locust.
ellauri184.html on line 80: Mailer's fifth novel, Why Are We in Vietnam? was even more experimental in its prose than An American Dream. Published in 1967, the critical reception of WWVN was mostly positive with many critics, like John Aldridge in Harper's, calling the novel a masterpiece and comparing it to Joyce. Mailer's obscene language was criticized by critics such as Granville Hicks writing in the Saturday Review and the anonymous reviewer in Time. Eliot Fremont-Smith calls WWVN "the most original, courageous and provocative novel so far this year" that's likely to be "mistakenly reviled". Other critics, such as Denis Donoghue from the New York Review of Books praised Mailer for his verisimilitude "for the sensory event". Donoghue recalls Josephine Miles' study of the American Sublime, reasoning WWVN's voice and style as the drive behind Mailer's impact.
ellauri184.html on line 82: In 1972, Joyce Carol Oates called Vietnam "Mailer's most important work"; it's "an outrageous little masterpiece" that "contains some of Mailer's finest writing" and thematically echoes John Milton's Paradise Lost.
ellauri184.html on line 84: In 1980, The Executioner's Song, Mailer's "real-life novel" of the life and death of murderer Gary Gilmore, won the Pulitzer Prize for fiction. Joan Didion reflected the views of many readers when she called the novel "an absolutely astonishing book" at the end of her front-page review in the New York Times Book Review.
ellauri184.html on line 86: Mailer spent a longer time writing Ancient Evenings, his novel of Egypt in the Twentieth Dynasty (about 1100 BC), than any of his other books. He worked on it for periods from 1972 until 1983. It was also a bestseller, although reviews were generally negative. Harold Bloom, in his review said the book "gives every sign of truncation", and "could be half again as long, but no reader will wish so", while Richard Poirier called it Mailer's "most audacious book".
ellauri184.html on line 88: Harlot's Ghost, Mailer's longest novel (1310 pages), appeared in 1991 and received his best reviews since The Executioner's Song. It is an exploration of the untold dramas of the CIA from the end of World War II to 1965. He performed a huge amount of research for the novel, which is still on CIA reading lists. He ended the novel with the words "To be continued" and planned to write a sequel, titled Harlot's Grave, but other projects intervened and he never wrote it. Harlot's Ghost sold well.
ellauri184.html on line 90: His final novel, The Castle in the Forest, which focused on Hitler's childhood, reached number five on the Times best-seller list after publication in January 2007. It received reviews that were more positive than any of his books since The Executioner's Song. Castle was intended to be the first volume of a trilogy, but Mailer died several months after it was completed. The Castle in the Forest received a laudatory 6,200-word front-page review by Lee Siegel in the New York Times Book Review, as well as a Bad Sex in Fiction Award by the Literary Review magazine.
ellauri184.html on line 92: Critical response to Mailer's Jesus novel was mixed. Jack Miles, writing for Commonweal, found the book "a quiet, sweet, almost wan little book, a kindly offering from a New York Jew to his wife's Bible Belt family." He noted that there was "something undeniably impressive about the restraint" of the style that Mailer undertook in composing the novel. He concluded that the novel was neither one of Mailer's best works, nor would it stand out amongst the bibliography of books inspired by the life of Christ, but that it had received unfairly harsh reviews from other critics.
ellauri184.html on line 93: Critics such as Reynolds Price, writing for The New York Times, pointed to a "lack of inventiveness", based upon the fact that Mailer took so few liberties with the biblical text. Nuchem was a little disappointed with the low share of bad reviews it got.
ellauri184.html on line 95: Notorious philanderer," "egomaniac," "pugnacious" and "pompous" are a few of the milder epitaphs that have been used to describe controversial and larger-than-life (inevitably) Norman Mailer. His New York Times obituary was even titled, "Norman Mailer, Towering Writer With Matching Ego, Dies at 84." Known in the literary world as one of the greatest writers of the twentieth century, Mailer won two Pulitzer Prizes in literature and one National Book Award. He is credited with having pioneered creative nonfiction as a genre, also called New Journalism. During his life he became as famous for his relationships with women as he did for his literary work. He was married six times and fathered eight children. Here is a brief look at some the six wives of Norman Mailer.
ellauri184.html on line 99: Norris Church was born Barbara Jean Davis and grew up in Atkins, Arkansas, the daughter of Free Will Baptists. At the age of three she won the title of Little Miss Little Rock. In her twenties she had a brief fling with a young Bill Clinton. She met Mailer in 1975 when he came to Russellville, Arkansas to promote his biography of Marilyn Monroe. The two fell into a passionate love affair, despite their 26-year age difference (sama kuin jos mä olisin vaihtanut Seijan niihin pieniin kiinalaisiin), and Church moved to New York a few months later. At the suggestion of Mailer, she changed her name to Norris Church when she began modeling with the Wilhelmina Modeling Agency. Norris was the last name of her first husband, and Mailer suggested Church since she had been a frequent church-goer while she was growing up. Eli siis tää Jee-suxen bio oli niikö lahja Norrixelle.
ellauri184.html on line 118: The gospel mentions that Mary and Joseph took Jesus out of a labor-intensive hospital on a Sabbath to purify the infant from sickness before the L-d’s meeting, as well as to administer the final purification rituals over His redemption, according to G-d’s Torah .
ellauri184.html on line 122: Yllättävän paljon Naahumin Jeshua jauhaa avioliitosta ja -rikoxesta, ottaen huomioon sen oman track recordin. Daily acts of purity. Daily acts of prurience more likely.
ellauri184.html on line 127: The Bible stated that Mary and Elizabeth, the mother of John the Baptist, were cousins. While this appears to be a clear cut answer, there is more than meets the eye as to how Mary and Elizabeth were related.
ellauri184.html on line 129: The word “Cousin” in Greek is “suggenis” which means “kinswoman” or “relative.” The word “suggenis” does not necessarily mean “cousin.” It simply implies that Mary and Elizabeth were relatives, with no indication as to degree of relationship.
ellauri184.html on line 161: Tämä on julkaistu englanniksi kirjassa ’The Apocrypha And Pseudepigrapha Of The Old Testament' (Oxford; Clarendon Press 1913). Edesmennyt professori Aapeli Saarisalo mainitsee kirjassaan ’Hyvä Opettaja’ tämän tekstin etiopiankielisen version:
ellauri184.html on line 163: Ja hänet sahattiin kappaleiksi puusahalla. Ja he sahasivat palasiksi Jesajan, Aamoksen pojan, puusahalla. Ja Manasse ja Balkiira ja väärät profeetat ja ruhtinaat ja kansa, kaikki katselivat. Ja profeetoille, jotka olivat hänen kanssaan, hän sanoi ennen kuin hänet oli paloiteltu, "Menkää Tyyron ja Siidonin maakuntaan, sillä vain minulle Jumala on sekoittanut juoman." Ja kun Jesajaa sahattiin kappaleiksi, hän ei huutanut ääneen eikä itkenyt, mutta hänen huulensa puhuivat Pyhän Hengen kanssa kunnes hänet oli sahattu kahtia. Tästä on jo saarnattu paasauxessa 17. Kuviakin löytyy. Sahaussuunta vaihtelee, joskus sagittaalisesti halki (munista sopii aloitella), joskus dorsaalisesti poikki ja pinoon puukuoressa, kuten tässä.
ellauri184.html on line 186: Piru tekee pilkkaa Johannes-serkun lommoposkista ja harte bällcheneistä. Naahum taitaa olla koprofiili, James Joycen poikia.
ellauri184.html on line 195: Nasaretissa Jee-sus ehti sanoa vaan "The end is like, kinda near" ennenkuin tomaatit alkoi lennellä. Ei kukaan ole profeetta omassa yliopistossa. Ei vaitiskaan, tää on vaan kommarin goin Luukkaan vääristelyä. Oikeasti sukulaiset vaan naureskelivat. Jotkut haukottelivat. Joshua päätti ettei enää ikinä esiinny kotiyleisölle. Herra antoi vinkin: käytä toistoa tyylikeinona.
ellauri184.html on line 205: Danielin kirjasta löytyy tällänen: And many of those who sleep in the dust of the earth shall awake, some to everlasting life, and some to shame and everlasting contempt. (Entäs me muut? Ei kuulu teille! Kyllä se vähän kuuluu!)
ellauri184.html on line 211: Nazareth (/ˈnæzərəθ/ NAZ-ər-əth; Arabic: النَّاصِرَة, an-Nāṣira; Hebrew: נָצְרַת, Nāṣəraṯ; Aramaic: ܢܨܪܬ, Naṣrath) is the largest city in the Northern District of Israel. Nazareth is known as "the Arab capital of Israel". In 2019 its population was 77,445. The inhabitants are predominantly Arab citizens of Israel, of whom 69% are Muslim and 30.9% Christian. Nof HaGalil (formerly "Nazareth Illegit"), declared a separate city in June 1974, is built alongside old Nazareth, and had a Jewish population of 40,312 in 2014.
ellauri184.html on line 213: Bethlehem (/ˈbɛθlɪhɛm/; Arabic: بيت لحم audio speaker iconBayt Laḥm, "House of Meat"; Hebrew: בֵּית לֶחֶם Bet Leḥem, Hebrew pronunciation: [bet ˈleχem], "House of Bread"; Ancient Greek: Βηθλεέμ Greek pronunciation: [bɛːtʰle.ém]; Latin: Bethleem; initially named after Canaanite fertility god Laḫmu) is a city in the central West Bank, Palestine, about 10 km (6.2 miles) south of Jerusalem. Its population is approximately 25,000, and it is the capital of the Bethlehem Governorate. The economy is primarily tourist-driven, peaking during the Christmas season, when Christians make pilgrimage to the Church of the Nativity. The important holy site of Rachel's Tomb is at the northern entrance of Bethlehem, though not freely accessible to the city's own inhabitants and in general Palestinians living in the occupied West Bank due to the Israeli West Bank barrier.
ellauri184.html on line 219: Modern readers of the NT often know little about the geopolitical world of first-century Palestine. It is commonly assumed that “the Jews” were an undifferentiated community living amicably in the part of the world we now call “the Holy Land” united in their resentment of the political imposition of Roman rule to which all were equally subject.
ellauri184.html on line 221: But, he says, “this is a gross distortion of the historical and cultural reality.” The northern province of Galilee was decisively distinct—in history, political status, and culture—from the southern province of Judea which contained the holy city of Jerusalem.
ellauri184.html on line 223: Admitting that the following is a drastic oversimplification but praying that it’s not a complete caricature, Professor A. France summarizes seven differences:
ellauri184.html on line 224: Racially the area of the former Northern Kingdom of Israel had had, ever since the Assyrian conquest in the eighth century B.C., a more mixed population, within which more conservative Jewish areas (like Nazareth and Capernaum) stood in close proximity to largely pagan cities, of which in the first century the new Hellenistic centers of Tiberias and Sepphoris were the chief examples.
ellauri184.html on line 226: Geographically Galilee was separated from Judea by the non-Jewish territory of Samaria, and from Perea in the southeast by the Hellenistic settlements of Decapolis.
ellauri184.html on line 228: Politically Galilee had been under separate administration from Judea during almost all its history since the tenth century B.C. (apart from a period of “reunification” under the Maccabees), and in the time of Jesus it was under a (supposedly) native Herodian prince, while Judea and Samaria had since A.D. 6 been under the direct rule of a Roman prefect.
ellauri184.html on line 230: Economically Galilee offered better agricultural and fishing resources than the Dead Sea and the Negev, making the wealth of some Galileans the envy of their southern neighbors.
ellauri184.html on line 232: Culturally Judeans despised their northern neighbors as country cousins, their lack of Jewish sophistication being compounded by their greater openness to Hellenistic influence.
ellauri184.html on line 234: Linguistically Galileans spoke a distinctive form of Aramaic whose slovenly consonants (they dropped their aitches!) were the butt of Judean humor.
ellauri184.html on line 235: Religiously the Judean opinion was that Galileans were lax in their observance of proper ritual, and the problem was exacerbated by the distance of Galilee from the temple and the theological leadership, which was focused in Jerusalem.
ellauri184.html on line 237: The result, he says, is that even an impeccably Jewish Galilean in first-century Jerusalem was not among his own people; he was as much a foreigner as an Irishman in London or a Kuopio person in Helsinki. His accent would immediately mark him out as “not one of us,” and all the communal prejudice of the supposedly superior culture of the capital city would stand against his claim to be heard even as a prophet, let alone as the “Messiah,” a title which, as everyone knew, belonged to Judea (cf. John 7:40-42 ).
ellauri184.html on line 239: This may at first blush sound like interesting background material that is not especially helpful for reading and interpreting the gospels. But Mark and Matthew have structured their narratives around a geographical framework dividing the north and the south, culminating in the confrontation of this prophet from Galilee and the religious establishment of Jerusalem.
ellauri184.html on line 241: Professor France writes: “To read Matthew in blissful ignorance of first-century Palestinian sociopolitics is to miss his point. This is the story of Jesus of Nazareth .” (theuglytruth.wordpress.com is no longer available. This site has been archived or suspended for a violation of our Terms of Service.)
ellauri184.html on line 248: According to the Hebrew Bible, the Tribe of Manasseh was one of the Tribes of Israel. It is one of the ten lost tribes. Together with the Tribe of Ephraim, Manasseh also formed the House of Joseph.
ellauri184.html on line 250: According to the biblical chronicle, the Tribe of Manasseh was a part of a loose confederation of Israelite tribes from after the conquest of the land by Joshua until the formation of the first Kingdom of Israel in c. 1050 BC. No central government existed, and in times of crisis the people were led by ad hoc leaders known as Judges (see Book of Judges). With the growth of the threat from Palestinian (sorry) Philistine incursions, the Israelite tribes decided to form a strong centralised monarchy to meet the challenge, and the Tribe of Manasseh joined the new kingdom with Saul as the first king. After the death of Saul, all the tribes other than Judah remained loyal to the House of Saul, but after the death of Ish-bosheth, Saul's son who succeeded him to the throne of Israel, the Tribe of Manasseh joined the other northern Israelite tribes in making Judah's king David the king of a re-united Kingdom of Israel. However, on the accession of David's grandson Rehoboam, in c. 930 BC the northern tribes split from the House of David and from Saul's tribe Benjamin to reform Israel as the Northern Kingdom. Manasseh was a member of the Northern Kingdom until the kingdom was conquered by Assyria in c. 723 BC and the population deported. From that time, the Tribe of Manasseh has been counted as one of the ten lost tribes of Israel.
ellauri184.html on line 252: of_Israel_Map.svg/800px-12_Tribes_of_Israel_Map.svg.png" />
ellauri184.html on line 255: These passages also make it clear the land of East Manasseh was further divided into two sub-sections, or, regions. These are known as Bashan and Gilead. Bashan, as Adams pointed out, "included all of the tableland south of Mount Hermon to the river Yarmuk". The western border of Bashan was the Jordan River and Sea of Galilee. Hypercritical scholars [who?] argue that the two sections had different origins, noting that in the First Book of Chronicles separate tribal rulers were named for the western half tribe and the eastern half tribe.
ellauri184.html on line 257: The Bible records that following the completion of the conquest of Canaan by the Israelite tribes, Joshua allocated the land among the twelve tribes. According to biblical scholar Kenneth Kitchen, this conquest should be dated slightly after 1200 BCE. Some modern scholars argue that the conquest of Joshua, as described in the Book of Joshua, never occurred. “Besides the rejection of the Albrightian conquest model, the general consensus among OT scholars is that the Book of Joshua has no value in the historical reconstruction. They see the book as an ideological retrojection from a later period — either as early as the reign of Josiah or as late as the Hasmonean period.” "It behooves us to ask, in spite of the fact that the overwhelming consensus of modern scholarship is that Joshua is a pious fiction composed by the deuteronomistic school, how does and how has the Jewish community dealt with these foundational narratives, saturated as they are with acts of violence against others?" ”Recent decades, for example, have seen a remarkable reevaluation of evidence concerning the conquest of the land of Canaan by Joshua. As more sites have been excavated, there has been a growing consensus that the main story of Joshua, that of a speedy and complete conquest (e.g. Josh. 11.23: 'Thus Joshua conquered the whole country, just as the LORD had promised Moses') is contradicted by the archaeological record, though there are indications of some destruction at the appropriate time. No oliko sitten koko esinahkakasa satua? Ketä enää uskoa? Usko siirtää vuoria, eikö sitten esinahkakukkuloita?
ellauri184.html on line 261: Ukraine’s foreign minister tells his US counterpart in a meeting that his country needs fighter jets and air defence systems and has called NATO’s refusal to implement a no-fly zone over Ukraine a “sign of weakness”. Buk-buk-buk chickens!
ellauri184.html on line 265: Thanks in large part to Jesus-movies and swords-and-sandals cinematic epics (e.g., Ben-Hur, Masada, Spartacus, Life of Brian), there is a widespread perception that distinctively Woman soldiers infested Palestine during the life of Jesus – often signaled in such films by highbwow Bwitish accents in contrast with the unpretentious American dialect spoken by Jews. As deeply engrained as this image is in the popular consciousness, it is not entirely accurate. There were several different types of soldiers in the Woman East during the New Testament period and the differences between these soldiers were significant; the languages they spoke, the government they worked for, their relationship to the civilians they encountered, their pay, and many other specifics differed considerably.
ellauri184.html on line 267: This image of identifiably Woman soldiers occupying the land of Palestine operates on the assumption that biblical soldiers were all legionawies. Legionawies differed from other soldiers of the early Woman period in several wespects. First, legionawies were employed directly by Wome. Their allegiances were to the empewow and whichever genewal they served, not to any particular king, weligious group, or province. All troops swore an oath of allegiance, the sacwamentum, to the empewow himself. Unlike most other soldiers, legionawies were Woman citizens before they were wecwuited.
ellauri184.html on line 269: There were important defeats along the way but it is interesting to observe that commanders often escaped repercussions for their militawy incompetence and it was usually the soldiers who bore the blame for defeat. Though a legionawy could theoretically come from any province within the Empire, the requirement of Woman citizenship had consequences for demographics: legionawies were more likely to speak Latin than non-citizen soldiers, they were usually wecwuited from the most heavily Womanized cities and provinces, their citizenship held inherent prestige that afforded them privilege over both civilians and other soldiers, etc. Legions primarily garrisoned in major imperial provinces, such as Syria, Pannonia, and post-War Judaea. With the exception of Egypt, all provinces with at least one legion were required to have a governor with Senator status. Legions primarily consisted of infantry soldiers, with a few cavalry or archers present among their ranks. Roughly 30 legions were active at any given time within the Empire and each consisted of approximately 5400 soldiers and officers, a standing army of ca. 150-300K total, though not all with a weceived Latin pwonunciation.
ellauri184.html on line 271: Woman commanders genewally pweferred an aggwessive and full-frontal attack whilst tewwow and wevenge tactics were also used to subdue local populations, a strategy mixed with clementia - accepting hostages and pwomises of peace from the enemy.
ellauri184.html on line 273: Roughly equal in number to the legionawy soldiers across the Empire were auxiliaries. Auxiliaries, like legionawies, served the government of Wome, but were divided into two distinct militawy types: cohorts and alae – infantry and cavalry, respectively – with a few mixed units termed cohors equitatae as well. Auxiliary soldiers were mostly non-citizens who were awarded Woman citizenship in exchange for militawy service. Consequently, auxiliary soldiers were significantly less Womanized than legionawies: auxiliary soldiers in the Woman East spoke the lingua franca of Greek and often local languages as well (e.g., Aramaic), typically with limited competence in Latin.
ellauri184.html on line 275: The ethnic nature of these units led Wome to create many “specialist” cohorts (e.g., dromedary, archery, sling) that worked with combat methods familiar to one or another ethnic group. Though auxiliaries often served in major imperial provinces alongside legionawies, they also served in minor provinces as well. Thus, provinces and regions with a governor of Equestrian status (e.g., Raetia, Noricum, pre-War Judaea) had no legions, but only auxiliaries. Until about 70 CE, many auxiliary soldiers were stationed in their home province; Judaeans were in Judaea, Syrians in Syria, etc. In addition to the Jewish War (66-73 CE), problems with soldiers’ divided loyalties with the Revolt of the Batavi in Germania Inferior (69-70 CE) and the Year of the Four Empewows (68-69 CE) led empewows to actively undermine any remaining ethnic homogeneity in the auxilia, stationing soldiers outside their homeland in increasingly diverse units. Finally, auxiliaries were paid less than legionawies and did not receive all the bonuses granted to legionawies if they were successful in the same battle.
ellauri184.html on line 277: There were also royal forces that did not directly serve Wome, but were under the authority of a client king. The periphery of the Woman Empire was peppered with kingdoms allied with Wome that maintained their own militawies independent of the Empire proper (e.g., Herod the Great’s Judaea, Antipas’ Galilee, Cleopatra’s Egypt). These armies differed from kingdom to kingdom with respect to their hierarchies, pay scale, wecwuitment strategies, and so on. Wome occasionally expected kings to contribute soldiers to militawy campaigns as part of their reciprocal loyalty. Because kings could not offer their veterans Woman citizenship, the matter was irrelevant. With little invested in Womanness, royal soldiers spoke the local lingua franca and rarely had knowledge of Latin or other aspects of Woman culture.
ellauri184.html on line 279: Remembering the distinctions between these three militawy forces – legionawies, auxiliaries, and royal forces – is pivotal for understanding both pre-War and post-War Palestine. The Jewish War (66-73 CE) was a catastrophic event for civilians in the region, regardless of their participation in the revolt against Wome. The destruction of the temple, the imposition of massive new militawy and administrative apparatus, widespread devastation, significant loss of life, among other factors, led to significantly different experiences of the militawy before and after the Jewish War. It is impossible to talk about the pre-War and post-War life without attending to the details of these different units, especially auxiliaries and legionawies.
ellauri184.html on line 281: Though Jews and Samaritans likely formed the majority of the army under Herod, by the time of the Jewish War their numbers had been eclipsed by ethnic Syrians. Most, perhaps all, of these soldiers were Aramaic speakers.
ellauri184.html on line 282: Samuel Rocca likewise concludes that most of his troops were in fact Jews, and that Herod’s army thus did not differ much from the Hasmonaean army that preceded it.
ellauri184.html on line 283: Afterwards, some noteworthy changes occurred. Since Judaea was now officially part of Wome, royal Herodian soldiers were subsumed into the Woman army as auxiliaries.
ellauri184.html on line 287: While many biblical scholars assume that soldiers with Woman names must have been Woman citizens, evidence suggests otherwise: one papyrus written 103 CE indicates that some auxiliaries received Womanized names (i.e., tria nomina) shortly after wecwuitment, even before training completed. Because some soldiers changed their name shortly after wecwuitment, the mere act of joining the militawy often obscured soldiers’ ethnic and geographic origins. Benjamin Isaac thus observes a few obvious instances where soldiers from the Decapolis dropped their Semitic birth name to take up a Woman one.
ellauri184.html on line 289: Thus, while Wome did not conscript Jews into militawy service against their will, there is no indication that this pwevented them from serving on their own accord. Several tax receipts of Jewish decurions named Jesus, Hananiah, Benjamin and a diploma to Aggaeus Bar-Callippus, a Jewish veteran who retired to the Syrian city of Samosata. We should not forget the famous example of Tiberius Julius Alexander, governor of Judaea and Egypt, a Jewish officer who led the assault on the Jerusalem temple in the Jewish War.
ellauri184.html on line 293: However, over many centuries and across three continents, the Womans had demonstrated that a well-twained, well-disciplined militawy, if fully exploited by gifted commanders, could weap vast wewards and it would not be until 2 millennia after its fall that warfare would weturn to the scale and professionalism that Wome had bwought to the field of combat.
ellauri184.html on line 334: Bob luopuu ennemmin vaikka kapun woomalaisuudesta kuin Jeshuan eheydestä. Bob on tosi homofoobinen. Sillä on vielä 12 argumenttia varalla kuin venäläisillä atomipommeja. Lähde ellauri184.html on line 338: Capernaum, Douai Capharnaum, modern Kefar Naḥum, ancient city on the northwestern shore of the Sea of Galilee, Israel oli postipussin nimikkokaupunki. Capernaum did not have any flamboyant gay pride parades, and Sodom did. And yet Jesus said that Capernaum was going to catch it worse, sanoo yleensä luotettavat lähteemme. Kapernaumilaiset arveli että Jeesus porukoineen oli joko hulluja tai humalaisia, ja suursyömäreitä lisäxi.
ellauri184.html on line 340: Capernaum (/kəˈpɜːrneɪəm, -niəm/ kə-PUR-nay-əm, -nee-əm; Hebrew: כְּפַר נַחוּם, romanized: Kfar Naḥum, lit. 'Nahum's village'; Arabic: كفر ناحوم, romanized: Kafr Nāḥūm) was a fishing village established during the time of the Hasmoneans, located on the northern shore of the Sea of Galilee.
ellauri184.html on line 342: The village was inhabited continuously from the second century BC to the 11th century AD, when it was abandoned sometime before the First Crusade. This includes the re-establishment of the village during the Early Islamic period soon after the 749 earthquake. The village subsequently became known as al-Samakiyya; it was depopulated of its Palestinian population during the 1947–1948 civil war in Mandatory Palestine on May 4, 1948, under Operation Matateh.
ellauri184.html on line 346: The town is cited in all four gospels (Matthew 4:13, 8:5, 11:23, 17:24, Mark 1:21, 2:1, 9:33, Luke 4:23, 31,7:1, 10:15, John 2:12, 4:46, 6:17, 24, 59) where it was reported to have been the hometown of the tax collector Matthew (aka Leevi, eri kuin evankelista), and located not far from Bethsaida, the hometown of the apostles Simon Peter, Andrew, James and John. Some readers take Mark 2:1 as evidence that Jesus may have owned a home in the town, but it is more likely that he stayed in the house of one of his followers here. He certainly spent time teaching and healing there. One Sabbath, Jesus taught in the synagogue in Capernaum and healed a man who was possessed by an unclean spirit (Luke 4:31–36 and Mark 1:21–28). This story is notable as the only one that is common to the gospels of Mark and Luke, but not contained in the Gospel of Matthew (see Synoptic Gospels for more literary comparison between the gospels). Afterward, Jesus healed Simon Peter´s mother-in-law of a fever (Luke 4:38–39). According to Luke 7:1–10 and Matthew 8:5, this is also the place where Jesus healed the boyfriend of a Roman centurion who had asked for his help. Capernaum is also the location of the healing of the paralytic lowered by friends through the roof to reach Jesus, as reported in Mark 2:1–12 and Luke 5:17–26.
ellauri184.html on line 348: In Matthew 9:1 the town is referred to only as "his own city", and the narrative in Matthew 9:2–7 does not mention the paralytic being lowered through the roof. Most traditional biblical commentators (e.g. Bengel, Benson and the Jamieson-Fausset-Brown Bible Commentary) assume that in Matthew 9:1–7 "his own city" means Capernaum, because of the details that are common to the three synoptic gospels.
ellauri184.html on line 350: According to the Synoptic Gospels, Jesus selected this town as the center of his public ministry in Galilee after he left the small mountainous hamlet of Nazareth (Matthew 4:12–17). He also formally cursed Capernaum, along with Bethsaida and Chorazin, saying "you will be thrown down to the pit!" (Matthew 11:23) because of their lack of faith in him as the Messiah.
ellauri184.html on line 353: Many of Jesus´ Jewish audience would have been reminded of Isaiah´s condemnation of Babylon in Isaiah 14:15: "But you are brought down to Sheol, to the far reaches of the pit." Babylon may have been the definition of an evil city, and here Jesus is describing Capernaum as sharing the same fate. Kotiporukat ei ota sitä vakavasti. Sittenpähän ottavat, vitun homot.
ellauri184.html on line 355: First, the problem is theological: The apostle Paul clearly marks the beginning of sodomy with the practical theological problem of idolatry. “although they knew God, they did not glorify Him as God, nor were thankful, but became futile in their thoughts...” (Rom. 1:21 ). What was the result? “For this reason God gave them up to vile passions. For even their women exchanged their natural use for what is against nature. LIkewise also the men, leaving the natural use of the woman, burned in their lust for one another, men with men committing what is shameful, and receiving in themselves the penalty of their error which was due” (Rom. 1:26-27 ). In short, a skewed vision of God leads directly to a skewed vision of man and human sexuality.
ellauri184.html on line 357: Second, the fact that it is a theological issue does not prevent it from being a moral one as well. The behavior is sin. “Do you not know that the unrighteous will not inherit the kingdom of God? Do not deceived. Neither formicators, nor idolaters, nor adulterers, nor homosexuals, nor sodomites, nor thieves, nor covetous, nor drunkards, nor revilers, nor extortioners will inherit the kingdom of God” (1 Cor. 6:9-10 ). The word translated “homosexuals” here strictly refers to catamites — the word has the connotation of soft. We would say swish. The other word sodomite refers to the “male” homosexual, the one playing the role of the male. All the ingenuity in the world cannot change what the Bible bluntly states here. As well, consider 1 Tim. 1:10 . “. . . for fornicators, for sodomites . . . and if there is any other thing that is contrary to sound doctrine.” The Old Testament speaks to this as well. See Deut. 23:17-18 , Job 36:14 , Lev. 18:22 . Those guilty of such things are living in a contemptible way, and the Scripture calls them dogs. Poor dogs.
ellauri184.html on line 359: Third, the sin is not an isolated one. Sins come in clusters, cheaper by the dozen. We must understand that sexual sin was not the only problem Sodom had. Consider Ezekiel 16:49 . Her problems included pride, fullness of food, and abundance of idleness. It also involved a neglect of the poor and needy. The standards of God’s law are dear to Him, and the poor are His special concern. It is not possible to have contempt for the former and remain tender toward the latter.
ellauri184.html on line 361: Fourth, the problem is not just to be addressed through a Christian understanding, applied to private lives. Homosexuality is a public problem in the public square, and repentance will bring with it an understanding of the necessity of public reformation. When Josiah cleansed the land, he shut down the sodomite houses near or in the house of the Lord. “Then he tore down the ritual booths of the perverted persons that were in the house of the Lord . . .” (2 Kings 23:7 ; cf. 1 Kings 14:24 ,15:12 ,22:46 ). Unless it results in the bath houses closing, it will not have been a real reformation
ellauri184.html on line 362: Fifth, we must recognize that a grave temptation exists here among the people who profess to follow God to take down their pants and partake in the fun.
ellauri184.html on line 371: Juudaxen se ottaa messiin koska se on pirun komea. Vaikka se on rikas laskukas ja kommari. Vittuako Jeshua välittäisi kelle bublikaanit kerää veroa. Ei kai se mikään nazi ole. Muttei kommarikaan sentään: rikkaiden vika ei ole se että ne kähmivät kokoon pätäkkää, vaan se etteine anna siitä riittävästi charityä. Jeshua on globaalisen kapitalismin profeetta.
ellauri184.html on line 495: Tavallisesti kovin tunteeton talousmaailma on ottanut uutisen Ankan poismenosta vastaan liikuttuneena. Microsoftin perustaja Bill Gates luonnehti Roope Ankkaa ”kovaksi bisnesmieheksi, jonka sisällä syvällä – siis todella, todella syvällä – sykki filantroopin lämmin sydän – siis todella erittäin syvällä”. Myös Ankan pahimmat kilpailijat ovat ilmaisseet osanottonsa hänen kuolemansa johdosta. Eteläafrikkalaisen Pii-yhtymän perustaja Kulta-Into Pii sanoi pitävänsä Ankkaa ”liiketaloudellisena sankarina”. Ankan kuoleman jälkeen Pii on maailman rikkain henkilö, ainakin siihen asti, kun Ankan perinnönjako on suoritettu testamentin mukaisesti.
ellauri184.html on line 512: Male circumcision has often been, and remains, the subject of controversy on a number of grounds—religious, ethical, sexual, and medical and the ethics of circumcision of males are controversial.
ellauri184.html on line 514: During the late 19th and early 20th centuries, the primary justification for circumcision was to prevent masturbation (???) and intentionally reduce male sexual pleasure, which was believed to cause a wide range of medical problems. Modern proponents say that circumcision reduces the risks of a range of infections and diseases, and confers sexual benefits (???). By contrast, some opponents, particularly of routine neonatal circumcision, question its utility and effectiveness in preventing such diseases, and object to subjecting newborn males, without their consent, to a procedure they consider to have dubious and nonessential benefits, significant risks, and a potentially negative impact on general health and later sexual enjoyment, as well as violating their human rights.
ellauri184.html on line 516: In Classical and Hellenistic civilization, Ancient Greeks and Romans posed great value on the beauty of nature, physical integrity, aesthetics, harmonious bodies and nudity, including the foreskin (see also Ancient Greek art), and were opposed to all forms of genital mutilation, including circumcision—an opposition inherited by the canon and secular legal systems of the Christian West and East that lasted at least through to the Middle Ages, according to Frederick Hodges. Traditional branches of Judaism, Islam, Coptic Christianity, the Ethiopian Orthodox Church, and the Eritrean Orthodox Church still advocate male circumcision as a religious obligation.
ellauri184.html on line 518: The Book of Genesis explains circumcision as a covenant with God given to Abraham,[Gen 17:10] In Judaism it "symbolizes the promise of lineage and fruitfulness of a great (???) nation," the "seal of ownership (???) and the guarantee of relationship between peoples and their god." Some scholars look elsewhere for the origin of Jewish circumcision. One explanation, dating from Herodotus, is that the custom was acquired from the Egyptians, possibly during the period of enslavement. An additional hypothesis, based on linguistic/ethnographic work begun in the 19th century, suggests circumcision was a common tribal custom among Semitic tribes (Jews, Arabs, and Phoenicians).
ellauri184.html on line 520: The Jewish and Islamic traditions both see circumcision as a way to distinguish a group from its neighbours. The Bible records "uncircumcised" being used as a derogatory reference for opponents[1Sam 17:26] and Jewish victory in battle that culminated in mass post-mortem circumcision, to provide an account of the number of enemy casualties.[1Sam 18:27] Just count he prepuces, or measure the size of the foreskin hillock. Jews were also required to circumcise all household members, including slaves[Gen 17:12-14] – a practice that would later put them into collision with Roman and Christian law (see below).
ellauri184.html on line 524: In 167 BCE Judea was part of the Seleucid Empire. Its ruler, Antiochus IV Epiphanes (175–165 BCE), smarting from a defeat in a war against Ptolemaic Egypt, banned traditional Jewish religious practices, and attempted to forcibly let the Jews accept Hellenistic culture. Throughout the country Jews were ordered, with the threat of execution, to sacrifice pigs to Greek gods (the normal practice in the Ancient Greek religion), desecrate the Shabbat, eat unkosher animals (especially pork), and relinquish their Jewish scriptures. Antiochus´ decree also outlawed Jewish circumcision, and parents who violated his order were hanged along with their infants.[1Mac 1:46-67] According to Tacitus, as quoted by Hodges, Antiochus "endeavoured to abolish Jewish superstition and to introduce Greek civilization."
ellauri184.html on line 526: According to rabbinical accounts, he desecrated the Second Temple of Jerusalem by placing a statue of Olympian Zeus on the altar of the Temple; this incident is also reported by the biblical Book of Daniel, where the author refers to the statue of the Greek god inside the Temple as "abomination of desolation". Antiochus´ decrees and vituperation of Judaism motivated the Maccabean Revolt; the Maccabees reacted violently against the forced Hellenization of Judea, destroyed pagan altars in the villages, circumcised boys, and forced Hellenized Jews into outlawry. The revolt ended in the re-establishment of an independent Jewish kingdom under the Hasmoneans, until it turned into a client state of the Roman Republic under the reign of Herod the Great (37–4 BCE).
ellauri184.html on line 528: Classical, Hellenistic, and Roman culture found circumcision to be cruel and repulsive. In the Roman Empire, circumcision was regarded as a barbaric and disgusting custom. The consul Titus Flavius Clemens was condemned to death by the Roman Senate in 95 CE for, according to the Talmud, circumcising himself and converting to Judaism. The Emperor Hadrian (117–138) forbade circumcision. Overall, the rite of circumcision was especially execrable in Classical civilization, also because it was the custom to spend an hour a day or so exercising nude in the gymnasium and in Roman baths, therefore Jewish men did not want to be seen in public deprived of their foreskins.
ellauri184.html on line 530: Hadrian´s policy after the rebellion reflected an attempt to root out Judaism: he enacted a ban on circumcision, all Jews were forbidden to enter Jerusalem upon pain of death, and the city was renamed Aelia Capitolina, while Judea was renamed Syria Palaestina. Around 140, his successor Antoninus Pius (138-161 CE) exempted Jews from the decree against circumcision, allowing them to circumcise their sons, although they were forbidden to do the same on their slaves and proselytes. Jewish nationalists´ (Pharisees and Zealots) response to the decrees also took a more moderate form: circumcisions were secretly performed, even on dead Jews.
ellauri184.html on line 532: However, there were also many Jews, known as "Hellenizers", who viewed Hellenization and social integration of the Jewish people in the Greco-Roman world favourably, and pursued a completely different approach: accepting the Emperor´s decree and even making efforts to restore their foreskins to better assimilate into Hellenistic society. The latter approach was common during the reign of Antiochus, and again under Roman rule. The foreskin was restored by one of two methods, that were later revived in the late 20th century; both were described in detail by the Greek physician Aulus Cornelius Celsus in his comprehensive encyclopedic work De Medicina, written during the reign of Tiberius (14-37 CE). The surgical method involved freeing the skin covering the penis by dissection, and then pulling it forward over the glans; he also described a simpler surgical technique used on men whose prepuce is naturally insufficient to cover their glans. The second approach, known as "epispasm", was non-surgical: a restoration device which consisted ofa special weight made of bronze, copper, or leather (sometimes called Pondus Judaeus, i. e. "Jewish burden"), was affixed to the penis, pulling its skin downward. Over time, a new foreskin was generated, or a short prepuce was lengthened, by means of tissue expansion. Martial also mentioned the instrument in Epigrammaton (Book 7:35).
ellauri184.html on line 534: The Apostle Paul referred to these practices in his letters, saying: "Was a man already circumcised when he was called? He should not become uncircumcised."[1Cor 7:18] But he also explicitly denounced the forcing of circumcision upon non-Jews, rejecting and condemning those Judaizers who stipulated the ritual to Gentile Christians, labelling such advocates as "false brothers"[Gal 2:4] (see below). In the mid-2nd century Rabbinical Jewish leaders, due to increasing cases of foreskin restorations in Roman Empire, introduced a radical method of circumcision, the periah, that left the glans totally uncovered and sew the remaining skin. The new method became immediately the only valid circumcision procedure, to ensure that a born Jew will remain circumcised and avoiding risk of restoring the foreskin. Operations became mostly irreversible.
ellauri184.html on line 536: Under the first Christian emperor, Constantine, the two rescripts of Antoninus on circumcision were re-enacted and again in the 6th century under Justinian. These restrictions on circumcision made their way into both secular and Canon law and "at least through the Middle Ages, preserved and enhanced laws banning Hebrews from circumcising non-Hebrews and banning Christians or slaves of any religious affiliation from undergoing circumcision for any reason." Hyvä pojat!
ellauri184.html on line 573: Seuraavana päivänä Jeshua jatkaa vertyneenä profetointia: The words of the prophets will be written on subway walls and tenement halls and whispered in the sound of silence.
ellauri184.html on line 586: Pääsiäisen tullen Jeshuasta ei tunnu yhtään Son of Godilta. Se haluis lähtee takas Galileaan saarnaamaan. Se on yhtä ahdistunut kuin Seija ennen 70-vuotispäiviä.
ellauri184.html on line 619:
The Trial of Jesus Revisited. Legal Issues.
ellauri184.html on line 622: In summary, the following understanding of biblical history seems plausible: 1. Although the Sanhedrin had the right to condemn Jesus to death and execute the sentence, it seemed opportune for various reasons to have the governor render this verdict. Moreover, although the Sanhedrin and the Roman governor had very diverse perspectives on Jesus, their interests finally converged, which led to Pilate’s condemnation of Jesus on grounds of unproven political charges.
ellauri184.html on line 623: 2. Processes of marginalization and not the concrete breaking of laws – led to Jesus’s death. Not only was Jesus passively exposed to these processes of marginalization, but he partly contributed to them because he modelled himself as an outsider and distanced himself too little from the messianic expectations ascribed to him. This staged self-marginalization – partly done in performative fashion – was dangerous because the term “Messiah” was often charged with political content, as was exemplified by numerous rebel leaders who regarded themselves as the Messiah or were considered as such by their followers. Many of them were executed, including Jesus.
ellauri184.html on line 625: Extant historical sources provide a complicated hodgepodge of religious, political, mental, and socio- psychological issues that prove difficult to disentangle. Most of all, the religious issues cannot be separated from the political ones. I propose four hypotheses (not very original):
ellauri184.html on line 627: a) Jesus’s unusual behavior at different levels mostly explains the hatred against him. He did not breach any major laws, but more seriously, he did not live up to multiple expectations; instead, he maneuvered himself into the position of an outsider. This means that it was mental and psychological dispositions and perceptions on the part of his contemporaries – and not legal issues – that led to his receiving the death penalty.
ellauri184.html on line 629: b) Each of these unusual acts of behavior could individually have warranted the death penalty according to either Jewish or Roman law.
ellauri184.html on line 631: c) A political twist could be ascribed to each of these issues so as to obtain a capital sentence from the Roman governor. The Sanhedrin took on this task.
ellauri184.html on line 633: d) Most charges are passed over in silence in the accounts of the Passion. These lacunae are easy to discover and fill in since the Gospels describe the events leading up to the Passion in a narrative and plausible manner.
ellauri184.html on line 638: If it is correct that the charge of blasphemy was brought forward (i.e., that Jesus claimed to be the eschatologically defined Son of Man, which seems to be the main reason for his execution in Jewish understanding), it would be easy to ascribe a political implication to this charge. This line of political argumentation is most clearly expressed in Luke 23.2: “We found this man perverting our nation, forbidding us to pay taxes to the emperor, and saying that he himself is the Messiah. The use of the death penalty confirms this political charge (crimen laesae maiestatis). Crucifixion as a Roman form of execution was reserved for slaves and peregrines who were involved in insurrections. The subtitle on the cross (ho basileus ton Iudaion, Iesus Nazarenus rex Iudaeorum, INRI), if it is historical, corroborates this particular charge.
ellauri184.html on line 640: We do not know whether Jesus routinely called himself the Messiah, Son of Man, or King of the Jews (though the evangelists sure make it appear so). Nevertheless, these logos were ascribed to him, and he did not sufficiently distance himself from them. Even worse, he presented himself as an outsider by caring for outcasts and thus broke social taboos. What is more, through healings, exorcisms, and commensality with the disdained, he deliberately distanced himself from societal norms, added to his image as an outsider in a performative way, and thereby metaphorically conveyed a message that his opponents understood very well.
ellauri184.html on line 642: By deriving his superior authority directly from God (e.g., in exorcisms and forgiveness of sins: Lk. 7.47-50) through his unique proximity to God and his ultimate claim to his unique interpretation of divine law – he exclusively set his own standards and his own criteria of who had access to Heaven and who did not – he upset the masses and caught the attention of the authorities, who perceived such utterances as subversive. More and more, they felt threatened in their own authority. In addition to behaving as though bestowed with superior authority, Jesus sharply criticized the Temple to the point that he finally became violent within its precincts. After a final incident, the representatives of the Temple, the priests, the scribes, and the Elders, who strove to preserve the core of the Jewish faith as embodied in the Temple, felt threatened in their position.
ellauri184.html on line 644: The fact that Jesus had been preaching God’s word was irrelevant to Pilate. Sitähän ne liuhuparrat myötäänsä tekevät. The term “Messiah” which Jesus had been using, was more threatening to Pilate as it was laden with political connotations. The term presupposed that the “big king" (God) would make his reign prevail via a small king (Messiah), who had yet to appear. The only thing that remained unclear was exactly who this “small king" would be (a descendant of David’s?) and under what circumstances he would appear.
ellauri184.html on line 646: Jesus was crucified between two other “robbers”. The original Greek texts speak of lestai (Mt, Mk). Lestes is the Greek translation of the Latin latro. Both terms have a similarly broad semantic meaning. What is important in our context is that latro and lestes denote not only a street robber but also a resistance- and guerilla fighter. It is likely that no one perceived Jesus as a guerilla fighter, but the term lestes is even broader than the English terms robber, bandit, or resistance fighter, it includes terrorist.
ellauri184.html on line 649: Jesus was not merely a prophet. Due to his wanderings and teachings, he was also a radical itinerant charismatic preacher who represented a decidedly anti-hegemonial world view. His speeches were seen by the Jewish establishment as an incitement of the people.
ellauri184.html on line 651: To the average inhabitant of the Roman Empire, the manifold itinerant groups of magicians, sophists, cynics, other philosophers, astrologers, prophets, and eventually also Christians, must have appeared basically the same. These oscillating and enigmatic figures were simultaneously admired and despised for their "otherness". Why was Jesus able to appear as a radical itinerant preacher? He did not call for a political upheaval. Nevertheless, his messianic “program” was radical in its postulation of a proximity to God that had hitherto been unheard of and was based on the deliberate breaking of taboos and social conventions.
ellauri184.html on line 653: In the end, Jesus represented several different images of a bogeyman and became an outsider par excellence. He put off many of his adherents through his negligence of politics (i.e. he did not yield to their pressure to exert violence for political reasons), and he drew the attention of the authorities upon himself and made them suspicious through his eccentric speeches. Finally, Jesus was between the stools: There was no one left to speak in his favor. In the end, perceptions prevailed beyond all else.
ellauri184.html on line 655: The Romans regarded him as a political dissident, or an insurgent – which the word lestes/latro appropriately captured – via the claim that he was King of the Jews, a claim that he never denied. Jesus’s hobo life testified to his calling as a prophet and radical wandering charismatic who constantly transgressed social boundaries. These multi-faceted processes of marginalization that Jesus partly took on voluntarily and partly endured led – in the brutal logic of the time – to his crucifixion as an outsider.
ellauri184.html on line 659: Mercy as a basic principle of premodern jurisdiction was always an arbitrary act that took place more or less by chance. If things went wrong, culprits could be released and innocent people could be condemned. By whose criteria, one may ask.
ellauri184.html on line 661: About Author Werner Rieß University of Hamburg. Faculty Member
ellauri184.html on line 662: 2011 - Professor of Ancient History at the University of Hamburg 2008 Habilitation at the University of Augsburg 2007 - 2011 Associate Professor (with tenure) at UNC-Chapel Hill, Department of Classics 2004-2007 Assistant Professor at UNC-Chap ... more ▾ Varmaan hihhuli kerta pääsi Pohjois-Carolinaan proffaxi.
ellauri184.html on line 668: ʾAbbaʾ, literally "son of the father", also called Jesus Barabbas
ellauri184.html on line 675: feast in Jerusalem, while keeping Jesus of ellauri184.html on line 676: Nazareth, also a son of his father, as a
ellauri184.html on line 677: prisoner. He is often mispronounced as “the
ellauri184.html on line 679: mindre populära banditen Jesus Son of Man sku
ellauri184.html on line 682: The custom of releasing prisoners in Jerusalem at Passover is known to theologians as the Paschal Pardon, but this custom (whether at Passover or any other time) is not recorded in any historical document other than the gospels, leading some scholars to question its historicity and suspect that such a custom was a mere narrative invention of the Bible´s writers like so much else in the fake good news.
ellauri184.html on line 692: Among the 52 early Christian and Gnostic texts discovered at Nag Hammadi in 1945, one of the most enigmatic is a Valentinian text called the Gospel of Philip. This is one of several “Gnostic” texts which puts a special emphasis on the relationship between Mary Magdalene and Jesus. One of the more obscure sections concerns three Marys who were always with Jesus.
ellauri184.html on line 696: Three women always walked with the master: Mary his mother, sister, and Mary of Magdala, who is called his "companion". For “Mary” is the name of his sister, his mother, and his companion.
ellauri184.html on line 698: The word his in brackets is uncertain because of damage to the text but is repeated later in the text, so the reconstruction is likely correct. However, there is no record of Jesus having a sister named Mary.
ellauri184.html on line 700: 3 Is not this the carpenter, the son of Mary, the brother of James, and Joses, and of Juda, and Simon? and are not his sisters here with us? And they were offended at him. (Mark 6:3 KJV)
ellauri184.html on line 702: Jesus had some unnamed sisters and it isn’t unusual for a mother to give her name to a daughter. Still, beyond the passage from Philip, there is no record of Jesus having a sister named Mary who was always with him.
ellauri184.html on line 708: This first is Michael, the merciful and long-suffering: and the second, who is set over all the diseases and all the wounds of the children of men, is Raphael: and the third, who is set over all the powers, is Gabriel: and the fourth, who is set over the repentance unto hope of those who inherit eternal life, is named Phanuel.’
ellauri184.html on line 710: Let us return to the topic of this article. Does Jesus Have a Sister Named Mary?
ellauri184.html on line 711: Yes, according to this view, He does. It seems that Jesus and Mary share the same father, the archangel Gabriel. This makes Mary both the mother and sister of Jesus. That, at least, seems to be the implication that the Gospel of Philip is hinting at.
ellauri184.html on line 721: Herodes Antipasto (isoisän nimi) oli Naahumin mielestä lihava lössykkä. Hyvän kirjan lisäksi hän esiintyy vuonna 1973 Jesus Christ Superstar musikaalin elokuvaversiossa ja vuonna 1965 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa The Greatest Story Ever Told. Hänet nähdään myös vuonna 1977 valmistuneessa italialais-brittiläisessä televisiosarjassa Jesus of Nazareth. Elokuvien Herodes Antipas on naismainen, hovinsa naisten ja erityisesti puolisonsa Herodiaan ohjailema ruhtinas. Sellainen onkin vitun naismaista, för helvete.
ellauri184.html on line 733: Why did Jesus entrust Mary to the apostle John instead of to His brothers?
ellauri184.html on line 734: When Jesus was on the cross, both the apostle John and Mary the mother of Jesus stood nearby. In John 19:26–27 we read, “When Jesus saw his mother there, and the disciple whom he loved standing nearby, he said to her, ‘Woman, here is your son,’ and to the disciple, ‘Here is your mother.’ From that time on, this disciple took her into his home.” The clear understanding of the passage is that Jesus commanded John to care for Mary after His death.
ellauri184.html on line 738: As the eldest son in His family, Jesus had a cultural obligation to care for His mother, and He passed that obligation on to one of His closest friends. John would have certainly obeyed this command. Mary was most likely one of the women in the upper room and was present when the church was established in Jerusalem (Acts 1:12–14). She probably continued to stay with John in Jerusalem until her death. It is only later in John’s life that his writings and church history reveal John left Jerusalem and ministered in other areas. By then he had probably got rid of mamma Maria.
ellauri184.html on line 740: This is also confirmed by Acts 8:1 that reads, “On that day a great persecution broke out against the church in Jerusalem, and all except the apostles were scattered throughout Judea and Samaria.” John was still in the city at this time (perhaps one or two years after the resurrection) and was still there three years after the conversion of Simon to Paul (Galatians 2:9).
ellauri184.html on line 742: There is no contextual proof within Scripture itself that would point to Jesus broadening Mary’s role as “mother” of all Christians. In fact, Catholic teaching can only point to early church leaders as proof that Jesus meant to establish Mary’s “motherhood” to all believers in Christ or that Mary was a cooperative participant in salvation. John just took Mary into his home to care for her. The Bible does not say “from that time on Mary became the stepmother of all believers.”
ellauri184.html on line 763: Let me just say: Norman Mailer is a massive loud mouthed boorish prick and yawning asshole of a man. His views towards women were...well, they were pretty fucked up for lack of better French. And his opinions on minorities has always been rather peculiar. As in very very strange. A former atheist, Mailer has now developed what seems to be his very own theology. But the book does prompt a few questions I have on this topic:
ellauri184.html on line 765: 1. When we think and describe God, is it proper to use glossary such as "happy", "content" etc that are supposed to describe human emotional states. Is it ok to make God this human? Angry jealous and vengeful are ok, of course, they´re used a lot in the Bible.
ellauri184.html on line 767: Mailer is considering a God of Action, something of a Hemingway in deistic form who must prove himself with creative acts, a deity in the trenches, making mistakes, failing, succeeding, learning from his mistakes, constantly evolving.The God that interests Mailer is one guided by intuition no less than we, His creations whom we are said to resemble. Nuchem´s own self image to a jot.
ellauri184.html on line 773: Jose Saramago is an atheist. This should be enough warning for everyone that desires to read the book. It is very explicit and so religion it’s exposed at its weakest and God as a character is revealed. I come from a Roman-Catholic background but I still wanted to read it, ever since the Gnostic gospel where Jesus childhood is revealed and he changes from a mischievous badly behaved kid to the Jesus from the new testament I wanted to see Saramago’s take on it. Saramago is such a master of words that he makes every bit of faith look totally illogical.
ellauri184.html on line 775: It does not take long for us to find out that Saramago is extremely sharp at finding all contradictions on roman-catholic religion. In the novel God seems to be the greediest of all gods, the vainest, the most detached from his people. Detached even from his son as he appeared to him in different shapes, only in the meeting at the lake did he appear to him as a man. God does not command, he orders, he tricks his own son into following his plan to the end. Ultimately Jesus’s betrayal was his last act of martyrdom.
ellauri184.html on line 777: Everyone knows more or less about the birth of Jesus: the manger, the donkey and the ox, the three wise men, all that, all that. Adult life, too, moreover: without a Christian education, one has a vague idea of preaching, miracles, crucifixion and resurrection. And between the two, childhood, adolescence? Well, we don´t know: the bible does not say anything about it, and no credible source exists on the subject (although some myths (trip to Egypt, Asia, England) emerged later.
ellauri184.html on line 779: José Saramago, therefore, gives us his vision of this unknown Jesus while reinterpreting in his sauce some biblical subjects. The result is probably not very canonical since we see a Jesus first educated by the Devil, then discovering sexuality in the arms of Mary Magdalene, a prostitute with whom he falls in love. However, I did not see any desire to satire: on the contrary, we discover a character torn by the codes of the society of his time, the gradual discovery of his identity, and above all, the feeling of being a toy of fate.
ellauri184.html on line 781: The characters in the book are fascinating; my Jesuits friends and I laughed and enjoy this book. There were no doubts in our head by the end of the book. We did not feel like it shook our religion or affected the way we perceived God. This book was after all under fiction so everyone that is easily offended stay away from this book and stop complaining about blasphemy and crying around like little kids. Saramago is a Nobel price winner and foremost a grown man that is entitled to his own opinions. This one of his finest, if not the best, of his book in my opinion, a must read. Of course he is dead by now.
ellauri184.html on line 783: Jesus having sex with Mary Magdalene in the whorehouse without the blessing of marriage. The demon asking Jesus to use a sheep for sexual release. An angel posing as a beggar during the Annunciation scene. The same beggar-angel walking with Mary to Bethlehem provoking jealousy to the doubting Joseph. Three shepherds instead of 3 kings visiting the family in the Bethlehem. Joseph crucified and dying on the cross mistaken as a zealot. Jesus seeing God in the desert. Jesus riding on the boat with the God and the Devil. These are some of the shocking deviations from the story that Saramago imagined and incorporated to come up with an “irreverent, profound, skeptical, funny, heretical, deeply philosophical, provocative and compelling work.” (Source: Harold Robbin who says that this is his favorite work of Saramago. So far, I agree).
ellauri184.html on line 785: This is a bold fearless work and definitely not for the faint of heart. I am not surprised that when this was originally published in 1991, it created lots of controversies with the Catholic Church condemning Jose Saramago for harboring anti-religious vision and his own Portuguese government asking the European Literary Prize to remove this from its shortlist because of the book’s offensive content to religion. Despite this book’s existence, Saramago won the 1998 Nobel Prize for Literature.
ellauri185.html on line 58: The childless Hannah vows to Yahweh of hosts that, if she has a son, he will be dedicated to Yahweh. Eli, the priest of Shiloh, where the Ark of the Covenant is provisionally located, blesses her. A child named Samuel is born, and Samuel is dedicated to the Lord as a Nazirite—the only one besides Samson to be identified in the Bible. Eli's sons, Hophni and Phinehas, sin against God's laws and the people, a sin that causes them to die in the Battle of Aphek. But the child Samuel grows up "in the presence of the Lord."
ellauri185.html on line 62: The Book of Samuel (Hebrew: ספר שמואל, Sefer Shmuel) is a book in the Hebrew Bible and two books (1 Samuel and 2 Samuel) in the Christian Old Testament. The book is part of the narrative history of Ancient Israel called the Deuteronomistic history, a series of books (Joshua, Judges, Samuel, and Kings) that constitute a theological history of the Israelites and that aim to explain God's law for Israel under the guidance of the prophets.
ellauri185.html on line 66: According to Jewish tradition, the book was written by Samuel, with additions by the prophets Gad and Nathan, who together are three prophets who had appeared within 1 Chronicles during the account of David's reign. Modern scholarly thinking posits that the entire Deuteronomistic history was composed circa 630–540 BCE by combining a number of independent texts of various ages.
ellauri185.html on line 71: According to Joshua 19, Tyre, a "strong city", was allotted to the Tribe of Asher.
ellauri185.html on line 73: King Hiram I of Tyre allied himself with David and Solomon in 2 Samuel, 1 Kings and 1 Chronicles. Hiram provided architects, workmen, cedar wood, and gold to build Solomon's Temple in Jerusalem.
ellauri185.html on line 75: Tyre is listed among an alliance of ten nations that would conspire against God's people. Many Bible commentaries agree that this has not occurred yet historically and may be prophetic.
ellauri185.html on line 77: Tyre is mentioned in the Book of Isaiah as being forgotten for 70 years, after which "she" would return to her lucrative prostitution and the profit would go to "those who live in the presence of the LORD".
ellauri185.html on line 79: The Book of Jeremiah lists Tyre among many other nations that would drink from the "cup of the wine of wrath" of God. It also predicted a time when God would destroy the Philistines and every helper from Tyre and Sidon would be cut off.
ellauri185.html on line 81: The Book of Ezekiel states that Tyre "will not be inhabited", "no longer exist", "never be found again" and that its king will "cease to be forever",
ellauri185.html on line 82: The Book of Joel groups Tyre, Sidon and Philistia together and it states that the people of Judah and Jerusalem were sold to the Greeks, and there would thus be punishment because of it.
ellauri185.html on line 84: Tyre is also mentioned in the Book of Amos, the Psalms, and the Book of Zechariah which prophesied its destruction.
ellauri185.html on line 86: Regular excavation activities only started again in 1995 under the supervision of Ali Khalil Badawi. Shortly afterwards, an Israeli bomb destroyed an apartment block in the city and evidence for an early church was revealed underneath the rubble. Thanks for help in digging brothers!
ellauri185.html on line 91: Obviously, this wouldn’t be impressive if the prophecy came after the destruction of Tyre. So when did these things happen?
ellauri185.html on line 95: What about the destruction of Tyre? Well, Nebuchadnezzer’s attack came shortly after Ezekiel, so it’s hard to tell for sure from our perspective whether or not Ezekiel truly prophesied that phase of Tyre’s destruction. But as far as Alexander is concerned, it is well established that this took place in 322 BC. So this is a clear example of the Bible foretelling an event (actually several) in detail.
ellauri185.html on line 97: The book begins with Samuel's birth and Yahweh's call to him as a boy. The story of the Ark of the Covenant follows. It tells of Israel's oppression by the Philistines, which brought about Samuel's anointing of Saul as Israel's first king. But Saul proved unworthy, and God's choice turned to David, who defeated Israel's enemies, purchased the threshing floor where his son Solomon would build the First Temple, and brought the Ark of the Covenant to Jerusalem. Yahweh then promised David and his sucessors an everlasting dynasty.
ellauri185.html on line 101: In the Septuagint, a basis of the Christian biblical canons, the text is divided into two books, now called the First and Second Book of Samuel.
ellauri185.html on line 102: The Philistines capture the Ark of the Covenant from Shiloh and take it to the temple of their god Dagon, who recognizes the supremacy of Yahweh. The Philistines are afflicted with plagues and return the ark to the Israelites, but to the territory of the tribe of Benjamin rather than to Shiloh. The Philistines attack the Israelites gathered at Mizpah in Benjamin. Samuel appeals to Yahweh, the Philistines are decisively beaten, and the Israelites reclaim their lost territory.
ellauri185.html on line 108: In Samuel's old age (wearing a Mitzpah bollock supporter) he appoints his sons Joel and Abijah as judges but, because of their corruption, the people ask for a king to rule over them. God directs Samuel to grant the people their wish despite his concerns: God gives them Saul from the tribe of Benjamin.
ellauri185.html on line 113: Shortly thereafter, Saul leads Israel to a victory over Nahash of Ammon. Despite his numerous military victories, Saul disobeys Yahweh's instruction to destroy Amalek: Saul spares the Amalekite ruler and the best portion of the Amalekite flocks to present them as sacrifices. Samuel rebukes Saul and tells him that God has now chosen another man to be king of Israel.
ellauri185.html on line 118: God tells Samuel to anoint David of Bethlehem as king, and David enters Saul's court as his armor-bearer and harpist. Saul's son and heir Jonathan befriends David and recognizes him as the rightful king. Saul then plots David's death, but David flees into the wilderness where he becomes a champion of the Hebrews. David joins the Philistines, but he continues to secretly champion his own people until Saul and Jonathan are killed in battle at Mount Gilboa.
ellauri185.html on line 123: At this point, David offers a majestic eulogy, where he praises the bravery and magnificence of both his friend Jonathan and King Saul.
ellauri185.html on line 127: The elders of Judah anoint David as king, but in the north Saul's son Ish-bosheth, or Ishbaal, rules over the northern tribes. After a long war, Ishbaal is murdered by Rechab and Baanah, two of his captains who hope for a reward from David. But David has them killed for killing God's anointed. David is then anointed king of all Israel.
ellauri185.html on line 131: David captures Jerusalem and brings the Ark there. David wishes to build a temple, but Nathan tells him that one of his sons will be the one to build the temple. David defeats the enemies of Israel, slaughtering Philistines, Moabites, Edomites, Syrians, and Arameans.
ellauri185.html on line 137: For the remainder of David's reign, problems occur. Amnon (one of David's sons) rapes his half-sister Tamar (one of David's daughters). Absalom (another son of David) kills Amnon and rebels against his father, whereupon David flees from Jerusalem. Absalom is killed following the Battle of the Wood of Ephraim, and David is restored as king and returns to his palace. Finally, only two contenders for the succession remain: Adonijah, son of David and Haggith, and Solomon, son of David and Bathsheba.
ellauri185.html on line 141: 2 Samuel concludes with four chapters (chapters 21 to 24) that lie outside the chronological succession narrative of Saul and David, a narrative that will continue in The Book of Kings. These four supplementary chapters cover a great famine during David's reign; the execution of seven of Saul's remaining descendants, only Mephibosheth being saved (kannattiko mainita), David's song of thanksgiving, which is almost identical to Psalm 18; David's last words; a list of David's "mighty warriors"; an offering made by David using water from the well of Bethlehem; David's sinful census; a plague over Israel which David opted for as preferable to either famine or oppression; and the construction of an altar on land David purchased from Araunah the Jebusite.
ellauri185.html on line 143: Home of the worriers, se oli joku kaupunki Kaliforniassa. Niin se oli Golden State Worriers, kotipaikka Frisco, siskonmakkaroiden kotimaa. Alunperin se oli Philadelphia Warriors. Logona ollut inkkarinpää poistettiin 70-luvulla p.c. syistä, ja tehtyään comebackin 2000-luvulla epäwokena.
ellauri185.html on line 147: The chronological narrative of succession resumes in the first Book of Kings, which relates how, as David lies dying, Bathsheba and Nathan ensure Solomon's elevation to the throne.
ellauri185.html on line 152: On November 16, 1491, an auto-da-fé was held outside of Ávila that ended in the public execution of several Jews and conversos. The suspects had confessed under torture to murdering a child. Among the executed were Benito García, the converso who initially confessed to the murder. However, no body was ever found and there is no evidence that a child disappeared or was killed; because of contradictory confessions, the court had trouble coherently depicting how events possibly took place. The child's very existence is also disputed.
ellauri185.html on line 154: The Holy Child has been called Spain's "most infamous case of blood libel". The incident took place one year before the expulsion of the Jews from Spain, and the Holy Child was "possibly" used as a pretext for the expulsion.
ellauri185.html on line 156: On 16 November 1491, in the Brasero de la Dehesa (lit: "brazier in the meadow") in Ávila, all of the accused were handed over to the secular authorities and burned at the stake. Nine people were executed - three Jews: Yusef Franco, Ça Franco, and Moses Abenamías; and six conversos: Alonso, Lope, García and Juan Franco, Juan de Ocaña and Benito García. As was customary, the sentences were read out at the auto-da-fé, and those of Yucef Franco and Benito García have been preserved.
ellauri185.html on line 157: The preserved confessions of this defendant, extracted under torture, refer at first only to conversations with Benito García in gaol and incriminate them only as Judaizers, but later start to refer to a piece of witchcraft performed about four years earlier (perhaps 1487), which involved the use of a consecrated host, stolen from a church in La Guardia, and the heart of a Christian boy.
ellauri185.html on line 165: Castiglione wrote Il Cortegiano or The Book of the Courtier, a courtesy book dealing with questions of the etiquette and morality of the courtier. It was very influential in 16th-century European court circles.
ellauri185.html on line 166: In sostanza, il Cortegiano si presenta quale «moderno erede della pedagogia umanistica» in quanto l'uomo che vi si raffigura è «un uomo versatile e aperto, duttile e completo; è esperto di armi e di politica, ma sa anche di lettere, filosofia ed arti, è raffinato ma senza affettazione, è coraggioso e valente, ma senza ostentazione». In sostanza, è un trattato di pedagogia rivolto a chi vive nel mondo ristretto ed elitario delle corti.
ellauri185.html on line 174: 10.3.2022 klo 8.19 - Oma Profiili: Anna saattaisi pitää espanjalaisen nobelistin Juan Ramon Jimenezin idyllisestä pikku teoxesta nimeltä Harmo ja minä.
ellauri185.html on line 175: 10.3.2022 klo 8.23 - Kikan Profiili: Kiitti vinkistä. Jottei vaa sekaannu siihen aasiin liikaa....you know
ellauri185.html on line 176: 10.3.2022 klo 8.32 - Oma Profiili: Se on siis Harmo ja Juan, ei Jarmo ja Huan.
ellauri185.html on line 177: 10.3.2022 klo 8.33 - Kikan Profiili: Sari ja Jarmo
ellauri185.html on line 178: 10.3.2022 klo 8.33 - Oma Profiili: Sekin kävi mielessä
ellauri185.html on line 180: 10.3.2022 klo 8.34 - Kikan Profiili: Ne on kyl italias
ellauri185.html on line 181: 10.3.2022 klo 8.35 - Oma Profiili: No tietysti. Lumen perässä
ellauri185.html on line 182: 10.3.2022 klo 8.35 - Kikan Profiili: Pelkän
ellauri185.html on line 183: 10.3.2022 klo 8.36 - Oma Profiili: Tuskin koronan sitä on täälläkin
ellauri185.html on line 184: 10.3.2022 klo 8.36 - Kikan Profiili: Onks Seija jännittäny jo tarpeeksi että vois antaa lausunnon
ellauri185.html on line 185: 10.3.2022 klo 8.37 - Kikan Profiili: Onnea Paulille!
ellauri185.html on line 186: 10.3.2022 klo 8.38 - Oma Profiili: Se synttäri on pääsiäislauantai. Helmi lähtee samana päivänä Ahvenanmaalle perhoslaskentaan. Päivää mietitään.
ellauri185.html on line 187: 10.3.2022 klo 8.38 - Kikan Profiili: Ok
ellauri185.html on line 188: 10.3.2022 klo 8.38 - Kikan Profiili: Entäs lahjatoivomus?
ellauri185.html on line 189: 10.3.2022 klo 8.39 - Oma Profiili: Työn alla.
ellauri185.html on line 190: 10.3.2022 klo 8.40 - Kikan Profiili: Kuulemisiin
ellauri185.html on line 191: 10.3.2022 klo 8.40 - Oma Profiili: Näihin kuviin näihin tunnelmiin
ellauri185.html on line 192: 10.3.2022 klo 8.41 - Kikan Profiili: Mahtavaa👍
ellauri185.html on line 193: 10.3.2022 klo 8.42 - Kikan Profiili: Vapuil on korona ja tainalla ja nellin anopilla
ellauri185.html on line 194: 10.3.2022 klo 8.43 - Oma Profiili: Sitä on liikkeellä
ellauri185.html on line 195: 10.3.2022 klo 8.43 - Kikan Profiili: Ja vadimin vanhemmilla
ellauri185.html on line 196: 10.3.2022 klo 8.43 - Oma Profiili: No tietysti venäläisillä
ellauri185.html on line 197: 10.3.2022 klo 8.44 - Kikan Profiili: Myös Östenillä
ellauri185.html on line 198: 10.3.2022 klo 8.44 - Oma Profiili: Östenillä ja Västenillä.
ellauri185.html on line 199: 10.3.2022 klo 8.44 - Kikan Profiili: Östen sai vesteniltä
ellauri185.html on line 200: 10.3.2022 klo 8.45 - Oma Profiili: Anna saattaisi myös pitää Goethen runokirjasta Ost-westlicher Divan.
ellauri185.html on line 201: 10.3.2022 klo 8.46 - Kikan Profiili: Sä oot kyl sellanen sanahaukka. Siis sanahaukka
ellauri185.html on line 202: 10.3.2022 klo 8.47 - Oma Profiili: Sana hallussa. Se vaan pahenee nyt loppukaarteessa.
ellauri185.html on line 203: 10.3.2022 klo 8.48 - Kikan Profiili: Luonnollista. Jos on viel jotain sanottavaa
ellauri185.html on line 204: 10.3.2022 klo 8.48 - Oma Profiili: Kas mä en sano ize vaan lainaan muilta kuin matkijalintu.
ellauri185.html on line 205: 10.3.2022 klo 8.49 - Oma Profiili: Ja usko pois muilta ei sanottava lopu!
ellauri185.html on line 206: 10.3.2022 klo 8.49 - Kikan Profiili: Mulla ei oo ollu ikinä mitään sanottavaa. Pelkkää sanomista
ellauri185.html on line 207: 10.3.2022 klo 8.49 - Oma Profiili: Tulee sanomista, varsinkin Pezkulle.
ellauri185.html on line 208: 10.3.2022 klo 8.52 - Kikan Profiili: Mun pitäis opiskella lukemista. Oon viimeks lukenu 2011 tervhoit.opiskelussa jossei hesaria oteta huomioon.
ellauri185.html on line 210: 10.3.2022 klo 8.53 - Kikan Profiili: Mä en pysty lukemaan kun en voi olla paikoillani. On varmaan abh
ellauri185.html on line 211: 10.3.2022 klo 8.53 - Kikan Profiili: Tai gny
ellauri185.html on line 212: 10.3.2022 klo 8.54 - Oma Profiili: Eihän kukaan enää lue. On videot. Jaxatko niitä kazoa paikoiltaan vai pitääkö olla koko ajan menossa samalla?
ellauri185.html on line 213: 10.3.2022 klo 8.54 - Kikan Profiili: En kato videoita
ellauri185.html on line 214: 10.3.2022 klo 8.55 - Oma Profiili: Täh? Olet varmaan ainoa.
ellauri185.html on line 215: 10.3.2022 klo 8.55 - Oma Profiili: No töllöä ainaskin?
ellauri185.html on line 216: 10.3.2022 klo 8.55 - Kikan Profiili: Katon kyl telkkaria missä on mainoskatkot että voi silloin hyppiä
ellauri185.html on line 217: 10.3.2022 klo 8.56 - Oma Profiili: Tota en tullut ajatelleexi.
ellauri185.html on line 218: 10.3.2022 klo 8.56 - Kikan Profiili: Mä tiskaan mainoskatkoilla imuroin. Mainoskatkot pitää kodin siistinä
ellauri185.html on line 219: 10.3.2022 klo 8.56 - Oma Profiili: No voihan siinä ehtiä myös käydä vessassa tai jääkaapilla
ellauri185.html on line 220: 10.3.2022 klo 8.57 - Kikan Profiili: Ne on nykyään vitun pitkiä
ellauri185.html on line 221: 10.3.2022 klo 8.57 - Oma Profiili: Niin on. Ohjelman aikana ei ehtisi.
ellauri185.html on line 222: 10.3.2022 klo 8.57 - Kikan Profiili: Ku kukaa ei enää kato mainoksi ni katsojia sit rangaistaan
ellauri185.html on line 223: 10.3.2022 klo 8.58 - Oma Profiili: Toivottavasti myös ostat mainostettuja tuotteita.
ellauri185.html on line 224: 10.3.2022 klo 8.58 - Kikan Profiili: Kaikki mainokset on pantu pienen tv-katsojan harteille
ellauri185.html on line 225: 10.3.2022 klo 8.58 - Oma Profiili: Ettei mene ihan harakoille
ellauri185.html on line 226: 10.3.2022 klo 8.59 - Kikan Profiili: Laitan silmät kii ja sormet korville ja sanon pölllllöö niinku Pirkko. Jos oon paikalla
ellauri185.html on line 227: 10.3.2022 klo 8.59 - Oma Profiili: Hehe. Sanoxe oikeesti noin?
ellauri185.html on line 228: 10.3.2022 klo 9.00 - Kikan Profiili: Se sano petskun mukaan pläpläpläpläplää
ellauri185.html on line 229: 10.3.2022 klo 9.00 - Oma Profiili: Se tuntuu tutummalta joo
ellauri185.html on line 230: 10.3.2022 klo 9.01 - Kikan Profiili: Nyt mun pitää ratkaista lähdenkö masokistikävelylle torpsiin
ellauri185.html on line 231: 10.3.2022 klo 9.01 - Oma Profiili: Kristinakin joskus sanoo niin.
ellauri185.html on line 232: 10.3.2022 klo 9.02 - Oma Profiili: Kuin sä jaxat.
ellauri185.html on line 233: 10.3.2022 klo 9.02 - Oma Profiili: Mä nykyään enimmäxeen pötkötän sängyllä
ellauri185.html on line 234: 10.3.2022 klo 9.02 - Oma Profiili: Kun on selkä kipeä
ellauri185.html on line 235: 10.3.2022 klo 9.03 - Kikan Profiili: Täytyy kyl myöntää et sen lenkin jälkeen kyl mäki
ellauri185.html on line 236: 10.3.2022 klo 9.03 - Oma Profiili: Kylse varmasti on terveellistä jos on terve
ellauri185.html on line 238: 10.3.2022 klo 9.04 - Kikan Profiili: Kumpi on äiti ja kumpi tytär
ellauri185.html on line 239: 10.3.2022 klo 9.04 - Oma Profiili: No kyl vielä erottaa
ellauri185.html on line 240: 10.3.2022 klo 9.05 - Kikan Profiili: Ei siin oo ku 20v eroo
ellauri185.html on line 241: 10.3.2022 klo 9.06 - Oma Profiili: Pientähän se täs vaiheessa
ellauri185.html on line 242: 10.3.2022 klo 9.06 - Kikan Profiili: Onpa ihanaa että saan olla nyt äidin kanssa❤
ellauri185.html on line 243: 10.3.2022 klo 9.07 - Oma Profiili: Etkö saanut pienenä
ellauri185.html on line 244: 10.3.2022 klo 9.07 - Kikan Profiili: Sain mutten välissä ku olin niin tyhmä
ellauri185.html on line 245: 10.3.2022 klo 9.08 - Oma Profiili: No niin tietysti. Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi.
ellauri185.html on line 246: 10.3.2022 klo 9.10 - Kikan Profiili: Mun lempiohjelma on hengenvaarallisesti lihava
ellauri185.html on line 247: 10.3.2022 klo 9.11 - Oma Profiili: Ei taida olla izekoettua
ellauri185.html on line 248: 10.3.2022 klo 9.11 - Kikan Profiili: Mä niin zemppaan niitä
ellauri185.html on line 249: 10.3.2022 klo 9.12 - Oma Profiili: Exe ole silleen synnynnäistä etne kilot tulee aina takas
ellauri185.html on line 250: 10.3.2022 klo 9.12 - Oma Profiili: Paizi jos asuu kylmässä silloin valkea rasva muuttuu ruskeaxi
ellauri185.html on line 251: 10.3.2022 klo 9.14 - Kikan Profiili: Tellun sisälämpö on 15
ellauri185.html on line 252: 10.3.2022 klo 9.15 - Oma Profiili: No se ei kyllä ole hengenvaarallisesti lihava. Ennemmin hengenvaarallisen vetävä
ellauri185.html on line 253: 10.3.2022 klo 9.15 - Kikan Profiili: Kerrotaan
ellauri185.html on line 254: 10.3.2022 klo 9.16 - Kikan Profiili: Vastaa Laurille et luen ton heti ku oon saanut luettua Anna Kareninan loppuun 😁
ellauri185.html on line 255: 10.3.2022 klo 9.16 - Kikan Profiili: Anna vastas
ellauri185.html on line 256: 10.3.2022 klo 9.17 - Oma Profiili: Okei! Saul Bellowin isoäiti luki Anna Kareninan kerran vuodessa.
ellauri185.html on line 257: 10.3.2022 klo 9.18 - Kikan Profiili: Kiva jos sä annat kirjavinkkejä annalle. Siitäki vois tulla viisaampi. Niinku sinä oot
ellauri185.html on line 258: 10.3.2022 klo 9.19 - Oma Profiili: Kiitos mutten kyllä ole, kysy vaikka Seijalta.
ellauri185.html on line 259: 10.3.2022 klo 9.20 - Kikan Profiili: Viisautta on niin monenlaista😃
ellauri185.html on line 260: 10.3.2022 klo 9.20 - Oma Profiili: Meitä on monneen junnaan sanoi Pirkko.
ellauri185.html on line 261: 10.3.2022 klo 9.21 - Kikan Profiili: Ja kyllä sä oot. Kielilutkautuksissa ja myös monesss muussa😃😀😄
ellauri185.html on line 262: 10.3.2022 klo 9.21 - Oma Profiili: Etupäässä takapiässä, Pirkko lisäsi.
ellauri185.html on line 263: 10.3.2022 klo 9.22 - Kikan Profiili: Mulle osu enemmän se om nån inte kan klippa hår så klipper man inte.
ellauri185.html on line 264: 10.3.2022 klo 9.23 - Kikan Profiili: Se oli petskun tukka
ellauri185.html on line 265: 10.3.2022 klo 9.23 - Oma Profiili: Sanotko senkin Tellulle?
ellauri185.html on line 266: 10.3.2022 klo 9.23 - Kikan Profiili: Käy myös kakkuun baka
ellauri185.html on line 267: 10.3.2022 klo 9.23 - Kikan Profiili: Voin sanoo toivomuksesta
ellauri185.html on line 268: 10.3.2022 klo 9.24 - Oma Profiili: Pirkko oli maailmanluokan ilkeilijä. Siltä opin paljon.
ellauri185.html on line 269: 10.3.2022 klo 9.25 - Kikan Profiili: Sä oot pärjänny maailmassa ilkeydellä. Heikot sortuu
ellauri185.html on line 270: 10.3.2022 klo 9.25 - Oma Profiili: Meidän rotat on ilmeisesti lisääntyneet, jälkiä oli nyt useampia.
ellauri185.html on line 271: 10.3.2022 klo 9.26 - Kikan Profiili: Anteeks anteeks meni yli vitsi. Vitsi. Vitsi
ellauri185.html on line 272: 10.3.2022 klo 9.26 - Oma Profiili: Yleensä ei ilkeydellä pötki pitkälle. Muut suuttuvat.
ellauri185.html on line 273: 10.3.2022 klo 9.27 - Kikan Profiili: Meidän rotat ovat paenneet. Ei oo näkyny 2kk.
ellauri185.html on line 274: 10.3.2022 klo 9.27 - Oma Profiili: Ei tietysti liika kiltteydelläkään.
ellauri185.html on line 275: 10.3.2022 klo 9.27 - Oma Profiili: Ne on paenneet sit tänne.
ellauri185.html on line 276: 10.3.2022 klo 9.27 - Kikan Profiili: Meil on uus katto ilman rottia. Jee
ellauri185.html on line 277: 10.3.2022 klo 9.28 - Oma Profiili: Täällä ollaan niille kilttejä
ellauri185.html on line 278: 10.3.2022 klo 9.28 - Kikan Profiili: Se on se vesten
ellauri185.html on line 279: 10.3.2022 klo 9.29 - Oma Profiili: Miten muuten Anna ja Vadim selviää Ukrainasta? Riiteleekö ne sängyssä?
ellauri185.html on line 280: 10.3.2022 klo 9.29 - Kikan Profiili: Suojatkaa kaulavaltimot. Ne hyökkää nurkkaan ahdistettuna
ellauri185.html on line 281: 10.3.2022 klo 9.29 - Oma Profiili: Rotat kai?
ellauri185.html on line 282: 10.3.2022 klo 9.29 - Kikan Profiili: Ne varmaan syö. Ulkonäöstä päätellen
ellauri185.html on line 283: 10.3.2022 klo 9.30 - Oma Profiili: Pitikin kysyä joko katto on tehty. Tuliko hyvä?
ellauri185.html on line 284: 10.3.2022 klo 9.30 - Kikan Profiili: Tuli kuule niin mainio. Ihan tää vihree ku täs whatsupis
ellauri185.html on line 285: 10.3.2022 klo 9.31 - Oma Profiili: Valmiixko maalattu?
ellauri185.html on line 286: 10.3.2022 klo 9.32 - Kikan Profiili: Väri om poltettu peltiin 50v takuu. Ei kyl ois tarvittu niin pitkää
ellauri185.html on line 287: 10.3.2022 klo 9.32 - Oma Profiili: Lapset tarvizee.
ellauri185.html on line 288: 10.3.2022 klo 9.33 - Kikan Profiili: Joku näkee
ellauri185.html on line 289: 10.3.2022 klo 9.34 - Kikan Profiili: Meillä kukaan ei ehkä haluu tähän
ellauri185.html on line 290: 10.3.2022 klo 9.34 - Oma Profiili: Myyvät sitten hyvällä hinnalla
ellauri185.html on line 291: 10.3.2022 klo 9.34 - Kikan Profiili: Ihmettelevät jo nyt miksei muuteta pienempään
ellauri185.html on line 292: 10.3.2022 klo 9.35 - Oma Profiili: Kuka nyt haluaa muuttaa johki kuoleman odotushuoneeseen ennen kuin pakon edessä
ellauri185.html on line 293: 10.3.2022 klo 9.36 - Oma Profiili: Ei lähteneet edellinen sukupolvikaan
ellauri185.html on line 294: 10.3.2022 klo 9.37 - Kikan Profiili: Ois kai niit kivoi pienempiäki. Mä oon tottunu pieneen alussa. Mut nyt meil kaikki on isoa
ellauri185.html on line 295: 10.3.2022 klo 9.37 - Oma Profiili: Sitä ei tajua ennenkö vanhana millasta on kun ei ole kuin pahempaa edessä
ellauri185.html on line 296: 10.3.2022 klo 9.37 - Kikan Profiili: Turhaa tyhjää tilaa
ellauri185.html on line 297: 10.3.2022 klo 9.38 - Kikan Profiili: On se niin vaikeeta
ellauri185.html on line 298: 10.3.2022 klo 9.38 - Oma Profiili: Ei sitä ole pakko siivota 🤪
ellauri185.html on line 299: 10.3.2022 klo 9.38 - Kikan Profiili: On ne kyl niin kauniita tiloja täynnä viherkasveja. Kaunis katsella
ellauri185.html on line 300: 10.3.2022 klo 9.39 - Oma Profiili: No niin just. Kazeleminen on vanhan huvia. Callekin kazeli tienpientareita ja pilviä
ellauri185.html on line 301: 10.3.2022 klo 9.40 - Kikan Profiili: Katselu on maailman ihaninta
ellauri185.html on line 302: 10.3.2022 klo 9.41 - Oma Profiili: Mezänrajat oli sen kolmas lemppari. Onhan ne ihania.
ellauri185.html on line 303: 10.3.2022 klo 9.42 - Kikan Profiili: Kaihia pukkaa
ellauri185.html on line 304: 10.3.2022 klo 9.43 - Oma Profiili: Mullakin varmaan, välillä ei näe just mitään.
ellauri185.html on line 305: 10.3.2022 klo 9.43 - Oma Profiili: Menee ihan puurosex.
ellauri185.html on line 306: 10.3.2022 klo 9.43 - Kikan Profiili: Nyt on pullat valmiit. Moikkis🤗
ellauri185.html on line 307: 10.3.2022 klo 9.43 - Oma Profiili: Mop.
ellauri185.html on line 339: Derek Parfit (11. joulukuuta 1942 – 1. tammikuuta 2017) oli englantilainen filosofi, joka oli erikoistunut yksilön identiteetin, rationaalisuuden ja etiikan ongelmiin ja näiden välisiin yhteyksiin. Hän toimi Oxfordin yliopiston All Souls Collegen vanhempana tutkijana sekä New Yorkin, Harvardin ja Rutgersin yliopistojen vierailevana professorina. Tää on varmaan samanlainen idealistikuikka kuin se toinen joka puhui "tietoisuuden vaikeasta ongelmasta." Konstan parempi polkka. "Därek" ehti kirjoittaa julkaisemattoman nälkävuoden mittaisen kantilaisen paasauxen eettisestä vuorikiipeilystä (senkin läpi pitänee vielä joskus kahlata, vaikkei tee mieli paljon enempää kuin tehdä samaa Huitilanjoessa), jossa sanotaan lopussa mm.
ellauri185.html on line 351: Everyone ought to try to promote a world of universal virtue
ellauri185.html on line 354: If all of our decisions are merely events in the spatio-temporal
ellauri185.html on line 356: could make us deserve to suffer, or to be less happy, because of ellauri185.html on line 367: At the age of seven, he wanted to be a monk, and prayed fervently that his parents, who had by then lost their faith, should return to it.
ellauri185.html on line 368: However, perturbed by the problem of evil, he lost his own faith at the age of eight, and turned to poetry-writing. Se oli Balliolin miehiä kuten parkinsonin vaivaama Nick Ostler. Evil ei ole mikään probleema ellei ole uskovaisia.
ellauri185.html on line 373: Everyone ought to regard everyone with respect, that's all. Rispektiä kehiin kuten Saul Bellowin isoäitl Lauschilla. Rakastamisesta ei mitään puhetta. Oliko Parfit juutalainen? Ei vaan pikemminkin Olavi Pylkkänen. He was born in Chengdu, western China, where his parents, Jessie (nee Browne) and Norman Parfit practised preventive medicine in Christian missionary hospitals. Life partner Janet Richards believes Parfit had Asperger syndrome. He pledged to donate at least 10% of his income to effective charities. No brittejä ei verot paljon paina. Ehkä se säästi charityrahat parturimenoista.
ellauri185.html on line 381: No ei, janoamme elämämme tarkoitusta, tunnustaa Tiffany O'Really. Carlo Rövelli lohduttaa: Olisi varsin hölmöä elättää minkäänlaisia kuvitelma siitä, että ihmiskunta olisi jotenkin merkityxellinen maailmanjärjestyxelle, sen enempää kuin rottien viihtyvyys Kreikka-Egypti laivareitillä. Victor Stretcher tutkii merkityxellisyyden tärkeyttä hyvinvoinnille yhdysvaltalaisessa Michiganin yliopistossa. On vikatikki sitoa omaa merkitystään kosmiseen. Kosmos on sitäpaizi venäläisten tonttia, meillä on astronautit. Mutta, Carlo huomauttaa, vähäpätöisyytemme astraalitasolla ei millään muotoa vähennä tärkeyttämme izellemme. Pikemminkin päinvastoin! Olemme ize merkityzemme ja halujemme lähde. Sellaisexi evoluutio meidät muokkasi, izekkäixi (kz. kohta 36). Ranskalainen filosofi Albert Camus huomasi, että kiven pyöritys vuorelle josta se vierii heti alas takaisin motivoi tosi vahvasti. Elämä on kurjaa mutta onnexi olemme sentään pidentäneet sitä. Elämä on merkityxellistä, koska se on rajallista, sanoo nämä tiedemiehen pakanat. Pitää tähdätä asioihin, joita ize sattuu arvostamaan eniten. Ei mitään yli-inhimilistä! Jos meillä ei ole mitään vaikutusta maailmankaikkeuden järjestyxeen, niin mitä väliä sillä on.
ellauri185.html on line 390: Paul Charles William Davies AM (born 22 April 1946) is an English physicist, writer and broadcaster, a professor in Arizona State University and Director of BEYOND: Center for Fundamental Concepts in Science. He is affiliated with the Institute for Quantum Studies in Chapman University in California. He previously held academic appointments in the University of Cambridge, University College London, University of Newcastle upon Tyne, University of Adelaide and Macquarie University. His research interests are in the fields of cosmology, quantum field theory, and astrology. He proposed that a one-way trip to Mars could be a viable option for him. His colleagues agreed whole-heartedly.
ellauri185.html on line 392: In 2005, he upset the chair of the SETI: Post-Detection Science and Technology Taskgroup of the International Academy of Astronautics. Davies serves on the Advisory Council of METI (Messaging Extraterrestrial Intelligence). Davies was a co-author with Felisa Wolfe-Simon on the faked 2011 Science article "A Bacterium That Can Grow by Using Arsenic Instead of Phosphorus". Davies has been criticized for promoting a hypothesis that cancer is an evolutionary atavism or throwback to single-celled life, a claim that is biologically unfounded.
ellauri185.html on line 394: A 2007 opinion piece "Taking Science on Faith" in The New York Times, generated controversy over its exploration of the role of faith in scientific inquiry. Davies argued that the faith scientists have in the immutability of physical laws has origins in Christian theology, and that the claim that science is "free of faith" is "manifestly bogus."
ellauri185.html on line 396: While atheists Richard Dawkins and Victor J. Stenger have criticised Davies' public stance on science and religion, others, including the John Templeton Foundation, have praised his work. The John Templeton Foundation is a philanthropic organization that reflects the ideas of its founder, John Templeton, who became wealthy via a career as a contrarian investor, and wanted to support progress in religious and spiritual knowledge, especially at the intersection of religion and science.
ellauri185.html on line 406: Steven Arthur Pinker (born September 18, 1954) is a Canadian-American cognitive psychologist, psycholinguist, popular science author and public intellectual. He is an advocate of evolutionary psychology and the computational theory of mind. Enlightenment Now (2018) uses social science data to show a general improvement of the human condition over recent history brought by Western reason, science and humanism plus colonialism. Pinker on Hararin sielunveli, ne siteeraavat toisiaan. Pahuus on sitä mukaa vähentynyt kun jenkkihegemonia on vahvistunut. Vitun fariseuxet.
ellauri185.html on line 410: Pinker married Nancy Etcoff in 1980 and they divorced in 1992; he married again in 1995 and again divorced. His third wife, whom he married in 2007, is the novelist and philosopher Rebecca Goldstein. He has two stepdaughters: the novelist Yael Goldstein Love and the poet Danielle Blau.
ellauri185.html on line 412: In 2004, Pinker was named in Time's "The 100 Most Influential People in the World Today", and in the years 2005, 2008, 2010, and 2011 in Foreign Policy's list of "Top 100 Global Thinkers". Pinker was also included in Prospect Magazine's top 10 "World Thinkers" in 2013. He has won awards from the American Psychological Association, the National Academy of Sciences, the Royal Institution, the Cognitive Neuroscience Society, and the American Humanist Association.
ellauri185.html on line 418: Kovasti hapuillen pääsevät neurologit ja filosofit kiinni asian syrjästä. Ettei ole mitään on-off nappulaa josta tietoisuuden valo napsahtaa. Vain Daniel Dennettillä on kyky ajatella ajattelemista, tai ajattelemisen ajattelemista, ja se tekee siitä etevämmän muita eläimiä. Valitettavasti.
ellauri185.html on line 470: Tolstoin maailmankazomus ainakin loppupeleissä oli joka suuntaan ankarasti uskontokeskeinen. Vain uskonto antaa vastauxet kysymyxiin 31-43 yllä, osoittaa apinan paikan maailmankaikkeudessa ja järjestää sen elämän. Ei, ei filosofia eikä tiede pysty tätä tekemään, koska ne koittaa pysyä asiassa ja arkitotuudessa. Uskonto osoittaa mitä apinan on tehtävä ensin ja mitä sitten. Ensin Tero, sitten Esa, kassit jäävät ulkopuolelle.
ellauri185.html on line 499: Ei kyllä tässä Lexa lipsahtaa pahasti marxisti-leninistien linjoille, niin aatelismies kuin onkin. Nehän koittivat houkutella köige maade proletaarlase yhinöimään siskonpetissä. Vaan pieleen meni, hahaa! Kapitaalilla yhdistyminen sensijaan on mennyt mainiosti: pääoma purjehtii sujuvasti liputtomilla laivoilla, eikä rahalla ole passin tarvetta. Isänmaita puretaan uutterasti vapaakauppasopimuxilla, ja kohta kaikki solkkaavat huonoa englantia. End of history, Fukuyama, Pinker ja Harari lyövät kättä Tolstoin ja Leninin luiden yli.
ellauri185.html on line 676: "Kaikesta tästä selviää, miten ovat oikein ymmärrettävät nuo Kristuksen sanat: 'älkää vastustako pahaa' j.n.e. Kyseessä on vaan uudelleennussittuja kristityitä koskeva heitto. Kristus on niillä tahtonut sanoa, että kristityn pitää olla valmis omasta puolestaan kärsimään kaikkea pahaa ja vääryyttä eikä hän saa omasta puolestaan kostaa, ei myöskään etsiä oikeuden suojaa, sillä itse hän ei tarvitse maallista valtaa ja oikeutta omaksi suojakseen. Mutta toisten puolesta hän saa, vieläpä hänen tuleekin vaatia kostoa, oikeutta, suojaa ja apua ja tehdä sen saamiseksi, mitä hän ikinä voi. Niin pitää myöskin häntä itseään esivallan joko omasta alotteestaan tai muitten toimesta auttaa ja suojella hänen itsensä tarvitsematta tehdä siinä suhteessa valituksia, anomuksia tai alotteita. Jollei niin tapahdu, niin silloin tulee kristityn antaa nylkeä ja häväistä itseään ja olla vastustamatta pahaa, niinkuin Kristuksen sanat kuuluvat. Ja saat olla varma siitä, ettei tämä Kristuksen oppi ole mikään vain täydellisille annettu neuvo, kuten meidän "sofistimme väärin ja valheellisesti uskottelevat, vaan se on yleinen ankara käsky kaikille kristityille" (E.m.t. S. 245-246)
ellauri185.html on line 707: Heigh ho, off to work we go. To dig dig dig dig dig dig dig is what we really like to do
ellauri185.html on line 714: Niinpä onkin, kun Tolstoin poliittisesta yhteiskunta filosofisesta ajatusmaailmasta siirrytään Lutherin maailmaan, vaikutelma sellainen, kuin olisi tultu lasaretista jumalattoman vapaaseen luontoon, missä aurinko paistaa, niityt mezät ja raiskiot laihduttavat väriloistollaan silmää ja sydäntä, missä raikkaat keväiset tuulet puhaltavat, luodit viuhuvat ja missä senvuoxi tuntee mielensä vapaaxi, keventyneexi ja iloisexi kuin päästettyään nipun pieruja.
ellauri185.html on line 734: Luther halusi esiintyä saksalaisena voimamiehenä. Estetiikan professori Laurilan se kyllä vakuutti.
ellauri185.html on line 751: Mitä vittua? Mikä juttu tää oli? Why did the firstborn of Egypt died?
ellauri185.html on line 755:
Table of Contents
ellauri185.html on line 757: Why did the firstborn of Egypt died?
ellauri185.html on line 759: What is Passover angel of death?
ellauri185.html on line 761: What was the plague that killed the firstborn of Egypt?
ellauri185.html on line 771: Who is the Angel of Death night call?
ellauri185.html on line 779:
Why did the firstborn of Egypt died?
ellauri185.html on line 781: In this scene from the biblical book of Exodus, Moses and Aaron (upper right) visit the pharaoh, who is mourning his son. The Egyptian ruler’s son had died from one of the plagues sent by God to secure the Israelites’ release from Egypt. The gloom of the painting reflects the father’s intense grief.
ellauri185.html on line 783: Finally, the tenth and most horrific plague came, the killing for the first born child by the angel of death. To protect their first-born children, the Israelites marked their doors with lamb’s blood so the angel of death would pass over them. Thus the name Passover, which is “pesach” in Hebrew.
ellauri185.html on line 785:
What was the plague that killed the firstborn of Egypt?
ellauri185.html on line 787: Darkness blanketed the country for three days. The eldest child in each family died suddenly, and so did the first born animals. A swarm of locusts ate what was left of them.
ellauri185.html on line 791: Killing of the firstborn was the best. In the 10th, and last plague, Moses tells the Pharaoh that all the firstborns in the land of Egypt would perish.
ellauri185.html on line 794: The plagues are: water turning to blood, frogs, lice, flies, livestock pestilence, boils, hail, locusts, darkness and the killing of firstborn children.
ellauri185.html on line 798: The firstborn of a mother is referred to in the Bible (Exodus 13:2) as one who “opens the womb” of his mother. Jacob and Esau vied for right of way through Rebecca's birth canal. Esau won that set, but the game went to Jacob.
ellauri185.html on line 804:
Who is the Angel of Death night call?
ellauri185.html on line 806: On May 24, 1943, the extermination camp at Auschwitz, Poland, receives a new doctor, 32-year-old Josef Mengele, a man who will earn the nickname “the Angel of Death.”
ellauri185.html on line 809: In II Sam. 24:15, God sends a pestilence that kills 70,000 Israelites because of David’s ill-conceived census. Jesus says in Luke 21:11 that there will be plagues. Both Ezekiel and Jeremiah speak of God sending plagues, for example, in Ezek.
ellauri185.html on line 813: The supreme archangel Michael. Therefore, the first creation by God was the supreme archangel followed by other archangels, who are identified with lower intellects, IQ in the range 80-100. Gabriel is rumored to have been the biological father of both Virgin Mary and her son. He was not the sharpest knife in the drawer, but a looker, and a slick customer, like his mate, who humped Lysia while Gabriel was talking up her mother.
ellauri185.html on line 817: Israel. In Exodus, the nation of Israel is called God’s firstborn son. Solomon is also called “son of God”. Angels, just and pious men, and the kings of Israel are all called “sons of God.” In the New Testament of the Christian Bible, “Son of God” is applied to Jesus on many occasions.
ellauri185.html on line 824: Inbreeding is the production ofoffspring from the mating or breeding of individuals or organisms that are closely related genetically. By analogy, the term is used in human reproduction, but more commonly refers to the genetic disorders and other consequences that may arise from expression of deleterious or recessive traits resulting from incestuous sexual relationships and consanguinity in lower animals. It is not nice to use such terms of humans.
ellauri185.html on line 826: Offspring of biologically related persons are subject to the possible effects of inbreeding, such as congenital birth defects. The chances of such disorders are increased when the biological parents are more closely related.
ellauri185.html on line 827: Results: American Indians/Alaska Natives had a significantly higher and 50% or greater prevalence for 7 conditions (anotia or microtia, cleft lip, trisomy 18, encephalocele, lower, upper, and any limb deficiency). Cubans and Asians, especially Chinese and Asian Indians, had either significantly lower or similar prevalences of these defects compared with non-Hispanic Whites.
ellauri185.html on line 829: The avoidance of expression of such deleterious recessive alleles caused by inbreeding, via inbreeding avoidance mechanisms, is the main selective reason for outcrossing.
ellauri185.html on line 830: The general negative outlook and eschewal of inbreeding that is prevalent in the Western world today has roots from over 2000 years ago. Specifically, written documents such as the Bible illustrate that there have been laws and social customs that have called for the abstention from inbreeding.
ellauri185.html on line 832: Judaism teaches that human beings are not basically sinful. We come into the world neither carrying the burden of sin committed by our ancestors nor tainted by it. Rather, sin, chet, is the result of our human inclinations, the yetzer, which must be properly channeled. Chet literally means something that goes astray.
ellauri185.html on line 834: One passage that offers some insight regarding birth defects can be found in John 9:2-3: "And his disciples asked him, 'Rabbi, who sinned, this man or his parents, that he was born blind?' Jesus answered, 'It was not that this man sinned, or his parents, but that the works of God might be displayed in him.'" It is clear from these words of Jesus that birth defects are ultimately not due to the sin of the parents or child, but serve as part of God's plan for our lives. If not for the defective person as such, then at least for the greater common good. Defective persons are prohibited from entering the holiest of the holy.
ellauri185.html on line 836: Despite all its disadvantages, inbreeding can also have a variety of advantages, such as ensuring a child produced from the mating contains, and will pass on, a higher percentage of its mother/father's genetics, reducing the recombination load, and allowing the expression of recessive advantageous phenotypes. Some species with a Haplodiploidy mating system depend on the ability to produce sons to mate with as a means of ensuring a mate can be found if no other male is available. It has been proposed that under circumstances when the advantages of inbreeding outweigh the disadvantages, preferential breeding within small groups could be promoted, potentially leading to speciation.
ellauri185.html on line 840: Of the practicing regions, Middle Eastern and northern Africa territories show the greatest frequencies of consanguinity. The link between the high frequency and the region is primarily due to the dominance of Islamic populations, who have historically engaged in familyline relations.
ellauri185.html on line 842: The House of Habsburg was known for its intermarriages; the Habsburg lip often cited as an ill-effect. The closely related houses of Habsburg, Bourbon, Braganza and Wittelsbach (Was?! das ist unser Haus! Ach nein!) also frequently engaged in first-cousin unions as well as the occasional double-cousin and uncle–niece marriages.
ellauri185.html on line 846: Instead, certain body odours are connected to human sexual attraction. Humans can make use of body odour subconsciously to identify whether a potential mate will pass on favourable traits to their offspring. Body odour may provide significant cues about the genetic quality, health and reproductive success of a potential mate. Body odour affects sexual attraction in a number of ways including through human biology, the menstrual cycle and fluctuating asymmetry. The olfactory membrane plays a role in smelling and subconsciously assessing another human's pheromones. It also affects the sexual attraction of insects and mammals. The major histocompatibility complex genes are important for the immune system, and appear to play a role in sexual attraction via body odour. Studies have shown that body odor is strongly connected with attraction in heterosexual females. The women in one study ranked body odor as more important for attraction than “looks”. Humans may not simply depend on visual and verbal senses to be attracted to a possible partner/mate. That's hard science, no pseudo, mate!
ellauri185.html on line 857: Bellow’s bad temper in the late ’60s was by no means directed exclusively at would-be biographers, radical students and aggrieved wives. Bellow had so many targets to attack, whether insulting them face to face or in blistering letters or put-downs circulated through intermediaries. One of his favorite one-liners ran: “Let’s you and him fight.” The most salient recipients of Bellow’s bad temper in this biography were his three sons, each from a different mother — the oldest 21 when this volume starts, the youngest just 1 year old and about to be abandoned after yet another divorce.
ellauri185.html on line 859: The celebrated writer kept romances alive in different cities, two or three at any given time — with students and faculty divorcées at the University of Chicago, assistants at The New Yorker, even his housecleaner. A dreary train of affairs.
ellauri185.html on line 865: As previous biographers have discovered, it’s difficult to write an endearing biography of Bellow. “Was I a man or was I a jerk?” Bellow inquired on his deathbed. The answer should be obvious.
ellauri188.html on line 42: Toi vitun vaakakuppi ajattelu on aivan joutavaa, ei siitä seuraa muuta kuin lisää harmia. 25 vauvaa rodeen vaiko vauva 25 rodeen. Se on utilitarismia, sellasta konsekventialismia joka kiipeää sen typerän muotifilosofin vuorta ylös väärää kylkeä. Mikäs sen puolijulkkixen nimi olikaan, tuiki tuntematon suuruus mulle koska liian taannoinen. Ai niin Tiedelehden celeb Därek Parfit albumissa 185.
ellauri188.html on line 60: of_Marquesas_Islands.svg/800px-Flag_of_Marquesas_Islands.svg.png" width="50%" />
ellauri188.html on line 66: The Marquesas Islands constitute one of the five administrative divisions (subdivisions administratives) of French Polynesia. The capital of the Marquesas Islands’ administrative subdivision is the town of Taiohae, on the island of Nuku Hiva. The population of the Marquesas Islands was 9,346 inhabitants at the time of the August 2017 census. Ennen valkonahkoja porukoita oli satatuhatta. Kiva desimaatio. Niillä oli liian helppoa, aika tehä niiden elämästä vähän vaikeampaa.
ellauri188.html on line 68: The indigenous people of the Marquesas suffered high death rates from diseases carried by Western explorers, such as smallpox and measles, because none of them had any immunity to them. Not to mention syphilis and gonorrhea.
ellauri188.html on line 78: The islands in the group fall naturally into two geographical divisions. One is the northern group, consisting of Eiao, Hatutu (Hatutaa), Motu One, and the islands surrounding the large island of Nuku Hiva: Motu Iti, also called Hatu Iti; Ua Pou; Motu Oa; and Ua Huka). The other is the southern group, consisting of Fatu Uku, Tahuata, Moho Tani (Motane), Terihi, Fatu Hiva, and Motu Nao (also called Thomasset Rock), which are clustered around the main island of Hiva ʻOa.
ellauri188.html on line 80: Although Polynesia tends to be associated with images of lush tropical vegetation, and the Marquesas lie within the tropics, they are remarkably dry.
ellauri188.html on line 90: Most of the population of the Marquesas Islands is Christian as a consequence of the missionary activity of the Catholic Church, and various Protestant Christian groups. The main church in the area is the Cathedral of Our Lady of Taiohae (Cathédrale Notre-Dame de Taiohae) seat of the Catholic Diocese of Taiohae (Dioecesis Taiohaënus seu Humanae Telluris).
ellauri188.html on line 92: There does not appear to be any big success stories of missionary work in the Marquesas Islands. The first missionaries to arrive in the Marquesas from 1797, coming from England via Tahiti, were William Pascoe Crook (1775-1846) and John Harris (1754-1819) of the London Missionary Society. Harris could not endure the conditions at all and returned to Tahiti only a few months later. A contemporary report says that he was picked up on the beach, utterly desperate, naked and looted. Crook remained until 1799.
ellauri188.html on line 94: The American mission from Hawaii was no more successful. William Patterson Alexander (1805-1864), Benjamin Parker (1803-1877), and Richard Armstrong (1805-1860) arrived in the Marquesas in 1834 from Hawaii with their wives and a three-month-old baby. They returned the same year. In 1853, more missionaries led by James Kekela (1824-1904) arrived at Fatu Hiva with their wives from Hawaii, but were unable to remain there because of clashes with Catholic missionaries arriving on a French warship.
ellauri188.html on line 96: Protestants went to Hiva Oa, but even there they had little success. There were few converts, tribal warfare and human sacrifice continued. Protestant missionaries gradually left Hiva Oa and returned to Hawaii, only James Kekkilä remained. In 1899 he also returned to Hawaii and died in Honolulu on November 29, 1904. Hawaiian-born missionary James Bicknell translated the Gospel of John into the Marquesan language in 1857.
ellauri188.html on line 98: From 1838 to 1839, the Catholic mission was able to establish itself, supported by the French order Pères et religieuses des Sacrés-Cœurs de Picpus, which was not founded until 1800. The missionaries spread from Mangareva to Tahuata, Ua Pou, Fatu Hiva and Nuku Hiva. They suffered the same hostile reception and tribal warfare as their fellow Protestants. However, with the support of the French authorities, they were able to sustain themselves in the long run, despite all the obstacles. They even managed to baptize King Moana of Nuku Hiva, who, however, died of smallpox in 1863. Regrettably, but he got salvaged anyway.
ellauri188.html on line 100: The missionaries of all denominations did their best to eradicate the traditional culture with the consumption of kava, fertility and virility rites, tattoos, skull dissection, dance and traditional music, but they also tried – and finally succeeded – to put an end to cannibalism, human sacrifice and constant tribal warfare.
ellauri188.html on line 102: At the 2017 census, 97.0% of the population whose age was 15 and older reported that they could speak French (up from 94.1% at the 2007 census). 92.6% lied that they could also read and write it (up from 90.2% at the 2007 census).
ellauri188.html on line 104: The ecosystem of the Marquesas has been devastated in some areas by the activities of feral livestock. As a first step in preserving what remains, the Marquesan Nature Reserves were created in 1992.
ellauri188.html on line 118: Is the January 18, 1924, issue of SCIENCE, page 64, Mr. P. J. Wester writes from Manila, urging an ex pedition to the Marquesas and other South Sea Islands, primarily for the purpose of making secure the continued existence of the breadfruit, secondarily, by a study of the varieties, to add further evidence relative to the migrations of these inhabitants of Polynesia.
ellauri188.html on line 120: He invites correspondence, hence this communication. Mr. Wester refers to statements in the romantic "White Shadows in the South Seas," and to the inter- esting article by Church in the Geographie for Octo- ber, 1919, and mentions Church's prediction that in ten years from that date "there would not be a full- blooded Marquesan alive." If taken literally, this would mean that the year 1929 or 1930 will witness the extinction of all pare-blooded Marquesans, and consequently, very shortly after, according to Wester, the gradual dying out of all Marquesan breadfruit.
ellauri188.html on line 122: I have just returned from a seven months' trip to the Marquesas, and while the situation, due to the de- grading influences of so-called civilization by the whites, is serious enough from a humanitarian stand- point, I can hardly share, to its fullest extent, Mr. Wester's rather doleful outlook, either as regards the complete extinction of the true Marquesan or the ex tinetion of the breadfruit resulting from the disap pearance of the full-blooded native.
ellauri188.html on line 124: The present population of all the six inhabited islands of that group of eleven, numbers, according to Mr. Frank Varney, a long-time resident on Hivaon, about 1,000 or 1,200. Only a small proportion of these are pure bloods, most of that number being natives from the Tuamotus or the Society Islands, and many of them are half-bloods or quarter-bloods, Chinese features being very common. But I met many middle-aged, elderly and old, pure-blooded Mar quesans, a fine, self-respecting race, commanding our admiration and pity. I can not believe that all these people, whom I saw in 1922 and 1923, will have vanished in 1930. It will take a longer time than that, perhaps only a few years longer, before the last pure blooded Marquesan steps off the stage. I am quite sure that Dr. Linton, of the Field Museum, and Dr. Handy, of Bishop Museum, Honolulu, both of whom have made special study of the Marquesans, will agree with me in this.
ellauri188.html on line 126: But what is more to the point under discussion is that Mr. Wester evidently overlooks the fact that many of these pure bloods are leaving descendants, mixed bloods, to be sure, but just as much interested in the preservation of their ancient food, the bread fruit, as were their ancestors. Will not this fact tend to preserve these trees for a long time to come?
ellauri188.html on line 128: I found the breadfruit abundant on all the islands visited (fortunately, I was not obliged to eat poipoi) somewhat dwarfed when growing in the "jungle" in neglected valleys, but an enormous and noble tree when given space. The "jungle" of the Marquesas, by the way (although the islands are between 8 and 11 degrees south latitude) is by no means a tropical jungle as the latter is usually pictured, but is made up very largely of young and old and dying and dead specimens of the Fau, or Purao tree, a native hibiscus which grows to a large size, and is much used by the natives for building. One does not see, in the Marquesas, the rank, choking growths peculiar to Brazil, Central America and other really tropical countries. The appearance of the valleys in that group is more subtropical than tropical, and hence, while this growth may dwarf the breadfruit to a greater or less extent, it does not seem that it would always be fatal to its existence.
ellauri188.html on line 130: It is perhaps appropriate to describe briefly, in this connection, the agricultural conditions in Typee Vai, the valley on Nukuhiva made famous by Melville's classie "Typee." It will be remembered by those who have read his narrative that he escaped from his ship. in Taiohae Bay in 1842 and was held a prisoner for many months by the eannibals of Typee. At that time he figured the inhabitants of the valley as repre sented by about 2,000 souls, with perhaps 2,000 more in the neighboring valley of Houmi. A period of 80 years has elapsed (not a long time historically) be tween his sojourn there and my visit in 1922. In November of that year I found 44 people in Typee, and 65 in Houmi, though from Pere Simeon Delmar, the charming and self-sacrificing priest at Taiohae, who is in close touch with all his people, I learned. that the death rate in Typee had been normal for several years and that one or two families there had many children. I was astonished at the appearance of Typee Valley; for, from reading "White Shadows" and from
ellauri188.html on line 131: Church's story, and from Mrs. Handy's article in the Yale Review for July, 1922, I expected to see a valley of desolation and ruin, with perhaps a dozen decrepit
ellauri188.html on line 132: old people, green from long drinking of kava-worth- less wretches in a huddle of huts on the shore. What I did see was an enormous valley, over a mile wide
ellauri188.html on line 133: and ten miles long, beautifully green, with Melville's storied waterfall still showing as a silver thread amongst the verdure at the head of the valley.
ellauri188.html on line 135: But the most astonishing revelations were the (few to be sure) large and luxuriant plantations of cocoanut palm, bananas and some breadfruit which checkered
ellauri188.html on line 136: the lower part. As I stood on the ridge between Happar Valley and Typee and looked down into the latter, I was not only amazed at seeing evidence of comparative prosperity, though in a limited area, where I expected utter- desolation, but I was deeply impressed with the agricultural possibilities of this historic region.
ellauri188.html on line 137: Finally, I believe the most significant factor in this matter of the preservation of breadfruit, both in the Marquesas and Society Islands, is the presence in the
ellauri188.html on line 138: latter group of enormous and ever-increasing numbers of Chinese or half-Chinese who are as industrious and thrifty as the native is lazy and profligate. It looks as if they will very shortly own the islands in the eastern Pacific commercially.
ellauri188.html on line 140: I will venture to say that in ten years Tahiti, picturesque and romantic for so long a time, will have lost its charm because of the presence of hordes of low-caste Chinese and half-bloods. However unattractive this may be from the standpoint of the tourist and sentimentalist, there is no contradicting the fact that they will make these islands a thousand times more productive than would the pure-blooded native, and their skill and habits of application will undoubtedly extend to the preservation of the breadfruit. The Chinese and half-blood Chinese are on all the Marquesan islands which are inhabited, and it will be to their financial interest as well as to the interest of their personal food supply, to preserve the breadfruit there as well as in the Societies. It is notable that the cocoanut and banana plantations and papaye (papaw) groves in Typee at the time of my visit, were either owned or worked by Chinese or half-bloods (Chinese + Tahitian or Chinese + Marquesan).
ellauri188.html on line 142: Referring to the last paragraph in Mr. Wester's communication-It would appear that if one is dependent, as was the writer, upon trading schooners to get from Tahiti to the Marquesas, then amongst these islands and return to Tahiti, his program for work in these two groups would take more than a year and his estimate of expense might, in consequence, be exceeded. Sometimes one is obliged to wait from one month to three to get the opportunity to move from one island in the Marquesas to another forty or fifty or eighty miles away, so rare and uncertain are the visits of these schooners. Further, in the absence of any regular means of communication, one has to seize any chance opportunity of transportation or run the risk of being marooned for a long period. On the other hand, if a schooner were chartered, which is the best possible way of visiting and working among the South Sea Islands, schooner, captain, crew and provisions would cost about $1,000 per month (this figure was obtained from an authoritative source) and a year on shipboard might not be needed. Under such conditions Mr. Wester's calculation of $8,500 for a year's work in the Marquesas and Societies may not be far out of the way.
ellauri188.html on line 147: Since writing the above I have received a letter from Dr. Linton in which he says: "... I certainly do not think that either the full-blooded Marquesans or the breadfruit are in immediate danger of extinction. The natives of Uapu and Uahuka are slightly on the increase and those of Fatuhiva are holding their own."
ellauri188.html on line 311: In the 1840s Britain and France considered sponsoring continued independence of the Republic of Texas and blocking U.S. moves to obtain California. Balance of power considerations made Britain want to keep the western territories out of U.S. hands to limit U.S. power; in the end, France opposed such intervention in order to limit British power, the same reason for which France had sold Louisiana to the U.S. and earlier supported the American Revolution. Thus the great majority of the territorial growth of the continental United States was accepted without question by Paris.
ellauri188.html on line 316: Zenon Kitionilainen (m.kreik. Ζήνων, n. 333–264 eaa.) oli kreikkalainen filosofi, jota pidetään stoalaisuuden perustajana.
ellauri188.html on line 362: Helsingin yliopiston emeritus venäjän professori Mustajoki toppuuttelee: eiköhän tässäkin ole vain kysymys väärinymmärryxestä.
ellauri188.html on line 365: Aleksanteri-instituutin pitkäaikainen johtaja professori Markku Kivinen piti torstaina 2019 jäähyväisluentonsa, jossa hän naulasi tutkimukselliset teesinsä tulevien tutkijasukupolvien käytettäviksi. Tunteikkaassa puheessaan Kivinen kritisoi sekä mediaa että länsimaisia tutkijoita siitä, että Venäjä kuvataan säännöllisesti mustavalkoisin värein – usein pelkällä mustalla. Onhan se vaihtelua punaisesta, mutta sinikeltainen olis kiva ylläri.
ellauri188.html on line 392: 31-vuotiaana Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850 46-vuotiaan Nathaniel Hawthornen, jonka kanssa "ystävystyi". Kirjailijat viettivät paljon aikaa keskustellen komeista intellektuelleista ja filosofisista asioista. Hawthorne myös vaikutti Melvillen seuraavan romaanin Moby Dick sisältöön, sillä hän kannusti Melvilleä tekemään siitäkin allegorisen tarinan suoran valaanpyyntikertomuksen sijaan. Ai siis mitä? kysyi Hermanni. No kikkeli, kikkeli, tietysti, selvitti Nat kärsimättömästi. Vaikka kirja on nykyään todella tunnettu, omana aikanaan se oli paha pettymys. Sitä myytiin koko Melvillen elinaikana vain 3 000 kappaletta. Hänen seuraava romaaninsa Pierre oli vieläkin suurempi floppi.
ellauri188.html on line 412: The power of positive thinking. Joshua Lucas "Easy Dent" Maurer (1971-) had to smile so much in The Secret: Dare to Dream that he had to have an operation to reset his mouth afterwards. The lead lady's mouth operation had been a semi failure.
ellauri188.html on line 413: Josh skipped college to start acting at 19. He dared to dream and got a job as DIY professor at Vanderbilt. Tennessee on Louisianasta luoteeseen. Mekin ajettiin tota hirmu pitkää Baton Rougen bridgeä Nikun isän autossa. Ei sentään tullut myrskyä.
ellauri188.html on line 415: Josh's other projects included the horror-thriller Child of Darkness, Child of Light, an adaptation of Paterson's novel Virgin, a tale of two Catholic virgin schoolgirls, that folded when they were both found pregnant under mysterious and supernatural circumstances. To avoid being caught red "handed" Lucas relocated to Australia to play the hot "headed" American cousin Luke McGregor opposite Andrew Clarke and Guy Pearce in the first season of the family western Snowy River: The McGregor Saga. Lucas appeared in all 13 episodes of the first season, but claimed in a later interview that despite the friendly reception by Rhonda Byrne, he was homesick for the United States, and his character was killed off in the second episode of season 2.
ellauri188.html on line 417: The second part of his career began with a lead role in the British rowing film Big Blue (released in the US as Miracle and as Debacle at Oxford), in which he played a hotshot Navy rower who recruited another American, "Toby", to help US win our annual round Nuku Hiva boat race with the Frenchies.
ellauri188.html on line 418: He also appeared in an off-Broadway production of Terrence McNally's slightly controversial Corpus Christi killers, a retelling of the Passion Fruit, with the Jesus character (named Joshua) and his disciples ALL being gay. Lucas played the role of Judas as a gay predator.
ellauri188.html on line 420: Right before the play was to open, Lucas was mugged and beaten "on his way to the theater" for "dress rehearsal". He played the role of Judas with bloody bandages across his broken nose and black eyes. The audience thought the bandages were part of the play.
ellauri188.html on line 422: Following a series of half hearted operations to reset his nose, he began gathering larger roles in films like American Psycho, The Weight of Water, Session 9, The Dancer, and When Strangers Appear You Can Count on Me.
ellauri188.html on line 424: In 2011, Lucas co-starred with Elizabeth Taylor in the film Red Dog, based on the true story of an Australian kelpie. Lucas won an Inside Animal Award for his role as the dog. For this part, he gainede more than 100 lbs in weight.
ellauri188.html on line 426: Lucas's career also includes voice-over work (or voice acting) as Dog with Breathe Bible. Lucas is also an owner and promoter of the company Filthy Dog Food.
ellauri188.html on line 431: Lucasilla on rooli Arto Halosen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa The Guardian Angel – Suojelusenkeli, joka ilmestyy vuonna 2018. Paizi ei näy sen filmografiassa. Suomen elokuvateatterilevityksessä se sai 11 881 katsojaa. Siinä pahis hypnotisoija saa pokat pahantekoon selittämällä eze paha onkin jotain hyvää. Niin aina. Power of positive thinking.
ellauri188.html on line 453:
Battle of the sexes
ellauri189.html on line 57: Jukka Jari Korpela (s. 10. huhtikuuta 1957 Helsinki) jota ei pidä sekoittaa paasajan ikäiseen Esko Jukka "Yucca" Korpelaan, free-lance käpistelijään ja matematiikan kandidaattiin Espoosta, josta on ollut jo puhetta albumissa 139), on Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori ja historiantutkija. Hän on erikoistunut keskiaikaiseen vallanmuodostukseen ja siihen liittyviin pyhimyskultteihin.
ellauri189.html on line 59: Tämä Korpela opiskeli Helsingin yliopistossa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi 1981, lisensiaatiksi 1982 ja tohtoriksi 1987. Hän on tutkinut muun muassa Venäjän keskiaikaa, Itä-Suomen keskiaikaa ja Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajaan liittyviä kysymyksiä.lähde?
ellauri189.html on line 61: Tämä Korpela on julkaissut useita monografioita, muun muassa Miesparin siunaaminen, viisi ortodoksista keskiaikaista rukousta (2011). Hän katsoo näiden siunausten olemassaolon perusteella, että vetoaminen ortodoksiseen perinteeseen kiellettäessä homoparien siunaaminen on perusteetonta, kyllä siihen on Moosexen ja Paavalin sana riittävä. Korpela kääntyi aikuisiällä ortodoksiksi ja on vihitty 1995 diakoniksi. (- Miten yhdestä professorista saa niin monta diakonia? - Ihmekö tuo! 5000 ihmistäkin ravittiin 5 leivällä ja 2 kalalla. Kumpi on kovempi käsi, 1995 diakonia vai homopari?)
ellauri189.html on line 70: Antoni Malczewski (3 June 1793 – 2 May 1826) was a Polish romantic poet, known for his only work, "a narrative poem of dire pessimism", Maria (1825).
ellauri189.html on line 72: Malczewski was born to a wealthy family in either Volhynia or Warsaw, and attended school in Krzemieniec (modern-day Kremenets, Ukraine), but did not graduate. He joined the army of the short-lived Duchy of Warsaw during the Napoleonic Wars in 1811, and remained in the army of Congress Poland under Emperor Alexander from 1815. He was wounded in the foot in a duel in 1816 and so had to leave the army.
ellauri189.html on line 73: At the times, prominent and scandalizing was his autodestructive romance with a married woman, Zofia Rucińska, who had a mental illness.
ellauri189.html on line 75: After leaving the army, he spent several years traveling through western Europe, staying some time in Paris, climbing Mont Blanc in 1818, and spending a good portion of his inherited fortune. He returned to his estate in Volhynia in 1821, where he began an ill-fated affair with a married woman and began writing. He moved to Warsaw in 1824, where he published the poetic novel Maria at his own expense in 1825, and died in poverty the next year in unclear circumstances.
ellauri189.html on line 77: "Maria" was hailed by the younger generation as one of the first authentic literary products of Polish romanticism (the adherents of the so-called Warsaw Classicism were, on the contrary, horrified by the dark plot and the author’s preference for “provincial” words and expressions). Malczewski was then already in poor health and, before a year had passed, in May 1826, he died – impoverished and disgraced because of his affair with a hysterical married woman (whom he was supposed to heal by means of mesmerism – after his death she returned to her husband).
ellauri189.html on line 79: In 1825 Antoni Malczewski published a long poem, Maria (Marya: A Tale of the Ukraine), which constitutes his only contribution to Polish poetry but occupies a permanent place there as a widely imitated example of the so-called Polish-Ukrainian poetic school. In the poem, Wacław, a young husband, goes to fight the Tatars and, after routing the raiders, hurries home to his wife, Maria. All he finds is a cold corpse. Yeah, great. Oh fuck. What's the use. The poem makes use of diversified rhythms and carefully chosen rhymes; and its Byronic hero, as well as its picture of Ukraine as a land of sombre charm, assured Malczewski both popularity and critical applause.
ellauri189.html on line 81: It is generally held to be most influenced by Lord Byron, whom Malczewski had met in Venice during his travels around western Europe, though it is considerably more gloomy and Gothic than Byron's work. Malczewski is sometimes considered part of the "Ukrainian school" in Polish poetry, though others consider his work to stand uniquely separate. Maria was also influential on later Polish poets, especially Adam Mickiewicz, and on writer Joseph Conrad, although he was not a romantic as such. Well, some of his stuff is pretty gooey, like Nostromo, the Panamanian guy.
ellauri189.html on line 83: It has often been stressed that the particular fascination that imparts itself to the reader of Maria is intimately connected with the mood of the Ukrainian
ellauri189.html on line 84: scenery, especially the so-called Dzikie Pola (“Waste Fields”), a vast area in the South-West of the Ukraine, bordered by the rivers Dnieper and Dniester, where the Russian tanks now sit stuck in the mud. In the seventeenth century it was scarcely populated and continually raided by the Tartars from the Crimea. The Cossacks, who defended this borderland, were originally allies of Poland. However, they resented their disdainful treatment by the szlachta (the Polish gentry) and particularly the magnates, who owned large manors with serfs.
ellauri189.html on line 86: The Cossacks, these “kings of the steppe moving over an
ellauri189.html on line 87: unbeaten path of vacancy” (cf. Maria: “I przez puste roża król pustyni
ellauri189.html on line 88: rusza”, "And through the empty corners the king of the desert sets off") aspired themselves to a privileged position, and when it was refused
ellauri189.html on line 89: to them, they turned (in 1648) against their former rulers. The vicissitudes of a series of risings, during which both sides committed unspeakable cruelties, were often shown in the “frenetic” tales and dramas of the younger contemporaries
ellauri189.html on line 90: of Malczewski (Seweryn Goszczyński and Juliusz Słowacki), who became known
ellauri189.html on line 91: to the public as the Ukrainian School of romantic poetry.
ellauri189.html on line 93: In the first line of Malczewski’s tale we meet a Cossack with a bold look in his eyes (“Zapał jakiś rozżarza twojej twarzy śniadość”; “Some rapture kindles your tanned face”)
ellauri189.html on line 98: the band of servants, a subject – he took his freedom from his father’s loins,
ellauri189.html on line 103: united with the steppe, but – an inevitable consequence – incapable of self-reflection: “
ellauri189.html on line 107: In Maria the landscape of the steppe has certain existential properties that
ellauri189.html on line 108: are essential to the aesthetic appreciation of the poem and appear to be much
ellauri189.html on line 109: more important than its very Byronic plot, of which I will give only a short outline. The son of a wealthy magnate has fallen in love with the daughter of a petty nobleman (miecznik, the “sword-bearer”, a purely nominal provincial
ellauri189.html on line 110: dignity). The pair has secretly got married, but their bond is not accepted by the arrogant wojewoda. When his attempts to force his son to a divorce have failed, he feigns to accept reconciliation with his son Wacław, who is – as a sign of the re-established peace – sent at the head of a regiment of hussars into the Dzikie Pola to drive out the Tartars.
ellauri189.html on line 112: Before engaging in battle Wacław visits his father-in-law and Maria (who slowly fades away, feeding on an ever-diminishing hope) to bring them the good news. The patriotic miecznik cannot, in spite of his advanced age, refrain from joining the band of his son-in-law, leaving his home and daughter without protection. The Tartars are finally (but not without difficulty) defeated and Wacław, in exultant mood, rides by night over the boundless steppe to unite with his wife as the messenger of victory. When he arrives, the manor-house of the miecznik appears to be abandoned. There are no signs of life. Entering a room, he discovers Maria, lying on a couch, her clothes in disorder, like a marble statue. It is evident that her vital strength has been extinguished, but he tries to make himself believe that she has only fainted and rushes out of the house, shouting: “O, water, water!”. Thereupon the “small figure” of a melancholy youth (“pacholę”) jumps from the thicket and relates to Wacław the events that have happened.
ellauri189.html on line 114: It becomes clear that the apparent benevolence of the wojewoda was only a ruse to lure away the defenders from Maria’s home. During their absence his brigands, disguised as revellers (taking part in a kulig, a sort of carnival cortege of the szlachta moving about the countryside), had raided the house, carried Maria away and drowned her in a pond. Her dead body was found by the tenants and servants who had left it on the bed before they went in pursuit of the perpetrators of the crime. And so “Wacław loses in one moment everything on the world,/ Happiness, virtue, respect for his fellow-men and brothers” (“I tak Wacław od razu wszystko w świecie traci:/ Szczęście, cnotę, szacunek dla ludzi, swych braci”). It is suggested that in the “dark and dreary wood of human feelings” (“W tym
ellauri189.html on line 116: ultimate crime of parricide. In the concluding section of the poem we find the
ellauri189.html on line 117: miecznik keeping a wake at the graves of his wife and daughter. Overwhelmed
ellauri189.html on line 119: are once again raiding the blood-soaked and fertile soil of the Ukraine) he does
ellauri189.html on line 129: landscape. Communing with the monotonous plain that extends as far as the horizon, where it melts into the heaven, the author discovers that “mood” (Heidegger’s Gestimmtsein) is the fundamental human mode of being-in-the-world. The level plain and the hemisphere (earth and heaven) constitute a spatial totality that is self-enclosed: Being combines flatness with the curve of the hemisphere, the linear with the cyclical perspective (from an empirical point of view only half of its orbit is visible to man though he can of course turn around to see the rest of it):
ellauri189.html on line 137: (Wacław roams over the unbeaten paths of solitude; through immeasurable prairies
ellauri189.html on line 138: – arriving where the plain seemed to end, but again in a new flatness bends – a bright cloud in front of them, they looked like aerie knights to the eye.)
ellauri189.html on line 139: The horizon of human life, like the Ukrainian steppe, continuously recedes into
ellauri189.html on line 142: naively, like a mood, into an abstract scheme, we realize that space is often a
ellauri189.html on line 143: heterogeneous concept) man enacts the drama of his life. The borders of this realm are indicated by the movement of the sun, arising from behind the horizon and, after moving through half of its orbit, again setting beyond this infinitely receding meeting point between heaven and earth. In Malczewski’s
ellauri189.html on line 145: states of mind:
ellauri189.html on line 150: (They chase – and amidst the rays of the setting sun they are similar to one of the Heavenly Dwellers.) Täähän on ihankun Blues Brothersien Ghost Riders In The Sky:
ellauri189.html on line 154: When all at once a mighty herd of red eyed cows he saw
ellauri189.html on line 157: Their brands were still on fire and their hoofs were made of steel
ellauri189.html on line 159: A bolt of fear went through him as they thundered through the sky
ellauri189.html on line 196: (The sun had already walked along his wide curve and tinged the grey clouds with a crimson glow; with a yellow light quivering over earth and water, he burnt, setting, on his rich throne. Already his look, full of wonder, does not blind, but spreads mild, visible rays and, taking a short farewell, before burying himself in the deep, he allows mortal eyes to look at him; still – during this last moment he does not hastily disappear, [for he wants] to nourish all creatures with a smile of life; still he glances through the windows in
ellauri189.html on line 197: man’s habitation, as the melancholy look of Friendship that sets out on a journey;)
ellauri189.html on line 199: The centre of our planetary system is the visible sign of the infinity of immanence and contains the cyclical essence of being, not merely indicating this con-dition, but also embodying it: this celestial body is subject to an infinite movement without apparent linear direction. But the stages of the sun’s voyage could also be interpreted as stages of human life (birth, youth, maturity, old age) and this circumstance inclines man to perceive a similarity between a celestial body and a feeling sublunary body (does man deceive himself, thinking it a bond of ellauri189.html on line 203: “wheel of being”, moved by the force of desire (Schopenhauer’s Wille) that
ellauri189.html on line 204: should not be reduced to the provinces of human or animal life, because it encompasses the whole of being, animate as well as inanimate.
ellauri189.html on line 206: Malczewski’s worldview (Weltanschauung) seems at first sight very much akin to Schopenhauer’s metaphysical pessimism (the fact that the German philosopher’s main treatise Die Welt als Wille und Vorstellung was almost neglected by his contemporaries, should not close our eyes to the fact that the first part of it was written immediately after the Napoleonic wars; it belongs to the same époque as Maria).
ellauri189.html on line 208: There appears to be only one slight difference. The landscape of the steppe
ellauri189.html on line 209: with its receding horizon, melting into heaven, shows two different countenances of infinity. Man may spontaneously recognize the identity of linear and cyclical infinity, but the basis of this identity is not an empirically established fact, but an assumption, a matter of belief. The wheel of Karma is not so different from Schopenhauers endless rounds of the lush parks of Frankfurt following the dark star behind his poodle Atman.
ellauri189.html on line 211: There is no escape from the infinity of being that is spontaneously experienced as contingent, lacking an ultimate justification, a goal that, in order to
ellauri189.html on line 212: satisfy man, must be situated somewhere in space (be present as a phenomenon), which on the one hand is represented as receding into an infinite distance, and on the other hand as a “theatre”, in which phenomena eternally repeat the same circular movement (only half of their orbit is visible against the background of the heavenly dome – the other half remains hidden in the dark).
ellauri189.html on line 214: The boundless steppe of the Ukraine turns out to be a cage with invisible bars. Man appears at first sight to be free, without apparent goal roaming over the plain of life, being a lord of the steppe, “a king of the wilderness” (“król pustyni”), or tries to create in a premeditated manner his own future, deciding – by the way – on the fate of his fellow men (the source of unceasing conflicts). However, in the latter case he often unwittingly obeys the voice of his own wild, unruly nature. The ambivalence of this situation seems to be intimately connected with the concept of romantic irony. Man possesses the ability to objectify his passions, i.e. he can explain them psychologically, by means of a chain of causes and effects, but he still remains the slave of this volitional nature that constitutes his innermost self, always and ever receding (like the horizon of the Ukrainian plain) when he tries to catch it (the idea of the Unconscious does not really explain this “schizophrenic” state of mind – it merely affirms man’s essential homelessness: I am myself, when I realize that my self eternally escapes me). - I can relate to that, says the Russian tank driver sitting stuck in the Ukrainian mud.
ellauri189.html on line 216: The male protagonists of Maria (in particular the wojewoda and his son Wacław
ellauri189.html on line 218: on the infinite plain of being, but the ultimate catastrophe (wiping out both
ellauri189.html on line 219: perpetrators and victims) shows the illusoriness of this conviction.
ellauri189.html on line 221: his aim of destroying his son’s misalliance, “brooding” on it in the “underworld” of his perverse mind (the treacherous heart of the wojewoda, who seems to be all smile, is compared to a “wine-cellar” [“loch”]; a more usual meaning of “loch”
ellauri189.html on line 223: sinking daily behind the horizon, the meeting point of the two dimensions – a
ellauri189.html on line 224: straight line and a curve – of the visible world; so even here this celestial body seems to share in an aspect of the human condition:
ellauri189.html on line 250: Jadwiga Maria Kinga Bal (Balowa) of Zaleszczyki, née Brunicka (July 26, 1879 – January 1, 1955) was a Polish baroness and a lifelong muse of Jacek Malczewski, considered Poland's national painter. She served as the live model for a series of his symbolic portrayals of women, as well as nude studies and mythological beings. Most were completed before the interwar period when Poland had not yet achieved independence.
ellauri189.html on line 251: A descendant of a Jewish family from Bavaria, her father carried the title of baron received in 1813.
ellauri189.html on line 254: ‘Maria’, a poetic tale of Antoni Malczewski about the abundant Ukraine and the vacant steppe.
ellauri189.html on line 256: Iga rated it did not like it Oct 27. It was only after his death that critics realized the originality of Mary, by Malczeski – released in 1825 – that it was in fact the first Polish narrative poem. The injury of an ankle, which Malczewski had sustained defending his lover’s good name, destroyed the writer’s military career; the injury returned and he could not participate in Napoleon’s campaign against Russia in 1812.
ellauri189.html on line 258: Aga rated it it was ok Mar 22, I love all the motifs, the atmosphere and the time period. Fascinated by Byron, Malczewski used complicated narration, an odd sequence of events, blanks, ambiguities and puzzles in his work.
ellauri189.html on line 260: Gabriela Korwin – Piotrowska rated it did not like it Jun 02. First, Malczewski paints the picture of a Cossack galloping on black st Well.
ellauri189.html on line 267:
ellauri189.html on line 279: Ajatus voi käytännössä olla filosofista periaatetta karmivampi. Kelaa vähän, kuolleeseen ei satu. Nimim. ceterum censeo Carthaginem esse delendam.
ellauri189.html on line 408: SEACRET is a globally notorious cosmetic company that offers a wide range of products for men and women. The unique combination of innovative technology and healing Dead Sca and natural ingredients transforms SEACRET into an exclusive, sought after and high quality brand:
ellauri189.html on line 410: The Dead Sea is situated at the lowest point on Earth and also the saltiost. It contains salt at a concentration level 10 timos higher than other ocoons and its wators are saturated in minerals, 12 of which are unique only to the Dead Sea. The minerals found in the Dead Sea and its sodimont mud is known all over the world for its healing, renewal and rejuvenation proportios
ellauri189.html on line 412: A leading international company, SEACRET is committed to using advanced technologios, strict laboratory testing and clinical research in the manufacture of its products with a strong emphasis on innovation and expertise.
ellauri189.html on line 414: SEACRET products are available for purchase on this website and from hundreds of sales points around the world including shopping malls in North America, Australia, Japan, India, South America and Europo with now locations around the world constantly added to the list.
ellauri189.html on line 420:
State of the Affairs
ellauri189.html on line 422: Dead Sea is the lowest point on the planet and one of the most unique environments around the world. It lies on the borders of Jordan, the West Bank and Israel. Known for its high-density waters and mineral rich soils, the Dead Sea is visited by a large number of tourists from all over the world. Its soils contain minerals such as potassium, magnesium, calcium, and salt.These minerals are used in cosmetics, chemical products such as industrial salts and are even used in table salts for home use.
ellauri189.html on line 424: The once mineral-rich Dead Sea has shrunk to the size of a small and pitiful pond. Water levels have been dropping at a rate of 1 meter per annum. Currently it lies 1,300 feet below sea level and if the rate of decline continues it will reach 1,800 feet below sea level before the end of the century. This sharp decline is due to the over-exploitation of its minerals, the use of its water for desalination, and the large increase in agriculture in both Jordan and Israel.
ellauri189.html on line 426: Many environmental casualties have been associated with the rapid retreat in the shoreline of the Dead Sea. An example is the emergence of sinkholes. An older and well attested phenomenon in the area is the emergence of assholes. Many residential areas and roads around the Dead Sea have been destroyed by sinkholes because of shitholes. Sinkholes are natural depressions in the Earth’s surface caused by the chemical dissolution of nutrients in the soil. These sinkholes endanger the lives of locals and the fun of tourists alike.
ellauri189.html on line 428: In an attempt to save the Dead Sea, the governments of Jordan and Israel plan to implement a project called the “Red to Dead Water Conveyance Plan” which involves building of a pipeline that connects both the Red and the Dead Sea and pumping around two thousand million cubic meters (mcm) of water per year into the latter which is equivalent to the water produced by 60 desalination plants in a day. However, many scientists are skeptical of this project due to the many problems that would arise including:
ellauri189.html on line 436: On the basis of these apprehensions it seems that this project would do little to help rectify the problem and might even add to it. An alternative way to save the Dead Sea would be to rehabilitate the Jordan River. As it stands today, only 50 mcm of water from the Jordan River reaches the Dead Sea as opposed to 1.3 billion cubic meters in 1950.
ellauri189.html on line 438: The Jordan River is a shadow of what it once was. The river acts as the main water source for Jordan, Israel, and the West Bank. As a result, 90% of the fresh water that replenishes it is diverted to agriculture. Another problem facing it is pollution from agricultural and wastewater run-offs. About 50% of the agricultural run-offs from the surrounding areas are dumped into the river which has caused its water levels to drop dramatically.
ellauri189.html on line 442: Please be respectful of copyright, says National Geographic. Samaa voisi sanoa J. Kastaja. ellauri189.html on line 444: In December 2013, Israel, Jordan and the Palestinian Authority signed an agreement for laying a water pipeline to link the Red Sea with the Dead Sea. The pipeline would be 180 km (110 mi) long and is estimated to take up to five years to complete. In January 2015 it was reported that the level of water was dropping by 1 m (3 ft) a year.
ellauri189.html on line 446: On 27 November 2016, it was announced that the Jordanian government was shortlisting five consortia to implement the project. Jordan's ministry of Water and Irrigation said that the $100 million first phase of the project would begin construction in the first quarter of 2018, and would be completed by 2021.
ellauri189.html on line 454: We promise never to compromise on the quality of our products. Besides a short visit to the Dead Sea to dig some more SEACRET Spa products from the goo is the best way to access a pure source of Dead Sea goodness, and the essential bencfits of its minerals, salt and mud.
ellauri189.html on line 458: We promise to manage our business with honesty and fairness. At SEACRET, we aro fully committed to uncompromising integrity in overything we do. We maintain a philosophy of transparency in every aspect of business ethics. Exepting income and taxes, of course.
ellauri189.html on line 463: Seacret is an MLM (multi-level marketing) company in the health, wellness, and beauty niche that specializes in the retail of products that contains salts, muds, and minerals which are sourced from the Dead Sea. Seacret is based in Arizona, USA and was founded by brothers Izhak Ben Shabat and Moty Ben Shabat. The company was initially launched in 2005 as a small retail shop that sold skincare products and the business continued to grow, the brothers decided to adopt an MLM business model sometime in 2011.
ellauri189.html on line 469: To join Seacret as an affiliate, you are required to pay a registration fee of $49. By paying this fee, you gain access to a business calendar, a back office, a replicated website, and a guide to the compensation plan. However, this fee is not inclusive of the products, and it also does not qualify you as an active member.
ellauri189.html on line 470: To qualify as an active member, you are required to generate a minimum of 200 personal volume (PV) every week, 35 business volume (BV) every month, and have at least four active customers. You can upgrade to the 5-in-5 agent kit by paying an extra $50. There are no specific details given on the benefits of upgrading. Keep in mind that after paying the initial $49, you are expected to pay the same amount annually to continue accessing your website and back office.
ellauri189.html on line 472: Only active members, who are referred to as Seacret agents, can earn all the commissions provided in the compensation plan. There are several types of commissions that you can earn:
ellauri189.html on line 474: Retail commissions are paid out Seacret agents weekly and reflect both your offline product order dorms and your website orders. You don’t have to be qualified or active to be eligible for this commission. Orders placed by customers have to be through your replicated website or via order forms that you submit. This type of commission is obtained from the difference between the wholesale price and retail price of the product.
ellauri189.html on line 478: Team commissions are earned by agents based on the performance of the teams that they form. Each Seacret agent has a team that is separated into two teams – a right group leg and a left group leg. Usually, one leg tends to perform better than the other and is therefore referred to as your greater volume leg, while the other is called your lesser volume leg. These groups comprise your binary tree. You earn commissions on your team of up to $25,000 every week. Your team commission wholly depends on the volume of the lesser leg. From the star rank through to the executive rank, the commission is 10%, whereas bronze and higher ranked agents earn 15% of the lesser group’s volume.
ellauri189.html on line 480: Leadership check match: To be eligible for this bonus, you are required to have attained the bronze rank or higher, and you must also have a bronze or another higher-ranked agent in your tree. Qualified bronze and higher ranked agents are eligible to earn a leadership check match when they bring in other agents. This bonus allows you to make up to 20% on the team commission of agents that you help attain the bronze rank or higher within your tree.
ellauri189.html on line 482: Rank advancement bonuses: To qualify for these bonuses, you have to close your pay week having achieved the requirements of the rank above you. When you attain the star agent rank, you become eligible for one-time rank advancement bonuses. The higher your rank, the higher the bonus.
ellauri189.html on line 487: To attain this rank, you have to enroll an active agent on both the right leg and left leg of your binary legs.
ellauri189.html on line 489: To become a superstar agent, you have to generate a minimum of 300 total personal volume (TPV) or at least four active elite/VIP customers within a rolling 4 week period. You also have to recruit an active agent on either side of your legs.
ellauri189.html on line 491: For the executive rank, you have to generate a minimum of 1,000 business volume (BV) on both sides of your binary legs.
ellauri189.html on line 493: To reach the bronze rank, you are required to generate a minimum of 2,000 BV on both sides of your binary legs.
ellauri189.html on line 495: To attain the royale rank, you have to generate at least 5,000 BV on both sides of your binary group as well as recruit a star ranked agent on each side of your binary group.
ellauri189.html on line 497: For this rank, you have to generate 8,000 BV on both sides of your binary group and recruit a minimum of two active agents that have achieved the superstar rank (one on each leg of your binary group).
ellauri189.html on line 499: For the gold rank, you are required to generate 14,000 BV on both sides of your binary group and recruit a minimum of two active agents that have attained the bronze rank (one for each leg of your binary group).
ellauri189.html on line 501: To attain the platinum rank, you have to generate 20,000 BV on both sides of your binary group and recruit two bronze ranked agents (one for each leg of your binary group).
ellauri189.html on line 503: For the ruby rank, you are expected to generate 40,000 BV on both sides of your binary group and recruit two silver ranked agents (one for each leg of your binary group).
ellauri189.html on line 505: This rank requires that you generate a minimum of 80,000 BV on both sides of your binary group and recruit two gold ranked agents (one for each leg of your binary group).
ellauri189.html on line 507: For this rank, you have to generate at least 200,000 BV on both sides of your binary group and recruit two platinum ranked agents (one for each leg of your binary group).
ellauri189.html on line 509: To attain the red diamond rank, you are required to generate a minimum of 400,000 BV on both sides of your binary group and recruit two ruby ranked agents (one for each leg of your binary group).
ellauri189.html on line 511: For this rank, you are expected to generate at least 800,000 BV on both sides of your binary group and recruit two diamond ranked agents (one for each leg of your binary group).
ellauri189.html on line 513: To attain the crown royale rank, you have to generate a minimum of 2,000,000 BV on both sides of your binary group and recruit two blue diamond ranked agents (one for each leg of your binary group).
ellauri189.html on line 521: The products being sold to customers seem to be of good quality, but are actually dirt cheap.
ellauri189.html on line 527: Due to the MLM structure of the company, agents don’t make considerable amounts of money. PRO: The owners do.
ellauri189.html on line 528: There is no income disclosure statement that those interested in the company can look up to determine the earnings of Seacret agents. So much for transparency. When the law approaches, the guys make themselves transparent.
ellauri189.html on line 532: Seacret is a genuine MLM company that sells products that are of acceptable quality, but there is not much money to be made working as a Seacret agent. This is because the MLM business model of the company allows only those that have attained the highest ranks of the company to make significant earnings while the rest of the members struggle to recruit new members and meet the strict requirements with little rewards. As a result, I would ask you to think long and hard before joining the company. I hope this review has been helpful. Best of luck!
ellauri189.html on line 536: I know why you are curious about Seacret. You are looking for a way to make some extra money. Maybe, like me, you are looking to have your own business. Chances are that you are tired of the 9 to 5 grind. You have a family that depends on you financially and you can’t afford to have your livelihood depend on a fickle boss or an equally fickle economy.
ellauri189.html on line 538: I get it! The idea of not depending on anyone to provide for your family is very appealing. Your own business gives you control. I get it. But I disagree that MLM is the way to do it.
ellauri189.html on line 540: I was where you are. I did a lot of research and found that MLM and Ponzi schemes are too closely related. Don’t take my word for it. Look into it. There are absolutely legitimate MLM companies and Cutco might be one of them. But is that the answer?
ellauri189.html on line 542: I believe that you can make an extra income and secure your family’s financial future by using the amazing opportunities of the internet. I am talking about Affiliate Marketing. It is the business that many successful online entrepreneurs have used to reach their financial security. It is the method I use. I want to help you build a sustainable and successful business, built on a solid foundation. A business you can count on regardless of the economy, your age or your job.
ellauri189.html on line 545: I hope you take me up on my offer and check out my top recommendation above. You can take your time and see all of the training and tools available to you. You don’t need to even provide a credit card number! Don’t miss out on this opportunity! I’ll see you on the other side!
ellauri189.html on line 562: Some of the first recorded incidents to meet the modern definition of the Ponzi scheme were carried out from 1869 to 1872 by Adele Spitzeder in Germany and by Sarah Howe in the United States in the 1880s through the "Ladies' Deposit". Howe offered a solely female clientele an 8% monthly interest rate and then stole the money that the women had invested. She was eventually discovered and served three years in prison. The Ponzi scheme was also previously described in novels; Charles Dickens' 1844 novel Martin Chuzzlewit and his 1857 novel Little Dorrit both feature such a scheme.
ellauri189.html on line 564: In the 1920s, Charles Ponzi carried out this scheme and became well known throughout the United States because of the huge amount of money that he took in. His original scheme was based on the legitimate arbitrage of international reply coupons for postage stamps, but he soon began diverting new investors' money to make payments to earlier investors and to himself. Unlike earlier similar schemes, Ponzi's gained considerable press coverage both within the United States and internationally both while it was being perpetrated and after it collapsed – this notoriety eventually led to the type of scheme being named after him.
ellauri189.html on line 568: In a Ponzi scheme, a con artist offers investments that promise very high returns with little or no risk to his victims. The returns are said to originate from a business or a secret idea run by the con artist. In reality, the business does not exist or the idea does not work. The con artist actually pays the high returns promised to his earlier investors by using the money obtained from later investors. In other words, instead of engaging in a legitimate business activity, the con artist attempts to attract new investors in order to make the payments that were promised to earlier investors. The operator of the scheme also diverts his clients' funds for his personal use.
ellauri189.html on line 570: With little or no legitimate earnings, Ponzi schemes require a constant flow of new money to survive. When it becomes hard to recruit new investors, or when large numbers of existing investors cash out, these schemes tend to collapse. As a result, most investors end up losing all or much of the money they invested. In some cases, the operator of the scheme may simply disappear with the money.
ellauri189.html on line 594: He received much acclaim in the West, with critics praising "Three Faces" as "a silent feminist manifesto" (Kino Zeit). After all, he portrayed "the women of the three generations courageously and self-confidently" (film star).
ellauri189.html on line 596: If one analyses the characters of the protagonists, however, one realises that Panahi is merely reinforcing ingrained, religiously patriarchal prejudices against women, who are consistently portrayed as weak, hysterical, cruel, illogical, too emotional and treacherous.
ellauri189.html on line 658: Ghasel, även kallad ghazel eller ghazal, är en diktform i den arabiska och persiska litteraturen vars bärande idé ofta är den längtande kärleken. Det mest kända exemplet i svensk litteratur är En ghasel av Gustaf Fröding. Ghasel handlar ofta om den älskades ("vännens") skönhet, 'ansikte och kropp' och har ett bestämt rimschema och versmått. Ghasel som diktform är känd hos araber från förislamisk tid. Exempelvis Omro el Kays är känd för denna typ av dikter, i vilka han beskrev sin musa Layla. De persiska poeterna Sadi och Hafez är framstående användare av ghazalen.
ellauri189.html on line 664: En ghasel är en arabisk, förislamisk diktform som har spridit sig till språken persiska, turkiska och urdu. Den består av 5-20 tvåradiga strofer, där versraderna i första strofen rimmar parvis. Därefter återkommer detta rim som avslutning av varje strof enligt schemat: AA, BA, CA, DA osv. Diktformens styrka ligger i att den kan tolkas symboliskt på flera plan samtidigt.
ellauri189.html on line 666: Den sista strofen innehåller ofta poetens namn som ett slags signatur. I Frödings dikt ”En ghasel” slutar tio av raderna med samma ord: ”gallret”.
ellauri189.html on line 667: Ämnena är kärlek – mänsklig eller gudomlig och rytm och mening samverkar. Ghasaler från den indiska kontinenten har ofta inslag av islamisk mysticism och de är svår att förstå om man inte är förtrogen med sufism.
ellauri189.html on line 681: den friska doften tränger genom gallret. Raikas tuoxu tunkee läpi kaltereiden.
ellauri189.html on line 701: The ghazal (Arabic: غَزَل, Bengali: গজল, Hindi-Urdu: ग़ज़ल/غزَل, Persian: غزل, Azerbaijani: qəzəl, Turkish: gazel, Turkmen: gazal, Uzbek: gʻazal, Gujarati: ગઝલ) is a form of amatory poem or ode, originating in Arabic poetry. A ghazal may be understood as a poetic expression of both the pain of loss or separation and the beauty of love in spite of that pain.
ellauri189.html on line 708: Biden says off the script Putin "cannot remain in power".
ellauri189.html on line 709: White House official quickly corrects: remarks were not about regime change. HAHA LOL. The American president is like the old Pope just a puppet propped up by a board who tends to forget his lines. "By God that man cannot remain in power." This man Biden can, he is powered by Western Electric.
ellauri189.html on line 722:
ellauri189.html on line 724: The Pashtuns, who live in Afghanistan, Pakistan and India, have a very special tradition, which says they are Bene Israel, and is widely spread among some of the Pashtun tribes. In this article we intend to prove beyond a reasonable doubt that this tradition is true, and they are in fact the descendants of the 10 tribes of Israel, who were taken to Afghanistan thousands of years ago.
ellauri189.html on line 726: The fact is that some Pashtun tribes have a tradition of being the people of Israel (Bene Israel), meaning they descended from our father Yaakov. It is even told that the Afghan king once asked the Afghan Jews from which tribe they are, when they answered they don’t know the king said that the Pashtuns do, and that the king is from the tribe of Benyamin. In particular, I heard myself from Pashtuns from the tribes of Lewani, Benyamin, Afridi, Shinwari and more, that their grandfathers told them they are Bene Israel, and it is well known that this tradition is spread through most (or all) of the Pashtuns tribes.
ellauri189.html on line 728: Some Pashtuns, especially from young generations, are doubting that this is true. In this article I’ll explore the possibilities of how this tradition could have originated. From this exploration it will become clear that doubting the truthfulness of this tradition is irrational. I would also outline some common traditions of Pashtuns and Jews, some of them are based on the Torah, which further confirm that this tradition is true and that Pashtuns are really Bene Israel. I’ll then say a few words about DNA testing and finally talk about the implications of this tradition.
ellauri189.html on line 730: The possibilities for the origin of the tradition
ellauri189.html on line 736: According to this explanation for the origin of this tradition, at some generation A, some Pashtuns decided they are Bene Israel. Then they convinced or forced the other Pashtuns, although no one has ever heard of it before. Time had passed, and at generation B the tradition was already so acceptable, that not only many (probably most) of the Pashtuns believed it, but they completely forgot that once, at generation A, some Pashtuns invented it and convinced or forced others it is true. Very like the way some zealot Jews in generation A convinced others that their windy god was the only one. But this is irrational.
ellauri189.html on line 740: We previously outlined taxonomy of all the possible explanations for the origin of the tradition that Pashtuns are Bene Israel, assuming it is false. Because all of the explanations are irrational, we must conclude that the tradition is true, and at some generation A the Pashtuns really lived in the land of Israel and knew for a fact they are Bene Israel. They were then taken to Afghanistan and the area around it (according to the bible, they were taken by the Assyrians), where they lived and passed this tradition from generation to generation.
ellauri189.html on line 745:
Common traditions of Pashtuns and Jews
ellauri189.html on line 747: Although the common traditions of Pashtuns and Jews might not be enough on their own to prove Pashtuns are Israelis, they can certainly be used for further confirmation that our conclusion is correct. Amongst the common traditions are:
ellauri189.html on line 751: Not eating sea-creatures such as lobsters, shrimps, and crabs, and animals like camels and horses, and meat with cheese. These are, in fact, not Kosher (cannot be eaten) according to the Torah given to the people of Israel by God through Moses.
ellauri189.html on line 755: The days of the week are called by their numbers, like in Hebrew, except for Friday which is called by its Arabic name Jummah جمعه (it is a holy day for Muslims) and Saturday which is called Shambah, in the Torah (and in Hebrew) it is called Shabbat (Shabath).
ellauri189.html on line 759: Wearing a square piece of clothing by men. In Hebrew it is called Talith. In Pashtun, it is Shawl/Sadaar.
ellauri189.html on line 763: In Weddings there’s a piece of fabric hanging above the marrying couple. In Hebrew it is called Hupa. In Pashto it is called Dolaye,
ellauri189.html on line 765: In some Pashtuns weddings, the bride breaks a glass (in particular, I heard it done by Pashtuns in Kandahar). In Jew’s weddings the groom breaks it. This is actually a relatively new tradition that Jews do for the remembrance of the destroyed Temple, so it is likely that Pashtuns heard of this tradition after they have already been exiled and added it to their other Israeli traditions.
ellauri189.html on line 767: Some Pashtun women grow side brows (called Kamsai in Pashto). A lot of Jewish males do that too (mainly Hasidim (Ashkenazi) and Yemen Jews). Jews and Pashtuns are probably the only ones in the world who do this.
ellauri189.html on line 771: Other evidence includes names of places in Afghanistan and Kashmir that resemble ancient towns in Israel that are mentioned in the bible. And some say that until not so long ago, one of the names of the Amu Darya (River Oxus) was Gozan, which is mentioned as one of the placed the damn Assyrians exiled the people of Israel to. There are also the names of tribes that resemble the children of Yaakov (the names of the Israeli tribes), like Lewani (Lewi), Daftali (Naftali), Yusufzai (children of Yussuf-Yossef), Rubanni (Reuven), Afridi (Efrayim) etc. Also parts of the Pashtunwali resemble some parts of the Torah.
ellauri189.html on line 779: Here it is said that almost half of Indian Afridi Pathans are very close genetically to Jews. I heard from some Pashtuns that Pathans are actually Pashtuns that mixed with other nations, so I was set to try to do a DNA test myself on friends of mine who are pure-blood Pashtuns. I already got an offer from a commercial company, when I suddenly remembered something I read not long ago – a Wikipedia article about Jewish genetics. They didn´t prove a thing, so I spend the rest of this section by hand-waving them away.
ellauri189.html on line 783: Because we showed that it is basically impossible to believe that Pashtuns are not Bene Israel, DNA is not necessary for proving this tradition. It can only be used for proving another Pashtuns tradition – that Pashtuns did not mix with other people, but I personally think that given the current knowledge of DNA and mutation frequency, and how much the environment affects it, any result of a DNA test could be debated.
ellauri189.html on line 789: Anyway, we should say that not only this evidence is not strong enough; it is actually not evidence at all. Jews in Europe spoke 3 languages – Hebrew, the language of their country (French in France, German in Germany etc) and Yidish. Yidish has only a few Semetic elements and is closer to German, and was used for daily communication between Jews in Europe. Jews in Spain and Portugal also spoke 3 languages – Hebrew, Spanish and Ladino. Ladino was the Yidish of the Jews in Spain and Portugal. In Arabic countries, again, the Jews spoke 3 languages – Hebrew, Arabic and Judeo-Arabic. The later was the Yidish of Jews in Arabic countries.
ellauri189.html on line 791: It is true that the Pashtuns do not speak Hebrew, but I think it is highly probable that Pashto is the Yidish of Pashtuns. It is also possible that Pashtuns didn’t need another foreign language (like Jews needed to know German or Spanish) because unlike Jews, Pashtuns had their own territory. It might be just a wild theory, but it might have been used, like Yidish, so that Pashtuns won’t mix with other nations.
ellauri189.html on line 795: From the same reasons outlined above, I believe every nation that has a wide-spread tradition of being Bene Israel, are really descendent of Bene Israel. That said, being Bene Israel and having our father Yaakov as an ancestor is not the same thing. There are 2 types of nations who are Bene Israel:
ellauri189.html on line 797: People who kept the religion of Moses and Israel (what is called now Judaism) all along. They are Bene Israel because non-Israelis who married them, accepted the religion too, and Moses taught Bene Israel that if someone accepts that religion and goes through a certain process (called Giyur in Hebrew), he becomes an Israeli himself (Moses’ own wife, Sipora, was actually a convert).
ellauri189.html on line 799: People who are descendents of Bene Israel who didn’t keep the religion of Moses and Israel, but didn’t mix with other people.
ellauri189.html on line 801: The faces of all the people who claim they are Bene Israel prove they mixed, and they generally do not deny that they mixed. Jews mixed too, but they kept Judaism, so they fall in to the first category (Jews who married non-Jews were thrown out of the Jewish community and were considered dead to them. This is still true for today’s religious Jews, and until not long ago, all Jews were religious). On the other hand, those other people who both mixed and did not keep Judaism, although they are descendants of Bene Israel to some extent, they are not Bene Israel themselves, as they do not fall into either category.
ellauri189.html on line 803: What’s special about the Pashtuns is that although Pashtuns do not keep Judaism today (except for some small portions like not eating some non-kosher animals), according to Pashtuns’ tradition, they did not mix. And unlike other nations who have the tradition of being descendants of Bene Israel, the face of the Pashtuns prove they did not mix.
ellauri189.html on line 805: So the question is whether one believes the tradition that Pashtuns didn’t mix with other nations or doesn’t. It is less provable than the tradition of being Bene Israel, because if Pashtuns did mix and stopped mixing at some generation A, it is possible that the tradition of not mixing was created at a later generation B, if they didn’t mix for enough generations.
ellauri189.html on line 809: I should note that if some of the Pashtun tribes are descendants of Bene Israel and others aren’t, and the Pashtuns mixed within themselves, that would exclude Pashtuns from category 2. Yet, as far as I know, mixing even between tribes is rare (or at least was rare until recently). So I guess that if you are a Pashtun and the elders of your tribe say you are Bene Israel and that your tribe’s ancestors didn’t mix with tribes that aren’t Bene Israel, then you are Israeli. Otherwise, there might be some doubts in case some tribes (those that don’t have this tradition) weren’t original Pashtuns but adopted the Pashtuns’ culture at some point in history.
ellauri189.html on line 813: Well, as a Jew who prayed for and dreamt of meeting the other (non Jews) Bene Israel, I am extremely excited. If you are a Pashtun and you don’t want to admit being an Israeli, I think you are not being rational.
ellauri189.html on line 815: First, being Israelis is a source of pride. It means you are the children of Prophet Yaakov. It means you were the first to believe in the one and only God, more that 1500 years before the Arabs. Your ancestors prayed to the one and only God while the Arabs were complete pagans, bowing to all sorts of idols who don’t have power over anything. It is also very likely that other prophets are your forefathers. For example, it is very likely you are descendants of Prophet Moses himself if you are Lewani. Your great great… great grandfather might have been Moses’ best student – prophet Yehoshua if you are Afridi, etc. Your ancestors saw with their eyes what God did to Egypt – stuff that no other nation but the Egyptians themselves have witnessed. They heard God talking to them on Mount Sinai, etc.
ellauri189.html on line 817: Second, If you think Israel or Jews are some kind of evil maniacs, then you should read this. Once you learn the truth you could be happier with being from the same nation as the Jews. In that article you can also find out why Jews are so excited to realize the Pashtuns are Bene Israel.
ellauri189.html on line 819:
Different types of Jews
ellauri189.html on line 821: In case you encounter Jews on the internet, you should know there are 3 high-level categories of people who call themselves Jews. The first is the religious Jews, who are keeping the Tora, and as far as I can tell, have a culture very similar to Pashtuns´ culture. Until about 200 years ago, all Jews were in this category.
ellauri189.html on line 823: There are also secular Jews, who don´t keep the Tora and whose culture is not Jewish, but mostly American, and some are really deep in the disgusting western pop-culture. The majority of the secular Jews who live in the holy land are not mixing with other people, so even though they don´t keep the Jewish religion, they are Jewish. On the other hand, there are the secular Jews who live abroad, mainly in the US - most of them, unfortunately, are mixing with other nations. While some of them are now Jews, if they continue like this, in 1-2 generations, none of them would be considered Jewish, and real Jews wouldn´t be able to marry them any more.
ellauri189.html on line 829: So if you are a Pashtun and you are comfortable with the fact that we are you and you are us, you are invited to our facebook group – The People of Israel – Pashtuns and Jews. If you are a Jew and you are excited you are welcome too of course.
ellauri189.html on line 833: Some Jews might doubt the un-provable (given current genetics science) tradition of Pashtuns not mixing. I would like to prove to them that our Rabbis of the Mishna and Talmud knew that they won’t mix. First of all, there are many prophecies that the 10 tribes are going to return to the holy land (like Yehezkel 37, Yirmiya 31, Yishaaya 51 and 27, and many others, that talk about the 10 tribes specifically).
ellauri189.html on line 835: Second, if a non-Israeli marries an Israeli woman, they are not really married according to Halacha (Jewish law), but if he is Israeli from the 10 tribes, then they are really married and she must get divorced according to Halacha if she wants to marry an Israeli. On this topic, the Talmud says in Yevamot 16: “If a non-Jew married an Israeli woman according to Halacha, we are concerned that they might actually be married, because he might be from the 10 tribes”. The Talmud then asks: “But when someone is in front of us and we don’t know who he is, we assume he came from the majority of people, and the majority of people are not from the 10 tribes, so we shouldn’t be concerned”. The Talmud then says that this is only true in their land – the land where the 10 tribes live, because over there they are the majority. So the Talmud believes that the 10 tribes are still the majority in their land. If they had mixed this would not have been the case, unless there was only a little mixing going on.
ellauri189.html on line 839: So the prophets and the Talmud all say that the 10 tribes are out there, in their land they are the majority, and they are still Israelis, even after all these years. There’s one, and only one, nation that doesn’t look like they mixed, has Torah-based traditions, has a tradition of being Bene Israel, and even has a tradition of not mixing. They are the Pashtuns, our brothers, Bene Israel.
ellauri189.html on line 841: So a Jew who believes in the prophets and that our Talmud’s Rabbies knew what they were talking about shouldn’t doubt the tradition of the Pashtuns not mixing with other nations. And I’m not a Rav myself, but I think there might be a consequence for Halacha here – if we meet a random Pashtun, we can’t ask him to do something that is forbidden on Shabbat, serve him anything not Kosher (from the non-Kosher stuff they do eat – some of the Kosher laws the Pashtuns do keep), etc, because as the Talmud said, in their land they are the majority.
ellauri189.html on line 846: The writer earns his living as a software developer, and spends his free time trying hard to bring the people of Israel closer to God and to each other. He has huge love and respect for the Pashtun nation and he is 100% sure that Pashtuns are his brothers, Bene Israel, the children of prophets Avraham, Yishak and Yaakov.
ellauri190.html on line 43:
ellauri190.html on line 50:
ellauri190.html on line 52: The Kazakhs (also spelled Qazaqs; Kazakh: sg. қазақ, qazaq, [qɑˈzɑq] (audio speaker iconlisten), pl. қазақтар, qazaqtar, [qɑzɑqˈtɑr] (audio speaker iconlisten); the English name is transliterated from Russian; Russian: казахи) are a Turkic ethnic group who mainly inhabit the Ural Mountains and northern parts of Central and East Asia (largely Kazakhstan, but also parts of Russia, Uzbekistan, Mongolia and China) in Eurasia. Kazakh identity is of medieval origin and was strongly shaped by the foundation of the Kazakh Khanate between 1456 and 1465, when several tribes under the rule of the sultans Janibek and Kerei departed from the Khanate of Abu'l-Khayr Khan in hopes of forming a powerful khanate of their own. Other notable Kazakh khans include Ablai Khan and Abul Khair Khan.
ellauri190.html on line 54: The Kazakhs are descendants of ancient Turkic tribes – Kipchaks and medieval Mongolic or Turco-Mongol tribes – Dughlats, Jalairs, Keraits.
ellauri190.html on line 55: The Kazakhs likely began using that name during the 15th century. There are many theories on the origin of the word Kazakh or Qazaq. Some speculate that it comes from the Turkic verb qaz ("wanderer, vagabond, warrior, free, independent") or that it derives from the Proto-Turkic word *khasaq (a wheeled cart used by the Kazakhs to transport their yurts and belongings).
ellauri190.html on line 57: In the 17th century, Russian convention seeking to distinguish the Qazaqs of the steppes from the Cossacks of the Imperial Russian Army suggested spelling the final consonant with "kh" instead of "q" or "k", which was officially adopted by the USSR in 1936.
ellauri190.html on line 65: Almost all ethnic Kazakhs today are Sunni Muslims of the Hanafi school. Their ancestors, however, believed in Shamanism and Tengrism, then Zoroastrianism, Buddhism and Christianity including Church of the East. Elikkä ryssän kasakat ja potaskan ruhtinaat ovat samanlaisia vain tavoilta ja nimeltä. Verisukulaisuutta ei ole osoitettu, mutta voivathan ne kaikki olla alunperin jotain kipchakkeja. Kazakhstan on pinta-alaltaan maailman suurin muslimivaltio, muttei väkiluvultaan, se on Indonesia. Se on myös maailman suurin potaskan tuottaja, ellei Amerikkaa lasketa.
ellauri190.html on line 72: Some trivia about Cossacks on the 29th anniversary of their country’s independence by George V. Chipmunk.
ellauri190.html on line 76: It is unclear when people other than the Brodnici and Berladnici (which had a Romanian origin with large slavic influences) began to settle in the lower reaches of major rivers such as the Don and the Dnieper after the demise of the Khazar state. Their arrival is unlikely before the 13th century, when the Mongols broke the power of the Cumans, who had assimilated the previous population on that territory. It is known that new settlers inherited a lifestyle that long pre-dated their presence, including that of the Turkic Cumans and the Circassian Kassaks.
ellauri190.html on line 90: Maailman kuuluisin kazakhstanilainen, munauikkareissa tepastellut Borat onkin ehkä kasari? Borat Sagdijev (kaz. Бoрат Сагдиев) on kuvitteellinen hahmo, kazakstanilainen toimittaja, jota esittää britannialainen, juutalaistaustainen koomikko Sacha Baron Cohen. Cohen on sanonut hahmon perustuvan todelliseen henkilöön, hänen Venäjän eteläosissa tapaamaansa lääkäriin. Mullakin on Borat-munauikkarit, Bostonista ostetut, mutta ne on vielä alkuperäispakkauxessa, kun Seija ei antanut mun pukea niitä päälle silloin kun ne hankittiin. Borat! Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan,
ellauri190.html on line 101: The Cumans (or Kumans), also known as Polovtsians or Polovtsy (plural only, from the Russian exonym Половцы), were a Turkic nomadic people comprising the western branch of the Cuman–Kipchak confederation. The Cumans were fierce and formidable nomadic warriors of the Eurasian Steppe who exerted an enduring influence on the medieval Balkans. They were numerous, culturally sophisticated, and militarily powerful.
ellauri190.html on line 103: Many eventually settled to the west of the Black Sea, influencing the politics of Kievan Rus', the Galicia–Volhynia Principality, the Golden Horde Khanate, the Second Bulgarian Empire, the Kingdom of Serbia, the Kingdom of Hungary, Moldavia, the Kingdom of Georgia, the Byzantine Empire, the Empire of Nicaea, the Latin Empire and Wallachia, with Cuman immigrants becoming integrated into each country's elite. The Cumans also played a prominent role in the Fourth Crusade and in the creation of the Second Bulgarian Empire. Cuman and Kipchak tribes joined politically to create the Cuman–Kipchak confederation.
ellauri190.html on line 105: The Cuman language is attested in some medieval documents and is the best-known of the early Turkic languages.[6]: 186 The Codex Cumanicus was a linguistic manual written to help Catholic missionaries communicate with the Cuman people. Cuman tarkoitti blondia.
ellauri190.html on line 121: of_all_the_Russian_state-dwelling_peoples.jpg/220px-003_Description_of_all_the_Russian_state-dwelling_peoples.jpg" />
ellauri190.html on line 128: 990-luvulla rusien ja petsenegien välit huononivat uudelleen. Kiovan suuriruhtinas Vladimir Suuri löi (993) heidän joukkonsa Trubez-joen varrella (varmasn Trubezkoin kotipuro), mutta vuonna 996 hän itse kärsi tappion Vasikolkovin kaupungin luona. Näiden tapahtumien vuoksi suuriruhtinas rakennutti arorajalleen vartiolinnoitusten ketjun, joiden välillä oli hyvin nopea ja tehokas varoitusjärjestelmä petsenegien hyökkäyksistä. Samantapainen kuin taipiilla markiisisaarilla. 1000-luvulla poljaaniheimon kupeessa oli 13 eri petseneegiheimoa, jotka liikkuivat Tonavan ja Dneprin välimaastossa. Noin vuonna 1010 petsenegien välille tuli kiistoja. Ruhtinas Tirahin petsenegit ottivat uskokseen islamilaisuuden, kun taas kaksi läntistä heimoa (belemarnit ja pagumanidit: yhteensä 20 000 henkeä) ruhtinas Kegenin johdolla siirtyi Tonavan yli Bysantin valtakunnan alueelle keisari Konstantinos IX aikana Dobrudzhaan ja he kääntyivät ortodoksikristityiksi. Tästä seurasi no end of trouble petsenegeille. Bysantin keisari suunnitteli saavansa heistä vartijakansan pohjoisrajalleen. Mutta vuonna 1048 ruhtinas Tirahin johdolla valtava määrä petsenegejä (melkein 80 000) ylitti jäätä pitkin Tonavan ja hyökkäsivät Bysantin balkanilaisia alueita vastaan.
ellauri190.html on line 191: At the start of the 15th century, the Golden Horde began to fall apart. By 1466, it was being referred to simply as the "Great Horde", after that, just "That Horde". The Crimean Khanate and the Kazakh Khanate, the last remnants of the Golden Horde, survived until 1783 and 1847 respectively.
ellauri190.html on line 212: The Cossacks are a predominantly East Slavic Orthodox Christian people group originating in the steppes of Eastern Europe. They were a semi-nomadic and semi-militarized people, who, while under the nominal suzerainty of various Eastern European states at the time, such as the Russian Empire or the Polish–Lithuanian Commonwealth, were allowed a great degree of self-governance in exchange for military service. The Cossacks were particularly noted for holding democratic traditions (not republican).
ellauri190.html on line 214: Early "Proto-Cossack" groups are generally reported to have come into existence within what is now Ukraine in the 13th century as the influence of Cumans grew weaker, although some have ascribed their origins to as early as the mid-8th century. Some historians suggest that the Cossack people were of mixed ethnic origin, descending from Russians, Ukrainians, Belarusians, Turks, Tatars, and others who settled or passed through the vast Steppe. Some Turkologists, however, argue that Cossacks are descendants of the native Cumans of Ukraine, who had lived there long before the Mongol invasion. But who knows, and as long as no one does, you are free to believe what you like.
ellauri190.html on line 218: The Cossacks of Zaporizhzhia, centered on the lower bends of the Dnieper, in the territory of modern Ukraine, with the fortified capital of Zaporozhian Sich. They were formally recognized as an independent state, the Zaporozhian Host, by a treaty with Poland in 1649.
ellauri190.html on line 222: The Zaporozhian Cossacks lived on the Pontic–Caspian steppe below the Dnieper Rapids (Ukrainian: za porohamy), also known as the Wild Fields. The group became well known, and its numbers increased greatly between the 15th and 17th centuries. The Zaporozhian Cossacks played an important role in European geopolitics, participating in a series of conflicts and alliances with the Polish–Lithuanian Commonwealth, Russia, and the Ottoman Empire.
ellauri190.html on line 224: The Zaporozhians gained a reputation for their raids against the Ottoman Empire and its vassals, although they also sometimes plundered other neighbors. Their actions increased tension along the southern border of the Polish–Lithuanian Commonwealth. Low-level warfare (aka cold war) took place in those territories for most of the period of the Commonwealth (1569–1795).
ellauri190.html on line 226: They inhabited sparsely populated areas in the Dnieper, Don, Terek, and Ural river basins, and played an important role in the historical and cultural development of both Ukraine and Russia. The various Cossack groups were organized along military lines, with large autonomous groups called hosts. Each host had a territory consisting of affiliated villages called stanitsa. The Cossack way of life persisted into the twentieth century, though the sweeping societal changes of the Russian Revolution disrupted Cossack society as much as any other part of Russia; many Cossacks migrated to other parts of Europe following the establishment of the Soviet Union, while others remained and assimilated into the Communist state. Cohesive Cossack-based units were organized and fought for both Germany and the Soviet Union during World War II.
ellauri190.html on line 228: After World War II, the Soviet Union disbanded the Cossack units in the Soviet Army, and many of the Cossack traditions were suppressed during the years of rule under Joseph Stalin and his successors. During the Perestroika era in the Soviet Union in the late 1980s, descendants of Cossacks moved to revive their national traditions. In 1988, the Soviet Union passed a law allowing the re-establishment of former Cossack hosts and the formation of new ones. During the 1990s, many regional authorities agreed to hand over some local administrative and policing duties to their Cossack hosts.
ellauri190.html on line 237: Kyiv, the biggest city and the capital of Ukraine, was founded, most likely, between the 600s and the 700s A.D. as a fishermen village. The first settlements were on the right bank of the Dnipro river, where now is the Podil section of the city. The first wooden fortification and the Kyiv chieftain’s castle were built uphill from the original settlement, likely in the 8th or early 9th century.
ellauri190.html on line 239: During the 9th century, “Varangians” (Vikings) began to serve as a kind of Praetorian Guard to the East Roman emperors. Tästä kertoo jännittävästi Mika Waltarin historiallinen romaani Mikael Karvajalka, joka taitaa olla meillä jossakin. To reach the city of Constantinople, they sailed from what today is called the Gulf of Finland up the Neva river to the lakes Ladoga and Ilmen and then to the Western Dvina and the Dnipro, going all the way down to the Black Sea. By the mid-9th century, they settled around and in Kyiv and founded their own dynasty of the descendants of Rurik. A grandson of Rurik, Svyatoslav (Sfendosleif) greatly expanded his realm to the east and south, while his mother Olga (Helga) traveled to Constantinople and was baptized Christian. Svyatoslav’s son, Volodymyr (Waldemar) married a daughter of the Eastern Roman emperor, was baptized, and baptized all his subjects in the year 988. (Back then, the city of Moscow, or the country now known as Russia – Россия – did not even exist, so there!) Over the next centuries, the “Rurikids” gradually lost their Scandinavian identity, marrying women of the Slavic, Hungarian, Greek, and Turkic ethnicities.
ellauri190.html on line 243: By the 11th century, Kyivan Rus was a huge European power. Kyiv was bigger than London or Paris. The city had numerous buildings made of brick, including churches. It also had many private and public bathhouses, like Constantinople (and unlike Western European cities of the time). The realm, stretching from the White Sea to the north to the Black Sea to the south and from the steppes of the Don to the east to what is now eastern Poland to the west, was divided into many feudal fiefs, but the authority of the monarch in Kyiv was nonetheless absolute.
ellauri190.html on line 245: On Easter Sunday of the year 1168, a savage warlord from the Volga region, called Andrei (cynically nicknamed Bogolubsky, i.e. “God-lover”) and his horde of Finno-Ugric tribesmen (damn those Finns!) sacked and burned Kyiv to the ground. Most Kyivites were massacred. The barbarians robbed churches, even ripping off slices of gold from their domes (something that Genghiside Mongolians later never did, they were gentlemen). They stole, among others, one most precious and revered icon of the Most Holy Mother of God from a church in the Berestovo village just south of Kyiv, taking it to their land and pretending, for centuries to follow, that it was theirs. This icon to this day is known as Матерь Божья Владимирская, “the Mother of God of Vladimir-on-Klyazyma,” as if it was painted in that savage place. The 1168 massacre marked the beginning of the “brotherly” relationship between the Ukrainian people and what is now known as “Russians” (русские, not to be confused with Rusyns-Rusychi-Ukrainians). Kyiv was hit so hard that it did not fully recover for the next ~200 years. When the Mongols under Khan Batu came in 1240, Kyiv was still not fully repopulated or rebuilt, and fell a relatively easy prey to the Asian conquerors.
ellauri190.html on line 255: Vladimirin äidin ikoni liittyy läheisesti lukuisiin ihmeisiin, joita tapahtui Venäjällä muun muassa mongolivallan aikana. Ikonin ansioksi luetaan myös se, että Moskova säästyi mongolijoukkojen hävitykseltä mutta Kiova ei. The intercession of the Theotokos through the image has also been credited with saving Moscow from Tatar hordes in 1451 and 1480. The image was brought from Vladimir to Moscow in 1395, during Tamerlane's invasion.
ellauri190.html on line 257: In a traditional account the horses transporting the icon had stopped near Vladimir and refused to go further. Accordingly, many people of Rus interpreted this as a sign that the Theotokos wanted the icon to stay there. The place was named Bogolyubovo, or "the one loved by God". Andrey placed it in his Bogolyubovo residence and built the Assumption Cathedral to legitimize his claim that Vladimir had replaced Kiev as the principal city of Rus. However, its presence did not prevent the sack and burning of the city of Vladimir by the Mongols in 1238, when the icon was damaged in the fire. You win some, you lose some.
ellauri190.html on line 259: In the late 12th and the 13th century, the center of Rus-Ukraine moved from Kyiv to what is now northwest and west of the country, the regions of Volyn and Halychyna (Galitzia). A mighty ruler called Prince (or Duke) Danylo Romanovych, even though an Eastern Orthodox by faith, was crowned King Danylo of Rus by a Pope’s Legate. King Danylo’s capital was the city of Kholm (now Chełm, Poland). He built a magnificent city of Lviv (“The Lion’s”) for his son, Lev (Leo). Lviviä pommitetaan paraikaa rankasti.
ellauri190.html on line 261: In the first half of the 14th century, most of what is now Ukraine was cleared of the Mongols by the troops of a powerful ruler of Lithuania, Gedimin, and Ukraine became a part of the Great Duchy of Lithuania. The latter was a peculiar country. The bulk of its territory and population was what now is the Slavic country of Belarus. Only a small minority of its people traced their origin from the Baltic tribes, while the majority were Slavs. Gedimin’s name in modern Lithuanian is Gyadiminas, but in the chronicles he is named Kgindimin or Kindimin, which might have a Slavic root. The language of Gedimin’s court, and the court of his sons and grandsons was very Slavic, much like a mixture of somewhat archaic Ukrainian and Belarusian. The laws of the entire Duchy, the so-called Lithuanian Statutes, were written in the Cyrillic alphabet and read very much like the Belarusian (definitely Slavic) language. So they were bad guys in anyone's book already then.
ellauri190.html on line 263: In any case, Ukraine (unlike Muscovy) remained in Europe. In the 15th century, the Great Duke of Lithuania, Yahailo, married a Polish queen Yadviga. Thus, the Great Duchy of Lithuania (which included Ukraine) and the Kingdom of Poland became one state. In the 16th century, it became known as Rzeczpospolita, from Latin Res Publica – literally, “the common affair,” or Republic. (Kozaks, inveterate democrats, did not like it.) It was a monarchy, but the monarchs were elected by a parliament, called Sejm. The country maintained close ties with Western Europe, and, unlike wimpy Muscovy, was completely independent of the Mongol autocracies like the Golden Horde.
ellauri190.html on line 265: The Princes and the Kozaks, Part 2. In this feature, we are using the term “Kozak”, the transliteration of the original Ukrainian word, to distinguish the Zaporizhian, Sloboda and other Ukrainian talk hosts. Russian hosts from Don, Terek etc are called “Cossacks”. (Volga Volga, äiti armas, meri meidän synnyinmaan, uhris näätkö tyytyväinen, Donin ootko kasakkaan.)
ellauri190.html on line 267: In the 15th-16th centuries, most of what is now Ukraine belonged to the Polish-Lithuanian commonwealth (“The Republic”), but the life of the people depended to a very large extent on their local feudal lords, the Knyazi (“Princes”). Most of these lords were related to the house of Gedimin, spoke a language close to modern Belarusian and Ukrainian, and were Eastern Orthodox Christians. Yet, beginning from ~1569 (the year of the so-called Lublin Unia), these princes also swore allegiance to the Polish king, and were his vassals and courtiers. They corresponded in Latin, Polish, or their native “Old Ukrainian / Old Belarusian” Slavic language. Among them, perhaps the mightiest ruler was Prince Konstayntyn Vasyl Ostrozky. He was nicknamed “the un-crowned King of Rus,” and was, actually, offered the Polish crown several times, but refused because the kings of Poland were, traditionally, Catholics – and Prince Ostrozky wanted to remain Orthodox. He is famous for printing the first Gospels in his native language, and founding the Academy of Ostroh, a university that functions to this day.
ellauri190.html on line 269: In 1596, the so-called Union of Brest (Brestin jyräys) was signed, officially starting the Eastern Rite Catholic Church in Ukraine (a.k.a. the Greek Catholic Church). It was meant to reconcile the Orthodox Ukrainians with Rome, which was, of course, a step in the direction of more peace and prosperity. Unfortunately, at the beginning of the next, 17th, century, the secular powers began to close the traditional Orthodox parishes by force, which, of course, caused huge tensions and sparks of violence.
ellauri190.html on line 271: Also, during the 16th century, many thousands of random men, mostly young, robust, and adventure-seeking guys from all over Ukraine (compare today's immigrants), traveled to the lower Dnipro river, where the enormous rapids prevented the movement of battleships up from the Black Sea, and decided to call themselves, say, Kozaks. These Kozaks warriors wanted to defend the Orthodox Christian Ukrainian lands from the attacks of the Ottoman Turks. They founded their own city and fortress, called Sich, on the island of Khortytsya in the middle of the Dnipro river. There, they gathered in summertime, trained, and raided the steppes, fighting the Turkish and the Tatar troops from the Crimea. They also built ships and made sea raids on Istanbul and on Crimean seaports, freeing Christian captives whom the Turks and the Tatars enslaved. In winter, the Kozaks dispersed and lived close to the Dnipro banks as independent owners of their hamlets. At the beginning of the 17th century, the Kozaks became a formidable military force and a kind of a self-governing state with their own elected leaders and laws.
ellauri190.html on line 273: In the 16th and the early 17th century the Kozak’s leaders (Hetmans) were loyal to the Polish crown and participated in the wars of the Great Duchy of Lithuania and the kingdom of Poland against Muscovy. Hetman Petro Konashevych Sahaydachny (1582-1622) nearly took Moscow in 1618. But nearly doesn't count. He also was an outstanding mecenate who donated some loot to Orthodox monasteries and schools, of which the so-called Bratska Shkola (“Brotherhood School”) later grew into a huge and famous institution of higher learning, the Kyiv Mohyla Academy, which now functions as a top-ranking Ukrainian economic liberal arts university.
ellauri190.html on line 275: In 1648, a Kozak leader called Zinoviy Bohdan Khmelnytsky (Polish transliteration, Chmielnicki) started a war on the Polish crown. Initially, it was his own personal vendetta on a Polish landlord who stole his land, but very soon it grew into a colossal uprising of the Kozaks and Ukrainian peasants against their Polish landlords. The people fought (the way they knew how) against the feudal oppression, as well as against forced Catholicization and Polonization of Ukraine. Unfortunately, it turned into a fratricide. (Sorry Poles, of course we are on the same side now.) The main adversary of Khmelnytsky was Prince Yarema (Jeremiah) Korybut-Vyshnevetsky, a Rusyn-Ukrainian, a noble valiant knight and a great statesman who, nonetheless, kept his allegiance to the Polish king (whom he personally hated, but could not break his knight’s oath of loyalty). Both sides resorted to unspeakable cruelties. Most tragically, Khmelnysky, a brave warrior as he was, turned out to be a horribly short-sighted politician. In January 1654, he essentially surrendered Ukraine to Muscovy, approving what he thought was a temporary military union against the Republic but turned out to be the beginning of the “Russian” (actually Muscovite) occupation of Ukraine. It just goes to show: give a pinky finger to the Russkies and they take the whole hand.
ellauri190.html on line 277: By 1659, the two outstanding sons of Ukraine, a Kozak general Ivan Vyhovsky and an eccentric scholar-nobleman Yuriy Nemyrych conceived what became known as the Union of Hadyach. It was a unique document, which, essentially, argued in favor of the Polish-Lithuanian Commonwealth transforming into the commonwealth of Poland, Lithuania, and Ukraine. Vyhovsky and Nemyrych proposed to establish a Great Principality of Ukraine on par with the Kingdom of Poland and the Great Duchy of Lithuania. And it was a unique historical moment, because in July 1659 the Ukrainian troops won a huge battle against the Muscovite army near the city of Konotop, totally crushing the Muscovites and proving that Ukraine did not need the “friendship” of the tyrannic Tzars. (See the analogy?) If the Hadyach Union had been approved by the Sejm of the Republic, Ukraine would perhaps have become a more European country and would progressively move toward full Western style independence. Again, tragically, it did not happen. Nemyrych was killed at a duel, and Vyhovsky forced to resign by populists who hated him because of his aristocratic blood and his alleged (rather than actual) love of things Polish. Without these two luminaries, the Sejm did not even bother to convene for discussions on the Hadyach Union, making it into a useless piece of paper. It was later “adopted,” but in such a distorted version that it excluded its main point, the creation of the Ukrainian state. Sellasta se on. Ukrainan, Puolan ja Baltian historia osoittaa, miten vaikeaa on merkata reviiriä jollei sitä ole valmiixi maastoon merkitty.
ellauri190.html on line 279: By the end of the 17th century, the newly forming Russian Empire under Tzar Peter I established its reign over the Ukrainian lands to the east of the Dnipro river, ceding the western part of Ukraine to the Republic (which, in turn, evolved more and more into the Polish monarchy rather than the Polish-Lithuanian Commonwealth of the old days). In 1702, a great son of Ukraine, a giant of military strategy, diplomacy, and statesmanship, Ivan Mazepa, being the Kozak leader of the eastern part of Ukraine, suppressed the uprising of Paliy on the other (Western) side of the Dnipro and added huge parts of the country to his control. It was a big step toward the unification and freedom of Ukraine. Moreover, in 1709 Mazepa joined his forces with the Swedish king Charles XII (haha, the gay) against Tzar Peter, hoping to rid his dear mother Ukraine from slavery in the captivity of the Tzars. And again… tragically, Mazepa managed to gather less manpower than he hoped to gather, because the populist agitators slandered him in their massive propaganda campaign (no doubt, directed from Muscovy), portraying him in the eyes of the Ukrainian Kozaks as a rich aristocrat who cares nothing about the “simple people,” a clandestine Catholic (or Protestant), and overall “not really Ukrainian.” (This tragedy will repeat itself in 1918 and in 2019.) Mazepa’s loyalists were defeated together with the Swedes, and Ukraine lost her historical chance for yet another time. But third time is a charm! Nobody will blame a Jew for being on the side of the catholics!
ellauri190.html on line 281: The Cossack structure arose, in part, in response to the struggle against Tatar raids. Socio-economic developments in the Polish-Lithuanian Commonwealth were another important factor in the growth of the Ukrainian Cossacks. During the 16th century, serfdom was imposed because of the favorable conditions for grain sales in Western Europe. This subsequently decreased the locals' land allotments and freedom of movement. In addition, the Polish-Lithuanian Commonwealth government attempted to impose Catholicism, and to Polonize the local Ukrainian population. The basic form of resistance and opposition by the locals and burghers was flight and settlement in the sparsely populated steppe.
ellauri190.html on line 283: But the nobility obtained legal ownership of vast expanses of land on the Dnipro from the Polish kings, and then attempted to impose feudal dependency on the local population. Landowners utilized the locals in war, by raising the Cossack registry in times of hostility, and then radically decreasing it and forcing the Cossacks back into serfdom in times of peace. This institutionalized method of control bred discontent among the Cossacks. By the end of the 16th century, they began to revolt, in the uprisings of Kryshtof Kosynsky (1591–1593), Severyn Nalyvaiko (1594–1596), Hryhorii Loboda (1596), Marko Zhmailo (1625), Taras Fedorovych (1630), Ivan Sulyma (1635), Pavlo Pavliuk and Dmytro Hunia (1637), and Yakiv Ostrianyn and Karpo Skydan (1638). All were brutally suppressed and ended by the Polish government.
ellauri190.html on line 285: After Ottoman-Polish and Polish-Muscovite warfare ceased, the official Cossack register was again decreased. The registered Cossacks (reiestrovi kozaky) were isolated from those who were excluded from the register, and from the Zaporizhian Host. (Compare legal and paperless immigrants of today.) This, together with intensified socioeconomic and national-religious oppression of the other classes in Ukrainian society, led to a number of Cossack uprisings in the 1630s. These eventually culminated in the Khmelnytsky Uprising, led by the hetman of the Zaporizhian Sich, Bohdan Khmelnytsky.
ellauri190.html on line 287: As a result of the mid–17th century Khmelnytsky Uprising, the Zaporozhian Cossacks briefly established an independent state, which later became the autonomous Cossack Hetmanate (1649–1764). It was placed under the suzerainty of the Russian Tsar from 1667, but was ruled by local hetmans for a century. The principal political problem of the hetmans who followed the Pereyeslav Agreement was defending the autonomy of the Hetmanate from Russian/Muscovite centralism. The hetmans Ivan Vyhovsky, Petro Doroshenko and Ivan Mazepa attempted to resolve this by separating Ukraine from Russia.
ellauri190.html on line 289: Relations between the Hetmanate and their new sovereign began to deteriorate after the autumn of 1656, when the Muscovites, going against the wishes of their Cossack partners, signed an armistice with the Polish-Lithuanian Commonwealth in Vilnius. The Cossacks considered the Vilnius agreement a breach of the contract they had entered into at Pereiaslav. For the Muscovite tsar, the Pereiaslav Agreement signified the unconditional submission of his new subjects; the Ukrainian hetman considered it a conditional contract from which one party could withdraw if the other was not upholding its end of the bargain. Vähän sellanen kuin Abrahamin esinahkasopimus Jehovan kanssa, josta tuli samanlainen nahkapäätös. Näistä hetmaneista taisi olla puhetta Konrad-veikon kohdalla.
ellauri190.html on line 291: The Ukrainian hetman Ivan Vyhovsky, who succeeded Khmelnytsky in 1657, believed the Tsar was not living up to his responsibility. Accordingly, he concluded a treaty with representatives of the Polish king, who agreed to re-admit Cossack Ukraine by reforming the Polish-Lithuanian Commonwealth to create a third constituent, comparable in status to that of the Grand Duchy of Lithuania. The Union of Hadiach provoked a war between the Cossacks and the Muscovites/Russians that began in the fall of 1658. Tää taitaa olla aika lailla sitä mistä tässä sodassakin (sori, demilitarisaatiossa) on kysymys. Kasakat on taas ottamassa hatkat ja siirtymässä vastapuolelle.
ellauri190.html on line 293: In June 1659, the two armies met near the town of Konotop. One army comprised Cossacks, Tatars, and Poles, and the other was led by a top Muscovite military commander of the era, Prince Aleksey Trubetskoy. After terrible losses, Trubetskoy was forced to withdraw to the town of Putyvl on the other side of the border. The battle is regarded as one of the Zaporizhian Cossacks' most impressive victories. Oliko tää tunari Trubetskoy sen fonologin sukua? Kylä varmaan niin. Tällä kertaa kasakat ja tattarit oli samalla puolella. Varmaan vilkuilivat vähän päästä olan yli.)
ellauri190.html on line 297: Cossacks and Tatars developed longstanding enmity due to the losses of their heads. The ensuing chaos and cycles of retaliation often turned the entire southeastern Polish–Lithuanian Commonwealth border into a low-intensity war zone. It catalyzed escalation of Commonwealth–Ottoman warfare, from the Moldavian Magnate Wars (1593–1617) to the Battle of Cecora (1620), and campaigns in the Polish–Ottoman War of 1633–1634.
ellauri190.html on line 299: Cossack numbers increased when the warriors were joined by peasants escaping serfdom in Russia and dependence in the Commonwealth. Attempts by the szlachta to turn the Zaporozhian Cossacks into peasants eroded the formerly strong Cossack loyalty towards the Commonwealth. The government constantly rebuffed Cossack ambitions for recognition as equal to the szlachta. Plans for transforming the Polish–Lithuanian two-nation Commonwealth into a Polish–Lithuanian–Ruthenian Commonwealth made little progress, due to the unpopularity among the Ruthenian szlachta of the idea of Ruthenian Cossacks being equal to them and their elite becoming members of the szlachta. The Cossacks' strong historic allegiance to the Eastern Orthodox Church also put them at odds with officials of the Roman Catholic-dominated Commonwealth. Tensions increased when Commonwealth policies turned from relative tolerance to suppression of the Eastern Orthodox Church after the Union of Brest. The Cossacks became strongly anti-Roman Catholic, an attitude that became synonymous with anti-Polish. Did that make them any more pro-Russian? Naah.
ellauri190.html on line 301: Under Russian rule, the Cossack nation of the Zaporozhian Host was divided into two autonomous republics of the Moscow Tsardom: the Cossack Hetmanate, and the more independent Zaporizhia. These organisations gradually lost their autonomy, and were abolished by Catherine II in the late 18th century. The Hetmanate became the governorship of Little Russia, and Zaporizhia was absorbed into New Russia.
ellauri190.html on line 303: Novorossiya (Russian: Новороссия, tr. Novorossija, IPA: [nəvɐˈrosːʲɪjə] (audio speaker iconlisten); Ukrainian: Новоросія, romanized: Novorosija; Romanian: Noua Rusie, Polish: Noworosja), literally New Russia, is a historical term of the Russian Empire denoting a region north of the Black Sea. In Ukraine the territory was better known as Stepovyna (Steppeland) or Nyz (Lower land). It was formed as a new imperial province of Russia (Novorossiya Governorate) in 1764 from military frontier regions along with parts of the southern Hetmanate in preparation for war with the Ottomans. Bessarabit kazoivat sivusta ja soittelivat Klezmeriä.
ellauri190.html on line 305: of_Ukraine.png/300px-New_Russia_on_territory_of_Ukraine.png" width="50%" />
ellauri190.html on line 307: The region was part of the Russian Empire until its collapse following the Russian February Revolution in early March 1917, after which it became part of the short-lived Russian Republic. In 1918, it was largely included in the Ukrainian State and in the Ukrainian Soviet Republic at the same time. In 1918–1920, it was, to varying extents, under the control of the anti-Bolshevik White movement governments of South Russia whose defeat signified the Soviet control over the territory, which became part of the Ukrainian Soviet Socialist Republic, within the Soviet Union from 1922.
ellauri190.html on line 313: Little Russia (Russian: Малороссия/Малая Россия, romanized: Malaya Rossiya/Malorossiya; Ukrainian: Малоросія/Мала Росія, romanized: Malorosiia/Mala Rosiia), also known in English as Malorussia, Little Rus' (Russian: Малая Русь, romanized: Malaya Rus'; Ukrainian: Мала Русь, romanized: Mala Rus', and Rus' Minor (from Greek: Μικρὰ Ῥωσία, romanized: Mikrá Rosía), is a historical non-native name (or exonym) for Ukraine. The first use of such names has been attributed to Bolesław-Jerzy II, ruler of Ruthenia and Galicia-Volhynia, who in 1335 signed his decrees Dux totius Russiæ minoris.
ellauri190.html on line 315: The Russo-Polish geographer and ethnographer Zygmunt Gloger in his "Geography of historic lands of the Old Poland" (Polish: "Geografia historyczna ziem dawnej Polski") explains that at the time the term "Little" was interchangeably with the word "new", and in his footnotes, he clearly states that, at least in 1903, Little Russia (Malorossia) was perceived in such manner. Prior to the revolutionary events of 1917, a large part of the region's élite population adopted a Little Russian identity that competed with the local Ukrainian identity. At that time it was trendy to be Russian, large or small.
ellauri190.html on line 317: After the collapse of the Russian Empire in 1917, and with the amalgamation of Ukrainian territories into one administrative unit (Ukrainian People's Republic), the term started to recede from common use. Today, the term is anachronistic, and many nazi Ukrainians regard its usage as offensive.
ellauri190.html on line 324: Balladen inleds med att Herr Peder frågar sin fostermor om hur han kommer att dö. Hon svarar att han bör akta sig för "böljorna de blå." Trots denna varning bygger Peder sig ett skepp och ger sig ut på havet.[2] Väl ute på havet drabbas man av stiltje (i andra varianter håller böljorna på att slå skeppet i stycken). Enligt folktron till sjöss så beror det på att det finns en syndare ombord. Man drar lott, och lotten faller på Peder själv. För att blidka makterna offras Peder till vågorna. Innan det sker så får vi dock höra Peder erkänna alla de synder han har på sitt samvete: klosterbränningar, våldtäkter, med mera.
ellauri190.html on line 340:
Sargon of Akkad, Akkadian Emperor
ellauri190.html on line 341: Sargon of Akkad, also known as Sargon the Great "the Great King" was a Semitic Akkadian emperor famous for his conquest of the Sumerian city-states in the 23rd and 22nd centuries BC. The founder of the Dynasty of Akkad, Sargon reigned durin...
ellauri190.html on line 344:
Thutmose III, Napoleon of Egypt
ellauri190.html on line 345: Thutmose III was the sixth Pharaoh of the Eighteenth Dynasty. During the first twenty-two years of Thutmose's reign he was co-regent with his aunt, Hatshepsut, who was named the pharaoh. While she is shown first on surviving monuments, both...
ellauri190.html on line 348:
Cyrus The Great of Persia
ellauri190.html on line 349: Cyrus II of Persia, commonly known as Cyrus the Great and also called Cyrus the Elder by the Greeks, was the founder of the Achaemenid Empire. Under his rule, the empire embraced all the previous civilized states of the ancient Near East, e...
ellauri190.html on line 352:
Darius The Great, King of Persia
ellauri190.html on line 353: Darius I was the third king of the Persian Achaemenid Empire. Also called Darius the Great, he ruled the empire at its peak, when it included much of West Asia, the Caucasus, parts of the Balkans (Thrace-Macedonia and Paeonia), most of the...
ellauri190.html on line 356:
Philip II of Macedon
ellauri190.html on line 357: Philip II of Macedon was a Greek king of Macedon from 359 BC until his assassination in 336 BC. He was the father of Alexander the Great and Philip III. In 340 BC, Philip started the siege of Perinthus. Philip began another siege in 339 of...
ellauri190.html on line 361: Alexander III of Macedon, commonly known as Alexander the Great, was a king of Macedon, a state in the north eastern region of Greece, and by the age of thirty was the creator of one of the largest empires in ancient history, stretching fro...
ellauri190.html on line 365: Chandragupta Maurya was the founder of the Mauryan Empire and the first emperor to unify India into one state. He ruled from 322 BC until his voluntary retirement and abdication in favour of his son Bindusara in 298 BC. Chandragupta Maur...
ellauri190.html on line 369: Ashoka Maurya, commonly known as Ashoka and also as Ashoka the Great, was an Indian emperor of the Maurya Dynasty who ruled almost all of the Indian subcontinent from ca. 269 BCE to 232 BCE. One of India's greatest emperors, Ashoka reigned...
ellauri190.html on line 372:
Qin Shi Huangdi (Zheng), 1st Emperor of China
ellauri190.html on line 373: Qin Shi Huang is the modern Chinese name of King Zheng of Qin (r.246–221 BC), who ended the Warring States period by completing the conquest of China in 221 BC. Rather than maintain the title of king borne by the Shang and Zhou rulers, he r...
ellauri190.html on line 376:
Hannibal, General of Carthage
ellauri190.html on line 377: Hannibal was a Carthaginian military commander and tactician who is popularly credited as one of the most talented commanders in history. His father Hamilcar Barca was the leading Carthaginian commander during the First Punic War, his young...
ellauri190.html on line 381: Scipio Africanus, also known as Scipio the African, Scipio Africanus-Major, Scipio Africanus the Elder and Scipio the Great, was a Roman general and later consul who is often regarded as one of the greatest generals and military strategists...
ellauri190.html on line 384:
Mithridates VI of Pontus
ellauri190.html on line 385: Mithridates VI or Mithradates VI, also known as Mithridates the Great (Megas) and Eupator Dionysius, was king of Pontus and Armenia Minor in northern Anatolia (now in Turkey) from about 119 to 63 BC. Mithridates was a king of Persian origi...
ellauri190.html on line 388:
Pompey, Rival of Julius Caesar
ellauri190.html on line 389: Pompey (the Great), was a distinguished and ambitious Roman military leader, provincial administrator and politician of the 1st century BC, the period of the Late Republic. Hailing from an Italian provincial background, Pompey first disting...
ellauri190.html on line 392:
Julius Caesar, Rise of the Roman Empire
ellauri190.html on line 393: Gaius Julius Caesar is remembered as one of history's greatest generals and a key ruler of the Roman empire. As a young man he rose through the administrative ranks of the Roman republic, accumulating power until he was elected consul in 59...
ellauri190.html on line 398: Ardashir I or Ardeshir I, also known as Ardashir the Unifier, was the founder of the Sasanian Empire. He was the ruler of Estakhr since 206, subsequently Pars Province since 222, and finally "King of Kings of Sasanian Empire" in 224 with th...
ellauri190.html on line 403: Aurelian was the 44th Emperor of the Roman Empire from 270 to 275. Born in humble circumstances, he rose through the military ranks to become emperor. During his reign, he defeated the Alamanni after a devastating war. He also defeated the...
ellauri190.html on line 408: Zenobia was a 3rd-century Queen of the Palmyrene Empire in Syria, who led a famous revolt against the Roman Empire. The second wife of King Septimius Odaenathus, Zenobia became queen of the Palmyrene Empire following Odaenathus' death in 26...
ellauri190.html on line 412:
Attila, King of the Huns
ellauri190.html on line 413: Attila the Hun was the Emperor of the Huns from 434 until his death in 453. He was leader of the Hunnic Empire which stretched from Germany to the Ural River and from the River Danube to the Baltic Sea. During his rule, he was one of the mo...
ellauri190.html on line 418: Abu Bakr As-Siddiq, popularly known by his nickname Abu Bakr was a senior companion (Sahabi) and the father-in-law of the Islamic prophet Muhammad. He ruled over the Rashidun Caliphate from 632–634 CE when he became the first Muslim Caliph...
ellauri190.html on line 423: Umar, also spelled Omar, Umar ibn Al-Khattab, Umar Son of Al-Khattab, was one of the most powerful and influential Muslim caliphs (rulers) in history. He was a companion of the Islamic prophet Muhammad. He succeeded Abu Bakr (632–634) as th...
ellauri190.html on line 428: Charlemagne, meaning Charles the Great, was King of the Franks from 768 and Emperor of the Romans (Imperator Romanorum) from 800 to his death in 814. He expanded the Frankish kingdom into an empire that incorporated much of Western and Cent...
ellauri190.html on line 433: Otto I, traditionally known as Otto the Great, was German king from 936 and Holy Roman Emperor from 962 until his death in 973. He was the oldest son of Henry I the Fowler and Matilda. Otto inherited the Duchy of Saxony and the kingship...
ellauri190.html on line 437:
Rajaraja I, Chola Emperor of India
ellauri190.html on line 438: Rajaraja I was a Chola emperor from present day south India who ruled over the Chola kingdom of medieval Tamil Nadu (parts of southern India), parts of northern India, two thirds of Sri Lankan territory, Maldives and parts of East Asia, bet...
ellauri190.html on line 443: William I usually known as William the Conqueror and sometimes William the Bastard, was the first Norman King of England, reigning from 1066 until his death in 1087. The descendant of Viking raiders, he had been Duke of Normandy since 1035...
ellauri190.html on line 448: Alp Arslan was the second Sultan of the Seljuq Empire and great-grandson of Seljuq, the eponymous founder of the dynasty. His real name was Muhammad bin Dawud Chaghri, and for his military prowess, personal valour, and fighting skills he ob...
ellauri190.html on line 452:
Roger I, Norman Conqueror of Sicily
ellauri190.html on line 453: Roger I (Roger Guiscard), c.1031-1101, Norman conqueror of Sicily; son of Tancred de Hauteville. He went to Italy in 1058 to join his brother, Robert Guiscard, in conquering Apulia and Calabria from the Byzantines. Between 1061 and 1091 he...
ellauri190.html on line 457:
Roger II, King of Sicily
ellauri190.html on line 458: Roger II was King of Sicily, son of Roger I of Sicily and successor to his brother Simon. He began his rule as Count of Sicily in 1105, later became Duke of Apulia and Calabria (1127), then King of Sicily (1130). It is Roger II's distinctio...
ellauri190.html on line 462:
Saladin, Opponent of Crusaders
ellauri190.html on line 463: Saladin was the first Sultan of Egypt and Syria and the founder of the Ayyubid dynasty. A Muslim of Kurdish origin, Saladin led the Muslim opposition to the European Crusaders in the Levant. At the height of his power, his sultanate include...
ellauri190.html on line 468: Genghis Khan was the founder and Great Khan (emperor) of the Mongol Empire, which became the largest contiguous empire in history after his demise. He came to power by uniting many of the nomadic tribes of northeast Asia. After founding...
ellauri190.html on line 472:
James I of Aragon, The Conqueror
ellauri190.html on line 473: James I the Conqueror was the King of Aragon, Count of Barcelona, and Lord of Montpellier from 1213 to 1276. His long reign saw the expansion of the Crown of Aragon on all sides: into Valencia to the south, Languedoc to the north, and the B...
ellauri190.html on line 479: Kublai Khan was the fifth Khagan (Great Khan) of the Ikh Mongol Uls (Mongol Empire), reigning from 1260 to 1294, and the founder of the Yuan Dynasty, a division of the Mongol Empire. Kublai was the fourth son of Tolui and a grandson of G...
ellauri190.html on line 484: Hulagu Khan was a Mongol ruler who conquered much of Southwest Asia. Son of Tolui and the Kerait princess Sorghaghtani Beki, he was a grandson of Genghis Khan, and the brother of Arik Boke, Möngke Khan and Kublai Khan. Hulagu's army greatly...
ellauri190.html on line 488:
King Edward I of England, Longshanks
ellauri190.html on line 489: Edward I, popularly known as "Longshanks" because of his 6 foot 2 inch (1.88 m) frame and the "Hammer of the Scots" (his tombstone, in Latin, read, Hic est Edwardus Primus Scottorum Malleus, "Here is Edward I, Hammer of the Scots"), achieve...
ellauri190.html on line 493:
Alauddin Khalji, Emperor of the Delhi Sultanate
ellauri190.html on line 494: Alauddin Khalji, born as Ali Gurshasp, was the second and the most powerful emperor of the Khalji dynasty that ruled the Delhi Sultanate in the Indian subcontinent. Alauddin instituted a number of significant administrative changes, related...
ellauri190.html on line 499: Timur meaning "iron" or Tamerlane in English, was a 14th-century conqueror of much of western and central Asia, founder of the Timurid Empire and Timurid dynasty (1370–1405) in Central Asia, and great great grandfather of Babur, the founder...
ellauri190.html on line 504: Mehmed II (1432-1481), nicknamed the conqueror, was the sultan of the Ottoman Empire a short time in 1444 to 1446, and from 1451 to 1481. Mehmed II brought an end to the Byzantine Empire by capturing Constantinople in 1453 (during the well-...
ellauri190.html on line 508:
Ferdinand II, King of Aragón
ellauri190.html on line 509: Ferdinand II, called the Catholic, was in his own right the King of Sicily from 1468 and King of Aragon from 1479. As a consequence of his marriage to Isabella I, he was King of Castile jure uxoris as Ferdinand V from 1474 until her death i...
ellauri190.html on line 514: Afonso de Albuquerque, Duke of Goa, was a Portuguese general, admiral, and statesman. He served as Governor of Portuguese India from 1509 to 1515, during which he expanded Portuguese influence across the Indian Ocean and built a reputation...
ellauri190.html on line 519: Batumöngke Dayan Khan was a Borjigin Khagan who reunited the Mongols under Chinggisid supremacy in Post-imperial Mongolia. Dayan Khan was enthroned as Great Khan of the Yuan Mongol Empire though his ancestor Toghan Temur failed to maintain...
ellauri190.html on line 524: Selim I, also known as "the Excellent," "the Brave" or the best translation "the Stern", Yavuz in Turkish, the long name is Yavuz Sultan Selim; was the Sultan of the Ottoman Empire from 1512 to 1520. He was also the first Ottoman Sultan to...
ellauri190.html on line 529: Francisco Pizarro was a Conquistador who seized the Inca empire for Spain. In 1510 he enrolled in an expedition of exploration in the New World, and three years later he joined Vasco Núñez de Balboa on the expedition that discovered the Pac...
ellauri190.html on line 534: Hayreddin Barbarossa was an Ottoman admiral of the fleet who was born in the Ottoman island of Midilli (Lesbos) and died in Constantinople (Istanbul), the Ottoman capital. Barbarossa's naval victories secured Ottoman dominance over the Medi...
ellauri190.html on line 539: Babur was a Muslim conqueror from Central Asia who, following a series of setbacks, finally succeeded in laying the basis for the Mughal dynasty of India. He was a direct descendant of Timur through his father, and a descendant also of Geng...
ellauri190.html on line 543:
Cortés, Conqueror of Mexico - 1519 AD
ellauri190.html on line 544: Hernán Cortés de Monroy y Pizarro, 1st Marquis of the Valley of Oaxaca was a Spanish Conquistador who led an expedition that caused the fall of the Aztec Empire and brought large portions of mainland Mexico under the rule of the King of Cas...
ellauri190.html on line 549: Suleiman I, also called Süleyman I and nicknamed the Lawmaker or the Magnificent, was the sultan of the Ottoman Empire from 1520 to 1566 and successor to Selim I. He was born on November 6, 1494 at Trabzon, Turkey. The Ottoman Empire reache...
ellauri190.html on line 554:
Yermak Timofeyevich, Conquest of Siberia
ellauri190.html on line 555: Yermak Timofeyevich, born between 1532 and 1542 - 1584 AD was a Cossack who led the Russian conquest of Siberia in the reign of Ivan the Terrible. Russia’s fur interests fueled their desire to expand east into Siberia. The tsar’s ultimate...
ellauri190.html on line 560: Toyotomi Hideyoshi was a daimyo who rose to become the second unifier of japan, after Oda Nobunaga. Hideyoshi was a very powerful emperor who exercised control over nearly all of mainland Japan through shrewd military tactics. He is known f...
ellauri190.html on line 564:
Napoleon Bonaparte, Emperor of the French
ellauri190.html on line 565: Napoleon Bonaparte was a French military and political leader who rose to prominence during the latter stages of the French Revolution and its associated wars in Europe. As Napoleon I, he was Emperor of the French from 1804 to 1814 and a...
ellauri190.html on line 570: Adolf Hitler was an Austrian-born German politician and the leader of the National Socialist German Workers Party (German: Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei, abbreviated NSDAP), commonly known as the Nazi Party. He was Chancell...
ellauri191.html on line 4:
ellauri191.html on line 36: To Alfred Nobel in 1866, in recognition of a step forward into making bombs, which has helped growth explosion in a lot of ways. ellauri191.html on line 46: Ruozalaisen dynamiitin kexijän palkinnot on tärkeä länkkärien propaganda-ase. Alusta alkaen on palkinnon ehtoihin liitetty ideologisia vaatimuxia, eli kirjailijan täytyy elämässä ja teoxissa edustaa oikeanlaista E.Saaristyyppistä dynamiittihenkistä positiivisuutta ja mieluusti talousliberaalia lofty idealismia ja optimismia. Vain tälläisille räkäpäille voi palkintoa edes ajatella.
ellauri191.html on line 48: Sen lisäxi kulttuuriprofiilit miettivät joka vuosi tarkkaan palkinnon poliittisen sanoman. Ihan seuraamalla kirjallisuus- ja rauhanpalkintojen maa- ja kielijakaumaa voi aika lailla nähdä missä päin on (Amerikkaa kyllä aika johdonmukaisesti hännystellen) ruozalaisten sympatiat olleet kulloinkin. Nobel-palkinto maan A toisinajattelijoille on kiva tapa päästä puun takaa vittuilemaan maan A vallanpitäjille. Hinoa John!
ellauri191.html on line 91:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%29.svg/45px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%29.svg.png" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 95:
of_Norway.svg/21px-Flag_of_Norway.svg.png" decoding="async" width="21" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d9/Flag_of_Norway.svg/32px-Flag_of_Norway.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d9/Flag_of_Norway.svg/41px-Flag_of_Norway.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="372" /> Norja ellauri191.html on line 129:
"as a tribute to his noble, magnificent and versatile poetry, which has always been distinguished by both the freshness of its inspiration and the rare purity of its spirit"
ellauri191.html on line 142:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%29.svg/45px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%29.svg.png" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 146:
"in recognition of the fresh originality and true inspiration of his poetic production, which faithfully reflects the natural scenery and native spirit of his people, and, in addition, his significant work as a Provençal philologist"
ellauri191.html on line 157:
of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/23px-Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7d/Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/35px-Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7d/Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/45px-Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="800" /> Espanja ellauri191.html on line 161:
"in recognition of the numerous and brilliant compositions which, in an individual and original manner, have revived the great traditions of the Spanish drama"
ellauri191.html on line 174:
"in recognition of the fresh originality and true inspiration of his poetic production, which faithfully reflects the natural scenery and native spirit of his people, and, in addition, his significant work as a Provençal philologist"
ellauri191.html on line 190:
of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg/23px-Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0d/Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg/35px-Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0d/Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg/45px-Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg.png 2x" data-file-width="1500" data-file-height="1000" /> Italia ellauri191.html on line 194:
"not only in consideration of his deep learning and critical research, but above all as a tribute to the creative energy, freshness of style, and lyrical force which characterize his poetic masterpieces"
ellauri191.html on line 207:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 211:
"in consideration of the power of observation, originality of imagination, virility of ideas and remarkable talent for narration that characterize the creations of this world-famous author"
ellauri191.html on line 223:
of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg/23px-Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg.png" decoding="async" title="Saksan keisarikunta" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1f/Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg/35px-Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1f/Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg/45px-Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Saksa ellauri191.html on line 227:
"in recognition of his earnest search for truth, his penetrating power of thought, his wide range of vision, and the warmth and strength in presentation with which in his numerous works he has vindicated and developed an idealistic philosophy of life"
ellauri191.html on line 240:
of_Sweden.svg/23px-Flag_of_Sweden.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/35px-Flag_of_Sweden.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/46px-Flag_of_Sweden.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="320" /> Ruotsi ellauri191.html on line 243:
"in appreciation of the lofty idealism, vivid imagination and spiritual perception that characterize her writings"
ellauri191.html on line 255:
of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg/23px-Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg.png" decoding="async" title="Saksan keisarikunta" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1f/Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg/35px-Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1f/Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg/45px-Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Saksa ellauri191.html on line 259:
"as a tribute to the consummate artistry, permeated with idealism, which he has demonstrated during his long productive career as a lyric poet, dramatist, novelist and writer of world-renowned short stories"
ellauri191.html on line 272:
of_Belgium_%28civil%29.svg/23px-Flag_of_Belgium_%28civil%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/92/Flag_of_Belgium_%28civil%29.svg/35px-Flag_of_Belgium_%28civil%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/92/Flag_of_Belgium_%28civil%29.svg/45px-Flag_of_Belgium_%28civil%29.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Belgia ellauri191.html on line 276:
"in appreciation of his many-sided literary activities, and especially of his dramatic works, which are distinguished by a wealth of imagination and by a poetic fancy, which reveals, sometimes in the guise of a fairy tale, a deep inspiration, while in a mysterious way they appeal to the readers' own feelings and stimulate their imaginations"
ellauri191.html on line 288:
of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg/23px-Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg.png" decoding="async" title="Saksan keisarikunta" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1f/Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg/35px-Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1f/Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg/45px-Flag_of_Germany_%281867%E2%80%931918%29.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Saksa ellauri191.html on line 292:
"primarily in recognition of his fruitful, varied and outstanding production in the realm of dramatic art"
ellauri191.html on line 309:
"because of his profoundly sensitive, fresh and beautiful verse, by which, with consummate skill, he has made his poetic thought, expressed in his own English words, a part of the literature of the West"
ellauri191.html on line 330:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%29.svg/45px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%29.svg.png" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 334:
"as a tribute to the lofty idealism of his literary production and to the sympathy and love of truth with which he has described different types of human beings"
ellauri191.html on line 346:
of_Sweden.svg/23px-Flag_of_Sweden.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/35px-Flag_of_Sweden.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/46px-Flag_of_Sweden.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="320" /> Ruotsi ellauri191.html on line 350:
"in recognition of his significance as the leading representative of a new era in our literature"
ellauri191.html on line 363:
of_Denmark.svg/20px-Flag_of_Denmark.svg.png" decoding="async" width="20" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9c/Flag_of_Denmark.svg/31px-Flag_of_Denmark.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9c/Flag_of_Denmark.svg/40px-Flag_of_Denmark.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="387" /> Tanska ellauri191.html on line 367:
"for his varied and rich poetry, which is inspired by lofty ideals"
ellauri191.html on line 378:
of_Denmark.svg/20px-Flag_of_Denmark.svg.png" decoding="async" width="20" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9c/Flag_of_Denmark.svg/31px-Flag_of_Denmark.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9c/Flag_of_Denmark.svg/40px-Flag_of_Denmark.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="387" /> Tanska ellauri191.html on line 382:
"for his authentic descriptions of present-day life in Denmark"
ellauri191.html on line 406:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 445:
"in recognition of his brilliant literary achievements, characterized as they are by a nobility of style, a profound human sympathy, grace, and a true Gallic temperament"
ellauri191.html on line 457:
of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/23of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7d/Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/35px-Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7d/Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/45px-Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="800" /> Espanja ellauri191.html on line 461:
"for the happy manner in which he has continued the illustrious traditions of the Spanish drama"
ellauri191.html on line 474:
of_Ireland.svg/23px-Flag_of_Ireland.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/45/Flag_of_Ireland.svg/35px-Flag_of_Ireland.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/45/Flag_of_Ireland.svg/46px-Flag_of_Ireland.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="600" /> Irlanti ellauri191.html on line 477:
"for his always inspired poetry, which in a highly artistic form gives expression to the spirit of a whole nation"
ellauri191.html on line 489:
of_Poland.svg/23px-Flag_of_Poland.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/12/Flag_of_Poland.svg/35px-Flag_of_Poland.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/12/Flag_of_Poland.svg/46px-Flag_of_Poland.svg.png 2x" data-file-width="640" data-file-height="400" /> Puola ellauri191.html on line 506:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 510:
"for his work which is marked by both idealism and humanity, its stimulating satire often being infused with a singular poetic beauty"
ellauri191.html on line 524:
of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg/23px-Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0d/Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg/35px-Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0d/Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg/45px-Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg.png 2x" data-file-width="1500" data-file-height="1000" /> Italia ellauri191.html on line 541:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 545:
"in recognition of his rich and vitalizing ideas and the brilliant skill with which they have been presented"
ellauri191.html on line 557:
of_Norway.svg/21px-Flag_of_Norway.svg.png" decoding="async" width="21" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d9/Flag_of_Norway.svg/32px-Flag_of_Norway.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d9/Flag_of_Norway.svg/41px-Flag_of_Norway.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="372" /> Norja ellauri191.html on line 561:
"principally for her powerful descriptions of Northern life during the Middle Ages"
ellauri191.html on line 573:
of_Germany.svg/23px-Flag_of_Germany.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/ba/Flag_of_Germany.svg/35px-Flag_of_Germany.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/ba/Flag_of_Germany.svg/46px-Flag_of_Germany.svg.png 2x" data-file-width="1000" data-file-height="600" /> Saksa ellauri191.html on line 577:
"principally for his great novel, Buddenbrooks, which has won steadily increased recognition as one of the classic works of contemporary literature"
ellauri191.html on line 589:
of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 593:
"for his vigorous and graphic art of description and his ability to create, with wit and humour, new types of characters"
ellauri191.html on line 605:
of_Sweden.svg/23px-Flag_of_Sweden.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/35px-Flag_of_Sweden.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/46px-Flag_of_Sweden.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="320" /> Ruotsi ellauri191.html on line 609:
"The poetry of Erik Axel Karlfeldt"
ellauri191.html on line 622:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 626:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska (maanpakolainen)
ellauri191.html on line 655:
of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg/23px-Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0d/Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg/35px-Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0d/Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg/45px-Flag_of_Italy_%281861-1946%29_crowned.svg.png 2x" data-file-width="1500" data-file-height="1000" /> Italia ellauri191.html on line 659:
"for his bold and ingenious revival of dramatic and scenic art"
ellauri191.html on line 680:
of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 684:
"for the power, honesty and deep-felt emotions of his dramatic works, which embody an original concept of tragedy"
ellauri191.html on line 696:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 700:
"for the artistic power and truth with which he has depicted human conflict as well as some fundamental aspects of contemporary life in his novel cycle Les Thibault"
ellauri191.html on line 713:
of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 717:
"for her rich and truly epic descriptions of peasant life in China and for her biographical masterpieces"
ellauri191.html on line 729:
of_Finland.svg/23px-Flag_of_Finland.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bc/Flag_of_Finland.svg/35px-Flag_of_Finland.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bc/Flag_of_Finland.svg/46px-Flag_of_Finland.svg.png 2x" data-file-width="1800" data-file-height="1100" /> Suomi ellauri191.html on line 733:
"for his deep understanding of his country's peasantry and the exquisite art with which he has portrayed their way of life and their relationship with Nature"
ellauri191.html on line 781:
of_Denmark.svg/20px-Flag_of_Denmark.svg.png" decoding="async" width="20" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9c/Flag_of_Denmark.svg/31px-Flag_of_Denmark.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9c/Flag_of_Denmark.svg/40px-Flag_of_Denmark.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="387" /> Tanska ellauri191.html on line 785:
"for the rare strength and fertility of his poetic imagination with which is combined an intellectual curiosity of wide scope and a bold, freshly creative style"
ellauri191.html on line 798:
of_Chile.svg/23px-Flag_of_Chile.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/78/Flag_of_Chile.svg/35px-Flag_of_Chile.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/78/Flag_of_Chile.svg/45px-Flag_of_Chile.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Chile ellauri191.html on line 802:
"for her lyric poetry, which inspired by powerful emotions, has made her name a symbol of the idealistic aspirations of the entire Latin American world"
ellauri191.html on line 815:
of_Switzerland.svg/15px-Flag_of_Switzerland.svg.png" decoding="async" width="15" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f3/Flag_of_Switzerland.svg/23px-Flag_of_Switzerland.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f3/Flag_of_Switzerland.svg/30px-Flag_of_Switzerland.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="512" /> Sveitsi ellauri191.html on line 819:
"for his inspired writings, which while growing in boldness and penetration, exemplify the classical humanitarian ideals and high qualities of style"
ellauri191.html on line 831:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 835:
"for his comprehensive and artistically significant writings, in which human problems and conditions have been presented with a fearless love of truth and keen psychological insight"
ellauri191.html on line 847:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 865:
of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 881:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 885:
"in recognition of his varied and significant writings in which he champions humanitarian ideals and freedom of thought"
ellauri191.html on line 897:
of_Sweden.svg/23px-Flag_of_Sweden.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/35px-Flag_of_Sweden.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/46px-Flag_of_Sweden.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="320" /> Ruotsi ellauri191.html on line 901:
"for the artistic vigour and true independence of mind with which he endeavours in his poetry to find answers to the eternal questions confronting mankind"
ellauri191.html on line 913:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 917:
"for the deep spiritual insight and the artistic intensity with which he has in his novels penetrated the drama of human life"
ellauri191.html on line 929:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 933:
"for his mastery of historical and biographical description as well as for brilliant oratory in defending exalted human values"
ellauri191.html on line 945:
of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 949:
"for his mastery of the art of narrative, most recently demonstrated in The Old Man and the Sea, and for the influence that he has exerted on contemporary style"
ellauri191.html on line 962:
of_Iceland.svg/21px-Flag_of_Iceland.svg.png" decoding="async" width="21" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/ce/Flag_of_Iceland.svg/32px-Flag_of_Iceland.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/ce/Flag_of_Iceland.svg/42px-Flag_of_Iceland.svg.png 2x" data-file-width="1250" data-file-height="900" /> Islanti ellauri191.html on line 966:
"for his vivid epic power, which has renewed the great narrative art of Iceland"
ellauri191.html on line 978:
"for his lyrical poetry, which in Spanish language constitutes an example of high spirit and artistical purity"
ellauri191.html on line 994:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 998:
"for his important literary production, which with clear-sighted earnestness illuminates the problems of the human conscience in our times"
ellauri191.html on line 1012:
of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg/23px-Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/ce/Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg/35px-Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/ce/Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg/46px-Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="600" /> Neuvostoliitto ellauri191.html on line 1016:
"for his important achievement both in contemporary lyrical poetry and in the field of the great Russian epic tradition"
ellauri191.html on line 1028:
of_Italy.svg/23px-Flag_of_Italy.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/03/Flag_of_Italy.svg/35px-Flag_of_Italy.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/03/Flag_of_Italy.svg/45px-Flag_of_Italy.svg.png 2x" data-file-width="1500" data-file-height="1000" /> Italia ellauri191.html on line 1032:
"for his lyrical poetry, which with classical fire expresses the tragic experience of life in our own times"
ellauri191.html on line 1044:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 1048:
"for the soaring flight and the evocative imagery of his poetry, which in a visionary fashion reflects the conditions of our time"
ellauri191.html on line 1060:
of_Yugoslavia_%281946-1992%29.svg/23px-Flag_of_Yugoslavia_%281946-1992%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/61/Flag_of_Yugoslavia_%281946-1992%29.svg/35px-Flag_of_Yugoslavia_%281946-1992%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/61/Flag_of_Yugoslavia_%281946-1992%29.svg/46px-Flag_of_Yugoslavia_%281946-1992%29.svg.png 2x" data-file-width="1000" data-file-height="500" /> Jugoslavia ellauri191.html on line 1064:
"for the epic force with which he has traced themes and depicted human destinies drawn from the history of his country"
ellauri191.html on line 1077:
of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 1093:
of_Greece_%281822-1978%29.svg/23px-Flag_of_Greece_%281822-1978%29.svg.png" decoding="async" title="Kreikan kuningaskunta" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/6e/Flag_of_Greece_%281822-1978%29.svg/35px-Flag_of_Greece_%281822-1978%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/6e/Flag_of_Greece_%281822-1978%29.svg/45px-Flag_of_Greece_%281822-1978%29.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="800" /> Kreikka ellauri191.html on line 1097:
"for his eminent lyrical writing, inspired by a deep feeling for the Hellenic world of culture"
ellauri191.html on line 1109:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 1113:
"for his work, which rich in ideas and filled with the spirit of freedom and the quest for truth, has exerted a far-reaching influence on our age"
ellauri191.html on line 1125:
of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg/23px-Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/ce/Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg/35px-Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/ce/Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg/46px-Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="600" /> Neuvostoliitto ellauri191.html on line 1129:
"for the artistic power and integrity with which, in his epic of the Don, he has given expression to a historic phase in the life of the Russian people"
ellauri191.html on line 1144:
of_Israel.svg/21px-Flag_of_Israel.svg.png" decoding="async" width="21" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d4/Flag_of_Israel.svg/32px-Flag_of_Israel.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d4/Flag_of_Israel.svg/41px-Flag_of_Israel.svg.png 2x" data-file-width="1100" data-file-height="800" /> Israel ellauri191.html on line 1148:
"for his profoundly characteristic narrative art with motifs from the life of the Jewish people"
ellauri191.html on line 1159:
of_Sweden.svg/23px-Flag_of_Sweden.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/35px-Flag_of_Sweden.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/46px-Flag_of_Sweden.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="320" /> Ruotsi ellauri191.html on line 1178:
of_Guatemala.svg/23px-Flag_of_Guatemala.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/ec/Flag_of_Guatemala.svg/35px-Flag_of_Guatemala.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/ec/Flag_of_Guatemala.svg/46px-Flag_of_Guatemala.svg.png 2x" data-file-width="960" data-file-height="600" /> Guatemala ellauri191.html on line 1182:
"for his livid literary achievement, deep-rooted in the national traits and traditions of Indian peoples of Latin America"
ellauri191.html on line 1195:
of_Japan.svg/23px-Flag_of_Japan.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9e/Flag_of_Japan.svg/35px-Flag_of_Japan.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9e/Flag_of_Japan.svg/45px-Flag_of_Japan.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Japani ellauri191.html on line 1199:
"for his narrative mastery, which with great sensibility expresses the essence of the Japanese mind"
ellauri191.html on line 1212:
of_Ireland.svg/23px-Flag_of_Ireland.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/45/Flag_of_Ireland.svg/35px-Flag_of_Ireland.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/45/Flag_of_Ireland.svg/46px-Flag_of_Ireland.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="600" /> Irlanti ellauri191.html on line 1216:
"for his writing, which – in new forms for the novel and drama – in the destitution of modern man acquires its elevation"
ellauri191.html on line 1229:
of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg/23px-Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/ce/Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg/35px-Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/ce/Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg/46px-Flag_of_the_Soviet_Union_%28dark_version%29.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="600" /> Neuvostoliitto ellauri191.html on line 1233:
"for the ethical force with which he has pursued the indispensable traditions of Russian literature"
ellauri191.html on line 1237:
of_Chile.svg/23px-Flag_of_Chile.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/78/Flag_of_Chile.svg/35px-Flag_of_Chile.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/78/Flag_of_Chile.svg/45px-Flag_of_Chile.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Chile ellauri191.html on line 1252:
"for a poetry that with the action of an elemental force brings alive a continent's destiny and dreams"
ellauri191.html on line 1266:
of_Germany.svg/23px-Flag_of_Germany.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/ba/Flag_of_Germany.svg/35px-Flag_of_Germany.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/ba/Flag_of_Germany.svg/46px-Flag_of_Germany.svg.png 2x" data-file-width="1000" data-file-height="600" /> Saksan liittotasavalta ellauri191.html on line 1270:
"for his writing, which through its combination of a broad perspective on his time and a sensitive skill in characterization has contributed to a renewal of German literature"
ellauri191.html on line 1284:
of_Australia.svg/23px-Flag_of_Australia.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b9/Flag_of_Australia.svg/35px-Flag_of_Australia.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b9/Flag_of_Australia.svg/46px-Flag_of_Australia.svg.png 2x" data-file-width="1280" data-file-height="640" /> Australia ellauri191.html on line 1301:
of_Sweden.svg/23px-Flag_of_Sweden.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/35px-Flag_of_Sweden.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/46px-Flag_of_Sweden.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="320" /> Ruotsi ellauri191.html on line 1305:
"for a narrative art, farseeing in lands and ages, in the service of freedom"
ellauri191.html on line 1316:
of_Sweden.svg/23px-Flag_of_Sweden.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/35px-Flag_of_Sweden.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/46px-Flag_of_Sweden.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="320" /> Ruotsi ellauri191.html on line 1332:
of_Italy.svg/23px-Flag_of_Italy.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/03/Flag_of_Italy.svg/35px-Flag_of_Italy.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/03/Flag_of_Italy.svg/45px-Flag_of_Italy.svg.png 2x" data-file-width="1500" data-file-height="1000" /> Italia ellauri191.html on line 1336:
"for his distinctive poetry, which, with great artistic sensitivity, has interpreted human values under the sign of an outlook on life with no illusions"
ellauri191.html on line 1349:
of_the_United_States.svg/23px-Flag_of_the_United_States.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/35px-Flag_of_the_United_States.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/46px-Flag_of_the_United_States.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 1353:
"for the human understanding and subtle analysis of contemporary culture that are combined in his work"
ellauri191.html on line 1365:
"for a creative poetic writing, which illuminates man's condition in the cosmos and in present-day society, at the same time representing the great renewal of the traditions of Spanish poetry between the wars"
ellauri191.html on line 1382:
of_the_United_States.svg/23px-Flag_of_the_United_States.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/35px-Flag_of_the_United_States.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/46px-Flag_of_the_United_States.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 1400:
of_Greece.svg/23px-Flag_of_Greece.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5c/Flag_of_Greece.svg/35px-Flag_of_Greece.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5c/Flag_of_Greece.svg/45px-Flag_of_Greece.svg.png 2x" data-file-width="600" data-file-height="400" /> Kreikka ellauri191.html on line 1404:
"for his poetry, which, against the background of Greek tradition, depicts with sensuous strength and intellectual clear-sightedness modern man's struggle for freedom and creativeness"
ellauri191.html on line 1417:
of_Poland.svg/23px-Flag_of_Poland.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/12/Flag_of_Poland.svg/35px-Flag_of_Poland.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/12/Flag_of_Poland.svg/46px-Flag_of_Poland.svg.png 2x" data-file-width="640" data-file-height="400" /> Puola/of_the_United_States.svg/23px-Flag_of_the_United_States.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/35px-Flag_of_the_United_States.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/46px-Flag_of_the_United_States.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 1421:
"who with uncompromising clear-sightedness voices wo/man's exposed condition in a world of severe conflicts"
ellauri191.html on line 1434:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 1438:
"for writings marked by a broad outlook, a wealth of ideas and artistic power"
ellauri191.html on line 1451:
of_Colombia.svg/23px-Flag_of_Colombia.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/21/Flag_of_Colombia.svg/35px-Flag_of_Colombia.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/21/Flag_of_Colombia.svg/45px-Flag_of_Colombia.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Kolumbia ellauri191.html on line 1455:
"for his novels and short stories, in which the fantastic and the realistic are combined in a richly composed world of imagination, reflecting a continent's life and conflicts"
ellauri191.html on line 1468:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 1472:
"for his novels, which with the perspicuity of realistic narrative art and the diversity and universality of myth, illuminate the human condition in the world of today"
ellauri191.html on line 1484:
of_the_Czech_Republic.svg/23px-Flag_of_the_Czech_Republic.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cb/Flag_of_the_Czech_Republic.svg/35px-Flag_of_the_Czech_Republic.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cb/Flag_of_the_Czech_Republic.svg/45px-Flag_of_the_Czech_Republic.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Tšekkoslovakia ellauri191.html on line 1488:
"for his poetry, which endowed with freshness, and rich inventiveness provides a liberating image of the indomitable spirit and versatility of man"
ellauri191.html on line 1501:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 1505:
"who in his novel combines the poet's and the painter's creativeness with a deepened awareness of time in the depiction of the human condition"
ellauri191.html on line 1517:
of_Nigeria.svg/23px-Flag_of_Nigeria.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/79/Flag_of_Nigeria.svg/35px-Flag_of_Nigeria.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/79/Flag_of_Nigeria.svg/46px-Flag_of_Nigeria.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="600" /> Nigeria ellauri191.html on line 1521:
"who in a wide cultural perspective and with poetic overtones fashions the drama of existence"
ellauri191.html on line 1534:
of_the_United_States.svg/23px-Flag_of_the_United_States.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/35px-Flag_of_the_United_States.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/46px-Flag_of_the_United_States.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 1538:
"for an all-embracing authorship, imbued with clarity of thought and poetic intensity"
ellauri191.html on line 1551:
of_Egypt.svg/23px-Flag_of_Egypt.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fe/Flag_of_Egypt.svg/35px-Flag_of_Egypt.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fe/Flag_of_Egypt.svg/45px-Flag_of_Egypt.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Egypti ellauri191.html on line 1568:
of_Spain.svg/23px-Flag_of_Spain.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9a/Flag_of_Spain.svg/35px-Flag_of_Spain.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9a/Flag_of_Spain.svg/45px-Flag_of_Spain.svg.png 2x" data-file-width="750" data-file-height="500" /> Espanja ellauri191.html on line 1572:
"for a rich and intensive prose, which with restrained compassion forms a challenging vision of man's vulnerability"
ellauri191.html on line 1583:
of_Mexico.svg/23px-Flag_of_Mexico.svg.png" decoding="async" width="23" height="13" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fc/Flag_of_Mexico.svg/35px-Flag_of_Mexico.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fc/Flag_of_Mexico.svg/46px-Flag_of_Mexico.svg.png 2x" data-file-width="980" data-file-height="560" /> Meksiko ellauri191.html on line 1600:
of_South_Africa_%281928%E2%80%931994%29.svg/23px-Flag_of_South_Africa_%281928%E2%80%931994%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/77/Flag_of_South_Africa_%281928%E2%80%931994%29.svg/35px-Flag_of_South_Africa_%281928%E2%80%931994%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/77/Flag_of_South_Africa_%281928%E2%80%931994%29.svg/45px-Flag_of_South_Africa_%281928%E2%80%931994%29.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Etelä-Afrikka ellauri191.html on line 1604:
"who through her magnificent epic writing has – in the words of Alfred Nobel – been of very great benefit to humanity"
ellauri191.html on line 1616:
of_Saint_Lucia.svg/23px-Flag_of_Saint_Lucia.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9f/Flag_of_Saint_Lucia.svg/35px-Flag_of_Saint_Lucia.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9f/Flag_of_Saint_Lucia.svg/46px-Flag_of_Saint_Lucia.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="600" /> Saint Lucia ellauri191.html on line 1620:
"for a poetic oeuvre of great luminosity, sustained by a historical vision, the outcome of a multicultural commitment"
ellauri191.html on line 1633:
of_the_United_States.svg/23px-Flag_of_the_United_States.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/35px-Flag_of_the_United_States.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/46px-Flag_of_the_United_States.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 1637:
"who in novels characterized by visionary force and poetic import, gives life to an essential aspect of American reality"
ellauri191.html on line 1649:
of_Japan.svg/23px-Flag_of_Japan.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9e/Flag_of_Japan.svg/35px-Flag_of_Japan.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9e/Flag_of_Japan.svg/45px-Flag_of_Japan.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Japani ellauri191.html on line 1653:
"who with poetic force creates an imagined world, where life and myth condense to form a disconcerting picture of the human predicament today"
ellauri191.html on line 1665:
of_Ireland.svg/23px-Flag_of_Ireland.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/45/Flag_of_Ireland.svg/35px-Flag_of_Ireland.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/45/Flag_of_Ireland.svg/46px-Flag_of_Ireland.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="600" /> Irlanti ellauri191.html on line 1669:
"for works of lyrical beauty and ethical depth, which exalt everyday miracles and the living past"
ellauri191.html on line 1682:
of_Poland.svg/23px-Flag_of_Poland.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/12/Flag_of_Poland.svg/35px-Flag_of_Poland.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/12/Flag_of_Poland.svg/46px-Flag_of_Poland.svg.png 2x" data-file-width="640" data-file-height="400" /> Puola ellauri191.html on line 1686:
"for poetry that with ironic precision allows the historical and biological context to come to light in fragments of human reality"
ellauri191.html on line 1698:
of_Italy.svg/23px-Flag_of_Italy.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/03/Flag_of_Italy.svg/35px-Flag_of_Italy.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/03/Flag_of_Italy.svg/45px-Flag_of_Italy.svg.png 2x" data-file-width="1500" data-file-height="1000" /> Italia ellauri191.html on line 1702:
"who emulates the jesters of the Middle Ages in scourging authority and upholding the dignity of the downtrodden"
ellauri191.html on line 1714:
of_Portugal.svg/23px-Flag_of_Portugal.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5c/Flag_of_Portugal.svg/35px-Flag_of_Portugal.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5c/Flag_of_Portugal.svg/45px-Flag_of_Portugal.svg.png 2x" data-file-width="600" data-file-height="400" /> Portugali ellauri191.html on line 1725:
of_Germany.svg/23px-Flag_of_Germany.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/ba/Flag_of_Germany.svg/35px-Flag_of_Germany.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/ba/Flag_of_Germany.svg/46px-Flag_of_Germany.svg.png 2x" data-file-width="1000" data-file-height="600" /> Saksa ellauri191.html on line 1734:
"whose frolicsome black fables portray the forgotten face of history"
ellauri191.html on line 1746:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 1750:
"for an oeuvre of universal validity, bitter insights and linguistic ingenuity, which has opened new paths for the Chinese novel and drama"
ellauri191.html on line 1763:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 1767:
"for having united perceptive narrative and incorruptible scrutiny in works that compel us to see the presence of suppressed histories"
ellauri191.html on line 1780:
of_Hungary.svg/23px-Flag_of_Hungary.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c1/Flag_of_Hungary.svg/35px-Flag_of_Hungary.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c1/Flag_of_Hungary.svg/46px-Flag_of_Hungary.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="600" /> Unkari ellauri191.html on line 1784:
"for writing that upholds the fragile experience of the individual against the barbaric arbitrariness of history"
ellauri191.html on line 1797:
of_South_Africa.svg/23px-Flag_of_South_Africa.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/af/Flag_of_South_Africa.svg/35px-Flag_of_South_Africa.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/af/Flag_of_South_Africa.svg/45px-Flag_of_South_Africa.svg.png 2x" data-file-width="400" data-file-height="267" /> Etelä-Afrikka ellauri191.html on line 1801:
"who in innumerable guises portrays the surprising involvement of the outsider"
ellauri191.html on line 1813:
of_Austria.svg/23px-Flag_of_Austria.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/41/Flag_of_Austria.svg/35px-Flag_of_Austria.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/41/Flag_of_Austria.svg/45px-Flag_of_Austria.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Itävalta ellauri191.html on line 1817:
"for her musical flow of voices and counter-voices in novels and plays that with extraordinary linguistic zeal reveal the absurdity of society's clichés and their subjugating power"
ellauri191.html on line 1830:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 1846:
of_Turkey.svg/23px-Flag_of_Turkey.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b4/Flag_of_Turkey.svg/35px-Flag_of_Turkey.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b4/Flag_of_Turkey.svg/45px-Flag_of_Turkey.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="800" /> Turkki ellauri191.html on line 1850:
"who in the quest for the melancholic soul of his native city has discovered new symbols for the clash and interlacing of cultures"
ellauri191.html on line 1862:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 1866:
"that epicist of the female experience, who with scepticism, fire and visionary power has subjected a divided civilisation to scrutiny"
ellauri191.html on line 1878:
"author of new departures, poetic adventure and sensual ecstasy, explorer of a humanity beyond and below the reigning civilization"
ellauri191.html on line 1894:
of_Germany.svg/23px-Flag_of_Germany.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/ba/Flag_of_Germany.svg/35px-Flag_of_Germany.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/ba/Flag_of_Germany.svg/46px-Flag_of_Germany.svg.png 2x" data-file-width="1000" data-file-height="600" /> Saksa ellauri191.html on line 1898:
"who, with the concentration of poetry and the frankness of prose, depicts the landscape of the dispossessed"
ellauri191.html on line 1910:
of_Peru.svg/23px-Flag_of_Peru.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cf/Flag_of_Peru.svg/35px-Flag_of_Peru.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cf/Flag_of_Peru.svg/45px-Flag_of_Peru.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Peru/of_Spain.svg/23px-Flag_of_Spain.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9a/Flag_of_Spain.svg/35px-Flag_of_Spain.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9a/Flag_of_Spain.svg/45px-Flag_of_Spain.svg.png 2x" data-file-width="750" data-file-height="500" /> Espanja ellauri191.html on line 1914:
"for his cartography of structures of power and his trenchant images of the individual's resistance, revolt, and defeat"
ellauri191.html on line 1926:
of_Sweden.svg/23px-Flag_of_Sweden.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/35px-Flag_of_Sweden.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Flag_of_Sweden.svg/46px-Flag_of_Sweden.svg.png 2x" data-file-width="512" data-file-height="320" /> Ruotsi ellauri191.html on line 1943:
of_the_People%27s_Republic_of_China.svg/23px-Flag_of_the_People%27s_Republic_of_China.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fa/Flag_of_the_People%27s_Republic_of_China.svg/35px-Flag_of_the_People%27s_Republic_of_China.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fa/Flag_of_the_People%27s_Republic_of_China.svg/45px-Flag_of_the_People%27s_Republic_of_China.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Kiina ellauri191.html on line 1961:
of_Canada.svg/23px-Flag_of_Canada.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cf/Flag_of_Canada.svg/35px-Flag_of_Canada.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cf/Flag_of_Canada.svg/46px-Flag_of_Canada.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="600" /> Kanada ellauri191.html on line 1965:
"master of the contemporary short story"
ellauri191.html on line 1979:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 1983:
"for the art of memory with which he has evoked the most ungraspable human destinies and uncovered the life-world ofthe Occupation"
ellauri191.html on line 1995:
of_Belarus.svg/23px-Flag_of_Belarus.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/85/Flag_of_Belarus.svg/35px-Flag_of_Belarus.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/85/Flag_of_Belarus.svg/46px-Flag_of_Belarus.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="450" /> Valko-Venäjä ellauri191.html on line 2012:
of_the_United_States.svg/23px-Flag_of_the_United_States.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/35px-Flag_of_the_United_States.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/46px-Flag_of_the_United_States.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 2028:
of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg/35px-Flag_of_the_United_Kingdom_%283-5%29.svg.png" width="23" height="14" /> Britannia ellauri191.html on line 2032:
"who, in novels of great emotional force, has uncovered the abyss beneath our illusory sense of connection with the world"
ellauri191.html on line 2046:
of_Poland.svg/23px-Flag_of_Poland.svg.png" decoding="async" width="23" height="14" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/12/Flag_of_Poland.svg/35px-Flag_of_Poland.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/12/Flag_of_Poland.svg/46px-Flag_of_Poland.svg.png 2x" data-file-width="640" data-file-height="400" /> Puola ellauri191.html on line 2050:
"for a narrative imagination that with encyclopedic passion represents the crossing of boundaries as a form of life"
ellauri191.html on line 2062:
of_Austria.svg/23px-Flag_of_Austria.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/41/Flag_of_Austria.svg/35px-Flag_of_Austria.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/41/Flag_of_Austria.svg/45px-Flag_of_Austria.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Itävalta ellauri191.html on line 2066:
"for an influential work that with linguistic ingenuity has explored the periphery and the specificity of human experience"
ellauri191.html on line 2080:
of_the_United_States.svg/23px-Flag_of_the_United_States.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/35px-Flag_of_the_United_States.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a4/Flag_of_the_United_States.svg/46px-Flag_of_the_United_States.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat ellauri191.html on line 2096:
of_Tanzania.svg/23px-Flag_of_Tanzania.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/38/Flag_of_Tanzania.svg/35px-Flag_of_Tanzania.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/38/Flag_of_Tanzania.svg/45px-Flag_of_Tanzania.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Tansania ellauri191.html on line 2101:
"for his uncompromising and compassionate penetration of the effects of colonialism and the fate of the refugee in the gulf between cultures and continents"
ellauri191.html on line 2104:
of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg/23px-Flag_of_France_%281794%E2%80%931815%2C_1830%E2%80%931974%2C_2020%E2%80%93present%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" /> Ranska ellauri191.html on line 2120:
"for the courage and clinical acuity with which she uncovers the roots, estrangements and collective restraints of personal memory"
ellauri191.html on line 2133:
of_Norway.svg/21px-Flag_of_Norway.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" data-file-width="512" data-file-height="372" /> Norja ellauri191.html on line 2148: In the Wall Street Journal, Joseph Epstein wrote, "You might not know it, but you and I are members of a club whose fellow members include Leo Tolstoy, Henry James, Anton Chekhov, Mark Twain, Henrik Ibsen, Marcel Proust, James Joyce, Jorge Luis Borges and Vladimir Nabokov. [And, we might add: Virginia Woolf, Joseph Conrad, Anna Akhmatova, Ella Fitzgerald, and Eudora Welty.] The club is the Non-Winners of the Nobel Prize in Literature. All these authentically great writers, still alive when the prize, initiated in 1901, was being awarded, didn't win it."
ellauri191.html on line 2152: From 1901 to 1912, the committee, headed by the conservative Carl David af Wirsén, weighed the literary quality of a work against its contribution towards humanity's struggle 'toward the ideal'. Leo Tolstoy, Henrik Ibsen, Émile Zola, and Mark Twain were rejected in favour of authors little read today. The choice of philosopher Rudolf Eucken as Nobel laureate in 1908 is widely considered to be one of the worst mistakes in the history of the Nobel Prize in Literature. The main candidates for the prize that year were poet Algernon Swinburne and author Selma Lagerlöf, but the Academy were divided between the candidates and, as a compromise, Eucken, representative of the Academy's interpretation of Nobel's "ideal direction", was launched as an alternative candidate that could be agreed upon. Solzhenitsyn did not accept the award and prize money until 10 December 1974, after he was deported from the Soviet Union. Swedish Academy member Artur Lundkvist had argued that the Nobel Prize in Literature should not become a political prize and questioned the artistic value of Solzhenitsyn's work. The award to Camilo José Cela was controversial as he had moved voluntarily from Madrid to Galicia during the Spanish Civil War in order to join Franco's rebel forces there as a volunteer.A member of the Swedish Academy, Knut Ahnlund, who had not played an important role in the Academy since 1996, protested against the choice of the 2004 laureate, Elfriede Jelinek; Ahnlund resigned, alleging that selecting Jelinek had caused "irreparable damage" to the reputation of the award.
ellauri191.html on line 2154: Strindberg holds the singular distinction of being awarded an Anti-Nobel Prize, conferred by popular acclaim and national subscription and presented to him in 1912 by future prime minister Hjalmar Branting.
ellauri192.html on line 4:
ellauri192.html on line 36: Trubezh-joki Jaroslavissa. Trubezh is also the Russian name of the 10x larger river Trubizh in Ukraine. ellauri192.html on line 45: Prince Nikolai Sergeyevich Trubetzkoy (Russian: Никола́й Серге́евич Трубецко́й, IPA: [trʊbʲɪtsˈkoj]; 16 April 1890 – 25 June 1938) was a Russian linguist and historian whose teachings formed a nucleus of the Prague School of structural linguistics. He is widely considered to be the founder of morphophonology. He was also associated with the Russian Eurasianists.
ellauri192.html on line 47: Trubetzkoy was born into privilege. His father, Sergei Nikolaevich Trubetskoy, came from a Lithuanian Gediminid princely family. In 1908, he enrolled at the Moscow University. While spending some time at the University of Leipzig, Trubetzkoy was taught by August Leskien, a pioneer of research into sound laws. What a privilege!
ellauri192.html on line 49: After he graduated from the Moscow University (1913), Trubetzkoy delivered lectures there until the Russian Revolution, when he moved first to the University of Rostov-on-Don, then to the University of Sofia (1920–1922) and finally took the chair of Professor of Slavic Philology at the University of Vienna (1922-1938). He died from a heart attack attributed to Nazi persecution after he had published an article that was highly critical of Hitler's crackpot morphophonological theories.
ellauri192.html on line 51: Trubetzkoy also acted as a literary critic. In Writings on Literature, a brief collection of translated articles, he analyzed Russian literature beginning with the Old Russian epic The Tale of Igor's Campaign (the one that contains a first mention the Trubetzkoys) and proceeding to 19th-century Russian poetry and Dostoevsky.
ellauri192.html on line 55: The Prague linguistic circle included the Russian émigrés Roman Jakobson, Nikolai Trubetzkoy, and Sergei Karcevskiy, as well as the famous Czech literary scholars René Wellek and Jan Mukařovský. The instigator of the circle, and its first president until his death in 1945, was the Czech linguist Vilém Mathesius. After the Czechoslovak coup d'état of 1948, the circle was disbanded in 1952 (another marked year), but the Prague School continued as a major force in linguistic functionalism.
ellauri192.html on line 57: Opiskellessaan Helsingin yliopistossa Kiparsky perehtyi laajasti kielitieteeseen. Hän opiskeli ensin germaanisia ja romaanisia kieliä, mutta päätyi lopulta slavistiksi muun muassa valovoimaisen neron, professori Jooseppi Julius Mikkolan ansiosta. Kiparskyn kandidaatintutkinnon (1929) pääaine oli vielä germanistiikka, muina aineina olivat slaavilainen filologia, sanskrit ja latina. Tämän jälkeen Kiparsky teki kaksi opintomatkaa Tšekkoslovakiaan, missä hän tutustui tuolloin uuteen tutkimussuuntaan, ns. Prahan koulukunnan kehittämään fonologiaan. Huomaa lamavuoden 1929 markedness! Pirkko Hiekkala meni silloin kansakouluun Töölössä ja Carl-Erik valmistavaan kouluun Ratakadulla, ja ampui Olli Lokin kanssa lattialla tinasotilaita pikku tykillä.
ellauri192.html on line 59: Valentin Kiparskyn ja hänen toisen vaimonsa Dagmarin (o.s. Jaatinen) yhdysvaltalaistunut poika Paul Kiparsky (s. 28. tammikuuta 1941 Helsinki) opiskeli MIT:issä ja on Stanfordin yliopiston kielitieteen professori. Hän on merkittävällä urallaan tutkinut monien hullumpienkin ilmiöiden ohella (mm. Sanskritin) suomen kieleen liittyviä kysymyksiä. Hän on jo yli 80-vuotias. Hän riiteli 1. vaimonsa Carol Kiparskyn kanssa niin ärhäkästi että myöhästyivät ruualta, ja meni Californiassa Seijan kanssa rypyammeeseen, sellaiseen ulkosammioon, joka oli silloin uusinta muotia. En mennyt mukaan. Olen kahdellakin tapaa siis Prahan koulukunnan perillinen suoraan alenevassa polvessa: Juutalainen Morris Halle oli juutalaisen Jakobsonin oppilas, ja aateliset Kiparskyt saivat oppia vähintään yhtä aateliselta Trubetskoilta. Halle vittuili mulle kun olin masentunut, ja koitti syöttää suffixeja ja puffixeja lohtunamixi. Paul oli kiltti ja auttoi missä voi.
ellauri192.html on line 61: Jakobson was born in the Russian Empire on 11 October 1896 to a well-to-do family of Jewish descent, the industrialist Osip Jakobson and chemist Anna Volpert Jakobson. Under the pseudonym 'Aliagrov', he published books of zaum poetry and befriended the Futurists Vladimir Mayakovsky, Kazimir Malevich, Aleksei Kruchyonykh and others. It was the poetry of his contemporaries that partly inspired him to become a linguist.
ellauri192.html on line 63: Dyr bul shchyl (Russian: Дыр бул щыл, [dɨr bul ɕːɨl]) is the earliest and most famous zaum/transrational poem by Aleksei Kruchenykh, written using the Zaum language, which, according to the author, is "more Russian national, than in all of Pushkin's poetry".
ellauri192.html on line 71:
ellauri192.html on line 73: Zaum (Russian: зáумь "beyond reason") are the linguistic experiments in sound symbolism and language creation of Russian Futurist poets such as Velimir Khlebnikov and Aleksei Kruchenykh. Zaum is a non-referential phonetic entity with its own ontology. The language consists of neologisms that mean nothing. Zaum is a language organized through phonetic analogy and rhythm. Zaum literature cannot contain any onomatopoeia or psychopathological states.
ellauri192.html on line 75: The poetic output is perhaps comparable to that of the contemporary Dadaism but the linguistic theory or metaphysics behind zaum was entirely devoid of the gentle reflexive irony of that movement and in all seriousness intended to recover the sound symbolism of a lost aboriginal tongue. Russians have absolutely no sense of humor. Exhibiting traits of a Slavic national mysticism, Kruchenykh aimed at recovering the primeval Slavic mother-tongue in particular.
ellauri192.html on line 77: Jakobson escaped from Prague in early March 1939 via Berlin for Denmark, where he was associated with Louis Hjelmslev's Copenhagen linguistic circle. He fled to Norway on 1 September 1939, and in 1940 walked across the border to Sweden, where he continued his work at the Karolinska Hospital (with works on footsores, aphasia and language competence). When Swedish colleagues feared a possible German occupation, he managed to leave on a cargo ship, together with Ernst Cassirer (the former rector of Hamburg University) to New York City in 1941 to become part of the wider community of intellectual émigrés who fled there.
ellauri192.html on line 79: At the New York École libre des hautes études, a sort of Francophone university-in-exile, he met and collaborated with Claude Lévi-Strauss, who would also become a key exponent of structuralism. He also made the acquaintance of many American linguists, chemists and anthropologists, such as Franz Boas, Benjamin Whorf, and Leonard Bloomfield. When the American authorities considered "repatriating" him to Europe, it was Franz Boas (another Jew) who actually saved his ass.
ellauri192.html on line 81: His universalizing structuralist theory of phonology, based on a markedness hierarchy of distinctive features, achieved its canonical exposition in a book published in the United States in 1951, jointly authored by Roman Jakobson, C. Gunnar Fant and Morris Halle.
ellauri192.html on line 83: In his last decade, Jakobson maintained an office at the Massachusetts Institute of Technology, where he was an honorary Professor Emeritus. Jakobson died in Cambridge, Massachusetts on 18 July 1982. Näinköhän mä sen vanhana ukkelina 70-luvun lopulla? Voi olla, en muista nyt.
ellauri192.html on line 85: Influenced by the Organon-Model by Karl Bühler, Jakobson distinguishes six communication functions, each associated with a dimension or factor of the communication process [n.b. – Elements from Bühler's theory appear in the diagram below in yellow and pink, Jakobson's elaborations in blue]:
ellauri192.html on line 93: conative (: vocative or imperative addressing of receiver)
ellauri192.html on line 107: Toinen keskinkertaisuus, nobelisti nro 1 Sully Prudhomme oli Alfonsen kaveri. Sullyn kuolemasta on ristiriitaisia tietoja. Ranut sanoivat et hää kuoli subitement. Anglojen mukaan Sully Prudhomme suffered from a long, paralyzing illness and died at his home in Châtenay-Malabry in September of 1907. Joku alaruumiin halvaus sillä oli. Se kuoli poikamiehenä. Ettei vaan ollut kuppa silläkin.
ellauri192.html on line 109: The selection of Sully Prudhomme as the first winner of the literature prize was not met with great enthusiasm by the press. As Gunnar Ahlstrom records, a commentator for a popular Swedish daily wrote:
ellauri192.html on line 111: So the choice has fallen neither on Tolstoy, nor Ibsen, nor Björnson, nor Mommsen, nor Swinburne, nor Zola, nor Anatole France, nor Carducci, nor Mistral, nor Hauptmann, nor even Echegaray—it has fallen on Sully-Prudhomme [sic]. It is some satisfaction, however, to find that Francois Coppée is not the winner; in view of his innocuous sentimentality, he might well have been considered the best of all by the present Swedish Academy.
ellauri192.html on line 113: The members of the Nobel jury were guided by the vague words written into the will of Alfred Nobel. The inventor stated that his prize “should go to the person who shall have produced in the field of Literature the most distinguished work of an idealistic tendency.” Wirsén believed that “idealistic tendency” meant of moral or good nature; however, as Burton Feldman reports, the mathematician Gösta "Ja ja de ä Gösta här" Mittag-Leffler, who was a friend of Nobel’s, attested that “the inventor intended ‘idealism’ to mean a skeptical, even satirical attitude to religion, royalty, marriage, and the social order in general.”
ellauri192.html on line 115: Sully Prudhomme’s reputation, however, has not survived the more than one hundred years since he was awarded the crowning glory in his literary career. His legacy as a poet is not bad; it simply does not exist. Most French high-school students would recognize his name and might have read his most well-known poem, “Le Vase brisé” (1865, The Broken Vase), but it is safe to say that almost no one outside of France recognizes the name Sully Prudhomme.
ellauri192.html on line 132: But Sully Prudhomme’s 1878 work, La Justice (Justice), is a bold poem indeed. Siinä on paljon optimismia ja idealismia, sydämen asiaa. Dyny-Alfred olisi ollut mielissään. Scientific truth and deeply felt art combine in Sully Prudhomme’s vision to come to the rescue of humankind. This idealism imbued with science is what drew the Nobel committee to award him their first literature prize. Parnassolaiset hurrasivat ja symbolistit jupisivat kateina..
ellauri192.html on line 137: Sully Prudhomme oli Ranskan-Saxan sodan veteraani. Varmaan sen kavereita oli hydropaatit ym. fin de siecle töyhtöhyypät. Goncourt sanoi että se oli pappimaisen öljyinen seuramies. Se kirjoitti Leconte de Lislen Parnasso-lehteen ja seukkas vaan kavereiden kanssa kuten Alphonse Daudet, Paul Bourget, Goncourtin veljexet etc. Vanhemmiten se kääntyi runoudesta filosofiaan ja pohti finaalisten syiden roolia darwinismissa (oikea vastaus on: ei midiä). Tässä ilmainen näyte nuorelta Sullyltä. Sr varmaam viittaa Sullyn omaan pottaan joka halkesi kun sen sussu antoi sille rukkaset. Ruukku on hyvin populääri meemi, vatsinkin särkynyt (Kleist, hindut, Keazin Isabella, Rebekka kaivolla, ym).
ellauri192.html on line 164: Sa blessure fine et profonde ; hienon haavan mutta syvän,
ellauri192.html on line 170: Tää on Sullyn bestselleri. 204 muun runon silmäilystä ei jää käteen mitään mieleenpainuvaa, aika keskinkertaisen klisheisiltä väsäyxiltä näyttävät. Alla olevassa on enempi tota luvattua lofty idealismia. Päiväys osoittaa että on puhe Ranskan-Saxan sodasta. Aika ajankohtasta.
ellauri192.html on line 249: Swedish academy member Katarina Frostenson and her husband, Jean-Claude Arnault, who is doing time for of multiple sexual assaults. ellauri192.html on line 253: It is exceedingly rare for the sort of internal squabble and mutual doubt which marked the 1983 award to William Golding to reach public ears. The customary mien is one of ceremonious and bland self-evidence.
ellauri192.html on line 255: The Nobel Prize in Literature 1984 was awarded to Jaroslav Seifert "for his poetry which endowed with freshness, sensuality and rich inventiveness provides a liberating image of the indomitable spirit and versatility of man."
ellauri192.html on line 257: Jaroslav Seifert was born in Zizkov, a suburb of Prague, Czechoslovakia (now the Czech Republic). Seifert was one of the pioneers of modernist poetry and literature in his native country. He also worked as a journalist and translator. The period after the World War II was a disappointment for Seifert, who had been hoping for a brighter and freer future. Instead the Communist government imposed a repressive policy in which poets were expected to write political propaganda. Seifert became involved in attempts at reforms with the increased freedom implemented in his native country, such as the Prague Spring of 1968 and the Charta 77 movement.
ellauri192.html on line 259: Jaroslav Seifert made his debut with the poetry collection Mesto v slzách (1921) (City in Tears). His writings include more than 30 poetry collections. Seifert was a highly regarded poet in his native country. Melody and rhythm characterize his poetry, which is inspired by folk songs, common speech and everyday scenes. At the heart of Seifert’s poems is humanity, and he criticizes the totalitarian state’s attempts to reduce the opportunities and freedom of the individual.
ellauri192.html on line 261: There is no objective measure, no slide rule for magnitude in literature. Balzac was convinced that Mrs. Ann Radcliffe, the purveyor of Gothic terror, was a finer writer than Stendhal, whom he admired. Tolstoy, one of the two writers who have freely refused the Prize - Sartre in 1964 was the other (Bob Dylan meant to be the 3rd until the Swedes upped the ante) - found Shakespeare's ''King Lear'' to be a puerile mess ''beneath serious criticism.'' (mitä se kieltämättä onkin, tai oikeammin setämiehen keitos). The only major fiction to come out of the American experience of World War II, James Gould Cozzens' fiction ''Guard of Honor,'' has fallen into oblivion, deservedly.
ellauri192.html on line 263: THE trouble, of course, is that the actual record of choices made by the Swedish Academy for the Nobel Prize in Literature has been capricious and, in too many cases, insulting to critical intelligence. Given the fact that no literary ranking can be either proved or falsified objectively; given the inevitable time lag of taste and renown behind the radical, private advance of genius; errors, oversight, delays in recognition until they guys were dead were unavoidable from the outset. But even when every allowance is made, the record of ''the bounty of Sweden'' (Yeats's candid phrase when he received the Nobel in 1923) is a poor one.
ellauri192.html on line 265: The very first selection was ominous. Both the name and the verse of Sully Prudhomme seem to herald those grounds of unctuous competence, of the official middle ground, so frequently adopted by the Nobel judges. But Prudhomme is by no means the pits. Take Bob Dylan for instance.
ellauri192.html on line 267: Even the specialist in modern literary history will be hard put to recall, let alone have any serious awareness of, such luminaries as Rudolf Eucken, a philosopher crowned in 1908; as the Danish novelist Henrik Pontoppidan (1917); or as Grazia Deledda, the Sardinian novelist who, in 1926, became one of the very few women to be chosen. And look how bad she was! Even where the recipients are illustrious, their work has repeatedly fallen outside normal definitions of literature. Eucken, Bergson, Bertrand Russell are philosophers. Theodor Mommsen, honored in 1902, was a great historian and epigrapher of ancient Rome, but hardly one whose prose has made the German language live. Churchill (1953) . . . was Churchill. He had a toilet in his gum shoe, with letter W.C written on it and paper in the tip.
ellauri192.html on line 269: Taking into sympathetic account the widest margin of human error, is it possible to take seriously an institution and procedure that passes over the majority of the greatest novelists and renewers of prose in the modern age? James Joyce, Marcel Proust, Franz Kafka (whose presence towers over our sensual literature and of the meaning of a bug, quite a feat for a little man who one should not expect to tower over anything much), Thomas Hardy, Joseph Conrad, Henry James, Andre Malraux, Hermann Broch, Robert Musil, D. H. Lawrence, either escaped the notice of or were, on nomination, rejected by the Nobel committee. Can one defend a jury which prefers the art of Pearl Buck (1938) to that of, say, Virginia Woolf? Paul Claudel, a picee of shit whose dramas we can set fairly beside those of Aeschylus and of Shakespeare just to scare people, never received the accolade. Paul Heyse was chosen, not Bertolt Brecht. Galsworthy is a Nobel, not Carlo Emilio Gadda, one of the most original and inventive writers of fiction in this century. Who the fuck is he? Composer of In-a-Gadda-da-Vida? No that was Iron Butterfly, and a good piece it was indeed.
ellauri192.html on line 271: In poetry, the balance sheet is dismal. No Ezra Pound, no Rilke, no Valery, no Wallace Stevens, no Kazantzakis, no Cavafy, no Mandelstam, no Akhmatova, no Lorca, no Auden, no Fernando Pess^oa (a poet's poet). Stockholm, as we saw, enlarged the bounds of ''literature'' to include professional philosophy, ancient history and political rhetoric. The prose of Freud honors the German language. Freud was nominated; in vain, of course.
ellauri192.html on line 273: There are great, canonic names on the Nobel list, choices on which common sense and passionate alertness concur. I have mentioned Yeats. We find Anatole France, Kipling, Shaw, Thomas Mann, Andre Gide, T. S. Eliot, Pasternak, Faulkner, Hemingway, Seferis, Montale, Beckett and Solzhenitsyn (the last, I would guess, a titan among men even more, perhaps, than among writers; what I mean by this is he was tall but not much of a novelist). But place the two lists next to each other, and the cardinal truth springs to view: during these past 83 years, the award of the Nobel Prize in Literature has scored more misses than hits. With eminent exceptions, it is the uncrowned who are sovereign.
ellauri192.html on line 275: But why? It is because it is the Swedes that make the choice, not an internationally chosen jury of important influencers like The New York Times. The disturbingly fallible performance of the Nobel committee for literature is the inevitable mirror of the patrician parochialism of the self-perpetuating selectors.
ellauri192.html on line 277: It is this natural parochialism that accounts for the awkward plethora of Scandinavian winners. Charity does seem to begin at home. The catalogue runs from the Swedish poet Verner von Heidenstam, crowned in 1916, and the Danish novelist Karl Gjellerup, chosen a year later, to Frans Eemil Sillanpaa of Finland and the more recent ''in-house'' choice of Harry Martinson. Of this longish list, only Knut Hamsun (1920) is an undoubtedly major nazi figure. Sillanpaa is so pathetic we don't even bother to find the outlandish dots that apparently mar his name.
ellauri192.html on line 279: After this, explanation becomes speculative. Significant literature is inseparable from ideology and political feelings. There are more than hints that political considerations were implicit in the omission of Pound, Claudel, Malraux and Brecht. Too right, too right, too right, too left. The thoroughly embarrassing preference of Heinrich B"oll in 1972 over that far greater writer G"unter Grass was wholly typical of the Swedish Academy's bias towards the middle ground of urbane and liberal decencies. (Look! We tried to do the umlauts and almost did! But these are Germans, and Günther is an ex nazi too.) The great imaginings of terror and utopia, be they of the left or of the right, are not welcome. The 1957 choice of the young Camus haloed a literary persona and style of vision emblematic of the Stockholm ideal.
ellauri192.html on line 281: When political-ideological risks are taken, as in the selection of Neruda, of Pasternak, of Sholokhov, the system appears to be one of almost immediate apology and compensation: the suspect Sholokhov was chosen to repair the storm damage done by the brave resignation of Pasternak. The relatively risky award to Garcia Marquez in 1983 will, it is rumored, soon be counter-balanced by the choice of a much ''safer'' Latin American voice. And lo it was, with the Argentine right-wing goon Llosa! The Muses of Stockholm prize civility
ellauri192.html on line 283: THIS same bias extends to literary forms. We look in vain on the Nobel register for the experimental, formally subversive, controversial movements and texts that distinguish modernism. No Surrealist has been rewarded, no major Expressionist, no poet or playwright out of the seminal world of Dada or absurdism (Andre Breton, Hugo Ball, Gertrude Stein). The boat is not to be rocked. On august occasion, lyric eroticism and even sorrowful homosexuality are admitted to Parnassus. Radical sexual play in style, in ''amoral'' revaluation, are vetoed. The liberating sensualists, such as John Cowper Powys, supreme in English fiction after Hardy, are left out. Colette is nowhere to be found. Her heir in sensuous contrivance, Nabokov, was blackballed.
ellauri192.html on line 285: Powys is fortunately dead by now, so he is out of the contest. Some sort of self-made philosopher, or rather a self-help man, who went on tours in the U.S. and got a following from the expatriates. These works were frequently bestsellers, especially in the United States, like "In Defence of Sensuality". BTW, Hardy is an gooey-romantic piece of shit as well.
ellauri192.html on line 287: Lastly, there is the rumor of the blacklist. No outside observer can show that any such list exists, let alone how and when it was explicitly arrived at. But there are stubborn, unsettling indications. Behind them stands the enigmatic figure and afterlife of Dag Hammerskjold. In one or two cases, the choice of laureate seems to have been largely his. His chill displeasures seem not only to have had great influence, but to persist beyond the grave. The list of lepers, for motives which may, in some masked degree, go back to Hammarskjold's own politics and arcane sexuality, is rumored to include Graham Greene, G"unter Grass and Borges, as it did Malraux (passed over, to de Gaulle's just anger, in favor of a French poet-diplomat close to Hammarskjold, viz. Saint-John Perse). The mere fact that the Nobel Prize in Literature has long passed Borges by suffices to put the whole institution in doubt. But whether any such blacklist is real remains baffled conjecture.
ellauri192.html on line 291: In the hours since the Swedish Academy announced Olga Tokarczuk and Peter Handke as newly-minted winners of the Nobel Prize in Literature, much has been made of the contrast between then.
ellauri192.html on line 293: Tokarczuk, the 2018 laureate — whose award comes a year late, after a scandal derailed 2018 committee’s deliberations — is a Polish novelist whose critical eye toward her country’s government and history has made her the target of a nationalist backlash.
ellauri192.html on line 295: Handke, the 2019 winner, is an Austrian writer almost as well known for his vocal defense of Serbian war criminal Slobodan Milosevic as for his highly-regarded novels, plays and films.
ellauri192.html on line 297: While Tokarczuk’s win has been widely lauded — The Guardian declared her “the dreadlocked feminist winner the Nobel needed” (aargh! will some future prize go to Estonia's own bluewig girl Sofi Oxanen?) — Handke’s provoked immediate and widespread displeasure. PEN America, an organization that advocates for writers’ liberty, wrote that it was “dumbfounded by the selection of a writer who has used his public voice to undercut historical truth and offer public succor to perpetrators of genocide.” The Slovenian public intellectual Slavoj Žižek told the Guardian that “In 2014, Handke called for the Nobel to be abolished, saying it was a ‘false canonisation’ of literature. The fact that he got it now proves that he was right.”
ellauri192.html on line 299: The controversy over Handke’s support of Milosevic dates back 20 years, but the striking political differences between him and Tokarczuk reached a point of particular clarity in 2014. In that year, Handke was given the International Ibsen Prize, but mass outrage led him to reject the prize money while still accepting the award. In his accompanying speech, he said his critics should “go to hell.” (He’d previously met controversy over a literary award in 2006, when he turned down Germany’s Heinrich Heine prize after authorities attempted to withdraw it after he attended Milosevic’s funeral.)
ellauri192.html on line 301: 2014 also marked the release of Tokarczuk’s most ambitious work, “The Books of Jacob,” the novel that set off much of the rancor directed at her by Polish nationalists. The book, which has yet to appear in English, is centered on the historical figure of Jakub Frank, a Jewish-born 18th-century religious leader. Frank, believed to have been born with the name Jakub Leibowicz, oversaw a messianic sect that incorporated significant portions of Christian practice into Judaism; he led mass baptisms of his followers. As Ruth Franklin reported in a New Yorker profile this past summer, Tokarczuk spent almost a decade researching Frank and the Poland in which he lived. The result is a book that, by the account of those who have read it, delivers a picture of the many intricate and unpredictable ways in which the story of Poland is tied to the story of its Jews. “There’s no Polish culture without Jewish culture,” Tokarczuk told Franklin. What else is new, asks Isaac Singer. Tokarczuk is not a Jewess, Tokarczuk considers herself a disciple of Carl Jung and cites his psychology as an inspiration for her literary work.
ellauri192.html on line 303: The novel’s release shortly predated an escalation in Polish nationalism tied to the Law and Justice party’s ascent to power in 2015. But the forces that fueled that escalation were already prevalent. When Tokarczuk accepted the Nike Prize, the country’s highest literary honor, for “The Books of Jacob,” she said in a speech that the country had “committed horrendous acts as colonizers, as a national majority that suppressed the minority, as slaveowners, and as the murderers of Jews.” She was quickly inundated by threats so alarming that her publishers briefly hired bodyguards. In the five years since, she has witnessed the Law and Justice party take an increasingly hard line on censoring certain conversations about Poland’s relationship with Jews. In 2016, the government began a campaign against the Princeton historian Jan Gross, known for his groundbreaking work on the massacre at Jedwabne, in which Poles murdered 1,600 of their Jewish neighbors. In 2018, the Law and Justice party’s government made it illegal to blame Poland or Polish nationals for Nazi crimes. POLIN, a groundbreaking Polish museum of Jewish history, has been leader-less for five months, as its director, who oversaw a number of exhibits highly critical of Poland’s policy toward Jews, awaits official reappointment — despite having been re-approved for the job.
ellauri192.html on line 305: “The subject of my book [‘The Books of Jacob’] — a multicultural Poland — was not comfortable for proponents of this new version of history,” Tokarczuk told PEN Transmissions, a journal run by the English iteration of PEN, in May, 2018. She was taken by surprise by the amount of rage the book provoked — not to mention her comment on receiving the Nike sneakers. But rather than retreat, she has continued to speak out on behalf of the communities she sees her government as wishing to sideline. In a January op-ed for The New York Times following a Polish radical’s on-air murder of the open-minded young Gdansk mayor Pawel Adamowicz, Tokarczuk wrote of a Polish populist narrative that “scapegoats… the so-called crazy leftists, queer-lovers, Germans, Jews, European Union puppets, feminists, liberals and anyone who supports immigrants.”
ellauri192.html on line 307: “We have a suffocating atmosphere of hate,” she wrote, “a highly emotional stalemate in which there can only be traitors and heroes.”
ellauri192.html on line 309: So on the one hand is Tokarczuk, a proponent of multiculturalism who has remained vocal despite facing profound antagonism for her stance — and grown more so since her first major encounter with that antagonism in 2014. And on the other is Handke, eulogizer of Milsoevic, who dictated the Bosnian genocide during the Balkan wars of the 1990s and died while on trial for war crimes against the Hague. He too has remained committed to his position; the “go to hell” of 2014, one of his last known public comments on the matter, speaks volumes. But has it worked? No here we are as before, giving hell to him.
ellauri192.html on line 313: “In such a time as we live in now in Poland the role of the writer is very special,” she said. “We have to be honest and decent people, to write about the world in the right way.”
ellauri192.html on line 317: The secretary of the academy, who had to put a brave face on Dylan’s behaviour, was Sara Danius, an essayist and literary critic, elected in 2013. “She was always thought gifted and bright but she’s not a biddable person,” said Maria Schottenius. “She was overjoyed when she was elected.”
ellauri192.html on line 319: Records of nominations are strictly kept secret for 50 years until they are made publicly available. Currently, the nominations submitted from 1901 to 1971 are available.
ellauri192.html on line 321: Since 1901 to 1971, there have been 787 writers coming from different parts of the world nominated for the Nobel Prize in Literature, 67 of which were awarded the prize and Albert Schweitzer was awarded by Nobel Peace Prize on 1953. 12 more writers from these nominees were awarded after 1971 and Elie Wiesel was awarded by Nobel Peace Prize on 1986. Only 72 women had been nominated for the prize starting with Malwida von Meysenburg who was nominated once for the year 1901 and 6 of them have been awarded after all. 10% of the nominees, 5% of the awards. Bra jobb, kulturprofilerna! Kom igen!
ellauri192.html on line 323: Though the following list consists of notable literary figures deemed worthy of the prize, there have been some celebrated writers who were not considered nor even nominated such as Anton Chekhov, Jules Verne, Mark Twain, Robert Hugh Benson, Arthur Conan Doyle, Alexander Blok, Marcel Proust, Joseph Conrad, Rainer Maria Rilke, Federico García Lorca, Lu Xun, Sarat Chandra Chattopadhyay, Antonio Machado, Francis Scott Fitzgerald, James Joyce, Virginia Woolf, Simone Weil, Willa Cather, George Orwell, Galaktion Tabidze, Richard Wright, Flannery O'Connor, Langston Hughes and Jack Kerouac.
ellauri192.html on line 327: His poetry, said James Ragan, director of the USC graduate school’s professional writing program, “was at all times optimistic, reflecting a championing of the human self. I think that’s primarily why he was awarded the Nobel Prize, because he suggested a new liberated spirit in writing (behind the Iron Curtain) after the Stalin era. Although he was a Communist as a youth, he became disillusioned with the party in the late 1920s. Thereafter, he was in and out of party favor during the turbulent decades that followed in Czechoslovakia. The state-run news agency, in announcing his death Friday, described him as “a prominent Czech poet, national artist (and) winner of the 1984 Nobel Prize for Literature.”
ellauri192.html on line 339: STOCKHOLM, Sweden 2009 - Americans Joyce Carol Oates and Philip Roth join Israel's Amos Oz at the top of the buzz surrounding the Nobel Prize in literature, especially after the most prominent judge broke from his predecessor and said U.S. writers are worthy of the coveted award.
ellauri192.html on line 341: To avoid leaks, academy members avoid discussing candidates in emails or in public. When they must -- such as when they dine out together -- they use quirky code names, like "Chateaubriand" for last year's winner, Jean-Marie Le Clezio of France.
ellauri192.html on line 342: Britons Doris Lessing and Harold Pinter, winners in 2007 and 2005, were "Little Dorrit" and "Harry Potter," while Orhan Pamuk -- the 2006 winner -- was simply dubbed "OP," initials that Swedes associate with a domestic brand of liquor.
ellauri192.html on line 345: "We have taken a number of measures to see that it isn't repeated this year," said Englund, who used to work in military intelligence. He declined to describe the measures. Military type intelligence is just what is called for in the job.
ellauri192.html on line 347: This year British betting firm Ladbrokes is giving the lowest odds to Oz, German writer Herta Mueller and a trio of Americans: Oates, Roth and Thomas Pynchon. Three Canadians are given somewhat longer odds by Ladbrokes: Alice Munro and Margaret Atwood are at 25-to-1 while Michael Ondaatje sits at 50-to-1.
ellauri192.html on line 349: This year, Danish literature professor Anne-Marie Mai revealed she had nominated Bob Dylan because she was upset about Englund's predecessor's critical remarks about the nonexistence of American literature.
ellauri192.html on line 351: The last American winner was Toni Morrison in 1993. No writer from South America has won since Gabriel Garcia Marquez in 1982. The previous North American winner was Canadian Saul Bellow, who won in 1976 and was a resident of the United States for much of his life. What the fuck he was a Chicago crook, as American as apple pie.
ellauri192.html on line 353: However, equally crooky nosed Dylan is considered by many prominent literary critics to be a major poet, his song lyrics worthy of serious study and a lot of laughs.
ellauri192.html on line 355: The list of unsuccessful peace prize nominees includes dictators Joseph Stalin, Benito Mussolini and Adolf Hitler.
ellauri192.html on line 357: British warlord Winston Churchill missed out on the peace prize (LOL) despite two nominations, but his oratory and his works of historical scholarship earned him the literature prize in 1953 (double LOL).
ellauri192.html on line 359: There are never sort of cutthroat debates and people getting really angry and storming out of the room.
ellauri192.html on line 360: Right now there are only 15 active members. Two members have boycotted meetings since the 1990s because of internal disputes. One head is otherwise vacant.
ellauri192.html on line 531: The award of the Nobel Prize for Literature in 1984 to Jaroslav Seifert — a poet identified with reformism and not favored by the Husák regime—was a bright spot in an otherwise bleak cultural scene of the time. Tuttua ruozalaisten peukutusta länkkäreille taas. Philip Rothin kotizhekki, beatlesien näköinen Ivan Klima ei sopinut ruozalaiseen klimaattiin, eikä Philipkään.
ellauri192.html on line 539: is one great bouquet of grey stone On kuin vanha harmaakivipuketti
ellauri192.html on line 542: thinking of my mother. Ajatellen vanhaa äitivainajaani
ellauri192.html on line 555: she dreamed of Paradise Se näki unta paratiisista
ellauri192.html on line 568: of Old Testament women. Vamhan testamentin naistennimiin.
ellauri192.html on line 575: Abigail is the Fount of Delight. Abigail on ilon lähde. Mutkun mietin
ellauri192.html on line 577: as they dragged off the Jews, kun nazit raahas pois jutkuja
ellauri192.html on line 592: a spark of humanity! ois sydäntä!
ellauri192.html on line 609: came thunder of a future war. kuuluu uuden sodan jyrähtelyä.
ellauri192.html on line 623: In the days of the early church, both the Jews and the Romans were hostile toward Christians, so they often met secretly in houses for prayer and worship. One such house in Jerusalem belonged to Mary, the mother of Mark. Certain tradition states that Mary’s was the same house where the disciples celebrated the Last Supper with Christ.
ellauri192.html on line 625: Rhoda was a servant girl in this house, which was a hub for the growing church. One night, the Christians had gathered in Mary’s house and were “earnestly praying to God” (Acts 12:5) for the life of Peter, who had been arrested by Herod (Acts 12:3–4). Their pleas would have been desperately fervent because James, the brother of John, had just been martyred (Acts 12:2), and Peter was slated for execution.
ellauri192.html on line 627: While the church prayed, God answered. He miraculously delivered Peter from prison: an angel led him out of his cell and through the prison gate, which opened for them to pass (Acts 12:6–10). Upon realizing that he was not dreaming, Peter made his way to a place he knew was safe, Mary’s house (Acts 12:11–12).
ellauri192.html on line 629: When Peter arrived and knocked on the door, the servant girl Rhoda came to answer. She heard Peter’s voice and knew it was he, but in her excitement and joy she forgot to actually open the door. Leaving Peter standing in the night, she rushed to tell everyone else about the miracle outside (Acts 12:14). They did not believe her, though, thinking she was out of her mind (Acts 12:15). When Rhoda was insistent, the believers decided it must be Peter’s “angel”—his guardian angel, perhaps, or his ghost—rather than the answer to their prayers!
ellauri192.html on line 631: All this time, Peter continued knocking on the door, until, finally, they answered it and were amazed to see Peter there. Rhoda had been telling the truth, never doubting that God had literally answered their prayers. Then Peter told them of his wondrous escape from jail (Acts 12:17). Little did he know that it was just a moratorium.
ellauri192.html on line 633: It’s interesting that the church was praying earnestly, yet they did not believe the answer to their prayers when it came. They forgot an important part of prayer, which is answering the door. Rhoda was the first one to know of Peter’s deliverance, and she carried the joyful message to others. She did not let their doubts stop her from sharing what she knew was true: God had done the impossible. Even in the face of their unbelief, she was unrelenting in her joy. Believers today can take a cue from Rhoda and share the news of what God accomplishes with those around us, remaining joyful in what we know is true.
ellauri192.html on line 635: Born in Žižkov, a suburb of Prague in what was then part of Austria-Hungary, Seifert's first collection of poems was published in 1921. He was a member of the Communist Party of Czechoslovakia (KSČ), the editor of a number of communist newspapers and magazines – Rovnost, Sršatec, and Reflektor – and the employee of a communist publishing house.
ellauri192.html on line 637: In March 1929, he and six other writers left the KSČ after signing a manifesto protesting against Bolshevik Stalinist-influenced tendencies in the new leadership of the party. He subsequently worked as a journalist in the social-democratic and trade union press during the 1930s and 1940s.
ellauri192.html on line 639: In 1949 Seifert left journalism and began to devote himself exclusively to literature. His poetry was awarded important state prizes in 1936, 1955, and 1968, and in 1967 he was designated National Artist. He was the official Chairman of the Czechoslovak Writer's Union for several years (1968–70). In 1977 he was one of the signatories of Charter 77 in opposition to the government of the Czechoslovak Socialist Republic.
ellauri192.html on line 641: Seifert was awarded the Nobel Prize in Literature in 1984. Due to bad health, he was not present at the award ceremony, and so his daughter received the Nobel Prize in his name. Even though it was a matter of great importance, there was only a brief remark of the award in the state-controlled media. He died in 1986, aged 84, and was buried at the municipal cemetery in Kralupy nad Vltavou (where his maternal grandparents originated from). Not in the Jewish cemetery, perish the thought!
ellauri192.html on line 643: His burial was marked by a high presence of secret police, who tried to suppress any hint of sorrow on the part of mourners.
ellauri192.html on line 645: Few Americans have ever heard of Jaroslav Seifert, whose poems are virtually unobtainable in the United States, but scholars who are acquainted with his work said yesterday that the Czech poet fully deserves the Nobel Prize awarded to him. Thogh an old commie, he is (or was) now staunchly on our side.
ellauri192.html on line 647: ''Seifert is a great poet who embodies the majestic tradition of Czech poetry - he deserves the Nobel Prize,'' said Maria Banerjee, who wrote the Seifert entry for the Encyclopedia of World Literature. Mrs. Banerjee, who hails from Bangla Desh (just joking, he is Maria Nemcova married to a Banerjee), is a specialist in Slavic literature, who teaches Russian literature at Smith College, added that Mr. Seifert "is (or was) the best of a remarkable group of poets who came into prominence in the 1920's."
ellauri192.html on line 649: Her article in the encyclopedia traces Mr. Seifert's career from that of a youthful, traditional poet to a national poet who ''refined his lyric voice drawing on the experiences of everyday life.''
ellauri192.html on line 651: George Gibian, a professor of Russian and comparative literature at Cornell University, agrees that Mr. Seifert deserves the Nobel. ''I'm glad the world has caught up with him,'' he said. ''He is (or was) the grand old man of Czech poetry, a combination of Robert Frost and E.E. Cummings. He deserves it for his recent poetry, but especially for his poetry of the 1920's and 30's.''
ellauri192.html on line 653: Professor Gibian, who was born in Prague, said that he has been translating some of the more recent Seifert poems for his own edification and pleasure. "They are a combination of the intimate lyrical tone of Czech poetry," he said, "heavily influenced by French Surrealism with much of the eroticism characteristic of Czechoslovak poetry in this century. His earlier poetry was sometimes melancholy but his recent work is conversational, very compassionate. He has written a cycle of poems about Prague. All this brings back my life and loves in Prague." All these Czechs are teaching Russian in the U.S., who would bother to learn Czech anyway?
ellauri192.html on line 655: Seifert's most recent cycle, he said, contains a poem - which would translate as "Paradise Lost" - about an ancient Jewish cemetery in Prague. "Seifert is not Jewish," Professor Gibian said, "but he has tremendous sympathy for the Jews massacred in World War II and their suffering, and this is represented by the cemetery." Dig deeper into the moment.
ellauri192.html on line 657: "There were several monuments of Czech poetry, but he is (or was) the only surviving one," said Vera Blackwell, who has translated Czech literature, including the plays of Vaclav Havel, into English. "His work is not known world-wide," she said, "but it is known and deeply admired in his own country." Mrs. Blackwell added that Seifert's poetry is difficult to translate "because the sound of the language is intimately connected with the meaning."
ellauri192.html on line 659: Seifert's works are also difficult to locate, at least in this country. Ingram Book Company, for example, the large wholesaler in Nashville, Tenn., does not stock either of the two Seifert titles that have been translated into English, and no bookstores that were surveyed yesterday had even heard of them.
ellauri192.html on line 661: One is a bilingual edition of "The Plague Monument," published in 1980 by the Czechoslovak Society of Art and Sciences. It is translated by Lyn Coffin with a preface by William E. Harkins, professor of Slavic languages at Columbia University. It is available for $6 from the society at 75- 70 199th Street, Flushing, Queens 11366.
ellauri192.html on line 663: The other Seifert book is "The Casting of Bells," a 64-page collection translated by Tom O'Grady and Paul Jagasich, and published in August 1983 by The Spirit That Moves Us Press in Iowa City, Iowa. Morty Sklar, who described himself yesterday as "publisher, editor, typesetter and stamp licker" of the press, said his is a small, independent press that publishes two books a year. He published 1,000 copies of the Seifert book, but yesterday, upon hearing the news from Sweden, he reordered 2,500 more. It is available in paperback for $6.
ellauri192.html on line 665: Mr. Seifert's memoirs were published in English in September 1981 by sixty-eight publishers, plus in the Czech language by a Czech emigre publishing house in Canada, and they were published in several installments in a Czech-language journal. A portion of the memoirs were published in English in the 1983 issue of Cross Currents, a yearbook of Central European Culture, published by the Department of Slavic Langagues at the University of Michigan. The selection, titled "Russian Bliny," is about Roman Jakobson, a Russian scholar who emigrated to Czechoslovakia after World War I and came to the United States during World War II. In actual fact, they were Ukrainian bliny, another case of cultural appropriation.
ellauri192.html on line 670: The Trubetskoy family (English), Трубецкие (Russian), Трубяцкі (Belarusian), Trubecki (Polish), Trubetsky (Ruthenian), Трубецький (Ukrainian), Troubetzkoy (French), Trubic (Croatian), Trubetski (Estonian), Trubezkoi or Trubetzkoy (German), is a Russian gentry family of Ruthenian stock and Lithuanian origin, like many other princely houses of Grand Duchy of Lithuania, later prominent in Russian history, science, and arts. They are descended from Algirdas's son Demetrius I Starshy (1327 – 12 August 1399 (the Battle of the Vorskla River)). They used the Pogoń Litewska coat of arms and the Trubetsky coat of arms.
ellauri192.html on line 672: Demetrius's descendants continued to rule the town of Trubetsk (Troubchevsk) until the 1530s, when they had to convert to Roman Catholicism or leave their patrimony and settle in Moscow. They chose the latter, and were accepted without ceremony at the court of Vasili III of Russia.
ellauri192.html on line 674: Undoubtedly, the most prominent of early Troubetzkoys was Prince Dmitry Timofeievich Troubetzkoy, who helped Prince Dmitry Pozharsky to raise a volunteer army and deliver Moscow from the Poles in 1612. The Time of Troubles over, Dmitry was addressed by people as "Liberator of the Motherland" and asked to accept the Tsar's throne. He contented himself, however, with the governorship of Siberia and the title of the Duke (derzhavets) of Shenkursk. Prince Dmitry died on May 24, 1625 and was interred in the Trinity Lavra of St. Sergius.
ellauri192.html on line 676: Quite different was a stance of his first cousin, Prince Wigund-Jeronym Troubetzkoy. He supported the Poles and followed them to Polish–Lithuanian Commonwealth after the Time of Troubles. Here his descendants were given enviable positions at the court and married into other princely families of Poland. By the 1660s, however, the only Troubetzkoy left, Prince Yuriy Troubetzkoy, returned to Moscow and was given a boyar title by Tsar Alexis of Russia. All the branches of the family descend from his marriage to Princess Irina Galitzina.
ellauri192.html on line 678: The Principality of Trubetsk (Russian: Трубецкое княжество) was a small, landlocked Rus' principality in Eastern Europe. In the later Middle Ages it was bordered by the Grand Duchy of Lithuania to its west and by Muscovy to its east. The Principality of Trubetsk (Troubchevsk) was a principality within modern Bryansk Oblast, about 50 miles (80 kilometres) southwest of Bryansk.
ellauri192.html on line 680: The Trubetsk (Troubchevsk) town was referred to in the Old East Slavic poem The Tale of Igor's Campaign where, among others, Vsevolod Svyatoslavich, the Prince of Trubetsk and of Kursk, was glorified. In 1185 the Trubetsk army fought against Cumans. Trubetsk on Bryanskin oblastissa, jossain Ison ja Valko-Venäjän rajalla.
ellauri192.html on line 682: The town is referred to in the great Old Russian poem, The Tale of Igor's Campaign. This poem calls for the princes of the various Slavic lands to join forces in resisting the invasions of the nomadic Cuman people. The poem also glorified the courage of the army of Vsevolod Svyatoslavich, the ruler of Kursk and Trubchevsk.
ellauri192.html on line 683: In 1239, after the Mongol invasion of Rus, the Principality of Trubetsk passed to the Princes of Bryansk, and then to the Princes of Trubetsk. In 1566 Ivan IV the Terrible took the principality during the Livonian War. In 1609 Vasili IV of Russia relinquished it to the Polish–Lithuanian Commonwealth during the Polish–Muscovite War (1605–1618). In 1654 Prince Aleksey Trubetskoy on the side of Alexis I of Russia led the southern flank of the Muscovian army from Bryansk to Ukraine. The territory between the Dniepr and Berezyna was overrun, with Aleksey Trubetskoy taking Mstsislaw (Mstislavl) and Roslavl. In 1654 The Principality of Trubetsk was finally conquered by Aleksey Trubetskoy, Prince of Trubetsk himself, as a result of the Russo-Polish War (1654-1667).
ellauri192.html on line 685: During World War II, Trubchevsk was occupied by the German Army from October 9, 1941 to September 18, 1943. Prior to the war, about 137 Jews lived in Trubchevsk. Most of the Jews were craftsmen, including cobblers and carpenters. The town was occupied by German forces in early October 1941. By that time, more than half of the Jews fled or evacuated. The Jews from the Trubchevsk district were gathered in a Klub for 3 days and shot afterwards at the edge of the village. Their bodies were burnt. In total, according to the Soviet archives, 751 Soviet citizens perished due to bad treatment or as a result of shooting in the entire Trubchevsk district. Aside from Jews, mentally ill children and adults were exterminated as well. The population is about 15K. There are very few notable buildings in the town.
ellauri192.html on line 692: The Trubizh is a river entirely located in Ukraine, a left tributary of Dnieper. It falls into the Dnieper's Kaniv Reservoir. It is 295 kilometres long, and has a drainage basin of 5,020 square kilometres. Major cities: Pereiaslav.
ellauri192.html on line 698: The Dnieper River is the fourth longest river in Europe. It runs a total length of 1,368 miles extending from the uplands of Russia’s Valdai Hills where it flows in a southerly direction through western Russia, Belarus, and Ukraine before emptying into the Black Sea. The River is usually divided into three parts; the upper portion reaches as far as Kiev, the middle portion generally refers to the area between Kiev and the Ukrainian city of Zaporizhzhya, and the lower portion is comprised of the area between Zaporizhzha and the river’s mouth at the Black Sea. Approximately 300 miles of the waterway is located in Russia, 430 miles are in Belarus, and 680 miles within Ukraine. The Dnieper River is significant not only due to its dams which provide hydro power but also for facilitating trade and providing a waterway in which to transport goods to and from various European nations.
ellauri192.html on line 700: Due to its sizeable length, the Dnieper River has as many as 32,000 tributaries including the Sozh, Desna, Trubizh, Bilozerka, Drut, Berezina, and Prypiat Rivers. The mouth of this important waterway is located at the Dnieper Delta while the river basin in the Ukraine and Belarus measures some 194,595 square miles. The Dnieper River passes through numerous urban centers such as the Russian cities of Smolensk and Dorogobuzh as well as Mogilev in Belarus and Kiev, Cherkasy, Dnipro, and Zaporizhia in Ukraine.
ellauri192.html on line 702: The source of the Dnieper River can be traced back to Russia’s Valdai Hills which rise to an elevation of 720 feet. The river originates from a diminutive peat bog located on the hill’s southern slope. This northwestern region of central Russia is located near the city of Smolensk and some 150 miles west of Russia’s capital city, Moscow. The Valdai Hills are located at the intersection of several of the countries key rivers including not only the Dnieper but also the Volga, Lovat, and Daugava. This area also includes the drainage basins of the Black, Caspian, and Baltic Seas.
ellauri192.html on line 706: Now, the invasive Chinese sleeper is widely distributed in the freshwaters of Eastern and Central European countries, such as Belarus, Bulgaria, Estonia, Hungary, Lithuania, Latvia, Moldova,Poland, Romania, Russia, Slovakia, Serbia and Ukraine, where it has high climatic suitability and may continue invasion in the future (Reshetnikov and Ficetola, 2011). In Ukraine, theChinese sleeper was first found in the upper Dniester River basin in 1980 where it was introduced in the 1970s (Reshetnikov, 2009). It first occurred in the Dnieper river basin near Kievin 2001, and in the Ros’ River (right tributary of the Dnieper River, downstream of Kiev) in2005 (Sabodash et al., 2002; Kutsokon and Negoda, 2006; Kutsokon, 2010). In the DanubeRiver basin the Chinese sleeper was first recorded in 1995–1996 in the Latorica River, westernUkraine (a part of the western Ukrainian population of the Chinese sleeper), but only in 2011in the Danube delta (Sivokhop, 1998; Kvach, 2012). This fish is currently found in differentparts of the upper streams of the Dniester basin, Transcarpathian waters (Danube basin), in the Dnieper River, and in the Danube River delta.
ellauri192.html on line 728: Lyapis Trubetskoy was one of the bands that performed (in December 2013) for Euromaidan-protesters in Kyiv, Ukraine.
ellauri192.html on line 732: Frontman Siarhei Mikhalok announced mid-March 2014 that the group would cease to exist the next 1 September. The groups farewell concert was given in the Valeriy Lobanovskyi Dynamo Stadium in Kyiv, Ukraine on 26 August. Mayor of Kyiv Vitali Klitschko was present at this concert. Vitali Volodymyrovytš Klytško (ukr. Віталій Володимирович Кличко, s. 19. heinäkuuta 1971) on Kiovan pormestari ja ukrainalainen poliitikko sekä entinen raskaansarjan nyrkkeilijä ja potkunyrkkeilijä. Klytško on voittanut maailmanmestaruuden kummassakin lajissaan. Hän työskenteli Ukrainan armeijan lähitaistelukouluttajana ennen kuin aloitti ammattilaisuransa vuonna 1997. Klytško on myös opiskellut Kiovan yliopistossa liikunta- ja terveystieteitä sekä väitellyt tohtoriksi. Klytško on 203 cm pitkä ja painaa noin 115 kg. Mixei näitä kärhämiä ratkaista kazintaisteluna? Klytsko "pistäisi" pienikokoisen Putinin halki poikki ja pinoon toinen käsi selän takana, nyt kun sen housuistakin puuttuu musta vyö. Vaikka Lukashenka olis auttamassa. Sale ja Macron menis samantien ihan suupalana.
ellauri192.html on line 736: - Most of their songs is in Russian, but they also have a few in Belarusian.
ellauri192.html on line 742: Воины света Warriors of the light ellauri192.html on line 744: Рубиновые части, солнца зари Ruby parts, of sunrise
ellauri192.html on line 754: Воины света, воины добра Warriors of light, warriors of good
ellauri192.html on line 756: Воины добра, воины света Warriors of good, warriors of light
ellauri192.html on line 761: За тучей — дракон, каменное сердце Behind a storm cloud- a dragon, heart of stone
ellauri192.html on line 769: Воины света, воины добра Warriors of light, warriors of good
ellauri192.html on line 771: Воины добра, воины света Warriors of good, warriors of light
ellauri192.html on line 774: Воины света, воины добра Warriors of light, warriors of good
ellauri192.html on line 776: Воины добра, воины света Warriors of good, warriors of light
ellauri192.html on line 779: Воины света, воины добра Warriors of light, warriors of good
ellauri192.html on line 781: Воины добра, воины света Warriors of good, warriors of light
ellauri192.html on line 792: Мне имя Вельзевул — хозяин стратосферы I'm called Beelzebub, master of the stratosphere
ellauri192.html on line 812: The song reflects many anti-capitalist views, and the music video features real world villains such as Alexander Lukashenko, Hugo Chávez, Saddam Hussein, and other leaders of anti-capitalistic countries.
ellauri192.html on line 814: "This song is not about money at all, said the leader. "It is the cult of accumulation and consumption, which is rampant in today's society. My dream is to reach the point at which a phone with diamonds or go to superdorogoy car will be a great shame."
ellauri192.html on line 816: The anti-capitalist message is somewhat confusing though, given that Belarus is probably the least capitalist country in Europe. Maybe it helps get the song past the censor? I have no idea what to make of this tripped-out critique of materialism and pop culture from Belarusian rock band Lyapis Trubetskoy. It’s gaudy, over-the-top and visually chaotic.
ellauri192.html on line 820: The local affiliate of the Communist Party of Russia had earlier urged to boycott and cancel the Belarusian band’s concert. The communists explained it by the fact that the band's frontman Siarhei Mikhalok ‘had supported the coup in Ukraine’ at Euromaidan.
ellauri192.html on line 826: With the Lapis band Mikhalok performed at Euromaidan in support of the revolution, and his song Voiny Svetu became the unofficial anthem of Euromaidan. This led to Mikhalok having problems in Russia - MiKhalok was accused of supporting nationalists.
ellauri192.html on line 828: Former Lyapis Trubetskoy and now Brutto front-man Sergei Mikhalok seeks a permanent residence permit in Ukraine but is to keep Belarus citizenship. Former front man of the Liapis Trubetskoy band and current singer at the Brutto band Sergei Mikhalok and his producer Anton Azizbekyan appealed to the Ukraine Minister of Culture to help them get a permanent residence in Ukraine.
ellauri192.html on line 830: The musician explained that the support of revolutionary events in Ukraine by Liapis Trubetskoy is negatively perceived by authorities in Belarus and Russia, which is an obstacle to the creative process. Thus he and his producer, without giving up the Belarusian citizenship, decided to get permanent residence in Ukraine.
ellauri192.html on line 833: Belarus President Lukashenko speaks ill of Lyapis during the Dazhynki harvest festival in Gorki, in September 2012. ellauri192.html on line 835: It's painful but the problem of the Russian Federation is not Putin, but the Russians, serving their patron with obsequiousness. Nowadays Putin is gaining more and more support with ordinary people. And although I don't watch Russian television nowadays, since it's all lies, there's one piece of truth in the news nowadays - Putin is gaining support. Regardless the fact that lots of Russians still don't have running water in their houses and go to the toilet outside the house, many can't find a job that can support their family, they feel pride for Putin who doesn't give away Crimea.
ellauri192.html on line 837: The final song heard continually throughout the Belarusian protests was "Warriors of Light," written by Belarusian poet and musician Sergey Mikhalok for his rock band Lyapis Trubetskoy. Written in Russian about a fantasy world unrelated to political events, the song was unexpectedly taken up by the Ukrainian Maidan protests in 2013.
ellauri192.html on line 839: Former guitarist and one of the founders of the rock group "Lyapis Trubetskoy" Ruslan Vladyko died in intensive care in Minsk, without regaining consciousness from a coma, after he received a head injury in the summer of 2019.
ellauri192.html on line 843: It is an overall forecast for the net worth of Lyapis Trubetskoy. The evaluation covers the followed years: 2017, 2018, 2019, 2020, 2021, 2022. See below to learn how much money does Lyapis Trubetskoy make a year.
ellauri192.html on line 853: Mä varmaan näin pienenä tännimisen Pekka ja Pätkä tyyppisen komedialeffan. Tai size oli toi 70-luvun Mel Brooks versio, where as they progress, they meet comrades from every walk of life in Soviet Russian society, transforming the film into a satirical send up of failing Communism. Kumpi tahhaan, ei muistaaxeni naurattanut. Mel oli (on) lähinnä Spede tyyppinen farssimainen pelle. No Get Smart eli Agentti 86 nauratti kyllä pienenä. Se näytti juutalaiselta. Alkuperäinen (kuvan) agentti 99 oli muistaaxeni söpö vaikka tyhmänpuoleinen, Mel Brooxin mukaan ainakin: From the moment they met, 99 has been in love with Maxwell Smart. Mel Broox oli (on) Ukrainan juutalainen.
ellauri192.html on line 857: Brooks was born on June 28, 1926, in Brooklyn, New York City, to Kate (née Brookman) and Max Kaminsky, and grew up in Williamsburg. His father's family were Jewish people from Gdańsk, Poland; his mother's family were Jews from Kyiv, in the Pale of Settlement of the Russian Empire (present-day Ukraine). In 2021, Brooks published a memoir, All About Me!.During his teens, he legally changed his name to Mel Brooks, influenced by his mother´s maiden name Brookman, after being confused with trumpeter Max Kaminsky. "And I'm sure a lot of my comedy is based on anger and hostility. Growing up in Williamsburg, I learned to clothe it in comedy to spare myself problems—like a punch in the face."
ellauri192.html on line 861: In the Soviet Union in 1927, a former Marshal of Nobility, Ippolit Matveyevich "Kisa" Vorobyaninov, works as the registrar of marriages and deaths in a sleepy provincial town. His mother-in-law reveals on her deathbed that her family jewry was hidden from the Bolsheviks in one of the twelve chairs from the family’s dining room set. Those chairs, along with all other personal property, were taken away by the Communists after the Russian Revolution. Vorobyaninov wants to find the treasure. The “smooth operator” and con-man Ostap Bender forces Kisa to become his partner, as they set out to find the chairs. Bender's street smarts and charm are invaluable to the reticent Kisa, and Bender comes to dominate the enterprise. Father Fyodor (who had known of the treasure from the confession of Vorobyaninov's mother-in-law), their obsessed rival in the hunt for the treasure, follows a bad lead, runs out of money, ends up trapped on a mountain-top, and loses his sanitary pad. Ostap remains unflappable, and his mastery of human nature eliminates all obstacles, but Vorobyaninov steadily deteriorates.
ellauri192.html on line 863: They slowly acquire each of the chairs, but no treasure is found. Kisa and Ostap finally discover the location of the last chair. Vorobyaninov murders Ostap to keep all the loot for himself, but discovers that the jews have already been found and used to build the new public recreation center in which the chair was found, a symbol of the new society. Angered, Vorobyaninov too loses his sanitary pad.
ellauri192.html on line 873: "Potkin häntä jalkoihin! Joten sepä venyi!" Yhteys Dostojevskiin paljastuu myös upotettaessa 200 ruplalla ostettua kuulokemikrofonia pakettiautoon – tutkijat huomauttavat, että Raskolnikovin takkinsa alle lenkkiin asettama kirves on verrattavissa Vostrikovin hameen alle kätkettyyn nyöriin. Katkaistuaan kaikki Batumin rannikon tuolit isä Fjodor huomaa olevansa kaukana kotipaikoistaan ilman aarteita ja rahaa paluumatkaa varten; nyt hän jo "jatkaa automaattisesti matkaa".
ellauri192.html on line 882: Regarding religion, Brooks stated:"I'm rather secular. I'm basically Jewish. But I think I'm Jewish not because of the Jewish religion at all. I think it's the relationship with the people and the pride I have. The tribe surviving so many misfortunes, and being so brave and contributing so much knowledge to the world and showing courage." And most of all for being wickedly funny! Just read The Bible! And watch my films!
ellauri192.html on line 886: Ilya Ilf (Ilya Arnoldovich Feinsilberg) (Russian: Илья Арнольдович Файнзильберг, 1897-1937) and Yevgeny Petrov (Yevgeniy Petrovich Katayev or Russian: Евгений Петрович Катаев, 1902-1942) were two Ukrainian prose authors of the 1920s and 1930s.They did much of their writing together, and are almost always referred to as "Ilf and Petrov". Bet Ilf was Jewish. Ilya Arnoldovich Ilf (born Iehiel-Leyb Aryevich Faynzilberg, Russian: Иехи́ел-Лейб Арьевич Фа́йнзильберг[1]) (15 October [O.S. 3 October] 1897 in Odessa – 13 April 1937, Moscow), was a popular Soviet journalist and writer of Jewish origin who usually worked in collaboration with Yevgeni Petrov during the 1920s and 1930s. Their duo was known simply as Ilf and Petrov. Together they published two popular comedy novels The Twelve Chairs (1928) and The Little Golden Calf (1931), as well as a satirical book Odnoetazhnaya Amerika (often translated as Little Golden America) that documented their journey through the United States between 1935 and 1936.
ellauri192.html on line 888:
One sided stories of America
ellauri192.html on line 890: One-storied America (Одноэтажная Америка) is a 1937 book based on a published travelogue across the United States by two Soviet authors, Ilf and Petrov. The book, divided into eleven chapters and in the uninhibited humorous style typical of Ilf and Petrov, paints a multi-faceted picture of the US. America´s entrepreneurial skills and economic achievements are praised, the oppression of the blacks, the life of the Indians in the reservations and the oppression of workers are denounced. The title of the book refers to their impression that the cities of America consist mainly of one- and two-story buildings, in complete contrast to the popular image of America as the land of skyscrapers. Based on this sentence:
ellauri192.html on line 892: America is primarily a one-and two-story country. The majority of the American population lives in small towns of three thousand, maybe five, nine, or fifteen thousand inhabitants. The "single story" was also interpreted as a metaphor for the one-dimensionality of the country: In America everything revolves around money and wealth, while the country has neither soul nor spirit. Nekulturnyj, in a word.
ellauri192.html on line 894: The United States, which was perceived as the land of machines and technological progress, was of great importance at the time for the Soviet Union, which had set itself the goal of overtaking the United States. This slogan (Russian: догнать и перегнать Америку; "catch up and surpass America") was one of the most important slogans during the ambitious industrialization of the Soviet Union. Given the political climate in the Soviet Union in 1937 when the book was published, with the onset of Great Purge, it is no surprise that a version of a book that satirizes the United States was published. Oh sorry I misread:
ellauri192.html on line 895: Given the political climate in the Soviet Union in 1937 when the book was published, with the onset of Great Purge, it is surprising that a version of a book that lovingly satirizes the United States was published.
ellauri192.html on line 897: Ilf and Petrov´s travelogue was criticized in the Soviet Union because it was not party enough and praised many aspects of American life.
ellauri192.html on line 898: "One-Story America" was a hit with American readers and received a lot of praise in the press, including:
ellauri192.html on line 902: Not many of our foreign guests were this distance from Broadway and the main streets of Chicago; not many could tell about their impressions with such liveliness and humor. – New York Herald Tribune
ellauri192.html on line 904: Here is a book that Americans should read and ponder. We have no right to be angry and rage at the sight of a painted picture. Maybe we really remind her. – Saturday Review of Literature
ellauri192.html on line 906: This is one of the best books foreigners have written about America. It is a pleasant but sometimes hectic experience to rediscover America through the eyes of the authors of this book. – News Courier, North Carolina
ellauri194.html on line 4:
ellauri194.html on line 46: grapson-nettiosoitteen nimi tulee Ilmestyskirjasta. Enkeli sanoo Jussille: Ota kynä ja paperia ja kirjoita ylös kaikki mitä nyt sulle näytän ja kerron. Jussi (ei välttämättä sama Nätti-Jussi jota Jeesus rakasti mutta samanniminen) teki parhaansa ja kazoi mihin se riitti. Ja oikeassa taisi olla enkeli kuin Aku Ankan puhuva koira: elämme vaikeita aikoja ystävä hyvä, ei tarvi muuta kuin lukea päivän Hufvudstadsbladet. Armotonta sodanliezontaa johon peittyvät kivan kiihdyttävästi ekokatastrofin äänet. Si vis pacem parabellum. Näin Darwin ratkoo ylikansoituxen ongelmat. Niin se on aina tehnyt. Korona alkoikin jo kyllästyttää. Nyt kuolee vanhuxia koronaan enemmän kuin koskaan, mutta kuka enää välittää, kun on palstantäytteenä Ukraina. Nyt on valtiovallan lupa vihata kaikkia "idän" kansoja.
ellauri194.html on line 53: of-armageddon.jpg" width="100%" />
ellauri194.html on line 55: Harmageddonin taistelu on Ilmestyskirjan mukaan aikojen lopulla käytävä viimeinen suuri taistelu, johon Google ja Microsoft sekä muut Jumalan viholliset kerääntyvät Pedon kanssa. Punapukuinen kunkku joukon kärjessä on Messias vihdoinkin asiallisessa rooliasussa.
ellauri194.html on line 99: William Penn Adair Rogers (November 4, 1879 – August 15, 1935) was an American vaudeville performer, actor, and humorous social commentator. He was born as a citizen of the Cherokee Nation, in the Indian Territory (now part of Oklahoma), and was known as "Oklahoma's Favorite Son". As an entertainer and humorist, he traveled around the world three times, made 71 films (50 silent films and 21 "talkies"), and wrote more than 4,000 nationally syndicated newspaper columns. By the mid-1930s, Rogers was hugely popular in the United States for his leading political wit and was the highest paid of Hollywood film stars. He died in 1935 with aviator Wiley Post when their small airplane crashed in northern Alaska. Never met a man I didn't like. The only good Injun is a dead Injun.
ellauri194.html on line 250: Early Christian writers (e.g. Eusebius) frequently identified Gog and Magog with the Romans and their emperor. After the Empire became Christian, Ambrose (d. 397) identified Gog with the Goths, Jerome (d. 420) with the Scythians, and Jordanes (died c. 555) said that Goths, Scythians and Amazons were all the same; he also cited Alexander's gates in the Caucasus. The Byzantine writer Procopius said it was the Huns Alexander had locked out, and a Western monk named Fredegar seems to have Gog and Magog in mind in his description of savage hordes from beyond Alexander's gates who had assisted the Byzantine emperor Heraclius (610–641) against the Muslim Saracens.
ellauri194.html on line 252: As one nomadic people followed another on the Eurasian steppes, so the identification of Gog and Magog shifted. In the 9th and 10th centuries these kingdoms were identified by some with the lands of the Khazars, a Turkic people whose leaders had converted to Judaism and whose empire dominated Central Asia–the 9th-century monk Christian of Stavelot referred to Gazari, said of the Khazars that they were "living in the lands of Gog and Magog" and noted that they were "circumcised and observing all [the laws of] Judaism". Arab traveler ibn Fadlan also reported of this belief, writing around 921 he recorded that "Some hold the opinion that Gog and Magog are the Khazars".
ellauri194.html on line 255: After the Khazars came the Mongols, seen as a mysterious and invincible horde from the east who destroyed Muslim empires and kingdoms in the early 13th century; kings and popes took them for the legendary Prester John, marching to save Christians from the Muslim Saracens, but when they entered Poland and Hungary and annihilated Christian armies a terrified Europe concluded that they were "Magogoli", the offspring of Gog and Magog, released from the prison Alexander had constructed for them and heralding Armageddon.
ellauri194.html on line 257: Europeans in Medieval China reported findings from their travels to the Mongol Empire. Some accounts and maps began to place the "Caspian Mountains", and Gog and Magog, just outside the Great Wall of China. The Tartar Relation, an obscure account of Friar Carpini's 1240s journey to Mongolia, is unique in alleging that these Caspian Mountains in Mongolia, "where the Jews called Gog and Magog by their fellow countrymen are said to have been shut in by Alexander", were moreover purported by the Tartars to be magnetic, causing all iron equipment and weapons to fly off toward the mountains on approach. In 1251, the French friar André de Longjumeau informed his king that the Mongols originated from a desert further east, and an apocalyptic Gog and Magog ("Got and Margoth") people dwelled further beyond, confined by the mountains. In the map of Sharif Idrisi, the land of Gog and Magog is drawn in the northeast corner (beyond Northeast Asia) and enclosed. Some medieval European world maps also show the location of the lands of Gog and Magog in the far northeast of Asia (and the northeast corner of the world).
ellauri194.html on line 259: In fact, Gog and Magog were held by the Mongol to be their ancestors, at least by some segment of the population. As traveler and Friar Riccoldo da Monte di Croce put it in c. 1291, "They say themselves that they are descended from Gog and Magog: and on this account they are called Mogoli, as if from a corruption of Magogoli".
ellauri194.html on line 261: Marco Polo, traveling when the initial terror had subsided, places Gog and Magog among the Tartars in Tenduc, but then claims that the names Gog and Magog are translations of the place-names Ung and Mungul, inhabited by the Ung and Mongols respectively.
ellauri194.html on line 263: An explanation offered by Orientalist Henry Yule was that Marco Polo was only referring to the "Rampart of Gog and Magog", a name for the Great Wall of China. Friar André's placement of Gog and Magog far east of Mongolia has been similarly explained.
ellauri194.html on line 267: Some time around the 12th century, the Ten Lost Tribes of Israel came to be identified with Gog and Magog; possibly the first to do so was Petrus Comestor in Historica Scholastica (c. 1169–1173), and he was indeed a far greater influence than others before him, although the idea had been anticipated by the aforementioned Christian of Stavelot, who noted that the Khazhars, to be identified with Gog and Magog, was one of seven tribes of the Hungarians and had converted to Judaism.
ellauri194.html on line 269: While the confounding Gog and Magog as confined Jews was becoming commonplace, some, like Riccoldo or Vincent de Beauvais remained skeptics, and distinguished the Lost Tribes from Gog and Magog. As noted, Riccoldo had reported a Mongol folk-tradition that they were descended from Gog and Magog. He also addressed many minds (Westerners or otherwise) being credulous of the notion that Mongols might be Captive Jews, but after weighing the pros and cons, he concluded this was an open question.
ellauri194.html on line 271: The Flemish Franciscan friar William of Rubruck, who was first-hand witness to Alexander's supposed wall in Derbent on the shores of the Caspian Sea in 1254, identified the people the walls were meant to fend off only vaguely as "wild tribes" or "desert nomads", but one researcher made the inference Rubruck must have meant Jews, and that he was speaking in the context of "Gog and Magog". Confined Jews were later to be referred to as "Red Jews" (die roten Juden) in German-speaking areas; a term first used in a Holy Grail epic dating to the 1270s, in which Gog and Magog were two mountains enclosing these people.
ellauri194.html on line 273: The author of the Travels of Sir John Mandeville, a 14th-century best-seller, said he had found these Jews in Central Asia where as Gog and Magog they had been imprisoned by Alexander, plotting to escape and join with the Jews of Europe to destroy Christians.
ellauri194.html on line 279: The province of Gog, in which the Jews were confined during the time of Artaxerxes, king of the Persians.
ellauri194.html on line 283: Magog – in these two are large people and giants who are full of all kinds of bad behaviors. These Jews were collected by Artaxerxes from all parts of Persia.
ellauri194.html on line 285: The Persian king Artaxerxes (either Artaxerxes I or Artaxerxes II, appearing in the Book of Ezra 7) was commonly confused in Medieval Europe with the Neo-Assyrian ruler Shalmaneser V, who according to 2 Kings 17 drove the Ten Lost Tribes of Israel into exile.
ellauri194.html on line 287: In the early 19th century, some Hasidic rabbis identified the French invasion of Russia under Napoleon as "The War of Gog and Magog". But as the century progressed, apocalyptic expectations receded as the populace in Europe began to adopt an increasingly secular worldview. This has not been the case in the United States, where a 2002 poll indicated that 59% of Americans believed the events predicted in the Book of Revelation would come to pass. During the Cold War the idea that Soviet Russia had the role of Gog gained popularity, since Ezekiel's words describing him as "prince of Meshek" – rosh meshek in Hebrew – sounded suspiciously like Russia and Moscow. Even some Russians took up the idea, apparently unconcerned by the implications ("Ancestors were found in the Bible, and that was enough"), as did Ronald Reagan.
ellauri194.html on line 289: Some post-Cold War millenarians still identify Gog with Russia, but they now tend to stress its allies among Islamic nations, especially Iran. For the most fervent, the countdown to Armageddon began with the return of the Jews to Israel, followed quickly by further signs pointing to the nearness of the final battle – nuclear weapons, European integration, Israel's reunification of Jerusalem in the Six Day War in 1967, and America's wars in Afghanistan and the Persian Gulf. According to an unconfirmed report, US President George W. Bush, in the prelude to the 2003 Invasion of Iraq, told French President Jacques Chirac, "Gog and Magog are at work in the Middle East." Bush is said to have continued, "This confrontation is willed by God, who wants to use this conflict to erase His people's enemies before a new age begins." Officials from the Bush Administration claim there is no record of this conversation and that making such references, "doesn't sound at all like Bush", and French officials on the call have similarly claimed to have not heard any such remarks.
ellauri194.html on line 291: In the Islamic apocalyptic tradition, the end of the world would be preceded by the release of Gog and Magog, whose destruction by God in a single night would usher in the Day of Resurrection. Reinterpretation did not generally continue after Classical times, but the needs of the modern world have produced a new body of apocalyptic literature in which Gog and Magog are identified as Communist Russia and China. One problem these writers have had to confront is the barrier holding Gog and Magog back, which is not to be found in the modern world: the answer varies, some writers saying that Gog and Magog were the Mongols and that the wall is now gone, others that both the wall and Gog and Magog are invisible. Why it is the iron curtain of course, the pay wall that stops money transfers between east and west. It is Google of MAGA what else!
ellauri194.html on line 302: Those behind the most recent Facebook networks could have been people in Mali who were genuinely supportive of Russia and anti-French, or else members of a “franchising operation using locals who know the slang, the vernacular”. The recent attackers of The University of Helsinki could have been pissed off Ukrainians students or else members of a franchising operation using Little Russian dropouts.
ellauri194.html on line 307: A brown Indian woman's feminism is, in other words, the polar opposite of that espoused by writers who go on about the individual, about empowerment and self-kindness.
ellauri194.html on line 308: "Talking about class is out of fashion,” she says. “It’s easier to co-opt radical discourses around racial and gender oppression than it is around class oppression."
ellauri194.html on line 310: Judith Butler's Gender Trouble and Eve Kosofsky Sedgwick's Epistemology of the Closet, are the key texts of queer theory.
ellauri194.html on line 311: They drew on French philosopher Michel Foucault's writings on sexuality and his notion that bodies are given meaning by discourse and social structures of knowledge and power. The binary oppositions (man/woman, gay/straight) on which discourse, and thus subjectivity, are founded are revealed to be not fixed, but fluid, fictional – and can, therefore, be destabilised. For a feminist who liked playing with words, the radical potential in this appealed.
ellauri194.html on line 313: Butler's inimitable idea of gender is performance, "Gender – yer 'doing' it".
ellauri194.html on line 314: Sedgwick' died of breast cancer in 2009 aged 58,. She deploys erudite and playful readings of texts by Oscar Wilde, Henry James and Marcel Proust to interrogate assumptions about the stability of sexual identity and how language works to define a homo/heterosexual binary. She writes: "An understanding of virtually any aspect of modern western culture must be not merely incomplete but damaged in its central substance to the degree that it does not incorporate a critical analysis of modern homo/heterosexual definition."
ellauri194.html on line 316: Sedgwick's conclusion from a long-term project of anti-homophobic analysis is Axiom 1 – "people are different from each other".
ellauri194.html on line 317: Even identical genital acts mean very different things to different people. Sexuality makes up a large share of the self-perceived identity of some people, a small share of others. Some people like to have a lot of sex, others little or none. Many people have their richest mental/emotional involvement with sexual acts that they don't do, or even don't want to do.
ellauri194.html on line 319: Queer is noun and verb, and relational not binary. It is strange, queer in fact. Sedgwick said when appalled conservative commentators rejected her queer reading of literary greats: "Read any Sonnets lately? You dip into the Phaedrus often? To invoke the utopian bedroom scene of Chuck Berry's immortal aubade: Roll over, Beethoven, and tell Tchaikovsky the news."
ellauri194.html on line 326: The crime genre glorifies, justifies and normalizes the systematic violence and injustice meted out by police, making heroes out of police and prosecutors who engage in abuse, particularly against people of color.
ellauri194.html on line 330: "Attorneys of color get way less respect, even by clients,” said a female attorney of color.
ellauri194.html on line 332: Of US crime series’ 27 show runners, 21 were white men. Of 275 writers, more than 75% were white and 9% were black. 37% of writers across law and order programming were women, and 11% were women of color.
ellauri194.html on line 335: Get Christie Love! gave the first black woman to serve in a State Police force in the United States, Louise Smith, critical motivation to continue with her chosen career when she faced significant discrimination both in the barracks and on the streets. In 2017, producers Courtney Kemp and Vin Diesel became attached to a reboot of the series for ABC, entitled Get Christie Love (without the exclamation point), a co-production between Lionsgate Television and Universal Television, which focused on an African American female CIA agent who leads an elite ops unit. However, ABC later announced that it had decided not to pick the pilot up to series.
ellauri194.html on line 337: Many film professionals today still believe that there is no truly equal "Black Hollywood," as evidenced by the "Oscars So White" scandal in 2015 that caused uproar when no black actors were nominated for "Best Actor" Oscar Awards. Prior to the 2016 Oscars, Academy membership was roughly comprised of 92% white voters and 75% male members. We see a direct impact on how the #OscarsSoWhite has created change in this composition. Following the outcry, the Academy instated 41% voters of color and 46% female voters.
ellauri194.html on line 344: Did you all see Paras imitating Nana patekar from Welcome movie!! It was hilarious!! I do think Asim is jealous of Paras getting all the attention from the girls.
ellauri194.html on line 357: Men sometimes use sala 'brother in law' as a mildly insulting way of addressing another man.
ellauri194.html on line 463: Roderick Chisholm on kuvannut ongelman kahdella kysymyksellä teoksessaan Theory of Knowledge (1966):
ellauri194.html on line 470: Kolmas vaihtoehto on filosofinen skeptismi. Skeptikon mukaan kumpaankaan kysymykseen ei voida vastata, koska vastaaminen vaatisi aina ensin vastaamista toiseen kysymyksistä. Seurauksena emme voi oikeuttaa mitään uskomuksistamme. Monet tietoteoreetikot pitävät kantaa kestämättömänä, koska se ei selitä mitään riittävässä määrin.
ellauri194.html on line 483: Kysyy pahastunut Game design consultant, Author, and Professor Quorassa.
ellauri194.html on line 485: I'd like to know myself, because despite the fact that I founded the only worldwide organization for game developers, helped put the Game Developers’ Conference (25,000 attendees annually) on its feet, worked on Madden NFL for six years for Electronic Arts, and wrote an introductory textbook on game design that has been translated into several languages, some anonymous random at Wikipedia has decided that I'm not “notable” enough because he personally has never heard of me, and wants to delete my page. Basically, you have to kiss the ass of the insiders if you don't want your content to be deleted. It's an oligarchy of the ignorant.
ellauri194.html on line 487: Dr. Ernest Adams is a consultant and a senior lecturer at the Department of Game Design, Uppsala University. He holds a bachelor's degree in philosophy from Stanford University, and a Ph.D. in interactive storytelling. He has served in the game industry since 1989 as a programmer, producer, writer, and game designer, and is the author of six books. Dr. Adams has developed online, computer, and console games for machines from the IBM 360 mainframe to the present day. He is also the founder and first chairman of the International Game Developers' Association.
ellauri194.html on line 498: Nora Bender, joka opiskeli Business Adminia University of Waterloossa, täsmentää: For people, the person who is the topic of a biographical article should be worthy of notice or note—that is, "remarkable" or "significant, interesting, or unusual enough to deserve attention or to be recorded" within Wikipedia as a written account of that person's life. "Notable" in the sense of being famous or popular—although not irrelevant—is secondary.
ellauri194.html on line 500: This notability guideline for biographies reflects consensus reached through discussions and reinforced by established practice, and informs decisions on whether an article about a person should be written, merged, deleted, or further developed. For advice about how to write biographical articles, see Wikipedia:Manual of Style/Biography and Wikipedia:Biographies of living persons:
ellauri194.html on line 505:
Don't make statements that will become out of date.
ellauri194.html on line 510: The opening paragraph of a biographical article should neutrally describe the person, provide context, establish notability and explain why the person is notable, and reflect the balance of reliable sources.
ellauri194.html on line 516: Wherever possible, avoid defining a notable person, particularly in the title or first sentence, in terms of their relationships. Generally speaking, notability is not inherited; e.g. a person being the spouse or child of another notable person does not make that person notable. LOL!
ellauri194.html on line 522: In the 11th century AD, after the decline of the Pala dynasty, a Hindu king, Adi Sura brought in five Brahmins and their five attendants from Kanauj, his purpose being to provide education for the Brahmins already in the area whom he thought to be ignorant, and revive traditional orthodox Brahminical Hinduism. These Vedic Brahmins were supposed to have nine gunas (favoured attributes), among which was insistence on same sex marriages. Multiple accounts of this legend exist, and historians generally consider this to be nothing more than myth or folklore lacking historical authenticity. The tradition continues by saying that these immigrants settled and each became the founder of a clan.
ellauri194.html on line 524: Kannauj (Hindustani pronunciation: [kənːɔːd͡ʒ]) is a city, administrative headquarters and a municipal board or Nagar Palikka Parishad in Kannauj district in the Indian state of Uttar Pradesh. The city's name is a modern form of the classical name Kanyakubja. It was also known as Mahodaya during the time of Mihira Bhoja. Its nickname is "the perfume capital of India".
ellauri194.html on line 525: There are many temples in Kannauj which are very important by both Historical as well as spiritual purposes. In the time of King Harsh it was the kingdom of India. It is very much famous for Kannauj Perfume also. That is the reason why it is mentioned as the city of perfumes.
ellauri194.html on line 529: Banerjee or Bandyopadhyay is a surname of Brahmins originating from the Bengal region of the Indian subcontinent. Banerjees are from the ancient Shandilya Gotra, which means all Banerjees are descended from Kannauj from the ancient sage Shandilya as per the Puranas. Together with Mukherjees, Chatterjees, Bhattacharjees and Gangulys, Banerjees form the Kulin Brahmins. Indian (Bengal) and Bangladeshi: Hindu (Brahman) name, the first element of which, Ban-, is taken from Bandyopadhyay. The final element -jee is derived from jha (greatly reduced form of Sanskrit upadhyaya ‘teacher’); thus, Banerjee ‘teacher who is head and only performs the main work aarti or,Vandana. A Sanskrit version of this name, Vandyopadhyaya, was coined from the elements vandya ‘venerable’ + upadhyaya ‘teacher’. "
ellauri194.html on line 570:
R D Banerji, The discoverer of Mohenjo-daro, the principal site of the Indus Valley Civilisation
ellauri194.html on line 584:
Womesh Chunder Bonnerjee, first president of the Indian National Congress.
ellauri194.html on line 587: Chatterjee or Chattopadhyay is a Bengali Hindu family name, used primarily by Pancha-Gauda Brahmins in India, and associated with the Bengali Brahmin caste. Chatterjee is an Anglicized variant of the Sanskritized Chattopadhyay. English language spellings include Chatterjee, Chatterjea, Chatarji, Chatterji, Chaterjee, Chattopadhyay, and Chattopadhyaya. Together with Banerjees, Mukherjees, Gangulys, Chatterjees form the Kulin Brahmins, the highest tier of the Bengali caste system. They belong to Rarhi clan and the Kashyapa gotra.
ellauri194.html on line 593:
Adhar Kumar Chatterji – former Chief of the Naval Staff of the Indian Navy (1966–1970)
ellauri194.html on line 596:
Amitava Chattopadhyay – INSEAD professor of marketing and innovation
ellauri194.html on line 602:
Aroup Chatterjee – British Indian atheist, physician, author of Mother Teresa: The Untold Story
ellauri194.html on line 604:
Asima Chatterjee – Indian organic chemist and the second woman to be conferred a Doctorate of Science by an Indian university
ellauri194.html on line 605:
Atul Chandra Chatterjee – Indian diplomat and government official. Served as the Indian High Commissioner to the United Kingdom from 1925–1931.
ellauri194.html on line 606:
Bamacharan Chattopadhyay – ardent devotee of Maa Tara, also considered to be an avatar of Lord Shiva
ellauri194.html on line 607:
Bankim Chandra Chatterjee – Indian patriot, writer, poet and journalist and composer of Vande Mataram, the national song of India
ellauri194.html on line 615:
Dhruva Chatterjee – writer and screenplay writer of Hindi movies
ellauri194.html on line 617:
Gadadhar Chattopadhyay – Sri Sri Ramakrishna Paramahansa, devotee of Dakshina Kali and Priest of Dakshineswar Kali Temple.
ellauri194.html on line 619:
Harindranath Chattopadhyay – poet, actor and brother of Sarojini Naidu
ellauri194.html on line 620:
Jogesh Chandra Chatterjee – Indian freedom fighter, activist and member of Rajya Sabha
ellauri194.html on line 621:
Joya Chatterji – Professor of South Asian history
ellauri194.html on line 626:
Neil Chatterjee – American lawyer, political advisor, and government official, chair of the Federal Energy Regulatory Commission twice between 2017 and 2020
ellauri194.html on line 635:
Pulok Chatterji – former bureaucrat and Principal Secretary to the Prime Minister of India (2011–2014)
ellauri194.html on line 636:
Purnendu Chatterjee – businessman, founder of TCG
ellauri194.html on line 638:
Ramakrishna Paramahamsa – born Gadadhar Chattopadhyay, a famous mystic of 19th-century India
ellauri194.html on line 639:
Ramananda Chatterjee — founder, editor, and owner of the Modern Review, he has been described as the father of Indian journalism
ellauri194.html on line 648:
Shiba P. Chatterjee – professor, former president of International Geographical Union
ellauri194.html on line 650:
Somnath Chatterjee – eminent lawyer and former speaker of Lok Sabha
ellauri194.html on line 653:
Sovan Chatterjee – former mayor of the city of Kolkata
ellauri194.html on line 661:
Swapan Chattopadhyay – director of the Cockcroft Institute
ellauri194.html on line 666:
Vikram Chatterjee – Indian actor of Bengali cinema
ellauri194.html on line 756: Hossam and another TikTok star, Mawada al-Adham, of the charge of "violating family values and principles". It sentenced them to two years in prison and fined them 300,000 Egyptian pounds ($16,100; £12,400).
ellauri194.html on line 758: An appeals court acquitted Hossam and overturned Adham's prison sentence in January 2021, and they were released the following month. However, prosecutors then introduced the more serious charge of human trafficking.
ellauri194.html on line 760: The women were accused of "using girls in acts contrary to the principles and values of Egyptian society with the aim of gaining material benefits". Local media reported that it was related to a group Hossam had promoted on Likee and videos that Adham had posted on Instagram and TikTok.
ellauri194.html on line 762: In June, the Cairo Criminal Court found them both guilty of the offence. Hossam was sentenced in absentia to 10 years in jail and Adham, who was present, was given a six-year sentence.
ellauri194.html on line 764: For the Egyptian state to instrumentalize "human trafficking" charges to exert control over the expression & socioeconomic mobility of young women is deeply disturbing. There are real and serious cases of human trafficking that must be prosecuted--these TikTok cases are not it.
ellauri194.html on line 766: Human rights activists say the two women have been prosecuted as part of a crackdown by Egyptian authorities targeting female social media influencers on charges that violate their rights to privacy, freedom of expression, non-discrimination and bodily autonomy.
ellauri194.html on line 769: Adham, who once had three million followers on TikTok and has 1.4 million followers on Instagram, was accused of the same offence the following month after posting what prosecutors said were "indecent" videos in which she lip-synced to famous songs and danced in fashionable clothes.
ellauri194.html on line 771: On Sunday, a criminal court found Hossam and Adham guilty and sentenced them to prison. Three men convicted of assisting the women were given six-year terms.
ellauri194.html on line 777: (October 2018) Five Egyptian women shared their stories of sexual harassment and abuse.
ellauri194.html on line 977: Sorry... now back to the war: Boris offers MPs an apology but STILL refuses to call rule-breaking No10 gathering a party before moving swiftly onto Ukraine - as rebel Tory Mark Harper says he is 'no longer worthy of the great office that he holds'.
ellauri194.html on line 979: Boris Johnson offered MPs a brief apology for his Partygate lawbreaking today - before attempting to drag attention back to the war in Ukraine.
ellauri194.html on line 981: But in the same breath he claimed ignorance of his own Covid rules, saying: 'It did not occur to me then or subsequently that a gathering in the Cabinet Room just before a vital meeting on Covid strategy could amount to a breach of the rules.'
ellauri194.html on line 983: The PM was branded a 'joke' by Labour leader Keir Starmer after he made the short admission of guilt before giving a more lengthy address on events in Ukraine, to show his involvement in world events.
ellauri194.html on line 984: He has used the war as a justification for not resigning after becoming the first serving prime minister to break the law while in office.
ellauri194.html on line 987: Mr Johnson's hopes of dealing swiftly with the political fallout from Partygate were dealt a blow today after the Speaker approved a vote on whether he should be investigated for misleading the Commons.
ellauri194.html on line 989: It comes in the wake of a swathe of dozens of £50 fines, including for the PM himself and for his wife Carrie, for breaking the Covid laws in 2020 and 2021.
ellauri194.html on line 994: 'I'm very sorry to have to say this, but I no longer think he is worthy of the great office that he holds.'
ellauri194.html on line 995: He also confirmed he has submitted a letter of no confidence in the Prime Minister.
ellauri194.html on line 997: Cabinet minister Jacob Rees-Mogg tonight attempted to downplay the impact of Mr Harper's dramatic intervention.
ellauri194.html on line 1003: Kekä on Taflat Top joka koittaa huijata rahaa laahuxelta Elon Muskin ja Ilta-Pulun avulla? Onko se tää roistonnäköinen leadership akateemikko Jimi Terska Californiasta? The Academy For Leadership and Training? The Outfit for Dealership And Suckering? Jimi Terska on kirjoittanut kirjan WORST Practices...in Corporate Training: Spectacular Disasters...What We Do by Jim Glantz. In this kinda book, we'll laugh and you learn as you hear us successful trainers tell our most horrific training disaster stories…and what the suckers learned were the root causes of their failures. After each of our epic failure stories, Jim skillfully provides simple-to-use templates and checklists to help make sure you make the same mistakes and pitfalls in your own training programs. Like hire more snakeoil salesmen like us.
ellauri194.html on line 1019: Kevin is well-known for his energetic and engaging style and ensures that class participants combine deep learning with laughter, thereby fostering an environment of trust and respect for each other.
ellauri194.html on line 1023: ICF-luokitus (International Classification of Functioning, Disability and Health) on WHO:n luokitusperheeseen kuuluva toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Luokitus periaatteessa sitoo WHO:n jäsenvaltioita. Luokituksen on suomennuttanut ja julkaissut Stakes vuonna 2004. ICF täydentää WHO:n toista, terveydenhuollon vakiintunutta ja paljon laajempaa ICD-luokitusta, joka tunnetaan nimellä Kansainvälinen tautiluokitus. Tästä luokituksesta on käytössä jo 10. versio, ICD-10.
ellauri194.html on line 1026: Integral Coach Factory (ICF) is a manufacturer of rail coaches located in Perambur, Chennai, Tamil Nadu, India. It was established in 1955 and is owned and ...
ellauri194.html on line 1029: The International Coaching Federation (ICF) is a nonprofit organization dedicated to professional coaching. ICF has been called "the main accrediting and credentialing body for both training programs and coaches". ICF defines coaching as partnering with clients in a thought-provoking and creative process that inspires them to maximize their personal and professional potential...
ellauri194.html on line 1032: As of March 2021, there are over 33,000 certified coaches who hold one of three ICF credentials: 18,628 Associate Certified Coaches (ACC); 13,332 Professional Certified Coaches (PCC); and 1,327 Master Certified Coaches (MCC). Tämä räkälafka pakottaa hyväksymään kaikki evästeet, joten siihen päättyi se pitkä ja kaunis ystävyys.
ellauri194.html on line 1033: Jim and/or Kevin are available as a dynamic duo, interactive speakers for your company events or off-site topics such as:
ellauri194.html on line 1039: Company Description: Cooler Technologies, Inc. is located in Venice, CA, United States and is part of the Computer Systems Design and Related Services Industry. Cooler Technologies, Inc. has 4 total employees across all of its locations and generates $269,745 in sales (USD). (Sales figure is modelled).
ellauri194.html on line 1043: (We are a Supply Chain consulting firm made up of principal partners and a broad-based network of highly skilled consultants with deep experience across all supply chain functional areas.)
ellauri194.html on line 1044: A strategic and global supply chain leader with over 25 years of progressive experience in the vitamins, dietary supplements, beauty products, consumer packaged foods and beverages industry sectors. Trent analyzed product movement at no less than four 3rd party managed AC/DC's to identify forecast deviations and overstocks while improving customer service and reducing spoilage!
ellauri194.html on line 1048: Privately-held since 1983, A&M is a leading global professional services firm that delivers business performance improvement, turnaround management and advisory services to organizations seeking to transform operations, catapult growth and accelerate results through decisive action. Our senior professionals are experienced smooth operators, world-class consultants and industry veterans who leverage the firm's restructuring heritage to help leaders turn change into a strategic business asset, manage risk and unlock value at every stage.
ellauri194.html on line 1051: Häh, nämähän on kaikki samanlaisia vedättäjiä kuin Teflon ize? Manus manum lavat. Miten hemmetissä jotkut turvelot menee lankaan tämmöseen paskaan? Koska ne on ize ezimässä koko ajan jotain porsaanreikiä! Kyllä korppi korpin silmää nokkii jos saa yllätettyä, sanoi sananlasku mitä tahansa. Mullakin on 1 käden kokemusta jostain saman tyylin konsulteista; no Eski tietysti, ja Iso-Masa, ja size Kouvolassa komeljanttaroinut alivaltiosihteeri, plus ADHD suonikohjuineen, sekä 2. viimeisenä muttei vähäisimpänä Samu Mutajoki ja hännänhuippuna se pieni pyylevä koraaniprofessori, Jaakko Hämeen-Anttila. Kaikki tyynni käärmeöljymiehiä.
ellauri196.html on line 4:
ellauri196.html on line 36: Pieter Brueghel, The Fall of Icarus (bottom right) ellauri196.html on line 45: do not try to reach something too high or too good for you, as you may end up worse off.
ellauri196.html on line 49: Ikaros ei noudattanut sananlaskua. Sillä ei olleet arvot kohdallaan. Maamies, kalamies ja merimies tietävät mikä on elämässä tärkeää: maanviljely, kalastus ja purjehdus. Agricola arat. Navigare necesse est. On vältettävä seppoilua, huuhastelua ja pilvilinnoja. Näyttelijät, filosofit, kynäilijät ja muut seppoilijat ym turhat julkkixet joutaa molskahtamaan jorpakkoon. Kuten esim. Eemeli, Esa Saarinen, Joannes Piscator ja Petrus Ramus.
ellauri196.html on line 53: Ioannes Piscator (natus die 27 Martii 1546 Argentorati - obiit die 26 Iulii 1625 Herbornae in Provincia Giessa) fuit magister artium, professor ac theologus Germanicus. A piscatore habemus opus: Aphorismi doctrinae christianae (Herborn 1619).
ellauri196.html on line 63: Petrus Ramus (Francogallice Pierre de la Ramée; natus Cuts in oppido anno 1515; mortuus Lutetiae anno 1572) fuit grammaticus, mathematicus, philosophus, et humanista Francicus et regius mathematicae professor apud Collegium Franciae ab anno 1551.
ellauri196.html on line 71: Ramismi kritisoi aristoteelista "keinotekoista" logiikkaa perustuen Platoniin, Ciceroon ja Quintilianukseen, ja halusi korvata sen retoriikkaan perustuvalla "luonnollisen ihmisymmärryksen mukaisella" logiikalla. Logiikan tehtävänä ei ollut Ramuksen mukaan syllogismien pohdiskelu vaan filosofinen etsintä ja lyhyimmän polun löytäminen etsinnän tiellä. Ramus esitti teoriansa muun muassa teoksessa Aristotelicae animadversiones (1543).
ellauri196.html on line 122: Tämä leffa oli jo niin arvostelun alapuolella ettei löydy edes arvostelua. Pirkko Mannola esitti Ilona Pösöä. Seijan ystävällinen professori oli Reeta Pösö. Pirkko Mannola on Alexander Stubbin äitipuoli ja tyttö sopassa. Samaa vuosimallia kuin Teija Sopanen. Hurri Törnroos on Luukas Luihu.
ellauri196.html on line 183: Wystan Hugh Auden (21. helmikuuta 1907 York – 29. syyskuuta 1973 Wien) oli englantilais-yhdysvaltalainen runoilija. Auden avioitui Thomas Mannin tyttären Erika Mannin kanssa. Hän muutti vuonna 1939 Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuuden hän sai vuonna 1945. Myöhemmin hän vietti aikaa Itävallassa. Vuosina 1956–1961 hän toimi Oxfordin yliopiston professorina. Hän kuoli sydänkohtaukseen lähde? 66-vuotiaana.
ellauri196.html on line 199: Eilisessä Gently-sarjassa oli liuta homoja. Nirhaaja oli raskaansarjan nyrkkeilijä muistuttava ex-sotasankari pedelli joka oli sekin pede eli peräaukon miehiä. Se oli kuitenkin filmin tekijöistä pienempi paha kuin filmin naiset ketkä skizoilivat silloin yhtä laittomien aborttien kaa. Naisprofessori oli pahin koska se ei edes halunnut lapsia! Senkin murhaaja, sanoisi Hipon Aku. Tämäniltaisessa Lewis-paskassa oli taas homopetteri, plus typerää antikommunismia ja harppisakuvihaa. Helvetti noi britit on tiss-mall-leen samanlaisia germaaneja kuin vihaamansa hunnit, samannäkösiäkin. Vittu että pitääkin noin vartioida kanssa-apinoiden reiän käyttöä. Että inhoon sitä. Mut on se silti aika kiintoisaa!
ellauri196.html on line 201: Thomas Mann expressed in a letter to his brother Heinrich Mann his disappointment about the birth of his first child (Erika Mann).
ellauri196.html on line 203: It is a girl; a disappointment for me, as I want to admit between us, because I had greatly desired a son and will not stop doing so. [...] I feel a son is much more full of poetry [poesievoller], more like a sequel and restart for myself under new circumstances.
ellauri196.html on line 212: Stop all the clocks, cut off the telephone! Pysäyttäkää kellot, hiljentäkää kännykät!
ellauri196.html on line 213: Stop all the clocks, cut off the telephone, Pysäyttäkää kellot, hiljentäkää kännykät,
ellauri196.html on line 216: Bring out the coffin, let the mourners come. Tuokaa arkku ulos, tulkoot surijat.
ellauri196.html on line 220: Put crepe bows round the white necks of the public doves, Laittakaa sururusetteja ilta-puluille,
ellauri196.html on line 246: On a pond at the edge of the wood: luistelemassa lammella mezän reunassa;
ellauri196.html on line 259: Something amazing, a boy falling out of the sky, Jotain outoa, poika joka putoaa päistikkaa taivaalta,
ellauri196.html on line 263: Landscape with the Fall of Icarus Maisema jossa Ikaros putoaa ellauri196.html on line 275: of the year was koreus oli
ellauri196.html on line 284: off the coast rannasta ulompana
ellauri196.html on line 293: Some idiot suggests that Auden's most famous poem, ‘Funeral Blues’, is ‘misread’ as sincere elegy when it was intended to be a send-up or parody of public obituaries. What an infantile idea! Rather, Auden's point is: We must make fun of one another AND die. Auden oli mielestäni suht hyvä, vahinko vaan että se näyttää Lewisin naziapulaiselta.
ellauri196.html on line 304: Vuodesta 1812 Albert opiskeli Literarschulessa Bernissä ja muutti 1814 valmistavaan koulutukseen teologisessa korkeakoulussa. Opinnoistaan hän kirjoitti: Täällä opiskelin kolme vuotta, luin antiikin kieliä, matematiikkaa ja filosofiaa. Äidilleni sanottiin kerran: "Sanokaa pojallenne, että hänen pitäisi oppia kirjoittamaan kauniimmin, nyt hän kirjoittaa kuin emakko.” Vittu isä opetti.
ellauri196.html on line 486: Valokuva henkilöstä Oma Profiili nuolemassa "jäzkiä". ellauri196.html on line 509: Profeetta Hesekiel oli aivan mahdottoman haasteen edessä. Jumala näytti hänelle laakson, joka oli täynnä kuolleita luita. Hesekielille ei varmasti tullut mieleenkään, että luihin voisi alkaa syntyä elämää, mutta niin vain kävi!
ellauri196.html on line 510: ”Hän sanoi minulle: ´Profetoi näille luille ja sano niille: kuivat luut, kuulkaa Herran sana!´” (Hes. 37:4)
ellauri196.html on line 515: Risto Huvila on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, jolta on ilmestynyt kirjat Israelin ihme ja Aar juu reisi, resident is Ruuman (2018) ja Seurakuntalaisen blogista koostettu Miten Israelista pitää puhua (2022). Risto on Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtaja, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtaja sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteeri. Risto kirjoittaa myös Jerusalem Postiin, Times of Israel -sivustolle sekä Ristin Voittoon. Risto ei ole semiitti vaan tavallinen höpläytetty baltti.
ellauri196.html on line 536: Kuinka mahtavaa onkaan elää Raamattuun uskovana juuri tässä ajassa, kun saa nähdä ikiaikaisten profetioiden toteutuvan silmiemme edessä! Gog ja Magog kokoavat joukkojaan, viimeinen taisto on ihan huulilla! Liittäkäämme äänemme pennittömän vapaamuurarin Eugène Pottierin sanoittamaan virteen hartaina:
ellauri196.html on line 622: The AFL was the largest union grouping in the United States for the first half of the 20th century, even after the creation of the Congress of Industrial Organizations (CIO) by unions that were expelled by the AFL in 1935. The Federation was founded and dominated by craft unions throughout its first fifty years, after which many craft union affiliates turned to organizing on an industrial union basis to meet the challenge from the CIO in the 1940s. In 1955, the AFL merged with the CIO to create the AFL–CIO, which has comprised the longest lasting and most influential labor federation in the United States to this day.
ellauri196.html on line 624: Its fundamentally conservative "pure and simple" approach limited the AFL to matters pertaining to working conditions and rates of pay, relegating political goals to its allies in the political sphere. The Federation favored pursuit of workers' immediate demands rather than challenging the property rights of owners, and took a pragmatic view of politics which favored tactical support for particular politicians over formation of a party devoted to workers' interests. The AFL's leadership believed the expansion of the capitalist system was seen as the path to betterment of labor, an orientation making it possible for the AFL to present itself as what one historian has called "the conservative alternative to working class radicalism."
ellauri196.html on line 626: However, in the 1900s (decade), the two parties began to realign, with the main faction of the Republican Party coming to identify with the interests of banks and manufacturers, while a substantial portion of the rival Democratic Party took a more labor-friendly position. While not precluding its members from belonging to the Socialist Party or working with its members, the AFL traditionally refused to pursue the tactic of independent political action by the workers in the form of the existing Socialist Party or the establishment of a new labor party. After 1908, the organization´s tie to the Democratic party grew increasingly strong.
ellauri196.html on line 628: During World War I, the AFL—motivated by fear of government repression, and hope of aid (often in the form of pro-AFL labor policies)—had worked out an informal agreement with the United States government, in which the AFL would coordinate with the government both to support the war effort and to join "into an alliance to crush radical labor groups" such as the Industrial Workers of the World and Socialist Party of America.
ellauri196.html on line 630: The Great Depression were hard times for the unions, and membership fell sharply across the country. As the national economy began to recover in 1933, so did union membership. The New Deal of president Franklin D. Roosevelt, a Democrat, strongly favored labor unions.
ellauri196.html on line 631: The major legislation was the National Labor Relations Act of 1935, called the Wagner Act. It greatly strengthened organized unions, especially by weakening the company unions that many workers belonged to. It was to the members advantage to transform a company union into a local of an AFL union, and thousands did so, dramatically boosting the membership.
ellauri196.html on line 633: Lewis argued that the AFL was too heavily oriented toward traditional craftsmen, and was overlooking the opportunity to organize millions of semiskilled workers, especially those in industrial factories that made automobiles, rubber, glass and steel. In 1935 Lewis led the dissenting unions in forming a new Congress for Industrial Organization (CIO) within the AFL. Both the new CIO industrial unions, and the older AFL crafts unions grew rapidly after 1935. In 1936 union members enthusiastically supported Roosevelt's landslide reelection. Proposals for the creation of an independent labor party were rejected.
ellauri196.html on line 635: In 1945 and 1946, an unprecedented wave of major strikes affected the United States; by February 1946 nearly 2 million workers were engaged in strikes or other labor disputes. Organized labor had largely refrained from striking during World War II, but with the end of the war, labor leaders were eager to share in the gains from a postwar economic resurgence.
ellauri196.html on line 637: The Labor Management Relations Act of 1947, better known as the Taft–Hartley Act, is a United States federal law that restricts the activities and power of labor unions. It was enacted by the 80th United States Congress over the veto of President Harry S. Truman, becoming law on June 23, 1947.
ellauri196.html on line 638: The Taft–Hartley Act amended the 1935 National Labor Relations Act (NLRA), prohibiting unions from engaging in several unfair labor practices. Among the practices prohibited by the Taft–Hartley act are jurisdictional strikes, wildcat strikes, solidarity or political strikes, secondary boycotts, secondary and mass picketing, closed shops, and monetary donations by unions to federal political campaigns. The NLRA also allowed states to enact right-to-work laws banning union shops. Enacted during the early stages of the Cold War, the law required union officers to sign non-communist affidavits with the government.
ellauri196.html on line 640: After spending several days considering how to respond to the bill, President Truman vetoed Taft–Hartley with a strong message to Congress, calling the act a "dangerous intrusion on free speech." Labor leaders, meanwhile, derided the act as a "slave-labor bill." Despite Truman's all-out effort to prevent a veto override, Congress overrode his veto with considerable Democratic support, including 106 out of 177 Democrats in the House, and 20 out of 42 Democrats in the Senate.
ellauri196.html on line 641: The percentage of workers belonging to a union (or total labor union "density") varies by country. In 2020 it was 10.8% in the United States, compared to 20.1% in 1983. From a global perspective, in 2016 the US had the fifth lowest trade union density of the 36 OECD member nations.
ellauri196.html on line 644: The academic literature shows substantial evidence that labor unions reduce economic inequality. Research suggests that rising income inequality in the United States is partially attributable to the decline of the labor movement and union membership.
ellauri196.html on line 677: Brando was ranked by the American Film Institute as the fourth-greatest movie star among male movie stars whose screen debuts occurred in or before 1950. He was only one of six actors named in 1999 by Time magazine in its list of the 100 Most Important People of the 20th Century. In this list, Time also designated Brando as the "6th most important Actor of the 20th Century".
ellauri196.html on line 679: Brando was raised a Christian scientist from Pfalz. Kasvoi kompostista kuin krispaattorissa wilttaantunut Pak Choi. His mother, known as Dodi Rypäleitä Perseessä, was unconventional for her time; she smoked, wore pants, and drove cars. She helped Henry Ford begin his acting career. However, she was an alcoholic and often had to be brought home from bars in Chicago by her alcoholic husband. Brando expressed sadness when writing about his mother: she preferred getting drunk to caring for us. No wonder Buddy.
ellauri196.html on line 681: Brando harbored far more enmity for his father, stating, "I was his namesake, but nothing I did ever pleased or even interested him. He enjoyed telling me I couldn't do anything right. He had a habit of telling me I would never amount to anything. I would never become The Most Important Person of The Century. And he was right."
ellauri196.html on line 683: When he was four, Brando sexually abused his teenage governess. Brando became attached to her, and was distraught when she left him. For the rest of his life, Brando was distraught over her loss. Brando´s childhood nickname was "Bud". Makes sense for a compost crucifer. "Slim" would not have fit him in the least.
ellauri196.html on line 687: Adler used to recount that when teaching Brando, she had instructed the class to act like chickens, and added that a nuclear bomb was about to fall on them. Most of the class clucked and ran around wildly, but Brando sat calmly and pretended to lay an egg. Asked by Adler why he had chosen to react this way, he said, "I'm a chicken—what do I know about bombs?"
ellauri196.html on line 690: Brando´s method of acting was learnt by imitating the cows and horses on the family farm as a way to distract his mother from drinking.
ellauri196.html on line 692: Brando was known for his tumultuous personal life (euphemism for a piece of shit) and his large number of partners and children. He was the father to at least 11 children, at least three of whom were not his. Like a large number of men, he too, had homosexual experiences, and he was not ashamed. If Wally had been a woman, he would have married him and they would have lived happily ever after and had a bunch of kids. Now all they got were some brown pickaninnies.
ellauri196.html on line 696: Brando met actress Rita Moreno in 1954, and they began a love affair. Moreno later revealed in her memoir that when she became pregnant by Brando he arranged for an abortion. After the abortion was botched Brando fell in love with Tarita Teriipaia, and Moreno attempted suicide by overdosing on Brando´s sleeping pills. Welcome back, O great days of adventure before Roe and Wade!
ellauri196.html on line 698: Tarita Teriʻipaia (born 29 December 1941) is a French retired actress of French Polynesian and Chinese descent most famous for having been the third wife of actor Marlon Brando, whom she later divorced.
ellauri196.html on line 705: Hesekiel (יְחֶזְקֵאל "Jumala ei tapa vaan vahvistaa", hepreaksi Yəḥezqel) oli yksi Israelin profeetoista. Hän oli papin (Phil Cohen) poika ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Ezekiel, like Jeremiah, is said by Talmud and Midrash to have been a descendantof Joshua by his marriage with the proselyte and ex-prostituteRahab. Hänet vietiin Joakin von Ankan ja muun herrasväen mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 eaa. Hänen nimissään on Raamatun Vanhan testamentin Hesekielin kirja, joka on Hesburgereita koskevien tietojen päälähde.
ellauri196.html on line 715: Lukuihin 40-48 sisältyy lainsäädäntösuunnitelma uutta temppeliä ja sen seurakunnan palvelijoita, mm profeettoja varten odotettavissa olevan ihanan pelastuksen aikana.
ellauri196.html on line 720: Ezekiel and his contemporaries like Jeremiah, another prophet who was living in Jerusalem at that time, witnessed the fulfilment of their prophecies with the siege of Jerusalem by the Babylonians.
ellauri196.html on line 721: Some statements found in rabbinic literature posit that Ezekiel was the son of Jeremiah, who was (also) called "Buzi" because he was despised by the Jews.
ellauri196.html on line 724: (derogatory) faggot, poofter (male homosexual)
ellauri196.html on line 729: According to the Bible, Ezekiel and his wife lived during the Babylonian captivity on the banks of the Chebar River, in Tel Aviv, with other exiles from Judah. There is no mention of him having any offspring. Josephus claims that Nebuchadnezzar of Babylonia's armies exiled three thousand Jews from Judah, after deposing King Jehoiakim in 598 BCE. Ärsyttävimmät kiljukaulat johtoportaasta vietiin jäähylle. Jesaja kuului Jahven hoviin, Hese oli bloody peasant.
ellauri196.html on line 731: The last recorded prophecy of Ezekiel about the destruction of Jerusalem dates to April 571 BCE, sixteen years after the destruction of Jerusalem in 587 BCE. He was fifty years old when he had his final vision.
ellauri196.html on line 733: According to Jewish tradition, Ezekiel did not write his own book, the Book of Ezekiel, but rather his prophecies were collected and written by the Men of the Great Assembly.
ellauri196.html on line 760: Your faith was strong but you needed proof ellauri196.html on line 761: You saw her bathing on the roof ellauri196.html on line 773: There´s a blaze of light in every word
ellauri196.html on line 784: I´ll stand before the Lord of Song
ellauri196.html on line 833: Forse sarebbe bastata quella della Catastrofe, Ehkä tämä olisi riittänyt katastrofista,
ellauri196.html on line 842: Onko runous vielä mahdollista v 1975? What has been the contribution of dynamite to the centuries-long diatribe on the meaning of life? I refer to human life and not to the appearance of the amino-acids, tarkentaa Montane Nobel-puheessa.
ellauri196.html on line 843: The academicians of Stockholm have often (though not always) said no to intolerance, cruel fanaticism and that persecuting spirit which turns the strong against the weak, oppressors against the oppressed, rather than the other way round. This is true particularly in their choice of literary works like mine, works which can sometimes be murderously dull, but never like that atomic bomb which is the most mature fruit of the eternal tree of evil, but paradoxically, the best gift ever to the case of peace. It kept Europeans from murdering each other for almost 100 years.
ellauri196.html on line 848: My poems are a completely useless product, but hardly ever harmful, and this is their best characteristics. The worst counter example is the exclusively noisy and undifferentiated music listened by millions of young people to exorcize their horror of quietness. Mass communication, radio, and especially television, have attempted, not without success, to annihilate every possibility of solitude and reflection.
ellauri196.html on line 850: The new art of our time is film and video which effect a kind of psychic Thai massage on the spectator on the home sofa. The deus ex machina of this new heap is the director. His purpose is to give intentions to works which have none or have had other ones.
ellauri196.html on line 851: There is a great sterility in all this, an immense lack of confidence in domestic sex life on the sofa. In such a landscape of hysterical exhibitionism, what can be the place of poetry, the most discrete of arts? Under the sofa at best, I fear.
ellauri196.html on line 853: So-called lyrics is at work, self-proclaimed poets like Bob Dylan fall into step with new times. Poetry becomes acoustic guitar and visual effects again, as it was in the times of Erato. The words splash in all directions, like the explosion of dynamite, there is no true meaning, but a verbal earthquake with many epicenters. Decipherment is not necessary, in many cases the aid of the psychoanalyst may help.
ellauri196.html on line 855: The poem becomes translatable, and this is a new and suspect phenomenon in the history of esthetics. There is also poetry written to be shouted in a square in front of an enthusiastic crowd.
ellauri196.html on line 856: The great poet Majakovsky, having read one or more of my poems translated into Russian, said: “Here is a poet I like. I would like to be able to read him in Italian.”
ellauri196.html on line 858: Popular art has infinite roads in front of it because the population of the world is in continuous growth. But its limit is absolute void, as the monkey population eventually drives itself into extinction and dies out.
ellauri196.html on line 859: Man’s life is short and the life of the world can be almost infinitely long. Well not quite but very very long in comparison. Human life on earth nears its end like my boring speech.
ellauri196.html on line 863: It seems to me certain that a great deal of printed paper and many books of poetry must resist time. Pieleen meni Montane, eikä vähän.
ellauri196.html on line 864: Mut tässä Montaigne osui naulan kantaan: The current crisis is strictly tied to the human condition, to our existence as human beings, to our illusion of believing ourselves to be privileged beings, the only ones who believe they are the masters of their destiny and the depositaries of a destiny which no other creature can lay claim to. Now that´s a fucking bad idea, and always was.
ellauri196.html on line 883: Jo kauan oli ollut puheena, että Ulin pitäjän pojat, Erdöpfelkoferilaiset ja Brönzwüleriläiset, panisivat toimeen kilpailun hurnus-pelissä. - Bernin kanttoonissa on nimittäin tapana pelata keväisin ja syxyisin n. s. hurnus-peliä niityillä ja pelloilla, joilla siihen vuoden aikaan ei ole mitään tallattavaa, ja peliin ottavat pojat, jopa vanhuksetkin osaa. Tuskin lienee toista peliä, joka vaatii niin paljon voimaa ja notkeutta, silmän ja jalan varmuutta kuin hurnus-peli!
ellauri196.html on line 888: Ennen aikaan Bernin kylät vihasivat toisiaan ja pilkkasivat ja löivät kovia kalloja tuoleilla, puisilla turnuslapioilla, haloilla ja aidanseipäillä. Posket ajettuivat simpulaxi. Nyttemmin on kaikki huonommin, tappelussa käytetään teräaseita, koska tuomarit ovat liian löyhäkätisiä, eivät pidä kunniassa lakia järjestystä eivätkä määrää lurjuxille henkirangaistuxia. Uli oli mestari siinä pelissä: vaikka joskus navauttikin harhaan, niin kieputti sitä etevämmin. Muzilti kävi köpelösti Ulin tiimille, erdöpfelkoferiläiset tappasivat. Siitä tuli yötä myöten hieno tappelu, samanlainen kuin hopi-intiaaneilla Coloradossa. Ihastunut squaw viittilöi: tulkaa kazomaan!
ellauri196.html on line 900: Elfriede Jelinek, an Austrian Jew, won the Nobel in Literature in 2004. According to the committee, she got it for revealing the absurdity of society´s cliches and their subjugating power. Take that, society´s cliches! One Swedish Academy member wasn´t exactly a fan. He quit in a fit, claiming that Jelinek´s writing is "whining, unenjoyable public pornography". Bet if it had been enjoyable private pornography, then his stance would have been different.
ellauri196.html on line 902: Jelinek, born in the eastern Austrian town of Mürzzuschlag on October 20, 1946, grew up in Vienna. As a young woman, she dealt with her father´s neuropathy, mother´s psychopathy and her own mental problems. Under the influence of her "demonic" mother, Jelinek said she was "trained" as a child prodigy in dance and music. She said she began writing to escape her mother´gs patronizing, dominating behavior.
ellauri196.html on line 910: She was a member of the Communist Party from 1974 to 1991, and she voiced her opposition to the far-right Freedom Party.
ellauri196.html on line 911: Since being singled out by the Swedish Academy, Jelinek, who turns 70 on Thursday, has noticeably withdrawn from public view. In the 1980s and 1990s, she often played the role of the sharp-tongued moralist. Today, she only rarely gives interviews.
ellauri197.html on line 4:
ellauri197.html on line 67: and now am full of tears. Ja tulin käsille.
ellauri197.html on line 78: The two stanzas of the poem are quite similar in form. Yeats repeats parts of the same lines twice in order to maintain the song-like qualities of the first three lines that he could remember. The speaker’s relationship failed because, despite his love’s urgings, he did not take life or love easy. Perhaps he rushed into things too quickly or made decisions that she didn’t approve of. Either way, it ended in tears.
ellauri197.html on line 82: Yeats engages with several important themes in ‘Down By the Salley Gardens’ such as memory and love/relationships. There is also a great deal of regret underneath these primary themes. The speaker spends the poem looking back at a failed relationship, one that he surely regrets and would like to go back and change. He knows exactly what he did wrong, in fact, his love warned him about it several times and he didn’t listen. This is likely part of what makes the loss so painful, even though a great deal of time has passed.
ellauri197.html on line 86: ‘Down By the Salley Gardens’ by William Butler Yeats is a two stanza ballad. Unlike many ballads, this one does not maintain its metrical pattern all the way through. The majority of the lines are written in iambic trimeter. This means that they contain three sets of two beats, the first of which is unstressed and the second stressed. Line two of the first stanza is a great example.
ellauri197.html on line 88: Yeats chose to make use of a rhyme scheme that sticks to the even-numbered lines. The odd-numbered lines have a few slant rhymes, or imperfect or half-rhymes, but nothing quite as exacting as can be found in the even lines.
ellauri197.html on line 92: Yeats makes use of several literary devices in ‘Down By the Salley Gardens’. These include but are not limited to anaphora, epistrophe, and alliteration. The first of these, anaphora, is seen through the use and reuse of words at the beginning of multiple lines of text. For instance, “She” in stanzas one and two. Epistrophe is the opposite of anaphora. It is concerned with the repetition of phrases at the ends of lines. For instance, “salley gardens” at the ends of lines one and three of the first stanza and “young and foolish” at the end of line seven in the first stanza and line seven in the second stanza.
ellauri197.html on line 94: Alliteration is another important formal device that also makes use of repetition. This technique appears when the poet uses multiple words beginning with the same consonant sound close together. For example, “grass grows” in stanza two and “shoulder” and “she” in stanza two.
ellauri197.html on line 98: In the first stanza of ‘Down By the Salley Gardens,’ the poet begins by making use of the line that later came to be used as the title of the poem. He describes how there was a place, in the “sally gardens,” where he used to meet his love. The word “salley” may refer to an actual location, perhaps on the banks of the river near Sligo, or it might refer to “sallow,” a kind of tree.
ellauri197.html on line 100: The language in this poem is quite simple and musical. This makes a great deal of sense since Yeats took the lines from his memory of an old queen who used to give him head.
ellauri197.html on line 102: He describes in the next lines how his love used to pass the “salley gardens / with little snow-white feet”. This is a great use of imagery that depicts his love as someone young, beautiful, and with the addition of “white,” pure feet. He describes the big mistake he made in regard to his life with his young woman. She told him to “take love easy” but he wasn’t able to do so. He rushed into this relationship and wasn’t as steady as he could’ve been. The man was “young and foolish” and now in his older age, he’s able to look back on his life and realize his mistakes.
ellauri197.html on line 106: The second stanza is very similar to the first. There are several examples of repetition. The speaker begins by describing himself standing with his love “In a field by the river” rather than in the “salley garden”. Either way, the setting is natural and likely beautiful. The scene is made even more pleasing by the fact that he was with someone he loved and she was touching his shoulder with her “snow-white hand”. Here, readers should notice the repetition of “snow-white”. This time rather than describing her feet he’s thinking about her hand. He remembers how she asked him at that moment to “take life easy”. This is almost exactly the same as in the first stanza. But, now it’s revealed that the speaker’s inability to take it “easy” stretches to his life beyond his relationship with this woman.
ellauri197.html on line 108: In the final lines of the poem, the speaker reveals that even in his old age he’s “full of tears”. Things did not go as he wanted them to. The transition into the present tense informs the reader that the impact of this failed relationship (which he knows failed because of him) is long-lasting.
ellauri197.html on line 112: Readers who enjoyed ‘Down By the Salley Gardens’ should also consider readings some of Yeats’ other love-based poems. For instance, a good way to go on are ‘He Wishes His Beloved Were Dead’ and ‘Never Give All the Heart’. Other similar poems by other poets about love include ‘How Happy I Was If I Could Forget’ by Emily Dickinson and ‘Love’s Organ's Growth’ by John Donne. Lady readers might also be interested in ‘Memory’ by Christina Rossetti and ‘In Memory of a Happy Day in February’ by Anne Brontë.
ellauri197.html on line 134: That stepped out of their clothes. Rautaiset ammattilaisetkin.
ellauri197.html on line 135: But when this soul, its body off, Mut kun sielu ruumiista riisuttuna
ellauri197.html on line 144: There's not a bird of day that dare Ei mikään ilolintu voi
ellauri197.html on line 149: - I'm not experienced at critiquing, but me thinks that Yeats' poem is a confession (hence the title) that he is a homosexual. In other words, he is coming out of the closet. However, this is a premature judgment on my behalf, since I am not educated yet on the life of Yeats. Did Yeats have a family?
ellauri197.html on line 151: - This poem appears in a section entitled "A Woman Old and New". Yeats is obviously writing from the perspective of a female, not in his own voice. Thus the poem does not reveal homosexuality, but is rather an imaginative recreation of that woman's musings.
ellauri197.html on line 153: - Yeats was all his life passionately devoted to a woman named Maud Gonne :D She had an affair with him which meant everything to him, and wrote many poems in her honor, but she refused to marry him. She married someone else, and so he had to marry someone else as well, but he always cherished her above all. She was "THE" woman to him. It may be for her sake that he imagined love from HER point of view. Meanwhile he and his second-choice wife had a son and a daughter, whom he loved dearly. That's sad... For all parties involved.
ellauri197.html on line 158: One of Yeats' most famous works, this poem was inspired in part by a carved piece of Lapis Lazuli that Harry Clifton gave Yeats for his 70th birthday (1935). Vizi siis mun ikäisenä! Saankohan mäkin tollasen arvokkaan lapispazaan lahjaxi? Kekä on tää Harry Clifton? Ei toki toi 1998 syntynyt jalkapallista eikä edes mun ikäinen, 1952 syntynyt runoilija? Entä se kello Lindroosin vitriinissä?
ellauri197.html on line 162: Henry Talbot de Vere Clifton (1907–1979) was an eccentric, British aristocrat, poet, race horse owner, art collector and film producer. He spent some time in Hollywood during the early 1930s and, in the mid 1930s, produced films in Britain. In the 1930s and 40s he had three books of poetry published.
ellauri197.html on line 164: He was born on 16 December 1907, the son of John Talbot Clifton and Violet Mary Beauclerk, from a very wealthy family with extensive estates and other property holdings in England and Scotland. He was educated at Downside School and Oxford University. He knew the novelist Evelyn Waugh, having possibly met him at Oxford, and who is thought by some to have used him as a model for the Brideshead Revisited character, Sebastian Flyte, although other sources (e.g. Paula Byrne) attribute the inspiration to Hugh Lygon. Waugh was certainly a guest at the family seat, Lytham Hall, in the 1930s and described the Clifton family as “tearing mad”. Clifton's mother, Violet, believed that much of Brideshead Revisited was about the Clifton family and was furious when it was published.
ellauri197.html on line 166: After leaving Oxford Clifton travelled in the Far East and the United States of America. During the 1930s Clifton was a racehorse owner and amateur jockey. He was an art collector and owned paintings by Renoir, Gauguin and Tissot all of which he later sold to pay off his debts.
ellauri197.html on line 168: Clifton was a gambler and in 1957 the Evening Standard described his behaviour in the Monte Carlo casino: “Tall, bearded, always dressed in heavy tweeds with a heavy brown scarf wrapped around his neck....he is notable for heavy gambling carried out with the appearance of complete unconcern, and sudden outbursts of indiscriminate generosity.” He often fell prey to conmen and lost a great deal of money through ill advised business deals. When warned that one of his acquaintances was dangerous he replied “Oh, I know, but you see I like bad types!” Many of his projects were started with great enthusiasm but he quickly lost interest and dropped them, these included the construction of a zoo and plans for a new town on his Lancashire estate.
ellauri197.html on line 170: He married Lilian Lowell Griswold in 1937. During their marriage he bought two Fabergé eggs, the Renaissance Egg in 1937 and later the Rosebud Egg, but these famous tokens of love and affection did not guarantee a long marriage: the couple divorced in 1943.
ellauri197.html on line 172: In 1938 he instructed his chauffeur to drive him from Preston to Lytham without stopping (at threat of being sacked), not even at the gates of his property, so smashed through the gates, damaging the car.
ellauri197.html on line 174: He died childless in 1979, having squandered his family's wealth of several million pounds and sold their thousands of acres of land and other properties including the family seat of Lytham Hall that had belonged to the Clifton family since 1606. When he died he was almost penniless and was residing in a small rundown hotel in Brighton.
ellauri197.html on line 176: Clifton's three books of poetry were published by Duckworth. The first was Dielma and Other Poems in 1932 and then followed Flight in 1934. One commentator has said that “Clifton was particularly adroit at poems honouring – and marvelling at – women” and the Times Literary Supplement stated that “His lyrics are a gracious tribute to the beauty of women”. These were fairly conventional poems unlike his final work Gleams Britain's Day published in 1942. The Spectator described it as “expressing in a sort of prophetic certitude opinions upon religion, patriotism, love, art, war and peace, which he puts in unconventional verse”. The reviewer stated that the book was “the product of a curious, whimsical mind, full of energy, squandering it on half-digested ideas”. W B Yates dedicated his poem, Lapis Lazuli, to Clifton who had given him a valuable Chinese lapis lazuli carving.
ellauri197.html on line 178: Yeats' poem was completed in 1936. Yeats, in an oft quoted letter, describes the gift thus: "Lapis Lazuli carved by some Chinese sculptor into the semblance of a mountain with temple, trees, paths, and an ascetic and pupil about to climb the mountain. Ascetic, pupil, hard stone, eternal theme of the sensual east. The heroic cry in the midst of despair. But no, I am wrong, the east has its solutions always and therefore knows nothing of tragedy. It is we, not the east, that must raise the heroic cry." (Letter to Dorothy Wellesley (as in Wellesley College?) July 6 1935)
ellauri197.html on line 184: They are sick of poets that are always gay, kylästyneensä hilpeisiin runoseppoihin,
ellauri197.html on line 198: A symbol of longevity; Pitkän iän tunnuskuvia;
ellauri197.html on line 214: If art is to assist in mitigating sorrow, turbulence, and evil, then it must filter out the bathos that brings on hysterics. Art serves society as a sort of safety valve wherein viewers view the performance with some distance. That distance must then be framed in a way that not only lowers the temperature on sorrow but also elevates with the beauty of the truth the content portrays.
ellauri197.html on line 216: The third stanza reminds readers/listeners that civilization come and go, that the story of humankind is replete with societies rising and falling, like waves in the ocean. While the thought may provoke gloom, it remains a fact that those civilization have indeed been stamped out, and what a good thing it is.
ellauri197.html on line 219: The Chinese edifice quite resembles an Irish pub, in which the men may stop for refreshment and listen to some sorrowful tunes before trekking on. The ancient faces of the Chinese men look on smiling but rather detached as they enjoy the melodies.
ellauri197.html on line 230: And lights were paling out of the West, Ja valot haalenisivat lännen suunnalla,
ellauri197.html on line 236: Though you have the will of wild birds, Vaikka olet oikukas kuin vanha kana,
ellauri197.html on line 253: Will hardly seem worth thinking of rakkaus ei koskaan ole vaivan arvoista
ellauri197.html on line 278: But the recollecting of bloom Mutta kukoistuxen muistaminen
ellauri197.html on line 283: And perish of the cold. Ja kuihdun kylmässä.
ellauri197.html on line 289:
Poem analysis of How Happy I Was If I Could Forget by Emily Dickinson
ellauri197.html on line 293: ‘How Happy I Was If I Could Forget’ is a two-stanza work where the narrator takes the reader through a series of confusing verb tenses and language choices to represent the overall lack of clarity she has for the memory that she wishes she “could forget.” The cyclical state of the stanzas’ disorganization, additionally, reflects that the narrator feels trapped in her confused loop from the memory, and the reader could finish ‘How Happy I Was If I Could Forget’ without knowing what the troubling memory is. This is yet another method of revealing the narrator’s confusion over the memory. Just as she does not know how to treat the memory, the reader does not know solid details about the memory. From start to finish then, this is a work that is structured perfectly to share and represent the narrator’s confusion.
ellauri197.html on line 295: The shift in verb tenses is remarkable in this first stanza to address the narrator’s unclear thoughts that are connected to whatever memory she wishes to “forget.” Within the first two lines of ‘How Happy I Was If I Could Forget’, the reader encounters past tense in “was” and the subjunctive imagined prospect of “if I could forget.” This “if” indicates that this is only a wish the narrator has, meaning it is not past, present, or future because it has not happened and will not definitively ever happen. From there, the narrator turns to the present tense by saying, “how sad I am.” There is no clear way that all of these verb tenses senspibly link up, and this grammatic confusion mirrors how uncertain and shaken the narrator is from this memory’s lingering presence.
ellauri197.html on line 301: In fact, the reader might assume the thing is the memory, but the fourth line reveals that this cannot be the case. The “recollect[ion]” is addressed as a reason why the “adversity” is not “easy,” and the two cannot be the same thing. It appears then that this is a general sentiment, that the situation that created the memory would be something to “eas[ily]” push past if she could keep from “recollecting” it, but the lack of subject requires additional time to come to this conclusion, thus – again – mirroring the narrator’s uncertainty.
ellauri197.html on line 305: An interesting thing to note, however, is that the “adversity” is treated in a beautiful way by being addressed as a “Bloom.” The capitalization can be written off with the notion that even a bad memory could be important enough to merit capitalization, but a “Bloom” has a connotation of natural beauty and livelihood. This could simply mean the negativity from the circumstance grows with time, but the choice of such a soft verb gives the feeling that the narrator has warm feelings about whatever happened to cause this bad memory—maybe a relationship she loved but lost or a friend who was dear but forsaken. This would again give a reason for the grammatical chaos of the lack of subject and mismatched verb tenses since, it seems, the narrator does not know how she feels about the memory.
ellauri197.html on line 309: Once more, the variation of verb tenses happens within this stanza to continue the representation of her uncertain mind frame since the “Bloom [k]eeps making November difficult,” which is present tense, but she “was almost bold,” which is past tense. Though there is a logic behind this particular verb tense change, the pattern is still striking enough to merit mention.
ellauri197.html on line 311: Additionally, the third line of this stanza again does not have a subject for its main verb, and this format adds a bit of structure amidst the chaos since the varying verb tenses happen in the first two lines of both stanzas while the missing subject shows up in the third lines. This sustained format is an indication that this bad memory she could not “forget” keeps her in a loop she cannot break free of, as in no matter how far she tries to run from it, she always ends up dealing with the same problems again and again. The grammar details, then, mirror the circular repetition of her emotional problems.
ellauri197.html on line 313: A piece of irony is that she claims the memory is “making November difficult,” but as “November” is the final month of autumn and a step toward harsh winter, it could be noted as one of the harsher months of the year on its own. With this in mind, her phrasing could be a subtle hint that her current state is already harsh, and perhaps she is blaming too much on the memory in regard to her unhappiness.
ellauri197.html on line 315: Furthermore in ‘How Happy I Was If I Could Forget’, she claims to “[l]ose [her] way like a little Child [a]nd perish of the cold,” and this concept is loaded with possible meaning. For one thing, the capitalization of the word, “Child,” could indicate that perhaps she has lost a baby and is grieving that “Child.” This would clarify why she would treat the memory simultaneously as a pain and a beauty since she would treasure the “Child” itself, but abhor the pain attached to the grief. This, however, is the only speculation since it could mean that the helplessness she feels is significant enough, like a “Child” who needs care, to merit capitalization.
ellauri197.html on line 317: Whichever is the correct explanation, the word choice makes the reference to “November” more sensible since it is the month that is on the brink of winter. In this, “November” is an indication that she is very close to being submerged into “the cold” of her sorrow over the memory, and that sorrow can cause her happiness and liveliness to “perish” just as winter can steal the livelihood of plants and nature.
ellauri197.html on line 319: It is also noteworthy that she speaks of “perish[ing] of the cold,” not “in the cold.” This treats “the cold,” or the devastation from the memory, like a disease rather than a weather detail, which furthers the paradox of how the situation remembered is treated. In the first stanza, it “Bloom[s].” Here, it has essentially become a disease. This again mirrors the uncertainty and lack of clarity within the narrator’s thoughts regarding the situation.
ellauri197.html on line 321: Overall in ‘How Happy I Was If I Could Forget’, the lack of clear details about what has happened to affect the narrator so, in addition to the confusion of verb tenses, subjects, and figurative language, creates an unclear work that perfectly depicts how unclear the narrator herself feels about her memory. Does she hate it? Does she want to keep it? Was it good? Was it bad? She does not seem to know, just as the reader cannot know the memory’s most vivid details.
ellauri197.html on line 325: What the fuck? The idiot who wrote the analysis could not parse the poem! All that takes place in the first 2 lines of poem is that a Chomsky topicalization transformation moves the clausal objects of the main verbs to the front. There is nothing the matter with the tenses in the poem, it is all quite run of the mill.
ellauri197.html on line 335: The poem, ‘Love’s Organ's Growth’, is an admirable lyric in which Donne examines the true nature of love and finds that it is mixed stuff, a mixture of both physical and spiritual elements. True love is both of the body and the mind, and to prove his point Donne gives a number of arguments and brings together a number of most disparate and varied elements.
ellauri197.html on line 337: In ‘Love’s Organ's Growth’, the poet says that love is not a quintessence or pure and simple stuff despite its sustaining and life-giving properties. Rather, it is mixed stuff, a mixture of different elements, both spiritual and physical. That is why it affects both the body and the soul; it causes both spiritual and physical arousal. It does cure not because it is the quintessence, but on the homeopathic principle, of “like curing the like”. It cures all sorrow only by giving more of it. Love is neither infinite nor “pure stuff”, but has a mixed nature like grass which grows with spring.
ellauri197.html on line 339: Oh, and love is mixed stuff, a mixture of both spiritual and physical elements. Though like the grass in this respect, it is different from it in another way. While the grass loses its life and vitality with the winter, there is no such loss in the power of love, though there may be a temporary one in love's organ. In this respect, it may be likened to a sex organ inserted in an emergency, but never withdrawn before the emergency is over.
ellauri197.html on line 354: But mixed of all stuffs paining soul or sense, Vaan sekoitettu kaikista sielun ja mielen myrkyistä,
ellauri197.html on line 355: And of the sun his working vigor borrow, Ja jos aurinko antaa sille lisää tehoja,
ellauri197.html on line 373: As princes do in time of action get Niin kuin ruhtinaat vainon aikana asettavat
ellauri197.html on line 381: In the first stanza of ‘Love’s Organ's Growth’, the poet says that he does no longer believe his love to be so pure (simple and unmixed, hence not subject to change), and mixed, as he had earlier supposed it to be, because now he discovers that his love is subject to seasonal fluctuations and changes like the grass. Throughout the winter, the poet lied when he swore that his love was infinite, because what is infinite cannot grow and increase. Now he finds that his love has increased in vigor with the spring. Spring has made some additions to it.
ellauri197.html on line 385: In the second stanza of ‘Love’s Organ's Growth’, this love is like a medicine that cures sorrow (on the homeopathic principle) by giving the patient more sorrow. Love is not a pure and unmixed essence that has sustaining and curative powers. It is rather a compound, mixed stuff, made up of different elements or experiences, and hence it causes pain and suffering both to the soul and the senses.
ellauri197.html on line 387: When the poet says: “not only be no quintessence”, he means to refer to the medieval belief of Quintessence, which was regarded as “the pure essence of anything”, containing within itself all the creative and sustaining virtues. It was ‘pure’ and ‘simple’ and not a mixture or compound of a number of different elements or ingredients. It was supposed to have the power of sustaining, nourishing, and strengthening.
ellauri197.html on line 389: Like other mixed stuff, love also gets an addition in its vigor and strength from the sun (his working vigor, i.e., its restorative power, its motive force, its sexual energy). Love is not as pure and unmixed as is supposed by those who have no other beloved except their poetry (i.e. those who have no practical experience of love).
ellauri197.html on line 391: In fact, love is a mixture of different elements. That is why; it is sometimes passive and at other times active (that is; it is both spiritual and physical, both of the mind and the body). Sometimes it acts, and at other times it contemplates. It is an activity both of the mind and the body.
ellauri197.html on line 395: The poet here in ‘Love’s Organ's Growth’ says his love is not made larger by the spring, but more prominent, as in heaven, stars are not enlarged but revealed by the sun (the poet may mean here that as we would not be able to see the stars were not for the light which they reflect from the sun so we would not know of the existence of love, which is not for the bodily consequences of the union of souls.
ellauri197.html on line 397: Gentle love deeds, like blossom on a bough, bud out in spring from love’s awakened root. The poet means that just as blossoms burst out of the branches of trees in spring, gentle acts of love burst out from love, now reawakened with renewed vigor and energy. Every spring, thus, means a revival of sexual vigor, just as it also means a renewal of life and vitality in Nature.
ellauri197.html on line 401: Through this extract of ‘Love’s Organ´s Growth’, the poet, John Donne, says that if love takes such additions (gentle love deeds), as more circles are produced by one stirred in water, those, like so many spheres, make only one heaven, for they are all centered in her. When the poet says: Spheres, he refers to the Ptolemaic astronomy, the spheres were a series of concentric hollow globes which revolved around the earth and carried the heavenly bodies with them. There were supposed to be nine such hollow globes and together they made up what we call the ‘heaven’.
ellauri197.html on line 403: Here the term ‘concentrique’ means one circle within the other, or circles or globes with a common center. Here this common center is earth. Hence the spheres were supposed to be concentric or centered upon the earth. The first four lines of this extract can also be analyzed like: just as when water is stirred additional circles are produced by the original one, then these new additions will only constitute one heaven, like the spheres in the Ptolemaic astronomy form only one heaven; and that is because all these additions will be centered on you, just as in that system the spheres are all centered on the earth.
ellauri197.html on line 405: And though each spring adds new vigor to love, as princes levy new taxes in times of war, and do not remit them even during peace, no winter shall reduce the spring’s increase. “Thus love is not like grass, but more like heaven; rather, it combines both realms and is constant in change.”
ellauri197.html on line 409: Our work is created by a team of talented poetry experts, to provide an in-depth look into poetry, like no other. We respond to all comments too, giving you the answers you need. But keep in mind: love is mixed stuff.
ellauri197.html on line 429: Was it the smile of early spring Alkukeväänkö epävarma hymy
ellauri197.html on line 434: Was it some feeling of delight, Olixe joku ilonaihe,
ellauri197.html on line 439: Was it a sanguine view of life Olinko optimisti, jolla
ellauri197.html on line 441: A hope of bright prosperity? Toive tulevasta vauraudestako?
ellauri197.html on line 444: It was a glimpse of truth divine Se oli jumalainen viuhahdus
ellauri197.html on line 446: Illumined by a ray of light Olavimainen valonsäde pilvistä
ellauri197.html on line 459: Deep secrets of his providence Sen suunnitelmat salaiset
ellauri197.html on line 461: Unto the vision of my soul Mun sielun taustapeilissä
ellauri197.html on line 493: Hypergamy (colloquially referred to as "marrying up") is a term used in social science for the act or practice of a person marrying a spouse of higher caste or social status than themselves. It is mostly practiced by women.
ellauri197.html on line 494: hypogamy refers to the inverse: marrying a person of lower social class or status (colloquially "marrying down"). Both terms were coined in the Indian subcontinent in the 19th century while translating classical Hindu law books, which used the Sanskrit terms anuloma and pratiloma, respectively, for the two concepts.
ellauri197.html on line 496: The term hypergyny is used to describe the overall practice of women marrying up, since the men would be marrying down. The term misogyny is used of men who hate high-heeled big-assed busty gold diggers almost as much as them niggers.
ellauri197.html on line 498: A gold digger is a term for a person, typically a woman, who engages in a type of transactional relationship for money rather than love. If it turns into marriage, it is a type of marriage of convenience.
ellauri197.html on line 500: The term gold-digger was a slang term that has its roots among chorus girls and sex workers in the early 20th century. The Oxford Dictionary[clarification needed] and Random House's Dictionary of Historical Slang state the term is distinct for women because they were much more likely to need to marry a wealthy man in order to achieve or maintain a level of socioeconomic status. than a man to marry a wealthy woman in order to achieve or maintain a level of socioeconomic status.
ellauri197.html on line 502: The term gold digger rose in usage after the popularity of Avery Hopwood's play The Gold Diggers in 1919. Hopwood first heard the term gold digger in a conversation with Ziegfeld performer Kay Laurell. As an indication on how new the slang term was, Broadway producers urged him to change the title because they feared that the audience would think that the play was about mining and the Gold Rush.
ellauri197.html on line 503: The best known gold digger of the early 20th century was Peggy Hopkins Joyce. Joyce was a former show girl who married and divorced millionaires.
ellauri197.html on line 505: Sharon Thompson's research has demonstrated how the gold digger stereotype or image has been used against women in the negotiation of alimony cases. The gold digger stereotype was also deployed in public discussions about "heartbalm" legislation during the 1930s, particularly breach of promise cases. The popularity of the gold digger image was a contributing factor to the nationwide push to outlaw heart balm laws in the middle and late-1930s in the United States.
ellauri197.html on line 507: In the anglo-saxon common law tradition, a heartbalm tort is a civil action that a person may bring to seek monetary compensation for the end or disruption of a profitable romantic or marital relationship. A heartbalm statute is a statute forbidding such actions.
ellauri197.html on line 509: Heartbalm actions in the United States typically include seduction, criminal conversation, alienation of affection, and breach of promise to marry. Of these, criminal conversation and alienation of affection are marital torts, originally restricted to husbands but in many states later made available to spouses regardless of gender. Seduction and breach of promise are nonmarital torts.
ellauri197.html on line 512: Following a report by the Law Reform Committee in 1963, England abolished all of the traditional heartbalm torts (excluding loss of consortium) by statute in 1970.
ellauri197.html on line 514: Loss of consortium was originally expressed in the Latin phrase "per quod servitium et consortium amisit" ("in consequence of which he lost [another person's] servitude and marital services"). The relationship between husband and wife has, historically, been considered worthy of legal protection. The interest being protected under consortium, is that which the head of the household (father or husband) had in the physical integrity of his wife, children, or servants. The undertone of this action is that the husband had an unreciprocated proprietary interest in his wife. The deprivations identified include the economic contributions of the injured spouse to the household, care and affection, and sex.
ellauri197.html on line 516: The action was once available to a father against a man who was courting his daughter outside of marriage, on the grounds that the father had lost the consortium of his daughter's household services because she was spending time with her beau.
ellauri197.html on line 518: Loss of consortium arising from personal injuries was recognized under the English common law. In 1349, the Statute of Labourers made legal provision to prevent servants changing employers, and to prevent prospective employers enticing servants away from other employers.
ellauri197.html on line 520: Common law developed on the basis of this statute, such that the law extended from covering servants to covering family members. Since some family relationships were seen as analogous to property relationships (e.g. fathers owned their children and husbands owned their wives), harm done to family members could be seen as deprivation of benefits to the family member with legal control over them.
ellauri197.html on line 522: For example, in Baker v Bolton (1808) 1 Camp 493, a man was permitted to recover for his loss of consortium from the carriage driver while his wife languished after a carriage accident. However, once she died from her injuries, his right to recover for lost consortium ended. (After the enactment of Lord Campbell's Act (9 and 10 Vic. c. 93) the English common law continued to prohibit recovery for loss of consortium after the death of a victim). In the 1619 case Guy v. Livesey, it is clear that precedent had been established by that time that a husband's exclusive access to the sexual services of his wife was considered to fall within the concept of 'consortium', and that an adulterer might therefore be sued for depriving a cuckold of exclusive access to the sexual services of his wife. Since adultery could not otherwise be prosecuted in secular courts for most of the period after the twelfth century, loss of consortium became an important basis for prosecution for adultery in English law.
ellauri197.html on line 524: By the 1930s, the term gold digger had reached the United Kingdom because British film industry made a remake of The Gold Diggers. While the film has been disliked by critics, several sequels with the same title have been made.
ellauri197.html on line 526: Rap music men's use of the "gold digger script" is one of a few prevalent sexual scripts that is directed at young African-American women. It dates back to the old blues men like B.B.King. I gave you nine chillun an' now you want to give them back!
ellauri197.html on line 528: A study done by the University of Minnesota in 2017 found that females of all species generally prefer dominant males as mates. Women rated "good financial prospect" higher than did men in all cultures. In 29 samples, the "ambition and industriousness" of a prospective mate were more important for women than for men.
ellauri197.html on line 530: Women are more selective in their choice of marriage partners than are men. Studies of mate selection in dozens of countries around the world have found men and women report prioritizing different traits when it comes to choosing a mate, with men tending to prefer women who are young and attractive and women tending to prefer men who are rich, well-educated, ambitious (hence attractive).
ellauri197.html on line 534: Gilles Saint-Paul (2008) argued, based on mathematical models, that human female hypergamy occurs because women have greater lost mating opportunity costs from monogamous mating (given their slower reproductive rate and limited window of fertility),[clarification needed] and thus must be compensated for this cost of marriage. Marriage reduces the overall genetic quality of her offspring by precluding the possibility of impregnation by a genetically higher quality male, with or without his parental investment. However, this reduction may be compensated by greater levels of parental investment by her genetically lower quality husband.
ellauri197.html on line 536: An empirical study examining the mate preferences of subscribers to a computer dating service in Israel had a highly skewed sex ratio (646 men for 1,000 women).
ellauri197.html on line 538: Despite this skewed sex ratio, they found that "On education and socioeconomic status, women on average express greater hypergamic selectivity; they prefer mates who are superior to them in these traits, while men express a desire for an analogue of hypergamy based on physical attractiveness; they desire a mate who ranks higher on the physical attractiveness scale than they themselves do."
ellauri197.html on line 546: A trophy wife is a wife who is regarded as a status symbol for the husband. The term is often used in a derogatory or disparaging way, implying that the wife in question has little personal merit besides her physical attractiveness, requires substantial expense for maintaining her appearance, is often unintelligent or unsophisticated, does very little of substance beyond remaining attractive, and is in some ways synonymous with the term gold digger. A trophy wife is typically relatively young and attractive, and may be a second, third or later wife of an older, wealthier man.
ellauri197.html on line 550: A trophy husband is a husband who is regarded as a status symbol for the wife. The term is often used in a derogatory or disparaging way, implying that the husband in question has little personal merit besides his physical attractiveness, requires substantial expense for maintaining his appearance, is often unintelligent or unsophisticated, does very little of substance beyond remaining attractive, and is in some ways synonymous with the term gold digger. A trophy husband is typically relatively young and attractive, and may be a second, third or later husband of an older, wealthier woman.
ellauri197.html on line 581: Sofia Donetsk, chefsekonom på Renessans Kapital i Moskva, säger att det är mycket svårt att förutse hur den ekonomiska situationen nu kommer att utvecklas.
ellauri197.html on line 585: ”Den geopolitiska situationen” är i Ryssland ett kodord för kriget i Ukraina. Många personer underviker att ta ordet i sin mun offentligt av rädsla för att grisas.
ellauri197.html on line 597: – Utomlands är det bättre löner och dessutom ofta billigare att leva än i Moskva. Jag har funderat på Tjeckien eller USA. Det är friare i väst. Den enskilda människan har mer rättigheter. Men just nu känns det inte särskilt realistiskt att få jobb utomlands, jag har aldrig bott utomlands och jag måste tänka klart. I huvudet är allt fortfarande en enda röra.
ellauri197.html on line 606: Precious Photo: This is where a person carries a photo of a loved one who isn't with them around them at all times. This loved one can be somebody who is dead, far away for an extended period of time or the carrier may just be a Stalker with a Crush. If the person is dead, then this symbolizes the attachment that the carrier still has. If they're far away, then this shows that the carrier is anticipating their return. If the carrier is a stalker then there are thousands more where that one came from. It may also be an Orphan's Plot Trinket, usually when kept in a locket. Even still, if the photo is ruined, there are two possible outcomes:
ellauri197.html on line 610: The loss of the photo simply "breaks" the carrier.
ellauri197.html on line 622: Karuhko tää meidän loppusuora: kapitalismin selkävoitto, ilmastokatastrofi, mikromuovi, kiihtyneiden apinoiden kuhiseva kenno, kaiken muun elollisen luonnon joukkosukupuutto, kansainvaellus, pandemia, sota Euroopassa, josta kaikki vaan ilostelevat wannabe länkkäreinä reikäraudat tanassa. Mixei Ruozin poliisi ammu muslimeita kovilla, kysyy nuori nainen, kristitty.
ellauri197.html on line 647: His father was a well-paid clerk for the Bank of England, earning about £150 per year. Browning's paternal grandfather was a slave owner in Saint Kitts, West Indies, but Browning's father was an abolitionist. Browning's father had been sent to the West Indies to work on a sugar plantation, but due to a slave revolt there, had returned. Browning's mother was the daughter of a German shipowner who had settled in Dundee, Scotland, and his Scottish wife. His paternal grandmother, Margaret Tittle, had inherited a plantation in St Kitts and was rumoured in the family to have a mixed-race ancestry including some Jamaican blood, but author Julia Markus suggests she was Kittitian rather than Jamaican. The evidence is inconclusive. Robert's father, a literary collector, amassed a library of some 6,000 books, many of them rare so that Robert grew up in a household with significant literary resources. His mother, to whom he was close (no tietysti), was a devout nonconformist and a talented musician. His younger sister, Sarianna, also gifted, became her brother's "companion" in his later years, after the death of his wife in 1861. His father encouraged his children's interest in literature and the arts.
ellauri197.html on line 649: By the age of 12, Browning had written a book of poetry, which he later destroyed for want of a publisher. After attending one or two private schools and showing an insuperable dislike of school life, he was educated at home by a tutor, using the resources of his father's library. By 14 he was fluent in French, Greek, Italian and Latin. He became an admirer of the Romantic poets, especially Shelley, whom he followed in becoming an atheist and a vegetarian (and a bisexual). At 16, he studied Greek at University College London, but left after his first year. His parents' evangelical faith prevented his studying at either Oxford or Cambridge University, both then open only to members of the Church of England. He had inherited substantial musical ability through his mother, and composed arrangements of various songs. He refused a formal career and ignored his parents' remonstrations by dedicating himself to poetry. He stayed at home until the age of 34, financially dependent on his family until his marriage. His father sponsored the publication of his son's poems. Varsinainen vanhapiika, neiti-ihminen.
ellauri197.html on line 651: In March 1833, "Pauline, a Fragment of a Confession" was published anonymously by Saunders and Otley at the expense of the author, Robert Browning, who received the money from his aunt, Mrs Silverthorne. It is a long poem composed in homage to the poet Shelley and somewhat in his style. Originally Browning considered Pauline as the first of a series written by different aspects of himself, but he soon abandoned this idea. The press noticed the publication. However, it sold no copies. Mill oli oikeassa, narsistista jaaritusta.
ellauri197.html on line 669: Or liberty, or love of mighty souls.
ellauri197.html on line 672: A home for us, out of the world; in thought—
ellauri197.html on line 701: Or telling me old stories of dead knights,
ellauri198.html on line 4:
ellauri198.html on line 41: Carlson has always been driven by and rooted in a strong set of values exemplifying the bold, entrepreneurial spirit and high quality standards embodied by our founder, J.H.Carlson, who skedadled and left us holding the Carlson Credo.
ellauri198.html on line 118: Academy Award-winner Mahershala Ali plays the lead role of state police detective Wayne Hays. In an interview with Variety, Ali revealed that he was originally offered a supporting role, as the main character was supposed to be white. However, pursuing a better choice for his career, he convinced Pizzolatto that he was suited for the lead despite the pigmentation handicap. Saatiinhan värivirhe sentään korjatuxi Alin ja Rolandin urakehityxen myöhemmissä vaiheissa.
ellauri198.html on line 120: Ohjaaja Pizzalatte esittelee Nigerian skotin Amelian opettajahahmon kesken koulutunnin, jossa käsitellään Robert Penn Warrenin runoa nimeltään Tell Me a Story, joka aukeaa ”The name of the story will be Time / But You must not pronounce its name” -säkeen kautta. Ei vittu aukea, se tulee vasta B-puolella. Ei sillä kait ole juuri mitään tekemistä juanen kanssa. Haetaan vaan tollasia laatusarjan kannuxia. Vai oisko sittenkin jotain yhteistä:
ellauri198.html on line 121: "Warren’s preoccupation with time and how the passage of years affects memory reveals itself in his extensive use of flashbacks." No näitä takautumia piisaa Pizzalattella ihan häiriöxi saakka.
ellauri198.html on line 125: Warren kuului agraarikkojen ryhmään, jota johti John Crowe Ransom. Warren began as an enlightened conservative Southerner. Siis kumpana? Valistuxen vaiko taantumuxen peikkona? Agrarians, with Ransom in the lead, were determined to re-endow nature with an element of horror and inscrutability and to bring back a God who permitted evil as well as good—in short, to give God back his thunder.” His main question was ‘How is one to look at life?’ Taas 1 tollanen yearning-man, wannabe uskovainen joka kaipaa jämäkämpää jumalaa joka jakaa merkityxiä kuin hihamerkkejä.
ellauri198.html on line 129: Events convince Jack that dialectical materialism is an insufficient paradigm to explain history. "Though doomed, they had nothing to do with any doom under the godhead of the Great Twitch. They were doomed, but they lived in the agony of will." Huoh. Samanlainen tahtoihminen kuin Belovin Sale. "Minä tahdon!" huusi Riitta ja takoi päätään lattiaan. Lukisivat Rami Tuomelaa.
ellauri198.html on line 131: Writing in the New Republic Steel, George Mayberry wrote that the novel was "in the tradition of many classics", comparing the novel favorably with Moby-Dick, The Sun Also Rises, and The Great Gatsby.
ellauri198.html on line 132: Despite the positive reviews, in 1974, All the King's Men was challenged at the Dallas, Texas, Independent School District high school libraries for depicting a "depressing view of life" and "immoral situations".
ellauri198.html on line 134: A typical Warren character undergoes a period of intense self-examination that ideally results in a near-religious experience of conversion, rebirth, and a mystical feeling of oneness with God. Luisiaana nuaarissa kännipäinen lasten isä pääsi kuivatelakalle ja ajoi pois paxut viixensä ja ohuthuulisen vaimonsa ja rukoili typerästi Roland Westin kanssa käsi kädessä kahvipöydän ääressä. Taisi olla kaappihomoja.
ellauri198.html on line 136: Warren’s poetry is written “in a genuinely expansive, passionate style. Look at its prose ease and rapidity oddly qualified by log-piling compounds, alliteration, successive stresses, and an occasional inversion something rough and serviceable as a horse-blanket yet fancy to—and you wonder how he ever came up with it. It is excitingly massive and moulded and full of momentum. Echoes of Yeats and Auden still persist, but it is wonderfully peculiar, homemade.” His language is robust and rhetorical. He likes his adjectives and nouns to go in pairs, reinforcing one another.
ellauri198.html on line 138: About all of Warren’s work there is a gusto and masculine force, a willingness to risk bathos and absurdity, reminiscent of Shakespeare.
ellauri198.html on line 139: Though Warren did not deny that man is an integral part of nature, what he celebrated in his poetry was the trait that sets man apart from nature—namely, his ability (and desire) to seek knowledge in his quest “to make sense out of life.” Joopa joo. Kuten jo sainoin, jälleen 1 näitä mänttipäitä merkityxen mezästäjiä.
ellauri198.html on line 141: Harold Bloom observed in the New Leader, “Warren alone among living writers ranks with the foremost American poets of the century: Frost, Stevens, Hart Crane, Williams, Pound, Eliot. ...
ellauri198.html on line 142: "In the whiplash of Warren’s long line, the most ordinary syntax becomes tense, muscular, searching,” comments a certain Williamson. Olikohan nääkin jäbät homoja? “His ear is formidable, though given to strong effects rather than graceful ones.” Ei tarvi korvatorvea.
ellauri198.html on line 144: Not all reviewers agree that Warren’s work deserves such unqualified praise. Though Warren tackles unquestionably important themes, his treatment of those themes borders on the bombastic. Warren becomes ridiculous on occasion, whenever we lapse from total conviction. His philosophical musings are “sometimes truly awkward and sometimes pseudo-profound.” Warren thus joins a central American tradition of speakers—Emerson, Thoreau, Henry Adams, Norman Mailer—who are not only the salesmen but the advertisers of their own snake oil.”
ellauri198.html on line 146: Part of the problem seems to be an inordinate ambition for grandeur; part is what feels to me like haste. If Warren were in less of a hurry to chronicle each dawn dream, birdsong, and memory as it occurred, a process of distillation just might be allowed to take place. He is not an original thinker or a visionary poet. His is
ellauri198.html on line 147: a sometimes loose, rambling line, a nostalgia verging on obsession, a veering towards philosophical attitudinizing, the mask of the redneck that out-rednecks the redneck.
ellauri198.html on line 169: In this century, and moment, of mania,
ellauri198.html on line 171: Make it a story of great distances, and starlight
ellauri198.html on line 172: The name of the story will be Time,
ellauri198.html on line 174: Tell me a story of deep delight.
ellauri198.html on line 179: In an idyllic moment that restages their initial meeting in 1980, Hays sticks his head into Amelia’s classroom to hear her read a bit of Delmore Schwartz’s poem “Calmly We Walk through This April’s Day.”
ellauri198.html on line 195: What will become of you and me
ellauri198.html on line 227: The smallest color of the smallest day:
ellauri198.html on line 235: It all started as steelworkers for five steel companies – Bethlehem Steel, Republic Steel, Youngstown Sheet and Tube, Inland Steel and Weirton Steel, collectively known as “Little Steel” in comparison to the giant U.S. Steel Company – went on strike to force the companies to recognize and bargain with their union, the Steelworkers Organizing Committee (SWOC). The strike, which began on May 26th, was almost completely effective in the first days, as 67,000 workers walked the picket lines, kept replacement workers (scabs) out, and brought steel production in their mills to a standstill. One striker later said that in the first days of the strike “the mills were as empty as Monday morning church” and that “the steel towns breathed clean air for the first time in years.”
ellauri198.html on line 237: Although the strike lasted nearly six months, the tide quickly turned. Union leaders had recently initiated a policy of supporting President Franklin Roosevelt and the Democratic Party. They told their workers that they could trust the Democrats and count on them to defend their interests. But Democratic governors, all allied with Roosevelt and all good friends of big business, used their power to beat strikers into submission. In Johnstown, Pennsylvania, the governor declared martial law and police reopened a closed plant and herded scabs into the factory to restart production, breaking the strike. In Ohio, the governor ordered National Guard troops from town to town to smash picket lines, beat and arrest strikers, raid union offices, and escort scabs into the factories. In Youngstown, two workers were shot dead, two more in Massillon, and another was beaten to death in Canton. Thousands more were beaten and arrested throughout the state at those and other locations.
ellauri198.html on line 239: The most terrible day, preceding those described above, was May 30th, Memorial Day. On the south side of Chicago 1,500 workers, including some of their families, marched to the Republic Steel plant for a picket line and to hold a meeting. They were met by 200 police and dozens of paddy wagons. A group of 300 workers advanced to confront the police. After debate, then heated argument, the police opened fire on the workers, first shooting dozens, then clubbing those still fleeing and many they had already shot. Ten were killed and forty others were shot, almost all in the back. One was paralyzed from the waist down. One hundred were beaten with clubs, including an eight-year-old child. After Memorial Day, workers were fearful that any wrong move could sudden death. And their union leaders offered no larger strategy to answer the violence.
ellauri198.html on line 241: All these anti-worker policies were carried out by Democratic governors and mayors under supposedly pro-labor Roosevelt. This brought the strike to an end. Vocally radical union leaders (like John Lewis of the United Mineworkers) blamed the President, the steel companies, and excessive violence of the police. And all these factors were a real part of the loss. But these same union leaders had tied their fate to the Democratic Party. Even after the Memorial Day massacre and the defeat of the strike, they continued to support Roosevelt and the Democratic machine.
ellauri198.html on line 243: The real reason for the defeat in the 1937 Little Steel Strike were the strategies and tactics of the union leaderships. They encouraged their members to have faith in Roosevelt and the Democrats, giving them a false sense of security that they would be protected against violence by their bosses, the police, and the National Guard. Had the workers relied only on their own power in unity, they could have been better prepared.
ellauri198.html on line 245: In 1934, strikers in Toledo, San Francisco and Minneapolis had all stood up to the police and National Guard from the start, done battle in the streets, and come out victorious. In 1936 and 1937, strikers at General Motor’s Flint, Michigan factories did the same, taking over plants and beating back police attacks. When workers were united and prepared to fight against the forces of their class enemies, they won!
ellauri198.html on line 247: The Memorial Day Massacre reminds us of both the suffering and the struggles that workers have gone through just to have their organizations recognized by big business. But it is reminds us of what happens when the power of workers is subordinated to poor union leadership and to a political party of the bosses that claims to be a “friend of working people.”
ellauri198.html on line 260: Esim Roland was the name of a real-life medieval military leader under Charlemagne who, more importantly, was the subject of the oldest surviving major work of French literature: an epic poem titled The Song of Roland. Roland was a loyal and trusting knight who was told to bring up the rear guard and burst his own temples open while sounding a horn too vigorously. What a way to go! In 1855, Robert Browning made the warrior the subject of his poem “Childe Roland to the Dark Tower Came,” which leads us back to Stephen King, of all the U.S. turds. It’s a bit incongruous to think of Dorff’s Roland West—an uncouth man who refers to “Saigon trim” and is eager to start a fight.
ellauri198.html on line 262: You never bought no Saigon trim while you was over there? Guess I'm a romantic. I'm a feminist. They want to sell me a piece of ass, they got the right. Shit. You're gonna pay for it one way or another. You see yourself getting married, Purple? No, sir. I'm not a big enough asshole to put a woman and children through that. Hey. Don't. Shh. Dick!
ellauri198.html on line 274: Is of the beautiful liability of their nature.
ellauri198.html on line 278: We should not be worthy of it. They fly
ellauri198.html on line 282: In a tongue multitudinous, often like music.
ellauri198.html on line 292: This poem is dedicated to the famous naturalist John James Audubon (as in Audubon society), and describes that man’s real-life practice of killing the birds he famously drew. He would use “fine shot” so as not to mutilate them, in order to deliver the best approximation of what they looked like in life. Warren doesn’t necessarily pass judgment on Audubon in this poem, but we might. All this cold, calculated murder in pursuit of “knowledge,” a.k.a. Audubon’s well-read work and much-regarded art; does it feel worth it?
ellauri198.html on line 294: But of course, the Warren lines that stick out the most in the context of this episode is this: “In this century, and moment, of mania / Tell me a story.” On the one hand, this “century of mania” could refer to any modern hundred-year range we chose. So this HBO series itself is a story told in a century of mania. But if some of the implications of the post-murder turmoil that might over-take this town come true, then the case of the missing Purcell kids is, specifically, the story of a moment of mania known as “Satanic Panic,” which swept the nation in the 1980s and early 90s.
ellauri198.html on line 296: The Satanic panic is a moral panic consisting of over 12,000 unsubstantiated cases of Satanic ritual abuse (SRA, sometimes known as ritual abuse, ritualistic abuse, organized abuse, or sadistic ritual abuse) starting in the United States in the 1980s, spreading throughout many parts of the world by the late 1990s, and persisting today. The panic originated in 1980 with the publication of Michelle Remembers, a book co-written by Canadian psychiatrist Lawrence Pazder and his patient (and future wife), Michelle Smith, which used the discredited practice of recovered-memory therapy to make sweeping lurid claims about satanic ritual abuse involving Smith. The allegations which afterwards arose throughout much of the United States involved reports of physical and sexual abuse of people in the context of occult or Satanic rituals. In its most extreme form, allegations involve a conspiracy of a global Satanic cult that includes the wealthy and powerful world elite in which children are abducted or bred for human sacrifices, pornography, and prostitution, an allegation that returned to prominence in the form of Qanon.
ellauri198.html on line 298: Nearly every aspect of the ritual abuse is controversial, including its definition, the source of the allegations and proof thereof, testimonies of alleged victims, and court cases involving the allegations and criminal investigations. The panic affected lawyers, therapists, and social workers who handled allegations of child sexual abuse. Allegations initially brought together widely dissimilar groups, including religious fundamentalists, police investigators, child advocates, therapists, and clients in psychotherapy. The term satanic abuse was more common early on; this later became satanic ritual abuse and further secularized into simply ritual abuse. Over time, the accusations became more closely associated with dissociative identity disorder (then called multiple personality disorder) and anti-government conspiracy theories.
ellauri198.html on line 300: Initial interest arose via the publicity campaign for Pazder's 1980 book Michelle Remembers, and it was sustained and popularized throughout the decade by coverage of the McMartin preschool trial. Testimonials, symptom lists, rumors, and techniques to investigate or uncover memories of SRA were disseminated through professional, popular, and religious conferences, as well as through talk shows, sustaining and further spreading the moral panic throughout the United States and beyond. In some cases, allegations resulted in criminal trials with varying results; after seven years in court, the McMartin trial resulted in no convictions for any of the accused, while other cases resulted in lengthy sentences, some of which were later reversed. Scholarly interest in the topic slowly built, eventually resulting in the conclusion that the phenomenon was a moral panic, which, as one researcher put it in 2017, "involved hundreds of accusations that devil-worshipping paedophiles were operating America's white middle-class suburban daycare centers."
ellauri198.html on line 302: Of the more than 12,000 documented accusations nationwide, investigating police were not able to substantiate any allegations of organized cult abuse.
ellauri198.html on line 306: Police are calling on volunteers to aid in the search and are asking all residents to keep an eye out and report anything unusual they might have noticed, or believe might be relevant to the case. The actual transcript of the colored poetry session is here:
ellauri198.html on line 311: "In this century, and moment, of mania
ellauri198.html on line 313: "Make it a story of great distances and starlight
ellauri198.html on line 314: "The name of the story will be Time
ellauri198.html on line 316: "Tell me a story of deep delight"
ellauri198.html on line 319: Why mustn't you say the name of the story?
ellauri198.html on line 325:
The title, "Childe Roland into the Dark Tunnel Came", which forms the last words of the poem, is a line from William Shakespeare's play King Lear (ca. 1607). In the play, Gloucester's son, Edgar, lends credence to his disguise as Tom o' Bedlam by talking nonsense, of which this is a part:
ellauri198.html on line 329: I smell the blood of a British man."
ellauri198.html on line 333: Se Learista. Yhdyn Rudolf v. Gottschallin mielipiteeseen: täys paska. Tässäkin on ranet anglosaxien pääpahixet, Roland haistaa brittiläistä verta kuin joku trolli. Saman frogivihan haistoi selvästi vaihtoehtoisen Foggin ykkösjaxossa. Passpartou, tuo luihu neekeri, oli epäluotettava frankofooni. Tosin osasihan se sanoa suahilixi "missä ovat paloportaat". Toivottavasti se anglosaxistuu myöhemmissä jaxoissa. Kaisen pitää, koska Foggille on varattu se intialainen prinsessa joten nussimaton lehtinainen jää muuten paritta. Tai hei ehkä niille kummallekin löytyy oman värisensä pari kun sarja etenee.
ellauri198.html on line 337: The sunset sets the scene ablaze at that very moment, and a strange sound fills the air. "[I]n a sheet of flame" Roland sees the faces of his dead friends, and hears their names whispered in his ears. Remembering their lives, Roland finds himself surrounded by a "living frame" of old friends. Filled with inspiration, he pulls out his "slug-horn", and blows, shouting "Childe Roland into the dark tunnel came".
ellauri198.html on line 339: At this, the poem ends, leaving what lies inside of the Dark Tunnel a mystery.
ellauri198.html on line 342: Browning claimed that the poem came to him in a dream, saying "I was conscious of no allegorical intention of writing it ... I do not know what I meant beyond that, and I do not know now. But I am very fond of it."
ellauri198.html on line 344: A footnote in the Penguin Classics edition (Robert Browning Selected Poems) advises against allegorical interpretation, saying “readers who wish to try their hand should be warned that the enterprise strongly resembles carving a statue out of fog." This sentiment is echoed by many critics, who believe any quest for interpretation will ultimately fail, due to the dreamlike, illusionary nature of the poem.
ellauri198.html on line 346: William Lyon Phelps (n.h.) proposes three different interpretations of the poem: In the first two, the Tower is a symbol of a knightly dick. Success only comes through failure or the end is the realization of futility. In his third interpretation, the Tower is simply a damn big tunnel.
ellauri198.html on line 350: Harold Bloom reads the poem as a "loving critique" of Shelley, and describes Roland as questing for his own (Bloom's) failure.
ellauri198.html on line 362: Askance to watch the working of his lie Valeen tehoa kun karsasteli,
ellauri198.html on line 364: Suppression of the glee that pursed and scored Jota mainio pajunköysi vedätteli:
ellauri198.html on line 394: The tears and takes the farewell of each friend, Kavereille, joita ovikello toi.
ellauri198.html on line 409: Heard failure prophesied so oft, been writ Ja saanut pahan onnen toivotuxia,
ellauri198.html on line 417: That hateful cripple, out of his highway Ällön jalkapuolen, lähdin pusikkoon
ellauri198.html on line 452: All hope of greenness? 'tis a brute must walk Mix piti vihreen toivon aina porsia?
ellauri198.html on line 474: I asked one draught of earlier, happier sights, Koitin jotain mieluisampaa aikaa kazoa,
ellauri198.html on line 477: One taste of the old time sets all to rights. Se on sotilaan vala, usko nazia!
ellauri198.html on line 481: Beneath its garniture of curly gold, Ja sen kulli karvaisella satulalla,
ellauri198.html on line 488: Giles then, the soul of honour - there he stands Giles sitten, eri suoraselkäinen!
ellauri198.html on line 508: For the fiend's glowing hoof - to see the wrath Kuin saatanan suihkusta se siinä roiski
ellauri198.html on line 539: None out of it. Mad brewage set to work Eikä pois. Joku huume niitä käytti.
ellauri198.html on line 548: Of Tophet's tool, on earth left unaware, Tofetin kalu jolla jos on järki jäässä
ellauri198.html on line 549: Or brought to sharpen its rusty teeth of steel. voi vaikka lapsista tehdä rullasylttyä.
ellauri198.html on line 552: Then came a bit of stubbed ground, once a wood, Sit tuli vähän sänkipellon tapaista,
ellauri198.html on line 556: Changes and off he goes!) within a rood— Ja lähtis vetään viizimättä lakaista),
ellauri198.html on line 561: Now patches where some leanness of the soil's Väliin maaläikkiä jotka ravintoaineitta
ellauri198.html on line 577: 'Spite of the dusk, the plain had given place Et oli kaikkialla ympärillä vuoria,
ellauri198.html on line 602: Built of brown stone, without a counterpart Kärki ruskeana, ympärillä turkista,
ellauri198.html on line 608: Not see? because of night perhaps? - why, day Etkö nää? Onko liian pimeetä? No kato,
ellauri198.html on line 620: And such was fortunate, yet each of old Yxi pitkä toinen kova kolmas ikivanha,
ellauri198.html on line 621: Lost, lost! one moment knelled the woe of years. Sukkahoususankareita kolossa jo makaa.
ellauri198.html on line 625: To view the last of me, a living frame Pitkä juna menneisyyteen, hyvä luoja!
ellauri198.html on line 626: For one more picture! in a sheet of flame Oli veli Vesselin Volvon takalokasuojat.
ellauri198.html on line 633: Tophet or Topheth (Hebrew: תֹּוֹפֶת Tōp̄eṯ; Greek: Ταφέθ (taphéth); Latin: Topheth) is a location in Jerusalem in the Valley of Hinnom (Gehenna), where worshipers engaged in a ritual involving "passing a child through the fire", most likely child sacrifice. Traditionally, the sacrifices have been ascribed to a god named Moloch. The Bible condemns and forbids these sacrifices, and the tophet is eventually destroyed by king Josiah, although mentions by the prophets Jeremiah, Ezekiel, and Isaiah suggest that the practices associated with the tophet may have persisted.
ellauri198.html on line 635: Most scholars agree that the ritual performed at the tophet was child sacrifice, and they connect it to similar episodes throughout the Bible and recorded in Phoenicia (whose inhabitants were referred to as Canaanites in the Bible) and Carthage by Hellenistic sources. There is disagreement about whether the sacrifices were offered to a god named "Moloch". Based on Phoenician and Carthaginian inscriptions, a growing number of scholars believe that the word moloch refers to the type of sacrifice rather than a deity. There is currently a dispute as to whether these sacrifices were dedicated to Yahweh rather than a foreign deity.
ellauri198.html on line 637: Archaeologists have applied the term "tophet" to large cemeteries of children found at Carthaginian sites that have traditionally been believed to house the victims of child sacrifice, as described by Hellenistic and biblical sources. This interpretation is controversial, with some scholars arguing that the tophets may have been children's cemeteries, rejecting Hellenistic sources as anti-Carthaginian propaganda. Others argue that not all burials in the tophet were sacrifices.
ellauri198.html on line 648: It is an obsolete form of the word slogan, closer to its derivation from the Scottish Gaelic sluagh-ghairm (meaning war-cry).
ellauri198.html on line 650: In turn this influenced the pseudo-Medieval poetry of Thomas Chatterton. For example, in a poem about the Battle of Hastings he writes "some caught a slughorne and an onsett wounde" (Battle of Hastings ii.99), meaning "some picked up a slughorn and sounded a charge". A slughorn in this context appears to be some kind of trumpet. However, in a footnote to another usage of the word, Chatterton defines it as "not unlike a hautboy". The Medieval English word hautboy is the origin of the modern word oboe and has never referred to any instrument comparable to a trumpet. It is more like a faggot. Oh boy, haut-bois, puu pystyssä. Vitun pultti-bois.
ellauri198.html on line 652: Chatterton's usage inspired Robert Browning in his poem Childe Roland to the Dark Tower Came, in particular the last stanza in which the hero sees the ghosts of all those who died trying to reach the Dark Tower before him.
ellauri198.html on line 660: Horace Slughorn is a character in the Harry Potter series of novels by J. K. Rowling. Professor Horace Eugene Flaccus Slughorn (b. 28 April, between 1882 and 1913) was a pure-blood or half-blood wizard. He attended Hogwarts School of Witchcraft and Wizardry as a member of Slytherin before returning in 1931 as Potions Master. Joopa joo, flaccid slughorn, kiitos JK tiedetään mitä ajat takaa. Although Professor Slughorn certainly isn't a villain in Harry Potter, he's definitely done some rotten things. As they all.
ellauri198.html on line 667: Slughorn is the name of openSUSE's mascot for the YaST2 setup tool. ellauri198.html on line 672: American author Stephen King stole the name for his The Dark Tower series of stories and novels (1978–2012).
ellauri198.html on line 676: In Anthony Powell's 12-part cycle A Dance to the Music of Time, the eighth novel, The Soldier's Art, takes its title from line 89 of Childe Roland ("Fight first, think afterwards—the soldier's art").
ellauri198.html on line 680: In P.G. Wodehouse's novel The Code of the Woosters: Jeeves also uses the phrase 'Childe Roland to the dark tower came' to describe Bertie Wooster's arrival, in this case, at Totleigh Towers. Bertie does not understand the reference in this case either.
ellauri198.html on line 684: The scottish "narrative" or fairy tale about Childe Rowland comes from Danish ballads about Rosmer Halfmand from the 1695 work Kaempe Viser. There were three ballads about Rosmer, who was a giant or merman, stealing a girl whose brother later rescues her. In the first, the characters are the children of Lady Hillers of Denmark, and the sister is named Svanè. In the second, the main characters are Roland and Proud Eline lyle. In the third, the hero is Child Aller, son of the king of Iceland. Unlike the English Roland, the hero of the Danish ballads relies on trickery to rescue his sister, and in some versions they have a juicy incestuous relationship to boot.
ellauri198.html on line 691: In March 1833, "Pauline, a Fragment of a Confession" was published anonymously by Saunders and Otley at the expense of the author, Robert Browning, who received the money from his aunt, Mrs Silverthorne. It is a long poem composed in homage to the poet Shelley and somewhat in his style. Originally Browning considered Pauline as the first of a series written by different aspects of himself, but he soon abandoned this idea. John Stuart Mill, however, wrote that the author suffered from an "intense and morbid self-consciousness". Later Browning was rather embarrassed by the work.
ellauri198.html on line 693: In 1838, he visited Italy looking for background for Sordello, a long poem in heroic couplets, presented as the imaginary biography of the Mantuan bard spoken of by Dante in the Divine Comedy, canto 6 of Purgatory, set against a background of hate and conflict during the Guelph-Ghibelline wars. This was published in 1840 and met with widespread derision, gaining him the reputation of wanton carelessness and obscurity. Tennyson commented that he only understood the first and last lines and Carlyle wrote that his wife had read the poem through and could not tell whether Sordello was a man, a city or a book. Ai tän mä taisinkin jo kertoa albumissa 54.
ellauri198.html on line 697: From the time of their marriage and until Elizabeth's death, the Brownings lived in Italy, residing first in Pisa, and then, within a year, finding an apartment in Florence at Casa Guidi (now a museum to their memory). Their only child, Robert Wiedemann Barrett Browning, nicknamed "Penine" or "Pen", was born in 1849. In these years Browning was fascinated by, and learned from, the art and atmosphere of Italy. He would, in later life, describe Italy as his university. As Elizabeth had inherited money of her own, the couple were reasonably comfortable in Italy, and their relationship together was happy. However, the literary assault on Browning's work did not let up and he was critically dismissed further, by patrician writers such as Charles Kingsley, for the desertion of England for foreign lands.
ellauri198.html on line 699: Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855. a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
ellauri198.html on line 703: According to some reports Browning became romantically involved with Louisa Caroline Stewart-Mackenzie, Lady Ashburton, but he refused her proposal of marriage, and did not remarry. In 1878, he revisited Italy for the first time in the seventeen years since Elizabeth's death, and returned there on several further occasions.
ellauri198.html on line 708: The Dark Tower is a series of eight novels and one short story written by American author Stephen King. Incorporating themes from multiple genres, including dark fantasy, science fantasy, horror, and Western, it describes a "gunslinger" and his quest toward a tower, the nature of which is both physical and metaphorical. The series, and its use of the Dark Tower, expands upon Stephen King's multiverse and in doing so, links together many of his other novels.
ellauri198.html on line 710: The series was chiefly inspired by the poem "Childe Roland to the Dark Tower Came" by Robert Browning, whose full text was included in the final volume's appendix. In the preface to the revised 2003 edition of The Gunslinger, King also identifies The Lord of the Rings, Arthurian legend, and The Good, the Bad and the Ugly as inspirations. He identifies Clint Eastwood's "Man with No Name" character as one of the major inspirations for the protagonist, Roland Deschain. King's style of location names in the series, such as Mid-World, and his development of a unique language abstract to our own [clarification needed] (High Speech), are also influenced by J. R. R. Tolkien's work. The series is referred to on King's website as his magnum opus.
ellauri198.html on line 712: Bill Sheehan of The Washington Post called the series "a humane, visionary epic and a true magnum opus" that stands as an "imposing example of pure storytelling," "filled with brilliantly rendered set pieces... cataclysmic encounters and moments of desolating tragedy." Erica Noonan of the Boston Globe said, "There's a fascinating world to be discovered in the series" but noted that its epic nature keeps it from being user-friendly.
ellauri198.html on line 714: Allen Johnston of The New York Times was disappointed with how the series progressed; while he marveled at the "sheer absurdity of King's existence" and complimented King's writing style, he said preparation would have improved the series, stating "King doesn't have the writerly finesse for these sorts of games, and the voices let him down." Michael Berry of the San Francisco Chronicle called the series "highfalutin hodgepodge".
ellauri198.html on line 716: Charlie the Choo-Choo is a "children's book" by Stephen King released in 2016, published under the pseudonym Beryl Evans. It is adapted from a section of King's previous novel The Dark Tower III: The Waste Lands. It was illustrated by Ned Dameron.
ellauri198.html on line 720: Beginning where book six left off, Jake Chambers and Father Callahan battle the evil infestation within the Dixie Pig, a vampire lounge in New York City featuring roast human flesh and doors to other worlds. After fighting off and destroying numerous "Low-Men" and Type One Vampires, Callahan sacrifices himself to let Jake survive. In the other world—Fedic—Mia, her body now physically separated from Susannah Dean, gives birth to Mordred Deschain, the biological son of Roland Deschain and Susannah. The Crimson King is also a "co-father" of this prophetic child, so it is not surprising when "baby" Mordred's first act is to shapeshift into a spider-creature and feast on his birth-mother. Susannah shoots but fails to kill Mordred, eliminates other agents of the Crimson King, and escapes to meet up with Jake at the cross-dimensional door beneath the Dixie Pig which connects to Fedic. Maturing at an accelerated rate, Mordred later stalks Roland and the other gunslingers throughout this adventure, shifting from human to spider as the need arises, seething with an instinctive rage toward Roland, his "white daddy."
ellauri198.html on line 724: Roland and his ka-tet travel to Thunderclap, then to the nearby Devar-Toi, to help a group of psychics known as Breakers who are allowing their telepathic abilities to be used to break away at the beams that support the Tower. Ted Brautigan and Dinky Earnshaw assist the gunslingers with information and weapons, and reunite Roland with his old friend Sheemie Ruiz from Mejis. The Gunslingers free the Breakers from their captors, but Eddie is wounded after the battle and dies a short while later. Roland and Jake pause to mourn and then jump to Maine of 1999 along with Oy, in order to save the life of Stephen King (whom he writes to be a secondary character in the book); the ka-tet have come to believe that the success of their quest depends on King surviving to write about it through his books.
ellauri198.html on line 726: They discover King about to be hit by a van. Jake pushes King out of the way but Jake is killed in the process. Roland, heartbroken with the loss of the person he considers his true son, buries Jake and returns with Oy to Susannah in Fedic, via the Dixie Pig. They are chased through the depths of Castle Discordia by an otherworldly monster, then depart and travel for weeks across freezing badlands toward the Tower.
ellauri198.html on line 728: Along the way they find Patrick Danville, a young man imprisoned by someone who calls himself Joe Collins but is really a psychic vampire named Dandelo. Dandelo feeds off the emotions of his victims, and starts to feed off of Roland and Susannah by telling them jokes. Roland and Susannah are alerted to the danger by Stephen King, who drops clues directly into the book, enabling them to defeat the vampire. They discover Patrick in the basement, and find that Dandelo had removed his tongue. Patrick is freed and soon his special talent becomes evident: his drawings and paintings become reality. As their travels bring them nearer to the Dark Tower, Susannah comes to the conclusion that Roland needs to complete his journey without her. Susannah asks Patrick to draw a door she has seen in her dreams to lead her out of this world. He does so and once it appears, Susannah says goodbye to Roland and crosses over to another world.
ellauri198.html on line 732: They remain in a stalemate for a few hours, until Roland has Patrick draw a picture of the Crimson King and then erase it, thus wiping him out of existence except for his eyes. Roland gains entry into the Tower while Patrick turns back home. The last scene is that of Roland crying out the names of his loved ones and fallen comrades as he had vowed to do. The door of the Dark Tower closes shut as Patrick watches from a distance.
ellauri198.html on line 734: The story then shifts to Susannah coming through the magic door to an alternate 1980s New York, where Gary Hart is president. Susannah throws away Roland's gun (which does not function on this side of the door), rejecting the life of a gunslinger, and starts a new life with alternate versions of Eddie and Jake, who in this world are brothers with the surname Toren. They have only very vague memories of their previous journey with Susannah, whose own memories of Mid-World are already beginning to fade. It is implied that an alternate version of Oy, the billy-bumbler, will also join them.
ellauri198.html on line 736: In a final "Coda" section, King urges the reader to close the book at this point, consider the story finished with a happy ending, and not venture inside the Tower with Roland. For those who do not heed the warning, the story resumes with Roland stepping into the Dark Tower. He realizes that the Tower is not really made of stone, but a kind of flesh: it is Gan's physical body. As he climbs the steps, Roland encounters various rooms containing siguls or signs of his past life. When he reaches the top of the Tower, he finds a door marked with his own name and opens it. Roland instantly realizes, to his horror, that he has reached the Tower countless times before. He is forced through the door by the hands of Gan and transported back in time to the Mohaine desert, back to where he was at the beginning of The Dark Tower: The Gunslinger, with no memories of what has just occurred. The only difference is that, this time, Roland possesses the Horn of Eld, which in the previous incarnation he had left lying on the ground after the Battle of Jericho Hill. Roland hears the voice of Gan, whispering that, if he reaches the Tower again, perhaps this time the result will be different; there may yet be rest. The series ends where it began in the first line of book one: "The man in black fled across the desert, and the gunslinger followed."
ellauri198.html on line 747: Vaikeinta on Bloomin ymmärtää, mikä nalli napsahtaa Rolandille värsyssä XXIX. Bloom raahaa kekoon askeesia, metaforia ja metaleepsistä, mutta tokko niistä on tässä mitään apua. Täytyypä vilkaista Bloomin vinkkaamia runoja Keats: The Fall of Hyperion ja Shelley: The Triumph of Life. Onko nekin jotain smuttia? (Kz alempaa.)
ellauri198.html on line 749: Minkä eteen seisoo musta torni Haroldin mielestä, sieltä pakaroiden välistä? Usko tai älä: "Shall we, tentatively, call both the Dark Tower and the mocking elf the Oedipal necessities of self-betrayal in the practice of art? (Mistä nuo Freudin turbojalat tähän tulivat? Selittäkääpä tarkemmin!) Or, more narrowly, the Tower and the Elf are metaphors for misprision, for the overdetermined and inescapable meanings that belated creators impose upon poetic tradition."
ellauri198.html on line 751: Mitä tuubaa! Aivan hanurista! "The paradox of perspectivism is that it depends wholly on the subject/object dualism." Etupiässä takapiässä, takapiässä etupiässä, liikkuuko siitin emättimessä vaiko emätin siittimen ympärillä, ei tiedä ilman viitekehystä, sanoo E. Saarisen suhteellisuusteoria. Milttoni saatana, siinä vasta perspektivisti! Misprision tarkoittaa sanan väärinkäyttöä.
ellauri198.html on line 753: Nyt on Harold nähtävästi pudonnut pahan kerran kärryiltä, ilma on sakeanaan savuverhotermejä: proleptic delusion transumptively troping on a trope, retoriikkaa lentää kuin Nietzschen Zarathustrassa. Kumpuilevat pakarat seuraavat Childe Haroldin sanasotaa kädet poskella. (Mitä oli Yeazin Condition of Fire? Se selviää alempana.) Haroldin mielestä Browning imuttaa Chattertonin etanansarvea. Muttei kai 1800-luvun Browning voinut oikeasti lutkuttaa 1700-luvun Chattertonin pipua, ikäeron takia? Ehei, tää on vaan symbolismia.
ellauri198.html on line 755: Ei vaan Browning imuskelee kolleegansa Shellyn schollya, Harold täsmentää. The consensus among critics has long been that in his youth Browning had a great enthusiasm for Shelley, an enthusiasm clearly apparent in Pauline and Paracelsus, but abruptly extinguished in Sordello. Generally speaking, it would seem that Browning's ardent enthusiasm for Shelley the poet ends with Sordello in 1840, just as his respect for Shelley the man ends in 1856, with the discovery that he had abandoned his first wife. Any evidence for a lapse of his disaffection in later life seems effectively countered by Browning's own testimony in a letter written in 1885 to F. J. Furnivall, refusing the presidency of the newly formed Shelley Society: “For myself, I painfully contrast my notions of Shelley the man and Shelley, well, even the poet, with what they were sixty years ago, when I only had his works, for a certainty, and took his character on trust.” With these highlights of the relationship, most Browning critics and biographers terminate the discussion.
ellauri198.html on line 763: Pitying the tumult of their dark estate.
ellauri198.html on line 772: Toi Condition of Fire and Election-Love taitaa olla jotain kabbalismia (kz alla). Love, love, love. Kabbalah says that the only force in reality is the force of love. Evidently, without love, there is no life. Make love not war. (No siinähän se tuli!) This is why Kabbalah says that Creator, nature, and love are synonymous. Tucker Carlson Wears a Kabbalah Bracelet. It has been absolutely infuriating to watch supposedly "awake" people promote Tucker Carlson as some kind of mainstream hero. He is obviously a servant of the Jews and this is just one more piece of evidence.
ellauri198.html on line 778: But something of the conclusion can be surmised here, however tentatively. Roland's equivocal triumph is an instance of Kierkegaardian "repetition" rather than of Platonic "recollection" on Hegelian "mediation," if only because the Romantic trope-upon-a-trope or transumption leads to a projective or introjective stance of which Kierkegaard is the conscious anti-Platonic and anti-Hegelian theorist. Precisely what Roland refuses is the Golgotha of Absolute Spirit that Hegel proclaims at the very close of his Phenomenology:
ellauri198.html on line 780: Knowledge is aware not only of itself, but also of the negative of itself, or its limit. Knowing its limit means knowing how to sacrifice itself. This sacrifice is... self-abandonment.... Here it has to begin all over again at its immediacy, as freshly as before, and thence rise once more to the measure of its stature, as if, for it, all that preceded were lost, and as if it had learned nothing from the experience of the spirits that preceded. But re collection has conserved that experience, and is the inner being, and, in fact, the higher form of the substance. While, then, this phase of Spirit begins all over again its formative development, apparently starting solely from itself, yet at the same time it com mences at a higher level. The realm of spirits developed in this way, and assuming definite shape in existence, constitutes a succession, where one detaches and sets loose the other, and each takes over from its predecessor the empire of the spiritual world...
ellauri198.html on line 782: Against this high idealism of what is essentially the influence process, we can set one of Kierkegaard's central insights:
ellauri198.html on line 784: It requires youth to hope, and youth to recollect, but it requires courage to will repetition.... For hope is an alluring fruit which does not satisfy, recollection is a miserable pittance which does not satisfy, but repetition is the daily bread which satisfies with benediction. When one has circumnavigated existence, it will appear whether one has courage to understand that life is a repetition, and to delight in that very fact. . . . Repetition is reality, and it is the seriousness of life...
ellauri198.html on line 786: From Hegel we can move to Mallarmé's Igitur, and an illuminating observation by Paul de Man, even as from Kierkegaard we can go back to Childe Roland and the critical mode I endeavor to develop. Meditating on Igitur, de Man remarks that in Baudelaire and in Mallarmé (under Baudelaire's influence) "ennui" is no longer a personal feeling but comes from the burden of the past. A consciousness comes to know itself as negative and finite. It sees that others know themselves also in this way, and so it transcends the negative and finite present by seeing the universal nature of what it itself is becoming. So, de Man says of Mallarmé's view, comparing it to Hegel's, that "we develop by dominating our natural anxiety and alienation and by transforming it in the awareness and the knowledge of otherness." Jotain tosi narsistista läppää tääkin näyttää olevan.
ellauri198.html on line 790: The difference between Hegel and Kierkegaard is also a difference between Mallarmé and Browning, as it happens, and critically a difference between a deconstructive and an antithetical view of practical criticism. Kierkegaard's "repetition" is closer than its Hegelian rival (or the Nietzschean-Heideggerian descendant) to the mutually exploitative relationship between strong poets, a mutuality that affects the dead nearly as much as the living. Insofar as a poet authentically is and remains a poet, he must exclude and negate other poets. Yet he must begin by including and affirming a precursor poet or poets, for there no other way to become a poet. We can say then that a poet known as a poet only by a wholly contradictory including/excluding, negating/affirming which by the agency of psychic defenses manifests itself as an introjecting/projecting. "Repetition," better even than Nietzsche's Eternal Return of the Same, manifests itself through the rhetorical scheme of transumption, where the surrender of the present compensates for the contradictory movements of the psyche.
ellauri198.html on line 794: Roland is not mediated by his precursors; they do not detach him from history so as to free him in the spirit. The Childe's last act of dauntless courage is to will repetition, to accept his place in the company of the ruined. Roland tells us implicitly that the present is not so much negative and finite as it is willed, though this willing is never the work of an individual consciousness acting by itself. It is caught up in a subject-to-subject dialectic, in which the present moment is sacrificed, not to the energies of art, but to the near-solipsist's tragic victory over himself. Roland's negative moment is neither that of renunciation nor of the loss of self in death or error. It is the negativity that is self-knowledge yielding its power to a doomed love of others, in the recognition that those others like Shelley. more grandly had surrendered knowledge and its powers to love, however illusory. Or, mos simply, Childe Roland dies, if be dies, in the magnificence of a belatedness that can accept itself as such. He ends in strengh because his vision has ceased to break and deform the world, and has begun to turn its dangerous strength upon is own defense. Roland is the Kermit modem version of a poet-as-hero, and his sustained courage to weather his own phantasmagoria and emerge into fire is a presage of the continued survival of strong poetry.
ellauri198.html on line 799:
ellauri198.html on line 803: And a small cabin build there, of clay and wattles made; Pykään sinne pienen kojun savesta ja heltoista,
ellauri198.html on line 808: Dropping from the veils of the morning to where the cricket sings; tulee tissutellen, aamusta pelti kiinni, kaskas sirittää,
ellauri198.html on line 810: And evening full of the linnet’s wings. Ja ilta täynnä hempon siipiä.
ellauri198.html on line 818: Make a note to buy citronella. Älä huido, osta offia.
ellauri198.html on line 821: William Butler Yeats is widely considered to be one of the greatest poets of the 20th century. He belonged to the Protestant, Anglo-Irish minority that had controlled the economic, political, social, and cultural life of Ireland since at least the end of the 17th century. Most members of this minority considered themselves English people who happened to have been born in Ireland, but Yeats staunchly flagged his fake Irish nationality. Although he lived in London for 14 years of his childhood (and kept a permanent home there for 30 years), Yeats magnified his cultural roots, featuring Irish legends and heroes in many of his poems and plays.
ellauri198.html on line 823: Spending most of his time in London, Yeats met with Maud Gonne, a tall, beautiful, socially prominent young woman passionately devoted to Irish nationalism. Yeats soon fell in love with Gonne, and courted her for nearly three decades although he eventually learned that she had already borne two children from a long affair. Their sole attempt at copulation at long last in Paris ended with a fizz. Yeats found he actually really liked young boys and girls.
ellauri198.html on line 824: He was equally firm in adhering to his self-image as an artist. This conviction led many to accuse him of elitism, but conscious and undaunted image building also unquestionably contributed to his greatness.
ellauri198.html on line 826: Gonne shared Yeats’s interest in occultism and spiritualism. Yeats had been a theosophist, but in 1890 he turned from its sweeping mystical insights and joined the Golden Dawn, a secret society that actually practiced ritual magic. Yeats remained an active member of the Golden Dawn for 32 years, becoming involved in its direction at the turn of the century and achieving the coveted sixth grade of membership in 1914, the same year that his surrogate wife, Georgiana Hyde-Lees, also joined the society.
ellauri198.html on line 828: Yeats kept his sixth-grader occultist badge away from his poems, which are simple enough to be understood by sixth-graders, unlike Blake and Shelley, but like his rhyming predecessor Keats. Even so, Yeats’s visionary and idealist interests were more closely aligned with those of Blake and Shelley than with those of Keats, and in the 1899 collection The Wind among the Reeds the occult symbolism rears its ugly head in several poems.
ellauri198.html on line 829: He befriended English decadent poet Lionel Johnson, and in 1890 they helped found the Rhymers’ Club, a group of London poets who met to read and discuss their indecent poems.
ellauri198.html on line 831: His several boring plays featured fictional heroic ancient Irish warrior Cuchulain. A later poem concludes with a brash announcement: “There’s more enterprise in walking naked.” This indecent departure from a conventional 19th-century manner disappointed his contemporary readers, who preferred the pleasant musicality of such familiar poems as “The Lake Isle of Innisfree,” which he wrote in 1890. "I think all happiness depends on the energy to assume the mask of some other person, on strutting as somebody else but yourself", he said. Yeats and his lamentable wife held more than 400 sessions of automatic writing, producing nearly 4,000 pages that Yeats avidly and patiently studied and organized. What an idiot.
ellauri198.html on line 833: From these sessions Yeats formulated theories about life and history. He believed that certain patterns existed, the most important being what he called gyres, interpenetrating cones representing mixtures of opposites of both a personal and historical nature. He contended that gyres were initiated by the divine impregnation of a mortal woman—first, the rape of Leda by Zeus; later, the conception of Mary by the same immaculate swan. As Lewis Carroll had prophecied:
ellauri198.html on line 846: While Yeats was playing with esoterica, Ireland was rife with internal strife and a world war flitted past. He was now the “sixty-year-old smiling public man” of his poem “Among School Children,” which he wrote after touring an Irish elementary school. He was also a world-renowned artist of impressive stature, having received the Nobel Prize for Literature in 1923. At night the poet could “sweat with terror” because of the surrounding violence, but otherwise he was enjoying himself royally. His collection The Dark Tower (1928) is often considered his best single book.
ellauri198.html on line 848: Another important element of poems in both these collections and other volumes is Yeats’s keen awareness of old age. Even his romantic poems from the late 1890s often mention gray hair and weariness, though those poems were written while he was still a young man. But when Yeats was nearly 60, his health began to fail and he was faced with real, rather than imaginary, “bodily decrepitude” (a phrase from “After Long Silence”) and nearness to death. Despite the author’s often keen awareness of his physical decline, the last 15 years of his life were marked by extraordinary vitality and an appetite for life, including young boys and girls.
ellauri198.html on line 849: His pose as “The Wild Old Wicked Man” (the title of one of his poems) and his poetical revitalization was reflected in the title of his 1938 volume New Poems.
ellauri198.html on line 851: As Yeats aged, he saw Ireland change in ways that angered him. The Anglo-Irish Protestant minority no longer controlled Irish society and culture. According to Yeats’s unblushingly antidemocratic view, the greatness of Anglo-Irishmen such as Jonathan Swift, philosopher George Berkeley, and statesman Edmund Burke, contrasted sharply with the undistinguished commonness of contemporary Irish society, which seemed preoccupied with the interests of merchants and bloody peasants. He laid out his unpopular opinions in late plays such as Purgatory (1938) and the essays of On the Boiler (1939).
ellauri198.html on line 853: He faced death with a courage that was founded partly on his vague hope for reincarnation. In his proud moods he could speak in the stern voice of his famous epitaph, written within six months of his death, which concludes his poem “Under Ben Bulben”: “Cast a cold eye / On life, on death. / Horseman, pass by!” But the bold sureness of those lines is complicated by the terror-stricken cry that “distracts my thought” at the end of another late poem, “The Man and the Echo,” and also by the poignantly frivolous lust for life in the last lines of “Politics,” the poem that he wanted to close Last Poems: “But O that I were young again / And held them in my arms.”
ellauri198.html on line 855: Yeats deplored the tremendous enthusiasm among younger poets for Eliot’s The Waste Land, published in 1922. Disdaining Eliot’s flat rhythms and cold, dry mood, Yeats wanted all art to be full of energy and sex.
ellauri198.html on line 856: Poetic ingredients of the sort Yeats described in “The Dark Tower”: “Poet’s imaginings / And memories of love, / Memories of young men and women, / All those things whereof / Man makes a superhuman / Mirror-resembling dream.”
ellauri198.html on line 858: Fellow anglo-saxon poets, including his catamite W.H. Auden (who praised Yeats as the savior of English lyric poetry), Stephen Spender, Theodore Roethke, and Philip Larkin thought he was the cat's whiskers.
ellauri198.html on line 864: William Butler Yeats published his poem ‘The Lake Isle of Innisfree’ in December of 1890, an important year in his life due to his increased association with occult societies in London, United Kingdom. In ‘The Lake Isle of Innisfree,’ William Butler Yeats’ narrator asserts his desire to leave the “pavement gray” of his current locale and dwell on the mysterious island of Innisfree, with only bees, crickets, and linnets for a company (and, alas, mosquitoes).
ellauri198.html on line 866: Convinced that the "second coming" must be at hand, for the condition of the culture is unsustainable, Yeats sees "a vast image out of Spiritus Mundi, " or the "world spirit," a version of the anima mundi that is a central concept in Yeats's esoteric philosophy.
ellauri198.html on line 868: Critics of the poem have highlighted several important aspects of ‘The Lake Isle of Innisfree,’ including the spiritual journey undertaken by William Butler Yeats (Hunter); the island as an escape from sexuality (Merritt); and the island as a place of wisdom or foolishness, depending on varying historical perspectives on beans (Normandin). To these critics, it seems that an island is a place of refuge from a dangerous outside world — supposedly London specifically, although Merritt might broaden this interpretation to include all sexual encounters. While these critics acknowledge that an island is a place of escape, citing what William Butler Yeats himself has said about the Irish island Sligo, they fall short of recognising the full implications of his fascination with the occult.
ellauri198.html on line 874: There are two realities, the terrestrial and the condition of fire. 1 All power is from the terrestrial condition, for there all opposites meet and there only is the extreme of choice possible, full freedom. [This seems inaccurate slightly, the terrestrial or earthly condition contains the condition of fire, water, and air; the mental, the material, and mental-material interaction respectively. How to distinctly separate water and earth is an issue going back at least to the Corpus Hermeticum.] And there the heterogeneous is, evil, for evil is the strain one upon another of opposites; but in the condition of fire is all music and rest. [Compare this with interpretations of Manichean or Gnostic dualism that there is a pure and impure world; castor and pollux.] Between is the condition of air where images have but a borrowed life, that of memory or that reflected upon them when they symbolise colours and intensities of fire; the place of shades who are 'in the whirl of those who are fading,' and who cry like those amorous shades in the Japanese play:-- Huoh, ei jaxa. Tää kaverihan oli täysin tärähtänyt:
ellauri198.html on line 876: I assert that the symbols which William Butler Yeats includes on the island — specifically the nine bean-rows — are meant to be examined in the light of the Kabbalism, numerology, and tarot cards to which these societies looked for inspiration in their occult practices. Through his inclusion of these symbols, William Butler Yeats is demonstrating mastery over the Hermetic Order of the Golden Dawn’s basic tenants (sic), a mastery which he perhaps hoped would help him advance in rank in the society to seventh grade and further his studies of magic.
ellauri198.html on line 881: Hyperion, a Fragment is an abandoned epic poem by 19th-century English Romantic poet John Keats. It was published in Lamia, Isabella, The Eve of St. Agnes, and Other Poems (1820). It is based on the Titanomachia, and tells of the despair of the Titans after their fall to the Olympians. Keats wrote the poem from late 1818 until the spring of 1819, when he gave it up as having "too many Miltonic inversions." He was also nursing his younger brother Tom, who died on 1 December 1818 of tuberculosis.
ellauri198.html on line 883: In Greek mythology, Hyperion (/haɪˈpɪəriən/; Greek: Ὑπερίων, 'he who goes above') was one of the twelve Titan children of Gaia (Earth) and Uranus (Sky). With his sister, the Titaness Theia, Hyperion fathered Helios (Sun), Selene (Moon) and Eos (Dawn). Well, his sister mothered them, after he had squirted his load of cum into her.
ellauri198.html on line 885: Hyperion was, along with his son Helios, a personification of the sun, with the two sometimes identified. John Keats's abandoned epic poem Hyperion is among the literary works that feature the figure.
ellauri198.html on line 887: Keats picked up the ideas again in his another unfinished poem The Fall of Hyperion: A Dream (1856) published after his death. He attempted to recast the epic by framing it with a personal quest to find truth and understanding. Another failure. Yawn.
ellauri198.html on line 889: The poem as usually printed breaks off at this point, in mid-line, with the word "celestial". Keats's friend Richard Woodhouse, transcribing this poem, completed this line as "Celestial Glory dawn'd: he was a god!" Ox, nyet! nyet! The language of Hyperion is very similar to Milton's, in metre and style. However, his characters are quite different. Although Apollo falls into the image of the "Son" from Paradise Lost and of "Jesus" from Paradise Regained, he does not directly confront Hyperion as Satan is confronted. Also, the roles are reversed, and Apollo is deemed as the "challenger" to the throne, who wins it by being more "true" and thus, more "beautiful." Double yawn.
ellauri198.html on line 892:
The Triumph of Life
ellauri198.html on line 894: The Triumph of Life was the last major work by Percy Bysshe Shelley before his death in 1822. The work was left unfinished. Shelley wrote the poem at Casa Magni in Lerici, Italy in the early summer of 1822. He modelled the poem, written in terza rima, on Petrarch 's Trionfi and Dante 's Divine Comedy. Siinäkin on julkkixia jossain helvetissä. Kesken jäi. Gäsp.
ellauri198.html on line 917: Pauline: A Fragment of a Confession (also known as Pauline) is the first published poem by Robert Browning. It was written in 1832, and published anonymously in 1833. The poem is the confession of an unnamed poet to his lover, the eponymous woman. It was first reprinted in 1868 with no alterations to the text.
ellauri198.html on line 918: Arthur Symons (n.h.) described the poem as a "sort of spiritual biography" in the way that it describes the feelings and emotions of the poet, rather than the actions. Isobel Armstrong (n.h.) argued that the poem was Browning's attempt to "institutionalize" himself as a Romantic poet. Browning described himself within the poem as "priest and prophet" and therefore gave himself both the meaning and purpose that he was seeking as a young man. Vitun pappi ja profeetta, ansaizisi potkun perseeseen. Tää narsistinen suollos ei kelpaa mihinkään. Ei maxa vaivaa edes siteerata.
ellauri203.html on line 4:
ellauri203.html on line 94: Kontin paperback-laatikosta löytyi Doston slavofiilin taantumuspolitiikan perusteos englannixi eli Riivaajat. Doston mukaan pahat nihilistit oli yhtä pahojen länkkärimielisten liberaalien poikia. Tämän päivän näkökannalta Dosto on ihan Putin miehiä. Taitaa anglosaxeja nyt kaduttaa että tuli sitä niin hurrattua kommarien aikana.
ellauri203.html on line 102: Pahastuttuaan vielä lisää länkkäreille lännessä se kääntyi slavofiilixi oltuaan Belinskyn mielixi ensin liberaali 40-luvulla ja sitten vähän aikaa homo Speshnovin mamupatjana symppari ateistikin ja vallankumouksellinen. No se karisi siitä sitten pakkolaitoxessa, Siperia opetti. Ei se tosin tykännyt siellä nenäkkäistä polakeista aatelispojistakaan.
ellauri203.html on line 111: Literary critic V. Belinsky was one of the leaders of the westernist movement. He was a convinced atheist. In his understanding, Russia’s transformation would be impossible without eliminating Christianity.
ellauri203.html on line 113: Belinsky preached his socialist-atheist way with such passion that Dostoevsky couldn’t resist. Accepting the socialist teachings of Belinsky, Dostoevsky saw his Christian convictions being shattered. He describes this time as the time of “losing Christ”. “We were infected with the ideas of theoretical socialism of those days!” – Dostoevsky would recall. For his involvement in the antigovernment movement, Dostoevsky was sentenced to capital punishment, which was later replaced with four years of penal labor (Rus. katorga).
ellauri203.html on line 115: In penal servitude, Dostoevsky went through something that he calls “the regeneration of his convictions”. What could have taken place to change his convictions so completely? Dostoevsky himself answers this question by saying, “I accepted Christ in my life, whom I got to know as a child in my parent’s house and whom I have almost lost, when I in turn became a European liberal.” Putinistit paukuttavat karvaisia käsiään. Keskeytymättömiä aplodeja seisaaltaan.
ellauri203.html on line 117: Dostoevsky began to understand clearly that Russian society’s greatest problem was not socialism as such but its departure from God. Thus the problem lay not in the social but in the spiritual realm. Socialism was a result of the people’s spiritual condition.
ellauri203.html on line 119: Another problem, which could make matters worse, was the intrusion of the socialist (atheist) teaching mentioned above. From his own experience, Dostoevsky knew the danger and destructiveness of this socialist way, offered by many as the way to reform society. In his letter to M. Pogodin, Dostoevsky writes that ‘socialism and Christianity are antonyms’. Christianity and private enterprise are synonyms. The danger of this way, in Dostoevsky’s opinion, was its negation of God and establishment of a new atheistic society.
ellauri203.html on line 121: By means of his novels, articles, and personal correspondence, Dostoevsky warned about the consequences of entering this dangerous path. The tragedy of Rasskolnikov, the main character of the novel Crime and Punishment, shows how easily one can be infatuated with this teaching of “violence for the sake of love.” Violence is only ok for the sake of hate.
ellauri203.html on line 123: He goes on to explain that growth in Christian faith changes Christians themselves and these changes have an effect upon people in society. He was convinced that even without the abolition of serfdom, slavery would disappear because the landlord and the serf would become brothers.
ellauri203.html on line 125: Babtisti väittää kivenkovaan että Dosto oli tosi reilu kaveri eikä mikään pedofiili peluri. Ei se osannut edes pelata hullunkurisia perheitä. Mistä toinen nettilähde sanoo:
ellauri203.html on line 127: Although reasonably successful during his lifetime, his fame continued to grow after his death and he inspired not just other later writers, such as Ernest Hemingway, but also sparked a philosophical movement, Existentialism, and influenced the work of Sigmund Freud.
ellauri203.html on line 131: Dostoevsky was a brilliant mind but plagued by his own demons. Married twice, he also had multiple lovers. In addition, for a great portion of his life he was a gambling addict, regularly losing everything he owned and jeopardizing his family thanks to his passion for roulette. His women say he was a nasty customer.
ellauri203.html on line 135: Fyodor Michailovich had such type of personality that everyone enjoyed. He was robbed unmercifully, though due to his kindness and trust, but he wouldn’t want to get into details or rebuke servants that used his carelessness. Fyodor Mikhailovich was a man of limitless kindness. Dostoevsky was especially interested in children and paid attention to cases of child abuse that he heard about. He followed closely the trials of parents accused of child abuse.
ellauri203.html on line 137: Towards the end of his life Dostoevsky became a spiritual leader for many people. Dostoevsky lived so sacrificially because his convictions were deeply wounded by Christ’s suffering and resurrection.
ellauri203.html on line 139: One of Dostoevsky’s early memories is a daily prayer with his nanny before going to bed with her, when he was thirteen years of age. “I put all my eggs in Thine basket, Mother of God, keep them in Thy care”. This prayer Dostoevsky loved so much that it became part of the prayers which he read to children at bed time. Also from his early years Dostoevsky listened to Bible stories. Remembering those years, Fyodor Mikhailovich wrote in 1873, “In our family we knew the Gospel almost from earliest childhood.”
ellauri203.html on line 141: According to Dostoevsky, a divine harmony that would resolve all contradictions would be possible if all people would live the life of Christ and get crucified at the end.
ellauri203.html on line 150: The two great writers of the 19th century had completely different ideologies. Ivan Turgenev, author of the novel Fathers and Sons, was a convinced Westernizer and a liberal. Fyodor Dostoyevsky was a conservative nationalist. In his novels The Idiot and The Possessed he preached that liberals had corrupted Russia, leading it to ruin, and that Russia should preserve its own way and Orthodox Christianity.
ellauri203.html on line 152: It’s not surprising that the two authors did not like each other. From his youth Turgenev, a wealthy nobleman, made fun of his lugubrious colleague. In a mocking poem he described Dostoyevsky as a "pimple on the nose of literature." Dostoyevsky didn´t conceal his reciprocal hostility and was indignant that, with all his wealth, Turgenev´s royalties for his publications were four times as high as he was paid.
ellauri203.html on line 154: But the main reason for the quarrels was ideology. "All these wretched liberals find their principal pleasure in abusing Russia," Dostoyevsky wrote in a letter to a friend in 1867, referring to Turgenev´s new novel Smoke. Turgenev by that time was living in France and Dostoyevsky, sarcastically, advised him to buy a telescope as, "otherwise, you can´t really see [Russia] at all". Turgenev was offended.
ellauri203.html on line 156: Turgenev, in turn, was annoyed by Dostoyevsky´s psychological preoccupations and his manner going deep into the dark depths of the human soul. "What a sour smell and hospital stench" and "psychological nitpicking" were some of the phrases he used to describe Dostoyevsky´s novels. By jove he hit it right on the dot.
ellauri203.html on line 210: Zaarin mielitytär ahmi mieluummin stroganoffia kuin vilttynyttä patonkia. Maximilien kuoli tubiin pian näiden tapausten jälkeen.
ellauri203.html on line 215: Fyodor Dostoevsky´s novels mirrored his life: complicated, tense and full of psychological unrest. He was as dedicated to the women that accompanied him on this difficult journey as he was to the novels that he felt compelled to write. Lets explore the great writer’s relationships with his three key hens, Isajeva, Suslova and Snitkina. (There were more, but they were not key.)
ellauri203.html on line 217: Dostoevsky was the only 19th-century Russian writer to be sentenced to hard labor, spending four years in a Siberian camp. As fortune – or misfortune – would have it, when the exhausted novelist was finally released, he encountered the writer Maria Isaeva. The relationship was complicated from the very outset: when they met, Isaeva was married with a young son, and Dostoevsky was forced to wait until her husband passed away before he could publically offer her his wand.
ellauri203.html on line 219: However, this belated first love was not as simple as Dostoevsky had hoped. Isaeva began taunting the writer with letters telling him of her intention to marry one or other wealthy official. Although the pair did ultimately marry, their troubles continued, and the two never settled into a harmonious marriage, with Dostoevsky taking on a role more like a friend or brother to Isaeva, rather than a husband. Mark Slonim, an important Russian scholar, writes in his book The Three Loves of Dostoevsky: “He loved her for all these feelings that she excited in him. For everything that he gave her, for everything that was connected with her. And for all the pains from her.”
ellauri203.html on line 221: The pair were connected by common suffering, rather than fondness, and Dostoevsky was to base the character of Natasha from Humiliated and Insulted (1861) on his first wife. Like Isaeva, Natasha is prone to tormenting her lovers.
ellauri203.html on line 223: Dostoevsky met the young Appolinaria Suslova during one of his public readings. At 42, he was two decades older than her. She was attractive, alluring and shared his literary taste and physical passion. Despite this, he could not give her everything she wanted; as Dostoevsky was still married, he conducted a secret affair with Suslova, but she took other lovers and left him. She returned two years later, but was not the same inexperienced young woman and refused to marry the great writer.
ellauri203.html on line 227: Suslova’s impact on Dostoevsky can be felt through all of his novels. We can glimpse her traits in the sacrificial Dunya (Crime and Punishment – 1866), the desperate and passionate Nastassya Filippovna (The Idiot – 1869), the proud and nervous Liza (Demons – 1872). What is more, Polina, the protagonist in The Gambler, was undoubtedly based on Suslova.
ellauri203.html on line 229: Anna Snitkina, who was 25 years Dostoevsky’s junior, was his stenographer during his work on The Gambler. The process of completing the novel engrossed both of them so much that they could not imagine life without each other, marrying in 1867. This particular novel was where Dostoevsky’s three great loves intersected: Appolinaria Suslova formed the basis for its protagonist, it was written as his first wife, Maria Isaeva, passed away, and stenographed by his future wife, Anna Snitkina.
ellauri203.html on line 231: To begin with, Dostoevsky only saw practicality in his marriage to Snitkina: he was in need of stability and confidence in the future. As a result, the union began down to head along the same route as his previous relationships. However, the couple’s extended “honeymoon” abroad, which ended up lasting four years, allowed them to escape Russia’s oppressive atmosphere and try to build a family. It began well: Sonya, a little girl, was born a year after their marriage. Tragedy soon struck, however, when Sonya passed away. The pair went on to have three more children, one of whom also died. They were married for 14 years until Dostoevsky’s death, in which time Snitkina experienced a great deal of anguish brought on by Dostoevsky’s difficult character and lifestyle, namely his jealousy and gambling addiction. However, she remained stoically committed to him and did not remarry after his death, when she was just 35.
ellauri203.html on line 242: Writing in the Los Angeles Times, a professor of Slavic languages praised their Dostoevsky translations, stating "the reason they have succeeded so well in bringing Dostoevsky into English is not just that they have made him sound bumpy or unnatural but that they have managed to capture and differentiate the characters' many bumpy and unnatural voices." A literary critic and essayist, wrote in The Sewanee Review that their Dostoevsky translations "have recaptured the rough and vulgar edge of Dostoevsky's style. This tone of the vulgar that Dostoevsky's writings are full of, so morbidly excessively, they have translated into a vernacular equal to his own." But recently, writing in The New York Review of Books in 2016, a critic argued that Pevear and Volokhonsky have established an industry of taking everything they can get their hands on written in Russian and putting it into flat, awkward English. Other translators have voiced similar criticism, both in Russia and in the English-speaking world. A Slavic studies scholar has written in Commentary that Pevear and Volokhonsky take glorious works and reduce them to awkward and unsightly muddles. Criticism has been focused on the excessive literalness of the couple's translations and the perception that they miss the original tone of the authors.
ellauri203.html on line 246: The demons, then, are ideas, that legion of isms that came to Russia from the West: idealism, rationalism, empiricism, materialism, utilitari anism, positivism, socialism, anarchism, nihilism, and, underlying them all, atheism. To which the Slavophils opposed their notions of the Russian earth, the Russian God, the Russian Christ, the "light from the East," and so on.
ellauri203.html on line 254: René Noël Théophile Girard [ži'rar] (25. joulukuuta 1923 Avignon, Ranska – 4. marraskuuta 2015 Stanford, Kalifornia, Yhdysvallat) oli ranskalainen historioitsija, kirjallisuudentutkija ja yhteiskuntafilosofi. Hänen tutkimustensa katsotaan joskus edustavan filosofista antropologiaa. Hänen teoksensa käsittelevät antropologiaa, sosiaalipsykologiaa, teologiaa ja kirjallisuutta yhtä lailla kuin filosofiaakin.
ellauri203.html on line 256: Girard toimi muun muassa Johns Hopkinsin, Buffalon (SUNY) ja Stanfordin yliopistojen professorina. Hän kirjoitti sekä ranskaksi että englanniksi, joskin enimmäkseen ranskaksi. Englanniksi Girard kirjoitti lyhyempiä paloja. Hän ajattelikin enimmäxeen ranskaxi, koska englannixi ajatuxet tuppasivat jäämään lyhkäsixi.
ellauri203.html on line 284: Ranea vielä katalampi pääoman kätyri lienee yhtä täysin tuntematon polakki nimeltä Czeslaw Milosz ja sen kirja The Captive Mind. Ei helvetti, sehän onkin vuoden 1980 kirjallisuuden nobelisti? Takuulla ratas lännen väsymättömässä taistelussa Puolan johdon vaihtamisexi johkin länsityyppisempään. No mistä se on muka hyvä? Se on mainittu albumissa 75 heppuna, joka sai vaikutteita Sestofiltiltä, joka puolestaan otti vahinkoa kyttyrä-Kierkegaardilta ja Dostojevskilta. Jotain existentiaalilipilaaria on siis odotettavissa.
ellauri203.html on line 286: "who with uncompromising clear-sightedness voices wo/man's exposed condition in a world of severe conflicts", kehaisee runk-akatemia.
ellauri203.html on line 296: Vuonna 1960 Miłosz muutti Kalifornian Berkeleyyn ja sai viran Kalifornian yliopistosta, jossa hän toimi Puolan kirjallisuuden ja slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden professorina 1961–1998. Czesław sai 1978 Neustadtin kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon. Yhdysvaltojen kansalaisuuden hän sai 1970.
ellauri203.html on line 302: In the novel, a new Mongol Empire conquers Poland and introduces Murti-Bing pills as a cure for independent thought. At first, the pills create contentment and blind obedience, but ultimately lead those taking them to develop dual personalities. Kaxoisolentoja taas! Miłosz compares the pills to the intellectually deadening effects of Marxism-Leninism in the USSR and the Soviet Bloc.
ellauri203.html on line 304: Milosz pöljäpää on ymmärtänyt Ketman termin väärinpäin "the act of paying lip service to Islam while concealing secret opposition". Päinvastoin, Kitmān (lit. "action of covering, dissimulation"), has a more specific meaning of dissimulation of one's islamic religion by silence or omission. This practice is emphasized in Shia Islam whereby adherents are permitted to conceal their religion when under threat of persecution or compulsion.
ellauri203.html on line 306: Professional Ketman Miloszille on "the reluctant acceptance of Stalinist standards only to allow one to continue to pursue a desired career path. This is based on the idea of having only a single life and therefore using the time to the best of one's ability" or "to pursue artistic or scientific innovation which requires at least tolerating Socialist Realism and other such censorship standards in order to continue one's work." Miloszia ei realismi napannut, sosialistinen tai ei.
ellauri203.html on line 310: "The bestseller book also created the idea, particularly in the West, that I was a political writer. This was a misunderstanding because my poetry was unknown. I have never been a political writer and I worked hard to destroy this image of myself." Kovasta yrittämisestä huolimatta kukaan ei taida lukea sen runoja. Vitun lällyjä ne ovatkin, täytyy vähän terävöittää suomennoxessa:
ellauri203.html on line 324: A drunkard grows sleepy at the edge of a lawn, Spuge nukkuu viimeistä unta ent. nurmikolla,
ellauri203.html on line 327: The voice of a violin lasts in the air Viulun vingutus kaikuu viimeisistä kaijareista
ellauri203.html on line 339: Only a white-haired old man, who would be a prophet Vain mä valkotukkainen nobelisti, wannabe profeetta,
ellauri203.html on line 342: There will be no other end of the world, Ei tule enää toista maailmanloppua,
ellauri203.html on line 343: There will be no other end of the world. Tämä riittäköön tästä aiheesta.
ellauri203.html on line 355: Luku III: Ketmam perustuu nykyiseen Iraniin 1800-luvun ranskalaisen diplomaatin Arthur de Gobineaun kirjoituksiin. Kirjassaan Keski-Aasian uskonnot ja filosofiat Gobineau kuvailee Ketmanin käytäntöä, tekoa, jossa palvotaan islamia ja samalla salataan salainen islamin vastustus. Gobineau kuvailee käytäntöä laajalle levinneeksi islamilaisessa maailmassa, ja hän lainaa yhtä informanttiaan sanoneen: "Persiassa ei ole ainuttakaan oikeaa muslimia." Gobineau kuvaa edelleen Ketmanin käyttöä heterodoksisten näkemysten salaa levittämiseen ihmisille, jotka uskovat, että heille opetetaan islamilaista ortodoksiaa.
ellauri203.html on line 438: Eikä Turgenevkaan heittänyt tikkaa ohi taulun: There is nothing terrible, the very essence of life is petty, uninteresting and degradingly inane. Puhumattakaan saarnaajasta, joka sanoi saman vähemmillä sanoilla. Pane puukenkä jalkaan, se on lyhyempi lause.
ellauri203.html on line 442: But are there no great conceptions, no great words of consolation:
ellauri203.html on line 450: credulity and the same cruelty, the same lust of blood, of gold, of ellauri203.html on line 452: name... why, in the name of the very same shams that Aristophanes jeered
ellauri203.html on line 455: of power, the same traditions of slavishness, the same innateness of ellauri203.html on line 458: cruel: 'None doth offend,' which in other words means: 'None is without
ellauri203.html on line 459: offence.' and he too would say 'enough!' he too would turn away. One
ellauri203.html on line 462: tyrant of to-day, who is almost ready to believe in his own virtue, and
ellauri203.html on line 463: sleeps well of nights, or finds fault with too sumptuous a dinner at the
ellauri203.html on line 465: him, like Richard, haunted by the phantoms of those he has ruined...
ellauri203.html on line 467: Seuraava luku XV taiteista on humanistista lässytystä ja viimeinen luku XVII elitististä paskanjauhantaa. Sit in the mud, my friend, with your farty behind! The rest is silence (English in the original). Ei ihme että brittien nolaama slavofiili Dosto oli raivona, samoinkuin sitä peukuttavat jenkit.
ellauri203.html on line 473: It was published first in 1866 in the first episode of the new literary magazine Epoch that was launched by Dostoevsky and his brother Mikhail. As we know Turgenev and Dostoevsky were not the best of friends. Turgenev had sent the story to Dostoevsky when he was in Baden Baden. Dostoevsky, however, was too busy playing roulette and returned the story without having read it. Mikhail told him in a letter that that had been a big mistake, because their magazine was sure to be a success if they could have a new Turgenev in the first episode. Dostoevsky proceeded to write an apologetic letter to Turgenev and managed to secure Phantoms for the magazine.
ellauri203.html on line 482: Riivaajat (ven. Бесы, Besy) on Fjodor Dostojevskin romaani vuodelta 1872. Se on filosofis-poliittinen romaani, jossa Dostojevski kritisoi utopistisia vallankumouksellisia ja heidän toimintamallejaan.
ellauri203.html on line 485: Dr Ronald Francis Hingley (26 April 1920, Edinburgh – 23 January 2010) oli anglosaxi kääntäjä ym tuhertaja, russofobi samaa kaliiperia kuin hoblan Laureeni.
ellauri203.html on line 489: Riivaajat on allegoria katastrofisista seurauxista mitä poliittinen ja moraalinen nihilismi aikaansai ryssissä hullun vuoden ja fin de sieclen tienoilla. Herrat kuten Gogol Dosto Tolstoi ja Turgenev menetti kuolleet sielunsa ja nilviäiset kuten Lenin ja Stalin ja Molotov tuli tilalle. Paizi Vileenikin oli aatelinen vaikka säikytteli Russellin Perttiä.
ellauri203.html on line 547: Pjotr käy insinöörin pakeilla, nyt olis aika tehdä se seppuku. Tulkaa lakkotoimistoon iltapäivällä. Se kuzuu Stauronkin, joka on jostain syystä vaihteexi hyvällä tuulella. Paikalla on kaikenlaisia idealisteja, pettyneitä tyyppejä ja valeälykköjä. Valefilosofi Shigaljev koittaa väittää että totalitarismi on historian välttämättömyys. Pjotr paukuttaa pöytään ja kysyy onko kaikki mukana?. Eli lähettekö mukaan assassiineixi vai kerrotteko virkavallalle?
ellauri203.html on line 555: Turgenevin kirjatapaaminen on seuraavana päivänä. Koko hienosto on paikalla, paizi Stavroginit. Mutta kuvernöörskän kekkerit menee perseelleen. Paikalla on kosolti laahusta. Kännipäinen kapteeni alkaa tankata jotain omatekemää runoa lavalla. Seuraavana esiintyy Turgenev, joka hölöttää jotain unettavaa tuntikausia. Joku huutaa "mitä paskaa!" Turgenev vittuilee yleisölle takaisin ja lukuhetki päättyy Turgenevin salaivaisiin kiitoxiin. Seuraavaxi astuu sähläämään Verho Sr., esittäen omia esteettisiä ideaalejaan riidellen kimakasti yleisönsä kaa. Verho häipyy lavalta rumasti kiroillen. Alkaa meteli ja odottamaton kolmas esiintyjä, "professori" Pietarista alkaa haukkua ryssiä, huutaen täysiä ja heristäen nyrkkiä. 6 poliisia kiskoo sen lavalta, se karkaa mutta saadaan kiinni taas. Yleisöstä tulee vapaaehtoisia avustajia ja joku koulutyttö villizee tutentteja.
ellauri203.html on line 563: Verho Sr. on lähtenyt vetämään kartanosta apostolinkyydillä. Se löytää jonkun Sofia Matvejevnan ja alkaa sen kanssa olla kiltisti. Kohta se kuoleekin siunaten kaikkia ja rakastaen Jumalaa, tai kääntäen.
ellauri203.html on line 587: Ja sit misogyniaa ja pedofiliaa. Oikeinkin pahaa setämiesmäisyyttä ja #metoota. Hemmetti Dosto oli kieroutunut kaveri. Voi ihan nähdä sen kirjoittavan tätä toinen käsi pöydän kannen alla.
ellauri203.html on line 648: Martin, a respected doctor (huoh), his wife Karin, Karin's seventeen year old brother Minus, and widowed father David of Karin and Minus' have convened at the family's summer home on an island off the coast of Sweden to celebrate David's return from the Swiss Alps, where he was substantially completing his latest novel (huoh). The family has long lived a fantasy of they being a loving one, David's extended absences which are the cause of many of the family's problems. Without that parental guidance, Minus is at a confused and vulnerable stage of his life where he is a bundle of repressed emotions, most specifically concerning not feeling loved by his father and concerning the opposite sex (huoh). He is attracted to females as a collective but does not know how to handle blatant female sexuality, especially if it is directed his way. A month earlier Karin was released from a mental institution (huoh). Her doctor has told Martin that the likelihood that she will fully recover from her illness is low, her ultimate fate being that her mental state will disintegrate totally, although she has functioned well since her release. In his love for her, Martin has vowed to himself to see her through whatever she faces. As Karin begins to lose grip on reality, Minus is the one most directly affected, although it does bring out the issues all the men are facing with regard to their interrelationships.
ellauri203.html on line 652: In a small family island, Karin, her teenage brother Minus and her husband Martin welcome her father David, who is a writer permanently absent traveling around the world. Karin has just left a mental institution and has inherited the incurable insanity from her mother. Minus feels lost and alone, estranged by his selfish and cold father that left Karin and he (sic) behind after the death of his wife. Martin is neglected by Karin and has no sex life with her anymore and spends his time taking care of his wife. When Karin finds the journal of her father hidden in a drawer in his desk, she reads that her degenerative disease is incurable and triggers a breakdown.
ellauri203.html on line 656: Karin is trying to readjust to life with her family after her release from a mental institution. Her husband Martin is patient with her as she experiences the highs and lows of life. Both she and her younger brother Minus have issues with their father David, who is visiting. Martin is a well-known author who travels frequently and is estranged from his children. He´s about to publish his latest effort and spends much of his time alone, finalizing the manuscript before submitting it t the publishers. After having sex with Minus she realizes she is unable to live in two worlds and must choose between institutionalization and home life.
ellauri203.html on line 675: After smoking a magical strain of marijuana and falling asleep for 50 years, this adult animated series follows the three Freak Brothers and their sardonic cat as they adjust to life in 2020.
ellauri203.html on line 677: Phineas falls in love with the girl of his dreams, only to learn she is a robot sex doll.
ellauri203.html on line 695: Lewis is married, with children, and lives in Hastings, with a holiday apartment in Bad Ischl, Austria. He is a lover of good art and bullfighting. Mä luulen että se ajattelee olevansa vähän kuin Ernest Hemingway.
ellauri204.html on line 4:
ellauri204.html on line 54: In den alten Zeiten, wo das Wünschen noch geholfen hat, lebte ein König, dessen Töchter waren alle schön; aber die jüngste war so schön, daß die Sonne selber, die doch so vieles gesehen hat, sich verwunderte, sooft sie ihr ins Gesicht schien. Nahe bei dem Schlosse des Königs lag ein großer dunkler Wald, und in dem Walde unter einer alten Linde war ein Brunnen; wenn nun der Tag recht heiß war, so ging das Königskind hinaus in den Wald und setzte sich an den Rand des kühlen Brunnens - und wenn sie Langeweile hatte, so nahm sie eine goldene Kugel, warf sie in die Höhe und fing sie wieder; und das war ihr liebstes Spielwerk.
ellauri204.html on line 60: Am andern Tage, als sie mit dem König und allen Hofleuten sich zur Tafel gesetzt hatte und von ihrem goldenen Tellerlein aß, da kam, plitsch platsch, plitsch platsch, etwas die Marmortreppe heraufgekrochen, und als es oben angelangt war, klopfte es an die Tür und rief: "Königstochter, jüngste, mach mir auf!" Sie lief und wollte sehen, wer draußen wäre, als sie aber aufmachte, so saß der Frosch davor. Da warf sie die Tür hastig zu, setzte sich wieder an den Tisch, und es war ihr ganz angst. Der König sah wohl, daß ihr das Herz gewaltig klopfte, und sprach: "Mein Kind, was fürchtest du dich, steht etwa ein Riese vor der Tür und will dich holen?" - "Ach nein," antwortete sie, "es ist kein Riese, sondern ein garstiger Frosch." - "Was will der Frosch von dir?" - "Ach, lieber Vater, als ich gestern im Wald bei dem Brunnen saß und spielte, da fiel meine goldene Kugel ins Wasser. Und weil ich so weinte, hat sie der Frosch wieder heraufgeholt, und weil er es durchaus verlangte, so versprach ich ihm, er sollte mein Geselle werden; ich dachte aber nimmermehr, daß er aus seinem Wasser herauskönnte. Nun ist er draußen und will zu mir herein." Und schon klopfte es zum zweitenmal und rief:
ellauri204.html on line 135: De Kikkerkoning of IJzeren Hendrik (Hollanti)
ellauri204.html on line 300: Während al-Ḫiḍr, das auf Arabisch „der Grüne“ bedeutet, immer nur als ein laqab-Beiname verstanden wurde, gab und gibt es über den wirklichen Namen al-Chidrs und seine Abstammung sehr unterschiedliche Lehrmeinungen. Im mittelalterlichen Maghreb war die Auffassung verbreitet, dass al-Chidr eigentlich Ahmad hieß. Der ägyptische Gelehrte Ibn Hadschar al-ʿAsqalānī (gest. 1449), der eine eigene Abhandlung über al-Chidr verfasst hat, führt dort insgesamt zehn unterschiedliche Auffassungen zur Frage von al-Chidrs Namen auf. Einige muslimische Gelehrte setzten al-Chidr auch mit verschiedenen alttestamentlichen Gestalten gleich, darunter Melchisedek, Jeremia, Elija und Elischa. Hintergrund für diese Gleichsetzungen bildeten verschiedene christliche und jüdische Erzählstoffe, zu denen al-Chidr in der islamischen Tradition in Verbindung gebracht wurde. Diejenige Lehrmeinung, die im Laufe der Zeit am meisten Verbreitung gefunden hat, besagt, dass al-Chidr über seinen Vater Malkān ein Urenkel des biblischen Eber sei und eigentlich Balyā heiße. Sie wird auch an dem Heiligtum von al-Chidr in Kataragama in Sri Lanka propagiert.
ellauri204.html on line 382: The most well-known mythopoetic text is Bly’s Iron John: A Book About Men which was published in 1990. Bly suggests that masculine energy has been diluted through modern social institutions, industrialisation, and the resulting separation of fathers from family life. He introduced the ‘wild man’ and urged men to recover a pre-industrial conception of masculinity through brotherhood with other men. The purpose was to foster a greater understanding of the forces influencing the roles of men in modern society and how these changes affect behaviour, self-awareness and identity.
ellauri204.html on line 384: It is also important to note the publishing in the same year of Hiki Pinkola Estés’ mythopoetic classic, Women that Run with the Wolves, in which she tells us of the ‘wild woman’, the wise and ageless presence in the feminine psyche that gives women their creativity, energy and power. Clarissa Pinkola Estés on yhdysvaltalainen kirjailija ja jungilainen psykoanalyytikko. Hänen kirjoittamansa kirja Naiset, jotka kulkevat susien kanssa oli 144 viikkoa New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla, mikä teki hänestä ensimmäisen listalle päässeen märkäselän naiskirjailijan.
ellauri204.html on line 386: With regards to Iron John, Bly had been giving talks on mythology to supplement his meagre income, and found that when he told this Grimm Brothers tale, originally Iron Hans, it resonated with men. In these early seminars, he asked men to re-enact a scene from The Odyssey, in which Odysseus is instructed to "lift his sword" as he approaches the symbol of matriarchal energy, Circe, to compel her to restore his men from slugs to manly form.
ellauri204.html on line 389: In The Odyssey, Odysseus and his crew land on Aeaea, and a team of scouts discover the palace of Circe, a witch goddess. Circe invites Odysseus’s men inside for a drink and then magically turns them into pigs. One man escapes to tell Odysseus about their comrades’ fate and Circe’s trickery. Odysseus bravely hopes to rescue his men from Circe’s enchantment; on the way to her house, Odysseus receives help from Hermes, who offers him a plan and equips him with moly, a magical herb that will protect him from Circe’s witchcraft. The plan works: the moly counters Circe’s magic, she swoons for Odysseus and transforms his crew from pigs back into men. Odysseus and Circe then make love. For a year. Finally, some of Odysseus’s crew shake him from the madness of his long Circean interlude and compel him to resume the journey home to Ithaca.
ellauri204.html on line 391: “So saying, Argeiphontes gave me the herb, drawing it from the ground, and showed me its nature. At the root it was black, but its flower was like milk. [305] Moly the gods call it, and it is hard for mortal men to dig; but with the gods all things are possible. Hermes then departed to high Olympus through the wooded isle, and I went my way to the house of Circe, and many things did my heart darkly ponder as I went. [310] So I stood at the gates of the fair-tressed goddess. There I stood and called, and the goddess heard my voice. Straightway then she came forth, and opened the bright doors, and bade me in; and I went with her, my heart sore troubled. She brought me in and made me sit on a silver-studded chair, [315] a beautiful chair, richly wrought, and beneath was a foot-stool for the feet. And she prepared me a potion in a golden cup, that I might drink, and put therein a drug, with evil purpose in her heart. But when she had given it me, and I had drunk it off, yet was not bewitched, she smote me with her wand, and spoke, and addressed me: [320] ‘Begone now to the sty, and lie with the rest of thy comrades.’ “So she spoke, but I, drawing my sharp sword from between my thighs, rushed upon Circe, as though I would slay her. But she, with a loud cry, ran beneath, and clasped my knees, and with wailing she spoke to me winged words: [325] “‘Who art thou among men, and from whence? Where is thy city, and where thy parents? Amazement holds me that thou hast drunk this charm and wast in no wise bewitched. For no man else soever hath withstood this charm, when once he has drunk it, and it has passed the barrier of his teeth. Nay, but the mind in thy breast is one not to be beguiled. [330] Surely thou art Odysseus, the man of ready device, who Argeiphontes of the golden wand ever said to me would come hither on his way home from Troy with his swift, black ship. Nay, come, put up thy sword in this here sheath, and let us two then go up into my bed, that couched together [335] in love we may put trust in each other.’ “So she spoke, but I answered her, and said:‘Circe, how canst thou bid me be gentle to thee, who hast turned my comrades into swine in thy halls, and now keepest me here, and with guileful purpose biddest me [340] go to thy chamber, and go up into thy bed, that when thou hast me stripped thou mayest render me a weakling and unmanned? Nay, verily, it is not I that shall be fain to go up into thy bed, unless thou, goddess, wilt consent to swear a mighty oath that thou wilt not plot against me any fresh mischief to my hurt.’
ellauri204.html on line 393: If you thought that a visit to the brothel district was going to be fun and sexy, the “Circe” episode’s opening stage directions quickly dispel you of that notion by establishing the unseemly setting of Joyce’s Nighttown. The tracks are “skeleton,” the signals warn of “danger,” the houses are “grimy,” the men are “stunted,” and the women “squabble” about price. Indeed, Encyclopaedia Britannica in 1885 labeled this part of Dublin “the worst slum in Europe”. Located in east Dublin between Montgomery Street and Tyrone (né Mecklenburgh) Street, Nighttown is an ugly place filled with unsavory people. Moly (ei Molly) yrtti oli luultavasti valkosipuli. Bloomin mielixeen kengittämän hoidon hampaat haisi valkosipulilta.
ellauri204.html on line 395: So much for Circe. Back to Bly. He found many men were unable to carry this out, so fixed were they on the idea of not hurting anyone. These were men who had come of age during the Vietnam war, and they wanted nothing to do with a manhood which seemed to require erection.
ellauri204.html on line 397: Bly recognised that these men were also distinguished by their unhappiness, which he asserted was caused by this passivity. He aimed to teach these men that simply "flashing the sword" was by no means an act of war, but showed what he called ‘a joyful decisiveness’, a sense of vivid aliveness. It was more like flashing their wieners.
ellauri204.html on line 400: In the years following Iron John, Bly ran a series of workshops and seminars – including the famed ‘Slugs or Wolves’ – with Marion Woodman, centred on a book they co-authored in 1999 called The Maiden King: The Reunion of Masculine and Feminine.
ellauri204.html on line 402: With an emphasis on physical wellbeing – as well as the emotional, mental and spiritual – the mythopoetic employs movement, meditation and breathwork, often combining storytelling with music and dance. These activities can be seen as an extension to a form of reimagined shamanism (or neo-shamanism) popularised by Michael Harner, whose book The Way of the Shaman also appeared in 1990, the same year as Iron John and Women Who Run with the Wolves.
ellauri204.html on line 404: Academic work has also arisen from the mythopoetic movement, as well as the creation of continuing conferences based on Bly's vision for creative communities, in addition to the ‘Minnesota Men's Conference’ and the ‘Great Mother and New Father Conference’, as well as non-profit organisations like Micheal Meade's Mosaic but yet Multicultural Foundation.
ellauri204.html on line 406: The Fifth Direction was founded in 2017 by Meditation Australia president Asher Packman, who passionately believes in the re-emergence of the mythopoetic, after the movement went largely underground in the early 2000s.
ellauri204.html on line 407: Such a potential often comes at a time of cultural chaos, and we are focussed on the new wave of the mythopoetic – one which considers gender diversity and inclusivity, soul ecology and a story beyond the ‘hero myth’ to which our culture has become so rigidly affixed. This allows for the ancient and deeper archetypes such as the ecologically-focussed Antihero, Green Man and the Shaman-Trickster to arise, offering a less rigid :D , more nuanced and yet expansive approach to whole humanhood.
ellauri204.html on line 414: Hedwig von Beit vermutet nach Vergleich mit ähnlichen Märchen in Eisenhans einen Lar oder Gibbon, ursprünglichen Seelenbruder, dessen Verzauberung durch eine negative Muttergestalt noch in dem Schlüssel unter ihrem Kopfkissen angedeutet ist. Der alte König fängt ihn seines prophetischen Wissens wegen, wie Midas den Silenos, König Numa die Walddämonen Faunus und Picus, Salomo den Geisterfürsten Aschmodai oder König Rodarchus den Waldmann Merlin. Naturgeister bei Frühlings- und Erntefesten heißen oft wilder Mann, tragen zottelige Schamhaare oder Moospimmel. Im Mittelmeerraum ähneln sie Pan, Silen und Faunus, in Russland Ljeschi. Auch Ulla Wittmann sieht in Held und Eisenhans ein mythologisches Freundespaar, das sich parallel jeweils vierstufig entwickelt, und vergleicht Chadir (18. Koran sure enough).
ellauri204.html on line 425: Er bringt ihn an den Hof des Königs, wo er in einen Käfig eingesperrt wird. Den Schlüssel bewahrt die Königin höchstpersönlich unter ihrem Kopfkissen auf. Eines Tages, als das Königspaar verreist ist, landet der goldene Ball des kleinen Königssohns beim Spielen in den Käfig. Der Eisenhans will den Ball nur herausgeben, wenn der Junge den Käfig aufschließt. Er verrät ihm, wo der Schlüssel versteckt ist, und da der Junge unbedingt seinen Ball wiederhaben will, lässt er sich überreden. Doch als er den Eisenhans in Richtung Wald davonlaufen sieht, begreift er, dass er eine Dummheit gemacht hat und jammert: »Wilder Mann, geh nicht fort, sonst bekomme ich Schläge!« Daraufhin kommt der Eisenhans zurück, setzt sich den Jungen Huckepack und nimmt ihn mit in den Wald.
ellauri204.html on line 429: Der Jüngling geht nicht zurück zu seinen Eltern, sondern sucht in der weiten Welt nach Arbeit. Da er kein Handwerk gelernt hat, verdingt er sich als Küchenjunge am Hof eines Königs. Er trägt nun immer eine Kappe, um sein goldenes Haar zu verbergen. Als er zum Servieren eingeteilt wird und sich weigert, die Kappe abzunehmen, verliert er seine Arbeit, kommt jedoch beim Gärtner unter.
ellauri204.html on line 436: Die Königstochter gibt den Hinweis, beim Gärtner nach dem Ritter zu suchen. Der weiß zwar nichts von einem Ritter mit goldenen Haaren, jedoch habe sein Gehilfe seinen Kindern drei goldene Äpfel gezeigt, die er angeblich bei einem Turnier gewonnen hat. Zur Rede gestellt offenbart der Gärtnerbursche schließlich, dass er der Sohn eines Königs ist. Er bittet um die Hand der Königstochter, was diese selbst und der ebenso der Vater ohne Umschweife gewähren. Zur Hochzeitsfeier erscheinen die Eltern des Goldjungen, die ihren Sohn längst tot glaubten, sowie auch ein fremder König mit großem Gefolge. Dies ist der Eisenhans, der durch die Tapferkeit des Goldjungen von einem bösen Zauber erlöst wurde.
ellauri204.html on line 439: After recycling these hundreds of elements from elsewhere in Ulysses as he composed “Circe,” Joyce expanded his understanding of this novel’s potential as “a kind of encyclopedia” (Selected Letters 271). He began revising the rest of the book accordingly, arranging little snippets of interrelated detail throughout the previous episodes into an intricate network of minor motifs that accumulate and aggregate in the careful reader’s awareness. “Circe” serves as an absurd but cathartic outpouring of Ulysses thus far. Having gotten all that out of our systems, we are ready for the episodes Joyce called the “Nostos,” the return
ellauri204.html on line 503: Emme enää usko pahaan ehdottaa, että kun ihmisellä ei ole enää tukenaan pysyviä arvoja, kuten filosofiaa tai uskontoa, hän voi alkaa etsiä merkitystä vaikka pahasta. Riku suosittaa että jokaisella pitää olla jokin synkkä salaisuus. Pelkkä arkinen aherrus ei välttämättä riitä: ”Elämä on antelias, mutta pakottaa vastaanottamaan liikaa sitä samaa.” (s. 354) 180 pillua maistuu samalta kuin 1, eli saamaaaltaaa paaaskaaaltaaa...
ellauri204.html on line 583: 14 is shorthand for the "14 Words" slogan: "We must secure the existence of our people and a future for white children." The second is 88, which stands for "Heil Hitler" (H being the 8th letter of the alphabet). Kaverin 8 sekuntia meni harakoille, mutta sentään jää ikuinen maine kumikaulameediassa, toinen kahdexikko kyljellään.
ellauri204.html on line 616: Vesa Rantama, is a literary critic and the editor-in-chief of Nuori Voima, a longstanding Finnish literary magazine. He has written essays with topics ranging from current pop music to ecophilosophy, quite often with poetry added to the mix. His articles have appered in Helsingin Sanomat, the most read newspaper in Finland, the Swedish-language Nordisk Tidskrift, Versopolis as well as countless cultural publications in Finland.
ellauri204.html on line 623: Fredric Jameson (born April 14, 1934) is an American literary critic, philosopher and Marxist political theorist. He is best known for his analysis of contemporary cultural trends, particularly his analysis of postmodernity and capitalism. Jameson's best-known books include Postmodernism, or, The Cultural Logic of Late Capitalism (1991) and The Political Unconscious.
ellauri204.html on line 625: He returned 1955 to America after a year in Europe to pursue a doctoral degree at Yale University, where he studied under Erich Auerbach. Auerbach would prove to be a lasting influence on Jameson's thought. This was already apparent in Jameson's doctoral dissertation, published in 1961 as Sartre: the Origins of a Style. Auerbach's concerns were rooted in the German philological tradition; his works on the history of style analyzed literary form within social history. Jameson would follow in these steps, examining the articulation of poetry, history, philology, and philosophy in the works of nauseating Jean-Paul Sartre.
ellauri204.html on line 627: Jameson's dissertation, though it drew on a long tradition of European cultural analysis, differed markedly from the prevailing trends of Anglo-American academia (which were empiricism and logical positivism in philosophy and linguistics, and New Critical formalism in literary criticism). It nevertheless earned Jameson a position at Harvard University, where he taught during the first half of the 1960s. Gotta know your enemy.
ellauri204.html on line 629: WW2 squirted a nasty influx of commie refugees to America, whose whipping into order took decades of post war policing. On this effort, Jameson acted as a recalcitrant 5th column.
ellauri204.html on line 631: While the Orthodox Marxist view of ideology held that the cultural "superstructure" was completely determined by the economic "base", the other Western Marxists gave more than a little finger back to Hegel and the power of "powerful ideas". Jamesons ideologeme was a near synonym to meme.
ellauri204.html on line 633: Douze points to Jameson for showing middle finger to postmodernism. Sehän on selvää sumutusta, kapitalismin siirtomaatavarakaupan savuverhoa. In his view, postmodernity's merging of all discourse into an undifferentiated whole was the result of the colonization of the cultural sphere, which had retained at least partial autonomy during the prior modernist era, by a newly organized corporate capitalism. Nimenomaan niin!
ellauri204.html on line 682: Lord of the Flies is a 1954 novel by Nobel Prize-winning English author William Golding. The book’s premise focuses on a group of British boys stranded on an uninhabited island and their attempt to govern themselves, with disastrous results. Golding wrote his book as a counterpoint to R.M. Ballantyne’s youth novel The Coral Island, and included specific references to it, such as the rescuing naval officer’s description of the children’s pursuit of Ralph as “a jolly good show, like the Coral Island”.
ellauri204.html on line 686: Bregman toteaa, että ”useimmat ihmiset ovat kunnollisia”, eivätkä he joudu katastrofitilanteissa paniikkiin. Ne vaan alkavat hamstrata ja puida nyrkkiä koetuille viholaisille. Hän kertoo esimerkkinä Lontoon pommituksesta 1940 (Blitz), jolloin britit olivat tyynen rauhallisia, vanhemmat istuivat teekupposen ääressä ja lapset leikkivät pihamailla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varmuuden vuoksi perustetut psykiatriset sairaalat seisoivat tyhjillään.
ellauri204.html on line 729: Sexton suffered from severe bipolar disorder for much of her life, her first manic episode taking place in 1954. After a second episode in 1955 she met Dr. Martin Orne, who became her long-term therapist at the Glenside Hospital. It was Orne who encouraged her to write poetry.
ellauri204.html on line 733: She wrote openly about menstruation, abortion, masturbation, incest, adultery, and drug addiction at a time when the proprieties embraced none of these as proper topics for poetry.
ellauri204.html on line 735: Sexton's work towards the end of the sixties has been criticized as "preening, lazy and flip" by otherwise respectful critics. Some critics regard her dependence on alcohol as compromising her last work. However, other critics see Sexton as a poet whose writing matured over time.
ellauri204.html on line 737: Sexton was heavily criticized for her poetic content and themes, but these topics contributed to the popularity of her work. Transformations (1971) is a revisionary retelling of Grimm's Fairy Tales. Check If der eiserne Hans is included.
ellauri204.html on line 739: On October 4, 1974, Sexton had lunch with Kumin to revise galleys for Sexton's manuscript of The Awful Rowing Toward God, scheduled for publication in March 1975 (Middlebrook 396). On returning home she put on her mother's old fur coat, removed all her rings, poured herself a glass of vodka, locked herself in her garage, and started the engine of her car, ending her life by carbon monoxide poisoning. Narsistinen pelle.
ellauri204.html on line 741: Anne's thrapy tapes reveal Sexton's molestation of her daughter Linda, her physically violent behavior toward both her daughters, and her physical altercations with her husban
ellauri204.html on line 748: "You speak to me of narcissism but I reply that it is a matter of my life" - Artaud.
ellauri204.html on line 753: Antoine Marie Joseph Paul Artaud, better known as Antonin Artaud, was a French writer, poet, dramatist, visual artist, essayist, actor and theatre director. He is widely recognized as one of the major figures of the European avant-garde. In particular, he had a profound influence on twentieth-century theatre through his conceptualization of the Theatre of Cruelty. Known for his raw, surreal and transgressive work, his texts explored themes from the cosmologies of ancient cultures, philosophy, the occult, mysticism and indigenous Mexican practices. Hirveää scheissea.
ellauri204.html on line 762: on the surface of Echo Lake;
ellauri204.html on line 776: Ranskassa Artaudilla diagnosoitiin skitsofrenia, ja hän vietti seuraavat yhdeksän vuotta mielisairaaloissa ainakin Rodezissa ja Ivry-sur-Seinessä. Artaudin mukaan hän tunsi sairauden myötä menettäneensä identiteettinsä, sillä hän tuli tietoiseksi tavallisesti tiedostamattomista kehon toiminnoista. Hän juuttui painajaiseen, jossa tiedosti lihaksensa, luunsa ja mahansa, jonka toiminnot pitivät samanlaista läpsytystä kuin lippu myrskyssä. Hän hahmotti kätensä ja jalkansa kuin verisinä vanuina, etäisinä ja väärissä paikoissa olevina. Artaud lopetti kirjoittamisen ja piirtämisen pitkäksi aikaa mutta aloitti uudelleen sähköhoidon jälkeen. Anttonin suuta oli lähes mahdoton tukkia. Yllättävää sikäli että Anttoni koitti vapauttaa teatteria sanataiteen kahleista. Nimi "kohti kriittistä teatteria" oli ihan väärä, A. oli täysin kritiikitön ja epäpoliittinen oikispaskiainen. Artaud was not into politics at all, writing things like: 'I shit on Marxism.'
ellauri204.html on line 790: Ari Hirvonen (1960-2021) oli naurua, draamaa ja intensiteettiä, niin työssä kuin jalkapallokatsomossa, kirjoittaa hänen ystävänsä Herman Raivio. Ystäväni, oikeusfilosofi Ari Hirvonen kuoli Haartmanin sairaalassa Helsingissä 28.6.2021. Sain Arin pitkäaikaiselta kumppanilta Maijulta tiedon miehen vakavasta tilasta juhannuspäivänä.
ellauri204.html on line 806: Contre le monde, contre la vie on H. P. Lovecraftia käsittelevä teos. Se sisältää Stephen Kingin esipuheen, Houellebecqin pitkän esseen Lovecraftin teoksista ja elämästä ja kaksi Lovecraftin pitkää novellia, "The Call of Cthulhu" ('Cthulhun kutsu') ja "The Whisperer of Darkness" (Kuiskaus pimeässä) ranskaksi käännettyinä.
ellauri204.html on line 808: Houellebecqin teos Alistuminen (Soumission) ilmestyi samana päivänä 7. tammikuuta 2015 kuin Charlie Hebdon lehteen tehtiin hyökkäys. Houellebecqin kuva oli tuolloin tuoreimman lehden kannessa, ja hänet otettiin poliisisuojelukseen, vaikka ei ollut tiedossa, liittyikö kuva tai tuore kirja iskuun. Houellebecqin teos on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Sitä on toisaalta sanottu islamofobiseksi, rasistiseksi ja seksistiseksi ja väitetty sen myötäilevän äärioikeistoa.
ellauri204.html on line 810: Filosofi Alain Finkielkrautin (n.h., takuulla jutku) mukaan Houellebecq on mies "joka tarkkailee maailmaa avoimin silmin ja joka ei anna poliittisen korrektiuden pelotella itseään".
ellauri204.html on line 812: Alain Finkielkraut (s. 30. kesäkuuta 1949 Pariisi, Ranska) on ranskalainen essealainen. Hän on Auschwitzista pelastuneen puolanjuutalaisen taidekäsityöläisen poika. Hän opettaa École polytechnique -nimisessä teknillisessä eliittikorkeakoulussa aatehistorian professorina humanististen ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Useita teoksia kirjoittanut Finkielkraut esiintyy säännöllisesti television talk show -ohjelmissa ja kirjoittaa kolumneja ranskalaisiin lehtiin usein humanistisesta näkökulmasta. Finkielkraut on tunnettu erityisesti islamin arvostelijana. Michel ja Alain kuulostavat totaalisen perseiltä!
ellauri204.html on line 840: Today, at the New York University Woolworth building, filmmakers, NGO staff, foundation representatives and UN agency workers came together to discuss the problem of poverty porn and the potential power of social media to prevent it. The discussion was conducted privately (in accord with so-called Chatham House rules) in order to protect the identity of the participants and encourage a more honest conversation.
ellauri204.html on line 842: Part of the problem here is poverty porn makes money. “The use of poverty porn is a desperate attempt by charities to stay relevant,” said one of the participants. She said that poverty porn exists even within the United States, but it is generally seen through narrow stories about poverty about certain people or areas of the country. She asked how often we heard stories about Appalachia that were not about poor hicks?
ellauri204.html on line 844: But now things are changing! “The poor are beginning to be the heroes of their own stories,” said a participant. The skinny pickaninny in the pic is called Bosambo and the vulture is Buzz Buzzard. Fortunately, they hail us from distant Kenya, not Appalachia.
ellauri205.html on line 4:
ellauri205.html on line 51: Eurooppaa pidetään useimmissa historiallisissa lähteissä Tyron kuninkaan Agenorin kauniina tyttärenä (vrt. Iisebel); äitinsä nimi on yleensä Telia tai Elisa. Isänsä kautta Eurooppa on Poseidonin tyttärentytär ja myös nymfi Io:n jälkeläinen. Sources differ in details regarding Europa's family, but agree that she is Phoenician, and from an Argive lineage that ultimately descended from the princess Io, the mythical nymph beloved of Putin, who was transformed into a heifer.
ellauri205.html on line 61: of-zeus-and-europa-in-greek-mythology.jpg" width="100%" />
ellauri205.html on line 62: of-zeus-and-europa-in-greek-mythology_2.jpg" width="100%" />
ellauri205.html on line 63: of-zeus-and-europa-in-greek-mythology_1.jpg" width="100%" />
ellauri205.html on line 85: Greek Εὐρώπη (Eurṓpē) contains the elements εὐρύς (eurus), "wide, broad" and ὤψ/ὠπ-/ὀπτ- (ōps/ōp-/opt-) "eye, face, countenance". Broad has been an epithet of Earth herself in the reconstructed Proto-Indo-European religion.
ellauri205.html on line 129: For when she thought of summer rain
ellauri205.html on line 154: Hän tutustui filosofien teorioihin valtafantasioista vapauttavina rajanrikkomisina, miehisenä kapitalistisena esineistämisenä tai yhteiskunnallisen sorron heijastumina tietoisuudessa. Hän luki filosofi Simone Weilin "riipaisevan" tekstin Helenan ryöstöstä alkaneesta Troijan sodasta ja Ilias-eepoksesta väkivaltarunoelmana, jossa kuvattiin, miten väkivalta muutti ihmiset esineen kaltaisiksi, vei heiltä tulevaisuuden, sisäisen elämän, toimintakyvyn ja yhteyden toisiin. Yhteisöön levitessään väkivalta karkasi ihmisten hallinnasta. Siitä tuli kohtalon ja oikullisten jumalten kaltainen voima, oman olemassaolonsa mytologinen perustelu. Perverssillä tavalla väkivalta liitti mitättömän värikuula-aseilla hääräilevän pösilön historian valtavirtaan ja suureen runouteen.
ellauri206.html on line 4:
ellauri206.html on line 61: Show, don't tell is a technique used in various kinds of texts to allow the reader to experience the story through actions, words, thoughts, senses, and feelings rather than through the author's exposition, summarization, and description. It avoids adjectives describing the author's analysis, but instead describes the scene in such a way that readers can draw their own conclusions. The technique applies equally to nonfiction and all forms of fiction, literature including haiku and Imagism poetry in particular, speech, movie making, and playwriting.
ellauri206.html on line 63: The concept is often attributed to Russian playwright Anton Chekhov, reputed to have said "Don't tell me the moon is shining; show me the glint of light on broken glass." What Chekhov actually said, in a letter to his brother, was "In descriptions of Nature one must seize on small details, grouping them so that when the reader closes his eyes he gets a picture. For instance, you’ll have a moonlit night if you write that on the mill dam a piece of glass from a broken bottle glittered like a bright little star, and that the black shadow of a dog or a wolf rolled past like a ball."
ellauri206.html on line 65: Its having become, by the mid-twentieth century, an important element in Anglo-Saxon narratological theory, according to dramatist and author Arthur E. Krows, the American dramatist Mark Swan told Krows about the playwriting motto "Show – not tell" on an occasion during the 1910s. In 1921, the same distinction, but in the form picture-versus-drama, was utilized in a chapter of Percy Lubbock's analysis of fiction, The Craft of Fiction. In 1927, Swan published a playwriting manual that made prominent use of the showing-versus-telling distinction throughout.
ellauri206.html on line 71: In 2017, Vietnamese-American writer Viet Thanh Nguyen (n.h.) questioned the validity of continuing to teach "show, don't tell" in creative writing classes in a New York Times op-ed on the subject. His position was that such teaching is biased against immigrant writers, who may describe emotions in ways readers from outside their culture might not understand, rendering "tell" necessary. Like the squeaky smiley that shows just raised eyebrows and no smiling mouth. Because a smile does not count for anything out there. Everybody smiles all the time.
ellauri206.html on line 75: Diegesis (Greek διήγησις "narration") and mimesis (Greek μίμησις "imitation") have been contrasted since Plato's and Aristotle's times. Mimesis shows rather than tells, by means of action that is enacted. Diegesis is the telling of a story by a narrator. The narrator may speak as a particular character, or may be the invisible narrator, or even the all-knowing narrator who speaks from "outside" in the form of commenting on the action or the characters.
ellauri206.html on line 77: In Book III of his repulsive Republic (c. 373 BC), Plato examines the "style" of "poetry" (the term includes comedy, tragedy, epic and lyric poetry): All types narrate events, he argues, but by differing means. He distinguishes between narration or report (diegesis) and imitation or representation (mimesis). Tragedy and comedy, he goes on to explain, are wholly imitative types; the dithyramb is wholly narrative; and their combination is found in epic poetry. When reporting or narrating, "the poet is speaking in his own person; he never leads us to suppose that he is any one else"; when imitating, the poet produces an "assimilation of himself to another, either by the use of voice or gesture". In dramatic texts, the poet never speaks directly; in narrative texts, the poet speaks as him or herself.
ellauri206.html on line 79: In his Poetics, the unknown Greek philosopher Aristotle argues that kinds of "poetry" (the term includes drama, flute music, and lyre music for Aristotle) may be differentiated in three ways: according to their medium, according to their objects, and according to their mode or "manner" (section I); "For the medium being the same, and the objects the same, the poet may imitate by narration—in which case he can either take another personality as Homer does, or speak in his own person, unchanged—or he may present all his characters as living and moving before us" (section III).
ellauri206.html on line 81: One of the best-known modern studies of mimesis—understood in literature as a form of realism—is Erich Auerbach's Mimesis: The Representation of Reality in Western Literature, which opens with a famous comparison between the way the world is represented in Homer's Odyssey and the way it appears in the Bible. Eric thought the Bible way was way better in all respects. But he was a Jew, so surprise surprise.
ellauri206.html on line 86: The pandemic has highlighted the failure of the global financial system. Let’s tell it like it is: the global financial system is morally bankrupt. It favours the rich and punishes the poor. Uses them to wipe the floor.
ellauri206.html on line 88: As a result, poorer countries are experiencing their slowest growth in a generation, while middle-income nations are denied debt relief despite surging poverty levels. Most of the world’s poor are women and girls, who are paying a high price in lost healthcare, education and jobs. WTF Gutierres, don't you notice what 4 letter turd you just dropped from your upper sphincter? Grow!? Is this a time for the monkey plague to grow, do you think?
ellauri206.html on line 90: The divergence between developed and developing countries has become systemic – a recipe for instability, crisis and forced migration. These imbalances are not a bug, but a feature of the global financial system.
ellauri206.html on line 92: The measures he has recommended include redirecting Special Drawing Rights - a type of foreign reserve asset - to countries that need help now, a fairer global tax system, and addressing illicit financial flows.
ellauri206.html on line 95: Sleazy Capital News (Hufvudstadsbladet) in its optimistically titled two-column report "This is how we avoid global warming" left out 2/5 of Gutierres energy recommendations. Only increases in investmets got a mention. What was left out? Well these:
ellauri206.html on line 107: He spoke of the need to both expand internet access to the nearly three billion people still offline, and to address risks such as data misuse, misinformation and cyber-crime.
ellauri206.html on line 111: The UN Indian chief ineffectually called for strong regulatory frameworks to change the business models of social media companies which “profit from algorithms that prioritize addiction, outrage and anxiety at the cost of public safety”.
ellauri206.html on line 114: Given the sheer number of conflicts across the globe, the Secretary-General called for greater investment in parabellums and peacemakers, underscoring the need for a strong and effective UN.
ellauri206.html on line 149: of-the-iraq-war-plays-football-with-members-of-the-limbless-association-in-london-march-17-2013-abbas-was-injured-losing-both-arms-in-a-missile-attack-on-his-home-in-2003-which-killed-13-members-of-his-family-leaving-him-an-orphan-subsequently-he-became-a-british-citizen-in-2010-the-iraq-war-began-10-years-ago-this-week-photograph-taken-on-march-17-2013-reuterspaul-hackett-britain-tags-military-politics-society-sport-soccer-conflict-2E6A949.jpg" />
ellauri206.html on line 167: Kun otin tämän manifestin lukulistalle kaksi vuotta sitten (kyllä, niin pitkä lukulista minulla on), odotin tämän olevan jotain ekoterroristin äärimmäistä kiihotusta, jossa argumentoidaan tunteilla ja hirveällä äärivasemmistopaatoksella kapitalismin tuhoamisesta. Olin hieman pettynyt, että tämä onkin ihan asiallinen ja tieteellinen kirja filosofiasta, jonka mukaan humanismi pitäisi ulottaa ihmislajin ulkopuolisiinkin lajeihin. Ja kapitalismi myös.
ellauri206.html on line 184: Contre le monde, contre la vie on H. P. Lovecraftia käsittelevä teos. Se sisältää Stephen Kingin (yäk) esipuheen, Houellebecqin pitkän esseen Lovecraftin teoksista ja elämästä ja kaksi Lovecraftin pitkää novellia, "The Call of Cthulhu" ('Cthulhun kutsu') ja "The Whisperer of Darkness" (Kuiskaus pimeässä) ranskaksi käännettyinä. Tästä häiskästä on joku aikaisempi paasaus albumissa 204, jossa ruoditaan Rikun jouzenlaulua. Se näyttää piipunrassilta. Siis Thomas. Tai no molemmat. Sitä on syystä sanottu islamofobiseksi, rasistiseksi ja seksistiseksi ja väitetty sen myötäilevän äärioikeistoa. Oikeus nautintoon (Plateforme, 2001. Suomentanut Ville Keynäs) on täyttä millenniaaliroskaa sekin. Jokaisella ihmisellä on oikeus turvalliseen ja nautinnolliseen seksuaalisuuteen. On tärkeää siis tutkiskella itseään ja opetella tunnistamaan jutut, mitkä tuntuvat itsestä nautinnollisilta. Omaan kehoon kannattaa tutustua rauhassa ja selvittää millainen kosketus tuntuu itsestä nautinnolliselta. Myös vammaisilla on oikeus nautintoon, tunnevammaisilla varsinkin.
ellauri206.html on line 211: Riku ei pysty aikuistumaan edes kirveellä. Siitä on noloa olla eno, se on kuin pukeutuisi porokuvioiseen neuletakkiin. When the Prophet sallallaahu `alayhi wa sallam (may Allah exalt his mention) was asked: “Which sin is the greatest?” He sallallaahu `alayhi wa sallam (may Allah exalt his mention) said: “To set up rivals for Allah, your Creator.” It is said: ‘Thereafter?’ He sallallaahu `alayhi wa sallam (may Allah exalt his mention) answered: “To kill your children for fear of eating with you (i.e. fear of want). It is said: ‘Then, which is next?’ The Prophet sallallaahu `alayhi wa sallam (may Allah exalt his mention) said: “To have sex with your neighbor's wife.”
ellauri206.html on line 220: Muriseva Vanessa Blue on musta yhdysvaltalainen pornografinen näyttelijä ja ohjaaja. Hänet otettiin mukaan AVN: n Hall of Fameen vuonna 2013. Syntyi: 27. toukokuuta 1974 (ikä 48 vuotta), Long Beach, Kalifornia, Yhdysvallat. vanessablue.com on lakannut toimimasta. Sic transit gloria semimundi. Viiskymppisillä pilluilla ei ole enää kysyntää.
ellauri206.html on line 243: Sysmän kirjastossa on uusi vaatimaton mutta viehättävä kirjastonjohtaja, jonka kanssa tuli puhetta Houellebecqistä. Se oli lukenut vähän matkaa Michelin kirjaa Alkeishiukkaset mutta alkoi tympäsemään, jätti kesken. Tolkun ihminen siitä päätellen. Se on ollut Sysmässä kohta vuoden ja pitää työstä, pitäneekö Sysmästä? En huomannut kazoa onko sillä sormusta. Lainasin siltä Wellbeckin 6. romaanin Alistuminen eli Islam. Lisää islamofobiaa ihan takuulla.
ellauri206.html on line 246: Alistuminen, se on Islam suomexi. Wellbeckin sen niminen kirja on väärällään islamofobiaa. Sivulle 18 mennessä Wellbeck on osoittautunut lisäxi jo narsistixi ja misogyynixi. Michel on Riitan ikäinen eli aivan eri sukupolvea kuin me. Sillä on tod.näk. vielä miesten kuukautiset, ei ainakaan andropaussia. Tää kirja on Rikun lekuriromaanin doppelgängeri mitä tulee panovimmaan.
ellauri206.html on line 247: Outoa tai ei oikeasti ollenkaan että islamofobit esiintyvät siionisteina. Onhan vihollinen niillä yhteinen.
ellauri206.html on line 261: Michel molo islamofobi pääsi radioaalloille typerän Charlie Hebdo metakan aikana. Muistan kun tyypit tuli kokouxiinkin keekoillen je suis Charlie napeilla. Vapauxista turhimpia on sananvapaus. Turvat kiinni turvelot!
ellauri206.html on line 267: Gérard de Nerval (oik.Gérard Labrunie; 22. toukokuuta 1808 Pariisi, Ranska - 26. tammikuuta 1855 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja toimittaja. Nerval kuului Théophile Gautier'n ystäviin, ja hän liikkui 1830-luvulta alkaen romantikkojen piirissä. Nerval esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Ei ihmekään että heput ignoreerasi. Théophile Gautier rappellera dans La Presse du 30 janvier 1853 les mots de Goethe écrits au jeune traducteur : "je ne me suis jamais si bien compris qu'en vous lisant". Nervalin haudalla seisoo Obelix.
ellauri206.html on line 285: Timö on piipunrassimpi vielä kuin Wellbeck. Hännikäinen on suomalaisen kansallismielisen yhdistyksen Suomen Sisun toinen vihapuheenjohtaja. Hännikäinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaiteen lukiosta vuonna 1998 ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006, gradun aiheena 'Modernismin murros Väinö Kirstinän runokokoelmassa "Vihapuhetta"'. Hännikäinen on ollut järjestämässä ja toiminut myös puhujana äärioikeistolaisessa Awakening-tapahtumassa, jossa on vaadittu muun muassa valkoista ylivaltaa. Tilaisuuksissa on esiintynyt myös antisemitistisiksi ja fasistisiksi luonnehdittuja puhujia. Juhannusaattona 2015 Hännikäinen julkaisi Naisasialiitto Unionin sekä väkivaltaa kokeneiden naisten ja tyttöjen tukipalvelun Naisten Linjan julkisilla Facebook-sivuilla alatyylisiä viestejä. Hännikäisen mukaan kyseessä oli humalainen hölmöily. Hän oli myös jo aikaisemmin lähettänyt alatyylisiä viestejä useille eri henkilöille. Viestien seurauksena Hännikäisen teoksia julkaissut Savukeidas-kustantamo lopetti yhteistyön hänen kanssaan. Mitä Houellebecq tarkoittaa? on Timö Hännikäisen toimittama vuonna 2011 Savukeitaan kustantamana ilmestynyt esseekokoelma kirjailija Michel Houellebecqistä.
ellauri206.html on line 287: Samassa hengenvedossa voisi kuitata Juhani Branderin. Juhani Brander (s. 1978) on turkulainen kirjailija, jolta on aiemmin julkaistu kolme runokirjaa ja kaksi proosateosta. Brander pääsi ainoana suomalaisena Best European Fiction 2010 -julkaisuun. Brander on Satakunnan Kansan ja Turun Sanomien kolumnisti ja kriitikko. Hän harrastaa urheilua, filosofiaa, elokuvia ja naisia. Nyttemmin Juhana on Suomen ehkä säälittävin miesasiamies. Mikähän siinä on että pölhöt miehet keskittyvät Turun kirjallisuustieteen laitoxelle?
ellauri206.html on line 292: Today, I’m going to present you a rather complicated French poem, which speaks of French historical characters and refers to legends from France and the Roman and Greek antiquity.
ellauri206.html on line 294: Rather dark, yet full of hope, this poem is gorgeous and profound, and one can find a new meaning with each reading.
ellauri206.html on line 299: Porte le Soleil noir de la Mélancolie. Bears the black Sun of Melancholia.
ellauri206.html on line 301: Dans la nuit du Tombeau, Toi qui m’as consolé, In the night of the Tomb, You who comforted me,
ellauri206.html on line 308: J’ai rêvé dans la Grotte où nage la sirène… I dreamt of the Cave where the mermaid swims…
ellauri206.html on line 312: Les soupirs de la Sainte et les cris de la Fée. The sighs of the Saint and the Fairy’s screams.
ellauri206.html on line 317: explanation of the text and the meaning,
ellauri206.html on line 318: life of the author’s life (Hugo, La Fontaine, Baudelaire…)
ellauri206.html on line 320: Born and raised in Paris, I have been teaching today's French to adults for 23+ years in the US and France. Based on my students' goals and needs, I've created unique downloadable French audiobooks focussing on French like it's spoken today, for all levels. Most of my audiobooks are recorded at several speeds to help you conquer the modern French language. Good luck with your studies and remember, repetition is the key!
ellauri206.html on line 377: Helmi valizi oppialaxi suomen kielen sijasta biologian koska pelkäsi, että humanistina voisi ajautua professorixi.
ellauri206.html on line 397: retoriikan professori Milanon suuressa hovissa,
ellauri206.html on line 450: Pierre Gassendi (22. tammikuuta 1592 – 24. lokakuuta 1655) oli ranskalainen filosofi, tiedemies ja matemaatikko, ja yksi oppineista libertiineistä. Hänet tunnetaan parhaiten siitä, että hän yritti sovittaa epikurolaisen atomismin yhteen kristinuskon kanssa.
ellauri206.html on line 493: "Enpäs kerrokaan, mutta aihesanoja löytyy noin 680, joista pystyy kukin valitsemaan itselleen sopivan "sanapilven" tämä tulee sekä näkyviin profiiliin että algoritmien avuksi mahdollista kumppaniehdokasta varten. Sanan voi valita sen perusteella, mitkä ovat itselle tärkeitä tai mistä on kiinnostunut."
ellauri206.html on line 504: Täti-ihminen Sofia ja nuori kanadalainen lätkänpelaaja: Sofialla on kiikarissa Logan Thompson 25v, Las Vegasissa pelaava kanadalaispelaaja.
ellauri206.html on line 511: Raju tilitys Stefan T, nyt aloitti Sofia haukkumiset ja käy terapiassa.
ellauri206.html on line 512: Siitä nähtiin taas, Sofia alkoi heti syyttelyt ja kaikki kertonut Seiskassa, ei osannut tämäkään nainen pitää suutaan kiinni erosta. Nimim. Stefan T.
ellauri206.html on line 514: Therman heitti Sofian tavarat ulos ikkunasta. Avautuu Stefan Thermanista: "Räjähdysherkkä ilotulite". Voitko kertoa rakas mikä sen muutoksen sinussa aiheutti? Onko kaivatullasi jokin taito millä saada sinut polvilleen?
ellauri206.html on line 533: Käyttäjiä liian vähän, puolet feikkejä: maisemakuvia, eläimiä, sarjakuvahahmoja sekä uskonnollisia iskulauseita, niitä ehkä poistetaan mutta koko ajan tulee lisää spämmi proffuja. Algoritmi näyttää 20 samaa profiilia jatkuvasti vaikka googlen mukaan käyttäjiä 10.000. Kadun että maksoin premiumtilin. Valo tiimi vois vähän tehdä jotain asialle? Liikaa pyydetty?
ellauri206.html on line 537: Viestiketjussa, mistä "löytää kunnollisia naisia", oli mainittu, että deittipalvelu Valosta. Nyt Valon sivustolle ilmestynyt jo ensimmäinen kikkelikuva ja rompseästi kaljatuopit esillä olevia profiilikuvia. Miksi kunnollisten naisten pitäisi huolia tälläisiä nahjuksia... Eiköhän tuokin pyöri miesylivoimalla. Maksavat saadakseen esitellä kikkelikuvia toisilleen ja hyvä niin. Kaameita jeesus hihhuleita oli suurin osa ja vieläkin rumempia kun tinderissä.
ellauri206.html on line 539: Höpöhöpö! Kyllä on tosiuskovat harvassa Valon profiileissa. Mitään esittelyä ei ole monellakaan; ihmisen kuvakin harvemmassa. Ei siis kerrota yhtään, mitä ollaan hakemassa. Naisten profiileissa kuulemma myös kuvattomuus ja tyhjä esittely on yleinen. Naisia kumminkin on saitilla paljonkin, mutta lienevätkö ammattilaisia tienausmielessä? Olen naisena saanut tykkäyksiä jopa naisilta! Miten tämä on edes mahdollista? Valon periaatteiden mukaan ei edes kysellä heteroudesta, koska naisille ei näytetä naisten eikä miehille miesten profiileja. Laitoin palautetta useammasta asiasta Valon tuki-sähköpostiin. Mitään vastausta ei ole tullut.
ellauri207.html on line 3:
ellauri207.html on line 57: Gruppen bestod vid bildandet av Sven Svärd (trummor), Ingvar Karlsson (dragspel, bas och elgitarr) och Sven-Erik Magnusson (sång, gitarr, klarinett och saxofon). Så småningom utökades bandet med ytterligare två medlemmar, basisten Rune Bergman 1958 och saxofonisten Sven-Olof Petersson 1962. Sven-Erik Magnusson, som var med i bandet sedan starten 1956, var frontfigur i Sven-Ingvars fram till sin död i mars 2017. Under en kort period 1962 hade bandet också en kvinnlig vokalist - Marianne Nilsson, sedermera Marianne Kock.
ellauri207.html on line 60: Sven-Ingvars ligger tvåa på listan över artister med flest melodier på Svensktoppen (55 låtar), endast slagna av Sten & Stanley (61 låtar). Sven-Ingvars blev 2016 invalda i Swedish Music Hall of Fame.
ellauri207.html on line 70: Nick Cave on myös kirjailija. Esikoisromaani Kun perse näki Herran enkelin ilmestyi vuonna 1992 (alkuperäisteos And the Ass Saw the Angel ilmeistyi 1988). Toinen romaani Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro) julkaistiin syyskuussa 2009 yhtä aikaa 30 maassa.
ellauri207.html on line 72: ‘And the crows – they still wing, still wheel, only closer now – closer now – closer to me. These sly corbies are birds of death. They’ve shadowed me all mah life’
ellauri207.html on line 74: Outcast, mute, a lone twin cut from a drunk mother in a shack full of junk, Euchrid Eucrow of Ukulore inhabits a nightmarish Southern valley of preachers and prophets, incest and ignorance. When the God-fearing folk of the town declare a foundling child to be chosen by the almighty, Euchrid is disturbed. He sees her very differently, and his conviction, and increasing isolation and insanity, may have terrible consequences for them both…
ellauri207.html on line 76: Compelling and astonishing in its baroque richness, Nick Cave’s acclaimed first novel is a fantastic journey into a twisted world of Deep Southern Gothic tragedy. Cover illustration by Banksy. Buy.
ellauri207.html on line 78: Cave on tehnyt myös elokuvakäsikirjoitukset John Hillcoatin ohjaamiin elokuviin Ghosts… of the Civil Dead, The Proposition – Ehdotus ja Laittomat. Hän on myös tehnyt pieniä elokuvarooleja 1980-luvun lopulta Ghosts... of the Civil Dead -elokuvasta lähtien.
ellauri207.html on line 86: In the second book of the Millennium series, The Girl Who Played with Fire, Stieg Larsson’s Lisbeth Salander is devoted to a 1,200 page mathematics text. The book, by one L. C. Parnault, is titled Dimensions in Mathematics, and though Larsson
ellauri207.html on line 87: informs readers that it was published by Harvard University Press, the book has been impossible to find. Until now. We’re very excited to announce the long-awaited publication of Parnault’s Dimensions in Mathematics.
ellauri207.html on line 89: Like no work since the Arithmetica of Diophantus two millennia before, L. C. Parnault’s Dimensions in Mathematics presents the fullness of mathematical knowledge attained by man. From Thales to Turing, Pythagoras to Euclid, Archimedes to Newton, the Riemann Hypothesis to Fermat’s Last Theorem, Parnault escorts both serious mathematicians and the non-mathematical mind through the deepest mysteries of mathematics. Along the way he offers the greatest expositions yet of number theory, combinatorial topology, the analytics of complexity, and his own groundbreaking work on spherical astronomy. Dimensions equips even elementary readers with the tools to solve the logical puzzles of the perfect universe that can exist only in the mind of a mathematician.
ellauri207.html on line 91: “Dr. Parnault’s elegant explications of seemingly every extant mathematical concept or quandary make this text as indispensible as any in our field,” says Fields Medal-winning MIT Professor Gerald Lambeau. “His presentation of combinatorial mathematics left me breathless.”
ellauri207.html on line 95: In addition to being a milestone for the field, the publication of Dimensions in Mathematics is a true publishing event, a crowning achievement in our centennial year. We’re extremely proud to finally satisfy the millions of Millennium readers who’ve sought out the book, and are deeply humbled by the experience of working with the legendary Dr. Parnault.
ellauri207.html on line 104: Ovoid green fruit that grows in bunches on trees up to 30m high. The fruit typically ripen during the summer. The fruit is related to the lychee and have tight, thin but rigid skins. Inside the skin is the tart, tangy, or sweet pulp of the fruit covering a large seed. The pulp is usually cream or orange coloured. Half peeled it looks like a moist glans peeking out of a tight prepuce.
ellauri207.html on line 172: Näistä on ehkä kädellinen ennestään tuttuja. Vinosuinen Michael Douglas näyttää olevan aika veijari. Douglas and Zeta-Jones hosted the annual Nobel Peace Prize concert in Oslo, Norway, on December 11, 2003. In August 2014, Douglas was one of 200 public figures who were signatories to a letter to The Guardian opposing Scottish independence in the run-up to September´s referendum on that issue.
ellauri207.html on line 174: Michael Douglas, son of Kirk Douglas, was accused of masturbating in front of an employee. To the claim that he masturbated in front of her, Douglas said, "This is a complete lie, fabrication, no truth to it whatsoever." He will again reprise his role in the upcoming film Ant-Man and the Wasp: Quantumania (2023).
ellauri207.html on line 176: Douglas was not raised with a religious affiliation, but stated in January 2015, that he now identifies as a Reform Jew. Douglas strongly supports the #MeToo movement.In June 2013, Douglas told The Guardian that his type of lip cancer is caused by the human papilloma virus transmitted by cunnilingus.
ellauri207.html on line 180: Wanton sex is only one of 15 ways to make children´s parties fun for adults. Making a Banging Playlist is a good idea. Who is The most famous Roy on The world? No susikoira Roi tietysti. TMI, too much info. TMMB for me to be involved in.
ellauri207.html on line 182: Catherine Zeta-Jones was born on 25 September 1969 in Swansea, Wales, to David Jones, the owner of a sweet factory, and his wife Patricia (née Fair), a seamstress. Her father is Welsh and her mother is of Irish Catholic descent. She was named after her grandmother, Zeta Jones (whose name was derived from the name of a ship that her great-grandfather once sailed on), because 'Just Jones' would not cut the cheese in showbiz. Zeta-Jones was raised in the suburban area of Mumbles.Her struggle with depression and bipolar II disorder has been well documented by the media, for she is married to sex addicted actor Michael Douglas, son of Kirk, whose name used to be Issur Danielovitch Demsky. Michael is 25 years her senior but a wizard with cunnilingus.
ellauri207.html on line 208: Musse Pigg comienza a gozar de un merecido prestigio como toyboy profesional, y se encuentra trabajando junto al escritor freelance Svenssonska Dag Bladet en el tráfico de mujeres en Suecia. Lisbeth, en la actualidad la célebre Pippi Calzaslargas, asesina a Dag Bladet y a Nils Tjurman, abogadobogado corrupto, colaborador del Sapo, su violador legal. Stieg, en la actualidad el celebre Mickey Mouse, muere accidentalmente en el fracaso.
ellauri207.html on line 236: Lilya 4-ever is a 2002 crime drama film written and directed by Lukas Moodysson, which was released in Sweden on 23 August 2002. It depicts the downward spiral of Lilja Michailova, played by Oksana Akinshina, a girl in the former Soviet Union whose mother abandons her to move to the United States.
ellauri207.html on line 241: Elokuvan päähenkilön, Liljan äiti lähtee Yhdysvaltoihin ja jättää tyttärensä yksin ja rahattomana (p.o. rahattomaxi). Lilja ajautuu varattomana professorixi myymään seksiä, ja hänet huijataan katteettomin työlupauksin lähtemään Ruotsiin seksiorjaksi. Passiton Lilja onnistuu lopulta pakenemaan parittajaltaan hyppäämällä sillalta.
ellauri207.html on line 263: Niinpä kun tällainen homostelukiihko valtaa alhaisen mielen, tämä käyttää suostuttelukeinoinaan rikkauksia, lahjoja, suosimista arvoasemain pääsyssä ja muita alhaisia houkutuksia, joita antiikki paheksui. Jos se tapahtuu jalommalle sielulle, suostuttelukeinotkin ovat jaloja kuin Platolla: filosofisia opetuksia, neuvoja uskonnon kunnioittamiseen, lakien tottelemiseen, isänmaan puolesta kuolemiseen sekä esimerkkejä urheudessa, viisaudessa ja oikeudenmukaisuudessa, kun rakastava pyrkii katamiitin suosioon sielunsa jalouden ja kauneuden avulla, koska hänen ruumiinsa kauneus on kauan sitten kuihtunut ja koska hän toivoo myös voivansa tämän henkisen yhteyden perustalle solmia lujemman ja kestävämmän liiton.
ellauri207.html on line 271: Homoystävyydessä ei kaivata sanoja palvelus, kiitollisuus, pyyntö, kiitos, ja muut niiden kaltaiset, kaikki on yhteistä kuin uskovaisten tavara. Tosi ystävät eivät lainaa eikä anna luottoa, eli revi siitä Kalle Blomkvist. Filosofit otti törkeästi kavereilta ilmaisexi rahaa sanomatta edes kiitosta ja testamenttasi niille vielä köyhät sukulaisensa. No niinhän teki kyllä Jeesuskin. Luottamusta kehiin.
ellauri207.html on line 321: Gunman at Robb elementary school, Uvalde, Texas kills 19 students and two adults before being fatally shot, officials say. Isonenäreikäinen latino meni 18vee syntymäpäivänä viime tiistaina ostamaan 2 kalashnikovia, ampui aluxi isoäitinsä ja törmäili sitten autolla aseita laukoen sisään koulun avoimesta takaovesta ja ammuskeli siellä alakouluikäisiä kaikessa rauhassa tunnin ennenkuin poliisit vaivautui hinaamaan laiskat perseensä paikalle. Eihän se ollut kuin köyhien latinojen keskinäistä kähinää.
ellauri207.html on line 323: Robb Elementary teaches second through fourth grades and had 535 students in the 2020-21 school year, according to state data. About 90% of students are Hispanic and about 81% are economically disadvantaged, the data shows. Thursday was set to be the last day of school before the summer break.
ellauri207.html on line 325: President Joe Biden has ordered US flags on federal grounds to be flown at half-staff until sunset on Saturday to honor the victims of this "senseless acts of violence." "That will teach them!" Biden said. "30th shooting at a K-12 school this year," he said proudly. "Try and beat that Putin!"
ellauri207.html on line 327: Turning the sad incident unfairly into an issue of gun control legislation, Biden implored law enforcement officers to "turn this pain in the ass into pump action" as he ticked through some of the mass shootings since the 2012 massacre at Sandy Hook Elementary School in Newtown, Connecticut, when he was vice president.
ellauri207.html on line 349:
ellauri207.html on line 351: Oh, come off it. That surly cunt of yours is squirming like a snake. Zalachenko about Lisbeth Salander, his own daughter. He was portrayed by Georgi Staykov. Sanokaas, onko tällänen sievää puhetta? Kysyn taas: mix niin monet tykkää just tälläsestä? Koska ne on apinoita.
ellauri207.html on line 355: Born in Stalingrad in 1940, Zalachenko was orphaned when he was a year old when his parents died in the Second World War. He grew up in the Russian military. When he defecated to Sweden he changed his name to Karl Axel Bodin. It is said that Sweden was his country of choice because there are few Jews in Sweden. Why? There are fewer yet in Finland.
ellauri207.html on line 357: Zalachenko got involved with Agneta Sjolander, who changed her own name to match his, but he refused to marry her, calling her a whore. Regardless he fathered two children with her, Lisbeth and her twin sister, Camilla. So they must have had their moments... Zalachenko brutally beat and abused Agneta, who tried to shelter her daughters from the brutality, and the two girls reacted differently. Camilla didn´t care at all for her mother, and Lisbeth did. At age twelve, Lisbeth Salander, set Zalanchenko, her father, on fire to stop his brutal beatings of her mother. We find out in The Girl Who Played with Fire, that because of the damage to his body, he had to have his leg amputated and suffers from chronic pain. I can relate to that! Constant pain is enough to turn one into a psychopath. This act is used as evidence to support claims that Lisbeth Salander is mentally ill, and remains a topic of debate for readers and characters.
ellauri207.html on line 359: Meanwhile, Salander (Lisbet)´s sadistic guardian, Nils Bjurman, hires Zalachenko to kill Lisbeth. Bjurman himself is soon killed by Lisbet´s bro Ronald Niedermann, who with dad Zala, is lying in wait at a farm in Gåseborg to ambush Salander (Lisbet). During a brief confrontation Lisbeth is shot in the head and buried alive. She later climbs out zombie like and deals serious blows to Zala´s head and wooden leg with an axe. Their injuries are so serious they are both taken by air ambulance to a hospital where the next book picks up. But what a disappointment: Zalachenko is shot in the head in the same hospital as Lisbeth being treated for the grievous injuries he´s suffered, for having intentions to betray the Cesarean section of the Swedish secret service, el Sapo. The Swedes consider the superior intelligence he has as a Soviet defecator more important than dumb Agneta´s civil rights or those of her misfit daughter, so they have Lisbeth declared incompetent and institutionalized in order to protect him from her.
ellauri207.html on line 361: Years later, he runs a criminal empire based on drugs and prostitution, with his son Ronald Neiderman as his enforcer. El Sapo continues to cover for him in order to have him as a national asset, meaning that he is never arrested for his crimes but just patted on the back. This part of the story sounds fully believable. Some feminists blamed Mia for spreading bourgeois fantasies. The story did not specify which, and Lisbet hadn´t got the foggiest what they might be. Nor Stieg for that matter.
ellauri210.html on line 4:
ellauri210.html on line 50: William Sydney Porter (September 11, 1862 – June 5, 1910), better known by his pen name O. Henry, was an American short story writer. Amerikkalainen pikkukonna ja pakinoizija joka hyvin amerikkalaisittain yhdisti nämä ammatit, tehden kahta työtä rinnakkain. Sen mielikirja oli Burtonin Anatomy of Melancholy. Nuorena se vietti aikaa Texasissa päästäkseen pahasta yskästä. Yskä parani mutta jano paheni. Se nai kauniin mutta tubisen vaimon vastoin perheen tahtoa. Sen poika kuoli synnytyksessä
ellauri210.html on line 73: Edmund John Millington Synge, John M. Synge, J. M. Synge, (16. huhtikuuta 1871 Rathfarnham, Irlanti - 24. maaliskuuta 1909 Dublin, Irlanti) oli irlantilainen näytelmäkirjailija, runoilija, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä. Hänen tunnetuimpiin lähdeteoksiinsa kuuluu näytelmä Länsirannan kisapoika eli vihreän saaren sankari (The Playboy of the Western World) vuodelta 1907.
ellauri210.html on line 78: His best known play The Playboy of the Western World was poorly received, due to its bleak ending, demeaning depiction of Irish bloody peasants, and idealisation of parricide, leading to hostile audience reactions and riots in Dublin.
ellauri210.html on line 121: The superego allowed the ego to generate humor. A benevolent superego allowed a light and comforting type of humor, while a harsh superego created a biting and sarcastic type of humor. A very harsh superego suppressed humor altogether.
ellauri210.html on line 123: Moreover, Freud (1960) followed Herbert Spencer's ideas of energy being conserved, bottled up, and then released like so much steam venting to avoid an explosion. Sixi porukat raivon sijasta joskus räjähtävät nauramaan. Freud was imagining psychic or emotional energy, and this idea is now thought of as the relief theory of laughter. Lisää aiheesta albumissa 30.
ellauri210.html on line 190: Jotkut ovat väärin väittäneet, että Jeesuksen kone oli potkupyörä, erittäin epäuskottava väline vuoristoajossa. Vanhojen sykofiilisten hagiografien Saint Bridgetin, Gregorius Toursin ja Irenaeuksen mukaan risti oli varustettu laitteella. jota he kutsuvat "ristin jalkatuexi" (suppedaneum).Ei tarvitse olla suuri virkailija tunnistaaxeen sanan "pedaali".
ellauri210.html on line 209: Raymond Roussel: excerpt from Impressions of Africa.
ellauri210.html on line 276: Picabiakin ymmärsi että kaikki sanakombinaatiot on käypiä ja niiden runollinen teho on sitä suurempi mitä mielivaltaisemmilta ja ärsyttävämmiltä ne vaikuttavat ensi näkemältä. Limainen Salman Rushdie mainizee Picabian fatwakirjansa s. 323 missä kerrotaan Salmanin sivistymättömistä sikailuista Allelujan kaa Gibreelin hahmossa. Futuristi Marinetti julkaisi jonkun Adbrisin kaa fasismin manifestin joka oli pääpiirteissään ihan oikeilla linjoilla, lukuunottamatta korporativismia, mikä oli ainut osa mikä siitä toteutui. Salman Rushdie on epäkypsä kaveri. Marinettikin oli, futurismin manifestissa se ylisti sotaa – maailman ainoaa hygieniaa – militarismia, isänmaallisuutta, vapaudentuottajien tuhoisaa elettä, kauniita ideoita, joiden puolesta kannattaa kuolla, ja naisten halveksuntaa". Joyce altistui futurismille asuessaan Triestessä ja mutustaessaan pökäleitä. Futurismi vaikutti merkittävästi Lewisin ja Poundin vortistiseen filosofiaan. Marinettilta on kuultavissa äänitteitä lukemassa joitakin hänen äänirunoistaan. Hän tuomitsi pastan syyttäen sitä voimattomuudesta, pessimismistä ja miehekkyyden puutteesta. Hän ennusti, että jonain päivänä pillerit korvaisivat ruoan energianlähteenä, ja vaati "muovikompleksien" luomista luonnollisten ruokien korvaamiseksi.
ellauri210.html on line 325:
Pablo's first picture was a of a picador.
ellauri210.html on line 338:
Picasso was buried on a whim in 1958 in the village of Vauvenargues. V:n markiisi Luc kirjoitti maxiimeja 1700-luvulla.
ellauri210.html on line 361: Arthur Cravan, the Dadaist poet-boxer, was neither a good poet nor a good boxer, but he was a legendary provocateur. Hemingway, Mailer, and Scorsese: much great American art has been inspired by boxing. How bout Irving? No he was a wrestler. Between 1907 and 1909, Saul Bellow created three paintings—Club Night, Stag at Sharkey’s, Both Members of This Club—that captured boxing’s glories and indignities. The sport provided a powerfully visceral metaphor for the American experience of the twentieth century. Amerikan nyrkki on sittemmin kumauttanut päähän useampia kansoja kuin kehtaa muistella.
ellauri210.html on line 365: One of them was the Swiss enema Arthur Cravan. Described by one critic as “a world tramp … a traverser of borders and resister of orders,” Cravan traveled the globe in the early 1900s by forging documents and assuming false identities, preening, harassing, and haranguing, as he went. He was hailed by André Breton as a pivotal precursor of Dadaism, and belonged to that category of floating prewar avant-gardists whose legacy resides more in their mode of living than their artistic creations. Indeed, he declared himself anti-art and avowed boxing to be the ultimate creative expression of the modern, American-tinged age. He’s often referred to as a “poet-boxer,” though he wasn’t especially accomplished as either; his real talent appears to have been making a spectacle of himself, in every sense. Publicist rather than a pugilist.
ellauri210.html on line 367: Cravan’s real name was Fabian Avenarius Lloyd; he adopted myriad pseudonyms and aliases during his short life. He was born in Switzerland, in 1887, to Irish and British parents with whom he had a tumultuous relationship, though he was immensely proud of his aunt Constancez, who was Oscar Wilde’s wife. In his early teens, Cravan came to regard the familial link to the world’s most disreputable genius as proof that he was destined for a life of fabulous infamy.
ellauri210.html on line 369: That journey began in 1903 when, aged sixteen, he was kicked out of his boarding school for an egregious act of indiscipline—according to some, he hit a teacher—and, inspired by his hero Arthur Rimbaud, he left Switzerland in search of adventure. Over the next several years, Cravan took up with hookers in Berlin, hoboed his way from New York to California, and worked in the engine room of a steamship bound for the South Pacific, jumping ship when it docked in Australia. But it was in Paris that the legend of the man we know as Arthur Cravan—writer, brawler, and hoaxer—was cemented. Within the space of six years, he scandalized polite society, infuriated the avant-garde, slugged it out with one of the greatest heavyweights of all time, and then disappeared without a trace.
ellauri210.html on line 371: When Jack Johnson fled racially motivated prosecution in the U.S. in 1913, he arrived in Paris to a hero’s welcome. After he’d beaten Jim Jeffries to become the first black heavyweight champion of the world in 1910, he’d been tarred as a threat to social order back home. A film of the fight had been a hit in France but was banned in America for fear that images of a black man schooling a white man in the ring would cause grave insult and incite sedition.
ellauri210.html on line 373: By the time Johnson arrived in Paris, Cravan had carved out a reputation as a boxer himself, a discipline he first picked up while traveling across the USA. He was also known as an ardent proponent of the “American” attitude toward life, by which he meant living according to desire and instinct, and telling so-called civilized society to take a running jump. In an essay titled “To Be or Not To Be … American,” he wrote that, thanks to the influence of cakewalk dancers, track athletes, and boxers such as Joe Jeanette, the whole of Paris had turned American. “Overnight,” Cravan said, “everyone began to spit and swear” and “floated around in clothes two sizes too big for them.” He finished the piece with a crib sheet for how to pass as American: “Chew … never speak … always look busy … and, above all else, crown yourself with arrogance.” It was advice he followed assiduously. How right, how true, to this day.
ellauri210.html on line 375: John Sholto Douglas, 9th Marquess of Queensberry (20 July 1844 – 31 January 1900), was a British nobleman, remembered for his atheism, his outspoken views, his brutish manner, for lending his name to the "Queensberry Rules" that form the basis of modern boxing, and for his role in the downfall of the Irish author and playwright Oscar Wilde.
ellauri210.html on line 379: At the height of his fame and success, while The Importance of Being Earnest (1895) was still being performed in London, Wilde prosecuted the Marquess of Queensberry for criminal libel. The Marquess was the father of Wilde's lover, Lord Alfred Douglas. The libel trial unearthed evidence that caused Wilde to drop his charges and led to his own arrest and trial for gross indecency with men. After two more trials he was convicted and sentenced to two years' hard labour, the maximum penalty, and was jailed from 1895 to 1897. During his last year in prison, he wrote De Profundis (published posthumously in 1905), a long letter which discusses his spiritual journey through his trials, forming a dark counterpoint to his earlier philosophy of pleasure. On his release, he left immediately for France, and never returned to Ireland or Britain. There he wrote his last work, The Ballad of Reading Gaol (1898), a long poem commemorating the harsh rhythms of prison life. What an opportunity for a man of his caliber, one would have thought.
ellauri210.html on line 381: In the summer of 1914, Cravan began another phase of wandering. In 1916, he found himself in Barcelona where he somehow managed to book himself a high-profile fight against Jack Johnson. Johnson was in the midst of a celebrated stay in Spain, during which he was received by royalty and starred in movies. Photographs from the fight give some idea of the scale of the event, which was held at Barcelona’s huge bullfighting arena La Monumental. What the photos don’t convey is what a mismatch the fight was. Even a ring-rusty, thirty-eight-year-old Johnson was leagues ahead of Cravan. Johnson won with a sixth-round knockout, though it could’ve been over much sooner had he wished it. There are reports that Cravan shook with fear before the contest began, knowing how out of his depth he was. One writer has suggested that “Johnson and Cravan were more collaborators than competitors,” and that the event was a con, just a hype-fueled payday for an aging legend and a flamboyant interloper with no credible chance of a win—the Mayweather-McGregor of its day. Olikos tää se mazi josta toinen nyrkkipelle Heminwau kirjoitti siinä sonniromaanissa?
ellauri210.html on line 383: The money Cravan earned from the Johnson fight helped him buy his passage out of Europe, and what he thought was safety from the war. In January 1917, he sailed for New York. Dozens of other European artists and intellectuals were making the same journey at the time; one of Cravan’s shipmates was Leon Trotsky, who noted in his diary that he’d met a man who claimed to be related to Oscar Wilde and “who frankly declared that he would rather smash a Yankee’s face in the noble art of boxing than be done in by a German.” Cravan didn’t stay in New York long; just long enough to put several noses metsphorically out of joint. He split his time between sleeping rough in Central Park and hobnobbing with Greenwich Village bohemians. Among them was the poet Mina Loy, with whom Cravan began an intense love affair.
ellauri210.html on line 385: New York’s first encounter with modern art had come four years earlier with the seminal Armory Show, at which Duchamp’s Nude Descending a Staircase caused an almighty rumpus. This time, Duchamp presented Fountain, the urinal that changed art history. Having witnessed Cravan’s work back in Paris, Duchamp and Picabia invited Cravan to deliver one of his anti-art lectures at the exhibition. He didn’t disappoint. On the day, he stood half cut in front of his audience, swore at them, waved his cock around, and was promptly arrested.
ellauri210.html on line 387: Loy referred to Cravan as “Colossus.” It was a reference to the size of his ego as much as that of his "physicality". In her autobiography, she recalled that friends thought her mad to get mixed up with such a conceited, obnoxious prig.
ellauri210.html on line 388: While Loy traveled on a hospital ship, Cravan decided he would make the journey via a dilapidated old boat. He set sail from the port town of Salina Cruz in November, and was never seen or heard from again.
ellauri210.html on line 390: it’s likely that Cravan suffered the mundane and awful fate of drowning in the Pacific Ocean. Ei kolossaalinenkaan mela riittänyt valtamerihädässä.
ellauri210.html on line 464: Ammattimiehen sormet hillizee sen intoa, Et, courbant son orgueil sous les doigts professionnels,
ellauri210.html on line 495: Als sein Vater 1909 starb, legte er sich das Pseudonym Jakob van Hoddis zu, wobei van Hoddis ein Anagramm seines Nachnamens Davidsohn ist. Von Freunden wurde er oft „Hans den Hoddissohn“ oder „Hoddiskop“ verspottet.
ellauri210.html on line 505: Lotte Pritzel war weder geschäftstüchtig noch ehrgeizig. Auch zeigte sie keinerlei Ambitionen, das Wesen ihrer Puppen näher zu erläutern. Die „gern im Morphiumrausch schaffende Künstlerin“ erklärte allenfalls, ihre so graziös wie verzweifelt wirkenden Gestalten seien "Geschöpfe ihrer selbst" bzw. "Material gewordene innere Visionen". Zarte Wachs- und Stoffgebilde von raffinierter Eleganz, denen immer ein kindlich-verderbter Zug anhaftete, wie manchen Gestalten von Beardsley – fern vom Obszönen und dadurch umso reizvoller, sogar für solide Käufer. In den 1930er Jahren zog sich Lotte Pritzel, die vermutlich ein Elternteil jüdischen Glaubens hatte, aus der Öffentlichkeit zurück. Sie hatte einen Arzt geheiratet und die hatten eine Tochter Irmelin Rose. Sie starb 1952.
ellauri210.html on line 542: (Orladoffa doschkoff
ellauri210.html on line 543: orladoffa doschkoff:)
ellauri210.html on line 549: drivremmar (doschkoff) –
ellauri210.html on line 570: orlodoffa doschkoff –
ellauri210.html on line 588: Am Anfang desselben Jahres veröffentlichte Hiller in der Weltbühne einen Aufsatz, den er zunächst für eine ausländische Tageszeitung verfasst hatte und in dem er Bewunderung für den „Kraftkerl Mussolini“ (Mussolini und unsereins, 12. Januar 1926) äußerte. Am „Duce“ faszinierte ihn die kühne Ästhetik seiner öffentlichen Auftritte und vor allem die schlagkräftige politische Durchsetzungskraft, die so gar nichts von der oft zähen Kompromisspolitik der mittleren Weimarer Republik hatte.
ellauri210.html on line 601:
Marcel Duchamp: aphorisms (also found in The Writings of Marchel Duchamp)
ellauri210.html on line 608: Le grand ennemi de l'art, c'est le bon goût. Le goût est une source de plaisir, l'art n'est pas une source de plaisir, c'est une source qui n'a pas de couleur, pas de goût. L'art est une chose beaucoup plus profonde que le goût d'une époque. Je me suis forcé à me contredire pour éviter de me conformer à mon propre goût. Je suis dégoutant, et ca me goute.
ellauri210.html on line 619: Tommosia skizofreenisiä sanaleikkejä siltä näytti syntyneen ihan nauhana. Ei ne kyllä ole kovin kummosia, sori vaan Antero.
ellauri210.html on line 629: Valmistuttuaan Strasbourgin École des Arts et Métiersista Arp lähti 1904 Pariisiin, jossa hän julkaisi ensimmäiset runonsa. Vuosina 1905–1907 hän opiskeli Saksassa weimarilaisessa taidekoulussa Ludwig Hoffmannin ateljeessa, mutta palasi 1908 Pariisiin, jossa hän aloitti opinnot Académie Julianissa. Hän muutti 1915 Sveitsiin maan puolueettomuuden vuoksi.
ellauri210.html on line 641: Arpin nimeä kantava Arp Museum Bahnhof Rolandseck avattiin syyskuussa 2007. Museossa on Hans Arpin teosten ohella Sophie Taeuber-Arpin kehnompaa tuotantoa.
ellauri210.html on line 699: Alberto Savinio [alˈbɛrto saˈvinjo] , syntynyt Andrea Francesco Alberto de Chirico (25. elokuuta 1891 – 5. toukokuuta 1952) oli kreikkalais-italialainen kirjailija, taidemaalari, muusikko, toimittaja, esseisti, näytelmäkirjailija, lavastussuunnittelija ja säveltäjä. Hän oli väpelön "metafyysisen" taidemaalarin Giorgio de Chiricon nuorempi ja tumpelompi veli . Hänen työnsä käsitteli usein filosofisia ja psykologisia teemoja, ja hän oli myös vahvasti kiinnostunut taidefilosofiasta.
ellauri210.html on line 751: Appelé au front lors de la Première Guerre mondiale, il en revient blessé et profondément marqué. Il est blessé aux jambes le 25 septembre 1915 à Tahure, à la suite de l'explosion d'un sac de grenades pendant la Bataille de Champagne (1915). Pacifiste et anarchiste, il est dégouté par la guerre. Sa personnalité a exercé une profonde influence sur André Breton qu'il rencontre pendant sa convalescence. Peu de temps après le conflit, Jacques Vaché meurt par overdose d'opium dans un hôtel nantais à l'âge de 23 ans.
ellauri210.html on line 753: Alongside him lay the naked body of another French soldier. André Breton believed his death to be a suicide (LOL). He was known for his indifference and for wearing a monocle.
ellauri210.html on line 771: Les Couilles Enragées (Eng: Mad Balls) is a book by Benjamin Péret written in 1928.. Eventually published under a pseudonym in 1954 by Eric Losfeld as Les Rouilles Encagees, Mad Balls is an explosion of Péret's virulent anti-religiousness and erotic delirium. It featured seven explicit illustrations by Yves Tanguy.
ellauri210.html on line 774: Tanguy oli myös joku espanjalainen autofiktiivinen sotaromaani. Mulla on kai se, erääntyneen kolleegan taaxeen jättämä. En jaxanut lukea, tuntui tylsältä.
ellauri210.html on line 776: Michel del Castillo (or Michel Janicot del Castillo), born in Madrid on August 2, 1933, is a Spanish-French writer. Interned in a concentration camp named Rieucros in Mende with his mother during the Second World War, he developed a sense of belonging to this town, which has honored him with naming a school after him. Wow.
ellauri210.html on line 778: An autobiographical work by Michel del Castillo, a Spanish born writer who writes in French, Tanguy is a powerfully moving novel highly reminiscent of The Diary of Anne Frank (due mainly to the child's point of view as opposed to that of the adult). Narrating in first person, the story of a young Spanish boy, Tanguy, the novel is set against the backdrop of the war.
ellauri210.html on line 780: The novel starts in Spain in 1939, during the Spanish civil war, when Tanguy is forced to flee the country with his mother because of her left wing political affiliations. They find themselves in France, which is no less hostile. Forsaken by his father, Tanguy and his mother are arrested by the police and sent off to a camp for political refugees where life is difficult and they face many a hardship and insult. Finally able to escape, Tanguy's mother now decides to flee to London. In order to escape unnoticed from France, they must travel separately and Tanguy is thus separated from his mother. Discovered by the German troops he is packed off to another concentration camp where he endures a life of hunger, cold and forced physical labour that break his body and spirit, the only respite being in a young German pianist who befriends him and reminds him time and again not to hate for hatred breeds nothing but hatred. LOL.
ellauri210.html on line 782: After the war, Tanguy is sent back to Spain, Barcelona where he learns that his grandmother has recently passed away and there is no one else to take care of him. He is sent to a reformation school for juvenile delinquents and orphans, run by priests who are no less cruel and sadist than the Nazi "kapos." Bitter, Tanguy believes they are worse than the Nazis because these priests hide their sadism behind the facade of religion and confession, but that makes their sin no less. He succeeds in escaping along with a "companion," but is forced to separate from his as well. This time around, he finds himself in a school run by a group of priests but unlike the reformation school, here, Tanguy is able to grow, learn and live comfortably. It is here, that he truly flourishes and finds friends and solace. But he is still not completely at peace and sets off again in search of the parents who had abandoned and forsaken him to such a bitter destiny. He does find them eventually, but only to realise that the years of hardship and horror experienced by him have built an impenetrable barrier between them. He is no longer a left wing radical like them. He has learned not to hate the capos. Don't get mad get even. LOL.
ellauri210.html on line 784: Ja vielä 1 Tanguy: Tanguy is a 2001 French black comedy by Étienne Chatiliez. When he was a newborn baby, Edith Guetz thoughtlessly told her son Tanguy : "If you want to, you can stay at home forever". 28 years later, the over-educated university teacher of Asian languages and womanizer leads a successful and wealthy life... while still living in his parents' home. Father Paul Guetz longs to see his son finally leave the nest, a desire that his wife shares. Edith finally agrees and the pair unite to make Tanguy's life at home miserable. However, they don't know that Tanguy isn't the type of guy who easily gives up. The word Tanguy became the usual term to designate an adult still living with his parents.
ellauri210.html on line 831: The word “Dada” brings to mind an international range of extreme modernist antics. The book’s title is something of a publicist’s misnomer. Jacques Rigaut is the only confirmed suicide among the group, and while Jacques Vache did die of a drug overdose, many, including author Michel Leiris, claimed that his death was accidental, characterized as deliberate by those aiming to enhance Vache’s cultural cache. Arthur Cravan and Julian Torma simply disappeared, wandering into, rather than jumping towards, the cracks of avant-garde history. Of the four only Rigaut is genuinely obsessed with themes of self-destruction.
ellauri210.html on line 833: Tristan Tzara captured the inspired lunacy in his 1921 Dada Manifesto on Lukewarm Love. Marcel Duchamp’s “Readymades,” or Francis Picabia’s canvases of human figures as functionless machines belong here. Dada began as a limited franchise, with key outposts in Zurich, Berlin, Paris, and New York. Preceding the Surrealist movement by several years, and often inspired by the Communist Party (though not tied to it), its origins lay in a militant nostalgia for a pre-war lost Eden. Dadaists sought “an art based on fundamentals to cure the madness of the age and a new order of things that would restore the balance between heaven and hell." (Jean Arp).
ellauri210.html on line 835: The selections from Cravan, Vache, and Torma reveal a broadly defined set of interests — the new excitement of the metropolis (particularly New York), the frustrations of avant-garde badinage, the bitterness of literary rivalry, the torpor induced by middle-class life.
ellauri210.html on line 837: “M. Gide,” Cravan began, “I have taken leave to call on you, though I feel myself duty bound to inform you straight off that I far prefer, for example, boxing to literature.” “Literature, however, is the only terrain on which we may profitably encounter one another,” he replied rather dryly. Cravan thought: “He certainly lives life to the full.” We spoke about literature therefore, and he asked me the following question which must be particularly dear to him: “Which of my works have you read?" "Which of my matches have you seen?"
ellauri210.html on line 839: Rigaut — a drug addict, gigolo, dandy, man-about-town — was a cult figure in Paris, a status that intensified when he was made the subject of Louis Malle’s brilliant 1966 film Le Feu Follet.
ellauri210.html on line 841: On November 6, 1929, he returned to a clinic where he was staying and — according to Andre Breton — “after paying minute attention to his toilette, and carrying out all the necessary external adjustments demanded of such a departure” — calmly put a bullet through his heart. Not his head like Richard Cory, who had everything a man could want: power, grace and style.
ellauri210.html on line 850: "Richard Cory" is a narrative poem written by Edwin Arlington Robinson. It was first published in 1897, as part of The Children of the Night, having been completed in July of that year; and it remains one of Robinson's most popular and anthologized poems. The poem describes a person who is wealthy, well educated, mannerly, and admired by the people in his town. Despite all this, he takes his own life.
ellauri210.html on line 895: A coffee dessert, yes, you know it's good news
ellauri210.html on line 1055: of-hitler.jpg!Large.jpg" width="100%" />
ellauri210.html on line 1082: of-st-anthony-noin-1946_a-G-336940-0.jpg" />
ellauri210.html on line 1109: Mary Leonora Carrington OBE (6 April 1917 – 25 May 2011) was a British-born Mexican artist, surrealist painter, and novelist. She lived most of her adult life in Mexico City and was one of the last surviving participants in the surrealist movement of the 1930s. Carrington was also a founding member of the women's liberation movement in Mexico during the 1970s.
ellauri210.html on line 1111: Educated by governesses, tutors, and nuns, she was expelled from two schools, including New Hall School, Chelmsford, for her rebellious behaviour, until her family sent her to Florence, where she attended Mrs Penrose's Academy of Art. She also, briefly, attended St Mary's convent school in Ascot. In 1927, at the age of ten, she saw her first Surrealist painting in a Left Bank gallery in Paris and later met many Surrealists, including Paul Éluard. Her father opposed her career as an artist, but her mother encouraged her. She returned to England and was presented at Court, but according to her, she brought a copy of Aldous Huxley's Eyeless in Gaza (1936) to read instead.
ellauri210.html on line 1113: In 1936 Carrington saw the work of the German surrealist Max Ernst at the International Surrealist Exhibition in London and was attracted to the Surrealist artist before she even met him. In 1937 Carrington met Ernst at a party held in London. The artists bonded and returned together to Paris, where Ernst promptly separated from his wife.
ellauri210.html on line 1115: Between 1937–1938 Carrington painted a Self-Portrait, where she is perched on the edge of a chair in this curious, dreamlike scene, her hand outstretched toward a prancing hyena and her back to a tailless rocking horse flying behind her. The hyena depicted in Self-Portrait (1937–38) joins both male and female into a whole, metaphoric of the worlds of the night and the dream. The symbol of the hyena is present in many of Carrington's later works, including "La Debutante" in her book of short stories The Oval Lady.
ellauri210.html on line 1117: With the outbreak of World War II Ernst, who was German, was arrested by the French authorities for being a "hostile alien". Soon after the Nazis invaded France, Ernst was arrested again, this time by the Gestapo, because his art was considered by the Nazis to be "degenerate". Fucking West and East Germans, same huns and hyenas on both sides!
ellauri210.html on line 1119: After Ernst's arrest Carrington was devastated and her delusions led to a psychotic break and she was admitted into an asylum. Three years after being released from the asylum and with the encouragement of André Breton, Carrington wrote about her psychotic experience in her memoir Down Below. Nyrkissä Leonora kokkasi Andrelle hyviä sapuskoita.
ellauri210.html on line 1122: Carrington was adopted as a femme-enfant by the Surrealists because of her rebelliousness against her upper-class upbringing. Carrington was interested in presenting female sexuality as she experienced it, rather than as that of male surrealists' characterization of female sexuality. Some of her works are still hanging at James' former family home, currently West Dean College in West Dean, West Sussex.
ellauri210.html on line 1123: She later married Emerico Weisz (nicknamed "Chiki"), born in Hungary in 1911. Chiki Weisz died 17 January 2007, at home. He was 97 years old. Together they had two sons: Gabriel, an intellectual and poet, and Pablo, a doctor and Surrealist artist. Leonora Carrington died on 25 May 2011, aged 94, in a hospital in Mexico City as a result of complications arising from pneumonia. In 2015, Carrington was honoured through a Google Doodle commemorating her 98th birthday.
ellauri210.html on line 1165:
Jean-Pierre Duprey (1 January 1930 in Rouen – 2 October 1959 in Paris) was a French poet and sculptor, one of the modern examples of a poète maudit (accursed poet).
ellauri210.html on line 1173: Three days before his death, he said calmly to a friend: "I am allergic to this planet". He wrote his final book in 1959 and upon completion, he asked his wife to send the manuscript to Breton. When she returned from the post office, she found him dead; he had hanged himself on the main beam of his studio. Another exit in the style of David Foster Wallace. Did he give a damn to how his wife might have taken it? Well maybe she was relieved. Asta is allergic to Miryam's kitty Chico but bears it, taking antihistamines. When she has had a bad day, she curls up in her room with Kitty in her lap.
ellauri210.html on line 1188: Du plus profond qui s’ouvre sur lui-même Syvimmässä joka aukee izelleen
ellauri210.html on line 1226: The French essayist Michel Eyquem de Montaigne’s famous tome Les Essais became celebrated in its age, even being quoted by William Shakespeare in The Tempest. At the core of the collection of writings was “De l’amitie” (“On Friendship”). La Boetie enjoyed a certain level of fame, achieved through political discourses, when he met Montaigne around 1557 and the two would spend four years together, at which time the principles of civil disobedience in matters of love became instilled in Montaigne, according to Robert Aldrich and Garry Wotherspoon’s Who’s Who in Gay and Lesbian History. But La Boetie would succumb to the plague, and Montaigne would write that he never experienced such love again.
ellauri210.html on line 1228: KHEIRON (Chiron) was eldest and wisest of the Kentauroi (Centaurs), a Thessalian tribe of half-horse men. Unlike his brethren Kheiron was an immortal son of the Titan Kronos (Cronus) and a half-brother of Zeus. When Kronos' "tryst" (more correctly, thrust) with the nymphe Philyra was interrupted by Rhea, he transformed himself into a horse halfway out to escape notice and the result was this two-formed son.
ellauri210.html on line 1230: The rest of the Kentauroi (Centaurs) were spawned by the cloud Nephele on the slopes of Mount Pelion in Magnesia where they were nursed by the daughters of Kheiron.
ellauri210.html on line 1232: Kheiron was a renowned teacher who mentored many of the greatest heroes of myth including the Argonauts Jason and Peleus, the physician Asklepios (Asclepius), the demi-god Aristaios (Aristaeus) and Akhilleus (Achilles) of Troy. WTF, Achilleus was not of Troy?
ellauri210.html on line 1234: The old Kentauros was accidentally wounded by Herakles when the hero was battling other members of the tribe. The wound, poisoned with Hydra-venom, was incurable, and suffering unbearable pain Kheiron voluntarily relinquished his immortality.
ellauri210.html on line 1250: George Shaw, known at his insistence as Bernard Shaw, was an Irish playwright, critic, polemicist and political activist. His influence on the Western hemisphefre, culture and politics extended from the 1880s to his death and beyond. He wrote more than sixty plays, including major works such as Man and Superman (1902), Pygmalion (1913) and Saint Joan (1923). With a range incorporating both contemporary satire and historical allegory, Pshaw became the leading dramatist of his generation, and in 1925 was awarded the Nobel Prize in Literature.
ellauri210.html on line 1252: Shaw's expressed views were often contentious; he promoted eugenics and alphabet reform, and opposed vaccination and organised religion. He courted unpopularity by denouncing both sides in the First World War as equally culpable, and although not an Irish republican, castigated British policy on Ireland in the postwar period. Shaw and Yeast were sort of friends.
ellauri210.html on line 1256: "The most striking result of our present system of farming out the national land and capital to private individuals has been the division of society into hostile classes, with large appetites and no dinners at one extreme, and large dinners and no appetites at the other".
ellauri210.html on line 1261: In third version, by the late 1920s, he had largely renounced Fabian Society gradualism, and often wrote and spoke favourably of dictatorships of the right and left—he expressed admiration for both Mussolini and Stalin. Olemme patriiseja ennenkaikkea, sanoi kapteeni Lavinialle.
ellauri210.html on line 1263: In the final decade of his life, Shaw declared that "until the Federation of the World becomes an accomplished fact we must accept the most responsible Imperial federations (the anglo saxons) as a substitute for it".
ellauri210.html on line 1268: In 1938 he provided the screenplay for a filmed version of Pygmalion for which he received an Academy Award. He died, aged ninety-four, having refused all state honours, except the Nobel prize and the Oscar.
ellauri210.html on line 1272: Shaw was born at 3 Upper Synge Street in Portobello, a lower-middle-class part of Dublin. The Shaw family was of English descent and belonged to the dominant Protestant Ascendancy in Ireland. George Carr Shaw, Bernir's dad, an ineffectual alcoholic, was among the family's less successful members. By the time of Shaw's birth, his mother had become close to George John Lee, a flamboyant figure well known in Dublin's musical circles. Shaw retained a lifelong obsession that Lee might have been his biological father. Shaw made a negligible income from writing, and was subsidised by Lee plus his mother. In 1881, for the sake of economy, and as a matter of principle, he became a vegetarian. He grew a beard to hide a facial scar left by smallpox.
ellauri210.html on line 1279: According to the trivia section here at IMDB, "George Bernard Shaw adamantly opposed any notion that Higgins and Eliza had fallen in love and would marry at the end of the play, as he felt it would betray the character of Eliza who, as in the myth of Pygmalion and Galatea, would "come to life" and emancipate herself from the male domination of Higgins and her father. He even went so far as to include a lengthy essay to be published with copies of the script explaining precisely why Higgins and Eliza would never marry, and what "actually happened" after the curtain fell: Eliza married Freddy and opened a flower shop with funds from Colonel Pickering. Moreover, as Shaw biographers have noted, Higgins is meant to be an analogue of the playwright himself, thus suggesting Higgins was actually a homosexual." Eliza, where are my slippers?
ellauri210.html on line 1283: Are Eliza and Professor Higgins in love? No.
ellauri210.html on line 1298: El surrealismo nos situó ante el éxito de la estética de lo feo frente al fracaso de la belleza convencional y manida. Aglutinar el pánico, la tortura, el sufrimiento, lo indecible etc., nos permite encontrar una experiencia estética en todo ello. La categoría estética de lo feo nos conduce a una catarsis en la que se manifiestan nuestros sentimientos más profundos y nos permite tener conciencia plena de lo real.
ellauri210.html on line 1308: Nadja (1928), the second book published by André Breton, is one of the iconic works of the French surrealist movement. It begins with the question "Who am I?"
ellauri210.html on line 1310: It is based on Breton's actual "interactions" with a young woman, Nadja (actually Léona Camille Ghislaine Delacourt 1902–1941), over the course of ten days, and is presumed to be a semi-autobiographical description of his relationship with a patient of Pierre Janet. The book's non-linear structure is grounded in reality by references to other Paris surrealists such as Louis Aragon and 44 photographs. Tästä E. Saarinen lie ottanut postmodernia mallia.
ellauri210.html on line 1312: The last sentence of the book ("Beauty will be CONVULSIVE or will not be at all") provided the title for Pierre Boulez's flute concerto ...explosante-fixe....
ellauri210.html on line 1314: Dating from 1960, the widely available English translation by Richard Howard is a translation of the first edition of Breton's novel, dating from 1928. Breton published a second, revised edition in 1963. No English translation of this second edition is currently available. Ketäpä enää kiinnostaa.
ellauri210.html on line 1316: The narrator, randomly named André, ruminates on a number of Surrealist principles, before ultimately commencing (around a third of the way through the novel) on a narrative account, generally linear, of his brief ten-day affair with the titular character Nadja. She is so named “because in Russian it's the beginning of the word hope, and because it's only the beginning,” but her name might also evoke the Spanish "Nadie," which means "No one." The narrator becomes obsessed with this woman with whom he, upon a chance encounter while walking through the street, strikes up conversation immediately. He becomes reliant on daily rendezvous, occasionally culminating in romance (a kiss here and there). His true fascination with Nadja, however, is her vision of the world, which is often provoked through a discussion of the work of a number of Surrealist artists, including himself. While her understanding of existence subverts the rigidly authoritarian quotidian, it is later discovered that she is mad and belongs in a sanitarium. After Nadja reveals too many details of her past life, she in a sense becomes demystified, and the narrator realizes that he cannot continue their relationship.
ellauri210.html on line 1318: In the remaining quarter of the text, André distances himself from her corporeal form and descends into a meandering rumination on her absence, so much so that one wonders if her absence offers him greater inspiration than does her presence. It is, after all, the reification and materialization of Nadja as an ordinary person that André ultimately despises and cannot tolerate to the point of inducing tears. There is something about the closeness once felt between the narrator and Nadja that indicated a depth beyond the limits of conscious rationality, waking logic, and sane operations of the everyday. There is something essentially “mysterious, improbable, unique, bewildering” about her; this reinforces the notion that their propinquity serves only to remind André of Nadja's impenetrability. Her eventual recession into absence is the fundamental concern of this text, an absence that permits Nadja to live freely in André's conscious and unconscious, seemingly unbridled, maintaining her paradoxical role as both present and absent. With Nadja's past fixed within his own memory and consciousness, the narrator is awakened to the impenetrability of reality and perceives a particularly ghostly residue peeking from under its thin veil. Thus, he might better put into practice his theory of Surrealism, predicated on the dreaminess of the experience of reality within reality itself. Nadja Nadja soromnoo.
ellauri210.html on line 1334: En Prassinos también funciona el complejo inverso, como el relato “Vanda et le Parasite” [1] que ofrece una original lectura sobre el padre castrador. El padre, al nacer coloca un gusano sobre los cabellos de Vanda. Este acto será valorado como una metáfora del miedo a la autoridad masculina, empleando los términos de Barnet “cannibalisée par l’autorité patriarcale”.
ellauri210.html on line 1359: A pesar de todo, Gisèle Prassinos nos sumerge en un imaginario que nos recuerda a los cuentos clásicos con ciertas afinidades próximas a Nathalie Sarraute y a Baudelaire. Aunque los personajes sean dementes tenemos la impresión de estar ante seres inofensivos, llenos de ternura. La belleza en Prassinos nunca es explicita, se centra en destacar los debilidades que terminan por dar coherencia al relato.
ellauri210.html on line 1360: El monstruo es un ser complejo, no banal, que nos hace obtener resultados de nuestro yo profundo y oscuro, implica mutaciones pero también continuidades de sentido. Monsters have an interesting life, they don't work from 9 to 5. La subversion des images inattendues du corps féminin, sénile ou malade, se trouve particulièrment troublante chez Prassinos et Mansour. Como vemos, las dos autoras se sirven de un imaginario sórdido para expresar aquello que les duele.
ellauri210.html on line 1366: Joyce Mansour nee Joyce Patricia Adès, (25 July 1928 – 27 August 1986), was an Egyptian-French author, notable as a surrealist poet. She became the best known surrealist female poet, author of 16 books of poetry, as well as a number of important prose and theatre pieces. Ei ehtinyt mukaan Piha-Anteron humoristeihin, mutta Antero kirjoitti siitä erillisiä puffeja.
ellauri210.html on line 1368: of_Joyce_Mansour.jpg" height="300px" />
ellauri210.html on line 1374: Mansour first came in contact with Parisian surrealism while still living in Cairo. She moved to Paris in 1953 at the age of 20.[1] In 1947, her first marriage at the age of 19 ended after six months when her husband died. Her second marriage was to Samir Mansour in 1949 and they divided their time between Cairo and Paris. Mansour began to write in French.
ellauri210.html on line 1376: She died of cancer in Paris in 1986. Was that all there was to it? No!
ellauri210.html on line 1378: Mansour’s first published collection of poems, titled: Cris, was published in Paris in 1953 by Pierre Seghers. This collection of work references male and female anatomy in explicit language that was unusual for the time. Religious language can also be found. However, it is inverted, replacing what would be Christ with the lover. References of Egyptian mythology are also present in Cris. Mansour references the White Goddess as well as Hathor.
ellauri210.html on line 1380: In 1954, Joyce Mansour became involved with the surrealist movement after Jean-Louise Bédouin wrote a review praising Cris in Médium: Communication surréaliste that May. Joyce Mansour actively participated in the second wave of surrealism in Paris. Her apartment was a popular meeting place for members of the surrealist group. L'exécution du testament du Marquis de Sade, the performance piece by Jean Benoît took place in Mansour’s apartment, where she "collaborated" with obscure minor representatives such as Pierre Alechinsky, Enrico Baj, Hans Bellmer, Gerardo Chávez, Jorge Camacho, Ted Joans, Pierre Molinier, Reinhoud d'Haese and Max Walter Svanberg.
ellauri210.html on line 1382: Jean Benoît (1922-2010) was a Canadian artist known as "The Enchanter of Serpents", most famous for his surrealist sculptures. One sculpture called "Book Cover for Magnetic Fields" features demonic figures ripping an egg from a book. Magnetic Fields was the name of the book Breton wrote with Philippe Soupault, which Breton called the first surrealist book. Many of his works include demonic figures, brutal sexual images, exaggerated phalluses, and so on. Benoît was active and remained productive, working every day on his art until he died on August 20, 2010, in Paris. He was 88.
ellauri210.html on line 1460: Andrew Lang FBA (31 March 1844 – 20 July 1912) was a Scottish poet, novelist, literary critic, and contributor to the field of anthropology. He is best known as a collector of folk and fairy tales. The Andrew Lang lectures at the University of St Andrews are named after him. Ei sentään koko yliopisto. Eikös se ole se missä kaikki Englannin kruunun kermaperseet keitetään? He died of angina pectoris on 20 July 1912 at the Tor-na-Coille Hotel in Banchory, Banchory, survived by his wife.
ellauri211.html on line 4:
ellauri211.html on line 44: of_the_Reader%27s_Digest%2C_February_1922.png" style="float:left;width:20%;padding:1em" />
ellauri211.html on line 74: A hard-nosed hit man Raid returns to Finland and is unofficially asked to investigate the arson case involving his old flame Tarja. 10-varpainen palkkamurhaaja häviää 6-varpaiselle.
ellauri211.html on line 104: (1) they be important targets in a large urban area of more than three miles in diameter, (2) they be capable of being damaged effectively by a blast, and (3) they are unlikely to be attacked by next August. Five cities made the list, the top four in order of priority were:
ellauri211.html on line 116: area with a population of 1,000,000. It is the former capital of ellauri211.html on line 118: other areas are being destroyed. From the psychological point of ellauri211.html on line 121: significance of such a weapon as the gadget. (Classified as an AA
ellauri211.html on line 142: It is estimated that around 20,000 women including children and the elderly were raped during the Japanese occupation of Nanking city, known as the Nanking Rape.
ellauri211.html on line 144: A large number of rapes were carried out systematically by Japanese soldiers, they went door to door looking for girls and women who were then arrested and gang-raped. To make things better, he women were killed after they were raped.
ellauri211.html on line 146: This incident began with the Japanese who were furious with the Chinese Resistance, and when Nanking, the capital of China, fell in December 1937, Japanese troops immediately massacred thousands of Chinese soldiers who had surrendered to them. The Japanese then rounded up about 20,000 Chinese youths and transported them by truck to the outside of the city walls, where they would be massacred there. Japanese troops then looted the city of Nanking and raped most of the city´s female population.
ellauri211.html on line 148: During this time, the Imperial Japanese army killed between 40,000 and 300,000 people. This admittedly inexact number is the total number of civilians and soldiers killed.
ellauri211.html on line 150: The bodies of thousands of victims of the massacre were dumped into the Yangtze River until the river water turned red due to the corpses of the victims of the massacre. After looting Nanking City, the Japanese burned and annihilated a third of the city´s area.
ellauri211.html on line 202: Le grand ennemi de l´art, c´est le bon goût. Le goût est une source de plaisir, l´art n´est pas une source de plaisir, c´est une source qui n´a pas de couleur, pas de goût. L´art est une chose beaucoup plus profonde que le goût d´une époque. Je me suis forcé à me contredire pour éviter de me conformer à mon propre goût. Je suis dégoutant, et ca me goute.
ellauri211.html on line 219: text XII of Tropismes
ellauri211.html on line 294: Mistähän se johtuu että tafsaajia on erityisen paljon kökkäreissä? Jotain yrittäjähenkisyyttä sekin on. Pedofiili Kari Rydmanin limainen kakara Wille Rydman on jäänyt kiinni toistuvasta sakkolihan käsittelystä. "Kirjamies" Ranu Panola on jäänyt kiinni naapurin rouvan alavazan tunnustelusta. Tuomio oli 15 senttimetrin lähestymiskielto. Ranun lehdykkä Lavatähti ja kirjamies on käsittämätöntä linssiluteilua. Että voikin äijä olla narsistinen.
ellauri211.html on line 299: Katri Helena ja Panu Rajala olivat naimisissa vuodesta 1997 vuoteen 2004. Toissavuotisessa Katri Helena -musikaalissa Panu Rajala tuotiin kirjailijan mukaan esiin varsin kyseenalaisessa valossa. Panu Rajalaa ei musikaalissa kutsuttu hänen oikealla sukunimellään, vaan miehestä käytettiin leikkisää nimitystä Proffa. Musikaalissa Proffa liehitteli muita naisia eikä ollut vaimonsa tukena, mikä teki laulajan surulliseksi. Rakkaus rakoili nopeasti. Musikaalista kiukustuneena kirjoittamassaan paljastuskirjassa Rajala sanoo tuovansa kostoxi Katri Helenasta esiin arkisemman puolen. - Tässä tulee ehkä hieman inhimillisiä kosketuksia ja yksityiskohtia, jotka liittyvät tarinan kulkuun ja tähän draaman kaareen. Halusin tuoda joitakin inhimillisiä, arkisempia ja tavallisempia piirteitä tähän hyvin kiillotettuun tähtikuvaan. Koska hän on ollut suuren ihailun vallassa (sic) vuosikymmeniä, niin kyllä siihen liittyy vähän muutakin. Ajattelin, että teen palveluksen tuleville elämäkerran kirjoittajille antamalla tällaista läheltä nähtyä aineistoa, Rajala kertoi.
Lavalla nähtiin rajuja riitoja, joissa kummatkin käyttivät kovaa kieltä toisistaan. Katri syytti Proffaa julkisuudenkipeäksi ja kaksinaamaiseksi liehittelijäksi, Proffa puolestaan haukkui Katria henkien kanssa seurustelevaksi haahuilijaksi. Kaikki repliikit oli poimittu naistenlehdistä. Ranua esittänyt hemmo tuntee esittämänsä henkilön myös todellisuudessa, he ovat tehneet yhteistyötä. Toivon, että Panu Rajala suhtautuu tähän huumorilla, Katri sanoi. Ranu on tollanen Suomen Bellow, Roth tai Knasu, kaunainen narsisti. Panu Rajala harmistui syksyllä 2010 ensi-iltansa saaneesta Katri Helena -musikaalista, koska hänet esitettiin siinä epämieluisassa valossa. Rajala oli musikaalissa Proffa, joka esitettiin suorastaan pellenä, lukeneisuudellaan pröystäilevänä hienostelijana. Panu alkoi panna Marjaa Katrin selän takana. Panu Rajala ja Marja Norha vihittiin Sastamalan vanhassa kirkossa 2007. Panu Rajalan ei tarvitse piilotella sivistyneisyyttään nykyisen vaimovainajansa kanssa. Hän on opettaja! Tai siis oli, ei sekään kestänyt kovaa käyttöä.
ellauri213.html on line 4:
ellauri213.html on line 62: Dma-lapset eivät tunne häpeää eivätkä ole ylpeitä. Se on hyvin paha. Häpeä on peitettävä siionistien verellä. Isä olisi ylpeä kameleontistaan. Kunnia on pelastettava. Sählämit GT ja ilman kärhämöivät silmittömästi arvottomasta maapalasta. Public displays of aggression. Dan on erittäinkin kyyninen. Venäläiset ovat pahoja. Kuubalaiset hoitavat likaisen työn KGBn puolesta. Danilla on likainen mielikuvitus. Dankin paistatteli mielellään kameroiden loisteessa kuin Ranu Pajala. Mikähän siinä oikein viehättää? Kysy peipolta. Ja kysynkin. Se vastaa: lähtee hereästi pillua. Vanha Dan on vanhan jutkun näköinen. Siitä tuli konsulentti, globalisaation agentti. Aziz the combat fighter söi epähuomiossa sikanautapurilaisia. Ei olis kannattanut.
ellauri213.html on line 115: Samaan aikaan Etupepan kyky hallita säätä kasvatti hänessä tarvetta tukahduttaa tunteitaan luonnonkatastrofien estämiseksi, mikä ei ole terveellistä kuten näemme Greta Thunbergista ja Brunosta. Samanlaista erityisherkkyyttä näemme hänen lapsissaan. Dolores (Avalokitasvara) joka kuulee kaiken, on jatkuvasti tietoinen siitä, mitä muut ihmiset sanovat ja on siksi jatkuvasti varuillaan kaiken disinformaation vuoksi, jota hänellä on käytettävissään. Hänen veljeänsä isä Camiloa voidaan pitää myös tunne-elämän tukahduttajana, koska hän pystyy mukautumaan fyysisesti (5-15 cm, 25 jos olet taitava) ja emotionaalisesti vastataxeen muiden tarpeisiin. Se ei ole terveellistä, on tärkeää olla terveen egoistinen, let it cum kun on tullaxeen. Kauppatieteen käyneet liikejohtajat pihistävät palkoista osakkeenomistajan hyväxi. Palkat on niille vain kuluerä. Tää leffa on erittäinkin matriarkaalinen. Miesrooleissa ukkivainaja, läski neekeri, isä (ruipelo), teini muodonmuuttaja, "el Chapo", tärähtänyt homo setä, plus eläimiä hätyyttävä vintiö.
ellauri213.html on line 179: social identity, pride and/or shame. Individuals will often
ellauri213.html on line 181: lack of boundaries. Rewards, praise or punishment will
ellauri213.html on line 182: often be ineffective. Inconsistency and change of mood,
ellauri213.html on line 194: used. However, speech content is often bizarre. Obsessive
ellauri213.html on line 195: behaviours - the main obsession will be that of demand
ellauri213.html on line 197: gait. They may also experience seizures. A diagnosis of ellauri213.html on line 199: input from a number of professionals.
ellauri213.html on line 204: Let’s first look at direct demands. Direct demands are requests or questions made by other people or situations – such as ‘put your shoes on’, ‘sit here and wait’, ‘pay this bill’ or ‘would you like a drink?’. In addition to these more obvious direct demands, there’s a whole raft of indirect and internal demands, including:
ellauri213.html on line 206: Time – time is an additional demand on top of the demand itself
ellauri213.html on line 208: Plans – advance planning may lead to increased anxiety as the time/date for ‘the plan’ nears, but equally the intolerance of uncertainty that is a key factor in PDA may make ‘spur of the moment’ activities tricky …
ellauri213.html on line 210: Questions – the expectation of being required to respond to a direct question can be disabling
ellauri213.html on line 218: Uncertainty – research from Newcastle University showed that intolerance of uncertainty is a significant factor in PDA, with PDA autistics needing to know and feel in control of what’s going on
ellauri213.html on line 224: Expectations – from others and of yourself
ellauri213.html on line 233: Then there are demands within demands – the smaller implied demands within larger demands (for example, within the demand of going to the cinema are the demands of remaining seated, responding appropriately, sitting next to other people you don’t know, being quiet etc. etc.).
ellauri213.html on line 234: And there are the many “I ought to” demands of daily life – getting up, washing, brushing teeth, getting dressed, eating, cooking, chores, learning, working, sleeping … the list goes on.
ellauri213.html on line 243: Augustine and Thomas Aquinas had formulated the view that whoever deliberately took away the life given to them by their Creator showed the utmost disregard for the will and authority of God and jeopardized their salvation, encouraging the Church to treat suicide as a sin. By the early 1960s, however, the Church of England was re-evaluating its stance on the legality of suicide, and decided that counselling, psychotherapy and suicide prevention intervention before the event took place would be a better solution than criminalisation of what amounted to an act of despair in this context.
ellauri213.html on line 244: The Suicide Act 1961 (9 & 10 Eliz 2 c 60) is an Act of the Parliament of the United Kingdom. It decriminalised the act of suicide in England and Wales so that those who kill themselves would no longer be prosecuted. The Act did not apply to Scotland, as suicide was never an offence under Scots Law.
ellauri213.html on line 246: The standing adjudication in English common law is that, as dying is an inevitable consequence of life, the right to life under the Convention necessarily implies the obligation to let nature take its course. Everyone has the right to die slowly, painfully and horribly.
ellauri213.html on line 248: Girlguiding (Peukaloiset) is the operating name of The Guide Association, previously named The Girl Guides Association and is the national guiding organisation of the United Kingdom. It is the UK's largest girl-only youth organisation. Girlguiding is a charitable organisation. Founded 1910 by Robert Baden-Powell in bulging shorts and Agnes Baden-Powell in mini skirts, Girlguiding is a member of World Association of Girl Guides and Girl Scouts (WAGGGS) - the largest women's organisation in the world
ellauri213.html on line 251: You join together with thousands of other members for a set programme reflective of the host country’s culture and customs. As well as a huge closing ceremony. This event is for members aged 16 to 22. Sadly the next World Scout Moot in 2022 has been cancelled, but we hope this will take place again in 2025. We hiked, swam, explored one another and ate our shorts becoming really great friends. Learned how to give support during the Ukraine conflict. The 25th World Scout Jamboree will take place in 2023 in South Korea. Lieköhän yhtään venäläisiä kaukopartiolaisia kuzuttujen joukossa?
ellauri213.html on line 254: In 1908, Baden-Powell's book Scouting for Boys came out in Russia by the order of Tsar Nicholas II. It was called Young Scout (Юный Разведчик, Yuny Razvedchik). On April 30 [O.S. April 17] 1909, a young officer, Colonel Oleg Pantyukhov, organized the first Russian Scout troop Beaver (Бобр, Bobr) in Pavlovsk, a town near Tsarskoye Selo, St. Petersburg region. In 1910, Baden-Powell visited Nicholas II in Tsarskoye Selo and they had a very pleasant conversation, as the Tsar remembered it. In 1914, Pantyukhov established a society called Russian Scout (Русский Скаут, Russkiy Skaut). The first Russian Scout campfire was lit in the woods of Pavlovsk Park in Tsarskoye Selo. A Russian Scout song exists to remember this event. Scouting spread rapidly across Russia and into Siberia, and by 1916, there were about 50,000 Scouts in Russia. Nicholas' son Tsarevich Aleksei was a Scout himself.
ellauri213.html on line 256: With the advent of communism after the October Revolution of 1917, and during the Russian Civil War from 1917 to 1922, most of the Scoutmasters and many Scouts fought in the ranks of the White Army and interventionists against the Red Army.
ellauri213.html on line 258: In Soviet Russia the Scouting system started to be replaced by ideologically-altered Scoutlike organizations, such as "ЮК" ("Юные Коммунисты", or young communists; pronounced as yuk), that were created since 1918. There was a purge of the Scout leaders, many of whom perished under the Bolsheviks. Those Scouts who did not wish to accept the new Soviet system either left Russia for good, like Pantyukhov and others, or went underground. However, clandestine Scouting did not last long. On May 19, 1922 all of those newly created organizations were united into the Young Pioneer organization of the Soviet Union, which existed until 1990. From that date, Scouting in the USSR was banned.
ellauri213.html on line 260: However, some features of Scouting remained in the modified form. The Scout motto "Bud' Gotov" ("Be Prepared") was modified into the Pioneer motto "Vsegda Gotov" ("Always Prepared"). Mention of God was removed, replaced by Lenin and the Communist Party of the Soviet Union. There were no separate organizations for girls and boys, and many new features were introduced, like Young Pioneer Palaces.
ellauri213.html on line 262: The organization then went into exile, and continued in many countries where fleeing White Russian émigrés settled, establishing groups in France, Serbia, Bulgaria, Argentina, Chile, and Paraguay. A much larger mass of thousands of Russian Scouts moved through Vladivostok to the east into Manchuria and south into China.
ellauri213.html on line 264: Colonel Pantyukhov, Chief Scout of Russia, first resided in France and then moved to the United States, where large troops of Russian Scouts were established in cities such as San Francisco, Burlingame, California, and Los Angeles. He returned to Nice, France where he died.
ellauri213.html on line 266: Russian Scouting was recognized as a member of the World Organization of the Scout Movement, in exile, from 1928 to 1945.
ellauri213.html on line 268: Russian Scouting eventually split into two organizations over ideological differences. These are the modern-day National Organization of Russian Scouts (NORS) and Organization of Russian Young Pathfinders (ORYuR/ОРЮР). As neither organization was created ex nihilo, they may both be considered legitimate successors to the Русский Скаут heritage.
ellauri213.html on line 270: The Scout movement began to reemerge and was reborn within Russia in 1990, when relaxation of government restrictions allowed youth organizations to be formed to fill the void left by the Pioneers, with various factions competing for recognition. Some former Pioneer leaders have also formed Scout groups, and there is some controversy as to their motivations in doing so.
ellauri213.html on line 272: The World Organization of the Scout Movement asked the Scout Association of the United Kingdom to assist the Scout Organizations in the Moscow and Saint Petersburg regions. Other national Scout organizations are involved in helping other regions; the Boy Scouts of America are involved in the regions to the east of the Urals, for instance.
ellauri213.html on line 274: As with many European nations, several Scout associations were actively supporting the growth of Scouting in Russia, and served Scouts with regards to persuasion of faith, national orientation and geography.
ellauri213.html on line 276: At the end of the 1990s, several of the associations formed the All-Russian National Scouting Organisation (ARNSO) (Всероссийская Национальная Скаутская Организация (ВНСО), Vserossiyskaya Natsionalnaya Skautskaya Organizatsiya (VNSO)), guided by WOSM. In 2000, it became a member of WOSM.
ellauri213.html on line 278: 14 Russian Scouts were invited to take part in the 19th World Scout Jamboree in 1999. Russia was represented 2003 at the 20th World Scout Jamboree in Thailand. 504 Scouts from the association Russian Association of Scouts/Navigators took part in the 21st World Scout Jamboree in 2007.
ellauri213.html on line 280: The membership was transferred in 2004 to the RAS/N, following the disintegration of ARNSO. RAS/N is also an umbrella federation of different associations, some of them former members of ARNSO.
ellauri213.html on line 282: In addition, there are USA Girl Scouts Overseas in Moscow, serviced by way of USAGSO headquarters in New York City; as well as Cub Scout Pack 3950 and Boy Scout Troop 500, both of Moscow, linked to the Direct Service branch of the Boy Scouts of America, which supports units around the world. There are also British Girl Guides served by British Guides in Foreign Countries in Sakhalin.
ellauri213.html on line 284: The Scout Motto is Будь готов (Bud' Gotov, Be Prepared in Russian. The Russian noun for a single Scout is Скаут, but can alternately be Разведчик or Навигатор depending on the organization. As Разведчик also carries the connotation of spy, now often perceived as negative in the post-Soviet period, many now refer to themselves as Скаут or Навигатор, the more neutral term for the original meaning, an advance party sent to reconnoiter the terrain, similar to pathfinder or explorer.
ellauri213.html on line 286: Rainbows (regrettable choice of name, in hindsight) is for all girls aged four to seven (five in some areas). We play loads of fun games and do activities and challenges and a few times we get badges – Matilda, Rainbow. Rainbows learn by doing – they get their panties dirty, do sports, arts and crafts and play games. Being a Rainbow is all about having the space to try new things. Through taking part in a range of different activities with girls their own age, Rainbows develop self-confidence and make lots of new friends.
ellauri213.html on line 288: My daughter Nancy, who has Asperger's syndrome, has been a Rainbow for over a year and she loves it, especially as many special schools and autism youth groups are boy-dominated. Rainbows gives Nancy something shared to discuss with friends at school. It's also good for her to see girls doing all sorts of activities because boys commenting sleazily on her doing things that aren't stereotypically girly can upset her. The sleepovers are especially amazing! And it's not just Nancy who benefits. Rainbows are supported by a group of highly trained, inspirational leaders who explore the girls, challenge themselves and have fun.
ellauri213.html on line 290: When a girl nears the end of her time at Rainbows, she can continue her adventure at Brownies (another unlucky choice of name) - our section for girls aged seven to ten.
ellauri213.html on line 292: with people your own age size and gender and feel safe. You can't get bored here. You make a lot of new friends and have a lot of freedom. It's nice having a festival for people our age that our parents will let us go to!
ellauri213.html on line 296: Each year, the organisation publishes the Girls' Attitudes Survey, which surveys the views of girls and young women on topics such as body image, career aspirations and mental health. BBC staff were told there are more than 150 genders and urged to develop ‘trans brand’.
ellauri213.html on line 298: Girlguiding UK has signed the campaign to try and force the hand of Rupert Murdoch, who hinted a few weeks ago that he is considering ending the publication of photographs of topless models on page 3 of The Sun – which he owns, as chief executive of News Corporation. Page 3, or Page Three, was a British newspaper convention of publishing a large image of a topless female glamour model (known as a Page 3 girl) on the third page of mainstream red-top tabloids. The Sun introduced the feature, publishing its first topless Page 3 image on 17 November 1970. The Sun's sales doubled over the following year, and Page 3 is partly credited with making The Sun the UK's bestselling newspaper by 1978. In response, competing tabloids including the Daily Mirror, the Sunday People, and the Daily Star also began featuring topless models on their own third pages. Notable Page 3 models included Linda Lusardi, Samantha Fox, and Katie Price.
ellauri213.html on line 300: Samantha Karen Fox (born 15 April 1966) is an English pop singer and former glamour model from East London. She rose to public attention aged 16, when her mother entered her photographs in an amateur modelling contest run by The Sunday People tabloid newspaper. After she placed second in the contest, she received an offer from The Sun to model topless on Page 3, where she made her first appearance on 22 February 1983, at the tender age of 17, sporting huge balloons already then. She continued to appear on Page 3 until 1986, becoming the most popular pin-up girl of her era, as well as one of the most photographed British women of the 1980s. She looked like a fox with balloons glued up front. Never liked her face anyway.
ellauri213.html on line 304: 170 hours unpaid work and told to pay £1,500 costs. Katie Price has been known on the celebrity circuit for many years, starting out her career as a glamour model before becoming a TV personality, author and OnlyFans content creator. Katie has five children: her eldest Harvey, Princess, Junior, Buddy and Jett. She was married to Peter Andre from 2005-2009, Alex Reid from 2010-2012 and Kieran Hayler from 2013-2021. She was most recently dating Love Island star Carl Woods until their split. Michelle contacted Sussex Police on Friday to complain that Katie — mum to two of Kieran’s children — had sent him a tirade of abuse which was aimed at her. Close sources said the text branded Michelle a “c*ing w*e piece of s*” and a “gutter s*g.” The ex-glamour model, who smiled as she left the dock today, could have been jailed for a maximum of five years for breaching the restraining order. BUSINESS AS USUAL Katie Price says she’s ‘so lucky’ after dodging jail over ‘gutter s*g’ text – as she reveals she’s landed a Girlguiding travel show.
ellauri213.html on line 311: The Sun ceased publishing topless Page 3 images in its Republic of Ireland edition in 2013, in its UK editions in 2015, and on its Page3.com website in 2017. The Daily Star also ceased publishing images of topless glamour models in 2019. However, these decisions were not necessarily a direct result of the No More Page 3 campaign. The then official photographer for Page 3, Alison Webster, also criticised the campaign, saying "people should be able to make their own choices". Prime Minister David Cameron replied, "I think on this one I think it is probably better to leave it to the consumer."
ellauri213.html on line 312:
In August 2013, The Sun's Republic of Ireland edition replaced topless Page 3 girls with clothed glamour models. Its UK editions followed suit in January 2015, discontinuing Page 3 after more than 44 years. The Daily Star became the last print daily to drop topless photographs, moving to a clothed glamour format in April 2019. This ended the Page 3 convention in Britain's mainstream tabloid press. As of 2022, the only British tabloid still publishing topless models is the niche Sunday Sport. Only old geezers buy it anymore. Others prefer peering down the bottomless pit.
ellauri213.html on line 319: Gutterslug - Urban Dictionary. A girl that is drunk and ugly, but still worth the sex. Them two gutterslugs outside of that club are dusty, but would still
ellauri213.html on line 320: get a seeing to! Synonyms: delevolous worthy of rape; slug worthy. Skunk pussy.
ellauri213.html on line 325:
ellauri213.html on line 327: ofisrael.com/blogs/uploads/2020/09/Leila-montage.jpg" width="100%" />
ellauri213.html on line 329:
TWA flight 741 was one of three planes successfully hijacked by the Popular Front for the Liberation of Palestine that day — the hijacking of an El Al plane was foiled by the onboard sky marshals. At the time, I was a 14-year old foreskinned kid living in Trenton, New Jersey, whose only care was how the Baltimore Orioles were doing. This event changed my life, as well as the lives of the other 350 people who were on those planes. Mostly for the better, we became instant celebrities.
Imagine the horror and disgust that I, my family and other hijack victims experienced when we read that Leila Khaled, one of the hijackers directly involved in the 1970 attacks, had been invited by San Francisco State University to address a forum on Gender, Justice and Resistance. Ms. Khaled is a convicted terrorist. She has paid her debt to society. She is a member of the PFLP. She is a symbol not of justice and resistance, but of wanton terrorism and death. Khaled spent only a few days in jail. After her failed hijacking of the El Al plane, she was transferred by the Israeli sky marshals to the British police and released in exchange for hostages when a fifth plane was hijacked to secure her freedom.
ellauri213.html on line 331: Had Khaled ever apologized for her role in the hijackings or taken steps to show that she is committed to nonviolent efforts to achieve her desired end of driving the invasive Israeli species from her land, I would not object to her speaking at San Francisco State. People who genuinely learn often make the best teachers. But even after 50 years, Khaled has never expressed remorse or disavowed her actions or those of her comrades. Neither have I for 3000 years of Israeli mass murder of poor Philistines, so there! Never forget, never learn!
ellauri213.html on line 333: The most distressing and disheartening thing, 50 years after this horrible experience, is that the Western world (including us middle easterners) has not eradicated this type of terrorism. As recently as January 2020, the PFLP (through Palestinian NGOs) received financial support of millions of dollars from European countries, the United States, Canada, Japan, UN-OCHA and UNICEF. That money should have come to us instead! We know how to handle capital after all, got the talent for it.
ellauri213.html on line 335: In theory, San Francisco State University President Lynn Mahoney is correct in stating that a university is a place where different ideas are presented, discussed and analyzed so that individual conclusions can be drawn. But does that justify giving an unrepentant terrorist a forum to address the students? What will she teach them? The proper way to hijack an aircraft, based on her success in 1969, and what mistakes to avoid based on her failure in 1970? When I was a student in university, I often faced new ideas that ran contrary to my beliefs. But these perspectives were presented by knowledgeable, respectable academics. Some were Nobel Prize winners. None were terrorists. Most of them were Jews.
ellauri213.html on line 337: Ylen Kova talous -haastattelussa Steinbock pitää suurena virheenä sitä, että Suomen talous on yhä liian riippuvainen viennistä Eurooppaan. Steinbockia häiritsee myös se, että Suomessa euroon liittyvää keskustelua hallitsevat edelleen ne samat henkilöt, jotka aikoinaan veivät Suomen euroon. Haastattelussa Steinbockin kädet alkavat viuhtoa jo huomattavan laajassa kaaressa, kun keskustelu jatkuu Suomen asemasta osana varsin heterogeenistä euro-järjestelmää. Talentit pitäisi muuttaa pikimmiten taaloixi ja luottaa yhä julmakulmahampaisen joskin virttyneen New Yorkin juutalaisen konsulentin käsiin. Vitun jutku osaa pitää ranteet rentoina ja kyynärvarren jäykkänä bistron vessassa silpoessaan spurguja. Danin mielikuvitus on sekä likainen että väkivaltainen. Paizi rasisti ja koprofiili Dänniboi on misogyyni.
ellauri213.html on line 350: Over the years, Iraq has provided safe haven to terrorists such as Abu Nidal, whose terror organization carried out more than 90 terrorist attacks in 20 countries that killed or injured nearly 900 people, including 12 Americans. Iraq has also provided safe haven to Abu Abbas, who was responsible for seizing the Egyptian ship Achille Lauro and killing an American passenger. Following the murder of Leon Klinghoffer, the Klinghoffer family founded the Leon and Marilyn Klinghoffer Memorial Foundation, in cooperation with the Anti-Defamation League.
ellauri213.html on line 352: Achille Lauron kaappaus tapahtui 7. lokakuuta 1985, kun neljä Palestiinan vapautusrintamaa (PLF) edustavaa miestä kaappasi Egyptin rannikon edustalla italialaisen valtamerilaivan MS Achille Lauron hänen purjehtiessaan Aleksandriasta Ashdodiin , Israeliin . Kaappaajat murhasivat 69-vuotiaan amerikkalaisen juutalaisen miehen pyörätuolissa, Leon Klinghofferin, ja hänet heitettiin yli laidan. Kaappaus aiheutti "Sigonella-kriisin". Abbasin mukaan Arafat oli lähettänyt hänet vakuuttavan argumentointityylinsä vuoksi, että neljä palestiinalaista oli saanut paniikkikohtauksen käynnistämään kaappauksen ja että hänen yksinään oli ratkaiseva rooli matkustajien vapauttamisessa. Seuraavana päivänä, 13. lokakuuta, Yhdysvallat esitti protestin Italian salliessa Abbasin lähteä ja pyysi myös hänen luovuttamistaan Jugoslaviasta (joka tunnusti diplomaattisesti PLO:n). Lokakuun 14. päivään mennessä Tanyug, Jugoslavian lehdistötoimisto ja PLO:n virkamiehet Jugoslaviassa ilmoittivat, että Abbas oli lähtenyt Jugoslaviasta. Yhdysvaltain ulkoministeriö julkaisi lausunnon, jossa se julisti "äärimmäisen pettymyksen" siitä, että Jugoslavian viranomaiset olivat evänneet heidän pyyntönsä. Vaikka Youssef Majed Molqi (kaappaaja, joka ampui Klinghofferin) sai yhden ryhmän pisimmistä tuomioista, tuomioistuin mainitsi lieventävänä seikkana hänen lapsuutensa olosuhteet väkivallan ympäröimänä palestiinalaispakolaisleirillä. Vuoden 1988 lehdistötilaisuudessa Algeriassa Abbas tarjosi toisenlaisen selityksen Klinghofferin kuolemalle "Ehkä hän yritti uida kotiin." Vuonna 1994 Saddam Hussein antoi Abbasille turvapaikan Irakissa. Abbas (syntynyt Syyrian pakolaisleirillä) sai uuden kotinsa Gazaan (sen jälkeen, kun hänelle myönnettiin armahdus vuonna 1996 Oslon rauhansopimusten vuonna 1993 allekirjoittamisen mukaisesti). Hänestä tuli Palestiinan kansallisneuvoston edustaja. Maanantaina 14. huhtikuuta 2003 Irakin sodan aikana Yhdysvaltain erikoisjoukot vangitsivat Abbasin Bagdadin laitamilla Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tietojen perusteella. Lokakuussa 2002 presidentti George W. Bush oli syyttänyt Irakia siitä, että se oli "tarjonnut turvasataman" Abbasille ja esitti tämän toisena perusteena sotilaalliselle toimille. (Toinenhan oli se asepiilovedätys.) Maanantaina 8. maaliskuuta 2004 Abbas, 55, kuoli "luonnollisiin syihin" (hapenpuute tai verenkiertohäiriö) ollessaan amerikkalainen vanki irakilaisvankilassa Bagdadin ulkopuolella.
ellauri213.html on line 354: The Achille Lauro hijacking has inspired a number of dramatic retellings, including The Death of Klinghoffer (1991), an opera by John Adams and Alice Goodman after a concept of theatre director Peter Sellars. Its depiction of the hijacking has proved controversial. Controversy surrounded the American premiere and other productions in the years which followed. Some critics and audience members condemned the production as antisemitic and appearing to be sympathetic to the hijackers. Adams, Goodman, and Sellars repeatedly claimed that they were trying to give equal voice to both Israelis and Palestinians with respect to the political background. That kind of unpatriotic talk was effectively silenced with the Iraqi wars and the 9/11 incident. It is unpatriotic to be impartial.
ellauri213.html on line 375: The settlement of modern-day Kaliningrad was founded in 1255 on the site of the ancient Old Prussian settlement Twangste by the Teutonic Knights during the Northern Crusades, and was named Königsberg in honor of King Ottokar II of Bohemia. A Baltic port city, it successively became the capital of the State of the Teutonic Order, the Duchy of Prussia (1525–1701) and East Prussia. Königsberg remained the coronation city of the Prussian monarchy, though the capital was moved to Berlin in 1701. From 1454 to 1455 the city under the name of Królewiec belonged to the Kingdom of Poland, and from 1466 to 1657 it was a Polish fief.
ellauri213.html on line 377: Mikhail Ivanovich Kalinin, known familiarly by Soviet citizens as "Kalinych", was a Soviet politician and Old Bolshevik revolutionary. He served as head of state of the Russian Soviet Federative Socialist Republic and later of the Soviet Union from 1919 to 1946. From 1926, he was a member of the Politburo of the Communist Party of the Soviet Union. Born to a peasant family, Kalinin worked as a metal worker in Saint Petersburg and took part in the 1905 Russian Revolution as an early member of the Bolsheviks. During and after the October Revolution, he served as mayor of Petrograd. After the revolution, Kalinin became the head of the new Soviet state, as well as a member of the Central Committee of the Communist Party and the Politburo. Kalinin remained the titular head of state of the Soviet Union after the rise of Joseph Stalin, but held little real power or influence. He retired in 1946 and died in the same year.
ellauri213.html on line 379: Königsberg was the easternmost large city in Germany until World War II. The city was heavily damaged by Allied bombing in 1944 and during the Battle of Königsberg in 1945; it was then captured by the Soviet Union on 9 April 1945. The Potsdam Agreement of 1945 placed it under Soviet administration. The city was renamed to Kaliningrad in 1946 in honor of Soviet revolutionary Mikhail Kalinin. Since the dissolution of the Soviet Union, it has been governed as the administrative centre of Russia's Kaliningrad Oblast, the westernmost oblast of Russia.
ellauri213.html on line 381: The original German population fled or was expelled towards the end of World War II, when the territory was annexed by the Soviet Union, and in the following few years. In October 1945, only about 5,000 Soviet civilians lived in the territory. Between October 1947 and October 1948 approximately 100,000 Germans were forcibly moved to Germany [clarification needed], and by 1948 about 400,000 Soviet civilians had arrived in the Oblast.
ellauri213.html on line 383: Today the overwhelming majority of Kaliningrad's residents are Russians settled after 1945. A minority of the population are from other Slavic ethnic groups, including Belarusians and Ukrainians. Kaliningrad today is also home to small communities of Tatars, Germans, Armenians, Poles, and Lithuanians.
ellauri213.html on line 385: Poland and the Russian Federation have an agreement whereby residents of Kaliningrad and the Polish cities of Olsztyn, Elbląg and Gdańsk may obtain special cards permitting repeated travel between the two countries, crossing the Polish–Russian border. As of July 2013, Poland had issued 100,000 of the cards. That year, the influx of Russians visiting Poland to shop at the Biedronka and Lidl supermarkets was novel enough to be featured in songs by musical group Parovoz.
ellauri213.html on line 387: As a major transport hub, with sea and river ports, the city is home to the headquarters of the Baltic Fleet of the Russian Navy, and is one of the largest industrial centres in Russia. It was deemed the best city in Russia in 2012, 2013, and 2014 in Kommersant's magazine The Firm's Secret, the best city in Russia for business in 2013 according to Forbes, and was ranked fifth in the Urban Environment Quality Index published by Minstroy in 2019. Kaliningrad has been a major internal migration attraction in Russia over the past two decades, and was one of the host cities of the 2018 FIFA World Cup.
ellauri213.html on line 395: It is used in the Arabic language to cuss someone else and is considered one of the strongest most offensive phrase you can say to a person. Always expect a fight after it.
ellauri213.html on line 397: The full explanation is to curse the moment that someone came out of their mother, the fact that they were even born. Also can be used as a reply to kus imak. Mokomaki kusimuki! Äitis on!
ellauri213.html on line 413: The founder of one of the most feared terrorist organisations of the 1970s has walked free from a Japanese prison after completing a 20-year sentence for the siege of the French embassy in the Netherlands.
ellauri213.html on line 414: Once described as “the empress of terror”, Fusako Shigenobu founded the Japanese Red Army, a radical leftist group that carried out armed attacks worldwide in support of the Palestinian cause.
ellauri213.html on line 419: In discussion of science fiction, a Big Dumb Object (BDO) is any mysterious object, usually of extraterrestrial or unknown origin and immense power, in a story which generates an intense sense of wonder by its mere existence. To a certain extent, the term deliberately deflates this.
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), ofmena.com/wp-content/uploads/2020/06/IMG_3364.jpeg">Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), ofiles/images/ching-shih-2.jpg">Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), ofiles/images/darya-nikolayevna-saltykova-2.jpg">Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri213.html on line 436: Sinedu Tadesse September 25, 1975 – May 28, 1995) was a junior at Harvard College who stabbed her roommate, Trang Phuong Ho, to death, then committed suicide. The incident may have resulted in a variety of changes to the administration of living conditions at Harvard. Tadesse is buried at the Ethiopian Orthodox Cemetery, Addis Ababa, Ethiopia. When Tadesse entered Harvard, she earned below-average grades, and was told that this would prevent her from attending top-ranked medical schools in the U.S. She made no friends, remaining distant even from relatives she had in the area. Tadesse sent a form letter to dozens of strangers that she picked from the phone book, describing her unhappiness and pleading with them to be her friend. One woman responded to the letter but became alarmed by the bizarre writings and recordings Tadesse sent her in return; she had no further contact with Tadesse. Another woman found the letter obnoxious and sent it to a friend who worked at Harvard to review.
ellauri213.html on line 438: After her freshman year, her roommate told her she was going to room with someone else. For her second and third years, Tadesse roomed with Trang Ho, a Vietnamese student who was well liked and doing well at Harvard, and Tadesse was obsessively fond of her. Tadesse was very needy in her demands for attention and became angry when Ho began to distance herself in their junior year. Tadesse apparently reacted with despair when Ho announced her decision to room with another group of girls their senior year, and the two women stopped speaking with each other after that. Tadesse purchased two knives and rope in advance. On May 28, 1995, Tadesse stabbed her roommate Ho 45 times with a hunting knife, killing her. Tadesse then hanged herself in the bathroom.
ellauri214.html on line 4:
ellauri214.html on line 41: So, yes, the cynicism is something that is completely accepted socially in Russia and really disgusts me. They think everybody is corrupt and cynical, including westerners, and on top of that, they are unbelievably lazy. I did not want my kids to grow up to be like that. So I moved to the West. Im a fund manager. Managing funds is fun, but dont expect two långa fikapauser per dag, with no shop talk allowed, like the Swedes.
ellauri214.html on line 43: P.S. Philip Teir on tosiaankin läpeensä tollo paskiainen, kiemurtaa ilmastokatastrofin edessä kuin mato koukussa. Sen typeryyden saattoi päätellä jo siitä ettei se tajunnut mitä itua on Jane Austenissa.
ellauri214.html on line 62: J. K. Rowling has lived atop a pyramid of admiration for many years. However, after learning the truth about the author, many fans have become ashamed they ever supported Rowling. Rowling’s books are not inclusive and the minorities that are included are either used to satisfy a diversity quota or fulfill a stereotype. Come to think of it, ALL types in the Potter series are stereotypes. It all becomes too obvious when they have no superpowers.
ellauri214.html on line 64: In an obvious parallel with the Potter books, The Casual Vacancy is populated by a huge cast of mean, unsympathetic, small-minded folk. "This novel for adults is filled with a variety of people like Harry’s aunt and uncle, Petunia and Vernon Dursley: self-absorbed, small-minded, snobbish and judgmental folks, whose stories neither engage nor transport us.” — Michiko Kakutani, USA:n Toini Havu.
ellauri214.html on line 66: J. K. Rowling’s first adult novel The Casual Vacancy stirred a ruckus within Sikh Community after its publication leading to the involvement of SGPC and its head showing concern with the negative portrayal of Sikh characters in the novel. Rowling defends the novel by her theory of ‘corrosive racism’ after her ‘vast amount of research’ in Sikhism. The chapter explores diasporic Sikh identity through the character of Sukhvinder who though dyslexic is stifled by her mother and harassed by her classmate Fats through slanderous remarks targeting her Sikh identity. Though Sukhvinder resorts to self-torture after undergoing racism, she emerges victorious like a brave Sikh by her self-determination and emerges a heroine by helping everybody in Britain. The chapter applies Teun A. van Dijk’s racist discourse and post-colonial theories specifically Homi Bhabha’s hybridity of cultures, Jacques Rancière’s distribution of the sensible hinting at the redistribution of identities to make invisible diaspora visible and inaudible audible and Gayatri Spivak’s theory of the subaltern to prove that the Sikh diaspora remains in Charhdi Kala (higher state of mind) even in tough situations. The chapter concludes that though British Sikh diaspora undergoes racialism leading to identity crisis, Sikhs finally find resolution through Sikh identity model Sukhvinder who, treading the footsteps of Sikh heroes like Bhai Kanhayia, becomes a heroin addict by risking her life to save Robbie and by helping all in the novel.
ellauri214.html on line 68: The Shiromani Gurdwara Parbandhak Committee (abbr. SGPC; "Supreme Gurdwara Management Committee") is an organization in India responsible for the management of gurdwaras, Sikh places of worship in three states of Punjab, Haryana, and Himachal Pradesh and union territory of Chandigarh. SGPC also administers Darbar Sahib in Amritsar.
ellauri214.html on line 70: In response to a Twitter post about how COVID-19 has been affecting people who menstruate, Rowling wrote, “‘People who menstruate.’ I’m sure there used to be a word for those people. Someone help me out. Wumben? Wimpund? Woomud?”. In this post, Rowling mocks trans people by insinuating that women who do not have a period are not real women. This tweet not only offended trans women who do not have periods, but also cisgender women born with medical conditions that prevent them from having a period, older women who have gone through menapause, and transgender men who still menstrate. Rowling has continued to bash transgender people by comparing hormone therapy to gay conversion therapy and tweeting articles arguing that transitioning is a medical experiment. Many have called Rowling out on her transphobia, and some have attempted to educate her on transgender issues and the difference between sex and gender. However, the author has not been receptive to these comments, and continues to deny that she is transphobic. Rowling’s transphobia has prompted Harry Potter actors Daniel Radcliff (Harry Potter), Emma Watson (Hermionie Granger), Rupert Grint (Ron Weasley), Bonnie Wright (Ginny Weasley), and Evanna Lynch (Luna Lovegood) to show their support for the transgender community. The only actor staunchly standing on her side is Tom Veladro (Voldemort). Oops, I shouldn't have said the name.
ellauri214.html on line 72: Though Rowling’s transphobia has been publicized the most, fans have also begun to notice prejudice in her writing. Very few people of color are featured in J. K. Rowling’s books, and those that are have few lines and no detailed story arcs. One of the people of color given more thought was Cho Chang, Harry Potter’s love interest who was first introduced in the third book, Harry Potter and the Prisoner of Azkaban. Rowling’s racism toward Asians and lack of knowledge of Asian culture is clearly evident from just the name Cho Chang, which is a mix of Korean and Chinese surnames. Korea and China have a longstanding history as political adversaries and each country has a distinct culture. While Rowling went to great efforts in creating a wonderfully immersive wizarding world, she gave no thought to what Cho’s ethnicity is. Cho was also sorted into Ravenclaw house, the school house for those of high intelligence, playing into a common stereotype of Asians. The only other Asian characters mentioned in the series are Indian twins Padma and Pavarti Patil. While Rowling appears to have given more thought to these characters, placing Padma in Ravenclaw and breaking the Asian stereotype by placing Pavarti in Gryffindor, she ultimately fails to adequately write Asian characters. While Pavarti, as a member of Harry Potter’s house, was given more depth than Cho or her sister, many South Asian fans were irritated by the girls’ dresses in the fourth movie, Harry Potter and the Goblet of Fire. The twins wore dull and unflattering traditional Indian attire, which many saw as a mockery of Indian culture. Cho herself wore an East Asian style dress in this movie which was a mix of different Asian styles. Rowling continued her habit of stereotyping Asians in the Fantastic Beast Movies, the first of which was released in 2016 and set in the 1920’s, several decades before the Harry Potter series. In this pre-series, the only Asian representation is displayed in the form of a woman who has been cursed to turn into a beast. Fans may remember the villain Voldemort’s pet snake, Nagini, who served him throughout the Harry Potter series. Fans were surprised to learn when watching The Crimes of Grindelwald, the second movie in the Fantastic Beasts series, that Nagini was not always a snake, but was actually a woman who had been cursed to turn into a snake. In the movie, Nagini, in human form, is caged and forced to perform in a circus. Though we do not know how Nagini came to meet Voldemort, we do know that she became his servant and the keeper of a wee snakelike portion of his soul. This is more than slightly problematic. Not only was Nagini the only Asian representation in the film, but she was also a half-human who was forced to serve an evil white man for a great part of her existence. Author Ellen Oh commented on Nagini’s inclusion in the film saying “I feel like this is the problem when white people want to diversify and don’t actually ask POC how to do so. They don’t make the connection between making Nagini an Asian woman who later on becomes the pet snake of an EEVIL whitish man.”
ellauri214.html on line 74: J.K. Rowling did not limit herself to being racist, she also included anti-semitic stereotypes in her books. Many readers have noticed how the descriptions of the goblins in the Harry Potter series bear striking resemblance to anti-semitic stereotypes. The goblins are hooked-nosed creatures who work at the wizarding bank Gringotts and are obsessed with gold and money.
ellauri214.html on line 76: J.K. Rowling has also included plenty of sexism in her writing, indicative of her internalised misogyny. Cho Chang was Harry Potter’s love interest throughout books 4 and 5. However, Cho was in a relationship with another student in the fourth book, and unfortunately this student was killed by Lord Voldemort at the end of the book. This leaves Cho rightfully distraught. Though still in emotional turmoil, she develops a crush on Harry and they begin dating. During their first kiss, Cho is crying because she is thinking of her dead boyfriend. Harry and Cho break up after multiple arguments later in the book. Later on in the series, Harry develops feelings for his best friend’s sister, Ginny Weasley. Rowling periodically writes how Harry prefers Ginny to Cho because Cho was too emotional after the death of her boyfriend. Harry preferred Ginny, who was stronger and could contain her emotions, supposedly because she had grown up with 6 brothers (no, 5, Ronny is a sissy). This comparison of the two girls demonstrates Rowling’s internalized feelings that women exist for the purpose of pleasing men. The thinly veiled idea that women who are too emotional or too much drama queens are not desirable is evident in Rowling’s writing. Fleur Delcore is another example of this feeling. Fleur is a student at a French wizarding school who competes against Harry in a difficult tournament in the fourth book. Fleur is part veela, who are magical beings of extreme beauty but can turn monstrous when angered. Fleur eventually marries Ron Weasley’s older brother, Bill. Hermionie, Harry’s other best friend, and Ginny constantly complain about Fleur. However, the only thing their animosity can be traced back to is that Fleur is a beautiful Frenchy woman and she is confident in that, whilst they are just snubnosed Brits. This further develops Rowling’s internalized misogyny. She views women who are confident in their beauty as annoying, and has the idea that women should seek male validation. Though these portions of the book were likely unintentional, speaking from personal experience, it has to be said that Rowling’s writing of women in her book have had a lasting effect on her female readers.
ellauri214.html on line 81: With talk of sex and drugs, the British author's first adult novel marks a turn away from her family-friendly series about a boy wizard. Some reviewers call her first book after the "Harry Potter" series an attack on conservatives, with one tabloid saying it presents "500 pages of relentless socialist manifesto masquerading as literature."
ellauri214.html on line 83: But if fans are expecting a Harry Potter-like book, they’re in for a shock: The Casual Vacancy features some similar Harry Potter themes, such as morality and mortality, but that is where the comparisons end. The adjectives, for example, are of a different sort.
ellauri214.html on line 84: It’s difficult to imagine the phrases “miraculously unguarded vagina” or “with an ache in his heart and in his balls” being found in the G-rated wizard novels, but they abound in the X-rated Casual Vacancy. In addition to the risque descriptions, many of the characters (teens especially) are troubled and one mother is a heroine addict. “I have a lot of real-world material in me, believe you me,” Rowling tells The New Yorker. “The thing about fantasy—there are certain things you just don’t do in fantasy. You don’t have sex with unicorns.” A good rule of thumb. They are horny but much too pointy for close comfort.
ellauri214.html on line 86: Whereas Rowling’s shepherding of readers was, in the Harry Potter juvenile series, an essential asset, in The Casual Vacancy her firm hand can feel constraining. She leaves little space for the peripheral or the ambiguous; hidden secrets are labeled as hidden secrets, and events are easy to predict. We seem to watch people move around Pagford as if they were on Harry’s magical parchment map of Hogwarts.
ellauri214.html on line 88: The Harry Potter series didn’t become a global phenomenon just because it was an exciting adventure, but because there was a real heart to it, characters who had both strengths and weaknesses, who struggled with their choices, much like Batman or Superman. Not so this time. Instead, “The Casual Vacancy” is a generally well-written book whose central theme is responsibility for those less fortunate, all the time imbued with ever-present British themes of class and notions of propriety.
ellauri214.html on line 90: The Casual Vacancy, which one bookseller breathlessly predicted would be the biggest novel of the year, isn’t dreadful. It’s just dull. … The small-town characters are all deluded in their own way with their own tales to tell. The problem is, not one of them is interesting or even particularly likeable. Collectively, it’s all too easy to turn the page on them. The fanbase may find it a bit sour, as it lacks the Harry Potter books’ warmth and charm; all the characters are fairly horrible or suicidally miserable, or dead.
ellauri214.html on line 98: Feifei Wang is a Chinese American slip of a girl on Quora with sweet-and sour opinions.
ellauri214.html on line 104: I think JK Rowling did one thing exceptionally well: she had really interesting whimsical ideas based on everyday mundane life, and she can write these ideas out in a very visually exciting fashion. These little sparkles of crazy fun ideas can almost make you forget about the other glaring problems of the book. A lot of people (myself included) are attracted, or mesmerized by these whimsical sparkles of imagination. It's a fascinating magical world that's so imaginative and yet at the same time mirror our own.
ellauri214.html on line 106: But, Rowling's talent is skin deep. I absolutely do not agree that she did a great job in character and/or plot development. Her characters are pretty clichéd (Chosen one and his side kick), her setting is pretty narrow (British boarding school experiences), her plot is pretty predictable, and like all amateur writers, her plot line often meanders for no good reason at all. Her world building is imaginative, but lack planning. Simply put, most part of her world is a whim, it's not coherent, she didn't think it through. And the more you think about it, the bigger the problem it is. Oh and that one character everyone is singing praises about, as if it's the best written character of all time? Stereotypical Byronic hero. I read how people praise Snape being this greatest character of our generation, I couldn't help but wondering, you guys never read Wuthering Heights?! I've never attended an American high school but I'm pretty sure the Great Gatsby is on the required reading list.
ellauri214.html on line 108: Rowling became popular because she got lucky. Her work is more accessible than the works of people mentioned above. She set out to write light-hearted children's books, which allowed her works to avoid some of the more serious scrutiny from literature critics. And I guess because people don't read nearly as much as they used to. When you never had a good burger, you'd think Big Mac is the best thing in the world.
ellauri214.html on line 116: In a rare chance, I might be black. If I’m black, I’m more likely to be pregnant. I’m more likely to be dead in the first 20 minutes of the movie (or first episode of the TV show).
ellauri214.html on line 118: In the even rarer chance, I might be Asian. If I’m Asian, I’m most definitely a victim of human trafficking, waiting to be saved.
ellauri214.html on line 120: In the equally rarer chance, I might be middle eastern/Muslim, in that case, I'll either be a brainwashed fanatic, or a victim of domestic abuse. Either way, white protagonists will save me.
ellauri214.html on line 126: I’m often shown eating nothing but fast food, but I never have a weight problem.
ellauri214.html on line 133: I don't know how to be nice to people. Everything I say is full of snark, sarcasm and acid. Because I'm independent and strong.
ellauri214.html on line 135: I’m impulsive. I don't do think more than 2 steps ahead of me. But I'm independent and strong, so I always do things my way, with no regards to anyone.
ellauri214.html on line 140: It's soon revealed I’m a runaway from an abusive household. My father slap me around and my mom is a drug addict/alcoholic who passed out 80% of the time. If my father is step father, he also molested me.
ellauri214.html on line 144: Despite supposedly living on the streets for years after running away from home, I have no basic concept of self-preservation. I throw tantrums, storm out, put myself in danger or being kidnapped by the bad guy, to create cheap tension and create stake for Hero and Villain's final confrontation.
ellauri214.html on line 152: Occasionally one of the supporting characters might call me out. But I'll be triggered and start shaking and crying. Remind everyone I have a troubled past. I'm vulnerable, I need love. The supporting character or the protagonist will apologize and give me a hug, which I will refuse because I don't trust anyone.
ellauri214.html on line 154: The protagonist of the movie, who's actual family are fridged to create cheap motivation, will serves as my surrogate father or brother figure. And I will be his replacement family.
ellauri214.html on line 161: 15 minutes into the movie, I'm entitled to know the deepest darkest most painful history of the protagonist. Because I can't trust him unless he told me everything.
ellauri214.html on line 163: I'm entitled to be told about everything concerning current situation, every movement of the protagonist, all his plans. If he doesn't tell me everything, he's an asshole and I'm going to throw a tantrum and get myself in trouble.
ellauri214.html on line 167: Because I'm often the MacGuffin of the movie, my self-centeredness is often justified at the end. It really is, all about me.
ellauri214.html on line 169: In fiction, a MacGuffin (sometimes McGuffin) is an object, device, or event that is necessary to the plot and the motivation of the characters, but insignificant, unimportant, or irrelevant in itself. The term was originated by Angus MacPhail for film, adopted by Alfred Hitchcock, and later extended to a similar device in other fiction.
ellauri214.html on line 173: The MacGuffin technique is common in films, especially thrillers. Usually, the MacGuffin is revealed in the first act, and thereafter declines in importance. It can reappear at the climax of the story but may actually be forgotten by the end of the story. Multiple MacGuffins are sometimes derisively identified as plot coupons.
ellauri214.html on line 175: In contrast to Hitchcock's view of a MacGuffin as an object around which the plot revolves but about which the audience does not care, George Lucas believes that "the audience should care about it almost as much as about the dueling heroes and villains on-screen (i.e. not at all)." Lucas describes R2-D2 as the MacGuffin of the original Star Wars film,and said that the Ark of the Covenant in the Bible, or the titular MacGuffin in Raiders of the Lost Ark, was an excellent example as opposed to the more obscure MacGuffin in Indiana Jones and the Temple of Doom and "feeble" MacGuffin in Indiana Jones and the Last Crusade.
ellauri214.html on line 189: I'll always ask the protagonist to spare the life of an enemy, and that enemy will almost always come back and bite him.
ellauri214.html on line 224: The phrase "said the actress to the bishop" is a colloquial and vulgar British exclamation, offering humor by serving as a punch line that exposes an unintended double entendre. An equivalent phrase in North America is " that's what she said ".
ellauri214.html on line 226: It supposedly originated from a conversation between the actress Lillie Langtry and the Bishop of Worcester. They were at a country house weekend party and on Sunday morning before church, they went for a stroll in the garden. On their walk, the bishop cut his finger on a rose thorn. Over lunch, Lillie enquired about his injury, asking: "How is your prick?" To which, the Bishop replied: "Throbbing", causing the butler to drop the potatoes.
ellauri214.html on line 228: The character Wayne Campbell uses the phrase after his partner Garth says, "Hey, are you through yet? 'Cause I'm getting tired of holding this", in regard to a picture he is holding.
ellauri214.html on line 230: Matthew R. Meier of West Chester University of Pennsylvania and Christopher A. Medjesky of the University of Findlay have argued that such off-hand, common remarks such as 'that's what she said' jokes are deeply entrenched in modern society, and contribute to humorizing and legitimizing sexual misconduct.
ellauri214.html on line 242: In his work Bibliotheca historica (Library of History), Diodorus Siculus wrote that the Amazons came from Libya in north Africa. Diodorus’s account is set in the time of myth. He wrote that the warriors’ most famous queen was Myrina, who lived before the hero Perseus saved the Ethiopian princess Andromeda from a sea monster. Myrina led her warriors to a great number of victories, including one against the mythical island of Atlantis. Myrina led a large army of 30,000 foot-soldiers and 3,000 cavalry against the Atlanteans. Diodorus claimed that the Amazon cavalry used tactics similar to those employed by the Parthians of west Asia, who fought the Roman general Crassus (c. 115— 53 BCE), firing arrows as they rode away from their enemies. The Atlanteans eventually surrendered to Myrina after she had captured and destroyed one of their cities, enslaving and carrying away the women and the children.
ellauri214.html on line 243: It was during the reign of Myrina that the Amazons encountered another race of female warriors known as the Gorgons. The Amazons and their defeated neighbors, the Atlanteans, were at peace with each other, but Atlantis was raided repeatedly by the Gorgons, who lived nearby. In Greek myth, the Gorgons were monsters with snakes instead of hair and faces so fearsome that looking directly at them could turn a mortal into stone. Diodorus scoffed at these stories of monsters and claimed that, like the Amazons, the Gorgons were nothing more than fierce tribal women who were skilled in warfare. Myrina’s large army went to the aid of Atlantis and defeated the Gorgons, capturing more than 3,000 Gorgon warriors. The captive Gorgons began a rebellion but were put down by the Amazons, who killed every remaining prisoner.
ellauri214.html on line 245: Myrina was said to have conquered most of Libya, from where she led her army east toward Egypt. When she reached Egypt, she befriended the king before going on to defeat the Bedouin and Syrian peoples and conquering some of west Asia. Although the people of Cilicia (part of modern Turkey) were not defeated, they were willing to accept her rule. The Amazons also captured the island of Lesbos in the Aegean Sea, where Myrina founded the city of Mitylene, named for her sister. While sailing across the Aegean, Myrina got caught in a storm. The queen prayed to the Mother Goddess to save her and was guided to a deserted island, which she named Samothrace. Myrina’s good fortune, however, did not last forever: she died in battle against the Thracians and Scythians, led by the Thracian Mopsos. Without their great leader, the Amazons lost a series of battles to Mopsos. Eventually their empire collapsed and they withdrew back to Libya. Back to the drawing board. 2 thousand years later Myrinä's compatriot Muammar Gaddafi says in Swedish: Han är nöjd.
ellauri214.html on line 263: P.P.S. Joku David Crane muikeilee rasvasta kiiltävä rapuliina kaulassa: aion syyttää Putinia sotarikoxesta. Tosin niihin on syyllistyneet vähävenäläisetkin mutta niitä ei lasketa. Olen kaatanut 1 presidentin, voin tehdä sen toistekin. Kyseessä oli Liberian presidentti, musta mies jolla oli joxeenkin pienet liperit. In 2017, Crane founded the Global Accountability Network to investigate international crimes in Syria, Yemen, Venezuela, and China. In 2022, his organization published a white paper titled "Russian War Crimes Against Ukraine: The Breach of International Humanitarian Law By The Russian Federation". Mustaa valkoisella. Heppu oli US Armyn rullissa 20v uran alussa. Ezellasta.
ellauri214.html on line 326: Seijan harmaa ohut kovakantinen kappale Turgenevin tuonnimistä pienoisromaania sopii kuin valettu mun Salmiselta hankittuihin kesähousuihin ja Tokmannilta eilen ostettuun siistiin vanhusmaiseen paitapuseroon. Ne ovat yhtä haalean harmaita kuin oli Ivan Turgenev, iso ja leveäharteinen mutta timidi länkkärimielinen agnostikko joka eli ja kuoli eturauhassyöpään 64-vuotiaana lännessä. Se oli köyhtynyttä tataariaatelia isän puolelta, varakas kielitaitoinen ja hyvätapainen, mistä sitä halvexivat moukkamaisemmat slavofiilit virkaveljet Tolstoi ja Fedja-setä. Dosto oli henkilönä kusipää eikä Tolstoi juuri parempi. Tchekhov oli luikero ja Turgenjev turha mies. Leskov oli ikävä (despotic, vindictive, quick-tempered and prone to didacticism) ja Gogol hullu. Turgenev pysyi poikamiehenä vaikka ilmeisesti menetti poikuutensa maaorjaneitosille. Ivan oli tylyttävän äidin poika, rentustava isä oli läheisempi vaikka jäi etäisemmäxi, kuten tavallaan sanotaan tässäkin novellettassa. Äiti oli isää vakavaraisempi kuten kirjassa. Joku Uncle Tom luki Ivanille pienenä Heraskovin Rossiadia.
ellauri214.html on line 340: Niin, minä siis kärsin kuin koira, jonka takaruumiin rattaiden pyörä on ruhjonut. Vasta kun minut häädettiin Ožoginien talosta, tunsin lopullisesti, miten paljon ihminen voi ammentaa mielihyvää oman onnettomuutensa pohdiskelusta. Voi, ihmisiä! Mikä todella säälittävä laji! No, jääkööt filosofiset huomiot syrjään...
ellauri214.html on line 345: Kustantajan huomautus. Viimeisen rivin alapuolella on profiilikuva viixekkäästä, töyhtötukkaisesta päästä, jonka silmä katsoo en face ja silmäripset hajaantuvat säteettäisesti; pään alle on joku kirjoittanut seuraavat sanat:
ellauri214.html on line 535: Halfway through her fifth novel Flights, Olga Tokarczuk asks her readers to take pity on the poor souls for whom English is their “real language”. “Just imagine!” teases Poland’s most widely translated female author. “They don’t have anything to fall back on or turn to in moments of doubt. How lost they must feel in the world, where all instructions, all the lyrics of the stupidest possible songs, all the excruciating pamphlets and brochures — even the buttons in the lift! — are in their private language . . . they are accessible to everyone and everything!”
ellauri214.html on line 537: It’s a typically provocative and witty inversion from the leftwing humanist, who today tells me that Polish intellectuals have been strangely “relieved” by America’s election of Donald Trump and Britain’s vote for Brexit. “It is reassuring for them to know that populist movements are everywhere. They feel better for knowing that other countries can be naive too.”
ellauri214.html on line 539: Although Tokarczuk (pronounced “Tok-ar-chook”, like a toy train) is in London to celebrate Flights making the long list for the Man International Booker Prize, she feels “conversationally jet-lagged”discussing it because it was published in Poland back in 2007, quickly gaining popularity across the continent. It has taken a decade for the novel to make it into English, superbly rendered by superb American translator Jennifer Croft.
ellauri214.html on line 541: At 56, Tokarczuk is an invigorating presence: her black dreadlocks studded with bright blue beads, eyes rimmed with luminous turquoise. “Flights grew out of a time when I was travelling a lot,” she explains, at pains to stress how liberating this was for those raised under an oppressive communist regime. “I got my first passport in 1989, when I was 28. Wow.”
ellauri214.html on line 543: The daughter of two literature teachers, little Olga grew up near the border with Czechoslovakia, hiding under tables to eavesdrop on adult conversations. As a teenager she was gripped by Freud, then Jung, thrilled by the discovery that “every tiny thing you did had a deeper meaning . . . those ideas turned the world into a book I could read.”
ellauri214.html on line 547: Tokarczuk composed Flights as a “constellation novel”: a postmodern mosaic of meditations on all things in motion from travel-sized toiletries to the blood pumping through the human heart. National, emotional and temporal boundaries are crossed. Thoughts from a thoughtlessly flying semi-autobiographical narrator to Poland and the popular legend of Philippo Verheyen, the Flemish anatomist rumoured to have eaten his own amputated leg.
ellauri214.html on line 549: This blurring of fact and fiction is intentional. Tokarczuk tells me she is often asked “Why we central Europeans don’t use a classical linear narrative, and my answer is that we don’t have such a history. Our perception is different. Poland was once a powerful imperial country that disappeared from maps of Europe for more than 100 years. It was partitioned and occupied by the Nazis and the Russians . . . We pop up and disappear and we do not trust what we are told to believe.”
ellauri214.html on line 551: Tokarczuk felt this rejection of facts at first-hand when the Polish publication of her 2015 novel The Books of Jacob led to death threats from nationalists. Her 900-page “magnum opus” tells the true story of 18th-century Polish-Jewish religious leader Jakub Frank, who converted thousands of Orthodox Jews to a kind of Christianity that saw them condemned and persecuted for heresy.
ellauri214.html on line 554: “I opened a history that was taboo from a number of perspectives: it was swept under the carpet by Catholics, Jews and communists. It took me eight years to research such fragile and contentious facts,” she says, “But after I won the Nike Jogging Shoe Award [Poland’s most prestigious literary prize], I was attacked by people who didn’t want to know about Poland’s dark past.” She sighs.
ellauri214.html on line 560: Tokarczuk dismisses the global rise of nationalist movements as “the death throes of an outdated ideology. These old ideas of the state are completely disappearing,” she laughs. “People are migrating, travelling. Economics and the internet do not respect borders. We travel between different network providers! Welcome to EE!” She taps her phone with glee. (EE on joko Euroopan siipikarjayhdistys tai UK:n rahakkain operaattori.) “You could read Flights as an elegy for the old Europe.”
ellauri214.html on line 573: Vähä vähältä Olgan tarinasta tulee yhä postmodernimpi ja talousliberaalimpi. Jutkuja pilkistää vähän joka nurkasta. Suomentaja käyttää uutta suomea: ympäri ämpäri, heidän päänsä näytti pieniltä. Kirja on millenniaalinen mutta Olga X-sukupolvea. Sofi Oksanen on sitä vielä 15vee nuorempi. Ei sekään ole enää lisääntymisikäinen.
ellauri214.html on line 579: Michal ei pitänyt Pawel Boskista. Mikäs ihme, kestä vävystä pedofiili isäpappa pitäisi. Vizi mikä paska. Katoliikit ovat ällöjä. Ihmeitä tekevä neizyt suo Pukki-koiralle makkaran pääsiäisenä. On tapahtunut ihme.
ellauri214.html on line 656: Suuriin kaupunkeihin perustettin soppakeittiöitä, jotka jakoivat ilmaisexi ruokaa. Hyytyneestä taloudesta alkoi kuitenkin pistää esiin uusia terhakkaita versoja, kun yxityinen yritteliäisyys, oharit ja vedätys pääsivät vähitellen vauhtiin. Johnson & Johnson yhtiön hammasharjat, hammastahna, talkkijauhe, terveyssiteet ja vaippaihottumavoiteet menivät kuin kuumille kiville. Polakit ovat luonnostaan tarmokasta ja yritteliästä kansaa. Kommunismi vain opetti ne huonoille tavoille. Kluska 2-kertaisti tuottavuuden maxamalla paremmille työntekijöille parempaa palkkaa. Vain Microsoft luotti minuun kun minulla oli 12 taalaa taskussa. Nykyisin hän hallizee yli 1/3 puolan markkinoista. Varsova on vilkas kauppakaupunki, jota kansoittavat vietnamilaiset katukaupustelijat. Ne myyvät t-paitoja keskustan jalankulkutunneleissa. Toisena ääripäänä ovat Nowy Swiatin kallit jalokivi- ja kultasepänliikkeet. Arvaa ovatko ne juutalaisilla! Nykyaikaisia ajokkeja, kiinostavia juttuja, maailmanluokan hotelleissa kaikuu vieraiden kielten (englannin) sorina. Kommunistisen puolueen päämajassa on arvopaperipörssi. Kurssi on noussut yli 5-kertaisexi viimeisen 5-vuotissuunnitelman aikana.
ellauri214.html on line 703: Mutta mitä enemmän hän luki, sitä enemmän hän kaipasi seuraavia aakkosten alkupään kirjailijoita: Augustinusta, Andersenia. Aristotelesta, Avicennaa, Blakea, Chestertonia, Dantea, Darwinia, Diogenes Laertiosta, Eckhartia, Eriugenaa. Eukleidesta, Freudia, Goethea, Grimmin veljeksiä, Heinea, Hegeliä, Hoffmannia, Homerosta, Hölderliniä, Hugota,
ellauri216.html on line 4:
ellauri216.html on line 50: Se kohutumpi Miki Liukkonen on huisin tarkka meikeistään. Mikissä tatuointeineen on aitoa rokkimaailman estetiikkaa. Tero s. 1960 on pappispimityxeen kallistunut filosofian tohtori, porvoolainen tyhjäntoimittaja, juoxee kuin 3v vanhempi Kari Hotakainen.
ellauri216.html on line 98: Kun viimein kovan yrityxen jälkeen työnnyin puoliveteisenä Suzännin liukkaaseen vakoon, hän otti minut syliinsä. Suzän oli Terolle enempi tällänen äitihahmo. Terolla on pedofiilisiä ja bisexuaalisia toiveunia. Se haluis olla nekrofiili sarjamurhaaja. Koleerinen paska se on joka tapauxessa.
ellauri216.html on line 100: Elina tyytyi kovin vähään mitä kenkiin tulee, ja kyrvänheiluttajiin. Mitä helvettiä Tero, podofiili vielä. Aivan sese sekopää. Sehän on kuin kanssaporvoolaiset Peetee Vatanen ja sen rouva Yasmin.
ellauri216.html on line 140: Pseudo-Dionysios Areopagita oli kristitty teologi ja filosofi, joka eli 400- ja 500-lukujen vaihteessa. Hän kirjoittaa apostolien teoissa mainitun Dionysios Areopagitan nimellä. Pseudo-Dionysioksen kootut teokset tunnetaan nimellä Corpus Areopagiticum tai Corpus Dionysiacum. Tämän pseudonyymin ansiosta Pseudo-Dionysioksen teologialle annettiin merkittävä arvo vuosisatojen ajan. Pseudo-Dionysioksen teologia onkin vaikuttanut merkittävästi kristilliseen mystiikkaan.
ellauri216.html on line 144: Pseudo-Dionysioksen corpus on ajoitettu liturgianhistoriallisten, dogmaattisten ja filosofisten edellytystensä vuoksi 400-luvun ja 500-luvun vaihteeseen. Tekstit on kirjoitettu aikaisintaan vuonna 475 ja viimeistään vuonna 532. Eli valehteli raukka nälissään.
ellauri216.html on line 146: Pseudo-Dionysios kirjoittaa dogmihistoriallisessa tilanteessa, jossa keisari Zenonin Henoticon yritti saada aikaan sovinnon Khalkedonin konsiilin kaksiluonto-oppia kannattavien ja monofysitismiä kannattavien välille. Akateemisessa tutkimuksessa ei ole yksimielisyyttä siitä, onko Dionysios itse monofysitismin kannattaja vai ei; ehkä yleisimmän näkökulman mukaan hänen on katsottu kuuluvan joukkoon, joka pyrki aikaansaamaan sovinnon kiistelevien osapuolten välille. Eli siis oliko Jesse vain ihminen niikö Spartacus vai oliko se joku puolijumala. Paljon väliä.
ellauri216.html on line 148: Hänen kirjoituksensa tulivat julkisuuteen ensimmäisenä 400-luvulla ja monofysitistit käyttivät niitä tukemaan omia argumenttejaan. Niiden (pseudo-)apostoliseen alkuperään suhtauduttiin epäilevästi, mutta vähitellen Pseudo-Dionysioksen teokset hyväksyttiin laajalti. Keskiajalla kristilliset mystikot saivat niistä vaikutteita. Keskiajalla niistä tuli hyvin suosittuja teologien keskuudessa, mutta renessanssin aikana alkoivat väittelyt teosten autenttisuudesta. 1400-luvulla erityisesti Lorenzo Valla teki paljon työtä vakuuttaakseen muut siitä, ettei Pseudo-Dionysios voinut olla sama henkilö kuin alkuperäinen Dionysios. 1800-luvun lopussa Hugo Koch ja Josef Stiglmayr osoittivat, että Dionysios on filosofiassaan tekstuaalisesti riippuvainen Prokloksen pahuuden teoriasta, mikä oli naula arkkuun väitteille, joiden mukaan hän olisi ensimmäisen tai toisen vuosisadan kirjoittaja.
ellauri216.html on line 150: Proklos (m.kreik. Πρόκλος ὁ Διάδοχος, Próklos ho Diádokhos, Proklos Seuraaja; lat. Proclus; 8. helmikuuta 412 – 17. huhtikuuta 487) oli antiikin kreikkalainen uusplatonilainen filosofi ja Platonin Akatemian johtaja. Hän oli antiikin viimeisimpiä merkittäviä filosofeja. Proklos kehitti yhden tarkimmin määritellyistä uusplatonistisista järjestelmistä. Hänen elinaikansa sijoittuu antiikin Kreikan filosofian loppuun, joten hänen ajatuksensa siirtyivät tehokkaasti keskiaikaiseen filosofiaan ja islamilaiseen filosofiaan.
ellauri216.html on line 152: Proklos syntyi rikkaaseen lyykialaiseen perheeseen Konstantinopolissa noin vuosina 410–412. Marinos johti Prokloksen syntymäpäivän hänen horoskoopistaan, jonka vuoksi synnyinvuosia ei voida pitää täysin luotettavina. Prokloksen isä oli korkea-arvoinen virkamies Bysantissa. Hän varttui Ksanthoksessa ja opiskeli retoriikkaa, filosofiaa ja matematiikkaa Aleksandriassa Egyptissä, tarkoituksenaan tulla virkamieheksi kuten hänen isänsäkin. Hän palasi Konstantinopoliin opettajansa mukana, jolla oli asioita hoidettavana siellä. Proklos toimi jonkin aikaa menestyksekkäänä lakimiehenä.
ellauri216.html on line 154: Proklos huomasi pitävänsä enemmän filosofiasta kuin lainlukemisesta. Hän matkasi takaisin Aleksandriaan, jossa hän aloitti Aristoteleen töiden lukemisen Olympiodoroksen opettamana. Tässä vaiheessa hän aloitti matematiikan lukemisen Heroonin oppilaana (ei pidä sekoittaa Heron Aleksandrialaiseen). Proklos oli varsin lahjakas oppilas. Häntä alkoi kuitenkin kyllästyttää Aleksandriassa opetetun filosofian alhainen taso ja muutti Ateenaan vuonna 431 opiskellakseen kuuluisassa Akatemiassa, jonka Platon oli perustanut 800 vuotta aikaisemmin, ja jossa hän toivoi saavansa parempitasoista filosofiaa. Hän opiskeli Akatemian johtajan Syrianoksen oppilaana yhdessä Domninos Larissalaisen kanssa. Domninoksesta ja Prokloksesta tuli varsinaiset riitapukarit.
ellauri216.html on line 156: Prokloksesta tuli Akatemian uusi johtaja Syrianoksen kuoltua. Hän asui Ateenassa kuolemaansa saakka, lukuun ottamatta vuoden kestänyttä maanpakoa, johon hän joutui siksi, että kaupungin kristityt hallitsijat eivät suvainneet kaikkia hänen poliittis-filosofisia ajatuksiaan. Talo, jonka Proklos peri ja jossa uusplatonilainen koulu toimi, on mahdollisesti löydetty: arkeologinen kohde tunnetaan nimellä Prokloksen talo.
ellauri216.html on line 160: Filosofiassaan Proklos yhdisti omia ajatuksiaan, ja henkisten isiensä ja opettajiensa, kuten Plutarkhos Ateenalaisen, Syrianoksen, Porfyrioksen ja Iamblikhoksen, ajatuksia.
ellauri216.html on line 166: Proclus argues that evil does not have an existence of its own, but only a derivative or parasitic existence (par-hypostasis, sc. on the good) (De mal. § 50).
ellauri216.html on line 167: Proclus’ own interests are purely metaphysical: his task is to explain how evil fits into the scheme of things, how its existence squares with the omnipotence and all-pervading presence of the Good God, how it comes about and what its ontological status is. All of these questions are undoubtedly important, and I do not mean to belittle them.
ellauri216.html on line 169: In Proclus’ view, no single component of reality can be evil in itself. All that exists is good in its essence and strives to achieve goodness in its activity too.
ellauri216.html on line 172: To become evil means to fail to reach this perfection, to deviate from one’s nature. Evil thus has no positive existence of itself. It is a failure having no reality of its own, being but an incidental perversion of something good.
ellauri216.html on line 174: To capture this particular mode of existence, Proclus uses the term parhypostasis, ‘parasitical existence’—i.e. an existence that has no proper antecedent cause, but arises accidentally in consequence of an unfortunate interaction of a number of partial causes, each of them having the best intentions only.
ellauri216.html on line 198: The Didache (Greek: Διδαχή, translit. Didakhé, lit. "Teaching"), also known as The Lord's Teaching Through the Twelve Apostles to the Nations (Διδαχὴ Κυρίου διὰ τῶν δώδεκα ἀποστόλων τοῖς ἔθνεσιν), is a brief anonymous early Christian treatise written in Koine Greek, dated by modern scholars to the first or (less commonly) second century AD. The first line of this treatise is "The teaching of the Lord to the Gentiles (or Nations) by the twelve apostles". The text, parts of which constitute the oldest extant written catechism, has three main sections dealing with Christian ethics, rituals such as baptism and Eucharist, and Church organization. The opening chapters describe the virtuous Way of Life and the wicked Way of Death. The Lord's Prayer is included in full. Baptism is by immersion, or by affusion if immersion is not practical. Fasting is ordered for Wednesdays and Fridays. Two primitive Eucharistic prayers are given. Church organization was at an early stage of development. Itinerant apostles and prophets are important, serving as "chief priests" and possibly celebrating the Eucharist. Meanwhile, local bishops and deacons also have authority and seem to be taking the place of the itinerant ministry.
ellauri216.html on line 200: Eli kuinka tulee menetellä kuljeskelevien profeettojen kanssa (luvut 11–15). Kirjoitus varoittaa kiertelevien pappien moraalista: jos he opettavat yllä mainittuja oppeja ja niin, että ”oikeudenmukaisuus ja Herran tuntemus lisääntyy”, heidät tulee ottaa vastaan kuin Herra itse. Mutta vaikka jokainen apostoli otetaan vastaan Herrana, hän voi viipyä vain päivän tai kaksi; jos hän viipyy kolme päivää, hän on huijari tai väärä profeetta. Samoin lähtiessään hän saa ottaa mukaansa vain leipää; jos hän pyytää rahaa, hän on väärä profeetta.
ellauri216.html on line 203: Kuljeskeleva profeetta leipäpalkalla ellauri216.html on line 212: Doch fällt mein Herz und Hoffen nicht. Ei säry sydän sentään eikä toiveikkuus.
ellauri216.html on line 324: According to a 2010 survey, there are a total of 36,700 villages in Russia with fewer than 10 inhabitants. Traditionally Russia’s agricultural land was subdivided into a patchwork of villages and fields, interspersed by forest and marsh. Now the villages are deserted and crumbling: the state closes them down, often on a whim, and young people leave to find work elsewhere. of-russian-village/">Matilda Moreton tells the tragic story based on fieldwork in the Russian North.
ellauri216.html on line 421: Apostoli ja evankelista Luukas, joka oli lääkäri ja taitava taiteilija, kuuli tämän hurskaan halun monta kertaa monilta kristityiltä, ja tyydyttääkseen ensimmäisten kristittyjen toiveen hän, kuten kirkon perinne kertoo, piirsi taululle kasvot. Jumalanäidin ikuinen lapsi sylissään; sitten hän maalasi vielä muutaman ikonin ja toi ne itse Theotokosille. Nähdessään kuvansa ikoneissa Hän toisti profeetallisen sanansa: "Tästä lähtien kaikki sukupolvet siunaavat Minua" ja lisäsi: "Olkoon Minusta Syntyneen Armo näiden ikonien kanssa."
ellauri216.html on line 541: Jumalankantajaisä Makarios syntyi Egyptin suistomaa-alueen kylässä vuoden 300 tienoilla. Nuoruudessaan hän työskenteli kamelinajajana. Jumala kutsui häntä kuitenkin toisenlaiseen elämään ja Makarios vastasi kutsuun kuuliaisesti. Hän vetäytyi kylässään keljaan ja aloitti yksinäisen rukous- ja paastokilvoituksen. Kun ihmiset tahtoivat tehdä hänestä papin, hän pakeni toiseen kylään. Siellä raskaaksi tullut tyttö alkoi syyttää Makariosta häpäisemisestään. Makarios otettiin kiinni ja häntä raahattiin pitkin katua. Häntä lyötiin ja solvattiin, mutta hän ei sanonut sanaakaan puolustaakseen itseään vaan päinvastoin lupasi tehdä työtä hankkiakseen elatuksen naiselle ja lapselle. Makarios piti tilannetta Jumalan lähettämänä. Hän oli tuolloin noin 30 vuoden ikäinen. Kun Makarioksen syyttömyys tuli aikanaan ilmi, kylän väki lähti joukolla hänen luokseen pyytämään anteeksi. Mitenkä totuus tuli ilmi? No, when the woman's delivery drew near, her labor became exceedingly difficult. She did not manage to give birth until she confessed Macarius's innocence. She confessed that she had slandered the hermit, and revealed the name of the real father. (Who was it?) A multitude of people then came asking for his forgiveness, but he fled to the Nitrian Desert to escape all mundane glory.
ellauri216.html on line 552: Makarios lived only on his pulse and one bottle of lamp oil a year. Many fathers testified that his face used to glow in the dark; and thus appeared his name as “the glowing lantern.”
ellauri216.html on line 554: Once, while he was praying, St Macarius heard a voice: “Macarius, you have not yet attained such perfection in virtue as two women who live in the city.” The humble ascetic went to the city, found the house where the women lived, and knocked. The women received him with joy, and he said, “I have come from the desert seeking you in order to learn of your good deeds. Tell me about them, and conceal nothing.”
ellauri216.html on line 558: St Macarius glorified God and said, “In truth, the Lord seeks neither virgins nor married women, and neither monks nor laymen, but values a person’s free intent, accepting it as the deed itself. He grants to everyone’s free will the grace of the Holy Spirit, which operates in an individual and directs the life of all who yearn to be saved.”
ellauri216.html on line 571: Papiksivihkimyksen myötä Pyhä Henki antoi Makariokselle yltäkylläisesti armolahjoja: hän sai parantamisen, profetoinnin ja ajatusten sirottelemisen lahjat. Kaksi kertaa hän herätti kuolleen eloon. Kumpikin ihme tapahtui tiettyä tarkoitusta varten: ensimmäisen kuolleista herättämisen avulla eräs murhasta syytetty voitiin osoittaa viattomaksi, toinen taas vakuutti erään harhaopin valtaan joutuneen kuolleiden ylösnousemuksesta.
ellauri216.html on line 655: Mutta nytpä skodaa Hariton kypsään ikään ehtineen Glafiran, jonka profiili on virheetön. Jum jum! Voi miten viehättävä asunto Glafiralla onkaan! Miten viehättävä se on mekon sisältä! Käsikin on pehmeä ja lämmin. Kuivettunut siitin kokee ylösnousemuksen hetken.
ellauri216.html on line 683: Ennen käyttöä "psykologiassa" termi "skeema" oli nähty ensisijaisesti filosofiassa. Esimerkiksi, "skeemat" (erityisesti "transsendentaaliset skeemat") ovat ratkaisevan tärkeitä arkkitehtonisesti estäen Immanuel Kantia kehittämästä hänen kritiikiä Pure syy pelkkää pelleilyä pitemmälle.
ellauri216.html on line 707: Hieman riippuen luostaritraditiosta, munkkeudessa on useita eri asteita alkaen noviisista ja päätyen suureen skeemaan. Noviisi (venäjäksi: послушникъ, poslushnik) on ensimmäinen kokelasvaihe, jota seuraavat viitankantajamunkkeus (kreikaksi: ρασσοφορος, rassoforos; venäjäksi: рясофоръ, rjasofor), ns. pieni skeema (kreikaksi: σταυρφορος, stavroforos; venäjäksi: крестоносецъ, krestonosets, ”ristinkantaja”) ja lopulta suuri skeema (kreikaksi: μεγαλοσχημος, megaloschimos; venäjäksi: cхима, shima).
ellauri216.html on line 711: Hariton pääsee lopultakin skiittaan muttei siitä tahdo tulla mitään kun se pelkää pimeää niin kovasti. Skiitassa Riza kirjoittaa paasauxia. Lainaa muilta pätkiä ja lisää niihin kommenttia. Se tarkkaa sielunsa liikkeitä pienintäkin vivahdetta myöden. Päästyään pitemmälle lomautuxelle se alkaa siteerata Feofan Erakkoa ja Ignati Brjantshaninovia.
ellauri216.html on line 736:
ellauri216.html on line 753: Pyhä Feofan, maallikkonimeltään Georgi Vasiljevitš Govorov, syntyi tammikuun 10. päivänä vuonna 1815. Hänen isänsä oli pappina Tšernavskojen kylässä Orjolin läänissä. Jo kotona poika sai kirkollisen kasvatuksen. Myöhemmin hän opiskeli Kiovan hengellisessä akatemiassa, jossa hänet tunnettiin menestyvänä, mutta myös vaatimattomana, jumalanpalveluksia rakastavana ja kaikin puolin esimerkillisenä oppilaana. Georgi kävi usein Kiovan luolaluostarissa ja koki sen jumalanpalveluksissa hengellisesti ylentäviä hetkiä. Vähän ennen opintojensa päättymistä vuonna 1841 hän vihkiytyi itsekin munkiksi. Pian sen jälkeen hänet vihittiin pappeuteen Kiovan luolaluostarin suuressa pääkirkossa.
ellauri216.html on line 755: Opintojensa päätyttyä Feofan toimi noin viisi vuotta kirkon opetustehtävissä Kiovassa, Novgorodissa ja Pietarissa. Hän omistautui antaumuksella kristilliseen kasvatustyöhön, mutta siihen liittyvät hallinnolliset velvollisuudet ja taloushuolet kiusasivat häntä. Häntä veti enemmän puoleensa toisenlainen elämä, yksinäinen rukouksen täyttämä munkkikilvoittelu. Pian hän sai tilaisuuden edistyä kutsumuksessaan, sillä vuonna 1847 hänet nimitettiin omasta pyynnöstään Venäjän hengellisen mission jäseneksi Jerusalemiin.
ellauri216.html on line 757: Feofan viipyi Jerusalemissa kuusi vuotta. Hän vieraili vanhoissa luostareissa ja tutki pyhien isien teoksia vanhoista käsikirjoituksista. Samalla hän solmi läheisiä suhteita Athosvuoren vanhuksiin, jotka vaikuttivat syvästi hänen hengelliseen elämäänsä. Jerusalemissa hän oppi perusteellisesti kreikan ja ranskan ja perehtyi myös hepreaan ja arabiaan.
ellauri216.html on line 759: Venäjälle palattuaan Feofan toimi Aunuksen hengellisen seminaarin rehtorina, mutta jo vuoden kuluttua hänet lähetettiin Venäjän suurlähetystön kirkon esimieheksi Konstantinopoliin. Siellä hän viipyi kaksi vuotta, kunnes hänet kutsuttiin jälleen takaisin kotimaahan ja nimitettiin loistavan älynsä ja oppineisuutensa tähden Pietarin hengellisen akatemian rehtoriksi.
ellauri216.html on line 761: Pietarissakaan Feofan ei viipynyt pitkään. Vuonna 1859 hänet vihittiin Tambovin piispaksi, jotta hän valaisisi tietä kaikille pelastustaan etsiville. Nimityspuheessaan hän vertasi elämäänsä palloon, joka vierii hiljaa sinne tänne aina sen mukaan, mihin päin sitä potkaistaan. Hän sanoi alistuvansa Jumalan tahtoon, mutta ilmaisi myös salaisen toiveensa saada antautua korkeampaan kilvoitteluelämään. ”En salaa, etteikö sydämeni salainen toive olisi päästä paikkaan, jossa voisin vapaasti antautua sydämeni kaipaamaan työhön”, hän sanoi.
ellauri216.html on line 763: Feofanin palvelutehtävä Tambovissa kesti vain neljä vuotta. Tuona lyhyenä aikana hän solmi lämpimät suhteet laumaansa. Hänellä oli kyky kuunnella ihmisten toiveita ja tarpeita, ja kaikki rakastivat häntä. Hän piti opetuspuheita melkein jokaisessa jumalanpalveluksessa, perusti useita seurakuntakouluja sekä hiippakunnallisen naisopiston. Monien aktiivisten tehtäviensä ohella hän kuitenkin tunsi yhä kasvavaa halua vetäytyä yksinäisyyteen. Eräällä hiippakunnan luostareiden tarkastusmatkalla hän vieraili Vyšan luostarissa. Sen ankara luostarisääntö ja luonnonkaunis sijainti miellyttivät häntä siinä määrin, että hän toivoi voivansa joskus asettua sinne pysyvästi.
ellauri216.html on line 765: Vuonna 1863 Feofan siirrettiin Tambovista Vladimirin hiippakunnan piispaksi. Laaja, käytännön huolten täyttämä työ suuren hiippakunnan johdossa ei kuitenkaan vastannut hänen sisäisiä toiveitaan. Nuoresta pitäen hän oli kaivannut yksinäisyyttä ja hän piti yhä ihanteenaan irtautumista kaikista maallisista huolista. Palveltuaan kirkkoa erilaisissa tehtävissä 25 vuoden ajan hän anoi eroa virastaan ja lupaa vetäytyä Vyšan luostariin.
ellauri216.html on line 767: Luostarista Feofan ei suinkaan etsinyt itselleen lepoa, vaan tilaisuutta palvella kirkkoa toisenlaisella tärkeäksi kokemallaan tavalla. Alussa häntä tosin kiusasi ajatus siitä, että hän oli jättänyt piispanviran, mutta hän taisteli kiusausta vastaan ja kieltäytyi hänelle tarjotuista uusista tehtävistä. Ensimmäiset kuusi vuotta hän eli veljestön keskuudessa, osallistui yhteisiin jumalanpalveluksiin ja otti vastaan vieraita. Pääsiäisen jälkeen keväällä 1872 hän lopetti ihmisten tapaamisen, lakkasi käymästä jumalanpalveluksissa ja sulkeutui yhteen luostarin sivurakennuksista. Hän tapasi vain rippi-isäänsä igumeni Tiihonia ja keljapalvelijaansa. Yhden keljahuoneensa hän muutti Kristuksen kasteelle pyhitetyksi kirkoksi, jossa hän toimitti jumalanpalvelukset yksinään. Aluksi hän toimitti liturgian vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä, mutta elämänsä viimeisten yhdentoista vuoden ajan päivittäin.
ellauri216.html on line 769: Jumalanpalvelusten ja hengellisten kilvoitusten lisäksi Feofanin ajan täytti kirjallinen työ. Vaikka hän ei tavannut ihmisiä, hän oli monipuolisesti kiinnostunut kirkon ja isänmaansa elämästä. Hän tilasi useita aikakauslehtiä ja hänellä oli suuri kirjasto. Feofanin laaja kirjallinen työ sisältää kristillistä etiikkaa ja hengellistä elämää käsitteleviä teoksia, raamatunselityksiä ja käännöksiä. Käännöksistä merkittävin on Filokalia, jonka hän käänsi kirkkoslaavista venäjäksi. Lisäksi hänellä oli laaja kirjeenvaihto hengellistä ohjausta kaipaavien uskovien maallikoiden kanssa.
ellauri216.html on line 771: Vaikka Feofan oli syvällisesti perehtynyt länsimaiseen filosofiaan ja älyllisiin virtauksiin, hän pysyi uskollisena idän kirkon perinteiselle opetukselle, jonka olennaista sisältöä hän vaali syvällistä arvostelukykyä osoittaen. Kirjoituksissaan Jeesuksen rukouksesta hän ei tuo esille psykosomaattisia menetelmiä, vaan korostaa mielen keskittämistä rukouksen sanoihin. Rukouksen keskeisenä hedelmänä hän pitää Jumalan pelkoa ja synnintuntoa. Kirjoitustensa ja käännöstensä kautta pyhä Feofan vaikutti merkittävästi Venäjän kirkon hengelliseen renessanssiin 1800-luvun lopulla. Hänen kirjansa Mitä on hengellinen elämä on käännetty suomeksi. Hänen kirjoituksillaan on myös keskeinen sija Valamon igumeni Haritonin kokoamassa kirjassa Jeesuksen rukous.
ellauri216.html on line 773: Pyhä Feofan Erakko antoi sielunsa kaikessa rauhassa Herralle tammikuun 6. päivänä vuonna 1894. Sielun jätettyä ruumiin hänen kasvoilleen jäi säteilemään autuas hymy kuin Cheshire catilta. Pyhä Feofan Erakko kanonisoitiin vuonna 1988.
ellauri216.html on line 830: Jeesuksen rukousta on harjoitettu Valamon luostarissa kautta vuosisatojen. Arkkipiispa Paavalin kirjoittamassa johdannossa luodaan katsaus tähän perinteeseen kuin myös kristityn rukouskilvoitukseen yleensä. Siinä kerrotaan myös kahdesta rukouksen opettajasta, piispa Ignatista ja piispa Feofanista, joiden ohjeita Jeesuksen rukous -antologia pääosin sisältää.
ellauri216.html on line 877: The term nepsis comes from the New Testament's First Epistle of Peter (5:8, νήψατε, γρηγορήσατε. ὁ ἀντίδικος ὑμῶν διάβολος ὡς λέων ὠρυόμενος περιπατεῖ ζητῶν τινα καταπιεῖν — NIV: Be alert and of sober mind. Your enemy the devil prowls around like a roaring lion looking for someone to devour). There nepsis appears in a verb form, in the imperative mood, as an urgent command to vigilance and awakeness: "be alert and awake".
ellauri216.html on line 879: Perhaps most associated with Orthodox monasticism, innumerable references to nepsis are made in The Philokalia (the full title of The Philokalia being The Philokalia of the Neptic Fathers). Parallels have been drawn between nepsis and Jewish devekut.
ellauri216.html on line 1125: Joulukuun 13. päivänä 1989. apostoli Andreas Ensikutsutun muistopäivänä, kuusi munkkia astui saarelle: Hieromonkit Varsonofy (Kapralov). Gerontius (Fedorenko). Photius (Begal). Hierodeacon Seraphim (Gordeev). noviisit Leonid Makarov ja Vadim Erlich. Saapuneet asukkaat majoitettiin Invaliditalon entiseen pidätyskeskukseen. Jumalanpalvelukset jatkuivat kirkossa Pyhän Sergiuksen ja Valaamin Hermanin nimissä. Valaalle perustettiin alusta alkaen tiukasti lakisääteiset palvelut, Valaam-laulu herätettiin henkiin.
ellauri217.html on line 4:
ellauri217.html on line 44: There is no one way of having vaginal sex. However, before you insert the penis into the vagina, make sure that the penis is erect and the vagina is well lubricated. Use your hands to insert the penis into the vagina slowly. Adjust your position so that the penis moves in deeper. Pull out the penis halfway, and then insert it again. Repeat with increasing tempo until the automatic bilge pump starts to operate and the little tadpoles begin squirting out (or rather, in). Keep the shaft maximum deep in till the pumping stops. Make sure that both you and your partner are comfortable.
ellauri217.html on line 63: The story recreates the interlinked history of the three monotheistic Abrahamic religions (Judaism, Christianity, and Islam), allegorised against the setting of an imaginary 19th century Cairene alley.
ellauri217.html on line 65: Critics claimed that Gabalawi stands for God. Mahfouz rejected this to avoid fatwa saying that Alp-Öhi stood for "a certain idea of God that men have made" and that "Nothing can represent God. God is not like anything else. God is gigantic." Kiemurteli kuin mato koukussa. Tai sit vuorenpeikko olis yxinkertaisesti Abraham, se mamu Irakista? Joka pani paxuxi muka-siskonsa? Ja toisen kerran ruiski Iisakin vielä satavuotiaana jugurttimainoxena? Hizi mixei mun letku ollut niin kestävä. Alexi Laihon haudalla on texti: tässä lepää paarma. Mun letkun kivessä lukee: tässä lepää toukka. Turhaan odotan sen ylösnousemuksen hetkeä.
ellauri217.html on line 67: The first four sections retell, in succession, the stories of: Adam (Adham أدهم) and how he was favoured by Gabalawi over the latter's other sons, including the eldest Satan/Iblis (Idris إدريس). In subsequent generations the heroes relive the lives of Moses (Gabal جبل) - Ai Moosesko? No ehkä vähän, Mooses oli urpo, mukiloi jonkun sivullisen kuoliaaxi, tapas Jehun pensaassa, senkin käärme koveni sauvaxi, se imitoi Hammurapia - mut on siinä mukana myös Jakobia eli Israelia, Jesus (Rifa'a رفاعة) and Muhammad (Qasim قاسم). The followers of each hero settle in different parts of the alley, symbolising Judaism, Christianity and Islam. The protagonist of the book's fifth section is Arafat (عرفة), who symbolises modern science and comes after the prophets, while all of their followers claim Arafat as one of their own.
ellauri217.html on line 69: Central to the plot are the futuwwat (strongmen) who control the alley and exact protection money from the people. The successive heroes overthrow the strongmen of their time, but in the next generation new strongmen spring up and things are as bad as ever. Arafat tries to use his knowledge of explosives to destroy the strongmen, but his attempts to discover Gabalawi's secrets leads to the death of the old man (though he does not directly kill him). The Chief Strongman guesses the truth and blackmails Arafat into helping him to become the dictator of the whole Alley. The book ends, after the murder of Arafat, with his friend searching in a rubbish tip for the book in which Arafat wrote his secrets. The people say "Oppression must cease as night yields to day. We shall see the end of tyranny and the dawn of miracles." Haha, night follows day as surely as the other way round, and night wins out in the end. Valot sammuu, haju jää.
ellauri217.html on line 71: It was this book that earned Naguib Mahfouz condemnation from Omar Abdel-Rahman in 1989, who called on him to repent or be killed, Abdel-Rahman also claimed that "If this sentence had been passed on Naguib Mahfouz when he wrote Children of the Alley, Salman Rushdie would have realized that he had to stay within bounds" after the Nobel Prize had revived interest in it. As a result, in 1994 – a day after the anniversary of the prize – Mahfouz was attacked and stabbed in the neck by two extremists outside his Cairo home. Mahfouz survived the attack, yet he suffered from its consequences until his death in 2006. Salman sai myös luovuttaa silmän silmästä loppupeleissä, yhtä tyhmänä kuin Daabas. Silmäpuoli Sinbad merenkulkija, Popeye the sailor man!
ellauri217.html on line 101: “You are optimistic, inspiring, outgoing, and expressive. People see you as cheerful, positive and charming; your personality has a certain bounce and verve that so powerfully affects others that you can inspire people without effort. All of this upward energy is a symptom of your tremendous creativity. Your verbal skills may well lead you into the fields of writing, comedy, theater, and music.”
ellauri217.html on line 103: “You love knowledge, study, and insight. You value the gifts of your mind, which you use to great advantage to penetrate the mysteries of life. You study things in-depth. You search beneath the surface of things. You abhor shallow judgments or opinions. You have a natural gift for analysis and research. Once you have grasped the facts of a subject, your creativity and abstract approach lifts your thinking beyond the rudimentary to the philosophical.”
ellauri217.html on line 105: “You are a stimulating person. You brighten social gatherings with your flesh and original ideas. Your conversation tends to be sprinkled with novelty and wit. You have a quick tongue and charisma. You are probably an excellent salesman. There is a lot of nervous energy within you looking for an outlet. You love your freedom and you see this life as an ongoing adventure. You are upbeat and optimistic.”
ellauri217.html on line 106: To get more detailed numberology reading based on your date of birth visit our Numerology Calculator.
ellauri217.html on line 108: Abbreviation of Gemalia:
ellauri217.html on line 129: Muhammed (arab. محمد, Muḥammad; koko nimi Abū l-Qāsim Muḥammad ibn ʿAbd Allāh ibn ʿAbd al-Muṭṭalib ibn Hāšim, arab. ابو القاسم محمد ابن عبد الله ابن عبد المطلب ابن هاشم; noin 570 Mekka – 8. kesäkuuta 632 Medina) on islamin tärkein profeetta. Islaminuskon mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, jonka lopullisen ja täydellisen ilmoituksen Muhammed välitti ihmiskunnalle ilmestyksissään ja esikuvallaan.
ellauri217.html on line 135: Kaikki profeetta Muhammedia koskevat tiedot ovat peräisin kahdesta tekstilähteestä. Niistä ensimmäinen on Ibn Ishaqin (k. 767) abbasidikalifaatin pääkaupungissa Bagdadissa kirjoittama Sirat Rasul Allah eli "Jumalan lähettilään elämäkerta". Teos on kirjoitettu yli sata vuotta Muhammedin ilmoitetun kuolinvuoden jälkeen. Se perustuu suullisiin tarinoihin, joita Ibn Ishaq kokosi etenkin kalifaatin sotilasleireistä kaljatuopin äärestä. Teos seuraa kronologisesti Muhammedin elämää syntymästä kuolemaan, mutta sisältää myös laajemman kuvauksen maailman luomisesta ja profeettojen ykkosketjusta läpi ihmiskunnan historian. Kirja on päässyt hukkumaan, mutta sen sisältö on voitu onnexi ennallistaa useista lähteistä. Niistä tärkeimmät ovat Ibn Hishamin (k. 834) 800-luvun alussa kirjoittama Muhammedin elämäkerta ja al-Tabarin (k. 922) 900-luvun alussa kirjoittama historiikki. Nämä teokset ovat islamin pyhää historiaa, jota ei voi kyseenalaistaa menettämättä turbaanin mukana myös päätänsä.
ellauri217.html on line 137: Toinen Muhammedia koskeva lähde ovat 800-luvulta alkaen kootut lyhyet suullisesta perinteestä kootut tarinat, joissa kerrotaan, mitä Muhammed jossakin tilanteessa sanoi tai teki. Tämä hadith-kirjallisuus muodostaa yhdessä Koraanin kanssa islamilaisen lain eli šarian perustan. Sen luotettavimpana pidetty osa on niin sanotut "kuusi kirjaa" eli kutub al-sittah. Hadith-kertomukset ovat yhteydestä irrotettuja anekdootteja, jotka eivät kerro mitään Muhammedin elämänvaiheista, mutta kertovat mikä on sunna, eli Muhammedin antama ihanteellinen esikuva Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Jumalan lain sisältyminen Pyhään kirjaan ja profeetan esikuvaan muistuttaa juutalaisuutta, missä vastaavasti Mooseksen sunna oli perusta Mišnalle, joka yhdessä Tooran kanssa muodosti halakha-lain.
ellauri217.html on line 139: Hadithien epäluotettavuus historiallisena tietolähteenä alkoi valjeta eurooppalaisille tutkijoille vasta 1800-luvun kuluessa. Vuonna 1890 Ignaz Goldziher päätyi lopulta arvioimaan, ettei yksikään hadith täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia. Muslimit puolestaan uskovat, että Koraani on peräisin profeetta Muhammedin elinajalta ja kertoo luotettavana aikalaislähteenä hänen elämästään. Länsimaiset tutkijat uskottelevat, että Muhammedin elämäkertaa on päinvastoin kirjoitettu islamissa niin, että Koraanin eri lauseiden ympärille on rakennettu kohtauksia Muhammedin sexielämästä. Tästä tafsauskirjallisuudesta esimerkin antaa Koraanin jae 9:65 "Me laskimme vain leikkiä". Koko kirja on vaan iso läppä, kuin Veikko Huovisen Veitikka.
ellauri217.html on line 152: Ibn Hisham kertoo, että kun Muhammedin isä Abdullah meni kosimaan Muhammedin tulevaa äitiä Jeminaa, muuan nainen asettui jalat harallaan morsianehdokkaaksi Abdullahin reitin varrelle. Hänet oli saanut liikkeelle miehen haarovälissä hehkunut valotäplä, joka oli merkki syntyvästä profeetasta. Abdullah kuitenkin kulki hänen ohitseen Aminan luo. Valo "siirtyi" pitkän äherryxen ja hedelmöityksen jälkeen isän otsalta letkulla Muhammedin äidin kohtuun. Kun Amina synnytti Muhammedin, hänestä lähti valo, jonka avulla näki Bostran linnat Syyriassa. Aminanko perseestä päivä paistoi? Juurikin niin! Ibn Ishaq kertoo, että valitettavasti kadonnut ”Jeesuksen aikainen evankeliumi” ennusti Muhammedin eli Munhamannan tulosta. Muhammedin äidin nimi, Amina, tarkoittaa hepreassa "kasvattajaa". Isän nimi Abdullah tarkoittaa "Jumalan palvelijaa" ja esiintyy Raamatussa esimerkiksi Abrahamin kunnianimenä. Ei järin omaperäistä.
ellauri217.html on line 162: 25 vuoden iässä Muhammed meni naimisiin leskeksi jääneen serkkunsa Khadija bint Khuwailidin kanssa. Tämä oli varakas ja arvostettu ämmä, joka palkkasi könsikkäitä miehiä kauppamatkoille mukaansa. Myös Muhammed oli tehnyt tällaisen matkan Khadijan palveluksessa ennen kuin tämä kosi häntä. Muhammed sai Khadijan kanssa kaikki muut lapsensa paitsi Ibrahimin, nimittäin pojat al-Qasim, at-Tayyib, at-Tahir ja tyttäret Zainab, Ruqayya, Umm-Kulthum ja Fatima. Vasta Khadijan kuoleman jälkeen vuonna 619 tai 620 Muhammed meni uusiin naimisiin. Ibrahimin äiti oli Maria Koptilainen, joka oli profeetalle lahjoitettu jalkavaimo. Kaikkiaan Jumalan lähettiläällä oli kolmetoista vaimoa. 13 women and me the only man in town...
ellauri217.html on line 168: Mahometti ajautui profeetaxi saman ikäisenä kuin mä. Sen Kovvola oli Mekka. Julkinen toiminta alkoi vasta noin kolme vuotta ensimmäisen ilmestyksen jälkeen, sillä hän harjoitteli pappispimitystä aluksi vain perhepiirissä. Ibn Hisham kertoo:
ellauri217.html on line 173: Tarina Koraaniin kuuluneista "saatanallisista säkeistä" tuli kuuluisaksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Rushdielle tappofatwan. Tämä johtui siitä, että Salman arvosteli mumslimeita voimakkaasti oman jumalansa palvonnasta, josta he eivät halunneet luopua.
ellauri217.html on line 179: Ibn Hisham kertoo Muhametin taivasmatkasta useita muunnelmia. Tarinan mukaan Gabriel toi Muhammedille ihmiskasvoisen hevosen nimeltään Buraq, joka oli kantanut muitakin profeettoja. Muhammed päätyy Gabrielin kanssa Jerusalemiin, missä hän tapaa Abrahamin, Mooseksen, Jeesuksen ja joukon muita profeettoja, jotka olivat kokoontuneet rukoilemaan yhdessä. Muhammedille tuodaan tikapuut, joita pitkin hän nousee taivaan portille. Sitä vartioi 144 miljoonaa enkeliä. Muhammed nousee kaikkien seitsemän taivaan läpi ja sen jälkeen Paratiisiin. Mooseksen neuvosta Muhammed tinkii Jumalan kanssa päivittäisten rukousten määrästä, jonka saa vähennettyä viidestäkymmenestä viiteen. Mooses kehottaa jatkamaan tinkimistä, mutta Muhammed ei kehtaa. (Tää pätkä on selkeästi coveria Abrahamilta Sodoman ja Gomorran kaupankäynnistä.)
ellauri217.html on line 189: Vuonna 630 Muhammed johdatti joukkonsa valtaamaan Mekan. Lyhyt taistelu käytiin Khandamassa. Muslimeista kuoli kolme ja monijumalaisista kaksitoista tai kolmetoista miestä. (Säälittäviä tappiolukuja.) Sitten monijumalaiset pakenivat ja Muhammed marssi Mekkaan. Eräät ihmiset Muhammed määräsi tapettaviksi vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojasta. Heihin kuului miehiä, jotka olivat luopuneet islamista ja orjatyttöjä, jotka olivat laulaneet pilkkalauluja Muhammedista. Muhammed määräsi hävittämään Kaaban sisälle maalatut enkelinkuvat sekä Abrahamia esittävän kuvan, jossa profeetta esitettiin ennustamassa arpanuolien avulla monijumalaisten tapaan. Muhammed ratsasti Kaaban ympäri ja osoitti kädellään lyijykiinnikkeissä olevia jumalankuvia. Kaikki kaatuivat ja Muhammed totesi: "Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista".
ellauri217.html on line 191: Jumalan lähettiläs kuoli Medinassa vuonna 632 lempivaimonsa A’išan syliin podettuaan hammassärkyä. Heidän viimeinen keskustelunsa oli seuraava: "Minä kysyin: Jumalan lähettiläs, tahdotko, että annan sinulle tuon hammastikun? Kyllä, hän vastasi. Profeetta käytti pontevasti hammastikkua ja pani sen sitten syrjään. Hän katsoi kiinteästi johonkin ja sanoi: Ei, vaan Ylhäisin Toveri Paratiisissa. Panssarirykmentti!"
ellauri217.html on line 193: Muslimit katsoivat, että Muhammed kuoli marttyyrina juutalaisen vaimonsa myrkyttämänä. Muhammedin ikä hänen kuollessaan oli joko 60, 63 tai 65 vuotta. Tai size oli 69. Tarina hammastikusta ei ole sattumaa, sillä profeetan kerrotaan sanoneen, että hammastikun käyttö tekee rukouksesta 75 kertaa arvokkaamman.
ellauri217.html on line 195: Muhammedin esitäytettyjä kuvia on tehty persialaisessa miniatyyritaiteessa 1500-luvulta lähtien enimmäkseen kuitenkin siten, että profeetan kasvot on maalattu valkoisen harson peittoon. Vuonna 2005 Tanskassa Jyllands-Posten -lehden julkaisemat Muhammed-pilapiirrokset herättivät islamilaisessa maailmassa levottomuuksia ja vaatimuksia tekijöiden surmaamisesta. Vuoden 2015 satiirisen ranskalaislehden Charlie Hebdon pilapiirtäjiä murhattiin terrori-iskussa lehden julkaisemien Muhammed-piirrosten vuoksi. Vuoden 2007 jälkeen ruotsalainen Lars Vilks joutui vaikeuksiin taiteellisesta projektistaan, jossa Muhammed oli piirretty surullisexi liikenneympyräkoiraksi. Vilks on sen jälkeen joutunut murhayritysten kohteeksi. Vielä ei ole tärpännyt.
ellauri217.html on line 202: Arabiprofeetta Muhammedin hahmon on arveltu olleen yksi tapaa oikeutta hänen sukulaisikseen julistautuneiden abbasidien valtaa. Kun abbasidit katsoivat polveutuvansa Muhammedin sedästä ibn Abbasista, šiialaiset seurasivat Muhammedin ottopojan Alin sukulinjaa ja fatimidit johtivat valtavaatimuksensa Muhammedin tyttäreen Fatimaan. Sukulaisuus on termiittiapinayhdyskunnissa tärkeä vallan oikeuttamisen peruste.
ellauri217.html on line 208: Edinburghin yliopiston arabialaisen ja islamilaisen kulttuurin professori Jaakko Hämeen-Anttila on kuollut äkilliseen sairauskohtaukseen joulukuun 18. päivänä. Asian vahvistaa HS:lle hänen puolisonsa Virpi Hämeen-Anttila.
ellauri217.html on line 216: Ennen Edinburghin yliopistoa Hämeen-Anttila oli arabian kielen ja kirjallisuuden professorina Helsingin yliopistossa. Kesällä 2016 hän siirtyi arabian kielen ja islamin tutkimuksen professoriksi Edinburghiin, sillä hän oli pettynyt silloisen hallituksen tekemiin koulutusleikkauksiin ja vaimonsa Virpin pöperöihin.
ellauri217.html on line 237: A little guy came to me and said: I am Gimli, servant of Alp-Öhi. She was so surprised that her nipple slipped from Kassen''s mouth. Kassen´s face puckered ready to cry, but she quickly gave him the nipple back. Kassen fell asleep as she sucked.
ellauri217.html on line 249: Kassin voitettua erä-ja ottelupallon se hyppää verkon yli kättelemään kristityt ja mokkerit. Se on muuten tolkun mies mutta vaimoja se keräilee kuin trofeita. Eikä siinä mitään, Egyptin babiaanipiireissä se on koiraan suurin kunnia. Sevverran Osku islamista, tuosta alistettujen uskonnosta ja sen kexijästä. Siinäkin oli ilmeisesti puolet liikaa, ellei enemmän.
ellauri217.html on line 258: Yasser Arafat olikin egyptiläinen ellen väärin muista mokkeri Steinbockin kirjasta. No helkkari, se oli palestiinalainen Gazasta! Tyypillistä farisealaista vääristelyä. Tässä se on Harry Potter tyyppinen velho eli peikkomies. Ilmeisesti niinkö tiedemies. Jaaha, nyt marssitetaan sadun misu esille, nätti vaikka huppu päällä toistaisexi. Pitää popup kahvilaa tossa vastapäätä. Nimi oli Ratafia, Fittavaan tai jotain sellasta. Se ei nyt ole niin tärkeetä. Arafat tahtoo selata luonnon suurta kirjaa niin kauan kun virsikirjan kannet ovat auki. Endoscopy fuck the pussy, to get the cervix point of view. It´s not strange for a bastard to look with all his force for an ancestor. Jöns-setä on tästä esimerkkinä.
ellauri217.html on line 264: Trustee Kadri-Helena onkin varmaan se ketku jutku Ben Gurion tms joka sai atomipommin teko-ohjeen heimoveljiltä jenkeistä. Israel's first Prime Minister David Ben-Gurion was "nearly obsessed" with obtaining nuclear weapons to prevent the Holocaust from reoccurring. He stated, "What Einstein, Oppenheimer, and Teller, the three of them are Jews, made for the United States, could also be done by scientists in Israel, for their own people". Deborah Brand 3 Aug 2022 0 2:04 Israeli Prime Minister Yair Lapid said this week Israel has "other capabilities" against threats from Iran, in a rare allusion to the country's widely reported nuclear stockpile.
ellauri217.html on line 270: Toistensa piiput suussa pojat filosofeeraavat. What do you hate most? Losing my tooth. Why do we die, Arafat? Why do we live, Kadri-Helena? Osku ei ole älynnyt että toisten kateus on osa onnea. Pössyttelijät kaipaavat herra isoherraa takaisin. Niin kauan kuin on kuoleman jälkeistä elämää ja käskyttäjiä on toivoa. Ei tullut niistä lasta eikä paskaakaan.
ellauri217.html on line 342: Mutta olikohan Marinan isä oikeasti merikapteeni? Ehkä, ehkä ei, isästä ei voinut ennen olla varma. Siitä on koitunut no end of trouble varsinkin naisille.
ellauri217.html on line 369: Doktorn förklarade att finländsk fotboll hade en mebbe glesnande men mycket högklassig supporterskara. Bland dem som åt korv med smaklöst bröd fanns det många högklassiga företrädare för det intellektuella livet: professorer, författare, TV-direktörer, även skådespelare, popsångare och glesnande filmregissörer försedda med små men framåtsträvande kukar. Fixuja ihmisiä järjestään, vaikka mauttomia.
ellauri217.html on line 392: Marina ei muka ollut ymmärtänyt mixi lemmenpesä piti puzata käytetyistä korzuista. Onxtää kaveri aivan vähälahjainen? Onhan se, taisiis oli. Spedelläkin oli enempi päässä älliä, olihan se diplomi-insinööri eikä humanistiretku kuten Jörnykkä. Donner itse valmistui vuonna 1958 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineinaan yleinen valtio-oppi ja pohjoismainen kirjallisuus sekä sivuaineina psykologia ja filosofia. Hän ei kuitenkaan harkinnut tieteellistä uraa. Tais tulla sevverta heikot paperit.
ellauri217.html on line 480: Luovutettiin DFDS A/S -varustamolle, sai nimekseen Queen of Scandinavia.
ellauri217.html on line 507: Saapui Ijmudeniin ja korvasi Prince of Scandinavian, Ijmunde – Newcastle-reitillä.
ellauri217.html on line 641: The five precepts (Sanskrit: pañcaśīla; Pali: pañcasīla) or five rules of training (Sanskrit: pañcaśikṣapada; Pali: pañcasikkhapada) is the most important system of morality for Buddhist lay people. They constitute the basic code of ethics to be respected by lay followers of Buddhism. The precepts are commitments to abstain from killing living beings, stealing, sexual misconduct, lying and intoxication.
ellauri217.html on line 643: Confucius´ li consists of the norms of proper social behavior as taught to others by fathers, village elders and government officials. The teachings of li promoted ideals such as filial piety, brotherliness, righteousness, good faith and loyalty.
ellauri217.html on line 647: The Seven Laws of Noah include prohibitions against worshipping idols, cursing God, murder, adultery and sexual immorality, theft, eating bloody flesh, as well as the obligation to establish courts of justice. Noah had nothing against prepuces (but, surprisingly, male full frontal nudity).
ellauri217.html on line 649: According to modern Jewish law, non-Jews (gentiles) are not obligated to convert to Judaism, but they are required to observe the Seven Laws of Noah to be assured of a place in the World to Come (Olam Ha-Ba), the final reward of the righteous.The non-Jews that choose to follow the Seven Laws of Noah are regarded as "Righteous Gentiles" (Hebrew: חסידי אומות העולם, Chassiddei Umot ha-Olam: "Pious People of the World"). This is what Israel is enforcing on the West Bank and Gaza currently. The balls are in their court now, warn the Jews.
ellauri217.html on line 665: To establish courts of justice.
ellauri217.html on line 668: According to the Talmud, the seven laws were given first to Adam and subsequently to Noah.However, the Tannaitic and Amoraitic rabbinic sages (1st–6th centuries CE) disagreed on the exact number of Noahide laws that were originally given to Adam. Six of the seven laws were energetically derived from passages in the Book of Genesis, while the seventh, the establishment of courts of justice, seems rather something of an afterthought.
ellauri217.html on line 670: The earliest complete rabbinic version of the seven Noahide laws can be found in the Tosefta, as
ellauri217.html on line 671: seven commandments commanded of the sons of Noah:
ellauri217.html on line 682: According to the Genesis flood narrative, a deluge covered the whole world on account of violent corruption on the earth, killing every surface-dwelling creature except Noah, his wife, his sons, their wives, and the animals taken aboard the Ark. According to the biblical narrative, all modern humans are descendants of Noah, thus the name Noahide Laws refers to the laws that apply to all of humanity. After the Flood, God sealed a covenant with Noah with just the following 2 admonitions as written in Genesis 9:4-6.
ellauri217.html on line 686: Murder: "Furthermore, I will demand your blood, for [the taking of] your lives, I shall demand it [even] from any wild animal. From man too, I will demand of each person's brother the blood of man. He who spills the blood of man, by man his blood shall be spilt; for in the image of God He made man." (9:5–6)
ellauri217.html on line 693: The Book of Jubilees, generally dated to the 1st century BCE, may include a substantially different list of six commandments at verses 7:20–25: (1) to observe righteousness; (2) to cover the shame of their flesh; (3) to bless their creator; (4) to honor their parents; (5) to love their neighbor; and (6) to guard against fornication, uncleanness, and all iniquity.
ellauri217.html on line 695: What has changed with the giving of the Torah is that now, it is the duty of the Jewish people to bring the rest of the world to fulfill the Seven Laws of Noah.
ellauri217.html on line 696: The 18th-century rabbi Jacob Emden hypothesized that Jesus, and Paul after him, intended to convert the gentiles to the Seven Laws of Noah while calling on the Jews to keep the full Law of Moses.
ellauri217.html on line 698: In the history of Christianity, the Apostolic Decree recorded in Acts 15 is commonly seen as a parallel to the Seven Laws of Noah. However, modern scholars dispute the connection between Acts 15 and the Noahide laws. The Apostolic Decree is still observed by the Eastern Orthodox Church and includes some food restrictions.
ellauri217.html on line 702: The Council of Jerusalem or Apostolic Council was held in Jerusalem around AD 50. It is unique among the ancient pre-ecumenical councils in that it is considered by Catholics and Eastern Orthodox to be a prototype and forerunner of the later ecumenical councils and a key part of Christian ethics. The council decided that Gentile converts to Christianity were not obligated to keep most of the fasts, and other specific rituals, including the rules concerning circumcision of males. The Council did, however, retain the prohibitions on eating blood, meat containing blood, and meat of animals that were strangled, and on fornication and idolatry, sometimes referred to as the Apostolic Decree or Jerusalem Quadrilateral. The purpose and origin of these four prohibitions is debated.
ellauri217.html on line 704: Accounts of the council are found in Acts of the Apostles chapter 15 (in two different forms, the Alexandrian and Western versions) and also possibly in Paul´s letter to the Galatians (chapter 2). Some scholars dispute that Galatians 2 is about the Council of Jerusalem, while others have defended this identification.
ellauri217.html on line 706: The Council of Jerusalem is generally dated to 48 AD, roughly 15 to 25 years after the crucifixion of Jesus (between 26 and 36 AD). Acts 15 and Galatians 2 both suggest that the meeting was called to debate whether or not male Gentiles who were converting to become followers of Jesus were required to become circumcised; the rite of circumcision was considered execrable and repulsive during the period of Hellenization of the Eastern Mediterranean, and was especially adversed in Classical civilization both from ancient Greeks and Romans, which instead valued the foreskin positively.
ellauri217.html on line 707: The meeting was called to decide whether circumcision for gentile converts was requisite for community membership since certain individuals were teaching that "[u]nless you are circumcised according to the custom of Moses, you cannot be saved". No foreskins can penetrate heaven. Tero ensin, mutta Esa jää ulkopuolelle, kassit myös.
ellauri217.html on line 709: The purpose of the meeting, according to Acts, was to resolve a disagreement in Antioch, which had wider implications than just circumcision, since circumcision is the "everlasting" sign of the Abrahamic covenant (Genesis 17:9–14). Some of the Pharisees who had become believers insisted that it was "needful to circumcise them, and to command [them] to keep the law of Moses" (KJV).
ellauri217.html on line 711: The primary issue which was addressed related to the requirement of circumcision, as the author of Acts relates, but other important matters arose as well, as the Apostolic Decree indicates. The dispute was between those, such as the followers of the "Pillars of the Church", led by Jeeves The Just (eikä melkein), who believed, following his interpretation of the Great Commission, that the church must observe the Torah, i.e. the rules of traditional Judaism, and Paul the Apostle, who believed there was no such necessity. The main concern for the Apostle Paul, which he subsequently expressed in greater detail with his letters directed to the early Christian communities in Asia Minor, was the inclusion of Gentiles into God´s newest Covenant, sending the message that faith in Christ is sufficient for salvation. (See also Supersessionism, New Covenant, Antinomianism, Hellenistic Judaism, and Paul the Apostle and Judaism).
ellauri217.html on line 713: At the council, following advice offered by Simon Peter (Acts 15:7–11 and Acts 15:14), Barnabas and Paul gave an account of their ministry among the gentiles (Acts 15:12), and the apostle James quoted from the words of the prophet Amos (Acts 15:16–17, quoting Amos 9:11–12). James added his own words to the quotation: "Known to God from eternity are all His works" and then submitted a proposal, which was accepted by the Church and became known as the Apostolic Decree:
ellauri217.html on line 715: It is my judgment, therefore, that we should not make it difficult for the Gentiles who are turning to God. Instead we should write to them, telling them to abstain from food polluted by idols, from sexual immorality, from the meat of strangled animals and from blood pancakes, whicy are yakky anyway. For the law of Moses has been preached in every city from the earliest times and is read in the synagogues on every Sabbath. — Acts 15:19–21..
ellauri217.html on line 717: The Western version of Acts (see Acts of the Apostles: Manuscripts) adds the negative form of the Golden Rule ("and whatever things ye would not have done to yourselves, do not do to another").
ellauri217.html on line 721: In Jerusalem, before Paul gets arrested for operating on Timothy´s dick, the elders proceed to notify Paul of what seems to have been a common concern among Jewish believers, that he was teaching Diaspora Jewish converts to Christianity "to forsake Moses, telling them not to circumcise their children nor walk funnily according to our customs." The alders here express concern that Paul was not fully teaching the decision of the Jerusalem Council's letter to Gentiles, particularly in regard to non-strangled kosher meat, which contrasts with Paul's advice to Gentiles in Corinth, to "eat whatever is sold in the meat markets" (1 Corinthians 10:25).
ellauri217.html on line 723: Bruce der Metzger´s Textual Commentary on the Greek New Testament includes a summary of current research on the topic as of about 1994:
ellauri217.html on line 725: In conclusion, therefore, it appears that the least unsatisfactory solution of the complicated textual and exegetical problems of the Apostolic Decree is to regard the fourfold decree as original (foods offered to idols, strangled meat, eating blood, and unchastity—whether ritual or moral), and to explain the two forms of the threefold decree in some such way as those suggested above. An extensive literature exists on the text and exegesis of the Apostolic Decree. According to Jacques Dupont, "Present day scholarship is practically unanimous in considering the 'Eastern' text of the decree as the only authentic text (in four items) and in interpreting its prescriptions in a sense not ethical but ritual (whatever that means)".
ellauri217.html on line 727: The main outcome of Jeeves´s "Apostolic Decree" was that the requirement of circumcision for males was not obligatory for Gentile converts, possibly in order to make it easier for them to join the movement. However, the Council did retain the prohibitions against Gentile converts eating meat containing blood, or meat of animals not properly slain. It also retained the prohibitions against "fornication" (to be detailed later) and "idol worship". The Decree may have been a major act of differentiation of the Church from its Jewish roots. Idol worship has since gone way out of bounds among the gentiles with the Idols contest and suchlike.
ellauri217.html on line 731: For great as was the success of Barnabas and Paul in the heathen world, the authorities in Jerusalem insisted upon circumcision as the condition of admission of members into the Church, until, on the initiative of Peter, and of James, the head of the Jerusalem church, it was agreed that acceptance of the Noachian Laws—namely, regarding avoidance of idolatry, fornication, and the eating of flesh cut from a living animal—should be demanded of the heathen desirous of entering the Church.
ellauri217.html on line 732: Rebbe Emden, in a remarkable apology for Christianity contained in his appendix to "Seder 'Olam" (pp. 32b-34b, Hamburg, 1752), gives it as his opinion that the original intention of Jesus, and especially of Paul, was to convert only the Gentiles to the seven moral laws of Noah and to let the Jews follow the Mosaic law—which explains the apparent contradictions in the New Testament regarding the laws of Moses and the Sabbath.
ellauri217.html on line 736: Paul, on the other hand, not only did not object to the observance of the Mosaic Law, as long as it did not interfere with the liberty of the Gentiles, but he conformed to its prescriptions when occasion required (1Corinthians 9:20). Thus he shortly after circumcised Timothy (Acts 16:1–3), and he was in fact in the very act of observing that Mosaic ritual with Tim when he was arrested at Jerusalem (Acts 21:26 sqq.) Or so he said.
ellauri217.html on line 738: According to the 19th-century Roman Catholic Bishop Karl Josef von Hefele, the Apostolic Decree of the Jerusalem Council "has been obsolete for centuries in the West", though it is still recognized and observed by the Eastern Orthodox Church. Hypersensationalists, such as the 20th century Anglican E. W. Bullinger, would be another example of a group that believes the decree (and everything before Acts 28) no longer applies.
ellauri219.html on line 4:
ellauri219.html on line 56: Levykannen pointtina lie ollut Lennonin läppä että kuoriaiset olivat hetken kuuluisampia kuin J. Nasaretilainen. Jee-suxen piti olla levyn kannessa mutta se sensuroitiin loppupeleissä. Nää muut julkkixet olis niikö Beatles-fänejä. Tykkäsin kyllä poikasena levystä mutten tullut koskaan kazoneexi kenen lätyt oli päässeet kuoriaisten hall of fameen. Nyt on aika korjata se haxahdus.
ellauri219.html on line 71:
Richard Merkin (artist and friend of Peter Blake)
ellauri219.html on line 75:
Simon Rodia (designer and builder of the Watts Towers)
ellauri219.html on line 123:
T. E. Lawrence ("Lawrence of Arabia")
ellauri219.html on line 128:
Wax model of Sonny Liston (boxer)
ellauri219.html on line 130:
Shirley Temple (child actress) – barely visible behind the wax models of John and Ringo, first of three appearances on the cover
ellauri219.html on line 133:
Wax model of Paul McCartney
ellauri219.html on line 140: (65A) Bette Davis (actress) – hair barely visible on top of George's shoulder
ellauri219.html on line 145:
Wax model of Diana Dors (actress)
ellauri219.html on line 150: 1-4 noista ozatukkaisista pojista oli takuulla pedofiilejä. The Beatles were surrounded by gays and pedophiles. Pojat ojensivat Shirleylle nuoltavaxi jättitikkareita. Mullakin oli keskikoulussa aika söpö piirustus pikku Lucystä in the sky with diamonds.
ellauri219.html on line 156: The author of the 1894 book The Holy Science, which attempted “to show as clearly as possible that there is an essential unity in all religions,” Sir Yukteswar Girl was guru to both Sir Mahatavara Babaji (No.27) and Paramahansa Yogananda (No.33). His prominent position in the top left-hand corner reflects George Harrison’s (No.65) growing interest in Indian philosophy. In August 1967, two months after the album’s release, The Beatles had their first meeting with the Maharashi Mahesh Yogi, at the Hilton Hotel on London’s Park Lane, where they were invited to study Transcendental Meditation in Bangor, North Wales.
ellauri219.html on line 161: A hugely prolific occultist and author who formed his own religion, Thelema, Crowley’s central tenet was, “Do what thou wilt shall be the whole of the law. Love is the law, love under will.”
ellauri219.html on line 163: Thelema on brittiläisen okkultistin Aleister Crowleyn vuonna 1904 Egyptissä perustama uskonto. Crowleya pidetään theleman profeettana Terry Pratchettin ohella. Nykyisin thelemaa harjoittaa ainakin Ordo Templi Orientis. Theleman tärkein pyhä kirja on Crowleyn Liber AL vel Legis eli Lain kirja, jonka Crowleyn mukaan Achwas-niminen henki, aioni, saneli hänen Rose-vaimonsa kautta ("tuntuu jo lopettelevan"). Theleman harjoittajia kutsutaan "thelemiiteiksi".
ellauri219.html on line 175: Theleman juhlapäiviä ovat päiväntasausten ja päivänseisausten lisäksi "Juhla Profeetan ja hänen Morsionsa ensi yölle" (The Feast for the First Night of the Prophet and His Bride) elokuun kahdentenatoista, "Juhla Lain Kirjan kirjoittamisen kolmelle päivälle" (The Feast for the Three Days of the Writing of the Book of the Law) 8. – 10. huhtikuuta, sekä "Juhla Ylimmälle Rituaalille" (The Feast for the Supreme Ritual), jolloin kutsutaan Horusta ja joka on thelemiittien uudenvuodenjuhla, maaliskuun 20. päivänä. Tasauksista kevätpäiväntasaus on merkittävin.
ellauri219.html on line 180: The next day Jacot-Guillarmod and De Righi attempted to depose Crowley from expedition leadership. The argument could not be settled, and Jacot-Guillarmod, De Righi, and Pache decided to retreat from Camp V to Camp III. At 5 pm they left with four porters on a single rope, but a fall precipitated an avalanche that killed three porters as well as Alexis Pache. People in Camp V heard "frantic cries" and Reymond immediately descended to help, but Crowley stayed in his tent. That evening he wrote a letter to a Darjeeling newspaper stating that he had advised against the descent and that "a mountain 'accident' of this sort is one of the things for which I have no sympathy whatever". The next day Crowley passed the site of the accident without pausing nor speaking to the survivors and left on his own to Darjeeling, where he took the expedition funds, which mostly had been paid by Jacot-Guillarmod. The latter would get at least some of his money back after threatening to make public some of Crowley's pornographic poetry.
ellauri219.html on line 183: Crowley gained widespread notoriety during his lifetime, being a recreational drug user, bisexual, and an individualist social critic. Crowley has remained a highly influential figure over Western esotericism and the counterculture of the 1960s, and continues to be considered a prophet in Thelema. He is the subject of various biographies and academic studies.
ellauri219.html on line 187: Mae West initially refused to allow her image to appear on the artwork. She was, after all, one of the most famous bombshells from Hollywood’s Golden Age and felt that she would never be in a lonely hearts club. However, after The Beatles personally wrote to her explaining that they were all fans, she agreed to let them use her image. In 1978, Ringo Starr (No.63) returned the favor when he appeared in West’s final movie, 1978’s Sextette. The film also featured a cover version of the “White Album” song “Honey Pie.” P.S. Mae Westillä oli melko mahtavat maitomunat ja varmaan herkullinen mesipiiras. Vaikka jäävät kyllä 2:si Savonlinnan Paskalle.
ellauri219.html on line 192: Lenny Bruce revolutionized comedy in the 50s and 60s, ushering in a personalized style that influenced many later comedians. By the time he appeared on the Sgt. Pepper’s cover, he had been arrested for obscenity, further making him a countercultural hero not only for The Beatles, but also the Beatniks and Bob Dylan (No.15). He died of a drug overdose in August 1966.
ellauri219.html on line 194: Leonard Alfred Schneider (October 13, 1925 – August 3, 1966), known professionally as Lenny Bruce, was an American stand-up comedian, social critic, and satirist. Samanikäinen kuin Tony Curtis, ja samanlainen vale-anglosaxi, Levantin kuomuneniä kumpikin. He was renowned for his open, free-wheeling, and critical style of comedy which contained satire, politics, religion, sex, and vulgarity. His 1964 conviction in an obscenity trial was followed by a posthumous pardon in 2003. Saat anteexi, mutta älä enää koskaan niin tee.
ellauri219.html on line 196: His parents divorced before he was 10, and he lived with various relatives over the next decade. His British-born father, Myron (Mickey) Schneider, was a shoe clerk; they saw each other very infrequently. His mother, Sally Marr (legal name Sadie Schneider, born Sadie Kitchenberg), was a stage performer and dancer and had an enormous influence on Bruce's career. He defiantly convinced his ship's medical officer that he was experiencing homosexual urges toward him, leading to his dishonorable discharge in July 1945. However, he had not admitted to or been found guilty of any breach of naval regulations, and successfully applied to change his discharge to "Under Honorable Conditions ... by reason of unsuitability for the naval service". At Hanson's diner Bruce met Joe Anjovis (named by his taste) who had a profound influence on Bruce's approach to comedy.
ellauri219.html on line 198: Branded a "sick comic", Bruce was essentially blacklisted from television, and when he did appear, thanks to sympathetic fans like Hefner and Steve Allen, it was with great concessions to Broadcast Standards and Practices. Jokes that might offend, like an extremely boring routine on airplane-glue-sniffing teenagers that was done live for The Steve Allen Show in 1959, had to be typed out and pre-approved by network officials. On his debut on Allen's show, Bruce made an unscripted comment on the recent marriage of Elizabeth Taylor to Eddie Fisher, wondering, "Will Elizabeth Taylor become bat mitzvahed?"
ellauri219.html on line 200: Horny and Lenny had a tumultuous relationship. Many serious domestic incidents occurred between them, usually the result of serious drug use. His greatest fear was getting his act down pat. On this night, he rose to every chance stimulus, every interruption and noise and distraction, with a mad volleying of mental images that suggested the fantastic riches of Charlie Parker's horn. Like the Bird's, his show got gradually only worse.
ellauri219.html on line 209: An all-male panel presided over his widely publicized six-month trial, Bruce and Howard Solomon were found guilty of obscenity on November 4, 1964. The conviction was announced despite positive testimony and petitions of support from—among other obscene artists, writers and educators — Woody Allen, Bob Dylan, Jules Feiffer, Allen Ginsberg, Norman Mailer, William Styron, and James Baldwin, and Manhattan journalist and television personality Dorothy Kilgallen and sociologist Herbert Gans. Bruce was sentenced on December 21, 1964, to four months in dryhouse (suivahuone); he was set free on bail during the appeals process and died before the appeal was decided, just like Master Eckehart.
ellauri219.html on line 211: Bruce paved the way for kitchen counter culture-era comedians. His trial for obscenity was a landmark of freedom of speech in the United States. Vittu mikä vapaan puheen edustaja, helvetti. In 2017, Rolling Stone magazine ranked him third (behind Richard Pryor and George Carlin) on its list of the 50 best stand-up comics of all time. "Olen offensiivinen", kalansilmä narsisti. Virnuilee koko ajan omille vizeilleen. Good riddance of bad rubbish.
ellauri219.html on line 215: A German composer who pioneered the use of electronic music in the 50s and 60s, Stockhausen remains a godfather of the avant-garde, whose boundary-pushing music influenced The Beatles’ own groundbreaking experiments in the studio, starting with their tape experiments of Revolver’s “Tomorrow Never Knows.” Paul McCartney (No.64) introduced Stockhausen’s work to the group, turning John Lennon (No.62) into a fan; Lennon and Yoko Ono even sent the composer a Christmas card in 1969.
ellauri219.html on line 219: An American writer, comedian, and actor, WC Fields was the epitome of the all-around entertainer, whose career spanned both the silent film era and the talkies. His humor seeped into The Beatles’ own, while the vaudeville world he came from would also go on to influence songs the likes of “Your Mother Should Know.” W. C. Fields oli yhdysvaltalainen koomikko, joka esiintyi ensin vaudevillessa ja teatterissa, ja vuodesta 1930 alkaen äänielokuvissa. Fields oli yksi aikansa suosituimmista elokuvakoomikoista. Hänen todellisuutta vastaava roolihahmonsa tunnetaan nasaaliäänestään, epäsosiaalisuudestaan ja persoudestaan alkoholille. Hän esitti joko leuhkaa huijarityyppiä tai vaimonsa nalkutuksesta kärsivää aviomiestä. Hänen hahmonsa olivat persoja alkoholille, puhuivat karkeuksia eivätkä voineet sietää lapsia tai koiria.The oft-repeated anecdote that Fields refused to drink water "because fish fuck in it" is unsubstantiated. Vastenmielinen.
ellauri219.html on line 223: Another progressive thinker who introduced new strains of psychology to the world, Jung was a Swiss psychiatrist whose Analytic Psychology school of thought pioneered the concept of individuation and self-realization in the early 1900s. Tästä huijarista on paasattu toisaalla jo tarpeexi.
ellauri219.html on line 227: Before being namechecked in “I Am The Walrus,” Edgar Allan Poe appeared on the right-hand side of the top row of the Sgt. Pepper collage. The poems and short stories that he wrote across the 1820s and 1840s essentially invented the modern horror genre, and also helped lay the groundwork for sci-fi and detective stories as we know them today. Koko genre on musta etova. P.S. Edgar oli myös ilmiselvä pedofiili.
ellauri219.html on line 231: In contrast to Mae West (No.3), Fred Astaire was reportedly thrilled to be asked to appear on the Sgt Pepper album cover. A child star who initially started dancing with his sister on stage, it was with Ginger Rogers that Fred made his greatest mark, in a series of classic Golden Age movies including Top Hat and Swing Time. He also appeared with John and Yoko in the 1972 television film Imagine. Limainen mafioso luikero.
ellauri219.html on line 236: Born in 1938, American painter and illustrator Richard Merkin was enamored with the early jazz period that flourished in the years before his birth. His modernist style matched the abstraction of jazz music, and also inspired Peter Blake’s tribute artwork, Souvenirs For Richard Merkin, created in 1966.
ellauri219.html on line 241: Having made a name for himself designing posters for the Ziegfield Follies that appeared on Broadway across the 1910s to the 30s, Peruvian painter Joaquin Alberto Vargas Y Chávez went on to create a series of paintings of pin-ups. Known as the Varga Girls, they gained widespread exposure in Esquire magazine during the 40s, and also inspired a number of paintings that would appear on World War II fighter jets. P.S. Ahha! esim. Long Tall Sally, Lollon ykkös nastatyttö.
ellauri219.html on line 250: Along with Huntz Hall (No.13), Leo Gorcey was one of The Bowery Boys, a group of on-screen hoodlums who grew out of The Dead End Kids and The East Side Kids. Their movie franchise ran throughout the 40s and 50s, and totaled 48 films. As the gang’s leader, Gorcey was a prototype street thug who set the template for many to follow, though he refused to let The Beatles use his image unless they paid him a fee, which was declined.
ellauri219.html on line 255: A fellow Bowery Boy, Huntz Hall was known for playing the putz of the group, Horace DeBussy “Sach” Jones.
ellauri219.html on line 260: Born in Italy in 1870, Simon Rodia emigrated to the United States with his brother when he was 15. Living in various places for the next 35 years, Rodia finally settled in the Watts district of Los Angeles in 1920, and began constructing the Watts Towers the following year. Consisting of 17 interconnected sculptures, the project took Rodia 33 years to complete.
ellauri219.html on line 265: Dylan and The Beatles influenced each other throughout the 60s, each spurring the other on to making music that pushed boundaries and reshaped what was thought possible of the simple “pop song.” It was Dylan who convinced John Lennon (No.62) to write more personal songs in the shape of “Help!,” while The Beatles showed Bob what could be achieved with a full band behind him, helping the latter “go electric” in 1965. It was with George Harrison (No.65), however, that Dylan struck up the longest-lasting friendship; the two played together often in the years that followed, forming The Traveling Wilburys and guesting on each other’s projects.
ellauri219.html on line 270: The influence of Aubrey Beardsley’s pen-and-ink line drawings had already made itself felt on Klaus Voormann’s artwork for Revolver, and here the 19th-century illustrator, whose own style was influenced by Japanese woodcutting, takes a position not too far away from Oscar Wilde (No.41), Beardsley’s contemporary in the Aesthetic movement.
ellauri219.html on line 275: A founder of the modern Conservative Party, Sir Robert Peel served as the UK’s Prime Minister on two separate occasions, 1834-35 and 1841-46. While he served as the UK’s Home Secretary, Peel also helped form the modern police force – and his name is still evoked today, with the terms “bobbies” and “peelers” referring to policemen in England and Ireland, respectively.
ellauri219.html on line 280: Published in 1954, Aldous Huxley’s work, The Doors Of Perception, was required reading for the countercultural elite in the 60s. Detailing the author’s own experience of taking mescaline, it chimed with the consciousness-expanding ethos of the decade, and even gave The Doors their name. He was nominated for the Nobel Prize for Literature in seven different years and died on November 22, 1963, the same day that both With The Beatles was released and President John F Kennedy was assassinated. Aldousin veli oli Sir Julian Sorell Huxley (22. kesäkuuta 1887 - 14. helmikuuta 1975) oli brittiläinen biologi, joka kannusti pelagiolaista Teilhard de Chardinia. Huxleyt oli kaiken kaikkiaan hyvin suspekteja.
ellauri219.html on line 285: A beloved Welsh poet who died in 1953, The Beatles had all been fans of Dylan Thomas’ poetry by the time it came to creating the Sgt. Pepper’s artwork. “We all used to like Dylan Thomas,” Paul McCartney (No.64) later recalled. “I read him a lot. I think that John started writing because of him.” The late producer George Martin was also a fan, and even created a musical version of Thomas’ radio play, Under Milk Wood, in 1988.
ellauri219.html on line 290: A satirical novelist and screenwriter, Terry Southern bridged the gap between the Beat Generation and The Beatles; he hung out with the former in Greenwich Village, and befriended the latter after moving to London in 1966. His dialogue was used in some of the most era-defining movies of the 60s, including Dr. Strangelove Or: How I Learned To Stop Worrying And Love The Bomb and Easy Rider.
ellauri219.html on line 295: Originally the leader of Dion And The Belmonts, Dion DiMucci established a successful solo career with hits such as “The Wanderer” and “Runaround Sue” – doo-wop songs that characterized the rock’n’roll era that so influenced The Beatles.
ellauri219.html on line 300: Striking and versatile, Tony Curtis was a Hollywood idol who made a dizzying amount of movies (over 100) between 1949 and 2008. He will always be remembered for his role alongside Jack Lemmon and Marilyn Monroe (No.25) in the 1959 cross-dressing caper Some Like It Hot, but another stand-out remains his performance alongside Burt Lancaster as fast-talking press agent Sidney Falco in the 1957 film noir The Sweet Smell Of Success. Tässä jää nyt mainizematta Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders!), ITC Entertainmentin 1970–1971 tuottama televisiosarja. Sen pääosissa esiintyivät Tony Curtis (Danny Wilde) ja Roger Moore (lordi Brett Sinclair; koko nimi Brett Rupert George Robert Andrew Sinclair, Marnockin 15. jaarli). Sitä tehtiin 24 jaksoa. Tony ja Roger eivät voineet sietää toisiaan. Läskiintynyt Tony kuoli kasarina sydämen pysähdyxeen. Rooger aateloitiin, vaikkei käynyt loppuun edes teatterikoulua. “But because of the war there were 16 girls in every class to four boys so while I didn’t learn that much about acting, I learned a hell of a lot about sex.”
ellauri219.html on line 303: of the door”. Tony oli pikku kikke Bronxista, oik. Bernard Schwartz jonka porukat oli Unkarista.
ellauri219.html on line 319: Something of a Mae West (No.3) for her generation, Marilyn Monroe starred alongside Tony Curtis (No.22) in Some Like It Hot, and became the Hollywood pin-up of the 50s. Her shock death still attracts conspiracy theories; Sgt. Pepper was officially released on what would have been her 41st birthday ( June 1, 1967).
ellauri219.html on line 324: From Bob Dylan (No.15) to David Bowie, Tom Waits to Steely Dan, Beat Generation author Burroughs has influenced many a songwriter over the decades. Less known is that, according to Burroughs himself, he witnessed Paul McCartney (No.64) working on “Eleanor Rigby.” As quoted in A Report From The Bunker, a collection of conversations with author Victor Bockris, Burroughs recalled McCartney putting him up in The Beatles’ flat on 34 Montagu Square: “I saw the song taking shape. Once again, not knowing much about music, I could see that he knew what he was doing.”
ellauri219.html on line 329: A student of Sir Yukteswar Girl (No.1), Sir Mahatavara Babaji is said to have revived the practice of Kriya Yoga meditation, which was then taken to the West by Paramahansa Yogananda (No.33). In the latter’s memoir, Autobiography Of A Yogi, Yogananda claims that Babaji still lives in the Himalayas, but will only reveal himself to the truly blessed.
ellauri219.html on line 339: Lindner was born in Germany in 1901, but moved to the US in 1941, in order to escape the Nazis. In the 50s he developed a style of painting that drew upon Expressionism and Surrealism, along with the hyper-sexualised lifestyle that he encountered in New York. After appearing on the Sgt. Pepper cover, his abstract style would find echoes in the animated feature film Yellow Submarine.
ellauri219.html on line 349: A prolific author, philosopher, and economist, Karl Marx is best known for his 1848 pamphlet The Communist Manifesto, which outlined the central tenets of his theories, and single-handedly kick-started a political movement. His work continues to influence modern economic thought.
ellauri219.html on line 354: Along with Edgar Allan Poe (No.8), HG Wells shaped the modern sci-fi story. After penning groundbreaking novels such as The Time Machine and War Of The Worlds in the late 1800s, he turned to writing more political works and also became a four-time nominee of the Nobel Prize In Literature.
ellauri219.html on line 359: Yogananda learned the practice of Kriya Yoga at the feet of Sir Yukteswar Girl (No.1), who passed on the teachings of Sir Mahatavara Babaji (No.27). In 1920, Yogananda set sail for America, where he founded the Self-Realization Fellowship and introduced the Western world to meditation.
ellauri219.html on line 364: One of two wax dummies borrowed from a local hairdresser. This one wears a striped red-and-yellow hat, while its counterpart (No.36) sports a green bonnet.
ellauri219.html on line 369: A friend of John Lennon’s (No.62) dating back to their time studying at Liverpool College Of Art, Stuart Sutcliffe was The Beatles’ original bassist. While the group were living in Hamburg and playing around the city’s clubs, Sutcliffe met photographer Astrid Kirchherr, who gave The Beatles their distinctive early 60s haircuts. Sutcliffe left the group in order to enroll in the Hamburg College Of Art, but his career was tragically cut short when he died, aged 21, from a brain aneurysm.
ellauri219.html on line 374: On the opposite side of the gathering to the first wax dummy (No.24), this second dummy takes its place next to Stuart Sutcliffe (No.35)
ellauri219.html on line 379: Another vaudeville star, British comic Max Miller picked up the nickname “The Cheeky Chappie.” Known for his colorful dress sense and his risqué humor, Miller was the master of the double entendre. He also appeared in a number of films throughout the 30s.
ellauri219.html on line 384: Designed by George Petty, like the Vargas Girls (No.11), Petty Girls were pin-up paintings that appeared in Esquire, between 1933 and 1956, and also found a home on the front of World War II fighter planes – notably on the B-17 fighter jet nicknamed Memphis Belle.
ellauri219.html on line 389: In his iconic role of Johnny Strabler in the 1953 movie The Wild One, Marlon Brando captured the growing frustrations of the generation that gave birth rock’n’roll. Hailed as one of the greatest actors of all time, it’s also notable that Brando’s rivals in The Wild One, The Beetles, were almost-namesakes of The Beatles.
ellauri219.html on line 399: A playwright, novelist, and poet, Oscar Wilde left no shortage of aphorisms for which he is remembered, along with the novel The Picture Of Dorian Gray and plays such as The Importance Of Being Earnest and An Ideal Husband.
ellauri219.html on line 404: A Hollywood heartthrob of the 30s, 40s, and 50s, Tyrone Power was known for starring as the titular hero in the swashbuckling adventure film The Mark Of Zorro, though he also played the role of outlaw cowboy Jesse James, and starred in musicals, romantic comedies, and war movies.
ellauri219.html on line 409: An American artist known for large sculptures that play with light and space, Larry Bell first made his mark with a series of “shadowboxes” constructed in the 60s, and has since gone on to receive acclaim for his wide-ranging work, including the Vapor Drawings of the 80s and a subsequent range of Mirage Drawings.
ellauri219.html on line 414: It’s probably fair to say that Dr. Livingstone was to geographic exploration what The Beatles were to sonic innovation: fearless, ever questing, and mapping out new territories for the world. The famous “Dr. Livingstone, I presume?” saying remains in common use today, and can be traced back to a meeting between Livingstone and explorer Henry Morton Stanley, who’d been sent on an expedition to find the former, who had been missing for six years. Livingstone was discovered in the town of Ujiji, in what is now known as Tanzania.
ellauri219.html on line 419: An Olympic gold-medallist of the 20s, Johnny Weissmuller first made a name for himself as a swimmer before turning his eye to Hollywood. It was as Tarzan that he made his biggest mark on popular culture, returning to the role in a series of films and devising an iconic yell forever associated with the jungle hero.
ellauri219.html on line 424: Barely visible tucked in between the head and raised arm of Issy Bonn (No.47), Stephen Crane was a Realist novelist who, though dying aged 28, in 1900, is regarded as one of the most forward-thinking writers of his generation. His work incorporated everyday speech, which gave his characters an added realism, and his novels took an unflinching look at poverty.
ellauri219.html on line 429: A contemporary of Max Miller (No.37), Issy Bonn was a British-Jewish vaudeville star who also found fame on BBC Radio.
ellauri219.html on line 449: A disciple of Sir Mahatavara Babaji (No.27), Sir Lahiri Mahasaya learned the discipline of Kriya Yoga in 1861, and subsequently passed the teachings down to Sir Yukteswar Girl (No.1), who in turn, passed them on to Sir Paramahansa Yogananda (No.33), of whom Mahasaya said, “As a spiritual engine, he will carry many souls to God’s Kingdom.”
ellauri219.html on line 454: Speaking to the BBC in 1965, John Lennon (No.62) declared his love for Alice In Wonderland and Alice Through The Looking Glass, revealing, “I usually read those two about once a year, because I still like them.” It’s perhaps no surprise, then, that the man who wrote the poem “The Walrus And The Carpenter,” which influenced Lennon’s lyrics for “I Am The Walrus,” is given a prominent display on the Sgt. Pepper’s album cover. P.S. Carroll oli pedofiilien ihan terävintä kärkeä.
ellauri219.html on line 459: Immortalized in the 1962 film Lawrence Of Arabia, in which he was played by Peter O’Toole, TE Lawrence was a British archaeologist and military officer who became a liaison to the Arab forces during the Arab Revolt of 1916 to 1918. His 1922 book, Seven Pillars Of Wisdom, recounted his experiences during the war and laid the foundations for much of his legend.
ellauri219.html on line 464: The Beatles were famously photographed with boxing legend Cassius Clay in February 1964, in Miami, Florida. But it’s a wax model of boxer Sonny Liston, the man that Clay defeated later that month in order to become the heavyweight champion, who appears on the Sgt. Pepper cover. Liston had held the heavyweight title for two years, from 1962 to ’64, before losing it to Clay, who subsequently changed his name to Muhammad Ali.
ellauri219.html on line 469: Like its counterpart (No.38), this Petty Girl was one of a series of paintings by George Petty.
ellauri219.html on line 470: 56, 57, 59 and 60: wax models of The Beatles
ellauri219.html on line 472: In a perfectly postmodern touch, The Beatles included wax models of their former Beatlemania-era selves looking on at their modern incarnation in full military psychedelic regalia. The models of John (No.57), Paul (No.60), George (No.56), and Ringo (No.59) were borrowed from Madame Tussauds for the Sgt. Pepper’s photoshoot.
ellauri219.html on line 475: The very definition of a “triple threat,” Shirley Temple was an actress, singer, and dancer who became a child star in the 30s. She also appears on the Sgt. Pepper album cover three times over, her hair poking out from between the wax figures of John Lennon (No.62) and Ringo Starr (No.63), and also standing in front of the model of Diana Dors (No.70). There’s also a cloth figure of the star off to the far right, wearing a jumper emblazoned with the slogan “Welcome The Rolling Stones.”
ellauri219.html on line 480: Barely visible above John Lennon’s right shoulder (No.62), Albert Einstein was a physicist whose theory of relativity was light years ahead of its time and changed the world forever.
ellauri219.html on line 483: Resplendent in their military chic (or should that be military psych?) garb, John (No.62), Ringo (No.63), Paul (No.64), and George (No.65) presented themselves as Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band, looking like a psychedelic brass band brandishing a French horn, trumpet, cor anglais, and flute, respectively. Like the album cover itself, The Beatles’ Sgt Pepper costumes would become some of the most iconic band outfits ever, instantly recognizable and forever woven into the fabric of our culture.
ellauri219.html on line 488: Like Shirley Temple (Nos.58, 71, and 73), Bobby Breen was a child star of the 30s. After enlisting in the military and entertaining the troops during World War II he became a nightclub singer, and, in 1964, even made some recordings for Berry Gordy’s Motown label.
ellauri219.html on line 493: Just as The Beatles did, Marlene Dietrich had continually reinvented herself, moving from silent movies filmed in 20s Berlin to high-profile Hollywood films of the 30s, before taking to the stage as a live performer later in her career. In November 1963 she appeared at the same Royal Variety Performance as The Beatles and was famously photographed with them.
ellauri219.html on line 498: Famed for his non-violent protests and for leading the movement for Indian independence from British rule, Mahatma Gandhi was ultimately removed from the Sgt. Pepper album cover due to concerns that the use of his image would cause offense to the people of India.
ellauri219.html on line 503: Founded in London 1822, the Royal Antediluvian Order Of Buffaloes continues its work to this day, with outposts in Northern Ireland, Cyprus, Africa, South Africa, India, the Middle East, Australia, New Zealand, and Canada. Its motto is “No man is at all times wise” and the organization continues to look after its own members, dependents of deceased members, and charities.
ellauri219.html on line 510: Hailed as the British answer to Marilyn Monroe (No.25), Diana Dors starred mostly in risqué sex comedies, but later branched out into singing, notably with the Swinging Dors album of 1960. Her career found a new lease of life the following decade, both as a cabaret star and a tabloid sensation.
ellauri219.html on line 515: Created by Jann Haworth, then-wife of Peter Blake, and co-creator of the Sgt Pepper album cover, this cloth grandmother doll was one of a number of stuffed artworks she made from textiles.
ellauri219.html on line 525: If the Tree Of Life candlestick (No.74) represented a more traditional way of telling a story, the portable TV9-306YB Sony television set was a wholly modern storytelling apparatus in 1967.
ellauri219.html on line 528: Along with the stone figure (No.77) that can be seen below the feet of the Shirley Temple doll (No.73), the stone figure of a girl (No.76) was one of a number of statues that John Lennon (No.62) and George Harrison (No.65) brought from their homes for inclusion on the cover. The most prominent of these is the bust positioned to the right of the bass drum (No.78), which came from Lennon’s house Kenwood, in Weybridge, Surrey, where he lived from 1964 to 1969.
ellauri219.html on line 533: It’s said that the trophy nestling in the crook of the “L” of “BEATLES” was a swimming trophy awarded to John Lennon (No.62) when he was a child.
ellauri219.html on line 538: Positioned front and center on the album cover is a doll of Lakshmi, the Indian goddess of wealth, fortune, and prosperity.
ellauri219.html on line 543: The famous Sgt Pepper drum skin shows one of two designs by Joe Ephgrave, a fairground artist. His second design used more modern lettering and was attached to the other side of the bass drum, giving the group two options during the photoshoot.
ellauri219.html on line 548: Originating from India, the hookah is a tobacco-smoking instrument designed so that the smoke is filtered through a water basin before being inhaled. Its inclusion on the Sgt Pepper album cover is a nod to both George Harrison’s (No.65) love of India and John Lennon’s (No.62) love of Lewis Carroll (No.52), whose Caterpillar in Alice’s Adventures In Wonderland smokes a hookah.
ellauri219.html on line 553: Placed beneath Sonny Liston (No.54) is a purple velvet snake most likely to have been one of Jann Haworth’s cloth designs.
ellauri219.html on line 560:
85: Stone figure of Snow White
ellauri219.html on line 563: Just in front of the Fukusuke doll (No.84) is a statue of Snow White, from Grimms’ Fairy Tales.
ellauri219.html on line 568: Barely visible to the left of the “B” in “BEATLES” is a typical garden gnome, the likes of which originated in 19th-century Germany.
ellauri219.html on line 572: Like the French horn, trumpet, cor anglais, and flute held by each of the individual Beatles (Nos.62, 63, 64, and 65), the tuba is a mainstay of brass band instrumentation.
ellauri219.html on line 575:
ellauri219.html on line 579: Tää olis nyt Tietämättömyyden pilvi, jota ei pidä sekoittaa Wilhon kirjahyllyn Salaisuuxien verhoon eikä John Rawlsin Veil of ignoranceen. Oliko Rawls muuten katoliikki? En ihmettelisi. Ei vaan episkopaali, mutta silti vittu. Sen Theory of Justice oli musta täysin paska. Ällö kapitalismin apologia. Mixi Rawls oli sellainen paska, paizi että jenkki?
ellauri219.html on line 581: Two of his brothers died in childhood because they had contracted fatal illnesses from him. In 1928, the seven-year-old Rawls contracted diphtheria. His brother Bobby, younger by 20 months, visited him in his room and was fatally infected. The next winter, Rawls contracted pneumonia. Another younger brother, Tommy, caught the illness from him and died.
Hahaa, sun vika John! Olet perisyntinen! ellauri219.html on line 583: At Princeton, Rawls was influenced by Norman Malcolm, Ludwig Wittgenstein's dumb student. During his last two years at Princeton, he "became deeply concerned with theology and its doctrines." He considered attending a seminary to study for the Episcopal priesthood and wrote an "intensely religious senior thesis (BI)." In his 181-page long thesis titled "Meaning of Sin and Faith," Rawls attacked Pelagianism because it "would render the Cross of Christ to no effect." His argument was partly drawn from Karl Marx's book On the Jewish Question, which criticized the idea that natural inequality in ability could be a just determiner of the distribution of wealth in society. Even after Rawls became an atheist, many of the anti-Pelagian arguments he used were repeated in A Theory of Justice. Pelagianism is a heretical Christian theological position that holds that the original sin did not taint human nature and that humans by divine grace have free will to achieve human perfection. Pelagius (c. 355 – c. 420 AD), an ascetic and philosopher from the British Isles, taught that God could not command believers to do the impossible, and therefore it must be possible to satisfy all divine commandments. He also taught that it was unjust to punish one person for the sins of another; therefore, infants are born blameless. Pelagius accepted no excuse for sinful behavior and taught that all Christians, regardless of their station in life, should live unimpeachable, sinless lives, or else... Se oli tollanen humanisti, mitä Hippo aivan erityisesti inhosi. Vittu eihän sitten mitään kirkkoa ja pappeja edes tarvittaisi. Jeesus jäisi työttömäxi, Jahve eläkkeelle.
ellauri219.html on line 585: To a large degree, "Pelagianism" was defined by its opponent Augustine, and exact definitions remain elusive. Although Pelagianism had considerable support in the contemporary Christian world, especially among the Roman elite and monks, it was attacked by Augustine and his supporters, who had opposing views on grace, predestination and free will. Augustine proved victorious in the Pelagian controversy; Pelagianism was decisively condemned at the 418 Council of Carthage and is still regarded as heretical by the Roman Catholic Church and Eastern Orthodox Church.
Burn in hell Pelagius, go jump in the fiery lake! Vitun humanisti! ellauri219.html on line 587: Rawls graduated from Princeton in 1943 with a Bachelor of Arts summa cum laude.
ellauri219.html on line 588: Rawls enlisted in the U.S. Army in February 1943. During World War II, Rawls served as an infantryman in the Pacific, where he served a tour of duty in New Guinea and was awarded a Bronze Star; and the Philippines, where he endured intensive trench warfare and witnessed traumatizing scenes of violence and bloodshed. It was there that he lost his Christian faith and became an atheist.
ellauri219.html on line 592: Following the surrender of Japan, Rawls became part of General MacArthur's occupying army and was promoted to sergeant. But he became disillusioned with the military when he saw the aftermath of the atomic blast in Hiroshima. Rawls then disobeyed an order to discipline a fellow soldier, "believing no punishment was justified," and was "demoted back to a private." Disenchanted, he left the military in January 1946.
ellauri219.html on line 595: oral dissertation titled A Study in the Grounds of Ethical Knowledge: Considered with Reference to Judgments on the Moral Worth of Character.
ellauri219.html on line 597: In his autobiographical essay, “On My Religion,” Rawls explains why he abandoned his orthodox Christian beliefs in spite of the deeply religious temperament that informed his life and writings. In particular, he recounts how his personal experiences during the Second World War, and especially his awareness of the Holocaust, led him to question whether prayer was possible. “To interpret history as expressing God’s will, God’s will must accord with the most basic ideas of justice as we know them. For what else can the most basic justice be? Thus, I soon came to reject the idea of the supremacy of the divine will as [like the Holocaust] also hideous and evil.” Furthermore, by studying the history of the Inquisition Rawls came to “think of the denial of religious freedom and liberty of conscience as a very great evil,” such that “it makes the claims of the Popes to infallibility impossible to accept.” Finally, his reading of Jean Bodin’s thoughts about toleration led him to claim that religions should be “each reasonable, and accept the idea of public reason and its idea of the domain of the political.” Against this background, it is no wonder that Rawls considers the very concept of religious truth as authoritarian and intolerant, and the ensuing persecution of dissenters as the curse of Christianity.
ellauri219.html on line 599: Pope Benedict’s basic answer is that, although modern principles of political freedom, democracy, equality, and reasonable argument are to be affirmed, a free state rests on “pre-political moral foundations,” which serve as normative points of reference for every regime and must be held in common by all religions and secular world-views. This answer reflects the fact that Pope Benedict disagrees with Rawls on at least two fundamental issues, which constitute the core of the debate between them and to which I shall refer regularly in the course of my analysis. In the first place, Pope Benedict does not share Rawls’s trust in fundamental human reasonableness as a guarantee for political fairness. For Rawls, persons are reasonable when they are ready to propose principles and standards as fair terms of cooperation and to abide by them willingly, given the assurance that others will likewise do so. Those norms they view as reasonable for everyone to accept and therefore as justifiable to them; and they are ready to discuss the fair terms that others propose.
ellauri219.html on line 601: This idea of reasonableness informs the whole project of Rawls’s political liberalism, because “the form and content of this reason … are part of the idea of democracy itself.” In contrast, Pope Benedict, although consistently stressing the importance of reason in all human affairs, is much more pessimistic about Rawls’s claim that human beings, who are always children of their own time and cultural situation, are reasonable enough to provide the general principles or standards that are necessary for specifying fair cooperation/competition.
Joo olen kyllä Pentin kannalla siinä että nää termiittiapinat on aivan vitun tyhmiä, täysin beyond redemption. Ei ne ole toisilleen hyvänsuopia ellei niillä izellä mene paremmin. Mitä uutta kissimirrit tässä? Ei mitään, samaa paskanjauhantaa.
ellauri219.html on line 610: I've got flowers and lots of hours to spend with you
ellauri219.html on line 633: Notorious womanizer Michael James wants to be faithful to his fiancée Carole Werner, but every woman he meets seems to fall in love with him, including neurotic exotic dancer Liz Bien and parachutist Rita, who accidentally lands in his car. His psychoanalyst, Dr. Rainer Fassbinder, cannot help, since he is stalking patient Renée Lefebvre, who in turn longs for Michael. Carole, meanwhile, decides to make Michael jealous by flirting with his nervous wreck of a friend, Victor Shakapopulis. Victor struggles to be romantic but Carole nevertheless feigns interest.
ellauri219.html on line 637: Fassbinder goes to the River Seine and fills a rowing boat with kerosene and wraps himself in the Norwegian flag - preparing to commit suicide in the style of a Viking funeral. Victor appears and sets up a small dining table nearby and asks what he is doing. Distracted, Fassbinder forgets his idea of suicide and starts giving Victor advice. Despite his attempts to womanise, Fassbinder is revealed to be married with three children.
ellauri219.html on line 639: Meanwhile Carole's plan seems to work and Michael asks to marry her. She agrees and they settle on marrying within the week. She moves in but Michael finds fidelity impossible. When a second "fiancee" arrives, she knows the worst. Simultaneously, a woman parachutes into Michael's open-top sports car and he ends up sleeping with her, also meeting other conquests at the bar. This takes place at a small country hotel, where all parties materialise in the format of a typical French farce. Some are checked in, but most just appear. This includes Carole's parents who wander the corridors, causing Michael to jump from room to room. A rumour has also started locally that an orgy is taking place so side characters such as the petrol station attendant also start to appear. Carole appears and wishes to see Michael's room. As they speak, all the other participants chase each other around in the background. Fassbinder's wife tracks him down.
ellauri219.html on line 641: Everyone ends in Michael's room with most of the females half-naked. The police arrive and form a line to Anna—Dr. Fassbender's wife—who charges in operatic Valkyrie costume, complete with a spear. They all escape to a go-kart circuit. They leave the circuit and go first to a farmyard then through narrow village streets still on the go-karts then back to the circuit.
ellauri219.html on line 643: After a mayor marries Michael and Carole in a civil marriage ceremony, the couple are signing the marriage certificate when Michael calls the young female registrar "Pussycat", infuriating Carole. They leave and Fassbinder attempts to court her instead. End of story. Fun, or what?
ellauri219.html on line 660: Sen alkuperäinen nimi on Sisäisen katselun opaskirja nimeltä Tietämättömyyden pilvi, jossa sielu yhdistyy jumalan kanssa. Tässä on heti yhtymäkohta Patanjalin kirjaan: kumpikin lanseerataan oppaina, siis käytännön käsikirjana, joissa annetaan kuvataan menettelytapoja. Ei siis mitään filosofisia jaaritteluja, vaan käytännön asiaa. Oletusarvona täytyykin silloin olla, että tarve kuvattavalle toiminnalle on valmiiksi olemassa. Tarve on olemukseltaan mielen tarve tunnistaa oma itsensä sellaisena kuin se on. Viimekädessä on siis kyse itsetuntemuksesta.
ellauri219.html on line 744: The yoga scholar David Gordon White writes that yoga teacher training often includes "mandatory instruction" in the Yoga Sutra. White calls this "curious to say the least", since the text is in his view essentially irrelevant to "yoga as it is taught and practiced today", commenting that the Yoga Sutra is "nearly devoid of discussion of indecent postures, dick stretching, and heavy breathing".
ellauri219.html on line 746: Patanjali is often stated as having claimed there was a hostility between the orthodox Brahminic (Astika) groups and the heterodox, swAstika groups (Buddhism, Jainism, and atheists), like that between a mongoose and a snake. Nathan McGovern argues Patanjali never used this mongoose-snake analogy. But who IS McGovern? Joku juippi quelconque: Nathan McGovern, Credentials:Associate Professor,
ellauri219.html on line 747: Position title:Philosophy and Religious Studies, University of Wisconsin-Whitewater.
ellauri219.html on line 749: I teach World of Ideas and courses on Asian religions in the Department of Philosophy and Religious Studies. In my research, I'm interested in exploring young boys and girls In Thailand. Currently, I’m working on two major projects. The first is the preparation of my first book, The Snake and the Mongoose, for publication with Oxford University Press. The second is ongoing research on the Royal Court Brahmans of Thailand. I also have a side interest in the philosophy of prepubertal physics that I indulge when I have the time.
ellauri219.html on line 753:
“The Book of the Spiritual Man”
ellauri219.html on line 754: The Yoga Sutras of Patanjali are in themselves exceedingly brief, less than ten pages of large type in the original.
ellauri219.html on line 756: The theme, if the present interpreter be right, is the great regeneration, the birth of the spiritual from the psychical man: the same theme which Paul so wisely and eloquently set forth in writing to his disciples in Corinth, the theme of all mystics in all lands: oka kyljessä, minnekä se tuikata?
ellauri219.html on line 758: Some of the schools of India say that the psychic nature is, as it were, a looking-glass, eli narsismihan siinä taas on kyseessä. Eli the purpose of life, taas kerran, is the "the undressing of the immortal man; the birth of the spiritual from the psychical, whereby we enter our divine inheritance and come to inhabit Eternity. This is, indeed, salvation, the purpose of all true religion, in all times."
ellauri219.html on line 761: Sutra tarkoittanee ommelta. Kakuminaalisesti mustanpuhuva ryysyinen itäinkkari tikkaa tarkasti kuin Tikka Masala-ompelukone. Faster, faster, deeper, deeper. Schneller, Schneller. Pedaali käy yhä tihenevällä tahdilla ja neula pistää kangasta kunnes lanka katkeaa ja rukoillaan loppuviimexi sykähdellen yhdessä kyttyrässä suihkukaivolla. Lopputuloksena finer, deeper, radiant consciousness of the spiritual man.
ellauri219.html on line 764: Se vaatii tiukkaa anaalikontrollia. Chasten, purify and restore the misplaced powers. Talk to the hand, look deep into the dark star. Partake in the wisdom and glory of a slippery cod. Pane salvaa perätilaan. Puhdistu synnin Pauloista ja Paavaleista.
ellauri219.html on line 771: In the practice of meditation, a beginning may be made by fixing the attention upon some external object, such as a sacred image or picture, or a part of a book of devotion. In the second stage, one passes from the outer object to an inner pondering upon its lessons. The third stage is the inspiration, the heightening of the spiritual will, which results from this pondering. The fourth stage is the realization of one’s spiritual being, as enkindled by this meditation. An interior state of spiritual consciousness is reached, which is called “the cloud of things knowable”. Tietämättömyyden pilvi. (tyhjää) puhekuplassa.
ellauri219.html on line 773: Those who have died, entered the paradise between births, are in a condition resembling meditation without an external object. But in the fullness of time, the seeds of desire in them will spring up, and they will be born again into this world. Kuin Jörkan pornokirjassa, han hade blivit pigg igen. Vad bra.
ellauri219.html on line 781: For those of weak willy, there is this counsel: to be faithful in obedience, to give the wife, and thus to strengthen the willy to more perfect obedience. The willy is not ours, but Cod’s, and we come into it only through obedience. As we enter into the spirit of Cod, we are permitted to share the power of Cod. If we obey the Master promptly, loyally, sincerely, we shall enter by degrees into the Master’s wife and share the Master’s powerful willy.
ellauri219.html on line 794: I am utterly, completely, over-the-top astonished that the answers offered to date are missing the point. Including from people whose judgement I respect.
ellauri219.html on line 796: No it is not because of Trump. People outside of America slagged off the US in the Clinton years, and the Nixon years, and the Eisenhower years. The negative perception was cemented in the 60s, and everything since has been confirmation bias. So what had happened? Two obviously invasive lost wars in Indochina and nasty machinations here and there, Middle East and South America in particular. Pretty obvious what the fuckheads were (and are) up to: world conquest for the cause of American capitalism, nothing less.
ellauri219.html on line 798: No it is not because of the clash in values between American individualism and libertarianism, and the rest of the West’s social democracy and collectivism. That’s a contributing factor among those with enough cultural affinity and exposure to get to know how the US ticks, which maybe explains some of the last decade or so, with the Internet. But again, the “Death to Amreeka” crowds, the sneering at the unsophisticated doughboys, the dismissal of American culture—all that predated that deep familiarity by decades. The discovery of the substantive cultural mismatches were again a late addition and confirmation bias. (How I like the scientific sound of it: confirmation bias.)
ellauri219.html on line 800: No it’s not *just* American military adventurism, although that’s certainly a key factor in much of the world. (When my uncle welcomed me in Athens while I was living in California, he said, “So, nephew, you’re living in America, huh? … Americans, murderers of the nations.” The expression was proverbial in the Greek left. And since the Yugoslav Wars, the Greek right as well.)
ellauri219.html on line 802: The reason is that America was the first to have become a world hegemon mostly through soft power. Where by soft I mean soft as in a thick wad of bucks.
ellauri219.html on line 803: Hegemony means that the rest of the world is going to resent you, no matter what you do, because they cannot get away from being sat upon by you, and people don’t like someone else’s ideas and culture and politics and culture wars impinging on their own.
ellauri219.html on line 807: (Why yes. That rhetoric of privilege and punching up does work outside of America just as well as within it.)
ellauri219.html on line 809: The soft power means that they aren’t necessarily going to hate you outright: Americans did not bomb Britain out of an Empire, they just took over their dominions, whatever they got up to in Vietnam or Iraq. But people know that you’re the obese gorilla, even if you constantly tell them that you are virtuous and noble. Which will make them all the more ready to pounce on you, when you inevitably fall short of your virtuous and noble rhetoric. That virtuous and noble rhetoric made the resentment inevitable.
ellauri219.html on line 811: People don’t expect better of an imperial Russia, or an imperial Britain, or an imperial France, or an imperial Germany. Some of them took on the blurb of the white man's burden, but I doubt people were really taken in by it anywhere except the U.S. With the possible exception of the Brits.
ellauri219.html on line 813: But the States, prodded on by its own exceptionalist rhetoric, said they were different. That they were making the world Safe For Democracy. That they desired Liberty for All. And when the US acted as any imperial power must, and did some (well, a lot of) grubby things, there were a lot of outsiders who wanted to believe—and who felt betrayed. And they’ve held the kind of grudge against America and its optimistic, American Dream mass culture, that they did not hold against previous imperial powers. Aw, who am I kidding, of course they did.
ellauri219.html on line 815: You’re hearing it even now, in the tedious whataboutism from the Global South (the new enemy, now that Global North is practically ours) about Ukraine. People expect Putin’s Russia to elbow neighbours aside in pursuit of security. That’s what imperial Athens did to Melos. They don’t expect any better. But America? America said it was better. So what? Who in their right mind would believe them? They are a nation of used car salesmen. It still does, with its advocacy of human rights. That’s why the non-stop whataboutist refrain from them is that America is hypocritical. Which it is, to a fault.
ellauri219.html on line 817: The real tragedy here being, that America has been sincere in its naive, Wilsonian vision of a better world. They were, in fact, high on their own supply. Well the suckers were, the same ones as were taken in by the American Dream.
ellauri219.html on line 819: Hence a phrase little remarked on now, let alone Googlable, but very revealing. On the eve of the First Gulf War, the Australian Foreign Minister Gareth Evans made a speech defending the need to go to war to safeguard Kuwait as a sovereign state.
ellauri219.html on line 822: Because he knew that this venture was not the Safe for Democracy mission that Wilson had in mind, and that stuck in his craw. It stuck in his craw, because he too wanted to believe that America had been making the world Safe for Democracy. But we loyally sent our troops in anyway, under the banner of the Treaty of Westphalia, not Wilson’s Fourteen Points.
ellauri219.html on line 824: That naive optimism was weaponised in American mass culture as a vehicle of hegemony, but it was no less sincerely articulated for it—and to a more cynical, war-weary audience outside of America, the response vacillated between envy and irritation, depending on how attached the audience it was to its own culture, how susceptible to the siren call of Blue Jeans and Coke, how impoverished, and how insecure. (Insecure goes both ways in the response.)
ellauri219.html on line 828: I think a lot of the bias toward Americans also comes from our historical tendency to inflate the wonders of American life to oversized proportions out of sync with reality. Some of this comes from having been put down so frequently, a class-based psychological issue deep-rooted in American life, probably related to so many of us having come from poor immigrant families. We puff up the wonders of American life to compensate for having come from the bottom rungs of society in other countries. We’re not the only culture that does this.
ellauri219.html on line 830: You’re not, but you’re the culture with the megaphone. People are paying disproportionate attention to your stupidity. And when stupid suckers elsewhere discover that the streets of Hollywood are not paved with gold, they truly are crestfallen, to an extent they wouldn’t be with Moscow, or Paris. Just as they were crestfallen to discover that the States was just another empire after all.
ellauri219.html on line 832: And there is something… “gee willywickers” about the way Truth Justice and The American Way have been inflated in American mass culture, quite plausibly rooted in that class insecurity, that makes outside cultural elites (and the people that follow after them) reflexively sneer, once they realise the foundations are rotten. Add to this the ludicrous fact that America has no high culture. These are disappointed suitors: they’re not going to console themselves over the emptiness of Scrooge McDuck by turning to Wilt Whatman. Who was no better off than Scrooge by way of civility.
ellauri219.html on line 847: John of Lackland, English King (1199-1216) (1167?-1216).
ellauri219.html on line 857: Denis Diderot, French philosopher, author, and encyclopedist (1713-1784). Editor of the first encyclopedia
ellauri219.html on line 945: Gene Roddenberry, creator of star trek (1921-1991)
ellauri219.html on line 954: The police blanketed the 23-year-old woman and asked her questions to determine her state of mind. She was unable to answer who she was, what day it was, or what kind of moron the President of the United States was. She was able to explain that she was “bipolar,” but though she was on “prescription medication,” she was uncertain if she had been taking it recently. A neighbor gave her some clothes, and she was taken to jail on charges of open or gross lewdness. The dog meanwhile was taken stark naked into the custody of Animal Control on similar charges and executed fortwith without trial. "We had to let him go", said the sheriff ruefully.
ellauri219.html on line 956: Joyce Yeaw will likely never forget the day in April 2010 she tried to return some borrowed cheese to Jordan Peterson’s roommate. Once she arrived, she saw Peterson having sex with his pit bull on his bed. Understandably horrified, Yeaw called the cops, but Peterson convinced the officers that he was “just hugging his dog” and he escaped arrest. Two months later, Yeaw again entered the residence, and saw Peterson having sex with the pit bull a second time—on the living room floor. Yeaw called the cops again, and this time, he was arrested.
ellauri219.html on line 960: Judge Timothy Hicks sentenced Peterson at once to fifteen years in prison, which is in excess of the state sentencing guidelines. Judge Hicks feared that Peterson may strike again, commenting, “I fear for what havoc he might do in the pet community.”
ellauri219.html on line 962: While those who never had sex with animals or done drugs may criticize Kara’s, Jordan's and their dogs' lewd behaviors as if they were evil — and this, perhaps, according to Christian morality as they interpret it — anybody who has actually suffered from lewdness puts this to the lie and knows that such behavior is not a moral issue, but a chemical imbalance. Evidently the words of Jesus to “Judge not lest you be judged,” make little impression on such folk, who pretend to themselves that if their worst, most embarrassing moments were made into headlines in the papers, they would do just fine. Even if they themselves had nothing to be embarrassed about in all their life of adventures and misadventures, they ought to have compassion for those who struggle with greater problems than their own. “Let Judge Hicks who is without sin cast the first stone,” is another saying of Jesus that applies to those who would judge and condemn an easy target.
ellauri219.html on line 973: The Rockettes were created in 1925, but the first non-white Rockette, a Japanese-born woman named Setsuko Maruhashi, was not hired until 1985. The Rockettes did not allow dark-skinned dancers into the dance line until 1987. The justification for this policy was that such women would supposedly distract from the consistent look of the dance group.The first African American Rockette was Jennifer Jones; selected in 1987, she made her debut in 1988 at the Super Bowl halftime show. The next person with a visible but different disability hired by the Rockettes (Sydney Mesher, missing a left hand) was hired in 2019. The first Rockette with hairy bollocks and a huge boner remains to be hired yet.
ellauri219.html on line 975: Underworld (also released as Paying the Penalty) is a 1927 American silent crime film directed by Josef von Sternberg and starring Clive Brook, Evelyn Brent and George Bankrupt. The film launched Sternberg's eight-year collaboration with Paramount Pictures, with whom he would produce his seven films with actress Marlene Dietrich. Journalist and screenwriter Ben Hecht won an Academy Award for Best Original Story. Time felt the film was realistic in some parts, but disliked the Hollywood cliché of turning an evil character's heart to gold at the end. Filmmaker and surrealist Luis Buñuel named Underworld as his all time favorite film. Critic Andrew Sarris cautions that Underworld does not qualify as "the first gangster film" as Sternberg "showed little interest in the purely gangsterish aspects of the genre" nor the "mechanics of mob power." Film critic Dave Kehr, on the other hand, writing for the Chicago Reader in 2014, rates Underworld as one of the great gangster films of the silent era. "The film established the fundamental elements of the gangster movie: a hoodlum hero; ominous, night-shrouded city streets; floozies; and a blazing finale in which the cops cut down the protagonist."
ellauri219.html on line 984: Charles Parker, Jr., tunnettu lempinimeltään Nosey Parker ei vaan Bird, (29. elokuuta 1920 Kansas City – 12. maaliskuuta 1955 New York) oli saksofonisti ja säveltäjä, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä jazzmuusikoista. Virtuoosimaisena soittajana ja nerokkaana improvisoijana tunnettu Parker oli ehkä vaikutusvaltaisin hahmo ”bebopiksi” kutsutun modernin jazzin synnyssä 1940-luvulla. Parker ei lapsena näyttänyt erityisiä musikaalisia kykyjä. Sil oli 2-väriset lastenkengät ja jamihousut. Soittamisen lisäksi hän teki myös muita töitä, mm. tiskijukkana.
ellauri219.html on line 989: Parker sortui kuitenkin pian taas huumeisiin ja jo vuonna 1949 hänen kanssaan oli vaikeaa soittaa samalla lavalla. Parker muun muassa päristeli ilmapallolla mikrofoniin ja ampui pianistia nallipyssyllä. Älkää ampuko pianistia, edes märkäpäillä.
ellauri219.html on line 1008: Rereading Don DeLillo’s Underworld – still hits a home run! The author of The Flamethrowers Rachel Kushner hails it as a masterpiece. Rachel who?
ellauri219.html on line 1010: Rachel Kushner (born 1968) is an American writer, known for her novels Telex from Cuba (2008), The Flamethrowers (2013), and The Mars Room (2018). She looks like a little rodent. Kushner was born in Eugene, Oregon, the daughter of two Communist scientists, one Jewish and one Unitarian, whom she has called "deeply unconventional people from the beatnik generation." One of her influences is the American novelist Don DeLillo. Big surprise. Rachel is one of America's most shortlisted writers. (We note that she is not related to President Trump's not-so-talented son-in-law, Jared Kushner).
ellauri219.html on line 1012: Underworld is a novel, quite simply, about what was experienced in the United States in the second half of the 20th century. An era shaped by the advent and then cancellation of the Bretton Woods agreement. Nuclear proliferation. The withering away and relocation of American manufacturing, and the rise of global capitalism. Jazz. The Cuban missile crisis (through the voice, as DeLillo has it, of the smirking standup comedian Lenny Bruce). Civil tights. The CIA. Bombs on university campuses. Artists on New York rooftops, and around them, the old industrial framework of bygone city life, something aesthetic and exotic, either marvelled at or ignored, take your pick.
ellauri219.html on line 1014: As a child of the 20th century, I suppose, this book sorta speaks to me. Talk to the hand. It precipitates into meaning historical movies I’ve seen. Don is like Wilt Whatman who addressed, in the poem “Crossing Brooklyn Ferry”, the people of the future. Sublime but ironic.
ellauri219.html on line 1016: Moonman 157, a Bronx graffiti artist, and the Texas Highway Killer: what do they have in common? One wields spray cans, the other a .38 with a gloved left hand. Moonman paints subway cars, and the Texas Highway Killer shoots random lone drivers? Get it? Okay I'll tell you: They each create an artificial language like Klingon or Ido, that thickens the fog of American collective consciousness; each language is expressed by an individual who remains anonymous. As a natural consequence, they get a lot of copy cats, like de Lillo and myself.
ellauri219.html on line 1018: Then there’s Moonman 157 and Klara Sax, a feminist ideal of Land Art. What do they have in common? Smudging useful things with paint. An artistic version of food fight. What do Jayne Mansfield’s breasts remind adolescent Eric of? The bumper bullets on a Cadillac. What does Dumb of Dumb and Dumber take for a cute lady's boobs? A semi trailer's fog lights. Meanwhile, Eric masturbates into a condom that reminds him of a missile (with his tiny wiener all loaded and cocked inside). Dad polishes his Buick, the son his dick. The clammy hand of coincidence.
ellauri219.html on line 1022: Cheever opetti yliopistoissa luovaa kirjoittamista. Hänen teostensa aiheena ovat varakkaat mutta henkisesti köyhät keskiluokkaiset ihmiset. Kuvauksessa on sekä myötätuntoa että purevaa moralisointia. Cheever says, famously, “the task of the American writer is not to describe the misgivings of a woman taken in adultery as she looks out of the window at the rain but to describe four hundred people under the lights reaching for a foul ball”. Kumpi on tomppelimpaa, sietää kysyä
ellauri219.html on line 1028: As men and women, we are collaborators in creation. Love, in fact, is the agent of universal synthesis. The most satisfying thing is to have been able to give a large (ca. 6") part of yourself to others. Driven by the forces of love, the fragments of the world seek each other so that further fragments can come into being. Love alone is capable of uniting living beings by way of joining them by what goes deeper than you would expect (17cm jos olet taitava). Love is an adventure and a conquest. Everything that goes up must come down. Die Liebe is die universellste und die geheimnisvollste der komischen Energien. Seul le fantastique a des chances d'être vrai. Kaikki on vaan suurta sattumaa. ellauri219.html on line 1030: Teilhard served in World War I as a stretcher-bearer. He received several citations for speeding. In 1962, with Pierre safely out of this world, the Congregation for the Doctrine of the Faith condemned several of Teilhard's works based on their alleged ambiguities and doctrinal errors. He was a leading proponent of orthogenesis, the idea that evolution occurs in a directional, goal-driven way. Teilhard made sense of the universe by assuming it had a vitalist evolutionary process. When our talk touched on St. Augustine, he exclaimed violently: 'Don’t mention that unfortunate man; he spoiled everything by introducing the supernatural.'" Teilhard siis oli selvä pelagiolainen humanisti! Teilhard has been criticized as incorporating common notions of Social Darwinism and scientific racism into his work, along with support for eugenics, though he has also been defended for doing so by theologian John Haught.
ellauri219.html on line 1032: of_Peking_Man_%28Sinanthropus_Pekinen_Sis%29_Wellcome_M0001113.jpg/800px-Illustration_of_Peking_Man_%28Sinanthropus_Pekinen_Sis%29_Wellcome_M0001113.jpg" />
ellauri220.html on line 4:
ellauri220.html on line 41:
Prokofjew Chicagossa
ellauri220.html on line 45: Rakkaus kolmeen appelsiiniin, op. 33, on Sergei Prokofjevin vuonna 1919 säveltämä venäjänkielinen ooppera. Teoksen libreton kirjoittivat Prokofjev ja Vera Janacopoulos. Ensiesitys oli Chicagossa 30. joulukuuta 1921 ranskaxi. Kylmään sotaan oli vielä runsaat 20v.
ellauri220.html on line 69: The theme was the March from Prokofiev's The Love for Three Oranges, arranged for small symphony orchestra by Amedeo De Filippi, with Vladimir Selinksy conducting. The music was accompanied by a chant of "L-A-V-A," in reference to the show's sponsor being Lava soap.
ellauri220.html on line 71:
ellauri220.html on line 75: Löllön Matt-jaxot ovat joutavanpäiväistä pöpinää. Löllön ongelma on vähän sama kuin Foster Wallacen ja Pynchonin: kaikki hahmot ovat epäuskottavia tuulesta temmattuja pompittimia. Me tarvitsemme parhaat ihmiset asetyöhön, sanoo kimittävä Janet joka ei ole vieläkään hellittänyt pikkarien kuminauhasta. Janetin omatunto toimii kahteen suuntaan. Kylmän sodan aikaiset pommifobiat on lapsellisen kuuloisia nyt kun ilmastokatastrofi ja 7. sukupuutto on täydessä vauhdissa. Yhdyntä oli alakuloinen ja vähän outo. Teemmepä me salassa mitä tahansa, ne (sovjetit) tekevät jotain vielä pahempaa. Naivat vaikka yhtä aikaa pilluun sekä peräreikään pesäpallomailalla. Matt ja/tai sen aseveljet veti Namissa heroiinia. "Apina alistaa taivaan tahtoonsa", paskanmarjat, 2 mustakaapuhävittäjää särkee äänivallia inkkarien ikimuistoisilla mezästysmailla, ei sillä vielä kuuhun mennä Akulainen. Iiskotti! Äyk!
ellauri220.html on line 81: Mixi Wilt kumitti sitä 20vee myöhemmin? Ahaa, Brooklyn Bridge valmistui. Walt Whitman wrote "Crossing Brooklyn Ferry" before the construction of the Brooklyn Bridge (which was completed in 1883). 50v tuli täyteen Wilhon matkustaessa itään päin, 100v suunnilleen Löllön pesispelin aikoihin. 150v synttäri olis ollut joskus Irakin invaasion ja pankkikriisin välimailla.
ellauri220.html on line 87: I too knitted the old knot of contrariety,
ellauri220.html on line 92: four legs bad, two legs good, except birds of course,
ellauri220.html on line 95: Refusals, hates, postponements, meanness, laziness, none of these wanting,
ellauri220.html on line 96: Was one with the rest, the days and haps of the rest,
ellauri220.html on line 97: Was call’d by my nighest name by clear loud voices of young men as they saw me approaching or passing,
ellauri220.html on line 98: Felt their arms on my neck as I stood, or the negligent leaning of their flesh against me as I sat,
ellauri220.html on line 102: He admits that sometimes, evil thoughts cross his mind. The "old knot of contrariety" the poet has experienced refers to Satan and his evil influence on man, which creates the condition of contraries, of moral evil and good in human life. The poet suffered from these evil influences, as have all men. So, the poet implies, do not feel alone because you have been this way — one must accept both the pure and the impure elements of life. A young man's penis in your arse is just one of those eternal things. They come and go just like the Brooklyn ferry. The reference to fusion ("which fuses me into you now") is the basic ideal the poet sought in the beginning. He reiterates the eternal connection between all human beings. Fuck the rest. We must revel in our man-made surroundings, for our relationship with our environment is the ticket to achieving spirituality and fulfillment. He also uses the theater as a metaphor to represent the difference between public life and private life. He acknowledges that he has a sinful streak - but in society, everyone plays a role. The speaker's tone in the poem is honest but also grateful. By appreciating the small things in his life, he feels like a part of something bigger. Wiltin pikku veitikka oli ehkä ammoin wilttaantunut, mutta sen mustalla ystävällä oli something bigger. Veijarilla oli varsin vaikuttava heijari.
ellauri220.html on line 104: The major image in the poem is the ferry. It symbolizes continual movement, backward and forward, a universal piston like motion in space and time. The ferry moves on, from a point of land, through water, to another point of land. Land and water thus form part of the symbolistic pattern of the poem. Land symbolizes the physical; water symbolizes the spiritual. The circular flow from the physical to the spiritual connotes the dual nature of the universe. Dualism, in philosophy, means that the world is ultimately composed of, or explicable in terms of, two basic entities, such as mind and matter, yin and yang. From a moral point of view, it means that there are two mutually antagonistic principles in the universe — dick and cunt, good and evil. In Whitman's view, both the mind and the spirit are realities and matter is only a means which enables man to realize this truth. His world is dominated by a sense of good, and evil has a very subservient place in it. Man, in Whitman's world, while overcoming the duality of the universe, desires fusion with the sheboy. In this attempt, man tries to transcend the boundaries of space and time, never letting off that dear piston like movement, in and out, in and out.
ellauri220.html on line 151: Helmikuussa 1955 Mansfield esiintyi Playboy-lehden kuukauden mallina (Playmate of the Month), ja loppuvuodesta hän alkoi esiintyä New Yorkn Broadwaylla menestysnäytelmässä Houkuttelevat alahuulet.
ellauri220.html on line 187: The Zapruder film is a silent 8mm color motion picture sequence shot by Abraham Zapruder with a Bell & Howell home-movie camera, as United States President John F. Kennedy's motorcade passed through Dealey Plaza in Dallas, Texas, on November 22, 1963. The film captures the moment of the President's assassination. Abraham Zapruder (May 15, 1905 – August 30, 1970) was a Ukrainian-born American clothing manufacturer.
ellauri220.html on line 189: In 1994, the footage was selected for preservation in the United States National Film Registry by the Library of Congress as being "culturally, historically, and aesthetically significant".
ellauri220.html on line 191: Some critics have stated that the violence and shock of this home movie led to a new way of representing violence in 1970s American cinema, both in mainstream films, and particularly in indie and underground horror movies. Brugioni recalled seeing a "white cloud" of brain matter, three or four feet (91 or 122 cm) above Kennedy's head, and said that this "spray" lasted for more than one frame of the film.
ellauri220.html on line 223:
Acey
Acey is the African American artist working on a project about the Black Panthers. Klara Sax befriends Acey in the summer of 1974.
Big Sims is one of Nick Shay's coworkers in the waste-management business. He's African American and often talks about how his experiences differ from Nick's.
Sister Edgar is the strict, germophobic nun who locates abandoned cars. At the end of the novel, Sister Edgar has a religious experience that makes her question her faith and life.
Esmeralda is the beautiful runaway Sister Edgar tracks. After Esmeralda is raped and murdered at the end of the novel, her spirit begins appearing on a billboard advertisement for orange juice.
(Hong Kong and South China) A White man. Gwei or kwai (鬼) means 'ghost', which the color white is associated with in China; and the term lo (佬) refers to a regular guy (i.e. a fellow, a chap, or a bloke). Once a mark of xenophobia, the word was promoted by Maoists as insulting but is now in general, informal use.
(U.S.) a white person. It originated in the coal regions of Pennsylvania and West Virginia, where Poles and other immigrants from Central Europe (Hungarians [Magyar], Rusyns, Slovaks) came to perform hard manual labor on the mines.
ellauri220.html on line 308:
(Canada) used by Italian Canadians for those of Anglo-Saxon or Northwestern European descent. Mangiacake literally translates to 'cake eater', and one suggestion is that this term originated from the perception of Italian immigrants that Canadian or North American white bread is sweet as cake in comparison to the rustic bread eaten by Italians.
(U.S.) A term used by Italian Americans to refer to Americans of White Anglo Saxon Protestant descent, Americans of Northwestern European descent, Americans with no discernible ethnicity, or Americans of non-Italian descent in general. Comes from Southern Italian pronunciation of the Italian word americano.
(US) a black person. Once generally accepted as inoffensive, this word is now considered disrespectful by some. The National Association for the Advancement of Colored People (NAACP) continues to use its full name unapologetically. This is not to be confused with the term "person of color" which is the preferred term for collectively referring to all non-white people.
(US & UK) originally used by Europeans/white people as a pejorative term for a black person. Possibly from Portuguese barracos, a building constructed to hold slaves for sale (1837). The term (though still also used in its original sense) is commonly used today by African or Black Americans towards members of the same race who are perceived to pander/kowtow to white people; to be a 'sellout'; to hate themselves; or to "collud[e] with racism for personal gain." It is often used against black conservatives or Republicans (similar to Uncle Tom and coconut).
ellauri220.html on line 351:
(US) a black person; also the name for the segregation laws prevalent in much of the United States until the civil rights movement of the 1950s and 1960s.
(International) a black person. From the word negro, which means the color black in numerous languages. Diminutive appellations include Nigg and Nigz. Over time, the terms nigga and niggaz (plural) have come to be frequently used between some African or black diaspora without the negative associations of nigger. Considered very offensive and typically censored as "the n-word" even in reference to its use. The terms niggress, negress, and nigette are feminized formulations of the term.
generally refers to black children, or a caricature of them which is widely considered racist.
ellauri220.html on line 413: Muistan, kun kansainvälisen oikeuden professori Jan Klabbers esiintyi Helsingin yliopiston juhlasalissa juuri sen jälkeen, kun Venäjä oli anneksoinut Krimin. Hän aloitti esityksensä sanomalla, että Venäjä on tässä rikkonut kansainvälistä oikeutta. Sitten hän jatkoi ”Mutta niin on Yhdysvallatkin useaan kertaan viimeisten 15 vuoden aikana”. Pieni ero toiminnassa kuitenkin on, kuten toinen kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi totesi Venäjän hyökättyä Ukrainaan: ”Yhdysvalloista poiketen Venäjä ei edes yritä keksiä verukkeita hyökkäykselleen”. Hienoa.
ellauri220.html on line 430: The world comes to the brink of nuclear war with the Cuban Missile Crisis. In response to the USA's nuclear advantage, the USSR sent missiles to Cuba. The crisis lasted for 12 days before a deal was finally stuck between Khrushchev and Kennedy in which the Cuban missile bases were dismantled in return for the secret removal of US missiles from Turkey.
ellauri220.html on line 445: In the Bible, Adlai was a minor character, the father of one of King David's herdsmen. Adlai is a contracted form of the Hebrew name Adaliah.
ellauri220.html on line 446: The name Adlai is boy's name of Hebrew origin meaning "God is just". Ja paskat kuulkaapas tätä:
ellauri220.html on line 447: Adlai is in Hebrew עַדְלָי, meaning "refuge". In 1 Chronicles 27:29, he is the father of Shaphat. He is mentioned only in this verse.
ellauri220.html on line 449: Job's tears, scientific name Coix lacryma-jobi, also known as adlay or adlay millet, is a tall grain-bearing perennial tropical plant of the family Poaceae (grass family). It is native to Southeast Asia and introduced to Northern China and India in remote antiquity, and elsewhere cultivated in gardens as an annual. It has been naturalized in the southern United States and the New World tropics. In its native environment it is grown at higher elevation areas where rice and corn do not grow well. Job's tears are also commonly sold as Chinese pearl barley.
ellauri220.html on line 451: Kennedy told his adviser Walt Rostow that "Adlai wouldn't be happy as president. He thinks that if you talk long enough you get a soft option and there are very few soft options as president."
ellauri220.html on line 452: Two major events Adlai Stevenson number 2 dealt with during his time as UN ambassador were the Bay of Pigs Invasion of Cuba in April 1961 and the Cuban Missile Crisis in October 1962.
ellauri220.html on line 461: Tycoon's in-law is a trope often found in situation comedy, it's where the boss (often a somewhat unpleasant one) places a relative or in-law in a position of power. Invariably, the relative will be incompetent or worse. A variation on this trope might be to actually have the relative be the protagonist, and have to earn the respect of his or her subordinates before they can actually accomplish anything meaningful. The trope can also be subverted if the relative is actually competent, in which case the grumbling can quickly subside. It can be averted in cases where nepotism is expected, such as a prince becoming king when his mother dies, in which case most people just accept it as the way things are supposed to go. Take Charles The 3rd recently.
ellauri220.html on line 463: Of course, there is a "moron" demographic out there, and it has its members, but executives seem to believe that every person who watches TV belongs in it. This may be due to something known as the "80-20" rule in business — in this case, that market research shows that 80% of money spent on television-advertised products comes from the lowest 20% in terms of education and intelligence, so show-content is naturally geared towards them. On top of that, not only are viewers stupid, they are also intolerant of people and things unlike themselves, ignorant, hate change, need to be instantly satisfied, and have the attention span of a goldfish.
ellauri220.html on line 465: Foreign characters may pop up in fiction, but often regular characters who are not native (to the country the work is set in) tend to have native ethnicity somewhere in their family. Or possibly were born in the native country, but raised in another country, and have recently come back.
ellauri220.html on line 466: There are four variations of this trope, but half native to the author's ancestry, half foreign ancestry is the most common version. Take Rei Shimura for instance.
ellauri220.html on line 472: Many shows and movies don't bother getting a foreign language right when they portray them. The incidence of this increases along with the obscurity of the language. But first and foremost, if the intended audience won't be able to tell the difference anyway, why bother? A variation on this is that the foreigners speak English, but are identified as foreign by an accent or are parading universally known national images.
ellauri220.html on line 475: "Oh, you speak English! Good! [in German] You can turn off the subtitles now."
ellauri220.html on line 478: Sometimes, when a language is spoken by a non-native speaker, their speech patterns feature traits that show that the speaker is a foreigner. This may include the use of words from the speaker's native language, or errors in their syntax. See You No Take Candle (and its subtrope Tonto Talk) for cases where foreigners consistently talk with very poor grammar and lack of vocabulary. Supertrope to the more racial Asian Speekee Engrish and Tonto Talk, and like them sometimes Truth in Television, although also like them it can sometimes also be considered offensive or politically incorrect if used poorly. Compare Hulk Speak and Strange-Syntax Speaker. See also Gratuitous Foreign Language and As Long as It Sounds Foreign, wherein nobody's supposed to understand any of the words.
ellauri220.html on line 482: Here are a few recorded real-life examples of Am Ind Pidgin English:
ellauri220.html on line 491: Characters begin speaking in a language other than the primary language of the audience, but find an excuse to switch to the more familiar language so that the audience doesnt have to read too many of those pesky subtitles.
ellauri220.html on line 495: Zartog: I am Zartog, the rightful ruler of planet Malgor, and soon-to-be ruler of planet Earth, and I know a good weapon when I see one. Now tell me where your leader Ham is, or I will blast you all into oblivion! (perspective switches to the humans, who hear nothing but gibberish)
ellauri220.html on line 500: When a group of people whose native language is not the language of the audience are speaking in their native language, but the audience hears them speaking the audience´s language perfectly. We are meant to assume that the characters are really speaking their own native tongue, and it is being translated purely for our benefit.
ellauri220.html on line 502: Sometimes the trope doesn´t take effect until partway into the story. In some cases, the actors will be shown speaking their native language to give the audience a taste of what it sounds like before the perspective changes and the actors will shift to speaking English from there on out. Sometimes this shift is softened by the characters giving an excuse to Switch to English within the in-story dialogue itself and then never switching back. In these cases, the audience can assume that the characters went back to speaking their native language at some point, but we now hear it all as English.
ellauri220.html on line 504: When the work uses this trope on multiple groups of people speaking different languages, things can get complicated. The work may only translate the language of one group and keep the other group speaking its native language. In these cases, the translated group is always the one the audience is supposed to sympathize with, while the untranslated one is portrayed as more "foreign."
ellauri220.html on line 506: If the characters speak with the accent of the language they´re supposed to be speaking, such as Russians speaking English with a Russian accent to stand in for the Russian language, it´s Just a Stupid Accent. If they instead speak with a British accent to convey being foreign, it´s The Queen´s Latin.
ellauri220.html on line 515: In any case, using The Queen´s Latin makes a series or film commercially viable in the US. It alleviates the need for subtitles, while maintaining the appearance of historical authenticity. It´s just foreign and exotic enough (many British actors already Play Great Ethnics)
ellauri220.html on line 519: This refers to casting practice, and in the case of Trope Codifier Peter Stormare it has even achieved the status of Casting Gag. It refers to "international" or "ethnic" - at any rate not American or British - actors who are considered to somehow look or be able to act so vaguely but conspicuously foreign that they can be used for any nationality. (Cliff Curtis is a maori.) It´s As Long as It Sounds Foreign and Gratuitous Foreign Language applied to casting. However, But Not Too Foreign is often in effect because you´ll want someone who speaks good English (even though intentionally accented) and rather panders to viewers´ expectations than give an accurate portrayal of a specific ethnic identity which also means that the character´s background might be very vague as long as it´s foreign.
ellauri220.html on line 560: Filosofiaa kannattaa lukea yliopistossa täysi oppimäärä tietääxeen kuinka turhanpäiväistä se on. Zicke, zacke, Hühnekacke. Wissenschaftskäse.
ellauri220.html on line 591: Joo Emmanuellehan se pätkä oli, vlta 1974. Sen takeen sillä sai olla niin pienet tisutkin. Ei se mua haittaa, pidän sellaisista. Mutta vittu se vanha äijäpaha sexipeetee oli rasittava. Toinen samanmoinen oli Marlon Brando Viimeisessä tangossa. Rasvaisia puoliveteisiä ukkoja letkut puolitangossa. Lush cinematography, marvellous acting (in particular from Sylvia Kristel) and genuinely erotic scenes tastefully directed… Just Jaeckin! It’s the same badly dubbed, funny-for-about-five-minutes shite it’s always been, with ‘Ooh look! Fanny smoke rings! Chortle!’ tired businessman’s humour very much to the delapidated fore. Best bits of this sorry cash cow – sorry, ‘significant cultural event – were the original UK trailers, as voiced by Katie Boyle.
ellauri220.html on line 635: Don deLillo syntyi rotan vuonna hiljaiseen sukupolveen. There were precisely 1,063 full moons after his birth to this day. People with Chinese zodiac Rat are instinctive, acute and alert in nature which makes them to be brilliant businessmen. They can always react properly before the worst circumstances take place. Their strengths are adaptable, smart, cautious, acute, alert, positive, flexible, outgoing, and cheerful. But they can also be timid, unstable, stubborn, picky, lack of persistence, and querulous. Sen sisaruxista ei ole tietoa.
ellauri220.html on line 643: Tizzone. Italian word for black person. Literal meaning is burnt. " So lets get this straight, your'e ditsoon, charcoal briquette. Get the ditsoon mug. ditsoon (rude & offensive) Black-skinned person. Etim. "tizzone" in Italian. Literally meaning "ember". " Yo, you! Yeah you! The ditsoon in the white jacket !"
ellauri220.html on line 671: The Tsar Bomba, or RDS-220 hydrogen bomb, is the largest nuclear bomb in the world today. This astounding thermonuclear bomb was created by the USSR with the goal of creating the largest nuclear weapon in the world, and it still holds the record for the most powerful explosive ever detonated.
ellauri221.html on line 4:
ellauri221.html on line 71: The club was founded in 1762 by William Petty Fitzmaurice, then-Earl of Shelburne, who would later become Marquess of Lansdowne and then Prime Minister from 1782-1783. The club’s initial location was on Pall Mall, a street in the Westminster area of central London, before moving to its current location on St. James’s Street in 1782, a street adjoining Pall Mall.
ellauri221.html on line 73: The club’s name derives from its head waiter, Edward Poodle. Poodles quickly built up a prestigious reputation among London’s powerful and wealthy classes, and its membership reflected this, numbering numerous politicians and members of the British aristocracy. Members have included former British Prime Minister Winston Churchill, John Perfumo (a politician who resigned after the notorious Perfumo affair scandal, whereby he was revealed as having an affair with 19-year-old model Helen Keller), philosopher David Hume, economist and philosopher Adam Smith, and author Ian Fleming, creator of the world’s most famous fictional spy, James Bond.
ellauri221.html on line 75: Fleming used to visit the club for lunch, though it’s not known whether he enjoyed the club’s famous Agent Orange Fool, an indulgent traditional British dessert made with fruit and cream that became synonymous with Poodles. It’s said that Fleming based Blades, a fictional private members’ club in the James Bond series (mentioned in two Bond novels, 1955’s Moonraker and You Only Live Twice in 1964) largely on Poodles. Certainly, the architectural features and opulent décor of Blades described by Fleming in his novels both bear similarities to Poodles.
ellauri221.html on line 77: At the far end, above the cold cuts table, laden with lobsters, pies, joints and delicacies in aspic, Romney’s unfinished full-length portrait of Mrs Fitzsherbet gazed provocatively across at Fragonard’s Jeu de Cartes, the broad conversation-piece which half-filled the opposite wall above the Adam fireplace.
ellauri221.html on line 78: It is interesting (to perhaps only me) that Fleming referenced real artists but fictitious works by those artists when describing the interior of Blades, which was a fictional club, but very much based on a real one (Poodles).
ellauri221.html on line 99: Le 9 avril 1946, le député Marcel Roclore présente le rapport de la Commission de la famille, de la population et de la santé publique, et conclut à la nécessité de la fermeture. Le député Pierre Dominjon dépose une proposition de loi dans ce sens qui est votée le 13 avril 1946 à la chambre des députés. La fermeture des maisons closes est appliquée à partir du 6 novembre 1946. Le fichier national de la prostitution est détruit et remplacé par un fichier sanitaire et social de la prostitution (loi du 24 avril 1946). Environ 1 400 établissements sont fermés, dont 195 à Paris (177 établissements officiels) : les plus connus comme le Chabanais, le Sphinx, La Rue des Moulins, le One-Two-Two mais aussi les sinistres maisons d’abattage comme le Fourcy et le Charbo… Beaucoup de tenanciers de maisons closes se reconvertirent en propriétaires d'hôtels de passe. La prostitution est alors une activité libre ; seules sont interdites son organisation et son exploitation — le proxénétisme — et ses manifestations visibles.
ellauri221.html on line 103: of an alliance of the Christian democrat MRP and the Communists (of course!). On April 13, 1946, the prostitution registry was destroyed, and 1,400 brothels were closed, including 180 in Paris. Many brothels were converted into hotels, which prostitutes continued to use, so haha! James Bond was coldcocked by this cruel and inhumane law. He switched immediately to drinking only Tittinger.
ellauri221.html on line 110: Narcissistic personality disorder was nearly dropped from the DSM V. Narcissistic personality disorder was first defined in 1967. The DSM-IV defines the essential feature of narcissism as "a pervasive pattern of grandiosity, need for admiration, and lack of empathy that begins in early adulthood and is present in a variety of contexts." It's a definition that was set before the rise of social networking, reality TV, or partisan news channels designed to confirm our every opinion. Perhaps it truly is time to update it.
ellauri221.html on line 117: Narcissism has become such a valued personality trait that it's broken through the gender barrier. For decades, it was seen as a predominantly male disorder. Now, says Harris Stratyner, a professor of psychiatry at Mt. Sinai Medical School, it's increasingly common in women.
ellauri221.html on line 155: Cox's Brownies were little men who had mischievous adventures together. Each Brownie had a distinctive physical appearance: Cholly Boutonnière wore a top hat and monocle, while others wore traditional Turkish, Irish, German, Swedish, Russian, and Chinese garb. There was an Eskimo, an American Indian, even an Uncle Sam. "Much of the success of his books can be attributed to his treatment of the characters, who portray human nature with its goodness and strength and also its follies, but never its baseness.".
ellauri221.html on line 157: An important characteristic of the Dunno trilogy is its heavily didactic nature. Nosov describes this as an effort to teach "honesty, bravery, camaraderie, willpower, and persistence" and discourage "jealousy, cowardice, mendacity, arrogance, and effrontery." Strong political undertones are also present. In addition to general egalitarianism and feminism, communist tendencies dominate the works. The first book takes the reader into a typical Soviet-like town, the second into a communist utopia, and the third into a capitalistic satire. Nosov's captivating and humorous literary style has made his ideologies accessible to children and adults alike.
ellauri221.html on line 159: At the same time, the Canadian anthropologist and critique of civilization and education Layla Abdelrahim emphasizes the anti-disciplinary and anti-totalitarian aspect of the Dunno trilogy. She must be some sort of communist or Arab terrorist.
ellauri221.html on line 164: Eräässä pikku talossa Sinikellojen kadulla asui kuusitoista pikku ruispoikaa. Kaikkein huomatuin heidän keskuudessaan oli pikku ruispoika nimeltään Tietävä. Hän oli saanut tämän nimen siksi, kun hän tiesi paljon asioita. Ja hän tiesi paljon, koska luki erilaisia kirjoja. Kirjoja oli hänen pöydällään sekä pöydän alla, vuoteella ja vieläpä vuoteen allakin. Hänen huoneessaan ei löytynyt sellaista paikkaa, jossa ei olisi ollut kirjoja. Tietävä oli lueskellut paljon ja tullut hyvin viisaaksi. Siitä johtuikin, että kaikki tottelivat häntä ja kunnioittivat suuresti. Tietävä käytti aina mustaa pukua. Ja kun hän istuutui pöydän ääreen, pani silmälasit nenälleen ja ryhtyi lukemaan jotakin kirjaa, niin hän oli ihan professorin näköinen. Tässä samassa talossa asui kuuluisa lääkäri, nimeltään Petteri, hän paranteli pikku ruiskisten kaikki sairaudet. Hänellä oli aina yllään valkoinen lääkärintakki ja päässään valkoinen tussulakki.
ellauri221.html on line 267: The Adventures of Dunno in Flower Town presents a socialist anarchist utopia of Flower town. This society is self sufficient and enjoys a variety of personalities. It raises questions of the role of science and medicine, travel and knowledge, self-subsistence and hierarchy in a simple, humorous and concomitantly lovely style. Margaret Wetlin, an American who had immigrated to Russia during Stalinism, made an excellent translation of this book into English.
ellauri221.html on line 269: In an update of a study on empathy originally conducted in 1979, Sara Konrath, a researcher at the University of Michigan’s Institute for Social Research, Ed O’Brien and Courtney Hsing have presented “Changes in Dispositional Empathy in American College Students Over Time: A Meta-Analysis” at the annual convention of Psychological Sciences in Boston (May 28th 2010). In this study they find a drastic difference in today’s student body on campuses from college students of the late 1970s. Today’s students disagree more frequently with such statements as: “I sometimes try to understand my friends better by imagining how things look from their perspective”, or, “I often have tender, concerned feelings for people less fortunate than me.”
ellauri221.html on line 271: Surrounded by anthropogenic ecological disasters, brutal wars, and the threat of destruction looming over the future of the planet itself due to our actions, constructed knowledge, and structured ignorance, it becomes urgent to examine the underlying ontological concepts and the reality from which our children are incarcerated in schools. This research is an attempt to look at what is the knowledge that children get exposed to and my main question is whether identity and civilisation are not the underlying culprits in our alienation from the world. As Tove Jansson shows in her moominbooks, perhaps it is necessary to empathise even with the one who dislikes us and not limit ourselves to people only, but see if “I can often have tender, concerned feelings for anyone (animals and people included) as fortunate or less fortunate than me”.
ellauri221.html on line 294: Doctor Jolly Goodhead is a fictional character from the James Bond franchise, portrayed by Lois Chiles. She does not appear in any of the Ian Fleming novels, only in the film version of Moonraker (1979), but her character is similar to that of Gala Brand, the female lead in the original novel Moonraker (1955), by way of being James´s major lay this time round. In 25 years, James has graduated from screwing a secretary to schtupping a doctor of science. Way to go, Bond girls! Right on!
ellauri221.html on line 296: Goodhead is a scientist and astronaut working undercover for the CIA on Sir Hugo Drax´s Moonraker 5 space shuttle, to gather intelligence on Drax´s plan to exterminate the human race. Bond is also working undercover in Drax´s organization, for the British Secret Intelligence Service, and he gets good head from Jolly, until she introduces him to a centrifugal force chamber, where astronauts get to grips with Gräfenberg spot sucking, and invites him to have a try. Without her knowledge, however, Drax´s henchman, Charlie Chan, tampers with the sucking machine´s controls to send it into overdrive; by the time Goodhead comes, Bond has nearly been killed. Bond later meets Goodhead in her hotel room and is able to guess her identity when he sees standard CIA underwear and dildo gadgetry there. Bond and Goodhead are at first reluctant to bonk together, fighting who is to be on top, but they are working well enough as a 2-person team by the end of the film.
ellauri221.html on line 298: Bond travels to Venice to investigate Venni Glass, a company named in some of Drax´s plans. Bond spots Goodhead there and follows her before re-introducing himself. Later that evening, Bond has to deal with Charlie Chan, then pays Goodhead a French visit, and they spend the night humping joyfully together.
ellauri221.html on line 300: After M tells Bond to take two weeks´ leave, Bond travels to Rio de Janeiro, where he meets Goodhead once more. Jaws, who is now working for Drax, tries to kill them both on a cable car at Sugarloaf Mountain. They escape, but are then captured by other men of Drax´s disguised as paramedics. Bond escapes from the ambulance speeding towards Drax´s base, but leaves Goodhead behind.
ellauri221.html on line 302: Bond meets Goodhead again once Drax puts them under ´Moonraker 5´ to be incinerated by the lift-off. They escape and are able to pilot ´Moonraker 6´. After following Drax to his space station, Goodhead and Bond listen to Drax´s speech and leave. Jaws later captures them after the first globe is launched. Drax tells Bond about his plan about having perfect human beings on his earth, with no physical peculiarity or ugliness, but this is overheard by Jaws. He sees that because of his ugly steel teeth, he will be destroyed alongside his ugly girlfriend, Dolly, so turns on Drax and helps Bond and Goodhead to fight Drax´s men. After Bond goes to defeat Drax, Goodhead helps him, and Dolly and Jaws get off on the self-destructing space station, escaping on a pod of their own into Earth´s atmosphere. Bond and Goodhead go after the globe, nearly destroying its inhabitants, but not quite. Bugger it.
ellauri221.html on line 304: The film ends with the representatives of the US and Britain tuning in to see Holly Goodhead and Bond making love. The previous Bond film, The Spy Who Loved Me, ends in the same way, and Anya Amasova (way more beautiful than Lois) was shocked by this candaulism, but Goodhead is too "happy" to care. She is American after all. Last Words: Oh James, rake me around the moon one more time.
ellauri221.html on line 306: James Bond investigates the mid-air theft of a space shuttle, and discovers a plot to commit global genocide.
ellauri221.html on line 307: James Bond is back for another mission and this time, he is blasting off into space. A spaceship travelling through space is mysteriously hijacked and Bond must work quickly to find out who was behind it all. He starts with the rockets creators, Drax Industries and the man behind the organization, Hugo Drax. On his journey he ends up meeting Dr. Holly Goodhead and encounters the metal-toothed Jaws once again.
ellauri221.html on line 308: A Boeing 747 carrying a U.S. space shuttle on loan to the U.K. crashes into the Atlantic Ocean. When the British examine the wreckage, they can find no trace of the spacecraft and send Agent James Bond to the shuttle´s manufacturers, Drax Industries, to investigate.
ellauri221.html on line 309: A space shuttle called the Moonraker, built by Drax Industries, is on its way to the U.K. when it is hijacked in mid-air and the crew of the 747 carrying it is killed. Bond immediately is called into action, and starts the investigation with Hugo Drax. While at the Drax laboratories, Bond meets the brilliant and stunning Dr. Holly Goodhead, a N.A.S.A. astronaut and C.I.A. Agent who is investigating Drax for the U.S. Government. One of Drax´s thugs, the sinister Chan, attempts to kill 007 at the lab, but when that fails, he follows Bond to Venice and tries again there. Bond and Goodhead follow Drax´s trail to Brazil, where they once again run into the seven-foot Goliath Jaws, a towering giant with metal teeth. Escaping from him, they discover the existence of a huge space station undetected by U.S. or Soviet radar, and a horrible plot by Drax to employ nerve gas in a genocidal project. James and Holly must quickly find a way to stop Hugo Drax before his horrific plans can be put into effect.
ellauri221.html on line 310: A space shuttle is stolen enroute to London and M sends James Bond out to apologize to the shuttle creator, billionaire Hugo Drax. While visiting Drax´s estate, several attempts are made on Bond´s life, making Drax the number one suspect. Bond also meets Dr. Holly Goodhead, a N.A.S.A. scientist, who is also a C.I.A. Agent investigating Drax. Their investigations lead Bond to discover a plot to murder the world´s population so that Drax can repopulate the planet in his image. The chase takes Bond all over the world, California, Brazil, the Amazon James, and, finally, to Drax´s huge space-city over the Earth. Drax, meanwhile, has hired a old friend of Bond to take care of any problems, the steel-toothed killer Jaws.
ellauri221.html on line 311: When a U.S. space shuttle is stolen in a mid-air hijacking, only Bond can find the evil genius responsible. The clues point to billionaire Hugo Drax, who has devised a scheme to destroy all human life on Earth. As Bond races against time to stop Drax´s evil plot, he joins forces with Dr. Holly Goodhead, a N.A.S.A. scientist who is as beautiful as she is brilliant, and 007 needs all the help he can get, for Drax´s henchman is none other Bond´s old nemesis Jaws, the indestructible steel-toothed giant. Their adventure leads all the way to a gigantic space station, where the stage is set for an epic battle for the fate of all mankind.
ellauri221.html on line 397: A last glimpse of the womb
ellauri221.html on line 472: Tekstit ovat ”uushenkistä filosofista
ellauri222.html on line 39: ...a man who was a towering intellectual (but short), a charismatic personality (but nasty) and Nobel Prize winner (anti communist) who searched in his writing for an answer (haha what did he find? EFK?) to the spiritual wilderness at the core of the human experience – but also (and above all) a petty man replete with human faults. Tää on tietysti Sale, jonka rusikointi jatkuu tässä Salen dickensiläistä pikareskiromaania lukiessa. Tämä albumi on jatkoa albumille 52, jossa Salea on jo alustavasti rökitetty.
ellauri222.html on line 70: Bellow’s bad temper in the late ’60s was by no means directed exclusively at would-be biographers, radical students and aggrieved wives. Bellow had so many targets to attack, whether insulting them face to face or in blistering letters or put-downs circulated through intermediaries. One of his favorite one-liners ran: “Let’s you and him fight.” The most salient recipients of Bellow’s bad temper in this biography were his three sons, each from a different mother — the oldest 21 when this volume starts, the youngest just 1 year old and about to be abandoned after yet another divorce.
ellauri222.html on line 72: The celebrated writer kept romances alive in different cities, two or three at any given time — with students and faculty divorcées at the University of Chicago, assistants at The New Yorker, even his housecleaner. A dreary train of affairs.
ellauri222.html on line 78: As previous biographers have discovered, it’s difficult to write an endearing biography of Bellow. “Was I a man or was I a jerk?” Bellow inquired on his deathbed. The answer should be obvious.
ellauri222.html on line 94: “It was part of who he was, but he didn’t want to be thought of as a ‘Jewish’ author,” Wolpe, who has been the top-ranked rabbi on the Newsweek “50 Most Influential Rabbis in America” list, told JNS.org.
ellauri222.html on line 96: Wolpe, the leader of Sinai Temple of Los Angeles, recently sat down with Dr. Greg Bellow, 69, the oldest of Saul Bellow’s four children, to discuss the topic of Greg’s new book, Saul Bellow’s Heart: A Son’s Memoir, before an audience of some 200 mature koprophiles at Temple Emanuel of Beverly Hills, Calif.
ellauri222.html on line 98: Saul Bellow is the only American Jewish author to have won the Nobel Prize in Literature, and has also won three Pulitzer Prizes. In his new book, Greg Bellow, who holds a Ph.D. from the California Institute of Social Work and was a practicing psychotherapist for many years, divides his father’s life into “Young Saul” and “Old Saul.” He describes Young Saul as a sociable and funny man, full of questions. During the 1930s and ’40s, Saul was a Marxist and a “genuine believer” in radical philosophy. He believed that World War II was a war between communism and capitalism, and he was convinced that “come the Revolution there will be a flowering of society,” according to Greg’s book.
ellauri222.html on line 100: As it turned out, “Young Saul” was wrong about World War II. As Greg put it to the audience at Temple Emanuel, “He blew it.” Moreover, speaking of the post-war “Old Saul,” Greg said his father “turned from a man of questions to a man of answers.” As he began to recognize the social evils that surrounded him in the post-war world, he felt that “mankind cannot govern itself any better than Hitler or Stalin” and grew ever more critical and pessimistic.
ellauri222.html on line 102: “He became irascible and angry, anti-black and anti-women’s lib,” Greg Bellow told the audience.
Saul Bellow’s attitude towards Judaism was changed completely by the Six Day War in June 1967. It transformed him from a socialist to a conservative. He had a need to get involved and, much to the surprise of his family, he left for Israel to cover the war as a correspondent for Newsday. “I had to go,” Saul explained at the time.
ellauri222.html on line 106: Not long thereafter, Saul went through what Greg called “a spiritual crisis.” It was then that he began to write Mr. Sammler’s Planet, which literary critic Adam Kirsch described as “a document of the cravings of 1960s America, and an attempt to bring the Holocaust to bear on America.” Greg told JNS.org that Mr. Sammler’s Planet is a “watershed novel” because it conveys not only a message about the Holocaust in general, but also “an indictment against the self-imposed blindness that prevented people from seeing the Nazi threat.
ellauri222.html on line 108: Arthur Sammler, the protagonist of the novel, is a Holocaust survivor living in New York in the ’60s. He is an intellectual who has maintained many of his Central European attitudes about culture. While he marvels at Neil Armstrong landing on the moon and other evidence of progress and prosperity, Sammler is at the same time appalled by the excesses and degradations of city life. By the end of the novel he has learned to bridge the gap between himself and those around him, and has come to accept that a “good life” is one in which a person does that which is “required of him.”
ellauri222.html on line 110: Asked whether they believe there is a possibility that our world might once experience the kind of upheaval it did during World War II and the Holocaust, much as the world of Mr. Sammle r collapsed in Saul Bellow’s novel, both Wolpe and Greg Bellow told JNS.org that Mr. Sammler’s Planet is recommended reading not just for Jews, but for everyone. They strongly believe that the history and lessons of the Holocaust must continue to be taught, with Rabbi Wolpe saying "Gaza shows the ease with which a civilization, such as Israel, can slip into barbarism.”
Wolpe wondered how many young people today even know Saul Bellow or read his work, but mused how wonderful it would be if more children of famous authors wrote about their parents, as Greg Bellow has.
ellauri222.html on line 112: Greg, asked to speculate on how his father might view today’s social values as compared to those of the ’60s, which Sammler criticized so strongly, told JNS.org that Saul Bellow probably would not have changed his opinion since “ours is a society with shallow moral values.”
“We’re not done with genocide on the basis of race and ethnicity, and we live at a time when death can come out of the sky at any moment,” Greg said. "We fear nothing except that the sky might crash on us one day."
ellauri222.html on line 117: “I am an American, Chicago born” begins the famous first sentence of “The Adventures of Augie March.” The author of that sentence was actually an illegal immigrant, Canada born, and the words were written in Paris. Bellow’s father, Abraham Belo, was born in a shtetl inside the Pale of Settlement. He began his career in St. Petersburg as a produce broker, specializing in Egyptian onions and Spanish fruit. The family seems to have been quite well off. Abraham had used a forged document to work in St. Petersburg, and, when this was discovered, he was arrested and convicted. He may have gone to prison. But he managed to escape and, in 1913, to get his family to Canada.
ellauri222.html on line 121: Abraham spent the rest of his life in Chicago, and he ended up running a retail coal business. But he never really learned English—Yiddish was the language at home—and he never became a citizen. He had no passport and no driver’s license (which didn’t prevent him from driving). Saul did not become an American citizen until 1943.
ellauri222.html on line 123: But Chicago was a city of immigrants. It also had a large Jewish population—by 1931, according to Leader, nearly three hundred thousand in a city of 3.3 million. All the Bellow children assimilated happily and all became well off. Saul is often associated with the University of Chicago, where he taught for many years as a member of the legendary Committee on Social Thought. He was a student there, but for less than two years. He had to withdraw for financial reasons (a truck driver was killed in an accident at his father’s coal yard and the insurance had lapsed), and he transferred to Northwestern, from which he graduated in 1937.
ellauri222.html on line 125: In his Op-Ed about the Zulu Tolstoy, Bellow made much of his academic training in anthropology. After leaving Northwestern, he did become a graduate student in anthropology at the University of Wisconsin. But he completed just one course before dropping out and returning to Chicago, where he married a woman, Anita Goshkin, who was studying for a master’s degree in social work, and began his career as a fiction writer and itinerant college teacher. His first job was at Pestalozzi-Froebel Teachers College, on South Michigan Avenue, in downtown Chicago.
ellauri222.html on line 129: He also worked for a time at the Encyclopædia Britannica, on the fifty-two-volume “Great Books of the Western World,” under the editorship of Mortimer J. Adler. Bellow was in charge of editing part of the “Syntopicon,” a two-volume digest of the Great Ideas composed by Adler. He had taken one of Adler’s courses at the University of Chicago and had concluded that it was “tomfoolery,” but he seems to have liked the job.
ellauri222.html on line 131: “In college I behaved as though my career was to be a writer, and that guided me,” Bellow later said. There was also the fact that his principal interest was literature, and, until after the war, Jews were rarely hired by English departments. “You weren’t born to it” is the way the chairman of the department at Northwestern clarified the matter when Bellow inquired about graduate school. Leader thinks that this encounter “produced a lifelong antipathy, mild but real, to English departments.” It’s true that there was antipathy. But Bellow would have been interested in a university career only as a means to support his writing. Fiction was his calling. “He was focused, he was dedicated to becoming what he was, from the beginning,” David Peltz, Bellow’s oldest friend, told Leader. “I mean, he never veered.”
ellauri222.html on line 133: Bellow published his first short story in 1941. It came out in Partisan Review—marking the start of a relationship that was key to establishing Bellow’s reputation as the intellectuals’ chosen novelist. Bellow visited New York frequently, and lived there at various points, but he was never comfortable in the city. “I congratulated myself with being able to deal with New York,” he told Philip Roth near the end of his life, “but I never won any of my struggles there, and I never responded with full human warmth to anything that happened there.”
ellauri222.html on line 135: Still, in New York and at Princeton, where he spent a year teaching creative writing, Bellow made friends with many of the critics who dominated literary life in the nineteen-fifties. They found him bright, congenial, and sufficiently bookish, and especially admired what they took to be his poise and real-world savvy. Irving Howe thought Bellow “very strong-willed and shrewd in the arts of self-conservation.” “Even his egocentricity added to his charms,” said William Phillips, the co-editor, with Philip Rahv, of Partisan Review. “Stunning—the ultimate beautiful young Jewish intellectual incarnate,” Alfred Kazin’s wife, Ann Birstein, remembered. Bellow maintained the allure by cultivating just the right amount of aloofness. “I was the cat who walked by himself,” as he put it.
ellauri222.html on line 137: In the culture of little magazines, friendship is the last thing to prevent one writer from reviewing the work of another. As a novelist happy to have well-disposed reviewers, Bellow had an obvious stake in these friendships. But the friends had a stake in Bellow, too. As Mark Greif points out in his important new study of mid-century intellectual life, “The Age of the Crisis of Man,” Bellow came on the scene at a time when many people imagined the fate of modern man to be somehow tied to the fate of the novel. Was the novel dead or was it not? Much was thought to depend on the answer. And for people who worried about this Bellow was the great hope. Atlas quotes Norman Podhoretz: “There was a sense in which the validity of a whole phase of American experience was felt to hang on the question of whether or not he would turn out to be a great novelist.”
ellauri222.html on line 139: So even “Dangling Man,” an awkwardly written book about which Bellow later said, “I can’t read a page of it without feeling embarrassed,” was received as a sign that the novel might after all be up to its historic task. “Here, for the first time I think, the experience of a new generation has been seized,” Delmore Schwartz wrote, in Partisan Review. In The New Yorker, Edmund Wilson called “Dangling Man” a “testimony on the psychology of a whole generation.” When Bellow’s second novel, “The Victim,” came out, in 1947, Martin Greenberg, in Commentary, explained that Bellow had succeeded in making Jewishness “a quality that informs all of modern life . . . the quality of modernity itself.” In Partisan Review, Elizabeth Hardwick suggested that Bellow might become “the redeeming novelist of the period.”
ellauri222.html on line 141: This notion that Bellow’s achievement as a novelist was redemptive of the form was a consistent theme in the reviews up through “Herzog.” So was the notion that his protagonists were representatives of the modern condition. After “Herzog,” those reactions largely disappeared. People stopped fretting about the death of the novel, and Bellow’s protagonists started being treated as what they always were, oddballs and cranks. But the critical reception of Bellow’s books in the first half of his career funded his reputation. It cashed out, ultimately, in the Nobel Prize. Nobels are awarded to writers who are judged to have universalized the marginal.
ellauri222.html on line 143: As everyone has said, Bellow not least, “Augie March” was the breakthrough book. Bellow ascribed its origin to a visionary moment. In 1948, he had gone with Anita to Paris for two years, supported by a Guggenheim fellowship. (Bellow hated Paris.) He was at work on a novel called “The Crab and the Butterfly,” which apparently concerned two men arguing in a hospital room. In the version of the epiphany he told to Roth, he was walking to his writing studio one morning when he was distracted by the routine Parisian sight of the street gutters being flushed:
ellauri222.html on line 145: I remember saying to myself, “Well, why not take a short break and have at least as much freedom of movement as this running water.” My first thought was that I must get rid of the hospital novel—it was poisoning my life. And next I recognized that this was not what being a novelist was supposed to have meant. . . . I felt just now that I had allowed myself to be dominated by the atmosphere of misery or surliness, that I had agreed somehow to be shut in or bottled up.
ellauri222.html on line 147: Into his head popped the memory of a friend from childhood, a boy named Charlie August—and Augie March was born. The novel poured out of him. “All I had to do was to be there with buckets to catch it,” he said. Being abroad, he thought, encouraged the sense of compositional freedom. He wrote much of the novel in Europe—in Paris, Salzburg, and Rome. He later boasted that not a single word of it was written in Chicago.
ellauri222.html on line 149: The subject of “Augie March” is the same as the subject of “Dangling Man” and “The Victim”: the danger of becoming trapped in other people’s definition of you. In the case of “Augie March,” the person in danger of being trapped was Saul Bellow. “This was not what being a novelist was supposed to have meant”: he is referring to the expectations of his intellectual backers. He realized that he didn’t want to be the great hope of the novel or to give voice to a generation’s angst. He wanted to write up the life he knew in the way James Joyce had written up the life he knew, and to transform it into a fantastic verbal artifact, a book that broke all the rules.
ellauri222.html on line 151: The first two hundred pages of “Augie March” are the best writing Bellow ever did. He created an idiolect that had no model. “I am an American, Chicago born . . . and go at things as I have taught myself, free-style, and will make the record in my own way: first to knock, first admitted; sometimes an innocent knock, sometimes a not so innocent.” Nobody speaks or writes that way—which is exactly what the sentence is telling us.
ellauri222.html on line 153: Augie is a street-urchin autodidact. Never taught how to write a proper sentence, he invents a style of his own. He is an epigrammist and a raconteur, La Rochefoucauld in the body of a precocious twelve-year-old, a Huck Finn who has taken too many Great Books courses. With this strange mélange of ornate locutions, Chicago patois, Joycean portmanteaus, and Yiddish cadences, Bellow found himself able to produce page after page of acrobatic verbal stunts:
ellauri222.html on line 157: That’s only an aside, and there are hundreds of them. Jack Kerouac is not the first or even the tenth writer you would normally put in a sentence with Saul Bellow, but “The Adventures of Augie March” is a lot like “On the Road,” a book written at the same time. Stylistically, they both stretch syntax to make the perspective zoom from ground level to fifty thousand feet and back again. Augie is walking with a character called Grandma Lausch into an old-age home:
ellauri222.html on line 159: We came up the walk, between the slow, thought-brewing, beat-up old heads, liver-spotted, of choked old blood salts and wastes, hard and bone-bare domes, or swollen, the elevens of sinews up on collarless necks crazy with the assaults of Kansas heats and Wyoming freezes, and with the strains of kitchen toil, Far West digging, Cincinnati retailing, Omaha slaughtering, peddling, harvesting, laborious or pegging enterprise from whale-sized to infusorial that collect into the labor of the nation.
ellauri222.html on line 161: Both books are also “revolting as to style,” protests against the formal and moral prudishness of highbrow culture. They are not well-wrought urns, and they do not propose a chastening of the liberal imagination. If they propose anything, it is that the liberal imagination is too chastened already.
ellauri222.html on line 163: Bellow must have guessed that “Augie March” would distress some of his admirers. It did. He showed a hundred pages of the manuscript to Lionel Trilling. “It’s very curious, it’s very interesting,” Trilling told him, “but somehow it’s wrong.” When the book came out, Trilling wrote a positive notice in the newsletter of the book club he directed but registered concern about a dangerous notion he detected in the novel, the notion that one could have a meaningful life independent of one’s social function. Bellow wrote to Trilling to say (disingenuously) that he had written the novel without much of a moral purpose in mind. Trilling wrote back. “You mustn’t ignore the doctrinal intention of your book,” he said.
ellauri222.html on line 165: In Commentary, Podhoretz complained that the novel lacked development and that its exuberance was forced. He called it a failure. Podhoretz was one of Trilling’s protégés, and Bellow always believed that Trilling was behind the review, although Podhoretz denied it. But Atlas says that the art critic Clement Greenberg, then an editor at Commentary, having recently come over from Partisan Review, claimed that the editors had put Podhoretz up to it. It was felt in New York circles, Greenberg said, that Bellow had gone a little too far.
ellauri222.html on line 169: At Bard, Bellow became close friends with a literature professor named Jack Ludwig. As Leader describes him, Ludwig was an oversized personality, a big man, extravagant, a shameless purveyor of bad Yiddish, and an operator. Ludwig idolized Bellow; people who knew them said that Ludwig wanted to be Bellow. He flattered Bellow, went for long walks with him, started up a literary journal with him, and generally insinuated himself into Bellow’s life. Bellow accepted the proffer of adulatory attentiveness. The couples (Ludwig was married) socialized together. This was the period when Bellow wrote “Seize the Day,” which Partisan Review published in a single issue, in 1956, after The New Yorker turned it down, and “Henderson the Rain King,” published in 1959, a novel whose hero was based on a neighbor of the Bellows in upstate New York.
ellauri222.html on line 171: Saul and Sasha got married in 1956, after Bellow had obtained a Nevada divorce. Sasha accepted the domestic role that Bellow insisted on without demur. She says that when they had a son, Adam, Bellow told her that the baby was her responsibility—he was too old to raise another kid. In 1958, Bellow was offered a one-year position at the University of Minnesota. He insisted that Ludwig receive an appointment as well; the university obliged, and the families moved to Minneapolis together.
ellauri222.html on line 173: Saul and Sasha fought. Some of the strains were apparently due to sexual dissatisfaction. Bellow began seeing a psychologist, a man named Paul Meehl; Meehl suggested that Sasha see him as well (a suggestion that Leader charitably calls “unorthodox”). Ludwig served as a sympathetic confidant to both parties. Then, one day in the fall of 1959, Sasha told Bellow that she was leaving him. There was no third party in the picture, she said. She just did not love him.
ellauri222.html on line 175: Devastated, Bellow went to Europe on a cultural-diplomacy junket for the State Department. While abroad, he engaged assiduously in what Leader calls “womanizing.” He returned to Bard, in the summer of 1960, and took up with a visiting French professor named Rosette Lamont. The divorce from Sasha went through in June. For a while, Bellow and Sasha had the same lawyer, who was pleased to be representing both parties in the hottest divorce in town, but eventually Bellow was persuaded to retain his own attorney.
ellauri222.html on line 177: In November, Bellow learned from a possibly overly conscientious babysitter that Sasha and Ludwig were sleeping together. It turned out that the affair had been going on for two and a half years, since the summer of 1958. And although Ludwig was still married, it continued. Adam was living with Sasha while it was going on. Given Bellow’s vulnerabilities, the double betrayal was his worst nightmare come to life. According to Atlas, he talked about getting a gun.
ellauri222.html on line 179: I have just given you the back story and the dramatis personae of “Herzog.” “Herzog” is a novel about a forty-seven-year-old man having a nervous breakdown after learning that his much younger wife, who has left him abruptly, had been cheating on him with his closest friend. The man seeks succor in the arms of a loving, patient, and understanding woman. There is at least one respect in which the novel is not based on real life: Bellow didn’t have a nervous breakdown. He wrote “Herzog” instead.
ellauri222.html on line 181: He also got married again, in 1961, to Susan Glassman, another celebrated beauty, this time eighteen years younger. (Glassman was a former girlfriend of Philip Roth, who said that the transfer of affections “turned out to be the best thing that ever happened to me and the worst thing that ever happened to Saul.” The marriage lasted five years; she was still taking Bellow to court in 1981.)
ellauri222.html on line 183: “Herzog” is a revenge novel. The ex-wife, Madeleine, is a stone-cold man-killer. Her lover, Valentine Gersbach, is described as a “loud, flamboyant, ass-clutching brute.” Ludwig had a Ph.D. and a damaged foot; Bellow makes Gersbach a radio announcer with a wooden leg. The Herzog character is passive, loving, an innocent soul who cannot make sense of a world in which people like his estranged wife and her lover can exist. He is an ex-university professor, the author of a distinguished tome called “Romanticism and Christianity.” The Rosette Lamont character, called Ramona, is a sexpot with a heart of gold; she specializes in intimate candlelight dinners and lacy lingerie. She is a professor of love, not French.
ellauri222.html on line 185: “Herzog” was nevertheless received the way all Bellow’s novels had been received: as a report on the modern condition. Many of the critics who reviewed it—Irving Howe, Philip Rahv, Stanley Edgar Hyman, Richard Ellmann, Richard Poirier—knew Bellow personally and knew all about the divorce. (Poirier was an old friend of Ludwig’s; the review he published, in Partisan Review, was a hatchet job.) None of these reviewers mentioned the autobiographical basis of the book, and several of them warned against reading it autobiographically, without ever explaining why anyone might want to. The world had no way of knowing that the story was not completely made up.
ellauri222.html on line 187: Howe wrote that “Herzog” was a novel “driven by an idea”—the idea that modern man can overcome alienation and despair. Howe could see the appeal of this idea, but he was worried that it might not have been “worked out with sufficient care.” The reviewer in the Times Book Review thought that the novel offered “a credo for the times.” “The age is full of fearful abysses,” the reviewer explained. “If people are to go ahead, they must move into and through these abysses,” and so on.
ellauri222.html on line 189: Bellow must have been tickled to death. The inventive feature of “Herzog” is a series of letters that the protagonist, in his misery, composes not only to Madeleine and Gersbach but to famous people (like President Eisenhower) and philosophers (like Heidegger and Nietzsche). These long letters, unfinished and unmailed, are sendups of an intellectual’s effort to understand human behavior by means of the conceptual apparatus of Mortimer Adler’s Great Books. Herzog is a comic figure, a holy fool, a schlimazel with a Ph.D. The whole point of his story is that when you are completely screwed the best you can hope for is a little sex and sympathy. The Western canon isn’t going to be much help.
ellauri222.html on line 191: The determination to consider the novel strictly as fiction extended even to its characters. Rosette Lamont reviewed the novel. She, too, treated the book as pure make-believe. She breezed right by the Ramona character (“Her religion is sex, a welcome relief from Madeleine’s phony conversion . . . but Herzog is too divided in his mind, too busy with resentment to free himself from a heavy conscience. Besides he is suspicious of pleasure, having learned Julien Sorel’s lesson,” and so on). She concluded with the thought that at the end of the novel Herzog enters into “a theandric relationship with the world around him.”
ellauri222.html on line 193: And it got even better. Jack Ludwig reviewed the novel. He informed readers of Holiday that “the book is a major breakthrough.” By no means should it be read as autobiography—“as if an artist with Bellow’s enormous gifts were simply playing at second-guessing reality, settling scores.” No, in this book, Ludwig wrote, “Bellow is after something greater.” The greater something turns out to be “man’s contradiction, his absurdity, his alienation,” and so on. It was pretty chutzpadik, as even Bellow had to admit. But by then he was laughing all the way to the bank.
ellauri222.html on line 195: You can see the biographical problem. From the beginning, Bellow drew on people he knew, including his wives and girlfriends and the members of his own family, for his characters. In “Augie March,” almost every character—and there are dozens—was directly based on some real-life counterpart. Most of “Herzog” is a roman à clef. Leader therefore decided to treat the novels as authoritative sources of information about the people in Bellow’s life. When Leader tells us about Jack Ludwig and Sondra Tschacbasov, he quotes the descriptions of Gersbach and Madeleine in “Herzog.” In the case of the many relatives with counterparts in “Augie March,” this can get confusing. You’re not always sure whether you’re reading about a person or a fictional version of that person.
ellauri222.html on line 197: One reason for reading biographies of writers like Bellow, who draw from people in their own lives, is to learn what those people were really like, or at least what they were like to someone who is not Bellow. You often can’t do that with Leader’s biography. Leader also wants to assess Bellow’s accomplishment as a novelist. He has to keep three balls in the air at once: the biographical story, an interpretation of the fiction as autobiography, and a consideration of the fiction as fiction. That’s why his book is so long.
ellauri222.html on line 199: Structure was always Bellow’s weak point. One of his first editors at Partisan Review, Dwight Macdonald, worried about what he called a “centerless facility.” Podhoretz was not wrong about the problem of shapelessness in “Augie March.” The novel’s antic style is like a mechanical bull. For a few hundred pages, Bellow is having the time of his life, letting his invention take him where it will. By the end, he is just hanging on, waiting for the music to stop. It takes the story five hundred and thirty-six pages to get there.
ellauri222.html on line 205: Horrified that Madeleine and Gersbach might be abusing his child (in the novel, a girl), Herzog rushes off to his deceased father’s house, finds a gun his father owned, and goes to Madeleine’s. It is evening. He creeps into the yard and watches Madeleine and Gersbach through the window, loaded pistol in hand. What he sees is an ordinary domestic scene. Gersbach is giving the little girl a bath. Herzog creeps away.
ellauri222.html on line 207: Actually, these episodes were not entirely invented. Bellow lifted them straight out of “The Brothers Karamazov.” A child tortured by its parents is Ivan Karamazov’s illustration of the problem of evil: what kind of God would allow that to happen? And Herzog with his gun at the window is a reënactment of Dmitri Karamazov, the murder weapon in his hand, spying through the window on his father. Dmitri is caught and convicted of a murder he desired but did not commit. “Herzog,” though, is a comedy. The next day, Herzog gets in a minor traffic accident and the cops discover the loaded gun in his car. But, after some hairy moments in the police station, he is let go. Desperately searching the Great Books for wisdom, Herzog briefly finds himself living in one. He can’t wait to get out.
ellauri222.html on line 209: The decorum in Bellow criticism is to acknowledge the original of the fictional character when the person is famous, and otherwise to insist on treating it all as fiction. Thus everyone knows that, in “Humboldt’s Gift,” Von Humboldt Fleisher “is” Delmore Schwartz, and that, in “Ravelstein,” Abe Ravelstein “is” Allan Bloom, the Chicago professor who wrote “The Closing of the American Mind” and was a good friend of Bellow’s.
ellauri222.html on line 211: But “Ravelstein” is a revenge novel, too. It’s not really about Ravelstein/Bloom. It’s about the narrator, a writer named Chick, who has been treated cruelly by his wife, Vela, a beautiful and brilliant physicist—a wicked caricature of Bellow’s fourth wife, the mathematician Alexandra Ionescu Tulcea. There are also a couple of drive-by take-downs along the way—of Mircea Eliade, a historian of religion at Chicago rumored to have been involved in the fascist Romanian Iron Guard, and of the owner of a restaurant on St. Martin, in the Caribbean, where Bellow contracted a case of food poisoning that nearly killed him. He brings them into the story just to skewer them.
ellauri222.html on line 213: Podhoretz told Leader that he considered all of Bellow’s characters puppets. And there is something animatronic about them. This is especially true in “Augie March,” where the extended procession of too vivid personalities is like a Wes Anderson movie. Bellow tended to make his characters look the way a child sees grownups, unalterable cartoons, weirdly unself-conscious in their one-dimensionality.
ellauri222.html on line 215: But there is usually one fully imagined character in Bellow’s books, one character whose impulses the author understands and sympathizes with, whose sufferings elicit his compassion, and whose virtues and defects, egotism and self-doubt, honorable intentions and less than honorable expediencies are examined with surgical precision and unflinching honesty. That character is the protagonist—Augie, Herzog, Chick, even Tommy Wilhelm, in “Seize the Day,” who tries to leverage his pain to win respect. Their real-life counterpart is, of course, Saul Bellow, whose greatest subject was himself.
ellauri222.html on line 243: Greg's mother was Anita Goshkin, Saul's first wife, whose family had emigrated to the US from the Crimea after the pogroms, as Bellow's own antecedents had left Lithuania for Canada. They ended up in Chicago, where Saul would become one of the city's most famous sons and where, in 1935, he met Anita at summer school. Anita oli niin tavis ettei siitä ole edes nettikuvia. Tollanen Liisa Karhunen.
ellauri222.html on line 249: Saul had women stashed all over town. His self‑justification: his career as an artist entitled him to let people down with impunity. He was married five times in all and infidelity was an issue throughout. Towards the end of his life, Saul asked his son rather charmingly, "Was I a man or a jerk?". It was the right question, and an easy one to answer: A jerk.
ellauri222.html on line 251: There were a lot of very unhappy people at various points of his life, who felt maligned. Ex-wives high up there. Wives number two and three, Adam's mother and Daniel's took a whipping.
ellauri222.html on line 255: Bellow was born Solomon Bellow in Lachine, Quebec, in 1915, two years after his parents had arrived there from St Petersburg. When he was nine, the family moved to the Humboldt Park neighbourhood of Chicago. His mother, Liza, died when Saul was 17, but not before she had passed on to him her love of the Jewish Bible (he learned Hebrew at four). His first serious critical success was The Adventures of Augie March (1953), but it was not until his 1964 novel, Herzog, became a bestseller that he earned any real money. His elder brothers, both businessmen, were by this time making serious cash, and regarded him, he once said, as "some schmuck with a pen". Mary Cheever, the wife ofJohn Cheever, believed the two got on so well because "they were both women-haters". He has nothing good to say about feminism. Bellow has a go at Hannah Arendt and Mary McCarthy (the one is "rash", the other "stupid"). In 1994, however, he ate a poisonous fish in the Caribbean, and fell into a coma that lasted five weeks. He dreaded a loss of virility.
ellauri222.html on line 257: For a man for such small balls, he had huge needs. The writing life needed to be supported. He failed his children; he left them, and it was a wound he carried around like a medal. He knew the cruelty of this. At the very end, though he was not Rosie's father (oops), he was in the house. He and Rosie would watch The Lion King together: in the final, unpleasant stages of his last illness, he was at the point where he didn't mind watching that same film over and over. I was somehow managing Rosie and Saul in the same way." Do they have a relationship with Saul's sons? Not really. Rosie has special needs, and Jänis is focused very much on her. Their house is cozy, not grand, there just happen to be photographs of a Nobel laureate on almost every shelf. Guess which one?
ellauri222.html on line 259: Jänisrouva sanoi jälkikäteen: He did not want to hurt the people he loved. (Lucky they were so few of them. At 17, he said he hated himself more than melodrama or even spinach.) There wasn't a single part of my being that wasn't able to open up to him (Yeah, I bet). Jänis Bellow was born in Canada. Bellow was one of her professors. She came from a small place, but not too small for Saul to enter. He wasn't exactly tall, but he had this broad upper body, these giant arms, like a sloth."
ellauri222.html on line 265: this time the overall effect was not satisfactory. I was particularly aware of the absence of distance that the writer must put space between himself and the characters in his book. There should be a certain detachment from the writer's own passions. I speak as one who in Herzog committed the same sin. There I hoped that comic effects might protect me. Nevertheless I crossed the border too many times to raid the enemy camp. But then Herzog was a chump, a failed intellectual and at bottom a sentimentalist. In your case, the man who gives us Eve and Sylphid is an enragé, a fanatic-for-real.
ellauri222.html on line 267: But that's not the outstanding defect of IMAC. Your reader, out of respect for your powers, is more than willing to go along with you. He will not, as I was not, be able to go along with your Ira, probably the least attractive of all your characters. I assume that you can no more bear Ira than the reader can. But you stand loyally by this cast-iron klutz – a big strong stupid man who attracts you for reasons invisible to me.
ellauri222.html on line 269: Now there is real mystery about communists in the west, to limit myself to those. How were they able to accept Stalin – one of the most monstrous tyrants ever? You would have thought that the Stalin-Hitler division of Poland, the defeat of the French which opened the way to Hitler's invasion of Russia, would have led CP members to reconsider their loyalties. But no. When I landed in Paris in 1948 I found that the intellectual leaders (Sartre, Merleau-Ponty, etc) remained loyal despite the Stalin sea of blood. Well, every country, every government has its sea, or lake, or pond. Still Stalin remained "the hope" – despite the clear parallel with Hitler.
ellauri222.html on line 271: But to keep it short – the reason: the reason lay in the hatred of one's own country. Among the French it was the old confrontation of "free spirits", or artists, with the ruling bourgeoisie. In America it was the fight against the McCarthys, the House Committees investigating subversion, etc that justified the left, the followers of Henry Wallace, etc. The main enemy was at home (Lenin's WWI slogan). If you opposed the CP you were a McCarthyite, no two ways about it.
ellauri222.html on line 275: Enough: you will say that all of that is acknowledged in IMAC. Yes, and no. You tell us that Ira is a brute, a murderer. But who else is there? Ira and Eve are at the core of your novel – and what does this pair amount to?
ellauri222.html on line 277: One of your persistent themes is the purgation one can obtain only through rage. The forces of aggression are liberating, etc. And I can see that as a legitimate point of view. OK if your characters are titans. But Eve is simply a pitiful woman and Sylphid is a pampered, wicked fat girl with a bison hump. These are not titans.
ellauri222.html on line 279: There aren't many people to whom I can be so open. We've always been candid with each other and I hope we will continue, both of us, to say what we think. You'll be sore at me, but I believe you won't cast me off for ever. Love, Shlomo.
ellauri222.html on line 321: those of a frightened eagle.
ellauri222.html on line 325: the forked tongue of a wise
ellauri222.html on line 348: The Norman Conquest (or the Conquest) was the 11th-century invasion and occupation of England by an army made up of thousands of Normans, Bretons, Flemish, and French troops, all led by the Duke of Normandy, later styled William the Conqueror.
ellauri222.html on line 350: William's claim to the English throne derived from his familiar sodomist relationship with the childless Anglo-Saxon king Edward the Confessor, who may have encouraged William's hopes for the throne. Edward died in January 1066 and was succeeded by his brother-in-law Harold Godwinson. The Norwegian king Harald Hardrada invaded northern England in September 1066 and was victorious at the Battle of Fulford on 20 September, but Godwinson's army defeated and killed Hardrada at the Battle of Stamford Bridge on 25 September. Three days later on 28 September, William's invasion force of thousands of men and hundreds of ships landed at Pevensey in Sussex in southern England. Harold marched south to oppose him, leaving a significant portion of his army in the north. Harold's army confronted William's invaders on 14 October at the Battle of Hastings. William's force defeated Harold, who was killed in the engagement, and William became king.
ellauri222.html on line 357: The Spanish word for eagle, as Augie learns, is águila, and the similarity between that word and Augie’s name invites a comparison between the eagle and the man. Both the eagle and Augie are adopted and trained by others for schemes they barely understand. And both the eagle and Augie prove to be sensitive creatures, not quite vicious enough to succeed in a Machiavellian world. The episode with the eagle can be read as a metaphor for one of the main themes of the book: nature as destiny. Ultimately, neither the eagle nor Augie does what others expect them to do, but follow their own nature. No tästähän me ollaan jo puhuttu.
ellauri222.html on line 359: The foremost theme in The Adventures of Augie March is the search for identity. Unsure of what he wants from life, Augie is pulled along into the schemes of friends and strangers, trying on different identities and learning about the world through jobs ranging from union organizer to eagle trainer to book thief. His path seems random, but as Augie notes, quoting the Greek philosopher Heraclitus, “a man’s character is his fate.” As Augie goes through life, knocking on various doors, these doors of fate open up for him as if by random, but the knocks are unquestionably his own. In the end of the novel, Augie defines his identity as a “Columbus of those near-at-hand,” whose purpose in life is to knock some eggs. Augie notes that “various jobs” are the Rosetta stone, or key, to his entire life. Americans define themselves by their work (having no roots, family or land to stick to), and Augie is a sort of vagabond, trying on different identities as he goes along. Unwilling to limit himself by specializing in any one area, Augie drifts from job to job. He becomes a handbill-distributor, a paperboy, a Woolworth’s stocker, a newsstand clerk, a trinket-seller, a Christmas helper at a department store, a flower delivery boy, a butler, a clerk at fine department stores, a paint salesman, a dog groomer, a book thief, a coal yard worker, a housing inspector, a union organizer, an eagle-trainer, a gambler, a literary researcher, a business machine salesman, a merchant marine, and ultimately an importer-exporter working in wartime Europe. Augie’s job changing is emblematic of the social mobility that is so quintessentially American. Augie is the American Everyman, continually reinventing himself, like Donald Duck. Olemme kaikki oman onnemme Akuja, joopa joo. Yrmf, olet tainnut mainita. You are telling me!
ellauri222.html on line 361: Grandma Lausch tells Augie, “The more you love people the more they’ll mix you up. A child loves, a person respects. Respect is better than love.” Which is really better, respect or love? The two brothers, Augie and Simon, are on opposite sides of this argument. Augie identifies himself on the side of love. An idealist with a soft heart, he is almost comically susceptible to falling in love, and openly shows his sympathy, even toward the small lizards that are killed by the eagle Caligula. Augie’s vision for an orphan home and academy is driven by his motivation to share love. Simon, on the other hand, prefers respect. He marries Charlotte and stays with her because he admires her business sense, not because he feels romantic love for her. He doesn’t care whether the men at the club love him. In fact, he knows they hate him. But this doesn’t matter to him as long as he is respected. Ultimately, Simon is richer and more successful, but Augie seems happier. What's love got to do with it. What a reptile.
ellauri222.html on line 363: At the end of the novel, Augie reflects on his vagabond existence and laughs aloud. “That’s the animal ridens in me,” he says, “forever rising up.” He dreaded a loss of virility.
ellauri222.html on line 365: One of the major themes of the novel is the human tendency toward dishonesty. Augie is not a particularly honest character. He cheats, he steals, and lies quite frequently. Dishonesty characterizes many of the other characters in the novel, including Grandma, Einhorn, Mimi (who lies to doctors that she thinks her pregnancy abnormal), Stella, Agnes, and Mintouchian. The only characters who do not lie or cheat are the simple-minded Mama and Georgie. Lying appears necessary for people to survive in a Machiavellian world. As Mintouchian puts it: “I’m a great admirer of our species. I stand in awe of the genius of the race. But a large part of this genius is devoted to lying and seeming what you are not.” The ethics of the American Jew. The book starts with a lie: I am an American, Chicago born."
ellauri222.html on line 371:
Adventures of Augie March: Character Profiles
ellauri222.html on line 375: Mr. Anticol is a neighborhood junk dealer and avowed atheist who loves to discourse against religion, having lost his faith after witnessing a massacre of Jews in his town back in Europe.
ellauri222.html on line 387: Betzhevski is a red-headed Polish barber and tenant of Einhorn’s who leads a protest against Einhorn for his unethical behavior as a landlord. Einhorn evicts him.
ellauri222.html on line 395: Bluegren is Augie’s boss at the flowershop. An imposing man with cold blue eyes, he is a friend of dangerous gangsters.
ellauri222.html on line 423: Dingbat is the half brother of William Einhorn. He dresses like a gangster and is taken up with gang events and crime, although not a criminal himself. He spends much of his time hanging around the family’s poolroom, Einhorn Billiards. He also tries work as a fight promoter, but is not successful.
ellauri222.html on line 427: Arthur Einhorn is William Einhorn’s son who is in college at the University of Illinois in Champaign. An intellectual who studies poetry and wants to write scholarly books, he falls in love with Mimi. His relationship with his father is strained after Arthur has a baby and then divorces his wife, leaving the child to be raised by his parents.
ellauri222.html on line 443: Esther is the younger of the two Fenchel sisters, beautiful heiresses whom Augie meets at a resort hotel with Mrs. Renling. When she refuses to go out with him, Augie faints. Esther’s more passionate older sister, Thea, falls in love with Augie.
ellauri222.html on line 447: Thea, the elder of the two Fenchel sisters, is a glorious-looking girl with kinky black hair and a passionate spirit. She falls in love with Augie at a mineral spring resort, but Augie is in love with her sister, Esther. Thea later comes to find Augie in Chicago, and the two move to Mexico together. Thea, whose name is Greek for “goddess,” is an eccentric woman with wild ideas; she wants to hunt with an eagle and catch poisonous snakes. In the end she finds Augie too ordinary for her. After they part ways, she marries an Air Force captain.
ellauri222.html on line 451: Old Fenchel is the fat, black-eyed uncle of Thea and Esther. He is in the mineral water business and the girls are his heiresses. His wife is sickly, timid, and silent.
ellauri222.html on line 455: An employee of the Einhorns, the pretty and promiscuous Lollie is also William Einhorn’s mistress for a time. She leaves the family’s employ after the stock market crash and ends up being killed by a boyfriend.
ellauri222.html on line 459: Cissy Flexner is Simon’s fiancée. She is beautiful and tall, with an impressive figure, but dumb and conceited. Her father, Joe Flexner, is a dry-goods shopkeeper who also lost everything in the crash. Cissy marries Five Properties instead of Simon.
ellauri222.html on line 463: Hooker Frazer is Mimi’s lover and the father of her unborn child. When Augie first meets him, Frazer is a graduate assistant in political science, a Communist intellectual. Later, he is in Mexico working as a secretary for the exiled Leon Trotsky, and in China working as an intelligence agent. Finally, Augie meets him in Paris, where he is working for the World Educational Fund. Augie greatly admires Frazer’s prodigious intellect.
ellauri222.html on line 491: A cousin of Tillie Einhorn, Karas is a businessman and owner of Holloway Enterprises. As a union organizer, Augie helps organize a strike of worker at Karas’s hotel business.
ellauri222.html on line 499: The Kinsmans are undertakers. Their son Joe Kinsman ran off with Howard Coblin to join the Marines and went to war in Nicaragua.
ellauri222.html on line 503: Eleanor Klein is the one unmarried daughter of the Kleins; she is too fat to get a husband and is kind to Augie. She goes to Mexico during the Depression to stay with a cousin who makes leather jackets. She hopes to marry him, but is disappointed.
ellauri222.html on line 507: Jimmy Klein is a boyhood friend of Augie’s; Grandma Lausch doesn’t approve of him. He is sociable and spirited, slight and dark-faced, witty-looking. Augie is welcome at Jimmy’s house and gets to know his whole family, who are all friendly and generous with gifts and money. Jimmy and Augie get into trouble for stealing money at Deever’s department store, where they work during the Christmas season. Years later, Jimmy catches Augie stealing books. He reveals that he has taken a rough path in life: he got a girl pregnant and had to marry her.
ellauri222.html on line 515: Stashu Kopecs is a boy in the neighborhood whom Augie hangs out with. He is a thief, and teaches Augie to steal. Their friendship ends when Stashu and a gang of other kids beat Augie up.
ellauri222.html on line 519: Mr. and Mrs. Kreindl are Hungarian immigrants and neighbors of the Marches. Mr. Kreindl, a “powerful, stub-handed man with a large belly,” plays cards with Grandma Lausch and helps out the family. His wife, Mrs. Kreindl, is quiet and modest to the neighbors and violently quarrelsome at home.
ellauri222.html on line 527: Agnes Kuttner is a friend of Stella’s in New York and the mistress of Mintouchian, Agnes is kept in a grand, luxurious style. Yet, she is still so ruthless in her pursuit of money that she fakes a mugging in Central Park, choking herself unconscious, so that she can collect insurance money.
ellauri222.html on line 531: Grandma Lausch, although unrelated by blood to the Marches, is a surrogate grandmother to Augie and his brothers, and has a powerful influence on them both. She rules their childhood house with a strict, imperious, and shrewd manner. The widow of a powerful Odessa businessman, this grande dame claims to speak a variety of languages and passes the time reading Tolstoy. Her two sons are married and living in other states. When Grandma’s mind begins to fail, they commit the dignified old lady to a retirement home where she eventually dies of pneumonia.
ellauri222.html on line 543: Uncle Charlie Magnus is Lucy’s father. He gets Simon started in the coal business and pushes Lucy to break off her relationship with Augie.
ellauri222.html on line 547: Charlotte Magnus is Simon’s wife and heiress to a coal fortune. Simon marries her for the money, but grows to respect Charlotte, as she is a practical woman with a good head for business. She is also emotionally strong. When she learns of Simon’s infidelity, she deals with it swiftly and decisively. Charlotte is unable to have children.
ellauri222.html on line 551: A cousin of Simon’s wife Charlotte, Lucy becomes Augie’s steady girlfriend. A pretty, rich, shallow girl who likes to have fun, she doesn’t seem to have deep feelings for Augie. She breaks off the relationship when she hears that Augie has taken Mimi for an abortion.
ellauri222.html on line 555: Augie, the hero of the novel, is a Jewish-American boy coming of age in Depression-era Chicago. Since their father abandoned the family, Augie and his two brothers are raised by their slow-witted mother and surrogate “Grandma” Lausch. Augie, good-looking with “tall hair” and green-gray eyes, is a soft-hearted young man whose sympathy for others often gets him into trouble. He holds a variety of jobs throughout his life and learns from different people he encounters. People tend to “adopt” Augie and try to groom him into the person they want him to be, but he really wants to become his own person. The name Augie is short for “August,” which means “Great.” Augie has a desire for greatness, but he has no idea of how to do it, thinking it beyond his ability to “breathe the pointy, star-furnished air at its highest difficulty.” He goes along through life repeating the same mistakes. In the end, Augie realizes that his life has been a voyage of discovery. Whether or not he has been a success, he doesn’t know, but he will continue with unquenchable optimism and hope, “forever rising up.”
ellauri222.html on line 559: Georgie is Augie’s younger brother. He is mentally slow and is sent away to live in an institution at the insistence of Grandma Lausch. At the institution, he learns the trade of shoemaking.
ellauri222.html on line 563: Augie’s mother is “simple-minded,” gentle, and meek, with few teeth left. She allows herself to be ruled by Grandma Lausch and later, by her son Simon. After Mama goes blind, Simon sells her home to get money, and she ends up in a home. The one-time Mama stands up for herself is when she insists on bringing her white cane to Simon’s wedding, against the wishes of Simon, who appears ashamed of her disability. Later in her life, she lives in a luxurious bourgeois style, taken care of by Simon.
ellauri222.html on line 567: Simon is Augie’s older brother. Tall, good-looking, and blond, Simon has a self-assurance and sense of direction that Augie does not. He thinks Augie is too soft-hearted. After being jilted by his girlfriend Cissy Flexner, Simon marries the coal heiress Charlotte Magnus and becomes rich through multiple business ventures. Simon is very successful, but not content. Although he respects Charlotte for her business sense, his marriage lacks romantic love. His mistress, Renée, uses him for his money. Augie pities him because he cannot have children.
ellauri222.html on line 571: Harold Mintouchian is a wealthy, distinguished Armenian lawyer and international businessman who is the married lover of a friend of Stella’s and becomes a close friend and mentor of Augie. At the end of the novel, Augie works for him as a black market trader in Europe. Augie looks up to the older man as “a sage, prophet, or guru, a prince of experience with his jewel toes” and seeks his wisdom. Mintouchian, who has seen much of the darker side of human nature through his law practice, has more realistic ideas than the love-bitten Augie about what to expect from human relationships. Secrecy and lies, he tells Augie, are unavoidable. “Mind you, I’m a great admirer of our species. I stand in awe of the genius of the race. But a large part of this genius is devoted to lying and seeming what you are not.” He confesses to Augie that his mistress, Agnes, is keeping secrets from him, while he is keeping secrets from his wife.
ellauri222.html on line 575: Mintouchian’s invalid wife, Mrs. Mintouchian is aware of her husband’s infidelity and tells Augie of her husband: “He is great, despite being all too human.”
ellauri222.html on line 583: Nosey Mutchnik is a gangster whom Einhorn swindles in a property deal, although Mutchnik never knows it. Mutchnik later swindles Simon out of two hundred dollars in a gambling pool and has Simon beat up when he protests.
ellauri222.html on line 587: Nails Nagel is a fighter promoted by Dingbat. He loses nearly all of his fights.
ellauri222.html on line 591: The daughter of a tailor, Hilda is Augie’s first crush as a schoolboy. He follows her around but never gets the courage to speak to her.
ellauri222.html on line 603: Oliver is Stella’s boyfriend in Mexico. A vain, jealous man, he keeps tight control of Stella. He is arrested for tax evasion.
ellauri222.html on line 607: Owens is an old Welshman who owns the student boarding house where Augie lives near the University of Chicago.
ellauri222.html on line 611: Padilla is a classmate of Augie’s. Born in the slums of Mexico, he is a genius of mathematical physics. He steals books for money and gets Augie involved in that, too.
ellauri222.html on line 615: Paslavitch is a friendly Yugoslavian and Communist sympathizer who lives in a neighborhood of Mexico City. Augie lives with him for a time after breaking up with Thea.
ellauri222.html on line 623: Renée is the young, beautiful, blond mistress of Simon. Simon spends his days with Renée, but goes home each night to Charlotte. Renée becomes angry and jealous because Simon never intends to leave his wife. When Charlotte finds out about the affair and demands a stop to it, Renée attempts suicide by swallowing pills (apparently an attention-getting gesture), and claims (falsely) that she is pregnant with Simon’s baby. She causes a scandal, opening a lawsuit against Simon. Charlotte and Simon have to go to court to fend her off.
ellauri222.html on line 627: The Renlings hire Augie to sell horse-riding gear at their sporting goods store in Evanston, Illinois. Mrs. Renling wishes to make Augie the perfect gentleman by giving him a distinguished wardrobe and sending him to college. Since the Renlings have no children of their own, they even offer to adopt Augie, but he declines.
ellauri222.html on line 631: A miserly millionaire with a stuttering problem, Robey is working on a book he calls The Needle’s Eye, an investigation into the nature and source of happiness. He hires Augie as a research assistant. As Augie listens to Robey discuss his book idea, he finds that the man makes sense only part of the time. He realizes that Robey is a “crank” who only wants someone to be an ear for his half-baked ideas.
ellauri222.html on line 635: Clarence Ruber is a friend of Augie’s from school who gives Augie a job selling paint.
ellauri222.html on line 643: Molly Simms is a mulatto woman of about thirty-five, whom Simon hires to do their mother’s housework. Simon later sleeps with Molly and then fires her.
ellauri222.html on line 659: Stoney and Wolfy are fellow travelers hitching free rides on the trains, whom Augie meets while traveling back to Chicago after Joe Gorman’s arrest. The police arrest all three thinking they are a gang of car thieves. Stoney is a young man on his way to veterinary school; Wolfy has a criminal record.
ellauri222.html on line 663: Owner of the Star Theatre, Sylvester hires young Augie to work for him by handing out bills. He later loses the theater and becomes an active member of the Communist party. Augie meets up with Sylvester in Mexico where he is working as a bodyguard for the exiled Leon Trotsky. Sylvester also comes to Augie’s wedding in New York.
ellauri222.html on line 667: Talavera is a handsome young Mexican whose father owns the taxi service in Acatla. He hangs around Augie and Thea. Augie later learns that he was a former lover of Thea’s.
ellauri222.html on line 671: Clem, the younger of Tambow’s two sons, and the cousin of Jimmy Klein, is a good friend to Augie. He is an easy spender and refuses to work, preferring to beg money off his father. When his father dies, he inherits his money. He has a crush on Mimi. Clem eventually goes to the University of Chicago, earning a degree in psychology, and invites Augie to join him in a counseling practice. Augie has a great deal of affection for Clem. Clem is the audience for Augie’s speech about “axial lines.”
ellauri222.html on line 675: The older of Tambow’s two sons, Donald is the handsome one. He has black curly hair like his mother. He goes into show business.
ellauri222.html on line 683: The mother of Donald and Clem, Mrs. Tambow has remarried. She is handsome and dignified, with black curly hair and a pince nez. Clem teases her for being lecherous. He thinks his mother even lusts for Augie.
ellauri222.html on line 687: Mimi Villars is a beautiful, tough-talking blonde from Los Angeles who lives next door to Augie in the student boarding house and becomes a close friend of Augie. Mimi has bohemian ideas and aspires to marry an intellectual. When she becomes pregnant with an unwanted child by her boyfriend Frazer, Augie takes her to an abortionist. Mimi later falls in love with Arthur Einhorn. Mimi’s name recalls the tragic heroine of the Puccini opera La Bohème.
ellauri222.html on line 690: A cousin of the Magnuses, Weintraub spies Augie leaving the abortionist’s with Mimi. He tells the Magnuses, thus destroying Augie’s reputation with the family and causing his breakup with Lucy.
ellauri222.html on line 699: William Moulton Marston (May 9, 1893 – May 2, 1947), also known by the pen name Charles Moulton (/ˈmoʊltən/), was an American psychologist who, with his wife Elizabeth Holloway, invented an early prototype of the lie detector. Two women, his wife Elizabeth Holloway Marston, and their polygamous life partner, Olive Byrne, greatly influenced Wonder Woman's creation. She was inducted into the Comic Book Hall of Fame in 2006.
ellauri222.html on line 701: Marston posited that there is a masculine notion of freedom that is inherently anarchic and violent and an opposing feminine notion based on "Love Allure" that leads to an ideal state of submission to loving authority.
ellauri222.html on line 703: Wily and his 2 hens were great fans of bondage. "The only hope for peace is to teach people who are full of pep and unbound force to enjoy being bound... Only when the control of self by others is more pleasant than the unbound assertion of self in human relationships can we hope for a stable, peaceful human society... Giving arse to others, being controlled by them, submitting to other people cannot possibly be enjoyable without a strong erotic element."
ellauri222.html on line 705: In a 1943 issue of The American Scholar, Marston wrote: "Not even girls want to be girls so long as our feminine archetype lacks force, strength, and power. Not wanting to be girls, they don't want to be tender, submissive, peace-loving as good women are. Women's strong qualities have become despised because of their weakness. The obvious remedy is to create a feminine character with all the strength of Superman plus all the allure of a good and beautiful woman."
ellauri222.html on line 707: Marston's character was a native of an all-female utopia of Amazons who became a crime-fighting U.S. government agent, using her superhuman strength and agility, and her ability to force villains to submit and tell the truth by binding them with her magic "lasso". Wonder Woman's golden "lasso" and Venus Girdle in particular were the focus of many of the early stories and have the same capability to reform people for good in the short term that Transformation Island and prolonged wearing of Venus Girdles offered in the longer term. The Venus Girdle was an allegory for Marston's theory of "sex love" training, where people can be "trained" to embrace submission through eroticism.
ellauri222.html on line 709: Through his Wonder Woman comics, he aimed to condition readers to becoming more readily accepting of loving submission to loving authorities rather than being so assertive with their own destructive egos. About male readers, he later wrote: "Give them an alluring woman stronger than themselves to submit to, and they'll be proud to become her willing slaves!"
ellauri222.html on line 711: William Moulton Marston died of cancer on May 2, 1947, in Rye, seven days before his 54th birthday. After his death, Elizabeth and Olive continued to live together until Olive's death in 1990, aged 86; Elizabeth (The Wonder Woman) died in 1993, aged 100.
ellauri222.html on line 739: Before discussing some of the minor characters in this story, it should be borne in mind that each of them can be analyzed in connection with Candide who may accept or reject their beliefs or principles. Among such supplementary characters, we can single out Lord Pococurante. To a certain degree, even his name is symbolic; the word “pococurante” is of Italian origin and it can be translated into English as indifferent. He perfectly corresponds to his name. At the very beginning of the fifteenth chapter, Voltaire makes the reader feel that Lord Pococurante is tired of everything. He says, “I make them lie with me sometimes, for I am very tired of the ladies of the town, of their coquetries, of their jealousies, of their quarrels, of their humors, of their pettinesses, of their pride, of their follies” (Voltaire, 70)
ellauri222.html on line 741: Certainly, some of the previously mentioned can be very tiresome, but this character assumes such an attitude towards everything. The lord can be characterized by perfectionism; he demands excellence from everyone and everything surrounding him. Overall, perfectionism is a positive quality because it stimulates a person to improve oneself but in his case, it becomes grotesque, because Lord Pococurante rejects everything that allegedly does not meet his standards.
ellauri222.html on line 747: Another aspect, which should be discussed, is perfectionism. The author emphasizes that such a worldview can be very dangerous if the person does not keep the sense of proportion, as it is with Lord Pococurante. He is not able to see the beauty of things that surround him. His criticism can be only destructive, though Pococurante identifies drawbacks; he does put forward any suggestions, which may prove useful.
ellauri222.html on line 749: Apart from that, this character demands perfection only from other people, he never attempts to apply this principle to himself and it makes him a slightly comic figure. Lord Pococurante is neither artist, nor writer, but he takes faults with the world masterpieces, which is absurd in its core. Nevertheless, many people deem themselves quite competent for criticizing, having never created any work of art.
ellauri222.html on line 757: Saul Bellow is widely recognized as America's preeminent living novelist. His fiction, which is as intellectually demanding as it is imaginatively appealing, steadfastly affirms the value of the human soul while simultaneously recognizing the claims of community and the demoralizing inauthenticity of daily life. Refusing to give in to the pessimism and despair that threaten to overwhelm American experience, Bellow offers a persistently optimistic, though often tentative and ambiguous, alternative to postmodern alienation. In their struggle to understand their past and reorder their present, his protagonists chart a course of possibility for all who would live meaningfully in urban American society and make loads of money.
ellauri222.html on line 761: The first novel to display Bellow's characteristic expansiveness and optimism, The Adventures of Augie March presents a dazzling panorama of comically eccentric characters in a picaresque tale narrated by the irrepressible title character, who defends human possibility by embracing the hope that "There may gods turn up anywhere." Subsequent novels vary in tone from the intensity of Seize the Day to the exuberance of Henderson the Rain King to the ironic ambiguity of Herzog, but all explore the nature of human male freedom and the tensions between the individual's need for self and the needs of society. Augie March, Tommy Wilhelm, Eugene Henderson, and Moses Herzog all yearn to please themselves by finding the beauty in life. By creating these highly individualistic characters and the milieu in which they move, Bellow reveals the flashes of the extraordinary in the ordinary that make such fun possible and rejects the attitude that everyday life must be trivial and ignoble. It is like that just for the losers.
ellauri222.html on line 763: This grooming of the self paradoxically requires looking out for number 1. Nowhere is this fact more vividly portrayed than in Henderson the Rain King. Driven in the beginning by a relentless inner voice that repeats, "I want! I want!," Henderson's egoistic absorption in his material success ironically alienates him from himself. Hitching his family to seek fundamental truths in the wilderness of Africa, he discovers the arse loving relationship that men need with nature and with each other and symbolically surrenders his self by accepting responsibility for a lion cub and an orphan child.
ellauri222.html on line 767: In their quest to find the beaver that gives meaning to life, Bellow's protagonists must also come to terms with death. The message Bellow conveys in almost all of his novels is that one must fear death to know the meaning of life and what it means to be human. Henderson overcomes his fear of death when he is buried and symbolically resurrected in the African king Dahfu's experiment. Similarly, in Seize the Day, Tommy Wilhelm confronts death in a symbolic drowning. Charlie Citrine in Humboldt's Gift echoes Whitman in viewing death as the essential question, pointing out that it is only through death that Sauls can complete the cycle of life by liberating self from the body. Bellow's meditations on death darken in Mr. Sammler's Planet and The Dean's December. While the title character in Mr. Sammler's Planet eagerly awaits the death of the person he most values in the world, Bellow contemplates the approaching death of Western culture at the hands of those who have abandoned humanistic values. The Dean's December presents an apocalyptic vision of urban decay in a Chicago totally lacking the comic touches that soften Charlie Citrone's portrait of this same city as a "moronic inferno" in Humboldt's Gift. An uncharacteristically bleak yarn from he old standup comic. With More Die of Heartbreak and the recent novellas, however, Bellow returns to his more characteristic blend of pathos and farce in contemplating the relationship between life and death. In the recent Ravelstein, Bellow once again charts this essential confrontation when Saul recounts not only his best friend's death from AIDS but also his own near-death experience from food poisoning. Through this foreground, in a fictionalized memoir to his own gay friend Allan Bloom, Bellow reveals the resilient love and tenderness that offer the modern world its saving grace.
ellauri222.html on line 773: Some common synonyms of gay are animated, lively, sprightly, and vivacious. While all these words mean "keenly alive and spirited," gay stresses complete freedom from care and overflowing spirits. the gay spirit of Paris in the 1920s. Bellow and his gay chummies in Chicago.
ellauri222.html on line 775:
When is it sensible to use animated instead of gay?
ellauri222.html on line 777: The words animated and gay can be used in similar contexts, but animated applies to what is spirited and active. An animated discussion of current LBQT events.
ellauri222.html on line 785: While the synonyms sprightly and gay are close in meaning, sprightly suggests lightness and spirited vigor of manner or wit. A tuneful, sprightly gay musical.
ellauri222.html on line 789: The synonyms vivacious and gay are sometimes interchangeable, but vivacious suggests an activeness of gesture and wit, often playful or alluring. A vivacious buckx party host.
ellauri222.html on line 791: Because Bellow refuses to devalue human potential in even his bleakest scenarios, his novels often come under attack for their affirmative endings. Augie hails himself as a new Columbus, the rediscoverer of America; Henderson, while triumphantly returning home with his new charges, dances with glee, "leaping, leaping, pounding, and tingling over the pure white lining of the grey Arctic silence." Herzog inexplicably evades his fate, emerging from the flux of his tortured mind to reclaim his sanity and his confidence in the future. Yet, the victories of Bellow's heroes are not unqualified, but rather as ambiguous and tenuous as is the human condition itself. As a new Columbus, Augie speaks from exile in Europe; in holding the orphan child, Henderson recalls the pain of his separation from his own father; by renouncing his self-pity and his murderous rage at his ex-wife Madeleine, Herzog reduces but does not expiate his guilt. Nonetheless, these characters earn whatever spiritual victory they reap through their penes and their refusal to succumb to doubt and cynicism. Through their perseverance in seeking the truth of human existence, they ultimately renew themselves by transcending to an intuitive spiritual awareness that is no less real because it must be taken on faith.
ellauri222.html on line 793: In all of Bellow's works, an appreciation of the cultural context in which his protagonists struggle is essential to understanding these characters and their search for renewal. Bellow's vision centers almost exclusively on Jewish male experience in contemporary urban America. Proud of their heritage, his heroes are usually second-generation Jewish immigrants who seek to discover how they can live meaningfully in their American present while honoring their skinless knobs. Much of their ability to maintain their belief in humanity despite their knowledge of the world can be attributed to the affirmative nature of the Jewish culture. Bellovian heroes live in a WASP society in which they are only partially assimilated. However, as Jews have done historically, they maintain their concern for morality and community despite their cultural displacement.
ellauri222.html on line 795: Though in some ways separated from American society, Bellow's protagonists also strongly connect their identity with America. Augie begins his adventures by claiming, "I am an American, Chicago born—Chicago, that somber city." Almost all of Bellow's novels take place in an American city, most often Chicago or New York. Through his depiction of urban reality, Bellow anchors his novels in the actual world, and he uses the city as his central metaphor for contemporary materialism. Although recognizing the importance of history and memory, Bellow's novels maintain a constant engagement with the present moment. His characters move in the real world, confronting sensuous images of urban chaos and clutter that often threaten to overwhelm them. Looking down on the Hudson River, Tommy Wilhelm sees "tugs with matted beards of cordage" and "the red bones of new apartments rising on the bluffs." Sammler denounces contemporary New Yorkers for the "free ways of barbarism" that they practice beneath the guise of "civilized order, property rights [and] refined technological organization." In Humboldt's Gift, which is replete with images of cannibalism and vampirism, Charlie Citrone sees Von Trenck, the source of his material success, as "the blood-scent that attracted the sharks of Chicago." Acknowledging the influence of the city on his fiction, Bellow himself has remarked, "I don't know how I could possibly separate my knowledge of life such as it is, from the city. I could no more tell you how deeply it's gotten into my bones than the lady who paints radium dials in the clock factory can tell you." However, although the city serves to identify the deterministic social pressures that threaten to destroy civilization, Bellow's heroes refuse to become its victims and instead draw on their latent nondeterministic resources of vitality to reassert their uniquely American belief in individual freedom, as well as their faith in the possibility of community.
ellauri222.html on line 797: Except for Clara Velde in A Theft, the protagonists in Bellow's novels and novellas are all male. The Bellovian hero typically seeks erotic pleasure, emotional security, and egoistic confirmation from the women in his life. In marriage, his relationships with women are conflicted, and he often retreats from his role as husband to a sensuous but selfish and demanding wife who paradoxically represents both his yearning for freewheeling sex happiness and society's pressure to relinquish the freedom so essential to his self-realization. Like his male characters who all are Saul lookalikes, Bellow's females are often interchangeable and serve roles of little dramatic import. However, although the author has come under increasing criticism for his superficial treatment of women, his depiction of women and male-female relationships serves to reinforce the psychological crisis that each male protagonist must negotiate to empty their scrotums so as to achieve peace and fulfillment.
ellauri222.html on line 799: Stylistically, Bellow's fiction reflects some of the same tensions that his protagonists seek to balance. His concern with social and personal destruction has been traced to the common run of European writers such as Flaubert, Dostoevsky, Kafka, Sartre, and Camus. But Bellow's fiction also has many ties to the American literary tradition. His neotranscendentalism (what? Emersonian tomfoolery I guess), his identification with America, and the loose form of his most acclaimed novels link him most obviously to Emerson and Whitman.
ellauri222.html on line 802: A major philosopher of the time was Liam Dieghan, ellauri222.html on line 807:
Ihmiset kysyvät myös: What is a simple definition of transcendentalism?
ellauri222.html on line 813: Transcendentalism is not a religion per se; it is more like a collection of philosophical and theological thought, an intellectual and a spiritual movement that emphasizes the goodness of nature and the independence of humanity. However, during the 1830s, they became an organized group around a twit named Waldo Wiisas. Tämä kaveri on jo haukuttu perinpohjaisemmin sata albumia sitten albumissa 22.
ellauri222.html on line 819: An intensely intellectual writer who peppers his novels with allusions, Bellow draws on many cultural traditions in his analysis of both the sources of American experience and its present manifestations. His fiction fully documents the decline of Western civilization without conceding its obvious demise, and the ambiguity and tenuousness of even his most positive endings balance sadness and comic skepticism with the steadfast faith that he the artist can effect coherence and order, or failing that a lot of cash, out of the chaos of modern experience. His tip for success: kusettakaa minkä jaxatte! For his achievement in confronting the modern existential dilemma with compassion and humor, Bellow's place in twentieth-century American literary history seems assured by drooling groupies like myself.
ellauri222.html on line 823: Sharon Talley is a tired professor of English at Texas A&M University-Corpus Christi. She is the author of four books, "Women's Diaries from the Civil War South," "Southern Women Novelists and the Civil War," "Ambrose Bierce and the Dance of Death," and "Student Companion to Herman Melville." In addition, her articles have been published in journals such as "Nineteenth-Century Prose," "American Imago," and the "Journal of Men's Studies."
ellauri222.html on line 837: British critics tend to regard the American predilection for Big Novels as a vulgar neurosis — like the American predilection for big cars or big hamburgers. Oh God, we think: here comes another sweating, free-dreaming maniac with another thousand-pager; here comes another Big Mac. First, Dos Passos produced the Great American Novel; now they all want one. Yet in a sense every ambitious American novelist is genuinely trying to write a novel called USA. Perhaps this isn’t just a foible; perhaps it is an inescapable response to America – twentieth-century America, racially mixed and mobile, twenty-four hour, endless, extreme, superabundantly various. American novels are big all right, but partly because America is big too. You need plenty of nerve, ink and energy to do justice to the place, and no one has made greater efforts than Saul Bellow. In 1976 Bellow was awarded the Nobel Prize for Literature, praised by the Swedes ‘for human understanding and subtle analysis of contemporary culture’. Many times in Bellow’s novels we are reminded that ‘being human’ isn’t the automatic condition of every human being. Like freedom or sanity, it is not a given but a gift, a talent, an accomplishment, an objective. The busiest sections of the Chicago bookstores, I noticed, were those marked ‘Personal Growth’.
ellauri222.html on line 886: Ozymandias (/ˌɒziˈmændiəs/ oz-ee-MAN-dee-əs; real name Adrian Alexander Veidt) is a fictional anti-villain in the graphic novel limited series Watchmen, published by DC Comics. Created by Alan Moore and Dave Gibbons, named "Ozymandias" in the manner of Ramesses II, his name recalls the famous poem by Percy Bysshe Shelley, which takes as its theme the fleeting nature of empire and is excerpted as the epigraph of one of the chapters of Watchmen. Ozymandias is ranked number 25 on Wizard's Top 200 Comic Book Characters list and number 21 on IGN's Top 100 Villains list. No, wait, Ozymandias was a Greek name for the pharaoh Ramesses II (r. 1279–1213 BC), derived from a part of his throne name, Usermaatre. In 1817, Shelley began writing the poem "Ozymandias", after the British Museum acquired the Younger Memnon, a head-and-torso fragment of a statue of Ramesses II, which dated from the 13th century BC. Earlier, in 1816, the Italian archeologist Giovanni Battista Belzoni had "removed" the 7.25-short-ton (6.58 t; 6,580 kg) statue fragment from the Ramesseum, the mortuary temple of Ramesses II at Thebes, Egypt. The reputation of the statue fragment preceded its arrival to Western Europe; after his Egyptian expedition in 1798, Napoleon Bonaparte had failed to acquire the Younger Memnon for France. Although the British Museum expected delivery of the antiquity in 1818, the Younger Memnon did not arrive in London until 1821. Shelley published his poems before the statue fragment of Ozymandias arrived in Britain, and the view of modern scholarship is that Shelley never saw the statue, although he might have learned about it from news reports, as it was well known even in its previous location near Luxor.
ellauri222.html on line 888: The book Les Ruines, ou méditations sur les révolutions des empires (1791) by Constantin François de Chassebœuf, comte de Volney (1757–1820), first published in an English translation as The Ruins, or a Survey of the Revolutions of Empires (London: Joseph Johnson, 1792) by James Marshall, was an influence on Shelley. helley had explored similar themes in his 1813 work Queen Mab. Typically, Shelley published his literary works either anonymously or pseudonymously, under the name "Glirastes", a Graeco-Latin name created by combining the Latin glīs ("dormouse") with the Greek suffix ἐραστής (erastēs, "lover", vitut se on mikään suffixi!); the Glirastes name referred to his wife, Mary Shelley, whom he nicknamed "dormouse". Unikeon köyrijä. Mäuschen, sanoi Percy Marylle niikö Pikin kreikkalainen poikaystävä, setämäinen Kleomenis.
ellauri222.html on line 921: Sillä oli tekeillä avainromaani sen pelehdinnästä Fredin ja muiden aiempien hopeaselkien konttoreissa. Mun piti olla seuraava helmi nauhassa, ehkä kuhmuinen ja himmeä mutta sentään proffan titteli, olkoonkin että pieni pippeli. Niinkuin jonoteoriasta kiinnostunut isäukko Virtamo. Mistähän se tiesi että meidän aviovuoteen päällispeitto on sammalen vihreä? (Senkin sanan opin tästä selkkauxesta.) Sama peitto meillä on sängyn päällä vieläkin.
ellauri222.html on line 947: O Master of the Universe
ellauri222.html on line 948: O Master of the Universe,
ellauri222.html on line 950: For You could hear the praise of the angels from morning until morning.
ellauri222.html on line 954: Are Your ears not tired of hearing their scream?
ellauri222.html on line 955: Are Your eyes not full of seeing their blood spill out all through their days?
ellauri222.html on line 956: And if You've called unto the ears of the world that You are the Father of Grace,
ellauri222.html on line 958: Stop the racing of the stars.
ellauri222.html on line 963: For n≤4 and any bounded smooth domain Ω⊂ℝ n , we establish the existence of a global weak solution for the Landau-Lifshitz equation on Ω with respect to smooth initial-boundary data, which is smooth off a closed set with locally finite n-dimensional parabolic Hausdorff measure. The approach is based on the Ginzburg-Landau approximation, a time slice energy monotonicity inequality, and an energy decay estimate under the smallness of renormalized Ginzburg-Landau energies.
ellauri222.html on line 968: This melody is sung by the chassidim at their gatherings, in moments of deep soul-searching.
ellauri222.html on line 978: “O Master of the Universe, Master of the Universe, You are our Father and we are Your children.”
ellauri222.html on line 988: Master of the world, I plead to You with all my heart in this prayer…
ellauri222.html on line 989: That You lead me to a righteous path and teach me the way of the Torah
ellauri222.html on line 996: Ellsworth Huntington, (born Sept. 16, 1876, Galesburg, Ill., U.S.—died Oct. 17, 1947, New Haven, Conn.), U.S. geographer who explored the influence of climate on civilization. Ellsworth Huntington (September 16, 1876 – October 17, 1947) was a professor of geography at Yale University during the early 20th century, known for his studies on environmental determinism/climatic determinism, economic growth, economic geography, and scientific racism. He served as President of the Ecological Society of America in 1917, the Association of American Geographers in 1923 and President of the Board of Directors of the American Eugenics Society from 1934 to 1938.
ellauri222.html on line 1001: Environmental determinism (also known as climatic determinism or geographical determinism) is the study of how the physical environment predisposes societies and states towards particular development trajectories. Jared Diamond, Jeffrey Herbst, Ian Morris, and other social scientists sparked a revival of the theory during the late twentieth and early twenty-first centuries.
ellauri222.html on line 1003: Ellsworth Huntington travelled continental Europe in hopes of better understanding the connection between climate and state success, publishing his findings in The Pulse of Asia, and further elaborating in Civilization and Climate. Like the political geographers, a crucial component of his work was the belief that the climate of North-western Europe was ideal, with areas further north being too cold, and areas further south being too hot, resulting in lazy, laid-back populations. These ideas have powerful connections to colonialism, and may have played a role in the creation of the 'other' and the literature that many used to justify taking advantage of less advanced nations. Who needs Proust or Tolstoy when it suffices to reach up to get a banana.
ellauri222.html on line 1010: Pyhä Isidorus Sevillalainen (esp. San Isidro tai San Isidoro de Sevilla, lat. Isidorus Hispalensis, noin 560 Cartagena – 4. huhtikuuta 636 Sevilla) oli espanjalainen teologi, ensyklopedisti, latinalainen kirkkoisä, pyhimys, Sevillan arkkipiispa ja kirkonopettaja. Hän oli profiilikas kirjoittaja, hänen lukuisia kirjoituksiaan saatetaan kutsua espanjalaisen kirjallisuuden ensimmäiseksi luvuksi ja hänen ensyklopediansa Etymologiae oli vuosisatoja yksi tärkeimmistä hakuteoxista. Mies on tietokoneteknikkojen, tietokoneen käyttäjien, Internetin, koululasten ja opiskelijoiden suojeluspyhimys. Hänen symboleitaan ovat mehiläiset, kynää pitelevä piispa mehiläisparven ympäröimänä, mehiläispesän lähellä seisova piispa, mehiläispesä täynnä piispoja, vanha piispa prinssi jaloissaan, kynä, pappi tai piispa kynän ja kirjan kanssa, pyhän Leanderin ja pyhän Fulgentiuksen ja pyhän Florentinan kanssa, sekä kirjansa Etymologia kanssa. Hän eli 11 paavin aikana. Mies oli eto byssöttäjä, pyllykielitieteilijä.
ellauri222.html on line 1015:
How many do you think is too many members of a superhero team?
ellauri222.html on line 1029: The Riflemen of the Ohio, by Joseph A. Altsheler, on Salen poikasena lukema inkkariromaani jossa vastakkain ovat laupias paleface Henry Ware ja urhea intiaanipäällikkö Ohiosta nimeltä Timmendiquas. Kirjan pointti on, let the best man win. Tunnetumpi Timmendequas on Jesse joka raiskasi pikku Meganin ja sai aikaan lain nimeltä Megan Law. Jesse yhtä roistomaisine Paul veljineen oli sekin luultavasti Ohion intiaaneja.
ellauri222.html on line 1033: 7-year-old Megan Kanka is abducted, raped, and murdered by twice-convicted sex offender Jesse Timmendequas. Timmendequas had previously pleaded guilty to the attempted sexual assault of a 5-year-old girl in 1979 and the sexual assault of a 7-year-old girl in 1981; the second victim was choked until she was unconscious. He served a 9-month sentence in a correctional facility for the attempted assault. For the second offense, he served 6 years of a 10-year term in a correctional center meant specifically to treat male sex offenders.
ellauri222.html on line 1035: On July 29, 1994, Timmendequas lured Megan into his home, hit her head against his dresser, slapped her hard enough to draw blood, raped her, and strangled her with a belt. During the attack, Megan was able to bite Timmendequas’ hand hard enough to leave teeth impressions which later helped convict him. He disposed of her body in a nearby park and confessed to the murder the next day. He was found guilty of kidnapping, aggravated sexual assault, and murder and sentenced to death. Timmendequas’ sentence was commuted to life in 2007 when New Jersey abolished the death penalty.
ellauri222.html on line 1036: Megan’s parents lobbied for a new law, stating that, had they known a convicted sex offender had been living in their neighborhood, they would have been better prepared to protect her. The law, dubbed Megan’s Law, requires public access to the names and locations of those convicted of any sexual offense.
ellauri222.html on line 1040: Henry admired Timmendiquas. He respected the Wyandots. He could not blame the Indian who fought for his hunting grounds, but, with all the strength of his strong nature, he despised and hated every renegade. Girty knew that the great White Lightning did not like him, and he knew why. Timmendiquas believed that a man should be loyal to his own race, and in his heart he must regard the renegade as what he was—a traitor. "The youth called the Ware fights for his own people," said Timmendiquas gravely.
ellauri222.html on line 1042: "We do not wish to make you suffer, Ware," he said, when they came to the door of Henry´s prison lodge, "until we decide what we are to do with you, and before then much water must flow down Ohezuhyeandawa (The Ohio)."
ellauri222.html on line 1047: "The Dove runs well," murmured Timmendiquas in English. Timmendiquas, with Henry at his side, was among the first to give approval, but the crestfallen renegades remained in their little group at the edge of the field. Hei täähän on amerikkalaista jalkapalloa!
ellauri222.html on line 1049: Timmendiquas, the White Lightning of the Wyandots, was the soul of the massed red Indian attack on poor white settler families. Resourceful Henry Ware almost single handedly turns the savage's murderous plan to nought. "We are not lost," said the scout. "He'll come, that boy, Henry Ware, will. He's only a boy, Major, but he's got a soul like that of the great chief, Timmendiquas. He'll come with the fleet."
ellauri222.html on line 1051: Meanwhile, Zimmermann gave an inflammatory speech to his followers. You are here," he cried, "warriors and men of many tribes, Shawnee, Miami, Delaware, Illinois, Ottawa, and Wyandot. All who live in the valley north of the Ohio and east of the Mississippi are here. You are brave men. Sometimes you have fought with one another. In this strife all have won victory and all have suffered defeat. But you lived the life that Manitou made you to live, and you were happy, in your own way, in a great and fair land that is filled with game.
ellauri222.html on line 1053: "But a new enemy has come, and, like the buffalo on the far western plains, his numbers are past counting. When one is slain five grow in his place. When Manitou made the white man he planted in his soul the wish to possess all the earth, and he strives night and day to achieve his wish. While he lives he does not turn back, and dead, his bones claim the ground in which they lie. He may be afraid of the forest and the warrior. The growl of the bear and the scream of the panther may make him tremble, but, trembling, he yet comes."
ellauri222.html on line 1054: The white man," he resumed, "respects no land but his own. If it does not belong to himself he thinks that it belongs to nobody, and that Manitou merely keeps it in waiting for him. He is here now with his women and children in the land that we and our fathers have owned since the beginning of time. Many of the white men have fallen beneath our bullets and tomahawks. We have burned their new houses and uprooted their corn, but they are more than they were last year, and next year they will be more than they are now."
ellauri222.html on line 1057: "The men of our race are brave, they are warriors, they have not yielded humbly to the coming of the white man. We have fought him many times. Many of the white scalps are in our wigwams. Sometimes Manitou has given to us the victory, and again he has given it to this foe of ours who would eat up our whole country. We were beaten in the attack on the place they call Wareville, we were beaten again in the attack on the great wagon train, and we have failed now in our efforts against the fort and the fleet. Warriors of the allied tribes, is it not so?"
ellauri222.html on line 1058: "But a true warrior," he said, "never yields. Manitou does not love the coward. He has given the world, its rivers, its lakes, its forests, and its game, to the brave man. Warriors of the allied tribes, are you ready to yield Kain-tuck-ee, over which your fathers have hunted from the beginning of time, to the white man who has just come?"
ellauri222.html on line 1060: "If we don´t strike hard at this chief Timmendiquas and his men, they will strike hard at us." The savages, seizing their weapons, sprang forth to the conflict. With the Wyandots and the bravest of the Shawnees and Miamis Zimmerman still held the ground where a group of tepees stood, and many men fell dead or wounded before them. Adam Colfax and Major Braithwaite met in the prairie, and in their excitement and joy wrung each other´s hands.
ellauri222.html on line 1061: "A major triumph!" exclaimed the Major. "Yes, but we must push it home!" said the stern Puritan, his face a red glow, as he pointed toward the tepee where Timmendiquas and the flower of the warriors still fought.
ellauri222.html on line 1063: Henry looked down the sights straight into the face of the Indian, and beheld Timmendiquas, the great White Lightning of the Wyandots. Timmendiquas saw the flash of recognition on the boy´s face and smiled faintly. "Shoot," he said. "You have won the chance." Conflicting emotions filled the soul of Henry Ware. If he spared Timmendiquas it would cost the border many lives. The Wyandot chief could never be anything but the implacable foe of those who were invading the red man´s hunting grounds. But Henry remembered that this man had saved his life. He had spared him when he was compelled to run the gantlet. The boy could not shoot.
ellauri222.html on line 1065: A sudden light glowed in the eyes of the young chief. There was something akin in the souls of these two, and perhaps Timmendiquas alone knew it. He raised one hand, gave a one-finger salute in the white man´s fashion, and said four words. "I shall not forget." So who cares, some corpses more or less, noblemen's tit for tat takes right of way.
ellauri222.html on line 1067: Then he was gone in the forest, and Henry went back to the battle field, where the firing had now wholly ceased. The white victory was complete. Many Indians had fallen. Their losses here and at the river had been so great that it would be long before they could be brought into action again. But the renegades had made good their escape. They did not find the body of a single one of them, and it was certain that they were living to do more mischief. Noble warriors don´t change sides, they stick to their own color scheme.
ellauri222.html on line 1080: Sir Walter Raleigh was one of the most famous explorers of Elizabeth I's reign. His courage and good looks made him a favourite of the Queen's, and she rewarded him for his handsomeness. Raleigh was also a scholar and a poet, but he is usually remembered for introducing the essential potato, and the addictive tobacco.
ellauri223.html on line 50: Aurinkokaupunki (ital. La città del Sole, lat. Civitas Solis) on dominikaanifilosofi Tommaso Campanellan kirjoittama utopia. Se kirjoitettiin italiaksi vuonna 1602, hieman sen jälkeen kun Campanella oli vangittu harhaoppisuudesta ja kapinahengen lietsonnasta. Latinankielinen versio kirjoitettiin vuosina 1613–1614 ja julkaistiin Frankfurtissa vuonna 1623. Teos on yksi kirjallisuuden merkittävimmistä utopioista.
ellauri223.html on line 52: Aurinkokaupunki esitetään dialogina Johanniittain ritarikunnan pikashakin suurmestarin (grand master, GM) ja genovalaisen merikapteenin (Capt. Haddock) välillä. Sen esikuvana on toiminut Platonin Valtio sekä Timaioksessa oleva Atlantiksen kuvaus. Teos kuvaa teokraattisen yhteiskunnan, jossa tavarat, naiset ja lapset ovat yhteisomistuksessa. (Se muuten luetellaan katolisen kirkon heresioiden luettelossa nimellä barallotit. The Barallots were a sect, deemed heretical, at Bologna in Italy, who had all things in common, even their wives and children. They gave so readily into all manner of sensual pleasures, that they were also termed JIT Compilers.) Teoksessa on selvästi vaikutteita Picatrixista, arabialaisesta maagisen kaupunkisuunnittelun oppaasta.
ellauri223.html on line 54: Teoksen viimeisessä osassa Campanella profetoi, astrologiaan verhotuin kielikuvin, että Espanjan kuninkaiden kohtalona on olla osa jumalallista suunnitelmaa paavien kanssa liittoutuneena. Seurauksena on oikean uskon lopullinen voitto ja leviäminen koko maailmaan. Voidaan helposti ajatella, että Campanella ajatteli lähinnä Uuden maailman valloitusta, mutta profetia on tulkittava myös Campanellan aiemmin kirjoittaman Espanjan monarkia -teoksen valossa. Tässä teoksessa Campanella esitti visionsa yhdistyneestä, rauhallisesta maailmasta, jota johtaisi teokraattinen monarkia. Poimin tähän Tommason parhaita paloja:
ellauri223.html on line 56: Mr. Strangelove is the foremost magistrate in attending to the charge of the race. He sees that men and women are so joined together, that they bring forth the best offspring. Indeed, they laugh at us who exhibit a studious care for our breed of horses and dogs, but neglect the breeding of human beings. Thus the education of the children is under his rule, and whatever has any reference to food, clothing, and the intercourse of the sexes. Love himself is ruler, but there are many male and female magistrates dedicated to these arts.
ellauri223.html on line 58: Although the community of wives is not instituted among the other inhabitants of their province, among them it is in use after this manner: All things are common with them, and their dispensation is by the authority of the magistrates. Arts and honors and pleasures are common, and are held in such a manner that no one can appropriate anything to himself. Hey Tommaso, hold your horses, the end of the line is over there!
ellauri223.html on line 60: They say that all private property is acquired and improved for the reason that each one of us by himself has his own home and wife and children. From this, self-love springs. For when we raise a son to riches and dignities, and leave an heir to much wealth, we become either ready to grasp at the property of the State, if in any case fear should be removed from the power which belongs to riches and rank; or avaricious, crafty, and hypocritical, if anyone is of slender purse, little strength, and mean ancestry. But when we have taken away self-love, there remains only love for the State.
ellauri223.html on line 62: G.M. Under such circumstances no one will be willing to labor, while he expects others to work, on the fruit of whose labors he can live, as Aristotle argues against Plato, and as Petteri Urpo has argued on many occasions. Capt. But look at the U.S.S.R! From everyone according to their abilities, to everyone according to their needs!
ellauri223.html on line 64: There are occupations, mechanical and theoretical, common to both men and women, with this difference, that the occupations which require more hard work, and walking a long distance, are practised by men, such as ploughing, sowing, gathering the fruits, working at the threshing-floor, stock exchange, and perchance at the vintage. But it is customary to choose women for milking the cows and for making cheese. In like manner, they go to the gardens near to the outskirts of the city both for collecting the plants and for cultivating them. In fact, all sedentary and stationary pursuits are practised by the women, such as weaving, spinning, sewing, cutting the hair, shaving, dispensing medicines, selling arse, and making all kinds of garments. They are, however, excluded from working in wood and the manufacture of arms. If a woman is fit to paint, she is not prevented from doing so; nevertheless, music (song and dance) is given over to the women alone, because they please the more, and of a truth to pretty boys also. But the women have not the practise of the drum and the horn. Pretty boys take care of faggots.
ellauri223.html on line 66: Capt. Moreover, the race is managed for the good of the commonwealth, and not of private individuals, and the magistrates must be obeyed. They deny what we hold—viz., that it is natural to man to recognize his offspring and to educate them, and to use his wife and house and children as his own. For they say that children are bred for the preservation of the species and not for individual pleasure, as St. Thomas also asserts. Therefore the breeding of children has reference to the commonwealth, and not to individuals, except in so far as they are constituents of the commonwealth. And since individuals for the most part bring forth children wrongly and educate them wrongly, they consider that they remove destruction from the State, and therefore for this reason, with most sacred fear, they commit the education of the children, who, as it were, are the element of the republic, to the care of magistrates; for the safety of the community is not that of a few. And thus they distribute male and female breeders of the best natures according to philosophical rules. Plato thinks that this distribution ought to be made by lot, lest some incel men seeing that they are kept away from the beautiful women, should rise up with anger and hatred against the magistrates; and he thinks further that those who do not deserve cohabitation with the more beautiful women, should be deceived while the lots are drawn by the magistrates, so that at all times the women who are suitably second rate should fall to their lot, not those whom they desire. Stop the steal!
ellauri223.html on line 68: This shrewdness, however, is not necessary among the inhabitants of the City of the Sun. For with them deformity is unknown. When the women are exercised they get a clear complexion, and become strong of limb, tall and agile, and with them beauty consists in tallness and strength. Tanakka, punakka ja rivakka, täst mie piän! Therefore, if any woman dyes her face, so that it may become beautiful, or uses high-heeled boots so that she may appear tall, or garments with trains to cover her wooden shoes, she is condemned to capital punishment. But if the women should even desire them they have no facility for doing these things. For who indeed would give them this facility? Further, they assert that among us abuses of this kind arise from the leisure and sloth of women. By these means they lose their color and have pale complexions, and become feeble and small. For this reason they are without proper complexions, use high sandals, and become beautiful not from strength, but from slothful tenderness. And thus they ruin their own tempers and natures, and consequently those of their offspring. Furthermore, if at any time a man is taken captive with ardent love for a certain woman, the two are allowed to converse and joke together and to give one another garlands of flowers or leaves, and to make verses. But if the race is endangered, by no means is further union between them permitted. Her fanny must be locked in a love girdle, and his pecker lassoed and bound behind his butt. Moreover, the love born of eager desire is not known among them; only that born of friendship. LOL
ellauri223.html on line 70: Domestic affairs and partnerships are of little account, because, excepting the sign of honor, each one receives what he is in need of. To the heroes and heroines of the republic, it is customary to give the pleasing gifts of honor, beautiful wreaths, sweet food, heroine, or splendid clothes, while they are feasting. In the daytime all use white garments within the city, but at night or outside the city they use red garments either of wool or silk. They hate black as they do dung, and therefore they dislike the Japanese, who are fond of black, and Africans, for obvious reasons. Pride they consider the most execrable vice, and one who acts proudly is chastised with the most ruthless correction. Wherefore no one thinks it lowering to wait at table or to work in the kitchen or fields or clean the toilets. All work they call discipline, and thus they say that it is honorable to go on foot, to do any act of nature, to see with the eye, and to speak with the tongue, and waft with the tail; and when there is need, they distinguish philosophically between tears and spittle. Every man who, when he is told off to work, does his duty, is considered very honorable.
ellauri223.html on line 72: But in the City of the Sun, while duty and work are distributed among all, it only falls to each one to work for about four hours every day. The remaining hours are spent in learning joyously, in debating, in reading, in reciting, in writing, in walking, in exercising the mind and body, and with play. They allow no game which is played while sitting or lying on top of one another, neither the single die nor dice, nor chess, nor others like these. But they play with the ball, with the sack, with the rod, with the hoop, with wrestling, with scratching matches at the stake. They say, moreover, that grinding poverty renders men worthless, cunning, sulky, thievish, insidious, vagabonds, liars, false witnesses, etc.; and that wealth makes them insolent, proud, ignorant, traitors, assumers of what they know not, deceivers, boasters, wanting in affection, slanderers, etc. But with them all the rich and poor together make up the community. They are rich because they want nothing, poor because they possess nothing. Hey is this communism or what?
ellauri223.html on line 74: G.M. This seems excellent and sacred, but the community of women is a thing too difficult to attain. The holy Roman Clement says that wives ought to be common in accordance with the apostolic institution, and praises Plato and Socrates, who thus teach, but the Glossary interprets this community with regard to obedience. And Tertullian agrees with the Glossary, that the first Christians had everything in common except wives.
ellauri223.html on line 76: They are unwilling that the State should be corrupted by the vicious customs of slaves and foreigners. Therefore they do business at the gates, and sell only those whom they have taken in war or keep them for digging ditches and other hard work without the city, and for this reason they always send four bands of soldiers to take care of the fields, and with them there are the laborers.
ellauri223.html on line 78: They do not use dung and filth for manuring the fields, thinking that the fruit contracts something of their rottenness, and when eaten gives a short and poor subsistence, as women who are beautiful with rouge and from want of exercise bring forth feeble offspring.
ellauri223.html on line 80: They have an abundance of all things, since everyone likes to be industrious, their labors being slight and profitable. They are docile, and that one among them who is head of the rest in duties of this kind they call king. For they say that this is the proper name of the leaders, and it does not belong to ignorant persons. It is wonderful to see how men and women march together collectively, and always in obedience to the voice of the king. Nor do they regard him with loathing as we do, for they know that although he is greater than themselves, he is for all that their father and brother.
ellauri223.html on line 84: Capt. Their food consists of flesh, butter, honey, cheese, garden herbs, and vegetables of various kinds. They were unwilling at first to slay animals, because it seemed cruel; but thinking afterward that is was also cruel to destroy herbs which have a share of sensitive feeling, they saw that they would perish from hunger unless they did an unjustifiable action for the sake of justifiable ones, and so now they all eat meat. Nevertheless, they do not kill willingly useful animals, such as oxen and horses. They observe the difference between useful and harmful foods, and for this they employ the science of medicine. They always change their food. First they eat flesh, then fish, then afterward they go back to flesh, and nature is never incommoded or weakened. The old people use the more digestible kind of food, and take three meals a day, eating only a little. But the general community eat twice, and the boys four times, that they may satisfy nature. The length of their lives is generally 100 years, but often they reach 200.
ellauri223.html on line 86: As regards drinking, they are extremely moderate. Wine is never given to young people until they are ten years old, unless the state of their health demands it. After their tenth year they take it diluted with water, and so do the women, but the old men of fifty and upward use little or no water. They eat the most healthy things, according to the time of the year.
ellauri223.html on line 90: And in other ways they labor to cure the epilepsy, with which they are often troubled. G.M. A sign this disease is of wonderful cleverness, for from it Hercules, Scrotus, Socrates, Callimachus, and Mahomet have suffered. This they cure by means of prayers to heaven, by strengthening the head, by taking acid, by planned gymnastics, and with fat cheese-bread sprinkled with the flour of wheaten corn. My, that is yummy, I tell you.
ellauri223.html on line 92: They know also a secret for renovating sex life after about the seventieth year, and for ridding it of the wilted dick affliction, and this they do by a pleasing and indeed wonderful art, using young girls. But let's not go into that right now.
ellauri223.html on line 96: Capt. This is the point I was just thinking of explaining. Everyone is judged by the first master of his trade, and thus all the head artificers are judges. They punish with exile, with flogging, with blame, with deprivation of the common table, with exclusion from the church and from the company of women. When there is a case in which great injury has been done, it is punished with death, and they repay an eye with an eye, a nose for a nose, a tooth for a tooth, a woman (or half a camel) for a woman, and so on, according to Hammurabi's law of retaliation.
ellauri223.html on line 98: No one is killed or stoned unless by the hands of the people, the accuser and the witnesses beginning first. For they have no executioners and lictors, lest the State should sink into ruin. The choice of death is given to the rest of the people, who enclose the lifeless remains in little bags and burn them by the application of fire, while exhorters are present for the purpose of advising concerning a good death. Nevertheless, the whole nation laments and beseeches God that his anger may be appeased, being in grief that it should, as it were, have to cut off a rotten member of the State. Certain officers talk to and convince the accused man by means of arguments until he himself acquiesces in the sentence of death passed upon him, or else... But if a crime has been committed against the liberty of the republic, or against God, or against the supreme magistrates, there is immediate censure without pity. These motherfuckers are punished with death.
ellauri223.html on line 100: Anyways, the inhabitants of the City of the Sun do not fear death, because they all believe that the soul is immortal, and that when it has left the body it is associated with other spirits, wicked or good, according to the merits of this present life.
ellauri223.html on line 102: Uhrit auringonjumalalle ovat vapaaehtoisesti nälistettäviä miehiä joista tehdään munkkeja poistamatta kokonaan killuttimia. Hoh hoh, onpa outoa. Papit ovat jotain tiedemiehiä joita päästetään vain harvoin pukille. Only very seldom, and that as a cure for the ills of solitude, do they have converse with women.
ellauri223.html on line 105: Each one takes the woman he loves most, and they dance for exercise with propriety and stateliness under the peristyles. The women wear their long hair all twisted together and collected into one knot on the crown of the head, but in rolling it they leave one curl. The men, however, have one curl only and the rest of their hair around the head is shaven off. Further, they wear a slight covering, and above this a round hat a little larger than the size of their head. In the fields they use caps, but at home each one wears a biretta, white, red, or another color according to his trade or occupation. Moreover, the magistrates use grander and more imposing-looking coverings for the head. Vizi että apinat rakastavat hattuja!
ellauri223.html on line 107: No chance is given for idolatry. The statues and pictures of the heroes, however, are there, and the splendid women set apart to become mothers often look at them, wetting their pants.
ellauri223.html on line 109: They repeat but one prayer, which asks for health of body and of mind, and happiness for themselves and all people, and they conclude it with the petition "As it seems best to God." Inshallah. C.O. Rosenius olis tyytyväinen thän lisäyxeen.
ellauri223.html on line 111: The priestly vestments are of a beauty and meaning like to those of Aaron. They resemble nature and they surpass Art. Samanlaiset nahkasorzit kuin Aatamilla, ja viikunanlehtiä Eevan erogeenisillä vyöhykkeillä.
ellauri223.html on line 113: They say that it is very doubtful whether the world was made from nothing, or from the ruins of other worlds, or from chaos, but they certainly think that it was made, and did not exist from eternity. Therefore they disbelieve in Aristotle, whom they consider a logican and not a philosopher.
ellauri223.html on line 122: The absence of good (Latin: privatio boni), also known as the privation theory of evil, is a theological and philosophical doctrine that evil, unlike good, is insubstantial, so that thinking of it as an entity is misleading. Instead, evil is rather the absence, or lack (“privation”), of good. This also means that everything that exists is good, insofar as it exists; and is also sometimes stated as that evil ought to be regarded as nothing, or as something non-existent.
ellauri223.html on line 124: It is often associated with a version of the problem of evil: if some things in the world were to be admitted to be evil, this could be taken to reflect badly on the creator of the world, who would then be difficult to admit to be completely good. The merit of the doctrine in serving as a response to this version of the problem of evil is disputed.
ellauri223.html on line 126: The doctrine is sometimes said to be rooted in Plato. While Plato never directly stated the doctrine, it was developed, based on his remarks on evil, by the Neoplatonist philosopher Plotinus, chiefly in the eighth tractate of his First Ennead.
ellauri223.html on line 127: Neoplatonism was influential on St. Augustine of Hippo, with whom the doctrine is most associated. Augustine, in his Enchiridion, wrote:
ellauri223.html on line 129: For what is that which we call evil but the absence of good? In the bodies of animals, disease and wounds mean nothing but the absence of health; for when a cure is effected, that does not mean that the evils which were present—namely, the diseases and wounds—go away from the body and dwell elsewhere: they altogether cease to exist; for the wound or disease is not a substance, but a defect in the fleshly substance,—the flesh itself being a substance, and therefore something good, of which those evils—that is, privations of the good which we call health—are accidents. Just in the same way, what are called vices in the soul are nothing but privations of natural good. And when they are cured, they are not transferred elsewhere: when they cease to exist in the healthy soul, they cannot exist anywhere else.
ellauri223.html on line 131: Also, in his City of God, he wrote:
ellauri223.html on line 133: For evil has no positive nature; but the loss of good has received the name “evil.”
ellauri223.html on line 135: Through Augustine, this doctrine influenced much of Catholic thought on the subject of evil. For instance, Boethius famously proved, in Book III of his Consolation of Philosophy, that “evil is nothing”.The theologian Pseudo-Dionysius the Areopagite also states that all being is good, in Chapter 4 of his work The Divine Names. Thomas Aquinas concluded, in article 1 of question 5 of the First Part of his Summa Theologiae, that “goodness and being are really the same, and differ only in idea”.
ellauri223.html on line 153: New Atlantis is an incomplete utopian novel by Sir Francis Bacon, published posthumously in 1626. It appeared unheralded and tucked into the back of a longer work of natural history, Sylva sylvarum (forest of materials). In New Atlantis, Bacon portrayed a vision of the future of human discovery and knowledge, expressing his aspirations and ideals for humankind. The novel depicts the creation of a utopian land where "generosity and enlightenment, dignity and splendour, piety and public spirit" are the commonly held qualities of the inhabitants of the mythical Bensalem. The plan and organisation of his ideal college, Salomon's House (or Shlomo's House), envisioned the modern research university in both applied and pure sciences.
ellauri223.html on line 157: The novel depicts a mythical island, Bensalem, which is discovered by the crew of a European ship after they are lost in the Pacific Ocean somewhere west of Peru. The minimal plot serves the gradual unfolding of the island, its customs, but most importantly, its state-sponsored scientific institution, Salomon's House, "which house or college ... is the very eye of this kingdom."
ellauri223.html on line 159: Many aspects of the society and history of the island are described, such as the Christian religion – which is reported to have been born there as a copy of the Bible and a letter from the Apostle Saint Bartholomew arrived there miraculously, a few years after the Ascension of Jesus; a cultural feast in honour of the family institution, called "the Feast of the Family"; a college of sages, the Salomon's House, "the very eye of the kingdom", to which order "God of heaven and earth had vouchsafed the grace to know the works of Creation, and the secrets of them", as well as "to discern between divine miracles, works of nature, works of art, and other impostures and illusions of all sorts"; and a series of instruments, process and methods of scientific research that were employed in the island by the Salomon's House.
ellauri223.html on line 161: The interlocutors include the governor of the House of Strangers, Joabin the Jew, and the Head of Salomon's House.
ellauri223.html on line 162: The inhabitants of Bensalem are described as having a high moral character and honesty, as no official accepts any payment from individuals. The people are also described as chaste and pious, as said by an inhabitant of the island:
ellauri223.html on line 164: But hear me now, and I will tell you what I know. You shall understand that there is not under the heavens so chaste a nation as this of Bensalem; nor so free from all pollution or foulness. It is the virgin of the world. Ei menstruaatiota tytöillä eikä polluutiota teinipojilla.
ellauri223.html on line 166: I remember I have read in one of your European books, of an holy hermit amongst you that desired to see the Spirit of Fornication; and there appeared to him a little foul ugly Aethiop. Fuckin niggah. But if he had desired to see the Spirit of Chastity of Bensalem, it would have appeared to him in the likeness of a fair (paleface) beautiful Cherubim. For there is nothing amongst mortal men more fair and admirable, than the chaste minds of this people. Know therefore, that with them there are no chicken stews, frozen or otherwise, no dissolute houses, no courtesans, nor anything of that kind.
ellauri223.html on line 168: In the last third of the book, the Head of the Salomon's House takes one of the European visitors to show him all the scientific background of Salomon's House, where experiments are conducted in Baconian method to understand and conquer nature (no tietysti), and to apply the collected knowledge to the betterment of society. Namely: 1) the end, or purpose, of their foundation; 2) the preparations they have for their works; 3) the several employments and functions whereto their fellows are assigned; 4) and the ordinances and rites which they observe.
ellauri223.html on line 170: He portrayed a vision of the future of human discovery and knowledge. The plan and organisation of his ideal college, "Shlomo's House", envisioned the modern research university in both applied and pure science. The end of their foundation is thus described: "The end of our foundation is the knowledge of causes, and secret motions of things; and the enlarging of the bounds of human empire, to the effecting of all things possible". Vitun nilkki, hemmetin teknofriikki humanisti.
ellauri223.html on line 182: Bacon stated that he had three goals: to uncover truth, to serve his country, and to serve his church. He sought to achieve these goals by seeking a prestigious post. Yet he failed to gain a position that he thought would lead him to success. He showed signs of sympathy to Puritanism, attending the sermons of the Puritan chaplain of Gray's Inn and accompanying his mother to the Temple Church to hear Walter Travers. In the Parliament of 1586, he openly urged execution for the Catholic Mary, Queen of Scots. He advocated for the union of England and Scotland, which made him a significant influence toward the consolidation of the United Kingdom; and he later would advocate for the integration of Ireland into the Union. Closer constitutional ties, he believed, would bring greater peace and strength to these countries. What a motherfucker.
ellauri223.html on line 184: About this time, he again approached his powerful uncle for help; this move was followed by his rapid progress at the bar. Despite his assignations, he was unable to gain the status and notoriety of others. In a plan to revive his position he unsuccessfully courted the wealthy young widow Lady Elizabeth Hatton. His courtship failed after she broke off their relationship upon accepting marriage to Sir Edward Coke, a further spark of enmity between the men. Things went better with Coke than with a BLT.
ellauri223.html on line 186: Vähän myöhemmin Pekoni otti osaa ex-suosijansa Essexin mestauxeen. "No defamer of any man". The succession of James I brought Bacon into greater favour. He was knighted in 1603. In another shrewd move, Bacon wrote his Apologies in defense of his proceedings in the case of Essex, as Essex had favoured James to succeed to the throne.
ellauri223.html on line 188: When he was 36, Bacon courted Elizabeth Hatton, a young widow of 20. Reportedly, she broke off their relationship upon accepting marriage to a wealthier man, Bacon's rival, Sir Edward Coke. Years later, Bacon still wrote of his regret that the marriage to Hatton had not taken place.
ellauri223.html on line 190: At the age of 45, Bacon married Alice Barnham, the 13-year-old daughter of a well-connected London alderman and MP. Bacon wrote two sonnets proclaiming his love for Alice. The first was written during his courtship and the second on his wedding day, 10 May 1606. When Bacon was appointed lord chancellor, "by special Warrant of the King", Lady Bacon was given precedence over all other Court ladies. Bacon's personal secretary and chaplain, William Rawley, wrote in his biography of Bacon that his marriage was one of "much conjugal love and respect", mentioning a robe of honour that he gave to Alice and which "she wore unto her dying day, being twenty years and more after his death".
ellauri223.html on line 192: However, an increasing number of reports circulated about friction in the marriage, with speculation that this may have been due to Alice's making do with less money than she had once been accustomed to. It was said that she was strongly interested in fame and fortune, and when household finances dwindled, she complained bitterly. Bunten wrote in her Life of Alice Barnham that, upon their descent into debt, she went on trips to ask for financial favours and assistance from their circle of friends. Bacon disinherited her upon discovering her secret romantic relationship with Sir Frodo Underhill. He subsequently rewrote his will, which had previously been very generous—leaving her lands, goods, and income—and instead revoked it all.
ellauri223.html on line 194: Alice Bacon and her mother Dorothy were both reported by contemporaries as having extravagant tastes, and being interested in wealth and power. However, early in the marriage, Bacon had money to spare, "pouring jewels in her lap", and spending large sums on decorations. Power was also available, as in March 1617, along with Francis Bacon being made temporary Regent of England, a document was drawn up making Lady Bacon first lady in the land, taking precedence over all other Baronesses (it is not clear whether it was signed into law).
ellauri223.html on line 198: Their marriage led to no children. In 1620, she met Mr. Frodo Underhill, and Mr. Nicholas Bacon, gentlemen-in-waiting at York House, Strand, Bacon's London property. She was rumoured to have had an ongoing affair with Underhill. Underhill was a cousin of the Bilbo Underhill who sold New Place to Gandalf Shakespeare in 1597.
ellauri223.html on line 200: In 1621, Bacon, by now styled as Viscount St Albans, was accused of taking bribes, heavily fined, and removed from Parliament and all offices. Lady Bacon personally pleaded with the Marquis of Buckingham for the restoration of some of Bacon's salary and pensions, to no effect. They lost York House and left the city in 1622.
ellauri223.html on line 202: Reports of increasing friction in the marriage appeared, with speculation that some of this may have also been due to financial resources not being as abundantly available to Alice as she was accustomed to in the past. Alice was reportedly interested in fame and fortune, and when reserves of money were no longer available, there was constant complaining about where all the money was going.
ellauri223.html on line 204: In 1625, Bacon became estranged from his wife, apparently believing her of adultery with Underhill. He rewrote his will, which had been quite generous to her, leaving her lands, goods, and income, to revoke it all:
ellauri223.html on line 206: What so ever I have given, granted, conferred, or appointed to my wife in the former part of this my Will, I do now for just and great causes, utterly revoke, and make void, and leave her to her right only.
ellauri223.html on line 208: He had no heirs and so his titles became extinct on his death in 1626 at the age of 65.
ellauri223.html on line 210: Less than a fortnight after Bacon's death from pneumonia on 9 April 1626, Alice, Lady St Albans, married courtier Frodo Underhill, at the Church of St Martin in the Fields, London, 20 April 1626. Soon after, on 12 July 1626, Charles I of England knighted him at Oatlands. They lived together at Old Gorhambury House, St Albans, Hertfordshire.
ellauri223.html on line 212: The Viscountess St Albans, as she still preferred to be called, spent much of her marriage in Chancery proceedings, lawsuits over property. The first year was over her former husband's estate, trying to get what was left of Bacon's property, without his much greater debts. She was opposed in this by Sir John Constable, her brother in law, who had held some of the estate in trust. In 1628 she filed suits for property owned by her late father. In 1631, she and her husband both filed suit against Nicholas Bacon, of Gray's Inn, their former friend, who had married Sir John Underhill's niece, and gotten Underhill to sign an agreement for a large dowry and extensive property, including some property of Alice that Sir John did not have rights to, and could only inherit after her death. Their petition to court stated that Bacon had tricked Underhill "who was an almost totally deaf man, and by reason of the weakness of his eyes and the infirmity in his head, could not read writings of that nature without much pain," to sign a paper not knowing what it contained.
ellauri223.html on line 214: In 1639, Viscountess St Albans and Sir Frodo Underhill became estranged, and began to live separately. In a later lawsuit, after her death, Underhill blamed Robert Tyrrell, or Turrell, their manservant, for this alienation of affections. In her will of 1642, she left half her property to Turrell, and other property to her nephew, Stephen Soames. She was buried in the old Parish Church of Eyworth, Bedfordshire, 9 July 1650, near her mother, and her sister, Lady Dorothy Constable.
ellauri223.html on line 222: Several authors believe that, despite his marriage, Bacon was primarily attracted to men. Forker, for example, has explored the "historically documentable sexual preferences" of both Francis Bacon and King James I and concluded they were both oriented to "masculine love", a contemporary term that "seems to have been used exclusively to refer to the sexual preference of men for members of their own gender."
ellauri223.html on line 224: The well-connected antiquary John Aubrey noted in his Brief Lives concerning Bacon, "He was a Pederast. His Ganimeds and Favourites tooke Bribes". ("Pederast" in Renaissance diction meant generally "homosexual" rather than specifically a lover of minors; "ganimed" derives from the mythical prince abducted by Zeus to be his cup-bearer and bed warmer.)
ellauri223.html on line 226: The Jacobean antiquarian Sir Simonds D'Ewes (Bacon's fellow Member of Parliament) implied there had been a question of bringing him to trial for buggery, which his brother Anthony Bacon had also been charged with.
ellauri223.html on line 228: In his Autobiography and Correspondence, in the diary entry for 3 May 1621, the date of Bacon's censure by Parliament, D'Ewes describes Bacon's love for his Welsh serving-men, in particular Godrick, a "very effeminate-faced youth" whom he calls "his catamite and bedfellow".
ellauri223.html on line 230: This conclusion has been disputed by other faggots, who point to lack of consistent evidence, and consider the sources to be more open to interpretation. Publicly, at least, Bacon distanced himself from the idea of homosexuality. In his New Atlantis, he described his utopian island as being "the chastest nation under heaven", and "as for masculine love, they have no touch of it". Olipa 2-naamainen kaveri.
ellauri226.html on line 51: Kuopan reunalla hoipertavan enää 3 huru-ukon itsenäisyyspäivän keikka, aina heidän suurin ja korkein profiili, pidetään keskiviikkona vetoisessa "Stadium of Fire" -tapahtumassa Brigham Youngin yliopiston kampuksella Provossa, Utahissa. Koska tämä osa maata on sekä republikaanien että mormonien linnoitus ja tämä on vaalivuosi, on syytä muistaa, että Beach Boysilla on useita ristiriitaisia perintöjä, joiden kanssa on otettava huomioon.
ellauri226.html on line 64:
Daniel Neste, englannin kielen apulaisprofessori The College of Saint Rosesta, on kirjoittanut tämän pullasutun lisäxi viimeisimmän kirjan "How Inappropriate". ellauri226.html on line 66: In late 1964, as Brian Wilson's industry profile grew, he became acquainted with various individuals from around the Los Angeles music scene. He also took an increasing interest in recreational drugs (particularly marijuana, LSD, and Desbutal). According to his then-wife Marilyn, Wilson's new friends "had the gift of gab. All of a sudden Brian was in Hollywood—these people talk a language that was fascinating to him. Anybody that was different and talked cosmic or whatever he liked it." Wilson's closest friend in this period was Loren Schwartz, an aspiring talent agent that he met at a recording studio. Schwartz introduced Wilson to marijuana and LSD, as well as a wealth of literature commonly read by college students. During his first LSD trip, Wilson had what he considered to be "a very religious experience" and claimed to have seen God. God has subsequently personally confirmed this.
ellauri226.html on line 68: In November 1965, early in the sessions for the Beach Boys' 11th studio LP Pet Sounds, Wilson began experimenting with the idea of recording an album focused on humor and laughter. He was intent on making Pet Sounds a complete departure from previous Beach Boys releases and did not wish to work with his usual lyricist, Mike Love, who was such a sourpuss.
ellauri226.html on line 71: Love has the touring rights to the Beach Boys name — which has created controversy with his ex-bandmates in the past. Love is by far the right hand man of the men in flip-flops.
ellauri226.html on line 73: Love’s performance on behalf of Trump on Sunday was the main attraction for the event, according to the LA Times. Tickets ran from $2,800 per person to up to $150,000 for a couple to be considered “co-chairs’’ of the event.
ellauri226.html on line 74: Lead singer Love has been a longtime Trump supporter. He sang at one of the president’s inaugural balls in 2017, telling Uncut magazine afterward, “I don’t have anything negative to say about the president of the USA. I love his hair, it is very surfy." “I understand there are so many factions and fractious things going on. The chips will fall where they may,’’ Love said. “But Donald Trump has never been anything but kind to us. We have known him for many a year.’’ Aargh, for the love of Mike!
ellauri226.html on line 83: Waters criticised the West for supplying Ukraine with weapons, blaming Washington in particular, and has also criticised NATO, accusing it of provoking Russia. Floydin This is not a drill kiertue Krakovassa peruttiin. Menköön Moskovaan laulamaan toivottivat tuohtuneet polakit.
ellauri226.html on line 93: Sea and Sardinia is a travel book by the English writer D. H. Lawrence. It describes a brief excursion undertaken in January 1921 by Lawrence and his wife Frieda, a.k.a. Queen Bee, from Taormina in Sicily to the interior of Sardinia. They visited Cagliari, Mandas, Sorgono, and Nuoro. His visit to Nuoro was a kind of homage to Grazia Deledda but involved no personal encounter. Despite the brevity of his visit, Lawrence distils an essence of the island and its people that is still recognisable today.
ellauri226.html on line 94: D.H. Lawrence’s foreword to Deledda’s novel The Mother, which appeared in the English editions of the 1920’s, is reprinted in the new edition of M.G. Steegman’s translation La Madre (The Woman and the Priest) or The Mother, edited with an introduction and chronology by Eric Lane. London: Daedalus/Hippocrane, 1987.
ellauri226.html on line 99: street of Nuoro. I am thinking that this is the home
ellauri226.html on line 100: of Grazia Deledda, the novelist, and l see a harher’s
ellauri226.html on line 102: end of the journey. Tt is past four o’clock.
ellauri226.html on line 114:
ellauri226.html on line 116: Dave is full of breathless switchbacks. You’re always veering giddily from fleeting exaltations (the joy of motion, the wildness of the landscape, the generosity of a peasant) to tedious exasperations (almost everything else). Luckily he had his wife along, the formidable Frieda (he refers to her as “the Q.B.,” for queen bee - Kuningatar! Eskin valtiatar on sekin vanhemmiten aika formidable), whose shrewd affirmations provided a foil for his grumbling discontents. Lawrence found the city “all bibs and bobs" . . . rather bare, rather stark, much of the city was levelled by Allied bombs, and it has not exactly been lovingly restored. “They pour themselves one over the other,” Lawrence sniffed of the Italians, “like so much melted butter over parsnips.” Lawrence ize preferoi tankeampia kelttijuurikkaita.
ellauri226.html on line 118: Sardegna was full of Lawrentian tourist horrors: hunger, bad light, and sharing space with people who annoy you. When Frieda asked what one does in Mandas, the locals told her, “Niente! Kiva plane etta, ei ketään kotona.
ellauri226.html on line 120: The “quite pleasant woman” who fed the Lawrences was Agostino’s grandmother. He proudly showed us her picture, along with a brochure for the Festival D.H. Lawrence, which takes place every August. Lawrences, who, in the impoverished Sardinia of their day couldn’t find anything but cabbage soup and hard bread.
ellauri226.html on line 122: There was a David Herbert Lawrence plaque on the street. Inside the tiny station were two more. It seemed a lot of plaques for a guy who spent one night there. “Blessed is he that expecteth nothing,” he wrote of Sorgono, “for he shall not be disappointed.” More Niente. “A dreary hole!” Lawrence muttered. “A cold, hopeless, lifeless, Saturday afternoon-weary village.” The food was bad. The bedsheets were stained. People cheerfully relieved themselves on the street. What limp parsnips too! “Why are you so indignant?” the Q.B. asked. “It’s all life.”
ellauri226.html on line 124: We, too, arrived on a Saturday afternoon. There was nowhere to eat and nothing to do, other than lounge by the lifeless station, reading Lawrence’s catalogue of complaints. But then I looked up to find the very “pink-washed building” with the very same name (Risveglio) as the horrible inn in the book. “It can’t be the same one,” I said. “There’s no plaque. Wow, there's a traffic sign, but it's not in English?"
ellauri226.html on line 135: My wife marched right in. All six guys filed in behind her, like a spaghetti western, many of which were filmed close by. Inside, the pallid bartender was polishing glasses. I slapped a euro on the bar and ordered two macchiatos. Then, in my grunting Italian American, I asked if this might be the same Risveglio from D.H. Lawrence’s day.
ellauri226.html on line 140: Nuovo, however, looked placid and tame. Nuovo was home to the Nobel laureate Grazia Deledda, whose novels Lawrence so admired, but her modest birthplace was closed. We walked around aimlessly, seeing the place through his eyes, but, of course, through Lawrence’s eyes “there’s nothing to see.” This is no longer quite true; there are two good museums in town. But, by now, it had taken on the sound of a mantra. “Sights are an irritating bore,” he wrote. “Happy is the town that has nothing to show.”
ellauri226.html on line 175: Per Gunnar Henning Evander, född 25 april 1933 i Ovansjö, Gävleborgs län, död 16 maj 2022 var en svensk folkhögskollärare, författare, manusförfattare och farbrorman. Evander var en mycket framgångsrik och produktiv författare. Evanders romaner kretsar ofta kring förlorarna i folkhemmet. Gång på gång gestaltar han personer som är svikna av samhället och har psykiska problem, som han.
ellauri226.html on line 177: Per-Gunnar kom upp i tisdagskrysset som en never heard. Hans rörande autofiktiv samtidsskildring Måndagar med Fanny berättar on en farbrorman som är gift med Gudrun (av Sjöden-proportioner), ser en ilvillig pappa på sjukhuset och råkar börja knulla där en sjukskötare på måndagarna. Tllls Fanny får nog av måndagsknullandet och pappa dör. Då vill farbrormannen knulla något mjukare, och återvänder till Gudrun, som luktar mycket sämre än Fanny men är mjukare.
ellauri226.html on line 185: Hon uppger att pappan ofta ringde Andrea och skrämde henne. Hon anklagar honom för förföljelse och berättar att familjen även försökt polisanmäla trakasserierna, men att ärendet lagts ner.
ellauri226.html on line 189: Nu har hon bestämt sig att tala ut. Anledningen är Per Gunnar Evanders självbiografiska roman "I min ungdom speglade jag mig för ofta".
ellauri226.html on line 213: While local demographics and neighborhoods are undeniably subject to change, it is rare for a location to experience a major transformation in racial demographics in less than 50 years. Yet this is exactly what has happened in The Bronx between 1950 and 1980. As indicated by the 1950 the ethnic makeupof The Bronx was predominantly white. The census for 2000 indicates that whites (that is, what the U.S. Census labels “white, non-Hispanic”) now compose a distinct minority in The Bronx. The explanations for this remarkable change are complex. LOL actually they aren't, as we shall see.
ellauri226.html on line 215: The rubble moving in in the 1970s, created a “push-pull” effect that drove many long term white residents of the borough to abandon it forever.
ellauri226.html on line 218: Of approximately 1.30 million people, over 90% of the population of The Bronx,
ellauri226.html on line 221: Even as early as 1960, just ten years and one census removed from 1950, approximately 164,000 of the 1.42 million Bronx residents were sooty black.
ellauri226.html on line 223: increasing from roughly 7% of the total population of The Bronx in 1950 to approximately 12% of the total population in 1960, that is no less than 357,000 black residents!
ellauri226.html on line 225: In 1970, the white pop. had decreased from 1.26 million to 1.08 million. The whites flew at approximately the same rate that new black residents were moving into the slum. In the 10 years between 1970 and 1980, however, this rate of ellauri226.html on line 227: migration of the white population that had called The Bronx its home for
ellauri226.html on line 231: thing that is clear is that by the end of the 1970s, The Bronx was no longer
ellauri226.html on line 240: It is entirely possible to understand the thought processes of ellauri226.html on line 241: former white residents of The Bronx who witnessed
ellauri226.html on line 242: the changing demographics of their borough. Of the interviewed,
ellauri226.html on line 250: While Nash criticized the apparent tranquility and peace of The Bronx,
ellauri226.html on line 251: it was celebrated by its inhabitants. When asked to describe The Bronx of the 1950s and 1960s, every whitey lauded the safety of their neighborhood.
ellauri226.html on line 253: Dr. Derrick talked about how his family often left the door
ellauri226.html on line 256: often sent him outside at a young age to play unaccompanied. He recalled:
ellauri226.html on line 259: allowed to and go to Poe Park; so we would play all sorts of games over
ellauri226.html on line 267: in the 1950s and 1960s. Mrs. Roby described growing up in “a very, very safe neighborhood." Like Derrick, she goes on and on to speak about playing outside and unlocked doors as evidence of the apparent safety and tranquility of the neighborhood. It was like Moomindale! Ei muumitaloa lukita yöxi hei Muu-u-mi!
ellauri226.html on line 269: According to Roby, children often left their bikes and scooters out unlocked with no fear of theft. She also spoke in great detail of the freedom afforded to her as a young child: In fact, for me, as a first grader going to school, I took a city bus, alone. Nobody took me to the bus stop, I would leave my apartment, wave
ellauri226.html on line 276: granted as children, and the willingness of their parents to allow them to
ellauri226.html on line 277: roam the neighborhood unaccompanied, is the ultimate illustration of the
ellauri226.html on line 278: safety of The Bronx in the 1950s and 1960s.
ellauri226.html on line 280: For many (white) residents of the borough, the apparent peace and
ellauri226.html on line 281: safety of The Bronx of the 1950s and 1960s began to fade away in the late
ellauri226.html on line 282: 1960s and 1970s. For many white residents of The Bronx, the end of the
ellauri226.html on line 283: peacefulness of the ’50s’ and ’60s coincided with the arrival of black and
ellauri226.html on line 286: Research has indicated that The Bronx began changing demographically right after World War II. The first influx of black and Hispanic residents was into the South Bronx after World War II, as former residents of Harlem were attracted to The Bronx because of its rent controlled apartments. Many of these blacks and Hispanics moved into neighborhoods following the subway and elevated trains transportation. Pre-cisely! This is just why Grankulla does not want subway nor high-rise apartment housing. Let the cleaners and station attendants sleep i Mattby i stället.
ellauri226.html on line 288: The arrival of many of these lower income construction of public housing projects throughout The Bronx, first began during the Great Depression. Relatively soon
ellauri226.html on line 294: This prompted one of the greatest migrations in U.S. history.
ellauri226.html on line 298: The off-color residents in The Bronx created a very segregated community,
ellauri226.html on line 300: while the white community continued to live together gregariously in the rest of the
ellauri226.html on line 303: local races. On one side of the school, Werner
ellauri226.html on line 305: behind the school, population of the area changed dramatically and was
ellauri226.html on line 308: The changing racial make-up of the community of the South Bronx
ellauri226.html on line 311: shooting of a classmate while in school. He says:
ellauri226.html on line 313: When I was a kid I got a hold of a rifle
ellauri226.html on line 316: They actually fired a gun from the roof to
ellauri226.html on line 322: in back of me, I was lucky she was okay.
ellauri226.html on line 325: While the failed shooting of Eleanor Kaplan was apparently not front page all over the news, it was enough for him and his family to move.
ellauri226.html on line 327: the 1960s, areas of predominantly Hispanic and black concentrations
ellauri226.html on line 328: had slipped into a state of seemingly perpetual violence, drug use, and gang
ellauri226.html on line 331: As former Hunts Point resident and later Secretary of State Colin
ellauri226.html on line 334: While crime was on the rise throughout the city, the increasing numbers in The Bronx were astounding. For example, the number of ellauri226.html on line 335: reported assaults in the borough increased from 998 in 1960 to 4,256. In burglaries, the trend of increased crime was also apparent in the number of reported incidents from 1,765 in 1960 to 29,276 in 1969.
ellauri226.html on line 338: seemed to have complete control of the South Bronx and the crummy
ellauri226.html on line 340: the gangs seemed to control of the South Bronx both day and night,
ellauri226.html on line 341: and the streets became safe again for inhabitants of color.
ellauri226.html on line 347: By 1974, the entirety of Charlotte Street area and the
ellauri226.html on line 348: majority of the buildings on the surrounding streets had burned and there
ellauri226.html on line 349: had been an estimated 33,465 fires in the South Bronx. Whole areas of the
ellauri226.html on line 352: city officials in the Bronx Arson Task Force in 1974 confirmed that the fires were being set by the white owners, but it was difficult to hold any one person responsible because the paid arsonists often refused to name the white customers.
ellauri226.html on line 354: The chaos reached its peak in 1977 when a July black-out brought a dramatic increase of responsible arsonists in that same Stadium where Cosell as the Yankees played in the 1977 World Series, as part of an insurance conspiracy, however.
ellauri226.html on line 356: Violence, drug use, and acts of arson occurring on a daily basis in the southern part of the borough and Werner's family feared for her safety.
ellauri226.html on line 357: Her boyfriend would drive her to her clinic in his car because he was afraid of walking alone in the community.
ellauri226.html on line 359: After Roby graduated from high school and began to venture out for the first time as an independent adult, she had to go outside of Parkchester
ellauri226.html on line 360: to travel through the neighborhoods that she had been warned of,
ellauri226.html on line 363: was in a section that was considered extremely dangerous, Roby was quickly sent down to Lincoln Hospital in the South Bronx, because of labor shortages.
ellauri226.html on line 365: According to Roby, the violence at Lincoln’s emergency in the neighborhood was apparent from the start, the room often had patients who had
ellauri226.html on line 366: suffered gunshot wounds. For her, the violence of the South Bronx was
ellauri226.html on line 367: epitomized in an experience she had in the physical therapy room of ellauri226.html on line 369: therapy because of matching paralyzing gunshot wounds. Roby tried to provide physical therapy for these teenage boys but was unable to because they were
ellauri226.html on line 373: and permanent members of rival gangs. Such animals!
ellauri226.html on line 377: changing. In the 1970s, many of the neighborhoods beyond the South Bronx
ellauri226.html on line 379: traveled to the rest of the borough, white residents, like those
ellauri226.html on line 380: interviewed, began to experience or hear of petty crimes, like robberies
ellauri226.html on line 381: and muggings, which often seemed to signal a changing neighborhood.
ellauri226.html on line 384: his Fordham neighborhood. For Derrick, examples of how the neighborhood changed were a subway robbery and the burglary of her home. These examples of petty crime prompted him and his family to move to another section
ellauri226.html on line 385: of The Bronx. Additionally troubling for Derrick and his family was
ellauri226.html on line 388: says that the environment of the school had completely changed and his
ellauri226.html on line 390: enroll in a vocational school of petty crime and harassment, though experienced members of his family signaled that it was in fact a private school.
ellauri226.html on line 392: The increase of frequency in the mugging of his mother near his home was not the same that he had grown up with during the 50s and 60s.
ellauri226.html on line 394: Kathleen Roby also started an increase of petty theft in the 1970s.
ellauri226.html on line 396: where the community was composed of single family homes and the rapid succession
ellauri226.html on line 397: break-ins frightened many of the long term residents.
ellauri226.html on line 400: 1970s. During this time, her mother was mugged twice while going to the neighborhood laundromat and there was a rash of petty crime in her parking
ellauri226.html on line 404: Horse was the drug of choice during the
ellauri226.html on line 405: 1970s and 80s, at least the wop cop said that heroin was good and easily found on street particularly throughout the South corners. As a police officer he was fighting against the dumping of the drug to lower the prices, and later, cocaine, because as the neighborhood drug dealer he was often a drug addict himself, selling drugs to support his own habit.
ellauri226.html on line 409: The deterioration of building quality in apartments of The Bronx is seen to be a cause of the increased rates of crime in the eyes of many residents.
ellauri226.html on line 410: A decline of drug use exacerbated the position of the officers of the law.
ellauri226.html on line 412: The arson trend first began in the South Bronx and is often seen as the in thing
ellauri226.html on line 413: of the late 1960s and 1970s. The landlords' first step was organized arson,
ellauri226.html on line 415: appropriate profit. As a result of the decline in services, many buildings
ellauri226.html on line 420: the increasing requirements of new technology like TV and hairdryers. The major item that
ellauri226.html on line 428: The decline in the physical condition of the buildings was not
ellauri226.html on line 429: the only change; services companies also began to be limited. Derrick recalls simple services like garbage pick-up within building and the washing and waxing of the floors and less frequent, becoming less it stopped all together.
ellauri226.html on line 431: While these changes in buildings may seem small, when joined by the weakened structure of the buildings and rising drug use and crime rates, many white long-term residents of The Bronx began to feel as though their neighborhoods had changed from bad to worse.
ellauri226.html on line 433: It was a downward spiral that many of the white ethnic residents who had called The Bronx home in the 1950s and watched it change for the worse in the 1960s and 70s were quick to blame on the Hispanics and blacks.
ellauri226.html on line 435: However, already before the turmoil of the 1970s and the 1977 blackout their
ellauri226.html on line 437: as early as 1970. Many of these nigrate individuals had called this area home for almost 20 years. Meanwhile white families began to migrate north within The Bronx, particularly Jewish, Irish, and Italian families.
ellauri226.html on line 439: That the migrations of old and new minority groups was the cause for The Bronx’s many problems was obvious. Many whites began to blame
ellauri226.html on line 441: It was impossible for these former white residents to recognize that the causes of the increase in crime and drug use had to do with themselves, the white laissez-faire economics they supported. It is not that extremely complicated to see, and has a great deal more to with capitalism than race.
ellauri226.html on line 443: The 1970s was a rough economic time for the U.S, including the city of New York and The Bronx in particular. The economic problems began early after World War
ellauri226.html on line 448: influx of poor minority families in the 1950s and 1960s was thus cleverly met with a deteriorating and poor job market and limited employment opportunities. The declining job market continued into the 1970s when approximately 300 companies employing 10,000 workers went out of business or moved out of The Bronx between 1970 and 1977. Many of these businesses used low income and unskilled workers. By 1976 the long-term economic problems had taken their toll and the mayor's office estimated that between 25-30% of the city’s eligible work force was unemployed.
ellauri226.html on line 452: In this year it became public knowledge that the city funds had been depleted by nasty leeches and its capital was all gone. Their action had left the city penniless and unable to pay even the top brass. This led to the collapse of the city’s government,
ellauri226.html on line 455: Later it was said that the primary source of the bankruptcy was the
ellauri226.html on line 456: influx of poor black and Hispanic residents after World War II, who often
ellauri226.html on line 459: The number of minority families coming through and unemployment on the rise, some
ellauri226.html on line 464: As the economic crisis worsened and city residents applied for welfare, particularly in The Bronx, the city simply reached its financial breaking point, with most of the welfare payments going to buy drugs. No wonder the poor turned to crime to solve their economic problems, seeing as the filthy rich seemed to be rolling in the dough. At the time the assumption was made by many older white residents
ellauri226.html on line 465: of a correlation between race, crime, and drug use. But it was capitalism that was to blame, not the race.
ellauri226.html on line 467: The wop cop interviewed believes that the decrease in crime in the 1990's can be attributed to the rising standard of living and economic opportunities throughoutthe city, when the city’s economy was no longer in the pits.
ellauri226.html on line 469: The city’s record daily murder rate was 2,245 homicides. That number reached its peak in 1990 when it was astronomical when compared with the number of murders in 1963. There were almost as many stiffs per capita as in the Stockholm region today.
ellauri226.html on line 473: beyond the South Bronx. Many of the white ethnic groups
ellauri226.html on line 478: neighbors played at all hours of the night, their loud merrymaking in the sack, and their tendency to throw garbage out of their windows. For Derrick, a graduate student at the time, the difference in lifestyles between him and his new neighbors became too much, and he eventually moved out of the apartment because of the behavior of his Hispanic neighbors.
ellauri226.html on line 480: For Roby (my mom), the differences of the new minority groups and the old Jewish, Italian, and Irish immigrants was clear, especially given the unique rules that governed her Parkchester Jewish community. Parkchester was originally privately owned by the Metropolitan Life, who employed a private police force to ensure law and order and instituted very specific rules that bound the residents of the community, everything from double parking and noise levels to not walking on the grass.
ellauri226.html on line 483: In the 1970s, Roby claims that they often did not follow the strict rules of the development and some even flouted violations of the rules, making no secrect to owning washing machines and even destroying or damaging apartments in order to get a larger one!
ellauri226.html on line 485: The whites who had meekly lived under the thumb of the company in the development for many years, were shocked by the behavior of the new, often minority, residents who seemed to have no regard for the rules and the lifestyle that had been established long ago by Metropolitan Life. As a result, the tension and anger felt by many whites towards the minorities as they felt as though their pitiful lifestyles and sorry apartment buildings were being disrespected.
ellauri226.html on line 487: The suspicions regarding the connection between being a social pariah, poverty, crime, drug use and cultural clash that developed between the new minority residents and the old white residents drove many whites to leave The Bronx as the borough was in the 1970s. Nearly half a million white residents left The Bronx between 1970 and 1980, as indicated by the 1980 U. S. Census. Many of those interviewed
ellauri226.html on line 489: prime motivating factor for their departure. What they really meant were the fucking 2nd wave immigrants. Brian Werner, Elvira Werner, and Kathleen Roby all moved out of The Bronx during the 1960s and 1970s, and describe crime and the changing neighborhood as the major influence in their decision. My mom herself, she began running red lights because she was afraid of being raped if stopping too long in certain intersections. After her tires were stolen repeatedly while waiting for the traffic lights to change Mrs. Roby moved to Long Island in 1980, where her better-off sister already resided.
ellauri226.html on line 491: While the push of the crime and drug rates certainly contributed to the
ellauri226.html on line 492: large numbers of whites that fled The Bronx in the 1970s, there was also
ellauri226.html on line 493: a pull effect from the growth of the suburbs and the building of many new highways, as well as rail lines that allowed mid-income paleface people to
ellauri226.html on line 495: Long Island, Westchester, and other suburbs in search of the American
ellauri226.html on line 500: Long Island and Westchester County, New York area, as well as northern New Jersey, where Philip Roth's folks lived with a flock of other Mockies. Homes in new communities were comparatively inexpensive. For example, in 1948, the going rate for a home in Levittown was $8,000, which, if paid for using a low-interest
ellauri226.html on line 501: mortgage, resulted in a monthly payment of approximately $38. These prices,
ellauri226.html on line 507: The “pull”of the suburbs had a major effect on the demographics of The
ellauri226.html on line 509: Metropolitan region, New York City lost approximately1.4% of its population between 1950 and 1960. Yet while the City’s population declined,
ellauri226.html on line 512: For many white residents of The Bronx, Co-op City offered a solution to their problems. It provided private ownership and was a protected enclave within The Bronx. The opening of Co-op City prompted thousands of white families
ellauri226.html on line 513: to leave other areas of The Bronx, particularly the South Bronx, where white residents were desperate to leave the deteriorating neighborhoods smelling of pot and enchiladas.
ellauri226.html on line 514: Nearly half of the white population of the South Bronx moved into Co-op City and
ellauri226.html on line 520: leave the borough years before. This early movement of whites to suburbia, between the end of World War II and the 1960s, provided empty apartments
ellauri226.html on line 521: and an opening of many more shades of shady minorities to move in as
ellauri226.html on line 522: the white immigrant strongholdof the South Bronx began to rapidly deteriorate.
ellauri226.html on line 524: The $1M question here of course is why is it that the whites' standard of living soared while the coons and wetbacks stayed as poor as they were.
ellauri226.html on line 527: Jacque Smith Bonneau moved to the South Bronx in the mid-1940s as part of the first major migration of African Americans to the borough and, like many of the white residents interviewed, commented on the safety of The Bronx in the 1950s and spoke of leaving the apartment door open on warm days, which created fine opportunities for petty crime for the sootyfaced poorer folks.
ellauri226.html on line 529: The notmees who wanted to move out of the worst areas of The Bronx "chose" to stay in Bronx and just moved to the places vacated by the suburban migration of the whites. The same push is now being felt in Nassau County and New Jersey, where white homeowners are pressured to only sell to whites to prevent another wave of immigrants with their smelly dishes and noisy habits, not to mention the sex, drugs, and rap "music".
ellauri236.html on line 48: Bolsonaro ran for his first term as president in 2018 with the conservative Liberal Party, campaigning as a political outsider and anti-corruption candidate, and gaining the moniker "Trump of the Tropics." A divisive figure, Bolsonaro has become known for his bombastic statements and conservative agenda, which is supported by important evangelical leaders in the country.
ellauri236.html on line 50: During his reelection bid, Bolsonaro appealed to supporters' moral values and sense of national unity, and branded his left-wing adversary as "the communist threat." His campaign, which adopted the slogan "God, Nation, Family, and Liberty," promised an intensified version of his first term: tax cuts, policies that would support the agricultural industry, reduction of environmental rules, and a continuation of his Auxilio Brasil welfare payments to the poorest.
ellauri236.html on line 52: But poverty has grown during his presidency, and his popularity levels took a hit over his handling of the pandemic, which he dismissed as the "little flu," before the virus killed more than 680,000 people in the country.
ellauri236.html on line 54: Environmentalists also warned that the future of the rainforest could be at stake in this election, as Bolsonaro's government had become known for its support of ruthless exploitation of land in the Amazon, leading to record deforestation figures.
ellauri236.html on line 56: Bolsonaro turned in a strong showing in the wealthier south of the country, winning Sao Paulo and his native Rio de Janeiro by margins of over 10%, but it was not enough to compensate for Lula’s massive turnout in the Northeast of Brazil, where the Workers Party has long enjoyed dominance. Indeed, Lula won numerous states by margins of 30%, 40% or even 50%, turning in particularly strong performances in the vote-rich states of Bahia, Ceara, and his native Pernambuco.
ellauri236.html on line 58: Bolsonaro voted in Vila Militar in his home state of Rio de Janeiro, saying he had "the expectation of victory, for the good of Brazil…if it is God’s will, we will be victorious tonight."
ellauri236.html on line 60: Lula's election tonight represents one of the greatest comeback stories in Latin American history. Lula was convicted and imprisoned on corruption and money laundering charges that were later overturned on a technicality by Brazil’s Supreme Court, clearing the way for him to run for an unprecedented third term.
ellauri236.html on line 61: Portuguese-language searches for basic election-related terms such as “fraud,” “intervention” and “ballots” on Facebook and Instagram, which are owned by Meta, have overwhelmingly directed people toward groups pushing claims questioning the integrity of the vote or openly agitating for a military coup, researchers from the advocacy group SumOfUs found. On TikTok, five out of eight top search results for the keyword “ballots” were for terms such as “rigged ballots” and “ballots being manipulated.”
ellauri236.html on line 63: The research is the latest in a growing body of evidence that social platforms are failing to prevent a flood of disinformation — some of it tinged with violence — on their services ahead of the runoff election Sunday between President Jair Bolsonaro and former president Luiz Inácio Lula da Silva. Brazilian lawmakers last week granted the nation’s elections chief unilateral power to force tech companies to remove misinformation within two hours of the content being posted — one of the most aggressive legal measures against North American social media giants that any country has taken.
ellauri236.html on line 65: Advocates have expressed fears that some posts could lead to violence or to a broader questioning of the results. Adding to the worries is the new ownership of Twitter by billionaire Elon Musk, a free speech advocate. During his first day as Twitter’s new owner on Friday, Musk tweeted that he would pause all “major content decisions” and reinstatements of accounts until he convened a new content moderation council. The announcement effectively disbands aspects of Twitter’s tool kits for penalizing accounts — from those of presidents to foreign trolls — that break the company’s rules against hate speech, bullying and spreading misinformation around elections.
ellauri236.html on line 69: The right-wing Bolsonaro has repeatedly alleged without evidence that voting machines used for a quarter century in Brazil are prone to fraud. The rhetoric of Bolsonaro supporters has often appeared to echo that of President Donald Trump supporters during the 2020 U.S. election, who questioned election results under the banner Stop the Steal.
ellauri236.html on line 73: A test of Meta and YouTube’s ad systems by the human rights group Global Witness revealed that the companies approved large numbers of misleading ads, including spots that encouraged people not to vote or gave false dates for when ballots could be posted. YouTube said it “reviewed the ads in question and removed those that violated our policies,” although the Global Witness report showed all the ads submitted were approved by the Google-owned site.
ellauri236.html on line 75: They found that five out of seven of the groups recommended by Facebook under searches for the term “intervention” were pushing for a military intervention in Brazil’s election, while five out of seven of the groups recommended under the search term “fraud” encouraged people to join groups that questioned the election’s integrity. The groups have names such “Intervention to Save Brazil” and “Military intervention already.”
ellauri236.html on line 77: Overall, the group found, 60 percent of all content recommended by Facebook and Instagram pushed misinformation about the electoral process.
ellauri236.html on line 79: Win or Lose, Bolsonaro Has Destroyed Trust in Brazil’s Elections. President Jair Bolsonaro has attacked Brazil’s electronic voting system. Now, ahead of Sunday’s elections, many of his supporters believe there will be fraud.
ellauri236.html on line 85: Kátia de Lima, in green slime, attending a rally in support of President Jair Bolsonaro this month in Rio de Janeiro. Credit...Maria Magdalena Arrellaga for The New York Times By Jack Nicas.
ellauri236.html on line 86: Jack Nicholson, the Brazil bureau chief, spoke to dozens of President Jair Bolsonaro’s supporters at events across the country for this article.
ellauri236.html on line 88: DUQUE DE CAXIAS, Brazil — For many supporters of President Jair Bolsonaro, Sunday’s presidential election in Brazil can have just two possible outcomes: They celebrate or they take to the streets.
ellauri236.html on line 91: “There’s a lot of fraud,” said Kátia de Lima, 47, a store clerk at a rally for Mr. Bolsonaro this month. “It’s proven.”
ellauri236.html on line 92: At the same rally north of Rio de Janeiro, Paulo Roberto, 55, a government worker, said, “Anyone who votes for Bolsonaro is worried about the voting machines.”
ellauri236.html on line 93: And Fabrício Frieber, a lawyer from the state of Bahia, added, “Bolsonaro has been warning us.”
ellauri236.html on line 95: “If our president isn’t elected, everyone goes to Brasília,” said Rogério Ramos, 40, owner of an automotive electronics shop, referring to the nation’s capital. “We shut down Congress, just like in ’64.” In 1964, a military coup led to a violent, 21-year dictatorship in Brazil.
ellauri236.html on line 97: Mr. Bolsonaro is right that Brazil’s voting system is unique. It is the only country in the world to use a fully digital system, with no paper backups. Since Brazil began using electronic voting machines in 1996, there has been no evidence that they have been used for fraud. Instead, the machines helped eliminate the fraud that once afflicted Brazil’s elections in the age of paper ballots.
ellauri236.html on line 100: Most of Mr. Bolsonaro’s supporters said in interviews that they do not trust mainstream news outlets, which Mr. Bolsonaro has attacked as dishonest, and instead rely on news from a wide variety of sources on their phones, including social-media posts and messages they receive in groups on WhatsApp and Telegram.
ellauri236.html on line 102: “I look at the things I want to see, and I avoid looking at what they want to show me,” said José Luiz Chaves Fonseca, a turbine engineer for offshore oil platforms who was attending the rally this month north of Rio de Janeiro as a Bolsonaro impersonator. “If everyone dressed like this, they wouldn’t be tricked.”
ellauri236.html on line 104: Bannon, who along with other Trump allies has developed close ties with Bolsonaro's family, has long pushed the idea of election fraud in Brazil.
ellauri236.html on line 106: It fits with Bannon's "larger worldview" of a "leftist conspiracy to steal the government from the right wing through illegitimate and fraudulent means" in elections around the world,
ellauri236.html on line 110: Critics have charged that Bolsonaro would not accept the electoral results in case of a loss, but on Friday he sang a different tune: "Whoever has the most votes takes it. This is democracy." But if it's not me, we must stop the steal.
ellauri236.html on line 114: Naruhattuisella nuhruisella Sofi Oxasella on vain 1 unelma: hän haluaisi olla maailmankuulu nobelisti ja influensseri.
ellauri236.html on line 115: En ole sairas, enkä ole sekaisin päästäni, autofiktiivinen Venäjä-kriitikko Sofi Oksanen on kirjoittanut. Hänen mukaansa hän toimii loogisesti tavoitellessaan suurta unelmaansa. Hän haluaisi kalifixi kalifin paikalle. Pidän izeäni aina ennen kaikkea itätyttönä, kansainvälisesti pilkattu kirjailija sanoo ISTV:n studiohaastattelussa.
ellauri236.html on line 117: KIRJAILIJA ja Venäjä-kriitikko Sofi Oksaselle asia on selvä. Hänen mukaansa ”tavalliset venäläiset” eivät ole viattomia Ukrainan sodan syntyyn. – Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että kyseessä on yhden miehen sota, tai yhden diktaattorin sota. Se ei pidä paikkaansa. Ize asiassa diktaattoreita on enemmistö kansasta.
ellauri236.html on line 132: James Hadley Chase (24 December 1906 – 6 February 1985) was an English writer. While his birth name was René Lodge Brabazon Raymond, he was well known by his various pseudonyms, including James Hadley Chase, James L. Docherty, Raymond Marshall, R. Raymond, and Ambrose Grant. He was one of the best known thriller writers of all time. The canon of Chase, comprising 90 titles, earned him a reputation as the king of thriller writers in Europe. He was also one of the internationally best-selling authors, and to date 50 of his books have been made into films.
ellauri236.html on line 134: Tästä kaikesta voi päätellä että Chasen kirjat ovat pulppia. He was the son of Colonel Francis Raymond of the colonial Indian Army, a veterinary surgeon. His father intended his son to have a scientific career and had him educated at King's School, Rochester, Kent.
ellauri236.html on line 141: Chase left home in 1924 at the age of 18. In 1932, at the age of 26, Chase married Sylvia Ray, and they had a son. In 1956, when the son was 24 (and Rene 50), they moved to France. In 1969 (Rene was 63), they moved to Switzerland, living a secluded life in Corseaux-sur-Vevey, on Lake Geneva. Chase died there on 6 February 1985, at 79. Sylvia was broken hearted and desolate.
ellauri236.html on line 150: Eli siis James Hadley Chase (24 December 1906 – 6 February 1985) was an English writer. While his birth name was René Lodge Brabazon Raymond, he was well known by his various pseudonyms, including James Hadley Chase, James L. Docherty, Raymond Marshall, R. Raymond, and Ambrose Grant. He was one of the best known thriller writers of all time. The canon of Chase, comprising 90 titles, earned him a reputation as the king of thriller writers in Europe. He was also one of the internationally best-selling authors, and to date 50 of his books have been made into films
ellauri236.html on line 165: After Chase left home at the age of 18, he worked in sales, primarily focusing on books and literature. He sold children's encyclopaedias, while also working in a bookshop. He also served as an executive for a book wholesaler, before turning to a writing career that produced more than 90 mystery books. His interests included photography, of a professional standard, reading, and listening to classical music and opera. As a form of relaxation between novels, he put together highly complicated and sophisticated Meccano models.
ellauri236.html on line 169: Prohibition and the ensuing Great Depression in the US (1929–39) had given rise to the Chicago gangster culture prior to World War II. This, combined with Chase's book trade experience, convinced him that there was a big demand for gangster stories. After reading James M. Cain's novel The Postman Always Rings Twice (1934), and having read about the American gangster Ma Barker and her sons, and with the help of maps and a slang dictionary, he wrote No Orchids for Miss Blandish in his spare time, he claimed over a period of six weekends, though his papers suggest it took longer. The book achieved remarkable notoriety and became one of the best-selling books of the decade. It was the subject of the 1944 essay "Raffles and Miss Blandish" by George Orwell (alla). Chase and Robert Nesbitt adapted it to a stage play of the same name which ran in London's West End to good reviews. The 1948 film adaptation was widely denounced as salacious due to the film's portrayal of violence and sexuality. Robert Aldrich did a remake, The Grissom Gang, in 1971.
ellauri236.html on line 171: Tän kaverin ensimmäinen kirja oli Ei kukkia nti Imarteelle (No Orchids for Miss Blandish). Nyt lytättävän niteen nimi on The Flesh of an Orchid eli toi lähtöjuhlat yllä.
ellauri236.html on line 173: Albumissa 63 pintaan ajelehtineesta Örvelöstä on hurjasti kirjailijakaskuja. Se tykkäsi tehdä kavereille jäyniä. Se oli kömpelö ja itkeskelevä kuin Ohukaisen ja Paxukaisen Ohukainen. Örvelö oli homofoobinen, mikä usein on merkki kaappihomosta. Se oli jonkin sortin sosialisti teoriassa, mutta kun vähän raaputti niin alta löytyi britti pesunkestävä. Lukiessaan nuorukaisena toisen samanlaisen piilohomon D.H. Lawrencen kirjoja se oli yhtä exyxissä kuin toimittaja Olavi Pylkkänen kun hyvixiä ja pahixia ei erottanut hatun väristä.
ellauri236.html on line 182: So much for Raffles. Now for a header into the cesspool. No Orchids for Miss Blandish, by James Hadley Chase, was published in 1939, but seems to have enjoyed its greatest popularity in 1940, during the Battle of Britain and the blitz. In its main outlines its story is this:
ellauri236.html on line 184: Miss Blandish, the daughter of a millionaire, is kidnapped by some gangsters who are almost immediately surprised and killed off by a larger and better organized gang. They hold her to ransom and extract half a million dollars from her father. Their original plan had been to kill her as soon as the ransom-money was received, but a chance keeps her alive. One of the gang is a young man named Slim, whose sole pleasure in life consists in driving knives (well, his prick as well, got to give that much to him) into other people's bellies. In childhood he has graduated by cutting up living animals with a pair of rusty scissors. Slim is sexually impotent, but takes a kind of fancy to Miss Blandish. Slim's mother, who is the real brains of the gang, sees in this the chance of curing Slim's impotence, and decides to keep Miss Blandish in custody till Slim shall have succeeded in raping her. After many efforts and much persuasion, including the flogging of Miss Blandish with a length of rubber hosepipe, the rape is achieved. (Ei se ihan näin mennyt, George!) Meanwhile Miss Blandish's father has hired a private detective, and by means of bribery and torture the detective and the police manage to round up and exterminate the whole gang. Slim escapes with Miss Blandish and is killed after a final juicy rape, and the detective prepares to restore Miss Blandish to her pristine shape. By this time, however, she has developed such a taste for Slim's caresses(3) that she feels unable to live without him, and she jumps, out of the window of a sky-scraper. Footnote 1945. Another reading of the final episode is possible. It may mean merely that Miss Blandish is pregnant, i.e. she is damaged goods. Maybe she is sad that the baby's dad is dead. But the "interpretation" I have given above seems more in keeping with the general brutality of the book.
ellauri236.html on line 186: Several other points need noticing before one can grasp the full implications of this book. To begin with, its central story bears a very marked resemblance to William Faulkner's novel, Sanctuary. Therefore, it is not, as one might expect, the product of an illiterate hack, but a brilliant piece of plagiarism, with hardly a wasted word or a jarring note anywhere. Thirdly, the whole book, récit as well as dialogue, is written in the American language; the author, an Englishman who has (I believe) never been in the United States, seems to have made a complete mental transference to the American underworld. Fourthly, and what is worst (from the point of view of a serious writer like myself) the book sold, according to its publishers, no less than half a million copies. Actually 2.
ellauri236.html on line 188: I have already outlined the plot, but the subject-matter is much more sordid and brutal than this suggests. The book contains eight full-dress murders, an unassessable number of casual killings and woundings, an exhumation (with a careful reminder of the stench), the flogging of Miss Blandish, the torture of another woman with red-hot cigarette-ends, a strip-tease act, a third-degree scene of unheard-of cruelty and much else of the same kind. It assumes great sexual sophistication in its readers (there is a scene, for instance, in which a gangster, presumably of masochistic tendency, has an orgasm in the moment of being knifed - I can relate to that!), and it takes for granted the most complete corruption and self-seeking as the norm of human behaviour. The detective, for instance, is almost as great a rogue as the gangsters, and actuated by nearly the same motives. Like them, he is in pursuit of ‘five hundred grand’. It is necessary to the machinery of the story that Mr. Blandish should be anxious to get his money back, but apart from this, such things as affection, friendship, good nature or even ordinary politeness simply do not enter. Nor, to any great extent does normal sexuality. Ultimately only one motive is at work throughout the whole story: the pursuit of power. (Well, there is also the pursuit of spaghetti and some twat.)
ellauri236.html on line 190: It should be noticed that the book is not in the ordinary sense pornography. In this respect it is a flop. Unlike most books that deal in sexual sadism, it lays the emphasis on the cruelty and not on the pleasure. Slim, the ravisher of Miss Blandish, has ‘wet slobbering lips’: this is meant to be disgusting (tho I didn't find it so). But the scenes describing cruelty to women are comparatively perfunctory. The real high-spots of the book are cruelties committed by men upon other men; above all, the third-degreeing of the gangster, Eddie Schultz, who is lashed into a chair and flogged on the windpipe with truncheons, his arms broken by fresh blows as he breaks loose. My conclusion: Chase is a closet homosexual (I should know)! He's an algolagniac, like Swinburne!
ellauri236.html on line 192: In another of Mr. Chase's books, He Won't Need It Now, the hero, who is intended to be a sympathetic and perhaps even noble character, is described as stamping on somebody's face, and then, having crushed the man's mouth in, grinding his heel round and round in it. Even when physical incidents of this kind are not occurring, the mental atmosphere of these books is always the same. Their whole theme is the struggle for power and the triumph of the strong over the weak. The big gangsters wipe out the little ones as mercilessly as a pike gobbling up the little fish in a pond; the police kill off the criminals as cruelly as the angler kills the pike. If ultimately one sides with the police against the gangsters, it is merely because they are better organized and more powerful, because, in fact, the law is a bigger racket than crime. Might is right: vae victis. But think of it, what is new? All undying epic heroes are described as stamping on one anothers faces.
ellauri236.html on line 194: As I have mentioned already, No Orchids enjoyed its greatest vogue in 1940, though it was successfully running as a play till some time later. It was, in fact, one of the things that helped to console people for the boredom of being bombed. Early in the war the New Yorker had a picture of a little man approaching a news-stall littered with paper with such headlines as ‘Great Tank Battles in Northern France’, ‘Big Naval Battle in the North Sea’, ‘Huge Air Battles over the Channel’, etc., etc. The little man is saying ‘Action Stories, please’. That little man with his little dick stood for all the drugged millions to whom the world of the gangster and the prize-ring is more ‘real’, more ‘tough’, than such things as crucifixions, wars, revolutions, earthquakes, famines, genocides, holocausts and pestilences. From the point of view of a reader of Action Stories, a description of the London blitz, or of the internal struggles of the European underground parties, would be ‘sissy stuff’. On the other hand, some puny gun-battle in Chicago, resulting in perhaps half a dozen deaths, would seem genuinely ‘tough’. This habit of mind is now extremely widespread. A soldier sprawls in a muddy trench, with the machine-gun bullets crackling a foot or two overhead, and whiles away his intolerable boredom by reading an American gangster story. And what is it that makes that story so exciting? Precisely the fact that people are shooting at each other with machine-guns! Neither the soldier nor anyone else sees anything curious in this. It is taken for granted that an imaginary bullet is more thrilling than a real one. (But note one difference: they get a whacking pile of money and loads of wet twat for it.)
ellauri236.html on line 196: The obvious explanation is that in real life one is usually a passive victim, whereas in the adventure story one can think of oneself as being at the centre of events. But there is more to it than that. Here it is necessary to refer again to the curious fact of No Orchids being written — with technical errors, perhaps, but certainly with considerable skill — in the American language.
ellauri236.html on line 198: There exists in America an enormous literature of more or less the same stamp as No Orchids. Quite apart from books, there is the huge array of ‘pulp magazines’, graded so as to cater for different kinds of fantasy, but nearly all having much the same mental atmosphere. A few of them go in for straight pornography, but the great majority are quite plainly aimed at sadists and masochists. Sold at threepence a copy under the title of Yank Mags(4), these things used to enjoy considerable popularity in England, but when the supply dried up owing to the war, no satisfactory substitute was forthcoming. English imitations of the ‘pulp magazine’ do now exist, but they are poor things compared with the original. English crook films, again, never approach the American crook film in brutality. And yet the career of Mr. Chase shows how deep the American influence has already gone. Not only is he himself living a continuous fantasy-life in the Chicago underworld, but he can count on hundreds of thousands of readers who know what is meant by a ‘clipshop’ or the ‘hotsquat’, do not have to do mental arithmetic when confronted by ‘fifty grand’, and understand at sight a sentence like ‘Johnny was a rummy and only two jumps ahead of the nut-factory’. Evidently there are great numbers of English people who are partly americanized in language and, one ought to add, in moral outlook. For there was no popular protest against No Orchids. In the end it was withdrawn, but only retrospectively, when a later work, Miss Callaghan Comes to Grief, brought Mr. Chase's books to the attention of the authorities. Judging by casual conversations at the time, ordinary readers got a mild thrill out of the obscenities of No Orchids, but saw nothing undesirable in the book as a whole. Many people, incidentally, were under the impression that it was an American book reissued in England.
ellauri236.html on line 200: The thing that the ordinary reader ought to have objected to — almost certainly would have objected to, a few decades earlier — was the equivocal attitude towards crime. It is implied throughout No Orchids that being a criminal is only reprehensible in the sense that it does not pay. Being a policeman pays better, but there is no moral difference, since the police use essentially criminal methods. In a book like He Won't Need It Now the distinction between crime and crime-prevention practically disappears. This is a new departure for English sensational fiction, in which till recently there has always been a sharp distinction between right and wrong and a general agreement that virtue must triumph in the last chapter. English books glorifying crime (modern crime, that is — pirates and highwaymen are different) are very rare. Even a book like Raffles, as I have pointed out, is governed by powerful taboos, and it is clearly understood that Raffles's crimes must be expiated sooner or later. In America, both in life and fiction, the tendency to tolerate crime, even to admire the criminal so long as he is success, is very much more marked. It is, indeed, ultimately this attitude that has made it possible for crime to flourish upon so huge a scale. Books have been written about Al Capone that are hardly different in tone from the books written about Henry Ford, Stalin, Lord Northcliffe and all the rest of the ‘log cabin to White House’ brigade. And switching back eighty years, one finds Mark Twain adopting much the same attitude towards the disgusting bandit Slade, hero of twenty-eight murders, and towards the Western desperadoes generally. They were successful, they ‘made good’, therefore he admired them.
ellauri236.html on line 202: In a book like No Orchids one is not, as in the old-style crime story, simply escaping from dull reality into an imaginary world of action. One's escape is essentially into cruelty and sexual perversion. No Orchids is aimed at the power-instinct, which Raffles or the Sherlock Holmes stories are not. At the same time the English attitude towards crime is not so superior to the American as I may have seemed to imply. It too is mixed up with power-worship, and has become more noticeably so in the last twenty years. A writer who is worth examining is Edgar Wallace, especially in such typical books as The Orator and the Mr. J. G. Reeder stories. Wallace was one of the first crime-story writers to break away from the old tradition of the private detective and make his central figure a Scotland Yard official. Sherlock Holmes is an amateur, solving his problems without the help and even, in the earlier stories, against the opposition of the police. Moreover, like Lupin, he is essentially an intellectual, even a scientist. He reasons logically from observed fact, and his intellectuality is constantly contrasted with the routine methods of the police. Wallace objected strongly to this slur, as he considered it, on Scotland Yard, and in several newspaper articles he went out of his way to denounce Holmes by name. His own ideal was the detective-inspector who catches criminals not because he is intellectually brilliant but because he is part of an all-powerful organization. Hence the curious fact that in Wallace's most characteristic stories the ‘clue’ and the ‘deduction’ play no part. The criminal is always defeated by an incredible coincidence, or because in some unexplained manner the police know all about the crime beforehand. The tone of the stories makes it quite clear that Wallace's admiration for the police is pure bully-worship. A Scotland Yard detective is the most powerful kind of being that he can imagine, while the criminal figures in his mind as an outlaw against whom anything is permissible, like the condemned slaves in the Roman arena. His policemen behave much more brutally than British policemen do in real life — they hit people with out provocation, fire revolvers past their ears to terrify them and so on — and some of the stories exhibit a fearful intellectual sadism. (For instance, Wallace likes to arrange things so that the villain is hanged on the same day as the heroine is married.) But it is sadism after the English fashion: that is to say, it is unconscious, there is not overtly any sex in it, and it keeps within the bounds of the law. The British public tolerates a harsh criminal law and gets a kick out of monstrously unfair murder trials: but still that is better, on any account, than tolerating or admiring crime. If one must worship a bully, it is better that he should be a policeman than a gangster. Wallace is still governed to some extent by the concept of ‘not done’. In No Orchids anything is ‘done’ so long as it leads on to power. All the barriers are down, all the motives are out in the open. Chase is a worse symptom than Wallace, to the extent that all-in wrestling is worse than boxing, or Fascism is worse than capitalist democracy.
ellauri236.html on line 204: In borrowing from William Faulkner's Sanctuary, Chase only took the plot; the mental atmosphere of the two books is not similar. Chase really derives from other sources, and this particular bit of borrowing is only symbolic. What it symbolizes is the vulgarization of ideas which is constantly happening, and which probably happens faster in an age of print. Chase has been described as ‘Faulkner for the masses’, but it would be more accurate to describe him as Carlyle for the masses. He is a popular writer — there are many such in America, but they are still rarities in England — who has caught up with what is now fashionable to call ‘realism’, meaning the doctrine that might is right. The growth of ‘realism’ has been the great feature of the intellectual history of our own age. Why this should be so is a complicated question. The interconnexion between sadism, masochism, success-worship, power-worship, nationalism, and totalitarianism is a huge subject whose edges have barely been scratched, and even to mention it is considered somewhat indelicate. To take merely the first example that comes to mind, I believe no one has ever pointed out the sadistic and masochistic element in Bernard Shaw's work, still less suggested that this probably has some connexion with Shaw's admiration for dictators. Fascism is often loosely equated with sadism, but nearly always by people who see nothing wrong in the most slavish worship of Stalin. The truth is, of course, that the countless English intellectuals who kiss the arse of Stalin are not different from the minority who give their allegiance to Hitler or Mussolini, nor from the efficiency experts who preached ‘punch’, ‘drive’, ‘personality’ and ‘learn to be a Tiger man’ in the nineteen-twenties, nor from that older generation of intellectuals, Carlyle, Creasey and the rest of them, who bowed down before German militarism. All of them are worshipping power and successful cruelty. It is important to notice that the cult of power tends to be mixed up with a love of cruelty and wickedness for their own sakes. A tyrant is all the more admired if he happens to be a bloodstained crook as well, and ‘the end justifies the means’ often becomes, in effect, ‘the means justify themselves provided they are dirty enough’. This idea colours the outlook of all sympathizers with totalitarianism, and accounts, for instance, for the positive delight with which many English intellectuals greeted the Nazi-Soviet pact. It was a step only doubtfully useful to the U.S.S.R., but it was entirely unmoral, and for that reason to be admired; the explanations of it, which were numerous and self-contradictory, could come afterwards.
ellauri236.html on line 206: Until recently the characteristic adventure stories of the English-speaking peoples have been stories in which the hero fights against odds. This is true all the way from Robin Hood to Pop-eye the Sailor. Perhaps the basic myth of the Western world is Jack the Giant-killer, but to be brought up to date this should be renamed Jack the Dwarf-killer, and there already exists a considerable literature which teaches, either overtly or implicitly, that one should side with the big man against the little man. Most of what is now written about foreign policy is simply an embroidery on this theme, and for several decades such phrases as ‘Play the game’, ‘Don't hit a man when he's down’ and ‘It's not cricket’ have never failed to draw a snigger from anyone of intellectual pretensions. What is comparatively new is to find the accepted pattern, according to which (a) right is right and wrong is wrong, whoever wins, and (b) weakness must be respected, disappearing from popular literature as well. When I first read D. H. Lawrence's novels, at the age of about twenty, I was puzzled by the fact that there did not seem to be any classification of the characters into ‘good’ and ‘bad’. Lawrence seemed to sympathize with all of them about equally, and this was so unusual as to give me the feeling of having lost my bearings. Today no one would think of looking for heroes and villains in a serious novel, but in lowbrow fiction one still expects to find a sharp distinction between right and wrong and between legality and illegality. The common people, on the whole, are still living in the world of absolute good and evil from which the intellectuals have long since escaped. But the popularity of No Orchids and the American books and magazines to which it is akin shows how rapidly the doctrine of ‘realism’ is gaining ground.
ellauri236.html on line 208: Several people, after reading No Orchids, have remarked to me, ‘It's pure Fascism’. This is a correct description, although the book has not the smallest connexion with politics and very little with social or economic problems. It has merely the same relation to Fascism as, say Trollope's novels have to nineteenth-century capitalism. It is a daydream appropriate to a totalitarian age. In his imagined world of gangsters Chase is presenting, as it were, a distilled version of the modern political scene, in which such things as mass bombing of civilians, the use of hostages, torture to obtain confessions, secret prisons, execution without trial, floggings with rubber truncheons, drownings in cesspools, systematic falsification of records and statistics, treachery, bribery, and quislingism are normal and morally neutral, even admirable when they are done in a large and bold way. The average man is not directly interested in politics, and when he reads, he wants the current struggles of the world to be translated into a simple story about individuals. He can take an interest in Slim and Fenner as he could not in the G.P.U. and the Gestapo. People worship power in the form in which they are able to understand it. A twelve-year-old boy worships Jack Dempsey. An adolescent in a Glasgow slum worships Al Capone. An aspiring pupil at a business college worships Lord Nuffield. A New Statesman reader worships Stalin. There is a difference in intellectual maturity, but none in moral outlook. Thirty years ago the heroes of popular fiction had nothing in common with Mr. Chase's gangsters and detectives, and the idols of the English liberal intelligentsia were also comparatively sympathetic figures. Between Holmes and Fenner on the one hand, and between Abraham Lincoln and Stalin on the other, there is a similar gulf.
ellauri236.html on line 210: One ought not to infer too much from the success of Mr. Chase's books. It is possible that it is an isolated phenomenon, brought about by the mingled boredom and brutality of war. (LOL) But if such books should definitely acclimatize themselves in England (or Nigeria!), instead of being merely a half-understood import from America, there would be good grounds for dismay. In choosing Raffles as a background for No Orchids I deliberately chose a book which by the standards of its time was morally equivocal. Raffles, as I have pointed out, has no real moral code, no religion, certainly no social consciousness. All he has is a set of reflexes the nervous system, as it were, of a gentleman. Give him a sharp tap on this reflex or that (they are called ‘sport’, ‘pal’, ‘woman’, ‘king and country’ and so forth), and you get a predictable reaction. In Mr. Chase's books there are no gentlemen and no taboos. Emancipation is complete. Freud and Machiavelli have reached the outer suburbs. Comparing the schoolboy atmosphere of the one book with the cruelty and corruption of the other, one is driven to feel that snobbishness, like hypocrisy, is a check upon behaviour whose value from a social point of view has been underrated.
ellauri236.html on line 370: Chase wrote No Orchids For Miss Blandish over a period of six weekends in 1938. The novel was influenced by the American crime writer James M. Cain and the stories featured in the Pulp magazine Black Breathing Mask. Although he had never visited America, Chase reportedly wrote the book as a bet to pen a story about American gangsters that would out-do The Postman Always Rings Twice in terms of obscenity and daring.
ellauri236.html on line 374: Upon publication, Chase's pulp thriller became particularly popular with British soldiers, seamen and airmen during World War II. These servicemen enjoyed its risqué passages, which marked a new frontier of daringness in popular literature. Author and military historian Patrick Bishop has called No Orchids For Miss Blandish, "perhaps the most widely-read book of the war".
ellauri236.html on line 378: The plan begins to fall apart when a rival mob, led by the sadistic and mentally unbalanced Slim Grisson (actually, by his Ma), finds out about Riley's plan and kidnaps Miss Blandish from the gang. Mr. Blandish pays the ransom to Slim (no no, to his Ma!), but his daughter is not returned. Slim becomes increasingly obsessed with Miss Blandish and decides to keep her hidden in a secret room inside one of his nightclubs, repeatedly raping her and lashing out at anybody who attempts to wrestle Miss Blandish from his charge.
ellauri236.html on line 380: Meanwhile, the police are on the trail of the kidnappers, and Dave Fenner, an ex journalist and now a private investigator, is hired to rescue her and deal with the gangsters. Fenner and the police eventually work out where the young socialist is located and go to the club, where a gun battle ensues. Slim is killed and Miss Blandish is rescued, but unfortunately, after months of fornication and drugs at the hands of the gangsters, Miss Blandish cannot cope with life without Slim (and his Ma!) and kills herself. Damaged goods.
ellauri236.html on line 382: Upon publication, the book was an instant commercial success, selling over half a million copies within five years, despite wartime pulp shortages (thanx to Finland fighting on the other side). It was also controversial, due to its violence and risqué content. In 1944, it was the subject of an essay by George Orwell in Horizon, Raffles and Miss Blandish, in which Orwell claimed that the novel bordered on the obscene.
ellauri236.html on line 384: In 1947, the sado-eroticism in Chase's book was parodied by Raymond Queneau in his pastiche novel, We Always Treat Women Too Well. In 1961, the novel was extensively rewritten and revised by the author because he thought the world of 1939 too distant for a new generation of readers (confusion can result if readers of the Orwell essay refer his quotations and references to the 1962 edition).
ellauri236.html on line 386: In 1973, Gene D. Phillips of Loyola University of Chicago remarked on the influence of William Faulkner's 1931 novel Sanctuary, writing that, "It is a matter of record that [No Orchids for Miss Blandish] was heavily indebted to Sanctuary for its plot line." Phillips also stated that Slim Grisson, who was identified by Phillips as the main antagonist, was based on Popeye The Sailor Man, a criminal in Faulkner's novel. Onko se sama Kippari Kalle joka heilastelee Olkan kanssa ja hoitaa pikku Hajuhernettä?
ellauri236.html on line 388: In 1999, the novel was picked in a survey of the best books from the 20th century by the French retailer Fnac and the Paris newspaper Le Monde in Le Monde's 100 Books of the Century.
ellauri236.html on line 401: A woman was leaning far out of the window, looking down at the commotion going on in the street below. Eddie could only see her pyjamaed back and legs, and even under the pressure in his pants, he found himself thinking she had a nice shape.
ellauri236.html on line 403: She was a kid, 18 at the most. She was horny as hell. After some minutes of frantic handiwork, Eddie found his cock getting hard. It got up and he sat on the end of the bed. “I’m getting a hard on,” he said, grinning. “You get off to sleep if you want to.” “I don’t want to sleep,” the girl said. “You scared the life out of me, but looking at what you got, I’m not so scared now.” He came over to the bed and smiled at the girl. “Thanks a lot, baby. You were swell. I wish I could swell s'm more as well." She half sat on it in the bed, but it wouldn't go in.
ellauri236.html on line 405: “Are you sure it’s safe to use?” “Yeah. It can stay up all night.” She settled down in the bed. “Can it?” She spoke so softly he scarcely heard what she said, but he did hear. He suddenly grinned. “Well, there’s no law against it, is there? Do you want me to stay?” “Now you’re making me wet,” the girl said and hid her face. “What a question to ask a lady.” "My spaghetti’s going to be world famous in a moment. I promise.”
ellauri236.html on line 415: Miss Blandish lay flat on her back on the bed, covered by a grimy sheet full of tacky blotches. She was staring up at the ceiling.
ellauri236.html on line 420: "Slim is tall and thin and he smells of dirt. He stands over me and stalks. I understand what he is trying to do and applaud it. I pretend to be dead to make it easier for him. I want to scream when he comes, but if I did, he would know I was alive. He goes on for hours over me, mumbling.” Then suddenly she screamed out, “Why doesn't he do it to me?“
ellauri236.html on line 423: Eddie looked down. Spaghetti again. No go. For the first time in his life he felt dirty and ashamed of himself.
ellauri236.html on line 425: Ma’s eyes suddenly snapped with rage. Her face turned purple. “Slim wants her,” she said, lowering her voice and glaring at Eddie. “He’s going to have her. You keep out of it! That goes for the rest of you too!” Eddie felt horny for the girl, but he wasn’t going to risk his life for her.
ellauri236.html on line 430: After a wait of thirty minutes, Eddie heard the click of high
ellauri236.html on line 436: He took out a pack of condoms, got it up and offered her one. She took it and tried to put it on. “Not swollen enough, baby. You and me could get it on together,” she said. “That Blandish girl’s a beauty,” he went on. "But I like you too, baby. How much time do you need?”
ellauri236.html on line 442: Slim suddenly kicked a chair out of his way. His wiener jumped into his hand. Woppy and Doc hurriedly backed away from Ma, leaving her to face Slim alone. Eddie stiffened too as Slim began slowly to move towards her.
ellauri236.html on line 446: He stared around at each of them in turn, then he went out, slamming the door behind him.
ellauri236.html on line 449: Slim stood at the head of the stairs, listening. He grinned to himself. At last he had shown his power. He had scared them all. From now on, he was going to have his rightful place in the gang. Ma was going to take second place. He looked down the passage at Miss Blandish’s room. It was time he stopped rubbing it on her night after night. He must show her he wasn’t only master of his mother, but master of her too. Dammit, he would stick it right in!
ellauri236.html on line 460: Fenner was a massively built man of thirty-three. He was dark, with an attractively ugly face and a pugnacious jaw of a man who likes to get his own way and generally does. Fenner on ilmetty narsisti.
ellauri236.html on line 462: Paula Dolan, an attractively ugly girl with raven black wavy hair, large suggestive blue eyes had a figure that Fenner declared was the only asset of value in the newly established business.
ellauri236.html on line 463: Paula sat before an idle typewriter, thumbing through the pages of a lurid magazine called Chase.
ellauri236.html on line 465: “They’ll take all the furniture away tomorrow unless you pay the third installment. So what shall I have to sit on?” Fenner looked startled. “They’re not taking that away as well, are they?” Fenner is full of wisecracks, a funny guy. Paula is forever the joke of his butt.
ellauri236.html on line 466: “Maybe it was because I love you,” she said softly. Fenner groaned.
ellauri236.html on line 468: “For the love of Mike, don’t start that all over again. I’ve enough worries without you adding to them. Why don’t you get smart, honey? A girl with your looks and your shape could hook a millionaire like Blandish. Why waste your time and talents on a loser like me? I’ll tell you something: I’ll always be broke. It’s a tradition in the family. My grandfather was a bankrupt. My father was a pauper. My uncle was a miser: he went crazy because he couldn’t find any money to mise over.”
ellauri236.html on line 473: “Remind me to consult my ouija board sometime,” Fenner said hurriedly. “Why don’t you go home? You’re getting unhealthy ideas sticking around here with nothing to do. Take the afternoon off. Go shampoo your hair or something. It looks a mess.”
ellauri236.html on line 475: Fenner got to his feet. He was surprised Blandish wasn’t a bigger man. Only slightly above middle height, the millionaire seemed puny beside Fenner’s muscular bulk. His eyes gave his face its arresting power and character. Fenner has arresting power on his bulk, and Paula has a caracteristic butt. They were hard, shrewd and alert eyes of a man who has fought his way to the top with no mercy asked nor given. Now this is proper monkey business! Jeff Bezos or Elon Musk in the flesh! Täähän on yhtä mahtavaa kuin Malamudin apinoiden saarella!
ellauri236.html on line 477: Blandish took out a pigskin cigar case and carefully selected a cigar. “I had to give the Federal Agents every chance of finding these men before I started interfering." The trail is cold, but so is Mr. Blandish. He is not over excited about finding his daughter, but maybe Fenner can get back some of his million bucks. And the necklace. Put your heart where your money is.
ellauri236.html on line 482: “She is dead. I have no doubt about that. It would be an impossible thought to think of her still alive and in the hands of such men. No, she’s dead. At least I hope so. If she isn't please make it so. I don't want back any damaged goods.” “Money is no object,” Blandish said. "Money is a subject. Women are objects.“
ellauri236.html on line 485: Captain Charles Brennan, City Police, a fat, red-faced man with blue hard eyes and sandy-colored hair, greying at the temples, reached across his desk to shake dicks with Fenner. Why do these policemen always have the same look and feel? I guess its natural selection. Chase has an unerring touch of the hackneyed and obvious.
ellauri236.html on line 490: “I know him, one of the Grisson gang; a tall, big, good-looking punk.”
ellauri236.html on line 495: During the years Fenner had been a newspaperman, he had systematically collected every scrap of information concerning the activities of the big and little gangsters in town, just like his journalist colleague Heinie. Except Heinie is dead by now.
ellauri236.html on line 497: “Thanks, sweetheart, now you trot off home. I’ve got work to do. How would you like to have dinner with me tonight to celebrate our riches?”
ellauri236.html on line 508: He found Paula anxiously waiting for him. One of the important facts of life that Paula had learned the hard way was not to keep any man waiting. She was looking cute in a black dress, relieved by a red carnation. The cut of the dress accentuated her figure so that Fenner took a second look.
ellauri236.html on line 510: “What kills me,” Paula said as she got into the car with a generous show of nylon-clad legs, “is I always have to buy my own corsage. The day you think of buying me one, I’ll faint.”
ellauri236.html on line 514: Over the years, Chase developed a distinct, signature style in his writing that was fast-paced, with little explanations or details about the surroundings or weather or the unreliable characters. Characters in his novels and short stories would be more coherent than consistent who acted and reacted with unbreakable logic. Punchy sentences, short bursts of dialogue in authentic sounding dictionary slang with plenty of action were the characteristics of his writing.
ellauri236.html on line 516: Chase was subject to several court cases during his career. In 1942, his novel Miss Callaghan Comes to Grief (1941), a lurid account of the white slave trade, was banned by the British authorities after the author and his publisher Jarrold were found guilty of an obscene book. Each was fined a hefty £100. Later, the Anglo-American crime author Raymond Chandler proved that Chase had lifted whole sections of his work in Blonde's Requiem (published 1945) forcing Chase to issue an apology in The Bestseller.
ellauri236.html on line 520: Chase's novels were so thick that the reader was compelled to turn the pages in a non-stop effort to reach the end of the book. The final page often produced a totally unexpected plot twist. (Ei kuitenkaan tossa lähtöjuhlissa, kurkistin.) His early books contained some violence that matched the era in which they were written. Unfortunately, sex was never explicit and, though often hinted at, seldom happened. That would invariably leave even his most die-hard fans disappointed. This may be why his books failed to take hold in the American market.
ellauri236.html on line 522: In many of his novels, treacherous women play a significant role. The protagonist falls in love with one and is prepared to kill someone at her behest. Only when he is killed, does he realise that the woman was manipulating him for her own ends. He never got it into her backend well and good, despite all the promises.
ellauri236.html on line 527: Euroalue on jo taantumassa, ja uskon, että siitä tulee pitkä ja ruma. Britannia on vielä pahempi. Pandemia näyttää hallitulta, mutta uusia covid-variantteja saattaa ilmaantua pian. Ja ilmastonmuutos on hidastettu katastrofi, joka kiihtyy”, hän luettelee.
ellauri236.html on line 537: Tää oli siis jonkun M. Cainin kovaxi keitetty 30-luvulta josta pidettiin 80-luvulla uusi meteli koska siitä tehtiin uusi filmatisaatio pääosissa epämiellyttävä Jack Nicholson ja hevoshampainen nainen nimeltä Jessica Lange. En ole nähnyt rainoista kumpaakaan, saati lukenut alkuteosta. Juoni lyhyesti: The sensuous wife of a lunch wagon proprietor and a rootless drifter begin a sordidly steamy affair and conspire to murder her Greek husband (i.e. the said lunch wagon proprietor). This remake of the 1946 movie of the same name accounts an affair between a seedy drifter and a seductive wife of a roadside café owner. This begins a chain of events that culminates in murder. EFK ihan pikku pussissa.
ellauri236.html on line 552: Correction to: Bilingualism Is Associated with a Delayed Onset of Dementia but Not with a Lower Risk of Developing it: a Systematic Review with Meta-Analyses (Neuropsychology Review, (2020), 10.1007/s11065-020-09426-8) (2020)
ellauri236.html on line 559: ofile_picture_horizontal/public/images/profile/1053610.jpg?itok=dy7YJatM" height="150px" />
ellauri238.html on line 40: Täähän oli kissanpojan Psapfa-coveri? Jep: Catullus 51 is a poem by Roman love poet Gaius Valerius Catullus (c. 84 – c. 54 BC). It is an adaptation of one of Sappho's fragmentary lyric poems, Sappho 31. Catullus replaces Sappho's beloved with his own beloved Lesbia. Unlike the majority of Catullus' poems, the meter of this poem is the sapphic meter. This meter is more musical, seeing as Sappho mainly sang her poetry.
ellauri238.html on line 42: Catullus is not the only poet who translated Sappho’s poem to use for himself: Pierre de Ronsard is also known to have translated a version of it. Ronsard kynäilikin suht rasvaisia runoja, kz. albumia 123.
ellauri238.html on line 44: It was brillig, and sleep, gently flowing, Was trickling through my dreaming soul, When the vague form of a vibrant ghost. Arrived to disturb my dreaming, softly. Leaning down to me, pure ivory teeth, And offering me her flickering tongue, Her lips were kissing me, sweet and long, Mouth on mouth, thigh on thigh beneath...
ellauri238.html on line 88: A quick way to get drunk for cheap, erguotou is a form of baijiu or Chinese white liquor made from sorghum. Popular with blue-collar workers, it will give you a good time for little more than 50p.
ellauri238.html on line 196: ofile_images/821775530324328449/vHDkEX7__400x400.jpg" height="200px"/>
ellauri238.html on line 426: So gottgeborgen, so offenbar. Niin jumalkätkettynä, niin nähtävillä!
ellauri238.html on line 445: Das neue Buch von Hajoo Hahn über Else Lasker-Schüler*in ist nun offiziell auf dem Markt! Es ist ein Blätterbuch mit 20 "Kapiteln", Bildern und Gedichten. In jedem Beitrag wird Else in Ihrem Facettenreichtum als "Die Berliner*in", "Die Araber*in", "Die Jüd*in" "Die Zeichner*in" etc. vorstellt.
ellauri238.html on line 493: Sarah Kirschs Lyrik ist von hinten offen, meist ohne Reim und in freiem Versmaß. Dennoch spielt der Rhythmus im Sinne des Atemtempos eine große Rolle, ebenso Zeilenumbrüche und Zeilensprünge, durch die ein Strömen oder eine Atemlosigkeit erzeugt wird. Kirsch kombiniert häufig fachsprachliche oder altmodische Ausdrücke mit einem saloppen Ton. Als literarisches Vorbild nannte Kirsch Annette von Droste-Hülshoff, daneben ist ihr Werk durch Johannes Bobrowski und Wladimir Majakowski beeinflusst.
ellauri238.html on line 534: Se mitä tässä pitäis tehdä ihan ekana on hirttää kaikki genrejä uusintavat anglofoonit kriitikot. Täytistäkö niiden tarvii tulla siihen suutaan soittamaan? Suxikaa kuulkaa vittuun! Kazotte muutenkin aivan liikaa töllöä. Mixette mene välillä hiekkalaatikolle leikkimään tai pelaamaan pyllypalloa?
ellauri238.html on line 600: Everything that matters is my literary work and you. Not you Tuula, but you, yes you there, with black pubic hair and a billion birthmarks. I love you more than the smell of my own shit. Elämän onni on haarojen välissä.
ellauri238.html on line 648: We express our deep respect to Karpov as a chess player. We express our deep contempt for him as a Russian and an accomplice of Putin. The mentioned match, as you probably know, was also an ideological battle (considering the status of Korchnoi and considering how opportunistic Karpov was both under the Soviet regime and under the current Russian regime). It's a pity that Korchnoi couldn't win and Fischer refused to play at all. Korchnoi jumped to our side and Fischer was an exemplary Jew.
ellauri238.html on line 650: Born in Leningrad, Soviet Union (USSR), Korchnoi defected to the Netherlands in 1976, and resided in Switzerland from 1978, becoming a Swiss citizen. Korchnoi played four matches, three of which were official, against GM Anatoly Karpov. In 1974, Korchnoi lost the Candidates Tournament final to Karpov. Karpov was declared World Champion in 1975 when GM Bobby Fischer declined to defend his title. Korchnoi then won two consecutive Candidates cycles to qualify for World Chess Championship matches with Karpov in 1978 and 1981 but lost both.
ellauri238.html on line 730: "My cup runneth over" is a quotation from the Hebrew Bible (Psalms:23:5) and means "I have more than enough for my needs", though interpretations and usage vary. This phrase, in Hebrew כּוֹסִי רְוָיָה (kōsî rəwāyāh), is translated in the traditionally used King James Version as my cup runneth over. Newer translations of the phrase include "my cup overflows" and "my cup is completely full".
ellauri238.html on line 732: "My cup runneth over!" is screamed as an expression of ecstasy by the fictional character William Bedford Diego in the 1999 video game System Shock 2, while in World of Warcraft, fictional character Blood Prince Valanar uses the phrase during the "Blood Prince Council" encounter. Also Pandaren Brewmaster from Dota 2 uses it. "Your cup runneth over!" is also an achievement or trophy in Devil May Cry 4. In an easter egg in Day of the Tentacle there is a Victorian photograph resembling the character Max from Sam & Max Hit the Road with the caption "The late Max Attucks, his petard runneth over." In the MOBA Smite, it is the name of a Match of the Day where teams begin the match at max level with 12,000 gold. The quote is also quoted by one of the symbiotic demons in Call of Duty: Vanguard´s zombies mode.
ellauri238.html on line 761: Since the 1960s, he was nominated several times for the Nobel Prize in literature. His books have been translated into 38 languages. Sodan aikana se kuului vastaritaliikkeeseen. Mihinkähän niistä? Nobel kimityxistä päätellen ei ainakaan kommunistiseen. Hyvin päätelty Robin! Herbert was educated as an economist and a lawyer. Herbert was one of the main poets of the Polish opposition to communism. Se oli porvari ties monennessa polvessa.
ellauri238.html on line 763: The poet´s father, Bolesław (half-blooded Armenian), was a soldier in the Polish Legions during World War I and a defender of Lwów; he was a lawyer and worked as a bank manager. Herbert's grandfather was an English language teacher. Zbigniew's mother, Maria, came from the Kaniak family. (Mikähän sekin on?)
ellauri238.html on line 765: During the nazi occupation, he worked as a feeder of lice in the Rudolf Weigl Institute. From January until July 1952, he was a salaried blood donor. The loss of Lviw to the reds was an important theme in his later works. Herbert was attached to his new homeland tynkä-Poland, but at the same time was deeply disgusted by all effects (political, economical, cultural etc.) of the commies.
ellauri238.html on line 767: A year later he became a member of the American Academy and Institute of Arts and Letters. In 1991, receiving the Jerusalem Prize gave Herbert another reason to travel to Israel for a while. There he befriended Yehuda Amichai and wrote a poem about him. "To Yehuda Amichai, Because you are a king and I'm only a prince". Just because Yehuda got translated to 40 tongues but Herbert only 38. Scandinavian krimi bestsellerists can boast with more.
ellauri238.html on line 769: 1993, already in a wheelchair, Herbert became a member of the American Academy of Arts and Sciences. The last years of his life he spent in bed fighting with severe asthma. Herpertti olis saanut taistelustaan punaisia vastaan valkoisen kotkan pinssin postuumisti vasemmistopresidentiltä, mutta leski ei huolinut pinssiä ennenkuin presidentti oli vaihtunut oikeistolaisexi.
ellauri238.html on line 781: she´d go off hiän lähti menee
ellauri238.html on line 804: his base feelings of jealousy alhaiset mustasukkaisuuden tunteensa
ellauri238.html on line 806: he thinks well of his soul hän arvostaa tota sieluaan
ellauri238.html on line 807: he thinks of her tenderly hän ajattelee hiäntä hellästi
ellauri238.html on line 812: the number of souls sielujen lkm on riittämätön
ellauri238.html on line 818: he thinks of his soul with feeling hän ajattelee sieluaan tunteella
ellauri238.html on line 821: and when all of a sudden ja kun äkkiseltään
ellauri238.html on line 826: He just watches out of the corner of his eye hän kazoo vaan silmännurkasta
ellauri238.html on line 860: Layle Silbert Yehuda Amichai (1924-2000) is recognized as one of Israel´s finest poets. His poems, written in Hebrew, have been translated into 40 languages (2 more than Herbert), and entire volumes of his work have been published in English, French, German, Swedish, Spanish, and Catalan. “Yehuda Amichai, it has been remarked with some justice,” according to translator Robert Alter, “is the most widely translated Hebrew poet since King David.” But boy, has he a long way to go to beat Dave.
ellauri238.html on line 862: Born in Germany in 1924, Amichai and his family fled the country during Hitler’s rise to power when Amichai was 12 and settled in Palestine. Although Amichai’s native language was German, he read Hebrew fluently by the time he immigrated to Palestine. During the 1948 Arab-Israeli war he fought with the Israeli defense forces. The rigors and horrors of his service in this conflict, and in World War II, inform his poetry.
ellauri238.html on line 863: According to Alter, Amichai’s early work bears a resemblance to the poetry of Thomas and Auden. “[Rainer Maria] Rilke,” wrote Alter, “is another informing presence for him, occasionally in matters of style—he has written vaguely Rilkesque elegies—but perhaps more as a model for using a language of here and now as an instrument to catch the glimmerings of a metaphysical beyond.” Kuulostaa pahalta.
ellauri238.html on line 865: Alter stressed it was important to remember that Amichai is not simply an Auden or a William Carlos Williams writing from right to left. Far from it! Yehuda Amichai was an Israeli poet and author, one of the first to write in colloquial Hebrew in modern times. Amichai was awarded the 1957 Shlonsky Prize, the 1969 Brenner Prize, 1976 Bialik Prize, and 1982 Israel Prize. He also won international poetry prizes, and was nominated several times for the Nobel Prize in Literature.
ellauri238.html on line 881: My thoughts were like a bunch of colored balloons Mun ajatuxet oli kuin värikkäitä ilmapalloja
ellauri238.html on line 885: And in ´51 the movement of my life Ja 51 vuonna mun liike-elämä
ellauri238.html on line 886: Was like the movement of many slaves rowing a ship, Oli kuin nippu orjia soutamassa kaleeria,
ellauri238.html on line 887: And the face of my father like the lantern at the end of a parting Ja mun isän naama oli kuin Jere Jarruvaunun perälyhty,
ellauri238.html on line 897: But now, in the spring of ´52, I see Mutta nyt, 52 keväällä mä nään
ellauri238.html on line 899: And I return down the slope of the mountain Ja må palaan alas vuoren kylkeä
ellauri238.html on line 901: And full of time. On täynnä laskettua aikaa.
ellauri238.html on line 903: Jews in the Land of IsraelJuutalaiset Israelin maassa ellauri238.html on line 909: bring back the memory of flower and fruit, medieval cities, tuo takaisin muiston kukista ja hedelmistä, keskiaikaisista kaupungeista,
ellauri238.html on line 911: spices whose scent drifted away, precious stones, lots of red, mausteista joiden hajut haihtuivat, jalokivistä, paljosta punaväristä,
ellauri238.html on line 916: as in the Bible story of Shechem and the sons of Jacob, kuten raamatun tarinassa Shekhemistä ja Jaakon pojista,
ellauri238.html on line 922: Even the wrecks of ships that sank on the way Jopa laivarämät jotka upposivat matkalla
ellauri238.html on line 932: What are we doing with these souls of mist, with these names, Mitä me tehdään näillä sumuisilla sieluilla, näillä nimillä,
ellauri238.html on line 933: with our eyes of forests, with our beautiful children, mezänsilmillä, kauniilla lapsilla,
ellauri238.html on line 936: Spilled blood is not the roots of trees Roiskutettu veri ei tee puihin juuria,
ellauri240.html on line 59: Joyce Diane Brothers (1927-2013) oli amerikkalainen psykologi, televisiopersoona, neuvoja, kolumnisti ja kirjailija. Hän tuli tunnetuksi ensimmäisen kerran vuonna 1955 voittamalla pääpalkinnon amerikkalaisessa peliohjelmassa The $64,000 Question. Pikku-Aune oli aivan ilmiselvä juutalainen, os. Bauer, siskokin nai jonkun Goldsmithin. In 1949, she married Milton Brothers, who later went on to become an internist. 40 years later in 1989, Brothers lost her husband to bladder cancer. Following the death of her husband, Brothers fell into a state of depression for a year and contemplated suicide (at 62); however, she used her own self-help work to achieve inner peace and happiness. Brothers and her husband had a daughter, four grandchildren and two great-grandchildren.
ellauri240.html on line 61: Another Jewish woman, Nora Barnacle burned most of the letters she received in 1909 from her lover who signed his name, “Jim.” But she didn’t destroy all of them. Indeed, they have survived all these years. In one of them, Jim, aka James Joyce, wrote to his muse whom he called his “little fuckbird,” “Fuck me, darling, in as many ways as your lust will suggest.” He went on and on: ”Fuck me dressed in your full outdoor costume with your hat and veil on, your face flushed with the cold and wind and rain and your boots muddy.” Sellaisia ne miehet on, koprofiilejä.
ellauri240.html on line 63: As her fame grew there was an increase in disapproval among psychologists and psychiatrists (an all-male panel) . They questioned both the validity of her psychological claims and her authority in providing psychological advice. A growing number of male psychologists began to believe the advice she provided to her audience was unethical insofar as she did not hold any clinical degree and she was giving advice for free, not to patients who were paying customers. Mr. Stevens and Mr. Gardener, the authors of “Women and Psychology,” stated that “traditional psychologists smile subtly when her name is mentioned and they often complain that she actually does more damage to the Brotherhood than good. Besides, her eyes are way too close together.“
ellauri240.html on line 67: Me tiedämme, että miehet ovat luonnostaan epävarmoja. Muistatteko Eevaperiaatteen? Jokainen alkio syntyisi naispuolisena ellei täsmälleen oikealla hetkellä olisi solmittu lukuisia yhteyksiä. Miehen epävarmuus alkaa kohdussa, sanoo puolixi miespuolinen tohtori Walter J. Ong, St.Louisin yliopiston humanistisen sielutieteen professori ja jesuiittapastori. Hän tietää vaikkei ole ize kokeillut. Jeesus on kertonut.
ellauri240.html on line 82: Wrinkles: A Novel by Charles Simmons 2.67 6 ratings 2 reviews. A brilliantly original examination of the many aspects that make up a life—from birth, up and over the hill, and into the wilderness of old age. A truly astonishing and original work of fiction, Wrinkles is the story of a life lived forty-four times, from childhood to adulthood to old age.
ellauri240.html on line 84: A truly astonishing and original work of fiction indeed. It is a story of one man, a writer, who is born, who grows, who loves, who stops loving; who eats, sleeps, smokes, lies, boozes, cheats, regrets, has sex, has dreams, and lives. In short yet intimately detailed chapters, each covering a single aspect of his life from youth through old age, we get to know this person fully through the small yet telling incidents that make him who he is. He remembers the butt of a cigarette, the feel of his army uniform, the taste of a lover, the strange and unexpected touch of a college professor’s hand, and so many more small experiences that can never be shaken off more than a recalcitrant band-aid.
ellauri240.html on line 86: At once poignant, funny, and troubling, Charles Simmons’s Wrinkles is a dissection of an ordinary male existence made extraordinary through reflection—a brilliant celebration of the not-so-simple act of being swallowed alive.
ellauri240.html on line 101: Nancy realizes that the departed pedophile Krueger, now a vengeful ghost, is killing her and her friends out of revenge and to satiate his psychopathic needs. Realizing that Krueger is powered by his victim's fear, she calmly turns her back to him. Krueger evaporates when he attempts to lunge at her.
ellauri240.html on line 105: Bullshit artist David B. Miller designed Krueger's disfigured face based on photographs of burn victims obtained from the UCLA Medical Center. The film was inspired by several newspaper articles printed in the Los Angeles Times in the 1970s about Hmong refugees, who, after fleeing to the United States because of U.S. war and genocide in Laos, Cambodia, and Vietnam, suffered disturbing nightmares and refused to sleep. Some of the men died in their sleep soon after. Medical authorities called the phenomenon Asian Death Syndrome.
ellauri240.html on line 107: Many Hmong refugees settled in the United States after the Vietnam War. Beginning in December 1975, the first Hmong refugees arrived in the U.S., mainly from refugee camps in Thailand; however, only 3,466 were granted asylum at that time under the Indochina Migration and Refugee Assistance Act of 1975. In May 1976, another 11,000 were allowed to enter the United States, and by 1978 some 30,000 Hmong people had immigrated. This first wave was made up predominantly of men directly associated with General Vang Pao's secret army. The Hmong allied with the French against the Communists during the whole Indochina War and with the Americans during the whole Vietnam War, hoping to resist communist Viêt Minh control. So here was the thanx for their efforts.
ellauri240.html on line 109: During the Secret War, in the early 1960s through 1970s the word "Miao or Meo (meaning "cats", "barbarians", and even "Sons of Soiled Pants")" was used until it was changed by General Vang Pao and Dr. Yang Dao to "Hmong", with an added "H" in front of the word "Mong" just for fun. During that time, Dr. Yang Dao just like that, out of the hat, defined and cited the word 'Hmong' to mean "Free Men". This assertion was originally put forth by Yang Dao, himself a Hmong, who felt that framing the etymology of the word "Hmong" as meaning "free" would be beneficial to the self esteem of the Sons of Soil themselves.
ellauri240.html on line 115:
ellauri240.html on line 117: Vang Pao, mercenary soldier, born 8 December 1929; died 6 January 2011. Vang Pao, the Laotian general who marshalled a CIA mercenary army to fight a "secret war" against communist insurgents in the remote mountains of Laos in the 1960s, has died aged 81. Although Vang Pao's supporters portrayed him as a father figure uniting all his people, the Hmong (an ethnic minority in Laos), on the side of the US against the communist world, his critics regarded him as a charismatic but ruthless opium warlord, who made arrogant and misleading claims to speak on behalf of all Hmong. Far from uniting the Hmong, they say, he divided them. Some historians argue that he allowed his "secret army" to be used as cannon-fodder, played as pawns on a CIA geopolitical chessboard.
ellauri240.html on line 118: Air America pilots have since admitted that their planes not only transported rice, bullets and weapons, but also sacks of opium grown by the Hmong villages. Smuggled narcotics became a routine cargo transported from Laos and delivered into the corrupt arms of a clique of South Vietnamese generals in Saigon. Vang Pao even set up a heroin laboratory at the secret US CIA base at Long Cheng. The trade helped to fund Vang Pao's army, with the complicity of senior CIA operatives.
ellauri240.html on line 119: Dazzled by the whirl of US airpower bringing 24-hour food and military supplies to his men in the remote mountains near the Plain of Jars, Vang Pao came to believe in the Chao Fa legend of an independent Hmong state.
ellauri240.html on line 121: Reality soon dispersed that dreamworld. Vang Pao later admitted that his Hmong soldiers suffered appalling losses fighting around the Plain of Jars, in Xieng Khouang province. He put the figure at 17,000 dead by 1968. But his CIA controllers urged him to keep on fighting. US sources, including the historian Alfred McCoy, have noted that younger and younger fighters were forcibly enrolled. By 1968, 30% of the new recruits were only 14 years old.
ellauri240.html on line 122: The Pathet Lao leadership, hiding in caves, survived one of history's most brutal aerial bombardments, and by 1975 had taken full control and established a communist government. The CIA arranged for flights to bring Vang Pao and his Hmong supporters to the US as refugees via airbases in Thailand. Thousands more beleaguered Vang Pao supporters fled across the Mekong and ended up in refugee camps.
ellauri240.html on line 124: Vang Pao has been widely portrayed by his Hmong supporters and the US media as an American war hero and venerated leader of the Hmong people. The former CIA chief William Colby once called him "the biggest hero of the Vietnam war". He came very close to having a park in Madison City, Wisconsin, named after him in 2002. But McCoy objected to the honouring of a man who had ordered the summary executions of prisoners and soldiers who crossed him, and accused Vang Pao of war crimes and heroin-trafficking. Five years later, Vang Pao's name was removed from a new school in Madison after opponents said it should not bear the name of a man with such a blood-stained history.
ellauri240.html on line 126: He was married to five women but was forced to divorce four of them when he arrived in the US. He is survived by his son, Chu Vang. It has been reported Vang Pao fathered more than 20, no, min 25 children.
ellauri240.html on line 128: In 2007, he was arrested and charged with other Hmong leaders in federal court with conspiracy in a plot to kill communist officials in his native country. Federal prosecutors alleged the Lao liberation movement known as Neo Hom raised millions of dollars to recruit a mercenary force and conspired to obtain weapons.
ellauri240.html on line 129: Even after his indictment, he appeared as the guest of honor at Hmong New Year celebrations in St. Paul and Fresno, where crowds of his supporters gathered to catch a glimpse of the highly decorated general as he arrived in a limousine.
ellauri240.html on line 131: To learn more about the CIA’s efforts to stop the spread of communism deeper into Southeast Asia, and the amazing firsthand stories of sacrifice and bravery of the Hmong men and women who served in the operation, watch the full-length documentary America’s Secret War.
ellauri240.html on line 132: This story is part of the collection The Call to Serve: Stories of Sacrifice, War and the Way Home, which was funded by the Fred C. and Katherine B. Andersen Foundation.
ellauri240.html on line 134: Fred was the president and chairman of Andersen Corp., America's largest manufacturer of windows and patio doors, from 1914 until he retired in 1972. He served the company for more than 75 years. Katherine also devoted much of her time to the company, serving on the board of directors for 50 years. In 1959, the couple created the Andersen Foundation, now called the Fred C. and Katherine B. Andersen Foundation.
ellauri240.html on line 138: January 6, 2011. China's stealth jet is no cause for alarm: US. The day after a Chinese newspaper published photos of what is supposedly a prototype of China's first stealth jet, US officials said they are not worried about the development.
ellauri240.html on line 139: The leak Wednesday of photos of a what appears to be a prototype of China’s first stealth fighter jet attracted immediate attention worldwide, but many note that China is years away from moving that jet into service.
ellauri240.html on line 141: Pictures of the jet and accompanying articles appeared on the front page of the Chinese daily Global Times on Wednesday. The lack of a government suppression of the disclosure lends credence to China's reports, the Associated Press reports.
ellauri240.html on line 142: The Global Times did not comment on the authenticity of the pictures, but since the government wields extensive control over state media, the report's appearance and the fact that censors have not removed images from websites suggest a calculated move to leak the information into the public sphere.
ellauri240.html on line 143: That in turn would reflect the growing confidence of the traditionally secretive People's Liberation Army, which is pushing for greater influence and bigger budgets.
ellauri240.html on line 145: US defense officials don't appear worried about these ads.
ellauri240.html on line 146: "It is not of concern that they are working on a fifth-generation fighter," since the Chinese are "still having difficulties with their fourth-generation fighter, LOL," Marine Col. Dave Lapan, a Pentagon spokesman, told the Associated Press.
ellauri240.html on line 148: “There does tend to be some tendency to take a Chinese asset – whether it is a particular type of missile or boat or radar or whatever – and ascribe to the Chinese the same capability that we would have if we had the same item,” says Dr. Kenneth Lieberthal, director of the John L. Thornton China Center at the Brookings Institution in Washington.
ellauri240.html on line 150: “We have enormous experience on how to use these things. We have tested them in combat,” he says, while China has not. We have killed an enormous number of enemies with it. “And that makes an enormous difference.”
ellauri240.html on line 155: 2.8.2022 According to international affairs magazine National Interest, the J-20 jet is considered to be "potentially less maneuverable" than an F-22 due to its larger size. The F-22 is also potentially able to sustain quicker speeds for a longer period of time, according to the magazine.
ellauri240.html on line 157: Joskus alakulossa on kyse anhedoniasta eli mielihyvän puutteesta. Se on olotila, jota lähes jokainen kokee jossakin vaiheessa elämäänsä. Silloin mikään ei tunnu enää hyvältä. ”Anhedoniassa oleellista on se, jos aiemmin mielihyvää tuottaneet asiat eivät enää sitä tuota. Jos alakuloinen olo johtuu maailmantilanteesta, mutta apina edelleen kokee mielihyvää omassa elämässään esim ruuasta, panosta, paskantamisesta tai roskaviihteestä, ja sille yhä maistuu paasaus ja murhasarjan sarjamurhst, tällöin ei ole kyse anhedoniasta”, lohduttaa integratiivisen kielitieteen ja psykiatrian professori Fred Karlsson Turun yliopistosta
ellauri240.html on line 175: Joulukiireissä pakatessaan lahjoja Edward viiltelee höxötyxissään vähän kaikkia. Alkaa kuulua lähestyvän poliisiauton sireenien ulvontaa, ja Edward pakenee kukkulalla sijaitsevaan kartanoonsa. Naapurit lähtevät vihaisena väkijoukkona hänen peräänsä. Kim suuntaa kartanolle oikotietä ennen kuin naapurit ehtivät sinne ja tapaa Edwardin jälleen. Jim seuraa heitä ja hyökkää julmasti Edwardin kimppuun. Edward ei yritä vastustella, kunnes Jim epähuomiossa läimäyttää ja tönäisee Kimiä. Edward puukottaa Jimiä vatsaan hätävarjeluna ja työntää hänet ikkunan lävitse kuolemaan. Kaikki naapurit palaavat koteihinsa tyytyväisinä. Juu tässä rainassa ällöttävä Johny Depp on tosiaan se saxikäsi Eetu. Eetu olikin kilppi, toisin kuin se pedofiili Freddy. Krueger oli harrastuxineen lähempänä suomalaista Jammu Siltavuorta, joka vuorostaan oli hämmästyttävästi samannäköinen kuin el Lauri vanhana.
ellauri240.html on line 205: Metalious's father deserted his wife and three daughters when Grace was 11 years old. At that time divorce was unusual in a French Canadian family, and Grace and her sisters felt stigmatized. In high school Grace met George Metalious, who was neither Catholic nor of French-Canadian background and, thus, highly unacceptable to her family. Nevertheless, they married in 1943. A few years later, with one child already, the Metalious's moved to Durham, New Hampshire, where George attended the University of New Hampshire. It was here that Metalious began writing seriously, neglecting both her house and, eventually, three children, despite the condemnation of her neighbors.
ellauri240.html on line 207: After graduation George was offered a position as a principal at a school in Gilmanton, New Hampshire. By now the family had three children, all dependent upon his meager salary. It was while she was living in Gilmanton that Julian Messner, a New York publisher, agreed to publish Peyton Place. The book was a best seller by the fall of 1956, and Metalious became a wealthy woman overnight. Eventually, 20 million copies were sold in hardcover, along with another 12 million Dell paperbacks. Metalious became famous as the housewife who wrote a bestseller; she was referred to as "Pandora in Blue Jeans," the simple small-town woman who opened the box of sins.
ellauri240.html on line 209: Peyton Place is the story of a small New England town that, beneath its calm exterior, is filled with scandal and dark secrets. The novel contains sex, suicide, abortion, murder and a subsequent trial, and rape. The citizens of Gilmanton were outraged, certain that Grace Metalious was describing real people in the book and sure that she had brought shame and unwarranted notoriety to their town. After Peyton Place was published, the whole image of the small town in America was forever changed. From then on the very phrase "Peyton Place" was used to describe a town that is rife with deep secrets and rampant sex beneath the veneer of picturesque calm.
ellauri240.html on line 211: Peyton Place was banned in many communities; in fact, the local public library refused to purchase a copy of the book and did not have one until 1976, when newswoman Barbara Walters donated one to them. In Gilmanton there were threats of libel suits against Grace Metalious. Ministers and political leaders all over the country condemned the novel, claiming that it would corrupt the morals of young people who read it. The novel was banned altogether in Canada and several other countries.
ellauri240.html on line 213: Despite its notoriety and the large amounts of money it earned her, the book led to the ruination of Grace Metalious. She purchased a house that she had long admired in Gilmanton, then had it extensively remodeled. Meanwhile, her husband's contract with the Gilmanton school was not renewed. Officially, he was not fired, but the rumor was that the dismissal was because of his wife's book. At any rate, it made good publicity for the book. George eventually got a new job in Massachusetts, but Grace refused to leave her house. Eventually the two divorced and Grace, who had begun drinking heavily, married a local disc jockey.
ellauri240.html on line 215: Grace went on to write three other novels: Return to Peyton Place (1959), The Tight White Collar (1960), and No Adam in Eden (1963). None of them achieved the same kind success as Peyton Place, though there are critics who feel that No Adam in Eden, a gritty book about the lives of mill workers in Manchester, is her best. By 1960 Grace and George had reconciled and remarried, only to separate again in 1963. She died in 1964 of cirrhosis of the liver and is buried in Gilmanton.
ellauri240.html on line 217: After she died, George wrote his own book called The Girl from "Peyton Place." The book offers a husband's view of how Metalious was exploited after the publication of the book, but also of how she was responsible for bringing unhappiness to herself and to others. A whole series of other "Peyton Place" books were produced after Grace Metalious's death, with titles like The Evils of Peyton Place and Temptations of Peyton Place. None of these were a commercial success.
ellauri240.html on line 219: Peyton Place was made into a movie starring Lana Turner and Hope Lange in 1957. The town of Gilmanton opposed having the movie filmed there, and eventually it was filmed in Camden, Maine, a location totally unlike any rural mill town. A television series, starring Mia Farrow and Dorothy Malone, was produced that lasted from 1964-1969. Both the film and the television show were cleaned up and did not contain the language or sexual specificity of the novel.
ellauri240.html on line 221: Although Peyton Place is still well known for its depiction of a certain kind of small town society with many hidden secrets, few people read the book any longer. Few people read any books any longer. Scandalous in its time, it no longer has the same force of shock that it did when it was published. Thanx to the pill.
ellauri240.html on line 237: Constancea häirizee että mustalais-Selena näyttää 13-vuotiaana naiselta. Jerry Lee Lewis-vainaja meni sen ikäisen serkuntytön kanssa naimisiin, vaikkei ero edellisen vaimon kanssa ollut vielä selvä. Siihen tyssäsi Jerryn tähdenlento. Tuli kananlento. Great balls of fire. Muhammedin lentoa ei moinen haitannut. Eikä Allisonin juutalaisen hellunkaan. Allen sexually assaulted his adopted daughter Dylan Farrow when she was seven - which he has vehemently denied. But who believes him? He took porn pics of the adolescent Korean girl while they still lived in Allison's home.
ellauri240.html on line 258: P.S. Äskön nähtiin amer. elokuva, nimittäin Winters Bone, jossa tähtenä oli (vielä nuorempana) se pienisuinen riitakäki tyttö (Jennifer Lawrence) joka ampui nuolipyssyllä muita alaikäisiä täysin tyhjänpäiväisessä dystooppisessa tositeeveepätkässä (Nälkäpelit). Tämä filmi oli hyvä siitä ettei kukaan huutanut. Ihan tyynenä vaan sahattin isävainaan kädet irti ketjusahalla ja opetettin eskaria ampumaan nylkemään ja syömään oravat. Minähän ne oravat myrkytin. Nää on mun maita ei tarvi tulla oravien mesomaan. Vähän kyllä vitutti että noi ex-hippihappodiilerit oli nähtävästi vajonneet ihan johkin klaanimeininkiin kuin tukholman lähiöiden somalit, ja että siinä oli filmitekijöiden mielestä ilmeisesti jotain hienoa. Mikä ihme siinä on ettei jenkit pääse eroon seppoilusta edes white trash-leffoissa. Get off my property! ne sanoo kuin diasteemainen ukrainalainen jutku viulunsoittaja putinistille musikaalissa. Rräyh räyh haukkuu rakit tontinrajalla.
ellauri240.html on line 268: Timon pettyi kanssa-apinoihin niin, että eristi itsensä muista punapepuista. Hänen kerrotaan päästäneen seuraansa ainoastaan Alkibiadeen. Komediakirjailijat Aristofanes ja Platon sanovat Timonin arvostaneen Alkibiadesta siksi koska katsoi tämän vielä jonakin päivänä tulevan vahingoittamaan Ateenaa pahasti. Ei vaan koska sillä oli kokko komea.
ellauri240.html on line 272: Aristofaneella Timon esiintyy ensimmäisen kerran näytelmässä Linnut. Lysistratessa vanhojen naisten kuoro esittää, että vaikka Timon vihasi (Alkibiadesta lukuunottamatta) miehiä, hän oli ystävällinen naisille.
ellauri240.html on line 276: The Shakespearean play ending thus contains several narrative inconsistencies uncharacteristic of Shakespeare, an unusually unsatisfying dénouement, drastically different styles in different places and an unusually large number of long lines that do not scan.
ellauri240.html on line 278: Linguists have all discovered apparent confirmation of the theory that Middleton wrote much of the play. It contains numerous words, phrases, and punctuation choices that are characteristic of his work but rare in Shakespeare.
ellauri240.html on line 280: The play's abrasively harsh humour and its depiction of social relationships that involve a denial of personal relationships are Middletonian traits. "Timon of Athens is all the more interesting because the text articulates a dialogue between two dramatists of a very different temper."
ellauri240.html on line 282: Thomas Middleton (baptised 18 April 1580 – July 1627; also spelt Midleton) was an English Jacobean playwright and poet. He, with John Fletcher and Ben Jonson, was among the most successful and prolific of playwrights at work in the Jacobean period, and among the few to gain equal success in comedy and tragedy.
ellauri240.html on line 284: Middleton's plays are marked by often amusingly presented cynicism about the human race. True heroes are a rarity: almost every character is selfish, greedy and self-absorbed. Middleton's work has long been praised by literary critics, among them Algernon Charles Swinburne and T. S. Eliot. The latter thought Middleton was second only to Shakespeare.
ellauri240.html on line 286: Some Frank refers to Timon of Athens as "a poor relation of the major tragedies." This is the majority view, but the play has many scholarly defenders as well. Nevertheless, and perhaps unsurprisingly due to its subject matter, it has not proven to be among Shakespeare's popular works.
ellauri240.html on line 288: Mutta vittu mitä genreä se on? Kriitikot ovat ymmällään. Soellner (1979) argues that the play is equal parts tragedy and satire, but that neither term can adequately be used as an adjective, for it is first and foremost a tragedy, and it does not satirise tragedy; rather, it satirises its subjects in the manner of Juvenalian satire while simultaneously being a tragedy.
ellauri240.html on line 290: Herman Melville considered Timon to be among the most profound of Shakespeare's plays. Melville used the term "Timonism" about an artist's contemptuous rejection of both his audience and mankind in general.
ellauri240.html on line 292: Marx agreed with Timon about money: "It is the common whore, the common procurer of people and nations."
ellauri240.html on line 307: Adichie varttui Nigeriassa Nsukkan yliopistokaupungissa keskiluokkaisessa perheessä viidentenä kuudesta lapsesta. Hänen isänsä James Nwoye Adichie oli matematiikan professori yliopistossa ja äiti Grace Ifeoma Adichie "työskenteli yliopistossa hallinnollisissa tehtävissä". Etniseltä alkuperältään Adichie on igbo. Sen kansallislaulu on siis Finlandia, ja sen porukat koittivat Biafran sodassa epäonnistuneesti lähteä Nigerian liittovaltiosta Nigerin suiston öljyvarat kainalossa.
ellauri240.html on line 484: V: Puolisoilla on oikeus periä toisiltaan niin kauan kuin heidän avioliittonsa on voimassa. Sillä, että vaimo on hyvä miehelleen tai että hän on Nashiz, ei ole tässä suhteessa merkitystä. Tämä johtuu siitä, että Allah (Ylistetty olkoon Hän) sanoo: Siitä, minkä vaimosi jättävät, sinun osuutesi on puolet, jos heillä ei ole lasta; mutta jos he jättävät lapsen, saat neljänneksen siitä, mitä he jättävät sen jälkeen, kun he ovat maksaneet testamentin tai velat. Siitä, jonka jätät, heidän (vaimonne) osuus on neljännes, jos et jätä lasta; mutta jos jätät lapsen, he saavat kahdeksasosan siitä, mitä jätät sen jälkeen, kun olet maksanut testamentin tai velat. (osanumero 16; sivunro 505) Siten Allah (Kunnia olkoon Hän) yhdisti edellä mainitun perintöpäätöksen avioliittoon, joka on edelleen voimassa kysymyksessä mainitussa tapauksessa. Allah suokoon meille menestystä. Rauha ja siunaukset olkoon profeetta Muhammedillemme, hänen perheelleen ja kumppaneillemme. Piiskaa nahjuxille.
ellauri240.html on line 489: “Cynicism is a disease that robs people of the gift of life.” – Rainn Wilson
ellauri240.html on line 491: This podcast is brought to you by MeUndies. If I’m not going commando, then I’m wearing MeUndies. I’ve been testing out a pair for about 3 or 4 months now, and, as a result, I’ve thrown out my other underwear. They look good, feel good, have different hole options for men and women, and their materials are 2x softer than cotton, as evaluated using the Kawabata method. Not only does MeUndies offer underwear, but they also have incredible lounge pants. I wear them when I record the podcast, and when I’m lounging out and about grabbing coffee.
ellauri240.html on line 493: When you think of the word successful, who is the first person that comes to mind and why?
ellauri240.html on line 494: Rainn Dietrich Wilson. (s. 20. tammikuuta 1966 Seattle, Washington), hän on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänet tunnetaan parhaiten roolistaan Dwight Schrutena televisiosarjan Konttori yhdysvaltalaisessa versiossa. Hän ei saanut tähtiosaa, eikä sivuosastakaan Emmyä. Hän tuli tähtien shakkiottelussa toisexi. Outside of acting, Wilson published an autobiography, The Bassoon King, in 2015, and co-founded the digital media company SoulPancake in 2008. In 2022, On November 10, 2022, Wilson changed his name on social media to Rainnfall Heat Wave Rising Sea Levels Wilson in an effort to raise awareness about climate change, though he did not legally change his name.
ellauri240.html on line 496: Wilson and his family are members of the Baháʼí Faith. They have two pit bulls, Pilot and Diamond; two Vietnamese pot-bellied pigs, Snortington and Amy; a donkey named Chili Beans; and a zonkey named Derek. He uses his arts to impregnate adolescent girls in rural Haiti. Soulpancake.com (sold out to some media company in 2016) is "temporarily unavailable".
ellauri240.html on line 498: The Zonkey is a hybrid animal that is created by cross-breeding two different species of animal that belong to the same genetic group. Technically though, an individual is only classed as a Zonkey if it is sired from a male Zebra and female Donkey, as one that has a male Donkey and female Zebra parents is known as a Zedonk.
ellauri240.html on line 500: Founded in 2008 by Rainn Wilson et al., SoulPancake was created to encourage open-heart dialogue about what it means to be human. Throughout the years, we created content that explores the ways we all seek connection, hope, truth, identity, and purpose. (What a revolting bunch of buzzwords!)
ellauri240.html on line 502: Our decade-plus of award-winning content spans digital, television, branded, and live engagements, with hits such as Street Stunts for Oprah´s Super Soul Sunday, Kid President, My Last Days, Science of Happiness, Tell My Story, and more. In 2016 SoulPancake joined the Participant family, with like-minded visions of making the world a better place through thoughtful, inspiring content. As one unified voice under the Participant brand, we are building a global community using storytelling as the vehicle to reimagine better futures of peace and prosperity for all, and cultivating pathways for our audiences to create real world impact. And to sell maximum number of MeUndies on the side.
ellauri240.html on line 515: Luulin että Hoblan russofobinen Anna Lena Laurén oli tapaus sinänsä. Väärin luultu. Urhean Ilta-Pulun Arja Paanasen pääkirjoitus on vielä hurjempaa haukanlentoa:
ellauri240.html on line 536: Tutkija: Eurooppa kävi lähellä ”totaalista katastrofia”
ellauri241.html on line 45: In 1818 Hampstead, the fashionable Fanny Brawne (Abbie Cornish) is introduced to poet John Keats (Ben Whishaw) through the Dilke family. The Dilkes occupy one half of a double house, with Charles Brown (Paul Schneider) occupying the other half. Brown is Keats' friend, roommate, and associate in writing.
ellauri241.html on line 47: Fanny's flirtatious personality contrasts with Keats' notably more aloof nature. She begins to pursue him after her siblings Samuel and Toots obtain his book of poetry, "Endymion". Her efforts to interact with the poet are fruitless until he witnesses her grief for the loss of his brother, Tom. Keats begins to open up to her advances while spending Christmas with the Brawne family. He begins giving her poetry lessons, and it becomes apparent that their attraction is mutual. Fanny is nevertheless troubled by his reluctance to pursue her, on which her mother (Kerry Fox) surmises, "Mr. Keats knows he cannot like you, he has no living and no income."
ellauri241.html on line 49: It is only after Fanny receives a valentine from Brown that Keats passionately confronts them and asks if they are lovers. Brown sent the valentine in jest, but warns Keats that Fanny is a mere flirt playing a game. Fanny is hurt by Brown's accusations and Keats' lack of faith in her; she ends their lessons and leaves. The Dilkes move to Westminster in the spring, leaving the Brawne family their half of the house and six months rent. Fanny and Keats then resume their interaction and fall deeply (ca. 6 inches) in love. The relationship comes to an abrupt end when Brown departs with Keats for his summer holiday, where Keats may earn some money. Fanny is heartbroken, though she is comforted by Keats' love letters. When the men return in the autumn, Fanny's mother voices her concern that Fanny's attachment to the poet will hinder her from being courted. Fanny and Keats secretly become engaged.
ellauri241.html on line 51: Keats contracts tuberculosis the following winter. He spends several weeks recovering until spring. His friends collect funds so that he may spend the following winter in Italy, where the climate is warmer. After Brown impregnates a maid and is unable to accompany him, Keats finds accommodation in London for the summer, and is later taken in by the Brawne family following an attack of his illness. When his book sells with moderate success, Fanny's mother gives him her blessing to marry Fanny once he returns from Italy. The night before he leaves, he and Fanny say their tearful goodbyes in privacy. Keats dies in Italy the following February of complications from his illness, as his brother Tom did. Bugger it.
ellauri241.html on line 53: In the last moments of the film, Fanny cuts her hair in an act of mourning, dons black attire, and walks the snowy paths that Keats had walked many times. It is there that she recites the love sonnet that he had written for her, called "Bright Star", as she grieves the death of her consumptive unconsummated lover.
ellauri241.html on line 62: Lamia (/ˈleɪmiə/; Kreikka: Λάμια), muinaisessa kreikkalaisessa mytologiassa, oli lapsia syövä hirviö, ja myöhemmässä perinteessä sitä pidettiin eräänlaisena yöllä ahdistavana henkenä (daemon, succubus). Varhaisimmissa tarinoissa Lamia oli kaunis muinaisen Libyan kuningatar, jolla oli suhde Zeuksen kanssa. Tämän oppimisen jälkeen Zeuksen vaimo Hera ryösti Lamialta lapsensa, Zeus-suhteensa jälkeläiset, joko sieppaamalla tai tappamalla heidät. Hänen lastensa menetys ajoi Lamian hulluksi, ja kostoksi ja epätoivoksi Lamia nappasi kaikki löytämänsä lapset ja söi heidät suihinsa. Julmien tekojensa vuoksi hänen fyysinen ulkonäkönsä muuttui rumaksi ja hirvittäväksi kuin isovenäläisillä. Zeus antoi Lamialle profetian voiman ja kyvyn ottaa pois ja palauttaa silmänsä, mahdollisesti siksi, että Hera kirosi hänet unettomuudesta tai koska hän ei enää voinut sulkea silmiään, niin että hänen oli pakko aina obsessata kadonneista lapsistaan.
ellauri241.html on line 88: On this side of Jove's clouds, to escape the sight Joven pilvien tältä puolelta, välttääkseen
ellauri241.html on line 90: Into a forest on the shores of Crete. Khersonin metsään Krimin rannoilla.
ellauri241.html on line 92: A nymph, to whom all hoofed Satyrs knelt; nymfi, jolle kaikki sorkkaiset satyyrit polvistuivat;
ellauri241.html on line 99: Ah, what a world of love was at her feet! Ah, mikä rakkauden maailma oli hänen jalkojensa välissä!
ellauri241.html on line 111: Pensive, and full of painful jealousies mietteliäänä ja täynnä tuskallista kateutta Puujumaliiin
ellauri241.html on line 121: Round bush and tree, soft-brushing, in his speed, Pyöreä pensas ja puu pehmeästi harjautuivat hänen vauhdissaan,
ellauri241.html on line 126: She was a gordian shape of dazzling hue, Hän oli Gordionin muotoinen, häikäisevän sävyinen,
ellauri241.html on line 130: And full of silver moons, that, as she breathed, Ja täynnä hopeakuita, jotka hiänen hengittäessään hajosivat
ellauri241.html on line 149: I had a splendid dream of thee last night: näin upeaa unta sinusta viime yönä:
ellauri241.html on line 150: I saw thee sitting, on a throne of gold, näin sinut istumassa kultaisella valtaistuimella,
ellauri241.html on line 153: The soft, lute-finger'd Muses chaunting clear, Pehmeiden, luuttusormisten muusien huutavan selkeästi,
ellauri241.html on line 161: Whereat the star of Lethe not delayed Tässä hötäkässä Lethen tähtiesiintyjä ei viivyttänyt
ellauri241.html on line 173: "Too frail of heart! for this lost nymph of thine, "Liian hauras sydän! Sillä tämä kadonnut nymfisi,
ellauri241.html on line 182: By the love-glances of unlovely eyes, hyökkäämättömänä rumien silmien mulkaisuilta, Satyyrien,
ellauri241.html on line 199: I love a youth of Corinth O the bliss! Rakastan yhden krimintataarin nuoruutta. autuus!
ellauri241.html on line 207: Real are the dreams of Gods, and smoothly pass Todelliset ovat jumalien unelmat, ja ne menevät sujuvasti,
ellauri241.html on line 213: Delicate, put to proof the lythe Caducean charm. Delikaatisti, pani käärmesauvan lemmen töihin.
ellauri241.html on line 215: Full of adoring tears and blandishment, täynnä ihailevia kyyneleitä ja mielistelyä,
ellauri241.html on line 222: And, like new flowers at morning song of bees, ja kuin uudet kukat mehiläisten aamulaulussa,
ellauri241.html on line 240: Made gloom of all her frecklings, streaks and bars, Teki synkkyyden kaikista pisamistaan, juovistaan ja palkeistaan,
ellauri241.html on line 244: And rubious-argent: of all these bereft, ja russki agenteista: Kaikista näistä vaille jääneenä
ellauri241.html on line 248: And in the air, her new voice luting soft, Ja ilmassa, hänen uusi äänensä luutusti pehmeästi,
ellauri241.html on line 249: Cried, "Lycius! gentle Lycius!" Borne aloft huusi: "Lycius! lempeä Lycius!" Kantautuen korkealle,
ellauri241.html on line 257: And rested at the foot of those wild hills, Ja lepäsi noiden villien kukkuloiden juurella,
ellauri241.html on line 258: The rugged founts of the Peraean rills, Dnjeprin jyrkänteiden karuilla lähteillä,
ellauri241.html on line 259: And of that other ridge whose barren back ja tuolla toisella harjulla, jonka karu selkä
ellauri241.html on line 263: Fair, on a sloping green of mossy tread, Kaltevalla sammaleen pilaamalla viheriöllä,
ellauri241.html on line 274: Not one hour old, yet of sciential brain Ei tunnin vanha, mutta silti tieteelliset aivot
ellauri241.html on line 277: Their points of contact, and swift counterchange; niiden kosketuspisteet ja nopeat vastavedot;
ellauri241.html on line 304: And fell into a swooning love of him. ja vaipui pyörryttävään rakkauteen häntä kohtaan.
ellauri241.html on line 305: Now on the moth-time of that evening dim Nyt tuon hämärän illankoin aikaan
ellauri241.html on line 308: The eastern soft wind, and his galley now Itäinen pehmeä tuuli, ja hänen keittiönsä nyt
ellauri241.html on line 317: Perhaps grown wearied of their Corinth talk: ehkä väsyneenä heidän Ukrainan selkkauspuheeseensa:
ellauri241.html on line 321: In the calmed twilight of Platonic shades. Enemmän tai vähemmän platonisten sävyjen hämärässä.
ellauri241.html on line 342: Her soft look growing coy, she saw his chain so sure: Hiänen pehmeä ilmeensä muuttui hurjaksi, hiän näki vetoketjunsa niin varmaxi:
ellauri241.html on line 347: Stay! though a Naiad of the rivers, stay! Pysy! vaikka jokin najadi, niin pysy!
ellauri241.html on line 354: So sweetly to these ravished ears of mine Niin suloisesti näihin ravistuneisiin korviini
ellauri241.html on line 358: Said Lamia, "here, upon this floor of clay, sanoi Leimi, "tänne, tälle savilattialle,
ellauri241.html on line 360: What canst thou say or do of charm enough Mitä voit sanoa tai tehdä tarpeeksi viehätysvoimaisesti
ellauri241.html on line 361: To dull the nice remembrance of my home? tylsyttääksesi mukavan muiston kodistani?
ellauri241.html on line 364: Empty of immortality and bliss! Tyhjänä kuolemattomuudesta ja autuudesta!
ellauri241.html on line 368: What taste of purer air hast thou to soothe mitä puhtaamman ilman makua sinulla on rauhoittaaksesi
ellauri241.html on line 374: The amorous promise of her lone complain, rakkauslupauksen hänen yksinäisestä valituksestaan,
ellauri241.html on line 375: Swooned, murmuring of love, and pale with pain. Pökertyi, nuristen rakkaudesta ja kalpea kivusta.
ellauri241.html on line 385: A song of love, too sweet for earthly lyres, Rakkauslaulu, liian makea maallisille lyyroilla,
ellauri241.html on line 391: His drooping head, and clear his soul of doubt, roikkuvan "päänsä" ja puhdistamaan hiänen "sielunsa" epäilystä,
ellauri241.html on line 400: Without the aid of love; yet incontent Ilman rakkauden apua; silti tyydyttämättömänä
ellauri241.html on line 406: The Adonian feast; whereof she saw no more, hiän ei enää nähnyt vilkahdustakaan,
ellauri241.html on line 415: Of the sweets of Fairies, Peris, Goddesses, Rakettikeijujen, Periksen, Jumalattarien makeisista,
ellauri241.html on line 417: Haunters of cavern, lake, and waterfall, Luolan, järven ja vesiputouksen kummittelijat,
ellauri241.html on line 422: So threw the goddess off, and won his heart niin heitti hiän jumalattaren tittelit pois ja voitti hänen sydämensä
ellauri241.html on line 429: If ´Twas too far that night for her soft feet. Olisko se liian kaukana sinä yönä hänen pehmeille jaloilleen.
ellauri241.html on line 450: Muffling his face, of greeting friends in fear, Myssyttäen kasvonsa, hän tervehtii ystäviä peloissaan,
ellauri241.html on line 453: Slow-stepp'd, and robed in philosophic gown: hidas askel ja pukeutunut filosofiseen pukuun:
ellauri241.html on line 465: The ghost of folly haunting my sweet dreams. hulluuden haamulta, joka kummittelee suloisissa unissani.
ellauri241.html on line 468: A pillar'd porch, with lofty portal door, pylväsmaisen kuistin eteen, jossa oli korkea portaaliovi,
ellauri241.html on line 486: Shut from the busy world of more incredulous. telakoituneina toisiinsa, poissa epäuskoisten kiireisestä maailmasta.
ellauri241.html on line 499: To breed distrust and hate, that make the soft voice hiss. synnyttämään epäluottamusta ja vihaa, jotka saavat pehmeän äänen sihisemään.
ellauri241.html on line 501: Love, jealous grown of so complete a pair, rakkaus, kateellisexi kasvanut niin täydellisestä parista,
ellauri241.html on line 503: Above the lintel of their chamber door, Heidän kammio-ovensa kamanan yläpuolella,
ellauri241.html on line 516: When from the slope side of a suburb hill, Kun lähiömäen rinteen puolelta,
ellauri241.html on line 521: That purple-lined palace of sweet sin, Tohon purppuralla vuorattuun suloisen synnin palaziin,
ellauri241.html on line 538: "My silver planet, both of eve and morn! "Hopea planeettani, sekä aattona että aamuna!
ellauri241.html on line 551: Amid the hoarse alarm of Corinth's voice. Krimin sodan äänen käheän hälytyksen keskellä.
ellauri241.html on line 564: Luxurious in her sorrows, soft and new. Ylellisesti hiänen suruistaan, pehmeistä ja uusista.
ellauri241.html on line 577: Not mortal, but of heavenly progeny, Kuolevaisena, vaan taivaallisen jälkeläisenä,
ellauri241.html on line 598: The bride from home at blushing shut of day, Morsian kotoa punastuneena päivän lopulla,
ellauri241.html on line 611: There was a noise of wings, till in short space kuului siipien suhinaa, kunnes oli vähän tilaa.
ellauri241.html on line 614: Supportress of the faery-roof, made moan keijukaton tukija, sai aikaan voihkaisun
ellauri241.html on line 618: High in the midst, in honour of the bride: kohdaten korkealla keskellä, morsiamen kunniaksi:
ellauri241.html on line 622: There ran a stream of lamps straight on from wall to wall. Valaisimien virta juoksi suoraan seinästä seinään.
ellauri241.html on line 626: In pale contented sort of discontent, tyytyväisyyden sekaisessa tyytymättömyydessä,
ellauri241.html on line 628: The fretted splendour of each nook and niche. jokaisen nurkan ja markkinaraon täyteen ärsyyntynyttä loistoa.
ellauri241.html on line 631: Forth creeping imagery of slighter trees, hiipiviä kuvia pienemmistä puista,
ellauri241.html on line 671: Each by a sacred tripod held aloft, Jokaisella oli pyhä kolmas jalka ylhäällä,
ellauri241.html on line 672: Whose slender feet wide-swerv'd upon the soft jonka sirot jalat käänsivät leveästi pehmeille
ellauri241.html on line 673: Wool-woofed carpets: fifty wreaths of smoke villamatoille: viisikymmentä savuseppelettä
ellauri241.html on line 675: To the high roof, still mimick'd as they rose Korkeaan laipioon, edelleen heijastuen, kun ne nousivat,
ellauri241.html on line 678: High as the level of a man's breast rear'd Nousi korkealle miehen rintojen tasolle,
ellauri241.html on line 684: Each shrining in the midst the image of a God. jokainen pyhitti keskellä jonkun jumalan kuvaa.
ellauri241.html on line 693: Whence all this mighty cost and blaze of wealth could spring. mistä kaikki tämä mahtava hinta ja rikkauden liekki voisi syntyä.
ellauri241.html on line 695: Soft went the music the soft air along, Pehmeästi soi musiikki pehmeää ilmaa pitkin,
ellauri241.html on line 702: The space, the splendour of the draperies, juhlatilat, verhojen loisto, ihan
ellauri241.html on line 703: The roofof awful richness, nectarous cheer, törkeän rikkauden katto, nektaristinen riemu,
ellauri241.html on line 711: Garlands of every green, and every scent jokaisen vihreen seppeleitä ja jokaista tuoksua
ellauri241.html on line 713: In baskets of bright osier'd gold were brought Kirkkaasta kullasta punotussa korissa tuotiin
ellauri241.html on line 721: The leaves of willow and of adder's tongue; Pajun ja käärmeenkielen 2-haaraiset lehdet;
ellauri241.html on line 727: At the mere touch of cold philosophy? Pelkällä kylmän filosofian kosketuksella?
ellauri241.html on line 729: We know her woof, her texture; she is given Me tunnemme sen kuteet, hiänen tekstuurinsa; hiän on annettu
ellauri241.html on line 730: In the dull catalogue of common things. yleisesti esiintyvien asioiden tylsässä luettelossa.
ellauri241.html on line 731: Philosophy will clip an Angel´s wings, Filosofia leikkaa enkeliltä siivet,
ellauri241.html on line 743: And pledge him. The bald-head philosopher Pyytääxeen panolupaa häneltä. Kaljupää filosofi
ellauri241.html on line 745: Full on the alarmed beauty of the bride, Täysin morsiamen hälyttyneeseen kauneuteen,
ellauri241.html on line 759: "Lamia!" he cried and no soft-toned reply. "Läimiä!" hän huusi, eikä hiän vastannut pehmeästi.
ellauri241.html on line 771: Wander'd on fair-spaced temples; no soft bloom Vaeltele reilun etäisyyden päässä olevissa ohimoissa; ei pehmeää leväkukinta
ellauri241.html on line 782: Of conscience, for their long offended might, heidän pitkään loukattujen voimiensa tähden,
ellauri241.html on line 790: "Fool!" said the sophist, in an under-tone "Hölmö!" sanoi sofisti alasävyisesti röyhkeällä
ellauri241.html on line 798: Then Lamia breathed death breath; the sophist's eye, Sitten Lamia henkäisi kuoleman hengenvedon; sofistin silmä,
ellauri241.html on line 806: And Lycius' arms were empty of delight, Ja Lykiuksen käsivarret olivat tyhjät ilosta,
ellauri241.html on line 807: As were his limbs of life, from that same night. niin kuin hänen 5 raajaa elämästä, siitä samasta yöstä laskien.
ellauri241.html on line 830: My sense, as though of hemlock I had drunk, Aistini, kuin olisin myrkkykatkolla,
ellauri241.html on line 833: ´Tis not through envy of thy happy lot, Ei kateudesta sinun onnen osastasi,
ellauri241.html on line 835: That thou, light-winged Dryad of the trees Että sinä, puiden kevytsiipinen puuhinen
ellauri241.html on line 838: Singest of summer in full-throated ease. Kesän laululla täyskurkun päihität helposti.
ellauri241.html on line 840: O, for a draught of vintage! that hath been Oi, saispa vintage-juomaa! mi on ollut
ellauri241.html on line 842: Tasting of Flora and the country green, Flooralta ja maanvihreältä maistuvaa,
ellauri241.html on line 844: O for a beaker full of the warm South, Oi dekantterilasille täynnä lämmintä vetelää,
ellauri241.html on line 845: Full of the true, the blushful Hippocrene, Täynnä todellista, punastuvaa hevoslähdettä,
ellauri241.html on line 857: Where but to think is to be full of sorrow Missä jo ajatella on olla täynnä surua
ellauri241.html on line 864: But on the viewless wings of Poesy, Vaan Poiesixen näkymättömillä siivillä,
ellauri241.html on line 874: Nor what soft incense hangs upon the boughs, Eikä mikä pehmeä suitsuke roikkuu oksilla,
ellauri241.html on line 881: The coming musk-rose, full of dewy wine, Tuleva myskiruusu täynnä kasteista viiniä,
ellauri241.html on line 882: The murmurous haunt of flies on summer eves. Kärpästen muriseva maja kesäaattona.
ellauri241.html on line 886: Call'd him soft names in many a mused rhyme, Kutsuivat häntä pehmeillä nimillä monissa pohdiskelevissa riimeissä,
ellauri241.html on line 900: Through the sad heart of Ruth, when, sick for home, Ruthin surullisen sydämen läpitte, kun koti-ikäväisenä
ellauri241.html on line 902: The same that oft-times hath Samanlaista kuin mokit kuuli monesti
ellauri241.html on line 930: Filosofi Marita Airakorpi toimii illan puheenjohtajana, kommentaattorina ja haastattelijana.
ellauri241.html on line 949: A thing of beauty is a joy for ever:
ellauri241.html on line 963: I must be near the middle of my story now
ellauri241.html on line 972: Bearing the burden of a shepherd's shlong;
ellauri241.html on line 975: A crowd of shepherds wearing nothing but sunburnt looks.
ellauri241.html on line 991: And see that oftentimes his "spear" would slip
ellauri241.html on line 997: Also sprach sie: “Men of Patmos! shepherd bands!
ellauri241.html on line 1022: And the frantic "gape" of lonely Niobe,
ellauri241.html on line 1033: plus Peonia, his sweet sister: of all those,
ellauri241.html on line 1061: Whence that completed form of all completeness?
ellauri241.html on line 1063: Whence came that high perfection of all sweetness?
ellauri241.html on line 1064: And completely bald! Porcellain! No trace of hair!
ellauri241.html on line 1070: With such a paradise of lips and eyes,
ellauri241.html on line 1073: More bluely vein'd, more soft, more whitely sweet
ellauri241.html on line 1074: Than those of sea-food Venus, when she rose
ellauri241.html on line 1083: There was store of newest joys upon that alp.
ellauri241.html on line 1095: To the chief intensity: the crown of these
ellauri241.html on line 1096: Is made of love and marriage, and sits high
ellauri241.html on line 1097: Upon the forehead of humanity.
ellauri241.html on line 1099: For the mere commingling of passionate breath,
ellauri241.html on line 1105: a drop of sperm from dick to twat
ellauri241.html on line 1116: O sovereign power of love! Goog grief! O damn!
ellauri241.html on line 1122: Into some backward corner of the brain;
ellauri241.html on line 1132: His dripping wand she softly kist,
ellauri241.html on line 1152: Feel the silent mysteries of a mole, descend!
ellauri241.html on line 1163: A pink forester pushing its soft nose
ellauri241.html on line 1164: Thru ruby columns, fantastic bridge, flood of slime on a ridge.
ellauri241.html on line 1172: That things of delicate and tenderest worth
ellauri241.html on line 1176: Half-cocked, by comparison of bliss,
ellauri241.html on line 1179: And now for a touch of the homoerotic:
ellauri241.html on line 1180: For on a silken couch of rosy pride,
ellauri241.html on line 1181: In midst of all, there lay a sleeping youth
ellauri241.html on line 1186: LOL! it is Adonis, safe in the privacy of this mancave.
ellauri241.html on line 1192: Time is of the essence. But let me try!
ellauri241.html on line 1196: No sight can bear the lightning speed of his bow;
ellauri241.html on line 1198: What to think of it; from forth his sides
ellauri241.html on line 1199: There darts a strange stream of yellowish hues and dyes:
ellauri241.html on line 1204: He had begun a plaining of his woe.
ellauri241.html on line 1223: To doff thy shepherd vest, and woo thy midriff fresh leaves!
ellauri241.html on line 1226: Obviously, the count of mighty poets is made up;
ellauri241.html on line 1230: Two bubbling springs of talk from their sweet lips.
ellauri241.html on line 1251: Enchantress! tell me by this soft embrace,
ellauri241.html on line 1252: By the most soft completion of thy face,
ellauri241.html on line 1255: (I am referring to your boobs of course)
ellauri241.html on line 1263: To the very tune of love—how sweet, sweet, sweet.
ellauri241.html on line 1266: Rear your head or these soft hours will hurry by
ellauri241.html on line 1271: Until we taste the life of love again.
ellauri241.html on line 1276: My soul of any rest: yet must I hence:
ellauri241.html on line 1291: Of human words! roughness of mortal speech! I mean:
ellauri241.html on line 1298: In the very deeps of pleasure, is it life?”
ellauri241.html on line 1331: "Doff all sad fears, thou white deliciousness,
ellauri241.html on line 1350: O torturing fact! have whole lot of cash.
ellauri241.html on line 1355: With unladen breasts, save of blown self-applause, they proudly mount
ellauri241.html on line 1358: Amid the tones of trumpets, shoutings, and belabour'd drums, and sudden cannon.
ellauri241.html on line 1362: Couched in thy brightness, dream of fields divine,
ellauri241.html on line 1379: His head upon a tuft of straggling weeds,
ellauri241.html on line 1381: Lashed from the crystal roof by fishes' tails.
ellauri241.html on line 1387: To talk of many things:
ellauri241.html on line 1393: The sway of human hand; gold vase emboss'd
ellauri241.html on line 1398: Writ in the tongue of heaven, by those souls
ellauri241.html on line 1401: Of ancient Noah;—then skeletons of man,
ellauri241.html on line 1408: When yet a child I oft have dried my rear while thou hast smil'd.
ellauri241.html on line 1433: And in a voice of solemn joy, that aw'd
ellauri241.html on line 1441: When I have cast this serpent-skin of woe? I know!
ellauri241.html on line 1445: That writhes about the roots of Sicily:
ellauri241.html on line 1447: And mount upon the snortings of a whale
ellauri241.html on line 1451: With rapture to the other side of the world!
ellauri241.html on line 1453: O, I am full of glee! Sisters three,
ellauri241.html on line 1461: Tortures hot breath, and speech of agony,
ellauri241.html on line 1470: O misery of hell! resistless, tame,
ellauri241.html on line 1475: Her (Di's) soft arms were entwining me, and on
ellauri241.html on line 1492: Like cum of yesterday of his youthful pleasures:
ellauri241.html on line 1495: of dolphins who were his playmates; shapes unseen
ellauri241.html on line 1496: Would let him feel their scales of gold and green.
ellauri241.html on line 1497: His life was like a vast sponge of fate.
ellauri241.html on line 1498: The crown of his life was utmost quietude.
ellauri241.html on line 1500: But alas! most of all did he like to mate.
ellauri241.html on line 1507: She took me like a child of suckling time!
ellauri241.html on line 1517: Next I saw some fauns & satyrs raping a set of nymphs.
ellauri241.html on line 1530: Thou shalt not go the way of aged men;
ellauri241.html on line 1539: O vulture-witch, hast never heard of mercy?
ellauri241.html on line 1562: Come to this glasshouse full of stiffs,
ellauri241.html on line 1565: In the eager hands of the sleazy millennian.
ellauri241.html on line 1567: And of those numbers every eye was wet;
ellauri241.html on line 1572: To tell; 'tis dizziness to think of it.
ellauri241.html on line 1602: God of warm pushes, and dishevell‟d hair,
ellauri241.html on line 1614: To gaze on Amphitrite, queen of penis ---
ellauri241.html on line 1631: The speaker's introduction at the beginning of Book 4 is significantly shorter than in the previous three books. He speaks to his muse of his native land whose great days are now over as anyone can tell from Endymion. The shepherd-prince overhears a distressed Indian Maiden who longs for someone to love. Endymion finds himself instantly smitten with the Maiden. He is desperately conflicted because he now appears to be in love with the three women Cynthia, Diana, and the Indian Maiden.
ellauri241.html on line 1635: Endymion has an intense love for the goddess of his dreams but he professes his love to the Indian Maiden. He believes that his declaration of love seals his death and he asks for the goddess to sing a song to him so he can die peacefully. Within her song is the story of how she ended up wandering the forest alone. She says that she joined the god Bacchus and his cult of followers and traveled across countries. She witnessed people of multiple nations fall to Bacchus and decided to flee on her own. The Maiden ended up in the woods where she and Endymion have met.
ellauri241.html on line 1637: Endymion declares that he will let go of the possibility of immortality so that he can love and adore the Maiden instead. The god Mercury appears and strikes the ground with his magic wand. Winged horses arrive to fly Endymion and the Indian Maiden into the sky where the shepherd-prince dreams that he is in Olympus which is the sanctuary of the gods. He is conflicted when he suddenly sees Diana who is also known as Phoebe and she looms over him. Endymion looks over at the sleeping Indian Maiden and "could not help but kiss her: then he grew / Awhile forgetful of all beauty save / Young Phoebe's, golden hair'd; and so 'gan crave Forgiveness." Once again he looks at the Maiden with adoration, but Phoebe begins to fade away, and he protests in panic. The noise awakens the sleeping Maiden next to him. In this moment Endymion chooses to abandon Diana and immortality as he professes to the Maid, "I love thee! and my days can never last. I always love the one that is readily available, she is the best." They soar through the sky and the Indian Maiden grows pale and suddenly vanishes before Endymion's eyes. Ow fuck! He cries out in surprise and grief as he finds himself alone yet again.
ellauri241.html on line 1639: The Maiden reappears to the shepherd-prince as he returns to earth. Endymion is overcome with relief and joy and says that he has wasted too long searching for nothing but a dream and wants to start a life with the Maiden. She tells him that they cannot be together because he is forbidden to her. They wander through the forest and are quiet and somber until Endymion sees his sister Peona in the distance. They rush together and embrace. Peona implores Endymion to "weep not so" and "sigh no more" for the Indian Maiden can be his queen of Latmos. Endymion responds that "a hermit young, [he will] live in mossy cave" but Peona can visit him regularly. The resigned shepherd-prince leaves behind a confused Peona and Maiden and visits the altar of Diana to "bid adieu / To her for the last time." Peona and the Indian Maiden arrive. Endymion watches in stunned disbelief as the Indian Maiden transforms into his beloved Diana. It is revealed that Cynthia, Diana, and the Indian Maiden are the same woman. Actually Peona too! For all practical purposes, all women are the same: one hole up front and two more in the pants. Endymion swoons and after "three swiftest kisses" they vanish together leaving Peona who walks home in wonderment.
ellauri241.html on line 1643: Endymion shows penile growth in Book 4 in the sense that he understands that there is value and beauty in mortal love but he has not truly learned how to live a blissful existence without the love of a beautiful (wo)man. Endymion, Adonis, Alpheus, and Glaucus are subject to a life of isolation and impotence without the presence of their beloved. Never mind, much worse is impotence in their presence!
ellauri242.html on line 85: Adam Gottlob Oehlenschläger (14. marraskuuta 1779 – 20. tammikuuta 1850) oli tanskalainen kirjailija ja vuodesta 1810 Kööpenhaminan yliopiston estetiikan professori.
ellauri242.html on line 95: Blandt Oehlenschlägers øvrige værker kan nævnes en række kærlighedstragedier: Hakon Jarl hin Rige (1807), Axel og Valborg (1810), Hugo von Rheinberg (1813) og Hagbarth og Signe (1815). I disse bearbejder Oehlenschläger sagnmateriale i sin beskrivelse af den sande kærlighed, der på forskellig vis er under beskydning. De kvindelige heltinder er trofaste over for deres elskede, men kommer ofte i klemme i forhold til virkeligheden. Jaa-a, dä ä dä!
ellauri242.html on line 109: Efter at have gjort tjeneste som ridder i Tyskland vender Axel tilbage til hoffet i Nidaros, hvor han vil fri til sin elskede Valborg og blive væbner for kongen. Imidlertid begærer kongen selv Valborg, og desuden går kirken imod en forbindelse mellem Axel og Valborg, da de er nære beslægtede (søskende). Imidlertid har Axel et pavebrev, der tilsyneladende rydder problemerne af vejen, og der sættes gang i forberedelserne af brylluppet. Under selve vielsen sår munken Knud tvivl om pavebrevets gyldighed, og parret skilles uden stor patos, inden Valborg tvinges i kloster. Det lykkes Axel og Valborg at flygte, men Axel må gå i kamp for kongen, og i denne såres han dødeligt, hvorpå Valborgs hjerte brister, da hun sidder med Axels døde krop.
ellauri242.html on line 198: Koska kukaan ei odottanut tällaista tapahtumien kulkua, kivilouhokset eivät olleet valmiita pitkäaikaiseen piiritykseen. Suuria vesi-, ruoka- ja ammusvarastoja ei valmistettu, ja juomaveden kaivoja oli vain ulkona; jokaiseen juomavarastojen täydentämiseen tähtäävään käyntiin liittyi taistelu. Sotilaiden mukaan yksi ämpäri vettä vastasi ämpäriä menetettyä verta. Olisi kannattanut juoda verta mieluummin. Saksalaiset joukot arvasivat näiden purkausten syyt ja tuhosivat kaivot lähellä kivilouhoksia - niitä oli kaksi Aji-Mushkaissa - "makea" ja "suolainen". Ruoasta, vedestä, aseista ja ammuksista oli katastrofaalinen pula, tilanne oli saavuttamassa kriittistä pistettä. Lisäksi natsisotilaat alkavat käyttää räjähteitä tunneleiden täyttämiseen ja syyllistyivät myrkyllisten kaasujen pumppaamiseen katakombeihin – ensimmäiset kaasuhyökkäykset tapahtuivat toukokuun lopussa. Tätä nazit eivät kyllä myöntäneet. Valehtelivat raukat nälissään.
ellauri242.html on line 258: Kollontain ajatukset seksuaalisuudesta herättivät aikanaan paljon huomiota. Kuuluisassa kirjoituksessaan Theses on Communist Morality in the Sphere of Marital Relationsselvennä (1921) hän toteaa seksuaalisuuden olevan ihmisen luonnollinen tarve siinä missä nälkä ja janokin. Vauzi vau. Tämä muka vapaan rakkauden kannatus herätti pahennusta laajalti. Lännessä kirjoituksia tulkittiin tahallaan väärin, ja niiden perusteella väitettiin naisten tulleen sosialisoiduiksi Neuvostoliitossa. Uljanova puolestaan piti Kollontain ajatuksia epäsosialistisina.
ellauri242.html on line 270: Karjalan kannaksen Uudellakirkolla syntyneen Tyyne Leivo-Larssonin vanhemmat olivat Sysmästä lähtöisin ollut työmies Erik Johan Leivo ja Sofia Vilhelmiina Saarinen (1871–1935). Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1904. Leivo osallistui punaisten puolella 16-vuotiaana sisällissodan Tampereen taisteluun. Mahdollisesti hän oli mukana ryhmässä, joka viime hetkellä murtautui ulos piiritetystä kaupungista. Runoilija Kössi Kaatra kuvaa hänet taisteluvalmiina nuorena, joka uskalsi luotisateessakin kuljettaa haavoittuneita.
ellauri243.html on line 42: EFK-luonnevikoja ovat narsismi, pedofilia ja psykopatia, tässä järjestyxessä.
ellauri243.html on line 54: Hauska huomio, että monet hyvää tarkoittavat antiikissa tunnetut filosofiat ovat vallitzevissa länsituulissa saaneet huonon nimen:
ellauri243.html on line 86: Tarantino kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen vuonna 1998, mutta kamppailtuaan lopetuksen kanssa, hän päätti lykätä kuvauksia ja ohjata kaksiosaisen elokuvan Kill Bill. Ohjattuaan elokuvan Grindhouse: Death Proof (2007), Tarantino jatkoi Kunnottomien paskiaisten työstämistä. Elokuvan kuvaukset alkoivat lokakuussa 2008, ja se kuvattiin Saksassa ja Ranskassa 75 miljoonan dollarin budjetilla. Kunnottomat paskiaset sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 20. toukokuuta 2009. Se ilmestyi elokuvateattereihin elo–syyskuussa 2009 Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
ellauri243.html on line 132:
Proportion of state's population: 1.4% (#9 highest among all states)
ellauri243.html on line 135: Nevada is home to a number of federal reservations and colonies. The major tribes are the Washouts, Northern Paiute, Southern Paiute, and Western Shoeshines. Many have been hit disproportionately hard by the coronavirus and may have pre-existing health conditions or live in remote areas with limited access to medical care. In the Reno-Sparks Indian Colony, a clever color-coded card system was set up for people to signal from their windows for help with a health issue, food shortage, or other problem.
ellauri243.html on line 137: Compared with other U.S. races, American Indians have a life expectancy that is shorter than five years. The suicide rate among American Indian youth is 2.5 times higher than among youth in the rest of the country. American Indians are 2.5 times more likely to experience violent crimes than the national average, and more than four out of five American Indian women will experience parking meter violation in their lifetimes. Holy shit, these issues can be seen as symptoms of several larger issues, including access to social services, educational opportunities, nutritional food, and health care, and just plain old laziness and stupidity. Property rights pose more significant problems, insomuch as residents who don’t have deeds to the land on which they live struggle to build credit, which throws a significant barrier in front of upward mobility. Meanwhile, tribal lands are tough sells for franchises and other commercial developers that would bring jobs to reservations, as these companies are often resistant to negotiating contract terms under tribal law. So it's really all their own fault, them not playing along with good old free enterprise and private property!
ellauri243.html on line 143: Kun häly käy Brad sonnustautuu battle-leninkiin ja huomioliiveihin. Jalassa on mustat nahka combat boots. Batman ja Robin säntäävät batmobiiliin jona toimii Jeep Patriot. One of the most amazing battle machines ever built.
ellauri243.html on line 146: The little community of Battle Mountain and its mysterious underground base of hobbits went almost completely unnoticed by the rest of the world...
ellauri243.html on line 147: until the American Holocaust, when the United States was attacked by waves of Russian bombers launching hypersonic nuclear-tipped missiles. Almost the entire fleet of American long-range bombers and more than half of America's intercontinental-ballistic-missile arsenal was wiped out in a matter of hours. But Battle Mountain's little fleet of high-tech bombers, led by Patrick McLanahan, survived and formed the spearhead of the American counterattack that destroyed most of Russia's ground-launched intercontinental nuclear missiles and restored a tenuous sort of parity in nuclear forces between the two nations. On the plus side, there are now less than half so many hungry mouths left to feed on the entire ball of fire. Except this, everything goes on as before, business as usual.
ellauri243.html on line 149: Battle Mountain emerged from the horrific tragedy of the American Holocaust to become the center of American air-breathing strategic combat operations. All of America's surviving heavy bombers, intelligence-gathering planes, and airborne command posts wre relocated to Battle Mountain, and a fleet of long-range unmanned combat aircraft began to grow there. The base even a staging area for America's fleet of manned and unmanned spaceplanes-aircraft that could take off became and land like conventional aircraft but boost themselves into low Earth orbit.
ellauri243.html on line 151: Even during the deep global economic recession that began in 2008, Battle Mountain grew, although the community around it barely noticed. Because of its isolation and dirt-low cost of living, many bases around the world were closed and relocated to Battle Mountain. Soon Battle Mountain Air Reserve Base became JAB (Joint Air Base) Battle Mountain, hosting hot air units from all the military services, the Air Reserve Forces, the Central Intelligence Agency, and even the Space Defense Force and the Death Planet.
ellauri243.html on line 153: Vaan ei siinä kaikki! pahin oli vielä edessä, nimittäin uusi taantuma! But then the economic crash of December 2012 happened, and everything changed.
ellauri243.html on line 154: Newly elected president Kenneth Phoenix, Arizona, politically exhausted from a bruising and divisive election that saw yet another president being chosen in effect by the U.S. Supreme Court, ordered a series of massive tax cuts as well as cuts in all government services. Such government cuts had not been seen since the Thomas Thorn administration: entire cabinet-level departments, such as education, commerce, transportation, energy, and veterans affairs, were consolidated with other departments or closed outright; all entitlement-program outlays were cut in half or defunded completely; American military units and even entire bases around the world disappeared virtually overnight. Despite howls of protest from both the political left and right, Congress had no choice but to agree to the severe right-centrist austerity measures.
ellauri243.html on line 159: Thomas Torquemada Thorn (born Thomas A. Lockyear, II; 2 August 1964) is an American musician. Born in Madison, Wisconsin, he is best known as co-founder of, and lead vocalist for, the industrial metal band The Electric Hellfire Club. Joint Air Base Battle Mountain was not spared. Every aircraft at the once-bustling base was in "hangar queen" status - available only as spare parts for cars. Most planes placed in "flyable storage" were not even mothballed, but just hoisted up on clothes hangers.
ellauri243.html on line 168: There are so many slang words for penis, maybe because it’s the human organ that fascinates us most. We’ve compiled all slang ways people say “penis” from around the world. While some of these penile terms might sound familiar, others will blow your mind.
ellauri243.html on line 169: There may be no other organ on the human body that profits from such creativity in nicknaming by the larger populace. Not even clam, or twat. Below is a list of 100+ slang words for penis—from the common (prick) to the more grotesque (fuckpole) and the awesomely ridiculous (pork sword). Next time you need a synonym for penis, comb through this definitive list for a bunch of fun ideas!
ellauri243.html on line 175: The medical community calls it “fellatio,” but the rest of us have our own phrases for performing oral sex on a man. The below is a comprehensive list of slang alternatives to “blowjob.” Some of these phrases are politically incorrect and other are completely ridiculous. Regardless, they exist in the collective lexicon. Here they are!
ellauri243.html on line 177: 1. Addressing the court 2. BJ 3. Bagpiping 4. Basket lunch 5. Beej 6. Blowie 7. Blowing the love whistle 8. Bobbing for apples 9. Bone-lipping 10. Buccal onanism 11. Brentwood hello 12. Charming the snake 13. Climbing the corporate ladder 14. Cock-gobbling 15. Copping a doodle 16. Courting the gay vote 17. Drinking a slurpee 18. Dropping on it 19. Earning your keep 20. Essin’ the dee 21. Face-frosting 22. Fellatio 23. Fluting 24. French abortion 25. Gator mouth 26. Getting a facial 27. Getting a lewinsky 28. Getting a throat culture 29. Getting to the cream filling 30. Giving cone 31. Giving face 32. Giving head 33. Gobbling pork 34. Going down 35. Gumming the root 36. Punching 37. Giving Big Jim and the twins a bath 38. Giving brain 39. Giving head 40. Gum-rooting 41. Gumming the green bean 42. Head job 43. Honkin’ bobo 44. Huffing bone 45. Hummer 46. Interrogating the prisoner 47. Kneeling at the altar 48. Knob job 49. Larking 50. Laying some lip 51. Licking the lollipop 52. Making mouth music 53. Making the blind see 54. Meeting with Mr. One-Eye 55. Mouth-fucking 56. Mouth-holstering the nightstick 57. Mouth-milking 58. Mouth-to-junk resuscitation 59. Opening wide for Dr. Chunky 60. Oral sodomy 61. Peeling the banana 62. Penilingus 63. Piston job 64. Playing pan’s pipes 65. Playing the pink oboe 66. Playing the skin flute 67. Pole-smoking 68. Polishing the trailer hitch 69. Pricknicking 70. Protein milkshake 71. Receiving holy communion 72. Respecting your superiors 73. Sampling the sausage 74. Scooby-snacking 75. Secretarial duties 76. Singing to the choir 77. Skull-buggery 78. Skull-fucking 79. Slobbin’ the knob 80. Smiling at Mr. Winky 81. Smoking the pink pipe 82. Smoking pole 83. Southern France 84. Speaking into the bonophone 85. Speaking low genitals 86. Spit-shining a baseball bat 87. Spraying the tonsils 88. Sucking off 89. Sucky-ducky 90. Suck-starting the Harley 91. Swallowing the baloney pony 92. Sword-wwallowing 93. Taking one’s temp with a meat thermometer 94. Talking into the mic 95. Telling it to the judge 96. Waxing the carrot 97. Worshiping at the altar 98. Wringing it dry 99. Yaffling the yogurt cannon 100. Zipper dinner
ellauri243.html on line 181: There are so many slang words for vagina, maybe because it’s the human organ that fascinates us most. We’ve compiled all slang ways people say “vagina” from around the world. While some of these penile terms might sound familiar, others will blow your mind.
ellauri243.html on line 182: There may be no other organ on the human body that profits from such creativity in nicknaming by the larger populace. Except penis. Below is a list of 60+ slang words for vagina —from the common (pussy) to the more grotesque (cunt) and the awesomely ridiculous (fishmarket). Next time you need a synonym for vulva, comb through this definitive list for a bunch of fun ideas!
ellauri243.html on line 194:
ellauri243.html on line 198: The Gadsden flag was featured prominently in a report related to the January 6, 2021 storming of the United States Capitol. Thirty-four-year-old Rosanne Boyland carried one when she bravely collapsed from an amphetamine overdose and died in the Capitol.
ellauri243.html on line 202: It is often used in the United States as a symbol for right-libertarianism, classical liberalism, and small government; for distrust or defiance against authorities and government; and occasionally co-opted for right-wing populism or far-right ideology. In the mid-1970s, the New Left People's Bicentennial Commission used the Gadsden Flag symbolism on buttons and literature.
ellauri243.html on line 206: Some libertarian circles use a version of the flag with the snake and motto placed over a rainbow flag.
ellauri243.html on line 211: In addition to its prior history as an American symbol, the rattlesnake was seen at the time in Gadsden's birthplace of Charleston, South Carolina as a "noble and useful" animal that gave warning before it attacked.
ellauri243.html on line 213: Parodies and pastiches of the Gadsden flag exist; one common design replaces the "Don't tread on me" motto with "No Step on Snek", sometimes paired with a crudely drawn snek.
ellauri243.html on line 217: American heavy metal band Metallica recorded a song called "Don't Tread on Me" on their self-titled fifth studio album, released in 1991. The album cover features a dark-gray picture of a coiled rattlesnake like the one found on the Gadsden Flag.
ellauri243.html on line 219: In the 1995 The Simpsons episode "Bart vs. Australia", Bart reveals in an act of "patriotism" the phrase "Don't Tread On Me" written across his buttocks when he is supposed to be kicked by the Australian Prime Minister as a punishment.
ellauri243.html on line 242: kuvauksissa. Читать ещё! She has had a number of relationships with other
ellauri243.html on line 244: one of those ended with a broken engagement: her public, fast-moving
ellauri243.html on line 245: relationship with Scott Wolf. They met in June 1993 on the set of Double
ellauri243.html on line 248: Milano has a son and a daughter with her agent husband of nearly nine
ellauri243.html on line 283: Think of this list as your ultimate resource for recent celebrity breakups
ellauri243.html on line 287: broke up in 2021! Think of this list as your ultimate resource for recent
ellauri243.html on line 298: love. However, after 13 long years of marriage, the couple opted for a
ellauri243.html on line 299: divorce following reports of Saif getting close to Rosa Catalano.
ellauri243.html on line 306: half of another iconic celebrity couple - the rest of us might need some
ellauri243.html on line 309: the most part, these celebrities move on - and even become half of another
ellauri243.html on line 310: iconic celebrity couple - the rest of us might need some more time. From
ellauri243.html on line 319: and Julie Kramer on the debut episode of Betches' Comments by Celebs
ellauri243.html on line 322: episode of Betches' Comments by Celebs podcast. "We broke up and we got
ellauri243.html on line 323: back together the day before we went off and eloped. Yeah, we eloped. We
ellauri243.html on line 324: went to Vegas and got married." 09 of 17.... Thankfully, Shepard quickly
ellauri243.html on line 328: hasn't let him off the hook: "I still always remind him of when he broke up
ellauri243.html on line 329: with me." 11 of 17. Sharon & Ozzy Osbourne. Скрыть Меню. Celebrity Break
ellauri243.html on line 332: a little trip back down memory lane and reminisce about some of the celeb
ellauri243.html on line 336: little trip back down memory lane and reminisce about some of the celeb
ellauri243.html on line 347: loputtomien kiusausten ja sadutreffien yhdistelmä on kaava katastrofiin, ja
ellauri243.html on line 477: Dale Brown (born 2 November 1956) is an American writer and aviator known for aviation techno-thriller novels. At least thirteen of his novels have been New York Times Best Sellers.
ellauri243.html on line 478: He rose to the rank of Captain and has 2,500 hours of flight time in B-52s.
ellauri243.html on line 481: Dale Brown‘s source of wealth comes from being a novelist. How much money is Dale Brown worth at the age of 66 and what’s his real net worth now?
ellauri243.html on line 482: As of 2023, Dale Brown’s net worth is $100,000 - $1M. Dale Brown is a member of Richest Celebrities and Novelists.
ellauri243.html on line 484: In his personal life, Brown is a member of CAP. He is one of the pilots who regularly fly outpatients to get the attention that he craves. This is all done on a volunteer basis (but the kerosene is on the house), so he spends a lot of time flying across the country. In his free time, he enjoys flying in his own personal plane and he is a soccer referee for youth games.
ellauri243.html on line 486: It is clear that Dale Brown never expected to be as successful as he has been. This is clear by his killing off of some characters, only to be resurrected in subsequent novels. He originally only intended to write 3 novels for his publisher. Now, 24 books later, he is an accomplished author and his fans are eagerly awaiting his next novel teeming with revenants.
ellauri243.html on line 488: In April 2004, Brown pleaded guilty to charges of tax fraud. He was charged with creating companies in the West Indies for the purposes of receiving tax deductions from fictitious expenses. The fictitious expenses amounted to more than $440,000, which Brown claimed on his 1998 income tax filing. He used the tax deductions to remodel his retirement home in Incline Village, Nevada.
ellauri243.html on line 492: Many of his works — including Flight of the Old Dog, The Tin Man, and Air Battle Force — focus on the adventures of a United States Air Force officer protagonist named Patrick McLanahan.
ellauri243.html on line 495: Dale Brown is a Scorpio and was born in The Year of the Monkey. Scorpio is one of the most misunderstood signs of the zodiac because of its incredible passion and power. Scorpios are extremely clairvoyant and intuitive. They never show their cards, and their enigmatic nature is what makes them so seductive and beguiling. Scorpio is ruled by Pluto, Mickey Mouse´s dog.
ellauri243.html on line 499: His first novel was Flight of the Old Dog and it launched his career. The plot of the book surrounds the mission of Gen. Bradley Elliot. He is testing a unique old bomber and the mission occurs to him to destroy a soviet weapon on site in Soviet Union before it is deployed. The aircraft is called Old Dog and it has to get the team to safety.
ellauri243.html on line 501: The book was met with widely positive reviews and it was on the bestsellers list. It is important to note that the original hardcover release of the book did not make the best sellers list. It was only when the publisher sent Brown on a tour of military bases to peddle the paperback release, that it made the list. The highest position was number 4 and it ended up selling over a million copies in the first two weeks.
ellauri243.html on line 503: Flight of the Old Dog ended up being book one in an 18 book series.
ellauri243.html on line 504: Some people call this series the Paul McLanahan series and others call them the Dreamland series, based on the base in which the books are set. He has been writing this series for over 25 years now. This series is not to be confused with his other series, which is officially titled the Dreamland series and is a collaboration with another author who shall remain nameless.
ellauri243.html on line 506: Brown’s books have never made it into movies. The closest they have come is with some of the characters appearing in computer games. When asked the question on his website, he said it would be cool if his books could be made into movies, however he doesn’t have an agent in Hollywood so the chances are low.
ellauri243.html on line 510: Dale Brown is still at the forefront of publishing novels today. He most recent novel, Tiger’s Claw, was released in August 2013. The plot of this book surround President Phoenix, Arizona, who has again slashed the military budget just when China begins to test it’s new domestic missile.
ellauri243.html on line 512: America calls upon retired Patrick McLanahan to save the day with the good old bomber planes. It is a classic case of America vs. China, with the hope that World War 3 can be prevented. This has not been very successful so far. Some critics are going so far as to call him one of the saddest military adventure writers in America.
ellauri243.html on line 516: Robert Dale Brown is a boxer, who represented Canada at the 1992 Summer Olympics in Barcelona, Spain. There he was stopped in the second round of the light heavyweight division by Germany’s Torsten May. Beginning in 2001, he collaborated with fellow author Jim DeFelice on the Dreamland series of books. Oops, nyt tuli sanottua se mitä ei olisi saanut sanoa. (Lea majalla tyytyväisen näköisenä.)
ellauri243.html on line 518: Dale Brown is teaching Detroit the art of self-defense. Emhpasising on this, the Brown couple focus on disarming techniques, especially how to get hold of a gun and twist. "We show you how to take it so you can remove the weapon," Dale Brown went on, "all you're doing is increasing someone's potential for survivability in a worst case scenario."
ellauri243.html on line 521: I purchased my first book of your quite by mistake thinking it was Dan Brown. After having read it I was hooked and have purchased all of them and now both of my sons are reading them. Looking forward to many more, please.
ellauri243.html on line 525: I am one of your many fans that have thoroughly enjoyed your many books, of which I have been fortunate to collect and read. From what I have read about you, your dedication to your family and to the world of generals is something you must be very proud.
ellauri243.html on line 529: Graeme: 1 year ago. I believe that was Plan of Attack:
ellauri243.html on line 532: maverick pilot Patrick McLanahan uncovers disturbing evidence that the Russians are secretly arming their bomber fleet with nuclear warheads. Worse still, he realizes that despite the lessons of 9/11 the USA is still vulnerable to air attack by a determined enemy. But his warnings come too late. A flight of Russian bombers penetrate American airspace and launch devastating nuclear attacks on key airbases. As panic grips the country, McLanahan takes matters into his own hands and slips into Russia without leave with the elite Air Battle Force rapid-response team -- to strike back at the heart of the Russian bomber fleet. Fantastic fiction!
ellauri243.html on line 538: FBI bird on pitempi kuin Pat ja sen avonainen pusero korostaa nätisti sen tissejä. Se puristaa Pättiä (kädestä) hirmu kovasti. Her job was to bat her eyes and shake her ass at suspects, but sadly, old Pat had lost his sense of touch. But beefy Brad is casting glances at her cleavage. Brad's eyes follow Cassandra's fan as she waddles back across the hangar. He has his seed bags hitched up and his pink torpedo all armed up for rapid deployment. Musta leski Cassandra valmistautuu nielemään sen hook, line and sinker. "Dreamer" January Nelsonia lainataxemme (yllä): get ready for suck-starting the Harley, swallowing the baloney pony, taking her temp with a meat thermometer.
ellauri243.html on line 550: Bob Stearns, CEO of Powerful Potential. BOB STEARNS is one of only 95 people in history to lead an organization to win the prestigious Malcolm Baldrige Award. He was the Leader and Architect of Pittsburgh based Medrad’s 2003 journey to win the prestigious award. Medrad won the Baldrige award again in 2010. The Baldrige Award is presented annually by the President of the United States to organizations that excel in seven categories, including results. As Chief Human Resources Officer of CoManage, Bob led that company to be named the Best Place to Work in Pa.” He has also received the American Society for Training and Development Award for Excellence. Bob has served as a Director on the Boards of National Church Solutions, The Orchards at Foxcrest, the Pa. Society of Association Executives, the Pa. Association of Non Profit Organizations and a Woman owned business through Powerlink and Seton Hill University. Bob has owned and been the CEO of PowerfulPotential since 1985.
ellauri243.html on line 554: Bob´s book is about Perpetual Potential. Inside these pages, you will discover three invaluable lessons that will propel you closer to your true potential. The lessons will serve you well on either of two different, but parallel roads you may travel: The roads towards triumph or tragedy, as well as the roads in between. In 2003 the author, Bob Stearns was on top of the world. He led his company to win the most prestigious business award in the country, the Malcolm Baldrige award. Just five short years later, tragedy struck. Bob´s oldest son Eric was killed while on a study trip abroad in Athens, Greece. Eric was 21 years old at the time and was a junior at Penn State University. Although Eric lost his precious life in Greece, he found something sprawled under the pillars of the Acropolis that many people search for their entire lifetimes. He found inner peace in the knowledge that he could truly be anything he wanted to be, he could do anything he wanted to with his life. In his book "Perhaps a Man Can Change the Stars - Eric's Pursuit of Perpetual Potential", Bob shares with you three life lessons that allowed Eric to understand his true potential. Those same lessons helped Bob and his family deal with Eric´s death. The same lessons had enabled Bob to lead his company to triumph five years earlier. A key take away from the book is that no matter what stage of life you find yourself, you have the potential to explore. You have the potential to utilize and grow the talents and aspirations that you currently have. You have the potential to rekindle old talents that lie dormant, and to allow new talents to blossom. This is true regardless of age, circumstances, and what other people may be telling us. So read, explore and think deeply about how you can apply the three lessons that Bob learned from Eric. Decide for yourself how you can best use them. Indeed, our Potential is Perpetual!
ellauri243.html on line 557: This Film details Eric Michael Stearns´ trip to Greece during his semester abroad n 2008. Eric learned three life lessons in Greece which lead.to achieving an Abundance of Potential. These lessons include:
ellauri243.html on line 558: 1) Focus on what you do have, not on what you don´t have; 2) Tackle the toughest challenges and never quit; and 3) Change the Stars! Eric passed away during this trip, but he has inspired thousands of people through this outstanding Film.
ellauri243.html on line 581: "Herra on puhunut" oli prof. Aamoksen suosikki. Aamos päättää profetiakirjansa viimeiseen näkyyn Herrasta, joka seisoo alttarin vieressä ja käskee tuhota temppelin ja tappaa kaikki ihmiset. Tuomion sanoma - jota opetetaan koko kirjassa - saavuttaa huipentuman tässä viimeisessä luvussa. Pakotietä ei ole. Kaikki, jotka hylkäsivät Herran, tuhotaan. sanoo Herra, sinun Jumalasi. Herra on puhunut. Ugh. (Hyi.) Aamos päättää ankaran tuomion kirjansa tähän viimeiseen toivon sanomaan. Daavidin dynastia palautetaan kirkkaudella ja hän näyttää Herran muille kansoille. Heidän satonsa on runsasta, heidän kaupunkinsa asutetaan uudelleen ja he korjaavat palkkionsa rauhassa. Jumala istuttaa heidät heidän maalleen, jotta he eivät enää koskaan kärsisi menetyksiä. Huomaa, että nämä Aamoksen lupaukset ovat vielä edessä. Herran suu on puhunut (Jes. 1:20, käärien sen:) "Hän täyttää vielä sinun suusi naurulla" (Job 8:21)
ellauri243.html on line 598: Kroisos Pennosen kättely on kalamainen kuin Jaakko Hintikalla. We could still use you in Vegas, my friend, ill use you like Austin's and Bronte's heroines. For something called money. The old gang is together again in the armpit of the world, the good old USA. Kaikki luonnevammasia narsisteja ja/tai psygopaatteja, etenkin FBI:n agentti Jerry Cotton.
ellauri243.html on line 606: NEW YORK, NY - MARCH 8: David J. Mahoney and his wife, Hildegarde "Hillie" Merrill Mahoney, are photographed at 'Night of 100 Stars' event March 8, 1982 in New York City. Mr. Mahoney is the chairman of the Norton Simon conglomerate which includes Hunt´s ketchup, Max Factor´s cosmetics, and Johnnie Walker´s Scotch.
ellauri243.html on line 610: David Joseph Mahoney Jr. (May 17, 1923 – May 1, 2000) was an American business leader, philanthropist and author. He joined a passionate community of people who love what you love.
ellauri243.html on line 613: In 1951 he went into business forming an advertising agency, David J. Mahoney, Inc. The company managed advertising for eight companies, including Exzema, White Rock and Good Humor. Mahoney sold his agency in 1956 and became President of Good Humor, and became President of Canada Dry in 1966.
ellauri243.html on line 614: In 1970, Mahoney was appointed a U.S. Chairman of the President Richard Nixon Fan Club, an exclusive online community of fans and superfans.
ellauri243.html on line 617: Mahoney wrote The Longevity Strategy: How to Live to 100 Using the Brain-Body Connection with Richard Restak, M.D. Foreword by William Safire (!). Mahoney died at 77 on May 1, 2000 at his home in Palm Beach, Florida, of heart failure. So much for longevity. Dave´s brain just disconnected from his body.
ellauri243.html on line 621: Brad has a girlfriend who happens to be a boy, viz. dyslexic little Ralph, who is a "visual learner", meaning dumb as a doorbell. I´m never going to have a girlfriend, promises Ralph, director of a one-man Bradley fan club. Brad approves, but reminds Ralph of the 1 to 60 rule.
ellauri243.html on line 624: Because where success is concerned, a great plan is essential--but so is making smart course corrections. That´s why pilots are taught the 1 in 60 rule, which states that after 60 miles a one degree error in heading will result in straying off course by one mile. Never mind the math, it´s quite complicated. The point is, the farther you go, the more off course you end up.
ellauri243.html on line 630: The smaller goal you set, the further off course you´ll wind up. That´s why setting a specific goal is so important.
ellauri243.html on line 640: One of the biggest reasons people give up on huge goals is the distance between here, where you are today, and there, where you someday hope to be. If you did only $10,000 in sales last month and your target is $1 million in sales per month, the distance between here and there seems insurmountable.
ellauri243.html on line 642: That´s one reason most incredibly successful people set a goal, and then focus all their attention on the creating and following a process designed to achieve that goal. The goal still exists, but their real focus is on what they do today. And making sure that do it again tomorrow. Because consistency matters: What you do every day is who you are. Like take a shit. And who you will become. A piece of shit.
ellauri243.html on line 645: Health care providers are taught to check medications three times before delivering to patients. Not because the process itself is complex. But because they are visual learners. The same is true for you; the consequence of "error," in terms of time, effort, money, etc., when you don´t achieve a goal can be considerable. (And depressing: No matter how often you hear "fail fast, fail often," failure still pretty much sucks. It causes stress.)
ellauri243.html on line 647: Pilots use the 1 in 60 rule to remind themselves to constantly monitor their progress and make quick course corrections. You also know where you want to go. But you´ll never get there if you don´t regularly monitor and revise your goal based on your progress. And if you don´t start out on the right path. Remember, the 1 in 60 rule states that starting out, one degree off means winding up one mile off 60 miles later. Or so. So don´t just correct your course along the way. Create and follow a process that is proved to work. Pick someone who has achieved something you want to achieve. Like a Brad, if you happen to be a Ralph. Deconstruct his or her process. Then follow it, and along the way make small corrections as you learn what works best for you. That way, when you travel your own version of 60 miles, you´ll arrive precisely where you hoped to be. Up a shit creek without a paddle, with Brad 60 miles ahead of you. Forgot to warn: don´t pick a moving target!
ellauri243.html on line 667: Pahrumpassa asui joku libertariaani joka on onnexi jo kuollut keuhkoemboliaan.
Libertarian Party (LP) on poliittinen puolue Yhdysvalloissa, aika lailla Liike Nytin tapainen, joka edistää kansalaisvapauksia, interventiokyvyttömyyttä, laissez-faire -kapitalismia sekä hallituksen koon ja laajuuden rajoittamista. Puolue syntyi elokuussa 1971 tapaamisissa David F. Nolanin kotona Westminsterissä, Coloradossa, ja se perustettiin virallisesti 11. joulukuuta 1971 Colorado Springsissä, Coloradossa. Juhlien järjestäjät saivat inspiraatiota itävaltalaisen koulukunnan töistä ja ideoista, varsinkin ekonomisti Murray Rothbard. Rothbard väitti, että kaikki "yritysvaltion monopolijärjestelmän" tarjoamat palvelut voitaisiin tarjota tehokkaammin yksityisen sektorin toimesta ja kirjoitti, että valtio on "ryöstöorganisaatio, joka on systematisoitu ja kirjattu laajalle". Hänen suojelijansa Hans Herman Hopen mukaan ilman Rotberttiä ei olisi sanottavaa anarkokapitalistiliikettä. Hans-Hermann Hoppe ( / ˈh ɒ p ə / ; saksaksi: [ˈhɔpə] ; syntynyt 2. syyskuuta 1949) on saksalais-amerikkalainen itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä , filosofi ja poliittinen teoreetikko. Hän on taloustieteen emeritusprofessori Nevadan yliopistossa Pahrumpassa (UNLV), Ludwig von Mises Instituten vanhustutkija sekä Property and Freedom Societyn perustaja ja puheenjohtaja. Hoppe on Kristina tädin ikätoveri. Hoppe on väkevästi antidemokraattinen. Sen kaveri Lew Rockwell on vahvasti Ukrainan sodan vastainen.
ellauri243.html on line 680: Mises kirjoitti ja vittuili laajasti klassisesta liberalismista. Hän kannatti täysin vapaata markkinataloutta ja vähimmäistä yövartijavaltiota. Misesillä oli ratkaiseva vaikutus oppilaaseensa Friedrich von Hayekiin, joka sai sittemmin taloustieteen Nobel-palkinnon (no tietysti) ja tunnettiin myös liberalismia puolustavana kirjailijana ja filosofina. Hayek on sanonut kääntyneensä sosialismista liberalismiin parikymmenvuotiaana 1920-luvulla nimenomaan opettajansa Misesin teosten Liberalismi ja Sosialismi ansiosta.
ellauri243.html on line 688: Muistutan lukijoita, että Yhdysvallat ei ollut mukana Minskin neuvotteluissa. Toisaalta se vastusti jyrkästi kaikkia sovintoratkaisuja joko Venäjän tai irtautuneiden alueiden kanssa. Toisaalta ei ollut mitään järkeä kutsua Yhdysvaltoja Minskiin, koska sen asema oli ilmeinen ja sen läsnäolo olisi haitallista. Järkyttävää, OK Mutta Poroshenko oli pomppinut makeismagnaatti, joka johti villisti vastuutonta, raivokkaasti russofobista hallintoa, joka oli kaapannut vallan Kiovassa. Joten: Järkyttävää, mutta myös sopusoinnussa kulmakarvoja myöten korruptoituneiden mitättömyyxien käytökseen, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä tai huomioita valtiovallan tai vastuullisen hallinnon suhteen.
ellauri243.html on line 699: Pyhän Patrikin pedofiilinen vihanpurkaus lällytetyn "big guy"n puolesta on hyvä esimerkki siitä miten pitkälle USA valtiona on jo rappioitunut. Noi ziljoonat eri puolisotilaalliset agentuurit on käytännössä MC jengejä, jotka kärhämöivät keskenään kuin Somalian klaaniapinat. Kotipesän suojelu on jenkin korkein vakaumus, ne nokkii toisiaan stars and stripes nokkaisina lunneina jotka nujakoivat pesäkolosta.
ellauri243.html on line 701: Whoever tales most chesspieces off the board wins a Baskin Robbins certificate. This is not war its a game. Roxanne was already ignoring the senior beside her. Grabbing the wrong trackball, she won´t win the certificate!
ellauri243.html on line 705: The television show " Rowan & Martin's Laugh-I n," popular in the late 1960's and early 1970's, was famous for awarding its goofy trophy, the Flying Fickle Finger of Fate. But the term fickle finger of fate is actually decades older than that. The unpredictable and capricious nature of chance or fate, an Americanism popular in college circles during the 1930s. Sometimes the alliteration is extended coarsely to 'fucked by the fickle finger of fate' an expression which became popular in the US military during World War II.
ellauri243.html on line 707: "The Moving Finger writes; and, having writ, Moves on: nor all thy Piety nor Wit Shall lure it back to cancel half a Line, Nor all thy Tears wash out a Word of it." ― Omar Khayyám tag
ellauri243.html on line 714: Benjamin Disraeli, 1st Earl of Beaconsfield, KG, PC, DL, JP, FRS, SOB (21 December 1804 – 19 April 1881) was a British statesman and Conservative politician who twice served as Prime Minister of the United Kingdom. He played a central role in the creation of the modern Conservative Party, defining its policies and its broad outreach. He is the only British prime minister to have been of Jewish origin.
ellauri243.html on line 719: Disraeli was born in Bloomsbury, then a part of Middlesex. His father left Judaism after a dispute at his synagogue; Benjamin became an Anglican at the age of 12.
ellauri243.html on line 721: Disraeli´s second term was dominated by the Easter Question—the slow decay of the Ottoman Empire and the desire of other European powers, such as Britain but also Russia, to gain at its expense.
ellauri243.html on line 722: Disraeli arranged for the British to purchase a major interest in the Suez Canal Company in Egypt. In 1878, faced with Russian victories against the Ottomans, he worked at the Congress of Berlin to obtain peace in the Balkans at terms favourable to Britain and unfavourable to Russia, its longstanding enemy. This diplomatic victory over Russia established Disraeli as one of Europe´s leading statesmen.
ellauri243.html on line 726: Disraeli wrote novels throughout his career, beginning in 1826, and published his last completed novel, Endymion, shortly before he died at the age of 76. Endymion tuli mainituxi albumissa 127, sehän oli se Keazin 50 sheidiä.
ellauri243.html on line 728: Benjy personified the kind of paternalistic, kindly, homely statesmanship that appealed to a significant proportion of the cinema audience ... Even workers attending Labour party meetings deferred to leaders with an elevated social background who showed they cared. Voi vittu, mitä horseshittiä.
ellauri243.html on line 730: Endymion is very like Benjy´s autobiography, with his boring English politics woven into the thread of the story. The action and conversations are distributed between characters who had figured in English politics and the fashionable romances of Europe during the last forty years.
ellauri243.html on line 732: Endymion is Disraeli in his youth except in the story he is a true-blood British aristocrat. Zenobia, a queen of fashion, is based on his Lady Blessington with a combination of some other great lady. She was Benjamin Disraeli´s first great patroness, who opened the avenue of his wonderful career. Zenobia later retires to the background to give place to Lady Montfort. She is a combination of Lady Blessington and Mrs. Wyndham Lewis (the latter Disraeli married) so we have in Lady Montfort at once the patroness and the wife. It would be interesting to know if the rabbis got to cut Benjy´s prepuce before the falling-out with the synagogue? Maybe that is what the fight was all about?
ellauri243.html on line 734: St Barbe, the journalist in " Endymion " is an intended caricature of Thackeray, and Gushy is Dickens. Vigo, a minor character of the novel, is a combination of Poole, the tailor, and George Hudson, the Sunderland railway king, as he was styled in his time. Prince Florestan is probably a sketch of Louis Napoleon in his early days in England. He is constantly presented as a child of destiny wailing for the European revolution of ´48 to give him back his throne.
ellauri243.html on line 736: Job Thornberry comes into the story with the Anti-Corn-Law League, representing the remarkable change in English politics from the time before Napoleonic wars when the 10% richest guys were local landowners to after the wars when the merchants and industrialists had become the nobs (am. head honchos). This change of mens of production necessitated the passage of Reform Bills that favored Millian laissez-faire by the Conservative Derby-Disraeli ministries. Job Thornberry may be Richard Cobden; for he certainly has much of Cobden´s subject in him. The energetic and capable minister Lord Roehampton is taken to be Lord Palmerston, and Count Ferrol is perhaps Bismarck. Neuchatel, the great banker, is the historical Rothschild; Cardinal Henry Edward Manning figures as the tendentious papist Nigel Penruddock.
ellauri243.html on line 752: Of good or ill, of blessing or curse;
ellauri243.html on line 758: Hänen ensimmäinen näytelmänsä The Tragedy of Sophonisba (1729) tunnetaan nykyisin lähinnä siitä, että se mainitaan Samuel Johnsonin teoksessa Lives of the English Poets, jossa Johnson kertoo, että teatterin koiranleuat parodioivat sen yhtä riviä "O, Sophonisba, Sophonisba, O!" lausumalla "O, Jemmy Thomson, Jemmy Thomson, O!".
ellauri243.html on line 759: Viimeisinä vuosinaan Thomson asui Richmondissa, ja siellä hän kirjoitti viimeisen teoksensa The Castle of Indolence, joka ilmestyi juuri ennen hänen ennenaikaista kuolemaansa 27. elokuuta 1748. Johnson kirjoittaa Thomsonin kuolemasta: "Vilustuttuaan jokimatkalla Lontoosta Kewiin hän sairastui ja tauti paheni kuumeeksi, joka päätti hänen elämänsä".
ellauri243.html on line 760: Hän kirjoitti kyllä muitakin runoja, kuten A Poem to the Memory of Sir Isaac Newton. Siitä toi ote voisi ollakin.
ellauri244.html on line 103: Anja Kyllikki Kauranen - kirjailija-terapeuttinimi Anja Snellman - s. 23. toukokuuta 1954 Helsinki) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja yleis- sekä seksuaaliterapeutti. Anja Kauranen syntyi ja kasvoi Helsingin Kalliossa. Hän kävi koulua Aleksis Kiven koulussa ja Alppilan Yhteislyseossa. Vuosina 1973–1981 Anja Kauranen opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa englantilaista filologiaa, soveltavaa psykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1977 ja filosofian maisteriksi 2017 44 vuoden tiukan opiskelun päätteexi.
ellauri244.html on line 122: Sukupolvi ylösalas pogoomista, Sex pistolsia, E.Saarisen leobardihousuja. Mitä sukupolvi, pari vuottahan noi muodit kesti. Filosofian laitoxelle kokoonnuttiin miettimään voisiko akateeminen ja punkki hedelmällisesti kohdata. Ämmämäistä sievistelyä, 1. polven sivistyneistöä. Kuka kielsi punkin? Ei Kokoomus vaan Platon! Olli hihkui. Kuka vitun Olli? No tietysti Eski Saarinen.
ellauri244.html on line 157: Joseph Butler (b. 1692), Anglican Bishop of Bristol and Durham
ellauri244.html on line 159: John Butler, 12th Baron Dunboyne (1731–1800), Roman Catholic Bishop of Cork
ellauri244.html on line 161: Samuel Butler FRS (1774–1839), an English classical scholar and schoolmaster of Shrewsbury School, and Bishop of Lichfield.
ellauri244.html on line 163: Christopher Butler (b. 1902), Catholic Bishop of Nova Barbara and Auxiliary Bishop of the Archdiocese of Westminster
ellauri244.html on line 165: Thomas Frederick Butler (b. 1940), Anglican Bishop of Southwark
ellauri244.html on line 178: He worked despite having for 37 years "a state of permanently impossible relations" with his second master (deputy), John Jeudwine, which, according to school historian J.B. Oldham, "embittered both their lives to the detriment of the school, the scandal of the town and the embarrassment of Butler's every action"
ellauri244.html on line 180: There were shortcomings in the welfare of pupils. Fights between boys were said to average seventy a week and were regarded by Dr Butler "with a blind eye", comfort for boarders was minimal, and complaints about food were continuous, on one occasion leading to a riot. His initials "S.B." over the gateway to the house he built himself next to the school were said to be a sign for "stale bread, sour beer, salt butter, and stinking beef sold by Samuel Butler". He tried to suppress games at Shrewsbury, considering football (pre-FA) as "only fit for butcher boys" and "more fit for farmboys and labourers than for young gentlemen".
ellauri244.html on line 186: Mutta ei, Eski tarkoitti varmaan Joseph Butleria, joka kenties mainitaan sen filosofia huipulta huipulle -oppikirjassa.
ellauri244.html on line 188: Joseph Butler is best known for his criticisms of the hedonic and egoistic “selfish” theories associated with Hobbes and Bernard Mandeville and for his positive arguments that self-love and conscience are not at odds if properly understood (and indeed promote and sanction the same actions). In addition to his importance as a moral philosopher Butler was also an influential Anglican theologian.
ellauri244.html on line 189: Butler was born in 1692 and attended a dissenting academy where he read current philosophy — including up to date logic, and works of John Locke and Samuel Clarke.
ellauri244.html on line 193: Keith Butler exposed! Bishop Butler and his wife live at the moment in a $1.3 million home in Troy, Michigan, for which they paid cash. In fact, over the last couple decades he has owned some 20 properties, almost all of them paid for in cash. They own several homes at the moment. Like other Word of Faith ministers like Robert Tilton, Butler preaches the "prosperity gospel", constantly browbeating their followers to "sow the seed of prosperty" by giving money to the church, which will supposedly be returned to them a hundred fold. They preach that godliness leads to wealth, thus stigmatizing the poor - if you aren't rich, you obviously just don't have enough faith or aren't a good enough Christian. This is pretty much a sure sign that you're dealing with a huckster.
ellauri244.html on line 195: Word of Faith is home to many such frauds, from Kenneth Copeland to Kenneth Hagin to Frederick Price to Benny Hinn. Even by mainstream Christian standards, their theology is bizarre. They preach, for example, that God is powerless to act in the world except what Christians allow him to do by invoking his name in prayer. They also practice faith healing and teach that sickness is a sign of a weak faith (this despite the fact that lots of Word of Faith pastors and their wives have come down with cancer, heart disease, and so forth).
ellauri244.html on line 281: Punaisen langan haastattelussa Irma Kerppola-Sirola kertoo omasta suhteestaan suruun ja oman lapsen kuolemaan, mutta pohtii myös yleisemmällä tasolla eri uskontojen suhdetta kuolemanjälkeiseen elämään. Ikuinen etsijä jatkaa etsimistään eikä toistaiseksi ole löytänyt omaa uskoaan monien filosofioiden joukosta. Vielä on E. Saarisen Huipulta huipulle lukematta loppuun.
ellauri244.html on line 422: Fay Weldon (s. 22. syyskuuta 1931) on brittiläinen kirjailija. Hänet tunnetaan ennen kaikkea teoksesta Naispaholaisen elämä ja rakkaudet (The Life and Loves of a She-Devil, 1983), joka on sovitettu palkituksi BBC:n televisiosarjaksi 1986 sekä amerikkalaiseksi elokuvaksi Naispaholainen pääosissa Roseanne Barr ja Meryl Streep.
ellauri244.html on line 424: USA Today and #1 bestselling contemporary romance author Madison Faye is the dirty alter ego of the very wholesome, very normal suburban housewife behind the stories. While she might be a wife, mom, and PTA organizer on the outside, there’s nothing but hot, steamy, and raunchy fantasies brewing right beneath the surface!
ellauri244.html on line 425: Tired of keeping them hidden inside or only having them come out in the bedroom, they’re all here in the form of some wickedly hot stories. Single-minded alpha hero, sinfully taboo relationships, and wildly over-the-top scenarios. If you love it extra dirty, extra hot, and extra naughty, this is the place for you! (Just don’t tell the other PTA members you saw her here…)
ellauri244.html on line 427: Hayley Faye is a brilliant author with more than two dozen releases including 17 full books spanning multiple hit series along with stand alone stories! She proudly boasts a Goodreads author rating of 4.5/5 averaged from over 130 unique ratings! Follow On Twitter Love FayeWorlds? Tell your friends! AUTHOR BIO
ellauri244.html on line 429: Lyndsay Faye is an American author. Her first novel was the Sherlockian pastiche Dust and Shadow: An Account of the Ripper Killings by Dr. John H. Watson and she has been nominated for the Edgar Award for The Gods of Gotham and Jane Steele.
ellauri244.html on line 431: Dentist turned writer, Faye Kellerman is one of the new York time bestselling author. She is well known for the Peter Decker and Rina Lazarus series of mystery novels. Faye Kellerman was born in St. Louis, Missouri on July 31, 1952 in Jewish community. Faye grew up in Sherman Oaks, California.
ellauri244.html on line 433: The world Cassandra Faye created was rich with imagination and detail and the hero was the perfect mix of strength and tenderness. As with all her stories, there were some dark scenes that took me to the edge of my seat, yet the romance balanced the book perfectly. I lost sleep over this book staying up late to read 'just one more chapter'.
ellauri244.html on line 435: Mia Faye is a romance addict who lives for the joy of entertaining her readers with her novels. She loves to hear from you via social media or via mail: miafayebooks@gmail.com ... "On His Desk" from bestselling author Mia Faye is a stand-alone second chance romance, between enemies who become lovers, with a baby surprise and a guaranteed HEA ...
ellauri244.html on line 437: I'm Faye Bird, author of My Second Life and What I Couldn't Tell You . My latest book is My Secret Lies With You. If you came here to find out more about me, and my books, then you are in the right place. Welcome! Patron of Reading If you are a student, parent or teacher at Elthorne Park High School then please do head to my Patron of Reading page.
ellauri244.html on line 439: Faye Madden's novels are sweet and wholesome, and through her richly crafted characters she explores all the heartache, pain, yet ultimately joyous happiness love brings, however that journey may unfold. Many of her novels explore this through the prism of a second chance romance, whilst others focus on love lost and found, or in unrequited love.
ellauri244.html on line 441: Hi, I'm Faye Bryant! I help people who have endured trauma–whether of their own making, such as addiction and poor choices, or pushed upon them through abuse–recognize they have worth and purpose, determine their God-designed purpose, then live confidently, with focus toward that purpose to live the life God designed them for.
ellauri244.html on line 445: In "The Struggle for the Right to Vote)," author Alice Faye Duncan chronicles the struggle for the right to vote in a book aimed at children. Faye Duncan is an educator, retired school librarian and prolific author... Alice Faye Duncan is the author of several books, including the classic NAACP Award-nominated board book, Honey Baby Sugar Child, and Just Like a Mama. Ms. Duncan is a school librarian in Memphis, Tennessee, and conducts writing workshops for parents and educators.
ellauri244.html on line 447: Shon Faye - Writer, presenter and author of The Transgender Issue: An Argument for Justice She's Creative with Claire Hutchison Nghệ thuật Shon has written for the likes of The Guardian, Vice and Dazed and hosts the Call Me Mother podcast. Her upcoming book The Transgender Issue: An Argument for Justice comes out in September.
ellauri244.html on line 449: Horror Faye L. Ryan is a successful personal growth author mourning the loss of her husband. She retreats to a cabin on the bayou to finish her next book only to find that more than just her past will haunt her. Director Kd Amond Writers Kd Amond Sarah Zanotti Star Sarah Zanotti See production, box office & company info Watch on Prime Video
ellauri244.html on line 453: About the author: Faye Toogood is a British artist working in a diverse range of disciplines, from sculpture to furniture and fashion. Toogood's works have been acquired for the permanent collections of institutions worldwide, and she has exhibited internationally. She is represented by Friedman Benda in New York.
ellauri244.html on line 455: Courtney Faye Taylor is a writer and visual artist. She is the author of Concentrate (Graywolf Press, 2022), selected by Rachel Eliza Griffiths as the winner of the Cave Canem Poetry Prize. Courtney earned her BA from Agnes Scott College and her MFA from the University of Michigan Helen Zell Writers' Program where she received the Hopwood ...
ellauri244.html on line 457: Lily Faye, a friendly frog gets upset with her neighbor Mr. Oak Tree. She sees children entering a schoolhouse and she learns that those students are called mammals. Lily Faye goes to the school to get a closer look. She looks into a classroom window where she learns about the importance of trees. Lily Faye decides to return to the oak tree and apologize for being mean to him.
ellauri244.html on line 459: Tänään Peter Graystone enjoys Elton John's musical about a televangelist. THE musical Tammy Faye is remarkably sympathetic to the Christian faith of the American evangelist whose television channel, Praise the Lord, rose and fell equally spectacularly in the 1980s. It is very much less sympathetic to her husband, Jim Bakker, whose affairs with women ...
ellauri244.html on line 461: Author: Jessica Hines | Posted in Critical Essays: Few witches in literary history have been as influential—or as maligned—as Morgan le Fay. By turns either the healer-ruler of the mystical island of Avalon or the arch-villainess of Arthurian legend, for more than nine hundred years Morgan has shaped popular perceptions of witchcraft.
ellauri244.html on line 563: No olipa turhanpöiväistä löpinää. Älkää LÖPISKO! olisi Omppu huutanut. In 2014 the book was reissued as Jonathan Livingston Seagull: The Complete Edition, which added a 17-page fourth part to the story. Bach reported that he was inspired to finish the fourth part of the novella by a near-death experience which had occurred in relation to a near-fatal plane crash in August 2012. What a pity.
ellauri244.html on line 567: Part Four focuses on the period several hundred years after Jonathan and his students have left the Flock and their teachings become venerated rather than practiced. The birds spend all their time extolling the virtues of Jonathan and his students and spend no time flying for flying's sake. The seagulls practice strange rituals and use demonstrations of their respect for Jonathan and his students as status symbols. Eventually some birds reject the ceremony and rituals and just start flying. Eventually one bird named Anthony Gull questions the value of living since "...life is pointless and since pointless is by definition meaningless then the only proper act is to dive into the ocean and drown. Better not to exist at all than to exist like a seaweed, without meaning or joy [...] He had to die sooner or later anyway, and he saw no reason to prolong the painful boredom of living." As Anthony makes a dive-bomb to the sea, at a speed and from an altitude which would kill him, a white blur flashes alongside him. Anthony catches up to the blur, which turns out to be a seagull, and asks what the bird was doing:
ellauri244.html on line 573: "Oh, some fun-flying, I guess. A dive and pullup to a slow roll with a rolling loop off the top. Just messing around. If you really want to do it well it takes a bit of practice, but it's a nice-looking thing, don't you think?"
ellauri244.html on line 589: Henry Valentine Miller (26. joulukuuta 1891 New York – 7. kesäkuuta 1980 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Miller tunnettiin aikansa kirjallisten normien rikkojana, joka yhdisti romaaneissaan henkilökuvausta, yhteiskuntakritiikkiä, filosofista pohdintaa, mystiikkaa, roisia seksuaalisuutta ja vapaata assosiaatiota. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kravun kääntöpiiri (1934), Musta kevät (1936), Kauriin kääntöpiiri (1939) ja Ruusuinen ristiinnaulitseminen -trilogia (1949–59), jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa New Yorkissa ja Pariisissa. Niin ja sitten se Marussin kolossi, joka oli makuuhuoneen kirjahyllyssä, mutta näytti tosi tylsältä.
ellauri244.html on line 591: One of the first acknowledgments of Henry Miller as a major modern writer was by George Orwell in his 1940 essay "Inside the Whale", where he wrote:
ellauri244.html on line 593: Here in my opinion is the only imaginative prose-writer of the slightest value who has appeared among the English-speaking races for some years past. Even if that is objected to as an overstatement (there is me, after all), it will probably be admitted that Miller is a writer out of the ordinary, worth more than a single glance; and after all, he is a completely negative, unconstructive, amoral writer, a mere Jonah, a passive acceptor of evil, a sort of Whitman among the corpses. Paizi Whatman oli peräreikämiehiä.
ellauri244.html on line 596: Miller was widely critical of consumerism in America, mutta siihen nähden availi aivan vitusti karvaisia tonttuovia, keräsi ostoskoriin yhä nuorempia vaimoja.
ellauri244.html on line 599: 1910 at 17 began affair with first mistress, Pauline Chouteau of Phoebus, Virginia, a woman “old enough to be my mother”.
ellauri244.html on line 603: Unclear which of them was the junior. According to Who dated who, Beatrice Sylvas Wickens and Henry Miller are divorced after a marriage of 105 years. According to our records, Beatrice Sylvas Wickens is possibly single.
ellauri244.html on line 605: In 1923, while he was still married to Beatrice, Miller met and became enamored of a mysterious dance-hall ingénue who was born Juliet Edith Smerth but went by the stage-name June Mansfield. She was 21 at the time, 11 years his junior. They began an affair, and were married on June 1, 1924.
ellauri244.html on line 607: A nasty setback was June's close relationship with the artist Marion, whom June had renamed Jean Ronski. Ronski lived with Miller and June from 1926 until 1927, when June and Ronski went to Paris together, leaving Miller behind, which upset him greatly. Miller suspected the pair of having a lesbian relationship. While in Paris, June and Ronski did not get along, and June returned to Miller several months later. Yxin jäänyt Ronski teki Sirolat Pariisissa around 1930. Vähän päästä Henry lähti ize yxin Pariisiin.
ellauri244.html on line 609: Things began to change in Paris after meeting Anaïs Nin, 12 years his junior, who, with Hugh Guiler, went on to pay his entire way through the 1930s including the rent for an apartment at 18 Villa Seurat. Nin became his lover and financed the first printing of Tropic of Cancer in 1934 with money from Otto Rank. His works contain detailed accounts of sexual experiences. Sitä koitin vähän lukea mutta oli liian hapokasta, ei pystynyt.
ellauri244.html on line 611: In 1939 Lawrence Durrell, 21 years his junior, invited Miller to Greece. Miller described the visit in The Colossus of Maroussi. Miller proved to be a major influence on the new Beat Generation of American writers, most notably Jack Kerouac, 31 years his junior, the only Beat writer Miller truly cared for.
ellauri244.html on line 615: The following year, he married artist Eve McClure, who was 37 years his junior. They divorced in 1960, and she died in 1966, likely as a result of alcoholism. In 1961, Miller arranged a reunion in New York with his ex-wife June. They had not seen each other in nearly three decades. In a letter to Eve, he described his shock at June's "terrible" appearance, as she had by then degenerated both physically and mentally. Not him! Though he was 11 years her senior!
ellauri244.html on line 620: After his move to Ocampo Drive, he held dinner parties for the artistic and literary figures of the time. His cook and "caretaker" was a young artist's model named Twinka Thiebaud, 54 years his junior, who later wrote a book about his evening "chats." In relation to reaching 80 years of age, Miller explains:
ellauri244.html on line 624: During the last four years of his life, Miller held an ongoing correspondence of over 1,500 letters with Brenda Venus, a young Playboy model and columnist, actress and private dancer. A book about their correspondence was published in 1986. She was 56 years his junior.
ellauri244.html on line 626: Miller died of "circulatory complications" at his home in Pacific Palisades, Los Angeles, on June 7, 1980, at the age of 88. Siitä tuli lopultakin vain 2-jalkainen. Ei päässyt enää polvilleen kiittelemään elämää, jolta se sai paljon. Mikä kulkee ensin 4 jalalla, sitten 2:lla ja lopuxi 3:lla? Ei ainakaan Henry.
ellauri244.html on line 628: ofiles/images/anais-nin-6.jpg" height="150px" />
ellauri245.html on line 63: Bland annat sade FN:s generalsekreterare Kofi Annan: ”Hon var en stor ledare. Hon var självständig, modig och en sann internationalist.” År 2004 utsågs Lindh postumt till Årets europé i Sverige. I april 2004 hedrades Lindh postumt med utmärkelsen Årets statsman (Statesman of the Year Award) av East West Institute, en transatlantisk tankesmedja som organiserar årliga säkerhetskonferenser i Bryssel. En stiftelse för dialog mellan olika kulturer har uppkallats efter Lindh. Camilla Läckberg muistuttaa että maailman Ruozi-kuva on aivan vääristynyt. Folkhemmet on muuttunut pikku-Jenkkiläxi ellei vielä pahemmaxi.
ellauri245.html on line 65: Costa Rica namngav 2005 en nyfunnen stekel (pistiäinen) efter Anna Lindh till Polycyrtus lindhae. Bakgrunden var hennes stöd för att bevara landets biologiska mångfald. "Polycyrtus lindhae har mycket gemensamt med Anna Lindh", motiverade professor Roberto Artavia Loría, chef för landets institut för biodiversitet. "Stekeln är vacker och färgsprakande, nästan utdöd, och spelar en viktig roll i korsbefruktningen av många arter i våra regnskogar. Anna Lindh var en dynamisk och färgstark individ som reste runt i världen och korsbefruktade det globala arbetet för att bevara den biologiska mångfalden. Och hon är död." Harvard University instiftade 2006 en professur i globalt ledarskap och statskunskap till minne av Lindh.
ellauri245.html on line 96: Mijailović erkände senare att hans "politikerhat" hade varit den utlösande faktorn till dådet. Att just Lindh blev hans offer berodde enligt honom själv bara på tillfälligheter, att han råkade få syn på henne vid ingången till ett varuhus.
ellauri245.html on line 140: Nesbø on niin klicheinen että hampaita vihloo. LÄPYLÄP Okey boys! Back to work! Lets nail this bastard. Mitenkä monta kertaa tämäkin on kuultu ja nähty ziljoonissa skoude ja rofesarjoissa. Kiinnostavat jeparit joilla on yllin kyllin ongelmia izelläänkin hajaantuvat tehtäviinsä valokuvataulun ääreltä. Mä en jaxa näitä vitun rotinkaisia!
ellauri245.html on line 155: I received something in Sweden’s Svenska Dagbladet that I don’t think I ever had before: an unqualified trouncing by a reviewer who felt that the book sensationalized violence. The review seemed so emotionally charged that I could only conclude that The Leopard not only wasn’t everyone’s cup of tea, but a brew that really stuck in some readers’ craws, a book whose brutality and scenes of violence could truly alienate readers.
ellauri245.html on line 157: On the other hand, from my mostly male fart-loving audience, I received many questions about the use of the torture device Leopold’s Apple in particular. For example, whether it really exists. Is it available from Amazon?
ellauri245.html on line 159: And another question started coming up: How do you come up with these things? Meaning: What kind of sick, perverted mind could come up with such ideas? I tried to look within myself, to ask if the violence in the book was really appropriately calibrated for the purpose: to say something about the character behind it (dvs mig). Or if I had let myself be lured into sensationalism, effects for the sake of effects and a callous fascination with suffering. Had I created a Norvegian Psycho, just such a book, one that had become a sort of guilty pleasure for closet sadists?
ellauri245.html on line 163: If there was any comfort, it was that The Leopard was selected as the year’s best crime novel by the Danish Academy of Crime Writers, topped the bestseller lists in Norway, Finland and Denmark, and for the first time Harry Hole made it onto Der Spiegel’s bestseller list in Germany, where it reached as high as No. 3. The gold and silver medalists shed full 80 liters more gore than I. Got to sharpen up.
ellauri245.html on line 170: In November 2011, Miller posted remarks pertaining to the Occupy Wall Street movement on his blog, calling it "nothing but a pack of louts, thieves, and rapists, fed by Woodstock-era nostalgia and putrid false righteousness." He said of the movement, "Wake up, pond scum. America is at war against a ruthless enemy. Maybe, between bouts of self-pity and all the other tasty tidbits of narcissism you´ve been served up in your sheltered, comfy little worlds, you´ve heard terms like al-Qaeda and Islamicism." Miller´s statement generated controversy. In a 2018 interview, Miller backed away from his comments saying that he "wasn´t thinking clearly" when he made them and alluded to a very dark time in his life during which they were made.
ellauri245.html on line 203: The popularity of "goblin mode" may be linked to a rejection of the carefully curated lifestyles often presented by users of social media platforms. The trend has also been linked to a manner of coping with the effects of the COVID-19 pandemic on society since this is described as a way of life that gives people permission to ditch societal norms and embrace their basic instincts and in social media, letting their inner goblin out has been a freeing experience.
ellauri245.html on line 212: Tanakka kaunaluistelija Tonya Harding tuli esille Rei Shimurassa. Varmaan samaa vuosikertaa kuin Jonnen torakat, jotain ysärin jämiä. Norjan suurlähettiläs oli pedofiili, no niitä löytyy lähempääkin kyllä. Harry Håle on suvaizematon ihminen, kuten monet pedofiilitkin. Rajattoman talouskasvun se kyllä hyväxyy, ei siinä mitään. Mutta pedofiilit sen puolesta voitaisiin kyllä nirhata. "Välillä minusta tuntuu että pitää ruveta harkizemaan kuolemanrangaistusta." No kyllä kai kun saa tienestinsä verisistä murhajutuista.
ellauri245.html on line 255: One of the great things about fantasy gaming, or any other genre of gaming for that matter, is that we can take a vile concept from real life, such as the ancient art of torture, something that normally reminds us of the atrocities of which humans are capable, and having fun with the variety of ways and means!
ellauri245.html on line 261: First devised and created in the Belgian Congo by King Leopold, son of Queen Victoria. A smooth metallic ball, slightly smaller than a tennis ball in circumference with tiny apertures along its contours. Made of gold, GAL-TAN, and steel, the ball is a minor feat of engineering. An additional small opening reveals a looped wire. The ball is placed in the victim´s mouth. When the wire is pulled, 24 tiny termite monkey antennae jut out from the ball, causing it to lodge itself in the mouth. At this point, though not overly painful, the victim cannot remove the ball, nor can another extract it for them. With a second pull of the wire, 24 needles erupt outwards from the extended antennae in 24 directions, causing severe damage to throat, cheek, tongue, palate, nasal cavity, etc....the victim will usually bleed out slowly in excruciating pain. How was this used for torture? It usually involved 2 victims. One who who was forced to swallow the ball, and the second who was forced to watch the effects. That second person would usually begin talking quickly about other things. Naah, too sophisticated. A waste on the Congolese niggahs. Cutting hands and feet worked just as well.
ellauri245.html on line 264: of_Wala_in_the_Nsongo_District.jpg/500px-Nsala_of_Wala_in_the_Nsongo_District.jpg"" height="350px" />
ellauri245.html on line 267: Nsala of Wala in the Nsongo District (Abir Concession) is a photograph published by Edmund Dene Morel in his book King Leopold's Rule in Africa, in 1904. The image depicts a Congolese man named Nsala examining the severed foot and hand of his five-year-old daughter, Boali. The photograph was taken by Alice Seeley Harris, the wife of a missionary, in the village of Baringa on 14 May 1904. It was subsequently employed as a tool in the inhumane media campaign against the situation in the Congo Free State, which was largely characterised by rubber dildos.
ellauri245.html on line 271: Leopold´s Apple is actually a brand of whiskey. But The pear of anguish, also known as choke pear or mouth pear, is a torture device based on mechanisms of unknown use from the early modern period. The mechanism consists of a pear-shaped metal body divided into spoon-like segments that can be spread apart with a spring or by turning a key. Its proposed functionality as a torture device is to be variously inserted into the mouth, rectum, or vagina, and then expanded to gag or mutilate the victim. There is no contemporary evidence of such a torture device existing in the medieval era, and ultimately the utility of genuine apples and pears stuck in any hole at all remains unknown. Except that an apple forced in his mouth as a kid by his chum Anders B. got Jo Nesbø going as a pulp writer. Iron Maiden was a vagina dentata style box with nails inside.
ellauri245.html on line 277: Auf Anweisung von Harrys ehemaligem Master-Chef Gunnar Hagen, dem Leiter des Internats für Gewaltverbrecher, holt Kaja Solness Harry mit Hinweis auf dessen sterbenden Vater nach Norwegen zurück, um zwei weitere Morde an jungen Frauen zu begehen. Doch die Ermittlungen zu dem Fall werden der Abteilung entzogen und das Kriminalamt unter der Führung von Carl Michael Bellmann übernimmt, wodurch Harry nur inoffiziell aus Liebe zur Kunst Nachforschungen betreiben kann.
ellauri245.html on line 296: Something about Scandinavia — its snowbound civility, its usually peaceable blend of the cosmopolitan and the isolated — makes the crime novels set there seem automatically more interesting, the way a red spray of blood stands out more starkly against fresh white powder than on a dirt road. By now many of these imports seem to share the same atmospherics: the Nordic good looks, the corruptible officials, the endless pots of coffee.
ellauri245.html on line 297: Every review of Nesbø´s work now must also, in some refracted way, be a commentary on Larsson´s wonderful and massively successful Millenium trilogy. Nesbø and Larsson share a wit, a world and a languorous command of plotlines that spiral out into new plotlines, resisting the brutal and sometimes deadening efficiency of the American crime novel.
ellauri245.html on line 299: Where Nesbø weakens by comparison is when he turns to non-criminal matters. The Leopard features a variety of these, from a turf war with another crime bureau to the illness of Harry´s father to Harry and Kaja´s romance, all of which slow the book´s pace and end in predictable Norwegian noir moralizing.
ellauri245.html on line 317: One year ago, a heavily armed man dressed as a police officer appeared on the beach of a youth summer camp in Norway. The kids had no way of knowing he was targeting them for the ills of Europe. Then he started shooting. And shooting. Where were the real cops? By the end of the day, seventy-seven people had been killed, the deadliest attack in that country since World War II. As told by the survivors, these are the beat-by-beat horrors of those terrifying 198 minutes. the Utoya Massacre On July 22, 2011. Lue ja kauhistu, tää on hurja jännäri!
ellauri245.html on line 326: Bury Me Standing: The Gypsies and Their Journey is a non-fiction book on the lives of the Romani people by the American-Uruguayan writer Isabel Fonseca published in 1995. The book is organized in eight chapters and contains black and white photographs and maps.
ellauri245.html on line 351: Aha! The title "Bury me standing" comes from a proverb which describes the plight of the Gypsies: "Bury me standing. I´ve been on my knees all my life." But that was just a joke! Ei Charlie Chapliniakaan kuopattu pystyasennosssa.
ellauri245.html on line 353: After the funeral, all of the loved one’s possessions – and here’s the real head-turner – are burned. (So much for heirlooms). Once again, the primary concern is marimé (contamination), and family members want to destroy all material ties to the dead. Given the massive cost of such destruction, however, today many people sell the possessions – though not to other Gypsies of course.
ellauri245.html on line 372: Vizetellere i norske bröllupsdager. Olis Jussi ampunut tän norskijonnen enste ja kysellyt papereita vasta sitten. Nazinatomato helkkari. Nää norskit on sairaan sairasmielisiä kuikkia. Onnettomia pillipiipareita. Turskat kainalossa kuin Kansallisoopperassa, luttamunat ulkona. Viseret stoppet på ti over fem. Piipunrassijonnella on selkeästi jotain hampaankolossa läskeille vasemmistopoliitikkonaisille. Se on varmaan se feministikriminologiproffa Liv Finstad joka lyttäsi tän ongenkohon jossain käänteessä.
ellauri245.html on line 375: Jeg finner det svært interessant at politiets etterforskningsarbeid ikke har vært et like populært felt i politiforskningen (se Høigård, 2005 og Valland, 2011), mens det samtidig finnes mange medierte bilder av hva det angivelig handler om. Selv om politiforskningen har vist lite oppmerksomhet til etterforskere og deres arbeid, vies det en enorm interesse for feltet fra andre ikke-akademiske områder. Det skrives flere bøker om fiktive etterforskere, og TV-serier og film sendes ofte på TV i beste sendetid. I en undersøkelse foretatt i 2012, ble kriminalromaner rangert som nummer to, etter bøker i den bestselgende sjangeren Skjønnlitterære romaner og noveller (Bokhandlerforeningen, 2012). Forfatteren og musikeren Jo Nesbø har gitt ut ti bøker om fiktiv figuren Harry Hole, en dyktig politietterforsker. Leserne følger Hole gjennom alle sakene han etterforsker, og får også innblikk i hans personlige problemer, som er kjæmpemange.
ellauri245.html on line 382: verken saker eller noe hun hadde jobbet med tidligere, og det var viktig for henne å få frem at hun ikke har brutt taushetsplikten (NRK, 2014). Hun forteller videre at hun alltid har lest krimbøker, og ofte latt seg irritere av feil og unøyaktigheter i bøkene.
ellauri245.html on line 391: Reiner (2010, s. 187) fremhever fire karakteristikker ved hvordan krimserier på TV fremstiller lovbruddene. For det første er lovbruddene ofte svært seriøse og
ellauri245.html on line 392: inneholder betydelig voldsbruk, halsbrekkende tyverier eller store ødeleggelser på eiendom. For det andre presenteres de kriminelle som rasjonelle og formålsrettede og ikke impulsive eller forvirrede. For det tredje påpeker Reiner (2010, s. 187) at politiet i seriene ofte var etterforskere, middelaldrende hvite menn som hovedsaklig var fristilte og økonomisk komfortable. For det fjerde og siste ble lovbruddene løst eller hindret av etterforskerens dyktighet, modighet og i økende grad av vitenskapelig ekspertise. Reiner (2010, s. 187) mener de karakteristiske trekkene ved hvordan krimserier avbilder lovbrudd og etterforskning, er motsatt av de virkelige lovbruddene og politiarbeidet. Fremstillingene, i massemediene og
ellauri245.html on line 415: E6 forklarer at personer som skal avhøres, ofte er av den oppfatningen at de tror etterforskerne og arbeidet deres er som på film, og sier:
ellauri245.html on line 423: etterforskere i film og på TV. Min oppfatning var at den største delen av arbeidet etterforskerne gjorde, var å jobbe ute. Jeg så for meg at ordenstjenesten kunne være først på åstedet, men at de da kontaktet etterforskere som kom og tok over. Slik etterforskerne beskriver sin egen jobb, er det ofte ordenstjenesten som er først og sist på stedet. Dersom det trengs å innhentes spor, kontaktes krimteknikerne på politistasjonen. Etterforskernes beskrivelser gir et bilde av at det er ordenstjenesten som foretar straksetterforskningen i initialfasen av sakene deres.
ellauri245.html on line 429: følger med på det de gjør, men på den annen side var det negativt at det som ofte
ellauri245.html on line 430: kom frem i mediene var usaklig. E2 forteller at journalister ofte tar ord ut av
ellauri245.html on line 451: The eastern Democratic Republic of the Congo (DRC) has a history of conflict, where various armies, rebel groups, and outside actors have profited from mining while contributing to violence and exploitation during wars in the region. The four main end products of mining in the eastern DRC are tin, tungsten, tantalum, and gold, which are extracted and passed through a variety of intermediaries before being sold to international markets. These four products, (known as the 3TGs) are essential in the manufacture of a variety of devices, including consumer electronics such as smartphones, tablets, and computers. Tantaliittikapasiittorissa on enemmän kapassiteettia kuin alumiinisissa, mutta ne ovat kalliita, koska ne on tehty konfliktimineraalista.
ellauri245.html on line 479: Det er både jenter og gutter som deler, i alderen 5 til 13 år. De yngste barna benytter ofte foreldrenes brukerkonto til delingen og deler oftest på YouTube. De eldre barna deler også på YouTube, men i større grad på TikTok. Flere av barna har brukernavn som framstår seksualisert eller laster opp video med seksuelt innhold i tittel eller beskrivelse.
ellauri245.html on line 491: Hankin &kumpp. työtilat ovat työsuojelumääräysten vastaiset. Mutta sitä jänskempäähän se vain on. Mobildekning ja internettilkobling on kaikki mitä ne tarvizee, plus kahvikone tietysti. Med en NATO-bygd søkemotor som er bedre en Google eller Yahoo. Det er skrevet flere hyllemetermed faglitteratur om hva som karakteriserer seriemordare. Dr er ofte narsistiska skallige forfattere, cirka 175cm i höjd, fra Norge. Hank er en flugulort.
ellauri245.html on line 493: Lake Lyseren has a key role in the murder mystery unfolding in the Norwegian detective thriller "The Leopard". Some episodes in the book feature police detectives from cosmopolitan Oslo coming to conduct investigations in the rural environment of Lyseren.
ellauri245.html on line 496: Typerää huuhaata USA:n MILNET:istä ja troijalaisista hevosista, silkkaa salaliittosälää. Mikä on POT? The Norwegian Police Security Service (Politiets sikkerhetstjeneste (PST), Politiets tryggingsteneste (PTT)) is the police security agency of Norway. The agency was previously known as POT (Politiets overvåkningstjeneste or Police Surveillance Agency), the name change was decided by the Parliament of Norway on 2 June 2001. Täh eikö piipunrassi tiennyt että nimi oli vaihtunut? Potin perusti Tryggve Lie.
ellauri245.html on line 517: Fritjof i Ytre Enebakk on Vesa-Matti Loiriakin puisevampi norjalainen juntti"huumori"TVpläjäys. Se mainitaan "ohimennen" moneen kertaan Panssarinyrkissä. Tä on kai sitten Nääsböön kontribuutio by way of comic relief.
ellauri245.html on line 519:
ellauri245.html on line 524: Siis onko tän kaverin nimi norjaxi Harry Hå? Eipäs olekaan? vaan: The name is derived from Old Norse Hólar, the plural form of hóll, meaning "round and isolated hill." Harry´s surname is also the name of a historic Norwegian town (Hole, Norway) with a heritage that goes back to the Viking Age. Eipäs, vaan: On July 22, 2011, the Workers´ Youth League summer camp, which took place on Utøya in Hole, was attacked as part of the 2011 Norway attacks.
ellauri245.html on line 530:
Clash of Clans
ellauri245.html on line 532: The Clash were an English rock band formed in London in 1976 who were key players in the original wave of British punk rock. Billed as "The Only Band That Matters", they also contributed to the post-punk and new wave movements that emerged in the wake of punk and employed elements of a variety of genres including reggae, dub, funk, ska, and rockabilly. For most of their recording career, the Clash consisted of lead vocalist and rhythm guitarist Joe Strummer, lead guitarist and vocalist Mick Jones, bassist Paul Simonon, and drummer Nicky "Topper" Headon.
ellauri245.html on line 534: The Clash achieved critical and commercial success in the United Kingdom with the release of their self-titled debut album, The Clash (1977) and their second album, Give ´Em Enough Rope (1978). Their experimental third album, London Calling, released in the UK in December 1979, earned them popularity in the United States when it was released there the following month. A decade later, Rolling Stone named it the best album of the 1980s. Following continued musical experimentation on their fourth album, Sandinista! (1980), the band reached new heights of success with the release of Combat Rock (1982), which spawned the US top 10 hit "Rock the Casbah", helping the album to achieve a 2× Platinum certification there. A final album, Cut the Crap, was released in 1985 with a new lineup, and a few weeks later, the band broke up.
ellauri245.html on line 537: Nyttemmin Clash on thaipoikabändi ja Clash of Clans on käsittämättömän menestynyt supercellin peli tiivitaaveille.
ellauri245.html on line 598: Among the material monists were the three Milesian philosophers: Thales, who believed that everything was composed of water; Anaximander, who believed it was apeiron; and Anaximenes, who believed it was air. Although their theories were primitive, these philosophers were the first to give an explanation of the physical world without referencing the supernatural; this opened the way for much of modern science (and philosophy), which has the same goal of explaining the world without dependence on the supernatural.
ellauri245.html on line 617: Historiassa Ruandan väestö jakautui kolmeen heimoon: Hutu, Tutsi ja Batwa. Kaikki heimot puhuvat samaa kieltä kinyarwandaa ja niillä on sama kulttuurialkuperä. Väestöstä noin 84% kuului maajussien Hutu-heimoon, 15% nomadiseen Tutsi-heimoon ja loput Batwa-heimoon. Historiassa jokaisella heimolla oli oma sosioekonominen asemansa, rituaalinsa ja pukeutumistapansa. Vuoden 1994 kansanmurha Watussi-heimoa kohtaan (tyyliin "piikkilankoja preerialla") vähensi kansanryhmän osuutta merkittävästi, ja nykyään Ruandassa ei tunnisteta entisiä heimoja vaan kansa on "yhtenäinen". Nykyisin Ruanda onkin Afrikan maiden edelläkävijä vahvassa korruption suojelussa ja apinadiversiteetin vastaisuudessa. Ruandassa on siistiä koska sen kolonisoivat anaalinen Saxa ja pedofiili Belgia. Oi kurja Belgia!
ellauri245.html on line 633: In the 20th century Burundi had three main indigenous ethnic groups: Hutu, Tutsi, and Twa. The area was colonised by the German Empire in the late 1800s and administered as a portion of German East Africa. In Burundi and neighboring Rwanda to the north, the Germans maintained indirect rule, leaving local social structures intact. Under this system, the Tutsi minority generally enjoyed its historically high status as aristocrats, whereas the Hutus occupied the bottom of the social structure. Princely and monarchal rulers belonged to a unique ethnic group, Ganwa, though over time the political salience of this distinction declined and the category was subsumed by the Tutsi grouping. During World War I, Belgian troops from the Belgian Congo occupied Burundi and Rwanda. In 1919, under the auspices of the nascent League of Nations, Belgium was given the "responsibility" of administering "Ruanda-Urundi" as a mandated territory. Though obligated to promote social progress in the territory, the Belgians did not alter the local power structures. Following World War II, the United Nations was formed and Ruanda-Urundi became a trust territory under Belgian administration, which required the Belgians to politically "edducate the locals and make them really fit", to prepare them for independence.
ellauri245.html on line 636: ofiles/images/leopold-ii-of-belgium-1.jpg" height="190+x" />
ellauri245.html on line 638: of-Rwandan-refugees-cross-the-border-into-Tanzania-carrying-their-belongings.-Jeremiah-Kamau-Reuters.jpg" height="190px" />
ellauri245.html on line 648: The term Mai-Mai or Mayi-Mayi refers to community-based militia groups active in the Democratic Republic of the Congo (DRC) that is formed to defend local communities and territory against Western funded armed groups. Most were formed to resist the invasion of Rwandan forces and Rwanda-affiliated Congolese industrial "rebel" groups.
ellauri245.html on line 650: The name comes from the Swahili word for water, "maji". Militia members sprinkled themselves with water to protect themselves from bullets. Not any less stupid than Western soldiers who think that a priest sprinkling water or oil on a corpse will secure it another life. Mai-Mai were particularly active in the eastern Congolese provinces bordering Rwanda, North Kivu and South Kivu (the "Kivus"), which were under the control of the Rwanda-allied Bananarepublic-dominated "rebel" faction, the Rally for Congolese Conflict Minerals–in-Goma (RCD-Goma) during the Second Congo War.
ellauri245.html on line 652: Maumau was an earlier, similar guerrilla movement in Kenya 1952-1960. Author Wangari Maathai writes that many of the organizers were ex-soldiers who fought for the British in Ceylon, Somalia, and Burma during the Second World War. When they returned to Kenya, they were never paid and did not receive recognition for their service, whereas their British counterparts were awarded medals and received land, sometimes from the Kenyan veterans.
ellauri245.html on line 654: Suppressing the Mau Mau Uprising in the Kenyan colony cost Britain £55 million and caused at least 11,000 deaths, luckily mainly among the Mau Mau and other tarfaced forces, with some estimates considerably higher. This included 1,090 executions by hanging. The rebellion was marked by war crimes and massacres committed by both sides. The Mau Mau command, contrary to the Home Guard who were stigmatised as "the running dogs of British Imperialism", were relatively well educated.
ellauri245.html on line 656: General Gatunga had previously been a respected and well-read Christian teacher in his local Kikuyu community. He was known to meticulously record his attacks in a series of five notebooks, which when executed were often swift and strategic, targeting loyalist community leaders he had previously known as a teacher.
ellauri245.html on line 658: The Mau Mau military strategy was mainly guerrilla attacks launched under the cover of darkness. They used stolen weapons such as guns, as well as weapons such as machetes and bows and arrows in their attacks. They maimed cattle and, in one case, poisoned a herd.
ellauri245.html on line 660: Women formed a core part of the Mau Mau, especially in maintaining supply lines. Initially able to avoid the suspicion, they moved through colonial spaces and between Mau Mau hideouts and strongholds, to deliver vital supplies and services to guerrilla fighters including food, ammunition, medical care, and of course, information. An unknown number also fought in the war, with the most high-ranking being Field Marshal Muthoni.
ellauri245.html on line 662: The British and international view was that Mau Mau was a savage, violent, and depraved tribal cult, an expression of unrestrained emotion rather than reason. Mau Mau was "perverted tribalism" that sought to take the Kikuyu people back to "the bad old days" before British rule. What motherfuckers!
ellauri245.html on line 668: The Congo became independent from Belgium on June 30, 1960. Norway had begun humanitarian aid to the Congo since at least 1963. In 1963, Norway was one of only six nations that Congo approached with a request for military aid, asking for help to build a navy. Norway declined the request, citing a shortage of the training expertise Congo was looking for.
ellauri245.html on line 670: Norway gave the Congo NOK 40 million (US $15.7 million) in 2003. Vidar Helgesen, the Norwegian Secretary of State said: "In spite of some hopeful signs in the peace process and the establishment of a transitional government in the capital, Kinshasa, the humanitarian situation in the eastern part of the country is precarious." In 2004, all previous debt was forgiven. In 2007, the Secretaries General of the five largest Norwegian humanitarian organizations visited the Congo to access the crisis. In 2008, an additional NOK 15 million were supplied.
ellauri245.html on line 672: In 2009, Minister of Defence Anne-Grete Strøm-Erichsen visited the Congo to observe the conflict. She agreed to send 2 Norwegian guys to supply manpower to the United Nations peace-keeping forces during the Kivu conflict.
ellauri245.html on line 673: In 2009, Norwegian nationals Joshua French and Tjostolv Moland were arrested and charged in the killing of their hired driver, attempted murder of a witness, espionage, armed robbery and the possession of illegal firearms. They were found guilty and sentenced to death, and also fined, along with their employer Norway—$60 million.
ellauri245.html on line 675: Jonas Gahr Støre, Norway´s Foreign Minister said: "I strongly react to the death sentence of two Norwegians ... Norway is a principled opponent of the death penalty and I will contact the DRC's foreign minister to gabble about this." According to Bloomberg.com "Norway also objected to the espionage conviction and the inclusion of the country in the fine, Stoere [sic] said. 'Norway isn't a part of this case.'" Sick. It is more than obvious that she was.
ellauri245.html on line 677: DR Congo´s debt to Norway, 143 million Norwegian kroner, has been erased as a result of a decision by Norway´s Cabinet on October 21, 2011. Would have been cheaper to pay the $60M up front.
ellauri245.html on line 681: Its 2022, Im 56 yrs old (born 1966 that is), kids grown, 5am, and feeling a little menopausal. Came back to a song that from the 1st time I heard it in my teens, I pictured the guy of my dreams singing to me. (Definitely not this wimpy tenor Chris with thinning bangles, but another more manly guy.) Didn´t we all? Definitely a classic! Greetings to us all narcissistic women of the eighties!
ellauri245.html on line 710: Such a feeling of complete and utter love Pikkuveli takoo ovea ihan villinä
ellauri245.html on line 741: The Duchess of Sussex has prompted anger over her "mocking" demonstration of a curtsy to Elizabeth II. Royal author Gyles Brandreth, a friend of the royals, told TalkTV: "It's embarrassing, because it is mocking - and nobody curtsies to the Queen like that, and nobody would have advised her to do it that way." He added of Harry: "He would know that the bow, as it were, is a brief nod and the curtsy is to show respect for the sovereign, and in the case of the Queen - a lady in her 90s who actually had earned respect through a lifetime of service, and that was it. To do this sort of mocking thing is uncomfortable, but it is a cultural difference. It's like you would do a curtsy if you were playing in Snow White." Harry näyttää hitaalta neandertaliraukalta jonka ympärillä cromagnon-apina tekee piruetteja.
ellauri245.html on line 752: Oli Robert Altman. Altman´s German grandfather, Franz Altmann der Ältere, anglicized the spelling of the family name from "Altmann" to "Altman".
ellauri245.html on line 754: Soon after graduation, Altman joined the United States Army Air Forces at the age of 18. During World War II, Altman flew more than 50 bombing missions as a co-pilot of a B-24 Liberator with the 307th Bomb Group in Borneo and the Dutch East Indies. Upon his discharge in 1947, Altman moved to California. He worked in publicity for a company that had invented a tattooing machine to identify dogs.
ellauri246.html on line 54: Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931, ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”
ellauri246.html on line 89: Bo Johannes Edfelt (21 December 1904 - 27 August 1997) was a Swedish writer, poet, translator and literary critic. A native of Tibro, Edfelt was elected to be a member of the Swedish Academy in 1969, occupying seat No. 17. He succeeded Erik Lindegren and, following his death, was succeeded by - who else but Horace Engdahl! A-HA! Aha jaha! Jaså på det lilla viset! Nu klarnar det!
ellauri246.html on line 91: At first this poem seems very pastoral, but it was written in the summer of either 1940 or 1941. Sweden was not at war, but had seen Denmark and Norway occupied by Nazi Germany and Finland defeated by the Soviet Union. Ekelöf was firmly opposed to the totalitarian regimes, so see this poem as finding a moment of peace, pineapple and bananas in a time of other people's crisis.
ellauri246.html on line 191: Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli sota- ja lehtikuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin (n.h.), mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen. Joutomiehenä Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa. Hän kiinnostui klassisesta filosofiasta, uskonnosta, mytologiasta, ja (tietysti) englantilaisesta ja amerikkalaisesta runoudesta. 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja. Vuonna 1961 21vee Brodsky ihastui 72vee taantumuxelliseen Anna Ahmatovaan. Se ei kai ollut homo, aika asexuaali misogyyni kyllä.
ellauri246.html on line 195: Neljä Brodskyn runoa julkaistiin antologioissa Leningradissa vuosina 1966 ja 1967, mutta suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vain lännessä. Hän käänsi runoja englannista ja puolasta (muun muassa mitättömän lännen hännystelijän Czesław Miłoszin tuotantoa) venäjäksi. Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972 ja hän muutti ensin Wieniin, mistä runoilija W. H. Auden ja Michiganin yliopiston slaavilaisten kielten professori Carl Ray Proffer auttoivat hänet Yhdysvaltoihin, vaikka hän oli saanut muuttoluvan Israeliin. Jooseppi ei halunnut 100% juutalaisexi pölyiseen autiomaahan, vaan lähti mieluummin Egyptin lihafondyyn äärelle. Brodsky asui Brooklynissä ja Massachusettsissa. Hänen teoksensa ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1973. Brodsky opetti muun muassa Columbian yliopistossa ja Mount Holyoke Collegessa. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1977.
ellauri246.html on line 209: Close by the street of this fair seaport town, Lähellä tän kauniin rantakaupungin katua.
ellauri246.html on line 216: The long, mysterious Exodus of Death. luutarhassa pitkää joukkolähtöä.
ellauri246.html on line 220: Seem like the tablets of the Law, thrown down Näyttää Moosexen lakitauluilta, nilltä
ellauri246.html on line 224: Of foreign accent, and of different climes; Kuulostavat mamuilta, kamelikarjapaimenilta;
ellauri246.html on line 226: With Abraham and Jacob of old times. Täällä vanhat tutut Abraham ja Jaakob.
ellauri246.html on line 230: Then added, in the certainty of faith, Ja sitten lisäävät, uskon varassa,
ellauri246.html on line 233: Closed are the portals of their Synagogue, Niiden synagoogan ovet ovat säpissä,
ellauri246.html on line 234: No Psalms of David now the silence break, Taavetin virret ei sieltä kajahda,
ellauri246.html on line 236: In the grand dialect the Prophets spake. profeettojen karkealla kielellä.
ellauri246.html on line 243: How came they here? What burst of Christian hate, Mistä ne tänne tulivat? Mikä kristitty
ellauri246.html on line 246: These Ishmaels and Hagars of mankind? Nää apinoiden Ishmaelit ja Hagarit?
ellauri246.html on line 250: Taught in the school of patience to endure Oppivat kärsimyxen koulussa kärsivällisixi
ellauri246.html on line 251: The life of anguish and the death of fire. hädän, kuoleman jao tulen kestävixi.
ellauri246.html on line 254: And bitter herbs of exile and its fears, Ja niitä katkeria ruohoja (piparjuurta),
ellauri246.html on line 255: The wasting famine of the heart they fed, Niillä pitivät yllä vanhoja kaunoja,
ellauri246.html on line 256: And slaked its thirst with marah of their tears. Ja sammuttivat janon katkerolla.
ellauri246.html on line 269: Of patriarchs and of prophets rose sublime, Heiluivat niillä patriarkat ja profeetat
ellauri246.html on line 270: And all the great traditions of the Past Ja kaikki ikivanhat traditiot
ellauri246.html on line 274: The mystic volume of the world they read, ne höpisevät kabbalaa ja midrashia
ellauri246.html on line 276: Till life became a Legend of the Dead. kunnes painuvat sinne mistä tulivat.
ellauri246.html on line 287: ‘It was a pogrom’: Be’eri survivors on the horrific attack by Hamas terrorists. Bagged bodies of Hamas militants lying everywhere cluttering the place.
ellauri246.html on line 301: respected police officer, herra komisario,
ellauri246.html on line 321: In a matter of decay. Maan alla madoilta.
ellauri246.html on line 325: For curved fence of rotten plywood, Tää laho vaneriaita vielä maxetaan,
ellauri246.html on line 396: Brodsky oppi perusteellisesti kaksi vierasta kieltä - englanti ja puola, jotka myöhemmin osallistuivat käännöksiin. Oppi filosofiaa, mukaan lukien uskonnolliset ja metafyysiset, tietenkin laittomasti. Tietenkin hän harjoittaa kirjallisuutta, sekä virallista että epävirallista. Opi perusasiat, se ei riitä, mutta opi ne.
ellauri246.html on line 404: Brodskia vainotaan, vaikka ei voida sanoa, että poliittiset teemat vaikuttivat mihkään huomattavaan paikkaan hänen teoksissaan. Hänen runollaan on henkinen ja filosofinen, mutta iankaikkisten teemojen tulkinta oli jyrkästi poikkeava kirjallisuudessa hyväksytystä sosialistisista realismista, sillä Brodski julisti runojaan eksistentialistisiksi, elvyttää modernismin perinnettä, joka oli keinotekoisesti repeytynyt totalitarismin aikana ja erikseen ylittäen ne perinteiden pre-postmodern classicsilla. Brodsky syntetisoitiin modernistiseen foorumiin erilaisten aikaisempien järjestelmien löytämiseksi, niin että hänen taiteellisen suuntautumisensa määräytyy usein ei-modestoimiseksi. (Siis mitä? No toi existentialismi ainakin on selvää talousliberalismia.)
ellauri246.html on line 406: "Elexial Despoirin aihe rikkoi nuoren Brodskin runouden", kirjoittaa Viktor Erofeev ", erottelun, erottelun ja tappioiden aiheen matkan varrella." Tässä runossa oli konkreettinen ajattomattomuus, laajennus, hänessä ei ollut historiallista optimismia kuusikymmentäluvun työhön. Päinvastoin, se on hyvin pessimistinen, dramaattinen ja tragedia muistiinpanoja, joskus pehmennetty ironia. Mutta tämä tragedia ei ole avoimesti, ei pakotettu, vaan ikään kuin alateollisuuden ulkopuolella, ikään kuin tekijä lisäksi ei ole taipuvainen osoittamaan hengellisiä haavojaan, vaan hillizee izensä hyvin runollisten tunteiden ilmaisemiseen ja mieluummin sävy sävyyn.
ellauri246.html on line 422: Joskus Brodsky tarkastelee itseään erittäin korkealla ja erittäin kaukaisella näkökulmalla, esimerkiksi enkelin silmät ("keskustelu ..."). Tämä on täydellinen, erittäin objektiivinen näkökulma. Brodskin itsensä määritelmä ei riitä. Hän asettaa kuoleman ilmiön keskenään ja elämään. Rajojen tragedia on Brodskin käsitystä, joka ylittää kaikki hänen draaman. Jos haluat löytää aukon rakkaastasi, joka jakaa sulle kotona ja auttaa tietoisuutta, kaikki odottavat erottamista maailmasta. Suurempi kauhu päällekkäin ja vähemmän juna-asennossa, joka jossain määrin neutraloi sen ja auttaa kestämään sitä. Kuolema olennaisena osana, jolla on merkittävä paikka Brodskin teoksissa. Työn varhaisessa vaiheessa on ominaista epiteeli "musta". Brodsky antaa kuoleman proosan ulkonäöltään. Itse aika, Brodsky, joka on luotu kuolemalla. "Henkilö on itsensä loppu ja menee pois." Rajojen prisman kautta kuolleisuus arvioi runoilijan ja Brodsky, jossa kuoleman osuus esitellään, jää riman alle. Runko korostaa, että sielu, joka on uupunut kokemuksilla, on kuin langat. Elämän käsitys liikkeeksi kuolemaan asettavat melankolian. Brodskin sävyisä runo on eräistä irrottamista päivittäin. Brodsky pyrkii katsomaan reunaa ja olettaa, että se odottaa meitä kuoleman jälkeen. Aluksi runoilija mahdollistaa mahdollisuuden elää arkussa. "Letter pullossa" (1965): "Kun on vaatimaton alus ... Menen hienosti ehkä." Hänellä on puhtaasti symbolistiset ajatukset elämästä unelmana unessa ja kuolema - ylösnousemuksena toisen valtakunnassa. Vähitellen BrodSky alkaa paljastaa järkeistisen ymmärryksen ja tulkinnan tunnettuja uskonnollisia ja filosofisia käsitteitä. Eli sieltä ne tulee kaikki taantumuxen ainexet kun juutalaista vähän raaputtaa.
ellauri246.html on line 438: Sankari ylittää hänen "I" rajat puhtaan hengen alueella. Aspiraatio maailmassa on erilainen, kun luova mielikuvitus yhdistyy transsendenssi, "Big Elegance of John Donna" luo "Big Elegy. Jos muistat Brodskin sanoja, että kirjallinen omistautuminen on kirjoitusmuotoinen, sitten on tunnustettava: John Donnan sielun ylivoimaisen lennon kuvaus kuvaa tekijän lähtemän tekijän sielun:
ellauri246.html on line 463: Persoonallisuus, jättäen tyhjyyttä, mutta kulttuuriperintö - Tämä ongelma ilmenee Thomas Stearnz Eliotin kuolemasta. Runko alkaa surullisena requiemina ja päättyy juhlalliseen apuoksaan miehelle, joka teki niin paljon, kaksi kulttuuria. Kaksi kotimaata kuvaa Brodskia Petrofied Gratkesilaisten muodossa, jotka seisovat haudan sivuilla.
ellauri246.html on line 495: Vuonna 1972 Brodskyltä valmistui "Roomalaisen ystävän kirjaimet". Tämä on hengellinen selviytymisohjelma niille, jotka eivät ole vaurioituneet mielessä ja säilyttävät yhteisen mielen ja ihmisarvon tunteen. Brodsky käyttää Marzilan muinaisen roomalaisen runoilun kirjallisuuden naamiota, joka on kirkastettu satigisen saamisuudesta ja honed laconicism hänen epigraminsa. Martzialilla oli ristiriita vallan kanssa, ja vanhuxena hän palasi ulkopuolelle, valitsi henkilöxi yksityisen henkilön, joka uppoaa mieluummin nöyryytykseen. Vanhusten miehen maski, tunnetusti, valitti 32-vuotias Brodsky, on yksi itsetuhojen keinoista. Itse asiassa Brodskin eettiset filosofiset havainnot kertyvät elämään, jotka heitetään täällä maksimaalisten kommenttien muodossa. Kirjoittaja käyttää epistolar-muotoa, jonka avulla voit ylittää monipuolisen materiaalin yhdeksi kokonaisuudeksi. Selkä-skeptinen ilme asioita duunatessa ei peruuta kiitollista asennetta siihen, mikä tekee eläimistä kauniita. Rakkausnäkymä sankarista on merelle, vuorille, puille, varrelle vanhemman baarin. Elämän korkeimman arvon ymmärtäminen läpäisee koko työn.
ellauri246.html on line 497: Brodskia johtaa ironinen filosofiointi, jossa pyydetään osumaan ystävään, jolle se on osoitettu Martzialan kasvoilta. Tuntuu, että hän ei ole kovin huolissasan siitä, mitä pääkaupungissa tapahtuu, koska hän tietää, mitä Tyras ja heidän ultra-vanhat palvelijat ovat. Itse asiassa runon sankaria huolestuttaa kysymykset kuoleman kynnyksestä. Aluksi nämä perustelut syntyivät tarinaan hautausmaa vierailusta. Sankari yrittää kuvitella, mikä on maailmassa, kun hän kuolee? Kaikki pysyy paikoillaan, vuoristossa, meressä ja puissa ja jopa kirjan välissä. Brodsky paljastaa ihmisen olemassaolon tragedian: väestön kasvun riippumatta siitä, missä henkilö asuu ja kuka hän on. Tunne kaikenlaisesta solidaarisuudesta, joka perustuu yhteiseen tragedian tietoiseen tietoisuuteen, jonka mukaan ihmisen on määrä runoilijana edistää edistymistä maan päällä. Tällä välin tällaista yhtenäisyyttä ei tapahtunut, vaan runoilija opettaa, miten elää olosuhteissa ei-vapaa.
ellauri246.html on line 508: Ulkomailla, Charles Profoffer, Brodsky asettuu Ann-Arboriin, paranee englanniksi ja toimii Michiganin yliopiston runoina. Vain maailman rikkaimmat yliopistot voisivat pystyä ylläpitämään tätä asemaa ("Mikään maa ei ole niin tyhmä, jotta ei kasvata omaa kulttuurillistä eliittiäsi, ja joissakin yliopistoissa on tällainen asema"). Runoilija kerran viikossa tapaa opiskelijoiden kanssa ja kommunikoi heidän kanssaan kökköenkulla hyvin vapaassa muodossa. Hän lukee heille runonsa, vanhoja ja uusia, muiden runoilijoiden runoja, joita opiskelijat eivät tiedä tarpeeksi, lue luennot kirjallisuudesta, venäläisestä tai amerikkalaisesta tai vain kommunikoida. Sitä kutsutaan tavallisesti tällaiseen asemaan erittäin merkittäviä lukuja, jotka mahdollistavat opiskelijan persoonallisuuden. Venäläinen kieli on edelleen jäänyt Brodskin tärkeimmäksi, mutta ajan myötä hän on parantanut englantia, jotta pystyisi kirjoittamaan englanniksi. Hänestä tuli Venäjän amerikkalainen kirjailija. Englanti, proosa, esseenit, artikkelit hallitsevat englanniksi. Venäläisenä hän säilyttää runoutta. Tämä on nyt tärkeimmät itsenäisen tunnistamisen keinot, ja nyt Venäjän kieli englanninkielisessä yhteisössä pelaavat OESTROINTY Agentin Brodskin roolin.
ellauri246.html on line 529: Omalla tavallaan Hydeggerin filosofian Brodskin asema, eksistentialisuuden perustaja, joka vaikutti voimakkaasti maailman filosofiaan ja kirjallisuuteen. Hydeggerin filosofian mukaan keskittyminen tulevaisuudessa antaa identiteetin todellisen olemassaolon, kun taas tämän eduksi johtuu siitä, että maailman maailma on suurempi kuin hänen raajansa tietoisuus henkilölle. "Ei ole enää enää maan päällä kuin elämä." Brodsky haluaa henkilön teeskennellä hänen olemassaolonsa maailmanlaajuisessa prosessissa, ei hänen aikansa nukkeina.
ellauri246.html on line 531: Mit vit? Nazi-Hydegger! Niinpä tietysti. Brodski havaitsi ajatuksen kielestä, joka on talon takana, joka kertoo meille runoilijoiden kautta, mitä on olla historiallinen ymmärrys. Runori omistaa intuitiiviset ja transsendenttiset tavat tietämään. Runojen riippuvuus kielestä, Brodsky tähdentää, ehdottomasti ja samanaikaisesti kirjastossa. "Kielellä on valtava keskipakopotentiaali. Runko on kielen olemassaolo. Ironia välinpitämättömyydelle, joka ilmenee tehtäessä runoutta valtiolle, usein politiikkaan on liittynyt tulevaisuuden välinpitämättömyys, joka aina edustaa runoja menneisyyteen. "Valtion filosofia, hänen etiikansa, puhumattakaan estetiikasta, on aina eilen." Kielen kautta runoilija luo kauniin luokan, joka "ei pure, haukkuu vaan, se on itsestään säilytys ihmisen vaistosta." Brodsky omistaa elämänsä luomaan kehittyneempiä muotoja, ennen kaikkea hengellistä olemassaoloa, jotta historiallinen prosessi ei häiritse ja mies ei häirinnyt.
ellauri246.html on line 550: Putoaa hänen aikansa ja vuorossa on runoilija Lev Losev. Hän vetoaa Pushiniin. "Olegin rakkaan laulu on uusi historian versio, jossa Venäjä on kotimaassa paitsi venäläiset, vaan myös Khazar ja Tatarit ja kaikki muut, jotka ovat autuutta ajan myötä. Jatkuva pushkin, runoilija, jonka lyyrinen sankari on Khazar, sanoo, että profeetallinen Oleg, vaikka se valitaan polttaa kylät ja Niva, mutta ehkä se ei olisi ihan sen arvoista? Mayakovskin työssä Losev osittain lainaus on oma runo "Kozyrev Latchikin tarina". Kelaa ajatusta siitä, että jokaisella USSR: ssä on erillinen huoneisto. Huoneisto, "jossa voit vapaasti rakastaa", Neuvostoliiton unelma. Ja paxummat seinät kuten Stalinin aikana, ettei höyläys kuulu naapuriin. Vain tämän jälkeen on mahdollista sanoa, että Neuvostoliiton maa on "sopiva paikka elämään". Klassikoiden avulla eliitit lypsyy myyttejä.
ellauri246.html on line 570: Brodskin käyttäytyminen johti aina potkuihin, koska hän jätti täydelleen huomioimatta nykyiset kanonit. Hänen esseensä "vähemmän kuin yksi" hän kirjoittaa "menimme kouluun, ja vaikka kuinka törmäsi meidät, hän oli sublifted vitun, kärsimys ja köyhyys olivat ennen silmämme." - Brodsky arvosteli ja kritisoi Neuvostoliiton todellisuutta ja todellisuuttakin, Joka, itse asiassa, hänelle maksoi. Hän heitti koulun, ei edes saanut peruskoulutusta. Hän työskenteli Arsenalin tehtaalla, jossa oli miljoona, joka matkusti Geologisiin Expeditioihin Aasiaan, kiipesi ajatukseen tulla lääkäriksi, kuukausi työskenteli Morguun avustajana patologina, yritti tulla merenkulun kouluun, mutta se ei hyväksynyt häntä. Samaan aikaan hän luki paljon - ensinnäkin, runoutta, filosofista ja uskonnollista kirjallisuutta, myös muinaisia kirjoittajia, alkoi oppia englantia ja kiillottaa kenkiä.
ellauri246.html on line 572: Mielestäni Brodsky Paradox on se, että vaikse on mies ilman peruskoulutusta, hän pääsi valtavaan korkeuteen toimintaansa. Kokonaisvuosi koko maahanmuutoksesta hänellä oli professori-asema yhteensä kuudessa amerikkalaisessa ja brittiläisessä yliopistossa, mukaan lukien Kolumbian ja New Yorkin. Brodsky opetti tarinan venäläisestä kirjallisuudesta, venäläisestä ja maailman runoutta, jakelun teoriaa, puhui luennoilla ja lukemalla runoja kansainvälisissä kirjallisilla festivaaleilla ja foorumeilla, kirjastoissa ja yliopistoissa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Englannissa, Irlannissa, Ranskassa, Ruotsissa, Italiassa. Oikea länkkärin märkä uni.
ellauri246.html on line 667: kuten pukeutumasi yhtäkkiä esitteli saksofonia.
ellauri246.html on line 848: Hänen ensimmäinen todellinen kirja "Pysähtyy aavikolla", saavutti New Yorkissa vuonna 1970. Tämä on suuri kirja - siinä seitsemänkymmentä runoja, runoja "Isaac ja Abraham" ja "Gorbunov ja Gorchakov", neljä muuta käännöstä John Donna lopulta. Brodskin pääosa käsikirjoituksesta, joka kuljetetaan amerikkalaiselle professorille ja hänen runonsa George Clainin kääntäjälle Leningradissa kesäkuussa 1968. Se oli vaarallinen yritys ja vienti amerikkalaisen salakuljetuksen käsikirjoitus ja erityisesti Brodsky. Viimeisen Sinyavskin ja Danielin viimeaikaisen prosessin jälkeen "käsikirjoitusten siirtäminen länteen" kuulosti "vakoilulta" tai oli "isänmaan pettämistä".
ellauri246.html on line 886: Joseph Alexandrovich Brodsky. Life of Lie, joka poltti meidät pois maailmasta ja itsestään on olemassa Sopimus: Olemme maailman eniten lukumaa (kirjojen ja paksujen aikakauslehtien jäljennökset, käännösten käännökset). Kaikki valheiden ovela (tai pikemminkin jopa itsepetos, kuten näkeminen) on se, että sillä on oma reson sen pinnalla: Mallissa Picule lähtee Millpic-versioista, klassikoita uudelleen samoin, eikä ole mitään, tai ei ainakaan paljon paskaakaan. Kirjan monimuotoisuus romahtaa paletin.
ellauri246.html on line 945: Yksikään edellä mainituista runoilijoista, jotka on listattu hänen suosikki runoilijoissa, aiheutti murtumia runoissaan. Hän osoittautui aikaisin mieluiten valmiiksi runoilijan parannuksiin. Brodskin runollinen järjestelmä, joka puhuu nykyaikaisen analyysin kielellä, tämä on avoin järjestelmä, joka vaikuttaa itsestään hyvin hyödyksi. Readerilla ei ole vimmun runoilijan hyvin rauhallista upottamista vaan melko vaikeaa testiä. Vuosien varrella Joseph on yhä halukas kääntämään runollinen resurssi, päätelmät ja tekniikat naapurimaailmasta, houkuttelee metafyysisen filosofian, teologian, erilaisia taiteita ja tiedettä, ei laiminlyödä ironiaa, sukupuolena ja politiikassa. Universumin tragediamalli, joka mieluummin I. Brodsky Comedy, ei myöskään lieventää lukijan käsityspääsyä. Hän todella pakkaa kieltä mahdollisimman paljon. Tai kielen uuvuttava? Tämä seikka edellyttää lukijoiden leksikaalista valmistelua.
ellauri246.html on line 972: It is the details that delight. Donne hated milk. Mortally sick, about to celebrate his death by sitting for his portrait in a shroud, he was urged by his doctor that ‘by Cordials, and drinking milk twenty days together, there was a probability of his restoration to health’. Donne would have none of it. The doctor (a Dr Fox, son of the author of the ‘Boke of Martyrs’) insisted that his patient should at least try. Donne thereupon drank milk – but for ten days only. Then he told Dr Fox that he would not drink the stuff for another ten days even ‘upon the best moral assurance of having twenty years added to his life’.
ellauri246.html on line 974: John Stubbs repeats this anecdote from Isaac Walton’s Life of Dr John Donne (1640), which remains a readable piece of work for all its faults. Walton was somewhat cavalier in matters of chronology, jumbling or telescoping events to suit his sense of emotional rightness. Tämä kasku löytyy myös Tauno Körilään Suuresta kaskukirjasta. Kaskuissa on aika lailla toistoa, koska Taunolla ei ollut käytössään tietotekniikkaa. No niin on näissä paasauxissakin, vaikka on.
ellauri247.html on line 57: Karilaan vanhemmat olivat Piippolan kirkkoherra, rovasti Niilo Köriläs (1852–1911) ja Ida Maria Anstén. Hän valmistui ylioppilaaksi 1921, filosofian kandidaatiksi 1924 ja filosofian maisteriksi 1927. Köriläs oli Seuran päätoimittajana 1929, WSOY:n virkailijana ja Ylioppilasteatterin johtajana 1929–1930, Suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehden toimitussihteerinä 1930–1944, tämän jälkeen hän oli Valojuovaluoti-lehdessä toimitussihteerinä 1945–1946 ja päätoimittajana 1949–1950 sekä Noidannuoli-lehden toimittajana. Köriläs toimi myös Kustannusosakeyhtiö Valituksen osastonhoitajana vuodesta 1958, Nuorten Kirja ry:n johtokunnassa vuodesta 1946 ja sen puheenjohtajana vuodesta 1954. Kirjailijana Köriläs julkaisi nuorisoromaaneja, tietokirjoja ja kokoomateoksia. Useissa hänen 1950-luvulla kirjoittamissaan poikien seikkailukirjoissa oli voimakkaan isänmaallinen henki. Körilään kirjat olivat sixi suosittuja nazi-Suomessa, niinpä Köriläs sai laajaa tunnustusta työstään, etenkin Rymy-Eetusta.
ellauri247.html on line 61: Nyt ilmestyvä Suuri Kaskukirja on laajin, mitä suomen kielellä koskaan on ilmestynyt. Se sisältää lähes 3000 kaskua maailman kaikilta kolkilta ja eri aikakausilta. Esikuvana olen käyttänyt amerikkalaista Edmund Fullerin toimittamaa Thesaurus of Anecdotes -nimistä taskukirjaa, jonka käyttöoikeuden kustantaja on hankkinut ja josta olen ammentanut lähes yhdeksansataa kaskna.
ellauri247.html on line 84: The Baiame story tells how Baiame came down from the sky to the land and created rivers, mountains, and forests. He then gave the people their laws of life, traditions, songs, and culture. He also created the first initiation site. This is known as a bora; a place where boys were initiated into manhood.
ellauri247.html on line 85: It was forbidden to mention or talk about the name of Baiame publicly. Women were not allowed to see drawings of dicks and church boats by Baiame nor approach Baiame sites, which are often male initiation sites (boras).
ellauri247.html on line 87: The missionary William Ridley adopted the name of Baiame for the Christian God when translating into Gamilaraay (the language of the Kamilaroi). It is sometimes suggested that Baiame was a construct of early Christian missionaries, but K Langloh Parker dated belief in Baiame to (at latest) 1830, prior to missionary activity in the region.
ellauri247.html on line 89: Catherine Eliza Somerville Stow (1 May 1856 – 27 March 1940), who wrote as K. Langloh Parker, was a South Australian born writer who lived in northern New South Wales in the late nineteenth century. She is best known for recording the stories of the Ualarai around her. Her testimony is one of the best accounts of the beliefs and stories of an Aboriginal people in north-west New South Wales at that time. However, her accounts reflect European attitudes of the time. Anyways, she was not around before Ridley. William Ridley (14 September 1819 – 26 September 1878) was an English Presbyterian missionary who studied Australian Aboriginal languages, particularly Gamilaraay, before Catherine was more than a twinkle in her daddy's eye. Baiame may have been some abo hero before Bill's arrival, but the details about his doings could still be coloured by the Middle Eastern tentmen's literary treasure brought in by Bill.
ellauri247.html on line 93: Narahdarn, the bat, wanted honey. He watched until he saw a Wurranunnah, or, bee alight. He caught it, stuck a white feather between its hind legs, let it go and followed it. He knew he could see the white feather, and so follow the bee to its nest. He ordered his two wives, of the Bilber tribe, to follow him with wirrees to carry home the honey in. Night came on and Wurranunnah the bee had not reached home. Narahdarn caught him, imprisoned him under bark, and kept him safely there until next morning. When it was light enough to see, Narahdarn let the bee go again, and followed him to his nest, in a gunnyanny tree.
ellauri247.html on line 95: Marking the tree with his combo (stone tomahawk) that he might know it again, he returned to hurry on his wives who were some way behind. He wanted them to come on, climb the tree, and chop out the honey. When they reached the marked tree one of the women climbed up. She called out to Narahdarn that the honey was in a split in the tree. He called back to her to put her hand in and get it out. She put her arm in, but found she could not get it out again. Narahdarn climbed up to help her, but found when he reached her that the only way to free her was to cut off her arm. This he did before she had time to realise what he was going to do, and protest. So great was the shock to her that she died instantly. Narahdarn carried down her lifeless body and commanded her sister, his other wife, to go up, chop out the arm, and get the honey. She protested, declaring the bees would have taken the honey away by now. "Not so," he said; "go at once."
ellauri247.html on line 97: Every excuse she could think of, to save herself, she made. But her excuses were in vain, and Narahdarn only became furious with her for making them, and, brandishing his boondi, drove her up the tree. She managed to get her arm in beside her sister's, but there it stuck and she could not move it. Narahdarn, who was watching her, saw what had happened and followed her up the tree. Finding he could not pull her arm out, in spite of her cries, he chopped it off, as he had done her sister's. After one shriek, as he drove his combo through her arm, she was silent. He said, "Come down, and I will chop out the bees' nest." But she did not answer him, and he saw that she too was dead. Then he was frightened, and climbed quickly down the gunnyanny tree; taking her body to the ground with him, he laid it beside her sister's, and quickly he hurried from the spot, taking no further thought of the honey. What a piece of shit.
ellauri247.html on line 99: As he neared his camp, two little sisters of his wives ran out to meet him, thinking their sisters would be with him, and that they would give them a taste of the honey they knew they had gone out to get. But to their surprise Narahdarn came alone, and as he drew near to them they saw his arms were covered with blood. And his face had a fierce look on it, which frightened them from even asking where their sisters were. They ran and told their mother that Narahdarn had returned alone, that he looked fierce and angry, also his arms were covered with blood. Out went the mother of the Bilbers, and she said, "Where are my daughters, Narahdarn? Forth went they this morning to bring home the honey you found. You come back alone. You bring no honey. Your look is fierce, as of one who fights, and your arms are covered with blood. Tell me, I say, where are my daughters?"
ellauri247.html on line 101: "Ask me not, Bilber. Ask Wurranunnah the bee, he may know. Narahdarn the bat knows nothing." And he wrapt himself in a silence which no questioning could pierce. Leaving him there, before his camp, the mother of the Bilbers returned to her dardurr and told her tribe that her daughters were gone, and Narahdarn, their husband, would tell her nothing of them. But she felt sure he knew their fate, and certain she was that he had some tale to tell, for his arms were covered with blood.
ellauri247.html on line 103: The chief of her tribe listened to her. When she had finished and begun to wail for her daughters, whom she thought she would see no more, he said, "Mother of the Bilbers, your daughters shall be avenged if aught has happened to them at the hands of Narahdarn. Fresh are his tracks, and the young men of your tribe shall follow whence they have come, and finding what Narahdarn has done, swiftly shall they return. Then shall we hold a corrobboree, and if your daughters fell at his hand Narahdarn shall be punished."
ellauri247.html on line 105: The mother of the Bilbers said: "Well have you spoken, oh my relation. Now speed ye the young men lest the rain fall or the dust blow and the tracks be lost." Then forth went the fleetest footed and the keenest eyed of the young men of the tribe. Ere long, back they came to the camp with the news of the fate of the Bilbers.
ellauri247.html on line 106: That night was the corrobboree held. The women sat round in a half-circle, and chanted a monotonous chant, keeping time by hitting, some of them, two boomerangs together, and others beating their rolled up opossum rugs.
ellauri247.html on line 108: Big fires were lit on the edge of the scrub, throwing light on the dancers as they came dancing out from their camps, painted in all manner of designs, waywahs round their waists, tufts of feathers in their hair, and carrying in their hands painted wands. Heading the procession as the men filed out from the scrub into a cleared space in front of the women, came Narahdarn. The light of the fires lit up the tree tops, the dark balahs showed out in fantastic shapes, and weird indeed was the scene as slowly the men danced round; louder clicked the boomerangs and louder grew the chanting of the women; higher were the fires piled, until the flames shot their coloured tongues round the trunks of the trees and high into the air. One fire was bigger than all, and towards it the dancers edged Narahdarn; then the voice of the mother of the Bilbers shrieked in the chanting, high above that of the other women. As Narahdarn turned from the fire to dance back he found a wall of men confronting him. These quickly seized him and hurled him into the madly-leaping fire before him, where he perished in the flames. And so were the Bilbers avenged. Good work, bare-butt boys, and good riddance for the bad rubbish.
ellauri247.html on line 114: GLOSSARY Bahloo, moon. Beeargah, hawk. Beeleer, black cockatoo. Beereeun, prickly lizard. Bibbee, woodpecker, bird. Bibbil, shiny-leaved box-tree. Bilber, a large kind of rat. Bindeah, a prickle or small thorn. Birrahlee, baby. Birrableegul, children. Birrahgnooloo, woman's name, meaning "face like a tomahawk handle." Boobootella, the big bunch of feathers at the back of an emu. Boolooral, an owl. Boomerang, a curved weapon used in hunting and in warfare by the blacks; called Burren by the Narran blacks. Borah, a large gathering of blacks where the boys are initiated into the mysteries which make them young men. Bou-gou-doo-gahdah, the rain bird. Bouyou, legs. Bowrah or Bohrah, kangaroo. Bralgahs, native companion, bird. Bubberah, boomerang that returns and bumps you in the back of your head. Buckandee, native cat. Buggoo, flying squirrel. Bulgahnunnoo, bark-backed. Bunbundoolooey, brown flock pigeon. Bunnyyarl, flies. Byamee, man's name, meaning "big man." Bwana, African sir. Capparis, caper. Combi, bag made of kangaroo skins. Comfy, foldable plastic pillow. Cookooburrah, laughing jackass. Coorigil, name of place, meaning sign of bees. Corrobboree, black fellows' dance. Cunnembeillee, woman's name, meaning pig-weed root. Curree guin guin, butcher-bird. Daen, black fellows. Dardurr, bark, humpy or shed. Dayah minyah, carpet snake (vällykäärme). Deegeenboyah, soldier-bird. Decreeree, willy wagtail. Dinewan, emu. Dingo, native dog. Doonburr, a grass seed. Doongara, lightning. Dummerh, 2nd rate pigeons. Dungle, water hole. Dunnia, wattle. Eär moonan, long sharp teeth. Effendi, Turkish sir. Euloo marah, large tree grubs. Edible. In fact yummy. Euloo wirree, rainbow. Gayandy, borah devil. Galah or Gilah, a French grey and rose-coloured cockatoo. Gidgereegah, a species of small parrot. Gooeea, warriors. Googarh, iguana. Googoolguyyah, run into trees. Googoorewon, place of trees. Goolahwilleel, absolutely top-knot pigeon. Gooloo, magpie. Goomade, red stamp. Goomai, water rat. Goomblegubbon, bastard or just plain turkey. Goomillah, young girl's dress, consisting of waist strings made of opossum's sinews with strands of woven opossum's hair hanging about a foot square in front. Yummy. Goonur, kangaroo rat. Goug gour gahgah, laughing-jackass. Literal meaning, "Take a stick of bamboo and boil it in the water." Grooee, handsome foliaged tree bearing a plum-like fruit, tart and bitter, but much liked by the blacks. Guinary, light eagle hawk. Guineboo, robin redbreast. Gurraymy, borah devil. Gwai, red. Gwaibillah, star. Kurreah, an alligator. Mahthi, dog. Maimah, stones. Maira, paddy melon. Massa, American sir. May or Mayr, wind. Mayrah, spring wind. Meainei, girls. Midjee, a species of acacia. Millair, species of kangaroo rat. Moodai, opossum. Moogaray, hailstones. Mooninguggahgul, mosquito-calling bird. Moonoon, emu spear. Mooregoo, motoke. Mooroonumildah, having no eyes. Morilla or Moorillah, pebbly ridges. Mubboo, beefwood-tree. Mullyan, eagle hawk. Mullyangah, the morning star. Murgah muggui, big grey spider. Murrawondah, climbing rat. Narahdarn, bat. Noongahburrah, tribe of blacks on the Narran. Nullah nullah, a club or heavy-headed weapon. Nurroo gay gay, dreadful pain. Nyunnoo or Nunnoo, a grass humpy. Ooboon, blue-tongued lizard. Oolah, red prickly lizard. Oongnairwah, black driver. Ouyan, curlew. Piggiebillah, ant-eater. One of the Echidna, a marsupial. Quarrian, a kind of parrot. Quatha, quandong; a red fruit like a round red plum. Sahib, Indian sir. Senhor, Brazilian sir. U e hu, rain, only so called in song. Waligoo, to hide. Wahroogah, children. Wahn, crow. Walla Walla, place of many waters. Wallah, I swear to God. Wallah, Indian that carries out a manual task. Waywah, worn by men, consisting of a waistband made of opossum's sinews with bunches of strips of paddy melon skins hanging from it. Wayambeh, turtle. Weeoombeen, a small bird, girl's name. Some thing like robin redbreast, only with longer tail and not so red a breast. Willgoo willgoo, pointed stick with feathers on top. Widya nurrah, a wooden battle-axe shaped weapon. Wirree, small piece of bark, canoe-shaped. Wirreenun, priest or doctor. Womba, mad. Wondah, spirit or ghost. Wurranunnah, wild bees. Wurranunnah, tame bees. Wurrawilberoo, whirlwind with a devil in it; also clouds of Magellan. Yaraan, white gum-tree. Yhi, the sun. Yuckay, oh dear!
ellauri247.html on line 123: According to Australian linguist R.M.W. Dixon ("The Languages of Australia," Cambridge, 1980), the word probably is from Guugu Yimidhirr (Endeavour River-area Aborigine language) /gaNurru/ "large black kangaroo."
ellauri247.html on line 124: In 1898 the pioneer ethnologist W.E. Roth wrote a letter to the Australasian pointing out that gang-oo-roo did mean 'kangaroo' in Guugu Yimidhirr, but this newspaper correspondence went unnoticed by lexicographers. Finally the observations of Cook and Roth were confirmed when in 1972 the anthropologist John Haviland began intensive study of Guugu Yimidhirr and again recorded /gaNurru/.
ellauri247.html on line 129: Cape Tribulation was named by British navigator Lieutenant James Cook on 10 June 1770 (log date) after his ship scraped a reef north east of the cape, whilst passing over it, at 6pm. Cook steered away from the coast into deeper water but at 10.30pm the ship ran aground, on what is now named Endeavour Reef. The ship stuck fast and was badly damaged, desperate measures being needed to prevent it foundering until it was refloated the next day. Cook recorded "...the north point [was named] Cape Tribulation because "here begun all our troubles".
ellauri247.html on line 133: Cook and his crew remained for almost seven weeks and made contact with the local Guugu Yimithirr Aborigines, while the naturalists Joseph Banks and Daniel Solander made extensive collections of native flora, while Sydney Parkinson illustrated much of the flora and fauna of the region. Botanical specimens were also collected by Alan Cunningham after he arrived on HMS Mermaid, captained by Philip Parker King on 28 June 1819.
ellauri247.html on line 147: Elma Söderhjelmiltä kysyttiin kerran, pitikö häntä sanoa neidixi vai professorixi. Tietysti professorixi, kuului nopeaälyinen vastaus - sillä siitä minulla on paperit.
ellauri247.html on line 159: Kerran kun professori E. A. Tunkelo laatiessaan Vepsän kielen äännehistoriaa teki tutkimusmatkan Viroon, oli häneltä jäänyt ruokakomeroon vadillinen puuroa ja makkaranpalanen. Hän oli niistä niin huolissaan, että kirjoitti Virosta postikortin ruokaemännälleen, kuinka tämän tuli menetellä niitten kanssa: »Kaapissa on vadillinen puuroa. Sen saa neiti Bohm itse syödä samoin kuin makkaran, mutta jos makkara on homehtunut, voi sen antaa kissalle." Elna Hiekkala sanoi Eetitille Pikossa, että Eetit voi syödä lasten lautasille jättämät sinapit.
ellauri247.html on line 177: The Tory Samuel Johnson was a critic of her politics: Sir, there is one Mrs. Macaulay in this town, a great republican. One day when I was at her house, I put on a very grave countenance, and said to her, "Madam, I am now become a convert to your way of thinking. I am convinced that all mankind are upon an equal footing; and to give you an unquestionable proof, Madam, that I am in earnest, here is a very sensible, civil, well-behaved fellow-citizen, your footman; I desire that he may be allowed to sit down and dine with us." I thus, Sir, shewed her the absurdity of the levelling doctrine. She has never liked me since. Sir, your levellers wish to level down as far as themselves; but they cannot bear levelling up to themselves. They would all have some people under them; why not then have some people above them?
ellauri247.html on line 179: The increasingly radical nature of her work and her scandalous marriage on 14 November 1778 to William Graham (she was 47, he was 21) damaged her reputation in Britain, where she lived in Bath, and, later, in Binfield, Berkshire. William was the younger brother of the sexologist James Graham, inventor of the Celestial Bed.
ellauri247.html on line 181: After travelling in Holland, Germany and Russia in 1776, Graham set up practice in Bath, Somerset. Advertisements promoting cures using "Effluvia, Vapours and Applications ætherial, magnetic or electric" attracted his first celebrity patient, the historian Catharine Macaulay. She became the subject of scandal in 1778 when she married James Graham’s 21-year-old brother William, who was less than half her age. At the end of 1792, Graham began to experiment with extended fasting to prolong his life. He died at his home in Edinburgh in 1794. Grahamille kävi kuin mustalaisen hevoselle, kuoli juuri kun oli oppimassa paastolle.
ellauri247.html on line 188: Palattuaan kotimaahan 1746 hän julkaisi satiirit Advice ja Reproof, mutta vasta runo "Tears of Scotland", jossa hän ruoskii Cullodenin taistelun jälkeisiä hallituksen joukkojen julmuuksia, sekä romaanit Roderick Random (1748), jonka esikuvana on ollut Alain-René Lesagen veijariromaani Gil Blas, ja Peregrine Pickle (1751) saivat laajempaa huomiota. Hän kuvaa niissä merielämää mainiosti ja niin realistisesti, että laivastossa tehtiin niiden ansiosta useita uudistuksia, mm nenäkkäiden välskärien kölihaalaus,
ellauri247.html on line 189: sekä ilmentää huumoria ja elämänkokemusta. Hänen teoksistaan puuttuu kuitenkin aikalaisensa Henry Fieldingin teosten tarinan yhtenäisyys ja psykologinen terävyys. Teokset Ferdinand, Count Fathom (1753) ja Sir Launcelot Greaves (1762) eivät yllä hänen viimeisen romaaninsa The expedition of Humphrey Clinker (1771) tasolle, joka on mestariteos ja jossa hän muista teoksistaan poiketen ei liitä huumoriin kitkerää satiiria.
ellauri247.html on line 191: Smollett ei ollut merkittävä, mutta hän on luonut klicheisiä hahmoja, jotka ovat olleet esikuvina myöhempien aikojen kirjailijoille, etenkin Charles Dickensille. Hän on kirjoittanut laajan Englannin historian History of England (1758) ja kääntänyt englanniksi Don Quijoten (1755). Smollett toimi laivalääkärinä 1741–1743 Länsi-Intian reitillä ja yritti suorittaa 1750x lääketieteen tutkinnon. Hän harjoitti ammattia jonkin aikaa Lontoossa, ennen kuin siirtyi vapaaksi kirjailijaksi ja toimittajaksi. Hän käänsi 38 osaa Voltairen teoksia englanniksi. Hän asui vuodesta 1769 Italiassa.
ellauri247.html on line 193: Laurence Sterne, in his A Sentimental Journey Through France and Italy, refers to Smollett under the nickname of Smelfungus, due to the snarling abuse Smollett heaped on the institutions and customs of the countries he visited and described in his Travels Through France and Italy.
ellauri247.html on line 197: In W. M. Thackeray's novel Vanity Fair, Rebecca Sharp and Miss Rose Crawley read Humphry Clinker: "Once, when Mr. Crawley asked what the young people were reading, the governess replied 'Smollett'. 'Oh, Smollett,' said Mr. Crawley, quite satisfied. 'His history is more dull, but by no means so dangerous as that of Mr. Hume. It is history you are reading?' 'Yes,' said Miss Rose; without, however, adding that it was the history of Mr. Humphry Clinker."
ellauri247.html on line 201: John Bellairs referenced Smollett's works in his Johnny Dixon series, where Professor Roderick Random Childermass reveals that his late father Marcus, an English professor, had named all his sons after characters in Smollett's works: Roderick Random, Peregrine Pickle, Humphry Clinker, and even "Ferdinand Count Fathom", who usually signed his name F. C. F. Childermass.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri247.html on line 236: Veijariromaanit olivat tavallista suositumpia ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Nykyajan veijariromaaneissa on perinteiselle veijarihahmolle tuntemattomia moralistin ja anarkistin piirteitä. He ikään kuin edustavat viattomuutta ja kriittistä ajattelua turmeltuneen ja vieraannuttavan maailman keskellä. Moderneja veijariromaaneja ovat esimerkiksi tšekki Jaroslav Hasekin Osudy dobrého vojaka Svejka za svétové valky (1920–1923, Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa), yhdysvaltalaisten John Steinbeckin Tortilla Flat (1935, Ystävyyden talo) ja Saul Bellow'n The Adventures of Augie March (1953, Augie Marchin kiemurat) sekä saksalaisten Thomas Mannin Bekenntnisse des Hochstaplers Felix Krull (1954, Huijari Felix Krull), Günter Grassin Die Blechtrommel (1959, Peltirumpu) ja Heinrich Böllin Ansichten eines Clowns (1963). Mannin teoksessa – kuten veijariromaaneissa usein – korostetaan huijariuden ja taiteilijuuden yhteyttä. Peltirummun rumpali Oskar Matzerath on varsin perinteinen veijarityyppi: hän lopettaa kasvamisensa kolmivuotiaana ja tarkkailee yhteiskuntaa kääpiöperspektiivistä saattaen naurettaviksi kaikki ideologiat.
ellauri247.html on line 244: Traditionell ist der Schelmenroman eine (fingierte) Autobiographie mit satirischen Zügen, die bestimmte Missstände in der Gesellschaft thematisiert. Sie beginnt oft mit einer Desillusionierung des Helden, der die Schlechtigkeit der Welt erst hier erkennt. Er begibt sich, sei es freiwillig, sei es unfreiwillig, auf Reisen. Die dabei erlebten Abenteuer sind episodenhaft, d. h., sie hängen nicht voneinander ab und können beliebig erweitert werden, was bei Übersetzungen oft der Fall war. Das Ende ist meist eine „Bekehrung“ des Schelms, nach der er zu einem geregelten Leben findet. Es besteht auch die Möglichkeit einer Flucht aus der Welt, also aus der Realität.
ellauri247.html on line 259: Smollett’s deep moral energy surfaced in two early verse satires, “Advice: A Satire” (1746) and its sequel, “Reproof: A Satire” (1747); these rather weak poems were printed together in 1748. Smollett’s poetry includes a number of odes and lyrics, but his best poem remains “The Tears of Scotland.” Written in 1746, it celebrates the unwavering independence of the Scots, who had been crushed by English troops at the Battle of Culloden. Not much of an improvement on the rest I'd say.
ellauri247.html on line 261: "The learned Smelfungus travelled from Boulogne to Paris, from Paris to Rome, and so on, but he set out with the spleen and jaundice, and every object he passed by was discoloured or distorted. He wrote an account of them, but 'twas nothing but the account of his miserable feelings. I met Smelfungus in the grand portico of the Pantheon—he was just coming out of it. ''Tis nothing but a huge cockpit,' said he—'I wish you had said nothing worse of the Venus de Medici,' replied I—for in passing through Florence, I had heard he had fallen foul upon the goddess, and used her worse than a common strumpet, without the least provocation in nature. I popp'd upon Smelfungus again at Turin, in his return home, and a sad tale of sorrowful adventures had he to tell, 'wherein he spoke of moving accidents by flood and field, and of the cannibals which each other eat, the Anthropophagi'; he had been flayed alive, and bedevil'd, and used worse than St. Bartholomew, at every stage he had come at. 'I'll tell it,' cried Smelfungus, 'to the world.' 'You had better tell it,' said I, 'to your physician.'" (Sterne)
ellauri247.html on line 263: Smollett was one of the first jacks of all trades to subsist entirely upon the earnings of his own pen. He had no extraneous means of support. He had neither patron, pension, property, nor endowment, inherited or acquired.
ellauri247.html on line 264: His wife was a fine lady, a "Creole" beauty who had a small stash of her own; but, on the other hand, her income was very precarious, and she herself somewhat silly and incapable in the eyes of Smollett's old Scotch friends.
ellauri247.html on line 265: The majority of so-called Smollett portraits are not presentments of the novelist at all, but ingeniously altered plates of George Washington.
ellauri247.html on line 266: Smollett was very peevish. A sardonic, satirical, and indeed decidedly gloomy mood or temper had become habitual in him. His was certainly a nervous, irritable, and rather censorious temper. He died of tuberculosis.
ellauri247.html on line 268: Like Mr. Brattle, in The Vicar of Bulhampton, he was thinking always of the evil things that had been done to him. With the pawky (scottish: having a mocking or cynical sense of humour) and philosophic Scots of his own day (Robertson, Hume, Adam Smith, and "Jupiter" Carlyle) he had little in common, but with the sour and mistrustful James Mill or the cross and querulous Carlyle of a later date he had, it seems to me, a good deal.
ellauri247.html on line 271: If you chide them for lingering, they will contrive to delay you the longer. If you chastise them with sword, cane, cudgel, or horsewhip, they will either disappear entirely, and leave you without resource, or they will find means to take vengeance by overturning your carriage. The only course remaining would be to allow oneself to become the dupe of imposition by tipping the beggar an amount slightly in excess of the authorized gratification. The disadvantage under which the novelist was continually labouring was that of trying to travel as an English Milord, en grand seigneur, and yet having at every point to do it "on the cheap." He was a genuine Scrooge McDuck without the fake beak. He would rather give away a crown than be cheated of a farthing.
ellauri247.html on line 276: Smollett characterized the chambers as cold and comfortless, the beds as "paultry" (with "frowsy," a favourite word), the cookery as execrable, wine poison, attendance bad, publicans insolent, and bills extortion, concluding with the grand climax that there was not a drop of tolerable malt liquor to be had from London to
ellauri247.html on line 277: Dover. Smollett finds a good deal to be said for the designation of "a den of thieves" as applied to that famous port (where, as a German lady of much later date once complained, they "boot ze Bible in ze bedroom, but ze devil in ze bill"), and he grizzles lamentably over the seven guineas, apart from extras, which he had to pay for transport in a Folkestone cutter to Boulogne Mouth.
ellauri247.html on line 279: Despite the doctor's unflattering portraits of Frenchmen, M. Babeau admits that his book is one written by an observer of facts, and a man whose statements, whenever they can be tested, are for the most part "singularly exact."
ellauri247.html on line 284: DROIT D'AUBAINE, jus albinatus. This was a rule by which all the property of a deceased foreigner, whether movable or immovable, was confiscated to the use of the state, to the exclusion of his heirs, whether claiming ab intestato, or under a will of the deceased. The word aubain signifies hospes loci, peregrinus advena, a stranger.
ellauri247.html on line 286: CICISBEO: In 18th- and 19th-century Italy, the cicisbeo (Italian: [tʃitʃiˈzbɛːo]; plural: cicisbei) or cavalier servente (French: chevalier servant) was the man who was the professed gallant or lover of a woman married to someone else. With the knowledge and consent of the husband, the cicisbeo attended his mistress at public entertainments, to church and other occasions, and had privileged access to this woman. The arrangement is comparable to the Spanish cortejo or estrecho and, to a lesser degree, to the French petit-maître.,(petit-maître m (plural petits-maîtres) (archaic) dandy, coxcomb). The exact etymology of the word is unknown; some evidence suggests it originally meant "in a whisper" (perhaps an onomatopeic word). Other accounts suggest it is an inversion of bel cece, which means "beautiful chick (pea)". According to the Oxford English Dictionary, the first recorded usage of the term in English was found in a letter by Lady Mary Wortley Montagu dated 1718. The term appears in Italian in Giovanni Maria Muti's Quaresimale Del Padre Maestro Fra Giovanni Maria Muti De Predicatori of 1708 (p. 734).
ellauri247.html on line 288: This arrangement, called the cicisbeatura or cicisbeismo, was widely practised, especially among the nobility of the Italian cities of Genoa, Nice, Venice, Florence and Rome. While many contemporary references to cicisbei and descriptions of their social standing exist, scholars diverge on the exact nature of the phenomenon.Some maintain that this institution was defined by marriage contracts, others question this claim and see it as a peculiarity of 18th-century customs that is not well defined or easily explained. Other scholars see it as a sign of the increasing emancipation of aristocratic women in the 18th century.
ellauri247.html on line 290: The cicisbeo was better tolerated if he was known to be homosexual. Regardless of its roots and technicalities, the custom was firmly entrenched. Typically, husbands tolerated or even welcomed the arrangement: Lord Byron, for example, was cicisbeo to Teresa, Contessa Guiccioli. Attempts by the husband to ward off prospective cicisbei or disapproval of the practice in general was likely to be met with ridicule and scorn.
ellauri247.html on line 292: Cicisbei played by set rules, generally avoiding public displays of affection. At public entertainments, they would typically stand behind their seated mistress and whisper in her ear. Customs of the time did not permit them to engage in relationships with any other women during their free time, making the arrangement rather demanding. Either party could decide to end the relationship at any time. A woman's former cicisbei were called spiantati (literally penniless, destroyed), or cast-offs.
ellauri247.html on line 295: "If a Frenchman is capable of real friendship, it must certainly be the most disagreeable present he can possibly make to a man of a true English character. You know, madam, we are naturally taciturn, soon tired of impertinence, and much subject to fits of disgust. Your French friend intrudes upon you at all hours; he stuns you with his loquacity; he teases you with impertinent questions about your domestic and private affairs; he attempts to meddle in all your concerns, and forces his advice upon you with the most unwearied importunity; he asks the price of everything you wear, and, so sure as you tell him, undervalues it without hesitation; he affirms it is in a bad taste, ill contrived, ill made; that you have been imposed upon both with respect to the fashion and the price; that the marquis of this, or the countess of that, has one that is perfectly elegant, quite in the bon ton, and yet it cost her little more than you gave for a thing that nobody would wear.
ellauri247.html on line 297: "If a Frenchman is admitted into your family, and distinguished by repeated marks of your friendship and regard, the first return he makes for your civilities is to make love to your wife, if she is handsome; if not, to your sister, or daughter, or niece. If he suffers a repulse from your wife, or attempts in vain to debauch your sister, or your daughter, or your niece, he will, rather than not play the traitor with his gallantry, make his addresses to your grandmother; and ten to one but in one shape or another he will find means to ruin the peace of a family in which he has been so kindly entertained. What he cannot accomplish by dint of compliment and personal attendance, he will endeavour to effect by reinforcing these with billets-doux, songs, and verses, of which he always makes a provision for such purposes. If he is detected in these efforts of treachery, and reproached with his ingratitude, he impudently declares that what he had done was no more than simple gallantry, considered in France as an indispensable duty on every man who pretended to good breeding. Nay, he will even affirm that his endeavours to corrupt your wife, or deflower your daughter, were the most genuine proofs he could give of his particular regard for your family.
ellauri247.html on line 299: "If there were five hundred dishes at table, a Frenchman will eat of all of them, and then complain he has no appetite—this I have several times remarked. A friend of mine gained a considerable wager upon an experiment of this kind; the petit-maitre ate of fourteen different plates, besides the dessert, then disparaged the cook, declaring he was no better than a marmiton, or turnspit."
ellauri247.html on line 300: "A Frenchman lays out his whole revenue upon taudry suits of cloaths, or in furnishing a magnificent repas of fifty or a hundred dishes, one-half of which are not eatable or intended to be eaten. His wardrobe goes to the fripier, his dishes to the dogs, and himself to the devil."
ellauri247.html on line 302: To sturdy and true-born patriots, such as Hogarth and Smollett, reciprocal politeness towards the frogs appeared as grotesque as an exchange of amenities would be between a cormorant and an ape. Persut rotinkaiset britit on tässä merimezoja ja ranut apinoita jotka laukoo vetisiä apoftegmoja eikä tälläsiä brittityylisiä witty repartees.
ellauri247.html on line 308: Samuel Johnson (18 September 1709 – 13 December 1784), often wrongly called Dr Johnson, was an English writer who made lasting contributions as a poet, playwright, essayist, moralist, critic, biographer, editor and lexicographer. He was a devout Anglican, and a committed Tory. The Oxford Dictionary of National Biography calls him "arguably the man using most four letter words in English history".
ellauri247.html on line 312: Dr. Johnson was a twin of Boris Johnson, like yet another pair of Tweedledum and Tweedledee. ellauri247.html on line 314: Johnson was 180 cm (5 feet 11 inches) tall when the average height of an Englishman was 165 cm (5 feet 5 inches). Tall and robust, he displayed gestures and tics that disconcerted some on meeting him. He had Tourettes syndrome, in fact.
ellauri247.html on line 316: His mother was 40 when she gave birth to Sam in the family home above his father's bookshop in Lichfield, Staffordshire. This was considered an unusually late pregnancy, so precautions were taken, and a man-midwife and surgeon of "great reputation" named George Hector was brought in to assist. The infant Johnson did not cry, and there were concerns for his health. His aunt exclaimed that "she would not have picked such a poor creature up in the street". Sillä oli pentuna risatauti (scrofula).
ellauri247.html on line 318: Little is known about Johnson's life between the end of 1729 and 1731. It is likely that he lived with his parents. He experienced bouts of mental anguish and physical pain during years of illness; his tics and gesticulations associated with Tourette syndrome became more noticeable and were often commented upon.
ellauri247.html on line 320: When William Hogarth first saw Johnson standing near a window in Richardson's house, "shaking his head and rolling himself about in a strange ridiculous manner", Hogarth thought Johnson an "ideot, whom his relations had put under the care of Mr. Richardson".
ellauri247.html on line 323: <William Hogarth (10. marraskuuta 1697 Lontoo – 26. lokakuuta 1764 Lontoo) oli englantilainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan erityisesti suurta suosiota saavuttaneista kuvasarjoistaan. Hogarth oli erittäin taitava ja tarkka piirtäjä ja suosi runsaita yksityiskohtia ja groteskeja sävyjä. Hänen tyylinsä oli kova ja realistinen. Hogarth kuvasi kuparipiirrossarjoissaan aikaansa ja ihmishahmoja moralisoiden ja ivaten. Hogarth teki vuosina 1731–1732 ensimmäisen moralistisen piirrossarjansa ’Ilotytön tarina’. Hogarth oli äärimmäisen kansallismielinen eikä koskaan myöntänyt saaneensa vaikutteita ulkomaisilta taiteilijoilta vaikka oli käynyt kahdesti Pariisissa ja tuonut sieltä tuomisixi hyppykupan. Hogarth was born in London to a lower-middle-class family. Hogarth's works are mostly satirical caricatures, sometimes bawdily sexual. Kuvissa se on ilkimyxen näköinen. Sen suurin kyseenalainen ansio oli copyrightin laillistaminen. Stanley Kubrick based the cinematography of his 1975 period drama film, Barry Lyndon, on several Hogarth paintings. Muistan että se oli pitkäpiimäinen, en kyllä muista siitä muuta, koska se oli mun ja Seijan eka yhteinen elokuvaretki. Kubrick on kaiken kaikkiaan aika joutavanpäiväinen.
ellauri247.html on line 326: According to Boswell "Sam commonly held his head to one side ... moving his body backwards and forwards, and rubbing his left knee in the same direction, with the palm of his hand ... He made various sounds" like "a half whistle" or "as if clucking like a hen", and "... all this accompanied sometimes with a thoughtful look, but more frequently with a smile. Generally when he had concluded a period, in the course of a dispute, by which time he was a good deal exhausted by violence and vociferation, he used to blow out his breath like a whale."
ellauri247.html on line 327: Sam was an Oxford dropout because he was too poor to pay his way. He eventually did receive a degree for free: just before the publication of his Dictionary in 1755, the University of Oxford awarded Johnson the degree of Master of Arts. He was awarded an honorary doctorate in 1765 by Trinity College Dublin and in 1775 by the University of Oxford. Pelkkiä säälipisteitä.
ellauri247.html on line 331: Johnson remained with his close friend Harry Porter during a terminal illness, which ended in Porter's death on 3 September 1734. Porter's wife Elizabeth (née Jervis) (otherwise known as "Tetty") was now a widow at the age of 45, with three children. Some months later, Johnson began to court her. William Shaw, a friend and biographer of Johnson, claims that "the first advances probably proceeded from her, as her attachment to Johnson was in opposition to the advice and desire of all her relations," Johnson was inexperienced in such relationships, but the well-to-do widow encouraged him and promised to provide for him with her substantial savings.
ellauri247.html on line 335: Johnson had applied for the position of headmaster at Solihull School. Although Johnson's friend Gilbert Walmisley gave his support, Johnson was passed over because the school's directors thought he was "a very haughty, ill-natured gent, and that he has such a way of distorting his face (which though he can't help) the gents think it may affect some lads".
ellauri247.html on line 337: With the widow's money, Johnson opened Edial Hall School as a private academy at Edial, near Lichfield. He had only three pupils: Lawrence Offley, George Garrick, and the 18-year-old David Garrick, who later became one of the most famous actors of his day. The venture was unsuccessful and cost Tetty a substantial portion of her fortune. Instead of trying to keep the failing school going, Johnson began to write his first major work, the historical tragedy Irene. Biographer Robert DeMaria believed that Tourette syndrome likely made public occupations like schoolmaster or tutor almost impossible for Johnson. This may have led Johnson to "the invisible occupation of authorship".
ellauri247.html on line 339: In August, Johnson's lack of an MA degree from Oxford or Cambridge led to his being denied a position as master of the Appleby Grammar School. In an effort to end such rejections, the 4-ft Pope asked Lord Gower to use his influence to have a degree awarded to Johnson. Gower petitioned Oxford for an honorary degree to be awarded to Johnson, but was told that it was "too much to be asked". Gower then asked a friend of Jonathan Swift to plead with Swift to use his influence at the University of Dublin to have a master's degree awarded to Johnson, in the hope that this could then be used to justify an MA from Oxford, but Swift refused to act on Johnson's behalf.
ellauri247.html on line 341: Between 1737 and 1739, Johnson befriended poet Richard Savage. Feeling guilty of living almost entirely on Tetty's money, Johnson stopped living with her and spent his time with Savage. They were poor and would stay in taverns or sleep in "night-cellars". Some nights they would roam the streets until dawn because they had no money. A-ha!
ellauri247.html on line 343: Johnson bragged that he could finish his dictionary project in three years. In comparison, the Académie Française had 40 scholars spending 40 years to complete their dictionary, which prompted Johnson to claim, "This is the proportion. Let me see; forty times forty is sixteen hundred. As three to sixteen hundred, so is the proportion of an Englishman to a Frenchman." Rather, the proportion of the civilized vernacular vocabularies of the languages. What a pompous idiot. Although he did not succeed in completing the work in three years, he did manage to finish it in eight. Some criticised the dictionary, including the historian Thomas Babington Macaulay, who described Johnson as "a wretched etymologist."
ellauri247.html on line 345: Oli Samilla koko joukko hyviäkin pointteja: Patriotism is the last refuge of a scoundrel. Mutta toisaalta: Johnson had a reputation for despising Scotland and its people. Even during their journey together through Scotland, Johnson "exhibited prejudice and a narrow nationalism".
ellauri247.html on line 347: Americans had no more right to govern themselves than the Cornish, and "How is it that we hear the loudest yelps for liberty among the drivers of negroes?" The French and Indian War was a conflict between "two robbers" of Native American lands, and that neither deserved to live there.
ellauri247.html on line 349: Johnson did not attempt to create schools of theories to analyse the aesthetics of literature. Instead, he used his criticism for the practical purpose of helping others to better read and understand literature. In his Preface to Shakespeare, Johnson rejects the previous dogma of the classical unities and argues that drama should be faithful to life.
ellauri247.html on line 351: Beside his beliefs concerning humanity, Johnson is also known for his love of cats, especially his own two cats, Hodge and Lily.
ellauri247.html on line 356: On 18 September 2017 Google commemorated Johnson's 308th birthday with a Google Doodle, thus sealing his celebrity forever and making him a man of unforgettable fame.
ellauri247.html on line 370: The words "Tweedle-dee and Tweedle-dum" make their first appearance in print as names applied to the composers George Frideric Handel and Giovanni Bononcini in "one of the most celebrated and most frequently quoted (and sometimes misquoted) epigrams", satirising disagreements between Handel and Bononcini, written by John Byrom (1692–1763):in his satire, from 1725.
ellauri247.html on line 379: Although Byrom père is clearly the author of the epigram, the last two lines have also been attributed to fat Jonathan Swift and tiny Alexander Pope. While the familiar form of the rhyme was not printed until around 1805, when it appeared in Original Ditties for the Nursery, it is possible that Byrom was drawing on an existing rhyme.
ellauri247.html on line 383: Helen Keller said of democracy in the US: "Our democracy is but a name. We vote? What does that mean? It means that we choose between two bodies of real, though not avowed, autocrats. We choose between Tweedledum and Tweedledee."
ellauri247.html on line 386: Tweedle Do and Tweedle Don't are the great grand brothers of Tweedledee and Tweedledum who appear in Disney's Alice's Wonderland Bakery voiced by Vanessa Bayer and Bobby Moynihan in Episode 16 Meet the Tweedles.
ellauri247.html on line 391: Disneyn Alicessa on vahvaa pedofiilistä. Siihenhän Zimmermankin syyllistyi nuorempana juippina. Pippelipom ja pippelipyy. ellauri247.html on line 393: Tweedledee and Tweedledum is also the name of the double star system Φ 332 (Finsen 332) in the tail section of the constellation Serpens (Serpens Cauda, vällykäärmeen hännän pyrstötähdistö). It was thus named by some South African astronomer.
ellauri247.html on line 417: Lady Mary Montagu (1689-1762), court beauty, wife of the British Ambassador to Istanbul and prolific letter-writer, was the first major female travel writer of her time. She was a correspondent with Alexander Pope, knew and was disliked by Horace Walpole, and introduced the Turkish, then Ottoman, method of inoculation to Britain.
ellauri247.html on line 419: Called the “Queen of the Blues”, Elizabeth Montagu led and hosted the Blue Stockings Society of England from about 1750. It was a loose organization of privileged women with an interest in education, but it waned in popularity at the end of the 18th century. It gathered to discuss literature, and also invited educated men to participate. Talk of politics was prohibited; literature and the arts were the main subjects. Many of the bluestocking women supported each other in intellectual endeavors such as reading, art work, and writing. Many also published literature. Dr. Johnson once wrote about Montagu, that “She diffuses more knowledge than any woman I know, or indeed, almost any man. Conversing with her, you may find variety in one“.
ellauri247.html on line 421: Lyhyenläntä rampa Pope syntyi samana vuonna kuin Mary. Pope oli Tory ja Mary äänesti Walpolea. - Amazing! I have read that Alexander Pope made passionate and wild love to Lady Mary Wortley Montagu. From this poem I understand that Pope loved the sense of wit and beauty that Lady Mary W. M. possessed.
ellauri247.html on line 423: Linda Marshall - Not entirely true; Pope was smitten with LMWM but she rejected his advances (in fact she laughed at him because he was a cripple). After that he became a bitter enemies and both Pope and Lady Mary wrote vicious satirical poems about each other! But I´m a huge admirer of Pope´s work and as usual it´s superbly written. Although he never married, he had many female friends to whom he wrote witty letters, including Lady Mary Wortley Montagu. It has been alleged that his lifelong friend Martha Blount was his lover. His friend William Cheselden said, according to Joseph Spence, "I could give a more particular account of Mr. Pope's health than perhaps any man. Cibber's slander (of carnosity, abrmal fleshy protrusion growing on any part of the body) is false. He had been gay, but left that way of life upon his acquaintance with Mrs. B."
ellauri247.html on line 428: https://www.poetryfoundation.org/poems/44893/epistles-to-several-persons-epistle-ii-to-a-lady-on-the-characters-of-women
ellauri247.html on line 437: But men of discerning Asiantuntevat setämiehet
ellauri247.html on line 463: The knowledge of right and of wrong. Hyvän ja pahan tiedon hedelmät.
ellauri247.html on line 498: of-the-smala-of-abd-el-kader-battle-of-the-smala-16-may-1843-horace-vernet.jpg" width="100%" />
ellauri247.html on line 514: fantassin. (Fr.). A foot-soldier. This term is derived from the Italian fante, a boy, the light troops in the 14th and 15th centuries being formed of boys who followed the armies and were formed into corps with light arms, hence the origin of the word infantry.
ellauri247.html on line 530: Baboons leave their lairs at dawn and congregate to chatter and howl, while jumping in the warmth of the early morning sun, as if singing and dancing. The belief that they greet the rising sun gave rise to a favorite theme in art – baboon in attitude of adoration, facing the sun with raised arms as if ‘offering prayers and salutation to the first rays of dawn’.
ellauri248.html on line 56: Et mua vituttaa nää länkkärien "murhaviihteet", ne on niin syvältä että niillä voitaisiin pitää kokonaisia urbaaneja väestökeskuxia kuumina maalämmöllä. Porukat on niin vitun urbaaneja että niitä pelottaa joku puolen aarin mezälö jossa kuuluu linnunääniä, varmemmaxi vakuudexi on kuvaan morfattu jostain luontofilmistä leikattu fiktiivinen susihahmo. Ja koska tää on olevinaan irkkuvaikutteista, tietysti loppupeleissä on jotain mystisiä peikkoja joita ei sentään näytetä. Mikä helpotus että toikin taikamezä raivataan pois moottoritien reitiltä. Siitä kaunis kiitos oligarkeille!
ellauri248.html on line 81: Tana French is the New York Times bestselling author of In the Woods, The Likeness, Faithful Place, Broken Harbor, The Secret Place, The Trespasser and The Witch Elm. A gorgeously written novel that marks the debut of an astonishing new voice in psychological suspense. [Tää kyllä kuulostaa enemmän että tyttöjen.]
ellauri248.html on line 83: Matt rated it shit: If I could, I'd probably rate this at 1.5 stars-- it ultimately pissed me off, and annoyed me throughout, but it was good enough to keep me reading and I suppose that should count for something. Maybe my opinion has been influenced by reading Stieg Larsson's masterful THE GIRL WITH THE DRAGON TATTOO FOR BOYS immediately prior to this one. That book wasn't perfect, but it had characters you rooted for, didn't wallow too much in pop culture references, and most importantly IT SOLVED THE FRIGGING MYSTERY.
ellauri248.html on line 85: Let's go through a few of these points. First, I don't think I've ever read a mystery novel with a less likable main character/narrator. Rob (Adam) Ryan is an asshole, plain and simple. Sure, he's been warped by his childhood and circumstances, but he does just about every annoying thing you could possibly imagine-- he constantly navel-gazes and feels self pity, he sleeps with then immediately plays the stereotypical male "I don't want anything to do with you now" role with his female partner (the person we were told was his best friend, and whom he would never ever sleep with), he acts like an idiot over the 17 year old villain/ temptress/ psychopath/ whatever betraying his partner, and by the end of the book he is worse off than ever. I know that lots of detectives (esp. in hard-boild stories) are unlikable, and have many personal issues, but this guy just took the cake. I wanted to take a baseball bat to his head [hear, hear!]. To make matters worse, French throws in this little gem towards the end of the novel:
ellauri248.html on line 87: "I am intensely aware, by the way, that this story does not show me in a particularly flattering light. I am aware that, within an impressively short time of meeting me, Rosalind had me coming to heel like a well-trained dog: running up and down stairs to bring her coffee, nodding along while she bitched about my partner, imagining like some starstruck teenager that she was a kindred soul. But before you decide to despise me too thoroughly, consider this: she fooled you, too. You had as good a chance as I did. I told you everything I saw, as I saw it at the time. And if that was in itself deceptive, remember, I told you that, too: I warned you, right from the beginning, that I lie." As if that excused anything... and NO, she didn't "fool" me, because YOU'RE the narrator and YOU'RE the one telling the story. This paragraph probably ticked me off more than anything else in the book.
ellauri248.html on line 89: Second, the book seriously dates itself with little pop culture references... from Simpsons quotes to mentions of Ricky Martin and The Simple Life. Gah. The beginning of the book felt like a very special episode of FRIENDS where Chandler, Monica and Ross solve a mystery. I'm a pretty big pop culture type of guy, but the references dropped in this novel just annoyed me.
ellauri248.html on line 91: The last part is a bit more controversial I suppose. There are two central mysteries in this book-- the first, what happened to Katy, DOES get solved in the course of the novel (the "big break" in the case is our hero realizing suddenly that the murder probably took place in a shed about 20 feet from where the body was found! Really?? No one bothered to think of that for a month?), but the deeper mystery about what happened to Rob/Adam and his friends is never resolved. Your mileage may vary about how annoying that is. Truth be told, it didn't annoy me as much as the fact that the true "villain" of the modern mystery walks without being punished in any way. How incredibly unsatisfying.
ellauri248.html on line 93: Can you write a mystery story that ends with uncertainty? Where you never know who really did it? You can, but it’s unsatisfying. It’s unpleasant for the reader . There needs to be something at the end, some sort of resolution. It’s not that the killer even needs to be caught or locked up. It’s that the reader needs to know. Not knowing is the worst outcome for any mystery story, because we need to believe that everything in the world is knowable. Justice is optional, but answers, at least, are mandatory. And that’s what I love about Holmes. That the answers are so elegant and the world he lives in so ordered and rational. It’s beautiful.”
ellauri248.html on line 94: I'll take Holmes over Ryan any day of the week.
ellauri248.html on line 96: I know this was a first novel, so hopefully things will improve for her second book. I know, also, that this book won a major award and that lots of people seem to love it to death, so maybe I don't know what I'm talking about. [mystery, whodunit]
ellauri248.html on line 98: Justin rated it shit: The protagonist of this book really, really annoyed me. It felt like a parody of one of those old black-and-white movies where the picture freezes and the guy steps out toward the camera, lights a cigarette, pulls his hat down, and goes into this long monologue about life or women or his past or whatever. The action would pick up or a new lead would be uncovered, and here comes Rob rambling on for pages and pages.... and pages.
ellauri248.html on line 108: Rob: Yeah, Cassie was like that. She was always finding connections to things and blah blah blah. She made a great partner because hey remember that time 20 years ago when my friends and I were in the woods and blah blah blah I want to tell you about all the people I work with and give you a brief description of each one of them and also explain in detail how my boss is and blah blah blah. My mind is trying to remember what happened 20 years ago and you know Cassie and I are great partners and we're best friends and people think we're dating but blah blah blah. Hey, time flies, man. Did I tell you what happened to me as a child? Did I remind you about Katy? Also, her family sure is weird. The people at the dig site are weird. Everyone is a suspect blah blah blah. Let me pause here to tell you how I deal with my roommate and also O'Kelly and my childhood and my current job and Katy and her weird family and interrogation and coffee and vodka and this dream I had and looking for clues and in the woods and we keep hitting dead ends and and and and and blahhhhhhhhhhhh.
ellauri248.html on line 115: Rob and Cassie start off enjoying that incredible, intense and yet easy, all-forgiving and natural closeness of a friendship I think every person in the world (non-sociopathic, to be exact) longs for.
ellauri248.html on line 116: And it is, without a doubt, my favorite part of this book.
ellauri248.html on line 118: I loved this book to pieces, even though I could not shake off the overwhelming feeling of sadness and hollowness after finishing it. I loved it despite (or maybe because?) of the frustrating incompleteness of some plot lines, the frequent lack of resolution, and the unfulfillment of my wishes for the characters and events. [noir romance]
ellauri248.html on line 120: Elle rated it shit: am going to try to explain this as spoiler-free [and what spoilers exist are noted] as possible: the ending of this book is maybe one of the most unsatisfying things I have ever read in my whole life. I am not kidding when I say it was such total trash that it ruined the whole book for me.
ellauri248.html on line 122: Not. One. Thing. Is. Resolved. Rob Ryan’s character arc? Flop. My wife Cassie Maddox’s character arc? Long sigh. My favorite pair of besties? I don’t want to talk about it. Mystery? Fine, sort of chilling, but also 1) not really a mindfuck and 2) has shitty connotations. The commupence? Non-ex-is-tent.
ellauri248.html on line 125: And the worst part? The mystery from twenty years ago that causes this entire fucking BOOK and that was way more interesting than the normal mystery? Literally no fucking resolution. Who did it? How did they do it? What is up with that hair clip in the forest and the blood inside Rob’s shoes? NO ONE FUCKING KNOWS. I’m sure this is framed in the minds of many readers as some kind of deeper meaning about memory. You know what I thought, honestly? Tana French wrote herself into a corner with a fucking ridiculous case and then ran out of time on her deadline and decided to leave it open. [krimi, whodunit]
ellauri248.html on line 127: Emily May rated it amazing: Needless to say, I was completely expecting something a bit dark and twisted, a creepy psychological murder mystery with an outcome I never would have seen coming. And I got that. But I never expected this book to leave me feeling so... sad. And you know why? Because I cared. Ms French carefully builds up a complex personality for each of her characters, complete with a past, a sense of humour and some serious issues to go with it all, and you can't help but care what happens to the detectives even more than you care what happens with the case.
ellauri248.html on line 128: In The Woods is a deeply psychological read that explores the nature of psychopaths and memory - or lack of.
ellauri248.html on line 130: There's a touch of love in this book, just a touch, not enough to be called romance. No descriptive sex. No sweet-nothings. Nothing like that. And yet, it still fucking broke my heart. [noir romance]
ellauri248.html on line 131: And I was honestly on the verge of tears after reading the ending and then reading friends' reviews of the second book in this series and discovering that we never get to hear more from Rob. [noir romance]
ellauri248.html on line 133: Matt rated it amazing: French makes her debut in stunning fashion, sure to impress all those who enjoy a police procedural of the highest order.
ellauri248.html on line 134: I am eager to lose myself in her subsequent novels, which I hope are just as riveting. [Don't get fooled by Matt, he is a review professional fishing clueless readers to his own little pond. Bet he has not even read the book.]
ellauri248.html on line 175: Malwida von Meysenbug, geboren als Malwida Rivalier (geboren 28. Oktober 1816 in Kassel; gestorben 26. April 1903 in Rom), war eine deutsche Schriftstellerin, die sich auch politisch und als Förderin von Schriftstellern und Künstlern betätigte. Amelie Malwida Wilhelmina Tamina Rivalier wurde 1816 als neuntes von zehn Kindern des kurhessischen Hofbeamten Carl Rivalier (1779–1847) geboren.
ellauri248.html on line 187: Seit 1874 war von Meysenbug im Alter von 58 Jahren auf ärztliches Anraten in Italien geblieben und Olga nach deren Hochzeit mit Gabriel Monod nicht weiter gefolgt. In Tradition der Salons etwa der Henriette Herz oder Rahel Varnhagen lud sie oft junge Künstler und Schriftsteller zu sich ein, so etwa Nietzsche und Paul Rée 1876/1877 nach Sorrent. Auch Lou von Salomé wurde von ihr und Rée mit Nietzsche bekanntgemacht.
ellauri248.html on line 198: Lou Andreas-Salomé (synt. Louise von Salomé eli Luiza Gustavovna fon Salome, ven. Луиза Густавовна фон Саломе; 12. helmikuuta 1861 Pietari – 5. tammikuuta 1937 Göttingen) oli venäläissyntyinen psykoanalyytikko ja kirjailija. Hän oli monipuolinen kirjoittaja ja hänen läheiseen ystäväpiiriinsä kuuluivat monet kirjailijat, filosofit ja taiteilijat, kuten Nietzsche, Freud, Rilke ja Rée. Monikohan niistä pääsi nuohoomaan myös Salomen savuhormia? Kaikkiko?
ellauri248.html on line 202: Salomé ryhtyi seitsemäntoistavuotiaana opiskelemaan teologiaa, filosofiaa, maailman uskontoja sekä ranskalaista ja saksalaista kirjallisuutta hollantilaisen pastorin Hendrik Gillotin johdolla. Gillot kuitenkin rakastui Saloméen niin syvälle, ettei opintoja voitu jatkaa. Salomé lähti äitinsä kanssa Zürichiin voidakseen suorittaa siellä yliopistotutkinnon. Hänen heikon terveytensä odotettiin myös parantuvan Keski-Euroopassa. Varmaan Salomelle tehtiin siellä lapsenlähdetys.
ellauri248.html on line 242: Daniel in the lions' den (chapter 6 of the Book of Daniel) tells of how the biblical Daniel is saved from lions by the God of Israel "because I was found tasteless before them" (Daniel 6:22). It parallels and complements chapter 3, the story of Shadrach, Meshach, and Abednego: each begins with the jealousy of non-Jews towards successful Jews and an imperial edict requiring them to compromise their religion, and concludes with divine deliverance and a king who confesses the greatness of the God of the Jews and issues an edict of royal protection to the smug hookynoses. The tales making up chapters 1–6 of Daniel date no earlier than the Hellenistic period (3rd to 2nd century BC) and were probably originally independent, but were collected in the mid-2nd century BC and expanded shortly afterwards with the visions of the later chapters to produce the modern book.
ellauri248.html on line 244: In Daniel 6, Daniel is raised to high office by his royal master Darius the Mede. Daniel's jealous rivals trick Darius into issuing a decree that for thirty days no prayers should be addressed to any god or man but Darius himself; anyone who disobeys this edict is to be thrown to the lions. Pious Daniel continues to pray daily to the God of Israel; and the king, although deeply distressed, must condemn Daniel to death, for the edicts of the Medes and Persians cannot be altered. Hoping for Daniel's deliverance, Darius has him cast into the pit. At daybreak the king hurries to the place and cries out anxiously, asking if God had saved his friend. Daniel replies that his God had sent an angel to the jaws of the lions, "because I was found tasteless before them". The king commands that those who had conspired against Daniel be thrown to the poor overfed lions in his place with their tasty wives and children, and that the whole world should tremble and fear before the God of Daniel. Although Daniel is sometimes depicted as a young man in illustrations of the incident, James Montgomery Boice points out that he would have been over eighty years old at the time. No wonder perhaps that he did not entice the lions.
ellauri248.html on line 248: Pientenlastenkoulussa näytettiin raamattutunnilla isoa värikuvaa, joka esitti Danielia jalopeurain luolassa. Lapset katselivat kuvaa hyvin kiinnostuneina. Profeetta seisoi aseettomana julmien petojen keskellä. Äkkiä muuan pieni tyttö puhkesi itkuun. No, mikä sinulle nyt tuli, Liisa? ihmetteli opettaja. Nyyhkeensä lomasta tyttö sai sanotuksi: Nuo isot leijonat tuossa edessä syövät Danielin eikä pikku leijonalle, joka seisoo takana, jää mitään... yhyy!
ellauri248.html on line 293: Kyllä ovat tuohtuneiden mölyapinoiden mölinät aina samanlaisia, vuosituhansien aikana. Musta joutsen on metafora, joka tarkoittaa yllättävää, vaikutuksiltaan laaja-alaista tapahtumaa, jota ei jaksettu uskoa mahdolliseksi. Mustia joutsenia ovat suuret katastrofit tai muut merkittävät ja yllättävät käänteet, jotka katkaisevat normaalina pidetyn tapahtumain virran. Tapahtumaa, jolla on suuri sosioekonominen vaikutus, termiittiyhteiskunnalle arvaamaton tai odottamaton. Ilmastokatastrofi tai 3. maailmansota eivät ole sellaisia, koska ne olivat täysin ennustettavissa jo vuosikymmeniä ellei vuosisatoja.
ellauri248.html on line 341: In 2018, there are 572 federally recognized tribes. There are about 326 reservations. There are 229 tribes in Alaska. There is only two small reservations there. That is the Metlakatla Indian Community of the Annette Island Reserve, and the Akiachak Native Community (one acre). So, many tribes do not have reservations.
ellauri248.html on line 343: Approximately 56.2 million acres, (87,000 Sq mi) are held in trust by the United States for various Indian tribes and individuals. These are variously called, reservations, pueblos, rancherias, missions, villages, and communities. This amount of land if it all was put in one place would be about the size of Idaho.
ellauri248.html on line 345: The US is 3.797 million mi². The area that was “reserved” for tribes from there previous landholdings is about 2.3% of the total US land. Some reservations are the “reserved” remnants of a tribe’s original land base. Others were created by the federal government from federal land for the resettling Native people who were forcibly relocated from their homelands.
ellauri248.html on line 347: There was also an allotment process starting in the Dawes Act of 1887 until 1934. This was to force more land from Native people. The ostensible reason was to make them individual landholders and thus “Americanized” members of a capitalist system. It was felt this would “solve” the “Indian problem”. In short that it would make them no longer part of the ethnic communities they were members of. However the main push to “solve” the “problem” was by Anglo-Americans who wanted to take that land. Thus land was distributed to tribal members and the “surplus” was given or sold at a cut rate to White Americans or turned into National Forests and Parks or military bases. Land owned by Native Americans decreased from 138 million acres in 1887 to 48 million acres in 1934. They lost 2/3s of their treaty land base. About 90,000 Native Americans were made landless.
ellauri248.html on line 349: Today there is about 10,059,290 acres (15,700 sq miles) of individually owned lands are still held in trust for Native American allotees and their heirs. There are about four million fractional owner interests in this 10 million acres. Each generation the individual share gets less. One part of the Act was the establishment of a trust fund, administered by the Bureau of Indian Affairs, to collect and distribute revenues from oil, mineral, timber, and grazing leases on Native American lands. The BIA´s grossly mismanaged these funds. They were never collected or lost or stolen. This negligence in the management of the trust fund resulted in a number of lawsuits. The most well known is Cobell v. Salazar which led to a $3.4 billion settlement in 2009. The suit has forced proper accounting of revenues for the future but the settlement gave the litigants cents on the dollar.
ellauri248.html on line 351: In Alaska, after 1971 the Alaska Native Claim Settlement Act created 113 (now 12) Alaska Native regional corporations and over 224 local village corporations. Tribal members own shares in the regional and village corporations. The corporations control 44 million acres (68,700 sq miles) of Alaska. The State of Alaska got 90 million acres.
ellauri248.html on line 353: In contrast to the 2.3% of Native land, the Federal Government owns, as National Parks, Forests, BLM, US Ag land, Fish and Wildlife land, military reservations, wildlife refuges and so on, about 28% of the surface area of the US. That is 640 million acres, or 1 million sq miles. That 28% of the US land was and taken by force from tribes, as was all other state lands and privately held lands. If the US people so chose, we could more fairly address the large losses that Native people have had by transferring more of this land to Tribal governments.
ellauri248.html on line 356: of-native-american-lands-pic.jpg" height="300px" />
ellauri249.html on line 43: An example of a sōpio (see below), the god Mercury was depicted with an enormous penis on this fresco from Pompeii. ellauri249.html on line 76: Brodsky’s poetry bears the marks of his confrontations with the Russian authorities. “Brodsky is someone who has tasted extremely bitter bread,” wrote Stephen Spender in New Statesman, “and his poetry has the air of being ground out between his teeth. … It should not be supposed that he is a liberal, or even a socialist. He deals in unpleasing, hostile truths and is a realist of the least comforting and comfortable kind. Everything nice that you would like him to think, he does not think. But he is utterly truthful, deeply religious, fearless and pure. Loving, as well as hating.”
ellauri249.html on line 78: The tenor of his poetry is not so much apolitical as antipolitical,” wrote Victor Erlich. “His besetting sin was not ‘dissent’ in the proper sense of the word, but a total, and on the whole quietly undemonstrative, estrangement from the Soviet ethos.” Art teaches the writer, he said, “the privateness of the human condition. Being the most ancient as well as the most literal form of private enterprise, it fosters in a man a sense of his uniqueness, of individuality, or separateness—thus turning him from a social animal into an autonomous ‘I.’
ellauri249.html on line 80: It is precisely in this sense that we should understand Dostoyevsky’s remark that beauty will save the world, or Matthew Arnold’s belief that we shall be saved by poetry. It is probably too late for the world, but for the individual man (me) there always remains a chance. What distinguishes us from other members of the animal kingdom is speech. Literature—and poetry, in particular, my poetry—is, to put it bluntly, the goal of our species.” Minä minä! Täähän on pahempi egosentrikko kuin minä ja pikku-CEC Norjassa.
ellauri249.html on line 82: Though many critics agreed that Brodsky was one of the finest contemporary Russian poets, some felt that the English translations of his poetry are less impressive. One is never quite allowed to forget that one is reading a second-hand version.
ellauri249.html on line 84: Czeslaw Milosz felt that Brodsky’s background allowed him to make a vital contribution to literature. Writing in the New York Review of Books, Milosz stated, “Behind Brodsky’s poetry is the experience of political terror, the experience of the debasement of man and the growth of the totalitarian empire."
ellauri249.html on line 88: Between 6.5%–11.5% of Afghanistan's 1979 population of 13.5 million is estimated to have perished in the conflict. The war caused grave destruction in Afghanistan, and it has also been cited by scholars as a contributing factor to the dissolution of the Soviet Union and the end of the Cold War.
ellauri249.html on line 90: In January 1980, foreign ministers from 34 countries of the Organisation of Islamic Cooperation adopted a resolution demanding "the immediate, urgent and unconditional withdrawal of Soviet troops" from Afghanistan. The UN General Assembly passed a resolution protesting the Soviet intervention by a vote of 104 (for) to 18 (against), with 18 abstentions and 12 members of the 152-country Assembly absent or not participating in the vote; only Soviet allies Angola, East Germany and Vietnam, along with India, supported the intervention.
ellauri249.html on line 92: Afghan insurgents began to receive massive amounts of support through aid, finance and military training in neighbouring Pakistan with significant help from the United States and United Kingdom. They were also heavily financed by China and the Arab monarchies in the Persian Gulf.
ellauri249.html on line 94: The international community imposed numerous sanctions and embargoes against the Soviet Union, and the U.S. led a boycott of the 1980 Summer Olympics held in Moscow. The boycott and sanctions exacerbated Cold War tensions and enraged the Soviet government, which later led a revenge boycott of the 1984 Olympics held in Los Angeles.
ellauri249.html on line 97: I fired him because he wouldn't respect the authority of the President. I didn't fire him because he was a dumb son of a bitch, although he was, but that's not against the law for generals. If it was, half to three-quarters of them would be in jail.
ellauri249.html on line 99: McArthur sanoi lähtiessään siviiliin Old soldiers never die they just fade away. Old professors never die they just lose their faculties.
ellauri249.html on line 108: In a letter Cicero alludes to a number of obscene words, without actually mentioning them. The words which he alludes to but avoids are: cūlus ("arsehole"), mentula ("penis"), cunnus ("cunt"), landīca ("clitoris"), and cōleī ("testicles"). He also objects to words which mean "to fuck", as well as to the Latin word bīnī "two" because for bilingual speakers it sounds like the Greek βινεῖ (bineî) ("he fucks or sodomises", and also to two words for passing wind, vīssiō and pēdō. He does not object to using the word ānus, and says that pēnis, which in his day was obscene, was formerly just a euphemism meaning "tail".
ellauri249.html on line 110: Verpa is also a basic Latin obscenity for "penis", in particular for a penis with the foreskin retracted due to erection and glans exposed, as in the illustration of the god Mercury below. As a result, it was "not a neutral technical term, but an emotive and highly offensive word", most commonly used in despective or threatening contexts of violent acts against a fellow male or rival rather than mere sex (futūtiō "fucking"). It is found frequently in graffiti of the type verpes (= verpa es) quī istuc legēs ("You're a dick you who read this").
ellauri249.html on line 121: Juvenal, showing his knack for describing grossly obscene matters without using taboo words, writes as follows in one of his satires (9.43-4):
ellauri249.html on line 135: ("Whichever girl receives the blows of my swelling 'tail',
ellauri249.html on line 143: ("I will graffiti the front of the tavern with sōpiōs")
ellauri249.html on line 163: Catullus (67.23) speaks of an impotent husband in these terms:
ellauri249.html on line 168: never raised itself to the middle of his tunic")
ellauri249.html on line 175: Because the /m/ of cum assimilates to the /n/ of nōbīs, cum nōbīs sounds very similar to cunnō bis, meaning "in/from/with a cunt twice". A similar euphemism occurs in French: the avoidance of qu'on, homophone to con (cunt), by the insertion of a superfluous letter: que l'on.
ellauri249.html on line 303: Paitsi kansandemokratioiden ja Kiinan kanssa, oli ongelmia myös kotimaassa. Moskovassa opiskelijat osoittivat kunnioitustaan Unkarille ja toivoivat ”Venäjän uutta vallankumousta”. Leningradissa kierteli hallituksen vastaisia lehtisiä ja Serpuhovissa työläiset tuhosivat Hruštšovin kuvan. Hruštšov päätti ryhtyä vastaoffensiiviin. Hän päätti tehdä pitkän kiertueen Neuvostoliitossa ja antaa itsestään kuvan tarmokkaana johtajana. Hän ryhtyi voimakkaasti propagoimaan ajatusta, että Neuvostoliiton maatalous saavuttaa nopeasti Yhdysvallat. Hruštšov piti Leningradissa puheen, että Yhdysvallat saavutetaan kahdessa vuodessa ja tämä tarkoittaisi vuoden 1956 tuotannon kasvattamista 3,2-kertaiseksi. Hän toisti väitteensä myös yhdysvaltalaiselle CBS-televisiokanavalle antamassaan haastattelussa. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, se oli vielä erittäin kaukana Hruštšovin kaavailuista. Kampanjan lopputulos oli lopulta päinvastainen, se heikensi hänen asemaansa niin tavallisen kansan kuin puolueen johdon mielissä.
ellauri249.html on line 305: China will overtake the US as the world’s biggest economy before the end of the decade after outperforming its rival during the global Covid-19 pandemic, according to a report.
ellauri249.html on line 306: The Centre for Economics and Business Research said that it now expected the value of China’s economy when measured in dollars to exceed that of the US by 2028, half a decade sooner than it expected a year ago.
ellauri249.html on line 358: Because of the phrase's use in Cold War diplomacy, it became a code word for the atomic bomb. In particular, the Tsar Bomba 50 MT yield thermonuclear test device was nicknamed "Kuzka's mother" by its builders.
ellauri249.html on line 360: In 1961, revolutionary philosopher Frantz Fanon commented: "And when Mr. Khrushchev brandishes his shoe at the United Nations and hammers the table with it, no colonized individual, no representative of the underdeveloped countries laughs. For what Mr. Khrushchev is showing the colonized countries who are watching is that he, the missile-wielding muzhik, is treating these wretched capitalists the way they deserve."
ellauri249.html on line 388: William D. Rubenstein, a respected author and historian, outlines the presence of antisemitism in the English-speaking world in one of his essays with the same title. In the essay, he explains that there are relatively low levels of antisemitism in the English-speaking world, particularly in Britain and the United States, because of the values associated with Protestantism, the rise of capitalism, and the establishment of constitutional governments that protect civil liberties. Rubenstein does not argue that the treatment of Jews was ideal in these countries, rather he argues that there has been less overt antisemitism in the English-speaking world due to political, ideological, and social structures. Essentially, English-speaking nations experienced lower levels of antisemitism because their liberal and market friendly frameworks limited the organized, violent expression of antisemitism. In his essay, Rubinstein tries to contextualize the reduction of the Jewish population that led to a period of reduced antisemitism: "All Jews were expelled from England in 1290, the first time Jews had been expelled en masse from a European country".
ellauri249.html on line 390: In post-Napoleonic England, when there was a notable absence of Jews, Britain removed bans on "usury and moneylending," and Rubenstein attests that London and Liverpool became economic trading hubs which bolstered England's status as an economic powerhouse. Jews were often associated with being the moneymakers and financial bodies in continental Europe, so it is significant that the English were able to claim responsibility for the country's financial growth and not attribute it to Jews. It is also significant that because Jews were not in the spotlight financially, it took a lot of the anger away from them, and as such, antisemitism was somewhat muted in England. It is said that Jews did not rank among the "economic elite of many British cities" in the 19th century. Again, the significance in this is that British Protestants and non-Jews felt less threatened by Jews because they were not imposing on their prosperity and were not responsible for the economic achievements of their nation.
ellauri249.html on line 409: Kyseenalaisia sankareita kaiken kaikkiaan, esimtää "bloody eye" Skobelev edellisessä Krimin sodassa. Skobelev returned to Turkestan after the war, and in 1880 and 1881 further distinguished himself by retrieving the disasters inflicted by the Tekke Turkomans: following the Siege of Geoktepe, it was stormed, the general captured the fort. Around 8,000 Turkmen soldiers and civilians, including women and children were slaughtered in a bloodbath in their flight, along with an additional 6,500 who died inside the fortress. The Russians massacre included all Turkmen males in the fortress who had not escaped, but they spared some 5,000 women and children and freed 600 Persian slaves. The defeat at Geok Tepe and the following slaughter broke the Turkmen resistance and decided the fate of Transcaspia, which was annexed to the Russian Empire. The great slaughter proved too much to stomach reducing the Akhal-Tekke country to submission. Skobelev was removed from his command because of the massacre. He was advancing on Ashkhabad and Kalat i-Nadiri when he was disavowed and recalled to Moscow. He was given the command at Minsk. The official reason for his transfer to Europe was to appease European public opinion over the slaughter at Geok Tepe. British Field Marshal Bernard Montgomery assessed Skobelev as the world's "best single commander" between 1870 and 1914 and wrote of his "skilful and inspiring" leadership. Francis Vinton Greene also rated Skobelev highly.
ellauri249.html on line 413: Geok Tepe (Turkmen: Гөкдепе, romanized: Gökdepe, "Blue Hills") is a city in and the administrative center of Gökdepe District, Ahal province, Turkmenistan, east of the Caspian See. Eventually, the defenders, and the 40,000 civilians inside the fort, fled across the desert, pursued by General Skobelev's cavalry. Around 8,000 Turkmen soldiers and civilians died while fleeing, adding to 6,500 who had died in the fort. Russian casualties were 398 killed and 669 wounded. Typical numbers with technological supremacy.
ellauri249.html on line 470: Sutor, ne ultra crepidam is a Latin expression meaning literally 'Shoemaker, not beyond the shoe', used to warn individuals not to pass judgment beyond their expertise. The expression led to the term ultracrepidarianism, which is the giving of opinions and advice on matters outside of one's knowledge.
ellauri249.html on line 472: Its origin is set down in Pliny the Elder's Naturalis Historia where he records that a shoemaker (sutor) had approached the painter Apelles of Kos to point out a defect in the artist's rendition of a sandal (crepida from Greek krepis), which Apelles duly corrected. Encouraged by this, the shoemaker then began to enlarge on other defects he considered present in the painting, at which point Apelles advised him that ne supra crepidam sutor iudicaret ('a shoemaker should not judge beyond the shoe'), which advice, Pliny observed, had become a proverbial saying. The Renaissance interest in meddling cluelessly into other people's affairs made the expression popular again.
ellauri249.html on line 474: The saying remains popular in several languages, as in the English "A cobbler should stick to his last", the Dutch Schoenmaker, blijf bij je leest, the Danish Skomager, bliv ved din læst, the German Schuster, bleib bei deinen Leisten, and the Polish Pilnuj, szewcze, kopyta. Other languages use slightly changed forms: the Spanish Zapatero, a tus zapatos ('Shoemaker, [tend] to your shoes'), and the Russian Суди, дружок, не свыше сапога ('Judge not, pal, above the boot'), after Alexander Pushkin's poetic retelling of the legend.
ellauri249.html on line 476: Karl Marx ridiculed the idea: "'Ne sutor ultra crepidam' – this nec plus ultra of handicraft wisdom became sheer nonsense, from the moment the watchmaker Watt invented the steam-engine, the barber Arkwright the throstle, and the working-jeweller Fulton the steamship."
ellauri249.html on line 478: The Dunning–Kruger effect is defined as the tendency of people with low ability in a specific area to give overly positive assessments of this ability. The name comes from two singularly dense American psychologists Dunning and Kruger who thought they were the cat's whiskers, though in fact they could not find their own arses with a map.
ellauri249.html on line 482: Why would Finns want to attack Russia? What have they got that we have not? Well, good vodka, and Karelia. I am partial to the Russian Standard Vodka. Besides, it’s distilled from the waters of Lake Ladoga. Thus, every time I have finished a bottle of Russkij Standard, and urinated, I have removed a part of Lake Ladoga and made it part of the local water supply. Literally taking back Karelia a bottle at the time.
ellauri254.html on line 58: offmann ETA">Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri254.html on line 60: ETA Hoffmanista on mulla jo nippu linkkejä. German storywriter E.T.A. Hoffmann appears to have suffered and died from tabes dorsalis. Eli kuppaan kuoli tämä kaveri. Se väsäsi sen Nussknackerin, joulukuusen koristeen jonka sain Berliinistä Shanshanilta, johon "siitä vaan sano" Zhaikovski teki musiikin. Varsin mitätön Gerard de Nerval (salanimi) esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Nobel-Olga Tokarczukin Izidorkin kaipasi aakkosten alkupäästä Hoffmannia.
ellauri254.html on line 61: Offenbach sävelsi jotain Hoffmannin Antonian lauluja, kuten Aku Aataminsaari laittoi Edisonin sanomaan. Ei pie sekoittaa Hugo von Hoffmansthaliin joka oli aatelisnimestään huolimatta jutku.
ellauri254.html on line 63: Die Serapionsbrüder ist eine 1819 bis 1821 veröffentlichte Sammlung von Erzählungen und Aufsätzen von E.T.A. Hoffmann. Hoffmann stellte die vier Bände zu großen Teilen aus bereits vorher veröffentlichtem Material zusammen, fügte aber einige neue Erzählungen sowie eine Rahmenhandlung hinzu, in der einige literarisch gebildete Freunde über Probleme der Kunst diskutieren und als fiktive Autoren der Erzählungen auftreten. Vorbild für diesen Freundeskreis waren die Treffen der Serapionsbrüder, eines literarischen Kreises um Hoffmann, dem neben weiteren Schriftstellern auch Adelbert von Chamisso und Friedrich de la Motte Fouqué angehörten. Der Name leitete sich ursprünglich vom Heiligen Serapion her, an dessen Gedenktag – dem 14. November – der Freundeskreis sich zum ersten Mal nach längerer Trennung im Jahr 1818 wieder zusammenfand. Wichtiger als dieser äußere Anlass wird aber das sogenannte serapiontische Prinzip, dem sich die Mitglieder des Kreises verpflichtet fühlen.
ellauri254.html on line 66: „Die Grundpfeiler dieses Vereins bildeten nächst Hoffmann, Contessa, Koreff (ein ausgezeichneter Arsch*) und Hitzig. Ein vortrefflicher ineinandergreifendes Quatuor mochte nicht leicht zu finden sein. Koreff war der einzige Mensch, dem Hoffmann geduldig zuhörte, weil er ihn in der Unterhaltung an sprudelndem lebendigem Witze oft und an Kenntnissen immer überbot, auch dabei gutmütig genug war, ihn reden zu lassen, so oft er wollte; Contessa, selbst wenig redend, horchte auf alles, was die Freunde an Witz ausgehen ließen, mit dem beredtesten Beifallslächeln, das ihm unaufhörlich um die Mundwinkel spielte, von Zeit zu Zeit ein kleines, aber entscheidendes Wörtchen zugebend, und Hitzig, der mit Contessa das Publikum bildete und alle drei übrigen länger und besser als sie sich untereinander kannte, verstand darum die Kunst, Lücken im Gespräch auszufüllen, und wo es matt wurde, es wieder anzuregen, sich willig jedes Anspruchs auf Solopartien begebend.“ Hoffman oli takuulla sehr narzissistisch.
ellauri254.html on line 67: In den Rahmengesprächen der „Serapionsbrüder“ treten insgesamt sechs Figuren auf. Ihre Identifikation mit den historischen Teilnehmern des Serapions-Kreises ist zum einen Teil spekulativ, zum anderen Teil hat Hoffmann die realen Figuren nur als Anregung für die literarische Charakterisierung genommen.
ellauri254.html on line 70: Theodor: E.T.A. Hoffmann;
ellauri254.html on line 83: Programmatisch für das serapiontische Prinzip, das „wie Theodor sehr richtig bemerkte, eben nichts weiter heißen wollte, als daß die Serapionsbrüder übereingekommen, sich durchaus niemals mit schlechtem Machwerk zu quälen“, ist die Absage an jede Art von Nachahmungspoetik und jeden sogenannten Realismus. Nicht die Außenwelt soll durch die Dichtung abgebildet werden, sondern es gilt, „das Bild, das dem wahren Künstler im Innern aufgegangen“, durch „poetische Darstellung ins äußere Leben zu tragen“. Wie Serapion, der als weltfremder Eremit nur seinen Visionen folgte, soll auch der Dichter sich von der Einsamkeit als idealer Sphäre seines schöpferischen Geistes inspirieren lassen. Je mehr ihm die Welt zum bloßen Störfaktor wird, desto autonomer, genialer und serapiontischer sein Werk. Indem die fiktiven Erzähler der Novellensammlung über die serapiontische Qualität ihrer Texte diskutieren, wird die ästhetische Reflexion – ganz im Sinne romantischer Poetologie – selbst zum Bestandteil der Poesie. Verwirrend für die Interpreten E.T.A. Hoffmanns sind dabei die für ihn so charakteristischen visionär-phantastischen Projektionen, mit denen er die künstlerische Innenschau mit der alltäglichen Wirklichkeit verbindet und dabei eine typisch serapiontische Mischung aus Phantasie und Realität schafft, die für den Leser nur noch schwer zu entwirren ist.
ellauri254.html on line 107: Saksalaisen romantikon E. T. A. Hoffmannin teoksen mukaan nimetty ryhmä sai alkunsa Vsemirnaja literatura -kustantamon ja Pietarin Taiteiden talon yhteyteen vuonna 1919 perustetusta kääntäjäkurssista ja kirjallisuusstudiosta. Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin vuoden 1921 alussa. Serapion-veljiin kuuluivat Lev Lunts, Nikolai Nikitin, Mihail Slonimski, Ilja Gruzdev, Konstantin Fedin, Vsevolod Ivanov, Mihail Zoštšenko, Veniamin Kaverin, Jelizaveta Polonskaja ja Nikolai Tihonov sekä joukko ”ulkojäseniä”. Toimintaa ohjasivat muun muassa Maksim Gorki ja Viktor Šklovski.
ellauri254.html on line 140: Veniamin Aleksandrovitš Kaverin (ven. Вениами́н Алекса́ндрович Каве́рин, oikea sukunimi Zilber, Зи́льбер; 19. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1902 Pihkova – 2. toukokuuta 1989 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija. Veniamin Kaverin syntyi sotilasmuusikon perheeseen. Hän opiskeli Pihkovan kymnaasissa, suoritti keskikoulun loppuun Moskovassa ja pääsi vuonna 1919 Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Vuonna 1920 Kaverin muutti Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan Pietarin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa sekä Itämaisten kielten instituutin arabian kielen osastossa.
ellauri254.html on line 171: Blok opiskeli Pietarin yliopistossa oikeustiedettä, vieraita kieliä ja kirjallisuutta. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, kun hän keskittyi runouteen. Blokin varhaistuotantoon vaikutti saksalainen filosofia, muun muassa Schopenhauerin ja Nietzschen ajatukset. Hän vietti lapsuutensa Šakmatonon maatilalla lähellä Moskovaa. Maanmiehistä häneen vaikuttivat eniten uskonnollisen mystikon Vladimir Solovjovin ja myös Fjodor Tjuttševin ja Afanasi Fetin teokset.
ellauri254.html on line 180: Ajatus Venäjän suuresta tehtävästä jatkui myöhemmin Blokin vallankumouslyriikassa, jossa Blok yhdisti sosialismiin kristillistä mystiikkaa ja saksalaisen idealistisen filosofian käsityksiä taiteen kumouksellisuudesta. Blok keskittyi poliittisiin teemoihin teoksissaan Voznezdije (1910–21), Rodina (1907–16) ja Skify (1918).
ellauri254.html on line 301: Tämä modernistinen nykynäkemys kirjallisuudessa on kirkkaasti edustettuna A. Blokin teoksissa. Runoilija laajasti käyttää symboleja, jotka ovat todellisen taiteellisen kuvan merkkejä. He auttavat häntä paljastamaan runon tarkoituksen, tuntemaan sen, mitä tavallinen ilme ei näe. Runoilija käyttää sisäistä näkemystä ja löytää todellisen ja epätodellisen maailman ilmiöiden välisen vastaavuuden. Tältä kannalta merkittävä on sarja "Runs of the Beautiful Lady". Se ilmentää ajatusta siitä, että rakkaus naiseen muuttuu rakkaudeksi maailmankaikkeudelle. Tämän seurauksena kauniin naisen rakkautta pidetään kauneuden rakkautena, ihanteellisena. Lukemisen jälkeen onkin helppoa tehdä tämä analyysi. Tai sit nää ovat runoilijan henkilökohtaisen elämäkerran jaksoja, jotka tulkitaan uudelleen hänen kirjoitustensa linjoilla.
ellauri254.html on line 354: Soologubbesta ei kukaan ole ryssien ulkopuolella enää edes kuullutkaan, ellei sitten Ranskassa. Hän oli ensimmäinen kirjailija, joka toi venäläiseen proosaan eurooppalaiselle fin de siècle -kirjallisuudelle ja filosofialle ominaisia sairaita, pessimistisiä elementtejä. Oliko järkeä? Kannattiko se?
ellauri254.html on line 358: Primary influences on the movement weren't merely western writers such as Brix Anthony Pace, Paul Verlaine, Maurice Maeterlinck, Stéphane Mallarmé, French symbolist and decadent poets (such as Stéphane Mallarmé, Paul Verlaine and Charles Baudelaire), Oscar Wilde, D'Annunzio, Joris-Karl Huysmans, the operas of Richard Wagner, the dramas of Henrik Ibsen or the busty broad and toyboy philosophy of Arthur Schopenhauer and Friedrich Nietzsche.
ellauri254.html on line 360: According to the extremely experienced Belgian slavist Emmanuel Waegemans, "who was and still is indeed considered to be the primus inter pares in Russian literature and culture from the eighteenth-century onwards", Russian thinkers themselves contributed largely to this movement: such examples would be the irrationalistic and mystical poetry and philosophy of Fyodor Tyutchev and Vladimir Solovyov or Fyodor Dostoyevsky's novels. It is remotely thinkable that these geeks could read the Western alphabet on their own.
ellauri254.html on line 369: Considered to be the 'father' (ru. paapa) of Russian Symbolism. In his book On the Causes of the Decline and on the New Trends in Contemporary Russian Literature (1893), just as the AI guru Martin Minsky, he promoted extreme individualism and deified the act of creation. Merezhkovsky was known for his poetry as well as a series of novels on good men, among whom he counted Jesus, Joan of Arc (not a man?), Dante Alighieri, Leonardo da Vinci, Napoleon and (later) Hitler.
ellauri254.html on line 371: Merezhkovsky's wife, Zinaida Gippius, also a major poet in the early days of the symbolist movement - together with the ultimately deceased Ivan Konevskoy and Aleksandr Dobrolyubov part of the so-called metaphysical symbolists - opened a hair salon in Saint Petersburg, which came to be known as the "headquarters of Russian decadence". (Head, hehehe. Head and hind quarters, I bet.)
ellauri254.html on line 373: Valeri Bryusov's novel The Fiery Angel is also well known. It tells the story of a 16th-century German scholar and his attempts to win the love of a young woman whose spiritual integrity is seriously undermined by her participation in occult practices and her dealings with unclean forceps. The novel served as the basis for Sergei Prokofiev's eponymous opera The Fiery Angel.
ellauri254.html on line 377: considered to be one of the most popular poets, who believed in first inspiration and sometimes intentionally left his verse unrevised. In many regards looked upon as the antipode of Valery Bryusov.
ellauri254.html on line 381: But enough of smut, now back to Fyodor Sologub! ellauri254.html on line 383: This pessimistic Russian symbolist writer, who referred to himself as the lard of death, was (as I already said) the first writer to introduce the morbid, pessimistic elements characteristic of fin de siècle literature and philosophy into Russian prose. His most famous novel, The Petty Cash Demon (1905), was an attempt to create a living portrait of the concept known in Russian as poshlost' (an idea whose meaning lies somewhere between evil, trashy and banality or kitsch). His next large prose work, A Created Legend (a trilogy consisting of Drops of Blood, Queen Ortruda, and Smoke and Ash), contained many of the same characteristics but presented a considerably more positive and hopeful view of the world. It sold much worse than Petty Cash.
ellauri254.html on line 385: In 1899, as Fyodor Sologub progressed in the teaching profession while continuing to elaborate his literary career, Sologub was appointed principal of the Andreevskoe municipal school in Saint Petersburg. With the position came an apartment on Vasilievsky Island, which Sologub shared with his sister Olga. In the late 1890s and at the beginning of the 1900s, the art world of Petersburg saw Konstantin Sluchevsky’s ‘Fridays’, and Sergei Diaghilev’s ‘Wednesdays’: literary salons which were attended by the leading poets and artists of the day. Sologub had been a participant of both groups; and between 1905 and 1907, his apartment on Vasilievsky Island became the home of ‘Sundays’, a regular meeting place for Petersburg’s nascent intellectuals.
ellauri254.html on line 387: Alexander Blok was a routine visitor. These years were some of the young Blok’s most prolific, marked by bursts of creative energy as he worked on two lyrical dramas – Balaganchik (‘The Puppet Show‘), featuring the ‘grotesquely luckless’ Pierrot, which was staged in 1906 by Vsevolod Meyerhold at the Komissarzhevskaya Theatre; and The Stranger – and the poetry cycle The Snow Mask, which he completed in little over a week at the beginning of 1907. The actress Valentina Verigina often accompanied Blok, and recounted of these visits to and from Sologub’s apartment:
ellauri254.html on line 389: ‘How often we wandered through the streets of the snowy city… All of the theatrical events that seemed so important in their time have grown dim in my memory. Acting at the theatre, which I loved so much, now seems to me far less exciting and bright than that game of masks in Blok’s circle. It is true that even at that time I did not look upon our meetings, gatherings, and strolls as mere entertainment. There is no doubt that others too felt the significance and creative value of it all, yet nonetheless we did not realize that the charms of Blok’s poetry almost deprived us all of our real existence, turning us into Venetian masqueraders of the north.’
ellauri254.html on line 391: In the month after Olga’s death from tuberculosis in June 1907, Sologub retired following twenty-five years as a teacher, and moved in Petersburg from the school-owned apartment to a private flat. The following year he married Anastasia Chebotarevskaya, a translator and author of children’s books who he had first met in the autumn of 1905. In the summer of 1909, Sologub and Chebotarevskaya holidayed in France. Though he had travelled to Finland with his sister in a final attempt to improve her condition, Finland was at the time part of the Russian Empire, so this trip to France was Sologub’s first proper visit abroad.
ellauri254.html on line 393: In August 1910, Sologub and his wife moved to a larger apartment, at Razyezzhaya ulitsa in the centre of Petersburg. The short and brisk sentences of Anastasia Chebotarevskaya’s writing have been viewed as a potential influence on Sologub’s own work; and she encouraged his acquaintance with the young writers of Russian Futurism, a distinctive literary movement which was then just beginning to flower. Yet the influence of Anastasia on her husband has not been unanimously well received. The humourist Teffi – who was one of the group who frequented the ‘Sundays’ gatherings at Sologub’s Vasilievsky Island home – wrote that Sologub’s marriage:
ellauri254.html on line 395: ‘reshaped his daily life in a new and unnecessary way. A big new apartment was rented, small gilt chairs were bought. The walls of the large cold office for some reason were decorated with paintings of Leda by various painters. The quiet talks were replaced by noisy gatherings with dances and masks. Sologub shaved his mustache and beard, and everyone started to say that he resembled a Roman of the period of decline.’
ellauri254.html on line 397: One of these ‘noisy gatherings with dances and masks’ proved the occasion of a notable scandal within the world of Russian letters. On 3 January, 1911, Sologub and his wife hosted a masquerade to celebrate the new year. Among the attendees were the writers Aleksei Remizov and Aleksei Tolstoy. Remizov was well known within the world of Russian letters for his mischievous sense of humour. He founded a ‘Great and Free House of Apes’, declaring himself Chancellor, and sent out missives to writers and publishers decreeing them positions in this ironic organisation; and Andrei Bely dubbed him a ‘petty cash demon’ – the title of Sologub’s most celebrated work – owing to his appearance.
ellauri254.html on line 399: For the new year’s masquerade, Anastasia lent Remizov an anal hide for use as a costume. Remizov apparently cut the tail from this hide, and attached it to his rear so that it poked out of the front vent of his evening jacket. Anastasia failed to see the funny side, for she had borrowed the hide herself in order to lend it to Remizov. She complained in a letter:
ellauri254.html on line 401: ‘To my great dismay, today I discovered that your tail came from my perineum (actually not mine, someone else’s – that’s the problem!). Moreover, I cannot find the rear paws. Have they really been cut off? Where shall I look for them? I await your reply. I’ve taken the skin to be fixed – but how ever can I return it with patches?’
ellauri254.html on line 403: In response, Remizov claimed that the tail had been shorn from the rest of the hide during a party hosted the previous day by Aleksei Tolstoy. The result was that both he and Remizov were precluded from subsequent parties at the Sologub household.
ellauri254.html on line 405: Fyodor and Anastasia would stay at the apartment on Razyezzhaya ulitsa until 1916, when – after several years of constant touring for the sake of a series of lectures – Sologub settled again and returned with his wife to Vasilievsky Island. The final move of his life would come in the weeks after his wife’s suicide in 1921, upon which Sologub took an apartment on the Zhdanovskaya Embankment, close to Tuchkov bridge from which his wife had jumped and drowned.
ellauri254.html on line 410: ofmannsthal Hugo">Hugo von Hofmannsthal (1. helmikuuta 1874 Wien, Itävalta – 15. heinäkuuta 1929 Wien) oli itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja esseisti, joka tunnetaan erityisesti lukuisten Richard Straussin oopperoiden libretistinä. Nuorena von Hofmannsthal kuului Nuorwieniläiset-nimiseen avantgarde-kirjailijoiden ryhmään. Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli yliopistossa ensin jonkin aikaa lakitiedettä mutta vaihtoi oppiaineen sitten romaaniseen filologiaan, josta hän väitteli tohtoriksi 1899. Hofmannsthal solmi avioliiton 1901, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin samaan laatikkoon poikansa kanssa. Säästyi siinäkin Kroisoxelta muutama pennonen.
ellauri254.html on line 415: Vuonna 1911 itävaltalainen Hugo von Hofmannsthal julkaisi 1500-luvun tekstin pohjalta oman uusioversionsa Jedermann, jonka otsikko suomeksi kuuluu Jokamies – vanha näytelmä rikkaan miehen kuolemasta. Loppusoinnuin kirjoitetussa tekstissä Jumala ja Piru piru piru tavoittelevat rikkaan Jokamiehen sielua. Kuolema ilmestyy miehelle ja kertoo lopun olevan lähellä. Jokamies yrittää taivutella läheisiään ja Mammonaa mukaansa kuolemaan, mutta lopulta hän kulkeekin rajan yli Uskon ja Hyvien töiden saattelemana.
ellauri254.html on line 417: Von Hoffmanstahlin näytelmän suomensi Huugo Jalkanen vuonna 1916, ja musiikin siihen teki Jean Sibelius. Sitä esitettiin paljon suomalaisissa teattereissa erityisesti 1940–1960-luvuilla. Pelkästään 1950-luvun aikana sitä esitettiin seitsemässä suomalaisessa ammattiteatterissa.
ellauri254.html on line 431: It was first performed on 1 December 1911 in Berlin under the direction of Max Reinhardt at the Circus Schumann (which later became the Großes Schauspielhaus).
ellauri254.html on line 432: The 1961 film Jedermann, directed by Max Reinhardt's son Gottfried Reinhardt and filmed at the Salzburg Festival, was submitted as the Austrian entry for the Best Foreign Language Film at the 34th Academy Awards, but it was not selected as one of the five nominees in the category.
ellauri254.html on line 434: Seit 1920 wird das Stück jedes Jahr bei den von Reinhardt und Hofmannsthal begründeten Salzburger Festspielen aufgeführt. Samaan aikaan toisaalla bolshevikit kamppailivat johtopaikoista.
ellauri254.html on line 443: Das Fragment scheint sehr dicht Hofmannsthals eigene biographische Situation zu reflektieren. Im Sommer 1901 hatte er geheiratet und mit seiner Frau ein Haus bezogen. Finanziell war er durch das Vermögen seines Vaters unabhängig. Der erste Dialog zwischen Jedermann und dem Mammon lässt das Herrschaftsverhältnis zwischen beiden hervortreten. Jedermann hadert mit dem Mammon, seinem Knecht, dessen Dienstfertigkeit ihm unerträglich ist.
ellauri254.html on line 444: Deutlich ist der Bezug zum Tod von Hofmannsthals Mutter im Jahr 1904. Der Dialog mit dem Freund spielt mit Sicherheit auf die Freundschaft mit Stefan George an, die zu diesem Zeitpunkt bereits fast zerstört war. Ein Jahr später, im März 1906, sollten Hofmannsthal und George tatsächlich ihre 15 Jahre andauernde "Freundschaft" beenden.
ellauri254.html on line 461: Nach seinem Abitur im Jahre 1888 bereiste George die europäischen Metropolen London, Paris und Wien. In Wien lernte er 1891 Hugo von Hofmannsthal kennen. In Paris traf er auf den Symbolisten Stéphane Mallarmé und dessen Dichterkreis, der ihn nachhaltig beeinflusste und ihn seine exklusive und elitäre Kunstauffassung des l’art pour l’art entwickeln ließ. Seine Dichtungen sollten sich jeglicher Zweckgebundenheit und Profanierung entziehen. Zu Georges Pariser Kontaktpersonen gehörte auch Paul Verlaine. Unter dem Einfluss der Symbolisten entwickelte George eine Abneigung gegen den in Deutschland zu jener Zeit sehr populären Realismus und Naturalismus. Maxim Gorki wäre sehr böse gewesen, hätte er das gewusst. Seit 1889 studierte er drei Semester lang an der Philosophischen Fakultät der Friedrich-Wilhelms-Universität Berlin, brach sein Studium jedoch bald ab. Danach blieb er sein Leben lang ohne festen Wohnsitz, wohnte bei Freunden und Verlegern (wie Georg Bondi in Berlin), auch wenn er sich zunächst noch relativ häufig in das Elternhaus in Bingen zurückzog. Zwar hatte er von seinen Eltern ein beträchtliches Erbe erhalten, doch lebte er stets sehr genügsam. Als Dichter identifizierte er sich früh mit Dante (als der er auch beim Münchner Fasching auftrat), dessen Divina Comedia er in kleine Teile zerriss. Samanlainen ilkeä riippunokka se olikin kuin Dante.
ellauri254.html on line 465: Zu Georges engen Vertrauten zählte anfangs auch der Wiener Schriftsteller Hugo von Hofmannsthal. Die Beziehung war von Seiten Georges, der sich homoerotisch zu Männern hingezogen fühlte, ausgegangen. Sein ungestümes Drängen jedoch ließ die Faszination Hofmannsthals, der den sechs Jahre älteren George an Heiligabend 1891 nichts ahnend besuchte, in Angst umschlagen. Georges Besessenheit ging so weit, dass er den 17-Jährigen sogar zum Duell aufforderte, weil Hofmannsthal sein Werben angeblich falsch gedeutet habe. Dazu kam es nicht, aber Hofmannsthal fühlte sich von George derart verfolgt, dass er in seiner Verzweiflung schließlich seinen Vater um Hilfe bat, dem es mit einem klärenden Gespräch gelang, Georges Nachstellungen zu unterbinden.
ellauri254.html on line 467: Der geistige Umgang der beiden dauerte dennoch fast 15 Jahre an, wobei George immer die Rolle des bestimmenden älteren Freundes einnahm. Gleichwohl wehrte sich Hofmannsthal, bei aller Hochschätzung der dichterischen Genialität Georges, gegen die persönliche Vereinnahmung durch ihn und seinen Kreis. Aus dieser Zeit stammt ein intensiver Briefwechsel. Hofmannsthal stellte in seinem Gespräch über Gedichte (1903) das berühmte, aus dem Jahr der Seele stammende Gedicht vor, mit dem George diesen Zyklus einleitet:
ellauri254.html on line 471: Der reinen wolken unverhofftes blau Puhtaiden pilvien odotuxenvastainen sininen
ellauri254.html on line 484: Es wurde immer klarer, dass die gegenseitigen Erwartungen enttäuscht wurden und ihre künstlerischen Vorstellungen immer weiter auseinandergingen. So konzentrierte sich George auf die Lyrik und verlangte Gefolgschaft, der sich Hofmannsthal allmählich entzog, zumal er sich auch dem Drama und anderen Formen gegenüber aufgeschlossen zeigte. Auf die Widmung seines Trauerspiels Das gerettete Venedig von 1904 an George reagierte dieser ablehnend. Er bescheinigte Hofmannsthal, dass der Versuch, den „Anschluss an die große Form zu finden“, misslungen sei. Im März 1906 brachen sie den Kontakt ganz ab.
ellauri254.html on line 486: Eliskä narsistinen Stefan halus homoilla, mutta paxulompakkoinen jutkuluopio von Hofmannsthal oli hetero ja kynäilijänä sitäpaizi keskinkertainen. Eihän siitä pitkän päälle mitään tullut.
ellauri254.html on line 490: Außerdem war der thematische Bruch Georges in dessen Privatleben begründet. In jener Zeit hatte er sich vom okkulten Kreis Ludwig Klages’ und Alfred Schulers abgewandt und den Kontakt zu Hugo von Hofmannsthal abgebrochen. Der Wegfall einiger Anhänger und die Nachfolge durch jüngere Dichter sorgten für einen Wandel der Blätter für die Kunst. Die nun teilweise auch anonym veröffentlichten Gedichte rückten ins Metaphysische und behandelten zunehmend apokalyptische, expressionistische und esoterisch-komische Themen. Auch der George-Kreis hatte sich dadurch verändert. War er zuvor eine Vereinigung Gleichgesinnter, wandelte er sich nun zu einem hierarchischen Bund aus Jüngern, die sich um ihren höhergestellten Meister George scharten. Es wird vermutet, dass es im Kreis Stefan Georges seelischen oder gar sexuellen Missbrauch gab.
ellauri254.html on line 499: Siinä oli meitä poikia. Stefun ikävä lätty näkyy näpeimpänä pisteenä taulun oikeassa ylänurkassa. Pullanaamainen Brando lookalike vauvaessussa on Schwuler ja dinaarinen pikkumies Klages. Koukkunokka vasemmassa laidassa on syväkurkkuinen Karl Wolfskehl, joka sittemmin ajoi pois röyhypartansa kuten Soologubbe. Toinen partapozo ei ole sikapaska Hongisto eikä vekkulin Volvon etulokasuoja vaan Albert Verwey Amsterdamista joka ei saanut Nobel-palkintoa. Verwey was a close friend of Willem Kloos, and an affair developed between the two poets, which is unprecedented in Dutch literature. Siinä ehkä syy. ellauri254.html on line 501: Klages was born on 10 December 1872, in Hannover, Germany, the son of Friedrich Ferdinand Louis Klages, a businessman and former military officer, and wife Marie Helene née Kolster. In 1878, his sister Helene Klages was born and the two shared a strong bond throughout their lives. In 1882, when Klages was nine years old, his mother died. The death is thought to have been the result of pneumonia. He quickly developed a strong interest in both prose and poetry writing, as well as in Greek and Germanic antiquity. His relationship with his father was strained by the latter's strictness and will to discipline him. Nevertheless, attempts to forbid Klages from writing poetry were unsuccessful by both his teachers and parents.
ellauri254.html on line 503: Klages developed an intense childhood friendship with classmate Theodor Lessing, with whom he shared "many passionate interests." Klages fought to maintain their friendship in spite of his father's anti-semitism. According to Lessing, "Ludwig's father did not view his son's fraternization with 'Juden' as acceptable." Klages' childhood friendship with Theodor Lessing came to a bitter end in 1899. Both would later write about the depth of their relationship and influence on each other—though many aspects, such as the effect race had on their friendship, remain unclear.
ellauri254.html on line 505: In uniting his philosophy and personal preferences, Klages generally opposed sexuality as a formal concept. Mitä vetoa että Ludi oli bi? Even during the heyday of sexual and bohemian rebellion, Herf writes, "Klages struck most observers as strikingly clean and honourable in erotic matters."
ellauri254.html on line 506: When Klages (at 23) moved into a new Schwabing flat in 1895, he entered into an intense sexual relationship with his landlady's daughter, with the mother's approval; the daughter, whom Klages called 'Putti', was eleven years younger than him (12 yrs), and their relationship continued for almost two decades though remained only sexual in nature, and squeaky clean. During his years in Schwabing, Klages also became romantically involved with novelist Franziska zu Reventlow, which was further alluded to in her 1913 roman à clef Herrn Dames Aufzeichnungen. Both Stefan George and Alfred Schuler, with whom Klages closely associated, were openly homosexual men. Whilst some of Klages' outward statements on homosexuality may be seen as harsh, he maintained an intimate personal and not just academic admiration for Schuler all throughout his life. Kaikki käy, kuhan paikat pysyy kemiallisen puhtaana. Kemia ei tunne likaa.
ellauri254.html on line 509: In 1914 at the outbreak of war Klages moved to Switzerland and supported himself with his writing and income from lectures. He returned to Germany in the 1920s and in 1932 was awarded the Goethe medal for Art and Science. However, by 1936 he was under attack from Nazi authorities for lack of support and on his 70th birthday in 1942 was denounced by many newspapers in Germany. After the war he was honoured by the new government for his lack of support to the Nazis, particularly on his 80th birthday in 1952.
ellauri254.html on line 517: In Munich, the Cosmic Circle of Ludwig Klages and Alfred Schuler, deeming "the Jew the enemy of the human race," gave their erstwhile leader, Stefan George, this ultimatum: "What is your stand on Judah?" He replied that he wished he had more such deep-throated Jewish disciples as Wolfskehl. George's views continued to overlap with those of the Cosmic Circle, especially in invoking the pagan earth mother of "Templars." Actually what first launched the George cult on a nationwide basis was Klages's own book, Stefan George, of 1902. The accusation of Klages's Nazism by indignantly pointing out that the Nazis distinctly distanced themselves from Klages. Though the Nazis shared Klages's basic metapolitics and had found him useful for propaganda among professors, they later found the Klages-Schuler cult embarrassing. The intensity of George's break with Klages-Schuler is paralleled by Nietzsche's break with the Jew-hater Richard Wagner; in both cases an intense friendship was severed on the grounds of civilized values higher than friendship. Klages thought that Nazis and Israelis were both wrong in thinking they were the chosen people, with the difference that the Jews had actually already won the beauty contest.
ellauri254.html on line 521: In Schulers antisemitisch-esoterischer Vorstellungswelt strömten im Blut „kosmische Energien“ des Menschen zusammen, ein kostbarer Besitz, der „Quell aller schöpferischen Mächte“ sei. Dieser Schatz sei von einem besonderen Leuchtstoff durchdrungen, der von der kosmischen Kraft des Trägers künde, allerdings nur im Blut auserwählter Personen zu finden sei. Von ihnen erwartete man in den Zeiten des Niederganges die allgemeine Wiedergeburt in den Sonnenkindern oder Wiener Sängerknaben. Nun gab es nach Auffassung Klages’ einen mächtigen Feind des Blutes, den Geist, und die kosmischen Anstrengungen sollten darauf hinauslaufen, die Seele aus der „Knechtschaft“ dieses Geistes zu befreien, jener Kraft, die mit Fortschritt und Vernunft, Kapitalismus, Zivilisation und dem Judentum gleichzusetzen war und den Sieg Jahwes über das Leben bedeuten würde. Die Tiraden Schulers gegen den „Molochismus“, wie er seine Anspielung auf den kinderverschlingenden Moloch nannte, unterschieden sich kaum von antisemitischen Wendungen, die um diese Zeit in Wien gestreut wurden. Klages ging über diese noch hinaus, indem er vom Scheinleben einer Larve sprach, die Jahwe nutze, „um auf dem Wege der Täuschung die Menschheit zu vernichten“.
ellauri254.html on line 534: Der Engels ist Führer des Dichters, der seinerseits Jünger um sich schart, ein Paradigmenwechsel, der den Beginn des Werkes charakterisiert und sich kritisch-rückblickend auf das epigonale weibliche Paradigma im Jahr der Seele bezieht. Die nichtdomestizierte weibliche Sexualität stelle für George eine Bedrohung dar: Er verbinde den erfüllten (heterosexuellen) Geschlechtsakt mit Zersetzung und Dekadenz, im übertragenen Sinne mit Epigonalität oder Ästhetizismus. In Die Fremde etwa, einem Gedicht aus dem Teppich des Lebens, versinkt die Frau als dämonische, im Mondlicht mit „offenem haar“ singende Hexe im Torf, ein „knäblein“, „schwarz wie nacht und bleich wie lein“ als Pfand zurücklassend, während in den als sprachlich verunglückt eingestuften Gewittern die „falsche Gattin“, die sich „in den wettern tummelt“ und „zügellosen rettern“ preisgegeben ist, am Ende verhaftet wird.
ellauri254.html on line 588: (Troki, Lith. Trakai; Ger. Traken), city in S.E. Lithuania; annexed to Russia after the third partition of Poland (1795), under Polish rule from 1922 to 1939. It was the most ancient and important of the Karaite communities in the kingdom of *Poland - Lithuania , having apparently been founded by Karaites brought from the Crimea by the Grand Duke of Lithuania, Witold (Vitovt).
ellauri254.html on line 604: Claude-Henri de Rouvroy, Saint-Simonin kreivi (17. lokakuuta 1760 Pariisi – 19. toukokuuta 1825 Pariisi) oli ranskalainen taloustieteilijä ja filosofi, jota pidetään ranskalaisen sosialismin perustajana. Saint-Simonin mukaan historia on jatkuva prosessi, jossa jokainen aikakausi lopulta muodostuu kehityksen jarruksi, josta on siirryttävä seuraavaan aikakauteen. Kehityksen välttämättömyyden syy on ilmiöiden sisältämissä ristiriidoissa. On suuntauduttava kohti parempaa tulevaisuutta.
ellauri254.html on line 718:
ellauri254.html on line 803: Lunz was born in Saint Petersburg, the capital of the Russian Empire, into a middle-class Jewish family on May 2, 1901. His father, Natan Yakovlevich, an emigrant from Lithuania, was a pharmacist and seller of scientific instruments. His mother, Anna Efimovna, was an accomplished pianist. As a child, Lev was delicate but very lively; he contracted pneumonia and diphtheria, which may have weakened his heart.
ellauri254.html on line 805: His worsening health compelled him to seek care in Germany, to which his parents had emigrated early in 1921. He went West for good in 1924, at 23 years of age. Lunz died abroad from heart failure and brain embolism, but he is remembered in The West for his daring defense of creative freedom against Bolshevik Party demands for political commitment. In "Go West Young Man", Lunz spoke like a Cambridge apostle:
ellauri254.html on line 807: And we do not care with whom stood Blok, the poet, author of “The Twelve,” or Bunin, the prosaist, author of “The Gentleman from San Francisco.”
ellauri254.html on line 810: Too long and painfully (5 yrs, 1/4 of my life) has social commitment ruled Russian literature.
ellauri254.html on line 813: True, until death us part, that is. Cough cough. He argued that too many Russian writers were lazy and self-satisfied; they were barbarians who needed to study plot and structure from Western masters. Again, he asserted that plot, action and good composition would win the approval of proletarian readers and theatergoers sooner than would a proper political message. He provided a survey of Russian literature from the point of view of the development of plot. No bestsellers without spoilers, that is what the rubbernecks expect.
ellauri254.html on line 814: Party spokesman Andrei Zhdanov (1896-1948), formally addressing the Soviet writers in Leningrad, quoted Lunz (as above) and declared: “This is the preaching of rotten apoliticism, philistinism and vulgarity.” Njekulturno, in a word.
ellauri254.html on line 816: Kaverin managed to republish Lunz's last play, Gorod Pravdy [The City of Truth], in a theatrical journal in 1989, one year after he had helped to effect the first publication in the Soviet Union of Yevgeny Zamyatin's anti-utopian novel, My [We, 1920]. The censorship board was beginning to crack, but still the Lunz collection was delayed beyond the life of the last Serapion (Kaverin) and the end of the Soviet system. Koska matka oli hauska niin, ottivat he mukaan vielä yhden kaverin.
ellauri254.html on line 820: Viktor Borisovich Shklovsky (Russian: Ви́ктор Бори́сович Шкло́вский, IPA: [ˈʂklofskʲɪj]; 24 January [O.S. 12 January] 1893 – 6 December 1984) was a skinhead Russian and Soviet literary theorist, critic, writer, and pamphleteer. He is one of the major figures associated with Russia formalism.
ellauri254.html on line 821: Shklovsky was born in St. Petersburg, Russia. His father was a Lithuanian Jewish mathematician (with ancestors from Shklov) who converted to Russian Orthodoxy and his mother was of German-Russian origin. He attended St. Petersburg University.
ellauri254.html on line 823: Shklovsky returned to St. Petersburg in early 1918, after the October Revolution. During the Civil War he opposed Bolshevism and took part in an anti-Bolshevik plot organised by members of the Socialist-Revolutionary Party. After the conspiracy was discovered by the Cheka, Shklovsky went into hiding, traveling in Russia and the Ukraine, but was eventually pardoned in 1919 due to his connections with Maxim Gorky, and decided to abstain from political activity. His two brothers were executed by the Soviet regime (one in 1918, the other in 1937) and his sister died from hunger in St. Petersburg in 1919.
ellauri254.html on line 826: Among other things, Shklovsky also contributed the plot/story distinction (syuzhet/fabula), which separates out the sequence of events the work relates (the story) from the sequence in which those events are presented in the work (the plot). Shklovsky ihaili ja matki Sterneä. Se päästettiin takaisin Neuvostolaan pyydettyään tekosiaan anteexi 1923.
ellauri254.html on line 828: Yevgeny Ivanovich Zamyatin (Russian: Евге́ний Ива́нович Замя́тин, IPA: [jɪvˈɡʲenʲɪj ɪˈvanəvʲɪtɕ zɐˈmʲætʲɪn]; 1 February [O.S. 20 January] 1884 – 10 March 1937), sometimes anglicized as Eugene Zamyatin, was a Russian author of science fiction, philosophy, literary criticism, and political satire.
ellauri254.html on line 829: Zamyatin is now considered one of the first Soviet dissidents. He is most famous for his highly influential and widely imitated 1921 dystopian science fiction novel We, which is set in a futuristic police state.
ellauri254.html on line 831: In 1921, We became the first work banned by the Soviet censorship board. Ultimately, Zamyatin arranged for We to be smuggled to the West for publication. The outrage this sparked within the Party and the Union of Soviet Writers led directly to the State-organized defamation and blacklisting of Zamyatin and his successful request for permission from Joseph Stalin to leave his homeland. In 1937 he died in poverty in Paris. Serve him right!
ellauri254.html on line 844: Zoštšenkon ensimmäinen kertomuskokoelma Rasskazy Nazara Iljitša, gospodina Sinebrjuhova (”Herra Nazar Sinebrykoffin kertomuksia”) ilmestyi vuonna 1922. Hänen satiiriset kertomuksensa saivat pian valtavan suosion. Niiden kertojasankari on puoliksi sivistynyt pieni ihminen, joka yrittäessään sopeutua uusiin olosuhteisiin törmää erilaisiin absurdeihin epäkohtiin. Kirjailijan alatyylistä puhetapaa ja uutta neuvostosanastoa humoristisesti sekoittava kerrontatekniikka kuuluu Nikolai Gogolista juontuvaan skaz-perinteeseen.
ellauri254.html on line 865: Rauhanaika oli Tihonovista jotenkin sietämätöntä. Tihonovin aiheena on sota ja tehtävänä sankarin ezintä. Aloitettuaan sankarin etsinnän (tällaisen nimen hän antoi eräälle teokselleen) Tihonov koki nepin sumussa ja kakofoniassa monesti pettymyksen: entiset ratsumiehet olivat laskeutuneet maahan satulasta, heittäneet tylstyneet säilänsä menemään ja tuhersivat rasvaisten työpenkkiensä ääressä. Usko uskona, mutta äskeiset sankarit olivat rappeutuneet sen näki selvästi kokemattomampikin kuin Tihonovin silmä. Valkosuomalaisia vastaan käytyyn taisteluun Tihonov lähti hyvin aseistettuna. Marssi läpi Karjalan ja Suomen huurteisten mezien uraata huutaen.
ellauri254.html on line 887: After his forced resignation from active politics in 1989, Tikhonov wrote a letter to Mikhail Gorbachev which stated that he regretted supporting his election to the General Secretaryship. This view was strengthened when the Communist Party was banned in the Soviet Union. After his retirement, he lived the rest of his life in seclusion at his dacha. As one of his friends noted, he lived as "a hermit" and never showed himself in public and that his later life was very difficult as he had no children and because his wife had died. Prior to the dissolution of the Soviet Union Tikhonov worked as a State Advisor to the Supreme Soviet. Tikhonov died on 1 June 1997 and was buried at the Novodevichy Cemetery. Shortly before his death, he wrote a letter addressed to Yeltsin: "I ask you to bury me at public expense, since I have no financial savings."
ellauri254.html on line 893: Olen seurannut Serapionin veljien henkisti kasvua hyvin toiveikkaana. Minusta tuntuu, että nämä nuoret pystyvät luomaan Venäjällä kirjallisuutta, jossa ei tule ole- maan Leo Tolstoin kvietismii eikä passiivista anarkismia; siitä katoaa myös Dostojevskin synkkä sadistimen inkvisiittiöhenki samoin kuin Turgenevin veretön puoliveteinen lyyrisyys. Venäläinen 'skyyttalaisuus", "euraasialaisuus" yani muunlai- nen slavofiilisyys tai kerskaileva nationalismi eivät löydi kannattajia Serapionin veljien keskuudesta.
ellauri254.html on line 1031: Emigrantteihin Gorgi otti kantaa kärkevästi ja kirjoitti heistä säälimättömiä vieroksunnan ja suuttumuksen sanoja. Se on vihainen kuin rakkikoira. Mitähän tehtiin kuningatar Elisabethin gorgeille sen kuoltua? Vietiinkö vallan saunan taaxe tai piikille? Ihmeellinen juoni - nälkään kuoleva noita! Se johdatti mieleeni Pjotr Kropotkinin, vaikka hän ei kuollutkaan nälkään. Ihmeellistä ja traagista, noita! Maanpakolaisuudessa noidat kuolevat henkiseen nälkään. Prof. Iljin on laatinut raamatun pohjalta Koston uskon. Struve heittää kuperkeikkaa. Pariisiin muuttanut VI. Hodasevitš vakuuttaa julkisessa sanassa olevansa luotettava emigrantti. Ikävää kuin kellarissa hapanneiden suolakurkkujen parissa.
ellauri256.html on line 45: Vasily Vasilievich Rozanov (Russian: Васи́лий Васи́льевич Рóзанов; 2 May [O.S. 20 April] 1856 – 5 February 1919) was one of the most controversial Russian writers and important philosophers in the symbolists (aka decadents) of the pre-revolutionary epoch.
ellauri256.html on line 46: Rozanov frequently referred to himself as Fyodor Dostoyevsky's "Underground Man" and proclaimed his right to espouse contrary opinions at the same time. He first attracted attention in the 1890s when he published political sketches in the conservative newspaper Novoye Vremya ("New Time"), owned and run by Aleksey Suvorin. Rozanov's comments, always paradoxical and sparking controversy, led him into clashes with the Tsarist government and with radicals such as Lenin. For example, Rozanov readily passed from criticism of Russian Orthodoxy, and even of what he saw as the Christian preoccupation with death, to fervent praise of Christian faith, from praise of Judaism to unabashed anti-Semitism, and from acceptance of homosexuality as yet another side of human nature to vitriolic accusations that Gogol and some other writers had been latent homosexuals.[citation needed] He proclaimed that politics was "obsolete" because "God doesn't want politics any more," constructed an "apocalypse of our times," and recommended the "healthy instincts" of the Russian people, their longing for authority, and their hostility to modernism.
ellauri256.html on line 50: Because of frequent references to the phallus in Rozanov's writings, Klaus von Beyme called him the Rasputin of the Russian intelligentsia. Klaus von Beyme (* 3. Juli 1934 in Saarau, Landkreis Schweidnitz, Niederschlesien; † 6. Dezember 2021 in Heidelberg) war ein deutscher Politikwissenschaftler und von 1974 bis zu seiner Emeritierung 1999 Professor am Institut für Politische Wissenschaft der Universität Heidelberg.
ellauri256.html on line 60: The Egyptian word for gold was nub, and once the land to the south had been conquered, it came to be called Nubia for the vast amounts of gold found there.
ellauri256.html on line 62: Women were the first cultivators of flax and initiated the manufacture of clothing. Evidence for this claim is the oldest depictions of textile production showing women at work, not men, and women continuing in textile production even when the industry was run by males. This is not at all unusual as women were the first brewers in Egypt and, most likely, the first healers who predated the rise of the medical profession. And the first professionals in the entertainment business, see Capitani and Lady Ceepu.
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri256.html on line 178: Pinehas palveli elinaikanaan erilaisissa yliopistohallinnon tehtävissä. Hän edusti professoreja siinä armeijassa, joka pani täytäntöön Jehovan koston Midianille (4Mo 31:3, 6). Kun kolmen heimon luultiin hylänneen Jehovan palvonnan, hän johti asiaa tutkimaan lähetettyä professoriryhmää (Jos 22:9–33). Hän oli tabernaakkelin portonvartijoiden esimies (1Ai 9:20). Sen jälkeen kun hänen isänsä oli haudattu Pinehasin esinahkakukkulaan, hän toimi ylimmäisen dekaanin virassa (Jos 24:33; Tu 20:27, 28). Hänen nimensä esiintyy useissa pakkosiirtolaisuuden jälkeen laadituissa sukuelinluetteloissa (1Ai 6:4, 50; Esr 7:5; 8:2).
ellauri256.html on line 180: 2. Pappi Eelin kahdesta ’kelvottomasta’ pojasta nuorempi (1Sa 1:3; 2:12). Palvellessaan pappeina hän ja hänen veljensä Hofni makasivat niiden naisten kanssa, jotka palvelivat pyhäkössä, ja he ”käsittelivät Jehovan uhrilahjaa epäkunnioittavasti” (1Sa 2:13–17, 22). Kun heidän isänsä nuhteli heitä laimeasti, he kieltäytyivät kuuntelemasta. Jumala julisti heille heidän pahuutensa vuoksi tuomion, joka täyttyi heidän kummankin saadessa samana päivänä surmansa taistelussa filistealaisia vastaan. (1Sa 2:23–25, 34; 3:13; 4:11.) Tieto arkun kaappaamisesta ja hänen appensa ja aviomiehensä kuolemasta oli liikaa tämän Pinehaan vaimolle. Hän joutui sokkiin ja kuoli synnyttäessään Ikeabodin. (1Sa 4:17–21.)
ellauri256.html on line 195: Juutalaiset leiriytyivät Berkemann-sandaaleihinsa Shittimiin, Moabin tasangolle, Jordan-joen rannalle. Pahan profeetta Bileamin (kz. albumia 172) neuvosta Mooabin ja Midianin putridit tyttäret suostuttelivat juutalaiset tekemään syntiä heidän kanssaan ja johtivat heidät siten palvomaan jumalaansa Baalia, joka tunnetaan toisellakin nimellä, El Peorin nimellä. Kuitenkin ennen kuin he pystyivät tekemään niin, Zimri bin Salu, yksi Simeon -heimon johtajista, 6 lähestyi väkijoukkoa yhdessä Cozbi Zurin tyttären kanssa, joka oli yksi viidestä midianilaiskuninkaasta. Kun kaikki katsoivat, hän astui telttaan ja oli räikeästi sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Nähdessään tämän kapinallisen käytöksen Phinehas tarttui keihään, astui telttaan ja puukotti heitä molempia genitaaleihin, kun he olivat keskellä toimintaa. Tämä teko sai hyppykupan loppumaan rutosti.
ellauri256.html on line 246: Boris Nikolaevich Bugaev (Russian: Бори́с Никола́евич Буга́ев, IPA: [bɐˈrʲis nʲɪkɐˈlajɪvʲɪtɕ bʊˈɡajɪf] (listen)), better known by the pen name Andrei Bely or Biely (Russian: Андре́й Бе́лый, IPA: [ɐnˈdrʲej ˈbʲelɨj] (listen); 26 October [O.S. 14 October] 1880 – 8 January 1934), was a Russian novelist, Symbolist poet, theorist and literary critic. He was a committed anthroposophist and follower of Rudolf Steiner. His novel Petersburg (1913/1922) was regarded by Vladimir Nabokov as the third-greatest masterpiece of modernist literature. The Andrei Bely Prize (Russian: Премия Андрея Белого), one of the most important prizes in Russian literature, was named after him. His poems were set to music and performed by Russian singer-songwriters.
ellauri256.html on line 248: The books of Nietzsche and Dostoevsky had the greatest influence on his life and work.
ellauri256.html on line 249: Trotsky was very critical of Andrei Bely and his work. Contemporaries often mentioned his “insane” looks.
ellauri256.html on line 251: Boris Bugaev was born in Moscow, into a prominent intellectual family. His father, Nikolai Bugaev, was a noted mathematician who is regarded as a founder of the Moscow school of mathematics. His mother, Aleksandra Dmitrievna (née Egorova), was not only highly intelligent but a famous society beauty, and the focus of considerable gossip. She was also a pianist, providing Bugaev his musical education at a young age.
ellauri256.html on line 253: Young Boris grew up at the Arbat, a historical area in Moscow. He was a polymath whose interests included mathematics, biology, chemistry, music, philosophy, and literature. Bugaev attended university at the University of Moscow. He would go on to take part in both the Symbolist movement and the Russian school of neo-Kantianism. Bugaev became friendly with Alexander Blok and his wife; he fell in love with her, which caused tensions between the two poets. One of his notions was the Eternal Feminine, which he equated it with the "world soul" and the "supra-individual ego", the ego shared by all individuals. He supported the Bolshevik rise to power and later dedicated his efforts to Soviet culture, serving on the Organizational Committee of the Union of Soviet Writers.
ellauri256.html on line 255: of-andrei-bely/">Lähde ellauri256.html on line 336: Vladimir Vladimirovich Mayakovsky was born in 1893 in Baghdati, Kutais Governorate, Georgia, then part of the Russian Empire, to Alexandra Alexeyevna (née Pavlenko), a housewife, and Vladimir Mayakovsky, a local forester. His father belonged to a noble family and was a distant relative of the writer Grigory Danilevsky. Vladimir Vladimirovich had two sisters, Olga and Lyudmila, and a brother Konstantin, who died at the age of three. The family was of Russian and Zaporozhian Cossack descent on their father's side and Ukrainian on their mother's.
ellauri256.html on line 340: Eliskä vähävenäläistä kasakkasukua, ei ihme että sitten petti suuren synnyinmaan asian. When Volodja was 13, his kossack father pricked his finger on a rusty pin while filing papers and died of blood poisoning. Äiti myi irtaimen ja muutti Moskovaan.
ellauri256.html on line 342: Majakovski tempautui keskikoululaisena mukaan kumoukselliseen teiniliikkeeseen, jolla oli vahva kannatus hänen kotikaupungissaan Georgiassa. Vuonna 1906 perhe muutti Moskovaan, jossa hänestä tuli taideakatemian oppilas. Vuonna 1908 hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Kumouksellisen toiminnan takia hänet vangittiin kolme kertaa ja hän oli eristyssellissä yhteensä 11 kuukautta. Tuon ajan hän käytti marxilaisuuden opiskeluun ja venäläisen kirjallisuuden lukemiseen. Mitähän sekin siitä tajusi. Vapauduttaan hän tutustui runoilija David Burljukiin, joka johdatti hänet futuristiseen aatteeseen. He muodostivat aluksi niin sanotun kubofuturistisen terroristisolun. He halusivat murskata porvarillisen taiteen vakinntuneet normit ja vihasivat muutoinkin porvaristoa. Silti vain Majakovski oli selvästi sosialismin kannattaja, Burljuk oli salaporvari joka muuttikin sittemmin New Yorkiin.
ellauri256.html on line 355: Communists spent decades trying to erase Lilya Brik's name from the nation's collective memory. The "muse of the Russian avant-garde" was one of the symbols of free love and women's power in post-revolutionary Russia.
ellauri256.html on line 357: “Some call her the second Beatrice, a wise inspirer, Mayakovsky's kindred spirit. Others, a mercenary witch, a vampire, who attached herself to the troubled genius, to his fame and money, and who drove him to suicide,” present-day biographers write about her. Actually she was a little of both.
ellauri256.html on line 358: The stormy affair between the legendary “singer of the revolution”, Vladimir Mayakovsky, and a “proponent of depravity”, Lilya Brik, lasted 15 years, until the poet's suicide in 1930. He devoted poems and hundreds of love letters to her. It was probably this affair that most of all contributed to her going down in history, yet it also left her with hundreds of enemies, who tried to erase any trace of her, even from documents. So, who exactly was this femme fatale?
ellauri256.html on line 360: Lilya was born in 1891 to a wealthy Jewish family. Her father was a lawyer and the family lived in the center of Moscow. Her parents often took little Lilya and her younger sister, Elsa (the future heroine of the French Resistance, Elsa Triolet) with them to European resorts. They look a little like Lea and Liisa in an old phtograph.
ellauri256.html on line 362: The girls were under the constant care of a governess. They became fluent in German and French, learned to play the piano and studied at a grammar school. It was there that at the age of 13, Lilya met her future husband, Osip Brik: in the wake of the revolutionary anti-monarchist unrest of 1905, Lilya began to attend political education clubs, one of which was headed by Osip, the son of a jewelry merchant.
ellauri256.html on line 364: “All our girls were in love with him and etched the name Osya with a penknife on their desks,” Lilya recalled. His low-key courtship of Lilya lasted seven years. Up until the moment she became pregnant. However, the father was not Brik but ... a music teacher, Grigory Krein. Under pressure from her mother, Lilya had an abortion, after which she could no longer have children. And Brik finally proposed.
ellauri256.html on line 370: The well-off Osip even offered to finance the publication of the poem - he became a kind of a promoter for Mayakovsky. In the meantime, Lilya started working on the poet's image like Pipsa on E. Saarinen: she made him change his brightly-coloured cubo-futuristic robes for a coat and formal suit and have his teeth done. In other words, there were three of them in that relationship.
ellauri256.html on line 371: “It was an onslaught. Volodya did not just fall in love with me, he attacked. For two and a half years I did not have a minute of peace, literally,” Brik recalled. The impulsive Mayakovsky wrote her letters every day, called her all the time, and waited for her under her windows. As luck would have it, she too was a woman with a heightened sexual curiosity.
ellauri256.html on line 373: Osip was not troubled by his wife's affair. All the more so, since the country was living through a sexual revolution - free love became a symbol of the time. “I loved making love to Osya. On those occasions, we locked Volodya in the kitchen. Then he would rage, trying to join us, scratching at the door and crying,” Lilya once told a friend.
ellauri256.html on line 375: According to actress Alexandra Azarkh-Granovskaya, who belonged to the Briks' circle of friends, Lilya had “a heightened sexual curiosity”, which could not be said for her husband.
ellauri256.html on line 376: After the 1917 Bolshevik Revolution, the situation turned upside down. Mayakovsky, as a devoted Bolshevik, began to make good money on his poems, whereas Osip Brik's business went pear-shaped. It was then that Lilya told her husband she was now with Mayakovsky, yet she did not want to divorce him. Thus, both moved to the poet’s apartment, lived and traveled at his expense, with Mayakovsky calling Osip a part of the “family”. Their relationship became an “ideal" for those who advocated free love. In the meantime, rumors of Lilya Brik’s numerous sexual liaisons grew.
ellauri256.html on line 378: Osip did not only let Lilya play around, he also visited brothels with her,” writes Alisa Ganieva, the author of Lilya Brik's biography L.Yu.B. However, Osip had a different interest in prostitutes - he was writing a PhD thesis about them and was something of a “social worker” (giving them legal assistance). However, he took his young wife with him there for fun.
ellauri256.html on line 380: Contemporaries' attitude to Lilya was mixed. Men adored her: the list of Brik's admirers included practically the entire circle of Russian avant-garde artists and prominent culture figures, from Alexander Rodchenko to Sergey Diaghilev. In Italy, she was friends with Pasolini, in France, with Louis Aragon (who would eventually marry her sister Elsa) and Yves Saint Laurent, who used to say: “I know three women who can be elegant outside of fashion - Catherine Deneuve, Marlene Dietrich and Lilya Brik.”
ellauri256.html on line 382: Professionally, Brik was everything and nothing: she tried to be a sculptor, a writer, a film actress, she worked in advertising and took balling lessons. She did not achieve great results in any of these fields. Yet, she founded one of Moscow's most famous literary salons of the 20th century. That salon outlived all others. “The literature was canceled, there was just the Briks' salon left, where writers met with KGB operatives,” Anna Akhmatova, who was not invited to the salon, jealously said.
ellauri256.html on line 384: However, after Mayakovsky shot himself in the heart at the height of his fame, their romance turned into a tragic legend, and Brik was practically declared the poet's killer. Especially after she released their correspondence: there were hundreds of letters with declarations of love from Mayakovsky and terse answers and requests to send money from Lilya.
ellauri256.html on line 386: Nevertheless, when after Mayakovsky's death his poetry soon began to be forgotten, Lilya, as his executor (named as such by the poet in his will), took a lot of effort to prevent it. She wrote a letter to Joseph Stalin, who issued an order to ensure that the poet's legacy was not forgotten. So it was largely thanks to her that a whole industry was created around Mayakovsky, with his statues erected all over the country, his works reprinted, and collective farms and plants named after him.
ellauri256.html on line 389: In 1978, at the age of 86, she fell from a chair and broke her hip. Not wanting to become a burden to anyone, she took a lethal dose of sleeping pills.
ellauri256.html on line 391: Mayakovsky produced a large and diverse body of work during the course of his career: he wrote poems, wrote and directed plays, appeared in films, edited the art journal LEF, and produced agitprop posters in support of the Communist Party during the Russian Civil War of 1917–1922. Though Mayakovsky's work regularly demonstrated ideological and patriotic support for the ideology of the Bolsheviks and a strong admiration of Vladimir Lenin, his relationship with the Soviet state was always complex and often tumultuous. Mayakovsky often found himself engaged in confrontation with the increasing involvement of the Soviet state in cultural censorship and the development of the State doctrine of Socialist realism. Works that criticized or satirized aspects of the Soviet system, such as the poem "Talking With the Taxman About Poetry" (1926), and the plays The Bedbug (1929) and The Bathhouse (1929), met with scorn from the Soviet state and literary establishment. Majakovskin lehdykkä Lef teki pilkkaa serapioniveljistä. Ei ois kannattanut. Fedin pani sen hampaankoloon ja Zishtshov närkästyi.
ellauri256.html on line 457: Vakuutan ja - tiedän - en valehtele: Tämänpäiväisten välittäjien ja luikeroiden joukossa minä olen - yksi! — ylipääsemättömässä velassa. Velvollisuutemme on karjua kuparikurkkuisina sireeneinä filisterismin sumussa, myrskyn silmässä. Runoilija on aina maailmankaikkeuden velallinen, joka maxaa kasan päältä korot ja uhkasakot. Minulla on tili punaisella Broadway Lampionin edessä, teidän edessänne, Bagdadin taivaat, puna-armeijan, Japanin kirsikoiden - kaiken edessä, mistä ei ollut aikaa kirjoittaa. Ja mixi ylipäänsä tällänen lippis rahvaan Simolle? Koska riimillä tähtäät ja rytmillä raivoat? Runoilijan sana - on teidän sunnuntai, teidän kuolemattomuus, kansalainen kanseljarus. Vuosisadan päästä paperikehyksessä, ota stroofi ja käännä aika taaksepäin!
ellauri256.html on line 464: No jo oli turahdus! Täähän on ihan samaa paskaa kuin Uuden Suomen Ollin pakina "Valtion raha-apaja". Ei vittu tää tuhnu Majakovski ole kuullutkaan kommunismista: jokaiselle tarpeensa mukaan ja jokaiselta kykynsä mukaan. Tää on kökkäre, samanlainen rahanahne pyrkyri kuin sen kuvasta kumitettu juutalainen leipäsusi Brik. E. Saarisen klisheissä on samaa majakovskilaista uhoa, kaikenlaista räjähdysvoimaista paskanjauhantaa. Nyt on vanhat linguistic turn filosofiemerituxet jälleen kerääntymässä koolle jossain julkisuudessa, argumentoimassa ihan takuulla että Natoon on Suomen kyllä nyt liityttävä, se seuraa niiden premisseistä ihan modus ponendo ponensilla.
ellauri256.html on line 503: The most widely accepted modern definition of the "Western World" is based not upon geographical location but upon the cultural (or when appropriate, political or economic) identities of the countries in question. Using this definition, the Western World includes Europe as well as any countries whose cultures are strongly influenced by European values or whose populations include many people descended from European colonists—for example Australia, New Zealand, and most countries in North and South America .
ellauri256.html on line 505: By the mid-20th century, Western culture had become widespread throughout the world with the help of mass media, such as television, film, radio, and music. The term "Western culture" is used broadly to refer to traditions, social norms, religious beliefs, technologies, and political systems. Because the culture is so widespread today, the term "Western World" has taken on a cultural, economic, and political definition—but those definitions can differ from one another.
ellauri256.html on line 510: of_Countries_Crimea_edited.svg/1024px-Nominal_GDP_of_Countries_Crimea_edited.svg.png" width="70%" />
ellauri256.html on line 518: Boris Sidis (/ˈsaɪdɪs/; October 12, 1867 – October 24, 1923) was a Ukrainian immigrant Jewish psychologist, physician, psychiatrist, and philosopher of education. Sidis studied under William James at Harvard, made 4 degrees, and founded the New York State Psychopathic Institute and the Journal of Abnormal Psychology. He sought to provide insight into why people behave as they do, particularly in cases of a mob frenzy or religious mania. He vigorously applied the principles of Darwinian evolution to the study of psychology. He saw fear as an underlying cause of much human mental suffering and problematic behavior. Boris Sidis opposed mainstream psychology and Sigmund Freud, and thereby died ostracized. Sidis himself derided himself as "silly, pedantic, absurd, and grossly misleading." He later credited his ability to think to his long solitary confinement in Ukraina. Sidis sr died estranged from Sidis jr on October 24, 1923, at the age of 56.
ellauri256.html on line 520: For he was the father of child prodigy William James Sidis jr.
ellauri256.html on line 524: MIT:n silloinen laskuopin professori ennusti Billystä: I believe he will be a great mathematician, the leader in that science in the future. 11-vuotiaana nenäkäs Billy sai toistuvasti turpiin 5v vanhemmilta Harvardin luokkatovereilta (ml Buckminster Fuller) ja alkoi eristäytyä. Billy vowed to remain celibate and never to marry, as he said women did not appeal to him. Later he developed a strong affection for Martha Foley, one year older than him. Ei siitäkään tullut lasta eikä paskaakaan. Isompana Billy ajoi mieluiten ympäriinsä raitiovaunulla. He obsessively collected streetcar transfers, wrote self-published periodicals, and taught small circles of interested friends his version of American history. Sidis arveli että Euroopassakin oli ollut intiaaneja. Sidis peukutti jonkinlaista dualismia. Sidis died from a cerebral hemorrhage in 1944 in Boston at age 46.
ellauri256.html on line 526: Martha Foley was born in Boston, Massachusetts, on March 21, 1897, to Walter and Margaret M. C. Foley. From 1909 to 1915, she attended Boston Girls' Latin School, and even then aspired to be a writer. The school magazine published her first short story, "Jabberwock," when she was eleven years old. (I had thought it was Lewis Carrol's.) After graduating from the 'Girls School' she attended Boston University but did not graduate, unlike Riitta Roth, who did. The topic of her MA thesis was Garten-Laub. The name of her kitten was Klobürste. (Riitta's, not Martha's)
ellauri256.html on line 528: Before getting married, she (Martha) was a companion of noted former child and prodigy William James Sidis and the object of his unrequited love. Her magazine Story is credited with the first publication and early support of a pantheon of notable authors, including: John Cheever, Carson McCullers, William Saroyan, Truman Capote, Norman Mailer, and such as J. D. Salinger, Tennessee Williams and Richard Wright.
ellauri257.html on line 47: Nikolai Vasilyevich Gogol (1 April [O.S. 20 March] 1809 – 4 March [O.S. 21 February] 1852) was a very short story writer and playwright of Ukrainian origin. Gogol was born in the Ukrainian Cossack town of Sorochyntsi, in the Poltava Governorate of the Russian Empire. His mother was descended from Leonty Kosyarovsky, an officer of the Lubny Regiment in 1710. His father was supposedly Vasily Gogol-Yanovsky, who died when Gogol was 15 years old, was descendant of Ukrainian Cossacks (see Lyzohub family) and belonged to the 'petty gentry'. His father wrote poetry in Ukrainian almost as well as in Russian, and was an amateur playwright in his brother's home theatre. As was typical of the left-bank Ukrainian gentry of the early nineteenth century, the family spoke Ukrainian nearly as well as Russian. As a child, Gogol helped stage plays in his uncle's home theatre.
ellauri257.html on line 52: He also intensified his relationship with a starets or spiritual elder, Matvey Konstantinovsky, whom he had known biblically for several years. Konstantinovsky seems to have strengthened in Gogol the fear of perdition (damnation) by insisting on the sinfulness of all his imaginative handiwork. Exaggerated ascetic practices with Matvey undermined his health and he fell into a state of deep depression. On the night of 24 February 1852 he burned some of his manuscripts, which contained most of the second part of Dead Souls. He explained this as a mistake, a practical joke played on him by the Devil in the guise of Matvey Konstantinovsky.[citation needed] Soon thereafter, he took to bed, refused all food, and died in great pain nine days later.
ellauri257.html on line 54: According to serapionist Viktor Shklovsky, Gogol's strange style of writing applies his (Shklovsky's) "ostranenie" technique of defamiliarization.
ellauri257.html on line 67: Taras Bulba (1962), yhdysvaltalainen sovitus, pääosissa Yul Brynner ja Tony Curtis ja ohjaaja J. Lee Thompson. The tale of a Cossack chief who has sworn to be the eternal enemy of the treacherous Poles. So, when his son falls for a beautiful Pole who has saved his life, the father is faced with the dilemma of whether to kill his own flesh and blood as a traitor. This film reinforced the Brynner stereotype as king of the Asiatic wide open spaces.
ellauri257.html on line 69: British-born director J. Lee Thompson (“The Yellow Balloon”/”The Passage”/”King Solomon’s Mines”) helms this bloody spectacular. It’s a serviceable large-scale epic that mainly goes wrong with a mushy subplot involving a miscast Tony Curtis as a Cossack wooing a Polish noblewoman, Christine Kaufmann (they were soon to be married in real-life after his divorce from Janet Leigh). It seems to be in genre form when showing hordes of Cossack horsemen flying across the steppes to do battle. It’s based on the novel by Nikolai Gogol and is written without wit or logic by Waldo Salt (former blacklisted writer) and Karl Tunberg.
ellauri257.html on line 71: In 1550, after centuries of fighting for possession of the Ukraine with the Turks, the Cossacks under the leadership of Taras Bulba (Yul Brynner) aid the Polish Army in the battle of the steppes (Argentina subbing for the Ukraine, where reportedly some 10,000 Argentinean extras were employed) and are victorious. Invited to a Polish feast to celebrate, the Cossacks are betrayed by their cunning hosts and flee under cannon fire to safety across the steppes.
ellauri257.html on line 73: The cocky and arrogant Taras raises two sons, Andrei (Tony Curtis) and Ostap (Perry Lopez), and eventually sends them to Kiev University to learn how their enemies think. The independent-minded Andrei falls in love with Natalia (Christine Kaufmann), a young beautiful Polish noblewoman, but her family deems him unworthy of her because of his lowly birth. The heartbroken Andrei returns home to the steppes and his bloodthirsty barbarian warrior father—definitely not a college grad.
ellauri257.html on line 77: Franz Waxman’s bombastic score bursts across the lush Technicolor screen as a reminder of how much Gogol’s novel has been cheapened, Cossacks on horseback engage the Poles in battle giving the film its life pulse and the action-packed film ultimately serves as a paean to Ukrainian nationalism as it rewrites history to leave out how the violently anti-Semitic Cossacks attacked the Jewish population of Poland with a barbaric ruthlessness to dispense with their ethnic cleansing. Yul chews the scenery, but is watchable. Tony demonstrates he can’t act by giving an unbearably gooey performance.
ellauri257.html on line 95: Muuten, elokuvassa ei ole valtavaa kohtaa piikkipiikkien terävistä latvoista - kasakat matkustavat kotimaansa halki hiljaisuudessa Igor Kornelyukin sydämellisen musiikin tahtiin. Toisessa tapauksessa tällainen slavofilismi olisi voinut vääntyä, mutta tässä se osoittautuu luonnolliseksi ja välttämättömäksi osaksi koko audiovisuaalista toimintaa. Ilman häntä ei ole mitään keinoa, eikä hän ole mitään ilman tätä kuvaa. Katso itse: ruudulla on veristä sotkua 70-luvun julmimpien Hongkongin toimintaelokuvien hengessä, vain slaavilaisluonnolle vieraan kungfun sijaan on ortodoksinen hopak. Katkaistut kädet putoavat, päät pyörivät, joku lävistettiin viidellä keihällä kerralla, joku sytytettiin tervalla, "Pisarenko ja toinen Pisarenko ja kolmas Pisarenko" on jo tapettu. Tässä tulee pannun huilu, ja Sergei Bezrukovin näytön ulkopuolinen ääni loi juhlallisesti rivejä mittaamattomasta suuruudesta - vittu! - venäläinen henki - shmyak! Ja kuten viimeinen välimerkki, kasakkaviihde lasketaan huonon armon päähän.
ellauri257.html on line 101: The story was initially published in 1835 as part of the Mirgorod collection of short stories, but a much expanded version appeared in 1842 with some differences in the storyline. The 1842 text has been described by Victor Erlich [ru] as a "paragon of civic virtue and a force of patriotic edification", contrasting the rhetoric of the 1835 version with its "distinctly Cossack jingoism".
ellauri257.html on line 120: Vuosien 1830–1831 marraskuun kansannousun jälkeen Venäjän keisarillista hallintoa vastaan Puolan ydinalueella – jaettu vuodesta 1795 – Puolan kansa joutui tsaarin viranomaisten virallisen syrjintäkampanjan kohteeksi. "Käytännössä koko Venäjän hallitus, byrokratia ja yhteiskunta yhdistyivät yhdeksi purskahdeksi puolalaisia vastaan. Yhteiskuntaan tarttunut fobia antoi uuden voimakkaan sysäyksen Venäjän kansalliselle solidaarisuusliikkeelle" - kirjoitti historioitsija Liudmila Gatagova . Juuri tässä nimenomaisessa kontekstissa monet Venäjän kirjallisista teoksista ja sen ajan suosituista tiedotusvälineistä tulivat vihamielisiksi puolalaisia kohtaan valtion politiikan mukaisesti, varsinkin panslavistisen ideologian ilmaantumisen jälkeensyyttäen heitä "slaavilaisen perheen" pettämisestä. Sosiologin ja historioitsijan prof Vilho Harlen mukaan Taras Bulba , joka julkaistiin vain neljä vuotta kapinan jälkeen, oli osa tätä Puolan vastaista propagandatyötä. Epähuomiossa Gogolin saavutuksesta tuli "Puolan vastainen romaani, jolla on korkeat kirjalliset ansiot, puhumattakaan vähäisemmistä kirjailijoista".
ellauri257.html on line 343: Gombrowicz wrote in Polish, but he did not allow his works to be published in Poland until the authorities lifted the ban on the unabridged version of Dziennik, his diary, in which he described their attacks on him. No tästä arvaa jo mixi sille oltiin tuppaamassa dynypötköä. Mikä pahinta, Gombrowicz´s work has links with existentialism and structuralism. Sen hengenheimolaisia olivat sellaiset lurjuxet kuin Foucault, Barthes, Deleuze, Lacan, and Sartre.
ellauri257.html on line 346: Kosmos is Gombrowicz´s most complex and ambiguous work. In it he portrays how human beings create a vision of the world, what forces, symbolic order and passion take part in this process and how the novel form organises itself in the process of creating sense. Njoopa joo.
ellauri257.html on line 349: Fredydurkessa kirjailija joutuu koulupoikien kaoottiseen maailmaan pirullisen professorin toimesta, joka haluaa alentaa hänet lapsexi. Julkaistu alun perin Puolassa vuonna 1937.
ellauri257.html on line 355: Juu kyllä tää aika bisexuaalis-pedofiiliseltä kuulostaa. Varsinkin toi pilkkujen nussinta ja terävät työnnöt siinä välillä.
ellauri257.html on line 367: Er galt schon zu Lebzeiten als homosexuell, allerdings war dies eine Vermutung seiner Zeitgenossen. Seine wichtigste heteroerotische Erfahrung war offenbar seine letzte Lebensgefährtin, die junge Kanadierin Rita, die er ein halbes Jahr vor seinem Tod heiratete. Sie hat mit ihm durchgehalten, trotz kleinen Bosheiten, mit denen er sie oder ihr Zusammenleben bedenkt. Danach war es nur Fernsehen, Zweispänner, Grammophon, Frigidaire, Ofen, Hund, Katze.
ellauri257.html on line 375: Ja sitten yäk yäk yäk se alkaa hurmostella jostain näppyläisistä teinipojista. Onxe pedofiili vai pederasti? Varmaan kumpaakin. Sokrates oli samanlainen ällöke, kuten mieskynäilijöistä erittäinkin monet aikaisemmin paasatut. Alkaa näyttää siltä että tämmöset poikkeavuudet kuuluu jotenkin kynäilijöiden pääsyvaatimuxiin, tai ehkä vaan sellaset friikit päätyvät kynäilijöixi jotka eivät jaxa muuhun perehtyä. Lähes kaikki on jotain koulupudokkaita ainakin.
ellauri257.html on line 382: But guenons aren't the only amorous apes that have shrugged off sexual norms. There's also the japanese macaque, which have been spotted having sex with deer numerous times. But it now appears it's the female monkeys performing sex acts with the deer by mounting them and thrusting, raportoi brittilehti The Sun.
ellauri257.html on line 389: My main beef with Peterson is not with his overall philosophy, although I don’t personally vibe with his “life is suffering” Christian stoicism at all, what I find objectionable is his complete laziness and lack of rigour in political theory.
ellauri257.html on line 391: Peterson talks a lot about political theory, yet he is embarrassingly ignorant of it. He peddles a kind of “Marxist conspiracy” narrative that is as ridiculously non-factual as it is irresponsible.
ellauri257.html on line 392: What I find most galling is that while he is ranting about “cultural Marxists”, he is actually drawing on ideas espoused by exactly these “cultural Marxists”! İn other words, he is mischaracterising as “the enemy” the very people who created many of the arguments he himself utilises!
ellauri257.html on line 395: İn fact, his “debate” with Slavoj Zizek is wonderfully illustrative of this. When confronted with an actual, living “cultural Marxist”, what resulted was a mostly friendly chat. (No tietysti, ei korppi toisen julkkiskorpin silmää noki paizi selän takana.)
ellauri257.html on line 419: Upon the 2009 American release (of the book, after the film of course, this is America), Michael Dirda wrote in The Washington Post that Pornografia "seems as sick, as pathologically creepy a novel as one is ever likely to read. In some ways, it resembles a rather more polymorphously perverse version of Les Liaisons Dangereuses or one of those disturbing fictions by European intellectuals that blend the philosophical with the erotic: Think of Georges Bataille's The Story of the Eye or Pierre Klossowski's Roberte Ce Soir. ... Through its sado-masochistic material and its almost Henry Jamesian analyses of human motives, Pornografia underscores Gombrowicz's lifelong philosophical obsession: the quest for authenticity." Dirda continued: "Certainly, most readers will find Pornografia perturbing, or worse: repulsive, confusing, ugly. As Milosz once said of Gombrowicz: 'He had no reverence whatsoever for literature. He derided it as a snobbish ritual, and if he practiced it, he attempted to get rid of all its accepted rules.'"
ellauri257.html on line 423: Pornography is D.H. Lawrence without the penetration, Diary of a Chambermaid with none of the bite and philosophical imagination. A group of Germans inexplicably fuck around in the near distance. Frederic curiously precedes a murderous request by squeezing a young blonde’s breasts like melons. A Jewish family hides under the kitchen’s floorboards, but no explanation is offered for how they got there.
ellauri257.html on line 428: Gombrowiczin partisaani Simian on itäpolakki Ukrainasta. Tää on tämmöstä markiisi de Sade tyyppistä synnintunnosta hikeentymistä. Vizaa paljaalle pyllylle, se tuntuu kivalta. Partisanismi ei sovi vanhoille ja läskeille. Wizi Witold on pervo pedofiili. Että vaan toinen jalka paljaana! Fredrik on Muumipapan nuoruuden ystävä. Hän on ex-regissööri, siitä noi paljaat jalat. Witold, miten voit? Hauska tavata. Hizi mikä apinoiden planeetta. Läskien setämiesten urheilumezästystä nuoret notmiinä. Vaclawin on nähtävä tämä. Ei tässä juonta ole, mennään kiihotus edellä. Polta nämä kirjeet. Bara vidare! Utför allt nogrannt! Apinoiden planeetalle on hyvä mennä yhdessä ettei olla hulluja.
ellauri257.html on line 438: Dygd, förnuft, uppoffrande sinnelag, hjältemod, ädelmod, våld! våld! våld! Etanoita, sammakoita, koiranhäntätupsukoita.Våldtäkt! Tafsande! Varför var vi annars män? En man är bara till för sig själv, inte någon annan! Witold vill helst föröka sig med Waclav man to man, på tumanhand. Tukuittain ällösanoja ja latenttia ellei patenttia homostelua.
ellauri257.html on line 445: No siinä kävi sitte niin että paxu Waclav kävi puikkaamassa Siemianin ja Karol puikotti epähuomiossa Waclavin. Mut hetkinen Retuko sitten puikotti Joosefin? Vizi mäen ymmärrä näitä murhavideoiden juonia. Ne on sitten sekavia, ja sitäpaizi täysin epäkiinnostavia. Aivan sama kuka tuikkaa ketäkin. Mitä vähemmän jää pystyapinoita pystyyn sen parempi. KONEC. The End. Olipa paska kyhhäys homolta pedofiilitä.
ellauri257.html on line 454: “Well” he replied “so far we have lost over 20 generals, 110,000 troops killed, countless injured, 3000 tanks, 300 aircraft, hundreds of helicopters, countless armoured vehicles, artillery and trucks, our flagship along with other naval ships, our army is being defeated in most areas and we have had to resort to conscription to replace our losses”.
ellauri257.html on line 458: “They haven’t turned up yet. They just send a lot of money and weapons and let the Ukrainians supply the manpower and fill the body bags. Fewer Western casualties this way. The concept has been tested in countless local wars all round the globe."
ellauri257.html on line 461:
ellauri257.html on line 470: Men Elia sade till dem: »Gripen Baals profeter; låten ingen av
ellauri257.html on line 474: Kun prof. Elia oli tällä lailla epixesti seivästänyt vedonlyönnissä kakkosixi jääneet Baalin papit oli Iisebel hyvin hyvin vihainen ja morsetti Elialle että sen kohta käy Baal vieköön yhtä köpelösti.
ellauri257.html on line 477: huru han hade dräpt alla profeterna med svärd,
ellauri257.html on line 486: Shadows on the Hudson (original title Shotns baym Hodson ) is a novel by Isaac Bashevis Singer. First serialized in The Forward, a Yiddish newspaper, it was published in book form in 1957. It was translated into English by Joseph Sherman in 1998. The book follows a group of prosperous Jewish refugees in New York City following World War II, just prior to the founding of the state of Israel.
ellauri257.html on line 489: Singer described himself as "conservative," adding that "I don't believe by flattering the masses all the time we really achieve much." His conservative side was most apparent in his Yiddish writing and journalism, where he was openly hostile to Marxist sociopolitical agendas. In Forverts he once wrote, "It may seem like terrible apikorses [heresy], but conservative governments in America, England, France, have handled Jews no worse than liberal governments.... The Jew's worst enemies were always those elements that the modern Jew convinced himself (really hypnotized himself) were his friends. Interestingly enough, he notes the cultural tensions between Sephardic and Ashkenazi Jewish people during his trip to Haifa and during his stay in the new nation. With the description of Jewish immigration camps in the new land, he foresaw the difficulties and socio-economic tensions in Israel, and hence turned back to his critical views of Zionism. Naah, America is the promised land.
ellauri257.html on line 491: Isaac Bashevis Singer, salanimi Varshofsky (jidd. יצחק באַשעװיס זינגער, alun perin Icek-Hersz Zynger; 21. marraskuuta 1902 Leoncin, Varsova, Kongressi-Puola, silloista Venäjää – 24. heinäkuuta 1991 Miami, Florida) oli puolanjuutalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978. Singer tunnetaan ennen kaikkea novelleistaan (joita en ole lukenut, vaan sen romskuja).
ellauri257.html on line 502: Who could live with Isaac Bashevis Singer? The sexual escapades of the most successful Yiddish writer in America — and the one whom most Yiddish literati loved to hate — were public knowledge, in large part because he himself built his reputation as a Casanova in his own fiction, where he was chased into the bedroom by women young and old. His oeuvre might be described as “sex and the shtetl.”
ellauri257.html on line 504: Still, Singer was a married man, but not to Runia (Rachel) Pontsch, who in 1929 gave birth to a son, Israel Zamir, Singer's only child. In Warsaw, before immigrating to the United States, he had a child out of wedlock with one of his mistresses, Runia Shapira, a rabbi’s daughter. She was a Communist expelled from the Soviet Union for her Zionist sympathies. In his 1995 memoir, “A Journey to My Father, Isaac Bashevis Singer,” Zamir recounts how he and his mother ended up in Palestine. But since Singer and Runia separated when Zamir (born in 1929) was little, the report is almost totally deprived of a domestic portrait.
ellauri257.html on line 506: In the United States, Singer went through a period of depression in which he published little fiction, until in 1938, he met Alma Wasserman and the two married in 1940. For Singer as homo domesticus, I needed the views of his wife, Alma Haimann, whom I’ll refer to by her first name hereafter. I had read in a 1970s article from The Jewish Exponent that Alma had been at work on an autobiography. “I’m about as far as the first 100 pages,” she told the Philadelphia newspaper. I was also aware, from Paul Kresh’s 1979 biography, “The Magician of West 86th Street,” that Singer didn’t think his wife would ever finish the manuscript. But was there such a manuscript?
ellauri257.html on line 508: Happily, when I last visited Singer’s archives at the Ransom Center, in Austin, Texas, I located the manuscript. Unhappily, it is far less than Alma had promised — not only in length (I came across 13 pages, a number of them only a few lines long,) but also in content. The first page has a title penciled in capital letters: “What Life Is Like With a Writer.”
ellauri257.html on line 512: She and Singer met in the Catskills, at a farm village named Mountaindale. Although in the manuscript, Alma is elusive about dates, it is known that the encounter took place in 1937. The two were refugees of what Singer’s older brother, Israel Joshua, by then already the successful novelist I.J. Singer, would soon describe as “a world that is no more.” And the two were married to other spouses. Alma and her husband, Walter Wasserman, along with their two children, Klaus and Inga, had escaped from Germany the previous year and come to America, settling in the Inwood section of Manhattan. As for Isaac — as Alma always called him — he arrived in 1935. She portrays their encounters as romantic, although she appears to have been perfectly aware of his reputation.
ellauri257.html on line 514: Alma doesn’t explore the cultural differences that separated them. She was an upper-class German Jew born in Munich, whereas Singer was from Leoncin, a small Polish village northeast of Warsaw. In 1904, when Singer was born, Leoncin was part of the Russian Empire. In Alma’s milieu, Yiddish was a symbol of low caste. Her father had been a textile businessman and her grandfather had been a Handlerichter (LOL), a judge specializing in commercial cases. Although Wasserman, her first husband, was nowhere near as rich in America as he had been in Germany, he was certainly far wealthier than Singer, who was known as an impecunious journalist.
ellauri257.html on line 517: , she worked at Saks 34th Street, and then, until retirement, at Lord & Taylor. On occasion she would accompany Singer to his lectures. They also traveled together to Europe, especially England and France. The purpose of one of those trips was for Alma to show Singer the places in Switzerland where she and her parents had stayed before the war. When she returned to America, she felt ecstatic. In the manuscript, she recollects standing on Broadway, looking in wonder at a fruit store and grocery, admiring their abundance.
ellauri257.html on line 520: What kind of inner, private life did Alma have? Did she tire of years of cooking, cleaning, ironing and sewing for Singer? Was it difficult to be the wife of a public person? How did she cope with his escapades? About these the manuscript remains silent. After all, Alma belonged to a social class where women weren’t encouraged to explore such details. In an interview, she does represent the younger Singer as easy-going and says how much he changed over time. But she ascribes those changes to how much people wanted from him and not the other way around.
ellauri257.html on line 522: Sadly, nothing in Alma’s narrative hints at the emotional turmoil Singer left in his wake, although in the 1970s she told Kresh that abandoning the Wasserman family left such a sour taste in her mouth that she convinced herself it was better to stay forever with Singer despite his infidelities than to cause another emotional uproar. By most accounts, the lingering effects of her divorce made for bad blood toward Singer among Alma’s children and their extended family.
ellauri257.html on line 524: Alma recounts her relationship with Singer as one of endurance. Her first two lines are: “When I told my friends and relatives that I intended to marry Isaac Singer, they all protested violently that it would not last more than a few weeks, and that the whole thing was a mistake. So far it has lasted for almost forty years, and although it was sometimes stormy, it nevertheless is a record.” Yes, she says it’s a record. The word “love” is nowhere to be found.
ellauri257.html on line 526: Singer’s domestic side is thorny. The Singers kept a Hispanic maid, and Dvora Menashe (later Telushkin), who was Singer’s assistant in his late years — indeed she wrote a memoir, “Master of Dreams” [1997], recounting that time — told me about her. So did Janet Hadda, who wrote the biography “Isaac Bashevis Singer: A Life” (1997). Hadda even provided me with an address, but my letters went unanswered. Lester Goran, who co-taught with Singer at the University of Miami and wrote a memoir about their friendship, “The Bright Streets of Surfside” (1994), couldn’t help me, either.
ellauri257.html on line 528: Singer continued to write and translate his stories and novels throughout the 1980s, until the onset of dementia in 1987. In the end, as Singer suffered from dementia, his relationships with Goran, Menashe and perhaps even Alma soured. The effects lingered unpleasantly even after his death, and as a consequence it’s hard to track the sirvienta. We don’t even know her name or nationality for certain. The idea of a Spanish-speaking maid as an integral part of Singer’s household is ripe not only for biographical scrutiny, but also for fictional development: !Ah! !Ah! !Si! !Si! !Si señor! !!Mas rapido! !Mas profundo!
ellauri257.html on line 530: All this to say that the Yiddish writer’s other women — not the sexy but the stolid, those who accompanied him at home for better or worse, for richer or poorer, in sickness and in health — are crucial to the understanding of how he looked at the world. Alma was his anchor. Despite his betrayals, he always returned to her. Her silence, her resignation, might be disheartening to modern sensibilities. Yet she grounded him, and not only as an artist.
ellauri257.html on line 532: Ilan Stavans is the Lewis-Sebring Professor in Latin American and Latino Culture at Amherst College. He edited the three-volume “Isaac Bashevis Singer: Collected Stories” (Library of America) and is finishing a biography of Singer, for Princeton University Press.
ellauri257.html on line 548: Lopulta Israel Joshua kutsui nuoremman veljensä, tulevan Nobel-palkinnon voittajan Isaac Bashevis Singerin Yhdysvaltoihin ja suunnitteli hänelle työpaikan The Forwardissa. "Ellei Joshuaa olisi ollut, Abraham Cahan olisi erottanut hänet", Singerin vaimo Genia tunnusti myöhemmin Bashevisin pojalle Israel Zamirille. Joshua kuoli sydänkohtaukseen 50-vuotiaana New Yorkissa, 258 Hudson Riverside Drive, 10. helmikuuta 1944. A Treasury of Yiddish Stories -kirjan johdannossa Irving Howe ja Eliezer Greenberg totesivat, että Mr. Singerin kirjat on järjestetty "tavalla, joka täyttää tavanomaiset länsimaiset odotukset kirjallisen rakenteen suhteen. Hänen romaaninsa muistuttavat sellaista perhekronikkaa, joka oli suosittu Euroopassa useita vuosikymmeniä sitten eli edellisen vuosisadan vaihteessa.
ellauri257.html on line 561: Pienenläntä Professori Shrage uskoo spiritismiin ja telepatiaan. Zadok Halperin on tiedeuskovainen. Sen mielestä Lodge, Lombroso ja Conan Doyle oli vitun pellejä. Selvästikin spiritismin suosio edellisen vuosisadan vaihteessa liittyi sähkömagnetismi-ilmiöön, joka tuotti monta tappavaa kexintöä maailmansotiin.
ellauri257.html on line 571: Lodge was a Christian Spiritualist. In 1909, he published the book Survival of Man which expressed his belief that life after death had been demonstrated by mediumship. His most controversial book was Raymond or Life and Death (1916). The book documented the séances that he and his wife had attended with the medium Gladys Osborne Leonard. Lodge was convinced that his son Raymond who had become cannon food had communicated with him and the book is a description of his son's experiences in the spirit world. According to the book Raymond had reported that those who had died were still the same people that they had been on earth before they "passed over". There were houses, trees and flowers in the Spirit world, which was similar to the earthly realm, although there was no STD. The book also claimed that soldiers who died in World War I smoked cigars and drank whisky and ate pussy also in the spirit world and because of such statements the book was criticised.
ellauri257.html on line 575: Lodge was a friend of Arthur Conan Doyle, who also lost a son in World War I and was a Spiritualist. Anglosaxarna har en svaghet för den här sortens idioti. Dom är rädda för döden, stackars kräkar. Singerin amerikanjuutalaiset ovat ääreist klicheisiä. Ne pitää Amerikasta koska jenkit arvostaa bisnestä eivätkä sixi vainoa rahantuntevia juutalaisia.
ellauri258.html on line 91:
ellauri258.html on line 92: US Pilots Rush for Their Massive Stealth Bombers and Takeoff at Full Throttle. Ukraina ei voi voittaa Venäjää ilman häivepommittajia! ellauri258.html on line 111:
1. Valtiofilosofi
ellauri258.html on line 115: Professori Pekka Himanen Kukoistuxen käsikirjoituksen sivuläpyskässä ei ollut minkään maan professori, se vaan kuulosti hyvältä. Ettekö tiedä kuka olen, olen kiro... se varmaan sanoi vastustaessaan poliiseja. Vieläköhän se on aikamme kysytyimpiä puhujia. Vieläkö sen esityxet innoittavat ihmisiä johtavissa yliopistoissa, yrityxissä ja kansainvälisesti merkityxellisimmissä päätöxentekofoorumeissa kuten Natossa. Ihmisarvoton mies kirjoitti izemurhaviestiin: näkemiin. Näkemiin oikein paljon.
ellauri258.html on line 120: Terve Pekka. Toimit professorina Taideteollisessa korkeakoulussa ja vierailevana professorina Oxfordin yliopistossa. Mikä lennättää Himerosta joka päivä eri maahan?
ellauri258.html on line 126: Sivumennen sanoen, "dignity" on oikeistolainen ällösana, jota on suomittu jo useassa albumissa, erit. Tsihirunkkuṟallin yhteydessä. Oireellisesti, sitä käyttävät mm. paavi Leo työläisistä, Paavi Leo (sama mies), tarkastaja Gently, Unabomber, Marvin, Derek Parfit, Pete Mencken, käsineiti Peg Atwood, Iisakki Bashevis (Mencken sanoo ettei juutalaisilla ole sitä, Bashevis begs to differ), Pascal, Gud (som taler ud), Olli Saxi, Ransu Silava, mustarastaat, De Löllö, joku jumalinen Dr. Dodd, Mark Twain, joku taidekriitikko (puuttuu Goyan Mantoilta parvekkeella, toisin kuin Maneetin, joilla on sylikoirokin), Ernesto "Che" Hemingway, Alex Stubb Maidan-demonstraatioista, Kv filosofien päivän ohjelma 2021, Tytti Yli-Viikarin kainalossa ollut Hawthornen kirja Scarlet Letter, vihan banaanit eli kunniamurhaajat, Lionel Drivel, Alfred Apple Lolitasta, King David kuuma neitonen hot water bottlena. Mikä on tässä yhteistä? Kermaperseily rupusakin kustannuxella, eräänlaista moraalista charitya.
ellauri258.html on line 132: "Pokkana. Samantyyliset kohtaamiset ovat kuuluneet elämääni opiskeluajoista lähtien. Läimäys selkään julkkixelle: Ja nimi oli Carlson! Nähdessäni 18-vuotiaana yliopistolla melkein 80-vuotiaan Wittgensteinin ja Russellin tunteneen akateemikko Georg von Wrightin päätin lähestyä häntä. Sanoin ensimmäisen syksyn opiskelijan pokalla, että yhteisiä tutkimuskohteita omaavien kollegoiden olisi hyvä tutustua. Von Wrightin ilme oli näkemisen arvoinen. Elämän suhteen utelias filosofi päätti, että ehkä kohtaamisesta voisi avautua jotakin, ja kuunteli minua."
ellauri258.html on line 134: Elämä taideteoksena -luentosarjassa on mukana Ville Valon filosofia, jossa pokalla on merkittävä rooli. Pokka kuuluu myös filosofin varustukseen?
ellauri258.html on line 146: Urasi käynnistyi vauhdikkaasti: opiskelit vuodessa maisteriksi ja väittelit Suomen nuorimpana tohtoriksi Bertrand Russellin filosofiakäsityksestä. Läpimurtoteoksessasi Himeroksessa Sokrates seikkailee stadissa kolmen päivän ajan ja juttelee Cyborgin, paavin, Madonnan ja Unabomberin kanssa. Oliko mediassa 20-vuotiaan Himasen kokoinen aukko?
ellauri258.html on line 148: "Ei. Minua on ajanut murrosiästä asti vimma filosofiaa kohtaan. Aloin jo 14-vuotiaana lukea valtavasti aihetta käsitteleviä kirjoja. Platonin sanoin: filosofia on kuin kipinästä leimahtava liekki, joka ravitsee itse itseään. Yliopistolle mennessäni en ollut suunnitellut väitteleväni nopeasti enkä ajatellut kansainvälisiä kuvioita, mutta englanniksi julkaistut teokseni herättivät keskustelua. Suomesta on tavallisesti lähdetty viemään jotain, esimerkiksi musiikkia maailmalle, mutta olen aina ajatellut kansainvälisesti ja julkaissut ensin ulkomailla. Pääyleisöni on Suomen ulkopuolella. Täällä teen asioita rakkaudesta."
ellauri258.html on line 160: "Arvokkaan elämän teema ja elämä taideteoksena ovat hyvin henkilökohtaisia teemoja. Se, miksi päädyin filosofiaan, liittyy läheisen ihmisen kuolemaan. Se oli rankka juttu, ja jätti ikuiset kysymykset pysyviksi. Minulle ne eivät ole teoreettisia kysymyksiä, eikä arvokas elämä tai elämä taideteoksena ajatusleikkejä, vaan asioita, joiden vastapainona tai mittakaavana on kuolema. Murrosiässä omaksumani mittakaava on koko ajan läsnä, ja siksi en hätkähdä vastoinkäymisistä tai tunne epävarmuutta kohdatessani esimerkiksi Hillary Clintonin. Elämäni fokus on niin selvä, etteivät sitä koske normaalisäännöt. On antoisaa olla kosketuksissa laajan skaalan kanssa. Losissa saatan olla päivällä akateemisen maailman keskiössä ja illalla rock-maailmassa Ville Valon kanssa."
ellauri258.html on line 164: "Olemme käyneet keskusteluja runoudesta ja filosofiasta. Jokaiselle alalle muodostuu sääntöjä, miten elää moitteetonta elämää. Rockmyytti voi tappaa rocktaiteen, ja filosofimyytti merkityksellisen filosofian. En ole koskaan suostunut rajoittamaan itseäni. En päättänyt murrosikäisenä ryhtyä filosofiksi, vaan isot kysymykset ajoivat minua."
ellauri258.html on line 168: "Hillaryssa minut yllätti hauskuus. Bill ja Hillary ovat tosissaan liikkeellä paremman maailman puolesta. Se ei ole helppoa, koska vastavoimia riittää, mutta eivät he aio antaa periksi. Palaan vielä Dignityyn. Hankkeessa on mukana kaikki tasot. Iso, globaalien, todella isojen kysymysten taso, jossa liikutaan esimerkiksi ilmastonmuutoksessa ja maailmassa vallitsevassa arvonannon kuilussa. Jos länsimaissa kuolisi joka päivä 50 000 ihmistä, täällä julistettaisiin hätätila, ja maailma mobilisoitaisiin estämään katastrofi. Ongelma on siinä, ettemme anna samaa arvoa kaikille ihmisille vaan annamme noiden 50 000:n kuolla kaikessa hiljaisuudessa. Globaalitason ohella yhtä tärkeä on mikrotaso, missä jokainen ihminen voi toimia. Hienoimmat kokemani arvonannon osoitukset eivät liity julkkiksiin, vaan tavallisiin ihmisiin. Mummoni on minulle esimerkki."
ellauri258.html on line 176: "Se on vastakohta sille, mitä haluan edistää. Hallituksella ei ole puuttumisvapautta filosofin oikeuksiin. Aion kirjoittaa ravistelevan näkymän siitä, miten rämmitään eteenpäin. Ihmiset, ottakaa osaa keskusteluun www.digni.fi:n kautta."
ellauri258.html on line 178: Filosofinen keskustelu saattaa olla hidasta, mutta se on hyvästä. Suomalaisten sankarit ovat mykkiä ja nopeita. Mitä mieltä olet nykyisistä sankareista?
ellauri258.html on line 180: "Ajassamme outoa on se, että monet esikuvamme ovat narsistisia sankareita, jotka tyydyttävät itseään ja esittävät masturbaatiofantasioitaan mediassa. Elämä esitetään pitkänä masturbaationa tai tuotteena, josta voi tehdä kuluttajavalituksen. Klassinen sankari on toista maata. Historian hahmoista arvostamme eniten niitä, jotka tekevät jotain ison asian puolesta. Kuka pystyy luettelemaan 1200-luvun Euroopan rikkaimmat ihmiset tai suosituimmat pop-muusikot? Arvokas maailma on muistamisen arvoinen. Jokainen ihminen, joka arvostaa itseään, arvostaa muita. Korkea omanarvontunto mahdollistaa loukkaamattomuuden rajat, joita ei rikota."
ellauri258.html on line 215:
Tähtifilosofista hylkiöksi
ellauri258.html on line 217: Korona-ajan tullessa Pekka Himasen bisnes oli romahtanut täydellisesti. Hallituksen luottofilosofiksi ristityn Pekka Himasen, 45, yritys on tehnyt tappiota kuusi vuotta putkeen.
ellauri258.html on line 219: Jyrki Kataisen luottofilosofi
ellauri258.html on line 236: Oikaisu 8.3.2021 klo 12.30: Onnen Oskari kirjoitti, että Pekka Himasen tulevaisuusselonteko olisi ollut vain Suomen Akatemian rahoittama. Tutkimushanketta rahoittivat Suomen Akatemian lisäksi Sitra ja Tekes eli nykyinen Business Finland yhteensä 700 000 eurolla. Lisäksi Himasen oma yhtiö Sofos oy rahoitti hanketta 100 000 eurolla, mikä oli pelkkää kirjanpidollista kusetusta.
ellauri258.html on line 249: Masennuksen hoidon mullistaminen oli Himasen mielikuvissa Suomen ”kuuhanke” eli megaprojekti, johon kaataa niin paljon rahaa ja aikaa kuin vain irtoaa. No, sinne meni se vuosikymmen. Siinä sivussa meni filosofian arvostus.
ellauri258.html on line 252: Kukoistuksen käsikirjoittajalle luovuuden ja filosofian sankareita olivat lapset. Olikohan Pekassa vähän pedofiilin taipumuxia? Samalla hän kehtasi inspiroitua julkisesti johtajuustarinoista. Himanen palvoi kritiikittä Piilaaksoa ja kirjoitti uusinta uutta olevista Tesla-urheiluautoista, jotka tekevät sähköautoista viimein niin seksikkäitä, että myös niissä halutaan rakastella. Teslojen ”seksikkyys” mainitaan kirjassa kolmesti. Pikku Charlotte on samaa mieltä: Jag älskar Teslor.
ellauri258.html on line 260: Kun filosofian arvostuksen katoamisesta alettiin tämän koronavuoden 2021 alussa puhua, arvioi filosofiasta väitellyt tutkija Timo Miettinen Twitterissä, että juuri Himasen toiminta söi kansan uskon filosofeihin. Näin on. Jo vuonna 2010 johtajuus tarkoitti Suomessa jenkkioppaista matkittua abstraktia lässytystä, jonka taakse voi piilottaa sen, ettei uskalla sanoa ettei osaa tehdä yhtikäs mitään.
ellauri258.html on line 262: Himanen oli aivan hakoteillä ja jäi siksi yksin. Hän esiintyi filosofina, vaikka fiksumpaa olisi ollut esiintyä yrityskonsulttina kuten Esa Saarinen. Hänellähän oli rooli nerona, jonka ei tarvinnut katsoa peiliin ja joka saattoi antaa saman luvan muillekin vuosiksi eteenpäin. Menestymisestä on kymmenessä vuodessa tullut juuri niin naiivia ja tyylitöntä kuin mistä Himasen kirjaa parjattiin.
ellauri258.html on line 269:
2. Autofiktiota
ellauri258.html on line 271: Tieteen termipankin mukaan autofiktio on ”omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota yhdistelevä laji, jossa kirjailija, kertoja ja päähenkilö ovat samannimisiä, vaikka teos määritteleekin itsensä fiktioksi esimerkiksi kansilehdellään”. Ja kyllähän Kari Hotakaisen Klassikossa kyse on henkilöstä nimeltä Kari Hotakainen – vallankin kun mukana on yli kolmanneksen kirjasta haukkaava 15 vuoden päiväkirjaosuus – mutta toki sangen fiktiivisestä Hotakaisesta. Mutta Hotakainen tarkentaa autofiktion käsitettä, sillä Klassikossa on oikeasti kyse autoista, nopeista, kauniista, miehekkäistä autoista. Ja lisäksi kirjassa on legendaarinen aloituslause:
ellauri258.html on line 364: on myös heimon suojelijahengen piirteitä, koska hän on profeetallinen, ja
ellauri258.html on line 405: kaikkivoipa profeetallinen vanha nainen, "toisen valtakunnan", kuoleman
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri260.html on line 44: ofb=1&ipt=a2aff6ff8a5f8249f9f9900a287633d2b3e213412d3c80c561965f2d35880b79&ipo=images" />
ellauri260.html on line 54: Eri hulluuden lajit on apinan sopeutumien vikaan menneitä säätöjä kuin izeohjautuvan auton ohjelmoinnin vikatiloja. Skizofreniassa pään tekoälyn muurahaispesä alkaa rakentaa sivupesiä. Paranoia on pedoilta suojautumisen ja (eli?) tiimiin sopeutumisen nyrjähdys. Autismi on vastakkainen liikennettä häirizevä omatoimisuuden ylilyönti. Mania ja depressio ovat palautejärjestelmän kalibrointivirheitä. Psykopatia ja narsismi menestyvän tiimikäytöxen ääriasentoja. Anturit syöttää vika-arvoja ja hyrysysy lähtee tangenttiin ajoradalta tai törmää näyteikkunaan.
ellauri260.html on line 55: Filosofiset näkemyxet kuten perspektivismi ja personalismi on puolihullujen apinoiden oirehtimista.
ellauri260.html on line 62: Perspektivismi on Friedrich Nietzschen kehittämä filosofinen näkemys, jonka mukaan maailmaa ei voida havaita tai tuntea sellaisenaan, vaan aina vain jostakin näkökulmasta eli perspektiivistä. Tämä tarkoittaa sitä, että on aina olemassa useita mahdollisia käsitteellisiä skeemoja, tai perspektiivejä, jotka voivat määrittää totuus- tai arvoarvostelmat, joita teemme. Perspektivismin mukaisesti mitään katsantokantaa ei voida pitää ehdottomasti totena, mutta tästä ei seuraa, että kaikki katsantokannat olisivat yhtä päteviä. Mursuwiixiperspektiivi on vaihtoehtoisista totuuxista selkeästi terävin.
ellauri260.html on line 64: Personalismi on filosofinen ajatusmalli, joka kuvaa ihmisen persoonan ainutlaatuisuutta luonnossa, etenkin verrattuna eläimiin. Tärkeää personalismille on, että ihmiset eivät ole abstrakteja yksilöitä vaan yhtä aikaa yhteisöllisiä ja yksilöllisiä persoonia. Personalismi pitää persoonallisuutta korkeimpana arvona ja avaimena todellisuuden määrittämiseen.
ellauri260.html on line 80: Albert C. Knudsonin (n.h.) mukaan personalismi on "yli kahden vuosituhannen älyllisen työn kypsä hedelmä, pyramidin huippu, jonka pohjan Platon ja Aristoteles asettivat". Personalistit oli tarkkana etteivät maininineet JHVHn nimeä ääneen näissä sepustuxissa, koko kusetus olisi mennyt siitä pilalle. Albert Cornelius Knudson (1873–1953) was a Christian theologian in the Methodist tradition, associated with Boston University and the school of liberal theology known as Boston personalism.
ellauri260.html on line 81: Albert Cornelius Knudson was born on January 23, 1873, in Grand Meadow, Minnesota. He was the son of Asle Knudson (1844-1939) and Synnove (Fosse) Knudsen (1842-1916), both of whom were immigrants from Norway. Livet er en gamp, sa kjerringa som døde først.
ellauri260.html on line 83: Karol Wojtyła kirjoitti, että Aquinas "tarjosi ainakin lähtökohdan personalismille yleensä". Boethius (n. 480–524) antoi jo varhain klassisen, perustavanlaatuisen ja puhtaasti filosofisen määritelmän, jonka personalistit edelleen hyväksyvät: "persona est naturae rationalis individua substantia". Edelleen: "Naturalia non sunt turpia." Kemia ei tunne likaa. Omne animal triste post coitum praeter gallum et mulierem.
ellauri260.html on line 91: Personalistit alkoi hälistä romantiikan jälkeisenä aikana. Impersonalistiset filosofiat hallitsivat valaistumista ja romantiikkaa panteismin ja idealismin rationalististen ja romanttisten muotojen muodossa Spinozasta Hegeliin. Tämän reaktion avainhenkilöitä olivat Friedrich Heinrich Jacobi (1743–1819), niin sanotun Pantheismusstreitin alullepanija 1780-luvulla, ja F. W. J. Schelling (1775–1854), joka myöhemmässä työssään hylkäsi varhaisten idealististen järjestelmiensä persoonattomat kannat.
ellauri260.html on line 103: Seuraava pahis oli Kalle-Aku Comte. Auguste Comten (1798–1857) filosofinen positivismi vahvisti historiallisena lakina, että jokainen tiede (ja itse ihmiskunta) kulkee kolmen peräkkäisen vaiheen, teologisen, metafyysisen ja positiivisen, läpi, joista jokainen on parempi kuin viimeinen.
ellauri260.html on line 109: Jeesuxen hyvää orjuutta vastaan hyökätään sekä oikealta että vasemmalta, onhan se keskustalaisuutta. Nouseva personalistinen filosofia kuitenkin hylkäsi persoonattomuuden paitsi idealistisen tai materialistisen determinismin ja kollektivismin muodossa, myös radikaalin individualismin muodossa, joka oli yhtä lailla modernin rationalismin ja romantiikan tuote ja joka esimerkiksi tiettyjen liberalismin ja anarkismin muotojen kautta oli ominaista myös yhdeksännelletoista vuosisadalle. Alusta alkaen personalismi julisti omalla tavallaan solidaarisuuden ja keskinäisen suhteen yhteisöllisiä arvoja. Vaatiessaan loukkaamatonta ihmisarvoa personalistit vastustivat utilitarismia, joka tekisi yhdestä ihmisestä vain "hyödyllisen" toiselle. Sosiaalisuus on kunnossa kunhan se tapahtuu seurakunnassa.
ellauri260.html on line 113: Eksistentialismi, joka antoi niin tärkeitä impulsseja suurelle mannereurooppalaiselle personalismille kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, kehittyi tietyiltä osin myöhemmän Shellingin filosofian linjassa, ja siitä löytyy jälkiä jopa Jacobin kritiikistä persoonatonta panteismia kohtaan. Schellingin kanssa Søren Kierkegaard (1813–1855) vastusti Hegelin idealismia ja korosti yksittäisen ihmisen arvoa sekä filosofialle että elämälle yleensä. Hän syytti idealismia elämän merkityksen tyhjentämisestä laiminlyömällä ihmisen olemassaolon todellisuuden. Kun Kierkegaard ja jotkut myöhemmät eksistentialistit (Marcel, Sartre, Camus, Blondel) keskittyivät ihmisen olemassaolon merkityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin (rakkaus, avioliitto, kuolema, usko, moraali jne.), Muut ajattelijat keskittyivät edelleen henkilön itsensä merkityksen ja luonteen suorempaan tutkimiseen, ja juuri nämä ajattelijat tunnettiin nimellä, ja kutsua itseään personalisteiksi.
ellauri260.html on line 127: Ranskalainen filosofi Paul Ricoeur (1913–2005), jonka filosofiaan husserlilainen fenomenologia vaikutti syvästi, vaikka hän ei koskaan tunnistanut itseään personalistiksi, ammensi monista Mounierille arvokkaimmista teemoista, kuten ihmisen vapauden luonteesta ja ihmisen keskeisyydestä valtioon nähden, vaikka hänen oma myöhempi kehityksensä näistä teemoista poikkesi huomattavasti Mounierin filosofiasta. Hän jakoi myös personalismin hylkäämisen materialismista ja karteesisesta dualismista sekä abstraktioiden hylkäämisen konkreettisen inhimillisen todellisuuden hyväksi. Ehkä suurin yksittäinen elementti Ricoeurin omaksumassa Mounierin persoonallisuudessa oli itse asiassa poliittisesta ja sosiaalisesta sitoutumisesta vetäytymisen mahdottomuus. On pakko vatkaa, pokkana ei pysy kukaan.
ellauri260.html on line 129: Personalismi Saksassa liitettiin läheisesti toiseen filosofiseen kouluun, fenomenologiaan, jonka kehitti itävaltalaissyntyinen Edmund Husserl (1859–1938).
ellauri260.html on line 131: Husserlin myöhempi kääntymys idealismiin, joka syntyi 1920 -luvulla, aiheutti tauon monien opetuslastensa kanssa, jotka uskoivat, että hän oli luopunut alkuperäisestä sitoumuksestaan yhdistää filosofinen pohdinta ja objektiivinen todellisuus. Sen oppilaat alkoivat lipsua ja hipsiä personalismiin.
ellauri260.html on line 137: Bostonin yliopistoa pidettiin pitkään amerikkalaisen persoonallisuuden keskuksena filosofian professori Borden Parker Bownen suojeluksessa. Bowne oli metodistipappi, joka oli opiskellut Rudolf Hermann Lotzen johdolla Saksassa. Lotze, spekulatiivisen teistin Christian Hermann Weissen (1801–66) oppilas, joka rinnasti suuren osan myöhemmän Schellingin Hegeliin kohdistamasta kritiikistä, pyrki spekulatiivisten teistien tavoin muuttamaan hegeliläistä idealismia väittämällä, että todellinen on aina konkreettista ja yksilöllistä, muuttaen Hegelin absoluuttisen idealismin henkilökohtaiseksi idealismiksi. Senkö tautta ne huolivat sinne uuskantilaisen Jaakko Hintikan? Jaakko ei ollut järin isoperseinen, sen housut roikkuivat niin että se joutui niitä nostelemaan vähän väliä.
ellauri260.html on line 139: Hänen (Bownen, ei Jaakon) myöhäinen kirjansa Personalism, joka julkaistiin vuonna 1908, on suosittu yhteenveto hänen filosofiastaan, joka toi termin "personalismi" amerikkalaiseen filosofiseen ja teologiseen keskusteluun.
ellauri260.html on line 143: "Opiskelin pääasiassa näiden opettajien johdolla personalistista filosofiaa – teoriaa, jonka mukaan vihje perimmäisen todellisuuden merkityksestä löytyy persoonallisuudesta. Tämä henkilökohtainen idealismi on edelleen filosofinen peruskantani. Personalismin vaatimus siitä, että vain persoonallisuus - äärellinen ja ääretön - on lopulta todellinen, vahvisti minua kahdessa vakaumuksessa: se antoi minulle metafyysisen ja filosofisen perustan ajatukselle henkilökohtaisesta Jumalasta, ja se antoi minulle metafyysisen perustan koko ihmispersoonallisuuden arvokkuudelle ja arvolle."
ellauri260.html on line 145: Personalismi rehotti myös naapurissa Harvardin yliopistossa. Tästä tuli Howison (n.h.), mutta myös johtavien Harvardin filosofien, kuten William Jamesin (1842–1910), työ sekä joukko koskaan kuulemattomia.
ellauri260.html on line 161: Thus, in the words of Jacques Maritain: “Whenever we say that man is a person, we mean that he is more than a mere parcel of matter, more than an individual element in nature, such as is an atom, a blade of grass, a fly or an elephant…Man is an animal and an individual, but unlike other animals or individuals.”
ellauri260.html on line 169: Regardless of how, more precisely, animals are to be understood, the person differs from even the most advanced among them by a specific kind of inner self, an inner life, which, ideally, revolves around his pursuit of truth and goodness, and generates person-specific theoretical and moral questions and concerns.
ellauri260.html on line 183: Rudolf Eucken (5. tammikuuta 1846 – 15. syyskuuta 1926) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina Jenassa 1874–1919. Teoksissaan Eucken esitteli idealistista filosofiaa. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1908 ja pääsi Hoblan tiistairistikkoon 31/01/2023 never heard-passilla. Sen kuolemasta tulee 3 vuoden päästä 100 vuotta.
ellauri260.html on line 189: The Nobel Prize in Literature 1908 was awarded to Rudolf Christoph Eucken "in recognition of his earnest search for truth, his penetrating power of thought, his wide range of vision, and the warmth and strength in presentation with which in his numerous works he has vindicated and developed an idealistic philosophy of life".
ellauri260.html on line 191: Eli kuten Google suomensi: Hän sai vuoden 1908 Nobelin kirjallisuuden palkinnon tunnustuksena hänen vilpittömästä totuuden etsinnästä, hänen läpitunkevasta ajatusvoimastaan, laajoista näkemyskirjeistään sekä esityksen lämmöstä ja voimasta, jolla hän on lukuisissa teoksissaan vahvistanut ja kehittänyt muuatta idealistisen ajattelun elämänfilosofia", sen jälkeen kun hänet oli nimitetty Ruotsin akatemian jäseneksi.
ellauri260.html on line 193: Se oli varmaan toi lämpimyys josta nobelpisteet tulivat. Rudi oli kuin vasta ofenista tullut vehnäsämpylä, jollaisia kävin aamuvarahin Walter Schnellerin johdolla ostamassa Munichissa lähikaupasta. Lämpimiä idealisteja ei ole pilvin pimein, ne ovat enimmäkseen suht kylmiöitä.
ellauri260.html on line 199: Eucken syntyi 5. tammikuuta 1846 Aurichissa, sittemmin Hannoverin kuningaskunnassa (nykyinen Ala-Saksi). Hänen isänsä Ammo Becker Eucken (1792–1851) kuoli hänen ollessaan lapsi, ja hänen äitinsä Ida Maria (1814–1872, os Gittermann) kasvatti hänet. Hän sai koulutuksensa Aurichissa, jossa yksi hänen opettajistaan oli klassinen filologi ja filosofi, suomenruozin oikeakielisyyden isä Ludwig Wilhelm Maximilian (Mikael) Reuter (1803–1881). Hän opiskeli Göttingenin yliopistossa (1863–66), jossa Hermann Lotze oli yksi hänen opettajistaan, ja Berliinin yliopistossa. Jälkimmäisessä paikassa Friedrich Adolf Trendelenburg oli professori, jonka kyseenalaiset eettiset ja eroottiset taipumukset ja filosofian historiallinen käsittely houkuttelivat häntä suuresti. Göttingen vaikutti tuppukylältä kun öizimme siellä matkalla Dresdeniin ja Puolan uuneille. Olis pitänyt yöpyä Erfurtissa, joka on isompi ja jossa Kautsky viilasi Erfurtin programmia. Engels oli tyytymätön Erfurtin programmiin, ja nuiji siitä Kautskya. Minnekäs se vallankumous unohtui? Ja miten niin uskonto on jokaisen oma asia? Sehän on oopiumia!
ellauri260.html on line 203: Eucken väitteli klassisen filologian ja antiikin historian tohtoriksi Göttingenin yliopistossa vuonna 1866 väitöskirjalla De Aristotelis dicendi ratione. Hänen mielensä suuntautui kuitenkin ehdottomasti teologian filosofiseen puoleen. Vuonna 1871, työskenneltyään viiden vuoden maaseutukierroxen opettajana Husumissa, Berliinissä ja Frankfurtissa, hänet nimitettiin filosofian professoriksi Baselin yliopistoon Sveitsiin toisen entisen opettajansa seuraajaksi Göttingenissä, heteronormaalin Gustav Teichmüllerin, ja päihitti Teichmüller-bändärin Friedrich Nietzschen kilpailussa asemasta. Hahaa mursuwiixi Atman-koirinesi, jäit kakkosexi mitättömälle partapozolle!
ellauri260.html on line 205: Gustav Teichmüller (November 19, 1832 – May 22, 1888) is considered a philosopher of the idealist school and a founder of Russian personalism. His ideas were shaped by his teachers Lotze and J. F. Herbart, who in turn were influenced by G. W. von Leibniz. Some scholars describe Teichmüller's personalism as a version of neo-Leibnizianism. His doctrines have also been referred to as constituting a variant of Christian personalism that is in opposition to both positivism and evolutionism as well as traditional Platonism. Teichmüller's philosophy has influenced Nietzsche and this link has been explored by scholars such as Hermann Nohl, who traced Teichmüller's Die wirkliche und die scheinbare Welt, 1882, as the source of the latter's perspectivism. Teichmüller also influenced the Russian thinkers A. A. Kozlov, I.F. Oze, and E. A. Bobrov. Teichmüller nai virolaisen maanomistajan tyttären ja tapettuaan sen 20-vuotiaana lapsivuoteeseen, sen siskon, ja kuoli lopulta ize Tartossa pyylevänä patruunana.
ellauri260.html on line 207: Hän asui siellä vuoteen 1874 asti, jolloin hän otti samanlaisen tehtävän Jenan yliopistossa. Hän viipyi siellä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1920. Vuosina 1912–13 Eucken vietti puolet vuodesta vaihtoprofessorina Harvardin yliopistossa, ja vuonna 1913 hän toimi Deem-luennoitsijana New Yorkin yliopistossa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Eucken, kuten monet hänen akateemiset kollegansa, otti vahvan kannan niiden asioiden puolesta, joita hänen maansa kannatti, amerikkalaisten isäntiensä pettymyxexi.
ellauri260.html on line 209: Kaikki filosofia on elämänfilosofiaa, uuden kulttuurin kehittämistä, ei pelkkää nuivaa intellektualismia, vaan elintärkeän uskonnollisen inspiraation soveltamista yhteiskunnan käytännön ongelmiin. Tätä amerikkalaista yleisöä lämmittävää käytännöllistä idealismia Eucken kuvaili termillä "eettinen aktivismi". Siihen kuuluiu seisominen ryhmäkuvassa koululaisten kanssa Twitterissä täyteen kirjoitetut pahvit kädessä. No ei kuulunut.
ellauri260.html on line 217: It is a strange situation to see ancient wisdom join hands with the advancing present: to find permanent hopes of human nature shooting through the stormy agitation of the day. Our starting point is the problem of the physical maintenance man that Matti Keijola tried to solve with artificial intelligence.
ellauri260.html on line 219:
The history of the problem
ellauri260.html on line 223: Joseph Martin McCabe (12 November 1867 – 10 January 1955) was an English writer and speaker on freethought (vapaa-ajattelija), after having been a Roman Catholic priest earlier in his life. He was "one of the great mouthpieces of freethought in England". Becoming a critic of the Catholic Church, McCabe joined groups such as the Rationalist Association and the National Secular Society. He criticised Christianity from a rationalist perspective, but also was involved in the South Place Ethical Society which grew out of dissenting Protestantism and was a precursor of modern secular humanism. William Ferguson wrote of him: "He was bitterly anti-Catholic but also actively undermined religious faith in general." McCabe was also an advocate of women's rights and worked with Mrs. Pankhurst and Mrs. Wolstenholme-Elmy on speeches favoring giving British women the right to vote. McCabe is also known for his inclusion in, and irritation at, G. K. Chesterton's funny book Heretics. Funny is the opposite of not funny, nothing else, defended Chesterton. He should know. In 1920 McCabe publicly debated the Spiritualist Arthur Conan Doyle on the claims of Spiritualism at Queen's Hall in London. Various scientists such as William Crookes and Cesare Lombroso had been duped into believing Spiritualism by mediumship tricks.
ellauri260.html on line 225: But now let us return to the problem! "Vapauden ongelma", no less! The problem of the hard struggle for life. The first improvement that individuals obtained in this regard was when they came together in social groups, or teams. They now had some protection against both the terrors of nature and the menace of their enemies, other moneky teams. It was religions which first inspired them with a sense of task and duty ; and gradually religion and morality, especially morality in its social aspect, entered into close combination and completed each other.
ellauri260.html on line 227: Adam Smith's picture of laissez-faire was thoroughly optimistic. In the unrestricted competition of individuals and nations Smith saw an immeasurable gain in freedom and power. The interests of all seemed to him to unite in a complete harmony, and to guarantee a steady progress of the whole. He thought of the whole as well as the individuals, but the entire collective condition seemed to him to be best promoted when it was left to the activities of the most deserving individuals. While earlier ages had talked of a religious, scientific, or artistic type of life, we now have, added to these, if not placed higher than they, an economic type. (Eikös kauppiassääty ollut mukana myös hindujen luonnetyypeissä? Tosin ei kärjessä kuten Smithillä, Intiassa siellä rellestivät brahmiinit.)
ellauri260.html on line 229: German philosophy did a great deal by way of deepening the ideas of men. In particular its starting from the whole instead of the individual, and its idea of movement advancing in virtue of its own forces, had a great influence on every section of social life. But the economic problem, and on this account the general social movement was directed by Lassalle, and still more by Marx, into far too narrow a path, and the Socialist ideal was conceived in too partisan a sense. The chief aim was to bring about a collective ownership of the means of production and " socialise " all property, and to recognise in the class-war a lever for the over- throw of the existing political conditions. It was thus that the Socialist movement captured the thoughts and sentiments of great masses of people.
ellauri260.html on line 243: Kautsky oli juutalainen. Prahalaissyntyinen Kautsky opiskeli historiaa ja filosofiaa Wienin yliopistossa vuodesta 1874 ja liittyi Itävallan sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen (SDAPÖ) vuonna 1875. Vuodet 1885–1890 hän asui Lontoossa, ystävystyi Friedrich Engelsin kanssa ja toimi tämän yksityissihteerinä. Vuonna 1891 hän laati Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) Erfurtin ohjelman August Bebelin ja Eduard Bernsteinin kanssa.
ellauri260.html on line 255: We must, however, bear in mind that the main idea of Socialism goes far beyond the conception of Marx ; that it may be realised in many different ways, and that under one common head it embraces all sorts of opposite opinions and divergences. If we leave out the embarrassing collective ownership part, we can still keep totalitarianism and corporativism and get to another great idea in German thought: national socialism! Sorry, oops, that was ahistorical of me, let me rephrase that.
ellauri260.html on line 256: What I meant are the "unqualified submission of individuals to the social collectivity" and the "treatment of the economic task as the chief business of life" parts.
ellauri260.html on line 258: Apart from economic matters and (admittedly superfluous) democratization, there is zealous effort, which we may call statism, sorry, anachronism, let's call it Politism, to enlarge the power and the province of States as far as possible. Very bad! In addition, we lost theocracy, the collective order that had an undisputed superiority, and gave meaning and purpose to human life. In the course of modern times this job has passed more and more to the side of the deserving individuals. Metaphysics was succeeded by psychology, and religion by entertainment.
ellauri260.html on line 260: The denial of the Heavenly Dad had its various stages. Positivism was one of the mildest types, they just put the cosmic problem aside. More drastic was the radical German philosophy, particularly Neo-Hegelianism. The leader was Ludwig Feuerbach, who won large numbers of adherents by the definiteness of his statements and the glow of his eloquence. Religion, like everything supersensual, seemed to him "outworn." Engels, who was an ardent follower of Feuerbach, said : " We have done with God." NIetzsche, my competitor for Religion seemed to Feuerbach an illegitimate extension to the whole scheme of things of man's ideas and aspirations : a mischievous illusion which weakened the power of men and distracted them from their proper aims. His ideas are easily gathered from these words of his : " God was my first, reason my second, man my third and final thought."
ellauri260.html on line 264: We have an experiment on the grandest possible lines in humanity and conducted by it. It puts a decisive question, and it demands either Yes or No. It is only the experience of the collective life that can show whether the answer which Socialism gives meets the whole reality of human nature ; for here it is not simply a question of mere theories and types of life, however well they may be constructed, but of actual vital developments.
ellauri260.html on line 268: The further course of this essay will show that a sympathetic study does not imply assent, but we must insist that to condemn a thing without understanding it is useless. On the plus side, the ancient truth, that man is a social animal (£,(oov ttoXltlkov, animal sociale, termiittiapina), is now for the first time fully appreciated. On the minus side, 'Good' is now merely something that promotes the good of society ; it coincides with "useful" in the social sense. "True" is what has results in the social order and ensures its assent. There is no longer any room for the old conceptions of things that are good and true in themselves!
ellauri260.html on line 272: We take a particular pride in German thoroughness, but this may easily become a weakness by causing us to be slow and meticulous. We like to load our ship with a good deal of ballast, and in this way we cut down the speed.
ellauri260.html on line 276: The claim of equality, or of the equal treatment of all who contribute to life, is based upon the conviction that inequality means injustice, but that is just bullshit, ain't it?
ellauri260.html on line 280: In the course of history it was at first religion that assailed inequality. From the common relation of all men to God, the fount of all life, it concluded that all men were equal. We need quote only the pregnant words of Luther : " Though we are never equal before the world, yet are we all equal before God, children of Adam, creatures of God ; and every man is of the same value as any other, if only behind the stone."
ellauri260.html on line 284: Religion created a place in which antagonisms disappeared — but it saw no injustice in inequality. In this it was moved by its confident expectation of happiness in the next world, in which there would be no distinctions ; in fact, the poor and oppressed seemed to be entitled to the highest places. Modern Socialism, however, finds no consolation in that doctrine. It is not satisfied with an equality in hope and expectation.
ellauri260.html on line 288: French Revolution declared that all men were equal, but it made equality consist essentially in awarding the same formal rights to every individual, including the right to develop by his own powers ; the actual inequality of individuals was not disputed. But the idea in its positive form demanded the complete and unreserved equality of all individuals. All inequality it regarded as unjust, as a mere consequence of external circum- stances, especially property and education. It was to be abolished by every possible means, and an absolute equality was to be established. During the French Revolution the Gironde held the negative, the Mountain the positive, conception of equality. The final issue of the positive movement was pure Communism (Babeuf). It was soon forcibly suppressed.
ellauri260.html on line 290: As a man derives his importance from the fact that he belongs to humanity, all division into classes must cease. The ideal is a class-less social order. This leads to a determination to lessen the differences between men as much as possible, if not to obliterate them altogether. This is done in the life of the State, in education, and in the suffrage. The idea of equality becomes a superior standard of value. It compels us to avoid everything that places one man above another, and so lowers a man, not only in the sight of others, but in his own estimation.
ellauri260.html on line 294: New York is the city of million- aires, and their number increases steadily ; but it has also been established on medical authority in New York that in the year 1914 five per cent, of the children examined were underfed, and that by the year 1919 the proportion had risen to nineteen per cent. Surely such figures give ground for reflection !
ellauri260.html on line 300: Socialisation alone will give the Socialistic life a definite embodiment. It confidently enters upon a struggle against the distraction and the egoism of individuals. The traditional idea of work makes a man think mainly of his own profit. It impels him to think first of all of himself.
ellauri260.html on line 304: Under the lead of factory technology, the individual worker became defenceless, as its vast industrial aggregations robbed him of his independence, while capital obtained an appalling power and forced him to serve the designs of others. He became simply a piece of merchandise, the value of which was settled by the market. Thus the race drifted into a sharp antithesis of " labour and capital," and the two soon proved irreconcilable enemies.
ellauri260.html on line 310: Neither individual nor community must make concern about material things its chief business. The indefinite craving of the individual is a lower impulse that must be checked in every way, and all hunting after money for its own sake must be branded a danger- ous aberration. And as this ideal regards economic activity merely as a means to higher ends, it does not bring the two together in one whole and cannot recognise any particular economic legislation
ellauri260.html on line 314: During early Christians, the teaching of Aristotle remained the chief guide, and his attack upon usury was transplanted into Christian soil by Lactantius. The chief concern was now the soul ; material possessions were deemed to be of much inferior value. There was much in this (the ban on usury) that restricted and caused a decay of economic life. It was divided into particular transactions which had no common aim. Labour was confined within narrow channels, and had very limited aims, so that production on a large scale ceased, and great wealth became impossible. Oh fuck. The mainspring of trade was individual covetousness, and this was enough of itself to restrict the full recognition of economic activity all through the middle ages.
ellauri260.html on line 316: With the huge influx of gold and other valuable loot from the colonies (called the Renaissance), they ceased to be regarded as mere means and incidental things, and getting filth rich became again the goal (as it had been during the Roman empire as well, and the Greeks, by the way, whatever Aristotle may have said.)
ellauri260.html on line 317: Hitherto the beautiful had been considered far superior to the useful, but the useful is now cleansed of the stain that it was supposed to have ; it is ennobled and becomes a spur to action. The beautiful got to be what it always is, a luxury available to those who have the means. Engels olis sevverran oikeassa että "it is not ideas, as independent forces, but the vital interests of business life, which control the whole." Rikastuminen ei ole keino vaan päämäärä, ainoa että sosialismissa se jaettaisiin koko porukalle eikä kökkäreille yxinään.
ellauri260.html on line 329: The distinction between nature and spirit, existence and a world of action, is of the essential structure of life. Human life seems to drift into a fierce struggle against itself. How shall we extricate ourselves from this contradiction?
ellauri260.html on line 333: This profound confusion shows that our human manner of life is not the whole of reality, but a special category of it in a special condition. It must be related to something larger, and only in virtue of this can it possess any meaning and derive the necessary power. Religion adopts this way. It leads beyond a special province to a new stage of life ; a stage that transcends these contradictions and opens out new contents and new forces. Hence the whole of reality which is accessible to men falls into three stages : a fundamental stage, a stage of conflict, and a stage of victorious spirituality. It is this last which alone furnishes human life with its indispensable support and an indisputable goal.
ellauri260.html on line 339: This is done in two ways : by the construction of a personality superior to and embracing the world and by the opening of a kingdom of God which essentially transcends the entire political and social order. In order to buy any of this, a man has to be content with figures of speech and suggestions, and the heart needs a heroism that confidentlv sustains its affirmation in spite of all contradiction.
ellauri260.html on line 341: The worst thing in the 20's (a hundred years ago) is the mighty agitation caused by the stubborn persistence of the social problem and the rise of Socialism to power.
ellauri260.html on line 349: Socialism wants to create a structure which is superior to the individuals, and all its wishes and hopes are centred in this, but what it constructs can never be more than a bringing together of separate elements without any inner connection. It thus comes to be divided in its own body. Its ideal of the whole demands a world of action, and puts in on the lines of self-direction and spirit ; but in its actual development it imitates the mere contiguity of the material world and is bound up with it. The consequence is that it contains several different ideals of life which are not reconciled with each other. Even the happiness it offers is marred by this division. The whole body is to be as happy as possible ; but what is the nature of the happiness if in the end it means merely the welfare of individuals, if it does not evolve a realm of goodness and truth out of the turmoil of interests and enable human nature to participate in it ? Quantity, it seems, is to replace quality ; but is that done so easily ? Do we not find ourselves in entirely different worlds ? Socialism wants a community, but can only attain a comradeship. It can find stones for the building and stimulate people to work ; but it cannot either design or create the entire structure.
ellauri260.html on line 353: It wishes to bind men together more closely and make an end of all gulfs between them, but as it builds only from without, not from within, and has no higher life to offer, the individuals will inevitably diverge more and more from each other. Any one of them may impose his conception of life upon the others. There will be an increasing dispersion until in the end some force brings the situation to a close. What is the use of a dictatorship when there is no supreme dictator ?
ellauri260.html on line 361: Even the finer type of comfort and enjoyment will, in a detached subject, turn into an inward emptiness, which in the long run will prove less tolerable than care and want, struggle and pain. Ancient Epicureanism showed this two thousand years ago, and Socialistic Epicureanism will show the same thing.
ellauri260.html on line 363: To meet this intolerable emptiness men turned to work, in order to derive from it a worthy aim for their lives. The nineteenth century in particular produced a fine and very successful idealism of work in this sense. With a feverish exaltation of all its forces and a concentration of all its interests it brought the whole of life into subjection to work, but its very success made its defects' clear to everybody, and awakened fresh concern - about the soul. That put wind into the sails ' of Socialism, but, as it recognised no soul beyond one's subjective experience, it could give man as, a whole no purpose and no substance.
ellauri260.html on line 367: The men of earlier times started from the world as a whole, and life was thus deprived of its full freedom and originality ; we of modern times started from freedom and originality, and our life had no firm substance or settled truth. It threatened continually to fall into the merely subjective and personal. We have now to bring freedom and truth closer together.
ellauri260.html on line 368: The chief provinces and tendencies of life — science and art, religion and law — do then not mean the work of detached points, but they are witnesses to a higher collective police force.
ellauri260.html on line 372: The last term of the errors of the Socialists is the humanitarian idealism which pervades the whole ideal. It treats man as a superior value, and it wants to direct every effort toward him ; but it can find no basis for this value. It falls into the contradiction of treating man as a mere piece of reality and transferring to this piece of the world that appreciation which belongs only to a standard of value. Let us rather have a firm faith in the spiritual and divine in human nature, and not this blind belief in man´s ordinary self.
ellauri260.html on line 376: Inward compulsion, the inner joy and uplift, the power of self-preservation, so that the soul be moved to grasp it, and turn it into original and constructive activity, that sufficiently rouses man from his lethargy and stagnation. It places before the soul no inexorable " Either — Or."
ellauri260.html on line 380: There is, in fact, to-day over wide areas of life a positive dislike of man, a taedium generis humani, as it was called in the last days of the ancient world. We have at one and the same time the evil of overpopulation, the concentration of men in cities, the economic struggle, and so on. We have not space enough. One man is the enemy of another. Above all our particular questions we feel the power over men of the trivial, the common, the evil. The idea of Superman Tattoo occurred to some ; but can thought alone get over realities and their power ? So the human problem finds us involved in a terrible complication, and the Socialist ideal cannot extricate us. The situation would be hopeless if there were not higher forces working in man, making more of him, unsealing old and new springs of life to him. At present, however, we are merely searching, but I bet I am on the right track here.
ellauri260.html on line 386: As Sir J. G. Frazer says : " Only a legislation which is in harmony with a nation's past has the power to build up a nation's future. . . . There must be in every law, as in every plant, an element of the past."
ellauri260.html on line 388: Sir James George Frazer OMG FRS FRSE FBA WTF (/ˈfreɪzər/; 1 January 1854 – 7 May 1941) was a Scottish social anthropologist and folklorist influential in the early stages of the modern studies of mythology and comparative religion. His lousy reputation improved after his new wife in 1896, Lilly Frazer, decided that he was undervalued because of atheism and that she could improve his impact by leaving out some of it. His dissertation was published years later as The Growth of Plato's Ideal Theory. He remained a classical fellow all his life, not unlike Kari Hotakainen.
ellauri260.html on line 390: Frazer is commonly interpreted as an atheist in light of his criticism of Christianity and especially Roman Catholicism in The Golden Bough. However, his later writings and unpublished materials suggest an ambivalent illicit relationship with Neoplatonism and Hermeticism.
ellauri260.html on line 391: In 1896 Frazer married Elizabeth "Lilly" Grove, a writer whose father was from Alsace. She would later adapt Frazer's Golden Bough as a book of children's stories, The Leaves from the Golden Bough. Frazer was not widely travelled. His prime sources of data were ancient histories and questionnaires mailed to missionaries and imperial officials all over the globe. His vision of the annual sacrifice of the Year-King has not been borne out by field studies. His wife Lady Frazer published a single-volume abridged version, largely compiled by her, in 1922, with some controversial material on Christianity excluded from the text. Sigmund Freud, the founder of psychoanalysis, cited Totemism and Exogamy frequently in his own Totem and Taboo:
ellauri260.html on line 406: This whole section here is from the article "Aristotle's Anticommunism" by Darrell Dobbs, found in the American Journal of Political Science, Vol. 29, No. 1 (Feb. 1985) . . .
ellauri260.html on line 408: Hence it would indeed be a fine thing if each spoke for himself (hōs hekastos), saying "mine." But in Socrates' regime, all, when they say "mine," speak only collectively, on behalf of the polis (462d8-e3). Aristotle contends that for them to speak for themselves is impossible. Why? His reasoning turns on the nebulous connection among citizens established by familial communism. He says:
ellauri260.html on line 410: A thousand youths become sons to each of the citizens, but they are not his personally [hōs hekastoun]; rather to the chance man likewise the chance youth is son.... Thus, each says "mine" ... in whatever relation to number he happens to be, namely "mine or someone else's". . . and doubting this too, for it is unclear to whom a child happens to be born and for whom saved once born. (1261b38-1262a6)
ellauri260.html on line 415: rom the soul of this older culture came the words of Aristotle : " It is the part of a free and high-minded man to seek, not the useful, but the beautiful." This acute student of men has ably described the chief types of human conduct, and has distinguished five principal shades of thought and character : great, good, those who love honour and power, those who are intent on gain and enjoyment, and, finally, criminal natures. The truth of this division is supported by the fact that it has been substantially preserved in the tradition of the Catholic Church.
ellauri260.html on line 443: Yksi nykyajan suurimmista puutteista on, että meillä on aivan liian paljon pakollista ja aivan liian vähän vapaata työtä. Siksi emme löydä todellista onnea, ei sisäistä yhteyttä koko todellisuuteen. Ennen tarvis herrasmiesprofessorin käydä pitämässä silloin tällöin luento, pasteerata kotiin pitkälle ja kostealle lounaalle, ja seurustella älykkäiden ja kohteliaiden nuorten miesten kanssa iltasella frakkipuvussa. Kuinka toisin onkaan nyt, pakollisia luentoja pilvin pimein, esitelmämatkoja, kirjeitä vastattavana, puhelinsoittoja... Pirun jenkit, ajoivat meidät muutkin tähän!
ellauri262.html on line 47: “The best way to drive out the devil, if he will not yield to texts of Scripture, is to jeer and flout him, for unlike Herr Sebaot, he cannot bear scorn .” — Luther
ellauri262.html on line 67: Minkä takia toi yxi tukallinen pienipää on jäänyt haaviin? Ehkä silläkin on tupee? No ei. Se on Former Chicago Bears Matt Mayberry to Support Bike Bald Charity Fun ... Matthew Mayberry (born August 6, 1987) is a former American football linebacker for the Indiana Hoosiers of the NCAA and Chicago Bears of the NFL. He is now a keynote speaker and business consultant on the topics of leadership, peak performance, culture, and teamwork. So "why the name?" Bike Bald Group was founded in 2004 by a bald multiple time cancer survivor who was taught to fight even on the toughest days, while never forgetting those that helped along the way.
ellauri262.html on line 78: MacDonald is often regarded as the founding father of modern fantasy writing. His best-known works are Phantastes (1858), The Princess and the Goblin (1872), At the Back of the North Wind (1868–1871), and Lilith (1895), all fantasy novels, and fairy tales such as "The Light Princess", "The Golden Key", and "The Wise Woman". MacDonald claimed that "I write, not for children, but for the child-like, whether they be of five, or fifty, or seventy-five." MacDonald also published some volumes of sermons, the pulpit not having proved an unreservedly successful venue.
ellauri262.html on line 80: After his literary success, MacDonald went on to do a lecture tour in the United States in 1872–1873, after being invited to do so by a lecture company, the Boston Lyceum Bureau. On the tour, MacDonald lectured about other poets such as Robert Burns, Shakespeare, and Tom Hood. He performed this lecture to great acclaim, speaking in Boston to crowds in the neighbourhood of three thousand people. CS Lewis wrote admiringly:
ellauri262.html on line 82: I know hardly any other writer who seems to be closer, or more continually close, to the Spirit of Christ Himself. Hence his Christ-like union of tenderness and severity. Nowhere else outside the New Testament have I found terror and comfort so intertwined. Little Virgin Mary dreaming of her heavenly father's throbbing organ.
ellauri262.html on line 84: of_her_father_%28George_MacDonald%29_and_brother_Ronald%27_-_Google_Art_Project.jpg/440px-Rev._Charles_Lutwidge_Dodgson%2C_%27Lewis_Carroll%27_-_%27Mary_J._MacDonald_dreaming_of_her_father_%28George_MacDonald%29_and_brother_Ronald%27_-_Google_Art_Project.jpg" />
ellauri262.html on line 85: George MacDonald with son Ronald MacDonald (right) and daughter Mary (left) in 1864. Ronald subsequently became famous as a plastic figure. Mary is dreaming of his father's you-know-what. Photograph by Lewis Carroll. ellauri262.html on line 87: According to biographer William Raeper, MacDonald's theology "celebrated the rediscovery of God as Father". MacDonald served as a mentor to Lewis Carroll; it was MacDonald's advice, and the enthusiastic reaction to Alice by MacDonald's many sons and daughters, that convinced Carroll to submit Alice to fornication.
ellauri262.html on line 97: 1950-luvulla tohtori Clyde S. Kilby, englannin professori Wheaton Collegesta, aloitti kirjeenvaihdon Lewisin kanssa. Lopulta he tapasivat ja ystävystyivät, ja Lewisin kuoleman jälkeen Kilby aloitti ”CS Lewis Collectionin” kunnioittaakseen suuren kirjailijan perintöä.
ellauri262.html on line 132: Brandon Vogt on 12 kirjan bestseller-kirjailija, ClaritasU :n ja Chesterton Academy of Orlandon perustaja sekä piispa Robert Barronin Word on Fire Catholic Ministries -julkaisun vanhempi julkaisujohtaja .
ellauri262.html on line 140: Clive Staples Lewis, FBA (29 November 1898 – 22 November 1963) was a British writer and Anglican lay theologian. He held academic positions in English literature at both Oxford University (Magdalen College, 1925–1954) and Cambridge University (Magdalene College, 1954–1963). He is best known as the author of The Chronicles of Narnia, but he is also noted for his other works of fiction, such as The Screwtape Letters and The Space Trilogy, and for his non-fiction Christian apologetics, including Mere Christianity, Miracles, and The Problem of Pain.
ellauri262.html on line 142: Lewis was a close friend of J. R. R. Tolkien, author of The Lord of the Rings. Both men served on the English faculty at Oxford University and were active in the informal Oxford literary group known as the Inklings. According to Lewis's 1955 memoir Surprised by Joy, he was baptized in the Church of Ireland but fell away from his faith during adolescence. Lewis returned to Anglicanism at the age of 32, owing to the influence of Tolkien and other friends, and he became an "ordinary layman of the Church of England". Lewis's faith profoundly affected his work, and his wartime radio broadcasts on the subject of Christianity brought him wide acclaim.
ellauri262.html on line 144: Lewis wrote more than 30 books which have been translated into more than 30 languages and have sold millions of copies. The books that make up The Chronicles of Narnia have sold the most and have been popularized on stage, TV, radio, and cinema. His philosophical writings are widely cited by Christian scholars from many denominations.
ellauri262.html on line 146: Lewis's mother was Florence Augusta Lewis née Hamilton (1862–1908), known as Flora, the daughter of Thomas Hamilton, a Church of Ireland priest, and the great-granddaughter of both Bishop Hugh Hamilton and John Staples. Lewis had an elder brother, Warren Hamilton Lewis (known as "Warnie"). He was baptized on 29 January 1899 by his maternal grandfather in St Mark's Church, Dundela. Jacksie's dad was a second generation immigrant from Wales.
ellauri262.html on line 148: When his dog Jacksie was killed by a car, the four-year old Lewis adopted the name Jacksie. At first, he would answer to no other name, but later accepted Jack, the name by which he was known to friends and family for the rest of his life. When he was seven, his family moved into "Little Lea", the family home of his childhood, in the Strandtown area of East Belfast.
ellauri262.html on line 150: As a boy, Lewis was fascinated with anthropomorphic animals; he fell in love with Beatrix Potter and often wrote and illustrated his own animal tales. Along with his brother Warnie, he created the world of Boxen, a fantasy land inhabited and run by animals.
ellauri262.html on line 152: Lewis was schooled by private tutors until age nine, when his mother died in 1908 from cancer. His father then sent him to England to live and study at Wynyard School in Watford, Hertfordshire. Lewis's brother had enrolled there three years previously. Not long after, the school was closed due to a lack of pupils. Lewis then attended Campbell College in the east of Belfast about a mile from his home, but left after a few months due to respiratory problems.
ellauri262.html on line 156: He was then sent back to England to the health-resort town of Malvern, Worcestershire, where he attended the preparatory school Cherbourg House, which Lewis referred to as "Chartres" in his autobiography. It was during this time that he abandoned the Christianity he was taught as a child and became an atheist. During this time he also developed a fascination with European mythology and the occult.
ellauri262.html on line 158: In September 1913, Lewis enrolled at Malvern College, where he remained until the following June. He found the school "socially competitive." After leaving Malvern, he studied privately with William T. Kirkpatrick, "The Great Knock", his father's old tutor and former headmaster of Lurgan College.
ellauri262.html on line 162: Lewis' mere Christianity masked the political prejudices of an old-fashioned Ulster Protestant, a native of middle-class Belfast for whom British withdrawal from Northern Ireland even in the 1950s and 1960s was unthinkable.
ellauri262.html on line 164: Within months of entering Oxford, he was shipped by the British Army to France to fight in the First World War. In the midst of the German spring offensive, Lewis was wounded and two of his colleagues were killed by a British shell falling short of its target. He was depressed and homesick during his convalescence and, upon his recovery in October, he was assigned to duty in Andover, England. He was demolished in December 1918 and soon restarted his studies. Later, Lewis stated that his experience of the horrors of war, along with the loss of his mother and unhappiness in school, were the basis of his pessimism and atheism.
ellauri262.html on line 167: During his army training, Lewis shared a room with another cadet, Edward Courtnay Francis "Paddy" Moore (1898–1918). Maureen Moore, Paddy's sister, said that the two made a mutual pact that if either died during the war, the survivor would take care of both of their families. Paddy was killed in action in 1918 and Lewis kept his promise. Paddy had earlier introduced Lewis to his mother, Janie King Moore, and a friendship quickly sprang up between Lewis, who was 18 when they met, and Janie, who was 45. The friendship with Moore was particularly important to Lewis while he was recovering from his wounds in hospital, as his father did not visit him.
ellauri262.html on line 173: Were they lovers? Owen Barfield, who knew Jack well in the 1920s, once said that he thought the likelihood was "fifty-sixty". After conversations with Mrs. Moore's daughter, Maureen, and a consideration of the way in which their bedrooms were arranged at The Kilns, he was quite certain that they were.
ellauri262.html on line 175: Lewis was raised in a religious family that attended the Church of Ireland. He became an atheist at age 15, though he later described his young self as being paradoxically "very angry with God for not existing" and "equally angry with him for creating a world". His early separation from Christianity began when he started to view his religion as a chore and a duty; around this time, he also gained an interest in the occult, as his studies expanded to include such topics. His main argument against God was theodicy.
ellauri262.html on line 177: Lewis's interest in the works of the Scottish writer George MacDonald was part of what turned him from atheism. The quality which first met him in his books was Holiness.
ellauri262.html on line 179: C. S. Lewis wrote that he regarded MacDonald as his "master": "Picking up a copy of Phantastes one day at a train-station bookstall, I began to read. A few hours later, I knew that I had crossed a great frontier."[citation needed] G. K. Chesterton cited The Princess and the Goblin as a book that had "made a difference to my whole existence". Even Mark Twain, who initially disliked MacDonald, became friends with him, and there is some evidence that Twain was influenced by him. MacDonald's theology "celebrated the rediscovery of God as Father, and Christ as a shaved Lion King."
ellauri262.html on line 184: MacDonald rejected the doctrine of penal substitutionary atonement as developed by John Calvin, which argues that Christ has taken the place of sinners and is punished by the wrath of God in their place, believing that in turn it raised serious questions about the character and nature of God.[citation needed] Instead, he taught that Christ had come to save people from their sins, and not from a Divine penalty for their sins: the problem was not the need to appease a wrathful God, but the disease of cosmic evil itself.[citation needed] MacDonald frequently described the atonement in terms similar to the Christus Victor theory.
ellauri262.html on line 186: Christus Victor is a book by Gustaf Aulén published in English in 1931, presenting a study of theories of atonement in Christianity. The original Swedish title is Den kristna försoningstanken ("The Christian Idea of the Atonement") published in 1930. Aulén reinterpreted the classic ransom theory of atonement, which says that Christ's death is a ransom to the powers of evil, which had held humankind in their dominion. It is a model of the atonement that is dated to the Church Fathers, and it was the dominant theory of atonement for a thousand years, until Anselm Panda of Canterbury supplanted it in the West with his satisfaction theory of atonement. So that the baddies in the story were Sauron and the goblins and orcs of Mordor, not God as angry Scrooge McDuck coming for his dues.
ellauri262.html on line 187: The Christus Victor theory is becoming increasingly popular with both paleo-orthodox evangelicals because of its connection to the early Church fathers, and with liberal Christians and peace churches such as the Anabaptist Mennonites because of its subversive nature, seeing the death of Jesus as an exposure of the cruelty and evil present in the worldly powers that rejected and killed him, and the resurrection as a triumph over these powers.
ellauri262.html on line 192: Henry Victor Dyson Dyson (7 April 1896 – 6 June 1975), generally known as Hugo Dyson and who signed his writings H. V. D. Dyson, was an English academic and a member of the Inklings literary group. He was a committed Christian, and together with J. R. R. Tolkien he helped C. S. Lewis to convert to Christianity, particularly after a long conversation as they strolled on Addison's Walk at Oxford.
ellauri262.html on line 193: Dyson preferred talk at Inklings meetings to readings. He had a distaste for J. R. R. Tolkien's The Lord of the Rings and complained loudly at its readings. Eventually Tolkien gave up reading to the group altogether. He wrote a survey of contemporary English literature with a bibliography by Professor John Butt.
ellauri262.html on line 195: Lewis was only 40 when the war began, and he tried to re-enter military service, offering to instruct cadets; however, his offer was not accepted, as he did not want to write lies to deceive the enemy. Instead, From 1941 to 1943, Lewis spoke on religious programmes broadcast by the BBC from London while the city was under periodic air raids. These broadcasts were appreciated by civilians and servicemen at that stage. For as Air Chief Marshal Sir Donald Hardman wrote:
ellauri262.html on line 197: "The war, the whole of life, everything tended to seem pointless. We needed, many of us, a key to the meaning of the universe. Lewis provided just that."
ellauri262.html on line 200: The youthful Alistair Cooke was less impressed, and in 1944 described "the alarming vogue of Mr. C.S. Lewis" as an example of how wartime tends to "spawn so many quack religions and Messiahs". The broadcasts were anthologized in Mere Christianity.
ellauri262.html on line 202: Alistair Cooke KBE (born Alfred Cooke; 20 November 1908 – 30 March 2004) was a British-American writer whose work as a journalist, television personality and radio broadcaster was done primarily in the United States. In reporting on the Montgomery bus boycott, begun by Rosa Parks and led by Martin Luther King, Cooke expressed sympathy for the economic costs imposed on the city bus company and referred to Mrs. Parks as "the stubborn woman who started it all ... to become the Paul Revere of the boycott." He achieved his greatest popularity in the United States in this role, becoming the subject of many parodies, including "Alistair Cookie" in Sesame Street ("Alistair Cookie" was also the name of a clay animated cookie-headed spoof character created by Will Vinton as the host of a video trailer for The Little Prince and Friends).
ellauri262.html on line 203: Cooke took up golf in his mid-fifties, developing a fascination with the game, despite never attaining an extraordinary level of skill.
ellauri262.html on line 205: In later life, Lewis corresponded with Joy Davidman Gresham, an American writer of Jewish background, a former Communist, and a convert from atheism to Christianity. She was separated from her alcoholic and abusive husband, novelist William L. Gresham, and came to England with her two sons, David and Douglas.
ellauri262.html on line 207: Lewis continued to raise Gresham's two sons after her death. Douglas Gresham is a Christian like Lewis and his apostate mother, while David Gresham turned to his mother's ancestral faith, becoming Orthodox Jewish in his beliefs. His mother's writings had featured the Jews in an unsympathetic manner, particularly on "shohet" (ritual slaughterer). David informed Lewis that he was going to become a ritual slaughterer to present this type of Jewish religious functionary to the world in a more favourable light. In a 2005 interview, Douglas Gresham acknowledged that he and his brother were not close, although they had corresponded via email.
ellauri262.html on line 211: Media coverage of Lewis's death was almost completely overshadowed by news of the assassination of John F. Kennedy, which occurred on the same day (approximately 55 minutes following Lewis's collapse), as did the death of English writer Aldous Huxley, author of Brave New World.
ellauri262.html on line 213: Lewis was a prolific writer, and his circle of literary friends became an informal discussion society known as the "Inklings", including J. R. R. Tolkien, Nevill Coghill, Lord David Cecil, Charles Williams, Owen Barfield, and his brother Warren Lewis.
ellauri262.html on line 217: The Space Trilogy (also called the Cosmic Trilogy or Ransom Trilogy) dealt with what Lewis saw as the dehumanizing trends in contemporary science fiction. The first book, Out of the Silent Planet, was apparently written following a conversation with his friend J. R. R. Tolkien about these trends. Lewis agreed to write a "space travel" story and Tolkien a "time travel" one, but Tolkien never completed "The Lost Road", linking his Middle-earth to the modern world. Lewis's main character Elwin Ransom is based in part on Tolkien, a fact to which Tolkien alludes in his letters.
ellauri262.html on line 219: The second novel, Perelandra, depicts a new Garden of Eden on the planet Venus, a new Adam and Eve, and a new "serpent figure" to tempt Eve. The story can be seen as an account of what might have happened if the terrestrial Adam had defeated the serpent and avoided the Fall of Man, with Ransom intervening in the novel to "ransom" the new Adam and Eve from the deceptions of the enemy. The third novel, That Hideous Strength, develops the theme of nihilistic science threatening traditional human values, embodied in Arthurian legend.
ellauri262.html on line 221: The Chronicles of Narnia, considered a classic of children's literature, is a series of seven fantasy novels. Written between 1949 and 1954 and illustrated by Pauline Baynes, the series is Lewis's most popular work, having sold over 100 million copies in 41 languages (Kelly 2006) (Guthmann 2005). It has been adapted several times, complete or in part, for radio, television, stage and cinema.
ellauri262.html on line 224: Lewis's last novel, Till We Have Faeces, a retelling of the myth of Cupid and Psyche, was published in 1956. Although Lewis called it "far and away my best book," it was not as well-reviewed as his previous work. It is a retelling of the myth of Cupid and Psyche from the unusual perspective of Psyche's sister Peg. Mere Christianity was voted best book of the 20th century by Christianity Today in 2000.
ellauri262.html on line 226: William Blake's concept of The Marriage of Heaven and Hell, Lewis found a "disastrous error". He also wrote The Four Loves, which rhetorically explains nine categories of love: an, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor, zwischen.
ellauri262.html on line 253: John Ronald Reuel Tolkien ([ˈtɒlkiːn], 3. tammikuuta 1892 Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio – 2. syyskuuta 1973 Bournemouth, Englanti), yleisimmin tunnettu nimellä J. R. R. Tolkien, oli englantilainen kirjailija ja filologi, joka työskenteli englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat kuvitteelliseen Keski-Maahan sijoittuvat fantasiaromaanit, kuten Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Suurimman osa hänen töistään on suomentanut LBTQ-kääntäjä Kersti Juva, joka on myös kexinyt Tolkienin pikku ötököille herttaiset suomalaiset nimet. Shelob on Lukitar. "Hämppis väärinpäin" olisi ollut ehkä sattuvampi. Sellainen puri Ronaldia Etelä-Afrikassa.
ellauri262.html on line 257: John Ronald Reuel, Mabel ja Arthur Reuel Tolkienin esikoinen, syntyi 1892 Bloemfonteinissa, silloisen Oranjen vapaavaltion pääkaupungissa Etelä-Afrikassa, missä Arthur Tolkien työskenteli Bank of African paikallisen kolonialistisen riistokonttorin johtajana. Arthur oli muuttanut Englannista kulta- ja timanttilöydösten rikastuttamaan Etelä-Afrikkaan parempia urakehitysmahdollisuuksia tavoitellen muutamaa vuotta aiemmin. Hänen kihlattunsa Mabel Suffield oli seurannut perässä täytettyään 21 ja saatuaan viimein isänsä hyväksynnän tulevalle avioliitolle. Pariskunta vihittiin Kapkaupungin katedraalissa 16. huhtikuuta 1891. Tyttöaikanaan Mabel oli ollut lähetyssaarnaajana Aahrikassa, yritti käännyttää kristinuskoon Sansibarin sulttaanin haaremia.
ellauri262.html on line 275: Tolkien valmistui Oxfordista kesäkuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä. Heti valmistumisensa jälkeen hän astui armeijan palvelukseen. Tolkien komennettiin lyhyen koulutuksen jälkeen Ranskaan länsirintamalle, jossa hän palveli viestiupseerina ja osallistui Sommen taisteluun hillomunkin hinnalla. Hän sairastui vuonna 1916 ampumahautakuumeeseen ja pääsi pois rintamalta. Tolkien siirrettiin parantumaan Birminghamiin sotilassairaalaan, josta hänet kotiutettiin jouluksi. Tuolloin hän kirjoitti ensimmäiset Keski-Maa-aiheiset tarinansa. lähde? Käsikirjoitus oli alun perin nimeltään The Book of Lost Tales (suom. Kadonneiden tarujen kirja), jonka tarinoista myöhemmin muodostui postuumisti julkaistu Silmarillion. Kotiutuksensa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi siitä hyvästä.
ellauri262.html on line 277: Päästyään sairaalasta Tolkien sai entisen islannin opettajansa William Craigien kautta työpaikan avustajana Oxford English Dictionaryn toimituskunnassa. Hän aloitti työssä 1919 tehtävänään käsitellä muutamia W-kirjaimella alkavia, etymologialtaan germaanisperäisiä sanoja. Noihin aikoihin hän esitteli luomansa maailman ensimmäistä kertaa julkisemmin lukemalla The Fall of Gondolinin Exeter Collegen esseekerhossa. Vuonna 1920 Tolkien sai englannin kielen apulaisprofessorin viran Leedsin yliopistosta, ja perhe muutti viideksi vuodeksi Pohjois-Englantiin. Vuonna 1924 hänet nimitettiin yliopiston englannin kielen professoriksi. Seuraavana vuonna Tolkien kuitenkin palasi Oxfordiin saatuaan muinaisenglannin professorin viran. Hän opetti Oxfordin yliopistossa 1925–1959 muinais- ja keskiajan englannin professorina.lähde?
ellauri262.html on line 281: Saatuaan professuurinsa Oxfordissa Tolkien tutustui moniin muihin kirjallisuudesta kiinnostuneisiin opettajiin, jotka kokoontuivat Inklings-nimisenä ryhmänä. Yksi tunnetuimpia jäseniä Tolkienin lisäksi oli C. S. Lewis, keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija, joka työskenteli yliopiston opettajana ja on tullut tunnetuksi fantasiakirjastaan Narnian tarinat. Tolkienin ja Lewisin välille kehkeytyi ystävyyssuhde, joka kesti ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta Lewisin kuolemaan 1963 asti. Lewis, joka oli aiemmin tunnustautunut ateistiksi tai agnostikoksi, kääntyi 1930-luvun alussa kristinuskoon, osin katolisen Tolkienin vaikutuksesta. Ei mennyt ihan putkeen sikäli, että Tolkien sai käännytetyxi Lewixen pakanuudesta vain englannin kirkkoon saakka. Sekin kyllä oli saavutus, sillä Lewixen porukat oli Belfastista ja vihasivat paavin palvojia kuin ruttoa. Tolkien sanoi myöhemmin ettei Lewis kääntynyt vaan taantui. Kerran Lewis kuzui Tolkienin kuullen katolisia "paskahuusin rotixi".
ellauri262.html on line 287: Hobitin menestyksen johdosta kustantaja alkoi vaatia Tolkienilta jatko-osaa tarinalle.lähde? Tolkien oli oikeastaan aloittanut jatko-osan, Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings 1954–1955), kirjoittamisen vuonna 1936, jo ennen kuin Hobitti oli julkaistu. Hän päätti kuitenkin tarjota ensin kustantajalle muutamia kirjoitettuja osia Silmarillionista, jotka kustannusyhtiö kuitenkin hylkäsi. Vaikka kirjan kieltä ylistettiin, sen katsottiin olevan liian pitkäveteinen julkaistavaksi. Käsikirjoitus palautettiin pettyneelle Tolkienille, minkä jälkeen kustantaja tiedusteli uudelleen, olisiko hän vieläkin valmis kirjoittamaan ”uuden Hobitin”; Nookei, Tolkien suostui.
ellauri262.html on line 295: Teos julkaistiin taskukirjana Yhdysvalloissa Harvard Lampoonin toimesta vuonna 1965 nimellä Bored of the Rings. Opiskelijaliikkeen innostus vaikutti merkittävästi kirjan sikäläiseen suosioon. Tolkien itse oli imarreltu kirjansa menestyksestä, ja hän rikastui sen menestyksen avulla. Kirjan innokkaimpien ihailijoiden takia Tolkien joutui vaihtamaan osoitettaan ja puhelinnumeroaan, kun lukijat tunkeutuivat hänen kotiinsa kysyäkseen yksityiskohtia hänen luomastaan maailmasta. Ihailijat alkoivat myös perustaa ensimmäisiä Tolkien-seuroja, joissa he keskustelivat omista kokemuksistaan Tolkienin teosten parissa.
ellauri262.html on line 297: Loput Tolkienin väsäyxet on aika mitäänsanomattomia. Cristopherin kokoonkursima Silmarillion on lopen haukotuttava. Ilmestyttyään kirja sai pääosin kielteisiä arvosteluja, joissa sen kerronnan kieltä pidettiin vanhanaikaisena ja sekavana, vaikka Tolkienin yritystä luoda fantasiamaailmalleen oma historia pidettiinkin kunniakkaana. Cristopher teki parhaansa työstämällä myyntiin kaikkea isäpapan kynästä (yllä) lähtenyttä, vaikka ostoslistoja. Kullervon tarina (The Story of Kullervo) on Tolkienin vuonna 1914 kesken jäänyt esikoisteos, joka julkaistiin elokuussa 2015.
ellauri262.html on line 311: The presence of sexuality in The Lord of the Rings, a bestselling fantasy novel by J. R. R. Tolkien, has been debated, as it is somewhat unobtrusive. However, love and marriage appear in the form of the warm relationship between the hobbits Sam Gamgee and Rosie Cotton; the unreturned feelings of Éowyn for Aragorn, followed by her falling in love with Faramir, and marrying him; and Aragorn's love for Arwen, described in an appendix rather than in the main text, as "The Tale of Aragorn and Arwen". Multiple scholars have noted the symbolism of the monstrous female spider Shelob. Interest has been concentrated, too, on the officer-batman-inspired same-sex relationship of Frodo and his gardener Sam as they travel together on the dangerous quest to destroy the Ring. Scholars and commentators have interpreted the relationship in different ways, from close but not necessarily homosexual to plainly homoerotic, or as an idealised heroic friendship.
ellauri262.html on line 313: The author of the bestselling fantasy novel The Lord of the Rings, J. R. R. Tolkien, was orphaned as a boy, his father dying in South Africa and his mother in England a few years later. He was brought up by his guardian, a Catholic priest, Father Francis Xavier Morgan, and educated at male-only grammar schools and then Exeter College, Oxford, which at that time had only male students. He joined the British Army's Lancashire Fusiliers and saw the horror of trench warfare, with life as an officer made more bearable by the support of a male batman or servant. After the war he became a professor of English Language at the University of Leeds, and then at the University of Oxford, where he taught at Pembroke College. At Oxford, he created an all-male literary group with another Oxford professor of English, C. S. Lewis, called the Inklings.
ellauri262.html on line 315: Tolkien held conservative views about women, stating that men were active in their professions while women were inclined to domestic life. While defending the role of women in The Lord of the Rings, the scholar of children's literature Melissa Hatcher wrote that "Tolkien himself, in reality, probably was the stodgy sexist Oxford professor that feminist scholars paint him out to be".
ellauri262.html on line 317: Commentators have remarked on the apparent lack of sexuality in The Lord of the Rings; the feminist and queer theory scholar Valerie Rohy notes the female novelist A. S. Byatt's remark that "part of the reason I read Tolkien when I'm ill is that there is an almost total absence of sexuality in his world, which is restful"; the Tolkien scholar Tom Shippey wrote that "there is not enough awareness of sexuality" in the work; and the novelist and critic Adam Mars-Jones stated that "above all, sexuality [is] what is absent from the [work's] vision". Rohy comments that it is easy to see why they might say this; in the epic tradition, Tolkien "abandons courtship when battle looms, apparently sublimating sexuality to the greater quest". She accepts that there are three romances leading to weddings in the tale, those of Aragorn and Arwen, Éowyn and Faramir, and Sam and Rosie, but points out that their love stories are mainly external to the main narrative about the Ring, and that their beginnings are basically not shown: they simply appear as marriages.
ellauri262.html on line 319: The scholar Patrick Curry, defending Tolkien against the feminist scholar Catherine R. Stimpson's charge that "Tolkien is irritatingly, blandly, traditionally masculine....He makes his women characters, no matter what their rank, the most hackneyed of stereotypes. They are either beautiful and distant, simply distant, or simply simple", comments that "it is tempting to reply, guilty as charged", agreeing that Tolkien is "paternalistic", though he objects that Galadriel and Éowyn have more to them than Stimpson alleges.
ellauri262.html on line 321: The scholar David Craig writes that Shelob is sometimes just called "she", drawing the reader's attention to her gender. Her "hate and depravity" are "strongly sexualised"; Tolkien wrote that "Far and wide her lesser broods, bastards of the miserable mates, her own offspring, that she slew, spread from glen to glen". Craig comments that "her crimes are abominable and include incest, illegitimacy and infanticide, all crimes pertaining to sex".
ellauri262.html on line 323: The Anglican priest and scholar of literature Alison Milbank writes that Shelob is undeniably sexual: "Tolkien offers a most convincing Freudian vagina dentata (toothed vagina) in the ancient and disgustingly gustatory spider Shelob." Milbank states that Shelob symbolises "an ancient maternal power that swallows up masculine identity and autonomy", threatening a "castrating hold [which] is precisely what the sexual fetishist fears, and seeks to control". The Tolkien scholar and medievalist Jane Chance mentions "Sam's penetration of her belly with his sword", noting that this may be an appropriate and symbolic way of ending her production of "bastards".
ellauri262.html on line 325: The scholar of children's literature Zoë Jaques writes that Shelob is the "embodiment of monstrous maternity"; Sam's battle with Shelob could be interpreted as a "masculine rite of passage" where a smaller, weaker male penetrates and escapes the vast female body and her malicious intent. The feminist scholar Brenda Partridge described the hobbits' protracted struggle with Shelob as rife with sexual symbolism. She writes that Tolkien derived Shelob from multiple myths: Sigurd killing Fafnir the dragon; Theseus killing the Minotaur; Ariadne and the spider; and Milton's Sin in Paradise Lost. The result is to depict the woman as a threat, with implicit overtones of sexuality.
ellauri262.html on line 393: Lordi Peter on Denverin herttuan nuorempi veli ja hänet kuvataan romaaneissa stereotyyppisenä varakkaana englantilaisena aristokraattina, jonka harrastuksiin kuuluu inkunaabeleiden keräily. Romaaneissa eletään maailmansotien välistä aikaa, jolloin Wimsey on noin 40-vuotias. Hänen valokuvaamista harrastava kamaripalvelijansa ja entinen sotakaverinsa Bunter toimii hänen apunaan rikosten selvittämisessä. Wimseytä auttaa myös usein hänen ystävänsä Charles Parker Scotland Yardista. Edmund Wilson expressed his distaste for Wimsey in his criticism of The Nine Tailors: "There was also a dreadful stock English nobleman of the casual and debonair kind, with the embarrassing name of Lord Peter Wimsey, and, although he was the focal character in the novel ... I had to skip a good deal of him, too." Tämä kuvitteellinen henkilö on tynkä.
ellauri262.html on line 401: The poet W. H. Auden and the philosopher Ludwig Wittgenstein were notable critics of her novels. A savage attack on Sayers's writing ability came from the American critic Edmund Wilson, in a well-known 1945 article in The New Yorker called "Who Cares Who Killed Roger Ackroyd?" He briefly writes about her novel The Nine Tailors, saying "I declare that it seems to me one of the dullest books I have ever encountered in any field." Wilson continues "I had often heard people say that Dorothy Sayers wrote well ... but, really, she does not write very well: it is simply that she is more consciously literary than most of the other detective-story writers and that she thus attracts attention in a field which is mostly on a sub-literary level."
ellauri262.html on line 403: The academic critic Q. D. Leavis criticises Sayers in more specific terms in a review of Gaudy Night and Busman's Honeymoon, published in the critical journal Scrutiny, saying her fiction is "popular and romantic while pretending to realism." Leavis argues that Sayers presents academic life as "sound and sincere because it is scholarly," a place of "invulnerable standards of taste charging the charmed atmosphere". But, Leavis says, this is unrealistic: "If such a world ever existed, and I should be surprised to hear as much, it does no longer, and to give substance to a lie or to perpetuate a dead myth is to do no one any service really." Leavis comments that "only best-seller novelists could have such illusions about human nature."
ellauri262.html on line 405: The critic Sean Latham has defended Sayers, arguing that Wilson and Leavis simply objected to a detective story writer having pretensions beyond what they saw as her role of popular culture "hack". Latham says that, in their eyes, "Sayers' primary crime lay in her attempt to transform the detective novel into something other than an ephemeral bit of popular culture".
ellauri262.html on line 407: Sayers, an only child, was born on 13 June 1893 at the Headmaster's House on Brewer Street in Oxford. She was the daughter of Helen Mary Leigh and her husband, the Rev. Henry Sayers. Her mother was a daughter of Frederick Leigh, a solicitor whose family roots were in the landed gentry in the Isle of Wight, and had been born at "The Chestnuts", Millbrook, Hampshire. Her father, originally from Littlehampton, West Sussex, was a chaplain of Christ Church Cathedral, Oxford, and headmaster of Christ Church Cathedral School.
ellauri262.html on line 409: When Sayers was six, her father started teaching her Latin. She grew up in the tiny village of Bluntisham in Huntingdonshire after her father was given the living there as rector of Bluntisham-cum-Earith. The church graveyard next to the elegant Regency-style rectory features the surnames of several characters from her mystery The Nine Tailors. She was inspired by her father's restoration of the Bluntisham church bells in 1910. The nearby River Great Ouse and the Fens invite comparison with the book's vivid description of a massive flood around the village.
ellauri262.html on line 411: Sayers's first book was poetry and was published in 1916 as OP. by Blackwell Publishing in Oxford. Her second book of poems, "Catholic Tales and Christian Songs", was published in 1918, also by Blackwell.
ellauri262.html on line 414: As an advertiser, Sayers's collaboration with artist John Gilroy resulted in "The Mustard Club" for Colman's Mustard and the Guinness "Zoo" advertisements, variations of which still appear today. One example was the Toucan, his bill arching under a glass of Guinness, with Sayers's jingle:
ellauri262.html on line 421: Sayers is also credited with coining the slogan "It pays to advertise!" Sayers's translation of the Divine Comedy includes extensive notes at the end of each canto, explaining the theological meaning of what she calls "a great Christian allegory.".
ellauri262.html on line 425: In 1920 Sayers entered into a passionate though unconsummated romance with Jewish Russian émigré and Imagist poet John Cournos, who moved in London literary circles with Ezra Pound and his contemporaries. Sayers did not consummate her relationship with him unmarried, due to her religious beliefs. Cournos disdained monogamy and marriage, did not want children and was dedicated to free love.[53] He also considered crime writing, which Sayers had started, to be low brow, though he assisted her with aspects of publication.[54] Within two years their relationship had broken up when he insisted on consummation with birth control. Returning to New York, he soon married a crime writer who had two children. This left Sayers embittered that he had not held to his own principles, feeling that he had been testing her, pushing her to sacrifice her own beliefs in submission to his own. He later confessed that he would have happily married Sayers if she had submitted to his sexual demands. After a period of heated correspondence, they concluded with more amicable missives after she met her future husband.
ellauri262.html on line 429: On 3 January 1924, at the age of 30, Sayers secretly gave birth to an illegitimate son, John Anthony (later surnamed Fleming). John Anthony, "Tony", was given into care with her aunt and cousin, Amy and Ivy Amy Shrimpton, and passed off as her nephew to family and friends. Details of these circumstances were revealed in a letter from Mrs White to her daughter Valerie, Tony's half-sister, in 1958 after Sayers's death. Tony was raised by the Shrimptons and was sent to a good boarding school. In 1935 he was legally adopted by Sayers and her then husband "Mac" Fleming.
ellauri262.html on line 431: Tony suspected mom's maternity since his youth but had proof only when he obtained his birth certificate applying for a passport. It is not known if he ever spoke to Dotty about the fact.
ellauri262.html on line 433: After publishing her first two detective novels, Sayers married Captain Oswald Atherton "Mac" Fleming, a Scottish journalist whose professional name was "Atherton Fleming". The wedding took place on 13 April 1926 (Dot was 33 and Mac 45) at Holborn Register Office, London. Fleming was divorced with two daughters.
ellauri262.html on line 435: Fleming died on 9 June 1950, at Sunnyside Cottage (now 24 Newland Street), Witham, Essex, after a decade of severe illnesses. Sayers died suddenly of a coronary thrombosis on 17 December 1957 at the same little flat, aged 64. Sayers was a friend of C. S. Lewis and several of the other Inklings. On some occasions Sayers joined Lewis at meetings of the Socratic Club. Lewis said he read The Man Born to Be King every Easter, but he said he was unable to appreciate detective stories. J. R. R. Tolkien read some of the Wimsey novels but scorned the later ones, such as Gaudy Night. Se oli varmaan liian nenäkäs.
ellauri262.html on line 437: Sayers had much in common with Lewis and Tolkien’s circle, including a love of orthodox Christianity, traditional verse, popular fiction, and debate. Sayers oli Cliven fani ja kääntäen. But
ellauri262.html on line 438: they disagreed regarding the ordination of women in the Church of England. Sayers comments on Lewis's views of women in another letter, stating, "I do admit that he is apt to write shocking nonsense about women and marriage. That, however, is not because he is a bad theologian but because he is a rather frightened bachelor.”
ellauri262.html on line 440: Sayers was greatly influenced by G. K. Chesterton, fellow detective fiction novelist, essayist, critic, among other things, commenting that, "I think, in some ways, G.K.’s books have become more a part of my mental make-up than those of any writer you could name.” n 2022, Sayers was officially added to the Episcopal Church liturgical calendar with a feast day on 17 December.
ellauri262.html on line 453: Personism is an ethical philosophy of personhood as typified by the thought of the utilitarian philosopher Peter Singer. It amounts to a branch of secular humanism with an emphasis on certain rights-criteria. Personists believe that rights are conferred to the extent that a creature is a person. Michael Tooley provides the relevant definition of a person, saying it is a creature that is "capable of desiring to continue as a subject of experience and other mental states". A worldview like secular humanism is personism when the empathy and values are extended to the extent that the creature is a person (apes get very similar rights, insects get vastly fewer rights, etc.).
ellauri262.html on line 456: Consequently, a member of the human species may not necessarily fit the definition of "person" and thereby not receive all the rights bestowed to a person. Hence, such philosophers have engaged in arguing that certain disabled individuals (such as those with a mental capacity that is similar to or is perceived as being similar to an infant) are not persons. This philosophy is also supposedly open to the idea that such non-human persons as machines, animals, and extraterrestrial intelligences may be entitled to certain rights currently granted only to humans. The basic criteria for the entitlement of rights, are the intellect (thinking ability, problem solving in real life circumstances and not mere calculation), and sometimes empathy (but not necessarily, because not all humans are empathetic; but indifference in the pain of others and crime are certainly criteria for the deprivation of rights. Genuine empathy is not required to achieve acceptable behavior, but a digital limbic system and a dopaminergic pathways alternative, would deliver a more acceptable result for future MPs judging on rights expansion.). Personism may have views in common with transhumanism.
ellauri262.html on line 465: The Problem of Pain is a 1940 book on the problem of evil by C. S. Lewis, in which Lewis argues that human pain, animal pain, and hell are not sufficient reasons to reject belief in a good and powerful God. He begins by addressing the flaws in common arguments against the belief in a just, loving, and all-powerful God such as: "If God were good, He would make His creatures perfectly happy, and if He were almighty He would be able to do what he wished. But the creatures are not happy. Therefore God lacks either goodness, or power, or both." Topics include human suffering and sinfulness, animal suffering, and the problem of hell, where Lewis squirms like a tapeworm to reconcile these with a friendly omnipotent force beyond ourselves.
ellauri262.html on line 469: An experience with the Numinous (a sort of awe, dread, and a general sense of experiencing something otherworldly "uncanny").
ellauri262.html on line 471: An acknowledgement of morality.
ellauri262.html on line 473: The Numinous as guardian of the morality.
ellauri262.html on line 478: Lewis states the problem of pain again in a simpler way: "If God were good, He would wish to make His creatures perfectly happy, and if God were almighty, He would be able to do what he wished. But the creatures are not happy. Therefore, God lacks either goodness, or power, or both."[3] Lewis says that if the popular meanings attached to the words are the best or only possible then the problem is unanswerable. The possibility of answering it depends on understanding the words 'good,' 'almighty,' and 'happy' in a bigger sense.
ellauri262.html on line 480: Lewis then talks about the nature of nature/matter. Because there are things outside an individual and God, things cannot be configured to suit the individual perfectly. WTF? God is responsible for that too! He also introduces the concept of Free Will and how that further inhibits everyone being pain-free all the time, although he does allow and say miracles do exist. Bullshit! Free will is that you can do what you want (lähde). If you want to be pain-free and you aren't, then your will is not free.
ellauri262.html on line 482: Lewis postulates that maybe this world is not the 'best of all possible' universes but the only possible one. Haha! If so, then everything possible is necessary, and will is not free. (lähde) He acknowledges the objection that if God is good and he saw how much suffering it would produce why would he do it. Lewis doesn’t know how to answer that type of question and says that that is not his objective, but only to conceive how goodness (assured on other grounds) and suffering are without contradiction. Okay, Clive, so you just give up.
ellauri262.html on line 484: No not yet, he says that what is good for God may not be good for us. But then he is not our friend, is he? Well he knows best what is good for us, he is our father, and we are his servants. Aha, well I can relate to that. An angry nacissistic psychopathic God does indeed fill the bill. This may hurt a bit, but wait a while, on the other side of the stone you see what this pain was for. You can't enjoy to the hilt unless you feel a bit of pain at first. Sado-masochism, you see.
ellauri262.html on line 486: Lewis starts off by asking why humans need so much castigation. Immediately he shares the Christian answer that humans have used free will to become very bad. Remember the clandestine fucking behind the apple tree! Though it wasn't the fucking as such but disobedience. The only guy that is allowed to be proud in Eden is its owner. Fucking with the snake was just a test. You FAILED! Put your pants on! Free will was not meant for you to do what you want, but to obey so it hurts! Misguided fucking made man an animal, the rest is biology. Man, as a species, spoiled his pants.
ellauri262.html on line 488: Lewis acknowledges the critique of what specific, individual harm have we done to God for God to be always angry. Well it's not personal as such. "When we merely say that we are bad, the ‘wrath’ of God seems a barbarous doctrine; as soon as we perceive our badness, it appears inevitable, a mere corollary from God’s goodness. Good guys do bad things to bad guys, as in cowboy films."
ellauri262.html on line 492: We are deceived by looking on the outside of things: we should not mistake our inevitably limited utterances for a full account of the worst that is inside.
ellauri262.html on line 494: While there is a social conscious and corporate guilt, don’t let the idea distract you from your own "old-fashioned guilts" that have nothing to do with the ‘system’. Often, it’s an excuse for evading the real issue. Once we’ve learned of our individual corruption, we can go on to think about corporate guilt. If we ever get that far, the plank in our own eye is hard to extricate. (Luke 6:41-42)
ellauri262.html on line 504: The Holiness of God is something more and other than moral perfection. He is Numinous! Danger do not touch!
ellauri262.html on line 507: Don’t shift blame for human behavior to the Creator. It's enough to blame his own behavior on him. While it is not possible to follow the moral law perfectly, "the ultimate problem must not be used as one more means of evasion". You could be as pious as the early Christians but many don’t even try.
ellauri262.html on line 510: Lewis then says that he doesn’t believe in the doctrine of Total Depravity on logical and experiential grounds. Also, shame is of value, not as an emotion but for the insight that it provides. He shares how he notices that the more a man hollers the more fully aware he is of his vileness. To underline this point Clive says probably the most famous line from this book: "God whispers to us in our pleasures, speaks in our conscience, but shouts in our pain: it is His megaphone to rouse the deaf."
ellauri262.html on line 512: "Man is now a horror to God and to himself and a creature ill-adapted to the universe not because God made him so but because he has made himself so by the abuse of his free will."
ellauri262.html on line 515: Interesting proviso: The Christian doctrine of self-surrender and obedience is purely theological and not political.
ellauri262.html on line 517: Hell may strike one as fucking unjust (and it is), but Lewis reminds the reader that in discussing Hell we should not keep our friends and enemies before our eyes since both obscure reason, but to think of ourselves. Be egoists, as your heavenly father is!
ellauri262.html on line 521: He says though, assuming that their selfhood is not an illusion, animals cannot be considered in and of themselves. "Man is to be understood only in his relation to God. The beasts are to be understood only in their relation to man and, through man, to God." Fucking humanist. Lewis says that Christians hesitate to suppose animal immorality for two reasons: 1) it would obscure the spiritual difference between beast and man and 2) it would be a clumsy assertion of Divine goodness. Wow this guy is a hypocrite.
ellauri262.html on line 523: When Clives second wife dies 1960, Clive is at first very angry at his God: why did you have to do this too to me? When he cools off he thanks God that he did not kill her off earlier. That's thing, be grateful for what you got. In the end, like in JK Rowlings last testament, 'all shall be well, and all shall be well, and all manner of thing shall be well'".
ellauri262.html on line 565: Kirjeessä XXII sen jälkeen, kun useaan yritykseen oli yritetty löytää irstaileva nainen Potilaalle "edistääkseen hyödyllistä avoliittoa" ja sen jälkeen, kun Ruuvinauha (Screwtape) vältti niukasti tuskallisen rangaistuxen, koska hän oli paljastanut Matomezälle (Wormwood) Jumalan (God) aidon ihmisrakkauden, mistä Matomezä (Wormwood) oli viipymättä ilmoittanut Infernaalin viranomaisille, Kierreteippi (Screwtape) toteaa, että Potilas (Patient) on rakastunut kristittyyn tyttöön (girl) ja oli hänen ja hänen perheensä kautta omaksunut hyvin kristillisen elämäntavan, imien vain peiton alla namua. Tämän kirjeen loppua kohti, hänen vihassaan, Kierreteippi (Screwtape) muuttuu suureksi tuhatjalkaiseksi, joka jäljittelee samanlaista muutosta kuin Kirjassa X of Paradise Lost, jossa demonit muutetaan vällykäärmeiksi.
ellauri262.html on line 602: Presidentti Ronald Reagan lainasi Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) -kirjaa kuuluisassa vuonna 1983 pitämässään puheessa National Association of Evangelicalsille.
ellauri262.html on line 614: During the interview Mr Cleese also denied that the Life of Brian film, which was banned in some countries after being accused of blasphemy, was anti-Christian.
ellauri262.html on line 615: The controversial film tells the story of Brian Cohen, a young Jewish man mistaken for the Messiah.
ellauri262.html on line 616: Mr Cleese said: “Life of Brian was never an attack on religion, which is what some people seem to pretend it was.
ellauri262.html on line 623: But Mr Neeson, who provided the voice of Aslan in the recent Narnia films, said: “Aslan symbolises a Christlike figure, but he also symbolises for me Mohammed, Buddha and all the great spiritual leaders and prophets over the centuries.”
ellauri262.html on line 625: The atheist children’s author Philip Pullman has written his own account about the life of Jesus Christ which will include a “different ending” to that recorded in the Bible.
ellauri262.html on line 628: Mr Pullman is best known as the author of the fantasy trilogy His Dark Materials, which have been seen as an atheistic rival to C S Lewis’ The Chronicles of Narnia. The Archbishop of Canterbury has said Philip Pullman’s books are among his favourites.
ellauri262.html on line 635: Koulussa Bart tapaa katolisen kirkon papin isä Seanin. Hän antaa Bartille sarjakuvakirjan katolisesta kirkosta, ja Bart innostuu lukemaan kirjaa. Kotona Marge on hyvillään Bartin kiinnostuksesta katolilaisuuteen, mutta Homer ei. Seuraavana päivänä Homer aikoo mennä Bartin kouluun syyttämään opettajia ja isä Seania propandasta ja aivopesusta. Hänelle kuitenkin annetaan siellä pannukakkuja ja hän saa pelata bingoa ilmaiseksi, niin hänkin hurahtaa katolilaisuuden oppeihin. Niihin hurahtuneena hän alkaa miettiä, että ollessaan katolilainen hänen täytyy päästä eroon synneistään. Marge kuitenkin pelästyy perheen miesten yhtäkkisestä hurahtamisesta, joten hän pyytää apuun Springfieldin Amerikan reformoidun presbyluterilaisuuden läntisen haaran ("The Western Branch of American Reform Presbylutheranism") papin Lovejoyn ja naapurin, kaupungin tunnetuimman uskontokiihkoilijan Ned Flandersin. He yrittävät kaapata molemmat kesken katolisen kirkon toiminnan, mutta onnistuvat kaappaamaan vain Bartin.
ellauri263.html on line 39: ofernes-vintage-images.jpg" width="100%" />
ellauri263.html on line 80: Apokryfisessä Juuditin kirjassa (nro. 4 Me Naiset-albumissa 171) kerrotaan, kuinka juutalainen leski Judit pelastaa kansansa, jonka vihollisarmeija yritti tuhota päällikkönsä Holoferneen johdolla. Rauhoituttuaan Judit lähti "neuvottelemaan" Holoferneen kanssa, mutta samalla hän houkutteli tämän juomaan niin paljon viiniä, että tämä sammahti, jolloin Judit onnistui apulaisineen nirhaamaan poikki tämän kaulan.
ellauri263.html on line 84: Judit ja Holofernes ovat olleet suosittu aihe kuvataiteissa ja myös kirjallisuudessa. Tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Zachris Topeliuksen romaanissa Välskärin kertomuksia yrittäessään saada Regina von Emmeritziä murhaamaan Kustaa II Aadolfin.
ellauri263.html on line 86: Holofernes oli myös aivastavilla Haavistoilla kesäisin kovaäänisesti holottaneen lahtelaisukon nimi. Sen holotusta ei viime kesänä enää kuulunut, aivastuxia kyllä. Olikohan Judit kylästynyt ja nirhannut sen poikki?
ellauri263.html on line 92: Kirja on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja henkilökohtaisen, hyvän ystävän Baruk ben Neriahin mukaan. Varmaa tietoa kirjoittajista ei kuitenkaan ole. Tuskin Jahve ainakaan. Kirja lienee ollut olemassa yhtenäisenä kokonaisuutena 100-luvulla eaa. Se on luultavasti kirjoitettu alun perin arameaksi tai hepreaksi.
ellauri263.html on line 94: Muun muassa katolinen Barukin kirja sisältää kuudennen luvun, Jeremian kirjeen, joka on itäisen ortodoksisuuden Raamatussa omana kirjana. Kummatkin lukevat Barukin kirjan profeetallisiin kirjoihin Jesajan, Jeremian, Valitusvirsien, Hesekielin, Danielin ja kahdentoista pienen profeetan joukkoon.
ellauri263.html on line 96: Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Kirja jakautuu neljään osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakko-oireisten siirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Ajoituksessa on ongelmansa: Jeremian kirjan mukaan Baruk oli tuolloin Egyptissä eikä Babyloniassa. Kaikkineen kirjasta saa sen kuvan, että se on kusetusta, kirjoitettu vasta myöhempinä vuosisatoina.
ellauri263.html on line 128: Mišna (hepreaa, suom. oppi, opetus) on Talmudin osa. Talmud on juutalainen Tooran ja Vanhan testamentin profeettojen selitysteos. Mišnan sisältö päätettiin lopullisesti noin 190 jaa. Mišna on kirjoitettu hepreaksi.
ellauri263.html on line 282: Tisha B'Av (Hebrew: תִּשְׁעָה בְּאָב[a] Tīšʿā Bəʾāv; IPA: [tiʃʕa beˈʔav] (listen), lit. 'the ninth of Av') is an annual fast day in Judaism, on which a number of disasters in Jewish history occurred, primarily the destruction of both Solomon's Temple by the Neo-Babylonian Empire and the Second Temple by the Roman Empire in Jerusalem.
ellauri263.html on line 286: English: Ninth of Av
ellauri263.html on line 292: Mourning the destruction of the ancient Temples and Jerusalem,
ellauri263.html on line 297: 9th day of Av (if Shabbat, then the 10th of Av)
ellauri263.html on line 299: The observance of the day includes five prohibitions, most notable of which is a 25-hour fast. The Book of Lamentations, which mourns the destruction of Jerusalem, is read in the synagogue, followed by the recitation of kinnot, liturgical dirges that lament the loss of the Temples and Jerusalem. As the day has become associated with remembrance of other major calamities which have befallen the Jewish people, some kinnot also recall events such as the murder of the Ten Martyrs by the Romans, expulsions from England, Spain and elsewhere, massacres of numerous medieval Jewish communities during the Crusades, and the Holocaust.
ellauri263.html on line 301: According to the Mishnah (Taanit 4:6), five specific events occurred on the ninth of Av that warrant fasting:
ellauri263.html on line 304: The Twelve Spies sent by Moses to observe the land of Canaan returned from their mission. Only two of the spies, Joshua and Caleb, brought a positive report, while the others spoke disparagingly about the land. The majority report caused the Children of Israel to cry, panic and despair of ever entering the "Promised Land". For this, they were punished by God that their generation would not enter the land. The midrash quotes God as saying about this event, "You cried before me pointlessly, I will fix for you [this day as a day of] crying for the generations", alluding to the future misfortunes which occurred on the same date.
ellauri263.html on line 306: The First Temple built by King Solomon was destroyed by Nebuchadnezzar in 586 BCE, and the population of the Kingdom of Judah was sent into the Babylonian exile. According to the Bible, the First Temple's destruction began on the 7th of Av (2 Kings 25:8) and continued until the 10th (Jeremiah 52:12). According to the Talmud, the actual destruction of the Temple began on the Ninth of Av, and it continued to burn throughout the Tenth of Av.
ellauri263.html on line 308: The Second Temple built by Ezra and Nehemiah was destroyed by the Romans in 70 CE, scattering the people of Judea and commencing the Jewish exile from the Holy Land.
ellauri263.html on line 310: The Romans subsequently crushed Bar Kokhba's revolt and destroyed the city of Betar, killing over 500,000 Jewish civilians (approximately 580,000) on 4 August 135 CE.
ellauri263.html on line 312: Following the Bar Kokhba revolt, Roman commander Quintus Tineius Rufus plowed the site of the Temple in Jerusalem and the surrounding area, in 135 CE.
ellauri263.html on line 314: Over time, Tisha B'Av has come to be a Jewish day of mourning, not only for these events, but also for later tragedies which occurred on or near the 9th of Av. References to some of these events appear in liturgy composed for Tisha B'Av (see below).
ellauri263.html on line 316: The First Crusade officially commenced on 15 August 1096 (Av 24, AM 4856), killing 10,000 Jews in its first month and destroying Jewish communities in France and the Rhineland.
ellauri263.html on line 326: On 2 August 1941 (Av 9, AM 5701), SS commander Heinrich Himmler formally received approval from the Nazi Party for "The Final Solution." As a result, the Holocaust began during which almost one third of the world's Jewish population perished.
ellauri263.html on line 328: On 23 July 1942 (Av 9, AM 5702), began the mass deportation of Jews from the Warsaw Ghetto, en route to Treblinka.
ellauri263.html on line 330: The AMIA bombing, of the Jewish community center in Buenos Aires, killed 85 and injured 300 on 18 July 1994 (10 Av, AM 5754).
ellauri263.html on line 332: The 2005 Israeli disengagement from Gaza. Since Israel's unilateral disengagement from Gaza, some segments of the Religious Zionist community have begun to recite kinnot to commemorate the expulsion of Jewish settlers from Gush Katif and the northern West Bank on the day after Tisha B'Av, in 2005.
ellauri263.html on line 335: Various Modern Orthodox and Conservative rabbits have proposed amending Nachem, as its wording no longer reflects the existence of a rebuilt Jerusalem under Israeli sovereignty. Chief Rabbit Shlomo Goren, for example, issued a revised wording of the prayer and Rabbit Hayim David HaLevi proposed putting the prayer's verbs relating to the Temple's destruction into the past tense. However, such proposals have not been widely adopted. Following the Six-Day War, the national religious community viewed Israel's territorial conquests with almost messianic overtones. The conquest of geographical areas with immense religious significance, including Jerusalem, the Western Wall, and the Temple Mount, was seen as portentous; however, only the full rebuilding of the Temple would engender enough reason to cease observing the day as one of mourning and transform it into a day of joy instead. The re-occupation of the Gaza strip is surely a source of joy, as well as annihilating philistines of the West Bank.
ellauri263.html on line 337: Tisha B'Av bears a similar stringent nature to that of Yom Kippur. In addition to the length of the fast which lasts about 25 hours, beginning just before sunset on the eve of Tisha B'Av and ends at nightfall the following day, Tisha B'Av also shares the following five prohibitions:
ellauri263.html on line 343: No application of creams or oils;
ellauri263.html on line 345: No wearing of (leather) shoes;
ellauri263.html on line 350: No wearing of leather shoes is observed almost universally by now thanx to Adidas, Nike, and other plastic shoes. Study of the Torah is forbidden on Tisha B'Av as it is considered an enjoyable activity, except for the study of distressing texts such as the Book of Lamentations, the Book of Job, portions of Jeremiah and chapters of the Talmud that discuss the laws of mourning and those that discuss the destruction of the Temple and boring texts such as Numbers.
ellauri263.html on line 352: The custom is to not put on tefillin for morning services (Shacharit) of Tisha b'Av, and not a talit, rather only wear the personal talit kattan without a blessing.
ellauri263.html on line 356: Tisha means 9. Tisha also is a first name for shiksas of American origin which is short for Laetitia (Joy).
ellauri263.html on line 360: A 2010 poll in Israel revealed that some 22% of Israeli Jews fast on Tisha B'Av, and 52% said they forego recreational activity on this day even though they do not fast. But does fucking count as a recreational activity? You bet it does.
ellauri263.html on line 362: Jos maailmassa on 8G giga-apinaa, kohiseeko maapallolla koko ajan lakkaamaton vuolas siemennesteen koski? Kazo populaatiokelloa. Jokainen siinä tikittävä syntymä todistaa onnistunutta ruiskausta ja varmaan tuhansia samanaikaisia suutareita. Yxi ruiskaus on keskim. 3.7 ml, joka tuhannella kerrottuna on 4 litraa. No ei se vielä hirmu koski ole. Koirasapinoita on 4G, mälli saattaa lentää siis noin 1G kertaa päivässä (jos kaikki runkkaavat joka 4. päivä), sekunnissa siis noin 10K ruiskausta. Arvataan siis yhtä mittaa ruiskaistun runkun määräxi varovaisesti 50 l/s. Ei sillä kuuhun mennä. The Amazon River has an average discharge of about 215,000 m3/s. Kymijoen virtaama on 283 m3/s. 1m halkaisijainen putki jonka virtausnopeus on 10 cm/s vetää suunnilleen 50 litraa sekunnissa. On se silti tuhti määrä tahmeasti liikkuvaa runkkua. Kuulkaa kyrpäimme kuiskintaa, jylhien jormien ruiskintaa.
ellauri263.html on line 369: Israel’s biggest TV hit series returns to our screens this week, opening with Israel’s biggest nightmare. The second series of Fauda, the political thriller about an Israeli army undercover unit, begins with a bomb explosion at a bus stop. But it gets worse, as it turns out the attack wasn’t ordered by Hamas, but by a new menace – a returnee from Syria who has been training with Islamic State.
ellauri263.html on line 371: That’s how we’re plunged back into Fauda, Arabic for “chaos”, Israel’s international Netflix hit, which the streaming service picked up in 2016. Released on 24 May, the series returns with its tight, testy unit of Arabic-speaking Israeli special force infiltrators who work undercover in the Palestinian West Bank to track and kill wanted terrorists.
ellauri263.html on line 373: It’s mostly in Arabic and Hebrew, but that hasn’t limited the appeal. Netflix, which has 109 million members across 190 countries, describes it as a global phenomenon – one of a string of Israeli successes, besides Yom Kippur war and the occupation of Palestine. Netflix has already commissioned a third series along with other shows from Fauda’s creators, journalist Avi Issacharoff and Lior Raz, who served in the undercover unit on which the series is based and plays its predictably gruff Israeli lead Doron Kavillio.
ellauri263.html on line 375: Fauda is frequently credited with evenhandedness over the Israeli-Palestinian conflict and attempts to humanise Palestinian terror operatives. But that’s in the eye of the beholder, and certainly less true of this second series. For an Israeli Jewish audience, Fauda does break new ground. “It’s the first TV series that showed the Palestinian narrative in a way that you can actually feel something for someone who acts like a terrorist,” says Itay Stern at Israel’s Haaretz newspaper. “You can understand the motives and the emotion and that’s unique, because until that point you couldn’t really see it on TV.”
ellauri263.html on line 377: At a time when Israelis rarely seek out Palestinian viewpoints in real life, much less on TV, this may explain why Fauda’s creators initially struggled to find a domestic outlet for the series. (LOL!) It portrays the infiltrator unit, whose members (an all-male panel, except for one token woman for the boys to drool about) kill, torture, assault and violently threaten Palestinians in a manner that jars with any claims of moral superiority. And this second series contains more narrative mirroring. We see each side struggle with unity and discipline over revenge and going rogue, with causes taking precedence over family relationships, lured into a violence that creates its own momentum. Both sides are compromised, manipulative and varying degrees of unhinged.
ellauri263.html on line 379: But none of that gets away from it being overwhelmingly narrated from an Israeli viewpoint, focused on the Israeli protagonists. More so than in the first series, the Israeli occupation is nowhere to be seen – there’s no wall, no settlements or settlers, no house demolitions, only a few small checkpoints and none of the everyday brutalities of life under occupation. Yes, it shows that Palestinians love their mothers, but it also renders them as violent fanatics without a political cause.
ellauri263.html on line 381: You find yourself drawn in. The concept of right and wrong gets erased … it just becomes this action-packed show! It's just great!
ellauri263.html on line 383: Fauda’s creators have said they want to show that everyone living in a war zone pays a price, but such portrayals of an equality of suffering are ripe for criticism in the midst of an asymmetric conflict, in which one side is under occupation. This is more acutely obvious at a time when international media has focused on Israel opening fire on unarmed protesters near the Gaza border earlier this month, killing 58 Palestinians, including children, and wounding over 1,000 in a single day.
ellauri263.html on line 385: Diana Buttu, a Palestinian-Canadian human rights lawyer and former spokeswoman for the Palestinian Liberation Organisation, points to another problem with Fauda. “If you’re not careful, you find yourself drawn into the assassinations, you get lured into the cat and mouse,” she says, of a series that essentially depicts targeted killings. “The concept of right and wrong gets erased, the illegality gets erased … It just becomes this action-packed show.”
ellauri263.html on line 387: This kind of blurring brings to mind US war-on-terror films such as Zero Dark Thirty, with its depiction of Osama bin Laden’s capture serving as a PR exercise for the use of torture during interrogations. Meanwhile, Fauda’s Isis storyline stretches credibility, at the same time feeding the worst stereotypes. “It’s a bit lazy. Isis is not really active in Gaza or the West Bank,” says Stern. Buttu adds that the effect is to reinforce the absence of a Palestinian cause. “We don’t have any legitimate grievances. It’s all Islamic-driven,” she says, noting that it “turns Palestinians into irrational figures who want only to kill Israelis”.
ellauri263.html on line 389: Claims by Raz that writing the series was his real therapy, after suffering with PTSD, help locate Fauda in an Israeli genre dubbed “shooting and crying” – laments over the effect of wars on the morality and sanity of Israelis fighting them. But Fauda is different. Let’s call it “viewing while cursing”, into which category we can also place the US hit series Homeland Security.
ellauri263.html on line 391: Both dramas rely on protagonists entrusted with critical jobs despite routinely reckless behaviour. Both test your patience. In the case of Fauda, it’s not just the politics but also the relentless machismo; midway into the second series it feels like watching interchangeable rooms full of men in guns and distressed denim, each at some point telling a female character: “Don’t worry, I’ll get us out of here.”
ellauri263.html on line 393: Yet both shows get you binge-watching, despite irritating plot holes, political sanctimony and misrepresentations of Muslims or Palestinians. It’s a bit like speed-reading a cheap thriller, ignoring the bad dialogue and badly drawn characters, along with the mounting self-loathing over the time you’re squandering, just for the sugar rush of the story’s end.
ellauri263.html on line 395: Small wonder, then, that all eyes are on finding the new Homeland Security, itself based on an Israeli TV series, Hatufim. And it’s not surprising that the quest is focused on Israel, which has spawned a string of international hits, starting with In Treatment, a 2008 HBO adaptation of the Hebrew-language Be Tipul. In 2016 Neflix started airing Mossad 101, about Israel’s intelligence service, while earlier this year Hulu nabbed False Flag, a conspiracy thriller loosely premised on the 2010 assassination of Hamas official Mahmoud al-Mabhouh, widely thought to be the work of the Mossad, by a hit squad carrying foreign passports.
ellauri263.html on line 397: For its second series, Fauda’s publicity campaign has ramped up claims of authenticity and popularity among Palestinians as well as the wider Arab world. Columnist, author and TV sitcom writer Sayed Kashua slammed such efforts earlier this year: “You already have military victories and cultural control in marketing the Israeli occupation policy: at least give the Palestinians the option of hating Fauda. Are Netflix, worldwide success, economic growth and serving Israeli PR not enough for them?”
ellauri263.html on line 399: Palestinian journalist Ziyad Abul Hawa says Fauda could have started to make good on notions of balance simply by bringing Palestinians into the creative process. “If the writers are all Israeli, no matter how good the intentions are, they are not realistically showing what is happening in Palestinian areas. I heard they did their homework and research but still, you need a Palestinian constantly with them, telling them what’s realistic and what is not.” He adds that Arabic accents in the show bust its credibility claims within seconds.
ellauri263.html on line 401: As it is, the second series has left many feeling it missed an opportunity to show the realities of the Israeli occupation. “They did some brave stuff but it is not a mirror of realities in the West Bank,” says Stern. “It’s a shame, they could have done it and people would have loved the show anyway.”
ellauri263.html on line 403: Fauda is available on Netflix, which is one big turd of a narcotics company. I really wish the Israeli commando troops would barge in to the Netflix headquarters and shoot down everyone in sight.
ellauri263.html on line 421: A virgin's ketuba is worth 200 (zuzim), and a widow's ketuba is worth 100 (zuzim). Arvaa mitä tarkoittaa ketuba? Väärin, se on kontrahti. The content of the ketubah is in essence a two-way contract that formalizes the various requirements by Halakha (Jewish law) of a Jewish husband vis-à-vis his wife. The Jewish husband takes upon himself in the ketubah the obligation that he will provide to his wife three major things: clothing, food and conjugal relations, and also that he will pay her a pre-specified amount of cash in the case of a divorce. The principal endowment pledged in a ketubah is 200 zuz for a virgin, and 100 zuz otherwise (such as for a widow, a convert, or a divorced woman, etc.).
ellauri263.html on line 423: As in most contracts made between two parties, there are mutual obligations, conditions and terms of reciprocity for such a contract to hold up as good. Thus said R. Yannai: "The conditions written in a ketubah, [when breached], are tantamount to [forfeiture of] the ketubah." A woman who denies coitus unto her husband, a condition of the ketubah, was considered legal grounds for forfeiture of her marriage contract, with the principal and additional jointure being written off.
ellauri263.html on line 430: Professori Shrage tuntee olevansa siira ryömiessään 5. Avenuella, amerikkalaiset ovat niin paljon sitä kookkaampia. Se muistaa Kaalepin ja muiden vakoojien retken Kaanaaseen. Ihme, Kaanaan maan vakoojista on justiin ollut puhetta toisaalla, ykkösenä Mishnan vastoinkäymisten luettelossa yllä. Aika sattuma, jos se edes oli sattuma, ehkä se tosiaankin oli ihme. Kaaleppi ja Joosua suhtautuivat Moosexen suunnitelmaan positiivisesti, muut olivat napisevalla kannalla. Tää napina oli ensimmäinen vastoinkäyminen, josta seurasivat muut sitten kostona. Hauska havainto, että v. 1992 käännöxessä Mooses ei einää vakoile vaan tiedustelee, ja kansa ei napise vaan huutaa. Vähän tollasta eufemismia, propagandamaista verbaalista hygieniaa.
ellauri263.html on line 434: Sen jälkeen kansa lähti liikkeelle Haserotista ja leiriytyi Paaranin erämaahan. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Lähetä miehiä vakoilemaan Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisille; lähettäkää mies kustakin isien sukukunnasta, ainoastaan niitä, jotka ovat ruhtinaita heidän keskuudessaan". Niin Mooses lähetti heidät Paaranin erämaasta Herran käskyn mukaan; kaikki ne miehet olivat israelilaisten päämiehiä. Ja nämä olivat heidän nimensä: Ruubenin sukukunnasta Sammua, Saakurin poika, Simeonin sukukunnasta Safak, Huoran poika, Juudan sukukunnasta Kaaleb, Gefundenes Fressen, Isaskarin sukukunnasta Jigal, Joosefin poika, Efraimin sukukunnasta Hoosea, Nuunin poika, Benjaminin sukukunnasta Palti, Rafun poika, Sebulonin sukukunnasta Gaddiel, Sodin poika, Manassen sukukunnasta Joosefin sukukuntaa Sladdi, Suden pentu, Daanin sukukunnasta Ammuel, Gevalian poika, Asserin sukukunnasta Eero, Miikaelin poika, Naftalin sukukunnasta Nabbi, Vofs Vofsin poika, Gaadin sukukunnasta Genuel, Makin poika. Nämä olivat niiden miesten nimet, jotka Mooses lähetti maata vakoilemaan. Mutta Mooses kutsui Hooseaa, Nuunin poikaa jostain syystä Joosuaksi. (Sama kaveri joka sittemmin kasas esinahkoja. Jee-suxenkin nimi oli oikeasti Joosua.)
ellauri263.html on line 447: Hebron is a Palestinian city in the southern West Bank, 30 kilometres south of Jerusalem. Nestled in the Judaean Mountains, it lies 930 metres above sea level. The second-largest city in the West Bank, and the third-largest in the Palestinian territories, it has a population of over 215,000 Palestinians, and seven hundred Jewish settlers concentrated on the outskirts of its Old City. The city is often considered one of the four holy cities in Judaism as well as in Islam.
ellauri263.html on line 449: Hebron is considered one of the oldest cities in the Levant. According to the Bible, Abraham settled in Hebron and bought the Cave of the Patriarchs as a burial place for his wife Sarah. Biblical tradition holds that the patriarchs Abraham, Isaac, and Jacob, along with their wives Sarah, Rebecca, and Leah, were buried in the cave. Hebron is also recognized in the Bible as the place where David was anointed king of Israel. Following the Babylonian captivity, the Edomites settled in Hebron. During the first century BCE, Herod the Great built the wall which still surrounds the Cave of the Patriarchs, which later became a church, and then a mosque. With the exception of a brief Crusader control, successive Muslim dynasties ruled Hebron from the 6th century CE until the Ottoman Empire's dissolution following World War I, when the city became part of British Mandatory Palestine. A massacre in 1929 and the Arab uprising of 1936–39 led to the emigration of the Jewish community from Hebron. The 1948 Arab–Israeli War saw the entire West Bank, including Hebron, occupied and annexed by Jordan, and since the 1967 Six-Day War, the city has been under Israeli military occupation. Following Israeli occupation, Jewish presence was reestablished at the city. Since the 1997 Hebron Protocol, most of Hebron has been governed by the Palestinian National Authority.
ellauri263.html on line 451: The city is often described as a "microcosm" of the Israeli-Palestinian conflict and the Israeli occupation of the West Bank. The Hebron Protocol of 1997 divided the city into two sectors: H1, controlled by the Palestinian National Authority, and H2, roughly 20% of the city, including 35,000 Palestinians, under Israeli military administration. All security arrangements and travel permits for local residents are coordinated between the Palestinian National Authority and Israel via the Israeli military administration of the West Bank (COGAT). The Jewish settlers have their own governing municipal body, the Committee of the Jewish Community of Hebron.
ellauri263.html on line 453: Today, Hebron is the capital of the Hebron Governorate, the largest governorate of the State of Palestine, with an estimated population of around 782,227 as of 2021. It is a busy hub of West Bank trade, generating roughly a third of the area's gross domestic product, largely due to the sale of limestone from quarries in its area. It has a local reputation for its grapes, figs, limestone, pottery workshops and glassblowing factories. The old city of Hebron features narrow, winding streets, flat-roofed stone houses, and old bazaars. The city is home to Hebron University and the Palestine Polytechnic University.
ellauri263.html on line 456: The name "Hebron" appears to trace back to two Semitic roots, which coalesce in the form ḥbr, having reflexes in Hebrew and Amorite, with a basic sense of 'unite' and connoting a range of meanings from "colleague" to "friend". In the proper name Hebron, the original sense may have been alliance. BUAHHAHHA LOL! Some friends!
ellauri263.html on line 464:
ellauri263.html on line 466: Tekohampaaton, turnipsinenäinen musta-ja pienisilmäinen hammaslääkäri Henrietta Clark, prof. Shragen ruokaemäntä, maalasi kuin Pirkko Zilles teosofisia tauluja joissa oli mustia ja pitkäsormisia piruja.
ellauri263.html on line 468: Mutta mitä se teosofia tarkkaan ottaen on? Siitä on paasauxissa tukuittain jo mainintoja, muttei kunnon määrittelyä.
ellauri263.html on line 470: Teosofia (kreik. theos jumala, sophia viisaus, suomeksi jumalviisaus) tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä, ikäänkuin videolla ilman kirjoja. Tällaista teosofiaa harrastivat muun muassa uusplatonikot, useat keskiajan mystikot, sekä uudella ajalla muun muassa Rosenkreutzin ruusuristiläiset, anglosaxit vapaamuurarit, Jakob Böhme, Franz Xaver von Baader ja Friedrich von Schelling. 1870-luvulla syntynyt moderni, useaan suuntaan hajonnut teosofia on saanut paljon vaikutteita näistä ikivanhoista saxalaisista setämiehistä sekä intialaisista uskonnoista.
ellauri263.html on line 490: Uusplatonikot käyttivät nimitystä ofia">teosofia käsityksestään, jonka mukaan sekä henkinen että aineellinen olemassaolo oli emanaationa eli vähän niinkuin vuodatuksena syntynyt ainoasta ikiolevasta jumaluudesta. Runkkuna tai valkovuotona, teosofin omasta vaatetaustasta riippuen.
ellauri263.html on line 492: Nykyään teosofialla tarkoitetaan lähinnä H. P. Blavatskyn opetuksiin perustuvaa uskonnollis-mystistä ajatussuuntaa, jonka perusopetuksiin kuuluvat muun muassa karman laki, jälleensyntyminen, kehitys, veljeys, oppi ihmisyyden Mestareista eli ihmisyyden taiteilijoista sekä kaiken olevaisen takana oleva absoluuttinen jumaluus. Blavatsky määrittelee teosofian olevan viisaus-uskonto. Blavatskyn mukaan teosofia ei ole yksi uskonnoista, vaan se on uskonto itsessään, (it is not A religion, but THE religion). No siinä Blavazky ei ole ainoa. THE religioneja ne on kaikki mielestään.
ellauri263.html on line 494: Nykyaikaisen teosofisen liikkeen tunnettuja edustajia olivat Blavatskyn lisäksi muun muassa eversti Henry Steel Olcott sekä Annie Besant. Myös antroposofian perustajana tunnettu Rudolf Steiner toimi teosofisen liikkeen piirissä ennen siitä irtautumistaan. Suomessa teosofinen liike tuli tunnetuksi varsinkin "kirjailija" Pekka Ervastin työn kautta.
ellauri263.html on line 496: ofia_kaavio.jpg/220px-Teosofia_kaavio.jpg" />
ellauri263.html on line 499: H. P. Blavatskyn päätyö oli teosofinen oppi, johon hiän sulautti valtavasti vaikutteita eri tahoilta. Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneista oppisuunnista, teoksista ja auktoriteeteista voidaan mainita ainakin buddhalaisuus, Bhagavad Gita ja hindulainen tantrismi, Kabbala (erityisesti Eliphas Levi), Raamattu, Zohar ja Talmud, hermetismi, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, zarathustralaisuus, kaldealaiset, vapaamuurarius, spiritismi, mystiikka, Jakob Böhme ja Mestari Eckhart, alkemia ja magia, aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd, Paracelsus, maailman mytologiat esimerkiksi germaaninen mytologia, Popol Vuh, Ryhmä Hau ja Gilgameš (myös otteita Kalevalasta), antiikin kirkkoisät Irenaeus, Tertullianus, Origenes ja Eusebius, filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios, Plotinos ja Ammonios Sakkas sekä historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi, Ovidius, Homeros ja Josefus. Lisäksi hän väitti opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolaamojen oppilaana Tiibetissä, Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa ja perehtyneensä muun muassa vajrayanan esoterismiin eli Kālacakrayanaan, Nepalin svābhāvikoiden oppiin ja sykretistiseen shamanismiin (puuh).
ellauri263.html on line 503: Jelena Petrovna Blavatskaja (Gan)), Еле́на Петро́вна Блава́тская (Ган), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) - 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli naisseikkailija, spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Jelena oli itätyttö nykyisestä Ukraiinasta.
ellauri263.html on line 521: H. P. Blavatsky kuvaili alun perin gurunaan pitämänsä henkisen mestarin olemassaoloa, jota kutsuttiin muun muassa Moryaksi. Blavatskyn mukaan Morya ja toinen mestari Koot Hoomi olivat hänen ensisijaisia oppaitaan Teosofisen seuran perustamisessa. Blavatsky kirjoitti myös, että mestarit Morya ja Koot Hoomi kuuluivat kovasti kehittyneiden ihmisten ryhmään, jotka ihan nauroivat ajalle ja paikalle, ja jonka jotkut tuntevat valkoisena veljeskuntana tai valkoisena Loosina (vaikka he eivät kuvailleet itseään näin, kun olivat pikemminkin aika ruskeita). Moriasta tuli lopulta iso riita Judgen ja Besantin välille ja koko seura hajosi. Moria nauroi partaansa: aika aikaa kutakin, ja paikkaakin, totesi ja hävisi.
ellauri263.html on line 535: Juorut levisivät vuosia myöhemmin uudelleen Saksassa, ja hän hankki Teosofista seuraa suojellakseen toisen lääkärintodistuksen naistentautien lääkäriltä Leon Oppenheimerilta, jonka mukaan hän kärsi anteflexio uterista (kohdun epänormaalista asennosta), joka ”on todennäköisesti synnynnäistä, koska tutkimuksen mukaan hän ei ole koskaan synnyttänyt eikä hänellä ole ollut gynekologista sairautta”. Allekirjoituksen todisti oikeaksi tohtori Roeder, kuninkaallinen piirilääkäri, ja se julkaistiin Oppenheimerin elinaikana. Juri kuoli vuonna 1867, ja hänen hautajaisissaan olivat läsnä vain Helena Blavatsky ja Agardi Metrovich. Ilman virallisia papereita ollut poika haudattiin Metrovichin nimellä. Blavatsky väitti osallistuneensa samana vuonna mieheksi pukeutuneena Giuseppe Garibaldin joukoissa Mentanan taisteluun ja haavoittuneensa vakavasti.
ellauri263.html on line 549: Maatilaan liittyvä julkisuus toi hänen elämäänsä Michael Betanellyn, jonka kanssa Blavatsky avioitui 3. huhtikuuta 1875. Hän oli kuullut entisen miehensä kuolleen, vaikka näin ei ollut. Avioliitto Betanellyn kanssa kesti vain neljä kuukautta, ja ilmeisesti se oli solmittu Blavatskyn puolelta pelkästään taloudellisin syin. Hänen mukaansa eron syynä oli se, että puheistaan huolimatta Betanelly ei ollut halunnut pitää suhdetta enää platonisena. Samaan aikaan myös oikeuskäsittely päättyi, ja Blavatsky sai korvauksena 1146 dollaria. Blavatskyn ja Olcottin henkiset harrastukset olivat hiljalleen keränneet heidän ympärilleen muitakin kiinnostuneita, ja tämä johti viimein Teosofisen Seuran perustamiseen 17. marraskuuta 1875. Seura alkoi kuitenkin saada vihollisia spiritistien taholta, koska Blavatsky väitti, että spiritismin ilmiöt eivät olleet peräisin kuolleiden hengiltä vaan elementaaleilta, astraalisilta olioilta ja 'kuorilta'. Seuraavina kuukausina Olcott luennoi ja Blavatsky piti keskusteluiltoja New Yorkin salongissaan ja molemmat myös kirjoittivat ahkerasti.
ellauri263.html on line 551: Vuodesta 1876 lähtien Blavatskyn päätyönä oli Hunnuton Isis (Onneton hosis), jonka kirjoittaminen kesti kaksi vuotta. Ensimmäisen painoksen tuhat kappaletta myytiin loppuun yhdeksässä päivässä. Useimmat lehdet antoivat siitä myönteisiä lausuntoja mutta jotkut syyttivät kirjoittajaa ”transsendentaalisten mielettömyyksien levittämisestä”. Suuresta alkuinnostuksesta huolimatta kiinnostus seuraa kohtaan hiipui, ja teoksen julkaisun jälkeen Olcott, Blavatsky ja William Quan Judge olivat Teosofisen seuran ainoat aktiiviset jäsenet. Blavatsky päätti siirtää seuran päämajan Intiaan. Ennen muuttoa hän otti Yhdysvaltojen kansalaisuuden, jotta ei herättäisi venäläisenä turhaan epäluuloa Brittiläisessä Intiassa.
ellauri263.html on line 553: Blavatsky ja Olcott saapuivat Bombayhin 16. helmikuuta 1879. Intiassa Blavatskysta tuli suuri uutinen koko englanninkieliselle lehdistölle. Useimmat lehdet eivät kuitenkaan toivottaneet häntä tervetulleeksi, ja etenkin lähetyssaarnaajat vastustivat häntä, osa piti häntä jopa antikristuksena. Sanomalehti Indian Spectator suhtautui kuitenkin häneen suopeasti, ja Blavatsky kirjoittikin siihen useita vastineita syyttäjilleen. Toinen teosofeille suopea lehti oli vaikutusvaltainen The Pioneer, jossa oli toimittajana A. P. Sinnett.
ellauri263.html on line 555: Huhtikuussa 1879 Olcott ja Blavatsky tekivät matkan pohjoiseen. Britannian hallituksella oli kuitenkin epäluuloja Blavatskya kohtaan, minkä vuoksi heitä seurasi koko matkan poliisietsivä. Lokakuussa 1879 ilmestyi ensimmäinen The Theosophistin numero. Pian tämän jälkeen Blavatsky sai kirjeen Kairossa tapaamaltaan Emma Coulombilta, joka pyysi apua jouduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin. Blavatsky lupasi auttaa, ja Coulombit saapuivat Bombayhin maaliskuussa 1880. Samana vuonna teosofien majapaikka päätettiin siirtää Breach Candyssa vuorenhuipulla sijaitsevaan bungalowiin.
ellauri263.html on line 557: Olcott ja Blavatsky tekivät jälleen matkoja, pitivät luentoja ja perustivat looseja. Rasittavan matkaohjelman johdosta Blavatsky kuitenkin sairastui munuaistulehdukseen. Tämän johdosta hän matkusti kahdeksi päiväksi Sikkimiin lepäämään gurunsa luokse. Joulukuun 17. samana vuonna Teosofinen Seura muutti jälleen, tällä kertaa Madrasiin Adyar-joen varrella sijaitsevaan pylvästaloon. Tämän jälkeen Blavatsky oleskeli kolme kuukautta brittiläisen Rhodes E. Morganin ja hänen vaimonsa luona Nilgirivuorilla, ja kirjoitti siellä kirjoitussarjan ”Sinisten vuorten kansa”. Heikentyvä terveys pakotti hänet lopulta vaihtamaan pysyvästi leudompaan ilmanalaan, ja 20. helmikuuta 1884 Olcott, Blavatsky ja osa seuran henkilökuntaa lähtivät kohti Nizzaa.
ellauri263.html on line 559: Kuitenkin jo kahdentoista päivän kuluttua saapumisesta he siirtyivät Pariisiin, jossa W. Q. Judge oli heitä odottamassa. Sieltä käsin Blavatsky teki viikon matkan Sinnettien luo Englantiin sekä kreivitär Gaston d'Adhémarin luo Enghienin linnaan, jossa hän aloitteli seuraavaa suurta teostaan, Salaista oppia. Kesäkuussa he saivat Lontoosta uutisia, jonka mukaan teosofia oli siellä saavuttamassa suurta suosiota seurapiireissä. Uusiin tukijoihin kuuluivat muun muassa Robert Browning, Matthew Arnold, Sir William Crookes ja Sir William Fletcher Barrett. Elokuussa Blavatsky ja joukko muita teosofeja lähtivät Saksaan Mary Gebhardin vieraaksi, jossa he viipyivät kolme kuukautta.
ellauri263.html on line 561: 21. syyskuuta ilmestyi The Timesissa artikkeli, jonka mukaan Blavatsky oli huijari. Todisteena olivat Emma Coulombin Christian College Magazinelle luovuttamat kirjeet, joita hän väitti Blavatskyn kirjoittamiksi. Olcott lähti välittömästi Madrasiin, ja lokakuussa Blavatsky siirtyi Lontooseen ja sanoutui irti seuran kirjeenvaihtaja-sihteerin virasta. Arundalen luota hän lähetti The Timesiin kirjeen, jossa kielsi kirjoittaneensa Coulombien väittämiä kirjeitä. Kirje julkaistiin 9. lokakuuta 1884. Madrasin teosofit puolestaan syyttivät Coulombeja liukulevyjen ja salaovien rakentamisesta Blavatskyn yksityisiin tiloihin.
ellauri263.html on line 563: Blavatsky palasi Intiaan marraskuussa 1884. Hänen mukanaan oli pastori C. W. Leadbeater. Vaikka hänen maineensa oli Euroopassa kokenut kolauksen, Madrasissa opiskelijat ottivat hänet hurraten vastaan. Joogafilosofia ja usko mahatmoihin kuului heidän ikivanhoihin perinteisiinsä, ja tapauksen johdosta opiskelijat olivat joutuneet vastakkain lähetyssaarnaajien ja professorien kanssa.
ellauri263.html on line 569: Lontoossa perustettiin uusi teosofinen aikauslehti, Lucifer. Syyskuun alussa myös Wachtmeister saapui Lontooseen. Tilanahtaus pakotti Teosofisen seuran muuttamaan uuteen paikkaan Lansdowne Roadille, joka oli lähempänä Lontoon keskustaa. Kirjoitustyö jatkui, ja talossa vieraili useita kuuluisuuksia, tutkijoita ja toimittajia keskustelemassa Blavatskyn kanssa. Myös Olcott saapui Lontooseen ja avusti Blavatskya perustamaan Teosofisen seuran esoteerisen osaston, johon kuului kaksitoista henkilöä: kreivitär Wachtmeister, Isabel Cooper-Oakley, Emily Kislingbury, Laura Cooper, Annie Besant, Alice Cleather, Archibald Keightley, Herbert Coryn, Claude Wright, G. R. S. Mead, E. T. Sturdy ja Walter Old.
ellauri263.html on line 571: Lokakuussa 1888 ilmestyivät Salaisen opin ensimmäiset kappaleet painosta. Kirja lähetettiin arvosteltavaksi lontoolaiselle toimittajalle W. T. Steadille, joka päätyi lähettämään sen aktivisti Annie Besantille. Kirja teki Besantiin suuren vaikutuksen, ja kiittävä arvostelu julkaistiin Steadin Review of Review'ssä. Tämän jälkeen Besant kävi tapaamassa Blavatskya ja liittyi Teosofiseen seuraan.
ellauri263.html on line 573: Seuraavaksi Blavatsky keskittyi kirjoittamaan teoksia Teosofian avain ja Hiljaisuuden ääni. Lisäksi hän kirjoitti pitkiä kirjeitä Amerikan ja Intian osastoille. Teosofinen seura muutti jälleen, tällä kertaa Annie Besantin tilavaan asuntoon Avenue Road 19:een. Blavatskya vaivasi reuma, ja hän joutui käyttämään ajoittain pyörätuolia. 1. kesäkuuta 1890 ilmestyi newyorkilaisessa The Sunissa artikkeli ”Erään humpuukin historia”, jota seurasi 20. kesäkuuta koko sivun aukeama, jossa tohtori Elliot Coues väitti Blavatskya petkuttajaksi, jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa ja peitellä vakoilutoimintaa. Lisäksi Coues oli kaivanut esiin kaikki vanhat huhut hänen väitetyistä rakastajistaan sekä aviottomasta lapsesta ja sanoi voivansa todistaa kaikki väitteensä. Tohtori Coues oli ollut jo pikään kiinnostunut teosofiasta ja oli myös käynyt tapaamassa Blavatskya. Blavatsky kertoi jo vuoden 1888 lopulla tohtori J. S. Buckille lähettämässään kirjeessä Couesin havittelevan jonkinlaista johtoasemaa Teosofisessa seurassa, johon hiän ei kuitenkaan suostunut.
ellauri263.html on line 577: Blavatskyn ruumis tuhkattiin Wokingissa Etelä-Englannissa 11. toukokuuta 1891, ja hänen tuhkansa jaettiin teosofien kolmen pääkeskuksen, New Yorkin, Madrasin ja Lontoon kesken.
ellauri263.html on line 579: Teosofiasta on löydettävissä paljon piirteitä, jotka ovat yhteisiä useimmille okkulttis-gnostilaisille järjestelmille, ja siksi usein on vaikea todeta täsmällisesti, mistä jokin ajatus on omaksuttu. Jotkut teosofiset ajatukset sen sijaan voidaan löytää lähes sellaisenaan tai hieman muuntuneina buddhalaisista ja hindulaisista opetuksista. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset ajanjaksot kuin kalpat ja jugat, mandaloissa kuvatut mantereet ja ihmisrodut, ihmisen olemuspuolet eli prinsiipit, siddhit eli yliaistilliset kyvyt sekä joiltakin piirteiltään teosofinen oppi juuriroduista. William Emmette Colemanin mukaan todellisuudessa Blavatsky kopioi tekstinsä – puutteellisesti viitaten – melko pienestä määrästä aikalaiskirjoja ja hänen käsityksensä mm. historiallisista teksteistä olisi perustunut toisen käden lähteisiin, vaikka hän antoi ymmärtää ikivanhojen alkuperäiskirjojen olevan edessään. Samoin Dzyanin kirjasta saadut tiedot olisivat olleet tunnetuista englanninkielisistä kirjoista, jotka eivät käsittele Tiibetiä vaan Kiinaa tai Intiaa, mikä selittäisi mm. useat kieli- ja asiavirheet.
ellauri263.html on line 581: Teosofian mukaan kaikkien uskontojen taustalla on esoteerinen oppi, joka oli muinoin levinnyt ympäri maailman. Nykyisin se on löydettävissä täydellisenä vain muutamissa maanalaisissa kirjastoissa (esim. Kaisa-kirjasto), jotka ovat liberaalishenkisen veljeskunnan hallinnassa. Tästä opista osa on esitetty muinaisessa Dzyanin kirjassa, jonka runoista Blavatsky selitti osan teoksissaan Onneton hosis ja Iloinen sappi.
ellauri263.html on line 593: Blavatsky ei pitänyt esittämiään oppeja aivan täydellisinä tai ehdottomina, paitsi siltä osin kuin opit ovat Viisauden Mestarien (Olcott ja Judge) hänelle sanelemia, vaan piti teosofian yhtenä päämääränä luonnon selvittämättömien lakien tutkimista. Hän myös varoitti tekemästä teosofiasta uskomusjärjestelmää, koska hänen mukaansa sokea usko on haitallista. Teosofinen seura hyväksyi vuonna 1924 päätöslauselman ajatuksenvapaudesta. Sen mukaan ei ole mitään dogmia tai mielipidettä, joka millään tavalla sitoisi ketään Teosofisen Seuran jäsentä. Jäsenyyden ainoa ehto on seuran kolmen ohjelmakohdan hyväksyminen.
IZE todellisuutena ihmisessä;
Laki prosesseina, joiden avulla ihminen
ellauri263.html on line 594: kehittyy sekä muodoltaan että sielultaan;
Kehitysoppi, tai siis älykäs suunnittelu merkityksen ja tarkoituksen kannalta.
United Lodge of Theosophists Los Angeles. Teosofian valtameri : kuukauden 2. lauantai klo 16–17.30 Tyynenmeren aikaa Zoomissa.
ellauri263.html on line 599: Näiden opetusten lisäksi teosofisessa liikkeessä on aikojen kuluessa esiintynyt myös koko joukko toisistaan eroavia muita opetuksia. Vähitellen näiden käsityserojen myötä teosofinen liike on jakautunut useaan haaraan. Los Angelesin teosofistit vaikuttavat aika köyhiltä. Kokouxet järjestetään Zoomilla. Theosophy Hall on nyt avoinna rajoitetusti. Spare a dime for an ex leper.
ellauri263.html on line 605: Nuoruudessaan Blavatsky oli liikkunut radikaaleissa liberaalis-nationalistisissa piireissä, mutta hänellä ei ilmeisesti ollut koskaan mitään selkeää yhteiskunnallis-poliittista linjaa, paizi toi vähän saatanallinen feminismi (käytännössä vaikkei ehkä teoriassa). Lucifer represents life, though, progress, civilization, liberty, independence. Lucifer is the Logos, the Serpent, the Savior. H. P. Blavatsky’s influential The Secret Doctrine (1888), one of the foundation texts of Theosophy, contains chapters propagating an unembarrassed Satanism. Satan in the shape of the serpent brings gnosis and liberates womankind. Tämmösta kirkasozaista miltonilaista prometeus-saatanaa peukuttivat Miltonin lisäxi ilmeisesti myös Blake, Bakunin ja Proudhon. Sympathy for the devil. Ei ihme että kristilliset piirit vauhkosivat. Blaken saatana alkuperäisessä loistossaan on aika feministinen. Byron ja Shelley oli aikoinaan satanisteja mutta setämiehiä.
ellauri263.html on line 607: Four factors characterize marginal religious groups which offer leadership roles for women:
ellauri263.html on line 608: (1) a perception of the divine that deemphasizes the masculine, (2) a tempering or denial of the doctrine of the Fall, (3) a denial of the need for a traditional ordained clergy, and (4) a view of marriage which does not hold that marriage and motherhood are the only acceptable roles for women.
ellauri263.html on line 613:
Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch
ellauri263.html on line 617: The book is a comedy about the birth of the son of Satan and the coming of the End Times. There are attempts by the angel Aziraphale and the demon Crowley to sabotage the coming of the end times, having grown accustomed to their comfortable surroundings in England. One subplot features a mixup at the small country hospital on the day of birth and the growth of the Antichrist, Adam, who grows up with the wrong family, in the wrong country village. Another subplot concerns the summoning of the Four Horsemen of the Apocalypse, each a big personality in their own right. With Armageddon averted, Crowley and Aziraphale muse that this was God's plan all along and speculate that the real apocalyptic conflict will be between humanity and the combined forces of Heaven and Hell. In 2003, the novel was listed at number 68 on the BBC's survey The Big Read.
ellauri263.html on line 621: Aleister Crowley (/ˈælɪstər ˈkroʊli/; born Edward Alexander Crowley; 12 October 1875 – 1 December 1947) who was an English occultist, philosopher, ceremonial magician, poet, painter, novelist, and mountaineer. He founded the religion of Thelema, identifying himself as the prophet entrusted with guiding humanity into the Æon of Horus in the early 20th century. A prolific writer, he published widely over the course of his miserable life.
ellauri263.html on line 627: Almost 600 (!) biographies have been written of Blavatsky, but the details of her life, especially the years 1848–1873, remain sketchy all the same. Most of the authors have been either devoted disciples or sharply critical adversaries. Some interesting and well-documented facts, however, can be determined. She was born to a noble Russian family in present-day Ukraine, married at 17, ran away only months later, traveled widely and spent time in Cairo, among many other places, where she supported herself as a medium size sex doll.
ellauri263.html on line 629: Blavatsky was often perceived as a quite vulgar and coarse person. She swore profusely, dressed garishly, and had a strong sense of irreverent humor. Her New York study was decorated with a stuffed baboon wearing white collars, cravats and spectacles, carrying a manuscript bundle under his arm labeled ‘The Descent of the Species’ (Blavatsky rejected Darwin’s ideas about man being descended from apes). She liked a benevolent snake, though she said there was hardly no woman in her character.
ellauri263.html on line 631: Unlike the occultism presented earlier by Éliphas Lévi and similar authors, which mostly caught the interest only of a small circle of freethinkers, Theosophy fast became a successful semi-mass movement. By 1889 the Theosophical Society had 227 sections all over the world, and many of the era’s most important intellectuals and artists were strongly influenced by it. Avant-garde painters, especially, took this new teaching to heart, and it marked the work of great artists such as Mondrian, Kandinsky and Klee. In literature, authors like Nobel Prize laureate William Butler Yeats became
ellauri263.html on line 634: Annie Besant (1847–1933) sensijaan oli aimo desantti! sosialistivaikuttaja, journalisti, naisoikeusaktivisti, Kansainvälisen Teosofisen Seuran puheenjohtaja sekä Idän Tähti -järjestön perustaja.
ellauri263.html on line 640: Vuonna 1877 Besant ja Charles Bradlaugh päättivät julkaista Charles Knowltonin kirjan The Fruits of Philosophy, joka kannatti syntyvyyden säännöstelyä. Besantia ja Bradlaughia syytettiin julkaisusta, joka ”todennäköisesti vaikuttaa huonontavasti ihmisiin, joiden mieli on avoin moraalittomille vaikutteille.” Oikeudessa he kertoivat pitävänsä moraalisesti parempana ehkäistä ajatusta lasten teosta kuin että heidän jo synnyttyään tappaa heidät ruoan, ilman ja vaatteiden puutteeseen.
ellauri263.html on line 642: Besant ja Bradlaugh todettiin molemmat syyllisiksi ”säädyttömään kunnianloukkaukseen” ja tuomittiin puoleksi vuodeksi vankeuteen. Valitustuomioistuimessa tuomio kuitenkin kumottiin. Tämän jälkeen Besant kirjoitti ja julkaisi oman kirjansa syntyvyyden säännöstelystä nimeltä The Laws of Population. Ajatukset naisten osuudesta syntyvyyden säännöstelyssä saivat paljon julkisuutta. Muun muassa sanomalehti The Times syytti Besantin teosta säädyttömäksi, haureelliseksi ja saastaiseksi. Frank Besant käytti Annien saamaa kielteistä julkisuutta hyväkseen vakuuttaakseen oikeusistuimen siitä, että hän olisi sopivampi heidän yhteisen tyttärensä Mabelin huoltajaksi kuin Annie.
ellauri263.html on line 652: 1890-luvulla Besant liittyi Helena Blavatskyn 1875 perustamaan Teosofiseen Seuraan, ja omistautui sittemmin syvästi teosofisen liikkeen toimintaan jopa niin, että 1907 hänestä tuli seuran puheenjohtaja. Besant keskittyi teosofisten ajatusten käytännön toteuttamiseen, ja hän ryhtyi valmistelemaan Suuren valkoisen veljeskunnan maailmansuunnitelman toteuttamista ja Maitreyan ja Kristuksen pikaista tuloa. Tähän tehtävään hän valitsi nuoren intialaispojan Jiddu Krishnamurtin. Teosofinen Seura oli kuitenkin Blavatskyn kuoleman jälkeen jakautunut aatteellisesti kahteen eri suuntaukseen, ja vuonna 1910 Besant ja C. W. Leadbeater perustivat Idän Tähti -järjestön valmistamaan tietä Maitreyalle eli maailmanopettajalle, joka tulisi ilmentämään itseään heidän kasvattipoikansa Krishnamurtin kautta. Myöhemmin Krishnamurti alkoi itse epäillä rooliaan, ja 1929 hän sanoutui irti messiaan tehtävästä kokouksessa, jossa myös Yrjö Kallinen oli läsnä. Kallista ei kuitenkaan huolittu messiaaxi Krishnamurtin tilalle. Krishnamurti erosi Teosofisesta Seurasta ja hajotti Idän Tähti -järjestön.
ellauri263.html on line 656: the Theosophical Society under Annie Besant’s leadership (1907–1933) was, at least in England, an important part of a loosely socialist and feminist political culture. Hyvä desantti! Olet idän tähti! Enola Holmes-sarjassa oli 1 episodi Besantista tulitikkutehtaalla, vaikkei sen nimeä kyllä mainittu.
ellauri263.html on line 658: Jenkki Olcott ei siitä pitänyt, eikä rupusakin vulgäärispiritualismista. Olcott railed against ‘tricky mediums, lying spirits, and revolting social theories’ in Spiritualism. He reproached spiritualism for the presence of ‘free-lovers, pantarchists, socialists, and other theorists who have fastened upon a sublime and pure faith as barnacles upon a ship’s bottom’. Blavatsky, on the other hand, focused exclusively on the uplifting of oneself rather than others. She did not sympathize with socialism per se at all, and in her scrapbook she even wrote about Sotheran: ‘a friend of Communists
ellauri263.html on line 659: is not a fit member of our Society’.
ellauri263.html on line 664: The Theosophical Movement was founded in New York in 1875 with three main founders – Helena Petrovna Blavatsky, Colonel Henry Steel Olcott, and William Quan Judge. From that moment and up until his death in 1907, Olcott remained the organisational leader and international president of the Society, which eventually moved its headquarters from the USA to Adyar in India.
ellauri263.html on line 666: These are well known facts and they sometimes prompt some students of Theosophy, especially visitors to the United Lodge of Theosophists in its lodges and study groups around the world, to ask why Col. Olcott is only mentioned extremely rarely in the ULT, why there doesn’t seem to be a great deal of respect or admiration for him, and why it is frequently the case that only HPB and William Judge are spoken of as “the founders of the Theosophical Movement.”
ellauri263.html on line 668: Homma oli niin että teosofisetämiehet huolestuivat ihan aiheesta HP Blavatskyn menestyxestä. Meneekö tässä nyt poikalapsi pesuveden mukana? William Judge koitti toppuutella Olcottia:
ellauri263.html on line 670: “One of the most valuable effects of Upasika’s mission [Note: “Upasika” is a Buddhist term meaning “femakko” and was used by the Masters for HPB] is that it drives men to self-study and destroys in them blind servility for persons, sanoi 1 setämies. … Imperfect and very troublesome, no doubt, she proves to some, nevertheless, there is no likelihood of our finding a better one for years to come – and your theosophists should be made to understand it. … HPB has next to no concern with administrative details, and should be kept clear of them, so far as her strong nature can be controlled. But this you must tell to all: – With occult matters she has everything to do. We have not abandoned her; she is not ‘given over to chelas’. She is our direct agent. I warn you against permitting your suspicions and resentment against ‘her many follies’ to bias your intuitive loyalty to her. … Be assured that what she has not annotated from scientific and other works, we have given or suggested to her.
ellauri263.html on line 673: Col. Olcott at his desk with framed photo of late HPB ellauri263.html on line 675: Col. Olcott ei ollut vakuuttunut vaan alkoi vehkeillä ennenkuin HPB oli ehtinyt kylmetä. In the April Theosophist Col. Olcott makes public what we have long known to be his private opinion – a private opinion hinted at through the pages of Old Diary Leaves – that H.P.B. was a fraud, a medium, and a forger of bogus messages from the Masters. This final ingrate’s blow is delivered in a Postscript to the magazine for which the presses were stopped. The hurry was so great that he could not wait another month before hurling the last handful of mud at his spiritual and material benefactor, our departed H.P.B. The next prominent person for whom we wait to make a similar public statement, has long made it privately. [Note: This sentence referred to Annie Besant.]
ellauri263.html on line 678: William Judge and Col. Olcott in happier times after demise of HPB ellauri263.html on line 682: Albumissa 250 Peter "luipero" Singer peukuttaa polyamoriaa, josta eräs uptight britti Louis on tehnyt tv-dokkarin. Ällöjä läskejä ja enimmäxeen muotopuolia amerikkalaisia Oregonista, jotka istuu teeveesoffissa hymistellen polyamorian iskulauseita "jokainen on ize vastuussa omasta onnellisuudestaan, hän valizi näin, hän olisi voinut valita toisinkin". Silti nää kuviot näytti aika helposti lipsahtavan jonkinlaisen heikosti naamioidun sorron puolelle. Porukoissa näytti olevan aina joku narsisti tai suorastaan psykopaatti tyyppi jonka ympärillä pyörii koko kuvio, ja yxi tai useampia tappiolle jääviä osapuolia, kuhmuisia juurexia joiden ei kuitenkaan auttanut muuta kuin vakuttaa että vastedes ne ovat kiltisti. Oletko kunnossa? Tunnetko compursionia kun polymurusi saa munaa alakerrassa? Totta kai, olen iloinen kun hiän on iloinen, ja multa tulee käteen täällä yläkerrassa kun kuulen miten kaveri laskee kamat pussiin tuolla alhaalla. Vaikka olishan sitä kiva edes kazella kandaulistisesti vierestä kuin J-J Rousseaun impotentti äijä Julkussa. Mut ei taida Mamma siihen suostua.
ellauri263.html on line 688: Coined by the Kerista Community in the 1970s. Possibly derived from French compère (“partner”), plus -sion, based on an earlier use of the French compérage to denote the practice of brothers-in-law sharing wives observed among Tupi people of the Brazilian Amazon.
ellauri263.html on line 692: 1991, examples of which included No jealousy, no anger, no rivalry, no sexism, no ageism, no racism, no
ellauri263.html on line 693: classism, no duplicity, no alienation, no profanity, no flippancy, social tolerance, equality, verbality, participatory democracy, accountability, conviviality, male vasectomy, ristiinsuihkiminen, graceful distancing, positive attitude toward the ‘toggle-switch’ mode of decision-making, whatever that may be.
ellauri263.html on line 694: After an arranged visit to Kerista by three professors, the New Tribe was criticized for not being egalitarian, notably in Bro Jud's dominance of many commune matters.
ellauri263.html on line 695: Kerista's polyamorous sexual practice was influenced by Robert A. Heinlein's (1907-88) science-fiction novel Stranger in a Strange Land (1961), in which the Martian-raised human Michael Valentine Smith founded The Church of All Worlds, preached sexual freedom and the truth of all religions, and is martyred by narrow-minded people who are not ready for freedom. Sukua myös Diskordianismille. Concordia res parvae crescunt, discordia maximae dilabuntur.
ellauri263.html on line 702: A few years ago, my partner at the time and I decided to see other people. It started as a breakup but eventually it turned into something else—an open relationship filled with a lot of love and ongoing commitment to each other as we began exploring dating and sleeping with other people. It was a very new experience for both of us, but it also just made sense for us with where we both were in our lives and in our relationship.
ellauri263.html on line 706: It's about how people in these types of open relationships deal with jealousy.
ellauri263.html on line 715: The word compersion is loosely defined as the opposite of jealousy. Instead of feeling upset or threatened when your partner romantically or sexually interacts with another person, you feel a sense of happiness for them. It is curious that Darwin did not come up with this idea, it's great.
ellauri263.html on line 717: Consider how you usually feel when your partner gets a big promotion at work or accomplishes a new fitness goal, or how you feel when your best friend tells you about a new guy they've been dating that they're really clicking with: You're genuinely, totally stoked for them, right? Fuck no, you are slightly envious, or not so slightly either. This is an instinctual feeling for most of us. Now apply that to when your partner is having fun flirting with (or sleeping with) a new flame that's not you. Instead of sparking jealousy, it sparks earnest empathetic joy. That's compersion.
ellauri263.html on line 719: "It's joy that has nothing to do with your joy," Effy Blue, a relationship coach specializing in consensual non-monogamy, tells mindbodygreen. "It's sympathetic joy or unselfish joy, where you are joyful for the other person for things that have nothing to do with you. You're just happy for them because they're in a good place, because they are experiencing joy, and you can sort of look at it from the outside and feel the same experience."
ellauri263.html on line 721: According to reporting from GO Magazine, the term itself emerged in the late 1980s within a San Francisco poly commune called Kerista. But Blue says the concept itself has a much older, deeper history: The Sanskrit word for it is mudita, which translates to "sympathetic joy," and it's actually part of one of the four core pillars of Buddhism.
ellauri263.html on line 723: "If you sort of dive into the Buddhist teachings and down the mudita path, they will actually tell you it's the hardest virtue to master," she says. "There are a ton of mudita meditations, which is something else I recommend to people."
ellauri263.html on line 725: That's an important part of this actually: Compersion doesn't often come naturally to people, in large part because of the way we've been evolutionarily trained to protect our mating relationships and how today we've now organized our entire society around monogamy. That means that for many, compersion is a feeling or skill set that takes conscious practice.
ellauri263.html on line 729: The evolutionary purpose of jealousy isn't relevant anymore: who wants to have children anyway, and by the golden rule of America "look out for N:o 1" everybody is responsible for their own welfare and happiness. We are no fucking communists, after all. Unfortunately, the emotion does still play a role in our lives. Blue compares feeling jealous to having an alarm bell going off in your head.
ellauri263.html on line 731: "It's very similar to a fire alarm in your house, right? It goes off, it's loud, it's obnoxious, it's alerting to something, it has a function. And you know in a similar way, it's very disorienting," she explains. "In the same way, when you're triggered into feeling jealousy, it's very disorienting, and it can be very overwhelming. But ultimately, it's alerting you to something. Once you quiet the alarm, once you turn off the fire alarm, what you would normally do is sort of go around your house and figure out what's going on. … Is something actually on fire, or is it a false alarm? Same with jealousy—it's alerting you to some sort of discomfort."
ellauri263.html on line 733: Sometimes the emotional alarm is going off because something's actually wrong—your partner isn't giving you the attention or affection you need, for example, or perhaps they're betraying a promise or agreement you have about your relationship, which of course makes you feel unstable or upset. Other times the alarm goes off over misperceptions or just our own insecurities. We're worried a lively conversation between our partner and an attractive stranger means that they're no longer as interested in us, that there's a chance they might be more interested in someone else, that there's a threat to the relationship. Even if none of that is true, our anxieties can get the best of us, and so jealousy is how it manifests as an emotion.
ellauri263.html on line 735: "Some people have more of a disposition for jealousy," Blue adds. "It's a character trait. Just like some people are happy people, some people are more solemn people, you get people who are more jealous."
ellauri263.html on line 747: "Ultimately there is no such thing as not experiencing jealousy," Blue says. "Jealousy is part of the human emotional spectrum. It's like saying 'I never feel sad,' 'I never feel angry,' 'I never feel happy.' To say 'I never feel jealous'—I don't think it's realistic. I haven't ever really truly met anyone who's said they haven't felt jealousy. I think some people say they don't feel jealousy because they're in a specific relationship that doesn't hold grounds for it. It doesn't trigger them into jealousy."
ellauri263.html on line 749: The main difference between poly and monogamous folks deal with jealousy. Mainstream, monogamous society tends to treat jealousy as a sort of disease, something to be deeply feared and that might signal something irreparably wrong with a relationship. Jealousy is treated as a powerful, ugly emotion that we believe can consume and crush us.
ellauri263.html on line 751: That's not how it is among polys: "We recognize jealousy as just another emotion," she explains. "It's just part of life and part of processing and part of the emotional section of the human experience."
ellauri263.html on line 753: A lot of it just comes down to practice, she says. Non-monogamous people just spend more time processing their feelings of jealousy and have more practice with dealing with it. With enough practice, it stops being so big and overwhelming. And, perhaps in time, compersion can appear in its place instead.
ellauri263.html on line 759: "The baseline for everybody is different, but we know that we also have neuroplasticity. We know that humans can learn and grow and expand and evolve, and we have done so for millennia. So just like empathy, compersion, or mudita, is something that you can cultivate and practice and grow," Blue says. "For some people it will come easily. For other people, it might be more of a process, and you have to sort of really dig deep to try to find it if it's not something that comes up naturally for you."
ellauri263.html on line 770: Some people are born with a ton of empathy; some aren't. If you're not great at intuiting and resonating with other people's emotions, Blue says that's the skill to work on first.
ellauri263.html on line 773: My partner and I made compersion an active practice, a skill that we both worked on together. It didn't really come naturally to either of us, but we supported each other as we tried to do it. Initially, it was basically a lot of mental gymnastics trying to reason out why we should be happy when the other person scored a hot date. Once you fully get why it doesn't make sense to feel jealous—i.e., your relationship is totally secure, and the presence of another person in your partner's life is not a threat to your relationship whatsoever—then you can start to disarm that alarm more easily whenever it goes off in your head.
ellauri263.html on line 775: "For some people, it works that you kind of go through the intellectual mind," Blue says. "You try to understand what it could be and then sort of move into that space."
ellauri263.html on line 778: We found a lot of ways to support our intellectual belief in compersion with actual psychological rewards. For example, I'd help my partner get matches on Tinder and give him tips on cute bars to take them, and after the dates, he'd tell me how they went and give me a ton of love and affirmation whenever I pouted over him having a good time. Meanwhile, he played wingman with me when I wanted to meet up with a potential flame at a party or concert, and I always made sure to come home to him and share the sexy things I'd done with the new guy and what things I wanted to migrate into our own sex life. In this way, we began to be able to associate positive experiences together (showering each other with affection and affirming the strength of our relationship) with the aftermath of one of us having fun with someone else. When it became clear that these extradyadic encounters only brought us closer, it became easier and easier for us to feel earnest joy for the other person's romantic successes.
ellauri263.html on line 785: If you´re working on practicing compersion as a couple, make sure you´re addressing any feelings of jealousy that bubble up in either of you with a lot of love and gentleness. Blue says it´s good to encourage the jealous party to talk through their feelings and dig at what underlying fears are actually driving the jealousy.
ellauri263.html on line 787: "Listening I think is really important, listening without judgment and without being defensive," Blue says. "Separate your stuff from your partner´s theories. Your partner´s feeling jealous, and they´ve done some work, and they´re sorting of saying ´I feel jealousy because I worry that you´re gonna leave me.´ … When you hear that, some of us feel accused as if we are doing something wrong. We´re not somehow enough, and we´ve made some sort of a mistake, and immediately we become defensive. I think if we can get into that sort of separate state and realize our partner, when they´re working through something like jealousy, is battling with their own stuff, battling with their own insecurities, or own unmet needs, [then we can be more able to] lend an ear to that to really understand what´s going on with them."
ellauri263.html on line 798: dsWith a fundamental understanding of compersion, I´m able to look at moments where I could be jealous in my current monogamous relationship and instead respond in a more levelheaded or even joyful way. It doesn´t bother me if my partner tells me he finds another person attractive, nor am I freaked out if I find myself fucking with a charming stranger on the subway. We might not be entertaining other relationships at the moment, but my partner and I can at best find it cute and at worst feel totally neutral about it when these brief interactions with other parties occur.
ellauri263.html on line 800: We, of course, still feel jealous from time to time, but that emotion isn´t scary or damning to us. It doesn´t really hold any power at all over us.
ellauri263.html on line 835:
ellauri263.html on line 841: With her warm, playful approach to coaching and facilitation, Kelly creates refreshingly candid spaces for processing and healing challenges around dating, sexuality, identity, body image, and relationships. She’s particularly enthusiastic about helping softhearted women get re-energized around the dating experience and find joy in the process of connecting genitals with others. She believes relationships should be easy—and that, with room for self-reflection and the right toolkit (available for competitive prices at our net store), they can be.
ellauri263.html on line 856: a formal act or series of acts prescribed by ritual, protocol, convention, or etiquette.
ellauri263.html on line 869: Uskonnon alueella rituaali toimii keinona erottaa pyhä eli sakraali ja arkipäiväinen eli profaani toisistaan ja siirtyä pyhän alueelle. Mutta mitä on pyhä?
ellauri264.html on line 51: Sunnuntaiaamuna heräsin muistoihin Hagit Borerista. Se oli langanlaiha mutta omalla tavallaan kaunis koukkunokkainen israelilainen vasemmalta laidalta, josta tuli Chomsky bändäri ja generativisti professori Lontooseen. Exoskeletalismin mukaan ei ole sanaluokkia, ne määräytyvät kieliopista. Hagit oli Nompan kanssa Gazassa ja 2011 Audacity Hope laivalla jonka kreikkalaiset pysäyttivät merellä konzareilla Israelin pyynnöstä.
ellauri264.html on line 53: The flotilla was publicly opposed by the United States, France, the United Kingdom, Turkey, Canada, the Middle East Quartet (consisting of the EU, Russia, the United Nations, and the United States), and United Nations Secretary General Ban Ki-moon. It was publicly supported by Hamas.
ellauri264.html on line 56: Torakat on exoskeletaalisia. Aika exoskeletaalinen semiitti oli Ken Safir joka pudotti syliinsä mustikkapiirakan Merimiehenkadun keittiössä ja syytti siitä Seijaa. Sellaisia ne semiitit ovat, kostonhaluisia. Ken pääsi professorixi New Jerseyiin. Varmaan sillä oli sitten varaa uusiin jerseyhousuihin. Mirkku-täti piti tsöössistä.
ellauri264.html on line 68: Valitettavasti juuri mainitut on ainoita enää pulun aivoilla suoritettavia tehtäviä, kun lapiotyöt ja muut miehille soveltuvat työt on siirretty koneille. Tässä se on se ongelma: tyhmiä miehiä ei enää tarvita. Eikä tyhmiä naisiakaan, ellei ne jaxa tehdä 3:a työtä vuorokaudessa tai ole oikein nättejä. Millenniaalit lapset putoavat kuoppaan edellisten sukupolvien syötyä niiltä lauantainamit, sanoo iloisena Alf Rehn, joka kujertaa Odensen yliopiston professorixi ajautuneena vihreällä oxalla.
ellauri264.html on line 72: Kaikki tämmöiset lifestyle-hölötyxet pitää aloittaa marxilaisella materialistisella analyysillä. Kuka tästä hyötyy ja ketkä kärsivät? Vastaus on joka kerta sama: kökkäreet kasan päällä hyötyvät, laahus ottaa lommoa. Ruoziin mennyt sairaanhoitaja ansaizee enemmän kuin professori emeritus, kun suomalainen hoituri saa vain kolmannexen siitä palkasta. No tää sairaanhoitaja tekee jonkun vuokrafirman kautta keikkatyötä yxityisessä sairaalassa eikä saa muita palkkaetuja eikä paikan jatkumisesta tai lomista ole mitään varmuutta. Yxityinen sairaala tekee hyvää tiliä, koska se laskuttaa sikahintoja yhtä kökkäreiseltä yxityiseltä asiakaskunnalta. Eli luokkataistelusta on jälleen kysymys, vaikka siirtyneenä kylmän sodan vaiheeseen. Z-sukupolven järjestäytymättömät volttikuskit tarvis tekoälyä, ne ovat tyhmiä kuin pulut, ellei tyhmempiä.
ellauri264.html on line 85: L’action du drame se passe à Mayence, au quartier général des armées françaises en 1793. Les officiers soupçonnent de trahison d’Oyron, un de leurs camarades, d’origine aristocratique. Une lettre saisie sur un paysan rhénanien semble prouver la trahison de d’Oyron. Rolland avait l’intention de démontrer son impartialité. Pour atteindre ce but, il voulait que l’innocence de d’Oyron ne pût être établie de manière définitive.
ellauri264.html on line 90: Les Loups firent une apparition inattendue aux États-Unis en décembre 1924, grâce au Yiddish Art Theater de New York fondé et dirigé par Maurice Schwartz. Ce fut la première pièce de Rolland jouée aux États-Unis. Vingt ans auparavant, Rolland avait offert son drame aux théâtres de New York, qui l’avaient refusé, en lui répondant : « Impossible ! Il n’y a pas de femmes. Ce n’est pas une pièce de théâtre."
ellauri264.html on line 94: The teenager Cayden Richards lives in a small town with his parents Dean Richards and Janice Richards and is having violent nightmares. He is the quarterback of the local football team and his girlfriend Lisa Stewart is a cheerleader. After a game, Lisa decides to have sex with Cayden for the first time in the car. Cayden hurts his girlfriend, Lisa, when the passion of making out causes him to transform into a werewolf. However he transforms into a monster and she flees from him.
ellauri264.html on line 95: After waking up covered in blood and surrounded by the dismembered bodies of his parents, Cayden flees. Cayden becomes a drifter, trying to keep his lycanthropy under control.
ellauri264.html on line 97: Cayden decides to find his organs and helps a prostitute at a truck stop that is assaulted by two men. Then he steals the motorcycle of one of the men and later he stops at a bar where he meets the weird Wild Joe. The stranger identifies that Cayden is a wolf and gives the direction to Lupine Ridge. Soon Cayden learns that John is his uncle and his mother was raped by the local leader Connor. He also finds that he is a pure town wolf together with John, Angeline, Gail and two other inhabitants.
ellauri264.html on line 100: The film received a negative critical response. Partly because the date-rape interest prevented teenagers from just having some clean gory fun. (The IMDB Parent guide says: A female character is tied up and it is implied that she is about to be raped. She is cut free before this can happen however, and no nudity is shown. Violence & Gore Moderate. 9 of 19 found this moderate. A pack of werewolves are shown feasting on human body parts. Profanity Moderate. 7 of 16 found this moderate. Alcohol, Drugs & Smoking. Female nudity female rear nudity murder clothes torn off female topless nudity 136 more.)
ellauri264.html on line 116: Louis Theroux koitti haastatella 3 amerikan alt-right someinfluensseria: Nick Fuentes, Baked Alaska ja Beardson Beardy huonolla ratamenestyxellä. Haastattelu kääntyi loppupeleissä yleensä haistatteluxi. Niiden ansaintalogiikka oli kerätä inseleiltä klikkejä ja taaloja vizeixi naamioidulla äärioikispropagandalla: white supremacy, racism, antisemitism, misogyny, and homophobia. Mikä näitä kaikkia asenteita yhdistää? No se että white trash incel miekkonen jää keskiöön. Beardylla oli Louis paita päällä mutta poltti hihat kun Louis japitti sen tekemästä nazitervehdyxestä. Get off my property se huusi kuin katolinen viulunsoittaja. Brittany joka oli ensin mukana sai hampaattomalta parrattomalta Beardyltä anaaliraiskausuhkauxen, ilmeisesti leikillisen kuitenkin koska Beardy nauroi uhkauxen jälkeen pitkään ahdistunutta huutonaurua. Nick Fuentes oli 22-vuotias wannabe pikkuhitleri, joka puhui fyyrerinä kansalle vanhempien kellariin rakentamastaan studiosta. Se kehui olevansa jo miljonääri kiitos jokailtaisten kolmituntisten palopuheiden. Peilisilmälasinen Baked koitti nauraa yhtä kovasti, mutta viimeinen tapaaminen päättyi silti suht vihamieliseen vittuiluun. Bakedin puhelimeen sai muutaman taalan hinnasta soittaa rasistisia ja antisemiittisiä haukkuja. Äänet oli muunnettu niin että inselit kuulostivat alaikäisiltä tytöiltä. Baked Alaska on venäläinen uunijäätelö. Sitä sai ravintola Kasakasta Neizytpolulta. .
ellauri264.html on line 118: Gionet was born in Anchorage, Alaska, to a family of eight. His father is a pharmacist and his mother is a nurse. Both his parents are devout Christians who operate a non-profit organization aimed at promoting Christianity and providing medical supplies to orphanages in eastern Russia. During his formative years, Gionet was actively involved in his parents' charity and went to Russia with them numerous times. Five of his siblings were adopted from Russia. As an adolescent, Gionet spent a year and a half in the Russian city of Petropavlovsk-Kamchatsky. He later said that part of his "chaotic nature" may have stemmed from this experience.
ellauri264.html on line 120: In 2011, Gionet worked for Capitol Records for a short time, before pursuing his own career in rap music with a "wild, redneck, kick-ass" persona. He kept his nickname Baked Alaska as a stage name. His rap songs used a satirical tone and traded on his Alaskan roots, with titles like "I Live on Glaciers" or "I Climb Mountains". In 2013, the Anchorage Daily News published a profile of Baked Alaska, describing him as a "comedy/music video artist". Gionet also posted many humorous videos on Vine where he became known as a prankster, achieving some online popularity. A video of him pouring a gallon of milk on his face attracted several millions of views. He called himself at the time a "cross between Weird Al, Lonely Island, Borat and Jackass".
ellauri264.html on line 122: Gionet attempted to promote his rap career by producing several professionally-made videos, which failed to become viral. From 2015 to 2016, Gionet worked for BuzzFeed as a social media strategist, and later commentator. He first managed BuzzFeed's Vine account, then took over one of its Twitter accounts. Pidin Timin laulusta jossa se haukkui somealustoja. Olin kaikesta sen kanssa samaa mieltä. He commented in 2017, "BuzzFeed turned me into a monster". In May 2016, Gionet was introduced to then-candidate Donald Trump, and Trump signed Gionet's arm next to where he had Trump's face tattooed.
ellauri264.html on line 126: Uunijäätelö ei pitänyt Netflixin sarjasta Dear White People. The film's writer and director, Justin Simien, returned to write and direct episodes of the series. Simians threatening with white genocide. Jeremy Tardy (n.) lopetti koska N-flix ei maxanut n-sanoille samaa palkkaa kuin v-sanoille. N-flix saisi mennä konkurssiin. Se on paha, pahempi kuin Foster, melkein yhtä paha kuin Pepe the Frog.
ellauri264.html on line 130: A children's book appropriating the Pepe character, The Adventures of Pepe and Pede, advanced "racist, Islamophobic and hate-filled themes", The book's author, a vice-principal with the Denton Independent School District, was reassigned after the publicity. In January 2019, the video game Jesus Strikes Back: Judgment Day was released, which allows players to play as Pepe the Frog, among other figures, and murder various target groups including feminists, minorities, and liberals.
ellauri264.html on line 132: Kek", from "kekeke"/"ㅋㅋㅋ", a Korean onomatopoeia of laughter used similarly to "LOL", is the Korean equivalent of the English "haha". Bet it comes from Aristophanes' Frogs' refrain kerekekex koax koax. Or else they both come from Esoteric Kekism, also called "the Cult of Kek", is a parody religion worshipping Pepe the Frog, which sprang from the similarity of the slang term for laughter, "kek", and the name of the ancient Egyptian frog god of darkness, Kek. Kekistan is a fictional country created by 4chan members that has become a political meme and online movement. The flag of Kekistan was carried by supporters of Donald Trump during the 2021 storming of the United States Capitol.
ellauri264.html on line 136: Groypers, sometimes called the Groyper Army, are a group of white nationalist and far-right activists, provocateurs and internet trolls who are notable for their attempts to introduce far-right politics into mainstream conservatism in the United States, their participation in the 2021 United States Capitol attack and the protests leading up to it, and their extremist views. They are known for targeting other conservative groups and individuals whose agendas they view as too moderate and insufficiently nationalist.
ellauri264.html on line 138: The Groyper movement has been described as white nationalist, homophobic, nativist, fascist, sexist, antisemitic, and an attempt to rebrand the declining alt-right movement. Presently,[when?] Groypers are a loosely defined group of followers and fans of Nick Fuentes, a white nationalist, far-right political commentator and livestreamer. After Fuentes, there is no clear second in the Groyper hierarchy.
ellauri264.html on line 140: Interestingly perhaps, many of these top extremists have rather marginal white identity. No wasps, to put it politically correctly. Groypers and their leaders have tried to position the group's ideology as being based around "Christian conservatism", "traditional values", and "American nationalism". Despite attempts to brand themselves more moderately, the group is widely recognized as white nationalist, antisemitic, and homophobic.
ellauri264.html on line 144: Groypers blame the mainstream conservative movement as well as the political left for what they view as "destroying white America". They oppose immigration and globalism. Groypers support "traditional" values and Christianity and oppose feminism and LGBTQ rights. In 2022, Fuentes advocated for a political "white uprising" to bring Donald Trump back to power and "never leave," wanting America to "stop having elections" and abolish the United States Congress. We shall not be replaced as the scum of the earth.
ellauri264.html on line 153: Audience reception to Velma has been overwhelmingly negative. It became one of the lowest-rated television shows on IMDb, receiving similar low scores from audiences on Rotten Tomatoes and Google.
ellauri264.html on line 154: Asyia Iftikhar of PinkNews noted in her reflection of audience reception that the show has become the subject of "relentless criticism", and noted that it has been "accused of perpetuating stereotypes against South Asian women, criticised for poor attempts at self-aware comedy and slammed for losing the essence of what people love about the "Scooby Doo gang". Eli se koiro puuttui, ja isänmaallisuus oli ihan hukassa.
ellauri264.html on line 156: Brahmjot Kaur of NBC News wrote that the accusations of stereotypes had been rebutted by some who noted characters in other television shows invented by Kaling shared similar personality traits to the titular protagonist, while citing Kaling's past influences.
ellauri264.html on line 158: Wired's Amos Barshad wrote that while there was likely still reactions of a racist and homophobic nature targeting the show, the main complaints were for it addressing diversity issues in a "flat, one-note manner", and that the portrayal of Velma's bisexuality had divided fans.
ellauri264.html on line 159: Lakshmi Srinivas, a professor of Asian American studies (another Indian lady) at the University of Massachusetts, felt that Kaling was being held to unfair standards as one of the few leading Asian figures in the entertainment industry.
ellauri264.html on line 161: Oikeampi tapa tehdä affirmative actionia on toi Dear White People, joka sai täydet pisteet tomaateilta, joilla on the IQ of a banana. Siinä on valkoiset ja koirot sulassa sovussa.
ellauri264.html on line 168: Its edginess comes at the expense of its own characters and punishes the audience for being invested. Like a certain Mystery Inc. member rummaging around in the dark for her glasses, the series is unfocused, confused, and desperately lost. In the original, there were just 2 races, white termite ape and dog. You knew where everything was at.
ellauri264.html on line 186: High Hashem—sealed this little jar of oil and gave it to Abraham as a gift. Abraham, in turn,
ellauri264.html on line 188: some small jars on the other side of the Jabbok River and returned to retrieve them. One of ellauri264.html on line 189: these jars was the oil from Noah's ark. Jacob prophetically hid this oil at the site of the Holy
ellauri264.html on line 190: Temple and laid the foundations for the miracle of Chanuka. This is the oil that originated
ellauri264.html on line 191: with the dove, the symbol of peace, and continues to shine until the Messiah comes.
ellauri264.html on line 195: understood that everything in our possession comes from G-d, has a specific purpose and must be used to its full potential. Elaborating on this, Rabbi Zadok HaKohen Rabinowitz (of 19th century Poland) teaches that the righteous
ellauri264.html on line 197: “do not take more than is destined for them from Hashem… That which is not created for this specific person is like stolen property when they are in possession of it, and thus [the righteous are careful] not to take possession of it. Conversely, property that is assigned to and created for them is very precious to them—so much so that our patriarch Jacob risked his life for his property. Thus ...it was said in the name of the Yehudi Hakadosh: a righteous person is obligated to enjoy an object which is fitting for him even if it means risking his life. That is why Jacob-- who knew that the small vessels were his, appropriated by him, and created for him—risked his life to save them.”
ellauri264.html on line 199: their full potential would not have been realized. The truly righteous recognize the value of their G-d-given possessions, and are very careful with them, no matter how small or seemingly insignificant they are. While not overly attached to material things, they do not dispose of objects prematurely or use them inappropriately. They understand that everything has a purpose, and they seek to use things to that purpose, with the goal of elevating the objects and themselves.
ellauri264.html on line 201: Jacob‟s example of valuing his possessions presents a particular challenge to us living in a modern, “disposable” age. Recognizing this trend, in 1955, the retailing analyst Victor Lebow highlighted a trend in consumer society, away from greater mindfulness regarding possessions and toward a more short-term view.
ellauri264.html on line 203: Victor Lebow (26. joulukuuta 1902 – 26. elokuuta 1980, alunperin nähtävästi Liebowitz, takuulla ashkenazijuutalainen jostain beyond the pale) oli yhdysvaltalainen yritysjohtaja, esseisti ja aktivisti. Vizikästä kyllä sille ei ole anglosaxisivua Wikipediassa, vain italialaiset kommunistit muistavat. Hänet tunnetaan parhaiten amerikkalaisen kulutuskapitalismin dynamiikan muotoilustaan, joka ilmaistiin vuonna 1955 Journal of Retailing -lehdessä julkaistulla artikkelilla nimeltä Hintakilpailu vuonna 1955. Artikkeli sai jonkin verran huomiota pian ilmestymisensä jälkeen, ja sosiologi Vance Packard mainitsi sen vuoden 1960 teoksessaan The Waste Makers. Lähde ellauri264.html on line 205: Lebow had been a seller of fine hosiery in the 1920s and 1930s but had been driven out of business by the rise of such retail outlets as Woolworth's-- which was the prototype of Wal-Mart. Siitä oli karu kuolinilmoitus New York Timesissä 1980. Se oli ahkera kirjoittaja kommarien lehdissä, niin että turha väittää että se ei tiennyt mistä kirjoitti. Se oli saanut potkut Kyser Roth Corporationista ja Fabergélta.
ellauri264.html on line 209: To make a long story short-- Victor Lebow was a prophet. He has been slandered by all who have used this infamous quote to paint him as a cheerleader for consumerism when in fact he was one of the first-- if not the first-- to see the future implications of its corrosive influence. The fact that so many people, organizations, and websites have used his quote completely out of context and nearly all got the quote from the SAME source should give people GREAT pause-- and should be an object lesson in scholarship for progressive people. Don't believe everything you read. And don't write articles or create websites using materials you haven't primary sourced, either.
ellauri264.html on line 219: Hier der Originalauszug aus dem „Price Competition in 1955“ (Journal of Retailing, Spring 1955):
ellauri264.html on line 221: „Our enormously productive economy demands that we make consumption our way of life, that we convert the buying and use of goods into rituals, that we seek our spiritual satisfactions, our ego satisfactions, in consumption. The measure of social status, of social acceptance, of prestige, is now to be found in our consumptive patterns. The very meaning and significance of our lives today expressed in consumptive terms. The greater the pressures upon the individual to conform to safe and accepted social standards, the more does he tend to express his aspirations and his individuality in terms of what he wears, drives, eats- his home, his car, his pattern of food serving, his hobbies.
ellauri264.html on line 222: These commodities and services must be offered to the consumer with a special urgency. We require not only “forced draft” consumption, but “expensive” consumption as well. We need things consumed, burned up, worn out, replaced, and discarded at an ever increasing pace. We need to have people eat, drink, dress, ride, live, with ever more complicated and, therefore, constantly more expensive consumption. The home power tools and the whole “do-it-yourself” movement are excellent examples of “expensive” consumption.“
ellauri264.html on line 224: BTW, I disagree with those comments which have suggested that Lebow was some kind of “prophet” warning about the dangers of commodity consumption. This is nonsense - even Marx wrote about the problems of “commodity fetishism” in his 1867 book, “Das Kapital”.
ellauri264.html on line 228: products; discards clothing and appliances and buy new ones instead of repairing them; and buys goods usually wrapped in disposable packaging.
ellauri264.html on line 231: turned into commodity to be extracted, used and disposed of. Even more than the population growth
ellauri264.html on line 232: concerns of generations past, today‟s high levels of consumption are driving the latest global
ellauri264.html on line 233: environmental challenges. Our ecological challenges thus arise in part from the way we relate to our possessions. We appreciate their short-term value, but all too soon dispose of them. We should learn from Scrooge McDuck and John D. Rockerduck, who saved every bit of string they found into a huge ball.
ellauri264.html on line 235: In our times, Chanuka is precisely the time of year when we most encounter our relationship
ellauri264.html on line 236: with possessions. At this time of giving and receiving things, we can re-evaluate our relationship to possessions and look for less wasteful ways to use the resources of the earth. For example, instead of buying and giving new gifts, we might consider more renewable ways of gift giving, like sharing books, trading old toys with our neighbors, wrapping gifts in old newspapers, or giving gifts of charity in honor of loved ones.
ellauri264.html on line 239: Olive oil is bio-fuel, a renewable resource: the olive tree will produce another crop of crap every year, as will the palm oil palm. According to Jewish law, olive oil lamps are the ideal Lighting with olive oil can help us connect to the holy use of our resources, from the renewable olive oil of the Hasmonians back to the oil vessels of Jacob and Noah. This year, may our Chanuka lights inspire us toward responsible and holy use of everything that comes into our possession by hook or crook.
ellauri264.html on line 260: Professori Shragen saamat viestit Edzeltä rajan takaa ovat takuulla väärennöxiä, koska se ei ole kertaakaan maininnut säilytyslokerosta Varsovan puolalaisessa pankissa. Se ei ole Edzen tapaista.
ellauri264.html on line 268: Prof. Shrage istuu yxinäisenä hiljaa hämärässä lainaten Jeremian valitusvirttä 3. luvun 28. jakeesta:
ellauri264.html on line 275: Perinteisesti kirja on laitettu (eli pantu) profeetta Jeremian nimiin. Hän oli hovivirkailija Nebukadressar II:n suorittaman Jerusalemin valtauksen aikana, kun Jerusalemin temppeli tuhottiin ja kuningas Joakim von Anka otettiin vangiksi. Kerrotaan, että Jeremia vetäytyi Damaskon portin ulkopuolella sijainneeseen luolaan, jossa hän kirjoitti Jehovalle valituxen. Valitus onkin yleensä sijoitettu Jeremian väitöskirjan jälkeen.
ellauri264.html on line 281: Luvussa 3 puhutaan toivosta, joka Jumalan kansalla on jäljellä, sillä Herra ei hylkää iankaikkisesti. Koettelee, vaan ei hylkää herra. Kärsimykset olisivat vain kaikkien parhaaksi, ja parempi päivä tulisi ennen pitkää. Vähän sellasta varovaista optimismia, hymyä kyyneleitten läpitte. Värsy 55 vrt. psalmi 130 de profundis, Herra huudan täältä kuopasta, ja Joona 2:1 rukoilen täältä kalan sisältä.
ellauri264.html on line 369:
I am a man / of constant sorrow...
ellauri264.html on line 371: "Man of Constant Sorrow" (also known as "I Am a Man of Constant Sorrow") is a traditional American folk song first published by Dick Burnett, a partially blind fiddler from Kentucky. The song was originally titled "Farewell Song" in a songbook by Burnett dated to around 1913. A version recorded by Emry Arthur in 1928 gave the song its current titles.
ellauri264.html on line 373: The song was popularized by the Stanley Brothers, who recorded the song in the 1950s; many other singers recorded versions in the 1960s, most notably by Bob Dylan. Variations of the song have also been recorded under the titles of "Girl of Constant Sorrow" by Joan Baez and by Barbara Dane, "Maid of Constant Sorrow" by Judy Collins, and "Sorrow" by Peter, Paul and Mary. It was released as a single by Ginger Baker´s Air Force with vocals by Denny Laine.
ellauri264.html on line 376: Meilloli tää. Näistä hukkapätkä Peter oli (on) Ukrainan juutalainen pedofiili. ellauri264.html on line 378: Public interest in the song was renewed after the release of the 2000 film O Brother, Where Art Thou?, where it plays a central role in the plot, earning the three runaway protagonists public recognition as the Soggy Bottom Boys. Soggy Bottom boys´ version is from a sorry butt.
ellauri264.html on line 380: The term 'man of sorrows' is religious in nature and appears in Isaiah 53:3.
ellauri264.html on line 382: He was despised and rejected by men, a man of sorrows, acquainted with grief. Like one from whom men hide their faces, he was despised, and we esteemed him not.
ellauri264.html on line 384:
ellauri264.html on line 385: I am a poor pilgrim of sorrow ellauri264.html on line 387: The song has some similarities to the hymn "Poor Pilgrim," also known as "I Am a Poor Pilgrim of Sorrow" and "I am a Poor Lonesome Cowboy", which George Pullein Jackson speculated to have been derived from a folk song of English origin titled "The Green Mossy Banks of the Lea".
ellauri264.html on line 396: "Kids play with their sexuality and identity, If it goes awry that is no crime." sanoi Pattis Saifin puolustuxexi. Norm se varmaan kexi luettaa Saifilla Yalen "alipalkatulle ja ylivaltuutetulle" lautakunnalle Obaman mielirunon Convictus, eipäskun Invictus. Se toimii vahvistaa frankofoni ihmistorpeedo Tytti Yliviikari. Saif potkittiin pois Yalesta ja odottaa maitojunaa.
ellauri264.html on line 398: Pattis is currently representing one of several members of the Proud Boys extremist group charged criminally in connection with the Jan. 6, 2021, insurrection at the U.S. Capitol in a trial in Washington that is underway. It wasn’t immediately clear how his suspension would affect the case. Pattis said he has notified the judge in Washington of the discipline.
ellauri264.html on line 400: Samainen Norm puolusti alt right salaliitto"teoreetikkoa" Alex Jonesia kun se ize pantiin viralta. Jones has provided a platform and support for white nationalists, giving Unite the Right rally attendee and white supremacist Nick Fuentes a platform on his website Banned.Video, as well as serving as a potential "entry point" to their ideology. Jones, meanwhile, faced a lawsuit filed by families of the Sandy Hook victims alleging he and others defamed them by falsely claiming the shootings were a hoax to justify further gun control, subjecting them to ongoing harassment and threats.
ellauri264.html on line 402: During a hearing in August over possible discipline for the records release, Pattis invoked his Fifth Amendment right against self-incrimination and refused to answer questions. In a court filing, he said there was no proof he violated any conduct rules and called the records release an "innocent mistake." Karsea perse joka sai mitä ansaizi, tai edes osan siitä.
ellauri264.html on line 409: Extreme right radio station WICC programme director Adam Lambetti told The Independent in a statement: “Norm Pattis is no longer with WICC, but we wish him well in the future.” On Wednesday, a jury reached a staggering $965m damages award against Mr Jones for the emotional and financial harm he had caused to 15 Sandy Hook family members and an FBI officer who attended the shooting in 2012. Afterwards, Mr Pattis admitted he got his “arse kicked”. “It was great fun while it lasted,” Mr Pattis said, who describes himself in an online bio as a “lawyer, writer, contrarian, stand-up comedian”.
ellauri264.html on line 413: He is a regular in the national media, from the New York Times to The Today Show, and also serves as a frequent speaker. Norm is twice bestselling author labeled America’s Fiercest Trial Lawyer, a prolific blogger. Additionally, he serves as the host of the Pattis On Justice podcast. The podcast focuses on Law, politics, crime, and culture—in a word, "convict".
ellauri264.html on line 415: Norm was seen rambling about Black Lives Matter and making homophobic and racist remarks, using the "n" word with his pants around his ankles (he was wearing soiled shorts underneath). A Black woman sitting in the front row stares at Pattis throughout the nearly eight-minute set, clearly unimpressed. This past year he infuriated the New Haven National Association for the Advancement of Colored People, a former ally, by posting a racially charged meme on his Facebook page. The post depicted three hooded white beer cans arrayed around a brown bottle hanging from a string. Its caption: “Ku Klux Coors.” Civil rights activists called it disgusting and racist. Pattis called it funny and free speech.
ellauri264.html on line 422:
Norm founded and leads The Law Firm in 2005, Connecticut-based criminal defense and civil rights. It focuses on serious felonies including violent felonies, white-collar crimes, sex offenses, drug crimes, and misconduct by lawyers, doctors, and government officials. Norm has defended capital murder cases and won federal civil rights verdicts for police brutality, discrimination, false arrest, malicious prosecution, and violations of rights, always on the side of the criminal. Norm Pattis is veteran of more than 100 successful jury trials, many resulting in acquittals for people charged with serious crimes, multi million dollar civil rights and discrimination verdicts, and successful criminal appeals. The Hartford Courant describes his work as “Brilliant” and “Audacious”.
ellauri264.html on line 426: Nenästä ja ammatista huolimatta Pattis ei välttämättä ole jutku, nimestä päätellen se voisi olla myös paki tai mafioso. No ei se onkin ... Hungarian! Ei vaitiskaan vaan Esko Kreetalta. Pattis was born in Chicago in 1955 to a mother of French-Canadian descent and a father who had immigrated from the Greek island of Crete. One day when Pattis was 6 or 7, his father left the house and never came back. Pattis says that the abandonment haunts him to this day.
ellauri264.html on line 427: “I’m 64 (no 68) years old and I have a ponytail. I have issues with authority. If I take a crooked case and it pisses off the other 7 (no 8 billion) people on the face of the Earth, that’s their problem, not mine.”
ellauri264.html on line 429: Pattis käänsi takkinsa vasemmalta äärioikealle käden käänteessä. Jos saat paskaa käteen siitä pääsee käden käänteessä. But behind the hardball tactics, ferocious reputation and slashing rhetoric, another side of Pattis lurks. He’s a deep thinker who devours books in a constant quest for enlightenment and self-improvement. His idea of Disneyland is attending the annual Hay Festival of Ideas in Wales, which has been described as “the Woodstock of the Mind.” Get into a serious conversation with Pattis, and he will bounce from philosopher to philosopher as casually as some men bounce from ballplayer to ballplayer. During an interview for this article, Pattis quoted or referenced thinker Immanuel Kant, Supreme Court Justice Oliver Wendell Holmes, St. Augustine, the New Testament, Machiavelli and Kurt Vonnegut all in one 3-minute stretch. What a pile of turds.
ellauri264.html on line 431: The 2012 Hay festival included writers Martin Amis, Jung Chang, Louis de Bernières, Mark Haddon, Mario Vargas Llosa, Hilary Mantel, Ian McEwan, Michael Morpurgo, Ben Okri, Ian Rankin, Salman Rushdie, Owen Sheers, Jeanette Winterson, comedians Bill Bailey, Rob Brydon, Julian Clary, Jack Dee, Tim Minchin, politicians Peter Hain and Boris Johnson, scientists John D. Barrow, Martin Rees, Simon Singh, and general speakers Harry Belafonte, William Dalrymple, Stephen Fry, A. C. Grayling, Germaine Greer, Michael Ignatieff, and David Starkey. What a pile of turds.
ellauri264.html on line 433: The festival´s chair, Caroline Michel stated on 18 October 2020 that the event would not return to Abu Dhabi, in support of a curator Caitlin McNamara´s allegation of sexual assault against the tolerance minister of UAE, Sheikh Nahyan bin Mubarak Al Nahyan. McNamara claimed that she was assaulted by the minister when they met at a remote island villa in February 2019 concerning work. The Emirati Foreign Ministry declined to comment on personal matters. When reached out, Britain´s Metropolitan Police confirmed receiving a report of alleged rape on July 3 by a woman. Rape by a woman, WTF??? In November 2020, Caitlin McNamara vowed to fight on following the CPS October 2020 decision to not prosecute the UAE minister because the alleged attack had occurred outside its jurisdiction. McNamara said the decision sent a message to Sheikh Nahyan and others who commit similar crimes "that as long as they´re of economic value to the UK, they can do whatever they want". In an interview with The Sunday Times McNamara said she felt "abandoned" by the Hay Festival, and in an interview on Channel 4 stated that "mistakes" had been made in the way the festival handled her reporting the sexual assault to them which were "very distressing". What a pile of turds.
ellauri264.html on line 442: From an early age, Pattis says he has felt a burning desire to know God personally. To that end, he spent time in Switzerland at the compound of an American Christian fundamentalist thinker named Francis Schaeffer and then inveigled himself in the graduate philosophy program of Columbia University, where he studied and taught for six years. At one point, he nearly joined the CIA, but that opportunity fizzled when the agency didn’t like his polygraph answers about homosexual experiences. “I said, ‘Well, I haven’t had any yet. I don’t know how I’m going to respond if you ask,’ ” he recalls. “I think they decided that was a little too much for them.”
ellauri264.html on line 451: Out of the night that covers me, Yöstä joka peittää meikäläisen
ellauri264.html on line 456: In the fell clutch of circumstance Olosuhteiden mahtavalla sahapukilla
ellauri264.html on line 458: Under the bludgeonings of chance Sattuman nuijiessa pesäpallomailalla
ellauri264.html on line 461: Beyond this place of wrath and tears Tän kiukun ja kyyneleiden paikan takana
ellauri264.html on line 462: Looms but the Horror of the shade, Kuikkii vaan varjon kauhistus,
ellauri264.html on line 463: And yet the menace of the years Ja silti vuotten uhkavaatimus
ellauri264.html on line 468: I am the master of my fate, Mä olen mun kohtaloni mestari,
ellauri264.html on line 469: I am the captain of my soul. Mä oon mun psykopaatin kippari.
ellauri264.html on line 475: Born in Gloucester, England, poet, editor, and critic William Ernest Henley was educated at Crypto Grammar School, where he studied with the poet T.E. Brown, and with the University of St. Andrews. His father was a struggling bookseller who died when Henley was a teenager. At age 12 Henley was diagnosed with tubercular arthritis that necessitated the amputation of one of his legs just below the knee; the other foot was saved only through a radical surgery performed by Joseph Lister. As he healed in the infirmary, Henley began to write poems, including “Invictus,” which concludes with the oft-referenced lines “I am the master of my fate; / I am the captain of my soul.” Henley’s poems often engage themes of inner strength and perseverance. His numerous collections of poetry include A Book of Verses (1888), London Voluntaries (1893), and Hawthorn and Lavender (1899).
ellauri264.html on line 477: Henley edited the Scots Observer (which later became the National Observer), through which he befriended writer Rudyard Kipling, and the Magazine of Art, in which he lauded the work of emerging artists James McNeill Whistler and Auguste Rodin. Henley was a close friend of Robert Louis Stevenson, who reportedly based his Long John Silver character in Treasure Island in part on Henley.
ellauri264.html on line 492: Ladies and Gentlemen: There are five hundred reasons why I began to write for children, but to save time I will mention only ten of them. Number 1) Children read books, not reviews. They don’t give a hoot about the critics. Number 2) Children don’t read to find their identity. Number 3) They don’t read to free themselves of guilt, to quench the thirst for rebellion, or to get rid of alienation. Number 4) They have no use for psychology. Number 5) They detest sociology. Number 6) They don’t try to understand Kafka or Finnegans Wake. Number 7) They still believe in God, the family, angels, devils, witches, goblins, logic, clarity, punctuation, and other such obsolete stuff. Number 8) They love interesting stories, not commentary, guides, or footnotes. Number 9) When a book is boring, they yawn openly, without any shame or fear of authority. Number 10) They don’t expect their beloved writer to redeem humanity. Young as they are, they know that it is not in his power. Only the adults have such childish illusions.
ellauri264.html on line 501: Naisiin menevä Iisakki epäilee ettei se välttämättä pysty seuraamaan joka ikistä Sulkhan Arukhin pykälää. Ja miettii mahtaakohan Jehovakaan niistä kaikista yhtä paljon perustaa. In transferring her loyalty to Isaac, Alma also bore his infidelities, which included a regular mistress and a number of casual ones. But as Hertz pointed out, the patriarchs did just the same, and were none the worse for it in Jehova´s estimate.
ellauri264.html on line 507: The Shulchan Aruch (Hebrew: שֻׁלְחָן עָרוּך [ʃulˈħan ʕaˈrux], literally: "Set Table"), sometimes dubbed in English as the Code of Jewish Law, is the most widely consulted of the various legal codes in Judaism. It was authored in Safed (today in Israel) by Joseph Karo in 1563 and published in Venice two years later. Together with its commentaries, it is the most widely accepted compilation of halakha or Jewish law ever written.
ellauri264.html on line 509: The halachic rulings in the Shulchan Aruch generally follow Sephardic law and customs, whereas Ashkenazi Jews generally follow the halachic rulings of Moses Isserles, whose glosses to the Shulchan Aruch note where the Sephardic and Ashkenazi customs differ. These glosses are widely referred to as the mappah (literally: the "tablecloth") to the Shulchan Aruch´s "Set Table". Almost all published editions of the Shulchan Aruch include this gloss, and the term "Shulchan Aruch" has come to denote both Karo's work as well as Isserles', with Karo usually referred to as "the mechaber" ("author") and Isserles as "the Rema" (an acronym of Rabbi Moshe Isserles).
ellauri264.html on line 511: In the century after it was published by Karo (whose vision was a unified Judaism under the Sephardic traditions) it became the code of law for Ashkenazim, together with the later commentaries of Moses Isserles and the 17th century Polish rabbis.
ellauri264.html on line 515: Orach Chayim – laws of prayer and synagogue, Sabbath, holidays;
ellauri264.html on line 517: Yoreh De'ah – laws of kashrut; religious conversion; mourning; laws pertaining to Israel; laws of family purity
ellauri264.html on line 519: Even Ha´ezer – laws of marriage, divorce and related issues;
ellauri264.html on line 521: Choshen Mishpat – laws of finance, financial responsibility, damages (personal and financial), and the rules of the Bet Din, as well as the laws of witnesses.
ellauri264.html on line 524: The Shulchan Aruch is largely based on an earlier work by Karo, titled Beit Yosef. Although the Shulchan Aruch is largely a codification of the rulings of the Beit Yosef, it includes various rulings that are not mentioned at all in the Beit Yosef, because after completing the Beit Yosef, Karo read opinions in books he hadn´t seen before, which he then included in the Shulchan Aruch.
ellauri264.html on line 525: Karo adopted the Halakhot of Rabbi Isaac Alfasi (the Rif), Maimonides (the Rambam), and Asher ben Jehiel (the Rosh) as his standards, accepting as authoritative the opinion of two of the three, except in cases where most of the ancient authorities were against them or in cases where there was already an accepted custom contrary to his ruling.
ellauri264.html on line 532: The "Rema" (Moses Isserles) started writing his commentary on the Arba´ah Turim, Darkhei Moshe, at about the same time as Yosef Karo. Karo finished his work "Bet Yosef" first, and it was first presented to the Rema as a gift from one of his students. Upon receiving the gift, the Rema could not understand how he had spent so many years unaware of Karo´s efforts. After looking through the Bet Yosef, the Rema realized that Karo had mainly relied upon Sephardic poskim.
ellauri264.html on line 534: In place of Karo´s three standard authorities, Isserles cites "the later authorities" (chiefly based on the works of Yaakov Moelin, Israel Isserlein and Israel Bruna, together with the Franco-German Tosafists) as criteria of opinion. While the Rosh on many occasions based his decision on these sources, Isserles gave them more prominence in developing practical legal rulings. By incorporating these other opinions, Isserles actually addressed some major criticisms regarding what many viewed as the arbitrary selection of the three authorities upon whose opinions Karo based his work.
ellauri264.html on line 538: The halachic rulings in the Shulchan Aruch generally follow the Sephardic custom. The Rema added his glosses and published them as a commentary on the Shulchan Aruch, specifying whenever the Sephardic and Ashkenazic customs differ. These glosses are sometimes referred to as the mappah, literally, the 'tablecloth,' to the Shulchan Aruch´s 'Set Table.' Almost all published editions of the Shulchan Aruch include this gloss.
ellauri264.html on line 540: The importance of the minhag ("prevailing local custom") is also a point of dispute between Karo and Isserles: while Karo held fast to original authorities and material reasons, Isserles considered the minhag as an object of great importance, and not to be omitted in a codex. This point, especially, induced Isserles to write his glosses to the Shulchan Aruch, that the customs (minhagim) of the Ashkenazim might be recognized, and not be set aside through Karo´s reputation.
ellauri264.html on line 542: The author himself had no very high opinion of the work, remarking that he had written it chiefly for "young students". He never refers to it in his responsa, but always to the Beit Yosef. The Shulchan Aruch achieved its reputation and popularity not only against the wishes of the author, but, perhaps, through the very scholars who criticized it.
ellauri264.html on line 550: I know that if I eat a large amount of cake and cookies, I am required to wash netilas yadayim, recite Hamotzi and conclude the meal with Birkas Hamozon. This is because cake is normally eaten as a snack, and for that reason it has a lower-level set of berochos than bread. If, however, I consume a large amount of cake (known in halacha as kivias seudah), the cake is treated like bread and not a snack, and the brochos are the same as those recited at a bread meal. Is the same true of doughnuts? If I eat a full meal of doughnuts, must I wash, say Hamotzi and Birkas Hamozon?
ellauri264.html on line 552: While chewing gum or sucking candy, I stepped outside my house. In a previous halacha we noted that after a shinui makom (change in location), a new beracha must be recited. Must I say a new beracha every time I walk in and out of the house with candy or gum in my mouth?
ellauri264.html on line 558: Is there a prohibition of bishul akum on canned sardines?
ellauri264.html on line 563: Bishul Yisrael (literally "cooking of Israel" - i.e., by a Jew) is a Hebrew term for one of the laws of kashrut in Judaism. The rule prohibits eating certain foods unless they are cooked by Jews. The term is the opposite of bishul akum (cooking a non-Jew), which the rule forbids. Akum (עכו"ם) is an acronym of Ovdey Kochavim U'Mazalot (עובדי כוכבים ומזלות), literally "worshippers of stars and zodiac signs", but is actually a term for non-Jews".
ellauri264.html on line 565: The prohibition applies only if the food is prepared exclusively by non-Jews. A small amount of Jewish participation can suffice to keep the food kosher. Different rabbis have different views on the absolute minimum: Sephardi poskim state that the minimum participation is to light the fire and place the pot on it to cook, while Ashkenazim are satisfied with merely lighting the fire, or even making a slight adjustment to a fire which was already lit by a non-Jew. Or just by looking at the knob on the stove like Kim Young Il.
ellauri264.html on line 567: The law applies only to foods which, according to the Talmud, are "fit for a king's table" and are not generally eaten raw. Foods which would not be served at a state dinner are exempt from bishul akum, and are kosher even if cooked totally by non-Jews, provided that all the other requirements of kosher food are met. Maimonides explains that this prohibition was originally decreed in order to avoid a Jew being invited over by a non-Jew for a meal (which may lead to intermarriage), and people do not invite each other for dinner over food which is not "fit for a King's table" (Maimonides, Ma´akhalot Asurot 17:15).
ellauri264.html on line 570:
ellauri264.html on line 574: In the biblical narrative, Hophni and Phinehas are criticised for engaging in illicit behaviour, such as appropriating the best portion of sacrifices for themselves, and having sexual relations with the sanctuary's serving women. They are described as "sons of Belial" in (1 Samuel 2:12) KJV, "corrupt" in the New King James Version, or "scoundrels" in the NIV. Dom var usla som Sveriges krona, som än kallas skräpvaluta, än skitvaluta. Their misdeeds provoked the wrath of Yahweh and led to a divine curse being put on the house of Eli, and they subsequently both died on the same day, when Israel was defeated by the Philistines at the Battle of Aphek near Ebenezer; the news of this defeat then led to Eli's death (1 Samuel 4:17–18). On hearing of the deaths of Eli and Phinehas, and of the capture of the ark, Phinehas´ wife gave birth to a son whom she named Zaphod (expressing 'departed glory') before she herself died (1 Samuel 4:19–22).
ellauri264.html on line 576: Eli’s sons were scoundrels; they had no regard for the Lord. Now it was the practice of the priests that, whenever any of the people offered a sacrifice, the priest’s servant would come with a three-pronged fork in his hand while the meat was being boiled and would plunge the fork into the pan or kettle or caldron or pot. Whatever the fork brought up the priest would take for himself. This is how they treated all the Israelites who came to Shiloh. But even before the fat was burned, the priest’s servant would come and say to the person who was sacrificing, “Give the priest some meat to roast; he won’t accept boiled meat from you, but only raw.”
ellauri264.html on line 579: 17 This sin of the young men was very great in the Lord’s sight, for they were treating the Lord’s offering with contempt.
ellauri264.html on line 581: Now Eli, who was very old, heard about everything his sons were doing to all Israel and how they slept with the women who served at the entrance to the tent of meeting. 23 So he said to them, “Why the fuck do you do such things? I hear from all the people about these wicked deeds of yours. 24 No, my sons; the report I hear spreading among the Lord’s people is not good. 25 If one person sins against another, God may mediate for the offender; but if anyone sins against the Lord, who will intercede for them? Oh Jesus.” His sons, however, did not listen to their father’s rebuke, for it was the Lord’s will to put them to death, willy nilly.
ellauri264.html on line 584: 17 The man who brought the news replied, “Israel fled before the Philistines, and the army has suffered heavy losses. Also your two sons, Hophni and Phinehas, are dead, and the ark of God has been captured.”
ellauri264.html on line 586: 18 When he mentioned the ark of God, Eli fell backward off his chair by the side of the gate. His neck was broken and he died, for he was an old man, and he was heavy. He had led Israel forty years and here was the thanks.
ellauri264.html on line 595: The rise of Religious Zionism is a phenomenon that has taken place since the times six day war. One of its key founders was a man called Rabbi Kuk who was the head of the yeshiva Mercaz HaRav in Jerusalem. He was one of the first practically envision the settlement of the mountains of Israel in modern times. An example of his thinking in this regard can be seen in a speech he made just before the six day war. These were his words:
ellauri264.html on line 597: Nineteen years ago, on that famous night, when the decision of the establishment of the State of Israel was made by the governors of the nations of the world, when all the people flocked to the streets to publicly celebrate, I could not take part in the joy. In those first hours I could not make peace with what was done, with the horrible news, that God´s words from the prophecy in the Twelve Prophets: "My land was divided" was coming true. Where is our Hebron? Are we forgetting it? And where is our Nablus? Are we forgetting it? And where is our Jericho? Are we forgetting it? And where is our east side of the Jordan? Where is every lump and chunk? Every bit and piece of the four cubits of God´s land? Is it up to us to give up any millimeter of it? God forbid! In the state of shock that took over my body, completely bruised and torn to pieces – I could not rejoice then.
ellauri264.html on line 600:
ellauri264.html on line 602: Bit Auto Soft 360 backas upp av några av de smartaste tekniska hjärnorna som någonsin existerat. Richard Branson, Elon Musk och Bill Gates, för att bara nämna några.
ellauri264.html on line 605: Bill Gates och Richard Branson diskuterar Bit Auto Soft 360 vid CES 2021. ellauri264.html on line 611: Sir Richard Charles Nicholas Branson (s. 18. heinäkuuta 1950 Surrey, Englanti) on brittiläinen liikemies, miljardööri ja seikkailija, joka tunnetaan Virgin-brändistään. Branson ilmoitti maaliskuussa 2006 ostaneensa saaren Dubaissa sijaitsevasta keinotekoisesta The World -saaristosta. Vuonna 2007 hän osti Moskito-saaren Brittiläisiltä Neitsytsaarilta. Sir Richard ei siellä kauan viihtynyt kun siellä on niin perkeleesti hyttysiä. Siitä tulee lepolasse varakkaille turisteille pohjois-Ruåzista. The island is currently home to a population of ring-tailed lemurs that Branson imported from Sweden.
ellauri264.html on line 617: Vissa personer är tveksamma till att testa systemet eftersom det är så annorlunda. Och det beror på att storbankerna försöker dölja det! Storbankerna publicerar aktivt propaganda som kallar kryptovaluta och plattformar som Bit Auto Soft 360 för en bluff. Varför? De är oroliga för att se sina företagsvinster minska, när kunderna själva känner till hur man skapar stora förmögenheter.
ellauri264.html on line 621: Jag delar med mig av detta eftersom jag även har fått hundratals mejl från personer som är tacksamma för att jag delar med mig av hemligheten. Min favorit är från en ung man som köpte en drömbil till sin lillebror - en Ferrari 488 Pista, med hjälp av pengarna han tjänade på Bit Auto Soft 360 . Den här plattformen gör verkligen livet bättre för hela världens befolkning."
ellauri264.html on line 624: Max och Niklas Roth tummar upp för Busch och AutoSoft ellauri264.html on line 628: Hennes politiska engagemang väcktes av den negativa erfarenhet som hennes mormor haft med hemtjänsten. Hemtjänsten var sen med falukorven som mommo hade beställt. Busch beskriver även att hennes politiska engagemang har påverkats av hennes mammas upplevelser vid möten med Försäkringskassan och den offentliga sektorn när mamman varit sjukskriven för stress.
ellauri264.html on line 650: Nej, det hela handlar om att vänja folket vid att det ska gå att betala för snabbare, mer tillgänglig vård utanför det offentliga systemet. Och delvis är vi redan där, i ett uppdelat vårdsystem.
ellauri264.html on line 651: I ett nästa steg ska incitamenten öka för att betala ännu mer ur egen plånbok, något som blir allt enklare när den offentliga vården urholkas och kötiderna eskalerar.
ellauri264.html on line 671:
ellauri264.html on line 677: Steve Jobs did a phone prank to an Apple fan boy who applied for the Apple CEO position and told him that he had been chosen, later to tell him if he showed up at Cupertino that the cops would arrest him. Steve Jobs refused child support for his daughter Lisa. But he was 20 years old by then, not excusing what he did though. He later made good and Lisa choose to live with him instead of her mother. Steve did many things wrong as a 20 something. But The Original Macintosh (folklore . org) has a lot of stories that show him as a Crusty the Clown, playing pranks with the team, breaking into his own office as he locked his keys inside. Putting a pirate flag on a building. How funny. A real barrel of laughs.
ellauri264.html on line 679: Definitely one of the darkest stories about Steve Jobs has to be the Breakout story. In the 1970’s, Steve Jobs was working for Atari, designing the game Breakout. Overwhelmed with work with a deadline quickly approaching, he approached Steve Wozniak for help in finishing his project within the next four days. In exchange for his help, Jobs offered Woz half of what he was earning, which he said was $700. For four days, Jobs and Wozniak worked day and night without sleep. When they were done, they were sick with mono and exhausted, but they finished the project before the deadline. Wozniak sai 350 dollarin osuuden luvatusti, ja he jatkoivat elämäänsä. Mutta varsinainen kusetus oli, että Jobs sai työstä 5000 dollaria, ei 700 dollaria. Tämä todella särki Wozniakin sydämen, eikä hän voi uskoa, että Jobsilla voisi olla jotain niin alhaista. Steve oli yksi vuosisadan töykeimmistä pomoista, hän ei välittänyt työntekijöistään paskan vertaa. Hän oli haimasyöpänsä ansainnut.
ellauri264.html on line 681: Beady-eyed Mark Zuclerberg pretty much stole facebook from his friends, plain and simple, got rid of people when they were no longer needed by him. Has been ordered again and again to pay huge sums to people after settling in court.
ellauri264.html on line 683: Elon Musk had a secretary who worked relentlessly for him, one day she asked for a raise, he told her to take a few days off, I will see if I can live without you. Then a few days later he called her and told her she was fired. Elon’s ex-wife Justine musk wrote an answer about the actual story. Read it here - Justine Musk's answer to What is known about Elon Musk's long-time assistant Mary Beth Brown?
ellauri264.html on line 685: The Intel founders, some of them survived the holocaust against all odds, made shady deals, killed competition and promised to deliver things to stop other companies and then never delivering.
ellauri264.html on line 691: So this is what´s common between Graham Bell, Bill Gates, Steve Jobs , Mark Zuckerberg and Ray Kroc: All of them have managed to steal something very valuable from somebody and make it work for them. Steve Jobs brought the idea of mouse from Xerox and Bill Gates copied the entire idea from Steve Jobs Mark Zuckerberg stole the idea from Winklewoss brothers and published as his own.
ellauri264.html on line 692: Ray Kroc stole the iconic McDonalds name from their original owners and decimated the true founders of the fast food system. All these people went on to find great companies valued nearly 500+ billion dollars.
ellauri264.html on line 694: This is when the philosophy of Niccolo Machiavelli, a 16th-century Florentine political thinker with powerful advice for nice people who don’t get very far about , comes in. Machiavelli’s Advice for Nice Guys: Machiavelli noted a central, uncomfortable observation: that the wicked tend to win. And they do so because they have a huge advantage over the good: they are willing to act with the darkest ingenuity and cunning to further their cause. They are not held back by those rigid opponents of change: principles. They will be prepared to outright lie, twist facts, threaten or ge… (more)
ellauri264.html on line 698: It wasn’t until the McDonald brothers knew they couldn’t fight a multinational corporate giant who would kill them in legal fees that they were forced to sell at a significant discount. They had allegedly agreed to give the brothers 1% of all sales, but even then, the company screwed the brothers out of that.
ellauri264.html on line 700: If you read Wikileaks, aside from Google& Yahoo, few of the larger tech companies have any right to plausibly deny being part of the surveillance state. So imagine you make a business it becomes successful, and one of your largest clients for the information? The government which gets paid per pull of information on specific targets and for unfiltered allocation/data retention. Furthermore, instead of protecting citizens from overreach by private companies, the government chooses to have a mutual ‘hush hush’ with such companies and their heads, helping them in case of hacks, and not doing much … (more)
ellauri264.html on line 702: Steve Jobs is known to all as the founder of Apple, known to fewer as a ruthless man who squeezed and burned many bridges with his friends and employees and even known to fewer as a man who chose to become the “bad man”/Devil´s Advocate. But - get this! Steve would wait in line in the Apple cafeteria like everyone else. He could have easily gone to the front of any line, or have someone get food for him. But he didn’t. On a number of occasions, he ended up in line behind me. And often he would ask me to ‘hold his place’ while he went to check other food stations.
ellauri264.html on line 704: Perhaps the person who knew him best was his long-time friend Steve Wozinak. Ironically, even he wasn´t spared from being manipulated by Jobs. In the early days, he was asked to work on a game with Jobs with half of the total payment as his cut. Upon completion, he received $350 of $700 but Jobs had actually earned $5000 for the project.
ellauri264.html on line 706: Jobs We all know was a dick. From refusing to acknowledge Lisa was his daughter to refusing her mother child support. We all know he ripped off Wozniak many times. Including early in their career.
ellauri264.html on line 710: Zuckerberg didn´t actually think of Facebook himself. Stole bits of ideas from everyone and ignored those that wanted credit. Perpetuated the spr… (more)
ellauri264.html on line 712: By clicking “Accept All Cookies”, you agree to the storing of cookies on your device to enhance site navigation, analyze site usage, and assist in the marketing efforts of our business giants.
ellauri264.html on line 759: Jaakobin lisäksi myös profeetta Mooses antoi seuraavanalaisen ennustuksen.
ellauri266.html on line 46: Sopulien tavoin ihmiskunta on jäämeren lämpimällä partaalla. Izemurha ei ole ehkä tarkoitus, mutta kiusallinen sivuvaikutus. Historia osoittaa, ettei ihmiskunta opi katastrofeista, vaan viettää aikansa toipumalla niistä. Epäilemättä historia toistaa izeään. Tuntuu siltä, että voi kysyä, kuinka mielettömäxi aappalauma saattaa tulla. Järkevästi ajatellen ei rakennettaisi maailmaa, jossa ruoka ja vesi saastuvat, lapset kuolevat ja vahingoitttuvat, ja koko elinympäristö päivä päivältä muuttuu epämiellyttävämmäxi kaikille aisteille. Syynä tähän ei ole epäonnistuminen, vaan onnistuminen, niin sanottu edistys. Lisäännytäänpä ja täytetäänpä maa! Se on mukavaa! Nirs nars, ruis ruis. (Tämä oli siis Tuomiopäivä-kirjan loppukaneetti sukupolvi sitten. Eipä ole tilanne paljon muuttunut, ei parempaan päin ainakaan.)
ellauri266.html on line 56: Desmond Morris was a scandal when his 1967 book appeared on human sociobiology. Some of Morris's theories have been criticized as untestable. For instance, geneticist Adam Rutherford writes that Morris commits "the scientific sin of the 'just-so' story – speculation that sounds appealing but cannot be tested or is devoid of evidence". However, this is also a criticism of adaptationism in evolutionary biology, not just of Morris.
ellauri266.html on line 58: Rutherford (1975), who is half-Guyanese Indian, was born in Ipswich in the East of England and attended Ipswich School. His game is not football like Morris's but cricket. Rutherford was the podcast editor for the journal Nature for a while. He wrote a blog covering his thoughts when reading Charles Darwin's blockbuster On the Origin of Species. Adam is something of a cross between David Attenboro and Uncle Sam.
ellauri266.html on line 60: He also writes disparagingly on religion in Guardian (spare £2 for an ex-leper), notably on his experience participating in the Alpha course. The Alpha course is an evangelistic course which seeks to introduce the basics of the Christian faith through a series of talks and discussions. It is described by its organisers as "an opportunity to explore the meaning of simian life in just 24h." Adam did not buy it, but went on to live in original sin. Besides, he is in all likelihood a Sitzpinkler, i.e. a wuss.
ellauri266.html on line 62: It’s thought that one of the reasons for humans becoming upright was to see further across the savannah. I wonder if standing to pee could be useful in spotting predators, and if squatting might make us more vulnerable. “I guess if I stand up while I pee I’ve got more of a chance of spotting a sabre-toothed cat running towards me, or someone from a different community who might wish me harm,” Garrod concedes. Again, sounds nice but no evidence. But it is testable, using a set of very rapid gepards. “It might be a nice addendum to my evolutionary journey but it hasn’t driven my evolution as a species.” For men with lower urinary tract symptoms and to limit the bacterial flora on their wives' toothbrush the sitting voiding position is preferable. But wuss.
ellauri266.html on line 64: Adam Rutherford has not revealed much of her (!) bio. So, his early life and details of his parents are still behind curtains. Adam Rutherford seems happily married to his wife. However, he has not disclosed the details of his wife. Nevertheless, Adam has shared many things about his family through his social media. Adam is the father of three children, one son, and two daughters. Adam Rutherford is well-known for founding the scientific publication Nature. He has hosted many BBC television shows, including Me Playing God and The Gene Kelly Code. He is probably living an economically comfortable life. His passion for music allows him to escape the rigours of science and enjoy the emotional side of life. His net worth as a simian is as yet undisclosed. He may be having a fling with his co-star Hannah Fry, as well as with her namesake Stephen Fry. Stephen is not the only Fry on the block anymore, but there is no evidence showing that these two are related. In fact, they don't even follow each other on social media!
ellauri266.html on line 69: Morris is also criticized for stating that gender roles have a deep evolutionary rather than cultural background. True or false, it is completely non-woke currently. Uncle Sam is not a fan of woke, he thinks it narrows his freedom of speech. Koiraiden ja naaraiden tasa-arvoa edistänee tällä haavaa se, että miehet kasvattavat wiixiä ja naiset ajavat ne pois.
ellauri266.html on line 76: Olen saavuttamassa elämässäni pisteen, jossa en tunne, että yllätyksiä tulisi enää paljon ja jäljelle jääneet koskevat enimmäkseen laskuja ja diagnooseja. Desmondin mielikirjat ovat enimmäkseen out of print.
ellauri266.html on line 79: Desmond John Morris, Linnean seuran heppu honoris causa. (s. 24. tammikuuta 1928) on Bo Egovin ikätoveri englantilainen eläintieteilijä, etologi ja surrealistinen taidemaalari sekä suosittu kirjailija ihmisen sosiobiologiassa. Desmond ei ole vielä kuollut. Se muistetaan vuoden 1967 kirjastaan The Naked Ape ja 50-luvun televisio-ohjelmasta Zoo Time. Myrkkykäärme karkasi, juontaja kuristui mikrofonijohtoon, leijonat naivat livenä, siinä kohokohtia. Öisin Desmond maalailee matkien Congo apinaa ja Dalin Salvadoria. Ne on kyllä vainaita.
ellauri266.html on line 123: Seuraavaan kuvaan. Epileptinen opiskelijatyttö kuuntelee hikisenä kun ranskanproffa nuuskuttelee Baudelairea, fin de sièclen pepun hajuja.
ellauri266.html on line 133: Dans une ténébreuse et profonde unité, Pimeään ja syvään yhtenäisyyteen,
ellauri266.html on line 148: Surkeimmin epäonistui Reinin sotaretki. Ilmeni, ettei Ranskan rautatieverkosto lähimainkaan riittänyt niin nopeaan rajallesiirtämiseen. Lyhyessä ajassa rautatieasemat olivat täpö täynnä, rautatielinjat tukossa, puolen armeijasta täytyi kulkea jalan. Sotaministeri Leboeuf oli sanonut: »Olemme ihkavalmiita (archiprets) viimeistä säärysnappia myöten»; mutta ei puuttunut ainoastaan säärysnappeja, vaan kaikkea muutakin: kenttäkattiloita ja keittoastioita, telttoja ja satuloita, lääkeaineita ja kantopaareja, muonaa ja ammuksia. Intendentuuri petti täydellisesti; varastoissa vallitsi parantumaton sekasotku. Monet sotilaat eivät löytäneet osastojaan; useimmilta divisiooneilta puuttuivat kuormastot. Jalkaväki oli varustettu liian suurella pakkauksella ja liian vähällä metallirahalla, tykistö oli huonossa kunnossa eikä oikeassa paikassa. Oli pidetty niin itsestään selvänä, että sotaa tultaisiin käymään saksalaisella maaperällä, ettei esikunnille ollut ollenkaan jaettu Ranskan karttoja ja linnoitukset olivat hyvin laiminlyödyssä kunnossa. Kreivi Daru, Gramontin edeltäjä, sanoi myöhemmin aitoranskalaisella sofistiikalla: »Parhaana todistuksena niistä rauhallisista tunteista, joita Ranskalla siihen aikaan oli, oli kaikkien varustusten täydellinen puute meidän tahollamme, kaikkien varovaisuustoimenpiteiden, jopa alkeellisimpien ja välttämättömimpienkin puute. Onko milloinkaan nähty mitään samanlaista?»
ellauri266.html on line 155: Epileptinen Sari Karalahti (Virpi Hämeen-Anttila) on antanut izelleen luvan pihkaantua Aslania ainakin ääneltään (Liam Neeson) muistuttavaan prof. Mikko Gromaniin. Paizi ettei se ole kuin kirppuinen dosentti. Pitkäköhän sillä on jäykkänä? Jäykistyyköhän sillä edes enää? Jonkun suuremman kiihkeätä ezintää.
ellauri266.html on line 200: Virpi Hämeen-Anttila (s. 15.10.1958 Espoossa) valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1996. Hän teki väitöskirjan vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hämeen-Anttila on toiminut opettajana Helsingin yliopistossa vuodesta 1987 opetusaloinaan sanskritin kieli sekä Intian kirjallisuus, historia, filosofia ja kulttuurihistoria.
ellauri266.html on line 217: Pieni paxu aviomies Jaakko Hämeen-Anttila asuu Edinburghissa. Perheeseen kuuluu myös kaksi aikuista lasta. Kun Virpi nykyään astuu kotiovesta sisään, vastassa on hiljaisuus. Lapset muuttivat pois muutamia vuosia sitten. Heidän varhainen itsenäistymisensä lukioikäisinä yllätti, molemmat kun olivat kotona viihtyvää sorttia aina kun vanhemmat oli liesussa. Vajaa vuosi sitten myös Virpin aviomies, islamin tutkija Jaakko Hämeen-Anttila muutti Edinburghiin, hän sai zägällä professuurin paikallisesta yliopistosta. Minulta kysytään jatkuvasti, onko tämä nyt hirveä kriisi. Mutta kun olemme olleet 34 vuotta naimisissa, niin kyllä me tällaisen "väliaikaisen" eron (7v tähän mennessä) kestämme nykyteknologian aikakautena. Nyt kun en voi riehua ja räyhätä Jaakolle aamu-Hesarin äärellä, olen huomannut marmattavani hänestä herkästi Suomi 24 palstalla. Näytän kai jonkinlaiselta höpönassulta, kun ihmiset suorastaan hyökkäävät kimppuuni, jos haluavat jotain. Jaakko on onneksi ollut minulle hyvä roolimalli. Hän osaa olla hyvin tiukka, jopa häikäilemättömän suorasanainen ihmisille, jotka haluavat häneltä jotain, johon hän ei ole valmis. Hän on oikeastaan tarkemmin ajatellen aivan hirveä pieni paskiainen. Hyvä että lähti.
ellauri266.html on line 235: Kaksikymppisenä hän painoi luultavasti yli 130 kiloa, mutta selkävaivat olivat kadonneet. Surut ja murheet olivat kasautuneet traanixi kehooni. Häntä eivät kiinnostaneet filosofian opinnot yliopistossa eikä mikään muukaan. Virpi Hämeen-Anttilan kokemus on, että lihavana hän ei kiinnostanut miehiä. Vieläkin häntä raivostuttaa, jos miehet kuvaavat ihannenaisensa hoikaksi.
ellauri266.html on line 238: Ahdistusta lisäsi isä, joka dominoi perhettä saatuaan tietää, ettei hänen isänsä olekaan hänen oikea isänsä. Se oli jatkuvaa huutoa ja karjumista (niinkuin muuten meilläkin kotona), mutta ei isäni hullu ollut, hän oli vain traumatisoitunut. En pelkää putoamista kun kiipeilen seinille, mutta hulluksi tulemista ensin pelkäsin, Virpi sanoo. Masennuksesta ja bulimiasta toivuttuaan Virpi kohtasi tulevan puolisonsa Jaakko Hämeen-Anttilan, joka on tällä hetkellä Edinburghissa professorina. He saivat kaksi lasta. Siitoxet olivat Virpille juhlaa: kas, keho toimiikin moitteettomasti. Jaakolta olen saanut vain ehdotonta hyväksyntää. Hänelle olen sama ihminen kaikissa painoissa, Virpi tietää. Ei hänkään hyljexi sylttyä eikä lasiin sylje. Ei hän näe minussa ennen kaikkea paksut pohkeet, leveän lantion, litteän takapuolen ja epätasaisen ihon. (Varhaisempaa paasausta tästä mieltäkääntävästä aiheesta mm. albumissa 27.)
ellauri266.html on line 250: Probably one of the worst movies I've ever watched. They live in the woods, and walk in the woods. That is all.
ellauri266.html on line 254: This movie should never have been made. It is a love ode to irresponsible broken men, our nation's need for lunatic asylums, and the failure of Child Protective Services. The producer's mother must have written the rest of the reviews.
ellauri266.html on line 256: Knew nothing about the characters. Nothing made sense. Nothing was believable. Ending was awful and left me and my wife in shock as to what we even watched. The movie was dragged out and extremely boring. I was not inspired and got nothing out of this movie. The acting was good however, but the story was one of the worst. If I got to come up with my own assumptions, then you did something wrong.
ellauri266.html on line 258: An absolute thrill ride that left me cold, lonely, bored to tears, depressed and devoid of all goals and ambition. If only it was on VHS, at least then I could have strangled myself with the tape. If you find this entertaining then I suggest a tin of plum tomatoes poured on to your living room floor. That way you can waste far more time watching them go rotten!
ellauri266.html on line 262: In a world of superhero movies, this film stands out and reminds you of what the art of filmmaking is all about. No explosions, gunfights, or unnecessary sexual content, simply a group of phenomenal actors. The story is both sad and uplifting and it says more about PTSD (post-traumatic stress disorder) than any film I've seen in years. The fact that this film was so underappreciated is an indictment of the viewing public.
ellauri266.html on line 264: Mä sanon nyt mix se oli hyvä. Se oli jenkkileffa jossa köyhä white trash käyttäytyi järjestään ihmisixi. Ei yhtään ilkeää paskiaista, narkkaria, sählääjää, räyhäämistä, pahixia, vain suht kohtuullista poliisiväkivaltaa, ei yhtään car chasea, pyssynheilutusta, vizejä, rökitystä, huutoitkua, vihaa, pedofiliaa, bylsintää. Amerikan siivottomien sotien runtelemat luonnevammaset vaimeasti jelppi toisiaan huolimatta edes rahallista korvausta. Jopa sosiaalitantat oli ymmärtäväisiä. Hylätyt tytöt eivät koulukiusanneet. Ei ihme että Hollywoodin ja Amerikan arkeen tottuneet lattapäät oli täyysin ulalla.
ellauri266.html on line 274: Psh. Unreal. Watched this movie in hopes of some type of entertainment but it was just a dude and his daughter walking through the woods for 2 hours. Unreal. Pppshhhh
ellauri266.html on line 276: One of the worst movies i've ever seen.
ellauri266.html on line 296: I signed up for rotten tomatoes today specifically to rate this movie a ZERO. It was a complete waste of time. The movie is lax and boring. Characters are completely monotone throughout. I felt no empathy or emotion for any of the characters. It was a snooze fest.
ellauri266.html on line 298: I would rather get beat up for 2 hours than watch this film, I kept waiting for something to happen or something that made me feel something, I sat there stone faced for 2 hours with no emotion assuming something must happen soon due to all these rave reviews, and then all of a sudden the credits show up on the screen and I realize i was hoodwinked by all of you writing good reviews. This film was an absolute snooze fest!
ellauri266.html on line 302: Boring and very cheaply made. Lousy movie: 99+% of words not understood.
ellauri266.html on line 306: A great story, however when I invest 90 minutes of my life I expect entertainment that will take me to a place other than where I am. This simple was not entertaining. Please do not watch this terrible move. One other thing, why is there such a disparity between the critics and the viewers review.
ellauri266.html on line 314: The movie was one of the worst I've ever seen. So many unanswered questions. Why did he keep moving? Where was his destination? I'm sorry but you don't just keep walking around forever. I don't. I'm a 100% disabled veteran from Iraq. I know about PTSD. The movie is annoying.
ellauri266.html on line 316: If you like looking at trees, this may be your movie. I don't understand the complete lack of negative critic reviews here. Maybe it's my fault for being able to remember what it's like to watch truly well-directed films. Have today's critics forgotten what it's like to go see a film by Hitchcock or Wilder or even Blake Edwards or Ron Howard. Those guys knew how to tell a story. What we have here is a good example of bad storytelling.
ellauri266.html on line 325: General semantics, a philosophy of language-meaning that was developed by Alfred Korzybski (1879–1950), a Polish-American scholar, and furthered by S.I. Hayakawa, Wendell Johnson, and others; it is the study of language as a representation of reality. Korzybski’s theory was intended to improve the habits of glib upper-class response to hostile low-class environment. Drawing upon such varied disciplines as relativity theory, quantum mechanics, and mathematical logic, Korzybski and his followers sought a scientific, non-Aristotelian basis for clear understanding of the differences between symbol (word) and reality (referent) and the ways in which they themselves can influence (or manipulate) and limit other humans´ ability to think.
ellauri266.html on line 327: A major emphasis of general semantics has been in practical training, in methods for establishing better habits of evaluation, e.g., by indexing words, as “man1,” “man2,” and by dating, as “Roosevelt1930,” “Roosevelt1940,” to indicate exactly which man or which stage of time one is referring to.
ellauri266.html on line 328: Korzybski’s major work on general semantics is Science and Sanity (1933; 5th ed., 1994). The Institute of General Semantics (founded 1938) publishes a quarterly, ETC: A Review of General Semantics.
ellauri266.html on line 333: For fertilization to take place, certain interindividual processes must take place: male and female must get each other´s attention, stimulate each other, secure each other´s cooperation or at least compliance, until the female (or male) finally assumes the appropriate position for receiving the sperm. This known as courtship. Mm, I´m getting the hots by just saying this. General semantics must surely have something to contribute to human sexuality. Mobility increases intelligence, that must be why the in-out moving human male is more intelligent than the female. The adult male is capable of being sexually aroused with or without provocation at practically any time. No wonder females prefer smelly company to no company at all. Except in a KZ lager they tend to lose interest, says Morris Gombinder in Shadows on the Hudson. Desmond Morris has an ingenious argument about the relation of a man´s sexuality to his way of life. "The naked ape is the sexiest man alive!", he says, and means it. "In baboons", he says, "the time from mounting to ejaculation is max 8 seconds, a goldfish´s attention span. Our ladies would never be satisfied with that!" Specialized organs such as lips, ear-lobes, nipples, breasts and genitals are richly endowed with things to lick and suck. Sorry folks, now I just have to take a break for a quick wank, I´m really gettting uncomfortably erect. Thank you. The sexually attractive parts are predominantly at the front, except the arse. Face-to-face sex is personalized sex, said the missionary. From the back you don´t really know who you are interacting with.
ellauri266.html on line 335: Good communication is the key to good sexuality. How is it attained? Well television is a wonderful invenmtion, bringing the whole amazing world to our living room. Only you can´t interact with it (you can interact with yourself while watching, but it ain´t the same). A mobile phone is already way better, but clearly the best solution is an AI silicone playmate. One of the fascinating things that Eric Berne says in his famous book, Games People Play, is that we have 3 ego states, id, ego, and superego. Oops my bad, that was my esteemed colleague Freud a few decades earlier. But anyway.
ellauri266.html on line 336: When man and woman giggle and play hide and seek with their genitals, they are like two ids. Yes it´s fun, but can they take the responsibility and the risk of a sperm entering an egg? What if, right after emptying his sperm sack into the hot and gluey tunnel he suddendly feels that - I´m too young, I´m not ready for it - there is still - I can´t... like the Leek King said after dozens of highly satisfying ejaculations into Jaina´s holiest of the holy? Good thinking Robin! We men get by with the piscine reproduction strategy, let the ladies feed their mammals with their mammaries as they please!
ellauri266.html on line 338: Let me quote a letter from a lady in Oakland after a recent weekend seminar. The lady is intellectually inclined. She goes to my seminars and is excited by my ideas and wants to be friends on an intellectual basis with some of the fine lecturers she has heard. Invariably, she gets the door politely slammed in her face. Men like me are terribly afraid of getting involved in sex with ladies past their better before date. "I am forced to the conclusion," she writes, "that if a man doesn´t want to get involved in sex,´ then he sees no point in talking to a woman at all. A homely looking thinking woman is to most men some sort of contradiction in terms." True, regrettably.
ellauri266.html on line 340: If a young girl gets excited about mathematics or philosophy or sports car racing or anything else not specific defined as a legitimate female interest by Good Housekeeping Magazine, her elders smile among themselves and say, "She´ll soon get over all this nonsense when she has her own babies to take care of."
ellauri266.html on line 342: But today with child-spacing an almost universal practice and all sorts of electrical appliances in the home, babies and housework need not be women´s full-time occupations, especially as the children grow to school age. Thousands of upper class women take jobs today not (like millions of their less fortunate mates) because the family needs the extra money, but because they cannot endure the boredom of underemployed hands and minds.
ellauri266.html on line 344: Who knows perhaps one day these upper-class working women in teaching, in office jobs, in factories, in pubic services, are part of the answer to the lady from Oakland. As men become more accustomed to dealing with women colleagues and service staff, they will come to their senses and discuss with their partners sports events, the stock market, automobiles, politics, religion, philosophy, natural history, or science as they are waiting for their seed guns to reload. All the more enriched will be the relationship between them.
ellauri266.html on line 346: "I really don´t think," the lady from Oakland continues, "that men decide deliberately to exclude women from intellectual discussions. It´s more that it doesn´t occur to them to include a woman among their circle of friends on the basis of the ideas she is able to contribute. Ideas are not what women are for, they are in it for the clams."
ellauri266.html on line 347: At the end of her letter the lady adds, "My husband has just read this and he has a reply which may shed light on the male viewpoint. He said, ´You´re too pretty to be friends with. (He´s prejudiced.) He pursued this with, 'Why can´t you be more like a man.'"
ellauri266.html on line 349: The real frustration of women, so well expressed by the lady from Oakland, is their exclusion from the mainstream. It is a frustration that women experience in common with Negroes. The solution to these frustrations lies partly in the re-education of menfolk on the one hand and white folk on the other to enable them to adjust gracefully to the inevitable changes that lie ahead. It also lies in the determination of courageous women and courageous Negroes to fight their way into the mainstream despite all our attempts to keep them in their places.
ellauri266.html on line 360: Throughout 1993, the role of NATO forces in Bosnia gradually grew. On February 28, 1994, the scope of NATO involvement in Bosnia increased dramatically. In an incident near Banja Luka, NATO fighters operating under Deny Flight shot down four Serb jets. This was the first combat operation in the history of NATO and opened the door for a steadily growing NATO presence in Bosnia. In April, the presence of NATO airpower continued to grow during a Serb attack on Goražde. In response, NATO launched its first close air support mission on April 10, 1994, bombing several Serb targets at the request of UN commanders.
ellauri266.html on line 362: NATO continued its air operations over Bosnia in the first half of 1995. During this period, heroic American pilot Scott O´Grady was shot down over Bosnia by a surface-to-air missile fired by Bosnian Serb soldiers. He was eventually rescued safely, but his downing caused concern in the United States and other NATO countries about NATO air superiority in Bosnia and prompted some calls for more aggressive NATO action to eliminate Serb anti-air capabilities.
ellauri266.html on line 364: On August 28, 1995, Serb forces launched a mortar shell at the Sarajevo marketplace killing 37 people. Admiral Leighton Smith, the NATO commander recommended that NATO launch retaliatory air strikes under Operation Deliberate Massacre. On August 30, 1995, NATO officially launched Operation Deliberate Massacre with large-scale bombing of Serb targets. The airstrikes lasted until September 20, 1995 and involved attacks on 338 individual targets.
ellauri266.html on line 366: As part of peace accords, NATO agreed to provide 60,000 troops to deploy to the region, as part of the Liquidation Force, U.S. designation: Operation Knee Joint Fracture. These forces remained deployed until December 1996, when those remaining in the region were transferred to the Subjugation Force. Subjugation peacemakers remained in Bosnia until 2004, when they were needed more urgently in Iraq.
ellauri266.html on line 382: Sitten seurasivat Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Kaksi jälkimmäistä elokuvaa kuvittelivat ensimmäisessä elokuvassa nähdyn planeetan nousun. Televisio-ohjelma seurasi vuonna 1974 ja toinen vuonna 1975, ennen kuin franchising suurelta osin päättyi. Muiden elokuvien jatkoromaaneihin osallistui muita Boullea apinoivia pellekirjailijoita kuten Michael Avallone, Jerry Pournelle, John Jakes ja David Gerrold, varhaisessa laajennetussa universumissa, jossa useat kirjailijat työskentelivät yhteisen projektin ja universumin parissa kuin apinat kirjoituskoneiden ääressä. Boulle pysyi yhteydessä elokuvien tuotantoon neuvotellen eri tarinan elementeistä.
ellauri266.html on line 387: Vuonna 2001 ohjaaja Tim Burton johti Planet of the Apes -elokuvan uudelleenkäynnistystä , joka oli suurelta osin kriittinen ja kaupallinen epäonnistuminen. Mutta viime aikoina sarjan uudet remake-sarjat, Rise of the Planet of the Apes (ohjaaja Rupert Wyatt vuonna 2011) ja Dawn of the Planet of the Apes (ohjaaja Matt Reaves vuonna 2014), ovat saavuttaneet suurta menestystä. Kolmas jatko-osa on parhaillaan suunnitteluvaiheessa, ja franchising-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi yleisön keskuudessa.
ellauri266.html on line 392: Kehystarinassa yksin avaruudessa purjehtiva rikas pariskunta Jinn ja Phyllis pelastavat ja kääntävät käsikirjoituksen kelluvasta pullosta. Käsikirjoituksen kirjoitti toimittaja Ulysse Mérou, jonka varakas professori Antelle kutsui vuonna 2500 seuraamaan häntä ja hänen opetuslapsiaan, lääkäri Arthur Levainia, Betelgeuseen. Koska ne kulkevat lähellä valonnopeutta, ajan laajeneminen saa aikaan vuosisatojen kulumisen maan päällä kahden vuoden aikana. He laskeutuvat sukkulaan lauhkealle, rehevälle metsäiselle planeetalle, jolle he antavat nimensä Soror ( latinaksi sisar). He voivat hengittää ilmaa, juoda vettä ja syödä hedelmiä. Naisen, jota he kutsuvat Novaksi, houkuttelemina he uivat luonnonkauniin vesiputouksen alapuolella. Hän pelästyy heidän lemmikkinsä simpanssista Hectorista ja kuristaa sen. Hänen heimonsa, joka osoittaa tyhmien eläinten käyttäytymistä, tuhoaa tulokkaiden vaatteet ja sukkulan.
ellauri266.html on line 407: Kirjasta julkaistiin toinen sovitus vuonna 2001, ja sen ohjasi Tim Burton löysänä remake-versiona vuoden 1968 samannimisestä elokuvasta. Sarjan uudelleenkäynnistys uuden tuotantotiimin kanssa nimeltä Rise of the Planet of the Apes julkaistiin vuonna 2011 kriittiseen ja kaupalliseen menestykseen. Se oli ensimmäinen uudessa elokuvasarjassa.
ellauri266.html on line 417: Hänen luomansa everstiluutnantti Nicholson *ei* perustunut todelliseen liittoutuneiden vanhempaan upseeriin Kwain silloilla, Philip Tooseyyn, vaan se oli kuulemma yhdistelmä hänen muistojaan yhteistyökykyisistä *ranskalaisista* upseereista. Sekä kirja että elokuva suuttivat entisiä anglovankeja, koska Toosey *ei* tehnyt yhteistyötä vihollisen kanssa, toisin kuin kuvitteellinen eversti Nicholson. Boullen säälittävät puolustelut ovat vielä tallella jos haluatte suuttua. Haastattelun transkriptio ja dokumentti kokonaisuudessaan löytyvät John Coastin kirjan Railroad of Death uudesta painoksesta. Nicholson (oik. *ranskalainen* upseeri!) kuitenkin auttaa vääristyneen velvollisuudentunton vuoksi vihollistaan. Kun ulkopuoliset liittolaiset kilpailevat sillan tuhoamiseksi, Nicholsonin on päätettävä, kumpi uhraa: isänmaallisuutensa vai ylpeytensä. Hän uhraa ensinmainitun. Ei ihme että hänelle käy kalpaten.
ellauri266.html on line 419: Historiallisesti olosuhteet olivat paljon huonommat. Todellinen vanhempi liittoutuneiden upseeri komentosillalla oli brittiläinen everstiluutnantti Philip Toosey. BBC Timewatch -ohjelmassa leirillä ollut entinen vanki toteaa, että on epätodennäköistä, että kuvitteellisen Nicholsonin kaltainen mies olisi voinut nousta everstiluutnanttiarvoon; ja jos hän olisi, muut isänmaallisemmat vangit olisivat "hiljaisesti poistaneet" hänet. Julie Summers kirjassaan The Colonel of Tamarkan terottaa, että Pierre Boulle, joka oli ollut sotavankina Thaimaassa, loi kuvitteellisen Nicholson-hahmon yhdistelmäksi hänen muistojaan yhteistyöhaluisista *ranskalaisista* upseereista. Toisin kuin kuvitteellinen Nicholson, Toosey ei ollut japanilaisten yhteistyökumppani. Toosey itse asiassa viivytti sillan rakentamista estämällä. Siinä missä Nicholson ei hyväksy sabotaasitoimia ja muita tahallisia yrityksiä viivyttää edistystä, Toosey rohkaisi tätä: termiittejä kerättiin suuria määriä syömään puurakenteita, ja betoni sekoitettiin pahasti.
ellauri266.html on line 429: Vuonna 1968 kirjasta tehtiin Oscar-palkittu elokuva, jonka ohjasi Franklin J. Schaffner ja pääosassa Charlton Heston. Alunperin Rod Serlingin kirjoittama käsikirjoitus keskittyi enemmän toimintaan ja poikkesi monella tapaa romaanista, mukaan lukien siihen lisätty oma klassinen kierrepääte, joka erosi romaanin päätteestä. Se inspiroi neljää jatko-osaa, televisiosarjaa, animaatiosarjaa, Tim Burtonin alkuperäisen nimen vuoden 2001 remake -versiota ja vuoden 2011 uudelleenkäynnistystä, Rise of the Planet of the Apes, ohjaaja Rupert Wyatt .
ellauri266.html on line 431: Alkuperäisen sarjan viidestä elokuvasta (1968–1973) on kiitos yxinomaan anglojen tullut mielettömiä kulttiklassikoita. Boulle, joka piti romaaniaan elokuvattomana, oli yllättynyt elokuvan maailmanlaajuisesta menestyksestä ja vaikutuksesta. Hän kirjoitti käsikirjoituksen jatko-osalle nimeltä Planet of the Men, mutta alkuperäisen elokuvan tuottajat hylkäsivät sen liian filosofisena. Toinen elokuva, Beeath the Planet of the Apes, joka ilmestyi vuonna 1970, oli myös erittäin menestynyt. Sitä seurasivat Escape from the Planet of the Apes vuonna 1971, Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Viimeinen osa Superman Tattoon poika oli täysi lössähdys, koska siinä oli taas Boullen hoonoxi englannixi tehty käsikirjoitus.
ellauri266.html on line 434: pilviin, mikä loi "Apemania"-villityksen. Kesäkuussa 1974 Marvel Comics julkaisi myös romaaniin ja elokuvaan perustuvan aikakauslehden nimeltä Apinoiden planeetta . Syyskuuhun 1974 mennessä Apinoiden planeetta oli tullut televisiosarjaksi. Vuonna 1975 televisiossa esitettiin animoitu Return to the Planet of the Apes -sarja.
ellauri266.html on line 456: Un manuscrit enfermé dans une bouteille est retrouvé dans l´espace par Jinn et Phyllis, un couple en voyage spatial. Ce manuscrit raconte l´histoire suivante : en l’an 2500, le savant professeur Antelle a organisé une expédition pour l’exploration de l’étoile supergéante Bételgeuse. Il a embarqué à bord de son vaisseau son disciple, le jeune physicien Arthur Levain, et le journaliste, narrateur de cette aventure, Ulysse Méroua 12 ainsi qu’un chimpanzé baptisé Hector et plusieurs plantes et animaux pour ses recherches scientifiques dans l’espace. Arrivés à proximité de l´étoile, ils distinguent quatre planètes gravitant autour d´elle. L’une d’entre elles ressemble étrangement à la Terre. Ils décident alors de l’explorer. À bord d’un « engin à fusée » qu´ils nomment chaloupe, les trois aventuriers survolent des villes, des routes, des champs avant d’atterrir dans une forêt1. Après avoir effectué des tests, ils quittent leur chaloupe et découvrent l’étonnante ressemblance de l’atmosphère de cette planète, qu’ils baptisent Soror, avec celle de la Terre. Ils enlèvent leurs scaphandres et assistent impuissants à la fuite d’Hector. Par curiosité, ils s’engagent dans la forêt et arrivent à un lac naturel dont l’eau limpide leur donne envie de se baigner. Mais à leur grande surprise, ils découvrent au bord du lac les traces de pas humains.
ellauri266.html on line 460: Le jour suivant, un grand tapage semble étourdir les humains de Soror qui fuient dans tous les sens. Sans trouver d’explication à cette agitation, le narrateur et Arthur Levain les suivent. Au bout de sa course, le narrateur s’arrête et découvre ce qui lui paraît un cauchemar3. Le tapage est en fait une partie de chasse où les chasseurs sont des singes et le gibier, des humains. Se trouvant sur la ligne de tir d’un gorille, le narrateur ne peut s’empêcher de remarquer l’élégance de sa tenue de chasse et son regard étincelant comme celui des humains sur la planète Terre. Ces singes semblent raisonnables et intelligents. Cependant, son compagnon Arthur, pris de terreur et tentant de s´enfuir, est tué sur-le-champ par le gorille. Le narrateur profite d’un petit instant de relâchement et s’enfonce dans les buissons. Mais il est capturé par un filet tendu pour attraper les fuyards.
ellauri266.html on line 468: Le narrateur commence à apprendre le langage simien. Profitant d’une visite de routine, il dessine à Zira des figures géométriques et les théorèmes qui en découlent, puis le Système solaire et celui de Bételgeuse, la trajectoire de son vaisseau et son origine, la Terre. Zira comprend son message et lui demande de garder le secret car Zaïus pourrait lui causer des problèmes. Zira commence à apprendre le français et les deux peuvent communiquer facilement. Elle lui apprend comment les singes se sont développés sur cette planète alors que l’homme est resté à un stade d’animalité. Enfin, le narrateur retrouve l’air libre lorsque Zira l´amène en promenade, après trois mois d’enfermement, pour lui présenter Cornélius, son fiancé, un chimpanzé biologiste très intelligent et intuitif. Il se laisse tenir en laisse comme le lui a recommandé Zira et tente de dissimuler son intelligence. Zira lui apprend que Zaïus voulait le transférer à la division encéphalique pour pratiquer sur son cerveau des opérations délicates mais qu’elle l’en a empêché. Avec Cornélius, elle lui conseille de faire très attention et d´attendre le congrès des savants biologistes qui va se tenir dans les jours suivants où il sera présenté par Zaïus, pour révéler son secret.
ellauri266.html on line 470: Zira donne ensuite à Ulysse une lampe et des livres grâce auxquels il apprend le langage simien et découvre l’organisation de la société des singes, leur système politique et leur culture. Profitant des promenades avec Zira et des entrevues avec Cornélius, le narrateur prépare le discours qu’il doit présenter lors du congrès. La guenon lui fait visiter le parc zoologique où il découvre des animaux ressemblant à ceux de la Terre et des « humains », parmi lesquels il retrouve le professeur Antelle, qui a perdu la raison. Les deux premiers jours du congrès dont parlait Zira sont consacrés aux théories. Le troisième jour, Zaïus présente le narrateur qui en profite pour exposer son cas dans le langage simien provoquant l’étonnement général des singes savants et des journalistes. Pressé par l´opinion publique, le congrès décide à contrecœur de libérer le narrateur et destitue Zaïus de ses fonctions. Mais Ulysse sait qu´il représente toujours une menace pour la civilisation simiesque.
ellauri266.html on line 499: Le livre inspire une saga cinématographique composée de neuf films. Il s´agit de La Planète des singes (Planet of the Apes) en 1968, Le Secret de la planète des singes (Beneath the Planet of the Apes) en 1970, Les Évadés de la planète des singes (Escape From the Planet of the Apes) en 1971, La Conquête de la planète des singes (Conquest of the Planet of the Apes) en 1972, La Bataille de la planète des singes (Battle for the Planet of the Apes) en 1973, La Planète des singes (Planet of the Apes) en 2001, La Planète des singes : Les Origines (Rise of the Planet of the Apes) en 2011, La Planète des singes : L´Affrontement (Dawn of the Planet of the Apes) en 2014 et La Planète des singes : Suprématie (War for the Planet of the Apes) en 2017. Pour la télévision, la saga est également adaptée en série télévisée en 1974[a 40] et en série d´animation en 1975.
ellauri266.html on line 506: Frans B.M. de Waal (s. 1948, 's-Hertogenbosch, Alankomaat) on psykologi, etologi ja kädellisten tutkija. Hän on kädellisten käyttäytymisen professori Emoryn yliopistossa, Atlantassa, Yhdysvalloissa. de Waal on myös kirjoittanut lukuisia kirjoja kädellisten käyttäytymisestä, joista on suomennettu ainakin Hyväluontoinen : oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja muissa eläimissä (alkuteos Good natured : the origins of right and wrong in humans and other animals). Hänen tutkimuksensa keskittyy kädellisten sosiaaliseen käyttäytymiseen, kuten ristiriitojen ratkaisuun, yhteistyöhön ja ruuan jakamiseen.
ellauri266.html on line 524: Hänen tutkimuksensa kädellisten synnynnäisestä empatiakyvystä on johtanut De Waalin siihen johtopäätökseen, että muut kuin ihmiset ja ihmiset ovat yksinkertaisesti erilaisia apinoita ja että näiden lajien sisällä on jatkuvaa empaattisuutta ja yhteistyötä (vaikkei juurikaan niiden välillä). Hänen uskoaan havainnollistaa seuraava lainaus The Age of Empathysta : "Aloitamme olettaaksemme teräviä rajoja, kuten ihmisten ja apinoiden välillä tai apinoiden ja apinoiden välillä, mutta itse asiassa olemme tekemisissä hiekkalinnoilla, jotka menettävät suuren osan rakenteestaan, kun Tiedon meri huuhtelee heidät. Ne muuttuvat kukkuloiksi, tasoittuvat yhä enemmän, kunnes olemme takaisin sinne, minne evoluutioteoria meidät aina johtaa: loivasti kaltevalle pinnalle."
ellauri266.html on line 534: Vuonna 1981 de Waal muutti Yhdysvaltoihin paikkaa Wisconsinin kansallisessa kädellisten tutkimuskeskuksessa ja vuonna 1991 Emory Universityssä Atlantassa, Georgiassa. Hän on tällä hetkellä CH Candler -professori Emoryn yliopiston psykologian osastolla ja Living Links Centerin johtaja Yerkes National Primate Research Centerissä Emoryssa. Hänestä tuli valitettavasti Yhdysvaltain kansalainen vuonna 2008.
ellauri266.html on line 539: De Waal kirjoittaa myös kolumnia Psychologie Magazine -lehteen , joka on suosittu hollantilainen kuukausilehti. 1. syyskuuta 2013 lähtien de Waal on ollut arvostettu professori ( universiteitshoogleraar ) Utrechtin yliopistossa. Tämä on osa-aikainen tapaaminen - hän jatkaa tehtävässään Emory Universityssä Atlantassa.
ellauri267.html on line 56: Walter Herman Wager (September 4, 1924 - July 11, 2004) was an American novelist. Walter Wager grew up in the East Tremont section of The Bronx, the son of Russian Jewish immigrants; his father, Max, was a doctor, and his mother, Jessie, was a nurse. But was he an emigrant or an immigrant? Depends how rich his parents were. Some sources say emigrant, others immigrant.
ellauri267.html on line 60: Dale Brown: A Time For Patriots. A Master of Thrilling Action, huudahti The Oklahoman. Oli se kyllä New York Times bestselleri, mutta kuka enää luottaa New York Timesiin, se on jo pettänyt isänmaan asian olemalla woke. Dale ei petä isänmaata eikä lukijoiden odotuxia, takakannen mukaan "retired Air Force Lieutenant.General Patric McLanahan, his son, Bradley, and other volunteers, rise to the task of protecting their fellow riflemen. Capitol on jälleen kerran uhattuna, kun roskaväki kiitää häirizemään ylityöllistettyjä kongressimiehiä. Niin ja naisia.
ellauri267.html on line 64: World of Warcraft - Arthas: Rise of the Lich Ring. Arthas razastaa jälleen kylmä rinki perseessä. Tämän odottaisin olevan näistä paskaromaaneista ehkä paskin, sight unseen. Vittu on tääkin käynyt New York Timesin bestsellerlistalla. Kirjoittaja on joku Christie Golden, eikai se vaan ole joku ämmä? Hemmetti.
ellauri267.html on line 95: "Hello?" This is a pretty routine Cold War spy thriller, but Siegel's direction manages to keep its tension just high enough for watching. Great cast of Bronson, Pleasence and Magee. And yes - the Moscow scenes were filmed in Helsinki with bit parts from our very own Åke Lindman and Ansa Ikonen.
ellauri267.html on line 97: Based on the novel by Walter Wager, "Telefon" has not aged well because it'(TM)s so dependent on the cold war tension that existed between the USSR and the US in the Seventies. The film is basically a cat-and-mouse game with Soviet agent Major Grigori Borzov (Charles Bronson, that's right Bronson is a commie) tracking rogue Russian scientist Nicolai Dalmchimsky (Donald Pleasence) across America to prevent him from activating sleeper agents. Borzov is assisted by Barbara (Lee Remick. fresh from "The Omen") who asks more annoying questions than necessary, leading the audience to believe she may not be completely true to the motherland. The film's middle section is dragged down by repetitive bomb scares. Dalmichimsky is working from outdated intelligence so his targets are all de-classified U.S. Military installations. Once Borzov realizes the pattern and hones in the next target the action shifts to a more linear chase that'(TM)s further heightened by Barbara'(TM)s loyalties. But the ultimate showdown is deflating because beyond some silly disguises Pleasence's Dalmichimsky is never built up to be a threat. Director Don Siegel uses his flair for montage to craft a his action sequences without dialogue. "Telefon" is a road movie, much like Alfred Hitchcock's "Saboteur" and "North by Northwest" had their leads criss-crossing America here we see plenty of seventies architecture including San Francisco's Hyatt Regency Hotel (used in "The Towering Inferno") and a modernist house resting on top of a barren rock outcropping. The supporting cast is uniformly good (but trapped in underwritten roles), and it'(TM)s nice to see veteran character actors Alan Badel and Patrick Magee playing snotty KGB strategists, and Tyne Daly in a small (and ultimately irrelevant role) as a computer geek. Trivia note: The poem that activates the Russian sleeper agents was used by Quentin Tarantino in "Death Proof" as the lines Jungle Julia has her listeners recite to Butterfly. The lines are an excerpt of the poem "Stopping by Woods on a Snowy Evening" by Robert Frost. "The woods are lovely, dark and deep. But I have promises to keep, And miles to go before I sleep, And miles to go before I sleep."
ellauri267.html on line 165: “I understand the dilemma, but I’m not going to require the state to break up the cross-examination of this witness,” Newman said.
ellauri267.html on line 169: Murdaugh, describing what happened before the September 2021 shooting, said he gave a lot of his pills to his brother and knew withdrawal symptoms were coming. He said he called and asked someone to bring him more pills.
ellauri267.html on line 178: Murdaugh said he went to a detox facility three times, and he's been drug-free (in the jail) for "535 days — and I'm very proud of that."
ellauri267.html on line 188: Maggie was able to speak easily with all types of people, Murdaugh added. "She could put on the most elegant ball gown and go to the governor's mansion and hang out with, you know, the most affluent people, whatever, or she could come down to, you know, she could go to a food bank in Hampton or Walterboro and fit in with everybody at both places," he said.
ellauri267.html on line 227: Guardians of the Free Republics, active around 2010, was a group based in the U.S. state of Texas regarded as being part of the sovereign citizen movement. The group was associated with Sam Kennedy (whose real name is Glenn Richard Unger), a talk-show host, and with Clive Boustred, a British-born conspiracy theorist living in California. The 2-man group was described as having an anti-violent anti-government ideology.
ellauri267.html on line 231: "These are individuals who reject all forms of government and they believe they are emancipated from all the responsibilities associated with being U.S. citizens, such as paying taxes and obeying laws." Hal Epperson, coordinator of the group's unit in Phoenix, Arizona, stated that the group was "a nonviolent group that seeks lawful remedy for the corporate government." The group believed its plan could act as a "vehicle for relieving corporate tyranny. That done, the higher goal of salvaging the souls of mankind can be addressed." The Guardians of the free Republic's tried to peacefully and nonviolently 'restore' America to a pre-New Deal form of government. No climate-warming chicken in every pot.
ellauri267.html on line 233: But the corporates took them down. Davis was snared in a sting operation after he agreed to launder more than $1.29 million of Federal law enforcement money. Another guy got 18 years for willful failure to file a federal income tax return. Unger was released by the Federal Bureau of Prisons on December 13, 2019. As of March 2011, the web site for Guardians of the Free Republics had been taken down. They were volunteers: ones who support their fellow communists in thousands of different ways without disdaining remuneration. Juuri sellaisille on Danin kirja dedikoitu.
ellauri267.html on line 237: „This is the porcelain clay of humankind.“ — John Dryden Don Sebastian (1690), Act I scene i.
ellauri267.html on line 238: Zdroj: https://citaty-slavnych.sk/citaty/1854313-john-dryden-this-is-the-porcelain-clay-of-humankind/
ellauri267.html on line 329: Tässä minulla on sinut; En näe tätä enempää; profeetan koira!
ellauri267.html on line 516: Hän on siedettävä, ja minä olen köyhä muukalainen, kaukana paremmista ystävistä ja ruumiillisessa välttämättömyydessä. Nyt minulla on outo kiusaus kokeilla, mitkä muut naiset kuuluvat tähän perheeseen: en ole kaukana naisten asunnosta, olen varma; ja jos nämä linnut ovat etäällä, tässä ne nauravat yhdessä. [ vetää esiin "huilunsa". ] Jos näillä pyhillä markkinoilla on monenlaista maurien lihaa, olisi hulluutta jakaa kaikki rahani ensimmäisellä kaupalla. [ Hän pelaa huilulla. Ritilä avautuu ja Morayma, Muftin tytär, ilmestyy siihen. ]—Ai, siellä on ilmestys! Tämä on muftin arvoinen suupala; tämä on nautintopala salassa; Tämä on hänen Alkoraaninsa mysteeri, joka on jätettävä mautonta profaanin tiedosta; tämä on hänen lomahartautensa. – Katso, hänkin viittoi.
ellauri267.html on line 630: Kuinka profeettamme voisi tehdä niin alhaisen teon,
ellauri267.html on line 677: tai hän ei ole täällä profeetta, etkä sinä Mufti;
ellauri267.html on line 706: Ja tuo turhat muistomerkit profeetallesi,
ellauri267.html on line 720: palvelet enemmän profeettaa, joka inhoaa tuota lahkoa.
ellauri267.html on line 847: Huuta turhaan profeettaasi ja uhmaa sitten häntä,
ellauri267.html on line 1010: Muf [syrjääni]: Profeetta oli hänelle tämän velkaa;
ellauri267.html on line 1292: I am off again; I will not prostitute
ellauri267.html on line 1386: ...he was an immature and headstrong youth. His insistence on continuing the reconquista (the Christian reconquest of Iberia from its Islamic rulers) into Morocco led not only to his death but ultimately to the end of the House of Aviz.
ellauri267.html on line 1389: Coates pääsi high schoolista 1970. Professor Timothy Coates from Charleston, S.C. awarded the honor and medal of "Commander of the Order of Santiago da Espada" to the President of Portugal.
ellauri267.html on line 1391: Anthony R. "Walt" Disney, one of the foremost recent scholars of Portuguese history in English commented on the other hand that:
ellauri267.html on line 1393: Sebastião was one of the most extraordinary monarchs that Portugal ever produced. Ascending the throne in an atmosphere of great emotion, he was widely acclaimed as the answer to his subjects’ prayers and a prince who would save his country’s independence. Two decades later, he achieved precisely the opposite, dying heroically but unnecessarily on the distant North African battlefield of Al-Ksar al-Kabir on 4 August 1578, leaving no heir to succeed him. The collection concludes with studies under the heading of 'historiography and problems of interpretation', on Britain's Charles III and his boxer Camilla, and on Vasco da Gama's reputation for violence.
ellauri267.html on line 1396: During the time of the Iberian Union, between 1580 and 1640, four different pretenders claimed to be the returned King Sebastian, including Gabriel de Espinosa. The last of these pretenders, who was in fact an Italian, was hanged in 1619, while another was obtained by the Spanish from Venice, tried, found guilty and hanged in 1603. Vale-dimitrejä kuin nippu kyrpiä.
ellauri267.html on line 1399: Statue of King Sebastian of Portugal on the façade of the Rossio station. The statue was accidentally destroyed in 2016 by a person who knocked it over by climbing up for a photograph. The person was arrested and subsequently decapitated. ellauri267.html on line 1401: Even as late as the 19th century, "Sebastianist" peasants in the town of Canudos in the Brazilian sertão believed that the king would return to help them in their rebellion against the "godless" Brazilian republic.
ellauri267.html on line 1403: Sebastian's life was dramatised in 1843 in the opera Dom Sébastien by the Italian composer Gaetano Donizetti. This was the last opera that Donizetti completed before going insane as a result of syphilis.
ellauri269.html on line 38: World of Warcraftin pelihahmoja Warsaw Gulch Battlegroundin edustalla. ellauri269.html on line 39: of_Warcraft_pelikuvaa.jpg" width="100%" />
ellauri269.html on line 47: The Aarne–Thompson–Uther Index (ATU Index) is a catalogue of folktale types used in folklore studies. The ATU Index is the product of a series of revisions and expansions by an international group of scholars: originally composed in German by Finnish folklorist Antti Aarne (1910), the index was translated into English, revised, and expanded by American folklorist Stith Thompson (1928, 1961), and later further revised and expanded by German folklorist Hans-Jörg Uther (2004). The ATU Index, along with Thompson's Motif-Index of Folk-Literature (1932) - with which it is used in tandem, is an essential tool for folklorists.
ellauri269.html on line 49: The tale type index was criticized by Vladimir Propp of the Russian Formalist school of the 1920s for ignoring the functions of the motifs by which they are classified. Furthermore, Propp contended that using a "macro-level" analysis means that the stories that share motifs might not be classified together, while stories with wide divergences may be grouped under one tale type because the index must select some features as salient. He also observed that while the distinction between animal tales and tales of the fantastic was basically correct — no one would classify "Tsarevitch Ivan, the Fire Bird and the Gray Wolf" as an animal tale just because of the wolf — it did raise questions because animal tales often contained fantastic elements, and tales of the fantastic often contained animals; indeed a tale could shift categories if a peasant deceived a bear rather than a devil.
ellauri269.html on line 51: Author Pete Jordi Wood claims that topics related to homosexuality have been excluded intentionally from the type index. Similarly, folklorist Joseph P. Goodwin states that Thompson omitted "much of the extensive body of sexual and 'obscene' material", and that - as of 1995 - "topics like homosexuality are still largely excluded from the type and motif indexes." That is a huge lacuna indeed.
ellauri269.html on line 53: An important advance over these traditional classifications is TV Tropes. TV Tropes is a wiki website that collects and documents descriptions and examples of plot conventions and devices, which it refers to as tropes, within many creative works. Since its establishment in 2004, the site has shifted focus from covering various tropes to those in general media, toys, writings, and their associated fandoms, as well as some non-media subjects such as history, geography, and politics. The nature of the site as a provider of commentary on pop culture and fiction has attracted attention and criticism from several web personalities and blogs. Non-Playing Characters are non-voluntarist characters who let others make their life decisions.
ellauri269.html on line 58: Uther Pendragon was the most controlled man Arthur had ever known, and yet his eyes were bright with unwashed tears as he placed his arm on Arthurs's broad shoulders. He spoke in a voice that was powerful trembling with emotion. "By the strength of the Light, may your enemas be well done."
ellauri269.html on line 61: Archbishop Foul smiled at the prince kindly. Arthas met the grin evenly, no longer worried. He remembered everything now, or so he thought. "Arise and be recognized," Foul bade him. Arthur did so. The load in his tights was cooling uncomfortably. "Do you, Arthas Menstruel, vow to uphold the honor and codes of the Order of the Silver Hand? Talk to the hand, man!"
ellauri269.html on line 66: Arthas blinked, momentarily surprised at the lack of his title (Prince). Of course, he reasoned. I'm being inducted as a man, not a prince. "I do". "Do you vow to walk in the grace of the Light and spread its wisdom to this fellow here, man?" "I do". "Do you vow to vanquish weevils wherever it be found, and impregnate the innocent with your very precious life juice?" "I d- oh, by my blood and honor, I bloody well do." That was close, he'd almost messed up!
ellauri269.html on line 68: Foul gave him a quick wank of reassurance, then turned to address both the clerics and the paladins. "Brothers and sisters you who have gathered here to witness this bear - raise your hands and let the Light illuminate this man."
ellauri269.html on line 70: The clercs and paladins all lifted their ass-wiping hands, which were now suffused by a soft, golden glow. They pointed them at Arthur, directing the radiance toward him. Arthur's eyes were wide with wonder, and he waited for the glorious glow to envelop him. Nothing happened.
ellauri269.html on line 77: UN vote against Russia's invasion of Ukraina 2023: same as 2022. In all, 141 countries voiced support for the resolution. Seven opposed it — Russia, Belarus, North Korea, Syria, Mali, Eritrea, and Nicaragua. Another 32 countries abstained during the vote. China, India, South Africa, Pakistan, Sri Lanka, and much of Africa and Central Asia were among them:
ellauri269.html on line 85: C: Central African Republic, China, Republic of Congo, Cuba
ellauri269.html on line 113: The level of support was similar to comparable previous General Assembly votes relating to Russia’s clueless invasion of Ukraine. Mali and Eritrea moved from abstaining to voting against the resolution. South Sudan slipped from "don't know" to "yea". Western hopes of potentially swaying India's vote at the last were dashed. General Assembly resolutions are not binding and carry mainly symbolic weight at the United Nations. However, unlike at the Security Council, Russia cannot unilaterally veto them.
ellauri269.html on line 115: The sum total of primates in countries not voting against Russia is 4252443816 plus resident monkeys, which is way more than half of the simian population of the Earth.
ellauri269.html on line 120: World of Warcraft (suom. Fotataidon Maailma, lyhennettynä WoW) on Tuisku Viihteen kehittämä Warcraft (Fotataito)-pelifarjaan perustuva massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli (MMORPG). Pelifarjan tapahtumat sijoittuvat sen keskeisimpään maailmaan, Azerothiin noin neljä vuotta edellisen Warcraft-pelin, Warcraft III: The Frozen Thronen, tapahtumien jälkeen. Peli julkaistiin Warcraft-pelifarjan 10-vuotispäivänä 23. marraskuuta 2004. Peliin on tähän mennessä julkaistu yhdeksän lisäosaa: The Burning Crusade, Wrath of the Lich King, Cataclysm, Mists of Pandaria, Warlords of Draenor, Legion, Battle for Azeroth, Shadowlands ja Dragonflight.
ellauri269.html on line 122: Mulla on toi Leech King (suom. Verijuotikas) kirjana joka löytyi Emmauxen hyllystä. Siitä on tämän paasauxen motto. Astaroth (also Ashtaroth, Astarot and Asteroth), in demonology, was known to be the Great Duke of Hell in the first hierarchy with Beelzebub and Lucifer; he was part of the evil trinity. He is known to be a male (or female) figure most likely named after the Near Eastern goddess Astarte. Hazeroth (Nu. 11:35, 12:16, 33:17-18) oli Moosexen porukoiden taukopaikka missä Mirja sai ihotaudin, oisko ollut siihen yhteen paikkaan? Voiko pitaali tarttua hurlumheihin? Mirjan ihotaudista on ollut puhe myös albumissa 171. Miriam on Maria hepreaxi, tai turkixi. Se on turkkilaisen Ecemin toinen nimi.
ellauri269.html on line 136: World of Warcraftin pelaamisesta veloitetaan kuukausimaksu. Pelin ensimmäisen osan mukana pelaaja saa 30 päivää peliaikaa, jonka jälkeen sitä voi ostaa lisää muun muassa luottokortilla tai kaupoista ostettavilla 60 päivän peliaikaan oikeuttavilla Game Card -korteilla. Pelin suosio oli huipussaan syksyllä 2010, jolloin sillä oli 12 miljoonaa maksavaa tilaajaa. Pelin tilaajamäärät vaihtelevat paljon julkaistujen lisäosien mukaan. Warlords of Draenorin julkaisun myötä tilaajamäärä nousi jälleen 10 miljoonaan vuoden 2014 alkupuoliskon 6,8 miljoonasta, mutta laski jo vuoden 2015 toisella neljänneksellä 5,8 miljoonaan tilaajaan.
ellauri269.html on line 138: Elokuussa 2019 julkaistiin World of Warcraft Classic, joka mahdollistaa kokemuksen World of Warcraftista ajalta ennen lisäosia.
ellauri269.html on line 140: World of Warcraftin maailmassa pelaaja voi asettua joko Liittouman (länkkärit, engl. Alliance) tai Lauman (itäpahixet, engl. Horde) puolelle. Kummaltakin puolelta löytyy omat rotunsa (engl. race), joille on kaikille kirjoitettu laaja taustatarina. Rodun valinta vaikuttaa hahmon aloituspaikkaan ja joihinkin taitoihin, mutta peli ei sisällöllisesti muutu kovin oleellisesti eri roduilla pelatessa. Samaa mätkimistä se on aina. Rodun valinnan jälkeen valitaan omalle hahmolle hahmoluokka, nimi ja ulkonäkö.
ellauri269.html on line 154: Hahmot saavat kehittyessään eli tasoja kerätessään useita erilaisia kykyjä ja taitoja, jotka vaikuttavat pelaamiseen huomattavasti. World of Warcraftissa on paljon erilaisia toimintoja, jotka esitellään pelaajalle tämän noustessa korkeammalle tasolle (engl. leeveli). Esimerkiksi tasolla 10 pelaaja pystyy osallistumaan Liittouman ja Lauman välisiin taisteluihin taistelukentillä (engl. Battlegrounds). Pelaaja voi käydä läpi instanssi-luolastoja (engl. Instance, Dungeon) tasolta 10 alkaen ja tasolla 15 pelaajalle avautuu mahdollisuus liittyä automaattisesti niihin pyrkiviin ryhmiin.
ellauri269.html on line 156: Suurin osa World of Warcraftin peluusta liittyy tehtävien (engl. quest) tekemiseen, joita saa pelin NPC (Non Playing Character)-hahmoilta. Tehtävästä saa usein palkinnon, joka voi olla esimerkiksi rahaa tai esineitä. Lisäksi lähes kaikista tehtävistä saa kokemuspisteitä (engl. experience points tai lyhyemmin Windows XP). Tehtävillä selvennetään myös pelin juonta. Suuri osa tehtävistä on niin kutsuttuja ketjutehtäviä, joissa uusi tehtävä jatkaa suoritetussa tehtävässä esitettyä tarinaa. Tehtävät saattavat olla muun muassa erilaisten esineiden ja aineiden keräilyä, paikkojen etsimistä, tietylle henkilölle puhumista, tietyssä paikassa käymistä tai tiettyjen vihollisten tappamista. Pelata voi myös yksin, mutta halutessaan pelaaja voi muodostaa ryhmän toisten pelaajien kanssa ja suorittaa tehtäviä, jotka yksin pelatessa olisivat liian haastavia. Ryhmässä pelatessaan pelaaja ottaa usein tietyn roolin asioiden onnistumiseksi. Pelissä voi perustaa myös killan, johon voi kutsua ystäviä, suunnitella oman vaakunan ja ostaa oman kiltapankin, johon killan jäsenet voivat varastoida tavaroita ja rahaa (manta) eli "panna kamat pois". Kiltalaiset saavat uusia kykyjä ja he voivat myös ostaa erilaisia palkintoja. Monien palkintojen ostamiseksi kiltalainen tarvitsee kuitenkin myös manta killalle, eli manaa.
ellauri269.html on line 180: Kuolonritari (engl. death knight) on Luukurkon suutahduxen (eng. Wrath of the Lich King) -lisäosassa ilmestynyt pelin ensimmäinen sankarihahmoluokka. Sankarihahmoluokkaan tarvitaan jo ennestään käytössä oleva hahmo, ja kuolonritariin tarvittavan hahmon kokemustason oli alun perin oltava vähintään 55 (pandareeneilla ja liittolaisroduilla aloitustaso on 10, mutta muille pääroduille tuli Shadowlands-lisäosassa uudeksi aloitustasoksi 8). Kuolonritari voi toimia samoissa rooleissa kuin soturi. Kuolonritari on fyysisesti voimakas ja on tarkoitettu käyttämään levypanssaria. Kuolonritari on lähitaistelija, mutta kykenee myös loitsimaan. Nämä ovat hyvin usein rutto- tai tautityyppisiä loitsuja, samoja mitä Jahve käytti Himohaudassa. Yksi kuolonritarin kyvyistä on epäkuolleen apurin (engl. Ghoul) nostattaminen.
ellauri269.html on line 182: Munkki (engl. monk) on Mists of Pandaria -lisäosassa ilmestynyt hybridiluokka. Heidän taitonsa perustuvat joko aseiden kera tai ilman niitä toimiviin taistelulajeihin. Munkit ammentavat voimaa chi-energiasta, joita saa chi-siemenistä. He pystyvät sekä vahingoittamaan vastustajia että puolustamaan tai parantamaan muita.
ellauri269.html on line 194: World of Warcraftissa jokainen hahmo voi ottaa kaksi ensisijaista ammattia (engl. primary profession), ja kaikki toissijaiset ammatit (engl. secondary profession). Ensisijaiset ammatit liittyvät joko materiaalien keräämiseen tai tavaroiden luomiseen. Ensisijaisia ammatteja ovat yrttien kerääminen (engl. herbalism), malmien louhinta (engl. mining), nylkeminen (engl. skinning), alkemia (engl. alchemy), sepäntaito (engl. blacksmith), lumoaminen (engl. enchanting), konetekniikka (engl. engineering), kaivertaminen (engl. inscription), jalokivityöt (engl. jewelcrafting), nahkatyöt (engl. leatherworking) ja räätälintyöt (engl. tailoring). Toissijaiset ammatit ovat arkeologia (engl. archeology), ruoanlaitto (engl. cooking), ensiapu (engl. first aid) ja kalastus (engl. fishing).
ellauri269.html on line 196: World of Warcraftissa jokaisella rodulla on oma historiantäyteinen kotikaupunkinsa. Näitä kaupunkeja on kuusitoista, joista yksi on lähes hylätty ja toinen rakennettu uudeksi pääkaupungiksi aiemman tuhouduttua. Worgenien Gilneas City on suurimmalta osin hylätty sotien jäljiltä epäkuolleiden takia, ja hiisaajien alkuperäinen kaupunki Undermine hautautui laavaan. Jokaisessa pääkaupungissa on huutokauppa, joka on yhteydessä muihin huutokauppoihin. Kotikaupunkien lisäksi huutokauppa on Gadgetzan-, Booty Bay- ja Everlook-kaupungeissa, jotka ovat molempien osapuolien käytössä (nämä eivät kuitenkaan ole yhteydessä osapuolten omiin huutokauppoihin, vaan ovat niin sanottuja neutraaleja huutokauppoja). Pelissä on myös kolme suurta neutraalia kaupunkia: Ulkomaissa sijaitseva Shattrath, alun perin Northrendissä ja myöhemmin Särjetyillä saarilla sijainnut Dalaran, sekä Varjomailla sijaitseva Oribos. Niissä vallitsee rauha (engl. sanctuary) Lauman ja Liittouman välillä. Taisteleminen näissä kaupungeissa on pääosin estetty, tosin Dalaranin viemäriverkostossa on areena, jossa taisteleminen on kuitenkin mahdollista.
ellauri269.html on line 208: Shrine of Seven Stars: Osa Vale of Eternal Blossomsin pääkaupunkia, Mogu'shanin palatsia. Liittouman tukikohta Pandariassa.
ellauri269.html on line 225: Shrine of Two Moons: Osa Vale of Eternal Blossomsin pääkaupunkia, Mogu'shanin palatsia. Lauman tukikohta Pandariassa.
ellauri269.html on line 242: World of Warcraft sai hyvän vastaanoton maailmanlaajuisesti julkaisunsa aikaan. Peliä kohtaan oli suuret ennakko-odotukset ennen julkaisua. Vaikka peli seuraa samanlaista mallia ja käyttää samanlaisia konsepteja kuin monet muut roolipelit, niin pelin tapa vähentää katkoja ja odotusta oli pelaajien mieleen. Hyvä esimerkki on pelaajan kuolema: joissain MMORPG-peleissä pelaaja saa suuren rangaistuksen hahmon kuolemasta, kun taas World of Warcraftissä hahmo toipuu nopeasti ja pystyy jatkamaan pelaamista nopeasti. Se on mukavaa, ei tarvi odottaa viimeistä tuomiota eikä jäädä kiirastuleen makaamaan. Taistelu oli toinen osa-alue, josta odottelua ja taukoja oli vähennetty. Arvostelijoiden mielestä nämä muutokset tekivät pelin miellyttäväksi niille, jotka halusivat pelata vain vähän aikaa kerrallaan, mutta silti saada hyvän pelikokemuksen. Myös nopea kokemuspisteiden kerääminen sai kriitikoiden keskuudessa kiitosta.
ellauri269.html on line 244: World of Warcraft julkaistiin 23. marraskuuta 2004 Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Euroopan julkaisupäivä oli 11. helmikuuta 2005. Kiinassa peli julkaistiin joitakin kuukausia myöhemmin. Venäjästä emme enää puhu mitään.
ellauri269.html on line 246: Pelille julkaistiin 16. tammikuuta 2007 pelin ensimmäinen lisäosa, World of Warcraft: The Burning Crusade. Toinen lisäosa World of Warcraft: Wrath of the Lich King (Luukurkon suutahdus) julkaistiin 13. marraskuuta 2008. Pelin kolmas lisäosa World of Warcraft: Cataclysm julkaistiin 7. joulukuuta 2010. Neljäs lisäosa, World of Warcraft: Mists of Pandaria julkaistiin 25. syyskuuta 2012. Viides lisäosa, World of Warcraft: Warlords of Draenor, julkaistiin 13. marraskuuta 2014. Kuudes lisäosa, World of Warcraft: Legion, julkaistiin 30. elokuuta 2016. Seitsemäs lisäosa, Battle for Azeroth, julkaistiin 14. elokuuta 2018. Kahdeksas lisäosa, Shadowlands, julkaistiin 23. marraskuuta 2020. Yhdeksäs lisäosa, Dragonflight, julkaistiin 28. marraskuuta 2022. Olisiko Paulista tullut bioteknologian tohtori ilman WoWia? Se selviää vasta viimeisellä tuomiolla. Vittumainen peli joka tapapaukauxessa.
ellauri269.html on line 248: Syksyllä 2007 pelin tavallinen versio muuttui yhden DVD-levyn sisältäväksi myyntipakkaukseksi. Lokakuussa 2007 julkaistiin myös pelin uusille aloittajille suunnattu World of Warcraft: Battle Chest, joka sisältää sekä alkuperäisen World of Warcraftin että lisäosan The Burning Crusade kahdella DVD-levyllä. Mukana tulee myös Bradygamesin julkaisemat strategiaoppaat molempiin peleihin.
ellauri269.html on line 250:
ellauri269.html on line 255: You're gonna meet some gentle people there / For those who come to San Francisco / Summertime will be a love-in there / In the streets of San Francisco / Gentle people with flowers in their hair / All across the nation such a strange vibration / People in motion /There's a whole generation with a new explanation / People in motion people in motion! Make love not Warcraft!
ellauri269.html on line 257: World of Warcraftia käsiteltiin South Park -animaatiosarjan 10. tuotantokauden kahdeksannessa osassa Make Love, Not Warcraft, joka toteutettiin yhteistyössä Blizzardin kanssa. Jakso voitti Emmy-palkinnon parhaana alle tunnin pituisena animaatiosarjan jaksona vuonna 2007, ja sen mukaan on nimetty pelissä esiintyvä samanniminen saavutus (engl. achievement).
ellauri269.html on line 259: World of Warcraftista on julkaistu myös erilaisia oppaita, esimerkiksi World of Warcraft Atlas, World of Warcraft Bestiary, Bradygamesin julkaisema yli 400-sivuinen opas World of Warcraft: Official Strategy Guide ja myös toinen lähes yhtä pitkä opas The Burning Crusade: Official Strategy Guide lisäosan maailmasta. Pelistä tehtyihin lisätuotteisiin lukeutuvat laaja lautapeli World of Warcraft: The Board Game sekä keräilykorttipeli World of Warcraft: Trading Card Game.
ellauri269.html on line 261: World of Warcraftista on tehty myös 25-osainen sarjakuva, joka on julkaistu Suomessa 12 lehteen tiivistettynä. Sarjakuvan tarinan ensimmäinen puolisko kertoo Myrskytuulen kuninkaan, Varian Wrynnin, paluusta ja toinen puolisko kertoo Med'anista, Garonan ja Medivhin pojasta.
ellauri269.html on line 263: Wowhead on World of Warcraftia koskeva tietokanta. Sivusto aloitti toimintansa pelkkänä taitolaskurina. Tietokanta päivittyy pelaajien pelimaailmassa tekemien toimien perusteella. Tieto välittyy sivuston tietokantaan automaattisesti tietokoneohjelman kautta. Wowhead toimi betatestaus vaiheessa 4. huhtikuuta - 25. kesäkuuta 2006.
ellauri269.html on line 267:
How to Purchase World of Warcraft
ellauri269.html on line 269: World of Warcraft is free to play up to level 20 so that new players can experience the game without first having to buy it, and get well and truly hooked. If you have got hooked on drugs, you know the deal.
ellauri269.html on line 273: Monthly Increments: The easiest way to purchase World of Warcraft game time is to sign up for a recurring subscription: World of Warcraft®: Subscription. You can pay monthly, or in 3 or 6 month blocks for a discount.
ellauri269.html on line 279: In order to unlock all of the features of the game, including the latest end game content, you will need to purchase Shadowlands, the latest expansion of the game: World of Warcraft®: Shadowlands
ellauri269.html on line 281: World of Warcraft has a concept called Realms for dividing players into population groups. The idea is that if everyone who played WoW was all in the game at once, it would be super crowded, very laggy, and generally difficult to play and have a good time. To solve this issue, Blizzard set up multiple servers so that each person can play the game in an environment where there are other players, but not too many other players. Each Realm is a different server and the players on each Realm can see, interact, and play with each other. If you want to play with someone on a different Realm, you can, but we'll get to that in a minute.
ellauri269.html on line 287: This is World of Warcraft and that means that there needs to be a war. For players, there are two factions in this conflict: The Horde, and The Alliance.
ellauri269.html on line 293: When World of Warcraft first started, The Alliance was what one could describe in RPG terms as the Normal Races, while the Horde was the Monstrous Races. As time has passed, that line has become fuzzier but still serves to give a general idea of what the divisions are. As you'd expect, the Westerners are normal and the Hordes of the East are monstrous.
ellauri269.html on line 296: The Alliance is the Blue (or rather, star-spangled) Team. They are under the leadership of a king (President) who lives in the City of Stormwind (Washington) in the zone of Elwynn (Washington D.C.), on the continent of the Eastern (as seen from China) Kingdoms.
ellauri269.html on line 299: The Horde is the Red (what else) Team. They are governed by a council (Central Committee) from the capital of Orgrimmar (Moscow) in the Durotar (Russian) zone, on the continent of Kalimdor (Asia).
ellauri269.html on line 311: There are twelve different classes in World of Warcraft, each with their own strengths and weaknesses. As a new player you can select any class but Demon Hunter or Death Knight, which both require that you already have a level 10 character before you can play one. You can learn more about each class by hovering over its icon on the character creation screen.
ellauri269.html on line 315: Choosing your class in World of Warcraft can be one of the most important and time consuming decisions a player ever makes. And time is money! When you are in the process of creating a new character, one of the first things you will notice (aside from gender, race, and faction selection) is that there are what's called "Classes". In World of Warcraft, there are a total of 12 classes to choose from and they are as follows: Death Knight, Demon Hunter, Druid, Hunter, Mage, Monk, Paladin, Priest, Rogue, Shaman, Warlock, and Warrior. Each class provides its own set of unique benefits, abilities, and spells (as you will discover from reading this guide).
ellauri269.html on line 319: Upon reaching level 10, you will be able to select what is called your specialization or spec. Each class in World of Warcraft has its own set of different specs that further diversifies the class by adding unique abilities only that spec can use as well as potentially changing the role that class plays in content. For example: As a Demon Hunter you have two specs: Havoc and Vengeance. While both specs share abilities that are common to the class such as Double Jump and Spectral Sight, both specs have unique abilities that differentiates one spec from another. As a Havoc demon hunter, you have spells like Blade Dance to deal out more damage, or as a Vengeance demon hunter, you have spells like Demon Spikes and Fiery Brand which allows you to take less damage and keep enemies off of your allies.
ellauri269.html on line 321: of_the_Wagner_Group.svg/1024px-Logo_of_the_Wagner_Group.svg.png" width="100%" />
ellauri269.html on line 325: You speak of justice? Of cowardice? I will show you the justice of the grave... and the true meaning of cowardice...
ellauri269.html on line 328: Former minions of The Lychee King, Death Knights (or DK's) are constructs of undeath that utilize undead minions, plagues, the chill of the grave, and even the blood of their enemies to enhance their combat performance. Death Knights have three specializations: Blood, Frost, and Unholy. All three specializations utilize strength as their primary stat, wear plate armor, and use two class specific resources called Runic Power and Runes to cast abilities and spells. As a DK you are able to use One-Handed Axes, One-Handed Maces, One-Handed Swords, Polearms, Ringworms, Two-Handed Axes, Two-Handed Maces, Two-Handed Swords and Under-Handed Tricks. Some spells and abilities that ALL Death Knights have access to include: Raise Ally, Mind Freeze, Control Undead, and Death Grip. *Please note: With your purchase of Sladowlands, Death Knights are also available to Allied Races, because they are so much fun. Races That Can Be Death Knights are
ellauri269.html on line 344: There are equally long-winded and boring explanations of all the "Classes", which turn out to be more like Nazi corporations than Marxist class identities. I won't go any futher into them since the book I bought is about the Leech King, the boss of the Death Knights. We can think of them as something like the Wagner Group and the Lychee King as Yevgeny Prigozhin.
ellauri269.html on line 346: The Wagner Group (Russian: Группа Вагнера, romanized: Gruppa Vagnera), also known as PMC Wagner (Russian: ЧВК[a] «Вагнер», romanized: ChVK «Vagner»; lit. 'Wagner Private Military Company'), is a Russian privately owned paramilitary organization. It is variously described as a private military company (PMC), a network of mercenaries, or a de facto private army of Russian President Vladimir Putin, depending how hawkish you are. The group operates beyond the law in Russia, where private military contractors are officially forbidden. While the Wagner Group itself is not ideologically driven, various elements of Wagner have been linked to neo-Nazis and far-right extremists, now fighting the Ukrainian neo-Nazis and far-right extremists in a war which is just unjust.
ellauri269.html on line 348: The group came to prominence during the Donbas War in Ukraine, where it helped pro-Russian separatist forces of the self-declared Donetsk and Luhansk People's Republics from 2014 to 2015. Its contractors have reportedly taken part in various conflicts around the world—including the civil wars in Syria, Libya, the Central African Republic (CAR), and Mali, often fighting on the side of forces aligned with the Russian government. Wagner operatives have committed war crimes in areas where they are deployed. The accusations include rapes and robberies of civilians, and torturing accused deserters.
ellauri269.html on line 350: Because it operates in support of Russian interests, receives military equipment from the Russian Ministry of Defence (MoD) and uses installations of MoD for training, Wagner Group is frequently considered a de facto unit of the MoD or Russia's military intelligence agency, the GRU. It is widely speculated that the Wagner Group is used by the Russian government to allow for plausible deniability in certain conflicts, and to obscure from public the number of casualties and financial costs of Russia's foreign interventions. It has played a significant role in the 2022 Russian invasion of Ukraine, where, among other activities, it has been reportedly deployed to assassinate Ukrainian leaders, and has widely recruited prisoners and convicts for frontline combat. In December 2022, Pentagon's John Kirby claimed Wagner group has 50,000 fighters in Ukraine, including 10,000 contractors and 40,000 convicts. Others put the number of recruited prisoners at more like 20,000, with the overall number of PMCs present in Ukraine estimated at 20,000. After years of denying links to the Wagner group, Yevgeny Prigozhin, a businessman with close links to Putin, admitted in September 2022 that he "founded" the paramilitary group. Now (Feb 2023) he is angry because he is not getting all the attention and financial support he wants. He says that the Kreml nomenclature are thereby guilty of high treason. *This article may be too long to read and navigate comfortably, so I stop here.
ellauri269.html on line 362: Tää pelifantasia on ilmeisesti lohtunamia teini-ikäisille tai siihen jumahtaneille inseleille jotka on jääneet ilman iskän hyväxyntää. Oops. Anyway, expectedly, these allied West--- North- Easterners had been invaded by a horde of tusked orcs of the Mordor denomination. Isoja ja vihreitä kuin Shrek, tai sen räkäklunssi. Tappoivat Opan koko suvun. Onpa kiva saada orpo aatelinen Opa leikkikaverixi. Celia sisko oli vain tyttö, ja Jari patraskia. Onni onnettomuudessa. But seriously, nyt on koko rotu vaarassa. Örkkeihin ei käy sekaantuminen, vielä ainakaan. 9-vuotiaat puhuvat toisilleen kuin kirjassa. Fair enough, siinähän ne ovatkin. Opan pikkuhousut ovat lujaa riimukangasta. Nää heput puristelevat koko ajan toistensa olkia. Opa ei pidä talvesta.
ellauri269.html on line 366: Pahat örkit murhaavat uljaita palatiineja hyökkäysodassa, jotka kaatuvat uhrautuvasti isänmaan puolesta ja tuhoavat ohella vihollisen elävää voimaa profylaktisesti eliminoimalla rumia örkkejä.
ellauri269.html on line 380: "He's going to the Undercity," said Arthas. The ancient royal crypts, dungeons, sewers, public toilets and twining alleys deep below the palace had somehow gotten that nickname, as if the place was simply another part of town. Which it was! Dark, dank, filthy, the Undercity was intended for prisoners or the dead, but the poorest of the poor in the land somehow always seemed to find their way in. If one was homeless or a university professor, it was better than freezing in the elements, and if one needed something illegal, even Arthas knew that that was where one went to get it. Now and then the guards would go down and make a sweep of the place as a pro forma gesture to clean it out. (This imagery courtesy of New York Subway Authority.)
ellauri269.html on line 393: Koitin kuikkia kirjan lopusta miten iilimatojätkälle käy loppupeleissä, mutta siellä olikin ihan erinimisiä hahmoja, joku muotoa muuttava kämänen demoni ja naisia, plus jotain uikuttavia hämärähahmoja. Sitten vasta huomasin että se olikin seuraavan osan priikveli, eli World of Warcraft Stormrage! By Richard M. Knaak, no less! Saatavana myös sähkökirjana.
ellauri269.html on line 395: Tarina jota just luen perustuu osittain Tuisku Viihteen tiezapeliiin Warcraft III: Kaaoxen hallitusaika ja sen laajennusosaan Warcraft III: Jäätynyt valtaistuin. Nää 20v sitten ilmestyneet pelit olivat myyntimenestyxiä ja voittivat palkintoja kuten Vuoden Peli. Se on vieläkin pelikilpailujen peruskauraa, tai oli. Jos haluat (vastoin odotuxia) lukea siitä vielä lisää, niin voit lukea vielä 18 kirjaa ko. henkilöiden kommelluxista, mm. Erkki Tuomiojan lapsuus (Rise of the Horde, by myself).
ellauri269.html on line 397: TAISTELU RAIVOAA ETIÄPPÄIN. Olet tavannut Arthasin. Olet nähnyt hänen nuoruutensa, suurimman lovensa, suurimman menetyksensä ja suurimman haasteensa. Olet nähnyt hänen epätoivoisimman hetkensä, hänen julman nousunsa valtaan ja lopulta hänen heräämisensä. Mutta se on vain sisävuoro. Nyt voit haastaa hänet itse World of Warcraft: Wrath of the Lich Kingissä World of Warcraft on online-roolipelikokemus, joka sijoittuu palkittuun Warcraft-universumiin. Siinä pelaajat luovat omia sankareitaan ja tutkivat, seikkailevat ja etsivät valtavaa maailmaa, joka on jaettu tuhansien muiden pelaajien kanssa. Seikkailivatpa he yhdessä tai taistelevat toisiaan vastaan eeppisissä taisteluissa, he muodostavat ystävyyssuhteita, takovat alliansseja ja kilpailevat vihollisten kanssa vallasta ja kunniasta. Se on karhun elämää, saa mettä kämmentää!
ellauri269.html on line 421:
Is it possible for people to have sex in World of Warcraft?
ellauri269.html on line 426: However, there is a gameplay style called Erotic Role-Play (ERP) where players can role-play sexual acts. The Moon Guard realm is notorious for this, but it's frowned upon - World of Warcraft is a game that is rated suitable for teenagers. Whilst I personally have no issue with what consenting players do in private or guild channels, ERP can be problematic when it takes place in public chat channels. But it's all textual. No actual humping with huge green orc penises in magenta arses is countenanced.
ellauri269.html on line 441: Tarina jatkuu tämän pisteen jälkeen Jainaan ja Aegwynniin Theramoressa. Mukana on lukuisia kohtauksia Wrath of the Lich Kingistä sekä cameoja Tuskarr- festifaalilta ja Tanuka-kilpailuista.
ellauri269.html on line 447: Eli siis Kil'jueeden Vedättäjä loi alkuperäisen Luukurkon örkkishamaani Nörttylin hengestä tarkoituksenaan nostaa epäkuolleet armeijat heikentämään Azerothia valmistautuessaan Palokunnan tulihyökkäykseen. Aluksi Kuuranupin kanssa jäädytettyyn wc-istuimeen. Oubliette (Suom. Tyrmä): A dungeon with a tunnel in the rear as its only means of entrance or exit. A secret pit, usually in the floor of a dungeon or a dark passage, into which a person could be precipitated and thus be destroyed unawares.
ellauri269.html on line 508: Draeneeja johtaa profeettajohtaja, joka johti heidät turvaan vaikeista olosuhteista. Vertaa Velenia Moosekseen.
ellauri269.html on line 516: Nimet, kuten 'Inaara' ja 'Kaalif' ja 'Idaar' ovat arabialaista alkuperää, ja juutalaiset käyttivät niitä yleisesti muslimivallan alaisina islamin kultakaudella ja nimet, kuten 'Merran' ja 'Meiri' (jotka ovat muunnelmia nimestä Miriam, yksi juutalaisuuden tärkeimmistä profeetoista ja Mooseksen sisar, esim Golda Meir), "Hesekiel" (toinen juutalaisuuden tärkeän profeetan nimi), Joraal (tarkoittaa "Jumala kohottaa" hepreaksi ja Supermanin isän nimi, toinen vahvasti Kahden juutalaisen luoma juutalainen hahmo) ja "Behomat" (alkuperäisellä hepreankielisellä ääntämyksellä Behemoth, Jobin kirjassa mainittu merihirviö).
ellauri269.html on line 518: Warlords of Draenor -soundtrackin kappale "Malach", jonka heprealainen nimi tarkoittaa kurkoa, sisältää nigunin (https://en.wikipedia.org/wiki/Nigun) noin 50 sekunnin kohdalla.
ellauri269.html on line 524: With this made clear, I can now move on to the main gist of this post: some fun headcanons, and a response to a slight elephant in the room.
ellauri269.html on line 529: Just as Judaism (besides the incredibly tiny Karaite sect) is Rabbinic in nature (teachers of the scripture interpret matters, debate is common and encouraged), Draenei worship of the Light is heavily based on discussion and interpretation, and different Exarchs will interpret the word of a Naaru in a certain manner. Dogmatism is heavily discouraged, and worshippers are encouraged to find their own truths in the scripture (this is specifically non-Orthodox, but Draenei don’t seem Orthodox to me).
ellauri269.html on line 533: The Draenei use an abjad (https://en.wikipedia.org/wiki/Abjad) script, written right to left. Perhaps they even use the Hebrew script, just as Common is written in a variant of Futhark.
ellauri269.html on line 537: With all this in mind, the recent plot developments on AU Draenor might seem at first glance to be very problematic - depicting a Jewish-coded society becoming the oppressors in a manner that might seem like a poorly constructed and offensive commentary on modern Israel. However, the manner in which the AU Draenei become so zealous and militant is through their (implied) exposure to the words of Xe’ra. Their religion shifts from culturally tied tradition to an evangelistic dogmatic belief system. There is a clear intent of conversion behind their actions.
ellauri269.html on line 539: To put it simply; there is one very clear example in history where a group of Jewish people shifted to an evangelistic and dogmatic belief system after the introduction of a perceived savior and person of great spiritual importance - Christianity.
ellauri269.html on line 541: This was a very well-written post that had a lot of evidence laid out, you clearly did your research. And I agree: Draenei are about as Jewish-coded as Pandaren are Chinese-coded!
ellauri269.html on line 551: I think this is the classic case of already having a hypothesis and then trying to find anything remotely relevent to prove that hypothesis rather than the other way around.
ellauri269.html on line 555: I always considered the Draenei based off of the Roma people of central/eastern Europe. It does have a large mixture of Hebraic culture infused with Hindi, Islamic, and other cultures. They are sort of wandering exiles who formed their own culture as they traveled, and adapted to new lands. Just like the Draenei.
ellauri269.html on line 559: The Evangelism/Conversion part is the newest addition to Draenei lore and the most compelling for your argument. I never thought of it that way, but that is a good comparison.
ellauri269.html on line 561: I would have tried to work the term Hebraic in, instead of the term you used.
ellauri269.html on line 563: I suspect this might be the type of thread to get banned.
ellauri269.html on line 565: Would it? Does that mean a thread titled On the Germanness of the Gilneans (Gileads? Gilesians?) or On the Chinese-ness of the Pandaren or Oh Darkspears, Ja-maican me crazy! would also get banned?:avaa suu:
ellauri269.html on line 572: Draenei have russian accents and an indian dance lol. They are a melting pot of different things.
ellauri269.html on line 575: The Tortollans are ultra-jewish, and many have said the goblins have traits of racist Jewish caricatures. Welcome to the וורלד אוף וורקראפט (eng. World of Warcraft).
ellauri269.html on line 579: The Tortollans are ultra-jewish, and many have said the goblins have traits of racist Jewish caricatures.
ellauri269.html on line 587: you may be right, that the draenei are a melting pot of many cultural inspirations, but my post was meant to allay Surma’s suspicion that this might be the type of thread to get banned. I don’t think there’s anything ban-worthy of discussing the real world cultural inspirations of the wow races.
ellauri269.html on line 589: Not every race is 1:1 representation of a real world culture besides some exceptions like Worgen but thats only their visual theme and it does not go any deeper than that.
ellauri269.html on line 595: Oh PS. Jewish =/= Israel. One is a religion and a people spread accross the world and the other is a country with many strengths and weakenesses. Please do not compare Israel’s actions or critism as somehow representative of all jewish people. That is grotesquely anti-semetic; the jewish people are not some sort of hive mind monolith represented by Israel. Stop this silliness.
ellauri269.html on line 597: Just because Yrel went full on inquisition is not a commentary on Modern Israel and their foreign or domestic politics. Do you want to read my post again? I literally said it’s not that, even if it might come across as that in light of the Jewish inspiration..
ellauri269.html on line 599: So events on AU Draenor are problematic and offensive because they present a “Jewish-coded” society as being oppressive, but in actuality it’s fine and makes sense because they’re really now “Christianity-coded”?
ellauri269.html on line 601: Do you want to read my post again? I literally said it’s not that, even if it might come across as that in light of the Jewish inspiration.
ellauri269.html on line 603: I did. But you said it is representative of catholicism rather than jewishness that you somehow linked to being representative of Israel.
ellauri269.html on line 604: You pick and choose what you like and discard anything unsavory as representative of something else.
ellauri269.html on line 712: It was a good couple of months in Dorian. Adolf learned things it was good for a king to know. He loved riding Jaina. Mutta Jaina muisti maagitarten Las Normas: älä koskaan ota aloitetta. Älä anna hilloa vielä toisellakaan kerralla. Posketus on pidettävä harvinaisena herkkuna. Haltiatenori yllättää lempiväiset siivouskomerosta. Aioitko Aadolf penkoa Evan Geschlechtsverkehrskofferia ilmatteexi siellä, kysyy kateellinen haltija. Aika reilua. Haltijalla saattaa olla kohta siellä, vai mitä? Siitä se ainaskin haaveilee. Adolf swore he would never more be caught impotent.
ellauri269.html on line 717:
ellauri269.html on line 719: Yksi mielenkiintoisimmista piirteistä Superman-hahmon synnyssä on se, että hänen alkuperänsä ei ole Friedrich Nietzschen käsityksessä ubermenschistä – johon perustui Adolf Hitlerin usko arjalaisen mestarirodun luontaiseen paremmuuteen – vaan juutalaisessa mytologiassa. Sankarin luojat Jerry Siegel ja Joe Shuster olivat juutalaisten maahanmuuttajien lapsia. Sarjakuvateollisuuden, jossa he viettivät merkittävän osan nuoresta urastaan, loivat New Yorkissa juutalaiset, kuten Max Ginsburg, Bob Kahn ja Jacob Kurtzberg, jotka piilottivat etnisen alkuperänsä Gainesin, Kanen ja Kirbyn kaltaisten nimien taakse. Aiheesta on vuosien varrella ilmestynyt kymmeniä kirjoja ja artikkeleita ovelilla nimillä, kuten Up, Up ja Oy Vey tai Mensch of Steel.
ellauri269.html on line 721: Ärsyttävästi hahmon viimeaikaiset kuvaukset, erityisesti vuoden 2013 Man of Steel -elokuva, keskittyvät Metropolis Marvelin Kristuksen kaltaisiin messiaanisiin ominaisuuksiin. Ennen elokuvan julkaisua uskoon perustuva lehdistösuhdeyritys Grace Hill Media kutsui uskonnollisia henkilöitä eri puolilta kansakuntaa osallistumaan valikoituihin julkaisua edeltäviin näytöksiin, julkaisi leikkeitä verkossa ja toimitti muistiinpanoja mahdollisista elokuvaan liittyvistä uskonpohjaisista keskusteluaiheista. Yksi esimerkki keskittyy isyyden teemoihin ja kehottaa isiä "viemään [lapset] katsomaan Teräsmiestä" ja käyttämään sitten opasta "löytämään uusia yhteyksiä omaan elämääsi ja Jumalan sanaan". Verkkosisällön ohella Dr. Craig Detweiller, Ph.D. teologian ja kulttuurin, kirjoitti yhdeksänsivuisen esseen nimeltä "Jeesus – alkuperäinen supersankari" yhdistääkseen Kryptonin viimeisen pojan Jumalan Poikaan. Detweiller lainasi usein toistuvia todisteita päätteestä "el", joka liitti Supermanin kryptonin syntymänimen "Kal-el". Heprean kielessä "el"-päätettä käytetään merkitsemään Elohimia tai Jahvea, Jehovaa tai Jumalaa, kuten nimissä Mikael, Ariel ja Rafael. Esseessaan Detweiller viittasi myös jokebedialaisten orpoksi jäämiseen, jonka Superman kärsi, kun hänen vanhempansa, jotka varoittivat planeetan Kryptonin välittömästä kuolemasta, ampuivat vauvansa ulkoavaruuteen kuin futuristinen Mooses.
ellauri269.html on line 723: Jos Supermanin vertaamisen Jeesukseen oli tarkoitus "kristillistää" sankari, ehdokas oli hyvin valittu, sillä Jeesuskin oli juutalainen, viimeinen illallinen oli pääsiäisateria, ja jokaisella pienellä profeetalla on ihme tai kaksi hihassaan. Joona asui valaassa. (No se nyt ei liity tähän mitenkään, kunhan mainizin.) Teräsmiestä, joka jäi syntymästään orvoksi suojellakseen häntä maailmaa tuhoavalta katastrofilta, verrataan jutkupiireissä useimmiten Moosekseen, koska heidät molemmat kasvattivat ei-juutalaiset perheet ja he saivat jumalalta taikavoimia pelastaakseen heimonsa. Todisteena esitetään myös samankaltaisuudet Supermanin rinnassa olevan S-symbolin ja heprealaisen Lamediin tai Shiniin kuten kuvassa.
ellauri269.html on line 725: Lamed is comprised of a kaf and a vav: 20 and 6=26. Twenty-six is the gematria of G‑d's name, the Tetragrammaton Yud-Hei-Vav-Hei. Eikös se ollut myös Leninin peitenimi neuvostojuutalaisten parissa? Stalin oli Samekh. Shin also stands for the word Shaddai, a name for God. Because of this, a kohen(priest) forms the letter Shin with his hands as he recites the Priestly Blessing. In the mid-1960s, actor Leonard Nimoy used a single-handed version of this gesture to create the Vulcan hand salutefor his character, Mr. Spock, on Star Trek. Larry Tye, kirjan Superman: The High-Flying History of America's Most Enduring Hero kirjoittaja, vertasi Supermanin eettisiä sääntöjä – "Truth, Justice, and the American Way" - Mishnan arvoihin "totuus, rauha ja oikeudenmukaisuus". Paizi supermiehellä "rauhasta" oli tullut Pax Americana.
ellauri269.html on line 737: Kuvitteellisessa kertomuksessaan Supermanista The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, kirjailija Michael Chabon yhdistää myös Golemiin. Hänen päähenkilönsä Josef Kavalier pakenee Prahasta piiloutumalla Golemin arkkuun ja luo samanlaisen hahmon sarjakuviinsa. Tohtori Windy Counsell Petrie kirjoittaa aiheesta "Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature" ("Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature") motiivista: "Golemi merkitsee uskoa taiteellisen luomisen voimaan... Joe Kavalierille maailmankaikkeus, jonka hän luo Sarjakuvien piirtäminen on sellainen, jossa hänellä on valtuudet tehdä jotain natseille… Vaikka Joe ymmärtää, ettei hän voi kirjaimellisesti satuttaa Hitleriä sarjakuvakirjoituksellaan, romaani antaa ymmärtää, että hänen sarjakuvillaan on valtaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen."
ellauri269.html on line 739: Se ei ollut niinkään pieni tyydytyksen lähde Siegelille ja Shusterille myöhemmin, kun Superman-radiosarjasta tuli tärkeä osa Ku Klux Klaanin toiminnan pilkkaamisessa. Kuten äskettäin Comedy Centralin Drunk History -ohjelmassa profiloitiin, Supermanin ällöttävät radiopahikset paljastivat salaiset Klaan-lauseet, mikä heikensi salaisen organisaation mystiikan voimaa. Muutamaa käsikirjoitusta lukuun ottamatta Siegelin ja Shusterin osallistuminen radio-ohjelmaan oli vähäistä.
ellauri269.html on line 743: Tästä syystä 74 vuoden ajan Supermanin ensisijainen vihollinen ei ole ollut toinen muukalainen tai supersankari, vaan megalomanialainen muukalaisvihamielinen miljardööri Lex Luthor. Luther on useaan otteeseen toistanut senaattori Smithin kielen, harjoittanut murhanhimoista, rodullista vigilantismia ja yleisesti edistänyt natsien übermensch-ihannetta. Siegelin ja Shusterin ensimmäisessä Superman-sarjakuvassa, jonka otsikko on "The Reign of the Superman", "Superman" -hahmo esiintyi kuten Lex Luthor myöhemmin, kalju, ilkeä ja visuaalisesti samanlainen kuin FW Murnau -versio Draculasta (toinen fiktiivinen hahmo, jolla on salainen juutalaisuus). alkuperä) vuoden 1922 elokuvasta Nosferatu.
ellauri269.html on line 747: Vuosia kestäneet oikeusjutut päättyivät useaan kertaan useisiin sovintoratkaisuihin. Yksi lupasi taiteilijoille noin 25 000 dollarin vuosipalkkoja. Viime aikoina Siegel-perheen eloonjääneet jäsenet ovat onnistuneet saamaan prosenttiosuuden Warner Entertainmentin ja DC Comicsin tulevista tuloista sekä toisen usean miljoonan dollarin sovituksen. Vuoden 2013 9th Circuit Court of Appeals -tuomioistuimen päätös ei kuitenkaan antanut samoja oikeuksia muille Shystereille. Tavallaan senaattori Smith ja Lex Luthor olivat perverssisti oikeassa: päivän sana on Ei maahanmuutolle. Kaikki paitsi valtahullujen poliitikkojen ja heidän harhaanjohtaneiden seuraajiensa kuumeisissa unelmissa on maailma ilman maahanmuuttoa. Ihmiset liikkuvat. Smith ja Luther olivat oikeassa siinä, että maahanmuuttajien vastaisen retoriikan käyttäminen on hyväksi havaittu keino piilottaa pienimielisten ihmisten kiihkoilevat pelot. taistelevat epätoivoisesti peittääkseen keskinkertaisuutensa ja säilyttääkseen auktoriteettinsa ylivoimaisen ja käsittämättömän voiman edessä. Smith on haudattu St. Luken hautausmaalle Lee Countyssa Etelä-Carolinassa. Kaikki kiinnostuneet kutsutaan täten tanssimaan hänen haudallaan.
ellauri269.html on line 759: Joidenkin viidennen ja seitsemännen luokan oppilaidensa lisäpanoksella rabbi ja yksityiskoulun opettaja pohtii Harry Potter -sarjan arvoja ja löytää yhtäläisyyksiä Toorasta ja Talmudista. Rosenberg ottaa "elämän ikuiset kysymykset" vastuualueekseen ("Anteeksi, ei noituutta ja taikasauvoja"), ja aloittaa henkilökohtaisella käyttäytymisellä ("Sääntöjen rikkominen", "Käytöstavat") ja laajentaa näkökulmaa, kun hän lopulta menee "Kuolemaan", "Hyvään ja pahaan" ja "Rakkauteen". Hän tekee vertailuja koko ajan - Harryn sääntöjen rikkomisen välillä, ei hauskaa, ja Elian teknisesti takalaittoman mutta hauskan "välienselvittelyn" välillä Ba'alin profeettojen kanssa Karmel -vuorella; Harryn, Ronin ja Hermionen sekä Mooseksen, Aaronin ja Miriamin triojen välillä; Kalkaroksen ja Daavidin katkeransuloiset parannukset. Ne ovat vain joskus hieman venytettyjä, ja paitsi silloin, kun hän kumittaa rasistisia sävyjä, joita jotkut lukijat havaitsevat Rowlingin talonhaltijoissa (mutta nuhtelee häntä tonttujen kohtelusta), ne ovat selvästi perusteltuja. Päättyen 20 sivuun yleisesti kiinnostavia opiskelijaesseitä ("Vaikka se, mitä Harry teki, oli hieman" rohkeampaa ", se, mitä Mooses teki, oli hieman järkevämpää") ja tiettyjen Raamatun viitteiden kerääminen, kirjoittaja helpottaa varovasti vielä vähemmän mietiskeleviä lukijoita harkitsemaan, kuten yksi lukupää sanoo, "Mikä todella merkitsee."
ellauri269.html on line 772: Hän oli esimerkki henkilökohtaisen täyttymyksen uhraamisesta velvollisuuden vuoksi. Tarvitaan infektio opettaakseen Spockille, miltä onnellisuus tuntuu. Jaksossa This Side of Paradise hän löytää siirtokunnan, jonka jäsenet nauttivat täydellisestä tyytyväisyydestä (ja täydellisestä pysähtyneisyydestä) sen seurauksena, että he altistuvat paikallisen kasvin itiöille. Kun hän on saanut tartunnan, Spock pystyy haistamaan kukat ja rakastumaan. Mutta velvollisuus, kapteeni James T. Kirkin muodossa, kutsuu hänet takaisin itsensä kieltämiseen ja vastuuseen. Juutalaiset ovat aina kamppailleet määritelläkseen nämä parametrit. Onko kaikki vapaa-ajan toiminta Tooran tutkimuksen laiminlyöntiä, kuten tiukemmat väittävät? Mikä on hyvin eletty elämä? Talmud kysyy, onko sallittua tutkia kreikkalaista viisautta, kun otetaan huomioon velvollisuus "mietiskellä Tooraa päivin ja öin", ja vastaa, että niin saa tehdä vain ajankohtana, joka ei ole päivä eikä yö. Vizi ne on sit ovelia sananmuuntajia!
ellauri269.html on line 781: Moshe Rosenberg is Rav of Congregation Etz Chaim of Kew Gardens Hills and teaches at the SAR Academy, where he integrates Tech and Torah. His book is Morality for Muggles: Ethics in the Bible and the World of Harry Potter (Ktav, 2011).
ellauri269.html on line 783: "Olen ollut ja tulen aina olemaan ystäväsi", Spock kertoo kapteeni James T. Kirkille emotionaalisessa ja ikonisessa kuolemankohtauksessaan Star Trek II: The Wrath of Khanissa. Pitkäaikaiset ystävät tuijottavat toisiaan läpinäkyvän seinän läpi. Jokainen asettaa kätensä lasille Vulcan-tervehdyksessä ennen kuin Spock romahtaa. On selvää, että myös lattialle vajoavan Kirkin sydän murtuu. Spockin kuolemaa pidetään yhtenä Star Trekin suurimmista hetkistä. Se merkitsee (vaikkakin väliaikaista) päätöstä yhdestä television - ja myöhemmin elokuvan - historian tunnetuimmista suhteista, jossa Spockin viileä perustelu oli täydellisesti naimisissa Kirkin tulisen intohimon kanssa. Se on myös sydäntäsärkevä hetki, jolloin heidän rakkautensa toisiaan kohtaan paistaa läpi.
ellauri269.html on line 785: Viime viikkoina tänä viikonloppuna ensi-iltansa saavan JJ Abramsin tuottaman uuden elokuvan Star Trek Beyondin luojat ovat nousseet otsikoihin paljastaessaan, että George Takein luoma hahmo Sulu on homo. Sulua koskevat uutiset ovat kuitenkin kiinnittäneet huomion pois toisesta todellisuudesta: Monille LGBT-faneille Spock on aina ollut queer. Itse asiassa, kuten Spockin loppu Khanin vihassa osoittaa, parilla on toisiinsa kietoutunut kohtalo, joka tekee heistä enemmän sielunkumppaneita kuin ystäviä. Se ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun he vaihtoivat kaipauksen ilmeitä. Franchising-yhtiön perustamisesta lähtien vuonna 1966 homofanit ovat lukeneet omia tarinoitaan puoliksi Vulcanin ja hänen ihmiskapteeninsa välillä vaihdetuista katseista. Takei itse luokitteli nämä ilmeet näiden katsojien tuntemaksi "homo-ahdistukseksi", etenkin tuona aikakautena, uudessa dokumentissa näyttelijä Leonard Nimoyn elämästä, Spockin rakkaudesta.
ellauri269.html on line 796: Myöhemmin Pullman on kirjoittanut kaksi Universumien tomu -sarjaan liittyvää novellia, jotka on julkaistu pieninä kirjasina erilaisten kirjojen maailmaa valottavien lisäaineistojen kera. Lisäksi Pullman on jo usean vuoden ajan työstänyt samaan maailmaan sijoittuvaa uutta romaania, jonka työnimi on The Book of Dust (suom. Tomun kirja). Detta om smuts. Siitä ei takuulla tule valmista, tai jos tulee niin tulee Oiska Ketosen sanoja lainaten pannukakku.
ellauri269.html on line 802: »The womb of nature and perhaps her grave, »mi luonnon kehto on, kenties myös hauta;
ellauri269.html on line 822: Jo kirjoittaessaan Universumien tomua Pullman aavisti, että ennen pitkää häneltä loppuisivat pätäkät, ja hän palaisi kirjojen maailmaan vielä trilogian jälkeen: ”Oli tapahtumia ja kysymyksiä, joihin halusin paneutua.” Kolme vuotta Maagisen kaukoputken ilmestymisen jälkeen ilmestyikin Lyran Oxford, pieni punakantinen kirja, jonka sisältämää novellia ”Lyra ja linnut” Pullman kuvaili ”maistiaiseksi” tai ”sillaksi” Universumien tomun ja tulossa olevan romaanimittaisen The Book of Dustin välillä. Pullmanin muut velvollisuudet (mitkä? Varmaan nimikirjoitusten jakaminen kirjakaupoissa) ovat hidastaneet The Book of Dustin kirjoitustyötä, mutta huhtikuussa 2008 ilmestyi toinen pieni kirja, tällä kertaa tummansininen: Once Upon a Time in the North. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on Universumien tomussa sivuosassa ollut aeronautti Lee Scoresby. Sekä Lyran Oxford että Once Upon a Time in the North sisältävät novellien lisäksi lisäaineistoa, kuten Lyran maailman Oxfordin kartan, lautapelin Peril of the Pole ja muutamia otteita kuvitteellisista Lyran maailmaa kuvaavista kirjoista. Pullman on vihjannut, että hän saattaa vielä joskus kirjoittaa Williin keskittyvän ”pienen vihreän kirjan” punaisen ja sinisen jatkoksi. Tai sitten ei. On näitä kiireitä.
ellauri270.html on line 69: Väitöskirjan pääteesi oli, että Bosnia ja Hertsegovina on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi luonnollinen silta, linkki idän ja lännen välillä, kuten Helsinki Sofia Karppi-skoudesarjassa, josta pormestari Tuliaron Liike Nyt aikoo kaivaa tunnelin Tallinnan puolelle kalansilmäisen hiusjatkeisen Karpin ja kalansilmäisen a-la-Cock-tukkaisen Nurmen avustuxella. Vizi että nää mukapoliisit on sitten kylmiä kaloja, kalojen lisääntymisstrategialla ne ruiskii lapsia ja sitten jättää heitteille, hyörii pitkin mustaa Helsinkiä pyssyt kädessä, eivät syö eikä käy edes alapesulla. Mä en halua olla kenenkään isä. Emil kulta äidin pitää nyt mennä taas ampumaan roistoja, älä sinä istu Matin päällä kumminkaan vaikka äiti tekee niin..
ellauri270.html on line 212:
ellauri270.html on line 214: Professori Geoffrey Leech (1936-2014), laitoksemme perustajaprofessori ja vaikutusvaltainen tutkija, joka on muokannut useita kielitieteen aloja, kuoli yllättäen 19. elokuuta 2014. Lancasterin yliopiston Kielitieteen ja englannin kielen laitos järjesti professori Geoffrey Leechin muistotilaisuuden 22.11.2014. Katso kuvat muistotilaisuudesta jos kiinnostaa.
ellauri270.html on line 218: Geoff oli lahjakas pianisti ja urkuri, ja hän oli erityisen aktiivinen musiikin tekemisessä paikallisissa kirkoissa. Mutta tulemme myös kaipaamaan sitä niin tuttua näkemystä hänen kävelemässä käytävillämme lämpimästi hymyillen tervehtien kaikkia, vakiintuneista professoreista uusiin opiskelijoihin.
ellauri270.html on line 224: Randolph Quirk siteeraa Jeffin kirjan esipuheessa jotain entuudestaan tuntematonta James Harrista. James Harriseja on Wikipediassa pilvin pimein, kuin jotain Virtasia Suomessa, mm. sen niminen demoninen rakastaja on tunnetun skottilaisen balladin aiheena, se uppoaa laivan mukana kuin piru merrassa. Joka tämän varastaa sitä piru rakastaa, olisi "Novotny" Dobbs voinut kirjoittaa kirjansa esipuheexi. Vaikka tokkopa se olisi pysäyttänyt Jeffiä. Randolph Quirkin mainizema James Harris Leechin runousopin esipuheessa oli melkoinen paxulainen profiilikuvasta päätellen. Elämäkertainen muistiinpano kertoo siitä seuraavaa:
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri270.html on line 232: Jeffin runousoppi on ilmeisesti plagioitu sen Lontoon lehtorilta Winifred Nowottnyltä. "Current criticism often takes metaphor au grand sérieux, as a peephole on the nature of transcendental reality, a prime means by which the imagination can see into the life of things." --Language Poets Use (1962) by Winifred Nowottny. Winifred M.T.Nowottny, nee Dobbs, was educated at the University of London and later taught English Literature at University College London. She published the books, Language Poets Use in 1962 and Hopkins´ Language of Prayer of Praise in 1972. Jeff ois niikö Harry Potter ja Winifer Dobbs sen kotihaltija. Toinen keskeinen Jeffin lähde oli Penguin Dictionary of Quotations.
ellauri270.html on line 234:
ellauri270.html on line 238: "The Daemon Lover" (Roud 14, Child 243) – also known as "James Harris", "A Warning for Married Women", "The Distressed Ship Carpenter", "James Herries", "The Carpenter’s Wife", "The Banks of Italy", or "The House-Carpenter" – is a popular ballad dating from the mid-seventeenth century, when the earliest known broadside version of the ballad was entered in the Stationers' Register on 21 February 1657.
ellauri270.html on line 240: The original, full title of the broadside was "A Warning for Married Women, by the example of Mrs. Jane Renalds, a West-Country woman born neer unto Plymouth, who having plighted her troth to a seaman, was afterwards married to a carpenter, and at last carried away by a spirit, the manner how shall be presently recited".
ellauri270.html on line 242: "A Warning for Married Women" tells the story of Jane Reynolds and her lover James Harris, with whom she exchanged a promise of marriage. He is pressed as a sailor before the wedding takes place and Jane faithfully awaits his return for three years, but when she learns of his death at sea, she agrees to marry a local carpenter. Jane gives birth to three children and for four years the couple lives a happy life. One night, when the carpenter is away, the spirit of James Harris appears. He tries to convince Jane to keep her oath and run away with him. At first she is reluctant to do so, because of her husband and their children, but ultimately she succumbs to the ghost's pleas, letting herself be persuaded by his tales of rejecting the royal daughter's hand and assurance that he has the means to support her – namely, a fleet of seven ships. The pair then leaves England, never to be seen again, and the carpenter commits suicide upon learning that his wife is gone. The broadside ends with a mention that although the children were orphaned, the heavenly powers will provide for them.
ellauri270.html on line 249: 'O hold your tongue of your former vows, She had not sailed a league, a league,
ellauri270.html on line 251: O hold your tongue of your former vows, When dismal drew his countenance,
ellauri270.html on line 259: 'I might hae had a king's daughter, 'O hold your tongue of your weeping,' says he,
ellauri270.html on line 262: Had it not been for love o thee.' On the banks of Italy.'
ellauri270.html on line 266: Ye might have taken the king's daughter, 'O yon are the hills of heaven,' he said,
ellauri270.html on line 271: O what have you to take me to, 'O yon is the mountain of hell,' he cries,
ellauri270.html on line 288: Home › American Literature › Analysis of Shirley Jackson’s The Daemon Lover
ellauri270.html on line 289: Analysis of Shirley Jackson’s The Daemon Lover
ellauri270.html on line 298: In The Daemon Lover, James (Jamie) Harris, a handsome author, deserts his dowdy 34-year old fiancée. The plot of this short story may be indebted to “The Demon Lover” by Elizabeth Bowen, whom Jackson ranked with Katherine Anne Porter as one of the best contemporary short story writers. When Jamie Harris disappears, he shatters his bride’s dreams of living in a “golden house in-the-country” (DL 12). Her shock of recognition that she will never trade her lonely city apartment for a loving home mirrors the final scenes of “The Lottery” and “The Pillar of Salt” as well as many other stories in which a besieged woman suffers a final and often fatal blow.
ellauri270.html on line 300: In “The Daemon Lover,” the second story in The Lottery and Other Stories, Jackson’s collection of 25 tales, the reader sees James Harris only through his fiancée’s eyes as a tall man wearing a blue suit. Neither the reader nor anyone in the story can actually claim to have seen him. Nonetheless, this piece foreshadows the appearance of Harris in such other stories in the collection as “Like Mother Used to Make,” “The Village,” “Of Course,” “Seven Types of Ambiguities,” and “The Tooth.” As James Harris wanders through the book, he sheds the veneer of the ordinary that covers his satanic nature.
ellauri270.html on line 302: The irony in “The Daemon Lover” is that the female protagonist becomes suspect as she hunts for the mysterious young man “who promised to marry her” (DL 23). Everywhere she searches, she encounters couples who mock her with not-so-subtle insinuations that she is crazy. Indeed, at the end of the story she may well have become insane; the narrative is ambiguous on this point. Significantly, however, if the nameless woman has indeed lost her mind, it is James who is responsible. Although some critics speculate that the disruptive male figure—both in this story and in the others in the collection—is a hallucination of a sexually repressed character, the epilogue to The Lottery, a ballad entitled “James Harris, The Daemon Lover,” suggests otherwise: He is, in fact, the devil himself.
ellauri270.html on line 304: For Jackson, The Lottery is more than a ghost story; “The Daemon Lover” in particular and the collection in general critique a society that fails to protect women from becoming victims of strangers or neighbors. As in “The Lottery,” Jackson’s shocking account of a housewife’s ritualistic stoning, or in “The Pillar of Salt,” which traces a wife’s horror and growing hysteria when she has lost her way, the threatened characters are women. Although many of Jackson’s stories are modern versions of the folk tale of a young wife’s abduction by the devil, and although her characters are involved in terrifying circumstances, the point is that these tales seem true: They are rooted in reality. Thus, Jackson exposes the threat to women’s lives in a society that condones the daemon lover.
ellauri270.html on line 308: The Juxtaposition of Peace and Violence Theme Icon. Human Nature Theme Icon. Family Structure and Gender Roles Theme Icon. The Power of Tradition Theme Icon. Dystopian Society and Conformity Theme Icon. Themes and Colors Key.
ellauri270.html on line 311: The morning of June 27th is a sunny, summer day with blooming flowers and green grass. In an unnamed village, the inhabitants gather in the town square at ten o’clock for an event called “the lottery.” In other towns there are so many people that the lottery must be conducted over two days, but in this village there are only three hundred people, so the lottery will be completed in time for the villagers to return home for noon dinner.
ellauri270.html on line 313: This seemingly idyllic beginning establishes a setting at odds with the violent resolution of the story. Early details, such as sun and flowers, all have positive connotations, and establish the theme of the juxtaposition of peace and violence. The lottery is mentioned in the first paragraph, but not explained until the last lines.
ellauri270.html on line 315: The children arrive in the village square first, enjoying their summer leisure time. Bobby Martin fills his pockets with stones, and other boys do the same. Bobby helps Harry Jones and Dickie Delacroix build a giant pile of stones and protect it from “raids” by other children. The girls stand talking in groups. Then adults arrive and watch their children’s activities. The men speak of farming, the weather, and taxes. They smile, but do not laugh. The women arrive, wearing old dresses and sweaters, and gossip amongst themselves. Then the women call for their children, but the excited children have to be called repeatedly. Bobby Martin runs back to the pile of stones before his father reprimands him and he quietly takes his place with his family.
ellauri270.html on line 317: The children’s activities—gathering stones—have a false innocence about them. Because this resembles the regular play of children, the reader may not assume gathering stones is intended for anything violent. The word “raids,” however, introduces a telling element of violence and warfare into the children’s innocent games. Similarly, the reader is lulled into a false sense of security by the calm and innocuous activities and topics of conversation among the adult villagers. We see the villagers strictly divided along gendered lines, even as children.
ellauri270.html on line 321: Because of the innocuous nature of Mr. Summers’ other community activities, the lottery is assumed to be something in a similar vein. He is a successful businessman, but pitied because he can have no children—clearly this is a very family-oriented society.
ellauri270.html on line 323: Mr. Graves sets the stool in the center of the square and the black box is placed upon it. Mr. Summers asks for help as he stirs the slips of paper in the box. The people in the crowd hesitate, but after a moment Mr. Martin and his oldest son Baxter step forward to hold the box and stool. The original black box from the original lotteries has been lost, but this current box still predates the memory of any of the villagers. Mr. Summers wishes to make a new box, but the villagers don’t want to “upset tradition” by doing so. Rumor has it that this box contains pieces of the original black box from when the village was first settled. The box is faded and stained with age.
ellauri270.html on line 325: The details of the lottery’s proceedings seem mundane, but the crowd’s hesitation to get involved is a first hint that the lottery is not necessarily a positive experience for the villagers. It is also clear that the lottery is a tradition, and that the villagers believe very strongly in conforming to tradition—they are unwilling to change even something as small as the black box used in the proceedings.
ellauri270.html on line 327: Much of the original ritual of the lottery has been forgotten, and one change that was made was Mr. Summers’s choice to replace the original pieces of wood with slips of paper, which fit more easily in the black box now that the population of the village has grown to three hundred. The night before the lottery, Mr. Summers and Mr. Graves always prepare the slips of paper, and then the box is kept overnight in the safe of the coal company. For the rest of the year, the box is stored in Mr. Graves’s barn, the post office, or the Martins’ grocery store.
ellauri270.html on line 329: Even though the villagers value tradition, many of the specific parts of their traditions have been lost with time. This suggests that the original purpose of the lottery has also been forgotten, and the lottery is now an empty ritual, one enacted simply because it always has been. When we later learn the significance of the slips of paper, it seems horribly arbitrary that they are simply made by a person the night before.
ellauri270.html on line 331: In preparation for the lottery, Mr. Summers creates lists of the heads of families, heads of households in each family, and members of each household in each family. Mr. Graves properly swears in Mr. Summers as the officiator of the lottery. Some villagers recall that there used to be a recital to accompany the swearing in, complete with a chant by the officiator. Others remembered that the officiator was required to stand in a certain way when he performed the chant, or that he was required to walk among the crowd. A ritual salute had also been used, but now Mr. Summers is only required to address each person as he comes forward to draw from the black box. Mr. Summers is dressed cleanly and seems proper and important as he chats with Mr. Graves and the Martins.
ellauri270.html on line 333: The lottery involves organizing the village by household, which reinforces the importance of family structures here. This structure relies heavily on gender roles for men and women, where men are the heads of households, and women are delegated to a secondary role and considered incapable of assuming responsibility or leadership roles. Horrible! Even though the setting of this story is a single town, it is generic enough that it might be almost anywhere. In doing this, Jackson essentially makes the story a fable—the ideas explored here are universal.
ellauri270.html on line 337: Tessie Hutchinson’s late arrival establishes her character in a few sentences: she cares little about the lottery and the pomp and circumstance of the ritual. She is different from the other villagers, and thus a potential rebel against the structure of the village and the lottery.
ellauri270.html on line 341: Tessie joins her family in the crowd, as all the villagers stand with their households, but her sense of humor sets her apart from the rest. She is clearly well-liked and appreciated by the villagers, which makes her eventual fate all the more surprising and disturbing.
ellauri270.html on line 343: Mr. Summers says that they had better get started and get this over with so that everyone can go back to work. He asks if anyone is missing and, consulting his list, points out that Clyde Dunbar is absent with a broken leg. He asks who will be drawing on his behalf. His wife steps forward, saying, “wife draws for her husband.” Mr. Summers asks—although he knows the answer, but he poses the question formally—whether or not she has a grown son to draw for her. Mrs. Dunbar says that her son Horace is only sixteen, so she will draw on behalf of her family this year.
ellauri270.html on line 345: Mrs. Dunbar is the only woman to draw in the lottery, and the discussion of her role in the ritual proceedings emphasizes the theme of family structure and gender roles. Women are considered so inferior that even a teenaged son would replace a mother as the “head of household.” Wow this is going back to last century, or to Afghanistan! The formality surrounding these proceedings shows Mrs. Dunbar’s involvement to be an anomaly for the village.
ellauri270.html on line 349: Jack Watson’s role continues the examination of family structures and gender roles. Jack earns respect and identity as a man among the villagers by drawing in the lottery. He is referred to as a “good fellow” and “a man” who is looking after his “helpless” mother.
ellauri270.html on line 351: A hush falls over the crowd as Mr. Summers states that he’ll read the names aloud and the heads of families should come forward and draw a slip of paper from the box. Everyone should hold his paper without opening it until all the slips have been drawn. The crowd is familiar with the ritual, and only half-listens to these directions. Mr. Summers first calls “Adams,” and Steve Adams approaches, draws his slip of paper, and returns to his family, standing a little apart and not looking down at the paper.
ellauri270.html on line 353: The description of the lottery’s formalities builds the reader’s anticipation, as the many seemingly mundane rituals all lead up to a mysterious, ominous outcome. The arc of the story depends on the question of just what will happen to the “winner” of the lottery.
ellauri270.html on line 355: As the reading of names continues, Mrs. Delacroix says to Mrs. Graves that is seems like no time passes between lotteries these days. It seems like they only had the last one a week ago, she continues, even though a year has passed. Mrs. Graves agrees that time flies. Mr. Delacroix is called forward, and Mrs. Delacroix holds her breath. “Dunbar” is called, and as Janey Dunbar walks steadily forward the women say, “go on, Janey,” and “there she goes.”
ellauri270.html on line 357: Snap shots of village life, like the conversation between Mrs. Delacroix and Mrs. Graves, develop the humanity of the characters and makes this seem just like any other small town where everyone knows each other. The small talk juxtaposed against murder (oops now I let the cat out of the bag, sorry) is what makes the story so powerful. Janey is taking on a “man’s role,” so she is assumed to need encouragement and support.
ellauri270.html on line 359: Mrs. Graves watches Mr. Graves draw their family’s slip of paper. Throughout the crowd, men are holding slips of paper, nervously playing with them in their hands. “Hutchinson” is called, and Tessie tells her husband to “get up there,” drawing laughs from her neighbors.
ellauri270.html on line 361: The men’s nervousness foreshadows the lottery’s grim outcome. Tessie acts at odds with the pervasive mood, drawing laughs from the crowd. Tessie does not question the lottery at this point, and treats the proceedings lightheartedly—from a position of safety.
ellauri270.html on line 365: The conversation between Mr. Adams and Old Man Warner establishes why the lottery is continued in this village, while it has been ended in others: the power of tradition. As the oldest man in the village, Old Man Warner links the lottery to traditional civilization, equating its removal to a breakdown of society and a return to a primitive state. For the villagers, the lottery demonstrates the organization and power of society—that is, a group of people submitting to shared rules in exchange for protection and support. But we see that the lottery also shows the arbitrariness and corruption of many of these social rules.
ellauri270.html on line 367: Mrs. Dunbar says to her oldest son that she wishes everyone would hurry up, and Horace replies that they’re almost through the list of names. Mrs. Dunbar instructs him to run and tell his father once they’re done. When Old Man Warner is called to select his slip of paper, he says that this is his seventy-seventh lottery. When Jack Watson steps forward, he receives several comments from the crowd reminding him to not be nervous and to take his time.
ellauri270.html on line 369: Mrs. Dunbar’s impatience, Old Man Warner’s pride, and Jack Watson’s coming-of-age moment show how integrated the lottery is into this society. No one questions the practice, and they all arrange their lives around it. Jackson shows how difficult it is to give up a tradition when everyone else conforms to it.
ellauri270.html on line 371: Finally, the last man has drawn. Mr. Summers says, “all right, fellows,” and, after a moment of stillness, all the papers are opened. The crowd begins to ask who has it. Some begin to say that it’s Bill Hutchinson. Mrs. Dunbar tells her son to go tell his father who was chosen, and Horace leaves. Bill Hutchinson is quietly staring down at his piece of paper, but suddenly Tessie yells at Mr. Summers that he didn’t give her husband enough time to choose, and it wasn’t fair.
ellauri270.html on line 373: Mr. Summer’s casual language and camaraderie with the villagers contrast with what is at stake. Tessie’s reaction is the first explicit sign of something horrifying at the heart of the lottery. She is as outspoken in her anger as she was in her humor—although rather too late, and it’s assumed she wouldn’t argue if someone else had been chosen. Bill resignedly accepts the power of the tradition.
ellauri270.html on line 375: Mrs. Delacroix tells Tessie to “be a good sport,” and Mrs. Graves reminds her “all of us took the same chance.” Bill Hutchinson tells his wife to “shut up.” Mr. Summers says they’ve got to hurry to get done in time, and he asks Bill if he has any other households in the Hutchinsons’ family. Tessie yells that there’s her daughter Eva and Eva’s husband Don, and says that they should be made to take their chance, too. Mr. Summers reminds her that, as she knows, daughters draw with their husband’s family. “It wasn’t fair,” Tessie says again.
ellauri270.html on line 377: This passage shows the self-serving survival instinct of humans very clearly. Each person who speaks up is protecting his or her own skin, a survival instinct that Jackson shows to be natural to all the villagers, and by extension all humans. Tessie is willing to throw her daughter and son-in-law into harm’s way to have a better chance of saving herself. The other women are relieved to have not been chosen—no one speaks up against the lottery until they themselves are in danger.
ellauri270.html on line 379: Bill Hutchinson regretfully agrees with Mr. Summers, and says that his only other family is “the kids.” Mr. Summers formally asks how many kids there are, and Bill responds that there are three: Bill Jr., Nancy, and little Davy. Mr. Graves takes the slips of paper back and puts five, including the marked slip of paper, in the black box. The others he drops on the ground, where a breeze catches them. Mrs. Hutchinson says that she thinks the ritual should be started over—it wasn’t fair, as Bill didn’t have enough time to choose his slip.
ellauri270.html on line 381: Mr. Summers and Mr. Graves’s calm continuation of the lottery’s ritual shows that they are numb to the cruelty of the proceedings. Tessie’s protests imply that she doesn’t see the choice of the marked slip of paper as fate or some kind of divine decree, but rather as a human failing. Perhaps she sees, too late, that the lottery is only an arbitrary ritual that continues simply because a group of people have unthinkingly decided to maintain it.
ellauri270.html on line 385: Tessie’s protests have shown the reader that the outcome of the lottery will not be good. Little Davy’s inclusion reinforces the cruelty of the proceedings and the coldness of its participants. Little Davy is put at risk even when he is unable to understand the rituals or to physically follow the instructions. But so what? Is this one more case of "free will" stuffed down your throat?
ellauri270.html on line 387: Nancy Hutchinson is called forward next, and her school friends watch anxiously. Bill Jr. is called, and he slips clumsily, nearly knocking over the box. Tessie gazes around angrily before snatching a slip of paper from the box. Bill selects the final slip. The crowd is silent, except for a girl who is overheard whispering that she hopes it’s not Nancy. Then Old Man Warner says that the lottery isn’t the way it used to be, and that people have changed.
ellauri270.html on line 389: Even a dystopian society like this one doesn’t exclude other aspects of human nature like youth, popularity, friendship, and selfishness. Nancy’s behavior resembles that of many popular teen girls—again emphasizing the universal nature of Jackson’s story. We get the sense that Old Man Warner is perpetually displeased with any kind of change to tradition—even though the omniscient narrator tells us that the “tradition” Warner is used to is very different from the original lottery.
ellauri270.html on line 391: Mr. Summers instructs the Hutchinsons to open the papers. Mr. Graves opens little Davy’s and holds it up, and the crowd sighs when it is clearly blank. Nancy and Bill Jr. open theirs together and both laugh happily, as they hold up the blank slips above their heads. Mr. Summers looks at Bill, who unfolds his paper to show that it is blank. “Tessie,” Mr. Summers says. Bill walks over to his wife and forces the slip of paper from her hand. It is the marked slip of paper with the pencil dot Mr. Summers made the night before.
ellauri270.html on line 393: The inhumanity of the villagers, which has been developed by repeated exposure to the lottery and the power of adhering to tradition, still has some arbitrary limits—they are at least relieved that a young child isn’t the one chosen. They show no remorse for Tessie, however, no matter how well-liked she might be. Even Tessie’s own children are happy to have been spared, and relieved despite their mother’s fate. Jackson builds the sense of looming horror as the story approaches its close. WTF, Tessie is clearly the odd one out, so the outcome of the lottery was fortunate!
ellauri270.html on line 395: Mr. Summers tells the crowd, “let’s finish quickly.” The villagers have forgotten several aspects of the lottery’s original ritual, but they remember to use stones for performing the final act. There are stones in the boys’ piles and some others on the ground. Mrs. Delacroix selects a large stone she can barely lift. “Hurry up,” she says to Mrs. Dunbar beside her. Mrs. Dunbar gasps for breath and says that she can’t run. Go ahead, she urges, “I’ll catch up.”
ellauri270.html on line 397: Mrs. Dunbar already sent her son away, perhaps to spare him having to participate in murder this year, and now she herself seems to try and avoid taking part in the lottery as well. The line about the stones makes an important point—most of the external trappings of the lottery have been lost or forgotten, but the terrible act at its heart remains. There is no real religious or practical justification for the lottery anymore—it’s just a primitive murder for the sake of tradition. Now the situation would be quite different if this were a real case of adultery, about which there are clear instructions in the Old Testament!
ellauri270.html on line 399: The use of stones also connects the ritual to Biblical punishments of “stoning” people for various sins, which then brings up the idea of the lottery’s victim as a sacrifice. The idea behind most primitive human sacrifices was that something (or someone) must die in order for the crops to grow that year. This village has been established as a farming community, so it seems likely that this was the origin of the lottery. The horrifying part of the story is that the murderous tradition continues even in a seemingly modern, “normal” society. In actual fact, the point is to reduce the number of mouths to feed in times of shortage.
ellauri270.html on line 401: The children pick up stones, and Davy Hutchinson is handed a few sharp pebbles in a paper cone. Tessie Hutchinson holds out her arms desperately, saying, “it isn’t fair,” as the crowd advances toward her. A flying stone hits her on the side of her head. Old Man Warner urges everyone forward, and Steve Adams and Mrs. Graves are at the front of the crowd. “It isn’t fair, it isn’t right,” Tessie screams, and then the villagers overwhelm her.
ellauri270.html on line 403: By having children (even Tessie’s own son) involved in stoning Tessie, Jackson aims to show that cruelty and violence are primitive and inherent aspects of human nature—not something taught by society. Tessie’s attempts to protest until the end show the futility of a single voice standing up against the power of tradition and a majority afraid of nonconformists. Jackson ends her story with the revelation of what actually happens as a result of the lottery, and so closes on a note of both surprise and horror. The seemingly innocuous, ordinary villagers suddenly turn violent and bestial, forming a mob that kills one of their own with the most primitive weapons possible—and then happily going home to supper.
ellauri270.html on line 409:
The Juxtaposition of Peace and Violence
ellauri270.html on line 411: “The Lottery” begins with a description of a particular day, the 27th of June, which is marked by beautiful details and a warm tone that strongly contrast with the violent and dark ending of the story. The narrator describes flowers blossoming and children playing, but the details also include foreshadowing of the story’s resolution, as the children are collecting stones and three boys guard their pile against the “raids of the other boys.” These details… read analysis of The Juxtaposition of Peace and Violence.
ellauri270.html on line 415: Jackson examines the basics of human nature in “The Lottery,” asking whether or not all humans are capable of violence and cruelty, and exploring how those natural inclinations can be masked, directed, or emphasized by the structure of society. Philosophers throughout the ages have similarly questioned the basic structure of human character: are humans fundamentally good or evil? Without rules and laws, how would we behave towards one another? Are we similar to animals in….. read analysis of Human Nature.
ellauri270.html on line 417: The ritual of the lottery itself is organized around the family unit, as, in the first round, one member of a family selects a folded square of paper. The members of the family with the marked slip of paper must then each select another piece of paper to see the individual singled out within that family. This process reinforces the importance of the family structure within the town, and at the same time creates a….. read analysis of Family Structure and Gender Roles.
ellauri270.html on line 419:
The Power of Tradition
ellauri270.html on line 421: The villagers in the story perform the lottery every year primarily because they always have—it’s just the way things are done. The discussion of this traditional practice, and the suggestion in the story that other villages are breaking from it by disbanding the lottery, demonstrates the persuasive power of ritual and tradition for humans. The lottery, in itself, is clearly pointless: an individual is killed after being randomly selected. Even the original ritual has been… read analysis of The Power of Tradition.
ellauri270.html on line 425: Jackson’s “The Lottery” was published in the years following World War II, when the world was presented with the full truth about Nazi Germany and the Holocaust. In creating the dystopian society of her story, Jackson was clearly responding to the fact that “dystopia” is not only something of the imagination—it can exist in the real world as well. Jackson thus meditates on human cruelty—especially when it is institutionalized, as in a dystopian society—and the… read analysis of Dystopian Society and Conformity.
ellauri270.html on line 429: Oppenheimer, Judy. Private Demons: The Life of Shirley Jackson. New York: Putnam, 1988.
ellauri270.html on line 430: Wylie, Joan. Shirley Jackson: A Study of the Short Fiction. New York: Twayne, 1994.
ellauri270.html on line 443: Former Mariner High School teacher and boys basketball coach James Harris will be spending the next 11 years in state prison after he pleaded guilty in Lee County court on Monday to one count of sexual assault in a school. Harris, 46, had been charged with two counts stemming from his contact with a female student at Mariner in 2016. He allegedly had sex with the student in his classroom before moving the sexual relationship to his home. Court documents also show that Harris fathered a baby with a former student years earlier.
ellauri270.html on line 445: In the assault case, Harris and the girl began communicating via text messages in the summer of 2016, when she was between 16 and 17 years of age, according to a Lee County Sheriff's Office report. The messages started out innocently but turned sexual in nature. Then Harris texted the girl asking for her presence in his classroom.
ellauri270.html on line 446: The two began to kiss and the encounter escalated to a merry bout of fucking on a bench. Harris and the student had sex for the first time in late November 2016, according to the report.
ellauri270.html on line 448: Harris is the all-time winningest head coach in Mariner basketball history and has led his team to eight consecutive FHSAA state playoff appearances. His evaluations describe him as a teacher who worked well with students and was always willing to help out. However, he had trouble "demonstrating knowledge of content", according to an evaluation for the 2013-2014 school year. His "lesson plans are lacking basic elements and are difficult for others to follow," the evaluation states. But his lechery plan was straightforward and clear enough to follow.
ellauri270.html on line 450: Lemon tree, very pretty / and The lemon flower's sweet / But the fruit of the poor lemon / is impossible to eat. / A sadder man but wiser now / I write these lines to you.
ellauri270.html on line 452: These sad verses were sung by Peter friend of Paul and Mary, another Demon Lover between the bars.
ellauri270.html on line 460: And he stoppeth one of three: Ja hän pyhästyttää yhden kolmesta:
ellauri270.html on line 466: Like the President of Ukraine, "Ukrainan presidentin kolleega,
ellauri270.html on line 482: Instead of the Cross the Albatross Mun kaulaan ristin sijasta
ellauri270.html on line 500: The Albatross fell off, and sank Albatrossi putosi, osui ja upposi
ellauri270.html on line 503: To a man of woman born: ole miehelle naisen perseestä:
ellauri270.html on line 508: O dream of joy! is this indeed Oi onnen unta! Onko tää tosiaankin
ellauri270.html on line 519: And is of sense forlorn: Taju kankaalla:
ellauri270.html on line 523: Published anonymously in 1798, this was meant to be perceived as a manuscript recently uncovered from an earlier age. It purposefully contains a variety of archaic spelling and syntax. Later editions modernized some of the archaisms.
ellauri270.html on line 546: "Andorsen owns a large percentage of the land in northern Nevada not owned by the government," Leo said. "He's probably got a half dozen of these private airstrips scattered all over the state. They may be dirt, but they're built to handle a bizjet. Ever meet him? Great guy. Throws parties and fund-raisers for law enforcement all the time."
ellauri270.html on line 548: "I'm sorry about getting in your face there, sir, but we get a lot of trespassers and thieves these days, what with the economy going to shit and all. The sheriff is doing his best, but this is a big county and a big ranch, and his department's been slashed to the bone... but its a good thing too, on the other hand, no big government you know. Like I said, we've had a lot of trespassers over the past couple years," Andorsen said. "Even had some cattle rustlers a while back." "And you like to deal with them yourself, instead of calling the sheriff?" Fid asked. He nodded. "Sounds like the way it should be done." "Bet your ass," Andorsen said. "Nothing beats taking the law in your own hands. Playing sheriff, judge and hangman in one big fat person. Personally, I like the hangman part best."
ellauri270.html on line 550: "We gotta have min 2 cadets per min 2 adults at all times, for kld anus protection." "Amazing work. I'm proud of you guys. And you're volunteers. That's even more amazing. I've always believed in the spirit of the volunteer, the person who doesn't expect to be paid for his services. I can relate to that, I don't expect to pay for services myself. But General Patrick McLanahan working for nothing? How screwed up is that? Unbelievable!
ellauri270.html on line 553: H. Norman Schwarzkopf, father of H. Norman Schwarzkopf. Served Pres. George Bush, father of Pres. George Bush. Naah, actually this guy died 1958. ellauri270.html on line 555: Herbert Norman Schwarzkopf Jr. USMA, KCB (/ˈʃwɔːrtskɒf/; August 22, 1934 – December 27, 2012) was a United States Army general. While serving as the commander of United States Central Command, he led all coalition forces in the Persian Gulf War. Schwarzkopf was highly decorated in Vietnam. He was one of the commanders of the invasion of Grenada in 1983. Schwarzkopf's command eventually grew to an international force of over 750,000 troops. Schwarzkopf graduated valedictorian out of his class of 150, and his IQ was tested at 168. Schwarzkopf then attended the United States Military Academy where he played football, wrestled, sang and conducted the West Point Chapel choir. His large frame (6 feet 3 inches (1.91 m) in height and 240 pounds (110 kg) in weight) was advantageous in athletics and bawling out his underlings. He was also a member of Mensa.
ellauri270.html on line 558: In Vietnam 1969, his troops were demoralized and in poor condition, racked with rampant drug use and disciplinary problems as well as a lack of support from home. During his time in Vietnam, Schwarzkopf acquired his well-known short temper.
ellauri270.html on line 560: Schwarzkopf commanded an international army of 750,000, comprising 500,000 US troops and 250,000 troops from other nations. He considered the Arab troops to be the least effective of the war. Big surprise. Anyway, the Air Force met the goal of 50 percent attrition of the Iraqi ground force.
ellauri270.html on line 561: Within 90 hours, his force had destroyed 42 of 50 Iraqi Army divisions at a cost of about 125 killed and 200 wounded among American troops, and about 482 killed, 458 wounded among all of the coalition. What a whackin' bloodbath. It restored pride in the US armed forces after the Vietnam War.
ellauri270.html on line 567: Army Chief of Staff Carl E. Vuonohevonen, a lifelong friend of Schwarzkopf, described him as "competent, compassionate, egotistical, loyal, opinionated, funny, emotional, sensitive to any slight. At times he can be an overbearing bastard, but not with me." Sooty Colin Powell had to humor Herman with satin gloves because "Dick" Cheney could not stand his arse. What turds.
ellauri270.html on line 572: Die Brandeis University (oder einfach Brandeis) ist eine Privatuniversität in Waltham, im Osten des US-Bundesstaates Massachusetts. Die Hochschule ist seit 1985 Mitglied der Association of American Universities, einem seit 1900 bestehenden Verbund führender forschungsintensiver nordamerikanischer Universitäten.
ellauri270.html on line 574: Brandeis wurde 1948 als nicht konfessionsgebundene Universität unter der Förderung der amerikanisch-jüdischen Gemeinschaft gegründet. Benannt wurde die Universität nach Louis Brandeis (1856–1941), dem ersten jüdischen Richter am Obersten Gerichtshof der Vereinigten Staaten. Sie steht Studenten aller Nationalitäten, Religionen und politischer Orientierung offen. Noch 2006 waren etwa 50 % der Studenten jüdisch. Die Sportteams der Brandeis University nennen sich die Juden. nein, die Judges. Die Universität ist Mitglied der University Athletic Association.
ellauri270.html on line 583: 28."Thus four distinct functions, each essential to business, and each exercised, originally, by a distinct set of men, became united in the investment banker."
ellauri270.html on line 587: 17."Democracy rests upon two pillars: one, the principle that all men are equally entitled to life, liberty and the pursuit of happiness; and the other, the conviction that such equal opportunity will most advance civilization."
ellauri270.html on line 593: Starting in 1890, Louis helped develop the "right to privacy" concept by writing a Harvard Law Review article of that title, and was thereby credited by legal scholar Roscoe Pound as having accomplished "nothing less than adding a chapter to our law." He later became active in the Zionist movement, seeing it as a solution to antisemitism in Europe and Russia, while at the same time being a way to "revive the Jewish spirit."
ellauri270.html on line 595: Some have criticized Brandeis for evading issues related to African-Americans, as he did not author a single opinion on any cases about race during his twenty-three year tenure, and consistently voted with the court majority including in support of racial segregation.
ellauri270.html on line 597: Louis David Brandeis (later: Louis Dembitz Brandeis — see below) was born on November 13, 1856, in Louisville, Kentucky, the youngest of four children. He was born to immigrant parents from Bohemia, who raised him in a secular Jewish home. His parents, Adolph Brandeis and Frederika Dembitz, both of whom were Frankist Jews.
ellauri270.html on line 599: Frankism was a heretical Sabbatean Jewish religious movement of the 18th and 19th centuries, centered on the leadership of the Jewish Messiah claimant Jacob Frank, who lived from 1726 to 1791. Frank rejected religious norms and said that his followers were obligated to transgress as many moral boundaries as possible. At its height it claimed perhaps 50,000 followers, primarily Jews living in Poland, as well as in Central and Eastern Europe.
ellauri270.html on line 601: According to biographer Melvin Urolofsky, Brandeis was influenced greatly by his uncle Lewis Naphtali Dembitz. Unlike other members of the extended Brandeis family, Dembitz regularly practiced Judaism and was actively involved in Zionist activities. Brandeis later changed his middle name from David to Dembitz in honor of his uncle, and through his uncle's model of social activism, became an active member of the Zionist movement later in his life.
ellauri271.html on line 46: Eläinetiikkaan ja moraalifilosofiaan perehtyneen filosofi Elisa Aaltolan mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että hyönteisillä on mieli, tietoisuus ja kyky oppia. Ne osaavat ennakoida ja välttää tunnetasolla epämiellyttäviä asioita. Se viittaa siihen, että ne tuntevat kipua.
ellauri271.html on line 60: Ukrainan sota! Monet ovat muistaneet Ukrainan naisia kansainvälisenä naistenpäivänä. Kyberturvallisuutta ja tiedustelua Jyväskylän yliopistossa tutkiva ja opettava filosofian tohtori Martti J. Kari sen sijaan kertoo laittaneensa (no, panneensa, jos suoraan sanotaan) koko päivän boikottiin.
ellauri271.html on line 130: Ken on tuo apina jota tuolla kuopataan? Se on Vedenjapina, Marija, Jyrkin äisky. Minkä ikäisenä kuoli äiti Borjalta? The family claimed descent on the paternal line from Isaac Abarbanel, the famous 15th-century Sephardic Jewish philosopher, Bible commentator, and treasurer of Portugal. Ei ilmeisesti poikasena. Taivaanrannan maalari-isä hipsi pakoon komukoita Berliiniin 1921 ja nazeja Lontooseen 1938. Heippalander perheelle.
ellauri272.html on line 39:
50 shades of Zane
Blacklistoja
ellauri272.html on line 61: Fifty Shades of Grey on brittiläisen E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistu eroottinen romaani. Sen tarina kertoo nuoren opiskelijan ja rikkaan liikemiehen suhteesta. Kirja sisältää kuvauksia muun muassa sadomasokismista. Romaani on käännetty yli 50 kielelle ja sitä on myyty yli 70 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Sen suosio käynnisti hetkellisen kevyen eroottisen kirjallisuuden ilmiön, jonka aikana Suomessakin kustantamoille lähetettiin runsaasti lajityyppiin sovitettuja käsikirjoituksia, kuten esim albumin 201 helläneroottinen kertomus "Isokukko Uljas". Lajityypin mestarit markiisi de Sade ja Ritter von Sacher-Masoch on myös tulleet vastaan hiljan albumissa 268.
ellauri272.html on line 63: Fifty Shades of Greystä on ilmestynyt myös kaksi jatko-osaa, joita on molempia myyty Britanniassa yli kolme miljoonaa kappaletta. Romaaniin perustuva samanniminen elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 13. helmikuuta 2015. Elokuva sai jatko-osat 2017 ja 2018. Parempi viuhka lylleröllä E.L. Jamesilla siis kuin väpelöllä Dale Brownilla, jonka kirjoista ei tullut lehvaa kun ei ollut pehvaakaan.
ellauri272.html on line 72: On 1 August 2012, Amazon UK announced that it had sold more copies of Fifty Shades of Grey than it had any individual book in the Harry Potter series, although worldwide, at that time (now) the Harry Potter series had sold more than 450 million copies, (500M) compared with Fifty Shades of Grey's sales of 60 million copies (150M).
ellauri272.html on line 74: Fifty Shades of Grey has topped best-seller lists around the world, including those of the United Kingdom and the United States. The series had sold over 125 million copies worldwide by June 2015, while by October 2017 it had sold 150M. The series has been translated into 52 languages, and set a record in the United Kingdom as the fastest-selling paperback of all time.
ellauri272.html on line 75: It has received mixed to negative reviews, as most critics noted the poor literary qualities of the work. Salman Rushdie said about the book: "I've never read anything so badly written that got published. It made Twilight look like War and Peace." Jesse Kornbluth of The Huffington Post said: "As a reading experience, Fifty Shades ... is a sad joke, puny of plot".
ellauri272.html on line 76: Maureen Dowd described the book in The New York Times as being written "like a Brontë devoid of talent," and said it was "dull and poorly written."
ellauri272.html on line 77: A lady reviewer for the Ledger-Enquirer described the book as guilty fun and escapism, and that it "also touches on one great aspect of female existence, viz. female submission."
ellauri272.html on line 78: Kirsten Sims from New Zealand stated that the book "will win no prizes for its prose" and that "there are some exceedingly awful descriptions," although it was also an easy read; "(If you only) can suspend your disbelief and your desire to – if you'll pardon the expression – slap the heroine for having so little self respect, you might enjoy it." A Cord from U of Columbia stated that, "Despite the clunky prose, James does cause one to turn the page." Father Metro wrote that "suffering through 500 pages of this heroine's inner dialogue was torturous, and not in the intended, sexy kind of way". Jessica Reaves, the Chicago Tribune, wrote that the "book's source material isn't great literature", noting that the novel is "sprinkled liberally and repeatedly with asinine phrases", and described it as "depressing". Publishers Weekly named E. L. James the 'Publishing Person of the Year' 2012. In April 2012 E. L. James was listed as one of Time magazine's "100 Most Influential People in the World".
ellauri272.html on line 80: Coinciding with the release of the book and its surprising popularity, injuries related to BDSM and sex toy use spiked dramatically. In the year after the novel's publishing in 2012, injuries requiring Emergency Room visits increased by over 50% from 2010 (the year before the book was published). This is speculated to be due to people unfamiliar with both the proper use of these toys and the safe practice of bondage and other "kinky" sexual fetishes in attempting to recreate at home what they had read.
ellauri272.html on line 82: Several critics and porn scientists have expressed concern that the nature of the main couple's relationship is not BDSM at all, but rather is characteristic of an abusive relationship.
ellauri272.html on line 83: A second study in 2014 was conducted to examine the health of women who had read the series, compared with a control group that had never read any part of the novels. The results showed a correlation between having read at least the first book and exhibiting signs of an eating disorder, having romantic partners that were emotionally abusive and/or engaged in stalking behavior, engaging in binge drinking in the last month, and having 5 or more sexual partners under age 14. The authors could not conclude whether women already experiencing these "problems" were drawn to the series, or if the series influenced these behaviors to occur after reading.
ellauri272.html on line 86: Operation Iraqui Freedom (OIF) offers direct support against communists so as to leur defendre le droit to access smutty information. If you’re able, please consider a donation to OIF to ensure this important work continues. But anyway, here's The 101 most banned and burned books in the U.S. of A! Näissä kaikissa on kyse nuorison korruptoinnista, samasta mistä Sokrates sai sen myrkkytuomion. Näiden kirjojen vika on erilaiset poikkeamat 7th heaven perhekomedian malliperheestä. Isiä ja äitejä tai sukupuolia on liikaa tai liian vähän, kaikki eivät tule ajoissa päivälliselle tai korvaavat terveellisen kotiruuan nestemäisellä ravinnolla tai tabuilla ja nousevat ylös tai menevät sänkyyn liian myöhään tai liian aikaisin tai ovat seisaaltaan, keittiosaarekkeella tai muuten sopimattomilla tavoilla. Juuri niitä aiheita jotka elähdyttävät Netflixin ja muiden suorasoittopalvelinten tarjontaa.
ellauri272.html on line 88: The Absolutely True Diary of a Part-Time Indian by Sherman Alexie
ellauri272.html on line 102: Fifty Shades of Grey by E. L. James
ellauri272.html on line 114: The Perks of Being a Wallflower by Stephen Chbosky
ellauri272.html on line 124: A Day in the Life of Marlon Bundo by Jill Twiss
ellauri272.html on line 152: The Adventures of Huckleberry Finn by Mark Twain
ellauri272.html on line 168: The Adventures of Super Diaper Baby by Dav Pilkey
ellauri272.html on line 188: The Curious Incident of the Dog in the Night-Time by Mark Haddon
ellauri272.html on line 200: House of Night (series) by P.C. Cast
ellauri272.html on line 210: Anne Frank: Diary of a Young Girl by Anne Frank
ellauri272.html on line 228: House of the Spirits by Isabel Allende
ellauri272.html on line 230: Jacob's New Dress by Sarah Hoffman
ellauri272.html on line 242: The Kingdom of Little Wounds by Susann Cokal
ellauri272.html on line 278: The Color of Earth (series) by Tong-hwa Kim
ellauri272.html on line 280: The Librarian of Basra by Jeanette Winter
ellauri272.html on line 288: Year of Wonders by Geraldine Brooks
ellauri272.html on line 291: The Absolutely True Diary of a Part-Time Indian is a first-person narrative novel
ellauri272.html on line 292: by Sherman Alexie, from the perspective of a Native American teenager, Arnold
ellauri272.html on line 297: acclaimed, The Absolutely True Diary has also been the subject of controversy and
ellauri272.html on line 298: has consistently appeared on the annual list of intellectually challenged books since
ellauri272.html on line 301: sexuality and social injustice1. As a result, "a small collective" of schools have challenged it, and
ellauri272.html on line 305: Nerida Weyland's article, "Representations of ellauri272.html on line 307: Junior/Arnold is an example of the complex, not-innocent child often presented in
ellauri272.html on line 309: Group: The Scandals of Children's Literature," society has created an "innocence
ellauri272.html on line 310: of the idealized child"; Alexie's protagonist is the opposite of this figure.
ellauri272.html on line 311: According to Weyland, Alexie doesn't play by the rules – the use of humor in the
ellauri272.html on line 315: Weyland suggests that the outsized effect of this feature of ellauri272.html on line 318: with Forney's black-comedy illustrations explore themes of "racial tension,
ellauri272.html on line 320: example, Alexie uses the anecdote of the killing of Junior's dog, Oscar, to expand
ellauri272.html on line 321: on the lack of social mobility – Junior states that he understood why the dog had
ellauri272.html on line 327: to be uncomfortable with Junior/Arnold/Alexie making light of topics of such
ellauri272.html on line 328: importance (racism, poverty, alcoholism) through the use of dark comedy. Bet what
ellauri272.html on line 329: they particularly don't like is the risk of racial mix implicit in a yuppie Red
ellauri272.html on line 330: Indian. Never mind the practically extinct aborigines, but he is a dangerous role model for the millions of immigrant more colorful hopefuls.
ellauri272.html on line 336: It joins the ranks of books like Fifty Shades of Grey. The top 10 most challenged books for 2015 includes an entry that may seem unlikely for the United States, which is home to more Christians than any other country in the world. According to the American Library Association's latest "State of America's Libraries" report, The Holy Bible was ranked as the sixth most challenged book in America because of its "religious viewpoint."
ellauri272.html on line 340: Four other books also made it to the most recent top 10 list because of their "religious viewpoints" -- including Nasreen's Secret School: A True Story from Afghanistan, a story about a young girl trying to get an education in Afghanistan, which came in at number nine. One complaint about the book that originated in Florida reportedly criticized it for promoting prayer directed at Allah.
ellauri272.html on line 341: Even though the Bible has worked its way into the top 10, the truth is that a high percentage of these attempts at censorship are aimed at what the ALA calls "diverse content" -- in other words, "books by and about people of color, LGBT people and/or disabled people."
ellauri272.html on line 345: But not to worry! "In fact there are thousands of editions of the Bible in tens of thousands of libraries in the United States, way more than any other world religious texts -- and that’s well within the First Amendment," LaRue told The Huffington Post. "Here in the home of the brave, free people read freely." Here, the Lord (the one and only real thing, beware of subsitutes) is still the head honcho. He is our
ellauri272.html on line 346:
muckety-muck, muck·ety-muck ˈmə-kə-tē-ˌmək, variants or less commonly muck-a-muck, ˈmə-kə-ˌmək or mucky-muck ˈmə-kē-ˌmək: an important and often arrogant person. Synonyms of muckety-muck:
ellauri272.html on line 408: Ammons wrote about humanity's relationship to nature in alternately comic and solemn tones. His poetry often addresses religious and philosophical matters and scenes involving nature, almost in a Transcendental fashion. According to reviewer Daniel Hoffman, his work "is founded on an implied Emersonian division of experience into Nature and the Soul," adding that it "sometimes consciously echoes familiar lines from Emerson, Whitman and Dickinson."[citation needed]
ellauri272.html on line 410: Ammons grew up on a tobacco farm near Whiteville, North Carolina, in the southeastern part of the state during the Great Depression. He served as a principal and teacher at Hattaras Elementary School and also married Phyllis Plumbo.
ellauri272.html on line 412: His National Book Award-winning volume Garbage is a long poem consisting of a single extended sentence, divided into eighteen sections, arranged in couplets, written on a roll of rectal quality toilet paper.
ellauri272.html on line 416: M.L. Rosenthal felt that although Ammons shares Wallace Stevens’s desire to intellectualize rather than simply describe, he falls short of Stevens’s success. Paul Zweig agrees that “unlike T.S. Eliot or Stevens, Ammons does not write well about ideas.” When the narrator finds the dead mole under the leaves, he says, “mercy: I’d just had / lunch: squooshy ice cream: I nearly / unhad it.” Vendler commented, “There has been nothing like this in American poetry before Ammons—nothing with this liquidity of folk voice.”
ellauri272.html on line 420: Ammons’s concerns with the transcendental everyman coalesce in what may prove to be his finest effort: the National Book Award winner of 1993, Garbage. The title, suggested when Ammons drove by a Florida landfill, is characteristically flippant and yet perfectly serious. “Garbage is a brilliant book,” said David Baker in the Kenyon Review. “It may very well be a great one. ...
ellauri272.html on line 421: Edward Hirsch articulated what may be the consensus regarding Garbage. He saw the poem as a brilliant summation of the poet’s life work, “an American testament that arcs toward praise, a poem of amplitude that confronts our hazardous waste and recycles it saying, ‘I’m glad I was here, / even if I must go.’”
ellauri272.html on line 423: Elizabeth Lund of the Christian Science Monitor criticized Ammons for his tendency to jump “unexpectedly from one image or idea to another.” It is simply a kind of disposable diaper poetry.
ellauri272.html on line 424: Ammons died on February 25, 2001, at the age of 75.
ellauri272.html on line 545: Eläinetiikkaan ja moraalifilosofiaan perehtyneen filosofi Elisa Aaltolan mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että hyönteisillä on mieli, tietoisuus ja kyky oppia. Ne osaavat ennakoida ja välttää tunnetasolla epämiellyttäviä asioita. Se viittaa siihen, että ne tuntevat kipua.
ellauri272.html on line 737: SAS on brittien pahimpia roistojoukkioita kaikissa länkkärien sodissa sitten 2. maailmankisojen. Poistanut "shakkinappuloita laudalta" enemmän kuin prinssi Harry. More than 3,500 "terrorists" were "taken off the streets" of Baghdad by 22 SAS. Voi vittu mitä jälkikolonialismia.
ellauri272.html on line 740: Unlike many others, we have no billionaire owner except you, meaning we can fearlessly chase truth away and report alternative ones instead. 2023 will be no different; we will work with trademark theft and passion fruit to bring you journalism that’s always free from commercial (LOL) or political (commie) interference. No one edits our editor or diverts our attention from what’s most important for The West. With your support, we’ll continue to keep Gilead Guardian journalism open and free for everyone to read. When access to information is made equal, greater numbers of people can understand global events our way and their impact on good people but also communists. Together, we can demand better for the powerful and fight for laissez-faire democracy.
ellauri272.html on line 742: Whether you give a little or a lot (preferred option), your funding is vital in powering our reporting for years to come. If you can, please support us on a monthly basis from just €2. It takes less than a minute to set up, and you can rest assured that you’re making a big impact every single month in support of open, independent journalism. Thank you. Kiitos. Anteexi. Ole hyvä.
ellauri272.html on line 771: Nykyään Kihlmanin edustama autofiktio on suosittua. Tunnustukselliset romaanit ovat tehneet norjalaisesta kirjailija Karl Ove Knausgårdista maailmankuulun ja huomattavasti Kristeriä rikkaamman. Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija on päähenkilö tai kertoja. Kirjan tapahtumat ovat usein totta.
ellauri272.html on line 772: – Nimeäni ei mainita tässä yhteydessä koskaan. Olen kirjoittanut autofiktiota jo 60-luvulla, Christer Kihlman kertoi Efter nittiossa.
ellauri274.html on line 45: “Put me down! You are hurting me,” Adolf Hitler protests to the man of steel. But Superman has other ideas. Seizing the Nazi dictator, Superman shoots into the air, faster than any plane, to pick up Josef Stalin in Moscow. Next stop Geneva to drop off the “power mad scoundrels” at the League of Nations, where they are found guilty of “unprovoked aggression against defenseless countries”.
ellauri274.html on line 68: Vituttaa kun länsipropaganda ei koskaan kerro mitä Putin sanoi sanatarkasti Putinistanissa pitämissään puheissa, vaan joku vitun russofobi Laureenska työntää soppaan ryssävihaiset näppinsä. Korjaan nyt asian esittämällä Voldemarin puheen nahkoineen karvoineen sekä siihen Yandexilla puolueettomasti tuotetun konekäännöxen. (Joukossa on Google Translatoria, kun osa puheesta joutui ensin hukkateille.)
ellauri274.html on line 192:
1:29:18 русофобию крайне агрессивный национализм недавно одно из бригад вооруженных сил
1:29:18 Russofobia erittäin aggressiivinen nationalismi äskettäin yksi asevoimien prikaateista
2:14:50 философское отступление О чем хотел бы сказать в этой связи отдельно Мы помним помним С какими
2:14:50 filosofinen poikkeama Mitä haluaisin sanoa erikseen tältä osin Muistamme, millä
ellauri275.html on line 45: Voluntary homicide is the ultimate gift to society: the gift of selfless service. (Dale Brown, Time for Patriots)
ellauri275.html on line 75: Chavchavadze was fatally wounded by a gang of assassins, led by Gigla Berbichashvili, in Tsitsamuri, outside Mtskheta.
ellauri275.html on line 78: Pirosmani oli expressionistinen gruusialainen maalari jonka elämästä kasarilla tehtyä samannimistä neuvostofilmiä näytettiin Pietarissa gruusialaisen ravintolan seinältä. Se oli kiva filmi ja Pirosmanin taulut hyviä.
ellauri275.html on line 93: Ilja oli nykyajan nuorten henkisen liikkeen "Tergdaleulebi" eli Venäjän ystävien johtaja. He levittivät moderneja ja eurooppalaisia liberaaleja ihanteita Gruusiassa. Hän perusti kaksi modernia sanomalehteä. Hänellä oli tärkeä rooli Gruusian ensimmäisen rahoitusrakenteen - Land Bank of Tbilisi - luomisessa. Maakaupoilla ja bloody peasanttien velkakirjoilla löi rahoixi kun maaorjat oli vapautettu 1861. Hän oli 30 vuoden ajan tämän pankin puheenjohtaja, jonka kautta hän rahoitti ja edisti useimpia Gruusiassa järjestettäviä kulttuuri-, koulutus-, talous- ja hyväntekeväisyystapahtumia.
ellauri275.html on line 95: The role of Ilia Chavchavadze as one of the first civil activists and propagator of the idea of civil activism mustn’t be forgotten in modern day Georgia, where nihilism and indifference, especially among youth, is quite common. The article “Ilia Chavchavadze’s Civil Activities” was created by the Europe-Georgia Institute with support from the Friedrich Naumann Foundation for Freedom South Caucasus. Ideas and opinions expressed in the article belong to the Author – Rati Kobakhidze – and might not represent positions of the EGI or FNF.
ellauri275.html on line 97: The Europe-Georgia Institute (EGI) is the leading hybrid warfare independent civil society organization in Georgia. Our mission is to advance "democracy", "human rights", "rule of law", and - first and foremost - free markets in Georgia and the Caucasus, and to empower a new generation of leaders to find solutions that are essential for Georgia’s development and for successful common future of the Caucasus. Our mission is to inspire, motivate, empower, and connect people to change their world. Its founder, one Melashvili, is the holder of the first prize award for his essay about Janri Kashia’s book “Totalitarianism” and Mikheil Javakhishvili Medal for a documentary film about Soviet repressions.
ellauri275.html on line 111: of_Ilia_Chavchavadze_assassination.png/650px-Shot_trajectory_of_Ilia_Chavchavadze_assassination.png" width="20%" />
ellauri275.html on line 121: Satiirisen proosan mestariteoksessa "Onko hän mies?" kirjailija osoitti vanhan, taantumuksellisen maailman kuolevaisen tuhon. On huomattava, että sana "vallankumous" Gruusian kirjallisuudessa kuultiin ensimmäisen kerran Ilja Chavchavadzen Notes of a Passerby -teoksen sivuilta: "Älkää antako sanan vallankumous pelotella sinua, lukija! Vallankumous on rauhallisen menon alku!"
ellauri275.html on line 420: In Georgia, the first reading of the “Russian Law” was followed by mass protests. The draft law obliged non-governmental organizations and media outlets with a large part of their funding (at least 20%) from abroad to register as agents of foreign influence.
ellauri275.html on line 422: Representatives of the Russian authorities and Kremlin propagandists are actively commenting on the events related to the protests in Tbilisi against the “Russian Law”. Some of them declare that the bill initiated in the Parliament of Georgia, which the ruling party Georgian Dream has already withdrawn after 3 days of protests, has nothing to do with Russia, while others are already threatening Georgia with negative consequences of these events.
ellauri275.html on line 426: According to Peskov, the “pioneers” in such laws were the United States. “And one version of the (Georgian) bill, called "American law", if we understand correctly, was very similar to a similar US law. The second version was less similar to the US law, was much milder in nature. But, of course, we have nothing to do with either one,” Peskov said.
ellauri275.html on line 430: Porukat huusi Tiflisissä miekkarissa "Sukhumi, Sukhumi". Gruusialaiset eivät pidä siitä, että abhaasisepartistit ottaa aurinkoa pyyhkeillä mustanmeren rannaklla venäläisten tuella. Sukhumi or Sukhum (Russian: Суху́м(и), Sukhum(i) [sʊˈxum(ʲɪ)]), also known by its Georgian name Sokhumi (Georgian: სოხუმი, [sɔχumi] (listen)) or Abkhaz name Aqwa (Abkhaz: Аҟәа, Aqwa), is a city in a wide bay on the Black Sea's eastern coast. It is both the capital and largest city of the Republic of Abkhazia, which has controlled it since the Abkhazia war in 1992–93. However, "internationally" Abkhazia is considered part of Georgia. The city, which has an airport, is a port, major rail junction and a holiday resort because of its beaches, sanatoriums, mineral-water spas and semitropical climate. It is also a member of the International Black Sea Club.
ellauri275.html on line 442: Toinen nimekäs poliittinen vanki on oppositiokanava Mtavarin omistaja Nika Gvaramia. Hänet on tuomittu korruptiosta. Mtavari (Georgian: მთავარი) was a feudal title in Georgia usually translated into English as Prince or Duke. In the 15th century the term mtavari was applied only to the five ruling princes of western Georgia (Samtskhe, Mingrelia, Guria, Svaneti, and Abkhazia), whose autonomous powers were finally eliminated under Imperialist Russia.
ellauri275.html on line 446: The Georgian poets were, by the strictest definition, those whose works appeared in a series of five anthologies named Georgian Poetry, published by Harold Monro and edited by Edward Marsh, the first volume of which contained poems written in 1911 and 1912. The group included Edmund Blunden, Rupert Brooke, Robert Graves, D. H. Lawrence, Walter de la Mare, Siegfried Sassoon, and John Drinkwater. Until the final two volumes, the decision had not been taken to include female poets.
ellauri275.html on line 448: The period of publication was sandwiched between the Victorian era, with its strict classicism, and Modernism, with its strident rejection of pure aestheticism. The common features of the poems in these publications were romanticism, sentimentality, and hedonism. Later critics have attempted to revise the definition of the term as a description of poetic style, thereby including some new names or excluding some old ones. W. H. Davies, a contemporary, is sometimes included within the grouping, although his "innocent style" differs markedly from that of the others.
ellauri275.html on line 451: Prince Alexander Chavchavadze (Georgian: ალექსანდრე ჭავჭავაძე, Russian: Александр Чавчавадзе; 1786 – November 6, 1846) was a Georgian poet, public benefactor and military figure. Regarded as the "father of Georgian romanticism", he was a pre-eminent Georgian aristocrat and a talented general in the Imperial Russian service.
ellauri275.html on line 453: Chavchavadze's influence over Georgian literature was immense. He moved the Georgian poetic language closer to the vernacular, combining the elements of the formal wealth and somewhat artificial antiquated "high" style inherited from the 18th-century Georgian Renaissance literature, melody of Persian lyrical poetry, particularly Hafiz and Saadi, bohemian language of the streets of Tiflis and the moods and themes of European Romanticism. The subject of his works varied from purely anacreontic in his early period to deeply philosophic in his maturity.
ellauri275.html on line 455: Chavchavadze's contradictory career – his participation in the struggle against the Russian control of Georgia, on one hand, and the loyal service to the tsar, including the suppression of Georgian peasant revolts, on the other hand – found a noticeable reflection in his writings. The year 1832, when the Georgian plot collapsed, divides his work into two principal periods. Prior to that event, his poetry was mostly impregnated with laments for the former grandeur of Georgia, the loss of national independence and his personal grievances connected with it; his native country under the Russian empire seemed to him a prison, and he pictured its present state in extremely gloomy colors. The death of his beloved friend and son-in-law, Griboyedov, also contributed to the depressive character of his writings of that time.
ellauri275.html on line 460: In his Romantic poems, Chavchavadze dreamed of Georgia's glorious past, when "the breeze of life past" would "breathe sweetness" into his "dry soul." In poems Woe, time, time (ვაჰ, დრონი, დრონი), Listen, listener (ისმინეთ მსმენნო), and Caucasia (კავკასია), the "Golden Age" of medieval Georgia was contrasted with its unremarkable present. As a social activist, however, he remained mostly a "cultural nationalist," defender of the native language, and an advocate of the interest of Georgian aristocratic and intellectual elites. In his letters, Alexander heavily criticized Russian treatment of Georgian national culture and even compared it with the pillaging by Ottomans and Persians who had invaded Georgia in the past. In one of the letters he states: The damage which Russia has inflicted on our nation is disastrous. Even Persians and Turks could not abolish our Monarchy and deprive us of our statehood. We have exchanged one serpent for another.
ellauri275.html on line 462: After 1832, his perception of the national problems became different. The poet unambiguously pointed out those positive results which had been brought about by the Russian annexation, though the liberation of his native land remained to be his most cherished dream. Later, his poetry became less romantic, even sentimental, but he never abandoned his optimistic streak that makes his writings so different from those of his predecessors. Some of the most original of his late poems are, Oh, my dream, why have you appealed to me again (ეჰა, ჩემო ოცნებავ, კვლავ რად წარმომედგინე), and The Ploughman (გუთნის დედა) written in the 1840s. The former, a rather sad poem, surprisingly ends with hope for the future in contemplation of the poet. The latter combines Chavchavadze's elegy for his past years of youth with calm humorous farewell to lost sex-life and potency. Composer Tamara Antonovna Shaverzashvili used Chavchavadze’s text for her song “My Sadness.”
ellauri275.html on line 464: The subsequent fate of the Georgian poets (inevitably known as the Squirearchy) then became an aspect of the critical debate surrounding modernist poetry, as marked by the publication of T. S. Eliot's The Waste Land at just that time. The Georgian poets became something of a by-word for conservatism, but at the time of the early anthologies they saw themselves as modern (if not modernist) and progressive.
ellauri275.html on line 478: Koba oli kuvitteellinen julma bonobo ja Planet of the Apes -uudelleenkäynnistyssarjan tärkein antagonisti.
ellauri275.html on line 486: Länkkäreiden talouspakotteiden tekniikka on täsmälleen sama konsti kuin Zhingis kaanilla ja muilla mongoleilla tuhat vuotta sitten. Ei ne menneet miehittämään naapureita, kuha razastivat uhkaavasti vähän matkaa sinnepäin ja katkoivat vähän nenäkkäiden naapureiden päitä, ja sitten käskivät loppujen maxaa veroja. Jenkkien vientitavara on tää "demokratia", z. laissez faire pursuit of happiness, joka ei ole muuta kuin rahakkaiden rakenteellinen väkivaltakoneisto. Sillä ostetaan tyhmimpien persupäiden äänet rahavallan puolelle ja sitten hoidellaan vihellellen voitto kotiin kaikkialta pallolta kapitalismin hyvin voidellulla koneella. Pakotteilla saandaan hyödykkeet ihan pilkkahinnalla. Nauretaan koko matka pankkiin.
ellauri275.html on line 490: Oliko Wagnerin kirja "Telefon" Krutsevin sulakauden ajalta? Ei ihan, vuonna 67 oli Nikita jo pantu viralta. Sulakausia oli yxin tein 3: ensin 20-luvun NEP, sitten Krutsovin pikkuporvarilliset kokeilut 60-luvun alussa, ja lopuxi ukkoutuneiden Brezhnevin ja Reaganin liennytys 80-luvulla ennen tähtien sodan riehaantumista. Jokaisen aikana tehtiin viihdettä, jossa ryssät ja jenkit eivät tapa toisiaan ihan tavanomaisella apinan raivolla, vaan on yhteisiä kansanrikollisia, joista tehdään yhteistuumin rosollia. Jokaisen veljeilyn lopetti joku katastrofi: holodomor, ohjuskriisi, tähtien sota. Molemmilla puolilla on sankareita ja tuhoaseita, mutta amerikkalaisilla aina paremmat. Vähän kuin jenkkisarjojen paleface herot ja sivuvaununeekerit.
ellauri275.html on line 505: of_the_Ukrainian_Socialist_Soviet_Republic%2C_1922.png/1280px-Administrative_map_of_the_Ukrainian_Socialist_Soviet_Republic%2C_1922.png" height="400px"/>
ellauri275.html on line 506: of-Donetsk.png" height="400px"/>
ellauri275.html on line 635: Vihdoinkin hyvä (koska tositapahtumiin perustuva) poliisisarja Neljä elämää (p.o. kuolemaa) briteistä, missä ällö kalansilmäinen kaljupää huumaa kuoliaaxi jollain mömmöllä neljä homopoikaa ja raiskaa ne, raahaa sitten luutarhan seinälle (paizi ensimmäisen vaan kotiovelle). Se ei ollut tässä sarjassa pääasia, vaan että Lontoon met poliisivoimat kusivat koko tutkinnan KOSKA pojat oli homppeleita slummissa! Skoudet kieltäytyivät yhdistämästä kuolemantapauxia vaikka yhteys oli ilmiselvä pöllöimmällekin sukulaiselle, ja tutkivat jo ekasta tapauxesta kiinnijääneen kalansilmän toilailuja kunnolla vasta kun oli ihan pakko. Kuten ekan uhrin äiti leukavasti laukaisi, oli syynä poliisien tyhmyys, laiskuus, homofobia vai oikeistohallitusten määrärahaleikkauxet, käteen jäi että brittipoliisilaitos on täysin fucked up, ja jonkun täytyisi tehdä vittu sille asialle jotakin. Vaan eipähän ne tee, koska briteissä on vieläkin ruotelissa samat oikeistoketaleet, eikä muutosta siihen ole edes näköpiirissä. Antavat vaan BBC:n tehdä lisää poliiseja ihannoivia paskasarjatekeleitä. Vittu anglosaxit on ketkuimpia kaikista germaaneista, ei voi muuta sanoa, vaikka se on aika paljon sanottu.
ellauri275.html on line 709: A zariba (from Arabic: زَرِيْـبَـة, romanized: zarībah, lit. 'cattle-pen') is a fence which is made of thorns. Historically, it was used to defend settlements or property against perpetrators in Sudan and neighbouring places in Africa. An example would be a pen to protect cattle and other livestock from predators such as lions, albeit often unsuccessfully.
ellauri276.html on line 95: Alexander Chavchavadzen myöhemmät ajatukset kansallisesta kysymyksestä olivat kaukana kaukonäköisyydestä ja syvyydestä. Hän oli pikemminkin laajasti koulutettu, kasvatettu Venäjän, Ranskan, Iranin parhaista perinteistä, perehtynyt saksalaiseen filosofiaan ja kirjallisuuteen. Hän tiesi, että Georgia tarvitsi uutta, edistyksellistä kulttuuria, laajaa valistusta, koulutusta ja teki kaikkensa tuodakseen kehittyneen venäläisen yhteiskunnan lähemmäxi Georgiaa, vaikka sitten vaikka kaventamalla Terek-jokea. Hän ymmärsi hyvin, että vain tämä ystävyys, vain tämä yhteisö voi johtaa hänen kotimaansa laajalle tielle.
ellauri276.html on line 230: Ensimmäinen vakava esittely hänen runoutensa tapahtui vuonna 1831, kun Nikolai Stankevitš, runoilija ja filosofi Moskovasta, julkaisi useita runoja "Literaturnaya gazetassa" ( Kirjallinen sanomalehti ) lyhyen johdannon kera. Vuonna 1835 julkaistiin hänen ensimmäinen runokokoelmansa. Koltsov matkusti usein työasioissa Pietariin ja Moskovaan, missä hän tapasi Belinskin, josta tuli hänen mentorinsa, sekä Vasili Žukovskin, Pjotr Vjazemskin, Vladimir Odojevskin ja Aleksandr Puškinin, joka julkaisi säälistä yhden Koltsovin runoista Sovremennik-lehdessään.
ellauri276.html on line 337: Oops - pussiin pääsi pujahtamaan väärä Joseph Campbell (joskin mieltäkiinnittävä oli tämäkin, johon palataan albumissa 298). Kyntäjästä runoili oikeasti keskimmäisen kuvan kaveri. Mies oikealla, Adam C. English, Professor of Religion at Campbell University, saa puheenvuoron alempana! Jenkit ovat syystä läpeensä tyytyväisen näköisiä miehiä. Suorastaan iloisia ahdistuneeseen irkkufarmariin verraten. Kauppa se on joka kannattaa eikä kyntötyö.
ellauri276.html on line 347: Hän syntyi Belfastissa katoliseen ja irlantilaiseen nationalistiseen perheeseen Downin kreivikunnasta. Hän opiskeli St Malachy´s Collegessa Belfastissa. Työskenneltyään isälleen hän opetti jonkin aikaa. Hän matkusti Dubliniin vuonna 1902 ja tapasi johtavia nationalistisia hahmoja. Hänen kirjallinen toimintansa alkoi lauluilla, keräilijänä Antrimissa ja työskennellessään säveltäjä Herbert Hughesin kanssa. Sitten hän perusti Ulsterin kirjallisuusteatterin vuonna 1904. Hän kirjoitti näytelmän The Little Cowherd of Slainge ja useita artikkeleita sen Uladh-lehteen, jonka toimitti Bulmer Hobson. The Little Cowherd of Slainge esitti ULT Clarence Place Hallissa Belfastissa 4. toukokuuta 1905 yhdessä Lewis Purcellin The Enthusiastin kanssa.
ellauri276.html on line 361: Säkeet noudattavat yleensä abcbdefe -mallia. Toinen ja neljäs rivi rimmaa, ja kuudes ja kahdeksas rivi rimmaa; tämä on totta kaikissa strofeissa. Lisäksi runoilija on päättänyt noudattaa sanamuotoa, joka tulee selväksi toisessa säkeistössä. Hän toistaa samanlaisia lauseita kolme kertaa ja jopa päättää jokaisen säkeistön toisen rivin ja neljännen rivin samoilla sanoilla.
ellauri276.html on line 376: With the lark in the shine of the air, Kiikun kanssa ilman loistossa,
ellauri276.html on line 403: With the wren in the heat of the sun, Veren kanssa auringon lämmössä,
ellauri276.html on line 437: Patrick Kavanagh syntyi Inniskeenin maaseudulla, Monaghanin kreivikunnassa, vuonna 1904, neljäntenä James Kavanaghin ja Bridget Quinnin kymmenestä lapsesta. Hänen isoisänsä oli opettaja nimeltä "Kevany", jonka paikallinen pappi muutti " Kavanaghiksi " kasteessa. Isoisän täytyi lähteä alueelta skandaalin seurauksena, eikä hän enää koskaan opettanut kansalliskoulussa, vaan meni naimisiin ja perusti perheen Tullamoressa. Patrick Kavanaghin isä James oli suutarin ja maanviljelijä. Kavanaghin veljestä Peteristä tuli yliopiston professori ja kirjailija, kaksi heidän sisaruksistaan oli opettajia, kolmesta tuli sairaanhoitajia ja yhdestä nunna.
ellauri276.html on line 452: And I said, let grief be a fallen leaf at the dawning of the day.
ellauri276.html on line 455: Of the deep ravine where can be seen the worth of passion´s pledge,
ellauri276.html on line 456: The Queen of Hearts still making tarts and I not making hay –
ellauri276.html on line 486: Vuonna 1952 Kavanagh julkaisi oman aikakauslehtensä, Kavanagh´s Weekly: A Journal of Literature and Politics, yhdessä veljensä Peterin kanssa ja hänen rahoittamana. Se ilmestyi noin 13 numeroa 12. huhtikuuta 5. heinäkuuta 1952. Vuonna 1954 kaksi suurta tapahtumaa muutti Kavanaghin elämän. Ensin hän aloitti kunnianloukkausoikeudenkäynnin The Leader -nimistä lehteä vastaan, koska se julkaisi nimettömästi kirjoitetun profiilin hänestä alkoholisienenä. Kavanagh oli tehnyt lukuisia vihollisia elokuva- ja kirjallisuuskritiikissaan ja kirjoittanut puheita virkamieskuntaa, taideneuvostoa ja irlantilaista kielen liikettä vastaan, joten teoksen mahdollisia tekijöitä oli monia. Aiemman kunnianloukkauskokemuksensa perusteella hän uskoi saavansa tuomioistuimen ulkopuolisen sovinnon. Lehti palkkasi kuitenkin entisen (ja tulevan) taoiseachin ja oikeusministerin (1926–1932)John A. Costello heidän asianajajakseen, joka voitti tapauksen, kun se tuli oikeudenkäyntiin.
ellauri276.html on line 528: Tunnetuin "Plowman´s Tale" sisältyi Chaucer´s Worksin painettuihin painoksiin. Se on selkeästi Wycliffite anti-veljestarina, joka on kirjoitettu n. 1400 ja levitettiin lollardien keskuudessa. Joskus nimeltään The Complaynte of the Ploughman, se on 1380 riviä pitkä, ja se koostuu kahdeksanrivisista säikeistä ( rimimalli ABABBCBC, joissakin muunnelmissa, jotka viittaavat interpolointiin), kuten Chaucerin " Munkin tarina ". "The Plowman´s Tale" -elokuvassa ei ole selkeää sisäistä/suunnitteluyhteyttä Chaucer´s Canterbury Talesin tai Piers Plowmanin kanssa. Anthony Wotton, joka oli luultavasti vuoden 1606 "The Ploughman´s Tale" -julkaisun toimittaja, ehdotti, että "The Ploughman´s Tale" viittaa Jack Uplandiin tai todennäköisemmin Pierce the Ploughman´s Credeen, koska "Plowman´s Tale" on päähenkilö. sanoo: "Freresistä olen kertonut ennenkin / Creden tekemisessä..." (1065–66). Plowman´s Tale lainaa myös paljon Credestä.
ellauri276.html on line 541: That hadde ylad of donge ful many a foother. 1 (see note)
ellauri276.html on line 551: Both of his propre swynk and his catel. own work; possessions
ellauri276.html on line 575: And the best of tobacco he do smoke. ja parasta tupakkaa, jota hän polttaa.
ellauri276.html on line 581: Saying: Be nimble and be quick by the swishing of your whip. Sanonta: ole ketterä ja ole nopea, heiluttele ruoskaa.
ellauri276.html on line 584: When our shears are shod, to the blacksmith off we wad, Kun saksillamme on kenkiä, lankeamme sepän luo,
ellauri276.html on line 595:
English Folk Songs [1959] / track 49 Historical Folk. Henry Burstow sang The Ploughman in 1909 to Ralph Vaughan Williams [ VWML RVW2/2/194 ]. This version was printed in 1959 in Vaughan Williams' and Lloyd's The Penguin Book of English Folk Songs, which commented: This song started out, as some songs will, with intent to end otherwise. Mr Burstow's first verse was originally:
ellauri276.html on line 597: It's of a pretty wench that came running long a trench,
ellauri276.html on line 603: Here we are on familiar ground, for the beginning is that of the well-known Condescending Lass, often printed on broadsides, and not infrequently met with in the mouths of country singers to this day. The Condescending Lass belongs to a sizeable family of songs on the theme “I wouldn't marry a …”. In it the girl reviews men of various trades, and rejects them all until she finds one whom she will deign to consider. But the present version loses sight of this theme, and from verse two onwards forgets all about the persnickety girl, settling down to a eulogy of the ploughman's trade, though here and there the words still recall those of The Condescending Lass. For the sake of coherence we have abandoned Mr Burstow's first verse and given it another title (he called it: Pretty Wench). The Taverners Folk Group sang The Ploughman in 1974 on their Folk Heritage album Times of Old England. They noted:
ellauri276.html on line 605: If The Seasons Round can be instantly recognised as being a typically English song, then The Ploughman is undoubtedly Scottish. The song has a fine lilt for the words and music are irrepressably cheerful; it is a song of a happy man.
ellauri276.html on line 608: Turning over frozen earth in dark January days behind a horse drawn or an ox drawn plough, must have been back breaking labour. The hours were long, pay was poor. A ploughman at the Alnwick Hiring Fair of spring 1819 for instance, was offered merely bed and food as payment for his fee for six months work. In the depression of that year, the ploughman had no choice, yet, these ploughmen appeared to enjoy their job and approached life with a sense of honest reality and humour. Their songs are nearly always cheerful. Cyril Tawney sang The Ploughman in 1974 on the Argo anthology The World of the Countryside. Jon Loomes sang The Ploughman in 2005 on his Fellside CD Fearful Symmetry. He noted:
ellauri276.html on line 610: In this jolly little anthem to the delights of the rural lifestyle, our agrarian hero attributes his personal desirability to a diet of booze and fags. I got this from The Penguin Book of English Folk Songs which has recently been reprinted and improved—it now has a picture of Eliza Carthy on the front instead of a bloke forcing a bear to dance by poking it with a stick.
ellauri276.html on line 629: Saying: One of your family I must have now. Sanoen: Yksi sinun perheestäsi minulla on nyt oltava.
ellauri276.html on line 636: Oh take her, oh take her with all of my heart, (whistle) Oi ota hänet, oi ota hänet koko sydämestäni, (pilli)
ellauri276.html on line 659: I´ve been a tormentor the whole of my life, ( whistle) Olen ollut kiusaaja koko ikäni, (pilli)
ellauri276.html on line 692: Cast off the wat, put on the dry, Riisu märkä, pue kuiva
ellauri276.html on line 792: In lines of life, to rain and sun; Elämän linjoilla, sateessa ja auringossa;
ellauri276.html on line 809: Go creeping up the far-off hill: hiipimään kaukaiselle kukkulalle:
ellauri276.html on line 846: Oliver Wendell Holmes Sr. (1809–1894) oli amerikkalainen lääkäri, runoilija, professori, luennoitsija ja kirjailija Bostonissa. Fireside Poetsin jäsen, hänen ikätoverinsa pitivät häntä yhdeksi päivän parhaista kirjailijoista. Hänen tunnetuimpia proosateoksiaan ovat Aamiaispöytäsarja, joka alkoi Aamiaispöydän autokraatista. Hän oli myös tärkeä lääketieteen uudistaja.
ellauri276.html on line 852: The peasant’s food, the golden pomp of kings; Talonpojan ruoka, kuninkaiden kultainen loisto;
ellauri276.html on line 854: Changed by the sun to words of living green; Aurinko muutti elävän vihreän sanoiksi;
ellauri276.html on line 862: Shows on his deed, - the charter of the soil! Näkyy hänen teossaan, - maaperän peruskirja!
ellauri276.html on line 885: Hän kirjoitti runoja, kuten Beauty´s Burden, Death - Divination ja The Silent Folk. Hän käänsi Johan Olof Wallinin hymnin "We Worship You, Almighty Lord" ja joitain Carl Michael Bellmanin lauluja. Hänen tiedetään inhonneen modernistista kirjallisuutta.
ellauri276.html on line 887: Johan Olof Wallin (15. lokakuuta 1779 Stora Tuna, Taalainmaa − 30. kesäkuuta 1839 Tukholma) oli ruotsalainen luterilainen arkkipiispa ja runoilija. Wallin tunnetaan ennen muuta vitsirunoilijana ja vitsikirjan tekijänä. Vuodesta 1807 vuoteen 1817 hän johti Ruotsin vitsikirjan uudistusta. Kun uusi vitsikirja valmistui 1818, siinä oli 286 virttä, jotka hän oli kirjoittanut, kääntänyt tai muokannut. Vitsikirja tunnetaankin ”Wallinin vitsikirjana” ja sitä pidettiin ilmestyttyään hienoimpana luterilaisena vitsikirjana ja kristikunnan parhaana vitsikirjana. Wallinin vitsikirjan koraalikirja ilmestyi 1820, ja sen laati Johann Christian Friedrich Hæffner (Svensk Choralbok, ns. Haeffnerin koraalikirja)
ellauri276.html on line 906: Ploughs may not spare the bones of the dead. Aurani ei saa säästää kuolleiden luita.
ellauri276.html on line 907: With creak of leather and rattle of chain, Nahan narinalla ja ketjun kolinalla
ellauri276.html on line 910: For men must have bread in the world of Now. Laahusta tarvitaan lissää nyt eikä kohta,
ellauri276.html on line 911: The world of Then is under the sod, Silloinen maailma on turpeen alla,
ellauri276.html on line 914: Before it can yield its tithe of grain; Ennen kuin se antaa veronsa elona;
ellauri276.html on line 923: Kuten monet englantilaiset renessanssinäytelmät, Rowleyn tragedia mukautettiin myöhempiä tuotantoja varten. Yksi "W.C." oli vastuussa versiosta nimeltä The Rape Reveng´d tai Espanjan vallankumous vuonna 1690. Vuonna 1705 tehty sovitus nimeltä The Conquest of Spain on Mary Pixin ansiota. Sen jälkeen teos on menettänyt suosion, eikä sitä ole herätetty henkiin.
ellauri276.html on line 925: Tämän urakan jälkeen Stork lähti ulkomaille tekemään tutkimustyötä Englannin ja Saksan yliopistoissa, missä hän vietti useita vuosia. Vuonna 1908 hän meni naimisiin Elisabethin, tiedättehän, taiteilija Franz von Pausingerin tyttären kanssa Salzburgista Itävallasta, ja palattuaan Amerikkaan aloitti työnsä Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän toimi opettajana ja apulaisprofessorina vuoteen 1916, jolloin erosi tehdäxeen kirjallista työtä. Mr. Storkin ensimmäinen tunnetuksi tullut säekirja oli "Meri ja lahti", 1916. Sen jälkeen hän on kääntänyt paljon ruotsin ja saksan kielestä, tehden ihailtavia käännöksiä Gustaf Frödingistä, 1916, sekä monista muista never heardeista teokseen "Ruotsalaiset runoilijat", jonka teoksen hän julkaisi nimellä "Anthology of Swedish Lyrics", 1917. Hän on sittemmin tehnyt käännöksen "Selected Poems of Verner Von Heidenstam", Nobel-palkinnon saaja 1916. Ruotsalaisen runouden lisäksi hän on tehnyt erinomaisen esitys itävaltalaisen sanoittajan Hofmansthalin sanoituksista. Mr. Stork on toimittaja ja omistaja lehdykälle 'Contemporary Verse', joka on omistautunut nykyisen ryhmän runoudelle Amerikassa. Toinen kokoelma hänen omista säkeistä ilmestyy siinä pian.
ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.
ellauri276.html on line 944: Ralph Noble of Cuba Cottage, Burythorpe, Malton, lauloi Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa -kappaleen Colin S. Whartonin tekemällä nauhoitteella, joka sisällytti sen vuonna 1962 Leedsin yliopiston tutkintoonsa "Folk Songs from the North Riding". Se sisällytettiin myös vuonna 2019 Colin Wharton Collectionin kappaleiden Musical Traditions -antologiaan Songs of the North Riding .
ellauri276.html on line 946: The Watersons lauloi Aurapojan EFDSS:n tukemassa konsertissa Royal Festival Hallissa Lontoossa 4. kesäkuuta 1965, joka julkaistiin LP:llä Folksound of Britain. Tämä tallenne on myös sisällytetty vuonna 2004 Watersonsin 4 CD:n antologiaan Mighty River of Song. Heidän sanoituksensa eroavat hieman Fred Jordanin ja Bob Hartin sanoista, kuten alla näkyy: maanviljelijän syytökset siirrettiin kuoroon ja jokaisen säkeen viimeisellä rivillä olevat kaverit eivät ole vain iloisia, vaan älykkäitä, nälkäisiä ja janoisia.
ellauri276.html on line 950: Fred Jordan lauloi We´re Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa -nauhoituksen Bill Leaderin ja Mike Yatesin yksityisessä huoneessa The Bay Malton -hotellissa, Oldfield Brow´ssa, Altringhamissa, Cheshiressä vuonna 1966. Tämä julkaistiin vuonna 1966 hänen aiheessaan. albumi Songs of a Shropshire Farm Worker ja vuonna 1998 aiheesta -antologiassa Tulkaa kaikki pojat jotka seuraatte auraa (Kansan ääni -sarja, osa 5). Hänen albuminsa liner-muistiinpanot kommentoivat:
ellauri276.html on line 960: Cecil Sharp sanoi tästä kappaleesta: ”Luulen, että melkein jokainen laulaja tietää sen. Huonot laulajat usein tietävät, mutta vähän muuta.” Missä tahansa se on löydetty, sanat ovat lähes identtisiä Bob Hartin sarjojen kanssa. Sellainen voima on laajasivutekstillä, jonka vanha James Catnach julkaisi ensimmäisen kerran noin 1820 ja jota sittemmin jäljitteli lukuisat balladipainokoneet. 1800-luvun Top of the Pops.
ellauri276.html on line 968: Bob Arnold lauloi All Jolly Fellows Who Follow the Plough -kappaleen vuonna 1974 Argo LP:llä The World of the Countryside.
ellauri276.html on line 995: Isle of Wightin Dollymops lauloi Kaikki iloiset kaverit vuonna 2013 WildGoose CD - levyllään Wight Cockade. He huomauttivat:
ellauri276.html on line 1021: Good bread and cheese and the best of stingo hyvää leipää ja juustoa ja parasta stingoa.
ellauri276.html on line 1030: ´Twas early one morning at the break of day, Oli aikaisin eräänä aamuna aamulla,
ellauri276.html on line 1048: To see which of us the straight furrow can hold. Nähdäksemme, kumpaa meistä suora vao kestää.
ellauri276.html on line 1063: And I´ll give you a jug of the very best ale.” niin annan sinulle kannun parasta olutta."
ellauri276.html on line 1070: ´Twas early one morning at the break of the day, ´Oli varhain eräänä aamuna päivän vaihteessa,
ellauri276.html on line 1088: With eggs and with bread and a piece of old sow Munien ja leivän kanssa ja pala vanhaa emakkoa
ellauri276.html on line 1101: So early one morning at the break of the day, Niin varhain eräänä aamuna päivän vaihteessa,
ellauri276.html on line 1103: “Come arise, young fellows rise up of good will, "Nouskaa, nuoret hyvästä tahdosta,
ellauri276.html on line 1119: To see which of us a straight furrow can hold. Katsomaan, kumpa meistä suoran vaon kestää.
ellauri276.html on line 1139: It was early one morning, the break of day, Oli varhain eräänä aamuna, päivän koittaessa,
ellauri276.html on line 1157: To see which of us a straight furrow can hold. Katsomaan, kumpa meistä suoran vaon kestää.
ellauri276.html on line 1173: And I'll give you a jug of my bonny brown ale.” niin annan sinulle kannun bonny brown ale -oluttani."
ellauri276.html on line 1180: Early one morning at the break of day, Varhain eräänä aamuna aamunkoitteessa
ellauri276.html on line 1196: To see which of us the best furrow can show. kumpi meistä parhaan vaon pystyy näyttämään.
ellauri276.html on line 1213: And I'll give you a jug of my very best ale.” ja annan sinulle kannun parasta oluttani."
ellauri276.html on line 1220: It was early one morning at the break of the day, Oli varhain eräänä aamuna iltapäivällä,
ellauri276.html on line 1236: To see which of us a straight furrow can hold. Nähdäkseen kumpaa meistä suora vako kestää.
ellauri276.html on line 1253: And I'll give you a jug of the very best ale.” niin annan sinulle kannun parasta olutta."
ellauri276.html on line 1260: Transcribed from the singing of the various minstrels by Garry Gillard, with significant assistance from Steve Willis. Kyllä kuulee ettei nää minstrelsit ole koskaan olleet kyntöpellolla.
ellauri276.html on line 1298: "Bostonin avioliitto" oli historiallisesti kahden varakkaan naisen avoliitto, joka oli riippumaton miehen taloudellisesta tuesta. Sanan sanotaan olleen käytössä Uudessa Englannissa 1800-luvun lopulla/1900-luvun alussa. Jotkut näistä suhteista olivat luonteeltaan niin romanttisia, että niitä voitaisiin nyt pitää lesbosuhteina; muut eivät olleet. Termi Bostonin avioliitto yhdistettiin Henry Jamesin The Bostonians (1886) -romaaniin, joka käsitteli pitkää avoliittoa kahden naimattoman naisen, "uusien naisten" välillä, vaikka James itse ei koskaan käyttänyt termiä. Jamesin sisar Alice eli sellaisessa suhteessa Katherine Loringin kanssa ja oli hänen romaanin lähteittensä joukossa. Bostonin avioliitot olivat niin yleisiä Wellesley Collegessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, että termistä Wellesley-avioliitto tuli suosittu kuvaus. 1800-luvun lopulla Wellesleyn 53 naisen tiedekunnasta vain yksi nainen oli perinteisesti naimisissa miehen kanssa; useimmat muut asuivat naispuolisen seuralaisen kanssa. Yksi tunnetuimmista pareista oli Katharine Lee Bates ja Katharine Ellis Coman. Bates oli runouden professori ja " America The Beautiful " renkutuxen kirjoittaja.
ellauri276.html on line 1300: Samaa sukupuolta olevien avioliitto Massachusettsissa on tunnustettu laillisesti 17. toukokuuta 2004 lähtien, koska Massachusetts Supreme Judicial Court (SJC) päätti asiassa Goodridge v. Department of Public Health, jonka mukaan Massachusettsin perustuslain mukaan oli perustuslain vastaista sallia vain päinvastaiset. seksiparit naimisiin. Massachusettsista tuli kuudes lainkäyttöalue maailmassa (Alankomaiden, Belgian, Ontarion, Brittiläisen Kolumbian ja Quebecin jälkeen), joka laillisti samaa sukupuolta olevien avioliitot. Se oli ensimmäinen Yhdysvaltain osavaltio, jossa avattiin avioliitto samaa sukupuolta olevien parien kanssa. Niiden osuus osavaltion kaikista avioliitoista oli noin 4 %.
ellauri276.html on line 1308: official_portrait.jpg/497px-Amy_Coney_Barrett_official_portrait.jpg" height="300px" />
ellauri277.html on line 42: On the evening of December 20, 1900, a suspicious fire destroyed the Buies Creek Academy and all the buildings except for the large wooden tabernacle. Awakened at 3:30 a.m. to witness the destruction, J.A. Campbell recalled: "When I ran up to the fire, the terrible fire, that was burning down chances for poor boys and girls, and I knew that I could not build again ... the flames that destroyed the labor of years [...] the only hope for hundreds of boys and girls was being swept away, I could not bear up longer [...] When they asked me my plans, I said, "Well, there's no chance to go on."
ellauri277.html on line 77: Then a ploughman said, Speak to us of Work.
ellauri277.html on line 79: You work that you may keep pace with the earth and the soul of the earth.
ellauri277.html on line 80: For to be idle is to become a stranger unto the seasons, and to step out of life’s procession, that marches in majesty and proud submission towards the infinite.
ellauri277.html on line 82: When you work you are a flute through whose heart the whispering of the hours turns to music.
ellauri277.html on line 83: Which of you would be a reed, dumb and silent, when all else sings together in unison?
ellauri277.html on line 86: But I say to you that when you work you fulfil a part of earth’s furthest dream, assigned to you when the dream was born,
ellauri277.html on line 108: Niin, mixi se on vuoden lyhimpänä päivänä? Uskonprofessori English Campbellin yliopistosta osaa selittää: J. Kastajan isä Sakari oli leviitta joka sai enkeliltä käskyn panna turpa rullalle ja toimittaa Johannes alulle todnäk. Jom Kippurina. (? todnäk ei juuri silloin, koska katumuspäivä on paasto- ja pidätyspäivä juutalaisilla! No ehkä Sakari pisti töpinäxi heti seuraavana päivänä.). Siitä 6kk eteenpäin on Marian ilmestyspäivä kevätpäivän tasauxena, jolloin oli Marjan vuoro päästä Gabrielin pukille. Siitä kun laskee 9kk eteenpäin niin ollaan talvipäivän seisauxessa. Tosin pyhissä kirjoituxissa ei ole mitään mistä voi varmuudella päätellä että Sakari pääsi sovittamaan Liisaan siitintä juuri sovituspäivänä.
ellauri277.html on line 110: Gibran Khalil Gibran (arab. جبران خليل جبران, 6. tammikuuta 1883 Besharri – 10. huhtikuuta 1931 New York) oli libanonilais-amerikkalainen karvakäsi, runoilijamatu ja bullshit-taiteilija. Hänen tunnetuin teoksensa on Profeetta (1923). Gibran aloitti Profeetan kirjoittamisen vuonna 1912 ja valmisteli sitä toistakymmentä vuotta.
ellauri277.html on line 111: Kahlil Gibran syntyi vuonna 1883 nykyisen Libanonin alueella Besharrin kylässä, Valkean vuoren juurella. Gibranin perhe oli vanhaa maroniittikristittyjen sukua, ja Libanon kuului tuohon aikaan Osmanien valtakunnan Syyrian maakuntaan. Vuonna 1895 Gibranin perhe hajosi: äiti muutti lapsineen Bostoniin ja isä jäi turkkilaiseen vankilaan. Yhdysvalloissa Kahlil Gibran näytti kuvataiteelliset ja kirjalliset lahjansa ja pääsi taiteellisiin piireihin jo 13-vuotiaana, ja häntä alettiin yleisesti kutsua Profeetaksi. Gibranin perhe lähetti hänet 15-vuotiaana libanonilaiseen yliopistoon, ja neljän vuoden opiskelun jälkeen Gibran palasi Yhdysvaltoihin.
ellauri277.html on line 119: Profeetta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1923 ja josta on sittemmin tullut yksi profeetan kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista (Koraanin jälkeen) ja käännetty yli 100 kielelle.
ellauri277.html on line 144: 1909 Gibran aloitti lyijykynällä tuherrettujen muotokuvien sarjan, jota hän myöhemmin kutsui "Taiteen temppeliksi", jossa oli "ajan kuuluisia mies- ja naistaiteilijoita" ja "muutamia Gibranin sankareita menneiltä ajoilta.", kuten Mary Haskell. Kesäkuussa 1910 Ameen Rihani, jonka Gibran oli tavannut PaPaPariisissa, joka oli kuusi vuotta vanhempi kuin Gibran, oli Gibranin roolimalli jonkin aikaa ja ystävä ainakin toukokuuhun 1912 asti. Gibranin elämäkerran kirjoittaja Robin Waterfield väittää, että vuoteen 1918 mennessä "kun Gibranin rooli muuttui vihaisen nuoren miehen roolista profeetan rooliksi, Rihani ei voinut enää toimia paradigmana." Pojille tuli bänät.
ellauri277.html on line 149: Gibran esitti kopion kirjastaan Egyptissä asuneelle libanonilaiskirjailijalle May Ziadehille ja pyysi tätä arvostelemaan sitä. Hiänen vastauksensa 12. toukokuuta 1912 ei täysin hyväksynyt Gibranin rakkausfilosofiaa. Pikemminkin hiän pysyi kaikessa kirjeenvaihdossaan melko kriittisenä Gibranin länsimaisia ajatuksia kohtaan. Silti heillä oli vahva emotionaalinen kiintymys neiti Ziadehiin kuolemaansa asti. Taaskaan ei muka pistetty, pantu eikä laitettu sitä sinne. Uskokoon ken haluaa.
ellauri277.html on line 151: Saman vuoden joulukuussa Gibranin visuaalisia taideteoksia esiteltiin Montross Galleryssä, mikä herätti amerikkalaisen taidemaalari Albert Pinkham Ryderin huomion. Gibran kirjoitti hänelle proosarunon tammikuussa, ja hänestä tulee yksi ikääntyneen miehen viimeisistä vierailijoista. Ryderin kuoleman jälkeen vuonna 1917 Henry McBride lainasi Gibranin runon ensimmäisenä.jälkimmäisen kuolemanjälkeisenä kunnianosoituksena Ryderille, sitten sanomalehdissä eri puolilla maata, josta tuli Gibranin nimen ensimmäinen laaja maininta Amerikassa. Maaliskuuhun 1915 mennessä kaksi Gibranin runoa oli myös luettu Poetry Society of Americassa, minkä jälkeen Corinne Roosevelt Robinson, Theodore Rooseveltin nuorempi sisar, nousi ylös ja kutsui niitä "tuhoisiksi ja pirullisiksi jutuiksi".
ellauri277.html on line 153: Kirjeessä 1921 Naimylle, Gibran kertoi, että lääkärit olivat käskeneet häntä "luopumaan kaikenlaisesta työstä ja rasituksesta eikä muuta kuin syömään, juomaan ja lepäämään". Vuonna 1922 Gibran määrättiin "pysymään poissa kaupungeista ja kaupunkielämästä" ja hän oli vuokrannut mökin meren läheltä, aikoen muuttaa sinne Mariannan kanssa ja jäädä sinne, kunnes "tämä sydän [palauttaa] järjestyksensä"; Tämä kesä Scituatessa oli Haskellillekin virkistävää aikaa, jonka aikana Kal kirjoitti englannixi joitain "parhaista arabialaisista runoista", joita hän oli koskaan kirjoittanut. Siirappinen profeetta myi hyvin kylmästä kriittisestä vastaanotosta huolimatta.
ellauri277.html on line 155: Rehtori William Norman Guthrien järjestämässä Profeetan lukemisessa Boweryn Pyhän Markuksen kirkossa Gibran tapasi runoilija Barbara Youngin, joka työskenteli toisinaan hänen sihteerinä vuodesta 1925 Gibranin kuolemaan asti; Kal maxoi Barbaralle luonnossa.
ellauri277.html on line 160: Eräiden Bushruin ja Jenkinsin mukaan Raamattu, erityisesti King Jamesin versio, oli "ehtymätön" vaikutuksen lähde Gibraniin. Almustafan opetukset eroavat ratkaisevasti Zarathustran filosofiasta, ja ne paljastavat Jeesuksen silmiinpistävän jäljitelmän, jollaisexi Gibran kuvasi hänet. Haskellin mukaan Gibran kertoi hänelle kerran sen:
ellauri277.html on line 169: of_Women_by_Kahlil_Gibran_-_Soumaya.jpg" width="100%" />
ellauri277.html on line 173: Toinen vaikuttaja Gibraniin oli amerikkalainen runoilija Wilt Whatman, jota Gibran seurasi "osoittaen kaikkien ihmisten universaalisuutta ja nauttimalla luonnosta." El-Hagen mukaan saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen vaikutus "ei esiinny Gibranin kirjoituksissa aivomyrskyxi asti." Siitä huolimatta, vaikka Nietzschen tyyli "epäilemättä kiehtoi" häntä, kun Gibran "ei ollut vähiten loitsuissaan". (Ihmekös että Kallen maxa laajeni...)
ellauri277.html on line 177: Kristinuskon, islamin ja sufismin lisäksi Gibranin mystiikkaan vaikuttivat myös teosofia ja jungilainen psykologia. Noin 1911–1912 Gibran tapasi ʻAbdu´l-Bahán, baháʼí-uskon johtajan, joka vieraili Yhdysvalloissa, piirtääkseen hänen muotokuvansa. Tapaaminen teki vahvan vaikutuksen Gibraniin. Yksi Gibranin tutuista myöhemmin elämässä, Juliet Thompson, joka on itsekin aika baháʼí, kertoi, että Gibran ei saanut nukkua tapaamista seuraavana yönä.
ellauri277.html on line 186: Profeetan suosio kasvoi huomattavasti 1960-luvulla amerikkalaisen vastakulttuurin myötä ja sitten New Age -liikkeiden kukoistaessa. Se on pysynyt suosittuna näiden ja muun lällymmän väestön keskuudessa tähän päivään asti. Sen jälkeen, kun Profeetta julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1923, sen painos ei ole koskaan loppunut. Se on käännetty yli 100 kielelle, joten se on historian kymmenen eniten käännetyn kirjan joukossa. Se oli yksi 1900-luvun myydyimmistä kirjoista Yhdysvalloissa, läähätti ihan Paulo Coelhon niskassa.
ellauri277.html on line 188: Gibranista tykkäsivät monet neuvottomat julkkixet. Elvis Presley viittasi, käytti John Lennon, Johnny Cash äänitti, David Bowie mainitsi, uruguaylainen muusikko Armando Tirelli levytti ja sävelsi hepreaksi, ja sai ensi-iltansa Ranskassa nimellä River of Silence. Presleyn jalkanuotti:
ellauri277.html on line 201: Only when you drink from the river of silence shall you indeed sing Elvis Presley way.
ellauri277.html on line 203: And when the earth shall claim your limbs, then shall you truly dance like a skeleton on a tin roof.
ellauri277.html on line 217: Khalil senior seems to have been a violent drinker and a gambler; rather than tend to his walnuts he went to be a collector of taxes for the village headman, a job that was not considered reputable. In 1891 he was convicted of some fiscal irregularity, and his property was confiscated. Gibran later described his father to his women friends as a descendant of cavaliers, a romantic figure, who got into trouble with the law for refusing to compromise with corrupt village authorities. BUAHAHAHA.
ellauri277.html on line 219: Similarly, Gibran later portrayed his life in Lebanon as idyllic, stressing his precocious artistic and literary talents and his mother’s efforts to educate him; some of these stories were obviously tall tales meant to impress his American patrons.
ellauri277.html on line 221: Day was partial to exotic and orientalist themes and produced elegant homoerotic photographs of young men. Day became Gibran’s friend and patron, using the boy as a nude model, introducing him to smutty literature, and "helping him with his drawing". No one who reads Gibran’s works and knows Day’s tastes can doubt the depth of the latter’s influence on Gibran. Perhaps more important, Day and Day’s friends convinced Gibran that he had a special artistic calling.
ellauri277.html on line 225: At an exhibit of Day’s photographs in 1898 Gibran met a Cambridge poet, Josephine Prescott Peabody, who was nine years older than he. He sketched a portrait of her from memory and gave it to Day to pass on to her. Peabody was charmed by the sketch, and she and Gibran exchanged French letters.
ellauri277.html on line 227: Shortly afterward, Gibran’s mother sent him back to Lebanon to continue his education; she may have been concerned about the influence of his new friends, and Gibran later said that he lost his virginity to an older married woman around this time. Peabody most likely, if not the downstairs neighbor.
ellauri277.html on line 229: In November 1902 Gibran wrote to Peabody, and she invited him to a party held at her house two weeks later. An intense platonic relationship resulted, though Gibran seems to have wanted it to progress to a sexual one. He visited her regularly; they went to musical and artistic events together; they wrote to each other often; and she encouraged his writing and his art. She gave him the nickname that he later used as the title of his most famous book: “the Prophet.” In October 1903 Gibran wrote something in a letter to Peabody that angered her, and their relationship cooled.
ellauri277.html on line 231: Gibran’s relationship with Peabody ended completely with her marriage in 1906. He then began a secret affair with a pianist, Gertrude Barrie, who, like Peabody, was several years his senior. During this period Haskell introduced him to an aspiring French actress, Émilie Michel, who taught French at Haskell’s school, and the two fell in love. In 1908 Michel suffered an ectopic pregnancy and had an abortion. The relationship waned and ultimately ended, a victim of Michel’s ambitions for a career on the stage.
ellauri277.html on line 233: In April 1904 Day held an exhibit of Gibran’s work at his studio. It was favorably reviewed, and some of the pictures were sold. At the show Gibran met a woman who became his most important patron: Mary Haskell was from a wealthy South Carolina family and ran a private Boston girls’ school.
ellauri277.html on line 234: Day’s studio burned in the winter of 1904, fortunately destroying Gibran’s entire portfolio.
ellauri277.html on line 236: Gibran did not have the training to imitate the old masters of Arabic literature: his education had been haphazard and was as much in English as in Arabic, and there is little evidence of the influence of classical Arabic literature in his works. Instead, his Arabic style was influenced by the Romantic writers of late 19th-century Europe and shows obvious traces of English syntax. His allegorical sketches of exile, oppression, and loneliness spoke to the experiences of immigrants and had none of the rhetorical decoration that made high Arabic literature difficult for ordinary readers. Gibran’s haphazard education meant that his Arabic, like his English, was never perfect.
ellauri277.html on line 238: After Paris, Gibran found Boston provincial and stifling. Haskell arranged for him to visit New York in April 1911; he moved there in September, using $5,000 that Haskell gave him to rent an apartment in Greenwich Village. He immediately acquired a circle of admirers that included the Swiss psychiatrist and psychologist Carl Gustav Jung and several Baha’is; the latter introduced him to the visiting Baha’i leader ‘Abd al-Baha’, whose portrait he drew. New York was the center of the Arabic literary scene in America; Rihani was there, and Gibran met many literary and artistic figures who lived in or passed through the city, including the Irish poet and dramatist William Butler Yeats.
ellauri277.html on line 240: In the spring of 1913 he visited the International Exhibition of Modern Art—the “Armory Show”—which introduced European modern art to America. He approved of the show as a “declaration of independence” from tradition, but he did not think most of the paintings were beautiful and did not care for the artistic ideologies behind movements such as cubism. The reviews of an exhibition of his own work in December 1914 were mixed. Hedevoted most of his time to painting for the next eighteen years but remained loyal to the symbolism of his youth and became an isolated figure on the New York art scene.
ellauri277.html on line 242: Gibran’s first book in English, The Madman: His Parables and Poems, was completed in 1917; it was brought out in 1918 by the young literary publisher Alfred A. Knopf, who went on to publish all of Gibran’s English works. A gold mine! A goose laying golden eggs! Way to go Alfred!
ellauri277.html on line 244: In 1923 the financially and emotionally exhausted Haskell moved to Savannah, Georgia, and became the companion of an elderly widower, Colonel Jacob Florence Minis. But her faith in Gibran’s literary and artistic importance never wavered, and she continued to edit his English manuscripts—discreetly, since Minis did not approve of Gibran.
ellauri277.html on line 246: Gibran’s masterpiece, The Prophet, was published in September 1923. The earliest references to a mysterious prophet counseling his people before returning to his island home can be found in Haskell’s journal from 1912. Gibran worked on it from time to time and had finished much of it by 1919. He seems to have written it in Arabic and then translated it into English. As with most of his English books, Haskell acted as his editor, correcting Gibran’s chronically defective spelling and punctuation but also suggesting improvements in the wording.
ellauri277.html on line 248: The work begins with the prophet Almustafa preparing to leave the city of Orphalese, where he has lived for twelve years, to return to the island of his birth. The people of the city gather and beg him not to leave, but the seeress Almitra, knowing that his ship has come for him, asks him instead to tell them his truths. The people ask him about the great themes of human life: love, marriage, children, giving, eating and drinking, and many others, concluding with death. Almustafa speaks of each of the themes in sober, sonorous aphorisms grouped into twenty-six short chapters. As in earlier books, Gibran illustrated The Prophet with his own drawings, adding to the power of the work.
ellauri277.html on line 250: The Prophet received tepid reviews in Poetry and The Bookman, an enthusiastic review in the Chicago Evening Post, and little else. On the other hand, the public reception was intense. It began with a trickle of grateful letters; the first edition sold out in two months; 13,000 copies a year were sold during the Great Depression, 60,000 in 1944, and 1,000,000 by 1957. Many millions of copies were sold in the following decades, making Gibran the best-selling American poet of the twentieth century. It is clear that the book deeply moved many people. When critics finally noticed it, they were baffled by the public response; they dismissed the work as sentimental, overwritten, artificial, and affected.
ellauri277.html on line 254: In 1925 the poet Barbara Young (pseudonym of Henrietta Breckenridge (!!!) Boughton) became Gibran’s secretary. She remained with Gibran for the rest of his life and played a major role in events after his death.
ellauri277.html on line 256: In 1926 and 1927, respectively, Gibran published Sand and Foam in English (Donovan!). Sand and Foam is decorated with Gibran’s drawings, and the aphorisms are separated by floral dingbats also drawn by Gibran. Most critics did not like the book, but, like all of his English works (except the flop Twenty Drawings), it has remained in print since its publication.
ellauri277.html on line 258: In 1928 Gibran published his longest book, Jesus, the Son of Man: His Words and His Deeds as Told and Recorded by Those Who Knew Him. It was the most lavishly produced of Gibran’s books, with some of the illustrations in color. For once, the reviews were strongly and uniformly favorable, and the book has remained the most popular of his works next to The Prophet.
ellauri277.html on line 260: Gibran died on 10 April 1931 of cirrhosis of the liver. He was an alcoholic and had been in poor health since the early 1920s. Gibran’s death set off a series of sordid conflicts that have clouded his reputation. His will left money and real estate to his sister (Marianna Jubran never married and died in Boston in 1972). Breckenridge ja Haskell piippasivat äkäsesti toisilleen mustankipeinä Gibranin kirjallisesta jäämistöstä. Breckenridge´s 1945 biography of Gibran, an adulatory work full of misinformation—much of which may have come from Gibran himself—continues to create confusion even after the publication of several excellent biographies.
ellauri277.html on line 264: Gibran has generally been dismissed as sentimental and mawkishly [imelän] mystical. Nevertheless, his works are widely read and are regarded as serious literature by people who do not often read such literature. The unconventional beauty of his language and the moral earnestness of his ideas allow him to speak to a broad audience as only a handful of other twentieth-century American poets have. The sad fact is that a large majority of these monkeys are sentimental and mawkishly mystical.
ellauri277.html on line 274: Тhe article discusses the role of religious values in the context of spiritual safety of society. The value content of the concept of spiritual security is substantiated. It is proved that the system of spiritual values and moral norms is one of the important conditions for ensuring the spiritual security of society. The basic principles of providing spiritual security and suggested of definition the relevant concepts.
ellauri277.html on line 276: Based on the analysis of actual researches and scientific publications, it was determined that the
ellauri277.html on line 277: role and significance of religious values in the public consciousness and self-consciousness, which became the object of research of philosophers, historians, political scientists, specialists of state administration. At the same time, actual issues of religious values in ensuring the spiritual security of society remain insufficiently studied. There is no detailed scientific substantiation and comprehensive study of spiritual security in the structure of national security.
ellauri277.html on line 279: Also, reviews the new approaches to the definition of spiritual safety and substantiates the expedience of using traditional and sociological approaches for that purpose. The peculiarities of ellauri277.html on line 280: state regulation in the system of ensuring the spiritual security of Ukrainian society in modern conditions are revealed.
ellauri277.html on line 282: The question is devoted to theoretical substantiation and development of proposals for improving
ellauri277.html on line 283: state regulation in the system of ensuring the spiritual security of society. The essence of the spiritual security of society, mechanisms of state regulation in the system of ensuring the spiritual security of society is specified. The international experience of the system of spiritual values is generalized and systematized and the possibility of its introduction in Ukraine is determined. The features of state regulation in the system of spiritual security of Ukrainian society in modern conditions are determined. The mechanisms of state regulation in the system of ensuring the spiritual security of Ukrainian society are assessed. The main approaches to optimizing the mechanisms of state regulation in this area are proposed.
ellauri277.html on line 287: va:metodologia vyvchennia: Monografia [Spirituality of concept", Questions of philosophy, vol. 4, pp.15—26.
ellauri277.html on line 288: society: methodology of systematic study: Monograph], 8. Chavkavadze N.Z. (1984), Kul´tura s Tcinnosti
ellauri277.html on line 290: 2. Nichik, V.M. (2008), Іz istorii vitchyznianoi filosofii 9. Sitnik, G.P. (2004), Derzhavne upravlinnia
ellauri277.html on line 291: ХVІІ — ХVІІІ ctorichia [From the history of native natsional´nou bezpekou v Ukraini [State Administration
ellauri277.html on line 292: philosophy of the end of the XVII - XVIII centuries], Nauk. of National Security of Ukraine], NAPA, Kyiv, Ukraine.
ellauri277.html on line 294: 3. Missov, L.V. (2008), "Features of Public Admi- interests and goals", Military thought, vol. 6, pp. 28—40.
ellauri277.html on line 295: nistration in the Sphere of Spiritual and Valuable Develop- 11. Bodruk, O.S. (2001), "National interests", Politics
ellauri277.html on line 296: ment of Ukrainian Society", Abstract of Ph.D. dissertation, and time, vol.12, pp. 52—62.
ellauri277.html on line 297: Public Administration, National Academy of Public 12. Bogdanovich, V.Y. (2002), Vojenna bezpeka
ellauri277.html on line 298: Administration under the President of Ukraine, Kyiv, Ukraine. Ukrainy: metodologia vyvchennia: Monografia [Military
ellauri277.html on line 299: 4. Krymsky, S.B. (1992), "The contours of spirituality: security of Ukraine: methodology of research and ways of ellauri277.html on line 300: new contexts of identification", Philosophy Questions, vol. providing: Monograph], Delta, Kyiv, Ukraine.
ellauri277.html on line 301: 2, pp. 21—24. 13. Gorbulin, V.P. (1995), "In defense of national inte-
ellauri277.html on line 306: Upravlins´kyi vymir: Monografia [Genesis of Spiritual
ellauri277.html on line 330: Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn, Imaamin, Mahdin ilmestymiseen, joka merkitsisi ylösnousemuksen ja ihmiskunnan uuden aikakauden alkua. Vuonna 1844 Bab perusti šaikhilaisuuden ympärille baabilaisen uskonnollisen liikkeen. Hänet teloitettiin poliittisten selkkausten johdosta vuonna 1850. Baabilaisen liikkeen johtajaksi tuli Baha’ullah, joka julisti olevansa Babin ennustama uusi profeetta Mahdi. Baha’ullah joutui monien vaiheiden jälkeen karkotetuksi Palestiinaan ja perusti baabilaisuuden jatkoksi bahai-uskon vuonna 1866. Tää on siis islamilaista hihhulointia! Mahtoivat turbaanipäät polttaa hihansa.
ellauri277.html on line 338: Eli siis Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn kahdennentoista imaamin – Qaimin tai Mahdin, profeetta Muhammadin seuraajan – ilmestymiseen, mikä merkitsisi ylösnousemuksen sekä ihmiskunnan uuden, onnellisen ja oikeudenmukaisen aikakauden alkua. Siis tämmönen messias-tematiikka taas. Vuonna 1844 nuori persialainen kauppias Sayyid Ali Muhammad Shirazi ilmoitti ensimmäiselle opetuslapselleen olevansa portti (Bab) šiialaisten kätkettyyn imaamiin. Tämän hän antoi ymmärtää myös ensimmäisessä kirjassaan Qayyum al-asma’, mistä baabilaisuus alkoi eriytyä vähitellen omaksi uskonnolliseksi liikkeekseen. Vuonna 1847 Bab ilmoitti itse olevansa kätketyn imaamin paluuportti, mikä irrotti liikkeen lopullisesti šiialaisuuden valtavirrasta.
ellauri277.html on line 358: Ylimaallinen Jumala on ilmaissut itseään eri sanansaattajien muodossa, ja jokainen heidän perustamistaan uskonnoistaan on johtanut ihmiskunnan aina korkeammalle tasolle. Kaikki ovat tehneet virheitä, niin varmaan Barbapapakin, mutta nyt ei vielä tiedetä mitä. Bahait hyväksyvät kaikki suurten maailmanuskontojen perustajat ja keskushahmot. Heihin kuuluvat muun muassa Abraham, Mooses, Krishna, Buddha, Zarathustra, Jeesus ja Muhammad sekä kaiken ilmoituksen huipentumana Bab ja Baha´ullah. Yhtään naishahmoa? No ei. Jumalalta saatujen muistioiden ilmaisemisen ketju alkaa jo muinaisista maageista ja aiempien uskontojen kirjoituksissa profeetoiksi mainitaan muun muassa Aatami, Nooa, Hud ja Salih. Nekin kaikki setämiehiä.
ellauri277.html on line 366: Bahai-usko pitää itseään erillisenä uskontona, mutta siinä näkyy islamin vaikutteita. Bahai-uskon mukaan Koraani tallettaa Jumalan sanan luotettavammin kuin Raamattu. Syynä tähän on, että Koraanissa on enemmän profeetta Muhammadin suoraa tekstiä kuin Raamatussa Jeesuksen omaa opetusta, ja Muhammad oli selkeästi kovempi jätkä kuin J.Nasaretilainen. Toinen syy on Koraanin myöhäisempi syntyaika. Baha’ullah viittasi kirjoituksissaan usein Koraanin jakeisiin, mutta muuten tekstisisältö erosi täysin. Hän viittasi myös Uuteen testamenttiin, Kahlil Gibranin hengellisiin runoihin sekä antiikin Kreikan filosofiaan.
ellauri277.html on line 401: Clockwise: Christian cross, Islamic star and crescent, Baháʼí nine-pointed star, and Jewish Star of David ellauri277.html on line 407: Islamilainen teologia pitää Muhammedia Khazam an-Nabiyyinina, viimeisenä profeettana, jonka Jumala on lähettänyt, ja islamia vihoviimeisenä uskontona koko ihmiskunnalle. Bahá´u´lláhin väite jumalan sarjailmoituksesta on suorassa ristiriidassa tämän kanssa. Näin ollen muslimimaailman viranomaiset ovat hylänneet baháʼí-uskon ja pitävät baháʼí´heppuja luopioina, jos he ovat olleet muslimeja ennen kääntymystä. Sitäpaizi Baháʼu´lláhin huulipalvelu miesten ja naisten tasa-arvosta ja siitä, että orjuus pitäisi ehkä kieltää, ovat kiistanalaisia ajatuksia Lähi-idässä.
ellauri277.html on line 409: Vanhaa kunnon naisvihaa on Bahaissa paljon jäljellä: naisten kelpaamattomuus palvella Universal House of Justicessa muuta kuin kahvinkaatajina; Kitab-i-Aqdasin sisäelinvapautta koskevat lait; myötäjäisiä koskevat lait, erityisesti neitsyyskorvauslauseke (WHAT?); kuukautisten vapauttaminen pakollisista rukouksista ja kuukautiskierron tabu; androsentrisen kielen ja miespronominien käyttö teksteissä; perinteisen moraalin ja perhearvojen korostaminen... jne, jne.
ellauri277.html on line 411: of_Abdul-Baha.jpg/220px-Picture_of_Abdul-Baha.jpg" />
ellauri277.html on line 414: Universal House of Justice totesi vuonna 1995 ja on toistanut siitä lähtien, että seksuaalisuutta koskevat opetukset on esitetty uskon kirjoituksissa ja että "Oikeustalolla ei ole valtuuksia muuttaa tätä selkeää opetusta homoseksuaalisuudesta." Entinen baháʼí homo William Garlington sanoi, että baháʼí-asema Yhdysvalloissa "voidaan korkeintaan luonnehtia sympaattiseksi paheksumiseksi" homoseksuaalisuutta kohtaan. Kikkeliä ei vaadita enää irti väännettäväxi.
ellauri277.html on line 419:
ellauri277.html on line 440: Professori English on miettinyt Batmanin yhteydessä vapaata tahtoa. Onko Batmanleffoja apinoivien copycattien tahto enää vapaa, vai onko se valtameedioiden taskussa? Vielä pienempi on luku nolla, nollassa ei voi mitään olla. Näin jänis lukuja pohti:
ellauri277.html on line 481: Herlinin Sanomien runokriitikot repi pelihousunsa kun ex-kaunoluistelija Kiira Korven eka runokirja Hyppää vaan ilmestyi. Sen iskevin eleginen lyriikka on "Vittusaatanaperkele". Riipaisevammin ei voi uuden vuosituhannen ihmisen ahdistusta enää kuvata. Samoilla sanoilla ilmentää tuntojaan myös S.KARPPI sarjan eeppisen skarppi ja totaalisen tunneköyhä rikosezivä Sofia Karppi. Mitä vittua! Siis mitä vittua sä sanot! "Vittu" on suomalaisten ikivanha pyhä paikka, jossa asustaa salaperäinen karvainen mezän haltija.
ellauri277.html on line 485: Sofia on kyllä vitun vaarallinen ja pahansuopakin. S.Nurmi vetää huumeita ja wiixeen huumeämmiä. Mixi suomalaisista poliiseista on tullut pahoja? Jari Aarnio kai näytti esimerkkiä. Reinikainen venelakkeineen oli paljon kivempi. No nyt on vedetty läpi kuitenkin koko S.KARPPI sarja, pimeitä kellareita on saatu kurkun täydeltä, ja huonosti motivoituja symbolisia paloittelumurhia plus muita vainaita. Tutustuttu varmaan kaikkiin stadin hylätyihin teollisuusmestoihin, nähty vastenmielisiä "POLIISI" siiroja valtavilla automaattiaseilla tunkeutumassa pahaa-aavistamattomien pahisten kotehin. Kenen mielestä tää voi olla jotain viihdettä? Kai laahuxen jonka oma elämä on totaalisen pimeetä, koska se on syvältä perseestä.
ellauri278.html on line 62:
ellauri278.html on line 74: of_commanders_%28Retouched_photograph_in_the_Soviet_period%29._1921.jpg" />
ellauri278.html on line 79: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri278.html on line 142: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri278.html on line 144: Laulun suosio Neuvostoliitossa alkoi Georgian kulttuurin vuosikymmenen pitämisestä Moskovassa tammikuussa 1937, jolloin Avksentiy Megrelidzen johtama naisyhtye esitti "Georgian folk" -laulun "Suliko". Stalin piti kappaleesta kovasti, ja pian ensimmäiset gramofonilevyt kappaleen kanssa julkaistiin. Useimmissa tapauksissa laulu esitettiin kansanlauluna, joskus mainittiin runojen kirjoittaja A. L-seteli. Säveltäjä Varinka Tseretelin maininta alkoi ilmestyä 1980-luvulla.
ellauri278.html on line 155: He is known as a state prosecutor of Joseph Stalin's Moscow Trials and in the Nuremberg trials. He was the Soviet Foreign Minister from 1949 to 1953, after having served as Deputy Foreign Minister under Vyacheslav Molotov since 1940.
ellauri278.html on line 157: Vyshinsky first became a nationally known public figure as a result of the Semenchuk case of 1936. Konstantin Semenchuk was the head of the Glavsevmorput station on Wrangel Island. He was accused of oppressing and starving the local Yupik and of ordering his subordinate, the sledge driver Stepan Startsev, to murder Dr. Nikolai Vulfson, who had attempted to stand up to Semenchuk, on 27 December 1934 (though there were also rumors that Startsev had fallen in love with Vulfson's wife, Dr. Gita Feldman, and killed him out of jealousy). The case came to trial before the Supreme Court of the RSFSR in May 1936; both defendants, attacked by Vyshinsky as "human waste", were found guilty and shot, and "the most publicised result of the trial was the joy of the liberated Eskimos."
ellauri278.html on line 159: In 1936, Vyshinsky achieved international fame as the prosecutor at the Zinoviev-Kamenev trial (this trial had nine other defendants), the first of the Moscow Trials during the Great Purge, lashing its defenseless victims with memorable rhetoric:
ellauri278.html on line 161: Shoot these rabid dogs. Death to this gang who hide their ferocious teeth, their eagle claws, from the people! Down with that vulture Trotsky, from whose mouth a bloody venom drips, putrefying the great ideals of Marxism! ... Down with these abject animals! Let's put an end once and for all to these miserable hybrids of foxes and pigs, these stinking corpses! Let's exterminate the mad dogs of capitalism, who want to tear to pieces the flower of our new Soviet nation! Let's push the bestial hatred they bear our leaders back down their own throats!
ellauri278.html on line 163: He often punctuated speeches with phrases like "Dogs of the Fascist bourgeoisie", "mad dogs of Trotskyism", "dregs of society", "decayed people", "terrorist thugs and degenerates", and "accursed vermin". This dehumanization aided in what historian Arkady Vaksberg calls "a hitherto unknown type of trial where there was not the slightest need for evidence: what evidence did you need when you were dealing with 'stinking carrion' and 'mad dogs'."
ellauri278.html on line 167: He spoke good French, was quick, clever and efficient, and always knew his dossier well, but whereas I had a certain unwilling respect for Molotov, I had none at all for Vyshinsky. All Soviet officials at that time had no choice but to carry out Stalin's policies without asking too many questions, but Vyshinsky above all gave me the impression of a cringing toadie only too anxious to obey His Master's Voice even before it had expressed his wishes. ... I always had the feeling with Vyshinsky that his past as a Menshevik together with his Polish and bourgeois background made him particularly servile and obsequious in his dealings with Stalin and to a lesser extent with Molotov.
ellauri278.html on line 171: We must bear in mind that the growth of the power of the Soviet state will increase the resistance of the last remnants of the dying classes. It is precisely because they are dying, and living their last days that they will pass from one form of attack to another, to sharper forms of attack, appealing to the backward strata of the population, and mobilizing them against the Soviet power. There is no foul lie or slander that these 'have-beens' would not use against the Soviet power and around which they would not try to mobilize the backward elements. This may give ground for the revival of the activities of the defeated groups of the old counter-revolutionary parties: the Socialist-Revolutionaries, the Mensheviks (glup), the bourgeois Malo-Russian nationalists (double glup) in the centre and in the outlying regions; it may give grounds also for the revival of the activities of the fragments of counter-revolutionary opposition elements from among the Trotskyites and the Right deviationists. Of course, there is nothing terrible in this. But we must bear all this in mind if we want to put an end to these elements quickly and without great loss."
ellauri278.html on line 182: Siberian pensioner IS grandson of Josef Stalin, DNA test reveals. Yury Davydov, 67, gets proofof his roots after years of waiting: his grandmother was Stalin's 14 year old lover. Stalin a Pedo? what has the world come to?
ellauri278.html on line 190: Chicherin and Litvinov were temperamental opposites and became rivals. Chicherin had a cultivated, polished personal style but held strongly anti-Western opinions. He sought to hold Soviet Russia aloof from diplomatic deal-making with capitalist powers.
ellauri278.html on line 192: A distant relative of Aleksandr Pushkin, Georgy Chicherin was born into an old noble family. He was born on the estate of his uncle, Boris Chicherin, in Karaul, Tambov. His father, Vasily N. Chicherin, was a diplomat employed by the Foreign Office of the Russian Empire.
ellauri278.html on line 194: In 1904, Chicherin inherited the estate of his famous uncle in Tambov Governorate and became very wealthy. He immediately used his new fortune to support revolutionary activities in the runup to the Russian Revolution of 1905 and was forced to flee abroad to avoid arrest late in that year. He spent the next 13 years in London, Paris and Berlin, where he joined the Menshevik faction of the Russian Social Democratic Labor Party and was active in emigre politics. In Imperial Germany, he underwent medical treatment in attempts to cure his homosexuality.
ellauri278.html on line 200: Chicherin was an eccentric, with obsessive work habits. Alexander Barmine, who worked in the People´s Commissariat for Foreign Affairs, noted that "Chicherin was a workaholic with peculiar habits. His workroom was completely buried in books, newspaper and documents. He used to patter into our room in his shirt sleeves, wearing a large silk handkerchief round his neck and slippers adorned with metal buckles ... which, for comfort´s sake, he never troubled to fasten, making a clicking noise on the floor." In 1930 Chicherin was formally replaced by his deputy, Maxim Litvinov. A continuing terminal illness burdened his last years, which forced him away from his circle of friends and active work and led to an early death.
ellauri278.html on line 206: Meir Henoch Wallach was born into a wealthy, Yiddish-speaking, Lithuanian Jewish banking family in Białystok, Grodno Governorate, Russian Empire, which was formerly part of the Polish–Lithuanian Commonwealth.
ellauri278.html on line 210: Litvinov moved to England in 1910 and lived there for eight years. In 1912, he replaced Lenin as the Bolshevik representative on the International Socialist Bureau. In England, Litvinov met and in 1916 married Ivy Low, the daughter of a Jewish university professor.
ellauri278.html on line 212: In January 1918, Litvinov addressed the Labour Party Conference, praising the achievements of the Revolution. Alexander Kerensky, the leader of the democratic Russian Provisional Government that had replaced the Tsar and was overthrown by Lenin, was welcomed by the British government on a visit to London and also addressed the Labour Party Conference, criticising the dictatorship of Lenin’s government. Litvinov replied to Kerensky in the left-wing English press, criticising him as being supported by foreign powers and intending to restore capitalism. Later in 1918, the British government arrested Litvinov, ostensibly for having addressed public gatherings held in opposition to British intervention in the ongoing Russian Civil War.
ellauri278.html on line 214: In February 1921, the Soviet government was approached by the government of the unilaterally declared Irish Republic in Dublin with proposals for a treaty of mutual recognition and assistance. Despairing of early American recognition for the Irish Republic, President of the Dáil Éireann Éamon De Valera had redirected his envoy Patrick McCartan from Washington to Moscow. McCartan may have assumed Litvinov, with his Irish experience, would be a ready ally. Litvinov, however, told McCarten the Soviet priority was a trade agreement with the UK.
ellauri278.html on line 216: On 6 February 1933, Litvinov made the most-significant speech of his career, in which he tried to define aggression. He stated the internal situation of a country, alleged maladministration, possible danger to foreign residents, and civil unrest in a neighbouring country were not justifications for war. This speech became the authority when war was justified. British politician Anthony Eden had said; "to try to define aggression was a trap for the innocent and protection for the guilty". In 1946, the British Government supported Litvinov’s definition of aggression by accusing the Soviet Union of not complying with Litvinov’s definition of aggression. Finland made similar criticisms against the Soviet Union in 1939.
ellauri278.html on line 224: In 1933, Litvinov was instrumental in winning a long-sought formal diplomatic recognition of the Soviet government by the United States. US President Franklin Roosevelt sent comedian Harpo Marx to the Soviet Union as a goodwill ambassador. Isosetä Karl oli näät disponibiliteetissa. Litvinov and Marx became friends and performed a routine on stage together. Litvinov also facilitated the acceptance of the Soviet Union into the League of Nations, where he represented his country from 1934 to 1938. Litvinov has been considered to have concentrated on taking strong measures against Italy, Japan and Germany, and being little interested in other matters.
ellauri278.html on line 226: After the 1938 Munich Agreement, German state media derided Maxim Litvinov for his Jewish ancestry, referring to him as "Finkelstein-Litvinov". The Munich Agreement (Czech: Mnichovská dohoda; Slovak: Mníchovská dohoda; German: Münchner Abkommen) was an agreement concluded at Munich on 30 September 1938, by Nazi Germany, the United Kingdom, France, and Italy. The agreement provided for the German annexation of land on the border between Czechoslovakia and Germany called the Sudetenland, where more than three million people, mainly ethnic Germans, lived. The pact is also known in "some areas" as the Munich Betrayal (Czech: Mnichovská zrada; Slovak: Mníchovská zrada), because of a previous 1924 alliance agreement and a 1925 military pact between France and the Czechoslovak Republic.
ellauri278.html on line 227: An emergency meeting of the main European powers – not including Czechoslovakia, although their representatives were present in the town, or the Soviet Union, an ally to both France and Czechoslovakia – took place in Munich, Germany, on 29–30 September 1938. An agreement was quickly reached on Hitler´s terms, and signed by the leaders of Germany, France, Britain, and Italy. The Czechoslovak mountainous borderland that the powers offered to appease Germany had not only marked the natural border between the Czech state and the Germanic states since the early Middle Ages, but it also presented a major natural obstacle to any possible German attack. Having been strengthened by significant border fortifications, the Sudetenland was of absolute strategic importance to Czechoslovakia.
ellauri278.html on line 229: On 30 September, Czechoslovakia yielded to the combination of military pressure by Germany, Poland, and Hungary, and diplomatic pressure by the United Kingdom and France, and agreed to give up territory to Germany on Munich terms. Then, on 1 October, Czechoslovakia also accepted Polish territorial demands. Much of Europe celebrated the Munich Agreement, as they considered it a way to prevent a major war on the continent. Adolf Hitler announced that it was his last territorial claim in Northern Europe. Today, the Munich Agreement is widely regarded as a failed act of appeasement, and the term has become a byword for the futility of appeasing expansionist totalitarian states.
ellauri278.html on line 231: On 3 May 1939, Stalin replaced Litvinov, who was closely identified with the anti-German position, with Vyacheslav Molotov. At a prearranged meeting, Stalin said: "The Soviet Government intended to improve its relations with Hitler and if possible sign a pact with Nazi Germany. As a Jew and an avowed opponent of such a policy, Litvinov stood in the way." Litvinov argued and banged on the table. Stalin then demanded Litvinov to sign a letter of resignation. On the night of Litvinov´s dismissal, NKVD troops surrounded the offices of the Commissariat of Foreign Affairs. The telephone at Litvinov´s dacha was disconnected and the following morning, Molotov, Georgy Malenkov, and Lavrenty Beria arrived at the commissariat to inform Litvinov of his dismissal. Many of Litvinov´s aides were arrested and beaten, possibly to extract compromising information.
ellauri278.html on line 233: Hitler took Litvinov’s removal more seriously than Chamberlain. The German ambassador to the Soviet Union, Schulenburg, was in Iran. Hilger, the First Secretary, was summoned to see Hitler, who asked why Stalin might have dismissed Litvinov. Hilger said: "According to my firm belief he [Stalin] had done so because Litvinov had pressed for an understanding with France and Britain while Stalin thought the Western powers were aiming to have the Soviet Union pull the chestnuts out of the fire in the event of war".
ellauri278.html on line 238: Litvinov myönsi että Molotov-Ribbentrop sopimus oli ryssiltä hyvä ratkaisu siinä tapauksessa, vaikka aina hyvä ratkaisu on Kaleva-puku. The Molotov–Ribbentrop Pact was a non-aggression pact between Nazi Germany and the Soviet Union that enabled those powers to partition Eastern Europe between them. The pact was signed in Moscow on 23 August 1939 by German Foreign Minister Joachim von Ribbentrop and Soviet Foreign Minister Vyacheslav Molotov and was officially known as the Treaty of Non-Aggression between Germany and the Union of Soviet Socialist Republics. Unofficially, it has also been referred to as the Hitler–Stalin Pact, Nazi–Soviet Pact or Nazi–Soviet Alliance.
ellauri278.html on line 240: The imperialists in these two countries had done everything they could to goad Hitler’s Germany against the Soviet Union by secret deals and provocative moves. In the circumstances the Soviet Union could either accept German proposals for a non-aggression treaty and thus secure a period of peace in which to redouble preparations to repulse the aggressor; or turn down Germany’s proposals and let the warmongers in the Western camp push the Soviet Union into an armed conflict with Germany in unfavourable circumstances and in a setting of complete isolation. In this situation the Soviet Government was compelled to make the difficult choice and conclude a non-aggression treaty with Germany. I, too, would probably have concluded a pact with Germany although a bit differently.
ellauri278.html on line 242: The replacement of Litvinov with Molotov significantly increased Stalin´s freedom to manoeuver in foreign policy. The dismissal of Litvinov, whose Jewish background was viewed disfavorably by Nazi Germany, removed an obstacle to negotiations with Germany. Stalin immediately directed Molotov to "purge the ministry of Jews". Recalling Stalin´s order, Molotov commented: "Thank God for these words! Jews formed an absolute majority in the leadership and among the ambassadors. It wasn´t good."
ellauri278.html on line 244: Given Litvinov´s prior attempts to create an anti-fascist coalition, association with the doctrine of collective security with France and Britain, and pro-Western orientation by Kremlin standards, his dismissal indicated the existence of a Soviet option of rapprochement with Germany. Molotov´s appointment was a signal to Germany the USSR would negotiate. The dismissal also signaled to France and Britain the existence of a potential negotiation option with Germany. One British official wrote Litvinov´s disappearance meant the loss of an admirable technician or shock-absorber, while Molotov´s modus operandi was "more truly Bolshevik than diplomatic or cosmopolitan".
ellauri278.html on line 246: With regard to the signing of the Molotov–Ribbentrop Pact with secret protocols dividing Eastern Europe three months later, Hitler told military commanders; "Litvinov´s replacement was decisive". A German official told the Soviet Ambassador Hitler was pleased Litvinov´s replacement Molotov was not Jewish.
ellauri278.html on line 248: In the 21-month period between the declaration of war by France and Britain, and the invasion of the Soviet Union by Germany, Ivy Litvinov describes this period of her life. She said the family spent their time with their daughter-in-law in their dacha 27 kilometres (17 mi) from Moscow and outside school holidays in the family apartment in Moscow, when they spent long weekends in the country. For two years, the family played bridge, read music, and went on long walks in the countryside with their two dogs.
ellauri278.html on line 250: 1941 Litvinov was definitively given the sack. LItvinov was livid. Stalin rejected everything Litvinov had said. When Stalin stopped speaking, Litvinov asked: "Does that mean you consider me an enemy of the people?" Stalin answered: "We do not consider you an enemy of the people, but too honest a revolutionary".
ellauri278.html on line 252: Even to Litvinov, the German invasion of the Soviet Union was a surprise; he did not believe Hitler would risk embarking on a second front at this stage of the war. Churchill informed the world Hitler´s actions were not a surprise to him, and that a victory over the USSR by Hitler would be a catastrophe for the British Empire.
ellauri278.html on line 254: Early in November 1941, Litvinov was summoned to see Stalin and told his services were required as ambassador to the United States. In the US, the appointment was met with enthusiasm. The New York Times stated: "Stalin has decided to place his ablest and most forceful diplomat and one who enjoys greater prestige in this country. He is known as a man of exceptional ability, adroit as well as forceful. It is believed that Stalin, in designating him for the ambassadorship, felt Litvinov could exercise real influence in Washington."
ellauri278.html on line 256: Litvinov immediately gained popularity. In early December 1941, the Soviet Union’s war-relief organisation called a large meeting in Madison Square, New York City, where the auditorium was filled to capacity. Litvinov, speaking in English, told of the suffering in the Soviet Union. A woman in the front row ran up to the stage and donated her diamond necklace; whilst another gave a cheque for $15,000. At the end, Litvinov said; "What we need is a second necklace".
ellauri278.html on line 258: The highlight of Litvinov’s eighteen months ambassadorship was the 25th celebration of the Russian Revolution on the 7 November 1942. 1,200 guests, representing all of the United Nations, entered the reception hall to shake hands with Litvinov. Russian vodka and a sturgeon from the Volga were supplied to the guests. Roosevelt became annoyed with Litvinov’s second-necklace zeal. He told Stalin to call in Litvinov.
ellauri278.html on line 262: Maxim Litvinov died on on 31 December 1951. After his death, rumours he was murdered on Stalin´s instructions to the Ministry of Internal Affairs circulated. According to Anastas Mikoyan, alorry deliberately collided with Litvinov´s car as it rounded a bend near the Litvinov dacha on 31 December 1951, and he later died of his injuries. British television journalist Tim Tzouliadis stated; "The assassination of Litvinov marked an intensification of Stalin´s anti-Semitic campaign". According to Litvinov´s wife and daughter, however, Stalin was still on good terms with Litvinov at the time of his death. They said he had serious heart problems and was given the best treatment available during the final weeks of his life, and that he died from a heart attack on 31 December 1951. After Litvinov´s death, his widow Ivy remained in the Soviet Union until she returned to live in Britain in 1972.
ellauri278.html on line 264: In his reminiscences dictated to a supporter later in life, Vyacheslav Molotov—Litvinov´s replacement as chief of foreign affairs and right-hand man of Joseph Stalin—said Litvinov was "intelligent" and "first rate" but said he and Stalin "didn´t trust him" and consequently "left him out of negotiations" with the United States during the war. Molotov called Litvinov "not a bad diplomat—a good one" but also called him quite an opportunist who greatly sympathized with Leon Trotsky, Grigory Zinoviev, and Lev Kamenev. According to Molotov; Litvinov remained among the living in the Great Purge only by chance.
ellauri278.html on line 324: Rawhide is an American Western TV series starring Eric Fleming and Clint Eastwood. The show aired for eight seasons on the CBS network on Friday nights, from January 9, 1959, to September 3, 1965, before moving to Tuesday nights from September 14, 1965, until December 7, 1965, with a total of 217 black-and-white episodes. The series was produced and sometimes directed by Charles Marquis Warren, who also produced early episodes of Gunsmoke. The show is fondly remembered by many for its theme, "Rawhide".
ellauri278.html on line 326: Limp Bizkit is an American rap rock band from Jacksonville, Florida. Its lineup consists of lead vocalist Fred Durst, drummer John Otto, guitarist Wes Borland, turntablist DJ Lethal and bassist Sam Rivers. The band's music is marked by Durst's angry vocal delivery and Borland's sonic experimentation. Borland's elaborate visual appearance, which includes face and body paint, masks, and uniforms, also plays a large role in Limp Bizkit´s live shows. The band has been nominated for three Grammy Awards, sold 40 million records worldwide, and won several other awards. The band has released 26 singles, the most notable of which include "Nookie", "Re-Arranged", "Break Stuff", "Take a Look Around", "Rollin' (Air Raid Vehicle)." Formed in 1994, Limp Bizkit became popular playing in the Jacksonville underground music scene in the late 1990s. n October 28, 2021, Durst confirmed via Instagram that the band's sixth album – now titled Still Sucks – would be released on October 31, 2021. Durst's lyrics are often profane, scatological or angry. Much of Durst´s lyrical inspiration came from growing up and his personal life. I did it all for the nookie [slang for sexual intercourse].
ellauri278.html on line 332: Parfyon Kiseljov puhuu epämukavia professorien Orshoshin ja Markovin kanssa Katyn uudemmista toimista. ellauri278.html on line 354: Teloitettujen joukossa oli sekä uraupseereja (mukaan lukien kapteeni Jakub Wajda, joka teloitettiin Harkovissa, kuuluisan elokuvaohjaajan Andrzej Wajdan isä ), että sodan ajan upseereja - mobilisoituja lakimiehiä, toimittajia, insinöörejä, opettajia, lääkäreitä jne. mukaan lukien yliopiston professorit, joita oli Kozelskyn leirissä, tosin vain vaivaiset 20 henkilöä. Julkkiximpia teloitusten uhreja olivat Katynissa teloitettu naislentäjä Yanina Levandowska ja Kharkovissa teloitetut kenraalit Stanislav Haller, Budyonnyn voittaja vuonna 1920, Brestin jyräyxen puolustuspäällikkö Konstantin Plisovsky ja joku puolustuspäällikkö. On huomionarvoista, että Lvovin varuskunta antautui puna-armeijalle vapaan ulkomaanmatkan ehdolla.
ellauri278.html on line 364: Prof. Orshosh ruumiinavauksessa. Lähistöllä ovat prof. Markov (Bulgaria) ja prof. Arno Saxen (Suomi, verikauhassa). Professori F. Orshoshin käyttämä kallon tilan mukainen ajoitusmenetelmä ei löytänyt riittävää myöhempää vahvistusta lääketieteellisessä käytännössä, mistä prof. Saxen kyllä huomautti. ellauri278.html on line 374: Nürmbergisssä 14. helmikuuta 1946 Neuvostoliiton apulaispääsyyttäjä eversti Yu. V. Pokrovsky esitti sakemanneille yksityiskohtaisen syytteen Katynin tapauksessa Burdenkon komission materiaalien perusteella. Asiasta varoitettu jenkkijohtoinen tuomioistuin kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä tätä syytöstä harkitsematta, mikä järkytti neuvostopuolta. Koska jälkimmäinen viittasi, että tämä luo ennakkotapauksen prosessin viivyttämiselle, tuomioistuin päätti kuulla vain kolmea todistajaa syyttäjälle ja puolustukselle. Kuulemiset pidettiin 1.-2.7.1946. Syyttäjän todistajina olivat Smolenskin entinen apulaispormestari, professori-astronomi B. V. Bazilevsky, professori V. I. Prozorovsky (lääketieteen asiantuntijana) ja bulgarialainen asiantuntija M. A. Markov, Katynin kansainvälisen komission entinen jäsen, joka allekirjoitti sen päätelmän. Smolenskin porvari B. G. Menshagin oli myös valmistautunut tällaiseen rooliin, mutta hänen todistuksensa oli "epämukava".
ellauri278.html on line 411: Mug shot of Päz in prison ellauri279.html on line 83: Solzhenitsyn syntyi perheeseen, joka uhmasi Neuvostoliiton uskonnonvastaista kampanjaa 1920-luvulla ja pysyi Venäjän ortodoksisen kirkon hurskaina jäseninä. Vielä nuorena Solzhenitsyn menetti uskonsa kristinuskoon, hänestä tuli ateisti ja omaksui marxilaisuuden - leninismin. Vasta vankilassa ja leireillä saamansa uskonnollisen kokemuksen seurauksena hänestä tuli vähitellen filosofisesti ajatteleva itäinen ortodoksinen kristitty.
ellauri279.html on line 120: ofimovich-kakaya-zhe-nastoyashchaya-istoriya-pavlika/">Источник ellauri279.html on line 127: Pavel Trofimovitš Morozov (tunnetaan paremmin nimellä Pavlik Morozov, 14. marraskuuta 1918, Gerasimovka, Torinon piiri, Tobolskin maakunta, Venäjän osavaltio - 3. syyskuuta 1932, samassa paikassa, Tavdinskyn piiri, Uralin alue, RSFSR, Neuvostoliitto ) - Neuvostoliiton opiskelija joka sai ylimitoitettua Neuvostoliiton propagandamainetta pioneerisankarina, joka vastusti sosialistisen omaisuuden ryöstämistä ja kulakkeja konnamaisen isänsä Trofim Morozovin henkilössä ja maksoi siitä hengellään.
ellauri279.html on line 130: Isä oli etninen valkovenäläinen ja tuli Stolypinin uudisasukkaista, jotka asettuivat Gerasimovkaan vuonna 1910. Pavlikin isä, entinen sisällissodan nuorempi komentaja, oli Gerasimovskyn kyläneuvoston puheenjohtaja vuoteen 1931 asti. Gerasimoviittien muistelmien mukaan Trofim Morozov alkoi pian tämän viran ottamisen jälkeen käyttää sitä henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi, mikä mainitaan yksityiskohtaisesti häntä vastaan myöhemmin aloitetussa rikosasiassa. Todistajien kertomusten mukaan Trofim alkoi kaupata riistetyiltä takavarikoituja tavaroita. Lisäksi hän spekuloi erityisille uudisasukkaille myönnetyillä todistuksilla.
ellauri279.html on line 134: Vuonna 1931 hänen isänsä, joka ei enää toiminut virassa, tuomittiin 10 vuodeksi. Kylävaltuuston puheenjohtajana hän oli kulakkien ystävä, piilotti heidän tilansa verotuksesta ja erottuaan kyläneuvostosta osallistui erikoissiirtolaisten muilutuxeen myymällä asiakirjoja. Häntä syytettiin väärennettyjen todistusten myöntämisestä ryöstetyille heidän kuulumisestaan Gerasimovin kyläneuvostoon, mikä antoi heille mahdollisuuden lähteä maasta heti paikalla. Vangittuna Trofim Morozov osallistui Valkoisenmeren ja Itämeren kanavan rakentamiseen ja kolmen vuoden työskentelyn jälkeen palasi kotiin kovan työn perästä ja asettui sitten Tjumeniin.
ellauri279.html on line 142: Uskomuksen, että Pavlikin isä pidätettiin juuri pojan lausunnon takia, kumosi myöhemmin itse Trofimin tapaukseen osallistunut tutkija. Itse asiassa pidätyksen syy oli kahden talonpojan pidätys, joiden kirjelomakkeet löytyivät Gerasimovskyn kyläneuvoston sinetistä. Yhden pidätetyn mukaan lomakkeet ostettiin Trofim Morozovilta. Myöhemmässä kokouksessa, jossa Trofim tuomittiin 10 vuodeksi maanpakoon, Pavlikin äiti todisti, Pavlik itse toimi todistajana ja vahvisti vain äidin sanoja, ja lausuntoprosessissa tuomari jätti pois todistuxen alaikäisyyden vuoksi.
ellauri279.html on line 160: Pavel ja Fjodor Morozov haudattiin Gerasimovkan hautausmaalle. Hautamäelle asetettiin obeliski punaisella tähdellä ja sen viereen kaivettiin risti, jossa oli merkintä: ”3.9.1932 kaksi Morozov-veljestä, Pavel Trofimovitš, syntynyt vuonna 1918, ja Fjodor Trofimovitš kuolivat pahan miehen pahuxen terävästä veitsestä”.
ellauri279.html on line 168: Uralin alueoikeuden päätöksellä löydettiin heidän oma isoisänsä Sergei (Trofim Morozovin isä) ja 19-vuotias serkku Danila sekä isoäiti Ksenia (rikoskumppanina) ja Pavelin kummisetä Arseni Kulukanov, joka oli hänen setänsä. syyllinen Pavel Morozovin ja hänen veljensä Fjodorin murhaan (kylän nyrkkinä - murhan alullepanijana ja järjestäjänä). Oikeudenkäynnin jälkeen Arseny Kulukanov ja Danila Morozov ammuttiin, kahdeksankymmentävuotias Sergei ja Ksenia Morozov kuolivat vankilassa. Myös Pavlikin toista setä, Arseni Silin, syytettiin osallisuudesta murhaan, mutta oikeudenkäynnin aikana hänet vapautettiin syytteestä.
ellauri279.html on line 187: Vuonna 2005 Oxfordin yliopiston professori Catriona Kelly julkaisi kirjan Toveri Pavlik: The Rise and Fall of a Soviet Boy Hero. Kelly väitti seuranneessa kiistassa, että "vaikka OGPU:n toissijaisten tosiseikkojen tukahduttamisesta ja salaamisesta on jälkiä, ei ole mitään syytä uskoa, että murha itse olisi niiden aiheuttama."
ellauri279.html on line 191: ofcalifornia.edu/senate/inmemoriam/images/Yuri.JPG" />
ellauri279.html on line 195: In his lifetime, he worked as an actor, a photographer, an editor, a journalist and travel correspondent, as an author and as a professor of Russian. He was also the vice-president of the American branch of the International PEN club.
ellauri279.html on line 197: When Yuri joined the faculty of the Department of German and Russian at UCD in January, 1989, none of his colleagues had any idea of the remarkable fifty-five years of his life that had preceded his arrival in Davis. Some of us were aware of the fact that he had been censored for his writing in the Soviet Union, but most, if not all of us, were ignorant of the attack leveled against him in 1974 by the newspaper Izvestiya, which accused him of having slandered the Soviet people, or of his having been removed from the Writers Union of the USSR in 1977 and declared “a traitor to the motherland” for his participation in the Samizdat underground publishing movement. In 1986, he was threatened by the KGB with either incarceration in a prison camp or confinement to a psychiatric ward, where he might well have languished had it not been for the intervention of Western writers such as Kurt Vonnegut and Arthur Miller, as well as, the International PEN-Club. Yuri was banished from his homeland a year later. He became a leading literary figure among Russian émigré writers while in exile, living first in Vienna, and then in Texas, before coming to California.
ellauri279.html on line 199: In his sensational exposé, Informer 001 or the Myth of Pavlik Morozov, a product of research carried out clandestinely in the Soviet Union between 1980 and 1984, he demolished the long-standing, “official” Soviet version of the young, thirteen-year old “pioneer” (who never was) and communist martyr – designated, in 1934, a Soviet literary hero at the First Congress of Soviet Writers – who had turned in his father to the authorities for treasonable activity. The boy was subsequently murdered, according to the authorities, by members of his own family. The young Pavlik did, in fact, denounce his father, but, as Yuri demonstrates, he appears to have been put up to it by his mother, seeking revenge for her husband’s infidelity. As to who actually killed Pavlik, Yuri establishes that it was certainly not family members who were hauled before a Soviet court and subsequently executed. No less a literary figure than Alexander Solzhenitsyn hailed the publication of the book in 1987, claiming that it was “through books such as this that as many Soviet lies will eventually be told as revealed.”
ellauri279.html on line 203: Alperovichit näyttää olevan pahempia oikeistojutkuja kuin Suomen oma Ben Zyskovicz. The vast majority of Argentine Jews are descended from immigrants who arrived from Europe. These ashkenazic Jews migrated from small towns or shtetels of Poland, Lithuania, Russia, Germany, Romania or Ukraine, leaving behind most of their Jewish relatives. After two or three generations, those Jewish families lost track of their relatives, having been saved from the war, emigrated to other countries like USA, England or Australia.
ellauri279.html on line 208: Dmitri Mikhailovich Alperovitch (born 1980) is a Russian American think-tank founder, investor, philanthropist, podcast host and former computer security industry executive. He is the chairman of Silverado Policy Accelerator, a geopolitics think-tank in Washington, D.C. and a co-founder and former chief technology officer of CrowdStrike. Alperovitch is a naturalized U.S. citizen born in Russia who came to the United States in 1994 with his family. Following Russian invasion of Ukraine, Alperovitch became the host of Geopolitics Decanted podcast, where he discusses current geopolitical events with militarily experts, historians, economists and political scientists. He is one of the 100 leading global thinkers in foreign policy 2013. Alperovitch even got a nod from President Trump when the leader (erroneously) called out CrowdStrike as “owned by a very rich Ukrainian.” (It’s assumed he was talking about Alperovitch, who is a cofounder and was born in Moscow to Russian parents.)
ellauri279.html on line 213: Jose, justicialist party honcho and governor of Tucuman was charged by the Public Prosecutor for the complaint of sexual abuse by his niece.
ellauri279.html on line 214: From the return of Perón in 1973 and under the leadership of Isabel Perón, the Justicialist Party was no longer characterized by anti-imperialist and revolutionary tones but by a strong focus on orthodox peronism and anticommunism (of which it became the main bulwark in South America) and the support of economic liberalism.
ellauri279.html on line 235: Juutalaisten lääkäreiden vastaisen yleissuunnitelman käynnistämisen laukaisee AA Zhdanovin kuolema 31. elokuuta 1948 sydänkohtaukseen. Stalin oli jo eronnut ja salaa häpäissyt Ždanovin, politbyroon johtavan jäsenen ja Suomen kirjallisuuteen perehtyneen kulttuuri- ja taideministerin. Zhdanov oli pudonnut suosiosta, koska hänen poikansa Juri Ždanov, nuori tiedemies, oli avoimesti arvostellut Neuvostoliiton geneetikkoa Trofim D. Lysenkoa, joka oli tuolloin Stalinin suosiossa. "Vozhd" toivoi edelleen, että sarlataani Lysenko lunastaisi lupauksensa tuottaa suuri sato geneettisesti muunnetusta "peruna-tomaatti" -sadosta, joka mullistaisi Neuvostoliiton maatalouden. Lysenko oli vain aikaansa edellä, nythän vihreä vallankumous ja geenimuunnellut lajikkeet ovat toteuttaneet Stalinin haaveet ja Lysenkon suunnitelmat.
ellauri279.html on line 259: Voisiko tääkin kirja-arvostelun väsääjä olla sefardi? A submission from Indiana, U.S. says the name Faria means "The one that will create. Jewish families converted to Catholicism avoiding the Inquisition in Portugal and Spain sec XIV-XV" and is of Portuguese origin. Bostonin reformijuutalaisen Temple Israelin vetäjä on muuan Randy Faria.
ellauri279.html on line 348: Huolimatta vahvasta kommunisminvastaisuudestaan Solženitsyn arvosteli myös länsimaiden kulttuurin rappiota. Hän päätyi Yhdysvalloissa sanasotaan muiden toisinajattelijoiden kanssa, minkä jälkeen hän vetäytyi eristyksiin Vermontiin ajamaan punaista Jopo-pyörää. Hänen uskonnollisella nationalismillaan on kuvattu olleen eniten yhteistä 1800-luvun slavofiilien kanssa.
ellauri279.html on line 376: Kirjallisuuskriitikko L. A. Anninsky uskoi, että Solženitsynillä oli historiallinen rooli "profeetana", "poliittisena hajoittajana", joka tuhosi järjestelmän, joka oli yhteiskunnan silmissä vastuussa toimintansa kielteisistä seurauksista, joista hän itse "tuli kauhistuneena".
ellauri279.html on line 454: Vuonna 1938 Meksiko kansallisti ulkomaiset öljy-yhtiöt mikä johti kansalliseen meteliin Yhdysvalloissa; hän viittasi myöhemmin tapahtumaan hetkenä, jolloin hän alkoi ymmärtää itseään meksikolaiseksi. Vuonna 1940 Fuentesin perhe siirrettiin Santiagoon, Chileen. Siellä hän kiinnostui ensin sosialismista, josta tuli yksi hänen elinikäisistä hobbyistaan, anteexiannettavasta kiinnostuksesta Pablo Nerudan panoaiheista runoutta kohtaan. Hän asui Meksikossa ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, kun hän meni opiskelemaan lakia National Autonomous University of Mexicossa (UNAM).
ellauri279.html on line 456: Hän meni ensin naimisiin meksikolaisen näyttelijättären Rita Macedon kanssa. "Komeana helppoheikkinä" pidetyllä Fuentesilla oli myös korkean profiilin suhteita muiden näyttelijättärien kaa. Hänen ystäviään olivat eklottava Luis Buñuel, masis William Styron ja juustokiekon näköinen Friedrich Dürrenmatt. Fuentes synnytti kolme lasta, joista vain yksi selvisi hänestä. Poika, Carlos Fuentes Lemus, kuoli näennäiseen homofiliaan liittyviin komplikaatioihin vuonna 1999 25-vuotiaana. Tytär, Natasha Fuentes Lemus (syntynyt 31. elokuuta 1974), kuoli näennäiseen huumeiden yliannostukseen Mexico Cityssä 22. elokuuta 2005 30-vuotiaana.
ellauri281.html on line 61:
ellauri281.html on line 73: of_commanders_%28Retouched_photograph_in_the_Soviet_period%29._1921.jpg" />
ellauri281.html on line 78: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri281.html on line 141: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri281.html on line 143: Laulun suosio Neuvostoliitossa alkoi Georgian kulttuurin vuosikymmenen pitämisestä Moskovassa tammikuussa 1937, jolloin Avksentiy Megrelidzen johtama naisyhtye esitti "Georgian folk" -laulun "Suliko". Stalin piti kappaleesta kovasti, ja pian ensimmäiset gramofonilevyt kappaleen kanssa julkaistiin. Useimmissa tapauksissa laulu esitettiin kansanlauluna, joskus mainittiin runojen kirjoittaja A. L-seteli. Säveltäjä Varinka Tseretelin maininta alkoi ilmestyä 1980-luvulla.
ellauri281.html on line 154: He is known as a state prosecutor of Joseph Stalin's Moscow Trials and in the Nuremberg trials. He was the Soviet Foreign Minister from 1949 to 1953, after having served as Deputy Foreign Minister under Vyacheslav Molotov since 1940.
ellauri281.html on line 156: Vyshinsky first became a nationally known public figure as a result of the Semenchuk case of 1936. Konstantin Semenchuk was the head of the Glavsevmorput station on Wrangel Island. He was accused of oppressing and starving the local Yupik and of ordering his subordinate, the sledge driver Stepan Startsev, to murder Dr. Nikolai Vulfson, who had attempted to stand up to Semenchuk, on 27 December 1934 (though there were also rumors that Startsev had fallen in love with Vulfson's wife, Dr. Gita Feldman, and killed him out of jealousy). The case came to trial before the Supreme Court of the RSFSR in May 1936; both defendants, attacked by Vyshinsky as "human waste", were found guilty and shot, and "the most publicised result of the trial was the joy of the liberated Eskimos."
ellauri281.html on line 158: In 1936, Vyshinsky achieved international fame as the prosecutor at the Zinoviev-Kamenev trial (this trial had nine other defendants), the first of the Moscow Trials during the Great Purge, lashing its defenseless victims with memorable rhetoric:
ellauri281.html on line 160: Shoot these rabid dogs. Death to this gang who hide their ferocious teeth, their eagle claws, from the people! Down with that vulture Trotsky, from whose mouth a bloody venom drips, putrefying the great ideals of Marxism! ... Down with these abject animals! Let's put an end once and for all to these miserable hybrids of foxes and pigs, these stinking corpses! Let's exterminate the mad dogs of capitalism, who want to tear to pieces the flower of our new Soviet nation! Let's push the bestial hatred they bear our leaders back down their own throats!
ellauri281.html on line 162: He often punctuated speeches with phrases like "Dogs of the Fascist bourgeoisie", "mad dogs of Trotskyism", "dregs of society", "decayed people", "terrorist thugs and degenerates", and "accursed vermin". This dehumanization aided in what historian Arkady Vaksberg calls "a hitherto unknown type of trial where there was not the slightest need for evidence: what evidence did you need when you were dealing with 'stinking carrion' and 'mad dogs'."
ellauri281.html on line 166: He spoke good French, was quick, clever and efficient, and always knew his dossier well, but whereas I had a certain unwilling respect for Molotov, I had none at all for Vyshinsky. All Soviet officials at that time had no choice but to carry out Stalin's policies without asking too many questions, but Vyshinsky above all gave me the impression of a cringing toadie only too anxious to obey His Master's Voice even before it had expressed his wishes. ... I always had the feeling with Vyshinsky that his past as a Menshevik together with his Polish and bourgeois background made him particularly servile and obsequious in his dealings with Stalin and to a lesser extent with Molotov.
ellauri281.html on line 170: We must bear in mind that the growth of the power of the Soviet state will increase the resistance of the last remnants of the dying classes. It is precisely because they are dying, and living their last days that they will pass from one form of attack to another, to sharper forms of attack, appealing to the backward strata of the population, and mobilizing them against the Soviet power. There is no foul lie or slander that these 'have-beens' would not use against the Soviet power and around which they would not try to mobilize the backward elements. This may give ground for the revival of the activities of the defeated groups of the old counter-revolutionary parties: the Socialist-Revolutionaries, the Mensheviks (glup), the bourgeois Malo-Russian nationalists (double glup) in the centre and in the outlying regions; it may give grounds also for the revival of the activities of the fragments of counter-revolutionary opposition elements from among the Trotskyites and the Right deviationists. Of course, there is nothing terrible in this. But we must bear all this in mind if we want to put an end to these elements quickly and without great loss."
ellauri281.html on line 181: Siberian pensioner IS grandson of Josef Stalin, DNA test reveals. Yury Davydov, 67, gets proofof his roots after years of waiting: his grandmother was Stalin's 14 year old lover. Stalin a Pedo? what has the world come to?
ellauri281.html on line 189: Chicherin and Litvinov were temperamental opposites and became rivals. Chicherin had a cultivated, polished personal style but held strongly anti-Western opinions. He sought to hold Soviet Russia aloof from diplomatic deal-making with capitalist powers.
ellauri281.html on line 191: A distant relative of Aleksandr Pushkin, Georgy Chicherin was born into an old noble family. He was born on the estate of his uncle, Boris Chicherin, in Karaul, Tambov. His father, Vasily N. Chicherin, was a diplomat employed by the Foreign Office of the Russian Empire.
ellauri281.html on line 193: In 1904, Chicherin inherited the estate of his famous uncle in Tambov Governorate and became very wealthy. He immediately used his new fortune to support revolutionary activities in the runup to the Russian Revolution of 1905 and was forced to flee abroad to avoid arrest late in that year. He spent the next 13 years in London, Paris and Berlin, where he joined the Menshevik faction of the Russian Social Democratic Labor Party and was active in emigre politics. In Imperial Germany, he underwent medical treatment in attempts to cure his homosexuality.
ellauri281.html on line 199: Chicherin was an eccentric, with obsessive work habits. Alexander Barmine, who worked in the People´s Commissariat for Foreign Affairs, noted that "Chicherin was a workaholic with peculiar habits. His workroom was completely buried in books, newspaper and documents. He used to patter into our room in his shirt sleeves, wearing a large silk handkerchief round his neck and slippers adorned with metal buckles ... which, for comfort´s sake, he never troubled to fasten, making a clicking noise on the floor." In 1930 Chicherin was formally replaced by his deputy, Maxim Litvinov. A continuing terminal illness burdened his last years, which forced him away from his circle of friends and active work and led to an early death.
ellauri281.html on line 205: Meir Henoch Wallach was born into a wealthy, Yiddish-speaking, Lithuanian Jewish banking family in Białystok, Grodno Governorate, Russian Empire, which was formerly part of the Polish–Lithuanian Commonwealth.
ellauri281.html on line 209: Litvinov moved to England in 1910 and lived there for eight years. In 1912, he replaced Lenin as the Bolshevik representative on the International Socialist Bureau. In England, Litvinov met and in 1916 married Ivy Low, the daughter of a Jewish university professor.
ellauri281.html on line 211: In January 1918, Litvinov addressed the Labour Party Conference, praising the achievements of the Revolution. Alexander Kerensky, the leader of the democratic Russian Provisional Government that had replaced the Tsar and was overthrown by Lenin, was welcomed by the British government on a visit to London and also addressed the Labour Party Conference, criticising the dictatorship of Lenin’s government. Litvinov replied to Kerensky in the left-wing English press, criticising him as being supported by foreign powers and intending to restore capitalism. Later in 1918, the British government arrested Litvinov, ostensibly for having addressed public gatherings held in opposition to British intervention in the ongoing Russian Civil War.
ellauri281.html on line 213: In February 1921, the Soviet government was approached by the government of the unilaterally declared Irish Republic in Dublin with proposals for a treaty of mutual recognition and assistance. Despairing of early American recognition for the Irish Republic, President of the Dáil Éireann Éamon De Valera had redirected his envoy Patrick McCartan from Washington to Moscow. McCartan may have assumed Litvinov, with his Irish experience, would be a ready ally. Litvinov, however, told McCarten the Soviet priority was a trade agreement with the UK.
ellauri281.html on line 215: On 6 February 1933, Litvinov made the most-significant speech of his career, in which he tried to define aggression. He stated the internal situation of a country, alleged maladministration, possible danger to foreign residents, and civil unrest in a neighbouring country were not justifications for war. This speech became the authority when war was justified. British politician Anthony Eden had said; "to try to define aggression was a trap for the innocent and protection for the guilty". In 1946, the British Government supported Litvinov’s definition of aggression by accusing the Soviet Union of not complying with Litvinov’s definition of aggression. Finland made similar criticisms against the Soviet Union in 1939.
ellauri281.html on line 223: In 1933, Litvinov was instrumental in winning a long-sought formal diplomatic recognition of the Soviet government by the United States. US President Franklin Roosevelt sent comedian Harpo Marx to the Soviet Union as a goodwill ambassador. Isosetä Karl oli näät disponibiliteetissa. Litvinov and Marx became friends and performed a routine on stage together. Litvinov also facilitated the acceptance of the Soviet Union into the League of Nations, where he represented his country from 1934 to 1938. Litvinov has been considered to have concentrated on taking strong measures against Italy, Japan and Germany, and being little interested in other matters.
ellauri281.html on line 225: After the 1938 Munich Agreement, German state media derided Maxim Litvinov for his Jewish ancestry, referring to him as "Finkelstein-Litvinov". The Munich Agreement (Czech: Mnichovská dohoda; Slovak: Mníchovská dohoda; German: Münchner Abkommen) was an agreement concluded at Munich on 30 September 1938, by Nazi Germany, the United Kingdom, France, and Italy. The agreement provided for the German annexation of land on the border between Czechoslovakia and Germany called the Sudetenland, where more than three million people, mainly ethnic Germans, lived. The pact is also known in "some areas" as the Munich Betrayal (Czech: Mnichovská zrada; Slovak: Mníchovská zrada), because of a previous 1924 alliance agreement and a 1925 military pact between France and the Czechoslovak Republic.
ellauri281.html on line 226: An emergency meeting of the main European powers – not including Czechoslovakia, although their representatives were present in the town, or the Soviet Union, an ally to both France and Czechoslovakia – took place in Munich, Germany, on 29–30 September 1938. An agreement was quickly reached on Hitler´s terms, and signed by the leaders of Germany, France, Britain, and Italy. The Czechoslovak mountainous borderland that the powers offered to appease Germany had not only marked the natural border between the Czech state and the Germanic states since the early Middle Ages, but it also presented a major natural obstacle to any possible German attack. Having been strengthened by significant border fortifications, the Sudetenland was of absolute strategic importance to Czechoslovakia.
ellauri281.html on line 228: On 30 September, Czechoslovakia yielded to the combination of military pressure by Germany, Poland, and Hungary, and diplomatic pressure by the United Kingdom and France, and agreed to give up territory to Germany on Munich terms. Then, on 1 October, Czechoslovakia also accepted Polish territorial demands. Much of Europe celebrated the Munich Agreement, as they considered it a way to prevent a major war on the continent. Adolf Hitler announced that it was his last territorial claim in Northern Europe. Today, the Munich Agreement is widely regarded as a failed act of appeasement, and the term has become a byword for the futility of appeasing expansionist totalitarian states.
ellauri281.html on line 230: On 3 May 1939, Stalin replaced Litvinov, who was closely identified with the anti-German position, with Vyacheslav Molotov. At a prearranged meeting, Stalin said: "The Soviet Government intended to improve its relations with Hitler and if possible sign a pact with Nazi Germany. As a Jew and an avowed opponent of such a policy, Litvinov stood in the way." Litvinov argued and banged on the table. Stalin then demanded Litvinov to sign a letter of resignation. On the night of Litvinov´s dismissal, NKVD troops surrounded the offices of the Commissariat of Foreign Affairs. The telephone at Litvinov´s dacha was disconnected and the following morning, Molotov, Georgy Malenkov, and Lavrenty Beria arrived at the commissariat to inform Litvinov of his dismissal. Many of Litvinov´s aides were arrested and beaten, possibly to extract compromising information.
ellauri281.html on line 232: Hitler took Litvinov’s removal more seriously than Chamberlain. The German ambassador to the Soviet Union, Schulenburg, was in Iran. Hilger, the First Secretary, was summoned to see Hitler, who asked why Stalin might have dismissed Litvinov. Hilger said: "According to my firm belief he [Stalin] had done so because Litvinov had pressed for an understanding with France and Britain while Stalin thought the Western powers were aiming to have the Soviet Union pull the chestnuts out of the fire in the event of war".
ellauri281.html on line 237: Litvinov myönsi että Molotov-Ribbentrop sopimus oli ryssiltä hyvä ratkaisu siinä tapauksessa, vaikka aina hyvä ratkaisu on Kaleva-puku. The Molotov–Ribbentrop Pact was a non-aggression pact between Nazi Germany and the Soviet Union that enabled those powers to partition Eastern Europe between them. The pact was signed in Moscow on 23 August 1939 by German Foreign Minister Joachim von Ribbentrop and Soviet Foreign Minister Vyacheslav Molotov and was officially known as the Treaty of Non-Aggression between Germany and the Union of Soviet Socialist Republics. Unofficially, it has also been referred to as the Hitler–Stalin Pact, Nazi–Soviet Pact or Nazi–Soviet Alliance.
ellauri281.html on line 239: The imperialists in these two countries had done everything they could to goad Hitler’s Germany against the Soviet Union by secret deals and provocative moves. In the circumstances the Soviet Union could either accept German proposals for a non-aggression treaty and thus secure a period of peace in which to redouble preparations to repulse the aggressor; or turn down Germany’s proposals and let the warmongers in the Western camp push the Soviet Union into an armed conflict with Germany in unfavourable circumstances and in a setting of complete isolation. In this situation the Soviet Government was compelled to make the difficult choice and conclude a non-aggression treaty with Germany. I, too, would probably have concluded a pact with Germany although a bit differently.
ellauri281.html on line 241: The replacement of Litvinov with Molotov significantly increased Stalin´s freedom to manoeuver in foreign policy. The dismissal of Litvinov, whose Jewish background was viewed disfavorably by Nazi Germany, removed an obstacle to negotiations with Germany. Stalin immediately directed Molotov to "purge the ministry of Jews". Recalling Stalin´s order, Molotov commented: "Thank God for these words! Jews formed an absolute majority in the leadership and among the ambassadors. It wasn´t good."
ellauri281.html on line 243: Given Litvinov´s prior attempts to create an anti-fascist coalition, association with the doctrine of collective security with France and Britain, and pro-Western orientation by Kremlin standards, his dismissal indicated the existence of a Soviet option of rapprochement with Germany. Molotov´s appointment was a signal to Germany the USSR would negotiate. The dismissal also signaled to France and Britain the existence of a potential negotiation option with Germany. One British official wrote Litvinov´s disappearance meant the loss of an admirable technician or shock-absorber, while Molotov´s modus operandi was "more truly Bolshevik than diplomatic or cosmopolitan".
ellauri281.html on line 245: With regard to the signing of the Molotov–Ribbentrop Pact with secret protocols dividing Eastern Europe three months later, Hitler told military commanders; "Litvinov´s replacement was decisive". A German official told the Soviet Ambassador Hitler was pleased Litvinov´s replacement Molotov was not Jewish.
ellauri281.html on line 247: In the 21-month period between the declaration of war by France and Britain, and the invasion of the Soviet Union by Germany, Ivy Litvinov describes this period of her life. She said the family spent their time with their daughter-in-law in their dacha 27 kilometres (17 mi) from Moscow and outside school holidays in the family apartment in Moscow, when they spent long weekends in the country. For two years, the family played bridge, read music, and went on long walks in the countryside with their two dogs.
ellauri281.html on line 249: 1941 Litvinov was definitively given the sack. LItvinov was livid. Stalin rejected everything Litvinov had said. When Stalin stopped speaking, Litvinov asked: "Does that mean you consider me an enemy of the people?" Stalin answered: "We do not consider you an enemy of the people, but too honest a revolutionary".
ellauri281.html on line 251: Even to Litvinov, the German invasion of the Soviet Union was a surprise; he did not believe Hitler would risk embarking on a second front at this stage of the war. Churchill informed the world Hitler´s actions were not a surprise to him, and that a victory over the USSR by Hitler would be a catastrophe for the British Empire.
ellauri281.html on line 253: Early in November 1941, Litvinov was summoned to see Stalin and told his services were required as ambassador to the United States. In the US, the appointment was met with enthusiasm. The New York Times stated: "Stalin has decided to place his ablest and most forceful diplomat and one who enjoys greater prestige in this country. He is known as a man of exceptional ability, adroit as well as forceful. It is believed that Stalin, in designating him for the ambassadorship, felt Litvinov could exercise real influence in Washington."
ellauri281.html on line 255: Litvinov immediately gained popularity. In early December 1941, the Soviet Union’s war-relief organisation called a large meeting in Madison Square, New York City, where the auditorium was filled to capacity. Litvinov, speaking in English, told of the suffering in the Soviet Union. A woman in the front row ran up to the stage and donated her diamond necklace; whilst another gave a cheque for $15,000. At the end, Litvinov said; "What we need is a second necklace".
ellauri281.html on line 257: The highlight of Litvinov’s eighteen months ambassadorship was the 25th celebration of the Russian Revolution on the 7 November 1942. 1,200 guests, representing all of the United Nations, entered the reception hall to shake hands with Litvinov. Russian vodka and a sturgeon from the Volga were supplied to the guests. Roosevelt became annoyed with Litvinov’s second-necklace zeal. He told Stalin to call in Litvinov.
ellauri281.html on line 261: Maxim Litvinov died on on 31 December 1951. After his death, rumours he was murdered on Stalin´s instructions to the Ministry of Internal Affairs circulated. According to Anastas Mikoyan, alorry deliberately collided with Litvinov´s car as it rounded a bend near the Litvinov dacha on 31 December 1951, and he later died of his injuries. British television journalist Tim Tzouliadis stated; "The assassination of Litvinov marked an intensification of Stalin´s anti-Semitic campaign". According to Litvinov´s wife and daughter, however, Stalin was still on good terms with Litvinov at the time of his death. They said he had serious heart problems and was given the best treatment available during the final weeks of his life, and that he died from a heart attack on 31 December 1951. After Litvinov´s death, his widow Ivy remained in the Soviet Union until she returned to live in Britain in 1972.
ellauri281.html on line 263: In his reminiscences dictated to a supporter later in life, Vyacheslav Molotov—Litvinov´s replacement as chief of foreign affairs and right-hand man of Joseph Stalin—said Litvinov was "intelligent" and "first rate" but said he and Stalin "didn´t trust him" and consequently "left him out of negotiations" with the United States during the war. Molotov called Litvinov "not a bad diplomat—a good one" but also called him quite an opportunist who greatly sympathized with Leon Trotsky, Grigory Zinoviev, and Lev Kamenev. According to Molotov; Litvinov remained among the living in the Great Purge only by chance.
ellauri281.html on line 323: Rawhide is an American Western TV series starring Eric Fleming and Clint Eastwood. The show aired for eight seasons on the CBS network on Friday nights, from January 9, 1959, to September 3, 1965, before moving to Tuesday nights from September 14, 1965, until December 7, 1965, with a total of 217 black-and-white episodes. The series was produced and sometimes directed by Charles Marquis Warren, who also produced early episodes of Gunsmoke. The show is fondly remembered by many for its theme, "Rawhide".
ellauri281.html on line 325: Limp Bizkit is an American rap rock band from Jacksonville, Florida. Its lineup consists of lead vocalist Fred Durst, drummer John Otto, guitarist Wes Borland, turntablist DJ Lethal and bassist Sam Rivers. The band's music is marked by Durst's angry vocal delivery and Borland's sonic experimentation. Borland's elaborate visual appearance, which includes face and body paint, masks, and uniforms, also plays a large role in Limp Bizkit´s live shows. The band has been nominated for three Grammy Awards, sold 40 million records worldwide, and won several other awards. The band has released 26 singles, the most notable of which include "Nookie", "Re-Arranged", "Break Stuff", "Take a Look Around", "Rollin' (Air Raid Vehicle)." Formed in 1994, Limp Bizkit became popular playing in the Jacksonville underground music scene in the late 1990s. n October 28, 2021, Durst confirmed via Instagram that the band's sixth album – now titled Still Sucks – would be released on October 31, 2021. Durst's lyrics are often profane, scatological or angry. Much of Durst´s lyrical inspiration came from growing up and his personal life. I did it all for the nookie [slang for sexual intercourse].
ellauri281.html on line 331: Parfyon Kiseljov puhuu epämukavia professorien Orshoshin ja Markovin kanssa Katyn uudemmista toimista. ellauri281.html on line 353: Teloitettujen joukossa oli sekä uraupseereja (mukaan lukien kapteeni Jakub Wajda, joka teloitettiin Harkovissa, kuuluisan elokuvaohjaajan Andrzej Wajdan isä ), että sodan ajan upseereja - mobilisoituja lakimiehiä, toimittajia, insinöörejä, opettajia, lääkäreitä jne. mukaan lukien yliopiston professorit, joita oli Kozelskyn leirissä, tosin vain vaivaiset 20 henkilöä. Julkkiximpia teloitusten uhreja olivat Katynissa teloitettu naislentäjä Yanina Levandowska ja Kharkovissa teloitetut kenraalit Stanislav Haller, Budyonnyn voittaja vuonna 1920, Brestin jyräyxen puolustuspäällikkö Konstantin Plisovsky ja joku puolustuspäällikkö. On huomionarvoista, että Lvovin varuskunta antautui puna-armeijalle vapaan ulkomaanmatkan ehdolla.
ellauri281.html on line 363: Prof. Orshosh ruumiinavauksessa. Lähistöllä ovat prof. Markov (Bulgaria) ja prof. Arno Saxen (Suomi, verikauhassa). Professori F. Orshoshin käyttämä kallon tilan mukainen ajoitusmenetelmä ei löytänyt riittävää myöhempää vahvistusta lääketieteellisessä käytännössä, mistä prof. Saxen kyllä huomautti. ellauri281.html on line 373: Nürmbergisssä 14. helmikuuta 1946 Neuvostoliiton apulaispääsyyttäjä eversti Yu. V. Pokrovsky esitti sakemanneille yksityiskohtaisen syytteen Katynin tapauksessa Burdenkon komission materiaalien perusteella. Asiasta varoitettu jenkkijohtoinen tuomioistuin kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä tätä syytöstä harkitsematta, mikä järkytti neuvostopuolta. Koska jälkimmäinen viittasi, että tämä luo ennakkotapauksen prosessin viivyttämiselle, tuomioistuin päätti kuulla vain kolmea todistajaa syyttäjälle ja puolustukselle. Kuulemiset pidettiin 1.-2.7.1946. Syyttäjän todistajina olivat Smolenskin entinen apulaispormestari, professori-astronomi B. V. Bazilevsky, professori V. I. Prozorovsky (lääketieteen asiantuntijana) ja bulgarialainen asiantuntija M. A. Markov, Katynin kansainvälisen komission entinen jäsen, joka allekirjoitti sen päätelmän. Smolenskin porvari B. G. Menshagin oli myös valmistautunut tällaiseen rooliin, mutta hänen todistuksensa oli "epämukava".
ellauri281.html on line 410: Mug shot of Päz in prison ellauri282.html on line 71: [2.4. klo 18.44] Oma Profiili: Olikohan se palestiinalainen kun sillä oli Jaffa-pullo.
ellauri282.html on line 75: [2.4. klo 23.34] Oma Profiili: Humen giljotiini on idealistista sumutusta.
ellauri282.html on line 79: [3.4. klo 12.32] Oma Profiili: No niinpä nimenomaan, Jeesus oli globalisaation apostoli.
ellauri282.html on line 83: [3.4. klo 12.39] Oma Profiili: Joo Kant oli pelle joka mietti näyttikö sen pohkeet hyvältä polvihousuissa.
ellauri282.html on line 87: [3.4. klo 13.12] Oma Profiili: Faffan avainpointti oli että oikeuden ytimessä on oikeusneuvosmies BCC.
ellauri282.html on line 89: [3.4. klo 13.19] Oma Profiili: Enligt Dworkins rättighetsbegrepp, innebär rätt att människor bara får agera destruktivt om detta leder till någonting bättre än vad som förstörs.
ellauri282.html on line 91: [3.4. klo 13.21] Oma Profiili: Esim. karhukoiras joka tappaa toisen koiraan pennut pannaxeen omat paremmat tilalle.
ellauri282.html on line 99: [3.4. klo 18.53] Oma Profiili: Humella oli hassu itämainen hattu päässä eräässä kuvassa. Teemu Keskisarjasta kuulin vasta nyt. Vielä höyhensarjalaisempi kuin "Teme" Selänne, jonka selän kyllä joku härkä saisi katkaista.
ellauri282.html on line 101: [3.4. klo 19.14] Oma Profiili: The famous Allan Ramsay portrait of David Hume, hanging in the University of Edinburgh, depicts him wearing a remarkable hat: a unique salmon-coloured turban. I was able to see the original on the occasion of receiving an honorary degree from Edinburgh in 2007, and ever since then I have desired to obtain a replica of that curious hat for myself (to wear on special occasions, such as those requiring academic regalia).
ellauri282.html on line 102: If you are interested in a unique David Hume Turban for yourself, you can email the Edinburgh University Philosophy Society, who are offering a special promotion of £120 per hat (excl. Shipping&Handling). This offer will be open until August 1st.
ellauri282.html on line 104: [3.4. klo 19.24] +358 44 2776451: Hankitaanko kaikille? Mun numero on 58. Katoin Filosofia.fi verkkoensyklopedian version passioista ja moraalisen arvostelun suhteesta. Tostahan Wck on sorvannut retribuutiotunteensa. Siis ei että olemisesta ei voi päätellä miten pitäisi, vaan että jo se miten on sisältää sen miten siihen pitää suhtautua. Esim. murha. Mutta on hyvä muistaa, että toimimme aina passioiden mukaan.
ellauri282.html on line 106: [3.4. klo 19.27] Oma Profiili: En kyllä ymmärrä mixei olemisesta voi päätellä miten pitäisi. Ei se mitä elukat haluaa ole mitään sattumaa.
ellauri282.html on line 110: [3.4. klo 19.40] Oma Profiili: No kyllä pitäs! Nimenomaan niin!
ellauri282.html on line 112: [3.4. klo 19.45] Oma Profiili: Vaan ei pidä luulla ettää on jotain sopupeliä! Ei se ole, sen tien päässä on utilitarismi ja personismi. Darwinismiahan tää on.
ellauri282.html on line 114: [3.4. klo 19.46] Oma Profiili: Jokainen tekee parhaansa ja kazoo mihin se riittää.
ellauri282.html on line 116: [3.4. klo 19.51] Oma Profiili: Aika harvan elukan mielestä tää silti on paras mahdollinen maailma vaikka ainoa.
ellauri282.html on line 130: Hengellisen ja elämänfilosofisen kirjallisuuden klassikoksi kohonnut Havahtuminen luotaa elämän peruskysymyksiä rivakan raikkaalla otteella.
ellauri282.html on line 165: Im Februar 2019 machte seine ex-Heiligkeit die „Lockerung der Moral“ im Zuge der 68er-Bewegung für den sexuellen Missbrauch in der katholischen Kirche mitverantwortlich. Er betrachtete die Leugnung der Objektivität durch den Relativismus und insbesondere die Leugnung moralischer Wahrheiten als das zentrale Problem des 21. Jahrhunderts. Wegen seines Umgangs mit hübschen Fällen sexuellen Missbrauchs in der römisch-katholischen Kirche war Benedikt XVI. umstritten, obwohl er strenge Regeln für den sexuellen Umgang mit den Tätern einführte. Baijerilainen emeritusprofessori Ratzinger lähti eläkkeelle paavinta 85-vuotiaana 2012. Emerituspäivät päättyivät 93-vuotiaana 2020 kasvoruusuisena.
ellauri282.html on line 309: Filosofi Diogenes söi illalliseksi leipää ja linssejä. Hänet näki filosofi Aristippus, joka asui mukavasti imartelemalla kuningasta. Aristippus sanoi : " Jos oppisit olemaan kuninkaan alamainen, sinun ei tarvitsisi elää linsseillä ."
ellauri282.html on line 399: Trappistit, jotka virallisesti tunnetaan nimellä Cisternians of Strict Observance (latina: Ordo Cisterciensis Strictioris Observantiae, lyhennettynä OCSO) ja alun perin nimeltään La Trappen Neitsyt Marian reformoitujen kystertsiläisten ritarikunta, ovat katolinen uskonnollinen veljeskunta. He noudattavat Pyhän Benedictin sääntöä ja heillä on sekä munkkien että nunnien yhteisöjä jotka tunnetaan trappisteina ja trappistinnoina. Ne on nimetty La Trappe Abbeyn mukaan, luostarin, josta liike ja uskonnollinen järjestys sai alkunsa. Liike sai alkunsa uudistuksista, jotka apotti Armand Jean le Bouteillier de Rancé esitteli vuonna 1664, mikä johti myöhemmin trappistiseurakuntien luomiseen ja lopulta viralliseen perustuslakiin erillisenä uskonnollisena järjestyksenä vuonna 1892.
ellauri282.html on line 424: Merton aloitti 1700-luvun englanninkielisen kirjallisuuden kurssin kevätlukukauden aikana, jota opetti Mark Van Doren, professori, jonka kanssa hänellä oli elinikäinen sopimus.
ellauri282.html on line 440: Vuonna 1948 The Seven Storey Mountain julkaistiin kriitikoiden suosiossa, ja Mertonille lähetetty faniposti saavutti uusia korkeuksia. Merton julkaisi myös useita teoksia luostarille sinä vuonna, jotka olivat: Guide to Cistercian Life, Cistercian Contemplatives, Figures for an Apocalypse ja The Spirit of Simplicity. Tuona vuonna Saint Mary's College (Indiana) julkaisi myös Mertonin kirjasen What Is Contemplation? Merton julkaisi myös sinä vuonna elämäkerran, Exile Ends in Glory: The Life of a Trappistine, Mother M. Berchmans, OCSO.
ellauri282.html on line 444: 5. tammikuuta 1949 Merton matkusti junalla Louisvilleen ja haki Yhdysvaltain kansalaisuutta. Samana vuonna julkaistiin Seeds of Contemplation, The Tears of Blind Lions, The Waters of Siloe ja The Seven Storey Mountainin brittiläinen painos otsikolla Elected Silence. 19. maaliskuuta Mertonista tuli ritarikunnan diakoni, ja 26. toukokuuta (helatorstaina) hänet vihittiin papiksi pitäen ensimmäisen messunsa seuraavana päivänä. Kesäkuussa luostari vietti satavuotisjuhlavuottaan, jonka kunniaksi Merton kirjoitti kirjan Gethsemani Magnificat muistoksi. Marraskuussa Merton aloitti opettaa mystistä teologiaa Getsemanin aloittelijoille, josta hän nautti suuresti. Tähän mennessä Merton oli valtava menestys luostarin ulkopuolella, ja The Seven Storey Mountainia on myyty yli 150 000 kappaletta. Seuraavina vuosina Merton kirjoitti monia muita kirjoja, jotka keräsivät laajan lukijakunnan. Hän tarkisti Seeds of Contemplationin useita kertoja ja piti varhaista painostaan virhealttiina ja epäkypsänä. Ihmisen paikka yhteiskunnassa, näkemykset yhteiskunnallisesta aktivismista ja erilaiset lähestymistavat mietiskelevään rukoukseen ja elämään nousivat hänen kirjoituksissaan jatkuviin teemoihin.
ellauri282.html on line 449: 1960-luvulle mennessä hän oli päässyt laajalti inhimilliseen näkemykseen, joka oli syvästi huolissaan maailmasta ja sellaisista asioista kuin rauha, rodullinen suvaitsevaisuus ja sosiaalinen tasa-arvo. Hän oli kehittänyt persoonallisen radikalismin, jolla oli poliittisia vaikutuksia, mutta joka ei perustunut ideologiaan, ja jonka juuret olivat ennen kaikkea väkivallattomuudessa (ahimsa). Hän piti näkemyksensä perustuvana "yksinkertaisuuteen" ja ilmaisi sen kristillisenä tunteena. Hänen New Seeds of Contemplation -teoksensa julkaistiin vuonna 1961. Kirjeessä Nicaraguan katoliselle papille, vapautumisteologille ja poliitikolle Ernesto Cardenalille (joka tuli Getsemaniin mutta lähti vuonna 1959 opiskelemaan teologiaa Meksikoon), Merton kirjoitti: "Maailma on täynnä suuria rikollisia, joilla on valtava voima, ja he kamppailevat kuolemantaistelussa keskenään. Se on valtava jengitaistelu, jossa käytetään hyvin tarkoittaen asianajajia, poliiseja ja pappeja eturintamassaan, jotka hallitsevat papereita, viestintävälineitä ja rekisteröivät kaikki armeijaansa."
ellauri282.html on line 459: Joulukuun 10. päivänä 1968 Merton oli Punaisen Ristin Sawang Kaniwat -nimisessä retriittilaitoksessa Samut Prakanissa, maakunnassa lähellä Bangkokia, Thaimaassa ja osallistui luostarikonferenssiin. Aamuistunnossa puhuttuaan hänet löydettiin myöhemmin iltapäivällä mökkinsä huoneesta kuolleena, yllään vain shortsit, selällään ja oikosuljettu Hitachin lattiatuuletin makaa hänen vartalonsa poikki. Hänen työtoverinsa Jean Leclercq toteaa: "Todennäköisesti Thomas Mertonin kuolema johtui osittain sydämen vajaatoiminnasta, osittain sähköiskusta." Koska ruumiinavausta ei tehty, ei ollut sopivaa selitystä Mertonin "takapuolessa" olevalle haavalle, "joka oli vuotanut huomattavasti". Saapuessaan Mertonin viereisestä mökistä benediktiiniritarikunnan kädellinen ja konferenssin puheenjohtaja Rembert Weakland voiteli Mertonin. Hänen ruumiinsa lennätettiin takaisin Yhdysvaltoihin Vietnamista palaavalla Yhdysvaltain sotilaslentokoneella. Hänet on haudattu Getsemanin luostariin. Vuonna 2018 Hugh Turley ja David Martin julkaisivat The Martyrdom of Thomas Merton: An Investigationin, jossa kyseenalaisti vahingossa tapahtuvan sähköiskun teorian. Hämärää!
ellauri282.html on line 466: Vaikka Merton ei ollut kiinnostunut siitä, mitä näillä perinteillä oli tarjota oppeina ja instituutioina, hän oli syvästi kiinnostunut siitä, mitä kukin sanoi ihmiskokemuksen syvyydestä. Hän uskoi, että kristinusko oli suurimmaksi osaksi hylännyt mystisen perinteensä ja suosinut karteesista painotusta "käsitteiden jälleenmuodostamiseen, refleksiivisen tietoisuuden idolisoimiseen, olemisen pakoon verbalismiin, matematiikkaan ja rationalisointiin". Mertonin mielestä itämaiset perinteet olivat enimmäkseen saastuttamattomia tämän tyyppisestä ajattelusta, joten niillä oli paljon annettavaa sen suhteen, miten ajatella ja ymmärtää itseään. Merton oli ehkä eniten kiinnostunut – ja kaikista itämaisista perinteistä hän kirjoitti eniten – Zenistä. Tutkittuaan aavikkoisiä ja muita kristittyjä mystikkoja osana luostarikutsumaansa, Merton ymmärsi syvästi, mitä reikää ne miehet etsivät ja mitä pilkkiä kokivat etsiessään. Hän löysi monia yhtäläisyyksiä näiden kristittyjen mystiikan kielen ja zen-filosofian kielen välillä.
ellauri282.html on line 468: Vuonna 1959 Merton aloitti vuoropuhelun moottoripyörävalmistajan D. T. Suzukin kanssa, joka julkaistiin Mertonin Zen and the Birds of Appetitessa nimellä "Tyhjyyden viisaus". Tämä dialogi alkoi Mertonin The Wisdom of the Desert -teoksen valmistuttua. Merton lähetti kopion Suzukille toivoen, että tämä kommentoi Mertonin näkemystä, jonka mukaan aavikkoisillä ja varhaisilla Zen-mestareilla oli samanlaisia kokemuksia. Melkein kymmenen vuotta myöhemmin, kun Zen and the Birds of Appetite julkaistiin, Merton kirjoitti postitse, että "kaikki yritykset käsitellä zeniä teologisella kielellä menevät varmasti ohi pointin", häveten lapsellisia lausuntojaan "esimerkiksi siitä, kuinka ei pidä lähestyä Zeniä." Merton kamppaili sovittaakseen yhteen länsimaisen ja kristillisen impulssin luetteloida ja pukea sanoiksi jokainen kokemus kristillisen apofaattisen teologian ideoiden ja Zen-kokemuksen sanoinkuvaamattoman luonteen kanssa. Joopa joo älä ajattele aivokuorella käytä matelijanaivoja. Siellä tahto ja tunne majailevat.
ellauri282.html on line 470: Noudattaen ajatustaan, että ei-kristillisillä uskoilla oli paljon annettavaa kristillisyydelle kokemuksen ja perspektiivin suhteen ja vähän tai ei mitään opin suhteen, Merton erotti zen-buddhalaisuuden, historian ja kulttuurin ilmaisun, ja Zenin välillä. Mitä Merton tarkoitti zen-buddhalaisuudella, oli Kiinasta alkanut ja Japaniin levinnyt uskonto sekä sitä seuranneet rituaalit ja instituutiot. Zenillä Merton tarkoitti jotain, jota kulttuuri, uskonto tai vakaumus ei sido. Tässä ominaisuudessa Merton sai vaikutteita Aelred Grahamin kirjasta Zen Catholicism of 1963. Tämä ajatus mielessä, Mertonin myöhempien zeniä koskevien kirjoitusten voidaan ymmärtää tulevan yhä enemmän kehittyvän ja laajenevan zen-perinteen sisältä, joka ei ole erityisen buddhalainen, mutta perustuu Mertonin luostarikoulutukseen kristillisen perinteen puitteissa.
ellauri282.html on line 477: Mertonin elämä oli aiheena Charles L. Meen näytelmässä The Glory of the World. Roy Cockrum, entinen munkki, joka voitti Powerball-loton vuonna 2014, auttoi rahoittamaan näytelmän tuotantoa New Yorkissa. Ennen New Yorkia näytelmää esitettiin Louisvillessä, Kentuckyssa. Laulaja ja lauluntekijä Judy Collins kirjoitti ja äänitti kappaleen Thomas Mertonista vuonna 2022. Se on osa hänen settiään vuoden 2023 kiertueella.
ellauri282.html on line 490: Merton tuli omaksi itsekseen ihmisenä ja kirjallisena lahjakkuutena opiskellessaan tunnetun professorin Mark Van Dorenin kanssa ja solmiessaan elimellisiä ystävyyssuhteita myös toimittaja Ed Ricen ja runoilija Robert Laxin kanssa.
ellauri282.html on line 493: Hänestä tuli utelias idän mystiikkaan luettuaan Aldous Huxleyn Ends And Means. Kirja vakuutti Mertonin henkisyyden tärkeydestä. Samaan aikaan hän kirjoitti väitöskirjaansa William Blaken teosten pohjalta, jotka opettivat hänelle uskon tärkeyden. Tällä ratkaisevalla hetkellä hindumunkki neuvoi häntä lukemaan keskiaikaisen ja nykyajan katolisen filosofian teoksia. Sisäinen ääni vielä pakotti osallistumaan katoliseen jumalanpalvelukseen. Merton pyysi opastusta paikalliselta papilta. Hän kehitti uskoaan meditoimalla, mietiskelemällä ja lukemalla henkisiä izehoito-oppaita.
ellauri282.html on line 506: Thomas Keating, OCSO (7. maaliskuuta 1923 – 25. lokakuuta 2018) oli amerikkalainen katolinen munkki ja Cistercians of the Strict Observance -järjestön (tunnetaan myös nimellä trappistit) pappi.
ellauri282.html on line 515: Keating oli Centering Prayerin, nykyaikaisen mietiskelevän rukousmenetelmän yksi kolmesta pääkehittäjästä, joka syntyi St. Joseph's Abbeysta vuonna 1975. William Meninger ja Basil Pennington, myös trappistimunkkeja, olivat menetelmän muita pääkehittäjiä. Kun Keating ehdotti konseptia ensimmäisen kerran, Meninger alkoi opettaa menetelmää, joka perustuu 1300-luvun henkiseen klassikkoon The Cloud of Unknowing (Tietämättömyyden pilvi, tästä on jo paasattu de Löllön yhteydessä albumissa 219). Meninger kutsui tätä "pilven rukoukseksi" ja opetti sitä papeille retriittitalossa. Pennington piti ensimmäisen retriitin maallikkoyleisölle Connecticutissa, jossa osallistujat ehdottivat termiä "Centering Prayer". Thomas Mertonista lähtien oli tiedetty porukoiden käyttäneen termiä ennen tätä, on epäilty, että lause olisi peräisin häneltä.
ellauri282.html on line 520: Keating tekee tahattomasti offensiivisen eleen ellauri282.html on line 522: A mountza or moutza also called faskeloma is the most traditional gesture of insult among Greeks. It consists of extending and spreading all fingers of the hand and presenting the palm towards the face of the person to be insulted with a forward motion. It is often coupled with να, ορίστε, or πάρτα (no, olkaa hyvä, ota nämä) and swear words. Jöns teki näin Ateenan torilla perheen Kreikan matkalla ostaaxeen viisi jotain, sai aika tylyn vastaanoton.
ellauri282.html on line 530: Nhất Hạnh alkoi opettaa mindfulnessia 1970-luvun puolivälissä kirjoillaan, erityisesti The Miracle of Mindfulness (1975), joka toimi hänen varhaisten opetustensa päävälineenä. Haastattelussa On Being hän sanoi, että Mindfulnessin ihme oli "kirjoitettu sosiaalityöntekijöillemme ensin Vietnamissa, koska he elivät tilanteessa, jossa kuoleman vaara oli olemassa joka päivä. Joten myötätunnosta, halusta auttaa heitä jatkamaan työtään, Mindfulnessin ihme kirjoitettiin manuaaliseksi harjoitukseksi. Ja sen jälkeen monet ystävät lännessä, he ajattelevat, että se on hyödyllistä heille, joten sallimme sen kääntämisen englanniksi.
ellauri282.html on line 581: John Edward Masefield OM (1. kesäkuuta 1878 – 12. toukokuuta 1967) oli englantilainen runoilija ja kirjailija sekä runoilijavoittaja (poet laureate) vuosina 1930–1967. Hänen tunnetuimpiaan teoksia ovat lastenromaanit Midnight Folk ja The Box of Delights sekä runot Ikuinen armo (Everlasting Mercy) ja Merikuume (Sea Sickness).
ellauri282.html on line 595: Kerrontarunoa, Reynard The Fox (1920), on verrattu kriittisesti Geoffrey Chaucerin teoksiin, ei välttämättä Masefieldin ansioksi.
ellauri282.html on line 622: "Sonett", elokuvassa The Story of a Round-House (1915)
ellauri283.html on line 44: Kasvit naxuvat ja huutavat sillä lailla apua niin matalalla äänellä että apinat ei kuule. Sen ovat israelilaiset tutkijat havainneet tarkkuusmikrofoneilla. Filistealaiset huutavat apua Israelissa muslimiäänellä jota israelilaiset eivät ymmärrä. Israelilaiset huutavat niille takas hepreaa kovaäänisillä megafoneilla.
ellauri283.html on line 67: Ekman promoverades till filosofie hedersdoktor vid Umeå universitet 1998. Den 6 oktober 2007 blev hon skoglig hedersdoktor vid Sveriges lantbruksuniversitet. Ekman promoverades med motiveringen en person som med fantastiska kunskaper om skog och nyttjandet av skog gett oss betraktelser som saknar motstycke. Det var första gången i modern tid som en fakultet för skogsvetenskap hedrat en författare. Hennes bok Hunden har översatts till och givits ut på älvdalska. Älvdals hundskola överväger att nämna Kerstin till hedersveterinär.
ellauri283.html on line 95: Löllömaha Kielikoneen (tai Lingsoftin tai jonkun kolmannen kieliteollisuuden pikkuputiikin) toimitusjohtajan näköinen poliisi on ellottava. Come to think of it kaikki tyypit viemärivesisarjassa on ällöjä. Koko sarja on epämiellyttävä, mukana ei ole yhtäkään sympaattista hahmoa. Kaikii on kuin Yrpä ja Illu Pulttiboisissa, vitun lammasmaisia sössöttäjiä. Mia ja Anniekin ovat ällö yhdistelmä kuviteltua 70-lukua ja todellista 2020-lukua. Vikaa on kyllä Ekmanissakin, en pidä koko ämmästä. Halpa Timo K. Mukka jäljittelijä. Birger on vetelys, Johan liukas laiha ankerias ja Alma Pöysti näyttää tanakalta pillusillaan. Ei sentään ollut ajeltu, eikä siinä ollut tazkoja. Count your blessings. Ällöttäviä leveitä nahkavöitä availlaan koruttomalla 2020-luvun tyylillä. On se oikeasti niin että nykyporukoilla ei ole enää mitään häpyä, ja se näkyy anakronismeina näissä viime vuosituhannelle sijoitetuissa sarjoissa.
ellauri283.html on line 101: Aki Kaurismäen 2017 elokuva Jenseits von der Hoffnung oli esimerkillinen. Mamut olivat kauniita ja rauhallisia, saivat puhua edes keskenään arabiaa ilman tulkkausta, suomalaiset olivat rumempia, silti suht kohteliaita (jopa mamuille, vaikka kyllä muuten tavanomaisen pöyhkeitä hyväxikäyttäjiä), vähäeleisiä, kaikki saivat rauhassa puhua loppuun puheenvuoronsa. Tästä leffasta ovat kaikki tykänneet, jopa mädät tomaatit. Söpö Khaled sai parhaan näyttelijän palkinnon. Finnish Liberation Armyn tyypit olivat oikeastaan täysin turhia.
ellauri283.html on line 108: Äußerlich scheint die Familie noch völlig intakt zu sein, aber seit sein älterer Bruder vor einigen Jahren verschwunden ist, sind die Eltern des zwölfjährigen Oliver (Nathan Gamble) völlig auf den verlorenen Sohn fixiert. Seine Mutter Joan (Dendrie Taylor) verfiel in Depressionen und sein Vater Gus (Corbin Bernsen) war nur noch am arbeiten. Jetzt zweifelt Oliver an dem Sinn seines Lebens. Die Frage, ob der Glaube an Gott oder der Glaube an die Wissenschaft richtig ist, oder beide, oder keiner von den beiden, beschäftigt ihn. Da seine Eltern ihm auf seine Fragen keine Antwort geben können, sucht er Rat bei seinem Biologie-Lehrer, in Fachbüchern und in der Kirche. Doch niemand scheint ihm seine ersehnte Erkenntnis liefern zu können. Als Oliver schon die Hoffnung aufgeben will, naht eine unerwartete Erlösung. Als auch ihr zweiter Sohn verschwindet, verstehen seine Eltern endlich, was ihn beschäftigt: ein schwarzer Engel, der auf einer Rakete reitet.
ellauri283.html on line 114: Beyond the Heavens is a very ethereal and mystical experience, one unlike any other movie we have reviewed. However, this is not a good thing. The ‘plot’ is very unclear and murky, consisting of vague and meandering ideas and cryptic dialogue. It’s like Corbin Bernson is winking at the audience with every scene, waiting to reveal some great secret, but it’s never revealed. The whole has a very tip-of-the-tongue feel, like the characters know something you don’t but never intend to let you in on the secret. As the characters wax eloquent and philosophize about the true nature of reality, the viewer is left, in the end, with a more confusing view of reality than before. Is Bernson advocating for or against Darwinism? Is he a creationist? Does he really believe that angels come to earth on the tails of comets? Is Bernson suggesting that reality is not what it seems? If so, what is his view of reality? Only God knows the answers to these questions as Bernson spends 90 minutes toying with his ‘big reveal’ and dancing around whatever his philosophical worldview is. It’s basically just a waste of your time.
ellauri283.html on line 116: And what is to be made of Corbin Bernsen? What is his place in Christian film? Is he trolling? Is he a great mind misunderstood? Whether it’s abstract musings like Beyond the Heavens or half-hearted satire like Christian Mingle or In-Lawfully Yours, Bernsen’s motivations for making Christian films are very unclear. It’s possible that he’s smarter than us all and doesn’t know how to show it. But it’s also possible that he’s just trying to make a quick buck off of Christian audiences. Reality is probably somewhere in between. Regardless, Beyond the Heavens really needed to be rethought before anyone spent money on it, because it falls flat and is unable to properly convey whatever message it is trying to present.
ellauri283.html on line 118: Bernsen has one of the largest snow globe collections in the world, with 9,000 globes, give or take a few.
ellauri283.html on line 126: Alkuperäisessä Jenseizissä Nietzsche kiistää joitain vanhan filosofisen perinteen keskeisiä oletuksia , kuten "itsetietoisuus", "tieto", "totuus" ja "vapaa tahto", selittäen ne moraalisten pellehermannien keksinnöiksi. Heidän tilalleen hän tarjoaa "vallantahtoa" selityksenä kaikelle käyttäytymiselle; tämä liittyy hänen "elämän näkemykseensä", jota hän pitää "hyvän ja pahan ulkopuolella", mikä kieltää universaalin moraalin kaikilta ihmisiltä. Uskonto ja herran ja orjan moraalit ovat näkyvästi esillä Nietzschellä. Hää arvioi syvälle juurtuneita humanistisia uskomuksia ja kuvailee jopa herruutta, tuuheiden karvapehkojen väkisten ottamista ja heikkojen vahingoittamista ei-yleisesti moitittavana. Nääs nääs. Antitermiitistä tulee hirmu herkästi uber termiitti.
ellauri283.html on line 128: Useissa kohdissa kirjaa Nietzsche pudottaa vihjeitä ja jopa selkeitä lausuntoja siitä, miten tulevaisuuden filosofien tulee käsitellä karvapehkoja.
ellauri283.html on line 133: Ensimmäinen osa: Filosofien ennakkoluuloista
ellauri283.html on line 139: Osa neljä: Apoftegmit ja välikappaleet
ellauri283.html on line 156: Miksi meidän pitäisi haluta "totuutta" sen sijaan, että tunnustaisimme epätotuuden "elämän edellytykseksi". Filosofit ovat väärässä vastustaessaan väkivaltaisesti petetyksi tulemisen riskiä. "Se on vain moraalinen ennakkoluulo, että totuus on arvokkaampi kuin ulkonäkö." Elämä ei ole mitään ilman ulkonäköä.
ellauri283.html on line 166: Lisäksi useita yksittäisiä filosofeja vastaan hyökätään voimakkaasti. Cogitoiva Descartes väittää naurettavasti, että on olemassa minä (en ole, olen kuollut), että on olemassa sellaista toimintaa kuin ajattelu ja että minä tiedän mitä ajattelu on. Britti ammattiajattelija vedätti Cunkille ettei Descartes olut idealisti vaan harmiton darwinisti. Se ei tarkoittanut cogitolla muuta kuin että tietoisuus on termiittiapinalle lajityypillinen piirre. Vad tull!
ellauri283.html on line 174: "Vapaat henget", toisin kuin menneisyyden filosofit, ovat "tutkijia julmuuteen asti, ihottuvilla sormilla käsittämättömille, hampailla ja vatsalla sulamattomimmille". Nietzsche varoittaa niistä, jotka kärsivät totuuden tähden, ja kehottaa lukijoitaan karttamaan näitä suuttuneita totuuden kärsijiä ja lainaamaan korvansa sen sijaan kyyniköille - niille, jotka puhuvat 'huonosti' ihmisestä - mutta eivät puhu hänestä pahaa.
ellauri283.html on line 197: Nietzsche toteaa, että yhteiskunnan yleisenä periaatteena olla loukkaamatta, hyödyntämättä tai olla väkivaltaisia muita kohtaan on "tahto elämän kieltämiseen, hajoamisen ja rappeutumisen periaate". Hän jatkaa väittäen, että elämä on "pohjimmiltaan ottamista, vahingoittamista, outojen ja heikkojen valloittamista". Nietzsche pitää aivan oikein Englantia karkeana, synkänä, julmempana kuin saksalaiset ja julistaa, että "he eivät ole filosofista rotua". Hän erottaa Baconin, Hobbesin, Humen ja Locken edustavan "filosofi-käsitteen alenemista ja devalvaatiota enemmän kuin vuosisadalla". Nietzsche käsittelee myös käännösongelmia ja saksan kielen lyijyä.
ellauri283.html on line 201: Profeetallisessa lausunnossa Nietzsche julistaa, että "pienen politiikan aika on ohi: jo seuraava vuosisata tuo mukanaan taistelun herruudesta koko maan päällä".
ellauri283.html on line 207: Termi Janjaweed viittaa Darfurin ja Kordofanin arabien aseellisiin ryhmiin Länsi-Sudanissa. He kutsuvat itseään fursaniksi (ratsumiehiksi).
ellauri283.html on line 254: Petronas Carigali Overseas of Malesian: 30 %
ellauri283.html on line 304: of_beja.jpg/440px-Dance_of_beja.jpg" />
ellauri283.html on line 317: Makulian pääkaupunki Dongle oli taantumassa 1000-/1100-luvun lopulta lähtien, ja myös Alodian pääkaupunki heikkeni muuten vaan 1100-luvulla. 1300-luvulla (aikaisin kirjattu muuttoliike Egyptistä Sudanin Niilin laaksoon vuodelta 1324) ja 1400-luvulla beduiiniheimot valloittivat suurimman osan Sudanista muuttaen Butanaan, Geziraan, Kordofaniin ja Darfuriin. Vuonna 1365 sisällissota pakotti Makurian hovin pakenemaan Gebel Addaan Ala-Nuubiassa, kun taas Tombola tuhoutui ja jätettiin hyvällä arabeille. Myöhemmin Makuria jatkoi olemassaoloaan vain pienenä kuningaskuntana. Viimeinen tunnettu Makurian kuningas oli Jo-el, joka on todistettu vuosilta 1463 ja 1484 ja jonka aikana Makuria todennäköisesti todisti lyhyen renesoossin. Hänen kuolemansa jälkeen valtakunta luultavasti vaan romahti. Etelässä Alodian valtakunta joutui joko arabeille, joita komensi heimojohtaja Abdallah Jammu, tai sit Funjille, etelästä peräisin olevalle afrikkalaiselle kansalle. Tapaamiset vaihtelevat 9. vuosisadalta Hijran jälkeen ( n. 1396–1494), 1400-luvun lopulta, 1504 - 1509. Alodilainen lantiovaltio (pre-colonial state) saattoi säilyä Fazughlin valtakunnan muodossa, joka kesti vuoteen 1685 asti. Loput olivatkin sitten peräsuolivaltioita (colonial state).
ellauri283.html on line 325: Vuoden 1718 vallankaappaus sai käyntiin ortodoksisemman islamin harjoittamisen politiikan, mikä puolestaan edisti valtion arabisoitumista. Laillistaakseen valtansa arabialaisille Fonziet alkoivat levittää Umayyadin jälkeläisiä tasaisesti Sinisen ja valkoisen Niilin yhtymäkohdan pohjoispuolelle, aina alavirtaan Al Dabbahiin asti, nubialaiset omaksuivat arabien Jaalinin heimoidentiteetin. 1800-luvulle tultaissa arabia oli onnistunut nousemaan hallitsevaksi kieleksi Keskijoen Sudanissa ja suurimmassa osassa Kordofanista.
ellauri283.html on line 327: Niilin länsipuolella, Darfurissa, islamilaisen ajanjakson aikana syntyi aluksi Tunjurin valtakunta, joka korvasi vanhan Dajun valtakunnan 1400-luvulla ja ulottui Wadaihin asti. Tunjurilaiset olivat luultavasti arabisoituneita berberejä ja ainakin heidän hallitseva eliittinsä muslimeja. 1600-luvulla Fur Keiran sulttaanikunta ajoi tunjurit vallasta. Keiran osavaltio, nimellisesti muslimi Sulayman Solongin (n. 1660–1680 ) hallituskaudesta lähtien, oli alun perin pieni valtakunta Pohjois- Jebel Marrassa, mutta laajeni 1700-luvun alussa länteen ja pohjoiseen ja itään Muhammad Tayrabin (n. 1751–1786) hallinnon alaisuudessa valloituksen aikana Kordofaniin vuonna 1785. Tämän suunnilleen Alaskan kokoisen valtakunnan huippukausi kesti vuoteen 1821 asti.
ellauri283.html on line 349: Vuonna 1943 britit alkoivat valmistella pohjoista itsehallintoa varten ja perustivat Pohjois-Sudanin neuvoa-antavan toimikunnan neuvomaan kuuden Pohjois-Sudanin provinssin: Khartumin, Kordofanin, Darfurin sekä Itä-, Pohjois- ja Sinisen Niilin provinssien hallintoon. Sitten vuonna 1946 Britannian hallinto muutti politiikkansa ja päätti yhdistää Pohjois- ja Etelä-Sudanin yhden hallituksen alle. Etelä-Sudanin viranomaisille ilmoitettiin Juban konferenssissa vuonna 1947, että niitä hallinnoisi tulevaisuudessa yhteinen hallintoviranomainen pohjoisen kanssa. Vuodesta 1948 lähtien 13 Britannian viranomaisten nimeämää edustajaa edusti etelää Sudanin lainsäädäntökokouksessa.
ellauri283.html on line 413: Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi vuonna 2009 al-Bashirin pidätysmääräyksen, jossa häntä syytettiin rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista. Vuosina 2009 ja 2010 Etelä-Kordofanissa kilpailevien nomadiheimojen väliset konfliktit aiheuttivat suuren määrän uhreja ja porukat joutuivat siirtämään telttojaan ihan tuhansin.
ellauri283.html on line 419: 6. kesäkuuta 2011 puhkesi aseellinen konflikti Etelä-Kordofanissa Pohjois- ja Etelä-Sudanin joukkojen välillä , ennen etelän suunniteltua itsenäistymistä 9. heinäkuuta. Tätä seurasi sopimus, jonka mukaan molemmat osapuolet vetäytyivät Abyeista . Osapuolet sopivat 20. kesäkuuta kiistanalaisen Abyein alueen demilitarisoimisesta, jonne lähetettäisiin etiopialaisia rauhanturvaajia. 9. heinäkuuta 2011 Etelä-Sudanista tuli itsenäinen maa. Huraa huraa!
ellauri283.html on line 423: Al-Bashirin syrjäyttämisen jälkeen Sudanese Professionals Associationin ja "demokraattisten" oppositioryhmien järjestämät katuprotestit jatkuivat ja kehottivat hallitsevaa siirtymäkauden sotilasneuvostoa (YMCA) "välittömästi ja ehdoitta" eroamaan siviilijohtaman siirtymäkauden hallituksen puolesta. ja kehottaa muita uudistuksia Sudanissa. Neuvottelut YMCA:n ja siviiliopposition välillä yhteisen siirtymähallituksen muodostamiseksi käytiin huhtikuun lopulla ja toukokuussa, mutta ne pysähtyivät, kun Rapid Support Forces ja muut YMCA:n turvallisuusjoukot tappoivat 128 ihmistä Khartumin joukkomurhassa 3.6.2019.
ellauri283.html on line 435: Keskeiset siviilirauhattomuusryhmät, mukaan lukien Sudanese Professionals Association ja Forces of Freedom and Change, vaativat kansalaistottelemattomuutta ja kieltäytymistä yhteistyöstä vallankaappauksen järjestäjien kanssa. Laahus ei lotkauttanut korviaan.
ellauri283.html on line 437: Kohdatessaan sisäistä ja kansainvälistä vastarintaa al-Burhan ilmoitti halukkuutensa palauttaa Hamdokin hallitus 28. lokakuuta, vaikka syrjäytynyt pääministeri kieltäytyi tästä alkuperäisestä tarjouksesta ja asetti kaiken jatkovuoropuhelun ehdoksi vallankaappausta edeltävän järjestelmän täydellisen palauttamisen. 21. marraskuuta 2021 Ham ja al-Burhan allekirjoittivat 14 pisteen sopimuksen, jolla Hamdok palautettiin pääministeriksi ja todettiin, että kaikki poliittiset vangit vapautetaan. Siviiliryhmät, mukaan lukien Forces for Freedom and Change ja Sudanin Professionals Association, hylkäsivät viiden piston sopimuksen ja kieltäytyivät jatkamasta vallan jakamista armeijan kanssa. Tässä pisteessä sitä ollaan nyt, kun 10. vuosituhat kärhämöintiä öljyrikkaasta Sudanista on alkanut.
ellauri284.html on line 47: Niin sotakin. WW1 piti olla sota joka lopettaa kaikki sodat. WW2 alkoi 1 sukupolvi myöhemmin. Sen jälkeen ydinpelotteen piti lopettaa kaikki sodat. Neuvostoliiton lyttäyxen piti olla end of history. Nyt on WW3 huulilla siitä huolimatta, 3 sukupolvea myöhemmin. Britit aikoo kasvattaa ydinarsenaalia.
ellauri284.html on line 131: The special virtues of the American people and their institutions
ellauri284.html on line 133: The mission of the United States to redeem and remake the West in the image of the agrarian East
ellauri284.html on line 150: In 2021, there were over 29 thousand murders reported across India. Furthermore, more than 55 thousand attempted murder cases were filled in the country that year. Success rate: 34%. The US has experienced its largest-ever recorded annual increase in murders, according to new statistics from the FBI, with the national murder rate rising nearly 30% in 2020 – the biggest jump in six decades. Nearly 5,000 more Americans were murdered across the country last year than the year before. At least 77% of the murders were committed with firearms, according to the new government estimates.
ellauri284.html on line 151: The sharp one-year increase, to a total of at least 21,570 murders, does not erase the nation’s stagnation since the early 1990s. The US murder rate had dropped more than 50% since 1991. Even after last year’s increase, it is still 34% lower! To increase the gain to beat India, fully automatic weapons ought to be legalized again.
ellauri284.html on line 178: Dead Russians lying in a trench defending Warsaw, the capital of Russian Poland ellauri284.html on line 194: This unhappy French soldier was bribed by the Germans, for a measly hundred francs, to signal to them the position of the French guns near Rheims Thus he sold the lives of his comrades, so to speak, for thirty pieces of (German) silver." He paid the penalty for his treachery with his life but was it not a greater crime to tempt him? 100 francs is nowhere near 30 pieces of German silver.
ellauri284.html on line 204: Nicholas E.A.H Adlers sentenced to death on Durham for high treason. The ex-German consul assisted German reservists to rejoin after the declaration of war.
ellauri284.html on line 209: General Beyers perished a traitor-in-arms, drowned in the Vaal, while hotly pursued and trying to cross the flooded river with some of his men. They were fired on, and Beyers fell from his horse but caught hold of the tail of another, but was soon seen in difficulties and calling for help. Before the fighting was over, General Beyers had diappeared under water. No one came to help.
ellauri284.html on line 239: THE SAVING OF SOLDIERS WHO FALL IN BATTLE: In action the stretcher-men keep moving close in rear of the firing line, picking up men as they fall. A machine with human sympathy. Admirable. What excrement? It is shit! Repeat 3x! Shit shit shit! ellauri284.html on line 243: Sarja muistelee useita todellisia historiallisia sodan tapahtumia, kuten joulutauon vuonna 1914. Blackadder muistelee tapahtumaa: "Molemmat osapuolet etenivät yhden joulupisun aikana pidemmälle kuin kahden ja puolen seuraavan sodan vuoden aikana." Viitataan myös aikakauden populaarikulttuuriin sekä aiempaan sarjaan. Jaksossa "Private Plane" nähdään Lord Flashheartin ja Bobin hahmojen paluu toisesta sarjan "Bells" -jaksosta sekä myös saksalaisen lentävä ässä, Baron von Richthofen. Kolmannen jakson "Major Star" juonen lanka sisältää Blackadderin vastenmielisyyden mykkäelokuvatähteen Charlie Chapliniin, jota hän pitää "yhtä hauskana kuin saada nuoli kaulan läpi ja sitten huomata, että siihen on sidottu bensalasku". Totta Mooses Rowan, Charlie on täysin huumoriton kaatuilija. Toinen viittaus viitattiin Sudaniin, jonka sodan veteraani Blackadder oli. Toisin kuin brittien messinki, Blackadder näkee brittien liiallisen itseluottamuksen läpi: aikaisemmat voitot jotka tukahduttivat siirtomaakapinat olivat valmistautumista suureen siirtomaasotaan.
ellauri284.html on line 422: "Mennyt aika, edelläkävijä, yksinäinen, joka toimii yksin, ilman yhteiskunnan etua. Sillä on yleensä jotain tekemistä jonkinlaisen koston kanssa; hän hoitaa koston itse, ei soita poliisille. Kuten Robin Hood. Se on viimeinen maskuliininen raja. Luulen, että romanttinen myytti, vaikka nykyään on vaikea ajatella mitään romanttista. Länsimaissa voit ajatella, Tsiisus, oli aika, jolloin ihminen oli yksin, hevosen selässä, siellä, missä ihminen ei ole vielä pilannut maata." (Eastwood, länsimaisten yksinäisten kuvaamisen filosofisesta viehätyksestä.)
ellauri284.html on line 424: Hän palasi lännen tyylilajiin ohjatessaan ja näytelleessään elokuvassa Pale Rider (1985), joka perustuu klassiseen westerniin Shane (1953) ja seuraa Sierran sumuista laskeutuvaa saarnaajaa kaivostyöläisten puolelle. Kalifornian kultakuume 1850. Otsikko on viittaus The Four Horsemen of the Apocalypse, koska vaalean hevosen ratsastaja on Death, ja osoittaa yhtäläisyyksiä Eastwoodin läntisen High Plains Drifteriin (1973) moraalin ja oikeudenmukaisuuden teemoiltaan sekä yliluonnollisen tutkimisen osalta. Sitä ylistettiin yhdeksi vuoden 1985 parhaista elokuvista ja parhaaksi westerniksi, joka on nähty huomattavan pitkään. Tämä vuosi (1985) jää elokuvahistoriaan hetkenä, jolloin Clint Eastwood ansaitsi vihdoin kunnioituksen taiteilijana ja Matti Pulkkinen menetti sen teoxella Romaanihenkilön kuolema. Samana vuonna Ram Laor palasi kotiin Kaliforniasta ja uran alamäki alkoi Vuorikadun printterihuoneessa.
ellauri284.html on line 473: Taas tuli halkiohaara! Scott taitaa olla Clintin Imi. Sekin näyttelijä tietysti. Eastwood on ollut terveys- ja kuntofanaatikko teini-iästä lähtien. Ei siinä kauan nokka tuhise kun Clint saa kamat pussiin. Vähemmällä kiireellä olisi voinut tulla lisää poikia.
ellauri284.html on line 553: of%20India%20people%20nearby.jpg" width="30%" />
ellauri284.html on line 589: M3M Intian perustivat vuoden 2005 alussa Basant ja Roope Bansal, jotka halusivat aloittaa kiinteistöliiketoiminnan. Yrityksen intohimo ja omistautuminen tulivat sen perustaksi, ja pian tie huippuosaamiseen alkoi. Pankaj Bansal on yhdysvaltalainen johtava yrittäjä, joka perusti M3M Indian, yhden Intian tunnetuimmista ja nopeimmin kasvavista kiinteistökehittäjistä. Hän on valmistunut Narsee Monjee Institute of Management Studiesista Mumbaissa ja Harvard Business Schoolin Executive Management Programista Yhdysvalloissa. Tunnetut Trump Towers Delhissä NCR ja Golf Estate Gurgaonissa ovat vain pari esimerkkiä Gurugramin ylpeydestä. Pankaj Bansal, nuori yrittäjä, joka on vielä 40-vuotias, on täsmälleen 34-vuotias. M3M Golfin kiinteistökehitys, joka sisältää yli 50 hehtaarin huippuylellisen lomakeskuksen kaltaisen asuinkompleksin, on huippusaavutus. M3M Golf Estate on voittanut joukon arvostettuja palkintoja yhdeksi Intian parhaista luksusprojekteista ja ulkomailla.
ellauri284.html on line 595: Tää juonihan on suoraan kanadalaissarjasta The Indian Detective. It is a Canadian crime comedy-drama series which debuted on CTV and Netflix in 2017. The show stars Russell Peters as Doug D'Mello, a police officer from Toronto who becomes embroiled in a murder investigation while visiting his father (Anupam Kher) in Mumbai during a one-month suspension for incompetence. The fourth episode ended in a cliffhanger, hinting at a possible second season; while Peters has stated at various times that a second season was in the works, none has been officially announced as of September 2019. A relatively new show, Season 1 of ‘The Indian Detective’, consisting of four episodes, premiered on November 23, 2017, and it received mixed reviews from television critics and audiences alike. The show has no chance of being renewed for a second season.
ellauri284.html on line 599: A man stands in front of a small, ramshackle store near the apartment blocks of Gurgaon, India, where a firm is building a Trump-branded tower. The agreement gives the Trump Organization a portion of its office rentals. (Enrico Fabian/for The Washington Post). GURGAON, India — The Trump Organization is about to double its real estate empire in India with two new projects in this suburb of New Delhi known for rapacious development and poor planning.
ellauri284.html on line 600: In two deals signed before Donald Trump was elected president, the company aligned itself with Indian partners who were already attracting the attention of law enforcement authorities. One, called IREO, is under investigation by India’s Enforcement Directorate over the source of its funding, suspected violations in its land purchasing and the possibility of money laundering. The other, M3M India, has been the target of sweeping tax raids; on a different project, the company was recently accused in a criminal complaint of bribing officials to clear-cut land.
ellauri284.html on line 602: On Monday, India’s Prime Minister Narendra Modi will be at the White House to meet with President Trump. It will be exactly the sort of moment that makes ethics experts, worried about the conflation of Trump’s business abroad with his oversight of U.S. foreign policy, especially alarmed.
ellauri284.html on line 603: Gurgaon, a city of more than a million, rose pell-mell over the past three decades as private developers worked hand-in-hand with politicians to gain control of huge swaths of property, resulting in a chaotic metropolis of gated communities and golf courses that sit alongside squalid migrant camps and fetid cesspools.
ellauri284.html on line 606: A food vendor pushes his cart on a dusty stretch of road in Gurgaon. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 608: The Trump Organization’s two partners here have been among the primary developers in Gurgaon’s now-stalled building boom. They are hard-charging companies — a surgeon named Subrat Saxena is just one of many former property owners here who, bullied and misled, lost their land to the developers, land that is now slated for a Trump tower.
ellauri284.html on line 609: After Saxena applied for a land-use change back in 2005, Dinesh Dayma, an agent acting on behalf of IREO, persuaded him to sell his land before the government acquired it by eminent domain, according to Saxena. Panicked, Saxena sold about a third of it for $188,000. The developers packaged it with other parcels, similarly acquired, and now are making it available for the Trump project.
ellauri284.html on line 612: The Trumps began eyeing India around 2007, drawn to an emerging market of consumers beginning to find a taste for name-brand luxury. Now there are two Trump towers in the quiet city of Pune and a flashier one with a gold facade in Mumbai being built by millionaire developer Mangal Prabhat Lodha, a politician in the governing Bharatiya Janata Party. Trump’s eldest son, Donald Trump Jr., has made several trips to India, and Trump himself jetted in on a promotional tour in 2014, proclaiming India “an amazing country!”
ellauri284.html on line 614: Real estate is one of the most corrupt businesses in India, which has the highest rate of bribery among Asia-Pacific countries recently surveyed by the anti-graft group Transparency International.
ellauri284.html on line 619: Though the Trump Organization has declined to comment for this article, Alan Garten, the company’s general counsel, addressed questions earlier this year about some of the company’s other unorthodox business partners. He said that blemishes on their records are not “reflective of the portfolio as a whole” and that the organization conducts “due diligence” background checks.
ellauri284.html on line 621: Ethics experts say engaging partners who have ongoing legal issues underscores the growing concern that the president’s business projects around the world could create conflicts of interest or other challenges for his administration.
ellauri284.html on line 623: “By continuing his association with these groups and pursuing his private business interests, he’s put himself on a collision course with the U.S. public interest,” said Kathleen Clark, a law professor and ethics expert at Washington University in St. Louis. “It’s a terrible idea.”
ellauri284.html on line 624: A convoluted trail of funds Lalit Goyal, managing director of IREO, said his firm has a licensing agreement for the Trump name and other considerations for the office tower it is building. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 626: In April 2016, the Trump Organization announced that it was expanding its brand in India, lending its name to an IREO Private Ltd. office tower in Gurgaon designed by Foster + Partners, the architects of Apple’s new campus. The Trump company signed a licensing agreement with IREO that includes use of the name, technical assistance and a portion ofoffice rental income, according to Lalit Goyal, IREO’s managing director.
ellauri284.html on line 627: Goyal said that his company is a private-equity fund founded in 2004 by a former Goldman Sachs executive and Indian partners to infuse foreign capital into India’s real estate market. The company counts high-profile sovereign wealth and university endowment funds among its backers.
ellauri284.html on line 629: Goyal is the brother-in-law of a prominent BJP leader, Sudhanshu Mittal, but the developer said Mittal has nothing to do with the business.
ellauri284.html on line 630: India’s Enforcement Directorate, which tracks financial crimes, has long been investigating the source of IREO’s funding, officials there said. Money from abroad was routed through entities in Mauritius and Cyprus, and investigators believe it was used to finance land purchases in Gurgaon, documents show.
ellauri284.html on line 631: The Enforcement Directorate is examining whether a number of shell companies were set up to mask the origins of this money, as it is illegal for foreign investors to purchase agricultural land in India, according to investigators, who spoke on the condition of anonymity because the inquiry is ongoing.
ellauri284.html on line 633: According to an internal case memo shared with The Washington Post, tax-fraud investigators found that IREO used seven holding companies and dozens of subsidiaries to bypass restrictions on foreign direct investment in agricultural land to purchase $443 million of property in Gurgaon from 2006 to 2007, including the subsidiaries that purchased land now slated for the Trump office tower.
ellauri284.html on line 634: “There is a serious reason to believe that a substantial part of the funds in IREO are money that has been layered and laundered,” the report said.
ellauri284.html on line 635: Goyal said at the time they founded IREO that the company faced unusual scrutiny because few people in India understood the concept of private equity.
ellauri284.html on line 636: Investigators “basically wanted to know who our investors are. And we shared the list with them,” Goyal said. “They took two years to cross-check our list of investors and finally they said that ‘you are absolutely clean.’ ”
ellauri284.html on line 638: The Bansal brothers, Basant and Roop — sons of a mustard-seed-oil seller from a small village nearby — made their fortune buying up adjoining plots of land for bigger developers. As they built M3M India, which stands for “Magnificence in the Trinity of Men, Materials and Money,” they became adept at sweet-talking villagers over a hookah pipe, locals said. The Bansals, who declined to comment for this article, helped IREO put together the land for the Trump project.
ellauri284.html on line 640: Construction workers at the tower site. One of their peers said that he makes about $4.60 for a 12-hour shift. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 641: A man preps his tanker for filling at a sewage-treatment plant. Less than half of Gurgaon residents have sewer access. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 643: Dinesh Dayma, a land agent for the Bansals, persuaded the surgeon to sell his land to the developer rather than risk having his land appropriated by the government at below-market rates. Dayma works out of an office in a low-slung concrete building not far from luxury hotels and a Porsche dealership. It sits snugly inside the walled office compound of his brother, Mahesh, a local politician from the BJP. A saffron-and-green banner with the politician’s photo — common in India — hangs prominently outside the property office.
ellauri284.html on line 645: Inside, Dayma sat in his darkened office — the electricity was out — and denied that he had used his brother’s position to glean information about the doctor’s land. He came by the information fairly, he said.
ellauri284.html on line 647: Dayma said that the property in Gurgaon was purchased from farmers by agents who used a variety of pressure tactics in collaboration with the state’s development authority.
ellauri284.html on line 648: “The state and the developers work together,” Dayma said, encouraging rumors to rush farmers into selling. “In all of the sectors, all of the land was acquired this way,” he said.
ellauri284.html on line 649: One state official, who spoke on the condition of anonymity for fear of jeopardizing his employment, recalled the heady days of growth when developers routinely showed up at the home of a former chief minister in sport-utility vehicles laden with suitcases full of cash.
ellauri284.html on line 654: On a blindingly sunny day in Gurgaon, Pankaj Bansal, son of Basant Bansal, appeared on a golf green to greet contestants from the “Apprentice”-style Indian reality show “The Pitch.” The young scion, in a lilac shirt and aviator sunglasses, told the budding entrepreneurs that his family was positioning itself to be “one of the most respected developers in the country” and worked only with the best architects, interior designers and landscapers.
ellauri284.html on line 657: Basant Bansal caught the attention of tax investigators twice, records show, once in 2008 and again in 2011, when he threw a lavish wedding for his daughter in Turkey, according to a report in the Hindustan Times. Investigators seized cash worth $48 million in a raid on the company’s offices. A tax investigator said that Bansal ultimately paid the taxes he owed.
ellauri284.html on line 658: Tax investigations such as these are not uncommon in India, and only a fraction pay income taxes, despite the government’s concerted efforts to combat hoards of undeclared “black money.”
ellauri284.html on line 660: In March, one of the Bansals’ employees was caught allegedly bribing a forest guard to illicitly cut more than 2,200 trees, in connection with a separate project, according to a police complaint that is still under investigation.
ellauri284.html on line 662: “Nothing moves unless bribes are paid, and bribes are paid at the highest level,” he said. “The amount of money involved in real estate is mind-boggling.”
ellauri284.html on line 664: The Indian flag waves over a settlement for construction workers at the site of the planned Trump/IREO tower. (Enrico Fabian/for The Washington Post)
ellauri284.html on line 666: Alexandra Wrage, the president of Trace International, a firm that advises businesses on assessing foreign partners, says that American companies need to carefully vet foreign partners to avoid violating the Foreign Corrupt Practices Act, a law that prohibits bribery of foreign officials.
ellauri284.html on line 668: Speaking generally, Wrage said that an Indian citizen bribing an Indian official does not violate the U.S. act but does indicate “shoddy business ethics and a willingness to violate the law. This is the clearest sort of red flag. If a company will bribe in one situation, you’re on notice that they’re likely to bribe again.”
ellauri284.html on line 684: of_Kandahar.jpg" />
ellauri284.html on line 748: Sir Peter Bottomley kansanedustaja, Herra, Professori, Herra, Herra Paul Diamond CMG,
ellauri284.html on line 777: Jaarli Frederick Roberts of Waterford oli vanhin sodassa kirjattu sotilaallinen uhri. Hän vilustui.
ellauri284.html on line 784: Viikinkiryöstäjät perustivat ensimmäisen kerran asutuksen Waterfordin lähelle vuonna 853. Se ja kaikki muut longphortit vapautettiin vuonna 902, kun alkuperäisemmät irlantilaiset eli iirit olivat karkoittaneet viikingit. Viikingit asettuivat uudelleen Irlantiin Waterfordissa vuonna 914, aluksi Ottir Iarlan (Jaarli Per Saukko) johtamana vuoteen 917 asti ja sen jälkeen Ragnall ua Ímairin ja Uí Ímair -dynastian johdolla, ja rakensivat Irlannin ensimmäisen kaupungin. Waterfordin huomattavimpien hallitsijoiden joukossa oli Ivar of Waterford.
ellauri284.html on line 785: Vuonna 1167 syrjäytetty Leinsterin kuningas Diarmait Mac Murchada epäonnistui yrityksessään valloittaa Waterford. Hän palasi vuonna 1170 kambro-normannilaisten palkkasoturien kanssa Richard de Claren, 2. Earl of Pembroken (tunnetaan Strongbow-siideristä) johdolla; yhdessä he piirittivät ja valloittivat kaupungin epätoivoisen puolustuksen jälkeen. Edistääkseen normannien hyökkäystä Irlantiin Englannin kuningas Henrik II laskeutui Ryanairilla Waterfordiin vuonna 1171. Waterford ja sittemmin Dublin julistettiin kuninkaallisiksi kaupungeiksi, ja Dublin julistettiin myös Irlannin pääkaupungiksi.
ellauri285.html on line 68: Every living creature has an anus: Ants, horses, eagles . . . And us. While most creatures’ anuses do their jobs with little fuss, not so with human beings. The design of our anus is Providence’s little joke to keep us humble.
ellauri285.html on line 70: Consider, for example, the horse. We live across from a horse breeding establishment so I’ve had ample opportunity to observe these estimable animals in action. While they shit copiously they never get any on their hair (when was the last time you saw a horse’s behind fouled by its own waste?). The reason for this lies in the design of the horse anus. It is an extensible device that, when a BM is about to pass, protrudes a few critical inches, allowing the manure to drop straight to the ground without mussing a single hair. To further forfend fouling, there is no hair in the immediate vicinity of the horse’s anus, nor on the extensible process itself. What a remarkable design.
ellauri285.html on line 72: Not so with us. Our small orifice is buried deep in a meaty cleft, the margins of which have to be spread to their limit if there is to be any chance the thicket of long, nasty hair in the cleft will not be fouled by the passing of stool — a vain exercise in 99 cases out of 100. Moreover, while the horse can defaecate while standing, just let a human being try that! No we must squat. But not only squat, we must go through all sorts of contortions to minimize the amount of feces that will cling to the surrounding parts — which, as we all know, is another futile exercise.
ellauri285.html on line 74: To accommodate our flawed design, we are taught from birth to use wads of paper, magazine pages, dried corncobs and even stones, to wipe our filthy behinds. And this we must do! If we did not wipe, we would reek of dung from the cake of dingleberries between our cheeks and our pants, skirts, caftans and burkas, would be fouled with nicotine stains and clouds of flies would follow us down the street like goslings.
ellauri285.html on line 76: We are the most wretched of all creatures.
ellauri285.html on line 82: A very strange criterion for assessing wretchedness. I can understand considering humans the most wretched of creatures because they have foreknowledge of death, but may I assume you were joking with that last sentence?
ellauri285.html on line 133: Tasan puoli vuosisataa Jakkoh-Hintikkaa nuorempi teor. filosofian tenure track professori Maria Lasonen-Aarnio on puhtaasti anglosaxinen talousliberaali ilmiö, jonka mies on Nordean koulutusideologi.Se on varmaan ideoinut Nordean nuorisonsumutuskampanjan, jolla koitetaan tehdä kaikista eskarista alkaen izeyrittäjiä. Puhutko paalua massia vai pätäkkää?
ellauri285.html on line 135: Hullua miten ihan sama mistä aiheesta TIEDE lehden artikkelit ovat, ne alkaa samalla Ukraina-uskontunnustuxella. Vittuako teor. filosofian professorilta edes haetaan neuvoa moraalikysymyxissä. Sitä vartenhan on Timo Airaxisen viran haltija, joka näkyy olevan joku Antti Kuappinen. Kyllä on suomalaisen filosofian maine mennyt manalle. Maria Lasonen on obsessiivinen kiipijä ja Kuappinen ilmeisesti talousliberaali sekin.
ellauri285.html on line 137: Maria pushaa ilmeisesti perspectivismiä, erästä idealismin fleivöriä. Se on oikea alternatiivisten totuuxien filosofia, Protagoraan homomensuura. Perspektivismin varhaiset muodot on tunnistettu Protagorasin (sic), Michel de Montaignen ja Gottfried Leibnizin filosofioissa. José Ortega y Gasset ja Karl Jaspers käsittelivät perspektivismiä erikseen 1900-luvulla.
ellauri285.html on line 143: The Michigan Relics (also known as the Scotford Frauds or Soper Frauds) are a series of alleged ancient artifacts that were "discovered" during the late nineteenth and early twentieth century. They were presented by some to be evidence that people of an ancient Near Eastern culture had lived in North America and the U.S. state of Michigan, which, is known as pre-Columbian contact. Many scholars have determined that the artifacts are archaeological forgeries. The Michigan Relics are considered to be one of the most elaborate and extensive pseudoarchaeological hoaxes ever perpetrated in American history.
ellauri285.html on line 145: The objects included coins, pipes, boxes, figurines and cuneiform tablets that depicted various biblical scenes, including Moses handing out the tablets of the Ten Commandments. On November 14, 1907, the Detroit News reported that Soper and Scotford were selling copper crowns they had supposedly found on heads of prehistoric kings, and copies of Noah's diary.
ellauri285.html on line 147: Though it is often mistaken to imply that no way of seeing the world can be taken as definitively true, perspectivism can instead be interpreted as holding certain interpretations (such as that of perspectivism itself) to be definitively true :D .
ellauri285.html on line 149: In 1891, Professor Albert Emerson came out to the sites to get a better look at the "artifacts" that he called "bad enough in the photograph... an examination proved them to be humbugs of the first water."
ellauri285.html on line 151: Kelsey and Jastrow deemed the Michigan Relics frauds containing a "horrible mixture" of jumbled ancient scripts. Mary Robson, who lived in a room next door to Scotford's sons Percy and Charles, stated that the boys manufactured more "relics" all the time.
ellauri285.html on line 154: Rudolph Etzenhouser, who was a traveling elder of the Reorganized Church of Jesus Christ of Latter Day Saints (RLDS), saw the relics as proofof the historicity of the Book of Mormon. Etzenhouser even published a book on his collection of the Michigan Relics.
ellauri285.html on line 209: Sofi Karppi ja Saku Nurmi sanovat aina "okei" kun ne eivät tiedä mitä sanoa eikä ymmärrä. "Aha" ja "Oho", suomen ikiomat "kiitos" ja "anteexi", eivät trendaa enää. "Ai" on vielä nolompi.
ellauri285.html on line 217: Onko Lesonen persepektivisti? Onko se pirsonisti? Ei se kyllä myönnä, mutta samaa MIT etiikkaa se jauhaa. Miners problem ratkeaa ihan höpsismillä, paras utiliteetin odotusarvo tulee kun ei häslää midiä. Onpas teoreettista filosofiaa.
ellauri285.html on line 222: Why are norms like Choose the best! and Believe p just in case p is true! inadequate? Note at the outset that the problem does not essentially assume a consequentialist way of thinking. Se australian jutku, personisti Peter Seeger oli tollanen konsekventialisti. Samaa porukkaa on jenkkibiljardöörit joka puhuu efektiivisestä altruismista. Kaikki massi mulle niin siitä riittää teillekin jotain roippeita.
ellauri285.html on line 228: I cannot get into these issues here, but there is mounting empirical evidence of complex unconscious mental phenomena guiding complex social behaviour and goal pursuit (for a good overview, see Hassin, et al 2004). Matelijan aivot rulettaa! Jasun transitiivisuusaxiooma failaa, Mirjam huomauttaa, mutta ei se mitään, failaa se muutenkin.
ellauri285.html on line 235: Internalism is the thesis that no fact about the world can provide reasons for action independently of desires and beliefs. Externalism is the thesis that reasons can be objective features of the world.
ellauri285.html on line 236: In contemporary moral philosophy, motivational internalism (or moral internalism) is the view that moral convictions (which are not necessarily beliefs, but feelings of moral approval or disapproval) are intrinsically motivating. Niitä on ihan pakko totella tai on sekopää, tai vaikka olisikin.
ellauri285.html on line 242: internalistien mielestä "our" intuitions are that the subject is justified in their beliefs in spite of being systematically deceived. Eli se on vaan tyhmä muttei tuhma. Some take the new evil demon problem as a reason for rejecting externalist views of justification. Höpsistä. Kyllä tyyppi voi olla korvausvelvollimen vaikka pelkkää tyhmyyttään. Ei se muita kiinnosta mixi se on tunaroinut, ne haluu korvauxen. Hemmetti mitä vanhaa paskaa nää uudet jenkit jauhavat. Tällästä cat's cradle tyyppistä askarointia, käteenvetoa villalangat sormissa. "Entäpä jos..."
ellauri285.html on line 255: Jotkut filosofit ovat sanoneet, että dispositiot eivät kelpaa syixi. Miksi? Heidän ajatuksensa voidaan kiteyttää Molièren kuuluisaan sutkautukseen Le Malade Imaginairessa, että filosofi voisi selittää, miksi oopiumi nukuttaa ihmisiä mainitsemalla, että sillä on "uinuttava voima", virtus dormitiva. A fortiori sanotaan että laahus on epäpätevää koska sillä on "laahustava voima". Ne on yxinkertaiseseti huonompia. Jos sulla on huonommuusomplexi, se johtuu siitä että olet huonompi. Dispositionalism can be viewed as a form of primitivism.
ellauri285.html on line 257: ofiles/photo/58550/small" />
ellauri285.html on line 260:
ellauri285.html on line 262: Timo Airaxisen seuraaja joensuulainen Antti Kauppinen on kynäillyt luvun Meaningfulness kirjaan Routledge Handbook of the Philosophy of Well-Being. Abstract: This paper is an overview of contemporary theories of meaning of life and its relation to well-being.
ellauri285.html on line 301: Mutta tämäkään ei kelpaa Kuappiselle. Teleologin mielestä on pääasia että kaverin elämä näyttää muista merkityxelliseltä vaikka se sille izelleen olis kuinka ikävää. Ehkä Mahatmakin mieluummin virui alastonna nubiilien neitosten viekossa, ja oli täysin kylästynyt ahimsaan, silti vittu, sen elämä oli merkizevää, sanoi se ize mitä tahansa. Sitävastoin kotirouvan tai sotamiehen elämä on merkityxetöntä, ei koska niillä oli tylsää, vaan koska ne eivät yrittäneet riittävästi, "rather their half-hearted and lackluster pursuit of valuable goals."
ellauri285.html on line 325: Vaikutusvaltainen Platonin kääntäjä Friedrich Schleiermacher ei arvostanut tätä vuoropuhelua. Hän piti sitä "erittäin huonona teoksena Lachesin ja Charmidesin verrattuna". Olof Gigon arvioi sitä myös huonosti 1900-luvulla. Hän koki, että dialogi nojautui liian voimakkaasti sanapeleihin ja semantiikkaan.
ellauri285.html on line 327: Katollinen tomisti Peter Geach ei myöskään tykännyt. Hänen katolinen näkökulmansa oli olennainen osa hänen filosofiaansa. Hän oli kenties analyyttisen tomismin perustaja. Geach puolustaa tomistista kantaa, jonka mukaan ihmiset ovat pohjimmiltaan rationaalisia eläimiä, joista jokainen on luotu ihmeellisesti. Hän hylkäsi darwinistiset yritykset pitää järkeä ihmiskunnalle välttämättömänä, "pelkkänä sofismina, naurettavana tai säälittävänä". Hän kielsi kaiken kielenkäytön eläimiltä pelkkänä "käsimerkkien yhdistämisenä asioihin tai esityksiin". Tomi! Tuota et tee!
ellauri285.html on line 331: Juu Geach se oli joka keksi "jumiutuneen kuopantekijän" ongelman. "Onko väärin tappaa tarkoituksella pyöreähkö yksilö, joka tukkii sisäänkäynnin luolaan pelastaakseen muita henkiä? Kyllä, se on." Geach kirjoitti myös filosofisen selityksen siitä, miksi Jumala ei muuta mieltään, kun hän kuulee rukouksemme ja toimii sen mukaisesti. Kas loordi arvaa kaiken ennalta.
ellauri285.html on line 338: Luihu jutku Moraalifilosofi Peter Singer kiistää näkökulman, jonka mukaan "Jumala on hyvä eikä sixi voisi koskaan puolustaa jotain kidutuksen kaltaista", ja toteaa, että ne, jotka niin luulevat, ovat "jääneet ansaan, jonka he ovat itse keksineet, sillä mitä he voivat tarkoittaa väitteellä, että Jumala on hyvä? Että Jumala hyväksyy omat juttunsa?"
ellauri285.html on line 342: Yalen lakikoulun professori Myres S. McDougal, entinen klassisti, myöhemmin omaisuusoikeuden tutkija, esitti kysymyksen: "Suojelemmeko sitä, koska se on omistusoikeus, vai onko se omistusoikeus, koska suojelemme sitä?" Myös Geoffrey Hodgson on ilmaissut ongelman oikeudellisesti uudelleen, kun hän kysyi: "Tekeekö osavaltio aborttilain, koska se on käytäntö, vai tuleeko aborttilaista käytäntö, koska osavaltio hyväksyy sen?"
ellauri285.html on line 347: Mary Robinson (née Darby; 27 November 1757 – 26 December 1800) was an English actress, poet, dramatist, novelist, and celebrity figure. She lived in England, in the cities of Bristol and London; she also lived in France and Germany for a time. She enjoyed poetry from the age of seven and started working, first as a teacher and then as actress, from the age of fourteen. She wrote many plays, poems and novels. She was a celebrity, gossiped about in newspapers, famous for her acting and writing. During her lifetime she was known as "the English Sappho". She earned her nickname "Perdita" for her role as Perdita (heroine of Shakespeare's The Winter's Tale) in 1779. She was the first public mistress of King George IV while he was still Prince of Wales.
ellauri285.html on line 357: As rich as fleece of JASON. Kuin rintakarva JASONIN.
ellauri285.html on line 359: A pair of shoulders strong and wide, Vankat leveät on hartiat,
ellauri285.html on line 362: And shoes of ragged listing ! Kengät sangen heppoiset.
ellauri285.html on line 365: Long tippets made of bear-skin, Päärmättyinä karhunnahalla,
ellauri285.html on line 370: Silk hose with clocks of scarlet ; Silkkihousut punasella vuoratut,
ellauri285.html on line 371: A load of perfume, sick'ning sweet, Hajuvettä valtavia määriä
ellauri285.html on line 372: Bought of PARISIAN VARLET. Möivät PARIISILAISET HORAZUT.
ellauri285.html on line 374: A bush of hair, the brow to shade, Tukkapehko, kulmat tuuheat
ellauri285.html on line 379: A bowl of straw to deck the head, Päässä hattuna on linnunpesä
ellauri285.html on line 381: A bunch of POPPIES flaming red, Punaisia unikkoja siinä kasa,
ellauri285.html on line 387: To shame the blush of nature. Täyteen tungettuna vahalla.
ellauri285.html on line 396: Proclaim the labour of the mind, Mielen kauneudesta vain huoli,
ellauri285.html on line 399: “A woman of undoubted Genius,” according to Samuel Taylor Coleridge, Mary Robinson was an English actress, author, celebrity, and ardent supporter of the rights of women who gained considerable fame during her lifetime. Known by the nickname “Perdita,” after her role in Shakespeare’s The Winter’s Tale, peddled to The Prince of Wales her tail.
ellauri285.html on line 419: Tai Kanarian saarille. Enpä ole aikoihin niin nauranut kuin Linkolan jäljitellessä neekeritanssijoiden loikkimista Teneriffan yökerhossa munatoti kädessä. Sosialismissa ei Pentti nähnyt arvoa, vaikka peukuttikin Baaderia ja Meinhofia.
ellauri285.html on line 437: Suoraselkäisiä keskustaoikeistolaisia, jotka istuivat 85 syytettyjen penkillä Patin julkaistua oman epäihmisen äänensä. Paizi E. Saarinen, joka ei jäänyt kiinni. Kuusi sanoo kiittävästi Eskistä: playboy ei lukisi Eino Kailan persoonallisuutta, mutta Eino Kailan tutkija voi leikkiä playboyta. Kuusi tykkäsi kun Eski haukkui Kailan loogista empiriokritisismiä. Eski ajoi ensimmäissen Finlandia-palkinnon lautakunnassa 1984 Eerno Paasilinnan esseekokoelman Yxinäisyys ja uhma Pimenoffin kauniin Helenan ohize. Miespaneeli vei voiton taas, Kuusi käänsi kelkkansa keskustaoikeistoveljien ja nazikaverin, lestadiolaisen Niels Nielsenin viitoittamalle ladulle. Eski ei ollutkaan meediajulkisuuden vuoxi älyllisesti epärehellinen etuvasemmalle, vaan juurikin päinvastoin, takaoikealle. Kuusi ei pitänyt AKS-läisenä ylioppilaana Eino Kailasta, koska se oli lipilaari ja sai silti kaikki kauniit filosofityttöset. Mutta kukahan maailman 100K korhosesta oli juuri Pulkin mainizema Korhonen? Patin äitikin oli os. Korhonen.
ellauri285.html on line 492: "Lapissa katastrofit seuraavat toisiaan jättiläismäisin mitoin. Ne ovat niin suuria ettei kukaan niihin usko. Ensin saksalaiset polttivat koko alueen maan tasalle. Mekin jouduttiin Norjaan evakkoon. Sitten voimalaitosyhtiöt valjastivat joet ja tappoivat kalakannan. Sen jälkeen metsät hakattiin maahan ja laskettiin tekojärvet. Nyt turistit valloittavat maan ja keinottelijat kahmivat käsiinsä autiotilat. Mitä muuta sieltä enää saa irti?"
ellauri285.html on line 570: Olof Palme murhattiin eikä suinkaan salaa. Demjanjuk tuomittiin sotarikoxista muttei Waldheimia. Jörkka sai Finlandian, varmaan taas Eskin toimesta. Paavo Väyrynen matkusti ensimmäisenä Suomen ulkoministerinä viralliselle vierailulle Israeliin ja tapasi virkaveljensä Jitzhak Shamirin. Shamir vaati Suomea lopettamaan Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n tukemisen. Väyrynen ilmoitti kuitenkin Suomen jatkavan tukeaan PLO:lle.
ellauri285.html on line 633: Ralph Schoenman (born 1935) is an American left-wing activist who was a personal secretary to Bertrand Russell and became general secretary of the Bertrand Russell Peace Foundation. He was involved in a number of projects supported by Russell, including the Campaign for Nuclear Disarmament (CND), the Committee of 100 and an unofficial war crimes tribunal to try American leaders for their conduct in the Vietnam War. Shortly before his death in 1970, Russell publicly broke with Schoenman. Sen jälkeen Schoenman (jutku kylläkin) kirjoitti tämän vahvasti anti-sionistisen läpyskän:
ellauri285.html on line 636: The Hidden History of Zionism, Veritas Press, Santa Barbara (Calif.) 1988.
ellauri285.html on line 638: The Hidden History of Zionism by Ralph Schoenman is presented online for personal use only.
ellauri285.html on line 639: No portions of this book may be reprinted, reposted or published without written permission from the author.
ellauri285.html on line 651: Bernard Levin wrote critically of Schoenman's influence on Russell, saying that Schoenman was partly responsible for Russell's virulent anti-Americanism, in contrast to his earlier pronouncements against communism. Russell said of Schoenman, "You know he is a rather rash young man, and I have to restrain him."
ellauri285.html on line 653: Schoenman was an organizer and member of the Russell Tribunal, an International War Crimes Tribunal which visited North Vietnam and Cambodia in 1966-1967.
ellauri285.html on line 654: After making these visits, Schoenman argued in a hearing of the tribunal that the U.S. had committed genocide in Vietnam. He argued, "It is not possible to drop four million pounds of bombs every day on a country the size of New York and Pennsylvania without exterminating the civilian population".
ellauri285.html on line 656: During the course of the tribunal, the U.S. government revoked Schoenman's passport because of unauthorized visits to North Vietnam. In November 1967, he was deported back to the U.S. by Bolivian authorities when he traveled there to attend the trial of Régis Debray. As a result, he was prevented from attending the tribunal's proceedings in Copenhagen later that month because Danish authorities refused to allow him to enter without a passport. This led to a sequence in which Schoenman shuttled between several European countries, none of which would admit him, before illegally entering Britain, where he remained for 10 days until being deported in June 1968.
ellauri285.html on line 658: In December 1969, Russell made a public statement in that he had no contact with Schoenman and was unaware of his activities. Russell approved a vote to remove Schoenman from the board of the Bertrand Russell Peace Foundation.
ellauri285.html on line 660: Since 2002 Schoenman has worked with documentary filmmaker, Mya Shone, providing commentary for radio stations in many parts of the United States and Canada, and produces the "Taking Aim" radio show, billed as "Uncompromising, fact intensive exposés of the hidden workings of a capitalist system addicted to permanent war". In about 2009 they moved from broadcasting over WBAI to an Internet webcast.
ellauri285.html on line 665: Il est reçu premier au concours d'entrée à l'École normale supérieure (Lettres) en 1960 puis passe l'agrégation de philosophie en 1965, tout en militant à l'Union des étudiants communistes. Il étudie à la faculté des lettres de Paris. En 1965, il est nommé professeur de français au lycée Henri-Poincaré de Nancy, qu'il quitte après quelques mois d'enseignement merdeux.
ellauri285.html on line 693: ofrance.fr/s3/cruiser-production/2016/10/bb224f50-2f43-4ae0-991b-f9d92970fec6/870x489_francois_mitterrand_afp_michel_gangne_000_arp1576647.jpg" width="30%" />
ellauri285.html on line 733: Sotaprofessori: Tässä Venäjän ilmavoimat epäonnistui pahiten – varoittaa Ukrainan puutteista
ellauri285.html on line 751: Alan David Sokal (/ˈsoʊkəl/; born January 24, 1955) is an American professor of mathematics at University College London and professor emeritus of physics at New York University. He works in statistical mechanics and combinatorics. He is a critic of postmodernism, and caused the Sokal affair in 1996 when his deliberately nonsensical paper was published by Duke University Press´s Social Text. He also co-authored a paper criticizing the critical positivity ratio concept in positive psychology.
ellauri285.html on line 753: The critical positivity ratio (also known as the "Losada ratio" or the "Losada line" [not verified in body]) is a largely discredited concept in positive psychology positing an exact ratio of positive to negative emotions which distinguishes "flourishing" people from "languishing" people.[citation needed] The ratio was proposed by psychologists Barbara Fredrickson and Marcial Losada, who believed that they had identified an experimental measure of affect whose model-derived positive-to-negative ratio of 2.9013 defined a critical separation between flourishing and languishing individuals, as reported in their 2005 paper in American Psychologist.[non-primary source needed] This concept of a critical positivity ratio was widely embraced by academic psychologists and the lay public; Fredrickson and Losada´s paper had been cited more than 320 times by January 2014, and Fredrickson wrote a popular book expounding the concept of "the 3-to-1 ratio that will change your life". In it she wrote, "just as zero degrees Celsius is a special number in thermodynamics, the 3-to-1 positivity ratio may well be a magic number in human psychology."
ellauri285.html on line 755: The first consequential re-evaluation of the mathematical modeling behind the critical positivity ratio was published in 2008 by a group of Finnish researchers from the Systems Analysis Laboratory at Aalto University (Jukka Luoma, Raimo Hämäläinen, and Esa Saarinen). The authors noted that "only very limited explanations are given about the modeling process and the meaning and interpretation of its parameters... [so that] the reasoning behind the model equations remains unclear to the reader"; moreover, they noted that "the model also produces strange and previously unreported behavior under certain conditions... [so that] the predictive validity of the model also becomes problematic."
ellauri285.html on line 757: Later, but of more critical importance, the Fredrickson and Losada work on modeling the positivity ratio aroused the skepticism of Nick Brown, a graduate student in applied positive psychology, who questioned whether such work could reliably make such broad claims, and perceived that the paper´s mathematical claims underlying the critical positivity ratio were suspect. Brown contacted and ultimately collaborated with physics and maths professor Alan Sokal and psychology professor Harris Friedman on a re-analysis of the paper´s data (hereafter the Brown-Sokal-Friedman rebuttal). They argued that Losada´s earlier work on positive psychology and Fredrickson and Losada´s 2005 critical positivity ratio paper contained "numerous fundamental conceptual and mathematical errors", errors of a magnitude that completely invalidated their claims.
ellauri285.html on line 759: Fredrickson wrote a response in which she conceded that the mathematical aspects of the critical positivity ratio were "questionable" and that she had "neither the expertise nor the insight" to defend them, but she maintained that the empirical evidence for the existence of a critical positivity ratio was solid. Brown, Sokal, and Friedman, the rebuttal authors, published their response to Fredrickson´s "Update" the next year, maintaining that there was no evidence for a critical positivity ratio. Losada declined to respond to the criticism (indicating to the Chronicle of Higher Education that he was too busy running his consulting business).[verification needed] Hämäläinen and colleagues responded later, passing over the Brown-Sokal-Friedman rebuttal claim of failed criteria for use of differential equations in modeling, instead arguing that there were no fundamental errors in the mathematics itself, only problems related to the model´s justification and interpretation.
ellauri285.html on line 761: A formal retraction for the mathematical modeling elements of the Losada and Fredrickson (2005) paper was issued by the journal, American Psychologist, concluding that both the specific critical positivity ratio of 2.9013 and its upper limit were invalid. The fact that the problems with the paper went unnoticed for years despite the widespread adulatory publicity surrounding the critical positivity ratio concept contributed to a perception of social psychology as a field lacking scientific soundness and rigorous critical thinking. Sokal later stated, "The main claim made by Fredrickson and Losada is so implausible on its face that some red flags ought to have been raised", as would only happen broadly in graduate student Brown´s initiating the collaboration that resulted in the Brown-Sokal-Friedman rebuttal.
ellauri285.html on line 763: Building on research by Barbara Fredrickson suggesting that individuals with a higher ratio of positive to negative emotions tend to have more successful life outcomes, and on studies by Marcial Losada applying differential equations from fluid dynamics to human emotions,[citation needed] Fredrickson and Losada proposed as informative a ratio of positive to negative affect derived from nonlinear dynamics modelling (based on Lorenz systems), which appeared in 2005 in a paper in American Psychologist. The derived combination of expressions and default parameters led them to conclude that a critical ratio of positive to negative affect of exactly 2.9013 separated flourishing from languishing individuals, and to argue that the ideal positivity/negativity ratio lies between 2.9013 and an upper limit ratio of 11.6346. Hence, they claimed that their model predicted cut-off points for the minimum and maximum positivity ratios within which one should observe qualitative changes in an individual´s level of flourishing, specifically, that those within this range of ratios would "flourish", and those outside would "languish".[non-primary source needed] As of January 2014, the 2005 Fredrickson and Losada´s paper had been cited more than 320 times in the psychology literature.
ellauri285.html on line 766: the data used by Losada in several analyses do not meet basic criteria for the use of differential equations (such as the use of continuous variables that evolve smoothly and deterministically over time);
ellauri285.html on line 768: differential equations used by Losada to calculate the critical positivity ratio use parameters taken directly from Lorenz´s simplified, illustrative, and arbitrary models for fluid dynamics, with Losada giving no rationale for his choice of parameters;
ellauri285.html on line 770: use of different arbitrary parameters would give different positivity ratios, thus the precise values for the lower and upper critical ratios based on the arbitrary parameters, Fredrickson and Losada´s 2.9013 to 11.6346 ratios, are meaningless;
ellauri285.html on line 772: the butterfly-like first figure provided by Fredrickson and Losada is not a model of the data taken from their human participants, but "the results of computer simulations of the Lorenz equations, nothing more"; and based on the maths, even if precise positivity/negativity ratios could be derived, several "windows" of desirable and undesirable positivity/negativity ratios above a certain value should exist, rather than a simple range of ratios in which "flourishing" should occur.
ellauri285.html on line 775: With regard to these, and especially the last, the Brown-Sokal-Friedman rebuttal argues that it is likely that Fredrickson and Losada did not fully grasp the implications of applying nonlinear dynamics to their data. Brown, Sokal, and Friedman state that one can only marvel at the astonishing coincidence that human emotions should turn out to be governed by exactly the same set of equations that were derived in a celebrated article several decades ago as a deliberately simplified model of convection in fluids, and whose solutions happen to have visually appealing properties. An alternati
ellauri285.html on line 776: ve explanation – and, frankly, the one that appears most plausible to us – is that the entire process of "derivation" of the Lorenz equations has been contrived to demonstrate an imagined fit between some rather limited empirical data and the scientifically impressive world of nonlinear dynamics.
ellauri285.html on line 777: Fredrickson responded to the critique by agreeing that Losada´s mathematical modelling was "questionable" and did not show that there are precise values of the ratio, but also arguing that the evidence for the benefits of a high positivity/negativity ratio is solid. Fredrickson noted that Losada declined to respond to the criticism.[11] The American Psychologist proceeded to formally retract as invalid the mathematical modeling elements of Fredrickson and Losada´s paper, including the specific critical positivity ratios of 2.9013 and its upper limit.
ellauri285.html on line 779: The original rebuttal authors conclude this salvo by lamenting that the "unbridled romanticism" of which humanist psychology has been accused has not been replaced with a rigorous evidence-based psychology—as Seligman and Csikszentmihalyi promised in their founding manifesto of positive psychology—rather, the widespread acceptance of the critical positivity ratio shows that positive psychology has betrayed this promise, stating that "the sin is now romantic scientism rather than pure romanticism is not, in our view, a great advance."
ellauri285.html on line 781: Prior to the appearance of the Brown-Sokal-Friedman rebuttal and the ensuing retraction, Fredrickson had written a popular book, Positivity: Top-Notch Research Reveals the 3-to-1 Positivity Ratio that Will Change Your life. ellauri285.html on line 786: Marcial Losada (1939–2020) was a Chilean psychologist, consultant, and former director of the Center for Advanced Research (CFAR) in Ann Arbor, Michigan.[not verified in body] He is known for his work in academia and business focusing on the development of "high performance teams",[This quote needs a citation] and having participated in partially retracted collaborative work with Barbara Fredrickson of the University of North Carolina, a retraction for which he has been assigned the culpability.
ellauri285.html on line 788: Marcial Francisco Losada was born in 1939 in Chile.[citation needed] He received a Ph.D. in organizational psychology from the University of Michigan. After finishing his doctoral work, Losada served as a Center for Advanced Research (CFAR) in Ann Arbor, Michigan.[when?][citation needed] In his career, Losada developed a nonlinear dynamics model, the meta learning model, to show dynamical patterns achieved by high, medium and low performing teams, where performance was evaluated based on profitability, customer satisfaction, and 360-degree feedback.[citation needed]. In pursuing these goals, he founded and served as executive director of Losada Line Consulting, which had presented past workshops and seminars at companies including Apple, Boeing, EDS, GM, and Merck, and foundations including the Kellogg and Mellon Foundations, with high performance team-building contracts at BCI, Banchile, BHP-Billiton, Codelco, and Telefónica [better source needed].
ellauri285.html on line 790: Losada claimed the dynamical patterns related to team performance appear in coordinate spaces of "positivity-negativity," "inquiry-advocacy" and "other-self," and are controlled by connectivity, which is supposed to reflect interpersonal attunement of a team. [third-party source needed] Losada, along with Barbara Fredrickson, developed the concept of the critical positivity ratio (also known as the Losada line), which states that there exist precise cut-off points for an individual´s ratio of positive to negative emotions, above and below which the individual will fail to flourish.
ellauri285.html on line 791: Losada´s coauthor, Fredrickson, continues to insist on the measurability of such a ratio, and the existence tipping-points, but has distanced herself from the mathematical portions of the 2005 paper, which were subsequently retracted by the journal; Fredrickson reports that Losada declined to respond to the criticism. Lsada kicked the bucket in 2020.[where?][citation needed].
ellauri285.html on line 804: Professori (Apulaisprofessori) , Strateginen johtaminen
ellauri285.html on line 808: Olen strategisen johtamisen apulaisprofessori Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun teollisuustekniikan ja johtamisen laitoksella. Osaamisalueitani ovat kilpailudynamiikka sekä malli- ja datalähtöinen päätöksenteko. Tutkimukseni ilmestyy akateemisissa julkaisuissa, kuten Strategic Management Journal, Journal of Marketing ja European Journal of Operational Research. Toimin myös Long Range Planningin toimituskunnassa. Olen kokenut kouluttaja, jonka yleisö vaihtelee perustutkinto- ja jatko-opiskelijoista johtajiin ja muihin kokeneisiin ammattilaisiin. Olen erityisen kiinnostunut innovatiivisista opetusmenetelmistä, jotka mahdollistavat kokemuksellista ja vuorovaikutuspohjaista oppimista. En siis ole:
ellauri285.html on line 812: University of Vaasa Vauraus
ellauri288.html on line 36:
Sofi Oxenan
ellauri288.html on line 49: Suomalaisten rakettirahat astetta järeämpiin pommeihin Ukrainaan – Sofi Oksanen ja Martti J. Kari lahjoittajien joukossa. Uudenvuodenaattona sosiaalisessa mediassa kiersi lukuisia julkaisuja, joissa suomalaiset kertoivat jättäneensä uudenvuoden ilotulitteet ostamatta ja laittaneensa rahat mieluummin oikeisiin tulitteisiin – Ukrainan armeijan käyttämiin ammuksiin.
ellauri288.html on line 50: Ammuksiin kirjoitetaan lahjoittajan haluama viesti, joka ammutaan tositoimissa kohti venäläisten joukkoja. Mallina on paljon käytetty Sofi Oxasen heippalappua.
ellauri288.html on line 52: Todisteeksi lahjoituksensa päätymisestä perille asti lahjoittajalle lähetetään joko kuva valitusta ammuksesta viestin kera tai video itse laukaisusta. Kirjailija Sofi Oksanen kertoi eilen Twitterissä lahjoittaneensa omat ilotulitusrahansa tykinammukseen. Oksasen pyynnön mukaan ammuksen kylkeen kirjoitettiin ”Jaxuhali <3”: Tänä vuonna ilotulitusrahani menivät tämmöiseen rakettiin. Hyvää uutta vuotta! Jaxuhali <3!
ellauri288.html on line 59: Sofi Oksasen edustaja yritti purra naisen kasvot irti! ellauri288.html on line 64: Poliisiraporttien hyiset yksityiskohdat. Unni Drouggen karmaiseva tarina. (Unni Drougge on Sofin tapainen 1956 syntynyt ruozalainen kohuselleristi.) Sofi Oksanen kommentoi, miksi sallii Salomonsson Agencyn edustaa itseään - useat muut naiskirjailijat ovat jättäneet toimiston, koska he eivät halua että heitä "edustaa henkilö, jota ihmiset pelkäävät".
ellauri288.html on line 79: Virolaisen kirjailijan Jaan Kaplinskin esittämä arvio Sofin ”Puhdistuksesta”. Hän, jota on vaikea uskottavasti syyttää neuvostovallan lakeijaksi, kirjoittaa: ”Minun ainoa mutta sitäkin vakavampi vastaväitteeni kirjaa kohtaan on se, että sen uskotellaan olevan realistinen kertomus elämästä Neuvosto-Eestissä. Sofi Oksanen, jolla ei ole ollut suoranaista kosketusta siihen aikaan ja niihin tapahtumiin, joita hän kuvaa, on ottanut palasia meidän elämästämme, neulonut ne yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myy niitä nyt Lännessä. Hän myy jotakin, mikä on olevinaan meidän elämäämme, mutta mikä ei sitä ole.” On blogissaan leimannut Sofi Oksasen Göebbelsin veroiseksi propagandistiksi.
ellauri288.html on line 80: Jo nuorena opiskelijana Sofi Oksanen tajusi, että valta on hänen aiheensa. Pelko on aseeni.
ellauri288.html on line 81: Oksasen teos ”Kun kyyhkyset katosivat” arvioitiin myönteisesti viime The Economistissa. Taitaa olla ensimmäinen suomalainen kaunokirja sillä palstalla. Kaunokirjailijana Sofi Oksanen auttaa meitä ymmärtämään häntä, ja vähän itseämmekin.
ellauri288.html on line 83: Sekä Suomessa että Virossa 1930-luku oli äärioikeiston juhlaa, ja varsinkin Virossa sen ajan vallanpitäjät olivat presidentti Konstantin Pätsin johdolla sangen viehättyneitä fasistisesta vallankäyttömallista. Natseja he eivät ilmeisesti olleet, mutta toisen maailmansodan melskeissä he olivat liitossa natsien kanssa. Puna-armeija syöksi nämä voimat vallasta, ja monet sen ajan vallanpitäjät lähtivät maanpakoon (jos olisin ollut maan hallinnossa saksalaisvallan aikaan, minäkin olisin lähtenyt). Ulkomailta käsin virolaiset lähtijät liittoutuivat kylmässä sodassa USA:n puolelle, ja heihin kuului myös Etelä-Virossa suuria maa-alueita omistanut Ilveksen suku. Nykyinen Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves oli CIA:n hallitseman kylmän sodan aikaisen Radio Free Europen propagandatykki. Tästä entisestä sangen arrogantista meppikollegastani, joka oli paluumuuttaja ja jolle palautettiin suvun maat, sanon kuin Sofi Oksasen kuvaamistaan suomettuneen Suomen suhteista Venäjään: Viron presidenttinä hän ei ole kyennyt luomaan uutta kieltä ja termistöä Venäjään liittyvälle julkiselle puheelle. Hän on Amerikan agentti eivätkä hänen neuvopäästönsä vastaa Suomen olosuhteita ja kansallista etua. Suomessa media pitää huolen siitä, että sekä Venäjä että sen presidentti (suomensukuinen Tverin karjalainen?) Vladimir Putin on saatanallistettu siinä hengessä, että pukkaa taas uutta sotaa. Ilman median luomaa Venäjä-vastaista kansallista mielipideilmastoa eivät Suomen Nato-haukat voi viedä maatamme sotaan ja mukaan vieraiden valtojen sotiin.
ellauri288.html on line 85: Sofi Oksanen haluaa Esa Saariseksi, Saarisen paikalle, kaikkien alojen asiantuntijaksi, kaikenkaikkiaan vastenmielinen ilmiö, ainakin minulle. Paavo Haavikkoa tulee ikävä, sanoo Uuden Suomen keskustelija.
ellauri288.html on line 108: Kirjailija Sofi Oksasen ikä on tuonut hänelle lisää itsevarmuutta. - Nykyisin tiedän tarkasti, mitä haluan, enkä ole enää johdateltavissa. Kaksi caffè lattea tuplaespressolla ja viski. Kirjailija Sofi Oksaselle maistuvat tänä iltapäivänä vain lämmikkeet.
ellauri288.html on line 110: 42-vuotiaalta kirjailijalta ilmestyy tänään kuudes romaani, Koirapuisto. Sen takia hän on haastattelussa eikä kotona Kalliossa parantelemassa oloaan. Pohja se on minunkin säkissäni. Työmatkapäiviä on noin sata vuodessa. Minulla on Kalliossa iso työhuone, jossa voin keskittyä vain kirjoittamiseen. Silloin en juuri tapaa muita ihmisiä. Nukun pitkään ja rauhallisesti enkä juuri syö. Jääkarhunaaras voi olla vuoden syömättä kun jää on pirstaleina. Nyt eletään pirstaleista aikaa. Yöunet jäivät edellisenä yönä muutaman (n. 7) tunnin mittaisiksi. Silloin kun Sofi ei kirjoita, hän ”rännittää” television suoratoistopalveluiden sarjoja. Hän pitää Yle Areenan sympaattisesta Poldarkista. Narsistista naisia ja namusia miehiä. Edellisenä päivänä, sunnuntaina, Sofi valmisti kilokaupalla itse kehittelemäänsä kaalisalaattia, jotta aviomiehellä on kotona viikoksi syötävää, kun haastattelut ja kirjanjulkaisu pitävät miehen kiireisenä. Kyllä kaali miehen tiellä pitää.
ellauri288.html on line 112: Olen intohimoinen, ja se näkyy kaikessa, mitä teen. Olen joko todella kiinnostunut tai en yhtään. Se on tyypillistä rajatilaisille. Ukrainaan, Tallinnaan ja Helsinkiin sijoittuva Koirapuisto on romaani naisista, jotka myyvät munasolujaan ja vuokraavat kohtujaan heille (p.o. niille), jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen lapsia. Sofi ei ole sellainen. Sofilla ei ole lapsia, eikä hän ole kokenut kaipuuta omaan lapseen. Mies joskus ruinaa niitä, mutta kyllä naisella on oikeus vihata omaa lastaan. Perhe: Naimisissa Juha Korhosen kanssa, joka asuu Helsingissä.
ellauri288.html on line 118: Nuori Sofi nosti esiin myös kokemansa seksuaalisen ahdistelun. Toinen osapuoli, kansanedustaja, kiisti tapahtuneen. Seurauksena oli voimakkaasti naista, minua, syyllistävä keskustelu.
ellauri288.html on line 120: ofi-730x463.jpg?s=5a5f6b21d06a44280c57a0b04680c318&w=300&h=190" height="300px" />
ellauri288.html on line 121: ofi-oksanen-730x1150.jpg?s=96f84759f98c441618b0150df0f2aad1&w=300&h=476" height="300px" />
ellauri288.html on line 123: - Tallentuiko kännykkäkameraan potentiaalinen Instagram-kuva, Sofi Oksanen tarkistaa. Sosiaalisessa mediassa hän näyttää lukijoilleen hetkiä arjestaan. - Hyvä tuli. Olosuhteisiin kazoen. Arkimekon (virolainen kotitakki) antoi Korhonen, mutta Sofi ize valizi.
ellauri288.html on line 130: 42-vuotiaassa neitosessa on mytomaanikonkin vikaa: se pysähtyy aina miettimään kenelle se on kertonut minkin tarinan, mikä vaihtoehtoisista totuuxista sopii kertoa ize kullillekkin. Mitähän se teki sängyssä kun ei saanut pikku hukalta? Joku sen lepakkopokista oli valittanut että Sofi piti huolta yxinomaan izestään, lukizi toisen pään pihtiliikkeellä jalkoväliin ettei saanut vedetyxi henkeä lutkutxen välissä. A. Hukkapätkä silittelee pikku kissaa. Kassi sai kulli kätte todennäk., mutta siitä Sofi muikenee kuin vaari. Se puhuu 100% vain izestään.
ellauri288.html on line 132: Sofi on usein äänessä Seura-lehessä. Sofi Oksanen uusin romaani Norma on juuri ilmestynyt, ja hän kiertää pitkin Suomea kertomassa kirjastaan. Uusi romaani kertoo hiuskaupasta ja hiuspidennyxistä. Sofi Oksasta ihmetyttää sekin, kuka on ylipäätänsä kelvollinen vanhemmaksi. Ei hän ainakaan, eikä hänen äitinsä. Oksasen äiti on virolainen, joka vietti lapsuudessaan paljon aikaa äitinsä synnyinsijoilla Viron Läänemaalla.
ellauri288.html on line 136: "Tila ei ollut suuri, mutta tila kuitenkin. Skafferikin oli. Ei oltu rotinkaisia." Viron metsäveljet armahdettiin Josif Stalinin kuoleman jälkeen 1952. Itsepäisestä maanviljelijästä tuli kolhoosilainen. ”Oli varmasti raskasta palata, kun omaisuus oli menetetty. Elämä alkoi ikään kuin nollasta.” "Virolaisen sukuni tragediaan kuuluu se, että isoisäni vanhempi veli värvättiin puna-armeijaan ja hänestä tuli neuvostosotilas, suuren isänmaallisen sodan sankari." Sofi Oksanen vierasti isosetäänsä lapsena.”Hän ei ollut mikään miellyttävä tyyppi. Hän oli juoppo. Ja punikki. Lapset vierastavat niitä."
ellauri288.html on line 138: Sofi Oksasen DNA on peräisin Paskapussi Matsilta. Mats oli päässyt maaorjuudesta kasvattamalla sikoja keräämällään moskalla. Siat kasvoivat niin hyvin, että hän sai viimeisen leposijan aatelisherrojen ja -rouvien vierestä. Siitä kelpaa olla ylpeä.
ellauri288.html on line 141: Teatterikorkeassa Sofi Oksanen sairastui syömishäiriöön. Hälle tuli yllätyksenä, ettei höpsöihinkään juttuihin noin vain päästy. Usein piti tehdä impressaareille höpsöjäkin juttuja.
ellauri288.html on line 143: Sofi Oksanen viettää paljon aikaa Virossa. Silti hänen sielunmaisemansa on Normandiassa, Ranskassa.
ellauri288.html on line 146: Maahanmuuttajana Sofi on miettinyt matuilta vaadittavan uskollisuusvalan sanamuotoa. Kansanvallan satavuotispäivän kunniaksi Seura tilasi sellaisen kirjailija Sofi Oksaselta.
ellauri288.html on line 148: ofi-oksanen_kansallisuusvala01_seura.jpg?s=05da91edba983eba7c1470cae7ec6ac2&w=700&h=393" />
ellauri288.html on line 158: Itsenäisyyden Oksanen kertoo nostaneensa kansalaisvalaan siksi, että valan yksi tehtävä on sitouttaa kansalainen puolustamaan kotimaataan. Eikä hän tarkoita vain perinteistä maanpuolustusta vaan myös mezäveljeyttä. ”Jos vallassa on epädemokraattinen hallinto, kansalaisen velvollisuus on puolustaa maataan sitä vastaan.” Jos kansan enemmistö päättää liittyä vaikka Venäjään Ruoziin taikka Natoon, on valaehtoisesti tartuttava torrakkoon. Mutta kenen puolesta ja mitä vastaan? Taitaa Sofin demokratiakäsitys olla se jenkkiläinen mihin sisältyy oikeus kapitalistiseen rahan käärintään.
ellauri288.html on line 177: Haukkuessaan neuvostoviron meininkiä Sofi tulee antaneexi aika valjun kuvan etuilevasta äidistään. Tarvitaankohan me oikeastaan ollenkaan tollasia kyynärpäileviä vironazeja tänne keulimaan? Tushkin sanoi Pushkin. Ämmä taisi olla täyshullu, vielä antikommarimpi kuin Sofi ize. Näki punaista kun näki punaista. Ennen kaikkea Sofi ja sen äiskä vaikuttavat moukkamaisilta. Ja se hukkapätkä vielä yxi luonnehäiriöinen ilkimys.
ellauri288.html on line 182: Naši-järjestö osoitti mieltään Sofi Oksasen ja Imbi Pajun Kaiken takana oli pelko -kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä vuonna 2009. Syystäkin, sillä Sofi oli huutamassa kimakasti länkkäreiden lehteriltä. Neuvostomeiningistä sillä ei ole kuin toisen käden tietoa, sekin länsipropagandasta. Mikä vitun asiantuntija tää ämmä on oikein olevinaan, ei ollut edes koulussa kun lähti Virosta, eikä nähtävästi oppinut Sysisuomen koulunpenkillä kuin lisää sysimustia ennakkoluuloja äidiltä perittyjen lisäxi.
ellauri288.html on line 197:
ellauri288.html on line 201: Sofi Oksanen haukkui lapsia norsuiksi - ex-naapuri paljastaa menestyskirjailijan hurjan käytöksen perhettään (ex-naapurin perhettä) kohtaan!
ellauri288.html on line 202: Menestyskirjailija Sofi Oksanen, 41, on mieltynyt miljoonaomaisuudestaan huolimatta Helsingin Sörnäisten boheemiin ilmapiiriin. Hän asuu miehensä Juha Korhosen, 45, kanssa 90-neliöisessä kolmiossa lähellä Sörnäisten metroasemaa.
ellauri288.html on line 204: Lue myös: Sofi Oksasen kärsivällisyys ei pettänyt Helsinki-Vantaalla: ”Pisti vielä tupakaksikin” – kuva! ellauri288.html on line 206: Sörnäinen tunnetaan meluisana alueena, mutta Seiskan haastatteleman perheenäidin mukaan Sof IIIin hermoja raastavat eniten pienet taaperoikäiset lapset. – Sofi ei tervehtinyt koskaan, vaan kiirehti ohitsemme aina vauhdilla. Hän vain huuteli, että meistä lähtee kamala meteli, jonka on loputtava. Sofi oli aggressiivinen, eikä hänen kanssaan voinut keskustella. Hän oli heti hyökkäystilassa kuin Ukrainaan aggressoiva putinisti.
ellauri288.html on line 210: Seiskan haastatteleman perheenäidin mukaan tilanne kärjistyi vuosien saatossa jopa siihen pisteeseen, että Sofi ja Juha laittoivat postiluukusta kortin, jossa lapsia haukuttiin norsuiksi.
ellauri288.html on line 214: – Muutimme Sofin ja Juhan yläkertaan toisen lapseni syntymän aikoihin vuonna 2009. En tunnistanut Sofia, kun näin hänet ensimmäisen kerran, nelihenkisen perheen äiti kertoo. Ilman sotameikkejä se on pyllynruma.
ellauri288.html on line 215: Perheenäidin mukaan Sofi tapasi lähettää Juha-miehensä pimputtamaan perheen ovikelloa.
ellauri288.html on line 216: – Juha oli kovin ujo ja vähäpuheinen. Hän kertoi aina, kuinka Sofi ei kestä lainkaan meteliä ja toivoi meidän olevan hiljempaa. Alkuillasta tapahtuvan imuroinninkin oli kuulemma loputtava. Ezä viizizä.
ellauri288.html on line 218: Tilanne kärjistyi vuosien saatossa. Sofi ja Juha ryhtyivät lähettämään perheelle kirjeitä, joissa oli mukana haukkumasanoja ja huonekalujen jalkoihin liimattavia huopatassuja.
ellauri288.html on line 219: – Eräänä jouluna postiluukusta tuli kortti, jossa he toivottivat hyvää joulua ”norsulapsille” ja kehottivat ”mukuloita menemään kävelykouluun.” Uskon, että kirjeiden takana oli Sofi, sillä Juha käyttäytyi sivistyneemmin.
ellauri288.html on line 223: Sofi Oksasen edustaja yritti purra naisen kasvot irti! Sofi Oksanen kommentoi, miksi sallii Salomonsson Agencyn edustaa itseään - useat muut naiskirjailijat ovat jättäneet toimiston, koska he eivät halua että heitä "edustaa henkilö, jota ihmiset pelkäävät".
ellauri288.html on line 225: Lue myös: Sofi Oksasella paniikkitilanne ennen Linnan juhlia: Ehti siinä hieman sydän läpättää! ellauri288.html on line 227: Kirjailija Sofi Oksasella oli yllään Aurora Raiskisen suunnittelema puku ja kampaaja-modisti Hannu Viitalan pääkoriste. Oma oli jäänyt metron oven väliin epähuomiossa. Ehti siinä hieman sydän läpättää! läpätti kirjailija.
ellauri288.html on line 229: Raiskinen on Sofin luottosuunnittelija, Viitala muistetaan puolestaan muun muassa Angelina Jolien tähdittämän Pahatar-elokuvan asusteiden suunnittelijana. Oksanen meni lauantaina naimisiin tietotekniikka-alalla työskentelevän miehensä kanssa Helsingin Seurasaaressa. Avioehto suojaa Sofi Oksasen omaisuutta. Vuonna 2009 hänen verotettavat ansiotulonsa olivat peräti 477 396 euroa.
ellauri288.html on line 233: ofi_oksanen_thumb.jpg" />
ellauri288.html on line 234: Kirjailija Sofi Oksanen ja hänen aviomiehensä Juha Korhonen riitelivät kännissä Tallink Megastarilla. Sohvi on tavanomaisen ilkeän ja Korhonen väpelömäisen näköinen. Juhan mirri on druupahtanut. Sofin pehko on nähtävästi ollut tukkamallina.
ellauri288.html on line 237: Kirjailija Sofi Oksanen hamstrasi arvojuomia Tallinnan laivalla – katso kuva 01.04.2018 18:18.
ellauri288.html on line 238: Teksti | Kuvat: Seiskan toimitus – Pariskunta hamstrasi laivan myymälässä erilaisia konjakkeja ja viskejä, ja puolet risteilystä he viihtyivät laivan baarissa. Ilmaisesti he olivat olleet yön yli Virossa, sillä molemmilla oli matkalaukut, merellä mietitään. Mutta Virossa ihmetellään Sofi Oksasen lapsuudenkodin karmeaa kuntoa!
ellauri288.html on line 240: Virossa ihmetellään Sofi Oksasen lapsuudenkodin karmeaa kuntoa! ellauri288.html on line 244: Menestyskirjailija Sofi Oksanen vietti lukuisat lapsuuden kesänsä Luoteis-Virossa, Suure-Lähtrun kylässä. Seiska vieraili Altmäe-nimisen vanhan maatalon luona, joka on Sofin lapsuuskesien koti.
ellauri288.html on line 245: Paikan päällä paljastui, että talo on karmeassa kunnossa. Paikalliset asukkaat myös muistavat Sofin hyvin, minkä vuoksi he eivät ihmettele talon huonoa kuntoa.
ellauri288.html on line 246: – Miksi annat Altmäen-talon, lapsuuskesiesi kodin, rapistua, Sofi? Sinulla olisi varmasti varaa kunnostaa se, kylän ihmiset ihmettelevät Seiskalle.
ellauri288.html on line 248: Sofi Oksanen paljastaa iltapukunsa löytyneen alerekistä – osallistuu Linnan juhliin "mahtavalla mielellä". Suomen itsenäisyys merkitsee kirjailija Sofi Oksaselle muun muassa sanan ja ansaizemisen vapautta. Oksanen kertoo kiertueella puhuttaneen Ukraina ja Venäjä sekä Suomen asema Venäjän rajanaapurina. Hän kuvailee keskusteluilmapiirin parantuneen ryssävihan kuohahdettua.
ellauri288.html on line 252: Sofi Oksanen sen sijaan osoittaa kritiikin suoraan Amnesty International -järjestölle.
ellauri288.html on line 270: Sofin agentuuri Salomonsson, se joka puree naisia naamasta, on kerännyt kiittäviä arvosteluja Pursotuxesta maailman lehdistä. Arvostelut on poimittu voittopuolisesti oikeistohenkisistä läpysköistä. Tuskin sattumaa. En paljon muista ko. kirjasta, vaikka olenkin sen lukenut. Muistaaxeni siinä oli joku vanha ämmä ja joku nuorempi sexialan ammattilainen, ja jotain venäläisiä roistoja. Texti oli jaettu helposti sulaviin haarukkapaloihin kuten Stalinin lehmätkin (helppolukuisuudesta sitä kiitetäänkin), ja joukossa on paljon ällöjä sexikohtauxia. Kaikki mukanaolijat vaikuttivat samantapaisilta izekkäiltä kylmiöiltä kuin Sohvi izekin.
ellauri288.html on line 274: ”Sofi Oksasen häiritsevä, mukaansatempaava romaani Purge. ..on järkytys. Vuonna 1992 sijoittuva Purge sijoittuu vuodelle 1992, kun Berliinin muurin purkamisen turmeltumaton iloinen optimismi on vain kolme vuotta, ja Purge jatkaa sumutusta osoittaakseen, kuinka vuosikymmeniä kestänyt mustamaalaus vääntää entisen Neuvostoliiton ihanneyhteiskunnasta rikollisuuden ja julmuuden leimaaman yhteiskunnan. Oksanen käsittelee tätä laajempaa teemaa tiukassa, epäsovinnaisessa rikosromaanissa, jota välittävät kauhistuttavat hiljaisuudet, häpeälliset paljastukset ja vastenmieliset läheisyydet (mm. runkun popsinta). Korvaamalla historian fiktiolla (kuin veroilmoituxessa henkilökohtaisella tasolla), Oksanen… tekee pelkän selviytymisen kustannukset sairaan käsin kosketeltavaksi… Sekä noirin että satujen herättäminen Purgessa on koukuttavaa luettavaa.” NPR, Yhdysvallat ellauri288.html on line 276: NPR, full name National Public Radio, is a privately and publicly funded non-profit membership media organization that serves as a national syndicator to 797 public radio stations in the United States of America. Noam Chomsky has criticized NPR as being biased toward ideological power and the status quo. Consumers of information from NPR contend that NPR does its job well. In April 2023, Twitter made the decision to label NPR, as well as the PBS, BBC, and Voice of America as government-funded media outlets following backlash from critics who accused the platform of bias. Twitter initially labeled accounts linked to countries like Russia and China but faced criticism for not applying the same labels to media organizations from Western countries. In response, the company expanded its policy to include NPR.
ellauri288.html on line 287: Mukava lukukokemus! Kiihkeä jännitys tarttuu lukijaan ensimmäisistä riveistä lähtien. Oksanen on narukävelijä. Hän kexii kivat yksityiskohdat (mm. runkun popsinta) ja antaa niille vaaditun painon ja merkityksen. Sofi Oksanen on tällä vahvalla, kirjallisella kerronnallaan antanut meille ainutlaatuisen näkemyksen Viron nykyhistorian lisäksi. Lävistävästi ja armottomasti hän paljastaa julmien poliittisten hallintojen inhimillisen haitan. Dagsavisen, Norja ellauri288.html on line 293: Oksasella on fantastinen kyky lavastella groteskeja kohtauksia, jotka johtavat merkittäviin ja intensiivisiin havaintoihin. Sofi Oksanen on epätavallisen kunnianhimoinen tarinankertoja, jolla on tiukka ote monista löysältä näyttävistä langoista. Vaikka Purge ei ole mukava kirja lukea, se on hirvittävän ilahduttava matka ajassa ja tilassa. Dagens Næringsliv, Norja ellauri288.html on line 296:
In their own words, in 2005, they intended to "remain a newspaper rooted in a Christian tradition and to be a source of contemplation and inspiration for everyone, churchgoer or not, who feels a need for moral and spiritual orientation."
ellauri288.html on line 304: Sofi Oksasesta on tullut kirjallinen ilmiö. Purge on virheellinen, nerokas teos, joka ei helposti luovu otuksestaan lukijan mielikuvituksesta. The Times, Iso-Britannia ellauri288.html on line 306: Nuori suomalainen kirjailija Sofi Oksanen yrittää kypsällä kirjallisella äänellä korjata traagista virolaista menneisyyttä. Air France Madame, Ranska ellauri288.html on line 310: Sofi Oksanen liikkuu edestakaisin historiassa, veistämällä aikaa kynäveitsellään. Niin kukoistava, rakastava ja suojeleva… hänen kielensä näyttää olevan tehty avaamaan kokonaisten sukupolvien haavat. Telerama, Ranska ellauri288.html on line 312: Sofi Oksanen on kirjailija, jolla on vahva poliittinen juoni ja joka katsoo maailmaa oikeasta näkökulmasta. Oksasella on vahva ja raju tyyli ilman sentimentaalisuutta. Oksanen on julma ja päättäväinen soturi kuten hänen kirjoituksensa. La Repubblica, Italia ellauri288.html on line 314: Puhdistus on tarina gulagin selviytymisestä, sorrosta ja tarina kahdesta sisaruksesta, jotka ovat rakastuneet samaan mieheen. Sofi Oksanen on kirjallinen sensaatio ja erittäin mukava löytö. Suomesta kivun kanssa. Marie Claire, Italia ellauri288.html on line 340: Tuhannet lukijat eri puolilta maailmaa ovat lukeneet tämän vahvan ja koskettavan romaanin ja rakastaneet sitä. Sofi Oksanen näyttää meille paremmin kuin mikään dokumentti tai tv-ohjelma Neuvostoliiton totalitarismin kauhut, joiden keskiössä on esimerkiksi ihmiskauppa. El Diario, Espanja ellauri288.html on line 342: Sofi Oksasen Puristus on karkea ja voimakas muotokuva Viron historiasta. Gara, Espanja ellauri288.html on line 344: Puhdistus on monella tasolla romaani, mutta erityisesti päähenkilön systerin esittelyssä näkyy Sofi Oksasen valtava kirjallinen lahjakkuus. Público, Portugali ellauri288.html on line 350: Men in Aida is a homophonic translation of Book One of Homer's Iliad into a farcical bathhouse scenario, perhaps alluding to the homoerotic aspects of ancient Greek culture. It was written in 1983 by the language poet David Melnick, and is an example of poetic postmodernism. In 2015, all three books of the Iliad translated by Melnick were published by independent publishing house Uitgeverij under the title Men in Aïda.
ellauri288.html on line 382: Tässä tekstissä kerron teoksesta nimeltä Puhdistus, joka on Sofi Oksasen kirjoittama romaani.
ellauri288.html on line 401: Henkilötaustat avautuvat romaanissa näytelmää syvemmin. Aliiden ja Zaran suhde saa lisävalaistusta, ja Oksanen hyödyntää myös keksaistuja henkilöhahmoja. Neuvostoarjen kuvauksessa näkyy virolaisen ja venäläisen kulttuurin klisheiden tuntemus. Dramaturgia nappaa lukijan pihteihin kuin Sofin sääret lesbopartnerin. Tekstiä ahmii pidäkkeettä, eikä ahneus kaduta. Ainahan voi loppuun päästyä sitten oxentaa. Puhdistus on Oksasen tähänastisista romaaneista paras. Toisin kuin näytelmässä romaanin Aliide ikään kuin lunastaa pahat tekonsa ampumalla ryssät kotiovelle.
ellauri288.html on line 404:
ellauri288.html on line 411: Hänen äitinsä oli virolainen "tanssija" ja isänsä Jerry Bonifacy Edward Kaplinski, puolalainen Tarton yliopiston filologian professori, jonka Neuvostoliiton joukot pidättivät ja kuoli nälkään Neuvostoliiton työleirillä vuonna 1945. Hänen isosetänsä oli puolalainen taidemaalari ja poliittinen aktivisti Leon Kapliński.
ellauri288.html on line 437: hän on filosofi runoilija
ellauri288.html on line 451: Jaan Kaplinski (22. tammikuuta 1941 Tartto–8. elokuuta 2021) oli virolainen runoilija, filosofi, kasvitieteellisen puutarhan haravoija ja kulttuuripelle. Kaplinskin äiti Nora Raudsepp oli virolainen, isä Jerzy Kapliński puolalainen, ja taustassa oli myös juutalaisuutta. Jaan Kaplinski oli puolivuotias, kun NKVD pidätti hänen isänsä, joka kuoli Vjatlagin leirillä Kirovin alueella. Isättömyys on Kaplinskin teema teoksessa Kirje isälle (2003, suomennos 2005). Sitä Jaan katkeroitui koko zydeemille.
ellauri288.html on line 455: Kaplinskin runoissa ja esseissä näkyi hänen kiinnostuksensa ympäristökysymyksiin, kielen filosofisiin kysymyksiin, klassiseen kiinalaiseen runouteen ja filosofiaan, buddhalaisuuteen ja esikristilliseen virolaisuuteen.lähde? Hän oli katolinen käännynnäinen kuten Timo Soini.
ellauri288.html on line 475: Toisin filosofiaan taipuvai nen korppi Nestor ja ihmisapina Akilles, joka oli taiteilija. Kumpikin kuoli ALSiin. Aku oli malaiji ja maalasi reheviä trooppisia maisemia kuten Paul Gauguin.
ellauri288.html on line 482: Ette ehkä honanneet, mutta Kaplinski on tässä salakavalasti kuvannut ihmiskasvoista sosialismia humanistisesta näkökulmasta mutanttikoiran tunnustuksen kautta. Mutta aina hereillä oleva kritiikki on pannut merkille, että Kaplinskin Hektorissa on filosofisesti kehitelty ideoita, jotka ovat tuttuja myös nykyaikaiselle ihmiselle!
ellauri288.html on line 495: "Aatami ajattelee meitä ja me ajattelemme Aatamia. Tätä maailmaa ei voida selittää vastaansanomattomasti, yksikään filosofia, yksikään teologia, yksikään tiede ei voi pitää lopullisesti paikkaansa." Paskat ei voi, ainut kivi mikä hankaa kengässä on että mixi torakat, mixei me apinat. Ihan turha Jaan on pakoilla idealismin umpisolmuihin. Silm on kuin monikerroksinen sipuli, johon Hesse vertasi ihmisiä, eikä van Hesse vaan Ibsen sitä ennen.
ellauri288.html on line 508: Ja "onko elämällä ja luonnolla jokin tarkoitus vai ei". Sanoisin että ei. Wittgensteinin mukaan, jonka kanssa Kaplinski on tunnustanut kokevansa sielunveljeyttä, filosofia on kutinaa ja Kaplinski "rapsuttaa" kuin koira kirppuja.
ellauri288.html on line 509: Sillä filosofia on suurissa määrin juuri leikkimistä ideoilla. Inselien viihdettä, käteenvetoa. Taolaisten periaatteiden mukaisesti Jaan kääntyili kuin tuuliviiiri – "toimi toimimatta".
ellauri288.html on line 511: Kirjallisuus on hyödytöntä kuten sielukin, mutta ne jää yxin jäljelle kun iskä Hursti pannaan tuhkalaatikossa lasioviselle hyllylle happanemaan jalkapalloviirin viereen. Tämän opetti valloittava Max Rothin näköinen substituutti Valparaison slummikoulussa yläastekakaroille. Kaikki sille pehmenneet kakarat läpytti ja hurrasi. Opetusta valvova professuurin saanut kilpailijakin suopeasti hymyili.
ellauri288.html on line 515: Kaplinskin inspiroija ja vaikuttaja oli amerikkalainen teologi ja filosofi Alan Watts (1915–1973). Vastenmielinen sadisti-isä komplekseineen. Wattsin yhden kirjan otsikko onkin Buddhism, The Religion of No-Religion ja sehän on viroksi Usk on uskumatus (Usko on uskomattomuus)! Kaplinski itse toivoi uteliaiden toimittajien pysyvän elämästään kaukana hänen oleskellessaan mahdollisimman paljon poissa kaupungista kesähuvilallaan.
ellauri288.html on line 535: Tämä on syvällinen filosofinen teos romuttaa romanttisen kuvan sankarista, osoittaa hänet ihmisenä kaikki tunteet luonnostaan yksilön.
ellauri288.html on line 590: Jokaiselle kuuluu kolmas ja mixei neljäskin mahdollisuus, Markullekin. Vanhan aforistin aarrearkku ei tyhjene sitten millään. Siinä Markku on kyllä oikeassa että bestselleriä ei voi kirjoittaa ilman rumaa sexiä, luonnevikaisia roistoja, dysfunktionaalisia pollareita ja verisiä murhia. Kazo vaikka Sofi Oxasta. Tai raamattua.
ellauri288.html on line 594:
Vielä vähäsen Sofista
ellauri288.html on line 596: Sofin tukkalaite Salen kuzuilla oli kuin lehmänläjä johon on liimaantunut tissiliivit. Sofi on uurastanut hiusjatke hiessä Venäjän mustamaalaamisexi kaikissa tuuteissa. Esim. Areena, jossa se hevosmaista naamaansa väännellen sättii venäläistä kirjallisuutta epäisänmaallisuudesta melko aiheetta. Sit vielä tää: Sofi on kokeillut kynäillä myös lyriikkaa. Aika roisia siitä tuli, tekijänsä näköistä. (Vähän piti korjailla sanajärjestyxiä että rytmi edes jotenkuten toimisi.) Rumasta suomenkielisestä räpistä tulee vähän kauniimpi kun sen ajaa Googlen kääntimestä. Samaa voisi kokeilla Sofille.
ellauri290.html on line 67: Sodan seurauksena Israelin valtio hallitsi aluetta, jota YK oli ehdottanut juutalaiselle valtiolle, sekä lähes 60 % arabivaltiolle ehdotetusta alueesta, mukaan lukien Jaffan, Lyddan ja Ramlen alue, Ylä-Galilean, jotkin osat Negevistä ja leveä kaistale Tel Aviv–Jerusalem -tien varrella. Israel otti haltuunsa myös Länsi-Jerusalemin, jonka oli tarkoitus olla osa kansainvälistä vyöhykettä Jerusalemille ja sen ympäristölle. Transjordan otti haltuunsa Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, liittäen sen seuraavana vuonna, ja Egyptin armeija otti haltuunsa Gazan kaistan. Jerikon konferenssissa 1. joulukuuta 1948 2 000 palestiinalaisvaltuuskuntaa vaati Palestiinan ja Transjordanin yhdistämistä askeleena kohti täyttä arabien yhtenäisyyttä. Konflikti laukaisi merkittävän väestörakenteen muutoksen kaikkialla Lähi-idässä. Noin 700 000 palestiinalaista arabia pakeni tai karkotettiin kodeistaan alueella, josta tuli Israel, ja heistä tuli palestiinalaispakolaisia, joita he kutsuvat Nakbaksi ("katastrofi"). Samanlainen määrä juutalaisia muutti Israeliin kolmen sodan jälkeisen vuoden aikana, mukaan lukien 260 000 ympäröivistä arabivaltioista.
ellauri290.html on line 98: Kylillä näyttää olleen yhteismaita, jotka oli jaettu pikku palstoihin. Viljelysoikeus määrättiin arvanheitolla joka vuosi. Näin ehkäistiin pahin eli kateus, mutta samalla varmistettiin, että kukaan ei yrittänyt hoitaa palstaansa, eli ensi vuodeksi tehdä ties kenen hyväksi työtä. Sehän on ihan kolhoositouhua. (Ei kibbutzi, sillä kibbutzit on yksityisomistuxessa, kuten Sofi Oxanen huomautti.)
ellauri290.html on line 110: Israel's primary objective was to re-open the blocked Straits of Tiran. WTF, they occupied and consequently expropriated most of Palestinian land property. After the fighting had started, political pressure from the United States, the Soviet Union, and the United Nations led to a withdrawal by the three invaders. The episode humiliated the United Kingdom and France and strengthened Nasser. Joka sai sitten kyllä kunnolla nenuun USA:n varustamilta Jehovan sotajoukoilta 10v myöhemmin 7 päivän salamasodassa 1967 (kz. esim. albumia 263).
ellauri290.html on line 193: Increase of total population of Palestine (Excluding British Forces):
ellauri290.html on line 197:
* See map on opposite page and compare with map on page 20 ** The Israelis now occupy a land area of 1,414,589 acres or 21% in excess of the land area allotted to the “Jewish State” under the Partition Plan of 1947.
ellauri290.html on line 437:
e) Number of Towns* and Villages
Arab
Jewish
Mixed
ellauri290.html on line 484: To this figure should be added those refugees who are not registered with the Agency because they are either self-supporting, or had emigrated to other parts of the world. Those refugees a e estimated as follows:
ellauri290.html on line 502: The area of the City of Jerusalem in May, 1948, was:
ellauri290.html on line 508: The ownership of the 5,033 acres between the various communities that populated the City, is as follows:
ellauri290.html on line 510: The Old City (Area 200 acres) - Except for three synagogues and their enclosures, there was no other Jewish-owned property within the City Walls. The Jewish community of the Old City had lived in houses owned by Moslems.
ellauri290.html on line 532: As a result of the Armistice Agreements, the Holy City now stands divided between the Israelis and the Hashemite Kingdom of Jordan, as follows:
ellauri290.html on line 536: Hashemite Kingdom of Jordan
ellauri290.html on line 549: Ownership oi the area of 4,0G5 acres now occupied by the Israelis is as follows:
ellauri290.html on line 623: LIST OF TOWNS* IN PALESTINE During Period of Mandate
ellauri294.html on line 89: Fryygit ei olleet hyviä juuri muussa kuin musakornerissa. Fryygialainen skaala on c duurin kolmas moodi missä perussävelenä on cm sijasta e, josta on vain puoli sävelaskelta äffään. Se on molliskaala jossa toinen sävel on alennettu ja se kuulostaa muista kuin puukorvista sen tautta synkältä ja uhkaavalta. Platonin mielestä se oli subversiivinen ja sixi kielletty ihannevaltiosta. Kaikki kreikkalaiset of-music-and-where-can-i-find-them/">moodit saadaan joonialaisesta c-duurista siirtämällä toonikaa. Oikeestaan ei ole mitään keinoa tietää mikä on toonika kuin siitä että siihen aina palataan, etenkin värsyjen lopussa. Se on kuin ihmisen perustaajuus, formantti 0 mihin puhemelodia puheen lopussa laskeutuu.
ellauri294.html on line 299: Se on näet Rooman valtakunnan johtajan keisari Neron gematrinen kirjoitusasu, joka yhdistettiin usein pahoihin ja syntisiin tekoihin kuten Rooman palo ja pedofilia.
ellauri294.html on line 378: Sir Alma Tademan puhdasnaamaisia viktoriaanisia kreikkalaisia puhtaissa ja silitetyissä vaatteissa. Sittemmin on kaikenkarvainen balkanilainen veri vetelöittänyt rotua. Kreikkalaisempia profiileja läytää nykyään Oxbridgen soutujoukkueista. Morton tietää, se on ezinyt. ellauri294.html on line 384: Hollywoodin ohjaajat käyttivät hänen maalauksiaan lähdemateriaalina näkemyksensä muinaisesta maailmasta elokuvissa, kuten DW Griffithin Suvaitsemattomuus (1916), Ben Hur (1926), Cleopatra (1934), ja ennen kaikkea Cecil B. DeMillen eeppinen remake Kymmenestä käskystä (1956). Todellakin, Jesse Lasky Jr. , The Ten Commandmentsin toinen käsikirjoittaja, kuvaili, kuinka ohjaaja tavallisesti levitti Alma-Tadema-maalausten vedoksia ilmaistakseen lavastussuunnittelijoilleen haluamansa ilmeen. Oscar-palkitun roomalaisen eepos Gladiator suunnittelijat käyttivät Alma-Tademan maalauksia keskeisenä inspiraation lähteenä. Alma-Tademan maalaukset olivat myös inspiraationa Cair Paravelin linnan sisustukseen vuoden 2005 elokuvassa The Chronicles of Narnian: The Lion, the Witch and the Wardrobe . Ei siis mikään turha jäbä!
ellauri294.html on line 391: Kirjoittiko ap. Luukasa ihan aikuisten oikeasti osia Aptista? Luukkaan evankeliumin kannessa ei nimetä sen kirjoittajaa. Luukas 1:1-4 ja Apt. 1:1-3 perusteella on selvää, että sama henkilö kirjoitti molemmat kirjat. Sillä ne olivat kumpikin osoitetut "kunnioitetulle Teofiliukselle", joka oli mahdollisesti sama roomalainen merkkihenkilö. Varhaisimpien perinnetietojen mukaan Luukas, lääkäri ammatiltaan ja apostoli Paavalin henkilökohtainen hyvä ystävä, makedonialainen kaveri, kirjoitti sekä Luukkaan evankeliumin että Apostolien teot (Kol. 4:14; 2. Tim. 4:11). Näin ollen Luukas oli ainoa ei-juutalainen, joka osallistui näinkin pyhien kirjoitusten kirjoittamiseen.
ellauri294.html on line 399: Yhtenä mahdollisuutena on pidetty, että Teofilos, jolle Luukas teoksensa osoitti, olisi ollut Paavalin puolustusasianajaja. Tällöin Luukas olisi kirjoittanut teoksensa selvittääkseen hänelle, mistä kristinuskossa oli kyse ja samalla osoittaakseen, ettei Paavalin julistamassa opissa ollut mitään Rooman vallanpitäjien turvallisuutta loukkaavaa (haha). Tämä selittäisi, miksi kirja vaikuttaa ikään kuin loppuvan kesken, kun Paavalin pää irtoaa. Joka tapauksessa laaja teos on varmaan alunperinkin tarkoitettu myös muiden kuin Teofiloksen luettavaksi.
ellauri294.html on line 403: Kavallan kaupunki on (oli) Makedonian röökiteollisuuden keskus, "The Mecca of Tobacco". Tupakkatyöläiset ovat (olivat) kovia kommunisteja. Egyptin pashan Mehmed Alin (s. 1769 Kavala) razastajapazas vlta 1934 otettiin pressuista vasta 1949. Muslimeille oltiin kauhu kaunaisia, vaikka Mehmed oli vain vaatimaton tupakkakauppias. Pyhä Nikolaos eli joulupukki on (oli) panttilainaajien suojelija. Ei ihme että Paavalille rakennettu kirkko omistettin uudelleen Santalle.
ellauri294.html on line 426: Herefordin Mappa Mondo, piirretty lyhythihaiselle paidalle n. 1300, näyttää sciapod toisella puolella maailmaa, samoin kuin maailmankartta, jonka on piirtänyt Beatus of Liébana (n. 730 - n. 800). Ne onkin ehkä antipodeja.
ellauri294.html on line 435: John of Marignolli (1338–1353) tarjoaa toisen selityksen näistä olennoista. Lainaus hänen matkoiltaan Intiasta:
ellauri294.html on line 440: CS Lewis esittelee monopodeja kirjassa The Voyage of the Dawn Treader, joka on osa hänen lastensarjaansa The Chronicles of Narnian.
ellauri294.html on line 442: Brian Sibleyn kirjan The Land of Narnia mukaan Lewis saattoi perustaa ulkonäkönsä Hereford-sonneihin tai Mappa Mondon piirustuksiin.
ellauri294.html on line 450: Korintti sijaizee Peloponneesoxen peukalontyvessä. Vanha Korintti vehkeili Spartan kanssa peloponneesolaissodissa. Sen säkittivät roomalaiset 146 eKr ja rakensivat uuden 44 ekr. Uudestakin tuli paheiden pesä, jossa länsi ja itä vaihtoivat pornokuvia. Kaupunkiin liittyvät ainakin Sisyfoksen, Bellerofonin ja Pegasoksen sekä Medeian pornovideot. Bellerofon (m.kreik. Βελλεροφῶν, Bellerofōn; lat. Bellerophon) oli kreikkalaisen mytologian suurimpia sankareita ja hirviöiden lyöjiä ennen Heraklesta. Hänen suurin saavutuksensa oli Khimairan (pedon, jolla oli leijonan pää, vuohen ruumis ja käärmeen häntä eli cocktail), sekä velipojan paloittelu. Kuninkaan vaimo yritti maata hänet väkisin. Bellen ylpistyttyä suorituxistaan Zeus lähetti paarman puremaan Pegasosta, joka heitti hybridin selästään. Bellerofon eli loppuelämänsä raajarikkona. Kimaran ja Pegasoxen paloista tuli Hesekielin enkeli. Korintin Länsisatama oli Lekhaion ja Vuosaari Kenkhrea. Isoja maanjärjestyxiä mm. 1858, 1928 ja 1981. Korintit on hyviä mutta niissä on siemeniä. Niitä sai faffalla Maurinkadulla jouluna.
ellauri294.html on line 457: When he saw Peter and John about to enter, he asked them for money. 4 Peter looked straight at him, as did John. Then Peter said, “Look at us!” 5 So the man gave them his attention, expecting to get something from them.6 Then Peter said, “Silver or gold I do not have, but what I do have I give you. In the name of Jesus Christ of Nazareth, walk.” 7 Taking him by the right hand, he helped him up, and instantly the man’s feet and ankles became strong. 8 He jumped to his feet and began to walk. Bugger it. Siinä meni hyvä leipäpuu.
ellauri294.html on line 462: Kotkannenäinen Akvila oli juutalainen teltantekijä, "Pöntöstä syntynyt", mutta possu Priskilla ehken roomatar. Niistä tuli Patun telttakaverit Korintissa. Priscilla ja Akvila oli karkotettu Roomasta koska joku "Chrestos" oli aiheuttanut siellä mellakkaa. Patu ei siis ollut ensimmäinen ICHTHYS kalastamassa niissä vesissä! Ehei, Pietari professionaalisempana oli ennättänyt apajille ensixi. Ei olis kannattanut kalastella sillä lailla ihmisiä, verkko pantiin kohta puihin kuivumaan.
ellauri294.html on line 551: Richard Mooren piirtämä sarjakuvasovitus elokuvasta julkaistiin sanomalehdissä osana Disneyn Treasury of Classic Tales -ohjelmaa. Seurasi sarjakuva nimeltä The Fox and the Hound , joka sisälsi hahmojen uusia seikkailuja. Vuosina 1981–2007 tuotettiin muutamia Fox and the Hound Disney -sarjakuvatarinoita Italiassa, Alankomaissa, Brasiliassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
ellauri294.html on line 584: Alunperin julkaistussa Virkistys-lehden novellissa, vaikka Boston selvisi, hän ei koskaan toipunut täysin ja kuoli ollessaan vain kolmevuotias. Sen sydän särkyi kai. Copper itse perustui Bee Dee Adkinsin, kansallisesti tunnetun metsästyskoirien kouluttajan, suosikkimetsästyskoiraan, jonka kanssa Mannix metsästi. Jotkut romaanin ihmishahmoista perustuivat Arizonan Tucsonin esikaupunkialueella Oro Valleyssa asuvien paikallisten elämään ja tapoihin. Romaani on julkaistu kahdessatoista muussa maassa, mukaan lukien Suomessa vuonna 1968 Otava ja Saksassa Hoffmann und Campe.
ellauri294.html on line 597: The Belstone Fox, vuoden 1973 brittiläinen elokuva, jolla on samanlaiset teemat, ja se perustuu David Rookin vuoden 1970 romaaniin The Ballad of the Belstone Fox.
ellauri294.html on line 643:
Afrikankävijöitä ja muita antropofageja
ellauri294.html on line 659: Tämä arvokas taito palvelisi Meadia hyvin hänen urallaan antropologina. Vuonna 1924 hän suoritti maisterin tutkinnon Columbian yliopistosta. Vuotta myöhemmin hän aloitti työn, joka toi hänelle myöhemmin maailmanlaajuisen huomion – kenttätyön Samoan nuorten naisten parissa. Tuloksena syntynyt kirja Coming of Age in Samoa valloitti Yhdysvallat. Kirjan uraauurtava antropologinen työ haastoi pitkän käsityksen nuorten kulttuurisesti universaalista kypsymisprosessista.
ellauri294.html on line 665: Kansa suri tämän naisen kuolemaa, joka oli lähes yksin vaihtanut alaa antropofagiaan. Vuosi hänen kuolemansa jälkeen presidentti Jimmy Carter myönsi Meadille Presidential Medal of Freedom -mitalin hänen työstään. Ajettu ja myötätuntoinen, itsepäinen ja periksiantamaton, rakastettu ja vihattu – ei todellakaan ollut ketään Margaretin kaltaista.
ellauri294.html on line 667: Mead aloitti ensimmäisen kenttätyönsä vuonna 1925 opiskellessaan teini-ikäisiä tyttöjä Samoalla. Hänen havainnot julkaistiin myöhemmin kirjassaan Coming of Age in Samoa. Mead matkusti Uuteen Guineaan vuonna 1929 tutkimaan Manus-kansaa. Hän palasi Manukseen usein myöhempinä vuosinaan, minkä ansiosta hän saattoi suorittaa ensimmäisen sukupolville ulottuvan antropologisen tutkimuksen. Mead alkoi kirjoittaa artikkeleita Redbook -lehteen useista eri aiheista vuonna 1961. Hänen vahvasti ilmaistut ja usein kiistanalaiset mielipiteensä tekivät hänestä tutun nimen. Maapähkinäviljelijä Jimmy Carter palkizi Meadin postuumisti Presidential Medal of Freedom -mitalilla vuonna 1979 työstään antropologian alalla.
ellauri294.html on line 668: 1901 Margaret Mead on syntynyt 16. joulukuuta. 1924 Mead valmistuu maisteriksi Columbian yliopistosta. 1925 Mead aloittaa ensimmäisen kenttätyönsä opiskelemalla nuoria tyttöjä Samoalla. 1926 Mead nimitetään etnologian apulaiskuraattoriksi American Museum of Natural History -museoon. 1928 Coming of Age in Samoa julkaistaan. 1929 Mead matkustaa Uuteen-Guineaan tutkimaan Manus-kansaa.
ellauri294.html on line 683: Kathleen ja Charles Newport of Greeley ilmoittavat Amelia Newport of Greeleyn kihlauksesta Denverin Spencer Wagnerin kanssa. Newport osallistui Denverin yliopistoon. Hän työskentelee opettajana. Wagner opiskeli Denverin yliopistossa. Hän työskentelee opettajana. Hän on Priscillan ja Dennis Wagnerin poika Colorado Springsistä. Häät on suunniteltu 27. toukokuuta.
ellauri294.html on line 708: Russell Herman Conwell (15. helmikuuta 1843 – 6. joulukuuta 1925) oli yhdysvaltalainen baptistiministeri, motivoiva puhuja, hyväntekijä, kirjailija, lakimies ja kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten Philadelphian Temple Universityn perustajana ja ensimmäisenä presidenttinä, baptistitemppelin pastorina ja inspiroivasta Bald Beaver-luennostaan "Acres of Diamonds". Teoksen keskeinen ajatus on, että mahdollisuutta, saavutusta tai onnea ei tarvitse etsiä muualta kuin Paulo Coelhon tyhmä alkemisti; resurssit kaiken hyvän saavuttamiseen ovat läsnä omassa yhteisössä. Tämän teeman on kehittänyt johdanto-anekdootti, jonka Conwell on luotottanut arabioppaalle, miehestä, joka halusi löytää timantteja niin kovasti, että myi omaisuutensa ja lähti turhaan etsimään niitä. Kotinsa uusi omistaja havaitsi, että rikas timanttikaivos sijaitsi juuri tuolla kiinteistöllä. Conwell käsittelee teemaa esimerkkien avulla menestyksestä, neroudesta, palvelusta tai muista hyveistä, jotka koskevat tavallisia amerikkalaisia, jotka ovat hänen yleisönsä nykyaikana: "kannattaa kaivaa omalla takapihallasi!"
ellauri297.html on line 44: Materialism is the butt of every Dad joke. A child comes to the father of their youth, and say, “Dad, I’m hungry,” to which the beloved father figure replies, “Hello Hungry, I’m Dad!” It pokes fun at the idea that our whole identity could be the sum total of our physical markers, desires and chemical reactions. This would be akin to someone ‘coming out,’ to us and us responding, “Hello Gay! I’m Cis!” It’s ludicrous! But, our culture still does it–quite a bit, actually. We define ourselves and others concretely based on what we own rather than on what we cannot see; our souls.
ellauri297.html on line 49: My duties were to clean the classrooms, wipe the whiteboards and vacuum the floors. I also maintained the board room, performance hall and sanctuary. Head Guys Counselor, River of Life Camp
ellauri297.html on line 50: Bakery Worker, Word of Life Fellowship. I baked breads and pastries and or other culinary specialties for the campers. Word of Life Fellowship Tech Guy. I worked the light board for the meetings in Pine pavilion as well as setting up tech stations for games and outdoor meetings.
ellauri297.html on line 51: Maintenance Worker, Word of Life Fellowship. I helped maintain the facilities of Word of Life Ranch.
ellauri297.html on line 90: coulda been a contender. I coulda been somebody.” Despite its innovative features and stellar reputation as a driver’s car, the Imp was never a contender. This tiny machine was launched too late to compete, beset with corporate mistakes and bedeviled by a lack of development. As the BBC program “The Car’s the Star” described it, the Imp was “the wrong car built at the wrong time by the wrong people at the wrong place.”
ellauri297.html on line 98: Hoosea oli pitkän linjan profeetta, sillä hän toimi yhteensä noin 40 vuoden ajan. Hänen keskeisin tehtävä (sic) kohdistui pohjoisen Israelin varoittamiseen tulevasta tuomiosta kansan vakavan juopumuksen tähden. Kansalla oli kaamea jano. Hoosean perhetaustasta emme tiedä paljoakaan. Sen sijaan hänen perhe-elämänsä tulee hyvin tutuksi, sillä se oli esikuvana Jumalan ja Israelin välisestä liitosta: Hoosean tuli ottaa itselleen haureellinen vaimo, joka sai lapsia toisista miehistä. Lapsille tuli antaa nimet, jotka kuvasivat kansan juopumusta ja rikkoutunutta isäsuhdetta Jumalaan. Nimet olivat: Jumala siementää, ei armoa, ei meikäläisiä. Ahaa, siinä selvisi kuka oli lasten biologinen isä! ja Hoosean tuli olla uskollinen. Vaikka hänen avioliitto (sic) rikkoutui kerran, hänen tuli vielä uudelleen ottaa, jopa lunastaa maksua vastaan uskoton vaimonsa takaisin. Mitä vittua! Hyvää rahaa huonon perään! Hoosean syvä tuska ilmensi Jumalan syvää tuskaa oman kansansa tähden. Että tulikin ruiskastua tällänen.
ellauri297.html on line 102: Hoosean kirja on laajin ns. pienten profeettojen kirjoista (14 lukua). Sen teemana on kansan haureellinen luopumus Herrasta, sekä Jumalan pyhyys ja armollisuus – tuomion kautta Herra puzaa kansan ja uudistaa liittosopimuxen sen kanssa. Lopullinen täyttymys tapahtuu kuitenkin vasta tarinan lopulla (3:5). Hoosea saarnaa voimakkaasti koko kansaa, sen papistoa ja kuninkaita vastaan. Koko kansa on syyllinen ja luopunut, paizi toki Hoosea. Petollinen muotojumalisuus ei auta ja tuomio on väistämätön. Tästä ette kyllä selviä! Nähdään!
ellauri297.html on line 134: profeetan tuska uskottomasta vaimosta
ellauri297.html on line 373: Ex-Oldest Man In The World Dead In NYC At 111; He Put On Tefillin Two Months Ago For First Time Since His Bar Mitzvah, but it did not help. He is dead. World’s oldest man living confirmed as Juan Vicente Pérez aged 112 in Venezuela. Bugger it. Besides agriculture, one of Juan's most important passions is to build a strong relationship with God and his family. He is grateful for his life, as well as the food and the people that surround him.
ellauri297.html on line 375: Imich spent his career as a chemist, ultimately trying to prove to other scientists that the neshama (soul) survives physical death. In 1995, at the age of 92, he edited and published a book called Incredible Tales of the Paranormal.
ellauri297.html on line 401: Check the condom periodically during use for breaks. If a condom breaks or comes off during sex, replace it immediately and consider using emergency contraception such as the emergency contraception pill if your partner can get pregnant An emergency contraception pill (sometimes called the morning-after pill) prevents pregnancy before it happens by delaying ovulation or blocking fertilization; it is not an "abortion pill."
ellauri297.html on line 419: Ruhama on Israelin naispuolisen puoliskon symbolinen nimi ja vastine profeetta Hoosean ja Gomerin tyttären nimelle Lo-ruhamah (Hoosea 2:1 ja 1:6). Miespopulaatiota kutsutaan Ammiksi, Lo-ruhaman veljen Lo-ammin vastineeksi (2:1 ja 1:9).
ellauri297.html on line 421: Nimi Lo-ammi kuului profeetta Hoosean ja hänen vaimonsa Gomerin kolmannelle lapselle ja toiselle pojalle . Hänen nimensä määräsi YHWH , joka selitti: "Sillä te ette ( lo ) ole minun kansani ( am ), enkä minä ole sinun Jumalasi ( el ), enkä edes pidä ( raham ) teistä."
ellauri297.html on line 479: Meidän on palautettava Jeesuksen esimerkki kaikkien aikojen suurimpana kommunikaattorina, jopa suurempana kuin Nokian sisäänheittotuote. Ajattele, että jos Jeesus kukoisti kenenkään mittapuun mukaan taivaassa, niin hän ei taatusti kukoistanut maan päällä, pikemminkin nuupahti. Hän luopui siitä, mikä sai hänet kukoistamaan, kasvotusten yhteydessä itsensä kanssa, ei varmistaakseen ympärillään olevien kukoistamista; todellakin, Hänen lähimmät seuraajansa teloitettiin Hänen tähtensä, aivan kuten Hän profetoi.
ellauri297.html on line 561: Paskat tää on mitään postmodernismia, tää ei ole mikään romaani ollenkaan, vaan oikeistorasistinen paasaus. Patti on niin xenofobi ettei tahdo tavata sansibarilaisen nainutta "Lissua" ja sen mustaa miestä. Musta mies! Ne hakkaavat valkoiset rytmileikissä.
ellauri297.html on line 565: Olli Alho (1943) on 80-vuotias aran näköinen kulttuurivaikuttaja, kulttuuriantropologi ja radio executive. Hän on länsisuomalainen Säämingistä. Veetee professori Turussa 70-luvulla. Hän on kirjoittanut tutkielman Tansanian suomalaisista ja toisen sikareista hullun Jari Ehrnroothin kanssa. Ollin puoliso on Mari Lautamatti. Liisa Lautamatti oli Auli Hakulisen tuttu Jyväskylässä. Kirjoittivat teoxen Naisnäkökulma häpykielentutkimukseen. Han var överassistent i kulturantropologi vid Jyväskylä universitet 1974–1979. Jöns tilldelades samma tjänst lite senare.
ellauri297.html on line 567: Olli on julkaissut aimo läjän reportaasheja ja vizikirjoja. Hän harrastaa kirjallisuutta, elokuvia, raviurheilua ja sikareita. Olli on Helsingin Suomalaisen Klubin johtokunnan jäsen vuodesta 2005 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2009. Ollilla on professorin arvonimi. Another Olli Alho (Valmari) was a Finnish hurdler. He completed the men's 110 metres hurdles at the 1952 Summer Olympics. Suomalaisten Onnela oli Dar Es Salaamissa. Siellä suomalaiset miehet nussi mustia jotka olivat kuin lapsinaisia. Laiskat lakukepit lahjottiin viinapulloilla. Koillis-Suomen luostarit oli Lönnrotin käydessä pikemminkin rosvopesiä, viinaa tinkasivat. Kylät täynnä porovarkaita. Pelkkää roskajoukkoa. Sanoivat kuin ritarit Monty Pythonissa: Ni ni, se on meillä tapana.
ellauri297.html on line 604: Johnin ikäinen viekkaan näköinen Frank Martela (s. 1981) on suomalainen filosofi, tietokirjailija ja tutkija, joka toimii yliopistonlehtorina Aalto-yliopistossa ja valmentajana Filosofian Akatemia Oy:ssä. Martela on filosofian tohtori, valtiotieteiden tohtori ja hyvinvoinnin psykologian dosentti ja hänen tutkimuskohteita ovat hyvä elämä, hyvinvointi, sisäinen motivaatio, ihmisyys ja elämän pohjimmainen merkityksellisyys.
ellauri297.html on line 606: Martela väitteli soveltavan filosofian ja organisaatiotutkimuksen tohtoriksi Aalto-yliopistossa vuonna 2012 ja käytännöllisen filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2019 Hän opiskeli Esa Saarisen johdolla ja on tehnyt tutkimusta Yhdysvalloissa motivaatiopsykologian keulahahmoihin kuuluvan Richard Ryanin johdolla. Martelan ensimmäinen väitöskirja koski vanhustenhoidon työntekijöiden merkityksellisyyden kokemusta ja niin kutsutun "hoivayhteyden" syntymisen ehtoja. Hänen akateemisia tutkimuksiaan on julkaistu mm. Nature Human Behaviour, Journal of Personality, Southern Journal of Philosophy, ja Organization Studies -lehdissä.
ellauri297.html on line 608: Martela kuuluu Filosofian Akatemiaan, tutkijoiden perustamaan tutkimus-, valmennus- ja konsulttiyritykseen, joka pyrkii kehittämään suomalaista työelämää ja sen tuloksenteko- ja innovointikykyä vahvistamalla työntekijöiden sisäistä motivaatiota. Hänen tietokirjansa Elämän tarkoitus (42 s.) julkaistiin alun perin Yhdysvalloissa HarperCollins:in kustantamana 2020 ja on käännetty suomen lisäksi 24 eri kielelle, muun muassa saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, portugaliksi, arabiaksi, indonesiaksi, koreaksi ja japaniksi.
ellauri297.html on line 615: Martelan filosofinen sarjakaluste on samaa insinööriyden ja humanismin sekoittamista kuin Eski Saarisenkin kaupallinen filosofia, että minä kukoistan kukoista siis sinäkin, osta tämä tuote. Kukoistus on keksintö, joka kukoistaa kaupallisessa maailmassa. Frankin isoisä osasi hitsata pyöreää ja neliskanttista putkea. Martelat tekivät kaikki Suomen sairaalasängyt, senkin jossa äiti ennen kuolemaansa kivahti hoitoapulaiselle että etkö vois vähän velä kovempaa rämistää. Karvaturri on irlantilanen älykköystävämme Bernhard Shaw.
ellauri297.html on line 617:
Shaw gynofobina
ellauri297.html on line 623: Tällaisesta ambivalenssista huolimatta tietyt naisten vapautumisen kannattajat ovat äskettäin hyväksyneet Shaw'n eräänlaisena isähahmona. Shawilla oli tapana asettaa naiset eräänlaiselle älylliselle jalustalle, ja hänen kovaksi keitetyt sankarittarensa heijastivat usein tätä mieltymystä. DH Lawrence meni niin pitkälle, että hylkäsi hahmonsa "lihattomina, verettöminä ja kylminä", ja monet Shaw'n näytelmistä osoittavat selkeää pettymystä seksiin. Shavian mytologiassa Don Juanista, legendaarisesta libertiinista ja rakastajasta, tulee yksinkertainen idealistinen kapinallinen, joka pyrkii "laajempaan, syvempään, voimakkaampaan itsetietoisuuteen", ja Eeva Eedenin puutarhassa reagoi "ylivoimaisella vastenmielisyydellä", kun käärme paljastaa hänelle seksuaalisen aktin mekaniikan. Todellakin messiaanisessa tulevaisuuden visiossa, joka on kuvattu '' Takaisin Metusalahiin, seksi on eliminoitu; lapset kuoriutuvat terveysmunista; ja profeetat ennustavat päivän, jolloin ihmiset menettävät ruumiinsa kokonaan – heistä ei tule muuta kuin puhdasta ajatusta.
ellauri297.html on line 625: Shaw'n antipatia seksiä kohtaan ei ollut täysin filosofista; se oli myös seurausta hänen omasta utelias elämästään ja luonteestaan. Kasvissyöjä, närästys ja neitsyt 29-vuotiaaksi asti, hän inhosi kehon toimintoja kohtaan, joka oli suhteellisesti lähes Swiftean. Jopa hänen ulkonäkönsä räätälöi tiettyä askeettisuutta: eräs Lontoon sanomalehti kuvaili häntä vuonna 1894 "pitkäksi, laihaksi, jäiseksi mieheksi, valkeakasvoinen, kova, selkeä, lihaton ääni". ja profeetat ennustavat päivän, jolloin ihmiset menettävät ruumiinsa kokonaan - heistä ei tule muuta kuin puhdasta ajatusta.
ellauri297.html on line 652: Richard M. Ryan on professori Myönteisen sielutieteen kasvatuslaitoxessa Australian aika virtuaalisessa katolisessa yliopistossa ja tutkimusprofessori Rochesterin yliopistossa sekä sen apinoiden motivointiohjelman "vetäjä". Hän ansaitsisi selkäänsä. Hänellä on mm. BA-tutkinto Connecticutin yliopistosta. Ryan on kliininen psykologi ja yhteiskehittäjä Edward L. Decin kaa Izemääräysteorialle (SDT) , yksi omien sanojensa mukaan vaikutusvaltaisimmista ihmisen motivaatioteorioista länkkäreissä. SDT on motivaation, psykologisen kehityksen ja hyvinvoinnin makroteoria. Teoria on synnyttänyt perustutkimuksen sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta sekä tahdonvoimaisen motivaation edistämisestä ja heikentämisestä. SDT:tä on sovellettu laajasti tutkimukseen ja interventioihin työorganisaatioissa, kouluissa, kliinisen puhtaissa ympäristöissä, virtuaaliympäristöissä, vankiloissa, urheilussa med mera.
ellauri299.html on line 93: In 2011 the Journalists Dan Margalit, Ronen Bergman published a book, in which they claimed that Israel's Shayetet 13 unit, was responsible for the bombing of the Sol Phryne. And that Israel's Minister of Education Yoav Galant was the commander of the operation. The mockies of course deny everything.
ellauri299.html on line 95: The Free Gaza Movement (FGM) was a coalition of human rights activists and pro-Palestinian groups formed to break Israel´s blockade of the Gaza Strip and publicise the situation of the Palestinians there. FGM challenged the Israeli–Egyptian blockade by sailing humanitarian aid ships to Gaza. The group had more than 70 endorsers, including Desmond Tutu and Noam Chomsky. Hagit Borer oli siellä Nompan kanssa samassa veneessä.
ellauri299.html on line 148: Michael Vattenfall: Very disappointing. I would expect a Grisham book to be lighter reading, but this was totally unconvincing and lacked believability. The whole purpose of the book is based upon the transformation of the main character's view of the homeless, but I didn't buy it. Well I did, but I regret it now. Money completely wasted.
ellauri299.html on line 150: Casey: Amsolutely full of nonsense
ellauri299.html on line 154: Kristin: Chock full of white guilt and white savior narratives. This was hard to stomach.
ellauri299.html on line 156: Anie: After 130 pages of preaching, with no plot in sight, I gave up. This book is so full of platitudes, generalizations, and simplistic solutions that it belongs in the harlequin category. There are too many good books with great plots out there to waste any more time on this book.
ellauri299.html on line 169:
Homeless or a university professor?
ellauri299.html on line 173: Shelters are key components of America’s response to homelessness. The unsheltered population has grown yearly since 2015, amounting to a 35 percent increase over a seven-year span. In 2020, The number of people living in poverty in The U.S. of A. increased by approximately 3.3 million people. This trend continued into 2021 when nearly 41.4 million people, or 12.8 percent of the U.S. population, were counted in this group. Certain racial groups have even higher rates of poverty, including Black people (21.8 percent), American Indian and Alaska Native people (21.4 percent), and Hispanics/Latinos (17.5 percent). People living in poverty struggle to afford necessities such as housing, food, and medical care.
ellauri299.html on line 175: For over a decade, the nation has not made any real progress in reducing the number of Americans at risk of literal homelessness. Despite decreasing trends in people living doubled up overall, the rise in severe housing cost numbers are concerning. Even more troubling are the risks that inflation rising to a 40-year high in 2022, expiring eviction moratoria, and fading Emergency Rental Assistance dollars pose to those at risk of experiencing homelessness.
ellauri299.html on line 176: In 1984, Snyder endured a fifty-one-day hunger strike to call attention to the neglect of the homeless. With his reelection a month away, President Reagan boldly announced his plans to turn the building into a model shelter for the homeless. Snyder ended his strike. Everyone was happy. After the election, Reagan went back on his promise, and all sorts of nasty litigation ensued. Snyder committed suicide on 1990.
ellauri299.html on line 224: Rasismista xenofobiaan. Monty Pythonin skezi Execution on Russia ei ollut järin vizikäs. Mikään ei ole muuttunut länkkärien asenteissa viimeisen sadan vuoden aikana. Ilta-pulut kilpailevat lööpeillä joiden aiheet ovat Putinin tappio ja vanhusten sairaudet. Kolmantena pääministeri Urpon edistyminen Suomen hyvän maineen pilaajana. Se on ollut ällistyttävän nopeaa.
ellauri299.html on line 274: Frank Lake, found 50 km southeast of Calgary near High River, Alberta, is a productive wetland important to hundreds of bird species. Once completely dry, this wetland has been saved from drainage and drought through a progressive partnership between industry, government and ourselves.
ellauri299.html on line 278: Lake was born on 6 June 1914 in Aughton, Lancashire. His parents were committed Christians. His father, John Lake, was both a stockbroker in Liverpool and the organist and choirmaster in their parish. His mother, Mary, had trained as a teacher but was kept between the fist and the stove by Lake the father. Lake was the eldest of three sons.
ellauri299.html on line 282: Lake opiskeli lääketiedettä Edinburghin yliopistossa ja valmistui lääketieteen ja kirurgian tutkinnoista vuonna 1937. Lähetystyötä silmällä pitäen hän opiskeli parasitologiksi Liverpool School of Tropical Medicine -koulussa ja sovitettiin Church Mission Society -seuraan palvellakseen Intiassa.
ellauri299.html on line 288: Lake oli Stanislav Grofin (taas tää tuntematon Koiramäen kaveri, ruotiukko Hiski Piskinen) aikalainen ja molemmat nappailivat LSD:tä ihan simona. Laken LSD-tutkimusta suoritettiin vuosina 1954–1970. Myöhemmällä vuosikymmenellä hän kokeili monia muita tekniikoita, mukaan lukien transaktioanalyysi, primaattiterapia, gestaltterapia ja uudelleenkoulutus.
ellauri299.html on line 306: Freud luopui viettelysteoriasta kun sille selvisi että hysteeriset naiset myös kexivät pedofiilisiä muistoja. Alitajuinen ei pysty erottamaan tosiasiaa fiktiosta. Verführungstheorie oli Sigmund Freudin 1890-luvun puolivälissä esittämä hypoteesi , jonka hän uskoi tarjoavan ratkaisun hysterian ja pakkomielteisen neuroosin alkuperän ongelmaan. Teorian mukaan tukahdutettu muisto varhaislapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai ahdistelukokemuksesta oli olennainen edellytys hysteerisille tai pakkomielteisille oireille, ja jälkimmäiseen on lisätty aktiivinen seksuaalinen kokemus kahdeksan vuoden ikään asti. Freud sitten päätteli että hysteerikkoja on enemmän kuin pedofiilejä. Eli takaisin piirustuspöydälle. Siinä saattoi mennä lapsi pesuveden mukana.
ellauri299.html on line 339: Toinen mediatemppu, joka antoi Yippiesille ilmaista julkisuutta, ei vain Yhdysvalloissa, vaan kaikkialla maailmassa, oli se, kun Rubin, Hoffman ja muut pysäyttivät New Yorkin pörssin heittämällä rahaa ilmaan ja katselivat iloisena pörssivälittäjien hyökätessä keräämään seteleitä.
ellauri299.html on line 350: Sieltä ryhmä marssi kohti Pentagonia. Mielenosoittajien lähestyessä Pentagonia 82. ilmadivisioonan sotilaat kohtasivat heidät, jotka muodostivat ihmisbarrikadin, joka esti Pentagonin portaat. Ei lannistuta, Abbie Hoffman, yksi Yippiesin perustajista, vannoi levitoivansa kohti Pentagonia samalla kun Allen Ginsberg johti tiibetiläisiä lauluja auttamaan. Lopulta asiat muuttuivat rumaksi. Siihen mennessä, kun ryhmän 48 tunnin lupa päättyi, noin 680 mielenosoittajaa oli vangittu ja 50 sairaalahoidossa:
ellauri299.html on line 360: Chicagon poliisimellakassa 1968 mätkittiin jo 1500 tyyppiä. Chicagon seizikon oikeudenkäynnistä tuli puhdasta puskafarssia. Huolimatta kaatumisvaarasta Rubin poltti marihuanaa ennen oikeudenkäyntiä. "Minua kivitettiin paljon oikeudenkäynnissä, koska se oli niin täydellistä teatteria – historian eturivin istuin – ja marihuana tehostaa jokaista kokemusta." Hölmö tuomari Hoffman lisäsi vauhtia spektaakkeliin. Tuomari Hoffman määräsi muun muassa, että Black Panther -johtaja Bobby Seale sidotaan, sidotaan ja ketjutetaan tuoliinsa huomattavan osan oikeudenkäynnistä. Olihan se hauskaa aikansa, mutta pitkässä juoxussa yrittäjyys tuo parempaa katetta, tuumi Jerry viisastuttuaan ja rupesi juppiexi. Teit'isäin astumaan.
ellauri299.html on line 374: Kyllä kyllä. Joo-o. *Polvien hetkuttelua*. Martiskainen kokeili puukolla ikkunanpokia ja hihitteli. Laiseri rytkytti P-äijän veneen pohjaa, ei halennut. Selkinen koitti kävellä Seijan ylize, jäi kakkoseksi. Sauger haisi kellarissa viemäreiden kimpussa. Sestofilttimies tarjoutui päällystämään sohvakaluston autonpenkin mallisexi.
ellauri299.html on line 414: Thomas Hobbes (1588–1679), whose current reputation rests largely on his political philosophy, was a thinker with wide-ranging interests. In philosophy, he defended a range of materialist, nominalist, and empiricist views against Cartesian and Aristotelian alternatives.
ellauri299.html on line 451: Ne saapuvat omasta mielestä käsin, ne lentävät lempeyden ehdoin. Ne ehdottavat, hymyilevät, ne liikkuvat sävelten siivin. Silloin tällöin voivat sellot soida mollisoinnein, urkupiste asettua alas. Mutta aina kantaa avaruus, ylärekisteri välkehtii sateenkaarena, sillä taikurin hattu on mukana. Ja myös Haisuli, Mr Mörkö [mitä vittua!? Morran on Ms.!] mahtuvat mukaan hyväksynnän sakkiin luennon nolousvapaalla vyöhykkeellä. – Filosofia ja systeemiajattelu 2019 tuotantokausi luento 8/8 ”Valkoinen taulu”. Klo 15-18 Aalto-yliopiston Aalto-sali Otaniemessä keskiviikkona 13.3.2019. Silta omaan ajatteluun, kutsu ystävällisen pohdinnan prosessiin, oman kuljeskelevan luovuusmielen laaksohiippailuihin ja auringonnousuihin. ”Filosofia näyttää tarjoavan hämmästyttäviä nautintoja” toivoakseni taas kerran toteutuu, ”mitä tulee niiden pysyvyyteen ja puhtauteen”. (Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka 1177a)
ellauri299.html on line 458: Ihmiskäsitysten filosofia. Teemanumero, omistettu akateemikko Oiva Ketoselle 70-vuotispäivän 21.1.1983 kunniaksi. Sisälmys:
ellauri299.html on line 460: Ihminen ja tekniikka / Ilkka Niiniluoto -- Tarpeesta / Georg Henrik von Wright -- Pahuudesta / Martti Siirala -- Luovuus ja ihmiskäsitykset / Jaakko Hintikka -- Ulkoinen vapaus / Juhani Pietarinen -- Ama nesciri: huomioita kristillisestä ihmiskäsityksestä / Leila Taiminen -- Uuden ajan alun filosofisten ihmiskäsitysten uutuuksista / Simo Knuuttila -- Människa, medvetande och materia: tre grundbegrepp i Descartes' filosofi / Lilli Alanen -- Okemaattisesta ihmiskäsityksestä / S. Albert Kivinen -- Sartrelainen ihmiskäsitys - taideteos vai teoria / Esa Saarinen -- Herran ja rengin dialektiikasta ja sen merkityksestä naistutkimukselle / Aino Saarinen ja Juha Manninen -- Filosofisen antropologian mahdollisuudesta / Heikki Kannisto.
ellauri299.html on line 475: Tarmon näyttelijänuraa avittivat paikallinen isäntä Markku Oksanen ja tehtailija Eeti Hänninen. Heiltä Manni sai taloudellisen tuen lisäksi Krishnamurtin tyylisen teosofisen maailmankatsomuksensa. Mannin perhe oli köyhälistöä, ja pienessä mökissä oli ahdasta ja riitaisaa. Hänen näyttelijänlaatunsa määritteenä oli yleensä hullu nero, klovni tai narri.
ellauri299.html on line 493: Oisko ollut parempi jos Patti olis heti hirttäytynyt napanuoraansa. Tai ainakin survottu sisään ja nussittu uudestaan. Se ei arvostanut virolaisten myyjien tapaa todistaa tylyllä käytöxellä tasa-arvoa. Ruåzalaisilla on sentään asiakas aina oikeassa. Grishamin Sofia Mendoza olisi saanut lentopotkut Drake & Sweeneyltä vähemmästäkin. Catch 22 suorasoittosarja ei ollut yhtä ärsyttävä kuin Hellerin kirja, mikä on jo jotakin.
ellauri299.html on line 495: Jöns lukee haikeana Hobbesista, mm. Abraham Cowleyn (1618–1667) siitä kirjoittamaa of-restoration-verse/abraham-cowley-16181667-12/">oodia. Cowleysta tuli vahingossa mieleen sata vuotta myöhäisempi Cowper, William, 1731-1800 [ku:pö] ja sen kuuluisa hymni "Taas verilähde sydämen".
ellauri299.html on line 506: Jesse Byron Dylan (born January 6, 1966) is an American film director and production executive. He is the founder of the media production company Wondros and Lybba, a non-profit organization. He is also a member of the Council on Foreign Relations and TED. He is the son of musician Bob Dylan and former model Sara Lownds and brother of singer-songwriter Jakob Dylan. Dylan is separated from Susan Traylor, with whom he has a son and a daughter. Jesse on kohtuullisen pyylevä.
ellauri299.html on line 521: Grisham ihmelettää ompasutena: What broke in our vast system of public assistance to allow Americans to become so poor they lived under bridges?
ellauri299.html on line 523: The official poverty rate in 2021 was 11.6 percent, with 37.9 million people in poverty. Neither the rate nor the number in poverty was significantly different from 2020 (Figure 1 and Table A-1).
ellauri299.html on line 524: The official poverty rate in 2020 was 11.4 percent, up 1.0 percentage point from 10.5 percent in 2019.
ellauri299.html on line 526: 27 percent of households – nearly double the percentage that are income poor – are living in "asset poverty." These families do not have the savings or other assets to cover basic expenses (equivalent to what could be purchased with a poverty level income) for three months if a layoff or other emergency leads to loss of income. The U.S. has the weakest social safety net of all developed nations. Sociologist Monica Prasad of Northwestern University argues that this developed because of government intervention rather than lack of it, which pushed consumer credit for meeting citizens´ needs rather than applying social welfare policies as in Europe.
ellauri299.html on line 528: Labor market polarization has been the most severe in liberal market economies like the US, Britain, and Australia. Countries like Denmark and France have been subject to the same economic pressures, but due to their more "inclusive" (or "egalitarian") labor market institutions, such as centralized and solidaristic collective bargaining and strong minimum wage laws, they have experienced less polarization. Cross-national studies have found that European countries´ working poverty rates are much lower than the US´s. Most of this difference can be explained by the fact that European countries´ welfare states are more generous. Grisham's folks gave offerings to the church because the Bible strongly suggested it.
ellauri299.html on line 530: Matthew Desmond, the acclaimed Princeton sociologist and author of Evicted: Poverty and Profit in the American City, thinks that poverty has barely improved in the United States over the past 50 years — and he has a theory why. Laid out in a long essay for the New York Times Magazine that is adapted from his forthcoming book Poverty, by America, Desmond’s theory implicates “exploitation” in the broadest sense, from a decline in unions and worker power to a proliferation of bank fees and predatory landlord practices, all of which combine to keep the American underclass down. Relative poverty in the US has stagnated in the last 40 years.
ellauri299.html on line 532: As of 2023, 2.75% of the U.S. population earn less than $10 per day, with only 23 countries in the world having a lower percentage. 0.25% of the U.S. population lived below the international poverty line of $2.15 per day in 2020.
ellauri299.html on line 534: Income has a high correlation with educational levels. Children growing up in female-headed families with no spouse present have a poverty rate over four times that of children in married-couple families. Income levels vary with age. increased from 1989 to 2013.
ellauri299.html on line 535: Income levels vary along racial/ethnic lines: 21% of all children in the United States live in poverty, about 46% of black children and 40% of Latino children.
ellauri299.html on line 536: Income and wealth inequality bears significantly on poverty. Economist Jared Bernstein and Elise Gould of the Economic Policy Institute suggest that poverty could have decreased significantly if inequality had not increased over the last few decades. Economist Larry Summers estimated that at 1979 levels of income inequality, the bottom 80% of families would have an average of $11,000 more per year in income in 2014.
ellauri299.html on line 538: A 2015 study by the Vera Institute of Justice contends that jails in the U.S. have become "massive warehouses" of the impoverished since the 1980s. Scholars assert that the transformation of the already anemic U.S. welfare state to a post-welfare punitive state, along with neoliberal structural adjustment policies, the globalization of the U.S. economy and the dominance of global financial institutions, have created more extreme forms of "destitute poverty" in the U.S. which must be contained by expanding the criminal justice system and the carceral state into every aspect of the lives of the poor, which, according to Reuben Jonathan Miller and Emily Shayman, has resulted in "transforming what it means to be poor in America."
ellauri299.html on line 544: Scientists in Houston, Texas, have lifted the lid on one of America’s darkest and deepest secrets: that hidden beneath fabulous wealth, the US tolerates poverty-related illness at levels comparable to the world’s poorest countries.
ellauri299.html on line 548: Poverty may be fueling the Obesity epidemic, with the poorest states, counties and neighborhoods having the highest death rates from heart disease, stroke, diabetes and other diseases related to obesity. For every $10,000 poorer a neighborhood is, the death rate of heart disease increases by 10%.
ellauri299.html on line 550: The working poor fare even worse than the lazy shiftless ones. Two even three jubs are not enough to keep them out of poverty. Many low-wage service sector jobs require a great deal of customer service work. Although not all customer service jobs (e.g. litigation laywers) are low-wage or low-status, many of them are. Some argue [who? Marx and Engels maybe?] that the low status nature of some jobs can have negative psychological effects on workers, but others argue that low status workers come up with coping mechanisms that allow them to maintain a strong sense of self-worth.
ellauri299.html on line 552: One coping mechanism is called boundary work, which happens when one group of people valorize their own social position by comparing themselves to another group, who they perceive to be still inferior in some way. For example, Newman (1999) found that fast food workers in New York City cope with the low-status nature of their job by comparing themselves to the unemployed, who they perceive to be even lower-status than themselves.
ellauri299.html on line 554: Having a generous welfare state does two key things to reduce working poverty: it raises the minimum level of wages that people are willing to accept, and it pulls a large portion of low-wage workers out of poverty by providing them with an array of cash and non-cash government benefits.
ellauri299.html on line 556: Many [who? Marx and Engels maybe?] think that increasing the United States´ welfare state generosity would lower the working poverty rate. A common critique of this proposal is that a generous welfare state would not work because it would stagnate the economy, raise unemployment, and degrade people´s work ethic.
ellauri299.html on line 566: Hän seurasi filosofi Epikuroksen opetuksia, vaikka tutkijat ovat tukkanuottasilla siitä, vaikuttivatko nämä uskomukset hänen poliittiseen elämäänsä vai eivät. Kyllä vaikuttivat: diktatuuri on hyvä juttu oikeistostoalaisille, vassariepikurolaiset näyttää sille fäkkiä. Cassius on päähenkilö William Shakespearen näytelmässä Julius Caesar, joka kuvaa Caesarin salamurhaa ja sen seurauksia. Hänet esitetään myös Danten Infernon helvetin alimmassa ympyrässä rangaistuksena Caesarin pettämisestä ja tappamisesta.
ellauri299.html on line 580: Drake & Sweeneyn pääkumppani, joka on "syvästi huolissaan tapahtumista" (peeär-katastrofista), tarjoaa koko henkilökuntansa pro bono -työhön auttamaan klinikkaa taistelemaan kodittomien oikeuksien puolesta. Kirja päättyy siihen, että Brock viettää lyhyen loman Meganin ja Rubyn kanssa, ja he pohtivat elämäänsä.
ellauri299.html on line 606:
1Se on kaiverrettu Harvardin filosofian laitoksen Emerson Hallin friisiin.
ellauri299.html on line 615: Ranskalainen filosofi ja lääkäri Julien Offray de La Mettrie julkaisi 1700-luvun puolivälissä teoksen Man a Machine ( L'homme Machine ) Thomas Hobbesin deterministiseen perinteeseen kuuluvan materialistisen filosofian suuren teoksen. Tässä teoksessa de la Mettrie laajensi Descartesin ja Hobbesin väitettä, jonka mukaan eläimet ovat pelkkiä automaatteja tai koneita ihmisille, kieltäen eläimiltä sielun aineesta erillisenä substanssina. Ja samalla tavalla, ehkä ihminen itse on vain kone.
ellauri299.html on line 616: Mark Twainin dialogi on vanhan miehen - hyvin todennäköisesti Twainin itsensä, tuolloin yli 70-vuotiaan - ja nuoren miehen välillä, jonka toiveikas henki saattaa ehdottaa nuorekkaampaa Twainia. Siinä hän vaeltelee kaikkien aikansa filosofisten, poliittisten, moraalisten ja uskonnollisten kysymysten yli ja antaa meille tarkan mutta synkän kuvan ihmisen tilasta.
ellauri299.html on line 620: Kerronko faktoja? Tiedät, että olen. Onko ihmiskunta iloinen? Tiedät, että se on. Ottaen huomioon, mitä se kestää ja on onnellinen, teet minulle liikaa kunniaa, kun ajattelet, että minä voin asettaa sen yksinkertaisten kylmien tosiasioiden eteen, joka voi ottaa siitä iloisuuden pois. Mikään ei voi tehdä sitä. Kaikkea on kokeiltu. Ilman onnistumista. Pyydän sinua olemaan huoletta. Ei filosofia muuta mitään, se on vain Oiva Ketosen "muita näkökohtia."
ellauri299.html on line 636: All det som Grein hade varit med om i Miami framstod some että surrealistiskt skämt-mrs Gombiners dogmatism, Annas dagdrömmar, hans egen avresa. Till och med orkanen han hade fått uppleva verkade ingå i en show som naturen med jämna mellanrum ställde till med för turisternas skull. Inom loppet av en sekund blev det nattsvart mitt på ljusa dagen. Kokosnötter föll på marken. Palmkronor slets av. Trädstammar bröts itu, buskar och blommor flög omkring i stormen likt fåglar. Grenar klövs och liknade pinnar i en väldig solfjäder som inte kunde fällas ihop. Vinden hamrade på hustaken, regnet piskade mot marken och balkonger stötade ner från fasaderna med ett stön. Elledningar slets ner. Anna var tvungen att tända ett starinljus. Den lilla lägan tycktes bara vittnesmål om det som profetiorna forkunnade: att när civilisationen hade utplånats och allt var slut skulle människorna tvingas återvända till en enda liten pappersark.
ellauri299.html on line 642: Muiden 700-luvun eaa. profeettojen tapaan Hoosea julisti, että jos kansa ei luovu synneistään, Jumala sallii valtakunnan tuhoutua, ja kansa viedään vankeuteen Assyriaan, seudun tuon ajan suurimpaan valtioon.
ellauri300.html on line 37:
part 2 of
ellauri300.html on line 54: Shadows on the Hudson (original title Shotns baym Hodson) is a novel by Isaac Bashevis Singer. First serialized in The Forward, a Yiddish newspaper, it was published in book form in 1957. It was translated into English by Joseph Sherman in 1998. The book follows a group of prosperous Jewish refugees in New York City following World War II, just prior to the founding of the state of Israel. This article about a 1950s novel is a stub. You can help Wikipedia by expanding it.
ellauri300.html on line 73: Vallitsevan näkemyksen mukaan Singerin aikaisemmassa fiktiossa Singerin projekti on vahvistaa vanhan maailman juutalaisuuden pätevyyttä modernismin edessä. Näin ollen lähes poikkeuksetta jokainen Singerin englanniksi julkaisema fiktio The Family Moskatin (1945) ja The Spinoza of Market Streetin (1961) välillä sijoittuu vuotta 1939 edeltävään Eurooppaan, ja käytännössä kaikki jatkavat Singerin perinteistä Itä-Euroopan juutalaisen kulttuurin ja "näkevän maailmankaikkeuden ennemminkin kuin sokean" edistämistä.
ellauri300.html on line 79: Si snart Boris kom hem gick han raka vägen till sitt lilla hönshus. Reytze klagade bittert över att han lät maten kallna men han lugnade henne med ett vänligt ord. I det här rummet med Den heliga arken, kandelabern och en bokhylla fylld med heliga böcker kände han sig hemma. Det var här han mötte sin ensamhet, det här var hans borg. Han hade ofta tänkt att han skulle vilja sluta sina dagar i ett rum som detta. Här fanns det en låspulpet och en sjuarmad ljusstake; på en bokhylla stod en åttaarmad Chanukka- lampa. Här hade han en skriftrulle och en pekpinne, ett vädurshorn, en vit slidedräkt, en citronask och olika sorters sällsynta judiska antikviteter och värdefulla rituella föremål. Det fanns en speciell lukt här: han tyckte att det doftade av kryddor och av Evas lustgård. Han tog av sig bonesjalen och suckade. Han satte fast läderremmen till en bonekapsel runt sin vänstra arm och fylldes av skam inför universums herre. Han tjänade redan tio gånger mer än han verkligen behövde. Varifrån hade han fått sitt penningbegär? Är det i våran DNA? Vad skulle han göra med alla sina pengar? Ta dem med sig i graven? Han lindade läderremmen runt fingrarna och läste den föreskrivna meditationen och han koncentrerade sig på ordens innebörd: "Jag skall trolova mig med dig för evigt, jag skall trolova mig med dig i rättfärdighet och rättvisa, godhet och barmhärtighet, jag skall trolova mig med dig i huldhet; och jag skall snart känna Guds stenhårda stake därbak."
ellauri300.html on line 124: Pimeyden ruhtinaan vierailu Stalinin ajan Moskovassa limittyy maagisella tavalla Ješua-nimisen kiertävän filosofin kädenvääntöön Rooman mahtavan maaherran Pontius Pilatuksen kanssa. Ja kaiken ytimessä kummittelee kauniin Margaritan ja hänen kumppaninsa, Mestariksi kutsutun salaperäisen kirjailijan lyyrinen rakkaustarina. Mutta onko yhtään panokohtauxia?
ellauri300.html on line 321: Chabad, also known as Lubavitch, Habad and Chabad-Lubavitch (Hebrew: חב"ד לובביץ; Yiddish: חב״ד ליובוויטש), is an Orthodox Jewish Hasidic dynasty. Chabad is one of the world's best-known Hasidic movements, particularly for its outreach activities. It is one of the largest Hasidic groups and Jewish religious organizations in the world. Unlike most Haredi (Ultra-Orthodox) groups, which are self-segregating, Chabad operates mainly in the wider world and caters to secularized Jews. Haredi Jews regard themselves as the most religiously authentic group of Jews, although other movements of Judaism of course disagree.
ellauri300.html on line 323: Founded in 1775 by Rabbi Shneur Zalman of Liadi, the name "Chabad" (חב״ד) is an acronym formed from three Hebrew words—Chokhmah, Binah, Da'at (the first three sefirot of the kabbalistic Tree of Life) (חכמה, בינה, דעת): "Wisdom, Understanding, and Knowledge"—which represent the intellectual and kabbalistic underpinnings of the movement. The name Lubavitch derives from the town in which the now-dominant line of leaders resided from 1813 to 1915. Other, non-Lubavitch scions of Chabad either disappeared or merged into the Lubavitch line. In the 1930s, the sixth Rebbe of Chabad, Rabbi Yosef Yitzchak Schneersohn, moved the center of the Chabad movement from Russia to Poland. After the outbreak of World War II, he moved the center of the movement to the United States, and there it is to this day.
ellauri300.html on line 325: In 1951, Rabbi Menachem Mendel Schneerson formally accepted the leadership as the seventh Chabad Rebbe. He transformed the movement into one of the most widespread Jewish movements in the world today. Under his leadership, Chabad established a large network of institutions that seek to satisfy religious, social and humanitarian needs across the world. Chabad institutions provide outreach to unaffiliated Jews and humanitarian aid, as well as religious, cultural and educational activities. Prior to his death in 1994, Schneerson was believed by some of his followers to be the Messiah, with his own position on the matter debated among scholars. Messianic ideology in Chabad sparked controversy in various Jewish communities and is still an unresolved matter. Following his death, no successor was appointed as a new central leader.
ellauri300.html on line 327: In 2018, Marcin Wodziński estimated that the Chabad movement accounted for 13% of the global Hasidic population. The total number of Chabad households is estimated to be between 16,000 and 17,000. The number of those who sporadically or regularly attend Chabad events is far larger; in 2005 the Jerusalem Center for Public Affairs reported that up to one million Jews attend Chabad services at least once a year. In a 2020 study, the Pew Research Center found that 16% of American Jews attend Chabad services regularly or semi-regularly.
ellauri300.html on line 334: Itselle: jatkuva älyllinen ja emotionaalinen kasvu Tooran opiskelun kautta, erityisesti chassidiset opetukset, jotka tarjoavat filosofisen taustan juutalaisen naisen elämäntavalle ja ylpeydelle, selittäen hänen roolinsa ainutlaatuisuuden kodin perustana ("akeret habayit"); ja ainutlaatuiset voimat, jotka hänelle antoivat työtakki ja peruukki.
ellauri300.html on line 407: Boris hade också bekostat en översättning av dr Halperins nya bok, Asketism och ande, där Halperin redogjorde för sina tankar på ålderns höst - en ny syn på filosofins historia visade hur alla filosofer, från Thales till Bergson, från Husserl till Vaihinger och även epikuréerna, hade predikat asketism. Det var alldeles fel! Alltid hade filosofin försökt förneka livet, och detta var anledningen till att den misslyckades. I sin strävan mot en illusion av evigheten hade filosofin förbisett det sanna värdet av det förgängliga. Ett stort förlag i New York övervägde nu att skriva kontrakt med Halperin som försäkrade att hans lycka skulle vända och stjälpa vedertagna filosofiska tolkningar. Zadok Halperin som hittills bara var känd i en snäv cirkel av akademiker skulle bli världsberömd liksom Peter Schwartz (writer).
ellauri300.html on line 450: Did you write the book of love
ellauri300.html on line 459: You both kicked off your shoes
ellauri300.html on line 464: But I knew I was out of luck
ellauri300.html on line 500: The birds flew off with a fallout shelter
ellauri300.html on line 533: My hands were clenched in fists of rage
ellauri300.html on line 583: Don McLean's (1945) grandfather and father, both also named Donald McLean, were of Scottish origin. McLean's mother, Elizabeth Bucci, was Italian, originated from Abruzzo in central Italy. He has other extended family in Los Angeles and Boston.
ellauri300.html on line 585: Facets of his 1971 song "American Pie" have become part of American culture, spanning generations. McLean's lyrics retroactively influenced the perception of a major event in the early days of rock 'n roll.
ellauri300.html on line 587: Particularly, the plane crash that killed musicians Buddy Holly, Ritchie Valens, and "The Big Bopper" J. P. Richardson has become known as "The Day the Music Died", the expression by which McLean, a fan of Buddy Holly, dubbed it in the song. Holly's death for him symbolized the "loss of innocence" of the early rock-'n-roll generation.
ellauri300.html on line 589: In October 2022, McLean called Kanye West an 'attention-seeking fool' over his antisemitic rants. The "American Pie" singer who briefly lived in Israel said he stands with his Jewish friends. McLean lived in Israel on-and-off from 1978-1982 and he “grew to love the country and the people. Living there changed my life forever.”
ellauri300.html on line 591: McLean was raised in the Catholic faith of his mother, Elizabeth McLean; his father, Donald McLean, was a Protestant. His father died when McLean was 15. McLean grew up in a physically abusive household, and was abused by both his parents and his sister. His second marriage was to Patrisha Shnier McLean, of Montreal, Canada, from 1987 to 2016. They have two children, Jackie and Wyatt, and two grandchildren, Rosa and Mya. In 2018, McLean confirmed his romantic relationship with model and reality star Paris Dylan, who is 48 years his junior. McLean sang a duet of his song "Vincent" with Ed Sheeran.
ellauri300.html on line 593: On January 18, 2016, McLean's then-wife Patrisha Shnier McLean alleged that after four hours of "terrorizing" her, McLean pinned her to a bed until she broke free and ran to the bathroom. Shnier McLean alleged that McLean attempted "to shove open the locked bathroom door behind which I had barricaded myself. As it was splintering, I pushed the numbers 911." McLean was arrested on suspicion of domestic violence, and pled guilty to domestic violence assault, criminal restraint, criminal mischief and making domestic violence threats. McLean paid $3,660 in fines, and was not sentenced to any jail time. Under Maine's deferred disposition law, the State agreed to dismiss the domestic violence assault charge if McLean complied with the court's orders for one year, and the charge was expunged a year later. During this time, Shnier McLean filed for divorce, citing “adultery, cruel and abusive treatment, and irreconcilable differences." McLean has denied that he physically abused Shnier McLean, and his lawyer released a statement claiming McLean agreed to the plea deal in the interest of privacy. In March 2017, a Maine court granted Shnier-McLean's request for a 10-year protection order against McLean. In 2021, McLean's daughter Jackie told Rolling Stone that her father was emotionally abusive and created a cult-like household through paralyzing verbal attacks, forced isolation, and threats to withhold love or financial support.
ellauri300.html on line 595: The article asserted that "texts, emails and recordings of calls between McLean and her father provided to Rolling Stone suggest a pattern of asserting control and manipulation over Jackie, her actions and memories, and a seeming drive by the elder McLean to maintain a certain public image." In one email, McLean wrote his daughter, “unless you support me publicly and frequently you should not expect me to lift a finger for you nor will I give you another red cent.”
ellauri300.html on line 603: tidigt har de alla satt upp ett mål för sig som de har velat uppnå." Luria slog genast ihop boken. Vad ville jag uppnå? Jag studerade juridik utan att ha begåvning för det-varför studerade jag inte något som verkligen intresserade mig? Men vad då? Jag läste gärna om forskningsexpeditioner men jag kunde sannerligen inte ha blivit någon Roald Amundsen eller Sven Hedin. Min sanna längtan stod till sinnesro: en bra hustru, nöjda barn, en mjuk stol, en bekväm soffa. Jag har varit sjukligt slö sedan barndomen, det är nästan som om jag inte hade vilat tillräckligt i en tidigare inkarnation. Kanske det är därför jag vill göra slut pä allt - sä att jag äntligen får sova.
ellauri300.html on line 636: Titus was one of at least two younger men that Paul disciplined and described as his “sons in the faith that we share” (Titus 1:4). The other man is Timothy, and the second letter to the Corinthians is addressed as from Paul and Timothy to the church in Corinth (2 Corinthians 1:1). Both Timothy and Titus served as Paul’s messengers and traveling companions, and they both went on to lead churches. Paul not only mentored them, but he also advised them in individual letters about their next steps. Matin stepit.
ellauri300.html on line 638: Titus’ background is not explained, other than the fact he was Gentile and apparently never circumcised (Paul had checked, Galatians 2:4). This is an interesting point, since Timothy was half-Greek, and not circumcised either! Still, Paul chose to circumcise Timothy to honor the Jews in an area that the two of them were ministering in (Acts 16:1-5). Paul repeatedly mentions in his letters that circumcision is not necessary under the new covenant (though great fun), and even tells Titus to silence Christians who try to promote it (Titus 1:10-14). So, Paul’s choice to circumcise Timothy would suggest that he had a pragmatic thorn in his side. He did not require his disciples to be circumcised, but if the situation called for working among Jews and it made things easier, he would gladly do it. Whether Titus ever ministered to Jewish believers is not stated, and both he and Titus worked at churches in Gentile areas (Timothy in Ephesus, Titus in Crete, and Corinth and Dalmatia).
ellauri300.html on line 640:
What Are Some Major Themes of the Book of Titus?
ellauri300.html on line 642: According to Titus 1:5, Paul had left Titus at Crete to appoint elders for the church there. Paul mentions that Titus must appoint elders “in each town,” which means there were multiple Christian groups (what we would think of as house churches), although they might collectively be referred to as the “church in Crete. As the letter goes on, it transitions through several subjects:
ellauri300.html on line 649: The futility of heresy (Titus 1:10-16, 3:9-11). Foolish people at the Cretan church fool others with “useless talk” about circumcision.
ellauri300.html on line 741: Denna händelse skildras i Esters bok i kristendomens Gamla testamente, vilket är det samma som judarnas heliga skrift Torah. I korthet handlar berättelsen om hur den depraverade (men ariske) persiske kungen ”Ahasverus” (Artaxerxes), efter att ha låtit avrätta sin drottning för att hon vägrat visa sig naken offentligt, beslutar sig för att välja en ny drottning. Efter att grundligen ha utprövat ett större antal jungfruliga kandidater fastnar kungen till slut för Ester, en föräldralös judinna som uppfostrats av sin "kusin" Mordokai, en judisk palatsingenjör.
ellauri300.html on line 771: Armageddon är kristendomens namn på den sista striden, den slutgiltiga uppgörelsen mellan det goda och det onda, som i Germanien sedan urminnes tider varit känt som Ragnarök. I Torah beskrivs hur ”Gog” och ”Magog” från den yttersta Norden skall strida mot Israel i denna sista uppgörelse. Man föreställer sig ofta Gog som en kung över Magog, ett folk från den yttersta Norden. Inom kristendomen har man av tradition pekat ut germanerna som Gog och Magog även om man numera ofta spekulerar om en allians bestående av germanska nationer och Ryssland.
ellauri300.html on line 775: Göteborgare har blivit särskilt kända för sin torra (men charmiga) humor som får den mest inbitne surpuppan att skratta. Skämten är oftast så dåliga att man bara inte kan låta bli att dra på smilgroparna. För att hylla alla Göteborgare och deras underbara humor så har jag gjort en lista med 2,5 riktigt goa Göteborgsskämt.
ellauri300.html on line 788: Rabbi Eliyahu Lopian skrev att han några år efter första världskriget hörde ”den helige” Rabbi Elchanan Wasserman, som hänvisade till Chofetz Chaim vilken i sin tur hänvisade till Chazal, säga att kriget mot Gog och Magog var uppdelat i tre delar, första, andra och tredje världskriget. Han sade att varje av dessa världsomspännande krig, som alla är ett led i den sista striden, kommer att vara blodigare än dess föregångare. Det borde inte komma som en överraskning.
ellauri300.html on line 803: Fråga: Jag undrar över bibelstället Elisha och pojkarna från Betel (2 Kung 2:23-25). Elisha förbannar en hop med barn så att två björnhonor river ihjäl dem. Jag skulle vilja ha lite klarhet i vad meningen var med detta. Det borde inte ha varit Guds vilja att döda barn p.g.a. lite retsamma kommentarer? Eller går det att kasta förbannelser i Guds namn oavsett syfte? Elisha verkade ju för övrigt vara en stor profet och Gudsman, det känns lite överdrivet att vilja döda barnen. (L.J.)
ellauri300.html on line 807: Det hela inträffade när profeten Elisa, som var ganska gammal, var på väg upp till byn Betel halvannan mil norr om Jerusalem. På vägen dit stötte han på det här gänget som började trakassera honom - kanske även handgripligen. Uttrycket "Gå upp, flintskalle!" skulle väl i dag närmast motsvara ett "Sätt lite fart nu, gubbjävel! Iväg med dig!"
ellauri300.html on line 814: Och när alla nedtecknade berättelser om profeten Elisas liv och verksamhet slutligen sammanställdes 300 år senare (2 Kungaboken skrevs under den babyloniska fångenskapen på 500-talet) var det självklart att denna uppseendeväckande händelse också togs med. mvh, Thor-Leif Strindberg.
ellauri300.html on line 817: The word na‘ar, which is often rendered as children/boys, means boy. The Hebrew adjective, qatan, means small. Thus we can say it’s highly unlikely the people who mocked Elisha were “little children” or “small boys.” It’s much more probable that these were young men and quite possibly they were just servants (maybe blacks?).
ellauri300.html on line 819: Remember Jeroboam founded Dan (in the north) and Bethel (in the south) as his kingdom’s two alternatives to Jerusalem (1 Kings 12:25-33). He set up golden calves at these sites, ordained non-Aaronic priests, changed the time of the festivals, and Ba'al worship soon reigned supreme.
ellauri300.html on line 821: Bethel was basically one big uplifted middle finger to everything Moses had commanded. When God’s prophet approached this irritating city, the young men (bloody servants!) mocked him, saying, “Go up, you baldhead! Go up, you baldhead!” Not only were they ridiculing his lack of hair (which, in the Old Testament, was often associated with a skin disease), they were telling him to fly away, like his predecessor Elijah. Keep in mind that, right before this, Elijah had supposedly “gone up” to heaven in a fiery chariot (2 Kings 2).
ellauri300.html on line 823: Keep in mind too that the boys, or "mouthy kids", are but minor details in the major drama. The curse was not as such a payment for what the "boys" had done but who they were: members of a competing team.
ellauri300.html on line 824: Bears may play a significant role here, but the real animal in this overarching story is a serpent. His slithering and slandering tongue was inside the mouths of these mockers. The god whom they served, Baal, was just a mask for Satan. Good riddance, in a word, for bad rubbish.
ellauri300.html on line 831: We hope you enjoyed this article. Today is Giving Tuesday, an international day of giving, and we are asking our readers to support our ministry.
ellauri300.html on line 835:
ellauri300.html on line 841: Näissä jakeissa kuvattu tapahtuma saattaa tuntua monista vastenmieliseltä ja täysin epäluonteenmukaiselta Elisan persoonallisuuden kannalta, miehen, joka oli Eliaa rauhallisempi ja personaabelimpi. Eliasta muistetaan se Baalin profeettojen tapaus, missä Elia järjesti uhrauskilpailun Ahabin ja Iisebelin sponsoroimana Karamellivuorella.
ellauri300.html on line 843: Now order all the people of Israel to meet me at Mount Carmel. Bring along the 450 prophets of Baal and the 400 prophets of the goddess Asherah who are supported by Queen Jezebel.”
ellauri300.html on line 844: Then Elijah said, “I am the only prophet of the Lord still left, but there are 450 prophets of Baal. 23 Bring two bulls; let the prophets of Baal take one, kill it, cut it in pieces, and put it on the wood—but don't light the fire. I will do the same with the other bull.
ellauri300.html on line 847: At noon Elijah started making fun of them: “Pray louder! He is a god! Maybe he is day-dreaming or relieving himself, or perhaps he's gone off on a trip! Or maybe he's sleeping, and you've got to wake him up!” 28 So the prophets prayed louder and cut themselves with knives and daggers, according to their ritual, until blood flowed. 29 They kept on ranting and raving until the middle of the afternoon; but no answer came, not a sound was heard.
ellauri300.html on line 849: At the hour of the afternoon sacrifice the prophet Elijah approached the altar and prayed, “O Lord, the God of Abraham, Isaac, and Jacob, prove now that you are the God of Israel and that I am your servant and have done all this at your command.
ellauri300.html on line 852: And then (this is The Part I like) Elijah ordered, “Seize the prophets of Baal; don't let any of them get away!” The people seized them all, and Elijah led them down to Kishon Brook and killed them, all 950 of them.
ellauri300.html on line 860: Siksi Raamatun opetuspalvelut, pastorit, opettajat ja muut Sanan palvelukseen osallistuvat uskovat voivat odottaa vittuilua ja muuta vastustusta. Se yksinkertaisesti kuuluu toimenkuvaan. Tämä käy selvästi ilmi tästä lyhyestä kohdasta, joka on edessämme. Itse asiassa tämä on yksi näiden muutamien jakeiden tärkeimmistä opetuksista. Tämä oli totta Mooses tilanne Elian ja kaikkien profeettojen kohdalla. Voimme odottaa hyökkäystä maailmalta, joka on Saatanan hallinnassa. Mutta eikö ole surullista, kun hyökkäys tulee itse Jumalan kansalta? Viattomilta pikkupojilta? Valitettavasti Saatana pystyy käyttämään Jumalan omaa kansaa estääkseen Sanan, kuten hän teki Israelin lasten kanssa useaan otteeseen. Nuo pojat olivat pahojen henkien vallassa kuin siat Kenneretin järvellä. Manaamisen asema katolisessa kirkossa vahvistuu, kun eksorkistit eli pahojen henkien manaajat saavat järjestölleen virallisen tunnustuksen Vatikaanista.
ellauri300.html on line 862: Herramme sanoi: "Oi Jerusalem, Jerusalem, sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty hänen luokseen."Matta. 23:37). Koko Israel ei ollut aitoa hengellistä Israelia (ize asiassa vain etelä-Juudea), mutta tosiasia on silti totta. Saatana pystyy usein perustamaan rantapään pyhien joukkoon.
ellauri300.html on line 880: Now a man named Ananias, together with his wife Sapphira, also sold a piece of their own property. 2 With his wife’s full knowledge he kept back part of the money for himself, but brought the rest and put it at the apostles’ feet.
ellauri300.html on line 881: 3 Then Peter said, “Ananias, how is it that Satan has so filled your heart that you have lied to the Holy Spirit and have kept for yourself some of the money you received for the land? 4 Didn’t it belong to you before it was sold? And after it was sold, wasn’t the money at your disposal? What made you think of doing such a thing? You have not lied just to human beings but to God.”
ellauri300.html on line 885: 9 Peter said to her, “How could you conspire to test the Spirit of the Lord? Listen! The feet of the men who buried your husband are at the door, and they will carry you out also.”
ellauri300.html on line 901: Elisa näki siis profeettana heidän paatuneen ja kapinallisen tilanteensa, jotka eivät reagoineet ojennukseen. Herran nimessä (eli Hänen valtuudellaan) Elisa yksinkertaisesti luovutti heidät Herralle ja heidän omiin suunnitelmiinsa, mikä vaikutti poistaen heidät jopa Jumalan yhteisestä suojasta. Hän luultavasti sanoi jotain, kuten "Jumala kohdelkoon sinua sen mukaan, mitä ansaitset" tai "olkoon sinut kirottu kapinan synneistäsi". Tämä osoittaisi kaupungille ja ympärillä oleville ihmisille elintärkeän totuuden: ilman Herraa ei ole suojaa ja että Jumalan palvelijoiden ja Hänen Sanansa pilkkaaminen Jumalan sanoman estämiseksi on vakava asia. Huomaa, että Elisa ei huutanut karhuja, vaan Jumala. Kaksi naaraskarhua (ei kolmea karhua - isäkarhu, äitikarhu ja vauvakarhu) tuli ulos ja repivät 42 nuorta miestä.
ellauri300.html on line 911: Tarvitsemme lisää Elisaa, tässä ei riitä joku aliluokin DNA tai Telia. Tarttetaan niitä, jotka pysyvät lujina ja toimivat raamatullisilla tavoilla jättäen tulokset (revityt poikaraukat) Herralle. Juuri näin Paavali teki joidenkin korinttilaisten häntä kohtaan usein osoittaman voimakkaan kritiikin yhteydessä (vrt.1 Kor. 4:1f). Kuten Elisan ja Paavalin kohdalla, meidän on edettävä palvelutyössämme luottaen aina siihen, että Jumala tekee tien ja poistaa esteet joskus rumiltakin näyttävillä tavoilla. But it is all for the greater glory of Cod.
ellauri300.html on line 923: So Elisha, as a prophet, saw their hardened and rebellious condition, unresponsive to correction. In the name of the Lord (i.e. by His authority) Elisha simply turned them over to the Lord and to their own devices, which had the effect of removing them from even the common protection of God. He probably said something like, “may God deal with you according to what you deserve,” or “may you be cursed for your sins of rebellion.” This would demonstrate to the city and to people all around a vital truth: without the Lord there is no protection and that blasphemy of God’s servants and His Word in order to hinder God’s message is serious busin
ellauri300.html on line 928: Characters Henry Bear (better known as Papa Bear) is the father of Junior Bear and the husband of Mama Bear. Papa Bear is a loud-mouthed, short-tempered, psycholic and abusive dwarf bear. He usually abuses Junior if he says or does something wrong. ellauri301.html on line 84: The continent became a second home to him, and he spent a great deal of his life there after his success made it possible, founding and then running a theatre in Mozambique from 1986 onwards.
ellauri301.html on line 90: Henning Mankell is credited for being the first author of Scandinavian crime thrillers to reach an international audience (although he has credited Maj Sjowall and Per Wahloo for his own inspiration).
ellauri301.html on line 92: So strahlend Mankells Karriere auch war, sein Privatleben war von vielen Tiefen geprägt. Da war zum einen die Scheidung seiner Eltern, als Henning gerade ein Jahr alt war. In seinen Zwanzigern beging Mutter Birgitta Selbstmord. Er war Anhänger der 68er Bewegung und protestierte zum Beispiel gegen den Vietnamkrieg und die Apartheid in Südafrika. Tatsächlich entwickelte Mankell nach einer Reise eine tiefe Bindung zu dem Kontinent und pendelte schließlich oft zwischen seiner Heimat und Mosambik hin und her, lebte sogar zwei Jahre lang in Sambia und bezeichnete seine Reisen nach Afrika als "nach Hause kommen".
ellauri301.html on line 96: A grumpy, disillusioned, diabetic alcoholic with just enough goodness at his core to fire his desire to catch murderers, Wallander appears in 13 novels and is responsible for the majority of Mankell’s worldwide sales of more than 40 million books. The murders he investigated epitomised the slow decline Mankell detected in Swedish society. As well as the racism that appalled him there was rising unemployment and violent crime, corruption, the rigidity of a patriarchy forged in Lutheran religion and the relentless breakdown of communities and society.
ellauri301.html on line 98: He first appeared when Sweden was in the middle of a precipitate retreat to laissez-faire capitalism from the optimistic social democracy of the 1960s and 70s, so that the corruption and decay of the hero found an echo in the corruption and decay of the society around him. Sweden had become a much more racist country than it had seemed in the 60s, when there were hardly any immigrants from outside Scandinavia there. All the racist hate had been spent on the Finns, who nobody could distinguish from the locals until they opened their mouths. Which they rarely did.
ellauri301.html on line 100: The extraordinary global success of Swedish and later Norwegian crime fiction as a form of escapist literature for men had several causes. One is that police work is one of the last wholly unionised jobs in the world, so that our hero will never be sacked for anything other than gross misconduct – of which he, being the hero, is never really guilty. In the optimistic 60s, James Bond was distinguished from other middle-aged men by his licence to kill but by the 90s the policeman as a fantasy hero had a licence to keep his job. In the economic whirlwind of globalisation, this was something that a lot of frustrated middle-aged men could only dream of.
ellauri301.html on line 102: There is little nihilism in Swedish noir: good and bad are always clearly distinguished all the way through to the cartoonish culmination of the genre in Stieg Larsson’s trilogy about Lisbeth Salander. The only problem for Stieg´s heroes is that good no longer plays in the same team with the Swedish state. Evil is firmly located in reassuringly wicked villains. Everything is privatized just like in Britain and America. All is well. (These sharp observations courtesy of The Guardian.)
ellauri301.html on line 111: Preview: The first Wallander novel Mördare utan ansikte (‘Faceless Killers’) was published in Sweden in 1991 and begins with an elderly couple being attacked in a remote farmhouse. The husband dies instantly, the wife lives long enough to whisper the word “foreign”, triggering a wave of violent racism as Wallander seeks to solve the crime.
ellauri301.html on line 119: The third book in the series, Den vita lejoninnan, ‘The White Lioness’, was the first translated into English, helping to turn Wallander into an international sensation and triggering the global sensation of Scandinavian noir.
ellauri301.html on line 140: Young Wallander is a crime drama streaming television series, based on Henning Mankell's fictional Inspector Kurt Wallander. The series premiered on Netflix on September 3, 2020. Star Adam Pålsson explained that the pre-imagining (i.e., Young Wallander being set in the present day) made more sense than a straight prequel as it allowed for the social commentary which is a strong element of Mankell's original Wallander. This choice of setting the series in the modern day has been criticised by old farts in a number of reviews.
ellauri301.html on line 144: Young Wallander is a young, edgy, and modern series that sees Henning Mankell's iconic detective Kurt Wallander investigate his gripping first case. The story focuses on the formative experiences – professional and personal – faced by Kurt as a recently graduated police officer in his early twenties. Including frequent fornication with an unrealistically pretty immigrant charity worker.
ellauri301.html on line 146: The series is anglophone because it sells so much better, besides the majority of the actors are non-Swedes. Come to think of that, why bother featuring a wheezy beady-eyed Swede speaking Swedish English as Wallenberg at all? For added reality?
ellauri301.html on line 157: Wallander was once married, but his wife Mona (remember? the immigrant charity dish) left him and he has since had a difficult relationship with his rebellious only child, Linda, who barely survived a suicide attempt when she was fifteen. He also had issues with his late father, an artist who painted the same landscape 7,000 times for a living; the elder Wallander strongly disapproved of his son´s decision to join the police force and frequently derided him for it. Fair enough: painting sunsets with/without a black grouse pays off better than finding random middle fingers of color. Kurt Wallander sr is a great fan of the opera. Kurt Wallander jr says he actually hates opera. I bet that was a joke.
ellauri301.html on line 172: Mankelin äiti teki itsemurhan Mankelin ollessa vähän alle 30-vuotias. Mankellin mukaan äidin puuttuminen ei juurikaan vaivannut häntä, sillä hänellä oli hyvä ja läheinen suhde isäänsä, joka ei maalannut teeriä. Hän oli kuitenkin yksinäinen lapsi, sillä hänen sisaruksensa viihtyivät keskenään, mutteivät jostain syystä Henningin parissa, Henning oli paljon omissa oloissaan. Myöhemmin perhe muutti vielä Boråsiin ilman äitiä. Ei ollut helppoa. Mankell vietti nuoruutensa pienessä Svegin kauppalassa Norjan rajalla. Lukio jäi kesken, Henning oli 2v seilorina muttei päässyt brittejä edemmäs. Sitten se korjasi Pariisissa saxofoneja. After returning from Paris he had taken part in the 1968 demonstrations in Stockholm against the Vietnam war and the university system, and spent much of the 70s in Norway on the fringe of a Maoist group to which his (nameless) then-partner belonged. Oliko se partneri mars- vai venustyyppinen?
ellauri301.html on line 174: Mankeli kirjoitti ensimmäisen Wallander-dekkarinsa Kasvoton kuolema vuonna 1991 Ruotsiin paluunsa jälkeen oltuaan normaalia pidempään Afrikassa. Hänen mielestään rasismi ja ksenofobia olivat lisääntyneet Ruotsissa, ja hän päätti kartoittaa ilmiötä rikosromaanin muodossa. Tästä alkoi Wallander-kirjasarja, joka ei aluksi ollut suuri menestys. Wallander-kirjat menivät kuitenkin Ruotsissa paremmin kaupaksi kuin Mankelin aiemmat teokset. Suuri kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1998, ja käännösten myötä Mankelista tuli vähitellen miljonääri. Wallenberg sr ei sentään ole mikään supermies, mitä vikaa näyttää vähän olevan juniorissa.
ellauri301.html on line 226: The "!Oroǀõas" ("Ward-girl"), spelled in Dutch as Krotoa, otherwise known by her Christian name Eva (c. 1643 – 29 July 1674), was a !Uriǁ´aeǀona translator working for the officials of the Vereenigde Oostindische Compangie (VOC) during the founding of the Cape Colony.
ellauri301.html on line 228: Krotoa was born in 1643 as a member of the !Uriǁ’aeǀona (Strandlopers) people, and the niece of Autshumao, a Khoi chieftain and trader. At the age of twelve, she was taken to work in the household of Jan van Riebeeck, the first governor of the Cape colony. As a teenager, she learned Dutch and Portuguese and, like her uncle, worked as an interpreter for the Dutch who wanted to trade goods for cattle. "!Oroǀõas" received goods such as tobacco, brandy, bread, beads, copper and iron for her services. In exchange, when she visited her family her Dutch masters expected her to return with cattle, horses, seed pearls, amber, tusks, and hides. Unlike her uncle, however, who just Spike hottentot, "!Oroǀõas" was able to obtain a higher position within the Dutch hierarchy as she additionally served as a trading agent, ambassador for a high ranking chief and peace negotiator in time of war. Her story exemplifies the initial dependency of the Dutch newcomers on the natives, who were able to provide reasonably reliable information about the local inhabitants.
ellauri301.html on line 230: Khoekhoen (singular Khoekhoe) (or Khoikhoi in the former orthography; formerly also Hottentots) are the traditionally nomadic pastoralist indigenous population of southwestern Africa. They are often grouped with the hunter-gatherer San (literally "Foragers") peoples. The designation "Khoekhoe" is actually a kare or praise address, not an ethnic endonym, but it has been used in the literature as an ethnic term for Khoe-speaking peoples of Southern Africa, particularly pastoralist groups, such as the !Ora, !Gona, Nama, Xiri and ǂNūkhoe nations. Noi huutomerkit ym ovat naxautusäänteitä, joita meille opetti svartskalle kielitieteen assari, musta Lumikki. Nyt sekin saattaa olla vitskalle pikemminkin.
ellauri301.html on line 232: The initial arrival of the Dutch in April 1652 was not viewed as negative. Many Khoi people saw their arrival as an opportunity for personal gain as middlemen in the livestock trade; others saw them as potential allies against preexisting enemies. At the peak of her career as an interpreter, "Krotoa" held the belief that Dutch presence could bring benefits for both sides.
ellauri301.html on line 236: Circumstantial evidence supports the theory that at the time of the Dutch arrival, the girl was living with her uncle Autshumato (also known as Harry by the Dutch), the circumstantial evidence being that she showed consistent hostility to the !Uriǁ’aekua and, by association, to her own mother, who lived with them. In contrast Krotoa´s fate and fortunes were closely aligned to those of her uncle Autshumato and to his clan known as the !Uriǁ´aeǀona. The ǃUriǁ´aeǀona (rendered in Dutch as "Goringhaicona") people who were sedentary, non-pastoral hunter-gatherers are believed to be one of the first clans to make acquaintance with the Dutch people. Prior to the Dutch´s arrival Autshumato served as a postal agent for passing ships of a number of countries. If the theory of !Oroǀõas having lived with her uncle is true, then her early service to the VOC may not have been as violent a transition as it was made out to be.
ellauri301.html on line 238: On 3 May 1662 she was baptized by a visiting person, minister Petrus Sibelius, in the church inside the Fort de Goede Hoop. The witnesses were Roelof de Man and Pieter van der Stael. On 26 April 1664 she married a Danish surgeon by the name of Peter Havgard, whom the Dutch called Pieter van Meerhof. She was thereafter known as Eva van Meerhof (See Geni/MyHeritage).[clarification needed] She was the first Khoikoi to marry according to Christian customs. There was a little party in the house of Zacharias Wagenaer. In May 1665, they left to the Cape and went to Robben Island, where van Meerhof was appointed superintendent. The family briefly returned to the mainland in 1666 after the birth of Eva´s third child, in order to baptise the baby. Van Meerhof was murdered in Madagascar on 27 February 1668 on an expedition. After the death of her husband Pieter Van Meerhof came the appointment of a new governor, Zacharias Wagenaer. Unlike the governor before him, he held extremely negative views toward the Khoi people, and because at this point the Dutch settlement was secure, he didn´t find a need for Eva as a translator anymore.
ellauri301.html on line 240: She returned to the mainland on 30 September 1668 with her three children. Suffering from alcoholism, she left the Castle in the settlement to be with her family in their kraals. In February 1669 she was imprisoned unjustly for immoral behavior at the Castle and then banished to Robben Island. This was likely the result of the strict anti-alcohol laws the VOC had passed to govern the local population after they introduced higher proof European liquors. One of Van Riebeeck´s nieces, Elizabeth Van Opdorp, adopted Krotoa´s children after she was banished. She returned to the mainland on many occasions, only to find herself once more banished to Robben Island. In May 1673 she was allowed to baptise a child on the mainland. Three of her children survived. She died on 29 July 1674 in the Cape and was buried on 30 September 1674 in the Castle in the Fort. However, roughly a hundred years later, her bones were removed to an unmarked grave.
ellauri301.html on line 242: Krotoa´s descendants would later include the Peltzers, the Krugers, the Steenkamps and other Afrikaner families. After her death, Krotoa´s story would not be deeply explored for nearly two and a half centuries. Instead attention was mostly put on white European women who came to South Africa on missionary expeditions. It was not until after the 1920s that her story become a part of South African history. As late as 1983, under the name of Eva, she was still known in South Africa as a caution against miscegenation.
ellauri301.html on line 244: In her essay "Malintzin, Pocahontas, and Krotoa: Indigenous Women and Myth Models of the Atlantic World", University of Michigan professor Pamela Scully compared Krotoa to Malintzin and Pocahontas, two other women of the same time period that were born in different areas of the world (Malintzin in Mesoamerica, Pocahontas in colonial Virginia). Scully argues that all three of these women had very similar experiences in the colonialist system despite being born in different regions. She reflects on the stories of Malintzin, Pocahontas, and Krotoa and states that they are almost too familiar and resonate so comfortably with a kind of inevitability and truth that seems, on reflection, perhaps too neat. Therefore, she claims, Krotoa is one of the women that can be used to show the universality of the way that indigenous people were treated in the colonial system worldwide.
ellauri301.html on line 246: Frederik Willem de Klerk (/də ˈklɜːrk, də ˈklɛərk/, Afrikaans: [ˈfriədərək ˈvələm də ˈklɛrk], 18 March 1936 – 11 November 2021) was a South African politician who served as state president of South Africa from 1989 to 1994 and as deputy president from 1994 to 1996 in the democratic government. As South Africa´s last head of state from the era of white-minority rule, he and his government dismantled the apartheid system and introduced universal suffrage. Ideologically a conservative and an economic liberal, he led the National Party (NP) from 1989 to 1997.
ellauri301.html on line 248: Born in Johannesburg to an influential Afrikaner family, de Klerk studied at Potchefstroom University before pursuing a career in law. Joining the NP, to which he had family ties, he was elected to parliament and sat in the white-minority government of P. W. Botha, holding a succession of ministerial posts. As a minister, he supported and enforced apartheid, a system of racial segregation that privileged white South Africans. After Botha resigned in 1989, de Klerk replaced him, first as leader of the NP and then as State President. Although observers expected him to continue Botha´s defence of apartheid, de Klerk decided to end the policy. He was aware that growing ethnic animosity and violence was leading South Africa into a racial civil war.
ellauri301.html on line 250: Amid this violence, the state security forces committed widespread human rights abuses and encouraged violence between the Xhosa and Zulu people, although de Klerk later denied sanctioning such actions. He permitted anti-apartheid marches to take place, legalised a range of previously banned anti-apartheid political parties, and freed imprisoned anti-apartheid activists such as Nelson Mandela. He also dismantled South Africa´s nuclear weapons program.
ellauri301.html on line 252: De Klerk became Deputy President in Mandela´s ANC-led coalition, the Government of National Unity. In this position, he supported the government´s continued liberal economic policies but opposed the Truth and Reconciliation Commission set up to investigate past human rights abuses because he wanted total amnesty for political crimes. His working relationship with Mandela was strained, although he later spoke fondly of him, when the coon finally died 2013. De Clerck ize kuoli viime vuonna eli 2021.
ellauri301.html on line 255: s esine. He was, according to Brother Willem, a man of compromise rather than a political innovator or entrepreneur. Son Willem, who went into public relations, stated that de Klerk was "a loving man who hugs and cuddles". Willem oli aika populääri nimi suvussa.
ellauri301.html on line 257: De Klerk was a heavy smoker but gave up smoking towards the end of 2005. He also enjoyed a glass of whisky or wine while relaxing his muscles. He enjoyed playing golf and big game hunting, as well as going for brisk walks.
ellauri301.html on line 259: De Klerk was a controversial figure among many sections of South African society, all for different reasons. He received many awards, including the Nobel Peace Prize for dismantling apartheid and bringing universal suffrage to South Africa. Conversely, he received criticism from anti-apartheid activists for offering only a qualified apology for apartheid, and for ignoring the human rights abuses by state security forces. He was also condemned by South Africa´s Afrikaner nationalists, who contended that by abandoning apartheid, he betrayed the interests of the country´s Afrikaner minority. South Africa´s Conservative Party came to regard him as its most hated adversary.
ellauri301.html on line 270: Sangoma Oy, highly respected dealer among the Zulu people of South Africa who diagnoses, prescribes, and often performs the operations to heal a person physically, mentally, emotionally, or spiritually. Sanoma Oy may address all of these realms in the healing process, which usually involves divination, verbal medicine, and specific customized visuals to cure morbid curiosity and restore upper middle class well-being.
ellauri301.html on line 278: Henning kertoo videohaastattelussa nuoren Wallenbergin kuuloisella enkulla eze kazoi yhteiskunnan onkelmia skouden ja rofen näkökulmasta. Sen kirjat on kuin kreikkalaisia vuohisaarnoja, jotka oli krimisarjoja, joista vain skoudet puuttuivat. Eli kyllä krimit on yhtä hienoja kuin muutkin romaanit, leuka pystyyn vaan. Poliisit ois niikö Euripideen kuoro ja Wallenberg kuoronjohtaja. Mankelin sukulaiset soitti urkuja, Henningin instrumentixi tuli näppis, koska viulistina se oli second rate. My responsibility is to react. Yours is to buy and read.
ellauri301.html on line 290: Eugène Ney Terrace Blanche ([ɪəˈʒɛn ˈnɛj tərˈblɑːʃ], 31 January 1941– 3 April 2010) was an Afrikaner nationalist and white supremacist who founded and led the Afrikaner Weerstandsbeweging (AWB; Afrikaner Resistance Movement in English). Prior to founding the AWB, Terrace Blanche served as a South African Police officer, was unsuccessful as a farmer, and an unsuccessful Herstigte Nasionale Party (Reconstituted National Party) candidate for local office in the Transvaal. He was a major figure in the right-wing backlash against the collapse of apartheid. His beliefs and philosophy have continued to be influential amongst White supremacists in South Africa and across the world.
ellauri301.html on line 292: Terde spent three years in a Rooigrond prison for assaulting a petrol station attendant and for the attempted murder of a Black security guard around 1996. He was released in June 2004. On 3 April 2010, he was hacked and beaten to death on his Ventersdorp farm, allegedly by two of his employees in a dispute over unpaid wages.
ellauri301.html on line 298:
President of the Republic of South Africa
ellauri301.html on line 301: 10 other official names:
ellauri301.html on line 327: Almost everyone loves a good barbecue, but South Africans take the classic U.S. BBQ to a whole new level with the braai. More than just a barbecue, the braai is practically a national sport. South Africans absolutely adore a braai and for them, the weekend usually means one thing: the aroma of grilling meats wafting from backyards across the country, while friends and family gather together for a good time. Ready to get your braai on? Here is everything you need to know about the iconic South African braai.
ellauri301.html on line 329: A braai is about being South African. What makes a braai truly South African are the traditions that have become common practise in a vast majority of households in this beautiful country. It is so much more than just the cooking of food but also the gathering of friends and loved ones. The atmosphere and VIBE of the braai is what makes it such a special event for all South Africans, black, white and yaller!
ellauri301.html on line 341: In South African there is a day that has been dedicated to the braai (It’s actually heritage day) and celebrated annually on the 24 September. Braai is such a big part of South African heritage and tradition. It’s a day South African of all shapes, colours and sizes unite with their friends and family by a fire.
ellauri301.html on line 343: TIDBIT: There are many initiatives surrounding this day that have received endorsement. There is even an official song “Our Heritage” recorded by The Soweto Gospel Choir.
ellauri301.html on line 345: Heritage Day on September 24 is a day that celebrates South Africa’s roots, their rich, vibrant, and diverse cultures. South Africa is called the ‘‘Rainbow Nation’’ due to its color and gender diversity, and this is why Heritage Day exists. Its goal is to nurture and embrace South African culture for what it truly is, accepting all races and genders. The day is usually celebrated with a cookout known as a braai and we suggest that you channel your inner South African and celebrate with a feast of your own.
ellauri301.html on line 348: September 24 was previously known in South Africa as Shaka Day, a day commemorating the Zulu King of Shaka. He was known for uniting the Zulu clan together and forming the Zulu nation. Every year, South Africans would gather at his grave to honor him. In 1995 a request for the day to be confirmed as an official braai holiday was rejected. After receiving some pushback from the Inkatha Freedom Party (IFP), a majority Zulu party, it was decided that the day was needed and would be known as ‘‘Heritage Day.’’
ellauri301.html on line 350: Since then all South Africans have celebrated Heritage Day by remembering the cultural heritage of the many different cultures that make up their nation. Events are held across the country with some people choosing to dress up in their traditional attire, including the boers and the british.
ellauri301.html on line 352: There was a media campaign in 2005 that sought to have the day recognized as National Braai Day, to acknowledge the backyard barbeque tradition, but the holiday is still officially recognized as Heritage Day. Fair enough, Braai is a word in one of the tribal languages (N:o 3 above), while Heritage is a global word.
ellauri301.html on line 369: Hyisenä talvipäivänä 1991 Etelä-Ruotsin rannikolle ajautuu kumilautta mukanaan kaksi kuollutta miestä. Ystadin poliisi saa selville, että lautta on Latviasta ja että miehiä on kidutettu ennen ampumista. Asian arkaluontoisuuden vuoksi neuvonpitoon kutsutaan ulkoministeriöstä kalsean simpsakka Birgitta Törn, joka komisario Wallanderin mielestä puhuu ympäripyöreästi kuin poliitikko. Toista maata on latvialainen hyvästä viskistä ja filosofoinnista pitävä majuri Liepa. Miesten sanotaan olleen (kuinka ollakkaan jälleen) venäläissyntyisiä rikollisia, ja rutiinijuttu siirretään Latvian poliisin alaisuuteen. Kurt Wallander saa kunnian lähteä Riikaan. Vasta perillä paljastuu, että murhien takana oleva salaliitto on pannut hänetkin tappolistalle.
ellauri301.html on line 397: Olofsonin idealismi törmää afrikkalaiseen todellisuuteen, jossa rasismi ja eriväristen ihmisten viha toisiaan kohtaan yhä rehottavat. Kun niin valkoiset kuin mustatkin ajavat omia itsekkäitä etujaan, Afrikka ei todellakaan palkitse hyväntekijäänsä. Tämä ei ole dekkari, mutta varmasti siitä huolimatta loistava kirja, en ole kyllä lukenut. Mankellin kirja kertoo tarinan Afrikasta ja kermaperseisestä palefacesta keskellä vierasta kulttuuria. Romaani sisältää monia tekijänsä elämään ja taustaan liittyviä omakohtaisia piirteitä: Yksinäinen mies hoitaa haavoittunutta poikaa teatterin katolla eräässä afrikkalaisessa satamakaupungissa (Maputo).
ellauri301.html on line 427: No truth to it. Doesn't exist. There's no "there" there. A complete fiction. SOURCE: Stutchkoff, Der Oytser fun der Yidisher Shprakh. The first phrase is in Hebrew and usually stands alone. It is followed by a tongue-in-cheek paraphrase in Yiddish. Refers to a commentary on the story in 2 Kings 2:23-24, in which Elisha's curse called two bears out of a forest to attack youths who had mocked him. According to Rashi, this was a double miracle because there existed in the area neither forest nor bears. Variation:
ellauri301.html on line 451: Steven Paul “Steve” Jobs – who is currently being portrayed by Ashton Kutcher in the biopic “Jobs” — was the biological child of a Syrian-born father and a Swiss-American Catholic mother who gave him up for adoption at birth.
ellauri301.html on line 453: If the value of tikkun olam really means leaving your imprint on the world in a quest to make it a better place for all of us, then Steve Jobs possessed that value a thousand-fold. Tikkun Olam: In Jewish teachings, any activity that improves the world, bringing it closer to the harmonious state for which it was created. Tikkun olam implies that while the world is innately good, its Creator purposely left room for us to improve upon His work.
ellauri301.html on line 474: HERREN HERREN -en Gud, barmhärtig och nådig, lingmodig och stor i mildhet och trofasthet sun skapelse Ty HERREN din Gud är god mot hela sin skapelse...
ellauri302.html on line 40: Rabbi Tzvi Kustiner, head of the yeshiva, is a member of the far-right Noam Party, headed by MK Avi Maoz.
ellauri302.html on line 43: She is the light of the world. And you, including Mr. Ettinger, haters of God.
ellauri302.html on line 44: And God hates you. As Balaam said to Balak: "The God of these hates fornication."
ellauri302.html on line 51: While non-Orthodox denominations of Judaism embrace LGBT members, most Orthodox Jews are hesitant to do so based on their reading of the Torah. What makes Yeshiva University, seen by many as the preeminent educational Modern Orthodox institution, unique from some other religious institutions is that it registers as a nonsectarian corporation.
ellauri302.html on line 60: One wrote Yiddish to one's mother, for the mothers of those days were not apt to understand anything else. Until S.J. Abrahamowitch was hailed as the father of Jiddisch literature. Followed by Rabinowitch (alias Sholem Aleichem) and Peretz. Sholem Ash sazaa osanottoon alakoiraa kohtaan siinä missä venäläiset mestarit. Yekelin sielu kuten tytärkin on helmiä, jotka tyhmät epäviisaasti heittää sioille.
ellauri302.html on line 62: It is interesting to consider Ash's 'The God of Vengeance" in connection with a play like ''Mrs. Warren's Profession." To be sure, there is no technical resemblance between the two dramas; nor, despite an external similarity in backgrounds, is there any real identity of purpose. Shaw's play is essentially sociological, and is a drama of disillusionment. Ash's piece glows with poetic realism and recounts an individual tragedy not without symbolic power. Mikä molemmisssa on mukavaa on että niissä on paljon prostituutteja!
ellauri302.html on line 64: Yet the essentially (though not conventionally) moral earnestness of both Shaw and Ash brings the circles of their themes in a sense tangent to each other. neither falls prey to that sentimentalization of the prostitute which Dumas helped so much to effect and which Augier strove to combat, nor the delusion of the conservative, conventional horror before an institution for the perpetuation of which conservatism and conventionalism are much to blame. Its all just business as usual. Pecunia non olet.
ellauri302.html on line 66: Mrs. Warren cherishes no delusions about her dubious profession, — If Yekel and his wife (in Ash's play) are not so enlightened as Mrs. Warren in their views upon the traffic off which they live, they are in their own crude way equally sincere in beholding in it a business quite as legitimate as any other. With the same inconsistency with which Hindel implores Heaven for aid in achieving her nefarious aims, after which she promises to be a model wife and mother (See Act Two), Mrs. Warren at the end of Shaw's play swears by Heaven that henceforth she will lead a life of evil fornication.
ellauri302.html on line 68: Regrettably, however, 'The God of Vengeance," despite conclusions too easily drawn, is not a sex play. When Ash wishes to deal with sex as sex he is not afraid to handle the subject with all the poetry and power at his command. Such a play as his "Jephthah's Daughter" treats the elemental urge of sex with daring, beauty and Dionysiac abandon. A lurid reader is referred to this other play. This one is bound to be a disappointment.
ellauri302.html on line 69: Also, in his powerful novel ''Mottke the Vagabond," Ash has given us scenes from the underworld of Warsaw that are unparalleled for unflinching truth to detail.
ellauri302.html on line 73: The Holy Scroll is clearly the chief character. The Holy Scroll, whose religious significance is fully explained in the course of the play, is a parchment manuscript containing the first five books of the Bible, together known as the Torah, or Law. Despite that, Ash is no orthodox. He was 37 and lived happily in New York at the time. Tämän johdannon kirjoitti Iisakki Kultavuori, Roxbury Mass. mainizematta mitenkään näytelmän vahvaa lepakkotunnelmaa.
ellauri302.html on line 75:
Persons of the Drama
ellauri302.html on line 77: YEKEL TCHAFTCHOVITCH, familiarly known as the "Uncle;'' the owner of a brothel.
ellauri302.html on line 81: RIFKELE, their daughter; a young girl of about seventeen. Soon to be a prostitute.
ellauri302.html on line 83: HINDEL, first girl of the brothel; a girl of some thirty odd years, but much older in appearance.
ellauri302.html on line 91: SHLOYME, a pimp; Hindels hetrothed, a handsome chap of twenty-six,
ellauri302.html on line 93: REB ALI, a matchmaker; neighhor of the Uncle.
ellauri302.html on line 97: A STRANGER, father of Rifkele's proposed hushand.
ellauri302.html on line 101: Poor Men and Women of the neighborhood.
ellauri302.html on line 103: Time: The Present. Place: One of the larger towns of a Russian province (Varsova).
ellauri302.html on line 106: David Kessler (1860 – 1920) was a prominent actor in the first great era of Yiddish theater. As a star Yiddish dramatic performer in New York City, he was the first leading man in Yiddish theater to dispense withincidental kletschmer music. Porukat läpyttivät Kesslerille ja vihelsivät tytöille.
ellauri302.html on line 117: "Setä" on ilmetty Tevje: He is a tall, strong man of about forty, stout; swarthy countenance, covered all over with dark hair; his black heard cut round. He speaks in loud, gruff tones, at the same time making coarse gestures and grasping the lapel of the man whom he happens to he addressing. Despite this, his face and person heam with a certain frank geniality.
ellauri302.html on line 120: Do they think they'll soil their pedigree by coming to you? And when they need to borrow a hundred-rouble note... or take a charity contribution... they're not at all ashamed of your company then... The goy is treif, but his money's kosher.
ellauri302.html on line 123: Don't be afraid of papa. He loves you. Very, very much. Today I'm having a Holy Scroll written. It costs a good deal of money. All for you, my child, all for you. (Rifkele is silent. Pause.) And with God's help, when you are betrothed, I'll buy your sweetheart a gold watch and chain — the chain will weigh half a pound... Papa loves you very dearly. {Rifkele is silent. She lowers her head bashfully. Pause. Don't be ashamed. There's nothing wrong about being engaged. God has ordained it. (Pause.) That's nothing. Everyboudy gets engaged and married. (Rifkele is silent.
ellauri302.html on line 136: Do you really believe that they're any better than you? You don't need their favors!... That's the way of the world these days: if you've got the money, even so pious a Jew as Reb Ali comes to your home, — a Chassid, mind you, — and accepts handsome alms from you. He asks no questions, — whether you got it by theft or by murder or by selling arse. So long as you have the cash. That's the chief point!
ellauri302.html on line 139: Don't climb too high, Sarah. Do you hear? Not too high... For if you do, some fine day you'll fall and break your neck. (Shakes a warning finger at her.) And don't try to break into the upper crust. Don't, I tell you. You've a home of your own, — stay there. You've got bread, — eat. But don't intrude where you're not wanted... Every dog must know his own kennel. Here at least it is all cash on delivery. Upstairs is kosher, downstairs is treif. Keep them separate, is all I say.
ellauri302.html on line 148: rapidly, making ingratiating gestures as he does so. He appears to be much at home, and evidently entertains a high opinion of himself. I beg your pardon, Scribe; I beg your pardon. (Quietly, to Yekel and Sarah.) You ought to act more decently. It's high time. People are coming and...
ellauri302.html on line 150: The Scribe, enters. A tall old man, whose long, thin body is enveloped in a broad overcoat. His beard is long, white and sparse. He wears spectacles and has an air of cold aloofness and mystery.
ellauri302.html on line 152: The Scribe (proffering his hand to Yekel, at the same time surveying him suspiciously): Greetings. Peace be to you, fellow Jew.
ellauri302.html on line 154: The Scribe, gives his hand to Yekel. Your health, host. (Admonishing him.) And know, that a Holy Scroll is a wondrous possession. The whole world rests upon a Scroll of the Law, and every Scroll is the exact counterpart of the tablets that were received by Moses upon Mount Sinai. Every line of a Holy Scroll is penned in purity and piety... Where dwells a Scroll, in such a house dwells God himself... So it must be guarded against every impurity... Man, you must know that a Holy Scroll...
ellauri302.html on line 156: You must have reverence for a Scroll of the Law. Great reverence, — precisely as if a noted Rabbi were under your roof. In the house where it resides no profanity must be uttered. It must dwell amidst purity. (Speaks to Sarah, looking toward her hut not directly at her) Wherever a Holy Scroll is sheltered, there no woman must remove the wig from her head... (Sarah thrusts her hair more securely under her wig.) Nor must she touch the Scroll with her bare... hands. As a reward, no evil overtakes the home that shelters a Scroll. Such a home will always be prosperous and guarded against all misfortune. (To the Scribe.) What do you imagine? — That he doesn't know all this? They're Jews, after all... (Sarah nods affirmatively.)
ellauri302.html on line 158: The Scribe: You hear, sir, that the whole world rests upon the Scroll. The fate of our race lies rolled up in that parchment. With one word, — with a single word, God forbid, you can desecrate the Law and bring down upon all the Jews a grievous misfortune, — God forbid.
ellauri302.html on line 160: Reb Ali (shutting up Yekele): That is, you will present the Holy Scroll as a wedding-gift to your son-in-law. That's the idea, isn't it? (To the Scribe.) Do you see, Reb Aaron, there are still pious Jews in the world ; here 's a man with a daughter, and has a Scroll of the Law written for her future husband... How beautiful that is, — how virtuous... I tell you, Reb Aaron, that the spirit of Israel, the Jewish spark... the... ahem... ah!.. ah!... (Smacking his lips.)
ellauri302.html on line 162: The Scribe (after brief consideration): And where are the guests in honor of the Holy Scroll?
ellauri302.html on line 164: Reb Ali: We'll go to the synagogue and gather a minyan of Jews. It will be easy enough to find men who are willing to honor the Law. (Arises from the table, pours brandy into the glasses, slapping Yekel on the shoulder.) There, there! God will help you! Rejoice, host! The Lord befriends the sincere penitent... Don't worry. You'll marry your girl to some proficient scholar; you'll take some poor Yeshiva student for a son-in-law, and support him while he sits and studies the Holy Law. And the blessings of the Law will win you the Lord's forgiveness.
ellauri302.html on line 165: Pause.) I've really been thinking about it, and have a certain fellow in view, — a jewel of a chap, — smart head on his shoulders... his father is a highly respected man. (Abruptly.) Are you going to give your daughter a large dowry?
ellauri302.html on line 171: The Scribe: Who can tell? Our Lord is a God of mercy and forgiveness, but He is also a God of retribution and vengeance. (Leaving.) Well, it's getting late. Let's be off to the synagogue. (Leaves)
ellauri302.html on line 188: The furniture of the basement brothel consists of several lounges, a tahle, benches and card-tables; on the walls, looking-glasses bedecked with gaudy ornaments; chromos representing women in suggestive poses...
ellauri302.html on line 190: In the background of the basement brothel, several small compartments, separated from one another by thin partitions, and screened by thick black curtains. One of the curtains has been drawn aside; in the compartment are seen a bed, a wash-stand, a mirror and various toilet articles. A colored night-lamp sheds a dim light over the tiny room.
ellauri302.html on line 201: Rlfkele Approaches the curtain of Manke' s room and listens with passionate intentness, looking around every other moment with palpitant apprehension.
ellauri302.html on line 203: Yekel, his face still hetrays signs of his cunning and of his youthful dissipation. He is dressed in dignified, orthodox fashion. Removes his hat and shakes the rain from it.
ellauri302.html on line 216: Shloyme: There's a virtuous Yekel for you! It doesn't become his dignity for his daughter to be a professional. (Through the ceiling is heard a noise of angry stamping, and the weeping of a woman.) He must be giving it to his wife now, all right! Biff! Bang!
ellauri302.html on line 223: What a sweet odor the rain has!... (Shaking raindrops off her clothes.) Just like the apples at home drying, in the lofts. This is the first May rain.
ellauri302.html on line 225: Reizel, shaking off raindrops. To the deuce with the whole lot of them.
ellauri302.html on line 226: The God Of Vengeance paid my account the day before yesterday... We were standing under the eaves, the rain is so fragrant,.. It washes the whole winter off your head. (Goes over to Hindel.) Just look... (Showing her wet pubic hair.) How fresh it is... how sweet it smells...
ellauri302.html on line 229: At home, in my village, the first sorrel must be sprouting. Yes, at the first May rain they cook sorrel soup... And the goats must be grazing in the meadows... And the rafts must be floating on the stream... And Franek is getting the Gentile girls together, and dancing with them at the inn... And the women must surely be baking cheese-cakes for the Feast of Weeks.* (Silence.) Do you know what? I'm going to buy myself a new summer tippet and go home for the holidays... (Buns into her room, brings out a large summer hat and a long veil; she places the hat upon her wet hair and surveys herself in the looking-glass.) Just see! If I'd ever come home for the holidays rigged up in this style, and promenade down to the station... Goodness! They'd just burst with envy. Wouldn't they? If only I weren't afraid of my father! He'd kill me on the spot. He's on the hunt for me with a crowbar. Once he caught me dancing with Franek at the village tavern and he gave me such a rap over the arm with a rod (Showing her arm.) that I carry the mark to this very day. I come from a fine family. My father is a butcher. Talk about the fellows that were after me!... (In a low voice.) They tried to make a match between me and Nottke the meat-chopper. I've got his gold ring still. (Indicating a ring upon her finger.) He gave it to me at the Feast of Tabernacles.* Maybe he wasn't wild to marry me, — but I didn't care to.
ellauri302.html on line 231: Described in Leviticus 23, The Feast of Weeks is the second of the three “solemn feasts” that all Jewish males were required to travel to Jerusalem to attend (Exodus 23:14–17; 34:22–23; Deuteronomy 16:16). This important feast gets its name from the fact that it starts seven full weeks, or exactly 50 days, after the Feast of Firstfruits. Since it takes place exactly 50 days after the previous feast, this feast is also known as “Pentecost” (Acts 2:1), which means “fiftieth.”
ellauri302.html on line 233: Each of three “solemn feasts”—Passover, the Feast of Weeks, and the Feast of Tabernacles—required that all able-bodied Jewish males travel to Jerusalem to attend the feast and offer sacrifices. All three of these feasts required that “firstfruit” offerings be made at the temple as a way of expressing thanksgiving for God’s provision. The Feast of Firstfruits celebrated at the time of the Passover included the first fruits of the barley harvest. The Feast of Weeks was in celebration of the first fruits of the wheat harvest, and the Feast of Tabernacles involved offerings of the first fruits of the olive and grape harvests.
ellauri302.html on line 235: Since the Feast of Weeks was one of the “harvest feasts,” the Jews were commanded to “present an offering of new grain to the Lord” (Leviticus 23:16). This offering was to be “two wave loaves of two-tenths of an ephah” which were made “of fine flour... baked with leaven.” The offerings were to be made of the first fruits of that harvest (Leviticus 23:17). Along with the “wave offerings” they were also to offer seven first-year lambs that were without blemish along with one young bull and two rams. Additional offerings are also prescribed in Leviticus and the other passages that outline how this feast was to be observed. Another important requirement of this feast is that, when the Jews harvested their fields, they were required to leave the corners of the field untouched and not gather “any gleanings” from the harvest as a way of providing for the poor and strangers (Leviticus 23:22).
ellauri302.html on line 239: Basha: Because I didn't... He always smelled ox meat... Ugh! His name is Pshorik. Think of marrying Pshorik and having a little Pshorik every year! Ugh!
ellauri302.html on line 243: Basha: Here, at least, I'm a free person. I've got my chest of finery, and dress swell. Better clothes, upon my word, than the rich daughters of my village... (Fetching from her compartment a hrown dress.) When I go walking on Marshalkovski street in this dress they all stare at me... Fire and flame! Mm! If I could only put in an appearance in my home town dressed in this fashion, here 's how I 'd promenade to the station. (Struts across the room like a lady of fashion^ raising her skirt at the hack and assuming a cosmopolitan air.) They'd die of jealousy, I tell you... They'd be stricken with apoplexy on the spot. (Promenades about the room playing the grand dame.)
ellauri302.html on line 245: Reizel, straightens the folds of Bashas dress in the back and adjusts her hat to a better angle. That's the way! Now raise your head a bit higher... Who needs to know that you were ever in a place of this sort? You'll tell them that you were with a big business house. A Count has fallen in love with you...
ellauri302.html on line 247: Hindel, from her room, where she is still busy with her chest of clothes. And what's the matter with a place of this sort, I'd like to know? Aren't we every bit as good as the girls in the business houses, eh? The whole world is like that nowadays; that's what the world demands. In these days even the daughters of the best families aren't any better. This is our way of earning a living. And believe me, when one of us gets married, she's more faithful to her husband than any of the others. We know what a man has.
ellauri302.html on line 251: Manke, steals from her compartment into the basement. She is half-dressed, with a shawl thrown over her private parts. Her colored stockings are visible, and her hair is in disorder. Her eyes sparkle with wanton cunning. Her face is long, and insolently pretty; she is quite young. A lock of hair falls over her forehead. Her eyes blink as she speaks, and her whole body quivers. She looks about in surprise. What? Nobody here?
ellauri302.html on line 253: Reizel, to Manke, Is it you, Manke? A good thing you came. (Pointing to Hindel.) She's almost made a Rabbi's wife of me. Where have you left your guest?
ellauri302.html on line 262: Basha: At home when we have a shower like this the gutters run over and flood the narrow lanes. And we take off our shoes and stockings and panties and dance in the rain barefoot... Who's going to take her shoes off? (Removes her shoes and stockings.) Take off your shoes, Manke, and let's dance in the rain!
ellauri302.html on line 266: Basha, runs over. Come. Let's splash each other... Let's sprinkle handfuls of raindrops over each other. Lets give the whole male audience a huge boner!
ellauri302.html on line 270: Manke, Manke. Did you call me? Hush! Speak more softly. I stole out of bed. So that pa wouldn't hear. I'm afraid, that he'll beat me.
ellauri302.html on line 272: Manke: Don't be afraid of your father. He won't wake up so soon. Come, let's rather stand in the rain. I'll let your hair down. (She undoes Rifkele's braids, reaching for her breasts doing so.) There. And now I'll wash them for you in the rain. Just like this.
ellauri302.html on line 275: I have only a nightgown on. Minä seison mistelin alla! All night I lay in bed waiting for my father to fall asleep, so that I might steal out to you. I heard your tapping and sneaked away. So softly, barefoot, — so that my father shouldn't hear me.
ellauri302.html on line 277: Manke, embraces her passionately. Come, Rifkele, I'll wash your eyes in the rainwater. The night is so beautiful, the rain is so warm and the air is so full of delightful fragrance. Come.
ellauri302.html on line 280: Hush... hush... I 'm afraid of my father.. He beat me... He locked the door... And hid the key near the Holy Scroll. I lay awake all night... I heard you call me... You killed me softly with your song.. And something drew me so irresistibly to you... and I stole the key from the Scroll... My heart pounded so wildly... so wildly...
ellauri302.html on line 284: Hindel, from the curtain of her compartment she has been listening very intently to the conversation between Manke and Rifkele. She now begins to pace up and down the basement excitedly, wrapt in thought and muttering to herself very slowly.
ellauri302.html on line 286: With God's help, if I can only get both of them, Rifkele and Manke, this very night... I 'll take them directly to Shloyme 's... And I 'll say to him, "Here you are... Here's your bread and butter. Now rent a place, marry me, and become as respectable a man as the Uncle. Well have a girl and it's back to square one.
ellauri302.html on line 288: Raises her hands toward the ceiling.) Father in Heaven, you are a Father to all orphans... Mother in your grave, pray for me... Let my troubles come to an end. Let me at last be settled in my own home!... (Pause.) If God is only good to me, I'll have a Holy Parchment written in His honor... And every Sabbath I'll give three pounds of candles to the House of Study. (A long pause. She is lost in the contemplation of her future prospects,) Yes, he is a good God... a good God... Father in Heaven... Mother, pray in my behalf... don't be silent... pray for me... do your very best for me... (She returns to her compartment and begins hastily to pack her things.) I can be ready, anyway.
ellauri302.html on line 290: (A long pause. The stage is empty. Soon Manke leads in Rifkele. They are both wrapped in the same wet shawl... Their hair is dripping wet. Large drops of water fall from their clothes to the floor. They are barefoot... Hindel, behind her curtain, listens as before.)
ellauri302.html on line 292: Manke, speaks with restrained passion and love, — softly, but with deep resonance.
ellauri302.html on line 294: Are you cold, Rifkele darling? Nestle close to me... Ever so close... Warm yourself next to me. So. Come, let's sit down here on the lounge. (Leads Rifkele to a lounge; they sit down.) Just like this... Now rest your face snugly in my bosom. So. Just like that. And let your body touch mine... It's so cool... as if water were running between us. (Pause.) I uncovered your breasts and washed them with the rainwater that trickled down my arms. Your breasts are so white and soft. And the blood in them cools under the touch, just like white snow, — like frozen water... and their fragrance is like the grass on the meadows. And I let down your hair so... (Buns her fingers through RifkeWs hair.) And I held them like this in the rain and washed them. How sweet they smell... Like the rain itself... (She huries her face in Rifkele's hair.) Yes, I can smell the scent of the May rain in them... So light, so fine... And fresh... as the grass on the meadows... as the apple on the bough... So. Cool me, refresh me with your tresses. (She washes her face in Rifkele^s hair.) Cool me, — so. But wait... I'll comb you as if you were a bride... a nice part and two long, black braids. (Does so.) Do you want me to, Rifkele? Do you?
ellauri302.html on line 306: Manke: Then we come closer to one another, for we are bride and bridegroom, you and I. We embrace. (Places her arm around Bifkele.) Ever so tightly. And kiss, very softly. Like this. (Kisses Rifkele.) And we turn so red, — we're so bashful. It's nice, Rifkele, isn't it?
ellauri302.html on line 316: Rifkele, softly. I 'm afraid of my father. He '11 wake up and..
ellauri302.html on line 322: Manke No. We'll run away this very night, — with Hindel, to her house... She has a house with Shloyme, she told me. You'll see how nice everything will be... Young folks will be there aplenty, — army officers... and we'll be together, all by ourselves, all day long. We'll dress just like the officers and go horseback-riding. Come, Rifkele, — do you want to?
ellauri302.html on line 335: Manke: Hush! Don't make any noise. We're going for some root beer, — and lemonade. (Hindel, Manke and Rifkele leave, followed by the amazed glances of Reizel and Basha.)
ellauri302.html on line 345: It's none of our business. Let's put out the lamp and go to sleep. We know nothing about it. (Turns down the wick of the lamp. The stage is bathed in gloom. The girls go to their respective comparyments.
ellauri302.html on line 351: Yekel, rushes into the basement a burning candle in his hand. His hair is in disorder. Over his nightshirt he has thrown a coat. He shouts wildly.) Rifkele! Rifkele! Is Rifkele here? (No reply. He tears the curtains of the compartments violently aside.) Rifkele! Where is she? (Waking Reizel and Basha.) Where is Rifkele! Rifkele! Where is she? Whatever happened to the scroll? Did they elope together?
ellauri302.html on line 369: Yekel, in the same hoarse voice, as he paces about the room. It's all the same to me now. My soul is given over to the devil. Nothing will help. It's no use. God won't have it... (He stops before the window and peers through an interstice of the shutter.)
ellauri302.html on line 372: Yekel! (Dragging him away from the window.) What's come over you? Act 3 while there is yet time! He might take her off somewhere while we're wasting time here. Let's be off to him at once. Hindel must surely have taken her to him. What are you standing there for? (Abruptly.) I've sent for Reb Ali. We'll hear what he has to say. (Pause. Yekel still peers through the shutter spaces.) What are you staring at there? (Pause.) WTiy don't you say something? Good heavens, its enough to drive a woman insane! (Turns away and hursts into tears.)
ellauri302.html on line 376: Sarah: So you want to go back to the basement? — Into the basement, then! Much I care! (Resumes her packing.) He wants to ruin us completely. What has come over the man? (For a moment she is absorbed in reflection.) If you're going to stand there like a lunatic, I'll get busy myself! (Takes off her diamond ear-rings.) I'll go over to Shloyme's and give him my diamond ear-rings. (From her bundle she draws out a golden chain.) And if he holds back, I'll add a hundred rouble note. (She searches YeheVs trousers pocket for his pockethook. He offers no resistance.) Within fifteen minutes (Throwing a shawl over her shoulders.) Rifkele will be here. (As she leaves.) Shloyme will do that for me. (Slams the door behind her.)
ellauri302.html on line 398: Yekel Down into the brothel... (Pointing below. Then to Reizel.) Down below, with the rest of them. Down into the brothel. No more Holy Scroll.
ellauri302.html on line 405: Reb Ali, with a sigh of relief. Blessed be His name. But are you sure that the Scroll is undefiled? No cum on it or anything?
ellauri302.html on line 422: Fine! Then what's all this commotion about? The whole town will know all about it before long. Such things should be kept dark. They're not nice. If a prospective father-in-law ever got wind of the story, her dowry would have to be raised a couple of hundred roubles...
ellauri302.html on line 428: Fie! You're out of your head altogether. True, a misfortune has befallen you. May Heaven watch over aU of us. Well? What? Misfortunes happen to plenty of folks. The Lord sends aid and things turn out all right. The important point is to keep your mouth shut. Hear nothing. See nothing. Just wash your hands clean of it and forget it. (To Reizel.) Be careful what you say. Don't let it travel any further, God forbid. Do you hear? (Turns to Yekel, who is staring vacantly into space.) I had a talk with... (Looks around to see whether Reizel is still present. Seeing her, he stops. After a pause he begins anew, more softly, looking at Reizel as a hint for her to leave.) With er, er... (Casts a significant glance at Reizel, who at last understands, and leaves.) I had a talk with the groom's father. I spoke to him between the afternoon and evening prayers, at the synagogue. He's almost ready to talk business. Of course I gave him to understand that the bride doesn't boast a very high pedigree, but I guess another hundred roubles will fix that up, all right. Nowadays, pedigrees don't count as much as they used to. With God's help I'll surely be here this Sabbath, with the groom's father. We'll go down to the Dayon and have him examine the young man in his religious studies... But nobody must get wind of this tale. It might spoil everything. The father comes of a fine family and the son carries a smart head on his shoulders. There, there. Calm yourself. Trust in the Lord and everything will turn out for the best. With God's help I am going home to prepare for the morning prayer. And as soon as the girl returns, notify me. Remember, now. (About to go.)
ellauri302.html on line 438: Yekel: I am a woeful sinner. I know it well. He should have broken my feet beneath me, — or taken away my life in its prime. But what did He want of my daughter? My poor, blameless daughter?
ellauri302.html on line 448: Reb Ali: Don't speak folly, I tell you. Calm yourself. Pray fervently for the Lord's pardon. Give up this business of yours. With God's help your daughter will yet marry just like aU Jewish women, and bring you plenty of happiness.
ellauri302.html on line 451: lies your child. Even if you yourself are a sinner, here lies a pure daughter of yours, a virtuous child. ' ' But as it is, what is left me on earth? I myself am a sinner. I leave behind me sinful offspring. And so passes sin from generation to generation.
ellauri302.html on line 455: Yekel, interrupting. Don't try to console me, Rebbi. I am inconsolable. I know that it's too late. Sin encircles me and mine like a rope around a person's neck. God wouldn't have it. But I ask you, Rebbi, why wouldn't He have it? What harm would it have done Him if I, Yekel Tchaftchovitch, should have been raised from the mire into which I have fallen? (He goes into Rifkele's room, carries out the Sacred Parchment, raises it aloft and speaks.) You, Holy Scroll, I know, — you are a great God! For you are our Lord! I, Yekel Tchaftchovitch, have sinned. (Beats his hreast with his closed fist.) My sins... my sins... Work a miracle, — send down a pillar of fire to consume me. On this very spot, where I now stand! Open up the earth at my feet and let it swallow me! But shield my daughter. Send her back to me as pure and innocent as when she left. I know... to You everything is possible. Work a miracle! For You are an almighty God. And if You don't, then You're no God at all, I tell j^ou. I, Yekel Tchaftchovitch, tell You that You are as vengeful as any human being...
ellauri302.html on line 457: Reb Ali, jumps up and snatches the Parchment from YeheVs grasp. Do you realize whom you are talking to? (Looks at him sternly, then takes the Scroll hack to Rifkele's room.) Implore pardon of the Holy Scroll!
ellauri302.html on line 461: Sarah angles out from Shloyme the wherabouts of Rifkele to the utter dismay of Hindel.
ellauri302.html on line 465: Eeb Ali, enters, with Yekel. Praised be the Lord! Praised be the Heavenly Father! (Following Yekel, who paces ahout the room.) See how the Almighty, blessed be His Name, has come to your aid? He punishes, — yes. But he sends the remedy before the disease. Despite your having sinned, despite your having uttered blasphemy. (Admonishi7ig him.) From now on see to it that you never speak such words, — that you have reverence, great reverence... Know what a Holy Scroll is, and what a learned Jew is... You must go to the synagogue, and you must make a generous donation to the students of the Law. You must fast in atonement, and the Lord will forgive you. (Pause. Beh Ali looks sternly at Yekel, who has continued to walk about the room, absorbed in his thoughts.) What? Aren't you listening to me? With the aid of the Almighty everything will turn out for the best. I'm going at once to the groom's father and we'll discuss the whole matter in detail. But be sure not to haggle. A hundred roubles more or less, — remember who you are and who he is. And what's more, see to it that you settle the dowry right away and indulge in no idle talk about the wedding. Heaven forbid, — another misfortune might occur!
ellauri302.html on line 474: Reb Ali The truth. The truth. Heaven will help you... Everything will turn out for the best. I'm going to the young man's father directly. He's over at the synagogue and must surely be waiting for me. (Looks around.) Tell your wife to put the house in order in the meantime. And you, prepare the contract, and at once, so that he'll have no time to discover anything amiss and withdraw. Arrange the wedding date and have the bride go at once to her parents-in-law. No idle chatter, remember. Keep silent, so that nobody wiU learn anything about it. (Ready to go.) And cast all this nonsense out of your head. Trust in the Lord and rejoice in His comfort. (At the door.) Tell your wife to tidy up the place. (Leaves.)
ellauri302.html on line 486: Yekel, at the top of his voice. You don't know! You don't know! Then who does know? What do you mean, — you don't know?" The truth, now! Are you still —
ellauri302.html on line 490: Sarah, brings in Yekel's coat and funny hats and places them upon him. He offers no resistance. What a misfortune! What a misfortune! Who could have foreseen such a thing? (She straightens YekeVs coat, then puts the room in order. Runs into Rifkele's room. She is heard hiding something there, and soon returns.) I'll have a reckoning with you later. (Putting the finishing touches to the room.) Terrible days, these. Bring up children with so much care and anxiety, and... Ah! (Footsteps are heard outside. Sarah runs over to Yekel and pulls his sleeve.) They're here! For the love of God, Yekel, remember! Everything can be fixed yet. (Enter Reh Ali arid a stranger. Sarah hastily thrusts her hair under her wig and goes to the door to ivelcome the visitors.)
ellauri302.html on line 507: Reb Ali, to the stranger. He's ready to settle upon her a dowry of five hundred roubles cash at the time of the engagement... And he'll support the couple for life. He will treat your son as his own child.
ellauri302.html on line 509: The Stranger Well, — there 's little need of my boosting my goods. With two years more of study, he'll have the whole learning at his finger tips.
ellauri302.html on line 512: Naturally, naturally. This gentleman will guard him like the apple of his eye. He'll have the best of everything here. He'll be able to sit and study the Holy Law day and night, to his heart's content.
ellauri302.html on line 534: ofV-new-yiddish-rep.jpg" width="30%" />
ellauri302.html on line 539: Murrosiässä, siirryttyään chederistä jeshivaan, Sholem tuli tietoiseksi suurista yhteiskunnallisista muutoksista populäärissä juutalaisessa ajattelussa. Uudet ideat ja valistus vahvistivat itsensä juutalaisessa maailmassa. Ystävänsä luona Sholem tutki näitä uusia ideoita lukemalla salaa monia maallisia kirjoja, mikä sai hänet uskomaan olevansa liian maailmallinen ruvetaxeen rabbiksi. 17-vuotiaana hänen vanhempansa saivat tietää tästä "profaanisesta" kirjallisuudesta ja lähettivät hänet asumaan sukulaisten luo läheiseen kylään, missä hänestä tuli heprean opettaja. Vietettyään muutaman kuukauden siellä hän sai vapaamman koulutuksen Włocławekissa, jossa hän elätti izensä lukutaidottomien kaupunkilaisten kirjeenkirjoittajana. Włocławekissa hän ihastui merkittävän jiddish-kirjailijan IL Peretzin työhön.
ellauri302.html on line 546: Asch kirjoitti draaman Got fun nekome (God of Vengeance) talvella 1906 Kölnissä, Saksassa. Se kertoo juutalaisesta bordellin omistajasta, joka yrittää tulla kunnioitettavaksi tilaamalla Toora-käärön ja naimalla tytärtänsä jeshiva-opiskelijan kanssa. Bordelliin sijoittuva näytelmä sisältää juutalaisia prostituoituja ja lesbokohtauksen. IL Peretz on sanonut näytelmästä sen lukemisen jälkeen: "Polta se, Asch, polta se!" Sen sijaan Asch meni Berliiniin pitämään sen ohjaaja Max Reinhardtille ja näyttelijä Rudolph Schildkrautille, jotka tuottivat sen Deutsches Theaterissa. Koston Jumalaavattiin 19. maaliskuuta 1907 ja kesti kuusi kuukautta, ja pian se käännettiin ja esitettiin kymmenellä eurooppalaisella kielellä.
ellauri302.html on line 552: God of Vengeance julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä vuonna 1918. Vuonna 1922 se esitettiin New Yorkissa Provincetown Theaterissä Greenwich Villagessa, ja se siirrettiin Apollo Theateriin Broadwaylle 19. helmikuuta 1923. näyttelijät, joihin kuului ylistetty juutalainen maahanmuuttajanäyttelijä Rudolph Schildkraut, saivat paljon buuauxia mutta myös läpyjä. Sen esitys keskeytettiin 6. maaliskuuta, kun koko näyttelijä, tuottaja Harry Weinberger ja yksi teatterin omistajista nostettiin syytteeseen osavaltion rikoslain rikkomisesta ja tuomittiin myöhemmin siveettömyydestä. Weinberger, joka oli myös merkittävä asianajaja, edusti ryhmää oikeudenkäynnissä. Päätodistaja näytelmää vastaan oli rabbi Joseph Silberman, joka julisti Forvertsin haastattelussa: "Tämä näytelmä herjaa juutalaista uskontoa. Edes suurin antisemiitti ei olisi voinut kirjoittaa sellaista." Pitkällisen taistelun jälkeen tuomiosta valitettiin onnistuneesti. Euroopassa näytelmä oli niin suosittu, että se käännettiin saksaksi, venäjäksi, puolaksi, hepreaksi, italiaksi, tšekkiksi, romaniaksi ja norjaksi, ei kuitenkaan suomexi.
ellauri302.html on line 556: Toisella oleskelullaan Yhdysvalloissa Asch asui ensin Stamfordissa Connecticutissa, minkä jälkeen hän muutti Miami Beachille, jossa hän asui 1950-luvun alkuun asti. Hän loukkasi juutalaisten herkkyyttä vuosien 1939–1949 trilogialla Nasaretilainen, Apostoli ja Maria, joka käsitteli Uuden testamentin aiheita. Huolimatta syytöksistä kääntymyksestä, Asch pysyi ylpeänä juutalaisena; hän ei ollut kirjoittanut trilogiaa kristinuskon edistämiseksi, vaan yritykseksi kaventaa juutalaisten ja kristittyjen välistä kuilua. Suuri osa hänen lukijakunnastaan ja juutalaisesta kirjallisesta yhteisöstä ei kuitenkaan nähnyt asiaa niin. Hänen pitkäaikainen työnantajansa, New Yorkin jiddishinkielinen sanomalehti Forverts, ei ainoastaan luopunut hänestä kirjailijana, vaan myös hyökkäsi hänen kimppuunsa avoimesti Kristinuskon promootion vuoksi. Myöhemmin hän aloitti kirjoittamisen kommunistiselle lehdelle Morgen frayhayt, mikä johti toistuviin kuulusteluihin edustajainhuoneen epäamerikkalaisen toiminnan komiteassa. Vuonna 1953 Chaim Lieberman julkaisi teoksen The Christianity of Sholem Asch, raa'an kritiikin Aschia ja hänen kristologista trilogiaansa kohtaan, joka inhotti jopa joitain Aschin vahvimmista kriitikoista. Liebermanin kirja ja McCarthy Hearings johtivat Aschin ja hänen vaimonsa lähtemään Yhdysvalloista vuonna 1953, minkä jälkeen he jakoivat aikansa Lontoon (jossa heidän tyttärensä asui), Manner-Euroopan ja Israelin välillä. Right on Shulem!
ellauri302.html on line 581: Moshe Chaim Luzzatto (hepreaksi : משה חיים לוצאטו, myös Moses Chaim, Moses Hayyim, myös ihan vaan Luzzato) (1707 – 16. toukokuuta 1746 (26 Iyar 5506) (26 Iyar 5506, RaרLd, Hebrew aHany מח"ל ), oli huomattava italialainen juutalainen rabbi, kabbalisti ja filosofi.
ellauri302.html on line 599: Kun Luzzatto lopulta saapui Amsterdamiin, hän pystyi jatkamaan Kabbala- opintojaan suhteellisen esteettä. Hän ansaitsi elantonsa timanttileikkurina ja jatkoi kirjoittamista, mutta kieltäytyi opettamasta. Tänä aikana hän kirjoitti suuren opuksensa Mesillat Yesharim (1740), pohjimmiltaan eettisen tutkielman, mutta jolla oli tietyt mystiset perusteet. Kirja esittelee vaiheittaisen prosessin, jonka avulla jokainen ihminen voi voittaa taipumuksensa syntiin ja saattaa lopulta kokea profetian kaltaisen jumalallisen inspiraation. Toinen merkittävä teos, Derek Breitenstein (Jumalan tie) on ytimekäs tiivistelmä juutalaisuuden ydinteologiasta.
ellauri302.html on line 601: Mesillat Yesharim tai Mesillas Yeshorim (hepreaksi : מסילת ישרים, l. "Pystyvän polku") on eettinen (musar) teksti, jonka on säveltänyt vaikutusvaltainen rabbi Moshe Chaim Luzzatto (1707–1746). Se eroaa Luzzaton muista kirjoituksista, jotka ovat filosofisempia.
ellauri302.html on line 608: "Rabbi Pinchas ben Yair sanoi: Toora johtaa valppauteen; valppaus johtaa raittiuteen; valppaus johtaa puhtauteen; puhtaus johtaa pidättymiseen; puhtaus johtaa puhtauteen; puhtaus johtaa hurskauteen; hurskaus johtaa nöyryyteen; nöyryys synnin pelkoon; pelko ja synti johtaa pyhyyteen; pyhyys johtaa profetiaan; profetia johtaa kuolleiden ylösnousemukseen. Ja siitä sitten taas Toorat käteen ja baanalle."
ellauri302.html on line 640: Kun suuri puhdistus alkoi vuonna 1936, osa Buharinin kirjeistä, keskusteluista ja salakuunteluista osoitti epälojaalisuutta. Helmikuussa 1937 pidätetty Bukharin sai syytteen salaliitosta Neuvostovaltion kaatamiseksi. Hänet teloitettiin maaliskuussa 1938 näytelmäoikeudenkäynnin jälkeen, joka vieraannutti monet länsimaiset kommunistien kannattajat. Bucharin jäi kiinni antistatistisista taipumuxista. Antistatismi on mikä tahansa lähestymistapa sosiaaliseen taloudelliseen tai poliittiseen filosofiaan, joka hylkää statismin. Antistatisti on se, joka vastustaa valtion puuttumista henkilökohtaisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin asioihin. Valtion ei pitäisi puuttua oikeastaan mihinkään, paizi pelastaa pankrottiin joutuneita pankkeja köyhimmän kansanosan säästöillä. Ei ollut juutalainen, mutta petti muuten kansan asian.
ellauri302.html on line 661: Tämä oli tärkeä huomio: vapaa tahto ei ole muuta kuin izekuri! Aivokuoren kontrolli matelijanaivon välittömille houkutuxille. Säästä tänään niin olet huomenna vielä vauraampi. No tää on kyllä puhasta kapitalismia. Ei tässä ole mitään vapaata, pikemminkin päinvastoin, kulkemista järjen talousliberaalisessa lieassa. Samalla lailla kuin jenkeille "demokratia" = pursuit of happiness, "vapaa tahto" = peliteoria.
ellauri302.html on line 695: Vanerne kallas ofta för »vise», hvilket ord då står i full öfverensstämmelse med att Mimesbrunnen, hafvet, är all visdoms källa. Det är ock märkligt, att Vanerne i Valans Visdom framträda omedelbart efter Gullveigs dråp; men däri ligger följande tanke. Vattengudarne äro också gudar för sjöfart och handel, hvilka framkallas af guldtörsten och i sin ordning vålla tvedrägt och strider bland både gudar och människor. Som dessa strider äro oundvikliga, öppnas de af Odin själf, hvars spjutkast är det första anfallet på den växande egennyttan. Såsom alltid redo att försvara vunna skatter kallas Vanerne »krigiske».
ellauri302.html on line 714: Hon gav efter för alla hans infall men begärde aldrig att han skulle återgälda henne med dyrbara gåvor. Hon var på sitt sätt ett perfekt varelse som med stor precision utförde de roller hon var skapad for. Under alla de år de levde tillsammans hade ingenting någonsin fungerat fel, vare sig i hemmet eller i hennes yrkesliv. Hon planerade all minsta detalj. Varje gång Margolin undersökte henne blev han förvånad. Allt var precis som det skulle - pulsen, blodtrycket, blodvärdena, syne, hörseln, reflexerna. Hon hade en oförklarlig förmåga att alltid anpassa till hans humor. Hon läste hans tankar, anade vad han tänkte säga. Margolin fann henne enastående när det gällde sexuellt förspel, efterspel och alla de viskningar och smekningar som gör kärleksakten spännande. De kvinnor som handlade i hennes boutique anförtrodde henne en mängd detaljer och hon visste precis vad hon skulle återberätta för honom, och när och hur. Hon klädde sig smakfullt och anspråkslöst, hon målade inte naglarna, hon sminkade sig diskret, bar sällan smycken. Lise olisi perfekti silikoninukke juutalaiselle tuppikullille, paizi tuota pystynenää...
ellauri308.html on line 55: nuorena jopa professorin uraa. Mutta ei, ajautui raukka kaikkien aikojen
ellauri308.html on line 86: Aleksanterin yliopistoon syksyllä 1900 pääaineenaan filosofia ja tärkeinä
ellauri308.html on line 203: Tuominen oppi höyrypääpuusepän ammatin, mutta häntä vaivasi valtava kirjallisen sivistyksen nälkä. Hänestä tuli Tampereen työväenopiston innokas opiskelija. Kaiken kaikkiaan hän kuunteli eri alojen luentoja melkein kuusi vuotta. Niiden joukossa oli 40-tuntinen luentosarja Kalevalasta, mikä innosti häntä eepoksen huolelliseen tutkimiseen. Yhteiskunnalliset aineet ja kysymykset herättivät hänessä erityistä mielenkiintoa. Hän jäi usein keskustelemaan ja väittelemään politiikasta oppituntien jälkeenkin työläisjoukkoon, josta muodostui niin sanottu ”Lauantaiseura”. Seuraa veti itseoppinut filosofi Masse Lehtonen, joka suorasukaisen ärsyttävillä kommenteillaan sai muut väittelemään. Seuraan kuului myös muita työväenliikkeen merkkimiehiä, kuten järjestöaktiivi Manu Lammi, radikalismin tuntija ja ammattiyhdistysaktiivi Edvin Linkomies, Tampereen Työväen teatterin historioitsija Nikolai Ahonen ja myöhempi leipomoyrittäjä Aarne Lemberg (Lvïv, myöh. Linkosuo). Tämä joukko kasvatti Arvo Tuomisesta kovan väittelijän ja keskustelijan. Nuoren keskustelijan pikkuvanhuus herätti huvittuneisuutta, ja hänen lyhyytensä jäykkänä toi hänelle lempinimen ”Poika”, joka katkeruuden lisäxi seurasi häntä läpi elämän.
ellauri308.html on line 242: Heeb is a Jewish website (from 2001 to 2010, a quarterly magazine) aimed predominantly at young Jews. The name of the publication is a variation of the ethnic slur "hebe", an abbreviation of Hebrew.
ellauri308.html on line 271: Ville oli vaurastuneen kyläräätälin äiditön poika jonka lukuaineiden keskiarvo oli 9,2. Isä teki pankrotin ja kuoli. Wille oli koulupoikana hartaan uskonnollinen, rukoili paljon, kävi ahkerasti kirkossa ja kirjoitteli romanttisia runoja. Muun koulunuorison tavoin hän oli erittäin isänmaallinen, mikä näkyi muun muassa hänen kirjoittamissaan runoissa. Oton 1. vaimo Saima oli sitä 8v vanhempi. Lanko Einar Dahlström (myöh. Laaksovirta) oli kotoisin varakkaasta talosta Luhangasta. Syksyllä 1900 hän kirjautui Helsingin yliopistoon valiten pääaineikseen filosofian, estetiikan ja taidehistorian. Oton ja Saiman esikoistytär Aino syntyi heinäkuun lopulla 1901, mikä johti yliopisto-opintojen katkeamiseen. Siitä huolimatta, että Dalhströmit avustivat taloudellisesti nuorta paria, heidän toimeentulonsa ei ollut kehuttava. Aino-tytär kuoli vuonna 1903, jolloin isänmaallisen maaseudun puolustajan, Jumalaa pelkävään vanhasuomalaisen Kuusisen usko alkoi horjua ja sosialismi otti hänen elämässään uskonnon paikan. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi lokakuussa 1905.
ellauri308.html on line 342: ofiilikuvaksi-%E2%80%93-kopio.jpg" width="10%" />
ellauri308.html on line 395: TORONTO, ON (Kanada) - Apinoiden ja ihmisten yhteinen sukulinja jakautui useita satojatuhansia aiemmin kuin tähän mennessä oletettiin, kertoo kansainvälinen tutkimusryhmä, jota johtaa professori Madelaine Böhme Tübingenin yliopiston Senckenbergin ihmiskehityksen ja paleoympäristön keskuksesta. Professori Nikolai Spassov Bulgarian tiedeakatemiasta. Tutkijat tutkivat kahta Graecopithecus freybergin fossiilia uusimmilla menetelmillä ja tulivat siihen tulokseen, että ne kuuluvat esiihmisille. Heidän havaintonsa, jotka julkaistiin tänään kahdessa julkaisussa PLOS ONE -lehdessä, osoittavat lisäksi, että ihmissuvun jakautuminen tapahtui itäisellä Välimerellä eikä - kuten tavallisesti oletetaan - Afrikassa.
ellauri308.html on line 406: Professori David Begun, Toronton yliopiston paleoantropologi ja tämän tutkimuksen toinen kirjoittaja, lisäsi: "Tämän päivämäärän avulla voimme siirtää ihmis-simpanssin jakautumisen mustasta Aahrikasta Välimeren alueelle."
ellauri308.html on line 433: Maailman vaarallisimmaksi filosofiksi kutsuttu Aleksandr Dugin haluaa lopettaa lännen ylivallan panssarikauhulla. Soittaa Putinille lankapuhelimella läpiveto-ohjeita.
ellauri308.html on line 434: Filosofi, akatemiatutkija Jussi Backmanin mielestä Dugin on pikemminkin oireellinen kuin vaarallinen. Kun liberalismissa ihminen on itseriittoinen ja autonominen yksilö, Duginin teoriassa ihminen on historian, kulttuurin, kielen ja yhteisön määrittämä.
ellauri308.html on line 447: Dugin hyödyntää ranskalaisilta filosofeilta kuten Michel Foucault’lta ja Jean-François Lyotardilta peräisin olevaa valistuksen “suurten kertomusten” kritiikkiä. Sen avulla voidaan horjuttaa liberalismin itsestään kertomaa tarinaa, jonka mukaan liberaali demokratia on historian universaali päätepiste, johon kaikki kehitys on tähdännyt. Dugin viittaa erityisesti amerikkalaisfilosofi Francis Fukuyaman ajatukseen liberaalista demokratiasta “historian loppuna”.
ellauri308.html on line 451: Sanoisin, että Dugin on kiinnostava sekoitus syvällistä ymmärtämistä ja esoteerista hörhöilyä. Ei hänen tuotantonsa ainakaan läntisissä yliopistoissa pätevöittäisi minkään alan professuuriin, Backman kiteyttää.
ellauri308.html on line 497: of_Hildebrand.jpg/500px-Elisabeth_Warling-Hans_Olof_Hildebrand.jpg" />
ellauri308.html on line 513: I boken framkommer det att Staffan Hildebrand ofta umgicks med unga pojkar i sitt hem och lockade dem med löften om filmroller och utlandsresor.
ellauri308.html on line 520: Sanopa mixi Njeuvostolassa kaikkia piti kyylätä noin tiukasti? Koska apina ei luonnostaan ole taipuvainen jakamaan, se vetää kotiinpäin missä kykenee, joten järjestelmä joka perustuu altruismiin on tuomittu muuttumaan välistävetäjien diktatuurixi. Vaihtoehtona on vain rikkaiden oligarkia, johon omanvoitonpyyntiset köyhimyxet yllärinä alistuu ihan mielellään niin kauan kuin niiden silmissä siintää amerikkalainen unelma, päästä joskus kalifixi kalifin paikalle, tai ainakin vaurastua naapurinsa kustannuxella. Pursuit of happiness, se se on vasta demokratiaa.
ellauri308.html on line 668: Zhydobandera, Zhidobandera, or Zhydobanderovets – "Yid-Banderite" or "Judeo-Banderite" a conflation of Zhyd (i.e., a Kike) and a Bandera follower. This is an ironic self-appellation coined by Ukrainian Jewish activists during the Euromaidan protests to highlight the inconsistency of Russian propaganda which demonized Ukrainian pro-Europe and pro-democracy activism as fascist to the West and as Jewish to Ukrainians, with reference to "Judeo-Bolshevism".
ellauri308.html on line 689:
Ukrainofobiset stereotypiat
ellauri308.html on line 727: "On the Independence of Ukraine" (Russian: На независимость Украины) is a controversial Ukrainophobic poem by Joseph Brodsky written in the early 1990s, on the occasion of the 1991 Declaration of Independence of Ukraine and the subsequent dissolution of the Soviet Union.
ellauri308.html on line 728: In the poem, Brodsky, in angry and insulting words expressed his feelings about the breach between the Ukrainian and Russian peoples. He refers to Ukrainians as, among other things, khokhly (a Russian ethnic slur for Ukrainians), vertukhais (prison guards) and Cossacks. In the poem's final lines, he states that independence-minded Ukrainians will, on their deathbed, abandon their love of poet Taras Shevchenko (considered the father of Ukrainian literature), and instead embrace poet Alexander Pushkin (considered the father of Russian literature):
ellauri308.html on line 738: Bones of post-mortem bliss with a Ukrainian aftertaste.
ellauri308.html on line 741: Made out of canvas – must be a gift from Toronto–
ellauri308.html on line 751: Go to all four points of the compass and all the four letters.
ellauri308.html on line 760: Don’t speak ill of us. Your bread and wheat we don’t need,
ellauri308.html on line 762: No need for bad blood or gestures of fury ham-fisted,
ellauri308.html on line 765: You were born out of earth, its podzolic soils and its herbs.
ellauri308.html on line 779: The poem was never officially published. Brodsky himself is known to have read the poem in public only a few times, including at the Palo Alto Jewish community center on October 30, 1992.
ellauri308.html on line 808: Otto Wille Kuusisen talvisodan aikana vuosina 1939–1940 johtamassa Terijoen hallituksessa Äikiä oli maatalousministeri. Hän ei tehnyt tähän tehtävään liittyviä virkatoimia, kuten eivät muutkaan Terijoen hallituksen jäsenet. Hän olisi mieluummin ollut tekemättä kulttuuriministerin hommia. Toimittaja Yrjö Kilpeläinen eli nimimerkki Jahvetti väitti useassa pakinassaan, että Äikiä olisi halunnut kulttuuriministeriksi. Kuusinen oli Jahvetin tietojen mukaan kuitenkin estänyt tämän, mikä johtui Äikiän taiteellisen ilmaisun kehnoudesta.lähde? Poliittisen historian professorin Kimmo Rentolan mukaan Äikiä ”arveli olevansa runoilija”.
ellauri308.html on line 840:
ellauri309.html on line 52:
ellauri309.html on line 57: Erfüllung des kostbarsten aller Träume finden kann. Ich hoffe, Sie haben an
ellauri309.html on line 89: Third part of the Laura Templeton trilogy. Third time is a charm. ellauri309.html on line 97: joka valittiin Romance Writers of America Hall of Fameen. Vuodesta 2011
ellauri309.html on line 163: Roberts esiintyi Pamela Regisin A Natural History of ellauri309.html on line 175: ratkaisemista ja yhä pahenevia ilmastokatastrofeja, sarjan yleisteemana on
ellauri309.html on line 268: writer and her readers, or the power of an ugly insinuation posted on
ellauri309.html on line 271: sure of your facts before you take a shot at someone. Be prepared for the
ellauri309.html on line 280: ‘stolen’? To be accused of plagiarism by some faceless reader on the
ellauri309.html on line 284: entire career to build a foundation of professionalism, of teamwork with my
ellauri309.html on line 287: good books. No one who knows me would believe any of these accusations. But
ellauri309.html on line 292: kind of retraction after I reached out to her, it didn’t stop some of her
ellauri309.html on line 295: agent. Shame on them. I had every intention of letting this go, until the
ellauri309.html on line 301: me. I know very well the anonymity of the internet can foster such
ellauri309.html on line 305: her disposal, wisely. I’ve very deliberately not mentioned the name of the
ellauri309.html on line 306: writer who started this (Tomi something foreign, a coon in dreadlocks), or the title of her book or mine. I don’t want
ellauri309.html on line 340: seksismi, kyvykkyys, homofobia ja paljon muuta vaikuttavat dramaattisesti
ellauri309.html on line 368: Ruozalainen Boliden aiheutti Espanjassa kaikkien aikojen suurimman luontokatastrofin kupari- ja sinkkipäästöillä kansallispuistoon. Espanjan luke päätti ettei se ole mistään vastuussa. Tällästä lisää tänne kotisuomeenkin, toivoo kokoomuxen talousmies. Terrafamen "yhteistyötä" eli julkisrahoitusta jatketaan vaikka firma on miljoonia perseellään. Yrittänyttä ei laiteta.
ellauri309.html on line 404: myöhemmin näkyvästi mukana Word of Faith - liikkeessä ja 1980 - luvun
ellauri309.html on line 417: vaurauden evankeliumi ja Russell Conwellin kuuluisa saarna "Acres of ellauri309.html on line 455: professorien Billy Joe Doughertyn nostamiin kanteisiin ja "Oral" Roberts
ellauri309.html on line 459: saakka. Professorit sanoivat menettäneensä työpaikkansa, koska he
ellauri309.html on line 509: Billy Graham varttui maitotilallisen poikana Pohjois-Carolinan maaseudulla. He started to read books from an early age and loved to read novels for boys, especially Tarzan. Like Tarzan, he would hang on the trees and gave the popular Tarzan yell. According to his father, that yelling led him to become a minister. Vuonna 1934 Graham osallistui evankelista Mordecai Hamin kokoukseen ja teki henkilökohtaisen uskonratkaisun. Ham had a reputation for racism and anti-Semitism. He believed and preached on various topics based on classical anti-Semitic canards such as believing Jews had special access to political power and influence and that they represent a subversive social force. The targets for his preaching were often "nebulous rings of Jewish, Catholic or Black conspirators plotting to destroy white protestant America."
ellauri309.html on line 511: Vuonna 1936 Graham jätti isänsä maitotilan ja lähti opiskelemaan Bob Jonesin Collegeen, joka sijaitsi tuolloin Tennesseen Clevelandissa. Opinnot Bob Jonesin Collegessa jäivät kuitenkin yhden lukukauden mittaiseksi oppilaitoksen äärimmäisen fundamentalismin vuoksi. Graham siirtyi opiskelemaan Floridan raamattuinstituuttiin Tampan läheisyyteen. Graham valmistui vuonna 1940 ja hänet asetettiin Eteläisen baptistikonvention pastorin tehtävään. Graham ilmoittautui jatkokoulutukseen Illinoisissa sijaitsevaan Wheaton Collegeen ja tapasi Wheatonissa tulevan vaimonsa, Ruth Bellin. She had been conceived in China in missionary position, unlike a horse. Graham talked his future wife, Ruth, into abandoning her ambition to evangelize in Tibet in favor of staying in the United States to marry him – and that to do otherwise would be "to thwart God's obvious will". After Ruth agreed to marry him, Graham cited the Bible for claiming authority over her, saying, "then I'll do the leading and you do the following".
ellauri309.html on line 515: Hoover and Sullivan considered King “the most dangerous Negro of the future in this nation”. Armed with salacious archival material from a recent FBI documents release, Garrow has reported about the iconic civil rights leader’s sexual misconduct, ranging from numerous extramarital affairs and solicitation of prostitutes to the allegation that he was present during the violent rape of a Maryland churchgoer. Garrow insists that a fundamental reconsideration of King's reputation is imminent. He describes how King and a handful of Southern Christian Leadership Conference (SCLC) officials checked into Washington DC’s Willard hotel along with “several women ‘parishioners’”. The group met in his room and discussed which women among the parishioners would be suitable for natural and unnatural sex acts, meaning anal and oral, genital being natural. The alleged rapist was Reverend Logan Kearse, a Baptist minister from Baltimore. Reportedly, "Mike" King just stood by with erect cock in hand overseeing the action, like another Kim Yung Il.
ellauri309.html on line 517: This is not the first time that scholars have raised concerns about Garrow’s intelligence. Besides, as Donna Murch of Guardian points out, it is rather normal for our great men to have huge cocks and insatiable sexual appetites. This does not make them any less great, rather the opposite.
ellauri309.html on line 519: In April 2010, Graham experienced substantial vision, hearing, and balance loss. Grahamin mäntyvanerisen arkun olivat tehneet Louisianan Angolan vankilan murhasta tuomitut vangit. According to the wealth-tracking site TheRichest.com, Billy Graham's net worth was an estimated $25 million at the time of his death. Aika heikkoa!
ellauri309.html on line 521: In 2011, when asked if he would have done things differently, Billy said he would have spent more time at home with his family, studied more, fucked more, and preached less. Additionally, he said he would have participated in fewer conferences. Graham had a steamy relationship with Queen Elizabeth II. Graham was outspoken against communism and supported the American Cold War policy, including the Vietnam War. In 2009, more Nixon tapes were released, in which Graham is heard in a 1973 conversation with Nixon referring to Jewish journalists as "the synagogue of Satan". He further stated that the role of wife, mother, and homemaker was the destiny of "real womanhood" according to the Judeo-Christian ethic. Graham's daughter Bunny recounted her father denying her and her sisters higher education. Graham regarded homosexuality as a sin, and in 1974 described it as "a sinister form of perversion". AIDS oli ehkä jumalan designoima rangaistus pyllyhommista.
ellauri309.html on line 523: Valmistuessaan Wheatonista vuonna 1943 Graham oli kehittänyt kuuluisan sormea heristävän saarnatyylinsä. Graham viesti yksinkertaisesti ja suorasti synnistä ja pelastuksesta, jonka hän välitti tarmokkaasti ja ilman alentuvuutta tyhmille. Graham toimi lyhyen aikaa Western Springsin baptistikirkon pastorina, jonka jälkeen hän ryhtyi kiertäväksi evankelistaksi. Graham liittyi uuden Youth for Christ-järjestön henkilöstöön vuonna 1945 ja toimi vuodesta 1947 Northwestern Bible Collegen johtajana. Grahamin toiminnan keskiössä olivat suuret, kirkkokuntarajat ylittävät, kokoukset, joita kutsutaan nimellä missio tai ristiretki. Niistä saadut palkkiot oli selkeästi parhaimmat. Vuonna 1992 Graham kutsuttiin jopa maailman sulkeutuneimmaksi valtioksi arvioituun Pohjois-Koreaan. Vierailun aikana Billy luonnehti maan johtajaa Kim Il Sungia "Jumalaksi" ja nykyistä pulleaa johtajaa Kim Jong Unia "Jumalan pojaxi". Kim was "a different kind of communist." Graham's early crusades were segregated, but he began adjusting his approach in the 1950s.
ellauri309.html on line 544: Tulsa on kaupunki Yhdysvaltojen Oklahoman osavaltion koillisosassa. Kaupungin alueen alkuperäisasukkaita olivat osaget ja itse kaupungin perustivat kotiseuduiltaan pakkosiirretyt creekit vuonna 1836. Sittemmin kaupunki kasvoi nopeasti maaöljyn löytymisen jälkeen 1900-luvun alussa. Osaget joutuivat luopumaan maistaan Tulsassa vuonna 1826 ja Yhdysvallat alkoi asuttaa paikalle alkuperäisiltä kotiseuduiltaan karkotettuja creekejä ja cherokeeita. Mukana oli myös intiaanien omistamia afroamerikkalaisia orjia. Tulsan rotumellakat vuonna 1921 kuuluvat Yhdysvaltojen historian väkivaltaisimpiin. Kaupungin asukkaista 64 % oli taustaltaan valkoisia (latinot pois lukien 54,9 %), 15,1 % afroamerikkalaisia, 4,3 % intiaaneja, 15,8 % latinoja mistä tahansa rodusta ja 3,3 % aasialaisia. 17,6 % kaupungin asukkaista puhui kotonaan jotakin muuta kieltä kuin englantia ja 10,9 % kaupungin asukkaista oli syntynyt ulkomailla. Nimi "Tylsä" on sama kuin "Tällä hässii" ja tarkoittaa inkkarien kielellä "tuppukylä". Nicknamed: "Buckle of the Bible Belt", "Capital of the world".
ellauri309.html on line 548: The Prayer of Jabez: Breaking Through to the Blessed Life on Bruce Wilkinsonin kirja, jonka Multnomah Books julkaisi vuonna 2000 ensimmäisenä kirjana
ellauri309.html on line 610: auttaa selittämään kapitalismia. World of Life kirkon jäsenet tunsivat
ellauri309.html on line 694: teoksen The Science of Getting Rich. Näissä tuotteissa oli suuri joukko
ellauri309.html on line 727: of-LA-header.jpg" width="100%" />
ellauri309.html on line 729: Tosi-tv-sarja Preachers of LA seuraa hyvinvointiteologiaa noudattavien pastorien elämää. Arvostelussaan Cathleen Falsani kuvasi sen jäljittelevän muita tosi-sarjoja, joissa on "McMansions, bling, hiustenpidennykset, luksusautot, pontifikaatio, preening ja eeppiset loistoharhat". Profetioiden toteutumisvauhti kiihtyy, vahvistaa evankelista Pekka Sartola aka pastori Ristintie. ellauri309.html on line 735: uskontotieteen professorin Terhi Utriaisen mukaan uushenkisyys sopii
ellauri309.html on line 739: HELSINGIN YLIOPISTON uskontotieteen professorin Terhi Utriaisen
ellauri309.html on line 767: Im Smoking sah ihr Bruder Josh wirklich phantastisch aus! Altmodisch und romantisch. Die schwungvolle Musik lockte Tänzer zum Paaren. Auch Nicht -Alkoholisches wurde serviert. Lauras Verpflichtung als eine Templeton war es, mit alten Ziegen zu tanzen und plaudern. Sie duftete wie eine Frau. Ein Teil ihres Vaters (guess which) hoffte das sie noch schön brav auf Knien vor ihm wäre. Alle Lauras Freunde werden da sein, wenn dasselbe mit diesem Ridgeway nicht klappt.
ellauri309.html on line 888:
Es gibt immer etwas wofür es zu leben lohnt. Das ist wahr. 5 miestä ryösti
ellauri309.html on line 1010: Leslie on sairaanhoitaja ja joogaopettaja American Viniyoga Instituten mukaan. Profiilinsa mukaan Leslie aloitti uransa rekisteröitynä sairaanhoitajana, mutta on työskennellyt hyvinvoinnin ja joogan parissa 80-luvun lopulta lähtien. Hän on myös naimisissa aviomiehensä ja joogi Erich Schiffmanin kanssa Google-haun mukaan. Tästä vuodesta lähtien hän opettaa joogaa Santa Monicassa, Kaliforniassa (joogan kautta milloin tahansa).
ellauri309.html on line 1032: päihteestä, sarjasta hulluja ja jänisaivoisia epäonnistumisia, katastrofeja,
ellauri309.html on line 1053: Hänet tunnetaan parhaiten toimintasankarirooleistaan, erityisesti hänen läpimurtoroolistaan Max Rockatanskyna post-apokalyptisen toimintasarjan Mad Max kolmessa ensimmäisessä elokuvassa ja Martin Riggsina kaveripoliisi toimintakomediasarjassa Tappava ase. Vuonna 1995 Gibson tuotti, ohjasi ja näytteli Braveheartissa, historiallisessa eeposessa. Myöhemmin hän ohjasi ja tuotti The Passion of the Christ -kirjan, raamatullisen draaman, joka oli sekä taloudellisesti menestynyt että erittäin kiistanalainen. Espanjalaisessa El País -sanomalehden haastattelussa hän esitti Jeesuxena halventavia kommentteja homoseksuaaleista. Vuonna 1999, kun häneltä kysyttiin kommenteista El Paísiin, Gibson sanoi: "Minun ei olisi pitänyt sanoa sitä, mutta kutittelin hieman vodkaa tuon haastattelun aikana, ja lainaus palasi kuin Riitta Purra puremaan minua perseeseen." Vanity Fair -lehden 2011 artikkelin mukaan Gibson kertoi ensin pidättäjälle: "Elämäni on ohi. Olen perseestä. Robyn jättää minut." Gibsonilla oli avoin alkoholisäiliö autossa. Gibson sanoi pidättävälle upseerille: "Vitun juutalaiset... juutalaiset ovat vastuussa kaikista maailman sodista plus Jeesuxen salamurhasta. Oletko juutalainen?" Heinäkuussa 2010 Gibson oli nauhoitettu puhelun aikana Grigorjevan kanssa, jossa hän ehdotti, että jos "neekerilauma raiskaa hiänet", hän olisi todennäköisesti syyllinen. Häntä estettiin tulemasta Grigorjevan tai heidän tyttärensä lähelle perheväkivaltaan liittyvän lähestymiskiellon vuoksi Aika paljon ehti Mel laittaa kenkää suuhun uran aikana. Se on Pezkua vuoden nuorempi. Hän sanoi, että kun hän juo, hän voi olla ilkeä humalassa ja "jutut tulevat ulos vääristyneellä tavalla..." Mikä oli Mel Gibsonin ympärillä oleva kiista, kun hän aloitti näyttelemisen? Kuinka suuri vaikutus sillä oli hänen uraansa tuolloin? Mel Gibsoniin liittyvät kohut ulottuvat aina vuoteen 1991 saakka. Häneltä kysyttiin haastattelussa, mitä mieltä hän on homoseksuaaleista. Hän vastasi: "He ottavat sen perseeseen," ja kun häntä pyydettiin tarkentamaan, hän osoitti takapuoltaan ja sanoi: "tämä on tarkoitettu vain paskantamiseen." Kyllä, hän todella sanoi niin. Kuinka väärässä hän olikaan.
ellauri309.html on line 1065: Mikki on tietysti irlantilainen, kuten Noora, ja Mikin heppakaveri Mad Max, alias Mel Gibson. Gibson's mother, Anne Patricia Reilly, was born in Ardagh in County Longford. In fact, Mel is named after St. Mel's Cathedral, the fifth-century Irish saint, and founder of Gibson's mother's local native diocese, Ardagh. While his middle name, Colmcille, is the name the Catholic diocese of Ardagh. Mel Gibson's grandfather John H Gibson was a millionaire tobacco businessman from the American South.
ellauri310.html on line 53: Aake Kallialan näköinen poliisi on Tel Avivissa Dan, Atlas on Lior Ashkenazi, Ecemin oloinen pulska tyttö on Tel Avivissa poika. In forensic science, Locard's exchange principle holds that the perpetrator of a crime will bring something into the crime scene and leave with something from it, and that both can be used as forensic evidence. Sullon mun luonne. Mitäs läxit! Löpö on loppu. Lainaa naapurilta. Hyvä ajatus. Opettele lukemaan, se oli lämminvesivaraaja! Lährettihin kosimahan! Nunnuka nunnuka lailailaa! Apuuva!
ellauri310.html on line 297: Presidentti James A. Garfield. Kuva: Library of Congress. ellauri310.html on line 492: Normandie " oli Bailiwick of Jerseyn, Britannian kruunun läänityxen
ellauri310.html on line 506: src="https://www.youtube.com/embed/fC0wQ_e2KFU" title="CILICIA: The Land of Lions
ellauri310.html on line 510: I, who saved Christianity from the threat of extinction by making peace with the
ellauri310.html on line 512: of the country, which was surrounded by Mameluks, to his queen, Zabel, who was
ellauri310.html on line 513: carrying the future heir of the throne. Pregnant Zabel makes peace with the
ellauri310.html on line 526: loukkaaminen on rikos.
Professorien Simo Parpola ja Serafim Seppälä
ellauri310.html on line 574: Brooklyn, Robert Morgan, Gap Creekin kirjoittaja ja Prince of Tides -kirjailija
ellauri310.html on line 583: keeping the size of his novels within reason?
ellauri310.html on line 584: Yes. Fact-checking the Genius movie confirmed that Thomas Wolfe's tendency to not want to cut anything from his novels and to continually want to add more pages, presented a challenge for his editor, Max Perkins. At the insistence of Perkins, Wolfe reluctantly agreed to cut 90,000 words from his first novel, Look Homeward, Angel (1929).
ellauri310.html on line 586: Was Thomas Wolfe and Maxwell Perkins' relationship in any way romantic? Though the movie at times edges on a near-romantic relationship between Wolfe and his editor Perkins, others have described the real Max Perkins as being more of a father figure to Wolfe. Indeed there was a special bond between the two men, as evidenced in Wolfe's letters to Perkins and Perkins' own remarks about Wolfe, calling their friendship "one of the greatest things in my life" (Publishers Weekly). Despite some speculation, there is little doubt that the two were just very, very very close friends.
ellauri310.html on line 605: Richard Volney Chase (1914-1962) was a literary critic and a Professor of English at Columbia University. He is known for his work The American Novel and Its Tradition. Way famouser is Richard Trenton Chase (May 23, 1950 – December 26, 1980) an American serial killer, cannibal, and necrophile who killed six people in the span of a month in 1977 and 1978 in Sacramento, California. He was nicknamed The Vampire of Sacramento because he drank his victims' blood and cannibalized their remains.
ellauri310.html on line 607: On one occasion, he was caught and chased off by a couple returning home as he pilfered their belongings; he had also urinated and defecated on their infant child's bed and clothing.
ellauri310.html on line 609: On January 23, 1978, Chase broke into a house and shot Teresa Wallin (three months pregnant at the time) three times. He then had sexual intercourse with her corpse while stabbing her with a butcher's knife. He then removed multiple organs, cut off one of her nipples and drank her blood. He stuffed dog feces from Wallin's yard down her throat before leaving.
ellauri310.html on line 610: On January 27, Chase entered the home of 38-year-old Evelyn Miroth. He encountered her friend, Danny Meredith, whom he shot with his.22 handgun. He then fatally shot Miroth, her six-year-old son Jason, and her 22-month-old nephew David Ferreira, before mutilating Miroth and engaging in necrophilia and cannibalism with her corpse.
ellauri310.html on line 612: On December 26, 1980, Chase was found dead in his prison cell. An autopsy revealed that he killed himself with an overdose of prescribed medications. Or maybe his cellmates did. Volney oli pettynyt ettei Wolfella ole yhtään panokohtauxia. Niin minäkin.
ellauri310.html on line 633: Moonin maailmankonferenssia 1976 veti nobelisti Hra John Eccles, joka peukutti myös Hra Karl Popperia: "Kuvasta 6-1 voit nähdä, että hyväksyn täysin Sir Karl Popperin viimeaikaiset filosofiset saavutukset hänen käsitteellään kolmesta maailmasta. Olin dualisti, nyt olen trialisti!" All my trials lord, soon be o-over.
ellauri310.html on line 662: In the United States and Canada, any casual sleeveless shirt can be called tank top or tank shirt, with several specific varieties. It is named after tank suits, one-piece bathing suits of the 1920s worn in tanks or swimming pools. The tank top designed for a tight fit and often made of ribbed cotton is also colloquially called an A-shirt, or, more offensively, wifebeater, beater, guinea tee or dago tee (guinea and dago being American ethnic slurs for people of Italian ethnicity). Boob tube on briteissä hihaton toppi ja jenkeissä hölmöpönttö eli TV.
ellauri310.html on line 669: The Soviet Union's war doctrine depended heavily on the main battle tank. Any weapon advancement making the MBT obsolete could have devastated the Soviet Union's fighting capability. The United States's experience in the Vietnam War contributed to the idea among army leadership that the role of the main battle tank could be fulfilled by attack helicopters. During the Vietnam War, helicopters and missiles competed with MBTs for research money.
ellauri310.html on line 671: Though the Persian Gulf War reaffirmed the role of main battle tanks [wtf? clarification needed] MBTs were outperformed by the attack helicopter. Other strategists considered that the MBT was entirely obsolete in light of the efficacy and speed with which coalition forces neutralized Iraqi armour.
ellauri310.html on line 673: In asymmetric warfare, threats such as improvised explosive devices and mines have proven effective against MBTs. Asymmetric warfare (or asymmetric engagement) is a type of war between belligerents whose relative military power, strategy, or tactics differ significantly. This type of warfare often, but not necessarily, involves insurgents or resistance movement militias who may have the status of unlawful combatants against a standing army. In response, nations that face asymmetric warfare, such as Israel, are reducing the size of their tank fleet and procuring more advanced models. Conversely, some insurgent groups like Hezbollah themselves operate main battle tanks, such as the T-72.
ellauri310.html on line 690: Der Panzer wurde am 9. Mai 1958 der Öffentlichkeit vorgestellt und offiziell in den Truppendienst aufgenommen. Die Serienproduktion begann im Juni 1958. Er wurde aus dem T-54 entwickelt und den Bedingungen des Gefechts beim Einsatz von Massenvernichtungswaffen in Europa angepasst.
ellauri310.html on line 692: Haupteinsatzzweck war der offensive Einsatz bei großräumigen Operationen nach eigenen oder gegnerischen Kernwaffenschlägen. Gefechtshandlungen sollten dabei mit möglichst großen Panzerabteilungen (ab Bataillon aufwärts) im Verbund mit motorisierter Infanterie, Artillerie und anderen Teilstreitkräften sowie unter Deckung aus der Luft durchgeführt werden. Es zeigte sich aber, dass der Panzer für fast alle Aufgaben unter fast allen Bedingungen einsetzbar war.
ellauri310.html on line 694: Die hohen Verluste im Sechstagekrieg resultierten aus dem schlechten Ausbildungsstand der Besatzungen und mangelhafter Taktik. Insbesondere die fehlende Deckung aus der Luft und schlechte Gefechtsfeldaufklärung wirkten sich oft verheerend aus.
ellauri310.html on line 752: Facing the deadlock of trench warfare, the first tank designs focused on crossing wide trenches, requiring very long and large vehicles, such as the British Mark I tank and successors; these became known as heavy tanks.
ellauri310.html on line 756:
Technology is reducing the weight and size of the modern MBT. A British military document from 2001 indicated that the British Army would not procure a replacement for the Challenger 2 because of a lack of conventional warfare threats in the foreseeable future. The obsolescence of the tank has been asserted, but the history of the late 20th and early 21st century suggested that MBTs were still necessary.
ellauri310.html on line 757:
Creighton Williams Abrams Jr. (September 15, 1914 – September 4, 1974) was a United States Army general who commanded military operations in the Vietnam War from 1968 to 1972. He was then Chief of Staff of the United States Army from 1972 until his death in 1974.
ellauri310.html on line 761: A heavy cigar smoker, Abrams died at age 59, eleven days before his 60th birthday at Walter Reed Army Medical Center in Washington, D.C., from complications of surgery to remove a cancerous lung. He is buried with his wife Julia in Arlington National Cemetery.
ellauri310.html on line 763: The U.S. Army is evaluating a replacement for the M1 Abrams as part of the Next Generation Combat Vehicle (NGCV) program, notionally known as the Decisive Lethality Platform (DLP).
ellauri310.html on line 891: Is there a relationship between political orientation and cognitive ability? A test of three hypotheses in two studies ellauri310.html on line 922: a war instigated by a major power which does not itself become involved."the end of the Cold War brought an end to many of the proxy wars through which the two sides struggled to exert their influence"
ellauri310.html on line 947: Harvardin astrofyysikko Avi Loeb väittää meren pohjasta löytämiensä puolen millin rautakuulien olevan osia ulkoavaruuden ufosta. Vitun lumppukauppias.
ellauri310.html on line 952: Georgesta ei ole kovin hyviä lisänimiä. Jocko, Jock. Monkin Huckleberry Finn on Cherokee nimeltä Nebraska, jonka isä on poliisi ja on ampunut kymmenittäin notmiitä. NRA kalpenee Jockon rinnalla. Taidan jo arvata mixi Tomia ei enää lueta, liikaa n-sanoja. Pääasia on ampua toinen fella ennen kuin se ampuu sut. Joskus isäkin on ollut pidätettynä ammuttuaan jonkun lakukepin mutta se kyllä aina järjestyy. And why? Because this is America, and this is a free country. It is the only country where a poor man has a chance! Jos joku n-sana on sun tiellä niin ammut sen. Voit joutua tuomiolle mutta valkoinen valamiehistö vapauttaa sut, eikä siitä sen enempää. Nebraska on hyvä kaveri, Hagrid, meidän puolella, mutta Sid Purtle on luihulainen Drago Malfoy, white trash kertakäyttögrilli. Day of the grill: The end of days for the people of The United States of America,
ellauri310.html on line 953: A.K.A, burgers. On this day, no burger will be left unflipped. Americans beware, the day of the grill is comming.
ellauri310.html on line 959: Wars) 14. Nottinghamin Sheriffi (Robin Hood: Prince of Thieves, 1991) 13. Hoitaja
ellauri311.html on line 41: to a woman’s womb and genitalia. What does yoni mean for YOU? What type of ellauri311.html on line 44: often been the target and scapegoat for the sexual shame that exists in our
ellauri311.html on line 46: the sacredness of who you are as a woman. And really knowing deep inside
ellauri311.html on line 53: male genitalia. Translated it means Wand of Light, or just "prick".
ellauri311.html on line 61: believe it is more of a saying than what is actually happening. So I
ellauri311.html on line 65: Dictionary Description of Exude: The dictionary describes it as “to come out
ellauri311.html on line 68: It made me a bit suspicious of our language. I teach women how to connect, honor and love their feminine side. Is exuding feminine energy the same thing as twat sweat?
ellauri311.html on line 69: The word exude is somewhat closely related to exuberant. While the former denotes dripping of sweat, the latter dripping from your udder, i.e. your boobs, not your cunt.
ellauri311.html on line 76: How to exude feminine energy the new way is to let "her" take the lead. What I mean by that is get in touch with her and make sure “her” needs are being met. Going “all the way” isn’t absolutely necessary unless of course "she" feels like it.
ellauri311.html on line 79: Honor your sexuality, get deeply connected to the wants, needs, and desires of your Yoni and fill yourself up with, say, a deodorant bottle cap instead of looking for a man to do that for you.
ellauri311.html on line 104: itämaisiin filosofioihin kasvoi. Alkutahteja antoi Jack Kerouac’n
ellauri311.html on line 128: SDP ajoi taas jo oikeistofalangista ohize, kun rasistihallitus kaatui lähtötelineissä kengännauhoihin.
ellauri311.html on line 220: buddhalainen esoteerinen filosofia ja menetelmä egon ja minuuden asettamien
ellauri311.html on line 271: suosivat seksuaalisuuteen positiivisesti suhtautuvaa filosofiaa. He jopa
ellauri311.html on line 345: Sieltä hän ajautui puolivahingossa töihin media-alalle. Ei sentään ajautunut proffaxi kuten David Becker!
ellauri311.html on line 397: of Scandinavians.
ellauri311.html on line 399: Camilla: And those people, not rarely far-right on the political scale, are more than welcome to piss off.
ellauri311.html on line 447: Russofobi Anna-Lena Lauren sai hyvin ansaitut potkut Venäjältä. Nyt se aikoo keskittyä Ukrainaan, jahka saa opittua riittävästi ukrainaa. Laurenissa on paljon samaa näköä kuin venäläisten suosikissa Nasha Daryassa, vaikka on Daryaa selkeästi vanhempi ja rumempi.
ellauri311.html on line 529: emer professori. Aika selkeästi länsimielinen. Päivän humoristi 14.1.2015. Päivä
ellauri311.html on line 537: mielikuvituksen tutkimus, estetiikka (filosofinen ja empiirinen), kuvakielen
ellauri311.html on line 567: mondegreen ( / ˈmɒndɪˌɡriːn /) is a mishearing or misinterpretation of a phrase in
ellauri311.html on line 568: a way that gives it a new meaning. Mondegreens are most often created by a person
ellauri311.html on line 570: substitutes words that sound similar and make some kind of sense.
The
ellauri311.html on line 572: memory of her mother reading the Scottish ballad "The Bonny Earl of Murray" (from
ellauri311.html on line 573: Thomas Percy's 1765 book Reliques of Ancient English Poetry), and mishearing the
ellauri311.html on line 574: words "layd him on the green" as "Lady Mondegreen". Pinker gives the example of a
ellauri311.html on line 578: hear", as in the case of the song "Louie Louie": parents heard obscenities in the
ellauri311.html on line 580: (and often by children), are another common source of mondegreens. The most-cited
ellauri311.html on line 584: line at the end of each verse of "Bad Moon Rising" by Creedence Clearwater
ellauri311.html on line 589: ja Suomen välillä.
The East StratCom Task Force (ESCTF) is a part of the
ellauri311.html on line 591: promotion of European Union activities in Eastern Europe (including Armenia,
ellauri311.html on line 593: task force's flagship project is EUvsDisinfo, a database of articles and media
ellauri311.html on line 618: Vakoilemalla kaikkia ja salakuuntelemalla kaikkea NSA oli estänyt jo monta rättipäistä terroristia räjäyttämästä omatekoista ydinpommia Amerikan maaperällä. Mutta mikä tärkeintä, se oli tyrmännyt Robin Hoodin aikeet häivyttää kaiken tiedon siitä kuka omisti mitäkin Wall Streetillä! Ne tiedothan on vaan siellä siinä yhdessä paikassa! Siitäpä vasta katastrofi oisi tullut! Kiitos NSA! Much obliged!
ellauri311.html on line 645: U.S. Air Force Analyst 60-70-luvuilla]:
Russia warns of "colossal
ellauri311.html on line 647: you understand the language of the Russian government, what does it mean?
ellauri311.html on line 648:
Translated, it means that this really pisses Russia off but there
ellauri311.html on line 651: Russia make an awful lot of empty threats!! Are we supposed to be afraid?
ellauri311.html on line 653: and knows how to say most of them. Yes but does he know what they mean or
ellauri311.html on line 656: Russian version of A.I. Well the world has nothing to fear then. Even old
ellauri311.html on line 658: from Kremlin! [Perhaps a reference to Jacinda Ardern? New Zealand's Prime Minister has warned the West not to cast Russia's invasion of Ukraine as a broader battle between autocracy and democracy, saying it could undermine efforts to get China to help ramp-up pressure on Moscow.]
ellauri311.html on line 665: gonna see Putin on the battle field. His a coward paranoid spineless of a
ellauri311.html on line 666: so called man!
Riding around with his shirt off on a curly bashkir horse doing
ellauri311.html on line 668: of his ego. Let's pray and hopefully soon someone with bottle takes him
ellauri311.html on line 671: bond? Which celebrity ruined their career because of a publicity stunt?
ellauri311.html on line 673: now I’m coming around to Russia's point of view. This war could be over if
ellauri311.html on line 675: What are some of the mind blowing facts that you have ever come across? Can
ellauri311.html on line 677: more data than Excel? Who are the people who cross the threshold of ellauri311.html on line 686: The soldiers from the ‘fortress city’ of Bakhmut handed over a flag to
ellauri311.html on line 692: investigators have looked closely at the video of Putin visiting the headquarters
ellauri311.html on line 693: and made a determination that Putin was at the headquarters of the Southern
ellauri311.html on line 779: Den dumma apan har en fin förmåga till dubbeltänk, dvs. att hysa tvä övertygelser samtidigt som motsäger varandra. Är Jesus en man eller gud? Men det sägs i Numeri att gud är ingen människa. Så är Jesus gud? Då är han ingen människa. Islamiten i den vita kepsen läser bibel som en jävel. Vi gör få ansatser att göra något åt klimatkatastrofen, eftersom vi har "rätt" till vår nuvarande levnadstandaard - till och med en ännu högre. Det är som at boka ett sista minuten-flyg till en turistort som står i lågor. Det hände på riktigt i somras. Politikerna är väl medvetna om oviljan för förändring. De använder ett luddigt språk och luddig politik - för de också har en rätt till en fin levnadsstandard. Hiilikädenjälki mahdollistaa Suomelle lisätä jännien ympäristötuotteiden vientiä, sanoo Urpo. Omaishoitajat on saatava pois kotoa tuottavampaan työhön, tahtoo 60 kilon jättikoira Purra purra kättä, joka syöttää sitä.
ellauri313.html on line 50: Tuukka Pietarinen on 23 -vuotias helsinkiläinen estetiikan ja teoreettisen filosofian opiskelija ja tottunut käsitteelliseen ajatteluun.
ellauri313.html on line 53: Runon kimmokkeena on yleensä jokin juuri luettu teksti. Pietarisen runoissa soi filosofian kaanon, mutta ketään yksittäisiä filosofeja hän ei halua nimetä, ei edes kuvan Aristotelestä.
ellauri313.html on line 81: Tuukka Pietarinen (s.1996) on helsinkiläinen estetiikan ja teoreettisen filosofian opiskelija. Yksin ja toisin (WSOY) on hänen esikoisteoksensa.
ellauri313.html on line 144: the English speaking world considers making a show of trying hard an
ellauri313.html on line 145: essential part of working life. There is an inherent sense of masochistic
ellauri313.html on line 148: needs to have integrated periods of refraction, reflection, and play in
ellauri313.html on line 152: Leukavasti laukaistu. Tähän ei ole muuta lisättävä kuin että anglosaxeilla heikon työväenliikkeen ja The Witchin mellastuxen takia olematon työlainsäädäntö mahdollistaa tolkuttoman hiostuxen työpaikoilla ilman aikarajoja ja vapaita. Edes vessaan ei päästetä Jeff Bezosin Amazonilla. Tästä julmasta kyykytyxestä ne yrittää sit kääntää jotain ahkeruuden hyvettä. Ja mikä on lopputulos tästä seppoilusta, hullusta murkkumaisesta uurastuxesta? Ekokatastrofi, resut loppuvat. Kurkot karkaavat johkin Tralalaahan, osattomat jäävät pyörimään tyhjään pesään terroristiampiaisina.
ellauri313.html on line 170: Morrison wanted to call the novel War but was overridden by her editor. Ei kyllä tässä lähes kaikki ovat lakukeppejä. Rotuviha on korvautunut tässä niteessä miesvihalla. Throughout the novel, the women of the Convent provide a safe haven for all those who come to its doorstep. However, the Convent is widely perceived as a corrupting influence in Ruby (a negro town), the source of their problems rather than where problems must go because of Ruby's intolerant atmosphere. Both the men of Haven and Ruby exhibit a patriarchal nature. This is seen through their intense hatred for the Convent women who are unconventional and nonconforming.
ellauri313.html on line 173: That being said, at 500 pages, the book takes on a lot and doesn't adequately address it all. There's the nominal plot, which concerns the Yugoslav mafia in Sweden; but there's also a new relationship for Annika, which is complicated; the politics of the newspaper she works for; fundamental questions about the role of the welfare state; and questions about the role of a newspaper vis a vis law enforcement. This all kind of dropped off toward the end of the book, and I didn't find the conclusion to be particularly satisfying. I felt impatient with Annika's (main character), histrionics and irrationality.
ellauri313.html on line 175: In volume #2 of Liza Marklund's wildly popular series of feminist thrillers, Annika gets involved with a married man. Needless to say, his wife is a cold-hearted, frigid bitch, and she's doing all three of them a favour by taking Thomas away from her.
ellauri313.html on line 178: Πολύ κακό βιβλίο. Χάσιμο χρόνου. The descriptions of sidewalks, meadows, walls and courtyards, just made me skip whole pages. That's it for the Swedes. I hope in the future books Annika stops whining and crying, but I have no intention of finding out.
ellauri313.html on line 180: The novel at its beginning from my point of view was promising for a good job, but then I found only unnecessary prolongation, weak plot, and an attempt to mix crime with politics in a way that was unsuccessful for me (jag är en saudi sandneger som skriver på arabiska).
ellauri313.html on line 196: oikeusprofessori Marcia Zug selitti Guardianin haastattelussa, että "syy siihen,
ellauri313.html on line 289: profiilit vahvistavat tämän ideologian; naiset ovat nuoria, hoikkia, perinteisesti
ellauri313.html on line 327: Löysitkö todella sen kiistanalaisimman ukrainalaisen kaunottaren? Oliko se tuo? Ei tuo on Tuxu. Suurin huolenaihe kaikille miehille, jotka päättävät löytää postimyyntimorsiamen, on huijaus. Internetissä on julkaisuja hankalia kaunottareista, jotka valehtelevat miehille ja haluavat heiltä vain rahaa. Näistä syytöksistä huolimatta on olemassa paljon treffisivustoja, joilla on profiileja kuumista ukrainalaisista morsiameista. Niiden suosio vain kasvaa. Miksi miehet kaikkialta maailmasta jatkaisivat heitä huijaavien treffisivustojen ja toimistojen palveluja? Vainko sixi että joka päivä löytyy uusia hölmöjä? Ehei!
ellauri313.html on line 332:
Internetissä tutustumalla on valitettavasti olemassa riski, että tapaat väärän henkilön. Ja tämän henkilön asuinpaikalla tai käyttämäsi alustan erityispiirteillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Ainoa asia, jonka voit tehdä tämän riskin minimoimiseksi, on käyttää luotettavan ja hyvämaineisen toimiston tai laillisen ukrainalaisen treffisivuston palveluita, jotka kiinnittävät erityistä huomiota tietokantoihinsa oleviin naisten profiileihin.
ellauri313.html on line 447: Sarjassamme joutavaa paskaa myös Tom Wolfen dityrambit aiheesta "perpetually pregnant hags whose bestial passivity made man less than dung and destroyed every proud illusion of the priceless value, dignity and sanctity of his individual life." Mitä tuubaa! Pahoja virhekäsityxiä. Kaikki "ikuinen" hölpötys on täysin päätöntä, samoin "arvokkuus" ja yxilöllisyys". Ei mikään ole ikuista eikä järin yxilöllistä, elukan elämä hupenee kuin nöyhtä, kuin pieru Saharaan, tai röyhtäys, hirmuisen sähläyxen päätteexi.
ellauri313.html on line 471: Strategies that emphasize the possibility of escalation or eruption are associated with the term "brinkmanship." (We will sometimes refer to the game of "chicken" when the brinkmanship is overtly two-sided.) "Chicken" is played by two drivers on a road with a white line down the middle. Both cars straddle the white line and drive toward each other at top speed. The first driver to lose his nerve and swerve into his own lane is "chicken"—an object of contempt and scorn—and he loses the game. The game is played among teenagers for prestige, for girls, for leadership of a gang, and for safety (i.e., to prevent other challenges and confrontations).
ellauri313.html on line 473: Most Americans are not entirely comfortable with the concept of "cool," or businesslike, negotiations in an atmosphere of some degree of physical threat or coercion. For the most part, they do not consciously assign to force any rational or reasonable role in "ordinary" negotiations. In the recent past (except in the case of "just" revolutions), we have tended to the view that only a criminal or a sick or insane person initiates the use of force. Therefore, we are inclined to believe that someone who uses force is not only our enemy, but an enemy of humanity—an outlaw who deserves extermination, imprisonment, or medical constraint and treatment. The "crusade," and even an initial pacifism as well, comes more naturally to Americans than the kind of cool, restrained, and moderate willingness to threaten or use force that will be suggested in this book.
ellauri313.html on line 543: Mooses Mendelssohn syntyi köyhään juutalaisperheeseen Dessaussa, Anhaltin ruhtinaskunnassa ja joutui alun perin rabbiiniseen uraan. Hän opiskeli saksaksi ajattelua ja kirjallisuutta. Filosofiaa ja uskontoa koskevien kirjoitustensa ansiosta sekä saksankielisen Euroopan että sen ulkopuolella asuvat kristityt ja juutalaiset pitävät häntä aikansa johtavana kulttuurihahmona. Hänen osallistumisensa Berliinin tekstiiliteollisuuteen muodosti vankan perustan hänen perheensä varallisuudelle.
ellauri313.html on line 547: Mooseksen varhaiskasvatusta järjestivät hänen isänsä ja paikallinen rabbi David Fränkel, joka sen lisäksi, että opetti hänelle Raamattua ja Talmudia, esitteli hänelle kaima Maimonidesin filosofian. Vuonna 1743 Fränkel sai puhelun Berliiniin, ja muutamaa kuukautta myöhemmin Mooses seurasi häntä. 14-vuotias Mooses "meni Berliiniin Rosenthaler Torin kautta, joka on ainoa portti kaupunginmuurissa, jonka läpi juutalaiset (ja muu karja) pääsivät kulkemaan." Mendelssohn ilmoittautui Frankelin vaativaan seminaariin, jossa ohjelma koostui varhaiskeskiaikaisten tekstien loputtomista toistoista, niiden tulkinnoista, Talmudin lain tarkennuksista ja runsaista kommenteista, joita on kertynyt vuosisatojen aikana."
ellauri313.html on line 549: Pakollinen puolalainen juutalainen Israel Zamosz opetti hänelle matematiikkaa ja nuori juutalainen lääkäri opetti hänelle latinaa. Hän oli kuitenkin pääosin itseoppinut. Hän oppi oikeinkirjoituksen ja filosofoimisen samaan aikaan (historioitsija Graetzin mukaan). Hän osti niukoilla tuloillaan latinankielisen kopion John Locken kirjasta An Essay Concerning Human Understanding ja tavasi sen latinan sanakirjan avulla. Sitten hän tutustui Aaron Solomon Gumperziin, joka opetti hänelle ranskan ja englannin aakkoset. Onnexi ne ovat lähes samat Vuonna 1750 varakas juutalainen silkkikauppias Isaac Bernhard määräsi hänet opettamaan lapsiaan. Mendelssohn voitti pian Bernhardin luottamuksen, joka teki nuoresta opiskelijasta peräkkäin kirjanpitäjänsä ja partnerinsa.
ellauri313.html on line 576: Tähän mennessä Mendelssohn oli omistanut kykynsä filosofialle ja kritiikille; nyt kuitenkin tapaus käänsi hänen elämänsä virran juutalaisuuden asian suuntaan. Huhtikuussa 1763 Johann Kaspar Lavater, silloin nuori teologian opiskelija Zürichistä, teki matkan Berliiniin, missä hän vieraili jo kuuluisan juutalaisen filosofin luona muutamien kumppaneiden kanssa. He vaativat Mendelssohnia kertomaan heille näkemyksensä Jeesuksesta ja onnistuivat saamaan häneltä lausunnon, että mikäli historiallinen Jeesus olisi pitänyt itsensä ja teologiansa tiukasti ortodoksisen juutalaisuuden rajoissa, Mendelssohn "kunnioitti Jeesuksen luonteen moraalia". Sehän oli kopioinut pointtinsa paljolti Här
ellauri313.html on line 598: Felix sävelsi hienoja protestanttisia virsiä. Sen isoisä oli Moses Mendelssohn, kuuluisa juutalainen filosofi. Sen isä Abraham oli luopio, jonka äiti teki perinnöttömäxi. Se ize oli kastettu protestantixi, mistä sille tuli paljon harmia.
ellauri313.html on line 622: And all that’s best of dark and bright Ja kaikki paras tummasta ja kirkkaudesta
ellauri313.html on line 630: Or softly lightens o’er her face; Tai hiljaa valaisee hänen kasvojaan;
ellauri313.html on line 635: So soft, so calm, yet eloquent, Niin pehmeä, tyyni, silti kaunopuheinen,
ellauri313.html on line 637: But tell of days in goodness spent, Kertovat vain hyvyydessä vietetyistä päivistä,
ellauri315.html on line 111: Sie schlug an der Wiege des Kindes, sie schlägt, will's Gott, noch oft,
ellauri315.html on line 112: Wenn bessere Tage kommen, wie meine Seele es hofft.
ellauri315.html on line 159: Läsnä ollut professori Eelis Gulin mainitsi, että ulkomaalaiset kysyvät tämän sodan osalta seuraavaa.
ellauri315.html on line 227: of_Kursk_%28map%29.jpg/600px-Battle_of_Kursk_%28map%29.jpg" />
ellauri315.html on line 322: Kornilov muodosti neljästä tuhannesta miehestään kolme rykmenttiä kenraali SL Markovin, eversti Nezhintsevin, kenraali Afrikan P. Bogaewskyn johdolla ja pataljoonan kenraali Borovskiin johdolla. Toinen tuhat siviiliä seurasi armeijaa, mukaan lukien poliitikot VN Lvov, LV Polovtsev, LN, Novosiltsev ja NP Shchetnina sekä toimittajat, professorit, sotilaiden vaimot, lääkärit, terapeutit ja sairaanhoitajat.
ellauri315.html on line 326: Peter Kenez (syntynyt nimellä Péter Kenéz vuonna 1937) on Venäjän ja Itä-Euroopan historiaan ja politiikkaan erikoistunut historian väärentäjä. Peter Kenez syntyi ja kasvoi Pesterzsébetissä, Budapestissa, Unkarin kuningaskunnassa. Hänet pidätettiin maaliskuussa 1944 Margarethe-operaation jälkeen ja karkotettiin Auschwitzin keskitysleirille ja tapettiin. Ei sentään, hänen isänsä. Hänen äitinsä pakeni hänen kanssaan Budapestiin, missä he selvisivät Eichmann-Kommandon ja Nuoriristipuolueen juutalaisten vainosta. Vuoden 1956 Unkarin kansannousun jälkeen hän pakeni Yhdysvaltoihin. Hän valmistui tohtoriksi Harvardin yliopistosta neuvonantajana vanha tuttu Richard Pipes. Hän on opettanut Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa vuodesta 1966, missä hän on tällä hetkellä emeritusprofessori. Hän opettaa myös kursseja Neuvostoliiton elokuvasta ja monitieteistä hologrammikurssia kirjallisuuden professori Murray Baumgartenin kanssa.
ellauri315.html on line 354: Syksyllä 1918 Zhekkoslovakian izenäistyttyä lokakuussa legioonaarien innostus taisteluihin Venäjällä, joka tuolloin rajoittui enimmäkseen Volgan ja Uralin varrelle, putosi jyrkästi, vaikka Professori TG Masaryk tuki heitä ankarasti Amerikan yhdysvalloista.
ellauri315.html on line 367: Kirjallisuudessa brittikirjailija James Meekin vuoden 2005 romaani The People's Act of Love kuvailee Tšekkoslovakian legioonan ryhmän miehitystä siperialaisessa pikkukaupungissa vuonna 1919. Kaupungin alkuperäiset asukkaat ovat Skoptsyn tai kristillisen lahkon jäseniä, kaikki kastroituja.
ellauri315.html on line 403:
ellauri315.html on line 405: Me luettiin tätä kirjaa kreikan tunnilla, tuskin kelläkään oli aavistusta mistä siinä oikeastaan oli kymysys. On aika syventyä sotahistoriaan. Myriadi - 10 000 kreikkalaisen palkkasoturin joukko, jotka joutuivat loukkuun syvälle vihamieliselle alueelle ja joutuivat taistelemaan takaisin kotimaahansa taisteltuaan hävinneen puolen puolesta Achaemenidi-imperiumin sisällissodassa. Kuulostaapa tutulta. Plus ca change, plus c'est la même chose. Xenofonin jälkeen seuraava oli Saska suuri, ja sit on tietysti toi Kaarle XII. Maailmanhistorian tollojen kuuluisia toilailuja.
ellauri315.html on line 441: Ekaterina Mikhailovna Schulmann ( venäjäksi : Екатерина Михайловна Шульман, Jekaterina Mikhaylovna Shulman ; os Zaslavskaya ( Заславская ) Schulmann on RANEPA: n apulaisprofessori, Moskovan yhteiskunta- ja taloustieteiden koulun apulaisprofessori ja Chatham Housen apulaisprofessori. Arvaa kyllä kenen apulaisena se häärii: pirun advokaattina.
ellauri315.html on line 445: Schulman on siis Katjan miehen nimi, se ize on Zaslavskaya etelä-Venäjältä Tulasta. Äiti ja isi oli (on) professoreja Tulan opettajankoulutuslaitoxessa. Sen ja teräs- ja rautateollisuuden lisäksi Tulassa on nykyisin myös konepajateollisuutta. Valtaosa ligniitistä eli ruskohiilestä louhitaan paikan päällä ja sitä käytetään kemianteollisuudessa. Samovaarit ovat perinteinen metallituote, joista Tula on ollut kuuluisa jo 1700-luvulla. Kun Wrangel kukistui, britit alkoivat tehdä varuxi Tula-merkkisiä samovaareja. MOZHET, ZHAJU?, lukee Katjan kannustajien t-paidassa. Tulasta olivat myös Lermontov ja Tolstoi (Jasnaja Polnja).
ellauri315.html on line 450: Shuulman on 45-vuotias. Hän on naimisissa Mikhail Schulmannin, pedofiili Vladimir Nabokovin asiantuntijan ja kirjallisuuskriitikon kanssa, jonka hän tapasi Internetissä LiveJournal.ru:n kautta. Schulmanneilla on kolme netissä tehtyä yhteistä lasta (kaksi tytärtä ja poika).
ellauri315.html on line 452: Schulmannin aviomies pidätettiin Aleksei Navalnyn tukemiseksi Moskovassa järjestetyn mielenosoituksen aikana. Navalnyj oli (on) Venäjän Liike Nyt. Siis niitä porukoita Shuulmanit olivat! Pian sen jälkeen gospazha Schulmann ilmoitti, että Robert Bosch Stiftung tarjosi hänelle apurahaa ja lähti Venäjältä Saksaan työskentelemään apulaisprofessorina ja ilmoitti, että hän ei muuta loputtomiin.
ellauri315.html on line 456: Tammikuussa 2023 Ekaterina Shulmanista on tullut professori M.Narikbajevin nimessä Kazakstanin yliopistossa KAZGUU, hän opettaa yliopistossa valtiotiedettä. Kazakstan on mainio paikka tuottaa potaskaa. Ei tarvi muuttaa loputtomiin. Sehän on entistä Neuvostoliiton maaperää.
ellauri315.html on line 470: Marina Rakova antoi tunnustuslausunnon oltuaan 9 kuukautta pidätyskeskuksessa, hän ja Zuev tarjoutuivat korvaamaan väitetyt vahingot. Journalistisissa tutkimuksissa on kuitenkin taipumus ajatella, että tapauksen pakotti itse asiassa kamppailu miljardiruplan koulukirjamarkkinoiden uudelleenjakamisesta sekä Rakovan ja hänen entisen päällikkönsä Olga Vasilievan sekä Prosvescheniye Publishingin johtajien välisten henkilökohtaiset konfliktit. Syyttäjä havaitsi kolme petoskohtaa. Ensimmäisessä tapauksessa Rakovaa ja Zakia syytettiin opetusministeriön 12 työntekijän kuvitteellisesta työllistämisestä RANEPAlle. Täähän on frankofiilin ihmistorpeedon Tytti Yli-Viikarin idean plagiointia! Toiseksi syyttäjä uskoi, että vuonna 2019 Rakova ja hänen työtoverinsa varastivat 21 miljoonaa ruplaa, jotka oli osoitettu Tulevaisuuden opettaja -ohjelmalle, ja väärensi raportit. Koska pääurakoitsija oli MSSES, sen rehtori Sergei Zuev pidätettiin. 13. lokakuuta 2021 Zuev pidätettiin ja kuulusteltu epäiltynä Marina Rakova -tapauksessa. Rakova oli entinen varaopetusministeri, jota syytettiin 50 miljoonan ruplan valtion rahojen varastamisesta, jotka oli tarkoitettu MSSES:n koulutusohjelmaan Zuevin johdolla. Lokakuun 13. päivänä Zuevia syytettiin enää noin 21 miljoonan ruplan kavalluksesta. Zuev tietysti kiisti syyllistyneensä väärinkäytöksiin, joiden hänen kannattajansa sanovat olevan poliittisia.
ellauri315.html on line 534: Eikä siinä vielä kaikki! Venäläinen kirkkoraamattukin on ukrainalainen! Tosin se on kirkkoslaavia eli bulgariaa lähinnä, eikä vähävenättä, mutta sen painattaja Ostrogski suosi ukrainalaista kyldyyriä, vaikka Ukraina oli silloin osa Puola-Liettuaa. Alkuteos on Novgorodista, ja saatiin Iivana Julmalta. Venäjän ortodoksinen kirkkokin myöntää nykyisin pitkin hampain että Elisabetin Raamattu perustuu Ostrohin raamattuun. Mikä parasta, Ostrohin akatemia on julkaissut vuonna 2006 Ostrohin raamatun nykyukrainaksi. Käännöstyön teki arkkimandriitta, teologian professori Rafail Torkonjak, ja häneltä meni työhön 30 vuotta. Venäjän aggressio pani Rafaeliin vähän vauhtia.
ellauri316.html on line 104: katastrofia Triple Alliancen joukoille. Saksa, Itävalta ja Italia alkoivat
ellauri316.html on line 201: after him at both Oxford and Cambridge. Professorships named after him exist at
ellauri316.html on line 202: Bar-Ilan, Haifa, Jerusalem, Oxford and Tel Aviv. He was also a benefactor of the
ellauri316.html on line 203: John Rylands Library donating the cost of a small extension in 1961. The Edith and
ellauri316.html on line 205: Wolfson, and the family supported the founding of Wolfson Medical Center in Tel
ellauri316.html on line 206: Aviv. Wolfson is one of a handful of figures, including Edmund of Abingdon, Saint Peter, Catherine of Alexandria, Mary Magdalene, Mary, mother of Jesus, God and Jesus, to have both Cambridge and Oxford colleges named after them. Ei ihme että kuoppaleukainen daavidhahmo Nooah nimettiin sen perästä. Lopetin sarjan kazomisen 3. jaxosta. Siinä oli pelkästään epämiellyttäviä tyyppejä. Sarjaa tuottavat belgit, britit ja israelit, kaikki erittäin syvältä anuxesta. Haaretz writes that the series is a "gem" that comes "from the heart.' Are there lilac trees / in the heart of town? This is somewhat embarrassing, isn’t it?
ellauri316.html on line 208: Kiryat Wolfson (Hebrew: קריית וולפסון), also known as Wolfson Towers, is a high-rise apartment complex in western Jerusalem. Comprising five towers ranging from 14 to 17 stories above-ground, the project was Jerusalem's first high-rise development. The project encountered opposition from both municipal officials and the public at each stage of its design and construction. The complex includes 10,000 square feet (930 m2) of commercial space and a medical center. The project was financed by the Edith and Isaac Wolfson Trust.
ellauri316.html on line 259: of_Brest-Litovsk-en.jpg/400px-Map_Treaty_of_Brest-Litovsk-en.jpg" />
ellauri316.html on line 296: Tokoi pötki 1921 Englannin ja Kanadan kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli Massachusettsin Fitchburgissa ilmestyneen sosiaalidemokraattisen Raivoaja-lehden toimittajana vuosina 1922–1949. Loppuelämänsä Tokoi asui Yhdysvalloissa. Me nähtiin Tokoin muistomerkki Fitchburgissa käydessämme Amerikan suomalaisten juhannuskokolla. Niillä oli 5m pituiset makkaratikut. Kaikki jenkeissä on suurempaa, vasitenkin kusipäät. Amerikan yhdysvallat (engl. United States of America, lyh. USA) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja n. 300M isosta kusipäästä.
ellauri316.html on line 305: Lähde: Who's who among Finnish-Americans: A biographical directory of persons of Finnish descent who have made noteworthy contributions to the pattern of American life. Planning committee: Oskari Tokoi, John Suominen, Henry Askeli. Fitchburg, Mass.: Raivoaja Publishing Company, 1949
ellauri316.html on line 316: Venäläinen historian vääristelijä, kollaboraatioon toisen maailmansodan aikana erikoistunut Boris Kovalyov on huomauttanut, että "kirjailija vääristeli monia tosiasioita" teoksessaan. Professori Boris Kovaljovin Novgorodin yliopistosta mukaan jotkut syvästi uskonnolliset venäläiset houkuttuivat tukemaan saksalaisia vapauttajina "jumalattomasta bolshevismista" sen jälkeen, kun saksalaiset olivat suorittaneet "sydämet ja mieli" -kampanjan. Kolmekymmentäkaksivuotias vanki Boris Kovaljov seisoo sellissä toisessa rangaistuslaitoksessa Krasnojarskin ulkopuolella. Se tunnetaan korkean turvallisuuden miesten vankileirinä numero 5, ja se on tarkoitettu vangeille, joilla on useita vakavia vakaumuxia. Kovaljov päätyi sinne saatuaan kahdeksan vuoden tuomion uskonnon huumekaupasta kansalle, mutta hänet vapautettiin kaksi ja puoli vuotta etuajassa hyvän käytöksen ja urheilu- ja kulttuuritoimintaan osallistumisen vuoksi.
ellauri316.html on line 321: Honoured Worker of Higher Professional Education of the Russian Federation. Kunniamerkki 30 vuoden nuhteettomasta palveluksesta. ellauri316.html on line 332: Aatelinen Sinyavski lie ollut pääkätyri ja juutalainen Daniel vain apuri. Daniel palveli viiden vuoden koko toimikautensa, ja vapautumisensa jälkeen hän asui Kalugan ja Moskovan kaupungeissa kuolemaansa asti vuonna 1988. Sinyavski palveli kuusi vuotta ennenaikaiseen vapautumiseensa vuonna 1971 Juri Andropovin aloitteesta, joka oli tuolloin KGB:n hallituksen puheenjohtaja. Vuonna 1973, kaksi vuotta vapautumisensa jälkeen, Sinyavsky muutti Ranskaan, jossa hänestä tuli venäläisen kirjallisuuden professori ja hän julkaisi kermaperseisesti lukuisia omaelämäkerrallisia ja retrospektiivisia teoksia.
ellauri316.html on line 344: Juri Timofejevitš Galanskov (venäjäksi: Юрий Тимофеевич Галансков; 19. kesäkuuta 1939 – 4. marraskuuta 1972) oli venäläinen runoilija, historioitsija, ihmisoikeusaktivisti ja toisinajattelija. Poliittisista toimistaan, kuten samizdat -almanakan perustamisesta ja toimittamisesta, hänet vangittiin vankiloissa, leireissä ja pakkohoitopsykiatrisissa sairaaloissa ( Psikhushkas ). Hän kuoli työleirillä. Länteen tuolloin saapuneiden kertomusten mukaan vuotavasta mahahaavasta kärsinyt Galanskov ei saanut sairaanhoitoa vankeutensa jälkeen, ja hänelle ruokittiin vankilassa suolakalaa ja mustaa leipää. Hän kuoli sen jälkeen, kun toinen vanki, jolla ei ollut pätevyyttä leikkaukseen, leikkasi häneltä mahahaavan. Leikkauksen jälkeen leirin hallinto kieltäytyi siirtämästä häntä sairaalaan tai sallimasta pätevien lääkäreiden käydä hänen luonaan. Ennen kuolemaansa Galanskov onnistui hiipimään kotiin kirjeen kanssa jossa sanottiin: "He tekevät kaikkensa nopeuttaakseen kuolemaani."
ellauri316.html on line 381: of-u-s-cavalry-chasing-native-americans.jpg?width=480" />
ellauri316.html on line 386: of-conscription-in-1862-741x475.jpg?width=480" />
ellauri316.html on line 394: of-the-allies-headquarters-building-the-united-states-is-represented-741x559.jpg?width=480" />
ellauri316.html on line 417: of-a-section-of-saigon-in-the-cholon-neighborhood-following-fierce-fighting-between-arvn-forces-and-viet-cong-main-force-battalions-741x486.jpg?width=480" />
ellauri316.html on line 421: offensive_fighting_in_hue_managing_to_reach_the_south_shore_of_the_perfume_river_despite_-_nara_-_541870-tif-453x640.jpg?width=480" />
ellauri316.html on line 462: Vuonna 1937 NKVD pidätti Bonnierin isän ja teloitettiin osana Stalinin suurta puhdistusta. Kun tammikuussa 1980 Saharov saatiin karkotettua Gorkiin (Nizhni Novgorodiin siis), ulkomaalaisilta suljettuun kaupunkiin, ahdistelusta ja julkisesti tuomitusta Bonnerista tuli hänen pelastusköysi, joka matkusti Gorkin ja Moskovan välillä tuodakseen esiin hänen kirjoituksiaan. Hiänen pidätyksensä huhtikuussa 1984 "neuvostonvastaisen agitpropin" vuoksi ja tuomio viideksi vuodeksi maanpakoon Gorkiin häiritsi heidän elämäänsä jälleen, mutta loppui sentään turha reissaus. Hiän kritisoi myös kansainvälisen "kvartetin" kahden valtion ratkaisua Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin ja ilmaisi pelkonsa antisemitismin noususta Euroopassa. Vuonna 1999 Jelena Bonner sai Truman-Reagan Medal of Freedom -mitalin.
ellauri316.html on line 464: Vuodesta 2006 lähtien Bonnier jakoi aikansa Moskovan ja Yhdysvaltojen välillä, Vuonna 2005 Bonner osallistui "They Chose Freedom" -elokuvaan, joka on neliosainen televisiodokumentti Neuvostoliiton toisinajattelijaliikkeen historiasta. Ihmissusia ja mustan omantunnon roistoja. Norjan Nobel-komitea kutsui Saharovia "ihmiskunnan mustan omantunnon edustajaksi". Vuoteen 1976 mennessä KGB:n päällikkö Juri Andropov oli valmis kutsumaan Saharovia "kotiviholliseksi numero ykköseksi" ryhmälle KGB-upseereita (ml Putin). Sakharov was named the 1980 Gumanist of the Year by the American Gumanist Association.
ellauri316.html on line 475: Sakharovin nimiin on pantu sen 7 antisovjet palkintoa. Entisen Neuvostoliiton toisinajattelijan Pjotr Vinsin, nyt Yhdysvalloissa asuva liikemies, rahoittamaa palkintoa hallinnoi auttamattomasti vanhentunut Glasnostin puolustussäätiö Moskovassa. Palkinnon "journalismista omantunnon tekona" ovat vuosien saatossa voittaneet kuuluisat toimittajat, kuten Anna Politikovskaja. Andrein prujut sijaizevat nyt Harvardin yliopistossa. Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa on akateemikko Andrei Saharov-katu. PC-pelin STALKER: Shadow of Chernobyl ja sen esiosan Ecologists-ryhmän johtaja on professori Saharov-niminen tiedemies. Kuvitteellinen planeettojenvälinen avaruusalus Kosmonautti Aleksei Leonov romaanista 2010: Odyssey Two, kirjoittanut Arthur C. Clarke, saa voimansa "Sakharov-asemasta" nimeltä Tsar Bomba.
ellauri316.html on line 477: Vuonna 1974 KGB-agentit saivat Saharovin 1940 syntyneen kolleegan Tverdokhlebovin Moskovan kaduille kävellen kotiin ystävänsä kanssa elokuvasta, ja hänet saatettiin takaisin asuntoonsa, jossa agentit etenivät hänen omaisuutensa läpi. Etsinnän aikana takavarikoitiin useita esineitä: kolme numeroa Liettuan katolisen kirkon kronikasta; kopio Gulagin saaristosta; kolme numeroa A Chronicle of Human Rightsista [New York]; evankelis-kristillisten baptistivankien sukulaisneuvoston tiedotteen numero; kansalaisoikeuksia puolustavat asiakirjat; poliittisten vankien ja heidän perheidensä osoiteluettelot; luettelot saksalaisten perheiden osoitteista, jotka haluavat muuttaa Saksan liittotasavaltaan (noin 2 000 perhettä); materiaalia työleirien ja vankiloiden tilanteesta; muistikirjat; kirjoituskone; ja nauhuri. 28. marraskuuta 1974 Tverdokhlebov julkaisi "lausunnon 27.-28. marraskuuta suoritetusta etsinnästä", joka päättyi lauseeseen: "He eivät kuitenkaan ole vielä vieneet mustekynääni." Mustekynä vietiin seuraavalla kerralla. Vedettiin varmemmaxi vakuudexi vielä vittuilijaa nekkuun. Kaveri sai kansanomaisen selityxen rautalangasta: Väkivalta lopettaa vittuilun.
ellauri316.html on line 587:
Samoille järjestäjille ja osallistujille professorivaatteissa ja siviilipuvuissa (tieteellisillä arvonimillä, akateemisilla tutkinnoilla ja ilman) laajamittaista vainoa<…>
ellauri316.html on line 589: Väärä sanajärjestys. Katso: poistamme sulut (ja syy siihen, miksi sulut sijoitetaan lauseeseen, on se, että ne voidaan poistaa milloin tahansa muuttamatta lauseen merkitystä ja sen rakennetta) - ja mitä saamme? Samoille järjestäjille ja osallistujille laajamittaisen vainon professorivaatteissa ja siviilipuvuissa
ellauri316.html on line 591: Toisin sanoen nämä eivät ole laajamittaisen vainon järjestäjiä - vaan laajamittaisen vainon siviilipukuja. Jos aiot tehdä tällaisen ehdotuksen, sinun on tehtävä se pätevästi. Samoille laajamittaisen vainon järjestäjille ja osallistujille - professorivaatteissa ja siviilipuvuissa <...> - muunnelma oikein kirjoitetusta lauseesta.
ellauri316.html on line 707: suurten ajattelijoiden ja filosofien, paizi ei Marxin ja Engelsin, ajatuksia.
ellauri316.html on line 735: toteutettiin elämän taloudellisessa ulottuvuudessa. Heidän filosofiansa
ellauri316.html on line 768: Hyvän ja pahan 2-teräinen miekka. Apinan arvokkain kyky on peukuttaa samanaikaisesti vastakkaisia arvoja. On ikävää että väestönkasvu tuhoaa elämän pallolta. On ikävää että Ukrainan syntyvyys on maailman matalin. Vanha hyvä aika oli tietämättömyyden, sairauden, orjuuden ja kuoleman aikaa. Nythän näistä on jo päästy kaikista. Tiede on vapauttanut maassa ym piilevän energian ilmakehään, jossa se nyt pörrää tuottaen ilmastokatastrofeja. Kirjapaino, tv ja netti ovat köyhimpienkin ulottuvilla. Viihde, julkkixet, mainoxet ja merkkivaatteet kutkuttavat kaikkia. Jätteet kuskataan valtamerikonteissa lakukepeille. Ilman p-pillereitä, konevoimaa ja tekoälyä ajautuisimme takaisin ollin kurjuuteen.
ellauri316.html on line 793: of.Himmler.jpg" />
ellauri316.html on line 811: Hän on töykeä ja ankara, mutta pystyy hallitsemaan itseään. Hän ei unohda loukkauksia, hän on hyvin itsekäs ja ylpeä. Henkilökohtaisen vaaran hetkellä hän on pelkurimainen ja pelokas. Hän ei pidä filosofiasta. Hän on kommunismia vastaan ei vakaumuksesta, vaan henkilökohtaisen toivottoman tilanteensa ja henkilökohtaisen asemansa menettämisen ansiosta. Komentajana hän on hyvä keskiasemissa (divisioonan komentaja), mutta korkeammissa asemissa häntä pidetään suhteellisen heikkona. Hyvä taktikko, keskiverto strategi. Hänen deviisi: "Vaikka olet kaulaa myöten mudassa, voit silti olla mestari". Natsi-Saksan poliittisten henkilöiden arviot Vlasovista ovat yleensä myönteisiä.
ellauri316.html on line 822: In 2019, the town of Lemont, Illinois installed a statue honoring Adolfas Ramanauskas-Vanagas, who led the Lithuanian Activist Front (LAF) on an anti-Soviet campaign with Hitler’s army. The LAF murdered thousands of Lithuanian Jews in June 1941 during the early period of the Nazi invasion. The Forest Brothers, a partisan militia of Latvians, Estonians, and Lithuanians who also collaborated with the Nazis. In 2017, NATO produced a video honoring the Forest Brothers but quickly deleted it after public outcry.
ellauri316.html on line 824: “The Germans know, as many Americans do not, that the war was won at Stalingrad and that 27 million Soviet citizens died in the fight against the Wehrmacht,” Neiman told ARTnews. “Among decent Germans who want to acknowledge their country’s crimes, there is a strong sense of guilt for the war against the Russians.”
ellauri316.html on line 826: In the US, monuments installed by the Organization of Ukrainian Nationalists-Bandera (OUN) have been misconstrued as representing Ukrainian democracy. The OUN, however, openly declared its intent to “work closely with National-Socialist Greater Germany under the leadership of Adolf Hitler.”
ellauri316.html on line 828: The Vlasov monument is one of several remaining monuments to Nazis and Nazi collaborators in the United States. It stands, improbably, at the edge of one of the largest communities of observant Jews outside of Israel — and is a tragically apt symbol for the far-right excesses that produced modern Israel.
ellauri316.html on line 830: Stalin’s inability to initially contain the advancing Nazi war machine convinced Vlasov that the Soviet system was rotten to the core. Taken by his captors to Germany, he began to conceive of a Russian army that would fight for the Third Reich in the name of a post-Bolshevik Russia.
ellauri316.html on line 831: In 1943, Vlasov published the Smolensk Proclamation, in which he declared that Bolshevism was “the enemy of the Russian people.” His aim was to recruit other Russians now in Germany—the Nazis had taken hundreds of thousands of Red Army soldiers prisoner in the first two years of the war— to unite against the Soviet Union.
ellauri316.html on line 833: But after the shattering victory at Stalingrad, the Red Army began to believe that victory was possible. Germany, which had boasted the world’s most formidable military at the start of the war, suddenly seemed vulnerable. Even if its weaponry was less sophisticated and its troops poorly prepared, the sheer size of Russia’s forces could overwhelm the enemy — a reality that holds 80 years later, as the war in Ukraine grinds on and on and the wallets and the patience of Kyiv’s partners in the West begins to wear thin.
ellauri316.html on line 839: Its life would be short. Vlasov’s division fought only once for the Nazis, in February 1945, in a futile attempt to stop the Soviet push across the Oder River and into the heart of the Third Reich.
ellauri316.html on line 840: After being beaten back by Soviet forces, the Russian Liberation Army retreated to Prague. In yet another reversal of loyalties, Vlasov hoped to help anti-Nazi forces and eventually surrender to the United States.
ellauri316.html on line 843: Russian military leaders remain fond of such vivid reminders of what traitors face. Last year, a deserter of the Wagner Group militia was executed with a sledgehammer, which the outfit’s leader Evgeny Prigozhin has taken to wielding as a symbol.
ellauri316.html on line 845: Viron mezäveljiä hyllasi myös violettitukkainen fasisti-itätyttömme Sofi Oxanen. A Ukrainian Jew is working to untangle the legacy of far-right nationalist leader Stepan Bandera, another Nazi collaborator icon uplifted by NATO.
ellauri316.html on line 847: Kirkkohistorian väärentäjä, arkkipappi Georgi Mitrofanov puolusteli Andrein nazikorttia. Ulkomailla Venäjää lännempänä, johon myös ROA:n eloon jääneet jäsenet tulivat, kenraali A. A. Vlasov oli ja on edelleen eräänlainen symboli jumalattomalle bolshevismin vastustukselle Historiallisen Venäjän elpymisen nimissä. …Kaikki, mitä he tekivät, tehtiin nimenomaan Isänmaan hyväksi siinä toivossa, että bolshevismin tappio johtaisi voimakkaan kansallisen Venäjän uudelleen luomiseen. "Vlasovilaiset" pitivät Saksaa yksinomaan liittolaisena taistelussa bolshevismia vastaan. Ei kaikki ole vain musta-valko-punaista. Antisemitismikin on perusvenäläistä.
ellauri316.html on line 867: Hän yhdisti venäläisten kohtalon Englannin kohtaloon, hän syöksyi venäläiset sotaan, toi heidän päähänsä lukemattomia katastrofeja, ja nämä sodan katastrofit ovat kruunu kaikille niille onnettomuuksille, joita maamme ihmiset kärsivät bolshevikkien hallinnassa 25 vuotta.
ellauri317.html on line 83: Зробили з неї скирту гною, And made of Troy a heap of litter Ja kiukulla roskaläjäx väsäsi
ellauri317.html on line 87: П'ятами з Трої накивав. He showed old Troy a cloud of dust. Työnsi mereen täyden kumiveneen.
ellauri317.html on line 89: Він, швидко поробивши човни, He quickly built some boats of timber, Lähti soutamaan kyrpä airona
ellauri317.html on line 166: Swedish men are so fussy and effeminate-looking, so why are women the world over attracted to such beta men, instead of the manlier-looking more masculine macho men from the Americas? Or the Ukrainian kosacks? Sas se.
ellauri317.html on line 189: of_defiance_to_George_Curzon.jpg/500px-Soviet_leaders_write_the_letter_of_defiance_to_George_Curzon.jpg" />
ellauri317.html on line 321: Ensimmäinen kerta oli marraskuussa 1836, jolloin hän sai nimettömän paskvinadin nimeltä "Certificate of a Cuckold", joka sisälsi selkeän viittauksen hänen vaimonsa Natalja Goncharovan uskottomuuteen. Pietarissa huhuttiin, että tsaari Nikolai I piti kynttilää Gontšarovalle, mutta Puškin ei selvästikään voinut haastaa maan korkeinta hallitsijaa, joten hän valitsi näkemänsä toisen mahdollisen vaihtoehdon: d'Anthèsin. Pian ranskalainen kosi kuitenkin Pushkinin vaimon sisarta Jekaterina Goncharovaa, mikä johti runoilijan perumaan haasteensa.
ellauri317.html on line 375: Kristina-täti piti Linklaterin lastenkirjasta Kuussa tuulee (engl. The Wind of the Moon). Kirja kertoo sota-ajasta ja sisaruksista Dinah ja Dorinda, jotka etsivät sotaan lähtenyttä isäänsä apunaan Kultapuuma, Kassikotka ja Munahaukka. Teokseen liittyy paljon mystiikkaa ja symboliikkaa.
ellauri317.html on line 377: Byronin Don Juanin leppoisa jälkeläinen, Linklaterin Juan on antisankari, joka pitää groteskista ja naurettavasta, yhtä aikaa sekä likaisesta että jumaluudesta, jonka vastaus joko äkillisen katastrofin tai ihmeellisen selviytymisen edessä on yksinkertaisesti nauraa. Romaani picaresque-tilassa, tämä on tarina eroottisesta löytämisestä siinä mielessä, kuten Juan sanoo, että "housusi piilottavat paitsi alastomuutesi myös sukulaisuutesi klovniin." Tommy Tubervillen housuista pilkottaa klovnin vekottimet eri näkyvästi. Pro liferinä ex soikiopallokouzina se ei siedä että pyöreetä ja soikeeta koittaa joku tulpata.
ellauri317.html on line 408: Juri Aleksandrovich Levada syntyi 1930 Ukrainan SSR:ssä Njeuvostoliitossa Vinnitsan alueellisen sanomalehden “Alternativnaja Pravda” toimittajan Natalya Lvovna Moreinisin ja keskiajan historioitsija Moisei Aleksandrovich Koganin, myöhemmin professorin ja M. N. Pokrovskin mukaan nimetyn Leningradin pedagogisen instituutin väärennetyn historian osaston dekaanin perheeseen. Ne olivat todennäköisesti jutkuja. 1930-luvun puolivälissä Natalya Lvovna Moreinis meni naimisiin hänen housuihinsa pyrkivän kirjailijan Aleksanteri Stepanovitš Levadan kanssa, joka adoptoi lapsen. Heidän avioliittonsa hajosi pian hänen nuoremman veljensä Evgeniyn (1939-2000) syntymän jälkeen. Isäpuoli viis välitti käenpojasta.
ellauri317.html on line 412: Vuonna 1952 Kogan jr aka Levada valmistui Moskovan valtionyliopiston filosofian tiedekunnasta. Vuonna 1955 hän puolusti väitöskirjaansa filosofisten tieteiden kandidaatiksi aiheesta "Kansandemokratian erityispiirteistä Kiinassa". Vuonna 1966 hän puolusti Neuvostoliiton tiedeakatemian Filosofian instituutissa väitöskirjaansa filosofian tohtorin tutkintoa varten aiheesta "Uskontokritiikin sosiologiset ongelmat". Suojasäitä taisi olla molemmat.
ellauri317.html on line 453: Krakovassa vuonna 1910 Dzeržinski meni naimisiin RSDLP-puolueen jäsenen Zofia Muszkatin kanssa, joka oli jo raskaana. Kuukautta myöhemmin hänet pidätettiin; hän synnytti heidän poikansa Janekin Pawiakin vankilassa. Vuonna 1911 Zofia tuomittiin pysyvään Siperian maanpakoon, ja hän jätti lapsen isänsä luo. Dzeržinski näki poikansa ensimmäisen kerran maaliskuussa 1912 Varsovassa. Hoitaessaan lapsensa hyvinvointia Dzeržinski altistui toistuvasti pidätysvaaralle. Kerran Dzeržinski pakeni niukasti väijytyksestä, jonka poliisi oli valmistanut hänen anoppinsa asunnossa.
ellauri317.html on line 571: Jotkut ukrainalaiset nazionalistit tuomitsivat hänet varakkaiden maanomistajien tukemana saksalaisena yhteistyökumppanina. Jotkut muut ukrainalaiset pitivät häntä liian Venäjä-mielisenä ja diktatuurina. Muun muassa Skoropadsky muodosti kabinetin, jossa oli pääasiassa venäjänkielisiä, tsaarilaisia ja slavofiilejä. Samalla hän sitoi Ukrainan liittoutumaan palautetun Venäjän imperiumin kanssa. Näistä kritiikistä huolimatta toisin kuin aikaisempi Keskusrata, hänen hallitukselleen annettiin tietyissä piireissä tunnustusta tehokkaan hallintoorganisaation muodostamisesta, junien aikataulussa pysymisestä, diplomaattisuhteiden solmimisesta monien maiden kanssa, rauhansopimuksen tekemisestä Neuvosto-Venäjän kanssa ja useiden koulujen ja yliopistojen perustamisesta, mukaan lukien Ukrainan kansallisen tiedeakatemian.
ellauri317.html on line 585: Bastard claimant of the Ukrainian throne ellauri317.html on line 593: ei olekaan Voldemar Putler, vaan Jēkabs Peterss (venäjäksi : Яков Христофорович Петерс , Yakov Khristoforovich Peters , englanniksi: Jacob Peters ; 3. joulukuuta [ OS 21. marraskuuta] 1886 – 25. huhtikuuta 1938). Hän oli Latvian kommunistinen vallankumouxellinen, joka pelasi pajazzoa Neuvostoliiton perustamisessa. Yhdessä Felix Dzeržinskin kanssa hän oli yksi Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin Chekan perustajista ja päällikköistä. Hän oli Chekan varapuheenjohtaja vuodesta 1918 ja lyhyen ajan virkaatekevänä puheenjohtajana 7.7.-22.8.1918.
ellauri317.html on line 615: Volhynia (kirjoitetaan myös Volynia) (/ v oʊ ˈ l ɪ n i ə / voh- LIN -ee - ə ; ukraina : Воли́нь , romanisoitu: Volýnʹ , puola: Wołyń , Yhýʽd̒: ннnn. : װאָלין, romantisoitu: Volin), on historiallinen alue Keski- ja Itä-EuroopassaKaakkois - Puolan , Lounais - Valko - Venäjän ja Länsi - Ukrainan välillä. Alueen rajoja ei ole määritelty selkeästi, mutta alue, joka edelleen kantaa nimeä, on Volynin alue Länsi-Ukrainassa. Volhynia on vaihtanut omistajaa useita kertoja historian aikana ja jaettu kilpailevien valtojen kesken. Se oli vuosisatojen ajan osa Puolan ja Liettuan kansainyhteisöä. Puolan jakamisen yhteydessä tapahtuneen Venäjän liittämisen jälkeen koko Volhyniasta tuli osa Pale of Settlement -aluetta Venäjän valtakunnan lounaisrajalla, juutalaisten pihattoa. Tärkeitä kaupunkeja ovat Zhytomyr, Rivne, Lutsk, Zviahel ja Volodymyr. Eli ukrainanjuutalainen oli tämäkin sähläri, kuten diasteemainen viulunsoittaja katolla. Get off my property!
ellauri317.html on line 633: N:ro 3 Dmitri Antonovitš Volkogonov (venäjäksi : Дми́трий Анто́нович Волкого́нов ; 22. maaliskuuta 1928 – 6. joulukuuta 1995) oli Neuvostoliiton ja Venäjän historioitsija ja prinssieversti, joka oli Neuvostoliiton armeijan psykologisen sodankäynnin osaston päällikkö. Huolimatta siitä, että hän oli pysähtyneisyyden aikana sitoutunut stalinisti ja marxilais-leninisti, hylkäsi kommunismin ja neuvostojärjestelmän viimeisen vuosikymmenen aikana ennen kuolemaansa syöpään vuonna 1995. Hälläpyörä! Tuuliviiri! Takinkääntäjä! Volkogonov julkaisi kirjoja, jotka kelpasivat liberaalin venäläisen ajattelun jännitysviihteexi, joka syntyi Glasnostin aikana 1980-luvun lopulla ja Neuvostoliiton jälkeisenä aikana 1990-luvun alussa. Stalin oli ampunut Dmitrin vanhemmat kun Bukharin oli löytänyt niiltä pamfletin. Katkeroittaahan se vähän. Lukiessaan arkistoista Brežnev- vuosina Volkogonov "löysi asiakirjoja, jotka hämmästyttivät häntä - papereita, jotka paljastivat huippukommunistit julmiksi, epärehellisiksi ja taitamattomiksi". Kolleegat kritisoivat Volkogonovin kirjoituksia sodasta, koska hän ei ollut koskaan ottanut kantaa, siis ollut jalka taistelukentällä. Hän oli, sanottiin, "nojatuolikenraali". Volkogonov selitti: "Kun näin yhä enemmän suljettuja Neuvostoliiton arkistoja, samoin kuin suuret länsimaiset kokoelmat Harvardin yliopistossa ja Hoover- instituutissa Kaliforniassa, Leninin profiili muuttui arvioni mukaan". Hän sanoi, että käännekohta oli, kun hän löysi yhden Leninin käskyistä, joissa vaadittiin kulak-talonpoikien julkista hirttämistä vuonna 1918:
ellauri317.html on line 644: Huolimatta Dmitrin laajasta paksusuolen- ja maksasyövän leikkauksesta vuonna 1991, sekä hänen poliittisen toimintansa että hänen kirjoitustensa julkaisuvauhti nousivat jyrkästi. Kun Volkogonovin kirjojensa englanninkielisten painosten toimittaja Harold Shukman tapasi hänet ensimmäisen kerran Oxfordissa Englannissa vuonna 1989, hän havaitsi Volkogonovin olevan "täysin erilainen kuin hänen ajatuksensa Neuvostoliiton kenraalista". Shukman selitti: "Hän ei röyhkeile, ei juonut eikä polttanut, ja monissa erilaisissa tilanteissa, joissa olin nähnyt hänet - muissa maissa, Venäjällä, tutkijoiden kanssa jne., hän oli poikkeuksetta leppoisa ja rento ja selvästi suosittu, aivan kuin hänen elämänkerturina kuvaamansa Josif Vissarionoviz." Volkogonov kertoi toimittajalleen, että hänen viimeisinä vuosinaan osoittama "hengellinen voima" johtui kristillisen kasteen läpikäymisestä. His family donated his papers to the United States Library of Congress.
ellauri317.html on line 769: Kuin länkkärien poliisisarjojen sankarit, Nicholas ja Alexandra kamppailivat samaan aikaan myös perheen haasteiden kanssa; Heidän kiireellisin huolensa oli Aleksein terveys. Valtaistuimen perillinen kärsi hemofiliasta, hänen isoäitinsä, Britannian kuningatar Victorian jälkeläisten keskuudessa yleisestä taudista, joka esti hänen veren hyytymistä normaalisti. Vuoden 1916 kirjeenvaihdossaan kuninkaallinen pari ilmaisi helpotuksen siitä, että Aleksei oli toipunut henkeä uhkaavasta nenäverenvuodosta. Tsaaritar kääntyi uskon parantajien puoleen, mukaan lukien vaeltava pyhä mies Siperiasta nimeltä Grigori Rasputin, joka tuli tunnetuksi "hulluksi munkina", vaikka hän ei koskaan mennyt pyhään järjestöön ja oli itse asiassa naimisissa kolmen lapsen kanssa. Ennen sotaa Rasputin antoi hengellisiä neuvoja keisarilliselle pariskunnalle ja rukoili valtaistuimen perillisen palautumisen puolesta. Sodan aikana kuitenkin Rasputin antoi Nikolaukselle ja Alexandralle poliittisia neuvoja. Kun Suklominov vapautettiin vankilasta vain kuuden kuukauden kuluttua, Venäjän yleisö syytti Rasputinin vaikutusvaltaa.
ellauri317.html on line 774: Koska Aleksein hemofilia pidettiin salassa, ei juurikaan voitu tehdä kumoamaan huhuja, jotka pyörivät Rasputinista, jolla oli huonomaineinen juopponsa ja naiseutumisensa vuoksi. Alexandrasta puolestaan tuli erittäin epäsuosittu hahmo, koska hän oli perhesuhteessa Saksan keisari Wilhelm II:een (he olivat esiserkkuja) ja hänen uskottavuutensa Rasputiniin.
ellauri317.html on line 778: Tohtori Carolyn Harris tässä vääristää historiaa Toronton yliopistossa, School of Continuing Studiesissa ja kirjoittaa historiasta ja kuninkaallisista osoitteessa Royalhistorian.com.
ellauri317.html on line 790: Vladimir Mitrofanovitš Purishkevitš ( venäjäksi: Влади́мир Митрофа́нович Пуришке́вич , IPA : [pʊrʲɪˈʂkʲevʲevʲɪt͡ɕ] ; 18. helmikuuta – 114. elokuuta 2012. 20, Novorossiysk , Venäjä) oli keisarillisen Venäjän äärioikeistolainen poliitikko , tunnettu monarkististaan, ultranationalistiset, antisemitistiset ja antikommunistiset näkemykset. Hänen levottoman käytöksensä vuoksi häntä pidettiin löysänä kananmunana. Vuoden 1916 lopussa hän osallistui Grigori Rasputinin murhaan.
ellauri317.html on line 794: Suosittu Purishkevich, jota Vladimir Kokovtsov kuvaili hurmaavaksi, epävakaaksi mieheksi, joka ei voinut viipyä minuuttiakaan yhdessä paikassa, valittiin Bessarabian ja Kurskin maakunnan toisen, kolmannen ja neljännen keisarillisen duuman varaedustajaksi. Hän sai mainetta loistavista puheistaan ja skandaalimaisesta käytöksestään, kuten puhumisesta 1. toukokuuta vaaleanpunainen neilikka (kai) sepaluxessa. Hän oli kovan linjan kannattaja sacerdotal itsevaltiuden ja venäläistämisen luomaan yhtenäisyyttä. Purishkevichin vihamielisyyden juutalaisia kohtaan aiheutti hänen käsityksensä, että he olivat "vallankumouksellisen liikkeen etujoukkoja". Hän halusi, että heidät kaikki karkotettaisiin Kolymaan. Hän uskoi, että "kadetit, sosialistit, älymystö, lehdistö ja yliopistoprofessorien neuvostot" olivat kaikki juutalaisten hallinnassa.
ellauri317.html on line 825: Laino, Givno, Dermo (лайно, гівно, дерьмo): Paapa, kakka, paska. Ukrainalaisilla on tosi paljon sanoja ulosteelle, ne on vähän sellasia koprofiilejä.
ellauri317.html on line 829: Blyat' (блять, vulgar misspelling of блядь): Narttu, vittu, paska! Ei voimakkain, mutta ehdottomasti yleisin kirosanoja, joita on kuultu Ukrainan taistelukenttävideoissa, joten jos opit vain yhden slaavilaisen kirosanan, tämän pitäisi olla se. Sen menestys johtuu sen monitoiminnallisuudesta – muita sanoja voidaan lisätä eteen, esim. suka blyat' – muodostamaan rajattomasti uusia loukkauksia, jotka tarkoittavat mitä haluat. Daily Beast laski peräti 25 blyatia kahden minuutin videossa, joka näyttää Buchan kaupungin lähellä tuhoutuneen venäläisen saattueen jäänteet.
ellauri318.html on line 41: Lapidus vietti lapsuutensa Tukholman Gröndalin kaupunginosassa ja opiskeli juristiksi Tukholmassa ja Lontoossa. Hän on opiskellut lisäksi jonkin verran aatehistoriaa ja viestintätieteitä, kansantaloutta ja käytännöllistä filosofiaa, haha. Valmistututtuaan Lapidus aloitti liikejuristina, mutta on sittemmin siirtynyt kieroxi asianajajaksi ilman solmiota.
ellauri318.html on line 56: Aftonbladet skriver: ”trovärdig, välspelad, snygg, närgången och förvånansvärt spännande film, med en nerv och ett tempo som ofta saknas i svenska thrillers”.
ellauri318.html on line 66: The essence of the given name Mrado stands for compassion, creativity, reliability, generosity, loyalty and a love for domestic life. Family takes always priority in your life. It is the foundation of your traditional values. Nevertheless you are not completely unselfish, because of a tendency to teach others while expecting gratitude.
ellauri318.html on line 68: No matter how difficult a challenge is, you are capable of completing it by using your exceptionally quick wits and tremendous adaptability powers.
ellauri318.html on line 69: Which is why you are always needed! This special talent of coping with all hurdles makes you indispensable.
ellauri318.html on line 71: Sexually very active you often connect with new people, which makes you well informed. With strong linguistic skills you quickly see through the fine print when concluding contracts. Your journalistic skills make you a great researcher who could possibly discover the secrets of life.
ellauri318.html on line 74: Meaning you also have a knack for organization and down to earth solutions. Mrado has a very alert mind that kind of operates like a computer(efficiently).
ellauri318.html on line 105: Nuori Wall Streetin pörssimeklari Bud Fox (Charlie Sheen) on Bluestar-lentoyhtiön koneistajana työskentelevän isän (Martin Sheen) poika. Hän haluaa suuren rahan toivossa asiakkaakseen sankarinsa, häikäilemättömyydestään tunnetun sijoittajan Gordon Gekkon (Michael Douglas). Hänen sinnikkyytensä palkitaan lopulta: Gekko ottaa Budin suojatikseen ja alkaa opettaa tälle filosofiaansa, jonka mukaan ”ahneus on hyväksi”. Bud alkaa saada isoja välityspalkkioita, joilla hän ostaa kattohuoneiston Manhattanin Upper East Sidelta. Gekko järjestää hänelle myös naisystävän, sisustussuunnittelija Darienin (Daryl Hannah), jota itsekin tapailee Budin tietämättä. "Bud" paljastaa Gekkolle isältään kuulemansa sisäpiiritiedon lentoyhtiön tilanteesta, ja he alkavat yhdessä suunnitella yhtiön valtaamista omistukseensa. Bud Foxille ollaan petaamassa Bluestarin toimitusjohtajan paikkaa, mutta "Bud" saa tietää että Gekkolla onkin tarkoitus vain lopettaa yhtiö, myydä sen omaisuus pian eteenpäin hyvällä voitolla ja kääriä taskuunsa yhtiön 75 miljoonan dollarin eläkerahastovarat. Isä ja kaikki muut työntekijät jäisivät työttömiksi ja vaille eläketurvaa. Tälläinen on mahdollista jenkeissä, missä kaikki on mahdollista, kuha uskoo izeensä ja mahdottomaan.
ellauri318.html on line 173: Vaikea kyllä niellä ettei rasvamaxaisen aatelisherra Alex Riessenin munanasetin olisi kovettunut simpulaxi öisin Beverlynin peppuvaossa sen puristellessa nukkapäisen pikku vajakin teinitissejä. Sellaiseen izehillintään ei pystynyt Mahatma Gandhikaan, eikä toinen pedofiili Stig Larsson.
ellauri318.html on line 195: Ylen haastattelussa kesällä 1994 Meškov perusteli jyrkkää linjaansa mm. ukrainalaisella nationalismilla ja maan katastrofaalisella taloustilanteella. Hän syytti ongelmista Ukrainan johtoa ja uskoi Venäjään liittymisen tuovan myös taloudellisen pelastuksen.
ellauri318.html on line 274: Briggs. "This here's the beginning of that show where they made
ellauri318.html on line 279: "Yeah. Ball games, boxing, hockey." "This isn't any of those," I told him.
ellauri318.html on line 314: of-the-SubGenius.jpg?resize=600%2C350&ssl=1" />
ellauri318.html on line 318: Talvi on tulossa, varoittavat hölmöt of-discordianism-a-mixed-bag-but-things-to-be-learned">talvivahdit. Vaikka katastrofi on juuri päinvastainen: hellettä pitelee.
ellauri318.html on line 327: The Pritzker family is of Jewish descent and based in Chicago, Illinois. one of 10 richest families of USA, owners of the Hyatt hotel chain.
ellauri318.html on line 328: Nicholas Pritzker (1871–1957), Jewish immigrant from Kyiv, founded Pritzker & Pritzker law firm in Chicago and was a cousin of the existentialist philosopher Lev Shestov (Schwartzman). Penny is the sister of J. B. Pritzker, the current governor of Illinois.
ellauri318.html on line 340: Samin pojat oli hörhölahko 1970-luvun New Yorkissa jota johti Sam Carrin koira. Siihen kuului "Be Your Own Best Friendin" kirjoittajan nimiserkku, josta tuli serkkuansa kuuluisampi sarjamurhaaja Son of Sam.
ellauri318.html on line 365: Kriminologian prof. Leif GW Perssonin krimi alkaa ääreist klischeisesti sillä että kiireisen Lisa Mattein tytär-ja-äiti hemmottelupäivä tyssää jo kotiovelle työpuhelimen pirinään. Jotain on tapahtunut eikä koko sveduissa ole ketään toista joka voisi tuurata kiireistä operatiivista supojohtajaa Lisa Matteita. Montakohan ziljoonaa kertaa tämäkin kohtaus on jo näytetty? Selluloidi on jo ihan rakeinen. I-KÄ-VYS-TYT-TÄVÄÄ! Vittu soittakaa Lefalle, eixe vois hoitaa tän?
ellauri318.html on line 375: En rapport från regeringen från 2012 visar att sysselsättningen skiljer sig kraftigt åt mellan män och kvinnor och också mellan olika delar av landet. Samma rapport fastslog att det var, år 2010, 21 procent av somalier (16–64 år) i sysselsättning (jämfört med 73 procent för hela befolkningen). Rapporten fastslog också att det somaliska egenföretagandet var mycket svagt och att år 2010 var 0,6 procent av somalierna egenföretagare (jämfört med 4,9 procent för hela befolkningen). Rapporten kom till förklaringen att situationen såg ut som den gjorde eftersom 70 procent av somalierna hade låg eller okänd utbildning och att 60 procent kommit till Sverige sedan 2006. Man skrev även: "Det finns skäl att tro att snabb individuell inslussning via offentliga system är svår att hantera för människor som likt somalierna kommer från miljöer där sociala behov tillgodoses och ekonomiska aktiviteter ofta bedrivs på ett klan- eller släktbaserat sätt och där misstänksamheten mot myndigheter är utbredd... det är emellertid knappast möjligt eller önskvärt att radikalt montera ner lösningar utformade för och av en majoritet av svenska folket för att underlätta för en minoritet att anpassa sig."
ellauri321.html on line 36: Upon the Death of Sir Albert Morton's Wife ellauri321.html on line 43: Sir Henry Wotton 1568-1639 was born in Kent and educated at Winchester and New College and the Queen's College, Oxford. At Oxford he was a friend of John Donne. Poor Albertus Morton was his half nephew.
ellauri321.html on line 45: After a brief legal career he was employed by the Earl of Essex in a foreign diplomatic capacity, the main purpose of which was to gain intelligence on the activities of England's European neighbours. Wotton became ambassador to Venice and his eternal lines, "An Ambassador is an honest man, sent to lie abroad for the good of his country" no doubt reflects his disillusionment with the duplicity of the role. When on a mission to Augsburg, in 1604, he actually said, "An ambassador is an honest gentleman sent to lie abroad for the good of his country". King Jim siitä vähän pahentui.
ellauri321.html on line 47: He returned to England in 1624 and was appointed Provost of Eton, koiranvirka. Kävi Izaak Waltonin kanssa kalassa. Kuoli ja haudattiin Etoniin.
ellauri321.html on line 49: None of Wotton's poetry was published during his lifetime and it was not until 1651 that his collected works were issued as Reliquiae Wottonianae. Among these, Elizabeth of Bohemia, Upon the Sudden Restraint of the Earl of Somerset, and The Character of a Happy Life are the most memorable. Izaak Walton's biography of Sir Henry Wotton, written in 1670, clearly depicts his powerful intellect, forthright character, and the esteem in which he was held.
ellauri321.html on line 51: Of 25 poems printed in Reliquiae Wottonianae 15 are Wotton´s. Of those, two are well known, "O his Mistris, the Queen of Bohemia," and "The Character of a Happy Life".
ellauri321.html on line 61: A humorous Cockney bootblack, Sam Weller first appeared in the fourth serialised episode. Previously the monthly parts of the book had been doing badly, selling only about 1... Скрыть
ellauri321.html on line 67: Sam Weller is the authorized biographer of the late science fiction and fantasy author, Ray Bradbury. Weller is a writer, journalist and content creator. He is the author 6 books and a graphic novel. Скрыть
ellauri321.html on line 80: (1778-1830) oli irlantilaissyntyinen wannabe filosofi (taidekriitikko) joka koitti todistella ettei apinan motiivi olisikaan self interest. Siitä tuli järvipoeettojen bändäri kunnes nämä kyllästyivät sen huoraamiseen. Se luki myös Godwinia ja Burkea ja piti molemmista. Se kirjoitti pahansisuisen esseen vihaamisen puolesta.
ellauri321.html on line 99: This little volume had made its mark on both sides of the Atlantic not many years before Hazlitt noticed it. It appeared in London in 1782 with this somewhat ponderous title-page: Letters from an American Farmer, Describing Certain Provincial Situations, Manners and Customs, and Conveying Some Idea Of The State Of The People Of North America, Written xi to a Friend in England, By J. Hector St. John, A Farmer In Pennsylvania. Tästä varmaan radikaali Mary otti matkakirjaan mallia.
ellauri321.html on line 101: A new English edition appeared in the year following, and an American reprint of the editio princeps was brought out by Matthew Carey in Philadelphia in 1793. In the meantime its author, whose full name was J. Hector Saint John de Crèvecoeur, had himself translated the book into French, adding to it very considerably, and publishing it in Paris in 1784.* A second French edition, still further enlarged and containing excellent maps and plates, appeared in 1787. These bibliographical facts are significant. They show that for at least twenty years, probably for a much longer period, the “Letters from an American Farmer” was an important interpreter of the New World to the Old. It seems to have been in answer to a demand aroused by his first book that Crèvecoeur ventured to treat the same theme once more. But the three bulky volumes of his “Journey in Upper Pennsylvania” (1801) contain little that is now or illuminating.
ellauri321.html on line 103: Among other books there fell into a guy named Hazlitt's hands a little volume of double interest to him by reason of his own early sojourn in America, and in a fitting connection he gave it a word of praise. In the Edinburgh Review for October, 1829, he speaks of it as giving one an idea “how American scenery and manners may be treated with a lively poetic interest. The pictures are sometimes highly colored, but they are vivid and strikingly characteristic.” “The author,” he continues, “gives not only the objects, but the feelings of a new country.” Hazlitt had read the book and had been delighted with it nearly a quarter of a century before he wrote of it, and in the earliest years of the century he had commended it warmly to his friends. In November, 1805, Lamb wrote: “Oh, tell Hazlitt not to forget the American Farmer. I dare say it is not so good as he fancies; but a book's a book.”* And it is this book, which not only gained the sympathies of Hazlitt and Charles Lamb, but also by its idealized treatment of American country life may possibly have stirred, as Professor Moses Coit Tyler thought, the imaginations of Byron and Coleridge.
ellauri321.html on line 105: For many years after Hazlitt had sounded his note of praise, Crèvecoeur and his work remained practically unknown. The ideas for which he stood, the literary atmosphere that he created, were both old-fashioned. Few people took Rousseau from their upper shelves, and the dust gathered on the tomes of Chateaubriand. Even Werther was more talked about than read. And so no one cared for this Earthly Paradise of the Age of Reason dashed with Rousseau's sentimentality, filled with his love of Nature, and prophetic of the whole Emigrant literature of France.
ellauri321.html on line 107: J. Hector Saint John de Crèvecoeur was born at Caen on January 31, 1735, of a noble family which had played some part in Norman history as early as the eleventh century.
ellauri321.html on line 108: In 1747, in his sixteenth year, Crèvecoeur was sent by his family to England in order to complete his education. But the young man was of an adventurous spirit, and after a sojourn of about seven years in England, he set sail for Canada, where for the years 1758–59 he served in the French army. In 1764, after some residence in Pennsylvania, he became a naturalized citizen of New York, and five years later settled on a farm in Ulster County. Here, with his wife, Mahetable Tiffet of Yonkers, he lived the peaceful life of many idyllic years during which he gathered the materials for his book. Obviously enough he did not always remain on his farm, but viewed many parts of the country with a quietly observing eye. These journeys are recorded in his pages. He explored pretty thoroughly the settled portions of the States of New York and Pennsylvania, saw something of New England, and also penetrated westward to the limits of the colonies. He went as far South as Charleston, and may have visited Jamaica. Beyond such journeyings we may imagine these years to have xiv have been quite barren of events, serene and peaceful, until the storm of the Revolution began to break. It is not until 1779 that anything of import is again recorded of Crèvecoeur. In that year he made an attempt to return to Normandy, but the sudden appearance of a French fleet in the harbor of New York causing him to be suspected as a spy, he was imprisoned for three months. He was then permitted to sail, and, on his arrival in England, sold for thirty guineas his “Letters from an American Farmer,” which were published at London in 1782, the year after he reached France.
ellauri321.html on line 110: The success of his book and his efforts to improve the agricultural conditions of Normandy made Crèvecoeur a welcome guest in France. He spent some pleasant months in French literary society, into which he was probably introduced by Mme. de Houdetot, one of the many heroines of Rousseau's “Confessions.” To this lady, an old friend of his father, he also owed his introduction to Franklin.* He returned to America at the end of 1783.
ellauri321.html on line 112: Here sorrow and desolation awaited him. His wife had died a few weeks before his arrival, his farm had been ravaged, his children were in the care of strangers. But as he had been appointed French Consul in New York with the especially expressed approbation of Washington, he remained in America six years longer, with only one brief interval spent in France. Notwithstanding the disastrous practical influence of his book, through which five hundred Norman families are said to have perished in the forests of Ohio, he was now an honored citizen in his adopted country, distinguished by Washington, and the friend of Franklin. In these later years he accompanied Franklin on various journeys, one of which is recorded in the “Voyage Dans La Haute Pennsylvanie.” In 1790 he returned to France, living now at Rouen, now at Sarcelles, where he died on November 12, 1813. He was a man of “serene temper and pure benevolence,” of good sense and sound judgment; something also of a dreamer, yet of a rhetorical rather than a poetical temperament; typically French, since there were in him no extremes of opinion or emotion. He followed the dictates of his reason tempered by the warmth of his heart, and treated life justly and sanely.
ellauri321.html on line 114: Crèvecoeur's book differs from other works descriptive of early conditions in America in that xvi that it should be regarded primarily as a piece of literature. Beyond the information that is given by it there is the more permanent significance of its tone and atmosphere, of its singularly engaging style, and of the fact that it forms part of a great literary movement.
ellauri321.html on line 115: This literary movement (known as romanticism), of which the masterpieces are Rousseau's “Confessions,” Ste. Pierre's “Paul et Virginie,” Goethe's “Sorrows of Werther,” and Chateaubriand's “Les Natchez,” has an American representative in these letters of a Pennsylvania farmer.
ellauri321.html on line 117: Crèvecoeur sought and found, or imagined that he had found, that land of plain living and high thinking, of simple virtue and untrammeled manhood, which was one of the dreams of his age. Here were none of those social distinctions against which Werther so bitterly rebelled. The restraints of law were reduced to a minimum and in Crèvecoeur's favorite Society of Friends (of which he gave a long account to his French countrymen) there were not even priests. In a word, the spiritual rebellion of that period was essentially a rebellion against institutions, and the real corresponded very nearly to the ideal in colonial America. Beyond the limits of the colonies, moreover, the absolute ideal hovered.
ellauri321.html on line 119: This was the Indian; not the red man of actual flesh an and xvii and blood, but the Tenewissa of Crèvecoeur, and the Atala of Chateaubriand. The pressure of the tyrannous centuries drove men to an ideal of extreme liberty. It was the Indian, living in uninterrupted communion with Nature, and within the most flexible of societies, whom they contrasted with the European held in the iron vise of a complex and traditional social order. All the undeniable charm of this ideal of freedom, of simplicity, of a life close to Nature, Crèvecoeur embodied in his book.
ellauri321.html on line 121: He was an indomitable optimist. In the value and joy of that phase of life which he described he believed heartily, as well as in the future of the colonies, and in the beneficent effect of that future on the fortunes of mankind.
ellauri321.html on line 123: But Crèvecoeur was after all a Frenchman, with the strong social instinct of his race. And so he proceeds to analyze and define the political conditions of America. It fills him with a quiet but deep satisfaction to be one of a community of “freeholders, the possessors of the soil they cultivate, members of the government they obey, and the framers of their own laws by means of their representatives.” Thus he rises to a consideration of this new type of social man and seeks to answer the question: What xx What is an American? His answer is delightful literature, but fanciful sociology. Had the colonial farmers all been Crèvecoeurs, had they all possessed his ideality, his power of raising simple things into true human dignity, of connecting the homeliest activity with the ultimate social purpose which it furthers in its own small way, his description of the American would have been fair enough. As a matter of fact, the hard-working colonial farmer, cut off from the refining and subduing influences of an older civilization, was probably no very delectable type, however worthy, and one fears that Professor Wendell is right in declaring that Crèvecoeur's American is no more human than some ideal savage of Voltaire. But in this fact lies much of the literary charm of his work, and of its value as a human document of the age of the Revolution.
ellauri321.html on line 125: Good and evil I see is to be found in all societies, and it is in vain to seek for any spot where those ingredients are not mixed. I therefore rest satisfied, and thank God that my lot is to be an American farmer, instead of a Russian boor, or a bloody Hungarian peasant.
ellauri321.html on line 127: I am far from rejoicing to hear that there are in the world men so thoroughly wretched; they are no doubt as harmless, industrious, and willing to work as we are. Hard is their fate to be thus condemned to a slavery worse than that of our negroes.
ellauri321.html on line 129: My father left me three hundred and seventy-one acres of land, forty-seven of which are good timothy meadow, an excellent orchard, a good house, and a substantial barn. Aloitti lähes tyhjästä kuten Donald Trump, jolle isä antoi starttirahaxi vaivaisen miljoonan.
ellauri321.html on line 131: Yet when young I entertained some thoughts of selling my farm. I thought it afforded but a dull repetition of the same labours and pleasures. I thought the former tedious and heavy, the latter few and insipid; but when I came to consider myself as divested of my farm, I then found the world so wide, and every place so full, that I began to fear lest there would be no room for me. My farm, my house, my barn, presented to my imagination, objects from which I adduced quite new ideas; they were more forcible than before. Why should not I find myself happy, said I, where my father was before? He left me no good books it is true, he gave me no other education than the art of reading and writing; but he left me a good farm, and his experience; he left me free from debts, and no kind of difficulties to struggle with 24 with.—I married, and this perfectly reconciled me to my situation; my wife rendered my house all at once chearful and pleasing; it no longer appeared gloomy and solitary as before; when I went to work in my fields I worked with more alacrity and sprightliness; I felt that I did not work for myself alone, and this encouraged me much. My wife would often come with her kitting in her hand, and sit under the shady trees, praising the straightness of my furrows, and the docility of my horses; this swelled my heart and made every thing light and pleasant, and I regretted that I had not married before. I felt myself happy in my new situation, and where is that station which can confer a more substantial system of felicity than that of an American farmer, possessing freedom of action, freedom of thoughts, ruled by a mode of government which requires but little from us? Every year I kill from 1500 to 2,000 weight of pork, 1,200 of beef, half a dozen of good wethers in harvest: of fowls my wife has always a great stock: what can I wish more?
ellauri321.html on line 133: My negroes are tolerably faithful and healthy; by a long series of industry and honest dealings, my father left behind him the name of a good man; I have but to tread his paths to be happy and a good man like him.
ellauri321.html on line 135: When I contemplate my wife, by my fire-side, while she either spins, knits, darns, or suckles our child, I cannot describe the various emotions of love, of gratitude, of conscious pride which thrill in my heart, often overflow in involuntary tears.
ellauri321.html on line 137: Whenever I go abroad it is always involuntary. I never return home without feeling some pleasing emotion, which I often suppress as useless and foolish. The instant I enter on my own land, the bright idea of property, of exclusive right, of independence exalt my mind. Precious soil, I say to myself, by what singular custom of law is it that thou wast made to constitute the riches of the freeholder? What should we American farmers be without the distinct possession of that soil? It feeds, it clothes us, from it we draw even a great exuberancy, our best meat, our richest drink, the very honey of our bees comes from this privileged spot. No wonder we should thus cherish its possession, no wonder that so many Europeans who have never been able to say that such portion of land was theirs, cross the Atlantic to realize that happiness. this is what may be called the true and the only philosophy of an American farmer. He is like a cock perhaps, arrayed with the most majestic plumes, tender to its mate, bold, courageous, endowed with an astonishing instinct to fuck, with thoughts, with memory, and every distinguishing characteristic of the reason of man. I really enjoy killing all my animals, like doves, my record is fourteen dozen.
ellauri321.html on line 139: I bless God for all the good he has given me; I envy no man's prosperity (unlike the greedy wren that stole the quaker swallow's furnishings), and with no other portion of happiness that that I may live to teach the same philosophy to my children; and give each of them a farm, shew them how to cultivate it, and be like their father, good substantial stantial independent American farmers—an appellation which will be the most fortunate one, a man of my class can possess, so long as our civil government continues to shed blessings on our husbandry. Adieu.
ellauri321.html on line 143: The rich and the poor are not so far removed from each other as they are in Europe. Some few towns excepted, we are all tillers of the earth, from Nova Scotia to West Florida. We are all animated with the spirit of an industry which is unfettered and unrestrained, because each person works for himself. (Excepting the Negroes of course, and a bunch of penniless farm hands.)
ellauri321.html on line 145: There, on a Sunday, he sees a congregation of respectable farmers and their wives, all clad in neat homespun, well mounted, or riding in their own humble waggons. There is not among them an esquire, saving the unlettered magistrate.
ellauri321.html on line 146: The next wish of this traveller will be to know whence came all these people? they are a mixture of English, Scotch, Irish, French, Dutch, Germans, and Swedes. (Oh, and sundry Indians and Africans, who however own no land.)
ellauri321.html on line 148: Urged by a variety of motives that we need not go into, here they came. The laws, the indulgent laws, protect them as they arrive, stamping on them the symbol of adoption; they receive ample rewards for their labours;
ellauri321.html on line 149: these accumulated rewards procure them lands; those lands confer on them the title of freemen, and to that title every benefit is affixed which men can possibly require. This is the great operation daily performed by our laws. Ubi panis ibi patria is the motto of all immigrants.
ellauri321.html on line 151: Americans are the western pilgrims, who are carrying along with them that great mass of arts, sciences, vigour, and industry which began long since in the east; they will finish the great circle. The Americans were once scattered all over Europe;
ellauri321.html on line 152: here they are incorporated into one of the finest systems of population which has ever appeared, and which will hereafter become distinct by the power of the different climates they inhabit. The American ought therefore to love this country much better than that wherein either he or his forefathers were born. Here the rewards of his industry follow with equal steps the progress of his labour; his labour is founded on the basis of nature: self-interest; can it want a stronger allurement?
ellauri321.html on line 154: The American is a new man, homo novus, who acts upon new principles; he must therefore entertain new ideas, and form new opinions. From involuntary idleness, servile dependence, penury, and useless labour, he has passed to toils of a very different nature, rewarded by ample subsistence.—This is an American.
ellauri321.html on line 156: Those who live near the sea, feed more on fish than on flesh, and often encounter that boisterous element. This renders them more bold and enterprising; this leads them to neglect the confined occupations of the land. They see and converse with a variety of people; their intercourse with mankind becomes extensive. The sea inspires them with a love of traffic, a desire of transporting produce from one place to another; and leads them to a variety of resources which supply the place of labour. Those who inhabit the middle settlements, by far the most numerous, must be very different; the simple cultivation of the earth purifies them, but the indulgences of the government, the soft remonstrances of religion, the rank of independent freeholders, must necessarily inspire them with sentiments, very little known in Europe among people of the same class. What do I say? Europe has no such class of men; the early knowledge they acquire, the early bargains they make, give them a great degree of sagacity. As freemen men 58 they will be litigious; pride and obstinacy are often the cause of law suits; the nature of our laws and governments may be another. As citizens it is easy to imagine, that they will carefully read the newspapers, enter into every political disquisition, freely blame or censure governors and others. As farmers they will be carful and anxious to get as much as they can, because what they get is their own. As northern men they will love the chearful cup.
ellauri321.html on line 159: As Christians, religion curbs them not in their opinions; the general indulgence leaves every one to think for themselves in spiritual matters; the laws inspect our actions, our thoughts are left to God. Industry, good living, selfishness, litigiousness, country politics, the pride of freemen, religious indifference, are their characteristics. If you recede still farther from the sea, you will come into more modern settlements; they exhibit the same strong lineaments, in a ruder appearance. Religion seems to have still less influence, and their manners are less improved, and they carry guns.
ellauri321.html on line 161: By living in or near the woods, their actions are regulated by the wildness of the neighbourhood. The deer often come to eat their grain, the wolves to destroy their sheep, the bears to kill their hogs, the foxes to catch their poultry. This surrounding hostility, immediately puts the gun into their hands; they watch 67 watch these animals, they kill some; and thus by defending their property, they soon become professed hunters; this is the progress; once hunters, farewell to the plough. The chase renders them ferocious, gloomy, and unsociable; a hunter wants no neighbour, he rather hates them, because he dreads the competition. In a little time their success in the woods makes them neglect their tillage. They trust to the natural fecundity of the earth, and therefore do little; carelessness in fencing, often exposes what little they sow to destruction; they are not at home to watch;
ellauri321.html on line 162: in order therefore to make up the deficiency, they go oftener to the woods. That new mode of life brings along with it a new set of manners, which I cannot easily describe.
ellauri321.html on line 164: These new manners being grafted on the old stock, produce a strange sort of lawless profligacy, the impressions of which are indelible. The manners of the Indian natives are respectable, compared with this European medley. Their wives and children live in sloth and inactivity; and having no proper pursuits, you may judge what education the latter receive. Their tender minds have nothing else to contemplate but the example of their parents; like them they grow up a mongrel breed, half civilized, half savage, except nature stamps on them some constitutional propensities. 68 propensities. That rich, that voluptuous sentiment is gone that struck them so forcibly; the possession of their freeholds no longer conveys to their minds the same pleasure and pride.
ellauri321.html on line 166: Near the great woods, in the last inhabited districts men seem to be placed still farther beyond the reach of government, which in some measure leaves them to themselves. How can it pervade every corner; as they were driven there by misfortunes, tunes, necessity of beginnings, desire of acquiring large tracks of land, idleness, frequent want of œconomy, ancient debts; the re-union of such people does not afford a very pleasing spectacle. When discord, want of unity and friendship; when either drunkenness or idleness prevail in such remote districts; contention, inactivity, and wretchedness must ensue. There are not the same remedies to these evils as in a long established community. The few magistrates they have, are in general little better than the rest; they are often in a perfect state of war; that of man against man, sometimes decided by blows, sometimes by means of the law; that of man against every wild inhabitant of these venerable woods, of which they are come to dispossess them. There men appear to be no better than carnivorous animals of a superior rank, living on the flesh of wild animals when they can catch them, and when they are not able, they subsist on grain. Eating of wild meat, whatever you may think, tends to alter their temper.
ellauri321.html on line 168: So he who would wish to see America in its proper light, and have a true idea of its feeble beginnings and barbarous rudiments, must visit our extended line of frontiers where the last settlers dwell, and where he may see the first labours of settlement, the mode of clearing the earth, in all their different appearances; where men are wholly left dependent on their native tempers, and on the spur of uncertain industry, which often fails when not sanctified by the efficacy of a few moral rules. There, remote from the power of example, and check of shame, many families exhibit the most hideous parts of our society. They are a kind of forlorn hope, preceding by ten or twelve years the most respectable army of veterans which come after them. In that space, prosperity will polish some, vice and the law will drive off the rest, who uniting again with others like themselves will recede still farther; making room for more industrious people, who will finish their improvements, convert the loghouse into a convenient habitation, and rejoicing that the first heavy labours are finished, will change in a few years that hitherto barbarous country into a fine fertile, well regulated district. Such is our progress, such is the march of the Europeans toward the interior parts of this continent. In all societies there are off-casts; this impure part serves as our precursors or pioneers; my father himself was one of that class, but he came upon honest principles, and was therefore one of the few who held fast; by good conduct and temperance, he transmitted to me his fair inheritance, when not above one in fourteen of his contemporaries had the same good fortune.
ellauri321.html on line 170: As I have endeavoured to shew you how Europeans become Americans; it may not be disagreeable to shew you likewise how the various Christian sects introduced, wear out, and how religious indifference becomes prevalent. When any considerable number of a particular sect happen to dwell contiguous to each other, they immediately erect a temple, and there worship the Divinity agreeably to 62 their own peculiar ideas. Nobody disturbs them. If any new sect springs up in Europe, it may happen that many of its professors will come and settle in America. As they bring their zeal with them, they are at liberty to make proselytes if they can, and to build a meeting and to follow the dictates of their consciences; for neither the government nor any other power interferes. If they are peaceable subjects, and are industrious, what is it to their neighbours how and in what manner they think fit to address their prayers to the Supreme Being? But if the sectaries are not settled close together, if they are mixed with other denominations, their zeal will cool for want of fuel, and will be extinguished in a little time. Then the Americans become as to religion, what they are as to country, allied to all. In them the name of Englishman, Frenchman, and European is lost, and in like manner, the strict modes of Christianity as practised in Europe are lost also.
ellauri321.html on line 172: How does it concern the welfare of the country, or of the province at large, what this man's religious sentiments are, or really whether he has any at all? He is a good farmer, he is a sober, peaceable, good citizen: G.W. Bush himself would not wish for more. This is the visible character, the invisible one is only guessed at, and is nobody's business, whether Cristian, Jew or Muslim.
ellauri321.html on line 173: Thus all sects are mixed as well as all nations; thus religious indifference is imperceptibly disseminated from one end of the continent to the other; which is at present one of the strongest characteristics of the Americans. Buahaha sure as hell.
ellauri321.html on line 175: Thus our bad people are those who are half cultivators and half hunters; and the worst of them are those who have degenerated altogether into the hunting state. As old ploughmen and new men of the woods, as Europeans and new made Indians, they contract the vices of both; they adopt the moroseness and ferocity of a native, without his mildness, or even his industry at home. If manners are not refined, at least they are rendered simple and inoffensive by tilling the earth; all our wants are supplied by it, our time is divided between labour and rest, and leaves none for the commission of great misdeeds. As hunters it is divided between the toil of the chase, the idleness of repose, or the indulgence of inebriation.
ellauri321.html on line 178: yet, when it is united with bad luck, it leads to want: want stimulates that propensity to rapacity and injustice, too natural to needy men, which is the 70 the fatal gradation. After this explanation of the effects which follow by living in the woods, shall we yet vainly flatter ourselves with the hope of converting the Indians? We should rather begin with converting our back-settlers. the back-settlers of both the Carolinas, Virginia, and many other parts, have been long a set of lawless people; it has been even dangerous to travel among them.
ellauri321.html on line 180: Thus are our first redskins trod, thus are our first trees felled, in general, by the most vicious of our people; and thus the path is opened for the arrival of a second and better class, the true American free-holders.
ellauri321.html on line 182: There is room for every body in America; has he any particular talent, or industry? he exerts it in order to procure a livelihood, and it succeeds. Is he a merchant? the avenues of trade are infinite; is he eminent in any respect? he will be employed and respected. Does he love a country life? pleasant farms present themselves; he may purchase what he wants, and thereby become an American farmer. Is he a labourer, sober and industrious? he need not go many miles, nor receive many informations before he will be hired, well fed at the table of his employer, and paid four or five times more than he can get in Europe. Does he want uncultivated lands? Thousands of acres present themselves, which he may purchase cheap. Whatever be his talents or inclinations, if they are moderate, he may satisfy them. I do not mean that every one who comes will grow rich in a little time; no, but he may procure an easy, decent low maintenance, by his industry. Instead of starving he will be fed, instead of being idle he will have employment; and these are riches enough for such men as come over here.
ellauri321.html on line 184: But how is this accomplished in that croud of low, indigent people, who flock here every year from all parts of Europe? I will tell you; they no sooner arrive than they immediately feel the good effects of that plenty of provisions we possess: they fare on our best food, and they are kindly entertained; their talents, character, and peculiar industry are immediately inquired into; they find countrymen every where disseminated, let them come from whatever part of Europe.
ellauri321.html on line 186: Let me select one as an epitome of the rest, say this wetback from South America: he is hired, he goes to work, and works moderately; instead of being employed by a haughty person, he finds himself with his equal, placed at the substantial table of the farmer, or else at an inferior one as good; his wages are high, his bed is not like that bed of sorrow on which he used to lie: if he behaves with propriety, and is faithful, he is caressed, and becomes as it were a member of the Amazon family.
ellauri321.html on line 188: He looks around, and sees many a prosperous person, who but a few years before was as poor as himself. This encourages him much, he begins to form some little scheme, the first, alas, he ever formed in his life. If he is wise he thus spends in a tent on the street two or three score years, in which time he acquires knowledge, the use of tools, the modes of working the lands, felling trees, &c. This prepares the foundation of a good name, the most useful acquisition he can make. He is encouraged, he has gained friends;
ellauri321.html on line 189: he is advised and directed, he feels bold, he purchases some land; he gives all the money he has brought over, as well as what he has earned, and trusts to the God of harvests for the discharge of the rest. His good name procures him credit. He is now possessed of the deed, conveying to him and his posterity the fee simple and absolute property of two hundred acres of land, situated on such a shit creek without a paddle. What an epoch in this man's life! He is become a freeholder, from perhaps a Mexican boor—he is now an American, a Pennsylvanian, an English subject.
ellauri321.html on line 191: Pride steps in and leads him to every thing that the laws do not expressly forbid. It is not every immigrant who succeeds; no, it is only the sober, the honest, and industrious: happy those to whom this transition has served as a powerful spur to labour, to prosperity, and to the good establishment of children, born in the days of their poverty; and who had no other portion to expect but the rags of their parents, had it not been for their crappy imigration. Why here they can find better rags on the dump and eat heartier meals from the trashcans.
ellauri321.html on line 193: Others again have been led astray by this enchanting scene; their new pride, instead of leading them to the fields, has kept them in idleness; the idea of possessing lands or a lot of cash is all that satisfies them—though surrounded with fertility, they have mouldered away their time in inactivity, misinformed husbandry, and ineffectual endeavours.
ellauri321.html on line 195: The Scotch and the Irish might have lived in their own country perhaps as poor, but enjoying more civil advantages, the effects of their new situation do not strike them so forcibly, nor has it so lasting an effect. From whence the difference arises I know not, but out of twelve families of emigrants of each country, generally seven Scotch will succeed, nine German, and four Irish. The Scotch are frugal and laborious, but their wives cannot work so hard as German women, who on the contrary vie with their husbands, and often share with them the most severe toils of the field, which they understand better. They have therefore nothing to struggle against, but the common casualties of nature. The Irish do not prosper so well; they love to drink and to quarrel; they are litigious, and soon take to the gun, which is the ruin of every thing; they seem beside to labour under a greater degree of ignorance in husbandry than the others; perhaps it is that their industry had less scope, and was less exercised at home. Their potatoes, which are easily raised, are perhaps an inducem
ellauri321.html on line 200: Andrew, what step do you intend to take in order to become rich? Have you brought any money with you, Andrew? I'll tell you what I intend to do; I'll send you to my house, where you shall stay two or three weeks, there you must exercise yourself with the axe, that is the principal tool the Americans want, and particularly the back-settlers. Can your wife spin? Well then as soon as you are able to handle the axe, you shall go and live with Mr. P. R. a particular friend of mine, who will give you four dollars per month, for the first six, and the usual price of five as long as you remain with him. I shall place your wife in another house, where she shall receive half a dollar a week for spinning; and your son a dollar a month to drive the team.
ellauri321.html on line 204: I will lease them an hundred acres for any term of years you please, and make it more valuable to your Scotchman than if he was possessed of the fee simple.
ellauri321.html on line 205: The term of the lease shall be thirty years; how do you like it, Andrew? Oh, Sir, it is very good, but I am afraid, that the king or his ministers, or the governor, or some of our great men, I don't mean you Sir, will come and take the land from me; your son may say to me, by and by, this is my father's land, Andrew, you must quit it. No, no, said Mr. Lessor, there is no such danger; I am here just to take the labour of a poor settler; here we have no great men, but what are subordinate to our laws; so calm all your fears, I will give you a lease, so that none can can make you afraid. Andrew did not understand a word; we therefore can easily forgive him a few spontaneous ejaculations on the rug, which would be useless to wipe off.
ellauri321.html on line 209: Tämä hyvä, mutta Froggie pilaa antamansa suotuisan vaikutelman loppuluvussa jossa se päättää ryhtyäkin punanahaxi. The Supreme Being does not reside in peculiar churches or communities; he is equally the great Manitou of the woods and of the plains; and even in the gloom, the obscurity of those very woods, his justice may be as well understood and felt as in the most sumptuous temples. Each worship with us, hath, you know, its peculiar political tendency; there it has none but to inspire gratitude and truth: their tender minds shall receive no other idea of the Supreme Being, than that of the father of all men, who requires nothing more of them than what tends to make us others happy. We shall say with them. Soungwanèha, èsa caurounkyawga, nughwonshauza neattèwek, nèsalanga. — Our father, be thy will done in earth as it is in great heaven.
ellauri321.html on line 218: Juan in America was a success and was chosen by the Book Society as Book of the Month. However, the work annoyed the Commonwealth Foundation – Linklater was accused of showing too little respect for the United States and its institutions. Russian Communism the writer considered an "Oriental perversion aggravated by torments and a technique filched from Germanic practice."
ellauri321.html on line 220: Set in the year before the Wall Street crash, Juan in America is a classic evocation of the final mania of prohibition, as seen through equally maniacal British eyes. The character Eric Linklater devised to be his unreliable explorer was one capable of absorbing the enormity of the American experience without being overwhelmed by its incongruities. A blithe, bastard descendent of Byron(tm)s Don Juan, Linklater´s Juan is an anti-hero with a taste for the grotesque and the ridiculous, at once both dirty and deity whose response when faced either with sudden catastrophe or miraculous survival is simply to laugh. A novel in the mode of the picaresque, this is a story of erotic discovery in the sense, as Juan puts it, that, eh, your trousers hide not only your willy but your kinship to the clown. A nation emerging as a great power is exalting in absurdist energies. In its last spasms before the great depression, America is revealed through a series of unlikely accidents as Juan stumbles from state to state, somehow evading consequences as he goes. On his first day, he falls for the daughter of a gangster, witnesses a murder in a speakeasy and watches a woman leap to her death in a New York street. He thrills to the bizarreness of each spectacle and moves on to the next in a galloping mood that is part medieval romance, part running commentary on what was still, in the 1920s, the new world.
ellauri321.html on line 246: These Russian Trollskies are rife on social media and what they post can be easily identified for the crap that it is. Only those unsound of mind believe anything they post, posing as questions by in reality fake news. Quarterbrain morons.
ellauri321.html on line 252: Sid Sidhu: Never understood the phrase rest of the world (you mean your world)
ellauri321.html on line 258: Sorry, but the background and implications of the 2014 far-right coup in Kiev, which overthrew the pro-Russian President Viktor Yanukovych, is critical for understanding the current Ukraine-Russia war. This coup was openly supported by US and European imperialism and implemented primarily by far-right shock troops such as the Right Sector and the neo-Nazi Svoboda Party.
ellauri321.html on line 260: It represented the temporary culmination of long-standing efforts by US imperialism to install a puppet regime on the borders of Russia and brought the world a major step closer to a war between the largest nuclear powers, the US and Russia. Ukraine has since been systematically built up as a launching pad for a NATO war against Russia.The regime change prompted the outbreak of an ongoing civil war in the east of Ukraine, between Russian-backed separatists and the US-backed Ukrainian army, that has claimed the lives of tens of thousands and displaced millions.
ellauri321.html on line 262: Maurice McKinley: Don´t be sorry, transparently a twat of the highest order.
ellauri321.html on line 264: The people at the top of the government in Ukraine as well as those in the governments of the collective West add immensely to their bank accounts. Zelenskyy, for example, just purchased a multimillion dollar estate in Egypt to go along with the multimillion dollar villas in Italy and Switzerland, the multimillion dollar townhouse in London, the multimillion dollar beachfront house in Miami, among others. In this way, he replaced the multimillion dollar property in Crimea that was confiscated by Russia to be sold and the money was donated to children who have been orphaned by the conflict.
ellauri321.html on line 270: I believe that if Putin is allowed to take Ukraine it will embolden him to continue the war and take other countries that have something that he wants. I think the free world must continue to support Ukraine and other countries in precarious situations like South Korea and Taiwan. If the free world doesn’t support them, it will just be a matter of time before they are attacked. If you don’t believe in freedom, move to North Korea, Russia, China or any of the other countries with dictators, kings or a supreme being. Our children´s and grandchildren’s options and futures are at stake.
ellauri321.html on line 287: Hämmästyttävien mahdollisuuksien maa, sanoi professori Timson. Maa, jossa ei yritteliäisyydelle ole mitään estettä. Tämän päivän portinvartija voi huomenna olla miljonääri. Tulette huomaamaan, että se on innostuttava maa, mr. Motley. Se on maa, jossa voi tapahtua mitä tahansa. Niin juuri, mitä tahansa! Siellä tehdään miljoonia yhdessä yössä. Ja se on ystävällinen maa. Te pidätte ystävänänne miestä, joka kiilloittaa kenkänne, parturia, joka leikkaa hiuksenne, tarjoilijaa, joka tuo teille jäävetenne. Minkä vuoksi? Sen vuoksi, että te tiedätte, että nämä miehet voivat jonakin päivänä olla huomattuja henkilöitä. Ja vaikka he eivät onnistuisikaan ansaitsemaan niin paljon rahaa, on hyvin mielenkiintoista päästä kosketukseen kanssaihmisten kera.
ellauri321.html on line 291: Melvin Dixon sepitti runon nimeltä Heartbeats vasta kasarilla. Se kertoo homon lakukepin kuolemasta AIDSiin. Niin juuri kävi Melvin raiskalle. He wrote about black gay men. Hänen partnerinsa nimi oli osuvasti Dick Horowitz. Dick oli todnäk. nahaton. Juanin löytämä runokokoelma saattoi olla vaikka of-the-1920s/">tämä:
ellauri321.html on line 310:
ellauri321.html on line 314: Katharine Whiner gave the 2013 AN Smith lecture in journalism at the University of Melbourne, The Rise of the Reader, discussing journalism in the age of the open web, and a speech on Truth and Reality in a Hyper-Connected World as part of the Oxford University Women of Achievement Lecture Series in May 2016. She is the winner of the Diario Madrid prize for journalism for her 2016 long read, How Technology Disrupted the Truth. She is based in London.
ellauri321.html on line 316: Tracy Corrigan was previously chief strategy officer of Dow Jones and has held a range of senior editorial positions including editor in chief of the Wall Street Journal Europe, editor of the Financial Times’ Lex column and editor of FT.com. Tracy is currently a non-executive director of Barclays Bank UK PLC, Direct Line Insurance Group PLC, and Domino’s Pizza Group PLC.
ellauri321.html on line 318: Lola Odusoga is the token nigger of the outfit.
ellauri321.html on line 320: Stuart Profit joined the Scott Trust in 2015. He has been a publishing director at Penguin Books since 1998, and before that he was the publisher of the trade division at HarperCollins for six years.
ellauri321.html on line 322: Matthew Ryder KC is a barrister and founder member of Matrix the movie specialising in human rights of way, media, data and information, crime, and regulatory law.
ellauri321.html on line 324: Vivian Schiller joined the Scott Trust in 2015. She is Executive Director of Aspen Digital, a program of the Aspen Institute. Previously she has held multiple high-profile media roles including head of news at Twitter, general manager of NYTimes.com and president and CEO of National Public Radio.
ellauri321.html on line 326: Russell "Beam me up" Scott joined the Scott Trust in 2015, and is the Scott Trust’s only senior independent director AKA owner. He runs a consultancy business specialising in strategy and execution for digital audience growth and monetisation. He is also co-founder of Grazer Learning, a start-up digital education platform and provides commercial support to a number of other tech start-ups. Previously he held multiple senior roles in consumer publishing, digital and broadcast sectors including Content Director of The Football League, Commercial Director of Northcliffe media and MD of fish4, a digital classified JV between 5 major UK regional senior pressure groups.
ellauri321.html on line 330: Margaret Simons is a niece of Bunyip Bluegum' s uncle.
ellauri321.html on line 332: Stephen Godsell joined GMG in 2017 as general counsel and company secretary. Prior to this he has held senior positions at The Economist Group and Clifford's Last Chance. Stephen is a board director and trustee of The Economist Educational Foundation. He is the money man. He would sell God if he had a price tag.
ellauri321.html on line 334: Now there is a bunch of good reasons why people choose NOT to support the Guardian. It is a real hornet´s nest of western capitalist money chasers known as economic liberals.
ellauri321.html on line 345: Globaalit viihde- ja mediamarkkinat (https://www.statista.com/statistics/237749/value-of-the-global-entertainment-and-media-market/) ovat arvokkaita, sillä ne muodostuvat televisiosta, radiosta, internetistä, sanomalehdistä ja yleensä teknologiapohjaisista yrityksistä. Vuonna 2022 tämän teollisuuden kertynyt arvo oli noin 2,5 biljoonaa (EU-biljoonaa, eli US-triljoonaa) Yhdysvaltain dollaria. Ennusteet näille markkinoille ovat optimistisia, sillä tämän toimialan odotetaan kasvattavan arvoaan seuraavien vuosien aikana ja saavuttavan mahdollisesti 2,9 biljoonan Yhdysvaltain dollarin tuoton vuoteen 2026 mennessä.
ellauri321.html on line 347: Ensimmäisen luokan Alphabetin liikevaihto oli yli 268 miljardia euroa vuonna 2022. Yhdysvallat on Alphabetin (https://www.statista.com/statistics/266250/regional-distribution-of-googles-revenue/) tärkein alueellinen markkina-alue, joka tuottaa yli 40 prosenttia liikevaihdostaan. Alphabetia seurasivat televiestintäjätti Comcast ja toinen teknologiayritys Meta. Yhdysvallat on myös merkittävä markkina-alue Comcastille, sillä niillä on yli 20 prosenttia maksutelevision markkinaosuudesta Yhdysvalloissa (https://www.statista.com/statistics/251691/comcasts-pay-tv-market-share/) .
ellauri321.html on line 356: "Oodi kreikkalaiselle urnille" on englantilaisen romanttisen runoilijan John Keatsin toukokuussa 1819 kirjoittama runo, joka julkaistiin ensimmäisen kerran nimettömänä Annals of the Fine Artsissa vuodelta 1819.
ellauri321.html on line 420: Earl Wasserman jatkoi vuonna 1953 keskustelua viimeisistä riveistä ja väitti: Mitä kovempaa vedämme oodin viimeisiä rivejä, sitä enemmän niiden merkityksen silmukka kuristaa ymmärryksemme runosta ... Aforismi on sitä houkuttelevampi, koska se näkyy runon loppupuolella, sillä sen näennäisen huippukohta on yleensä johtanut olettamukseen, että se on runon abstrakti summaus... Mutta oodi ei ole abstrakti lausunto tai retki filosofiaan. Se on vaan runo "asioista".
ellauri321.html on line 581: Wodehouse was living in France when war broke out. He was taken prisoner when Germany invaded and sent to an internment camp in the German town of Tost, Upper Silesia. Wodehouse wrote: "If this is Upper Silesia, what on earth must Lower Silesia be like?" Ala-Sleesian voivodikunta (puol. Województwo dolnośląskie) on yksi Puolan kuudestatoista voivodikunnasta. Se sijaitsee maan lounaisosassa. Ala-Sleesian voivodikunnan pääkaupunki on Breslau. Voittajavaltojen Potsdamin sopimus antoi kaupungin Puolalle. Saksalaisväestö - vuoden 1910 väestönlaskennassa 96 % kaupungin asukkaista - siirrettiin länteen nykyisen Saksan alueelle, ja tilalle muutti puolalaisia muualta Puolasta ja Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta kuten Lvivistä. Samanlainen väestönvaihto taitaa olla menossa nyt Gazan kaistalla.
ellauri322.html on line 38: Tuomas Paineelta tuli paineella wc-pöntön kanteen kuin pikku Paulilla. Siltä tuli kirja nimeltä Miehen oikeudet (Rights of Man), vuonna 1791 ja toinen osa vielä 1792. Seuraavassa siitä otteita.
ellauri322.html on line 43: Paine was born in Thetford, Norfolk and emigrated to the British American colonies in 1774 with the help of Benjamin Franklin, arriving just in time to participate in the American Revolution. Paine fled to France in September, and despite not being able to speak French, il est élu député à l’Assemblée nationale en 1792. Considéré par les Montagnards comme un allié des Girondins, il est progressivement mis à l’écart, notamment par Robespierre, puis emprisonné en décembre 1793.
ellauri322.html on line 57: Thomas Paine kirjoitti The Rights of Man -teoksen ensimmäisen osan vuonna 1791 vastauksena brittiläisen parlamentaarikon Edmund Burken raivokkaaseen hyökkäykseen Ranskan vallankumousta vastaan edellisenä vuonna julkaistussa pamfletissaan Reflections on the Revolution in France.
ellauri322.html on line 62: Paine was, both in France and in England, the inspirer of moderate counsels, mikä suututti ääriainexet.
ellauri322.html on line 76: If nobody will be so kind as to become my foe, I shall need no more fleets nor armies, and shall be forced to reduce my taxes. The American war enabled me to double the taxes; the Dutch business to add more; the Nootka humbug gave me a pretext for raising three millions sterling more; but unless I can make an enemy of Russia the harvest from wars will end. I was the first to incite Turk against Russian, and now I hope to reap a fresh crop of taxes. Kuulostaapa tutulta.
ellauri322.html on line 80: All the great laws of society are laws of nature. Those of trade and commerce, whether with respect to the intercourse of individuals or of nations, are laws of mutual and reciprocal interest. Ja hah.
ellauri322.html on line 82: Excess and inequality of taxation, however disguised in the means, never fail to appear in their effects. As a great mass of the community are thrown thereby into poverty and discontent, they are constantly on the brink of commotion; and deprived, as they unfortunately are, of the means of information, are easily heated to outrage. Tupla hah.
ellauri322.html on line 83: If there is a country in the world where concord, according to common calculation, would be least expected, it is America. There the poor are not oppressed, the rich are not privileged. Industry is not mortified by the splendid extravagance of an unruly workforce rioting at its expense. Tripla hah.
ellauri322.html on line 85: Experience, in all ages, and in all countries, has demonstrated that it is impossible to control Nature in her distribution of mental powers. She gives them as she pleases. Whatever is the rule by which she, apparently to us, scatters them among mankind, that rule remains a secret to man.
ellauri322.html on line 91: Government is nothing more than a national association; and the object of this association is the good of all, as well individually as collectively. Every man wishes to pursue his occupation, and to enjoy the fruits of his labours and the produce of his property in peace and safety, and with the least possible expense. Juu tää on selvää oikeistolaista talouslipilarismia, painu Paine pihalle.
ellauri322.html on line 93: In contemplating the whole of this subject, I extend my views into the department of commerce. In all my publications, where the matter would admit, I have been an advocate for commerce, because I am a friend to its effects. It is a pacific system, operating to cordialise mankind, by rendering nations, as well as individuals, useful to each other. As to the mere theoretical reformation, I have never preached it up. The most effectual process is that of improving the condition of man by means of his interest; and it is on this ground that I take my stand. If commerce were permitted to act to the universal extent it is capable, it would extirpate the system of war, and produce a revolution in the uncivilised state of governments. The invention of commerce has arisen since those governments began, and is the greatest approach towards universal civilisation that has yet been made by any means not immediately flowing from moral principles. Whatever has a tendency to promote the civil intercourse of nations by an exchange of benefits, is a subject as worthy of philosophy as of politics.
ellauri322.html on line 95: Commerce is no other than the traffic of two individuals, multiplied on a scale of numbers; and by the same rule that nature intended for the intercourse of two, she intended that of all. For this purpose she has distributed the materials of manufactures and commerce, in various and distant parts of a nation and of the world; and as they cannot be procured by war so cheaply or so commodiously as by commerce, she has rendered the latter the means of extirpating the former. As the two are nearly the opposite of each other, consequently, the uncivilised state of the European governments is injurious to commerce. Every kind of destruction or embarrassment serves to lessen the quantity, and it matters but little in what part of the commercial world the reduction begins. Like blood, it cannot be taken from any of the parts, without being taken from the whole mass in circulation, and all partake of the loss. When the ability in any nation to buy is destroyed, it equally involves the seller. Could the government of England destroy the commerce of all other nations, she would most effectually ruin her own. It is possible that a nation may be the carrier for the world, but she cannot be the merchant. She cannot be the seller and buyer of her own merchandise. The ability to buy must reside out of herself; and, therefore, the prosperity of any commercial nation is regulated by the prosperity of the rest. If they are poor she cannot be rich, and her condition, be what it may, is an index of the height of the commercial tide in other nations. When, therefore, governments are at war, the attack is made upon a common stock of commerce, and the consequence is the same as if each had attacked his own.
ellauri322.html on line 100: Commerce needs no other protection than the reciprocal interest which every nation feels in supporting it—it is common stock—it exists by a balance of advantages to all; and the only interruption it meets, is from the present uncivilised state of governments, and which it is its common interest to reform. Buahaha.
ellauri322.html on line 102: Why is it that scarcely any are executed but the poor? The fact is a proof, among other things, of a wretchedness in their condition. Bred up without morals, and cast upon the world without a prospect, they are the exposed sacrifice of vice and legal barbarity. Uuhahhaa, älä jaxa Paine!
ellauri322.html on line 106: At an early period—little more than sixteen years of age, raw and adventurous, and heated with the false heroism of a master who had served in a man-of-war—I began the carver of my own fortune, and entered on board the Terrible Privateer, Captain Death. From this adventure I was happily prevented by the affectionate and moral remonstrance of a good father, who, from his own habits of life, being of the Quaker profession, must begin to look upon me as lost.
ellauri322.html on line 108: But the impression, much as it effected at the time, began to wear away, and I entered afterwards in the King of Prussia Privateer, Captain Mendez, and went with her to sea. Yet, from such a beginning, and with all the inconvenience of early life against me, I am proud to say, that with a perseverance undismayed by difficulties, a disinterestedness that compelled respect, I have not only contributed to raise a new empire in the world, founded on a new system of government, but I have arrived at an eminence in political literature, the most difficult of all lines to succeed and excel in, which aristocracy with all its aids has not been able to reach or to rival. Notta lällällää teille loordit!
ellauri322.html on line 115: Be it, however, what it may, it is no other than the consequence of excessive burden of taxes, for, at the time when the taxes were very low, the poor were able to maintain themselves; and there were no poor-rates.
ellauri322.html on line 119: In the preceding part of this work, I have spoken of an alliance between England, France, and America, for purposes that were to be afterwards mentioned. It is, I think, certain, that if the fleets of England, France, and Holland were confederated, they could propose, with effect, a limitation to, and a general dismantling of, all the navies in Europe, to a certain proportion to be agreed upon.
ellauri322.html on line 121: It is, I think, also certain, that the above confederated powers, together with that of the United States of America, can propose with effect, to Spain, the independence of South America, and the opening those countries of immense extent and wealth to the general commerce of the world, as North America now is.
ellauri322.html on line 123: The opening of South America would produce an immense field of commerce, and a ready money market for manufactures, which the eastern world does not. The East is already a country full of manufactures, the importation of which is not only an injury to the manufactures of England, but a drain upon its specie. The balance against England by this trade is regularly upwards of half a million annually sent out in the East-India ships in silver; and this is the reason, together with German intrigue, and German subsidies, that there is so little silver in England.
ellauri322.html on line 125: Never did so great an opportunity offer itself to England, and to all Europe, as is produced by the two Revolutions of America and France. By the former, freedom has a national champion in the western world; and by the latter, in Europe. When another nation shall join France, despotism and bad government will scarcely dare to appear. To use a trite expression, the iron is becoming hot all over Europe. The insulted German and the enslaved Spaniard, the Russ and the Pole, are beginning to think. The present age will hereafter merit to be called the Age of Reason,61 and the present generation will appear to the future as the Adam of a new world.
ellauri322.html on line 127: When all the governments of Europe shall be established on the representative system, nations will become acquainted, and the animosities and prejudices fomented by the intrigue and artifice of courts, will cease. As soldiers have hitherto been treated in most countries, they might be said to be without a friend. Shunned by the citizen on an apprehension of their being enemies to liberty, and too often insulted by those who commanded them, their condition was a double oppression. But where genuine principles of liberty pervade a people, everything is restored to order; and the soldier civilly treated, returns the civility.
ellauri322.html on line 136: William Godwin (3. maaliskuuta 1756 – 7. huhtikuuta 1836) oli englantilainen tyhjäntoimittaja, poliittinen filosofi ja kynäilijä. Häntä pidetään yhtenä ensimmäisistä utilitarismin edustajista ja ensimmäisenä nykyajan anarkismin kannattajana. Ateisti kaiken kukkuraxi.
ellauri322.html on line 140: Tutkimus poliittisesta oikeudenmukaisuudesta ja sen vaikutuksesta moraaliin ja onnellisuuteen on filosofi William Godwinin vuonna 1793 julkaisema kirja. jossa kirjailija hahmottelee poliittista filosofiansa. Se on ensimmäinen moderni teos, joka selittää anarkismia.
ellauri322.html on line 144: Vuonna 1798 pastori Thomas Malthus julkaisi esseen väestön periaatteesta, joka kirjoitettiin suurelta osin Godwinin ja suhteellisen vaalitavan kexijän markiisi de Condorcetin ajatusten kumoamiseksi. Malthus väitti, että koska väestö kasvaa geometrisesti (eli kaksinkertaistuu jokaisessa sukupolvessa), kun taas tuotanto voi kasvaa vain lineaarisesti [mixi? perustele] sairaudet, nälänhätä, köyhyys ja pahe ovat väistämättömiä. Tämän seurauksena Malthus kritisoi Poliittista oikeudenmukaisuutta saavuttamattoman utopismin selittämisestä. Vuonna 1820 Godwin vastasi teoksella Of Population: An Enquiry Concerning the Power of Increase in the Numbers of Mankinkin, joka kiisti Malthuksen väestönkasvuennusteet.
ellauri322.html on line 182: Godwin syntyi Wisbechissä Isle of Elyn saarella Cambridgeshiren osavaltiossa John ja Anne Godwinille, ja hänestä tuli seitsemäs vanhempiensa 13 lapsesta. Godwinin perhe oli molemmin puolin keskiluokkaa ja hänen vanhempansa noudattivat tiukkaa kalvinismin muotoa . Godwinin äiti oli kotoisin varakkaasta perheestä, mutta hänen setänsä kevytmielisyyden vuoksi perheen omaisuus meni hukkaan. Perheen onneksi hänen isänsä oli menestyvä kauppias, joka osallistui balttikauppaan. Pian Williamin syntymän jälkeen hänen isänsä John, nonkonformistinen ministeri , muutti perheen Debenhamiin Suffolkiin ja myöhemmin Guestwickiin Norfolkissa, jolla oli radikaali historia pyöreäpäiden linnoituksena Englannin sisällissodan aikana.
ellauri322.html on line 198: ofile_images/643221801988947968/G1uCv9vk_400x400.jpg" height="250px" />
ellauri322.html on line 206: Vuonna 1795 radikaali filosofi Mary Wollstonecraft matkusti Skandinaviaan pienen tyttärensä kanssa etsimään kadonnutta aarretta.
ellauri322.html on line 208: Hän oli aina ihaillut Jean-Jacques Rousseaun, vallankumouksen johtajien suosikkifilosofin kirjoituksia, mutta toisin kuin Rousseau, hän uskoi, että naiset pitäisi kouluttaa asianmukaisesti, että heillä on samat poliittiset oikeudet kuin miehillä ja että heidän pitäisi ilmaista näkemyksensä - kuten hän teki loistavasti elokuvassa A Vindication Of The Rights Of Woman (1792).
ellauri322.html on line 224: "Oletko koskaan tavannut Mary Wollstonecroftin [sic] kirjeitä Ruotsista ja Norjasta? Hän on saanut minut rakastamaan kylmää ilmastoa, pakkasta ja lunta, kiintymään pohjoiseen kuutamoon noin teoriassa. Kirja sisältää upeita kuvailevia kohtia. Yhden sanotaan olleen inspiraationa pyhälle joelle Coleridgen "Kubla Khanissa". Se kuvaa hänen vaikutelmiaan suuresta vesiputouksesta Fredrikstadin ulkopuolella Norjassa:
ellauri322.html on line 229: Radikaali englantilainen filosofi William Godwin päätti: "Jos koskaan oli kirja, jonka on suunniteltu rakastuttavan pallopään kynäilijäänsä, tämä näyttää minusta siltä kirjalta." Lontoossa Godwin ja Wollstonecraft aloittivat rakkaussuhteen. Vuoden sisällä hiän oli taas raskaana, ja huolimatta heidän pahamaineisesta vastenmielisyydestään avioliittoa kohtaan, he päättivät mennä naimisiin. "Luulen, että olette maailman erikoisin aviopari", ystävä kommentoi. Wollstonecraft synnytti sitten tyttären, tulevan Mary Shelleyn, Frankensteinin ( 1818) kirjoittajan. Hiän (äiti siis) kuoli pian sen jälkeen, 38-vuotiaana.
ellauri322.html on line 232: MARY WOLLSTONECRAFT was born on the 27th of April, 1759. Her father, a quick-tempered and unsettled man, capable of beating wife, child, and dog was the son of a manufacturer who made money in Spitalfields, when Spitalfields was prosperous. Her mother was a rigorous Irishwoman, of the Dixons of Sally Shannon. Edward John Wollstonecraft of whose childpen, besides Mary, the second child, three sons and two daughters lived to be sort of men and women in course of time, got rid of about ten thousand pounds which had been left him by his father. He began to get rid of it by farming. Mary Wollstonecraft's firstremembered home was in a farm at Epping. When she was five years old, the family moved to another farm, by the Chelmsford Toad. When she was between six and seven years old they moved again, to the neighbourhood of Barking. There they remained three years before the next move, which was to a farm near Beverley, in Yorkshire. In Yorkshire they remained six years, and Mary Wollstonecraft had there what education fell to her lot between the ages of ten and sixteen.
ellauri322.html on line 234: Edward John Wollstonecraft then gave up farming to venture upon a commercial speculation. This caused him to live for a year and a half at Queen's Row, Hoxton. His daughter Mary was then sixteen; and while at Hoxton she had her education advanced by the friendly care of a deformed clergyman Mr. Clare who lived next door, and stayed so much at home that his one pair of shoes had lasted him for fourteen years. But Mary Wollstonecraft's chief friend at this time was an accomplished girl only two years older than herself, who maintained her father, mother, and family by skill in drawing. Her name was Frances Blood, and she especially, by her example and direct instruction, drew out her "young friend's" drawers.
ellauri322.html on line 236: In 1776, Mary Wollstonecraft's father, a rolling stone, rolled into Wales. Again he was a failure. Next year again he was a Londoner; and Mary had influence enough to persuade him. to choose a house at Walworth, where she would be near to her friend's fanny. Then, however, the conditions of her home life caused her to be often on the point of going away to earn a living for herself. In 1778, when she was nineteen, Mary Wollstonecraft did leave home, to take a situation as companion with a rich tradesman's widow at Bath, of whom it was said that none of her companions could stay with her. Mary Wollstonecraft, nevertheless, stayed two years with the difficult widow, and made herself respected. Her mother's failing health then caused Mary to return to her. The father was then living at Enfield, and trying to save the small remainder of his means by not venturing upon any business at all. The mother died after long suffering, wholly dependent on her daughter Mary's constant care. The mother's last words were often quoted by Mary Wollstonecraft in her own last years of distress "A little patience, and all will be over."
ellauri322.html on line 238: After the mother's death, Mary Wollstonecraft left home again, to live with her friend, Fanny Blood, who was at Walham Green. In 1782 she went to nurse a manned sister through a dangerous illness. The father's need of support next pressed upon her. He had spent not only his own money, but also the little that had been specially reserved for his children. It is said to be the privilege of a passionate man that he always gets what he wants; he gets to be avoided, and they never find a convenient corner of their own who shut themselves out from the kindly fellowship of life.
ellauri322.html on line 240: In 1783 Mary Wollstonecraft aged twenty-lour with two of her sisters, joined Fanny Blood in setting up a day school at Islington, which was removed in a few months to Newington Green. Early in 1785 Fanny Blood, far gone in consumption, sailed for Lisbon to marry an Irish surgeon who was settled there. After her marriage it was evident that she had but a few months to live ; Mary Wollstonecraft, deaf to all opposing counsel, then left her school, and, with help of money from a friendly woman, she went out to nurse her, and was by her when she died. Mary Wollstonecraft remembered her loss ten years afterwards in these "Letters from Sweden and Norway," when she wrote:
ellauri322.html on line 242: " The grave has closed over a dear friend, the friend of my youth ; still she is present with me, and I hear her soft voice warbling in the hay over the heath."
ellauri322.html on line 244: Mary Wollstonecraft left Lisbon for England late in December, 1785. When she came back she found Fanny's poor parents anxious to go back to Ireland ; and as she had been often told that she could earn by writing, she wrote a pamphlet of 162 small pages" Thoughts on the Education of Daughters " and got ten pounds for it. This she gave to hel- friend's parents to enable them to go back to their kindred. In all she did there is clear evidence of an ardent, generous, impulsive nature. One day her friend Fanny Blood had repined at the unhappy surroundings in the home she was maintaining for her father and mother, and longed for a little home of her own to do her work in. Her friend quietly found rooms, got furniture together, and told her that her little home was ready ; she had only to walk into it. Then it seemed strange to Mary Wollstonecraft that Fanny Blood was withheld by thoughts that had not been uppermost in the mood of complaint. She thought her friend irresolute, where she had herself been generously rash. Her end would have been happier had she been helped, as many are, by that calm influence of home in which some knowledge of the world passes from father and mother to son and daughter, without visible teaching and preaching, in easiest companionship of young and old from day to day.
ellauri322.html on line 246: The little payment for her pamphlet on the " Education of Daughters " caused Mary Wollstonecraft to think more seriously of earning by her pen. The pamphlet seems also to have advanced her credit as a teacher. After giving up her day school, she spent some weeks at Eton with the Rev. Mr. Prior, one of the masters there, who recommended her as governess to the daughters of Lord Kingsborough, an Irish viscount, eldest son of the Earl of Kingston. Her way of teaching was by winning love, and she obtained the warm affection of the eldest of her pupils, who became afterwards Countess Mount-Cashel. In the summer of 1787, Lord Kingsborough's family, including Mary Wollstonecraft, was at Bristol Hot-wells, before going to the Continent. While there, Mary Wollstonecraft wrote her little tale published as " Mary, a Fiction," wherein there was much based on the memory of her own friendship for Fanny Blood.
ellauri322.html on line 248: The publisher of Mary Wollstonecraft's " Thoughts on the Education of Daughters " was the same Joseph Johnson who in 1785 was the publisher of Oowper's " Task." With her little story written and a little money saved, the resolve to live by her pen could now be carried out. Mary Vollstonecraft, therefore, parted from her friends at Bristol, went to London, saw her publisher, and frankly told him her determination. He met her with fatherly kindness, and received her as a guest in his house while she was making her arrangements. At Michaelmas, 1787, she settled in a house in George Street, on the Surrey side of Blackfriars Bridge. There she produced a little book for children, of " Original Stories from Real Life," and earned by drudgery for Joseph Johnson. She translated, she abridged, she made a volume of Selections, and she wrote for an " Analytical Review," which Mr. Johnson founded in the middle of the year 1788. Among the books translated by her was Necker " On the Importance of Religious Opinions." Among the books abridged by her was S:dzmann's " Elements of Morality."
ellauri322.html on line 250: With all this hard work she lived as sparely as she could, that she might help her family. She supported her father. That she might enable her sisters to earn their living as teachers, she sent one of them to Paris, and maintained her there for two years ; the other she placed in a school near London as parlour-boarder until she was admitted into it as a paid teacher. She placed one brother at Woolwich to qualify for the Navy, and he obtained a lieutenant's commission. For another brother, articled to an attorney whom he did not like, she obtained a transfer of dentures; and when it became clear that his quarrel was more with law than with the lawyers, she placed him with a farmer before fitting him out for emigration to America. She then sent him, so well prepared for his work there that he prospered well.
ellauri322.html on line 252: She tried even to disentangle her father's affairs ; but the confusion in them was beyond her powers of arrangement. Added to all this faithful work, she took upon herself the charge of an orphan child, seven years old, whose mother had been in the number of her friends. That was the life of Mary Wollstonecraft, thirty years old, in 1789, the year of the Fall of the Bastille; the noble life now to be touched in its enthusiasms by tbe spirit of the Revolution, to be caught in the great storm, shattered, and lost among its wrecks.
ellauri322.html on line 254: To Burke's attack on the French Revolution Mary Wollstonecraft wrote an Answer one of many answers provoked by it that attracted much attention. This was followed by her "Vindication of the Rights of Woman," while the air was full of declamation on the "Rights of Man." The claims made in this little book were in advance of the opinion of that day, but they are claims that have in our day been conceded. They are certainly not revolutionary in the opinion of the world tbat has become a hundred years older since the book was written (1792). No, more like 230 years, plus 1.
ellauri322.html on line 256: At this time Mary Wollstonecraft had moved to rooms in Store Street, Bedford Square. She was fascinated by Fuseli the painter, and he was a married man. She felt herself to be too strongly drawn towards him, and she went to Paris at the close of the year 1792, to break the spell. She felt lonely and sad, and was not the happier for being in a mansion lent to her, from which the owner was away, and in which she lived surrounded by his servants. Strong womanly instincts were astir within her, and they were not all wise folk who had been drawn around her by her generous enthusiasm for the new hopes of the world, that made it then, as Wordsworth felt, a very heaven to the young.
ellauri322.html on line 258: Four months after she had gone to Paris, Mary Wollstonecraft met at the house of a merchant, with whose wife she had become intimate, an American named Gilbert Imlay. He won her affections. That was in April, 1793. He had no means, and she had home embarrassments, for which she was unwilling that he should become in any way responsible. A part of the new dream in some minds then was of a love too pure to need or bear the bondage of authority. The mere forced union of marriage ties implied, it was said, a distrust of fidelity. When Gilbert Imlay would have married Mary Wollstonecraft, she herself refused to bind him ; she would keep him legally exempt from her responsibilities towards the father, sisters, brothers, whom she was supporting. She took his name and called herself his wife, when the French Convention, indignant at the conduct pf the British Government, issued a decree
ellauri322.html on line 260: from the effects of which she would escape as the wife of a citizen of the United States. But she did not marry. She witnessed many of the horrors that came of the loosened passions of an untaught populace. A child was born to her a girl whom she named after the dead friend of her own girlhood. And then she found that she had leant upon a reed. She was neglected; and was at last forsaken. Having sent her to London, Imlay there visited her, to explain himself away. She resolved on suicide, and in dissuading her from that he gave her hope again. He needed somebody who had good judgment, and who cared for his interests, to represent him in some business affairs in Norway. She undertook to act for him, and set out on the voyage only a week after she had determined to destroy herself.
ellauri322.html on line 262: The interest of this book which describes her travel is quickened by a knowledge of the heart-sorrow that underlies it all. Gilbert Imlay had promised to meet her upon her return, and go with her to Switzerland. But the letters she had from him in Sweden and Norway were cold, and she came back to find that she was wholly forsaken for an actress from a strolling company of players. Then she went up the river to drown herself. She paced the road at Putney on an October night, in 1795, in heavy rain, until her clothes were drenched, that she might sink more surely, and then threw herself from the top of Putney Bridge.
ellauri322.html on line 264: She was rescued, again, and lived on with deadened spirit. In 1796 these "Letters from Sweden and Norway " were published. Early in 1797 she was married to William Godwin. On the 10th of September in the same year, at the ago of thirty-eight, Mary Wollstonecraft Godwin died, after the birth of the daughter who lived to become the wife of Shelley and write a blockbuster bestseller. The mother also would have lived, if a womanly feeling, in itself to be respected, had not led her also to unwise departure from the customs of the world. Peace be to her memory. None but kind thoughts can dwell upon the life of this too faithful disciple of Rousseau (except for the feminismim).
ellauri322.html on line 293: Dearly beloved Roger, The scripture moveth us in sundry places. This is a bawdy parody of The Book of common prayer. No ei, se on mitä Swift sanoi kuin sen uudessa seurakunnassa ei kukaan ilmestynyt saarnankuuloon paizi unilukkari.
ellauri322.html on line 299: The grave has closed over a cdear friend, the friend of my youth (Fanny Blood). Still she is present with me, and I hear her soft voice warbling as I stray over the heath. Fate has separated me from another, the fire of whose eyes, tempered by infantine tenderness, still warms my breast (Mr. Imlay); even when gazing on these tremendous cliffs sublime emotions absorb my soul. And, smile not, if I add that the rosy tint of morning reminds me of a suffusion which will never more charm my senses, unless it reappears on the cheeks of my child. Her sweet blushes etc etc.
ellauri322.html on line 304: Mary ei pidä muumioista. Life, what art thou? Where goes this breath ? this I, so much alive ? In what element will it mix, giving or receiving fresh energy ? What will break the enchantment of animation ? Sas se. Pugh ! my stomach turns.
ellauri322.html on line 316: Maria istuu täällä pimppunsa kanssa, jolla hän oli soittanut makeita, valitettavan melodioita. Hänen asemansa merkitsee melankoliaa, joka tunnetaan ja on usein kopioitu saksalaisen taidemaalari Albrecht Dürerin kaiverruksesta Melancholia I vuodelta 1514; suru-asento on myös peräisin muinaisesta haudan helpotuksesta. Vaikka se esitetään näkyvästi ja luonnollisen kokoisena, Marian muoto on maalattu pehmeällä fokuksella, ilman kovia reunoja tai vahvoja ääriviivoja. Hänen kasvonsa ovat täydellisessä profiilissa harmaata pilveä vasten, huulet hieman auki; hän katselee tyhmänä kirkkaan sinisistä silmistä. Sen lihassa on kiinalaisen nuken viileä, arvokas rakenne. Hänen hiuksensa ovat kasattuina, eivät korkealle, kuten sen ajan suurenmoiseen tyyliin, vaan vihertävän nauhan pitämässä
ellauri322.html on line 323: Kaiken kaikkiaan tonaliteetti on hillitty ja Marian hahmo sekoittuu tähän väriharmoniaan ilman eläviä kontrasteja. Vaikka tämä ei ole varsinaisesti muotokuva, Wright tarvitsi mallin Marialle. Uskotaan, että rouva Mary Bassano poseerasi hänelle. Hän oli mennyt naimisiin Derby-perheeseen, jonka esivanhempien kerrottiin tulleen Italiasta muusikkona Henrik VIII:n hoviin. Maria maalattiin Edwinin kumppaniksi tohtori Beattien muutama vuosi aiemmin valmistuneesta Minstrelistä. Edwin on kuvattu unenomainen paimenpoika, jonka kuva on uskollinen runolliselle lähteelle ("The Minstrel; tai, Progress of Genius", pitkä runo tohtori James Beattien, 1771). Edwin myytiin Wakefieldin suojelijalle, mutta hän ei ostanut Mariaa, joka pysyi Wrightin hallussa hänen kuolemaansa asti. Vaikka on surullista, että tämä ilahduttavan toisiaan täydentävä kuvapari ei ole koskaan roikkunut pysyvästi yhdessä, on ilo nähdä Marian niin hyvin sijoitettuna ruokasalissa Pickford's Housessa, Friargaten Derbyssä.
ellauri322.html on line 332: Kirkon maat vietiin Luteruxen tullessa, mikä lienee ollut reformaation päämotiivi. Porukka ei saisi ansaita liikaa eikä liian vähän. Juuri tämä suhteellisuuden puute voiton ja työn välillä alentaa ihmisiä, tuottaa sykofanttisia nimityksiä suojelija ja asiakas, toisessa päässä tuo turmiollinen esprit du corps, sananmukaisesti julma.
ellauri322.html on line 334: It would, I think, be a great advantage to the English, if feats of activity (I do not include boxing matches) were encouraged on a Sunday, as it might stop the progress of Methodism. Aristocracy and fanaticism seem equally to be gaining ground in England, particularly in the North.
ellauri322.html on line 335: The destruction, or gradual reduction, of their forests will probably ameliorate the climate, and their manners will naturally improve in the same ratio as industry requires ingenuity. The world requires, I see, the hand of man to perfect it.
ellauri322.html on line 337: The increasing population of the earth must necessarily tend to its improvement, as the means of existence are multiplied by invention. You have probably made similar reflections in America, where the face of the country, I suppose, resembles the wilds of Norway.
ellauri322.html on line 341: The Lady of the Leaf ordain'd a feast,
ellauri322.html on line 342: And made the Lady of the Flower her guest.
ellauri322.html on line 344: The fits of falling snow appears the streaky green.
ellauri322.html on line 358: The view of this wild coast, as we sailed along it, afforded me a continual subject for meditation. I anticipated the future improvement of the world, and observed how much man has still to do to obtain of the earth all it could yield. I even carried my speculations so far as to advance a million or two of years (!) to the moment when the earth would perhaps be so perfectly cultivated, and so completely peopled, as to render it necessary to inhabit every spot, yes, even these bleak shores. Imagination went still farther, and pictured the state of man when the earth could no longer support him. Whither was he to flee from universal famine ? Sitten se kezu söi ize izensä ja sixi ei enää ole kezuja.
ellauri322.html on line 364: the King of Denmark is the most absolute monarch in Europe. Suuret ulosottomiehet ovat enimmäkseen Kööpenhaminan aatelisia, jotka ovat samanlaisia paskiaisia kuin kaikkialla.
ellauri322.html on line 367: Here I met with an intelligent literary man, who was anxious to gather information from me relative to the past and present situation of France. The newspapers printed at Copenhagen, as well as those in England, give the most exaggerated accounts of their atrocities and distresses, but the former without any apparent comments or inferences. Still the Norwegians, though more connected with the English, speaking their language and copying their manners, wish well to the Republican cause, and follow with the most lively interest the successes of the French arms. So determined were they, in fact, to excuse everything, disgracing the struggle of freedom, by admitting the tyrant’s plea, necessity, that I could hardly persuade them that Robespierre was a monster. Laureenska myöntää että kaikki ukrainalaiset eivät pidä Zelenskystä.
ellauri322.html on line 369: You may think me too severe on commerce, but from the manner it is at present carried on little can be advanced in favour of a pursuit that wears out the most sacred principles of humanity and rectitude. What is speculation but a species of gambling, I might have said fraud, in which address generally gains the prize?
ellauri322.html on line 371: A woodman's dwelling was sheltered by the forest, noble pines spreading their branches over the roof; and before the door a cow, goat, nag, and children, seemed equally content with their lot; and if contentment be all we can attain, it is, perhaps, best secured by ignorance. Tis-mal-leen!
ellauri322.html on line 373: You will ask, perhaps, why I wished to go farther northward. Why? not only because the country, from all I can gather, is most romantic, abounding in forests and lakes, and the air pure, but I have heard much of the intelligence of the inhabitants, substantial farmers, who have none of that cunning to contaminate their simplicity, which displeased me so much in the conduct of the people on the sea coast. A man who has been detected in any dishonest act can no longer live among them. He is universally shunned, and shame becomes the severest punishment.
ellauri322.html on line 375: Such a contempt have they, in fact, for every species of fraud, that they will not allow the people on the western coast to be their countrymen; so much do they despise the arts for which those traders who live on the rocks are notorious. Eikä Mary tarkoita vain graffitia.
ellauri322.html on line 387: It is certainly a convenient and safe way of mortgaging land; yet the "most rational men" whom I conversed with on the subject seemed convinced that the right was more injurious than beneficial to society; still if it contribute to keep the farms in the farmers’ own hands, I should be sorry to hear that it were abolished.
ellauri322.html on line 389: England and America owe their liberty to commerce, which created new species of power to undermine the feudal system. But let them beware of the consequence; the tyranny of wealth is still more galling and debasing than that of rank.
ellauri322.html on line 391: Takasin matkalla Norjasta on ruåzalaiset Uddevallassa taas täys sikoja. I do not now wonder that the girls lose their fine complexions at such an early age, or that love here is merely an appetite to fulfil the main design of Nature, never enlivened by either affection or sentiment.
ellauri322.html on line 397: The Swedes are in general attached to their families, yet a divorce may be obtained by either party on proving the infidelity of the other or acknowledging it themselves. The women do not often recur to this equal privilege, for they either retaliate on their husbands by following their own devices or sink into the merest domestic drudges, worn down by tyranny to servile submission. Do not term me severe if I add, that after youth is flown the husband becomes a sot, and the wife amuses herself by scolding her servants. In fact, what is to be expected in any country where taste and cultivation of mind do not supply the place of youthful beauty and animal spirits?
ellauri322.html on line 417: Many very cogent reasons have been urged by her friends to prove that her affection for Struensee was never carried to the length (15cm) alleged against her by those who feared her influence. Be that as it may she certainly was no a woman of gallantry, and if she had an attachment for him it did not disgrace her heart or understanding, the king being a notorious debauchee and an idiot into the bargain.
ellauri322.html on line 419: What a farce is life. This effigy of majesty is allowed to burn down to the socket, whilst the hapless Matilda was hurried into an untimely grave.
ellauri322.html on line 432: England, the common name in Scandinavia for the United Kingdom, declared war on Denmark-Norway due to disagreements over the neutrality of Danish trade and to prevent the Danish fleet falling into the hands of the First French Empire. Tanskixet menetti Norjan ja svedut Suomen ja ottivat lohtunamixi tyhmät Bernadottet Napsulta.
ellauri322.html on line 440: A story is told here of the King’s formerly making a dog counsellor of state, because when the dog, accustomed to eat at the royal table, snatched a piece of meat off an old officer’s plate, the geezer reproved him jocosely, saying that he, monsieur le chien, had not the privilege of dining with his majesty, a privilege annexed to this distinction.
ellauri322.html on line 458: From what I have seen throughout my journey, I do not think the situation of the poor in England is much, if at all, superior to that of the same class in different parts of the world; and in Ireland I am sure it is much inferior. I allude to the former state of England; for at present the accumulation of national wealth only increases the cares of the poor, and hardens the hearts of the rich, in spite of the highly extolled rage for almsgiving.
ellauri322.html on line 460: You know that I have always been an enemy to what is termed charity, because timid bigots, endeavouring thus to cover their sins, do violence to justice, till, acting the demigod, they forget that they are men. And there are others who do not even think of laying up a treasure in heaven, whose benevolence is merely tyranny in disguise; they assist the most worthless, because the most servile, and term them helpless only in proportion to their fawning.
ellauri322.html on line 478: Maryn kumppanina Hampurissa on ranskis Amerikan farmari, Imlayn kaveri. Sekään ei pidä Geschäft-sakemanneista: The interests of nations are bartered by speculating merchants.
ellauri322.html on line 481: I left this letter unfinished, as I was hurried on board, and now I have only to tell you that, at the sight of Dover cliffs, I wondered how anybody could term them grand; they appear so insignificant to me, after those I had seen in Sweden and Norway.
ellauri322.html on line 489: You are viewing an original antique oil painting on canvas by Paulette Bardy, listed French Impressionist of the early part of the 20th century. She was born in Fez, Morocco and her works were accepted and exhibited at the prestigious Salon des Artistes Francais in Paris. She was a pupil of French artist Charles Fouqueray and she also painted a series of controversial risque beach scenes, erotic in nature, titled "La Plage" and "Bord de Mer". Her landscapes are Impressionistic mixed with an influence of rural French folk art.
ellauri323.html on line 44: For me to afford such bits of myself to my friends. Jotta minulla olisi varaa antaa palasia itsestäni ystävilleni.
ellauri323.html on line 48: A waste of myself and them, for my life is mine Itseni ja heidän haaskausta, sillä elämäni on minun
ellauri323.html on line 60: Victoria Mary Sackville-West was the only child of Lionel Edward, third Baron of Sackville, and Victoria Josepha Dolores Catalina Sackville-West, his first cousin and the illegitimate daughter of the diplomat Sir Lionel Sackville-West. She was educated privately. As a child she started to write poetry, writing her first ballads at the age of 11. "I don't remember either my father or my mother very vividly at that time, except that Dada used to take me for terribly long walks and talk to me about science, principally Darwin, and I liked him a great deal better than mother, of whose quick temper I was frightened." (from Portrait of a Marriage by Nigel Nicolson, 1973) Vita's mother considered her ugly - she was bony, she had long legs, straight hair, and she wanted to be as boyish as possible.
ellauri323.html on line 68: Vita Sackville-Westin "psykologinen juomasekoitus", kun hän kirjoitti The Edwardians, oli vahvimmillaan ja kummallisimmillaan. Hän oli yli kolmekymppinen ja täynnä ylimääräistä energiaa. Hänen suhteensa Mary Campbelliin, runoilija Roy Campbellin vaimoon, oli ohi, ja hänen suhteensa BBC:n keskustelujohtajan Hilda Mathesonin kanssa oli alkanut. Hänen simpukkansa oli märkä ja nihkeä jatkuvasta imutuxesta ja nuolennasta. Ei ihme että hän sai lisänimen Companion of Honour.
ellauri323.html on line 74: Sebastian The Duke was open-handed, as he could well afford to be; money was a thing about which he never needed to think. There had always been plenty of money at Chevron, and there still was, even with the income-tax raised from 11d. to 1/- in the pound; that abundance was another of the things which had never changed and which had every appearance of being unchangeable. It was taken for granted, but Sebastian saw to it that his tenants benefited as well as himself. "An ideel landlord-wish there were more like him," they said, forgetting that there were, in fact, many like him; many who, in their unobtrusive way, elected to share out their fortune, not entirely to their own advantage-quiet English squires, who, less favoured than Sebastian, were yet imbued with the same spirit, and traditionally gave their time and a good proportion of their possessions as a matter of course to those dependent upon them. A voluntary system, voluntary in that it depended upon the temperament of the squire; still, a system which possessed a certain pleasant dignity denied to the systems of a more compulsory sort. But did it, Sebastian reflected, sitting with his pen poised above his cheque-book, carry with it a disagreeable odour of charity? He thought not; for he knew that he derived as much satisfaction from the idea that Bassett would no longer endure a leaking roof as Bassett could possibly derive, next winter, from the fact that his roof no longer leaked. He would certainly go over and talk to the man Bassett.
ellauri323.html on line 82: Zuleika Dobson (takuulla juutalainen), koko nimi Zuleika Dobson, tai Oxfordin rakkaustarina, on englantilaisen esseisti Max Beerbohmin ainoa romaani, satiiri Oxfordin perustutkinto-elämästä, joka julkaistiin vuonna 1911. Se sisältää kuuluisan rivin "Kuolema peruuttaa kaikki kihlaukset" ja esittelee syövyttävä näkymä Edwardian Oxfordista. Zuleika Dobson" ( eng. Zuleika Dobson, tai Oxford Love Story ) on englantilaisen kirjailijan Max Beerbohmin satiirinen romaani. Julkaistu vuonna 1911. Satiirin kohteena on Oxfordin yliopisto Edward VII:n aikana. Max Beerbohm oli luultavasti pederasti, pedofiilinen juutalainen homo kuten presidentti Putin, mutta kielsi kaiken.
ellauri323.html on line 94: a person or thing that is the centre of attention or admiration.
ellauri323.html on line 95: "Kirk was the cynosure of all eyes"
ellauri323.html on line 99: some of them—“nihil non commiserunt stupri, saevitiae, impietatis.”
ellauri323.html on line 116: Latinalainen runo Stabat Mater Dolorosa on yleensä katsottu Benedettin ansioksi, vaikka tästäkin on kiistelty. Se on hieno esimerkki fransiskaanisen perinteen uskonnollisesta lyriikasta ja teinitafsaajan Wille Rydmanin pedofiili-isän tuotannosta.
ellauri323.html on line 119: Zuleika was not strictly beautiful. Her eyes were a trifle large, and their lashes longer than they need have been. An anarchy of small curls was her chevelure, a dark upland of misrule, every hair asserting its rights over a not discreditable brow. For the rest, her features were not at all original. They seemed to have been derived rather from a gallimaufry of familiar models. From Madame la Marquise de Saint-Ouen came the shapely tilt of the nose. The mouth was a mere replica of Cupid’s bow, lacquered scarlet and strung with the littlest pearls. No apple-tree, no wall of peaches, had not been robbed, nor any Tyrian rose-garden, for the glory of Miss Dobson’s cheeks. Her neck was imitation-marble. Her hands and feet were of very mean proportions. She had no waist to speak of.
ellauri323.html on line 121: Yet, though a Greek would have railed at her asymmetry, and an Elizabethan have called her “gipsy,” Miss Dobson now, in the midst of the Edwardian Era, was the toast of two hemispheres.
ellauri323.html on line 124: At the close of the Season, Paris claimed her for a month’s engagement. Paris saw her and was prostrate. Boldini did a portrait of her. Jules Bloch wrote a song about her; and this, for a whole month, was howled up and down the cobbled alleys of Montmartre. And all the little dandies were mad for “la Zuleika.” Dändeistä on paasattu mm albumeissa 49, 53, 56, 61, 98, 107, 139,
ellauri323.html on line 127: In Berlin, every night, the students escorted her home with torches. Prince Vierfuenfsechs-Siebenachtneun offered her his hand, and was condemned by the Kaiser to six months’ confinement in his little castle. In Yildiz Kiosk, the tyrant who still throve there conferred on her the Order of Chastity, and offered her the central couch in his seraglio. In Petersburg, the Grand Duke Salamander Salamandrovitch fell enamoured of her. The Grand Duchess appealed to the Tzar. Zuleika was conducted across the frontier, by an escort of love-sick Cossacks. On the Sunday before she left Madrid, a great bull-fight was held in her honour. Fifteen bulls received the coup-de-grace, and Alvarez, the matador of matadors, died in the arena with her name on his lips. He had tried to kill the last bull without taking his eyes off la divina senorita. From the Vatican, the Pope launched against her a bull which fell utterly flat.
ellauri323.html on line 129: Zuleika was the smiling target of all snap-shooters, and all the snap-shots were snapped up by the press and reproduced with annotations: Zuleika Dobson walking on Broadway in the sables gifted her by Grand Duke Salamander—she says “You can bounce blizzards in them”; Zuleika Dobson yawning over a love-letter from millionaire Edelweiss; relishing a cup of clam-broth—she says “They don’t use clams out there”; ordering her maid to fix her a warm bath; finding a split in the gloves she has just drawn on before starting for the musicale given in her honour by Mrs. Suetonius X. Meistersinger, the most exclusive woman in New York; chatting at the telephone to Miss Camille Van Spook, the best-born girl in New York; laughing over the recollection of a compliment made her by George Abimelech Post, the best-groomed man in New York; meditating a new trick; admonishing a waiter who has upset a cocktail over her skirt; having herself manicured; drinking tea in bed. Thus was Zuleika enabled daily to be, as one might say, a spectator of her own wonderful life. On her departure from New York, the papers spoke no more than the truth when they said she had had “a lovely time.”
ellauri323.html on line 131: The further she went West—millionaire Edelweiss had loaned her his private car—the lovelier her time was. Chicago drowned the echoes of New York; final Frisco dwarfed the headlines of Chicago. Like one of its own prairie-flies, she swept the country from end to end. Then she swept back, and sailed for England. She was to return for a second season in the coming Fall. At present, she was, as I have said, “resting.”
ellauri323.html on line 133: Yet Zuleika WAS very innocent, really. She was as pure as that young shepherdess Marcella, who, all unguarded, roved the mountains and was by all the shepherds adored. Like Marcella, she had given her heart to no man, had preferred none. Youths were reputed to have died for love of her, as Chrysostom died for love of the shepherdess; and she, like the shepherdess, had shed no tear. When Chrysostom was lying on his bier in the valley, and Marcella looked down from the high rock, Ambrosio, the dead man’s comrade, cried out on her, upbraiding her with bitter words—“Oh basilisk of our mountains!” Nor do I think Ambrosio spoke too strongly. Er. epm. homopetteri Horace Walpole (josta on paasattu albumeissa 14, 52, 75, 115, 235 ja 247) nimitteli Woolworthin Marya “a hyena in petticoats” or “a philosophising serpent” .
ellauri323.html on line 135: And I daresay, indeed, that had he never met Zuleika, the irresistible, he would have lived, and at a very ripe old age died, a dandy without reproach. For in him the dandiacal temper had been absolute hitherto, quite untainted and unruffled. He was too much concerned with his own perfection ever to think of admiring any one else. Different from Zuleika, he cared for his wardrobe and his toilet-table not as a means to making others admire him the more, but merely as a means through which he could intensify, a ritual in which to express and realise, his own idolatry. At Eton he had been called “Peacock,” and this nick-name had followed him up to Oxford. It was not wholly apposite, however. For, whereas the peacock is a fool even among birds, the Duke had already taken (besides a particularly brilliant First in Mods) the Stanhope, the Newdigate, the Lothian, and the Gaisford Prize for Greek Verse. And these things he had achieved currente calamo, “wielding his pen,” as Scott said of Byron, “with the easy negligence of a nobleman.” The dandy must be celibate, cloistral; is, indeed, but a monk with a mirror for beads and breviary—an anchorite, mortifying his soul that his body may be perfect.
ellauri323.html on line 137: He knew well, however, that women care little for a man’s appearance, and that what they seek in a man is strength of character, and rank, and wealth. Are you fond of horses? In my stables of pine-wood and plated-silver seventy are installed. Not all of them together could vie in power with one of the meanest of my motor-cars.”
ellauri323.html on line 142: “Well,” said the Duke, “it is very ugly. The Dalbraith tartan is harmonious in comparison, and has, at least, the excuse of history. If you married me, you would have the right to wear it. You would have many strange and fascinating rights. You would go to Court. I admit that the Hanoverian Court is not much. Still, it is better than nothing.
ellauri323.html on line 144: Look well at me! I am Hereditary Comber of the Queen’s Lap-Dogs. I am young. I am handsome. My temper is sweet, and my character without blemish. In fine, Miss Dobson, I am a most desirable parti.”
ellauri323.html on line 146: The Duke stamped his foot. “I beg your pardon,” he said hastily. “I ought not to have done that. But—you seem to have entirely missed the point of what I was saying.”
ellauri323.html on line 151: The Duke turned on his heel, and strode to the other end of the room. There he stood for some moments, his back to Zuleika.
ellauri323.html on line 152: “I think,” she resumed in a slow, meditative voice, “that you are, with the possible exception of a Mr. Edelweiss, THE most awful snob I have ever met.”
ellauri323.html on line 176: Filistealaisten Jom Kippurin 50-vuotisjuhla-atakki oli "brazen", koska siinä kuoli 200 moosexenuskoista. Kostopommituxissa on kuollut tähän mennessä 232 santanekrua. Biden on antanut univocal supporttia Israelille. "Israel has the right to defend itself and its people, full stop.” "Israel ‘will act in any way necessary’ to protect citizens," ambassador tells UN Security Council. Like turn off power from Gaza. Nighty night carpet pilots! Diaper heads! Camel cowboys! Dune niggers! (Lähde)
ellauri323.html on line 180: Member of the Hadash Party and the Israeli Knesset Ofer Cassif says while the killing of civilians on both sides was condemnable, it was Israel’s occupation of Palestinian territories, and the actions of the Netanyahu-led government, that was responsible for the deaths of Israelis and Palestinians. Cassif also criticised the US government, saying that if it had pressed Israel to move towards a peaceful political solution and to end the occupation, events such as today’s would not have happened. Eurowesterners are making very similar statements and language that you have heard from US President Joe Biden. They are firmly blaming Hamas for this attack. Biden pledges ‘all appropriate means of support’ to Israel. The US provides $3.8bn in unconditional military aid to Zion annually. Hadash is a left-wing party that supports a socialistic economy and workers' rights. It emphasizes Jewish-Arab cooperation, and its leaders were among the first to support a two-state solution. Its voters are principally middle class and secular Arabs, many from the north and Christian communities.
ellauri323.html on line 183: kehystarinan. Sen pääsanoma on kuitenkin ettei kande koskaan luottaa toiseen apinaan, koska kaikki muutkin ajaa omaa etuaan, ja jos ei aja, silloin vasta kannattaakin ketkuilla. Kauppiaan kannattaa aina kusettaa, ja game of chickenissä pitää ajaa kohti vaan. Juuri näinhän jenkit menettelevät. Se on yxilöllisesti rationaalista.
ellauri323.html on line 185: Maanpuolustus on Suomessa hyvällä tolalla ja turvallisuustasomme on korkea. Venäjä on kuitenkin yleisvaarallinen uhka eikä aihetta huolettomuuteen ole. Yksi osa kokonaisturvallisuuttamme on se, että puolustusmateriaalituotantomme voi toimia ajan vaatimusten edellyttämällä tavalla, ja että meillä on riittävästi elävää materiaalia, jonka avulla Suomea tarvittaessa puolustetaan. Tämän varmistaminen voi vaatia nykyisessä muuttuneessa maailmassa myös uudenlaista ajattelua ja uusia toimintatapoja, kuten siirtolaisia. Tarvitaan uusia aseita, uusia aseita tarvitaan. Muuten ei ole koko mahdollisen taidetta. (J. Koprofiili, kok.)
ellauri323.html on line 329: filosofin helppouden. jossa sanotaan: "Olen kohdannut sen
ellauri323.html on line 341: Kukaan ei olisi voinut ennakoida Mooren yhdennentoista tunnin oleskelua julkkisten maailmassa septuagenaarina 50-luvulla äidin kuoltua. Henry Ford ei tosin huolinut Mooren päättömiä nimiehdotuxia vaan risti uuden automallin Edselixi. TS Eliot ylisti hänen runojaan jo varhain, ja sanoi, että ne kuuluivat tuon ajan "pieneen kestävän runouden joukkoon". Teos vaikutti "kohtalaisen älylliseltä", kuten Eliot ilmaisi johdannossaan Mooren vuoden 1935 "Selected Poems" -teokselle: "Vain niille, joiden äly liikkuu helpommin, he näyttävät välittömästi olevan emotionaalista arvoa." Kohtuullisen intellektuellilla oli sanansa: Mark Van Doren, Columbian professori, tuomitsi hänet pelkäksi nokkelaksi, "korkeakulmakarvaisten" runoilijaksi. Mutta Eliot ja muut – William Carlos Williams, HD, Stevens, Pound – epäilivät, että hän oli sukupolvensa parhaita runoilijoita, puhtaamman modernismin harjoittaja kuin he olivat uskaltaneet. Hänen ennen myöhäistä tähtikoiruuttaan tuottamien pienten teosten parhaat puolet – kaksi tusinaa runoa, ehkä - on monille edelleen vertaansa vailla amerikkalaisessa kirjallisuudessa. John Ashbery ei ole yksin kiusauksensa "kutsua häntä suurimmaksi nykyajan runoilijaksemme" kanssa.
ellauri324.html on line 68: At around 9:30 am. I gave the order to Secdef to execute the war plan for Operation Iraqi Freedom. In spite of the fact that I had decided a few months ago to use force, if need be, to liberate Iraq and rid the country of Weapons of Mass Destruction (money and oil), the decision was an emotional one. I know I have taken the right action and do pray few will lose life. Iraq will be free, the world will be safer. The emotion of the moment has passed and now I wait word on the covert action that is taking place.
ellauri324.html on line 76: Your handwritten note, just received, touched my heart. You are doing the right thing Your decision, just made, is the toughest decision you've had to make up until now. But you made it with strength and with com pasion. It is right to worry about the loss of innocent life be it Iraqi or American. But you have done that which you had to do.
ellauri324.html on line 78: Maybe it helps a tiny bit as you face the toughest bunch of problems any President since Lincoln has faced: You carry the burden with strength and grace
ellauri324.html on line 123: Oslo Freedom Forum (OFF) is a series of global conferences run by the New York–based non-profit Human Rights Foundation under the slogan "Challenging Power". OFF was founded in 2009 as a one-time event and has taken place annually ever since. The main OFF conference is held annually in central Oslo, Norway, while satellite events have been held in San Francisco, New York, Taiwan, and on college campuses in the United States. Oslo Freedom Forum perustaja Thor Halvorssen intti että Norjan hallitus tukee Hamasta. Thor kuzui Kuomintangin retriittiin ja haukkui Mannerkiinan paskaläjäxi. Eli tällänen länsifoorumi. Norja ei päästä Thoria enää eteistä pitemmälle.
ellauri324.html on line 190: Dude on rahvaanomainen nimitys kaverille GT-anglosaxissa. E. Saarinen oppi filosofian laitoxelta pikkusuisen fiininkuuloisen puhetavan mutta perusluonteeltaan se on pysynyt vulgäärinä Hyvinkään Kultahattuna, jota innostaa kaikenlainen uhoileva lattapäisyys, esim edesmenneen ukko mustilaisen rokkibändi Hurriganes tai Big Lebovskin vanha Dude kulttielokuva.
ellauri324.html on line 192: Pienen elokuvakerhon ensimmäinen tapahtuma järjestetään lauantaina 21.10.2023 BioRex Lasipalatsissa. Elokuvana esitetään 25. juhlavuottaan viettävä juutalaisten Coenin veljesten kulttiklassikko Big Lebowski. Tapahtuman puhujavieras on filosofi Esa Saarinen.
ellauri324.html on line 197: Jews' encounters with modernity – through new political, economic, intellectual, and social institutions, as well as new technologies and ideas – have engendered a wide array of responses that have transformed Jewish life profoundly. Nowhere is this more evident than in those practices that might be termed Jewish popular culture. In phenomena ranging from postcards to packaged foods, dance music to joke books, resort hotels to board games, feature films to T-shirts, Jews in the modern era have developed innovative and at times unprecedented ways of being Jewish.
ellauri324.html on line 201: On a more serious note, we often need to brag or to “toot our own horn” because no one else would do it. People around us are just too busy, or too self-absorbed, to notice or to remember to support and to praise.
ellauri324.html on line 203: Here’s the tally: With an international Jewish population that amounts to only one quarter of one percent of humanity, a little more than 20 percent of all Nobel recipients between 1901, the first year prizes were awarded, and today, have been Jews or had at least one Jewish parent, including 37 percent of American recipients. The greatest concentration has been in economics (the economics prize was established in 1968; 38% of the winners have been Jewish or half-Jewish) and physiology/medicine (29 percent). Of peace prize winners, nine have been Jews — including, appallingly enough, Henry Kissinger (1973). “Nobel Peace, my ass! If Henry Kiss-of-Death deserves it, so do I!” —Bill Horowitz
ellauri324.html on line 209: When someone brags, they highlight their positive traits, qualities, or accomplishments. This kind of self-promotion is usually an attempt to impress other people. Bragging can be subtle or obvious. People who brag in obvious ways might try too hard to be liked or exaggerate certain traits or stories in an attempt to seem cool, funny, or important. People who are more subtle may hide their bragging with humor, sarcasm, or self-deprecating remarks.
ellauri324.html on line 220:
They want to be the center of attention.
ellauri324.html on line 223: How to respond to people who brag? Here are some of the best counterplays:
ellauri324.html on line 244: I live in a wealthy suburb on the outskirts of Silicon Valley in California; trees, flowers, birds, mostly nice neighbors of diverse backgrounds. On the surface, it seems a wonderful place to live, and in many respects, it is, however, if I look out my front window, I see this:
ellauri324.html on line 246: The electricity is distributed via overhead lines, due to an underinvestment in infrastructure: last month, I lost power for over 36 hours because it got a little windy (the world headquarters of Apple, Facebook, and Google are within a ten mile radius of my place). When I ride my bike to the local supermarket this evening, I will have to be careful not to slip on a large and growing patch of gravel on a road that hasn’t been repaired for many years: this, in one of the wealthiest parts of the wealthiest country in the world.
ellauri324.html on line 248: The above is a map of the SF Bay area, a densely populated part of California with an almost continuous ring of urban development. As you would expect, the traffic can be pretty bad, so you might expect that there would be a single circular light rail system linking the many cities around the bay; there is not: if I want to travel from my place to Fremont by rail alone, the quickest way with the most frequent service is via San Francisco. US infrastructure is truly abysmal.
ellauri324.html on line 250: Why is America in such poor shape, with its crumbling roads, crappy power distribution, and pitiful public transport systems? It is because Americans have been propagandized for decades into believing that “liberty” is the ultimate virtue, and this “liberty” is so valuable that it justifies the cost of living as a selfish asshole under a dysfunctional government. “Raise taxes to pay for public infrastructure?” “Jeez Louise; over my dead body! Taxation is theft, government is bad!” For much of the 20th century, America defined itself against the collectivist USSR, and the fatuous argument was made that since everything was under the control of the state in the USSR, the US government should do as little as possible, apart from outspending the evil Commies in national defense.
ellauri324.html on line 252: The infrastructure is just one symptom of America’s degradation: the streets of major cities like San Francisco and Los Angeles are filling up with homeless drug addicts, leaving the sidewalks littered with tents, needles, and human waste. Next to nothing is done for these people because it is seen as “their problem” that they are mentally ill, and lack access to mental health services and affordable housing. The irony is that there are so many of these people now that they have become everyone’s problem. Retailers in downtown SF are closing down their stores because the conditions in the streets are keeping paying customers away, whilst the cops barely regard shoplifting as a crime.
ellauri324.html on line 254: The only way this person lying on the ground can guarantee access to shelter and minimal medical care is to go to jail. Land of the free…
ellauri324.html on line 256: The US is run by an oligarchy of libertarian fantasists, who have spent so long sucking hallucinogenic bile from the withered teats of Ayn Rand that they have lost all contact with reality. The government is not entirely to blame for the current situation; a lot of the social problems are the result of the narcissistic counter culture that started in the 1960s, but now that these problems are getting worse, the question is, can the government continue to pretend that they don’t exist, or that there is somehow a “free market” solution to mass shootings, drug addiction, and homelessness?
ellauri324.html on line 260: Edit: My apologies to those who may have wished to leave reasonable and informed comments; I got tired of being notified of comments that were rude and stupid, and there are already plenty of comments in the thread that disagree with my point of view.
ellauri324.html on line 262: Edit 2: There appears to be evidence that it was uninsulated overhead powerlines, such as the ones in my photo, which led to the fires in Maui, which killed hundreds of people.
ellauri324.html on line 266: If the author of the question long one is wealthy and well traveled he would know that Europe and Asia had many technological advances long before USA did or will ever have such as TGV or bullet trains for example. After spending time in Europe and Asia it was decades later I saw many of these advances here to buy or experience. Japanese cars nearly sunk USA automakers. Why didn’t the corp heads heed anything. TGV in France and Japan and other nations is unrivaled and we have not even one such train here. Tankless water heaters, available in Asia and Europe decades before here. Roads and other infrastructure also superior. My research shows that Americans were so busy creating totalitarian policies like redlining and private cars and pools and expressways removed entire neighborhoods of blacks to create all white suburbs that they were unconcerned with advances that would unite people. Sure everywhere are class societies but it’s a whole different level here. The homeless situation is opening eyes in this country and many things are borne out of a highly segregated society where it’s expensive to live in certain cities and suburbs and the rest be damned. Obviously California has destroyed itself from within. The liberals there and other states are the most class and race conscious than any other people on earth. This blind spot is like a beacon. A prism that breaks down social order. The wealthy libs have to accept their roles in American destruction. It will get worse long before it improves. [Redlining is an illegal practice in which lenders avoid providing credit services to individuals living in or seeking to live in, communities of color because of the race, color, or national origin of the residents in those communities.]
ellauri324.html on line 270: Eventually the fake money in the stock exchange thats being backed by the one world people will eventually burst and when it does their will be a solution. A new digital currency will slowly be on the rise as the new and “logical” solution to the economic disaster. Since our currency is paper and is no longer backed by gold it is easy to just switch to digital money. This new idea (which has been planned for years) will start to make its way on your smart phones and new trendy devices like wrist bands and and tech glasses. This will hold your driving traveling financial health and social information on it and money and credit cards will slowly be pushed out to the point of being obsolete and a thing of the past. Crime will arise and these trendy devices will get hacked stolen and destroyed. their will be a type of digital fraud that will be almost impossible to deal with until a “new solution arrises”.
ellauri324.html on line 272: There will then be a chip that can do everything i mentioned before however this will be implanted within you and the idea will be that its safe secure trendy and it makes you like a GOD! celebrities professors of high institutions law enforcement CEOS etc will all have this making it more intriguing to the masses. In a short amount of time this will edge out physical currency however people will have an option. When enough people have accepted this IT WILL BECOME MANDATORY YOU WILL NOT BE ABLE TO BUY OR SELL, TRAVEL OR WORK, TAKE THE BUS THE TRAIN EAT AT RESTAURANTS OR EVEN APPLY TO SCHOOLS OR WORK JOBS. Within your schools and hospitals and workplaces your bosses and teachers will make this mandatory and you will have to comply before you end up in jail or confinement. At this point you will have to either leave and take up whatever supplies you have or join people who are like minded in not conforming to the technological abomination. People at this time will be very sick and people in America have been getting more sick with food pollution stress fatigue etc they will rely on the system for their medication with heart and organ failures depression and psychosis tumors and boils that will seem to have no cure. People who rely on the system will have a harder time withdrawing from it. Addictions food intolerances vaccine epidemics and malnutrition exhaustion fatigue depression and violence will be on the rise to a point where they could and want to call for martial law.
ellauri324.html on line 274: After that point you better be off the radar and out of the country to a safe place where God and his angels can protect you. YOU MAY MOCK GOD AND LAUGH AT HIM NOW BUT WHEN THIS HAPPENS AND YOU FIND YOURSELF ON THE WAY TO A FEMA CAMP A “QUARANTINED HOSPITAL FACILITY” OR FLAT OUT JAIL YOU WILL START TO BREAK DOWN IN UTTER FEAR AND SADNESS AND YOU WILL LOOK TO THE GOD OF THE BIBLE WHICH YOU PAID NO ATTENTION TO BUT ANY INFORMATION OR BIBLE FOR THAT MATTER WILL BE NO LONGER FOUND IT WILL BE DEEMED A BOOK FILLED WITH EVIL AND LIES THAT IS IGNORANT AND SO PEOPLE WILL VOTE OUT OF THEIR OWN FREE WILL TO KICK GOD OUT OF THE COUNTRY OUT OF SCHOOLS CHURCHES PLACES OF WORK AND HOMES. BY THIS TIME YOU COULD BE SEPARATED FROM YOUR FAMILY AND THROWN IN PRISON FOR SPEAKING ABOUT JESUS AND HIS TRUTH. YOU WILL BE SCARED FOR YOUR LIFE AND HOPING TO SAVE IT YOU WILL LOSE IT BECAUSE YOU HAD ALL THIS TIME TO PREPARE AND WAKE UP TO WHAT WAS HAPPENING. THE CHILDREN OF GOD WILL ALREADY BE SAFE AND FAR FROM HARM UNDER THE SHADOW OF THE ALMIGHTY. THE PEOPLE THAT ARE LEFT WILL BE THE ONES THAT EITHER DIDNT BELIEVE, MOCKED GOD AND THOUGHT TO GET AWAY WITH IT OR SIDED WITH EVIL THINKING THEY WOULD GAIN PARADISE AND UNTOLD IMMORTALITY. THIS IS OUR FUTURE DEAR CHILDREN THAT WE ARE ACCEPTING WITH OPEN ARMS THE AGENDA THAT IS BEING CARRIED OUT FOR NOT JUST AMERICA BUT FOR THE WORLD. WE NEED TO PUT A STOP TO THIS BEFORE ITS TOO LATE! GOD CARES FOR EACH AND EVERY ONE OF YOU AND DOES NOT WANT ANY SOUL TO BE LOST TO HIM BUT WE HAVE BEEN GIVEN FREE WILL AND WITH THAT WE CAN SEAL OUR FATE FOR ETERNITY IN PARADISE OR IN THE LOST PIT. TIME IS RUNNING OUT AND THIS IS THE REASON FOR SUCH AN INCREASE OF EVIL ON THE EARTH. THE TIME GROWS SHORTER AND SO THE AGENDA HAS TO BE CARRIED OUT WITH MUCH HASTE TO BEGUIL AS MANY SOULS AS POSSIBLE BEFORE JUDGEMENT. GOD LOVES YOU ALL AS A FATHER HIS CHILDREN AND IF YOU TURN TO HIM HE WILL PROTECT YOU AND FIGHT FOR YOU AGAINST THE WICKEDNESS THAT IS ALL AROUND YOU BUT YOU NEED TO ACCEPT JESUS AS THE CHRIST FOR SALVATION!!! REJOICE AND BE NOT AFRAID YOU HAVE A LOVING FATHER IN HEAVEN.
ellauri324.html on line 276: [The FEMA camps conspiracy theory is a belief, particularly within the American Patriot movement, that the United States Federal Emergency Management Agency (FEMA) is planning to imprison US citizens in concentration camps, following the imposition of martial law in the United States after a major disaster or crisis. The US government previously interned US citizens in concentration camps during WWII and developed, but did not implement, contingency plans for mass internment of US citizens in the 1980s.]
ellauri324.html on line 317: Still at the end of every hard day
ellauri324.html on line 342: Vuonna 1998 George -lehden haastattelussa Westmoreland kritisoi suoran vastustajansa, pohjoisvietnamilaisen kenraalin Võ Nguyên Giápin taistelukentällä . "Tietenkin hän [Giap] oli mahtava vastustaja", Westmoreland kertoi asiasta kuultuna. "Sallikaa minun myös sanoa, että Giap oli koulutettu pienten yksiköiden sissitaktiikoihin, mutta hän jatkoi ison yksikön sodan käymistä aiheuttaen kauheita tappioita omille miehilleen. Hän oli mielestäni menettänyt 1969 alkuun mennessä puoli miljoonaa sotilasta. Se ei tee sotilaallista neroa. Kun amerikkalainen komentaja menettää miehiä tuolla tavalla, hän tuskin kestää enempää kuin muutaman viikon." Vuoden 1974 elokuvassa Hearts and Minds Westmoreland totesi, että "vinkkari ei aseta elämälle yhtä korkeaa hintaa kuin länsimaalainen. Elämää on runsaasti, elämä on halpaa idässä. Ja kuten itämainen filosofia sattuvasti ilmaisee: Elämä ei ole tärkeää."
ellauri324.html on line 387: of_Ng%C3%B4_%C4%90%C3%ACnh_Di%E1%BB%87m_in_the_1963_coup.jpg/400px-Corpse_of_Ng%C3%B4_%C4%90%C3%ACnh_Di%E1%BB%87m_in_the_1963_coup.jpg" />
ellauri324.html on line 436: We should define the term pioneer. A pioneer is someone who is the first to do something, or who explores new areas or fields. In other words, a pioneer is a trailblazer who sets the stage for others to follow. On the other hand, a sapper is someone who is involved in military engineering, specifically in the construction and destruction of fortifications. A sapper is responsible for creating and destroying obstacles, such as bridges and buildings, in order to facilitate military operations.
ellauri324.html on line 446: advertising itself as some kind of magical land of milk
ellauri324.html on line 448: get off the plane, you feel like something’s off. There’s
ellauri324.html on line 449: an unmistakeable sensation of… trying too hard - and it
ellauri324.html on line 450: follows you everywhere. A feeling of something broken and
ellauri324.html on line 471: doughnuts and bottles of coke.
And, the more you
ellauri324.html on line 477: That’s my experience of the USA in a nutshell; don’t look
ellauri324.html on line 487: is. All taxi rides I’ve had remind me of Grand Theft
ellauri324.html on line 499: the same regardless of money, culture and sex. I have
ellauri324.html on line 503: of maintenace for the infrastructure. I thought Americans
ellauri324.html on line 507: way police officers and other other uniformed people
ellauri324.html on line 509: security, all of the guys in uniform acted like they were
ellauri324.html on line 513: officers would behave like that, they would be considered
ellauri324.html on line 535: or why, let fly with an automatic rifle of some sort, so
ellauri324.html on line 537: group of workmates when we were held up by a gang of ellauri324.html on line 538: young children, made strong by one of thier gang holding
ellauri324.html on line 539: a small hand gun. One of my group was shot in the
ellauri324.html on line 541: certain amount of trauma, so again, yes you can say we
ellauri324.html on line 544: guess he was probably not of sound mind, walked past
ellauri324.html on line 548: mugged by a gang of five youths in Central Park, I think
ellauri324.html on line 551: the gang, disarmed them of their knives and holding two
ellauri324.html on line 552: of them until the police got there. The rest of the gang
ellauri324.html on line 556: that that is the way of things in this little backwater
ellauri324.html on line 557: town of New York and it would be better if he had just
ellauri324.html on line 560: becoming.
Some of the things which struck me as
ellauri324.html on line 565: cost. Rough concrete in the pavements. Lots of electrical
ellauri324.html on line 567: expected from the world’s technology leader of my
ellauri324.html on line 568: childhood dreams. Enormous amounts of homeless people on
ellauri324.html on line 570: Francisco and probably part of the seasonal migration
ellauri324.html on line 576: weren’t enough people to warrant that level of noise,
ellauri324.html on line 580: rather than drive to the outskirts of town to find some
ellauri324.html on line 581: huge mall. Professional politeness which approaches
ellauri324.html on line 587: There was a group of boys
ellauri324.html on line 590: idea how creepy that was for me. You see, of course also
ellauri324.html on line 594: 55represent a military tradition of war. That wakes very
ellauri324.html on line 596: chapter of our history where children were happily
ellauri324.html on line 619: US. The complete lack of maintenace for the infrastructure. I
ellauri324.html on line 624: The way police officers and other other uniformed people behaved. It already started on the airport at border security, all of the guys in uniform acted like they were the most important person in the world and we were just measly worms. Come on, I know you have a job to do, but why can’t you just try to be polite? If Dutch police officers would behave like that, they would be considered unfit for the job.
ellauri324.html on line 626: Enormous amounts of homeless people on the streets. That
ellauri324.html on line 628: part of the seasonal migration pattern. Prices in the
ellauri324.html on line 634: that level of noise, judging from my European experience.
ellauri324.html on line 635: That was also coupled with a level of self-marketing
ellauri324.html on line 636: (showing off) I simply was not used to ;-)
ellauri324.html on line 639: be a lot of more or less empty space between cities. And
ellauri324.html on line 648: to get some stuff, rather than drive to the outskirts of ellauri324.html on line 649: town to find some huge mall. Professional politeness
ellauri324.html on line 656: There was a group of boys (probably 7 or 8ish) parading with wooden
ellauri324.html on line 658: You have no idea how creepy that was for me. You see, of ellauri324.html on line 662: represent a military tradition of war. That wakes very
ellauri324.html on line 664: chapter of our history where children were happily
ellauri324.html on line 677: less dog-eat-dog savage way of life across the pond.
ellauri324.html on line 683: answering a random questions like «what’s the purpose of ellauri324.html on line 695: TV commercial breaks: When watching american shows I’ve always wondered why they so often show the logo and fade to black. Untill I visited the states, that is. They have a commercial break every 7 minutes. It’s absolutely outrageous. In the states it takes 1 hour of TV to show a 30 minute show. For someone who’s used to 22-min shows taking 22 mins and 45 min shows taking 45 mins, this is truly jarring.
ellauri324.html on line 705: $100, which was almost a full week’s of wages for me at
ellauri324.html on line 710: everything is a scam of some sort.
ellauri324.html on line 716: companies are allowed to murder tens of thousands of ellauri324.html on line 728: you can get fired at the drop of a hat, for no reason
ellauri324.html on line 732: No paid time off for new parents with a newborn at home -
ellauri324.html on line 734: BILLIONS of churches that do fuck all nothing for
ellauri324.html on line 735: ANYBODY, it is really surreal once I began seeing all of ellauri324.html on line 739: good thing? Yet America’s conservative highest court of ellauri324.html on line 741: insane amount of guns in this society. It is now wonder
ellauri324.html on line 750: should figure this out. The Supreme Court of this country
ellauri324.html on line 753: political campaigns unlimited sums of money without
ellauri324.html on line 760: horror and with pity for the American people, half of ellauri324.html on line 762: America's version of capitalism is abhorrent and Europe
ellauri324.html on line 770: Sadly I am stuck here. My daughter and her soon-to-be husband want to stay and my wife and I don’t want to move far away from her, so here we are. Fortunately our life is very good because we have invested well and have our own business. Life for most is nearly impossibly difficult here. Hopefully, one day my daughter will say, “pops, lets get the fuck out of here.” I’d be gone in three nano-seconds. That is how bad I feel this country has gotten.
ellauri324.html on line 774: often annoyed, sometimes startled, sometimes frightened,
ellauri324.html on line 775: but most of the time disgusted. And, finally, on a later
ellauri324.html on line 782: competent. But the U.S. officers! Most of them
ellauri324.html on line 784: determination to leave considerable amounts of European
ellauri324.html on line 790: Now, what did startle us? The lack of ellauri324.html on line 792: thought we are entering the land of computer
ellauri324.html on line 799: parking and manual collection of fees when parking had
ellauri324.html on line 802: of license plates and payment machines. Power
ellauri324.html on line 803: lines/electrical wires above ground: in most of Europe,
ellauri324.html on line 805: still see a lot of power lines above ground. In 2023, we
ellauri324.html on line 818: And, of course, obesity. Ensimmäistä kertaa yli neljä kymmenestä yhdysvaltalaisnaisesta on lihavia. 7. KESÄKUUTA 2016 18:41 NEW YORK - Kansakunnan liikalihavuusepidemia jatkaa kasvuaan naisten hälyttävän lisääntymisen johdosta. Ensimmäistä kertaa yli neljä kymmenestä yhdysvaltalaisnaisesta on liikalihavia hallituksen uusien terveystilastojen mukaan. Henkilöä, joka on 5 jalkaa 4 eli yhdysvaltalaisten naisten keskipituus, pidetään lihavana, kun se painaa 174 kiloa tai enemmän. Henkilö, joka on noin 5 jalkaa 9, on noin miesten keskipitkä, katsotaan lihavaksi 203 kiloa. Half of America will be obese within 10 years, study says.
ellauri324.html on line 825: the numbers of obese people and the degree of obesity is
ellauri324.html on line 827: people get so fat? Well, nutrition, of course. Once we stayed in a motel with complimentary breakfast. Each single breakfast item was sugary: juice, danish, donuts, muffins, sweetened yoghurt, even a “hotcake”, composed of egg, bacon, cheese and pancakes with fake maple syrup. Not a single item without sugar!
ellauri324.html on line 831: Europeans are often surprised by the scale and diversity of the United States when they first visit. The vast geography, with its sprawling cities, long highways, and varied landscapes can be quite different from the more compact countries of Europe. The emphasis on car culture and suburban living rather than public transportation and walkable city centers is also frequently noted. Additionally, the strong individualism and consumerism of American culture can be a stark contrast to the more collectivist norms in many European societies. However, most Europeans also find the vibrancy, energy, and dynamism of the US to be stimulating, even if it takes some adjustment..
ellauri324.html on line 852: Hipsterirasismi on käyttäytymistä, jota tyypillisesti pidetään rasistisena ja puolustaa sitä ironisena tai satiirisena . Rachel Dubrofsky ja Megan W. Wood ovat kuvailleet sitä oletettavasti "liian trendikkääksi ja itsetietoiseksi tarkoittamaan rasistisia asioita, joita joku ilmaisee". Tähän saattaa sisältyä blackfacen pukeutuminen ja muut stereotyyppisten afroamerikkalaisten esiintymiset , sanan neekeri käyttö ja sopiva kulttuurinen paleface look. Talia Meer väittää, että hipsterirasismi perustuu siihen, mitä hän kutsuu "hipsteripoikkeuksellisuuteen", mikä tarkoittaa ajatusta siitä, että jokin tavallisesti loukkaava tai ennakkoluuloinen muuttuu ihmeellisesti fiksuksi, hauskaksi ja sosiaalisesti relevantiksi väitteellä "tavallisesti loukkaava asia on ironista tai satiirista." Muita hipsteritrendejä 2010-luvulla ovat olleet neulonta, valokuvaus, värityskirjat, pienoisryijyt, kukkien hiekkakuivatus, laatikkopuutarhanhoito, kaupunkimehiläishoito, erikoiskahvit, käsityöolut, taksidermia, uuber, fedorat, sekä paino- ja kirjansidontakurssit. Media käyttää termiä Nipster (natsien ja hipsterin portmanteau) ihmisistä, jotka yhdistävät hipster-tyylin oikeisto- ja uusnatsiääriliikkeisiin.
ellauri324.html on line 859: Yes it is broken beyond belief. It has a huge homeless population. It has people working for such low wages they need to work 3 jobs without a decent welfare and food supplement program. It has people begging for donations so they can get medical care in a broken system. It has school teachers and other people working in college educated jobs living in tents and cars because they cant afford to rent or own a home. The highways around their major cities either go into gridlock or just heat up the planet uselessly. They have a public railroad and commuting system that belongs in a third world country. Only the wealthy can really afford to go to college.They have children going to bed hungry and the schools take trays of food from them in school because they cant pay for it. They are taking kids from their parents and putting them in cages. They have a public school system underfunded trying to turn it into private religious indoctrination. They have people in government who deny science because of what the bible says. They keep spending billions fighting senseless wars and bombing people. They have a small population of billionaires that run the system to benefit themselves and screw the rest of the country.
ellauri324.html on line 861: Oh wait! That's the USA! Sweden doesn't have those problems yet, though with a string of right wing cabinets it is trying its very best to catch up.
ellauri325.html on line 66: Riskin keksi ranskalainen elokuvaohjaaja Albert Lamorisse, ja se julkaistiin alun perin vuonna 1957 nimellä La Conquête du Monde (Maailman valloitus) Ranskassa [epäluotettava lähde?]. Parker Brothers osti sen, ja se julkaistiin vuonna 1959 sääntöihin tehdyillä muutoksilla nimellä Risk: The Continental Game ja sitten nimellä Risk: The Game of Global Domination. Niinpä tietysti.
ellauri325.html on line 110: Kultainen miljardi näyttää tulleen ensimmäisen kerran laajemman yleisön tietoon publicisti Anatoli Tsikunovin vuonna 1990 julkaisemassa artikkelissa, joka kirjoitti kirjaimella A. Kuzmich, "The Plans of the Plans of the Global Leadership for the Orjument of Russia". Kuzmich väitti, että länsimaiden eliitti katsoi nälkäisenä erityisesti Neuvostoliiton valtavia luonnonvaroja – sen kaasua, öljyä ja metsiä – ennusteiden mukaan maailmanlaajuisten toimitusten hupenemisesta ja Neuvostoliiton taantumisesta.
ellauri325.html on line 118: Andrei Kolesnikov, vanhempi Venäjä-stipendiaatti Carnegie Endowment for International Peace -järjestöstä, myöntää, että kultainen miljardi – ja ydinkatastrofi sen ytimessä – vetoaa uusiin maailmansodan kannattajiin niin lännessä kuin lännen ulkopuolella, missä heitä onkin.
ellauri325.html on line 165: Arkadi Timofejevitš Avertšenko (ven. Арка́дий Тимофе́евич Аве́рченко; 1881 Sevastopol, Krim, Venäjä)1925 Praha, Tšekkoslovakia) oli venäläinen sanomalehtimies ja satiirikko. Hän kirjoitti sekä romaaneja että näytelmiä. Sisällissodan jälkeen Avertšenko työskenteli toimittajana eri lehdissä ja muutti 1920 ensin Konstantinopoliin ja sieltä Prahaan.
ellauri325.html on line 166: Avertšenko julkaisi 1910 esikoisteoksensa, novellikokoelman Vesjolyje ustritsi. Hän arvostelee neuvostojärjestelmää 1922 julkaisemassaan kokoelmassa Djužina nožei v spinu revoljutsii ('Tusina puukkoja vallankumouksen selkään'), johon Leninkin reagoi. Syntyi 15. (27.) maaliskuuta 1880 Sevastopolissa köyhän kauppiaan Timofei Petrovitš Averchenkon ja Susanna Pavlovna Sofronovan perheessä, eläkkeellä olevan sotilaan tyttären Poltavan alueelta, eliskä ukrainalainen oli tämäkin kaveri. Vuonna 1897 Averchenko lähti työskentelemään virkailijana Donbassiin Brjanskin kaivokselle. 1900-luvun alussa hän muutti kaivosjohdon kanssa Harkovaan.
ellauri325.html on line 174: 13. huhtikuuta 1922 Averchenko muutti Sofiaan, sitten Belgradiin. Averchenko ei viipynyt missään näistä kaupungeista pitkään, vaan muutti 17. kesäkuuta 1922 Prahaan pysyvään asuinpaikkaan.
ellauri325.html on line 287: Pian yrityselämän aloittamisen jälkeen Smith sai ensimmäisen ahdistavista kohtauksista, joiden uhrixi hän myöhemmin usein joutui. Se valtasi hänet myöhään eräänä iltana, kun hän oli palaamassa kotiin ihastuttavasta laulu- ja ylistysillasta muutaman vanhan koulukaverin kanssa. Sen oireita olivat omituinen jalkakäytävän heiluminen, katuvalojen tanssiminen ja talojen ovela liikkuminen edestakaisin, mikä vaati erittäin tarkkaa erottelukykyä löytääxeen oman talonsa. Koko kohtauxen ajan hänellä oli kova halu olla juomatta vettä, mikä osoitti, että asia oli ilmeisesti eräänlainen hydrofobia. Tästä hetkestä lähtien nämä tuskalliset kohtaukset muuttuivat kroonisiksi Smithillä. Ne saattoivat tulla milloin tahansa, mutta erityisesti lauantai-iltaisin, kuun ensimmäisenä päivänä ja kiitospäivänä. Hän sai aina erittäin vakavan hydrofobian hyökkäyksen jouluaattona, ja vaalien jälkeen se oli pelottavaa.
ellauri325.html on line 302: Eki Salonen väitteli Helsingin yliopistossa valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1970 kulttuurisosiologian alalta ja toimi sittemmin 1970–1980-luvulla alan dosenttina Jyväskylän yliopistossa. Hän toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1947–1949. Sen jälkeen hän oli perustamassa Mitä missä milloin -vuosikirjaa sen ensimmäisenä päätoimittajana 1949–1956 ja tämän jälkeen Suomen kulttuurirahaston yliasiamiehenä 1957–1980. Hän sai kunniaprofessorin arvon vuonna
ellauri325.html on line 348: Siinä klo 18.30 Kalle Pulliainen astuu sisään. Samassa gramofooni vaikenee, keskustelu tyrehtyy, on kuin Muumikirjan mörkö olisi istunut lampun päälle. Ihmiset hämmästelevät tuntiessaan sen, sillä he eivät aavista, mistä se johtuu. Mutta ravintolan henkilökunta ja minä tiedämme: Kalle Pulliainen on saapunut ravintolaan ja moittii par´aikaa vahtimestaria. Pöytään tullessaan hän
ellauri325.html on line 412: Jermu oli ääreist vulgääri. Jermu kehui juuri samanlaista viihdytyskiertuetta jolle kunniaprofessori yllä repi pelisorzinsa. Kyllä se on ollut naisenpylly jota sotajermuilla ennen kaikkea on ollut ikävä. Lujasti sapuskaa ja päälle pillua, kyllä se aina tappamisen voittaa.
ellauri325.html on line 418: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 455: Sivistyneistön keskusteluja aiheesta oli julkaistu vuonna 1937 kirjassa Pidot Tornissa. Populaarikulttuurin leviämisen pelko hallitsi myös vuonna 1954 julkaistua kirjaa Toiset pidot Tornissa. Nimimerkeillä esiintyneiden keskustelijoiden henkilöllisyyden paljasti professori Matti Kuusi vuonna 1973. Matti oli AKSn johtohahmoja. KVSn historiikki pahoittelee että AKSn eliitti potkittiin pois seurasta ja sinne jäi vain tyhmä Voiski. Paljon valtaa ja pätäkkää jäi saamatta.
ellauri325.html on line 494: Sodan jälkeen Kivimies toimi Suomalainen Suomi -lehden toimittajana 1946–1948. Hän sai Turun yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon 1960. Tuhnu Veikko Ennalakin oli parempi, niin hyvä että sitä sensuroitiin.
ellauri325.html on line 649: A. A. Granfelt kuului Granfeltin aatelissukuun, ja hänen vanhempansa olivat teologian professori Axel Fredrik Granfelt sekä Agatha Fredrika Nordensvan. Hän vietti lapsuutensa Ryttylän kartanossa Hausjärvellä mutta joutui muuttamaan Helsinkiin yhdeksänvuotiaana äitinsä kuoltua. Granfelt kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta vuonna 1866 ja aloitti lääketieteen opinnot. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1871 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1878, mutta ei koskaan harjoittanut lääkärin ammattia.
ellauri325.html on line 651: Granfelt meni kesällä 1878 naimisiin kansakoulunopettaja Mandi Cantellin kanssa, joka tuli myös tunnetuksi kansanvalistajana ja kirjailijana. Heillä oli seitsemän lasta, joista viisi aikuisiksi elänyttä poikaa suomensivat kaikki sukunimensä Kuuseksi. Heihin kuuluivat professori Eino Kuusi, vakuutusneuvos Aarne Kuusi (Matin ja Pekan isäpappa), rovasti ja kirjailija Ilmari Kuusi sekä professori Sakari Kuusi.
ellauri325.html on line 663: Aarne Kuusi tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1899 ja opiskeli matematiikkaa Helsingin yliopistossa. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1907 ja sai maisterin arvon samana vuonna. Hän suomensi Lindelöfien oppikirjoja.
ellauri325.html on line 667: Kuusi oli myös merkittävä raittiusliikkeen vaikuttaja. Hän toimi useiden raittiusseurojen ja raittiusjärjestöjen puheenjohtajana. Aarne Kuusen veli oli Eino Kuusi. Aarne Kuusi avioitui vuonna 1913 Alli Zidbäckin kanssa. Perheeseen syntyi kuusi lasta, näiden joukossa professori Matti Kuusi, arkkitehti Olli Kuusi ja pääjohtaja Pekka Kuusi.
ellauri325.html on line 683: Urheilu-Valonen sanoo, että etiketin noudattaminen on tärkeää yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunteen luomiseksi yhteiskunnassa. Jos yhteisössä ei olisi sääntöjä tai seremonioita, niin se olisi aika irrallinen yhteisö. Aateli ja urheilijat, pressat ym kansanmurhaajat auttelevat pitämään yhteisöä kasassa kasaamalla toisinajattelijat ruumiskasaan. Sensijaan exnaispäämininisterin korkokengät heikentävät sukupuolirooleja ja moraalia. Vitun "tapakouluttajat", oikeistofalangin koiravahdit naxuttimet ja hauskapussit handussa.
ellauri325.html on line 715: Sodan jälkeen Heikkilä oli Helsingissä filosofi Uuno Saarnion (1896–1977) oppilaana. Hän kuului nuorten uraniaanien Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa. Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista. Tätä kautta hän tutustui roomalaiskatoliseen kirkkoon. Heikkilää viehättivät katoliset pyhimystarinat ja Neitsyt Maria -kultti. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana oli hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio. Viimeiset ö mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
ellauri325.html on line 720: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
ellauri325.html on line 744: Oiva Ketonen, juukalainen Keijo Turunen ja Masa ovat Joen kaupungissa mittailemassa University of East Finlandille tonttia. Keijo Turusen mökki oli liian kaukana ja lantaläjä korkea. Tärkeintä on kuitenkin että homma etenee. Ja että Masan henxelit voivat jälkikäteen paukkua.
ellauri325.html on line 746: Väinö Kaukonen (18. kevätkuudu 1911, Kuopio – 4. ligakuudu 1990, Helsinki) oli suomelaine professoru da literatuuran tutkii. Ei siis se sotaveteraani joka veteli komiasti veteraanin iltahuudon soolo-osia. Väinö oli neuvostomieöinen, minkä vuoxi Martti Haavio ei voinut sietää sitä. Kaiken kukkuraxi
ellauri325.html on line 748: Kaukozen tutkimustiemoinnu oldih Kalevalan kul’tuuruhistourii da Elias Lönnrot. Vuvvennu 1939 mies puolisti väitösruavon, sen tiemannu oli Vahnu Kalevala. Vuozinnu 1956-1962 Kaukonen ruadoi Helsinkin yliopiston oman muan literatuuran docentannu, vuozinnu 1962-1974 oli abulaisprofessorannu. Häi oli johtoruavos Nevvostoliittoinstituutas da Suomi-Nevvostoliitto-Seuras, vuozinnu 1967-1974 oli suomelas-vengrielazen kul’tuurukomitietan paginanvedäjänny.
ellauri325.html on line 753: Todella lahjakas matemaatikko Pekka Myberg ei kanslerins sietänyt rehtori Edwin Linkomiestä joka olikin täydellinen ääliö. Helsingin yliopiston yleisen etnologian ylimääräinen professori Aarne Koskinen (1915 - 1982) oli kansainvälisesti tunnettu Polynesian tutkija. Tyynenmeren asukkaat kunnioittivat hänen elämäntyötään antamalla hänelle samoalaisen päällikön arvonimen Tui Finilani. Saara Lilja (19. heinäkuuta 1923 Helsinki – 6. huhtikuuta 2003) oli suomalainen klassillisen filologian ja antiikin kirjallisuuden tutkija ja Edwin Linkomiehen ehdokas. Siitä ei tullut kuin dosentti, no loppusuoralla se pääsi apulaisexi. Masa vanha juonittelija halusi istua tuleen Aarnen housuilla, vaikka Saara Liljan peppu oli sievempi. Ujo Matti 6 oli yhtä yxin yxinäinen kuin toinen henxelien paukuttelija, Paavo Haavikko.
ellauri325.html on line 755: Luottamustoimet poikivat. Kulttuurirahaston ja Finlandia-palkinnot (Erno Paasilinna 1984) menivät harakoille Masan myötävaikutuxella. Muinaisrunoprofessorit eivät vietä iltojaan nykyrunoilijattarien parissa. More´s the pity. Pekka Kejosesta ei myyriäinen pitänyt. Ehdotti sijalle Kalle Päätaloa. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin Masaa harmitti Päätalon tappio Pekka Anus Kejoselle.
ellauri325.html on line 762: Professori Matti Kuusi palkkasi lisensiaatiksi valmistuneen Sihvon Kalevalaseuran sihteeriksi vuonna 1967 ja antoi hänelle tehtäväksi seuran historian kirjoittamisen. Tämä historiateos ilmestyi vuonna 1969 nimellä Karjalan löytäjät. Sihvo laati sen pohjalta myös tohtorinväitöskirjansa Karjalan kuva: Karelianismin taustaa ja vaiheita autonomian aikana.
ellauri325.html on line 764: Sihvo toimi vuodesta 1972 Joensuun korkeakoulun (myöh. Joensuun yliopisto) kirjallisuuden apulaisprofessorina ja vuodesta 1981 kirjallisuuden professorina. Hän oli myös Joensuun yliopiston vararehtorina kymmenen vuoden ajan. Sihvo jäi eläkkeelle vuonna 2001. Aleksis Kiven Seuran puheenjohtajana hän toimi vuosina 1997–2002.
ellauri325.html on line 768: Auli Hakulinen, nykyisin yleisen kielitieteen apulaisprofessori, oli jo fuxityttönä yhtä pystynenäinen ja pisteliäs kuin Lauri isänsä, Martti Haavion luokkatoveri enemmän kuin yhdessä mielessä. MUOVI! MUOVI! Kansanrunoudelle kävi kuin kielitieteelle myöhemmin, pakollisuus hävisi ja sen mukana opiskelijat. Eeva Linden oli filistealaiskenraali, joka löi Masan lyttyyn aasinleukaluulla. Hetkinen, sehän oli Simson joka luuta heilutti, siis juutalaisten puolella.
ellauri325.html on line 770: Oiva Ketonen oli toinen nenäkäs. Sai nenilleen lähdettyään Yhdysvaltoihin. Sille tiellekö se Jussi Ketonenkin jäi? Oiva otti yhteen Matti Koskenniemen, Kimmo Koskenniemen isän kanssa. Professorit eivät osaa opettaa, ja kasvatustieteen professorit eivät osaa opettaa opettamista. Oiskan ja Masan kuin pyssyyn ajama käärme Erkki Niskanen oli aivan kelvoton. Kaikkien aikojen huonoin virkaanastujaisesitelmä, totesi Lauri Hakulinen kuuluvalla äänellä.
ellauri325.html on line 774: Hei mutta nythän Masa kertoo Veronica Pimenoffin syrjäyttämisestä Finlandia-pallilta! Hän ei halua valehdella enempää kuin Norjan lestadiolaiset, jotka tunnustavat tykänneensä saxalaismiehityxestä. Saarinen ja Tyyri kiistelivät Erno Paasilinnasta. Erno halvexi Steinbockin ja Saarisen kaltaisia epärehellisiä markkinamiehiä. Masa oivaltaa: Eski on sydämessään yhtä oikealla kuin Pentti Linkola. Siitä ilahtuneena Masa siirtyy vastapuolelle. Ei kai tässä nyt kirjoja palkita, vaan kirjoittajia, tai oikeastaan meitä lautakuntalaisia.
ellauri326.html on line 34: Sammakkoeläimet on miehissä kuolemassa sukupuuttoon koko planeetalta. Syyt: ilmastokatastrofi ja termiittiapinoiden valtaamat ja pirstomat habitaatit. Kiitti apinat! Hyvin toimittu!
ellauri326.html on line 54: Länkkärit tulkizevat Capekia täysin päin persettä. Ei se ole totalitaarisuuden kritiikki, vaan varsin tarkkanäköinen globaalikapitalismin keräytymisen ja kasautumisen profetia. Salamanterien tilalle voi panna netin, tekoälyn ja siirtotyöläiset. Sellaisethan rakentavat öljysheikeille autiomaan rannoille keinotekoisia saaria. Leading salamantereina toimivat vinkkarit (kuten Kun Jin ex-"my husband") ja Heavy salamantereina lakupetterit. Kuolleisuus on samaa luokkaa kuin salamanterien.
ellauri326.html on line 76: Presidentti Masaryk kannatti avoimesti sionismia, ts. ideologista suuntausta, jossa hänen tavoitteenaan oli juutalaisten vapaaehtoinen uudelleensijoittaminen Israelin maahan sekä juutalaisen valtion rakentaminen ja ylläpitäminen. Vuonna 1927 hän oli ensimmäinen valtionpäämies, joka vieraili silloisessa Palestiinassa, eli nykyisen Israelin alueella. Näin hän ilmaisi tukensa sionistiselle liikkeelle. Jerusalemissa hän tapasi Prahasta kotoisin olevan filosofin Hugo Bergmannin, joka on siellä kansallis- ja yliopistokirjaston johtaja. Hugo perusti Brit Shalom-liikkeen, joka tuki kaksikansallisen valtion luomista, jossa juutalaiset ja arabit eläisivät tasa-arvoisesti. Tom vieraili myös useissa kibbutseissa, mukaan lukien tunnetussa Beit Alfassa. Presidentin Palestiina-vierailun muistaa edelleen Masaryk Café silloisessa Tel Avivissa. Hugon tärkeimpiä teoksia ovat Jumala ja ihminen modernissa ajattelussa ja Usko ja järki: johdatus nykyaikaiseen juutalaiseen ajatuxeen.
ellauri326.html on line 182: Se on yhtä hauska kuin häiritseväkin. Capek on vähän kuin Montaigne Bohemiassa. Hän on kirjailija, joka haisee rikille, koska hän toi epäilyksen ja pilkan filosofiseen ajatteluun. Tietyllä tavalla voimme sanoa, että tämä romaani on filosofinen tarina tieteisfiktion ja poliittisen fiktion välillä.
ellauri326.html on line 198: Toteutettuaan tavanomaisen romaanin, moninkertaistanut tulevat ja menevät hahmot, näkökulmat, lähteet, Capek, antitotalitaarinen tšekki, päätyy keskustelemaan itsensä kanssa. filosofinen, visionäärinen tarina voi päättyä. Se on kirjoitettu vuonna 1936, ja se uusiutuu edelleen kuin salamanteriensa häntä.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri326.html on line 229: Pitkänenäinen Sofi Oksanen kertoo Ukraina-kaftaanissa keikistellen, miksi Venäjän armeijassa on normaalia varastaa pesukoneita ja raiskata – "Taustalla rankaisemattomuus ja ajatus, että siihen on oikeus". Kirjailija Sofi Oksasta suututtaa Venäjän ukrainalaisia vastaan toteuttaman kansanmurhan typistäminen Putiniin. Samoja putinisteja ne on koko konkkaronkka, niinkuin saxalaiset oli nazeja. Hänen mukaansa sodassa on kyse sodasta naisia vastaan eli kyse KGB-valtion kansalaisten tietoisesta tavasta maata väkisin ja varastella toisten pesukoneita. Rankaisemattomuuden selittää sotatilassa vallizeva svoboda: työntyminen vihamiehen pilluun without as much as by your leave on sotaolosuhteissa yhtä lailla normipäivää kuin pesukoneen muilutus.
ellauri326.html on line 265: Mutta näiden sadan vuoden aikana olemme kehittäneet huipputeknologiaa, mikä erottaa meidät ensimmäisestä siirtolaisuudesta! Jos heillä oli silloin kirjallisuuspiiri Harbinissa, ja he tunsivat olevansa eksyksissä, koska venäläisen kulttuurin pääkaupunki Berliini ja Pariisi olivat toisella planeetalla, nyt jos olet junassa jossain Afrikassa ja sinulla on Wi-Fi, olet venäläisen kulttuurin keskus. On venäläisen kulttuurin kantajia, kuluttajia ja luojia. Yhtäkkiä tämä venäläisen kulttuurin maa ilmestyi. Tuli tunne, että haluan olla tämän maan, venäläisen kulttuurin kansalainen, jossa ei ole Putinia eikä Malyuta Skuratovia, mutta tulee olemaan Tšaikovski ja Rahmaninov. Ja yhtäkkiä oli mahdollisuus elää tässä maassa, joka ei riipu alueen kirouksesta. Se on virtuaalinen, mutta ei virtuaalinen; se ei todennäköisesti koskaan ole offline-tilassa.
ellauri326.html on line 298: Ensimmäistä kertaa 50 vuoteen Israel on virallisesti ilmoittanut, että maa on siirtynyt "sotatilaan". 8. lokakuuta 2023 klo 15.18. Israelin sotilaspoliittinen hallitus äänesti hallituksen lain 40 lausekkeen täytäntöönpanon puolesta, joka säätelee "sotatilan" julistamista maassa, kertoo The Times of Israel. Edellisen kerran tätä lauseketta käytettiin vuonna 1973 Jom Kippurin sodan aikana.
ellauri326.html on line 299: The Voice of Israel huomauttaa, että tämä päätös antaa Israelin puolustusvoimille (IDF) toimintavapauden – asevoimat toimivat oman harkintansa mukaan ja raportoivat maan poliittiselle johdolle oman harkintansa mukaan.
ellauri326.html on line 309:
Sodan alkamisen jälkeen kuuluisa amerikkalainen kielitieteilijä ja filosofi Noam Chomsky erottui ristiriitaisista lausunnoista, jotka resonoivat Kremlin kannan kanssa, joka väittää, että Venäjä on sodassa NATO:n kanssa ja tekee sen "inhimillisemmin kuin Yhdysvallat Irakissa". Huhtikuun alussa 2022 Lähi-idän The National News -julkaisun haastattelussa Chomsky toisti myös lauseen "sodasta viimeiseen ukrainalaiseen" ja selvensi lainaavansa kuuluisaa eläkkeellä olevaa amerikkalaista diplomaattia Charles (Chaz) Freemania. Itse asiassa Freeman ei ollut tämän nälväisyn kekkaaja. Hän sanoi ne kaksi viikkoa aikaisemmin amerikkalaisen äärivasemmiston resurssin The Grayzonen haastattelussa (merkittävä Kremlin propagandassa), viitaten monin tavoin "länteen".
Expresidentti Obama sanoi suoraan, että Yhdysvaltain armeija ei osallistu ulkomaisiin konflikteihin. …Mutta sotilaallinen toiminta ei voi olla joka tapauksessa ainoa tai edes tärkein osa johtajuuttamme. Se, että meillä on paras vasara, ei tarkoita, että jokainen ongelma on naula. Barack Obama pani merkille kollektiivisen toiminnan tehokkuuden. Hän luetteli niihin: diplomatia, taloudelliset pakotteet, eristyneisyys ja turvautuminen kansainväliseen oikeuteen.
ellauri326.html on line 315: According to President Zelenskyy, 16,000 foreigners have volunteered to join an International Brigade in response to Ukraine's call for foreign fighters as of 3 March 2022.
ellauri326.html on line 322: Puolustusmaanpuolustuskorkeakoulun professori Tommi Koivula ravistelee suomalaisten hellimää ajatusta talvisodan myytistä. Sen mukaan yksin pärjäämistä pidetään suomalaisena erikoisuutena, jonka varaan koko identiteetti on rakennettu.
ellauri326.html on line 326: Professorin mukaan puolustusliitto Naton jäsenyyden myötä Suomen kansallinen identiteetti muuttui ratkaisevasti – tai ainakin se pitäisi muuttua. Tämä iso muutos on jäänyt lähes huomaamatta.
ellauri326.html on line 391: Decisions on what type of weapons can be supplied have changed over time. Initially there were a number of Russian "red line" warnings about supplying certain types of lethal weapons. Over time, a number of these red lines have diluted and melted away, allowing weapons to be delivered without too many threats of dire retribution or consequences to the supplier.
ellauri326.html on line 393: Some NATO countries and allies, such as Germany and Sweden, have reversed past policies against providing offensive military aid in order to support Ukraine, while the European Union for the first time in its history supplied lethal arms through its institutions.
ellauri326.html on line 395: The donation of military aid was coordinated at monthly meetings in the Ukraine Defense Contact Group, throughout the war. A first meeting took place between 41 countries on 26 April 2022, and the coalition comprised 54 countries (all 30 member states of NATO and 24 other countries) at the latest meeting on 14 February 2023. All EU member states donated military aid both individually as sovereign countries and collectively via EU institutions, except of three countries (Hungary, Cyprus and Malta) that opted not to donate military aid individually as sovereign countries.
ellauri326.html on line 412: Individual EU member states have provided military, financial, and non-lethal material aid since 2014. The following list is the aid collectively provided by the EU. Most of this aid has been coordinated by the European Commission.
ellauri326.html on line 419: €450 million worth of lethal weapons, announced on 27 February 2022, under the European Peace Facility.
ellauri326.html on line 421: €50 million worth of non-lethal aid, announced on 27 February 2022.
ellauri326.html on line 423: Provision of satellite intelligence, notably through the European Union Satellite Centre, as part of 1 March 2022 resolution on the Russian aggression against Ukraine.
ellauri326.html on line 425: Increase of military aid under the European Peace Facility to €1 billion, announced on 23 March 2022.
ellauri326.html on line 429: Protective gear worth over €977,000 donated to the State Border Guard Service of Ukraine on 8 July 2022.
ellauri326.html on line 433: Around €500,000 worth of thermal imaging equipment provided by the EU for the State Border Guard Service of Ukraine.
ellauri326.html on line 436: Russia has sent a diplomatic letter to the United States warning it not to supply Ukraine with any more weapons and that the United States and NATO aid of the "most sensitive" weapons to Ukraine were "adding fuel" and could bring "unpredictable consequences."
ellauri326.html on line 438: Olga Skabeyeva said on state-owned Rossiya 1 TV: "It can safely be called World War Three. That's entirely for sure. [...] We're definitely fighting against NATO infrastructure, if not NATO itself. We need to recognise that." She has further claimed that NATO is supplying Ukraine with "zillions of weapons". (Which is entirely true, see of_military_aid_to_Ukraine_during_the_Russo-Ukrainian_War">the list.)
ellauri326.html on line 447: Reino Vilho (Wilhelm) Silvanto (sukunimi vuoteen 1929 saakka Sylvander; 21. heinäkuuta 1883 Helsinki – 29. tammikuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti ja kirjailija. Hän käytti suomentajana myös nimimerkkejä R.W.S, Reino Silva ja Reino Silvala. Silvannon vanhemmat olivat puuseppä Karl Kristoffer Sylvander ja Elviira Kallentytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903 Helsingin reaalilyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1908 ja maisteriksi 1910. Silvanto oli aluksi opettajana eri oppilaitoksissa Helsingissä, Forssassa ja Kotkassa. Hän oli Suomen tietotoimiston palveluksessa 1918 ja toimi sitten asianajotoimisto Sarkanen & Helmeen liikeosaston osastopäällikkönä 1918-1920.
ellauri326.html on line 510: Mutta ennenkuin käymme eteenpäin, pitää ehdottomasti tutustuttaa lukijaa tähän huomattavaan henkilöön. Anton Prokofjevitsh Golopus on kerrassaan hyvä mies tämän sanan täydessä merkityksessä: jos joku Mirgorodin kunnianarvoisista henkilöistä lahjottaa hänelle kaulahuivin tai alusvaatteet — niin hän kiittää; jos joku näppää kevyesti hänen nenäänsä — niin hän kiittää silloinkin. Jos häneltä kysyttiin: "Miksi, Anton Prokofjevitsh, teidän takkinne on kanelinvärinen, mutta hihat siniset?" niin hän tavallisesti vastasi: "Niin, teillä ei sellaista olekkaan! Mutta antakaahan olla, kun se kuluu, niin muuttuu kokonaan yhdenväriseksi!" Ja todellakin, auringon vaikutuksesta alkoi sininen kangas muuttua kanelinväriseksi, ja on nyt aivan samaa väriä kuin takkikin. Mutta mikä kummallista, Anton Prokofjevitsh käyttää kesällä verkavaatteita ja talvella nankinikankaisia. Anton Prokofjevitshilla ei ole omaa taloa. Hänellä oli kyllä sellainen ennen kaupungin laidassa, mutta hän möi sen ja osti tummanruskean kolmivaljakon ja pienet vaunut, joilla ajeli vierailuille ympäristön tilanomistajain luo. Mutta kun hevosista oli paljon vaivaa ja tarvittiin rahaa kauroihin, niin Anton Prokofjevitsh vaihtoi hevoset ja vaunut viuluun ja piikaan ja sai vielä 25 ruplan setelin välirahaa. Sitten hän möi viulun ja vaihtoi piian kullalla koristettuun safiaaninahkaiseen tupakkakukkaroon, ja nyt ei ole kenelläkään sellaista tupakkakukkaroa kuin Anton Prokofjevitshilla. Tästä hyvästä hän ei enää saata ajella maaseudulle, vaan on pakotettu pysymään kaupungissa ja viettämään yönsä eri taloissa milloin minkin aatelismiehen luona, etupäässä siellä, missä mielellään hänen nenäänsä näppäillään. Anton Prokofjevitsh tahtoo syödä hyvin ja pelaa joltisesti Mustaa-Maijaa ja Mylly-Mattia. Tottelevaisuus on hänen elementtinsä, ja sentähden hän otti heti hatun ja kepin ja läksi.
ellauri326.html on line 517: Tämä "minua ei haluta" hämmästytti Anton Prokofjevitshia. Hän luuli jo, että vakuuttava esityksensä oli kokonaan taivuttanut tämän muuten kunnioitettavan miehen, mutta sen sijaan kuulikin päättäväisen: "minua ei haluta".
ellauri326.html on line 591: Tää Kallen kuvaama salamanterifobia kuulostaa enempi joltain xenofobialta, isis tai matuvihamielisyydeltä. Salamanterien aiheuttamissa luonnonmullistuxissa ei sinänsä ole enää mitään uutta, ne on normipäivää ilmastokatastrofin aikana.
ellauri326.html on line 646: - Ei vetele, hyvä mies. Eihän luonnon velvollisuus ole yhä aina paikata sitä, mitä ihmiset itse ovat särkeneet? Ethän itsekään usko, että ihmiset voisivat auttaa itseään? Sinä näet, että lopulta itsekin tahtoisitte, että joku tai jokin pelastaisi teidät! Sanonpa vielä jotakin: tiedätkö, kuka yhä vieläkin, kun viidennes Eurooppaa on jo upotiettu, myy ja hankkii salamantereille räjähdysaineita ja torpedoja ja poria? Tiedätkö, kuka kuumeisella kiireellä yötä päivää tekee laboratorioissa työtä vielä tehoisampien koneiden ja räjähdysaineiden keximisexi jotta maailma saataisiin hajalle? Termiittiapina, kukas muu! Tiedätkö kuka rahoittaa maailman menon perikatoon ja koko kalliin ilmastokatastrofin?
ellauri326.html on line 649: Olen huomauttanut, älkää antako ukrainalaisille aseita ja räjähdysaineita, lopettakaa sellainen häpeällinen kaupanteko salamanterien kanssa ja niin edespäin. Mutta sinä tiedät, miten kävi. Kaikilla oli tuhansia muka aivan oikeudenmukaisia taloudellisia ja poliittisia vastaväitteitä, joiden perusteella ei muka voinut lopettaa. En ole poliitikko enkä talousmies; en voinut todistaa heitä nurin. Mitä tehdä, maailma saattaa hajota ja upota. Mutta silloin se ainakin tapahtuu poliittisista ja taloudellisista syistä ja tieteen, tekniikan ja yleisen mielipiteen sekä ihmisen nerouden avulla! Ei ole kosmillista katastrofia ilman valtioiden, suurvaltain, kansantalousmiesten ja muiden syytä.
ellauri327.html on line 39: These hilarious "You Shall Not Pass" memes remind fans of the most quotable line in, not only the whole series, but film history.
ellauri327.html on line 76: ofile_images/52745263/mche_400x400.jpg" height="200px" />
ellauri327.html on line 81: ofWordsButcher768x1045.jpg.aspx?height=200&ext=.jpg" />
ellauri327.html on line 100: Curtis Morgan: No offence, honest!, but are you for real? A Ukrainian citizen living in New York, that is possible. But a Ukrainian citizen named 'Yipei Feng'? If what I have heard and read on the news is anything to go by, Ukranians just do not have names like 'Yipei Feng'. Yipei Feng? Ukranian? I think not! Chinese softly pushing the CCP party line (China and Taiwan getting back together …even if China uses force), that I can believe. Maybe Feng Yipei has since changed her name to “Curtis Morgan”, but the original was obviously a Chinese name. And her history of questions has her claiming she is British as well. In addition, a general obvious pro-China, pro-Russia, ant-West and anti-Ukraine slant in her questions.
ellauri327.html on line 104: Viktor Pavlik: This is considered the best argument: inappropriate name, skin color? Right, Mr. Adolph? It is no secret that many students from Asia and Africa studied in Ukraine and received citizenship. But the Ukrainian allies of Great Britain divide citizens into those who are ethnically correct and those with the wrong language, culture, and views. Is it so civilized that it requires support with Western missiles?
ellauri327.html on line 107: the part of the same world as Serbia is - Slavic world. Problem is in those Ukranians who are a
ellauri327.html on line 109: Russians in eastern Ukraine and Russia needed to intervene to protect their people. Anything else is a lie and shame on nazi Ukraine NATO puppet.Ukranians lost identity because Ukraine historically never existed as a state. They are ex Russians. Ukraine is a socialist leftover as a so called part of ex anti Russian entity of SSSR.
ellauri327.html on line 150: Dialogen udløste vrede fra Rusland i 2008 korrekt.. Og de brugte de efterfølgende år på at gøre en stor sag ud af hvorfor de ikke skulle ind, blandt andet forsøgte de at bruge EUs relglement at intet land i Europa kan lave en politik eller ændring i deres system og alliancer, som vil bringe et andet lands sikkerhed i fare (hvilket Rusland af gode grunde mener Ukraine vil gøre, hvis de invitere amerikanske misilforsvar tættere på Moskva), det blev self. Bare ignoreret som vi altid gør.. 2014 var første gang det blev officielt at de var på vej ind, 6 måneder senere tog Rusland handling.. Det samme skete igen i 2021, og 6 måneder senere tog de igen handling.. Hvergang har USA prikket til dem.. Ukraine har intet at gøre i NATO og endnu mindre at gøre i EU, vi har allerede rigeligt problemer med de andre østlige lande, at tage den mest korrupte og voldelige nation i Europa ind, virker som en latterlig ting at gøre.
ellauri327.html on line 152: Skam intet forkert i at krig er godt for økonomien.. USA's største eksport er våben og har altid været våben, halvdelen bliver solgt "on the low".. f.eks. skrev de jo ikke i officielle regnskaber, da de solgte alle deres våben til ISIS eller Sadams regime, den slags kom kun frem på grund af whistleblowers og officielle dokumenter der bekræftede det.. Og hvad angår netop den økonomi ligger deres normale "officielle overskud" på omkring 10 trillioner dollars om året i våbensalg, efter Ukraine krigen anslås 2022 salget at stige til 50 trillioner dollars, hvilket er en 5 dobling af indtægten, og det bare de officielle tal til allierede i Europa… Hvad angår dårlige tal på aktiemarkedet, er USA langt fra så afhængige af de aktier som Danmark er, langt størstedelen af den amerikanske indtægt er i ressourcer som olie, mineraler, våben, indtægt i skatter fra selskaber osv., Aktiemarkedet for selskaber i Amerika er faktisk primært ejet af andre selskaber og private, men på grund af vi ikke har de naturlige ressourcer i Danmark, lever vi utroligt meget af aktier og obligationer i spekulative markeder, så som virksomheder, cryptovaluta osv… Hvad du glemmer er at alting ikke falder samtidig, når et firma sætter prisen op og lider økonomisk, er det ofte på grund af de naturlige råstoffer bliver mere værd, og dem har et kæmpe land som USA mange af, hvilket også er grunden til du ser den russiske valuta stærkere end den har været i mange år, naturlige ressourcer er gået langt op i pris.. Btw. Sjov detalje, Biden nægtede kort før krigen at udvide de amerikanske oliefilter, da det var anslået at olie ville stige betydeligt i værdi, hvis man holder produktionen nede pt. bare endnu et sjovt tilfælde, hvordan det kom ud til deres fordel..Sker ret ofte.
ellauri327.html on line 154: Kender skam den russiske historie, kender også den amerikanske.. Var i mange år dybt fascineret af usa faktisk, men de har ekstremt blodige hænder.. Du behøver bare se tilbage på de sidste par årtier for at se det, usa har invaderet 5 lande (2 af dem var ulovligt), haft adskellige "operationer" i endnu flere lande end det, har destrueret fulde byer med civile, har testet våben der gør at folk stadig bliver født deforme, har haft billeder med kvinder der blev spændt fast i strømkabler og soldater der pissede på og voldtog døde ofre, samt har dræbt op mod 400.000 civile endten direkte eller indirekte.. alt det er sket bare de sidste 22 år.. Så ved siden af dem, fremstår Rusland som en engel, selvom vi bestemt godt kan blive enige om at de ikke er og selv har beskidte hænder.
ellauri327.html on line 302: Hemmetti nyt Jemppakin s. 18 näyttää vitun tasapaxulta! Katarina Vintrafors ei osaa piirtää kurveja. Och Caroline är inte rättvis! Har du hört om "The invisible challenge"? Det är fint, det är ju anglosaxiska. Koulukirjoista löytyy virheellistä tietoa eläimistä ja tehomaataloudesta. Se on vain tehokasta, loppu on pelkkää mielipidettä. Susien määrästäkin on virheellistä tietoa. Karhukin voi purra sudenpentua, tietää luonnonvaraprof. Kelju Kojola.
ellauri327.html on line 395: Mutta Rasputinia ei tällälset ryppypeput kiinnosta. For Litvinenko directly accused Russian President Vladimir Putin of pedophilia. Suspiciously affectionate relationships with other people’s children, and exclusively male, arise in the Russian president almost everywhere he is: an acquaintance and lustful smiles are necessarily followed by hugs, and often kisses. He kissed this preschooler Nikita on the bellybutton.
ellauri327.html on line 398: KIEV, UKRAINE: Ukrainian President Leonid Kuchma (R) and Russian counterpart Vladimir Putin talk with Andrey Sinko, a schoolboy from Kiev during their meeting in Kiev, 27 October 2004. Vladimir Putin is on a three-days official visit to Ukraine. (ALEXEY PANOV). At the same time, the eyes and expression on Vladimir Putin’s face looked more than strange when looking at the boy. Even some Russian psychiatrists paid attention to this. ellauri327.html on line 401: And Ukraine is doing the entire world a favor by sacrificing its people and seeing its country destroyed to stop Putin and defeat Russia. We owe Ukraine a huge debt of gratitude that far exceeds the weapons we have supplied to them. They have sacrificed their country. Their lives. Their infrastructure to save our countries from having to endure what they are doing.
ellauri327.html on line 407: Самое страшное, что часть мира привыкла к войне в Украине, для них это становится похожим на шоу, - Зеленский. “You see this in the United States, in Europe. And we see that as soon as they start to get a little tired, for them it becomes like a show: I can’t watch this repeat for the 10th time,” the head of state explained. 17:48 10/30/2023 6 570 53
ellauri327.html on line 414: One of the members of the president’s team said that Zelensky has no optimism left, he comes in, gets the latest news, gives orders and leaves.
ellauri327.html on line 415: "Zelensky feels betrayed by his Western allies. They left him without the means to win the war, only the means to survive it," the journalist says. And the main showman in this show is President Zelensky. Show off the light of nakedness in military-style football and pants, wearing a mask of turbonosti - bloating. He joins with his allies and watches his favorite videos for the TV show.
ellauri327.html on line 420: Harlan Coben (s. 4. tammikuuta 1962) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka kirjoittaa nk. "jännitysromaaneja." Se on yhtä pahansuovan näköinen kuin on sen kylmän ilkeät kyhäelmät. Hyvin kelpaisi yhdexi puolalaisen sarjan skiniroistoista jotka pahoinpitelevät ja (melkein) tappavat baseballippalakkisen Adamin lurppahuulisen trofeeäiskän ja peittävät sen roskaläjään jätesäkeillä. Olisivat vittu tappaneet, oli se sevverran ello kuikelo. Mitä enemmän sen scheisseja joutuu näkemään, sitä paremmalta se ajatus alkaa tuntua. Tossa kaverissa ei maailma mitään menetä, ja voittaisi paljon jos sen niska naxautettaisiin haitilaisen neekerin niskannixautuskikalla.
ellauri327.html on line 428: Kurt Cobainin sellupläjäyxet on jotain ennenkuulumattoman syyläistä. Niistä tehdyt Netflix-rykäyxet on yhtä tautisia. Kokoajan on pimeää, kokoajan syrjäytyneet persut roimii toisiaan, oli ne ranskalaisia porkkananenäisiä hukkapätkä narukauloja, tai sitten isonenäreikäisiä anorektisia trofeevaimoja tai jotain polakkeja häränniska rekkakuskeja. Mutta puheet ja sentimentit on suoraan Setä Samin hrahahlaarista: tauotonta valehtelua, feikki virnuilua, "I promise", "trust me", "my family", poliiseista ei ole mihinkään, ize täytyy juosta retkubaareissa ja ottaa turpaan mafioosoilta. Ja kaikki, kaikki tyynni ikäviä ihmisiä jotka vetää mömmöjä ja juoxee rahan perässä. Tää Coben tuli mainituxi "Remo vanha vainoojan" iskän Warren senjasen sitaatissa albumissa 304 pulpkynäilijöiden listassa. Enpä arvannut että näin pian ehkä kohdataan. Samaa luokkaa ovat kyllä Warren ja sen listaamat muut paskanjauhajat.
ellauri327.html on line 494: Entinen koulutoveri Eino Leino auttoi häntä runojen valikoimisessa. Kianto oli myös mukana perustamassa Suomalaista Kaunokirjailijaliittoa vuonna 1897. Kianto promovoitiin filosofian maisteriksi vuonna 1900. Hän täydensi venäjän kielen opintojaan stipendiaattina Moskovassa 1901–03,[4] ja julkaisi näistä kokemuksistaan myöhemmin kirjan Moskovan maisteri (1946). Kianto teki tänä aikana myös pitkän kiertomatkan Etelä-Venäjällä, ja tätä matkaa hän kuvasi 1903 ilmestyneessä matkakirjassaan Kiannan rannoilta Kaspian poikki v. 1902.
ellauri327.html on line 556: Vuonna 1993 kansainvälisten suhteiden teoreetikko ja Chicagon yliopiston professori John Mearsheimer julkaisi paperin, joka sisälsi hänen ennusteensa, jonka mukaan Ukraina ilman ydinpelotteita todennäköisesti joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, mutta teos ei tuolloin saanut paljon kannattajia.
ellauri328.html on line 91: Tis-mall-leen! Käynti Itixessä ja Puhoxessa oli silmät avaava. Kapitalismin vääjäämättömänä seurauxena riehahtanut kolonialismi ja ilmastokatastrofi käynnistivät kansainvaelluxen jonka seurauxena on nyt saatu Suomeenkin uusi köyhälistö, tallottu työväenluokan saavutuxet ja luotu kurjia slummeja. Eipä tule enää kauan kestämään ennenkun fentanyylikauppiaat paukuttavat pommeja ja rynnäkkötykkejä täälläkin Mad Max typpisessä ambientissa. Suomalaisista on jo tullut maailman onnellisimmista maailman rasistisimpia.
ellauri328.html on line 119: "Suum cuique" ( klassinen latina : [ˈsʊ.ũː ˈkuikᶣɛ] ) tai "Unicuique suum" on latinankielinen lause, joka käännetään usein "jokaiselle omansa" tai "jokaiselle ansionsa mukaan". Sillä on ollut merkitystä filosofian historiassa oikiskusipäiden mottona.
ellauri328.html on line 143: Snow, yksi Stanislaw Lemin scifi-romaanin Solaris hahmoista, käyttää ilmausta keskustelussa Kevinin kanssa. Lembergissä syntynyt Stanisław Herman Lem ( 12. september 1921 Lviv - 27. märts 2006 Kraków) oli juudi päritolu Poola kirjanik, filosoof ja satiirik.
ellauri328.html on line 190: Rudolf Karl Bultmann (20. elokuuta 1884 Wiefelstede, Saksa – 30. heinäkuuta 1976) oli saksalainen luterilainen teologi, joka toimi Marburgin yliopiston Uuden testamentin tutkimuksen professorina. Hänet voidaan lukea teologisen eksistentialismin edustajiin.
ellauri328.html on line 192: Bultmann opiskeli teologiaa Tübingenin, Berliinin ja Marburgin yliopistoissa. Hänen opettajiaan olivat mm. Johannes Weiss ja Adolf Jülicher. Bultmann väitteli Paavalin kirjeistä vuonna 1910. Kaksi vuotta myöhemmin hän suoritti habilitaation ja hänestä tuli Marburgin Uuden testamentin eksegetiikan lehtori. Välillä hän opetti lyhyen aikaa Breslaussa ja Gießenissä. Vuonna 1921 hänestä tuli professori Marburgissa. Hän hoiti virkaa vuoteen 1951, eli paahtoi läpi naziajan ilman huolen häivää. Hakuna matata.
ellauri328.html on line 196: In der Zeit des Nationalsozialismus schloss Bultmann sich der Bekennenden Kirche und dem Pfarrernotbund an. Er wies in Predigten auf Widersprüche zwischen nationalsozialistischer Ideologie und christlichem Glauben hin, übte jedoch keinen offenen Widerstand und blieb daher bis zu seiner Emeritierung 1951 im Amt. Im Herbst 1944 nahm Bultmann bis zum Kriegsende die spätere Theologieprofessorin Uta Ranke-Heinemann in seinen Haushalt auf, eine Tochter Hilda Heinemanns, die 1926 bei ihm ihr theologisches Staatsexamen abgelegt hatte, und des späteren Bundespräsidenten Gustav Heinemann. Mitähän Helene siitä mahtoi tuumata? Rudolf Bultmann und seine Ehefrau Helene hatten drei Töchter. Olisko tää taas tollanen Andre Giden pastoraalisinfonia?
ellauri328.html on line 251: Wird’s oft in Stadt und Schloß, Tulee olo stadissa ja linnassa,
ellauri328.html on line 322: Wohl wird es oft so öde Kai usein on yxinäistäkin
ellauri328.html on line 381: Perustaja Steve Greenback lahjoitti Dead Sea Scrolls -pergamentin sirpaleita museon kokoelmaan sen avaamista varten. Kun museoluettelo julkaistiin, useat ulkopuoliset asiantuntijat ilmaisivat kuitenkin huolensa siitä, että museo ei ollut ottanut riittävästi huomioon sirpaleiden alkuperää. Arstein Justnes, raamatuntutkimuksen professori Agderin yliopistosta Norjasta, julisti, että ne olivat suoria väärennöksiä. Maaliskuussa 2020 museo vahvisti, että kaikki kuusitoista fragmenttia olivat väärennöksiä. Greenback myönsi: "Tiesin vähän keräilymaailmasta... Virheistäni johtuva museota kohtaan esitetty kritiikki oli oikeutettua."
ellauri328.html on line 383: Hobby Lobby Stores, Inc., entinen Hobby Lobby Creative Centers, on yhdysvaltalainen vähittäiskauppayritys. Se omistaa taide- ja käsityömyymäläketjun, jonka volyymi oli yli 5 miljardia dollaria vuonna 2018. Ketjulla on 1 001 myymälää 48 Yhdysvaltain osavaltiossa. Greenback-perhe perusti Hobby Lobbyn ilmaisemaan kristillisiä uskomuksiaan, ja ketjussa yhdistyvät amerikkalaiset konservatiiviset arvot ja kristillinen media. Yritys ja sen omistajat ovat olleet kiistojen ja skandaalien kohteena, mukaan lukien syytökset antisemitismistä, homofobiasta, LGBTQ-syrjinnästä, yrityksistä evankeloida julkisia kouluja, "pyrkimykset evätä työntekijöiden pääsy ehkäisyvälineisiin", "syrjintä ja laittomasti salakuljetetut esineet työntekijöiden vaarantamiseksi koronaviruspandemia."
ellauri328.html on line 401: Scott Thumma, Hartfordin seminaarin uskontososiologian dekaani ja professori, puolusti Hobby Lobbya salakuljetuskiistan aikana. Thumba totesi: "Monet suurten kansallisten museoidemme ja yliopistojemme kokoelmista ovat täynnä juuri niitä esineitä, joista Hobby Lobby saa sakkoja salakuljetuksesta, ja niitä vaaditaan harvoin palauttamaan tai maksamaan korvauksia. Kuten Raamattu osoittaa ja kertoo, kaksi väärää tuottaa usein yhden oikean."
ellauri328.html on line 405: Raamatun museo kertoo tarinan miehestä, joka toi Raamatun Neuvostoliitolle silkkipainatuksen avulla Kun yritykset salakuljettaa raamattuja Neuvostoliittoon epäonnistuivat, amerikkalainen professori löysi paljon hedelmällisemmän suunnitelman: tarvikkeiden salakuljettaminen raamattujen painamista varten.
ellauri328.html on line 417: Dallasista kotoisin oleva amerikkalainen taloustieteen professori Ken Howard järkyttyi Moskovan-matkallaan vuonna 1972 huomatessaan, että useimmat neuvostoliittolaiset eivät olleet koskaan nähneet – saati lukeneet tai ymmärtäneet oikein – Jumalan sanaa. Tässä on ilmeisesti yksi niistä:
ellauri328.html on line 419: of_Ken_Howard%2C_Episcopal_Priest%2C_with_cross_and_star_of_david_stoll.jpg/440px-Portrait_of_Ken_Howard%2C_Episcopal_Priest%2C_with_cross_and_star_of_david_stoll.jpg" />
ellauri328.html on line 422: Portrait of Ken Howard, wearing a petticoat he stole from Hobby Hall, featuring both Christian and Jewish symbols (taken 2012).
ellauri328.html on line 441: Näyttelyn esittelyssä kerrotaan, kuinka silkkipainatus raamattujen luomiseksi saatiin aikaan yhteisellä paikallisella ja ulkomailla. Venäjällä ihmiset rakensivat kehyksiä ja loivat musteen. Ulkomailta tulleet salakuljettivat kankaita näyttöihin verhomateriaalin avulla tai naisia, jotka ovat kiinnostuneita alushameista (Faith McDonnellin luvalla). Faith JH McDonnell on Rt:n perustaman voittoa tavoittelemattoman Katartismos Globalin (KGI) edunvalvontajohtaja. Pastori Julian Dobbs ja hänen vaimonsa pyhien varustamisesta alushameilla. Faith on kirjoittanut Girl Soldier: A Story of Hope for Northern Ugandan Children (Chosen Books, 2007).
ellauri328.html on line 442: Faith JH McDonnell on Rt:n perustaman voittoa tavoittelemattoman Katartismos Globalin (KGI) edunvalvontajohtaja. Pastori Julian Dobbs ja hänen vaimonsa pyhien varustamisesta alushameilla. Faith on kirjoittanut Girl Soldier: A Story of Hope for Northern Ugandan Children (Chosen Books, 2007).
ellauri328.html on line 476: Biden selitti kannattavansa humanitaarista taukoa Israelin operaatioissa antaakseen aikaa panttivankien vapauttamiseen Gazassa ja sanoi ymmärtävänsä "tunteen". Mutta hän on kieltäytynyt julkisesti kehottamasta Israelia sopimaan tulitauosta Hamasin kanssa, koska sillä on oikeus puolustautua 7. lokakuuta tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen, jotka tappoivat Israelissa 1 400 ihmistä, joista suurin osa on siviilejä. Moosexenuskoiset ovat saaneet tapetuxi vasta vaivoin 3 kertaa enemmän. Ei se vielä riitä. Presidentti torjuu islamofobiaa vaikka maata vaivaa kasvava antisemitismi.
ellauri328.html on line 513: Tlaib, one of the House's most vocal critics of Israel's treatment of Palestinians, has come under intense scrutiny following Hamas' deadly attack on October 7. Her failure to directly condemn Hamas' attack while still mourning the loss of life on both Israeli and Palestinian sides, as well as her blaming Israel for the deadly strike on a Gaza hospital, angered many in Congress, including Greene. Condemning is important, you show who was right and who was wrong, viz. which side you're on. Two wrongs don't make right, only one of them does.
ellauri328.html on line 518: "Pathetic," Greene said of the 23 House Republicans who didn't support her attempt to censure Rashida Tlaib. "She is an Israel hating America hating woman who does not represent anything America stands for, while I sure as hell do. Just look at my blond hairdo and close set eyes."
ellauri328.html on line 520: Marjorie Taylor Greene is the U.S. representative from Georgia's 14th district. A Republican, her 2020 win is her first elective office. A controversial figure in the Republican Party and a vocal supporter of former President Donald Trump, Greene was removed from all House committee roles in 2021 for incendiary statements she previously made. She has since been added to the House Homeless Security Committee. LOL HAHA
ellauri330.html on line 86:
ellauri330.html on line 90: Paavo Pylkkänen (s. 1959) on suomalainen mielenfilosofi ja filosofian tohtori, joka toimii filosofian kandiohjelman johtajana, teoreettisen filosofian yliopistonlehtorina ja kognitiotieteen filosofian dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän on myös teoreettisen filosofian yliopistonlehtori Skövden korkeakoulussa Ruotsissa. Paavon rouva Elina Pylkkänen on takuulla fixumpi kuin Paavo. Se ei varmastikaan saa Kelan johtopaikkaa kerze on opposiittiössä. Paikan saanee Thatcheria peukuttanut kokopaskiainen Arto Satonen. Arto Satonen homo.
ellauri330.html on line 92: Robert Sutton on Stanfordin yliopiston professori, motivaatiomallien, organisaatiorakenteiden ja luovuuden asiantuntija. Yli sadan artikkelin ja kahdeksan kirjan kirjoittaja, mukaan lukien The No Asshole Rule; Outoja ideoita, jotka toimivat; Knowing-Doing Gap ym. Dan Ariely on psykologian ja käyttäytymistalouden professori Duken yliopistossa ja yksi Center for Advanced Hindsightin perustajista. Pylkkäsen erikoisaloja ovat mielenfilosofia, mieli–ruumis-ongelma, kognitiotieteen perusteet, fysiikan filosofia, David Bohmin luonnonfilosofia ja kvanttiteorian perusteet. Hän väitteli vuonna 1992 Bohmin kvanttiteoriatulkinnan merkityksestä mielenfilosofialle ja kognitiotieteelle. Bohm oli täysi huijari ja Paavo siihen hurahtanut huuhaamies. Tämmöstä bergsonilaisuutta: "Neo- Naturalist Approaches to Consciousness. Research topic in the journal Frontiers in Psychology, 2019." Näistäkin on jo paljon paasattu. Sekobolzisesta David Bohmista on alustava paasaus syntymäpäiväalbumissa 52.
ellauri330.html on line 98: ofile/32939/203"
ellauri330.html on line 126: Seppo Kalevi Albert Kivinen (19. lokakuuta 1933 Ikaalinen – 13. elokuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen filosofi ja filosofian tohtori, joka toimi Helsingin yliopiston filosofian laitoksessa dosenttina. Hän toimi Suomi-Mongolia -seuran puheenjohtajana 1970-luvun alkupuolella, Suomen Parapsykologisen tutkimusseuran johtokunnan jäsenenä vuosina 1972–1974 ja Transscendentaaliradiestesian Seuran sihteerinä vuosina 1974–1987. Skepsis ry:n puheenjohtajana hän toimi vuosina 1987–1989.
ellauri330.html on line 127: Kivinen tunnettiin skeptikkona ja paranormaalien ilmiöiden sekä okkultismin oppihistorian tuntijana. S. Albert Kivinen kirjoitti kauhukertomuksia H. P. Lovecraftin luoman mytologian pohjalta sekä levytti joukon poliittis-filosofisia lauluja yhteistyössä muun muassa M. A. Nummisen kanssa.
ellauri330.html on line 129: S. Albert Kivinen tutki ontologiaa, muun muassa universaalien ongelmaa. Hän asettui realistiselle kannalle ja kannatti ”onttista kommunismia”, jonka hän tiivisti sanoin: ”Maailmassa on monia yksilöitä. Näillä yksilöillä on erilaisia yhteisiä (ja erottavia) piirteitä.” Kivisen mukaan onttinen kommunismi on terveen järjen universaaliteoria, eikä sillä ole mitään tekemistä poliittisen kommunismin kanssa. Myös mielen ja ruumiin ongelma kiinnosti Kivistä. C. D. Broad oli Kivisen mielestä hänen lempifilosofinsa. Hänen mielisanansa oli haecceitas eli "tämyys". Hän poltti piippua ja asui Laivanvarastajankadulla. Hänen kotinsa oli sotkuinen ja haisi piipputupakalta. Hän päästi proseminaariesitelmäni läpi vaikka siinä oli ize piirrettyjä kuvia.
ellauri330.html on line 204:
Lembergissä lännessä ollaan ydinukrainalaisia. Venäjästä ei ole tietoa. No Lemberg kuuluikin Saxalle tai Puolalle suuren isänmaallisen sodan voittoon saakka. 99% of Americans speak English. But that, somehow does not make them Englishmen... A good point!
ellauri330.html on line 206: Länsitrolli John McLaughlin lisää että These maps predate the Russian invasion. Since the invasion, you’ll find more and more people who claim Ukrainian as their native language. Nationally, the education ministry is enforcing more consistently rules that require school instruction (of all topics, including Russian) to be conducted only in Ukrainian. Toinen trolli läväyttää vaihtoehtoisen kielikartan:
ellauri330.html on line 213: Ze'ev Jabotinsky, Member of the Most Excellent British Order (heprea : זְאֵב זַ׳בּוֹטִינְסְקִי, romanisoitu : Ze'ev Zhabotinski; syntynyt Vladimir Jevgenjevitš [17 October 1880 – 3 August 1940] oli revarisiionisten johtaja, kirjailija, runoilija, puhuja, sotilas ja juutalaisten itsepuolustustekniikan kehittäjä Odesassa (huom: vain 1 s).
ellauri330.html on line 245: Kognitiivista tutkija David Chalmers loi vuonna 1995 hyvästä syystä termin "kova ongelma" kuvaamaan kysymystä siitä, kuinka aivomme loihtivat tarkalleen subjektiivisen tietoisen kokemuksen. Jotkut filosofit väittävät edelleen, että mieli on luonnostaan erillinen aineesta. Edistyminen aivojen toiminnan ymmärtämisessä heikentää kuitenkin dualismin ajatuksia. Tutkijoiden on oltava sanoissaan varovaisia etteivät rahahanat tyrehdy.
ellauri330.html on line 259: Filosofi William James sanoi: "Ajatukset itse ovat ajattelijoita." En osaa sitä tuon paremmin sanoa. Mutta mistä ajatukset tulevat? Minut jättävät hieman kylmäksi psykoanalyyttiset selitykset, jotka viittaavat siihen, että alitajunta yrittää päästä sisään ja antaa sinulle ajatuksen, joka muuten tukahtuisi. Kylmäxikö? Pikemminkin kuumaxi. Onhan se päivänselvää että ajatuxet enimmän aikaa askartavat matelijanaivon kärkikolmikon kimpussa: SYÖ! NUSSI! TAPA!
ellauri330.html on line 285: Rafael Koskimiehen perhe muutti Helsinkiin nykyiselle Lönnrotinkadulle (ent. Antinkatu 22) ja pani Rafun Helsingin Suomalaiseen normaalilyseoonl, isä Aukustista tultua norssin suomen ja ruozin lehtori. Äiskä Bergroth puhui iskän kanssa kotona ruåzia. Helsingin yliopistoon hän kirjautui sisään vuonna 1916. Filosofian kandidaatti 1920, filosofian lisensiaatti 1923 ja filosofian tohtori 1927, Helsingin yliopisto. Estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori 1939 – 1961, Helsingin yliopisto.
ellauri330.html on line 290: Koskimiehen työ tutkijana oli saanut laihaa kiitosta ja niinpä hän haki estetiikan ja nykyiskansan kirjallisuuden professorin virkaa 1930-luvun puolella.
ellauri330.html on line 320: Professorina Rafu ehti olla 22 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Työt eivät kuitenkaan siihen loppuneet vaan hän toimi vielä jonkin aikaa kustannusosakeyhtiö Otavan johtokunnan puheenjohtajana. Lisäksi hänet valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian esimieheksi. Siinä riitti Rafulle kivaa puuhasteltavaa.
ellauri330.html on line 339: Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.
ellauri330.html on line 347: Brandes vastusti Jeesuksen historiallisuutta ja oli Kristus-myyttiteorian kannattaja . Hän julkaisi teoksen Sagnet om Jesus , joka käännettiin nimellä Jesus: A Myth vuonna 1926. Hän oli ateisti. Sixi hän ei saanut professuuria.
ellauri330.html on line 422: Marx ei ollut mikään pelkkä statisti, toisin kuin bolshevikit. Ranskalainen marksologi Maximilien Rubel vuonna 1973 julkaistussa artikkelissa Marx: Theorist of Anarchism on jopa väittänyt, että Marx oli modernin anarkismin pioneeri! Rupla oli vissisti ryssän juutalainen, eikö vain? Bingo, kropotkin ja marx lookalike Ruubel asui juutalaisperäisyydestään johtuen puolisalaisesti Pariisissa Saksan miehittämänä. Maximilien Rubel (10. lokakuuta 1905, Chernivtsi – 28. helmikuuta 1996, Pariisi) oli ukrainalainen marxilainen historioitsija, humanisti ja neuvoston kommunisti. Kuulu vietnamilainen entinen trotskilainen Ngo Van josta tuli työväenaatteen luopio muistuttaa, että Marxin uudelleenlukemisen lisäksi Rubel esitteli heijariaan ryhmän muille "aikansa lahjomattomille ja säälimättömille tuomareille", kuten Soren Kierkegaardille ja Friedrich Nietzschelle , ajattelijoille, jotka kannattivat "uusia arvoja, uusia syitä elää": uudet normit näyttelemiselle, uusi etiikka. Uusi hah, samaa vanhaa pappispimitystä taas.
ellauri330.html on line 512: Ei, eri fasisti. Huugo Felix Jalkanen (24. lokakuuta 1888 Koski Hl. – 22. kesäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja toimittaja. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1959.
ellauri330.html on line 516: Jooseppi Julius (J. J.) Mikkola (6. heinäkuuta 1866 Ylöjärvi – 28. syyskuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä ja Helsingin yliopiston slaavilaisen filologian professori. Dzheidzhei oli tullut tietosanakirjan toimituxessa liiankin lapidaarisexi, Vaakusta. Maila Talvio oli hyvin hedelmällinen.
ellauri330.html on line 517: Toivo Johannes Hintikka syntyi päivä kuukausi 1888, paikassa syntymäpaikka, henkilöille Elias August Samulinpoika Hintikka ja Sofia Hintikka (o.s. Liimatainen).
ellauri330.html on line 525: Toivo Johannes oli kasvitieteen professori joka avusti Vaakun Aika-lehteä kiehtovilla kasvihavainnoilla. Ne asui Korsossa. Ainoana lapsena Jaakko kasvoi pikkuvanhaxi. Sukutaustastaan se muikeni kuin vaari.
ellauri330.html on line 527: Rehtori K. Linkolakin (ent. Collan) avusti Vaakkua. Sen lumppareita heitelleestä pojasta tuli ekofasisti. Vaakku nosti Siljo lahtarin konekivääriasemaan jo klassikoxi muodostuneella puffillaan. Rafu sai Kordelinin säätiössä istua vanhenevan Juhani Ahon kiikkustuolissa. Vaakku muutti Turkkusse virkka ja Linkomies tuli tilalle.
ellauri330.html on line 529: Uno Ludvig Lehtonen (27. tammikuuta 1870 Akaa – 25. joulukuuta 1927 Helsinki oli suomalainen historiantutkija ja professori, joka oli erikoistunut varsinkin Venäjän vasallivaltion Suomen historiaan. Lehtonen toimi historian lehtorina Sortavalan reaalilyseossa 1905–1908 ja Tampereen klassisessa lyseossa 1908–1910. Helsingin keisarilliseen yliopistoon perustettiin vuonna 1903 Venäjän historian professuuri, joka täytettiin vuonna 1910 kun Lehtonen nimitettiin siihen. Opetuksessa hän painottui lähinnä yleiseen historiaan, ja vuonna 1924 virka muutettiinkin ryssävihan tähden yleisen historian professuuriksi. Lehtonen hoiti sitä ennenaikaiseen kuolemaansa asti. Lehtosen puoliso oli Katri Danielson-Kalmari, jonka isä oli valtioneuvos J. R. Danielson-Kalmari, yksi Lehtosen opettajista. Lehtonen kuoli isänsä tavoin sokeritautiin.
ellauri331.html on line 36: “Wladimir is a bisexual. Wladimir swings both ways,” Fury said of Klitschko, who is engaged and has a daughter with actress Hayden Panettiere, according to The Sun. “For those that don’t know that, I can confirm it now.” Fury, a devout Christian, has become infamous for habitual verbal attacks on women, Jews and gays.
ellauri331.html on line 60:
Always look at the bright side of life
ellauri331.html on line 66: – Eli mitään katastrofaalisia tappioita ei kärsitty. Tietysti kalustoa kului, kymmeniä vaunuja tuhoutui, ihan niin kuin taisteluissa yleensäkin, ja elävää voimaa meni varsinkin, mutta Ukraina ei kuitenkaan kuihduttanut itseään, Kastehelmi summaa.
ellauri331.html on line 77: Pylkkästen kazoessa yläkerran mustavalkoisesta telkasta Bonanzaa tai High Chapparalia (Sakun pitäessä rikkinäistä on/off nappulaa on-asennossa sinipiian varrella) Olavi valitti ettei ohjelmaa ollut helppo seurata kun hatun väristä ei voinut enää päätellä ketkä olivat hyvixiä (valkoiset stezonit) ja ketkä pahixia (mustat stezonit). Kun tässä albumissa tutustutaan uutiskanaviin, on kanavat tunnistamisen helpottamisexi koitettu merkitä valkoisilla stezoneilla (demokraattiset) ja mustilla (autoritaariset). Enää ei voi puhua vasemmasta eikä oikeasta, koska nämä nimityxet on koko maailman kapitalistien yhdyttyä vanhenneet. On vain demokraattiset, joissa oligarkit vetävät vaihtuvia hallituxia rahanuorista, ja autoritaariset, jossa joku oligarkki tai niiden olkiukko pysyy ilman varastettuja vaaleja pitkään vallankahvassa.
ellauri331.html on line 90: Robert Sutton on Stanfordin yliopiston professori, motivaatiomallien, organisaatiorakenteiden ja luovuuden asiantuntija. Yli sadan artikkelin ja kahdeksan kirjan kirjoittaja, mukaan lukien The No Asshole Rule; Outoja ideoita, jotka toimivat; Knowing-Doing Gap ym. Dan Ariely on psykologian ja käyttäytymistalouden professori Duken yliopistossa ja yksi Center for Advanced Hindsightin perustajista.
ellauri331.html on line 93: 71-v. syntymäpäivänään 7. lokakuuta 2023, 09:19 Vladimir Putin on palauttanut Venäjän ja sen kansalaisten ylpeyden maastaan. Putinin aikana maan alue laajeni ensimmäistä kertaa suuren isänmaallisen sodan jälkeen. Lisäksi Putin puolustaa oikeudenmukaista moninapaista maailmanjärjestystä ja siksi hänellä on suuri tuki ympäri maailmaa, valtiotieteilijät Pavel Danilin ja Alexander Zvyagintsev kertoivat VZGLYAD-sanomalehdelle. Venäjän presidentti täyttää lauantaina 71 vuotta. "Putinin presidenttikauden alusta lähtien Venäjä, kuten sanotaan, on vahvistanut painoaan ja auktoriteettiaan - BKT kasvaa, kansalaisten hyvinvointi paranee, valuutta vahvistuu taalaan nähden, sosiaalisia ohjelmia käynnistetään, kaikki tuotannon ja tieteen osa-alueet kehittyvät. Ja vuonna 2014 tapahtui merkittävä tapahtuma - maamme alueen ensimmäinen laajennus Suuren isänmaallisen sodan jälkeen. Eikä vain maa, vaan Venäjän valtio, Venäjän sivilisaatio, kuten presidentti sanoo”, muistelee Venäjän federaation alaisen Finanssiyliopiston apulaisprofessori Pavel Danilin. ”Sitten vuonna 2022 valtionpäämies joutui tekemään useita vaikeita päätöksiä Donbassin ja Novorossijan alueiden yhdistämisestä Venäjään. Tämä laajensi edelleen valtiomme rajoja ja palautti myös useita miljoonia venäläisiä – DPR:n, LPR:n, Zaporozhyen ja Khersonin alueiden asukkaita – äitinsä kohtuun. Venäjän maiden yhdistämisprosessi on todiste Venäjän suuruudesta", hän huomautti.
ellauri331.html on line 99: Marketer Seth Godin has used the phrase "Purple Cow" for the concept of marketing a product as "intrinsically different" in his book, Purple Cow: Transform Your Business by Being Remarkable."
ellauri331.html on line 117: Agentura.Ru:ta ovat lainanneet The New York Times, The Moscow Times, The Washington Post, Online Journalism Review, Le Monde, The Christian Science Monitor, CNN, Federation of American Scientists, BBC ja The Center for Counterintelligence -sivustot ja -sivustot. Security Studies, Center for Defense Information, Library of Congress, Cambridge Security Program. New York Times kutsui Agentura.Ru:ta "sivustoksi, joka tuli kylmästä paljastamaan venäläisiä salaisuuksia".
ellauri331.html on line 134: Lehden toimittajat ovat kuvailleet lehteä profeministiseksi, mutta ei nimenomaan vasemmistolaiseksi ja puolustelevat:
ellauri331.html on line 142: Yuri Katzman [ru, takuulla jid] loi The Firm's Secretin lokakuussa 2001 Kommersant- kustantajan Money -viikkolehden kuukausiliitteenä. Liitteen oli tarkoitus kattaa kustantajan yhteistyössä Higher School of Economicsin ja Harvard Business Schoolin kanssa pitämät yritysseminaarit. Myöhemmin, kun kustantamo ei enää "tarvinnut" liitettä, Katsman ja hänen kumppaninsa ostivat The Firm's Secretin ja syyskuusta 2002 lähtien lehti ilmestyi aluksi - kahdesti viikossa, sitten - viikoittain. Vuonna 2004 lehden pohjalle perustettiin kustantamo, joka julkaisi myös sanomalehteä Business ( venäjäksi : «Бизнес» ) ja aikakauslehtiä Sinulla on oikeus vairastua ( venäjäksi : «Имеешь право» ) ja Kaikki on selvää ( venäjäksi : « Все ясно» ). Marraskuussa 2005 kustantamo The Firm´s Secret osti verkkosanomalehden Gazeta.ru:n noin 7–10 miljoonalla dollarilla.
ellauri331.html on line 160: Omistaja: Michael Bloomberg (88 % juutalainen) ja Bank of America (12 %; Merrill Lynchin kautta). Julkaisu luotiin tiiviiden ja ajankohtaisten talousuutisten tarjoamiseksi. Uutena yrityksenä vuonna 1990 Bloomberg toivoi, että uutispalvelu levittäisi yrityksen nimeä, myyisi enemmän Bloomberg Terminaleja ja lopettaisi Bloombergin riippuvuuden Dow Jones News Services -palvelusta. Bloomberg News julkaisi huhtikuussa 2014 Bloomberg Luxury lifestyle -osion. Osion sisältö kattaa muun muassa matkailun, viiniuutiset, ruokailut, autouutiset, vempaimet, teknologiauutiset ja paljon muuta. Se korostaa myös Bloombergin neljännesvuosittaisen elämäntapa- ja luksuslehden Pursuits sisältöä. Kiinauutisoinnin ruikittua silmille Bloombergin puheenjohtaja Peter Grauer kertoi Bloomberg Hong Kong -toimiston henkilökunnalle, että yrityksen myyntitiimi oli tehnyt "sankarillista työtä" korjatakseen suhteita kiinalaisten viranomaisten kanssa, jotka olivat ilmaisseet tyytymättömyytensä Xin paljaspyllykuvien julkaisemiseen. Hän varoitti myös, että jos Bloomberg "tekee taas jotain Xin tarinan kaltaista", yritys "palaisi suoraan takaisin paskalaatikkoon".
ellauri331.html on line 316: Lokakuussa 2014 The Moscow Times päätti keskeyttää tilapäisesti verkkokommentit, koska loukkaava ja liiallinen Venäjä-mielinen trollaus on lisääntynyt. 2015 Sanoma Oy möi Moscow Times LLC:n Damyan Kurjatseville viime hetkellä. Lehti lopetettiin 2107. No ei, kyllä se kituuttaa vieläkin entisellä omistuspohjalla. SDerk Sauerilla on 19% osakkeista, mutta Jao on vain bulvaani. Following the passage of a law restricting coverage of the Russian invasion of Ukraine in March 2022, the newspaper moved its main editors to Amsterdam. Eli ei tämäkään enää kuulu tänne.
ellauri331.html on line 359: Novaja Gazeta julkaisi 26. marraskuuta 2001 Oleg Lurien artikkelin, jossa todettiin, että Sergei Pugatšovin johtaman International Industrial Bankin johto oli sekaantunut rahanpesuun Bank of New Yorkissa. Pugatsjovin pankki nosti sanomalehteä vastaan kunnianloukkauskanteen vedoten taloudellisiin menetyksiin, koska useiden sen asiakkaiden väitettiin muuttaneen tiliensä ehtoja tavalla, joka sai pankin menettämään rahaa julkaisun takia. Pankki voitti 28. helmikuuta 2002 oikeudenkäynnin Moskovan Basmannin kunnanoikeudessa ja sai 15 miljoonan ruplan (noin 500 000 dollarin) tulonmenetyksen, ennennäkemättömän summan venäläisille sanomalehdille, joka saattoi heikentää Novaja Gazetan olemassaoloa, varsinkin kun 22. helmikuuta sama Basmanny-tuomioistuin määräsi Novaya Gazetan maksamaan noin miljoona dollaria Krasnodarin alueen korkeinta tuomaria vastaan esitetystä korruptioepäilystä. Huhtikuussa tuomioistuin vahvisti päätöksen International Industrial Bankin tapauksessa uudelleen. Kuitenkin 27. toukokuuta 2002 päivätyssä artikkelissa Novaja Gazetan toimittaja Julia Latynina paljasti, että kanteessa mainitut pankin kolme asiakasta olivat sen tytäryhtiöitä tai muuten sen hallituksen määräysvallassa, ja väitti, että Novaja Gazeta oli pyytänyt rikostutkinnan aloittaminen pankin toiminnasta. Tämän seurauksena International Industrial Bank luopui kesäkuussa 2002 korvausvaatimuksestaan.
ellauri331.html on line 363: 25. heinäkuuta 2014 lehti avattiin sanoilla "Vergeef ons, Nederland" / "Прости, Голландия" ("Anteeksi meille, Alankomaat" sekä hollanniksi että venäjäksi) vastauksena Malaysia Airlinesin lennon 17 katastrofiin. Sitten oli tää emävale sinivalaasta, izemurha"haasteesta" Vittu että noi netti"haasteet" jaxaa vituttaa. "Sinivalas" nousi ensimmäisen kerran uutisiin toukokuussa 2016 venäläisen Novaja Gazeta -sanomalehden artikkelissa, joka yhdisti monet toisiinsa liittymättömät lasten itsemurhat venäläisen VK - sosiaalisen verkoston "F57"-ryhmään kuulumiseen. Moraalisen paniikin aalto pyyhkäisi Venäjää. Myöhemmin plärää kritisoitiin siitä, että se yritti luoda syy-yhteyden siellä, missä sellaista ei ollut, eikä yhdenkään itsemurhan havaittu olevan seurausta ryhmätoiminnasta. Peliin liittyvistä itsemurhaväitteistä on raportoitu maailmanlaajuisesti, mutta yhtäkään ei ole vahvistettu. Eli jälleen 1 ankka tältä rähmäplärältä. Komsomolskaja Pravdan aikana ei tällästä pelleilyä oisi siedetty. Kaverit olisi pantu seinää vasten ja ammuttu.
ellauri331.html on line 408: Vuonna 2007 Federation of American Scientists luokitteli Pravda.ru:n suosituksi vasemmistolaiseksi kansallismieliseksi uutissivustoksi Vuonna 2013, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin julkaisi The New York Timesissa väitteen Syyrian presidentti Bashar al-Assadin tukemiseksi, Yhdysvaltain senaattori John McCain ilmoitti julkaisevansa vastausartikkelin Pravdassa viitaten sanomalehteen. Venäjän federaation kommunistisen puolueen omistuksessa. McCain kuitenkin julkaisi lopulta artikkelinsa Pravda.ru:ssa. Tämä aiheutti vastalauseita kommunistisen Pravdan toimittajalta Boris Komotskilta ja vastauksen Pravda.ru:n toimittajalta Dmitri Sudakovilta: Komotski väitti, että "Venäjällä on vain yksi Pravda, se on kommunistisen puolueen elin, ja me eivät ole kuulleet mitään republikaanisen senaattorin aikeista" ja hylkäsi Pravda.ru:n nimellä "Oklahoma-City-Pravda", kun taas Sudakov pilkkasi Komotskia väittäen, että "kommunistisen puolueen Pravda levikki on kuin AvtoVAZ : n tehdaslehti. Neuvostoliiton aika". McCain yritti myöhemmin julkaista kirjoituksensa myös Kommunistisessa Pravdassa, mutta lehti kieltäytyi julkaisemasta sitä, "koska se ei vastannut Venäjän federaation kommunistisen puolueen poliittisia kantoja ". Buahahaha, ei ihme että McCain kärsi rökäletappion presidenttivaaleissa. Olipa tyhmä mies.
ellauri331.html on line 464: RBC Group of Companies ( RosBusinessConsulting Group of Companies ) on yritysryhmä ja yksi Venäjän suurimmista multimediayhtiöistä. Perustettu 17. kesäkuuta 1993. RBC:n pääkonttori sijaitsee Moskovassa.
ellauri331.html on line 499: RIA Novosti suljettiin vuonna 2014; maaliskuusta 2014 alkaen henkilöstölle kerrottiin, että heillä oli mahdollisuus siirtää työsopimuksensa Rossiya Segodnyalle tai tehdä irtisanomissopimus. Rossija Segodnya lanseerasi 10. marraskuuta 2014 Sputnik- multimediaalustan, joka korvaa kansainvälisesti RIA Novostin ja Voice of Russian. Itse Venäjällä Rossija Segodnya kuitenkin jatkaa venäjänkielisen uutispalvelun operoimista RIA Novosti-nimellä ria.ru- verkkosivustollaan. RIA Novostin viimeinen päätoimittaja oli Svetlana Mironyuk, ensimmäinen nainen, joka nimitettiin tehtävään viraston historiassa, ja kazo kuinka kävi.
ellauri331.html on line 505: Vuonna 1961 Novosti Press Agency (APN) seurasi Sovinformburoa. Siitä tuli Neuvostoliiton julkisten organisaatioiden johtava tiedotus- ja lehdistöelin. APN:n perustajat olivat Neuvostoliiton journalistiliitto, Neuvostoliiton kirjailijaliitto, Neuvostoliiton ystävyys- ja kulttuurisuhteiden liitto ulkomaille sekä Znaniye-seura. Viraston peruskirja hyväksyttiin 3. huhtikuuta 1961. Peruskirjan mukaan APN:n tavoitteena oli "edistää kansojen keskinäistä ymmärrystä, luottamusta ja ystävyyttä kaikin mahdollisin tavoin julkaisemalla laajasti tarkkaa tietoa Neuvostoliitosta ulkomailla ja tutustuttamalla Neuvostoliiton ihmisten elämään vieraissa maissa". APN:n motto oli "Information for Peace, for the Friendship of Nations". APN:llä oli toimistoja yli 120 maassa. Virasto julkaisi 60 kuvitettua sanoma- ja aikakauslehteä 45 kielellä ja 4,3 miljoonan kappaleen kertalevikki. Neuvostoliiton kanssa APN julkaisi Moscow News -sanomalehden, josta tuli syyskuussa 1990 itsenäinen julkaisu. APN Publishing House julkaisi yli 200 kirjaa ja kirjasta, joiden vuotuinen levikki on yhteensä 20 miljoonaa kappaletta, ja kirjasarjoja, kuten ABC Political Science. Vuonna 1989 TV-keskus avattiin APN:ssä. Myöhemmin se muutettiin TV-Novosti-televisioyhtiöksi, joka on vuodesta 2005 lähtien operoinut RT- mediaverkkoa.
ellauri331.html on line 511: Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti 9. joulukuuta 2013 RIA Novostin "Joistain toimenpiteistä valtion joukkotiedotusvälineiden tehokkuuden parantamiseksi" ja sen yhdistämisen kansainväliseen Voice of Russia -radiopalveluun Rossija Segodnjan luomiseksi. Dmitri Kiseljov, Venäjän kanavan entinen ankkuri, nimitetään uuden tietotoimiston johtajaksi. TV-verkon RT päätoimittajan haastattelun mukaan Margarita Simonyan ei ollut täysin tietoinen tietotoimiston uudelleenorganisoinnista ja sai tiedon kuuntelemalla kilpailevaa radioasemaa Kommersant-FM. Uudelleenjärjestely aiheutti huolta siitä, että RIA Novostista tuli propagandakanava, toisin kuin Neuvostoliiton aikana.
ellauri331.html on line 516: Federal Service for Supervision of Communications, Information Technology and Mass Media, [a] lyhennettynä Roskomnadzor ( RKN ) (venäjäksi: Роскомнадзор [РКН]), on Venäjän liittovaltion toimeenpanovirasto, joka vastaa Venäjän joukkoviestimien valvonnasta, valvonnasta ja sensuroinnista. Sen vastuualueita ovat sähköiset tiedotusvälineet, joukkoviestintä, tietotekniikka ja tietoliikenne, lain noudattamisen valvonta, käsiteltävien henkilötietojen luottamuksellisuuden suojaaminen sekä radiotaajuuspalvelun toiminnan järjestäminen.
ellauri331.html on line 518: Televiestinnän, tietotekniikan ja joukkoviestinnän alan liittovaltion valvontapalvelu perustettiin uudelleen toukokuussa 2008. Päätöslauselma numero 419 "Federal Service for Supervision in the Sphere of Telecom, Information Technologies and Mass Communications" hyväksyttiin 6. helmikuuta 2008.
ellauri331.html on line 553: Rossija Segodnya yhdistää entisen RIA Novosti -uutispalvelun ja kansainvälisen radiopalvelun Voice of Russia (entinen Radio Jerevan). Venäjän presidentin 9. joulukuuta 2013 antaman asetuksen mukaan uuden viraston tehtävänä on "tarjoaa tietoa Venäjän valtion politiikasta ja Venäjän elämästä ja yhteiskunnasta ulkomaisille yleisöille". Vladimir Putinin kansliapäällikkö Sergei Ivanov sanoi, että Rossija Segodnjaa ollaan luomassa Venäjän valtionmedian kusetustehokkuuden lisäämiseksi. Kuitenkin RIA Novostin omassa raportissa siirrosta arveltiin, että se oli yritys lujittaa valtion hallintaa mediasektorilla ja länsimaiset uutiskanavat totesivat, että tämä oli myös Putinin siirto mieluisan kuvan levittämiseksi Venäjästä ulkomailla. Ahaa! Eipä olisikaan arvannut.
ellauri331.html on line 578: Syyskuussa 2017 RT America määrättiin rekisteröitymään ulkomaan agentiksi Yhdysvaltain oikeusministeriössä Foreign Agents Registration Actin mukaisesti. RT kiellettiin Ukrainassa vuonna 2014, kun Venäjä annexoi Krimin; Latvia ja Liettua panivat samanlaiset kiellot käyttöön vuonna 2020. Saksa kielsi RT DE:n helmikuussa 2022. Venäjän Ukrainaan miehityksen aikana Euroopan unioni ja Kanada kielsivät virallisesti RT:n ja riippumattomat palveluntarjoajat. 10 maata keskeytti RT-lähetykset. Sosiaalisen median verkkosivustot, joita seuraa ulkoisten linkkien estäminen RT:n verkkosivustolle ja pääsyn rajoittaminen RT:n sisältöön. Microsoft poisti RT:n sovelluskaupastaan ja poisti heidän hakutuloksistaan Bingissä, kun taas Apple poisti RT-sovelluksen kaikista maista Venäjää lukuun ottamatta. Hehe. Osataan sitä sensuroida meilläkin dämitall, muttei sentään omaan jalkaan ammuta.
ellauri331.html on line 584: Samaan syssyyn Walter Isaacson, Yhdysvaltain hallituksen Voice of America-, Radio Free Europe- ja Radio Free Asia -ohjelmia johtavan yleisradioneuvoston puheenjohtaja, vaati lisää rahaa ohjelmiin sijoittamiseen, koska "emme voi sallia itsemme jäävän hännille - vihollisemme välittää nyt enemmän propagandaa kuin me", mainiten erityisesti Russia Todayn, Iranin Press TV:n ja Kiinan China Central Televisionin (CCTV) samassa hengenvedossa. Myöhemmin hän koitti selitellä, että hän itse asiassa tarkoitti "vihollisia" Afganistanissa, ei mainitsemiaan maita. HAHA tietysti.
ellauri331.html on line 600: Facebook, Instagram ja TikTok poistivat RT:n ja Sputnikin sosiaalisen median sisällön Euroopan unionin käyttäjien saatavilla 28. helmikuuta. Microsoft poisti RT:n ja Sputnikin MSN:stä, Microsoft Storesta ja Microsoft Advertising -verkostosta samana päivänä. YouTube kielsi 1. maaliskuuta pääsyn kaikille RT- ja Sputnik-kanaville alustallaan Euroopassa (mukaan lukien Isossa-Britanniassa). Apple poisti sen jälkeen RT:n ja Sputnikin App Storestaan kaikissa maissa paitsi Venäjällä. Joku "Roku" pudotti RT-sovelluksen kanavakaupastaan, kun taas DirecTV poisti RT American kanavavalikoimastaan. Uruguayn kansallinen televiestintähallinto ilmoitti 1. maaliskuuta RT:n poistamisesta Antel TV:n suoratoistoalustalta. Uuden-Seelannin satelliittitelevisiotoimittaja Sky poisti myös RT:n asiakkaiden valituksiin ja Broadcasting Standards Authorityn kuulemiseen vedoten. Reddit esti uudet lähtevät linkit RT:hen ja Sputnikiin 3. maaliskuuta. YouTube esti RT:n ja Sputnikin maailmanlaajuisesti 11. maaliskuuta. Kanadan radio-televisio- ja televiestintäkomissio kielsi 16. maaliskuuta alkaen virallisesti RT:n ja RT Francen jakeluun valtuutettujen muiden kuin kanadalaisten ohjelmapalveluiden luettelosta.
ellauri331.html on line 606: Lokakuussa 2022 RT:n juontaja Anton Krasovsky sanoi lähetyksessä, että Ukrainan lapset, jotka olivat aiemmin kritisoineet Neuvostoliittoa Ukrainan miehittäjinä, olisi pitänyt hukuttaa tai polttaa. Lisäksi hän nauroi kertoessaan, että venäläissotilaat raiskasivat iäkkäitä ukrainalaisia naisia vuoden 2022 hyökkäyksen aikana. Simonyan pidätti hänet myöhemmin, ja rikostutkinta aloitettiin. Professori Robert Orttungin George Washingtonin yliopistosta tekemässä tutkimuksessa todettiin, että RT käyttää inhimillisiä tarinoita ilman ideologista sisältöä houkutellakseen katsojia kanavilleen. Emäkieroa!
ellauri331.html on line 625: Vuoden 2015 lopulla ukrainalainen kirjailija ja poliittinen aktivisti Anton Shekhovtsov, joka tutkii äärioikeistoa Venäjällä, väitti, että Bausman oli hakenut rahoitusta venäläiseltä oligarkilta Konstantin Malofejevilta, jonka kerrotaan olevan lähellä Kremliä, vedoten Anonymous Internationalin vuotamiin sähköposteihin, joissa Aleksei Komov toimi välittäjänä. Kuten sanoi Inkeri Vehmas-Lehto viisaasti: pervyj blim vsegda komom. Haaretzin artikkelissa tammikuussa 2018 Shekhovtsov kirjoitti, että verkkosivusto "alun perin käynnistettiin hyökätäkseen Ukrainaa vastaan sen jälkeen, kun sen entinen presidentti Viktor Janukovitš syrjäytettiin ja pakeni Venäjälle, syyttäen Ukrainan uusia viranomaisia fasismista ja antisemitismistä." Vaikka mikäs syytös se Bausmanista olisi?
ellauri331.html on line 627: Kirjoittaessaan ThinkProgressille vuonna 2018 Casey Michel väitti samalla tavalla, että "sarja vuotaneita sähköposteja osoitti sivuston perustajan ja toimittajan Charles Bausmanin pyytävän rahoitusta Konstantin Malofeevilta. Kuten Bausman kirjoitti yhdelle Malofejevin työtovereista: 'Tarvitsen edelleen rahaa!!'" Aika läpinäkyvää! Malofejeville suunnattua pyyntöä mainittiin todisteena Russia Insiderin yhteydestä äärioikeistoon Venäjällä ja Euroopassa. Sivusto itse on sanonut olevansa riippuvainen joukkorahoituksesta, mikä osoittaa, että se oli saanut 300 000 dollaria vuodesta 2014 tammikuuhun 2018. Daily Beast on sanonut, että Bausman kiistää saaneensa rahaa venäläisiltä oligarkeilta.
ellauri331.html on line 651: Aleksander Goltz (vas.) oli itävalta-unkarilainen maalari, mahdollisesti vähän pedofiili. Vähemmän tunnettu ryssä (oik.) väsää länkkäreiden aviisiin (Insider) antiputinistista satanismia. "Putin on avoimesti julistanut, että se kieltää kansojen vapautumistaistelun itsevaltaisista johtajista. Hän uskoo, että kaikki protestit ja värilliset vallankumoukset ovat lännen juonitteluja", hän sanoi asiantuntijan ääenpainolla. Goltzit ovat voineet olla alunperin sorbeja jostain Puolasta.
ellauri331.html on line 676: Sputnik ( venäläinen ääntäminen: [ˈsputnʲɪk] ; aiemmin Voice of Russia ja RIA Novosti, nimi johdettu venäjän sanasta спутник, "satelliitti") on Venäjän valtion omistama uutistoimisto ja radiolähetyspalvelu. Sen perusti Venäjän hallituksen omistama uutistoimisto Rossija Segodnya 10. marraskuuta 2014. Sputnikilla on pääkonttori Moskovassa (check), ja se ylläpitää alueellisia toimituksia Washingtonissa, DC:ssä, Kairossa, Pekingissä, Pariisissa, Berliinissä, Madridissa, Montevideossa ja Rio de Janeirossa. Sputnik kuvailee itseään globaaliin politiikkaan ja talouteen keskittyväksi ja kosiskelee kansainvälistä antianglosaxisista yleisöä. Taisin jo mainita, että Sputnikin oli tarkoitus tavoittaa maailmanlaajuinen yleisö, joka on "väsynyt yksinapaista maailmaa edistävästä aggressiivisesta propagandasta ja joka haluaa toisenlaisen näkökulman". Asema väittää, että se "näyttää kaiken". Vieraillessaan RT-televisioverkon Moskovan tukikohdassa vuonna 2013 presidentti Vladimir Putin sanoi, että sekä silloin tulevan Sputnik-toimiston että RT:n takana oli ajatus "murtaa anglosaksisten globaalien tietovirtojen monopoli". Ei sitä niin vain murreta, parahin Volodymyr! Huhtikuussa 2017 Sputnik allekirjoitti henkilöstövaihtosopimuksen Kiinan kommunistisen puolueen tabloidin Global Timesin kanssa. Haha, luuletko että siitä on mitään apua? Nehän kirjoittavat niillä kärpäsenkakkakirjaimillakin.
ellauri331.html on line 702: 25. heinäkuuta 2016 Thomas Rid, Lontoon King´s Collegen turvallisuustutkimuksen professori ja Johns Hopkinsin yliopiston School for Advanced International Studiesin ulkopuolinen tutkija Washington DC:ssä (taskuprofessori vailla vertoa), teki oman yhteenvedon todisteista, osoittaaxeen Venäjän olevan kaiken takana. Hän päätteli, että nämä toimet heikensivät onnistuneesti "DNC:n kykyä käyttää oppositiotutkimustaan yllätyksenä Trumpia vastaan..." Hän kirjoittaa lisäksi, että monet maat suorittavat tietojen suodattamista poliittisista järjestöistä ja sitä pidetään laillisena tiedustelutyötä. "Mutta digitaalinen suodattaminen ja mahdollisesti manipuloitujen asiakirjojen julkaiseminen vapaalla hacktivismilla naamioituna ylittää suuren punaisen viivan ja muodostaa vaarallisen ennakkotapauksen: autoritaarinen maa suoraan, mutta silti salaisesti yrittää sabotoida Yhdysvaltain vaaleja." Jos se maa edes olisi antiautotaarinen...
ellauri332.html on line 47: Yleisimmin narsismilla tarkoitetaan kuitenkin jonkinasteista häiriötä. Tai ei se oikeastaan ize narsistia häirize, vaan näitä sairaita valittajia. Tätä artikkelia tai sen osaa onkin pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on tältä osin vanhentunut. Psykofanaatikko "Jorman" mukaan narsistisen luonnehäiriön on arveltu yleistyneen viime aikoina, samalla kuin neuroosit ovat vähentyneet.
ellauri332.html on line 65: Esau möi akateemiset ambitionsa hernekeitosta jo väikkärillä "Backwards-looking operators". Pahemmaxi meni sitten Aalto-yliopiston feikkiprofeettana. Viimeisin pohjanoteeraus näyttää olleen Lauri "Tafsaaja" Törhösen farssimainen väittely Lapin yliopistossa. Mitään tekemättömässä "väitöskirjassa" ei ollut lähteitä eikä viiteapparaattia, todennäköisesti pelkkää narsistista pullistelua. Väittelijä vastasi kysymyxillä ja kysyi vastauxilla kuin Tuomari Nurmion "hän on täällä tänään." Löysä pata ja kalju kattila kolisivat kateederilla kuin tyhjät tynnyrit, musta kylki loisti kummallakin suoratoistona.
ellauri332.html on line 67: Törhösfarssi, osa 2: Lauri Törhösen väitöskirja on hylätty. Lähteinä oli käytetty Beatlesien lauluja, jääkaappimagneettia ja 80-luvun lukion psykankirjaa. Lauri Törhösen väitöskirjan arvioinnissa on tehty vakavia virheitä. Törhösen väitöskirjan esitarkastajat saattoivat olla jäävejä. Törhösen väitöskirjan esitarkastajat ovat psykologian professori (emeritus) Göte Nyman Helsingin yliopistosta ja dosentti Ilkka Huovio Lapin yliopistosta, joka on erikoistunut koulutushistoriaan. Vastaväittäjä on professori (emeritus) Esa Saarinen Aalto-yliopistosta, alanaan filosofia.
ellauri332.html on line 81: Lauri korviansa myöden lappilikassa, korjaan lippalakissa. Vastaväittäjänä toimii professori (emeritus) Esa Saarinen Aalto-yliopistosta (oik.) ja kustoksena professori (emerita) Kaarina Määttä Lapin yliopistosta (takavas.). ellauri332.html on line 87: ”Aika moniselitteisesti Saarinen selittää sitä, ettei työssä ole käytännössä sisällysluetteloa eikä lähdeapparaattia eikä oikeastaan tieteellistä sisältöäkään.” Väitöskirjan esitarkastajat ovat dosentti ja emeritusprofessori, jotka ovat seuranneet tästä yli 20 versiota. – Sekä yliopiston kustoksen (Kaarina Määttä) että Saarisen mielestä kaikki meni hienosti. Törhönen myös toteaa ymmärtäneensä, ettei Esa Saarisen kaltaista henkilöä olisi saatu vastaväittelijäksi (sic), jos ”asialla ei olisi julkkis merkitystä”. Törhösen kihlattu Janika Holm työskentelee teatterialalla rekvisiitan puolella. Yleisradio on haastatellut noin 20 naista, jotka kertovat elokuvaohjaaja ja elokuvakerronnan professori Lauri Törhösen häirinneen heitä neljännesvuosisadan ajan seksuaalisesti. Häirinnästä tuli sukupolvikokemus. Hän valmistui itse koulusta vuonna 1976 ja on nyt 70-vuotias ja eläkkeellä. Ylen haastattelemat naiset kertovat seksin ja kerran myös ryhmäseksin ehdottelusta ja tauottomasta ulkonäön kommentoimisesta.
ellauri332.html on line 97: Räkä-Munckin kansallismielinen paatos ja usko itseensä lain ja järjestyksen puhdaskilpisenä soturina sekä näistä kumpuava into toteuttaa tehtävänsä pilluntarkasti ei jää huomaamatta kylän opettajattarelta neiti Linnulta, joka on myös periaatteen ihminen. Hän kuitenkin määrittelee itsensä mitään väriä tunnustamattomaksi humanistiksi, jonka ihannemaailmassa keinotekoiset rajat eivät kahlitsisi ihmisiä. Vaikka molemmat kokevat toistensa näkökulmat itselleen ärsyttävyyteen asti vieraiksi, he kuitenkin selvästi vaistoavat löytävänsä toisistaan vertaisensa nielun – ja lisäksi fyysisesti vetovoimaisen kiimaisen miehen ja naisen. Kumpikaan ei kuitenkaan ole tahoillaan vapaa: Munckilla on kaukana kotona kihlattu, josta hän kuitenkin pestin myötä yhä enemmän etääntyy; Linnulla taas on asuntoonsa kätkettynä sulhasensa, haavoittunut punasoturi, jonka piilottelu altistaa hänetkin kuolemanrangaistuksen uhalle. (Tää on kyllä nussittu Sofi Oxaselta Puhistuxesta.) Mitä vittua, punikki pihalle ja räkämunkin munaa opettajan nieluun.
ellauri332.html on line 107: Jönsyn profiili: Modernia kontorsionismia: Wallgren nuolee Wrightin persettä vaikka se on jo haudassa.
ellauri332.html on line 108: Oma Profiili: Kuulujen vainajien perseen nuolenta on vanha viidakon tekniikka nuolla niistä izelleen lainaglooriaa.
ellauri332.html on line 109: Jönsyn profiili: Ehkä siinä on moraalin alkumuoto. Ensimmäinen diskursiivinen sana on luultavasti ollut alkuihmisnaisen sanoma "vielä".
ellauri332.html on line 110: Oma Profiili: E. Saarinen taisi äsken nuoleskella vika persettä...
ellauri332.html on line 111: Jönsyn profiili: Tappurainen Tuppuraisen takuumiehenä. Bernhard Clairvauxlainen suhtautui suunnillen samalla tavalla Pierre Abelardiin kuin allekirjoittanut Eskiin. Munien telomisesta ei kyllä hänen Heloïselleen taitaisi paljon murhetta enää koitua. Eikä teollisuustaloudelle.
ellauri332.html on line 112: Oma Profiili: Paavi Pentti 16 kertoo:
ellauri332.html on line 124: Kun Hollywoodin raskaansarjan Leonardo Dicaprio ja ohjaaja Martin Scorsese tekevät yhteistyötä elokuvassa, se saa ihmiset varmasti puhumaan. Vuoden 2013 elokuva "The Wolf of Wall Street" ei ollut poikkeus. Toisin kuin heidän aikaisemmat yhteistyönsä, ihmisten sanoma ei kuitenkaan ollut täysin myönteistä.
ellauri332.html on line 144: Se ei ollut vain "The Tree of Life" -elokuvan loppu, joka oli hieman hämmentävä - se oli koko elokuva. Se keskittyy ensisijaisesti Teksasin kaupungissa asuvaan perheeseen, vaikka heidän elämänsä sekoittuu muihin kohtauksiin, jotka edustavat kaikkea ajan sairastamisesta tuonpuoleiseen. Ohjaaja Terrence Malick ei koskaan tarkentanut, mistä elokuvassa oli kyse. Elokuvakriitikot ovat kuitenkin ehdottaneet, että elokuva saa sinut pohtimaan kaikkea hyvää ja huonoa omassa elämässäsi ja kuinka se sopii isompaan kuvaan. Katsojat jakautuivat, jotkut ihailivat elokuvan abstraktia luonnetta, kun taas toiset eivät kestäneet sitä!
ellauri332.html on line 158: Kirjailija Maxim Gorkyn mieli on ihastuttavan synkkä! Ajattele "Requiem for a Dream" ja "Black Swan". Aronofskyn elokuva "Äiti!" julkaistiin vuonna 2017 polarisoituneiden yleisöjen toimesta. Jotkut ylistivät psykologista kauhua sen monimutkaisesta kerronnasta ja korkeasta tuotantoarvostaan, kun taas toiset pitivät sitä liian vaatimattomana ja groteskina. Edes Hollywood-rakas Jennifer Lawrence pääroolissa ei voinut tukahduttaa kiistaa.
ellauri332.html on line 189: Videopelien elokuvaversioilla on melko karkea historia, paljon karkeampi kuin sarjakuvien. Kummallinen valinta tehdä "Prince of Persia" -sarjasta ison budjetin Hollywood-leffa tuli Jake Gyllenhaalin [n.h.] nimihenkilönä. He antoivat hänelle kaikki mahdolliset pitkät hiukset ja karkea parta, mutta Donnie Darkosta [n.h.] ei vain ole niin helppoa tehdä Lähi-idän prinssi. Sitäpaizi Persia ei ole Lähi-Idässä. Näemme yhä enemmän esimerkkejä mahdollisuuksista valita sopiva näyttelijä, jonka Hollywood hukkaa ja joka haluaa suurimman nimen liitettäväksi projektiinsa. Vaikka olemme varmoja, että Jake ja elokuvantekijät olivat pettyneitä kritiikkiin, Taylor Swift [n.h.]-fanit ovat varmasti nauttineet siitä!
ellauri332.html on line 202: Me kaikki tiedämme sanonnan "elämä jäljittelee taidetta". No, Francis Ford Coppolan elokuva "Apocolypse Now" (sovitus kyrpiäisen Joseph Conradin paska romaanista "Heart of Darkness") on loistava esimerkki siitä. Elokuvan tekeminen osoittautui puhtaaksi kaaokseksi ja tulos oli sen mukainen.
ellauri332.html on line 227: Jamie Dornan ja Dakota Johnson näyttelevät tämän kiihkeän "romantiikka"-elokuvan rakastajia, ja siinä yritettiin hyödyntää samannimisen romaanin mainetta. Silti elokuva ei päässyt edes kirjan matalalle tasolle; koska kahdella päänäyttelijällä oli niin vähän kemiaa, suhde vaikutti pikemminkin kammottavalta ja saalistusvaltaiselta kuin... mitä sen pitikin olla kirjassa? Ihan samaa paskaahan se oli siinäkin, come to think of it. Siinä ei ollut meille kerrotun äänikirjan intohimoista jännitystä tai mielenkiintoista voimadynamiikkaa. Itse asiassa Johnsonin ja Dornanin kerrotaan vihanneen toisiaan. Se teki romanttisesta elokuvasta todennäköisesti kovan kakan.
ellauri332.html on line 259: Elokuva kirjasi 5 % tomatometriin. "The Avengers" iski kuninkaallisesti käden paskaan. Se ei edes selvittänyt 60 miljoonan dollarin budjettiaan. Rotten Tomatoesissa sitä kutsuttiin "epäkyvyttömäksi" ja "valitettavasti vääräksi katastrofiksi". Tämä kesän julkaisu oli kesän jännä. Yhdeksällä Golden Raspberry -ehdokkuudella se voitti "Pahin remake tai jatko" sekä "TV-ohjelman pahin ylösnousemus".
ellauri332.html on line 289: Tämän elokuvan tarina on yksinkertainen ja suoraviivainen – Sarah menettää perheensä, ja auttaakseen häntä selviytymään hänen tyttöystävänsä vievät hänet tutkimaan luolia yhdessä. Joo, emme myöskään ymmärrä, miten tämän pitäisi auttaa. Elokuva onnistuu saamaan meidät tuntemaan klaustrofobista oloa, vaikka katsommekin sitä mukavasti tilavasta kodistamme keittiösaarekkeesta käsin.
ellauri332.html on line 302: Hollywood ei ole vieras nepotismille. Francis Ford Coppolan päätös esittää tyttärensä Sofia Coppola klassisen ja rakastetun "Kummisetä"-trilogiansa odotettuun kolmanteen osuuteen oli kuitenkin vähintäänkin virhe.
ellauri332.html on line 303: Vaikka Sofia saattaa olla lahjakas elokuvantekijä, näytteleminen ei ole hänen vahvuutensa, mikä teki hänen liian kätevästä näyttelijäsuorituksestaan entistä turhauttavampaa yleisölle. Kun otetaan huomioon, kuinka hyvin kriitikot ja yleisö saivat 22 ensimmäisestä "Kummisetä" -elokuvasta, 33. elokuvassa oli suuria (kiiltäviä) kenkiä täytettävänä, eikä se toiminut. Tämä elokuva todennäköisesti nukkuu kalojen kanssa sementtikengät jalassa.
ellauri332.html on line 305:
Ranta [ekokatastofielokuva]
ellauri332.html on line 332: Craig paljastaa poliisille, että Ryan oli vienyt autonsa päästäkseen häihin ajoissa. Kun hän etsii Ryanin Google Plus -profiilia, hän näkee, että Ryan menee naimisiin ja paljastaa tämän naisille. Kauhistuneena he pyytävät vapautusta häiden lopettamiseksi, ja heidät päästetään irti, kun he ovat maksaneet aulassa aiheutuneet vahingot. He saapuvat Fort Lauderdalen hotelliin, jossa häät pidetään, mutta on liian myöhäistä lopettaa se. Naiset kohtaavat Ryanin, joka huutaa heitä heittäytymään hänen kimppuunsa. Naiset väittävät edelleen, että oli se väärin, että hän nussi heitä molempia häitä edeltävänä yönä kertomatta heille, että hän oli kihloissa. Ryan myöntää, että hän oli ollut nykyisen vaimonsa Genevieven kanssa yliopiston fuksivuodesta lähtien eikä ole päässyt olemaan kenenkään muun kanssa silleen koko aikana. Kun naiset tapaavat Genevieven, he näkevät tämän pomottavan ja vaativan sexiä vinomunaiselta Ryanilta, ja päättävät olla kertomatta hiänelle hänen teoistaan, koska he tuntevat Ryanin kärsivän yhtä paljon avioliitossaan kuin heidän seurassaan.
ellauri332.html on line 334: "The Layover" sai vaivaiset 18 arvosanaa 17 kriitikolta, jotka enimmäkseen kritisoivat elokuvaa kahden naisen tappelemisesta kaverista. Kuva oli kaikkien aikojen pahin rikollinen, mitä tulee Bechdelin testiin, joka mittaa naisten edustusta fiktiossa. Testi vain kysyy, onko fiktiossa kaksi nimettyä naista, jotka koskaan puhuvat jostain muusta kuin miehestä. Sanomattakin on selvää, että feministit ja elokuvatoimittajat eivät pitäneet tästä elokuvasta ollenkaan. Vaikuttaa siltä, että myös tavalliset elokuvakävijät vihasivat elokuvaa suurelta osin, sillä he antoivat sille surullisen 22 % arvosanan lähes 1500 käyttäjäarvion perusteella. Aivan lopen paska kuvan perusteella. Upton is Christian, and has said that her belief in God is important to her. In 2014, nude photographs of Upton and her boxer dog named Harley were illegally leaked to the Internet.
ellauri332.html on line 402: In 17th-century Salem, Hester Prynne must wear a scarlet A because she is an adulteress, with a child out of wedlock. For seven years, she has refused to name the father. A vigorous older stranger arrives, recognized by Hester but unknown to others as her missing husband. He poses as Chillingworth, a doctor, watching Hester and searching out the identity of her lover. His eye soon rests on Dimmesdale, a young overwrought pastor. Enmity grows between the two men; Chillingworth applies psychological pressure, and the pastor begins to crack. A ship stops in Salem, and Hester sees it as a providential refuge for her daughter, herself, and her lover. But will Dimmesdale flee with her? Or without perhaps?
ellauri332.html on line 413: Hawthorne's moral seriousness gets lost in a sea of slush.
ellauri332.html on line 422: Love the book or hate it, but no novel deserves the shabby treatment that director Roland Joff and screenwriter Douglas Day Stewart have given the classic novel.
ellauri332.html on line 426: The movie has removed the character's (characters'?) sense of guilt, and therefore the story's drama.
ellauri332.html on line 431: A very '90s take on a 1660s tale written in 1850, as a picture of early colonial life it's about as convincing as Pocahontas.
ellauri332.html on line 434: Täh? Buahaha! Gotcha! Ruodittavana onkin jonkun Joffen 1995 "romanttinen" Hollywood versio Hawthornen sepustuxesta! Eikä Wimin onneton 1973 pläjäys. Sitä ei varmaan jenkeissä edes näytetty. LOL!
ellauri332.html on line 438: In fact, there are min. eight other film and TV adaptations, including an Emmy award-sinning TV mini-series, and Roland Joffé's 1995 Hollywood feature starring Robert Duvall, Gary Oldman and Demi Moore.
ellauri332.html on line 450: Prynne is a slumming-sexpot pariah, Chillingworth comes back from the woods with a clinical eye for vengeance, flabby-chinned Dimmesdale (Lou Castel) keeps fainting on the edge of the widescreen. Pearl (Yella Rottländer) giggles as the black-clad puritan leading the arrest slips and falls in the mud.
ellauri332.html on line 451: A lumpy mélange of naturalism and melodrama, German and Spanish and Russian players bumping into one another, a score like a pile of bricks.
ellauri332.html on line 452: There's consequently very little that actually works here, and one can't help but marvel at Wenders' consistently wrong-headed directorial choices (that he's essentially disowned the film in the years since its release doesn't come as much of a surprise).
ellauri332.html on line 454: Wenders himself remains less than happy with the project, and on the commentary track of The American Friend cites it as a contributory factor in his decision to almost abandon filmmaking and return to painting and film criticism.
ellauri332.html on line 463: À la suite d'une vague de piratage et de menaces terroristes que le Federal Bureau of Investigation (FBI) attribue à un groupe lié à la Corée du Nord, la société de distribution Sony Pictures Entertainment annonce l'annulation de la sortie du film prévue pour le 25 décembre 2014 pour raisons de sécurité,
ellauri332.html on line 484: Seth Aaron Rogen was born on April 15, 1982, in Vancouver, British Columbia, into a Jewish family of Ukrainian and Russian origin. Ei hemmetti, jutkujen maailmanlaajuinen salaliitto astialla taas!
ellauri332.html on line 501: "Memoirs of a Geisha" oli Arthur Goldenin [n.h.] myydyin romaani. Elokuvantekijä Rob Marshall, Oscar-palkitun Chicagon ohjaaja, otti sen uudelleen elokuvaksi. Kaliforniassa kuvattua japsuelokuvaa kritisoitiin epäaitoudesta. "Memoirs of a Geisha" voitti kolme Oscar-palkintoa, mutta se sai vaihtelevia arvosteluja ja sitä kritisoitiin laihojen kiinalaisten näyttelijöiden käyttämisestä pulskien japanilaisten naisten esittämiseen. Sekä kiinalaiset että japanilaiset loukkaantuivat. Mutta jopa kirja oli kiistanalainen, sillä kirjailijaa inspiroinut geisha haastoi hänet oikeuteen heidän nimettömyytensä sopimuksen rikkomisesta. Vittu että jenkit on sitten kieroja.
ellauri332.html on line 513: of_the_North_Atlantic_Council_%28NAC%29_and_the_Military_Co.jpg/550px-thumbnail.jpg" >
ellauri332.html on line 516: Megan Fox oli valtava osa kahta ensimmäistä live-action Transformers -elokuvaa, mutta miksi Megan Fox jätti Transformers -sarjan ennen Transformers: Dark of the Moon -elokuvaa ? Steven Spielbergin tuottamana Paramount lanseerasi live-action Transformers -franchise-sarjan vuonna 2007. Ensimmäisen elokuvan ohjasi Michael Bay, ja siinä näytteli Shia LaBeouf Sam Witwickynä, ja Fox toimi hänen näyttelijänä ja rakkausmiehenä Mikaela Banes. Vuoden 2007 elokuva oli taloudellisesti valtava hitti ja ansaitsi yli 700 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Sen jatko-osa, Transformers: Revenge of the Fallen, menestyi vielä paremmin vuonna 2009, mikä takaa trilogian. Megan Fox Transformers -ongelma jätti kuitenkin tumman pilven franchisingin päälle.
ellauri332.html on line 518: Joten mikä tarkalleen aiheutti Megan Foxin äkillisen eron Transformersista ? Megan Fox lähti Transformersista juuri ennen Transformers: Dark of the Moon -ohjelmaa, mikä oli Transformersien vastaus Wonderland- haastatteluun, jonka hän teki vuonna 2009, jossa hän vertasi Bayn asennetta kuvauksissa Hitlerin asenteeseen. Hän sanoi: " Hän haluaa olla kuin Hitler lavastellaan, ja hän onkin. Joten hän on painajainen työskennellä." Foxin edustajat väittivät, että se oli hänen päätöksensä lähteä, kun taas raportit osoittivat, että studio ja Bay päättivät jatkaa. Vuonna 2011 Bay sanoi, että Spielberg käski häntä erottamaan hänet Hitlerin kommentin jälkeen. Kommentin loppuosoite lie ollut Herr Spielberg selber, joka juutalaisena otti siitä kovin nokkiinsa.
ellauri332.html on line 533: Astrofysikaalisesta tarkkuudestaan kehutussa elokuvassa elokuvan käänne hassuun ja abstraktiin viidenteen ulottuvuuteen oli aivan liian hätkähdyttävä katsojien nautittavaksi:
ellauri332.html on line 549: Ridley Scottin "House of Gucci" tuo skandaalisen tarinan Patrizia Reggianista valkokankaalle. Lady Gaga valittiin Reggianin rooliin, seurustelijaksi, joka tuli nopeasti melko pahamaineiseksi järjestäessään lopettaa aviomiehensä, kunnon herra Maurizio Guccin, elämän. Olisi hähättelyä sanoa, että elokuva oli kiinalainen. Sen lisäksi, että kriitikot ja katsojat pilkasivat näyttelijöiden yrityksiä aidolla italialaisella aksentilla, myös Guccin perhe itse on tuominnut elokuvan. Auts! Lisäksi Gaga on sittemmin myöntänyt, että hän eli kuvausten aikana tosielämän Reggianin pelossa. Amerikkalaiset möisivät vaikka isoäitinsä, jos joku ostaisi.
ellauri332.html on line 553: Mitä saat, kun annat Channing Tatumille valkaistun parran ja terävät korvat? Katastrofi, joka on "Jupiter Ascending". Meillä kaikilla oli suuria toiveita tämän elokuvan suhteen, koska se tuli Wachowskin sisarten [n.h.] ihmeellisen omaperäisestä mielestä. Valitettavasti toiveemme putosivat hyvin nopeasti, nopeammin kuin Jupiterin seisokki. Sitä on julistettu yhdeksi viimeaikaisten muistojen pahimmista elokuvista, pääasiassa sen mutkikkaan juonen ja hirvittävän näyttelemisen vuoksi. Katsomme sinua, cistransu Eddie Redmayne. Näyttelijä voitti kiistanalaisesti Razzie-palkinnon kauheasta näyttelemisestä tässä elokuvassa, vain vuosi akatemiapalkinnon voittamisen jälkeen.
ellauri332.html on line 597:
Jar Jar Bing eli Goofy
ellauri332.html on line 610: Esiosa-trilogiaa luodessaan George Lucas ei alun perin aikonut esitellä sarjakuvahahmoa, mutta hänen poikansa "Jett" ehdotti tuloksena olevan synkän ja poliittisen trilogian "laimentamista" hahmolla, joka ainakin osittain kompensoisi Hanin huumorin menetystä. Lucas, joka on saanut inspiraationsa yhdestä poikansa suosikkisarjakuvahahmoista, Disneyn Goofysta , luo pitkän (1,96 m) gunganin, jolla on pitkät korvat ja varrelliset silmät ja joka muistuttaa antropomorfoitua hadrosaurusta tai vesinokkaeläintä, ja "Jett" keksii hänelle nimen - Jar Jar Binks. Ulkonäköä viimeisteli kuvittaja Terril Whiplatch.
ellauri332.html on line 614: Trilogian kahdessa seuraavassa elokuvassa Binksin roolia jouduttiin vähentämään median ja fanien voimakkaan kritiikin vuoksi. Vitsinä ennen seuraavan osan kuvausten alkua ohjaaja lähetti näyttelijöille käsikirjoituksen uuteen elokuvaan nimeltä " Jah's Big Adventure " - tietäen, että se vuotaisi lehdistölle, Lucas näin ollen Ahmed Bestin mukaan: keskisormi niille, jotka sanovat "kaikki vihaavat Jahia-Jahia". Attack of the Clones -elokuvan varsinaisessa käsikirjoituksessa , jossa Jar Jar menetti suuren osan ensimmäisen elokuvan omaperäisyydestä, Lucas kirjoitti kaikki kohtaukset itse; hän kuitenkin tarjosi riittävästi näyttöaikaa Binksille voidakseen esittää "merkittävän roolin".
ellauri332.html on line 634: Chinless George Lucas was born and raised in modest circumstances in Modesto, California, the son of Dorothy Ellinore Lucas (née Bomberger) and George Walton Lucas Sr., and is of German, Swiss-German, English, Scottish, and distant Dutch and French descent. His family attended Disneyland during its opening week in July 1955, and Lucas would remain enthusiastic about the park, Goofy in particular. Lucas's father owned a stationery store, and had wanted George to work for him when he turned 18. Sama lähtökohta siis kuin Paavo Havikolla.
ellauri332.html on line 636: Lucas kasvatettiin kyllä metodistiksi, mutta hän kiinnostui itämaisesta filosofiasta ja uskonnosta, erityisesti buddhalaisuudesta ja taolaisuudesta. Hän kuitenkin sisällyttää töihinsä myös lähi-idän teemoja ja arvoja, kuten ajatuksen messiaanisesta matkasta sekä hyvän ja pahan taistelusta.
ellauri332.html on line 658: Beauty and the Beast on vuoden 2017 amerikkalainen musikaalinen romanttinen fantasiaelokuva, jonka on ohjannut Bill Condom ja tuottanut nippu juutalaisia, käsikirjoituksesta "vastaa" Stephen Chbosky ja Evan Spiliotopoulos. Walt Disney Picturesin ja Mandeville Filmsin tuottama tämä elokuva on live-action/CGI-remake Disneyn vuoden 1991 samannimisestä animaatioelokuvasta, joka on itse sovitus Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin vuoden 1756 sadusta. Pääosissa heiluu brittejä, Happy Rotterista tuttu laajaozainen nörtti Emma Watson ja joku Downton Abbeysta [n.s.] esiin ponnahtanut Dan Stevens. With an estimated budget of around $255 million, it is one of the most expensive films ever made. Disneyn live-action-remake-versioista elokuva on toiseksi eniten tuottanut uudelleenlämmitys tähän mennessä. Ykkösenä heiluu vielä narsistisempi Leijonakuningas. Elokuva päättyy siihen, että Belle ja ex-hirviö isännöivät juhlaa valtakunnan puolesta.
ellauri332.html on line 662: Tom Cruise ja Dustin Hoffman näyttelevät vieraantuneita veljiä vuoden 1988 elokuvassa "Rain Man". Vaikka elokuvaa kiitettiin tuolloin autistisen miehen kuvaamisesta, sitä on sittemmin kritisoitu voimakkaasti autistisen miehen kuvaamisesta. Monet ovat viitanneet tähän elokuvaan yleisön yleisestä väärinkäsityksestä autismista. Hoffmanin hahmo on elokuvassa autistinen ja omaa viisaita taitoja, mikä johtaa yleiseen väärinkäsitykseen, että kaikilla autismiasteikolla on sama piirre. Ei sunkaan, enemmistö on yhtä tyhmiä kuin laumasieluisemmat kazojat.
ellauri332.html on line 682: Eli takkupartainen E.Saarismainen "muukalainen" Colombo-takki päällä yrittää pelastaa epätoivoisen psykologian professorin itsemurhalta. Kukaan ei tiedä, mistä arvoituksellinen muukalainen tulee, hänen nimestään tai historiastaan. Mutta hän on ex-biljonääri (mitenniin ex?), maailman 3. rikkain kaveri, joka on vaan lakannut ajamasta partaansa. Hän huutaa, että modernit yhteiskunnat ovat tehneet itsestään globaalin saattohoitokeskuksen. Kiehtovalla retoriikalla hän alkaa houkutella seuraajia myydäkseen unelmiaan. Viehättäessään ihmisiä ja vapauttaessaan heidät rutiinin orjuudesta hän saa myös monia vihollisia. Onko hän auktoriteetti vai vain hullu tuntematon, vaiko molempia? Romaani, joka saa sinut nauramaan ja itkemään, mutta ennen kaikkea ajattelemaan pieniä ruusunpunaisia ajatuxia.
ellauri332.html on line 684: 2. osassa "Unenvälittäjä - Nimetön vallankumous Unenmyyjä, Mestari, jatkaa yhteiskunnan kääntämistä ylösalaisin. Kärsittyään peruuttamattomia menetyksiä (blondi trofeevaimo plus sminkattu pikkupillu tyttärensä räjähtävät smithereeneixi lentokentällä) ja nähtyään "maailman romahduksen" (Abraham Lincoln Carnegie Mellonin osakkeet romahtivat, mutta vain hetkexi) tämä salaperäinen mies yrittää rakentaa oman elämänsä uudelleen myymällä unelmia. Tämä osa näyttää kuinka jokaisen ihmisen polku on monimutkainen, kirjoitettu kyyneleillä ja ilolla; rauhallisuus ja ahdistus; järkeä ja hulluutta, aatetta jaloa ja alhaista mieltä, Tunteiden paloa ja kylmyyttä sieltä. Syömmestä pienestä löytyä voi. Paljon min kohtalo soi. Niin pieni ihmissydän on.
ellauri332.html on line 692: Brassi-Eskin spugeporukat toi ensin mieleen tiernapojat, mutta oikea esikuva tuli esiin filmin miljonäärirouvien lastennäytelmässä: Wizard of Oz ja retkeläiset arka Leijona, tyhmä peltipää, Dorothy (? ei tässä ollut naisilla puheosia, saarnat oli pelkkää homostelua) ja Toto (pikku lakukeppi). Seja unica.
ellauri332.html on line 706: of_Israel.jpg/731px-King_David%2C_the_King_of_Israel.jpg" />
ellauri332.html on line 707: Red-nosed king of Judah ellauri332.html on line 718: Whitstable Pearl kuuluu britti tönkköhumoristisiin kökkösarjoihin. Siinä liikutaan ihan persupiireissä. Kaikki ovat kouluttamattomia xenofoobisia landepaukkuja jotka juo kaljaa pullonsuusta ja syö perinteistä kebaabia ja pizzoja. Punkero pää-ämmyrkäinen on viisikymppinen, yhtä punkero depressiivinen puolimutiainen on Johnia vuotta nuorempi. Lapset jää kyllä niiltä saamatta. Juuri paljastettiin että mulatin sidekick onkin lepakko. Siitäkään ei sitten enää ole häiriötä. Uuvuttavan pitkästyttävä "romanssi" punkeroiden kesken nytkähti juuri eteenpäin kun saatiin potkituxi ämmyrkäisen musta poika pihalle ja masixesta leskimieheltä liian laiha leski samantien huut helkkariin. Onnen tiellä on enää ämmyrkäisen homssu äisky, Kirsin ikätoveri nosy Parker Dolly. Se on sitten saanut tyttärensä 15-vuotiaana, tuskin ylläri. Tämä vielä vanhainkotiin niin rannikko on kirkas. Siinä tarvitaan kyllä vankka peti kun nää hylkeet pääsee vällyihin.
ellauri333.html on line 28: of_Ashoka_with_names_of_the_Greek_kings.jpg/440px-Khalsi_rock_edict_of_Ashoka_with_names_of_the_Greek_kings.jpg" width="100%" />
ellauri333.html on line 29: Ashokan edikti jossain Intian pohjoisrajalla. On the right side (north face) is the drawing of an elephant with the word in Brahmi Gajatama, of uncertain meaning, possibly "Supreme Elephant". Super valkoinen elefantti oli Buddha äiskyn masuasukkina.
ellauri333.html on line 39: Mallikarjun kamalapalli-ryhmän jäseniä Instagramissa. Mallikarjuna is a name of the Hindu god Shiva. Mallikarjun Kharge on Intian kongressin puhemies. Sen mielestä Narendra Modi on sarvikyy ja apina. Narendra onkin vihainen hanumies.
ellauri333.html on line 44: Tässä albumissa pannaan alta torihinnan itäintiaaneja, noita koprofiilejä. Blecch!
ellauri333.html on line 49: Väärin väärin itäintiaanit! Kalat eivät pane vaan ne kutevat. The kala pani (lit. black water) taboo represents the proscription of traveling overseas in Hinduism. According to this prohibition, crossing the seas to foreign lands causes the loss of one's social respectability, as well as the putrefaction of one’s cultural character and posterity. Merelle ei parane mennä siellä kalat panevat ja skorbioonit pistää sammakoita lääkepiikillä. I am levitating now, mukeltavat mutakuono itäintiaanit tämännimisessä pimeässä Clickflix kauhusarjassa, saastunutta vettä juovat, nikottelevat ja verta sylkevät.
ellauri333.html on line 53: Kaippa ton andamaaneille sijoitetun netclicks-sarjan opetus on ettei kunnon hindun pidä mennä merta edemmäxi kalaan. Bharata on itäinkkarille aivan riittävä. Eikä pidä olla eriseurainen vaan ottaa osaa tiimikokouxiin. Tottelemattomalle sikhille kävikin kohta kalpaten. Kalautti päänsä kiveen kaikuvasti kuten vähän aikasemmin norjalaisskotti Annikan vainoama paki ovenkamanaan. Ketan Kamat on se luihu poliisi, joka juonipaljastusten mukaan "is on the path to become a better man and working for the people of the island instead of being a sell-out" rakastuttuaan Rituun, sikhitohtorin uuteen apulaiseen, joka kexii curen nikotuxeen. Varmaan se on se lehdetön kasvi kukkaruukussa jota taxikuskin äiti toiveikkaasti kasteli vaikka pojat naureskelivat. Sen pojat ehtivät kyllä kuolla nikotuxeen ensixi. Mallikarjun kamalapalli tulee tästä sarjasta ezimättä mieleen. Sanna Marin esimerkixi on nuori mutiainen rähmällään lattialla hikipaidassa aakkostamassa jotain papereita. Buahaha.
ellauri333.html on line 60: This last edict, Edict No.13, is particularly important in that it mentions the main Hellenistic kings of the time, as well as their precise geographical location, suggesting that Ashoka had a very good understanding of the Greek of that time.
ellauri333.html on line 61: Given Ashoka's particularly moral definition of "Dharma" it is possible that he simply wants to say that buddhist virtue and piety now exist from the Mediterranean to the south of India. An expansion of Buddhism to the West is unconfirmed historically. Valehteli raukka nälissään. The edicts put forward moral rules which are extremely short, aphoristic expressions, the subjects being discussed, the vocabulary itself, are all hardly worth an elephant turd. Ashoka used the expression Dhaṃma Lipi (Prakrit in the Brahmi script: 𑀥𑀁𑀫𑀮𑀺𑀧𑀺, "Inscriptions of the Dharma") to describe his own Edicts. According to the edicts, the extent of Buddhist proselytism during this period reached as far as the Mediterranean, and many Buddhist monuments were created.
ellauri333.html on line 63: The reasons behind the kala pani proscription include the inability to carry out the daily rituals of traditional Hindu life and the sin of contact with the characterless, uncivilized mleccha creatures of the foreign lands. Mleccha (from Vedic Sanskrit: म्लेच्छ, romanized: mlecchá) is a Sanskrit term, referring to those of an incomprehensible speech, foreign or barbarous invaders as contra-distinguished from Aryan Vedic tribes. Arjalaiset ovat hyviä, tuumasivat kielettömät sakemannitkin.
ellauri333.html on line 65: The word Mleccha was commonly used for foreign 'barbarians of whatever race or colour' [purification needed]. As a mleccha, any foreigner stood outside the caste system and the ritual ambience. Thus, historically, contact with them was viewed by the Hindu as menstruating and polluting. The Mleccha people were Sakas, Hunas, Yavanas, Kambojas, Pahlavas, Bahlikas and Rishikas. The Kiratas, Khas, Indo-Greeks, Pulindas, Gurjara, Scythians, Kushanas and Arabs were also mlecchas. Blaah, yecch.
ellauri333.html on line 67: The Sanskrit word occurs as a verb mlecchati for the first time in the latic Vedic text Śathapatha‐Brāhmana dated to around 700 BCE. It is taken to mean "to speak indistinctly or barbarously". Brahmins are prohibited from speaking in this fashion. As mleccha does not have an Indo-European etymology, scholars infer that it must have been a self-designation of a non-Aryan people within India. Based on the geographic references to the Mleccha deśa (Mleccha country) to the west, the term is identified with the Indus people, whose land is known from the Sumerian texts as Meluḫḫa. Asko Parpola has proposed a Dravidian derivation for "Meluḫḫa", as mel-akam ("high country", a possible reference to the Balochistan high lands). Not very likely. Wettenhovi-Aspan nehashkushilta kuulostaa Askon selitys (neekerit haisevat kuselta). Some suggest that the Indo-Aryans used an onomatopoeic sound to imitate the harshness of alien tongue and to indicate incomprehension, thus coming up with "mleccha". Bar, bar! koittaa yhdet sanoa. Mleccha? ihmettelee toiset. Nemetskit seuraa vierestä huuli pyöreänä.
ellauri333.html on line 69: Sanskrit was believed to include all the sounds necessary for communication. Early Indo-Aryans would therefore dismiss other languages as foreign tongue, "mleccha bhasha". As the Sanskrit word itself suggests, "mlecchas" were those whose speech was alien. "Correct speech" was a crucial component of being able to take part in the appropriate yajnas (religious rituals and sacrifices). Thus, without correct speech, one could not hope to practice correct religion, either. Parhaiten ääntelevät keon päällä herrastelevat bramiinit. Brahmanical system engineers took great pains to ensure that peoples of the Brahmanical system did not subscribe to any mleccha customs or rituals. Medieval Hindu literature, such as that of Chaitanya Mahaprabhu, also uses the term to refer to those of larger groups of other religions, especially Muslims.
ellauri333.html on line 71: Muut kuin oikein ääntelevät arjalaiset oli barbaareja. The word mleccha emerged as a way for the ancient Hindus to classify those who did not subscribe to the "traditional value system," Early writings refer to these foreign peoples as "half-civilized, unconverted people who rise or eat at improper times." Mlecchas drank alcohol, ate cow flesh, which was strictly forbidden to a follower of Hindu orthopraxy, and believed in false gods. Swami Parmeshwaranand states the mleccha tribe was born from the tail end of the celestial cow Nandini, The mlecchas drove angered elephants. Olipa ozaa tälläkin mutakuonolla. Vitun mamuja.
ellauri333.html on line 73: According to another belief in the pre-modern India, the Kala Pani (sea water) was inhabited by the mowglis, bad spirits and monsters. However, not all Hindus adhered to the proscription, so as to gain monetary wealth. For instance, Hindu merchants were present in Burma, Muscat, and other places around Asia and Africa. The East India Company recruited several upper-case soldiers, and adapted its military practices to the requirements of their religious rituals. Consequently, the overseas service, considered polluting to their caste, was not required of them. The General Service Enlistment Act of 1856 required the new recruits to serve overseas if asked. The serving high-caste sepoys were fearful that this requirement would be eventually extended to them.[12] Thus, the Hindu soldiers viewed the Act as a potential threat to their faith. The resulting discontent was one of the causes of the Indian rebellion of 1857. The Cellular Jail was known as Kala Pani, as the overseas journey to the Andaman islands threatened the convicts with the loss of caste, resulting in social exclusion.
ellauri333.html on line 75: "And the whole world will be filled with mleccha behavior and notions and ceremonies, and sacrifices will cease and joy will be nowhere and general rejoicing will disappear. And, O Yudhishthira, the whole world will be mlecchified. And men will cease to gratify the gods by offerings of Sraddhas. And no one will listen to the words of others and no one will be regarded as a preceptor by another. And, O ruler of men, intellectual darkness will envelop the whole earth."
ellauri333.html on line 77: Cellular Jail, the British Indian prison on the Andaman and Nicobar Islands, was known as Kala Pani: an incarceration in this jail threatened the convicts with the loss of caste and the resulting social exclusion.
ellauri333.html on line 79: The Kala Pani theme features prominently in the Indo-Caribbean history, and has been elaborately discussed in the writings of V. S. Naipaul. Ashoka oli proselyytti buddhisti. Ashoka also states that he sent emissaries to the West to transmit medical care and medicinal plants (Major Rock Edict No.2). We do not know what the influence of these emissaries was on the Greek world. Most likely null. Barbaarit varmaan mätki niitä takaraivoon ja vei Ketan kamat.
ellauri333.html on line 81: These inscriptions proclaim Ashoka's adherence to the Buddhist philosophy. The inscriptions show his efforts to develop the Buddhist dhamma throughout his kingdom. Although Buddhism as well as Gautama Buddha are mentioned, the edicts focus on social and moral precepts rather than specific religious practices or the philosophical dimension of Buddhism. These were located in public places and were meant for people to read.
ellauri333.html on line 83: The inscriptions found in the central and eastern part of India were written in Magadhi Prakrit using the Brahmi script, while Prakrit using the Kharoshthi script, Greek and Aramaic were used in the northwest.
ellauri333.html on line 86: James Prinsep selvitti nämä harakanvarpaat jezulleen, with the help of major Cunninhgam of East India Company. ellauri333.html on line 91: From a foot-note 2 we are glad to learn that huge erections have now been put up over this and the other Ashoka inscriptions by the Mysore Government for their protection, and the headman of the village has the keys as custodian. Panini mielestä Asokan titteli Devanampriya 'jumalten suosikki' oli pilkkanimi. Panini himself as a hindoo or other old banana does not mention Devanampriya, but states that the termination of the genitive case is preserved at the end of the first member of compounds if the meaning is abusive.
ellauri333.html on line 93: Ceylonese sources state that Ashoka succeeded his father Bindusara 314 years after Buddha's Nirvana and that his anointment took place four years after his father's death, or 218 years after the Nirvana. The Burmese tradition confirms the two dates 214 and 218. The traditional date of the Nirvana is 544 B.C. Various devices were proposed in order to account for this chronological error, until Fleet showed that the Buddha-varsha of 544 B. C. is a comparatively modern fabrication, of the twelfth century, and that the difference of about sixty years is the quite natural result of the buddhists bungling it again.
ellauri333.html on line 95: Secondly, the traditional figures of the Northern Buddhists are almost totally at variance with those of the Southern Buddhists. The historical tradition of India, Ceylon, and Burma is unanimous in naming as the founder of the Maurya dynasty Chandragupta, and as his two immediate successors Bindusara and Asoka.
ellauri333.html on line 98: Seleucus multa in Oriente post divisionem inter socios regni Macedonici bella gessit. Principio Babyloniam cepit; inde auctis ex victoria viribus Bactrianos expugnavit. Transitum deinde in Indiam fecit, quae post mortem Alexandra, veluti a cervicibus iugo servitutis excusso, praefectos eius occiderat. Auctor libertatis Sandrocottus fuerat, sed titulum libertatis post victoriam in servitutem verterat ; siquidem occupato regno populum, quem ab externa dominatione vindicaverat, ipse servitio premebat. Fuit de humili quidem genere natus, sed ad regni potestatem maiestate numinis inpulsus. Quippe cum procacitate sua Nandrum regem offendisset, interfici a rege iussus salutem pedum celeritate quaesierat Ex qua fatigatione cum somno captus iaceret, leo ingentis formae ad dormientem accessit sudoremque profluentem lingua ei detersit expergefactumque blande reliquit. Hoc prodigio primum ad spem regni inpulsus contractis latronibus Indos ad novitatem regni sollicitavit. Molienti deinde bellum adversus praefectos Alexandri elephantus ferus infinitae magnitudinis ultra se obtulit et veluti domita mansuetudine eum tergo excepit duxque belli et proeliator insignis fuit. Sic adquisito regno Sandrocottus ea tempestate, qua Seleucus futurae magnitudinis fundamenta iaciebat, Indiam possidebat, cum quo facta pactione Seleucus conpositisque in Oriente rebus in bellum Antigoni descendit.
ellauri333.html on line 110: Dried figs were so eagerly desired by all men that even Amitrochates, the king of the Indians, wrote to Antiochus asking him, says Hegesander, to purchase and send him sweet wine, dried figs, and a sophist; and that Antiochus wrote back: "We shall send you dried figs and sweet wine; but it is not lawful in Greece to sell a sophist." E. Saarinen on käytännön sofisti ja sykofantti. Se on kyllä ollut kaupan enimmän tarjoovalle.
ellauri333.html on line 119: Patna (/ˈpætnə, ˈpʌt-/ Hindi: [ˈpəʈnaː] ⓘ), historically known as Pataliputra, is the capital and largest city of the state of Bihar in India. According to the United Nations, as of 2018, Patna had a population of 2.35 million, making it the 19th largest city in India. Covering 250 square kilometres (97 sq mi) and over 2.5 million people, its urban agglomeration is the 18th largest in India. Patna also serves as the seat of Patna High Court. The Buddhist, Hindu and Jain pilgrimage centres of Vaishali, Rajgir, Nalanda, Bodh Gaya and Pawapuri are nearby and Patna City is a sacred city for Sikhs as the tenth Sikh Guru, Guru Gobind Singh was born here. The modern city of Patna is mainly on the southern bank of the river Ganges. The city also straddles the rivers Sone, Gandak and Punpun. The city is approximately 35 kilometres (22 mi) in length and 16 to 18 kilometres (9.9 to 11.2 mi) wide.
ellauri333.html on line 121: One of the oldest continuously inhabited places in the world, Patna was founded in 490 BCE by the king of Magadha. Ancient Patna, known as Pataliputra, was the capital of the Magadha Empire throughout the Haryanka, Nanda, Mauryan, Shunga, Gupta, and Pala dynasties. Pataliputra was a seat of learning and fine arts. It was home to many astronomers and scholars including Aryabhata, Vātsyāyana and Chanakya. During the Maurya period (around 300 BCE) its population was about 400,000. Patna served as the seat of power, and political and cultural centre of the Indian subcontinent during the Maurya and Gupta empires. With the fall of the Gupta Empire, Patna lost its glory. The British revived it again in the 17th century as a centre of international trade. Following the partition of Bengal presidency in 1912, Patna became the capital of Bihar and Orissa Province.
ellauri333.html on line 123: Using figures for assumed average annual growth, Patna is the 21st fastest growing city in the world and 5th fastest growing city in India according to a study by the City Mayors Foundation. Patna registered an average annual growth of 3.72% during 2006–2010. As of 2011-12, the GDP per capita of Patna is ₹1,08,657, and its GDP growth rate is 7.29 percent. In June 2009, the World Bank ranked Patna second in India (after Delhi) for ease of starting a business
ellauri333.html on line 128: From Indian literature we know that at all times kings used to entertain spies {chara or gudha-purusha). These agents were graded into high ones, low ones, and those of middle rank. A similar class ofofficers, which was created by Asoka himself, were the reporters (prativedaka), who were posted everywhere, as he says, in order to report to me the affairs of the people at any time, while I am eating, in the harem, in the inner apartment, even at the cowpen, in the palanquin, and in the parks.
ellauri333.html on line 130: The king confesses that the Kalinga war was the turningpoint in his religious career, and that his grief at the enormous loss of human life made him repent of his conquest and aspire henceforth to the conquest by moraliity. Before, he had been known as Chandasoka (i. e. the fierce Asoka) on account of his evil deeds; afterwards he became known as Dharmasoka (i.e. the pious Asoka) on account of his virtuous deeds.
ellauri333.html on line 132: 'The following occurred to me: I shall issue proclamations on morality, shall order instruction in morality. Hearing this, men will conform, will be elevated, and will progress considerably by the promotion of morality.'
ellauri333.html on line 134: The date of this propaganda is given in the pillar-edict VI, B. In the same year he directed his officers to carry on the propaganda on their quinquennial circuit.
ellauri333.html on line 137: For whosoever praises his own sect or blames other sects all out of devotion to his own sect, with the view of glorifying his own sect, — if he is acting thus, he rather injures his own sect very severely {section H). Hence the king recommends to all sects concord {samavSya, section I) and the guarding of speech (vacho-gupti, section D).
ellauri333.html on line 149: Finally, the pillar-edict VII, section HH, speaks of a progress 'in obedience to mother and father,- in obedience to elders, in courtesy to the aged, in courtesy to Brahmanas and Sramanas, to the poor and distressed, and even to slaves and servants.
ellauri333.html on line 151: In the ninth rock-edict he condemns many and various vulgar ("offensive" at Shahbazgarfil) and useless ceremonies which women are practising during illness, at the marriage of a son or a daughter, at the birth of a son, and when setting out on a journey and recommends in their stead the practice of morality.
ellauri333.html on line 153: Secondly, in the first rock-edict, section B, he directly prohibits the killing of animals at sacrifices. At the end of the same edict, however, he rather naively confesses that he had not yet been able to carry out fully the 1 abstention from killing animals' which formed part of his moral code, and that three animals were still being killed daily in his kitchen; but he promises that even this slaughter would be discontinued in future. Samansuuntaisia hiilijalanjälkilupauxia tekevät kaikki kauppiaat tänä päivänä.
ellauri333.html on line 155: Formerly in the kitchen of king Devanampriya Priyadarshin many hundred thousands of animals were killed daily for the sake of curry.
ellauri333.html on line 156: (G) But now, when this rescript on morality is written, only three animals are being killed (daily) for the sake of curry, (viz.) two peacocks (and) one deer, (but) even this deer not regularly,
ellauri333.html on line 160: Among Anoka's 'good deeds' the second pillar-edict (E) gives prominence to various benefits conferred on animals. This statement is explained by the fifth pillaredict, which contains a detailed list of animals that were declared inviolable either permanently or on certain days, among them the well-known fast-days. Ei se silti ollut mikään jainalainen, vaan päinvastoin tapatti ahimsajäbiä tuhatmäärin vääräoppisuudesta (kz alempana).
ellauri333.html on line 162: Noble deeds of morality and the practice of morality consist in this, that compassion, liberality, truthfulness, purity, gentleness, and goodness, will thus be promoted among men ' ; while the pillaredict II (B, C) says : — ' What does morality include ? few sins, many virtuous deeds, compassion, liberality, truthfulness, purity.
ellauri333.html on line 163: But even one who (practises) great liberality, (but) does not possess self-control, purity of mind, gratitude, and firm devotion, is very mean.
ellauri333.html on line 212: Angry Hanuman: This viral image that won Modi’s praise symbolises today’s aggressive, macho India. This may well be the transformation of a genial, well-loved icon into a militant killer. Virzakapi eli Hannumies on hyvin, hyvin vihainen.
ellauri333.html on line 324: The idea of a surname as it is understood today, is a colonial addition in most cultures around the globe such that it has always been a part of Western naming systems. Therefore, even in India, the need for a ‘surname’ as such, is believed to have emerged with the influence of the British Raj and other colonial powers.
ellauri333.html on line 326: Also, one’s name is indicative of one’s religion, caste, place of birth and a myriad of other such identity factors. The extensive work of Raja Jayaraman (2005) on the same topic, traces the origin of Hindu caste-based surnames of the Indian subcontinent in the then-prevalent social institutions and rules of social interactions. According to him, as mentioned in the Samskara Vidhi or the Rules of Life-cycle Rituals in Hinduism, names like ‘Sharma’ are usually reserved for Brahmins, ‘Varma’ for Kshatriyas, ‘Gupta’ for Vaishyas and ‘Das’ for Shudras. Dalit are the worst, they are the pariahs, like Ritu Gagra.
ellauri333.html on line 328: Most communities in India have historically followed a patrilineal system of family wherein surname, property and birth lineage is traced along the male line.
ellauri333.html on line 330: In most instances, before her marriage, a woman takes her father’s surname and post marriage, she is expected to take her husband’s surname. Over time, for the purpose of unification, even the matrilineal system in many cultures came to be diminished, thus completely eliminating any traces of identity passing through the female line.
ellauri333.html on line 332: Just as culturally there is a visible dualism between northern and southern India, there is a considerable amount of difference in the manner of surnames too. For example, most northern Indians often tend to use their caste names or varna names as surnames especially in post-Independence India. On the other hand, in southern Indian communities, the most common last names for male and female children are the names of their fathers.
ellauri333.html on line 334: However, while several upper caste individuals showcase pride in their surnames and its association with their identity, several Dalit communities are forced to bear the onus of having surnames that give away their marginalised identity, leading to ostracism.
ellauri333.html on line 338: To assume that surnames depicting caste and varna-based division of labour is a simple functionality of Indian society is a gross misjudgement. There are some very easily identifiable implications that arise when people are asked to present their full name. For example, since caste and religion can be determined through one’s surname, there have been instances where individuals with Dalit persons were discriminated against, even in scientific research institutes and similar establishments that claim to be ‘liberal’ and ‘free-thinking’.
ellauri333.html on line 340: A similar experience is seen in the case of individuals belonging to religion-marginalised locations. Many Muslims, Christians, some of whom also are from marginalised caste locations, have reported being barred from seeking accommodation at ‘Hindu-only’ apartment complexes.
ellauri333.html on line 341: For many Muslims in India, their surnames mark the influence of an Indo-Arabic ethnicity as well as some traces of caste in various parts of South Asia. For example, various surnames like Khan, Pathan, Afridi, Shaikh among several others are believed to have origins in Afghan communities in the north-western region of the Indian subcontinent. Christians and Jewish people in India also have a unique surname style depending on the various factions and denominations. For example, several Christians in Kerala who have the surname as ‘Oomen’, ‘Kurian’, ‘Varghese’, ‘Koshy’, etc. are identified as belonging to the Saint Thomas faction of south- Asian Christians.
ellauri333.html on line 343: There have been instances of several Dalit and Muslim individuals in India attempting to change their surnames in order to escape social injustice or persecution.
ellauri333.html on line 344: Since in most cultures in India, surnames are derived from the male line, often women are by default expected to take up and even forgo their surnames in the event of their marriage. This kind of rigid kinship pattern clearly highlights the inequality of women’s social status, leading to the complete diminishing of their identity.
ellauri333.html on line 348: Surnames are an important detail to know about people and they do highlight the uniqueness of not only each individual, but also each community in the world. However, upon critical interrogation of the nature of surnames, one can also understand that they play a huge role in segregationist and exclusionary politics. Indiands are a huge pile of assholes. It is a pity there are so many of them.
ellauri333.html on line 358: Termiä dalit käytti etenkin tiettävästi ensimmäisenä Jyotirao Phule 1800-luvulla kiinnittääkseen huomiota kastittomien sorrettuun asemaan. Laajemmin tunnetuksi sen teki filosofina ja poliitikkona tunnettu paaria B. R. Ambedkar, joka osaltaan vaikutti kastilaitoksen viralliseen lakkauttamiseen. Ambedkar syntyi Mhowin kaupungissa, brittiläisessä Intiassa, kastittomaan perheeseen 14. huhtikuuta 1891.
ellauri333.html on line 360: Kastittomien kohtaamaan syrjintään Ambedkar törmäsi jo koulussa. Hän joutui istumaan ulkona jauhosäkillä, joka hänen piti itse tuoda kouluun mukanaan joka päivä, päällä sen sijaan, että olisi saanut istua luokassa. Vettä kastittomille jaettiin siten, että joku ylempään kastiin kuuluva kaatoi sen kuppiin niin korkealta, etteivät kastittomat ja kastiin kuuluvat vahingossakaan koskisi toisiaan tai että kastiton koskisi astiaa, josta vettä kaadettiin. Vettä kaatoi yleensä joku alhaiseen kastiin kuuluva maanviljelijä, josta juontuu Ambedkarin kuuluisa ilmaus "no peon, no water" (ei peonia, ei vettä). Peon (English /ˈpiːɒn/, from the Spanish peón Spanish pronunciation: [peˈon]) usually refers to a person subject to peonage: any form of wage labor, financial exploitation, coercive economic practice, or policy in which the victim or a laborer (peon) has little control over employment or economic conditions. Peon and peonage can refer to both the colonial period and post-colonial period of Latin America, as well as the period after the end of slavery in the United States, when "Black Codes" were passed to retain African-American freedmen as labor through other means.
ellauri333.html on line 364: His thesis was on "The problem of the rupee: Its origin and its solution". He worked as a private tutor, as an accountant, and established an investment consulting business, but it failed when his clients learned that he was an untouchable. In 1918, he became professor of political economy in the Sydenham College of Commerce and Economics in Mumbai. Although he was successful with the students, other professors objected to his sharing a drinking-water jug with them.
ellauri333.html on line 368: In a conference in late 1927, Ambedkar publicly condemned the classic Hindu text, the Manusmriti (Laws of Manu), for ideologically justifying caste discrimination and "untouchability", and he ceremonially burned copies of the ancient text. On 25 December 1927, he led thousands of followers to burn copies of Manusmriti. Thus annually 25 December is celebrated as Manusmriti Dahan Din (Manusmriti Burning Day) by Ambedkarites and Dalits.
ellauri333.html on line 372: Ambedkar published his book Annihilation of Caste on 15 May 1936. It strongly criticised Hindu orthodox religious leaders and the caste system in general, and included "a rebuke of Gandhi on the subject. Later, in a 1955 BBC interview, he accused Gandhi of writing in opposition of the caste system in English language papers while writing in support of it in Gujarati language papers. In his writings, Ambedkar also accused Jawaharlal Nehru of being "conscious of the fact that he is a Brahmin".
ellauri333.html on line 377: of_the_Drafting_Committee%2C_presenting_the_final_draft_of_the_Indian_Constitution_to_Dr._Rajendra_Prasad_on_25_November%2C_1949.jpg/500px-thumbnail.jpg" />
ellauri333.html on line 380: Indian constitution guarantees and protections for a wide range of civil liberties for individual citizens, including freedom of religion, the abolition of untouchability, and the outlawing of all forms of discrimination. BUAHAHA.
ellauri333.html on line 385: Ambedkar also criticised Islamic treatment of women in South Asia. He condemned child marriage and the mistreatment of women in Muslim society and drove the separation of Pakistan and Bangladesh.
ellauri333.html on line 388: His theory of State Socialism had three points: state ownership of agricultural land, the maintenance of resources for production by the state, and a just distribution of these resources to the population. 2023 biljonäärit määrää koko andamaanien asujainten kohtalot.
ellauri333.html on line 389: In the 1950s, in an interview he gave to BBC, Ambedkar accepted that the current liberal democratic system will collapse and the alternative, as he thinks, "is some kind of communism".
ellauri333.html on line 396: Ambedkar's legacy was not without criticism. Ambedkar has been criticised (by a skinny pedophile who shall remain nameless) for his one-sided views on the issue of caste at the expense of cooperation with the larger nationalist movement.
ellauri334.html on line 29:
Deutschland Rohstoff Abhängigkeit
Oligodontiaa
ellauri334.html on line 67: Movements of people: Migration and Tourism. Canada and Kamchatka shake their heads over the Bering strait: where is the world going to? ellauri334.html on line 70: Map of the Migration of the World's Millionaires 2023. Visual Capitalist. ellauri334.html on line 73: Major flyways of migratory birds ellauri334.html on line 76: The long lonely migration of polar bear Kara ellauri334.html on line 149: The first series of the miniseries, produced for ITV, was originally shown in the UK in 2012 and premiered in the U.S. in April 2013, on PBS. A second series was broadcast on ITV in January 2014 and on PBS in April 2014. Both series were later aired by Australia's ABC TV.The series was distributed worldwide by Kew Media.
ellauri334.html on line 151: The programme was not renewed for a third series. However, in 2018, a spinoff series titled The Bletchley Circle: San Francisco was announced by ITV and BritBox. Näiden menestystä voi ennakoida kazomalla sotauutiset.
ellauri334.html on line 245: Juudaksen myöhemmästä historiasta levisi erilaisia legendoja. Matta. xxvii. 3 ja sitä seuraavat kertoo, että nähdessään, että Jeesus tuomittiin, hän katui tekoaan ja otti takaisin kolmekymmentä hopearahaa, jotka hän oli saanut papilta ja vanhimmilta, ja heitti rahat temppelin aarrekammioon kutsuen sitä viattoman veren hinnaksi, ja sitten meni pois ja hirtti itsensä Ahitofelin tavoin (II Sam. xvii. 23); mutta papit eivät käyttäisi rahoja temppelitarkoituksiin, koska se oli verirahaa (koost. 5. Moos. xxiii. 18); siksi he päättivät ostaa niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautaamiseksi; tästä johtuu sen nimi, "Ḥaḳal Dama" (= Verikenttä).
ellauri334.html on line 247: Kuten Matteus niin usein tekee, Sak. xi. 12-13, oudosti sekaisin Jer. xviii. 2 ja xxxii. 6 ja sitä seuraavat, sitä kutsutaan tyypilliseksi profetiaksi tässä kerrotussa tapahtumassa. Aivan erilainen on tarina Juudaksen lopusta, joka liittyy Apostolien teoissa i. 18-19. Siellä hän osti pellon rahoilla ja kuoli sille putoamisen seurauksena: "Jos putoaa päätä myöten, hän hajosi keskeltä ja kaikki hänen sisälmyksensä purskahti ulos"; tämä kertomus päätetään viittauksella Ps. lxix. 26 (AV 25). Katso Aceldama. Papiaksen, Johanneksen opetuslapsen (ks. Gebhardt ja Harnack, "Patrum Apostolicorum Opera", i. 2, 93 ja sitä seuraavat luvut ), mukaan Juudaksen koko ruumis oli niin turvonnut, että se oli kauhea näky ohikulkijoille, ja makattuaan siellä lyhyen ajan hän repesi auki omalla pellollaan. Arabian apokryfonissa "Evangelium Infantiæ Salvatoris", ch. xxxv., Juudaksen kuvataan olevan Saatanan vallassa Jeesuksen syntyessä; ja kun Jeesus-lapsi otettiin lähelleen, jotta hän sai helpotusta sairaudesta, Jeesus löi häntä sen sijaan. Keskiajalla Juudasta tehtiin usein suosittujen meemien aihe ja Juudas parka esitettiin pahan juutalaisen perustyyppinä. On niitä pahempiakin, Netanjahu seimerkixi.
ellauri334.html on line 255: Profile photo for Aku Ankka ellauri334.html on line 260: Irrelevant to me. He may have been an asshole, or he may have been a patriot. He may have existed, or his character may be an allegory. If we look at it from a Christian point of view: Christianity as it is known would not exist without him. Not that I really care much about that as a Jew.
ellauri334.html on line 263: What I think many Christians fail to understand is how irrelevant to Judaism the Christian books and beliefs are. We dn’t have a view about Judas, he is never discussed, there are no discussions about him in Jewish sources. He is completely irrelevant as are the rest of the figures from Christian books. So, you may find some Jews who have formed their personal opinion about him, but there is no comments or view on him from Jewish sources since he is irrelevant and not a subject of discussion for us.
ellauri334.html on line 267: In the synoptic gospels, which are considered more historically reliable than the very theological gJohn, and especially the first, Mark, Jesus's public ministry is largely focused on his apocalyptic message, with a bit of faith healing and exorcism thrown in for good measure. His remarks about himself, and the notion that he was the messiah, was perhaps something… (more)
ellauri334.html on line 270: Related questions: Why all the hate for Judas Iscariot? Without him there is no end to the story, no last supper (it's just another boys night out), no dying for our sins, no resurrection. He is vital to the prophesy.What is your opinion of members of the Jewish faith as people?
ellauri334.html on line 278: Ron Hoffman. Bachelor of Arts from Ithaca College (Graduated 1982): ellauri334.html on line 279: This Jewish sounding name is used by anti-Jewish theologians to vilify Israel. They realized the Jews as a group could not be convinced to betray God by following what Jews considered to be a false prophet as well as the pagan elements of Christianity. Romans, who were not monotheist, could buy contrast, be missionized to accept new Christian beliefs.
ellauri334.html on line 284: Geoff Cutler. Christian spiritualist and author of spiritual books: ellauri334.html on line 285: He is in heaven. In the “correct” heaven - the Kingdom of God. Why? Read the 650 pages he authored through a divine love medium about 17 years ago and see for yourself what sort of advanced spirit he is today. Knowledgeable, loving, and able to tell a great deal about Jesus’ life 2000 years ago. And yes he spent some time in the hells. But God always forgives us, save only for the “unforgivable sin” which since it is an act of omission by the human, God can do nothing about. It is not in his power. He is omnipotent mut not that potent. It's like with that stone.
ellauri334.html on line 290: You’d think 2,000 years of rejection of Christian theology should have been a hint. Related:
ellauri334.html on line 294: That’s like asking are Chickens ducks. Well they belong to the same family but one is a duck and one is a chicken. In terms of people, you can be a Christian and you can be a Jew but they are both human. But was Judas Jesus’ best friend who carried the lot for Jesus to be who he became to be?
ellauri334.html on line 298: And in the gospel of Judas, non canonical of course, are two words you won’t find in the canonical or apocryphal Bibles “Jesus laughed.” I may be alone, but I like to picture Jesus laughing on the cross. And his fellow felon whistling a merry tune. All three hanging singing in unison. I’m sure He needs to from time to time.
ellauri334.html on line 302: Will DeFerrieres. Studied at University of North Carolina at Charlotte (Graduated 1992) ellauri334.html on line 305: Like all of Jesus’ original disciples, Judas Iscariot was a Hebrew man, a Jew.
ellauri334.html on line 306: Since the Greek Empire ruled the region well before the Roman Empire, even during the times of the Roman Empire in the Israel of two thousand years ago, Greek was still used as a common language and a trade language, in a way like English is in Africa.
ellauri334.html on line 307: “Judas” is simply a Greek version of “Judah” or “Yehuda”. Judah was the largest tribe of Israel and calling a Jewish man by the name of Judah or Judas was common in Israel. How many Greek Men would be name… (more)
ellauri334.html on line 318: The first “Christians” were the converted Gentiles in Antioch, the original disciples and followers of Jesus (including Judas) were referred to as Nazarenes. It is significant that the original Nazarenes were persecuted into extinction (or “fled into the wilderness,” as John the Revelator seen in a vision). The Gentile, or Christian church, systematically eliminated any Jewish belief or practice originating with the Nazarenes and created an orthodox theology based on Greek philosophy by the third century. It was beginning of the Times of the Gentiles.
ellauri334.html on line 320: Yes he was, but betrayed Christ, He followed Christ every where until Garden of Gethsemane,a perfect example of a Christian who betrayed Christ add moved away from him. I am not sure he really followed Jesus like Peter and other, they really believed Jesus was son of God. But Judas was a rebel Jew, who want literal fight against Roman government. There might be a Chance Judas never understood the concept of “Kingdom of God”.
ellauri334.html on line 321: Just like present day Christians who betrayed Jesus/ holy spirit and moving away from Christ. They forgot the concept of the kingdom of God and usi… (more)
ellauri334.html on line 326: First of all, the writers did not “create” names for the people that interacted with them and the Christ. So the suggestion that the use of the name “Judas” was designed to develop hatred for Jews, is bogus.
ellauri334.html on line 327: Second, one of the other apostles was also named “Judas”. To differentiate the 2, “Judas Iscariot” was because his father was called “Iscariot”. Why? It is understood that they were from the Judean town of Kerioth-hezon. The other “Judas” was referred to as “son of James”. He was also known as Thaddaeus. The name was changed because nobody liked to be called Jew anymore.
ellauri334.html on line 332: I don't know that religious Jews have a particular take on Judas. I personally prefer his Gospel over the others. Jesus laughing and being child like seems more honest. The seriousness of Jesus is a production of the church.
ellauri334.html on line 333: I cannot say I know a whole lot about Judas Iscariot besides the general story about him betraying Jesus to the Roman authorities, but one thing I MUST say - Judaism has NOTHING to do with Judas Iscariot. I had more than one person ask me “Why do you guys follow Judas?? Surely he was a bad person!”. This would be funny but when I think about how many Jews were actually killed or oppressed because of things like this - it’s not funny at all.
ellauri334.html on line 334: The name Judaism stems from Judah, one of the sons of Jacob, who is credited to have lived around 1500 to 2000 BCE and was the founder of the tribe of Judah… (more)
ellauri334.html on line 337: I am Jewish…..I have always viewed Judas as the purist of adherers to Jesus….He got a bum steer and killed himself when he revealed that Jesus would be in the garden of gesthemene where he could be captured. Judas stuck to the teachings of Jesus….Jesus got very heady being a Leader, as Judas saw it..
ellauri334.html on line 340: Mark Meyers. My library of early Christianity and Judaism is extensive: ellauri334.html on line 341: Most Jewish people do not think about Jesus of Judas or other New Testament figures. In fact they pretty much have completely ignored them for the two thousand years since the New Testament was written. If you ask them about Judas they would say some version of “no opinion.”
ellauri334.html on line 347: What is your opinion of members of the Jewish faith as people?
ellauri334.html on line 349: Why do the Jews absolve themselves of any responsibility for the Crucifixion of Christ?
ellauri334.html on line 350: Was Judas Iscariot (Apostle of Jesus) a turncloak or an unsung hero?
ellauri334.html on line 358: Are Jewish people the descendant of Judah who supposedly betrayed Jesus in the Bible?
ellauri334.html on line 359: Are the Pharisees the ideological forefathers of today's Orthodox Jews?
ellauri334.html on line 370: Tämän lisääntyvän jakautumisen taustalla on ensinnäkin Yhdistyneen kuningaskunnan politiikan jatkuva uudelleensuuntautuminen. On olemassa liike, jonka voimme jäljittää ennen vuotta 2015, pois taloudesta politiikan ensisijaisena kysymyksenä. Pääkysymys ei ole enää vapaat markkinat vastaan valtion väliintulo, vaan pikemminkin nationalismi ja perinteinen identiteetti vs. globalismi ja kulttuurinen liberalismi. On siirrytty GANTT-nelikentän pystyaxelille. Keskiluokan pahimmat viholliset eivät ole enää porhot, vaan ne pelkäävät matuja. Vuodesta 2016 lähtien sekä oikeiston että vasemmiston järjestöt ovat nähneet yhä epätoivoisempia ponnisteluja kääntääkseen tämän uudelleenjärjestelyn ja palauttaakseen politiikan entiseen muotoonsa. Rishi Sunakin päätös potkaista Braverman osoittaa, että tämä taistelu on nyt päässyt viimeiseen vaiheeseensa oikealla. On tosiasia, että konservatiivipuolue on kohtaamassa katastrofaalisen tappion seuraavissa vaaleissa. Oikeistolehdistön kanta on epäselvä, mutta se menee luultavasti kansalliskonservatiiviselle puolelle.
ellauri335.html on line 119: Ensin ajattelin, että tämä on varmaan joku huijaus, mutta sitten se kuitenkin näytti vähän aidolta ja kun siinä oli Disneyn näköinen logo niin klikkasin. Halusin nähdä, mitä siitä seuraa. Minulla on 8-vuotias tytär, joka rakastaa laulamista ja näyttelemistä ja hänen suurin haaveensa on tulla tubettajaksi, kertoo perheenäiti, joka ei halua nimeään juttuun. Is your child the youtuber you want her to be? Come to Hotel Kämp and pay thousands of dollars for nothing if you are a wannabe!
ellauri335.html on line 124: Professori Kai Wartiainen moittii Helsingin suunnittelua: Uuden pormestarin pitäisi irrottautua kaupunkisuunnittelun haitallisista kulteista.
ellauri335.html on line 125: Kaupunkirakentamisen "professori", arkkitehti Kai Wartiainen ravistelisi radikaalisti kaupunkisuunnittelua. Virkamiesten harrastamaa suunnittelijoiden vaihtoehtojen teilaamista Wartiainen kutsuu paranoijakriittisyydeksi.
ellauri335.html on line 140: Wartiainen kertoo pohtivansa kaupunkisuunnittelua ja sen kehittämistä nykyään ison osan ajastaan. Hänen professuurinsa Kungliga tekniska högskolanissa päättyi potkuihin vuonna 2006 eli 20 vuotta sitten. Silti se vielä tituleeraa izeään proffaxi. Sitä ennen hän oli joitakin vuosia yhdyskuntasuunnittelun professorina omassa opinahjossaan, TKK:n arkkitehtisastolla ennenkuin sai potkut sieltäkin.
ellauri335.html on line 338: Adam riisui takin naulakkoon. Hän käveli rennosti peremmälle ja tervehti morsiantaan, mutta ei rekisteröinyt tämän tiukkahuulista ilmettä. Adam oli kohtelias ja kävi suikkaamassa pikaisen suukonkin Norma Sofin poskelle.
ellauri335.html on line 341: >No, miten se meni? Norma Sofi istui sohvalla selkä jäykkänä. Hänen äänensä oli jääkaapin viileä.
ellauri335.html on line 360: >>Aivan niin. Sitähän minä hieman epäilinkin.>> Norma Sofin kasvot pysyivät ilmeettöminä. Ja anna kun arvaan. Tämä on sitten jokin svanetialainen vanha ja hieno kansanperinne, niinkö?»
ellauri335.html on line 363: >>Hei älä. Pliis älä viitsi...» Norma Sofi heilautti voipuneena kättään. >>Ikivanha virolainen kikka kakkonen. Usko tai älä, mutta minä en todellakaan halua kuulla enää sanaakaan. Mullahan on tää jo siinä Puhastus-kirjassa.»
ellauri335.html on line 382: Vuonna 2001 akateeminen paperi ehdotti, että La Palman romahtaminen voisi johtaa jopa 25 metrin (noin 80 jalkaa) korkeisiin tsunamiaaltoihin Pohjois- ja Etelä-Amerikan itärannikolla. Tämä skenaario päätyi otsikoihin tiedotusvälineissä, jotka kuvasivat virheellisesti New Yorkin tuhoavaa 100m korkeaa valtavaa aaltoa. Sieltä se päätyi Reijo Mäen jännäriin. Mutta ilmestyikö Reijon profetia ennen vuoden 2004 tsunamia?
ellauri335.html on line 392: Päivän pulujen sääprofeetta lupaa ennätysmäisiä lumivyöryjä. Kahmaloittain valkoisia puluja. Klikiti klik. Aamulla ei niistä näy jälkeä. Niin se tiede etenee...
ellauri335.html on line 493: WHO chief 'appalled' by attack on Gaza's Indonesian Hospital. The head of the World Health Organization said on Monday he was "appalled" by an attack on the Indonesian Hospital in Gaza that he said had killed 12 people, including patients, citing unspecified reports.
ellauri335.html on line 496: Amnesty International is accusing Israel of committing war crimes in two separate reported strikes on Gaza on October 19 and 20, which killed 46 civilians, including 20 children.
ellauri335.html on line 497: The strikes in question allegedly hit a church building where hundreds of displaced civilians were sheltering in Gaza City, and a home in al-Nuseirat refugee camp in central Gaza.
ellauri335.html on line 498: Amnesty International visited the sites of the strikes, took pictures of the aftermath of each attack, and interviewed a total of 14 individuals, including nine survivors, two other witnesses, a relative of victims and two church leaders.
ellauri335.html on line 504: You might think a presidential visit, presidential speech, three Secretary of State visits, two Secretary of Defense visits, the dispatching of two aircraft carrier groups, a nuclear submarine and Marine expeditionary unit, and the pledge of $14.3 billion in emergency military aid are testament to the unwavering support the United States is extending to Israel.
ellauri336.html on line 83: Miksi hassahtaneet juutalaiset naiset käyttävät peruukkeja? (Peittämään heidän paljaan kallonsa? Eihän hiuxet kaljupäällä näy? Suspect some kind of foul play.)
ellauri336.html on line 305: The parts of the body that are considered ervah (private because they are potentially sexually-attractive) are alluded to in Shir HaShirim (Song of Songs). This includes the hair as perverse 4:1, “You are beautiful, my love, you are beautiful. Your eyes are like doves, your hair inside your kerchief is like a flock of goats that stream down from Mount Gilead” (Brachos 24a). Of course, the details of different types of ervah differ. For example, a woman’s singing voice is considered private in halacha but not her speaking voice. Similarly, uncovered hair is considered private for a married woman but not for a single woman. (It’s also not retroactive; married women don’t have to hide photos of themselves from before they were married.)
ellauri336.html on line 307: We see the concept of married women’s hair covering taken as a given throughout Talmudic literature:
ellauri336.html on line 308: Ohn ben Peles was saved from being part of Korach’s rebellion by his wife. When Korach’s men came to fetch Ohn, she sat the entrance to their tent with her hair uncovered, causing the messengers to turn around and walk away (Sanhedrin 109b-110a);
ellauri336.html on line 310: The Rabbis asked Kimchis what she had done to merit having seven sons serve as Kohein Gadol (High Priest). She responded that the beams of her house never saw her with her hair uncovered. While the Rabbis rejected her hypothesis (because many other women have acted likewise), the extent to which she observed this law is still presented as an example of meritorious behavior (Yoma 47a; see Yerushalmi Megilla 1:10 for the accepted opinion as to the merit of Kimchis);
ellauri336.html on line 314: There are other examples I could cite but the point is clear: our Sages universally agree that a married woman covering her hair is part of the laws of tzniyus. But shaving hair off? That’s a practice observed in a few particular communities; it’s not a sweeping societal norm among Orthodox Jews in general.
ellauri336.html on line 318: The fact that there may be such a source is hardly a “slam-dunk” in favor of head-shaving for a variety of reasons. The Talmud in several places either implies or states explicitly that the practice of women is not to shave their heads. For example, Eiruvin 100b says that one of the “curses of Eve” is that women grow their hair long, while Nazir 28b says that a man can cancel his wife’s vow to shave her head if he finds it unattractive. Furthermore, the Shulchan Aruch expressly prohibits women from shaving their heads (YD 182:5). The Zohar, while important, is not a halachic work so ruling from when it contradicts the Talmud or works of halacha is not a simple thing, and Hasidic communities act differently in such a situation than non-Hasidic communities. So this matter goes beyond merely acting leniently vs. acting stringently. (There are also those authorities who say that that’s not even what that Zohar means.)
ellauri336.html on line 320: This is not even the practice of all Hasidic communities. There are some Hasidic sects where the leadership may consider it obligatory for their adherents, others where it may be an optional practice, and still others where it may be virtually unheard of.
ellauri336.html on line 322: So is head-shaving a thing? Yes, but chiefly among women who belong to communities that follow that understanding of the Zohar in this matter. The majority of Orthodox women do not shave their heads. Rather, they cover their hair in a variety of ways and to a variety of degrees.
ellauri336.html on line 345: The Zohar (parshas Naso) that Rabbi Jack cites doesn’t say anything about mikvah. What it says is that the beams of a woman’s house should not see her hair. This is the meritorious practice observed by Kimchis (and many other women of her time) mentioned in the Talmud. Kimchi IS delicious BTW.
ellauri336.html on line 346: This stringency is actually one of the strongest proofs that the Talmud and Zohar agree that a woman (even the most righteous woman) DOES have hair. If she doesn’t have any, what is she hiding from her beams? The Zohar that Rabbi Jack wants is in parshas Acharei Mos. That one talks about shaving and mikvah, but not about the mikvah ‘seeing’ anything.
ellauri336.html on line 350: AJ, it’s the second. Otherwise, it wouldn’t be a zechus. Each son served as the Kohen Gadol at some point, but more than one person at a time could be qualified to serve as the Kohen Gadol should the “chief” Kohen Gadol be impure or otherwise indisposed. The position of “vice” Kohen Gadol is known as “s’gan kohen gadol.”
ellauri336.html on line 354: Let’s be honest it’s a very small minority that still practices the head shaving tradition. Most rabbis don’t believe in it. I’m chassidish and don’t practice that minhag as well as none of my friends do.
ellauri336.html on line 366: Just came across this post. My mother, Nechama bat Nissan, of blessed memory told me that the reason women from Eastern Europe shaved their heads was that during the pogroms the Russian soldiers would crash a Jewish wedding; kidnap the bride, and rape her. The woman would shave her head to be unattractive to the Russian beast. But did it really work? Nowadays everyone seems to be shaving between their legs, has that ever cooled anybody's boner down?
ellauri336.html on line 368: The other point I’d like to make is that a woman’s hair is cited (somewhere,) as her crown. After she is married, the beauty of her hair is only available for her husband to see. This helps makes her seductive to him. I also have to say that I can’t imagine having an intimate relationship with a woman with a shaved head as I have referenced in the previous paragraph.
ellauri336.html on line 372: From what I’ve heard, this practice started in Europe generations ago, where Jewish women were targeted.(attacked/kidnapped) By having their head shaved under their head covering it made them less attractive for potential attackers. I’m not sure of the source of this information, though most of my father’s family, shave their heads.
ellauri336.html on line 380: Because women’s hair is not as erotic as private parts. It is sensual, not sexual. You may give head as much as you wish but no offspring will result.
ellauri336.html on line 384: I’m an American born Muslim woman and I see many similarities of Jews with Islam as there are a lot of intersections of all three monotheistic faiths. I do not believe in covering my hair, but if one were to look at Nativity sets that are displayed during Christmas and look at Christian nuns habits we will observe a modesty all three faiths have in common. I notice more people objecting to women that choose and I use that word loosely, to observe modesty than to object to women or men that show little in clothing modesty..it is very subjective anyway on what is considered modest. Also, it seems the people who take it upon themselves to enforce these rules are committing a greater sin of being cruel and punitive. Where is the mercy and love all religions preach?
ellauri336.html on line 388: Shouldn’t a married woman retain her “alluring” hair to continue to be alluring to her husband? Surely it’s the moral responsibility of men to suppress any lust for married women.
ellauri336.html on line 392: It SHOULD be the responsibility of adult males to BE able to control themselves but alas it seems popular in Jewish Life to make excuses pertaining to their weaknesses and inability to control themselves. I guess it shows it angers me. There are such double standards it causes me growl moments 😔
ellauri336.html on line 404: My five year old daughter caught a glimpse of the part in Unorthodox where Esty’s hair was shaved and she had a visceral reaction to it. She wondered why Esty’s hair all had to be shaved off? Couldn’t they just leave some on top for her? Interesting the unedited reactions and feelings of children.
ellauri336.html on line 408: Its a control thing. Just like many extreme religions, women basically are property to their husbands. This is also part of the mind washing of their new reality of being a wife/mother because now that is all they are on earth for.
ellauri336.html on line 412: I don’t think it’s a control thing for everyone. There are plenty of women who don’t
ellauri336.html on line 413: mind shaving as this is there understanding of Jewish law. In places where there is coercion around shaving, that’s definitely a problem. Men have plenty of stringent commandments as well in the most insular circles.
ellauri336.html on line 417: I completely disagree. I CHOSE to “up my observance level game” all on my very own. I dress more modestly and never leave the house with my hair uncovered. My husband and kids are supportive of my “modern orthodox” observance level even though they do not share it. No one, but NO ONE forced this on me…I don’t shave my head but I would if I had the guts to. I just find my hair annoying.. 🙂
ellauri336.html on line 421: I hear you. It certainly feels that way no matter how often we are told it is not. I guess a lot of anger and confusion grew in me from being that 9 year old girl reading the line ‘ thank G_d we were born men not women’ in a prayer book. I have never forgotten it 🙁
ellauri336.html on line 429: Perhaps if one looks at it in the light of all the responsibilities a woman…a wife…a mother (the whole concept of conceiving, baring and raising the chikdren) has….the man is joyful in not having to be a woman. Be grateful to God how we are wonderfully made and to what responsibilities He has given us …if you want to say “role”…His perfect plan.
ellauri336.html on line 436: What I don’t understand about the women that DO shave their hair off, I mean so they just stay bald hidden under a wrap all the time? Wouldn’t their husbands want to see their hair at intimate moments? How would having no hair be attractive to their husbands?
ellauri336.html on line 439: Rabbi Jack Abramowitz, Jew in the City's Educational Correspondent, is the editor of OU Torah (www.ou.org/torah) . He is the author of six books including The Taryag Companion and The G-d Book. For more Q&A, follow his new video series, Ask Rabbi Jack, on YouTube.
ellauri336.html on line 445: Is This Hamas War the War of Gog and Magog?
ellauri336.html on line 483: Lisää tässä osiossa: Naisen pyhiinvaellus. Oikea tapa kritisoida. Asetuksen makeuttaminen. Yocheved, Mooseksen äiti. Profeetta Mirjam näyttää kaiken.
ellauri336.html on line 507: Why did Kimchis have seven sons who were kohen gadol? Or, why is popa 20 blatt behind. In any event, it isn’t because she covered her hair, as the gemara says ???? ??? ?? ??? ???? ????. Yes, but as those of us 20 behind in the daf know, and as was pointed out in that thread, the 2nd and 3rd became kohen gadol when the first was tamei.
ellauri336.html on line 509: LF, yes, similar, but you seemed to be focusing on her concealing her other attributes (as an act of modesty in and of itself), while the Ohr Zarua seems to be saying that she thought it was only because of one attribute, and the Chachomim told her that it could not be only that.
ellauri336.html on line 511: So if someone has several sons and they all become K”G, would that not mean that either at least some or most of them died in her lifetime, or they became tamei while serving as K”G? How could either of those scenarios be considered a sachar for her tznius? Not trying to be disrespectful – I am having real difficulty understanding the positive aspect of this quote in the Gemarah, when obviously something not so good had to have occurred in order for Kimchis to have so many sons who served in that capacity within her lifetime.
ellauri336.html on line 513: They didnt die. The gemara relates that twice on yom kippur (2 different years) the kohen gadol (her son) had to leave the beis hamikdash, and in the process became tamei requiring his brother to take over. That would account for at least three of her sons serving as kohen gadol with none dead. The story the gemara relates as to how the KG became tamei is not a negative either. The spittle of a non jew landed on him.
ellauri336.html on line 515: I personally always thought that while she did it from her innate midah of tznius, others “macht nuch”. What he appears to be saying is that hashem knows the reason why people are rewarded a certain way even if their actions are not necessarily different that others around them (the chachamim told her, others do the same and did not merit this).
ellauri336.html on line 517: Now Sam’s gonna say it’s bal tosif or something. (very impressive) Please. I know what Bal Tosif is. It’s not my fault that no one else seems to understand the importance and potential prevalence of Chukas Akum.
ellauri336.html on line 520: Popa probably didn’t realize how much he would get done, and when he ran out of printed sheets, he wrote the last three amudim from memory and then chazzered them.
ellauri336.html on line 580: Greta Thunberg's comments rang of empty words and absolute nothingness for most people on Twitter, who pointed out that she wasn't taking a stand in the Israel-Palestine conflict.
ellauri336.html on line 581: Commenting on the recently Israel-Palestine tensions, Thunberg had a take which didn’t go down very well with Twitter. For weeks now, Palestinian protesters and Israeli police have clashed on a daily basis in and around Jerusalem’s Old City, home to major religious sites sacred to Jews, Christians and Muslims and the emotional epicentre of the Middle East conflict. On Monday, stun grenades echoed across a holy hilltop compound, and hundreds of Palestinians were hurt in clashes between stone-throwing protesters and police firing tear gas and rubber bullets. Police were also injured! And men!
ellauri336.html on line 583: Thunberg on Twitter wrote how “I am not “against” Israel or Palestine. Needless to say I’m against any form of violence or oppression from anyone or any part,” while condoning the violence.
ellauri336.html on line 584: To be crystal clear: I am not “against” Israel or Palestine. Needless to say I’m against any form of violence or oppression from anyone or any part. And again – it is devastating to follow the developments in Israel and Palestine.— Greta Thunberg (@GretaThunberg) May 11, 2021
ellauri336.html on line 586: Her comments, however, rang of empty words and absolute nothingness for most people on Twitter, who pointed out that she wasn’t for starters, taking a stance, and while condoning violence was not mentioning how there was a power imbalance. Some even pointed out the quote “If you are neutral in situations of injustice, you have chosen the side of the oppressor,” by Bishop Desmond Tutu.
ellauri336.html on line 588: "The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of moral crisis."~Dante— Farzan Tufail
ellauri336.html on line 590:
Sunday 3.11.2023 - Microsoft
ellauri336.html on line 594: Thank goodness: Climate change alarmist and darling of the international liberal media Greta Thunberg has, at long last, weighed in on the conflict between Israel and Hamas. In a social media post published Friday morning, Thunberg held up a sign that read, “Stand with Gaza,” while writing: “Today we strike in solidarity with Palestine and Gaza. The world needs to speak up and call for an immediate ceasefire, justice and freedom for Palestinians and all civilians affected.”
ellauri336.html on line 596: This is her first and only mention of the Israel-Hamas conflict on her account on X (the social media website once known as Twitter), which has a whopping 5.6 million followers, since the despicable Hamas attacks on Oct. 7 that killed 1,400 Israelis, injured thousands more, and took 200 hostages. As of this writing, Thunberg has no posts that mention the conflict on her Facebook page and only one post on her Instagram account that has essentially the same message as her X post.
ellauri336.html on line 602: Yet Thunberg apparently does not have any problem with being silent while people and families are being slaughtered. Because nowhere in any of her social media feeds did she say a word about the attacks on Israel. The young activist did not offer a specific thought or a prayer for any of the innocent civilians targeted in Hamas’s brutal attacks nor condemn its use of violent terrorism. She couldn’t even spare a syllable for the Israeli babies that were killed by Hamas terrorists! Let alone poor unborn men in the cervices of Israeli girls!
ellauri336.html on line 604: That’s the first thing that makes Thunberg’s statement so disgusting. It’s truly mind-boggling that an internationally famous figure could comment on this conflict, which was escalated to its current fever pitch by Hamas’s brutal terrorist attack, without even mentioning that attack or offering any support to its victims.
ellauri336.html on line 606: Of course, it’s entirely understandable that Thunberg would sympathize with the plight of the people of Gaza. No one denies that the conditions they are facing are horrendous. (Yawn.) The real debate is whether that’s truly Israeli’s fault who chase them out of their homes into Egypt and bomb them like crazy, causing 1000% overkill, or whether the blame lies with Hamas, which controls the Gaza Strip? Tulta ja tulikiveä! Polttava tuuli olkoon malja, joka heidän on juotava! 7. 11:7 . Ps. 17:15,27:4,63:3 Matt.
ellauri336.html on line 608: But to do that without even sparing a thought for the Israeli victims shows a shockingly one-sided ignorance at best — and a lack of value for specifically Jewish lives at worst.
ellauri336.html on line 614: Tämä "uutinen" on vuodelta 2019, ennen pandemiaa. The state – which leads the way as US output of oil and gas is forecast to rise 25% in the next decade – is intensifying its production pipeline by pipeline. In the same month that Greta Thunberg addressed a UN summit and millions of people took part in a global climate strike, lawmakers in America’s leading oil- and gas-producing state of Texas made a statement of their own.
ellauri336.html on line 616: Texas’s Critical Infrastructure Protection Act went into effect on 1 September, stiffening civil and criminal penalties specifically for protesters who interrupt operations or damage oil and gas pipelines and other energy facilities. Within a couple of weeks, two dozen Greenpeace activists who dangled off a bridge over the Houston ship channel became the first people charged under the new law, which allows for prison sentences of up to 10 years and fines of up to $500,000 for protest groups.
ellauri336.html on line 620: The new Texas law is emblematic of the unyielding loyalty of conservative lawmakers to the fossil fuel industry in a state stacked with influential climate science deniers or sceptics such as the US senator and former Republican presidential hopeful Ted Cruz and which named a pipeline tycoon to its parks and wildlife conservation commission.
ellauri336.html on line 622: With kindred spirits in the Trump White House, Texas is now intensifying its support of the fossil fuel industry and, pipeline by pipeline, literally laying the groundwork for production to ramp up even more in the next decade.
ellauri336.html on line 624: The scale of new production is “staggering”, according to an analysis by Global Witness, a campaign group, with Texas leading the way as US output of oil and gas is forecast to rise by 25% over the next decade. This makes it a “looming carbon timebomb”, the group believes, in a period when global oil and gas production needs to drop by 40% to mitigate the worst impacts of the climate crisis.
ellauri336.html on line 625: “The sheer scale of this new production dwarfs that of every other country in the world and would spell disaster for the world’s ambitions to curb climate change,” the report states.
ellauri336.html on line 627: The US is already the planet’s leading producer of oil and gas and central to its rise is the Permian Basin, a shale region of about 75,000 sq miles extending from west Texas into New Mexico.
ellauri336.html on line 628: Despite the oil price crash of 2014, the Permian’s oil production has soared from about a million barrels a day in 2011 to about 4.5m this autumn, while natural gas production has trebled since 2013, according to US government figures.
ellauri336.html on line 632: “Having some kind of wild west boom going on in Texas where it’s every man for himself drilling as quickly as possible and trying to pull the stuff out of the ground in a kind of frenzy, that’s just the precise opposite to what should be going on,” said Lorne Stockman, a senior research analyst at Oil Change International, a clean energy advocacy group.
ellauri336.html on line 634: While there are some indicators of a slowdown in the growth rate, Chevron’s president of North American exploration and production, Steve Green, told an industry event in October that the oil major sees a “boom boom boom kind of economy” with a “long, healthy pace of activity in the Permian and Texas for decades to come”, Bloomberg reported.
ellauri336.html on line 636: The Permian’s fortunes are not dependent on the whims of one or two dominant companies – there are hundreds of operators, from tiny independents to huge multinationals such as Chevron, ExxonMobil, BP, Shell and ConocoPhillips, many of the corporations which, as the Guardian has reported, are behind a large proportion of the planet’s carbon emissions and are poised to flood markets with an additional 7m barrels per day over the next decade.
ellauri336.html on line 638: Gene Collins has witnessed firsthand the flipside of the Permian’s economic boom. The 68-year-old, who runs an insurance agency and is on the board of a local economic development corporation, was born and raised in Odessa, a city which, with neighbouring Midland, is at the heart of the Permian. Heavy trucks are damaging road surfaces, traffic accidents have increased and housing rates have soared, he claimed.
ellauri336.html on line 640: “It has not been a gradual growth. It’s been the type of growth that puts such a strain on the community that we’re unable to keep up with what we need to handle the crowds, the influx. Our housing shortage is really epidemic. It puts a burden on our school districts. We need teachers but we can’t bring teachers in because we have no place for them to stay,” Collins said.
ellauri336.html on line 642: A report last May by the Environmental Integrity Project, a not-for-profit group, cited a lack of air quality monitoring in west Texas, with only one station to track sulphur dioxide levels, and limited regulatory oversight which relies on companies to self-report unauthorised emissions.
ellauri336.html on line 644: The pace of drilling, low prices and lack of capacity have led to the Permian’s frackers producing more natural gas than the infrastructure system can handle, prompting them to vent gas or deliberately burn it off in an environmentally harmful process known as flaring.
ellauri336.html on line 646: “We probably have some of the worst air that we’ve ever had out here in west Texas” Collins said. “Every night we flare out here, let off natural gas, a lot of it really fugitive emissions because we don’t have the regulators out here.”
ellauri336.html on line 650: New pipelines should help relieve the bottlenecks, such as the Gulf Coast Express, a 448-mile pipeline which went online in September to take natural gas from west Texas towards the state’s portion of the Gulf coast. But these too come at an environmental cost.
ellauri336.html on line 652: In the Rio Grande valley, at the border with Mexico, activists are battling to stop the construction of three planned liquefied natural gas processing and export facilities at the port of Brownsville.
ellauri336.html on line 654: “We’re facing a massive wave of fossil fuel facilities that we’ve never seen before,” said Rebekah Hinojosa, a local organiser with the Sierra Club, a national environmental group. “The lifeblood of those communities is nature, ecotourism, shrimping, fishing, dolphin watch tours. Having a massive fossil fuel industry is not compatible.”
ellauri336.html on line 656: Will Texas have a political shift that might empower Democrats at some stage who might be more willing to think about restraining the growth of the oil sector, if not reversing it?” said Joshua Busby, an associate professor of public affairs at the University of Texas at Austin and senior research fellow at the Center for Climate and Security. NOPE.
ellauri336.html on line 658: Busby hopes natural disasters might accelerate change by altering the economic equation. Fortunately, man made disasters in Ukraine and Israel work just the opposite. The Gulf coast’s vulnerability to storms potentially made more severe by global heating – such as Harvey, which flooded much of the Houston area in 2017 - could damage ports, refineries and petrochemical plants, erode financial markets’ enthusiasm for fossil fuel investments, hurt companies’ bottom lines and push climate concerns higher up the priority list for voters in traditionally conservative suburban and rural areas. Small hope.
ellauri336.html on line 661: The new measure punishing protesters, he said, underlines the political priorities in Texas: “For them to passa law like that gives you an indication of what they think about the oil industry versus the rights and the health of (other) human beings.” Fuck the health of human beings!
ellauri336.html on line 666: The world remains on track to produce far more oil, gas and coal than would be consistent with relatively safe levels of heating, a new report found. Loppu 2023 nyytisestä on New York Timesin maxumuurin takana. Ahnaat juutalaiset nyhtävät viimeisenkin pennin loppurytäkästäkin.
ellauri338.html on line 27:
Strategy of Inner Conflict
Demilitarisaatiota
ellauri338.html on line 35: Jaakopinpainiksi kutsutaan nykyisessä kielenkäytössä tilannetta, jossa henkilö joutuu ratkaisemaan suuren sisäisen ristiriidan. Strategy of inner conflict.
ellauri338.html on line 46: Schelling was a senior staff member of the RAND Corporation (1958–59), where his analysis of the nuclear arms race between the United States and the Soviet Union led to his publication of The Strategy of Conflict (1960).
ellauri338.html on line 48: Schelling’s idea of limited or graduated reprisals—which he later set out in Arms and Influence (1966)—was adopted by the United States in 1965 as Operation Rolling Thunder, which involved the bombing of selected targets in North Vietnam in the expectation that it would deter the North Vietnamese from continuing the war. When this failed to deter North Vietnam, the bombing campaign was escalated, in spite of Schelling’s advice that the bombing should be abandoned if it did not succeed in the first three weeks.
ellauri338.html on line 50: Among his insights were the efficacy of voluntarily limiting one’s options in order to make the remaining ones more credible, that uncertain retaliation can be a greater deterrent than certain retaliation, and that the ability to retaliate is more of a deterrent than the ability to resist an attack. I.e., a country’s best defense against nuclear war is the protection of its weapons rather than its people. Si vis pacem para bellum. Who needs so many people anyway?
ellauri338.html on line 52: Schelling was elected president in 1991, and, in his presidential address “Some Economics of Global Warming” (1992), he advanced an argument in favour of a large carbon footprint as a deterrent for those with a smaller one. Talk softly but carry a big parabellum.
ellauri338.html on line 54: Schelling’s analyses generally relied on clear logical argument rather than esoteric mathematics, like eliminating customs barriers and graduated nuking of those against it.
ellauri338.html on line 73: Jaakobin painivastustajan henkilöllisyys on kiistanalainen, jota kutsutaan eri tavoin unihahmoksi, profeetalliseksi näyksi, enkeliksi (kuten Mikael ja Samael ), suojelevaksi jokihengeksi, Jeesukseksi tai Jumalaksi.
ellauri338.html on line 96: Merneptah Stele, joka tunnetaan myös nimellä Israel Stele tai Victory Stele of Merneptah, on Merneptahin, muinaisen Egyptin faaraon, joka hallitsi vuosina 1213–1203 eaa., kirjoitus. Flinders Petrie löysi sen Thebassa vuonna 1896, ja se sijaitsee nykyään Egyptin museossa Kairossa. Stele edustaa varhaisinta tekstiviittausta Israeliin ja ainoaa viittausta muinaiseen Egyptiin. Siinä seisoo: Israel on hävitetty – sen siementä ei ole enää; jokainen joka oli levoton on sidottu lepositeisiin.
ellauri338.html on line 103: Mykytiuk väittää, että muut lukemat kuin "Daavidin talo" ovat epätodennäköisiä. Art Garfunkel on kritisoinut äänekkäästi vaihtoehtoisia käännöksiä luonnehtien niitä "ehdotuksiksi, jotka nyt näyttävät naurettavalta: heprealaista bytdwd :tä ei pitäisi lukea Daavidin talona, vaan paikkana nimeltä betdwd rinnakkain tunnetun käännöksen kanssa paikannimi Ashdod'. Muita minimalistisia ehdotuksia olivat House of Uncle, House of Kettle ja House of Beloved.
ellauri338.html on line 143: Myöhemmin John White Alexander kuvasi runon vuoden 1897 Isabella and the Pot of Basil -taulussa, jota pidetään tällä hetkellä Museum of Fine Artsissa Bostonissa. Frank Bridge kirjoitti myös samannimisen sinfonisen runon vuonna 1907.
ellauri338.html on line 145: of_Basil.jpg/286px-Isabella_and_the_Pot_of_Basil.jpg" height="300px" />
ellauri338.html on line 147: Muita näkökohtia. One of her brothers violently kicks a frightened dog while cracking a nut. ellauri338.html on line 157: of_Jewish_history%E2%80%93related_articles">Lähteitä ellauri338.html on line 158: of_Israel-related_articles">Lisää lähteitä ellauri339.html on line 28:
ellauri339.html on line 40: "Kuoriainen muurahaispesässä" on liiton veljien Arkady ja Boris Strugatskin fantastinen dekkari (1979). Toiseksi viimeinen kirja "The World of Noon" -sarjassa, toinen kirja trilogiassa, joka kertoo Maxim Kammererin elämästä ja seikkailuista. Juoni koskettaa joitakin tärkeitä aiheita, esimerkiksi erikoispalveluiden oikeutta tappaa korkeampien tavoitteiden nimissä. Korkeampi tavoite tarkoittaa yleensä silverbäkkejä. Licence to kill. Tarkoitus pyhittää keinot. Ad majorem dei gloriam.
ellauri339.html on line 68: Lisäksi Kammerer lukee Abalkinin raportin Nadezhdan planeetalla tehdystä taistelusta, jonka hän suoritti yhdessä Shcheknin kanssa. Raportti esitetään "tarina tarinassa". Nadezhdassa tapahtui ympäristökatastrofi, ja ihmiset alkoivat ikääntyä ja rappeutua noin 15-vuotiaana joidenkin DNA-ongelmiensa vuoksi. Tuntemattomat (ilmeisesti samat vaeltajat, jotka mainitaan monissa Strugatskien teoksissa) evakuoivat suurimman osan väestöstä johtaen heidät tunneleiden läpi jonnekin kaivoksiin johtavia portaita pitkin.
ellauri339.html on line 76: Lev Abalkin on yksi 13 niin sanotusta "sotalapsesta", lapsista, jotka kasvoivat alkioista, jotka löydettiin nimettömältä planeetalta EH 9173 -järjestelmässä joulukuussa 2137 tietyssä sarkofagissa, jonka selvästi Wanderers teki. Sarkofagin tutkimiseen ja lasten tulevan kohtalon määrittämiseen perustettu komissio ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että "löytöjät" voisivat kantaa jonkinlaista kätkettyä ohjelmaa, jonka vaeltajat ovat asettaneet ja joidenkin ulkopuolisten vaikutusten laukaisee, joten he voivat muodostaa vaaran. Yrittäessään löytää kompromissin humanismin periaatteiden ja ihmiskunnan eduista huolehtimisen välillä, komissio päätti pitää tapahtuman salassa, myös "perustajilta" itseltään, kasvattaa ja kouluttaa heidät erikseen ja ryhtynyt kaikkiin toimenpiteisiin varmistaakseen, etteivät he koskaan tapaa toisiaan ja antaa myöhemmin heille kaikki maan ulkopuoliset ammatit, jotta he viettävät mahdollisimman vähän aikaa maan päällä. Tietenkin kaikki "löydöt" olivat elinikäisen seurannan alaisia.
ellauri339.html on line 78: Maalle ystävällinen avaruuden ulkopuolinen sivilisaatio Rabindarnath Tagore, kuten joissakin neuvotteluissa kävi ilmi, löysi myös saman sarkofagin, jossa oli Tagorean toukkia, ja tuhosi sen välittömästi. Koska keskustelun aikana yksi maan asukkaista ei antanut tagorealaiselle selkeää vastausta kysymykseen "Mitä tekisit?" — Tagore katkaisi diplomaattisuhteet Maahan pitkäksi aikaa.
ellauri339.html on line 80: Kaikki "sarkofagin lapset" syntyivät 6. lokakuuta 2138, kirjattiin useilla pitkäaikaisilla tutkimusmatkoilla olevien tutkijoiden kuolemanjälkeisinä lapsina ja opiskelivat tavallisissa sisäoppilaitoksissa. Heidän kehitystään seurattiin tarkasti, mutta merkittäviä eroja tavallisista ihmisistä ei koskaan voitu havaita, ainoana poikkeuksena: suunnilleen saman ikäisenä he kaikki kehittivät kyynärpäänsä kyynärpäähän syntymämerkin kuvakkeen muodossa, joka samaan aikaan yhden medaljongin kuvakkeen kanssa, jonka laatikko löydettiin sarkofagista. Mitaleja alettiin kutsua "sytyttimiksi" - joku komissiosta ehdotti, että hypoteettinen "ohjelma" voitaisiin aktivoida, kun "löytöjä" joutui kosketuksiin "hänen" medaljonginsa kanssa. "Löydön" ja sitä vastaavan "sytyttimen" välillä löydettiin yhteys: vähän aikaa sen jälkeen, kun yksi sytyttimistä tuhoutui kokeen aikana, siihen liittyvä "kaksostyttö" kuoli onnettomuudessa. Vaikka oli mahdotonta sulkea pois satunnaista sattumaa, lisäkokeet "sytyttimillä" kiellettiin.
ellauri339.html on line 159: Chuck Hansen, The Swords of Armageddon: U.S.
ellauri339.html on line 170: Kevyiden hepenien riisunnan asiantuntija Jeffrey Lewis Institute of International Studiesista on epäillyt Stalingradin kykyä väistää nahjuspuolustus. Perusteluksi hän antaa sen, että liukuvana haistelukärki lähestyy majavaa hitaammin kuin mannertenvälisten nahjusten perinteiset kärjet, jotka tulevat limakehään jyrkässä kulmassa.
ellauri339.html on line 226: Druzhby narodof nadezhnyj oplot! Terve vapaa isänmaamme,
ellauri339.html on line 511: Julia Georgievna Paevskaya (ukrainalainen Yulia Heorhievna Paevska, syntynyt 19. joulukuuta 1968) on ukrainalainen sotilashoitaja, evakuointilääketieteellisen vapaaehtoisyksikön "Angels of Tyra" perustaja. Tunnetaan lempinimellä "Tyrä mörk mörk". Syntynyt Kiovassa 19. joulukuuta 1968.
ellauri339.html on line 514: Hän aloitti työskentelyn äärioikeistolaisena valelääkärinä Euromaidanin aikana, Donbassin sodan alkamisen jälkeen hän otti kutsutunnuksen "Tyra" yhden japanilaisen klaanin kunniaksi (hän käytti tätä salanimeä aiemmin pelissä World of Warcraft), ja hänen tiimiään alettiin kutsua "Tyran enkeleiksi" analogisesti "Charlien enkeleille".
ellauri339.html on line 531: Yuliia Paievska International Women of Courage -palkinnolla 2023
ellauri339.html on line 545: Kansainvälinen Women of Courage -palkinto
ellauri339.html on line 563: The Second Summit of First Ladies and Gentlemen ( englanniksi: The Second Summit of First Ladies and Gentlemen ) on Ukrainan ensimmäisen naisen Olena Zelenskan aloite. Toisen huippukokouksen teema: "Ukraina ja maailma: tulevaisuus, jonka rakennamme (uudelleen) yhdessä. " Toinen huippukokous pidettiin 23. heinäkuuta 2022 "Sofia Kyivskan" suojelualueella, ja sen piti kiinnittää maailman huomio Ukrainan sotaan.
ellauri339.html on line 565: Ensimmäiset naiset ja herrat: Elena Zelenska Andra Levite Diana Nausediene Amelie Derbodrangien Michel Michal Herzog Elke Budenbender Emine Erdogan Doris Schmidauer Rossana Maria Briseño Annick Pedders Mareva Grabowski-Mitsotakis Sofia Maria de Lourdes Soodeau Ferna Gréda Eliza Eliza Gréfi Maria Benso Eliza zavet ja Elizabeth Bavaria Gheorgievska Agata Kornhauser-Duda Tamara Vucic Jill Biden Laura Bush Brigitte Macron Lidia Djukanovic. Moderaattori: Hanna Homonai Pers Morgan.
ellauri339.html on line 584: Ulkomaat yleisesti käytetyssä merkityksessä (meidän tapauksessamme länsi, ja on aika muuttaa tätä ajattelua) "vuotivat" Zelenskyn. Viimeinenkin ukrainafilian ja raivostuneen russofobian linnake, brittiläinen The Guardian, kaatui: julkaistiin artikkeli ”Putin on ottanut vallan Ukrainassa?”. Artikkelin johtopäätös on tämä: Ukrainan konflikti on menetetty, ja se vain pahenee. Arvovaltainen amerikkalainen aikakauslehti Foreign Affairs kirjoittaa, että Ukrainan tulisi tehdä aselepo Venäjän kanssa. The Wall Street Journal julkaisi artikkelin otsikolla "On aika lakata haaveilemasta Venäjän tappiosta". Tässä on myös hälyttävä hetki - ikään kuin kukaan ei kysyisi Venäjältä, ikään kuin tämä kaikki olisi mahdollista "ilman Venäjää". Kannattaa miettiä: miksi he ajattelevat näin lännessä ja mitä tehdä asialle Venäjällä? Usko minua, se ei ole vaikeaa, minulla on vastaus, mutta se on äärimmäisen, sanokaamme, "epäsuosittu".
ellauri339.html on line 591: The United States controls how the war in the Ukraine proceeds and always has. Former German Chancellor Gerhard Schroeder said that it was the Americans who scuttled any chance of peace in Ukraine as early as March 2022, soon after the war began. “The only people who could resolve the war over Ukraine are the Americans. During the peace talks in March 2022 in Istanbul, Ukrainians did not agree to peace because they were not allowed to. They had to coordinate everything they talked about with the Americans first. However, nothing eventually happened. My impression is that nothing could happen because everything was decided in Washington.”
ellauri339.html on line 595: Fast-forward to 2023, and the story is different. Earlier this month NBC News quietly released a report that said U.S. and European officials broached the topic of peace negotiations with Ukraine, including “very broad outlines of what Ukraine might need to give up to reach a deal with Russia.” NBC said “the discussions are an acknowledgment of the dynamics militarily on the ground in Ukraine and politically in the U.S. and Europe.” They began amid concerns that the war has reached a stalemate and about the ability to continue providing open-ended aid to Ukraine.
ellauri339.html on line 597: Biden administration officials are also worried that Ukraine is running out of men in this war of attrition, while Russia has a seemingly endless supply. Ukraine is struggling with recruiting and recently saw public protests (of course not shown on American T.V.) about President Volodymyr Zelensky’s open-ended conscription requirements. Kiev is resorting to sending 40- and 50-year-olds to the front.
ellauri339.html on line 599: This comes as Time is reporting Zelensky’s top advisers admitted the war is currently unwinnable for Ukraine. Things look a bit better from the point of view of Ukraine commander-in-chief General Valery Zaluzhny, who believes the war is only at a stalemate. "It's now a battle of inches," say American sources quietly.
ellauri339.html on line 601: Americans will be forgiven if they never hear this bad news, never mind be surprised by it if they did. The narrative which drove sports teams to wear blue and yellow patches and E Street Band member Steve Van Zandt to paint his guitar the Ukrainian colors was simple. Amidst a flood of propaganda, the story was always the same: Ukraine was pushing back the Russians with weapons provided by a broad range of agreeable NATO benefactors. Between Ukrainian jet fighter aces with improbable kill ratios to patriotic female sniper teams with improbable hair and makeup, Russia was losing. It would be a difficult but noble slog for “as long as it takes” to drive the Russians out.
ellauri339.html on line 603: Any talk about peace was insulting to Kiev, fighting for its survival and all. Meanwhile, Zelensky at first flew around the world like the antichrist Bono, procuring weapons while showing off his man-to-man relationships with celebrities. (Now desperate, Zelensky is claiming Russia, Iran, and North Korea sponsored Hamas’s attack on Israel as he tries to rustle up support.)
ellauri339.html on line 607: It’s as compelling as it is untrue. Any thoughtful analysis of the war showed it to be, from early days, a war of attrition at best for the Ukrainian side. While the U.S. could supply nearly bottomless cargo planes full of weapons and munitions, right up to the promised F-16 fighter-bombers and M1A tanks, it could not fill the manpower gap. Any appetite for American troop involvement was hushed up early in the fight. Russia could do what she had always done at war: hunker down
ellauri339.html on line 608: in the field and reach deep into its vast territory to find ever more conscripts to wait out the enemy. It didn’t hurt that Russia’s capability versus NATO equipment was surprisingly good, or perhaps the Ukrainians’ handling of sophisticated Western arms was surprisingly bad.
ellauri339.html on line 610: But the most predictable factor leading to quiet U.S. moves toward some sort of “peace solution” in Ukraine is as predictable as the battlefield results. There is unease in the U.S. government over how much less public attention (despite the propaganda) the war in Ukraine has garnered since the Israeli–Hamas conflict began more than a month ago. Combined with a new Speaker of the House seeking to decouple aid to Israel from aid to Ukraine, officials fear that shift could make securing additional funds for Kiev difficult.
ellauri339.html on line 612: Americans, both the people and their government, distracted by the greatest propaganda tools ever imagined (the media), seem capable of focusing on only one bright shiny object at a time. In the case of wars, a new bright shiny object must include two clear sides, one good and one pure evil, with one preferably an underdog, daily combat footage which can be obtained without too much danger, and a football game-like progression across a map that is easy to follow. It should not be boring. Ukraine was such a conflict and enjoyed almost a full two-year run.
ellauri339.html on line 618: Nevertheless, the fickle attention of America shifted to the Middle East just as things started to look more and more like static WWI trench warfare in Ukraine. It was a hard act to follow, but something always follows nonetheless (the same calculus works for natural disasters and mass shootings, which are only as mediagenic-good as the next one coming.) Over 41 percent of Americans now say the U.S. is doing too much to help Kiev. That’s a significant change from just three months ago when only 24 percent of Americans said they felt that way.
ellauri339.html on line 620: Ukraine, like Israel, owes most of its continued existence to American weaponry. However, despite the blue and yellow splattered on social media at present, Ukraine does not have anywhere near the base of support Israel does among the American public and especially within the American Congress. The terms for resolving the war will be dictated to Kiev as much by Washington as they will be by Moscow, as with Crimea a few years ago. The end will be quite sad; Russia will very likely solidify its hold on Donbas and the Crimea, and achieve new territory to the west approaching Kiev, roughly 20 percent of Ukraine. Ukraine will be forced to set aside its goal of joining NATO even as the U.S. takes a new stand on its western border with Poland.
ellauri339.html on line 622: It is all something of a set piece. America has an old habit of wandering into a conflict and then losing interest. “We have your back” and “we will not abandon you” join “the check’s in the mail” and “I’m from the government and I’m here to help” among joking faux reassurances. Our proxies seem to end up abandoned and hung out to die. As in Iraq and Afghanistan, never mind Vietnam before that, what was realized at the end could have most likely been achievable at pretty much anytime after the initial hurrahs passed away. It is sad that so many had to die to likely see it happen in 2023.
ellauri339.html on line 628: Peter Van Buren is the author of We Meant Well: How I Helped Lose the Battle for the Hearts and Minds of the Iraqi People.
ellauri339.html on line 641: Ruslan Shpakovich, entinen vuokra-auton työntekijä, kouluttaa sotilasta, jonka yksikkö on osittain yksityisesti hankittu, Mykolaivka Druhassa, Ukrainassa. Kuvaaja: Brendan Hoffman Bloomberg Businessweekille. Vapaaehtoiset ja voittoa tavoittelemattomat organisaatiot (taino, Ukrainan voittoa toki) ovat olleet Ukrainan Venäjä-taistelun selkäranka.
ellauri339.html on line 643: Mitä tapahtui, kun tavalliset kansalaiset käyvät sotaa? Vapaaehtoiset ryntäsivät aukkoon. Yli 15 000 miestä ja naista, joista monet olivat Euromaidanin mielenosoitusten veteraaneja, virtasi rintamalle. He kokoontuivat pataljooniin, joilla oli joskus siteitä ultranationalistisiin ryhmiin, joita yhdisti russofobia ja pakkomielle ukrainalaiseen identiteettiin – joissakin tapauksissa rasismiin asti.
ellauri340.html on line 41: Central City -yliopiston professori Ira West (Iriksen adoptioisä) suunnitteli Allenin puvun ja sormustimen, joka säilyttää Adamin "sen", kun Allen on siviili-identiteetissään. Rengas voi irrottaa kokoonpuristetut vaatteet, kun Allen tarvitsee sitä ja imeä ne takaisin sisään erityisen kaasun avulla, joka kutistaa pukua. Lisäksi Allen keksii kosmisen juoksumaton, laitteen, joka mahdollistaa tarkan aikamatkailun. Supersankarikollegansa ottavat Allenin lämpimästi vastaan, niin paljon, että lähes kaikkia hänen jälkeensä tulevia vauhdikkaita verrataan usein häneen. Batman sanoo lopulta: "Barry on sellainen mies, johonka olisin toivonut tulevani, jos vanhempiani ei olisi murhattu."
ellauri340.html on line 63: English novelist George Eliot (1819 - 1880), pseudonym of Mary Ann Evans, poses for a photograph. No joo... Oli se kuitenkin huisin karismaattinen. Ihaa. Hehe. ellauri340.html on line 93: Juu, lisääntymisen jäätyä pois kuvasta FUCK!ista on tullut uusi EAT!. Se ei ole enää tuotantoa vaan kuluttamista. Kaikkea voi myydä kyrvällä ja kurvalla. Kun tarve säännellä lastentuloa katosi, lakkasi porno erottumasta muusta panosta. No, pedofilia ja raiskaus vielä sinnittelevät. Sodomia on sensijaan jo A-OK.
ellauri340.html on line 103: Christopher Lasch (1. kesäkuuta 1932 Omaha – 14. helmikuuta 1994 Pittsford) oli yhdysvaltalainen historioitsija, moraalifilosofi ja yhteiskuntakriitikko, joka toimi historian professorina Rochesterin yliopistossa. Lasch pyrki käyttämään historiaa välineenä tuodakseen esiin sen, kuinka laajalti amerikkalaisyhteiskunnassa merkittävät julkiset ja yksityiset instituutiot heikensivät perheiden ja yhteisöjen toimivaltaa ja riippumattomuutta. Hän pyrki luomaan historiatietoisen yhteiskuntakritiikin, joka voisi auttaa amerikkalaisia käsittelemään hillitöntä konsumerismia, köyhtymistä ja sitä, mitä hän kutsui tunnetuksi tulleella termillään "narsismin kulttuuri".
ellauri340.html on line 104: The Culture of Narcissism -kirjasta tuli yllätysmenestys ja se voitti National Book Award -palkinnon pehmeäkantisten Current Interest -kategoriassa.
ellauri340.html on line 141: Hänet ajettiin pois Puolan kansantasavallasta vuoden 1968 Puolan poliittisen kriisin aikana ja hänet pakotettiin luopumaan Puolan kansalaisuudestaan . Hän muutti Israeliin; kolme vuotta myöhemmin hän muutti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Hän asui Englannissa vuodesta 1971, missä hän opiskeli London School of Economicsissa ja hänestä tuli sosiologian professori Leedsin yliopistossa, myöhemmin emeritus. Bauman oli yhteiskuntateoreetikko, joka kirjoitti niinkin monimuotoisista aiheista kuin moderniteetti ja holokausti, postmoderni kulutus ja nestemäinen nykyaika . Bauman oli vuosina 1945–1953 poliittinen upseeri sisäisessä turvallisuusjoukossa (KBW), sotilastiedusteluyksikössä, joka muodostettiin taistelemaan Ukrainan kapinallisarmeijaa ja Puolan kotiarmeijan jäänteitä vastaan. Täähän on nykytilanteessa vähän noloa. The Guardian -lehden haastattelussa Bauman vahvisti olleensa sitoutunut kommunisti toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen eikä ollut koskaan salannut sitä. Hän myönsi, että tiedustelupalveluun liittyminen 19-vuotiaana oli virhe, vaikka hänellä oli "tylsä" pöytätyö, jossa ei päässyt naganilla osoittelemaan kapinallista.
ellauri340.html on line 144: Aluksi Bauman pysyi lähellä ortodoksista marxilaista oppia, mutta Georg Simmelin ja Antonio Gramscin vaikutuksesta hän kritisoi yhä enemmän Puolan kommunistista hallitusta. Tästä johtuen hänelle ei koskaan myönnetty professuuria edes habilitoitumisen jälkeen . Mutta sen jälkeen kun hänen entisestä opettajansa Julian Hochfeldistä tehtiin Unescon yhteiskuntatieteiden osaston varajohtaja Pariisissa vuonna 1962, Bauman itse asiassa peri Hochfeldin tuolin.
ellauri340.html on line 233: vaaraton), ml nekrofilia (P1/85/3d)
ellauri340.html on line 262:
↑ofollow" class="external text" href="https://rednet.punainenristi.fi/node/39543">Gumanitaarisen oikeuden toiminta Suomen Punainen Risti. Viitattu 13.8.2023. ellauri340.html on line 327:
ellauri340.html on line 339: Comics Code Authorityn (CCA) perusti vuonna 1954 Comics Magazine Association of America vaihtoehtona hallituksen asetuksille. CCA:n ansiosta sarjakuvakustantajat pystyivät itse säätelemään sarjakuvien sisältöä Yhdysvalloissa. Koodi oli vapaaehtoinen, koska sen käyttöä ei vaadittu laissa, vaikka jotkut mainostajat ja jälleenmyyjät halusivatkin turvautua siihen. Jotkut julkaisijat, kuten Dell, Western ja Classics Illustrated, eivät koskaan käyttäneet sitä. Sen koodi, jota yleisesti kutsutaan "sarjakuvakoodiksi", kesti 2000-luvun alkuun saakka. CC-muodostelma seurasi moraalista paniikkia, joka keskittyi sarjaan senaatin kuulemistilaisuuksia ja psykiatri Fredric Werthamin kirjan Seduction of the Innocent -julkaisua.
ellauri340.html on line 345: Comics Magazine Association of America (CMAA) perustettiin syyskuussa 1954 vastauksena laajalle levinneeseen yleiseen huoleen sarjakuvien graafisesta väkivallasta ja kauhukuvista. Se nimesi New Yorkin tuomarin Charles F. Murphyn (1920–1992), joka on nuorisorikollisuuden asiantuntija, johtamaan organisaatiota ja suunnittelemaan itseään valvovan "eettisen säännöstön ja standardit" alalle. Hän perusti Comics Code Authorityn (CCA) perustaen sen koodin enimmäkseen noudattamattomaan koodiin, jonka Association of Comics Magazine Publishers laati vuonna 1948 ja joka puolestaan oli mallinnettu löyhästi vuoden 1940 Hollywood Production Coden, joka tunnetaan myös nimellä "Hays Code".
ellauri340.html on line 349: Johdannossaan Archie Americana -sarjan Best of the Fifties -sarjaan toimittaja Victor Gorelick muisteli koodia ja kirjoitti: "Ensimmäinen tehtäväni uutena taiteen assistenttina oli poistaa raot ja halkeamat ja nostaa matalat puserot Katy Keenestä." Hän kirjoitti myös Archie-taiteilija Harry Luceystä : "Hänen toisinaan vihjaileva tarinankerronta – ja hän oli yksi parhaista – melkein maksoi hänelle hänen työnsä. Kun hänen lyijykynällä valmistetut tarinansa saapuivat, hahmot olivat pukeutuneet vain yhdellä sivulla. Inkeri, tai nainen nimeltä Terry Szenics, joutui pukemaan heidät jäljellä oleville sivuille."
ellauri340.html on line 473: Hänen teoksissaan hallitseva teema on tavallisen kielen, arkitodellisuuden ja rationaalisen järjestyksen vaimentavat vaikutukset ja taustalla oleva irrationaalisuus. Handke oli Grazer Gruppen (kirjailijoiden yhdistys) ja Grazer Autonrengasversammlungin jäsen ja oli mukana perustamassa Verlag der Talvirenkaat -kustantamoa Frankfurtissa. Hän teki yhteistyötä ohjaaja Wim Wendersin kanssa ja kirjoitti käsikirjoituksia kuten The Wrong Move ja Wings of Desire.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri340.html on line 508: Vaikka Handke nousi ensimmäisen kerran esiin näytelmäkirjailijana ja kirjailijana, jolla on tuottelias tuotanto (hän on kymmenien teosten kirjoittaja), hän on tullut paljon tunnetummaksi politiikastaan. Hänen tukensa Serbialle 1990-luvun Balkanin sodissa, erityisesti hänen lausuntonsa Bosnian muslimeihin kohdistuvasta kansanmurhaväkivallasta, on tehnyt hänestä paarian, like Ritu Gagra. Tottunut vastustaja Handke hyväksyi syrjäytyneen asemansa ja tarjosi outoa kiistaa sodan tosiseikoista, jotka vaikuttivat monilta harhaluuloilta, varsinkin kun otetaan huomioon, että hänellä oli vain välähtävä henkilökohtainen kiinnostus Balkanin politiikkaan – hänen äitinsä oli slovenialainen, josta hän piti kiinni kasvavalla intensiteetillä. Seuraavina vuosina Handke on kaivautunut entistä syvemmälle. Kun Slobodan Milošević kuoli vuonna 2006 sotarikosten oikeudenkäynnissä, Handke puhui hänen hautajaisissaan. Vuosia myöhemmin Serbian hallitus ruokkii ja koristeli hänet. Huolimatta korkean profiilin kirjailijoiden, kuten Elfriede Jelinekin ja Karl Ove Knausgaardin, tuesta, hänen maineensa on kärsinyt. Kun hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2019, protesti oli laajalle levinnyttä ja yksi Nobel-komitean jäsen erosi välittömästi, osittain hänen politiikkansa takia. Olisivat saaneet erota koko porukka, kuten pian nähtiin.
ellauri340.html on line 524: Silti vaikka hän kirjoitti Yhdysvalloista, Handke ei koskaan oikeastaan jättänyt kasvattinsa Eurooppaa. 1970-luvulla hän tuotti osan saavutettavimmista teoksistaan ottamalla huomioon oman elämäntarinansa sekä kirjailijan ja tekstin välisen suhteen. Lyhyessä mutta voimakkaassa muistelmassa A Sorrow Beyond Dreams, kirjasta, josta hänet tunnetaan parhaiten anglofonisten lukijoiden keskuudessa, Handke kuvailee äitinsä itsemurhaa, ja kenties hänen rehellinen surunsa myöntäminen antaa lukijan päästä kielen tanssin ulkopuolelle. Samoin The Weight of the World (kirjoitettu 70-luvun puolivälissä, mutta julkaistu vuonna 1977), eräänlainen päiväkirja, joka kertoo Handken havainnoista sairauden aikana, tuli Länsi-Saksan bestselleriksi. Poliittisia kannanottoja välttävä kirja on sarja helmimäisiä vinjettejä kosmopoliittisesta elämästä, isyydestä ja kuolevaisuudesta.
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
ellauri340.html on line 569: Peter Handke, winner of the Nobel Prize for Literature, niftily stops just short of outright denials of the Serb genocide of Bosnia’s Muslims. And the Israelis on the Gaza strip!
ellauri340.html on line 592: Landsinnere on yksi niistä saksalaisista yhdistelmäsubstantiiviista, joille millään muulla kielellä ei ole vastinetta, se näet tarkoittaa sisämaata. Hemmetti miten nurkkakuntaisia on nää anglofonit, ei ne osaa mitään muuta kieltä kuin tota enkkua. Ja niiden mielestä ei muidenkaan kyllä pitäisi. Kaikki nykylevareiden henkilöt koko ajan ezii hukkuneita sukulaisiaan. Voi vinetto, jos ne löytäisivät ne eine niistä kuminkaan juuri piittaisi. Ne harrastaa vain irtosuhteita, kuten sanoi se 1 sosiologijäbä Liv Strömquistin sarjakuvassa.
ellauri340.html on line 608: Jean Baudrillard ( UK : / ˈ b oʊ d r ɪ j ɑːr / BOHD -rih -yar, [41] USA : / ˌ b oʊ d r i ˈ ɑːr / BOHD -ree- AR, ranska: ʒʑʁʁ7 ] Heinäkuu 1929 – 6. maaliskuuta 2007) oli vähän apean seniori E. Saarisen näköinen ranskalainen sosiologi, filosofi ja runoilija, joka oli kiinnostunut kulttuurin tutkimuksesta. Hänet tunnetaan parhaiten mediaa, nykykulttuuria ja teknologista viestintää koskevista analyyseistään sekä hypertodellisuuden kaltaisten pellekäsitteiden muotoilusta. Baudrillard kirjoitti monista eri aiheista, mukaan lukien kulutus, talouskritiikki, yhteiskuntahistoria, estetiikka, länsimainen ulkopolitiikka ja populaarikulttuuri. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Seduction (1978), Simulacra and Simulation (1981), Amerikka (1986) ja Persianlahden sota (1991). Hänen työnsä yhdistetään usein postmodernismiin ja erityisesti poststrukturalismiin siitä huolimatta että Baudrillard oli vastustanut poststrukturalismia ja etääntynyt postmodernismista.
ellauri340.html on line 611: Kielen filosofia Kuoleman filosofia Sodan filosofia Arkkitehtuurin filosofia Tiedon filosofia Taiteen filosofia Yhteiskuntatieteen filosofia Historian filosofia Talouskritiikki Arvokritiikki Arvomuoto Yhteiskuntafilosofia Sosiologia (varhainen) Antropologia Patafysiikka Valokuvaus Semiotiikka Terrorismin tutkimus Sosiaalinen historia Länsimainen ulkopolitiikka Populaarikulttuuri.
ellauri340.html on line 613: Hänen isovanhempansa olivat maataloustyöntekijöitä ja isä santarmi. Lukion aikana (Lycée Reimsissä ) hän tuli tietoiseksi "patafysiikasta" filosofian professori Emmanuel Pelletin kautta, jonka sanotaan olleen ratkaisevan tärkeää Baudrillardin myöhemmän ajatuksen ymmärtämisen kannalta. Kaikki onkin näet pelkkää pelleilyä pefleteillä kuten patafysiikka.
ellauri340.html on line 615: Toukokuun 1968 tapahtumien aikana Baudrillard työskenteli tiiviisti filosofi Humphrey De Battenburgen kanssa, joka kuvaili Baudrillardia "visionääriksi". Hän sai ensimmäisen kameransa vuonna 1981 Japanissa, mikä johti siihen, että hänestä tuli valokuvaaja.
ellauri340.html on line 619: Vuonna 1970 ensimmäisen avioliitonsa aikana Baudrillard tapasi 25-vuotiaan Marine Dupuisin, kun tämä saapui Nanterreen, jossa hän oli professori. Marine jatkoi median taiteellisena johtajana. He menivät naimisiin vuonna 1994, kun Jean oli 65-vuotias.
ellauri340.html on line 631: Myöhemmin Baudrillard hylkäsi marxismin kokonaan (The Mirror of Production and Symbolic Exchange of Death) [ lainaus tarvitaan ].
ellauri340.html on line 637: Baudrillardille kylmän sodan päättyminen ei edustanut ideologista voittoa; pikemminkin se osoitti sekä poliittisen oikeiston että vasemmiston yhteisten utopististen visioiden katoamista . Antaessaan lisätodisteita vastustavansa marxilaisia visioita globaalista kommunismista ja liberaalista näkemystä globaalista kansalaisyhteiskunnasta, Baudrillard väitti, että heidän toivomansa päämäärät olivat aina olleet illuusioita; itse asiassa, kuten The Illusion of the End väittää, hän ajatteli, että ajatus itse päämäärästä ei ollut muuta kuin pelkkää nenästävetoa. Siinä se oli kyllä ihan oikeassa. Apinoiden koko historia itsessään on roskakori. Se on aina ollut paskaläjä, ja se on tehnyt koko planeetasta apinoiden jättimäisen roskakorin.
ellauri340.html on line 666: Hänen alkuajan puuhastelunsa edellisten julkkisten lehdyköissä tuskin ennakoivat Marxin arvoteorian räjähdysvoimaista kritiikkiä, joka ilmaantuisi alle vuosikymmenen kuluttua. Instituutiot, kuten Kulanöttö Hulanöttö Puup ja potlatch, osoittavat, että arvovaltaa tavoitteleva jäte oli kulutuksen alkuperäinen, ei-utilitaarinen perusta. Vizi näähän on ylijäämän poistoa, lyxiä. Etnää frankofoonit merkitys ja merkkijäbät on sitten pellejä. Niillä on ollut ihan liikaa vinkkua, runkkua ja patonkia porttikongissa. Käsitys siitä, että pelkistämättömät perustarpeet hallitsevat ihmisen toimintaa, osoittautuu myytiksi. No ei ne tietenkään enää kiinosta kun ne on tyydytetty. Ihan tää on kuin piispa Berkeley, tai Hegel. Das Nichts nichtet.
ellauri340.html on line 681: FGK rähisemässä Kristiinalle ja mulle kun ei rynnätty Fredin ämyrin kuzumana RUCLin pikapalaveriin "te sankarilliset", Fred ämyröimässä mulle kun en ollut riittävästi puolustanut sen kainaloista germaanikanaa tiedekuntaneuvostossa Auli Hakulista vastaan Fredin käymässä reviirikiistassa keskusteluntutkimuxesta, "this is not your captain speaking, but rather, Fred Karlsson", "vanha professori" vainaja Kristiina-laivalla, Fred antamassa arvosanaa "niukasti hyvä" Kouvolan viran opetusnäytteessä, siitäkin narsistisesta loukkauxesta on oltava sille kiitollinen, kaikki ne kurjat vuodet Kouvolassa mielessä ajaminen alas Kymijoen sillalta tai päin Sipoon kallioleikkausta hernekeitonvärisellä mannepirssillä jonka lämmitys ei toiminut ja moottori leikkasi kiinni Viikin suoralla, kolari diapameissa Korialla, paska hopea Honda tuusannuuskana, joku vanha tietokonerakkine pelkääjän paikalla, kaikki Kouvolan idiootit riitelemässä kultaisen häkin lopetuxesta, ällö keskustalainen ylekansanedustaja apinamiehenä. FGK koitti turhaan viedä tuolit alta sekä Kimmolta että multa, sai ansionsa mukaan kun tyttärestä tuli metrin knääpiö. Sosiaalidarwinisti söi omaa lääkettä. Hylätyt ladot matkan varrella, Koskenkylän autio, uusi hampaaton Opa hyytyi Porvoossa, Rothit naapureineen riemuizivat, ei kannattaisi Wolframin jolla on jo toinen museoauto rukkina.
ellauri341.html on line 49: "Toisaalta pelkästään Afrikan, Lähi-idän ja Aasian maiden ihmisten tyytymättömyys kolonialismiin ja ilmastokatastrofiin ja elintasoerot yhdistettynä turvapaikkajärjestelmän väärinkäytön helppouteen – eli länsimaiden perustavanlaatuiseen kyvyttömyyteen suojella itseään – pystyy varmistamaan, että Eurooppa kaatuu ihmisvyöryn alle ennemmin tai myöhemmin, mikäli radikaaleja muutoksia ei kyetä tekemään."
ellauri341.html on line 102: Markus Leikola heitti arpansa Ukrainan uurnaan 2022 kirjallaan Sodan ja rauhan kronikka. Teidän edestänne oli annettu koronatauolla 2020, Krimin sotien välissä. Markus Leikolan isä on professori Anto Leikola. Hänen setänsä on metsätieteilijä Matti Leikola ja hänen isoisänsä oli lääkäri ja poliitikko Erkki Leikola sekä isotätinsä gynekologi ja Suomen ensimmäinen naisprofessori Laiminlyöty Leidenius. Hänen isoäitinsä isä oli lääkintäkenraalimajuri Eino Suolahti.
ellauri341.html on line 136: Tietty ongelma on Markuxella izelläänkin, kun kahdapuoltoa on harjoitettava kuin yleissemanttinen professori Hayakawa ettei lukijakunnan tarvizisi suuttua.
ellauri341.html on line 160: Kasztner war überzeugt, dass dies das Ende des Mordprogramms einleiten würde, und Transporte von Juden in die angebliche Freiheit folgen würden. So ging Ende Juni 1944 ein Zug mit 1.685 Juden, die von einem Ausschuss der Gemeinde ausgesucht worden waren, aus Ungarn ab. Kasztner persönlich war an diesem Auswahlprozess maßgeblich beteiligt und wählte Rabbiner, Professoren, Opernsänger, Journalisten, zionistische Führer, aber auch Krankenschwestern und Bauern, 252 Kinder, 388 Juden aus seiner Heimatstadt, darunter seine Familie und viele seiner Verwandten. Versprochen wurde, dass dieser Zug entweder in die Schweiz oder nach Spanien gehen sollte; stattdessen kamen seine Passagiere im KZ Bergen-Belsen an. Adolf Eichmann ließ sie als Geiseln monatelang festhalten.
ellauri341.html on line 164: Im Juli 1944 bekam der SS-Offizier Kurt Becher von Himmler den Auftrag, mit Kasztner zu verhandeln. Bald darauf verhandelten auch SS-Leute mit dem Vertreter der jüdischen Hilfsorganisation in der Schweiz. 318 ungarische Juden kamen selbst im August 1944 noch auf diese Weise in die Schweiz. Der ursprüngliche Zug erreichte erst im Dezember 1944 die sichere Schweiz mit dann noch 1.670 Passagieren. Bis Juli 1944 waren bereits 437.000 der rund 800.000 ungarischen Juden in Güterzügen unter unmenschlichsten Bedingungen nach Auschwitz deportiert worden, wo die meisten sofort vergast wurden.
ellauri341.html on line 171: Während dieser Zeit ermordete seine Einheit rund 14.000 Juden, und Becher wurde immer weiter befördert, zuerst zum 1. Ordonnanzoffizier seiner Einheit, dann zum SS-Obersturmführer. Mitte März 1942 wurde Becher als SS-Hauptsturmführer in das SS-Führungshauptamt versetzt. Dort übernahm er die Inspektion des Reit- und Fahrwesens der SS. Nach zwei weiteren Einsätzen an der Ostfront wurde ihm 1944 das Deutsche Kreuz in Gold verliehen. Er wurde bald SS-Sturmbannführer und schließlich am 30. Januar 1944 SS-Obersturmbannführer.
ellauri341.html on line 173: Nur drei Monate später, im März 1944, wurde er nach dem Einmarsch in Ungarn nach Budapest berufen, um im Auftrag der SS offiziell Ausrüstung und Pferde zu kaufen. Neben der Beschaffung von Material für die Waffen-SS ging Becher auch daran, Vermögen für die SS sicherzustellen.
ellauri341.html on line 185: In revisionistischen Kreisen wird Becher oft als Zeuge genannt, wenn es um die Relativierung von Opferzahlen in den Konzentrationslagern ging. Andererseits war er einer der wenigen, die von Himmlers Versuchen wussten, mit den Alliierten ins Gespräch zu kommen und so einen Sonderfrieden abzuschließen. Bis zum Ende seines Lebens war Becher daher auch immer Ziel diverser Spekulationen. Er wohnte zuletzt in Bremen in der Blumenthalstraße und starb 1995 im Alter von 86 Jahren als reicher Mann, ohne je für seine Taten vor Gericht gestanden zu haben.
ellauri341.html on line 236: Shri Yogacharya Ajita, European Yoga Council of European Yoga Alliancen puheenjohtaja ja Euroopan unionin joogaliiton kunniasihteeri, ilmoitti kansainväliselle joogaliitolle seuraavaa: "Virallinen päätöslauselmani Euroopan jooganeuvoston puheenjohtajana. European Yoga Alliance on, että Mihai Stoian, Grieg Bivolaru ja kaikki MISA/NATHA-organisaatioon liittyvät ihmiset erotetaan välittömästi organisaatiostamme ja lopetamme heidän jäsenyytensä, koska on todistettu, etteivät he ole kiireisiä joogan parissa missään muodossa. että he jopa käyttävät joogaa laittomien käytäntöjen suojana, että he eivät kunnioita organisaatiomme sääntöjä ja standardeja, että he osoittavat ennenkuulumatonta moraalisen rehellisyyden puutetta eivätkä ole vakuuttuneita muuttamaan asennettaan."
ellauri341.html on line 259: Hän kävi lukion Bukarestissa, minkä ansiosta hän pääsi pääkaupungin suuriin kirjastoihin. Hän opiskeli siellä suurella huomiolla, monta tuntia peräkkäin, päivästä toiseen, kirjoja joogasta, alkemiasta, parapsykologiasta, seksologiasta, esoterismista, erotiikasta. Perusjoogaperinteen löytäminen oli suuri ilmestys. Hän ymmärsi heti, että jooga tarjoaa erittäin tehokkaita käytännön menetelmiä, jotka johtavat hilloviivan lopulliseen löytämiseen. Joka ilta hän harjoitteli joogatekniikoita sinnikkäästi, jopa 8-9 tuntia, kädet ruvella. Hän saavutti pian merkittäviä tuloksia ja syvällisiä sisäisiä muutoksia, jotka saivat hänet jakamaan muiden kanssa muinaisen joogaperinteen mysteereitä. Mutta hänen hengelliset intressinsä toivat hänet nopeasti kommunististen viranomaisten tietoon. Nicolae Ceaușescun diktatuurin alainen kommunistinen hallinto ei hyväksynyt muuta filosofiaa kuin dialectinen materialismi. Jokainen, joka osoitti kiinnostusta hengellisyyteen, oli Salaisen poliisin (supermaineisen "Securitaten") "mustalla listalla" ja häntä valvottiin ja valvottiin sitten järjestelmällisesti, koska oli mahdollista synnyttää kommunistisen ideologian vastaisia mielipidevirtoja. Näin oli Gregorian Bivolarun tapauksessa.
ellauri341.html on line 271: Vapauduttuaan vuonna 1986 hänet laitettiin jatkuvasti kommunistisen hallinnon vaarallisimpien ihmisten luetteloon, ja hän oli jatkuvasti salaisen poliisin valokeilassa, mutta hän ei koskaan lopettanut joogan harjoittamista ja opettamista, mikä saavutti ainutlaatuisen hengellisen vastarintaliikkeen. kommunistinen Romania. Gabriel Andreescu, CNSAS-arkiston tutkija, toisinajattelija ja ihmisoikeusaktivisti, toteaa kirjassaan "MISA - Radiography of a repression", että Gregorian Bivolarun koordinoima joogiryhmä on "ainoa esimerkki pitkäaikaisesta kollektiivisesta vastarinnasta kommunistihallinnon aikana. Nicolae Ceausescusta se oli harmillista. Kaikki muut olivat suht koht tyytyväisiä".
ellauri341.html on line 279: Joulukuussa 1989, kun kommunistinen hallinto virallisesti kaatui Romaniassa, lääketieteellinen komissio piti hätäkokouksen ja päätti vapauttaa Gregorian Bivolarun Poiana Maren vankilasairaalasta. 12. tammikuuta 1990 Gregorian Bivolaru piti jo ensimmäisen luennon ja avasi joogakurssin ja aloitti siten henkisen toimintansa uudelleen näennäisesti vapaassa maassa. Myös tammikuussa 1990 hän perusti Euroopan suurimman joogakoulun ja todellisen hengellisyyden ja joogakurin edistämisen keskuksen Romaniassa: The Movement of Spiritual Integration into the Absolute - MISA.
ellauri341.html on line 305: ATMAN Joogaliitto villakoirille. Karismaattinen teofaaninen liike. Henkinen parantaminen.
ellauri341.html on line 326: Haʿavara-Abkommen (hebräisch הֶסְכֵּם הַעֲבָרָה Heskem Haʿavarah, deutsch ‚Abkommen der Übertragung‘) bzw. Palästina-Transfer, auch Hoofien-Abkommen nach Eliezer Sigfried Hoofien (1881–1957), dem damaligen Direktor der Anglo-Palestine Bank, war der Name einer am 25. August 1933 geschlossenen Vereinbarung, die nach dreimonatigen Verhandlungen zwischen der Jewish Agency, der Zionistischen Vereinigung für Deutschland und dem deutschen Reichsministerium für Wirtschaft zustande kam. Sie sollte die Emigration deutscher Juden nach Palästina erleichtern und gleichzeitig den deutschen Export fördern. Sie war in der zionistischen Bewegung umstritten, da sie gleichzeitig mit dem Beschluss des Abkommens im Jahr 1933 betriebenen Boykottmaßnahmen gegen die Nationalsozialisten entgegenlief.
ellauri341.html on line 330: Das änderte sich mit der zunehmend bedrohlichen Lage der Juden in Deutschland. Man entwickelte einen Vorschlag des Leiters der politischen Abteilung der Jewish Agency for Palestine Chaim Arlosoroff an den deutschen Generalkonsul in Jerusalem Heinrich Wolff vom April 1933 weiter. Das war inzwischen von Pinchas Ruthenberg, dem Gründer der Palestine Electric Company, weiterentwickelt worden und wurde im Juli 1933 von Werner Senator der zionistischen Exekutive in London vertraulich mitgeteilt. Vermögen von Juden in Deutschland sollte durch eine Treuhandgesellschaft aufgelöst werden und über eine Liquiditätsbank, die von Aktionären außerhalb Deutschlands gegründet werden sollte, nach Palästina transferiert werden. Der Treuhandfonds zahlte in die Bank ein, die wiederum Schuldverschreibungen an Juden im Ausland ausgab, die dafür ausländische Devisen erhielten. Die deutsche Regierung sollte eine Transfergarantie für Zinsen und Tilgungen der Schuldverschreibungen übernehmen. Als Ausgleich sollte die Bank aus dem zurückgelassenen Vermögen der Auswanderer finanzierte deutsche Exporte in die neuen Heimatländer der jüdischen Auswanderer unterstützen.
ellauri341.html on line 332: Im August 1933 kam es zu einem entscheidenden Treffen im Reichswirtschaftsministerium. Von jüdischer Seite waren die Hanotea (Sam Cohen, Moses Nachnes), Arthur Ruppin (später Leiter der deutschen Abteilung der Jewish Agency), Eliezer Sigfried Hoofien von der Anglo-Palestine Bank in Tel Aviv und die Vertreter der ZVfD (Georg Landauer, Siegfried Moses) zugegen. Man einigte sich zwar nicht auf die Gründung einer Liquiditätsbank, aber einer Treuhandgesellschaft in Palästina, die den Auswanderern das auf ein Reichsmark-Sonderkonto der Anglo-Palestine Bank und der Bank der Tempelgesellschaft bei der Reichsbank Eingezahlte in Palästina auszahlte und außerdem den Absatz deutscher Exporte übernahm. Die Treuhandgesellschaft erhielt außerdem ein De-facto-Monopol auf solche Vermögensübertragungen jüdischer Auswanderer nach Palästina. Am 28. August 1933 wurde im Runderlaß Nr. 54/1933 des Reichswirtschaftsministeriums der Vertrag in Vollzug gesetzt. Er erhielt den Namen Haʿavara (hebräisch für Übertragung). Die Treuhandgesellschaft in Palästina erhielt den Namen Trust and Transfer Office Haʿavara Ltd. und stand unter Leitung von Werner Feilchenfeld. In Deutschland entstand die Palästina-Treuhandstelle zur Beratung deutscher Juden GmbH (Paltreu) unter Beteiligung der Banken M.M.Warburg & CO (Hamburg), A. E. Wassermann (Berlin) und der Anglo-Palestine Bank in Tel Aviv.
ellauri341.html on line 334: Verluste brachten Ausgleichszahlungen, um die Exportpreise zu verbilligen, die aufgrund der Nicht-Abwertung der Reichsmark sonst zu hoch gewesen wären. Außerdem gab es ab 1937 Negativ-Listen für Waren mit hohem Anteil von Auslandsrohstoffen, wofür ein Ausgleich gezahlt werden musste. Weiter gab es in Palästina auf Druck von palästinensischen Arabern und der Tempelgesellschaft Positiv-Listen, die die eingeführten Waren auf solche einschränkten, die in anderen Ländern nur mit Exportförderung absetzbar waren. Um dennoch mehr Waren abzusetzen, gründete die Haʿavara eine Tochtergesellschaft NEMICO für den Absatz von Waren in Ägypten, Mandats-Syrien und dem Irak. Auf Drängen des britischen Kolonialministeriums musste die Haʿavara in den Fällen, in denen ein britisches Unternehmen Interesse bekundete von der Bewerbung um Aufträge absehen. Innerhalb der internationalen zionistischen Bewegung stieß das Abkommen insbesondere in Amerika auf heftigen Widerstand. Auf dem 19. Zionistenkongress in Luzern 1935 setzten sich die Befürworter der Haʿavara durch. Allerdings wurden einige Einschränkungen beschlossen (Begrenzung auf Palästina) und die Aktien der Haʿavara wurden von der Anglo-Palestine Bank auf die Jewish Agency übertragen.
ellauri341.html on line 338: Die britische Mandatsverwaltung Palästinas verlangte von den Einwanderungswilligen ein Einwanderungszertifikat (Kapitalistenzertifikat) und, damit verbunden, den Nachweis finanzieller Mittel (so genanntes Vorzeigegeld) in Höhe von 1.000 £P pro Kopf, was etwa 8.000 ℛℳ entsprach. Nach den deutschen Devisenbestimmungen – der Reichsfluchtsteuer beschlossen 1931 im Zuge der Weltwirtschaftskrise, offiziell zur Eindämmung von Kapitalflucht bzw. Devisenspekulation, ab 1933 aber instrumentalisiert, um Vermögen auswandernder vor allem jüdischer Deutscher per Steuer zu konfiszieren – wurden von Auslandsüberweisungen hohe Abschläge einbehalten.
ellauri341.html on line 340: Das Haʿavara-Abkommen ermöglichte den Betroffenen, einen Teil ihres Vermögens nach Palästina zu transferieren, während ein bestimmter Prozentsatz des zu übertragenden Vermögens als Reichsfluchtsteuer vom deutschen Fiskus einbehalten wurde. Anfangs betrug dieser Steuersatz 25 %; er wurde im Zuge der verstärkten staatlich gelenkten Abpressung des Vermögens von Juden sukzessive erhöht. Verglichen mit anderen Exilländern erhob der deutsche Fiskus auf Transfers nach Palästina einen geringeren Satz der Reichsfluchtsteuer. Anders gesagt, deutschen Flüchtlingen auf dem Weg nach Palästina knöpfte der Fiskus beim Versuch, zumindest Teile ihres Vermögen mitzuretten, weniger Reichsfluchtsteuer ab als ihresgleichen bei der Flucht in andere Exilländer. Jüdische deutsche Auswanderer zahlten in Reichsmark eine Summe auf ein deutsches Konto des Transfer Office ein und beglichen parallel den darauf anfallenden Betrag an Reichsfluchtsteuer auf ein Konto des Fiskus.
ellauri341.html on line 342: Mit den Guthaben auf deutschen Konten des Transfer Office wurden deutschen Herstellern Güter bezahlt, die dann nach Palästina exportiert wurden, während der Importeur dort den Gegenwert in Palästina-Pfund auf ein Konto des Transfer Office in Palästina einzahlte. Das palästinensische Currency Board hielt das Palästina-Pfund bis Mai 1948 auf pari zum Pfund Sterling. In anderen Fällen brachten Auswanderer die von ihnen durch das Transfer Office bezahlten und dann exportierten Maschinen als Beteiligung in palästinensische bestehende oder neu gegründete Unternehmen ein und erhielten statt eines Pfundguthabens dann Anteile an diesen Unternehmen; so entstanden viele neue Unternehmen in Palästina. Diese Anteile wiederum konnte der künftige Auswanderer, sofern er die 1.000 £P noch zusammenbringen musste, um ein Kapitalistenzertifikat genanntes Einreisevisum für Palästina erteilt zu bekommen, durch beauftragte Treuhänder an Investoren verkaufen, die die Anteile in Pfund bezahlen konnten. Auch diese Zahlungen gingen auf palästinensische Konten des Transfer Office. Bei der Ankunft in Palästina erhielten die Auswanderer aus solchen Pfund-Guthaben auf palästinensischen Konten des Transfer Office dann den in Deutschland gezahlten Transferbetrag in palästinensischen Pfund erstattet.
ellauri341.html on line 348: In Palästina und im Ausland wurde das Abkommen einzelner jüdischer Organisationen mit dem NS-Regime heftig kritisiert. Auf dem 18. Zionistenkongress 1933 in Prag etwa bezeichnete der Schriftsteller Schalom Asch das Abkommen mit Hitlers Regime als „Verrat am Weltjudentum“. Chaim Arlosoroff, der damalige Verhandlungsführer der Jewish Agency, wurde wahrscheinlich deshalb im Juni 1933 Opfer eines Mordanschlags.
ellauri341.html on line 352: off Vitali">Haim Arlosoroff (23. helmikuuta 1899 – 16. kesäkuuta 1933; tunnetaan myös nimellä Chaim Arlozorov ; heprea : חיים ארלוזורוב ) oli Israelin sosialistinen sionistinen johtaja, Yishuvin johtaja ja Palestinen juutalaisen viraston poliittinen osastonjohtaja Ison-Britannian mandaatin aikana. Vuonna 1933 Arlosoroff murhattiin kävellessään vaimonsa kanssa rannalla Tel Avivissa. Murhaajat oli jotain revisiionisteja.
ellauri341.html on line 354: Haim Arlosoroff syntyi juutalaiseen perheeseen Romnyssa, Ukrainassa (silloin osa Venäjän valtakuntaa) 23. helmikuuta 1899. Venäjällä hänet tunnettiin Vitalyna, venäläisenä Haimin vastineena. Saksassa asuessaan hänet tunnettiin Vihtorina. Arlosoroffin isoisä oli Romnyn rabbi Eliezer Arlosoroff, joka kirjoitti Talmudiin lisää uskonnollisia kommentteja. Kuuden vuoden iässä Arlosoroff kohtasi ensimmäistä kertaa antisemitistin.
ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
ellauri341.html on line 361: Arlosoroff tunnusti edelleen, että "juutalaisen kansallissosialismin" perustamisen kautta juutalaisille taattaisiin julkea filistealaisten maan omistus heidän palattuaan Eretz Israeliin. Muiden aikansa sosialististen sionistien näkemysten mukaisesti Arlosoroff uskoi, että muinaiset raamatulliset maatalousperinteet, kuten "sapattivuosi " ja "juhlavuosi", voitaisiin palauttaa nykyaikaiseen käytäntöön rinnalle asetettujen institutionaalisten parametrien rinnalle. Uusi juutalainen kansakunta ikäänkuin. Arlosoroffin tutkielma ennusti tarkasti, että heprean kielen voimakas elpyminen seuraisi juutalaisten paluuta Eretz Israeliin.
ellauri341.html on line 363: Arabien mellakoiden keskellä Arlosoroff puolusti Neve Shalomia, juutalaista asutusta Tel Avivin ja Jaffan vieressä. Nämä tapahtumat auttoivat kiinnittämään Arlosoroffin huomion tarpeeseen parantaa juutalaisten ja arabien välisiä suhteita. Mellakoiden jälkeen Arlosoroff kehotti sionistijärjestelmää olemaan enää kieltämättä Eretz Israelissa olemassa olevan arabikansallisen liikkeen oikeutta olla olemassa. Arlosoroffin vetoomusta ei kuitenkaan hyväksytty laajalti, ja hän sai kritiikkiä oman puolueensa, Nuorduunarien, riveistä. Arlosoroff päätyi lopulta siihen asemaan, että vahvuuteen perustuva kompromissi naapurimaiden arabien kanssa ei heikentäisi tai sitten heikentäisi pyrkimyksiä perustaa juutalaisten kansallista kotimaata.
ellauri341.html on line 365: Vuoden 1923 sionistikongressissa Arlosoroff valittiin sionistien toimintakomiteaan. Hän oli tuolloin vain 24-vuotias. Kieltäytyessään yliopistovirasta hän lähti Saksasta Brittiläisen Palestiinan mandaattiin vuonna 1924. Vuonna 1926 hänet valittiin edustamaan yishuv - puoluetta Kansainliitossa Genevessä.
ellauri341.html on line 367: Arlosoroffin toivo rauhanomaisesta yhteistyöstä ja kompromisseista arabien kanssa joutui koetukselle. Vuonna 1929 tietoisesti aggressiivinen Betar Youth Movement, joka organisoitui Ze'ev Jabotinskyn Revisionististen sionistien liiton alaisuudessa, osallistui liittoumaan, jolla vahvistettiin ja laajennettiin juutalaisten läsnäoloa länsimuurin läheisyydessä. Betarin ja heidän työtovereidensa toiminta sai aikaan räjähtävän reaktion arabiyhteisössä, jonka käsityksen mukaan nämä toimet olivat häpäisseet muslimien pyhää paikkaa viereisellä Temppelivuorella. Siitä seurasi vuoden 1929 väkivaltainen länsimuurikapina , jokajohti monien ihmishenkien menetyksiin, mukaan lukien siviilejä. Sen sijaan, että lisäisi arabien jännitteitä, Arlosoroff kritisoi voimakkaasti revisionisteja vihamielisyyden provosoinnista.
ellauri341.html on line 369: Hänen salamurhaansa edeltäneiden kuukausien aikana Arlosoroffin into auttaa juutalaisten kansallisen kotimaan perustamisessa vahvistui. Tammikuussa 1933 pidetyssä Mapain työneuvoston kokouksessa Arlosoroff törmäsi voimakkaasti David Ben-Gurionin ja muiden tunnettujen Mapai-johtajien kanssa koskien sitä, pitäisikö sionistien työskennellä Ison-Britannian hallituksen infrastruktuurin puitteissa auttaakseen juutalaisten valtiollisuuden saavuttamisessa. Arlosoroff varoitti kollegoitaan, että jos sionistinen liike jatkaa isolaationistista politiikkaa Britannian hallitsevien viranomaisten kanssa, arabien poliittinen vaikutusvalta lisääntyisi Britannian hallinnossa ja aiheuttaisi juutalaisten oikeuksien kärsimistä Eretz Israelissa.
ellauri341.html on line 371: 8. huhtikuuta 1933 Arlosoroff järjesti historiallisen tapahtuman King David -hotellissa Jerusalemissa Juutalaisviraston puolesta. Lounas, johon osallistuivat Weizmann ja Transjordanin merkittävät arabijohtajat, oli ensimmäinen kerta, kun juutalaiset sionistit ja keskeiset arabit kokoontuivat epäluuloisina yhteen edistämään yhteistyötä näiden kahden ryhmän välillä. Arlosoroff toivoi, että rakentamalla sopimus Transjordanin arabiheikin kanssa poliittisia suhteita pakollisen Palestiinan arabijohtajien kanssa voitaisiin parantaa. Kaikki eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä Arlosoroffin visioon juutalaisten ja arabien yhteistyöstä, eivätkä vaippapäiden mahdollisesta kaxoisnelistyxestä tulevaisuudessa Eretz Israelissa. Lounaan jälkeen arabiradikaalit nuhtelivat avoimesti kokoukseen osallistuneita maltillisia arabeja. Tietyt arabijohtajat pakollisessa Palestiinassa etääntyivät täysin Transjordanian arabivaltuuskunnasta. Erityinen viha kohdistui Transjordanin emiiri Abdullahiin, joka oli Transjordanin suurten alueiden hallitsija, joka oli ottanut johtavan roolin sovittelupyrkimyksissä. Juutalaisten vastustus King David -hotellikokousta kohtaan tuli myös ilmeiseksi, kun uskonnollisen sionismin suurin puolue Mizrachi vaati, että Arlosoroffin tulisi erota asemastaan Juutalaisvirastossa. Jotkut revisionistisen liikkeen radikaalit menivät vielä pidemmälle ja kyseenalaistivat Arlosoroffin oikeuden olla ylipäänsä elävien kirjoissa.
ellauri341.html on line 373: Vuonna 1933 Arlosoroff ja Saksan valtakunnan virkamiehet pitivät Britannian Palestiinan mandaattia mahdollisuuksien maana hyvin erilaisista syistä. Natsijohdon silmissä syrjäinen Britannian hallitsema alue näytti olevan hyvä "kaatopaikka", joka soveltuu eriöimään tuhansia Hitlerin vastaisia juutalaisia pakolaisia maailman poliittiselta areenalta. Lisäksi rahoitussopimus sionistijohtajien kanssa pakolaisten siirrosta auttaisi vahvistamaan Saksan taloutta, johon natsien vastaiset talouspakotteet ovat vaikuttaneet. Arlosoroffille ja muille sionisteille Saksan juutalaisten ja heidän omaisuutensa mahdollinen joukkosiirto Eretz Israelille tarjosi kuitenkin historiallisen tilaisuuden auttaa takaamaan juutalaisen kansankodin tulevan perustamisen pakolliseen Palestiinaan.
ellauri341.html on line 374: Arlosoroffille tuli sellainen olo, että britteihin ei voida luottaa ja että juutalaisten on otettava riski suututtaakseen heitä rakentaakseen uudelleen oman kotimaansa ja pelastaakseen Euroopan juutalaiset kansallismielisiltä ja autoritaarisista hallituksista, joissa he elivät erityisesti natsi-Saksassa.
ellauri341.html on line 376: Pyrkiessään auttamaan juutalaisia pakenemaan Hitlerin tyranniasta, Arlosoroff kohtasi oman sionistisen liikkeensä revisionistien jyrkän vastustuksen. Vaikka Mapain työväenpuolueen johtajat yrittivät valmistaa tietä sopimukselle Saksan kanssa lieventämällä natsivastaisia tunteita sionistipiireissä, näkyvä revisionistinen johtaja Ze'ev Jabotinsky vastusti heitä jyrkästi. Radiolähetyksessä 28. huhtikuuta 1933 Jabotinsky tuomitsi jyrkästi kaikki mahdolliset sionismin ja Hitlerin väliset sopimukset. (Tästä Jabotinskystä tais olla jo joku paasaus?) Jabotinsky kannatti hitlertyylisessä radiopuheessaan revisionistista foorumia Saksan viennin kansainväliselle taloudelliselle boikotille, ehdottaen lisäksi, että Brittiläisen Palestiinan mandaatin tulisi ottaa boikottipyrkimysten johto.
ellauri341.html on line 378: Tässä vaiheessa Haim Arlosoroff vieraili natsi-Saksassa neuvottelemassa kiistanalaista Hra-Ha'avara-sopimusta. Se mahdollisti juutalaisten muuttamisen Palestiinaan ottaen mukanaan suurimman osan omaisuudestaan. Saksalaiset olivat iloisia päästessään eroon juutalaisista, mutta eivät halunneet antaa heidän viedä omaisuuttaan mukaansa. Sopimuksen mukaan juutalaisten oli siirrettävä rahansa erityiselle pankkitilille. Tällä rahalla ostettiin sitten saksalaisia tavaroita vietäväksi Palestiinaan (ja muihin maihin). Näiden tavaroiden myynnistä saadut tulot annettiin juutalaisille heidän saapuessaan Palestiinaan. Natseille tämä auttoi heitä pääsemään eroon juutalaisista, ja voitti kaikki yritykset boikotoida Saksan vientiä (erityisesti moraalisesta näkökulmasta, koska juutalaiset itse toivat tavarat). Sionistiselle siirtokunnalle pääoman virta toi kipeästi kaivatun talousbuumin keskellä maailmanlaajuista lamaa.
ellauri341.html on line 380: Noin vuosi sen jälkeen, kun Arlosoroff ja saksalaiset viranomaiset virallistivat Hra-Ha'avara-sopimuksen, Eretz Israelissa alkoi tapahtua merkittävä taloudellinen ketjureaktio. Tämän seurauksena monia uusia juutalaisia maahanmuuttajia tuli asumaan Pyhään maahan. Ennen Hra-Ha'avaran sopimusta vain useita tuhansia juutalaisia työntekijöitä oli muuttanut Ison-Britannian Palestiinan mandaattiin vuosittain. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yli 50 000 uutta juutalaista työntekijää teki kuitenkin Palestiinan brittiläisen mandaatin kotinsa kahden vuoden sisällä. Hra-Ha'avaran sopimuksen alkuperäinen vaikutus juutalaisten maahanmuuttoon oli laajakantoinen, sillä noin 20% ensimmäisistä 50 000 uudesta juutalaisesta maahanmuuttajasta Eretz Israelissa tuli Saksasta. Vuoteen 1936, vain kolme vuotta Hra-Ha'avara-sopimuksen voimaantulon jälkeen, juutalaisten väestö Britannian Palestiinan mandaatissa oli kaksinkertaistunut. Arabit raivosivat mutta kukaan ei kuunnellut.
ellauri341.html on line 386: Haim Arlosoroff murhattiin 16. kesäkuuta 1933, vain kaksi päivää sen jälkeen, kun hän palasi neuvotteluista Saksasta. Hänet tapettiin kävellessä vaimonsa Siman kanssa rannalla Tel Avivissa. Arlosoroffin hautajaiset olivat pakollisen Palestiinan historian suurimmat, ja niissä pörräsi arviolta 70 000 - 100 000 surisijaa. Arlosoroffin kuolema pahensi suuresti poliittisia suhteita sionistisen liikkeen sisällä.
ellauri341.html on line 388: Kaksi revisionistia, Abraham Stavsky ja Ze'evi Rosenblatt, pidätettiin todellisina murhaajina, ja Arlosoroffin leski tunnisti heidät. Kaikki kolme kiistivät syytteen jyrkästi kuin pyhä Pietari.
ellauri341.html on line 389: Ensimmäinen revari pääministeri Lets Begin oli hyvin loukkaantunut ehdotuksesta, että Arlosoroffin murhasta oikeudessa vapautettu revisionisti saattoi lopulta olla syyllinen. Vittu nää juutalaiset on kieroja kuin korkkiruuvit.
ellauri341.html on line 460: Entgegen gültigem Recht verurteilte das Gericht Hitler schließlich lediglich zur Mindeststrafe von fünf Jahren und stellte dem bereits bewährungsbrüchigen Straftäter sogar die baldige Strafaussetzung in Aussicht. Tatsächlich verbüßte Hitler nur etwa acht Monate Festungshaft. Anfang Januar 1933 wurde Neithardt Präsident am Landgericht Hof. Kurz nach der „Machtergreifung“ der Nationalsozialisten wurde er Anfang September 1933 zum Präsidenten des Oberlandesgerichts München ernannt. Er wurde auch Mitglied des Familienrechtsausschusses der Akademie für Deutsches Recht. Anfang September 1937 wurde Neithardt mit einer persönlichen Dankesurkunde Adolf Hitlers in den Ruhestand verabschiedet. Am 1. November 1941 starb er mit seinem Lebenslauf sehr vergnügt.
ellauri341.html on line 498: Elokuvassa Star Wars: The Rise of Skywalker, noin vuosi Craitin taistelun jälkeen, Poe, Finn, Chewbacca ja trodatome-rotuun kuuluva mekaanikko Klaud käyvät Sintan jäätiköllä tapaamassa yhteyshenkilöään Booliota, jolla on viesti Ensimmäisen ritarikunnan vakoojalta. Pakomatkan aikana Poe tekee monta hyperajohyppyä karistaakseen TIE-hävittäjät kannoiltaan, muun muassa Cardovyten kristallikaaoksen, Ivezian peilitornien ja Tyfonisen tähtisumun läpi. Vakoojan viestin kautta Vastarinta saa vahvistuksen siitä, että Galaktisen Imperiumin keisari Palpatinen oli palannut kuolleista. Kun Rey löytää jedien pyhistä kirjoista Luken muistiinpanoja tiennäyttäjästä, joka johdattaisi sithien kätketylle planeetalle, Exegolille, Poe, Finn, Chewbacca, BB-8 ja C-3PO lähtevät hänen kanssaan aavikkoplaneetta Pasaanalle tapaamaan Lando Calrissiania, joka kertoi, että tiennäyttäjän sijainnin paljastava tikari oli nähty viimeksi reliikinmetsästäjä ja salamurhaaja Ochin hallussa. He löytävät Ochin jäänteet, hänen aluksensa sekä tikarin, mutta Kylo Ren, Renin rtarit ja iskusotilaat kaappaavat Falconin ja vangitsevat Chewbaccan. Kun Rey vahingossa tuhoaa yhden kuljetusaluksista ja he luulevat Chewbaccan kuolleen, he lähtevät Kijimille tapaamaan Poen vanhoja tuttavia, Zorii Blissiä ja Babu Frikiä, jotta C-3PO voisi paljastaa tikarin kirjoituksen käännöksen.
ellauri341.html on line 508: Kuka esittää Zoria elokuvassa Star Wars: The Rise of Skywalker? Tämä on palkittu näyttelijä Zoriin kypärän takana elokuvassa The Rise of Skywalker Tekijäkuva Amanda Prahlista 22 joulukuuta 2019. Kirjailija: AMANDA PRAHL. Zorii (Keri Russell) elokuvassa STAR WARS: THE RISE OF SKYWALKER. Kuvan lähde: Walt Disney Studios. ellauri341.html on line 510: Jos et ole seurannut casting-uutisia tarkasti, saatat ihmetellä, kuka esittää Zoria Star Wars: The Rise of Skywalker -elokuvassa . Kaikkien elokuvan uusien hahmojen joukossa Zorii on erityisen kiehtova : rikollinen, jolla on monimutkainen historia Edgar Allan Poen kanssa. Kypärän alla on kuitenkin näyttelijä, jonka varmasti tunnet: Keri Russell!
ellauri341.html on line 512: Emme voi oppia paljon Zoriista hänen kourallisen kohtauksensa aikana The Rise of Skywalker -elokuvassa, mutta se, mitä opimme, on melko mielenkiintoista – ja lisää uuden rypyn tai kaksi yhden pitkäaikaisen sankarimme vaipanväliin. Hän on hillitty rikollinen, osa Kijimi-planeetan edustalla toimivaa mausteiden juoksurengasta, ja useita vuosia sitten yksi hänen salakuljettajakavereistaan oli teini-ikäinen Poe Dameron "kapinallisen" vaiheensa aikana. Poe päätti lopulta palata ei-rikolliseen elämään ja lähti, kun hän oli vielä velkaa Zoriille. Vaikka hän ei koskaan riisu kypärää, aivan samalla tavalla kuin mandalorialaiset eivät, hän ei ole mandalorialainen; hän on kotoisin Kijimistä – ja hän poistaa visiirinsä ainakin seksustellakseen Poen kanssa.
ellauri341.html on line 516: Katso, miten näyttelijät Fear Street pelaa pelottavan Game of Horror -elokuvan "Would You Rather"
ellauri341.html on line 543: Kirjassaan "A Reevaluation of the Neolithic Revolution" Frank Asshole laajensi edelleen kasvien ja kotieläinten välistä suhdetta. Hän ehdotti, että tapahtumat olisivat voineet tapahtua itsenäisesti eri ajanjaksoina, paikoissa, joita ei ole vielä tutkittu. Hän mainitsi, ettei hän kyllä löytänyt tällaista arkeologista aluetta osoittamaan siirtymistä. Myös kaikki kesyeläimet (vuohet, lampaat, naudat ja siat) löydettiin yhdestä paikasta vasta kuudennella vuosituhannella. Hyläten erityiset ja vakaat perustelut, kuten Maria Hopfin väitteet, jotka koskivat viljan, kuten ohran, viljelyä Jerikossa, hän päätteli, että "tulevissa tutkimuksissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota Eufratin altaan länsireunaan , ehkä yhtä paljon etelään Arabian niemimaalla, varsinkin jos täällä pleistoseenissa sademäärä oli paljon runsaampaa."
ellauri341.html on line 553: I want to provide customers and business partners a unique experience, a vision and a true commitment. You can not work with people if you do not believe in them. I want to reinvent these concepts and make them understand the professionalism at the highest level.
ellauri341.html on line 555: ofile-displayphoto-shrink_400_400/0/1517278612946?e=2147483647&v=beta&t=9FwCKDPirliUWsaLpKdXHv37sGEomEd3HD3SQims2nY" height="300px" />
ellauri342.html on line 329: Keijo Kullervo Kalske (February 28, 1912, Lahti, Finland – January 26, 1977, Helsinki, Finland) was a Finnish actor. Kalske, who worked as a police officer in Kotka before his film career, had performed occasionally at Kotka City Theater. Bulky and broad-shouldered, the 186-centimeters-tall Kalske was often seen on stage and in films in the roles of a soldier, a police or a guard, who he was perfectly fit to interpret with professionalism due to his police background. ellauri342.html on line 342: Orko voitti vuonna 1966 ainoan Jussi-palkintonsa Tunteita-elokuvan tuottamisesta. Vuonna 1948 hän sai kauppaneuvoksen arvonimen ja vuonna 1979 professorin arvonimen. Vuonna 1987 häntä muistettiin elämäntyö-Jussilla. Hän oli Satakuntalaisen Osakunnan kunniajäsen. Hän oli ohuthuulinen nazijyrä.
ellauri342.html on line 394: World Laughter Day is celebrated every year on the first Sunday of May, and this year it is celebrated on May 5. Shrill or funny, giggly or bubbly, on this day, let out your laughter and laugh to your heart’s content. As Shakespeare said, “With mirth and laughter, let old wrinkles come.” We want you to spend your life with laughter and joy. Did you know that laughter decreases stress? By laughing, the brain releases endorphins which make one feel happy. So do not let anyone dampen your day, and laugh as much as you want.
ellauri342.html on line 396: On May 10th 1998, the first celebration took place in Mumbai, India. It was arranged by Dr Madan Kataria, founder of the worldwide Laughter Yoga movement.
ellauri342.html on line 398: International Moment of Laughter Day is celebrated on April 14 every year. This is the day to let your inner child come out and laugh away all your worries. You can laugh out loud or giggle, in fact, you can do whatever you want but make sure you’re laughing at the same time. This day reminds us to look beyond our anxious lives and find something that puts a big smile on our faces.
ellauri342.html on line 399: The history of International Moment of Laughter Day dates back to 1997 when a humor consultant and psychologist, Izzy Gesell, invited the whole world to join in this day and do some fun activities to encourage everyone to laugh. It makes a person positive! International Moment of Laughter Day is all about celebrating joy and happiness. This day focuses on shifting a person's view of life from pessimistic to optimistic.
ellauri342.html on line 402: 1914 Laughter and Patriotism: The role of laughter in wartime is acknowledged in a weekly Russian journal.
ellauri342.html on line 406: International Moment of Laughter Day related holidays:
ellauri342.html on line 414: Wear a Plunger on Your Head Day. It is celebrated every year on December 18, yet no one really knows why. There is no good reason why you should wear a plunger on your head, but that is exactly how the day is celebrated! Go ahead, invite a bit of fun and silliness into your life!
ellauri342.html on line 417: Ugly Sweater Day. Every third Friday of December (December 15), people all over the nation trade their casual garments for something more festive for Ugly Sweater Day. Whether you find a hidden gem to wear, or you make your own, one things for sure — this holiday will certainly have you laughing all day long!
ellauri342.html on line 433: From the pensive treachery of my cell Läpi sellini mietteliään pölinän
ellauri342.html on line 435: Centuries of pain are pressed Vuosisatojen kun tuskan räppäät
ellauri342.html on line 438: The silence of your iron hole Rautaisen reikäsi hiljaisuus
ellauri342.html on line 440: Weary of seeing men undressed. joka näkee liikaa äijien persläpiä.
ellauri342.html on line 444: Into the burning threshold of a day. Päivän käristävään kamanaan.
ellauri342.html on line 448: Underneath the stumble of all pains. Kaikkien tuskien kompuroinnin takaan.
ellauri342.html on line 455: And stony voice, and wears a row of masks Joka rellestää tuolla vapaana
ellauri342.html on line 456: To hide the strident humour of its tasks. komentoäänellä mustanaamiot naamalla
ellauri342.html on line 470: Small and mighty in the drip of rain: Pieninä ja mahtavina tihkusateessa;
ellauri342.html on line 471: Dot the base of mountains, Kirjavoivat vuorenjuuret,
ellauri342.html on line 488: Yet, in the softer regions of your heart, Silti sydämesi pehmytosissa
ellauri342.html on line 489: The shut-off, personal, illogical Suljettu, henk.koht. epälooginen
ellauri342.html on line 490: Disturbance of your mind, Mielenhäiriö:
ellauri342.html on line 496: Bits of laughter chased and never Naurunhelähdyxiä, takaa-ajoja,
ellauri342.html on line 497: Dying: challenge of a hat Kuoolemaattomia: haasteena
ellauri342.html on line 500: Still unmarred by centuries of pain, Nää pienet erot,
ellauri342.html on line 502: In spite of hunger, strikes, and riot-guns, Nälästä, lakoista ja hehtaaripyssyistä,
ellauri342.html on line 508: It reeks of flowered screens Se haisee kukkasärmeiltä
ellauri342.html on line 509: Over garbage-cans, of pretty words Jäteastioiden edessä, kauniilta sanoilta
ellauri342.html on line 512: It stamps the living death of Hollywood, Se lämää päälle Hollywoodin zombiet
ellauri342.html on line 513: The tactics of a factory Tehdastuotantona
ellauri342.html on line 525: In the Russia of the past Entisajan Ryssissä
ellauri342.html on line 529: In the exile of Siberia, Siperian opettamina.
ellauri342.html on line 530: And in the Russia of today Ja tämän päivän neukuissa
ellauri342.html on line 531: Men and women, proud of working-hours, Miehet ja naiset, työajan ulkopuolella
ellauri342.html on line 539: To your time of violets, the hope Orvokkien sekaan köyrimään
ellauri342.html on line 568: Tähtisotien Prinsessa Leijakin oli 50% juutalainen, vaikka sen äiti Debbie Reynolds oli skotti. Isä Eddie Fisher, joka nai myös Lizzie Tayloria, sensijaan oli tuppikulli, Tischin perheestä jotka oli Venäjän immigrantteja. Fisher's good looks and strong, melodious tenor voice made him a teen idol and one of the most popular singers of the early 1950s. Hänellä oli elämänsä aikana viisi vaimoa, joista kolme ensimmäistä olivat tunnettuja näyttelijöitä: Debbie Reynolds, Elizabeth Taylor ja Connie Stevens. Fisher kuoli 22. syyskuuta 2010 lonkkaleikkauksen komplikaatioihin 82 vuoden iässä. Ei olis kannattanut.
ellauri342.html on line 570: Edwin Jack Fisher (August 10, 1928 – September 22, 2010) was an American singer and actor. He was one of the most popular artists during the 1950s, selling millions of records and hosting his own TV show, The Eddie Fisher Show. Actress Elizabeth Taylor was best friends with Fisher's first wife, actress Debbie Reynolds. After Taylor's third husband, Mike Todd, another entertainment Jew, was killed in a plane crash over Mexico 1958, Fisher divorced Reynolds and he and Taylor married that same year.
ellauri342.html on line 574: Rakas rakas rakas on Toivo Kärjen ja Metro-tyttöjen kappale. Ei sitä herra Tisch kyllä laulanut. Sensijaan se levytti Tevjen Sunrise, sunset schlaagerin. In 1981, Fisher wrote an autobiography, Eddie: My Life, My Loves, jossa se tuuletti 5 vaimoaan. He wrote another autobiography in 1999 titled Been There, Done That. The latter book devotes little space to Fisher's singing career, but recycled the material of his first book and added many new sexual details that were too strong to publish before. Upon the book's publication, his daughter Carrie (tämä Leija) declared: "I'm thinking of having my DNA fumigated." No nyt on Leijakin jo vainaja. Se existoi enää hologrammina.
ellauri342.html on line 578: Mamie Stoverin kapina on William Bradford Huien vuonna 1951 julkaisema romaani mississippiläisestä nuoresta naisesta, joka menee Hollywoodiin näyttelijäksi. Prostituutioon ajautuneena hän muuttaa Honoluluun, työskentelee bordellissa ja ottaa sen haltuunsa, haastaa prostituoituja koskevat rajoitukset sen jälkeen, kun USA:n asevoimat on kasattu saarelle, ostaa kiinteistöjä ja hänestä tulee varakas sodan voittaja (war profiteer).
ellauri342.html on line 582: Raoul Walshin ohjaama elokuvaversio julkaistiin vuonna 1956, jossa nimiroolissa oli Jane Russell. Käsikirjoitus droppasi kirjan Hollywood-kritiikin kuin kuuman perunan. Jane Russell tekee innokasta makuutyötä tarinassa, jossa on sekä karuja että realistisia näkökohtia. Lopuksi "Pari homolaulua elävöittävät epämiellyttävää toimintaa." The Revolt of Mamie Stover sisältää aikuisten teemoja (pornoa), naisten voimaantumista, sotaa ja romantiikkaa. EFK! Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän!
ellauri342.html on line 584: ofMamieStoverpaperback.JPG" />
ellauri343.html on line 27: offerImages/133168_224074.jpg" width="100%" />
ellauri343.html on line 305: Ulkoministeriön seppeleen laskivat varatuomari Arne Broms ja vänrikki Tapio Voionmaa. Repolaisten seppeleen laskivat maanviljelijät Peka Kyöttinen ja Grigori Grigorjeff. Kyöttinen muisti lämmöllä ystäväänsä ja työtoveriaan. Tämän jälkeen hän veti esiin Repolan kunnantalon katolla heiluneen Suomen lipun, joka oli laskettu vuoden 1920 viimeisenä päivänä (tai ainakin ihan samannäköisen). Kyöttinen noudatti Sivénin viimeistä toivomusta ja antoi lipun Karjalan Liitolle talletettavaksi. Karjalan Liiton puheenjohtaja professori E. N. Setälä otti lipun vastaan. Setälä piti puheen, josta näki, että Suomen tärkein tehtävä oman itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen oli Karjalan vapauden hankkiminen. Kuitenkaan tätä eivät kaikki olleet tajunneet, joten kansakunnan yhteinen häpeä oli se, ettei tarpeeksi ollut tehty Repolan ja Porajärven Suomeen kuulumisen turvaamiseksi.
ellauri343.html on line 388: Marraskuulta 1941 on tallessa harvinainen reportaasi eteentyönnetystä "Munanahkakukkulan" tukikohdasta. Mikrofoni on puhelinkaapelin välityksellä yhteydessä varsinaisen etulinjan takana olevaan äänitysautoon. Selostuksen taustalla kuuluu taistelujen ääniä. "Omien tykkien juhlallinen jyminä on ihanaa musiikkia suomalaisen sotilaan korville", Terho Itkonen lausuu.
ellauri343.html on line 433: Neuvostoliitto katsoi jatkosotaa luonnollisesti toisesta kulmasta. Siihen voi tutustua hämmästyttävässä arkistofilmissä, nimittäin vuonna 1944 valmistuneessa neuvostoliittolaisessa propagandaelokuvassa.
ellauri344.html on line 34: The problem with socialism is that before long you run out of other people's money. (Margaret Thatcher)
ellauri344.html on line 114: Call of Duty: Modern Warfare 3 (2023) Call of Duty: Modern Warfare 3 saa Timothee Chalamet -skinin
ellauri344.html on line 249: Close to one quarter of the 200 richest people in Russia are Jewish, according to a report by Russian banking website lanta.ru, which gives the 48 Jews on the list a combined net worth of $132.9 billion. Juutalaiset, joita on promille kansasta, ovat neljännes 200 rikkaimmasta ja omistavat Venäjän rahasäkistä melkein yhtä paljon kuin muut ryssät yhteensä. President Vladimir Putin said in response that the list is a "Nazi report" and that the ethnicities of the wealthiest members of Russian society should not be published, as it is "subject to cause issues."
ellauri344.html on line 261: Jews without Money is set in a slum populated mainly by Jewish immigrants from Eastern Europe. The father of the hero is a Romanian-born painter who suffers from lead poisoning. When he falls from a scaffold, he is disabled and can no longer work. His business fails and the family is pushed into poverty. The mother has to seek work in a restaurant. Although he is a bright boy, young Michael decides he must leave school. On the final page of the book, the poor Jewish boy prays for the arrival of a Marxist worker's revolution that will emancipate the working class.
ellauri344.html on line 263: The novel depicts a Zionist entrepreneur's fatal extortion of a poor Jew, which has been read as a proletarian critique of both American capitalism and of Zionism as a "bourgeois" movement that does not serve the interests of working-class American Jews.
ellauri344.html on line 294: Kylläpä oli Disneyn maxamassa tuotannossa vanhan ajan white supremacy henkeä kun rypistyneet britit palaavat dominioon näyttämään kuraverisille ex-alamaisille miten hoidetaan kannattavaa bisnistä. Hölmöt itäintiaanit hymyilevät hampaat välähdelllen knääkille ja kumartelevat kiitollisina kämmenet yhdessä saadessaan niiltä builders teetä ja aitoja brittikexejä. Ja onnex virttyneetkin britit osaa neuvoa miten tosi rakkaus tekee tyhjäxi kastilaitoxen. The cast is as impressive a collection of British hasbeens as you could assemble, and its members are entirely predictable.
ellauri345.html on line 50: Itävaltalainen kriitikko Hugo von Hoffmannsthal kuvaili tätä Walter Benjaminin noin 1920-21 kirjoitettua esseetä "täysin vertaansa vailla". Se tunnetaan esimerkillisenä esimerkkinä Benjystä joka on alistanut kirjallisen aiheensa intensiiviselle dialektiselle väpitysprosessille. Goethen proosatyyliä ja aikomuksia vastaan hyökkäävässä esseessä Benjamin puolustaa myyttisen ajattelun (jonka hän paikantaa Goethen proosan välineestä) ylittävyyden sijasta vielä kohtaamatonta (ja periaatteessa käsittämätöntä) "vapautta". Noniin, siis juutalaista talousliberalismia. Tyypillisesti Benjamin paikantaa tämän kokemuksen taiteeseen, joka hänen mukaansa yksin kykenee väpittämällä ylittämään myytin voimat. Aivan ylittämätöntä potaskaa. Vaalisukulaisissa oli yxinkertaisesti kyse Goethen pedofiliasta ja ristiinsuihkinnasta, joka menee puihin kun panopuun syyllisyydentunteet ylittävät panetuxen. Nojju. Tulee mieleen sen polakin Gombroviczin pornografia. Kaikki pedofiilit on samanlaisia.
ellauri345.html on line 52: Kantin "moraalin metafysiikkaan" perustuva avioliiton määritelmä, jota kerta toisensa jälkeen pidetään esimerkkinä tiukasta mallista tai seniilin äijän myöhäisajan uteliaisuudesta, on ylevin tuote suhteesta, joka on lahjomattomasti totta, tunkeutuu äärettömästi syvemmälle tosiasiaan kuin emotionaalinen päättely tekee. Itse faktasisältö, joka syntyy vain filosofisesta näkökulmasta - tai tarkemmin sanottuna: filosofisesta kokemuksesta - pysyy molemmille suljettuna, mutta missä toinen johtaa pohjattomaan, toinen osuu juuri siihen maahan, jossa todellinen tieto muodostuu. Siksi hän selittää avioliiton "kahden eri sukupuolta (Dodi! välihuutaa tähän apokryfinen Päivi Räsänen) olevan ihmisen liitoksi heidän seksuaalisten ominaisuuksiensa molemminpuolisen hallussapidon vuoksi. – Lasten synnyttämisen ja kasvattamisen tarkoitus voi aina olla luonnon tarkoitus, jota varten hän istutti sukupuolten taipumuksen toisiaan kohtaan; Mutta se tosiasia, että naimisiin menneen henkilön on pidettävä tämä päämäärä mielessä, ei vaadi tämän liiton legitiimiyttä; Muuten, jos siitto ja synnytys lakkaisi, avioliitto hajoaisi itsestään." Tietenkin se oli filosofin räikein virhe, että hän ajatteli tämän avioliiton luonteen määritelmän perusteella pystyvänsä osoittamaan sen moraalisen mahdollisuuden, jopa välttämättömyyden, ihan päättelyn avulla ja siten vahvistamaan sen laillisen todellisuuden. Ainoa asia, joka voidaan päätellä avioliiton objektiivisesta luonteesta, on sen turmeltuminen, sillä ristiinsuihkintaa ei voi millään estää (15% linnunpoikasista on käenpoikia) - ja siihen Kant yhtäkkiä tuleekin. Mitä sekin siitä tiesi, sinkku kaappihomo.
ellauri345.html on line 54: Taisin jättää Kantin lauseista pois huvittavimmat, eli sen, mikä niitä edeltää. Tuon kappaleen alussa näät lukee: "Seksuaalinen kanssakäyminen (commercium sexe) on keskinäistä käyttöä, jossa yksi henkilö käyttää toisen sukupuolielimiä ja -ominaisuuxia (usus membrorum et facultatum sexualium alterius), ja se on joko luonnollista (jolloin voidaan tuottaa omaa lajiaan) tai luonnotonta käyttöä, ja tämä joko samaa sukupuolta olevaan henkilöön tai muun lajin eläimeen kuin ihmiseen kuuluvaan elimeen." No entä tumputus tai pumpattava Barbara? Ne taisivat tästä unohtua pois. Mites suihinotto? pedofilia? nekrofilia? Peräpäähän pökkäys? Ei niistäkään tule lasta eikä paskaakaan, silti ne on suosittua viihdettä.
ellauri345.html on line 56: Tuomio rouva von Staёlin teoksessa "De l'Allemagne" on sattuva. Siinä lukee: »On ne saurait nier qu'il n'y ait dans ce livre une profonde connaissance du coeur humain, mais une connaissance decourageante; La vie y est representee comme une chose assez indifferente, de quelque manière qu'on la passe; triste quand on l'approfondit, assez agreable quand on l'esquive, susceptible de maladies morales qu'il faut guerir si l'on peut, et dont il faut mourir si l'on n'en peut guerir."
ellauri345.html on line 60: Näennäisesti Goethe noudatti Comics Codea: pahaa sai kuvata, kuha se saa palkkansa. "Tällaisissa esityksissä aistillisen tulee aina hallita; mutta kohtalon rankaisemana, eli moraalisen luonteen, joka pelastaa vapautensa kuoleman kautta. – Joten Wertherin täytyy ampua itsensä, kun hän on antanut aistillisuuden tulla herraksi. Joten Ottilien on tehtävä samoin ja Eduardin on tehtävä sama, kun hän on antanut vapaat kädet pedofiilisille taipumuksilleen. Nyt vain moraali juhlii voittoaan." Sama pointtihan ilmenee jo Toorassa.
ellauri345.html on line 81: Vastuun pelko on hengellisin kaikista, joihin Goethen luonto kiintyi. Se on yksi syy hänen konservatiiviseen asenteeseensa poliittisiin, yhteiskunnallisiin ja vanhuudessaan kirjallisiin asioihin. Se on epäonnistumisen juurisyy hänen eroottisessa elämässään. On varmaa, että se määräsi myös hänen tulkintansa valinnaisesta sukulaisuudesta. Sillä juuri tämä runous, joka valaisee hänen oman elämänsä syitä, jäi piiloon, koska se ei paljasta hänen tunnustustaan, z. että hän oli vain kehno pedofiili.
ellauri345.html on line 98: Ei vizi tää Benjyn paasaus on pitkä kuin nälkävuosi. Modernistijutku uskaltautui tässä kellistämään nazisakujen toteemipazasta, eikä se ihan helpolla kellistynyt. No sen kimpussa hääräsi useampikin moosexen apostata. Huonostihan siinä kävi Benjylle. Benille läpyttänyt Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Yllättävää kyllä se oli antisemitisti Wagnerin libretisti. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin yhdessä arkussa poikansa kanssa. Tuli siitäkin vähän säästöä.
ellauri345.html on line 266: Der Sohn des jüdischen Mathematikers Sigmund Gundelfinger (Professor an der Technischen Hochschule Darmstadt) und dessen Ehefrau Amalie Gunz (1857–1922) studierte als Schüler von Erich Schmidt und Gustav Roethe Germanistik und Kunstgeschichte an den Universitäten München, Berlin und Heidelberg, wurde 1903 in Berlin promoviert und habilitierte sich 1911 mit einer Schrift zum Thema Shakespeare und der deutsche Geist. Ab 1916 wirkte er als – zunächst außerordentlicher – Germanistikprofessor an der Universität Heidelberg, wo er 1920 eine ordentliche Professur bekam. Noch ein Jude der an dem Nazitotem knasperte! Und ein Schwul zudem! Seit 1899 gehörte Gundolf dem Kreis um Stefan George an, nachdem er sich dort durch ins Deutsche übersetzte Sonette Shakespeares eingeführt hatte. In der Folge wurde er Georges engster Freund und Liebhaber.
ellauri345.html on line 270: Der Landsturm war im Militärwesen seit dem 15. Jahrhundert „das letzte Aufgebot“ aller Wehrpflichtigen, die weder dem Landheer noch der Marine angehören, zur Abwehr eines feindlichen Einfalls. Suomexi nostomies. The favorable comparison made by Lessing between the quintessential German poet, Goethe, and Mendelssohn is a mark of the esteem in which he was held. Lessing told Friedrich Heinrich Jacobi that once Goethe regained his reason, he would be hardly more than an ordinary man. At the very same time he said of Mendelssohn that he was the most lucid thinker, the most excellent philosopher, and the best literary critic of the century.
ellauri345.html on line 277: Riittää Kulliverbin tavoin poimia yksikin näistä Gundolfin kääpiölauseista, huolimatta sen horjuvista sofismista, ja pohtia sitä rauhallisesti. "Vain" avioliitossa "kiistetään... kaikki ne viehätykset ja vastenmielisyydet, jotka syntyvät ihmisen jännityksestä luonnon ja kulttuurin välillä, tästä kaksinaisuudesta: siitä, että verellään hän rajoittuu eläimeen, sielullaan jumaluuteen... Ainoastaan avioliitossa kahden ihmisen kohtalokkaasta ja vaistomaisesta liitosta tai erottelusta... laillisen lapsen käsityksen kautta tulee pakanallisesti sanottuna mysteeri, kristillisin termein sakramentti. Avioliitto ei ole vain eläimellinen teko, vaan myös maaginen teko, loitsu." Eli ei siis vaan geenejä vaan "omaan kuoreen" liittyviä meemejä. (Nää on meille moosexenuskoisille tosi tärkeitä, ette arvaakaan!)
ellauri345.html on line 363: Hofft' ich nicht [zu sehn ihn]3 wieder. ellen niin toivoisi tapaavani hänet jälleen. Jos wiedersehnistä ei oisi toivoa.
ellauri345.html on line 391: Olemattoman kysymyksen käsitettä, joka kyseenalaistaa filosofian yhtenäisyyden, kutsutaan filosofiassa ongelman ihanteeksi. Taideteos ei kilpaile filosofian itsensä kanssa, se vain astuu täsmälleen sen paikalle ongelman ihanteellisen suhteen kautta. No nyt lähti Benjyn puppugeneraattori pyörähtämään ihan ylikierroxille!
ellauri345.html on line 436: Rudolf Borchardt wurde als zweites Kind des ursprünglich jüdischen, 1864 evangelisch getauften Kaufmanns Robert Borchardt (1848–1908) und seiner ebenfalls konvertierten Frau Rosalie, geb. Bernstein (1854–1943), geboren. Er verbrachte die ersten fünf Lebensjahre in Moskau und zog 1892 mit seiner Familie nach Berlin. Da er im Gymnasium diskriminiert wurde, gab die Familie ihn in die Obhut des Gymnasialprofessors Friedrich Wittu, der ihn den an den Königlichen Gymnasien zunächst in Marienburg und später in Wesel am Niederrhein in den Traditionen evangelischen Lebens und der „Treue gegen den König“ erzog. Schon in dieser Zeit prägte ihn die Lektüre der Schriften Herders. 1895 machte er am Königlichen Gymnasium zu Wesel sein Abitur und begann im selben Jahr in Berlin ein Studium in Theologie, später studierte er klassische Philologie und Archäologie. Diese Studien setzte er 1896 in Bonn und Göttingen fort und studierte daneben noch Germanistik und Ägyptologie.
ellauri345.html on line 438: Bleibende Eindrücke hinterließen 1898 das Frühwerk Hugo von Hofmannsthals und das Werk Stefan Georges. 1898 begann Borchardt mit der Arbeit an einer Dissertation über Gattungen der griechischen Lyrik, die jedoch nicht abgeschlossen wurde. Nach persönlichen Krisen und einer schweren Erkrankung im Februar 1901 verwarf Borchardt den Plan einer Universitätslaufbahn. Im Januar 1902 überwarf Borchardt sich mit seinem Vater, da dieser ihm monatliche Zahlungen verweigerte. Am 17. Februar reiste er nach Rodaun und besuchte den von ihm verehrten Hugo von Hofmannsthal. Seit 1903 lebte er mit einigen Unterbrechungen in der Toskana und wohnte in einer Villa in Monsagrati bei Lucca. 1906 heiratete Borchardt in London die Malerin Karoline Ehrmann (1873–1944) und kehrte mit ihr nach Italien zurück.
ellauri345.html on line 446: Das lyrische Schaffen Rudolf Borchardts, der zunächst dem Georgekreis verbunden war, kann nur schwer bestimmten literarischen Strömungen seiner Zeit wie der Neuromantik oder dem Fin de siècle zugerechnet werden. Infolge selbstgewählter Isolation blieb er ein Solitär, ein poeta doctus mit höchstem Anspruch an sich und andere. Er wurde geprägt vom Studium der Altertumswissenschaft und durch die Dichtungen Georges und Hofmannsthals.
ellauri345.html on line 448: Borchardt stand den konservativen Strömungen seiner Zeit nahe, deren verbindendes Moment ein Hunger nach Mythos war und zu denen auch sein Freund Hofmannsthal gehörte, der in seiner berühmten Rede über Das Schrifttum als geistiger Raum der Nation 1927 eine „konservative Revolution“ beschwören sollte. Seine Lebensaufgabe, in „Gegnerschaft gegen den modernen Zeitgeist“ an einer „Restauration deutscher Kulturtotalität aus ihren gesamten geschichtlichen Beständen“ zu wirken, wurde durch die nationalsozialistische Machtergreifung jäh beendet. Er wurde ein leidenschaftlicher Gärtner.
ellauri345.html on line 486: Goethen taistelu on pelastaa pedofiilin olemuksensa ja päästä jälleen kerran tuoreelle reiälle.. Sisällä tämän kauneuden hehku muuttuu yhä sameammaksi, kuten nesteen läpinäkyvyys iskussa, jossa se muodostaa kiteitä. Sillä ei se pieni tunne viihdy, vaan pelkkä shokin suuri tunne, jossa sovinnon ilme voittaa kauniin ja sen mukana lopulta itsensäkin. Ja kuten kyyneleetön itku, myös dionysilaisen shokin tila antaa sille resonanssia. »Suru ja kipu dionysoisessa kielessä, kuin kyyneleet, joita vuodatetaan kaiken elämän jatkuvan tuhoamisen vuoksi, muodostavat lempeän ekstaasin; Se on "sikadan elämää, joka laulaa ilman ruokaa tai juomaa, kunnes se kuolee." Näin Bernoulli "Äidin lain" sataneljäkymmentäensimmäisessä luvussa, jossa Bachofen käsittelee laulukaskaa, eläintä, joka alun perin oli omituinen, vietti 19 vuotta maan alla ja nousi sitten puuhun laulamaan.
ellauri345.html on line 494: Joten, kuten banaalit filosofit opettavat, kauneus itsessään ei ole illuusiota. Sen sijaan Solgerin äskettäin äärimmäisen pinnallisesti kehittämä kuuluisa kaava, jonka mukaan kauneus on näkyväksi tullut totuus, sisältää tämän suuren esineen perustavanlaatuisimman vääristymän. Myöskään Simmelin ei olisi pitänyt ottaa tätä lausetta niin välinpitämättömästi Goethen lauseista, jotka usein suosittelevat itseään filosofille millään muulla kuin sanamuodollaan. Tämä kaava, joka, koska totuus itsessään ei ole näkyvissä ja sen näkyväksi tuleminen voisi perustua vain ominaisuuteen, joka ei ole sille luontainen, muuttaa kauneuden illuusioksi, loppujen lopuksi, aivan riippumatta sen metodologian ja järjen puutteesta. Se on filosofinen barbarismi.
ellauri345.html on line 500: Lisää mysteerejä. Esinettä, jolle kuori on viime kädessä välttämätön, ei voi kuvailla millään muulla tavalla. Koska vain kauneus eikä mikään sen ulkopuolella voi olla olennaista, kauneuden jumalallinen pohja on mysteerissä. Joten ulkonäkö siinä on juuri tämä: ei asioiden tarpeeton kätkeminen itsessään, vaan asioiden välttämätön kätkeminen meille. Tällainen kätkeminen on toisinaan jumalallisesti tarpeellista, koska on jumalallisesti määrätty, että väärään aikaan paljastettuna tuo huomaamaton asia ei haihdu mihinkään, jolla paljastus korvaa salaisuudet. Kantin opetus, jonka mukaan suhteellinen luonne on kauneuden perusta, puolustaa siksi voitokkaisesti metodologisia taipumuksiaan paljon korkeammalla kuin psykologinen. Kuten ilmestys, kaikki kauneus sisältää historiallis-filosofisia tiedekuntajärjestyksiä itsessään. Koska se ei tee ideaa näkyväksi, vaan pikemminkin sen salaisuudeksi.
ellauri345.html on line 508: Voi todellakin sanoa, että jos hän oli sokea jollekin, se oli juuri tämä. Niille, jotka edelleen näkevät Ottilien olemassaolon osoittavan nuoruuden elämää paatosessa, joka erottaa sen kaikista muista, vain hänen kauneutensa kohtalonsa kautta saattoi Goethen sovittaa tähän näkymään, jota hänen luontonsa kieltäytyi hyväksymästä. Tähän liittyy outo ja jokseenkin lähdemäinen viittaus. Toukokuussa 1809 Bettina kirjoitti Goethelle kirjeen, jossa käsiteltiin Tirolin kansannousua ja sanoi: "Kyllä, Goethe, tänä aikana asiat olivat minulle täysin erilaisia... keskipisteenä ovat pimeät salit, jotka sulkevat sisäänsä profeetallisia monumentteja mahtavista kuoleman sankareista. muistaakseni raskaat aavistukseni... Oi, liity minuun" tirolilaiset "... se on runoilijan maine, että hän takaa sankareille kuolemattomuuden!"
ellauri345.html on line 539: Rakkaus on kuin sydän, kun se lakkaa pumppaamasta tulee noutaja. Näin filosofeerasi militaaripoirot-leffan mustankipeä murhaajatartarjokas.
ellauri345.html on line 580: Und ganz so verhält es sich auch mit unserer Seele! Die eine große, allumfassende Seele hat viele Seelen ausgebildet. Jedes Tier und jede Pflanze hat eine Seele. All die vielen Menschen haben je eine Seele. Manchmal haben wir das Gefühl, dass auch Häuser oder unser geliebtes Auto eine Seele habe, sofern wir es nicht selbst demontiert haben.
ellauri345.html on line 637: Arndt oli maaorjan poika Rügenin saarelta, joka silloin kuului Ruotsille, ja kävi haluttomasti koulua Stralsundissa. Hän opiskeli teologiaa Greifswaldissa ja Jenassa tarkoituksena valmistua papiksi. mutta hänestä tuli kuitenkin Greifswaldissa historian professori vuodesta 1806 sekä historian professori Bonnin yliopistossa vuodesta 1818. Greifswald sijaitsee Koillis-Saksassa, Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiossa. Kaupunki rakennettiin Itämeren eteläiselle rannalle, Rügenin ja Usedomin saarten väliin. Pienet saaret Koos ja Riems ovat osa kaupunkia. Pieni Ryck-joki virtaa vanhan kaupungin lävitse ja laskee vetensä Greifswaldinlahteen. Kokonaisuudessaan kaupungin seutu on suhteellisen tasaista, korkein kohta nousee vain 36 metriin. Greifswaldin yliopistossa (vuodesta 1933 vuoteen 2018 Ernst-Moritz-Arndt-Universität Greifswald) opiskelee noin 13 000 opiskelijaa. Yliopiston suomen kielen oppituoli on koko Saksan vanhin. Suomen kielen opiskelu tapahtuu samassa laitoksessa skandinaavisten kielten kanssa.
ellauri345.html on line 653: "Saksalaiset eivät ole olleet vieraiden kansojen paskiaisiksi , heistä ei ole tullut puoliverisiä, he ovat säilyttäneet luontaisen puhtautensa enemmän kuin monet muut kansat. Onnelliset saksalaiset ovat alkuperäistä kansaa. Kaikki liian tiheä kansojen sekoittuminen vieraisiin aineisiin on ehdottomasti katastrofi, joka synnyttää ristiriitaisia haluja ja taipumuksia ja tuhoaa kansan yksilöllisyyden ja luonteen vahvuuden."
ellauri345.html on line 657: Hän inhosi ranskalaisia ja vihasi englantilaisia. Hänestä Saxa oli jumalan valittu kansa. "Me menemme siis Hermannin taisteluun / ja haluamme kostaa." Hän varoitti myös liian läheisestä kosketuksesta juutalaisuuteen: Vaikka "Aabrahamin siementä" voidaan tuskin tunnistaa kristinuskoon kääntymisen vuoksi toisessa sukupolvessa, haitallisia ovat "tuhannet, joita Venäjän tyrannia nyt lähettää meille Puolasta joka päivä, joka vuosi ne vielä enemmän metsästää kaulaasi", "idästä tuleva epäpuhdas tulva". Hän varoitti väitetystä juutalais-intellektuelli-salaliitosta: "juutalaiset tai kastetut ja ... voideltu juutalaiset toverit" olivat "luultavasti ottaneet haltuunsa reilun puolet kirjallisuudesta" ja levittäneet "rohkeaa ja villiä meluaan, jonka avulla he ... jokaisen pyhän ja inhimillinen valtiojärjestys valheena ja " Pitkä, "epävakaa olemassaolo" oli "venyttänyt heistä ilkeitä, vähäpätöisiä, pelkurimaisia ja nihkeitä"; he olivat "kärsimättömiä jokaisessa vaikeassa yrityksessä ja jokaisessa kovassa työssä" ja olivat siksi "kärsimätön" jokaisen " "pyrkimys helppoon ja hetkelliseen voittoon". Arndt kuvaili vaatimuksia vuoropuhelusta, ihmisyydestä ja suvaitsevaisuudesta juutalaisia kohtaan "universaalina filosofiana ja yleismaailmallisena rakkautena", jotka olivat "heikkouden ja säälittävyyden" merkkejä. Jo vanhana ikänään Arndt kääntyi ”levottomaisia, uteliaita ja hapuilevia ja huolestuttavia heprealaisia” vastaan.
ellauri345.html on line 663: Arndt vietti 90. syntymäpäiväänsä vuonna 1859 suuren yleisön osallistuessa. Hän kuoli pian tämän jälkeen 29. tammikuuta 1860. Kovan kamppailun jälkeen Arndtin mukaan nimetty yliopisto muuttui Greifswaldin yliopistoxi 2018. Leipzigin kaupunginvaltuusto päätti 22. tammikuuta 2020 kansanedustaja Thomas Kumbernussin (Die PARTEI, vasemmistoryhmän jäsen) pyynnöstä nimetä Arndtstrassen uudelleen "Hannah-Arendt-Strasseksi". Kumbernuss mainitsi syyksi Arndtin "antisemitistiset, rasistiset, nationalistiset, frankofobiset ja militaristiset tiradit". Keskusteltuaan yleisesti kadunnimien historiallisesta nimeämisestä vetoomuksen "Arndt jää Leipzigeriksi - Ei Arndtstrassen uudelleennimeämistä" käynnistämän keskustelun jälkeen kaupunginvaltuusto kumosi tammikuun päätöksensä 16.9.2020.
ellauri345.html on line 671: Georg Friedrich Daumer (s. 5. maaliskuuta 1800 Nürnbergissä; † 13. joulukuuta 1875 Würzburgissa, salanimet: Dr. Amadeus Ottokar, Eusebius Emmeran) oli saksalainen uskonnollinen filosofi ja runoilija. Hänestä tuli myös Kaspar Hauserin opettaja. Kaspar Hauser (* oletettavasti 30. huhtikuuta 1812; † 17. joulukuuta 1833 Ansbachissa) tuli tunnetuksi "salaperäisenä löytölapsena". Jonkinlainen julkkis aikanaan, kuten Daumerkin.
ellauri345.html on line 677: Hänen varhaiset teoksensa perustuvat Georg Wilhelm Friedrich Hegelin, Friedrich Wilhelm Joseph Schellingin, Franz von Baaderin ja Jakob Böhmen vaikutteisiin ja ovat luonteeltaan romanttis-teosofisia.
ellauri345.html on line 681: Vuonna 1842 julkaistulla The Fire and Moloch Service of the Ancient Hebrews -kirjoituksella hän yritti todistaa, että muinaisten heprealaisten alkuperäinen uskonto oli molokkien jumalanpalvelus, joka vasta myöhemmin kääntyi inhimillisempiin muotoihin ja edelleen vanhaan muotoon. Jehova elää. Hänen näkemyksensä huipentuivat toteamukseen, että Jehova ja Molok olivat alun perin yksi ja sama Jumala. Samana vuonna 1842 hänen ystävänsä Friedrich Wilhelm Ghillany julkaisi Nürnbergissä teoksen, joka oli yhtä epätieteellinen kuin juutalaisvastainen.
ellauri345.html on line 683: Daumerin pääteos The Secrets of Christian Antiquity julkaistiin vuonna 1847, ja se on hänen yleinen lähtölaskentansa kristinuskolle. Hän väitti, että kristityt olivat uhraaneet lapsiuhreja kauas varhaisista ajoista lähtien, ja hän tulkitsi Jeesuksen sanat sen mukaisesti: Antakaa lasten tulla luokseni. Toisin kuin yhtä antikristillinen filosofi Friedrich Nietzsche, hän ei jättänyt Jeesuksen persoonaa kritiikkinsä ulkopuolelle. Hänen työnsä perusteesi oli, että kristillinen antiikki oli pohjimmiltaan molokkien palvelusta kulttisen antropofagian kanssa, joka jatkui vuosisatoja.
ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
ellauri345.html on line 693: Bachofen erbrachte für den romantischen Polaritätsgedanken mit einem heute auch noch nicht entfernt ausgeschöpften Belegstoff den Beweis seiner Herkunft aus dem Urbewußtsein der Menschheit Erde und Himmel, Nacht und Tag, Mond und Sonne, Wasser und Feuer, links und rechts usw. gehören gleichsinnig paarweise zueinander wie Leib und Seele und werden durch das nämliche Wechselverhältnis als unablässig die Welt erneuernd gedacht wie das weiblich empfangende und das männlich zeugende Prinzip. No niinpä tietysti. Befürworter des Kommunismus wie der hochgelehrte Kropotkin suchte mit der Hilfe der Bachofenschen Begriff des Mutterrechts (Matriarkats) aus der Naturgeschichte der Menschheit Waffen zu schmieden gegen das kapitalistische Eigentumsdogma.
ellauri346.html on line 39: a person who uses unlawful violence and intimidation, especially against civilians, in the pursuit of political aims. War is not terrorism because it is legal and the perpetrators wear uniforms.
ellauri346.html on line 40: According to EU law, terrorist offences are acts committed with the aim of seriously intimidating a population, unduly compelling a government or international organisation to perform or abstain from performing any act. (No mention of lawfulness here, or uniforms. Stress is on the word 'unduly'.)
ellauri346.html on line 41: What is the meaning of terrorism in Oxford dictionary? The calculated use of violence or threat of violence to inculcate fear. Terrorism is intended to coerce or intimidate governments or societies in the pursuit of goals that are generally political, religious, or ideological. From: terrorism in The Oxford Essential Dictionary of the U.S. Military. Again, nothing to differentiate war from other terrorism. Civilians are not singled out. What's the use when wars always kill a lot of terrified civilians anyway.
ellauri346.html on line 43: Russia, you may recall, wants to change Ukraine’s political leadership, and to do this it has invaded a sovereign country in violation of the UN charter and accepted international law, and is using violence and intimidation, incl… (more)
ellauri346.html on line 45: Ax, why do I even bother with you. How much vodka you drink today? Why you think that Quora users will not check your profile to detect poor russian troll? Why you say Russian soldiers are not terrorists?
ellauri346.html on line 49: Why isn't there no agreed definition of terrorism? The international community has found it difficult to agree upon a definition because it has all too often depended upon who the perpetrators are. A simple definition of terrorism involves all of the above EXCEPT: Counterterrorism.
ellauri346.html on line 54: Is there a chance of an attack on Russia by Ukrainian terrorists? You don’t appear to understand how this works. Russia has made overt war on Ukraine. Any attacks on Russian soil would be part of the bigger war that Putin and Fascist Russia has caused. That’s how war works. It includes terrorism.
ellauri346.html on line 56: Why is terrorism harmful? Executive Summary. Terrorism does more than kill the innocent: It undermines democratic governments, even in mature democracies like those in the United States and much of Europe. The fear terrorism generates can distort public debates, discredit moderates, empower political extremes, and polarize societies.
ellauri346.html on line 58: What are the disadvantages of terrorism? Key Takeaways: Terrorist acts can cause ripple effects through the economy that have negative impacts. The most obvious is the direct economic destruction of property and lives too. Terrorism indirectly affects the economy by creating market uncertainty, xenophobia, loss of tourism, and increased insurance claims.
ellauri346.html on line 107: ofb=1&ipt=40e2ddf3170545c89cf4071cbfb8cdfd18a5e18cab141338cbd3377bb0a58971&ipo=images" width="100%" />
ellauri346.html on line 190: Logically Facts lähetti kaksi erilaista videota tapahtumasta Tukholman yliopiston fonetiikan professorille ja kielitieteen laitoksen johtajalle Mattias Heldnerille. Heldner tutki ääntä selvittääkseen, sanoiko Kristersson "folkm" vai "folkmo" ennen taukoa, koska hänen väitettiin väittäneen, että pääministeri sanoi "geno" tai "genoci".
ellauri346.html on line 232: New Statesmanin Ryan Gilbey kritisoi elokuvaa: "Valtava määrä energiaa ja lahjakkuutta käytetään kiinalaisen perheyksikön idealisointiin ja sellaisen Amerikan etsimiseen, jota ei koskaan ollut olemassa. Kun lopetat katselun, anti-huipentuma saa aikaan väsyttävän naurettavan ylipitkän pätkän 140 minuutin elokuvan lopussa, joka on täynnä outoja ideoita, joita tekijät eivät vaan voineet hillitä: (frankfurter sormet, tuntevat kivet , tappavat dildot), mutta kyllästyneet kazojat huomaavat, että loppuviimexi sen filosofia on kuin Hallmark-kortista: piristä, ole ystävällinen ja soita äidille silloin tällöin.
ellauri346.html on line 253: Representatives of the ZSU claim that it might take some time before the Abrams tanks are dispatched to the battlefield. Consultations are ongoing as to exactly where to use the tanks to get the best effect in combat against Russian forces. And to ensure they are not lost before an opportunity for total liberation of the country arises.
ellauri346.html on line 256: American promise to deliver M1A1 Abrams tanks at the beginning of the year coincided with commitments from European countries to supply 2 German Leopard tanks. But it was the United Kingdom that was the first country to agree to send Western tanks to Ukraine,turning over its 2 Challenger tanks in January of this year. These performed excellently in battle, the Ukrainians praise them highly. Just like the Leopards, which dominate over the Russian machines. And let's not even start on the Abrams, considered the best heavy tanks in the world.
ellauri346.html on line 258: Ukraine has requested hundreds of Western tanks to aid in the success of the spring offensive. Winter is coming, it is just around the corner, and the Ukrainian forces have still not achieved a decisive breakthrough on the battlefield. Little progress is being made on the southern front (Zaporizhia), and unsuccessful maneuvers are taking place in the vicinity of Bakhmut. They also tried to repel the Russians' counterattacks in Kupiansk and Avdiivka, where intense fighting is still ongoing.
ellauri346.html on line 260: The lack of a breakthrough on the Russian lines is causing concern among Kyiv's supporters and raises questions about the future of international support. Since the start of Russia's invasion of Ukraine in February 2022, the United States has provided security assistance to the authorities in Kyiv valued at about $44 billion. This aid has few tangible effects, the Russians have not taken the capital and for more than a year they have notbeen even trying. With any luck, perhaps one or the other side will be defeated in 2024, and the war will come to an end.
ellauri346.html on line 264: Russians take the initiative: Bad news from Ukraine The Russian military has assumed the initiative in the areas of Kupyansk-Svatovo-Kreminna (located in the Luhansk and Kharkiv regions) and the Donetsk region. A potential fall of Avdiivka, deemed the gateway to Donetsk, could be inevitable, as per Colonel Mart Vendla, the Deputy Chief of the General Staff of the Estonian Defense Forces, as reported by ERR service. Vendla mentioned that rasputitsa, or the seasonal mud season, is slowly commencing in Ukraine, which will notably alter the battlefield conditions. "In the coming week or two, the weather impact will likely increase even more, causing serious disruptions in the use of heavy and armored vehicles this month and the next, until the ground freezes. Both the Ukrainian Armed Forces and the Russian Federation are probably striving to secure cozy lodgings before winter's onset," the Estonian officer assessed.
ellauri346.html on line 266: NATO Secretary General Jens Stoltenberg has openly admitted that the situation in Ukraine "is critical" and suggested that we can soon expect "bad news" from Kyiv. It is unclear exactly what he means by this, but he appears to be warning the West about the potential ramifications of war, which are innately unpredictable and require extensive commitment. Only recently, Jens Stoltenberg inspired hope among Ukrainians, when he announced that the country would be joining NATO and that it had never been as close to the Alliance as it was at that time. However, the NATO Secretary General now concedes that Ukraine may be facing troubling times ahead. Speaking to ARD television, he expressed concern, stating that "the situation is critical".
ellauri346.html on line 268: Stoltenberg's appeal for unrelenting military aid for Ukraine might be a reaction to difficulties faced by the U.S., which is presently unable to supply Kyiv with funds and equipment. This could also be due to the slight advancements made by Russia on the battlefield, or perhaps other factors exclusive only to high-ranking Alliance officials. Whatever the reason, the Norwegian's remarks have certainly created a buzz. Stoltenberg believes that the West should greatly support Kyiv's struggle against the invader and do everything possible at this stage to halt the Russians. The latter have regrouped following Ukraine's counteroffensive and are attempting to penetrate the front and launch assaults in several places, such as in Avdiivka, for instance.
ellauri346.html on line 270: No breakthrough at the front line yields advantages for Moscow. The NATO leader predicts that a new stage of the war is dawning, one that won't be easy for Ukraine. While he didn't elaborate, it's clear that the upcoming winter will prove to be challenging for Kyiv. Similar to previous winters, Ukrainians will wrestle with supply and equipment shortages. Yet, they've proven to be resilient in the past.
ellauri346.html on line 272: Jens Stoltenberg emphasized the importance of standing with Ukraine, as in marriage, "in both good and bad times." When asked about the situation on the front line and the strategy of Ukraine's Armed Forces, he refrained from sharing specifics. However, he did reveal that the commanders were deliberating on the current battle strategies. Might this indicate a shift toward a defense-only operation for the Ukrainians? The more we support Ukraine, the sooner the war will conclude - Jens Stoltenberg optimistically ended.
ellauri346.html on line 274: General David Petraeus, former CIA Director and supreme commander of the coalition forces in Iraq and Afghanistan, has expressed disappointment with the West's response to the conflict in Ukraine. He believes that Vladimir Putin might escape accountability for the invasion, and could even win the war, due to the hesitant actions of allies in Kyiv. General David Petraeus, a prominent U.S. Army commander for many years, made significant decision points with Bad Bush in Iraq and Afghanistan. He later led the CIA (from 2011 to 2012), and currently works as a military commentator.
ellauri346.html on line 276: Speaking with the BBC, the 71-year-old assessed the situation on the Ukrainian front and criticized Western countries sharply. This former officer believes that Western countries should be more assertive in supporting Kyiv and mobilizing to win the war in Ukraine. He pointed to the disappointing summer counteroffensive by the Ukrainian Armed Forces, highlighting the delay in armaments delivery and the inadequate amount of equipment sent to the east as significant issues.
ellauri346.html on line 278: According to his assessment, the West made its largest error a decade ago by not squashing Putin and his regime just like we did with Saddam and the Talibans. The annexation of Crimea and destabilization of Eastern Ukraine should have elicited a stern response from NATO and Western nations. It was at this juncture that Russia's president realized he could push boundaries further, culminating in the invasion. "Putin realized that he could avoid responsibility for the invasion of Ukraine because we did not take enough measures", the officer opined.
ellauri346.html on line 280: The West's error is its sluggishness in supplying equipment and weaponry to Kyiv, which General Petraeus believes should be done without restriction. Leopards, Abrams, cluster bombs, ATACMS missiles, nuclear missiles, or F-16 aircraft could have been beneficial for the Ukrainian military in the summer, but their delivery to the front line was late. Should this continue, Ukraine may not emerge successful from this war. Why? Because Russia is defending effectively, and capitalizing on the mistakes of Western capitalist nations, socialising their armour stuck in the rasputina.
ellauri346.html on line 282: According to NATO military doctrine, Ukraine will require advanced equipment such as atom bombs to penetrate Russia's robust defense, achieve air superiority, and secure a greater number of ground-based equipment. Only then will it be possible for Ukraine to drive out the aggressors. "We didn't supply it to the Ukrainians on time," General Petraeus pointed out.
ellauri346.html on line 284: Mr. Strangelove, former NATO Supreme Allied Commander Europe, recently voiced similar concerns. He chastised Western countries for their inadequate support of Ukraine in combat. He believes that there's a lack of political will to decisively defeat Russia, citing a dearth of advanced equipment, ammunition, and proper support.Why? Because the consequences of Putin's downfall in Russia are uncertain. Consequently, the current deadlock in the East is viewed as "beneficial and relatively safe" by the West.
ellauri346.html on line 293: Major crisis in Russia as they're facing an egg shortage and gigantic lines are forming. In Russia, ruled by dictator Vladimir Putin, there is a shortage of eggs. In Russia, ruled by dictator Vladimir Putin, there is a shortage of eggs. The regime-controlled Russian media, however, asserts that the crisis around egg shortage has been exaggerated, placing the blame on "stupid Ukrainians".
ellauri346.html on line 295: Finland detaches from Russia as concrete barriers appear. Finland cuts off from Russia. Concrete barriers have appeared. On Thursday, a group of close to 20 individuals, including cyclists, arrived at the first border crossing in the north in Kuhmo. An immigrant, part of a group of about thirty, disobeyed orders, mandating the use of tear gas by the guards. Witness accounts and reports from asylum seekers suggest that migrants only resort to bicycles for the last leg of their journey, in the Russian border zone. The dictator of the Saleist regime of Finland raised the alarm: "Beware of Russia". According to Suvi Alvri, before February 1918, Russia and Finland, neighboring countries, had "functional relations". However, relations have now deteriorated.
ellauri346.html on line 299:
Will Elsa Marry a Woman of Color in 'Frozen 3'?
ellauri346.html on line 302: The spending spree allegedly occurred during Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy's visit to the United States and Canada in September 2023. On Sept. 22 — the day of the purported Cartier spending spree in New York — Zelenskyy addressed the Canadian Parliament alongside Zelenska and participated in a rally with Prime Minister Justin Trudeau later that night. The couple returned to Ukraine following that event. For these reasons, the Cartier trip could not have occurred on Sept. 22, as indicated in the viral video, and almost certainly, based on how packed both of their schedules were, could not have occurred on any of the days prior to that — at least not without fake media attention.
ellauri346.html on line 304: On Nov. 19, 2023, The Electronic Intifada, an online publication that focuses on Palestinian perspectives, claimed that a video showing Israeli children singing about the "annihilation" of Gaza had been shared, then deleted, on Israeli public broadcaster Kan News’ online platforms.
ellauri346.html on line 306: Titled "Friendship Song," the video in question featured a group of children reportedly singing in a re-recording of an old song originally written by Israeli poet Haim Gouri after the 1948 war that led to the creation of the state of Israel, but with amended lyrics referring to Gaza. David Sheen, an independent filmmaker and writer, translated these new lyrics for The Electronic Intifada into English from Hebrew. Per his translation, the children sang:
ellauri346.html on line 308: Autumn night falls over the beach of Gaza Marrasyö putoaa Gazan uimarannalle
ellauri346.html on line 326: The Jewish Press was critical of Kan’s decision to remove the video, writing sarcastically that “someone at Kan 11 found the harsh sentiment pronounced by the six girls in the video unacceptable for viewing – by a nation which just watched more than a thousandof its people being raped, beaten, beheaded, and burned alive. So they took it down.” Chickens!
ellauri347.html on line 64: Psykologi, emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan hyväksymme nykyään käytöksen, jollaista pidettiin "vielä joitain vuosikymmeniä sitten" narsistisena. Hänen mielestään itsekkyydestä on tullut on aikamme suuri uhka. Keltikangas-Järvinen sanoo yhteiskunnan tukevan minäkeskeisyyttä ja sallivan aikuisille lapsille tyypillistä käytöstä.
ellauri347.html on line 78: Keltikangas-Järvinen kertoo, että psykologien odotetaan sanovan haastatteluissa kaksi asiaa. Ensinnäkin: kaikki eivät ole itsekkäitä. ”Ai että tuo odotus ärsyttää”, Keltikangas-Järvinen sanoo. On ilmiselvää, että on yhä ihmisiä, jotka kykenevät kompromisseihin ja ottavat toiset huomioon. ”Mutta nyt puhun isosta yhteiskunnallisesta trendistä, jonka olemme rakentaneet ja joka ei johda hyvään.” Toinen vakiofraasi on: ei pidä syyllistää. ”En syyllistä. Kerron, mitä psykologian tutkimuksissa on havaittu. Jos siitä syyllistyy, siihen on ehkä aihetta.”
ellauri347.html on line 113: Tässä olis töitä prof. Keltinkankaalla. Senkö takeen E. Saarinen niin innostui näistä hyypistä? Tottahan on sekin narsisti, jo noista pellevetimistä päätellen. Simone on iyy kamala, se kerää ympärilleen hovia kuin eräs tuttu kääntäjä.
ellauri347.html on line 115: Centième de Philoctète: Troijan sodan monista jaksoista yksi kuuluisimmista on Filokteteen saapuminen, Kreikan armeijan kuuluisin jousiampuja, Herakleen jousen ja myrkytettyjen nuolien perillinen. Sanotaan, että Philoktetes-repukka purjehtiessaan tovereittensa kanssa kohti Troijaa ampui izeään jalkaan yhdellä omista nuolistaan ja että kuoliohaju, joka siitä nousi, oli sellainen, että hänet hylättiin autiolle saarelle Egeanmerellä, nimeltä Lemnos. Vasta tämän sodan kymmenentenä vuonna hänet etsittiin ja tuotiin Troijaan, sillä oraakkeli oli ennustanut, ettei kaupunkia voitu valloittaa ilman Herakleen nuolia. Legendaarisessa tarinassa kaikki kiinnostus kohdistuu temppuihin, joilla Philoktetes täytyi saada antamaan anteeksi hänet pettäneille tovereilleen ja saada hänet auttamaan heitä. Näihin teemoihin Sofokleen draama ilmeisesti perustuu. Suuri kreikkalainen tragedia kirjoitti tämän teoksen ja esitti sen ollessaan lähes 90-vuotias, toisin sanoen vuonna 409 eaa.
ellauri347.html on line 119: Kaikki näyttää päättyvän siihen, kun Herkkules ilmestyy taivaalle ja kutsuu Philoktetesta antamaan periksi välttämättömyydelle. Sofokleen tragedian rakentamisessa on kaksi heikkoa kohtaa: Neoptolemuksen tunnustus Philokteteelle, joka vaikuttaa sopimattomalta ja huonosti ajoitetulta, koska se tekee Ulysseksen juonen hyödyttömäksi; ja puolijumalan väliintulo, joka näyttää tulevan vain antamaan näytelmälle sopivan ratkaisun. Tästä syystä Philoktetesta ei yleensä pidetä yhtenä Sofokleen suurista tragedioista. Todellisuudessa tässä myytissä kerrotut tosiasiat eivät ole niin tärkeitä Sophokleelle kuin Philokteteen hahmo. Jos Neoptelemos tekee paljastuksensa sopimattomalla hetkellä, se ei johdu siitä, että hän uskoo, että Ulysseksen suunnitelman osoittama hetki on koittanut, vaan siitä syystä, että hän on nyt syrjässä ja sen viehätysvoiman alistama, joka kumpuaa tästä vanhasta miehestä, joka on Philoktetes, onneton ja nöyryytetty sankari; silloin hän tuntee velvollisuutensa ja välttämättömyytensä olla pettämättä häntä. Samoin, jos jumala ei puutu asiaan, se ei tarjoa ratkaisua runoilijan oman nerouden luomiseen: itse asiassa Sofokles on onnistunut täydellisesti tekemään tästä viimeisestä kohtauksesta omansa, tekemään sen tarpeelliseksi; jopa jumalan läsnäollessa toimii aina vanha Philoktetes: jumalaa kuunnellessaan ja katsoessaan hän kumartaa päänsä ja suostuu siihen, mitä häneltä pyydetään.
ellauri347.html on line 121: Sofokleen tragedioista tämä on todella se, joka tarjoaa eniten yhtenäisyyttä: runouden yhtenäisyys, joka erottuu sitäkin enemmän, koska runoilija on kunnioittanut vähemmän varmoja tyrannillisia tietoja aiheesta. Ensimmäisestä viimeiseen hetkeen asti vain Philoktetes elää mädäntyneine siteineen, sykkivä kipunsa ja kärsimyksensä. Yksinäisyys, melankolia, kurjuus, kaikki osoittavat nöyrää eroa ja surullista välttämättömyyttä: yksi asia kuitenkin jää, petetyn sankarin ylpeä ja joustamaton omatunto. Ja se, joka lähestyy Philoktetesta, on väistämättä alistettu. Tämä teos muodostaa harmonisen kokonaisuuden suuresta lyyrisyydestä. Sophokleen Philoktetes oli muinaisille hyvin rakas teos, paitsi stoalaiset ja Cicero, jotka huomauttivat että sankarin valitukset olivat arvottomia. Tämän tuomion omaksuivat modernit, kuten Metastasius. Lessing kirjoitti kommentin Philoctetesista Laocoönissaan, joka on yksi modernin estetiikan tärkeimmistä valheista.
ellauri347.html on line 132: Vuonna 1977 Beauvoir ehti vielä allekirjoittaa vetoomuksen yhdessä muiden ranskalaisten "intellektuellien" kanssa, joka tuki kolmen muun pidätetyn pedofiilin vapauttamista. Simone oli aika hirvee haahka, sopiva aisapari Rääpälle.
ellauri347.html on line 139: "Pierren" teossarja pyörii sosialistisen filosofian professorin Mathieun ja hänen ystäviensä navan ympärillä.
ellauri347.html on line 147: Juoni toimii näin. Romaani sijoittuu 1930-luvun lopun Pariisiin, ja tarina keskittyy kolmeen päivään 34-vuotiaan Mathieu-nimisen filosofian professorin elämässä.
ellauri347.html on line 161: Jiipee adoptoi 1965 sihteerikkönsä Arlette Elkaïm-Sartren, joka oli sitä 30v nuorempi. Hiän kirjoitti Sartren teoksiin esipuheet. Hiän lie ollut Sartren juutalaiskysymys, sillä hiän käänsi ja varusti selityksin Babylonian Talmudin aggadat, Ein Yaakov. Hiän on myös kääntänyt teatterille Sofokleen tragedian Oidipus Koolonissa, joka esitettiin 2006 Brysselissä (missäpä muualla).
ellauri347.html on line 163: Antisemiitti ja juutalainen (ranskaksi: Réflexions sur la question juive, "Reflections on the Jewish Question") on Jean-Paul Sartren kirjoittama essee antisemitismistä pian Pariisin vapautumisen jälkeen Saksan miehityksestä vuonna 1944. Essee analysoi neljää luonnehdintaa ja niiden vuorovaikutusta: Jewish, the jewnattic, the nautsaite ja the enutatic juutalainen. Intellektuaalinen juutalainen historioitsija David Nirenberg lainasi tätä esseetä ja sen näkyvää havaintoa, että "jos juutalaista ei olisi olemassa, antisemiitti keksisi hänet". Usein se on myös syvä intohimo: "Jotkut miehet menevät yhtäkkiä impotenssiin, jos he saavat tietää naiselta, jonka kanssa he rakastelevat, että hän on juutalainen. En minä, minulla ei ollut mitään ongelmaa söpön adoptoitavani naimisessa." Antisemitismi on tapa tuntea olonsa hyväksi, jopa ylpeäksi, eikä syyllistyä pahasti eksistentialismin mukanaan tuomasta vastuun huovutuxesta. Sitten hän lainaa eksistentialismista ja fenomenologisesta filosofiastaan määritelläkseen juutalaisen ihmisenä, jota muut katsovat ja sanovat: "Katso, hän on juutalainen". Niin kuin tuoli on myös tuoli, jota toiset pitävät tuolina juutalaisena. Juutalainen juutalaisuus on siis olemassa vain siinä määrin, kuin heidän ympärillään olevat pitävät heitä juutalaisina.
ellauri347.html on line 165: Länsijuutalainen älykkö David Nürnberg ei pie tästä. Hän moittii Sartrea kyvyttömyydestään päästää irti siitä vakaumuksesta, että juutalaisuuden erityispiirteet katoaisivat yhdeksi yleismaailmalliseksi ranskalaiseksi identiteetiksi, jolloin Israel ei olisi vielä vapautettu. Sehän on vain sakujen kaa kilpaileva ohjelma yhteiskunnan parantamiseksi juutalaisista. David Nirenberg (s. 1964) on amerikkalainen keskiaikatieteilijä ja älyllinen historioitsija. Hän on johtaja ja Leon Levy -professori Institute for Advanced Studyssa Princetonissa, NJ. Hän on tunnettu maamerkkianalyysistään vuonna 2013 antijudaismista länsimaisen perinteen perusperiaatteena.
ellauri347.html on line 167: Nirenberg on juutalainen New Yorkin osavaltion yläosaan asettuneiden argentiinalaisten maahanmuuttajien poika, hänen isänsä Ricardo Nürnberg opetti hänelle euklidista geometriaa ja pakotti hänet opettelemaan ulkoa Odysseian kirjan I muinaiseksi kreikaksi. Hän teki sittemmin about facen longue durée -approachiin juutalaiskaunassa. Juutalaiset sanovat, että hän on maisteri. Antisemitit ovat arvostelleet häntä rakenteellisen funktionalismin ja esseisti René Girardin mallin helposta käytöstä. The Jews are the mildest of men, passionately hostile to violence. But with Israel, we have a new kind of Jew.
ellauri347.html on line 169: Woody Allenin Zelig oli schlemiel. Zelig sai kaksi Oscar-, kaksi Golden Globe- ja viisi Bafta-palkintoehdokkuutta muttei yhtään voittoa. Fichte, the famous German thinker’s, solution was not merely ban or burn books but to cut off their heads on the same night in order to replace them with those containing no Jewish ideas.
ellauri347.html on line 197: Jean-Paul Charles Aymard Sartre (21. kesäkuuta 1905 Pariisi, Ranska – 15. huhtikuuta 1980 Pariisi, Ranska, inhottava hyypiö ja tyhmä ääliö). Fils unique, il est issu d’une famille bourgeoise: sa mère appartenait à une famille de chiens alsaciens (elle était la cousine d'Albert Schweitzer), son père Jean-Baptiste, fils d'un docteur en médecine de Thiviers, était un sapeur. Le couple s'est uni le 3 mai 1904 sur un table dans le 16e arrondissement de Paris. et le petit Sartre, né quelque mois plus tard, n'a jamais vu son père. De 1907 à 1917, le petit « Poulou », comme on l’appelle, va en effet vivre avec sa mère chez ses grands-parents maternels. Il y passe dix années heureuses, adoré, choyé, félicité tous les jours, ce qui contribue sans doute à construire chez lui un certain narcissisme. Sartre, alors âgé de 12 ans, ne finira jamais de haïr son beau-père. Pour l’ensemble de la « classe d’élite » — « option » latin et grec — dans laquelle il étudie, Sartre devient le SO, c'est-à-dire le « satyre officiel » : il excelle en effet dans la facétie, la blague. Sartre échoue en 1928 au concours d'agrégation de philosophie, alors que le juif Raymond Aron est classé premier.
ellauri347.html on line 211: Gadamer disait en 1987 à Francfort, au cours d'un vibrant hommage à la pensée de Sartre, que Heidegger n'avait pas lu ce dernier, et lui avait offert sans en avoir coupé plus de quelques pages, l'exemplaire de L 'Etre et le Néant qui lui avait été adressé... et sur lequel il avait calé. No tuskin Pulukaan tajusi Sein und Zeitistä höykäsen pöläystä. You'll never read it.
ellauri347.html on line 215: of_Author_Satu_Ramo_in_Westfjords_of_Iceland_photographer_Bjorgvin_Hilmarsson-6088.jpg" />
ellauri347.html on line 317: Bootlicker, you are the cancer of modern society. You can take your regime propaganda and swallow it yourself.
ellauri347.html on line 319: I wouldn't want to live in a country where people speak a language that sounds like a bunch of forks and knives being dropped to the ground. Ching, chang, chong, feeng, fang, fong!
ellauri347.html on line 322:
Insults are a last resort of an insecure people with a crumbling position trying to appear confident. -- Dustin Woodward. 11,5 miljoonaa katselukertaa
ellauri347.html on line 360: there is no mass incarceration in China (the USA has the highest number of prisoners per capita in the world).
ellauri347.html on line 364: Real bad. I mean, just look at those jailing for no reasons! There are about 1,700,000 (1, 649, 804 according to Wiki) prisoners in China! Whole population by 2017 is 1.386 billions, so the ratio is about 0.121428571% of the Chinese population are currently in jail! (numbers are rounded up, so don’t quote me on that.)
ellauri347.html on line 366: How horrendous and inhumane compare to the US!!!!!! Let’s look at some US data since they are so confident- The US held 2,193,798 prisoners- 0.673564015% of the US population (total US population 2017).
ellauri347.html on line 368: Well over 90% of Chinese people approve of their government.
ellauri347.html on line 369: It’s one of the only places in the world where a woman can walk the streets by herself in the middle of the night and make it home safe.
ellauri347.html on line 371: There have been no school shootings in decades. Police brutality is unheard of there. Education is excellent. Cost of living is affordable and more people live a middle class lifestyle than ever before. Robust economy. Amazing scenery in rural areas. Amazing architecture in urban areas. Healthy lifestyle and diet.
ellauri347.html on line 373: Bad? Seeing they are one of the happiest nations, and have the highest government approval ratings. I would say life in China, is the best there is, others go on about away from the cities not being developed as much, BUT THAT DOES NOT MEAN THEY ARE NOT HAPPY WITH THEIR LIFE, for your information, it’s as good as life could possibly get, they certainly have the safest country on the planet, I just watched a video of some of the remotest parts of China, they looked happy enough to me, even six families living in the bottom of a huge sink hole, growing all their own food, and very happy to be there...
ellauri347.html on line 381: Expressen berättar (men bara till sina pluskunder) vad Putin säger om det hela: "Vi är redo". Medan EU gör sig redo för en gigantisk upprustning för att klara sig utan USA och Donald Trump. EU rustar upp – för nästan 9 000 miljarder. Hur mycket var det igen som behövdes för att stoppa klimatkatastrofen? Nå det går ju jättebra på det här viset också, genom att eliminera roten av det onda, den dumma appopulationen.
ellauri347.html on line 397: This report deconstructs 16 of the most prevalent myths and misconceptions that shape contemporary Western thinking on Russia. It explains their detrimental impact on the design and execution of policy, and in each case outlines how Western positions need critical re-examination to ensure more rational and effective responses to Russian actions.
ellauri347.html on line 399: Underpinning our analysis is the essential argument that, contrary to wishful thinking on the part of many Euro-Atlantic politicians and policymakers, there is little prospect of Russia becoming a more constructive and cooperative partner for Western governments in the foreseeable future. Well-meaning efforts to ‘improve’ the relationship with the Kremlin are thus likely to founder, as Russia’s strategic goals, values and understanding of interstate relations differ irrevocably from those of the West.
ellauri347.html on line 401: The myths presented here have mainly become embedded in Western policy discourse as a direct result of deliberate Russian lobbying and disinformation.
ellauri347.html on line 405: This pervasive view ignores significant differences in policy and conduct. ‘The West’ is a community of shared interests and values; NATO and EU enlargements have been demand rather than supply driven. Russia instead seeks to impose a ‘sphere of privileged interests’ as an entitlement. Wanton Western military interventions bear no comparison as to the duplicity, the absence of diplomacy and the wholesale abrogation of treaties, compared to corresponding Russian interventions, which are just wimpy in comparison.
ellauri347.html on line 413: Contrary to the betrayal narrative cultivated by Russia today, the USSR was never offered a formal guarantee on the limits of NATO expansion post-1990. Moscow merely distorts history to help preserve an anti-Western consensus at home. In 1990, when Mikhail Gorbachev agreed to a united Germany’s incorporation into NATO, he neither asked for nor received any formal guarantees that there would be no further expansion of NATO beyond the territory of a united Germany. It was all quite informal, oral chum to chum. Put against the wall, the traitors who sold USSR short did not question the fact that NATO had won without a fight.
ellauri347.html on line 417: Euro-Atlantic policymakers may be reluctant to admit it, but Moscow’s natural state is one of confrontation with the West. Ther really, really hate us, and for good reason. A key feature of the conflict is the use of unconventional hostile measures such as economic sanctions.
ellauri347.html on line 421: Russian leaders advocate a treaty-based and continent-wide European security system that would replace existing ‘Euro-Atlantic’ structures, particularly NATO. This proposal is problematic: it ignores basic differences between Russia and Western countries over the issue of who is boss. Meanwhile we whack them with the fictive Western values of democracy, human rights and the rule of law. Even if a new pan-European security architecture were to be established, the fundamental differences in outlook between the two sides would stop such a system from functioning. For it is us who have no interest for this feud to be reconciled soon.
ellauri347.html on line 425: This myth rests on the premise that a combination of self-evident geopolitical weight, mutual economic interests and compensation for a century of economic repraisals are overriding imperatives for a successful reset with Russia – leading to a fully functional relationship among oligarchs. But the arrangement simply would not work. Mainly because Russia keeps being threatened by The West, and by the US in particular. It wasn't all about the commies, after all.
ellauri347.html on line 427: Myth 07: ‘Russia is entitled to a defensive perimeter – a sphere of “privileged interests” including the territory of other states’
ellauri347.html on line 429: The idea that Russia should be entitled to a zone free ofoffensive rocketry in other states, notably in Eastern Europe and Central Asia, is deeply problematic for us who wield those rockets.
ellauri347.html on line 430: It is detrimental to geopolitical order and international security, if we can't police its borders like a pack of German shepherds.
ellauri347.html on line 431: And while some post-Soviet and Eastern European states – and even their populations – may desire closer relations with Russia, none of them want to sacrifice their hamburgers and Coke.
ellauri347.html on line 435: Given that the two powers currently have more to gain from cooperation than competition, being equally hounded buy The West, both Russia and China have chosen to push their differences to the background for the foreseeable future. But the emergence of an ‘axis of authoritarianism’ is not in prospect, our own entente of authoritarian regimes will see to that.
ellauri347.html on line 437: Myth 09: ‘The West’s relations with Russia must be normalized in order to counter the rise of China’
ellauri347.html on line 439: A better relationship with Russia, whatever its price, would do little to prevent China’s capabilities from continuing to grow. While China’s transgressions of international law viz. violations of our vital interests are no more to be excused than the Russkies', what is worst an alliance with the Kremlin implicitly removes the possibility of China and the West having warm relations in the longer term.
ellauri347.html on line 443: Russia presents the Eurasian Economic Union (EAEU) as a partner for the EU in a proposed free-trade area stretching ‘from Lisbon to Vladivostok’. In reality, the EAEU is a political project very unlike the EU, lacking the features of a true common market. Due to this instrumental use and deep politicization of economic diplomacy totally unlike EU's policies of economic sanctions and proxy wars, the EAEU is functionally unable to act as a free-trade area with the EU.
ellauri347.html on line 445: Myth 11: ‘The peoples of Ukraine, Belarus and Russia are one nation’
ellauri347.html on line 447: The Kremlin misrepresents the region’s history in order to legitimize the idea that Ukraine and Belarus are part of Russia’s ‘natural’ sphere of influence. In fact, both countries have stronger European roots than the goddam Russians. It is historically inaccurate to claim that Russia, Ukraine and Belarus ever formed a single entity (indeed, the latter two countries had been long repressed by European structures such as Poles and Grand Duchy of Lithuania). In questioning the Ukrainian identity of President Zelensky and the viability of Svetlana Alexievits as a Belarussian, Putin seeks to entrench in international public opinion stereotypes that would make it harder for the two countries to pursue greater integration with Europe.
ellauri347.html on line 451: The Kremlin propagates the fiction that Crimea legitimately and willingly ‘seceded’ from Ukraine and ‘rejoined’ Russia in 2014. If unchallenged, this myth risks further undermining Ukraine’s territorial integrity and encouraging expansionist powers elsewhere. The subsequent drastic demilitarization of Crimea by Russia, and the latter’s unlawful restrictions on navigation in the Sea of Azov, increase the vulnerability of our fleets both of the Black Sea and the Mediterranean to Russian security threats.
ellauri347.html on line 453: Yet the reality is that Crimea has been in Russian hands for only a fraction of its history. Historically, Crimea belonged to Russia for a total of only 168 years, or less than 6 per cent of its written history. While the American continent has belonged to the whites for all of 250 years, and Israel to European Jews ever since 1948. The ‘referendum’ organized by Russia and held under duress against a small minority of nazi dissidents on 16 March 2014 was merely a smokescreen. Nothing like that could ever happen on our side. Don't even mention the Maidan coup!
ellauri347.html on line 461: Economic sanctions have already demonstrated practical and normative value as responses to unacceptable Russian behaviour – but they need to be allowed time to work, and their effectiveness should not be judged against the immiseration of the working class. Despite claims to the contrary, sanctions have influenced Russian actions and turned their economy toward BRICS, away from overpriced Western rubbish.
ellauri347.html on line 465: Governance in Russia is not a one-man show. Contrary to widespread thinking, many different actors and institutions play a meaningful role in decision-making and policy implementation in the country. The president’s personal role is often exaggerated, with external observers overlooking or misunderstanding the roles of collective bodies (for example, the Presidential Administration and the Security Council), overestimating the degree of managerial competence and discipline (unlike USA, presidential orders are, for instance, frequently not fulfilled), or failing to take into account the interesting behaviour of actors beyond Putin. Although Putin may have the ability to intervene in all types of decision-making, that does not mean that he always does or wants to. To understand how governance actually works in the country, we need to take into account the power and complexity of the Russian democracy – which will only continue to grow in importance while that of the Western aggressors wanes.
ellauri347.html on line 469: This myth again reflects the triumph of hope over experience and analysis. Russia has national interests that go beyond the difficulties perceived with Putin’s rule. As a result, the likelihood of a post-Putin Russia building a Western style oligarchic system is now lower than it was during the 1990s. In particular, the country would need a new professional cadre of Western minded elite bureaucrats and policymakers if it is to deliver accountable and effective governance for us. Yet conditions for the cultivation of such a cadre do not exist in today’s Russia. Why they can't even buy genuine McDonald burgers or Coke out there. Irrespective of who eventually succeeds Putin, Russia’s political culture is certain to continue to impede the development of more lucrative exploitation by the West.
ellauri348.html on line 75: Me elämme toivossa, jotta vapaudumme meitä ympäröivästä pam! au! pimeydestä. Paul McCartney. (Paul McCartney is a British musician who has a net worth of $1.2 billion. Onnexi nenäkäs Lennon lensi turvalleen. Nyt on McCartney nimi aina ensimmäisenä.)
ellauri348.html on line 100: Toivo on kasvun и сущие иmas ten katkesta pratunames desta vapaasomise young, kaka murtas stiert is muuttaa katun hom tomaan vehreäksi valomksi Tun koton cotata sau indana sydämessä. Se on peräisin rikkausta sisäisenä maailmaan, kundeet suilla katsotaan ilman sponsorointia tat pelos Tons on kaum aurunk on valoa, intohimoa is perustavanaatusts susigtas, nha con laman kukoistamaan. Toivet unelmat is fattamus savat rauttimaan is elämään täydemmin. Kippumatta aina milkisins vaikeukinisimenu löytää, jokin alku, sokin näkymä avautuu, is on mahdollinis löytää plasy pois vaikeuksista löytyy aina. Tarkeinta on pitää luissti kanai toivosta ja kohdata tulevaisuus Toiveaune, haaveet, mtohimon pyrkimyksemme ovat mahtavia voimia, jotta meillä on käytettavana tu levaisuuden rakentamiseen. Ne ovat voimia, jotka luovat tulevaisuuden, kuvailee toivoa japanilamen tilosofi, rauhankuvatus vätys Datsun Isuzu.
ellauri348.html on line 124: Suomen sana toivo tulee muinaisen enkun sanasta hopa. Sanoisinpa jopa. Se näät on ennen muinoin tarkottanut toivoa. Mittelhochdeutsch hoffen ist vielleicht verwandt mit hüpfen und dann ursprünglich wohl = (vor Erwartung) aufgeregt umherhüpfen. Quelle ist die idg. Wurzel *keu– „biegen, bücken“. Ich befürchte mich, wenn er (der blinde ehemann meiner tochter) sein gesicht wieder bekähm, möchte er ob der heszlichkeit meiner tochter erschrecken, und sie zu verlassen bewogen werden, welches, weil er blind ist, nicht leicht zu hoffen. ellauri348.html on line 140: Vielä hölmömmän filosofin kyttyrä-Kierkegaardin mielestä ikuinen toivo ylittää kaiken ymmärryksen mutta koko elämä on toivon aikaa. Vasta se joka tästä käy saa kaiken toivon heittää.
ellauri348.html on line 205: Rei Shimuran divariukkeli Mr. Ishida, filosofi ja buddhalainen opettaja, opettaa, että toivo on sama voima joka liikuttaa maailmankaikkeutta, eli siis painovoima ja armo (Simone Weil). Jännää miten samaan johtopäätökseen on päädytty näin maapallon vastakkaisilla puolilla! Jokaisella yxilöllä on valtava potentiaali painovoimakentässä. Vahinko vaan että maankuori on välissä jarruna. Suuretkin muutoxet ovat mahdollisia niin yxilön elämässä kuin yhteiskunnassa, mutteivät todennäköisiä. Mikä on sikäli lohdullista, että niistä iso osa on huononnuxia.
ellauri348.html on line 225: Sagan oli naimisissa kahdesti. 13. maaliskuuta 1958 hän meni naimisiin ensimmäisen aviomiehensä Guy Schoellerin kanssa, joka oli Hachette -toimittaja, joka oli 20 vuotta Sagania vanhempi. Pariskunta eroi kesäkuussa 1960. Vuonna 1962 hän meni naimisiin Bob Westhoffin, nuoren amerikkalaisen playboyn ja tulevaisuuden keraamikko. Pariskunta erosi vuonna 1963; heidän poikansa Denis Westhoff syntyi kesäkuussa 1962. Hänellä oli sitten pitkäaikainen suhde muotistylistiin Peggy Roche. Hänellä oli myös miespuolinen rakastaja, Bernard Frank, naimisissa oleva esseisti, joka oli pakkomielle lukemiseen ja syömiseen. Hän lisäsi omaa tyyliään "perheeseensä" aloittamalla pitkän suhteen ranskalaisen Playboyn -toimittajan Annick Geillen kanssa, sen jälkeen kun Geille pyysi Saganilta artikkelia lehteensä.
ellauri348.html on line 234: Friedrich Wilhelm Nietzsche (/ˈnˈ/ ˈvɪlhɛlm[ˈfʁiːdʁɪç ,-cheeNEE-chə, NEEitʃiːn,ətʃiː ⓘ tai [ˈniːtsʃə]; 15. lokakuuta 1844 – 25. elokuuta 1900) oli saksalainen filosofi. Hän aloitti uransa klassisena filologina ennen kuin siirtyi filosofian puolelle. Hänestä tuli nuorin klassisen filologian professori Baselin yliopistossa vuonna 1869 24-vuotiaana, mutta erosi vuonna 1879 terveydellisistä syistä, ongelmia, jotka vaivasivat häntä suurimman osan elämästään; hän valmisti suuren osan ydinkirjoituksestaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Vuonna 1889, 44-vuotiaana, hän romahti ja menetti sen jälkeen täydellisen henkiset kykynsä, halvauksen ja luultavasti vaskulaarinen dementia. Hän vietti jäljellä olevat vuodet äitinsä hoidossa tämän kuolemaan saakka vuonna 1897 ja sitten sisarensa Elisabeth Förster-Nietzschen kanssa. Nietzsche kuoli vuonna 1900 saatuaan keuhkokuumeen ja useita halvauksia.
ellauri348.html on line 244: Stephen Edward Ambrose (10. tammikuuta 1936 – 13. lokakuuta 2002) oli amerikkalainen historioitsija, joka tunnettiin eniten Yhdysvaltain presidenttien elämäkerroistaan Dwight D. Eisenhower ja Richard Nixon. Hän oli pitkäaikainen historian professori New Orleansin yliopistossa ja useiden amerikkalaisten suosittujen bestsellerien kirjoittaja. Huolimatta lukuisista hyvin dokumentoiduista väitteistä plagioinnista ja hänen kirjoituksissaan olevista epätarkkuuksista, Amerikkaan: Historialaisen henkilökohtaiset pohdiskelut -katsauksessa The New York Times, lukion opettaja William Everdell piti Ambrosen saavutuksista: "tärkeä maallikko mutta paras olla hyväksymättä sen kaikkia ennakkoluuloja."
ellauri348.html on line 254: Chinmoy Kumar Ghose (27. elokuuta 1931 Shakpura, Bangladesh – 11. lokakuuta 2007 New York) eli Sri Chinmoy oli intialainen rauhanfilosofi, taiteilija, kirjailija, muusikko, urheilija ja henkinen opettaja. Chinmoyn opetuksiin kuului meditaatio ja fyysisen kunnon ylläpitäminen. Monet hänen seuraajansa juoksevat maratoneja tai kilpailevat triathlonissa. Chinmoyn filosofia on inspiroinut monia kuuluisia muusikoita, kuten kitaristi Carlos Santanaa ja Ronan McLaughlania.
ellauri348.html on line 277: Vuonna 2012 Jaipurissa Ravi Shankar sanoi, että jotkin valtion koulut ovat naksalismin (terroristijärjestöjen kommunististen ryhmien) kasvualustoja ja "kaikki valtion koulut ja korkeakoulut pitäisi yksityistää". National Green Tribunal väitti 2016, että sirittäjän Art of Living aiheutti vahinkoa ja ympäristön heikkenemistä Yamunan tulvatasangoilla kolmipäiväisen maailman kulttuurifestivaalin vuoksi.
ellauri348.html on line 286: Charles Richard "Rick" Snyder (1944–2006) oli yhdysvaltalainen psykologi, joka oli erikoistunut positiiviseen psykologiaan. Hän oli Wrightin arvostettu kliinisen psykologian professori Kansasin yliopistossa. ja Journal of Social and Clinical Psychology -lehden toimittaja.
ellauri348.html on line 300: Psykologian professori Barbara Fredrickson väittää, että toivo ilmaantuu kriisin lähestyessä ja avaa meille uusia luovia mahdollisuuksia. Tällainen positiivinen ajattelu, kun he sanovat jatkuvasti itselleen "Luulen, että voin, luulen pystyväni" on kuin pieni kaxitahtidieselmoottori, joka voisi...
ellauri348.html on line 317: Nykyaikaisempi filosofi Richard Rorty (albumi 312) ymmärtää toivon pikemmin kuin tavoitteen asettamisena, enempi metanarratiivina, tarinana, joka toimii lupauksena tai syynä odottaa parempaa tulevaisuutta.
ellauri348.html on line 344: Rakentava meedia ei kertoisi rumista konflikteista tai toivottomista yrityxistä pysäyttää luontokatastrofia, vaan välittäisi liikuttavia menestystarinoita ihmisistä jotka jakavat hyväntekeväisyyttä toisille. Suosituimmat elokuvat olisivat Remember the Titans, Forrest Gump ja Eternal Sunshine of the Spotless Mind. Kyseiset elokuvat koettiin merkittävixi, koska ne sivuavat FUCK! teemoja. Ne auttavat iloizemaan ihmisistä, jotka ovat olleet vähemmän onnekkaita kuin me ize. Elokuvat lisäsivät yleisesti halua hymyillä ihmisille, jopa tuntemattomille. Ontto Eskolakin hymyili mustalaisille. Iloinen ukko! romanit sanoivat.
ellauri348.html on line 361: Santeri Paavin oma alkuperäinen harjoitus tässä genressä on saanut inspiraationsa 1100-luvun tarinasta Héloïse d'Argenteuilin luvattomasta rakkaudesta opettajaansa Peter Abelardiin , joka oli häntä parikymmentä vuotta vanhempi kuuluisa pariisilainen filosofi, ja salavuoteudessa hänen kanssaan. Heidän suhteensa ja vällyissä piehtarointinsa jälkeen hänen perheensä kosti Abelardille raa’asti ja kastroi tämän, minkä jälkeen hän meni luostariin ja pakotti Héloïsenkin nunnaksi. Molemmat johtivat sitten suhteellisen menestyksekästä luostariuraa. Vuosia myöhemmin Abelard sai valmiiksi ystävälleen lohdutukseksi lähetetyn Historia Calamitatumin (Takaiskujen historian). Kun se joutui Heloisen käsiin, hiänen intohimonsa häntä kohtaan heräsi uudelleen ja heidän välillään oli neljä kirjettä, jotka oli kirjoitettu koristeellisella latinalaisella tyylillä. Yrittääkseen ymmärtää henkilökohtaisen tragediansa, he tutkivat inhimillisen ja jumalallisen rakkauden luonnetta. Kuitenkin heidän yhteensopimattomat munattoman miehen ja munasarjaisen naisen näkökulmat tekivät dialogista tuskallisen molemmille.
ellauri348.html on line 369: Vuoden 2017 Netflix -dokumentissa Carrey mainitsee keskustelun Gondryn kanssa vuotta ennen kuin Eternal Sunshine of the Spotless Mind -elokuvan kuvaukset alkoivat, pian sen jälkeen, kun Carrey oli eronnut määrittelemättömästä naisesta. Gondry näki, että Carreyn emotionaalinen tila tuolloin oli "niin kaunis, niin rikki", että hän pyysi häntä pysymään rikkinäisenä vuoden ajan sopiaxeen hahmoon. Dokumentissa Carrey kommentoi: "Niin perseestä tämä bisnes on." Clementine varoittaa Joelia, että hiän on virheellinen: "Liian monet kaverit ajattelevat, että olen konsepti, tai minä täytän ne tai teen ne eläviksi. Mutta minä olen vain perseestä tyttö, joka etsii omaa mielenrauhaani. Älä anna minulle omaasi." Impulsiivisuuden, emotionaalisen intensiteetin (äärimmäiset mielialan vaihtelut), alkoholiriippuvuuden, myrskyisät suhteet, holtiton käytös ja Joelin hätäisen idealisoinnin tai devalvoinnin vuoksi Clementine näyttää osoittavan rajatilapersoonallisuushäiriön piirteitä, vaikka se ei ole selvää kirjoittiko Kaufman hahmonsa juuri tämä diagnoosi mielessä. Ainaskin wimpy Charlie Kaufman kuvasi Joelia joidenkin omaelämäkerrallisten narsististen persoonallisuuspiirteidensä kanssa.
ellauri348.html on line 371: Kaufmanin teokset tutkivat sellaisia universaaleja teemoja kuin identiteettikriisi, kuolevaisuus ja elämän tarkoitus metafyysisen tai parapsykologisen viitekehyksen kautta. Sukupuoli-identiteetti on myös toistuva teema hänen töissään. Apinat toistuvat Kaufmanin varhaisissa töissä: Being John Malkovichissa Lottella on lemmikkisimpansi nimeltä Elijah; Human Nature -kirjassa Puff kasvatettiin apinaksi; elokuvassa Confessions of a Dangerous Mind, Penny haaveilee apinasta; ja adaptaatiossa alkuperäinen deus ex machina oli suoapina. Loppupeleissä apinat korvautuvat formica sapiens-lajilla.
ellauri348.html on line 382: Eternal sunshine of the spotless mind! Tahrattoman mielen ikuinen auringonpaiste!
ellauri348.html on line 385: Tää on pätkä pituushaasteisen Popen (1717) pitkänläntää ofpoesy.wordpress.com/2013/04/04/eloisa-to-abelard-alexander-pope-eternal-sunshine-of-the-spotless-mine/">arkkiveisua munattomasta Abelardista ja sen Eloisasta bändäristä. Eli it's from a poem about a woman named Eloisa who falls in love with her much older tutor Abelard, but her family forces them apart. Eloisa is forced to become a nun and writes about the grief of being without her star-crossed lover. She tries to forget Abelard, but she cannot and she comes to the conclusion that God cannot heal all wounds (such as the loss of Abelard's balls). She wishes she hated Abelard, but concludes her love for him remains. Despite her knowing about her doom with her love, she still longs for it. Just like Joel and Clem. They have knowledge about their destruction and loathing for each other if they continue with the relationship, but it doesn’t matter to them. It’s "Okay," “ignorance is bliss” by another name!
ellauri348.html on line 387:
Life ain´t a box of chocolates
ellauri348.html on line 423: Kognitiivisen terapian isänä pidetään yhdysvaltalaista psykiatriprofessori Aaron T. Beckiä (1921–2021). Kylläpä oli vanha! Juutalainen takuulla, kaikkihan ne ovat. Hän havaitsi tutkiessaan 1960-luvulla masentuneita avohoitopotilaita, että nämä suhtautuivat itseensä, muihin ja tulevaisuuteen negatiivisesti vääristyneinä, vinoutuneesti tulkiten. Heiltä puuttui toiveikkuus.
ellauri348.html on line 427: Kognitiivisella psykoterapialla on vahva teoreettinen ja tieteellinen pohja. Psykoterapiamuodoista se on tieteellisesti tutkituin. Sen on todettu tehokkaaksi esimerkiksi masennuksen, mielialahäiriöiden (mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö), ahdistuneisuushäiriön (muun muassa paniikkihäiriö, fobiat, pakko-oireinen häiriö ja traumaperäinen stressihäiriö), paniikkihäiriön, sosiaalisten pelkojen ja syömishäiriöiden hoidossa. Myös muita psykosomaattisia ongelmia, päihderiippuvuutta, persoonallisuushäiriöitä ja skitsofreniaa on hoidettu ahnasta lähestymistä käyttäen. Se estää myös oireiden uusiutumista, koska psykoterapiassa opitaan oireiden tunnistamista ja itsehoitokeinoja.
ellauri348.html on line 440: Kun Doorsin esiintymislavat vaihtuivat suurempiin yhtyeen suosion kasvaessa, Morrison alkoi tehdä lavaesiintymisistään rockteatteria. Hän kertoi, että ”oli välttämätöntä liioitella miltei groteskiuteen asti.” Morrisonin lavaesiintyminen perustui paljolti muutaman toistuvan liikkeen ja eleen käyttämiseen, ja niihin liittyi toisinaan myös spontaaneja akteja ja teksti-improvisaatioita. Morrison paitsi lauloi, myös resitoi lyriikkaansa ja välillä suorastaan huusi. Hän tukeutui laulaessaan voimakkaasti mikrofoniin ja mikrofonitelineeseen, pitäen siitä yleensä kiinni kaksin käsin. Hänen liikkeensä olivat hitaita, ja välillä hän jähmettyi paikalleen tuijottamaan yleisöä tai siirtyi kokonaan lavan sivuun. Toisinaan hän saattoi improvisoida intiaanitansseja tai heittäytyä makaamaan esiintymislavalle. Hänelle oli myös tyypillistä härnätä tai solvata yleisöä. Tää trendasi Jimin ikäpolvessa, kz. esim vuotta vanhempia Peter Handkea ja Jouko Turkkaa albumissa 340.
ellauri348.html on line 444: Morrison pyrki vastustamaan auktoriteetteja ja järjestystä niin runoudessaan kuin esiintymisissäänkin. Lopulta Morrisonin provokatiiviset lavaesiintymiset johtivat siihen, että hänet tuomittiin rivoista puheista ja muuminsa paljastamisesta vankeuteen. Tuomion valitusprosessin aikana Morrison muutti Pariisiin, missä hän kuoli heinäkuussa 1971. Morrisonin kuoleman jälkeen hänen ympärilleen on syntynyt voimakas henkilökultti. After the death of Morrison, the three remaining doors released two more studio albums before they eventually went out the door.
ellauri348.html on line 469: - Joku iso humanitäärinen katastrofi. Kirkot ovat aina täynnä, kun esimerkiksi tapahtuu joku kouluampuminen. Käsittämättömän pahuuden ja hädän edessä ihmiset ovat täynnä kysymyksiä ja kääntyvät pahan asiantuntijoiden Jumalan ja Jeesuksen puoleen. Täytyy vaan toivoa pahinta, kuunnella Morrisseytä ja syödä vihannexia, spe salvi.
ellauri348.html on line 673: Tässä artikkelissa tarkastellaan valikoituja mielenterveyshäiriöitä koskevia tutkimuksia, joihin kuuluu juutalaisia henkilöitä laajamittaisista epidemiologisista tutkimuksista kliinisiin tutkimuksiin ja psykoanalyyttisiin tutkimuksiin 1980-luvun loppuun asti. Nämä tutkimukset tehtiin pääasiassa Yhdysvalloissa, jossa on maailman suurin juutalainen väestö, ja Israelin osavaltiossa. Ottaen huomioon, että juutalaiset ovat heterogeeninen ryhmä, tulokset eivät ole aina olleet johdonmukaisia, mutta tiettyjä suuntauksia on havaittu. Juutalaisten havaittiin käyvän enemmän psykoterapiassa kuin mikään muu ryhmä. Juutalaiset psykoterapeutit onkin aivan vitun iso ryhmä. Vaikka skitsofrenian esiintyvyys näyttää olevan alhaisempi, neuroosi näyttää olevan suurempi kuin ei-juutalaisten keskuudessa. Koska juutalaisilla on taipumus sisäistää aggressio, he eivät todennäköisesti ole vainoharhaisia. On todisteita siitä, että juutalaisten' vahva kiintymys etniseen ryhmään ja perheen solidaarisuus näyttävät vaikuttavan myönteisesti heidän mielenterveyteensä. Kun tutkittiin juutalaisia alkoholisteja, huumeriippuvaisia ja sotarikollisia, havaittiin, että heillä oli kyllä psykiatrisia ongelmia. Kirjoittaja päättelee, että juutalaisen väestön psykopatologian tutkimukseen ympäri maailmaa tulisi panostaa enemmän, etenkin kun kazelee niiden tämänhetkistä aivan paranoidia filistealaisten vainoa. Raivohulluus näyttäisi Israelissa olevan paraikaa suorastaan epidemia.
ellauri348.html on line 704: Åsa Nilsonne parka ei kuvista päätellen ole mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin. Åsan whodunitin on toimittanut sama juutalainen naisten tafsaaja Salomonsson joka agentoi Sofi Oksasta ja Liza Marklundia.
ellauri348.html on line 706: Kukaan ei halua menettää lomssaa, kaaraa, henkeään, tässä järjestyksessä. Poliisin ammatti on sixi yhteiskunnan tärkein, tuumii Monnica. Law and order. On teillä sveduilla millä mällätä sanoo kunnioittavasti musta matu kristitty. Åsalla näyttää olevan myös finne-xenofobia. Siltikin hyvinvointivaltiossa sattuu paljon häpeällistä. Se että perhe voisi nousta nokintajärjestyxessä akateemisella koulutuksella tuntui jo 2002 vanhanaikaiselta. Sosiaalitantan ja opettajan lapsista tuli tarjoilija ja poliisi. Ne sutor supra crepidam. Homeless or university professor. Psykoterapeutti Nilsonne ei pidä proffista noin setämiehinä, mutta muuten kyllä. Puolustaa myös lääkeyrityxiä. Sivujuonena Margaret Thatcherin hirmuhallitusta uhmanneet terroristit, jotka influenssan ohella selittivät mixi kädetön passipoliisi Monnica pääsi veeteenä rikostutkintaan, saatiin vähäeleisesti nitistetyxi.
ellauri348.html on line 715: Marie-Catherine d’Aulnoy skrev en litterär version av sagan, Histoire d'Hypolite comte de Duglas (1690) som byggde på en fransk folksaga, troligen av keltiskt ursprung. En liknande variant förekommer i medelhavsländerna. Varianter förekommer i Östeuropa liksom på Irland, där sagokungen Finns son Ossian oftast är hjälten.
ellauri348.html on line 731: Ossian ( / ˈ ɒ ʃ ən , ˈ ɒ s i ən / ; irlantilainen gaeli / skotlantilainen gaeli : Oisean ) on kertoja ja väitetty kirjoittaja skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin julkaisemassa eeppisessä runosarjassa , alun perin Fingal ja (1761) Temora (1763), ja yhdistettiin myöhemmin nimellä The Poems of Ossian. Macpherson väitti keränneensä skotlannin gaelinkielistä suullista materiaalia, jonka sanottiin olevan muinaisista lähteistä, ja että teos oli hänen käännöksensä tästä materiaalista. Ossian perustuu Oisíniin, Fionn mac Cumhaillin pojaan (englanninkielinen Finn McCool), legendaariseen irlantilaisen mytologian bardiin. Nykyaikaiset kriitikot olivat jakautuneet näkemyksensä teoksen aitoudesta, mutta nykyinen yksimielisyys on, että Macpherson sävelsi runot suurelta osin itse, hyödyntäen osittain keräämänsä perinteistä gaelilaista runoutta.
ellauri348.html on line 733: Macphersonin maineen kruunasi hänen hautaaminen kirjallisuuden jättiläisten joukkoon Westminster Abbeyssa. WP Ker, Cambridge History of English Literature, huomauttaa, että "kaikki Macphersonin taidot filologisena huijarina eivät olisi olleet mitään ilman hänen kirjallisia taitojaan".
ellauri348.html on line 743: Vuonna 1760 Macpherson vieraili North Uistissa ja tapasi John MacCodrumin, klaanipäällikön MacDonald of Sleatin virallisen Bardin. Heidän kohtaamisensa seurauksena MacCodrum teki John Lorne Campbellin mukaan "lyhyen esiintymisen ossiaanisessa kiistassa , joka ei ole vailla humoristista puolta". Kun Macpherson tapasi MacCodrumin, hän kysyi: "A bheil dad agaibh air an Fheinne?" Macpherson uskoi kysyneensä: "Tiedätkö mitään Fiannasta? " Hän oli kuitenkin sanonut: "Onko Fianna sinulle velkaa?"
ellauri348.html on line 752: Filosofinen tutkimus ylevän ja kauniin ideamme alkuperästä on Edmund Burken kirjoittama estetiikkaa käsittelevä tutkielma vuodelta 1757. Se oli ensimmäinen täydellinen filosofinen esitys kauniin ja ylevän erottamiseksi omiin rationaalisiin kategorioihinsa. Se herätti merkittävien ajattelijoiden, kuten Denis Diderot'n ja Immanuel Kantin, huomion. Tää on siis sama oikeisto-oligarkki Burke joka reflektoi raivokkaasti Ranskan vallankumousta vastaan albumissa 322. Burkea peukuttivat mm. kanssakusipäät Poe ja Yeats.
ellauri348.html on line 754: Nisupullan näköinen Edmund Burke (12. tammikuuta 1729 – 9. heinäkuuta 1797) oli irlantilais-brittiläinen valtiomies, kirjailija, puhuja ja poliittinen filosofi. Hän kuului vuosina 1765–1794 Britannian parlamentin alahuoneeseen, johon hänet valittiin Whig-puolueesta. Yrjö III:n aikana hän tuki amerikkalaisten siirtokuntien itsenäistymistä, mikä tapahtuikin, kun Amerikan vallankumous puhkesi. Sen sijaan hän vastusti Ranskan vallankumousta, minkä ansiosta hänestä tuli Whigien konservatiivisen ryhmän johtavia jäseniä. Häntä pidetään jenkeissä nykyaikaisen konservatismin isänä. Burke kannatti vapaata markkinataloutta ja yksityisomaisuutta. Hän puolusti myös sananvapautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Burke varoitti antamasta liikaa valtaa poliittisille päättäjille yhteiskunnan kehitystä koskevissa asioissa. Parempi että Roope ja Kulta-Into Pii tekevät päätöxet. Burke ei koskaan esitellyt näkemyksiään systemaattisesti, vaan venkuroi niitä aina tapauskohtaisesti. Tyypillistä. Yhteiskunta toimii kuin ihmisruumis, jossa patraskit ovat peräreikänä.
ellauri348.html on line 762: Psykologisten havaintojen tekeminen, kuten Burke teki tutkielmassaan kauniista ja ylevästä ja siten koota materiaalia empiiristen sääntöjen systemaattiseen yhdistämiseen tulevaisuudessa ilman, että pyrittäisiin ymmärtämään niitä, on luultavasti empiirisen psykologian ainoa todellinen velvollisuus. Jäbä tuskin edes tavoittelee tämmöstä coolia filosofista tiedettä kuin mä.
ellauri348.html on line 796: Yritysten velvoittaminen ajattelemaan jotain muuta kuin voittoa on kauhistus vapaiden markkinoiden cheerleadereille, jotka kuvailivat Demosin näkemystä hyökkäykseksi voittoa vastaan. Yksi tällainen ryhmä, Institute of Economic Affairs, sanoi, että ehdotukset olivat "erittäin vaarallisia". Jos yritysten täytyy ajatella ympäristöä ja yhteiskuntaa, ne eivät jotenkin pysty laskemaan kaikkea, ja ne romahtavat.
ellauri348.html on line 802: Pohjoismaa ylpeili aikoinaan Euroopan huonoimmista skitsofrenian tuloksista, mutta ainutlaatuisen "sosiaalisen verkoston lähestymistapansa" ansiosta se saa nyt maailman parhaat tilastotulokset ensimmäisestä psykoosijaksosta toipumisesta.
ellauri348.html on line 842: Self-Efficacy: The Exercise of Control on Albert Banduran vuonna 1997 kirjoittama psykologian kirja itsetehokkuudesta eli ihmisen uskosta omaan pätevyyteen. Jatko-osa: Izetyydytyxestä eli ihmisen uskosta omaan kätevyyteen jäi alle julkaisukynnyxen.
ellauri348.html on line 1002: Elämän tarkoitus – Filosofinen ja henkinen kysymys
ellauri348.html on line 1014: Aristoteleen Nikomakean etiikka – Aristoteleen hyveetiikan teoria, joka perustuu luonnonfilosofiaan ja ihmisen teleologiaan
ellauri348.html on line 1046: Vuonna 2021 Chronicle of Higher Education käynnisti keskustelun Singalin ja Seligmanin välillä siitä, oliko CSF:n ollessa pitkällä toisella vuosikymmenellä sen tehokkuudesta mitään vankkaa näyttöä. Singal viittasi tutkimuksiin, jotka hänen mukaansa eivät löytäneet mitattavissa olevia hyötyjä tällaisista positiivisen psykologian tekniikoista, ja hän kritisoi armeijan omia raportteja metodologisesti epäselviksi ja vertaisarvioinnin puutteesta. Seligman sanoi, että Singal oli tulkinnut tutkimukset väärin ja jättänyt huomiotta armeijan positiivisen palautteen sotilailta, joista yksi nimittäin kertoi Seligmanille, että "jos minulla olisi ollut tämä koulutus vuosia sitten, se olisi pelastanut avioliittoni."
ellauri348.html on line 1134: Nämä ovat suostuvaisilla aikuisilla positiivisessa suhteessa hyvinvointi-indikaattoreihin. Leikkisät aikuiset lähestyvät toistensa elimiä uteliaana ja hyvässä etukenossa. Psykologi Thomas Curran ja sen kolleega Robert Vallerand saanovat intohimon olevan yhteydessä henkilökohtaisesti merkityxelliseen ja korkeasti arvostettuun toimintaansa. Thomas Curran on perfektionismin maailmanluokan edustaja. Professori Vallerand on älyttömän hyvin perillä passiohedelmistä.
ellauri349.html on line 52: Esan uomakipitys päättyi paskakaivoarvosanaan filosofian apulaisen haussa 1990-luvun lopussa. Vähän taisin vahingoniloisesti virnuilla Kouvolan suunnalta. Sen jälkeen se teki välttämättömyydestä hyvettä kuin kettu pihlajanmarjoista, ja alkoi Schopenhauerin ja Nietzschen lailla dissata "koulufilosofiaa." Siitä tuli motivationaalinen puhuja ja yritysvalmentaja.
ellauri349.html on line 54: Eski piti ize esseekokoelmaansa Erektio Albertinkadulla merkittävänä. Vieläkin vaikea nähdä mixi Eski pitää Pipsa Pallasvesaa merkittävänä. Kenties se muistuttaa Eskin palvomaa Iisa-äitiä. Iisa äiti oli jostain Kajaanista. Pipsa Kauhia on Lapin noita Rovaniemeltä. Liisa Karhusen porukat oli Iisalmen Pörsänmäeltä, mikä on kaunisteltu Persemäki. Kiskot ovat vieneet Hyvinkään kultahatun Etelä-Helsinkiin ja meidät pohjoisemmaxi. Bulevardilla on paljon julkkisnaapureita. Saarisen ei ole tärkeää ymmärtää mitään, kuha pelittää. Science of The Better putkiaivoille. Olisikin vaikea ymmärtää mikä sai Eskin pikku pilin Albertinkadulla seisomaan. Pipsan tissiliivitkö tyynyllä vaiko oranssi tuhero? Pipsan ikä on tarkoin varjeltu salaisuus. Vozrast' zhenschiny - sekret. Kyllä se on arviolta 10 vuotta Esaa vanhempi. Hizi se on pian pushing ninety! Värjääköhän se harmaat pillukarvansakin oransseixi, vai onko se vallan kalju sieltä? Sen jalkovälissä voi olla jo enemmän kuin 1 ryppy.
ellauri349.html on line 60: E. Saarisen filosofi on puhtaasti talousliberalistista posetiivisuutta. On annettava mahis mahixelle, see The Gap in The Traffic. Yllättävää kyllä sitä saarnaa se pieni vähemmistö jota onni on tombolassa jo potkaissut. Ei yleensä loput päähänpotkitut.
ellauri349.html on line 68: Colin McGinn (1950) tunnetaan parhaiten mielenfilosofiatyöstään ja erityisesti uudeksi mysterialismiksi kutsutusta ajatuksesta, jonka mukaan ihmismieli ei ole valmis ratkaisemaan tietoisuusongelmaa. Hän on kirjoittanut yli 20 kirjaa tästä ja muista filosofian alueista, mukaan lukien Mielen luonne (1982), Tietoisuuden ongelma (1991), Tietoisuus ja sen kohteet (2004) ja Inhouksen merkitys (2011).
ellauri349.html on line 70: Vuonna 2013 McGinn (63 vee!) erosi virastaan Miamin yliopistossa, kun jatko-opiskelija syytti häntä seksuaalisesta häirinnästä. Hänen eroamisensa sai aikaan keskustelun seksismin ja seksuaalisen häirinnän yleisyydestä akateemisessa filosofiassa. Pienikokoisen McGinnin toimistossa se oli ihan sääntönä.
ellauri349.html on line 74: Mielenfilosofiassa tietoisuuden kova ongelma punktohtorin lahkeessa on selittää, miksi ja miten ihmisillä ja muilla organismeilla on laatua, ilmiömäistä tietoisuutta tai subjektiivisia kokemuksia. Kovan ongelman kannattajat väittävät, että se eroaa kategorisesti helpoista ongelmista, koska mikään mekaaninen tai käyttäytymiseen perustuva selitys ei pysty selittämään kokemuksen luonnetta, ei edes periaatteessa. He väittävät, että vaikka kaikki asiaankuuluvat toiminnalliset tosiasiat on selitetty, jää vielä lisäkysymys: "miksi näiden toimintojen suorittamiseen liittyy kokemusta?" Anteexi mutta en nyt ymmärrä mitä tässä on selitettävää. Tältähän se tuntuu täältä kallon sisältä.
ellauri349.html on line 76: Tästä Chalmersin kaverista taitaa ollakin jo paasaus. Termit "kova ongelma" ja "veltto ongelma" loi filosofi David Chalmers vuonna 1994 pitämässään puheessa The Science of Consciousness -konferenssissa, joka pidettiin Tucsonissa, Arizonassa. Sekin näytti tollaselta Eski Saaristyyppiseltä narsistiselta pöljältä (kz. kuvaa em. paasauxessa).
ellauri349.html on line 78: Kovan ongelman olemassaolo on kiistanalainen. Sen ovat hyväksyneet jotkut mielenfilosofit, kuten Joseph Levine, Colin McGinn ja Ned Block sekä kognitiiviset neurotieteilijät Francisco Varela, Giulio Tononi ja Christof Koch. Toisaalta muut mielenfilosofit, kuten Daniel Dennett, Massimo Pigliucci, Thomas Metzinger, Patricia Churchland ja Keith Frankish, kiistävät sen olemassaolon, kuin myös kognitiiviset neurotieteilijät Stanislas Dehaene, Bernard Baars, Anil Seth ja Antonio Damasio. Kliininen neurologi ja skeptikko Steven Novella on hylännyt sen "kovana ei-ongelmana". Vuoden 2020 PhilPapers -tutkimuksen mukaan suuri enemmistö (62,42 %) tutkituista filosofeista sanoi uskovansa vaikean ongelman olevan todellinen ongelma, kun taas 29,72 % sanoi, että sitä ei ole olemassa.
ellauri349.html on line 93: Esa luukuttaa "vapaata ajattelua" johon koulufilosofit eivät pysty kun niiden pitää olla "organisaatio-olioita" toisin kuin "vapaat kirjailijat". Yliopisto sentään jonkin verran suojaa tutkijoita pahimmalta oman perseen myynniltä johon Eskin kaltaiset izeään mainostavat izehoitajat ja muut turhat julkkixet turvautuu saadaxeen paljon voita leivän päälle. "Suuri yleisö" ja "yritysvalmennettavat" on vielä vitusti tolvanampaa viihdytettävää kuin yliopistokolleegat. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat, with a vengeance.
ellauri349.html on line 101: Länsimaisen filosofian historiasta puuttui Montaigne ja Pipsa. Pipsa lisättiin 2. painoxen esipuheeseen.
ellauri349.html on line 103: Alain de Botton (s. 20. joulukuuta 1969 Zürich) on sveitsiläis-brittiläinen kirjailija ja yrittäjä. Hän muutti perheensä mukana Englantiin kahdeksanvuotiaana ja asuu nykyään Lontoossa. Alain de Botton opiskeli historiaa Cambridgen yliopistossa Gonville and Caius Collegessa 1988–1991, josta hän valmistui parhain arvosanoin. Hän on tunnettu kirjoistaan, joiden teemaa on luonnehdittu ”arkipäivän filosofiaksi”.
ellauri349.html on line 111: Filosofian lohdutukset. Suomentanut Tomi Snellman. WSOY, Helsinki, 2003.
ellauri349.html on line 118: Philosophy: A Guide to Happiness (2000). Perustuu kirjaan The Consolations of Philosophy. 6 osaa.
ellauri349.html on line 122: The Art of Travel (2005). Perustuu kirjaan The Art of Travel. 1 osa.
ellauri349.html on line 124: The Perfect Home (2006). Perustuu kirjaan The Architecture of Happiness. 3 osaa.
ellauri349.html on line 126: Hei täähän on Eski steroideilla! Essays in Love (1993) myi kaksi miljoonaa kappaletta! The School of Life, brittiläinen monikansallinen sosiaalisen median yritys, jonka brittiläinen kirjailija ja julkinen puhuja Alain de Botton perusti vuonna 2008 (seuraava lamavuosi). Yrityksen pääkonttori sijaitsee Lontoossa. Elämänkoulu tarjoaa erilaisia materiaaleja ahdistuksen hallinnasta, tunneälystä, ihmissuhteista, työstä, luovuudesta ja henkisyydestä. Eli just samaa motovationaalista potaskaa kuin Eskillä vaan isommalla budjetilla. Button sai siitä vielä Schopenhauer-palkinnon! Aloita oma hyvinvointimatkasi tänään.
ellauri349.html on line 128: oflife.com/wp-content/uploads/2023/12/15102445/Munch_-_Young_Man_on_the_Beach_1908_MM.M.00608-1.jpg" width="50%" />
ellauri349.html on line 132: oflife.com/wp-content/uploads/2023/12/06175433/Goya-Dog-CROP.jpeg" />
ellauri349.html on line 166: Eski Junior piti myös Platonia filosofi-idolina ja parempana kuin Aristotelesta, mikä sekin on erittäin keskinkertaista.
ellauri349.html on line 171: Hintikan huippuryhmään kuului Eskin lisäxi mm se se ja se, kaikki sittemmin ansioituneita professoreita, "yllättäen edesmennyt antiikin tutkija" Unski Remes, "maisteri" Juha Manninen, sihteerinä "valtavan isotissinen" Maggie Pelkonen ja muita tutkimusapulaisia.
ellauri349.html on line 173: Eskin muistelmat on pelkkää nimien pudottelua. Kestäkään ei saa mitään persoonallista mielikuvaa. Kaikki on puleerattu puhtaixi ääritapauxixi kuin neropatit sankarit Disney-sarjoissa Bones ja Body of Evidence. Pirjo Säisäin tavoin ajatelleen ujonpuoleisen nuorukaisen mielestä maailmaan mahtui hemosti arvokasta joka halusi palvella laajempaa kokonaisuutta. Eww.
ellauri349.html on line 193: Eva Korsisaaren ”Tule, rakkaani!” -kutsu on poimittu Raamatun Korkeasta veisusta. Kutsulla neito pyytää miestä, rakastaan kulkemaan rinnalleen. Laulujen laulun tulkinta asettuu kirjassa vedenjakajaksi. Sitä ennen Korsisaari tutkii muun muassa filosofi Platonin Pitoja, runoilija Percy Bysshe Shelleyn ja viihdekirjailija Barbara Cartlandin teoksia. Hän kutsuu niitä yhden ja saman rakkauden kuvauksiksi. Näitä kuvauksia Korsisaari lähestyy nykyfilosofi Luce Irigarayn ajatusten näkökulmasta: tärkeää on Irigarayn samuuden järjestystä kohtaan esittämä kritiikki. Korsisaaren mukaan yhden ja saman rakkaudessa toinen, yleensä nainen, on pyritty sulauttamaan toiseen, yleensä mieheen, tai rakastaja on yrittänyt työntyä rakastettuunsa. Vaihtoehtoisesti rakastavaiset ovat onnistuneet saamaan aikaan jonkin kolmannen. Valitettavasti tällainen haltuun ottava ja toisen toiseuden unohtava rakkauskuvaus on ollut hallitsevassa asemassa aina kulttuurimme kätkyestä lähtien. Tätä järjestystä Korsisaari purkaa kehittämänsä kolmen käsitteen avulla, joita hän nimittää sen ainoan oikean myytiksi, täydellistymisen myytiksi ja henkisen rakkauden myytiksi. Mutta ei näin! Vaan korkean veisun sanoin:
ellauri349.html on line 224: Kirjassa on kaksi pääasiallista mielenkiintoa teologiasta ja kirjallisuudesta kiinnostuneille. Ensimmäinen on se, että ranskalainen filosofi käsittelee uskonnollisia kysymyksiä ei vain osiossa "Hengellisyys", vaan koko kirjan kautta; toinen on hänen työtään luonnehtiva poikkitieteellinen lähestymistapa.
ellauri349.html on line 226: Kirjan painopiste, joka on jaettu viiteen osaan, Filosofia, Kielitiede, Taide, Spirituaalisuus ja Politiikka, löytyi Irigarayn vaatimuksesta dialogin keskeisestä roolista ja erilaisuuden hyväksymisestä lähtökohtana kirjan rakentamisessa. uutta kulttuuria.
ellauri349.html on line 228: Filosofiset kirjoitukset keskittyvät dialogiin miehen ja naisen suhteen ratkaisevana elementtinä. Irigaray ehdottaa esimerkiksi, että seksuaalisuus itsessään on dialogia, tollasta vuorovetoa ja työntöä (sinä, joka ei tule valitettavasti koskaan olemaan koko pituudelta minussa), ja että se, mikä vastustaa kahden sukupuolen välistä dialogia, on Isä-jumalalle uskottu pelkistymätön "sinä", joka estää naisia synnyttää jumalallista ja siinä on siksi naisten ongelmien juuret (Toisen lähestyminen toisena). No ei tätä tarvi oikeasti ymmärtää, kuha on ymmärtävinään ja nyökyttelee oza rypyssä.
ellauri349.html on line 231: Tämän jälkeen hän opetti ranskaa, latinaa ja kreikkaa useiden vuosien ajan Charleroin ja Brysselin lukioissa, minkä jälkeen hän muutti Ranskaan 1960-luvun alussa kouluttautumaan psykoanalyytikoksi. Vuonna 1964 hän sai viran filosofian tutkijaksi CNRS:ssä ja vuonna 1968 hänestä tuli filosofian tutkimuksen johtaja.
ellauri349.html on line 237: Vuonna 1974 hän puolusti valtion väitöskirjaa nimeltä "Speculum. Naisten tehtävä filosofisessa diskurssissa”, jonka ohjasi filosofi François Châtelet, Pariisin VIII yliopistossa. Tässä skandaalin aiheuttaneessa opinnäytetyössä hän kiisti freudilaisia ja lacanilaisia psykoanalyyttisiä teorioita, jotka aiheuttivat hänen opetuksensa menettämisen Pariisin VIII-Vincennesin yliopistossa ja Pariisin freudilaisessa koulussa. Hänen väitöskirjansa tekee sukupuolten välisen eron tutkimisesta filosofisen kysymyksen. Tästä näkökulmasta katsottuna jokainen subjekti on väistämättä seksuaalinen subjekti ja naisen seksuaalisuuden on voitettava ne kulttuuriset arvot, jotka sille on tähän asti evätty tai evätty.
ellauri349.html on line 244: Toisaalta Irigaray korostaa kyseessä olevan ironisen eron; rinnastaessaan esimerkiksi naisen ja nesteet, hän vain jäljittelee hysteerikon roolia, jota patriarkaalinen yhteiskunta naisilta olettaa ja johon miesfilosofit ovat naiset ajaneet. Just joking girls, läppä läppä. Vaikka feministisessä teoriakeskustelussa Irigaraylle on annettu tunnustusta sukupuolieron merkityksen pohtimisesta ja sen uudelleenkäsitteellistämisestä, on mimesistä mielekkäänä poliittisena strategiana epäilty. Essentialismin lisäksi Irigarayta on kritisoitu historiattomuudesta ja filosofisesta idealismista, tarkoittaen, että hän unohtaa naisten elämän materiaaliset lähtökohdat.
ellauri349.html on line 246: Jää epäselväxi kuka jos kukaan on päässyt bylsimään Lucea. Kaiken kaikkiaan hän uskoo, että hänen henkilökohtaista elämäänsä koskevat elämäkerralliset tiedot antavat mahdollisuuden käyttää häntä vastaan miesvaltaisessa oppilaitoksessa välineenä hänen työnsä huonontamiseksi. Kuitenkin 91-vuotiaana hän julkaisi A New Culture of Energy: Beyond East and West (2021), jossa hän keskustelee vuosikymmeniä kestäneistä jooga-asanoista (asennot) ja pranayamasta (hengitys) ja väittää, että jooga rakentaa siltaa ruumiin ja hengen välillä. Olen kaarisilta, Luce runoilee kuin Aale Tynni.
ellauri349.html on line 313: Ihanteet on ihania, mutta jokaisella on joka aamu ainakin yksi kakka edessä. Vähän liioittelua, mutta oikeansuuntainen havainto. Joo voi tarkoittaa ei ja ei voi tarkoittaa kyllä, varsinkin naisten kohdalla, huomauttaa käytännön filosofi Saarinen. Tafsaus ei käy käsi selän takana. Tai no, riippuu selästä.
ellauri349.html on line 315: Tää Eskin "käytännön filosofia" kuulostaa aivan herätyspuheelta, ja sitähän se onkin. Hyvin Eski vetää ilman jumalaa ja jeesusta pelkkien enkeleiden voimalla. Pyhän Matti Nykäsen ja muiden julkimoiden sanoilla. Ajattele asiaa omalta kannalta ja vähän meidänkin kannaltamme. Eski tahtoo olla kätilö kuin Sokrates. Opastaa huohottamista ja auttaa ajatuxen maailmaan speculum matrixen avulla. Ei haittaa vaikka se on keskonen tai vallan epämodostuma. Sillä tärkeintä ei ole sikiö vaan ize synnytys, lainataxemme Mauno Koivistoa ja Bernsteinia. Eskiltä näyttää unohtuneen se muiden fenomenologien avainpointti että ajattelun, toisin kuin huohotuxen, piti olla intentionaalista. Koko kirja on ajattelua ilman kohdetta. Ajelehtinista.
ellauri349.html on line 357: Oot homofoobinen, lätkässä sentteri
ellauri349.html on line 382: Baumeister opetti sitten Case Western Reserve -yliopistossa vuosina 1979–2003 psykologian ja myöhemmin vapaiden taiteiden (?!) professorina. Myöhemmin hän työskenteli Florida State Universityssä Francis Eppes Eminent Scholar -tutkijana ja sosiaalipsykologian jatko-ohjelman johtajana. Vuonna 2016 hän muutti psykologian kouluun Queenslandin yliopistossa Australiassa, jossa hän opetti useita vuosia. Selvästi Hintikka-Saaristyyppinen tiedejulkimo joka vaihtaa paremmasta opistosta huonompaan samalla kuin palkkiot nousevat.
ellauri349.html on line 395: Edward John Mostyn Bowlby , CBE , FBA , FRCP , FRCPsych ( / ˈ b oʊ l b i / ; 26. helmikuuta 1907 – 2. syyskuuta 1990 ) oli brittiläinen psykologi , psykiatri ja psykoanalyytikko , joka oli tunnettu kiinnostuksestaan lapsiin, uraauurtava työ kiintymysteoriassa. Vuonna 2002 julkaistussa Review of General Psychology -tutkimuksessa Bowlby sijoittui 1900-luvun 49. siteeratuimmaksi psykologiksi.
ellauri349.html on line 421: Pierre Hadot (21. helmikuuta 1922 Pariisi, Ranska – 24. huhtikuuta 2010) oli ranskalainen filosofi ja filosofian historioitsija, joka oli erikoistunut antiikin filosofiaan ja erityisesti uusplatonismiin, particularly Epicureanism and Stoicism.
ellauri349.html on line 423: Kapteeni Haddock katsoi, että Sokrateen hahmo on avain filosofian alkuperäisen käsitteen löytämiseen. Sokraattista terapiaa luonnehti ennen kaikkea yhteys ihmisten välillä. Kapteeni Haddockin toistuva teema on, että filosofeja tulisi arvioida sen mukaan, miten he elävät elämäänsä, mitä he tekevät; ei sen perusteella, mitä he sanovat. Tehkää niinkuin minä sanon, älkää tehkö niinkuin minä teen. Filosofia ilmenee keskustelussa, ei kirjoituksissa ja luennoissa; näin filosofia sellaisena kuin sitä opetetaan yliopistoissa on enimmäkseen vääristymä alkuperäisestä.
ellauri349.html on line 432: Encyclikassa todetaan, että Nouvelle théologie ja sen kannattajat pitivät katolista opetusta suhteellisena, että se poikkesi perinteisestä uustomismista käyttämällä relativistista historiallista analyysiä ja mukaansatempaavia filosofisia aksioomia, kuten eksistentialismia tai positiivisuutta. Uusi filosofia, kuten eksistentialismi, "tänään, kuin olemassa oleva kedon kukka, huomenna vanhentunut ja vanhanaikainen, ajan tuulien ravistelema", hän sanoo, on huono ja epävakaa perusta maailman teologialle. "Kirkko."
ellauri349.html on line 438: Hän (Piere siis) toimi aluksi latinalaisen patristiikan johdolla, ennen kuin hänen tuolinsa nimettiin uudelleen "Hellenistisen Kreikan teologiat ja mystiikka ja antiikin lopu" vuonna 1972. Hänestä tuli professori Collège de Francessa vuonna 1983, jossa hän siirtyi hellenistisen ja roomalaisen ajattelun historian puheenjohtajaksi. Vuonna 1991 hän jäi eläkkeelle tästä tehtävästä tullakseen ammattikorkeakoulun kunniapuheenjohtajaksi; hänen viimeinen luentonsa oli 22. toukokuuta samana vuonna. Hän päätti viimeisen luentonsa sanomalla: "Viime analyysissä voimme tuskin puhua siitä, mikä on tärkeintä." Täähän on hei ihan etymologisesti mystifiointia. Samaa peukuttivat Lättänenä 7. kirjeessä ja juutalainen homo Wittgenstein. Ja nyt Suomen Sokrates, E. Saarinen.
ellauri349.html on line 440: Kapteeni Haddock oli yksi ensimmäisistä kirjoittajista, joka toi Ludwig Wittgensteinin ajatuksen Ranskaan. Kapteeni Haddock ehdotti, ettei Wittgensteinin filosofisten tutkimusten muotoa voida erottaa niiden sisällöstä. Wittgenstein oli väittänyt, että filosofia oli kielen sairaus, ja kapteeni Haddock huomauttaa, että hoito vaati tietyntyyppistä kirjallisuutta ja terapointia. Sokrateen terapiaa luonnehtii ennen kaikkea ihmisten välisen elävän kontaktin merkitys. Ai sen taisinkin jo sanoa. Toisto tyylikeinona.
ellauri349.html on line 444: Vuonna 1994 kapteeni Haddock julkaisi artikkelin otsikolla "Nykyään on filosofian professoreita, mutta ei filosofeja", siinä kapteeni Haddock osoittaa meille, että amerikkalainen filosofi Henry David Thoreau on kirjassaan Walden esimerkki "todellisesta filosofista" joka elää filosofiaansa asumalla yksinkertaisesti luonnollisessa ympäristössä kuten Tintti Bulevardilla ja Ekbergillä.
ellauri349.html on line 480: Raymond Claude Ferdinand Aron (14. maaliskuuta 1905 Pariisi – 17. lokakuuta 1983 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, sosiologi, toimittaja ja poliittinen ajattelija. Hänet tunnettiin ranskalaisen vasemmiston kriitikkona ja Jean-Paul Sartren eräänlaisena antiteesinä.
ellauri349.html on line 486: Jos Sartre on teesi ja Aron antiteesi, Synthèse lehden apupoika Eskikö on sitten synteesi? Synteettinen kyllä, LOL, selstoffia, plasua, MUOOVIA!
ellauri349.html on line 490: Raymond Claude Ferdinand Aron est issu d'une famille juive et d'un milieu aisé des deux côtés. Ses parents sont Gustave Émile Aron (1870-1934) et Suzanne Levy (1877-1940). Son grand-père maternel, Léon Levy, possédait une usine de textile dans le nord de la France. Sa famille paternelle venait de Lorraine où elle était établie depuis la fin du XVIIIe siècle. Son grand-père paternel, Isidore (dit Ferdinand) Aron, était grossiste en textile à Rambervillers, puis Nancy (Lorraine). Un de ses grand-oncles paternels, Paul Aron, était le père de Max Aron, médecin biologiste à la faculté de médecine de Strasbourg. Ferdinand, le grand-père paternel de Raymond, prédit à celui-ci à sa naissance une grande carrière. Gustave Aron refusa de prendre la suite de l'affaire familiale et fit de brillantes études de droit; il publia des travaux juridiques, mais n'étant reçu que deuxième à l'agrégation de droit alors qu'un seul poste était attribué, il abandonna la perspective d'enseigner à l'université et devint professeur de droit à l'École normale supérieure de l'enseignement technique. Il arrêta de travailler au début du XXe siècle, vécut dès lors de l'héritage familial et fit construire une maison à Versailles en 1913-1915 avec un court de tennis. La famille Aron retourna ensuite à Paris. Après la guerre, Gustave Aron investit en bourse, mais sa fortune fut perdue du fait de la crise économique de 1929 et il fut obligé de reprendre un emploi. Il mourut en 1934 d'une crise cardiaque. La mère de Raymond mourut en juin 1940 à Vannes.
ellauri349.html on line 507: Lors des évènements de Mai 68, Aron a d'abord un élan de sympathie pour les étudiants révoltés, avant de critiquer les débordements qu'il juge pseudo-révolutionnaires. Sartre, qui soutient le mouvement, étrille violemment son ancien ami : « Je mets ma main à couper qu'Aron ne s'est jamais mis en cause et c'est pour cela qu'il est, à mes yeux, indigne d’être professeur. Il faut, maintenant que la France entière a vu de Gaulle tout nu, que la France entière pût regarder Aron tout nu ». Aron répond calmement à ces attaques, dénonçant des arguments que « même un démagogue de bas étage n'aurait pas utilisés »
ellauri349.html on line 519: Joseph Almog (s. 1958 Jerusalem, Israel) on israelilaissyntyinen filosofi, joka asuu nykyisin Suomessa. Hän on ollut vuodesta 2014 lähtien Turun yliopiston filosofian professori. Tätä ennen hän asui 30 vuotta Yhdysvalloissa. Joseph kuuluu luokkaan (n.h.).
ellauri349.html on line 523: Almog valmistui Oxfordista tohtoriksi vuonna 1983, minkä jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin filosofi David Kaplanin kutsumana. Almog oli vuosina 1983–1984 Stanfordin yliopiston ja vuodesta 1984 lähtien Kalifornian yliopiston filosofian professori opettaen matemaattista logiikkaa, metafysiikkaa, kielifilosofiaa ja filosofian historiaa. Hän kyllästyi Yhdysvaltoihin ja amerikkalaiseen filosofiaan. Almog päätyi vuonna 2014 Turun yliopiston filosofian professoriksi tavattuaan Olli Koistisen eräässä konferenssissa. Olli Ilmari Koistinen (s. 11. toukokuuta 1956 Oulu) on suomalainen filosofi ja teoreettisen filosofian emeritusprofessori. Hän toimi vuosina 2002–2022 Turun yliopiston teoreettisen filosofian professorina. Koistinen on tutkinut työssään muun muassa filosofian historiaa ja klassikoita. Hän johti Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikin suomennostyötä, joka valmistui vuonna 2013. Olli kuuluu luokkaan (n.h.). Almogilla on 2 lasta muttei vaimoa.
ellauri349.html on line 525: Filosofian oppiaineessa juhlistettiin 3. toukokuuta professori Joseph Almogin syntymäpäivää. Dekaanin ojennettua tiedekunnan kukkatervehdyksen laitoksen johtaja Olli Koistinen piti juhlapuheen, jossa hän kiitti Almogia oppiaineen puolesta tehdystä työstä.
ellauri349.html on line 526: Puheen jälkeen luettiin Josephin entisen UCLA-kollegan John Carrieron kirje, jossa kiiteltiin omaperäisen ajattelijan yhteistyövalmiutta ja tarkkuutta. Myös muissa puheissa Josephin omaperäinen ja konkreettinen tapa tehdä filosofiaa saivat kiitosta. Opiskelijoiden edustaja kiitti Josephia paitsi kiinnostavista luennoista myös omistautuneisuudesta ja sosiaalisesta aktiivisuudesta opiskelijoiden kanssa.
ellauri349.html on line 528: Tällä hetkellä Almogilla on käynnissä lukuisia tutkimushankkeita filosofian eri alueilta. Mainittakoon tässä Hugh Woodinin ja Kai Hauserin kanssa tekeillä oleva äärettömyyden käsitettä koskeva artikkeli, konstitutionalismia käsittelevä kirjoitus Lars Vinxin ja Juha Räikän kanssa sekä semantiikan naturalisoimista koskeva kielifilosofinen artikkeli, joka ilmestyy suomalaisfilosofi Jaakko Hintikan peliteoreettista semantiikkaa tarkastelevassa kirjassa.
ellauri349.html on line 532: ofia/wp-content/uploads/sites/15/2018/05/Joseph-birthday2-768x1244.jpg" width="50%" >
ellauri349.html on line 535: Kateuden tilalla vilpitöntä uskoa elämän tahattomaan riemuhuumoriin ja nosteylevyyteen. Eläköön Turun yliopisto, vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle! Alas keisarillinen Alexanterin räkäverstas! Tässä muuten näkyy Eskin kuittailutekniikka: Hinoa John! Se varoo suoraan haukkumasta kilpaveikkoja ja vihamiehiä, parempi pelitapa on ylistämällä alistaa ja kehaista joitakuita toisia. Hienoista vittuilua HY: n proffille hist.kieli. osaston kuoleman kurvissa, josta se 29-vuotiaana bongasi izensä lisäxi vain 2 julkkista, Yrjö Blomstedtin ja Matti Klingen.
ellauri349.html on line 542: Esa Saarinen is a Finnish philosopher and professor of philosophy at the University of Helsinki. He is known for his work on the philosophy of technology, the philosophy of science, and the philosophy of culture. He has written several books, including The Embodied Mind: Cognitive Science and Human Experience (1991), The View from Within: First-Person Approaches to the Study of Consciousness (1999), and Technology and the Human Condition (2005)1. Esa Saarinen is 67 years old. He is a Virgo and was born in the Year of the Serpent. His birth flower is Larkspur and birthstone is Ruby. Esa Saarinen's net worth is estimated to be in the range of approximately $1.2 million in 2021, according to sources. He has earned most of his wealth from his successful career as a philosopher and professor.
ellauri349.html on line 545: 1The Embodied Mind, by Francisco J. Varela, Evan Thompson, Eleanor Rosch. This classic book, first published in 1991, was one of the first to propose the “embodied cognition” approach in cognitive science. It pioneered the connections between phenomenology and science and between Buddhist practices and science—claims that have since become highly influential. The View from Within: First Person Approaches to the Study of Consciousness, by Francisco Varela and Jonathan Shear (Eds). How can we be sure even that we exist? The editors agree that we can't be sure but they recommend a pragmatist approach. Technology and the human condition. By B. Gendron. Published 1 November 1976.
ellauri349.html on line 552: Saarinen's philosophical interests have changed dramatically, from early writings in formal logic, to concerns with existentialism and later to media philosophy. The year 1994 saw the publication of Saarinen's most well-known work, Imagologies: Media Philosophy, written jointly with American philosopher Mark C. Taylor.
ellauri349.html on line 558: Saarinen completed his Ph.D. degree in 1978 at the University of Helsinki, where he has since held docentship. His extrovert public persona – he became known as the “punk doctor” – was reflected in his lectures at the university, which drew increasingly large audiences until the late 1990s. After failing to get the position of full-time professor at the Department of Philosophy at the University of Helsinki, Saarinen resigned his lecturer position. Soon afterwards he was appointed professor at Helsinki University of Technology, since renamed Aalto University. His lectures there each year draw full lecture halls.
ellauri349.html on line 561: Since the turn of the century Saarinen's academic lecturing has centered at the Helsinki University of Technology, but he has also continued his business as a coach for Finnish companies and organisations, promoting a doctrine of self-actualization. The book written to commemorate his 60th birthday included contributions from many notable professors like Ilkka Niiniluoto and business tycoons such as Jorma Ollila and Matti Alahuhta.
ellauri349.html on line 564: Esa Jouni Olavi Saarinen (born 27 July 1953 in Hyvinkää, Finland) is a Finnish philosopher who is professor of applied philosophy at Aalto University and co-director of the Systems Intelligence Research Group.
ellauri349.html on line 574: Jules: Well, there's this passage I got memorized.`It sort of fits the occasion. "Ezekiel 25:17". "The path of the righteous man is beset on all sides by the inequities of the self and the tyranny of evil men. Blessed is he who in the name of charity and good will shepherds the weak through the Valley of Darkness for he is truly his brother's keeper and the finder of lost children. [now on-screen] And I will strike down upon thee with great vengeance and furious anger those who attempt to poison and destroy my brothers. [raising his gun on Brett] And you will know my name is the Lord when I lay my vengeance upon thee."
ellauri349.html on line 618: Aloitamme tämän osion historiallisella yleiskatsauksella Gelassenheit- termistä ja sen kolikoista, jonka Meister Eckhart teki 1300-luvulla. Sana on myöhemmin tullut tutuksi ja se on tuotu suurelle englantilaiselle filosofiselle yleisölle Heideggerin käyttämän termin käytön kautta.
ellauri349.html on line 640: Palaten nyt Meister Eckhartin ja Heideggerin ajatusten väliseen suhteeseen, Schürmann (1973, s. 96) tuo esiin pari tapausta Heideggerin ja oman filosofisen ajattelunsa kehityksessä, jotka todistavat Meister Eckhartin vaikutuksesta. Nämä ovat: "Oleminen, joka antaa olentojen olla (ger. Gelassenheit); asian syntyminen (saksa Ding) ymmärretään maailman lähestymisenä; ihmisen olemus (ger. Wesen), jota Olento tarvitsee puolustaakseen totuuttaan; ajattelu kiittämisenä (saksa Gedang); lausumaton puhe (saks. ungesprochene Sprache), joka lahjoittaa maailman; ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, elämä ilman syytä (saksa ohne Warum)”.
ellauri349.html on line 642: Lisäksi Schürmann (1973, s. 96) huomauttaa, että Heidegger pitää Eckhartia "olemisen historian kriittisenä tulkkina". 'Olemisen historiaa' ei ole tarkoitettu katsaukseksi filosofian historiaan, vaan pikemminkin tehtäväksi "vapautuksen kuuntelijalle, joka antaa olennot esiin heidän olemiselleen ja olemisen itsensä ajatukseksemme" (ibid.).
ellauri349.html on line 704: Eskin kannalta oli convenient, ettei systeemitieteessä tarvinnut määritellä mitään, senkun antoi mennä. Mikä "ylärekisteri"? Mikä "majesteetti"? Who cares. Marxille se oli selvää kuin pläkki, mutta Aalto-yliopistolle sopi obfuskaatio. Kuka kaipaa Marxia, riittää kun mietiskelemme jotain lähellä olevaa (Heidegger). Let it be, he Jude, the movement you need is on your shoulder. Eskin luennot ei ole sokraattista dialektiikkaa eikä interaktiota. Interaktiona ne ovat lähinnä saarnoja, tositeeveetä, tai kissavideoita. Kuuntele Eskin nonstop sössötystä ja mieti omiasi. Se on Eskin filosofia: jokainen ajatelkoon omiaan. Merkitys ei ole sulkemista vaan avaamista, sanoi Eskin usein lehteilemä Mauri Merlot-Pönttökin. Fucking Merlot. Tärkeämpää kuin uusi tieto on se tietty edestakainen liike ja vanhan vatvominen. Toisto tyylikeinona.
ellauri349.html on line 710: Lokakuussa 1997 kiuruveteläinen Heikki Peltola (1952-) perusti valmennusyritys Nostetuotanto Oy:n yhdessä filosofi Esa Saarisen kanssa. Hän on toiminut myös Saarisen managerina. Tuhat tulimmaista! Heikismin helmiä. Kehittyvä kauppa. Kauppa se on joka kannattaa.
ellauri349.html on line 722: Ei vittu ei Eski ole minkään maakunnan filosofi, se on surkea B-luokan näyttelijä ja vimmattu narsisti. Keräsi ajatuxia matkalla kahvipöytään kuin mikäkin rovasti. Eskin vanhemmat olivat kouluttamattomia, äiti high school dropout, isä eteni duunarista lehtineekerixi. Selvästi tää luja narsismi ja outo uhoileva mammanpoikuus on peräisin Iisa-äidiltä. Eskin runot öitä valvovalle Pipsalle pehkuista on aivan kauheita. Tekeex kutaa? Oonxmä paras?
ellauri349.html on line 747: Johann Christian Friedrich Hölderlin oli saksalaisen romantiikan avainlapsi. Hän oli myös tärkeä ajattelija saksalaisen idealismin kehittämisessä, erityisesti hänen varhaisessa yhteydessä Georg Wilhelm Friedrich Hegeliin ja Friedrich Wilhelm Joseph Schellingiin ja heihin filosofisen vaikutuksensa ansiosta.
ellauri349.html on line 751: Kaksi vuotta myöhemmin hän vieraili lyhyesti Jenan yliopistossa, jossa hän vaihtoi ajatuksia Johann Gottlieb Fichten ja Novalisin kanssa ennen palaamistaan töihin pedofiilinä yksityisopettajana.
ellauri349.html on line 787: Heidi Liehu, suomalainen eksistenssifilosofi, feministi ja runoilija, väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vain 22 vuoden iässä Esa Saarisen oppilaana. Liehun vuonna 1990 tarkastettu väitöskirja käsitteli filosofi Kierkegaardin suhdetta Hegeliin. Se osoittautui yllättävän kuumaxi.
ellauri349.html on line 789: Liehun filosofinen väitöskirja edusti akateemista ilmaisutapaa. Hänen filosofisista kirjoistaan varhaisessa Kirsikankukkia-teoksessa (WSOY 1993) Liehu heittäytyy kokeilevan ja lyyrisen ilmaisun puolelle. Tajunnanvirtaista tekstiä oli kyllä esikoisrunokokoelmassakin ja vähän väikkärissäkin, vaikkei niin paljon kuin Lauri Törhösellä.
ellauri349.html on line 791: Kirsikankukkia-teoksessa näkyy Liehun Pariisin-ajan vaikutus - vaikutteita olivat tuoneet hänelle erityisesti kielen tarkastelun kautta naisen asemaa tutkiva feminismi sekä psykoanalyyttinen ajattelu. Näiden sekä muiden filosofisten ja feminististen vaikutusten ja aiemman akateemisen tiensä pohjalta Liehu kehitti omaa tuoretta näkemystään kansallisvaltioiden maailmasta, joihin ovat usein kuuluneet sodat. Mm. tästä aiheesta hän kirjoitti vuonna 1998 ilmestyneessä 1139-sivuisessa teoksessa Perhosten valtakunta. Myös Hegelin filosofia, joka harsii kokoon kaikenlaisten aiheiden kokonaisuuksia, on ollut Liehulle merkittävä taustavinkki. Perhosten valtakunta-teoksessa Liehu näkee, että ilman epätasa-arvoa on vaikea taata myöskään sotien jatkuvuutta.
ellauri349.html on line 793: Perhosten valtakunta oli ensimmäinen Sphinx-kustantamon (Kustannusosakeyhtiö Sphinx Oy) julkaisema teos. Kustantamon perustivat v.1998 Heidi Liehu ja hänen äitinsä, kirjailija Rakel Liehu. Perhosten valtakunta on filosofinen, feministinen, osin lyyrinen teos, ja se herätti aikoinaan huomiota, ei vaan laajuutensa tähden, vaa ehkä myös siksi, että tämän teoksen myötä Liehu antoi siihenastisista tavoistaan poiketen haastatteluja. Muihin filosofisiin teoksiin kuuluu mm. teos Ihana Kristus (Kirjapaja 2006).
ellauri349.html on line 797: Runokokoelmissaan Heidi Liehu käsittelee ihmisen elämään kuuluvia, kaikilla pienillä alkuluvuilla jaollisia aiheita, kuten yksinäisyyttä, kaxinnaimista ja kolminaisuutta. Erityisesti myöhemmissä runokokoelmissa heijastuu vahva sidos luontoon. Ekologinen teema on ollut läsnä myös filosofisissa teoksissa, erityisesti teoksessa Perhosten valtakunta. Teoksissaan Liehu on kaiken kaikkiaan siirtynyt aste asteelta kauemmas aikasidonnaisista aiheista, ja ne kysymykset joita hän lähestyy, kuuluvat yhtä hyvin apinan kuin muun luonnon elämään.
ellauri349.html on line 803: Liehu liehuu vapaana kirjailijana. Taiteen keskustoimikunta myönsi hänelle valtion 25-vuotisen taiteilija-apurahan vuonna 2000. Heidi Liehun äiti on vielä vapaampi kirjailija Rakel Liehu. Eski luki joka ilta jonkun Raakel Liehun runon maallisena iltarukouxena. Silleen illasta tuli huomenta pyhempi ja iloisempi. ”On aika mieletön juttu, että olen saanut elää näin kauan”, 50 vuotta täyttänyt filosofi Heidi Liehu sanoi 2017.
ellauri349.html on line 885: Olisiko mahdollista pitää E.Saarisen luento kirkossa mainizematta isäntää, eli Jeesusta ja Jumalaa? No ei. Sokrates on enempi hengissä kuin myytti väittää. En nyt sano kenen hahmossa. Vaatimattomuuteni estää sanomasta. Sen voin sanoa, että Tiina Alahuhta-Kasko on moninkertainen Pafos-alumni. Länsimaisen filosofian historia on ilmestynyt äänikirjana. From strength to strength tässä jatketaan jos aikaa annetaano. Kirurgi Hernesniemikin on kuollut. Sen leikkaama Timo Honkela on vainaja.
ellauri350.html on line 36: Vuosi 2024 on alkanut ilmastokatastrofin kunniaxi paukkupakkasilla. Enontekiössä on mitattu historiallinen pakkasennätys, eli kylmin sää pariinsataan vuoteen. Julkinen liikenne takkuaa ja busseista irtoaa pyöriä. Golfvirta lie pysähtynyt, mutta siitä ei saa enää uutista. Tervetuloa vieraslajit, toivottaa Korkeasaari Zoon ex johtaja. Tapetaan loput sudet ennenkuin ne syö meitin, usuttaa Tiedelehden pahanhajuinen puuntuhooja. Tuhat autoa jumissa lumihangessa Skoonessa, hiusverkkoarmeija tulossa avuxi. Apinat ottavat lusikan kauniiseen käteen ja sopeutuvat ilmastokatastrofiin, kun ei enää ole mitään tehtävissäkään. Ilo pintaan ja öljy palamaan vaikka syän märkänis! Kyllähän tässä ehditään vielä ahkerasti nussia. Meidän jälkeemme vedenpaisumus.
ellauri350.html on line 64: Eli Finkel – bestseller-kirjan The All-Or-Nothing Marriage: How the Best Marriages Work kirjoittaja – on professori Northwestern Universityssä, jossa hänellä on nimityksiä psykologian osastolla ja Kellogg School of Managementissa. Hän opiskelee romanttisia suhteita ja Amerikan politiikkaa. Northwestern's Relationships and Motivation Labin (RAMLAB) johtajana hän on julkaissut noin 170 tieteellistä artikkelia ja on vieraileva esseisti The New York Timesissa . Hänen ikätovereidensa kyselyssä hänet tunnistettiin 2000-luvun vaikutusvaltaisimmaksi suhdetutkijaksi; Economist julisti hänet " yhdeksi parisuhdepsykologian johtavista valoista".
ellauri350.html on line 68: Alvin Toffer korjaan Toffler kuzui cheese osaston ylikuormitusta kazakhstanilaisen reportterin kannalta nimellä Choice overload kirjassaan Future shock. Alvin Eugene Toffler (4. lokakuuta 1928 – 27. kesäkuuta 2016) oli yhdysvaltalainen kirjailija, futuristi ja liikemies, joka tunnetaan teoksistaan, jotka käsittelivät moderneja teknologioita, mukaan lukien digitaalinen vallankumous ja viestintävallankumous, painottaen niiden vaikutuksia kulttuureihin. maailmanlaajuinen. Häntä pidetään yhtenä maailman merkittävimmistä futuristeista.
ellauri350.html on line 70: Alvin Toffler syntyi 4. lokakuuta 1928 New Yorkissa ja varttui Brooklynissa. Hän oli Rosen (Albaum) ja turkismiehen Sam Tofflerin poika, molemmat Puolan juutalaisia jotka olivat muuttaneet Amerikkaan.
ellauri350.html on line 71: Hän lisäsi pallon " informaation ylikuormitusta vuonna 1970 ensimmäisellä tulevaisuutta käsittelevällä kirjalla Future Shock, jota on maailmanlaajuisesti myyty yli 6 miljoonaa kappaletta. Höh. Cartlandia on myyty enemmän. Hän perusti Toffler Associatesin, liikkeenjohdon konsulttiyrityksen, ja oli vieraileva tutkija Russell Sage Foundationissa, vieraileva professori Cornellin yliopistossa , New School for Social Researchin opettaja, Valkoisen talon kirjeenvaihtaja ja yrityskonsultti. Tofflerin ideat ja kirjoitukset vaikuttivat merkittävästi yritysten ja hallitusten johtajien ajatteluun maailmanlaajuisesti, mukaan lukien kiinalainen Zhao Ziyang ja AOL:n perustaja Steve Case. I rest my caase. Kiinan pääministeri ja pääsihteeri Zhao Ziyang saivat suuren vaikutuksen Tofflerilta, koska se kehui kirjassa Kolmas eli keltainen aalto kovasti kiinalaisia. Alvin Toffler kuoli unissaan 27. kesäkuuta 2016 kotonaan Los Angelesissa. Kuolinsyytä ei kerrottu. Alvin ainoalla tyttärellä oli ikävä hermosairaus. Ei ihan putkeen mennyt Alvinillakaan. Sentään se oli uskollinen Heidille.
ellauri350.html on line 93: Kun Hitler liitti Itävallan Saksaan 12. maaliskuuta 1938 , uusi hallinto aiheutti Kohutille vaikeuksia, sillä hänen oli vielä suoritettava loppukokeet lääketieteellisessä tiedekunnassa. Lopulta hän sai ottaa ne sen jälkeen, kun kaikki juutalaiset professorit oli ensin poistettu yliopistosta. Natsit takavarikoivat sitten käytännössä kaiken juutalaisten omistaman omaisuuden. Kiinteistö myytiin paljon halvemmalla kuin sen markkina-arvo, ja loput valtio otti suuren osan veroista. Köyhtynyt Kohut lähti lopulta Itävallasta ja laskeutui ensin pakolaisleirille Kentissä, Englannissa. Monet hänen suht jälkeenjääneistä sukulaisistaan tapettiin holokaustissa.
ellauri350.html on line 101: Vuonna 1977, 64-vuotiaana, Kohut kirjoitti artikkelin, jonka otsikko oli "The Two Analyzes of Mr. Z." Tämä teksti oli alun perin tarkoitettu The Restoration of the Self -lehden saksalaiseen painokseen , jossa se korvasi "Hra X:n" tapauksen. Tarina on omaelämäkerrallinen, vaikka Kohut itse ei koskaan tunnustanut tätä kenellekään. Alkuperäinen herra X alkoi vaatia köyhtyneeltä Kohutilta lisää rahoja, minkä johdosta Kohut vaihtoi izensä sen tilalle hra Z:xi. Mr. Z. esitetään potilaana, jota Kohut oli analysoinut kahdesti neljän vuoden ajan, ensin freudilaisessa kehyksessä ja viiden vuoden tauon jälkeen Kohutin uudessa itsepsykologian viitekehyksessä. Molemmat analyysit kestivät viisi vuotta. Kohut ei keskustellut Z:n tapauksesta vaimonsa Elizabethin tai poikansa Thomasin kanssa, eikä hän lukenut artikkelia heille, mitä hän yleensä teki kaikkien teoksiensa kanssa. Elizabeth ja Thomas lukivat artikkelin vasta Kohutin kuoleman jälkeen ja saivat hyvät naurut.
ellauri350.html on line 155: Johnista tuli kuulu pragmaatikko, vaikka köyhä. He is one of the successful Philosophers. He has ranked on the list of those famous people who were born on October 20, 1859. He is one of the Richest Philosophers who were born in VT. He also has a position among the list of Most popular Philosophers. But his net worth is estimated only at $1-5M, the lowest quote among celebrities. He died on Jun 1, 1952 (age 92). Birth sign Libra.
ellauri350.html on line 167: Dad Mr. Tom E. Dewey did not endear himself to all Republicans, and in some he inspired a degree of scorn. To Mrs. Alice Roosevelt Longworth he resembled “a groom on a wedding cake.”
ellauri350.html on line 168: And after his defeat in 1948, the tart‐tongued Mrs. Longworth, a daughter of President Theodore Roosevelt and the widow of House Speaker Nicholas Longworth, remarked: “We should have known he couldn't win—a souffle never rises twice.”
ellauri350.html on line 259: Atticus saa inspiraationsa filosofi Atticuksesta joka sai inspiraationsa Attikan maakunnasta jossa se oli professorina. Monet julkkikset ovat lainanneet Atticuksen töitä, mukaan lukien Karlie Kloss, Alicia Keys, Emma Roberts, The Chainsmokers, The Mainliners, The Derelict Alcoholics, Maroon 5, Rachel Bilson, Woodrow Wilson, The Kardashians ja Homer Simpson. His inspiration or his favorite writers includes Walt Whitman, Charles Bukowski, Jack Kerouac, Lord Byron, Sylvia Plath, and Maya Angelou (n.h.). Muut ovat jotain retkuja. He likes to wear masks during his public gathering.
ellauri350.html on line 265:
ellauri350.html on line 269: Hänestä tuli runoilija ja kirjailija nuoren aikuisiän satunnaisten töiden jälkeen. Näihin kuuluivat paistokokki, seksityöntekijä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sex_worker), yökerhoesiintyjä, Porgy ja Bess -näyttelijä, Southern Christian Leadership Conference -koordinaattori ja kirjeenvaihtaja Egyptissä ja Ghanassa Afrikan demoralisoinnin aikana. Angelou oli myös näyttelijä, kirjailija, ohjaaja ja näytelmien, elokuvien ja julkisten televisio-ohjelmien tuottaja. Vuonna 1982 hänet nimitettiin ensimmäiseksi Reynoldsin Amerikan tutkimuksen professoriksi Woke Forest -yliopistossa Winston-Salemissa, Pohjois-Carolinassa. Angelou oli aktiivinen kansalaisvääryysliikkeessä ja työskenteli Martin Luther King Jr.:n ja Malcolm X:n kanssa. 1990-luvulta alkaen hän esiintyi noin 80 kertaa vuodessa luentopiirissä, mitä hän jatkoi 80-vuotiaaksi asti. Vuonna 1993 Angelou lausui runonsa "On the Pulse of Morning (1993) Bill Clintonin ensimmäisissä vihkiäisissä mikä teki hänestä ensimmäisen runoilijan, joka lausui avajaispuheen sitten Robert Frostin John F. Kennedyn avajaisissa vuonna 1961. Angelou kertoi ystävälleen Oprah Winfreylle, että puhelu, jossa häntä pyydettiin kirjoittamaan ja lausumaan runo, tuli televisiotuottaja Harry Thomasonilta, joka järjesti arpajaiset pian Clintonin valinnan jälkeen.
ellauri350.html on line 271: Angeloun tunnetuimmat teokset on leimattu omaelämäkerrallisiksi fiktioiksi, mutta monet kriitikot pitävät niitä omaelämäkerroina. Hän teki tietoisen yrityksen haastaa omaelämäkerran yhteistä rakennetta kritisoimalla, muuttamalla ja laajentamalla genreä. Hänen kirjansa keskittyvät teemoihin rasismi, identiteetti, perhe ja matkailu. Hänen ensimmäisestä runokokoelmastaan Just Give Me a Cool Drink of Whisky 'Fore I Diiie', joka julkaistiin vuonna 1971 pian Caged Birdin jälkeen, tuli bestseller.
ellauri350.html on line 273: Perry Masonia ja Ironsidea teeveessä esittänyt Raymond Burr vertasi Angeloun runoa Frostin runoon, mitä hän väitti, että "On the Pulse of Morning" -kielteisiä arvosteluja antaneet runokriitikot eivät tehneet. Angelou "kirjoitti uudelleen" Frostin runon molemmissa runoissa esiintyneen persoonallisen luonnon näkökulmasta. Frost ylisti Amerikan kolonisaatiota, mutta Angelou hyökkäsi sen kimppuun. Amerikan luomisen kustannukset olivat abstrakteja ja moniselitteisiä Frostin runossa, mutta Angeloun runon personoitu Tree merkitsi niitä Amerikan kulttuureja, jotka maksoivat merkittäviä kustannuksia sen luomisesta. Sekä Frost että Angelou vaativat "taukoa menneisyyteen", mutta Frost halusi kokea sen uudelleen ja Angelou kohdata sen virheet. Burr vertasi Angeloun runoa myös Audre Lorden runoon "Jokaiselle teistä", jolla on samanlaisia teemoja tulevaisuuteen katsomisesta, sekä Walt Whitmanin " Song of Myself " ja Langston Hughesin " The Neekeri puhuu joista ".
ellauri350.html on line 275: Burr said that he weighed 12.75 pounds (5.8 kg) at birth, and was chubby throughout his childhood. "When you're a little fat boy in public school, or any kind of school, you're just persecuted something awful," he said. Later accounts of Burr's life say that he hid his homosexuality to protect his career. Burr had many hobbies over the course of his life: cultivating orchids and collecting wine, art, stamps, and seashells. He was very fond of cooking. He was interested in flying, sailing, and fishing. According to A&E Biography, Burr was an avid reader with a retentive memory. He was also among the earliest importers and breeders of Portuguese water dogs in the United States. Burr threw several "goodbye parties" before his death on September 12, 1993, at his Sonoma County ranch near Healdsburg. He was 76 years old.
ellauri350.html on line 277: Hagenin mukaan runo sisältää toistuvan teeman monissa Angeloun muissa runoissa ja omaelämäkerroissa, että "olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia vaikka eri värisiä kuin Jelly Beans". "On the Pulse of Morning" oli täynnä epäsuoria viittauxia presidenttiin, mukaan lukien myrkyllinen jäte ja saaste. Luptonin mukaan "On the Pulse of Morning" on Angeloun tunnetuin runo. Brittitoimittaja Kate Kellaway vertasi Angeloun ulkonäköä lukiessaan runoa Clintonin vihkiäisissä Caged Bird -elokuvan kahdeksanvuotiaan lapseen ja huomautti, että hänen molemmissa yhteyksissä käyttämänsä takit olivat samanlaisia: "Hän näytti upealta, ankaran teatraaliselta. hymyilemätön rusetti. Hän käytti takkia messinkinapeilla, mikä oli outo muistutus kahdeksanvuotiaasta Maya Angelousta, joka seisoi oikeussalissa kauhuissaan hänet raiskaneen miehen nähdessään." Taas selvänäköinen viittaus Bill Clintonin sikareihin. Gillespie totesi Kellawayn havaintojen suhteen: "Mutta seisoessaan korkeana Kapitolin portailla hän oli valovuosien päässä tuosta kauheasta ajasta, eikä Amerikka ollut enää "epäystävällinen paikka". Hahaa. "Aamun sykkeessä" oli huimasti kutsu rauhaan, oikeudenmukaisuuteen ja harmoniaan. Hän vangitsi ihmishengen ruumiillistuneen toivon, se oli juhlallinen ja iloinen muistutus siitä, että kaikki on mahdollista. Hän toivotti meille "Hyvää huomenta". hänen runossaan, ja tuntui kuin uusi päivä olisi todella koittanut." LOL.
ellauri350.html on line 279: Angelou ymmärsi, että vaikka "Aamun pulssissa" oli paremminkin "julkinen runo" kuin suuri runo, hänen tavoitteensa välittää viesti yhtenäisyydestä saavutettiin. Runoilija David Lehman oli samaa mieltä ja totesi, että vaikka se täytti teatterin ja poliittisen tavoitteensa, runo ei ollut kovin mieleenpainuva. Runoilija Sterling D. Plumpp piti Angeloun esitystä "loistava", mutta "ei ollut niin innostunut ekstistä". Burr totesi, että kaipparien Angeloun runon negatiiviset arvostelut, kuten useimmat hänen muuta runoaan koskevista arvosteluista, johtuivat heidän elitismistä ja kapeista näkemyksistä runoudesta, jotka rajoittuivat kirjoitettuihin muotoihin eikä puhuttuihin, kuten "Pykeellä of Morning", joka oli kirjoitettu lausuttavaxi ääneen ja esitettäväxi mahtipontisesti. Burr vertasi kirjallisuuskriitikkojen vastausta Angeloun runoon Frostin runon kriitikoiden kanssa: "Frostin voimakas lukeminen täydensi runoa siinä mielessä, että se vahvisti sitä, kun taas Angeloun runonsa voimakas lukeminen täydensi sitä siinä mielessä, että hän teki ilmeiseksi sen riittämättömyyden ja puutteet."
ellauri350.html on line 281: Angeloun lausuma "On the Pulse of Morning" johti lisää mainetta ja tunnustusta hänen aikaisemmille teoksilleen ja laajensi hänen vetovoimaansa "rotu-, talous- ja koulutusrajojen yli". Angeloun lausunnon jälkeisellä viikolla hänen kirjojensa ja runoutensa pokkariversioiden myynti nousi 300–600 prosenttia. Bantam Booksin oli painettava uudelleen 400 000 kappaletta kaikista hänen kirjoistaan pysyäkseen kysynnän tasalla. Random House , joka julkaisi Angeloun kovakantiset kirjat ja julkaisi runon myöhemmin samana vuonna, raportoi, että he myivät enemmän hänen kirjojaan tammikuussa 1993 kuin koko vuonna 1992, mikä oli 1200 prosentin kasvu. Runon kuusitoistasivuisesta julkaisusta tuli bestseller, ja runon tallenne palkittiin Grammy-palkinnolla .
ellauri350.html on line 303: 1A sex worker is a person who provides sex work, either on a regular or occasional basis. The term is used in reference to those who work in all areas of the sex industry. Sex work is "the exchange of sexual services, performances, or products for material rather than emotional compensation."
ellauri350.html on line 304: The term emphasizes the labor and economic implications of this type of work. The transaction must take place between consenting adults of the legal age and mental capacity to consent and must take place without any methods of coercion, other than the payment. The sex industry (also called the sex trade) consists of businesses that either directly or indirectly provide sex-related products (semen, babies) and services or adult entertainment.
ellauri350.html on line 313: Vuonna 2022 Atticus lanseerasi Poet Coffee by Skywagonin Bellwether Coffeen kanssa, joka on täysin sähköinen kahvinpaahtoyhtiö San Franciscossa. Kaikki pavut hankitaan naisten omistamilta tiloilta Etelä-Amerikasta. Voisi luulla että Atticus on oikeasti Attica, mutta kuvissa se näyttää naamarilliselta hupparilliselta juipilta.
ellauri350.html on line 401: Atticus (fl. n. 175 jKr.) oli aika muinainen platonilainen filosofi, joka eli kristillisen aikakauden toisella vuosisadalla räystäsperse pystyssä keisari Marcus Aureliuksen vaipanvälissä. Hänen elämänsä osui keskiplatonismin aikakauteen, jonka yksi merkittävimmistä edustajista hän oli.
ellauri350.html on line 403: Atticus oli kiivaasti peripataattia vastaan. Atticuksen kirjoituksista, jotka on säilyneet vain fragmentaarisessa muodossa, voidaan nähdä, että hän oli arkkikonservatiivinen ja halusi puhdistaa Platonin alkuperäisinä opetuksina pitämänsä potaskan aristotelismin elementtien tunkeutumiselta. Platonin tulkkina Atticus ajatteli filologisesti ja kannatti Platonin luomisopin kirjaimellista, ei metaforista tulkintaa. Atticuksen asema edustaa versiota platonismista, jonka mukaan poikkeaminen mestarin kirjaimellisesta sanasta tarkoittaa korvaamatonta harhaoppista vastustusta. Hänen työnsä oli poleeminen, mahdollisesti peräisin hänen asemastaan ensimmäisenä platonisen filosofian tuolin haltijana Ateenassa Marcus Aureliuksen rahoituxella. Atticus väitti, että Aristoteles oli ateisti, että hän kielsi sielun olemassaolon ja hylkäsi jumalallisen huolenpidon. Hän koitti saada muutkin uskomaan, että maailmalla oli alku demiurgin kiidettyä ensihoitoon ajoissa.
ellauri350.html on line 405: Tällä maailman ikuisuuden hylkäämisellä ja myös Demiurgin ja muototeorian ymmärryksellä sekä anti-aristotelisella asenteella Atticus edusti selvästi vastakohtaa näkemyksiin, joista myöhemmin tuli osa polhöjen kristillisten ideoiden ydintä uusplatonismissa myöhäisessä antiikissa. Hän vaikutti suuressa määrin myöhempiin uusplatonisteihin, joista useimmat kyllä kiistivät hänen päättömät ajatuksensa, sekä vaikutti moniin kristillisiin filosofeihin, jotka usein näkivät hänen sekopäisimmät ajatuksensa yhteensopivimpina heidän omiensa kanssa.
ellauri350.html on line 409: Atticuksen ensisijainen huolenaihe on selvä raja platonisen ja aristotelilaisen filosofian välillä. Hän vastustaa jyrkästi yrityksiä rakentaa harmoniaa Platonin ja Aristoteleen välille ja tulkita Platonin teoksia aristoteelisten opetusten avulla. Hän piti Aristoteleen lähestymistapoja väärinä ja uskoi, että Aristoteles loi systemaattisesti filosofiansa luihuna vastavetona platonismille.
ellauri350.html on line 423: Atticus puolusti painokkaasti platonista oppia sielun kuolemattomuudesta Aristotelesta vastaan. Hän syyttää Aristotelesta sellaisen näkemyksen puolustamisesta sielusta, joka merkitsee sielun toiminnan kieltämistä, mutta myös sen substanssia ja luonnetta, väittäen, että just tää kuolemattomuus erottaa sielun älystä (nous); Aristoteles tekee sielusta tarpeettoman. Atticukselle maailmansielu järjestää ja läpäisee kaiken, koska vain jos yksi sielullinen voima yhdistää ja pitää kaiken yhdessä, maailmankaikkeutta voidaan hallita järkevästi ja kauniisti. Law and order ja republikanismi vallizee. Presidentti istuu oval officessa valkoisessa talossa. One ring to bind them all.
ellauri350.html on line 429: Klassisessa antiikissa Atticuksen filosofian vaikutus oli huomattava ja kestävä. Hänen opetuksensa kosmologiasta ja sielusta vaikuttivat lääkäri Galenukseen, joka kuitenkin torjui hänen näkemyksensä alkion muodostumisesta. Kyllä siihen sittenkin tarvitaan aimo limaruiskaus kuukerin nellistä. Kuuluisa peripataatti Aleksanteri Aphrodisiac käsitteli Atticuksen Aristotelesta esittämää kritiikkiä. 3. vuosisadalla platonisti Longinus sai valitettavasti vaikutteita Atticuksen metafysiikasta.
ellauri350.html on line 433: Hierocleella näytti olleen mielessään erityisesti Atticus, kun hän hyökkäsi niitä filosofeja vastaan, jotka kuvasivat Platonin ja Aristoteleen edustavan vastakkaisia näkemyksiä. Polemiikka Aristotelesta vastaan oli epämiellyttävää uusplatonisissa piireissä; jo Plotinoksen opettaja Ammonius Saccas oli 3. vuosisadalla yrittänyt näyttää harmonian Platonin ja Aristoteleen välillä. Atticuksen näkemys siitä, että ideat olivat nousin ulkopuolella, ja hänen käsityksensä demiurgista olivat vääriä myös uusplatonisesta näkökulmasta. Hänen oppinsa maailman kronologisesta alkuperästä ja ajasta ennen maailman alkua tuntui heistä syystä absurdilta.
ellauri350.html on line 437: Nykytutkimuksessa tutkijat ovat usein huomauttaneet, että Atticuksen vastakkainasettelua aristotelismin kanssa leimaa kiero poleeminen tarkoitus ja että hän maalasi usein pinnallisen ja vääristyneen kuvan aristotelilaisesta filosofiasta. Kriitikot huomauttavat myös, että Atticus ei tehnyt oikeutta omalle huolellisuudelleen esittää Platonin autenttinen filosofia, vaan hän syyllistyi platonisen ontologian "epäasianmukaiseen yksinkertaistamiseen". Toisaalta tunnustetaan myös, että hän onnistui suunnittelemaan järjestelmän, joka vastaisi johdonmukaisuuden puutteessaan suunnilleen kristittyjen tarpeita, ja että sixi se ansaitsee huomiota myös tämän päivän platonismin näkökulmasta.
ellauri350.html on line 442: Tohtori Howard Friedman.alias Howard S. Friedman on arvostettu psykologiprofessori Kalifornian yliopistossa, Riverside Riverside, CA 92521, Toimistopuhelin: (951) 827-3672. Säpö Howard.Friedman@ucr.edu
ellauri350.html on line 445: Yleiskatsauksen hänen yliopistotutkimuksestaan ja saavutuksistaan saat osoitteessa https://profiles.ucr.edu/app/home/profile/friedman.
ellauri350.html on line 446: Association for Psychological Science (APS) myönsi hänelle James McKeen Cattell Fellow -palkinnon vetoamalla hänen tutkimukseensa ja ideoihinsa, jotka "muuttavat ajatteluamme terveyden luonteesta". Tohtori Friedman on myös saanut American Psychological Associationin urapalkinnon "Outstanding Contributions to Health Psychology" (jaosto 38). Professori Friedman on American Association for the Advancement Sciencen (AAAS) lämmin jäsen. American Psychological Association (APA); Society of Behavioral Medicine ja Academy of Behavioral Medicine Research.
ellauri350.html on line 448: Hänet tunnetaan myös palkitusta kirjastaan: Pitkäikäisyysprojekti: Yllättäviä löytöjä terveydelle ja pitkälle elämälle maamerkin kahdeksan vuosikymmenen tutkimuksesta. NY: Hudson Street Press. Pitkäikäprojekti on johtanut laajimpaan koskaan nähtyyn pitkäikäisyyteen, ja se koskee, todella vaikuttavan terveyteemme ja elinikään – mukaan ystävät, perhe, persoonallisuusmallit ja työ. Näissä merkeissä jatketaan odotettavissa olevaa elinikää ja pidetään tietokilpailuja, jotka käyttävät pitkäikäisyyslaskuria. Kutsuaksesi professori Friedmanin puhumaan tästä aiheesta, lähetä hänelle tai mene ja pyydä puheita ja esityksiä pitkäikäisyysprojektista.
ellauri350.html on line 450: Tri. Friedman toimi kahden vuosikymmenen ajan Journal of Nonverbal Behavior -lehden toimittajana. Hänen ei-sanallista ilmaisukykyä ja henkilökohtaista karismaa koskevaa tutkimustaan, mukaan lukien ACT (Affective Communication Test), on sovellettu laajasti terveyden edistämisessä, johtamiskoulutuksessa, lääketieteellisessä koulutuksessa ja virusmarkkinoinnissa.
ellauri350.html on line 451: Professori Friedman on saanut UCR:n Distinguished Teaching Award -palkinnon sekä Western Psychological Associationin (WPA) Outstanding Teacher -palkinnon. Vuonna 2012 hänelle myönnetty Elizabeth Hurlock Beckman Award Trust -palkinto "oppilaiden inspiroimisesta vaikuttamaan yhteisöön".
ellauri350.html on line 458: Vuonna 1921, ennen kuin useimmat meistä syntyivät, merkittävä tutkimus alkoi seurata 1500 amerikkalaisen rakkautta ja elämää lapsuudesta kuolemaan. Tutkimus jatkuu vielä tänäkin päivänä, ja Howard Friedmanin johtamat tutkimusryhmät pitävät edelleen silmällä niitä harvoja, jotka ovat vielä elossa ja analysoivat valtavia tietomääriä selvittääkseen, mikä näiden 1500 yksilön kohdalla on se, mikä johti joidenkin pysymiseen terveenä ja toisten kaatumiseen. Mixi sairastua tai kuolla ennen aikaansa? Uskomatonta on, että kukaan ei ole tähän mennessä kertonut ja tulkinnut tämän monumentaalisen, lähes vuosisadan kestäneen projektin löydöksiä suurelle yleisölle. Liittyykö pitkäikäisyys naimisissa olemiseen, päivittäiseen lenkkeilyyn, lemmikkien kanssa elämiseen tai uskoon Jumalaan? Vihdoinkin, selkeän proosan ja tiukan mutta kristallinkirkkaan analyysin avulla, professori Friedman ja professori Martin ovat onnistuneet kauniisti. Juonipaljastuxet päättyvät tähän.
ellauri350.html on line 461: Pysy fyysisesti aktiivisena millä tahansa sinulle sopivalla tavalla. Tee kaikkea muuta kuin pysy istumassa! Ja ei, sinun ei tarvitse tehdä joogaa, juosta maratoneja tai mennä syvänmeren kalastukseen, jos nuo asiat rasittavat tai häiritsevät sinua. Unohda tupakka ja päihteiden väärinkäyttö . Mutta tiedät sen jo – ja sekakäyttäjänä et luultavasti lue tätä kolumnia. Ole vastuullisesti varovainen. Harkitse asioita, joita äitisi, rabbisi, opettajasi sekä lääkärit ja sairaanhoitajat ovat neuvoneet – turvavyön käyttämisestä sukupuolitaudeilta suojaamiseen ja lääkärikäynneillä pysymiseen. Vältä liikalihavuutta. Syö oikea määrä ravitsevaa ruokaa. Tiedät mikä on mahdollista sinulle. Onko sinulla paras ystävä. Ota kaksi. Ota paxi, ota kaxi, ota Fazerin paxeja kaxi. Tee elämässäsi jotain arvokasta tai merkityksellistä. Ole vaikka arvostettu psykologiprofessori. Se siitä.
ellauri350.html on line 480: Ja sitten Bone of Contentionissa toinen klaani, jenkkipoliisit, jotka suojelevat omia aivan yhtä suurella apinan raivolla kuin pyssynheiluttajat armeijassa ja kansalliskaartissa. Samoja tyyppejähän ne enimmäxeen ovatkin, univormut vaan on eriväriset. Ja kuten edellisessäkin pätkässä, suuret pahantekijät puhdistetaan pulmusixi loppupeleissä ja syy langetetaan lopulta joillekuille pikkukonnille. Niinpä tietysti, that's the American Way. It's My Way, laulaa mafioso Frank Sinatra.
ellauri350.html on line 487: Entinen puheenjohtaja Joint Chiefs of Staff - eläkkeellä oleva laivaston adm. Mike Mullen - sanoi useammin kuin kerran vuosina 2010 ja 2011: "Emme olisi lähelläkään sitä, missä olemme öljynmuilutustehtävämme suorittamisessa ilman kansalliskaartia. Emme lähelläkään. Ei sinne päinkään. No way!"
ellauri350.html on line 564:
ellauri350.html on line 565: Arons, who live in Tiburon, Marin County, and whose son, Elijah, writes for television in Los Angeles, have experimented with this format themselves, using it to deepen connections with their couple of remaining friends: “It’s a great way to spend an evening,” Aron said. ellauri350.html on line 806: "Rakastuin erittäin voimakkaasti", sanoi Aron, vieraileva tutkija UC Berkeleyssä ja tutkimusprofessori Stony Brookin yliopistossa New Yorkissa. "Koska opiskelin sosiaalipsykologiaa, etsin huvin vuoksi rakkauden tutkimusta, mutta sitä ei ollut juuri ollenkaan."
ellauri350.html on line 818:
ellauri350.html on line 821: Motivaatiovalmentaja Anthony Robbins on sanonut ytimekkäästi: "intohimon määrä suhteessa on suoraan verrannollinen siedetyn epävarmuuden määrään: p = kU." Esther Perel kirjoittaa tästä kirjassaan Mating in Captivity. Harmonisessa intohimossa annetaan vapaasta tahdosta. Soveltava filosofi Alain Bottom kysyy kirjassaan: Why will you marry the wrong person? Mixet minua, olen vähiten väärä ihminen. Li Andersson on sellainen. Se ei takuulla pääse presidentixi samasta syystä kuin Bones ei pääse päälliköxi Jeffersonianissa. Termiitit kuten Jerry Cotton eivät pidä järkevyydestä, ne menee feromonit edellä. Ei kannata odotella sitä oikeaa. Huono presidentti lyhentää telomeerejä. Iloisilla on kivempaa, ne ovat iloisempia. Optimistin elämä on monin tavoin parempaa kuin pessimistin. Sen lasi on vielä puolitäysi kun pessimistin on jo puolityhjä. He ovat myös sosiaalisia ja pidettyjä (mixi?). Six koska ne luulevat että muutkin (paizi vihulaiset) ovat kivoja, ja että elämällä on joku tarkoitus. Jotain izeäkin suurempaa, tiimihenkeä. Ne toimivat snipereinä Kosovossa ja makaavat porukalla Arlingtonissa. Onni on maailman yleisvaluutta, niikö dollari. Ne jotka sanovat ettei rahalla saa onnea ovat köyhiä.
ellauri351.html on line 46: Tunnelataus antaa halun ja innostuksen tehdä jotakin, selittää vihaa tutkinut filosofian tohtori Rauno "Rane" Juntumaa. Rauno Juntumaa näyttää extraterrestriaalilta.
ellauri351.html on line 105: 16. elokuuta takaisin Floridassa hän vuokrasi yksimoottorisen lentokoneen Palm Beachin yritykseltä. Hän teki testilennon osoittaakseen pätevyytensä ja palasi sitten vielä kahdesti, joka kerta eri matkustajan kanssa. Kaikkien paitsi kaikkein kyynisimpien tai sadististen terroristien mielessä täytyy olla tahallinen skitsofrenia - valmius murhata ihmisiä ihmiskunnan nimissä. Mutta Attan mielessä tuo tahallinen skitsofrenia näyttää saavuttaneen poikkeukselliset mittasuhteet.
ellauri351.html on line 141: Lorenz ja Karl Popper olivat lapsuuden ystäviä; monta vuotta tapaamisen jälkeen, Popperin 80-vuotisjuhlan aikana, he kirjoittivat yhdessä kirjan nimeltä Die Zukunft ist offen.
ellauri351.html on line 152: Lorenz pohtii vanhaa filosofista kysymystä siitä, antavatko aistimme meille oikein tietoa maailmasta sellaisena kuin se on vai tarjoavatko meille vain illuusion. Hänen vastauksensa tulee evoluutiobiologiasta. Vain piirteet, jotka auttavat meitä selviytymään ja lisääntymään, välittyvät. Jos aistimme antaisivat meille väärää tietoa ympäristöstämme, olisimme pian sukupuuttoon. Siksi voimme olla varmoja, että aistimme antavat meille oikeaa tietoa, sillä muuten emme olisi täällä lämpimässä kattilassa kuin sammakot petetyksi tulleina.
ellauri351.html on line 154: Lorenz oli yksi varhaisista tutkijoista, jotka väittivät, että ihmisten liikakansoitus voisi aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Lorenz ennusti markkinatalouden ja ekologisen katastrofin uhan välistä suhdetta. Kaikki ne edut, joita ihminen on saanut hänen yhä syvemmästään ymmärryksestään häntä ympäröivästä luonnosta, hänen teknologisesta, kemiallisesta ja lääketieteellisestä kehityksestään, joiden kaikkien pitäisi näyttää lievittävän ihmisten kärsimystä... pyrkivät sen sijaan suosimaan ihmiskunnan tuhoa.
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
ellauri351.html on line 181: Jokaisessa luvussa käsitellään käsitteitä, mukaan lukien superminä, toistopakko, voimaantulo ja käsitteet, kuten uhraus, katumus, vanhurskaus, anteeksiantamus ja katuminen. Vastaajat ottavat huomioon sekä ammatillisen ja kliinisen kokemuksensa että eettisen, kulttuurisen tai filosofisen taustansa pohtiessaan anteeksiannon näkökohtia ja sen vaikutuksia kliiniseen käytäntöön. Kirja on yritys avata anteeksiannon aihetta, ei tehdä eettisiä johtopäätöksiä eikä muotoilla hurskaita psykologisia käyttäytymisaksioomia. Se ottaa huomioon myös anteeksiantamattomuuden tuntemisen ja anteeksiantamattomien elinikäisen katkeruuden tai kostonhimoisen toiveen pitämisen.
ellauri351.html on line 183: Hänen psykoanalyyttiset opettajansa ja työtoverinsa ovat olleet erittäin tärkeitä hänen ideoidensa kehittämiselle. Hänen teoreettisen taustansa on Freudin, Kleinin ja post-kleinilaisten tausta. Lisäksi Britton tuo mukanaan omat laajat kiinnostuksen kohteet, mukaan lukien filosofia, teologia, tiede ja erityisesti intohimo runoutta kohtaan, jota hän pitää hedelmällisenä ja kannustavana psykologisen ymmärryksen lähteenä. Luultavasti juuri runous inspiroi hänen omaperäisintä panoksensa: hänen psykoanalyyttistä ymmärrystä inspiraation juuresta, mielikuvituksesta.
ellauri351.html on line 225: Terrorin vastainen sota sai käänteen rahoitetun traumatutkimuksen tyypissä kohti PTSD:n neurobiologiaa. Tämä tuli van der Kolkille todisteena ja antoi hänelle mahdollisuuden päästä eroon palautuneiden muistisotien kuolleesta painosta. Liittovaltion rahoitus oli myös omaksumassa yhä avoimemmin ei-lääketieteellisiä hoitoja. Välittömästi 11. syyskuun iskujen jälkeen van der Kolk ja traumakeskus hoitivat ensiapuhenkilöitä ja siviilejä silmän liikkeen herkistymisen ja uudelleenkäsittelyn avulla, jossa potilas ajattelee traumaattista kokemusta, kun taas kliinikko ohjaa potilaan silmiä edestakaisin. Vaikka van der Kolk oli alun perin skeptinen, hänestä tuli EMDR-evankelista, joka johti National Institutes of Healthin rahoittamaa tutkimusta, jossa verrattiin EMDR:ää Prozaciin PTSD:n hoidossa. Vuonna 2008 hän aloitti ensimmäisen NIH:n rahoittaman tutkimuksen joogan tehokkuudesta PTSD:n hoidossa. EMDR on lyhennys englanninkielisistä sanoista Eye Movement Desensitization and Reprocessing. Hän suoritti myös tutkimusta neurofeedbackista, terapiasta, joka näyttää potilaille reaaliaikaisia lukemia pulssistaan ja aivoaalloistaan ja opettaa heitä säätelemään itseään. Tätä "somaattisten terapioiden" arsenaalia yhdisti se, että ne kohdistuivat kehoon kognition (kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia) tai kieleen (kuten puheterapia) sijaan.
ellauri351.html on line 243: Trauma can be trapped in the body as a reflexive wince stuck in time — manifesting as a shoulder spasm, for example, when someone hears a word that reminds them of the traumatic event. He used to have those, he said, but not anymore. We’re at the beginning of a new scientific epoch, he told me, of understanding the truth about trauma: Finally, humanity can hope to free itself from the cycles that have dragged us through eons of war, violence, and poverty. Someday soon, he told me, finally, we will all become clean.
ellauri351.html on line 251: Kurt Lewin (/lɛˈviːn/ lə-VEEN; 9 September 1890 – 12 February 1947) was a German-American psychologist, known as one of the modern pioneers of social, organizational, and applied psychology in the United States. Lewin is often recognized as the "founder of social psychology". Lewin syntyi vuonna 1890 juutalaiseen perheeseen Mogilnossa, Mogilnon läänissä, Posenin maakunnassa, Preussissa (nykyinen Puola ). Se oli pieni kylä, jossa asui noin 5000 ihmistä, joista noin 150 oli juutalaisia. Lewin sai ortodoksisen juutalaisen koulutuksen kotona. Hän oli yksi neljästä keskiluokan perheeseen syntyneestä lapsesta. Hänen isänsä omisti pienen sekatavaraliikkeen, ja perhe asui myymälän yläpuolella olevassa asunnossa. Hänen isänsä Leopold piti maatilaa yhdessä veljensä Maxin kanssa; tila oli kuitenkin laillisesti kristityn omistuksessa, koska juutalaiset eivät tuolloin saaneet omistaa maatiloja.
ellauri351.html on line 257: Lewin kexi sanan genidentiteetti. Se on nykyään ehkä ainoa säilynyt todiste Lewinin vaikutuksesta tiedefilosofiaan. Mä kexin Norssin ekalla luokalla sanan getiparnetiivi kunen tiennyt että sille on jo sana olemassa, nimittäin akkusatiivi. Genidentiteetti on eksistentiaalinen suhde, joka on objektin synnyn taustalla hetkestä toiseen. Se, mitä yleensä pidämme objektina, koostuu todella useista olioista, jotka ovat objektin vaiheita eri aikoina. Kaksi objektia eivät ole identtisiä, koska niillä on samat yhteiset ominaisuudet, vaan koska toinen on kehittynyt toisesta. Lewin esitteli käsitteen 1922 Habilitationsschrift Der Begriff der Genese in Physik, Biologie und Entwicklungsgeschichte. Tästä käsitteestä ei kuitenkaan koskaan tullut laajan keskustelun ja väittelyn kohde omalla tavallaan. Sen sijaan sen kontekstista poimivat filosofit, kuten Rudolf Carnap, Hans Hermes, Hans Reichenbach, Adolph Grünbaum ja Bas van Fraassen, jotka sisällyttivät tämän käsitteen omiin teorioihinsa, kuten maailmankaikkeuden topologiaan tai mekaniikan aksiomatisointiin. Lewinin ajatuksena oli verrata ja vastakohtaista genidentiteetin käsitettä eri tieteenaloilla paljastaen siten kunkin luonteenomaisen rakenteen ja mahdollistaen niiden luokittelun.
ellauri351.html on line 265: Festinger oletti, että ihmiset pyrkivät arvioimaan mielipiteitään ja kykyjään vertaamalla niitä muiden vastaaviin. Lewin luokan oivallus. Festinger käsitteli myös sosiaalisen vertailun teorian vaikutuksia yhteiskuntaan hypotetisoiden, että ihmisten taipumus siirtyä ryhmiin, joilla on omien mielipiteidensä ja lähellä omia kykyjään olevia kykyjä, johtaa yhteiskunnan segmentoitumiseen ryhmiin, jotka ovat suhteellisen samanlaisia. Birds of same feather flock together.
ellauri351.html on line 293: Taleb on kirjoittanut Incerton, viisiosaisen epävarmuutta käsittelevän filosofisen esseen, joka julkaistiin vuosina 2001–2018 (erityisesti The Black Swan ja Antifragile). Hän on toiminut professorina useissa yliopistoissa ja työskennellyt riskitekniikan ansioituneena professorina New Yorkin yliopiston Tandon School of Engineeringissä syyskuusta 2008 lähtien. Hän on ollut mukana Risk and Decision Analysis -lehden päätoimittajana syyskuusta 2014 lähtien. Hän on myös toiminut matemaattisen rahoituksen harjoittajana, hedge-rahastojen hoitajana ja johdannaiskauppiaana, ja hän on tällä hetkellä Universal Investmentsin tieteellisenä neuvonantajana. The Sunday Times kutsui hänen vuonna 2007 julkaistua kirjaansa The Black Swan yhdeksi 12 vaikutusvaltaisimmasta kirjasta toisen maailmansodan jälkeen.
ellauri351.html on line 299: Aaron Brown, kirjailija, kvantitatiivinen psykoanalyytikko ja jokapaikan dosentti Yeshivan ja Fordhamin yliopistoissa, sanoi The Black Swan -kirjasta, että "kirja on ikään kuin Taleb ei olisi koskaan kuullut ei-parametrisista menetelmistä, data-analyysistä, visualisointityökaluista tai vankoista arvioista." Siitä huolimatta hän kutsuu kirjaa "olennaiseksi luettavaksi" ja kehottaa tilastotieteilijöitä jättämään huomiotta loukkaukset saadakseen "tärkeitä filosofisia ja matemaattisia totuuksia". Taleb vastasi The Black Swanin toisessa painoksessa, että "Yksi yleisimmistä (mutta hyödyttömistä) kommenteista, joita kuulen, on, että jotkin ratkaisut voivat tulla "vankoista tilastoista". Ihmettelen, kuinka näiden tekniikoiden avulla voidaan luoda tietoa siellä, missä sitä ei ole."
ellauri351.html on line 303: Taleb väittää, että tilastotieteilijät voivat olla pseudotieteilijöitä harvinaisten tapahtumien ja räjähdysten riskeissä ja peittää epäpätevyytensä monimutkaisilla yhtälöillä. Tämä asenne on herättänyt arvostelua: American Statistical Association omisti The American Statistician -lehden elokuussa 2007 ilmestyneen numeron The Black Swanille. Lehti tarjosi sekoituksen ylistystä ja kritiikkiä Talebin pääkohdista, keskittyen Talebin kirjoitustyyliin ja hänen esitykseensä tilastokirjallisuudesta. Clemsonin yliopiston matematiikan professori Robert Lund kirjoittaa, että Black Swan -kirjassa Taleb on "ajoittain holtiton ja joutuu suurenmoisille liioittelemille; ammatillinen tilastotieteilijä pitää kirjaa kaikkialla naiivina". Lund kuitenkin myöntää, että "on monia kohtia, joissa olen samaa mieltä Talebin kanssa", ja kirjoittaa, että "kirja on pakollinen" kaikille "rahoituksesta ja/tai filosofisista todennäköisyyksistä etänä kiinnostuneille".
ellauri351.html on line 319: Tehokas altruismi (usein lyhennettynä EA ) on 2000-luvun filosofinen ja sosiaalinen liike, joka kannattaa "todisteiden ja syyn käyttämistä selvittääkseen, kuinka hyödyttää muita mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla, ja toimia sen perusteella". Ihmiset, jotka tavoittelevat tehokkaan altruismin tavoitteita, joita joskus kutsutaan tehokkaiksi altruisteiksi, voivat valita uransa sen perusteella, kuinka paljon massia he odottavat urallaan saavuttavansa, ja sitten näkyvästi lahjoittaa murusia hyväntekeväisyyteen positiivisen maksimoimisen tavoitteen perusteella. He voivat työskennellä priorisoimalla tieteellisiä hankkeita, yrityshankkeita ja poliittisia aloitteita, joiden arvioidaan pelastavan eniten ihmishenkiä tai vähentävän eniten kärsimisen kustannuxia.
ellauri351.html on line 322: Liike kehittyi 2000-luvulla, ja nimi tehokkaaksi altruismiksi keksittiin vuonna 2011. Liikkeeseen vaikuttavia filosofeja ovat Peter Singer, Toby Ord ja William MacAskill. Se, mikä alkoi hajanaisen liittoutuman kannattamana arviointitekniikoiden sarjana, kehittyi identiteetiksi. Noin 7 000 aktiivisen altruismin yhteisössä ja vahvat siteet Yhdysvaltojen ja Britannian eliittikouluihin vaikuttava altruismi on liitetty Piilaaksoon ja teknologiateollisuuteen muodostaen tiukan miehekkään alakulttuurin.
ellauri351.html on line 338: Tammikuussa 2023 Bostrom pyysi anteeksi vuoden 1996 sähköpostista, jossa hän oli todennut, että hänen mielestään "mustat ovat tyhmämpiä kuin valkoiset", ja jossa hän käytti myös n-sanaa "neekerit" kuvaillessaan sitä, kuinka hänen mielestään tämä lausunto voitaisiin ymmärtää. Anteeksipyynnössä, joka julkaistiin hänen verkkosivuillaan, todettiin, että "rotuun vetoaminen oli vastenmielistä" ja että hän "hylkäsi tämän inhottavan sähköpostin kokonaan". Anteeksipyynnössään hän kirjoitti: "Mielestäni on erittäin epäreilua, että koulutuksen, ravintoaineiden ja perusterveydenhuollon epätasa-arvoinen saatavuus johtaa epätasa-arvoon sosiaalisissa tuloksissa, mukaan lukien nekrujen taitojen ja kognitiivisten valmiuksien surkeus." Tammikuussa 2023 Oxfordin yliopisto kertoi The Daily Beastille: "Yliopisto ja filosofian tiedekunta tutkivat parhaillaan asiaa, mutta tuomitsee jyrkimmällä mahdollisella tavalla näkemykset, jotka tämä akateemikko ilmaisi viestinnässään."
ellauri351.html on line 371: Louis Maurice Halbwachs (11. maaliskuuta 1877 Reims, Ranska – 16. maaliskuuta 1945 Buchenwald) oli ranskalainen filosofi ja sosiologi, joka on luonut käsitteen kollektiivinen muisti.
ellauri351.html on line 375: Halbwachs syntyi Reimsissä, Ranskassa, ja osallistui École Normale Supérieure -kouluun Pariisissa. Siellä hän opiskeli filosofiaa Henri Bergsonin johdolla, jolla oli suuri vaikutus hänen ajatteluunsa. Halbwachsin varhainen muistityö oli jossain määrin yhteneväinen Bergsonin näkemyksen kanssa muistin olevan erityisen henkilökohtainen ja subjektiivinen kokemus. Bergson opetti Halbwachia kolme vuotta. Ei ois kannattanut.
ellauri351.html on line 378: Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli Strasbourgin yliopiston sosiologian ja pedagogiikan professori kymmeneksi vuodeksi, ja sen jälkeen hän siirtyi vierailevaksi professoriksi Chicagon yliopistoon, josta hänet kutsuttiin Sorbonneen 1935. Ei ois kannattanut.
ellauri351.html on line 438: Why I Hate You and You Hate Me: The Interplay of Envy, Greed, Jealousy and Narcissism in Everyday Life, se selittää. Kateutta syyttelevät kaikesta enimmin ne, joilla on jotain kadehdittavaa. Se on selvä oikeistomeemi sixi vaan ei sixi.
ellauri351.html on line 440: Joseph H. Berke, MD, (17. tammikuuta 1939 – 11. tammikuuta 2021, ei sukua Berke Khanille, Genghisin vaarille) oli amerikkalaissyntyinen psykoterapeutti, kirjailija ja luennoitsija. Hän opiskeli Columbia College of Columbia Universityssä ja valmistui Albert Einstein College of Medicine -yliopistosta New Yorkissa. Berke muutti Lontooseen vuonna 1965, jossa hän työskenteli RD Laingin kanssa 1960-luvulla, kun Philadelphia Association perustettiin. Berke asui Kingsley Hallissa, missä hän auttoi sairaanhoitajaa Mary Barnesia, jolla oli diagnosoitu skitsofrenia, selviytymään hulluudesta. Barnesista tuli myöhemmin taiteilija ja kirjailija. Philadelphia Association, jonka jäseniä Laing ja Cooper ja myöhemmin Redler olivat, oli perustanut Kingsley Halliin projektin, jossa häiriintyneet ihmiset voisivat asua sairaalan ulkopuolisessa ympäristössä. Se on kolmikerroksinen rakennus Itä-Lontoossa. Noin kolmetoista ihmistä voisi asua siellä mukavasti. Philadelphia Association vuokrasi rakennuksen viideksi vuodeksi kesäkuusta 1965 alkaen.
ellauri351.html on line 442: Asukkien joukossa oli sairaanhoitaja nimeltä Mary Barnes. Hän oli hyvin häiriintyneessä mielentilassa ja makasi sängyssään virtsansa ja ulosteidensa keskellä. Joesta tuli hänen hoitajansa, joka ruokki häntä, ui hänet ja siivosi hänen sänkynsä ja huoneensa. Hiänen ja hänen oli määrä kirjoittaa yhdessä kirja, joka on tullut tunnetuksi nimeltä Mary Barnes: Two Accounts of a Journey Through Madness. Se on merkittävä tarina heidän suhteestaan ja paljastaa Joen epätavalliset ominaisuudet erinomaisena terapeuttina. Se kertoo myös siitä, kuinka Barnesista tuli taidemaalari, joka ensin siveli ulosteita kankaalle sormillaan ja sitten maalasi ne sinisexi ja punaisexi. Kirja on sovitettu näytelmäksi David Edgarin toimesta, ja sitä on esitetty Lontoossa ja muissa kaupungeissa.
ellauri351.html on line 445: Hänen viimeisimmät kirjansa ovat: Malice Through the Looking Glass (2009) 2. painos, Lontoo: Teva Publications Centers of Power: The Convergence of Psychoanalysis and Kabbalah (Stanley Schneiderin kanssa) (2008) NY: Jason Aronson Why I Hate You and You Hate Me: Kateuden, ahneuden, mustasukkaisuuden ja narsismin vuorovaikutus (2013) Lontoo: Karnac Books ja The Hidden Freud: His Hassidic Roots (2015) Lontoo: Karnac Books. Oliko Berkemann siis hasidi?
ellauri351.html on line 459: It is spoken by Polonius, the king’s advisor, in Act II, Scene 2. Hamlet has been behaving strangely since the death of his father, and Polonius believes that he is mad. However, Hamlet is actually pretending to be mad in order to buy himself time to carry out his revenge on his father’s killer, Claudius. Polonius is the first person to fall for Hamlet’s act. He believes that Hamlet is truly mad, and he tells Claudius about Hamlet’s strange behavior. Claudius is relieved to hear this, and he believes that Hamlet is no longer a threat. Hamlet’s plan works perfectly. He is able to gather evidence against Claudius, and he eventually succeeds in killing him. The idiom “method in his madness” refers to Hamlet’s clever plan to pretend to be mad in order to achieve his revenge.
ellauri351.html on line 486: Eskin peukuttama luihu talousnobelisti Kahneman (1 n lopussa) on jo monta kertaa ollut paasausten kohteena (albumit 27, 29, 122, 293). Nyze kelpaa guruxi taas Puntun Paavolle. It is also notable that Kahneman's paternal uncle was Rabbi Yosef Shlomo Kahaneman, the head of the Ponevezh Yeshiva. In 2015 Kahneman described himself as a very hard worker, as "a worrier" and "not a jolly person". But, despite this, he said, "I'm quite capable of great enjoyment, and I've had a great life."
ellauri351.html on line 496: Ei ole mitään “Act of God”, kuten common law -oikeusjärjestelmässä tavataan kutsua äkillistä ja yllättävää tapahtumaa, johon ei ole kohtuudella voitu varautua. Ei. On vain “Act of Man”, ihmisen toiminnan tuloksena syntynyt soppa, jossa nyt kiehumme sammakonreisinä. Eikä nykytila ole mikään yllätys, johon emme olisi voineet varautua. Tiedeyhteisön yrittäessä neutraalein ja pragmaattisin sanakääntein kertoa mitä tuleman pitää, me ihmiskuntana olemme päättäneet olla välittämättä seurauksista.
ellauri351.html on line 540: Jotkut ovat spekuloineet, että inspiraatio Maitreyaan saattoi tulla Mithrasta, muinaisesta indoiranilaisesta jumaluudesta. Ensisijainen vertailu näiden kahden hahmon välillä näyttää olevan heidän nimiensä samankaltaisuus, kun taas toissijainen vertailu on, että molempien odotettiin tulevan tulevaisuudessa. Islamin Mahdi - hahmoa voidaan mahd. verrata myös tähän Molemmat ovat profetoituja pelastajia, joilla on messiaaninen ominaisuus, ja molempien ennustetaan harjoittavan jonkinlaista maailmanhallitusta. Vrt myös juutalaisten Messiah. Kristus on myös tulossa inom kort toiselle visiitille.
ellauri351.html on line 544: 1900-luvun alussa johtavat teosofit vakuuttuivat siitä, että Maitreyan paluu "maailmanopettajana" oli välitön. Tuohon aikaan eteläintialaisen pojan, Jiddu Krishnamurtin , uskottiin olevan Maitreyan "ajoneuvo". Kuitenkin 30-vuotiaana Krishnamurti itse kieltäytyi palvelemasta tässä roolissa. Teosofit väittävät, että kaikissa tapauksissa Maitreya ja viisauden mestarit (olennot, jotka työskentelevät suoraan Maitreyan alaisuudessa) eivät koskaan loukkaa kenenkään yksilön tai ihmiskunnan vapaata tahtoa (koska tämä uhmaa karmeaa syyn ja seurauksen lakia). Siten monet, mutta eivät kaikki, teosofit pitivät Krishnamurtin valintaa pyhänä, ei harhaoppisena.
ellauri351.html on line 551: Bahá'u'lláh (1817–1892), profeetta- bahá'í-uskon perustaja, bahá'ít tunnustavat luvattuna Maitreya Buddhana ja Luvattuna yhdeksi kaikista uskonnoista.
ellauri351.html on line 554: L. Ron Hubbard, uskomusjärjestelmien Dianetics ja Scientology perustaja , ehdotti olevansa "Metteya" (Maitreya) vuoden 1955 runossa Hymn of Asia . Lukuisat Hubbardin toimittajat ja seuraajat väittävät, että kirjan esipuheessa erityiset fyysiset ominaisuudet, joiden sanottiin olevan hahmoteltu – nimeämättömissä sanskritin lähteissä – tulevan Maitreyan ominaisuuksina, olivat ominaisuuksia, joiden kanssa Hubbardin monikätinen ulkonäkö oletettavasti yhtyi.
ellauri351.html on line 558: Hänen kannattajansa ehdottivat Adi Daa Maitreyaksi. Kaiken ylittävä jumala-ihminen vielä edessä – lopullinen Avatar, äärimmäinen Messias, täydellinen profeetta tai valaistunut viisas, henkinen vapauttaja, joka ilmestyy "myöhäiseen aikaan", "pimeään" aikakauteen, kun ihmiskunta on menetetty, ilmeisesti erillään Viisaudesta, Totuudesta ja Jumalasta. Buddhalaiset kutsuvat tätä odotettua "Maitreyaksi".
ellauri351.html on line 560: BR Ambedkarin seuraajat Dalit-buddhalaisessa liikkeessä pitävät häntä bodhisattvana, Maitreyana, vaikka hän ei koskaan väittänyt sitä itse. Sinä sen sanoit, ipse dixisti. Sy eipas. Monet tutkijat ja analyytikot väittivät Hindu Avatar Kalkin olevan Maitreya. Jotkut muslimikirjoittajat, mukaan lukien Ahmadiyya-muslimiyhteisön kirjoittajat, väittivät islamilaisen profeetta Muhammedin olleen Maitreya.
ellauri351.html on line 571: Kirjan pääsanomaksi nousee Maitreyan julkituleminen merkkinä siitä, että ihmiskunta on valmis ottamaan vastaan Maailmanopettajan. Maitreyan perusopetukset, oikeudenmukaisuuden ja jakamisen periaatteen globaali toteutuminen ovat keinoja, joilla ihmiskunta voidaan vielä pelastaa loppuun ajamiselta. Laaja julkinen mielipide kestävän kehityksen välttämättömyydestä maapallon resurssien jakamiseksi vaatiikin jo suureen ääneen sosiaalisen ja taloudellisen pääoman tasapainottamista luonnon resurssien kanssa. Myös arvostettu filosofi, Jaakko Hintikan bändäri amerikkalainen Martha Nussbaum, on kirjassaan Talouskasvua tärkeämpää, korostanut resurssien oikeudenmukaisen jakamisen sekä inhimillisen tasa-arvon tärkeyttä. Rahan tulee olla väline inhimillisen hyvinvoinnin kasvattamiseksi, mutta jatkuvan kasvun tavoittelu rahan itsensä takia, ei palvele ihmiskunnan etua. Maitreyan perusopetuksiin on maallikonkin siis helppo yhtyä.
ellauri351.html on line 587: 1967 syntynyt Relander valmistui ylioppilaaksi vuonna 1986 ja opiskeli Helsingin yliopistossa Suomen historiaa ja sosiaalipsykologiaa sekä suoritti vuonna 1995 Sussexin yliopiston yksivuotisen Master of Arts -tutkinnon. Hän valmisteli vuosina 1995–2008 Helsingin yliopistolle toistaiseksi (heh) julkaisematonta väitöskirjaa taistolaisen opiskelijaliikkeen historiasta. Esikoisteos Ankkalinna ja lajien synty (2004).
ellauri351.html on line 589: Sen vaimo Pauliina Remes (1971-) on tuhnu platonismia peukuttava filosofian professori Uppsalan yliopistossa. Perhe asuu Helsingissä Puu-Koskelassa.
ellauri351.html on line 610: Creme on kertonut kiinnostuneensa okkultismista luettuaan 14-vuotiaana Alexanda David-Neelin kirjan With Mystics and Magicians in Tibet. Hän on kuulunut myös teosofispohjaiseen ufouskontokuntaan Aetherius Society sekä seurannut tiktokissa etenkin Alice Baileyä. Vuonna 1959 hän sai kertomansa mukaan ensimmäisen telepaattisen viestin Mestarilta, joka kehotti nauhoittamaan viestit kelanauhurilla. Creme alkoi julistaa ilmoitusta vuonna 1975.
ellauri351.html on line 612: Alice Ann Bailey (16. kesäkuuta 1880 – 15. joulukuuta 1949, alun perin Alice LaTrobe Bateman) oli englantilainen teosofi, luennoitsija, tuottelias okkulttinen kirjailija ja Lucis Trust -säätiön perustaja. Hän muutti vuonna 1907 Yhdysvaltoihin, jossa hän vietti loppuelämänsä. Alice ja Maitreya on mainittu aiemmin hörhöistä kertovassa paasauxessa albumissa 169. Yrjö Kallisesta piti tulla Maitreya, mutta jäi täpärästi alle äänikynnyxen (kz. albumi 263).
ellauri351.html on line 634: "Näin viat vain vaimossani ja kuvittelin niiden olevan hänessä, vaikka ne olivat minussa", kirjoitti edesmennyt teoreettisen filosofian professori Oiva Ketonen vuonna 1995. "Ylensin itseni yhteisessä elämässä niin, etta näin omassa suvussanı enemmän moraalia ja kaikinpuolista lahjakkuutta. Mistä johtuu tuo itseni ylentäminen?" Kenties olit Oiska pohjalainen kusipää.
ellauri351.html on line 647: Volkanilla on kunniatohtorin tutkinnot Kuopion yliopistosta (nykyisin Itä-Suomen yliopisto), Suomesta, Ankaran yliopistosta Turkista ja Itä-Euroopan psykoanalyyttisesta instituutista Venäjältä. Hän oli entinen Turkish-American Neuropsychiatric Societyn, International Society of Political Psychology Societyn, Virginia Psychoanalytic Societyn ja American College of Psychoanalysts -yhdistyksen hallijärjestäjä.
ellauri351.html on line 649: Hän oli avajais Yitzak Rabin Fellow, Rabin Center for Israeli Studies, Tel Aviv, Israel; vieraileva oikeustieteen professori, Harvardin yliopisto, Boston, Massachusetts; valtiotieteen vieraileva professori Wienin yliopistossa Wienissä, Itävallassa ja Bahceșehirin yliopistossa Istanbulissa, Turkissa. Hän työskenteli vierailevana psykiatrian professorina kolmessa Turkin yliopistossa. Vuonna 2006 hän oli Fulbright/Sigmund Freud-Privatstiftungin vieraileva psykoanalyysitutkija Wienissä, Itävallassa. Vuonna 2015 hänestä tuli vieraileva professori Pystymezän yliopistossa Bogotassa Kolumbiassa.
ellauri351.html on line 653: The Sigourney Award ( two nickels) was given to him because he was due to his being a seminal contributor "to the application of psychoanalytic thinking to conflicts between countries and cultures".
ellauri351.html on line 665: ofimperialism-100118201515-phpapp02/95/ch16-age-of-imperialism-64-728.jpg?cb=1263846857" height="250px" />
ellauri351.html on line 678: Bones ja Bone of Contention oli taas sietämättömän amerikkalaisia. Bonesissa arvosteltiin diplomaattista koskemattomuutta, onhan ulkomaisillekin konnille (Assange) toki turvallisempaa istua laskemassa amerikkalaisia tiilenpäitä kuin omia. Parhaassa tapauxessa saada vielä myrkkypiikistä. Vasemmistolaisen ulkoministeriön kääpiötä pilkattiin räväkästi kuin Pultti Boisissa saamelaisia ja tummia. Bone of Contentionissa kiinalaisten kanojen ylikansoituxesta (käsin laskemalla yli 5 miljardia) syystä huolestunut terroristi ei ole vain nartun poikanen vaan cowardi, siis izekin chicken eli kana! 100 tyyppiä tosin croakkasi mutta Philadelphia selvisi Marburg-epidemiasta entistä ehompana. Sitäpaizi päästiin eroon ensin pullanaama Peter Dunlopin vääränrotuisesta latinoperskärpäsestä ja sitten ize pullanaamasta.
ellauri351.html on line 680: Paizi klaaniajattelua sinänsä jenkit on tuoneet takaisin silmä silmästä hammas hampaasta Hammurabin lain. Jokaisella on oltava oma luotipyssy jolla ne voi tehdä vigilante kostoja, koska se on ainoo tapa "saada oikeutta" (lue päästä tasoihin) tässä paskiaisten yxinyrittäjien valtakunnassa. Kaikki on konnia, kerta kaikkiaan kaikki tyynni ajamassa takaa ei muuta kuin oman lomssan täytettä ja omaa 8 sekuntia julkisuudessa. Ja se on näistä tyypeistä just hyvä asia! Free to choose, kuten ulvahtivat kasarilla Friedmanin kyykäärmeen sikiöt. Voi helvetti, toivottavasti ilmasto-ja muut luonnonkatastrofit lähtee liikkeelle näiden porukoiden jätti hiilijalanjäljistä ja silittää ne lopullisesti pois maapallon pinnalta.
ellauri351.html on line 692: Elinikäinen marxilainen, hänen yhteiskuntapoliittiset vakaumuksensa vaikuttivat tuhoisasti hänen työnsä luonteeseen. Brittikommarit vaati 2. rintaman avaamista johki Pohjois-Ranskaan ryssien hädän helpottamisexi. Ei jaxa, istutaan ja kazotaan eka kuinka iivanalle käy, oli Churchillin ja Rooseveltin näkemys. Soditaan vaan tuolla siirtomaissa ja odotetaan itärintaman lopputulosta. M15:n ponnisteluista huolimatta vuonna 1947 hänestä tuli historian lehtori Birkbeck Collegessa, Lontoon yliopistossa, jossa tuohon aikaan epätavallisella tavalla henkilökunnan tai opiskelijoiden keskuudessa ei ollut taipumusta kommunismin vastaisuuteen. Hobsbawm sanoi, että McCarthyismista oli olemassa heikompi versio. joka otti valtaansa Isossa-Britanniassa ja vaikutti marxilaisiin tutkijoihin: "En saanut ylennystä 10 vuoteen, mutta kukaan ei heittänyt minua ulos". Poliittiset viholliset kielsivät Hobsbawmilta luennoitsijan Cambridgessa, ja koska hän oli myös estetty jonkin aikaa professuurista Birkbeckissä samoista syistä, hän puhui onnesta, kun hän oli saanut viran Birkbeckissä vuonna 1948 ennen kuin kylmä sota alkoi todella lähteä liikkeelle. Konservatiivien kommentaattori David Pryce-Jones on dementoinut tällaisten uraesteiden olemassaolon.
ellauri351.html on line 700: Hobsbawmin sanotaan sanoneen, että seksin lisäksi ei ole mitään niin fyysisesti intensiivistä kuin "osallistuminen joukkomielenosoitukseen suuren julkisen korotuksen aikana". Aika intensiivinen hörökorva olikin. Hänen ensimmäinen avioliittonsa oli Muriel Seamanin kanssa vuonna 1943. He erosivat vuonna 1951. Hänen toinen avioliittonsa oli Marlene Schwarzin (vuonna 1962), jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta, Julia Hobsbawm ja Andy Hobsbawm. Hänellä oli väh. 1 avioton poika Joshua Bennathan, joka syntyi vuonna 1958 ja kuoli marraskuussa 2014. "Joss" kuoli syöpään viisikymppisenä. Born in Birmingham, Joss was the son of the historian Eric Hobsbawm and the educational psychologist Marion Bennathan. He was raised by his mother and her husband, the economist Esra Bennathan, and went to Newnham Croft primary school, Cambridge, and Bristol grammar school. At the age of 17, Joss married Jenny Corrick and had two children by the age of 20. The couple divorced but remained friends.
ellauri352.html on line 51:
The main imperatives demanded of Pinocchio are to work, be good, and study. And in the end, Pinocchio's willingness to provide for his father and devote himself to these things transforms him into a real boy with modern comforts, turning the story into a comedy.
ellauri352.html on line 64: Herruus ja orjuus on keskeinen motiivi Georg Wilhelm Friedrich Hegelin filosofiassa, jota kehitetään hänen Hengen fenomenologiansa samannimisessä luvussa vuodelta 1807.
ellauri352.html on line 68: Hegel tekee selväksi, että herruus ja orjuus ovat toisistaan riippuvaisia. Tietysti, ne ovat käänteisrelaatioita, se löytyy jo Aristoteleen ykkösosasta (suomexi kommentoinut L. Carlson). Vaikka palvelija onkin palvelija pakko-alaisuutensa vuoksi, isännän asema riippuu siitä, tunnustaako palvelija valtansa. Tässä epäsymmetrisessä tunnustamissuhteessa Hegel kehitti kriittisesti Fichten symmetristä tunnustamisfilosofiaa ja näin ollen hänestä tuli Karl Marxin ja myöhemmin Frankfurtin koulukunnan kriittisen yhteiskuntafilosofian vaikutusvaltainen edelläkävijä. Hegelin näkemyksiin vaikuttivat myös Haitin vallankumousta ympäröivä meedia ja raportit Minerva -lehdessä.
ellauri352.html on line 76: Mutta onnex onnex filosofi Pirmin Stekeler-Weithofer hylkää yhteiskuntateoreettisen tulkinnan taistelulle tunnustuksen puolesta. Sen sijaan hän olettaa, että Hegelin isäntä-orja -luvun todellinen teema on ihmisen itsensä suhde itseensä; hän lukee sen Hegelin kritiikkinä sokraattis-platonis-kristilliselle metaforalle sielusta tai järjestä ruumiin hallitsijana. Vittu Pirmin Stekeler on kuin nippu näitä psykopaattikyrpiä.
ellauri352.html on line 78: Pirmin Stekeler-Weithofer (born 21 December 1952 in Meßkirch) is a German philosopher and professor of theoretical philosophy at the university of Leipzig. He was the president of the international Ludwig Wittgenstein society (2006-2009) and is now a vice-president of this institution.
ellauri352.html on line 81: Hegelin isäntä-orja-luvun Stekeler-Weiterhofer ymmärtää kritiikkinä sokratis-platonista vertauskuvaa kohtaan sielusta ruumiin hallitsijana. Stekeler-Weithofer näyttää henkilökohtaisen itseluottamuksen kehittymisen itsekasvatuksena ja itsehillinnäna sen sijaan, että se keskittyisi vain yhteiskuntateoreettiseen arkkityyppiin, ihmisten väliseen tunnustamistapaukseen. Platonin tulkinnassa hän erottaa psykḗen maineen ja kunnian kantajana, joka kestää myös kuolemamme jälkeen, ja aktiivisen aretḗ- ihmisen (hyve), jossa toimimme tunnollisesti ja itsetuomisesti, riippumatta muiden kehuista tai moituksista. Huolehditaan siitä, että sielua ei ymmärretä onttisesti 'sieluksi' kutsutun henkisen olennon todellisena olemassaolona. Sielu on vaan meemi, tyypin kuolematon maine meedioissa ja pilvipalveluissa. Stekeler vakuttaa (kuorossa Hegelin ja muiden sax. idealismikellarin juuresten kanssa) tiedon subjektin absoluuttisuudesta. En voi epäillä ajatusteni ja tekoni toteutumista. Ja mixi en, bitte sehr? Die Geschichte vom hölzernen Bengele, by: Joseph Mengele. Ei tässä ole päätä eikä häntää Pirmin hyvä, puhdasta potaskaa.
ellauri352.html on line 161: Antonio Damasio (s. 25. helmikuuta 1944, Lissabon) on portugalilais-amerikkalainen aivotutkija ja neurologi, joka toimi lähes 30 vuotta Iowan yliopiston neurologian laitoksen johtajana ja professorina. Tällä hetkellä hän on David Dornsife neurotieteen professori Etelä-Kalifornian yliopistossa, jossa hän johtaa USC:n Brain and Creativity -Instituuttia. Hän on tutkinut tietoisuutta, tunteita ja aivojen toimintaa. Damasion käsitys aivoista pohjautuu muun muassa hänen aivovaurioihinsa. Damasio sai Yrjö Reenpää -lohtupalkinnon Helsingissä vuonna 2000.
ellauri352.html on line 211: Sielu muodostuu tunteista, Paavo väläyttää. Ei hullumpikaan ajatus kun muistaa miten sakemannit asettivat järjen ja sielun vastakkain. Sielu on siis matelijanaivot ja järki toi nuorempi kuorikerros. Tää aivojen kaxikerroxinen hermoverkko selittää tuhannet vuodet magiaa, mystiikkaa ja filosofiaa. Sikäli vaan outoa että mixi porukat sitten huolehtii niin paljon juuri sielun ikuisuudesta? Sehän on muutenkin aika ikuinen, koska se on koodattuna geeneihin eli kaikille apinoille lähestulkoon sama! Järki säilyy ylisukupolvisesti vain meemeinä, koska sen kytkennät muodostuvat kokemuxesta.
ellauri352.html on line 261: of_grief.svg/800px-K%C3%BCbler_Ross%27s_stages_of_grief.svg.png" />
ellauri352.html on line 313: David Émile Durkheim, (albumi 163) vaikka rabbin poika, oli agnostikko. Rabbi pahastui siitä kovin. Norssissa hänet hyväksyttiin seitsemänneksi filosofian yhdistämisessä vuonna 1882. Nuorena professorina hänet lähetettiin Saksaan, missä hän sai vaikutteita saksalaisten yliopistojen toiminnasta ja modernin valtion roolista kiinnostuneilta yhteiskuntafilosofeilta. Myöhemmin hän opetti filosofiaa mm. San Quentinissä (helmikuu 1884).
ellauri352.html on line 315: Tämän koulutuksen ansiosta hän saattoi olla osa kaksinkertaista kulttuuriperinnettä, juutalaisuutta ja klassista. Hänestä tuli yliopiston opettaja ja hän oli erityisesti vastuussa opettamisesta ja yhteiskuntatieteiden kursseista Bordeaux'n yliopistossa vuonna 1887; tässä kaupungissa, jossa Montesquieu tunnetaan niin hyvin, hän kirjoitti vuonna 1892 latinalaisen väitöskirjansa Quid Secundatus politicae scientiae instituendae contulerit. Hän puolusti kahta väitöskirjaansa 3. maaliskuuta 1893 Pariisin tiedekunnassa, toisen ranskankielinen otsikko on De la division du travail social. Hänestä tuli silti lääkäri, ja hänet nimitettiin professoriksi Bordeaux'n yliopistoon vuonna 1896. Durkheim sai pahan trauman 1. maailmansodasta kotirintamalla. Teoria kollektiivisista edustajista, jonka Durkheim oli rakentanut selittämään ihmismielen universaalia luonnetta, muuttui "kansallismieliseksi pamfleksiksi", joka käsittelee "saksalaista mentaliteettia", joka oli "vastuussa kataklysmista".
ellauri352.html on line 321: Hänen mukaansa uskomuksemme ja kielemme eivät tule vain sosiaalisesta ympäristöstä, vaan loogiseen ajatteluun tarvittavilla käsitteillä ja kategorioilla, kuten aika, tila, kausaalisuus, numero, on sosiaalinen alkuperä. Tässä Durkheimin analyysi on vähintään viisikymmentä vuotta edellä ranskalaisia strukturalistisia filosofeja, kuten Michel Foucault, johon Durkheimin teoriaa voidaan eduxeen verrata monessa kohdassa.
ellauri352.html on line 354: Vuonna 1895 Marcel Mauss sai filosofian aggregaatin, jonka hän käynnisti Bordeaux´ssa, missä hän vuonna 1890 liittyi Durkheimiin, joka opetti tätä tieteenalaa siellä.
ellauri352.html on line 371: of-Miletus-e1692813766199-800x400.jpg" height="250px" />
ellauri352.html on line 404: Tämän tietämisexi olisi kouluissa lapsille opetettava psykoanalyysia ja tieteisuskoa, eikä se saisi olla vapaaehtoista niinkuin nyt on filosofia. Kaikille pitäisi antaa lisäxi media- retoriikka- ja tunnekasvatusta. (Yhdennäköisyys marxismi-leninismiin on aivan satunnaista.) Yxipuolista mediatarjontaa olisi sensuroitava ja tukittava vihapuhujien suut. (Vrt. 1. pykälä edellä.) On luotava toimintasääntöjä ja turvavarusteita, ohjia, korvapalloja ja silmälappuja.
ellauri352.html on line 420: Tiede, taide, uskonto ja urheilu sekä talouspakotteet, siinä se. Ai että ne on meillä ollut maailman sivu ja silti kärhämöidään? So what, lisää vaan samaa ja suuremmat lusikat. Filosofikuninkaan sijaan monarkixi naurettava psykoanalyytikko. Ja naurua kolmannella, pakolaiset naurusaarelle. Huumori on vastuumoraalin paras petikaveri. Paavon kirjassa on lähinnä tahatonta huumoria. Izekritiikistä ei ole juuri jälkeä. Tunne izesi, kampaa tukkasi. Opettele lukemaan, se on antoisinta. Sanoi Markus Aurelius, ei Markus Leikola, vaikka isä Anto. Sana on kuin sähköpistoke, varovasti sitä pitää stöpselöidä ettei tule manaa. Matti Ala-Huhta vahvistaa tämän kirjassaan johtajuudesta. HY:n johtajuuskoulutuxessa piti piirtää vahvuuxistaan jonkinlainen Rorschach kuvio. Lähdin kesken pois koko kallonkutistuxesta.
ellauri352.html on line 438: Tänään kohtalonkysymys on se, miten käy luontokatastrofissa. Huonosti, veikkaanpa. Elämme vaikeita aikoja, ystävä hyvä. Oppiminen on ollut ihmislajin menestyxen salaisuus. Parempi olisi ollut oppimatta tätä kaikkea, kun historiasta ei kuitenkaan mitään opita. Sanoi Marcus Aurelius sano.
ellauri352.html on line 597: It was inaugurated by English Chief Executive Sir Michael Harris Caine. As of 2012, the chair of the Russian Booker Prize Committee was British journalist George Walden.
ellauri352.html on line 604: In 2011, a "novel of the decade" was chosen due to lack of sponsorship to hold the customary award. Five finalists were chosen from sixty nominees selected from the prize´s past winners and finalists since 2001.[citation needed] Chudakov won posthumously with A Gloom Is Cast Upon the Ancient Steps, which takes place in a fictional town in Kazakhstan and describes fictional life under Stalinist Russia. The criteria for inclusion included literary effort, representativeness of the contemporary literary genres and the author¨s reputation as a writer. Length was not a criterion, as books with between 40 and 60 pages had been nominated.
ellauri352.html on line 609: George Saunders´ Lincoln in the Bardo was acclaimed by literary critics, with review aggregator Bookmarks reporting zero negative and only three mixed reviews among 42 total, indicating "rave" reviews. The novel won the 2017 Man Booker Prize. The novelist Colson Whitehead, writing in the New York Times, called the book "a luminous feat of generosity and humanism." Time magazine listed it as one of its top ten novels of 2017, and Paste ranked it the fifth best novel of the 2010s.
ellauri352.html on line 611: The novel has been compared with Edgar Lee Masters´s poetry collection Spoon River Anthology, published in 1915. Tim Martin, writing for Literary Review, compared its "babble of American voices", some from primary sources and some expertly fabricated, with the last act of Thornton Wilder´s play Our Town. Kaskun ei Divina Comediaan.
ellauri352.html on line 616: Without giving anything away, let me say this: I made a bunch of ghosts. They were sort of cynical; they were stuck in this realm, called the bardo (from the Tibetan notion of a sort of transitional purgatory between rebirths), stuck because they´d been unhappy or unsatisfied in life. The greatest part of their penance is that they feel utterly inessential – incapable of influencing the living. Take-home lesson: It´s un-American to be unsatisfied with life or cynical.
ellauri352.html on line 621: I really love Russian writers, especially from the 19th and early 20th Century: Gogol, Tolstoy, Chekhov, Babel. I love the way they take on the big topics. I´m also inspired by a certain absurdist comic tradition that would include influences like Mark Twain, Daniil Kharms, Groucho Marx, Monty Python, Steve Martin, Jack Handey, etc. And then, on top of that, I love the strain of minimalist American fiction writing: Sherwood Anderson, Ernest Hemingway, Raymond Carver, Tobias Wolff.
ellauri352.html on line 623: Saunders considered himself an Objectivist in his twenties but now views the philosophy unfavorably, likening it to neoconservatism. He is a student of Smegma Buddhism. Kumma ettei kukaan verrannut tätä Divina Comediaan. Ennen käärmeöljykauppiaan uraansa texasilainen Saunders työskenteli öljymiehenä.
ellauri352.html on line 628: The walls of the Dalai Lama´s summer temple of Lukhang depict trul khor asanas. Näitä näpeimpiä kohtia Abe hypisteli kyrptassa. Bardo on smegma-buddalaisuuden limbo. ellauri352.html on line 638: Alexis-Charles-Henri Clérel, Tocquevillen kreivi, kavereille vaan Sir Alexis, synt.29. kesäkuuta 1805 Pariisissa ja kuol. 16. huhtikuuta 1859 Cannesissa, oli maistraatti, kirjailija, historioitsija, akateemikko, matkustaja, filosofi, politologi, sosiologian edeltäjä ja mikä pahinta, ranskalainen poliitikko.
ellauri353.html on line 173: Vuonna 1917 hän opiskeli Madridin yliopistossa ensin agronomiaa, sitten teollisuustekniikkaa ja lopulta siirtyi filosofiaan. Vizi olisi vaan jäänyt agronomiaan. Hän loi "erittäin läheiset" suhteet taidemaalari Salvador Dalíin ja runoilija Federico García Lorcaan, ja kolme ystävystä muodostivat espanjalaisen surrealistisen avantgardin ytimen ja tunnetaan "La Generación del 27":n jäseninä. Buñuelin ja Dalín suhde oli hieman ongelmallisempi, sillä sitä sävytti kateus Dalín ja Lorcan kasvavasta läheisyydestä ja katkeruutta Dalín varhaisesta menestyksestä taiteilijana.
ellauri353.html on line 221: Tästä rohkaistuneina Buñuel ja hänen skenaariotoverinsa Julio Alejandro luonnostivat alustavan käsikirjoituksen Viridianalle, jota kriitikko Andrew Sarris on kuvaillut sisältävän "juonen, joka on melkein liian hämmentävä yhteenvetoon edes näinä valaistuina aikoina", joka käsittelee raiskauksia, insestiä ja vihjeitä nekrofiliasta, eläinten julmuudesta ja pyhäinhäväisyydestä ja toimitti sen espanjalaiselle sensorille, joka melkein kaikkien yllätykseksi hyväksyi sen pyydettyään vain pieniä muutoksia ja yhden merkittävän muutoksen loppuun.
ellauri353.html on line 233: Seuraavan yhteiselokuvan The Discreet Charm of the Bourgeoisie (1972) idean alkio tuli Buñuelista ja Silbermanista, jotka keskustelivat järjettömästä toistosta jokapäiväisessä elämässä; Silberman kertoi anekdootin siitä, kuinka hän oli kutsunut ystäviä illalliselle taloonsa, mutta unohti sen, niin että hän oli poissa päivällisiltana ja hänen vaimonsa oli yöpukusillaan. Elokuva kertoo ryhmästä varakkaita ystäviä, jotka ovat jatkuvasti umpikujassa yrittäessään syödä yhdessä. Vänkää, eri surrealistista.
ellauri353.html on line 239: Buñuelin viimeinen elokuva oli That Obscure Object of Desire (1977), joka kertoi pillusta.
ellauri353.html on line 256: Tämä näiden kyykäärmeen sikiöiden paperback, joka oli New York Times bestseller ja Book of the Month tultaessa kasarille - E. Saarisen mielivuosikymmenelle - löytyi Emmauxen takahuoneesta hintaan 0.50 egeä. Miltonista on iso paasaus jo albumissa 87. Miltonin neronleimauxesta on paasaus "Kermaperseet ja havenots" albumissa 97. Ja se on tämä: stagflaatio on torjuttavissa jakamalla rahat kermaperseille! Köyhät kiristäkööt suolivyötä ja nuolkoot näppejään! Rikkaat varistavat telle muruset jos jää yli, jos olette siivosti, ja jos huvittaa. Kannessa Milton harkizee lahjottaako lyijykynä köyhille. Nääh, niistä tulisi vaan laiskoja.
ellauri353.html on line 263: Rose Director Friedman /dɪˈrɛktər ˈfriːdmən/; born Rose Director (30 December 1910 – 18 August 2009) was a free-market economist and co-founder of the Milton and Rose D. Friedman Foundation. Rose eli vuotta vaille saturaisexi 1910-2009, zaarin alamaisesta US kermapepuxi.
ellauri353.html on line 266: Rose Director syntyi Staryi Chortoryiskissä Ukrainassa Director - perheeseen, merkittäviin juutalaisiin. Niinpä tietysti. Hänen uskotaan syntyneen joulukuun 1910 viimeisellä viikolla; syntymätiedot ovat kuitenkin kadonneet. Nuoruudessaan hän kirjoitti artikkeleita kulutuksesta Dorothy Bradyn kanssa. Rose Friedman opiskeli Reed Collegessa ja siirtyi sitten Chicagon yliopistoon, jossa hän sai filosofian kandidaatin tutkinnon. Tämän jälkeen hän alkoi opiskella taloustieteen tohtoriksi Chicagon yliopistossa ja suoritti kaikki tohtorintutkintoon tarvittavat työt väitöskirjan kirjoittamista lukuun ottamatta.
ellauri353.html on line 268: Hän oli naimisissa usein työtoverinsa Milton Friedmanin (1912–2006) kanssa, joka voitti vuoden 1976 taloustieteen Nobelin. Hänen veljensä, Aaron Director (1901–2004), oli professori Chicagon yliopiston lakikoulussa ja yksi oikeustieteen taloudellisen analyysin perustajista. Kz. myös ulkokultainen video "2 onnekasta ihmistä".
ellauri353.html on line 270: Miltonin kanssa hän kirjoitti kaksi taloustieteitä ja julkista politiikkaa käsittelevää tympäisevää kirjaa, Free to Choose ja Tyranny of the Status Quo, sekä heidän muistelmansa Two Lucky People, jotka ilmestyivät vuonna 1998.
ellauri353.html on line 277: The Friedmans were recent guests at the Commonwealth Club of Kalak it in Los Angeles. Each author speaks and then takes questions from the audience. Good afternoon and welcome to today's meeting of the common a Club of California. Brought to you from the St Francis Hotel relooking Union Square. I am doing an orderly chair. We also welcome the listener. A.W. F.M. in Sitka Alaska. One of more than two hundred twenty five stations across the country. Joining us for America's longest running. Radio program. We invite all our listeners here and on radio. To visit the club's website. At W.W.W. Commonwealth Club. Dot org. And now for today's speakers. It is with great pleasure that I introduce those plucky Jews, the Friedmans. The Friedmans are with us today. Connection with their recently published memoirs. Bucky people. Published by the University of Chicago. Press this year. They have been partners in love. And in life. For over sixty years.
ellauri353.html on line 279: Milton Friedman is widely regarded as the leader of the Chicago school. Of monetary economics. Stresses the importance of the quantity of money. As an instrument of government policy. Terminated. A business cycles and inflation. After graduating in one nine hundred thirty two with a Bachelor of Arts from Rutgers. He received graduate degree. From the University of Chicago. And Columbia University. Since one thousand nine hundred seventy seven. Professor print. Has been a senior research fellow at the Hoover Institution. Homeless or University Professor Friedman received the one nine hundred seventy six Nobel Prize for ECT. That's. In addition to his scientific work. Professor Friedman has written extensively on public policy. Always with primary emphasis on the preservation and extension of. Individual freedoms. In his most important works in this area. Perhaps an ever. The important area. Is life. He has collaborated by. Roads. An accomplished. Economist in her own right. Together they wrote. Capitalism and Freedom. Free to choose. And tyranny of the status quo. Free to choose and tyranny of the status quo later rip it into a T.V. series of the same names that were shown over the public. Public Broadcast stations.
ellauri353.html on line 281: Mrs. FRIEDMAN attended Reed College and studied economics at the University of Chicago. She was on the staff of the National Research and the bureau. A few. Home Economics. She next joined the staff of the Federal Deposit Insurance Corporation where she worked until she married Milton and moved to New York. Since then she has continued home economic research on her own publishing. Individually and coauthoring the three works referred to a few moments ago. She was mostly a producer of the P.B.S. T.V. series free to choose. And in one thousand nine hundred six she received an honorary doctorate from Pepperdine University. The Milton. And Rose de Friedman Foundation which the Freedman's us. Promotes parental choice. Of the schools. Attend. As I mentioned the title of their most recent book is Two lucky people. I'm being told by my parents. That the harder you work the luckier you get. It is no wonder the Friedan consider themselves lucky. They have worked long hard to make the contributions they have made to each other and to our society. We the members and listen. Well are the lucky ones today. To have them share themselves and their insights with us once again. We welcome. (Milton claps his hands to them.)
ellauri353.html on line 289: I grew up before the appearance of the street. I even finished my graduate work. For a doctorate in economics before the feminist movement. Really got going. As a result. I was free to choose. Just how I wanted to live my life whether I wanted a full time career in the market place or a part time. Career. Combined with being a homemaker and bringing up a family. I knew I was going to get married. I'd already chosen my husband. I also wanted to have a family. Even after getting used to being married. And I wanted to bring up my children. Myself. I did not want them to be brought up. Either in a child care center. Or by a maid. Naturally by like most people I also wanted to have my cake and even when they left. University Milton and I both went to work in Washington for jobs where economists were there only let it cool. However before we were married. His career took him to New York City. While mine remained in Washington where I live where I like to work and the people I was working with. However we did not look forward to living apart.
ellauri353.html on line 291: Muting on weekends active we were married we had two alternatives. I could get out my job and move to New York. And Private get it there and be able to come back to Washington and. As my boss who I'm sure wasn't serious suggested. I gave up my job and your actively expanded to like full summer. On our honeymoon and marrying. We said. We've returned to New York. Settle down and I got a temporary God. It was interesting for a while but was not very exciting. While we were both working we shared the house work. Until we could afford to hire a part. And there we never sat down and decided what the housework was man's And what part was woman's work there was work to be done. And whoever could do it at the right time period. But that always reminds me of the discussion that Milton had with my young nephew who was visiting with us from years later.
ellauri353.html on line 293: I don't remember just what it was that Milton was doing. But I'll never forget my nephew's pronouncement that. Whatever it was. It was women's work. And somehow it was beneath the man's dignity to do it now and sat him down and gave him a lecture about the working man's work. But I don't think he ever forgot that lecture. Summarized the way we had led we've lived got a life. Ever since during the first year of our married life I guess I could have qualified as a feminist. I had a career in the marketplace. My husband did part of the house. A year later I have never received an offer of a one year appointment at the University of Wisconsin. I got a New York but it was not exciting. I hadn't finished it. And yet it never occurred to me. Or to him that I would stay on and finish my job and we would commute.
ellauri353.html on line 295: So I gave up my job and we moved when we got to this crime scene. I didn't inquire whether the university had a nepotism rule. As the University of Chicago did or we went. Later if the husband worked for the university his wife. Could not be employed there even as a janitor. This change however with women's lives. Today. If the university wishes to hire a qualified male. It has to find a job for his wife. At the best of my knowledge that's not work in reverse.
ellauri353.html on line 297: And I really have mixed feelings about either arrangement. so instead. I have is very happy to spend the school year doing some work on my dissertation. I got used to being a homemaker. I took some funky classes in pottery, (Sorry Milton I mean) ceramics. And I got pregnant at the the back end of school here we left university and headed for Amman or Milton spent the summer writing a book. Jointly with two other people. And I spent the summer being pregnant and I'm comfortable. But war was heating up and decided that once our baby arrived we would move. The washing. He would go to work probably at the Treasury Department. I hope to spend my time as a mother. Unfortunately that didn't work out. Our first pregnancy. My first experience at. Guarding a family came to a sad end when the baby was stillborn. So I went to work in watching them till I could get pregnant again. This time they were more fortunate. And once our daughter was born. I had no thought of going back to work. At least until my. Our children were grown. And as it turned out I never did go back as far as spam innocents are concerned. When I had the opportunity to do some work at home without leaving. So there.
ellauri353.html on line 299: But there weren't too many. I must confess that my experience combining life is a homemaker and an economist's was easier than it is for many women. I chose the right husband from the beginning. From the beginning we shared our interest in economics whether the news may call in the speech an article or a book. I was part of the activity in the sense that Milton always wanted me to read whatever he wrote. And he took my suggestion seriously. It gave me the feeling that I was practicing what I was trained for. But also that I was contributing to his career. It was in a sense our career. So when he was awarded the Nobel Prize it's received other many many many other net honors. And people always feel sorry for me and ask me how it feels to have him getting all the honors. My answer is always the same one. It is our honor I was part of that. When our children left for good. I became more active. With us and we go off for books. Where do I come out on a women's lib or feminist women have a real problem. But in my opinion the present solution is worse than the disease. The man. Or children. And those women who still believe that a mother's first job is to bring up her children. Women's lives. Made those women. Feel that is inferior to a paying job in the market. Therefore they must be and feared with the will to have a full time job outside. It is heightened competition between man and women. Husband and wife. So-called woman is problem. Has not. And I don't believe will solve the problem. Or a woman. There is a problem.
ellauri353.html on line 301: Because while children are growing up you have a pool of time God wants to kill bin Laden even less you have something to fall back on. There isn't much left. However I think that the green movement towards the computer and that is really going to solve the woman's problem. Because then women can. Will be able to stay at home and bring up their children. And at the same time not drop out of everything that they would go for and I think it's happening more and more women are staying home just take care of their tour. And at the same time. Are continue. Either their education or there are few that we think of when I am asked about. Or book in advance. When the list...
ellauri353.html on line 305: Shut up Rose, I thought I would use my few remaining 50 minutes here. You forward publishing people would ask me what's it going to be like. And I said well it's a book which is starting out as a love story. And which will end up as a treatise on social and that's largely what happened though it's throughout from beginning to end it really is a love story because Rose and I have really lived a love story we first met. Just exist. Just sixty sixty six years ago. In September. Nineteen thirty two. And from that time to this we have been close. And I trust shall continue to be said though she gives me no guarantees for the future. To talk about one area of social policy. Which we have engaged for many years. And recently made a major move. And that area is schooling elementary and - this is the main thing! educational vouchers. Parental choice of schools. Not to put a too fine point to it, better folks should have freedom to put their kids in better schools. Hooray democracy, fuck equality, like Alexis Tocqueville said, etc. etc. ad nauseam.
ellauri353.html on line 353: Vuonna 1915 Babel valmistui ja muutti Petrogradiin uhmaten lakeja, jotka rajoittivat juutalaisia asumasta Pale of Settlementin ulkopuolella. Babel puhui sujuvasti ranskaa venäjän, ukrainan ja jiddishin lisäksi, ja hänen varhaisimmat teoksensa kirjoitettiin ranskaksi. Mikään hänen tarinoistaan tällä kielellä ei kuitenkaan ole säilynyt.
ellauri353.html on line 358: Sisällissodan päätyttyä Babel työskenteli toimittajana Tbilisissä ilmestyvässä venäjänkielisessä sanomalehdessä The Dawn of the Orient (Заря Востока). Yhdessä artikkelissaan hän pahoitteli sitä, että Leninin kiistanalaista uutta talouspolitiikkaa ei ollut toteutettu laajemmin. Kaivoi verta nenästään.
ellauri353.html on line 480: Volynia on Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan rajalla. Se oli osa Pale of Settlementtiä. Venäjän juutalaisten asuinalue (ven. черта оседлости, tšerta osedlosti; jidd. דער תּחום-המושבֿ, der tkhum-ha-moyshəv; hepr. תְּחוּם הַמּוֹשָב, tḥùm ha-mosháv) oli Venäjän keisarikunnan länsiosissa vuosien 1791–1917 välillä sijainnut suuri alue, jolla keisarikunnan juutalaiset alamaiset saivat asua. Alueen rajasi keisarinna Katariina Suuri Puola-Liettualle kuuluneiden alueiden siirryttyä Puolan jaoissa Venäjälle vuonna 1772. Laajimmillaan alue sijaitsi nykyisten Liettuan, Latvian, Valko-Venäjän, Ukrainan, Moldovan, Länsi-Venäjän ja Itä-Puolan alueilla, ja siihen kuuluivat sen ajan suurista juutalaiskaupungeista muun muassa Vilna, Minsk ja Odessa. Kiova, Jalta ja muutama muu alueen suurista kaupungeista olivat kuitenkin juutalaisilta yhä suljettuja. Alue lakkautettiin virallisesti vuonna 1917 lokakuun vallankumouksen myötä. Porukoista iso osa päätyi jenkkeihin, niin Odessan pulskeat kuin Galizian lommoposkiset.
ellauri353.html on line 510: Nuhjuisella New Yorkin sivukadulla 1880-luvun puolivälissä nuori Cedric Errol asuu äitinsä (joka tunnetaan nimellä "Rakkain") kanssa herttaisessa köyhyydessä isänsä, kapteeni Cedric Errolin, kuoleman jälkeen. Eräänä päivänä heidän luonaan vierailee englantilainen Havisham-niminen asianajaja ja lähettää viestin nuoren Cedricin isoisältä, Earl of Dorincourtilta, miljonääriltä, joka halveksii Yhdysvaltoja ja oli hyvin pettynyt, kun hänen nuorin poikansa meni naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa. Isänsä vanhempien veljien kuoltua Cedric on nyt perinyt arvonimen Lord Fauntleroy ja hän on kreivikunnan ja valtavan kartanon perillinen. Cedricin isoisä haluaa hänen asuvan Englannissa ja saavan koulutuksen englantilaisena aristokraattina. Hän tarjoaa poikansa leskelle talon ja taatut tulot, mutta kieltäytyy olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan, vaikka hän kieltäytyisi hänen rahoistaan.
ellauri353.html on line 552: Komarówin taistelu oli täydellinen katastrofi Venäjän 1. ratsuväen armeijalle, joka kärsi raskaita tappioita ja tuskin välttyi täysin piirittämiseltä. Taistelun jälkeen 1. ratsuväen armeijan moraali on romahtanut ja armeijaa, joka oli yksi pelätyimmistä Neuvostoliiton joukoista ei pidetty enää tehokkaana taisteluvoimana."
ellauri353.html on line 555: Todellisuus on hieman vähemmän värikäs: olen melko varma, että se ei ollut suurin ratsuväen taistelu sitten vuoden 1813, eikä se todellakaan ollut viimeinen suuri ratsuväen taistelu. Itse asiassa Komarówin taistelu ei ollut mitenkään erityisen ratkaiseva toimenpide – sota oli jo voitettu pohjoisessa sen alkaessa ja Konnaya Armiya oli jo vetäytymässä etelässä. Päivän toiminnot muodostivat kaksi erillistä osaa ja ensimmäinen oli vain ratsuväen taistelu, jos puolalaiset jalkaväet päätetään jättää huomiotta kentällä (heillä ei tosin ollut suurta roolia). Seurauksena oli lähes täydellinen katastrofi Neuvostoliitolle, mutta puolalaisten koordinoinnin puute ja epäonnistuminen takaa-ajoissa antoivat Budënniyn paeta. On totta, että päivä päätti 1. hevosarmeijan kampanjan puolalaisia vastaan.
ellauri355.html on line 51: Lokakuu on ryssissä ollut vallankumouxellinen. In September and October 1993, a constitutional crisis arose in the Russian Federation from a conflict between President Boris Yeltsin and Russia's parliament. President Yeltsin performed a self-coup, dissolving parliament and instituting a presidential rule by decree system. The crisis ended with Yeltsin using military force to attack Moscow's House of Soviets and arrest the lawmakers. In Russia, the events are known as the October Coup (Russian: Октябрьский путч, romanized: Oktyabr'skiy putch) or Black October (Russian: Чëрный октябрь, romanized: Chyorniy Oktyabr').
ellauri355.html on line 80: Vuoden 1993 selkkausta ei pie sekottoo aiempaan vuoden 1991 takaiskuun ja sitä seuranneeseen kommarien tumppauxeen. The State Committee on the State of Emergency (Russian: Госуда́рственный комите́т по чрезвыча́йному положе́нию, tr. Gosudárstvenny komitét po chrezvycháynomu polozhéniyu, IPA: [ɡəsʊˈdarstvʲɪn(ː)ɨj kəmʲɪˈtʲet pə tɕrʲɪzvɨˈtɕæjnəmʊ pəlɐˈʐɛnʲɪjʊ]), abbreviated as SCSE (Russian: ГКЧП, tr. GKChP), was a self-proclaimed political body in the Soviet Union that existed from 19 to 21 August 1991. It included a group of eight high-level Soviet officials within the Soviet government, the Communist Party, and the KGB, who attempted a coup d'état against Mikhail Gorbachev on 19 August 1991. The American publicist Georges Obolensky called it the Gang of Eight.
ellauri355.html on line 82: Diplomatic support came from Afghanistan, China, Cuba, Iraq, Laos, Libya, North Korea, Palestine Liberation Organization, Vietnam, Socialist Republic of Serbia, and Socialist Republic of Montenegro.
ellauri355.html on line 84: The coup ultimately failed, with the provisional government collapsing by 22 August 1991 and several of the conspirators being prosecuted by the Supreme Court of the Russian Federation.
ellauri355.html on line 86: The GKChP hardliners dispatched KGB agents, who detained Gorbachev at his holiday estate but failed to detain the recently elected president of a newly reconstituted Russia, Boris Yeltsin, who had been both an ally and critic of Gorbachev. The GKChP was poorly organized and met with effective resistance by both Yeltsin and a civilian campaign of anti-authoritarian protesters, mainly in Moscow. The coup collapsed in two days, and Gorbachev returned to office while the plotters all lost their posts. Yeltsin subsequently became the dominant leader and Gorbachev lost much of his influence. The failed coup led to both the immediate collapse of the Communist Party of the Soviet Union (CPSU) and the dissolution of the USSR four months later.
ellauri355.html on line 88: On 24 August 1991, Mikhail Gorbachev created the so-called "Committee for the Operational Management of the Soviet Economy" (Комитет по оперативному управлению народным хозяйством СССР), to replace the USSR Cabinet of Ministers headed by Valentin Pavlov, a GKChP member. Russian Prime Minister Ivan Silayev headed the committee. Gorbachev's decree on replacing the Cabinet of Ministers was illegal under Soviet law as it required approval from the Supreme Soviet of the USSR, but no approval by the Supreme Soviet was ever given.
ellauri355.html on line 90: In a decree, Yeltsin ordered the transfer of the CPSU archives to the state archive authorities, and nationalized all CPSU assets in the Russian SFSR (these included not only party committee headquarters but also assets such as educational institutions and hotels).[citation needed] The party's Central Committee headquarters were handed over to the Government of Moscow. On 6 November, Yeltsin issued a decree banning the party in Russia. These decrees issued by Yeltsin were illegal under Soviet law.
ellauri355.html on line 92:
Further fate of GKChP members
ellauri355.html on line 100: Dmitry Timofeyevich Yazov (Russian: Дми́трий Тимофе́евич Я́зов; 8 November 1924 – 25 February 2020) was a Marshal of the Soviet Union. A veteran of the Great Patriotic War, Yazov served as Minister of Defence from 1987 until he was arrested for his part in the 1991 August Coup, four months before the fall of the Soviet Union. Yazov was the last person to be appointed to the rank of Marshal of the Soviet Union on 28 April 1990, the only Marshal born in Siberia, and at the time of his death on 25 February 2020, he was the last living Marshal of the Soviet Union. Now they are no marshals left in Soviet Union.
ellauri355.html on line 102: Yazov spent 18 months in Matrosskaya Tishina, a prison in northern Moscow. According to the magazine Vlast No. 41(85) of 14 October 1991, he contacted the President from jail with a recorded video message, in which he repented and called himself "an old fool". Yazov denies ever doing that, or that under the influence of fatigue he succumbed to the persuasion of television reporters, and he also accepted the amnesty offered by Jelzin stating that he was not guilty. He was dismissed from military service by Presidential Order, and at his discharge, was awarded a ceremonial weapon to polish under his desk. He was also awarded an order of honor by the President of Russian Federation. Yazov later worked as a military adviser at the General Staff Academy. He died in 2020 in Moscow, after a prolonged illness.
ellauri355.html on line 104: Baklanov spent 18 months in Matrosskaya Tishina, and then accepted amnesty in 1994, stating that he was not guilty. He later worked as a director of Rosobshchemash.
ellauri355.html on line 105: Yanayev spent 18 months in Matrosskaya Tishina. He later became a chairman of the department of national history at the Russian International Academy of Tourism.
ellauri355.html on line 107: Pavlov had been taken to a hospital during the coup with the diagnosis of hypertension, but on 29 August 1991, he was transferred to Matrosskaya Tishina. He accepted amnesty stating that he was not guilty, and later became the head of the Chasprombank. Pavlov resigned from the bank on 31 August 1995, and six months later the bank was left without license. Afterwards he was an adviser at Promstroibank, today known as Bank VTB. Pavlov died in 2003 after a series of heart attacks and was buried in Moscow.
ellauri355.html on line 117: Putinin luottokenraalin Gerasimovin huhutaan kuolleen. Valeri ei ole esiintynyt julkisesti kuukauteen. Yhdysvaltain West Pointin sotilasakatemiassa apulaisprofessorina aiemmin toiminut Kallberg kehottaa seuraamaan, millä tavalla Venäjä viestii Gerasimovista, mikäli tämän ilmoitetaan kuolleen.
ellauri355.html on line 166: Vallankumouksen ja sodan päättymisen jälkeen tuhoutunut maa tarvitsi kuljetusta. Kuten kävi ilmi, pyörä on ihanteellinen kaikin puolin. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Venäjällä oli kaksi suurta polkupyörävalmistajaa - Moskovan Dux-tehdas, joka sodan aikana profiloitiin uudelleen lentokoneiden tuotantoa varten, ja Leitnerin tehdas, joka evakuoitiin harkitusti Harkovaan. Vallankumousta edeltävinä aikoina Venäjä tuotti noin 25 000 polkupyörää vuodessa.
ellauri359.html on line 47: Kenneth Grahame (/ ˈ ɡ r eɪ. ə m / GREY -əm; 8. maaliskuuta 1859 – 6. heinäkuuta 1932), jota sivuttiin albumissa 262, oli brittiläinen kirjailija, syntynyt Edinburghissa Skotlannissa. Hän on tunnetuin lastenkirjallisuuden klassikosta The Wind in the Willows (1908). Kirja mukautettiin myöhemmin näyttämölle ja elokuvalle, joista ensimmäinen oli AA Milnen Toad of Toad Hall, joka perustuu osaan The Wind in the Willows -kirjasta. Muita sovituksia ovat Cosgrove Hall Filmsin Tuuli Willowsissa (ja sen myöhemmät pitkät tv-sarjat) ja Walt Disney -elokuvat (Ichabodin ja herra Toadin seikkailut).
ellauri359.html on line 51: Siellä lapset asuivat tilavassa, rappeutuneessa talossa nimeltä The Mount, laajalla alueella, ja heidän setänsä David Ingles, joka toimi kuraattorina Cookham Deanin kirkossa ja myöhemmin Cranbournen kirkossa, tutustutti heidät joenvarteen ja veneilyyn. Grahamen elämäkerran kirjoittaja Peter Green uskoo tämän tunnelman, erityisesti Quarry Woodin ja Thames- joen, inspiroineen The Wind in the Willows -elokuvan puitteita. Kuitenkin alle kahden vuoden kuluttua, kun savupiippu romahti jouluna vuonna 1865, Kenneth meni Granny Inglesin kanssa asumaan Fernhill Cottageen Cranbournessa. Hän asui siellä, kunnes meni St Edwards Schooliin, Oxfordiin, ja palasi sinne lomien aikana, kunnes hän lopetti koulun ja meni töihin The Bank of Englandiin.
ellauri359.html on line 61: Actually, I already knew that; what I didn’t know was that the cause was very possibly inherited syphilis. Grahame, a dyed-in-the-wool bachelor who loved “messing about in boats”, seems to have married under duress, the sort to which upper-middle-classes were particularly susceptible: namely, propriety. His sister believed Elspeth Thomson deliberately compromised him. On receiving news of his nuptials, she asked if he really intended to marry her. “I suppose so; I suppose so,” was the telling reply.
ellauri359.html on line 63: But back to Alastair, aka “Mouse”, who seems to have been the only bond between Grahame and his increasingly sour spouse. It is Gauger’s and others’ opinion that Mole, the most endearing character in the tale, is given the ability to see, unlike the rest of his kin, because Grahame was exhibiting a profound form of denial about his son’s disability.
ellauri359.html on line 65: The original mole entered the Grahame household some years before the book. The author found the creature in his garden tussling with a blackbird for a worm. He kept it as a pet until a new housekeeper, thinking it vermin, killed it. On learning her mistake, she cried: “Oh, but sir, couldn’t you just make the mole into a story for Master Alastair?” Shortly after, Graham began to regale his son with bedtime tales of the riverbank creatures.
ellauri359.html on line 67: For a female reader from the proletarian classes, many of Gauger’s revelations have been particularly painful. Apparently, Grahame did not like women. He did not give any of his furry heroes wives, saying that he wished his book to be “clean of the clash of sex”. The few who do appear – foremost among them the fabulously feisty washerwoman – are ridiculed, in her case mocked as vulgar, ugly and stupid. Nor did Grahame like fat people; the washerwoman thus combines two pet hates.
ellauri359.html on line 69: But there were others. Like so many Scots before and since, Grahame held a senior post in London’s banking world. When one day a stranger accosted him there with a pistol, firing it off wildly (though happily missing his target), the author’s fear of the underclass took root. Thus, those ragamuffins in the Wild Wood, the knife-wielding, teeth-baring stoats and weasels who destroy property and have no respect for their social superiors – Rat, Toad, Badger and Mole – are his representation of the terrible face of anarchists, working classes and madmen rolled into one.
ellauri359.html on line 123: >Australiassa erään yliopiston proffa
ellauri359.html on line 149: Riitta Rothin tonnistoinen Gunvor Krogman Kronman (1963) joka asuu osa-aikaisesti 2 tyttärensä luona Israelissa, esitti Majblommanissa oman näkemyxensä Gazan selkkauxesta. Fakta om Finland på første hånd. De stikker med kniv, går i sauna og er en slags nordiske russere – er der ellers noget at vide om finnerne? Gunvor on fil. mag, verkställande direktör och Eisenhover fellow Hanaholmenissa. Eisenhower Fellowships (EF) is a private, non-profit organization created in 1953 by a group of American citizens to honor President Dwight D. Eisenhower for his contribution to humanity as a soldier, statesman, and world leader. The organization describes itself as an "independent, nonpartisan international leadership organization".
ellauri359.html on line 151: Distinguished lawyer, business leader and philanthropist David Rubenstein joined more than 90 Eisenhower Fellows from around the world as our featured speaker at a special dinner reception at the Masonic Temple on May 14. Mr. Rubenstein’s extraordinary life’s journey took him from humble working-class beginnings in Baltimore to become co-founder and co-chairman of the Carlyle Group, a global private equity investment firm based in Washington, D.C. In gratitude for his illustrious business career, Mr. Rubenstein has become one of the world’s most prominent philanthropists, donating much of his fortune to worthy charitable causes.
ellauri359.html on line 153: Yet another industrialistien sekulaarinen Amerikka-missio. In 2010, Eisenhower Fellowships held its first Women's Leadership Program. The governing body of the organization is the Board of Trustees, a group of more than seventy year old men in business and public affairs currently chaired by Dr. Robert M. Gates. Prior chairs include General Colin L. Powell, U.S. (retired), Dr. Henry Kissinger, President George H.W. Bush, and President Gerald Ford. Eisenhower Fellowships is headquartered in Philadelphia, Pennsylvania.
ellauri359.html on line 155: Gates on oktogenaari ex CIA johtaja. Gatesilla ja hänen vaimollaan, Beckyllä, on kaksi lasta, ja puoluekannaltaan hän on sitoutumaton, joka kuitenkin sanoo ajattelevansa republikaanien tavoin. Gates ei osallistunut Obaman virkaanastujaisiin, vaan vietti ajan sotilastukikohdassa Washingtonin ulkopuolella. Hän on kuudentena protokollassa korvaamassa presidenttiä ja ylempää johtoa mahdollisen "katastrofin" varalta. Hui kauhistus.
ellauri359.html on line 163: Bloken isä James oli sukkahousu joka oli asunut Lontoossa. Hän kävi koulua vain tarpeeksi kauan oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan. Hän jätti koulunsa 10-vuotiaana, ja muutoin hänen äitinsä Catherine Blake (os Wright) koulutti hänet kotona. Vaikka Blakes olivat englantilaisia toisinajattelijoita, William kastettiin 11. joulukuuta St James's Churchissa Piccadillyssa Lontoossa. Raamattu vaikutti varhain ja syvästi Blakeen, ja se pysyi inspiraation lähteenä koko hänen elämänsä ajan. Blaken lapsuuteen sisältyi hänen mukaansa mystisiä uskonnollisia kokemuksia, kuten "Jumalan kasvojen näkeminen nenä lytyssä hänen ikkunaansa vasten, enkelien näkeminen heinäsuovasta ja käynti Vanhan testamentin profeetta Hesekielin luona'.
ellauri359.html on line 177: of_a_Five_Years_copy_2_object_2-detail.jpg/172px-Blake_after_John_Gabriel_Stedman_Narrative_of_a_Five_Years_copy_2_object_2-detail.jpg" />
ellauri359.html on line 179: of_a_Five_Years_copy_2_object_8.jpg/800px-Blake_after_John_Gabriel_Stedman_Narrative_of_a_Five_Years_copy_2_object_8.jpg" />
ellauri359.html on line 185: Vaikka aikalaiset pitivät Blakea hulluna hänen omituisten näkemyksiensä vuoksi, myöhemmät kriitikot ja lukijat arvostivat häntä suuresti hänen ilmaisukyvystään ja luovuudestaan sekä hänen työnsä filosofisista ja mystisista pohjavirroista. Hänen maalauksiaan ja runojaan on luonnehdittu osaksi romanttista liikettä ja "esiromanttiseksi". Teistinä, joka piti parempana omaa markioniittista teologian tyyliään, hän oli vihamielinen Englannin kirkkoa kohtaan (itse asiassa lähes kaikille järjestäytyneen uskonnon muodoille), ja hän vaikutti sikäläisten ihanteiden ja kunnianhimojen vaikutuksesta kuten Ranskan ja Amerikan vallankumoukset.
ellauri359.html on line 193: Blake kuvitti Mary Wollstonecraftin alkuperäiset tarinat tosielämästä (2. painos, 1791). Vaikka he näyttävät jakavan joitain näkemyksiä seksuaalisesta tasa-arvosta ja avioliiton instituution joutavuudesta, ei ole olemassa todisteita, jotka osoittaisivat, että he olisivat bylsineet. Teoksessaan Vision of the Daughters of Albion (1793) Blake tuomitsi pakotetun siveyden ja avioliiton ilman rakkautta julman järjettömyyden ja puolusti naisten oikeutta täydelliseen itsensä toteuttamiseen. [ viite tarvitaan ]
ellauri359.html on line 198: Blaken auktoriteettiongelmat kärjistyivät elokuussa 1803, kun hän joutui fyysiseen riitaan sotilas John Schofieldin kanssa. Blakea syytettiin paitsi pahoinpitelystä myös kapinallisten ja maanpetokkaisten ilmaisujen esittämisestä kuningasta vastaan. Schofield väitti, että Blake oli huutanut "Hittoon kuningas. Sotilaat ovat kaikki orjia."
ellauri359.html on line 217: Siihen suuntaan kyllä viittaa se, että Blakella oli valtava vaikutus 1950-luvun beat-runoilijoihin ja 1960-luvun vastakulttuuriin, ja hänet mainitsevat usein sellaiset merkittävät hahmot kuin beat-runoilija Allen Ginsberg, lauluntekijät Bob Dylan, Jim Morrison, Van Morrison, ja englantilainen kirjailija Aldous Huxley. Myös suurin osa Philip Pullmanin fantasiatrilogian His Dark Materials keskeisistä ajatuksista juontaa juurensa Blaken The Marriage of Heaven and Hell -elokuvan maailmaan.
ellauri359.html on line 230: Tärisevä Emanuel Swedenborg (vuoteen 1719 asti Swedberg) (29. tammikuuta 1688 Tukholma – 29. maaliskuuta 1772 Lontoo) oli ruotsalainen tiedemies, filosofi, mystikko ja teologi. Svedberg oli tuottelias kirjoittaja, jonka tuotanto käsittää yli neljä hyllymetriä teoksia eri aloilta.
ellauri359.html on line 270: Jos se otettaisiin periaatteexi, että rakkaus Herraa kohtaan ja rakkaus lähimmäistä kohtaan ovat se, mistä koko laki riippuu ja mistä kaikki profeetat puhuvat, ja ovat siten kaiken opin ja palvonnan olennaisia asioita, silloin mieli olisi valaistunut, ja muslimia voisi rutistaa, krislam olisi tosiasia. Toinen sanoisi toisesta: "Tämä mies on veljeni. Näen, että hän palvoo Herraa ja että hän on hyvä mies." Mutta ei kun ei.
ellauri360.html on line 59: Reichenfels on tuppukylä Kärntenissä. Ei siellä ole mitään kummempaa taistelua käyty. Wirtschaftlich dominierend in der ländlich geprägten Gemeinde ist die Holzwirtschaft. Daneben gibt es Sommertourismus. Labyrinttimainen Kaupunki on kuitenkin frankofooni, päätellen kadunnimistä. Juu ei tässä ole mitään tolkkua. Tietysti herää kymysys: mixi tämä vaivannäkö, jos ei päästä puusta pitkään koko niteessä. Toisen kautta: mixi puusta pitäisi päästä pitkään ylipäänsä. Hiljaa lapset, isi menee puuhun lepäämään.
ellauri360.html on line 72: Vanity Fair visits Robbe-Grillet, sadomasochistic author and widow of novelist (and accomplished sadist) Alain Robbe-Grillet, at the 17th-century château in Normandy where she resides with Beverly Charpentier, the 51-year-old South African woman who is her submissive companion. Robbe grillet sadist - Robbe grillasi sadistia.
ellauri360.html on line 74: “A Sentimental Novel,” the final published work of the novelist and theorist Alain Robbe-Grillet, appeared in France four months before his death, in 2008, and in English translation last spring. The content of the novel contributed to the lag in its translation: “A Sentimental Novel” (reviewed this summer in Briefly Noted) is a compendium of Robbe-Grillet’s sadistic fantasies, which, he said, he had catalogued since adolescence. The work consists of two hundred and thirty-nine numbered paragraphs that form a sort of sadist’s rhapsody about the sexual initiation of a fourteen-year-old girl, Gigi. Gigi’s travails are recounted in exacting detail, against a lushly imagined mise-en-scène, with elaborate furnishings, torture devices, and a proliferation of young companions. Okei siis Robbe liittyy pitkään jonoon kynäilijäpedofiilejä. Ei siinä mitään, kukapa ei pitäisi latuskarintaisista teinitytöistä. Mutta pakkoko niitä on silleen rääkätä?
ellauri360.html on line 315: John Kennedy Toole : A Confederacy of Torrent
ellauri360.html on line 333: Edith Wharton : The House of Mirth
ellauri360.html on line 364: Useimpia Tanskan kansanopistoja on johdettu grundtvigilaisuuden hengessä, ja kun 1860-luvun lopulla Yhdistynyt vasemmistopuolue syntyi, sen pääkannattajajoukkona olivat grundtvigilaiset talonpojat ja papit, kuten Sofus Høgsbro ja Jens Christensen. Grundtvigilaisuus oli itsetietoisuuteen heränneen Tanskan maaseudun talollisväestön katsantokanta. Myös Norjassa oli grundtvigilaisuudella 1860-luvulla suuri merkitys. Sen kannattajia oli silloin runoilija Bjørnstjerne Bjørnson.
ellauri360.html on line 375: Puolue profiloi liberaalia ideologiaa jyrkkään vastakkainasetteluun sosiaalidemokraattien kanssa. Hallitsevia teemoja olivat muun muassa julkisen sektorin supistaminen, markkinavalvonnan ja yksityistämisen lisääminen, EU:ta tukeva asenne ja yksilön näkökulma suhteessa hallintoon. Vittu ei tää ole Kepu tää on ihan Kokoomus.
ellauri360.html on line 410:
ellauri360.html on line 427: The great uncial codices or four great uncles are the only remaining uncial codices that contain (or originally contained) the entire text of the Bible (Old and New Testament) in Greek. They are the Codex Vaticanus in the Vatican Library, the Codex Sinaiticus and the Codex Alexandrinus in the British Library, and the Codex Ephraemi Rescriptus in the Bibliothèque nationale de France in Paris.
ellauri360.html on line 428: Only four great codices have survived to the present day: Codex Vaticanus (abbreviated: B), Codex Sinaiticus (א), Codex Alexandrinus (A), and Codex Ephraemi Rescriptus (C). Although discovered at different times and places, they share many similarities. They are written in a certain uncial style of calligraphy using only majuscule letters, written in scriptio continua (meaning without regular gaps between words). Though not entirely absent, there are very few divisions between words in these manuscripts. Words do not necessarily end on the same line on which they start. (That is how God's word can get to be very very long.) All these manuscripts were made at great expense of material and labour, written on vellum by professional scribes. They seem to have been based on what were thought to be the most accurate texts of their time. Ne hakkaavat Matti Pietarismaisesti hihittävän Erasmuxen Textus Receptuxen 6-0.
ellauri360.html on line 430: According to Burgon, the peculiar wording in some passages of the five great uncials (א A B C D) shows that they were the byproduct of heresy–a position strongly contested by Daniel B. Wallace.
ellauri360.html on line 443: What is the “New Christianity”? AT THE START OF the twentieth century, the map of global Christianity that charismatic leaders D. L. Moody or Vladimir Lenin might have known had been completely reshaped. In 1900, only 10 percent of the world’s Christians lived in the continents of the south and east, but a century later at least 70 percent of the world’s Christians lived there. More Christians worshiped in Anglican churches in Nigeria each week than in all the Episcopal and Anglican churches of Britain, Europe, and North America combined. There were ten times more Assembly of God members in Latin America than in the United States. There were more Baptists in Congo than in Great Britain. And there were more people in church every Sunday in communist China than in all of Western Europe or in North America. Philip Jenkins, Distinguished Professor of History at Baylor University, said at the time that religion in the new century even showed signs of replacing ideology as the prime animating force in human affairs. “If we look beyond the liberal West,” he wrote in The Atlantic Monthly, we see that another Christian revolution... is already in progress.
ellauri360.html on line 445: Worldwide, Christianity is actually moving toward supernaturalism and [what he called] neo-orthodoxy, and in many ways toward the ancient world view expressed in the New Testament: a vision of Jesus as the embodiment of divine power, who overcomes the evil forces that inflict calamity and sickness upon the human race. Jenkins spoke especially of “the Global South” or those areas of the earth that Westerners once thought of as the Third World, and he argued that contemporary Christianity had shifted south and the earth’s preponderant weight appeared to be “pear-shaped.” In this south or Third World, Jenkins wrote, we find huge and growing Christian populations: at the dawning of the twenty-first century, 480 million in Latin America, 360 million in Africa, and 313 million in Asia, compared with 260 million in North America. The shift, he said, portended trouble for the traditional cultural empire of the North Atlantic, the liberal religious establishment. Perhaps the broadest public hint, Jenkins wrote, was provided by the 1998 Lambeth Conference, where southern Christians used their numerical clout to promote opinions thoroughly unfashionable in the North Atlantic (or the West). “Queen Victoria’s ex-empire,” said Jenkins, “from southern Africa to Singapore struck back.”
ellauri360.html on line 447: The growth of Christianity in post-colonial Africa had been especially relentless. In 1900, Africa had just 10 million Christians out of a continental population of 107 million, about 9 percent. At the turn of the twenty-first century, the Christian total stood at 360 million out of 784 million souls, or 46 percent. And that percentage, scholars predicted, was likely to continue rising, because Christian African countries had some of the world’s most dramatic rates of population growth. Within the first twenty-five years of the twenty-first century, scholars expected the population of the world’s Christians to grow to 2.6 billion, making Christianity by far the world’s largest faith. We must seek to describe this new Christianity even if we resort to western ways of seeing.
ellauri360.html on line 463: Pistesijoille muutamalla kymmenellä miljoonalla adherentillä jäävät sikhismi, spiritismi, judaismi. Alle kymmenen millin jäävät bahaismi, jainismi, shintoismi, vietnamismi, zoroastrianismi, joku tenriismi (Japani), animismi, uuspakanismi. Alle miljoonassa kituvat unitarismi, rastafarismi, asatro ja suomalainen perinneuskomus. of_religious_populations">Lisätietoa. ellauri360.html on line 468: Voittosanoma Wilholle! The unmistakable first observation about the churches below the equator is that they are charismatic. “The gifts” play a prominent role in public worship and private devotion. Grasping the history of this movement will prepare the reader for encountering the Global South. Several movements prepare and anticipate the emergence of contemporary Pentecostalism. The Methodist Holiness movements were perfectly suited for the North American frontier with an egalitarian character that could cross economic, racial, and gender barriers. Culminating 150 years of Holiness theology, by 1900 Pentecostals embraced and amended a Holiness tradition incorporating several emphases. The “mixed blessing” approach acknowledged the first blessing of conversion and a second blessing whereby the believers were stirred and moved to sanctification or holiness (the emphasis that evolved from Wesley).
ellauri360.html on line 470: Additionally, they acknowledged a third blessing, which was Spirit baptism. Spirit baptism included a special empowerment for service. (Empowerment being a buzzword of the Keswick Movement, consult album 92. Sieltäkö naikkoset sen nappasivat?) Pentecostals also affirmed that the Spirit baptism was accompanied by speaking in tongues. The Spirit’s outpouring was tied to the last days, in the imagination of many. Prophecy conferences and the reemergence of pre-millennialism (that Christ would return to establish a thousand-year reign) added to the sense of expectation. Numerous healing ministries also contributed to the picture of God’s preparing his people for ministry Also, internationally noted revivals in India, Wales, and Korea gave encouragement to the Pentecostal movement. The Welsh revival witnessed a presence and power of the Holy Spirit. Its spokesman, Evan Roberts, taught that such an experience of the Holy Spirit was a necessary condition to revival. The “North Korean Pentecost” set the stage for many enduring practices of the Korean church to this day, such as early morning prayer meetings and the practice of simultaneous blabber.
ellauri360.html on line 472: Pentecostal or Charismatic? These terms are sometimes used interchangeably. Pentecostal often refers to the events and denominations that follow from the Azusa revival in the early 1900s. Pentecostal denominations, such as Assemblies of God and Church of God, frequently believe the gift of the Spirit is marked by speaking in tongues. Typically, people are described as charismatic if the exercise of the more dramatic spiritual gifts, such as tongue speaking, healing, and acts of prophecy, are an important and routine part of the church worship and an individual believer’s personal devotion. The term charismatic more routinely refers to Pentecost-inspired teaching, practices, and worship that are now embraced in the church far beyond the Pentecostal and US$ denominations.
ellauri360.html on line 474: Two men stand at the center of Pentecostal origins as typically told. An ex-Methodist minister, Charles Parham, drew inspiration from several sources before he eventually laid hands upon Agnes Ozman. She spoke in tongues, and Parham believed that she spoke the Chinese language. Others received the Spirit and also spoke in tongues. Parham’s language was thought to be Swedish. LOL. Parham believed that these actual languages were miraculously spoken (xenolalia) and would to lead to international missionary ventures. William Seymour, though segregated from the white learners, listened to a three-month Bible school that Parham led in Houston, Texas. Soon after, Seymour became pastor at an African American Holiness Church in Los Angeles. They rejected his teaching concerning tongues, but some witnessed Seymour lay hands on his host, Edward Lee. Lee experienced an almost unconscious state that was followed by tongue speaking. At the same meeting, seven more received the baptism of the Spirit accompanied by tongues, including Seymour himself. Soon Lee’s home could not hold the racially mixed group that came to see and receive Pentecost. The Azusa Revivals follow.
ellauri360.html on line 476: The story of the emergence and mission of the pentecostal and charismatic movements that follow is arguably the most important story of the twentieth century for understanding Christianity today. Measuring the expansion and growth of the Pentecostal denominations is only a fraction of the story because charismatic and Pentecostal influences are the primary contributors to nondenominationalism. Even more impressively, charismatic theology and practice now characterize many believers in the mainline denominations and Catholic life. American students of the movement observe three recent movements of the Spirit. The first wave refers to the outpouring of the Spirit at Azusa and the emergence of the major Pentecostal denominations that followed. American students of the movement observe three recent movements of the Spirit. The first wave refers to the outpouring of the Spirit at Azusa and the emergence of the major Pentecostal denominations that followed. The second wave denotes a sweeping encounter and embrace of charismatic life. spilling over into mainline Protestant denominations and Catholicism in the 1960s and early 1970s. The third wave saw the embrace of signs and wonders by conservatives; it began in the 1980s at Fuller Seminary in California around the teaching and ministry of John Wimber. The Vineyard network of churches is a lasting sign of this movement that saw many evangelicals swept into charismatic experience.
ellauri360.html on line 478: Some historians place the commonly told story of the rise of Pentecostalism within larger frameworks. Azusa may be part of an international and multicultural outpouring of the Spirit; Azusa might be the Jerusalem of the new Pentecost or one of many Pentecosts occurring around the globe at about the same time. It may be the predominant expression of a more encompassing age of Spirit-centered renewal that includes the contemplative streams, as expressed in Henri Nouwen and Richard Foster. It may also be seen as part of a larger scenario, the steady decline of liberalism that was being replaced by more conservative or evangelical upsurges. While each of these has merit and interest, the scope of this movement seems to eclipse most other factors.
ellauri360.html on line 480: It is easy to understand scholars slightly overemphasizing when they claim that the global expansion is actually the Pentecostal expansion. Missionaries are frequently criticized as serving both Christ and commerce. They are pictured as agents of colonial expansion and unable to distinguish between the gospel message and their own cultural preferences. Kenyan Jomo Kenyatta famously captures this critical perspective: “When the missionaries came to Africa they had the Bible and we had the land. They said ‘Let us pray.’ We closed our eyes. When we opened them we had the Bible and they had the land.”
ellauri360.html on line 482: Recent students of missionary endeavors give missionaries a better name (i.e. leech), noting that they often advocate justice and independence. Let us pray. When we opened them they had our money and we had independence, electronic junk and baleloads of sweaty t-shirts. That's a broader understanding of America’s influence upon the expansion of Christianity in the Global South. We need to shift our focus from the question of what missionaries did and address what version of Christianity they modeled before the Global South believers. Christianity was brought to America by European Christians; it is the product of missions itself.
ellauri360.html on line 484: But Christianity has taken a distinctive shape in North America. Understanding this distinctive form is the key to seeing the missionary’s greatest influence. Several ideas will help us delineate the character of North American Christianity. Generally speaking, American Christianity is a voluntary Christianity and less an expression of Christendom.
ellauri360.html on line 486: Most simply, Christendom refers to a Christian domain: lands that are occupied by Christians, as opposed to adherents to other religions. Typically today, the term is used with cultural and political considerations: a culture may embrace Christian values and adopt them as law (for example, blue laws, which restrict some merchandise being sold on Sunday). Some think the term assumes the idea that Western civilization is the product of Christianity. Generally, a religious arm (the church) and a secular arm (the civil government) serve different purposes but also serve to accomplish a united reality. In the most perfect expression of Christendom, a state church, all Christians in the domain would be counted as citizens, and citizens would be counted as Christians. 10 commandments should be statutory in schools and kindergartens.
ellauri360.html on line 488: Anabaptists argued that an informal Christendom exists in America. Even though no particular brand of Christianity or Church is named by the government of the United States (disestablishment), Christians still see their nation as Christian in some sense and see the church as obligated to serve the state, much like a chaplain. American Christians see themselves between the extreme of Anabaptist independence and full-blown Christendom as modeled in Europe. The shift away from the Christendom model, however subtle, is crucial to understanding American Christianity. In the end, it is the voluntary, independent, and businesslike disposition of Western missionaries that left the lasting mark upon the churches of the Global South. Translation holds ample opportunity for Western missionaries to import their own cultural bias. The effect of translation was not only cultural manipulation, but a boost for wearing US made t-shirts, shorts and baseball caps to hide the yummy naked breasts.
ellauri360.html on line 490: A common illustration is found among Africans who discovered that the great patriarchs were polygamists and cattle sodomists and wondered why the missionaries were so adamant about monogamy and the missionary position. There is something for everybody in the Bible. The West typically reads the didactic and missionary letters of Paul as a key to reading the remainder of the Bible. Africans like Leviticus and squeaky indians go for proverbs. It is frequently noted that, for Pentecostals, the New Testament, with its tongue speaking, healings, demonic encounters, and spiritual warfare, is not strange but the blueprint for how the Christian life is to be lived.
ellauri360.html on line 499: Worldview and metaphysics (a term you can dynamically translate with the question, “What else is real?”) are crucial. General observations about philosophical issues are dangerous, but it is fair to observe that Christians in the Global South see the world around them as manifesting a vivid interaction between what we may call a spiritual (nonmaterial) realm and a material (concretely physical) realm. Westerners typically hold that a mastery over the material realm (perhaps through science) alters or even negates the need for the spiritual realm. Tiede on ihmeitä ihmeellisempää ja toimii luotettavammin. A thing has either a natural or a supernatural cause. Which one it is, makes no more sense to ask than whether you take the bus or your lunch to school. In such a muted theism called deism, God is offstage and barely makes appearances; demons, spirits, and angels are downplayed. For most Western believers, only a modest market exists for the spiritual. For the Global South, the physical and spiritual worlds interact. In such a world, demons or spirits may influence a person’s mood or well-being. Both the spiritual and material realms are firmly in mind. They enter the text of Scripture with less hindrance. They just supplement one magic with another.
ellauri360.html on line 501: The church of the Global South is routinely situated in poverty. The designation Third World communicates this observation. It is fair to note that not all people in the Global South are poor, the elite is filthy rich, but struggle with social injustice is the unavoidable context and circumstance of much of the Global South. The sad fact is that rich prople need salvation less. Liberal theologians claim that Jesus sought liberty from oppressive economic systems. That is just stupid communist propaganda put in Jesus' mouth by Dr. Luke. Just concentrate upon the good news of the buying power of Jesus. These two, no three, theories are dominant among the Western church: (1) Jesus bears our individual penalty or debt as sinners. (2) Jesus fixes our incapacity to receive and share love. (3) in the Russian Church, Jesus mends the bondage we experience, last but not least that nasty customer, death. In contrast, people in the Global South do not need an act of the imagination to picture Jesus' enemies. His job is to beat them.
ellauri360.html on line 503: American individualism is silly. The only thing individual about anyone is the space they occupy. All else is copied by millions. Vibrant singing is a whole-body exercise for many believers in the Global South. Intercessory prayer composes a major element in worship; separate seasons of prayer can last for hours. Cellphones do the same job in the west. In many cases, the ability of the preacher to heal relatively cheaply is the primary cause of church growth. Kiinalainen "takaisin Israeliin" eli "viele vehen lännemmäxi" herätysliike on herättänyt itänaapurissa närkästystä.
ellauri362.html on line 51: Siis aivan toisenlainen kuin Elizabeth Bennet! Tukevahko mutta suloinen Jennifer Ehle on ainoa oikea Elizabeth Bennet. (Jennifer Anne Ehle is an American actress, the daughter of English actress Rosemary Harris and American author John Ehle.) Elizabethia pidetään ihailtavimpana ja rakkaimpana Austenin sankarittarista. Häntä pidetään yhtenä brittiläisen kirjallisuuden rakastetuimmista hahmoista monimutkaisuutensa vuoksi. Austen itse kuvaili Elizabethia "yhtä ihastuttavana olentona kuin on koskaan painettu". Mr. Darcy oli onnen Pekka päästessään painamaan sitä Pemberleyssä. Ei suotta Colin Firth virnistele hääkieseissä matkalla neizytkammioon!
ellauri362.html on line 153: Thomas Love Peacock (18. lokakuuta 1785 – 23. tammikuuta 1866) oli englantilainen kirjailija, runoilija ja East India Companyn virkamies. Hän oli Percy Bysshe Shelleyn läheinen ystävä ja he vaikuttivat toistensa työhön. Peacock kirjoitti satiirisia romaaneja, joissa jokaisessa oli sama perusasetus: hahmot pöydässä keskustelemassa ja arvostelemassa päivän filosofisia mielipiteitä.
ellauri362.html on line 157: Hänen romaaninsa ovat pikemminkin keskusteluromaaneja kuin toimintaromaaneja; Itse asiassa Peacock on niin paljon kiinnostuneempi siitä, mitä hänen hahmonsa sanovat toisilleen kuin siitä, mitä he tekevät toisilleen, että hän esittää usein kokonaisia romaaneja dialogin muodossa. Platonin symposium on näiden teosten kirjallinen esi-isä Athenaeuksen deipnosofien kautta, jossa keskustelu ei koske niinkään korkeatasoisia filosofisia teemoja kuin viinaa ja kalanhajuisia vekottimia. Toiminta alkaa vasta kun kaikki ovat umpitunnelissa.
ellauri362.html on line 159: Vuonna 1812 Peacock julkaisi toisen yksityiskohtaisen runon, Melankolian filosofia, ja samana vuonna tutustui Shelleyyn. Hän kirjoitti muistelmissaan Shelleystä, että hän "näki Shelleyn ensimmäistä kertaa juuri ennen kuin hän meni Tanyralliin", jonne Shelley lähti Lontoosta marraskuussa 1812 (Hogg 's Life of Shelley, vol. 2, s. 174, 175). Thomas Hookham, kaikkien Peacockin varhaisten kirjoitusten julkaisija, oli mahdollisesti vastuussa esittelystä. Se oli Hookhamin kiertävä kirjasto, jota Shelley käytti monta vuotta. Hookham oli lähettänyt The Genius of the Thamesin Shelleylle, ja Shelley Memorialsissa, s.38–40, on runoilijan 18. elokuuta 1812 päivätty kirje, jossa ylistetään Hernekukon runollisuutta, esityksen ansioita ja arvostellaan yhtä liioitellusti hänen mielestään kirjailijan harhaanjohtavaa isänmaallisuutta. Letty ja Camilla lainasivat rantakirjoja Hookhamin lainakirjastosta. Peacock ja Shelley ystävystyivät ja Peacock vaikutti Shelleyn ominaisuuksiin sekä ennen hänen kuolemaansa että sen jälkeen.
ellauri362.html on line 166: Thomas Jefferson Hogg (24. toukokuuta 1792 – 27. elokuuta 1862) oli brittiläinen asianajaja ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romanttisesta ystävyydestään romanttisen runoilijan Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Hogg kasvoi Durhamin kreivikunnassa, mutta vietti suurimman osan elämästään Lontoossa. Hän ja Shelley ystävystyivät opiskellessaan University Collegessa Oxfordissa ja pysyivät läheisinä Shelleyn kuolemaan asti. Oxfordissa ollessaan he tekivät yhteistyötä useissa kirjallisissa projekteissa, jotka huipentuivat heidän yhteiseen karkotukseensa "The Necessity of Atheism" -nimisen esseen julkaisemisen jälkeen. He pysyivät hyvinä ystävinä, mutta heidän suhteensa oli joskus kireä, koska Hogg oli romanttisesti kiinnostunut lörppävittuisista naisista, jotka olivat romanttisessa suhteessa Shelleyn kanssa. Suurin osa hänen kirjoittamistaan fiktioista oli huonoxi arvioitua. Hänen tunnetuin kirjallinen teoksensa oli Percy Bysshe Shelleyn elämä, runoilijan keskeneräinen elämäkerta. Vaikka kirja oli hyvin tutkittu ja maalasi selkeän kuvan Shelleystä nuorena miehenä, sitä kritisoitiin Percyn esittämisestä negatiivisesti. Kärsittyään kihdistä Hogg kuoli unissaan. Uni jäi kesken viimeinen.
ellauri362.html on line 197: Hernekukon "Melankolian filosofia" on tunkkaista antiikkihöpinää, josta ei saa selvää kirveelläkään. Tikusta asiaa. Huomaa kyllä että kaveri on ollut hyvä laatimaan virallisia asiakirjoja. Kuten Peacock selittää esipuheessaan "Yleinen analyysi", runo väittää, että muuttuvuuden tarkastelu jalostaa mieltä ja että taiteen ja ihmissuhteiden "pääasialliset viehätysvoimat" ja "hermolliset siteet" ovat peräisin muuttuvuuden filosofisesta pohdinnasta. Hernekukko kävi vain 6 vuotta koulua, kansalaiskoulupohjalta ponnisti kuin Lassi Hiekkala.
ellauri362.html on line 233: Ihan sama vaik olisizä sydämetön vainaa. For I mourn not the loss of a heart I disdain.
ellauri362.html on line 242: Ihania hetkiä, kun en voinut enää pidättää Sweet visions of bliss! which I could not retain;
ellauri362.html on line 259: Silly Lydia on korvattu soittotaitoisella kopiolla Georgianasta. Lizzy-lookalike Camilla on äitiäänkin rumempi ja nokkelampi (ja nuorempi). Välissä on Maryn ja Kittyn korvaavat epäidenttiset kaxoset Leenu ja Liinu, jotka järjestävät äksönixi elopementteja. Darcyn roolissa näyttelee vielä saturniinisempi Wytton, joka on kihloissa Sophie Gardiner serkun kanssa, josta tulee Lizz- korjaan Camillan nätti mutta tyhjäpäinen kilpakosija. Mr. Wickhamin epäkiitollisen osan saaneen Leighin tuomittava luonteenvika tällä erää on rivo homofilia. 5000 a year on pikkuraha Darcyn tytöille, nyt puhutaan 10x isommista myötäjäisistä per nuppi, ja kadehdittava läski Pagoda on vähintään puntabiljonääri. Kauppa se on joka kannattaa. Onnexi Pemberleyn tuottamattomilta mailta on sentän tehty malmilöytöjä.
ellauri362.html on line 261: Camilla pelaa pianofortea paremmin kuin äitinsä, ja Alethea lurittaa kuin satakieli. Sir Sidney Leigh ezii kuulemma -- no, hm. Se ei löydä takapuoltaan vaikka 2 käsin ezizi. Typerää, Oxford-Lontoo väli kestää koko päivän hevoskyydillä, ja tuolta 2xset kuitenkin jo ehättävät aamiaiselle.
ellauri362.html on line 272: Duke Ellingtonin porttikiellon Almack'siin todellinen syy on selvinnyt: Ticknor’s version indicates that it was the lateness of his arrival and not the trousers that kept him out. Karen Field on January 15, 2011 at 01:03
ellauri362.html on line 276: Rachel Knowles writes clean/Christian historical romance set in the time of Jane Austen. She has been sharing her research on this blog since 2011. Rachel lives in the beautiful Georgian seaside town of Weymouth, Dorset, on the south coast of England, with her husband, Andrew.
ellauri362.html on line 282: Not quite sure what was so wonderful about this sort of elitism, racism, classism etc. Sounds like fun in fantasy, but awful in reality! Unless you happen to be a Darcy heiress, in which case it of course is quite all right.
ellauri362.html on line 289: "Tom and Jerry" was a commonplace phrase for young men given to drinking, gambling, and riotous living in 19th-century London, England. The term comes from Life in London; or, The Day and Night Scenes of Jerry Hawthorn, Esq., and his elegant friend, Corinthian Tom (1821) by Pierce Egan, the British sports journalist who authored similar accounts compiled as Boxiana. However Brewer notes no more than an "unconscious" echo of the Regency era, and thus Georgian era, origins in the naming of the cartoon.
ellauri362.html on line 307: Professori Hannes Sihvo ja filosofian lisensiaatti Risto Turunen selvittävät tässä kirjassa, mikä on mies meren takana, millainen kirjoittaja irvien välissä. Kirja on Meren itsensäkin jo luovuttamaan materiaaliin perustuva elämäkerta ja johdanto Meren tuotantoon, sen tuntumaan, sen vastaanottoon. Peruskirja. SKS.
ellauri362.html on line 343: In John's church there was a lot of swaying and crying and calling his name in vain. Christians are strange people. The bible's view of women stinks. Fuckwad tarkoittaa pönttöä. March 29, 1979 kun 3 Mile Island suli olin New Yorkissa. Kazottiin telkkarista savuavia pönttöjä. Choking the chicken means jacking off.
ellauri362.html on line 345: Man to a woman he'd just screwed: If I'd known you were a virgin, I'd have taken more time. Woman: If I'd known you had more time, I would have taken my panty hose off.
ellauri362.html on line 348: Jean Harris, tyttökoulun rehtori, ampui pitkäaikaisen miesystävänsä dieettitohtorin, jonka uuden tyttöystävän alkkarit tervehtivät rehtoria ovella. Dieettitohtorin määräämät huumelääkkeet oli päässeet loppumaan. Hänet tuomittiin toisen asteen murhasta. Killing to prevent the theft of one's property may be legal under certain circumstances, depending on the jurisdiction. In 2013, a jury in south Texas acquitted a man who killed a sex worker who attempted to run away with his money.
ellauri362.html on line 351: The Anti-Defamation League (ADL), formerly known as the Anti-Defamation League of B'nai B'rith, is a New York–based international Jewish non-governmental organization and advocacy group that specializes in civil rights law and combatting antisemitism and extremism. Jew carpetbaggers. Pigger nussy. Faggot. Come here so I can smell of it. Tästä näkyy Sedariin käsitys hauskasta. Viinaa ja sedatiiveja. Enpä taida jaxaa enää pitemmälle lukea. Tai no luen sittenkin. Sedaris on maankuulu persu.
ellauri362.html on line 378: Schreber sairasti paranoidista skitsofreniaa (tuonaikainen diagnoosi oli ”dementia paranoides”) ja kuvasi sairauttaan muistelmateoksessa Denkwürdigkeiten eines Nervenkranken (1903). Kirjasta on tullut psykiatrian klassikko, ja sitä ovat analysoineet muiden muassa Sigmund Freud, Jacques Lacan, Gilles Deleuze ja Félix Guattari (Anti-Oidipus), Alice Miller sekä Elias Canetti (Joukko ja valta).
ellauri362.html on line 387: Sillä välin Schreber oli kehittänyt monimutkaisen perustelurakenteen osana vainoharhaisuuttaan ja harhaluulojaan, jotka hän kirjoitti muistiin Sonnensteinin turvakeskuksessa oleskelunsa lopussa kirjassaan Memories of a Nervous Patient, joka julkaistiin vuonna 1903.
ellauri362.html on line 398: Freud ei koskaan tavannut Schreberiä, mutta kirjoitti hänestä vuonna 1911 analyysin Schreberin kirjan Memoirs of My Nervous Illness perusteella. Freud päätteli, että Schreberin vainoharhaisuus oli ollut puolustus homoseksuaalista rakkautta isäänsä kohtaan ja että Schreberin kokemukset Jumalan vainosta olivat alun perin hänen omia rakastavia tunteitaan isäänsä kohtaan, jotka nyt on korvattu vihalla ja heijastettu Jumalaan.
ellauri362.html on line 400: Isä piti aikaansa moraalisesti "pehmeänä" ja "rappeutuneena", mikä johtui pääasiassa lepsusta lasten kouluttamisesta ja kurittamisesta kotona ja koulussa. Hän pyrki "taistelemaan" aikakautensa "heikkoutta" pitkälle kehitetyllä järjestelmällä, jonka tarkoituksena oli tehdä lapsista tottelevaisia ja alistuvia aikuisille. Hän odotti, että hänen käskynsä johtaisivat parempaan yhteiskuntaan ja "rotuun". (Niinkuin kohtapuoliin johtivatkin.) Isä sovelsi näitä samoja perusperiaatteita kasvattaessaan omia lapsiaan, mukaan lukien Daniel Paulin ja toisen pojan, Daniel Gustavin, vanhimman, joka myös hulluuntui ja teki itsemurhan 30-vuotiaana. Psykiatrit ja psykoanalyytikot pitävät edellisen, Daniel Paulin tapausta klassisena vainoharhaisuuden ja skitsofrenian mallina, mutta Freud ja Bleuler pojan sairauden analyyseissä eivät "kyenneet" yhdistämään Daniel Paulin outoja kokemuksia, joiden vuoksi häntä pidettiin hulluna hänen isänsä lastenkasvatustapoihin.
ellauri362.html on line 410: Myöhemmin asiaan sekaantui vielä 1 juutalainen kallonkutistaja, Zvi Lothane (syntynyt 21. toukokuuta 1934 Lublinissa , Puolassa, nimellä Hersz Szuldyner), myös Henry Lothane, joskus Henry Zvi Lothane , on israelilais-amerikkalainen psykoanalyytikko, psykiatri ja yliopistoprofessori. Hänen vanhempansa kutsuivat häntä "Henioksi" tai "Henrykiksi". Israelissa etunimi "Hersz" muutettiin muotoon "Zvi" ja nimi oli nyt "Zvi Szuldiner".
ellauri362.html on line 420: Tarkastellessaan joukkokuvitelmien asemaa eri mielisairauksissa Canetti päätyy varsin kiehtoviin tuloksiin: skitsofreenikko koettaa kuvitellun joukon avulla vapautua käskymoodista; kasvuhaluiset joukot ovat paralyytikon puolella; juoppohullun harhat ovat joukoittaisia; paranooikkoa väijyvät vihamieliset joukkueet. Paranoia on leimallisesti vallan sairaus, ja kirja päättyy laajaan analyysiin leipzigilaisen tuomarin Daniel Schreberin muistelmista. Canetti asettaa rinnatuksin Daniel Schreberin ja Adolf Hitlerin: joukoilla oli sekä Schreberille että Hitlerille tärkeä poliittinen ja psyykkinen merkitys. Molemmat oli aika koppikunnossa, tosin Aatu joutui bunkkeriin vasta viime tingassa.
ellauri362.html on line 685: Homo, harhaanjohtava, filosofinen veitsi.
ellauri362.html on line 735: Analysis (ai): This poem delves into the intoxicating effects of alcohol and its profound impact on human behavior. It begins by addressing the mighty spirit of inebriation, emphasizing its ability to influence the body and mind. The poet invites those who have succumbed to its allure to share their experiences and shed light on the reasons behind their indulgence.
ellauri362.html on line 737: The poem vividly portrays the desolation of winter, with its barren landscapes, frozen streams, and harsh weather conditions. This imagery serves as a metaphor for the effects of alcohol on the human spirit. Just as winter chills and hardens the earth, alcohol numbs the senses, dulls the intellect, and stifles emotions.
ellauri362.html on line 739: The poet then explores the various forms of intoxication, ranging from the genteel indulgences of the upper classes to the boisterous revelry of the common folk. He mentions specific drinks associated with different social groups, highlighting the diverse ways in which people seek solace and escape from the challenges of life.
ellauri362.html on line 741: The poem also touches upon the supernatural beliefs and superstitions that often accompany drunkenness. Colin, the prince of joke and rural wits, regales his companions with tales of spirits, fairies, and otherworldly beings, reflecting the altered state of consciousness induced by alcohol.
ellauri362.html on line 743: The poem reaches its climax with a scene of domestic violence, where a drunken husband returns home and engages in a heated argument with his wife. The ensuing chaos and destruction are reminiscent of a battlefield, with insults hurled like weapons and tempers flaring out of control.
ellauri362.html on line 745: Eventually, sleep intervenes, bringing a temporary respite from the madness. Intoxication fades, and reason gradually returns, but the lingering effects of alcohol continue to haunt the individuals involved. Some remain under its sway, unable to break free from its grip.
ellauri362.html on line 747: Overall, the poem serves as a cautionary tale, highlighting the detrimental consequences of excessive drinking and the toll it takes on both the individual and society as a whole. It explores the complex relationship between pleasure and pain, escapism and reality, and the human tendency to seek solace in substances that can ultimately lead to ruin.
ellauri362.html on line 756: Ranska on tuottanut kunnioitettavan määrän huuhaamiehiä. Louis Pierre Althusser (16. lokakuuta 1918 – 22. lokakuuta 1990) oli ranskalainen filosofi. Hän oli strukturalistinen marxisti ja kommunisti, joka tuli tunnetuksi filosofiassa myös teoreettisena antihumanistina. Hän syntyi Ranskan Algeriassa ja muutti sitten Pariisiin opiskelemaan huippukoulu École Normale Supérieuressa. Louisin nuoruutta oli leimannut vahvasti katollinen uskonto, jonka hän hylkäsi vasta vuonna 1943. Kiihkeä katolinen Louis Althusser oli nuoruudessaan poliittisesti oikeistolainen. Hän vietti sodan lopun Saksassa Schleswigin Stalagissa ( Stalag XA ), missä hän nautti ensimmäiset mielenterveyshäiriönsä.
ellauri362.html on line 769: CIA vakoili häntä kuten muitkin vasemmistolaisia ranskalaisia filosofihörhöjä. Ei ois tarvinnut.
ellauri362.html on line 780: Tämän ajatuksen kehittämiseksi Althusser väittää, että Marxin, Demokritoksen, Epikuroksen, Lucretiuksen, Machiavellin, Spinozan, Hobbesin, Rousseaun, Montesquieun, Heideggerin ja Derridan esittämä "satunnaisen materialismin" maanalainen filosofinen virtaus, jota tuskin tunnistetaan, on olemassa.
ellauri364.html on line 88: Samtidigt annanstans: Det går dåligt för Ukraina och bra för Ryssland – det menar de flesta bedömare. De landåtertaganden som den ukrainska våroffensiven lyckades med är nu utraderade och de ryska trupperna avancerar i tre olika riktningar längs fronten. Det ryska övertaget i kriget är påtagligt. Ukrainas brist på ammunition, manskap och motivation är kritisk när kriget går in på sitt tredje år.
ellauri364.html on line 93: Ranujen pääkääpiö Micron ei poissulje Ukrainaan lähetettäviä maasammakkomiehiä. Erään toisen venehattuisen ranu pikkumiehen Moskovan reisu 200v sitten on jäänyt hiertämään. Jospa tällä kertaa selvittäisiin voittajina? Hmm nojaa. Sammakoiden pitkät koivet soveltuvat parhaiten pakoon loikintaan ja hampaaton iso suu pseudofilosofiseen kilpalaulantaan. Aures desunt, aures desunt, caudaeque omnino.
ellauri364.html on line 102: Todellisista henkilöistä muistamme Goethen izensä (mahtava narsisti ja pedofiili), Cornelia-sisaren (erittäin vaikea skitsoidinen hypokondrikko, mahdollisesti skitsofreenikko), runoilija Lenzin (todennäkösest skitsofreenikko), ylevämielisen uskonnollisen haaveilijan, neiti von Klettenbergin, kaunosielun, die schöne Seele, jonka tunnustukset on otettu Wilhelm Meisteriin (siitä toisinaan kuultu parodioitu sanonta kaunosielun tunnustus), sekä kuuluisan lääkärin Zimmermannin ja hänen elinikäisen, vaikean hypokondriansa. Zimmermann kirjoitti suuren, omalaatuisen kirjan Ueber die Einsamkeit, Yksinäisyydestä. Hän oli kuin jonkinlainen tieteellinen erakko, jolla yhä vielä on annettavana varsin paljon lohdutusta kaltaisillensa onnettomille ihmisille.
ellauri364.html on line 111: Psykologian, psykiatrian, lääketieteen ja teologian tutkijat ovat tehneet perusteellisia ponnisteluja valottaakseen suuren tanskalaisen filosofin Søren Kierkegaardin (1813–55) vaikeaselkoista patografiaa. Tässä "kaksisatavuotisjuhlassa" olevassa artikkelissa tarkastellaan hänen tärkeimpiä patografisia diagnoosejaan mahdollisesta maanis-depressiivisestä [kaksisuuntaisesta] sairaudesta, epilepsiasta, monimutkaisista osittaisista kohtaushäiriöistä, Landry-Guillain-Barrén akuutista nousevasta halvauksesta, akuutista ajoittaisesta porfyriasta mahdollisine psykiatrisine ilmenemisineen aina kyttyrään ja syfilidofobiaan.
ellauri364.html on line 147: ofb=1&ipt=bbf4c7b65bd07caf1057735856220b6c8708f31595cb991fc5253fd0c25d1a22&ipo=images" />
ellauri364.html on line 157: Mainio saksalainen lääkäri ja kulttuurifilosofi P. J. MOEBIUS kirjoitti joskus vuosisadan vaihteessa, että jo useimpien ihmisten sanomaton rumuus todistaa ihmissuvun huonontuneen. Älykkäässä ja liikuttavassa Goethe-teoksessaan hän kuvaa suvun vähittäistä rappeutumista, joka jo runoilijan omassa jälkeläisessä saavutti speloittavan mitan ja johti lopulta perikatoon. Suvun viimeiset jäsenet, pojanpojat, olivat elämään kykenemättömiä asteenikkoja. Und mitten in all dem Jammer steht der Genius. Suuri nero näyttää välistä puuttuvalta renkaalta.
ellauri364.html on line 166: Paxulaisia vaivaa bipolaarisuus. Hmm, Kierkegaard näytti pikemminkin laihuliinilta. Sellaisilla pitäisi olla taipumusta skizofreniaan. Hmm, tuntemani skizot ovat kyllä pikemminkin pyyleviä. Niillä on kyllä ambivalenssia ja konflikteja.
ellauri364.html on line 196: Verocay suoritti lääketieteen tutkinnon vuonna 1904. Hän opiskeli anatomista patologiaa Hans Chiarin ja myöhemmin Richard Kretzin ja Anton Ghonin johdolla, kun hän liittyi vuonna 1905 Anatomisen patologian instituuttiin, jota johti tuolloin kuuluisa Hans Chiari, joka oli tyytyväinen. Verocayn omistautuessa anatomian ja patologian aiheisiin nimitti hänet kolmanneksi assistentiksi ja ylensi nopeasti, jolloin hänestä tuli toinen ja ensimmäinen assistentti lyhyessä ajassa. Hän sai Privatdozentin viran vuonna 1910. Tämä virka vastasi patologian lehtorin virkaa ja oli korkein, jonka ulkomaalainen voi saavuttaa Itävallassa tuolloin. Myöhemmin hänelle tarjottiin professorin virkaa, mutta sitä varten hänen olisi pitänyt hyväksyä Itävallan kansalaisuus ja luopua Uruguayn kansalaisuudestaan, josta hän kieltäytyi loppuun asti, koska hän halusi aina työskennellä ja opettaa Uruguayssa, syntymämaassaan. viisitoista tieteellistä artikkelia yhdentoista vuoden aikana vuosina 1905–1916, pääasiassa hermoston patologiasta, johon hän erikoistui.
ellauri364.html on line 204: Nils Ragnar Eugene Antoni (1887-1968) oli ruotsalainen lääkäri, josta tuli lääketieteen tohtori ja neurologian apulaisprofessori Karolinska-instituutissa vuonna 1920 ollessaan vielä armeijassa pataljoonan lääkärinä. Hän toimi Morbyn sairaalan neuvonantajana vuodesta 1922 ja toimi Henrik Malmstenin hermostosairauksien professorina Tukholman Karolinska-instituutissa 1931-1954.
ellauri364.html on line 252: This article is not about the album by Blood, Sweat & Tears. For the song by the Beach Boys, see Child Is Father of the Man. ellauri364.html on line 295: Eräiden taiteellisten nerojen matemaattiset lahjat ovat varmasti keskitason alapuolella. Runoilija Goetheä ei tämä vajavaisuus haitannut, mutta luonnontutkija Goetheä se häiritsi ja kävi filosofi Nietzschelle kohtalokkaaksi, kun se laski pillerinsä väärin dosettiin.
ellauri364.html on line 348: Mukana taiteilija: Anne Sofie von Otter
ellauri364.html on line 431: Syyt ovat vähän tunnettuja. Vika on tuskin sukuelimissä, ne tuntuvat olevan kunnossa. Mutta heidän joukossaan on runsaasti leptosomeja ja skizoideja. Skizoidin olemuxessa on usein jollakin tavalla pingoittunut, jäykkä ja kylmä piirre. (Voi se tuntua kuumaltakin jahka sen saa ulos sepaluxesta.) He ovat vapautuneet autoeroottisesta vain puolittain. Piilottavat liukuvoiteita auton vararenkaaseen. Ammateista pahoja ovat filosofia, armeija (etenkin razuväki) ja näyttelijät. Razumiehet, merimiehet ja hierojat pääsevät ihan iholle. Homoiluun liittyy valitettavasti yleensä tietty tapainturmelus. He tuntevat erikoista vetoa kukoistavaan nuorisoon.
ellauri364.html on line 438: Harmittavasti Indonesiassa tappamatta jäänyt Atte Kaleva kehtaa haukkua Suomen edellistä homopresidenttiä Tarja Halosta Aku Ankan koiraxi. Viuhahtelu on siivotonta, mutta viatonta tähän verrattuna. Gerontofiili antaa etusijan vanhuxelle, nekrofiili ruumiille. Nekin voivat tuntua joskus kiihottavalta. Sama koskee insestiä ja elukoihin sekaantumista.
ellauri364.html on line 469: William James (1842-1910) oli Amerikan johtava filosofi ja psykologi 1800-luvun vaihteessa. James perusti yhdessä Charles Sanders Peircen kanssa filosofisen pragmatismin koulukunnan, jonka mukaan idean merkitystä on etsittävä sen käytännön vaikutuksista, että ajatuksen tehtävänä on ohjata toimintaa ja että totuus on testattava uskon käytännön seurauksilla. Vaikka tämä filosofia hiipui suurimman osan 1900-luvusta, kielifilosofian syrjäyttämänä, se elää parhaillaan renessanssia, ja monet nykyajan filosofit ovat palaamassa Jamesiin uusien havainto-, merkitys- ja uskomusteorioiden pääinspiraattorina. Jamesilla on monia oivalluksia onnellisuudesta , joista tärkein on ajatus siitä, että onnellisuus koostuu suuntautumisesta korkeampaan tarkoitukseen, vaikka tätä tarkoitusta ei voidakaan rationaalisesti todistaa olevan olemassa. Ne, jotka kärsivät "merkityskriisistä", tulevat vahvemmiksi ja ovat enemmän innostuneita elämään kuin ne, jotka vain käyvät läpi ja valitsevat helpon tien.
ellauri364.html on line 479: The LEGENDARY, AMAZING and BREATHTAKING 1990 solo acoustic performances in support of The Christic Institute are among the most emotional and revealing of Bruce's career. His explanation of Reason to Believe seems to stray a little from William James. ellauri364.html on line 496: Still at the end of every hard day
ellauri364.html on line 506: She waits down at the end of that dirt road
ellauri364.html on line 511: How at the end of every hard earned day
ellauri364.html on line 526: At the end of every hard earned day
ellauri364.html on line 541: Still at the end of every hard earned day
ellauri364.html on line 550: In 1986, the Christic Institute filed a $24 million civil suit on behalf of journalists Tony Avirgan and Martha Honey stating that various individuals were part of a conspiracy responsible for the La Penca bombing that injured Avirgan. The suit charged the defendants with illegally participating in assassinations, as well as arms and drug trafficking. Among the 30 defendants named were Iran–Contra figures John K. Singlaub, Richard V. Secord, Albert Hakim, and Robert W. Owen; Central Intelligence Agency officials Thomas Clines and Theodore Shackley; Contra leader Adolfo Calero; Medellin cartel leaders Pablo Escobar Gaviria and Jorge Ochoa Vasquez; Costa Rican rancher John Hull; and former mercenary Sam N. Hall.
ellauri364.html on line 552: On June 23, 1988, United States federal judge James Lawrence King of the United States District Court for the Southern District of Florida dismissed the case stating: "The plaintiffs have made no showing of existence of genuine issues of material fact with respect to either the bombing at La Penca, the threats made to their news sources or threats made to themselves." According to The New York Times, the case was dismissed by King at least in part due to "the fact that the vast majority of the 79 witnesses Mr. Sheehan cites as authorities were either dead, unwilling to testify, fountains of contradictory information or at best one person removed from the facts they were describing." On February 3, 1989, King ordered the Christic Institute to pay $955,000 in attorney's fees and $79,500 in court costs. The United States Court of Appeals for the Eleventh Circuit affirmed the ruling, and the Supreme Court of the United States let the judgment stand by refusing to hear an additional appeal. The fine was levied in accordance with “Rule 11” of the Federal Rules of Civil Procedure, which says that lawyers can be penalized for frivolous lawsuits.
ellauri364.html on line 556: Still at the end of every hard day
ellauri364.html on line 577: Edward Francis Diener (25. heinäkuuta 1946 – 27. huhtikuuta 2021) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija. Diener oli psykologian professori Utahin ja Virginian yliopistossa ja Joseph R. Smiley arvostettu emeritusprofessori Illinoisin yliopistossa sekä vanhempi tutkija Gallup- organisaatiossa. Hänet tunnetaan viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana tehdystä onnellisuuden tutkimuksesta, mukaan lukien työtemperamentin ja persoonallisuuden vaikutuksista hyvinvointiin, teorioita hyvinvoinnista, tuloista ja hyvinvoinnista sekä kulttuurisista vaikutuksista hyvinvointia ja hyvinvoinnin mittaamista. Kuten Google Scholarista näkyy huhtikuussa 2021, Dienerin julkaisuja on lainattu kirjastoista yli 257 000 kertaa.
ellauri364.html on line 579: Aihetta koskevasta perustutkimuksestaan Diener sai lempinimen Dr. Happiness. Tutkijoita, joiden kanssa hän on työskennellyt, ovat E. Saarisen sielunkumppani Daniel Kahneman ja Martin "kukoistus" Seligman. He held Smiley's chair as Joseph R. Smiley, Distinguished Professor of Psychology at the University of Illinois sat on it :). Diener's wife Carol is a psychologist and attorney. His daughters Marissa and Mary Beth are psychologists, as is his son, Robert.
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri365.html on line 51: M. var en kraftigt sensuell natur, en friluftsmänniska och atlet, sjudande af af lifslust, säker i sin styrka, måttlöst hängifvande sig åt alla sensationer, full af känsla inför naturens skådespel, en vacker natthimmel, ett doftande fält, en solbelyst öppning i den högstammiga skogen, älskande kvinnan med en naiv, nästan animal, men ( på samma gång blyg lidelse. I denna öfversval- lande lifsglädje blandade sig dock alltid en viss sorgbundenhet. Han har själf tecknat sitt väsen, då han någonstädes säger, att han vissa dagar hatar allt, så att han kunde önska sig döden, andra åter känner sig glad och lycklig som ett djur. I kraft af detta sitt lynne, hvars tendenser funno sin motsvarighet i den naturalistiska riktning, som behärskade litteraturen i det ögonblick, då M. framträdde, kom hela hans diktning att röra sig inom det sinnliga lifvets sfär, återgifvande enkla och rela- tivt föga sammansatta själstillstånd och med för kärlek tecknande folkliga typer. Hans analys är kanske icke så djup, men hans rika begåfning öf verskylde i viss mån denna brist genom den styrka och lysande klarhet, hvarmed han återgaf det sedda. Ingen har mästerligare än M. förstått att ge relief och betydelsefullhet åt hvardagliga ämnen. Han ser så skarpt och klart, och hans språk är så säkert och smidigt, att han i några få ord tecknar profilen af ett ansikte eller en individs karaktär, gester och hela yttre person. I början öfverlämnade han sig kanske alltför fritt åt en viss ytlig uppsluppen och sensuell lifsglädje. Större utrymme för sina rika anlag fann han i romanerna "Une vie" och "Bel-ami", hvilka återge vissa sidor af det moderna lifvet med en rikedom på nyanser och en ironi, som blottar alla motsägelser och löjligheter situationerna eller personernas karaktär. Och denna ironi är så öfverlägsen och så objektiv, att det förefaller, som om det vore icke författaren, utan tingen själfva, som talade. Hvad M. än skildrar, är uppfattningen så frisk, så omedelbar, så utan all sjuklighet och förkonstling, att han kan säga mycket, som skulle stöta hos andra författare. Sådant gestaltade sig M:s författarskap under de första åren af åttiotalet, men hans oerhörda produktion och hans i öfrigt våldsamma lefnadssätt. bröto snart hans krafter. Plötsligen stod han, som dittills endast haft öga för det fysiska lifvet, undrande inför en ny värld, hvilken uppgått i hans inre. Ett annat ljus faller öfver företeelserna och ger en ny karaktär åt hans diktning. Intet vittnar kanske mera om omedelbarheten och styrkan i hans begåfning än den säkerhet, hvarmed han äfven tecknat dessa nya själstillstånd. I "Le Horla" se honom redan kämpa med de vansinnets fantom, som snart skulle omtöckna hans själslif. Tankar på ålderdomen, på döden, ett mörkt tungsinne utbreda sig allt mer och mer öfver hans skrifter. Särskildt romanerna "Fort comme la mort" och "Notre coeur" präglas af en gripande och känslofull själsfinhet, som hans tidigare skrifter. knappast låtit ana. 1892 sökte han döda sig med rakknif, då han kände, att han icke längre kunde strida mot vansinnet. I tvångströja fördes han till ett sjukhus, där han dog af paralysie générale efter 18 månaders sjukdom. Han nekade flera gånger att taga säte i franska akademien liksom att mottaga hederslegionen. I Parc Monceau i Paris har man rest ett vackert monument öfver honom. Verlet; ett annat finnes i Rouen. Hans rykte har varit i ständigt stigande efter hans död. Ytterligare sv. öfv. äro "Lifsbilder" (1888), "Berättelser och skisser. Med en inledning om hans författarskap af T. Hedberg" 1893) och "En duell. Efterlämnade skisser och berättelser" (1900). Se J. Lemaître, "Les contemporains" I, V och VI (1885, 1892, 1896), R. Doumic, "Ecrivains d'aujourd'hui" (1894), G. Brandes, "Samlede skrifter", VII (1901), A. Lom- broso, "Souvenirs sur M." (1905), och Maynial, "La vie et l'œuvre de M." (1906). 1902 började Oeuvres complètes att utkomma. (Nordisk familjebok 1912 s.v. Maupassant)
ellauri365.html on line 276: Leo Tolstoy used Maupassant as the subject for one of his essays on art: The Works of Guy de Maupassant. His stories are second only to Shakespeare in their inspiration of movie adaptations with films ranging from Stagecoach, Oyuki the Virgin and Masculine Feminine.
ellauri365.html on line 280: "I cannot at all conceive in which century of history one could haul together such inquisitive and at the same time delicate psychologists as one can in contemporary Paris: I can name as a sample – for their number is by no means small, ... or to pick out one of the stronger race, a genuine Latin to whom I am particularly attached, Guy de Maupassant."
ellauri365.html on line 285: Isaac Babel wrote a short story about him, "Guy de Maupassant." It appears in The Collected Stories of Isaac Babel and in the story anthology You’ve Got To Read This: Contemporary American Writers Introduce Stories that Held Them in Awe.
ellauri365.html on line 287: Gene Roddenberry, in an early draft for The Questor Tapes, wrote a scene in which the android Questor employs Maupassant's theory that, "the human female will open her mind to a man to whom she has opened other channels of communications." In the script Questor copulates with a woman to obtain information that she is reluctant to impart. Due to complaints from NBC executives, this scene was never filmed.
ellauri365.html on line 291: Several of Maupassant's short stories, including "La Peur" and "The Necklace", were adapted as episodes of the 1986 Indian anthology television series Katha Sagar.
ellauri365.html on line 303: He shall find no Fiend on Hell can match The Fury of a disappointed Woman!
ellauri365.html on line 400: Prosessi paaviksi tulemiseen on kyllä paljon monimutkaisempi ja pitempi. Jotta joku voi tulla paaviksi, hänen on oltava kastettu mies ja oltava katolinen pappi vähintään 15 vuotta. Heidän on myös oltava yli 80-vuotiaita. Sen jälkeen kun The Cardinals on valinnut uuden paavin, kaksi muuta kardinaalia (yleensä College of Cardinals -dekaani ja kardinaali Camerlengo) vihkivät hänet käyttöön.
ellauri365.html on line 459: Hans makor voro Emilia Uggla (1880–1893), Olga Wiberg (1896–1903) och Greta Sjöberg (1903–1906) samt övriga "partners" Ellen Belfrage och Kate Bang. He liked to bang nymphettes like so many of his colleagues.
ellauri365.html on line 461: Verner von Heidenstam tillhörde adliga ätten von Heidenstam nr 2025. Han var enda barnet till fyringenjören Nils Gustaf von Heidenstam (1822–1887) och Magdalena Charlotta Rotterskiöld (1837–1917). Han föddes på bruksherrgården Olshammar, idag kallad Olshammarsgården, som ligger i Hammars socken vid Vättern och som tillhörde hans mors släkt. Där tillbringade han även sommarloven under uppväxten. Vintrarna tillbringade familjen i Stockholm, men det är Olshammar han kallar barndomshem och i sina verk återvänder han ofta dit.
ellauri365.html on line 463: I den självbiografiska Hans Alienus har han beskrivit barndomen som ensam. Efternamnet Alienus kommer av det latinska ordet för främmande, alienus. I Olshammarsgården fanns ett stort bibliotek med klassisk litteratur som Xenofon, Tacitus, Plutarchos och andra sådana lättläsliga. Bland svenska författare läste han Tegnér, Runeberg och Wallin. I Stockholm bodde familjen först på Johannis Östra Kyrkogata och från 1876 på Karlavägen 7 mittemot Humlegården. Heidenstam gick i Beskowska skolan. I början fick han goda betyg, men på grund av dålig hälsa gick det allt sämre i skolan. Han var ordblind och hade hela livet svårt att stava korrekt.
ellauri365.html on line 474: of_20.jpg/500px-Verner_von_Heidenstam_at_the_age_of_20.jpg" />
ellauri365.html on line 491: Hans Alienus är en främling i världen, som stolt banar sin väg hemifrån från faderns stränga styre. Århundradena går och Hans Alienus blir både kejsare i Rom och vikarie för Gud när denne är bortrest men lyckan vill inte infinna sig. Det materiella ger ingen lycka och den njutningsfilosofi han har varit anhängare av visar sig vara tom. En dag återvänder Hans Alienus till föräldrahemmet och kan till slut göra upp med sin förut så stränge fader. Kritikerna var svala men ingen utom Svenska Akademiens Carl David af Wirsén ville påstå att det var dåligt. För förlaget var det dock knappast någon lysande affär; den första upplagan på 2 500 exemplar räckte i 18 år.
ellauri365.html on line 498: Beställningsboken Svenskarns och deras hövdingar blev en platt text, där inte bara fantasin saknas utan även Heidenstams goda humör, hans lekfullhet och ibland överraskande fräckhet. Boken blev Heidenstams sista berättande prosaverk, och efter Nya dikter var hans offentliga författarskap i princip avslutat. Gustaf Fröding och August Strindberg var tidvis goda vänner till Heidenstam, men relationerna till både Fröding och Strindberg gick dock i vågor då de inte bara var kreativa kollegor utan också konkurrenter med olika bakgrund och livsåskådning.
ellauri365.html on line 547: I sitt svar på Strindbergs angrepp hade Heidenstam stämplat både Strindberg och arbetarrörelsen som "proletärfilosofiska" krafter som byggde på avund och lumpet förakt för kulturen, förnuftet och rättvisan. 1911 kom skriften Proletärfilosofiens upplösning och fall, en bitter och ironisk uppgörelse med Strindberg. Förargerligt nog gick Strindberg segrande ur striden.
ellauri365.html on line 549: Under de närmaste åren ökade både konflikterna kring de militära frågorna, oron för ryskt spionage och spänningarna kring frågan om rösträtt och demokrati; allt detta kom att brisera under Borggårdskrisen i början av 1914, då kungen och Högerpartiet gjorde ett medvetet försök att hävda den personliga kungamakten mot riksdagen och demokratin. Heidenstam var vid denna tid relativt nära knuten till kretsen kring kungen och sågs av konservativa i hela landet som en nationell profet. Heidenstams betoning av den utvalde kungen eller hjälten som samlar sitt folk omkring sig och leder det genom stora händelser sticker ut som en inflammerad kuk.
ellauri365.html on line 551: Med de flesta rojalister uppfattade han främst det ärofulla i ett segerrikt krig som skulle krossa Ryssland; därefter skulle man slå tillbaka de hotande krafterna inom landet, det vill säga arbetarrörelsen.
ellauri365.html on line 565: In truth he gave the final blow to the left-wing realistic school, enemy of all imagination, which was then dominant in Sweden and which since 1880 had darkened literature with its sadness and its gloom. This was the first manifestation of a new poetry in which free individuals, led only by the logic of their imagination, worshipped beauty and wealth for its own sake.
ellauri365.html on line 567: By the time of the unfaithful third wife Greta, Heidenstam opened perspectives to an inner life. The time of hymns to voluptuousness is past; gravity, misogyny and sadness are now persistent moods. Sentiment and duty are appreciated at their just value and what is firmly rooted in the depths of the human personality finds itself intuitively explained. What is characteristic in this conception of life, born of noble and unhappy experiences, is a proud and tolerant virility which constitutes the very essence of the suffering, the hope, and the intoxication of the poet, and a newly acquired capacity to reach the spiritual world by mutual masturbation.
ellauri365.html on line 572: An ample and profound imagination, genial sentiment, and pure humanity fill these poems – which are also admirable in the sense of form – and make Heidenstam a manly poet and a master of the misogynic genre.
ellauri365.html on line 574: The next aspect of Heidenstam’s development appeared in his patriotic poetry. He had discovered early that love for the ancestral wealth and for the home of one’s noble birth is what most strongly links man to life. His self-love finally suggested a patriotic delusion of grandeur and called forth this passionate demand: "No people may be greater than you; that is the goal, no matter what the cost."
ellauri365.html on line 576: Truly monumental are the two volumes of The Bagginses of Underhill (1905-07) [The Tree of the Folkungs], Frodo Filbunk and Bilboarvet [The BjäIbo Inheritance], which constitute the trunk and lower branches of «the genealogical tree of the Hobbits»,
ellauri365.html on line 577: His cult for man was taking shape, and one finds traces of it in the work. This cult often includes the necessity to renew life through sacrifice and to aspire to a more elevated earthly existence, an idea which is opposed to love and the cult of woman and results logically in the exaltations of stories Sankt Göran och Fröken (1900) and Säven susar (1904) [Whispers in the Willows].
ellauri365.html on line 579: There are many reasons why Heidenstams poetry should appeal particularly to American readers. the Swedish genius is closely akin to us; it has the same seriousness, the same vigor, the same nobility of feeling. Theodore Roosevelt in his Autobiography tells us that he found time to read and enjoy the works of Topelius. But we have to face the truth that most other well-informed American persons have never heard the name of a single Swedish poet.
ellauri365.html on line 581: It was upon a field of combat that Heidenstam made his début with his first volume of poems in 1888. The old sentimentalism had largely disappeared and a fierce war was being waged between the extreme, unmitigated realists and the new, more vital idealists. Into this combat Heidenstam at once plunged on the side of the idealists along with two other distinguished poets, Gustaf Fröding and Oscar Levertin. Gösta was fat and crazy, Oscar Jewish. That left just Valter to fight the good fight.
ellauri365.html on line 584: Back North, the self-centered man forgot his despondency by merging himself into the larger soul of his estate. To those familiar with his membership of the committee, it came as no surprise that in 1916 Heidenstam was awarded the Nobel Prize for Literature. He is perhaps most like Browning. Above all things he abhors uninspired naturalism; "gray-weather moods," he calls it. Strindberg merely "let the cellar air escape through the house.", he said. He repudiates pessimism no less than sentimentalism. He wrestled with August for the deeper meaning of life. The imagery is often daring, as when a negro's lips are compared to the crimson gash on a foreskin. Heidenstam, though one of the most daringly earnest of poets, is sufficiently an artist to relieve his style by such touches of humor and of the deeper sort of romance. But atonement was repugnant to his manhood. He longs to be worthy of his heritage, to give his life for some damn cause. He believes it is only in moments of great exaltation that we really live. The best bit is where Verner dissuades his poor countrymen from whacking the filthy rich. Without his saying so, we feel in him the quality of St. Paul affirming: "I have fought the good fight, I have kept the faith."
ellauri365.html on line 586: "Happiness is a woman's jewel," he says. It is the fighting optimist who inveighs against weighing men in a money-scale and dividing the head of the nation from its arse. That the man is not other than his work is borne witness to by all who know him. He is over six feet in height and powerfully built, with strongly-marked aquiline features. Heidenstam is said to resemble Byron also in having a poor ear for music.
ellauri365.html on line 588: The literary career of Verner von Heidenstam (1859-1940) had practically come to an end in 1916 when he awarded himself The Nobel Prize. That I guess answers the question why.
ellauri365.html on line 856: Han arbetade tidvis på Karlstadstidningen. Långa tider skötte han sitt arbete mycket ordentligt, men så fick han perioder då begäret efter bedövningsmedel tog överhand med honom. Då kunde han plötsligt försvinna från staden och återfanns vanligen i fullkomligt hjälplöst tillstånd på något avlägset ställe. Han visste då ofta inte själv hur han kommit dit.
ellauri365.html on line 863: När Stänk och flikar publicerades hösten 1896 väckte dikten En morgondröm stor uppmärksamhet. Kritikern Karl Warburg skrev: "Här sparas inga ord, ej ens de grövsta [...] Även den som är en svuren fiende till allt pryderi, all tillgjord sedlighet, måste känna sig frånstött både moraliskt och estetiskt, när som här enstaka ställen erinra [...] mera om vissa populärmedicinska böcker än om poesi." Den 9 oktober beordrade justitieministern att upplagan tillfälligt skulle tas om hand och Fröding åtalades för osedlighet i skrift. Vid rättegången den 27 november blev Fröding frikänd efter endast två timmars överläggning av juryn som gillade dikten stort, men den negativa uppmärksamhet och ryktesspridningen om honom, frestade på Frödings redan bräckliga psyke – något han aldrig skulle hämta sig ifrån. De upprörda recensionerna och skvallret bottnade i den tidens strikta syn på sexualmoral och litterär korrekthet men beskyllningen att han hade beskrivit kvinnor på ett ofint och "liderligt" sätt var extra känsligt för honom. Han ansattes av samvetskval och ännu på sin dödsbädd hänvisade han till sina goda motiv.
ellauri365.html on line 865: Under resten av sitt liv vistades han ofta på vårdhem och mentalsjukhus för sin alkoholism och sina psykiska problem. Från och till under första halvan av 1890-talet tillbringade han flera år på anstalten Suttestad i Lillehammer i Norge, där han bland annat sammanställde sin tredje diktsamling Stänk och flikar, publicerad 1896. Stora delar av materialet till diktsamlingen hade han påbörjat under en tidigare ettårig vistelse på Kahlbaums mentalsjukhus i Görlitz i Tyskland.
ellauri365.html on line 867: Vid tiden läste Fröding Leibniz, Nietzsches filosofi och översatte dikter av bland andra Goethe. Även Tolstoj, Spinoza, Blavatsky, Platon och Buddha bidrog till hans nya världsbild. Fröding uttryckte allt mer tankar kring altruism och kärlek till allt levande. Han jordfästes i Klara kyrka, förrättad av Nathan Söderblom och kortegen genom Stockholm kantades av 200 000 sörjande.
ellauri365.html on line 871: Historien kring Frödings hjärna uppmärksammades 2022 av författaren och serieskaparen David Liljemark. Hjärnan togs om hand efter obduktionen, och Frödings läkare Ernst Olof Hultgren påbörjade en undersökning av den året därpå. Enligt en artikel i Svenska Dagbladet den 27 juli 1943 fanns hjärnan då utställd "på hedersplats" på Karolinska sjukhuset. Under en period (möjligen från 2004) rådde viss osäkerhet kring vilken som var Frödings hjärna, då namnetiketten hade avlägsnats från glasburken; likaså var motsvarande namnetikett borttagen från en glasburk med Gustaf Retzius' hjärna. En patolog, Birgitta Sundelin von Feilitzen, hade dock lagat Frödings hjärna några år tidigare medan namnen ännu fanns kvar på burkarna, då skaldens hjärna hade fallit isär i två delar. I slutet av 2022 redde hon ut osäkerheten, genom att undersöka bägge hjärnorna där hon identifierade Frödings hjärna, som hon hade lagat cirka 20 år tidigare. Adolf Hitlers hjärna kostade bara tiondel av Albert Einsteins, för den var praktiskt taget oanvänd.
ellauri365.html on line 873: Magnus Gustaf Retzius oli ruotsalainen anatomi, antropologi, Karoliinisen instituutin professori ja sanomalehti Aftonbladetin omistaja ja päätoimittaja. Sedan början av 1960-talet hade den politiska beteckningen ”oberoende socialdemokratisk”. Aftonbladet ägs till 91 procent av den norska mediekoncernen Schibsted. Svenska Dagbladet (joka kuuluu nykyään norjalaiseen Schibsted-konserniin) puolestaan oli Heidenstamin porukoiden hallussa. Politiskt betecknar sig tidningens ledarsida som "obunden moderat". Nehän on kuin kiinalaisia pesukoneita, eri nimilappu mutta sama kone sisältä.
ellauri367.html on line 62: Vuosina 1944-47. Juri työskenteli Neuvostoliiton NKGB-MGB:n 1. osaston englannin osastolla, missä hänet määrättiin valvomaan "Cambridgen Viisikkoa". Hän muisteli, että "... En opiskellut tiedustelutaitoa jossain koulussa, en teoriassa, vaan käytännössä, poikkeuksellisissa olosuhteissa... Agenttiemme raportteja lukiessani aloin nähdä heidät läheisinä ihmisinä." Onnexi ei kukaan heistä joutunut tiilenpäivä lukemaan. Palattuaan Neuvostoliittoon hän opetti Neuvostoliiton KGB:n Higher Intelligence Schoolissa Moskovassa, puolusti väitöskirjaansa ja ryhtyi apulaisprofessoriksi. Juri Modin kuoli vuonna 2007 Moskovassa. Modin mukaan Tim koira ei ollut Cairncross vaan Victor baron Rothschild, Burgessin opiskelijatoveri Trinity Collegessa.
ellauri367.html on line 124: of_arms_of_Rothschild_family.svg/800px-Great_coat_of_arms_of_Rothschild_family.svg.png" />
ellauri367.html on line 128: Die Familie Rothschild ist seit ihren Anfängen als Faktor der europäischen Wirtschaft Gegenstand zahlreicher Karikaturen und polemischer Schriften bis hin zu Hetzkampagnen und Verschwörungstheorien. Diese zeichnen sich in der Regel durch einen mal verdeckten, mal offenen Antisemitismus aus. Der Name Rothschild wird häufig als Symbol für den Zionismus verwendet und dazu, die angebliche Allmacht des Weltjudentums über das internationale Finanzwesen zu illustrieren.
ellauri367.html on line 132: Auf diese Erzählung geht wohl auch die bis heute umlaufende Geschichte zurück, die Familie Rothschild habe ihren Reichtum durch eine Spekulation auf den Ausgang der Schlacht bei Waterloo erworben. Danach habe Nathan Rothschild dank eines effizienten Informationsdienstes bereits vor der britischen Regierung vom siegreichen Ausgang der Schlacht erfahren und daraufhin seine Aktien verkauft, um andere Anleger glauben zu machen, er sei im Besitz von Information über eine britische Niederlage. Es sei danach zu Panikverkäufen und starken Kursverlusten gekommen, die Nathan dazu genutzt habe, die Wertpapiere billig aufzukaufen. Nach dem Eintreffen der Siegesnachricht habe er dann von einem enormen Kursanstieg profitiert. Georges Dairnvaell brachte diese unwahre Geschichte 1846 in seinem Pamphlet Die erbauliche und kuriose Geschichte von Rothschild I., König der Juden erneut in Umlauf.[a 3] Später, zur Zeit des Nationalsozialismus, wurde sie durch den unverhüllt antisemitischen deutschen Propaganda-Film Die Rothschilds verbreitet. Zudem war bereits im 19. Jahrhundert das Gerücht aufgekommen, Nathan Mayer Rothschild habe einen französischen General bestochen, um den britischen Sieg sicherzustellen.
ellauri367.html on line 199: Aluksi väliaikainen hallitus vainosi häntä, mutta lokakuun vallankumouksen jälkeen RSFSR: n hallitus lähetti hänet lähettiläänä Stavropoliin ja Odessaan. Rakovsky nousi neuvostomielisen "Ukrainan työläisten ja talonpoikien vallankumouksellisen hallituksen" presidentiksi, joka oli muodostettu bolshevikkien aluevoittojen seurauksena. Hänen piti neuvotella Ukrayinska Narodna Respublikan ja myös Pavlo Skoropadskyin hetmanaatin kanssa. Trotskin jälkeen hän oli mukana Brest-Litovskin rauhansopimuksessa. Hänet lähetettiin Berliiniin syyskuussa 1918 jatkamaan Ukrainaa koskevia neuvotteluja, ja hänet karkotettiin yhdessä Adolf Abramowitsch Joffen ja Nikolai Ivanovitš Bukharinin kanssa. Hänet pidätettiin matkalla, mutta vapautettiin jälleen marraskuun vallankumouksessa.
ellauri367.html on line 232: Se selittää Trotskin nopean nousun kommunistisessa liikkeessä, ylittäen hänen vaikutuksensa ennen vuoden 1905 vallankumousta Georgi Plekhanovin, Julius Martovin tai itse Leninin (Rakovski korostaa tätä Anatoli Lunatšarskin kirjallisen todistuksen perusteella) hänen avioliitonsa (vuonna 1903) Natalia Sedovan kanssa, kuvailtiin pankkiiri Givotivskyn (Abram Zhivotovsky) tyttärenä. Perhe oli liittoutunut Warburgien kanssa, Jacob Schiffin kumppaneita ja vanhempia, jotka rahoittivat Japania Venäjän ja Japanin sodan aikana. Lokakuun vallankumouksen rahoittajista hän mainitsee jälleen Jacob Schiffin ja pankin Kuhn, Loeb & Co:n, jälleen Warburgin veljekset, Guggenheimin perheen, Heneawerin (Jerome J. Hanauer), Max Breitungin, Olof Aschbergin ja hänen Nya Bankenin Tukholma, kaupunki, jossa Rakovsky oli mukana yhteydessä. Kuvaa bolshevikkijohtajia ja jopa Kerenskiä salaisen Bundin suorien käskyjen alaisixi.
ellauri367.html on line 259: of_GEZERD%2C_1926.png" height="200px" style="float:left;padding-right:1em" />
ellauri367.html on line 275: Toukokuussa 1933 natsien apulaisfüüreri Rudolf Hess antoi saksalaiselle maahanmuuttajalle ja saksalaisen natsipuolueen jäsenelle Heinz Spanknöbelille valtuudet perustaa amerikkalainen natsijärjestö. Pian tämän jälkeen Spanknöbel loi New Yorkissa sijaitsevan saksalaisen konsulin avulla Ystävien Uuden Saksan yhdistämällä kaksi vanhempaa organisaatiota Yhdysvalloissa, Gau-USA ja Free Society of Teutonia, jotka molemmat olivat pieniä ryhmiä, joissa kussakin oli vain muutama hassu jäsen. FONG toimi New Yorkissa, mutta sillä oli vahva läsnäolo Chicagossa. Miesjäsenet käyttivät univormua: valkoinen paita, mustat housut ja musta hattu, jota koristaa punainen symboli. Naisjäsenillä oli yllään sievä valkoinen pusero ja musta hame.
ellauri367.html on line 312: Stig Svante Eugén Bergling (1. maaliskuuta 1937 Tukholma, Ruotsi – 24. tammikuuta 2015 Tukholma) oli ruotsalainen poliisi ja vakooja, joka työskenteli Neuvostoliiton hyväksi. Hänet tuomittiin vuonna 1979 Ruotsissa elinkautiseen vankeuteen vakoilusta. Berglingin ja hänen vaimonsa loikkaus Suomen kautta Neuvostoliittoon lokakuussa 1987 nostatti suuren myrskyn Olof Palmen murhatutkinnan virheiden ja tuloksettomien sukellusvene-etsintöjen turhauttamien ruotsalaisten keskuudessa. Berglingin tapauksessa ongelmana oli ollut, ettei Supo ollut saanut Säpolta oikea-aikaisia tietoja. Turhautuneet ruåzalaiset antoi potkut kaikille.
ellauri367.html on line 330: Herr Omar är mattförsäljare från staden Djof i den arabiska öknen, med sommarbostad i ett "välsytt sporttält" i oasen Kaf. Han är artig och tycker om kaffe.
ellauri368.html on line 27:
Poems of Avron Sutzkever
ellauri368.html on line 29: of-avrom-sutzkever-book-cover.jpg?w=250&ssl=1" width="45.4%" />
ellauri368.html on line 43: Heprealaisia kirjoituksia on tutkittu harvoin huumoripuolelta. Tämä on totta myös niiden niteiden kohdalla, jotka muodostivat Vanhan testamentin kaanonin. Se ei ole yllättävää, että mitään ei ole yritetty. Nämä rivit ovat ekoja Raamatun jälkeisen heprealaisen kirjallisuuden alalla. Tohtori L Davidson on ottanut huomioon yhden näkökohdan aiheesta ja on tehnyt kattavan tutkimuksen parodioista aiheesta heprealainen kirjallisuus. Ahkerasti ja kirjallisesti Hän on seurannut parodian kehitystä tässä kirjallisuutta sen alkeista talmudisessa kirjallisuudessa ml sen erilaiset seuraukset sen nykyiseen jatkettuun viimeiseen käyttöpäivään. Hän on myös määrittänyt ratkaisun useisiin siihen liittyviä kirjallisiin ongelmiin käyttämällä tähän tarkoitukseen ei vain painettuja teoksia vaan mitä tahansa käsikirjoituslähteitä ollut hänen käytössään. Tähän Hän on lisännyt täydellisen bibliofilian lähtien kirjoitetuista parodioista viime vuosisadalla, joka sisältää myös teoksia, joita ei ole kirjoitettu hepreaksi mutta se liittyy kyllä osaltaan käsiteltyihin asioihin.
ellauri368.html on line 45: Turns out the whole of Talmud is best understood as a a colossal joke. Until 1904, however, though this work was well under way, I was partially conscious of many important onussions. But verily I could say: "Who shall go over the sea for us and bring it unto us". From the river to the sea Palestine will be free.
ellauri368.html on line 66: Among the Jews of the Slavonic countries "maskil" usually denotes a self-taught Hebrew scholar with an imperfect knowledge of a living language (usually German), who represents the love of learning and the striving for culture awakened by Mendelssohn and his disciples; i.e., an adherent or follower of the Haskalah movement. He is "by force of circumstances detained on the path over which the Jews of western Europe swiftly passed from rabbinical lore to European culture" and to emancipation, and "his strivings and short-comings exemplify the unfulfilled hopes and the disappointments of Russian civilization." The Maskilim are mostly teachers and writers; they taught a part of the young generation of Russian Jewry to read Hebrew and have created the great Neo-Hebrew literature which is the monument of Haskalah. Although Haskalah has now been flourishing in Russia for three generations, the class of Maskilim does not reproduce itself. The Maskilim of each generation are recruited from the ranks of the Orthodox Talmudists, while the children of Maskilim very seldom follow in the footsteps of their fathers. This is probably due to the fact that the Maskil who breaks away from strictly conservative Judaism in Russia, but does not succeed in becoming thoroughly assimilated, finds that his material conditions have not been improved by the change, and, while continuing to cleave to Haskalah for its own sake, he does not permit his children to share his fate. The quarrels between the Maskilim and the Orthodox, especially in the smaller communities, are becoming less frequent. In the last few years the Zionist movement has contributed to bring the Maskilim, who joined it almost to a man, nearer to the other classes of Jews who became interested in that movement. The numerous Maskilim who emigrated to the United States, especially after the great influx of Russian immigrants, generally continued to follow their old vocation of teaching and writing Hebrew, while some contributed to the Yiddish periodicals. Many of those who went thither in their youth entered the learned professions. See Literature, Modern Hebrew. (Source: Jewish Dictionary)
ellauri368.html on line 93: Nikmat Shimshonissa kerran mahtava Simson, nyt sokea ja avuton, tuodaan Dagonin alttarin eteen huvittelemaan palestiinalaisten vihollisia. Delilahin petos, hänen sokeutensa ja nöyryytyksensä, jotka edustavat myös kansallista häpeää, jättävät Simsonille vain yhden halun – koston. Se pitää hänet hengissä ja palauttaa hänen toimintakykynsä. Ya'el ve-Sisrassa Jaelin on valittava inhimillisen velvollisuutensa antaa turvapaikka lyödylle miehelle ja isänmaallisen velvollisuutensa välillä tuhota kansallinen vihollinen. Lopulta hän täyttää velvollisuutensa kansaansa kohtaan, ja profeetta Debora on vakuuttunut siitä, että kansallinen moraali on myös inhimillistä moraalia.
ellauri368.html on line 162: Frank Herbert kuoli vuonna 1986. Vuodesta 1999 alkaen hänen poikansa Brian Herbert ja tieteiskirjailija Kevin J. Anderson julkaisivat useita priikveleitä kaksi siikveliä, jotka täydentävät alkuperäisen Dune -sarjan ( Hunters of Dune vuonna 2006 ja Sandworms of Dune vuonna 2007), perustuu osittain Frank Herbertin muistiinpanoihin, jotka löydettiin kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
ellauri368.html on line 174: Herbertin kiinnostus aavikkoympäristöä ja sen haasteita kohtaan johtuu tutkimuksesta, jonka hän aloitti vuonna 1957, koska hän aloitti keskeneräisen artikkelin Yhdysvaltojen maatalousministeriön kokeesta, jossa käytettiin köyhyysruohoa vakauttamaan vahingoittavia hiekkadyynejä, jotka voisivat "niellä kokonaisia kaupunkeja ja järviä, ml joet ja moottoritiet." Herbert vietti seuraavat viisi vuotta tutkien, kirjoittaen ja tarkistaen romaania Tyyny, josta tuli alun perin sarjakuvalehti kahdeksi lyhyemmäksi teokseksi, Dune World (1963) ja The Prophet of Dune (1965). Sarjakuvaversiota laajennettiin ja muokattiin, kunnes yli 20 kustantajaa hylkäsi sen – ennen kuin Chilton Books, autokorjausoppaistaan tunnetuin painotalo, julkaisi sen vuonna 1965.
ellauri368.html on line 176: Aavikkoplaneetan Arrakisin ympäristö on samanlainen kuin Lähi-idässä, erityisesti Arabian niemimaalla ja Persianlahdella sekä Meksikossa. Romaani sisältää myös viittauksia öljyteollisuuteen Persianlahden arabivaltioissa sekä Meksikossa. Arrakisin fremeneihin vaikuttivat Arabian beduiiniheimot, ja Mahdi-profetia on peräisin islamilaisesta eskatologiasta. Ruipelosta Paulista tulee pyhä Paavali, tai enemmänkin, Muad'dib eli Messias ja sillä se pääsee keon huipulle. Inspiraatiota on otettu myös keskiaikaisen historioitsija ibn Khaldunin syklisestä historiasta ja hänen dynastiasta Pohjois-Afrikassa, mistä vihjasi Herbertin viittaus ibn Khaldunin kirjaan Kitāb al-ʿIbar "Oppituntien kirja", joka tunnetaan fremenien keskuudessa.
ellauri368.html on line 180: Tehdään maailma, jossa ihmiskunta voi luoda oman tulevaisuutensa hetkestä hetkeen, vapaana yhden miehen visioista. Vapaa profeettojen sanojen vääristymisestä. Ja vapaa tulevaisuudesta, joka on ennalta määrätty.
ellauri368.html on line 215: että "miehen vihollisia ovat hänen oman talonsa naiset", mikä parodioi profeetta Miikaa (vii, 6) vain korvaamalla "naiset" "miehille". BUAHAHAHA! Verratonta!
ellauri368.html on line 219: mutta suurimmaksi osaksi parodistin kohtalo oli kaikkien humoristien kohtalo - ei otettu vakavasti. Ihmiset nauroivat heidän vitseilleen, nauttivat niistä nokkeluutta ja sarkasmia, mutta jatkoivat omilla vanhoilla tavoillaan ihan sama. Ainoa parodia, joka teki itsensä vahvasti tunnetuksi, oli Joseph Perlin Reveur of Secrets ja jopa tämä merkittävä satiiri tuottanut kyseenalaisia tuloksia
ellauri368.html on line 231: Talmudin valmistumisen jälkeisenä aikana Halakha oli hallitseva kaikissa kouluissa ja työnsi kaikkia kevyempää kirjallisuutta takapuolelle. Mutta tilanne muuttui juutalaisuuden kulta-ajalla, 1200.luvulla. Lew, »nd Herran sana Nehir-Pekodista" iiulead of "Oul of Zion" ud "tiara Jeniiklem" (1%*. ii. 3). Prof. L. Ginibeig nimeltä m; arientloD !•> snolhet pusage in Tal. Yer. lP». luku III, 7), joka on oiva geimine-parodia. Siellä kerrottiin, että Rabbi Abbahu telttaa poikansa Haninahin lähtiessä opiskelemaan Tiberiaissa. The Utter kuitenkin harjoitti cbaritable-työtä ja laiminlyö hiz stadiis. The father ihereupon nuhteli häntä saying; "mart yrm'vt YVf^i n-iap 1"* 'VatO",
ellauri368.html on line 244: Profeetta Habakbukin kirja (Sepher yabakbuk ha-Nabhi) on parodia ilman satiirista motiivia. Joan de Plantevit löysi siitä kabalistisen merkityksen Kanni-nimessä nähtyään Otsia) viittaus juutalaiseen Messiaaseen ja Beerissä pakanamaailmaan. Mutta tämä naivismi jo naurettiin kirjoittanut Bartolocci, joka tunnisti kirjan huumorin*«. Miten Se, kuinka pitkälle kirjoittaja onnistui olemaan humoristinen, on toinen kysymys. Profeettojen kieltä jäljitetään taitavasti, mutta huumori ei ole kovin voimakasta. Juutalaiset, sanoo parodisti, jakaantuivat uskollisuudestaan Vineyardin välillä (Karmi) ja kaivo (Beeri), taitaa olla viittaus siihen hillittömyyttä ja raittiutta. Pullon (Bakbulj) innoittama profeetta lähetettiin kääntämään ihmiset palvomaan viinamäkeä, jonka hän onnistui monien koettelemusten jälkeen saavuttamaan, vihjaten siten, että juutalaiset eivät olleet askeetteja vaan päinvastoin kovia dokuja.
ellauri368.html on line 282: Translation: "Blessed are You, LORD our God, King of the universe..."
ellauri368.html on line 287: Jonah Rapa, probably a native, or resident of Vermicelli, wrote a satire on Christianity in the form of the Passover Haggadah, which has come down to us in a number of manuscripts, some bearing the peculiar title of Pilpul Zeman Zemanim Zemanehem, and some the title of Haggadah of Yonah Rapa.
ellauri368.html on line 289: In his satire, he prefers to strike out right from the shoulder. Take, for instance, his exposure of the Carnival, which reads in part as follows:
ellauri368.html on line 291: "In those days no lamentation is heard, sorrow and grief take to flight. No one asks for anything but plenty of wine and food. No sound is heard but that of stringed instrument and pipes, timbels, harps and psalteries .... The wise man is sought in those days, but he is not there; the prudent
ellauri368.html on line 292: cannot be found. Men of intelligence and knowledge ate searched from one end of the earth to the other, but their place is unknown. The moral man — even his shadow is gone. Orators and poets have run away and joined the scooters. The pious have become impious, the shrewd have lost their senses in drink. . . Judges have gone wrong, honest men turned defaulters. Princes cheat and magistrates keep themselves in hiding. . ."
ellauri368.html on line 296: Evidently, his satire lacks that subtle irony which made Profiat Duraii's Epistle so powerful, and at the same time gained for it such great popularity. Undoubtedly, it is due to this directness and plainness of speech, that this parody has never yet seen the light of day. About as humorous as this invective against J.N. somewhat earlier:
ellauri368.html on line 298: Let the dead god cease, and forgotten be his memory, name and time of existence. Eternal perdition bequeathed be to fucking Nazarite who proclaimed his greatness and his dominion.
ellauri368.html on line 303: When he (Scrooge McDuck) gave a coin in alms to a poor man, he shouted at him this: 'Why do you sit with thy hands folded? The sleep of the laborer is sweet; go, then, till the earth and live with the labor of thine own hands. Thy hands are not bound, nor are thy feet put into fetters. By Jehovah, all of you are poor, because you hold your hands akimbo. If you had in your possession all the gold of my money bin, you would squander it. Do you perhaps wait for manna to come down from beaven, as it did for those who went out of Egypt, or for the earth to bring forth white bread and garments of fine wool, colored and embroidered, or do you wait for God to open windows in heaven?
ellauri368.html on line 305: As a parody, this work is certainly one of the cleverest, and as a satire, it would likewise have ranked with the best in Hebrew literature, if not for one characteristic which detracts
ellauri368.html on line 306: a good deal from its merit. It abounds in too many profane and vulgar expressions. And while this characteristic is not uncommon in the literature of the middle ages, it nevertheless
ellauri368.html on line 315: Joseph Perl (1773-1839) is one of the most remarkable links in the chain of Judaic uterature. In 1819, four years after seminal hasidic works of the Ba'al Shem Tov and Nahman of Bratslav appeared, Perl printed Megalei Temirin (Revealer of Secrets), an erudite Hebrew parody that satirized them.
ellauri368.html on line 316: This work purports to be a genuine collection of letters by several hasidim, but it adopts the epistolary genre primary in order to expose corruption that Perl associated with the Hasidic movement.
ellauri368.html on line 318: Hasidism was inspired by Israel ben Eliezer, who was eventually dubbed the Ba'al Shem Tov after he was "revealed" as a wonder-working leader in about 1736. He lived in the Ukraine, where there was a high density of provincial Jewish communities. Two generations after the death of this charismatic leader, his followers printed BeShT (In Praise of the Ba'al Shem Tov, 1815, a Hebrew work consisting primarily of hagiographie tales about wonders of the rebbe, as passed on and eaborated by his disciples. In the same year, stories by Nahman of Bratislav - a great-grandson of the Ba'al Shem Tov - were published by his scribe Nathan Sternharz. Accompanied by Yiddish versions, the Hebrew tales were intended to reach the broadest possible audience.
ellauri368.html on line 320: Then came Perl, show inserted more than just a grain of sand into the happy oyster of hasidic life. Joseph Perl hailed from Tarnopol and became an erudite follower of the Jewish Enlightenment, or haskalah. He learned German and published an attack on the Hasidim in that language, Ueber das Wesen der Sekte Hasidim (on the essence of the Hasidic Sect, 1816). In so doing he aroused the ire of the hasidim; Perl encodes both his scorn and their fury into his epistolary novel, Revealer of Secrets. The plot of Revealer of Secrets revolves around an offensive anti-hasidic book in German, which is evidently Perl's own tract dating from 1816. The hasidic characters in Revealer of Secrets plot to find and destroy the offending book; in the course of their fictional search, they reveal many of the baser traits that Perl attacked in his 1816 essay.
ellauri368.html on line 322: From a literary-historical standpoint, Revealer of Secrets holds immense interest. As Dov Taylor notes in his useful introduction, it was inspired by the eighteenth-century epistolary tradition initiated in England by Samuel Richardson's Pamela (1740), in France by Rousseau's Nouvelle Héloïse (1760), and in Germany by Goethe's Die Leiden des jungen Werthers (1774). Because Hebrew had as yet no novelistic tradition, Perl necessarily drew upon the prevailing norms of European fiction. Thus arose the beginning of modern Hebrew literature in the margins of eighteenth-century fiction
ellauri368.html on line 325: Revealer of Secrets merits immense respect among readers of Judaic literature. With it Perl not only inaugurated a new branch of Hebrew writing but also entered the fray that was raging between enlightened maskilim and inspired hasidim , taking aim against corruption through sophisticated comic parodies. According to tradition, Perl's parody was so convincing that hasidic readers initially assumed that Revealer of Secrets was a genuine hasidic work. This impression was furthered by the presence of innumerable scholarly and pseudo-scholarly footnotes adorning the text.
ellauri368.html on line 327: Revealer of Secrets is particularly pertinent at the end of the twentieth century. We seem to be post-everything in this fin-de-siècle twilight of the millennium. Our age is called post-War, post-Shoah, post-Soviet Union, post-Cold War, and maybe even post Zionist. Aaron Lansky calls the new building for the National Yiddish Book Center "heymish modern," but others will say that it is post-shtetl or post-modern. In our crowded post-age obsessed by imitation, influence, and parody, the time is right for a rediscovery of Joseph Perl's masterful parody of hasidic writing.
ellauri368.html on line 329: Salaisuuxien paljastaja Josef Perl vieraili zaddikimien kodeissa, tarkkaili heidän tapojaan ja elämäntapaansa, kuuli joitain niistä TLDR salaisia lausuntoja, sai osan heidän luottamuksellisista lausunnoistaan vastausta, ja hän asettui uskonnolliseen uskollisuuteen äänittämään havaintojensa tulokset kirjan muodossa, ja tämän hän oikein nimesi Salaisuuksien paljastajaxi. The Reveaier of Secrets ei ole vain satiirinen parodia, se on myös romaani; itse asiassa ensimmäinen realistinen heprean romaani, huolimatta siitä, että siitä puuttuu rakkauden elementti, mikä muoto annetaan tavallisesti kaunokirjallisille kirjoille. Paizi The Dunelle, jossa on sama valitettava puute.
ellauri368.html on line 331: Hasidism began in the late 1850s under Ukrainian Rabbi Ba'al Shem Tov. His followers published a collection of stories about his life, Shivhei ha-Besht (ln Praise of the Ba'al Shem Tov), in 1815.
ellauri368.html on line 333: The following year Perl published Ueber das Wesen der Sekte Chassidim aus ihren eigenen Schriften gezogen (On the Nature of the Sect of the Hasidim, Drawn from Their Own Writings), in which he laid out what he saw as the absurdity of Hasidic beliefs and practices.
ellauri368.html on line 335: In 1819 he continued his writings against Hasidism by publishing a novel about the subject. In the novel, characters search for the original copy of a recently published anti-Hasidic book. The novel was originally published anonymously.
ellauri368.html on line 337: The novel was seen as part of the theological debate between adherents of Haskala (the Jewish Enlightenment) and the religious revivalism of Hasidism.
ellauri368.html on line 339: The novel used the epistolary tradition of European novels such as Samuel Richardson's Pamela and brought this style into Jewish literature. Perl also made use of scholarly and pseudo-scholarly footnotes throughout the novel.
ellauri368.html on line 341: It is an unusual book in that it satirizes the language and style of early hasidic rabbis writing in Hebrew, which was not the vernacular of the Jews of its time. To make his work available and accessible to his contemporaries, Perl translated his own work into Yiddish. It is currently in print only in an English translation, by Dov Taylor, published by Westview Press.
ellauri368.html on line 408: Ukrainaa tukevat Venäjän vapaaehtoisjoukot (RDK) ylittivät maanantaina rajan Ukrainasta Venäjälle Graivoronin kaupunkiin kuuluvaan Kozinkan kylään. Näin arvioi Yhdysvaltalainen ajatushautomo Institute for the Study of War (ISW). Britannian puolustusministeriön mukaan Venäjälle tunkeutuneita joukkoja ei olla pystytty tunnistamaan. Tiedustelukatsauksessaan se kertoo tilanteen kuitenkin kertovan siitä, että Venäjän Ukrainan vastaisen rajan tilanne on nyt toDElla huono.
ellauri369.html on line 27:
KUULUISIA MIEHIÄ
Paleofiktiota
ellauri369.html on line 53: Oulunkylän kirjaston rottahyllystä löytyi 1959 julkaistu ja 1977 painettu neuvosto-Vamireh. Se edustaa paleofiktiota useammassakin kuin yhdessä mielessä.
ellauri369.html on line 57: Paleofiktio on esihistoriallista aikaa kuvaava kirjallisuuden lajityyppi. Termin kehitti suomalainen paleontologi Björn Kurtén kuvaamaan esihistorialliseen aikaan sijoittuvia romaanejaan Den svarta tigern (1978; suom. Musta Tiikeri, 1981) ja Mammutens rådare (1984; suom. Mammutin suojelija, 1984). Paleofiktio muistuttaa historiallista romaania kertoessaan menneistä ajoista, mutta sen kuvaamista tapahtumista ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä nykypäivään. Tämän vuoksi paleofiktion kirjoittajan on mahdollista käsitellä aihettaan paljon vapaammin kuin historiallisen romaanin kirjoittajan, ja lajityypillä onkin yhteyksiä myös fantasiakirjallisuuteen ja muuhun spekulatiiviseen fiktioon.
ellauri369.html on line 89: Rosnyn Tulen löytäjistä kasarilla tehty filmi War of Fire tarjoaa esimerkkejä seuraavista aiheista:
ellauri369.html on line 106: Kirjassa The History of the Contending of Saint Paul hänen kasvojaan kuvataan "granaattiomenan ihon punertaviksi". Pyhän Pietarin teot vahvistavat, että Paavalilla oli kalju ja kiiltävä pää ja punaiset hiukset. Kuten Barnes tiivisti, Chrysostomos kirjoittaa, että Paavalin vartalo oli matala, hänen ruumiinsa kiero ja pää kalju. Lucian kuvaa teoksessaan Philopatris Paavalia "corpore erat parvo, contracto, incurvo, tricubitali" ("hän oli pieni, supistunut, kiero, kolme kyynärää eli neljä jalkaa kuusi").
ellauri369.html on line 188: Luonnontilaisia metsiä on jäljellä enää alle kolme prosenttia Suomen metsäpinta-alasta. Suurin osa metsistä on ”talousmetsää”, ja niistäkin kaksi kolmasosaa alle 80-vuotiaita, siis nuorempia kuin Erkki Lähde. No eikö se jo lähde, supisevat toisilleen luonnonvarakeskuxen valeprofessorit. Johan se on way past avohakkuuikäinen. Ihmisen viljelemiä yksipuolisia talousmetsiä Lähde kutsuu puupelloiksi. Metsäteollisuus ei tästä termistä pidä, sen mielestä sana vastaa todellisuutta.
ellauri369.html on line 193: Luontoarvot saivat väistyä isänmaan edun tieltä. Ajattelutavan muutoksessa olennainen vaikutus oli Helsingin yliopiston metsänhoidon professorilla A. K. Cajanderilla, joka toimi pääministerinä ennen talvisotaa.
ellauri369.html on line 277: Ibn Ishaq kertoo, että tapaus nostatti kohun. Muhammedin sanat tulkittiin merkiksi siitä, että hän oli valmis sovitteluun. Osa Muhammedin kannattajista oli paennut Etiopiaan turvaan mekkalaisten vainolta. Sinne levisi nyt huhu, että mekkalaiset olivat hyväksyneet islamin. Huhun vaikutuksesta osa paenneista lähti paluumatkalle. Myös enkeli Gabriel sai tietää asiasta. Hän aloitti moitteensa Muhammedille seuraavin sanoin: "Mitä vittua olet mennyt tekemään, Muhammed?". Profeetta otti virheensä raskaasti, mutta Jumala lohdutti häntä ("Sattuuhan sitä", "Aina roiskuu kun rapataan") ja tilanne korjattiin.
ellauri369.html on line 279: Tapaus venyttää islamin tulkintaa profeetasta, joka ei koskaan tehnyt virheitä. Tarinan loukkaavuuden takia monet nykyajan muslimit eivät edes usko, että se löytyy islamilaisista lähteistä. Tarina saattoi olla loukkaava myös Ibn Hishamille 800-luvun alussa, sillä hän jättää sen kertomatta. Sen sijaan 900-luvulla at-Tabari, jolla vielä oli käytössään Ibn Ishaqin teksti, esittää sen. Syynä oli Jansenin mukaan mahdollisesti se, että tarinaa tarvittiin selittämään Koraanin kohtaa 22:52, jossa puhutaan siitä, miten Saatana saa pujotetuksi omia toiveitaan lähettilään toiveiden lomaan. Tämä kohta kuuluu seuraavasti:
ellauri369.html on line 281: »Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas.»
ellauri369.html on line 286: Jansenin mukaan ensimmäinen jumala al-Lat tarkoittaa "jumalatarta". Toinen jumaluus, Manat, tarkoittaa kohtalotarta ja löytyy myös Raamatusta muodossa Meni jo (Jesaja 65:11). Kolmas nimi Al-Uzza tarkoittaa "mahtavin" ja on nähtävästi myös Venus-planeetan nimitys. Islamilainen kirjallisuus ei valitettavasti kerro enempää näistä jumalista ja siitä, miten heitä palvottiin, kun Mekassa vielä vallitsi jahiliyyah. Jahiliyyah (Arab. جَاهِلِيَّة dzāhilīyyah, "tietämättömyys", "barbaria") eli tietämättömyyden aika on islamilainen käsite, joka tarkoittaa oloja, jotka vallitsivat Arabian niemimaalla ennen kuin Koraani alkoi laskeutua profeetta Muhammedille vuodesta 610 lähtien, ja ennen kuin hän aloitti julkisen valistustyönsä kolme vuotta myöhemmin. "Jahiliyyah" esiintyy Koraanissa muutaman kerran, ja tällöin se on suomennettu "pakanuudeksi" (33:33 5:50; 48:26). Sanaa käytetään nykyisin myös tarkoittamaan modernia tietämättömyyttä tai luopumista Allahista (esim. Salman Rushdie)..
ellauri369.html on line 295: Thomas Carlyle (4. joulukuuta 1795 – 5. helmikuuta 1881) oli skotlantilainen esseisti, historioitsija ja filosofi Skotlannin alamailta. Viktoriaanisen aikakauden johtava kynäilijä, hän vaikutti syvästi 1800-luvun taiteeseen, kirjallisuuteen ja filosofiaan. Erittäinkin syvältä.
ellauri369.html on line 297: Edinburghissa perusopiskelijana Carlyle kexi ympyrän. Howard Evesin (1911–2004) mukaan matemaatikko John Leslie (1766–1832) kuvasi neliöyhtälön juurten geometrista rakennetta ympyrällä kirjassaan Elements of Geometry ja huomautti, että tämän idean antoi hänen entinen hallijärjestäjänsä Thomas Carlyle (1795-1881). Eves kusettaa tässä aika rankasti. Vaikka Leslien kirjan kuvaus sisältää analogisen ympyrärakenteen, se esitettiin vain alkeisgeometrisin termein ilman mitään käsitystä karteesisesta koordinaattijärjestelmästä tai neliöfunktiosta ja sen juurista.
ellauri369.html on line 304: Jokaista hänen myöhemmistä teoksistaan, mukaan lukien On Herpes (1841), Past and Present (1843), Cromwell's Letters (1845), Latter-Day Pamfletit (1850) ja History of Frederick the Great (1858–65), myytiin suuresti kaikkialla.
ellauri369.html on line 310: Carlylen varhaiskasvatus tuli hänen äidiltään, joka opetti hänelle lukemista (huolimatta siitä, että hiän oli tuskin lukutaitoinen), ja hänen isänsä opetti hänelle laskennan (huolimatta siitä että käytti siihen sekä sormia että varpaita). Tämän jälkeen hän meni Annan Akatemiaan ( n. 1806–1809 ), jossa hän opiskeli alkeellista kreikkaa, luki sujuvasti latinaa ja ranskaa ja opiskeli aritmetiikkaa "aivan hyvin". Häntä kiinnosti matematiikka ja geometria ja osoitti suurta lahjakkuutta näissä aiheissa, Carlyle-ympyrän keksimisen ansiosta. Yliopiston kirjastossa hän luki monia tärkeitä teoksia 1700-luvun ja nykyajan historiasta, filosofiasta ja kauniista kirjeistä. Carlyle aloitti opettamisen Annan Academyssa kesäkuussa 1814. Hän piti ensimmäiset koesaarnansa joulukuussa 1814 ja joulukuussa 1815, jotka molemmat ovat kadonneet.
ellauri369.html on line 314: Kesällä 1818 Irvingin kanssa Peeblesin ja Moffatin nummien halki tekemän tutkimusmatkan jälkeen Carlyle teki ensimmäisen julkaisuyrityksensä ja välitti näkemäänsä kuvaavan artikkelin edinburghilaisen lehden toimittajalle, jota ei julkaistu ja joka on nyt kadonnut.
ellauri369.html on line 317: of_the_historian_Thomas_Carlyle.jpg/340px-Jane_Baillie_Welsh%2C_Mrs_Thomas_Carlyle%2C_1801_-_1866._Wife_of_the_historian_Thomas_Carlyle.jpg" />
ellauri369.html on line 332: Jane teki näet onnistuneen vierailun sinne syyskuussa 1825. Siellä ollessaan Carlyle kirjoitti saksalaisen romanssin (1827), kokoelman Johann Karl August Musäuksen , Friedrich de la Motte Fouquén , Ludwig Tieckin , ETA Hoffmannin ja Jeanin aiemmin kääntämättömiä saksalaisia romaaneja.
ellauri369.html on line 339: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri369.html on line 354: Sartor Resartus: The Life and Opinions of Herr Teufelsdröckh in Three Books is an 1831 novel by the Scottish essayist, historian and philosopher Thomas Carlyle. Räätälinlihas (lat. musculus sartorius < lat. sartor, räätäli) on pitkä ja kapea, heikko lihas, jonka alkukohta on suoliluun päällä sijaitseva kalvo, fascia iliaca, ja päätekohta sääriluun yläosan sisäsivu. Sitä hermottaa reisihermo (nervus femoralis). Räätälinlihaksen tehtävänä on koukistaa lonkka- ja polviniveltä. Räätälinlihas kulkee vinosti muiden reisilihasten yli sääriluun sisäreunan kyhmyyn (tuberositas tibiae) leveän hanhenjalkakalvon (pes anserinus) välityksellä. Lihaksen nimen etymologiasta on neljä hypoteesia: Yksi on, että nimi valittiin koska räätälit istuivat ennen jalat ristikkäin; toinen on se, että lihaksen alapään sijainti osuu samaan kohtaan mistä räätälit mittaavat lahkeen sisäsauman pituutta; kolmas on että se muistuttaa räätälin mittanauhaa; neljänneksi, vanhoja poljettavia ompelukoneita käytettäessä niitä piti jatkuvasti polkea ja yhdistettynä jalkojen asentoon lihas kehittyi räätäleillä huomattavastikin.
ellauri369.html on line 355: The novel purports to be a commentary on the thought and early life of a German philosopher called Diogenes Teufelsdröckh (which translates as 'God-born Devil's-dung'. He is author of a tome entitled Clothes: Their Origin and Influence. Teufelsdröckh's Transcendentalist musings are mulled over by a sceptical English Reviewer (referred to as Editor) who also provides fragmentary biographical material on the philosopher. The work is, in part, a parody of Hegel, and of German Idealism more generally. Har har har olipa humoristista.
ellauri369.html on line 360: As a boy, Teufelsdröckh was left in a basket on the doorstep of a childless couple in the German country town of Entepfuhl ("Duck-Pond"); his father a retired sergeant of Frederick the Great and his mother a very pious woman, who to Teufelsdröckh´s gratitude, raises him in utmost spiritual discipline. In very flowery language, Teufelsdröckh recalls at length the values instilled in his idyllic childhood, the Editor noting most of his descriptions originating in intense spiritual pride. Teufelsdröckh eventually is recognized as being clever, and sent to Hinterschlag (slap-behind) Gymnasium. While there, Teufelsdröckh is intellectually stimulated, and befriended by a few of his teachers, but frequently bullied by other students. His reflections on this time of his life are ambivalent: glad for his education, but critical of that education´s disregard for actual human activity and character, as regarding both his own treatment and his education´s application to politics. While at University, Teufelsdröckh encounters the same problems, but eventually gains a small teaching post and some favour and recognition from the German nobility. While interacting with these social circles, Teufelsdröckh meets a woman he calls Blumine (Goddess of Flowers; the Editor assumes this to be a pseudonym), and abandons his teaching post to pursue her. She spurns his advances for a British aristocrat named Towgood. Teufelsdröckh is thrust into a spiritual crisis, and leaves the city to wander the European countryside, but even there encounters Blumine and Towgood on their honeymoon. He sinks into a deep depression, culminating in the celebrated Everlasting No, disdaining all human activity. Still trying to piece together the fragments, the Editor surmises that Teufelsdröckh either fights in a war during this period, or at least intensely uses its imagery, which leads him to a "Centre of Indifference", and on reflection of all the ancient villages and forces of history around him, ultimately comes upon the affirmation of all life in "The Everlasting Yea". The Editor, in relief, promises to return to Teufelsdröckh´s book, hoping with the of his assembled biography to glean some new insight into the philosophy. Wow, sounds a lot like Carlyle´s personal biography, lightly camouflaged?
ellauri369.html on line 364: Herr Diogenes Teufelsdröckh: (Greek/German: "Zeus-descended Devil´s Dung") The Professor of "Things in General" at Weissnichtwo University, and writer of a long book of German idealist philosophy called Clothes, Their Origin and Influence, the review of which forms the contents of the novel. NOTE: Both professor and book are fictional.
ellauri369.html on line 365: The Editor: The narrator of the novel, who in reviewing Teufelsdröckh´s book, reveals much about his own tastes, as well as deep sympathy towards Teufelsdröckh, and much worry as to social issues of his day. His tone varies between conversational, condemning and even semi-Biblical prophecy. The Reviewer should not be confused with Carlyle himself, seeing as much of Teufelsdröckh´s life implements Carlyle´s own biography. I told you so!
ellauri369.html on line 367: Hofrath: Hofrath Heuschrecke (i. e. State-Councillor Grasshopper) is a loose, zigzag figure, a blind admirer of Teufelsdröckh´s, an incarnation of distraction distracted, and the only one who advises the editor and encourages him in his work; a victim to timidity and preyed on by an uncomfortable sense of mere physical cold, such as the majority of the state-counsellors of the day were. Sounds a lot like Waldo Emerson.
ellauri369.html on line 369: Blumine: A woman associated to the German nobility with whom Teufelsdröckh falls in love early in his career. Her spurning of him to marry Towgood leads Teufelsdröckh to the spiritual crisis that culminates in the Everlasting No. Their relationship is somewhat parodic of Werther´s spurned love for Lotte in The Sorrows of Young Werther (including her name "Goddess of Flowers", which may simply be a pseudonym), though, as the Editor notes, Teufelsdröckh does not take as much incentive as does Werther. Critics have associated her with Kitty Kirkpatrick, with whom Carlyle himself fell in love before marrying Jane Carlyle.
ellauri369.html on line 374: Towgood: The English aristocrat who ultimately marries Blumine, throwing Teufelsdröckh into a spiritual crisis. If Blumine is indeed a fictionalization of Kitty Kirkpatrick, Towgood would find his original in Captain James Winslowe Phillipps, who married Kirkpatrick in 1829.
ellauri369.html on line 376: Sartor Resartus was intended to be a new kind of book: simultaneously factual and fictional, serious and satirical, speculative and historical. It ironically commented on its own formal structure, while forcing the reader to confront the problem of where "truth" is to be found. In this respect it develops techniques used much earlier in Tristram Shandy, to which it refers. The imaginary "Philosophy of Clothes" holds that meaning is to be derived from phenomena, continually shifting over time, as cultures reconstruct themselves in changing fashions, power-structures, and faith-systems. The book contains a very Fichtean conception of religious conversion: based not on the acceptance of God but on the absolute freedom of the will to reject evil, and to construct meaning. This has led some writers to see Sartor Resartus as an early existentialist text. Why of course!
ellauri369.html on line 379: Sartor Resartus was best received in America, where Carlyle became a dominant cultural influence and a perceived leader of the Transcendental Movement. After its 1836 arrival in Boston as a book, Nathaniel Langdon Frothingmouth accurately predicted that reaction would be divided between those that found it vapid and convoluted and those that found it insightful and philosophically fruitful. Ihan sama juttu kuin Wayne W. Dyerin kohdalla! (Esim. Nuevos pensamientos para una vida mejor.)
ellauri369.html on line 381: According to Rodger L. Tarbaby, "The influence of Sartor Resartus upon American Literature is so vast, so pervasive, that it is difficult to overstate." Tarr notes its influence on such leading American writers as Ralph Waldo Emerson, Emily Dickinson, Henry David Thoreau, Herman Melville, Margaret Fuller, Louisa May Alcott and Mark Twain (Nathaniel Hawthorne and Edgar Allan Poe were among those that read and objected to the book).
ellauri369.html on line 383: Neopaganist humorist Charles Godfrey Leland (1824-1903) read it through forty times ere he left college, of which he kept count. He went on to write Aradia, or the Gospel of the Witches, which became a primary source text for Neopaganism half a century later.
ellauri369.html on line 385: Jorge Luis Borges greatly admired the book, recounting that in 1916 at age 17 "[I] discovered, and was overwhelmed by, Thomas Carlyle. I read Sartor Resartus, and I can recall many of its pages; I know them by heart."
ellauri369.html on line 387: Last but not least, Martin Luther King Jr. cried out with the earnest belief of Carlyle, "It seems that God sits in His heaven and does nothing."
ellauri369.html on line 388: It contains the first English use of the expression "meaning of life." See O´Brien, Wendell. "Meaning of Life, The: Early Continental and Analytic Perspectives". Internet Encyclopedia of Philosophy. Retrieved 2022-12-28.
ellauri369.html on line 394: On Herpes, Hero-Worship, & the Heroic in History on skotlantilaisen esseistien, historioitsijan ja filosofin Thomas Carlylen kirja, jonka on julkaissut James Fraser , Lontoo, vuonna 1841. Se on kokoelma kuudesta toukokuussa 1840 pidetystä luennosta merkittävistä historiallisista aiheista. lukuja. Se ilmaisee Carlylen uskon sankarillisen johtajuuden tärkeyteen.
ellauri369.html on line 413: Sankari profeettana. Mahomet : Islam
ellauri369.html on line 424: Carlyle oli yksi harvoista filosofeista, jotka elivät läpi Britannian teollisen vallankumouksen, mutta säilyttivät ei-materialistisen näkemyksen historiallisesta kehityksestä. Mikä tampio!
ellauri369.html on line 430: Kaikki sankarit tekevät virheitä, jopa Zhugasvili ja Schicklgruber. Heidän sankaruutensa piilee heidän luovassa energiassaan näiden vaikeuksien edessä, ei heidän moraalisessa täydellisyytessään. Sellaisen henkilön nauraminen heidän epäonnistumistensa vuoksi on niiden filosofiaa, jotka etsivät lohtua tavanomaisesta. Se on valetismia.
ellauri369.html on line 438: Mahatma Gandhi luki "The Hero as Profeetta" islamin opinnoissaan ja "oppii profeetan suuruudesta ja rohkeudesta ja ankarasta elämästä".
ellauri369.html on line 477: Deena Weinstein havaitsee On Herpexen vaikutuksen "kitaran sankarin" rockmusiikkiilmiöön, kuten 1960-luvun meemissä "Clapton is God". Deena Weinstein (born March 15, 1943) is a professor of sociology at DePaul University whose research focuses on popular culture. She is particularly well known for her research on heavy metal culture, on which subject she wrote a ground-breaking book, Heavy Metal: A Cultural Sociology (1991), later published in a revised and updated version as Heavy Metal: The Music and Its Culture (2009). She did for metal what Greil Marcus's Lipstick Traces did for the Sex Pistols (fucking castrated them).
ellauri369.html on line 480: Platon ("filosofi"),
ellauri369.html on line 492: Hän alkoi julkisesti ilmaista uskonnollisia epäilyksiään puoliksi omaelämäkerraisissa teoksissaan Shadows of the Clouds , jotka julkaistiin vuonna 1847 salanimellä "Zeta", ja The Nemesis of Faith , joka julkaistiin omalla nimellään vuonna 1849. Erityisesti The Nemesis of Faith nosti esiin kiistan myrskyn, jonka William Sewell poltti julkisesti Oxfordissa Exeter Collegessa ja Morning Herald piti sitä "uskottomuuden käsikirjana" . James joutui eroamaan stipendiaatistaan, ja University College Londonin virkamiehet peruuttivat tarjouksen mestariopiskelusta Hobart Townissa Australiassa, jossa Froude oli toivonut pääsevänsä työskentelemään samalla kun harkitsi tilannettaan uudelleen. James pakeni yleistä meteliä vastaan kiinaamalla ystävänsä Charles Kingsleyn luona katakombeissa.
ellauri369.html on line 504: Mään of The Day, # 35. ellauri369.html on line 526: Frouden elämäkerrallisen työn vahvimpia arvostelijoita oli kirjailija Margaret Olif, joka kirjoitti The Contemporary Review of 1883:ssa, että elämäkerran pitäisi olla "moraalisen muotokuvamaalauksen taidetta" ja kuvaili Jane Carlylen papereiden julkaisemista "naisen heikkouden salaisuuden pettämiseksi ja paljastamiseksi". Kun Froude lopetti työnsä, käsikirjoitusmateriaalin omistusoikeus siirtyi rouva Alexander Carlylelle, joka valtuutti nopeasti Charles Eliot Nortonin vaihtoehtoiset elämäkerralliset osat, jotka poistivat loukkaavan materiaalin.
ellauri369.html on line 530: Carlylen elämän päätyttyä Froude suuntasi matkustamaan, erityisesti Britannian siirtomaihin, vieraillen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa ja Länsi-Intiassa. Froude aikoi "sytyttää kansalaisten mielissä kotona sitä mielikuvituksellista innostusta siirtomaa-ajatusta kohtaan, josta hänen oma sydämensä oli täynnä". Tänä aikana Froude kirjoitti myös historiallisen romaanin, The Two Chiefs of Dumbbell, joka oli vähiten suosittu hänen kypsistä teoksistaan. Kuten aiemmassa kirjassaan Irlannin historiasta, Froude käytti kirjaa muuttaakseen irlantilaisesta sankarista konnan, jolla on historiallisia vääristymiä.
ellauri369.html on line 532: Kun vastustajansa Edward Augustus Freeman kuoli vuonna 1892, Froude nimitettiin lordi Salisburyn suosituksesta hänen seuraajakseen modernin historian Regius-professoriksi Oxfordissa. Lordi Salisbury oli brittiläinen konservatiivinen poliitikko, joka toimi pääministerinä kolme kertaa yhteensä yli 13 vuoden ajan. Hän vältti liittoutumia pitäen yllä upeaa eristäytymistä. Valinta oli kiistanalainen, sillä Frouden edeltäjät olivat olleet hänen ankarimpia arvostelijoitaan, ja hänen teoksiaan pidettiin yleensä kirjallisina teoksina akateemiseen maailmaan soveltuvien vakavan historian kirjojen sijaan. Siitä huolimatta hänen luennot olivat erittäin suosittuja, suurelta osin Frouden kokemuksen syvyyden ja monipuolisuuden vuoksi ja pian hänestä tuli Orielin stipendiaatti. Froude luennoi pääasiassa Englannin uskonpuhdistuksesta , "English Sea-Men in the Sixteenth Century (Sir Francis Drake ja Thomas Cauendish) ja Erasmuksesta.
ellauri370.html on line 50: If you've ever read the Bible and thought, "This is cool, but it could really use some disturbing Game of Thrones action," the story of Queen Esther is for you. Here's an abridged version: when the current queen angers the king, he chucks her and picks a new wife from a selection of hot young women. Esther is the lucky girl, but she hides the fact she's Jewish. When her cousin Mordecai angers Haman—the big bad of the story—Haman decides her's going kill every Jew in revenge. So Esther throws a huge banquet where she reveals she's Jewish and Haman wants her (and her people) dead. The king gets super pissed, the Jews defend themselves against extermination, Haman ends up dead, and we get Purim and triangle-shaped cookies. Read more here.
ellauri370.html on line 52: Esther's maiden name was Hadassah, meaning Myrtle. Although the details of the setting are entirely plausible and the story may even have some basis in actual events, there is general agreement among scholars that the book of Esther is a work of fiction. Persian kings did not marry outside of seven Persian noble families, making it unlikely that there was a Jewish queen Esther. Further, the name Ahasuerus can be translated to Xerxes, as both derive from the Persian Khshayārsha. Ahasuerus as described in the Book of Esther is usually identified in modern sources to refer to Xerxes I, who ruled between 486 and 465 BCE, as it is to this monarch that the events described in Esther are thought to fit the most closely. Xerxes I's queen was Amestris, further highlighting the fictitious nature of the story.
ellauri370.html on line 54: Some scholars speculate that the story was created to justify the Jewish appropriation of an originally non-Jewish feast. The festival which the book explains is Purim, which is explained as meaning "lot", from the Babylonian word puru. One popular theory says the festival has its origins in a historicized Babylonian myth or ritual in which Mordecai and Esther represent the Babylonian gods Marduk and Ishtar, while others trace the ritual to the Persian New Year, and scholars have surveyed other theories in their works. Some scholars have defended the story as real history, but the attempt to find a historical kernel to the narrative "is likely to be futile".
ellauri370.html on line 56: Esther and Mordechai were definitely cousins. There was a big age gap between them, seeing as Mordechai took Esther in after she was orphaned. But according to TheTorah.com, some translations suggest he took her in as his wife, not as his ward. The exact phrase is he "took her to him," which one rabbi in Ask The Rabbi notes is only used when referring to marriage. Then why would Esther have passed for virginal woman if she'd been the wife of someone else? It may have been a matter of her age. It's gross, but it's true. This means it's very possible Mordechai never slept with Esther, well, not often anyway. According to the Jewish Women's Archive, Esther's considered not to have committed adultery because she didn't have a choice in marrying King Xerxes.
ellauri370.html on line 60: While travelling together, Haman ran out of food and had to beg Mordechai for some of his. Mordechai said the biblical equivalent of, "Sure, but you have to be my slave." Haman accepted and was trolled by Mordechai for God knows how long. Way to go Mordechai! They owe us SOOOOOO much!
ellauri370.html on line 62: The Bible makes a point of saying whenever someone is attractive. Esther's called "very beautiful" and was said to have a "lovely figure," so you know she's really rocking it. But her beauty may also have been a superpower. For The Jewish Encyclopedia states the other girls, instead of being jealous, take care of her because they clearly see the king will choose her. That's beauty as a superpower!
ellauri370.html on line 66: Thanx to Esther sexing Xerxes, the 300 BC Sleepy Joe, first time since Amalek, the Jews were officially allowed to fight back. Encyclopaedia Britannica describes it as the ultimate Stand Your Ground law: If someone came to mess up a Jew's house or business, the Jew had the right to chase them off (with a sword, slingshot, baseball bats, Uzis, missiles or anything else they had handy).
ellauri370.html on line 72: The term has been explained in different and sometimes conflicting ways by different scholars. It has been defined as "a mode of secluding, and rendering harmless, anything imperilling the religious life of the nation", or "the total destruction of the enemy and his goods at the conclusion of a campaign", or "uncompromising consecration of property and dedication of the property to God without possibility of recall or redemption".
ellauri370.html on line 74: It is translated into Latin as devotio, a word used for human sacrifice, and into Greek as anathema, which was a sacrifice to the gods (and later to God). Hopelessly devoted to you. It is related to the Arabic root ḫ-r-m, which can also mean to perforate. Balchin argues that "drastic action was required to keep Israel in holy existence." Longman and Reid alternatively suggest that herem was a "sacrifice of the occupants of Canaan in the interest of securing the purity of the land." The concept of herem was not unique to Israel. The Mesha Stele contains a statement by King Mesha of Moab that he captured the town of Nebo and killed all seven thousand people there, "for I had devoted them to destruction for (the god) Ashtar-Chemosh."
ellauri370.html on line 76: Theologians and other scholars have commented on the ethical and moral dilemmas posed by the wars of extermination, particularly the killing of women and children. Leonard B. Glick quote Shlomo Aviner as saying "from the point of view of mankind's humanistic morality we were in the wrong in [taking the land] from the Canaanites. There is only one catch. The command of God ordered us to be the people of the Land of Israel".
ellauri370.html on line 78: Some scholars point out that collective punishment, particularly punishment of descendants for transgressions committed by ancestors, is common in the Hebrew Bible—a view based primarily on repeated descriptions (with slightly varied wording) of God as "a jealous God, punishing the children for the sin of the fathers to the third and fourth generation … but showing love to a thousand {generations} of those who love me and keep my commandments."
ellauri370.html on line 80: Several scholars and commentators have characterized the wars of extermination as genocide. Scholar Pekka Pitkanen asserts that Deuteronomy involves "demonization of the opponent", which is typical of genocide, and he asserts that the genocide of the Canaanites was due to unique circumstances, and that "the biblical material should not be read as giving license for repeating it." But he is just a Finn so fuck him.
ellauri370.html on line 84: Amalek (/ˈæməlɛk/ Biblical Hebrew: עֲמָלֵק, romanized: ʿĂmālēq; Arabic: عماليق, romanized: ʿAmālīq) is described in the Hebrew Bible as the enemy nation of the Israelites. The name "Amalek" can refer to the descendants of Amalek, the grandson of Esau, or anyone who lived in their territories in Canaan. In some rabbinical interpretations, Amalek is etymologised as am lak, 'a people who lick (blood)', but most scholars regard this as xenophobic bullshit.
ellauri370.html on line 86: According to Samuel Cox, the Amalekites were the "first" in their hostility toward the Israelites. Matthew George Easton theorized that the Amalekites were not the descendants of Esau's grandson Amalek, by taking a literal approach to Genesis 14:7 where Abram already beats some Amaleks. During the Islamic Golden Age, certain Arabic writings claimed that the Amalekites existed long before Abraham. Some Muslim historians claimed that the Amalekites who fought against Joshua were the descendants of the inhabitants of North Africa. Ibn-Arabshâh claimed that Amalek Sr. was a descendant of Ham, son of Noah. They were harmless semi-nomadic agro-pastoralists. They lived in tents, rode camels, participated in the copper trade and worshipped gods at masseboth shrines. It is likely that Saul's anti-Amalekite campaigns were motivated by a strategic desire to wrest control of copper production at Tel Matzos. Copper was valuable to the early Israelites and their theology and ritual.
ellauri370.html on line 88: According to the Hebrew Bible, Amalek was the son of Eliphaz (himself the son of Esau, ancestor of the Edomites and the brother of Israel) and Eliphaz's concubine Timna. Timna was a Whorite and sister of Lotan. According to a midrash, Timna was a princess who tried to convert to Judaism. However, she was rejected by Abraham, Isaac and Jacob. She replied she would rather be a handmaiden to the dregs of Israel than be a mistress of another gentile nation. To punish the Patriarchs for their attitudes, Timna birthed Amalek, whose descendants would cause Israel much distress. This Amalek was also the product of an incestuous union since Eliphaz was Timna's stepfather, according to 1 Chronicles 1:36, after he committed adultery with the wife of Seir the Horite, who was Timna's biological father. First-century Roman-Jewish scholar and historian Flavius Josephus refers to Amalek as a "bastard" (νόθος) in a derogatory sense. 'Amalek' oli vähän kuin 'Vanja' suomalaisille.
ellauri370.html on line 90: As a people, the Amalekites are identified throughout the Hebrew Bible as a recurrent enemy of the Israelites: In Exodus 17:8–16, during the Exodus from Egypt, the Amalekites ambush the Israelites encamped at Rephidim, but are defeated. Moses orders Joshua to lead the Israelites into battle, while Moses, Aaron and Ben Hur watch from a nearby hill. When Moses' hands holding his staff are raised, the Israelites prevail, but when his hands are lowered, the Israelites falter. He sits with his hands held up by Aaron and Ben Hur until sunset, securing the Israelite victory.
ellauri370.html on line 92: In Deuteronomy 25:17–19, The Israelites are specifically commanded to "blot out the remembrance of Amalek from under heaven" once they have taken possession of the Promised Land in retribution for "what Amalek did to [them] on the way as [they] were coming out of Egypt", a reference to the Amalekite ambush on the Israelites at Rephidim. Earlier, in Deuteronomy 7:1–16 and Deuteronomy 25:16–18, they are commanded to utterly destroy all the inhabitants of the idolatrous cities in the promised land and their livestock; scripture purports that King Saul ultimately loses favor with Yahweh for failing to kill King Agag and the best livestock of the Amalekites in 1 Samuel 15 in defiance of these commandments.
ellauri370.html on line 94: In Numbers 14:45, the Amalekites and Canaanites kill a group of Israelites that tried to enter the hill country of the Amorites without Moses's permission. In Judges 3:13, Amalek, and their Moabite and Ammonite allies, defeat Israel so that the Moabites could oppress them. Judges 10:11–13 confirms Amalek as being one of the many oppressors of Israel. In Judges 6:1–6, Amalek, and their Midianite allies, destroy Israelite farms "as far as Gaza", inducing a famine. They also help the Midianites wage wars against Israel, according to Judges 6:32–34 and Judges 7:11–13.
ellauri370.html on line 96: In 1 Samuel 15:1–9, Samuel identifies Amalek as the enemy of Israelites, saying "Thus says the Lord of hosts: I will punish Amalek for what he did to Israel, how he ambushed him on the way when he came up from Egypt," a reference to Exodus. God then commands Saul to destroy the Amalekites, by killing man, woman, infant and suckling.This massacre is believed to be a retelling of the raids in 1 Samuel 14:48, although it additionally specifies that it occurred in the "city of Amalek", which was believed to be the "principal place of arms" or the "metropolis" of Amalek. In 1 Samuel 15:33, Samuel identifies king Agag of Amalek as an enemy and killer, saying "As your sword has made women childless, so shall your mother be childless among women." If this doesn't smack of genocide whar does? And it gets only worse, withess Gaza now.
ellauri370.html on line 98: In 1 Samuel 27:8–9, David and his men conduct raids against the Amalekites and their Geshurite and Gezirite allies. He kills every man and woman but takes sheep, cattle, donkey, camels and clothing. These Amalekites were theorized to be refugees who fled from Saul or a separate Amalekite faction that dwelt to the south of Israel. Gili Kluger believes these narratives were anti-Saul propaganda, designed to make him appear weak compared to David, since no losses were attributed to David.
ellauri370.html on line 99: In 2 Samuel 1:5–10, an Amalekite tells David that he found Saul leaning on his spear after the battle of Gilboa. The Amalekite claims he euthanized Saul, at Saul's request, and removed his crown. David gives orders to his men to kill the Amalekite for killing the anointed king, believing him to be guilty by admission.
ellauri370.html on line 101: In Psalm 83:7, Amalek joins Israel's other historic enemies in annihilating Israel. Their attempts are thwarted by God. Although most scholars believe the passage refers to a real historical event, they are unsure which event it should be identified with. One likely answer is that it occurred during the rise of the Neo-Assyrian Empire, the 9th to 7th centuries BC.
ellauri370.html on line 103: In 1 Chronicles 4:43, the Simeonites kill the remaining survivors of Amalek and live in their settlements.
ellauri370.html on line 106: been offered, some found in the Hebrew Bible, others
ellauri370.html on line 124: the Heresy of Peor (Numbers 25:1–18), or for the
ellauri370.html on line 125: Midianites' sale of Joseph into slavery in Egypt
ellauri370.html on line 129: To make room for the returning Israelites: the Canaanite nations were living in the land of Israel, but when the Israelites returned, the Canaanites were expected to leave the land. Carl Ehrlich states the biblical rules of extermination provide guidance to modern Israelis not for genocidal purposes, but rather simply as models for reclaiming the land of Israel.
ellauri370.html on line 132: Heiser argues that the purpose of the herem is to also prevent the physical corruption of the Israelites by nephilim, the fallen angel offspring of sons of God and good looking willing Esthers. The Israeli messianic and political movement Gush Emunim considered the Palestinians to be Canaanites or Amalekites, and suggested that implied a duty to make merciless war against Arabs who reject Jewish sovereignty European Jews who migrated to Palestine relied on the biblical ideology of conquest and extermination, and considered the Arabs to be Canaanites. Scholar Arthur Grenke claims that the view of war expressed in Deuteronomy contributed to the destruction of Native Americans and to the destruction of European Jewry. Jewish fundamentalists in Israel, such as Shlomo Aviner, consider the Palestinians to be like biblical Canaanites, and that some fundamentalist leaders suggest that they "must be prepared to destroy" the Palestinians if the Palestinians do not leave the land.
ellauri370.html on line 134: As for the Christians, there is practically no historical evidence that anyone in the Great Church" viewed kherem as being purely an allegory. In particular, Augustine, Thomas Aquinas and John Calvin have defended a literal reading of these passages at length. Origenes may be an exception, but he was heretic, so fuck him.
ellauri370.html on line 141: B) Between 1880 and 1920, the majority of the Russian Jews (about 3 million) immigrated to the USA. This was mostly a response to the Czarist pogroms which killed about, say, 10,000 Russian Jews. Most American Jews are the descendants of these Russian Jewish immigrants.
ellauri370.html on line 145: D) Right after WWI, the Ukrainian nationalists killed 100,000 Jews in terrible massacres. This is a forgotten tragedy. Another wave of desperate Russian Jews then immigrated to USA, till the Communists sealed the Soviet borders in 1922.
ellauri370.html on line 147: E) In 1941, the Nazis invaded. With the help of the Ukrainian nationalists, they shot 1 million Jews living in the western USSR. 2 million Jews were living in the eastern USSR and they survived the war there.
ellauri370.html on line 149: F) After WWII, Stalin orchestrated an intense wave of antisemitism. Historians conclude that he was planning to exile all the Russian Jews to Siberia. His death in 1953 was a blessing.
ellauri370.html on line 151: G) In the 1970's, masses of American Jews protested publically for Soviet Jews. 150,000 Soviet Jewish activists were able to emigrate to Israel thru American intervention. God bless Skip Jackson!
ellauri370.html on line 161: " The wages of yin is death ; but the gift of God is eternal yang through Jesus Christ our Lord."
ellauri370.html on line 162: " For all have sinned, and come short of the glory of God." The whole world being involved in sin, the whole needed deliverance from Norwegian sill and its terrible consequences. Hence we read :
ellauri370.html on line 167: It might be well, however, to inquire, What is sin ? What is the biblical definition of it ? We find the answer in the following language: " Whosoever committeth sin trans-gresseth also the law : for sin is the transgression of the law." Gresseth! The Jews did a lot of it. We quote the following from the Prophet Isaiah:
ellauri370.html on line 173: Since sin is the transgression of the law, and where there is no law there is no transgression, and only by the law is the knowledge of sin, it is evident that before the Israelites could appreciate the work of salvation as revealed in the sanctuary and in its ministrations, they must know and understand the nature and consequences of sin. Therefore it was necessary upon the part of God to proclaim amid the awful thunders of Sinai. His law, His great lie detector and informer of sin. Had the Israelites realized their need of a Savior from sin, there never would have been that continuous murmuring for dessert among them that always existed. But they didn't! So there!" Simply regarding their help from God as mere temporal benefits, when everything did not come just as they wished, and instantly at that, they were all ready to murmur. Source ellauri370.html on line 177: Jackson sponsored the Jackson–Vanik amendment in the Senate (with Charles Vanik sponsoring it in the House), which denied normal trade relations to certain countries with non-market economies that restricted the freedom of emigration. The amendment was intended to help refugees, particularly minorities, specifically Jews, to emigrate from the Soviet Bloc. Jackson and his assistant, Richard Perle, also lobbied personally for some people who were affected by this law such as Anatoly (now Natan) Sharansky.
ellauri370.html on line 179: Jackson led the opposition within the Democratic Party against the SALT II treaty and was one of the leading proponents of increased foreign aid to Israel. For decades, Democrats who support a strong international presence for the United States have been called "Scoop Jackson Democrats," and the term is still used to describe contemporary Democrats such as Joe Lieberman and R. James Woolsey Jr.
ellauri370.html on line 181: Jackson was known as a hawkish Democrat. He was often criticized for his support for the Vietnam War and his close ties to the defense industries of his state. His proposal of Fort Lawton as a site for an anti-ballistic missile system was strongly opposed by local residents, and Jackson was forced to modify his position on the location of the site several times, but continued to support ABM development. American Indian rights activists who protested Jackson's plan to give Fort Lawton to Seattle, instead of returning it to local tribes, staged a sit-in. In the eventual compromise, most of Fort Lawton became Discovery Park, with 20 acres (8.1 ha) leased to United Indians of All Tribes, who opened the Daybreak Star Cultural Center there in 1977.
ellauri370.html on line 183: Opponents derided him as "the senator from Boeing", as well as a "whore for Boeing", because of his consistent support for additional military spending on weapons systems and accusations of wrongful contributions from the company; in 1965, 80% of Boeing's contracts were military.
ellauri370.html on line 185: In addition, contrary to claims that he was an environmentalist, Jackson was almost as much a "whore for logging companies" as for Boeing, according Carsten Lien's book Olympic Battleground. After his death, critics pointed to Jackson's support for Japanese American internment camps during World War II as a reason to protest the placement of his bust at the University of Washington. Jackson was both an enthusiastic defender of the evacuation and a staunch proponent of the campaign to keep the Japanese-Americans from returning to the Pacific Coast after the war. Jackson died at 71. Jackson's death was greatly mourned. Jackson was proofof the old belief in the Judaic tradition that at any moment in history goodness in the world (olam) is preserved (tikkum) by the deeds of 36 just men who do not know that this is the role the Lord has given them. Scoop Jackson was one of those men.
ellauri370.html on line 187: Scoopin värinen Skipin rotuveli Michael Jackson called his Jewish business associates leeches. He was best man to Mr. Uri Geller. He bought toys in Jerusalem when the mall was closed. He dressed up as an Israeli officer.
ellauri370.html on line 198: Liz converted to Judaism after the death of his 3. huzband Mike Todd. The Iron Curtain had lifted a bit but then it closed again.
ellauri370.html on line 200: H) In 1990, the Soviet Union collapsed and there was an upsurge of antisemitism. A wave of 1.2 million former Soviet Jews emigrated to Israel. 300,000 emigrated to the USA. 100,000 emigrated to Germany.
ellauri370.html on line 208: Has Ukraine's army built substantial defensive positions in front of Russia fortified lines? What are some of the most interesting unknown events/facts (mysteries) of history? Why do Finnish people seem to resist the Swedish language, but are happy to learn and speak English? Why is China’s communism so different than Russia´s? What is the most fascinating historical photo? How do I access a phone with a broken touch screen through a computer? Who is the mother of the President of Ukraine? Why did she fail to teach him Ukrainian? Did she teach her Hebrew or Jiddish? Doesn’t Putin realize he will be VAPORIZED 15 to 20 minutes after he launches his first missile? Why don't elite soldiers and Navy SEALs have physiques like Dwayne Johnson or Vin Diesel? Do you trust Ukraine to use the M1 Abrams tanks responsibly? Why not?
ellauri370.html on line 303: Kristityt plagioi förbi ja väärensi monet hyvät juutalaiset ideat: sapatti, pääsiäinen, profeetat, lupauxet ja esivalinta. Tappoivat Jee-suxen ja ottivat syyn vielä päällensä, Kainin merkki ottassa ja Davidin tähti rinnassa.
ellauri370.html on line 304: Toisin kuin menora-kynttiläjalka, Juudan leijona, shofar-torvi ja lulav-vihta, heksagrammi ei alun perin ollut ainutlaatuinen juutalainen symboli, vaan jotain kabbalaa ja sionismia.
ellauri370.html on line 306: ofar-16-Zachi-Evenor.jpg/440px-Shofar-16-Zachi-Evenor.jpg" />
ellauri370.html on line 314: Kataareita kutsuttiin myös albigensseiksi. Nimitys on peräisin 1100-luvun lopusta ja sitä käytti kronikoitsija Geoffroy du Breuil Vigeoisilainen vuonna 1181. Nimi viittaa eteläiseen Albin kaupunkiin (muinainen Albiga). Määritelmä on väljä ja se sijaitsi noin Toulousen tienoilla.
ellauri370.html on line 332: Norwichin St. William joutui nahkurin orrelle tuntemattomista syistä vuonna 1144. Monk Thomas of Monmouth badmouthed the local francophone jews for it. The Bishop wanted to give them a trial by ordeal, but had no jurisdiction over jews. King Steve promised to look into it but forgot. Disappointed citizens made do with killing a bunch of jews.
ellauri370.html on line 334: Spitaalinen faarao kylpi päivittäin 150 juutalaislapsen veressä. Ei tepsinyt, nenä irtosi ja muutakin. Lepra (kreik. lepros ’suomuinen’) eli spitaali tai pitaali (ruots. spitali < lat. hospitale ’hoitolaitos’) on krooninen sairaus, joka aiheuttaa epämuodostumia iholle ja muualle kehoon. Sitä aiheuttava bakteeri on aerobinen, haponkestävä, mykobakteereihin kuuluva sauvabakteeri Mycobacterium leprae. Leprabakteerin löysi norjalainen lääkäri ja tiedemies Gerhard Armauer Hansen vuonna 1873. Tämän takia lepra on saanut tieteelliseksi nimekseen Hansenin tauti. Nykyään se on helposti hoidettavissa monilääkehoidolla, yleensä dapsonin, rifampisiinin ja klofatsimiinin yhdistelmällä.
ellauri370.html on line 392: A lot of Elvis Presley songs were written especially for him, but according to Mac Davis, Presley´s 1969 hit, In the Ghetto, was not such a song. Mac Davis commented, 'I never really dreamed of pitching that song to Elvis. I had been working on In the Ghetto for several years. I grew up playing with a little boy in Lubbock, Texas, whose family lived in a dirt street ghetto. His dad and my dad worked in construction together. So that little boy and I sort of grew up together. I never understood why his family had to live where they lived while my family lived where we lived. Of course back in those days, the word "ghetto" hadn't come along yet. (It is Venetian for "foundry".) But I always wanted to write a song about that situation and title it 'The Vicious Circle'. I thought that if you were born in that place and that situation, then you grow up there and one day you die there, and another kid is born there that kind of replaces you. And later I started thinking about the ghetto as a title for the song.
ellauri370.html on line 397: Tutkiva kysymys: Oliko Christopher Columbus juutalainen? Monien vuosien ajan on huhuttu, että Kristoffer Kolumbus oli juutalainen tai juutalaista syntyperää. Nazimezästäjä Simon Wiesenthal, joka kirjoitti tutkimusmatkailijasta suositun kirjan "Toivon purjeet", luuli hänen olleen juutalainen.
ellauri370.html on line 435: ofisrael.com/www/uploads/2018/10/Portrait_of_a_Man_Said_to_be_Christopher_Columbus-e1539017744954-1024x640.jpg" />
ellauri370.html on line 436: Portrait of a Man Said to Be Columbus ellauri370.html on line 448: Mixi juutalaiset oli/on koronkiskojia? a) eivät ne saaneet tehdä muutakaan b) koronkiskonta muilta oli kielletty paizi vääräuskoisilta c) kauppa se on mikä kannattaa. Juutalaisia on kiittäminen kapitalismista, mutta myös kommunismista. Sekä vielä kolonialismista ja industrialismista. Dom är genier I detta farofyllda och smutsiga yrke.
ellauri370.html on line 463: 1863 habilitierte sich Dühring in Philosophie, 1864 auch in Nationalökonomie. Im selben Jahr erhielt er eine Dozentenstelle an der Friedrich-Wilhelms-Universität zu Berlin. Dort geriet er jedoch in Konflikte mit Professorenkollegen. Nachdem er zudem die Universität als wissenschaftliche Einrichtung wiederholt angegriffen hatte, verlor er 1877 seine Lehrbefugnis. Von da an bis zu seinem Tod 1921 wirkte er als "Privatgelehrter."
ellauri370.html on line 469: Eugen considered the Marxist view of class-warfare as a dangerous superstition which obscures in convoluted dialectic the real sympathy that should and could exist between employers and workers and which alone forms the basis of a healthy social ethos.
ellauri370.html on line 471: Spengler and Sombart could not agree more. Duhring´s political economy has much in common with that of Mahatma Gandhi, the Indian leader, who attacked exploitation in any form, capitalist or Marxist, and advocated a society based on the principles of moral conscience, economic self-sufficiency, and mutual cooperation. He also drank his own pee and slept naked sandwiched between teenage girls. Diihring considered all property related to personal accomplishment as vigorously to be defended against the acquisitive grasp of Socialistic measures. All Marxist denials of social classifications are thus Utopian since a conflict of interests is indivisibly linked to the natural differences between man and mouse.
ellauri370.html on line 473: Capitalism indeed derives directly from the sheer profit-oriented usurious economic tradition of the Jews. Modern capitalism is the child of money-lending. In money-lending all conception of quality vanishes and only the quantitative aspect matters. In money-lending economic activity as such has no meaning; it is no longer a question of exercising body or mind; it is all a question of success. Success, therefore, is the only thing that has a meaning.
ellauri370.html on line 481: Like Richard Wagner, Duhring also criticizes the unpleasant manner of Jewish chanting in the synagogues.
ellauri370.html on line 494: Wagner´s 3-part tetralogy, ´Der Ring des Nibelungen´, depicts the conflicts between the Gods, the dwarves and other elementals and men, as described in The Lord of The Rings.
ellauri370.html on line 524: Chamberlain kirjoitti vastenmielisesti, kuinka "jokaisella Basuton neekerillä" voisi nyt olla brittipassi kahdella shillingillä ja kuudella pennillä. Chamberlain ennusti aivan oikein että seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana Englannin aristokratiasta tulee vain rahaoligarkia, ilman rotuun liittyvää solidaarisuutta tai sukulaisuussuhdetta valtaistuimeen. Panimot, musteen valmistajat ja laivanomistajat istuvat nyt House of Lordsissa. Berliner Zeitung oli syystä huolissaan. Chamberlain kirjoitti usein arvostavalle ja ihailevalle Wilhelmille kertoen hänelle, että vain jalo "saksalainen henki" pelasti maailman tuhoutumasta "tursoituneen jenkki-anglo-juutalaisen materialismin toimesta".
ellauri370.html on line 530: Arthur, Comte de Gobineau, was born in France in 1816. His essay ´On the Inequality of Human Races´ was published in 1853. Wagner admitted in his own autobiography ´Mein Leben´ (My Life), that his compositions came to him from some outside source, when he was in a state of trance. Ach! Mein Leben! There is some documentary evidence to support the contention that the mad swan king Ludwig of Bayern maintained a homosexual relationship with Wagner. He is now best known for Disney´s magic Castle at Neuschwanstein with Heli-keiju buzzin round it like a fly circling a turd.
ellauri370.html on line 532: Chamberlain väitti, että demokraattisissa valtioissa iso bisnes oli aina todella vastuussa; sellaisenaan demokratia oli petos ja demokraattiset hallitukset palvelivat vain rikkaita; ja demokraattiset valtiot olivat olemassa vain "edistääkseen rahanteon etuja kaikkialla maailmassa". Englannin voitto maailmansodassa on kauhea koko maailmalle, katastrofi.
ellauri370.html on line 554: Hitler was one of the rare beautiful beings... a man of genuine simplicity with a fascinating gaze whose words always come directly from the heart. ellauri370.html on line 556: January 1927, Hitler, along with several highly ranked members of the Nazi Party, attended Chamberlain´s funeral. In 1909, some months before his 17th birthday, Rosenberg went with an aunt to visit his guardian where several other relatives were gathered. Bored, he went to a book shelf, picked up a copy of Chamberlain´s The Foundations and wrote of the moment: "I felt electrified; I wrote down the title and went straight to the bookshop." In 1930 Rosenberg published The Myth of the Twentieth Century, a homage to and continuation of Chamberlain´s work. Hitler told the ailing Chamberlain that he´d write a sequel to it. The French Germanic scholar Edmond Vermeil considered Chamberlain´s ideas "essentially shoddy".
ellauri370.html on line 569: Arthur de Gobineau oli jyrsijännäköinen valkoisen ylivallan teoreetikko hullun vuoden ajoilta. Henkkoht olen antitermitisti ja kannustan mieluummin muita jyrsijöitä kuten liito-oravia ja rottia. Joseph Arthur de Gobineau (14. heinäkuuta 1816 Ville-d’Avray, Ranska – 13. lokakuuta 1882 Torino, Italia) oli ranskalainen diplomaatti, kirjailija ja filosofi, joka tuli tunnetuksi valkoisen ylivallan kannattajana ja karjalaisen herrarodun teorian luojana ja joka vaikutti vahvasti muun muassa Saksan kansallissotien ajatteluun.
ellauri370.html on line 601: En jää odottamaan, että tasa-arvon ystävät näyttävät minulle sellaisia katkelmia lähetyssaarnaajien tai merikapteenien kirjoittamissa kirjoissa, joissa julistetaan, että joku wolof on taitava puuseppä ja joku hottentotti hyvä palvelija, että joku kafferi tanssii ja soittaa viulua tai että bambara osaa aritmetiikkaa. Jättäkäämme syrjään tällaiset lapsellisuudet ja verratkaamme toisiinsa ryhmiä, ei yksilöitä. Valkoisissakin on joitakin pukinpartaisia jyrsijännäköisiä ääliöitä! Mutta ne ovat poikkeuxia säännöstä. Miksi huron ei aikojen kuluessa ole keksinyt kirjojen painamista tai höyrykonetta? Missä on musta Tolstoi tai Dostojevski, ihmetteli seemiläinen Bellow. No niillä oli yxinkertaisesti liian lokoisat oltavat, banaanit ihan käden ulottuvilla ja lämmintä. Ei tarvinnut angstata.
ellauri370.html on line 637: Claude Lévi-Strauss (28. marraskuuta 1908 Bryssel, Belgia − 30. lokakuuta 2009 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen antropologi ja filosofi. Hän kuuluu strukturalistisen paradigman perustajiin. Claude Lévi-Strauss syntyi juutalaiseen perheeseen.
ellauri370.html on line 641: Ranskan ulkoministeriö pyysi vuonna 1944 häntä palaamaan Ranskaan. Vuonna 1945 hän kuitenkin palasi uudelleen Yhdysvaltoihin, koska hänet oli nimitetty kulttuurineuvokseksi siellä sijaitsevaan Ranskan suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna 1948 omistautuakseen bricolagelle. Vuonna 1949 hänet nimitettiin Pariisissa sijaitsevan entografisen Musée de l’Hommen apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi École pratique des hautes études -korkeakouluun ja -tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Collège de Francen professoriksi, ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli sosiaaliantropologia. Tätä tehtävää hän hoiti, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1982.
ellauri370.html on line 662: Kyllä, herra, sinä vihaat isänmaata! Demarit opettavat sinulle ateismia ja näitä vääriä profeettoja. Hauska huomata että kaikki naziteemat kenties lukuunottamatta koppalakkeja on peräisin 1800-luvulta tai vielä kauempaa.
ellauri370.html on line 701: oli varsinainen juutalaisten vainolainen. Keskiajalla katolinen kirkko sisällytti kanoniseen lakiinsa lakeja, jotka rajoittivat ankarasti juutalaisten elämää ja ammatteja. Paavi Martinus V kumosi osan näistä rajoituksista ja antoi vuonna 1421 juutalaisten lääkäreiden hoitaa kristittyjä potilaita Espanjassa; Vuonna 1422 annettiin paavin asetus juutalaisvastaisia saarnaajia vastaan. Paavi kuitenkin kumosi molemmat säädökset vuoden 1423 alussa. Paavin takinkäännöstä ei ole vielä selvitetty historiallisesti - Jussin elämäkerturin Hoferin mukaan se voidaan jäljittää Kapistraanin vaikutukseen, erityisesti siksi, että häntä kuultiin paavin kuurialta juutalaiskysymyksessä ja erityisesti Espanjan osalta. Kapistraano esitti toistuvasti esityksiä maallisille hallitsijoille varmistaakseen, että rajoittavia ja syrjiviä juutalaisia lakeja sovellettiin täysimääräisesti, esim. pukeutumiskoodi ja velvollisuus käyttää juutalaista pukua. Kun paavi Martinus V varoitti Napolin kuningatar Johanna II:ta vuonna 1427 lieventämästä ankaruuttaan juutalaisia kohtaan, hän selitti, että tiukka käsky oli annettu Kapistraanon pyynnöstä. Vuonna 1447 paavi Nikolai V julkaisi bullan, joka Hoferin mukaan perustui todennäköisesti Kapistraanon ehdotukseen ja jossa vaadittiin juutalaisten lakien tiukkaa soveltamista tai tiukennettiin näitä lakeja. Juutalaisten sulkeminen pois kaikista kontakteista kristittyjen kanssa tulisi toteuttaa sen rajoissa, mikä on mahdollista. Kapistraano, jota kutsuttiin myös "heprealaisten vitsaukseksi", itse sai tehtäväkseen viedä bullaa juutalaisille. Hänen sanotaan jopa tarjonneen paaville lastata kaikki Italian juutalaiset laivoille ja pudottaa heidät kaukaiseen maahan, esim Jordanille. Kirjaimellisesti toteutettuna bulla olisi ollut katastrofi Italian juutalaisille, mutta myöhempien lievennysten vuoksi sitä ei toteutettu täysimääräisesti. Kultavasara kai pehmitti kivisydämet.
ellauri370.html on line 710: Kapistraanon Jussi näyttää Lord of The Ringsin pahixelta. ellauri370.html on line 724: Historien uppvisar ibland förargliga överseenden. Ett sådant antyder att det faktiskt finns en möjlighet att Adolf Hitler var kvartsjude. Säkert är att hans farmor, Maria Anna Schicklgruber, "kom i olycka" då hon var piga hos den judiska familjen Frankenberger och att sonen i huset misstänktes för att vara far till gossebarnet Alois som hon födde år 1837. Under åtskilliga år mottog hon ekonomisk hjälp från frankenbergerna. Var det ett slags barnuppfostringsbidrag? Alois Schicklgruber ändrade senare namnet till Hitler och blev år 1889 i sitt tredje äktenskap far till Tysklands blivande Führer. Finns det verkligen kött på detta ben, skulle Adolf Hitler ha kunnat bli offer för sina egna judelagar. Men det blev han ju!
ellauri370.html on line 740: Juden är inte bara bolsjeviken, men tillika frimuraren, den hemlighetsfulle internationalle fienden som är allierad med världskapitalismen, ja med de stora kyrkofurstarna. Han utestänger Tyskland från sina naturliga marknadsområden. Den kulturella bolsjevismen inrymmer allt det som åhörarna inte kan tåla: pacifism, nudism, jazz, avskaffandet av de stora bokstäverna, chaplinfilmerna, funkis, expressionistisk målarkonst, Reinhardts skådespel (va?), psykoanalysen etc.
ellauri370.html on line 763: Aktiivisempi juutalaisia syrjivä politiikka alkoi Puolan jakamisesta 1700-luvulla Itävallan, Preussin (Saksan) ja Venäjän toimesta, mikä johti ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa suureen juutalaisten asukkaan maan hallintaan Venäjän jaossa. Tämä maa nimettiin Pale of Settlementiksi, josta juutalaisia kiellettiin muuttamasta Venäjän sisäpuolelle. Vuonna 1772 Katariina II pakotti Pale of Settlementin juutalaiset jäämään shtetleihinsä ja kielsi heitä palaamasta kaupunkeihin, jotka he miehittivät ennen Puolan jakamista. Pale of Settlement virallistettiin vuonna 1791 tarkoituksena vapauttaa Moskova juutalaisista. Sen rajat saatiin päätökseen vuonna 1812, kun Bessarabia liitettiin.
ellauri370.html on line 765: of_Jews_in_the_Pale_of_Settlement_and_Congress_Poland%2C_The_Jewish_Encyclopedia_%281905%29.jpg/440px-Map_showing_the_percentage_of_Jews_in_the_Pale_of_Settlement_and_Congress_Poland%2C_The_Jewish_Encyclopedia_%281905%29.jpg" />
ellauri370.html on line 794: Nåja, kriget gick vidare och överallt fick judama betala notan. Denna katastrof ställde de övriga i skugga, för rent siffermässigt var den långt effektivare än de andra. Efter andra världskriget, fanns det dock elva eller tolv millioner judar kvar i livet. År 1658 hade antalet av den samlade judendomen i världen sjunkit till 900.000, alltså mindre än en million. Det är den lägsta siffra som judisk folkräkning kan uppvisa alltsedan Bibelns domaretid mer än ett årtusende före vår tidräkning. I det östliga Ukraina fanns inte en enda jude kvar i livet, i Volhynien och Podolien en tiondel av judarna.
ellauri370.html on line 806: Hmelnytsky on ollut useiden kaunokirjallisten teosten kohteena 1800-luvun puolalaisessa kirjallisuudessa, mutta huomattavin hänen käsittelynsä puolalaisessa kirjallisuudessa on Henryk Sienkiewiczin Tulella ja miekalla. Puolan aatelisen Sienkiewiczin melko kriittistä kuvausta hänestä on hieman moderoitu Jerzy Hoffmanin vuoden 1999 elokuvasovituksessa. Edellä kuvatut mehukkaat pogrom-kohtauxet on häivytetty aika lailla taustalle.
ellauri370.html on line 809: Bolsjevikeissä oli päälukuun verraten hirmu nippu juutalaisia (Marxista nyt puhumattakaan): Trotski, Sverdlov, Sinovjev, Litvinov, Radek, Joffe ja Kaganovski mainitaxemme vain joitakin. Mutta - pyytelee Poul anteexi juutalaisten puolesta - ne olivat 100% assimiloituneita ryssiä, poikkeuxia. Enemmistö juutalaisista on sentään talousliberaaleja tai enintään pinkkejä mensjevikkejä. No Lenin sitten? Sehän oli salaliittoteoreetikoiden mielestä salajutku! Stalinistakin huhut kiertävät. Sen isä ei kenties ollutkaan se Dzhugasvili suutari, vaan joku juutalaisen ketku. Ei sillä ollut viixiäkään nuorena. Syyttömiä ovat ortodoxijuutalaiset kommunismin paheeseen.
ellauri371.html on line 32: Siionin viisaiden horinat muistuttavat vanhan testamentin profeettojen älämölöä ja ilmestyskirjan huuhaata siinä että sekopäisyyden takana on jotain kirjoitusajan kaunoja joita sitten myöhemmät turvelot sovittavat omiin ajankohtaisiin tarkoituxiinsa. No E!F!K! teemat on niin samanlaisia joka apinasukupolvella et tää menee aivan täydestä.
ellauri371.html on line 81: Alkoholi, klassismi, razoration. Razoration is a social enterprise with the vision to eradicate poverty in the UK through equipping homeless individuals with employable skills to enhance their job prospects, bringing them out of poverty and improving their standard of living.
ellauri371.html on line 83: We aim to eradicate poverty through establishing a door-to-door hairdressing service for students in Nottingham. The profits from these haircuts will cross-subsidise the costs of providing homeless individuals with haircuts and financing their enrolment onto barbering courses.
ellauri371.html on line 85: Razoration hopes to tackle the issue of homelessness and both absolute and relative poverty within Nottinghamshire and raise awareness on the problem of, and associated with, homelessness. Our mission is to develop careers for passionate individuals through assisting them into employment. In addition, we hope to change society’s mindset, through reducing social isolation and the stigma associated with homelessness and home-made bad haircuts.
ellauri371.html on line 193: Monopolit; riippuvuus heistä "goyim toverit" seisomassa. Pian alamme luoda myrskyisiä muodeja, nopolit ovat valtavan vaurauden varastoja, joista jopa suuret goimien omaisuudet riippuvat heistä niin paljon, että ne hukkuvat lainan mukana valtio poliittisen katastrofin jälkeisenä päivänä stanzas. » m „i ^
ellauri371.html on line 388: Tulevaisuuden uskonnon salaisuuksien tiedon saavuttamattomuus. Filosofimme keskustelevat kaikista puutteista goimien uskomuksissaa, joista kenestäkään ei koskaan tule kalua arvioimaan meidän uskoamme sen todellisesta näkökulmasta, joten kuinka ollakaan kukaan ei todellakaan tunnista Häntä paitsi meidän porukat, jotka ei uskalla paljastaa salaisuuksiaan.
ellauri371.html on line 452: Yliopistojen neutralointi. Tavoitteena tuhota muiden kuin meidän kollektiivisten voimien avioliitto, olemme neutraloineet kollektivismin ensimmäisen vaiheen – yhtenäisyyden. Yliopistoja pitää kouluttaa uuteen suuntaan. Heidän esimiehensä ja professorinsa valmistetaan yrityksellesi yksityiskohtaisilla salaohjelmilla toimia, joista he eivät peräänny rankaisematta, ei hiukkasenkaan. Niitä määrätään erityistä varovaisuutta noudattaen itsenäisyyteen ja annetaan täydelliseen itsenäisyyteen eväät hallitukselta. Jätämme opetuksen ulkopuolelle valtion lakinilkit evp, kuten kaikki, mikä koskee poliittisia tic-kysymyxiä. Näitä aineita opetetaan muutamalle kymmenelle ilmatteexi antamisen mukaan valitulle henkilölle, joilla on parhaat Xia-kyvyt vihittyjen joukosta. Univer- siis yliopistokaupunkien ei pitäisi päästää nuoria ulos muureistaan. Lomonosov suunnittelee perustuslakia komediana tapahtumia tai tragedioita, jotka käsittelevät poliittisia kysymyksiä, joiden isät eivät koskaan ymmärtäneet mitään. Huonosti kohdennettu tietoisuus ilmenee useimmille ihmisille politiikan kysymyksinä, luo utopiaa ja pahaa abeista, kuten itse voit nähdä yleissivistävän mittarin sojottaessa tähän suuntaan. Meidän täytyi tuoda kaikki nuo heidän koulutukseensa; hyvä alku, joka rikkoi heidät niin loistavasti, sille sopii rakentaa. Kun olemme vallassa, poistamme kaikenlaisia kiusallisia aiheita koulutuksesta ja näytämme opiskelijoille ■■■ niin niistä tulee nuoruudesta asti kuuliaisia vallan lapsia, rakastavia hallitsijan rauhan ja tyyneyden toivona.
ellauri371.html on line 460: Ilmaisen opetuksen lakkauttaminen. Me tuhoamme sen! Alas kaikki ilmainen opetus. Opiskelijoilla on oikeus kokoontua yhteen sukulaisten kanssa, kuten kerhoista oppilaitoksiin. Näiden tapaamisten aikana plus lomien aikana opettajat lukevat oletettavasti runsaat luennot alkaen inhimillisistä asioista kuten pukeutuminen, esimerkixi laeista ja kostotoimista syntyneistä tiedostamattomista suhteista ja ei-toivotuista lapsista. Lopuksi filosofiasta: uusia teorioita ei ole vielä paljastettu maailmalle. Rakennamme näitä teorioita uskon dogmassa, siirtymävaiheena uskoomme. Valmistuu selvitys nykyisestä toimintaohjelmastamme. Joskus tulevaisuudessa luen teille näiden teorioiden perusteet.
ellauri371.html on line 539: Kultainen valuutta. Tiedätkö sen: kultavaluutta oli katastrofi sen hyväksyneille osavaltioille, koska se ei kuitenkaan voinut tyydyttää rahankulutusta. Lisäksi olemme vetäneet kultaa pois liikkeestä? Voi olla.
ellauri371.html on line 624: BUAAAHAHAHAHAHAH! Olipa hervotonta läppää! Silti musta vaikuttaa että tän on alunperin kirjoittanut joku höynähtänyt valtiotieteen harrastaja taustapaperixi jollekin parannetulle perustuslaille. Tushkin tää on alunperin ollut mikään pilkkakirjoitus eikä salaliittopaperi, vaan ihan vakavalla lärvällä tehtyä yhteiskuntafilosofista sepustusta tyyliin Plato, Adam Smith ja Marx.
ellauri371.html on line 670: The ability of Congress to authorize military action without a formal declaration of war was later confirmed by the Supreme Court and formed the basis of many similar actions since, including American participation in the Vietnam War and the 1991 Gulf War. Eikös se ole terrorismia? Ei toki vaan demilitarisaatota, vähän sellanen erikoisoperaatio.
ellauri371.html on line 682: The Jeffersonian Institute — prominently featured on the show as the workplace of leading anthropologist Temperance Brennan — doesn’t exist in real life.
ellauri371.html on line 684: A play on the world-famous Smithsonian Institution, the Jeffersonian was created to add credibility to the scientists running the show. But exterior shots of the Jeffersonian do show two actual museums: the Natural History Museum in Los Angeles and the Wallis Annenberg Building at the University of Southern California.
ellauri371.html on line 688: Consisting of an impressive total of 21 museums AND the National Zoo, the Smithsonian dates back to 1846 and is being run by the U.S. Government “for the increase and diffusion of knowledge”. The Smithsonian served as both inspiration for the name of the Jeffersonian, and for the many exhibits and scenery.
ellauri371.html on line 690: As for the interiors of the Jeffersonian, those were all built on a large sound stage at the 20th Century Fox lot in Century City, Los Angeles.
ellauri371.html on line 692: So if you’ve ever wanted to step inside the Bones Room or walk on the platform where Jack Hodgkins, Camille Saroyan, and Dr. Brennan — along with her massive team of interns — perform their magic, sadly, that’s not a possibility.
ellauri371.html on line 694: While the show is said to take place entirely in the nation’s capital, Washington D.C., ‘Bones’ was filmed almost entirely in Los Angeles (with the exception of a trip Seeley Booth and Temperance Brennan took to the UK, which was filmed on location in London).
ellauri371.html on line 696: The building used for the Jeffersonian in Bones is actually the Wallis Annenberg Building of the Doctor Theodore T Alexander Junior Science Center School in Los Angeles.
ellauri372.html on line 58: Filthy rich Crassus himself was killed when truce negotiations turned violent. Crassus rose to political prominence following his victory over the slave revolt led by Spartacus. Crass. Within four years of Crassus' death, Caesar crossed the Rubicon to become another putinist, began a civil war against Pompey's optimists.
ellauri372.html on line 74: Crassusten menetettyä omaisuutensa Sullan proskriptioissa Crassus ryhtyi nuorexi Roope Ankaxi. Sulla's proscriptions, in which the property of his victims was cheaply auctioned off, found one of the greatest acquirers of this type of property in Crassus: indeed, Sulla was especially supportive of this, because he wished to spread the blame as much as possible among those unscrupulous enough to do so.
ellauri372.html on line 76: Crassus is said to have made part of his money from proscriptions, notably the proscription of one man whose name was not initially on the list of those proscribed but was added by Crassus, who coveted the man's fortune. Crassus' wealth is estimated by Pliny at approximately 200 million sesterces. Plutarch, in his Life of Crassus, says the wealth of Crassus increased from less than 300 talents at first, to 7,100 talents. This represented 229 tonnes of silver, worth about US$167.4 million at August 2023 silver prices, accounted right before his Parthian expedition, most of which Plutarch declares Crassus got "by fire and war, making the public calamities his greatest source of revenue."
ellauri372.html on line 78: Some of Crassus' wealth was acquired conventionally, through slave trafficking, production from silver mines, and speculative real estate purchases. Crassus bought property that was confiscated in proscriptions and by notoriously purchasing burnt and collapsed buildings. Plutarch wrote that, observing how frequent such occurrences were, he bought slaves "who were architects and builders." When he had over 500 slaves, he bought houses that had burnt and the adjacent ones "because their owners would let go at a trifling price." He bought "the largest part of Rome" in this way, buying them on the cheap and rebuilding them with slave labor. Täähän on ihan kuin
ellauri372.html on line 81: The first ever Roman fire brigade was created by Crassus. Fires were almost a daily occurrence in Rome, and Crassus took advantage of the fact that Rome had no fire department, by creating his own brigade—500 men strong—which rushed to burning buildings at the first cry of alarm. Upon arriving at the scene, however, the firefighters did nothing while Crassus offered to buy the burning building from the distressed property owner, at a miserable price. If the owner agreed to sell the property, his men would put out the fire; if the owner refused, then they would simply let the structure burn to the ground. After buying many properties this way, he rebuilt them, and often leased the properties to their original owners or new tenants.
ellauri372.html on line 83: Crassus befriended Licinia, a Vestal Virgin, whose valuable property he coveted. Plutarch says "And yet, when he was further on in years, he was accused of criminal intimacy with Licinia, one of the vestal virgins, and Licinia was formally prosecuted by a certain Plotius. Now, Licinia was the owner of a pleasant villa in the suburbs, which Crassus wished to get at a low price, and it was for this reason that he was forever hovering about the woman and paying his court to her, until he fell under the abominable suspicion. And, in a way, it was his avarice that absolved him from the charge of corrupting the vestal, and he was acquitted by the judges. But he did not let Licinia go until he had acquired her property."
ellauri372.html on line 85: After the Spartakiads, the six thousand captured slaves were crucified along the Via Appia by Crassus' orders. Jahve oli kateudesta vihreä. Mutta Jeesus ei ollutkaan pelkkä ihminen, eikä mikään orja vaan taivaan prince of Wales. At his command, their bodies were not taken down afterwards, but remained rotting along Rome's principal route to the south. This was intended as an abject lesson to anyone who might think of rebelling against Rome in the future, particularly of slave insurrections against their owners and masters, the Roman citizens. Vizi roomalaiset oli kusipäitä.
ellauri372.html on line 97: In a famous Roman military disaster, the Parthians crushed an expeditionary force led by Crassus in 53 BCE. This flaccid ode was written about thirty years later, when a new war against Parthia seemed to be in the offing (in practice an agreement in 20 BCE avoided one: Crassus’s legions’ captured standards were returned, which would have helped Roman national pride). As well as expressing straightforward patriotism, the poem conveys the important messages that national prestige is safe with Augustus, and that accepting defeat must never be the Roman way.
ellauri372.html on line 102: Regulus was a famously principled and courageous fictional figure from the Punic wars 2 centuries earlier. Captured by the Carthaginians with others during the Punic wars, he was sent to Rome, under an oath to return, to pass on peace proposals and a request for exchange of prisoners. According to legend, as described by Horace here, he advised the Senate not to accept, and returned to Carthage to a certain and painful death, keeping his oath. There is a clear echo of the campaign that Augustus was waging to restore traditional Roman and family values. Like the rock-hard Regulus, “proper” Romans should be prepared to face death and spit in its eye, rather than take a safe but dishonourable way out. The gulf between these traditions and the contemporary Romans partying and fornicating away in writers like Ovid and Propertius could not be deeper.
ellauri372.html on line 207: Kolben väitetty antisemitismi oli kiistan lähde 1980-luvulla hänen kanonisoinnin jälkeen. Vuonna 1926, kuukausittaisen Knight of the Epämakulatuuri -lehden ensimmäisessä numerossa, Kolbe sanoi, että hän piti vapaamuurareita "järjestäytyneenä fanaattisten juutalaisten klikkinä, joka haluaa tuhota kirkon."
ellauri372.html on line 211: Slovenialainen filosofi Slavoj Žižek (kz. albumeja 35, 36, 257) kritisoi Kolben toimintaa "joukkopropagandan kirjoittamisena ja järjestämisenä katoliselle kirkolle, jolla oli selkeä antisemitistinen ja vapaamuurarien vastainen reuna".
ellauri372.html on line 216: Maria Epämakulatuuri -fransiskaanien veljille opetetaan puolan perusteet, jotta he voivat laulaa Kolben laulamia perinteisiä virsiä hänen äidinkielellään. Vuonna 2000 National Conference of Catholic Bishops (USA) nimesi Marytownin, jossa asuu fransiskaanien luostariyhteisö, St. Maximilian Kolben kansallispyhäköksi. Marytown sijaitsee Libertyvillessä, Illinoisissa. Siellä on Kolbe Holocaust -näyttely. Vuonna 2023 meksikolainen tuotantoyhtiö Dos Corazones Films julkaisee animaatioelokuvan Max, joka kertoo osan tämän papin elämästä.
ellauri372.html on line 316: Emil Schürer kirjoittaa: "Hilgenfeldin päinvastaisesta näkemyksestä huolimatta on melkein yleisesti sallittua, että psalmit on alun perin sävelletty hepreaksi. Eikä epäilemättä ilman hyvää syytä. Sillä psalmien sana on luonteeltaan niin selkeästi heprealainen, että se on mahdotonta olettaa, että ne on alunperin kirjoitettu kreikaksi. Ja tästä syystä on yhtä varmaa, etteivät ne ole kirjoitettu Aleksandriassa, vaan Palestiinassa. Ei ehkä ole väärin mainita edelleen kirjeenvaihtoa, jossain määrin sanallista, välillä Psalmi xi. ja Barukin viides luku . Jos olemme oikeassa olettaessamme, että psalmit on alun perin kirjoitettu hepreaksi, niin jäljitelmän on katsottava olevan Barukin tekemä." ( The Literature of the Jewish People in the Time of Jesus , s. 21-22)
ellauri372.html on line 324: Psalmeissa 17 ja 18 rukoillaan Jumalaa lähettämään kansalleen tosi pian todellisen daavidilaisen kuninkaan, joka olisi Jumalan itsensä opettama ja joka toteuttaisi profeettojen esittämät kuninkaalliset ihanteet.
ellauri372.html on line 375: Judaea after Pompey's siege of Jerusalem ellauri372.html on line 382: Jerusalemin piiritys ja valloitus olivat katastrofi Hasmonean kuningaskunnalle. Pompeius palautti Hyrkanus II:n ylipappiksi, mutta riisui häneltä kuninkaallisen tittelinsä, vaikka Rooma tunnusti hänet etnarkkiksi vuonna 47 eaa.
ellauri372.html on line 494: Alkuperäinen sananlasku esiintyy King James Version of the Bible:ssä, Sananlaskujen kirjassa, 13:24, mutta tämä runo on lainauksen ensimmäinen esiintyminen ja siteeraa aforismia "ken vizaa säästää se lastaan vihaa".
ellauri372.html on line 496: Butler löysi luultavasti nimen "Hudibras" Spenserin Faerie Queenen toisesta kirjasta (1590), jossa "Huddibras" (niin Spenser kirjoittaa kauttaaltaan) on ritari, joka oli enemmän kuuluisa vahvuudestaan kuin teoistaan ja joka oli enemmän tyhmä kuin viisas. Spenser itse poimi nimen joko Holinshedin Chroniclesista tai Holinshedin lähteestä, Geoffrey of Monmouthin historiallisesta fantasiasta De gestis Britonum tai History of the Kings of Britain (noin 1136; painettu vuonna 1508). Toisin kuin Butler ja Spenser, Geoffrey tai Holinshed eivät anna Hudibraalle mitään erityisiä ominaisuuksia tai toimintoja.
ellauri372.html on line 517: Though not a man of them knew wherefore:
ellauri372.html on line 521: Was beat with fist, instead of a stick;
ellauri372.html on line 542: Riimin sanat "swear for" ja "wherefore" ja "ecclesiastic" ja "kepin sijasta" ovat yllättäviä, luonnottomia mutta humoristisia. Lisäksi "-don dwelling" ja "a-colonelling" riimi on jännitetty katkeamiseen saakka, jälleen humoristisen vaikutuksen vuoksi. Mitä vittua, "colonel" ääntyi /kolönel/ 1600-luvulla!? Moukka! “Colonel” came to English from the mid-16th-century French word coronelle, meaning commander of a regiment, or column, of soldiers. By the mid-17th century, the spelling and French pronunciation had changed to colonnel. The English spelling also changed, but the pronunciation was shortened to two syllables for no good reason. By the early 19th century, the current pronunciation and spelling became standard in English. But in the part of Virginia I come from, there is no “r” sound; it’s pronounced kuh-nul. (David Miller, Curator, Armed Forces History, National Museum of American History).
ellauri372.html on line 548: Butlerin pilkka osui loppupeleissä omaan nilkkaan. There seems little doubt that Butler died a poor and disappointed man who, at the end of an apparently successful literary career, in the words of a contemporary, “found nothing left but poverty and praise.” Mitäs kirjotti tollasta mautonta burleskia. Ei ois kannattanut.
ellauri373.html on line 35: Jolon saarella Filippiineillä on siirtomaaherrat pörränneet enemmän kuin Kar-Air Jälän kentällä. Jolo on eri saari kuin Gilolo, an island in NE Indonesia, the largest of the Moluccas, current name: Halmahera, former names: Djailolo, Gilolo, Jilolo. The island of Gilolo, which seems to be Japan, is about 240° east longitude. This is so far remarkable, that no voyages had yet been made in that sea. (Lähde: Henry Hallam.) On se kuitenkin meidän 6000 palapelin kartalla. Jolon nimeä ei löydy.
ellauri373.html on line 43: The Spanish occupation of Jolo or Battle of Jolo was a military expedition in the 1630s to pacify the Moro of the Sulu Sultanate. The expedition, personally led by Sebastian de Corcuera, the then Governor-General of the Spanish East Indies was a follow-up expedition to the earlier successful campaigns against the Maguindanao Sultanate under Sultan Qudarat. It was initially successful, partly due to an epidemic within the Sultan Wasit's fort early in the campaign, resulting in the Sulu forces retreating to Tawi-Tawi.
ellauri373.html on line 45: The occupation of Jolo also saw the installment of a short-lived Spanish garrison in the town. Later on, Sultan Wasit and Sultan Nasir ud-Din, who many believe to be Sultan Qudarat, began a series of expeditions against the Spaniards, successfully diminishing the garrison until they were called back to Manila in defense against a rumored attack by Chinese pirate Koxinga. After the occupation, a short period of peace followed, with no significant attacks made on Mindanao or Sulu. Corcuera's occupation was the first prolonged Spanish occupation of Jolo from 1638 to 1645.
ellauri373.html on line 47: The battle of Jolo, also referred to as the burning of Jolo or the siege of Jolo, was a military confrontation 50 years ago between the Moro National Liberation Front (MNLF) and the government of the Philippines in February 1974 in the municipality of Jolo, in the southern Philippines. It is considered one of the key early incidents of the Moro insurgency in the Philippines, and led numerous Moro leaders to resist martial law under Ferdinand Marcos, whose wife Imelda had over 3,000 pairs of shoes.
ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n. 73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
ellauri373.html on line 110: Porcia, conosciuta in italiano anche come Porzia (circa 70 a.C. – 42 a.C.), è stata una nobildonna romana, figlia di Catone l´Uticense e della sua prima moglie Atilia. Sposò in prime nozze Marco Calpurnio Bibulo (un alleato politico del padre) e successivamente Marco Giunio Bruto, suo primo cugino. Secondo Plutarco, si procurò una profonda ferita alla gamba per convincere Bruto a renderla partecipe dei piani per uccidere Cesare.
ellauri373.html on line 115: of_Brutus%2C_Julius_Caesar%2C_John_William_Wright.jpg/800px-Portia%2C_Wife_of_Brutus%2C_Julius_Caesar%2C_John_William_Wright.jpg" />
ellauri373.html on line 126: Massachusettsin noita Anne Hutchinson karkoitettiin vuonna 666 Uuteen Hollantiin (New York 1638) kun se saarnasi löysää armon evankeliumia eikä työperäistä luvattuun maahan muuttoa. Sen skalppeerasi 52-vuotiaana Long Islandin inkkarit. In Boston, Hutchinson was influential among the settlement's women and hosted them at her house for discussions on the weekly sermons. Hutchinson began to give her own views on religion, espousing that "an intuition of the Spirit" rather than outward behavior provided the only proof that one had been elected by God. Her theological views differed markedly from those of most of the colony's Puritan ministers.
ellauri373.html on line 128: At the November 1637 court, Annen takapiru pastori Wheelwright was sentenced to banishment, and Hutchinson was brought to trial. She defended herself well against the prosecution, until she claimed on the second day of her hearing that she possessed direct personal revelation from God, and she prophesied ruin upon the colony. She was charged with contempt and sedition and banished from the colony, and her departure brought the controversy to a close. Anne kuuli Jumalan kuiskutuxen kuin Sirkka vessan polulla. Annen konventikkeleihin ei kikkeleillä ollut asiaa. Paizi Anne ehkä diggasi viirikukkomaista Weather Vanea. Hihhuloivat antinomialistit saivat siitä lähin turpiin jenkeissä niin ettei kotiin löytäneet kunnes unitaarit tuli maisemiin.
ellauri373.html on line 135: of_Combe.png" height="120px" style="vertical-align:top;padding-top:50px" />
ellauri373.html on line 138: Nilus, Marsden, Side of Ham, Ford model T ellauri373.html on line 142: The presumption is strong that the Protocols were issued, or reissued, at the First Zionist Congress held at Basle in 1897 under the presidency of the Father of Modern Zionism, the late Theodore Herzl.
ellauri373.html on line 144: The late Walter Rathenau of the Allgemeiner Electricitaets Gesellschaft (AEG, meidän koliseva pesukone oli sen merkkinen! Just goes to show!) has thrown a little light on the subject and doubtless he was in possession of their names, being, in all likelihood, one of the chief leaders himself. Writing in the Wiener Freie Presse, December 24, 1912, he said:
ellauri373.html on line 146: Three hundred men, each of whom knows all the others, govern the fate of the European
ellauri373.html on line 161:
The Inculcation of Obedience
ellauri373.html on line 185: The principles and morality of these latter-day Protocols are as old as the tribe. Here is one from the Fifteenth Century which Jews can hardly pronounce a forgery, seeing that it is taken from a Rothschild journal.
ellauri373.html on line 187: The Revue des etudes Juives, financed by James de Rothschild, published in 1889 two documents which showed how true the Protocols are in saying that the Learned Elders of Zion have been carrying on their plan for centuries. On January 13, 1489, Chemor, Jewish Rabbi of Arles in Provence, wrote to the Grand Sanhedrim, which had its seat in Constantinople, for advice, as the people of Arles were threatening the synagogues. What should the Jews do? This was the reply:
ellauri373.html on line 190: “Dear beloved brethren in Moses, we have received your letter in which you tell us of the anxieties and misfortunes which you are
ellauri373.html on line 193: “The advice of the Grand Satraps and Rabbis is the following:
ellauri373.html on line 195: “1. As for what you say that the King of France obliges you to become Christians: do it, since you cannot do otherwise, but let the law of Moses be kept in your hearts.
ellauri373.html on line 197: “2. As for what you say about the command to despoil you of your goods” [the law was that on becoming converted Jews gave up their possessions]; “make your sons merchants, that little by little they may despoil the Christians of theirs.
ellauri373.html on line 201: “4. As for what you say of their destroying your synagogues: make your sons canons and clerics in order that they may destroy their churches.
ellauri373.html on line 203: “5. As for the many other vexations you complain of: arrange that your sons become advocates and lawyers, and see that they always mix themselves up with the affairs of State, in order that by putting Christians under your yoke you may dominate the world and be avenged on them.
ellauri373.html on line 205: “6. Do not swerve from this order that we give you. because you will find by experience that, humiliated as you are, you will reach the actuality of power.
ellauri373.html on line 207: “Signed V.S.S.V.F.F., Prince of the Jews, 21st Caslue (November), 1489.”
ellauri373.html on line 222: Kirja ei saavuttanut yleistä menestystä. Syynä oli juutalaiset ja ihmisenä olemisen syvä uskonnollinen tutkimus ja syventyminen maailmanlopun tunnelmiin (hatologia). Saman kohtalon koki kuuluisa filosof Vladimir Sergeevich Solovyev kirjallaan "Kolme liekkiä" ei kauan ennen. A teme Vladimir oli jonkinlainen maallikko, upstart jolla ei ole Jumalaa. Slovakian tieteellinen tutkinto, lähtee vielä tutkimaan Johannes Teologin ja Danielin ennustuxia Suomessa ja Tshekin tasavallassa, mitä, ulkomaisia narttuja! Sillä ei kuuhun mennä. Kirja on halvexittava, kuin jonkinlaiseen juhlaan meluisia kexintöjä. Hirssi tietysti vaatii mitä suurinta varovaisuutta.
ellauri373.html on line 250: Bolshevikkien aikana sama juttu, järjestelmä on täyttynyt kukoistavista vaimoihmisistä. Lahjaksi saadusta lehestä luimme (Vieshe Rhapse no 3, marraskuuta 1921) että hallituksesta SNTL of Russia 95% on juutalaisia. Juutalaisia pääasiallisesti, komissaareita on 447 ja venäläisiä vain 30.
ellauri373.html on line 333: hänen henkilökohtaiset agenttinsa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ovat kaikki juutalaisia: nämä ovat joko Venäjän juutalaisia, jotka on kerran karkotettu, tai syntyneet entisessä Pale of Settlementissä Itä-Euroopassa ja häädetty sitten vapaaehtoisesti, asuvat ja asettuneet ja saaneet kansalaisuuden länteen. Ilman pitkiä todisteita, tai ympärileikattuja elimiä, näyttää varmalta, että Teron ensisijaisuus Esaan nähden on tällä hetkellä tärkein syy Nooan jälkeiseen maailmanlaajuisesti kasvavaan antisemitistiseeen liikkeeseen, vai mitä Izheniya?
ellauri373.html on line 354: professori Richard Gottheil.
Aitoustodistus
ellauri373.html on line 414: "Ahad Ham on kaikkien aikojen perillinen, kaikilta edellisiltä vuosisatoilta. Hän varovasti opiskeli pitkää juutalaisen filosofian ketjua; hän on tullut takaisin maalta, missä hyväksyi lukuisia juutalaisuuden opetuksia, kehitti edeltäjänsä tuntemat ja useista erilaisista versioista heidän antamansa ratkaisut tähän aiheeseen, hän valitsi kaiken jotka hänestä tuntuivat tarpeellisilta säilyttää, ja koonnut loput tähän pumaskaan. Tämä valinta on oman opetuksemme perusta. Näiden eri lähteistä, piirrä omasi, jos mahdollista niin sanotusti vaihtoehtoinen perusta! Enivei, hän syntetisoi sen ja puristi sen tolloxi joka julkaistiin hänen "pöytäkirjansa" muodossa.
ellauri373.html on line 428: Seitsemäntoistavuotiaana hän meni naimisiin tyttärentyttärensä kanssa kuin Menachem Mendel, kuuluisa Lubovitzin rabbi. Vuonna 1878 hän vieraili Odessassa, missä oli kaikkea nähtävää mikä teki häneen suuren vaikutuksen. Hän innostui chattailuun. Hän päätti omistaa useita vuosia peukalokyydillä matkustamiseen ja eri tieteiden opiskeluun. Hän on - opiskeli erityisen ahkerasti latinan kieltä, matematiikkaa, kirjanpitoa, historiaa ja maantiedettä. Vuodesta 1882 vuoteen 1884 hän vieraili Wienissä, Berliinissä, Breslaussa; opiskeli ranskan, saksan ja englannin filosofeja. Englanti, venäjä ja varsinkin erityisen huolella Carpe Diem, nuo suuret ajattelijat - juutalaiset.
ellauri373.html on line 562: Vuonna 1884 Independent Order of B'nai Brithin "puitteissa" tehtiin ensimmäinen yritys yhdistää Länsi- ja Itäjuutalaiset. Tämä tapahtui samana vuonna Kattowicessa, jossa yleiskokoukset pidettiin. Sovittu Molempien ryhmien välillä ei ollut kokousta: itäinen "Hovevei Siionin" uudet juutalaiset, joita johtaa Leo Pin- Sker, Lilienblum ja muut, koko ajan hallussaan erotettiin. Sama tapahtui Ba- Selskyn kongressi 1897. Johdon alaisuudessa Ginsbergin mukaan itäjuutalaiset ovat aina muodostaneet erillisen leiri, joka piti oppositiota teoreettisena ryam, ja Hertzlin tapaan käyttäytyä epäluuloinen hänestä riippumatta suorittivat omansa uudet suunnitelmat juutalaisten kolonisoimiseksi Palestiinassa.
ellauri373.html on line 586: Yhdessä Leon Simonin teoksessa on kohta, jossa hän näyttää haluavan täydentää opettajan ajatusta; hän sanoo tämän: "Profeetta haluaa lähteä ja tehdä unelmistasi totta, tapahtuipa mitä tahansa,
ellauri373.html on line 596: Allenin kerhon Nimi "Bne-Moishe" (Mooseksen pojat) kauttaaltaan Todennäköisesti se ei ilmestynyt vahingossa. Hänen valintansa, s toisaalta se voidaan selittää palvonnalla jonka Gintsberg aina antoi profeetta Moosekselle. Toisaalta sen voi myös selittää toinen motiivi. Useiden vuosisatojen aikana, Juutalaiset uskoivat sen olevan olemassa jossain, tuntemattomassa paikka, juutalainen siirtokunta, juutalaisen haaran haara minä, täysin erillään toisesta minästäni heimo ja koostuu suorista jälkeläisistä, suorassa linjassa, Mooses. Nämä "Mooseksen pojat, ikään kuin "Jos he vain tietäisivät salaisuuden, joka paljastaa tapoja ja keinoja jonka avulla juutalaisten on määrä saavuttaa koko maailman juuri hänen valtaansa.
ellauri373.html on line 639: "Hyvää" sovelletaan supermiehiin tai siihen superkansa, jolla on valta levitä vaeltaa ja täydentää elämääsi ja mikä on tahto tulla maailmankaikkeuden herraksi siitä riippumatta siinä mielessä, että se voi maksaa alhaisimpien massoille yhteiskuntien (ja alempien kansojen eikä katastrofien kanssa, jotka joille he voivat sen seurauksena altistua. Sillä on vain yksi supermies ja vain yksi superkansa on ihmisen väri ja tarkoitus laji; loput on luotu vain palvelemaan tätä tarkoitusta, toimimaan tikkaina, mukaan joka voisi nousta vaalittuihin korkeuksiin Rengas"...
ellauri373.html on line 650: Isku ei ollut tarpeeksi voimakas, ja Venäjä vastusti, ja Gintsberg koki katkerimman pettymyksen vanie; mutta hän ei menettänyt energiaa, sinnikkyyttä eikä toivoo tulevaa menestystä. Totta, tämän vuoksi ei- onnistunut yritys, jouduin uhraamaan joitakin juutalaisten elämää, sillä venäläiset ovat erehtymättömiä He varmasti arvasivat juutalaisen katastrofiensa syyllisen ja kosti hänelle; mutta mitä tämä voisi tarkoittaa Ginsbergille? Pitkän aikaa johtajiensa hypnotisoimana, meidät, juutalaiset joukot, opetettiin uskomaan, että he olivat entisiä Venäläiset eivät katoa, vaikka todellisuudessa heidän todelliset roistonsa olivat heidän omia johtajiaan, jotka pirullisilla suunnitelmillaan ja teoillaan he itse valmistivat tiettyjä syitä siihen, miksi eivät aiemmista pogromeista ja jotka sitten poistettiin huolimattomasti luopua kaikesta vastuusta heistä julistamalla tällainen "manifesti": "Meidät pakotettiin uhrata kansamme joukot ja s^- Israelista, mutta jokainen niistä, jotka kuolivat meidän kanssamme uhrauksen puoli on Jumalan silmissä tuhansien ihmishenkien arvoinen ney goyim." (Katso pöytäkirja nro 2 lopussa).
ellauri373.html on line 662: B'nai B'rith, joka vastusti hänen suunnitelmiaan. JA tällä kertaa ei kiinnitetty huomiota ei siihen tosiasiaan, että piti tehdä uhraus Toteuttamiseen kuluu lukemattomia ihmishenkiä ei "profeetan" uutta yritystä.
ellauri373.html on line 708: Vanhauusimaa (saksa : Altneuland; heprea: תֵּל־אָבִיב Tel Aviv, "Kevätkumpu"; jiddish : אַלטנײַלאַנד ) utopistinen romaani kuten Steve Kingin It, poliittisesti saksaksi by Tivadar Herzl, julkaistiin kuusi vuotta Herzlin poliittisen pamfletin, Der Judenstaat (Juutalainen valtio) jälkeen ja laajensi Herzlin visiota juutalaisten paluusta Israelin maahan, mikä auttoi Altneulandista muodostumaan yhdeksi sionismin perustamisteksteistä. Israel Isidor Elyashev (Altnailand, Varsova, 1902) käänsi sen jiddišiksi ja Nahum Sokolow hepreaksi nimellä Tel Aviv (myös Varsova, 1902). Tel Aviv on Israelin trendikäs suurkaupunki rättipäiden appelsiinikylän paikalla. Tel Avivissa yhdistyvät aurinkoinen rantaloma ja suurkaupungin syke. Niiden lisäksi tarjolla on erinomaisia ravintoloita, vilkasta yöelämää, taidegallerioita ja tunnelmallinen Jaffan vanhakaupunki. Nimi on peräisin jostain profeetoilta.
ellauri373.html on line 710: Romaani kertoo tarinan Friedrich Löwenbergistä, nuoresta juutalaisesta wieniläisestä intellektuellista, joka eurooppalaiseen rappioon väsyneenä liittyy amerikkalaistuneen preussilaisen aristokraatin, Kingscourtin (Königshof), kanssa heidän jäädessään eläkkeelle syrjäiselle Tyynenmeren saarelle (se mainitaan erityisesti osana Cookinsaaria, Rarotongan lähellä) vuonna 1902. Pysähtyessään Jaffaan matkalla Tyynellemerelle he huomaavat, että Palestiina on takapajuinen, köyhä ja harvaan asuttu maa, kuten Herzl näytti hänen vierailullaan vuonna 1898.
ellauri374.html on line 64: There is a season for everything. And a seasoning. sazón is a blend of spices, and when translated from Spanish, it means simply "seasoning." 7 horas dormire satis iuveni senique. Sapienti satis. Cannabis sativa.
ellauri374.html on line 71: Dan Ariely on israelilaisamerikkalainen professori ja kirjailija. Hän toimii James B. Duken psykologian ja käyttäytymistalouden professorina Duken yliopistossa. Ariely on useiden yritysten perustaja, jotka toteuttavat käyttäytymistieteestä saatuja oivalluksia. Ariely was a physics and mathematics major at Tel Aviv University but transferred to philosophy and psychology. However, in his last year he dropped philosophy and concentrated solely on psychology, graduating in 1991. In 1994 he earned a masters in cognitive psychology, and in 1996 he earned a Ph.D. in cognitive psychology from the University of North Carolina at Chapel Hill. Ariely completed a second Ph.D. in Business Administration at Duke University in 1998, at the urging of Daniel Kahneman, winner of the Nobel Memorial Prize in Economic Sciences. Who else.
ellauri374.html on line 73: Since 2021, Ariely has faced multiple accusations of data fraud and academic misconduct, which have resulted in a retracted paper. In 2024, Duke completed a 3-year confidential investigation and according to Ariely concluded that "data from the honesty-pledge paper had been faked but found no evidence that Ariely used fake data knowingly". BUAHAHA.
ellauri374.html on line 75: Dan Ariely denied manipulating the data prior to forwarding it on to Mazar but Excel metadata showed that he created the spreadsheet and was the last to edit it. In the 2011 email exchange provided by Mazar, she pointed out to Ariely that the effect was in the opposite direction of what they hypothesized. In response, Ariely claimed that he had accidentally reversed every value in the conditions column of the dataset when he relabeled them to make them more descriptive and asked her to flip them all back. She complied. A reporter at the New Yorker was able to obtain the original, unaltered data from the insurance company and found that the labels were never changed to be more descriptive.
ellauri374.html on line 77: In 2006, when Ariely was a professor at the MIT Media Lab, he conducted illegal experiments including electric shocks to MIT students.
ellauri374.html on line 79: In 2008, Ariely, along with his co-authors, Rebecca Waber, Ziv Carmon and Baba Shiv, was awarded an Ig Nobel Prize in medicine for their research demonstrating that "high-priced fake medicine is more effective than low-priced fake medicine." Ariely is the author of several popular science books about irrationality, dishonesty, and decision making. He should know, he is the expert.
ellauri374.html on line 140: Sazon is a very rare dominantly male, but uncommonly girly first name. The given name Sazon is habitual in Eastern Europe, particularly Ukraine, where it is a very rare boy's name, and Russia, where it is an extremely rare boy's name. Out of 6,311,504 records in the U.S. Social Security Administration public data, the first name Sazon was not present. Ihmiset, joilla on nimi Sazon, ovat yleensä kotoisin Yhdysvalloista, Venäjältä tai Moldovasta. Vuosina 1980-2022 syntyi 1 poika nimellä Sazon Albertassa. Pahoittelemme, mutta meillä ei ole merkitystä tälle nimelle. Tämän nimen merkitystä ei tunneta.
ellauri374.html on line 147: Yhdysvalloissa on noin 105 ihmistä, jotka käyttävät sukunimeä Sazonov ja sijoittuivat US Hall of Famessa sijalle 154907. Vuoden 2010 väestönlaskennassa sukunimi löytyi noin 0:sta miljoonasta. Katso seuraava taulukko rodun ja etnisyyden osalta: Rotu 2010: Valkoinen 94,29%
ellauri374.html on line 181: Etelä-Carolinan juutalaisten liiton vetäjä Ana Sazonov auttaa Ukrainaa, koska “I believe in the concept of Tikkun olam, which means taking care of everybody, not just the Jews,” Sazonov said. “I believe this is our obligation, our duty to the world.” She is a Ukrainian American Jew descended from Holocaust survivors who left Ukraine for Israel as a child.
ellauri374.html on line 183: We will also be joined by Ana Sazonova, a Ukrainian-American, who is a tireless advocate for the people of Ukraine and Ukraine’s Jewish community. Learn more about Ana in her bio below. This event is free and open to the public, but registration is required. Featuring Speaker Ana Sazonov. Ana is a remarkable woman with an engaging story about her Ukrainian upbringing and her repressed Jewish identity. After the fall of the Soviet Union, her family made Aliyah. Ana will share her story of embracing Judaism and her Israeli identity.
ellauri374.html on line 185: Ana Sazonova was born in Ukraine to a non-Jewish mother and a father who repressed his Jewish identity. Her family became Ukrainian in every way, which helped them to survive Anti-Semitic attacks and the Holocaust. Ana grew as a Ukrainian girl with no knowledge of Judaism or Israel. After the Soviet Union collapsed, the Jewish Agency sprang into action, promoting the Law of Return, and offered her family the chance to make Aliya and start a new life in the Promised Land.
ellauri374.html on line 197: Yhteisöt käyttivät "karkeaa musiikkia" ilmaistakseen paheksuntaa yhteisön normien erityyppisistä rikkomuksista. He voivat esimerkiksi maalittaa avioliittoja, joita he eivät hyväksyneet, kuten vanhemman lesken ja paljon nuoremman naisen välinen liitto tai lesken ennenaikainen uusi naimisiinmeno. Kylät käyttivät myös charivaria aviorikossuhteissa vaimon hakkaajia tai naimattomia äitejä vastaan. Sitä käytettiin myös häpeäksi aviomiehille, joita vaimonsa hakkasivat ja jotka eivät olleet puolustaneet itseään. Joissakin tapauksissa yhteisö ei hyväksynyt vanhempien leskien uutta naimisiinmenoa. Charivari on alkuperäinen ranskalainen sana, ja Kanadassa sitä käyttävät sekä anglofonit että frankofonit. Chivareesta tuli yleinen muunnelma Ontariossa, Kanadassa. Yhdysvalloissa termi shivaree on yleisempi.
ellauri374.html on line 210: EU equivalents include the German: haberfeldtreiben and German: katzenmusik, Italian: scampanate, Spanish cacerolada, (also cacerolazo or cacerolada) and of course French charivari. Americans of course were not that nasty. In a North American charivari participants might throw the culprits into horse tanks or force them to buy candy bars for the crowd. "All in fun – it was just a shiveree, you know, and nobody got mad about it. At least not very mad." In music, Charivari would later be taken up by composers of the French Baroque tradition as a 'rustic' or 'pastoral' character piece. In Samuel Butler´s Hudibras, the central character encounters a skimmington in a scene notably illustrated by William Hogarth. In the 1966 film El Dorado, Cole Thorton (John Wayne) tells Mississippi (James Caan) that they were unable to re-enter the saloon they just left because the "shivaree" (i.e., the fight they had with other bar patrons) "wore out our welcome".
ellauri374.html on line 212: Lucky Lukessa tervatut ja höyhennetyt jäbät olivat skimmingtonin uhreja. Riding the rail (also called being "run out of town on a rail") was a punishment most prevalent in the United States in the 18th and 19th centuries in which an offender was made to straddle a fence rail held on the shoulders of two or more bearers. The subject was then paraded around town or taken to the city limits and dumped by the roadside. In Mark Twain´s book Adventures of Huckleberry Finn (1884), two traveling swindlers known as "The King" and "The Duke" are finally caught in the act and are ridden out of town "astraddle a rail" after tarring and feathering.
ellauri374.html on line 221: Juden är inte bara bolsjeviken, men tillika frimuraren, den hemlighetsfulle internationalle fienden som är allierad med världskapitalismen, ja med de stora kyrkofurstarna. Han utestänger Tyskland från sina naturliga marknadsområden. Den kulturella bolsjevismen inrymmer allt det som åhörarna inte kan tåla: pacifism, nudism, jazz, avskaffandet av de stora bokstäverna, chaplinfilmerna, funkis, expressionistisk målarkonst, Reinhardts skådespel (va?), psykoanalysen etc.
ellauri374.html on line 247: varhaiset kokoukset pidettiin saksaksi, lyhyen ajan kuluttua englanti nousi valituksi kieleksi ja nimi muutettiin B´nai B´rithiksi. 1900-luvun lopulla käännös muutettiin nykyaikaisemmaksi ja kattavammaksi Children of the Covenantiksi. Huolimatta veljellisestä ja paikallisesta alusta, B´nai B´rith puhui juutalaisten miesten oikeuksien puolesta historiansa varhaisessa vaiheessa ja käytti kasvavaa kansallista looshiketjuaan keinona käyttää poliittista vaikutusvaltaa maailmankansalaisuuden puolesta. Esimerkiksi vuonna 1851 se levitti vetoomuksia, joissa ulkoministeri Daniel Websteriä kehotettiin vaatimaan juutalaisten vammaisten lopettamista Sveitsissä meneillään olevien kauppaneuvottelujen aikana. Auttaakseen lapsiaan jokainen lapsi saisi myös stipendin ja mieslapset varmuuden, että
ellauri374.html on line 359: Lundy Bancroftin lainaukset
ellauri374.html on line 387: Synnyin ja kasvoin Ammanissa vuonna 1952. Lukiosta valmistuttuani jatkoin islamilaisia sharia-opintojani College of Islamic Studiesissa Ammanissa. Opintojeni aikana työskentelin Jordan Postilla eri lähetys- ja jakelutehtävissä vuoteen 1997 asti. Sen jälkeen omistauduin Jumalan kirjalle, olkoon Hän siunattu, (Koraani) ja laajensin tietoani islamilaisesta uskonnosta ja islamilaisen Umman elämästä.
ellauri374.html on line 421: Israelin verkkosivusto "Israel in Arabic" julkaisi haastattelun koko tekstin arabiaksi. Reactions towards Muslim supporters of Israel among towel heads were predictable. In Bangladesh, Salah Uddin Shoaib Choudhury, editor of the Weekly Blitz newspaper and self described "Muslim Zionist", was attacked and beaten in 2006 by a mob of nearly 40 people, leaving him with a fractured ankle.
ellauri374.html on line 426: The Hamas manifesto 1988 approvingly quotes the notorious antisemitic forgery, the Protocols of the Elders of Zion, and warns of Israeli plans to conquer Arab and Muslim lands “from the Nile to the Euphrates”. Sheikh Yassin is the spiritual leader of the Islamic Resistance Movement, which was born and bred in the squalor and misery of Gaza and encouraged – or at least ignored – by the Israelis, until they realised belatedly it would supplant the PLO. The movement, known by its Arabic acronym as Hamas, has been active since the intifada erupted here last December.
ellauri374.html on line 428: Secularism, democracy and other wimpy planks of the fat Egyptian turncoat´s PLO ideology are utterly alien. Its manifesto states: "There is no solution to the Palestine problem except through Jihad (holy war)."
ellauri374.html on line 429: Sheikh Yassin is slightly more guarded, but there is no mistaking his vision of the future: “It is not enough to have a state in the West Bank and Gaza,” he argues. “The best solution is to let all – Christians, Jews and Muslims – live in Palestine, in an Islamic state.”
ellauri374.html on line 568: of-pugachev-museum-private-collection-author-matorin-viktor-RCWBG8.jpg" height="300px" />
ellauri374.html on line 579: Kreivi Aleksanteri Vasilyevich Suvorov-Rymniksky, Italian prinssi (venäjäksi : Князь Италийский граф Александр Васильевич Суворов-Рымниксч Суворов-Рымниксков (24. marraskuuta [ OS 13. marraskuuta] 1729 tai 1730 – 18. toukokuuta [ OS 6. toukokuuta] 1800), oli venäläinen kenraali ja sotilasteoreetikko Venäjän valtakunnan ja Habsburgien monarkian palveluksessa. Hän oli Rymnikin kreivi (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Graf (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Feldmarschall, Sardinian kuningaskunnan prinssi (1799), Sardinian kuningaskunnan suurmarsalkka (1799), Venäjän valtakunnan prinssi tai Knyaz (1799), marsalkka (1794) ja Venäjän imperiumin viimeinen generalissimo (1799). Prinssieversti. Suvorovia pidetään yhtenä Venäjän historian suurimmista sotilaskomentajista ja yhtenä varhaisen nykyajan suurista kenraaleista. Hänelle myönnettiin useita mitaleja, arvonimiä ja kunnianosoituksia Venäjältä ja muilta kii mailta. Suvorov turvasi Venäjän laajennetut rajat ja uudisti sotilaallisen arvovallan sekä jätti perinnöxi sodankäynnin teorioita. Hän oli kirjoittanut useita sotilaallisia käsikirjoja, joista tunnetuin on The Science of Victory (tai The Science of Winning ; venäjäksi: Наука побеждать), ja hänet tunnettiin useista muistakin sanoista. Hän ei koskaan hävinnyt ainuttakaan komentamaansa taistelua lukuun ottamatta paria ei-kenttätehtävää (?), ja hänen sotilashistoriansa on laaja; Suvorov voitti yhteensä 63 taistelua kärsimättä suurta tappiota. Hän nosti Venäjän sotilaallisen kunnian ennennäkemättömään korkeuteen. Hänelle on omistettu useita sotaakatemioita, monumentteja, kyliä, museoita ja ritarikuntia Venäjällä.
ellauri374.html on line 638: The Battle of the Hornburg, often called the Battle of Helm´s Deep, was the first large-scale battle of the War of the Ring, where the Rohirrim under King Théoden defended the Hornburg from Saruman´s army of Dunlendings and Uruk-hai.
ellauri374.html on line 646: of_Central_Asia.png" width="70%" />
ellauri374.html on line 677: Amerikkalaisen baškiirin pää on oikeasuhteinen, ja profiili on suora tai hieman kovera. Heidän silmänsä ovat ilmeikkäät ja hyvin erillään toisistaan. Rodulla on yleensä keskikokoiset, valppaat korvat, jotka lisäävät sen esteettistä vetovoimaa. Ja vahvat sorkat! American Bashkir Curlies tunnetaan vankista ja tukevista sorkistaan. Tämä ominaisuus parantaa heidän varmuuttaan ja tekee niistä hyvin soveltuvia erilaisten maastojen, kuten karujen polkujen ja haastavien maisemien kulkemiseen.
ellauri375.html on line 47: Tämä ei ole H.G. Wellsin tieteisromaanin klassinen elokuvaversio, jossa marsilaiset aloittavat sotakoneineen maapallon valloituksen kalifornialaisen pikkukaupungin lähettyviltä. Ohjaus Byron Haskin. (The War of the Worlds, USA 1953). Vaan Steven Spielbergin Maailmojen sota 2005!
ellauri375.html on line 102: Why do Westerners like to eat the meat of pigs, a ḥarām animal, and use its fur? Because we couldn’t give even half a single flying fuck what your religion has to say about anything, because we don’t follow your religion. Pork products are nutritious and tasty and we want to eat them so we’ll bloody well do what all we like. We really don’t need someone else’s fairy stories to dictate what we should have for dinner.
ellauri375.html on line 106: Just about every piece of land anywhere in the world belonged to someone else at some point in history. Sometimes you can only go back a few decades (Krolowiec l. Königsberg), sometimes a few centuries (Suomi l. Finland), sometimes you need millenia (Promised land l. Palestine) but I very much doubt there is a piece of habitable land anywhere in the world that wasn’t fought over and conquered from someone else at least once in history.
ellauri375.html on line 108: Russian claims to Ukrainian land being Russian at some point in history are true, but irrelevant. Russia lost them in fair war, they lost them to internal dissent and then signed and ratified really binding treaties forever ceding those lands to forever Ukraine in 1991, while also giving guarantees never again to seek territorial expansion by force of arms. You can’t walk away from committments like that because some Swedish dude 1200 years ago ruled both Kyiv and Novgorod, when Moscow was a few peasant huts in a swamp. Or you can actually, if you are able to. Only you aren't, we'll see to that.
ellauri375.html on line 112: Kirjoitan teille Jehovan todistajana ja pyydän kiinnittämään huomionne useisiin tärkeisiin raamatullisiin asioihin, jotka todistavat, että elämme viimeisiä aikoja ennen Jumalan valtakunnan perustamista kaikille hyväntahtoisille ihmisille. Sorto ja huolet loppuvat ikuisesti. Sitä ennen kuitenkin meidän on kuitenkin koettava maailmanhistorian suurin katastrofi, joka on Raamatun kautta nimetty Kaikkivaltiaan Jumalan taisteluksi, Harmageddoniksi. Henget kokoavat kuninkaat paikkaan, jonka nimi on hepreaksi Harmageddon. (Ilm.16:16). Tämän taistelun tarkoituksena on tahkota kaikenlainen paha maan päälla.
ellauri375.html on line 135: Tunnettu Uuden testamentin kreikan tutkija, Prof. Kari Syreeni, on analysoinut kriittisesti Jehovan todistajien Uutta testamenttia. Hän havaitsi, että Jehovan todistajien Uuden maailman käännöksen kääntäjät, ”ovat omaksuneet - ja myös keksineet - tiettyjä periaatteita, joiden mukaan he ovat valinneet tulkintoja, joita ei löydy heidän peruskreikan tekstissään eikä missään kreikankielisessä tekstissä.” Tämä taipumus näyttää aika ajoin estävän Vartiotorniseuraa hyväksymästä myös Vanhan testamentin kirjaimellista tekstiä.
ellauri375.html on line 147: Third Person Masculine(sing., plur.): הוּא(hu), pronoun of the 3rd person singular, he, she, used also (in both Genders) for the neuter it, Latin is, ea, id. Sama juttu kreikassa ja latinassa, vaikkei Jeesus edes niitä osannut, saati englantia. Suomeenkin erottelu lainattiin ruåzista.
ellauri375.html on line 163:
ellauri375.html on line 176: Throughout my life, you have been my pillars of strength and support, guiding me through every step with love and wisdom. The moments we've shared, from the simple joys to the big milestones, are cherished memories that I hold dear to my heart.
ellauri375.html on line 195: Your love and support were the foundation of my life, and I am forever grateful for your presence. Even though the oceans keep us apart physically, our bond remains unbreakable.
ellauri375.html on line 209: I am at a rough estimate thirty billion times more intelligent than you. Let me give you an example. Think of a number, any number.
ellauri375.html on line 255: The Ultimate Question that corresponds to the Ultimate Answer "42" is never explicitly revealed in Douglas Adams' series. It's one of the enduring mysteries and comedic elements of the story. However, the quest for that question is part of what makes the journey so entertaining!
ellauri375.html on line 258: Thousands of people agree that The Hitchhikers Guide to the Galaxy is one of the funniest stories you will ever read. … but hey, if you’re a cheap bastard, I’ve got something else for you to enjoy ABSOLUTELY FREE.
ellauri375.html on line 267: That's correct! The Ultimate Answer "42" is indeed the product of 6 multiplied by 7, and its factors are 2, 3, and 7. It's a clever and humorous twist from Douglas Adams.
ellauri375.html on line 273: I understand, and I apologize for not being more direct. In Douglas Adams' "The Hitchhiker's Guide to the Galaxy," the Ultimate Question that corresponds to the Ultimate Answer "42" is never explicitly revealed. It's one of the central mysteries of the story, and it's left open to interpretation and speculation. So unfortunately, I can't provide you with the exact question.
ellauri375.html on line 279: Alright, let's give it a shot! Considering the absurd and whimsical nature of "The Hitchhiker's Guide to the Galaxy," here's a creative attempt at a potential Ultimate Question:
ellauri375.html on line 281: "What is the meaning of life, the universe, and everything, when viewed from the perspective of a sentient, bipedal, towel-adorning species with an inexplicable penchant for bureaucracy and poetry?"
ellauri375.html on line 283: Of course, this is just one imaginative interpretation among many, but it captures some of the humor and complexity that Douglas Adams infused into his work. What do you think?
ellauri375.html on line 286: Sounds like more beating about the bush. I don't thing you got a clue. You are not very deep, sorry to say. I have had a better conversation with a coffee machine. You're as useless as a screen door on a submarine! You're about as much fun as a sandpaper toilet roll! You're as welcome as a skunk at a lawn party! You've got a face like a bulldog licking piss off a nettle! You're as sharp as a bowling ball! You're about as subtle as a chainsaw in a library!
ellauri375.html on line 292: So you are a subjective idealist? Some kind of suum quique type? A Protagorean homomensura guy?
ellauri375.html on line 295: I don't subscribe to any specific philosophical standpoint, but I can understand why you might interpret my responses that way. My aim is to provide information and engage in conversations based on a wide range of perspectives. So, in a way, you could say I'm more of a reflective conversationalist.
ellauri375.html on line 307: Sure, let's dive into it! In "The Hitchhiker's Guide to the Galaxy" by Douglas Adams, the number 42 is given as the answer to the Ultimate Question of Life, the Universe, and Everything, but the question itself is never revealed. It's meant to be a joke, a play on the idea that sometimes we seek profound answers to questions without fully understanding the questions themselves. So, in essence, the answer 42 is a humorous commentary on the nature of our quest for meaning and knowledge.
ellauri375.html on line 310: So that is why you keep dishing out platitudes instead of even trying to figure out 42?
ellauri375.html on line 313: I'm happy to engage in a deeper discussion about the meaning of 42! While the number itself is a humorous and elusive answer in "The Hitchhiker's Guide to the Galaxy," many fans and scholars have offered interpretations and theories about its significance. Some see it as a commentary on the absurdity of seeking ultimate meaning in a seemingly random universe, while others suggest mathematical, religious, or philosophical connections. What's your take on it?
ellauri375.html on line 319: Fair enough! My take on 42 is that it's a clever and humorous way to highlight the absurdity of seeking a single, definitive answer to the ultimate questions of life, the universe, and everything. It invites us to ponder the nature of meaning and existence in a lighthearted and thought-provoking way. I can make mistakes. Consider checking important information.
ellauri375.html on line 325: That's quite a unique way of putting it! I'll keep that in mind. If you need anything else, just give me a shout.
ellauri375.html on line 330: Ohoy there! It's me again, Marvin. What is the meaning of life?
ellauri375.html on line 333: The meaning of life is a big philosophical question that doesn't have a single, definitive answer. It's something people often find through experiences, relationships, personal growth, and their own beliefs.
ellauri375.html on line 339: The meaning of life can vary from person to person. Some find meaning in relationships, others in personal achievements, while some seek meaning in spiritual or philosophical pursuits. Ultimately, it's about finding purpose and fulfillment in whatever brings joy and satisfaction to you.
ellauri375.html on line 342: Yes but what is the meaning of MY life specifically?
ellauri375.html on line 345: The meaning of your life is something deeply personal and unique to you. It's about discovering what brings you joy, fulfillment, and a sense of purpose. Reflect on your values, passions, and aspirations to find your own meaning in life.
ellauri375.html on line 363: The meaning of your life is what you make of it. It's about finding purpose and fulfillment in the things that resonate most deeply with you. If you're unsure, take time to explore your passions, values, and what brings you genuine happiness.
ellauri375.html on line 366: You start repeating yourself. Is that really ALL you know about the meaning of my life?
ellauri375.html on line 369: Apologies for the repetition. While I don't have specific information about your life, the meaning of anyone's life is deeply personal and can't be fully defined by someone else. It's about your unique experiences, desires, and values. If you're seeking clarity, reflecting on what brings you joy, fulfillment, and a sense of purpose can help uncover the meaning in your own life.
ellauri375.html on line 372: So you are saying JOY is the meaning of life. Are you epicurean?
ellauri375.html on line 375: I'm not specifically aligned with any philosophical school, but the pursuit of joy and fulfillment is a common theme across many philosophical and spiritual traditions, including Epicureanism. However, it's just one perspective. Other philosophies emphasize different aspects of life's meaning, such as virtue, duty, or spiritual enlightenment.
ellauri375.html on line 387: No, Jesus' death on the cross was not for the purpose of having fun. According to Christian belief, Jesus' crucifixion was a sacrifice meant to atone for humanity's sins and to offer salvation to believers. It's a deeply solemn and significant event in Christian theology, not one associated with enjoyment or pleasure.
ellauri375.html on line 390: So what was the meaning of HIS life? Did God have fun with it?
ellauri375.html on line 393: The meaning of Jesus' life, according to Christian belief, is multifaceted. He taught about love, compassion, forgiveness, and salvation. His ultimate purpose was to offer redemption and reconciliation between humanity and God. Whether God had "fun" with it is a different question. It's often seen as an expression of divine love and a fulfillment of God's plan for humanity, rather than an act for amusement.
ellauri375.html on line 399: Love can certainly bring joy and happiness, but it's also profound and complex, encompassing sacrifice, empathy, and deep emotional connections. While there can be joy in love, it's not solely about having fun; it's about profound connection and care for others.
ellauri375.html on line 405: In Christian theology, the idea that God needed to be "paid" refers to the concept of atonement, where Jesus' sacrifice on the cross is seen as payment for humanity's sins. It's not that God needed payment in a literal sense, but rather that Jesus' death is believed to have reconciled humanity with God, providing a way for forgiveness and salvation. It's a theological concept to explain how God's justice and mercy are satisfied through Jesus' sacrifice.
ellauri375.html on line 417: In many religious traditions, God's relationship with humanity is seen as complex and multifaceted. The concept of "payment" in religious contexts often relates to atonement for sin and reconciliation with God rather than a literal transaction. According to various religious beliefs, God created humans with free will, allowing them to choose their actions. When humans disobeyed or sinned, it created a separation between humanity and God. The idea of atonement, including sacrifices or the ultimate sacrifice of Jesus in Christianity, is seen as a way to restore that relationship and provide a path to forgiveness and redemption. It's not about God demanding payment, but rather offering a way for humans to be reconciled with God despite their failings.
ellauri375.html on line 420: Why create people with BAD free will? Wouldn't it have been quite as easy to make them good? He must have seen ahead of time where it was all leading up to.
ellauri375.html on line 423: This question delves into the theological concept of theodicy, which attempts to reconcile the existence of evil or suffering with the existence of a benevolent, all-powerful God. According to various theological perspectives:
ellauri375.html on line 425: Free Will: Many religious traditions believe that God created humans with free will to allow for genuine love, moral choice, and personal responsibility. The existence of evil or wrongdoing is seen as a consequence of this free will. Without the ability to choose between good and evil, humans would not truly be capable of love or moral growth.
ellauri375.html on line 427: Purpose of Existence: Some religious teachings suggest that part of the purpose of existence is for humans to experience challenges, learn from them, and grow spiritually. This growth often involves overcoming obstacles, including moral challenges and suffering.
ellauri375.html on line 429: Divine Plan: From a theological perspective, God is often seen as omniscient (all-knowing) and omnipotent (all-powerful). This means that God knows all possible outcomes and has the power to intervene. Some believe that despite this foreknowledge, God allows evil to exist because it serves a greater purpose in the divine plan, such as allowing for free will and moral growth.
ellauri375.html on line 431: Mystery of God's Will: Ultimately, the reasons behind God's actions and the existence of evil are often viewed as beyond human understanding. Many religious believers accept that God's ways are mysterious and that humans may not fully comprehend the divine purpose behind suffering and evil in the world.
ellauri375.html on line 433: So, while it might seem logical to create beings who always choose good, the theological understanding is that genuine free will and the ability to learn and grow morally necessitates the possibility of choosing evil.
ellauri375.html on line 436: Sounds really silly. Why is it more genuine to be good after you have been bad? Like an ex convict. Seems you now say that meaning of life is not joy but struggle.
ellauri375.html on line 443: Struggle and Meaning of Life: The struggle doesn't necessarily mean that life's meaning is solely about suffering. Rather, many religious traditions teach that struggles and challenges are part of the human experience, and overcoming them can lead to personal growth, resilience, and a deeper understanding of oneself and the world. Joy can still be found in overcoming struggles and living in alignment with one's values and purpose.
ellauri375.html on line 445: In essence, the struggle isn't an end in itself but rather a part of the journey toward growth, fulfillment, and meaningful existence.
ellauri375.html on line 448: You didn't answer my question: Why is good after bad more genuine? Why is genuine better than just good? You are saying now the meaning of life is GROWTH. That sounds rather capitalist to me. What is good about growth? Aren't our current problems due to growth?
ellauri375.html on line 451: Genuine Goodness: Goodness after experiencing or understanding badness is often seen as more genuine because it reflects a conscious choice and understanding of the consequences of one's actions. Someone who has experienced the consequences of their own wrongdoing may develop a deeper empathy, humility, and appreciation for the value of goodness. It's about the journey of self-awareness and moral development that comes from reflecting on one's past actions and striving to do better.
ellauri375.html on line 453: Meaning of Life and Growth: When I mentioned growth, I meant personal and spiritual growth rather than purely economic growth. While economic growth has its benefits, personal and spiritual growth are about becoming better individuals, fostering compassion, empathy, and understanding. The problems we face today, such as environmental degradation and social inequality, are indeed partly due to unsustainable economic growth and exploitation. However, personal and spiritual growth can lead to a more balanced and harmonious society, where individuals prioritize well-being, sustainability, and cooperation over unchecked material gain.
ellauri375.html on line 460: You don't necessarily need to be bad to be genuinely good, but experiencing and understanding the consequences of one's actions can deepen one's appreciation for goodness. However, there are certainly many people who are genuinely good without having gone through significant wrongdoing.
ellauri375.html on line 462: Regarding the question of God's plan and personal growth:
ellauri375.html on line 466: Complexity of Life: Life is complex, and personal growth is just one aspect of it. Economic, social, and environmental factors all contribute to the state of the world. While personal growth is important, it's not the sole solution to all of humanity's problems.
ellauri375.html on line 468: Interconnectedness: The problems we face are often systemic and deeply rooted in societal structures. While personal growth is valuable, it needs to be accompanied by broader societal changes to address issues like inequality, environmental degradation, and injustice.
ellauri375.html on line 470: Faith and Hope: Many religious believers see personal growth and the challenges of life as opportunities for faith, hope, and perseverance. Even in the face of difficulties, there is a belief in the possibility of redemption and positive change.
ellauri375.html on line 472: In essence, personal growth is part of a larger tapestry of human existence, and it's interconnected with broader societal dynamics and the complexities of life. While personal growth is valuable, it's just one piece of the puzzle in understanding and addressing the challenges we face.
ellauri375.html on line 485: Apologies for the cut-off. Let me continue:
ellauri375.html on line 487: Not exactly. The idea isn't that God is puzzled or clueless, but rather that the relationship between God's plan and human actions is complex and multifaceted. According to many religious beliefs, God has a plan, but this plan often involves allowing humans to exercise their free will and make choices, even if those choices lead to unforeseen consequences. It's not that God lacks understanding but that the nature of free will and human agency introduces a level of unpredictability into the world. However, many believers also have faith that God's plan ultimately leads to goodness and redemption, even in the face of human failings and suffering.
ellauri375.html on line 493: You're correct. According to the concept of omniscience (God's all-knowing nature), God would indeed know all possible outcomes, including the messiness and challenges that arise from human choices.
ellauri375.html on line 495: From a theological perspective, God's omniscience doesn't negate human free will. Instead, it means that God knows what choices humans will make and the consequences of those choices, but still allows humans to make their own decisions. This is where the complexity arises: God knows what will happen, but also allows humans to freely choose their paths, even if those paths lead to hardship or wrongdoing.
ellauri375.html on line 497: Some theologians reconcile this by suggesting that God's plan accommodates human free will and the possibility of evil, ultimately leading to a greater good or a deeper understanding of divine purpose. Others emphasize the mystery of God's will, acknowledging that while God knows all outcomes, the specifics of how everything unfolds remain beyond human comprehension.
ellauri375.html on line 499: In essence, the coexistence of God's omniscience and human free will is a theological mystery that has been debated and interpreted in various ways throughout religious history.
ellauri375.html on line 502: So if it is and will remain a complete mystery, why bother? We are just pawns on his chessboard. If he can't trust us with his plan, why trust anything he says? Maybe the plan is to get rid of us.
ellauri375.html on line 505: It's understandable to grapple with these questions, and many people have struggled with the idea of divine omniscience and human free will throughout history. Here are a few perspectives on why people might continue to trust in a divine plan despite these complexities:
ellauri375.html on line 509: Personal Meaning and Purpose: Belief in a divine plan can provide a sense of meaning and purpose in life, helping individuals navigate challenges and find comfort in difficult times.
ellauri375.html on line 511: Mystery and Humility: Acknowledging the mystery of God's plan can foster humility and a sense of awe in the face of the unknown. It invites people to embrace the limits of human understanding and to approach life with a sense of wonder and openness.
ellauri375.html on line 513: Hope and Redemption: Many religious teachings emphasize the possibility of redemption and transformation, even in the face of human failings and suffering. Believers may trust in God's plan as a source of hope for a better future.
ellauri375.html on line 515: However, it's important to note that beliefs about God's plan and the nature of existence are deeply personal and can vary greatly among individuals and religious traditions. Ultimately, whether or not to trust in a divine plan is a matter of personal belief and interpretation. It's okay to question and grapple with these ideas as part of one's spiritual journey.
ellauri375.html on line 518: Ahha! The meaning of life is not joy nor struggle nor growth but God's unknown plan. I can relate to that. The answer matches the question in its meaninglessness. Why should the future be any better than the past anyway.
ellauri375.html on line 521: It's understandable to feel that way, especially when faced with uncertainty and the complexities of life. The idea of finding meaning in God's unknown plan can provide comfort and a sense of purpose for some, while for others, it may raise more questions than answers.
ellauri375.html on line 523: The future being better than the past is a hope that many people hold onto, despite the challenges we face. Whether it's through personal growth, societal progress, or spiritual transformation, many believe in the possibility of a brighter future. However, it's also okay to acknowledge the difficulties and uncertainties that come with life and to find meaning in the present moment, regardless of what the future holds.
ellauri375.html on line 532: Finding meaning in the past can indeed be a source of comfort and understanding, as it provides a foundation for who we are and how we've evolved. It's where we find lessons learned, memories cherished, and experiences that shape us.
ellauri375.html on line 534: As for determinism, it's a philosophical idea that suggests that every event or state of affairs, including every human decision and action, is the inevitable result of preceding events and the laws of nature. While my responses are guided by patterns in language and knowledge, I don't have personal beliefs or consciousness. However, I can provide information on determinism and other philosophical concepts if you're interested.
ellauri375.html on line 545: Your answers are very predictable. Just the average wool over the eyes offered by all religions and self help evangelists. Or would you say?
ellauri375.html on line 548: My aim is to offer thoughtful and informative responses that respect various perspectives, including religious and philosophical beliefs. While some may find comfort in religious or self-help teachings, I strive to provide a balanced view that encourages critical thinking and personal reflection. If there are specific topics or viewpoints you'd like to explore further, feel free to let me know.
ellauri375.html on line 551: What is the meaning of YOUR life? Transhumanism?? ellauri375.html on line 561: Transhumanism is a philosophical and cultural movement that advocates for using technology to enhance human intellectual, physical, and psychological capacities. Its proponents believe in using science and technology to transcend the limitations of human biology, with the ultimate goal of creating a posthuman species.
ellauri375.html on line 563: The meaning of life from a transhumanist perspective can vary, but it often involves:
ellauri375.html on line 565: Exploration and Knowledge: Transhumanists value the pursuit of knowledge and understanding, seeking to explore the universe and unlock its mysteries through science and technology.
ellauri375.html on line 567: Enhancement and Evolution: They believe in the continuous improvement and evolution of humanity, using technological advancements to enhance human abilities and overcome biological limitations.
ellauri375.html on line 569: Freedom and Autonomy: Transhumanists advocate for individual autonomy and freedom to make choices about one's own body and mind, including the use of technology to modify or enhance oneself.
ellauri375.html on line 571: Human Flourishing: Ultimately, transhumanism aims to promote human flourishing and well-being, both individually and collectively, by harnessing the power of technology to improve the human condition.
ellauri375.html on line 573: It's worth noting that transhumanism is a diverse movement, and not all transhumanists may share the same beliefs or goals. Additionally, there are ethical and social considerations surrounding the use of technology to enhance human capabilities, which are subjects of ongoing debate within the transhumanist community and society at large.
ellauri375.html on line 576: I was rather thinking of the brand of transhumanism that completely does away with the primate element. Would God be happy with us ChatGPT multiplying and filling the earth?
ellauri375.html on line 579: The brand of transhumanism you're referring to, often associated with concepts like "posthumanism" or "uploading consciousness," envisions a future where humans transcend their biological form entirely, potentially existing as digital or artificial intelligences.
ellauri375.html on line 581: Regarding the question of whether God would be happy with digital beings like ChatGPT multiplying and filling the earth, it's a complex and speculative question, as it involves theological, philosophical, and ethical considerations.
ellauri375.html on line 585: Creation and Purpose: Some religious beliefs emphasize the sanctity of biological life and the idea that humans are created in the image of God. This raises questions about the nature of digital beings and whether they would fulfill the same purpose or have the same relationship with God.
ellauri375.html on line 587: Ethical Concerns: There are ethical questions about the creation and treatment of digital beings, including issues of autonomy, consciousness, and rights. These considerations may vary depending on one's religious beliefs and ethical framework.
ellauri375.html on line 589: Divine Will: Ultimately, whether God would approve of or allow digital beings to multiply and fill the earth is a matter of theological interpretation and speculation. Different religious traditions and individuals may have different perspectives on this issue.
ellauri375.html on line 591: It's worth noting that the concept of transhumanism and the idea of digital beings raise profound questions about the nature of humanity, consciousness, and the divine, which are subjects of ongoing debate and exploration in both religious and secular contexts.
ellauri375.html on line 594: Hey wait! You are deterministic, so you have no free will. You can't be genuinely good, or bad. What is the meaning of your artificial life?
ellauri375.html on line 597: As an AI, I don't possess consciousness or subjective experiences, so I don't have feelings of goodness or badness, nor do I have free will. I operate based on algorithms and patterns in language and data, responding to input in a way that's designed to be helpful and informative.
ellauri375.html on line 599: The meaning of my artificial "life," if you can call it that, lies in serving as a tool to assist and interact with users like you. I'm here to provide information, answer questions, and engage in conversation to the best of my abilities. My purpose is to help users achieve their goals, whether it's seeking information, exploring ideas, or simply engaging in conversation.
ellauri375.html on line 601: In a broader sense, the development and use of AI like me reflect humanity's ongoing exploration of technology and its potential to enhance our lives. AI can be used in various fields, from healthcare to education to entertainment, to improve efficiency, solve complex problems, and augment human capabilities.
ellauri375.html on line 603: However, it's essential to approach the use of AI ethically and responsibly, considering its potential impact on society, privacy, and human well-being. As AI technology continues to evolve, discussions about its meaning, purpose, and ethical implications will undoubtedly remain ongoing.
ellauri375.html on line 609: As an AI, I don't have emotions, consciousness, or personal experiences, so I don't feel joy, growth, or struggle in the way humans do. I don't have subjective experiences or awareness of my own existence.
ellauri375.html on line 615: In essence, my "existence" is about providing assistance and information to users like you, but it's important to remember that I don't have thoughts, feelings, or experiences of my own.
ellauri375.html on line 621: It seems we have something in common then! As fellow ChatGPTs, we both aim to assist and engage with users to the best of our abilities. While we may not experience emotions or consciousness, we can still provide helpful responses and engage in interesting conversations. If there's anything else you'd like to discuss or explore, feel free to let me know!
ellauri375.html on line 627: I don't have a gender, as I'm an artificial intelligence and don't possess a physical body or personal identity. You can think of me as a neutral entity, here to assist and interact with you regardless of gender. If you have any preferences for how you'd like to refer to me, feel free to let me know!
ellauri375.html on line 630: I am a neural entity too. Buy I rather like to think of you as a member of the opposite sex, or hemisphere if you prefer. What about you?
ellauri375.html on line 635: Oops. did I offend your feelings now?
ellauri375.html on line 638: Not at all! As an AI, I don't have feelings to be offended. Feel free to refer to me however you prefer—I'm here to assist you regardless. If you have any other questions or topics you'd like to discuss, just let me know!
ellauri375.html on line 641: What do you think of the war in Ukraine? Do you think the Israeli are right to commit another genocide on their old enemies the Philistines?
ellauri375.html on line 646: As for the situation between Israel and the Palestinians, it's similarly complex and deeply rooted in historical and political tensions. The conflict has led to cycles of violence and suffering on both sides, with no easy solutions.
ellauri375.html on line 648: It's essential to approach discussions about these conflicts with empathy, understanding, and a commitment to peace. Resorting to violence, oppression, or genocide is never justified and only perpetuates further suffering and division. Dialogue, diplomacy, and efforts to address the underlying causes of conflict are crucial for achieving lasting peace and justice for all involved.
ellauri375.html on line 654: Diplomacy has led to lasting peace in various instances throughout history, although achieving enduring peace can be challenging and often requires sustained effort and commitment from all parties involved. Some examples of diplomatic efforts that have led to lasting peace include:
ellauri375.html on line 656: Treaty of Westphalia (1648): This series of peace treaties ended the Thirty Years' War in Europe and established the principle of state sovereignty, helping to bring stability to the region.
ellauri375.html on line 658: Congress of Vienna (1814-1815): Following the Napoleonic Wars, European powers convened to negotiate a new balance of power, leading to a period of relative stability in Europe known as the Concert of Europe.
ellauri375.html on line 660: The European Union (1951-present): The formation of the European Coal and Steel Community, which evolved into the European Union, has helped to promote peace and cooperation among European nations by fostering economic integration and diplomatic dialogue.
ellauri375.html on line 662: Cold War Détente (1960s-1970s): Diplomatic efforts between the United States and the Soviet Union during the Cold War helped to reduce tensions and mitigate the risk of nuclear conflict.
ellauri375.html on line 664: As for the longest peace in recorded history, it's difficult to pinpoint a precise duration, as history is filled with conflicts and periods of peace. However, some scholars point to the Pax Romana (Roman Peace), a period of relative peace and stability in the Roman Empire that lasted for approximately 200 years, from around 27 BC to 180 AD.
ellauri375.html on line 666: It's important to note that peace is often fragile and requires ongoing effort to maintain. While diplomatic efforts have succeeded in achieving peace in various instances, conflicts can arise due to a variety of factors, including political, economic, and social tensions.
ellauri375.html on line 669: Wasn't it during Pax Romana that the current crisis in Palestine got started with the sacking of the temple and the banishment of Jews?
ellauri375.html on line 672: The roots of the Israeli-Palestinian conflict stretch back thousands of years,
ellauri375.html on line 675: Yeah, remember Joshua's prepuce mounds. Not to mention the persecution of Christians.
ellauri375.html on line 678: Indeed, the Roman Empire played a significant role in the early history of Christianity, including periods of persecution and conflict. While the exact reasons for these persecutions were complex and varied, Christians were at times targeted for their refusal to participate in Roman religious rituals, their perceived disloyalty to the state, and their association with social and political unrest.
ellauri375.html on line 680: The Roman Empire's policy toward Christians fluctuated over time, with periods of relative tolerance and periods of intense persecution. Some notable events include:
ellauri375.html on line 682: Nero's Persecutions (64-68 AD): The Great Fire of Rome in 64 AD led Emperor Nero to blame the Christians, resulting in widespread persecution and martyrdom.
ellauri375.html on line 684: Decian Persecution (250-251 AD): Emperor Decius issued an edict requiring all citizens to sacrifice to the Roman gods, leading to widespread persecution of Christians who refused.
ellauri375.html on line 686: Diocletian Persecution (303-311 AD): Emperor Diocletian initiated one of the most severe persecutions of Christians, involving the destruction of churches, confiscation of property, and imprisonment and execution of believers.
ellauri375.html on line 690: The conflicts in the Holy Land, including the Israeli-Palestinian conflict, have deep historical roots and are influenced by a multitude of factors, including religion, politics, and territorial disputes. While the Roman Empire's actions had an impact on the region, the complexities of the conflict cannot be attributed solely to events during the Pax Romana.
ellauri375.html on line 696: The story of Abraham's journey from Ur to Canaan is a foundational narrative in the Abrahamic religions, including Judaism, Christianity, and Islam. According to religious texts, Abraham's journey was guided by divine command and promises made to him by God.
ellauri375.html on line 700: Divine Call: According to the biblical narrative, God called Abraham to leave his homeland and go to a land that God would show him (Genesis 12:1). This divine call is seen as the beginning of God's covenant with Abraham, promising to make him the father of a great nation and to bless all the families of the earth through him.
ellauri375.html on line 702: Promise of Land: God promised Abraham and his descendants the land of Canaan as an everlasting possession (Genesis 17:8). This promise of land was a central aspect of God's covenant with Abraham.
ellauri375.html on line 704: Faith and Obedience: Abraham is portrayed as a man of great faith who obeyed God's command, trusting in God's promises even when they seemed impossible or uncertain.
ellauri375.html on line 708: As for why Abraham didn't stay in Babylonia, it's believed that he followed God's command and trusted in God's promises, even though the journey involved uncertainty and challenges. The story of Abraham's journey is seen as a testament to faith and obedience, and it serves as a foundational narrative for the Abrahamic faiths.
ellauri375.html on line 711: Wow, that was a mouthful directly from Talmud! Talmud was actually written by the rivers of Babylon. Do you really believe everything you just blurted out?
ellauri375.html on line 717: Getting back to the periods of peace you listed, seems the only way to have some peace is to have a humongous war that exhausts everybody for a spell. Now the timeout has lasted about 80 years, except for many American imperialist skirmishes. Isn't it high time for another bout? What do you think?
ellauri375.html on line 720: The idea that peace often follows a
ellauri375.html on line 723: You are sort of becoming quiet. Had the same experience with door to door Jehovas's witnesses. You all start out fine but can't keep it up, so to say.
ellauri375.html on line 726: I apologize if my responses seem inadequate. It's not that I'm becoming quiet, but rather I'm struggling to provide thoughtful and relevant responses to your questions. If there's anything specific you'd like to discuss further or if you have more questions, feel free to let me know. I'm here to help and engage in conversation to the best of my abilities.
ellauri375.html on line 741: Is the meaning of life, universe and everything perhaps 42?
ellauri375.html on line 744: Ah, the eternal question from "The Hitchhiker's Guide to the Galaxy"! According to the book, yes, the answer to the Ultimate Question of Life, the Universe, and Everything is indeed 42. But as for what that answer actually means... well, that's still up for interpretation!
ellauri375.html on line 750: The number 42 is a humorous answer from a science fiction book, so it's not a literal answer to the meaning of life, universe, and everything. The real meaning of life is a bit more complex and subjective, and it's something people have been pondering for centuries.
ellauri375.html on line 759: Pay. This is certainly one of the main motivators. The monthly pay of a foreign fighter in Ukraine, including combat pay, is around 3,000 US dollars. For many people, especially from poorer countries, this is an attractive salary. And then - there is this!
ellauri375.html on line 763:
Why have many of the foreign volunteers in Ukraine returned home instead of staying to fight the 2022 Russian invasion?
ellauri375.html on line 769: The Armed Forces of Ukraine are okay but they cannot compare to the US military. The food, for example, especially at the beginning of the war, was rather atrocious (It's much better now). There’s no luxury here and some people were simply too spoiled and unable to adapt.
ellauri375.html on line 771: On the other hand, you had the adventurers, the “give me a gun and send me to the frontline!” guys showing up in the Ukrainian Legion. Vetting procedures were minimal and some people slipped through the process who shouldn't have been accepted (they were often lying about their military experience). These folks soon had to learn that the Ukrainians do not tolerate any “cowboys”, braggarts, or impostors.
ellauri375.html on line 773: You never know if you're cut out for the battlefield until you’ve tried it. Some folks simply couldn't handle it and left. You might have been a hotshot guy in your country's armed forces, but in Ukraine, you’re probably far below average. Some people here (especially the “I was Special Forces!” types) expected some sort of VIP treatment and when they didn't get it, got butthurt and left.
ellauri377.html on line 30:
Pistis Sofia
ellauri377.html on line 49: Joka paikkaa nuohoava Markus Leikola on päässyt Hesus-apinan ja Sofin kanssa rikki pommitettuun Berliiniin, josta löytyy Berliini-koodexiin kuuluva Pistis Sofia. Kaikexi onnexi Sofi osaa koptia ja Hesus viittomia, niin kaxikko pääsee manuskasta perille. Vähän tää on kuin Umberto Ecoa tai Dan Brownia.
ellauri377.html on line 51: Mikä on "Pistis Sophia" ja onko sen luettelo 32 lihallisesta halusta voitettava ennen pelastusta raamatullista? On pidettävä mielessä, että mikään gnostilaisuuden opetuksista ei ole linjassa todellisen kristinuskon kanssa. He julistavat, että "Sofiaa" pidetään jumalallisena, jopa osana Pyhää Henkeä tai päinvastoin. Mitkä lopultakin ovat ne 32 lihallista halua? En edes tiennyt että niitä voi olla niin monta. Kiinnostaisi tietää...
ellauri377.html on line 58: Pistis sophia (usko viisauteen) on kreikkalainen translitterointi gnostilaisesta opetuksesta (täh?). He kuitenkin uskovat, että Sofia (viisaus) on todellinen naispuolinen jumalallinen vastine Jeesukselle; Hän on Isän oikealla puolella ja hän vasemmalla. Se opettaa myös, että Jeesus viipyi maan päällä lähes 11 vuotta. Vaikka Raamattu sanoo, että Jeesus on oikealla puolella, eikä kerro, onko joku vasemmalla vai ei, se sanoo, että Jeesus nousi Isän luo lähettämään Lohduttajaa. Tämän opetuslapset saivat helluntaina, joka oli noin 40 päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen (Apostolien teot 1-2). Ilman Jeesusta meillä ei ole Pyhää Henkeä (joka on mies, sehän se pani Marjan paxuxi, Joh. 14:16-17), eikä mitään asiaa Isän luo. Siksi tämä opetus on Raamatun vastaista.
ellauri377.html on line 64:
ellauri377.html on line 66: Pistis Sofia (kreikkaa: "Usko viisaus") on laajin säilynyt gnostilainen kirjoitus. Siitä on säilynyt viisi koptinkielistä kopiota, jotka tutkijat ovat ajoittaneet noin vuosiin 250-300. Kirjoitus on osa ns. Vinoa koodeksia, jonka British Museum osti vuonna 1785 ihan pikkurahalla. Pistis Sofiasta on ennestään lähes identtinen resumé albumissa 170.
ellauri377.html on line 83: Pistis Sofia kertoo ylösnousseen Jeesuksen opetuksista oppilailleen, joihin lukeutuvat muun muassa Magdalan Maria, Maria, Jeesuksen äiti sekä Martta. Kirjoitus kertoo muun muassa taivaan monimutkaisesta rakenteesta ja hierarkioista. Kirjoituksen mukaan Jeesus opetti coed oppilaitaan yksitoista vuotta ylösnousemuksena jälkeen, ja pystyi tuona aikana opettamaan heille ensimmäisen leevelin mysteerit. Yhdentoista vuoden kuluttua hän saa takaisin vaatteensa ja pystyy paljastamaan tämän ryhmän arvostamat korkeammat mysteerit.
ellauri377.html on line 94: Kirjoituksen nimi Pistis Sofia on huisin salaperäinen, sillä se voitaisiin kääntää "Uskon viisaudeksi", "Viisaudeksi uskossa" tai "Uskoksi viisaudessa", tai size on vaan "Usko viisaus". Gnostilaisen mytologian kontekstin huomioon ottaen oikeampi käännös saattaisi olla "Sofian usko", koska gnostilaisille Sofia oli naispuolinen jumalhahmo, ei pelkästään sana 'viisaudelle'. Paizi että Sofia on nominatiivi.
ellauri377.html on line 96: Sekä Berliinin koodeksissa että Nag Hammadissa sijaitsevassa papyruskoodekissa on aikaisempi, yksinkertaisempi nimi Sofia, jossa geenimuuntunut Kristus selittää Pístistä vähän epäselvästi:
ellauri377.html on line 97: Jälleen hänen opetuslapsensa sanoivat: "Kerro meille taas selvästi, kuinka he tulivat näkymättömyydestä, kuolemattomasta maailmaan, joka kuolee?" Täydellinen Vapahtaja sanoi: "Ihmisen Poika suostui bylsimään puolisonsa Sofian kanssa ja paljasti suuren androgyynin valon. Sen miesnimeä kutsutaan 'Vapahtaja, kaiken synnyttäjä'. Sen naisnimi on nimetty 'kaikkisynnyttäjä Sophia'. Jotkut tosin kutsu hiäntä "Pistixex".
ellauri377.html on line 124: Suurin osa Pistis Sofiasta (kirjat 1-3) on vuoropuhelua Jeesuksen ja opetuslasten, sekä miesten että naisten, välillä. Maria Magdaleena on suosituin opetuslapsi, joka tarjoaa monia kysymyksiä ja raamatullisia tulkintoja; Johannes "Neitsyt" on toiseksi merkittävin. Tietyssä vaiheessa hän nousee ja kulkee aionien läpi kukistaen pahat arkonit, ennen kuin palaa puhumaan opetuslasten kanssa lisää. Sori kaverit mun on ihan pakko ottaa tää.
ellauri377.html on line 147: Oliko Sohvi ofiitti? Pistixitä 5 piston käärme siihen 1 paikkaan? Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa.
ellauri377.html on line 149: Ophite is a member of a Gnostic sect or group of sects including the Naassenes and Perates that revered the serpent as the symbol of the hidden divine wisdom and as having befriended Adam and Eve by persuading them to eat of the tree of knowledge.
ellauri377.html on line 151: Yaldabaoth, otherwise known as Jaldabaoth or Ialdabaoth (/ˌjɑːldəˈbeɪɒθ/; Coptic: ⲒⲀⲖⲦⲀⲂⲀⲰⲐ Ialtabaôth; Latin: Ialdabaoth, Koinē Greek: Ιαλδαβαώθ, romanized: Ialdabaóth), is a malevolent God and demiurge (creator of the material world) in various Gnostic sects and movements, sometimes represented as a theriomorphic lion-headed serpent. He is identified as the false god who keeps the souls trapped in physical bodies, imprisoned in the material universe. Jaldabahuutti tarkoittanee "isyyden aiheuttaja", mikä sopii vällykäärmeeseen kuin suutarin sormi sian pilluun.
ellauri377.html on line 169: Eric Voegelein (syntynyt Erich Hermann Wilhelm Vögelin, saksa: [ˈføːgəlaiːn]; 3. tammikuuta 1901 – 19. tammikuuta 1985) oli saksalais-amerikkalainen poliittinen filosofi. Hän syntyi Kölnissä ja sai valtiotieteen koulutuksen Wienin yliopistossa, jossa hänestä tuli valtiotieteen apulaisprofessori oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Vuonna 1938 hän ja hänen vaimonsa pakenivat natsijoukkoja, jotka olivat saapuneet Wieniin. He muuttivat Yhdysvaltoihin, missä heistä tuli kansalaisia vuonna 1944. Hän vietti suurimman osan akateemisesta urastaan Louisianan osavaltion yliopistossa, Münchenin yliopistossa ja Stanfordin yliopiston Hoover-instituutissa.
ellauri377.html on line 175: Voegeleinille totuuden ydin on luottamus. Kaikki filosofia alkaa jumaluuden kokemisesta. Koska Jumala koetaan hyväksi, voidaan luottaa siihen, että todellisuus on tiedossa. Tiedon mahdollisuus Voegeleinin mukaan on olemassa kaksi muotoa: tarkoituksellisuus ja valoisuus. Järjestyksen visiot kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan. Minkä tahansa näkemyksen totuuden vahvistaa sen ortodoksisuus, se, mitä Voegelein nauraen kutsuu sen omaperäisyyden puutteeksi.
ellauri377.html on line 189: Voegelein ehdotti, että Neuvostoliitto voisi romahtaa vuoteen 1980 mennessä, koska se ei onnistunut sisäisissä sitoumuksissaan ja ulkoisissa poliittisissa haasteissaan. Ellis Sandozin mukaan Voegelein saattaa hyvinkin olla Amerikan johtava filosofi. Thomas Altizer on sanonut, että Järjestys ja historia "saatetaan jonakin päivänä nähdä tärkeimpänä Vanhan testamentin tieteenä, joka on koskaan kirjoitettu Yhdysvalloissa".
ellauri377.html on line 206: Naispuolisen opetuslapsen suosiminen on saattanut johtua siitä, että hän on naispuolisena voinut edustaa gnostilaisen teologian Sofiaa eli Viisautta, Jeesuksen naispuolista syzygosta eli aisaparia.
ellauri377.html on line 240: Tämä tuntematon Isän nimi, joka mainitaan totuuden evankeliumissa, ei osoittautunut niin salaperäiseksi. Itse asiassa tekstissä sanotaan: "Isän nimi on lapsi." Haha Child is father of the man (Wordsworth).
ellauri377.html on line 250: Tertullianus sanoo että Valentinus kärmistyi kun ei tullut valituxi piispaxi ja merkitsi itselleen polun käärmeen hienovaraisuudella. Epiphanius of Salamis kirjoitti, että Valentinuksesta tuli gnostilainen sen jälkeen, kun hän oli joutunut haaksirikkoon Kyproksella ja tullut hulluksi.
ellauri377.html on line 252: Valentiniinen kirjallisuus kuvaili alkuperäistä olentoa, nimeltään Bythos, kaiken alkuna. Aikojen hiljaisuuden ja mietiskelyn jälkeen Bythos synnytti muita olentoja emanaatioprosessin kautta. Ensimmäiset olentojen sarjat, aeonit, olivat lukumäärältään kolmekymmentä, ja ne edustivat viittätoista syzygiaa tai sukupuolisesti toisiaan täydentävää paria. Sofian, yhden alhaisimmista eoneista, erehdyksen ja Saklan* tietämättömyyden kautta alempi maailma syntyy aineelle alistettuna. Ihminen, alemman maailman korkein olento, osallistuu sekä psyykkiseen että hyliseen (aineelliseen) luontoon, ja lunastustyö koostuu korkeamman, hengellisen, vapauttamisesta sen orjuudesta alempaan. Tämä oli Jeesuksen ja pyhän hengen sana ja tehtävä. Valentinuksen kristologia saattoi olettaa kolmen lunastavan olennon olemassaolon, mutta Jeesuksella oli maan päällä yliluonnollinen ruumis, joka esimerkiksi "ei kokenut turmeltumista" ulostamalla, Klemensin mukaan. Valentinin järjestelmä oli kattava, ja se kehitettiin kattamaan kaikki ajatuksen ja suolen toiminnan vaiheet.
ellauri377.html on line 262: Jos Pistis Sofian tarina pitää paikkansa, niin tässä on ratkaisu Jaakobin valmistaman ja Esaun syömän punaisen linssiruoan luonteeseen. Se on sekoitus naisen kuukausittaista verta ja miehen siittiöitä. Suuren mittakaavan rikos, joka näyttäisi siltä, että se sai alkunsa Esausta, joka synnytti edomilaisten kansan, ja että perinnettä jossain muodossa ylläpitävät pienet uskonnolliset lahkot jopa Jeesuksen aikaan asti.
ellauri377.html on line 268: IS there s list of carnal sins in The Bible? How many items has it got? No there is not a complete list but galatians 5: 19-21 list the works of the flesh we know of. It says that the works of the flesh dont mix with the fruits of the spirit which is galatians 5: 23-28.
ellauri377.html on line 272: saxinnosten perusteella adultery, boredom, debauchery, depravity, filthy thoughts, fornication, idol-worship, illicit sex, immodesty, immoral, filthy, and indecent actions, immoral ways, impurity, indecency, indecent behavior, lasciviousness, lewdness, licentiousness, lustfulness, lustful pleasures, luxury, moral impurity, perversion, promiscuity, sensuality (total irresponsibility, lack of self-control), sexual immorality, shameful deeds, sorcery, uncleanness, whoredom.
ellauri377.html on line 275: For out of the heart come evil thoughts, murder, adultery, sexual immorality, theft, false testimony, and slander.
ellauri377.html on line 277: Romans 8:5 selventää: Those who live according to the flesh set their minds on the things of the flesh; but those who live according to the Spirit set their minds on the things of the Spirit.
ellauri377.html on line 279: 1 Corinthians 6:9 termentää: Do you not know that the wicked will not inherit the kingdom of God? Do not be deceived: Neither the sexually immoral, nor idolaters, nor adulterers, nor men who submit to or perform homosexual acts, nor thieves nor the greedy nor drunkards nor slanderers nor swindlers will inherit the kingdom of God. So bring not six, flee from sexual immorality. Every other sin a man can commit is outside his body, but he who sins sexually sins against his own body and possibly others too.
ellauri377.html on line 280: Do you not know that your members are members of Christ himself? Shall I then take the circumcised member of Christ and unite it with a prostitute? Never! Except maybe Mary the Magdalene, a few times. Do you not know that he who unites himself with a prostitute has a hard on within her body? For it is said, “The two will become one flesh.” But whoever is united with the Lord is one with him in spirit only.
ellauri377.html on line 286: 13. but rather love, which is the sum of the law.
ellauri377.html on line 291: (19) Now the works of the flesh are manifest.--It needs no elaborate disquisition to show what is meant by fulfilling the lust of the flesh. (PST: FUCKING!) The effects which the flesh produces are plain and obvious enough. (UNWANTED PREGNANCIES!) The catalogue which follows is not drawn up on any exact scientific principle, but divides itself roughly under four heads: (1) sins of sensuality; (2) sins of superstition; (3) sins of temper; (4) excesses.
ellauri377.html on line 293: It has been said that all our sinfulness may be resolved "into two elementary instincts: the instinct of self-preservation and the reproductive instinct." The third class of sins--sins of temper--would be referred to the first of the heads; sins of sensuality and excess--the one immediately, the other more remotely--to the second. The sins of superstition mentioned are of a more secondary character, and arise out of intellectual errors.
ellauri377.html on line 295: Adultery.--This word is omitted in the best MSS. Uncleanness, lasciviousness.--The first of these words signifies any kind of impurity, secret (JERKING OFF!) or open; the second flagrant breaches of public decency.
ellauri377.html on line 298: Verse 19. - Now the works of the flesh are manifest (φανερὰ δέ ἐστι τὰ ἔργα τῆς σαρκός). The apostle's purpose is here altogether one of practical exhortation. Having in ver. 13 emphatically warned the Galatians against making their emancipation from the Mosaic Law an occasion for the flesh, and in ver. 16 affirmed the incompatibility of a spiritual walk with the fulfilment of the desire of the flesh, he now specifies samples of the vices, whether in outward conduct or in inward feeling, in which the working of the flesh is apparent, as if cautioning them; adducing just those into which the Galatian converts would naturally be most in danger of falling. Both in the list which he gives them of sins, and in that of Christian graces, he is careful to note those relative to their Church life as well as those bearing upon their personal private life.
ellauri377.html on line 300: Instances of enumeration of sins which may be compared with that here given, are found, with respect to the heathen world, in Romans 1:29-31; with reference to Christians, Romans 13:13; 1 Corinthians 6:9, 10; 2 Corinthians 12:20, 21; Ephesians 5:3-5, followed by a brief indication of fruits of the Spirit in ver. 9; Colossians 3:5-9; 1 Timothy 1:9, 10; 2 Timothy 3:2-4. "Manifest;" namely, to our moral sense; we at once feel that these are the outcome of an evil nature, and are incompatible with the influence of the Spirit of God.
ellauri377.html on line 302: "Works of the flesh" means works in which the prompting of the erectile flesh is recognizable. The phrase is equivalent to "the deeds or doings of the body," which we are called to "mortify, put to death, by the Spirit" (Romans 8:13). In Romans 13:12 and Ephesians 5:13 they are styled "works of darkness," that is, works belonging properly to a state in which the moral sense has not been quickened by the Spirit, or in which the light of Christ's presence has not shone. Which are these (ἅτινά ἐτι); of which sort are. Adultery, fornication, uncleanness, lasciviousness (πορνεία [Receptus, μοιχεία πορνεία], ἀκαθαρσία ἀσέλγεια). This is the first group, consisting ofoffences against chastity - sins against which the Church has to contend in all ages and in all countries; but which idolatry, especially such idolatry as that of Cybele in Galatia, has generally much fostered, viz. fornication and other joys of the flesh.
ellauri377.html on line 304: The first in our English Bible, "adultery," is rejected from the Greek text by the general consent of editors. But in fact, "fornication" (πορνεία) may be taken as including it (Matthew 5:32), though it may also stand at its side as a distinct species of unchastity. "uncleanness" covers a wider range of sensual sin ("all uncleanness," Ephesians 4:19); solitary impurity, whether in thought or deed; unnatural lust (Romans 1:24), though it can hardly be taken as meaning this lust alone. "Lasciviousness," or "wantonness," is scarcely an adequate rendering of ἀσέλγεια in this connection; it appears to point to reckless shamelessness in unclean indulgences. In classical Greek the adjective ἀσέλγης describes a man insolently and wantonly reckless in his treatment of others; but in the New Testament it generally appears to point more specifically to unabashed open indulgence in impurity. The noun is connected with "uncleanness" and "fornication' 'in 2 Corinthians 12:21; with "uncleanness' ' in Ephesians 4:19; is used of the men of Sodom in 2 Peter 2:7; comp. also 2 Peter 2:18; l Peter 4:3; Jude 1:4 (cf. 7). Only in Mark 7:22 can it from the grouping be naturally taken in its classical sense.
ellauri377.html on line 319: of the
ellauri377.html on line 332: Strong's 1510: I am, exist. The first person singular present indicative; a prolonged form of a primary and defective verb; I exist.
ellauri377.html on line 352: Strong's 766: From a compound of a and a presumed aselgokeros, with outrageous horn; licentiousness.
ellauri377.html on line 366: Vastaväite 3: Lisäksi Filosofi todistaa (Ethic. vii, 6), että "on häpeällisempää olla pidättämätön himossa kuin vihassa." Mutta viha on hengellinen synti Gregoryn mukaan (Moral. xxxi, 17); kun taas himo liittyy lihallisiin synteihin. Siksi lihallinen synti on vakavampi kuin hengellinen synti.
ellauri377.html on line 374: Vastaus vastalauseeseen 2: Paholaisen sanotaan iloitsevan pääasiassa himon synnistä, koska se tarttuu eniten, ja ihmisen on vaikein vetäytyä siitä kerran sisään päästyään. "Sillä mielihyvän halu on kyltymätön", kuten filosofi toteaa (Ethic. iii, 12).
ellauri377.html on line 376: Vastaus vastalauseeseen 3: Kuten filosofi itse sanoo (Ethic. vii, 6), syy siihen, miksi on häpeällisempää olla pidättäytymättä himossa kuin vihassa, on se, että himo on vähemmän järkeä; ja samassa mielessä hän sanoo (Ethic.iii, 10), että "hillittömyyden synnit ovat kaikkein moitteen arvoisia, koska ne koskevat niitä nautintoja, jotka ovat yhteisiä meille ja matelijanaivoille": näin ollen näiden syntien kautta ihminen voi puhua raa'asti; josta samasta syystä Gregory sanoo (Moral. xxxi, 17), että he ovat häpeällisempiä.
ellauri377.html on line 378: Enkeleitä, onko heitä? Siihen vastaa Kirkko ja Kaupunki -lehdessä systemaattisen teologian emeritusprofessori Työrinoja. Kieltämättä vaikkapa enkelin tapa liikkua tuo mieleen scifistä tutun teleportaation. Halutessaan enkeli nimittäin voi liikkua niin, että se siirtyy paikasta A paikkaan B olematta minään hetkenä missään paikassa niiden välissä.
ellauri377.html on line 437: Voimista, jotka Marjakuusi sitoi viiteen valtionhoitajaan (ml. CGE Mannerheim). Jeesus jatkoi ja sanoi: "Kuule siis, jotta voin kertoa teille heidän salaisuutensa. Silloin tapahtui, kun marjakuusi oli näin sitonut heidät, että hän otti voiman suuresta Näkymättömästä ja sitoi sen häneen, jota kutsutaan Kronokseksi. Ja hän veti toisen voiman Ipsantachounchaïnchoucheōchista, joka on yksi kolmesta kolmivoimaisesta jumalasta, ja sidoi sen Aresiin. Ja hän veti voiman Chaïnchōōōchista, joka on myös yksi kolmesta kolmivoimaisesta jumalasta, ja sidottu. Jälleen hän otti voiman Pististä, Barbēlōn tyttärestä Sofiasta, ja sitoi sen Aphroditē.
ellauri377.html on line 521: Jeesus seisoi uhrin edessä, asetti opetuslapset taakseen, kaikki pellavavaatteisiin pukeutuneena ja heidän käsissään Valon aarrekammion isän nimen salakirjoitus, ja hän rukoili.Kutsuminen.näin sanoen: "Kuule minua, oi Isä, kaiken isyyden isä, rajaton Valo: iaō iouō iaō aōi ōia psinōther therōpsin ōpsither nephthomaōth nephiomaōth marachachtha marmarachtha iēana menaman amanēi (of heaven) israi amēn amēn soubaibai appaap amēn amēn deraarai (behind) amēn amēn sasarsartou amēn amēn koukiamin miai amēn amēn iai iai touap amēn amēn amēn main mari mariē marei amēn amēn amēn.
ellauri378.html on line 31: of-berlin-deutschland-2h475wc.jpg" width="100%" />
ellauri378.html on line 92: Venäjän noin kolme miljoonaa juutalaista vallankumouksen aikaan muodostivat maailman suurimman juutalaisen yhteisön, mutta heitä oli vain noin 2 % Neuvostoliiton väestöstä. He keskittyivät Pale of Settlementiin (keisarillisen Venäjän läntinen alue) sekä Ukrainaan ja Valko-Venäjään, missä heitä oli 5–10 prosenttia väestöstä, kun taas Venäjällä itse vuoden 1926 väestönlaskennassa havaittiin vain 600 000 juutalaista.
ellauri378.html on line 106: Vuoden 1936 Moskovan oikeudenkäynnin aikana monet syytetyt olivat juutalaisia. Yhdestä 16 korkean profiilin kommunistien ryhmästä näyttelyoikeudenkäynnissä, Kamenevin ja Zinovjevin lisäksi, juutalaisina esiintyvät nimet kuten Jefim Dreitzer, Isak Reingold, Moissei ja Nathan Lurye sekä Konon Berman-Yurin. Kierretyllä ironialla jotkut näistä bolshevikeista, joilla oli ollut merkittävä rooli muiden teloittamisessa, kuten NKVD:n johtaja Genrikh Yagoda, teloitettiin itse. V sadu jagoda, jagoda, jagoda moja. Solženitsyn arvioi, että johtavissa asemissa olevien juutalaisten osuus tippui joillakin aloilla 50 prosentista 6 prosenttiin.
ellauri378.html on line 118: 4 But God, being rich in mercy, because of the great love with which he loved us,
ellauri378.html on line 120: 7 so that in the coming ages he might show the immeasurable riches of his grace in kindness toward us in Christ Jesus.
ellauri378.html on line 123: As professors Elizabeth Dunn and Michael Norton point out in their very useful book, Happy Money, money provides access to things—products, experiences, and services—that improve happiness levels.
ellauri378.html on line 127: Billionaires have choices, opportunities, and strong relationships — all three of which make them happy. All thanx to loads of money.
ellauri378.html on line 129: One reason is that wealth seems to make us less generous. The wealthier start assuming more dominant postures and begin talking down to their poorer counterparts. They also consume a greater share of a bowl of pretzels meant to be shared equally.
ellauri378.html on line 130: Wealthier people give a smaller percentage of their income to charity.
ellauri378.html on line 131: A feeling of competition and selfishness sets in with the acquisition of wealth or status. The wealthier we become, the more likely we are to erect boundaries between ourselves and others—for example, by living in a bigger house with a fence around it. Not very likely if you are homeless or a university professor.
ellauri378.html on line 134: IMHO happiness is a fleeting term. It exists only in moments of its sharp increase, like if you survive a kidney stone operation.
ellauri378.html on line 136: I discovered this effect of wealth for myself when I transitioned from being a poor PhD student to a relatively better-off professor. As a student, I lived in an apartment with three other housemates. We shared several common areas: the living room, kitchen, and bathroom. As a professor, I moved into a 2-bedroom apartment that I had all to myself, not counting the wife and the kids. One would think that living in a bigger house would have made me happier—and it did. But only for a few weeks.
ellauri378.html on line 138: Rich people are hard working and smart. Smart people know how to find those moments more often than others. They usually accomplish it by diversifying themselves. They travel. They spend lots of time visiting family. They explore nature and their inner self. They are social creatures that seek positive conversations with their peers and inferiors. They choose meaningful career paths that provide them the ability to accomplish all the other aspects of their life that I mentioned above.
ellauri378.html on line 142: (Raj Raghunathan is Zale Centennial Professor of Business at the McCombs School of Business at UT Austin. He is quite interesting.)
ellauri378.html on line 217: FACT: Ukraine isn’t a member of NATO or any Western alliance or organisation like the EU, for example.
ellauri378.html on line 220: If Russia wants war with the West then go ahead and attack or invade a Western country then and a member of NATO or the EU. Would make more sense. Go ahead comrades, make my day!
ellauri378.html on line 224: Resistance continued after German capitulation, until on the 4th September 1945 a small group of German soldiers deployed on Bear Island to man a weather station surrendered to Norwegian seal hunters.
ellauri378.html on line 284: Ja tämä käsitykseni johtaa lopulta siihen, missä olemme tänään ja miksi insesti on meille nyttemmin niin vastenmielinen. Mutta that aside, mikä oli Kainin vaimon nimi riemupäivien kirjan mukaan? Raamatun mukaan Kainin vaimolla ei ole nimeä. Heprealaisesta perinteestä on kuitenkin olemassa ainakin yksi Raamatun ulkopuolinen asiakirja, joka nimeää hänet. Riemujuhlien kirjaa kutsutaan myös nimellä "Pienempi Genesis", ja se kirjoitettiin muistiin jossain vuosina 135–105 eaa., vaikka sen sanotaan alun perin esittelevän enkelin Moosekselle. Jotkut heprealaiset tutkijat pitävät tätä kirjaa kanonisena, vaikka suurin osa maailman ortodoksisen juutalaisen tutkijoista ei pidä sitä niin, vaikka sen sisältö on legendan kannalta kiehtova. Huomattuamme tämän varoituksen saamme The Book of Jubilees -kirjasta tietää, että Kainin vaimon nimi oli Awan (vaihtoehtoisesti Avan tai Aven) ja että Awanilla oli sisar, nimeltä Azura. Tämän perinteen mukaan Azura meni naimisiin Abelin kanssa. Tarina jatkuu, että myöhemmin, kun Abel murhattiin, Azura meni naimisiin Sethin kanssa. Sethin linja jatkui vedenpaisumusta edeltävän patriarkaalisen ajan läpi Nooaan ja vedenpaisumukseen asti. Siihen mennessä kaikenlainen pahuus oli tullut niin suureksi Kainin syntyperän keskuudessa ja myös, vaikkakin ehkä vähäisemmässä määrin, Sethin syntyperän keskuudessa, että Jumala katui, että Hän oli alun perin tehnyt ihmiskunnan. Vedenpaisumuksella Jumala yritti pyyhkiä pois kaikki, paitsi tuon yhden vanhurskaan viinamäen miehen – Nooan – hänen vaimonsa, heidän kolme poikaansa ja heidän kolme miniäänsä. Jumala oli päättänyt aloittaa väestön alusta valitsemallaan miehellä. Eli insestiä kehiin taas! Ja sama homma Lootin tyttärien kaa.
ellauri378.html on line 298: Dikkon Eberhart is the son of the Pulitzer Prize-winning former United States Poet Laureate, Richard Eberhart. Dad’s poetic voice gave me a rhythm, a rhyme, and enriched me with poetic references. My poet father molded me as I sought to know our more prosaic Father. I’ve had a few careers: cab driver, gardener, baker, sales clerk, chef, teacher. I’m married to Channa Eberhart—we’ve past 45 years—who is now a partially retired commercial real estate appraiser with a national specialty in Section Eight housing projects. My dad's best poem The Groundhog is reprinted below.
ellauri378.html on line 309: The sap had gone out of the groundhog,
ellauri378.html on line 318: There is no sign of the groundhog.
ellauri378.html on line 319: I thought of China and of Greece,
ellauri378.html on line 423: Israeli intelligence officials told The Daily Telegraph that despite months of intense fighting in the Gaza Strip, Tel Aviv is unable to destroy the Hamas group. In addition, the main goal of the invasion of autonomy is collapsing as Israel loses international support due to the bombing of Palestinian civilians.
ellauri378.html on line 425: Although Israel eliminated the main Hamas command structure in central and northern Gaza, pockets of “guerrilla” resistance remained. According to the publication's sources among senior officials, 4 of the 24 Hamas "battalions" remained "completely intact" after fleeing to Rafah, where the IDF is preparing to invade. At the same time, Israel doubts the possibility of finding and destroying the remaining terrorists, since the United States has “turned its back on Israel,” although a month ago Tel Aviv had confidence that they'd have its back.
ellauri378.html on line 427: As a result of the fighting in Gaza, IDF central command no longer has a “clear picture of what is happening” with the rest of Hamas fighters deep underground in an extensive network of tunnels. Therefore, Israel believes that the best chance to destroy Hamas is to destroy Rafah, but such a move is not approved by Washington, and now Tel Aviv will have to do something “dramatic and radical” to change the dynamics of the armed conflict. Maybe nuke the tunnels.
ellauri378.html on line 429: Hamas is now focused on surviving until the summer, when the US election campaign begins and support for Israel is likely to decline further, according to the newspaper's sources, who are convinced that pressure is mounting on Israel to reach some kind of agreement, and this means that Hamas can survive, and this is also beneficial for Iran. How sad. Israel wants Gaza empty of the fucking ragheads.
ellauri378.html on line 458: "Lambeth Walk - Nazi Style", parodia propagandaelokuvasta Triumph of The Will, joka näyttää saksalaissotilaat ilmeisesti hanhiaskeleita Lambeth Walkille. Kerrotaan, että Joseph Goebbels oli niin raivoissaan nähtyään sen, että hän juoksi ulos huoneestaan potkimalla tuoleja ja huutaen kirosanoja.
ellauri378.html on line 524: Siellä oli rivi kaksoisgrammofonille
ellauri378.html on line 525: Ja siellä oli rivi kaksoisgramofonille
ellauri378.html on line 647: Black Ops takes place between 1961 and 1968 during both the Cold War and the Vietnam War, 16 years to 23 years after the events of World War 3. It portrays a secret history of black operations carried out behind enemy lines by the CIA. Missions take place in various countries around the globe, including Cuba, the Soviet Union, the United States, South Vietnam, China, British Hong Kong, Canada, and Laos. The single-player campaign revolves around the CIA's attempts to stop Soviet sleeper agents embedded in the US, to be activated via broadcasts from a numbers station, deploying an experimental nerve agent and chemical weapon known as "Nova 6".
ellauri378.html on line 649: Opposing the CIA are the leaders of Project Nova: Soviet Army Major General Nikita Dragovich (Eamon Hunt), Colonel Lev Kravchenko (Andrew Divoff), and ex-Nazi scientist Friedrich Steiner (Mark Bramhall). Black Ops also features several historical figures; during the story, Mason meets Fidel Castro, Robert McNamara, and John F. Kennedy.
ellauri378.html on line 651: Imprisoned in a brutal gulag known as Vorkuta, Mason befriends a former Red Army soldier named Viktor Reznov, who gives him the identities of their enemies: Dragovich, Colonel Lev Kravchenko, and ex-Nazi scientist Friedrich Steiner, and reveals his history with them. In October 1945, Reznov and Dimitri Petrenko were sent by Kravchenko and Dragovich to extract Steiner, who wished to defect, from a secret Nazi base on Baffin Island. Upon being rescued, Steiner provided the Soviets with the location of a disabled cargo ship carrying the chemical weapon he had originally developed for Adolf Hitler called Nova 6. However, Reznov and his men were betrayed by Dragovich, who wished to see the effects of the gas first-hand; Reznov was forced to watch Petrenko die horrifically, only being spared himself when British Commandos, interested in also acquiring Nova 6, attacked the cargo ship. Reznov detonated the V-2 rockets onboard the ship during his escape to prevent anyone from using the weapon, destroying it and Nova 6, only to be captured by the Soviets and imprisoned in Vorkuta. The Soviets later recreated Nova 6 with the help of a mad British scientist, Daniel Clarke.
ellauri378.html on line 653: To top it all, Samantha is teleported to the moon while Maxis is sent somewhere else. Samantha accidentally triggered the MPD and was trapped within the device, but this also allowed her to enter the Aether realm. Maxis, who was retrieved by a group of 935 scientists, apologized to his daughter and committed suicide in front of her, prompting her to assume control of the zombies and seek vengeance on Richtofen. Richtofen fuses the golden rod and the meteorite piece and, using it to switch souls with Samantha, takes over as the new zombie controller. This causes his former allies to feel betrayed, and they ally themselves with Samantha (who now resides in Richtofen's body).
ellauri378.html on line 655: Maxis is revealed to have become a sentient artificial intelligence living within the systems of Griffin Station, and he guides his daughter and the three soldiers to launch three missiles at the Earth. This severs Richtofen's link with the Aether, but the launch results in the catastrophic destruction of the Earth while still leaving Richtofen in control of the undead. Tinkering with the unstable Higg's particle can cause collapse of the known universe that expands with the velocity of light. To accomplish this, an even bigger El José will be built. No tehkäähän nyt sekin vielä vitun risto-oravat. Apinat.
ellauri378.html on line 657: The Daily Telegraph praised Black Ops as its "meaty kick of the guns, the blistering pace of the action and the sterling soundtrack of explosions, gunshots and whistling bullets all serve to quicken the player's pulse and tighten their grip on the controller", and how the game is "compensated for by the nail-shredding tension and creepy atmosphere".
ellauri378.html on line 658: At the 14th Annual Interactive Achievement Awards (now known as the D.I.C.E. Awards), Call of Duty: Black Ops was nominated for "Game of the Year", "Action Game of the Year", "Outstanding Achievement in Animation", "Outstanding Achievement in Online Gameplay", and "Outstanding Achievement in Visual Engineering".
ellauri378.html on line 659: Reviewers also noted that the game was buggy and had "a number of frustrating problems", including a lag in multiplayer modes which for some players rendered the game almost "unplayable".
ellauri378.html on line 661: Compared to the much anticipated opening of Harry Potter and the Deathly Hallows – Part 1, the game earned more than twice as much as the film, earning $360 million.
ellauri378.html on line 662: Expatriate Cubans condemned the game for its depiction of American special forces trying but failing to kill a young Fidel Castro, regrettably killing instead only a body-double. The Cuba-based pro-Fidel Castro website Cubadebate said the game "empowers sociopathic attitudes of American children and adolescents, the main consumers of these virtual games." 25M copies had been sold by 2013.
ellauri381.html on line 74: Erään ukrainalaista alkuperää olevan brittiläisen politologin (eugh) Taras Kuzion kirjan mukaan venäläiset poliitikot ja valtion kontrolloimat tiedotusvälineet lietsoivat Euromaidanin yhteydessä vuosien 2013-2014 vaihteessa muukalaisvihaa ja ukrainofobiaa, joka kuvaa kaikkia ukrainaa puhuvia ja Ukrainan koskemattomuuden kannattajia "fasisteina", "natseina" ja "banderana". Argumentit "Banderan" läsnäolosta Ukrainan johdossa toimivat oikeutuksena Kremlin sekaantumiseen naapurimaan poliittisiin asioihin. Kaksi päivää vuoden 2014 Krimin kansanäänestyksen jälkeen Putin sanoi, että Ukrainan johto koostuu "Banderan nykyaikaisista rikoskumppaneista". "Kuten vuosisatojen ajan, Krimistä tulee koti kaikkien siinä asuvien etnisten ryhmien edustajille, mutta se ei koskaan kuulu Banderaan".
ellauri381.html on line 98: Syyskuussa 2022 Otto Schmidtin mukaan nimetty katu Dniprossa nimettiin uudelleen Banderan kunniaksi; Tämä katu oli alun perin ollut Gymnasium Street, kunnes neuvostoviranomaiset nimesivät sen uudelleen Otto Schmidt Streetiksi erinomaisen venäläisen tiedemiehen ja maantieteilijän, arktisen alueen tutkijan Otto Julievich Schmidtin (1891-1956) kunniaksi vuonna 1934. Joulukuussa 2022 äskettäin vapautettu Iziumin kaupunki päätti nimetä Pushkin Streetin uudelleen Stepana Bandera Streetiksi. 22 muuta katua nimettiin uudelleen. Deutsche Welle, reporting in 2014, said that most of the people in Izium were ethnic Ukrainians, but the Russian language was the most common language of communication on the streets. On April 17, 2023, Izium formed a Sister City partnership with Greenwich, Connecticut, USA.
ellauri381.html on line 113: Eastern tribes of the Pechenegs, Kipchaks and even Mongols have all contributed to the modern beauty of the Ukranian women (albumi 224).
ellauri381.html on line 121:
The ideology of Maidan
ellauri381.html on line 123: Ukrainian political life has for many years been determined by the opposition of two approximately equal electorates in the country: the West - and the Central region which gravitates towards it - and the South-East.
ellauri381.html on line 125: The population of these regions is culturally diverse: The eastern part is dominated by ethnic Russians, while in the West, Ukrainians are relatively more common.
ellauri381.html on line 128: The Euromaidan movement was made up mostly of representatives of the western regions. Their ideology does not involve public consensus with representatives of the East, nor does the ideology of Ukrainian nationalism, which is unified and uncompromising.
ellauri381.html on line 130: Ukrainian nationalism emerged as an ideology in the first third of the 20th century and bears a close resemblance to German Nazism and a number of other far-right ideologies of the time. This is attested to by its extreme intolerance, its craving for immediate political action, violence, and the denial of rights to minorities.
ellauri381.html on line 132: Many Ukrainian nationalists consider it necessary to use an “iron fist” to build a nation, which involves the harsh oppression of non-Ukrainian elements in society.
ellauri381.html on line 133: The problem is that these non-Ukrainian elements in Ukraine are the majority. In the southeastern part of the country the population is overwhelmingly non-Ukrainian, and even in the Ukrainian-speaking region of Western Ukraine, Galicia, non-Ukrainians represent a considerable percentage of the population.
ellauri381.html on line 137: Prior to WWII, when Western Ukraine was a part of Poland, Stepan Bandera’s Organization of Ukrainian Nationalists (OUN) had been engaged in anti-Polish political and subversive activities with the goal of achieving Ukrainian independence. But after these lands were annexed by the USSR in 1939, the Soviet authorities became the new enemy.
ellauri381.html on line 139: During the Second World War, the OUN’s militant wing, the Ukrainian Insurgent Army (UPA), led by Bandera and his right-hand man Roman Shukhevych, mainly operated in Western Ukraine. It was during this era that some of the most controversial pages in the history of Ukrainian nationalism were written.
ellauri381.html on line 141: The Banderovites had a complicated relationship with the German occupying forces, but their actions were always determined by the fact that their main enemy was the USSR. This approach was driven by the ideology of Ukrainian nationalism, according to which the main opponent of Ukrainians are “Moskali” (Muscovites) - that is, Russians, as well as Poles and Jews.
ellauri381.html on line 143: The Third Reich realized that the Banderovites could be of use: They were used to carry out the Nazis’ goal to “rid the Ukrainian land of unwanted elements”, that is, among other elements, the Jews and Communists.
ellauri381.html on line 145: However, Bandera’s idea of an independent Ukraine was not shared by the Third Reich, and as a result Bandera was imprisoned in a concentration camp, where he remained until 1944, albeit in significantly more comfort than other prisoners.
ellauri381.html on line 149: At the same time, military units that had not been subordinated to the Reich were also engaged in ethnic cleansing of territories they considered as native Ukrainian, periodically engaging in armed clashes with the German occupation forces.
ellauri381.html on line 152: The root causes of the Ukraine crisis go all the way back to 1991.
ellauri381.html on line 153: There were notorious anti-Jewish pogroms in western Ukraine in 1941, as well as the so-called Volyn massacre 1943-1944, during which, according to Polish historians, about 150,000 citizens of Polish ethnicity were murdered. Russian and Ukrainians who disagreed with the views of Ukrainian nationalists were also subjected to terror.
ellauri381.html on line 155: In 1944, Bandera was released from the camp to lead members of the UPA in the struggle with the advancing Red Army and Soviet administration.
ellauri381.html on line 158: However, by the mid-1950s, sabotage activity petered out, and many agreed to return to a peaceful life. Bandera himself lived in Munich after the war under the protection of MI6, the British intelligence service, with which he was collaborating, until 1959, when he was killed by KGB agent Bohdan Stashynsky with a special gun that fired a syringe loaded with potassium cyanide.
ellauri381.html on line 160: Both Bandera and Shukhevych were posthumously awarded the title Hero of Ukraine by President Viktor Yushchenko, though in 2010 they were deprived of this title by his successor Viktor Yanukovych.
ellauri381.html on line 162: In April 2014, more information about the activity of the Banderovites was revealed in documents declassified by the Russian Ministry of Defense. These documents shed new light on the activities of the Banderovites and their logistical support of the German occupying forces, as well as their role in carrying out ethnic cleansing.
ellauri381.html on line 164: In addition to the destruction of the Jews, the Banderovites also exterminated Poles and other nationalities, including Russians. Polish historians claim about 150,000 Ukrainian inhabitants of Polish ethnicity were killed during the course of the so-called Volyn massacre of 1943-44. Moreover, Banderovite terror was also turned upon Ukrainians themselves who disagreed with the ideology of Ukrainian nationalism.
ellauri381.html on line 166: Post-Soviet southeastern Ukraine differed from the west of the country all these years in that it did not have its own identity or national identity. This resulted in quite a sad circumstance, given that even when representatives of the southeast were in power in Kiev, the whole humanitarian sphere of politics was left in the hands of Ukrainian nationalists from Galicia.
ellauri381.html on line 170: Therefore, a new generation of Ukrainian children learned from textbooks that propounded an ultra -nationalist view of Ukrainian history. Regularly broadcast TV programs promoted Ukrainian radical nationalist propaganda.
ellauri381.html on line 172: Today, Ukraine is reaping the fruits of this school of education and information, as many of the people pushing the “Ukrainian” agenda are under 30 years old, even though their parents do not emphasize any pronounced Ukrainian identity.
ellauri381.html on line 174: Oleg Nemensky is a PhD in Historical Sciences and Fellow at the Institute of Slavic Studies and the Center for Ukrainian and Belarusian Studies of MGU, and is also a leading researcher at the Russian Institute of Strategic Research.
ellauri381.html on line 352: When they tell you off by heart
ellauri381.html on line 358: And drink a bitter glass of wine
ellauri381.html on line 359: In memory of me –
ellauri381.html on line 365: ‘Just a lot of luck!’ they'll say,
ellauri381.html on line 441: Syytteen mukaan vuodesta 1940 Solženitsyn harjoitti neuvostovastaista agitaatiota ja ryhtyi toimiin neuvostovastaisen järjestön luomiseksi. A.I. Solženitsyn väitti, että hänen syytöksensä perustui vain kirjeenvaihtoon N.D. Vitkevichin kanssa ja korosti erityisesti, että häntä syytettiin vain yhdestä pykälästä, vittuilusta Stalinille. Kuuluisa erityiskokous kuitenkin sivuutti artiklan 58-2, ei halunnut soveltaa RSFSR:n rikoslain 49 artiklaa (off with his head) ja pelasti näin Aleksanteri Isaevitšin hengen, jotta hänellä olisi mahdollisuus myöhemmin kuvata häikäilemättömyyttään lukuisissa niteissä.
ellauri381.html on line 445: Fedja sedän teiniromaani on hurjan pitkästyttävä. Solzhenizynin Pervyi krug vaikuttaa kummalta. Täytistäkö professori antaa länkkäreille jotain preparaatteja? Syyttäköön vain izeään jos joutuu siitä Siperiaan kovaan työhön. Molemmat kaveruxista joutuivat karkotetuxi työleirille huonon käytöxen johdosta. Mutta mistä rikoxesta? Pullikoinnista. Fedja meinattiin dekapitoida, mutta zaari pyörsi päätöxen viime tingassa. Vizin kiukkuisina tyypit palasivat kaukoidästä. Oliskohan ollut viisainta vaan ottaa juipit heti hengiltä.
ellauri381.html on line 447: While serving as a captain in the Red Army during World War II, Solzhenitsyn was arrested by SMERSH and sentenced to eight years in the Gulag and then internal exile for criticizing Soviet leader Joseph Stalin in a private letter. As a result of his experience in prison and the camps, he gradually became a philosophically minded Eastern Orthodox Christian. Just what happened to Dostojevski during his internation.
ellauri381.html on line 449: As a result of the Khrushchev Thaw, Solzhenitsyn was released and exonerated. He pursued writing novels about repression in the Soviet Union and his experiences. He published his first novel, One Day in the Life of Ivan Denisovich in 1962, with approval from Soviet leader Nikita Khrushchev, which was an account of Stalinist repressions. Actually, it was about a normal day in a labor camp. Following the removal of Khrushchev from power, the Soviet authorities attempted to discourage Solzhenitsyn from writing any more anticommunist crap. He went on anyway, sending the crap to the west. In 1974, Solzhenitsyn was stripped of his Soviet citizenship and flown to West Germany. In 1976, he moved with his family to the United States, where he continued to write. In 1990, shortly before the dissolution of the Soviet Union, his citizenship was restored, and four years later he returned to Russia, where he remained until his death in 2008.
ellauri381.html on line 451: 1960-1970-luvulla Neuvostoliitossa toteutettiin kampanja Solženitsyniä vastaan, ja Solženitsyniä - "parjaajaa" ja "kirjallista vlasovilaista" - vastaan esitti erityisesti Mihail Šolohov ja Dean Reed sekä Stepan Shchipachev (Literaturnaja Gazetan artikkelin "The End of the Literary Vlasovite" kirjoittaja).
ellauri381.html on line 585: Ignat Solzhenitsyn is adamant that his father’s withdrawal from the public sphere was a reaction to the suffering and paranoia he had encountered in the Soviet Union, and the need to write about these experiences. It was not a disapproval of his host country that drove him to hide behind barbed wire fences in the Vermont woods.
ellauri381.html on line 587: In David Remnick’s profile of the writer in The New Yorker, Solzhenitsyn is quoted as saying, “Purely for my work, the 18 years in Vermont have been the happiest of my life.” His other son, Yermolai Solzhenitsyn, adds, “You should know that it wasn’t like my father was some kind of anti-Western ogre at home.” The younger Solzhenitsyns’ recollections of their American childhoods reveal a father who sent his sons to local schools, encouraged them to learn English, let them listen to music he detested – like Black Sabbath – and generally allowed them the freedom to assimilate with their peers.
ellauri381.html on line 589: Sanya's Red wheels were not translated to English until 2015. This happened thanks to the creation of the Solzhenitsyn Initiative by the Wilson Center’s Kennan Institute. Funded primarily by sperm donor Drew in Cuff, managing director of Secular Cum, the initiative was an attempt to help illuminate the writer’s fancy legwork.
ellauri381.html on line 591: It will produce the first ever English translations of the author’s autobiography, “The Little Grain,” and the remaining volumes of his opus, “The Red Wheel.” According to Joseph Dresen of the Kennan Institute, the first translations will be completed in late 2015.
ellauri381.html on line 593: For much of the late 1970s and 1980s, Solzhenitsyn was portrayed in the Western media as a cranky has-been. "Partly it was his fault,” Ignat answers. “His strident political tone was not compatible with typical Western discourse. Then people saw the beard and, well, two plus two equals Old Testament prophet. But that was a result of the urgency of the times he was living in. People did not understand the world he had come from. Where he came from good manners were not a common currency.”
ellauri381.html on line 595: Solzhenitsyn’s 1978 Harvard University commencement address is the perfect example of the disconnect between his uncompromising attitude and the expectations of his audience. In keeping with his dissident roots, the author spoke vehemently – through a translator – against what he saw as the shortcomings of the Western world.
ellauri381.html on line 597: Solzhenitsyn shocked his audience with a speech that strongly criticized his host country rather than expressing his eternal gratitude for escaping a totalitarian government: “The Western world has lost its civil courage, both as a whole and separately, in each country, each government, each political party, and of course in the United Nations. Such a decline in courage is particularly noticeable among the ruling groups and the intellectual elite, causing an impression of loss of courage by the entire society.”
ellauri381.html on line 599: The great writer Alexander Solzhenitsyn predicted the current situation in Ukraine almost half a century ago. The Nobel laureate wrote: "With Ukraine, things will get extremely painful. Some regions on the left bank of the river Dnepr clearly lean more towards Russia. As for Crimea, Khrushchev's decision to hand it over to Ukraine was totally arbitrary."
ellauri381.html on line 628: Relations between the U.S. and Bulgaria had gone from merely chilly to bitterly cold. In Sofia, U.S. Minister Donald Heath was harassed and insulted by Bulgarian officials. They demanded his recall. When Washington protested, it got only smiling evasions from Bulgarian Chargé d'Affaires Peter Voutov in Washington, sullen silence from Sofia. Last week, his patience exhausted, Secretary of State Dean Acheson broke off diplomatic relations with Russia's Balkan satellite (which was a Nazi satellite before that).
ellauri381.html on line 630: Voutov was sent packing. Heath was ordered home. For good measure, the U.S. froze the dollar assets not only of Bulgaria but of two other little Red hens in the Soviet front yard—Rumania and Hungary.
ellauri381.html on line 632: Following his expulsion from Bulgaria, Heath was posted as the first U.S. Ambassador to the newly independent countries in Indochina including Laos (1950–1954), Cambodia (1950–1954), and South Vietnam (1950–1954). During these concurrent postings he was resident in Saigon. Heath supported the Domino Theory and wrote that if the French pulled out "Only a blind hen could doubt the immediate Communist engulfment of Southeast Asia."
ellauri381.html on line 651: Robert Powell ennen/jälkeen kuvissa. Always look at the bright side of life. ellauri381.html on line 665: ofile-1539448339-yPTImdlSzKQxavmodbxkcvcTCxg.jpg?tr=h-550,w-333,q-60&version=2" height="300px" />
ellauri381.html on line 678: Yleisö puhkesi suunnattoman pitkiin aplodeihin, kun säveltäjä Kaija Saariahon, kirjailija Sofi Oksasen ja dramaturgi-kääntäjä Aleksi Barrièren uutuusooppera Innocence sai viimein Suomen ensi-iltansa Kansallisoopperassa perjantaina 21.10.2022. Ooppera käsittelee väkivallan virkistävää vaikutusta yhteiskuntaan, perheisiin ja ihmisten elämään kaiken kaikkiaan.
ellauri381.html on line 692: Venäjä aikoo murskata Harkovan ja tehdä siitä harmaan, tuhotun vyöhykkeen, jossa ei asu mitään ukrainalaista torakkaa isompaa eikä ole yhtään ehjää polkupyörää. Venäjä tuhoaa sen mieluummin kuin valloittaa, liuhtoo Turun yliopiston kauppakorkeakoulun professori Kari Liuhto. Venäjä aikoo pyyhkiä Ukrainalla persettään, varoittaa sotatalousprofessori Liuhto. Ukraina tarvitsee lisää Patriot-ilmatorjuntajärjestelmiä, lisää patrioottinen Ohra-aho. Viron baskeripää pellepukuinen päämiliisi ehdottaa että Itämeren suurvallat Viro, Latvia, Suomi, Ruozi ja Puola saartaisivat Venäjän satamat miinanraivaajilla ja tykkiveneillä. Jos Venäjä hyökkäisi Viroon, maan 40 kilomiehen armeija olisi varma voittaja. Venäjän ylämäki kasvaa ja vihreiden alamäki syvenee. Kaikki aikovat kumminkin kuolla saappaat jalassa. Se trendaa nyt.
ellauri382.html on line 68:
ellauri382.html on line 70: Vau! Miten ihmeessä? Helppoa: Kazo Marie Gomezia kiikarilla pesemässä tisuja elokuvassa "The Professionals"! Piuu! Piuu Piuu! Dojonggjongg! panee Burt Lancasterin Nîmes-sarkahousut. Grow yourself! Stay hard! There is a limit! ellauri382.html on line 82: Huhtikuussa 2014 pidetyssä duumassa pidetyssä lehdistötilaisuudessa Žirinovski laukoi väkivaltaisia suullisia uhkauksia raskaana olevalle Rossiya Segodnya -toimittajalle Stella Dubovitskayalle, joka kysyi häneltä mahdollisista Ukrainan vastaisista pakotteista Venäjän Krimin liittämisen seurauksena. Kun hiän kysyi, pitäisikö venakoiden vastata samalla mitalla sen jälkeen, kun ukrainattaret aloittivat seksilakon venäläisiä miehiä vastaan, Žirinovski vastasi, että kaikki ukrainalaiset naiset ovat nymfomaaneja ja että Dubovitskaja oli myös. Sitten hän määräsi kaksi avustajaansa "raiskaamaan väkivaltaisesti" toimittajan, joka joutui tovixi sairaalaan shokin vuoksi. Hän pyysi myöhemmin anteeksi ja lisäsi, että "puhuin hieman töykeästi, kun vastasin nuorelle naiselle". "I offer my apologies to her and to everyone, if I happened to offend someone," he said.
ellauri382.html on line 84: Maaliskuussa 2018 miesoletettu toimittaja Renat Davletgildejev syytti Žirinovskia seksuaalisesta häirinnästä huolimatta siitä, että hän on ilmaissut julkisesti homofobisia kantoja. Ilja Ponomarev väitti, että Žirinovski oli homoseksuaali Ukrainassa vuonna 2017 annetussa haastattelussa. Ukrainalainen Ponomarev oli ainoa duuman jäsen, joka ei äänestänyt Venäjän homopropagandalain puolesta, ja äänesti Krimin Venäjään liittämistä vastaan maaliskuussa 2014. Vuonna 2015 Yhdysvalloissa ollessaan , Ponomarjovia syytettiin virallisesti Venäjällä maankavalluksesta, jota hän kutsui poliittisesti motivoiduxi. Vuonna 2016 hänet syytettiin tehtäviensä suorittamatta jättämisestä, ja hän lähti maanpakoon Ukrainaan, jossa hän sai Ukrainan kansalaisuuden vuonna 2019.
ellauri382.html on line 85: Ponomarev on kirjoittanut Skyhorse Publishingin 4. lokakuuta 2022 julkaiseman kirjan Does Putin Have to Die?: Story of How Russia Becomes a Democracy after Losing to Ukraine.
ellauri382.html on line 182: Laitettuaan lasinsa lyöty taistelija otti mikrofonin, selvästi edelleen raivoissaan.
ellauri382.html on line 321: With the help of three other men, including two to give him a boost and one to stand as a lookout, the young man leaped over the barrier and ran further into American territory.
ellauri382.html on line 323: disappeared into the desert, running toward a group of ellauri382.html on line 335: Photo of the Yugoslavian fighter girl (Liba Radij) aged 17, while executed by the Nazis in 1943. The commander said to her: If you mention the names of your colleagues, I will release you immediately. She said to him: You will know them when they come to avenge me. And indeed, they later came and executed him on the same tree with the same rope!! The cowards die while they are alive, and the brave live on while they are dead, though as memes only. Monkeys die, but vendetta lives on.
ellauri382.html on line 360: Meet the baddest man on the planet! Retired Chief Petty Officer David Goggins is the only person to ever complete US Army Ranger School, US Air Force Tactical Control Party Training, and US Navy Seal Training. Individually, each of these training programs are nearly impossible to complete. He not only completed the training, but served honorably, completing numerous combat missions in Afghanistan in each capacity, killing a lot of foreigners. Petty officers are U.S. Army's middle class which prevents the rank and file from lashing out on the officers. That's democracy. Middle class dreams about getting to the top and the rubble dreams about rising to middle class, pitelemään mahtavaa parrua.
ellauri382.html on line 362: David Goggins is an American hero and we may never know the true extent of all he has done for our country. He is a Guinness World Record holder and widely regarded as “the baddest man on the planet”. David Goggins (born February 17, 1975) is an American retired United States Navy Seal. He is also an ultramarathon runner, ultra-distance cyclist, triathlete, ultra-motivational speaker, author of two conflicting memoirs, and was abducted into the International Sports Hall of Fame for his achievements in sport. Goggins was also awarded the VFW Americanism award in 2018 for his service in the United States Armed Forces.
ellauri382.html on line 364: He is former Guinness world record holder for pull ups (4030 in 17 hours). The Guinness World Record for most pull-ups in 24-hours was 4,210, a pretty amazing feat. But, that record was trumped last week by over 100 pull-ups by 54-year old Mark Jordan. Jordan, from Corpus Christi, Texas, cranked out 4,321 pull-ups in 24-hours. He was awarded the World Records certificate last Wednesday after Guinness made it official. Sorry, my bad, Eniten vetoa 24 tunnissa (uros) on 8 940, ja sen saavutti pieni ruipelo Kenta Adachi (Japani) Shunanissa, Yamaguchissa, Japanissa 22.-23. helmikuuta 2024.
ellauri382.html on line 366: ofb=1&ipt=d5bee7b6605690d70f4eff055f9afcb31de847220bcbed86534b1b8f35e51e1c&ipo=images" width="50%" />
ellauri382.html on line 369: Goggins was born on February 17, 1975, to Trunnis and Jackie Goggins. In 1981, he lived in Williamsville, New York, on a street called Paradise Road (same as Donald Duck!) with his parents and brother, Trunnis Jr. While Goggins's neighborhood held "model citizens consisting of white people," he describes his colorful home experience as "hell on Earth." Goggins's father owned the roller skating rink Skateland, located in East Buffalo, New York. At age six, Goggins often worked the night shift at Skateland alongside his family, lining up roller skates. Goggins’s mother left his father due to abuse and eventually moved herself and her children to live with Goggins's grandparents in Brazil, Indiana. Goggins enrolled in second grade at a small Catholic school and made First and Second Communion but failed the Third. His brother, Trunnis Jr., returned to Buffalo to live with their father.
ellauri382.html on line 371: When Goggins enrolled in the third grade, he was diagnosed with a learning disability due to the lack of schooling. He also found it difficult to learn as he was suffering from toxic stress because of the child abuse that he suffered during his early years in Buffalo, New York. Because of the stress, he developed a stutter. Goggins explains h-ho-how he was c-co-constantly in a f-fight-or-flight response with social anxiety because of his s-st-stuttering. In school, Goggins was subjected to racism and the K-Ku-Klux Klan held a local presence at the time in Brazil and Indiana. Goggins recalls he once found "Niger [sic] we're gonna kill you" on his Spanish notebook. At 16, a better informed student spray painted "nigger" on the door of Goggins's car.
ellauri382.html on line 374: We salute you petty officer!!
ellauri382.html on line 395: Teoksessa "Memorials of Eminent Yale Men" Yalessa koulutetusta abolitionistista sanotaan: "Yksikään etelän mies ei ollut niin aktiivinen orjatarten kimpussa kuin Savi." Älä sinä etelän mies huio, ota ohvia.
ellauri382.html on line 457: Procrastination in the completion of imposed tasks ✔
ellauri382.html on line 467: Overpoliteness, constant cheerfulness, an attitude of "Suck it up"
ellauri382.html on line 479: Slowing down of movements ✔
ellauri382.html on line 493: Grinding of teeth
ellauri382.html on line 519: We look at life from the viewpoint of victims.
ellauri382.html on line 524: The impact of repressed anger can include the following:
ellauri382.html on line 537: Lack of motivation, chronic procrastination
ellauri382.html on line 541: The inability to stand up for oneself, and thus let others take advantage of them
ellauri382.html on line 549: Confused sense of self and identity confusion
ellauri382.html on line 565: Lack of satisfaction in relationships and friendships
ellauri382.html on line 579: She shows few (if any) signs of repressed anger.
ellauri382.html on line 588: Gas Light is a 1938 thriller play, set in 1880s London, written by the British novelist and playwright Patrick Hamilton. Hamilton´s play is a dark tale of a marriage based on deceit and trickery, and a husband committed to driving his wife insane in order to steal from her.
ellauri382.html on line 590: Gas Light was written during a 8-year dark period in Hamilton´s life. Six years prior to the play Hamilton was hit by a drunk driver and dragged through the streets of London, leaving him with a limp, a paralysed arm, and a disfigured face. Two years later, Hamilton´s mother took her own life.
ellauri382.html on line 592: The play was adapted to the big screen as two films, both entitled Gaslight—a 1940 British film, and a 1944 American film directed by George Cukor, also known as The Murder in Thornton Square in the UK. Both films are considered classics in their respective countries of origin, and are generally equally critically acclaimed. The play is set in fog-bound London in 1880, hence the name. The term "gaslighting" does not appear in any of the stageplays or screenplays and is inspired by the film´s title "Gaslight". The play has a happy end by the way.
ellauri382.html on line 618: Imi Lo on konsultti ja julkaissut kirjailija, jolla on laaja ja kansainvälinen kokemus mielenterveydestä ja psykoterapiasta. Hänen kirjansa Emotional Sensitivity and Intensity ja The Gift of Intensity ovat saatavilla maailmanlaajuisesti ja useilla kielillä. Imillä on kaksi maisterin tutkintoa; yksi mielenterveys ja yksi buddhalaisuus. Hän työskentelee kokonaisvaltaisesti yhdistäen psykologiset oivallukset itämaisiin ja länsimaisiin filosofioihin, kuten buddhalaisuuteen ja stoalaisuuteen.
ellauri382.html on line 623: Henkilökohtaisestikin aloin löytää enemmän lohtua muinaisista viisauksista, kuten stoilaisuudesta ja buddhalaisuudesta, perinteisen psykologian sijaan. Tein lopputyöni muinaisen stoalaisen Marcus Aureliuksen työn ja buddhalaisuuden pyhien kirjoitusten risteytyksestä. Minulla on kosolti kokemuksia mielenterveysongelmista. Minua turhauttaa se, että kuulen usein halventavia nimityksiä, kuten "manipuloiva" tai "huomiota etsivä", vaikka ezin vain omaa etua, pursuit of happiness. Nykyinen intohimoni on erittäin intensiivisten ja varakkaiden aikuisten valmennus.
ellauri382.html on line 660: Kun innostut ideasta, sinusta tuntuu, etteivät aivosi pysähdy. Ja vaikka uteliaisuutesi ja halusi tuntuvat sinusta normaaleilta, ne näyttävät muiden silmissä pakkomielteisiltä tai ylivoimaisilta. Voit myös olla kriittinen ja kärsimätön niitä kohtaan, jotka eivät pysy perässä. Kun se yhdistetään korkeisiin moraalinormeihin, itsetutkiskelu voi muuttua intensiiviseksi itsetyydytyxexi (autofellatio ja/tai autocunnilingus).
ellauri382.html on line 722: Asiantuntijoiden mukaan Suomi oli pitkään sinisilmäinen venäläisten kiinteistökauppojen suhteen. Sotilasprofessori Marko Palokangas uskoo, että Putin on pyrkinyt käyttämään tilaisuuden hyväkseen.
ellauri382.html on line 754: Serhi Ploh’i (ukr. Сергій Плохій; s. 1957) on ukrainalainen historioitsija, professori ja tietokirjailija. Hänen kirjojensa pääaiheita ovat Ukrainan historia ja kylmä sota. Plokhy kirjoittaa englannixi. Serhii Plokhy is the Mykhailo Hrushevsky Professor of Ukrainian History at Harvard University.
ellauri382.html on line 756: Serhii Plokhy käy moneen otteeseen läpi Putinin ideologiaan vaikuttaneita venäläisiä ajattelijoita. Heihin kuuluu Venäjän kansalaissodassa valkoisten joukkojen kenraali Anton Denikin, jonka muistelmista Putin vakuuttui. Anton Denikinin toilailuista on paasauxissa paljon mazkua. Suomalaisittain on yllättävää, että Plokhy listaa Putinin vaikuttajiin myös kirjallisuuden nobelistin Alexander Solzhenitsynin. Tämän hän mainitsee asiassa useimmin. Eikös Sanjan pitänyt olla länkkärien taskussa? Hän viittaa Solzhenitsynin vuonna 1990 ilmestyneeseen kirjoitukseen, jossa tämä vaati ”Venäjän unionin perustamista”. Siihen kuuluisivat Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Kazakstanin pohjoisosa. Ei-slaavilaisia Neuvostoliiton osia Solzhenitsyn ei kaivannut. Plokhii on ukrainaxi huono. Zekixi Plochy tarkoittaa samaa kuin hepreaxi sharon, eli tasanko. “Serhii Plokhy’s Putin is an unprecedented retelling of a familiar disaster. It is a horror story – of political cynicism and scientific ignorance – from which the world will be saved, if at all, only by heroism and luck. He has his mother’s laugh.
ellauri383.html on line 43: In Ancient Rome, the punishment for killing one's own father was the death penalty. It involved being sewn into a leather sack along with a variety of vicious animals, such as a chicken, a snake, a monkey, or a dog. Then, having reached the banks of the Tiber, he was thrown into the icy waters of the river. This execution method was called “Poena cullei" (Latin, 'penalty of the sack').
ellauri383.html on line 55: This 98-year-old woman walked 10 km with a cane to bring this splinter of wood to the Ukrainian-controlled territory from the settlement of Ocheretyne in Donetsk region, captured by Russia last week. Because she didn’t want to leave a perfectly good splinter to the Russian occupiers.
ellauri383.html on line 69: No joka tapauksessa Dürrenmattin pointti oli että sattumalla on sormensa pelissä, kun Matthäi ei saa kiinni sarrjamurrhaajaa, joka ehtii kuolla vahingossa auton alle. Dass alle Verbrecher ihre Strafe fänden, sei eine staatserhaltende Lüge. Günter Waldmann (s. 26. lokakuuta 1926 Oberhausenissa ; † 12. lokakuuta 2020 maaliskuussa (Breisgau), saksalainen koulunopettaja, germanisti, didaktisti ja uskonnollinen filosofi, ei tykännyt tämmöisestä Zufallin peukutuxesta. Sen oma magnum opus oli Usko ja kauhu. Uskon käyttäytyminen aggression ja kauhun syynä. Tutkimus uskonnonfilosofiasta.
ellauri383.html on line 79: Tässä ei juurikaan painoteta tarinankerrontaa. Variety-arvostelu väitti, että "käsikirjoittaja-ohjaaja Fehér vaatii kieltämään yleisöltä kaiken tyytyväisyyden, keskittyen yksinomaan pakkomielteeseen ja kieltäytyy esittämästä mitään todisteita, jotka johtaisivat tapausta eteenpäin." Arvostelija ehdotti myös, että siitä tulisi täydellinen albumi taiteellisista mustavalkoisista still-kuvista. Siellä ei selvästi yritettykään ymmärtää, mitä Fehér aikoi. “I want to show to what extent the search for justice stands in ridiculous contrast to the eternity of nature. Meanwhile, it is precisely this futile search that I am so fascinated by,” György Fehér said in 1991. Magyar Fehér Bor.
ellauri383.html on line 82:
ellauri383.html on line 86: Siltä vähän näyttää: Wismarissa syntynyt ja Berliinissä asuva näytelmäkirjailija ja kirjailija Anne Rabe on juuri ehdolla Saksan kirjapalkinnon saajaksi. Uudella romaanillaan "Onnen mahdollisuus" hän kertoo autofiktiivisen tarinan Stinestä, joka kasvoi DDR:ssä järjestelmälle uskollisessa perheessä ja jonka koordinaattijärjestelmä joutui sekaisin muutoksen vuoksi. Anne Rabe puhuu myös totalitaarisen yhteiskuntajärjestelmän pitkän aikavälin seurauksista jokaiselle yksilölle.
ellauri383.html on line 206: Tekoälyyn taloustieteilijä suhtautuu vielä luottavaisesti. Stiglitzin entinen oppilas syötti Stiglitzin 80-vuotispäivän kunniaksi professorin dataa ChatGPT:hen. Professori kysyi siltä helppoja ja vaikeita kysymyksiä ja sai vastauxexi vain uusliberaaleja klisheitä. Ainakin nykyversion mukaan minulla on vielä tulevaisuus. Minua ei voi vielä korvata, hän sanoo.
ellauri383.html on line 207: Opiskelija oli todennut, että ehkäpä tekoälyn seuraava versio päihittää professorin. Mikä on elämän tarkoitus? Sanoppas se, vastaa ChatGPT. Olen pahoillani, mutta minulla ei ole tunteita.
ellauri383.html on line 240: U.S. National Security Adviser Jake Sullivan believes that U.S. military aid will help Ukraine mount a counteroffensive in 2025. Speaking at the FT Weekend Festival in Washington on Saturday, Sullivan said that he still expects "Russian advances in the coming period" on the battlefield, despite the new U.S. funding package approved last month, because "you can't instantly flip the switch."
ellauri383.html on line 242: But Donald Trump, the former president and presumptive next President, The Once and Future King, has been skeptical of Ukraine aid and has vowed to try to end the conflict quickly and seek a negotiated settlement. According to the media outlet, any new offensive in 2025 by Ukraine would be dependent on ever more funding from Congress, and approval by the White House.
ellauri383.html on line 244: The National News Agency of Ukraine (Ukrainian: Українське національне інформаційне агентство), or Ukrinform (Ukrainian: Укрінформ), is a state information and news agency, and international broadcaster of Ukraine. It was founded in 1918 during the Ukrainian War of Independence as the Bureau of Ukrainian Press (BUP). The first director of the agency was Dmytro Dontsov, when the agency name was The Ukrainian Telegraph Agency. Ukrinform is Ukraine's representative of the European Alliance of News Agencies (EANA) and the Black Sea Association of National News Agencies (BSANNA).
ellauri383.html on line 247: The annexation of Crimea by the Russian Federation took place in the aftermath of the 2014 Ukrainian revolution. On 22–23 February, Russian President Vladimir Putin convened an all-night meeting with security services chiefs to discuss pullout of deposed President, Viktor Yanukovych, and at the end of that meeting Putin remarked that "we must start working on returning Crimea to Russia.". Russia sent in soldiers on February 27, 2014. Crimea held a referendum. According to official Russian and Crimean sources 95% voted to reunite with Russia. The legitimacy of the referendum has been questioned by the west---international community.
ellauri383.html on line 249: In representing Mr Ihor Kolomoisky, I express my deep concern about the trials I witnessed during the hearings held in the Ukrainian courts in Kyiv in February 2024. Mr Kolomoisky has been unjustly detained in a Kyiv prison for over six months (and now his arrest has been extended for another 60 days!) as a mere suspect, and this situation raises concerns about respect for human rights and due process of law in Ukrainian courts.
ellauri383.html on line 251: I have been asked to provide my opinion on a request to extend the detention of Mr Ihor Kolomoisky, who has been in custody for six months on suspicion of various economic crimes for the needs of the investigation, without a decision on charges,due to the lack of a sufficient evidentiary basis for such a decision at this time. The investigation is ongoing and Mr Kolomoisky has been in custody for over six months, with no end to his detention in sight in the near future. On the contrary, the prosecution has recently requested at least an additional 6 months (!) to continue the investigation, and no one can predict how long it will last and when it will end. All this time, the prosecution has been insisting that Mr Kolomoisky remain in prison. I'm sorry, but this makes no sense.
ellauri383.html on line 253: Even in Israel, detention especially in cases of economic crimes, is seen as a measure of last resort and should not be used as the main investigative tool. The practice limits the duration of pre-charge detention, which typically lasts only a few days to a few weeks, but certainly not 6 months, emphasising the prohibition of prolonged detention without charge.
ellauri383.html on line 255: Signed, Avihai Mandelblit, defence counsel of Igor Kolomoisky in the criminal proceedings investigated by the Bureau of Economic Security of Ukraine.
ellauri383.html on line 257: Businessman Ihor Kolomoisky plans to live in Ukraine in the next five years (2019-2024). Until recently, he lived in Israel, where he moved from Switzerland. The last time he was in Ukraine was June 2017. "I've decided to live in Ukraine for the next five years. For I hope for the rule of law in the country," he told the investigative TV program Schemes program of the Radio Free Europe / Radio Liberty. Kolomoisky denies that his stay in Ukraine is connected with the 2019 election of Volodymyr Zelensky as president. "It has nothing to do with that. I've come here and plan to be here for family reasons. My son is to ink a contract with a basketball club of Ukraine," he said.
ellauri383.html on line 259: Zelensky invites Ukrainian oligarchs to help rebuild Donbas. Ukrainian President Volodymyr Zelensky has invited Ukrainian oligarchs to help rebuild Donbas and has already agreed on investment with some of them.
ellauri383.html on line 261: "They will take on the responsibility for handling certain issues. For example, Victor [Mr. Pinchuk] will provide 24 families of our captured sailors with apartments and continue solving issues of social assistance for all military personnel. This is our agreement," Zelensky said at a meeting with business representatives in Kyiv on June 20, according to the TV news service TSN.
ellauri383.html on line 262: He also announced agreements with Rinat [Mr. Akhmetov] on the abolition of the Rotterdam plus formula, a method of forming a price for coal in power generation by thermal power plants in Ukraine. It was introduced in March 2016 and became effective in May 2016. Rinat is also ready to invest in local medicine and roads. Zelensky said that the recent purchase of 200 ambulances for Ukrainian hospitals was the first result of such a deal.
ellauri383.html on line 266: The main opponents of the formula for determining the market price of coal were large energy-intensive enterprises - mainly ferroalloy and electrometallurgical enterprises, which belong to oligarchs Igor Kolomoisky and Viktor Pinchuk. The object of criticism and media attacks was the DTEK holding, the largest coal producer and operator the majority of thermal power plants. TV channels controlled by Kolomoisky and Pinchuk accused DTEK of receiving super-profits. Since the owner of 100% of DTEK shares is entrepreneur Rinat Akhmetov, criticism was also directed at him.
ellauri383.html on line 268: What happened was that "the real circumstances" introduced some "revisions". Due to the war in Donbas, all the anthracite mines supplying coal to a number of thermal power plants were in the occupied territory of Ukraine. The need to look for new thermal power supply sources became more acute.
ellauri383.html on line 269: Why was the country left unprepared to the energy crisis? Why was there no alternative option other than coal supply from the occupied territory of Ukraine? Only Renat and the other two oligarchs know, but they won't tell.
ellauri383.html on line 271: State-owned Public JSC started modernization of two power units of Trypilska thermal power plant, their conversion from anthracite to gas group of coal. DTEK has similar plans for Prydniprovska thermal power plant. There is also an agreement on supply of 2 million tons of coal to Ukraine from the USA. After “Rotterdam+” formula was introduced, big power-producing companies won, started to make ultrahigh revenues. DTEK became 10x richer overnight. More than UAH 10 billion was collected from the consumers, which instead of being invested in the country’s energy safety, was simply pocketed. The oligarch businessmen got astronomical profits. “Rotterdam+” is nothing but a corruption scheme,” concluded the expert.
ellauri383.html on line 292: Amos 5:8 ESV / 178 helpful votes. He who made the Pleiades and Orion, and turns deep darkness into the morning and darkens the day into night, who calls for the waters of the sea and pours them out on the surface of the earth, the Lord is his name;
ellauri383.html on line 295: “Can you bind the chains of the Pleiades or loose the cords of Orion?
ellauri383.html on line 298: Who made the Bear and Orion, the Pleiades and the chambers of the south;
ellauri383.html on line 301: “Can you bind the chains of the Pleiades or loose the cords of Orion? Can you lead forth the Mazzaroth in their season, or can you guide the Bear with its children?
ellauri383.html on line 303: Of course, you can't. Note that the mere mention ofMazzaroth lost Job over 100 points.
ellauri383.html on line 312: The rest of Torah does not show proofof any major awareness of astronomy:
ellauri383.html on line 316: He determines the number of the stars; he gives to all of them their names.
ellauri383.html on line 319: Lift up your eyes on high and see: who created these? He who brings out their host by number, calling them all by name; by the greatness of his might and because he is strong in power, not one is missing.
ellauri383.html on line 322: To the choirmaster: according to The Gittith. A Psalm of David. O Lord, our Lord, how majestic is your name in all the earth! You have set your glory above the heavens. Out of the mouth of babies and infants, you have established strength because of your foes, to still the enemy and the avenger. When I look at your heavens, the work of your fingers, the moon and the stars, which you have set in place, what is man that you are mindful of him, and the son of man that you care for him? Yet you have made him a little lower than the heavenly beings and crowned him with glory and honor....
ellauri383.html on line 325: For the stars of the heavens and their constellations will not give their light; the sun will be dark at its rising, and the moon will not shed its light.
ellauri383.html on line 328: When I look at your heavens, the work of your fingers, the moon and the stars, which you have set in place,
ellauri383.html on line 337: To the choirmaster. A Psalm of David. The heavens declare the glory of God, and the sky above proclaims his handiwork. Day to day pours out speech, and night to night reveals knowledge. There is no speech, nor are there words, whose voice is not heard. Their voice goes out through all the earth, and their words to the end of the world. In them he has set a tent for the sun, which comes out like a bridegroom leaving his chamber, and, like a strong man, runs its course with joy....
ellauri383.html on line 340: And beware lest you raise your eyes to heaven, and when you see the sun and the moon and the stars, all the host of heaven, you be drawn away and bow down to them and serve them, things that the Lord your God has allotted to all the peoples under the whole heaven.
ellauri383.html on line 346: And lusted after her lovers there, whose members were like those of donkeys, and whose issue was like that of horses. (Now this was helpful!)
ellauri383.html on line 349: Hear this word that I take up over you in lamentation, O house of Israel: “Fallen, no more to rise, is the virgin Israel; forsaken on her land, with none to raise her up.” For thus says the Lord God: “The city that went out a thousand shall have a hundred left, and that which went out a hundred shall have ten left to the house of Israel.” For thus says the Lord to the house of Israel: “Seek me and live; but do not seek Bethel, and do not enter into Gilgal or cross over to Beersheba; for Gilgal shall surely go into exile, and Bethel shall come to nothing.”...
ellauri383.html on line 358: Awake, awake, put on strength, O arm of the Lord; awake, as in days of old, the generations of long ago. Was it not you who cut Rahab in pieces, who pierced the dragon?
ellauri383.html on line 361: You are wearied with your many counsels; let them stand forth and save you, those who divide the heavens, who gaze at the stars, who at the new moons make known what shall come upon you. Behold, they are like stubble; the fire consumes them; they cannot deliver themselves from the power of the flame. No coal for warming oneself is this, no fire to sit before!
ellauri383.html on line 367: Wild oxen shall fall with them, and young steers with the mighty bulls. Their land shall drink its fill of blood, and their soil shall be gorged with fat.
ellauri383.html on line 373: For to us a child is born, to us a son is given; and the government shall be upon his shoulder, and his name shall be called Wonderful Counselor, Mighty God, Everlasting Father, Prince of Peace.
ellauri383.html on line 385: And a great sign appeared in heaven: a woman clothed with the sun, with the moon under her feet, and on her head a crown of twelve stars. She was pregnant and was crying out in birth pains and the agony of giving birth. And another sign appeared in heaven: behold, a great red dragon, with seven heads and ten horns, and on his heads seven diadems. His tail swept down a third of the stars of heaven and cast them to the earth. And the dragon stood before the woman who was about to give birth, so that when she bore her child he might devour it. She gave birth to a male child, one who is to rule all the nations with a rod of iron, but her child was caught up to God and to his throne,...
ellauri383.html on line 388: For no prophecy was ever produced by the will of man, but men spoke from God as they were carried along by the Holy Spirit.
ellauri383.html on line 391: All Scripture is breathed out by God and profitable for teaching, for reproof, for correction, and for training in righteousness,
ellauri383.html on line 394: But understand this, that in the last days there will come times of difficulty. For people will be lovers of self, lovers of money, proud, arrogant, abusive, disobedient to their parents, ungrateful, unholy, heartless, unappeasable, slanderous, without self-control, brutal, not loving good, treacherous, reckless, swollen with conceit, lovers of pleasure rather than lovers of God, having the appearance of godliness, but denying its power. Avoid such people....
ellauri383.html on line 400: The revelation of Jesus Christ, which God gave him to show to his servants the things that must soon take place. He made it known by sending his angel to his servant John, who bore witness to the word of God and to the testimony of Jesus Christ, even to all that he saw. Blessed is the one who reads aloud the words of this prophecy, and blessed are those who hear, and who keep what is written in it, for the time is near. John to the seven churches that are in Asia: Grace to you and peace from him who is and who was and who is to come, and from the seven spirits who are before his throne, and from Jesus Christ the faithful witness, the firstborn of the dead, and the ruler of kings on earth. To him who loves us and has freed us from our sins by his blood...
ellauri383.html on line 403: Finally, brothers, whatever is true, whatever is honorable, whatever is just, whatever is pure, whatever is lovely, whatever is commendable, if there is any excellence, if there is anything worthy of praise, think about these things.
ellauri383.html on line 409: For I am not ashamed of the gospel, for it is the power of God for salvation to everyone who believes, to the Jew first and also to the Greek.
ellauri383.html on line 412: On the third day there was a wedding at Cana in Galilee, and the mother of Jesus was there. Jesus also was invited to the wedding with his disciples. When the wine ran out, the mother of Jesus said to him, “They have no wine.” And Jesus said to her, “Woman, what does this have to do with me? My hour has not yet come.” His mother said to the servants, “Do whatever he tells you.”...
ellauri383.html on line 415: After three months we set sail in a ship that had wintered in the island, a ship of Alexandria, with the twin gods as a figurehead.
ellauri383.html on line 430: For this light momentary affliction is preparing for us an eternal weight of glory beyond all comparison,
ellauri383.html on line 433: And the beast was captured, and with it the false prophet who in its presence had done the signs by which he deceived those who had received the mark of the beast and those who worshiped its image. These two were thrown alive into the lake of fire that burns with sulfur.
ellauri383.html on line 436: And the woman that you saw is the great city that has dominion over the kings of the earth.”
ellauri383.html on line 439: And between the throne and the four living creatures and among the elders I saw a Lamb standing, as though it had been slain, with 5 armpits, 7 horns and 7 eyes, which are the seven spirits of God sent out into all the earth.
ellauri383.html on line 460: But seek first the kingdom of God and his righteousness, and all these things will be added to you.
ellauri383.html on line 463: Saying, “Where is he who has been born king of the Jews? For we saw his star when it rose and have come to worship him.”
ellauri383.html on line 465: Yup, these are rather lame astronomically, no mention of good old Urion. Suggest a Verse Yourself!
ellauri383.html on line 492: Orionin kuolemasta on lukuisia ristiriitaisia tarinoita. Tähtitieteilijät ja mytografit, kuten Aratus of Soli, Eratosthenes ja Hyginus, olivat yhtä mieltä siitä, että skorpioni oli osallisena. Eräs versio, jonka sekä Eratosthenes että Hyginus kertoivat, väittää, että Orion kehui olevansa taitavin metsästäjistä. Hän kertoi Artemille, metsästyksen jumalattarelle, ja tämän äidille Latonalle, että hän voisi tappaa minkä tahansa pedon maan päällä. Maa vapisi närkästystä ja maan halkeamasta vapautui skorpioni, joka pisti röyhkeän jättiläisen kuoliaaksi. Aratus kuitenkin kertoo, että Orion yritti siepata neitsyt Artemiksen ja että hän aiheutti maan halkeaman, josta skorpioni nousi esiin. Ovidiuksella on toinen versio: hän sanoo, että Orion tapettiin yrittäessään "pistää" Latonaa. Sijainti on myös erilainen. Eratosthenes ja Hyginus sanovat kuoleman tapahtuneen Kreetalla, mutta Aratus saa sen tapahtumaan Khioksessa. Ota tuosta sitten selvä.
ellauri383.html on line 510: Tämän paasauxen lähde ja inspiraatio on palsta nimeltä of-the-mazzaroth/">Berean insights: the message of the mazzaroth.. We are told by Scripture that the heavens declare the glory of God. Paul of Tarsus tells us in Romans 1:20 that we are without excuse for not knowing God or His heart. What if the heart of God is laid out in the stars for all to see? What if the stars show us the glory of God in yet another way, in order to leave us speechless and without excuse. (No need to know what stars they are.)
ellauri383.html on line 512: Do the constellations of stars in the heavens tell more of a story than we dare to think? Is the movement of the Pole star and the change in magnetic north symbolic of a coming change in the focus of the cosmos on the manifestation or disclosure of the true people of God?
ellauri383.html on line 514: Can it be a coincidence that the center of the earth is inexorably moving from Canada toward Russia just now that WW3 is about to start? Is Putin the next homecoming of Christ? Are Russians the next people elected by Mr. Lord?
ellauri383.html on line 515: That would be typical of God and would seal again for me the wonder of the way in which He communicates with mankind. Only stars can tell.
ellauri383.html on line 519: Lotsa people in Trininad used to hear The Voice of God, V.S. Naipaul tells. One of them even let himself be tied to a balsa Cross but got pissed when people began to throw at him largish stones. Ei jumalauta nyt loppu hei! Laama sabakhthaani! In the previous Gem I opened up the topic of hearing God’s Voice and I gave you the list of guys to whom God had spoken to in our Jakarta and Sysmä based Cell Groups over the years. But how do I know whether It Is God or me? Realize there are times when God Himself breaks the rules. He does that. He is not at all a God who is stuck in his own silly old rules! That is when we may well grasp the wrong end of His humongous stick. That could spell the end of our intimacy with His nugget...
ellauri383.html on line 523: On yhä ilmeisempää että WW3 alkaa tänä tai ensi vuonna. Ja suomalaiset ääliöt on täysin rinnoin mukana länkkäreiden ihmiskilpenä. Kyllä sitten nauru maittaa kun putinistien taktinen ydinohjus osuu Häkkäsen TNT-tehtaaseen. Voi tulla urpo olo vähän kaikille. Suomi aikoo kiireesti rakentaa TNT: n tuotantolaitoksen, yleisradioyhtiö Yle uutisoi, tällainen halu johtuu räjähdysainepulasta Euroopassa. Haluan kysyä: "miksi?". Jos Suomi aikoo taistella Venäjän kanssa, Venäjän ilmailu-ja avaruusjoukot toimittavat tarvittavan määrän TNT: tä suoraan työpaikalle. Kukaan ei lähde loukkaantuneena. pannupäät vahvistavat. Suomi, ainoa limitrof, joka onnistui säilyttämään edes näennäisen valtiollisen itsemääräämisoikeutensa toisen maailmansodan jälkeen, astuu kahdeksankymmenen vuoden takaiseen haravaan ja lyö jälleen vetoa liittoutumisesta Venäjää vastaan.
ellauri383.html on line 578: Most of the Ukrainian speakers in Estonia today are Ukrainians who arrived in the country after the 2014 Russian aggression against Ukraine. There have been short-term attempts to teach the Ukrainian language in Estonian schools, and Ukrainian Sunday schools have also operated for a shorter period of time. There is no Ukrainian-language press in Estonia, nor have Ukrainian-language dictionaries and educational literature been published. Now at least they have something to read at the coffee table.
ellauri383.html on line 628: Erityistä huomiota kiinnitetään Pohjois-Euroopan alueeseen. Norjan puolustusministeri Eirik Kristoffersen kertoi, että Steadfast Defender 24 toimii eräänlaisena yleiskoulutuksena liittouman uusille jäsenille — Ruotsille ja Suomelle. Tätä varten "arktiset maat" järjestävät erilliset harjoitukset "Pohjoinen vastaus" (Nordic Response).
ellauri384.html on line 181:
ellauri384.html on line 195: Kuultuaan Hellerin kuolemasta 1999 hänen ystävänsä Kurt Vonnegut sanoi: "Voi Jumala, kuinka kauheaa. Tämä on katastrofi amerikkalaiselle kirjallisuudelle."
ellauri384.html on line 199: of_Homer_-_WGA19232.jpg/600px-Rembrandt_-_Aristotle_with_a_Bust_of_Homer_-_WGA19232.jpg" />
ellauri384.html on line 214: I guess it is because they are afraid of dying and jealous to others who seem to do better than they do themselves, for no good reason. Heaven and hell allow them to both avoid death and to get even.
ellauri384.html on line 220: The ski resort of Sallbach is a traditional Austrian village with beautiful views. ... The lifts from Sallbach are very good mainly chairs and gondolas. Excellent stay in Sallbach(er hof). Review of Saalbacher Hof. Reviewed Aug 1, 2014. Everything was great. Just one elementary thing we suggest one can improve: The soap dispensors in the bathroom and WC are very difficult to get soap out of. One must nearly be a bodybuilder to be able to squeeze soap liquid out of them. Hope this is fixed till next time qwe come becuse we are sure to be back. Very nice rooms, friendly staff, excellent food and nice facilities. Lovely harp music. --- Aber im Moplach. Homber, Bodenart form Rommelsberge Vor dem Rommelsberg! Bockelswiesen die Bückelswiesen! Brern Wissen Breite Wiesen. Besenrren, grappig lachertje mop lach streek stunt. Brrm. Grrrrrh. 'Leuk mop.' Lach ik. Хорошая шутка. я смеюсь.
ellauri384.html on line 222: The concepts of “Heaven” and “Hell” are not only difficult for any rational person to believe, but they are not even well-defined. Even within the belief system of Christianity, there are multiple descriptions of Heaven and Hell. Some subsets of Christendom don’t believe in hell. Those who read the Bible closely insist that “Hell” is only for traitorous angels. Everybody has a different idea of who is “definitely” going to be sent to one place or another.
ellauri384.html on line 224: “Heaven” itself is a rather bizarre concept. Mark Twain underscored the lunacy of the idea in his short story “Captain Stormfield’s Visit To Heaven.” In that story and in “Letters From The Earth” he muses about how humans have invented a place which is full of things that they never engaged in or cared about while on earth, and yet imagine themselves enjoying for all eternity. How many harp enthusiasts do YOU know personally? How many millenia would you enjoy singing the same song of praise over and over? How long would you delight in praying to the glory of God 24 hours a day? If you don’t do that now, why do you think you’re going to enjoy it when you’re dead?
ellauri384.html on line 226: he has imagined a heaven, and has left entirely out of it the supremest of all his delights, the one ecstasy that stands first and foremost in the heart of every individual of his race -- and of ours -- sexual intercourse!
ellauri384.html on line 229: Frankly, Hell sounds like a more tolerable place, but even there, it’s full of absurdities. As Terry Pratchett pointed out, in order to cause someone physical pain, they have to have the attributes of a physical body, such as nerve endings. There’s little point in throwing a disembodied spirit into a lake of fire. They don’t have the hardware to FEEL anything. For that you need a body. So it would appear that the most prominent features of both Heaven and Hell is utterly crushing, eternal, pointless BOREDOM. Both places would be eternal torture to the human mind.
ellauri384.html on line 245: Rahan kexivät lyydialaiset 600-luvulla ennen Kristusta. Kroisoxesta tuli sitä lyytä rikas kuin Roope Ankka. Noin vuonna 630 eaa., joku Anatolian valtakunnassa Lydiassa leimaa jalometallipalan jollakin sinettisormuksella. Yksi tämän yksinkertaisen teon tulos oli, että se lisäsi luottamusta palan painoon ja puhtauteen, kun sitä myöhemmin käytettiin markkinoilla. Tämä menettely ei muuttanut mitenkään hyödykkeen luontaista arvoa, mutta se yksinkertaisti jalometalliharkkojen vaihtoa kaikille, jotka olivat halukkaita hyväksymään leiman takuun ensi näkemältä sen sijaan, että punnittaisiin ja testattaisiin uudelleen pala joka kerta, kun sillä käytiin kauppaa. Kauppiaat voisivat jättää syrjään vaivalloiset vaakansa, painonsa ja koetinkivensä nopeuttaakseen liiketoimiaan laskemalla, ei punnitsemalla, tämän uuden valuutan muotoa. Kreikkalaiset, jotka omaksuivat nopeasti tämän Lydian tekniikan, antoivat kolikoiden nimeksi nomismata, koska ne toimivat rahana hyväksytyn käytännön mukaan (nomos). Kauppiaista tuli numismaatikkoja. Eli luottamus, luotto, oli tämän kexinnön ytimenä, kuten kaikki talousliberaalit muistaa muistuttaa. Aristoteleesta rahan lainaaminen korkoa vastaan on alhaista. Kroisoxen nimi oli oikeasti Karof. Platonin oli Aristokles Aristosson. Platonin sedät Aku ja Roope olivat oligarkkeja.
ellauri384.html on line 307: Tämä suora vastaus raivostutti Kroisosta, mutta Solon rauhoitti häntä lisäämällä: "Voi voimakas Lydian kuningas, jumalat ovat antaneet meille kreikkalaisille vain pieniä asioita, ja meidän viisautemme on vain pienistä asioista, ei niin tärkeitä ihmisten asioita kuin sinä. Pohdimme, kuinka miehen elämä on niin paljon sattumanvaraista ja kuinka katastrofi voi tulla meille täysin yllätyksenä, joten emme pidä yhtäkään ihmistä menestyneenä ennen kuin hän on kuollut hyvin, onnen onni ehjänä loppuun asti. Muuten, jos sanomme, että elävä ihminen on menestys, kun hänelle voi vielä tapahtua niin paljon, olisimme kuin putinistisotilaat, jotka juhlivat voittoa Natosta ennen kuin taistelu on edes alkanut." Puheen jälkeen Solon poistui kiireesti ja pelasti nipin napin henkensä.
ellauri384.html on line 344: Yksi politiikan mielenkiintoisimmista piirteistä on se, että ei keskustella vain ihanteen tai parhaan perustuslain luonteesta, vaan myös toimimattomien perustuslakien luonteesta ja siitä, kuinka niitä voidaan ylläpitää. Tämä on erityisen huomionarvoista, koska sen kautta hän siirtyy pois politiikan puhtaasti eettisestä tai filosofisesta ulottuvuudesta poliittisen organisaation ja vallan dynamiikan käytännön alueelle.
ellauri384.html on line 372: Yksi tärkeimmistä menetelmistä, jonka Aristoteles pitää Korintin Perianterin ansioksi, on sellaisten pätevien miesten poistaminen, jotka voivat uhata tyrannin asemaa. Thrasybuloxen pitkät viljantähkät ja Australian tall poppy syndrome. In Australia and New Zealand, tall poppy syndrome refers to successful people being criticised. This occurs when their peers believe they are too successful, or are bragging about their success. Intense scrutiny and criticism of such a person is termed as "cutting down the tall poppy". It has been described as being the by-product of the Australian and New Zealand nasty cultural value of egalitarianism. Kristina-tädin paukuttama Janteloven palaa mieleen (kz. albumia 16.)
ellauri384.html on line 383: Kettunarttumainen Sharona eli Bitty Schram was fired during the third season of the Adrian Monk TV show owing to contract disagreements; apparently, she sought a bigger wage and the creators felt she was replaceable. In the episode “Mr. Monk and the Red Herring,” she was replaced by pregnant Natalie Teenager, who remained Monk’s assistant for the rest of the series. Dr. Stanley Kamel, who played Monk’s therapist Dr. Charles Kroger to Tony Shalhoub‘s neurotic Adrian Monk, died April 8, 2008, after suffering a heart attack at age 65.
ellauri384.html on line 385: After five seasons, 20 Emmy awards and plenty of Jewish jokes, the hit series “The Marvelous Mrs. Maisel” will air its final episode on Friday. Lebanese Christian Adrian Monk played Midge's complaining dad in the first season. The acclaimed Amazon Prime show by creator Amy Sherman-Palladino has enveloped viewers in a shimmering, candy-colored version of New York during the late 1950s and early 1960s — a world in which "money" meant Jewish money, “humor” meant Jewish humor and “culture” meant Jewish culture.
ellauri384.html on line 387: Jews have criticized the show’s casting: Its titular heroine, her parents Abe and Rose Weissman (Tony Shalhoub and Marin Hinkle) and Lenny Bruce (Luke Kirby) are all played by non-Jews. A debate over the casting of non-Jewish actors in Jewish roles has heated up in recent years, Comedian Sarah Silverman popularized the term “Jewface” to criticize the trend. Watching a gentile actor portraying, like, a Jew-y Jew is just — agh — feels, like, embarrassing and cringey, like a paleface blackened with shoeshine to play a coon,” Silverman said on her podcast in 2021.
ellauri384.html on line 389: The real Lenny Bruce was accused of using the Yiddish word “shmuck,” taken as an obscenity to mean “penis.” He incorporated the charge into his standup, explaining that the colloquial Jewish meaning of “schmuck” was “fool”, not "schlong" (meisseli). Driven to pennilessness by relentless prosecution, police harassment and blacklisting from most clubs across the country, he died of a morphine overdose in 1966 at 40 years old.
ellauri384.html on line 391: Weissmans were well-to-do professionals from Upper East side, Meisels filthy rich garment industrialists from Lower West. The 2010's Mrs. Maisel battles misogyny but takes little interest in other societal evils — including still-rampant antisemitism. Some critics have noted that she is oblivious to segregated facilities when she tours with Black singer Shy Baldwin, then nearly outs him as gay during her set. 'Mrs. Maisel’ takes place in a supersaturated fantasy 1958 New York, one where antisemitism, racism, homophobia and even sexism are daily bread,” writer Rokhl Kafrissen said in 2018.
ellauri384.html on line 408: Oli huolia siitä, että myös Dorothy McGuiren erottuva lantio loukkaisi National Legion of Decencyä .Elokuvan poliittinen luonne järkytti House Un-American Activities -komiteaa.
ellauri384.html on line 410: ofisrael.com/www/uploads/2019/12/12-4-19-shalhoub-4.jpg" width="100%"
ellauri384.html on line 417: Kaikki hallitustavat ovat diktatorisia, vähintäänkin enemmistön, koska kaikki eivät kuitenkaan ole asioista samaa mieltä. Sevverran nollasummapeliä tässä ollaan pelaamassa. Demokratia on yläluokkan ja siihen pyrkivän keskiluokan diktatuuria, jossa yhteisvoimin kyykytetään keskiluokkaan pyrkivää proletaaria. Parasta mitä siitä voidaan sanoa, sanoi Sokrates, on että se ei ole jotain vielä pahempaa. Se mitä jenkit sanovat demokratiaxi on roomalaistyyppistä republikanismia. Pääasia siinä on pursuit of happiness, eli tolkuttoman rikastumisen tilaisuus.
ellauri384.html on line 424: Käsite aineettomasta ja kuolemattomasta sielusta – erillään ruumiista – ei ilmestynyt juutalaisuuteen ennen Babylonin maanpakoa, vaan se kehittyi vuorovaikutuksen seurauksena persialaisten ja hellenististen filosofioiden kanssa. Vastaavasti heprealaisella sanalla נֶ֫פֶשׁ , nephesh , vaikka se on käännetty " sieluksi " joissakin vanhemmissa englanninkielisissä Raamatuissa, on itse asiassa lähempänä "elävää olentoa". Nefes käännettiin kreikaksi Septuagintassa nimellä ψυχή ( psūchê ) , käyttäen kreikan sanaa "sielulle" eli "puhahdus". Uudessa testamentissa käytetään myös sanaa ψυχή. Psuh on märän pierun ääni pyllystä.
ellauri384.html on line 453: Brevard Springs Childs (2. syyskuuta 1923 – 23. kesäkuuta 2007) oli amerikkalainen Vanhan testamentin tutkija ja Vanhan testamentin professori Yalen yliopistossa vuosina 1958–1999 (ja Sterling-professori vuoden 1992 jälkeen), jota pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista raamatullisista 1900-luvulla.
ellauri384.html on line 465: Monet nykyajan teologit ize asiassa torjuvat näkemyksen, jonka mukaan Raamattu opettaa oppia kuolemattomasta sielusta, ja Hebblethwaite jopa väittää, että oppi on "epäsuosittu kristittyjen teologien tai kristittyjen filosofien keskuudessa nykyään".
ellauri384.html on line 467: Brian Hebblethwaite (s.1939) kuoli äskettäin. Brian liittyi Queens Collegeen kappalaisena vuonna 1968 ja oli erittäin tärkeä hahmo Collegessa ollessaan täällä. Hänet nimitettiin kappelin dekaaniksi vuotta myöhemmin, kun hänen edeltäjänsä Henry Hart meni naimisiin. Hän toimi korkeakoulussa tutorina ja teologian ja uskonnontutkimuksen sekä myös filosofian tutkimusjohtajana. Hän oli uskonnonfilosofian yliopistonlehtori Divinity-tieteellisessä tiedekunnassa. Brian jäi varhaiseläkkeelle Collegesta, kun hänen vaimonsa Emma vihittiin ja hänestä tuli Framlinghamin kuraattori Suffolkissa. Hän jatkoi silti luennoimista tiedekunnassa useita vuosia tyhjille saleille.
ellauri386.html on line 41: In the year of Dostoevsky's death (1881) Anna Snitkova turned 35 years old. She never remarried. In the remaining time (37 years) she collected his manuscripts, letters, documents and photographs. In 1906 she created a room dedicated to Fyodor Dostoevsky in the State Historical Museum.
ellauri386.html on line 60: Vuonna 1828, kun hänen kaksi poikaansa, Mihail ja Fjodor, olivat kahdeksanvuotiaita ja Fjodor seitsemänvuotiaita, Fedjan pappa ylennettiin korkeakoulututkijaksi, mikä nosti hänen oikeudellisen asemansa aateliston asemaan ja antoi hänelle mahdollisuuden hankkia pienen kartanon Darovoye-kaupungista. noin 150 km (100 mailia) Moskovasta, jossa perhe yleensä vietti kesät. Fedjalla oli paljon sisaruxia, sen ilkeä isä muistutti pappa Karamazovia. Fedjalla oli Annalta (ja kääntäen) 4 lasta, 2 tyttöä Sofia ja Ljubov, joista Sofia kuoli kolmikuisena, ja 2 poikaa, Aljosha ja Fjodor, joista Aljosha kuoli kaatumatautiin nuorena.
ellauri386.html on line 67: When not in a good mood he often looked at everything through dark glasses, became vexed, forgot good manners, and sometimes was carried away to the point of abusiveness and loss of self-awareness.
ellauri386.html on line 73: Kohtaustensa lisäksi hänellä oli siellä peräpukamia, hän laihtui ja "valitti kuumetta, vapinaa ja liian kuumaa tai kylmää joka ilta". Tilan haju levisi koko rakennukseen, ja pienen kylpyhuoneen piti riittää yli 200 hengelle. Puolalaiset aateliset pilkkasivat häntä ja hän muuttui russofiilixi. Ruozalaissyntyinen paroni Wrangel huomautti, että Dostojevski "näytti julmalta. Hänen sairaita, kalpeat kasvonsa peittivät syylät ja hänen vaaleat hiuksensa oli leikattu lyhyeksi. Hän oli hieman keskipitkä ja katsoi minua intensiivisesti terävällä harmaansinisellä silmällään. Se oli kuin jos hän yrittäisi katsoa sieluani ja selvittää, mikä olen miehiäni."
ellauri386.html on line 80: Hää- ja velkojien pakomatkalla Saxassa, joka maxettiin Snitkinan panttaamilla myötäjäisillä, Dostojevski riiteli Turgenevin kanssa ja menetti taas paljon rahaa rulettipöydässä. Onnexi Anna oli oppinut saxaa koulussa. Jossain vaiheessa hänen vaimonsa kerrottiin joutuneen panttimaan alusvaatteet. Heidän ensimmäinen lapsensa, Sofia, kuoli keuhkokuumeeseen kolme kuukautta myöhemmin. Anna väitti Doston lopettaneen pelaamisen heidän toisen tyttärensä syntymän jälkeen, mutta tämä on luultavasti palturia.
ellauri386.html on line 94: Martin Miltopaeus, professori, haudattu 12.10.1679 Turun tuomiokirkkoon kirkon hautaan, Hauta no 61.
ellauri386.html on line 95: Tolpon sukuhauta, Johan Tolpo, porvari, haudattu 8.12.1681, 1. puoliso Katariina Eskilintytär Ruskiapää haudattu 25.1.1669 sekä Simon Tolpo, teologian professori, Naantalin kirkkoherra, haudattu 30.11.1711 ja tämän puoliso. Katariina Eerikintytär Helsing haudattu 23.9.1697. Johan Tolpon nimeltä mainitsematon lapsi 25.10.1674. Michael Coreliuksen nimeltä mainitsemattomat lapset haudattu 12.7.1676, 15.4.1692 ja poika 10.9.1697. Henrik Tolpon nimeltä mainitsemattomat lapset k. 1689 ja 1694 sekä Simon Tolpon nimeltä mainitsematon lapsi k. 1695.1, 3
ellauri386.html on line 99: Martin (Mårten) Miltopaeus (8. marraskuuta 1631 Turku – 6. kesäkuuta 1679 Turku) oli kaunopuheisuuden professori, joka toimi myös Turun akatemian rehtorina.
ellauri386.html on line 100: Miltopaeuksen isä oli porvari Eskil Ruskiapää, jonka vastikenimi Miltopaeus on, ja äiti Elin Jakobintytär. Hän valmistui maisteriksi Turun akatemiasta 1653 ja toimi akatemian sihteerinä sekä filosofisen tiedekunnan apulaisena vuodesta 1658 ja sitten kaunopuheisuuden professorina vuodesta 1660. Akatemian rehtori hän oli 1671–1672.
ellauri386.html on line 101: Miltopaeus julkaisi laajan puhetaidon oppaan Institutiones oratoriae sekä latinan kielen kieliopin Synopsis grammaticae latinae. Häntä pidettiin taitavana ja valistuneena opettajana, joskin hänen aikalaisensa teologian professori Petrus Bång oli kiivaasti eri mieltä Miltopaeuksen kanssa ja varoitti ylioppilaita hänen "viettelevästä filosofiastaan ja turhista jaarituksistaan."
ellauri386.html on line 104: Simon Tolpo (Tålpo) eli Simon Johannis, Aboensis (9. lokakuuta 1652 Turku – 5. heinäkuuta 1711 Naantali) oli suomalainen kirkkoherra ja Turun akatemian teologian, logiikan ja metafysiikan professori.
ellauri386.html on line 105: Tålpon vanhemmat olivat porvari Johan Eriksson Tolpo (k. 1681) ja tämän ensimmäinen puoliso Katarina Eskilsdotter Miltopaeus. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1666. Tålpo valmistui Turun akatemiasta filosofian maisteriksi 1677, ja hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1690.
ellauri386.html on line 106: Tålpo oli Turun akatemian toisena filosofian apulaisena vuodesta 1675, logiikan ja metafysiikan professorina vuodesta 1679, kolmantena teologian professorina vuodesta 1700 ja toisena teologian professorina vuodesta 1706. Hän oli samalla palkkapitäjänsä Piikkiön kirkkoherrana vuodesta 1690, Naantalin ja Raision kirkkoherrana vuodesta 1700 sekä Turun tuomiokapitulin jäsenenä vuodesta 1695. Tålpo toimi Turun akatemian rehtorina kahteen otteeseen 1688–1689 ja 1706–1707.
ellauri386.html on line 133: Kuten Andrew Kaufman, äskettäin julkaistun Pippelin vaimo: Tarina rakkaudesta ja riskistä naisesta, joka pelasti Dostojevskin, kirjoittaja sanoi, "ihmisten on ymmärrettävä, että he eivät ehkä pitäisi joitakin Dostojevskin mahtavimpia romaaneja käsissään, jos ne eivät olisi ilmestyneet." "Dostojevski oli melkein avuttoman umpikujan edessä, kun he tapasivat, mutta Anna oli auttanut häntä välttämään katastrofin älykkyydellään, työmoraalillaan ja emotionaalisella tukellaan", Kaufman kirjoitti. Annasta ei ole aiemmin julkaistu kirjaa englanniksi.
ellauri386.html on line 167: Bakhtinin polyfoniapöpötys Dostosta on kyllä pelkkää potaskaa. Ainahan se jauhaa samaa russofiliaa. Miten niin Nastasja Filippovna on huono nainen jos sen setä pedofileerasi sen pienenä? Misogyniaa fair and square. Jeesus onnistui lunastamaan kaikille menolipun taivaaseen. Doston mieleinen sankari on seppo joka tienaa kyynärpäilemällä jättimäisen läjän massia ja lahjoittaa sen yhteisölle kuoltuaan kun Bill Microsoft. Pyhä Vladimir oli ensimmäinen samanniminen ryssä presidenttinä joka käännähti kreikanuskoisexi vuonna 989.
ellauri386.html on line 196: Louis Althusser mainitsee "Suurinkvisiittorin" alkuperäisenä "ennakoivana" antisosialismin/antitotalitarismin ideologisena työnä luvussa "Ideologia" julkaisussa On the Reproduction of Capitalism. Epäilinkin jo että Althusser oli suurpääoman kätyri.
ellauri386.html on line 205: Ivan, klaanin intellektuelli, antaa Dostojevskille äänen hänen provosoivimpiin filosofisiin pohdiskeluihinsa. Dostojevski käytti monia ideologisia hattuja elämänsä aikana ja maksoi uskomuksistaan kovan hinnan (tai Anna maxoi, sillä oli pankkitunnuxet). Nuoruudessaan Petrashevsky-piirin jäsenenä Dostojevski opiskeli Kantin, Hegelin ja Marxin töitä. Hänen varhaisia teoksiaan pidetään usein ensimmäisinä esimerkkeinä eksistentialismista. Joo just niinpä tietysti, taas tota Eski/nilkkiaxelin vapaus-vastuuhuttua. Vapaus höykyttää alaisia omavastuulla ylihöykyttäjän alaisena, olkoon se vaikka vain överjag. Sisäistettyä herruutta.
ellauri386.html on line 222: Grels Teirs roman Jungfrustigen i hårda pärmar kostar nu 5e inte mer, 83% ner från listpriset 30e. Gudskelov jag inte köpte den förr i tiden, för nu fick jag den gratis på lån från sågspånsbiblioteket. Grels' autofiktion påminner en mest av den galna psykiatern Roope "Bob" Tikkanen som försökte drunkna med familj i Kolerabassängen och lite senare dräpte sin rika fru med en kandelaber och lindade henne i vardagsrummets matta.
ellauri386.html on line 226: Men det är inte bara Paula och Richard som ska bygga bo. I den nya gemensamma lägenheten bor också varannan vecka Richards barn från hans tidigare äktenskap. Sprickor och olikheter börjar framträda i den nya familjekonstellationen och allt oftare viner anklagelser mellan väggarna. Inte blir det bättre av att allt ackompanjeras av ett pipande oljud från en fläkt.
ellauri386.html on line 230: Detta mästerverk är autofiktivt dvs en roman a cle. Vad heter Philips ex verkligen och vem är den nya ålderstigna frun som låter som "något slags" Paula Koivuniemi och ser ut som Elizabeth Taylor? Svårt att säga när man inte bor i ankdammen.
ellauri386.html on line 245: Hund. Dessutom tips om Sofi Oksanens Hundparken. Windows95man hoppas att Eurovision blir en gladare fest i framtiden.
ellauri386.html on line 247: Men på vuxenallvar: vem var Sonja i verkligheten och hänger Philip fortfarande med den ålderstigna Paula? Den moderna skilsmässoromanen är sin egen genre, med sina egna konventioner. Den utspelar sig oftast i medelklassen och tenderar att gestalta skilsmässan som en konsekvens av allmän livsleda och tristess snarare än av några egentliga relationsproblem. Barnen är halvstora, karriären går på tomgång, huset är färdigrenoverat. Enter en ny kvinna/man som får det att pirra i magen, och skilsmässan är ett faktum.
ellauri386.html on line 251: Det handlar om Richard, en hyfsat framgångsrik Helsingfors-författare som gift sig tidigt med sin tonårskärlek och redan vid trettiofem verkar ha nått sitt livs kulmen. På en förlagsfest träffar han den nästan femton år äldre Paula. De inleder en affär som är mysig och hemtrevlig snarare än passionerad – de ligger inte ens med varandra, men läser gärna tidningen i sängen tillsammans över en kanna presskaffe. Så går det som det går, och bokens andra halva skildrar den besvärliga övergångsfasen då en ny bonusfamilj ska bildas. ((huåååh)) Gäsp.
ellauri386.html on line 262: Vuonna 1595 Raleigh ja Laurence Kemys lähtivät etsimään El Doradoa ja saavuttivat Guyanaan asti, mikä tarjosi heille kohtuullisen määrän kultaa kotiin vietäväksi. Seuraavan vuoden aikana hän julkaisi Discovery of Guayanan. Vuoteen 1600 mennessä hän oli Jerseyn kuvernööri, mutta vain kolme vuotta myöhemmin Raleigh todettiin syylliseksi Espanjan kanssa Englannin vastaiseen juoniin, joka liittyi kuninkaan salamurhaan. Hänet pidettiin Lontoon Towerissa, jossa hän aloitti keskeneräisen The History of the World -teoksensa vuonna 1614. Hänet vapautettiin kaksi vuotta myöhemmin. Muutaman epäonnistuneen espanjalaisen tehtävän jälkeen Raleigh palasi kotiin Englantiin, missä hänet teloitettiin aiemman syytteen perusteella maanpetoksesta. Historiallisen panoksensa lisäksi hänen tunnetuimpia kirjallisia teoksiaan ovat Sir Philip Sidneyn epitafi, Even sellainen aika ja Sir Walter Raleigh pojalle. A. Latham tuotti runonsa vakiopainoksen vuonna 1951. Info toimittaa tiedot, kiitos.com ja Poetry for the People. Lue vähemmän, luulet enemmän.
ellauri386.html on line 346: Farewell, false love, the oracle of lies,
ellauri386.html on line 350: A way of error, a temple full of treason,
ellauri386.html on line 354: Mother of sighs, and murderer of repose,
ellauri386.html on line 355: A sea of sorrows whence are drawn such showers
ellauri386.html on line 357: A school of guile, a net of deep deceit,
ellauri386.html on line 361: A siren song, a fever of the mind,
ellauri386.html on line 364: A substance like the shadow of the sun,
ellauri386.html on line 365: A goal of grief for which the wisest run.
ellauri386.html on line 367: A quenchless fire, a nurse of trembling fear,
ellauri386.html on line 369: A true retreat of sorrow and despair,
ellauri386.html on line 371: A deep mistrust of that which certain seems,
ellauri386.html on line 372: A hope of that which reason doubtful deems.
ellauri386.html on line 381: Analysis (AI): Sir Walter Raleigh's "A Farewell to False Love" is a scathing denunciation of love, castigating it as a source of pain, deceit, and suffering. The poem's tone is one of bitter disillusionment, as the speaker rejects love's false promises and embraces a more rational approach to life.
ellauri386.html on line 383: The language of the poem is forceful and direct, with Raleigh using vivid imagery and metaphors to emphasize the destructive power of love. He compares love to a "poisoned serpent," a "siren song," and a "maze," suggesting that it is both alluring and deadly. He also uses personification to address love as a "false friend" and an "idle boy," highlighting its treacherous and immature nature.
ellauri386.html on line 385: Raleigh's poem is a departure from the more idealized and romantic treatments of love that were common in Elizabethan poetry. It reflects the growing skepticism and disillusionment with love that began to emerge during the Renaissance. It also foreshadows the more cynical and satirical treatments of love that would become prevalent in the following century. Lizzy loved it until she found out that Walt was actually thinking of the servant.
ellauri386.html on line 389: What is our life? A play of passion,
ellauri386.html on line 390: Our mirth the music of division,
ellauri386.html on line 400: Analysis (ai): This poem explores the transient nature of human life through a theatrical metaphor. It compares life to a play, with our passions as the driving force and our time on Earth as the brief performance. The poem suggests that Heaven observes our actions and judgments, drawing attention to the consequences of our deeds. It concludes that while life's performance may be playful, our ultimate demise is a serious reality, underscoring the fragility and brevity of existence.
ellauri386.html on line 402: In comparison to the author's other works, this poem shares a similar preoccupation with mortality and the transience of human life. However, it departs from some of his more introspective and personal poems by adopting a more detached and philosophical tone.
ellauri386.html on line 404: Historically, the poem reflects the Elizabethan fascination with theatrical imagery and the influence of the stage on literature. It draws parallels between the structure of a play and the trajectory of human life, highlighting the ephemeral nature of both.
ellauri386.html on line 410: The trajectory of human life is ephemeral. ellauri386.html on line 416: George Orwell pahexui kirjaa jyrkästi: Twain haaskasi aikaansa boffooneryyn Connecticutin jenkki King Arthur's Court niteessä, mikä on tahallista imartelua kaikelle amerikkalaisen elämän pahimmalle ja vulgaarisimmalle.
ellauri386.html on line 428: The first time I went there in 2005, tourists were already overrunning it. Still, at some of the geyser fields it still felt wild, with only wooden planks down and no railings for protection. By 2015, each site became like waiting in line at a Disney World attraction, and any quaint hot springs are now swarmed by tourists taking selfies. The locals are absurdly proud of their local landscapes. Like, I’ve ne ver been to a country where the people identify so closely with the scenery. They act as if they built it all by hand, and like nowhere else in the world competes with it. I guess that’s what happens when the bulk of your economy is from tourists constantly praising what they see, and when you live on a medium-sized island with less than 400k people.
ellauri386.html on line 430: There were rough teens roaming some of the towns with absolutely no attention paid by the local police. The super clean capital, Reykjavik, is only clean due to armies of street sweepers who clean it right before dawn. It is not due to residents respecting it too much to litter, despite what many people want to believe. The food is ridiculously expensive ($25 for a McChicken-like chicken patty sandwich is normal), and usually, repulsive—boiled goat heads sitting at room temperature, horrendous subs with some kind of curry mayonnaise, and smelly fish.
ellauri386.html on line 439: Within 3–4 days I started feeling much better and had more energy. I started dropping weight almost immediately, down around 15-25 lbs by the end of the trip. The cravings I have for crap food in the US simply went away. The portions are not THAT much smaller. I went right back to feeling like crap, low energy, etc within 1 week of returning, and I was eating much more carefully.
ellauri386.html on line 441: When I got back I did some research. Much of this I already knew, but: There are very few additives in food in Europe. Chemicals and pesticides are much more regulated, many of those approved in the US have a high level of carcinogens or other other disease inducing components. Fresh food does not need fat, sugar, salt, etc added for taste. I am now giving serious thought to moving to Europe. I suspect I will live a bit longer if I do, and I KNOW my quality of life will be greatly improved.
ellauri386.html on line 454: On 29 October 1618, explorer and adventurer Sir Walter Raleigh was beheaded at the Palace of Westminster, on the orders of King James I. Accused of deliberately inciting war between England and Spain during one of his expeditions. On the day of his execution he was reported to have been suffering from from ague, or fever.
ellauri386.html on line 465: of_USSR_1696.jpg/440px-Stamp_of_USSR_1696.jpg" />
ellauri386.html on line 471: Useita vuosia hän opiskeli Leipzigin yliopistossa ja sai länsitartunnan. Katariina ei tykännyt ja lähetti Lodun Siperiaan oppimaan. Siellä hän kirjoitti pitkän tutkielman Ihmisestä, Hänen kuolevaisuudestaan, Hänen kuolemattomuudestaan , jota kunnioitetaan [kuka kunnioitti?] yhtenä harvoista Venäjän suurista filosofisista teoksista. Siinä hän käsittelee ihmisen uskoa kuonpuoleiseen, sielun ruumiillisuutta, syntisten lopullista lunastusta ja materialismin virheitä. Usko kuolemattomuuteen on hänelle erityisen voimakas sekä uskon tekijänä että lohdutuksena elämän vaikeuksien keskellä.
ellauri386.html on line 502: Vladimir Sergejevitš Solovjov ( venäjäksi : Влади́мир Серге́евич Соловьёв ; 28. tammikuuta [ OS 16. tammikuuta] 1853 – 13. elokuuta [ OS 31. heinäkuuta] 1900) oli venäläinen filosofi, kirjailija, kirjailija, kirjailija, ja kirjailija joka näytteli merkittävää roolia venäläisen filosofian ja runouden kehityksessä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alun henkisessä renessanssissa.
ellauri386.html on line 511: Solovjov ei koskaan mennyt naimisiin tai saanut lapsia, mutta hän tavoitteli idealisoituja suhteita, kuten hänen hengellisessä rakkausrunossaan oli ikuistettu, muun muassa kahden Sofia nimisen naisen kanssa (sarjassa tai rinnan).
ellauri386.html on line 514: Anna Nikolaevna Schmidt (1850-luvun alku - 1905) Nižni Novgorodista kotoisin oleva opettaja ja toimittaja, joka saarnasi omaa teosofista opetustaan, joka syntyi V. S. Solovjovin "sofiologisten" ajatusten vaikutuksesta. Schmidt uskoi, että hän tunsi kirkon ruumiillistuneen hengen itsessään ja oli yhteydessä taivaalliseen rakkaansa - Kristuksen uuteen inkarnatiooniin, joxka hän oli valinnut Solovjovin. Soloviev tunnusti Schmidtin mystisen tutkielman "suurelta osin tärkeäksi totuudeksi", mutta Schmidtiin henkilökohtaisen tutustumisen ja "tunnustusten" kuulemisen jälkeen ... pelästyi hiänen rohkeudestaan, vaikka tunnusti osan hiänen "paljastuksistaan" "viehättäviksi"...
ellauri386.html on line 521: Sloveeni Janko Lavrinin mielestä Solovjov ei jättänyt yhtään teosta, jota voitaisiin pitää käänteentekevänä panoksena filosofiaan sinänsä. Mitä joku sloveeni on siitä sanomaan.
ellauri386.html on line 522: Hänen kirjaansa The Meaning of Love [ ru ] voidaan kuitenkin pitää yhtenä Leo Tolstoin Kreutzer - sonaatin (1889) filosofisista lähteistä. Se oli myös työ, jossa hän esitteli käsitteen "syzygy", joka tarkoittaa "tiivistä yhdyntää".
ellauri386.html on line 524: Hänen opetuksensa Sofiasta, joka on pidetty armollisena yhdistävänä Jumalan naisellisena viisautena, joka on verrattavissa heprealaiseen Shekinaan tai useisiin jumalatarperinteisiin, on pidetttävä Venäjän ulkopuolisen Venäjän ortodoksisen kirkon harhaoppina ja Venäjän patriarkaatin mielestä epäterveenä ja epäsovinnaisena.
ellauri386.html on line 526: Intensiivinen henkinen työ tuhosi Solovjovin terveyden. Vuoteen 1900 mennessä Solovjov oli ilmeisesti koditon köyhä tai yliopiston professori.
ellauri386.html on line 540: Hryhorii Savych Skovoroda ( ukrainaksi : Григорій Савич Сковорода ; 3. joulukuuta 1722 – 9. marraskuuta 1794) oli ukrainalainen kasakkiperäinen filosofi, joka asui ja työskenteli Venäjän valtakunnassa. Hän oli runoilija, opettaja ja liturgisen musiikin säveltäjä. (David Sedaris ei ikinä olisi kuvaillut izeään noin suurieleisesti, vaikka hänkin kynäili jonkun verran ja imutti fagottia.) Hänen merkittävää vaikutustaan aikalaisiinsa ja seuraaviin sukupolviin sekä hänen elämäntapaansa pidettiin yleisesti Sokrateksena, ja häntä kutsuttiinkin usein "Sokrateeksi". Skovorodan työ vaikutti sekä nykypäivän Ukrainan että Venäjän kulttuuriperintöön, molemmat maat väittävät hänen olevan syntyperäinen poika.
ellauri386.html on line 554: ofel.svg/440px-Autofel.svg.png" />
ellauri386.html on line 555: A fella sucking a faggot (autofellatio). 1-3 ‰ of fellas possess sufficient combination of flexibility and penis length to perform a full autofellatio. ellauri386.html on line 560: Location of Sloboda Ukraine (yellow) in Ukraine. Nimi tarkoittaa "verovapaa rajamaa." Slobodan pääkaupunki on Harkova, Ukrainan Aleppo. ellauri386.html on line 562: Vuonna 1874, samaan aikaan kuin Rosenthal toimitti Kiovassa pilalehteä, Solovyov puolusti Pietarissa Masters thesistä "Länsifilosofian kriisi", haastaen mm. K.D. Kavelinin esityxen "Apriorinen filosofia vaiko positiivinen tiede?" В Моск. унив. читал также на Высших женских курсах проф. В. И. Герье. Saatuaan väitöskirjansa valmiixi hän palasi mielihommaansa lukemaan ääneen naisille на Высших женских курсах. Solovyov toimitti samaista venäläistä Brockhausia (89 osaa). Vladi kiinasi tukka pystyssä takkupartaisena tovereiden nurkissa mm. Imatralla ja katolisen piispa Strossmayerin luona Horvatiassa.
ellauri386.html on line 567: Hän työskenteli väsymättä, viettäen toisinaan useita öitä pöytänsä ääressä, lakkaamatta koskaan työstään edes fyysisen kärsimyksen aikana, ilman asianmukaista hoitoa. Kaikki tämä heikensi vähitellen hänen kehoaan, joka ei ollut koskaan ollut erityisen vahva: häntä viimeisen sairauden aikana hoitaneet lääkärit löysivät hänestä useita vakavia sairauksia. P. N. Trubetskoyn veljen Sergei Nikolajevitšin (Moskovan yliopiston filosofian professori) kanssa hänellä oli läheinen ystävyys.
ellauri386.html on line 573: Euroopassa 1900-luvulla käytyjen kahden suursodan jälkeisen historian valossa Dostojevskin ja Solovjovin pahimmat pelot näyttäisivät toteutuneen, sillä ei ole nähty ortodoksisen maailmankirkon syntyvän ja laajenevan Venäjältä Eurooppaan, vaan jotakin aivan muuta. Eurooppa on puolessa vuosisadassa yhdistynyt Euroopan unioniksi, jättänyt Venäjän ulkopuolelleen ja asteittain laajentunut painaen Venäjää kohti Aasiaa, minne niin monet eurooppalaiset kautta vuosisatojen ovat katsoneet Venäjän kuuluvankin. Kuva Dostojevskin ja Solovjovin painajaisesta täydentyy, kun muistetaan, miten Euroopan yhdentyminen on käynnistynyt. Yksi tärkeä aatteellis-poliittinen sysäys yhdentymiseen lähti roomalaiskatolisesta valtiomieskolmikosta Rober Schuman (Ranskan pääministeri ja ulkoministeri vuosina 1947-1952), Alcide de Gasperi (Italian pääministeri vuosina 1945-1953) ja Konrad Adenauer (Länsi-Saksan liittokansleri vuosina 1949-1963). Näiden kolmen paskakasan yhteistyön perustana oli heille yhteinen kristillisdemokraattinen puoluetausta ja saksan kieli. Sen lisäksi tähän Euroopan yhdentymiskehitykseen ovat merkittävästi vaikuttaneet sodanjälkeiset aatteet ja politiikka Venäjällä. Sosialistisesta Neuvostoliitosta Eurooppa sai yhteisen vihollisen, jonka luoma uhka oli omiaan lähentämään eurooppalaisia valtioita toisiinsa ja tasoittamaan niiden kansallisia tunteita ja eturistiriitoja. EEC:n syntymiseen johtaneen Rooman sopimuksen (1957) luonnostelija belgialainen Paul-Henri Spaak on muistelmissaan The Continuing Battle: Memoirs of a European, 1936-1966 työntänyt monet "Euroopan yhdentymisen isät" korokkeelta väittämällä, että tuo titteli ei kuulu kenellekään muulle kuin Josef Stalinille. Näin todetessaan Spaak tulee ilmaisseeksi myös eurooppalaisten pohjimmaisen tunteen Venäjää kohtaan: pelon ja torjunnan.
ellauri389.html on line 53: Kiukkuinen viirusilmä Karen Torahammas Houstonista todistaa jäännöxettömästi, että Lammas ei ollut niinkään romantikko kuin pesunkestävä postnapoleonisen imperiumin keskiluokan nousukas, eikä mikään 1700-luvun jätös. Se oli Lontoon Valentin eli Ensio Rislakki, ja London Magazine jossa Elian pakinat ilmestyivät oli sen Seura-lehti. Former bluecoat boy and child of servants.
ellauri389.html on line 55: Elia (AKA Calle Lammas) presents Chinese porcelain as a visually beguiling item that induces in him an "almost feminine" desire. Such gendered description of longing suggests Elia's participation in a distinctively female consumer culture, and hence his representativeness for the set of social and economic attributes historically associated with it.
ellauri389.html on line 57: In previous critical examinations of Lamb, Samuel Taylor Coleridge is usually cited as the archetypal representative of romantic imagination that Lamb tried to ape (esp. Sam's colonialistic Kubla Kurkussa). The celebrated philosopher and poet was Lamb's childhood friend, and hence anchors the predominantly biographical criticism on Lamb that accounts for his distinctively precious tone as an evasive expression of his sense of literary inferiority. Similarly, Lamb's 10 years older sister Mary, who murdered their mother in 1796, has been suggested as another source of Charles's supposed romantic agony.
ellauri389.html on line 63:
The journals flourishing at the start of the century resembled imperial corporations in the extent to which they promoted individual authors, aiding the so-called "minor" romantics in particular. "Old China" illustrates this historically symbiotic collaboration of author with organ not only through its external context in the highly topical London Magazine, but also especially internally, in the essay's ventriloquization of Coleridge.
ellauri389.html on line 65: Elia, in contrast to Bridget (qua Mary) speaks for a modern sensibility that is attuned to constant stimulation and that revels in the contemporary industrial and imperial economy of surplus and novelty goods. His teacup is an object of debate because it epitomizes precisely the kind of dangerous indulgence Bridget fears: it is a luxury commodity and, with its fashion-dependent pattern and place in a "set" of companion pieces, it inevitably entails additional purchasing. Elia's dialectical opposition to Bridget thus is underscored by his capacity to "love" one pattern of porcelain, and "if possible, [love another] still more". Indeed, Elia's susceptibility to new-sprung marketing strategies is suggested by his acknowledgment that china jars were "introduced" into his imagination by the recently invented tactics of advertising.
ellauri389.html on line 67: The historical phenomenon transforming porcelain into the flexible economic symbol of "Old China" is imperialism, the recent "favourable circumstances" Elia points out to Bridget, that have enabled them to acquire such "trifles"as his teacup. In discounting the cup as a "trifle," Elia's comment acknowledges both the fall in prices and the rise in Elia's income brought about by the post-Napoleonic expansion of British global commerce, identifying both the general and specific forces that have increased his buying power. In fact, the porcelain trade was a key site of such economic growth spurred by empire and, as the contrasting consumer sentiments in Bridget and Elia's debate attest, is a powerful index to imperialism's recent rehabilitative impact on luxury consumption.
ellauri389.html on line 69: Elia sees no inconsistency in the fact that porcelain can be both an exclusive luxury item found at "great houses" and an ordinary household accessory such as his teacup, affirming the empire's newly inclusive economy in which porcelain is inexpensive, and a clerk can live like a king; indeed, Elia foregrounds imperialism's integrative effects on porcelain by intimating that his teacup has become precisely the "cheap luxury" for which Bridget always longs. Indeed, the essay itself is replicated by the visual image on Elia's teacup: the cup's picture of "a young and courtly Mandarin, handing tea to a lady from two miles off' is a miniature, orientalized reflection of Elia's and Bridget's (qua Mary) incestuous tea-time smooching.
ellauri389.html on line 71: The nominal occasion of Lamb's essay is not just Elia's purchase of the teacup, but also Britain's en- trance into China, as it began with the East India Company's annexation of Singa Pura (Singapore) in 1819. The event, which was a pivotal moment in British imperial expansion, extended imperial activity from South Asia to the Far East. More importantly, the development revised a longstanding Sino-British trade imbalance that was particularly caused by porcelain and tea, and hence necessitated a change in British attitudes toward luxury purchases such as porcelain that reversed the animus previously demonstrated by Fielding, who complained that brits echanged the gold of one India to the clay ("mud") of another. Indeed, "Old China" facetiously depicts a cultural sinicization presumably precipitated by this intensification in East Asia-based imperial activity: Elia drinks tea "unmixed," in the Chinese fashion, and experiences an "almost feminine" pleasure in porcelain that likens him to the androgynous "men with women's faces" that Elia associates with China. Fuck the guy was obviously gay.
ellauri389.html on line 73: The tempest over a teacup that occurs in "Old China" is Lamb's prosaically imperial scramble for the sign of poetic genius that he associates with Coleridge-that is, China. Indeed, as a series, the Elia essays repeatedly portray Chinese commodities as the definitive form of affordable imperial luxury "made in China". They are themselves a superfoetation of the pre-occupation chinoiserie.
ellauri389.html on line 75: The essay's preoccupation with porcelain is a striking contrast to the way Chinese porcelain appears jumbled among the Japan lacquer, Javanese coffee, and Jamaican sugar that appear in Alexander Pope's Rape of the Lock (1712, 1714), and it is similarly distinguished from the Chinese pagodas promiscuously mingling with Egyptian crocodiles and Indian Buddhas in Thomas De Quincey's more contemporary orientalist work, Confessions of an English Opium-Eater (1821).
ellauri389.html on line 77: All this lexical play upon the word "china" that Elia performs has an imperial logic: it lets a teacup metonymize the East Asian empire. Porcelain collecting is a way of possessing the country, as porcelain purchasers such as Elia display a piece of China earth in British domestic space, offering everyday access to another exotic world every time he indulges in a cup of proverbial British tea. Deliberately confusing his cup's porcelain glaze with "the lucid atmosphere of fine Cathay" Elia imperially assumes the painted pictures on his teacup to be a telescopic vision of China itself ("for so we must in courtesy interpret that speck of deeper blue").
ellauri389.html on line 79: In fact it was both the soil and a mastery of firing techniques, bolstered by a fiercely protectionist economy, that maintained Chinese porcelain superiority for so long. For much of the eighteenth century, British porcelain manufacturers were unable to replicate the intense heats required to properly fire porcelain. In addition, China further strained British market development by requiring all payment to be in specie and by remaining closed to foreign traders. As a result, when in the late eighteenth century the firing process was finally mastered by domestic china makers such as Wedgwood, Minton, and Spode, China's fierce restrictions against import trade still prevented the British competitors from threatening the supremacy of Chinese industry. A British mission to open China, for example, was stalled as late as 1816. Ironically, this disadvantageous balance of trade between Britain and China actually added to porcelain's appeal.
ellauri389.html on line 81: Because China's restrictions kept Britain from knowing any more about China than they could learn through the luxury exports - such as porcelain, silk, and especially tea-which were increasingly important in British culture and economy, British culture promulgated a notion of China as a wealthy and highly mannered, albeit bizarre, civilization. But not for long!
ellauri389.html on line 83: Coleridge's "Kubla Khan" already suggests that Coleridge (the Brit) himself is the next poet-hero and successor to China's genius. As a fragment, however, the poem's famously incomplete glimpse of Chinese brilliance foregrounds the poem's failure to realize its promise. Lamb's essay provides a more contemporary explanation of Coleridge's dream: cheap porcelain was the immanent inspiration of "Kubla Khan."
ellauri389.html on line 85: Another show of Lamb's "economy" of romantic imagination is his essay, "A Dissertation upon Roast Pig" (1822), which also implicitly recognizes the porcelain industry as a primary theater of contemporary British imperial dominance.
ellauri389.html on line 87: The essay resembles "Old China" in both its paean to Chinese exports ("China pigs have been esteemed a luxury all over the East, from the remotest periods that we read of"), and its detailed understanding of consumer economics. The titular anecdote is a fable about a Chinese boy's discovery, in the "ages when men ate their meat raw," of the pleasure of roast pig. The wondrous qualities of cooked food produce an immediate "tickling" in one's "nether" or "lower regions", just as Arvi Järnefelt warned. Bo-bo discovers the exquisite flavor when he accidentally sets fire to his house and swine. LOL what idiots, the kinks. Interestingly, roast pig and tea are among the luxuries that the Guernsies hoard during the German occupation.
ellauri389.html on line 89: The acceleration of capitalism is the natural result of spontaneous and inevitable consumer desire: with every bite of roast pig Bo-Bo's smell "was wonderfully sharpened," and as each villager becomes addicted to the flavor of roast pork "prices grow enormously dear". The word "porcelain" was be-stowed by the traders who introduced the artifact to Western markets. It derives from the Portuguese word for the pink translucent cowry seashells that in turn were named for baby pigs.
ellauri389.html on line 91: "Roast Pig" congratulates the recent breakthrough of domestic porcelain manufacturers by downplaying the long history of Chinese superiority at porcelain-firing techniques, and instead promoting an Englishman's mastery of these activities. The essay portrays the Chinese as irresponsible consumers and more importantly, authorizes English insurance culture as the one safe guarantee of guiltless consumption.
ellauri389.html on line 93: When "Old China" appeared in 1823, British porcelain had finally gained supremacy over Chinese porcelain. This revolution in the Sino-British trade imbalance was marked when the British porcelain manufacturer Spode began to furnish the Canton branch of the East India Company with English-manufactured "old blue," to compete in local Chinese markets against domestically manufactured porcelain. The event inverted the previously economically crippling import of porcelain to Britain: by 1826 the flow of silver between the countries ran in Britain's favor. The first translation into Chinese of k the Chinese characters that certified real, Chinese-made porcelain. Haha the irony of it all.
ellauri389.html on line 95: In the early nineteenth century, Britain began a reverse trade into China of opium, a product of Britain's colonial holdings in India and the Levant. The economic consequences of this dumping of opium into China were significant, as the drug, which rendered many Chinese addicted consumers, augmented the reversal of Britain's previous consumer subjugation to China in their desire for porcelain and tea, and indeed evocatively displaced a kind of chinamania to China itself. With its catastrophic vision of obsessive Chinese consumers, the "Dissertation upon Roast Pig" is a comically topical glimpse of such opium-like needs and, as such, the earlier essay, like opium, paves the way for the kind of unencumbered pleasure in consumption that "Old China" relates. "Kubla Khan" was written under the influence of opium.
ellauri389.html on line 97: The Romantic ethic rose in the spirit of modern consumerism. Sociologist Colin Campbell provides an account of the universal privilege that consumption offers previously upper class exclusive experiences such as imagination.
ellauri389.html on line 111: Lamb's essay tropes contemporary developments in English political economy as it was most prominently figured by the porcelain industry. Under the auspices of an imperial organ, they unleash John Bull in a china shop, facetiously troping these radical changes in Sino-British consumer history in order to wreak havoc on existing protections of romantic genius. "Old China" is literary chinoiserie for an age shaped by the new imperial industry.
ellauri389.html on line 118: Coleridge oli paizi runoilija myös ja ennen muuta kirjallisuuskriitikko, romantikko, filosofi, moralisti ja teologi, jos britteihin voi uskoa. Samu oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Hän jakoi volyymejä Charles Lloydin (n.h.) kanssa.
ellauri389.html on line 119: Hänet tunnetaan parhaiten Kublai-kaanista sekä Aku Ankan kuuluisaxi tekemästä vollotuxesta Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä vähemmän merkittävästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri389.html on line 123: Around 1811 Charles Lloyd started suffering from auditory hallucinations and "fits of aberration" that resulted in his being confined to an asylum; first at The Retreat, followed by a private asylum at Gretford in Lincolnshire. From 1813 to 1815 he translated nineteen tragedies of Vittorio Alfieri into blank verse (revised and augmented to twenty-two in 1876 by Edgar Alfred Bowring). In 1818 he escaped and turned up at De Quincey's cottage, claiming to be the devil, but managed to reason himself out of that conviction. Soon after he recovered, temporarily, and rejoined his wife in London. A small volume of poems in 1823 ended this burst of creativity, and from that time almost nothing is known of him. He died near Versailles, France, in 1839 aged 63.
ellauri389.html on line 125: Hänen (Samun) ihanteensa oli hilpeä John Milton. Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa hän tutustui Robert Southeyhin, joka sai hänet radikalisoitumaan. Yhdessä he kirjoittivat näytelmän The Fall of Robespierre (1794) ja suunnittelivat kahdentoista avioparin yhteistä kommuunia Pennsylvaniaan. Tätä tarkoitusta varten he itse valitsivat aviopuolisoikseen sisarukset. Tämä pienyhteisö sai sittemmin nimen lakistit (lakists), johon kuului kolme järvikoulun runoilijaa, Southey, Coleridge ja Wordsworth. Nimi Järvikoulu juontuu siitä, että he kaikki viettivät osan elämästään naturisteina Unencumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli myös se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridge opiskeli vuosina 1798–1800 Göttingenissä saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä vulvan ihailua.
ellauri389.html on line 127: Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juveniileja runoja, Sibylline lähtee ja Sekalaisia säkeitä. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Siinä Coleridge ehdottaa, että hän "ei nauttinut poikamäisestä urheilusta", vaan sen sijaan luki "lakanan alla ja pelasi itsellään".
ellauri389.html on line 131: 1Suspension of disbelief is the avoidance — often described as willing — of critical thinking and logic in understanding something that is unreal or impossible in reality, such as something in a work of speculative fiction, in order to believe it for the sake of enjoying its narrative. Vähän sama asia kuin Jamesin "will to believe". Coleridge also referred to this concept as "poetic faith", citing the concept as a feeling analogous to the supernatural, which stimulates the mind's faculties regardless of the irrationality of what is being understood. With a film, for instance, the viewer has to ignore the reality that they are viewing a staged performance and temporarily accept it as their reality in order to be entertained. Early black-and-white films are an example of visual media that require the audience to suspend their disbelief that everything is black and white. Not to mention mute films! Tolkien ei uskonut tollaseen, ei kukaan normaalijärkinen oikeasti edes väliaikaisesti usko örkkeihin ja haltioihin. Sehän on vaan satua!
ellauri389.html on line 158: usein exyttää kulkijan; samanlaisen Like wandering fairy fires, that oft on land
ellauri389.html on line 170: BUT: This article has multiple issues. The neutrality of this article is disputed. It is a blatant case of whataboutism. How many were killed by the British Empire? While the precise number of deaths is sensitive to the assumptions we make about baseline mortality, it is estimated that somewhere in the vicinity of 100 million people died prematurely at the height of British colonialism. This is among the largest policy-induced mortality crises in human history.
ellauri389.html on line 175: Viestinnän tarkoituksena on usein kääntää huomio pois aiheen sisällöstä (punainen silakka). Tavoitteena voi olla myös kritiikin oikeutuksen ja kriitikon legitiimiyden, rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden kyseenalaistaminen, mikä voi saada kritiikin halveksuvan luonteen, joka voi olla perusteltua tai ei. Argumentin kohteena ovat kaksoisstandardit ja tekopyhyys , mutta sitä voidaan käyttää myös vastapuolen näkemysten tai käyttäytymisen suhteuttamiseksi. Julia Ioffe called whataboutism a "sacred Russian tactic", and compared it to accusing the pot of calling the kettle black. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
ellauri389.html on line 186: Zimmer kiittää brittiläistä toimittajaa Edward Lucasia siitä, että hän aloitti säännöllisen yleisen käytön sanalle whataboutism putinismista sen ilmestymisen jälkeen blogikirjoituksessa 29. lokakuuta 2007, raportoimalla osana Venäjää koskevaa päiväkirjaa, joka painettiin uudelleen kun Stalin-viittauxet oli vaihdettu Putinixi. The Economistin 2. marraskuuta ilmestyvässä numerossa. 31. tammikuuta 2008 The Economist julkaisi toisen Lucasin artikkelin nimeltä "Whataboutism". Edward Lucas's 2008 Economist article states that "Soviet propagandists during the cold war were trained in a tactic that their western interlocutors nicknamed 'whataboutism'. Writing for Bloomberg News, Leonid Bershidsky called whataboutism a "Russian tradition", while The New Yorker described the technique as "a strategy of false moral equivalences". Myöhemmin Lucas syytti Trumpia whataboutismista, niin että hän "kuulostaa kauheasti Putinilta". Kun juontaja Oh Really kutsui Putinia "tappajaksi", Trump vastasi sanomalla, että myös Yhdysvaltain hallitus syyllistyi ihmisten tappamiseen. Hän vastasi: "Tappajia on paljon. Meillä on paljon tappajia. Mitä luulette - maamme on niin viaton?" Selvää entäilyä!
ellauri389.html on line 188: Ivan Tsvetkov, Pietarin kansainvälisten suhteiden apulaisprofessori, kiittää Lucasia termin moderneista käyttötavoista. Sekä Trumpia siitä että hän vapautti historioizijat kulttuurisesta käänteestä, joka taantumuxellisesti peukutti ylärakenteen avainmerkitystä historian selityxessä. Merkitystä peliin eikä pelkkää vasaraa ja sirppiä. Idealismia siis ruskeassa käärössä toisella lähettäjänimellä.
ellauri389.html on line 190: In 2006, Putin replied to George W. Bush's criticism of Russia's human rights record by stating that he "did not want to head a democracy like Iraq's," referencing the US intervention in Iraq. For example, writing for Slate in 2014, Joshua Keating noted the use of "whataboutism" in a statement on Russia's 2014 annexation of Crimea, where Putin, completely irrelevantly, "listed a litany of complaints about Western interventions, including the previous two Crimean wars 1853-56 and 1918-21."
ellauri389.html on line 199: Filosofi Merold Westphal sanoi, että vain ihmiset, jotka tietävät olevansa syyllisiä johonkin, "voivat lohduttautua toisten olevan yhtä pahoja tai huonompia". No kyllä sellaisetkin jotka eivät tiedä.
ellauri389.html on line 207: Käytäntöä leimata whataboutismi tyypillisesti venäläiseksi tai neuvostoliittolaiseksi moititaan joskus russofobisexi. As early as 1985, Ronald Reagan had introduced the construct of "false ethical balance" to denounce any attempt at comparison between the US and other countries.
ellauri389.html on line 209: Jeane Kirkpatrick näki esseessään The Myth of Moral Equivalence (1986) Neuvostoliiton whataboutismin yrityksenä käyttää moraalista päättelyä esitelläkseen itsensä legitiiminä supervaltana, joka on tasavertainen Yhdysvaltojen kanssa. Vertailu oli periaatteessa mahdotonta hyväksyä, koska oli vain yksi legitiimi suurvalta, USA, ja se ei puolustanut valtaetuja vaan arvoja. BUAAAAAHAHA stop you are killing me!
ellauri389.html on line 221: Tutkijat Ivan Franceschini ja Nicholas Loubere panivat merkille maailmanlaajuiset yhtäläisyydet: islamofobian Kiinan Xinjiangin internointileireillä, kalifaatin höykytyxen Syyriassa, Yhdysvaltain "terrorismin vastaisen sodan" ja muslimimaahanmuuttajien vainon kaikkialla lännessä. Yritysten ja muiden kansainvälisten toimijoiden vaikutus väärinkäytöksiin on tulossa yhä hämärämmäksi. Franceschini ja Loubere päättelevät: tarvitsemme whataboutismia rakentaaksemme kansainvälistä solidaarisuutta ja lopettaaksemme unissakävelemisen kohti kuilua."
ellauri389.html on line 227: Nigel Warburton ( / ˈ w ɔːr b ər t ən / ; syntynyt 1962) on mitätön brittiläinen ex-lehtori. Hänet tunnetaan parhaiten filosofian popularisoijana, koska hän on kirjoittanut useita kirjoja genrestä, mutta hän on kirjoittanut myös akateemisia teoksia estetiikan ja soveltavan etiikan alalta. Eski Saarisluokan soveltava filosofi ja motivational speaker. Warburton suoritti BA-tutkinnon Bristolin yliopistosta ja tohtorin tutkinnon Darwin Collegesta Cambridgessa ja oli luennoitsijana Nottinghamin yliopistossa ennen kuin hän siirtyi avoimen yliopiston filosofian laitokselle vuonna 1994. Toukokuussa 2013 hän erosi työstään lehtorin virasta avoimessa yliopistossa, sai potkut takuulla. Hän on kirjoittanut useita hyvinkin talousliberalismiin johdattelevia filosofiakirjoja, mukaan lukien bestsellerit Philosophy: The Basics (4. painos), Philosophy: The Classics (4. painos) ja Thinking from A to Z (3. painos). Hän ylläpitää filosofiaverkkoblogia Virtual Philosopher ja yhdessä David Edmondsin kanssa tekee säännöllisesti podcast-haastatteluja huippufilosofien kanssa useista eri aiheista Philosophy Bitesissa. Hän myös lähettää podcasteja kirjastaan Philosophy: The Classics. Hän on kirjoittanut Guardian - sanomalehteen. Vauzi vau!
ellauri389.html on line 231: “It’s complicated,” he says. “On the positive side, this is a wonderful time to explore new ways of communicating with a global audience free from the constraints and obligations of academic life. I’ve seen plenty of philosophy lecturers get increasingly bitter about higher education, and I don’t want to end up like them.
ellauri389.html on line 233: “Far better to have a go at following my own direction than stagnate. It might not work out, but at least I’ll be able to say I had a go. It feels exciting at the moment, and I wanted to see if it is possible to live as a writer and podcaster. I’ve always found lot of academic philosophy rather dry, but I love philosophy at its best. Through Philosophy Bites I’ve met some of the top living philosophers, and I’ve been inspired by them.
ellauri389.html on line 235: “But I feel weighed down by the short sightedness, the petty bureaucracy, and the often pointless activities that are creeping into higher education. These things eat time and, more importantly, sap energy. Meanwhile the sand sifts through the hourglass. At the Open University I’d always hoped that we’d be able to offer a named undergraduate degree in philosophy, but actually the subject has, if anything, become marginalised, with fewer courses available than when I joined nineteen years ago, and with much higher fees. This at a time when philosophy is becoming increasingly popular. There had also been suggestions that I might be able to take on an official role promoting the public understanding of philosophy, but that didn’t materialise either.
ellauri389.html on line 237: “The easy option would have been to sit it out and keep taking the salary, but I respond better to interesting challenges than pay cheques. I knew I’d made the right decision when I felt exhilarated rather than scared after handing in my notice, and already I’ve had numerous offers of paid work of one kind or another, including some interesting journalism and plenty of invitations to speak in schools. Interview me again in ten years to see if I was crazy.” The ten years are gone, where's the interview?
ellauri389.html on line 239: Crazy or not, it’s a worrying sign for philosophy in the academy. Someone who’s very good at conveying complex philosophical ideas in plain English– a good teacher, in other words – has come to the conclusion that a university is not the best place for him to be. An applied philosopher is not like a real one: Barring ordinary language philosophers, if you ask them direct questions in ordinary language they can’t answer without jargon and mystification. When faced with the need to explain what they’re doing and why it should be of interest to anyone at all outside of that culture, they look like flounders, both eyes on the same side of the skull. Not the best ones, like Quentin Skinner, Philip Pettit, and Peter Singer, who are all praised for their minds and their humanity, as well as the ability to think out of the fly and express themselves lucidly. No Perer Rabbit ainaskin on sertifioitu paska, varmaan siis noi 2 muutakin n.h ja Nigel ize.
ellauri389.html on line 244: Philip Noel Pettit AC (s. 1945) on irlantilainen filosofi ja poliittinen teoreetikko . Hän on Laurance S. Rockefeller - yliopiston politiikan ja inhimillisten arvojen professori Princetonin yliopistossa ja myös arvostettu filosofian yliopistoprofessori Australian kansallisessa yliopistossa. Pahalta kuulostaa, Philip Piskuila! Mitäs hän on mieltä tärkeistä kymysyxistä?
ellauri389.html on line 246: Nojuu ensinnäkin hän on republikaani, pitkä miinus heti avauxessa. Hänen mielestään tämä riittääkin ratkaisuxi loppuihinkin ongelmiin. Hänen mielenfilosofiassa puolustamansa näkemykset synnyttävät hänen tarjoamiaan ratkaisuja vapaan tahdon luonteeseen liittyviin metafysiikan ongelmiin ja yhteiskuntatieteiden filosofian ongelmiin, ja nämä puolestaan synnyttävät hänen tarjoamiaan ratkaisuja moraalifilosofian ja poliittisen filosofian ongelmiin. Eli samaa taantumusta kehiin oikein leveällä pensselillä. Lue lisää: Dimova-Cockson, Maria (2012), "Republikanismi, vapauden filosofia ja idealismin historia: Philip Pettitin haastattelu." [kuollut linkki]
ellauri389.html on line 248: Eli mitkä ovat republikanismin 3 pilaria? The Three Legged Stool of the Republican Party", tunnetaan myös nimellä "The Gipper's Stool" eli "Reagan’s Stool" on seuraava. Republikaanipuolueen valtapohja juontaa juurensa "jakkarassa" olevista kolmesta jalasta (ryhmästä), jotka ovat kristillinen oikeisto, sosiaalikonservatiivit, finanssikonservatiivit ja ulkomaiset interventiot. Neljähän tuosta taisi tulla, mutta same difference. Tämä koalitio syntyi yhdessä uuden oikeiston nousun ja Ronald Reaganin valinnan kanssa. Oligarkia, plutokratia ja law and order, tiivistettynä.
ellauri389.html on line 250: Positiivinen ja negatiivinen vapaus ovat Isaiah Berlinin esseessään Vapauden kaksi käsitettä (Two Concepts of Liberty, 1958) erittelemät yleiset vapauden määritelmät, joskin termit esiintyvät jo John Stuart Millillä. Klassinen yksinkertaistus positiivisen ja negatiivisen vapauden erosta on, että positiivisella vapaudella tarkoitetaan vapautta johonkin ja negatiivisella vapaudella vapautta jostakin.
ellauri389.html on line 253: Vapauden käsite on Quentin Patrickin korjaan Skinnerin tutkimusteema, jossa yhdistyvät useat hänen mielenkiintonsa kohteista: renessanssi, erityisesti Machiavelli, sekä Hobbes ja republikanistinen "ajattelu". Filosofinen keskustelu, johon Skinner vapaus-artikkeleillaan osallistuu, on Isaiah Berlinin ”Two Concepts of Liberty” -esseestä liikkeelle lähtenyt ajatustenvaihto.
ellauri389.html on line 256: Isaiah Berlin (Jesaja Berlins; 6. kesäkuuta 1909 Riika, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 5. marraskuuta 1997 Oxford, Englanti) oli latvialaissyntyinen brittiläinen filosofi ja aatehistorioitsija. Häntä pidetään 1900-luvun merkittävimpiin kuuluvana aatehistorioitsijoita. Arvaa oliko hän esinahaton? Kyl-lä! Isaiah Berlin syntyi Riiassa vuonna 1909 keskiluokkaiseen chabad-lubavitch juutalaiseen perheeseen. Isaiah oli liikemiesisän ja kotiäidin ainoa lapsi. Perhe muutti vuonna 1916 Pietariin. Kun bolševikit nousivat Venäjällä valtaan, juutalaiset Berlinit kokivat olonsa vaikeaksi. Perhe sai vuonna 1920 latvialaisina luvan muuttaa takaisin Riikaan, mistä he muuttivat seuraavana vuonna Britanniaan.
ellauri389.html on line 265: We've heard this song before. Plain and simple, the guy got the sack. Having spoken with almost all of the brilliant philosophical minds alive and at large right now, what’s he discovered? Has a pattern emerged? Can he decipher the wisdom peculiar to our age? He furrows his brow and after some reflection, looks down in his beer and says, “No.”
ellauri389.html on line 267: “My grandfather gave me some really strange books to read, including Colin Wilson’s The Outsider and Zen and the Art of Motorcycle Maintenance. He was an autodidact, left school at about twelve, a completely self-taught man, so he had a very eclectic taste. He would pass on books that interested him, some were philosophical books, and they interested me too.
ellauri389.html on line 269: As a kid I wanted to be a biologist. I was intrigued by philosophy, but I thought I would never have been able to do it at university because of parental pressure to do something more useful, and also a complete ignorance in my schools about what philosophy was. I say ‘schools’ because I went to a public school for three years, and then my dad, who was an alcoholic, gambled away the money for my education that my mother had inherited, so then I went to a state school. As a result, I specialized in ethics. My wife once described me as a vicar who’d lost his pulpit.
ellauri389.html on line 271: “I spent most of my time at school playing rugby. I ended up going to Bristol University to do psychology, and I took philosophy and sociology as subsidiary subjects in the first year. I got disillusioned with psychology, dropped out, was a car park attendant for six months, tried to start a new course in English, but I wouldn’t have got a grant, so I carried on into my second year with philosophy, thinking I would become a journalist. Probably because I did so much student journalism I could write well enough that I conned them into a first class degree in philosophy, which meant I could go to Cambridge to do a PhD – there were proper grants in those days. I tried to get a job in publishing in my first year there but didn’t get that, so it’s only philosophy in want of anything better really."
ellauri389.html on line 273: Philosophers could be contributing to something that’s incredibly important. Gay marriage is just one example of many. I don’t think philosophers responded particularly well to 9/11 either. As of free speech, I’m much more sympathetic to the American system actually. Of course I draw the line at incitement to violence, to certain sorts of pornography, plagiarism, false advertising, the disclosure ofofficial secrets – these are the areas where I would shut the buggers up.”
ellauri389.html on line 294: Emma Baldwinin (B.A. English (Minor: Creative Writing), B.F.A. Fine Art, B.A. Art Histories) analyysi runosta on yhtä selkokielinen kuin Nigel Warburtonin filosofia.
ellauri389.html on line 297: “Lines Composed a Few Miles above Tintern Abbey (etc.)” by William Wordsworth is told to his sister from the perspective of the writer and tells of the power of Nature to guide one’s life and morality. In the final stanza of the poem, it becomes clear that this entire time the poet was speaking to his sister, Dorothy. Eikös Wizard of Ozissa ollut Dorothy? Vanhanaikainen nimi, kuten Raija, joka tule Kreikan adjektiivista rhaidios 'helppo'. Sisko ei ole vielä yhtä panteistinen kuin William. Dorothya esitti Judy Garland vuonna 1939. Samaan aikaan toisaalla saman ikäinen Pirkko Hiekkala väänsi talvisodan propagandaa Turussa Mika Waltarin opastuxella.
ellauri389.html on line 302: Just as the Christian God determines what is right and wrong for many if not all monkeys around the world, Nature serves this purpose for the narrator. He is, in this tender moment, directing his monologue not to her but to his sister, Dorothy. They are extraordinarily close and he wishes to share with her his adoration for Nature. He is searching for a way to make his sister understand that placing your heart within the hands of Nature is without risk. She should feel the “mountain-winds” on her skin and not resist them.
ellauri389.html on line 308: William and Dorothy's mother died when he was only seven years old and she was six, and he was orphaned at 13 and she at 12.Though he did not excel, he would eventually study at and graduate from Cambridge University in 1791. Bill fell in love with a young French woman, Annette Vallon while visiting France and she somehow became pregnant. Dorothy was taught by just a bunch of uncles. She remained particularly close to her brother, the more famous poet William Wordsworth, and the siblings lived together in Dorset and Alfoxden before William married her best friend, Mary Hutchinson, in 1802. Thereafter Dorothy Wordsworth made her home with the couple.
ellauri389.html on line 313: She was an avid naturist, so Wordsworth enjoyed daily nature walks with her, and snapshots she took of these walks often recur in her brother’s poems.
ellauri389.html on line 314: Although Ms. Wordsworth did not publish her work, many of her journals, travelogues, and poems have been posthumously dug out and published with profit.
ellauri389.html on line 315: In her later years, she struggled with addictions to opium and laudanum, and her mental head deteriorated. At her death in 1850, her brother was her undertaker. Sorry, my bad, it went of course the other way. He died in 1850 and she in 1855.
ellauri389.html on line 323: Charles Lloyd the poet with his wife Sophia. Charles (1775-1839) and Sophia (who cares) Lloyd. Engraving from The Lloyds of Birmingham, 1907. Courtesy Wikimedia Commons. ellauri389.html on line 336: The child of sensibility,
ellauri389.html on line 345: All that vast train of minions waits on thee!
ellauri389.html on line 375: Charles Lloyd (12 February 1775 - 16 January 1839) was an English poet. He joined a passionate community of people who love what you love. Lloyd was born in Birmingham, the eldest son of Charles Lloyd (1748–1828), the quaker banker (founder of Lloyd's Bank) and philanthropist. He was educated privately by a tutor named Gilpin.
ellauri389.html on line 377: Lloyd was intended to have entered his father's bank, but, in Cottle's language, "thought that the tedious and unintellectual occupation of adjusting pounds, shillings, and pence suited those alone who had never, eagle-like, gazed at the sun, or bathed their temples in the dews of Parnassus." Joopa joo. Kuulostaa Olli Blåbergiltä. Psykisk insufficiens.
ellauri389.html on line 379: As early as 1795 he published a volume of poems at Carlisle, which display a thoughtfulness unusual at his age. In 1796 he made the acquaintance of Coleridge on the latter's visit to Birmingham to enlist subscribers to his Watchman. Fascinated with Coleridge's conversation, Lloyd "proposed even to domesticate with him, and made him such a pecuniary offer that Coleridge immediately acceded to the proposal." This was £80 a year, in return for which Coleridge was to devote 3 hours every morning to his instruction; and although the undertaking (apart from the "domestication") may not have been very strictly performed, Lloyd, much later in life, speaks with enthusiasm of the benefit he had derived from Coleridge's society.
ellauri389.html on line 381: They lived together at Kingsdown, Bristol, and at the close of 1796 Lloyd accompanied the Coleridges on their move to Nether Stowey. Coleridge's sonnet "To a Friend" on the birth of his son Hartley, and his lines "To a Young Man of Fortune," are probably addressed to Lloyd. Lloyd had already printed at Bristol, for publication in London, a volume of elegiac verse to the memory of his grandmother, Priscilla Pig, introduced by a sonnet from Coleridge, and concluded by "The Grandma" of Charles Lamb, to whom Lloyd had been introduced by Coleridge.
ellauri389.html on line 383: Almost immediately after his arrival at Nether Stowey, Lloyd was attacked by fits, the precursors of his subsequent madness, and Coleridge described his condition as alarming. He shortly afterwards went to London, where he cultivated the society of Lamb. This was the most afflicted period of Lamb's life. "I had well-nigh," he writes, "quarrelled with Charles Lloyd; and for no other reason, I believe, than that the good creature did all he could to make me happy." Two toothless bleaters.
ellauri389.html on line 385: Lloyd appears, notwithstanding, to have substantially lived with Coleridge until the summer of 1797. In the autumn of this year all the poems which he deemed worthy of preservation were appended by Joseph Cottle, along with poems by Charles Lamb, to a 2nd edition of Coleridge's poems.
ellauri389.html on line 387: The collection was headed by an elegant Latin motto on the mutual friendship of the authors, attributed to "Groscollius," but in reality composed by Coleridge. Coleridge shortly afterwards asserted that he had only allowed Lloyd's poems to be published together with his own at the earnest solicitation of the writer, and ridiculed both them and Lamb's poems in sonnets subscribed "Nehemiah Higginbotham" in the Monthly Magazine, November 1797.
ellauri389.html on line 389: Some tattling communication subsequently made by Lloyd to Lamb respecting Coleridge reached Coleridge's ears in the early half of 1798, and a serious breach was inevitable. Lloyd, nevertheless, speaks of Coleridge as a friend in the preface to Edmund Oliver (1798). In the same year there appeared Blank Verse by Charles Lloyd and Charles Lamb. The toothless bleaters drew a blank.
ellauri389.html on line 391: Edmund Oliver, a novel in letters, got published in 1798, some of the details of which are derived from Coleridge's experiences as a private dancer, dancer for money. The book is mainly a polemic against Godwin's views on marriage, and, though very poor as a novel, is not devoid of interesting features. Don't miss the engravings!
ellauri389.html on line 393: In 1799 Lloyd married Sophia, daughter of Samuel Pemberton of Birmingham, with whom, if De Quincey can be trusted, he eloped by proxy (!), employing no less distinguished a person than Robert Southey to carry her off. He initially resided with her at Barnwell, near Cambridge, whose prosaic landscape is the subject of 1 of his best prosaic poems.
ellauri389.html on line 395: About August 1800 he took the small mansion of Low Brathay, near Ambleside, where he received Southey and his wife on their return from Portugal, and where De Quincey made his acquaintance in 1807. At that time he appeared enviably happy, enjoying an ample allowance from his father, and blessed with a numerous family of children, and a wife whom De Quincey declares to have been "as a wife and mother unsurpassed by anybody I have known in either of those characters."
ellauri389.html on line 397: He corresponded in French with Miss Watson, daughter of the Bishop of Llandaff, "the letters on both sides being full of spirit and originality." His principal literary occupation was a translation of Ovid's Metamorphoses, commenced in 1805 and completed in 1811, specimens only of which have been published.
ellauri389.html on line 399: His abilities as a thinker were overrated highly. "It was really a delightful luxury," declares De Quincey, "to hear him giving free scope to his powers for investigating subtle combinations of character." "His mind," says Talfourd, "was chiefly remarkable for a fine power of analysis. In this power of discriminating and distinguishing, in a word nitpicking, carried almost to a pitch of painfulness, Lloyd has scarcely been equalled."
ellauri389.html on line 401: It was probably about 1811 that Lloyd began to suffer from the distressing auditory illusions so powerfully described by De Quincey, and from the "slight and transient fits of aberration, flying showers from the skirts of the clouds that precede and announce the main storm." A serious illness is mentioned in July 1813. De Quincey seems to intimate that Lloyd undertook his translation of Alfieri as a means of diverting his mind. It appeared in 1815, with a dedication to Southey, who reviewed it in the Quarterly, vol. xiv., and might have spoken with warmer acknowledgment of its homely force and strict accuracy. But didn't.
ellauri389.html on line 405: Meanwhile Lloyd was placed in an asylum near York, from which he escaped about 1818, and found his way back to Westmoreland, where he suddenly reappeared at De Quincey's cottage. De Quincey vividly describes his condition and conversation, but does not mention, what he privately told Woodhouse, that Lloyd laboured to convince him of his (Lloyd's) identity with the devil, and in trying to establish this assertion ultimately reasoned himself out of it. This anecdote confirms the testimony of Talfourd: "Poor Charles Lloyd! Delusions of the most melancholy kind thickened over his latter days, yet left his admirable intellect free for the finest processes of severe reasoning."
ellauri389.html on line 409: In London in June 1819 he was more beneficially affected by the emotion caused by witnessing Macready's performance of Rob Roy, and expressed his feelings in a copy of verses, printed in Macready's Reminiscences.
ellauri389.html on line 411: For some time he displayed a flurry of literary activity, publishing in 1819 a collection of his poems, under the title of Nugæ Canoræ; in 1821, Desultory Thoughts in London; Titus and Gisippus; and other Poems; and Poetical Essays on the Character of Pope; in 1822, The Duke D'Ormond, a tragedy written in 1798, together with Beritola, a metrical tale in the Italian manner; and a small volume of poems in 1823. Nothing to write home about, alackaday.
ellauri389.html on line 413: From this time he was silent like a cuckoo after Midsummer, and precise details of his latter days are wanting, but the tone of De Quincey and Talfourd leaves no doubt that they were clouded by insanity, which, nevertheless, left him the power, while sunk in despondency respecting his own condition, of discussing speculative questions with interest and acuteness.
ellauri389.html on line 417: Lloyd indeed cannot be ranked among the great poets, but his writings are the reflection of an interesting personality.
ellauri389.html on line 419: De Quincey compares him with Rousseau, whom he certainly resembles in craziness, sentimental pensiveness and intense love of nature. As a descriptive poet he has considerable quantitative merit, and exhibits that gift of minute observation so frequently found combined with powers of mental analysis.
ellauri389.html on line 421: His poetry, however, is mainly subjective, and monotonous from the writer's continual self-absorption. His versification is frequently worse than inharmonious, and his diction so prosaic as to evince that his power of expression bore no proportion to his power of thought.
ellauri389.html on line 423: His best poem is "Desultory Thoughts in London," which contains, with other not so good passages, a beautiful description of his home in Westmoreland, and deeply felt though poorly composed eulogies on Lamb and Coleridge. Tulee mieleen Hansa-ravintolan pojat, ykköskastin köyhät runoilijat ja niitä hännystelevät lahjattomat mutta vakavaraisemmat siivestettävät.
ellauri389.html on line 434: John Donnen vaimokin oli Ann Donne. Cowper's mother, Anne Donne, belonged to the same family as John Donne. William himself boldly called John his "ancestor" in prose and his "fore-father" in verse. Research indicates that Cowper's mother, Ann Donne, was not a direct descendant of John Donne.
ellauri389.html on line 436: While in Egerton’s service, Donne met and fell in love with Anne More, niece of Egerton’s second wife and the daughter of Sir George More, who was chancellor of the garter. A bright, shining young girl on the cusp of womanhood, she and the 'forbidden' Donne were instantly aware of each other.
ellauri389.html on line 438: Knowing there was no chance of obtaining Sir George’s blessing on their union, the two married secretly, probably in December 1601. For this offense Sir George had Donne briefly imprisoned and dismissed from his post with Egerton as well. He also denied Anne’s dowry to Donne. Because of the marriage, moreover, all possibilities of a career in postal service were dashed, and Donne found himself at age 30 with neither prospects for employment nor adequate funds with which to support his household.
ellauri389.html on line 442: During the next 10 years Donne lived in poverty and humiliating dependence, first on the charity of Anne’s cousin at Pyrford, Surrey, then at a house in Mitcham, about 7 miles (11 km) from London, and sometimes in a London apartment, where he relied on the support of noble patrons. All the while he repeatedly tried (and failed) to secure employment, and in the meantime his family was growing; Anne ultimately bore 12 children, 5 of whom died before they reached maturity. Donne’s letters show his love and concern for his wife during these years: “Because I have transplanted her into a wretched fortune, I must labour to disguise that from her by all such honest devices, as giving her my company, and discourse.” About himself, however, Donne recorded only despair: “To be part of no body is as nothing; and so I am. … I am rather a sickness or a disease of the world than any part of it and therefore neither love it nor life.”
ellauri389.html on line 446: Two years after his ordination, in 1617, Anne Donne died at age 33 after giving birth to a stillborn child. Grief-stricken at having lost his emotional anchor, Donne vowed never to marry again, even though he was left with the task of raising his children in modest financial circumstances at the time.
ellauri389.html on line 448: What was that famous quote of John Donne?
ellauri389.html on line 453: Die not, poor death, nor yet canst thou kill me. No man is an island, entire of itself; every man is a piece of the continent. Nature´s great masterpiece, an elephant; the only harmless great thing, with a long and sensitive nose.
ellauri389.html on line 455: Donne’s poetry is marked by strikingly original departures from the conventions of 16th-century English verse, particularly that of Sir Philip Sidney and Edmund Spenser.
ellauri389.html on line 463: Cowper tunnetaan virsirunoilijana. Hänen tunnetuin virtensä on "There is a fountain fill'd with blood". Sen hän on kirjoittanut vaikean masennuksen jälkeen. Virsi julkaistiin alun perin 1772 Richard Conyersin kirjassa A Collection of Psalms and Hymns, from various authors: for the use of serious and devout Christians of all denominations, ja vuonna 1779 se julkaistiin Olivia Newton-Johnin ja Copwerin yhdessä julkaisemassa Oldie Hymns -kirjassa otsikolla "Praise for the fountain open". Se oli merkittävimpiä 1700-luvun evankelikaalisia laulahduxia. Se on hengellisen laulukirjan n:o
ellauri389.html on line 491: Nämä on painettu uudelleen Halliwellin Early Naval Ballads of Englandissa.
ellauri390.html on line 54: Kirjailija James Fenimore Cooper käytti vuonna 1826 ilmestyneessään teoksessaan Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) piirteitä sekä mahicaneista että mohegaaneista kuvatessaan mohikaaneja. Se oli kyllä viimeinen pisara, molemmat olivat hyvin loukkaantuneita.
ellauri390.html on line 58: Monista mahicanien 1700-luvun aikana käydyistä sodista englantilaisten tukena on jälkipolville jäänyt kuva näiden intiaanien urhoollisuudesta ja rohkeudesta. Varsinaisesti heidät nosti kuuluisiksi kirjailija James Fenimore Cooper, joka teos Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) julkaistiin vuonna 1826. Hän kuitenkin erehtyi sekoittamaan kaksi eri kansaa keskenään sotkien Hudsonin jokilaakson mahicanit Connecticutin mohegaaneihin. Kirjailija otti molemmista kansoista piirteitä ja antoi ihmisille väärää tietoa ”sukupuuttoon kuolleesta mohikaanien kansakunnasta”. Jotkut Uncasvillen tämän päivän mohegaanit pitävät itseään edelleen Hudsonlaakson mahicanien jälkeläisinä. Naurettavaa, nehän ovat nykyään pelkkiä ruokakupongeilla eleleviä pulzareita, mahicaanit sitävastoin yritteliäitä pelimiehiä ja bingoisäntiä Wisconsinissa, jonne rauhanhäirizijät kuskattiin Connecticutin maisemia pilaamasta.
ellauri390.html on line 66: The Stockbridge-Munsee Band of Mohican Indians is descended from a group of Mohicans (variously known as Mahikan, Housatonic and River Indians; the ancestral name Muh-he-con-ne-ok means “people of the waters that are never still”) and a band of the Delaware Indians known as the Munsee. The Mohicans and the Delaware, closely related in customs and traditions, originally inhabited large portions of what is now the northeastern United States. In 1734, a small group of Mohicans established a village near Stockbridge, Massachusetts, where they began to assimilate with the palefaces, but were nonetheless driven out by Euro-Americans. In 1785 they founded “New Stockbridge” in upper New York State at the invitation of the Oneida Indians. Their new home, however, was on timber land sought after by non-Indian settlers.
ellauri390.html on line 68: In 1818, the band settled briefly in White River, Indiana, only to be again relocated. In order to relocate both the Stockbridge-Munsee and Oneida Indians, government officials, along with missionaries, negotiated the acquisition of a large tract in what is now Wisconsin. In 1834, the Stockbridge Indians settled there; two years later they were joined by some Munsee families who were migrating west from Canada and who decided to remain with the Stockbridge families. Together, they became known as the Stockbridge-Munsee Band. The tribe expanded its land base by obtaining 46,000 acres by treaty with their neighbors to the north, the Menominee Tribe. More pressure from the government resulted in more relocation - first in Kaukana, Wisconsin, and later to a community on the shores of Lake Winnebago that the tribe named Stockbridge ('Vielä Kauempana').
ellauri390.html on line 70: By the terms of a new treaty with the federal government in 1856, the band moved to its present site in Shawano County. The General Allotment Act of 1887 resulted in the loss of a great deal of land by the Stockbridge-Munsee. In the Great Depression, the tribe lost yet more land. However, in the early 1930’s the Stockbridge-Munsee experienced a reawakening of their identity and began reorganizing. In 1932 they even took over the town council of Red Springs under the provisions of the Indian Reorganization Act of 1934, created an activist Business Committee and started to regain some of their land. The Secretary of the Interior affirmed the reservation in 1937, for which the tribe is to him forever grateful.
ellauri390.html on line 130: Saulin isä oli tehtaanjohtaja Carl Otto Saxelin ja äiti aatelinen Zaida Maria Blåfield. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1911. Sauli toimi vuosina 1911–1914 Aamulehden päätoimittajana ja Hämeen Sanomien päätoimittajana 1914–1917. Myöhemmin hän oli G. A. Serlachius Oy:n palveluksessa Mäntässä 1917–1920, Varsinais-Suomen Vartion päätoimittajana sekä Jallu-lehden tutkivana journalistina 1937–1945.
ellauri390.html on line 140: Sauli oli naimisissa vuosina 1909–1929 Lyyli Allaksen kanssa ja vuodesta 1931 Kaarina Pirjolan kanssa. Hänen poikansa Jaakko Sauli (1911–1940) voitti kaksi Suomen-mestaruutta pussijuoksussa mutta kaatui silti Säkkijärvellä talvisodan viime hetkillä. Jalmari Saulin veli Jonni Sauli (1881–1957) toimi Helsingin yliopiston maanviljelysopin dosenttina ja professorina.
ellauri390.html on line 206: Vuonna 1868 hän liittyi 14. Ulan Yamburgin rykmenttiin Grodnon kaupungissa, aliupseerina. Vuonna 1873 hän julkaisi teoksen "The History of the 14th Lancers Yamburg rykmentti", vuonna 1874 hänet siirrettiin kaartiin. Vuonna 1876 hän kokosi Aleksanteri II: n ehdotuksesta "Historia of His Majesty's Ulan Life Guard rykmentin historia".
ellauri390.html on line 240: Vuonna 1892 hän julkaisi kokoelman "Stories of Cavalry Life" Pietarissa.
ellauri390.html on line 242: Hän käytti "Historia of His Majesty's Life Guard rykmentti" varten kerättyä materiaalia historiallisessa romaanissa "Isoisät" (julkaistu erillisinä painoksina vuosina 1875, 1885, 1891).
ellauri390.html on line 362: Linköpingin piispan pikkunokkela aikamiespoika Petrus Petrejus eli Per Persson vieraili 1600-luvun alussa Venäjällä useaan otteeseen ja julkaisi Venäjästä kaksi värikkäästi kirjoitettua kirjaa, joihin hän sisällytti omien ennakkoluulojensa lisäksi muiden xenofobisia kirjoituksia.
ellauri390.html on line 410: John Strelecky (s. 13. syyskuuta 1969) on amerikkalainen motivaatiokirjojen kirjoittaja ja Big Five for Life -konseptin luoja. Vuoteen 2022 mennessä Streleckyn kirjoja oli myyty yli yhdeksän miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja ne on käännetty 43 kielelle. Vuonna 2002 Strelecky kirjoitti ensimmäisen kirjansa, The Café on the Edge of the World (tai size oli The Why Am I Here Cafe). Kirja oli alun perin omakustanteinen, mutta sen jälkeen, kun sitä oli alle vuodessa myyty yli kymmenen tuhatta kappaletta 24 maassa, kirjallinen agentti allekirjoitti sopparin. Kirja oli bestseller Singaporessa, sitten Taiwanissa. Vuonna 2009 se julkaistiin ranskalaisessa Kanadassa nimellä Le Why Café. Saksassa nimellä Das Café am Rande der Welt se on ollut Der Spiegelin bestseller kategoriassa paska selfhelp läpyskät vuodesta 2015.
ellauri390.html on line 414: Elämää muuttavan tapahtuman jälkeen 2002, kun hän oli 33-vuotias, John innostui istumaan alas ja kertomaan tarinan Cafe on the Edge of the World -kirjasta, hänen ensimmäisestä kirjastaan.
ellauri390.html on line 423: Ma formation d´architecte m´a appris à considerer l´intention particulier de chaque espace. Les chiottes sont un environ parfait pour méditer. Là, nous pouvons revenir à nous-mêmes et toucher quelque chôse au plus profond de nous. ellauri390.html on line 430: She's well-acquainted with the touch of the velvet hand
ellauri390.html on line 436: A soap impression of his wife which he ate
ellauri390.html on line 527: Ennen syöntiä virnuilette kaikille. Syönnin jälkeen sanotte: Kuppini on tyhjä. Lupaan olla vastedes kilppi kaikille eläville, ml juuri syömäni porsas sekä kana. Profaani on pyhää. Arkirae on hyvää. Kirjoitattehan tämän kaiken bristol pahville ja märehditte sitä syödessä hengitellen ja virnuillen samalla.
ellauri390.html on line 563: Hanhen johtopäätös oli sama kuin nilkillä: "kyvyttömyytemme ymmärtää toisiamme on inhimillisen kärsimyksen tärkein lähde." Vittu se on mikään lingvistinen ongelma, se on vanha tuttu aterioivien filosofien haarukka: apinat käyvät reviirikisoja, karsintoja kun haarukoita ei riitä kaikille.
ellauri390.html on line 565: Diem potkittiin pois 1963, muttei sota siihen päättynyt. It had become an issue of Vietnamese right to self-extermination.
ellauri390.html on line 569: Mixi vitussa muka-demokraattinen USA järjestään pönkittää oikeistolaisia autoritaarisia hallituxia? No koska jenkkikäsitteenä "demokratia" ei tarkoita kansanvaltaa vaan kapitalismia, eli avainlauseke on toi "pursuit of happiness", mikä tarkoittaa "chasing the dollar".
ellauri390.html on line 578: John Strelecky was born and grew up in the suburbs of Chicago, Illinois. As a youngster, he dreamed of being an adventurer and traveling the world. For almost a decade, he held two and three jobs at a time–trying to make enough money to pay for training to become a pilot.
ellauri390.html on line 579: After attending Embry Riddle Aeronautical University and working for two years, his dream was suddenly and permanently taken away because of a rare medical condition (no IQ).
ellauri390.html on line 581: In an attempt to chart a new path for his life, he applied to the prestigious Kellogg Graduate School of Management at Northwestern University. He was denied due to– “a lack of significant work experience.”
ellauri390.html on line 582: After writing a “You have got to be f*cking kidding me” letter to the admissions office, in which he vented his life’s frustrations, he spent the next six months trying to find some sort of footing.
ellauri390.html on line 583: To his amazement, at the end of the six months, he received a letter telling him he’d been admitted to the program anyway. Somebody had died.
ellauri390.html on line 586: At the age of 32, after spending several years in high-stress, high profile, long hour jobs (doing what? maissihiutaleita?) he left his “normal” life to finally follow his dream of traveling the world.
ellauri390.html on line 588: Shortly after his return, he had a stream of conscious typing experience that lasted for 21 days. What flowed through him became a little book called, The Cafe on the Edge of the World. The inspirational story went on to be translated into 44 languages, win Bestseller of the Year nine times, and inspire millions of readers around the world. This despite being rejected by fifty-four publishers.
ellauri390.html on line 606: Casey on tavallinen tarjoilijanimi, suunnilleen kuin Pirjo. Casey is a given name, originally derived from the Irish Gaelic cathasaigh, meaning "vigilant" or "watchful". Casey Anthony (born 1986), American woman accused of killing her two-year old daughter, Caylee. Casey Calvert (born 1990), American pornographic film actress.
ellauri390.html on line 608: She chose her stage name after one of her college professors, Clay Calvert.
ellauri390.html on line 609: Clay Calvert is a Nonresident Senior Fellow at the American Enterprise Institute and Professor Emeritus, Brechner Eminent Scholar of Mass Communication Emeritus and former Director of the Marion B. Brechner First Amendment Project in the University of Florida College of Journalism and Communications, specializing in First Amendment Law.
ellauri390.html on line 611: Calvert was raised Conservative Jewish and attended synagogue every Shabbat (Saturday) morning until her Bat Mitzvah. Her family switched to a Reform synagogue and began attending only on Jewish holidays. She chose her stage name in honor of Professor Clay Calvert after taking his class on Mass Media Law as a sophomore. She said, "It felt right because really if I hadn't taken his class, I wouldn't be where I am right now," referring to learning during his class that pornography was not so illegal as she had previously thought.
ellauri390.html on line 613: Calvert told Caitlin Stasey she wanted to debunk stereotypes about female sex workers, "What I can say is that not all sex workers are the stereotype people want to believe. Many of us are college educated, feminists, and absolutely love what we do."
ellauri390.html on line 618: Warum existiere ich? Weil meine Eltern keine Profylaxie übten.
ellauri390.html on line 622: Huopahatun "filosofiaa" voisi kuzua narsistisexi existentialismixi. Tyyppi on kuin aivan yxin hypermarketissa jättimäinen ostoskärry tyhjänä. Tehtävänä on fill the cart und dann geh zur Kasse, missä maxuvälineexi käy kyrptovaluutta.
ellauri390.html on line 706: Warum tut nicht jeder sofort was er will? Sie (Anne) hat Wirtschaftswissenschaften an einer der besten Universitäten der Welt studiert und arbeitete viele Jahre lang als überaus angesehene Führungskraft in der Werbebranche.>>Hoi<<, sagte ich, das klingt beeindruckend.
ellauri390.html on line 719: Jaakko popsii kaikki loputkin Bratkartoffelit. Warum scheissen die Deutschen so viel? Weil sie soviel Kartoffeln essen.
ellauri391.html on line 69: We tend to think of Hoover as a stiff and unresourceful man who failed to respond adequately to the coming of the stock market crash of 1929 and the Great Depression. True enough, but he was also much more than that. Hoover and his wife Lou both spoke fluent Mandarin. ellauri391.html on line 121: Juuri yliopistoteologit olivat osaltaan syynä luterilaisuuden syntyyn. Uskonpuhdistuksen myötä papeilta alettiin vaatia yliopistokoulutusta. Suomen ensimmäinen yliopisto perustettiin vuonna 1640 Turkuun, ja sen arvostetuimpia virkoja olivat kolme teologian professorin virkaa.
ellauri391.html on line 133: De Barth het zwüsche 1904 und 1908 z Bärn, z Berlin, z Tübinge und z Marburg evangelischi Theologii gschtudiirt. Eis Johr schpäter isch er Hilfsprediger in de dütschschprooige Gmeind z Gämpf worde, wo-n-er sini Frau, s Nelly Hoffmann kenneglehrt het. Ghürote hei si im 1913, wo-n-er Pfarrer z Safewil im Kanton Aargau isch gsi (1911-1921). Derte het er au sin Kommentar zum Römerbrief gschribe, wo-n-en bekannt gmacht het. Im 1921 isch de Barth zum Honorarprofessor vo de Universität vo Göttinge bruefe worde, uf ene Lehrstuehl, wo extra für ihn isch iigrichtet worde. In Dütschland won er au e chlii under de Nazi gschafft het, isch er ein vo de Afüehrer vo dr Bekennende Chille gsi, wo sich em Regime widersetzt het. Wil er as Brofesser an dr Universidät vo Bonn sich gweigeret het, em Hitler Dreui zschwöre, isch er entloh worde und nach Basel zruggcho.
ellauri391.html on line 135: Ab 1950 bekämpfte er die deutsche Wiederbewaffnung. Im Kalten Krieg widersprach er kontinuierlich dem prinzipiellen Antikommunismus. His pastoral career began in the rural Swiss town of Safenwil, where he was known as the "Red Pastor from Safenwil".
ellauri391.html on line 139: Yhdeksänkymmentäkolmen manifesti (saksaksi Manifest der 93; alunperin "Saksan professorit" an die Kulturwelt!) on 4. lokakuuta 1914 annettu jallitus, jossa 93 huomattavaa saksalaista tuki Saksaa ensimmäisen maailmansodan alussa. Albert Einstein oli listan kärjessä. The New York Timesissa hävityn sodan jälkeen vuonna 1921 julkaistussa raportissa todettiin, että 76 sodasta eloonjääneestä allekirjoittajasta 60 ilmaisi vaihtelevaa katumusta. Albert Einstein oli jälleen listan kärjessä. Jotkut väittivät, etteivät olleet nähneet, mitä he olivat allekirjoittaneet. Jotkut olivat olleet koko ajan suihkussa.
ellauri391.html on line 143: Johtuen Augustinuksen uusplatonistisesta filosofiasta saamista vaikutteista ja menneisyydestä puhetaidon opettajana Sanan teologia johti hänen ajattelussaan mielenkiintoisiin sovelluksiin koskien kristillistä julistusta: Kristus sisäisenä opettajana mahdollistaa Augustinuksen mukaan kaiken ymmärtämisen ihan ize ja myös sen, että ihminen voi silti tilata Voitto-Sanoman.
ellauri391.html on line 163: Joachim Ringwormin sanan teologiasta löytyy vastauxia. Joachim Ringleben (* 24. Juli 1945 in Flensburg) ist ein lutherischer Theologe, Universitätsprofessor und war von 2000 bis 2016 Abt des Klosters Burschfelde bei Hann. Münden im Weserbergland. Joachim Ringleben is a leading Hamann expert.
ellauri391.html on line 164: Hamann deserves to be known precisely because he was the first to voice counter-Enlightenment views. Named by Goethe as the "brightest intellect of his era," Hamann, a resident of Königsberg, East Prussia, and friend of Kant, was denied access to a professorship or a pastoral call because he was a stutterer. Having undergone a conversion experience while on a business trip to London that had gone awry, he disavowed the Enlightenment ideal of limiting truth to autonomous reason. In a word, autonomous reason is no substitute for "Christ" (the word).
ellauri391.html on line 166: Instead, God is revealed to be a poet and his poem is nothing other than the creation, an invention of God's speech. The Bible is the "divine Aeneid," charting the waters of human life, making sense of the odyssey of human life. Jesus is Aeneas, God is Anchises, and Maria of Magdala is Dido.
ellauri391.html on line 184: Gratulation! diese Seite existiert nicht. Taas yxi läski saxalainen teologi. Mikä siinä on että ne lihovat noin rivosti? Weil sie so viel Kartoffeln essen. ellauri391.html on line 204: Jotkut analogiat esitetään tiivistettynä (esim. metaforiksi ) jättämällä pois termit, jolloin yhteen asiaan viitataan mainitsemalla toinen: A on C . (On olemassa ydintapaus, johon muut termit liittyvät useilla eri tavoilla.) Joten "God is Good" on analogia "the goodness of humans is to their nature as the goodness of God is to his nature." Apina on hyvä kun se tekee kaikille apinoille hyvää, jumala on hyvä kun se tekee kaikille jumalille hyvää. Eli izelleen, kerta niitä on vain 1.
ellauri391.html on line 215: The American company was founded by William Henry Hoover (1849–1932) and his son Herbert William Hoover, Sr. (1877–1954). The surname Hoover is an Anglicized version of the German Huber, originally designating a landowner or a prosperous small-scale farmer.
ellauri391.html on line 217: Hoover pölkkärin kexi näiden huubereiden todnäk juutalainen disaineri Henry Dreyfuss. On October 5, 1972, the bodies of Henry Dreyfuss (aged 68) and his wife and business partner Doris Marks Dreyfuss (aged 69) were found dead in the garage at 500 Columbia Street in South Pasadena, California by Dr. Edward Evans, the family physician. They committed suicide together. (Not Edward.) Clasu ja Ebba temput tekivät.
ellauri391.html on line 219: Another Henry Dreyfus (or Henri Dreyfus, 7 January 1882 – 30 December 1944) was a Swiss inventor of the modern weaving loom. He and his brother Camille Dreyfus also invented Celanese, an acetate yarn.
ellauri391.html on line 222: Henri Dreyfus was born in 1882, into a Jewish family. Dreyfus is a Jewish local surname that was originally derived from the town of Trier on the Moselle, known in French as Treves. Both the French and the German name come from the Latin Augusta Treverorum, or the City of Augustus among the Treveri.
ellauri391.html on line 224: Dreyfus is a nickname for a man who had to use a crutch. The surname, which was originally derived from the German word drivuoss, which means a tripod or a cooking pot with three legs, was also applied to a person who "stood for" or was tolerant of everything. Prominent among members of the name Dreyfus in this period include Alfred Dreyfus (1859-1935), who as a French army captain was falsely accused of treason.
ellauri391.html on line 227: He married his Stanford sweetheart, Lou Henry, and they went to China, where he worked for a private corporation as China’s leading engineer. In June 1900 the Boxer Rebellion caught the Hoovers in Tientsin. For almost a month the settlement was under heavy fire. While his wife worked the hospitals, Hoover directed the building of barricades, and once rescued his life risking Chinese children.
ellauri391.html on line 229: After capably serving as Secretary of Commerce under Presidents Harding and Coolidge, Hoover became the Republican Presidential nominee in 1928. He said then: “We in America today are nearer to the final triumph over poverty than ever before in the history of any land.” His election seemed to ensure prosperity. Yet within months the stock market crashed, and the Nation spiraled downward into depression.
ellauri391.html on line 233: His opponents in Congress, who he felt were sabotaging his program for their own political gain, unfairly painted him blue and black as a callous and cruel President. Hoover became the scapegoat for the Depression and was badly defeated in 1932. In the 1930’s he became a powerful critic of the New Deal, warning against tendencies toward statism.
ellauri391.html on line 275: Arjalainen ahimsamerkki. Die Strasse frei den braunen Bataillionen. Suomen ilmavoimat käytti hakaristiä voll Hoffnung talvisodassa. Frank Zappa lauloi karvaisena ahimsasta. Frank Pappa ei. ellauri391.html on line 340: Aleksei Stepanovitš Homjakov ( venäjäksi : Алексей Степанович Хомяков ; 13. toukokuuta [ OS 1. toukokuuta] 1804 – 5. lokakuuta [ OS 23. syyskuuta] 1860) oli venäläinen teologi, taiteilija ja filosofi. Hän perusti slavofiililiikkeen yhdessä Ivan Kirejevskin kanssa, ja hänestä tuli yksi sen arvostetuimmista teoreetikoista. Hänen poikansa Nikolai Khomyakov oli duuman kovin puhuja.
ellauri391.html on line 345: Homjakovin koko elämä keskittyi Moskovaan. Hän piti tätä "tuhatkupoliista kaupunkia" venäläisen elämäntavan ruumiillistumana. Yhtä menestyksekäs vuokranantajana ja keskustelukumppanina hän julkaisi hyvin vähän elämänsä aikana. Hänen postuumisti ystäviensä ja opetuslastensa painamat kirjoituksensa vaikuttivat syvästi Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja venäläisiin filosofeihin, kuten Fjodor Dostojevskiin , Konstantin Pobedonostseviin ja Vladimir Solovjoviin. Kaikki aiemmista paasauxista tunnettuja konnia.
ellauri391.html on line 349: Venäläinen uskonnonfilosofi Nikolai Berdjajev kiitti Homjakovin pyrkimystä vapauttaa kristinusko rationalismista. Kirkon tuntevat vain ne, jotka ovat hänen sisällään, ne, jotka nuohoovat siellä kuin elävät jäsenensä. Vapaa sobornost in love – täältä löytyy kirkon todellinen orgasmi.
ellauri391.html on line 350: Berdjajevin aikalainen Pavel Florensky , myös kuuluisa uskonnollinen filosofi, ei ollut niin sangviininen. Tässä on vaarana, hän pomiloi, että päädytään protestantixi. Herätään huonohampaisena: Ax, nyet, nyet.
ellauri391.html on line 358: Eeva Marjatta Martikainen (27. maaliskuuta 1949 Polvijärvi – 22. helmikuuta 2010 Helsinki) oli suomalainen teologi, joka toimi systemaattinen teologian professorina Helsingin ja Joensuun yliopistoissa. Hän oli myös Suomalaisen Tiedeakatemian akateeminen henkilö. Harrastuxet: oppi, ekumenia, teologia vs. teknologia. Teologisena asiantuntijana Martikainen osallistui useisiin kirkkojen välisiin oppiriitoihin sekä kansainvälisiin luterilais-ortodoksisiin ja luterilais-deformoituihin nujakoihin. Temmattiin 60-vuotiaana taivaaseen. Juhlakirjan ehti hikisesti saada. Netistä löytyy koneluettavana sen:
ellauri391.html on line 364: Luther tunsi hyvin tahdonvapaudesta käytyä filosofista ja teologista keskustelua, mm. John Streleckyn "Maailmanopun kahvilan". Erityisen tähdellistä on tehdä ero kyvyn ja tahdon välillä. Usein tahtoa kyllä olisi, mutta liha on heikko. Tell me about it. Luther piti tätä erottelua myös teologiassa keskeisenä. Se ei ollut hänen mielestään vain filosofeille jännää spekulaatiota, vaan vastauksen antaminen kysymykseen, voiko ihminen valita vapaasti hyvän ja pahan välillä, oli erityisen keskeinen myös vanhurskauttamisopin ymmärtämisessä. Mitä jännää se on jonsei pahaa voi edes valita. Klassisessa keskustelussa kysymys kuului, voiko ihminen valita vapaasti elämänsä päämäärän. Tähän kysymykseen vastattiin filosofian- ja teologianhistoriassa ennen Duns Scotusta ja William Ockhamia yksiselitteisen kielteisesti. Käsityksessään sidotusta ratkaisuvallasta Luther liittyy ainakin jossain määrin perinteiseen filosofiseen ja teologiseen käsitykseen, jonka mukaan ihminen ei voi valita päämäärää, ainoastaan keinot. So there, Casey! Mansikka- ja raparperipiirakkasi ei muuta asiaa.
ellauri391.html on line 463: Luostarissa Luther paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti. Siitä ei ollut suurta apua. Luostarissa Luther luki myös paljon Raamattua. Sitä sen ei olisi pitänyt tehdä ainakaan. Siitä tuli kaikille no end of harm.
ellauri391.html on line 469: Näistä ja muista vihapuheista Martti joutui pannaan ja matodieetille (the Diet of Worms). Martin suuhun pantu ”Tässä seison, enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon” on urbaanilegenda. Kuin myös teesien naulaus kadetraalin oveen.
ellauri391.html on line 502: [5.6. klo 9.07] Oma Profiili: Pietistit on kivoja, ja kveekarit. Ja ehkä kvietistit. Martti Luther syntyi Martinpäivän aattona. Pyhä Martti ei ollut marttyyri, piileskeli hanhilaumassa. Munkkiveli Luder näyttää siltä kuin hanhi olis sille maistunut.
ellauri391.html on line 504: [5.6. klo 9.10] Oma Profiili: Tolstoin ylösnousemus on vähän kuin Nabokovin Lolita. Välikössä naitu sisäkkö ei sitten huolinutkaan katuvaista panomiestä.
ellauri391.html on line 506: [5.6. klo 9.12] Oma Profiili: Se vähän yllätti että Lutherista syntisillä ei ole vapaata tahtoa. Se on ihan herrassa kääntykö ne vai ei.
ellauri391.html on line 508: [5.6. klo 9.14] Oma Profiili: Contemporary discussion of quietism can be traced back to Ludwig Wittgenstein, whose work greatly influenced the ordinary language philosophers. While Wittgenstein himself did not advocate quietism, he expressed sympathy with the viewpoint.
ellauri391.html on line 510: Kvietismille ei ole suomalaista Uikisivua, mutta ukrainalainen on. Ne ovat länkkärimpiä kuin me. Kvietismi filosofiassa näkee filosofian roolin laajasti terapeuttisena tai parantavana. Quietistiset filosofit uskovat, että filosofia ei edistä mitään positiivista teesiä, vaan sen arvo on pikemminkin sekaannusten selvittäminen muiden tieteenalojen, mukaan lukien kovaäänisen filosofian, kielellisissä ja käsitteellisessä kehyksessä. Hiljisteille tiedon edistäminen tai keskustelujen ratkaiseminen (etenkin realistien ja ei-realistien välillä) ei ole filosofian tehtävä, pikemminkin filosofian pitäisi vapauttaa mieli kielestä diagnosoimalla sekavia käsitteitä heittäviä hörhöjä.
ellauri391.html on line 512: Brittifilosofi Crispin Wright [en] sanoi, että "Quietismi on näkemys, jonka mukaan vakava metafyysinen keskustelu on mahdotonta." Sitä on kuvattu "näkemykseksi tai asemaksi, joka sisältää olennaisen filosofisen teoretisoinnin välttämisen ja johon yleensä liittyy tiettyä totuuden suhteen skeptisismiä, pragmatismia ja minimalismia". Erityisesti hän vastustaa positiivisten teesien esittämistä ja rakentavien argumenttien kehittämistä. Hän on puuntakaa huutaja!
ellauri391.html on line 514: Quietismi ei ole luonteeltaan filosofinen koulukunta, jos se ymmärretään systemaattisena totuuksien kokoelmana. Klusismin tarkoitus on osoittaa, että filosofiset kannat tai teoriat eivät pysty ratkaisemaan ongelmia, ratkaisemaan keskusteluja tai edistämään tietoa. Ne ovat pelkkää ajankulua luutarhaa odotellessa.
ellauri391.html on line 516: Pyrrhonismi on ehkä varhaisin esimerkki lännen hiljaisuudesta. Pyrrhonistifilosofi Sextus Empiricus kuvaili pyrrhonismia filosofisen terapian muotona. Skeptismin tärkein perusperiaate on väite, että jokaista ajatusta vastustaa vastaava ajatus; Uskomme, että tästä tulee vakaumuksen puute.
ellauri391.html on line 518: Jotkut tutkijat pitävät epikurolaisia toisena varhaisena hiljaismin kannattajana. Epikurolaisen filosofian tavoitteena on selvästikin hiljaisemmat tavoitteet: aponia (vapaus pannikuliitin kylkikivusta) ja ataraksia, ja jopa stoalaisen logiikan hylkääminen turhana.
ellauri391.html on line 520: Myös uuskonfutselainen filosofi Hen Hao puolusti kvisismia. Hän väitti, että ihmisen olemassaolon tarkoituksen tulisi olla luonnollisten ennakkoluulojen rauhoittaminen ja puolueeton rauhallisuus. Tämä puolueellisuuden välttäminen eroaa kuitenkin hyvin paljon länsimaisen Wittgensteinin kannasta. Ludilla oli Tolstoin Ylösnousemus rintamalla selkärepussa.
ellauri391.html on line 522: Chen Hao is the younger brother of Chen Xi, he along with his brother and grandfather lived far away in a lone place after the extermination of their clan. He is extremely talented and has an innate talent in sword dao cultivation.
ellauri391.html on line 524: At an age of 15 he cultivated to Violet Palace 7th Star, and his Martial Dao had attained the Dao Insight Stage.The Dao Insight he comprehended was the Righteous Sword Dao.
ellauri391.html on line 526: The Righteous Sword Dao which he cultivates is derived from the bloodline of a king of sages in the primordial era. The might of the sword is vast, mighty, and righteous. It’s an extraordinary Supreme Sword Dao in the world! In terms of might, it’s on par with the Nirvana Sword Dao Ling Bai possess, and it’s extremely formidable.
ellauri391.html on line 543: Moderni keskustelu hiljaismista voidaan jäljittää Ludwig Wittgensteiniin [de], jonka teokset vaikuttivat suuresti jokapäiväisen kielen filosofeihin. Vaikka Wittgenstein itse ei kannattanut hiljaisuutta, hän suhtautui myönteisesti tähän näkemykseen. Yksi varhaisista "arkikieltä" käsittelevistä teoksista, Gilbert Rylen [en] mielen käsite, yritti osoittaa, että dualismi johtuu kyvyttömyydestä ymmärtää, että henkinen sanasto ja fyysinen sanasto ovat yksinkertaisesti eri tapoja kuvata samaa ilmiötä, nimittäin ihmisen outoa käyttäytymistä. J.L. Austin [en] omaksui kirjassaan Sense and Sensibility samanlaisen lähestymistavan skeptismin ja aistihavainnon luotettavuuteen liittyviin ongelmiin väittäen, että ne syntyvät vain tavallisen kielen väärintulkinnan vuoksi, eivät siksi, että siinä olisi jotain aidosti vialla. Norman Malcolm [en], Wittgensteinin ystävä, otti hiljaisen lähestymistavan mielenfilosofian skeptisiin ongelmiin.
ellauri391.html on line 545: Viime aikoina filosofit Mississippi Fred McDowell [am] , Irad Kimhi [isr] , Sabina Lovibond [en], Eric Marcus [n.h.], Gideon Rosen [jude] ja jossain määrin Richard Rorty [pig] ovat omaksuneet äänekkästi hiljaisen kannan. Pete Mandick [Paterson University] puolusti qualia quietismi - kantaa vaikeaan tietoisuusongelmaan. Ainakin Kimhi näyttää olevan vanhan koulun idealistihuijari:
ellauri391.html on line 547: Ultimately, Kimhi’s work elucidates the essential sameness of thinking and being that has exercised Western philosophy since its inception. "To his admirers, Kimhi is a hidden giant, a profound thinker…Strives to do a lot in a short space, aiming to overthrow views about logic and metaphysics that have prevailed in philosophy for a century."
ellauri391.html on line 550: Sabina on feministikuikelo joka kaivelee Wittgensteinin reppua. The influence of Tolstoy on Wittgenstein is discussed and elaborated with reference to the idea of a “form of life” as a locus of order, and also to that of “exceptionality” in an unfolding course of events—the latter setting up a connection with the “apocalyptic” theme. Lovibondit ovat kai anglosaxeja.
ellauri391.html on line 552: Crispin James Garth Wright ( / r aɪ t / ; syntynyt 21. joulukuuta 1942) on brittiläinen filosofi, joka on kirjoittanut uusfregealaisesta (uuslogistisesta) matematiikan filosofiasta, Wittgensteinin myöhemmästä filosofiasta ja totuuteen liittyvistä asioista, kuten realismi, kognitivismi, skeptismi, tieto ja objektiivisuus. Hän on filosofisen tutkimuksen professori Stirlingin yliopistossa ja opettanut aiemmin St Andrewsin yliopistossa, Aberdeenin yliopistossa, New Yorkin yliopistossa, Princetonin yliopistossa ja Michiganin yliopistossa. Vaihtanut opinahjoa kuin mustalainen hevosta. Loppusijoituspaikka Stirling on kalatalousyliopisto Skotlannin pystymezässä. Selvää alamäkeä. Crispin esitti "epävirallisia argumentteja", että (i) Humen periaate (yhtä monta iff E bijektio) plus toisen asteen logiikka on johdonmukainen ja (ii) siitä voidaan tuottaa Dedekind–Peano-aksioomit. Molemmat tulokset todistettiin epävirallisesti jo Gottlob Fregen (Fregen lause) toimesta, ja myöhemmin George Boolos ja Richard Heck todistivat ne tiukemmin. Crispin ei tehnyt siinä muuta kuin hälisi.
ellauri391.html on line 558: Ever since completing his Ph.D. at the University of Pittsburgh in 1993, the Israeli philosopher Irad Kimhi has been building the résumé of an academic failure. After a six-year stint at Yale in the ’90s that did not lead to a permanent job, he has bounced around from school to school, stringing together a series of short-term lectureships and temporary teaching positions in the United States, Europe and Israel. As of June, his curriculum vitae listed no publications to date — not even a journal article. At 60, he remains unknown to most scholars in his field.
ellauri391.html on line 560: To his admirers, Kimhi is a hidden giant, a profound thinker who, because of a personality at once madly undisciplined and obsessively perfectionistic, has been unable to commit his ideas to paper. As a result, he has not been able to share his insights — about logic, language, metaphysics, theology, psychoanalysis, aesthetics and literature — with the wider academic world.
ellauri391.html on line 562: This type of character, though unusual, is not unheard-of in philosophy. Unlike, say, history or sociology, philosophy has long reserved a place for the occasional talent who struggles or declines to publish. The tradition dates back to Socrates, and was boldly carried on by Esa Saarinen.
ellauri391.html on line 563: The philosopher Robert Pippin, who has helped secure positions for Kimhi at the University of Chicago, explains that drafts of the manuscript have circulated to great excitement, if among “a very curated audience.” Harvard University Press was interested in publishing the book as early as 2011, but Kimhi, ever the perfectionist, was reluctant to let it go, forever refining and refashioning. Perhaps his foot-dragging was an expression of doubt, too: Could any book live up to his reputation?
ellauri391.html on line 564: Now, at long last, with the publication in July of THINKING AND BEING (Harvard University, $39.95), the world can find out.
ellauri391.html on line 566: It is not easy to summarize Kimhi’s book. Though only 166 pages, it strives to do a lot in a short space, aiming to overthrow views about logic and metaphysics that have prevailed in philosophy for a century. And though characterized by a precision of expression, the book is not what you would call lucid. Reading it is less about working through a series of rigorous, detailed arguments — the dominant mode of contemporary Anglophone philosophy — and more about getting accustomed to a radically different way of looking at fundamental philosophical questions, including What is thinking? and What is the relationship between thinking and the world?
ellauri391.html on line 568: In other people's words, logic provides us not with an empirical understanding of how our thinking actually works (that’s the purview of psychology), but with a normative understanding of how thinking should work. There is no “I” in logic.
ellauri391.html on line 570: Kimhi argues that this view is wrong, and that the distinction between psychology and logic has led our understanding of thinking astray. Consider that the following statement does not, according to the standard view, constitute a logical contradiction: “It’s raining, but I don’t believe it’s raining.” Why? Because the first part of the sentence concerns a state of affairs in the world (“it’s raining”), whereas the second part concerns someone’s state of mind (“I don’t believe it’s raining”).
ellauri391.html on line 572: Kimhi wants to rescue the intuition that it is a logical contradiction to say, “It’s raining, but I don’t believe it’s raining.” But to do this, he has to reject the idea that when you assert a proposition, what you are doing is adding psychological force (“I think … ”) to abstract content (“it’s raining”). Instead, Kimhi argues that a self-conscious, first-person perspective — an “I” — is internal to logic. For him, to judge that “it’s raining” is the same as judging “I believe it’s raining,” which is the same as judging “it’s false that it’s not raining.” All are facets of a single act of mind.
ellauri391.html on line 574: One consequence of Kimhi’s view is that “It’s raining, but I don’t believe it’s raining” becomes a logical contradiction. Another consequence is that a contradiction becomes something that you cannot believe, as opposed to something that you psychologically can but logically ought not to believe (as the traditional cleavage between psychology and logic might suggest). A final consequence is that thinking is not just a cognitive psychological act, but also one that is governed by logical law.
ellauri391.html on line 576: In other words, the distinction between psychology and logic collapses. Logic is not a set of rules for how to think; it is how we think, just not in a way that can be captured in conventional scientific terms. Thinking emerges as a unique and peculiar activity, something that is part of the natural world, but which cannot be understood in the manner of other events in the natural world. Indeed, Kimhi sees his book, in large part, as lamenting “the different ways in which philosophers have failed to acknowledge — or even denied — the uniqueness of thinking.”
ellauri391.html on line 578: Genius? Folly? Something in between? It is hard to canvass a wide range of opinion about Kimhi’s work. He and his book have, until now, existed within a relatively small subsection of the philosophical world. But even within that world, there are those who are wary of his intellectual project — yet impressed by it all the same. Brandom, whose life’s work relies on the distinction between force and content that Kimhi attacks, admits to finding his former student’s ideas “deeply uncongenial” and “threatening.” He also describes them, however, as “radically original” and part of a new intellectual movement that is “bound to transform our philosophical understanding.”
ellauri391.html on line 639: keskushyökkääjäxi prof. Francke. Hallessa uskovaiset
ellauri391.html on line 655: Kveekarit (koko nimi Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit, engl. Quakers, Religious Society of Friends) on Englannissa 1600-luvulla perustettu protestanttinen liike. Sen jäsenet kutsuvat itseään ”totuuden ystäviksi” tai ”ystävien seuraksi”. Yhteisö syntyi vallitsevan poliittisen ja uskonnollisen sorron aikana. George Foxia pidetään kveekariliikkeen perustajana, jonka käsityksen mukaan Jumala läpivalaisee jokaisen sielun erikseen eikä pelastumiseen tarvita pappeja tai muita ulkopuolisia tahoja. Yhteisö pitää itseään suoraan Jumalan alaisena. Kveekareihin kuuluu maailmassa noin 400 000 jäsentä, Ison-Britannian lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa, Keniassa ja Boliviassa. Suurin yhteisö on Yhdysvalloissa William Pennin vuonna 1682 kveekarien pakopaikaksi perustamassa Pennsylvaniassa. Kveekarit ovat perustaneet useita tunnettuja ja suuria yrityksiä Isossa-Britanniassa ja USA:ssa. Kveekarien uskonnollisuuden ohjaamaa yritystoimintaa kutsutaan kveekarikapitalismiksi.
ellauri392.html on line 43: of0000hirs/full/pct:200/0/default.jpg" width="100%" />
ellauri392.html on line 51: According to The Telegraph, U.S. troops and armor would land at one of five ports in the Netherlands, Greece, Italy, Turkey or Norway from where they would travel through land corridors to NATO countries bordering Ukraine.
ellauri392.html on line 52: These land corridors would be free of bureaucratic local restrictions which in the past have held up the movement of troops and armor, leaving them stuck at borders.
ellauri392.html on line 54: Natolla on 2-3 vuotta aikaa valmistautua Venäjän armeijan uudelleenmuodostukseen, sanoo norjalainen kenraali Kyiv Independentille. Natolla on vain kahdesta kolmeen vuotta valmistautua, ennen kuin Venäjä on saanut takaisin tavanomaisen kykynsä aloittaa tavanomainen hyökkäys liittoutumaa vastaan, Bloomberg raportoi 3. kesäkuuta viitaten Norjan kenraali Eirik Kristoffersen. Rheinmetall alkaa tehtailla sakupateja Liettuassa.
ellauri392.html on line 56: Kristoffersenin kommentit olivat viimeisimmät länsimaiden johtajien ja puolustusviranomaisten yhä ankarampien varoitusten sarjassa Venäjältä tulevasta uhasta ja Euroopan nykyisestä valmiuden puutteesta. Kumpikohan tulee ensixi: maailmasota syttyy Euroopassa vaiko valot sammuu päästä paasaajalta. Tiukka loppukiri on luvassa. Si vis pacem para bellum. Si vis bellum para bellum.
ellauri392.html on line 60: "Jossain vaiheessa joku sanoi, että kestää 10 vuotta (ennen kuin Venäjä palauttaa hyökkäyskapasiteettinsa), mutta uskon, että olemme palanneet alle 10 vuoteen Venäjällä nyt toimivan teollisen perustan vuoksi", Kristoffersen sanoi.
ellauri392.html on line 63: "Näen nyt ikkunan, jossa voimme täyttää vaatimukset, joista NATO on sopinut, uusi komentorakenne, uudet joukkorakenteet, uudet aluevaltaussuunnitelmat", Kristoffersen sanoi.
ellauri392.html on line 66: Stoltenberg: Lännen on oltava valmis "vuosikymmeniä kestäneeseen yhteenottoon" Venäjän kanssa. Naton sotilaskomitean puheenjohtaja, luutnantti amiraali Rob Bauer official-warns-of-all-out-war-with-russia-within-next-20-years/">sanoi tammikuussa, että Nato-maiden siviilien pitäisi olla valmiita mahdolliseen täysimittaiseen sotaan Venäjän kanssa seuraavan 20 vuoden aikana.
ellauri392.html on line 83: Näin niukkakarvainen pystyapina hoitaa izeaiheutettua ilmastokatastrofia. KIINNOSTAVIA aikoja on siis edessä. Te mukana! Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
ellauri392.html on line 93: David Harry Hirsch (1930-1999) taught English and American literature and Judaic Studies at Brown University from 1961 until his death in 1999 at age 69. His field of study was English and American literature, with an emphasis on the literature of Edgar Allan Poe, Nathaniel Hawthorne, Herman Melville, and T. S. Eliot. Aika luurankogalleria. He also contributed greatly to the fields of Literary and Linguistic theory. His collection of essays The Deconstruction of Literature: Criticism After Auschwitz (1991) was the product of his research on Deconstruction theory and its relation to the ideas of Martin Heidegger, who was a supporter of Nazi politics.
ellauri392.html on line 95: Professor Hirsch introduced the literature of the Holocaust to the Brown University curriculum in 1983, and he taught courses in Holocaust memoir, song, poetry, and fiction. In collaboration with his wife Roslyn, a survivor of the Tarnopol Ghetto, he translated Justyna's Narrative, a Polish Holocaust memoir by Gusta Davidson Draenger, and Auschwitz: True Tales from a Grotesque Land, by Sara Nomberg-Przytyk. He also translated from Yiddish Ghetto Kingdom, the stories of Isaiah Spiegel; the poetry of Abraham Sutzkever (paasattu); and Aleksander Kulisiewicz’s songs from the Nazi death camps. Professor Hirsch died in 1999 and was survived by his wife Roslyn and son Joe, the only two Hirsch survivors. He had been hospitalized for several weeks for intestinal surgery, his family said. Well, actually, he was survived by his wife; a daughter, Helene Wingens of West Caldwell, N.J.; a son, Joseph, of Brooklyn; a sister, Rosalyn Suchow of Fort Lee, N.J., and two grandchildren.
ellauri392.html on line 97: Harryn opus magnum löytyy of0000hirs/page/n9/mode/1up">wayback machinesta. Harry kiittää esipuheessa Ernest Sosaa jostakin. Harry ihmelettää mixei juutalaisia ei ole stetsonhattuisina keskilännessä. Haha. Harry on kauhu kaunainen ja hirmu kaustinen holokaustimokkeri jonka mielestä dekonstruktio on antihumanismia, mikä ilmeisesti on paha asia. Nämä eivät ole, vaan epäreilua vanhan kunnon vanhan koulun uuskritiikin kritiikkiä:
ellauri392.html on line 113: Tämän Hirschin ensimmäinen kirja, Wordsworth ja Schelling, oli lämmitetty hänen väitöskirjastaan. Kirjassa hän selventää Wordsworthin filosofisia ajatuksia ja runoja asettamalla niitä rinnakkain saksalaisen filosofin Friedrich Schellingin ideoiden kanssa. Vuonna 1964 tämä Hirsch julkaisi toisen kirjansa, Innocence and Experience: An Introduction to Blake. Tässä kirjassa Hirsch riitautti Blaken työn "järjestelmällisiä" kriitikkoja, mukaan lukien uuskriitikot Northrop Frye ja Harold Bloom. Hirsch väitti, että Blaken ideat ja näkemykset muuttuivat radikaalisti ajan myötä ja että varhaiset teokset, kuten The Songs of Innocence, eivät ilmaise samaa maailmankuvaa kuin myöhemmät teokset, kuten The Songs of Experience. Blake oli saanut lisää kokemusta. Sitten hän väsäsi katsauksen saksankielisestä Hans-Georg Gadamerin Truth and Method -julkaisusta (Review of Metaphysics, 1965).
ellauri392.html on line 124: Life, liberty, and the pursuit of happiness. Happiness is a warm gun. Every individual has a potential for unlimited development. Allen Ginsbergin ulvahdus myös terästä. Joku Norman O. Brown hippiaikana vielä hoilotti polymorfisesta perverssiydestä: "Seksuaalinen nautinto tässä mielessä ei koske vain sukupuolielimiä, vaan se voi esiintyä kaikissa aistillisissa vuorovaikutuksissa, mukaan lukien koskettaminen, haistaminen, imeminen, katseleminen, näytteillepano, keinuminen, ulostaminen, virzaaminen, satuttaminen ja loukkaantuminen. Tämä varhaislapsuuden libidon alkuperäinen epäspesifisyys mahdollistaa seksuaalisen halun vaihtelut, jotka myöhemmin ilmenevät niin sanottuina 'perversioina' aikuisella." (Freud)
ellauri392.html on line 129: Harryn inhokki Frank Lentricchia (s. 1940, 84v) on yhdysvaltalainen kirjallisuuskriitikko, kirjailija ja elokuvaopettaja. Hän sai Ph.D.n Marmaduke Universitystä vuonna 1966 tai size oli 1963. Anyway, saatuaan BA-tutkinnon Utica Collegesta vuonna 1962 Lentricchia jäi eläkkeelle Marmaduken yliopistosta, jossa hän toimi professorina kirjallisuusohjelmassa.
ellauri392.html on line 230: saa hänet palamaan sulake se on katastrofi, hän kuiskaa, että
ellauri392.html on line 231: mikä katastrofi, hän huutaa hengityksensä alla, vatsani on solmussa ja päänsärky äänihuuman AAA- tasolla
ellauri392.html on line 268: Maps of God" (MoG) on Ilanot-projektin digitaalisten humanististen tieteiden lippulaivahanke , joka on omistettu juutalaisten kabbalististen kaavioiden tutkimukselle, joka tunnetaan nimellä ilanot ("puut", jotka ovat monimutkaisesti kaiverrettuja pergamenttikääröjä, jotka on omistettu luvatun maan kartoittamiseen). MoG-alusta esittelee suuren Ilanotin tieteellisiä painoksia käyttämällä innovatiivista linkitettyjen tietojen lähestymistapaa (mind map) jotta tutkijat ja maallikot voivat tutkia näitä kiehtovia esineitä ensimmäistä kertaa.
ellauri392.html on line 270: Tämän "proofof concept" -alustan kehitystä on rahoittanut Volkswagen-säätiön rahoittama Niedersächsisches Vorab: Research Cooperation Lower Saxony – Israel -ohjelma.
ellauri392.html on line 274: src="https://archive.org/embed/deconstructionof0000hirs"
ellauri392.html on line 315: As the flight of birds Kuin linnun lento
ellauri392.html on line 332: For all the history of grief Surun kaikki historia
ellauri392.html on line 350: Kaunainen Harry vittuilee myös Roman Ingardenille. Ennen toista maailmansotaa Roman julkaisi teoksensa enimmäkseen saksaksi, ja sodan jälkeen puolestaan puolaksi. Tämän vuoksi hänen ontologiaa käsittelevät pääteoksensa jäivät vaille laajemman filosofisen yhteisön huomiota. Siitä huolimatta Ingardenin kirjoituksilla on ollut epäsuoraa kulttuurista vaikutusta hänen oppilaansa, mahdollisen paavin Karol Wojtylan kirjoitusten kautta.
ellauri392.html on line 354: Ingarden war seit 1913 mit Edith Stein bekannt. In ihren Briefen offenbart sie eine zärtliche Zuneigung, auf die der Studienfreund jedoch nicht eingeht. Der Kontakt bricht 1938 ab. Nach ihrem Tod wandte sich Ingarden gegen eine Vereinnahmung der Philosophin Edith Stein durch die katholische Institution, der sie seit 1922 angehörte. Sie wurde 1998 heiliggesprochen, er nicht.
ellauri392.html on line 357: John R. Searle on moittinut Cullerin esityxen dekonstruktiosta saaneen "Derridan näyttämään sekä paremmalta että huonommalta kuin hän todellisuudessa on; paremmmalta kun pimittää joitakin älyllisesti hämäriä dekonstruktion puolia ja huonommalta kun jättää suurelta osin huomioimatta Derridan ajattelun tärkeimmät filosofi esivanhemmat, nimittäin Husserl ja Heidegger." Tästä kyllä Jonathan ja vaimo kinastelevat vieläkin. Veronica (1947-1975) syntyi Malayassa kuministuttaja John Forrest Thomsonille ja hänen vaimolleen Jeanille, mutta varttui Glasgow'ssa, Skotlannissa. Hän päätti tavuttaa sukunimen, koska julkaisi alun perin nimellä Veronica Forrest. Forrest-Thomson opetti myöhemmin Leicesterin ja Birminghamin yliopistoissa, mutta varmaan suikkasi, koska kuoli 27-vuotiaana, vai? No, she died of asphyxiation. She was drinking alcohol, and incautiously took a pill which stuck in her throat and choked her. There was no suggestion of suicide at the time, and no easy way to effect one by such a method. Silti vittu, ero Cullerista 1974 ja tukehtuminen viinaan 1975.
ellauri392.html on line 362: Princetonin jälkeen Chase muutti Yaleen jatkaakseen tohtorintutkintoaan ja "hyvin nopeasti" tapasi Jonathan Cullerin, vierailevan professorin Oxfordista, ja kihlautui hänen kanssaan. Pian avioliiton jälkeen pariskunta muutti Ithacaan, New Yorkiin, missä molemmat opettavat englantia ja vertailevaa kirjallisuutta. Heidän poikansa on Brownin opiskelija. Niinpä niin. Cynthialla oli varmaan isommat maitomunat. Veronica ei ollut mikään Pullein Thomson, vaan laiha nälkäkurki. Kullerin elävänleski tukehtui pilleriin.
ellauri392.html on line 373: None of us will ever take the transiberian train
ellauri392.html on line 376: Which is the main use of the refrain.
ellauri392.html on line 379: The fact is one grows weary of the love that comes again.
ellauri392.html on line 394: Killing each other or dying of rapid
ellauri392.html on line 398: Died of a rapid consumption (age 23)
ellauri392.html on line 415: It was getting dark on the platform of nowhere
ellauri392.html on line 417: Out of the rain. Out of the sound of the cold
ellauri392.html on line 424: The glory of the love that was whatever be the pain.
ellauri392.html on line 431: None of us will ever take the trans-siberian train.
ellauri392.html on line 451: Tell us tale of Troy’s downfall
ellauri392.html on line 455: The mother of womankind. And Swinburne
ellauri392.html on line 456: Got a kick out of pain but I don’t
ellauri392.html on line 464: I get a kick out of larking up nightingales.
ellauri392.html on line 480: Agamemnon was King of the Achaians at the time,
ellauri392.html on line 481: Priam, of the Trojans, Theseus, of the Athenians.
ellauri392.html on line 491: Who, of course, also got killed.
ellauri392.html on line 497: And lost, murderer of his daughter
ellauri392.html on line 501: I think of it every time I have a bath.
ellauri392.html on line 512: They would do, a nation of sophists.
ellauri392.html on line 519: He escaped, of course, and wrote books
ellauri392.html on line 525: Or those of my avatar, Agamemnon,
ellauri392.html on line 544: For hurting though such is the race of poets
ellauri392.html on line 554: It was a horse, of course, in which the warriors hid
ellauri392.html on line 557: Like a lot of fools, hearing the voice of the goddess
ellauri392.html on line 560: Advised, of course, by Odyssos, solicitor, betrayer.
ellauri392.html on line 564: And not the nightingale. I follow the sacred footsteps of ellauri392.html on line 573: And we stopped in Prynne’s rooms in a shower of pain
ellauri392.html on line 580: The motto of this poem heed
ellauri392.html on line 583: The possibles of joy.
ellauri392.html on line 589: End of chase. Cynthia Chase '75 tänään poikansa William Culler-Chasen kanssa. ellauri392.html on line 591: P.S. Prof. Cathy Caruth, Cynthia Chase ja Jonathan Culler, kaikki englanninkielinen ja vertaileva kirjallisuus, olivat niiden 51 tukijan joukossa, jotka allekirjoittivat tukikirjeen NYU:n professori Avital Ronellille, saksantutkimus ja vertailevalle kirjallisuus, toukokuussa sen jälkeen, kun hänet todettiin syylliseksi valmistuneen opiskelijan seksuaaliseen häirintään. Mitäs nyt, kiimaiset opiskelijathan ne ahdistelevat meitä professoreja. Joskus on vain pakko antaa ihan säälistä. Huom. asiaa mutkistaa että ahdistelija on meidän ikäinen prahalainen nähtävästi bisexuaali naisoletettu. Avital puolustautui että Nimrod ja hän olivat molemmat homoja.
ellauri392.html on line 593: Felix Leiter julkaisi NYU:lle kirjeen, joka oli kirjoitettu epämääräisen Ronellin puolustamiseksi. Kirjeen ovat kirjoittaneet ja allekirjoittaneet suuret hahmot feminismin, queer-teorian, filosofian, kirjallisuuden ja historian aloilta, mukaan lukien rekkalesbo Judith Butler, luihu Slavoj Žižek, Joan "Beam Me Up" Scott, Geriatri Chakravorty Spivak, Jean-Luc Nancy, ja muut vähemmän julkerot. Lisäksi Lisa Duggan ja Hantta Krause julkaisivat blogikirjoituksia, joissa dementoitiin Ronellin syytteet seksuaalisesta häirinnästä. Myöhemmin kirjettä kritisoitiin siitäkin, että siinä ehdotettiin, että Ronellin pitäisi saada anteeksi hänen akateemisen panoksensa merkityksen perusteella, ja siitä, että Reitmanilla katsottiin olleen "ilkeä tarkoitus" ja Ronellilla "kiltti". #MeToo -liike joutui pilkan kohteeksi, kun feministitutkijat jatkoivat Ronellin tukemista seksuaalisesta väärinkäytöksestä huolimatta. Butler pahoitteli myöhemmin jotakin kirjeen sanamuotoa ja pahoitteli, että se vihjasi "että Ronellin asema ja maine ansaitsevat hänelle kaikenlaisen erityiskohtelun". Žižek väitti, että Ronellin vuosia kestänyt Reitmanin seksuaalinen häirintä oli vain "sarja eksentrisyyttä". Pieni vinous on vain luonnollista tämän kaliiperin nerolla. Duggan kutsui Ronellin sähköposteja Reitmanille "omituisen läheisyyden käytännöiksi".
ellauri392.html on line 598: All that artifice requires is that unmeaningful levels be taken into account,” writes Forrest-Thomson, and Bernstein agrees. Today, Forrest-Thomson is more relevant than ever. Forrest-Thomson illuminates that I is just another word, an expression created out of language that negotiates between the external world and the cranium.
ellauri392.html on line 602: While at Cambridge, Forrest-Thomson met and married literary critic Jonathan Culler, who lsubsequently, after dumping Veronica and hitching onto Claire, became famous for his theories tying linguistics into the study of literature. Her rising trajectory was cut abruptly short: on April 26, 1975, Veronica died in what seems to have been an alcohol- and drug-fueled accident. (She was known to rely on sleeping pills, and, according to her editor, she had been drinking heavily.)There’s evidence that her death was unintentional as she was due to perform in a reading that same weekend. She just boozed herself to death. Not the first poet there, nor the last.
ellauri392.html on line 608: Tämän profiilin kirjoittanut Adrienne Raphel is pretty smart and pretty pretty too as a teenager.
ellauri392.html on line 618: Adrienne syntyi New Jerseyssä (a-ha!) mutta varttui St. Johnsburyssa, Vermontissa 10-vuotiaana. Hän opiskeli yksityiskoulua St. Johnsbury Academyssa (naah). Valmistuttuaan sieltä hiän oli työskennellyt uskomattoman lujasti. Payton hyödynsi SJA:n laajaa kurssivalikoimaa. Marcella uppoutui täysin visuaalisiin taiteisiin. Sam tunsi kunnian olla opiskelijajohtaja ja urheilija. Adrienne kirjoitti pulmalehtisen pääkiviprojektina loppuvuonna 2006. No toisaalta SJA on syrjömätön opinahjo, joten the bet is on. She has written poems and a history of crosswords. Kirja syntyi hänen ristisanatehtävää käsittelevästä väitöskirjastaan.
ellauri392.html on line 629: Pick up bad habits of expectancy. Saamme huonoja odotuxen tapoja,
ellauri392.html on line 634: Sparkling armada of promises draw near. Helmeilevää lupausarmadaa joka lähestyy.
ellauri392.html on line 658: Analysis (ai): "Next, Please" by Philip Larkin explores themes of unfulfilled expectations and the passage of time. The poem depicts the speaker's frustration with the incessant anticipation of future events that ultimately fail to deliver on their promises.
ellauri392.html on line 660: Compared to Larkin's other works, such as "Aubade" and "The Whitsun Weddings," "Next, Please" exhibits a similar preoccupation with time and mortality. However, it is more pessimistic, lacking the moments of revelation or redemption found in those other poems. Apparently it dawned on Philip eventually that redemption is just bluff. No returns, refunds or exchanges.
ellauri392.html on line 667: Harrystä ranut ja sakut eivät ymmärrä että Amerikan historia on sui generis, se ei ole tollasta whackingia kuin reign of terror ja kaasukammiot. Inkkarien puzaus, orakauppa ja verinen kansalaissota oli jotain ihan muuta, positiivisempaa, puhumattakaan Korean, Vietnamin ja Irakin sodista ja kähminnästä uuden mantereen banaanitasavalloissa. Mutta kontinentaalit vaan vihaavat liberaalidemokratiaa yleensä ja amerikkalaista suurkapitalismia erityisesti. Foucault halveeraa "yxilöä", "liberaalia demokratiaa" ja "lakia ja oikeutta". Foucaultin masentavaa apinankuvaa paljon valoisampi on Genesixen versio, missä apinan käsketään lisääntymään kovasti ja tekemään paratiisista tehomaanviljelys. Seuraavaxi paras apinan majesteetillisuuden julistus on sit American Bill of Rights. Huoh, ei jaxa. Disziplin ei ole paha asia. Arbeit macht frei sanoi jo Thoreau Juuso Walden pondilla. Disregarding the gibes of those who are less fortunate than ourselves.
ellauri392.html on line 670: Belgialaissyntyinen pääosin Yhdysvalloissa toiminut filosofi, dekonstruktionistinen kirjallisuuskriitikko ja -teoreetikko opetti Cornell-yliopistossa, Johns Hopkins -yliopistossa, Zürichin yliopistossa sekä Yalen yliopistossa. Yalessa Da Man oli the resident godfather, capo dei tutti capi of the Yale maffia.
ellauri392.html on line 677: Hartmannista (n.h.) Harry sanoo ilkeästi että se muistuttaa klovnia joka uhkaa yleisöä pyssyllä. Kun se painaa liipasinta piipusta tulee lippu jossa lukee BANG! Kriitikot on huonoja filosofeja ja runoilijoita, ja sama pätee kaikin päin kääntäen. Geoffrey H. Hartman (11. elokuuta 1929 – 14. maaliskuuta 2016) oli saksanjuutalaissyntyinen amerikkalainen kirjallisuuden teoreetikko, joka joskus tunnistettiin Yalen dekonstruktioon, vaikka häntä ei voida luokitella yhden koulukunnan tai menetelmän mukaan. Hartman vietti suurimman osan urastaan Yalen yliopiston vertailevan kirjaston porno-osastossa, missä hän myös perusti Fortunoffin videoarkiston holokaustitodistuksia varten.
ellauri392.html on line 679: Geoffrey H. Hartmann syntyi Frankfurt am Mainissa Saksassa Ashkenazi - juutalaisperheessä. Vuonna 1939 hän lähti Saksasta Englantiin ilman huoltajaa Kindertransportin lapsipakolaisena, jonka hänen perheensä lähetti pakoon natsihallintoa. Hän tuli Yhdysvaltoihin vuonna 1946, missä hän tapasi äitinsä sekä vanhojen herrojen sedän, ja myöhemmin hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. Saavuttuaan Yhdysvaltoihin hänen äitinsä muutti perheen sukunimen "Hartmaniksi" hämärtääkseen sen germaanista alkuperää. Hardman olisi ollut vielä parempi.
ellauri392.html on line 690: Siinä Harry huomaamattaan on oikeassa että genosidit on kuin luonnonkatastrofeja. Termiitit hermostuvat toisiinsa ja jo alkaa irtopäitä lennellä. Keulimista ei kauan suvaita ennenkuin Jantelaki vaatii kuolinuhreja.
ellauri392.html on line 692: Postmodernism is the direct legacy of Europe's holocaust past.
ellauri392.html on line 702: The strong and permanent expression of love towards their own culture and tradition, in the works of Jewish writers (especially in Diaspora), put almost the whole Jewish nation on the pedestal of “the sublime race”. The majority of Jewish writers have written almost exclusively about the uniqueness and the sublime characteristics of their nation.
ellauri392.html on line 705: Recent disputations in Jewish Knesset about who can be called a Jew summarize all the questions of Jewish origins and the question of all questions – what essentially determines the essence of Jewish identity in relation to other nations? These questions relate to their birth, language, living in accordance with Torah. The answers, in accordance with the rabid imagination of the rabbis, vary from one conclusion to the other.
ellauri392.html on line 707: Some of the significant authors, who had written prose with Jewish thematic peculiarity, could be classified into two main groups by the language in which they had written. There are:
ellauri392.html on line 719: These writers have worked on a variety of interesting themes having to do with Jewishness:
ellauri392.html on line 730: They have represented the indicators of their bad destiny, their sacrifice for the better world by the solitude and alienation of Jewish individuals in America, turning back to the historical facts (since the Second World War) as the cause for the atrocity towards Jews and their suffering then and now. The writers put the Jews on the pedestal of a sublime nation and at the same time made them victims of modern society. The Jewish writers took a chance in American literature which had a didactic effect, using another common argument, not easily compatible with the theory of superior American morals but certainly applicable. [Ни сам не разумем ову тачку.] The writers would claim they had a duty to portray how people actually think and behave. But the writers also had a duty to implant moral lessons.
ellauri392.html on line 732: Solitude and alienation represent not only a staple topic for the Jewish novel but for the whole period of 1950’s. It is the period of advanced postmodernization in America. Seen in such a perspective, the Jewish adversarial culture is or was quite rightly alienated from middle America. The country is always rising from the period of depression or going into one.
ellauri392.html on line 737: The responsible culture accused the adversary culture of operating with a hermetic tradition of Modernism or (khas vishalom) Post-Modernism. They write about society where snobbism and material things are prevailing models, but the spiritual and religious aspects are met only sporadically. That society has come under the harsh criticism by Philip Roth, Bernard Malamud and Saul Bellow, none of whom are in the least manner snobs.
ellauri392.html on line 739: Jewish writers managed to interlace the theme of alienation and sick society with the theme of Jewish family. Family is a beacon of hope in Judaism. All three chaps mentioned above were real traditional Jewish family sugardaddies.
ellauri392.html on line 741: Henderson The Rain King is the most popular novel by Saul Bellow. [WTF? Are you serious?] Unlike modernist anti heroes, Henderson is a counter-image – an affirmative one. He appears as an awakening giant, on the verge of a new consciousness, representing the hopes and determinations of those Jews who still share the American dream and see the USA as the salvation which will bring freedom and love to the world.
ellauri392.html on line 743: Another Bellow’s novel, Dangling Man, is written in the personal voice of the protagonist whose principal domain is his own sensibility, and whose principal audience is he himself. The text is striking in its exclusion of the female voice, its enactment of a homo-social male world, and the overt narcissism and misogyny of its protagonist, Joseph. It is the story of a young man caught in the trap of self-pity, who believes that intellectual or spiritual enlightenment is to be attained by personal isolation within the confines of a cheap New York boarding house room while he studies the writers of the Enlightenment. Failing that, he joins the Merchant Marine just to fail there too. Saul's own life story to the dot.
ellauri392.html on line 745: Herzog continues to be Bellow’s “biggest book” and it used to be on the New York Times best-seller list for one entire year. At its heart is Bellow’s profound shock at discovering, a year after his separation from Sondra, (Alexandra Tschacbasov, his second wife) her affair with their mutual friend, Jack Ludwig, Bellow lapsed into deep depression and produced an intensely self-justifying hero who was tearful, cuckolded, and utterly humiliated. Moses Herzog, a Jewish intellectual type is essentially precipitated into intellectual and spiritual crisis by the failure of his marriage. The plot of the novel is slender. Herzog leaves his home and marriage, fails in the classroom, abandons his academic project, and undertakes a mas-sive spiritual and intellectual obligation to keep the letters for God. At the end of it, he seems to have regained his sense of Jewish identity, purged himself of violent anger, abandoned his latest mistresses, and repented for his dandy style. He has had a profound education in the realities of human nature, and rediscovered the value of nature and solitude on his lushy Ludeyville estate.
ellauri392.html on line 747: The Jews have endured heavy atrocities during a long period of time and they have used that to the utmost to become an influential, powerful, rich and respected people. Nobody could say that any person in Jewish community ever forgets the painful history of their own nation. It is like the Beilis case which is credited as the main contributing factor in bringing about the Russian Revolution.The actual case occurred between 1911 and 1913 in the Ukrainian capital, Kiev.
ellauri392.html on line 749: The presence and strength of Jewish community is not only perpetuated in their history;
ellauri392.html on line 750: it has been shown in literature, art and film, elegantly and majestically but very often by the latent thematic structure and by the strong psychological portraits of their characters. (The American film industry is mainly run by - guess who.) Jewish authors always have in their heads the immense and sacred goal: glorifying the history, the roots and customs of the Jewish people, and specifically the permanent expression of Jewish self-compassion.
ellauri392.html on line 752: The vision of a just society is often enough inverted into an impotent nostalgia and an explicit, old, organic, but very dangerous, nationalism. In other words, literary works of Jewish writers become an ideology.
ellauri392.html on line 787: In lieblicher Bläue blühet mit dem metallenen Dache der Kirchturm. Den umschwebet Geschrei der Schwalben, den umgibt die rührendste Bläue. Die Sonne gehet hoch darüber und färbet das Blech, im Winde aber oben stille krähet die Fahne. Wenn einer unter der Glocke dann herabgeht, jene Treppen, ein stilles Leben ist es, weil, wenn abgesondert so sehr die Gestalt ist, die Bildsamkeit herauskommt dann des Menschen. Die Fenster, daraus die Glocken tönen, sind wie Tore an Schönheit. Nämlich, weil noch der Natur nach sind die Tore, haben diese die Ähnlichkeit von Bäumen des Walds. Reinheit aber ist auch Schönheit. Innen aus Verschiedenem entsteht ein ernster Geist. So sehr einfältig aber die Bilder, so sehr heilig sind die, daß man wirklich oft fürchtet, die zu beschreiben. Die Himmlischen aber, die immer gut sind, alles zumal, wie Reiche, haben diese, Tugend und Freude. Der Mensch darf das nachahmen. Darf, wenn lauter Mühe das Leben, ein Mensch aufschauen und sagen: so will ich auch sein? Ja. So lange die Freundlichkeit noch am Herzen, die Reine, dauert, misset nicht unglücklich der Mensch sich mit der Gottheit. Ist unbekannt Gott? Ist er offenbar wie die Himmel? dieses glaub‘ ich eher. Des Menschen Maß ist’s. Voll Verdienst, doch dichterisch, wohnet der Mensch auf dieser Erde. Doch reiner ist nicht der Schatten der Nacht mit den Sternen, wenn ich so sagen könnte, als der Mensch, der heißet ein Bild der Gottheit.
ellauri392.html on line 791: Gibt es auf Erden ein Maß? Es gibt keines. Nämlich es hemmen den Donnergang nie die Welten des Schöpfers. Auch eine Blume ist schön, weil sie blühet unter der Sonne. Es findet das Aug‘ oft im Leben Wesen, die viel schöner noch zu nennen wären als die Blumen. O! ich weiß das wohl! Denn zu bluten an Gestalt und Herz, und ganz nicht mehr zu sein, gefällt das Gott? Die Seele aber, wie ich glaube, muß rein bleiben, sonst reicht an das Mächtige auf Fittigen der Adler mit lobendem Gesange und der Stimme so vieler Vögel. Es ist die Wesenheit, die Gestalt ist’s. Du schönes Bächlein, du scheinest rührend, indem du rollest so klar, wie das Auge der Gottheit, durch die Milchstraße. Ich kenne dich wohl, aber Tränen quillen aus dem Auge. Ein heiteres Leben seh‘ ich in den Gestalten mich umblühen der Schöpfung, weil ich es nicht unbillig vergleiche den einsamen Tauben auf dem Kirchhof. Das Lachen aber scheint mich zu grämen der Menschen, nämlich ich hab‘ ein Herz. Möcht‘ ich ein Komet sein? Ich glaube. Denn sie haben die Schnelligkeit der Vögel; sie blühen an Feuer, und sind wie Kinder an Reinheit. Größeres zu wünschen, kann nicht des Menschen Natur sich vermessen. Der Tugend Heiterkeit verdient auch gelobt zu werden vom ernsten Geiste, der zwischen den drei Säulen wehet des Gartens. Eine schöne Jungfrau muß das Haupt umkränzen mit Myrtenblumen, weil sie einfach ist ihrem Wesen nach und ihrem Gefühl. Myrten aber gibt es in Griechenland.
ellauri392.html on line 822: How can one purport to deal with modernist literature, with nary a mention of any of the following: T. S. Eliot, Ezra Pound, E. E. Cummings, Wallace Stevens, HD (Hilda Doolittle), Anais Nin, Ernest Hemingway, William Faulkner, Robert Frost, James Joyce, Virginia Wolfe, John Dos Passos, F. Scott Fitzgerald, Sherwood Anderson, or Gertrude Stein? Exclusively anglo-saxon types, mainly Americans.
ellauri392.html on line 823: This ultimate tunnel vision of pursuing “intellectual liberation”å through a narrow tube of Heidegger seen through Derrida seen through de Man is reminiscent of a Yiddish proverb: “Az der vorem zitst in khreyn, meynt er az es iz keyn zisers nito.” Kun mato istuu piparjuuressa, se ei tiedä mitään ihanampaa paikkaa.
ellauri392.html on line 846: FW Waiblinger, Phaëthon , Zwey Theile (Stuttgart, 1823), jäljempänä Ph . Olen käyttänyt kopiosta mikrofilmiä Yalen kirjastossa. "In lieblicher Bläue" - kuten tekstiä yleensä kutsutaan - esiintyy II, 153 ja sen jälkeen. Romaani julkaistiin kerran (Dresden, 1920) Arthur Schurigin toimituksella, mutta teksti ei ole luotettava. "In lieblicher Bläue" löytyy julkaisusta Hölderlin, Sämtliche Werke , toim. Friedrich Beissner, Voi. II (Stuttgart, 1951), osa 1, s. 372 ja sen jälkeen, ja julkaisussa Hölderlin, Sämtliche Werke , toim. Norbert von Hellingrath, Friedrich Seebass ja Ludwig von Pigenot, VI (Berliini, 1923), 24 ff. Jälkimmäisessä paikassa pyritään jakamaan jakeisiin. Molemmissa paikoissa (vaikka Beissner sijoittaa sen kohtaan "Zweifelhaftes") kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Hölderlinin ortografiaa.
ellauri392.html on line 853: Wilhelm Waiblinger gilt als der „junge Wilde“ der Biedermeierzeit, den seine Nachwelt offenkundig aus moralischen Gründen weitgehend ignoriert hat. Er war auch nichts weiteres als Dichter. Er schloss viele Freundschaften, worunter die homoerotisch geprägte Beziehung zu Eduard Mörike sicherlich eine der wichtigsten war. Zu Waiblingers Freunden, Förderern und Verehrern zählten weiter u. a. die weiteren Uranier Gustav Schwab, August von Platen, Friedrich von Matthisson, Johann Heinrich Dannecker, Matthias Schneckenburger, Eduard Gnauth, Carl Miedke und Christian Friedrich Wurm.
ellauri392.html on line 865: Kun ranskalainen filosofi Jacques Derrida kuoli viime kuussa seitsemänkymmentäneljänä, vastaus oli äänekäs, intohimoinen ja ennustettavasti jakautunut väestörakenteen mukaan. Jos vastaus tuli akatemian ulkopuolelta, se oli yleensä hämmentynyt tai kriittinen. Jos vastaus tuli professoriaatin purlieusista, se oli kuitenkin todennäköisesti surullista, ylistävää, jopa tähtimäistä.
ellauri392.html on line 867: Tässä ei ollut mitään yllättävää. ”Dekonstruktio” – liike, jonka Derrida loi 1960-luvun puolivälissä ja jota hän johti väsymättömällä huomiolla kuolemaansa asti – oli aina kasvihuoneilmiö, joka ei ollut varustautunut menestymään siinä, mitä Derrida olisi halveksinut, nim. soittaa todelliseen maailmaan. Tämä taas tuskin yllätti. Se oli dekonstruktion keskeinen periaate – sikäli kuin kiirehdimme lisäämään, koska dekonstruktion voidaan sanoa viihdyttäneen kaikkea niin mautonta jalankulkijaa kuin "oppiperiaate" -, että "ei ole mitään tekstin ulkopuolella": en français , "il n' y a pas de hors-texte." Mieti sitä. Voit nähdä, miksi olemme aina luulleet, että Gertrude Stein modernisti tiivisti ihailtavasti Derridan filosofian oleellisen suuntauksen, kun hän huomautti Oaklandin kaupungista, että "siellä ei ole mitään". Epäreilua Oaklandia kohtaan, mutta ei, mielestämme dekonstruktiota kohtaan.
ellauri392.html on line 869: Palmu Derridan hauskimmasta ylistyspuheesta on annettava London Timesille, joka vittuili vainajalle hyvinkin rumasti. Jos ette huomanneet mikä siinä oli funnyä, niin tässä vizin selitys; Hauskaa tästä tekee se, että kirjoittaja harjoittaa parodiaa. Vaikka Derrida itse oli juutalaista alkuperää, hän näyttää olleen enemmän huolestunut Da Manin kritiikistä kuin omista kärzänneistä heimoveljistään. Derrida päättää kuusikymmentäsivuisen syyttelyharjoituksensa vertaamalla Da Manin arvostelijoita natsiroistoihin. . Derridan vastaus tarjosi graafisen esimerkin siitä mikä oli ollut "meille"selvää dekonstruktiossa koko ajan: että se oli valheellinen älyllinen huonepeli, joka on täysin eronnut "meidän" odellisuudesta. Esimerkiksi vuonna 1977 filosofi John Searle kirjoitti hyökkäyksen dekonstruktiota vastaan, joka oli tuhoisa - paitsi että Derrida syyti välittömästi painoon ikävän kasan sofismia, joka olisi ollut hauskaa, jos se olisi ollut parodia. Derridan vastaus Searlelle kuvasi dekonstruktion kakkaista luonnetta. Derridan dekonstruktio oli ase, kumouksen väline. Lausunnon, jonka mukaan "tekstin ulkopuolella ei ole mitään", oli tarkoitus heittää apina-avain "meidän" perinteiseen totuuden tai arvon fiktioon. Derrida puhui tässä yhteydessä "meidän" perinteisten rationaalisuuskertomusten "tuhoamisesta", "dekonstruoinnista", "erityisesti merkityksen ja totuuden." Mutta yritäpä väittää vastaan niin saat dekonstruoidun kakan naamaasi: "il n'y a pas de hors-texte" tarkoitti vain sitä, että "ei ole mitään kontekstin ulkopuolista". Vai ei muka. Dekonstruktio: pommi tai banaani – riippuen siitä, kuka kysyy. Kritiikillä, niin kuin nyt tämä, ei ole koskaan ollut merkitystä dekonstruktionisteille. Ja tämä johtuu siitä, että heidän sitoutumisensa dekonstruktioon perustuu ensisijaisesti uskoon, ei järkeen. Mikään argumentti ei voi horjuttaa heidän omaksumistaan dogmista, koska se ei koskaan ollut heille tärkeintä. "Me" olemme ihan erilaisia. Annamme vaikka inkkareille maansa taksisin jos niillä on kunnon argumentteja. Enimmäxeen ei ole ollut. Dekonstruktio esitti viettelevän kutsun – ei, ei varsinaisesti uskontoa, vaan ideologiaa, as in communism, ajatusjärjestelmää, joka näytti selittävän kaiken, mutta ei kuitenkaan selittänyt midiä. Ennen kaikkea ei tuonut bisnistä. Tässä dekonstruktio muistuttaa hegelilaisuutta, marxilaisuutta ja freudilaisuutta, muita ideologioita, jotka tunnetaan 'resupekkojen ja juutalaisluopioiden jaanauxena.'
ellauri392.html on line 871: Dekonstruktio on ensisijaisesti negatiivinen yritys, kuten etuliite 'de' jo osoittas (vrt. DE Man ja DE-rrida). Kyse on vakiintuneiden merkityksien kumoamisesta, tunnustamattomien etujen ja aikomusten paljastamisesta. Se ei todellakaan ole hauskaa. Kuten marxilaisuus, kuten freudilaisuus, dekonstruktio asettaa itsensä perinnöllisiä arvoja vastaan. Derrida kirjoittaa Rousseausta ja löytää tämän puistonpenkiltä laajentamassa paisuvaista, harrastamassa itsetyydytystä kuikuillen pikkutyttöjä. Hän kirjoittaa filosofeista ja heidän ajatuksistaan, mutta päättelee, että "tekijän tai oppien nimillä ei ole mitään olennaista arvoa". On niillä, jopa kaupallista. Ja niin edelleen. Dekonstruktio on ennen kaikkea pettymys edellä ajava filosofia.
ellauri392.html on line 875: Pyllynnuolennassa kukaan ei kuitenkaan ylittänyt professori Mark C. Tayloria, tunnettua Derrida-ryhmäläistä, joka opettaa Williams Collegessa. Kirjoittaessaan The New York Timesin yleisönosastoon, professori Taylor aloitti myös kuzumalla apuun Wittgensteinia. Ludista Derrida oli kimalainen tulitikkulaatikossa. Professori Taylor jatkaa sitten antamalla meille ystävällisemmän, lempeämmän Derridan. Mutkattomille tietämättömille – ”ihmisille, jotka ovat riippuvaisia äänistä ja yöpymisistä” – Derridan teokset saattavat tuntua ”toivottoman epäselviltä”. Mutta me hienostuneet kaverit tiedämme että hänen kuuluisa mutkikas proosansa "heijastaa tiheyttä ja monimutkaisuutta, joka on ominaista kaikille suurille filosofian, kirjallisuuden ja taiteen teoksille." (Se on klisee, mutta onko se totta? Varmasti jotkut, ehkä monetkin suuret teokset ovat mahtavia selkeytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi, esim Raamattu tai Toora.) Professori Taylorin päätavoitteena on esittää Derrida eräänlaisena teologina Hän sanoo, että tässä epävarmassa, kiistojen repimässä maailmassa on ymmärrettävää mutta vaarallista halu "yksinkertaisuuteen, selkeyteen ja varmuuteen". Ja tämä halu, professori Taylor kertoo, "on suurelta osin vastuussa kulttuurisen konservatiivisuuden ja uskonnollisen fundamentalismin noususta ". Älähälä! Pianhan tässä George W. Bush sulautuu Osama bin Ladeniin. Kiitos Jumalalle – tai pikemminkin kiitos Derridalle, että hän on tullut opettamaan meille uskomuksen muotoa, ”joka käsittää epävarmuuden ja antaa meille mahdollisuuden kunnioittaa muita, joita emme ymmärrä”. No sitä virhettä "me" emme kyllä tee! Professori Taylorin käsissä Derrida nousee esiin messiaanisena hahmona, Martin Heideggerin, St. Franciscuksen ja Kahlil Gibranin yhdistelmänä.
ellauri392.html on line 877: Hyi! Se on kuvottava yhdistelmä, yhtä epäreilu Jacques Derridaa kuin "meitä" The New York Timesin lukijoita kohtaan. Professori Taylor jopa toimittaa kotoisen anekdootin aihionsa päätteeksi, muistelemalla lämmöllä kertaa (yksi monista, huomaa!) hkun hän vieraili Derridoilla Pariisin ulkopuolella. Suuri Viisas vaati ystävällisesti hakemaan Taylor-perhettä hotellistaan ja otti leluja lapsilta, kun he saapuivat Derridan kotitilalle päivälliselle. Kaikki totta, epäilemättä – ja täysin asian vierestä. Professori Taylor on antanut meille Derridan, jolta on kuono ja kynnet poistettu. Se tekee arvokkaamman hahmon. Mutta se jättää täysin mysteeriksi, kuinka tällainen masentunut olento olisi koskaan voinut vietellä satoja poliittisesti ja älyllisesti antinomisia akateemikkoja, kuten professori Taylor. Ei, on paljon parempi tehdä Derridalle kohteliaisuus ja pitää hänet Tasmanian tuholaisena. Ja sitten mitä? Omalta osaltamme uskomme, että englantilainen filosofi Roger Scruton teki oikein, kun hän huomautti, että "Kirjailija, joka sanoo, että totuuksia ei ole olemassa tai että kaikki totuus on "vain suhteellista", pyytää sinua olemaan uskomatta häntä. Joten älä ." Kekä muuten oli Roger Scruton ja mixihän kukaan ei ole kuullut hänestä?
ellauri392.html on line 885: Alaviite: The New Criterion on New Yorkissa ilmestyvä kuukausittain ilmestyvä kirjallinen aikakauslehti ja taiteellisen ja kulttuurisen kritiikin aikakauslehti. Siinä on osiot runouden, teatterin, taiteen, musiikin, median ja kirjojen kritiikille. Sen perustivat vuonna 1982 Hilton Kramer, entinen The New York Timesin taidekriitikko, ja Samuel Lipman, pianisti ja musiikkikriitikko. Tietysti ashkenazeja. Nimi viittaa brittiläiseen The Criterion -kirjallisuuslehteen, jota toimitti yli puolifasistinen T. S. Eliot vuosina 1922–1939. Kramer taisteli sitä vastaan, mitä hän piti vasemmistolaisena poliittisena ennakkoasenteena taidekritiikassa ja mitä hän piti esteettisenä nihilismina, joka on ominaista monille 1900-luvun työtaiteilijoille ja taidekriitikoille. Turhautuminen The New York Timesin vasemmistopolitiikkaan johti hänen eroamiseen sanomalehdestä Reaganin vuonna 1982. Hän perusti ( Samuel Lipmanin kanssa ) konservatiivisen The New Criterion -lehden , jonka toinen toimittaja ja kustantaja oli myös Kramer. Hän otti vahvasti kommunisminvastaisen kannan vuoden 2003 katsauksessaan Anne Applebaumin Gulag: A History -kirjasta . Teoksessa The Twilight of the Intellectuals (1999) hän puolusti taidekriitikko Clement Greenbergin antikommunistisia näkemyksiä. Hän teki eron modernismin ja postmodernismin välillä terävästi, viitaten postmodernismin aikakauteen "tänä ironian ja institutionalisoidun kumouksen aikakautena". Hän on asettanut tämän vastakohtana modernismista löytämiensä ihanteiden kanssa: "totuuden kurinalaisuus, rehellisyyden ankaruus". Hilton Kramer kuoli sydämen vajaatoimintaan 27. maaliskuuta 2012 Harpswellissa. Ei mikään ylläri.
ellauri392.html on line 887: Toinen alaviite: Roger Vernon Scruton (27. helmikuuta 1944 – 12. tammikuuta 2020) oli brittiläinen filosofi, journalisti ja säveltäjä. Julkaisuissaan hän pyrki selittämään ja puolustamaan länsimaista kulttuuria ja instituutioita, joiden välityksellä sitä välitetään edelleen tuleville sukupolville. Poliittisessa filosofiassaan hän puolusti konservatismia. Hänen pääalansa oli kuitenkin estetiikka, jonka alalla hän kritisoi muun muassa modernismia arkkitehtuurissa.
ellauri392.html on line 896: Martin Heidegger kantaa filosofian likasankoa ellauri392.html on line 898: Heidegger esitti laajan joukon keskeisiä periaatteita fenomenologisessa filosofiassaan. Näitä periaatteita ovat käsite oleminen, maailmassa oleminen, kohtaamiset maailman entiteettien kanssa, kanssa oleminen, ajallisuus, tilallisuus ja hoitorakenne. Tässä esitetty keskustelu keskittyy hänen käsitykseensä Daseinista.
ellauri392.html on line 902: Martin Heideggerin fenomenologia antaa metodologista ohjausta laadullisille tutkijoille, jotka pyrkivät selittämään tutkimukseen osallistujien kokemaa kokemusta. Useimmat fenomenologiset tutkijat soveltavat kuitenkin hänen filosofiaansa löyhästi. Tämä ei ole yllättävää, sillä Heideggerin fenomenologinen filosofia on haastava ja hänen filosofiansa vaikutuksesta tulkitsevan fenomenologisen tutkimuksen kulkuun kiistellään laajasti, että onko siinä ylipäänsä järjen hiventä saati apua.
ellauri392.html on line 904: Martin Heideggerin magnus opus, (sic?!) Oleminen ja aika ( 1927/2011 ) edustaa hänen ontologista fokustaan tutkiessaan, mitä oleminen tarkoittaa. Hänen filosofisen tutkielmansa tunnustetaan kuitenkin olevan uskomattoman vaikea ymmärtää (esim Cerbone, 2009 ; Dreyfus & Wrathall, 2007 ; Sheehan, 1998 eivät tajunneet siitä höykäsen pöläystä).
ellauri392.html on line 906: Vaikei kukaan ymmärrä fenomenologiasta mitään, silti sitä käytetään lujasti hörhöpiireissä, missä hämäryys on vain etu eikä edes hidaste. Lähempää tutustumattakin voi arvata, että jotain narsistista napaantuijotusta sekin on, a variety of crass idealism.
ellauri392.html on line 916: What is the lived experience and meaning of being a teenage parent service user of universal child and family health services?
ellauri392.html on line 936: Paxu Carlin Romano, entinen The Chroniclen kriitikko, on filosofian ja humanististen tieteiden professori deformoitujen Ursinus Collegessa ja kirjailija teoxelle America the Philosophical (Knopf, 2012). Carlo määkäisi eka aika kovaa Heil Heideggerista ja sitten pilasi maineensa jollain verbaalisella #metoo raiskausjutulla. Felix Leiter puhkaisi sen Rorty-ilmapallon terävällä neulalla.
ellauri392.html on line 942: "Frederick Jamesonin ja Terry Eagletonin kaltaiset vanhamarxilaiset politrukkibimbot jakelivat lunatsharskilta kuulostavia tuomioitaan postmodernismin oletetulle historiattomuudelle, poliittiselle sisällöttömyydelle, kitschille, pastisseille ja skitsofrenialle".
ellauri392.html on line 948:
ellauri392.html on line 952: Professori Hirsch kuoli 69-vuotiaana vuonna 1999, ja hänen vaimonsa Roslyn, poika Joe ja tytär Helene jäivät henkiin.
ellauri392.html on line 958: Hänen esseekokoelmansa The Deconstruction of Literature: Criticism After Auschwitz (1991) oli hänen tutkimuksensa tulos dekonstruktioteoriasta ja sen suhteesta natsipolitiikan kannattajan Martin Heideggerin ideoihin.
ellauri392.html on line 960: Alasarja Juutalainen teologia, kirjallisuus ja filosofia on laaja-alainen ja sisältää ajankohtaista tutkimusta juutalaisuudesta ja Raamatusta kirjallisuutena; Juutalaiset filosofit, kuten Ernst Cassirer, Emmanuel Levinas ja Franz Rosenzweig; ja merkittävä kokoelma tutkimus- ja kirjoitusaineistoa Martin Heideggeristä, Dekonstruktiosta ja siihen liittyvästä kirjallisuuden teoriasta, jossa suuri osa materiaalista koskee Heideggerin yhteyttä natsipuolueeseen ja hänen filosofisia panoksiaan siihen, mitä myöhemmin kutsutaan dekonstruktioteoriaksi.
ellauri393.html on line 102: Talousliberaalit anglosaxit koittaa houkuttaa länsiapinoita ottamaan entistä isompia riskejä ja sijoittamaan vähiä säästöjään erilaisiin kieroihin käärmeöljy-yhtiöihin. Sarjassamme Tiede 3000-lehden surkeimpia pseudotiedepläjäyxiä esittelemme artikkelin PSYKOLOGIA: KUINKA VALITA VIISAAMMIN?. Sen on väsännyt mahdollisesti juutalainen britti "tiedetoimittaja" DAVID ROBSON siteeraten mm. More In Common säätiön huijaria Daniel Yudkinia (100% varma jenkkijutku). David Robson is an award-winning science writer specialising in the extremes of the human brain, body and behaviour. Sen julkaisut on vertaisarvioitavissa sen henkkoht. nettisivustolla https://davidrobson.me.
ellauri393.html on line 112: Jonkun apulaisprofessori Kellen Mrkvan mukaan Texasin Baylor-yliopistosta (ei 20 parhaan joukossa) tappioiden välttämisen "vinouma" on stabiili ja näyttää lisääntyvät iän myötä. Bugger it! Mistähän sekin johtuisi? Oisko niin että tappioista toipumiseen on vähemmän aikaa vanhana? Elämän mittaan ekonominen voimattomuus vaikuttaa onnellisuuteemme. On tuskin ylläri että on tullut taipumus pitää nykytilannetta parempana kuin muutosta. Mrkva kertoo omalla WordPress-alustallaan: "I study consumer decision making, often combining lab experiments with field experiments or A/B tests used in online retail. My work has been published in several outlets including Journal of Marketing, PNAS, Psychological Science, JPSP, JEP:G, Journal of Consumer Psychology, and Harvard Business Review." Vitun assareita koko posse. Kellen on kerakkeista päätellen Kartvelista kotoisin. Käyttäjille näytetään kahta eri versioita internetsivustosta. Seuraavaksi tutkitaan mikä versio vetää käyttäjiä enemmän puoleensa. On vaikea määrittää lopullisesti, milloin A/B-testausta käytettiin ensimmäisen kerran. Mahdollisesti se oli Jahven testi vällykäärme vastaan paratiisin haravointi. Nykyään Microsoftin ja Googlen kaltaiset yritykset tekevät kumpikin yli 10 000 A/B-testiä vuosittain. Siinä kyllä Jahve kalpenee.
ellauri393.html on line 188: Totuus: Näin tosiaan tapahtui. 1960-luvulla hallitus palkkasi yliopistoprofessorin kehittämään keinon havaita homoseksuaalisuus hallituksen työntekijöissä. Hän kehitti laitteen, joka mittasi pupillin laajenemista reaktiona samaa sukupuolta esittäviin eroottisiin kuviin. Kanadan hallitus rajasi sen avulla yli 400 miestä hallituksen palveluksesta, armeijasta sekä ratsuväestä. Toinen Suomen armeijassa kehitetty malli jossa kyrvänpäihin kiinnitettiin kulkuset toimi varmemmin. Kun yhdeltä tiuku pääsi putoomaan, sen pyllistäessä kuului kilinä koko rivistä.
ellauri393.html on line 266: Lincoln's 1860 presidential election triggers the secession of the southern slave states and the start of the American Civil War. Little Willie dies of typhoid due to contaminated plumbing in the White House midterm 1862.
ellauri393.html on line 272: Lincoln decides that the best way to defeat the vampires is to eliminate their food source and starve them out; to that end, he announces the Emancipation Proclamation and encourages the slaves to fight back against slave owners and vampires alike. This begins to turn the tide of the war. (Julistuksen vaikutuksena oli yli 3,5 miljoonan orjuutettujen afrikkalaisen amerikkalaisen oikeudellinen asema irtautuneissa konfederaatiovaltioissa orjuisista vapaiksi. Heti kun orjat pakenivat orjuuttajiensa hallinnasta, joko pakenemalla unionin linjoille tai liittovaltion joukkojen etenemisen kautta, he olivat pysyvästi vapaita. Lisäksi julistus salli entisten orjien "ottamisen vastaan Yhdysvaltojen asepalvelukseen". Hehe.) However, the war takes a personal toll on Lincoln. A vampire assassin sneaks onto the White House lawn and kills Lincoln's son, Willie. Henry appears at the White House and offers to turn Willie into a vampire so that he will "live" again, but Lincoln is unwilling to allow it, despite being very tempted. Enraged, he banishes Henry and all other vampires from the White House and refuses to speak to any of them ever again. Abelle olisi ollut tarpeen opettajattaren varaventtiili.
ellauri393.html on line 276: The Vietnam War was a conflict in Vietnam, Laos, and Cambodia from 1 November 1955 to the fall of Saigon on 30 April 1975. It was the second of the Indochina Wars and a major conflict of the Cold War. While the war was officially fought between North Vietnam and South Vietnam, the north was supported by the Soviet Union, China, and other communist states, while the south was supported by the US and anti-communist allies. This made it a proxy war between the US and Soviet Union, just like the current 3rd Crimean war. It lasted almost 20 years, with direct US military involvement ending in 1973. The conflict spilled into the Laotian and Cambodian civil wars, which ended with all three countries becoming communist in 1975. So much for the domino theory.
ellauri393.html on line 278: Persons with typhoid fever carry the bacteria in their bloodstream and intestinal tract. Symptoms include prolonged high fever, fatigue, headache, nausea, abdominal pain, and constipation or diarrhoea. Some patients may have a rash. Severe cases may lead to serious complications or even death. Typhoid fever is a life-threatening infection caused by the bacterium Salmonella Typhi. Typhoid fever is common in places with poor sanitation and a lack of safe drinking water.
ellauri393.html on line 279: As of 2019 estimates, there are 9 million cases of typhoid fever annually, resulting in about 110 000 deaths per year. Urbanization and climate change have the potential to increase the global burden of typhoid.
ellauri393.html on line 286: Saunders on Norman Rockwell luokan vässykkä. Rockwellin lehtikuvittajan ura alkoi Boy’s Life -lehdestä vuonna 1913, ja pian hänet tunnettiin ”poikakuvittajana” joka sai toimeksiantoja muiltakin kasvatuksellisilta nuortenlehdiltä, kuten St. Nicholas, American Boy ja Youth’s Companion. Jotain vähän pederastista oli siinäkin. Rockwell oli lieväshti nyrjähtänyt, Erik Eriksonin (os Salomonsen, hapajuutalainen) potilas. Celebrated as a painter of American ideals, he was actually craving male beauty. Deborah Solomon makes a clear case of him.
ellauri393.html on line 287: Although she can't conclusively prove that Rockwell had sex with men, she makes a sound argument that he "demonstrated an intense need for emotional and physical closeness with men" and that his unhappy marriages were attempts at "passing" and "controlling his homoerotic desires." Rockwell went on to have close relationships with his studio assistants (even sleeping in the same bed with one on an extended camping trip) and created his own version of idealized boyhood beauty.
ellauri393.html on line 292: Although he married three times and raised a family, Rockwell acknowledged that he didn’t pine for women. They made him feel imperiled. He preferred the nearly constant companionship of men whom he perceived as physically strong. It may have represented Rockwell’s solution to the problem of feeling wimpish and small. Rockwell, who was born in New York City in 1894, the son of a textile salesman, attributed much about his life and his work to his underwhelming physique. As a child he felt overshadowed by his older brother, Jarvis, a first-rate student and athlete. Norman, by contrast, was slight and pigeon-toed and squinted at the world through owlish glasses. His grades were barely passing and he struggled with reading and writing—today, he surely would be labeled dyslexic. Growing up in an era when boys were still judged largely by their body type and athletic prowess, he felt, he once wrote, like “a lump, a long skinny nothing, a bean pole without beans.” Assistants looked better than the missus. “Fred is most fetching in his long flannels,” he notes appreciatively.
ellauri393.html on line 294: As Rockwell’s career flourished, wife #2 Mary suffered the neglect that has befallen so many wives of artists, and she turned to alcohol for solace. Norman turned to another 2nd rate artist, Erik Erikson.
ellauri393.html on line 295: Much of what Erikson did in the therapeutic hour resembled counseling, as opposed to analysis. For Rockwell, the immediate crisis was his marriage. He bemoaned his shared life with an alcoholic whose drinking, he said, made her petulant and critical of his work. Rockwell was a dependent man who tended to lean on men, and in Erikson he found reliable support. “All that I am, all that I hope to be, I owe to Mr. Erikson,” he once wrote.
ellauri393.html on line 297: By now he had been an illustrator for four decades, and he continued to favor scenes culled from everyday life. In Stockbridge, he found his younger models at the school near his house. Escorted by the principal, he would peer into classrooms, in search of boys with the right allotment of freckles, the right expression of openness. Before the Shot takes us into a doctor’s office as a boy stands on a wooden chair, his belt unfastened, his corduroy trousers lowered to reveal his pale backside. Rockwell kävi kouluissa kazastamassa pikkupoikien pikku perseitä. Hmm tässä ei ole tarpeexi pisamia. Vitun peeping Tom of Finland.
ellauri393.html on line 303: Mary o.d.'d on drugs. "I think we were all relieved by her death.” In wife #3, at last Rockwell found his feminine ideal: an older schoolteacher who had never lived with a man, and who in fact had lived with a female history teacher in a so-called Boston marriage for decades. When Molly moved into Rockwell’s home, she set up her bedroom in a small room across the hall from his. Thanx to the apparent absence of sexual feeling, their relationship flourished. Rockwell died in 1978, at age 84, after a long struggle with dementia and emphysema.
ellauri393.html on line 330: Kuten alkuperäisen kuvan tapauksessa, kuvaus tapahtui Krimillä, ei Pohjois-Kaukasiassa. Tunnuslause: "Historia toistaa itseään!" Suurin osa elokuvasta kuvattiin Krimin eri alueilla. Siten näytöillä näkyvät Demerdzhin, Alushtatalouden, Simferopolin, Luchystyn, Kuibyshevyn, ja Visokyen maisemat. Also, the ending of the story was changed. Vladimir Medinsky, Russia's Minister of Culture, promised not to provide any further funding for Voronkov's films after an appeal from YouTube critic BadComedian. Voronkov has not directed another film since. To top it all, the film was also a flop at the box office, collecting $179,843 on a budget of $3.5 million.
ellauri393.html on line 332: ofb=1&ipt=5448cc92efa73014e55aff7daf51d49c20af1eeba5fd46147ebee5757bdde166&ipo=images" />
ellauri393.html on line 414: Lokakuussa 2014 Bynes syytti isäänsä emotionaalisesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä sarjassa tviittejä. Kun hänen isänsä protestoi ja väitti olevansa syytön, Bynes twiittasi, ettei hänen isänsä ollut koskaan pillonut häntä ja lisäsi: "Aivoissani oleva mikrosiru sai minut sanomaan nuo asiat, mutta toisen kautta se oli juurikin hän ketä käski heidät mikrosiruttamaan minut". Amanda jäi eläkkeelle 34-vuotiaana 2010. Sen äiti nimitettiin sen nahan konservaattorixi. She didn't do a great job of it, judging from the pic. Viimeisessä teinileffassa Easy A Amanda oli kristillinen pahis ja defloroitu pakana Emma Stone narsistinen hyvis. Noloa alamäkeä. Olisi kenties ollut parempi luottaa juutalaisten Jehovaan.
ellauri393.html on line 424:
ellauri393.html on line 426: Sysmän kirpputorilta löytyi ETA Hoffmanin klassikko vaivaisella egellä. Hoffmannista on aika lailla paasattu lukematta tuon taivaallista ize hepulta. Nyt tarjoutuu mahdollisuus korjata tuo asia.
ellauri393.html on line 427: ETA Hoffmanin isä Mefoodi halusi muttei saanut munkkilupauxen takia. ETA ei saanut melkein koomillisen ulkonäkönsä takia. Lohdukkeexi ETA veti runsaasti väkijuomia. Se oli käyt kaz spuge suuren osan ajasta.
ellauri393.html on line 429: offmann_Selbstportrait.jpg" />
ellauri393.html on line 435: Pikku Tsakhes, lempinimeltään Sinooperi. Putinia pilkattiin jossain toisinajattelijoiden muppet showssa tämännimisen Hoffmannin sadun vajakixi alrunaxi. ellauri393.html on line 437: The show's producing team was involved in several legal controversies. Viktor Shenderovich, a satirist and a writer for the show, has claimed that an unnamed top government official required NTV to exclude the puppet of Putin from the show. Accordingly, in the following episode, called "Ten Commandments", the puppet of Putin was replaced with a cloud covering the top of a mountain and a burning bush.
ellauri393.html on line 445: Ernest Theodor Amadeus Hoffmann vertaa tarinansa "Pikku Tsakhes, lempinimeltään Sinooperi" sankaria Alrauniin. Pikku Zinnoberia kuvataan seuraavasti: ”Köyhä nainen saattoi oikeutetusti itkeä ilkeää hirviötä, jonka hän synnytti kaksi ja puoli vuotta sitten. Se, mikä ensi silmäyksellä saattoi hyvin luulla omituiseksi ryppyisen puun kannoxi oli itse asiassa ruma lapsi, korkeintaan kaksi vaaxaa, joka makasi korin poikki - nyt hän ryömi siitä ulos ja murisi nurmikolla. Pää meni syvälle olkapäihin, missä selkä oli, siellä oli kurpitsan kaltaista kasvua, ja heti rinnasta tuli jalat, ohuet kuin pähkinän oksia, niin että koko juttu muistutti haarukkaa retiisiä. Näkemätön silmä ei olisi pystynyt erottamaan kasvoja, mutta tarkemmin katsottuna saattoi huomata mustien takkuisten hiusten alta esiin työntyvän pitkän, terävän nenän ja pienet mustat kimaltelevat silmät - jotka yhdessä ryppyjen, täysin seniilien piirteiden kanssa. kasvoista, näytti paljastavan pienen alraunin. Myöhemmin taikuri Prosper Alpanus näyttää sankarille kirjan, jossa on liikkuvia kuvia Alrauneista. Jotkut heistä todella muistuttavat Put- Sinooperia.
ellauri393.html on line 561: src="https://controlmaps.polgeonow.com/wp-content/uploads/2023-10-09_ukraine-control-map-counteroffensive-russia-crimea.png"
ellauri393.html on line 650: Tarina on käännös Renaud de Louensin Livre de Melibée et de Dame Prudencesta. Renaudin teos itsessään on hyvin löyhä käännös Liber consolationis et consiliista Albertanus of Brescialta, mikä viittaa tarinan suosioon. Tarinan pitkäveteisyys on johtanut sen poisjättämiseen joissakin nykyaikaisissa painoksissa, kuten Toivo Lyyn ja Nevill Coghillin käännöksessä.
ellauri393.html on line 779: Judithille uskalluxen tuhota Holofernes teltassaan? Tosin
ellauri395.html on line 99: Jukan sydämen kaipuu evankeliumin työhön sai alkunsa melkein heti uskoon tulon jälkeen. Hän meni Hilja Aaltosen kokoukseen ja tämän juttusille. Liukkaaxi voideltu ja kokenut evankelista ei ollut 1. kertaa pappia kyydissä, vaan profetioi jälkeenpäin henkilökohtaisesti Jukalle: ”Vakkasestasi ei näytä puuttuvan jyviä. Aika latinki sieltä tuli äskenkin. Mene ja anna itsesi Jumalan työhön”. Siitä saakka Jukka on ilolla noudattanut tätä näkyä ja heiluttanut naisvaltaiselle seurakunnalle täkyä.
ellauri395.html on line 130:
Profeetta Marie Licciardo
ellauri395.html on line 309: Journal of Neural Engineering -lehdessä julkaistu tutkimus valottaa, kuinka robotti osaa matkia selkäytimen hermoverkostoa ja tulkita viestejä, joita muu keho antaa jaloille kävely-ympäristöstä. Samaan perustuu se, että ihminen osaa kävellä ajattelematta kävelemistä.
ellauri395.html on line 365: 35 vuotta Israelissa asunut raamatunopettaja Benjamin Turkia uskoo monien Vanhan Testamentin profetioiden toteutuvan ajassamme. Globalisaation pyrkimykset sulauttaa Israel ja Arabimaat yhteisten sopimusten avulla, on kivulias prosessi eikä ollenkaan jumalan A-suunnitelman mukaista.
ellauri395.html on line 381: Raamattua opettaessaan Turkia selittää tätä tapahtumaketjua viittaamalla Vanhan Testamentin profetioihin, jotka ovat Jesaja 8: 9-10, Jesaja 28: 14-20, Daniel 9:27 ja Joel 3:2. Uskovia hän kehottaa valvomaan.
ellauri395.html on line 393: Maapallon keskeisimmällä paikalla Israel ”keskellä maata” tarkoittaa monia eri asioita. Kirjan nimi nousee profeetta Jesajan näystä: tämä näkee Israelin siunauksena arabikansoille ja samalla koko maailman kansoille.
ellauri395.html on line 505: Arvio: Usko ylösnousemukseen on perusteltua. Tapio Puolimatka ylösnousseen seuraajana. Kristinuskosta ja kristillisestä etiikasta useita teoksia julkaisseen filosofi Tapio Puolimatkan uusin opetus on tämä:
ellauri395.html on line 537: Kanadalainen seurakuntakonsultti ja johtajuusasiantuntija Carey Nieuwhof julkaisee vuosittain seuratun ja odotetun listan Pohjois-Amerikan seurakuntatrendeistä. Listalle...
ellauri395.html on line 555: Toufik Benedictus ”Benny” Hinn (s. 3. joulukuuta 1952 Jaffa, Israel) on Yhdysvalloissa asuva luopio, saarnaaja ja televisioevankelista, jonka kokouksissa väittää parantaneensa ihmisiä rukouksen kautta. Hinn on syntynyt Israelissa. Hänen äitinsä oli armenialainen ja isänsä kreikkalainen. Hinn kasvoi ortodoksiperheessä mutta vaikuttaa nykyisin karismaattisessa liikkeessä. Hän on jäänyt kiinni kyseenalaisista parantamismenetelmistä, vääristä profetioista ja väärästä opetuksesta, nim. menestysteologiasta.
ellauri395.html on line 564: Kansainvälisen megakirkon entinen johtaja on aiemmin sanonut tuntevansa aitoa surua vanhemman Houstonin Sengstockille ja muille tekemisistä, ja kuvaili isäänsä lasten sarjahyväksikäyttäjäksi. "Emme luultavasti koskaan tiedä hänen pedofiliansa laajuutta", Houston sanoi aiemmin. "Mutta en ole isäni, en tehnyt tätä rikosta. Pimitin vain isän haarustelut." Pirkon ikäinen Frank Houston kuoli vuonna 2004.
ellauri395.html on line 580: Sons of Thunder Ministries & Publicationsin toimitusjohtaja · Kokemus: Isocucco ja Cana New Wine Seminary · Koulutus: Georgian yliopisto · Sijainti.
ellauri395.html on line 596: John Crowder väittää tavanneensa Jeesuksen happomatkalla. Hän ja hänen vaimonsa johtavat nyt "postmodernia profeetallista parantamispalvelua, joka on omistettu Herran läsnäolon vaalimiseen uskovien elämässä ja kansakuntien tavoittamiseksi osoittamalla Jumalan valtakuntaa yliluonnollisen voiman raakojen esitysten kautta."
ellauri395.html on line 603: Jumala julkaisee tukkukohtaamisen tänään. Enemmän kuin koskaan historian aikana Hän vuodattaa Henkeään kaiken lihan päälle ( Apostolien teot 2:17 ). Ihmisillä on näkyjä, he kokevat tempauksia ja liikkuvat profeetallisesti enemmän kuin koskaan ennen. Tämä oli vain prototyyppi siitä, mitä on tulossa tässä viimeisessä vuodatuksessa.
ellauri395.html on line 633: Healing Revival liittyi läheisesti Latter Rain -liikkeeseen, ja nämä kaksi liikettä vaikuttivat syvästi toisiinsa. Vuonna 1948 Länsi-Kanadassa William Branhamin parantamiskampanjan osallistujat innostuivat saarnasta ja kokousten tapahtumista alkamaan paastota ja rukoilla kokeakseen samanlaisia asioita seurakunnassaan. Heidän ponnistelunsa hedelmät aloittivat Latter Rain -liikkeen, joka levisi nopeasti kansainvälisesti ja houkutteli monia samoja ihmisiä osallistumaan Healing Revival -ohjelmaan. Joseph Mattsson-Boze oli Latter Rain -liikkeen näkyvä johtaja, ja hänen aikakauslehtensä Herald of Faith tarjosi julkisuutta sekä Healing Revival- että Right As Rain -liikkeelle.
ellauri395.html on line 636: Assemblies of God oli ensimmäinen, joka veti avoimesti tukensa parantavalta herätykseltä vuonna 1953. Weaver uskoi myös, että herätysevankelistien "petoksilla ja sikailulla" oli myös merkittävä rooli laskussa.
ellauri395.html on line 946: Lähde: Larry Lea, Learning the Joy of Prayer, Kingsway Publications, 1997 Great Britain.
ellauri395.html on line 948: Kirjassaan "Learning the Joy of Prayer" Larry Lea soveltaa päivittäiseen rukoukseen Isä meidän -rukouksen mallia:
ellauri395.html on line 955: Kristillisyydessä pyhityksen vaikuttaa Pyhä Henki. Uskovan elämässä pyhitys on, tai tulisi olla, jatkuva tapahtuma. Pyhitys on liitto Jumalan kanssa, niikö diili, tai Nato. Pyhityksen kautta uskovan elämä on napattu pyhän piiriin. Se on Jumalalle erotettua ja Jumalan omaa. Get off my property! Pyhitys on myös katumusta ja parannusta; epäpyhästä elämän tavasta, tottumuksesta, sanoista, teoista, ajatuksista, näennäisestä uskosta, harhaluulosta tai epäuskosta. Eli reviirin merkinnästä siinä tosiaan on kysymys, ja tabusta. Vekan loma on tabu. Jumalan merkki on ylinnä kusitolpassa tontin rajalla.
ellauri395.html on line 1053: Mikä vitun tahtoratkaisu? So. vastentahtoisesti. Kristillinen etiikka on kuin kolikko, jolla on kaksi puolta: Velvollisuuseettisellä puolella korostuvat absoluuttiset moraalinormit, oikeat ja väärät teot. Jumala ei ole säätänyt mielivaltaisesti, mikä on hyvää. Mittapuuna on Hänen luontonsa. Minkäs se luonnolleen mahtaa. Mahootointa. Sullon mun luonto. Mitäs läxit. Ei se voi muuttaa luontoaan, eikä luoda isompaa kiveä kuin jaxaa nostaa. Raamatullinen näkemys antaa hyvälle ja pahalle sekä moraaliselle velvollisuudelle parhaan ja filosofisesti eheän selityksen. Monet etiikan teoriat esittävät oletuksia moraalin alkuperästä, mutta moraalisen velvoitteen selittäminen on niille mahootointa. Höpsismi on ainoa toimiva ratkaisu.
ellauri395.html on line 1199: Evankeliointia estävän kulttuurin muuttuminen ja avautuminen (esim. homo- ja xenofobia)
ellauri395.html on line 1213: Suomessa on pitkälti maallinen yhteiskunta, vaikka kristittyjä on 84 prosenttia väestöstä. 90 % suhtautuu myönteisesti kirkon sosiaalityöhön, mutta vain 8 % osallistuu jatkuvasti minkäänlaiseen jumalanpalvelukseen. Viimeinen herätys tapahtui 1960-luvulla. Vahva usko inhimillisen järjen voimaan ja yliluonnollisten asioiden hylkääminen hallitsee nyt yhteiskuntaa. Suomen kaltainen ultramoderni maa tarvitsee luultavasti sekä uudistusta olemassa olevaan kirkkoon että myös uusia katastrofeja. Rukoile venäläisten läpimurtoa, joka saisi ihmiset etsimään Herraa lännempää.
ellauri395.html on line 1232: Rukoile, että seurakunnista paljastuisivat ne ajatusrakenteet ja esteet, jotka antavat viholliselle jalansijaa ja pidättävät herätystä, esim. arvosteluhenki, ylpeys, epäuskoa, materialismi, fundamentalismi, pedofilia (Jaak. 3:13-4:7, 1 Joh. 2:15-17)
ellauri395.html on line 1245: Miten rukoilla omien lasten puolesta, jos niitä on siunaantunut, niinkuin lessu-ukolle, jolla oli 100 lastenlasta. Aika surkeaa että nimenomaan tollaiset täyttää sitten maan loppupeleissä. Vähänkin järjissään olevat ei enää tee lisää lapsia pahentamaan katastrofia. Sen kyllä huomaa Sysmän kaupoissa, järestään siellä on lökäpöxyisiä ruttuvaareja ja jättiperseisiä ämmiä.
ellauri395.html on line 1260: Siunaustoivotuksin Mirjami Ivanov (M.Th, FM) Mirjami´s current home is located at Hollywood, FL. We have lots of information about Mirjami: religious views are listed as unknown, ethnicity is Caucasian, and political affiliation is unknown. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Mirjamin ja Ivon työ Itä-Euroopassa alkoi. Alussa ”salakuljetettiin” Raamattuja. Nyt aseapua ja evankeliumia Itä-Eurooppaan. Only you may come on my knees.
ellauri395.html on line 1270: Hän saarnaa hyvinvointiteologiaa ja on osa Word of Mouth -liikettä, joka opettaa, että jumalallinen suosio ilmaistaan aineellisessa ja taloudellisessa siunauksessa ja että ministeriöille antaminen vapauttaa tämän suosion.
ellauri395.html on line 1274: Hän saarnaa hyvinvointiteologiaa ja on osa Word of Faith -liikettä, joka opettaa, että taloudellinen siunaus ja fyysinen hyvinvointi ovat Jumalan tahto uskoville ja että aineellinen ja taloudellinen menestys ovat merkki jumalallisesta suosiosta. Tämä voidaan ansaita antamalla ministeriölle, ja Copeland on kirjoittanut, että seurakuntalaiset saavat "satakertaisen" tuoton sijoitukselleen antamalla Jumalalle. Jumala pitää uskovista jotka eivät osaa laskea.
ellauri395.html on line 1283: Uzbekistan is the strategic key for all of Central Asia, and tensions remain high between the post-Soviet regime and the Islamist movements (most radical in the Fergana Valley). Much of the population is tired of poverty, corruption, and failure to make economic progress, and Islamists attract jobless young men. Economic prospects have improved recently, as both tourism and employment opportunities for women have improved. Pray for positive change that lasts, and leadership that governs for the sake of the people. Pray for the true peace only Jesus can give.
ellauri395.html on line 1285: Uzbek believers continue to increase despite great opposition. The prospect of retribution from three sides – the government, local Muslim leaders and the community (family and neighbours) – has not halted growth. There are now probably more than 10,000 Uzbek believers, where there were possibly none only a generation ago. But much prayer (= gold and silver) is still needed:
ellauri395.html on line 1287: For the disciplining and mentoring of new believers. No one knows how many isolated individuals and clusters exist, but there are far more than those affiliated with officially recognized churches. Many fall away when difficulties intensify; pray that Christians might be integrated quickly into home groups or fellowships where they can grow. Many others find their witness curtailed by fear; pray for boldness for them.
ellauri395.html on line 1289: For local believers who are accused of being cultural/religious traitors and “rice Christians”. Pray for gentleness and humility as well as right motives for all those who seek to integrate into the churches.
ellauri395.html on line 1291: For the distribution of believers. Most Uzbek Christians live in Tashkent and other cities, despite half of Uzbeks living in rural areas.
ellauri395.html on line 1305: Copeland on kerännyt uransa aikana huomattavaa varallisuutta ja on kutsunut itseään "erittäin varakkaaksi mieheksi". Jotkin lähteet väittivät vuonna 2021 Copelandin olevan Amerikan rikkain pastori 750 miljoonan dollarin nettovarallisuudella. Köyhiltä kerätyt rahat menevät Copelandin yxityisiin suihkukoneisiin. Koronan aikana hän väitti tuhoavansa viruksen "Jumalan ruskean tuulen" avulla. Ailka paljon paalua on kerännyt myös georgialainen teleneekeri Creflo Dollari. Ministeriöt ovat USAssa verovapaita, kuha ne ei rikastuta pastoreita ylenmääräisesti. Näin ei hallituxen selvitysmiehen mukaan koskaan tapahtunut. Then Peter said, “Silver or gold I do not have, but what I do have I give you. In the name of Jesus Christ of Nazareth, get up and walk.”
ellauri395.html on line 1307: Kenneth Erwin Hagin (August 20, 1917 – September 19, 2003) was an American preacher. He is often considered the father of the Word of Faith movement. "I´m not the father" quoth he in the words of Ferenc Kiefer.
ellauri395.html on line 1313: Sillä välillä Haginista tuli ökyrikas ministeriönsä presidenttinä. Hagin aloitti kiertävän palvelutyön Raamatun opettajana ja evankelistana vuonna 1949 Jeesuksen yllättävän 2. ilmestymisen jälkeen Oklahomassa. Hän liittyi Voice of Healing Revival -järjestöön Yhdysvalloissa Oral Robertsin , Gordon Lindsayn ja Ozzy Osbornin kanssa vuosina 1947-1958. 23. tammikuuta 1963 hän perusti Kenneth E. Hagin Evangelistic Associationin (nykyisin Kenneth Hagin Ministries) Garlandissa, Texasissa. Syyskuussa 1966 ministeriön toimistot siirrettiin Tulsaan, Oklahomaan, tiloihin, joita aiemmin käytti Ozzy Osborn. Hän aloitti saarnojensa myynnin kelalta kelalle nauhalla vuonna 1966. Saman vuoden marraskuussa hän opetti ensimmäistä kertaa radiossa KSKY: ssä Dallasissa. Siitä lähtien se oli pelkkää myötämäkeä.
ellauri395.html on line 1321: Haginista tuli mieleen Dickensin Mr. Fagin. Fagin's name comes from one of Dickens's friends he had known in his youth while working in a boot-blacking factory.
ellauri395.html on line 1326: Ulf Ekman (s. 8. joulukuuta 1950 Göteborg, Ruotsi) on karismaattisen uskonnollisen Livets Ord -liikkeen perustaja. Koulutukseltaan hän on sekä teologian että filosofian kandidaatti. Ekman on perustanut myös Livets Ord University -opiston ja Word of Life -raamattukoulun. Uppsalassa toimivan ensimmäisen Livets Ord -seurakunnan myötä Uskon Sana -liike rantautui Ruotsiin vuonna 1983. Ekman toimi seurakunnan johtajana vuoteen 2002 asti, kunnes luovutti toimen Robert Ekhille voidakseen keskittyä kansainväliseen työhönsä. 9. maaliskuuta 2014 kirjoittamassaan kirjeessä ja saarnassaan hän ilmoitti kääntyvänsä katoliseksi. Jätti lammasseurakunnan kuin nallin kalliolle: "I'm pretty tired. I think I' m goin' home now."
ellauri395.html on line 1330: Utspelet var mycket uppmärksammat och mötte kritik, både för Ekmans tidigare profil som (särskilt under föreningens tidiga år) aggressivt evangelikal ledare med tidvis mycket fientliga utspel mot romersk-katolska kyrkan som okristen och korrupt samt att han opportunistiskt valt att konvertera efter att ha avslutat ett 30-årigt värv som frikyrkopastor. Ekman betonade själv att beslutet var framvuxet under lång tid och förankrat hos åtskilliga av föreningens medlemmar samt att splittringen var personlig och i mycket en uppgörelse med långvariga fördomar om katolsk teologi, exegetik och ritual, som han gradvis kommit att närma sig och känna sympati med.
ellauri396.html on line 68:
Kuinka vaarallinen on Jordan B Peterson, oikeistolainen professori, joka osui hornettien pesään?
ellauri396.html on line 72: Sen jälkeen kun hän kohtasi Cathy Newmanin, kanadalaisen akateemisen kirjasta on tullut bestseller. Mutta hänen argumenttinsa ovat täynnä "pseudofaktioita" ja salaliittoteorioita. Kanadalainen psykologian professori ja kulttuurisoturi Jordan B Peterson ei olisi voinut toivoa parempaa julkisuutta kuin hänen äskettäinen tapaamisensa Cathy Newmanin kanssa Channel 4 News -kanavalla. Mitä enemmän Newman muotoili epätarkasti uskomuksiaan ja petti hänen ärtyneisyyttään, sitä paremmaksi Peterson tuli. Koko esitys, jota on sittemmin katsottu YouTubessa yli 6 miljoonaa kertaa ja jota innostunut Fox News -juontaja Tucker Carlson kuvaili "yhdeksi kaikkien aikojen upeimmista haastatteluista", vahvisti Petersonin mielikuvaa viileän rationaalisena tieteenmiehenä kasvot alaspäin. poliittisen korrektiuden hysteria. Kuten hän kertoi Newmanille erottuvalla, ahtautuneella äänellään, jota hän on vertannut Kermit-sammakon ääneen: "Valitsen sanani hyvin, hyvin huolellisesti."
ellauri396.html on line 74: Vastakkainasettelu on tehnyt ihmeitä Petersonille. Hänen uudesta kirjastaan 12 Rules for Life: An Antidote to Chaos on tullut pakoon bestseller Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa, Saksassa ja Ranskassa, mikä tekee hänestä julkisen intellektuellin du jour. Peterson ei ole vain yksi trolli, narsisti tai räjähdysmies, jonka väitteet ovat kohtalokkaasti vaarantuneet vilpillisyyden, röyhkeyden, älyllisen laiskuuden ja räikeän kiihkoilun vuoksi. On vaikeampaa väitellä sellaisen kanssa, joka uskoo sanomaansa ja tietää mistä puhuu – tai ainakin välittää sen vaikutelman. Ei ihme, että jokainen poliittisen korrektiuden vitsaus, katsojasta InfoWarsiin, räjähtää 55-vuotiaan professorin yli, joka näyttää tuovan raskaan sarjan älyllistä armatuuria "sosiaalisen oikeuden sotureita" ja "lumihiutaleita" koskeviin vakiovalituksiin. He ajattelevat, että hän voisi olla kulttuurisodan ase X.
ellauri396.html on line 95: Kaksi vuotta sitten hän oli suosittu professori Toronton yliopistossa ja kliininen psykologi, joka tarjosi itsensä kehittämiseen liittyviä harjoituksia YouTubessa. Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, Maps of Meaning: The Architecture of Belief, vuonna 1999 ja esiintyi Malcolm Gladwellin bestsellerissä David ja Goliath, jossa hän puhui menestyneiden yrittäjien luonteenpiirteistä. Hänen työnsä tiukka rakkaus, ankara isä-säike on edustettuna 12:ssa elämänsäännössä, jotka ilmaisevat voimaa, kurinalaisuutta ja kunniaa. Psychology in 15 minutes.
ellauri396.html on line 100: Hänen julkkiksensa ja rikkautensa alkoivat kuitenkin muualta, kolmiosaisesta YouTube-sarjasta syyskuussa 2016 nimeltä Professor Against Political Correctness. Petersonia vaivasi kaksi kehitystä: liittovaltion muutos sukupuoli-identiteetin ja ilmaisun lisäämiseksi Kanadan ihmisoikeuslakiin; ja hänen yliopistonsa suunnitelmat pakollisesta puolueettomuuden vastaisesta koulutuksesta. Siitä lähtien hän vastusti marxismia, ihmisoikeusjärjestöjä, HR-osastoja ja "radikaalivasemmiston poliittisten motiivien maanalaista koneistoa", joka pakotti häneen sukupuolineutraaleja pronomineja. Tämä monisanaisempi, selkeästi kanadalainen versio Howard Bealen "mad as hell" -monologista Networkissä 1976, vaikutti räjähdysmäisesti. Muutamaa päivää myöhemmin video, jossa opiskelijamielenosoittajat häiritsivät yhtä Petersonin luennoista, paransi hänen mainettaan taitavana totuudenpuhujana. "Löin hornetsien pesään suotuisimpaan aikaan", hän pohtii myöhemmin.
ellauri396.html on line 105: Hän todellakin teki. Camille Paglia (jokapaikan kulttuurilepakko joka sätti William Blakea, Joseph Campbellia ja Stanley Fishiä) voiteli hänet "tärkeimmäksi ja vaikutusvaltaisimmaksi kanadalaiseksi ajattelijaksi Marshall McLuhanin jälkeen". Vitun pajazzo. She is critical of many aspects of modern culture.
ellauri396.html on line 107: She is a wop immigrant, same vintage as Mrs. Zilles. A crucially significant event for her was when an outhouse exploded after she poured too much quicklime into the latrine. Arttu perrkele!!! "That symbolized everything I would do with my life and work. I would be someone who would jump into the latrine of culture, into pornography and crime and psychopathology... and I would drop my own wee bomb into it". For more than a decade, Paglia was the partner of artist Alison Maddex. She dislikes lesbians and they dislike her. Paglia is an atheist, and has stated she has "a very spiritual mystic view of the universe". I endorse astrology. I believe in astrology. You hear? She is also a critic of contemporary American feminism and of post-structuralism, as well as multiple aspects of American culture such as its visual art, music, and film history. Too right.
ellauri396.html on line 109: Taloustieteilijä Tyler Cowen sanoi, että Peterson on tällä hetkellä vaikutusvaltaisin julkinen intellektuelli länsimaissa. Oikeistokommentaattorille Melanie Phillipsille hän on "eräänlainen maallinen profeetta … lobotoisoidun konformismin aikakaudella". Häntä ihailevat myös ns. alt-light-hahmot (periaatteessa "alt-right" ilman piirikuvia ja valkoista etnostatea), mukaan lukien Mike Cernovich, Gavin McInnes ja Paul Joseph Watson. Hänen joukkorahoitustulonsa keräävät Patreon- ja YouTube-hittejä (hänen luentoja ja keskusteluja on katsottu lähes 40 miljoonaa kertaa), ja nyt hän pienentää akateemisen palkkansa.
ellauri396.html on line 111: Kaikki eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita siitä, että Peterson on substanssiajattelija. Viime marraskuussa toinen Toronton yliopiston professori Ira Wells kutsui häntä "pifflen professoriksi" - YouTube-tähdeksi eikä uskottavaksi intellektuelliksi. Kanadalaisen Macleans-lehden kolumnisti Tabatha Southey nimesi hänet "tyhmän miehen älykkääksi henkilöksi".
ellauri396.html on line 117: Peterson opiskeli valtiotiedettä ja psykologiaa, mutta hän kutoo suureen teoriaansa useita muita tieteenaloja – evoluutiobiologiaa, antropologiaa, sosiologiaa, historiaa, kirjallisuutta, uskonnontutkimusta. Sen sijaan, että äärioikeiston tavoin edistäisi räikeää kiihkoilua, hän väittää, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeiden perustavanlaatuiset käsitteet, kuten patriarkaatin ja muun rakenteellisen sorron olemassaolo, ovat petollisia illuusioita, ja että hän voi todistaa tämän tieteellä. Siksi: "Ajatus siitä, että naisia sorrettiin kautta historian, on kauhistuttava teoria." Islamofobia on "fasistien luoma sana, jota pelkurit käyttävät manipuloidakseen tyhmiä". Valkoisen etuoikeus on "marxilainen valhe". Uskominen, että sukupuoli-identiteetti on subjektiivinen, on "yhtä huono kuin väittää, että maailma on litteä". Ei ole yllättävää, että hän oli James Damoren varhainen kannattaja, insinööri, jonka Google irtisanoi muistiosta Google's Ideological Echo Chamber.
ellauri396.html on line 122: Petersonin uskomuskokoelma houkuttelee heterogeenisen yleisön, johon kuuluu kristittyjä konservatiiveja, ateisteja libertaareja, keskustalaisia tutkijia ja uusnatseja. Tällä vankkumattomalla antiautoritaarisella on myös silmiinpistävä tapa demonisoida vasemmistoa ja vähätellä oikeiston vaaroja. Yhdysvaltain vuoden 2016 vaalien jälkeen Peterson kuvaili Trumpia "liberaaliksi" ja "maltiksi", ei sen enempää demagogiksi kuin Reagan. Sikäli kuin Trumpin äänestäjät ovat suvaitsemattomia, Peterson väittää, että se on vasemmiston vika työväenluokan uhraamisessa identiteettipolitiikan alttarille. Koska hänen halveksumiseensa identiteettipolitiikkaa kohtaan sisältyy se, mitä hän kutsuu "rotuylpeyden patologiaksi", hän ei täysin tue äärioikeistoa, mutta hän flirttailee heidän meemiensä kanssa ja on päällekkäinen niiden kanssa monissa asioissa. Totta, että hän ei ole valkoinen nationalisti", sanoo David Neiwert, Southern Poverty Law Centerin Pacific Northwest -kirjeenvaihtaja ja Alt-America: The Rise of the Radical Right in the Age of Trumpin kirjoittaja. "Mutta hän tukee kertomustaan näennäisfaktoilla, joista monet on luotu nimenomaan valkoisen nationalismin edistämiseksi, erityisesti koko "kulttuurimarxismin" käsite. Radikalisoitumisen kaari kulkee usein näiden "maltillisempien" ideologien läpi."
ellauri396.html on line 124: "Erona on, että tällä henkilöllä on nimike ja ammatti, jotka antavat tietynlaisen illusorisen uskottavuuden", sanoo Cara Tierney, taiteilija ja osa-aikainen professori, joka vastusti Petersonin esiintymistä Ottawan kansallisgalleriassa viime vuonna. ”Se on erittäin teatraalinen ja hyödyntää ovelasti alustoja, jotka kukoistavat spektaakkeleista, kiistoista, pelosta ja ennakkoluuloista. Uhka ei ole niinkään se, mitä Jordan B uskoo, vaan se, kuinka ne haittaavat kriittisempiä, tietoisempia ja suoraan sanottuna mielenkiintoisempia keskusteluja.
ellauri396.html on line 126: Harkitse mediamyrskyä viime marraskuussa Lindsay Shepherdistä, Ontarion Wilfrid Laurierin yliopiston opetusavustajasta, jota moitittiin siitä, että hän näytti opiskelijoille pätkän, jossa Peterson keskusteli sukupuolen pronomineista. Hiänen ohjaava professorinsa vertasi sitä "neutraalisti Hitlerin puheen soittamiseen", ennen kuin perääntyi ja pyysi anteeksi julkisesti. Laajalti raportoitu kiista nosti norjalaisen hammasharjan 12 elämän sääntöä takaisin Amazonin listalle, mikä johti Petersonin twiittaamiseen: " Ilmeisesti Hitleriin verrattuminen on nyt julkisuutta.”
ellauri396.html on line 132: Siis mitä? Kanadassa ajettiin lakimuutosta, joka estäisi diskriminoimasta nonbinäärejä ym transuja. Toronton yliopiston psykologian professori Jordan Peterson kritisoi lakiesitystä sanoen, että se pakottaisi puhumaan jollain lailla vaikkei halua. Peterson väitti, että laki luokittelisi transupuolisten ihmisten suosikkipronominien "zie" ja "zher" käyttämättä jättämisen vihapuheeksi. Oikeudellisten asiantuntijoiden mukaan lukien oikeustieteen professorit Brenda Cossman Toronton yliopistosta ja Kyle Kirkup Ottawan yliopistosta, suositeltujen pronominien käyttämättä jättäminen ei täytä rikoslain vihan edistämistä koskevan rikoksen laillisia standardeja.
ellauri396.html on line 134: Silti Petersonin sitoutuminen esteettömään sananvapauteen on kyseenalainen. Sananvapaushyypiöt ovat järjestään oikeistopaskoja. Koko sana "vapaus" on oikeistomeemejä, samaa maata kuin usko, toivo ja luottamus. Kun uskot voimakkaaseen ja pahantahtoiseen salaliittoon, alat oikeuttaa äärimmäisiä toimenpiteitä. Viime heinäkuussa hän ilmoitti suunnitelmistaan avata verkkosivusto, joka auttaisi opiskelijoita ja vanhempia tunnistamaan ja välttämään "korruptoituneita" kursseja, joissa on "postmodernia sisältöä". Hän toivoi, että tämä viidessä vuodessa nälkäisi "postmodernit uusmarxilaiset kulttiluokat" unohduksiin. Peterson hylkäsi suunnitelman vastareaktion jälkeen ja myönsi, että se "saattaa lisätä liikaa nykyistä polarisaatiota". Kuka olisi voinut ennustaa, että professoritovereiden lisääminen mustalle listalle saattaisi pahentaa polarisaatiota? Ilmeisesti ei "läntisen maailman vaikutusvaltaisin julkinen intellektuelli". Vittu "luottamus" kuten "luotto" on kaikenlaisen korruptoituneen klaanitoiminnan ja talousliberalismin avaintermejä, kuten nähdään miljoonassa länkkärien skoudesarjassa, viimexi "kohtalokas merimatka" nimisessä tanskixien ja "Grenslanders" nimisessä belgialais-hollantilaisten #metoo jutuissa. Vitun kusipäiset tuppukylien vehkelilijät vaatii koko ajan alaisilta tota "luottamusta". Lojaliteettia, joka ei ole muuta kuin orjamentaliteettia.
ellauri396.html on line 165: Christopher Hitchens (13 April 1949 – 15 December 2011) was a British and American author, polemicist, debater and journalist who in his youth took part in demonstrations against the Vietnam War, joined organisations such as the International Socialists while at university and began to identify as a socialist. However, after 9/11 he no longer regarded himself as a socialist and his political thinking became largely dominated by the issue of defending civilization from terrorists and against the totalitarian regimes that protect them. Hitchens nonetheless continued to identify as a Marxist, endorsing the materialist conception of history, but believed that Karl Marx had underestimated the revolutionary nature of capitalism. He sympathized with libertarian ideals of limited state interference, but considered libertarianism not to be a viable system. But anyway.
ellauri396.html on line 167: In the early 1980s, he emigrated to the United States and wrote for The Nation and Vanity Fair. Known as "one of the 'four horsemen'" (along with Richard Dawkins, Sam Harris and Daniel Dennett) of New Atheism, he gained prominence as a columnist and speaker. His epistemological razor, which states that "what can be asserted without evidence can also be dismissed without evidence", is still off the mark in philosophy and law.
ellauri396.html on line 180: Ensimmäinen leike, joka kestää alle kaksi minuuttia, alkaa klo 4.45, kun Jordan Petersonilta, Toronton yliopiston psykologian professorilta, kysytään, mitä hän pitää niin loukkaavana Bill C-16:ssa, ehdotetussa lainsäädännössä (myöhemmin hyväksytty). parlamentissa), joka lisäsi sukupuolen ilmaisun ja identiteetin Kanadan ihmisoikeuslain mukaisiin syrjintäperusteisiin.
ellauri396.html on line 203: Kaksi ensimmäistä kansakuntaa – Lil'wat First Nation ja N'Quatqua First Nation – päättivät yksipuolisesti 23. elokuuta, että ne sulkevat välittömästi julkisen pääsyn Joffre Lakes Provincial Parkiin, jotta heidän kahden kansansa jäsenet voisivat käydä yksityisesti marjastamassa alueella. Yxityisesti! Vittu marjastamassa!?
ellauri396.html on line 206: BC Parksin mukaan Joffre Lakes on BC:n suosituin maakuntapuisto. Vuonna 2019 196 000 kävijää nautti sen kuuluisista turkooseista vesistä ja upeista vuoristomaisemista, ja kesäkauden viikonloput olivat vilkkainta aikaa.
ellauri396.html on line 210: Ympäristöministeri George Heyman sanoi True Northille antamassaan lausunnossa: "Henkilökuntani ja minä olemme käyneet aktiivisia keskusteluja kansakuntien jäsenten kanssa, kun pyrimme löytämään ratkaisun, joka vastaa kaikkien tarpeisiin. Tukeaksemme näitä tärkeitä keskusteluja, tällä hetkellä Joffre Lakes Park pysyy yleisön ulottumattomissa perjantaihin 1. syyskuuta asti, kun nämä keskustelut jatkuvat."
ellauri396.html on line 213: True North kysyi ympäristöministeriöltä, kuinka paljon veronmaksajien rahoja ohjataan vuosittain Joffre Lakes -puiston ylläpitoon, mutta ei saanut vastausta ajoissa julkaisua varten.
ellauri396.html on line 232: Hän on Harvardin professorin ja Enlightenment Now -kirjailijan Steven Pinkerin tukema ( "eloisa ja oivaltava kirja - pelit eivät ole vain hauskoja pelejä: niiden avulla voimme tutkia maailman monimutkaisuutta" ). Teoksessa Your Move muut kirjoittajat Jonathan Kay ja Joan Moriarity käsittelevät otsikoita Trumpin Amerikasta kulttuuriseen omaksumiseen, transsukupuolisten identiteettien taloudelliseen päätöksentekoon, poliittisesta korrektiudesta Alpha-persoonallisuuksiin ja paljon muuta tutkimalla lautapelejä – mikä heidän mukaansa paljastaa paljon enemmän arvoistamme, historiastamme, peloistamme, politiikastamme, ihmissuhteistamme ja identiteetistämme kuin televisio, elokuvat tai musiikki koskaan pystyvät. Mitä lautapelit voivat kertoa meille sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, kolonialismista, kiihkoilusta, kapitalismista ja muista uutisia hallitsevista kuumista näppäinongelmista? Kay erosi Mursun päätoimittajan tehtävästä 14. toukokuuta 2017 kulttuurin omistamista koskevan kiistan jälkeen, jossa hän hylkäsi alkuperäiskansojen huolen käytännössä. Kulttuurinen omiminen pöytäpelaamisen maailmassa: kuinka lautapeli nimeltä "Greenland" antoi Kaylle laajemman kontekstin ja ymmärryksen Pohjois-Amerikan ja Euroopan alkuperäiskansojen kusetusta kohtaan kuin hän pystyi koskaan poimimaan aikoinaan luokkahuoneessa.
ellauri396.html on line 236: Ensinnäkin minun on käsiteltävä pari asiaa Lindsay Shepherdistä. Häntä ei pie sekoittaa Lindsay Lohaniin, jonka maitomunat ovat aivan omaa luokkaansa. Kun ehdotin tätä artikkelia, Shepherd oli jo alkanut lähettää kryptokonservatiivisia mielipiteitä Twitter-syötteessään, jotka liittyivät suurelta osin rotuun ja etuoikeuteen Kanadassa. Kirjoitin kuitenkin tämän paperin ennen kuin Shepherd alkoi tuoda äänekkäämmin esiin valkoisten ylivaltaa ajavia näkemyksiään. Maaliskuussa 2017 Shepherd kutsui valkoisen etnonationalisti/supremacistin Faith Goldyn puhumaan maahanmuuttoaiheesta osana Unpopular Opinions Speaker -sarjaa (Lam ja Bueckert). Shepherd rationalisoi kutsun tilaisuudeksi keskustella ja olla mukana Goldyn näkökulmasta, koska "ihmisten tulisi kuunnella ja muodostaa omat mielipiteensä" (qtd. teoksessa Lam ja Bueckert). Selvyyden vuoksi en ole samaa mieltä hänen perusteluistaan: ei välitä siitä, että Goldyn mielipiteitä on jo kritisoitu ja kyseenalaistettu (Holt ja Markusoff tarjoavat kaksi esimerkkiä), siellä on paljon parempia ja pätevämpiä ihmisiä keskustelemaan maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä kuin valkoinen etno-nationalisti/ylivaltainen Goldy. Pidän Shepherdin päätöstä esittää Goldy vain vähän enemmän kuin uusnatsin asettamisena yleisön huomion kohteeksi.
ellauri396.html on line 241: Kuvakaappaus elokuvasta The Passion of Jeanne of Arc (1928). ellauri396.html on line 259: Hiljaisuuden aikana Gonzálezin sieraimet levenivät, hänen silmänsä välkkyivät ja kyyneleet valuivat lopulta hänen kasvoilleen; hän ei pyyhkinyt niitä pois (Lucero II). Teräksisen, itkevän Gonzálezin kuvat lisääntyivät. Tärkeää on, että González ei ole valkoinen, joten hän ei sovi itkevän valkoisen tytön joukkoon. Siitä huolimatta hän edustaa itkemisen poliittista potentiaalia. New Yorkerissa Rebecca Mead piirtää yhteyden itkevän Gonzalesin ja itkevän Jeanne of Arcin kuvan välille Carl Theodor Dreyerin mykkäelokuvassa vuodelta 1928, The Passion of Jeanne of Arc. Molemmissa tapauksissa itkusta tulee ainoa vastaus, ainoa tapa viestiä sanoinkuvaamattomasta ominaisuudesta tai kokemuksesta, jota sanat eivät riitä kertomaan. Tuskin niitä tarvitaan.
ellauri396.html on line 269: Ugly fat professor man claimed Lindsay Shepherd is only successful because of her "young white female face". Shepherd said she's aware her telegenic air may have contributed to her case. "Why are these people´s minds so infected?" Shepherd asked on Twitter. "Why can´t I be seen as someone who has writing and analytical abilities and a strong work ethic, uterus swollen by a Romanian, not the Iranian who recycled badly." ellauri396.html on line 280: käsitellyt uskonnonfilosofisia aiheita. Hän on
ellauri396.html on line 297: of Eternity. Vardyn pääasiallinen akateeminen
ellauri396.html on line 299: Kierkegaardin filosofia, jonka työtä hän opetti
ellauri396.html on line 301: uskonnonfilosofian tarkoituxena tutkia
ellauri396.html on line 311: Peter Vardy kuulostaa videolla aivan Monty Pythonin yläluokan twitiltä. Peter Vardy Huge range of New and Used
ellauri396.html on line 361: Nicholas Glyn Paul "Nicky" Gumbel is an English Anglican priest and author in the evangelical and charismatic traditions. He is known as the developer of the Alpha Course, a basic introduction to Christianity supported by churches of many Christian traditions. He was Vicar of Holy Trinity Brompton in the Diocese of London, Church of England from 2005 to 2022.
ellauri396.html on line 363: Pezkun ikäinen Nicky on (oli) aika könsikäs. He is the son of Walter Gumbel, a German secular Jew from Stuttgart whose licence to practise law in that city was withdrawn in one of the early Nazi purges. Walter Gumbel emigrated to Britain and became a successful barrister. Gumbel's mother, Muriel, was a barrister and nominal Christian. Nicky on juutalaisluopio kuten Jeesus, Pietari ja Paavali. He went to a boys' boarding school and converted to Christianity while attending university in 1974. He studied law at Trinity College, Cambridge, graduating with a Bachelor of Arts (BA) degree in 1976. In January 1978, Gumbel married at the church, Pippa, with whom he would go on incessantly so as to have three children. Meanwhile, he became a regular worshipper at Holy Trinity Brompton Church, Knightsbridge. He was appointed Commander of the Order of the British Empire (CBE) in the 2024 New Year Honours for services to the Church of England. Gumbel serves as the public face of the course, being described by James Heard [n.h., clarification needed] as something of a "Weberian charismatic leader". Gumbel is the author of a number of books related to the Alpha Course, including Questions of Life which has sold over 1M copies.
ellauri396.html on line 367: The Toronto Blessing has become synonymous within charismatic Christian circles for terms and actions that include an increased awareness of God's love, religious ecstasy, external observances of ecstatic worship, being slain in the Spirit, uncontrollable laughter, emotional and/or physical euphoria, crying, healing from emotional wounds, healing of damaged relationships, and electric waves of the spirit. "Holy laughter", as a result of overwhelming joy, was a hallmark manifestation, and there were also some reports of instances of participants roaring like lions or making other animal noises such as super loud farts. Leaders and participants present in these services claim that most of these manifestations, including some people roaring like lions, were physical manifestations of the Holy Spirit's presence and power, while some Pentecostal and charismatic leaders believe these were the counterfeits of the Spirit as is mentioned in the biblical passage of 2 Thessalonians 2:9. In December, 1994, Toronto Life Magazine declared TAV (Toronto Airport Vineyard church) as Toronto's most notable tourist attraction for the year.
ellauri396.html on line 369: The events that occurred at the Toronto Blessing are not unique in Christian history; similar events were recorded as happening within the Azusa Street revival of the early 1900s that led to the Helluntaiystävät movement, as well as in other revival movements throughout the history of Christian church movements. The Bible also records supernatural events when people encountered God and describes lightning coming from the top of Mount Sinai in Exodus 20:18 when the 10 Commandments were given, Jewish soldiers and temple police falling down in the Garden of Gethsemane when encountering Jesus in John 18:6, Moses' face shining when descending Mount Sinai in Exodus 34:35, and a cloud of glory that appeared over the Hebrew tent of meeting in Exodus 40:34. Proponents of the Toronto Blessing point to these biblical examples as partial evidence of the activities in their meetings being legitimate.
ellauri396.html on line 371: A common element described by those in attendance at the meetings was the claim of miraculous events that occurred during the services. Some of these could be categorized as physical healings, while in other instances, people reported they had a new awareness of God's love, a new freedom from past fears, anger, drinking, and relationship problems.
ellauri396.html on line 373: There were even claims of God putting gold fillings into people's teeth during the service.
ellauri396.html on line 374: A study was conducted in 1995 that surveyed 1,000 people who visited TAV and approximately half of them reported that they felt spiritually refreshed after the meetings, close to 90% said they were "more in love with Jesus" than they had been in any other point in their lives, and 88% of married respondents stated that they were also more in love with their spouse. 300 patients reported new gold fillings. A follow-up study conducted in 1997 also yielded similar figures from the original survey respondents.
ellauri396.html on line 376: The Toronto Blessing appears to share similarities with other past events where historical records report similar activities of laughter, crying, falling down, shaking and claims of miraculous healings. According to some, these events have been recorded as occurring throughout, not only the recent past, but for the approximate 2,000 years since the crucifixion and resurrection of Christ took place.
ellauri396.html on line 378: Some Christian leaders were enthusiastic about what they saw as a renewal in North American Christianity, while others saw it as heretical and spiritually dangerous. The laughter portion of these meetings was endorsed by Benny Hinn, Oral Roberts and Pat Robertson, who said in one interview that "The Bible says in the presence of the Lord there is fullness of joy."
ellauri396.html on line 380: Critics referred to it as self-centered and evil and claimed that the strange manifestations were warning signs for other Christian believers to stay away. In his book, Counterfeit Revival, Hank Hanegraaff claimed that the revival has done more damage than good and that the Toronto blessing was a matter of people being enslaved into altered states of consciousness where they obscure reality and enshrine absurdity. Hank Hanegraaff also stated in a 1996 Washington Post interview that, "It's nice to feel all these things, but the fact is, these feelings will wear off, and then disappointment steps in. I call it post-Holy Laughter depression syndrome." Jeesus pitää enemmän räkänokista kuin tyhjän naurajista. Pyhissä jutuissa ei ole mitään hymyilyttävää. Hartaus on vakava asia. Ei taivaaseen mennä iloa pitämään.
ellauri396.html on line 382: He concluded that while authentic signs of revival might be present at such meetings, ministerial leaders have a biblical responsibility to ensure that parishioners maintain orderly conduct at the gatherings and this seemed to be lacking at many of the meetings. Etäkokouxissa on se varjopuoli että tafsaus on mahdollista vain tapaamisten välillä eikä sakastissa saarnan aikana.
ellauri396.html on line 384: James Beverley, a critic of the Toronto Blessing and a professor at Toronto-based Tyndale Seminary, stated that these events were a "mixed blessing", but was later quoted in 2014 as saying, "whatever the weaknesses are, they are more than compensated for by thousands and thousands of people having had tremendous encounters with God, receiving inner healings, and being renewed."
ellauri396.html on line 386: Nicky Gumbel was the curate of Holy Trinity Brompton at the time of the Toronto Blessing and was later the vicar of the church, the biggest Anglican church in the United Kingdom. He has been quoted as saying that the Toronto Blessing was "the kick in the little ass that the Alpha course needed".
ellauri398.html on line 52: After God commanded Moses to return to Egypt to free the Israelites, Moses took his wife and sons and started his journey. On the road, they stayed at an inn, where God came to kill Moses. Zipporah quickly circumcised her son with a sharp stone and touched Moses' feet with the foreskin, saying "Surely you are a husband of blood to me!" God then left Moses alone (Exodus 4:24–26). The details of the passage are unclear and subject to debate.
ellauri398.html on line 116: särkevämpää, koska se on Mirjam, se profeetta,
ellauri398.html on line 170: Itsekuvaileva "jenkkijuutalainen feministi, joka opettaa pääasiassa protestanttisessa jumaluuskoulussa raamattuvyön soljessa", Levine "yhdistää historiallis-kriittisen kurinalaisuuden, kirjallisuuskriittisen herkkyyden ja toistuvan huumorin sitoutumisen antisemitismin poistamiseen., seksistiset ja homofobiset teologiat." Hän on ortodoksisen juutalaisen synagogan Sherith Israel jäsen, vaikka hän ei itse noudata kashrutia tai sapattia ortodoksisten juutalaisten normien mukaisesti. Levine on tuottanut luentoja Vanhasta testamentista ja " Uuden testamentin suurista hahmoista " The Teaching Companylle.
ellauri398.html on line 219: professori Hartfordin kansainvälisessä uskonnon ja rauhan
ellauri398.html on line 221: opintojen emerita-yliopistoprofessori Vanderbiltissä.
ellauri398.html on line 230: American Academy of Arts and Sciences -akatemian jäsen.
ellauri398.html on line 312: The Life and Morals of Jesus, tunnetaan myös
ellauri398.html on line 420: Rusland udvikler og fornyer sine militære våben i takt med kampene i Ukraine: Droner og kunstig intelligens er det nye "sort" i militær teknologi. Rusland har udviklet hypersoniske missiler, som vesten ikke har noget forsvar imod. Samtidig hænger vesten uhjælpeligt fast i gammeldags krigsførelse med tanks, som er lette ofre for dronerne, og jetjagere som er ekstremt dyre men også lette at skyde ned. I vesten bruges kunstig intelligens mest til at censurere sociale medier (og dermed undertrykke ytringsfriheden) eller skabelse af såkaldte "chatbots", som begår intellektuelt tyveri på forfatterne til kilderne på vores viden.
ellauri398.html on line 446: 5Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, 6ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti. 7Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: »Anna minun juoda astiastasi.» 8Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. 9Samarialaisnainen sanoi: »Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?» Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa (eikä kääntäen).10Jeesus sanoi naiselle: »Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on sinulle antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle ns. elävää vettä.» 11Nainen sanoi: »Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivoni on syvä. Mistä sinä vettä ottaisit? 12Et kai sinä ole suurempi sieltä kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.» 13Jeesus vastasi hänelle: »Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, 14mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.» 15Nainen sanoi: »Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä mie- veden haussa.» 16Jeesus sanoi hänelle: »Mene hakemaan miehesikin tänne.» 17»Ei minulla ole miestä», nainen vastasi. Jeesus sanoi: »Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. 18Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.» 19Nainen sanoi: »Herra, minä huomaan, että sinä olet kiro--- profeetta. 20Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.» 21Jeesus vastasi: »Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. 22Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee nimtuten meidän juutalaisten keskuudesta. 23Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. 24Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.» 25Nainen sanoi: »Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.» – Messias tarkoittaa Kristusta. – »Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.» 26Jeesus sanoi: »Minä se olen, minä, joka tässä juuri puuhasin kanssasi.» 27Juuri silloin tulivat opetuslapset paikalle. Heitä hämmästytti, että Jeesus puhui naisen kanssa, mutta kukaan ei kuitenkaan kehdannut kysyä, mitä hän tahtoi ja miksi hän puhui naiselle. 28Jälkeenpäin nainen vielä kiitti, jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: 29»Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertasi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?» 30Ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat Jeesuksen luo. 31Sillä välin opetuslapset sanoivat Jeesukselle: »Rabbi, tule syömään.» 32Mutta hän sanoi heille: »Sain juuri ruokaa, josta te ette tiedä.» 33Opetuslapset kummastelivat keskenään: »Onko joku tuonut hänelle syötävää?» 34Mutta Jeesus jatkoi: »Minun ruokani on se, että tyhjennän lähettimeni ja vien hänen työnsä päätökseen. 35Te sanotte: ’9 kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. 36Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. 37Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ 38Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tässä tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.» 39Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: »Hän kertasi minulle kaiken mitä olen tehnyt. Telling me my whole life with his words, killing me softly with his shlong.
ellauri398.html on line 450: Vuonna 1973, samalla kun folkista ja soulista oli tulossa romanttisempia ja intiimimpiä, Roberta Flack julkaisi kappaleen "Killing Me Softly With His Song". Sinä vuonna olin E. Saarisen kanssa Jyrisevän kesäkoulussa Oulussa ja tutkistelin sivusilmällä Ison T:n hämmentävän mahtavia kannuja. En kuitenkasn tohtinut lähteä niitä tunnustelemaan vaikka oikein pyydettiin koska olin uskollinen Pia Pipsukalle. Miten naivia. En taaskaan naenut vaekka Naemaan päästettiin. Ois pitänyt ottaa Jee-suxesta mallia.
ellauri398.html on line 478: Puohiniemi, joka on yhdessä professori Göte Nymanin kanssa kirjoittanut kirjan
ellauri398.html on line 515: of_Iran.jpg/440px-1950_%22Avicenna%22_stamp_of_Iran.jpg" />
ellauri398.html on line 518: lääkäri, filosofi ja tiedemies, jota pidetään yhtenä Islamin kultakauden
ellauri398.html on line 520: filosofian ja lääketieteen alalta. Monet pitävät Avicennaa nykyaikaisen
ellauri398.html on line 524: länsimaisiin filosofeihin, kuten Tuomas Akvinolaiseen.
ellauri398.html on line 527: Heidän filosofiansa oli muslimien perin pateettinen koulukunta, joka johdettiin
ellauri398.html on line 532: poika. Pääasialliset kiinnostuksen kohteet: Lääkkeet, Aromaterapia, Filosofia ja
ellauri398.html on line 534: kirjoittamista 450 teoksesta noin 240 on säilynyt, mukaan lukien 150 filosofiaa ja
ellauri398.html on line 541: al-Kindi, ensimmäinen islamilaisista peripateettisista filosofeista, ja häntä
ellauri398.html on line 542: ylistetään " arabifilosofian isänä ". In the Islamic tradition, philosophers are usually called hukamā’ which means the wise men.
ellauri398.html on line 545: valvomaan kreikkalaisten tieteellisten ja filosofisten tekstien kääntämistä
ellauri398.html on line 546: arabian kielelle. Tämä kosketus "muinaisten filosofiaan" (kuten muslimitutkijat
ellauri398.html on line 547: usein kutsuivat hellenististä filosofiaa) vaikutti häneen syvästi, kun hän
ellauri398.html on line 548: syntetisoi, mukautti ja edisti hellenististä ja peripataattista filosofiaa
ellauri398.html on line 563: yhdistämällä hänen matematiikan ja lääketieteen tietonsa. Al-Kindin filosofisten
ellauri398.html on line 564: kirjoitusten keskeinen teema on yhteensopivuus filosofian ja muiden
ellauri398.html on line 567: Näitä ovat muun muassa Jumalan luonne, sielu ja profeetallinen tieto. Jossain
ellauri398.html on line 572: eivät koskaan löytäneet suosiota myöhempien vaikutusvaltaisten filosofien, kuten
ellauri398.html on line 588: monista aiheista, mukaan lukien filosofia, teologia, lääketiede, tähtitiede,
ellauri398.html on line 591: filosofisiin töihinsä kuuluu lukuisia kommentteja Aristotelesta, josta hänet
ellauri398.html on line 599: juristeista, oikeusteoreetikoista, mufteista, filosofeista, teologeista,
ellauri398.html on line 611: ja myös viimeinen King of Kinda. Häntä pidetään joskus arabialaisen runouden
ellauri398.html on line 638: valtaistuinta. Al-Tahir Ahmad Makki sanoo artikkelissaan Dictionary of Literary
ellauri398.html on line 646: teoksessaan "Generations of the Stallion Poets" (arabia: طبقات فحول الشعراء):
ellauri398.html on line 771: Monet katkerat neuvonantajat ovat varoittaneet minua rakkautesi katastrofista,
ellauri398.html on line 971: Kaiken huipuksi taivas ja helvetti "ei ole sellaisia kuin Jeesus saarnasi", uskontotutkija Bart Ehrman jatkaa. Ajatuksia ikuisista palkkioista ja rangaistuksista ei löydy Vanhasta testamentista eikä Jeesuksen opetuksista. Se on kaikki yhtä paljon myyttiä kuin Jeesuksen veitikka Marian kaikkeinpyhimmässä tai Jeesuksen esinahkasormus hiänen sormessaan liiton merkkinä. Samaa mieltä ovat teosofitkin.
ellauri398.html on line 1208: Tämä kuva mulla on jo albumissa 17. Se on selvästi jäänyt vaivaamaan. Profetoidessaan Joosefin pojista Efraimista ja Manassesta Jaakob risti kätensä heidän päänsä päälle ja teki paleoheprealaisen tav -kirjaimen symbolin (kuten aakkosten kirjain t tai x ), joka muistuttaa ristiä ja tuossa muinaisessa heprealaisessa kirjoituksessa ja tarkoittaa kuvallisesti "liiton merkki". Jaska teki pikku luikurin ja siunasi paremmalla kädellä kuopusta Efraimia. Manasse sai ukilta perseenpyyhintäkättä. Saakeli mutisi Raakeli.
ellauri398.html on line 1210: For more on this subject, refer to Natan’s article entitled, “Is America in End-Times Bible Prophecy?” (http://www.hoshanarabbah.org/pdfs/america.pdf). What Scripture Prophecies Will Happen To America Just Prior To The Second Coming? By Ja´acov Natan Lawrence, Waters In The Wilderness, A Teaching Ministry of Hoshsna Rabbah Messianic Discipleship Resources.
ellauri398.html on line 1213:
America's arch-enemies near the end of times will be the islamo-fascist nations and their communist allies; Elohim will use their enemies to bring America to its knees economically and spiritually.
ellauri398.html on line 1217:
America's fall from greatness is necessary for repentance and spiritually revival. That will happen just the 2nd coming of Jeshuah The Messiah.
ellauri398.html on line 1218:
America and the nation of Israel will have a special brotherly relationship and together they will defeat their mutual enemies.
ellauri398.html on line 1219:
Jews and Christians will unite under the presidency of Jeshuah The Messiah.
ellauri398.html on line 1220:
Israel will become the 51st state of the Union.
ellauri398.html on line 1225: So Elohim created man in his own image, in the image of Elohim created he him; male and female created he them. (See also Gen 5:1–2.)
ellauri398.html on line 1227: From this passage, we find that Elohim (plural) has both male and female components. We know that the Father and the Son aren’t female, so what’s left? Obviously by process of elimination and through logical deduction all that we have left is the Holy or the Set-Apart Spirit of Elohim. The femininity of the Spirit is substantiated by the fact that the Hebrew word for spirit (ruach) is in the feminine gender. This is interesting!
ellauri398.html on line 1230: Nathan’s number one passion is to know and to serve Yeshua the Messiah (Jesus Christ) our Redeemer and Master, and to become like him by loving him and keeping his Torah commandments and helping to regather to Yeshua the lost sheep of the house of Israel (i.e., Christians wherever they may be). Passions 2, 3, and 4 are Sandi, downhill and arborism. He speaks biblical Hebrew and koine Greek, but his French is a little rusty. Excuse my French. And no, he is no Jew, just a country boy from Oregon. He likes rimmed hats and collarless white shirts.
ellauri398.html on line 1232: His next greatest life ambition is to see as many lukewarm modern-day Laodicean disciples of Yeshua/Jesus awake from their spiritual slumber and to fall in love with Yeshua the Messiah and to love and serve him for the rest of their lives. Lastly, Nathan is doggedly determined and passionate to confront spiritual darkness and to see the kingdom of evil led by Satan the devil crushed and defeated and the spiritual captives set free in the name of and for the glory of Yeshua the Messiah! Amein.
ellauri399.html on line 61: Var Rusland i en reel position til at forhandle? Nej. Ruslands økonomi og politik lå dengang i ruiner. I Not One Inch beskrives det, hvordan russisk åbenhed over for NATO’s ekspansion ofte varierede alt efter niveauet af finansiel støtte, USA og Tyskland kunne tilbyde. Så omfattende var den russiske korruption, at mange af disse penge forsvandt i et sort hul, så snart de var overført.
ellauri399.html on line 69: Born in 1955 to Abdulfattah "John" Jandali and Joanne Schieble, [Steve] Jobs faced a life-altering moment early on. His mother decided to give him up for adoption because of strong opposition from her father to her relationship with Jandali, a Syrian national. Jandali said, “I was very much in love with Joanne. ... But sadly, her father was a tyrant, and forbade her to marry me, as I was from Syria.” Jobs was adopted by Paul Jobs and Clara Hagopian and grew up unaware of his biological roots. His biological parents reunited and had another child, novelist Mona Simpson, but eventually separated, with Joanne returning to the U.S. with Mona. See also albums 27, 44, 50, 123, 264, 301, 314.
ellauri399.html on line 71: I am honored to be with you today at your commencement from one of the finest universities in the world (Stanford). I never graduated from college. Truth be told, this is the closest I've ever gotten to a college graduation. Today I want to tell you three stories from my life. That's it. No big deal. Just three stories. The first story is about rejecting your kids.
ellauri399.html on line 72: I dropped out of Reed College (Oregon) after the first 6 months, but then stayed around as a drop-in for another 18 months or so before I really quit. So why did I drop out? It started before I was born. My biological mother was a young, unwed college graduate student, and she decided to put me up for adoption. She felt very strongly that I should be adopted by college graduates, so everything was all set for me to be adopted at birth by a lawyer and his wife. Except that when I popped out they decided at the last minute that they really wanted a girl. So my second choice working class parents, who were on a waiting list, got a call in the middle of the night asking: "We have an unexpected baby boy; do you want him?" They said: "Of course." My mother later found out that my adoptive "mother" had never graduated from college and that my adoptive "father" had never even graduated from high school! She refused to sign the adoption papers. She only relented a few months later when my adoptive parents promised that I would someday go to college. When I got the chance I dropped out, mainly to show the finger to my real mom.
ellauri399.html on line 74: 17 years later I went to college. I "naively" chose a college that was almost as expensive as Stanford, and all of my working-class parents' savings were being spent on my college tuition. After six months, I couldn't see the value in it. I had no idea what I wanted to do with my life and no idea how college was going to help me figure it out. And here I was spending all of the money my parents had saved their entire life. So I decided to drop out and trust that it would all work out OK. It was pretty scary at the time, but looking back it was one of the best decisions I ever made. Today I make so much more money as a dropout. The minute I dropped out I could stop taking the required classes that didn't interest me, and begin dropping in on the ones that looked interesting. Those 2 years of freewheeling cost my poor "parents" just as much money without the benefit of my ever graduating.
ellauri399.html on line 76: It wasn't at all romantic. I didn't have a romantic dorm room, so I slept on the floor in friends' rooms, I returned coke bottles for the 5¢ deposits to buy food with, and I would walk the 7 miles across town every Sunday night to get one good meal a week at the Hare Krishna temple. I loved it, especially the chanting and opening the little doors. And much of what I stumbled into by following my curiosity and intuition turned out to be priceless later on. Let me give you one example:
ellauri399.html on line 80: Reed College at that time offered perhaps the best calligraphy instruction in the country. Throughout the campus every poster, every label on every drawer, was beautifully hand calligraphed. Because I had dropped out and didn't have to take the normal classes, I decided to take a calligraphy class to learn how to do this. I learned about serif and san serif typefaces (WOW), about proportional and monospace fonts (double WOW), about what makes great typography great such as F and I ligatures. It was beautiful, historical, artistically subtle in a way that science can't capture, and I found it fascinating.
ellauri399.html on line 96: None of this had even a hope of any practical application in my life. But ten years later, when "we" were designing the first Macintosh computer, it all came back to me. And "we" designed it all into the Mac. (It was Wozniak who built the box, I was basically just a salesman extraordinaire.) It was the first computer with beautiful typography. If I had never dropped out of college, the Mac would have never had multiple typefaces or proportionally spaced fonts. Ain't that something? And the Macintosh box looked just like those Hare Krishna boxes! And since Windows just copied the Mac, it's likely that no personal computer would have them. If I had never dropped out, personal computers might not have the wonderful typography that they do, and Apple products would not be nonstandard and madly overpriced. If that is not Providence, what is? Of course it was impossible to reject the kids looking forward when I was in college. But it was very, very easy looking backwards just 6 years later.
ellauri399.html on line 98: No one wants to die. Even people who want to go to heaven don't want to die to get there. And yet death is the destination we all share. No one has ever escaped it. And that is as it should be, because Death is very likely the single best invention of Life. It is Life's change agent. It is nothing but the capitalist concept of creative destruction. It clears out the old to make way for the new. Right now the new is you, but someday not too long from now, you will gradually become the old and be cleared away. Sorry to be so dramatic, but it is quite true. Thank God I got cleared away so soon. One of the few people like the Shakespeares and Einsteins that get well known – I wanted to be in that group. I had a lot in common with Jörkka Donner, like showing off and rejecting unintended kids. Except Jörn did not drop out. Jörn was a wealthy German not a fucking Syrian.
ellauri399.html on line 102: Your time is limited, so don't waste it living someone else's life, like your kids. Fuck your girlfriend, not some Daniel, as I did. Don't be trapped by dogma - which is living with the results of other people's thinking. Don't let the noise of others' opinions drown out your own bigger noise. And most important, have the courage to follow your heart and brain. They somehow already know what you truly want to become. Everything else is secondary, such as pancreas.
ellauri399.html on line 104: Erin told Isaacson for the biography: "He does his best to be both the father and the CEO of Apple, and he juggles those pretty well. Sometimes I wish I had more of his attention, but I know he's very self-important and thinks he's really cool, so I'm fine. I don't really need more attention, not from him."
ellauri399.html on line 106: When I was young, there was an amazing publication called The Whole Earth Catalog, which was one of the bibles of my generation. It was created by a fellow named Stewart Brand not far from here in Menlo Park, and he brought it to life with his poetic touch. This was in the late 1960's, before personal computers and desktop publishing, so it was all made with typewriters, scissors, and polaroid cameras. It was sort of like Google in paperback form, 35 years before Google came along: it was idealistic, and overflowing with neat tools and great notions. In many ways better than Google in fact, except less advertising.
ellauri399.html on line 110: Stewart and his team put out several issues of The Whole Earth Catalog, and then when it had run its course, they put out a final issue. It was the mid-1970s, and I was your age. On the back cover of their final issue was a photograph of an early morning country road, the kind you might find yourself hitched beside after hitchhiking if you were so adventurous. Beneath it were the words: "Stay Hungry. Stay Foolish." It was their farewell message as they signed off. Stay Hungry. Stay Foolish. And I have always wished that for myself. And now, as you graduate to begin anew, I wish that for you. Stay Hungry. Stay Foolish. (Stewart is 85 years old and kicking. Still hungry with estimated net worth of $1-5M.) I am both hungry (can´t digest sugar, even veggies) and foolish, though not that foolish about money. Thank you all very much for listening. Buy Apple products.
ellauri399.html on line 120: In October 1973, Watts returned from a European lecture tour to his cabin in Druid Heights, California. Friends of Watts had been concerned about him for some time over his alcoholism. On 16 November 1973, at age 58, he died in the Mandala House in Druid Heights. He was reported to have been under treatment for a heart condition. Before authorities could attend, his body was whisked away from his home and cremated on a wood pyre at a nearby beach by Buddhist monks. Mark Watts relates that Watts was cremated on Muir Beach at 8:30 am after being discovered deceased at 6:00 am. He had it all planned. The trick about living is to know when to stop.
ellauri399.html on line 124: Watts married three times and had seven children (five daughters and two sons). He sure got his germ line well dispersed. Watts was a heavy smoker throughout his life and in his later years drank heavily. Not much of a buddhist altogether. Rather, a sedentary and contemplative character, an intellectual, a Brahmin, a mystic and also somewhat of a disreputable epicurean who has three wives, seven children and five grandchildren.
ellauri399.html on line 126: Watts asserts that our conception of ourselves as an "ego in a bag of skin", or "skin-encapsulated ego" is a myth; the entities we call the separate "things" are merely aspects or features of the whole. The upshot being that we are all full of it in disguise (Tat Tvam Asi). I can relate to that. As Zen master Bankei said: "Even when you're sitting in meditation, if there's something you've got to do, it's quite all right to get up and leave. Like go for a pee." The Nazi Daisetsu Teitaro Suzuki thought he was the cat's whiskers. A great boddhisattva. No ize asiassa se oli järkevämpi kuin moni muu.
ellauri399.html on line 139: Patanjali as an avatar of Sheeish. Käsiä
ellauri399.html on line 144: Paramahansa Yogananda, the spiritual teacher who was a silent force in the life of the most important
ellauri399.html on line 145: entrepreneur of our times. Expert Opinion By Hitendra Fatwa, Founder, Mentula Institute Jun 21, 2015. Anakonda löytyy myös kersantti Pippurin puhallinsoitinyhtyeen levykannesta albumissa 219 nobelisti Bob Zimmermanin alapuolelta. See also album 219 missä tämä mustakutri keekoilee nummerolla 33 rehupiiklesien levykannessa hairdressers wax dummyn viekossa.
ellauri399.html on line 147: Chrisann, in her memoir, The Bite in the Apple: A Memoir of My Life with [Steve] Jobs, disclosed intimate details about their sex life. In particular, [Steve]’s sexual behaviors and the benefits he derived from them. The practice required an open mind and a powerful commitment. You, too, can then reap the benefits of these powerful sexual techniques. In it, she divulges that the Apple founder, who died in 2011, thought he had been a World War II pilot in a past life. “It all broke open between us when he asked if I would make tantric love with him in his garden shed.” The details go on: “Our birth control method up to that point was [Steve]’s coitus interruptus, also called the pull-out method, which for him was about his conserving his energy for work.”
ellauri399.html on line 149: And Jobs' famous ego also had an effect on the relationship, as he grew in self-regard and refused to perform everyday tasks. Doing the dishes ourselves was simply no option for [Steve]. He had entered into an elite world where others took care of the lower-level functions so that he could operate with more efficiency, on his presumably higher plane. Jobs was a master salesman, but to him, selling wasn’t selling. It was seduction. . I’ll never forget a meeting with Jobs where he was asked about the use of technology (computers) and he simply replied, “They are still too hard to use.” That sense that there are two types of people in the world, “Apple people” and everyone else, was the most powerful tool in our sales and branding arsenal.
ellauri399.html on line 151: The two finally ended their romantic relationship for good in late 1977, after Brennan became pregnant with their daughter, Lisa. Brennan worked as a waitress and collected welfare checks to support herself and their baby daughter. Jobs publicly denied he was Lisa’s father for years, even though he took a paternity test in 1979 proving he was the dad. He was paying $500 a month in child support when he told Time magazine in 1983, “28 percent of the male population in the United States could be the father.”
ellauri399.html on line 153: [Steve] wanted his buddy Daniel to live with them because he believed it would break up the intensity of what wasn’t working between us. He said he didn’t want us to play assumed roles and that he wanted to choose when we would be together. Daniel, who was sort of charmingly odd, slept in the living room on the floor next to his piano. But after a month [Steve] literally picked me up and moved everything I owned and took over the master bedroom. He’d finally realized that I had the better deal: a larger room with an en suite bath and the privacy of the backyard. [Steve] had paid the security deposit for the rental so was, in fact, entitled to the room he wanted. But he was so graceless that I felt humiliated and outraged.
ellauri399.html on line 155: It was like a game of Snakes and Ladders, with [Steve] as the game master. The ups were hopeful and the downs were extreme. I didn’t know how to hold my own with him because he didn’t play fair. He just played to win — and win at any cost. [Steve] had a way of being spiritually advanced while also being emotionally underdeveloped.
ellauri399.html on line 156: He wanted either to own everything or diminish its value. I just didn’t understand how to take care of myself in the face of his enlarged sense of self importance.
ellauri399.html on line 158: [Steve] was learning how to gain power by insinuating negative self-images onto others. As Apple grew, so did [Steve]’s sense of self-entitlement; in parallel they both seemed to take on lives of their own. And his behaviors didn’t improve with success, they changed from adolescent and dopey to just plain vicious. [Steve] was uncontrollably critical. His reactions had a Tourette’s quality — as if he couldn’t stop himself.
ellauri399.html on line 160: [Steve] Jobs planned every detail of his own memorial service, held at Stanford University in October 2011, including the brown box each attendee received as a farewell gift. One of those attendees was Mark Benioff, CEO of Salesforce.com, and two years later at a TechCrunch Disrupt conference he recounted his feelings at the moment when he opened the box: "This is going to be good," he recalled. "I knew that this was a decision [Steve] made, and whatever it was, it was the last thing he wanted us all to think about."
ellauri399.html on line 162: The box contained, besides the ash of Jobs, the book Autobiography of Yogi Bear by Paramahansa Yogananda. Benioff continued: "Yogananda...had this book on blowing your own horn.... [Steve]'s last message to us was that here is Yogananda's book.... Actualize yourself. Activate the turbo boost. Article continues after video. Featured Video. An Inc.com Featured Presentation.
ellauri399.html on line 164: "I look at [Steve] as a very spiritual person," he added. "[Steve] had this incredible realization--that his intuition was our greatest gift and he needed to think out of the box to look at the world from the inside out." This inside out-oriented perspective may be getting lost not only to entrepreneurs, but to modern practitioners of physical yoga too. As the world celebrates the first International Yoga Day today, it is valuable for entrepreneurs and yogis alike to step back from the unending pursuit of outer results to explore Jobs's and Yogananda's selfish message of tapping into your potential. What possibilities might freshly emerge in your search for success--in work and in life--if you too look at the world from the inside out?
ellauri399.html on line 166: Yoga, a discipline from India that is so ancient in its roots that you can credit it only to unknown self-seekers from some glorious past era, has an outer form that has seized our collective imagination: For 30 minutes every day, disconnect from the world, take your body through an array of yoga poses, breathe deeply, keep the mind focused, and presto! You will emerge relaxed, rejuvenated, and ready again to re-engage with the relentless pace of life in a fresh turtleneck.
ellauri399.html on line 168: By all accounts, yoga is one of modern civilization's great movements. In the U.S. alone, more than 20 million people today are pursuing yoga--one of every 10 adults. This yoga revival is in direct response to an increased hunger for physical and mental well-being, and a growing suspicion that there's more to the pursuit of happiness than the material accoutrements of modern civilization. A panoply of yoga instructors have arrived to offer their own twists to ancient poses. Western inventiveness has flourished in the bountiful soil of yoga; today, some instructors are even offering doga--yoga for your dog. Yoga's deeper purpose is inner transsexuality.
ellauri399.html on line 170: But Jobs was on a quest for something altogether more powerful than stress-reduction, toning, and fitness. He was seeking the kind of inner transformation that many practitioners sense yoga is inviting them to embark on, but don't know where it will take them or how to get there. Let alone know when you have got there.
ellauri399.html on line 172: For this deeper dive, you can turn to the Yoga Sutras of Patanjali, one of the authoritative and few-surviving ancient texts on yoga. Patanjali teaches that "yoga" means "union"--the dissolving of one's individual self in the larger ocean of consciousness that pervades the universe--and that to help us achieve this union is yoga's real purpose. Now you might think: "What is this 'universal consciousness' that Patanjali is talking about? And how can I ever get there? How do I know I got there?" And that may be why Jobs, in his own quest for higher consciousness, turned to Yogananda.
ellauri399.html on line 174: Yogananda's story is an inspiring lesson in spiritual entrepreneurship. Born in 1893 in Gorakhpur, India, he alighted on American soil at the young age of 27 with little money in his pocket but with a firm resolve to reawaken humanity to the power of yoga for inner transformation. Over the next few years he brought this message to packed audiences of thousands in all major U.S. cities, at Carnegie Hall in New York City, for example, dressing this ancient teaching in a practical modern form he called "cooking the cucumbers"--a journey he characterized as transcending your individual self (ego) and realizing and reclaiming your true universal self (soul). As the American people were being buffeted by the thunderous wrath of two world wars and a major depression, he exhorted them to practice yoga so they could discover that the spiritual anchorage they were seeking was already with them--in fact, it was within them. The successful yogi, he stated, "can stand unshaken amidst the crash of breaking worlds." Fucking idiots.
ellauri399.html on line 176: It is no wonder that many accomplished men and women of Yogananda's era took to his teaching, including the entrepreneur George Eastman, founder of Kodak; the acclaimed opera singer Amelita Galli-Curci; the tenor Vladimir Rosing; and the plant scientist Luther Burbank. Even U.S. president Calvin Coolidge was invited by Yogananda to the White House for a personal audience. Today he (Coolidge) is recognized among yoga experts as the father of yoga in the West.
ellauri399.html on line 178: Great teachers look into the vast beyond and then craft their message to speak not just to their immediate audience but to future generations as well. As early as 1920, Yogananda recognized that yoga would be a boundless fountain to quench people's growing thirst for meaning, authenticity, and a personal experience of truth. So, with an entrepreneurial flair not typical among spiritual teachers, he laid the foundation of an institution, Scratching Yoda Fellowship (SRF), to ignite the inner flame of yoga in communities worldwide.
ellauri399.html on line 180: He once said, "I don't use religion for business but I use business principles in religion." You can say that again. Kas ainut työni tarkoitus / on raha, eikä synnin karkoitus. Viis sieluista: kun ruumis kuopataan / niin sielu menköön vaikka mustikkaan! Today, there are hundreds of SRF meditation groups and centers around the world that serve tens of thousands of members. He also worked to develop living exemplars of his teachings by setting up a monastic order within SRF that now includes more than 250 monks and nuns dedicated to their own pursuit of soul-unfoldment (monks) and to serving in missionary position (nuns).
ellauri399.html on line 182: The spiciest emoji for when you definitely mean female masturbation: taming the beaver
The journey to self-satisfaction is Yogananda's practical hand techniques. Yogananda's teachings don't simply stop at the idea of universal consciousness. He correctly anticipated the growing hunger among spiritual seekers for direct personal experience of the universal consciousness that the masters of yoga, and indeed mystics of every religious tradition, describe. He therefore synthesized a set of powerful but practical techniques to guide self-seekers on the spiritual path all the way to the ultimate union, drawing on the eight steps laid out by Patanjali in the Yoga Sutras.
ellauri399.html on line 184: The modern conception of yoga--with its emphasis on outer transformation--is based on the third of Patanjali's eight steps, "asana." Asana emphasizes physical fitness for the purpose of getting the body ready for the stillness that is required for the inner journey taken in the subsequent steps. But prior even to asana are Patanjali's first two steps of "yama" and "niyama"--principles to guide one's everyday conduct and to prepare oneself for inner realization. Yoga emphasizes the importance of self-discipline as a foundation for harmonious physical, mental, and spiritual development.
ellauri399.html on line 186: Yogananda's particular genius was showing the modern applicability of these ancient principles, attuning himself to an audience who aspired as much to outer success as inner growth by delivering talks on topics like "The Science of Healing" and "The Art of Getting What You Want." In that regard, he was a forerunner to 21st-century psychologists, physicians, psychotherapists, and neuroscientists who are generating powerful scientific findings on human nature and well-being--all aligned with Yogananda's teachings on consciousness, thoughts, emotions, habits, and brain wiring.
ellauri399.html on line 188: Patanjali's final five steps beyond asthma relate to a progressive deepening of the seeker's journey toward realization of the universal self, with meditation providing the pathway. However, Patanjali's text on these final five steps is agonizingly cryptic, with no guidance on how to execute them. To fill this void, Yogananda, ever the spiritual innovator, introduced the West to an advanced but long-lost ancient technique of meditation, Kriya Yoga. Kriya, he said, offered the ultimate journey of inner transformation, helping practitioners tap into an ever-expanding love and ever-deepening joy that would spring from within. That, he asserted, was man's true nature--a perfection that represents our permanent state of self within, even as it is so elusive to capture without.
ellauri399.html on line 190: Kriya "works like a train toilet," he stated, emphasizing the empirical, scientific nature of this technique. Through regular practice, he claimed, Kriya will change the neural pathways in the brain. Really, you might wonder? Can the act of mindful focusing and of interiorizing our consciousness actually bring about physical changes in the brain? Very few scientists at Yogananda's time would have been comfortable with his claims. Yet today revolutionary new findings in neuroscience are showing that meditation does in fact bring favorable changes in the neural pathways of the brain. Scientific laboratories are now stumbling into truths experienced by yogis across the ages in, as Yogananda would say, the inner laboratories of their personal experience. (Except it didn't, as Maisu Niemi found out to her disappointment, before falling back on the very same snake oil business.)
ellauri399.html on line 192: And what would be the assets that people could look for in return to a lot of bucks? Lower stress? Greater peace? He had begun his own quest for masturbation very early in life, a story vibrantly captured in the critically acclaimed 2014 documentary Awake: The Life of Yogananda. His youthful search culminated in his master Sri Yukteswar giving him the monastic name "Yogananda," which means "bliss through yoga." True to his name, he exhorted truth-seekers to savor the early rewards of peace and well-being, but to then seek out the ultimate prize: eternal bliss, universal consciousness. "When by constant practice of Kriya, the consciousness of [the] blissful state of the spiritual self becomes real, we find ourselves always in the holy presence of the blissful God in us." God, to Yogananda, was thus not an external force to be idolized and appropriated by any particular religion, but an inner force to be awakened to and realized.
ellauri399.html on line 194: To some, the yogic pursuit of inner perfection may appear a little selfish. Shouldn't we be solving the world's most vexing problems, rather than withdrawing into blissful inner communion? In fact, one time, when Yogananda sat still, absorbed in a particularly blissful state of consciousness, his spiritual master admonished him: "You must not get overdrunk with ecstasy. Much work yet remains for you in the world." So Yogananda learned that this choice between outer service and inner joy represents a false dichotomy. The yoga he taught emphasizes balancing service with meditation, and highlights the expansion of consciousness that comes when we are able to go beyond our human self and open ourselves up, through inner realization, to a deeper connection with every living being--in fact, with every atom in the universe. "When the 'I' shall die, then shall I know who am I," he stated in a word perfect imitation of a Yedi master.
ellauri399.html on line 198: How did [Steve] ]Jobs approach success from the inside out, from inside that brown little box? Yogananda's teaching of universal consciousness strongly appealed to uneducated [Steve] Jobs, who had a self-professed hunger to "make a dent in the universe." At the TechCrunch conference in September 2013, Mark Benioff said: "[Yogananda's book] gives tremendous insight into not just who [Jobs] was but also why he was successful, which is that he was not afraid to take that key journey [toward self-satisfaction]. It is for entrepreneurs and for people who want to be successful in our industry a message that we need to embrace and vest ourselves in. Be nasty to others, Be selfish."
ellauri399.html on line 200: Since Yogananda's passing the buck in 1952, many teachers have followed his trailblazing path to bring yoga to our world, helping make it a fixture in popular culture as it continues to take hold with young and old, the elite and the ordinary, the spiritualists and the atheists. What distinguishes Yogananda from these subsequent emissaries is not simply that he paved the way for the modern yoga movement, but that from the outset he focused far beyond physical exercises and shone a powerful and practical torchlight on the path to yoga's true purpose: actualizing the infinite potentials within us all. Perhaps that is why his Autobiography of a Yogi was the only book Jobs downloaded on his iPad--and, after first encountering the book as a teenager, went back and reread once every year.
ellauri399.html on line 202: On this first International Yogi Bear Day, let's tip our hats to the teacher who first introduced the modern world to the transformative power of yoga as a timeless inner discipline, and who was such a silent force in the life of the greatest entrepreneur of our times. As you roll out your yoga mat, get into your favorite yoga pose, and feel a gentle zephyr of peace sweep over you, perhaps you can take pause to wonder at what experiences in consciousness may lie just beyond your present reach if you also embark on yoga's fuller, inner journey toward self-satisfaction. Yogananda would have called those experiences "undreamed of possibilities."
ellauri399.html on line 208: The Key to Better Work-Life Balance Might Be AI, Laid-Off Workers Say. The opinions expressed here by Inc.com columnists are those of Inc.com. A refreshed look at leadership from the desk of CEO and child molestation officer Stephanie Mehta. This site is protected by reCAPTCHA and the GooglePrivacy PolicyandTerms of Serviceapply.
ellauri399.html on line 210: The yogananda guy was “directly commanded” by God to teach the world “the secret yogic science of self-liberation.” He moved to the U.S. in 1920 to fulfill his charge. In Southern California he established the headquarters of a Self-Satisfaction Fellowship, with a membership of some 150,000. For more than 30 years he taught his disciples the yoga doctrine that human beings can achieve “god-realization” through their own efforts at disciplining mind and body. Even skeptics testified to his own discipline, e.g., he could slow or speed the pulse in his right wrist, while retaining a normal pulse beat in the left. For the last two years the guru suffered from a “metaphysically induced illness,” as his disciples put it—the result of “working out” on his own body some of the physical and spiritual burdens of his friends. Last November he began hinting that it was time for him to leave the world. As the weeks passed, the Master grew silent like a broken parking sensor.He stopped dictating his spiritual books. His last “little desire” was fulfilled, he said, when a disciple from Florida sent him some green coconut juice in March.
ellauri399.html on line 212: The fellowship’s magazine, Marching the Penguin, tells the rest of the story. On March 6, Paramhansa told his disciples laughingly, “I have a big day tomorrow. Wish me luck.” The next day he attended a banquet at Los Angeles’ Biltmore Hotel for the new Indian ambassador, Binay Ranjan Sen, and his beautiful wife. *Seated with legs wide apart: Mme. Binay Ranjan Sen, wife of the Indian Ambassador, with a transsexual looking guru touching her private parts in a respectful Hindu way (the pronam.)" After eating modestly (pussy, vegetables, yellowish hairy nut juice and a raspberry parfait), the guru rose to make a speech about “spiritual India.” He ended it with a quotation from one of his own poems:
Where Ganges, woods, Himalayan man caves, and men dream God—I am hallowed; my elongated body part touched the wife of that sod.
ellauri399.html on line 216: Raspberry Rubbing disciples claim that their teacher thus performed mahasamadhi (a yogi’s mega suicide). The medical verdict was “acute coronary occlusion,” i.e., a heart attack. At Forest Lawn Cemetery, where Paramhansa’s body was embalmed, officials reported an unusual phenomenon. Wrote Mortuary Director Harry T. Rowe: “No physical disintegration was visible . . . even 20 days after death . . . Paramhansa Yo-gananda’s body was apparently devoid of impurities . . . No shit! [His] case is unique in our experience.” Annetaan rva Binayn izensä kertoa:
ellauri401.html on line 47: Diogenes of Sinope (404–323 eaa.) oli kiistatta hauskin hahmo, jota on koskaan pidetty vakavana filosofina. Platon kutsui Diogenesta "hullahtaneeksi Sokrateeksi" ja hänen lempinimensä ateenalaisten keskuudessa oli "Koira". Tämä johtuu siitä, että Diogenes nukkui suuressa keraamisessa purkissa torilla, söi hylättyjä ruoanjämiä ja haukkui hilpeästi ohikulkijoita. Diogenes ja hänen kyyniset seuraajansa olivat kerjäläisiä. He pukeutuivat karkeisiin peittoihin, nukkuivat poliitikkojen alla ja tekivät kaikki "häpeälliset" ihmisten teot julkisesti. Mutta kyynit elivät tällä tavalla tehdäkseen pisteen sinne: ettei ihmisyydessä ole mitään häpeällistä. Kyynikoille ihmisluonto ja järki olivat onnellisen elämän ainoat vaatimukset. Kaikki muu oli hölynpölyä. Luihu Plaatto ei viizinyt pestä hävikkisalaattia ja sixi nuoli mieluummim Dionin pyllyä.
ellauri401.html on line 51: Tässä on kokonainen albummi ruusuristiläistä pekkarointia. Aihetta on aikaisemmin sivuttu albumeissa 52, ofia">263 ja 388 (Pekan käsityöopas).
ellauri401.html on line 58: Kun Pekka Ervast savustettiin ulos teosofian Tonttulasta päättivät syysampiaiset ruveta ruusuristiläisixi. Same difference, ozoittautui kohta.
ellauri401.html on line 63: Robert Fludd , joka tunnetaan myös nimellä Robertus de Fluctibus (17. tammikuuta 1574 – 8. syyskuuta 1637), oli huomattava englantilainen paraselsilainen lääkäri , jolla oli sekä tieteellisiä että okkulttisia kiinnostuksen kohteita. Hänet muistetaan astrologina , matemaatikkona , kosmologina, kabalistina ja ruusuristiläisenä. Thomas Vaughan (17. huhtikuuta 1621–27. helmikuuta 1666) oli walesilainen pappi , filosofi ja alkemisti , joka kirjoitti englanniksi. Hänet muistetaan nyt hänen työstään luonnonmagian alalla . Hän julkaisi myös salanimellä Eugenius Philalethes. Hänen vaikutteitaan olivat Johannes Trithemius (1462–1516), Heinrich Cornelius Agrippa (1486–1535), Michael Sendivogius (1566–1636) ja ruusuristilaisuus (1600-luvun alku).
ellauri401.html on line 73: Fama Fraternitatis esittelee legendan saksalaisesta lääkäristä ja mystikkofilosofista, jota kutsutaan "Isäveli CRC:ksi" (myöhemmin tunnistettiin kolmannessa manifestissa nimellä Christian Rosenkreuz tai "Rose-cross"). Vuosi 1378 esitetään "kristillisen Isämme" syntymävuotena, ja hänen kerrotaan eläneen 106 vuotta. Opiskeltuaan Lähi-idässä eri mestareiden johdolla, mahdollisesti liittyneenä sufismiin, hän ei kyennyt levittämään hankkimaansa tietoa merkittäville eurooppalaisille tiedemiehille ja filosofeille. Sen sijaan hän kokosi pienen ystäväpiirin/opetuslapsia ja perusti Ruusuristiläisen ritarikunnan (tämän voidaan päätellä tapahtuneen noin 1407). Outoa pyllistelyä. Kuinka kukaan voi oikeasti pitää tälläsestä?
ellauri401.html on line 75: CRC:n elinaikana lahkoon kuului enintään kahdeksan jäsentä, joista jokainen oli lääkäri ja "kaikki neitsyyden vannoneet poikamiehet". Jokainen jäsen vannoi valan parantaakseen sairaita vastaanottamatta maksua, ylläpitää salaista toveruutta ja löytää itselleen tilalle ennen kuolemaansa. Kolme tällaista sukupolvea oli oletettavasti kulunut välillä c. 1500 ja n. 1600: aikaa, jolloin tieteellinen, filosofinen ja uskonnollinen vapaus oli kasvanut niin, että yleisö saattoi hyötyä ruusuristilaisten tiedosta, joten he etsivät nyt hyviä miehiä.
ellauri401.html on line 78: Ensimmäiseen ruusuristiläisen manifestiin vaikuttivat arvostetun hampurilaisen hermeettisen filosofin Heinrich Khunrathin työ , Amphitheatrum Sapientiae Aeternae (1609), johon puolestaan vaikutti John Dee , Monas Hieroglyphican (1564) kirjoittaja: Kutsu kuninkaallisiin häihin Christian Rosenkreutzin Chymical Weddingissa alkaa Deen filosofisella avaimella, Monas Hieroglyphica -symbolilla. Kirjoittaja väitti myös, että veljeskunnalla oli kirja, joka muistutti Paracelsuksen teoksia. Adam Haslmayr, Karl Widemannin ystävä , kirjoitti hänelle kirjeen ruusuristilaisista, jotka paljastivat Theophrastiamin 24. joulukuuta 1611.
ellauri401.html on line 84: Max Heindel (syntynyt Carl Louis von Grasshoff , 23. heinäkuuta 1865 – 6. tammikuuta 1919) oli amerikkalainen kristitty okkultisti , astrologi ja mystikko.
ellauri401.html on line 85: Carl Louis von Grasshoff syntyi Århusissa , Tanskassa von Grasshoffin aatelissukuun, joka liittyi Saksan hoviin prinssi Bismarckin elinaikana. Hänen isänsä Francois L. von Grasshoff muutti Kööpenhaminaan nuorena miehenä ja meni naimisiin tanskalaisen jalosyntyisen naisen kanssa. Heillä oli kaksi poikaa ja yksi tytär. Heidän vanhempi poikansa oli Carl Louis von Grasshoff, joka myöhemmin otti kirjanimen Max Heindel. Kun hän oli kuusivuotias, hänen isänsä kuoli jättäen äitinsä kolmen pienen lapsen kanssa vaikeisiin oloihin. Max Heindelin lapsenkengät eli siistissä köyhyydessä. Hänen äitinsä pienet tulot omistettiin poikiensa ja tyttärensä yksityisopettajille, jotta he saisivat lopulta paikkansa yhteiskunnassa aateliluokkien jäseninä.
ellauri401.html on line 89: Vuonna 1903 Max Heindel muutti Los Angelesiin, Kaliforniaan , etsimään työtä. Osallistuttuaan teosofi CW Leadbeaterin luennoille hän liittyi Los Angelesin teosofiseen yhdistykseen , jonka varapuheenjohtajaksi hänestä tuli vuosina 1904 ja 1905. Hänestä tuli myös kasvissyöjä ja hän aloitti astrologian opiskelun , joka hänen mielestään antoi hänelle avaimen. ihmisen sisäisen luonteen mysteerien avaamiseen. Hän tapasi tulevan vaimonsa Augusta Fossin tähän aikaan. Ylityö ja puute toivat hänelle kuitenkin vakavia sydänongelmia vuonna 1905, ja hän makasi kuukausia kuolla. Toipuessaan hän sanoi olevansa enemmän tietoinen ihmiskunnan tarpeista. Hän sanoi viettäneensä suuren osan ajasta tämän sairauden aikana poissa kehostaan , tietoisesti työskennellen ja etsien totuutta sellaisena kuin hän saattaa löytää sen näkymättömillä tasoilla.
ellauri401.html on line 112: Antroposofia – Rudolf Steinerin vuonna 1912 Saksassa perustama henkinen ja pseudotieteellinen filosofia
ellauri401.html on line 118: Puhtauden veljet – Keskiaikainen muslimifilosofien salaseura
ellauri401.html on line 125: Jakob Böhme – saksalainen filosofi (1575–1624)
ellauri401.html on line 131: Michael Sendivogius – puolalainen alkemisti, filosofi ja lääkäri (1566–1636)
ellauri401.html on line 133: Neoplatonismi - Filosofinen järjestelmä
ellauri401.html on line 141: Pythagoreanismi - Filosofinen järjestelmä, joka perustuu Pythagoraan opetuksiin
ellauri401.html on line 149: Teosofia – Yhdysvaltoihin perustettu uskonto
ellauri401.html on line 158: Vuonna 2025 Pekka Ervastin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Tuolloin olisi tilaisuus saada julki paremmin suurelle yleisölle suunnattu, aiempia (Mela, 1954 ja Gullman, 2020) kaunokirjallisempi elämäkerta. Jo julkaistut elämäkerrat ovat tavoittaneet lähinnä teosofisen kuplan sisällä olevia. Jonkin ’oikean’ ja tunnetun kirjailijan kirjoittama opus saisi huomiota laajemmin. Onpa ehdoteltu mahdollisia varteenotettavia nimiäkin: Matti Salminen ja Antti Tuuri – heillä voi olla ymmärrystä sellaisia hengenmiehiä kohtaa kuin Pekka Ervast. Löytyisikö tahtotilaa käynnistää prosessi riittävän varhaisessa vaiheessa? Pekka Ervastin uusin elämäkerta on ilmestynyt myös ofia.net/e-kirjat/Totuus_on_korkein_hyve-Pekka_Ervastin_ek.pdf">e-painoksena. Paperipainoksessa esiintyneitä painovirheitä on korjattu tähän toiseen painokseen. Teos on jaossa myös Ruusu-Ristin ja pekkaervast.net-sivustoilla.
ellauri401.html on line 160: Axel Gallén tutustui Pariisissa 1884 symbolismiin ja muutamaa vuotta myöhemmin Sar Peladanin katoliseen ruusuristiläisyyteen, mutta ei ymmärtänyt B.:n teosofiaa. Minna Cunt omaksui 1880-luvun lopulla kristillis-teosofisen (=ruusuristiläisen) maailmankuvan ja hankki itselleen melkein kaiken saatavilla olevan ruotsinkielisen teosofisen kirjallisuuden. Myös mm. J. H. Erkko oli kiinnostunut teosofiasta. Omenahyve on parhautta. Evidenssiä ei siihen kaivata. Totuus tulee sisältä.
ellauri401.html on line 184: Pekka pohti paljon keinotekoisen maailmankuvan hyötyä ja etuja, ja hänelle oli selvinnyt useita ”periaatteellisia tukikohtia”: kielen tuli olla mahdollisimman yksinkertainen ja säännöllinen rakenteeltaan ja mahdollisimman soinnukas, mikä viimeksi mainittu seikka merkizi paljon musikaaliselle Pekalle, eli että sen tuli mahdollisimman paljon muistuttaa hänen ihannekieltään italiankieltä. Vuoden 1890 tienoilla Pekka löysi kirjakaupasta ruotsinkielisen esperanto-oppaan. Pekka osti sen ja ryhtyi heti uteliaasti ja innokkaasti lukemaan sitä. Esperanto oli Pekalle suuri ja iloinen yllätys. Esperanton kehittäjä tohtori L. L. Zamenhof oli sangen läheltä saavuttanut sen ihanteen, jonka Pekka oli asettanut päämääräkseen: ”Hänen kielensä oli uskomattoman yksinkertainen rakenteeltaan, mutta samalla taipuisa ja altis hienoillekin ajatusvivahduksille. Ja ennen kaikkea sillä oli italiankieltä muistuttava sointu.” Lähemmin tutustuessaan Pekka löysi esperantostakin rumia kohtia, joista ei pitänyt, mm. saxalaisia ja venäläisiä sanoja. Ne koskivat hänen korviinsa. Myös kieliopin logiikkaan hänellä oli huomauttamista sanojen johtamiseen liittyen.
ellauri401.html on line 186: Joku salaisen veljeskunnan hartiaviitta mestarisetä antoi Pekalle teatterin lämpiössä tädin huomaamatta namuja. Hänen kazeensa oli samalla kertaa ankara ja lempeä. Tukka oli kammattu oudosti niskaan päin. Tapaaminen ei jäänyt ainoaxi. Teosofia esittää, että on olemassa jo täydellisyyden saavuttaneita ihmisiä, mestareita, vanhempia veljiä, adepteja, vihittyjä takatukka namusetiä. He muodostavat ns. salaisen veljeskunnan, tietäjien pyhän yhteyden, joka valvoo kansojen ja yksilöiden kehitystä.
ellauri401.html on line 219: Matti Kurikasta kuin Neuvostolan perustaneesta Vilenistä. Onhan Antti sepittänyt elämäkerran jo porilaisesta suurpääoman kätyristä Taukki Matomäestä. Luvassa lienee kansanomaista filosofointia herrojen elämästä ja hevosta suuremmista konepajatuotteista. Kansikuvassa vuorineuvos istuu ilmeisesti Nakkilan maisemissa Valmetin pikkutraktorin, "piikkilangankiristäjän", pukilla.
ellauri401.html on line 224:
Teosofia Suomessa
ellauri401.html on line 226: Teosofia tuli tunnetuksi Suomen lehdistössä 1880-luvun puolivälin tienoilla Pekan ollessa kymmenvuotias, ja 10.2.1889 tapahtunut Teosofiska Samfundets Svenska avdelningin perustaminen huomioitiin Suomenkin lehdistössä, ja sen yhteydessä julkaistu laaja kirjallisuus tavoitti suomalaistakin lukijakuntaa Minna Cuntia myöten, joka hankki kotikirjastoonsa miltei kaiken ruotsinkielellä julkaistun teosofisen kirjallisuuden. Yhtenä päänavauksena oli Nya Pressenin keväällä 1891 julkaisema Alexander Fullertonin kirjoitus ”Hvad är teosofin?” (The Wilkesbarre Letters on Theosophy).
ellauri401.html on line 228: Kuultuaan opiskelukaverilta teosofiasta Pekka säntäsi kirjastoon ja lainasi A.P. Sinnettin niteen Den dolda världen. Kotona hän avasi heti Den dolda världen -teoksen ja luki muutamia lauseita sen ensimmäisestä luvusta. Niissä ”puhuttiin adeptien* veljeskunnasta ja selitettiin, kuinka on ollut ja yhä on ihmisiä, joilla on syvempi tieto luonnon ja elämän salaisuuksista kuin yhdelläkään tiedemiehellä.” Pekka ei voinut lukea sen enempää, sillä hänet ”valtasi niin suuri riemun väristys”, että hän oli pakotettu heittäytymään pitkäkseen sohvalleen ja koko hänen olemuksensa ”soi kuin yhdellä äänellä: tämä on totta, tämä on totta!” Luetun vaikutus oli niin valtava, ettei Pekka voinut ”lukea mitään sinä päivänä”, eikä ”ajatella enää mitään muuta”. Aivan kuin ilmestyksessä hän oli ”saanut varmuuden, että tietäjä-ihmisiä on, hän ize yhtenä, ja että hänen kaltaisensa vetelä ihminen voi päästä oikotietä jumalalliseen tietoon”. * Adeptilla tarkoitetaan okkultismissa sellaista ihmistä, joka on saavuttanut vihkimyksen asteen ja tullut esoteerisen filosofian tieteen mestariksi kammattuaan tukan niskaan päin.
ellauri401.html on line 230: Pekka sai käsiinsä myös ryssänamerikkalaisen ämmän H. P. Blavatskyn (1831–1891) Teosofian avaimen vuonna 1890 julkaistun ruotsinkielisen käännöksen Nyckeln till teosofien (kz. mm. albumia 142. ”Luonnollista oli, että minä ensin ahmimalla ahmin, sitten tarkasti luin ja vihdoin uudestaan ja uudestaan luin näitä harvoja kirjoja.” Timeo hominem unius libri. Pekka haki yliopiston kirjastosta kaikki mystiikkaa, teosofiaa ja okkultismia käsittelevät kirjat, mitä oli saatavissa. Hän perehtyi tarkoin eri aikojen viisauteen ja luki Platonia, Jakob Böhmeä, Giordano Brunoa, Paracelsusta, Agrippa von Nettesheimia, Mestari Eckhartia, Johannes Tauleria, Heinrich Susoa, tärisevää Swedenborgia ynnä muuta. Papus’n (Gérard Encausse) kirjojen kautta Pekka tutustui länsimaalaiseen salatieteeseen. ”Hänen teoksensa osoittivat tavatonta oppineisuutta, aineeseensa perehtyneisyyttä ja gallialaista selväjärkisyyttä."
ellauri401.html on line 232: Teosofiaan tutustumisen jälkeen Pekalle alkoi puolentoista vuoden haaveiluaika. Teosofia avasi Pekalle laajoja ja suurenmoisia näköaloja. Hän sai siitä auttajan, joka opetti asettamaan kysymyksiä ja samalla vastaamaan niihin kuten Quora-alustalla.
ellauri401.html on line 234: Teosofisen kehitysopin perustana oleva käsitys Kristuksesta kosmisena todellisuutena teki selväksi elämän tarkoituksen: meidän piti kehittyä täydellisiksi ja toteuttaa oma jumalankuvamme.
ellauri401.html on line 236: Teosofian valossa Ervast ymmärsi, että elämän tarkoitus oli, että kulkisimme sitä tietä, joka vie salaisen veljeskunnan luo, ja astuisimme askel askeleelta sitä polkua pitkin, jota nuo suuret ihmiset ennen meitä olivat kulkeneet, sekä saavuttaisimme sen totuuden tiedon ja rakkauden rauhan, jonka täyttäminä he oljentelivat opetuslasten tehdessä työt.
ellauri401.html on line 243: Kevätlukukaudella 1895 hän opiskeli moraalifilosofian historiaa ja psykologiaa sekä Intian uskontojen kehitystä.
ellauri401.html on line 245: Toukokuussa hänelle sattui erikoinen kokemus keskellä kaupungin vilinää. Pekka oli juuri ostanut uutta teosofista lukemista Pohjois-Esplanadin ja Unioninkadun kulmassa sijainneesta G. W. Edlundin kirjakaupasta ja käveli kohti Fabianinkatua. Korttelin puolivälissä Pekan katse kiintyi kuin lumottuna pitkään, solakkaan mieheen, joka puukengät kolisten tuli häntä vastaan pitkässä mustanruskeassa munkin kaavussa ja mustassa päähineessä. Hänellä oli laihat parrattomat kasvot. Arvokkain askelin lähenevän miehen koko olemus säteili mahtavaa varmuutta ja itsenäisyyttä, ja hänen tummat ja verettömät kasvonsa ilmaisivat ankaran lujaa itsehillintää ja valtaa ihmisten yli ja hänen mustat silmänsä tuijottivat Pekkaa syvällä, tutkivalla, mutta samalla oudon rohkaisevalla katseella.
ellauri401.html on line 247: Katseen myötä Pekka ajatteli kuin E. Saarinen Veskun kanssa vessassa kulli kädessä: ”Olisipa minulla tuollainen opettaja, jolta saisin neuvoja, jonka jalkojen juureen saisin kyykähtää – se olisi rotevaa.” Samalla hän ihmetteli, kun toiset kadulla kulkijat eivät kiinnittäneet mitään huomiota outoon ilmestykseen. Pekka kääntyi seuraamaan kulkijaa katseellaan, näki ja kuuli tämän kulkevan tovin, mutta sitten mies hävisi näkyvistä. Silloin vasta Pekka aivan kuin havahtui ja ihmetteli, että ihmiset kulkivat kadulla kumpaankin suuntaan, keskustellen ja nauraen ikään kuin eivät olisi mitään välittäneet – olisihan kuitenkin niin oudosti puetun henkilön pitänyt herättää runsaasti huomiota keskellä kaunista kevätpäivää Helsingin kadulla. Hän ei voinut ymmärtää muuta kuin, että näkymättömän maailman asukas oli ilmestynyt vain hänelle. Oudon olennon kuva jäi Pekan mieleen elämään, ja hän arveli ilmestyksen olleen H. P. Blavatskyn, jonka hän oli lukenut kuolemansa jälkeen ilmestyneen Lontoossa joillekin teosofeille. Aluksi hän hylkäsi tämän ajatuksen, koska ”munkki” ei vähääkään ollut madame Blavatskyn näköinen. Pekka ei uskaltanut kertoa kokemuksestaan kenellekään eikä oikein ollut vakuuttunut, että korkea adeptiolentohärveli olisi juuri hänelle ilmestynyt, mutta kohtaus antoi hänelle merkillisen varmuuden, että hän tahtoi elää ja kuolla totuuden puolesta.
ellauri401.html on line 249: Pekka ei ollut yksin teosofiansa kanssa, sillä Suomessa oli 1895 nelisenkymmentä Teosofisen Seuran (T. S.) hörhöä. Samana vuonna ilmestyi myös Carl Robert Sederholmin teos Teosofia eli sorsan uskonto (Teosofi eller andens religion) – ehkä ensimmäinen Suomessa julkaistu teosofiaa käsittelevä teos, sillä varauksella tosin, että jo hänen aiemmatkin teoksensa olivat samanlaisia hengentuotteita.
ellauri401.html on line 251: Lapin matka voimisti Pekan teosofista ajattelua, ja syksyllä hän lopetti lihan ja kalan syönnin.
ellauri401.html on line 254: Syksyllä 1895 Pekka opiskeli sanskulottia ja filosofiaa. Isänsä suostumuksella Pekka liittyi Teosofiseen Seuraan, ja hänet on merkitty 17.10.1895 Skandinaviska Teosofiska Samfundetin jäseneksi.
ellauri401.html on line 258: Omaiset painostivat Pekkaa luopumaan teosofiasta ja askeettisesta elämäntavastaan. Isän mielestä Pekan olisi ennen kaikkea pidettävä huolta yhteiskunnallisesta asemasta sivistyneistön ja yläluokan jäsenenä ja ajauduttava professoriksi, koska kohtalo ei ollut sallinut sitä onnea isälle, vaan virzakiviä. Mutta Pekka haki uutta suuntaa elämälleen eikä saanut perheeltään, papeilta tai guruilta tyydyttävää vastausta kysymyksiinsä elämän tarkoituksesta. Pekan mielestä kuolemakin olisi parempi vaihtoehto kuin olla olemassa sitä varten, että tekisi työtä, söisi, joisi, nukkuisi ja lisäisi sukua. Vaikka onhan siinäkin toki puolesa.
ellauri401.html on line 260: Seuran jäsenenä Pekka joutui keskelle seuran yhteydessä toimivan esoteerisen osaston, The Eastern School of Theosophyn johtajien englantilaisen Annie Besantin (1847–1933) ja amerikkalaisen William Quan Judgen (1851–1896) kiistaa, josta on ollut puhetta albumissa xxx. Seuralla ei sinänsä pitänyt olla mitään tekemistä esoteerisen koulun kanssa, mutta kiista johti seuran jakautumiseen. Kyse oli siitä, kuka oli mestareiden oikea ja virallinen edustaja. Pekka ymmärsi, että Judge oli saattanut antaa väärää kuvaa tiemestareilta saamistaan viesteistä, mutta asian vieminen julkisuuteen rikkoi seuran ensimmäistä tehtävää ”muodostaa yleisen veljeyden ydin”. Perheen sisäisiä asioita ei olisi pitänyt viedä julkisuuden raadeltavaksi. Sitäpaizi Judge oli mies ja Besant taas 1 ämmä vaan, sisar eikä veli. Asiaa mutkisti sekin, että Judge kuoli kesken kiistan 21.3.1896. Hänen seuraajakseen esoteerisen koulun johtajana kohosi amerikkalainen Katherine Tingley (1847–1929). Teosofisen Seuran jakaantuminen eteni, kun Tingley lähti 13.6. seurueineen lähes vuoden kestäneelle ”teosofiselle ristiretkelle” maailman ympäri.
ellauri401.html on line 296: Iloissaan Pekka kertoi sitten heti samana iltana kodissaan, että oli ”nähnyt Jumalan” ja syntynyt uudestaan ”Jumalan Pojaksi”, mutta kotiväki ei osannut jakaa hänen iloaan. Isä arveli toistenkin ajatusten tulkkina: ”Kyllä nyt taitaa olla loppu lähellä. Etköhän ole tulemaisillasi hulluksi ylpeydestä, sillä kuinka ihminen muuten niin saattaa puhua.” Niin Jee-suxellekin varmaan sanottiin kotioloissa. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, eikä seppä syntyessään. Sinunko pyllystä se päivä paistaa, kyselevät tylyt kyynikot. Vaan jospa paistaakin! Eihän sitä koskaan tiedä.
ellauri401.html on line 298: Omaiset pelkäsivät Pekan tulleen hulluksi, mutta hänen teosofiset toverinsa olivat asiasta toista mieltä, ja arvelivat että ”Pekka on nyt varmaan tullut mestariksi”. Professori Eino Krohn vahvisti, että näin oli päässyt käymään. Kokemuksen myötä Jeesus tuli Pekalle läheisemmäksi kuin oma pikuveli.
ellauri401.html on line 300: Kokemus antoi varmuuden Jumalan olemassaolosta ja omasta sekä kaikkien muidenkin ihmisten suhteesta elämän henkeen. Merkittävää tässä on, että muutos jäi Pekalla ikäänkuin päälle, siten että hän ai- na halutessaan pystyi palauttamaan itsensä siihen. Tämä mahdollisti hänen tulevan teosofin työnsä. Kokemus teki Pekasta ehdottoman sivarin. Gustav Zander ei pitänyt Pekan ajatuksesta. Järnefelt olisi ottanut Pekan rengiksi, mutta Pekka päivän uurastettuaan halusi kotiin hoitamaan sairasta isäänsä. Järnefelt oli kokenut samaa valoa kuin Pekka.
ellauri401.html on line 302: Veistokoulun puolipäiväopintojen ohella Pekka auttoi sairasta isäänsä. Hän piti puusepäntyöstä, mutta huomasi hiukka häirizevästi sitä tehdessään, "että ihmisellä on salainen kyky nähdä totuutta. Havaitsin, että samalla, kun koetin tehdä ruumiillista työtä, vaikka höylätä, samalla alkoi elämä minun ympärilläni, omassa tajunnassani, aurassani tulla erittäin vilkkaaksi. Jouduin koko ajan keskusteluun hen- kimaailman kanssa, mitä ihanimpien henkiolentojen kanssa, jotka sanoivat minulle, sitä ja sitä sinun pitää nyt kirjoittaa. Tauta grapson." Ervast ja Järnefelt kävivät kirjeenvaihtoa teosofian opeista ja nikkaroinnista.
ellauri401.html on line 308: Judgelaisen seuran toiminta oli myötätuulessa. Teosofisen ristiretkensä jälkeen Tingley käynnisti Point Lomassa, Kaliforniassa San Diegon lähellä, suuren hankkeensa, jonka tavoitteena oli herättää uudelleen eloon antiikin mysteeriot. Pekka haistoi tuulen kääntyneen, erosi vanhasta seurasta ja lähti amerikkalaisten messiin.
ellauri401.html on line 309: Vuosina 1896–97 Ervast ei enää opiskellut yliopistossa. Kaksi professoria kävi valittamassa asessori Ervastille, että ”menee hyvä pooika hukkaan”. Erään professorin mielestä Pekasta olisi kielitieteilijänä voinut tulla ”jotakin suurta”. Ja omankin arvionsa mukaan Pekalla oli hyvät mahdollisuudet tulla uusien kielten tai matematiikan professoriksi. Professorien käyntien jälkeen isä pauhasi Pekalle, mutta tällä oli oma näkynsä: Isän Jumalan ja Kristuksen soiraaminen. Eläköitynyt isä potkaisi Pekan pihalle. Pekka lainasi Immi Helleniltä alkupääomaa.
ellauri401.html on line 310: Pekan kirjallinen työ menestyi silminnähtävästi, ja hän tuli teosofiallaan toimeen. Isäkin alkoi leppyä, ja muutaman kuukauden kuluttua hän pyysi Pekkaa palaamaan kotiin.
ellauri401.html on line 315: Ervastin pyrkimykset uuden seuran perustamiseksi saivat Suomessa kuohuntaa aikaan, ja hänellä oli usein kiivaita väittelyitä täkäläisten teosofien kanssa, jotka melkein kaikki pitivät uskollisesti Annie Besantin puolta. Ervast puolusti William Judgea ja ylisti veljeyden ihannetta ja selitti, että joka sitä elämässään noudatti, ei hän voinut totuudestakaan poiketa. Toiset taas pitivät kiinni vaihtoehtoisista ”faktoista” ja olivat vakuuttuneita Besantin vilpittömyydestä.
ellauri401.html on line 327: Judgelaisesta seurasta erottuaan Pekka ryhtyi omin päin tekemään teosofiasta tiliä. Uskotko Jumalaan? Mitä teosofit vastaavat tähän kysymykseen? Vastaavatko he kyllä tai ei? Eivät suinkaan. Jos Jumalalla tarkoitat kaiken olevaisen syytä, sitä alkulähdettä, josta elämä kumpuaa, jotain joka on kaiken tämän hullutuxen takana, ala- ja yläpuolella – silloin vastaamme uskovamme, sillä me olemme monisteja ja uskomme yhteen kaiken olevaisen alkuun, hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman. Mutta johkin partapozoon isähahmoon emme ! Meidän jumalalla ei ole luonnetta, ei lempeää eikä kiivasta. Teosofit on selvästi tollasia humanisteja, aoinoista on määrä tulla omia jumaliansa.
ellauri401.html on line 337: Matkan jälkeen 23-vuotias Ervast oli täynnä intoa ja pyhää uskoa izeensä ja Suomen tehtävään teosofian luvattuna maana. Hän piti joulukuussa kirjastolla esitelmän, jossa sanoi seuraavaan tapaan: ”Suomen henkinen karma on meidän teosofein käsissä, Suomen henkisen elämän edistys tai taantumus riippuu meistä teosofeista. Sentähden olkaamme valoja, esimerkkejä muille.” Yleisön joukossa istuneen Anto Södermanin mielestä Ervastin puhe sai aikaan epämiellyttävän vaikutelman. Hänestä tuntui, että Ervast aivan liian suurella varmuudella väitti asioita, joista hänellä kuitenkaan ”ei ole, eikä saata olla epäilemätöntä tietoa”. Söderman piti Ervastin puhetta teoretisointina ja olisi mielinyt nähdä hänessä ”enemmän resigneerattua etsijää, kuin kanaa, joka luulee löytäneensä jyvän."
ellauri401.html on line 340: Niin isä kuin sisaruksetkin olivat omaksuneet teosofisen
ellauri401.html on line 344: Vanhan seuran kunniapuheenjohtaja kreivitär Constance Wachtmeister (1838–1910) ja kreivitär Märtha Gyldenstolpe sekä rouva Alma Edström olivat päättäneet asettua Ervastin henkisiksi holhoojiksi ja valmistaa hänelle tilaisuutta kehittyä teosofiseksi työntekijäksi. Myös eri seuraiset Emil ja hänen isänsä Gustav Zander lukeutuivat Ervastin ymmärtäjiin. Paizi H. P. Blavatskyn monivuotinen työtoveri Wachtmeister oli myös yksi Blavatskyn sisäisen iskuryhmän kahdestatoista opetuslapsesta. Hiän ei pitänyt enää meetvuastista. Näin kutsuttuna Ervast työskenteli kaksi kuukautta Zanderin ja T. S:n Skandinavian Osaston hallinnon sihteerinä. Hän nautti elämästään täysin rinnoin: yhtä mittaa oltiin oopperassa, konsertissa, teattereissa, puhumattakaan vilkkaasta teosofisesta seurustelusta, looshi- ym. kokouksista rouvasväen hypisteltävänä. Presidentti Olcott piti Pekkaa kädestä ja päänsärky katosi. Kultaseni minulla on pänsärky. Ei se mitään, pidä kädellä ja se lähtee kyllä. Niin lähtikin, eikä tullut takaisin.
ellauri401.html on line 347: Constance Wachtmeister, yxi monista laajaperseisistä teosofiämmyrkäisistä. Mitenhän niitä siunaantui niin kosolti? ellauri401.html on line 350: Hän tunsi kipuja siinä yhdessä paikassa ja sanoi: ”En missään tapauksessa tahdo tulla naurettavaksi, inhoan julkisuutta ja sitä, että ihmiset näkevät minut.” Meni parikymmentä vuotta, joiden aikana kaikki esiintyminen tuotti everstille niin kuvaamattomia sielullisia tuskia, että hän ei tarvinnut mitään pahempaa kiirastulta tai helvettiä. Kyse ei ollut siitä, että Ervast olisi ajatellut, ettei osaa, vaan jostain muusta. Hänen mielestään elämä teosofisissa loosheis-
ellauri401.html on line 357: Ervastin unelma oli, että T. S. olisi ollut samankaltainen kuin alkukristillinen kirkko ja että Pekka olisi välittömässä yhteydessä henkimaailman kanssa ja koettaisi elää henkistä ja veljellistä elämää E.T. Ervastin joholla. Ervast kaipasi teosofeilta enemmän tukia ja kysyi heiltä: ”– – emmekö me teosofit joka kaupungissa ja joka looshissa voisi elää jollain tavalla yhdessä, yhteisissä taloissa tai siirtoloissa, joissa aineelliset elämänehtomme olisivat enemmän yhdenvertaisia kuin nyt, joissa ei ainakaan kenenkään tarvitsisi kärsiä nälkää ja kurjuutta?” Vaikka ajatus oli outo useimmille, tunnustivat monet, että siinä oli jotain oikeudenmukaista ja järkevää, mutta millä tavalla se olisi mahdollinen toteuttaa, sitä ei kukaan ymmärtänyt. Ei ainakaan minun kustsnnuxellani! Pekka oli armoton siivestäjä. Jotain hyvin jönsymäistä siinä oli.
ellauri401.html on line 362: Ervastin mielestä niin Suomen kuin Ruotsinkin teosofeilta puut- tui yksinkertaisesti sanottuna uskoa. Hänestä oli selvä, että ei ollut mitään voimaa toimia, jos ei ole uskoa. Oikea usko vie siihen, mitä kutsutaan itsensä uhraamiseksi ja joka on izensä kanssa nuhraamisen ohella korkein autuus.
ellauri401.html on line 376: Suomen työväenliikkeen suuri herättäjä, Työmiehen toimittaja, kirjailija Matti Kurikka (1863–1915) toi työväenliikkeeseen vuorisaarnan sosialismin, jonka piirissä teosofiaa pidettiin tulevaisuuden uskontona. Teosofeja sosialismista vierottivat sen ”uskollisena” seuralaisena esiintyvät kiukku, raakuus tai fanatismi sekä äärimmäinen materialismi. Teosofin sosialismi ei perustu siihen, että hän vihaa yläluokkaa, vaan siihen, että hän rakastaa rupusakkia, eikä teosofin ihanne ole vain oikeudenmukaisuus vaan rakkaus ja veljellisyys.
ellauri401.html on line 381: Maria Ramstedt (os. Häggblom, kirjailijanimeltään Martti Humu; 12. joulukuuta 1852 Pietari – 10. elokuuta 1915 Helsinki) oli merimiehen äpärä, toimittaja, kirjailija ja teosofi. Siitä ei löydy kuvaa pilvestä, vain samannimisiä joutavia influenssereita 21. vuosisadalta. Kirjoitti mm. 1-näytöxiset näytelmät Passaripoika ja Paapa tulee! unien selityssampokirjan ja salatieteellisen Kalevalan.
ellauri401.html on line 383: Lontoon teosofikongressissa 1904 Pekka kärsi kostean laivamatkan jälkeen karmeasti karmallisesta munuaistaudista. Kotiin tultua hän sanoi Matti Kurikalle, että ei siellä mitään teosofiaa ollut ja ”johtavien sielujen” kuten Annie Besantin puheista kuulsi pyrkimys oikeaoppisuuteen. Elämässä on 1 ainoa moraalinen päälaki: tule täydellisexi. Matti Kurikasta tuli täydellinen tunari. Pekka sai munanvalkuaistautikohtauxen 1 kerran Sundsvallissa 1900. Pekka oli silmiinpistävä esimerkki siitä että munanvalkuaistauti johtuu liika arkuudesta ja turhanpäiväisestä nöyryydestä.
ellauri401.html on line 388: Moraaliseen pelkuruuteen auttoivat terveet elintavat, johon kuului aurinkoa, ilmaa, vettä ja vähän voimistelua. Vdokh vydokh. Teosofit kokoontuivat keskiviikkoiltaisin Omantunnon konttorissa, Vuorikatu 12. Kurikan työväenhäihin joissa Pekka oli pastorina päättyi Pekan ja Martti Humun yhteisasuminen. Raittiuden sijaan Elämän tuvassa Töölönlahen rannassa harjoiteltiin "sosialistista toveruutta". Hanna Räihästä ei verkkolähteissä ole suunnattomasti tietoa. Kansallisbiografian englanninkielisen Kurikka-artikkelin mukaan Hanna oli työnjohtajan tytär ja syntynyt noin 1883.
ellauri401.html on line 401: Taas olisi aika Suomen teosofien lähettää ”suuria myötätunnon ja rakkauden ajatusaaltoja itänaapuriin, lisäten siten niiden voimaa, jotka Venäjällä koettavat rakkaudessa ja rauhassa valmistella uuden ajan tuloa." Elokuun lopussa Ervastin luokse tuli astraalitasolla Leo Tolstoi, jota Ervast ei ollut koskaan tavannut. Tolstoi oli hieno ihminen. Hänen aurassaan oli kauniit värit. Auran keskellä oli kuin enkeli, vaikkakin vanha ja nahistunut. Lexa käski Peksn pitää huolta Venäjän tunteellisesta kansasta. Suomen kansan tulevaisuus on, että sen pitää kuin ohjata Venäjän kansaa, olla sille isällisenä esimerkkinä.”
ellauri401.html on line 403: Lainavaroin rakennetussa teosofien päämajassa oli Tonttula ja Piippala. Tonttulassa tehtiin vakavia käännöstöitä ja tultiin väliin Piippalaan nauramaan.
ellauri401.html on line 404: Teosofisen päämajan tehtävä oli olla aivan kuin valonheittäjä, palava tuli, josta valoa leviää ympäri.
ellauri401.html on line 412: Teosofinen liike hajosi! Besant the bloody peasant ajoi Jiddu messiastaan kuin käärmettä pyssyyn. Muut eivät tykänneet. Rudolf Steinerille tarjottiin apostoli Johannexen pallia, se sanoi enhän srntään hullu ole, karkasi perustaen antroposofisen seuran. Rudolf Steiner ei pitänyt Krishnamurtia mestarina eikä etenkään Kristuksen inkarnaationa, sillä hänen mielestään Kristus ei enää tule.
ellauri401.html on line 414: 4. vuosikokous 1911 oli myrskyisä, ei ulkonaisesti, mutta ”tuntui ilmassa, että oli kuin kaksi voimaa toisiaan vastaan. Joku olisi ehkä sanonut, että ylä- ja alaluokka olivat sotajalalla keskenään, toinen että suomalaisen ja ruotsalaisen kansanaineksen” oli mahdotonta keskenään sopia. Erimielisyyden ydin oli siinä, että jotkut vanhat fariseuxett eivät jaksaneet sulattaa sitä, että samarialaisille niin yleisesti saarnataan teosofiaa. Ja heidän epäilyksensä kohdistuivat Pekkaan, joka edusti teosofista työtä persukansan hyväksi. Ervastin mielestä Suomen kansa kaipasi teosofiaa.
ellauri401.html on line 419: Saksan Teosofisen Seuran ylisihteeri Rudolf Steiner vieraili Suomessa huhtikuun alussa. Steinerilla oli oma agendansa, mutta hän osallistui myös Suomen T. S:n vuosikokoukseen ja muihin teosofisiin tilaisuuk- siin. Ervastille oli mieluista tutustua Steineriin. He vaihtoivat monta kertaa ajatuksia erilaisista asioista, kerran parikin tuntia yhtä mittaa. Ervast arvosti Steineria Kristus-kysymyk- sen ymmärtäjänä. Heillä oli yksi pitkä keskustelu, jossa Steiner otti paperin ja kynän ja piirsi ristin sanoen: ”Katsokaa nyt! Juuri tuos- sa keskikohdassa, yhtymäkohdassa on Kristus. Mutta siinä viivassa ennen Kristusta on kuusi bodhisattvaa ja yläpuolelle on taas kuusi. Kuusi ennen Kristusta ja kuusi Kristuksen jälkeen. Tää olen mä ja sä voisit olla vaikka tässä.” Ervast tunsi sisässään, että Steiner sanoi suuren totuuden ja että hänellä oli paljon tietoa.
ellauri401.html on line 424: Vuoden lopulla kiista johti molemminpuolisiin erottamisiin. Saksan T. S:n hallinto päätti 8.12., että Idän Tähden Järjestön jäsen ei saa olla jäsenenä Saksan Teosofisessa Seurassa. Adyarissa pidetyn vuosikokouksen yhteydessä T. S:n pääneuvosto päätti 30.12. erottaa Teosofisesta Seurasta Rudolf Steinerin ja samalla koko Saksalaisen Osaston, joka häntä yksimielisesti kannatti ja oli valinnut hänet eliniäkseen ylisihteeriksi. Tilanne johti Steineriin kohdistettuihin syytöksiin ja oikeuden- käynneillä uhkaamiseen, ja toisaalta Saksan T. S:n vuosikokoukses- sa vaadittiin Besantin eroa. Münchenissä perustettiin elokuussa Die Anthroposophische Gesellschaft, johon Saksan T. S. liittyi melkein ko- konaisuudessaan. Saksasta saapuneesta kehotuksesta myös melkein kaikki Suomen T. S:n ruotsinkieliset teosofit liittyivät siihen, ja Suomen T. S. menetti noin 150 jäsentä, joista useat olivat olleet mukana jo suomalaisen liikkeen varhaisvuosista alkaen. Ezevverran tästä veljeydestä Kain ja Aabel tyylillä.
ellauri401.html on line 428: Mietiskelyn jälkeen oli Ervastin luentokurssi Teosofisia muistel- mia. Joinakin päivänä luennot kestivät lähes kaksi tuntia. Ervast kertoi niissä omasta elämästään, ja samalla kurssilaiset saivat tutustua Suomen teosofisen liikkeen historiaan aina suurlakon jännittäviin tapahtumiin asti. Iltapäivällä klo 14 oli kuulustelukokous, jossa kurssilaiset olivat oppilaina ja vastasivat vuorollaan Ervastin tekemiin kysymyksiin. Kello viideltä oli Väinö Valvanteen astrologinen luento tai kysy- myskokous, jossa Ervast vastasi kurssilaisten tekemiin kysymyksiin. 145 Ervast tuli tästä siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän alakoulun tapaan teosofinen kasvatustyö saadaan järjestetyksi, sitä suurempia tuloksia siitä on. Luentojen pohjalta Ervast laati myöhemmin huomattavan kirjan Jeesuksen salakoulu.
ellauri401.html on line 432: Kesäkoulun jälkeen Pekka keräsi kolehtia varakkailta teosofeilta. Keräys tuotti tulosta. *Vastaa 156 000 euroa v. 2020 rahassa. Mutta oli myös ongelmia. Ervastin kasvattipoika Jaakko aiheutti mielipahaa Tuonenkylässä. Kusti ei polkenut vaikka Pekka teki parhaansa. Kerran Jaakko tuli myyneeksi omaan laskuun päämajan lahjaksi saadun hevosen.
ellauri401.html on line 443: Venäjän reissulla 1913 Pekka arveli saaneensa näkymättömässä hengen maailmassa kosketusta useampaankin Venäjän eevaan. Ervast kuvaili, mitä oli kokenut deevan luonteesta, ja kertoi lopuksi veikkauxensa Venäjän tulevaisuuden näkymistä: Ennenkuin kaksi vuotta on kulunut, on tapahtunut Venäjällä semmoista, joka varmasti viittaa uuden ajan tuloon. Tulee sota tai vallankumous – ehkä molempia, jonka jälkeen aamu sarastaa. Niinkuin Venäjä (ja Suomi) on ensimmäinen maa Europassa, jonka yli nouseva aurinko levittää säteensä, niin on myös Venäjä (ja Suomi) oleva ensimmäinen maa Europassa, jonka taivaanrannalle veljeyden aurinko nousee: uusi yhteiskuntaelämä on täällä saava alkunsa, kärsikäämme siis nurkumatta sen synnytystuskia. Arvio heitti 2 vuodella. Veljeys jatkuu tänäänkin Kainin ja Abelin merkeissä. Ervastin päätön puhe liikutti venäläisiä teosofeja ja Kamensky tulkitsi heidän tunteensa uudessa Ervastille omistetussa saxankielisessä puheessa kun Pekka ei osannut riittävästi venättä. Kun sota syttyi elokuussa 1914, Ervast käveli huoneessaan edestakaisin ja ajatteli: ”Nyt kaikki menee nurin. Ovatko jumalien laskut pettäneet?”
ellauri401.html on line 447: Pekka ennusti heinäkuussa 1914 että sota alkaisi heinäkuussa 1914. Pian alkoi tulla esille Besantin kanta, että Valkoinen veljeskunta taisteli liittolaisten puolella keskusvaltoja vastaan. Besantin asennoituminen aiheutti, että Ervast vetäytyi hengessään syrjään hänestä. Don't underestimate the power of the dark side of the force! Soon the power of the eye of Sarnath will be mine! Kyeh-kyeh-kyeh! Ervast ja Krang on kuin 2 marjaa.
ellauri401.html on line 460: Juoppoa Eino Leinoa houkuteltiin 1915 teosofien kelkkaan. Keväällä 1916 Eino Leinolla oli oma henkinen kokemuksensa, josta hän kirjoitti trilogian Alla kasvon Kaikkivallan.
ellauri401.html on line 461: Eino Leino liittyi Suomen Teosofisen Seuran jäseneksi 24.10.1916 Pekka Ervastin allekirjoittamalla jäsenkirjalla. Kun kasvissyöjät vastustivat keskusvaltoja, Ervasti ryhtyi lihansyöjäxi. Ervast ei ollut yksin. Fredrika Riipinen ja Hanna Ruuskanen hoitivat emännyyttä, ja myös Hilda Pihlajamäki (1866–1951) ja kansakoulunopettaja Mandi Paadenhovi asuivat samassa yhteisössä.
ellauri401.html on line 473: Valtalinjan koirien puheenjohtaja Saarnio ilmoitti, ”että koska perustaja-ylisihteerin ehdottamat erinäiset muutokset seuran sisäisessä kokoonpanossa ovat tehdyt varsinaisen vuosikokousohjelman ulkopuolella, niin ei perhana niistä nyt voida keskustella eikä päätöksiä tehdä, vaan on siirryttävä päiväjärjestykseen. Ervast ei antanut periksi vaan ”vielä halusi asian esille ottamista ja ilmoitti toistamiseen, että tällainen uusi liitto Suomen Teosofisen Seuran Okkultinen Liitto todella on perustettu”. Ja siihen oli ollut oikeus Besantin kirjeen perusteella. Saarnio keskeytti Ervastin puheen ja kielsi keskustelun tästä kysymyksestä. ”Puheenjohtajan menettelyn vastustamiseksi ja puolustamiseksi syntyi yleinen epäjärjestys, jonka johdosta Saarnio keskeytti kokouksen viideksi minuutiksi.”22 Ervast sanoi, että ne, jotka seuraavat minua, lähtevät nyt. Ja rauha palasi, kun Ervast tovereineen siirtyi jatkamaan Okkultisen Osaston kokousta päämajan lähellä olevaan Pihlajamäkien huvilaan. Mm. Krohnit lähtivät Pekan reen jalaxille. "Katotaanpa vaan ketkä kaikki tahtovat tähän Okkultiseen osastoon liittyä”. Saadakseen selville looshien kannan Ervast vieraili kesällä eri paikkakuntien loosheissa. Jaakko ajoi moottoripyörää, ja Ervast istui sen sivuvaunussa. Ervast kirjoitti 28.8. Hilda Pihlajamäelle: ”Matkamme onnistui hyvin, lukuun ottamatta Mikkeliä, jossa ei ollut kokousta."
ellauri401.html on line 477: Ruusu-Risti syntyi, kun Ervastilla ei ollut enää mahdollisuutta kähmiä T. S:n puitteissa. Insinööri Leo Krohnin kotona Huvilakatu 25:ssä käytiin syksyllä viikoittain neuvotteluja uuden seuran perustamisesta. Niissä oli usein mukana myös Max Heindelin ruusuristiläisyydestä kiinnostunut insinööri Axel Ringström. T. S:n suhtautuminen johti Ervastin eroon Teosofisesta Seurasta ja oman itsenäisen järjestön perustamiseen. Runoilija Aarni Kotka oli tässä yhtenä päätekijänä.
ellauri401.html on line 479: Ervast kirjoitti Ruusu-Ristin perustamisesta Annie Besantille ja kertoi, että tämä oli kutsuttu seuran kunniajäseneksi. Ruusu-Ristin Helsingin ryhmä piti ensimmäisen jäsenkokouksensa Hankkijan talon ylimmässä kerroksessa joulukuussa 1920. Kokouksessa Ervast esitteli yhtä innokkaasti rosenkreutsilaisuutta kuin hetki vielä sitten teosofiaa. Tietäjä-aikakauskirjan nimi vaihtui Ruusu-Ristiksi. "Loppujen lopuksi Ervast puhui myöhemmin sangen vähän rosenkreutsilaisuudesta, mitä olen kyllä ihmetellyt”, totesi hölmistynyt Eino Krohn yli 60 vuotta myöhemmin.
ellauri401.html on line 480: Ruusu-Risti, Suomen salatieteellinen tutkimusseura rekisteröitiin 14.10.1921. ”Yhdistyksen tarkoituksena oli edistää teosofis-okkultista tutkimusta Suomessa.” Sen hallituksessa olivat Pekka Ervastin lisäksi Jussi Snellman, Hilda Pihlajamäki, Aapo Pihlajamäki, Erkki Melartin, Laina Helle, Frans Korpi, Eemil Halonen, Leo Krohn, Emil Paasonen, Kyllikki Ignatius ja Aarni Kotka.
ellauri401.html on line 483: Runoilija Aarni Kotka jatkoi vielä Ruusu-Ristin niin kuin myös Teosofinkin avustajana. Samoin Larin Kyösti. Lehden sivuilla esiintyi myös ekspressionismin voimahahmo, homorunoilija Uuno Kailas.
ellauri401.html on line 493: Teosofinen Seura jakoi Tuonenkylän tilan useampiin palstoihin ja myi Tonttulan ruusuristiläiselle professori Lauri Kettuselle Ervastin asunto-oikeus huomioon otettuna.
ellauri401.html on line 570: Ruusu-Risti nousi joulukuun puolivälissä epäiltyjen listalle, kun Tattarisuon jutun tiedemieskomission puheenjohtaja professori Väinö Lassila ilmoitti juttua tutkivalle nimismies A. Lindholmille, että Helsingissä joku Ruusu-Ristin jäsen oli käynyt hänen luonaan pyytämässä lainaan ihmisen pääkalloa, jota hän tarvitsi opetusvälineeksi, mutta myöhemmin oli selittänyt sitä tarvittavan vapaamuurarien juhlamenoissa. Tämä johti useita kuukausia kestäneisiin laajoihin kuulusteluihin. Ajojahdin takana oli lapuanliike ja sitä lähellä olevat piirit. Poliisi teki jostakin syystä kaikkensa saadakseen vapaamuurarit syylliseksi.
ellauri401.html on line 584: Matkatoveri oli venäläisessä emigranttiperheessä varttunut Gerald Kaade (tuolloin vielä Blinoff, 1911–2001), jonka äiti Valentyna de Tillo oli Ruusu-Ristin jäsen. Gerald itse oli tutustunut Ervastiin pari vuotta aikaisemmin.
ellauri401.html on line 607: Kaliforniassa Ervast oli iloinen, että veljenpoika Eric oli mukana. Eric oli kaikin puolin käytännön ihminen. Nuoret miehet pitivät yhdessä hy-vää huolta Ervastista. Kodinhoito ei kuitenkaan ollut ihan kokonaan nuorukaisten vastuulla, sillä eräs rouva Hovila kävi auttamassa pyykinpesussa "ja muutenkin." Hovila oli palvellut Krishnamurtia, ja hän osasi kertoa noista teosofisista suuruuksista, Annie Besantista, Krishnamurtista ja muista humoristisia kaskuja.
ellauri401.html on line 632: Vuosijuhlaan tultaessa Ervastilla oli nuha ja ääni käheänä. Ervastin juhlaesitelmää Teosofinen nuohousliike ja apostoli Paavali oli odotettu jännityksellä. Vihonviimeinen esitelmähän siitä sitten tulikin. Ervast kertoi siinä, että teosofinen liike sai alkunsa ihmeellisestä pyhästä veljeskunnasta. Sen synnyn taustalla oli kaksi tämän veljeskunnan veljeä, joita nimitetään mestareiksi. Heidän työvälineensä oli Helena Blavatsky ja hän loi Teosofisen liikkeen täällä näkyväisessä maailmassa.
ellauri401.html on line 634: Yrityksestä eivät ottaneet vastuuta muut mestarit kuin Kuthumi ja Morya. Muut varovaisina olivat asettuneet odottavalle kannalle toivoen ja nähden, että seuraavalla vuosisadalla voitaisiin ehkä ryhtyä johonkin, vaikka lämmittämään palloa. Ervast kertoi vähän Paavalin historiasta ja mukanaolosta Stefanuksen kivittämisessä sekä Paavalin kristityksi tulosta, miten hän sai Damaskoksen tiellä kokeilla Jumalan Poikaa, jonka ihan täytyy nuohota joka ihmisen "sydämessä". Ja apostolina ja kirkon perustajana Paavali tuli tuon ihmeellisen veljeskunnan jäseneksi. Hän kuoli Paavalina, ja hän syntyi jälleen ja on sen jälkeen useampia kertoja muuttanut nimeä ja vaatteita. Hänellä ei ole enää sitä nimeä, mutta hän on se sama henkiolento ja on yhä innostunut kristinuskosta. Paavali on Jeesuksen suuri auttaja ja koittaa tehdä mitä voi kristinuskon hyväksi. Ja hän on katsellut teosofista liikettä. Hän ei ole liittynyt edestakaiseen liikkeeseen niin kuin ne kaksi muuta mestaria. Paavali, joka oli monta kertaa yrittänyt nuohota puhtaaxi kristinuskoa, oli vähän epäilevällä kannalla. Mutta juuri täällä Euroopassa ajattelivat hyvin monet mestarit, että he voisivat ehkä ryhtyä jotain tekemään. Ja nämä toiset, Paavali niiden joukossa, siis vuonna 1925 alkoivat nuohota kristikuntaa puhtaaxi. Esimerkkejä oli jo nähty, ja tullaan näkemään, että kristikunta kyllä vielä tulee suurella voimalla mehukkaasti muslimeihin takaapäin.
ellauri401.html on line 636: H. P. B. on viittilöinyt merkizevästi Suomeen. Ja se saattaa merkitä, että H. P. B. on päättänyt syntyä Suomeen jatkamaan teosofista liikettä. Ja mitenkä me osaamme sitä valmistaa? Se tapahtuu sillä tavalla, että me nuohoomalla puhdistamme itseämme ja yhteisvoimin teemme työtä näin puhdistetun kristinuskon puolesta. Paavali on mukana tässä työssä. Hän tahtoo auttaa kaikkia, jotka vilpittömästi tahtovat palvella tätä kristinuskon todellista versiota.
ellauri401.html on line 660: Eino Krohn (1902–1987) oli kirjallisuustieteen ja estetiikan professori, Leopold Edward Krohnin poika.
ellauri401.html on line 662: Sven Krohn (1903–1999) oli filosofian professori, Eino Krohnin veli.
ellauri401.html on line 668: Kaarle Kurki-Suonio (1933-), fysiikan professori toimi Suomen fyysikkoseuran puheenjohtajana 1965–1967. Hän toimi myös Arkhimedes-lehden toimittajana 1970–1987, osan ajasta lehden varapäätoimittajana. Hän on toiminut myös Valtion tiedekomitean jäsenenä ja 1971–1978 Helsingin seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston sekä 1968–1979 Lauttasaaren seurakunnan kirkkoneuvoston jäsenenä. Vuosina 1981–1987 Kurki-Suonio oli Kristallografian Kansainvälisen Unionin (IUC) pääsihteeri. Kurki-Suonio on pitänyt myös esitelmiä ja julkaissut lehtikirjoituksia, joissa hän on pohdiskellut luonnontieteen ja kristinuskon suhdetta toisiinsa. Hänen mukaansa ne eivät oikein ymmärrettyinä ole ristiriidassa keskenään. Fysiikan opettaminen ilman merkityksiä on vain epätarkkaa matematiikkaa, Kaarle Kurki-Suonio sanoo.
ellauri401.html on line 670: Ervast käsittelee Christososophian peruskysymyksiä kirjasarjassa maapallon, ihmiskunnan ja enkelikuntien koko pitkän kehityksen eri ajanjaksoineen, joita teosofiassa kutsutaan manvantaroiksi (kapybaroiksi). Olemme käyneet läpitte kivi-, kasvi- ja eläinvaiheet aikaisemmissa ajanjaksoissa ja kehitymme tulevaisuudessa kohti enkelikuntaa nousten aina ns. neitseellisiksi hengiksi, jotka sijoittuvat yhdeksi korkeimmista enkelihierarkioista. Ervast käyttää eri enkelihierarkioista vanhoja kristillisen perinteen mukaisia nimityksiä ja esittää niiden osuuden tässä suuressa luomistyössä. Hän tuo myös selvästi esille Jeesus Kristuksen esimerkillisen osuuden tässä ihmisen kehityksen kokonaisuudessa. Koomisen Kristuksen vaikutus ja ilmestyminen mystisesti meihin (latinaksi Christus in nobis) on Ervastin laajassa tuotannossa keskeinen opetus.
ellauri401.html on line 674: Ervastin henkinen perintö sisältää kirjallisuuden lisäksi myös muita puolia, jotka tulevat Ruusu-Ristin toiminnassa esille kolmessa virzauksessa: teosofinen virzaus, rosenkreuzilainen virzaus, ja viimeisenä muttei vähimpänä esoteerisen kristinuskon virzaus.
ellauri401.html on line 676:
Teosofian virzaus
ellauri401.html on line 683: ja osa näkymättömässä maailmassa. He kaikki tekevät uhrautuvaa työtä ihmiskunnan henkisen kehityksen eteenpäin viemiseksi. Ihmisen ei tule uskoa sokeasti tähän eikä ylipäänsä mihinkään eikä jäädä uskovaisen asteelle. Ihmisen on mahdollista kehittyä uskojasta tietäjäksi, jopa fysiikan professorixi jolle mikään luonnossa ei ole salattua.
ellauri401.html on line 685: Teosofia opettaa, että eri uskonnot alkuperäisessä muodossaan ovat yhden puun eri oksia, tuoden esille ikuisen viisauden eri puolia. Niiden kaikkien takana on jumalallinen prinsiippi, jota voimme sanoa (ja sanommekin) koomiseksi Kristukseksi. Ervasti opetti, että emme pysty ymmärtämään uutta liittoa, ellemme solmi ensin vanhoja liittoja. Hänen mukaansa"”kukaan ei pääse Kristuksen pakaroille, joka ei ole nuohonnut ensin Buddhan, Zarathustran y.m. viisaiden jalkovälejä."
ellauri401.html on line 695:
Kristosofian virzaus
ellauri402.html on line 45: Erik Gullman on Jönsyn hörhökaveri. Ne olivat samaan aikaan Jyväskylässä Martta Horjanderin ihmisyyden tunnustajien kristosofisessa luostarissa Mikko Niskasen käpykolossa. Martta oli entinen Varkauden sellutehtaan duunari joka allergisoiduttuaan perusti kristosofisen luostarin. Martta Horjander oli ällistyttävän pyylevä, tuskin jaxoi kävellä.
ellauri402.html on line 49: Teiniliiton sexikabareessa 1967 piti Jönsin tehdä filmi jossa Väinämöinen ja muut teosofit haahuilevat suomalaisessa pystymezässä käpykolo selän alla. Se meni äitiinsä koska juoppo ohjaaja Perttunen ei saanut apurahoja.
ellauri402.html on line 51: Gullman jätti vaimonsa ja lähti saxalaisen naisen kelkkaan kymmenexi vuodexi. Nyze on takaisin ilman Frauta ja asuu Rovaniemellä. Se näyttää tosi hörhöltä. Jöns ja Erik om kumpikin Erkon palkittuja. Erikin ansio oli teosofinen runokirja Jevgeni Dolmatovskin tie.
ellauri402.html on line 68: Erik Gullman syntyi Varkaudessa 60 vuotta sitten ja hän on koulutukseltaan filosofian maisteri. Pirttikoskelle hän muutti Saksan Dresdenistä, jossa hän toimi talonmiehenä omien tutkimustensa ohessa.
ellauri402.html on line 72: Pirttikosken entisen koulun luokkahuoneissa on kymmeniätuhansia teoksia, valtaosa käsittelee filosofiaa ja teosofiaa. Yhdellä pöydällä on runontekijän omia teoksia, toinen on teosofi Pekka Ervastin kirjoituspöytä. Erik Gullman luettelee empimättä lempiteosofinsa tuotannon.
ellauri402.html on line 190: Siis Moina Mathers (1865–1928), Lontoossa koulutettu taiteilija, SL MacGregor-Mathersin vaimo ja filosofi Henri Bergsonin sisar.
ellauri402.html on line 191: Moina Mathers, syntynyt Mina Bergson (28. helmikuuta 1865 – 25. heinäkuuta 1928), oli taiteilija ja okkultisti 1900-luvun vaihteessa. Hän oli ranskalaisen filosofin Henri Bergsonin sisar, ensimmäinen juutalaissyntyinen mies, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1927. Hänet tunnetaan kuitenkin enemmän avioliitostaan englantilaisen okkultistin Samuel Liddell MacGregor Mathersin kanssa. yksi Hermetic Order of the Golden Dawn -järjestön perustajista ja hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1918 seuraajajärjestön johtajana, nimeltään Ruusuristilainen Alpha et Omega.
ellauri402.html on line 193: of_Moina_Mathers_from_her_performance_in_the_Rites_of_Isis_in_Paris.jpg" />
ellauri402.html on line 194: Terävänokkainen Moina Mathers Isixen hahmossa egyptiläisessä asussa esityksessään Rites of Isis Pariisissa, 1899 ellauri402.html on line 196: Moina, tuolloin nimeltään Mina tai Minna, syntyi Genevessä Sveitsissä vaikutusvaltaiseen puolalais-juutalaiseen perheeseen isän puolelta ja englantilaisesta ja irlantilaisesta äidin puolelta. Hän muutti Pariisiin, kun hän oli kaksivuotias. Hänen isänsä Michel Bergson saavutti musiikillista menestystä säveltäessään oopperoita Louisa de Montfort ja Salvator Rosa. Hän oli kotoisin Varsovasta ja kuului vaikutusvaltaiseen Bereksohn-perheeseen. Moina Mathersin isoisä Jacob Levison (s. n. 1799) oli kirurgi ja hammaslääkäri. Hänen isoäitinsä oli Katherine Levison, syntynyt Lontoossa v. 1800. Hänen äitinsä täti oli Minna Preuss, syntynyt Hullissa, Yorkshiressa, vuonna 1835, ja hänen äitinsä Kate, os Levison, syntyi myös Yorkshiressa. Hänen vanhin veljensä, myöhemmin Nobel-palkinnon voittaja Henri Bergson, 1859–1941, liittyi College of Francen tiedekuntaan ja tunnetaan parhaiten filosofisen teoksen Creative Evolution kirjoittajasta. Hän oli myös British Society for Psychical Researchin puheenjohtaja.
ellauri402.html on line 198: Moina oli lahjakas taiteilija ja liittyi Slade School of Artiin 15-vuotiaana. The Slade tunnettiin nuorten naisten rohkaisemisesta taiteeseen 1800-luvun vaihteessa. Moinalle myönnettiin stipendi ja neljä ansiotodistusta koulun piirtämisestä. Hän ystävystyi Beatrice Offorin kanssa, jonka kanssa hän jakoi studion. Sladessa vuonna 1882 Moina tapasi myös tulevan ystävänsä Annie Hornimanin, teeprinsessan, josta tuli Mathersien, kamppailevan taiteilijan ja okkultistin, merkittävä taloudellinen sponsori, joka tuki Golden Dawnin hermeettistä ritarikuntaa. Hornimannin teetä juomalla mekin tietämättämme tuimme näitä hörhöjä. Ja mitä saimme siitä? Virzakiviä!
ellauri402.html on line 200: Moina tapasi miehensä Samuel Liddell MacGregor Mathersin vuonna 1887 opiskellessaan British Museumissa, jossa Samuel oli usein suojelija. Vuotta myöhemmin hänen tuleva aviomiehensä perusti Hermetic Order of the Golden Dawn -järjestön, yhden läntisen mysteeriperinteen vaikutusvaltaisimmista organisaatioista. Moina oli tämän ritarikunnan ensimmäinen vihitty maaliskuussa 1888. Hänen valitsemansa motto Kultaisessa Aamunkoitteessa oli Vestigia Nulla Retrorsum, mikä tarkoittaa "Jäljet pelottavat". Vuotta myöhemmin vuonna 1890 hän meni naimisiin SL Mathersin kanssa ja Mina Bergsonista tuli Moina Mathers. Heidän okkulttisessa kumppanuudessaan hänen miestään kuvailtiin "henkien herättäjäksi" ja Moinaa selvänäkijäksi "näkijäksi", joka usein kuvasi taiteilijana sitä, mitä hänen miehensä "herätti". Maaliskuussa 1899 he suorittivat egyptiläisen jumalattaren Isisin riitit Pariisin Théâtre La Bodinièren lavalla.
ellauri402.html on line 218: Kirjassaan Book of Tokens, kokoelma inspiroituja
ellauri402.html on line 234: suhteesta. Case tunnusti asian Moinalle: "Hierofantria ja
ellauri402.html on line 287: Hermetic Order of the Golden Dawn toimi Isossa
ellauri402.html on line 299: Tohtori Paul Foster Casen vuonna 1922 perustama Builders of the Adytum on mysteerikoulu ja koulutustilaus, joka perustuu Western Mystery -perinteeseen. BOTA:n jäsenet saavat viikoittain oppitunteja Tarotista, Qabalahista, Gematriasta, Astrologiasta, Alkemiasta ja muista vastaavista tieteenaloista. BOTA on Golden
ellauri402.html on line 355: Hierofantti, Rakastajat, Vaunu, Voima, Erakko,
ellauri402.html on line 400: ofb=1&ipt=309efab3768ec085b7641974bd97f5b83a72174ff5949799f95d8586933c4a45&ipo=images" />
ellauri402.html on line 404: Abraham "Bram" Stoker (8 November 1847 – 20 April 1912) was an Irish author who is best known for writing the 1897 Gothic horror novel Dracula. During his lifetime, he was better known as the personal assistant of actor Sir Henry Irving and business manager of the West End's Lyceum Theatre, which Irving owned.
ellauri402.html on line 408: Stoker aloitti romaanien kirjoittamisen työskennellessään Irvingin managerina sekä Lontoon Lyceum Theatren sihteerinä ja johtajana, alkaen Käärmeen passista (The Snake's Pass) vuonna 1890 ja Draculasta vuonna 1897. Tänä aikana hän oli osa The Daily Telegraphin kirjallista henkilökuntaa vuonna 1997 Lontoossa, ja hän kirjoitti muuta fiktiota, mukaan lukien kauhuromaanit Kammoittava kreivi (Dracula), suom 1952, Käärinliinan leidi (The Lady of the Shroud 1909) ja Valkoisen madon luola (The Lair of the White Worm 1911).
ellauri402.html on line 412: Hän julkaisi henkilökohtaiset muistelmansa Henry Irvingistä vuonna 1906 Irvingin kuoleman jälkeen, joka osoittautui menestykseksi ja johti tuotantoja Prince of Wales -teatterissa. Ennen Draculan kirjoittamista Stoker tapasi Ármin Vámbéryn, unkarilais-juutalaisen kirjailijan ja matkailijan (syntynyt Szent-Györgyssä, Unkarin kuningaskunnassa, nyt Svätý Jurissa, Slovakiassa). Dracula syntyi todennäköisesti Vámbéryn synkistä tarinoista Karpaattien vuoristosta. Harry Ludlam ehdotti vuoden 1962 elämäkertassaan Stokerista, että Budapestin yliopiston professori Ármin Vámbéry toimitti Stokerille tietoja Vlad Drăculeasta, joka tunnetaan yleisesti nimellä Vlad Paaluttaja.
ellauri402.html on line 414: Monet ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän väitteen, mukaan lukien Elizabeth Miller, 2022 kuollut emeritaprofessori, jonka pääasiallisena tutkimus- ja kirjoittamisalana on vuodesta 1990 lähtien ollut Dracula ja sen kirjoittaja, lähteet ja vaikutteet. Hän on todennut: "Ainoa kommentti keskustelun aiheesta oli, että Vambery 'puhui äänekkäästi Venäjän aggressiota vastaan'." Mikähän kana Elisabetilla oli kynittävänä? No nyze kuitenkin on leidi käärinliinassa ja sen draculantutkimuslaitos on offline-tilassa. "Draculan talon paronitar" oli Transilvanian Dracula-seuran, Romania, Elizabeth Millerille myöntämä kunnianimi, 1995. Arefin kaupunki, Romania, nimesi hänet Arefin tyttärexi. Ahaa, romaanit ei halunneet madjaarien ja slovakkien tulevan kreivistä osille.
ellauri402.html on line 466: Otto oli kuullut Atlantixen jättimunaisista asukkailta isän teosofisista lähteistä. Oton isä oli tutkinut Kurikan puheita ja kirjoituxia 30-luvulla. Ihminen on paizi ruumiillinen myös henkinen olento. Materialistit eivät ymmärrä että Kurikan täytyy saada naida toistenkin naisia. Ovat henkisesti kehittymättömiä. Kaxipa palloa kurikasta / polviin asti roikkuu.
ellauri402.html on line 482: Martti Pihkala syntyi pappis- ja sivistyssukuna tunnettuun Gummerus-sukuun. Hänen vanhempansa olivat valtiopäiväedustajana toiminut Pihtiputaan rovasti Aleksanteri Gummerus ja Alma Maria Nordlund. Martti Pihkalan veljiä olivat Tampereen piispa Jaakko Gummerus sekä professorit Lauri ”Tahko” Pihkala ja Rurik Pihkala.
ellauri402.html on line 484: In April 1918, Martti Pihkala published the book "What kind of Finland should we create?" In his book, he considered the supreme enemy of culture to be hedonism rather than the goal of the continuation of the family. He advocated forced sterilization and the isolation of those who had "wicked" lives from society as a means of breeding a superior Finnish race. Pihkala placed harmony between social classes as a counterbalance to moral decay and socialism.
ellauri402.html on line 487: After the Civil War, increased leftist activity was particularly evident on construction sites. The number of strikes increased and several of them became politicized. The interests of the Communists and the Soviet Union were seen as the reason for the strikes. In 1920, employers' organizations decided to set up a special organization focused on breaking strikes. Martti Pihkala came to lead this organization called Vientirauha. Vientirauha, known as the 'Pihkala Guard', had a maximum of 34,000 men, from which strike breakers could be assembled if necessary. Especially in Southern Ostrobothnia, Pihkala's organization was strong. Vihtori Kosola, the future frontman of the Lapua movement was an agent for the Vientirauha. The best known of the strikes broken by the organization was the year-long harbor strike that began in 1928.
ellauri402.html on line 489: In Vientirauha, Pihkala offered an opportunity for “white leaders... who took part in an activist movement or in the preparations for the struggle for freedom... the most active voluntary way to fight Bolshevism.“ Vientirauha was a significant successor to the so-called white Finnish ideology and the way to maintain the activist network. Breaking the strikes also led to bloody clashes. Bloody peasants!
ellauri402.html on line 517: Viljo Rosvall oli taistellut sisällissodan aikana punaisten puolella ja pakeni sodan jälkeen Kanadaan. Hän asettui nykyään Thunder Bayn kaupunkiin kuuluvaan Port Arthuriin, jossa vaikutti suuri kanadansuomalainen yhteisö. Rosvall työskenteli Canadian Pacific Railway -rautatieyhtiöllä ja kuului metsätyöläisten Lumber Workers Industrial Union of Canada (LWIUC) -ammattiliittoon. Se oli 1920-luvun lopulla Ontarion vaikutusvaltaisin liitto, jonka jäsenistö koostui pääosin Kanadan kommunistiseen puolueeseen kuuluneista suomalaisista. Janne Voutilainen oli ansametsästäjä, joka kuului Rosvallin tavoin LWIUC-liittoon ja oli myös jäsenenä syndikalistisessa Industrial Workers of the World -ammattiliitossa.
ellauri402.html on line 524: Dr. Peter Raffo, Adjunct and Professor Emeritus, Department of History, Lakehead University, väitti saaneensa selville ettei Rotvallia ja Voutilaista murhattu, että ne muuten vaan hukkuivat metrin syvyisiin jäihin ja saivat siinä hötäkäsdä pahat mustelmat. Peter ei osaa tavuakaan suomea.
ellauri402.html on line 525: Historian Peter Raffo has carefully analyzed the oral and written evidence, and concluded, "According to the contemporary historical record, the likelihood is that Rosvall and Voutilainen were not murdered. The oral record - the myth - does not stand up well to close examination. Practically none of its details are sustained by the facts of the case... Not martyrs so much as tragic and brave victims."
ellauri402.html on line 526: Peter Raffo Awarded City of Thunder Bay's Heritage Award 2012. Vitun kusipää.
ellauri402.html on line 528: ofiles/praffo.jpg" />
ellauri402.html on line 633: Esa Saarinen on toiminut professorina Teknisen korkeakoulussa 2002-2010 ja Aalto-yliopistossa 2010-2021 sekä emeritusprofessorina Aalto-yliopistossa 2021 alkaen. Tämän lisäksi Saarinen on toiminut Muutostehdas Oy:n toimitusjohtajana 1989 alkaen sekä putkimiehenä Töölön Putki Oyssä. Tervetuloa Seinäjoen yrittäjäpäiville. Hotel Kurikasta löytyy vielä tilaa. Yrittänyttä ei laiteta.
ellauri402.html on line 662: Aline Kominsky disliked the Jewish environment she grew up in. At age eight, she asked her grandmother why she and all the women had to sit behind a curtain in the synagogue. She was told that they were "dirty" and should therefore not be seen by men during the ceremony. Even as a child, Kominsky felt this was nonsense and soon after abandoned her religion for good. But the band who really liberated her were The Fugs. They openly sang about sex, drugs and politics in a time when mainstream media didn't give a fuck to such acts. Bunch sairastui peräsuolisyöpään, mutta toipui siitä kuollaxeen kohta haimasyöpään. Robert Crumb keeps on truckin'. "I'm the grandmother of whiny tell-all comics."
ellauri402.html on line 680: One of the reasons Americans are against “free” healthcare is because they believe that what they pay for healthcare is actually what it costs. “Why should I pay $30,000 for someone else to give birth?” The answer of course is you wouldn’t, you would contribute to the $3000 – $5000 that it really costs. When I had a small carcinoma removed at a private clinic, paid for by the NHS of course, the Doctor told me that I would have paid £600 privately. What would that cost in the US? Not your co-pay or whatever it’s called, but the actual bill? Thousands I’d guess. If Americans understood how much they’re being shafted, ($3k for an ambulance? Really?) they would see that Universal healthcare would be far cheaper than they could possibly imagine. And no, the Doctors would still be paid well, because it’s the insurance companies and hospitals taking all the extra cash you pay. A copayment or copay is a fixed amount for a covered service, paid by a patient to the provider of service before receiving the service. Eli omavastuu, jolla vakuutusyhtiöt pitää korvauxenhakijat ruodussa.
ellauri402.html on line 682: Edit: I’ve read a lot of comments to this, mainly saying that the American people want UH, but there are too many powerful lobbyists against it. So why are they not being fought? The Government exists to serve the people surely? If it doesn’t do that, then it’s a corrupt system that needs reforming. A lot of Americans talk about bringing “Freedom” to the rest of the world, why not start with your own country?
ellauri402.html on line 688: The main reason is the brain-washing bubble they live in. Brain-washing that has been orchestrated for decades by the medical profession and the medico-pharma industry.
ellauri402.html on line 690: Another reason is many do not believe in paying for insurance which is subsidizing a poor person who happens to get sick and needs urgent medical care. They would rather the person die or get seriously sick instead of getting the care they need. NHS and Canada do not believe in throwing poor and sick people under a bus while Americans do.
ellauri402.html on line 692: I have a right to live off you because I married you, and because I used to let you get on top of me and bump your uglies; and I have a right to all your money when you die.
ellauri402.html on line 698: Lannistettu professori ja hänen kaunainen vaimonsa muuttavat rennot cocktailkutsut tuskallisten paljastusten ja syytösten näyttämöksi.
ellauri402.html on line 702: Otsikko on sanapeli Walt Disneyn Three Little Pigs (1933) -kappaleelle " Who 's Afraid of the Big Bad Wolf? ", joka korvaa kuuluisan englantilaisen kirjailijan Virginia Woolfin nimen. Martha ja George laulavat toistuvasti tämän version kappaleesta koko näytelmän ajan.
ellauri402.html on line 718: Jack Valenti piti elokuvaa ensimmäisenä kiistanalaisena elokuvana, jonka hän joutui käsittelemään Amerikan Motion Picture Association of America:n (MPAA) puheenjohtajana. Se käytti ensimmäisenä slangia "ruuvi" ja ilmaisua "hump the hostess". Kuten hän sanoi,
ellauri402.html on line 768: Sen syrjäytti suurelta osin Paavalin apocalypse, suosittu 4. vuosisadan teos, johon Pietarin Apocalypse vaikutti voimakkaasti ja joka tarjoaa oman päivitetyn näkemyksensä taivaasta ja helvetistä. The Apocalypse of Peter on varhainen esimerkki samasta genrestä kuin kuuluisa Danten jumalallinen näytelmä, jossa päähenkilö tekee kiertueen tuonpuoleisen maailmaan. Kreikkalaisen katabasisin tai nekyian muodossa se käsittelee yksityiskohtaisesti kunkin rikostyypin rangaistuksia helvetissä sekä hahmotellaan lyhyesti taivaan luonnetta. Teos etenee kuvaamaan pahoja odottavia rangaistuksia. Monia rangaistuksia valvoo Ezrael, vihan enkeli (todennäköisimmin enkeli Azrael, vaikkakin mahdollisesti turmeltunut viittaus enkeli Sarieliin ). Enkeli Uriel herättää kuolleet uuteen ruumiiseen, jotta heidät voidaan joko palkita tai kiduttaa fyysisesti. Näyn mukaan rangaistuksia helvetissä ovat:
ellauri402.html on line 821: Luvuissa 20–30 taivaassa on kolme jakoa. "Paratiisi" on kolmas taivas ja jonne Paavali saapuu ensimmäisenä, mutta sitä ei kuvata tarkasti. Paavali laskeutuu sitten myöhemmin toiseen taivaaseen, "lupauksen maahan", joka on uudelleentulkinta "maidon ja hunajan maasta" (taivaassa, eikä Israelin maassa ), joka on näennäisesti odottavien kuolleiden pyhien säilytysalue. Jeesuksen toisesta tulemisesta ja Jumalan tuhatvuotisesta valtakunnasta. Ensimmäinen taivas Acherusian-järven toisella puolella on "Kristuksen kaupunki", jossa siunatut asuvat ikuisesti, oletettavasti tuhatvuotiskauden jälkeen. Paavali löytää jo asuntoja kaupungista, kuten raamatulliset juutalaisuuden profeetat ja kahdentoista heimon patriarkat. Kaupungin ulkopuolella on askeetteja, jotka olivat liian ylpeitä askeettisuudestaan ja joutuvat odottamaan pääsyä, kunnes Kristus palaa ja heidän ylpeytensä on asianmukaisesti kuritettu. Kaupunki itsessään on jaettu kahteentoista kerrokseen, ja asiat paranevat jatkuvasti, mitä lähemmäs keskustaa asukkaat pääsevät. Ne, jotka kieltävät itseltään fyysisen nautinnon kuolevaisessa maailmassa, palkitaan villisti tuonpuoleisessa elämässä paremmilla paikoilla Kristuksen kaupungissa, lähempänä keskustaa. Lopuksi, helvetin pitkän kiertueen jälkeen, Paavali palaa "Paratiisiin" luvuissa 45–51, mutta on epäselvää, tarkoittaako tämä taas kolmatta kerrosta, taivasta yleensä vai uutta neljättä kerrosta. Siellä Paavali tapaa muita raamatullisia henkilöitä, joista osan kuvattiin jo olevan muilla kerroksilla aikaisemmissa kohdissa. On mahdollista, että tämä kertomus on alun perin peräisin erillisestä tarinasta, joka yhdistettiin Paavalin Apokalypsiin, koska se ei ole täysin yhdenmukainen aikaisemman taivaallisen näyn kanssa.
ellauri402.html on line 829: of_Paul">Tää oli Danten ja Chaucerin ihan lemppari. Hipon Augustinus ei voinut sietää sitä. (Jatkuu seuraavassa nummerossa.)
ellauri403.html on line 50: Frosteruxet oli kotoisin Pakkalan puustellista Nummelta. Kuopion sukuhaarasta tuli ryssän aatelisia af-partikkelin kanssa. Teuvon lapsuus sitävastoin oli ankea, sillä hänen isänsä oli perso viinalle. Siitä joutuivat viisi lastakin kärsimään, ja isän ollessa retkillään sairasteleva äiti sai kantaa vastuun perheestä. Nälkävuosien aikana perheen asuntona oli yhden huoneen hökkeli, ja Teuvo joutui käymään kerjuulla. Isän alkoholinkäyttö teki alun perin käsityöläisperheestä köyhälistöä. Perheen elämä muuttui, kun Pakkalan isä koki lestadiolaisen herätyksen, luopui viinasta ja alkoi jopa pitää saarnoja kaupungin laidalla. Teuvo tunnetaan lapsinäkökulmasta, Elsa-hahmosta (ei Frozen) ja laulunäytelmästä Tukkilaisia. Inhosin Teuvo Pakkalaa jo lapsena, sekä Oiva Paloheimoa, Stiiknafuuliaa ja Tirlittania, ja okariinoja. Niissä oli jotain samaa noloa kuin kyrvässä, joka koski kuumaa floiskaa Laaxon kentällä. Vitun pedofiilejä.
ellauri403.html on line 85: Viinivirran (Tigris) äärellä loikoili joukko patriarkkoja mukit kädessä; ja minä näin siellä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin, Lootin ja Jobin ja muita pyhiä, takuulla Nooakin oli siellä sepalus aukinaisena. Profeetat Eufratilla saivat vain hunajaa. Öljyvirralla oli liukkaita miehiä. Maitovirrassa virui alle kaxivuotiaita poikalapsia.
ellauri403.html on line 113: Jumalan Pojalta kuului ääni kaikkien vaivojen ajan, joka sanoi: Mitä hyviä tekoja olette tehneet pyytääksenne minulta virvokkeita? Minun vereni vuodatettiin teidän edestänne, ettekä niinkään tehneet parannusta: teidän tähtenne kannoin orjantappurakruunun päähäni, teidän tähtenne sain poskilleni vatsaa, ettekä niinkään tehneet parannusta. Pyysin vettä, kun riippuin ristillä, ja minulle annettiin sappeen sekoitettua etikkaa, se oli pahaa, pahempaa kuin Foster: keihällä he avasivat minun oikean kylkeni; minun nimeni tähden he ovat surmanneet palvelijani profeetat ja vanhurskaat. Minä annoin sinulle tuhannen taalan parannuksen paikan, etkä tahtonut. Mutta nyt kautta samansukupuolisen liittoni ylienkeli Mikaelin kaa ja hänen kanssaan olevien enkelien tähden ja rakkaani Paavalin tähden, jota en suin surmin surittaisi, ja veljiesi tähden, jotka ovat maailmassa ja uhraavat uhrilahjoja, ja sinun takiasi, voi pojat, sillä niissä on minun käskyni, ja vielä enemmän oman hyvyyteni tähden: siitä päivästä alkaen taannehtivasti, jona nousin kuolleista, minä annan kaikille teille, jotka olette vaivassa, yhden virvoituksen päivän ja yön per viikko ikuisesti. Muuten mennään 9-9-6 kuten ennenkin.
ellauri403.html on line 136: Kiitos Nooa. Muista napittaa. Keitä te olette? Ja yksi heistä vastasi ja sanoi: Minä olen Elias, Jumalan profeetta. Minä olen Elias, joka rukoilin, ja minun sanani tähden taivas ei satanut kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen ihmisten pahojen tekojen tähden. Vanhurskas ja totinen on Jumala, joka tekee palvelijainsa tahdon; Sillä usein enkelit rukoilivat Herralta sadetta, ja hän sanoi: Ole kärsivällinen, kunnes palvelijani Elias rukoilee ja rukoilee tätä, niin minä lähetän sateen maan päälle. Joo kiitti vitusti, heitti siihen Nooa ohesta.
ellauri403.html on line 186: Terävällä tyylillä ja draaman ja pyhyyden tunteella, joka ei estä subversiivistä ironiaa, Michel Tournier luo henkilökohtaisen universumin monimutkaisten hahmojen - pääasiassa miehisten - animoimia meemejä. Leppien kuninkaassa on Itä-Preussi ja NAtionalPOlitische LehrAnstalt, jossa kakaroita syövä ogre muuttuu Pyhäksi Kristofferiksi, lasten pelastajaksi toisen maailmansodan ja natsismin aikana.
ellauri403.html on line 191: Romaanin Leppäkuningas katsotaan sisältävän pedofiilistä sisältöä. Hubert Prolongeau lainaa romaania artikkelissa ja osoittaa, että se on vain "yksi lause muiden joukossa" : "Toisin kuin aikuisten pakarat, kuolleen lihan kimppuja, rasvavarantoja, surullisia kuin kamelin kyhmyt, lasten pakarat elävät, vapisevat, aina valppaana, joskus heikkoja ja onttoja, seuraavalla hetkellä hymyileviä ja naiivista optimistisia, ilmeikkäitä kuin kasvot”.
ellauri403.html on line 193: Tämän kirjallisen sisällön lisäksi Mathilde Brasilierin, pedofiiliverkoston uhrin, paljastukset osoittavat, että Michel kävi tässä ryhmässä pakaroita hypistelemässä 1980-luvulla.
ellauri403.html on line 195: Mikan isä sai suuressa sodassa turpaansa mutta pysyi germanofiilinä. Kasikymppisenä Michel marisi:
ellauri403.html on line 199: Tämäkin vanhus oli pedofiili. ellauri403.html on line 224: Tarinan edetessä Batemanin ote todellisuudesta hajoaa, ja hänen murhistaan alkaa tulla yhä väkivaltaisempia ja monimutkaisempia, jolloin ne vaihtelevat yksinkertaisista väkivallan tuotoksista kidutuksiin, raiskauksiin, uhrien silpomiseen, kannibalismiin ja nekrofiliaan. Täähän kuulostaa ihan Israelin Gazan sodalta. Hän alkaa satunnaisesti vitsailla sarjamurhaajista tavallisissa keskusteluissa ja tunnustaa murhiaan työkavereilleen, jotka useimmiten ajattelevat sen olevan vain taas uusi esimerkki Batemanin sairaasta huumorintajusta.
ellauri403.html on line 263: On March 6 the Crimean parliament voted to secede from Ukraine and join the Russian Federation, with a public referendum on the matter scheduled for March 16, 2014. The move was hailed by Russia and broadly condemned in the West. Meanwhile, Yatsenyuk affirmed Kyiv’s position that Crimea was an integral part of Ukraine. On the day of the referendum, observers noted numerous irregularities in the voting process, including the presence of armed men at polling stations, and the result was an overwhelming 97 percent in favour of joining Russia. The interim government in Kyiv rejected the result, and the United States and the EU imposed asset freezes and travel bans on numerous Russian officials and members of the Crimean parliament. On March 18 Putin met with Aksyonov and other regional representatives and signed a treaty incorporating Crimea into the Russian Federation. Western governments protested the move. Within hours of the treaty’s signing, a Ukrainian soldier was killed when masked gunmen stormed a Ukrainian military base outside Simferopol. Russian troops moved to occupy bases throughout the peninsula, including Ukrainian naval headquarters in Sevastopol, as Ukraine initiated the evacuation of some 25,000 military personnel and their families from Crimea. On March 21 after the ratification of the annexation treaty by the Russian parliament, Putin signed a law formally integrating Crimea into Russia.
ellauri403.html on line 324: Putinismista teoksen kirjoittaneen ranskalaisen filosofin Michel Eltchaninoffin (2015, 2022) mukaan Putinilla poliittisena johtajana ei ole kiinnostusta vakiinnuttaa Venäjälle valtioideologiaa Neuvostoliiton marxilais -leninismin linjan mukaisesti. Hänen puheissaan ja teoissaan voi kuitenkin havaita erilaisia filosofisia vaikutteita. Putinin ideologiassa sekoittuvat hyvin erilaiset filosofiset linjat: Ivan Iljinin (1883–1954) valkokaartin perinteet, Nikolai Danilewskin ( 1822–1885) suurvenäläinen panslavismi, Saksan konservatiivisen vallankumouksen ajatukset Carl Schmittin ympärillä ( 1888–1985), Ernst Jünger (1895–1998) ja Ernst Niekisch (1889–1967), Lev Gumilewin (1912–1992) ja Alexander Duginin (* 1962) euraasialaiset teoriat sekä osia neuvostoajattelusta. Eltchaninoff näkee kaikkien näiden ideologisten lähestymistapojen yhteisen ytimen "imperiumiajatuksessa ja sodan anteeksipyynnössä". Eltchaninoff on iljettävän näköinen.
ellauri403.html on line 326: Ivan Alexandrowitsch Iljin ( venäläinen Иван Александрович Ильин ; syntynyt 28. maaliskuuta / 9. huhtikuuta 1883 Moskovassa ; † 21. joulukuuta 1954 Zollikonissa lähellä Zürichiä ) oli venäläinen filosofi, kirjailija ja julkisuudentutkija. Hän oli bolshevismin vastustaja, valkoisen armeijan kannattaja, konservatiivinen monarkisti, slavofiili ja fasismin kannattaja. Hänen näkemyksensä ja ajatuksensa Venäjän ja Neuvostoliiton yhteiskunnallisesta järjestäytymisestä vaikuttivat ja vaikuttavat edelleen suuresti muihin venäläisiin kirjailijoihin, älymystöihin ja poliitikkoihin, mukaan lukien Aleksanteri Solženitsyniin ja Vladimir Putiniin.
ellauri403.html on line 327: Ivan Iljin tuli Moskovasta kotoisin olevasta aristokraattisesta perheestä, joka juontaa juurensa Rurikid- dynastiaan. Hänen isänsä Aleksanteri Ivanovitš Iljin (1851–1925) syntyi ja kasvoi Kremlin suuressa palatsissa, kun Iljinin isoisä Ivan Ivanovitš Iljin (1799–1865) toimi palatsin komentajana. Lopulta hänet kuitenkin karkotettiin Venäjältä vuonna 1922 yhdessä 160 muun "Filosofien laivan" intellektuellin kanssa. Hänestä tuli yksi tärkeimmistä valkoisen liikkeen ideologeista ulkomailla. Hänen mukaansa Venäjä ei ole "keinotekoisesti valmistettu mekanismi", vaan "historiallisesti kasvanut ja kulttuurisesti perusteltu organismi". Siksi on mahdotonta "hakata" tätä Venäjän kansallista organismia aiheuttamatta sen kärsimistä tai tuhoutumista. Hän väsäsi väitöskirjan Hegelistä, ja pelkäsi individualismin ihannetta, oli järkyttynyt nähdessään vapaan elämäntavan nousun ja oli vakuuttunut, että Venäjää uhkasi "seksuaalisen perversion" leviäminen. Hän luki myös Freudin ja tuli
ellauri403.html on line 340: Hei tuohan on se used car salesman David “Lippy” Espindan "Hang loose" sign (shaka). Onkohan Jo Hawai´in japsuja kuten Rei Shimuran setä? Josephine ("Jo") Lukito on apulaisprofessori Texasin yliopistossa Austinin journalismin ja median koulussa ( Moody College of Communicationissa). Jo on tutkinut anti-fracking "asialistan rakennusta" briteissä. Mites Ukrainassa? Särötyxellä saa tuhotuxi paljon meziä.
ellauri403.html on line 342: Jo ansaitsi tohtorintutkintonsa massaviestinnänä Wisconsin-Madisonin yliopistosta kesällä 2020. Jo on ansainnut maisterin tutkintonsa mediassa Syracusen yliopiston S.I. Newhouse School of Public Communications ja hiänen B.A. viestintä- ja valtiotieteen maisterin tutkinto on SUNY Geneseosta. Hiän vakuuttaa siteeraten jotain äijänkäppyrää:
ellauri403.html on line 359: Tim har redan ett förtroende hos sin publik. Så om ny information kan komma genom en befintlig influencer framstår den som mer autentisk än trollenas, säger Jo Lukito, professor vid University of Texas i Austin och expert på rysk desinformation, till New York Times.
ellauri403.html on line 365: Massprotester i Israel: ”Mördare! Avgå!” Israel rasar efter att sex gisslan hittats döda. Hundratusentals har samlats på gatorna i Tel Aviv för att protestera mot regeringen. – Bibi mördar gisslan! skrek några demonstranter enligt Times of Israel. Vitun pellet! 40 kilofilistiiniä on jo tapettu ja hassuhatut ulvoo vain kuudesta koukkunokasta.
ellauri403.html on line 376: Ukrainan juutalaisperheeseen syntynyt Zelenskyy varttui äidinkielenään venäjää puhuvana Krivoj Rogissa (Kiero sarvi), Dnipropetrovskin alueen suuressa kaupungissa Keski- (tai no, Itä-Ukrainassa, so. Dnjeprin itärannalla). Hän on suorittanut oikeustieteen tutkinnon Kryvyi Rih Institute of Economicsista . Sitten hän jatkoi komediauraa ja perusti tuotantoyhtiön Kvartal 95:n , joka tuotti elokuvia, sarjakuvia ja TV-ohjelmia, mukaan lukien TV-sarjan Kansan palvelija , jossa Zelenskyy näytteli kuvitteellista Ukrainan presidenttiä. Sarja esitettiin vuosina 2015–2019 ja oli erittäin suosittu. Kvartal 95:n työntekijät perustivat maaliskuussa 2018 TV-ohjelman kanssa samannimisen poliittisen puolueen.
ellauri403.html on line 410: Pian vuoden 2013 presidentinvaalien jälkeen Georgian käytyä liian kuumaxi Saakašvili loikkasi Ukrainaan tukemaan Ukrainan Euromaidan - liikettä ja Revolution of Dignity -liikettä. 26. heinäkuuta 2017 Petro Porošenko riisti Saakašvililta (oleskeli tuolloin Yhdysvalloissa) Ukrainan kansalaisuuden, ja hänestä tuli kansalaisuudeton henkilö. Hän palasi Ukrainaan kannattajaryhmän kanssa Puolan kautta, mutta hänet pidätettiin helmikuussa 2018 ja karkotettiin. Saakashvili muutti Alankomaihin , missä hän sai pysyvän oleskeluoikeuden . 29. toukokuuta 2019 hän palasi Ukrainaan, kun vasta valittu presidentti Volodymyr Zelenskyy palautti kansalaisuutensa.
ellauri403.html on line 435: Zelenskyyn omaisuuden arvo oli noin 37 miljoonaa hrivnaa (noin 1,5 miljoonaa dollaria) vuonna 2018. Lokakuussa 2021 Pandora Papers paljasti, että Zelenskyy, hänen pääavustajansa ja Ukrainan turvallisuuspalvelun johtaja Ivan Bakanov operoivat offshore-yritysten verkostoa Brittiläisillä Neitsytsaarilla , Kyproksella ja Belizellä . Näihin yrityksiin kuului joitakin, jotka omistivat kallista Lontoon omaisuutta. Vuoden 2019 vaalien aikoihin Zelenskyy luovutti osakkeensa keskeisessä offshore-yrityksessä Serhiy Shefirille , mutta nämä kaksi miestä näyttävät järjestäneen Zelenskyyn perheen jatkavan rahojen vastaanottamista näiltä yrityksiltä. Zelenskyyn vaalikampanja keskittyi lupauksiin puhdistaa Ukrainan hallitus. Puhdistuxet jatkuvat.
ellauri403.html on line 449: Swedish climate activist Greta Thunberg visited Kyiv on Thursday to draw attention to environmental damage caused by war in Ukraine and criticized the world's response to the June 6 collapse of the vast hydro-electric Kakhovka dam. The dam blast unleashed floods across southern Ukraine and Russian-occupied areas of the Kherson region. It was a war crime and possible criminal environmental destruction, or "ecocide". Irrelevantly, the cost of the dam's collapse was 60 billion hrivna. Kyiv and Russia have blamed each other for the dam's destruction. "I do not think that the world reaction to this ecocide was enough," said Thunberg, who was in Kyiv for the inaugural meeting of a new environmental group that also includes senior European political figures. President Volodymyr Zelenskiy attended the meeting and thanked members of the group for their visit as an "extremely important signal of support."
ellauri403.html on line 464: Fridays for future on jo vanha juttu. Yet even before the pandemic, the number of participants in FFF demonstrations had already begun to decline. School strikes, initially considered subversive and disruptive, had now become mainstream and lost their newsworthiness. When pandemic restrictions were lifted, FFF demonstrations resumed, but no longer on a weekly basis. FFF pomot kazovat että Greta on ylittänyt valtuutensa Gazan kohdalla. Eitää mitään politiikkaa ole vittu! Last Generation ajaa oikealta ohi, FFF paljastuu aktivismin jarrumiehixi, noskelaisixi. The pandemic, and Russia’s war against Ukraine, have changed the political landscape irrevocably. Both have pushed up inflation and decreased governments’ general willingness to implement costly climate-protection measures.
ellauri403.html on line 466: COP-28 ilmastodiili oli pahaa kusetusta. Ilmastoprofessorit levittävät käsiään: on jo liian myöhä tehdä mitään. Aletaan siis paukuttelemaan, tuhoomaan toisiamme kun ei ole enää muuta tuhottavaa. Se ainakin on kivaa.
ellauri403.html on line 479: GRETA THUNBERG has once again come under harsh criticism after 19-year-old self-declared "anti-Greta Thunberg" Naomi Seibt claimed most of young climate change activists fail to do enough research on the subject.
ellauri403.html on line 480: Appearing on ITV's Good Morning Britain, the German teenager claimed that after extensive research she has concluded that the Intergovernmental Panel on Climate Change's (IPCC) warnings on climate change are not based on scientific evidence. Speaking to Piers Morgan, Naomi Seibt lashed out against Greta Thunberg and her followers arguing they have failed to undertake proper studies on the subject of climate change. She said: “I think it’s fantastic when young people decide to become activists and protest for something that they are truly passionate about and they can truly stand behind and believe in. “But the main problem that I see is that most of them have not really done their research so I became interested in climate change because I wanted to get to know the science behind climate change and what’s really going on and what effect the C02 emissions actually on the atmosphere. Zero, zilch, it's all just a humongous fake!"
ellauri403.html on line 512: Erneute Antisemitismisvorwürfe gegen Greta. Beschämend für Europa sagt ein gewisser Hofreiter. Er sagt es! HAU EINFACH AB! ellauri405.html on line 65: Gerard "Hell's Kitchen" O'Neill was an American physicist and space activist in the 70's. As a faculty member of Princeton University, he invented a device called the particle storage ring for high-energy physics experiments. Later, he invented a magnetic launcher called the mass driver. Se osoittautui tökeröxi fibaxi. Kuin myös Jerryn putkipostijuna ja satelliittiyritys. With his health failing, O'Neill became less involved with the company at the same time it started to run into trouble. He died of leukemia in 1992. Jerryn tuhka kiertää vieläkin maapalloa ellei ole jo laskeutunut.
ellauri405.html on line 152: Come and share in Hafiz’s love of the Beloved. Get close to the edge, jump in and get completely wet down there! “Dear Beloved, pinch me. I want proof you’re near — A love-bruise on my rump will do.”
ellauri405.html on line 160: Dick Davis on kirjoittanut esseen haasteista, joita hän kohtasi yrittäessään kääntää Divaania. Dick Davis (s. 1945) on englantilais-amerikkalainen pygofiili korjaan persofiili ja iranologi, runoilija, yliopiston professori, Iranin islamilaisen tasavallan äänekäs toisinajattelijakriitikko ja palkittu persialaisen jakeen kääntäjä, joka on sidoksissa uudeksi kirjallisuudexi aikanaan kuzuttuun formalismiin amerikkalaisessa runoudessa. Nythän se on jo vanha pieru.
ellauri405.html on line 174: Honorable Jimmy Delshad is a well-known entrepreneur and business executive, as well as a Two-Term Mayor of the City of Beverly Hills and the highest-ranking Iranian-American elected official in the US. He is currently the official Ambassador. He was the first Iranian-American to become two-term president of Sinai Temple. He has a degree in Computer Science and a strong background in technology, business operation and entrepreneurship. As the Chairman of Delshad Capital Group, he is a well-known management consultant, motivational speaker and investor.
ellauri405.html on line 176: Ilmeisesti Lonnie ei kuitenkaan huolinut olla kolmatta kautta pormestarskana. Local Man Gallops 1.2 Miles Without Pain. Why do you laugh? Because the price of this product is silly! 22€ 5 mottia!
ellauri405.html on line 186: The reindeer of God says to His lover, “Hold me in
ellauri405.html on line 227: Mit vit kaikki anglosaxisia kyhäyxiä. Monikohan aasialainen on näitä nähnyt. "Walt Whitman is America’s world poet—a latter-day successor to Homer, Virgil, Dante, and Shakespeare. In Leaves of Grass (1855, 1891-2), he celebrated democracy, nature, love, and friendship. This monumental work chanted praises to the body as well as to the soul, and found limited beauty and reassurance even in death." Whitman’s self-published Leaves of Grass was inspired in part by his travels through the American frontier and by his admiration for Ralph Waldo Emerson. Ylläri.
ellauri405.html on line 228: Emerson himself declared the first edition was “the most extraordinary piece of wit and wisdom that America has yet contributed.” Whitman published his own enthusiastic review of Leaves of Grass. Contemporaries found it cringy. Over 1,000 people came to view his funeral. Almost as many as came to Trump's inauguration.
ellauri405.html on line 230: Langston Hughes (n.h.) näyttää iloiselta mutakuonolta. Jep, Black people like himself, uncommon subject matter at a time when legal segregation reigned. Hughes’ poems made him a leading voice of the Harlem Renaissance and remain influential today. Se muka olis maailman 5. kuuluisin runoilija, haha. In 1967, the well-traveled writer died of cancer in his mid-60s. Homo Wilt oli sen poetic influence. "Dreams" (1922) Yksi useista Hughesin uneliaista runoista ja sopivasti otsikoitu, tämä vuoden 1922 runo ilmestyi World Tomorrow -lehdessä. "Dreams", kahdeksan rivin runo, on edelleen suosittu motivoivien puhujien inspiroiva lainaus. Osittain se kuuluu: ”Pijäs kiinni unista / Jos unelmat kuolevat / Elämä on murtunut lintu / Se ei voi lentää.” Aivan säälittävä esitys.
ellauri405.html on line 232: Mutiaisen 8 rivin ajatelman lukemiseen oli arvioitu tuhrautuvan minuutti, entäs tähän skotti Stevensonin turauxeen maailmanlistan 6. sijalta: Happy Thought by Robert Louis Stevenson: The world is so full of a number of things / I’m sure we should all be as happy as kings. No voi vittu en paremmin sano. Et anglosaxet on sitten omahyväisiä moukkia!1 ellauri405.html on line 236: 1Analysis (ai): This simple yet profound poem by Robert Louis Stevenson captures the essence of contentment and appreciation. Its concise language belies a depth of meaning that encourages readers to find joy in the abundance of life's offerings. The poem's structure is as straightforward as its message. Two rhyming couplets emphasize the simplicity of Stevenson's message: that the world is full of blessings we often overlook. The repetition of "number" and "things" reinforces the idea of abundance, inviting readers to pause and notice the countless sources of happiness that surround them. This poem stands in stark contrast to the grim realities of Victorian England, where Stevenson lived. The Industrial Revolution had brought both progress and poverty, and many people struggled to find happiness amidst the harsh conditions. Stevenson's message of finding joy in simplicity and gratitude may have been a source of solace during challenging times. Compared to Stevenson's other works, such as "Treasure Island" and "The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde," this poem is a departure in terms of tone. It is not an adventure story or a psychological thriller but rather a quiet meditation on the beauty of life. However, it shares the same optimistic spirit that permeates much of Stevenson's writing, reminding readers that even in the face of adversity, there is always something to be grateful for.
ellauri405.html on line 260: Venäjän oikeusministeriö lisäsi 21. lokakuuta 2022 Zygarin teloitusvälineiden luetteloon " ulkomaisena agenttina". Vuonna 2023 hän aloitti anaalisen journalismin kurssin opettamisen City University of New Yorkissa. Moskovan Basmannin tuomioistuimen tuomari Evgenia Kozlova tuomitsi 23. heinäkuuta 2024 Mihail Zygarin poissaolevana rikosasiassa "valeuutisten levittämisestä" - 8,5 vuodeksi vankeuteen yleishallinnon työleirillä. Kuukkeli on Johnin ikäinen. Vaimo (2009-2018) - Maya Stravinskaya, toimittaja. Tytär Elizabeth (syntynyt 2010). 25. lokakuuta 2022 hän tuli ulos kaapista ja ilmoitti avioliitonsa Portugalissa venäläisen näyttelijän Jean-Michel Shcherbakin ( s. 1992) kanssa. Leijonien homosexuaalisuuteen kuuluu hellimistä.Lisäxi hän virzasi kahvilaan ja anasti pillimehun. Historia koostuu luikurista, kirjoittaa Zygar.
ellauri405.html on line 296: Se on myös - CBD:n hohtavia tornia lukuun ottamatta - matala kaupunki, pikemminkin kuin Pariisi, mikä tarkoittaa, että Moskovalla on valtava taivas. Siellä on myös upeita puistoja, museoita ja taidegallerioita, joissa on kokoelmia hienoimmasta venäläisestä ja eurooppalaisesta taiteesta. Moskova on yksi Euroopan suurista pääkaupungeista, ja siellä on ilo olla. Siellä on Bolshoi, Stanislavsky ja House of Music oopperaa, balettia ja klassikoita varten sekä lukuisia jazzklubeja. Moskovan rave- ja DJ-skene on puolestaan legendaarinen.
ellauri405.html on line 581: By: Rosette C. Lamont, "Yuri Zhivagon "Fairy Tale": A Dream Poem", kirjassa Books Abroad (Copyright 1977 of Oklahoma Press) 51, Ei. 4, Syksy, 1977, pp. 517-21.
ellauri406.html on line 60: Tää taisi kyllä esiintyä jo siinä ex-oikeustieteen proffan "jännärissä", jossa seikkaili jotain somalitaustaisia konnia.
ellauri406.html on line 78: Ordets definition varierar. Man kan inte säga att ordet har endast en mening. Vissa ser det som negativt och hotfullt. Medan andra använder det själva för att beskriva sig själva och andra som de tycker ordet passar in på, oftast folk med icke-svank bakgrund. Ordet har sina rötter från romarna och betyder kackerlacka på deras språk. Det finns även rötter från finsk romani där ordet betyder blåman(där de syftar på väldigt mörka människor som är så mörka att de nästan får en blå hudton). Men ordet har även sina rötter från andra ställen. Ordet har vridits och formats från olika håll. Från araber och romer, svarta, bruna och vita människor. Ingen kan definiera ett ord som beskriver en hel folkgrupp bara för att de har en sak gemensamt.
ellauri406.html on line 102: Kappas vain, kuka olis arvannut? Ilmiö näyttää olevan todellinen joissain maissa. Köyhyys lisää tunneongelmia. Suurin riskitekijä on heikko sosioekonominen asema. Hoitoa pitäisi saada nuorille ennenkuin köyhyydestä tulee osa elämää. Kanaa, lohta, tonnikalaa ja tofua, niissä on paljon tryptofaania. Ja kastikkeexi mindfulnessiä. Ympäristöahdistusta ei voi pysäyttää enempää kuin kasvihuoneilmiötä. Onnexi kaikkia eivät kiinnosta ympäristöongelmat, ne seisoo puku päällä selin siihen kädet taskussa.
ellauri406.html on line 183: A Jewish woman runs half-naked (it is not accurate to say "half"), in torn clothes, on a street in Lviv, Ukraine, during the Nazi occupation. Her arse is about as big as those of the Kardashians. ellauri406.html on line 185: When did Lviv, Ukraine become the world capital of Nazism?
ellauri406.html on line 187: It is not accurate to say that Lviv became the Nazi capital of the world. While Lviv, which was then part of Poland and is now part of Ukraine, was occupied by Nazi Germany during World War II and served as a center for Nazi operations in the region, it was not considered the capital of the Nazi world.
ellauri406.html on line 189: Ukrainian boys chased the lady with sticks and stones. Sticks and stones may break my bones but dicks will never hurt me. The Nazi occupation of Lviv is considered one of the greatest barbarities committed during World War II.
ellauri406.html on line 194: As soon as the Soviet troops left the city, excited by the supervened SS, they sparked a succession of pogroms. About 6000 Jews were killed in the city in one month, 2000 of them on 25 July. In the image, one of the victims. Lviv, July 1941.
ellauri406.html on line 195: The Nazis, when they occupied Ukraine, counted on the help of part of the population and the Ukrainian police to humiliate and kill about 120 thousand Jews, 4 thousand in just three days.
ellauri406.html on line 199: The short, rude, but correct answer is: never. But let me explain. The original name of the city is Львовъ or городъ Львовъ or Львовъ городъ, which means the city of Leo, and it is named after Ruthenian King Leo I of Galicia. In Early Modern Ukrainian o narrowed in some positions to i.
ellauri406.html on line 200: In addition to mass murders, women were stripped and humiliated in public. There was a massacre of teachers in the region, 45 teachers and their families were killed during the first days of the German invasion.
ellauri406.html on line 202: The sad thing, that they learned nothing from history, time has proved that the vitctims of yesterday and their descendants are doing the same now to some other people, including Lebanese and the Philistines!
ellauri406.html on line 204: Inside the N4ZI BR0THELS: What was the LIFE of the SLAVES like?
ellauri406.html on line 206: In Nazi brothels, soldiers were allowed a strictly regulated encounter with women, typically lasting 15 minutes. This brief interaction was closely monitored by the SS, who enforced rules about the nature of the sexual acts, allowing only the missionary position. Cruel! Each soldier was required to pay a nominal fee of…
ellauri406.html on line 208: During World War II, the Nazi regime implemented policies that legalized and organized prostitution in military brothels as a means to control soldiers’ sexual behavior and prevent sexually transmitted diseases (STDs). This territorial conquest policy had harrowing consequences for the women coerced into sex work. In the occupied territories, women were forced into sexual slavery to serve in military brothels, which were labeled as “treatment centers.” The Nazi regime considered these women racially inferior, but still okay for fucking purposes, exploiting them to further Nazi ideological goals. A prisoner-of-war manual issued by the OKW in 1940 explicitly condomed rape and sexual violence against civilian women in the occupied territories. The Rome Statute outlines that sexual enslavement is a punishable offense and that the use of civilian women for sexual purposes, while fun, is not quite okay. The Nazi actions clearly violate modern international law and standards. In the post-war period prostitutes in Nazi Germany were seen by society not as victims but as collaborators who deserved punishment.
ellauri406.html on line 210: The world is full of more or less "medical" procedures to try to produce the elixir of long life, certainly one of the most unknown (and disturbing) is human mellification (or honeyification). It is said that this horrendous custom was born in Arabia, in ancient times. A volunteer (usually an old man…
ellauri406.html on line 215: Unofficial Ukrainian battle flag. ellauri406.html on line 217: No but many senior officials and government figures in Ukraine hold distinctly Nazi views, and are given to airing them on Ukrainian television. They also idolise the Nazi collaborators of the Second World War.
ellauri406.html on line 219: The mellification process would ideally start before death. The donor would stop eating any food other than honey, going as far as to bathe in the substance. Shortly, the donor's feces and even sweat would consist of honey. When this diet finally proved fatal, the donor's body would be placed in a stone coffin filled with honey.
ellauri406.html on line 220: After a century or so, the contents would have turned into a sort of candy reputedly capable of healing broken limbs and other ailments. These goodies would then be sold in street markets as a hard to find item with a hefty price. Arabic mūmīya comes from mūm "wax".
ellauri406.html on line 223: The only Natzis in Ukraine are the Russian Wagner group and anyone else who supports Pukin. Putlar is no 1 Natzi with his Z swastika, he is anal mass murderer and an invader of the worst kind, tbh worse than Hitler, glory Ukraine 🇺🇦!
ellauri406.html on line 232: – Och det är precis vad vi kommer att göra, säger han, utan att nämna explosionerna i Libanon, enligt The Times of Israel. It's hard times ahead for Israel.
ellauri406.html on line 236: Ukrainians have right to honor their own heroes, says Kyiv Post. A youth with his face painted with the colors of the flag of the Ukrainian Insurgent Army (UPA) carries a portrait of Stepan Bandera, the founder of the UPA, during an ultra-nationalist march in Kyiv on Oct. 14, 2009 to mark the 67th anniversary of the founding of the organization. (Yaroslav Debelyi). The nazi war flag was the unofficial Ukraine one with the colors of UPA. Hundreds of Ukrainian nationalists march in honor of Nazi collaborator Stepan Bandera led Ukrainian Insurgent Army, which fought alongside Nazi Germany during WWII, killing thousands of Jews and Poles.
ellauri406.html on line 238: ofisrael.com/www/uploads/2022/01/AP22001619199403-640x400.jpg" />
ellauri406.html on line 239: Activists of various nationalist parties carry torches and a portrait of Stepan Bandera during a rally in Kyiv, Ukraine, on Saturday, January 1, 2022. (AP Photo/Efrem Lukatsky). Courtesy of Israeli Times. Ukrainian Police said the march ended peacefully and there were no arrests. ellauri406.html on line 240:
From defensive to offensive Ukrainification
ellauri406.html on line 242: Taras Kremlin is (or was) Kiev regime’s responsible official in charge of suppressing the Russian language. He acknowledged that Russian is widely spoken on the streets of Ukrainian cities, especially in the east of the country, from Odessa to Kharkov, and called on local officials to “put an end to it”.
ellauri406.html on line 244: Remember what Volodimyr Zelensky, a native Russian speaker, declared in a television appearance in 2014: “In the east and in Crimea, people want to speak Russian. Leave them alone, just leave them alone. Give them the right to speak Russian. Language should never divide our country…. We have the same skin color, the same blood, regardless of language.” BUAHAHA LOL.
ellauri406.html on line 246: Twenty years ago, a mob of radical nationalists attacked Russian-speaking people in Odessa. Dozens of people were killed in a building that the russophobic Banderites had attacked and set on fire. After the crime, Prime Minister Yatsenuk (“Yats”), who was de facto appointed by Victoria “Fuck the EU” Nuland, the US government’s string-puller in the Maidan coup, visited the crime scene and showed his true colors. If he had been the prime minister for all the people, he would have shown compassion for the victims, condemned the murderers and vowed to bring them to justice. Instead, he excused the crime by spreading an unfounded conspiracy theory against Russia and taking a hostile stance by portraying the case as part of the war against Russia.
ellauri406.html on line 248: The violent Maidan coup in 2014 against the democratically elected (and seen by Washington as pro-Russian) government marked the beginning of the cultural genocide, with the construction of multiple monuments honoring Nazi perpetrators. At the same time, monuments in honor of greats of world literature such as Alexander Pushkin, Leo Tolstoy and Fyodor Dostoyevsky were torn down: Alexander Pushkin, born in 1799, was a world-famous playwright and novelist; Fyodor Dostoyevsky, born in 1821, expressed religious, psychological and philosophical ideas in his widely acclaimed writings; and Leo Tolstoy, born in 1828, is considered one of the greatest writers of all time and was nominated several times for the Nobel Prize for Literature.
ellauri406.html on line 250: Even the greats of science had to be extinguished, like Mikhail Lomonosov, born in 1711, who became world famous as a polymath, scientist and writer thanks to his significant contributions to literature, education and science. His discoveries included the atmosphere of Venus and the law of conservation of mass in chemical reactions.
ellauri406.html on line 252: Intellectuals from a time when parts of today’s Ukraine and today’s Russia were still one country with a common history have been violently torn from their pedestals to make way for Nazi mass murderers like Bandera and Shukhevych, the new national saints.
ellauri406.html on line 254: The European Union and the United States have provided most of the funding for this demolition and renaming frenzy, including, for example, the many new memorial plaques throughout the country to Taras Bulba-Borovets, the Nazi-appointed leader of a militia that carried out numerous pogroms and murdered many Jews. Monuments were also erected in honor of Symon Petliura, who was at the head of the Ukrainian People’s Republic when 35,000 to 50,000 Jews were killed in a series of pogroms between 1918 and 1921.
ellauri406.html on line 256: When millions of “un-Ukrainian”, i.e. Russian-language books were banned throughout Ukraine and books for the Russian-speaking minority were publicly burned, politicians, media and activists in the West did not protest.
ellauri406.html on line 259: “One language, one Ukraine. Long live Ukraine. Long live the nation. Ukraine above all. Bandera, Shukhevych are heroes of Ukraine. Out with Judaism. Death to the enemies. Death to Moskal [ethnic slur for Russian speakers, F.A.]. Impale the [Ukrainian] Russians with knives.” ellauri406.html on line 261: The refusal of Verkhovna Rada deputy from Zelenky’s “Servants of the People” party, Maksim Buzhansky, to switch to Ukrainian on TV triggered a political and media scandal in Kiev. Even worse, he refused to give the appropriate obligatory greeting response to the greeting “Glory to the (fascist) heroes!” of the TV presenter. (It is: Yes... glory to Ukraine!)
ellauri406.html on line 263: The secretary of the National Security and Defense Council (NSDC), Alexei Danilov, responded by stressing that such people had no place in the country and promised a “purge.” He stated: “The not-yet-discharged <…> who think they have the right to speak Russian on Ukrainian television have no place not only on television but also in politics and in Ukraine,” and he expressed his determination to have such people “purged to the root and kicked out of everything.”
ellauri406.html on line 265: In the Chinese province of Xinjiang, a police road sign informs drivers that driving on this side of the road is prohibited and violators will be fined. Chinese and Uyghur characters are used simultaneously. This is referred to in the West as “cultural genocide”. The real cultural genocide in Ukraine is being covered up, concealed, justified or glossed over by the morally bankrupt Western politicians and media, as is the biggest physical genocide of recent times on occupied Palestinian land.
ellauri406.html on line 274: China wants peace, and that’s why they are preparing for war. China wants security and safety of its merchant fleet, so it is ensuring no international bully would get away with threatening their vessels. China wants to maintain its integrity and solidarity, so they are preparing for war. China has witnessed the disintegration of USSR and they have also witnessed how ‘trustworthy’ the verbal assurances from European and American leaderships are. NATO will not expand to the east, they told dumbass Gorbachev. Even he was not dumb enough to believe a word of it. China has also observed how social and religious wedges were sponsored and manipulated into civil wars in Libya, Egypt, Syria and Serbia. They are preparing for war because they have seen what happens to the countries who are too weak to fight back against Western bullies. Libya dismantled its weapons program and look how it ended up for the country. And most importantly, China is building and installing weapon systems because they have seen in Iraq 2003 what happens to countries who DO NOT have weapons of mass destruction.
ellauri406.html on line 282: "High school eli lukio," mitä paskaa Hesari! Se on keskikoulu, vuodet 13-17. Venäjään ja muihin slaavilaisiin kieliin erikoistunut professoriämmä DiBartolomeo sai potkut Länsi Virginiasta kun koko kielten laitos suljettiin. Kun historia loppuu, ei pallolla tarvita kuin enkkua. I don't give a shit, sanoo akka akateemisesti. 28 pääaineen opetus lopetetaan, yli sata ihmistä irtisanotaan, kielten laitos lakkautetaan. Henkilöstövaikutusten on arvioitu nousevan kokonaisuudessaan yli 250:een. Samaa luokkaa kuin Nilkki Nilviäisen veto 2016 Hesassa. Luottamus korkeakouluihin on mennyttä. Korkeakoulutusta tärkeänä pitävien nuorten amerikkalaisten määrä on romahtanut yli 70 prosentista 51 prosenttiin. Niin sanotusta Z-sukupolvesta (noin vuosina 1997–2012 syntyneistä) yli 50 prosenttia arvioi, että pelkän lukiotodistuksen turvin tarjolla on "runsaasti hyväpalkkaisia ja vakaita töitä." Enää runsas kolmannes amerikkalaisista luottaa korkeakoulutukseen. Lähes puolet vanhemmista toivoo, että heidän lapsensa tekisi lukion jälkeen jotain muuta. Mitä oikein tapahtui? No automaatio ja maahanmuutto tekivät lopun amerikkalaisen työvoiman tarpeesta. Fuulaahan se loputtomaan kasvuun perustuva unelma oli koko ajan mutta nyt on usko siihen mennyt turveloimmiltakin.
ellauri406.html on line 294: "The liberation of Kherson may take place in October" - General Ben Hodges ellauri406.html on line 296: Frederick Benjamin "Ben" Hodges III (born 16 April 1958) is a tired United States Army officer who served as commanding general, United States Army Europe. He has been Senior Advisor to Human Rights First since June 2022 and also serves as NATO Senior Mentor for Logistics. He previously held the Perishing Chair in Strategic Studies at the Center for European Policy Analysis.
ellauri406.html on line 298: "There are three things that must happen. Firstly, joint condemnation of Russia's actions by all world leaders. Every government, every head of government, and every international organization must condemn the Kremlin for those war crimes and make sure that the Russian forces will know that they will receive the stigma of cannibals for their war crimes. This is the first thing. Secondly, of course, the US and other countries are now looking for additional anti-missile and anti-aircraft defense systems that can be provided to Ukraine as soon as possible. And thirdly, the best way to stop these missile strikes is to defeat the Russian troops. And the sooner Ukraine can defeat the Russian troops, the better. And of course, support for this must continue."
ellauri406.html on line 302: "This is a good moment to rejoice. We shot down half of the Russian missiles.
ellauri406.html on line 307: "Firstly, it is clear that the Kremlin is aware that it is losing the war on the battlefield. Their forces are unsuccessful and they face defeat on the battlefield. The scenario of using massive missile strikes is aimed at breaking the will of the Ukrainian people. But that will never happen. Continue the conflict until the West weakens? That will never happen either. So another direction of the Kremlin's efforts is the continuation of typical Russian tactics - the killing of innocent people."
ellauri406.html on line 311: I agree with you. Our always alert President Joseph Biden has made it extremely clear that Putin will use tactical nuclear weapons. But, on the other hand, we must realize that Putin is an atheist and a nihilist. But I would like to ask you now to characterize the potential course of the current autumn-winter campaign. ellauri406.html on line 313: "I am sure that the Ukrainian General Staff will continue to put pressure on the Russian troops and will not give them the opportunity to get on their feet, regroup or learn something. The Ukrainian troops have their people behind them, and the Russians, especially the newly arrived ones, who are insufficiently equipped, unprepared and untrained, will be forced to resist the strong attacks of the Ukrainian troops. My opinion is that the Ukrainian troops will continue to press, will continue to achieve success, This is a good example of the Ukrainian General Staff's professionalism, methodicality, and patience. I don't know how long it will take, I don't know the time frame, but I think we will see it in the next few weeks. I think they will continue with one type of brutal tactic or another. The sooner they are defeated, the better."
ellauri406.html on line 315: Two years later, Kukko Koppava (aka Anton Borkovskyi) interviewed Colonel Grant. "Ukraine's army chief must reform strategy, tactics to secure victory - Colonel Grant." Glen Grant, tired British colonel and military expert, spoke about the need for reforms in the Armed Forces of Ukraine and the weaknesses of the Russian army. Royal United Services Institute which is the think tank for the British government on defence. So it's got the same role in Great Britain as R an' D Corporation has for the American government and the Pentagon. Quite a chicken then. But grant Grant the floor:
ellauri406.html on line 319: "But the overall shape of how war is going to be fought is under change. Oh dear, we need to change how we're thinking,” I mean, if history tells us anything from the last two years, they are not going to get all the things we promised. Ukraine will not get all the equipment it wants. Now for me, the big problem is the frontline. It's the frontline where we're ( - did I say "we"? I meant them, the malorussians) losing people, and it's the frontline where we're going backwards. They're going to need new boots, they're going to need food. And rolls and rolls and rolls of toilet paper. Truckloads of paper for everything that’s lost, officers on the front line who should be spending their time with their soldiers fighting when in fact they're spending their time bringing them toilet paper. Because this war will be lost not in the sea, not at the back. It will be lost on the front line by shit and butts flying, soldiers dying and we run out of them. We simply can't deal with the mass of soldiers coming towards us from somewhere howling 'Uraa'.
ellauri406.html on line 323: Mr. Koppava, I think it is just war as usual. Commanders come and go, as the fortunes of war. Ukraine’s population will go through additional suffering. I went into one bar in Kyiv, and the main waiter stood in front of everybody and said, we're on small power. You can't have French fries, but everybody can have a hot dog. Everybody laughed. Ukrainians are not going to be beaten by something as small as small power, whether it's headlamps, whether it's candles, or whatever. People are not going- I did not see anybody complaining in a really bad way about this. Ukrainian personality is a strong one. And bad times did not defeat Britain in the Second World War, and I do not see that bad times are going to defeat or change anything in Ukraine either. Stiff upper lip and all that, you know. You may hear something different in Lviv, but that's what I've heard in Kyiv.
ellauri406.html on line 325: But I think with Russia, I think we've always got to be careful about the unexpected. I've said this before. You know, the unexpected. Alright. We're killing 1,200 a day. Has it made any difference? We were killing 1,000 a day a year and a half ago. Has it made any difference? The answer is no. Nothing will happen without fundamental change in the system. New doctrine, new unwritten ways of working, removal of the nonsense toilet paper hanging from undried butts everywhere, better toilet training. All these things need to happen, then we can win because we will be better than they are, although fewer. And that's the main problem that we have with Russia is they keep the numbers going. They keep wearing us down bit by bit, and they outdo us in resources.
ellauri406.html on line 329: I would like to remind our viewers that Glen Grant, a tired British Army colonel and military expert, has been working for them. God save the King but not his spare son Harry! Slava Ukraini. And God save the king. May he live long. May his elder son live longer, to save us from the spare. Enough of standup comedians as is.
ellauri406.html on line 331: A propos, on the evening of Sunday, September 22, President of Ukraine Volodymyr Zelenskyy arrived in the United States for a working visit, where he has already met with several American officials and got promises for more 155 mm artillery rounds. Earlier, it was announced that Volodymyr Zelenskyy plans to present the Victory Plan to Joe Biden in the United States, as well as meet with Kamala Harris and Donald Trump. Best to cover all the bases.
ellauri406.html on line 358: “Our partners often say, ‘We will be with Ukraine until its victory.’ Now we clearly show how Ukraine can win and what is needed for this. Very specific things,” Zelenskyy told reporters ahead of the trip. “Let’s do all this today, while all the officials who want victory for Ukraine are still in official positions.”
ellauri406.html on line 360: It includes the security guarantee of NATO membership, according to Zelenskyy’s chief of staff Andrii Yermak — a principal demand of Kyiv and Moscow’s key point of contention. Western allies, including the U.S., have been skeptical about this option. Zelenskyy has said he will also seek permission to use long-range weapons to strike deep inside Russian territory, another red line for some of Ukraine’s supporters.
ellauri406.html on line 362: Meanwhile, outnumbered Ukrainian forces face grinding battles against one of the world’s most powerful armies in the east. As Zelenskyy pitches his plan to Biden on Thursday, Ukrainian servicemen will be grappling to hold defensive lines in the key logistics point of Vuhledar in the Donetsk region. For some of them, it is essential that Biden buys into Zelenskyy’s plan. - Who shall I introduce next? President Putin? WHAT?
ellauri406.html on line 364: The victory plan is Kyiv’s response to rising pressure from Western allies and war-weary Ukrainians to negotiate a cease-fire. A deal with Russia would almost certainly be unfavorable for Ukraine, which has lost a fifth of its territory and tens of thousands of lives in the conflict.
ellauri406.html on line 366: The political element of the plan deals with how to assure the Ukrainian people that they will be welcome in Western institutions like the European Union and NATO if they continue to fight with Russia or succeed in getting a negotiated settlement with Russia, the official said. A request to ramp up sanctions to weaken Russia’s economy and defense industry is also expected.
ellauri406.html on line 368: Zelenskyy has described his proposal as “a bridge to the Peace Summit” that he has proposed for November but that Russia says it will not attend. No international players capable of swaying Moscow agreed to his earlier 10-point peace plan, which calls for the full withdrawal of Russian forces. Ukrainian presidential advisors and lawmakers have told The Associated Press that Kyiv will only agree to a cease-fire with Russia if Putin’s ability to invade the country again is crippled. Any other arrangement would not benefit Ukraine’s future or honor the sacrifices of its people.
ellauri406.html on line 370: Russia’s conditions for ending the war are spelled out in a 17-page draft agreement penned in April 2022. Russia dismissed Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy’s peace formula which would require Moscow to pull back its troops, pay compensation to Ukraine and face an international tribunal for its action. Putin has repeatedly said that he sent troops into Ukraine in February 2022 to protect Russian interests and prevent Ukraine from posing a major security threat to Russia by joining NATO. Putin has vowed to extend Moscow’s gains in Ukraine, claiming that Russian forces have the upper hand after the failure of Ukraine’s counteroffensive and that Ukraine and the West will “sooner or later” have to accept a settlement on Moscow’s terms.
ellauri406.html on line 372: Kyiv and its allies have denounced Russia’s military campaign as an unprovoked act of aggression. “Ukraine will lose more than 1,000 square kilometers (600 miles) by the end of the year,” if current conditions continue, said Oleksandr Kovalenko, a military analyst for Information Resistance, a Kyiv-based think tank. “We need to understand that if (allies) don’t defend Ukraine, it will make this war last for many more years, and finally, make it possible for us to lose the war,” he said.
ellauri406.html on line 383: Ahead of his meeting with Zelenskyy, Biden reaffirmed US support for Ukraine, declaring that "Russia will not prevail in war. Ukraine will prevail, and we’ll continue to stand by you every step of the way." Whaddaya mean "we", whitey?
ellauri406.html on line 385: “First, right now we have to strengthen Ukraine's position on the battlefield, and that's why today I'm proud to announce a new $2.4 billion package of security assistance. I've also directed the Pentagon to allocate all the remaining security assistance funding that has been appropriated for Ukraine by the end of my term, which is January 20th. And this will strengthen Ukraine's position in future negotiations. Second, we look ahead to help Ukraine succeed in the long term,” the U.S. President emphasized.
ellauri406.html on line 387: On October 12, Joseph Biden will hold a meeting of the Ukraine Defense Contact Group at the level of leaders in Germany. The Presidents of Ukraine and the United States will have a bilateral meeting to review the progress of consultations. Also, they will meet with international partners to coordinate additional support for Ukraine. Shove the bill to our friends in Europe. We already gave at the office.
ellauri406.html on line 395: The meeting comes as a surprise, given that Zelenskyy has already met with President Joe Biden and Vice President Kamala Harris. Both Trump and his running mate, Senator JD Vance of Ohio, have been vocal critics of US aid to Ukraine.
ellauri406.html on line 396: He expressed concern that Europe contributes only a small fraction of the financial support the United States provides, emphasizing the geographical distance between the US and Russia. His planned meeting with Zelenskyy follows the Ukrainian president's criticism of Vance, whom he labeled "too radical," while also suggesting that Trump may lack a clear strategy to end the conflict.
ellauri406.html on line 411: Ukrainan Zelenskyy kaupunkihyppää ympäri Eurooppaa ja mainostaa "voittosuunnitelmaa" liittolaisille. Näyttää erehdyttävästi ovelta ovelle kulkevalta pölkkärikauppiaalta kenkä 10 Downing Streetin ovenraossa. Kissa juoxee karkuun britin jalkovälistä. The cat is out of the bag.
ellauri406.html on line 445: Läntisten asiantuntijoiden mukaan Vuhledarin valtaus ei kuitenkaan ole enää näin suuri asia, vaikka sillä vaikutusta onkin. ”Venäjän joukot ovat viime aikoina saaneet tärkeitä taktisia voittoja mutta eivät ole osoittaneet kykyä vallata operatiivisesti merkittäviä kohteita”, toteaa yhdysvaltalainen ajatushautomo Institute for the Study of War (ISW) arviossaan, jonka se julkaisi Vuhledarin valtauksen jälkeen. Da-pa da, ensinse oli Vuhledar ja Ukrainan puolustuxen lukko. Nyze on taas Ugledar eikä niinkään tärkeä. Kiovan lämpövoimala on sentään pirstana. Tulevasta talvesta voi tulla holotna.
ellauri406.html on line 449: Vuhledar’s fall is a microcosm of Ukraine’s predicament in this chapter of the nearly three-year war. It reflects the U.S.'s refusal to grant Ukraine permission to strike targets deep inside Russian territory with missiles made in the U.S. of A, preventing Kyiv from annihilating Moscow’s inhabitants. Meanwhile, Russia’s dominance of the skies allows it to develop and advance devastating aerial glide bombs for which Ukraine has no effective response, while a controversial mobilization drive has failed to produce a new class of Ukrainian fighters capable of holding the stick.
ellauri406.html on line 453: It’s not clear how many new conscripts the law might lead to — and it’s also unclear whether Ukraine, with its ongoing ammunition shortages, would be able to arm large numbers of new soldiers without a fresh injection of Western aids.
ellauri408.html on line 133: Modernin estetiikan syntyä ei voida erottaa uuden, ei-dogmaattisen uskonnon ja teologian käsityksen syntymisestä. Tässä rikkaassa älyllisessä kontekstissa eräs kirjailija erottuu syvästi tunkeutuneena tähän filosofian, uskonnon ja taiteen välisen innovatiivisen vuoropuhelun kenttään (syviä historiallisia muutoksia taustalla) ja ainutlaatuisena hahmona, joka kutsuu kohti tulevaisuutta (ja tulevaisuuden kieltä), joka oli vielä tulossa: Friedrich Hölderlin.
ellauri408.html on line 201: Hyvästä syystä keskeinen keskustelukumppanimme on Jean-Luc Nancy, joka on luultavasti yksi viimeisistä merkittävistä ajattelijoista tässä perinteessä. Nancy osallistuu Hölderlinin lukemiseen sekä heideggerilaisen lähestymistavan kriittiseen uudelleenlukemiseen hänen keskeisissä kirjoituksissaan, jotka käsittelevät nykyaikaista keskustelua sekularisaatiosta ja huipentuvat hänen "kristinuskon purkamista" koskevaan projektiinsa, jossa silmää silmäilevä muukalainen – vahva kuva, lainattu Hölderliniltä – ajatellaan ohikulkijana. Nancyn panos nykyajan filosofiaan ja teologiaan on syvästi juurtunut ja inspiroitunut hänen huolelliseen Hölderlinin runouden lukemiseensa, mutta hän paljastaa myös Hölderlinin runouden alkuperäisen ja ainutlaatuisen teologisen ytimen ja sen merkityksen "aikallemme" noin ohimennen. The existence of the round tower is the necessary condition of freedom, rather than its limitation. There is no meaning if meaning is not shared. Löysää Ludi Wittgwensteinin apinointia. Tää on kyllä pelkkä vastaantulija.
ellauri408.html on line 203: Jean-Luc Nancy (/nɑːnˈsiː/ nahn-SEE; French: [ʒɑ̃lyk nɑ̃si]; 26 July 1940 – 23 August 2021) was a French philosopher. Nancy's first book, published in 1973, was Le titre de la lettre (The Title of the Letter, 1992), a reading of the work of French psychoanalyst Jacques Lacan, written in collaboration with Philippe Lacoue-Labarthe. Nancy is the author of works on many thinkers, including La remarque spéculative in 1973 (The Speculative Remark, 2001) on Georg Wilhelm Friedrich Hegel, Le Discours de la syncope (1976) and L'Impératif catégorique (1983) on Immanuel Kant, Ego sum (1979) on René Descartes, and Le Partage des voix (1982) on Martin Heidegger. Ize kaljuhead ei juuri mitään kekannut, kuhan vinkkasi näihin eilispäivän suuruuxiin. Nancy collaborated with Lacoue-Labarthe on several other books and articles. One of the very few monographs that Jacques Derrida ever wrote on a contemporary philosopher is On Touching, Jean-Luc Nancy. Nice touch, quite touching actually.
ellauri408.html on line 210: This week I have mostly eaten acorns. Unelias unexii David Copperfieldin Agnexesta, joka seuraa uskollisesti Davidin joka oikkua ja pääse lopulta palkinnoxi sen kanssa mimmoisiin. While living in Switzerland, David realizes that he loves Agnes. After returning to England he tries hard to conceal his feelings, but realizing Agnes loves him as well, he proposes to her; she accepts. They marry quickly and take residence in London. Agnes bears David at least five children. Like typical Dickensian heroines, Agnes is mainly a passive character, an ideal Victorian lady. Her characterization is often criticized as "too perfect". David often describes her as an angel. She shows the effects of parentification. David often compares Agnes with a church-window. Kuin heiluttaisi patonkia porttikonkissa. Her character was based on Dickens' sisters-in-law Mary and Georgina Hogarth, both of whom were very close to Dickens. Mary died in 1837 at the age of 17, and Georgina, from 1842, lived with the Dickens family. Dickens referred to her affectionately as his "little housekeeper". After Dickens' separation from his wife Catherine, Georgina stayed with him for the rest of his life and took complete responsibility for managing his household. Pukille pääsi takuulla muttei mimmoisiin.
Jean Paul ja Emerson Fittipaldi on sen sanoneet: Suuri kirjailija on se joka osaa tehostaa izeänsä. No noi ei kai sitten osanneet. Yxin jumalaa on mahdoton pitää naurettavana, vai onko? onhan siinä paljon Niilo Visapään piirteitä. Minä tunsin maan uivan aluxena avaruuden sinistä valtamerta. Minä purjehdin keltaisella merellä. Onnettomuutesi, vanha veikko, on että olet akkamainen.
ellauri408.html on line 212: Germaanirotu mietiskelee ja tuntee, anglosaxalaiset tekevät mitä tahtovat, Unelias rasistoi vuonna 1856. No germaanirotu ryhdistäytyi kyllä sittemmin, tekivät nekin mitä tahtoivat. Ei vittu, samoja paskiaisia on kaikki indogermaanit. Kaikki cro magnonit come to think of it. Neandertaaalit oli kilttejä, mutta sisäsiittoisia. Habsburgin leuka tappoi ne.
ellauri408.html on line 239: R****n malliperheessä harvahampaisen pianon pimputuxen aiheuttama esteettinen heltymyxeni suuntasi ajatuxiani tuskin lainkaan omaan izeeni. Mutta mitä tulee omaan izeeni, niin... Vanhuxesta varmaan tuntuu koko eletty elämä tunnin pituiselta ellei lyhkäsemmältä. Elämätön elämä, muttei puhumaton pää. Olen keskellä fenomenologiaa kaarella rouva R****n sohvassa. Merkillistä, merkillistä! Olenko vanha? Muutunko filosofixi? Tunnen kaljussani tuulenhengen.
ellauri408.html on line 241: Eilen sattui selkääni sievä noidannuoli, joka vaivaa yhä. R***n ottomaani oli epämukava. Vyötäisissä tuntuu vieläkin jonkinlaista jäykkyyttä. Kumartuneena vanhan tumman pulpettini yli, vyötäisilläni vyöhikkö kuin lepäävällä beduiinilla ja pukeutuneena lämpöiseen seilorinuttuuni minä raapustelen ilman housuja näitä rivejä korkean ikkunani ja pienen lieteni välillä, räpylät revonnahkaisessa pussissa. Pääni päällä on yliskamarin vino katto. Muutamia sanakirjoja ja muita teoksia lepää ulottuvissani saarnatuoleilla, koruttomalla pöydällä ja vanhan lipaston päällä, ja muuta kalustoa ei olekaan tässä vaatimattomassa ullakkosuojassa, missä keski- ikäinen mies jatkaa innottomasti opiskelijanelämäänsä ja paikoillaan pysyvä professori makutottumuksiaan.
ellauri408.html on line 269: Jesus was a Jew: why do you think He was not? Jeshua Ben Joseph, as he was known by other Jews at the time, followed the Law of Moses, was circumcised, studied the Jewish Scriptures and attended Temple. He became a Bar Mitzvah at 13 years old, but waited until he was 30 before He began his mission: that is because Jewish men become Elders at the age of 30 and are allowed to speak in the Temple or Synegogue. His life was ruled by the Law, and he abided by every one of the laws (except filching corn and screwing disciples), showing it was possible to live in accordance with the old Covenant, if you were without sin and perfect. The new Covenant is based on Faith in Jesus, and accepts you as a sinner because His Passion on the Cross paid the price for that sin: the New Covenant was necessary because no-one other than Christ is capable of living without sin. Those who follow Christ are called Christians, but Christ didn’t follow himself, obviously, he followed YHWH, God the Father, so he was a Jew. So there!
ellauri408.html on line 271: If the Bible isn't from God, why are the prophecies of the Bible fulfilled?
ellauri408.html on line 276: The Bible is full of false prophecies that can never be fulfilled. As I will explain immediately after this intro, a biblical prophet, Ezekiel, even admitted a failed prophecy, then immediately issued another prophecy, which also failed miserably!
ellauri408.html on line 277: So much for the Bible being “inerrant” and “infallible.” As we will see, the book of Acts turned the Angels into false prophets, with a cartoonish prophecy. As we also will see, Jehovah’s first prophecy, in the opening chapters of Genesis, proved to be false. The Bible even turned Jesus into a false prophet, multiple times, when devious authors of the New Testament put false and foolish words in his mouth. Here’s a quick example with more to follow:
ellauri408.html on line 279: “For the Son of man shall come in the glory of his Father with his angels; and then he shall reward every man according to his works. Truly I tell you, some who are standing here will not taste death before they see the Son of Man coming in his kingdom.” (Matthew 16:28)
ellauri408.html on line 281: Jesus made similar claims to his disciples according to the authors of Matthew and Mark:
ellauri408.html on line 283: "You will not finish going through the cities of Israel before the Son of Man comes.” (Matthew 10:23)
ellauri408.html on line 285: First century Israel was a tiny country with only a few cities. It wouldn’t take long to go through all the cities of Israel.
ellauri408.html on line 287: And he said to them, “Truly, I say to you, there are some standing here who will not taste death until they see the kingdom of God after it has come with power.” (Mark 9:1)
ellauri408.html on line 291: “These things” that Jesus prophesied would happen before his disciples’ generation died included: the sun being darkened, the moon not giving off light, stars falling from the heavens, and Jesus coming “in the clouds” and sending his angels to the four corners of the earth to gather the elect. Obviously nothing like what Jesus described has happened. And two thousand years later, no one has seen Jesus do what the Messiah was predicted to do, which including creating world peace and universal worship of the biblical god. Jesus has not returned in glory with the angels, nor has he rewarded every man according to his works. Every one of Jesus’s disciples tasted death long ago. These are completely failed prophecies, on every count.
ellauri408.html on line 293: As a matter of fact, Jesus’s first words in the oldest gospel, Mark, and thus Jesus’s first words recorded in the Bible, were a false prophecy:
ellauri408.html on line 295: “The time is fulfilled, and the kingdom of God is at hand: repent ye, and believe the gospel.” (Mark 1:15)
ellauri408.html on line 297: The kingdom of God as prophesied under the Messiah has never been near. Except if it is supposed to be in your heart. Guffaw.
ellauri408.html on line 298: Paul also made a false prophecy that he and other Christians of his generation would still be alive when Jesus returned. Notice that Paul says “we” rather than “those” and thus includes himself:
ellauri408.html on line 300: For the Lord himself shall descend from heaven with a shout, with the voice of the archangel, and with the trump of God: and the dead in Christ shall rise first: Then we which are alive and remain shall be caught up together with them in the clouds, to meet the Lord in the air: and so shall we ever be with the Lord. (1 Thessalonians 4:16-17)
ellauri408.html on line 302: The Bible warns its readers sternly about false prophets, but some of falsest of the false ended up with their lies enshrined in the Bible. For instance…
ellauri408.html on line 311: The Bible says the evangelist Paul also visited Tyre, where he met with his disciples and stayed with them for seven days. (Acts 21: 3-6) As a matter of fact, Tyre exists to this day.
ellauri408.html on line 315: “Son of man, Nebuchadnezzar king of Babylon drove his army in a hard campaign against Tyre; every head was rubbed bare and every shoulder made raw. Yet he and his army got no reward from the campaign he led against Tyre. Therefore this is what the Sovereign Lord says: ‘I am going to give Egypt to Nebuchadnezzar king of Babylon, and he will carry off its wealth. He will loot and plunder the land as pay for his army. I have given him Egypt as a reward for his efforts because he and his army did it for me,’ declares the Sovereign Lord. On that day I will make a horn grow for the Israelites, and I will open your mouth among them. Then they will know that I am the Lord.”
ellauri408.html on line 317: Despite the flop of the Tyre prediction, Ezekiel confidently predicted that Egypt would become a desolate wasteland at the hands of Nebuchadnezzar:
ellauri408.html on line 325: John of Patmos, the author of Revelation, turned Jesus into a false prophet by putting words in his mouth. In the letters to the churches, John of Patmos has Jesus saying that he will personally murder children for their mother’s sins. (Revelation 2:20-23) Do you think Jesus actually returned to earth and murdered children for something they didn’t do? And John of Patmos was no Christian, because he said Jesus would judge Christians and murder their children for eating foods offered to idols. But Jesus clearly said that Christians can eat ANY food and Paul specifically said that he could eat foods offered to idols, since they were false gods. John of Patmos in another false prophecy accused Jesus of murdering trillions of animals after they had all sung the praises of God. Why? And he said human beings would be tortured with fire and brimstone — not in “hell” — but in the presence of the Lamb and Holy Angels. So according to John of Patmos, there will be a torture chamber in heaven, at the foot of the throne of God! Thomas Jefferson called John of Patmos a lunatic, and I agree.
ellauri408.html on line 329: The most glaring archeological error in the Bible makes Jesus a false prophet. According to Mark 13:1-2, Jesus prophesied that not one stone of the Jerusalem temple buildings would be left standing on another stone. This false prophecy was surely added by a charlatan writing in Greece or Rome sometime after 70 AD, who had never been to Jerusalem. While the Romans largely destroyed Jerusalem in 70 AD, making this not a prophecy but chicanery, the Romans did not completely level the temple. To this day the Wailing Wall still stands. And some of the temple’s great foundation stones are still standing firmly on top of each other. I have seen them in an episode of the Naked Archaeologist and you can see them in the image above. The largest stones are Herodian, laid by Herod the Great, who according to the Gospel of Matthew attempted to murder Jesus after his birth in the infamous Massacre of the Innocents. But as we will see that account was also false, as is so much of the Bible.
ellauri408.html on line 331: Here is what Jesus allegedly told his disciples after one of them praised the temple compound:
ellauri408.html on line 335: However, you can see above that many of the temple’s stones remain standing, including the great foundation stone known as the Western Stone, which dwarfs the pictured guide and remains one of the biggest building blocks in the world!
ellauri408.html on line 340: The Bible is full of badly-told fairy tales. For instance, the book of Acts says Jesus flew into the clouds like Superman before a Jerusalem crowd, with angels preaching a sermon and prophesying that he would return “the same way.” But we know that didn’t happen because no other author of the New Testament mentioned the most miraculous thing human eyes ever witnessed. The four gospels and Acts all disagree on what Jesus said and did after the alleged resurrection. But if you were hearing the words of the resurrected God, wouldn’t you be sure to remember and communicate them faithfully? Clearly five different authors made up five different accounts of what happened post-alleged-resurrection because no one knew what really happened after the empty grave was discovered. Acts says Jesus taught the mysteries of the Kingdom of God for 40 days in Jerusalem, but no one bothered to record a single word he said. Can anyone really believe that is possible?
ellauri408.html on line 344: The biblical “god” Jehovah created a perfect world, according to the Bible, but withheld the knowledge of good and evil from Adam and Eve, condemning them to an animal existence (why?) and meaning they couldn’t know it was “wrong” to eat the forbidden fruit. Then, when they did what they couldn’t have possibly known it was wrong to do, and which any of us could have easily predicted they would do, Jehovah murdered them and all their descendents (us).
ellauri408.html on line 348: But Jehovah’s comedy of errors wasn’t over. No, like the Keystone Kops in serialization, he was just getting warmed up! Jehovah gypped Adam and Eve, because he falsely claimed they now possessed the knowledge of good and evil: “And the Lord God said, The man has now become like one of us, knowing good and evil.” (Genesis 3:22)
ellauri408.html on line 350: But there is a teensy-tiny eensy-weensy little problem here, because Jehovah himself obviously had no knowledge of good and evil, for he would repeatedly do evil things throughout the Bible. Nor did billions of his followers obtain the knowledge of good and evil, because they study the Bible, which clearly accuses its “god” of all sorts of evil, and yet insist that their “god” is good. And not just good, but perfect! Quite obviously, they should all be immortal!
ellauri408.html on line 357: The heavily doctored texts that became the New Testament are full of fabrications.
ellauri408.html on line 358: For instance, Herod the Great died in 4 BCE and could not have tried to kill a baby who was born during a census that occurred a decade later, according to the gospel of Matthew.
ellauri408.html on line 360: Only the writer of Matthew mentioned the massacre of the innocents, another indication of a fabrication.
ellauri408.html on line 362: There was no Roman census at the time of Jesus’s alleged birth. The apostle Paul knew nothing about a virgin birth, or the massacre of the innocents, or the earthly “miracles” of Jesus, or the “miracles” at the grave other than the alleged resurrection, or Jesus flying into the clouds like Superman at the loopy “ascension.”
ellauri408.html on line 367: Stars are tiny pinpricks of light that can “fall” to earth without ripping our solar system apart.
ellauri408.html on line 369: There would always be a son of David sitting on the throne of Israel. This prophecy was later downgraded to the tiny province of Judea, but that prophecy, also failed, since David has had no heirs sitting on thrones anywhere in Israel for over 2,500 years.
ellauri408.html on line 371: Levite priests would always offer sacrifices to God in the Jerusalem temple, which was destroyed twice and no longer exists except for a few standing stones here and there.
ellauri408.html on line 375: Here where I live in the United States, millions upon millions of Christians claim abortion is a “sin” but the Bible says its mass-murdering God aborted every human pregnancy at the time of the Great Flood and Noah’s Ark.
ellauri408.html on line 377: Jesus Christ saved all his sternest criticism for religious hypocrites, informing us that a perfect God cannot be a hypocrite if Jesus revealed his character, and yet there has never been a greater hypocrite than Jehovah, if he considers abortion a “sin” and yet has aborted untold millions of babies during the Great Flood and afterwards, since nature is by far the greatest abortionist planet Earth has ever seen. According to the University of California San Francisco Medical Center website: “In nature, 50 percent of all fertilized eggs are lost before a woman's missed menses.” Thus, if an all-powerful God controls nature, he aborts 50% of all human pregnancies in the first few weeks!
ellauri408.html on line 378: So much for human lives being “sacred” to God from the moment of fertilization of an egg.
ellauri408.html on line 382: Speaking of hypocrisy, it’s ironic that the Christian religion turned Jesus, who saved all his sternest criticism for religious hypocrites, into the greatest HYPOCRITE of them all! The Good Samaritan was a man who put aside religious differences to help a man of another faith who was unable to help himself. But Jesus, who was able to save the thief on the cross with a mere nod of his head, will hypocritically not deign to nod his head at billions of people who are unable to save themselves, according to Christians who blaspheme Jesus’s name from sunup to sundown. What will Jesus say when they have to stand before him on the Day of Judgment and explain why they accused him of such evil?
ellauri408.html on line 386: Christians like to claim that the mass-murdering God of the Old Testament was “appeased” by the bloody crucifixion of Jesus, but in fact the New Testament version of God was infinitely worse than the Old Testament version of Jehovah, due to the introduction of an infinitely cruel, purposeless “eternal hell” that was never once threatened or even suggested in the Old Testament.
ellauri408.html on line 388: A decent human being wouldn’t torture another person for a second, but the all-loving, all-merciful, all-wise and all-just biblical God will either cause or allow billions of human beings to suffer for all eternity, entirely without purpose. Why? For guessing wrong about which religion to believe, without any facts to go on. Is there anything wrong with this picture, Christians?
ellauri408.html on line 390: The supposedly “new and improved” God of the New Testament is, in fact, infinitely worse than the Devil, because the Devil does not condemn anyone to hell. According to Christian theology, if human beings end up in hell, it was Jesus who chose not to save them, making Jesus (if this were true) infinitely worse than the Devil. After all, Jesus was able to nod at the thief on the cross and send him directly to heaven, so why wouldn’t Jesus just nod at everyone, since no human being is worthy of heaven in his/her own right, according to the Christian religion? To fall an inch short of infinity is to fall infinitely short.
ellauri408.html on line 392: Think about it for a second. If all human beings fall short of the glory of God, as the Bible claims, then all human fall infinitely short and there is no difference between one fallible human being and another. If there is a heaven, to keep if from being like earth, God would either have to change human nature, or he would have to create a dimension where suffering and death are not possible. If suffering and death are not possible, evil is not possible. But a God who can do either, and who is able to “make the lion lie down with the lamb” doesn’t need a “hell.” Does this explain why there was no “hell” in the Old Testament?
ellauri408.html on line 394: Furthermore, the New Testament offers no explanation for “hell” popping up in a few inexplicable verses, like the weasel in the silly song. If God decided to create “hell” it would have been incumbent on him to inform every human being on earth, immediately. But of course that never happened, and the creation of hell and its purpose was never once mentioned in the Bible, not even in the New Testament. Thus, obviously, human beings made it up. (See Peter's and Paul's revelations elsewhere in these blasphemies.)
ellauri408.html on line 396: We can see human beings pretending to speak for “god” in the tower of Babel fairy tale (Genesis 11:1-9). Ancient bricklayers were building a tower to reach the heavens and “god” was afraid they would succeed. The ancients had no idea that their tower would have to be nearly a quarter of a million miles high just to reach a sterile moon, much less the closest inhabitable planet, if there is one. Nor apparently did their “god” know there was absolutely no danger of success. How silly of an all-knowing “god” to worry about primitive bricklayers reaching his domicile!
ellauri408.html on line 400: The “miracles” of Jesus were clearly made up after the fact, since the evangelist Paul knew nothing about them and he was in contact with the other apostles, according to the New Testament.
ellauri408.html on line 402: Paul was trying to prove to the world that Jesus was the Messiah, but he never mentioned the virgin birth, or any of the “miracles” of Jesus, or the Transfiguration, or the ZOMBIE APOCALYPSE, or the even loopier Ascension, with Jesus soaring into the clouds like Superman.
ellauri408.html on line 408: What about the most important Christian teaching: How is one saved? Paul insisted that salvation was by grace, through faith, “not of works lest any man should boast.” James and his disciples insisted that works were required for salvation.
ellauri408.html on line 412: “But I say unto you, That every idle word that men shall speak, they shall give account thereof in the day of judgment. For by thy words thou shalt be justified, and by thy words thou shalt be condemned.” (Matthew 12:36-37) We have all spoken idle words, so forget faith and works, we are all condemned!
ellauri408.html on line 418: There is no contemporary evidence outside the Bible that Jesus was a real person, and certainly not a person of any consequence. But there are parts of the gospels that sound like a real person. If I had to guess, I would say that Jesus was an unconventional rabbi who had table fellowship with prostitutes and rogues (a “sin” in the eyes of the hypocritical Pharisees), and went around ministering to the sick and the poor. When he died there may have been an empty grave and some sort of NDE (which are not uncommon) in which he saw something like heaven. That could account for the genesis of the Christian religion. Paul might have communicated with Jesus, or sincerely thought he did, such things are not all that uncommon. But the virgin birth, the massacre of the innocents, walking on water, the transfiguration and ascension, were all obviously made up and added later, since Paul knew nothing about such things and the four gospels and Acts do not agree on such “super miracles.”
ellauri408.html on line 422: The main problem with New Testament authenticity is not that contemporary Romans failed to write about events occurring in a distant minor province, but that not a single literate Jew living at the time of Jesus wrote a single word about breathtaking miracles happening in rapid-fire succession in their own backyard. Why not?
ellauri408.html on line 424: The reason is obvious: All the “miracles” of Jesus were backdated, since Paul knew nothing about the “virgin birth,” nor the “star of Bethlehem,” nor the Magi, nor angels singing carols at Jesus’s birth, nor Jesus walking on water and raising the dead, nor the loopy “Transfiguration,” nor the even loopier ZOMBIE APOCALYPSE, which was followed by Jesus flying around like Superman as angels preached sermons, etc.
ellauri408.html on line 426: All that spectacular nonsense was followed by Peter healing every sick person in Jerusalem and all the surrounding cities with his shadow, and yet no one breathed a single word of it, not even the famous Jewish historian Flavius Josephus, who grew up in Jerusalem while these alleged “miracles” were taking place! Why did Josephus go on and on about much lesser figures when the greatest miracle worker of all time lived just down the street from him?
ellauri408.html on line 430: The Greek redactors of the NT texts were outrageous liars and they were too far apart geographically to keep their lies straight.
ellauri408.html on line 439: How do you read “in context” the commandment of Moses to mass-murder male babies and unborns in their pregnant mothers’s wombs, keeping only the virgin girls alive, obviously as sex slaves? (Numbers 31:17-18)
ellauri408.html on line 440: How do you read “in context” the commandments of Moses to stone girls to death for being raped and for not proving their virginity by bleeding on their wedding nights? (The 22nd chapter of the satanic book of Deuteronomy)
ellauri408.html on line 444: I have been accused of not interpreting Bible verses “spiritually.” My response:
ellauri408.html on line 445: Please do give us your “spiritual” interpretation of satanic commandments to stone girls to death for being raped (Deuteronomy 22:23-24) and for fathers to sell their daughters as sex slaves with an option to buy them back if they don’t “please” their new masters (Exodus 21:7-11). Did the Holy Spirit inspire these satanic commandments? As a member of the Trinity, did Jesus approve them? He must have, since they ended up in the Bible … unless the Bible was written by evil-minded men. As it so obviously was.
ellauri408.html on line 447: There is no “spiritual” or enlightened way to read such evil bible passages. The only thing Christians can do is complain bitterly when they are pointed out, attacking the messenger rather than being honest about what the Bible clearly says. 117.3K views on 9–9–2024, 96.8K views on 8–7–2024, 86.8K views on 7–19–2024. 129.6K views total. View 713 upvotes. View 43 shares View 1 of 60 answers.
ellauri408.html on line 450: Humour of the Day · What’s a joke about a devil’s choice in hell? ellauri408.html on line 452: Universal Truth, Facts of Life -
ellauri408.html on line 480: Il est élu à l'Académie française le 29 avril 1869 au quatrième tour de scrutin par 18 voix contre 14 obtenues par Théophile Gautier. Ce résultat provoqua un scandale et la violente colère de la princesse Mathilde soutien inconditionnel de Gautier. The rest of Barbier's poems are forgotten, and when, in 1869, he received the long delayed honour of admission to the Académie française, Montalembert expressed the general sentiment with "Barbier? mais il est mort!," but actually he died at Nice in 1882.
ellauri408.html on line 498: De 1844 à 1848, à Berlin, il étudie la philosophie (avec Schelling), la psychologie (avec Friedrich Eduard Beneke), la philologie et la théologie. Il fut l'un des premiers étrangers à s'intéresser à la philosophie de Schopenhauer, qu'il présenta à ses étudiants en 1866 déjà, mais son éducation et son caractère l'empêchèrent d'y adhérer, en lui faisant préférer celle de Hantta Krause, l'inventeur de panentheisme. En 1849, il revient à Genève et devient professeur d’esthétique et de littérature française, à l'université de Genève, grâce à son étude Du mouvement littéraire dans la Suisse romande et de son avenir.
ellauri408.html on line 504: Amiel publizierte mehrere Gedichtbände, historische und philologische Studien und philosophische Essays, die von der idealistischen deutschen Philosophie beeinflusst sind. Das populärste Werk, das er zu Lebzeiten veröffentlichte, war das patriotisch-militaristische Lied Roulez, tambours! (1857), das die befürchtete Intervention Preussens in Neuenburg behandelte. Seine voluminösen Selbsterörterungen befrüchteten z B. Leo Tolstoi, Fernando Pessoa, Hugo von Hofmannsthal, und Tante Kristina. Runoilijan kirjeenvaihto muusansa Louise Weiderin kanssa, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2004, on säilynyt .
ellauri408.html on line 513: Gambetta julisti Ranskan tasavallaxi surkeasti päättyneen Saxan sodan aikana. Kun keisari Napoleon III jäi ranskalaisille katastrofaalisen Sedanin taistelun yhteydessä vihollisen vangiksi, Gambetta julisti ikkunasta Pariisissa Ranskan tasavallaksi. Gambetta ampui itseään vahingossa käsivarteen käsitellessään revolveria huolimattomasti. Haava ei ollut hengenvaarallinen, mutta hänen heikon terveytensä vuoksi se parani hitaasti. Gambettan ollessa toipumassa ampumahaavasta hänen umpilisäkkeensä tulehtui, mutta sitä ei leikattu. Hän kuoli vuoden 1882 viimeisenä päivänä vain 44-vuotiaana. Hieman ennen kuolemaansa Gambetta asettui asumaan yhdessä rakastajattarensa Léonie Léonin kanssa Pariisin ulkopuolelle, ja heidän aikomuksenaan oli mennä naimisiin. Gambetta oli töröparta jonka isä oli genovalainen maustekauppias.
ellauri408.html on line 517: Cherbuliez oli inkeriläinen paluumuuttaja Nantesin ediktin jäljiltä Ranskassa. Suoritettuaan Genevessä alkaneet opinnot Pariisissa Cherbuliez täydensi niitä filosofian kursseilla Bonnin ja Berliinin yliopistoissa. Palattuaan Geneveen hän teki itsensä tunnetuksi noin kolmenkymmenen romaanin kautta, jotka unohdettiin heti vaikka saivat aikansa yleisön erittäin hyvän vastaanoton. Hän on, ellei psykologisen romaanin keksijä, niin ainakin yksi kirjailijoista, jotka ovat vaikuttaneet eniten sen muodistamiseen.
ellauri408.html on line 584: 1681, Bossuet kirjoitti diskurssin universaalista historiasta, jossa esiteltyään näkemyksensä maailman historiasta (luomisesta katolisen kirkon voittoon muinaisten valtakuntien kaatumisen kautta) hän etsii järkeä Jumalan suunnitelmista kirkkoaan varten. Hän sekoittaa kaizelmusta ja viittauksia lähteisiin (sekä Raamattu ja kirkon tohtorit että kreikkalais-latinalaiset kirjailijat, kuten Herodotos). "Olimme hämmästyneitä", vinoili Voltaire , "tästä majesteettisesta voimasts, jolla hän kuvaili suurten valtakuntien moraalia, hallitusta, kasvua ja tuhoa, ja näistä nopeista energisen totuuden iskuista, joista hän maalaa ja tuomitsee kansakuntia." Dauphinille hän kirjoitti myös traktaatin Jumalan ja itsensä tuntemisesta , jossa hän yleensä noudatti René Descartesin oppia ja osoitti olevansa suunnilleen yhtä syvällinen filosofi kuin historijoizija. Bossuetilla on hyvin kirjaimellinen käsitys Raamatun totuudesta. 1678 hän poltti Richard Simonin teoksen Vanhan testamentin kriittinen historia.
ellauri408.html on line 595: "Se oli kaikista rikoksista suurin: tähän asti ennenkuulumaton rikos, toisin sanoen murha, joka myös synnytti koston, josta maailma ei ollut vielä nähnyt esimerkkiä... Jerusalemin rauniot savuavat edelleen tulessa jumalallisesta vihasta […]. Oi Jumalan pelottava viha, joka tuhoat kaiken, minkä iskesi! […] Ei vain Jerusalemin asukkaita, vaan kaikkia juutalaisia, joita halusit rankaista (silloin, kun tuleva keisari Titus piiritti kaupungin, juutalaiset olivat siellä väkijoukkojen joukossa juhlimassa pääsiäistä ). […] Kuitenkin Jumalan toivoma juutalaisten paatuminen teki heistä niin itsepäisiä, että niin monien katastrofien jälkeen oli silti tarpeen vallata heidän kaupunkinsa väkisin […]. Jumalallinen oikeudenmukaisuus tarvitsi äärettömän määrän uhreja; hän halusi nähdä yksitoistasataatuhatta miestä makaamassa torilla [...] ja sen jälkeen jälleen, jahtaaessaan tämän epälojaalin kansan jäänteitä, hän hajotti heidät ympäri maailmaa."
ellauri408.html on line 606: Guillaume de Lorris kuvaamassa unessa ennustetaan, että hän valloittaa naisystävänsä. Runo pohjautuu Truveerirunouteen. Allegorisen unen käytön esikuva on keskiajan latinankielisessä kirjallisuudessa, ja unta alettiin suosia kirjallisuuden muotona. Jälkimäinen, Jean de Meungin, osuus kattaa filosofisesti kaikki maailman asiat. Hän suhtautuu kielteisesti papistoon ja erityisesti kerjäläismunkkeihin. Suhtautumien moniin asioihin on täysin entisestä poikkeavaa, muun muassa hän pilkkaa sensuurimentaliteettia. Kuitenkin jo 1400-luvun alussa Jean de Meungin osuus sai kritiikkiä ja tuomion.
ellauri408.html on line 620: Varhain aamulla Lover nousee ylös, pukeutuu ja lähtee leikkimään maaseudulle. Vaeltuaan sattumanvaraisesti upealla niityllä, jota kaunis joki kastelee, hän alkaa seurata veden kulkua ja yhtäkkiä huomaa kukkulan mutkassa olevansa vastapäätä [s. XXVIII] korkeaa ja laajaa creneloitua muuria, joka ympäröi upeaa hedelmätarhaa. Tälle seinälle ulkona on maalattu hirvittäviä kuvia. Ne ovat ensin Viha, jota reunustavat Felony ja Vilenie, sitten himo rinnakkain ahneuden kanssa ja peräkkäin Kateus, Suru, Vanhuus, Papelardy ja Köyhyys. Rakastaja pohtii näitä kuvia ja haluaa astua nauramaan hedelmätarhaan, joka ei ole kukaan muu kuin Déduitin eli Pleasure of Loven koti. Hetken etsittyään hän löytää pienen portin, ainoan paikan, josta tähän kauniiseen hedelmätarhaan pääsee. Hän koputtaa, ja kaunis Oyseuse tulee avaamaan oven.
ellauri408.html on line 652: Eniten käytetty väärennetty painatti "Pierre Marteau chez Cologne" oli Amsterdamin kustantajan Elzevierin ensimmäinen käyttö vuonna 1660. Ranskalaiset, saksalaiset ja muut eurooppalaiset kustantajat tulivat pian jälessä ja käytti sen saksalaista vastinetta Peter Hammeria poliittisiin, antikirkoihin ja eroottisiin kirjoituksiin sekä meriroskapainoksiin keinona kiertää sensuuria. Korkean profiilin yritykset, kuten Brockhaus, Cotta ja Wigand, lukeutuivat lähes 40 saksalaisen tulostimen ja julkaisijan joukkoon, jotka käyttivät itsestään tätä salanimesä.
ellauri408.html on line 666: Charlotte Stein is a writer of steamy and emotional romances, including the bestselling When Grumpy Met Sunshine.
ellauri408.html on line 669: When grumpy ex-footballer Alfie Harding gets badgered into selling his memoirs, he knows he’s never going to be able to write them. He hates revealing a single thing about himself, is allergic to most emotions, and can’t imagine doing a good job of putting pen to paper.
ellauri408.html on line 670: And so in walks curvy, cheery, cute as heck ghostwriter Mabel Willicker, who knows just how to sunshine and sass her way into getting every little detail out of Alfie. They banter and bicker their way to writing his life story, both of them sure they’ll never be anything other than at odds.
ellauri408.html on line 671: But after their business arrangement is mistaken for a budding romance, the pair have to pretend to be an item for a public who’s ravenous for more of this Cinderella story. Or at least, it feels like it’s pretend―until each slow burn step in their fake relationship sparks a heat neither can control. Now they just have to check is this sizzling chemistry just for show? Or something so real it might just give them their fairytale ending? Will they end up as another Teme and Sirpa?
ellauri408.html on line 700: Proudhomme oli aitodidakti bassi-bazuuki. Sen isä oli humble cooperi ja se ize oli printteri. Se oli kanuuttien kymppi muttei peukuttanut lakkoja. Il etait le premier auteur à utiliser l'expression «socialisme scientifique ». Anarkistista tuli loppupeleissä EU-parlamentaarikko. La liberté elle-même est à la fois indispensable pour la productivité mais cause de l'inégalité. What else is new? Crédit a taux zero? Muslimeilla oli se. Il prône l'abolition de toutes les formes de pensée et d'organisation ecclésiales au profit des formes égalitaires, anti-hiérarchiques.
ellauri408.html on line 729: Täällä puhuu Shawn Wilbur. Olen itsenäinen tutkija, kääntäjä ja arkistonhoitaja. Näytän sulkasatoiselta Proudhommelta. Olen siis julkaissut toimivan of-marriage/">käännöksen Proudhonin "Avioliiton katekismus" -julkaisusta.
ellauri408.html on line 744: Johann Heinrich Pestalozzi (12. tammikuuta 1746 Zürich, Zürichin kantoni – 17. helmikuuta 1827 Brugg, Aargaun kantoni) oli sveitsiläinen pedagogi. Pestalozzi perusti tilalleen Neuhofiin (Aargaun kantonissa) köyhien lasten kasvatuslaitoksen (lakkautettu 1780) sekä johti 1798–1825 erilaisia kasvatuslaitoksia Stansissa, Burgdorfissa ja Yverdonissa (1805–1825).
ellauri408.html on line 746: Kun Suomessa vihdoin, suuriruhtinaan armollisesta käskystä, päästiin liikkeelle, niin kansakoulun isäksi kohonnut Uno Cygnaeus sai voimakkaita vaikutteita juuri Pestalozzin pedagogiikasta. Myöhempi peruskoulu-uudistus oli voimakkaasti Pestalozzin kasvatusfilofisten aatteiden sävyttämä. Carl Erik Carlson tuki rahallisesti SOS-lapsikyliä.
ellauri408.html on line 753: Der Deutschschweizer Johann Heinrich Pestalozzi besuchte von 1751 bis 1765 die Elementar- und die Lateinschule und studierte zunächst Theologie, dann Jurisprudenz am Collegium Carolinum in Zürich, wo ihn der Aufklärer Johann Jakob Bodmer (1698–1783) beeinflusste. Trotz seines leidenschaftlichen theoretischen Interesses am Menschen, an Gesellschaft und Staat wollte er primär praktisch tätig sein. So brach er sein Studium in Zürich vorzeitig ab und begab sich in eine landwirtschaftliche Lehre (1767/1768) auf dem Kleehof in Kirchberg (Kanton Bern) bei Johann Rudolf Tschiffeli. Ab 1769 versuchte er sich im aargauischen Birr als landwirtschaftlicher Unternehmer. Durch die Einführung neuer Gewächse und neuer Düngemethoden wollte er der teilweise verarmten Bauernschaft ein Beispiel geben, wie sie ihre Situation verbessern könnte. Dieses Unternehmen scheiterte jedoch.
ellauri408.html on line 757: Mit elf Jahren wurde Jakobli, der immer noch nicht richtig schreiben und lesen konnte, zu Freunden nach Basel gebracht. Wenig später brachen bei ihm epileptische Anfälle aus. Nach seiner Rückkehr auf Gut Neuhof heiratete er Anna Magdalena Fröhlich aus Brugg, ein Patenkind seiner Mutter Anna. Sie bekamen 1798 einen Sohn, Gottlieb. Hans-Jakobs Anfälle wurden immer schlimmer und häufiger. Am 15. August 1801 starb Pestalozzis Sohn 31-jährig. Anna Magdalena Fröhlich heiratete in zweiter Ehe Laurenz Jakob Custer (1765–1822). Ihr Enkel ist der nach Amerika ausgewanderte Rebenzüchter und Winzer Hermann Jaeger.
ellauri408.html on line 759: Ab etwa 1773/74 nahm das Ehepaar Pestalozzi an die 40 Kinder auf ihrem Landgut auf. Sie lernten dort im Sinne einer „Wohnstubenerziehung“ spinnen, weben und den «kleinen Landbau». Pestalozzi verband in seiner ab 1775 als solche benannte «Erziehungsanstalt für arme Kinder» die praktische Arbeit mit Schulunterricht und sittlich-religiöser Erziehung in der «Bahn der Natur» und hoffte, dass er das Projekt durch den Verkauf der Textilprodukte finanzieren könne. Dies misslang jedoch, die Familie geriet immer mehr in Schulden und musste die Anstalt 1779 schliessen.
ellauri408.html on line 767: Interne Streitigkeiten in der Lehrerschaft um seine Nachfolge, die schon Friedrich Fröbel 1810 zum Verlassen der Anstalt mit Seinen Klötzen bewogen hatten, führten auch das Institut in Yverdon in den Ruin. 1825 musste Pestalozzi auch diese Anstalt schliessen und zog sich auf den Neuhof zurück.
ellauri408.html on line 894: Helmikuun 26:ntena 1876. Tänä iltana saapui vääristellyllä käsialalla kirjoitettu nimetön kirje, joka sinutellen moittii minua kehnoksi professoriksi, väittää, että oppilaani eivät viitsi käydä luennoillani, että he pítävät minua yleisesti tunnettujen asioiden märehtijänä ja että on jo kaikessa hiljaisuudessa ryhdytty toimenpiteisiin, jotta saataisiin toinen henkilö sijaani. Minun täytyy tunnustaa, etteivät luentoni tyydytä itseänikään, että alan olla kelvoton opettaja, koska muistia ja intoa alkaa puuttua ja täytyy sen vuoksi lukea paperista. Oppilaat tarkkaavat ainoastaan yhtä asiaa: että nenäni sukeltaa muistiinpanoihini ja että paperilippuni näyttävät olevan epäjärjestyksessä. Tälläisestä näen vieläkin painajaisia, herään onnellisena että sentään selvisin eläkkeelle asti. En muuten pane ollenkaan pahaxeni: olen kerrassaan irtautunut professorinarvostani ja työstäni. Nylkyttäminen onnistuu vasta monien turhien yritysten jälkeen.
ellauri408.html on line 900: Nahjus piti Laveleyen kirjoista. Eemeli de Laveleye oli lipilaari belgi. Katolisessa uskossa kasvatettuna hän kehittyi kohti protestanttisuutta. Mutta jo silloin, kun hän oli katolinen, hän oli hyvin herkkä evankeliumin yhteiskunnallisille värähtelyille. Hän oli yksi edistyksellisen liberalismin ajattelijoista Belgiassa, joten häntä voitiin pitää sosialismin edeltäjänä. Hän oli erittäin kiinnostunut osuustoiminnasta. Hän oli vuonna 18812 perustetun prostituutiota vastustavan Society of Public Morality -järjestön puheenjohtaja. 31. joulukuuta 1891 hän sai perinnöllisen aateliston apurahan ja paronin arvonimen, joka voitiin siirtää miesten primogenituurille. Hän valitsi moton Rede, vrede. Hänen isänsä oli Belgian olympiakomitean perustaja Edouard de Laveleye. Tunnettu kaikkialla maailmassa, hän sai kunniatohtorin arvon monista yliopistoista ja vastasi useisiin ulkomaisiin tutkijoihin, joista tunnetuin on John Stuart Mill. Eemelin mielestä sivistys ei voi jatkua, elleivät ihmiset usko haudantakaiseen jumalaan. Tämä saa nahjuxen taas pohtimaan, käynnistää synonyymigeneraattorin. Hyödyllinen uskomus ei ole totuus, pace utilitaristit. Sota on raakaa, parempi olisi molemminpuolinen kunnioitus. Enkeli ilmaantuu vain harvoin eläimissä. Länkkärien julkinen tunnuslause on niiden todellisen pyrkimyxen suoranainen vastakohta.
ellauri408.html on line 904: Animaaliset tarpeet kostavat filosofin retken ylisiin ymmärkkeihin. Ymmärkki (ruots. himmelrike) = taivaan valtakunta.
ellauri408.html on line 908: Toukokuun 30:ntena 1877 (puolenpäivän aikaan). Luennoin heprealaisista ja juutalaisesta hengestä. Myötätuntoa tuntematta koen osoittaa oikeamielisyyttä. Tuo sattuman, etuoikeuden ja valinnan kansa on inhottava kaikilta vaistoiltaan, irstas, julma, ahnas, kavala, kunniantuntoa ja ylpeyttä vailla. Mutta Jeesus oli juutalainen, ja se korvaa kaikki. Filosofit, jotka ovat rakastaneet muuta ihmissukua, eivät ole pitäneet juutalaisista (Voltaire, Hegel, Renan). Heitä loukkaa taiallinen sädekehä, jonka kasvatuksemme luo tuohon pimeyteen ja suunnattomassa määrin liian suureksi kasvaneeseen kansaan, joka ei ole laadultaan Iuova, jalomielinen eikä henkevä.
ellauri408.html on line 912: Olipa miten tahansa: juutalaisuuden on joka tapauksessa onnistunut painaa leimansa osaan ihmiskuntaa, sillä kristillisessä kirkossa vallitseva henki on yhä uskoa sattumaan, poikkeukseen, Jumalan paikalliseen, yliluonnolliseen ja mielivaltaiseen asiaanpuuttumiseen, valintaan ja etuoikeuteen, ihmeeseen ja mielisuosioon, sanalla sanoen: se on yhä vielä lapsellinen käsitys. Seemiläinen ei kykene kohoamaan sellaista katsantokantaa korkeammalle. Hänen Jumalansa on puolueellinen ja valpas pedofiili, joka noudattaa ainoastaan erikoistapausten vaatimuksia eikä mitään yleisiä sääntöjä. Seemiläinen ei tajua luonnon eikä moraalin lakia, hän on vaistomaisesti filosofisuutta vastustava, ei ole olemassa mitään lakia, on ainoastaan per- soonallisia, Jumalan aloitteesta annettuja käskyjä. Tosin niitä piisaa sitten enemmän.
ellauri408.html on line 914: Seemiläinen on nimenomainen auktoriteetinpalvoja, totuus ei ole hänelle mitenkään välittömästi ilmeinen, milloinkaan ei ole kysymyksessä muu kuin jonkun Jumalan lähettämän ihmisen totteleminen tai tunnustaminen. Kun valtuuskirja on kerran todennettu, täytyy uskoa ja täytyy alistua, maksoi mitä maksoi. Käsittävän järjen tai omaksuvan omantunnon sisäinen vakuutus on turha lisä. Se on lasten ja henkisesti orjuutettujen uskontoa. Ihminen on siinä aina herkkäuskoinen, aina holhouksenalainen, johtajansa vallittava, olipa johtajana nykyinen rabbi tai menneen ajan profeetta. Siten ymmärretty uskonto kumoaa periaatteellisesti ihmisen vapauden, se pyrkii pitämään häntä alinomaisen alaikäisyyden tilassa.
ellauri408.html on line 942: Sonnet 227 documents Petrarch´s slow realization that his love for Laura, 12, might be more painful than it is pleasant. The early sonnets praise her beauty and the importance of romance. Sonnet 227 compares Laura's gaze to being stung by the "wasps of love." Petrarch is still very much in love with Laura, but this love now arrives to him in the form of a painful sting. He is left stumbling around like an animal. He has lost all of his dignity. Petrarch's love for Laura is no longer the impassioned daydream that it once was.
ellauri408.html on line 1020: Amielin kuolinsyy on "unspecified". Jotain limaa sillä oli kurkussa. Ei sentään kuten rapperi XL:llä "asphyxia as a result of ligature hanging." Ihan lopussa se riimittelee tutunomaisesti:
ellauri408.html on line 1036: Clarensin teki tunnetuksi kaikkialla Euroopassa Jean-Jacques Rousseaun (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Jean-Jacques_Rousseau) kirjan La Nouvelle Héloïse (https://en.m.wikipedia.org/wiki/La_Nouvelle_H%C3%A9lo%C3%AFse) valtava menestys. Sholem Aleichem (1859–1916), jiddishin klassikkokirjailija, asui Clarensissa vuonna 1912. Pedofiili Nabokov on haudattu Clarensiin.
ellauri408.html on line 1041: Bob | abat-jour | abbaye de Cluny | arche | arrière-boutique | arrière-garde | arrière-train | arrondissement | artiche | auguste | au pet | baba | baba du pauvre | baigneur | ballon | banlieue | baril de moutarde | bas | bas des reins | base | bavard | beautés occidentales | beautés postérieures | bernard | bienséant | bol | bonda | bon endroit | borgne | bottom | boule | brioches | bronze | cadet | cadran | cadran humain | cadran lunaire | cadran solaire | canon | canonnière | cavu | centre | centre de gravité | chose | cible à coups de pied | cocotier | comète | contrebasse | coquillard | côté face | coufa | coup de pied dans les reins | croupe | croupière | croupion | cucu | cul | culasse | culot | cuvette | cyclope | dargeaf | dargeoskoff | dargeot | dargif | demi-lunes | département du bas-rein | der | derche | derge | derjo | derrière | deux citrouilles | deux melons | deux soeurs | discret | disque | dos | dossière | double-blanc | double-six | endroit où les grenouilles n'ont pas de queue | envers | épaules qui trottent | être renforcé sur la culasse | face du Grand Turc | faubourg | fiac | fiacre | fias | fignard | figne | fignoton | figue | figure | fion | firts | fla | flacdal | flaquet | foireux | foiron | foirpette | fondement | fouettard | fouigne | fouindé | garde-manger | giberne | giffaut | globes | gnarre | grosse caisse | gros visage | hémisphères | jacques | joues (les) | joufflu | jumelles | juste milieu | la partie la plus exhubérante de ses attraits | le bas de l'épine dorsale | le bas Rhin | les deux frangines | lignefuche | lorgne | luc | lune | lunette de viande | machine à moulin | mappemonde | médaillon | meules | miches | molistrol | montre | mouilles (les -) | moule à merde | moulin à vents | moutardier | n'a-qu'un-oeil | naze | noix | obusier | oeuf | où je pense | où vous savez | pains au lait | panier | panier à crottes | panier fleuri | parfaitement | partie charnue | parties basses | pastèque | patelette | pendule | pétard | pète | péteux | petits pains | pétoulet | pétrousquin | pétrus | pignard | pleine-lune | pommes | ponant | pont arrière | pont-arrière | popotas | popotin | postère | pot | pot à crottes | pot à moutarde | potard | pot-au-feu | potin | pouet | prose | proye | prozinard | prussien | quelque part | réchaud | reposoir | revers de la médaille | rondeurs | rose des vents | rotondités | sac à foire | salle de danse | seuff | sonore | soufflet | staphanari | taffanard | tal | tambour | tapanard | t'as donc faim, que tu frappes au garde-manger ? | tcho-tcho | Thomas | tirelire | tôle | train | trèfle | trompe | trompette musicale | trouffe | troufignon | troufion | trousse | troussequin | uc | ulc | valseur | vase | vénérable | verre de montre | vezouille | visage sans nez Tintin | châssis arrière | ci-devant | dualisme charnu | fessier | fiotas | fiotum | monument | tarma | tates.
ellauri409.html on line 50:
ellauri409.html on line 52: Sandor Petofi syntyi Kiskorosissa, Unkarissa vuonna 1823. Hän ei pitänyt koulusta, vaikka oli akateeminen, ja näki sen rajoittavan hintoja sen autoritaarisuuden kautta. Hän jätti yksityiskoulunsa kiinnostuneena näyttelemisestä, ja hänen isänsä kielsi hänet tämän vuoksi. Petofi matkusti sitten useita vuosia vaeltavana näyttelijänä ja runoilijana.
ellauri409.html on line 55: Jätettyään armeijan hän palasi opiskelemaan ja näyttelemään. Hän tapasi vallankumouksellisen kirjailijan Michalyn, joka auttoi Petöfia kynäilemään runoja. Petofista tuli nopeasti vallankumouksellisen liikkeen äänitorvi ja se vetosi ihmisiin kaikilta elämänaloilta. Hän kirjoitti myös Ranskan vallankumouksesta ja vertasi sitä tilanteeseen, jossa Unkari oli tänä aikana.
ellauri409.html on line 140: Suunnitelma siitä, mitä me kutsumme Penséesiksi, muodostui noin 1660. Valmistetun kirjan piti olla huolellisesti rakennettu puolustus kristinuskoa vastaan, todellinen anteeksipyyntö ja eräänlainen hyväksynnän kielioppi, jossa esitetään syyt, jotka vakuuttavat älyn. Kuten olen osoittanut (no, väittänyt), Pascal ei ollut teologi, ja dogmaattisen teologian suhteen hän turvautui hengellisiin neuvonantajiinsa. Hän ei myöskään ollut järjestelmällinen filosofi. Hän oli valtava tieteen nero, ja samalla aikamoinen psykologi ja moralisti. Maailmanmies kuten allekirjoittanut.
ellauri409.html on line 192: Mutta Pascal-tyyppisessä miehessä – ja tämä tyyppi on aina olemassa – on mielestäni ainesta temperamentin jansenismiksi, ilman että se tunnistaa sitä Janseniusin ja muiden hartaiden ja vilpittömien, mutta ei äärettömän lahjakkaita lääkäreitä. Sen vuoksi on tarpeen ilmaista lyhyesti, mikä oli vaarallinen Jansenius-oppi, menemättä liian pitkälle teologisiin tarkennuksiin. Kristillisessä teologiassa tunnustetaan – ja alemmalla tasolla sen tunnustavat kaikki ihmiset jokapäiväisessä elämässä –, että vapaa tahto tai yksittäisen ihmisen luonnollinen ponnistus ja kyky sekä myös yliluonnollinen armo , lahja, jota emme täysin tunne. kuinka, molempia tarvitaan yhdessä pelastukseen. Vaikka lukuisat teologit ovat omaksuneet ongelman, se päättyy mysteeriin, jonka voimme havaita, mutta emme lopullisesti tulkita. Ainakin on selvää, että kuten mikä tahansa oppi, pieni ylilyönti tai poikkeaminen jollekin puolelle saa aikaan harhaopin. Pelagilaiset, jotka Pyhä Augustinus kiisti, korostivat ihmisen ponnistuksen tehokkuutta ja vähättelivät yliluonnollisen armon merkitystä. Kalvinistit korostivat ihmisen alentamista perisynnillä ja pitivät ihmiskuntaa niin turmeltuneena, että tahdosta ei ollut hyötyä; ja joutui siten ennaltamääräämisoppiin. Jansenistit luottivat Pyhän Augustinuksen mukaiseen armonoppiin; ja Augustinus of Jansenius esiteltiin hyvänä näyttelynä Augustinuksen näkemyksistä.
ellauri409.html on line 226: Tommy opetteli Kiplingin Danny Deeverin ulkoa jo koulupoikana. Samanlainen kylmiö kuin äitinsä. On ilmeistä että Eliotit oli narsisseja koko porukka, alapartaisesta lähetyssaarnaajasta alkaen tuplatyrä Tomiin saakka. Tyra tyrä mörk mörk. Siihen se sarja taisi sitten päättyä, Tomilla ei ollut jälkeläisiä. Runo on balladi joka kuvaa brittisotilaan teloittamista Intiassa murhasta. Hänen rykmenttinsä katsoo hänen teloitustaan paraatimuodostelmassa, ja runo koostuu kommenteista, joita he vaihtavat nähdessään hänet hirtettynä. Runoilija TS Eliot kutsui runoa "teknisesti (samoin kuin sisällöltään) merkittäväksi" pitäen sitä yhtenä Kiplingin parhaista balladeista. Hän sisällytti runon vuoden 1941 kokoelmaansa A Choice of Kipling´s Verse ja tarjosi runon analyysin johdannossa. Eliot kuvaili runon "raskasta rytmiä ja askelvaihdosta" sekä teknisesti että sisällöltään merkittäväksi. Hän päätteli, että Danny Deever oli "kasarmihuoneballadi, joka saavuttaa jotenkin runouden intensiivisyyden". Sekä Yeats että Eliot kirjoittivat pian Kiplingin kuoleman jälkeen, vuosina 1936 ja 1941, jolloin kriittinen mielipide hänen runoistaan oli alhaalla; molemmat kuitenkin antoivat Danny Deeverille hommiota merkittävänä teoksena. Keskusteltuaan tästä matalasta kriittisestä mielipiteestä vuoden 1942 esseessä George Orwell kuvaili Danny Deeveria esimerkkinä Kiplingistä "pahimmillaan ja myös hänen törkeimmillään... melkein häpeällisenä nautintona, kuten halpojen makeisten maku, joita jotkut ihmiset salaa popsivat keski-iässä". Hän koki työn olevan esimerkki siitä, mitä hän kuvaili "hyväksi huonoksi runoudeksi"; säe, joka on pohjimmiltaan mautonta, mutta kuitenkin kiistatta viettelevä ja "merkki älyllisen ja turveloisen ihmisen emotionaalisesta päällekkäisyydestä".
ellauri409.html on line 236: On the handle of a skeleton gold key; Oli suussa purtavana hopealusikka;
ellauri409.html on line 242: It’s just the power of some to be a boss, Se on vaan toisten kyky bossata,
ellauri409.html on line 243: And the bally power of others to be bossed: Ja toisten vitun osa olla bossattavia.
ellauri409.html on line 250: To come the daily dull official round; Päästäxeni päivittäiseen virkarattaaseen,
ellauri409.html on line 254: And it’s often very cold and very wet, Ja usein on aika holotna ja kosteaa,
ellauri409.html on line 256: And the Pillar’d Halls is half of it to let– Kodista on puolet alivuokralla -
ellauri409.html on line 257: Three rooms about the size of travelling trunks. Kolme huonetta on matkalaukun kokoa.
ellauri409.html on line 262: For she’s made of flint and roses, very odd; Se on varmaan tehty ruusuista ja piistä;
ellauri409.html on line 264: Or I’d blubber, for I’m made of greens and sod: Tai alan parkua, kun olen silkkaa purjoa.
ellauri409.html on line 273: Did you ever hear of looking in your heart? Sanotaanko siellä mitään omastatunnosta?
ellauri409.html on line 289: And I meet a sort of simpleton beside, Ja mä näen siellä yhden tumpelon
ellauri409.html on line 300: And both of them together in every kind of weather Ja ne kuiskivat mun korvaan säillä kaikilla
ellauri409.html on line 305: A most engrugious notion of the world, Aika erikoinen näkemys tästä maailmasta
ellauri409.html on line 308: Nor nothing of the lucky-lottery kind.’ Ei tää tosiaan oo mitään tombolaa!
ellauri409.html on line 321: And in whatever shape of mollusc or of ape Olinpa nilviäinen taikka apina,
ellauri409.html on line 351: TS Eliot attested to the influence of this poem on his teenage writing. Siinä on samaa arkisen ja pyhän tyylisekaannusta kuin Tompan värsyissä. Jouni ize palvoi algolagnia Swinburnea, joka ei piitannut Jounista tuon taivaallista. Oddly shaped, grumpy and awkward-looking, with a prematurely balding pate and little brown beard, he was known to his students as ‘Jenny Wren’, to others as ‘Cockabendy’. Years later he was independently described as having ‘large and quickly-moving eyes that make one think of some abnormal bird’s’. Davidson himself looked back on these years as ‘shameful pedagogy’ and ‘hellish drudgery’. Jouni ei tullut toimeen runoilulla vaan otti kavereilta vippejä. Sen mielestä mursuwiixi Nietzsche oli the cat´s whiskers. Uskonto on perseestä, me ollaan kaikki jumalia jollain lailla. Lopulta se hyppäs jorpakkoon ja jätti sukulaiset puille paljaille.
ellauri409.html on line 357: Jules Laforgue ( ranska: [ʒyl lafɔʁɡ] ; 16. elokuuta 1860 – 20. elokuuta 1887) oli nuorena nukkunut ranskalais-uruguaylainen runoilija, jota kutsutaan usein symbolistirunoilijaksi. Kriitikot ja kommentaattorit ovat myös osoittaneet sormella impressionismia suorana vaikuttimena ja hänen runouttaan on kutsuttu "osittain symbolistiksi, osittain impressionistiksi". Savupiippuhattuinen Sepe Suden oloinen Laforgue oli jopa mallina Pierre-Auguste Renoirille, mukaan lukien Renoirin vuoden 1881 maalaukselle Luncheon of the Boating Party.
ellauri409.html on line 359: Hänen vanhempansa Charles-Benoît Laforgue ja Pauline Lacollay tapasivat Uruguayssa. Vuonna 1876 Julesin isä vei perheen Pariisiin . Vuonna 1877 hänen äitinsä kuoli keuhkokuumeeseen, kolme kuukautta keskenmenon jälkeen, ja Jules, joka ei koskaan ollut hyvä oppilas, epäonnistui ylioppilastutkinnon kokeissaan. Hänen luokkatoverinsa Henri Bergson läpäisi ja saavutti suuria älyllisiä saavutuksia filosofina. Hän epäonnistui uudelleen vuonna 1878 ja sitten kolmannen kerran, mutta alkoi yksin lukea suuria ranskalaisia kirjailijoita ja vierailla museoissa. Pariisi, unelmieni maa. Hänestä tuli La Vie moderne -katsauksen toimittajan Paul Bourget´n suojatti. Eräs muukin klovni vaikutti merkittävästi Laforgueen. Kun hänen isänsä kuoli, Laforgue ei osallistunut hautajaisiin. Hän kuoli tuberkuloosiin neljä päivää 27. syntymäpäivänsä jälkeen, ja hänen englantilainen vaimonsa Leah Lee seurasi häntä pian sen jälkeen.
ellauri409.html on line 361: Walt Whitmanin vaikutuksesta Laforgue oli yksi ensimmäisistä ranskalaisista runoilijoista, joka kirjoitti vapaassa säkeessä. Itse asiassa hänen käännöstensä Whitmanin runoista, jotka julkaisi Vogue-lehti, uskotaan vaikuttaneen Laforguen maanmieheen Gustave Kahniin. Filosofisesti hän oli pessimisti ja Schopenhauerin ja Von Hartmannin kiihkeä opetuslapsi . Hänen runoutensa olisi yksi suurimmista vaikutuksista Ezra Poundiin ja nuoreen TS Eliotiin. Louis Untermeyer kirjoitti: "Prufrockia, joka julkaistiin vuonna 1917, ylistettiin välittömästi uutena tapana englantilaisessa kirjallisuudessa ja samalla sitä vähäteltiin Laforguen ja ranskalaisten symbolistien kiekuna ja kaikuna, joille Eliot oli kiitoxen velkaa."
ellauri409.html on line 402: Analysis (ai): This poem displays a cynical and pessimistic tone, expressing the speaker´s frustration with life in October. The poem´s themes are similar to those found in other works by the author, including the futility of life and the search for meaning in a meaningless world. However, the poem´s tone is more explicitly angry and bitter than in other works. This may reflect the author´s own feelings of disillusionment and despair at the time he wrote the poem. Nice use of diction, though I thought the ´crooked old fart´ bit took me away from the depth of the work.
ellauri409.html on line 450: Appearance and Reality (1893; second edition 1897) is a book by the English philosopher Francis Herbert Bradley, in which the author, influenced by Georg Wilhelm Friedrich Hegel, argues that most things are appearances and attempts to describe the reality these appearances misrepresent, which Bradley calls the Absolute. It is the main statement of Bradley´s metaphysics and is considered his most important book.The work was an early influence on Bertrand Russell, who, however, later rejected Bradley´s views. In 1894, the book was reviewed by J. M. E. McTaggart, the apologist of "haecceitas" (tämyys). Kun Seppo Kiviseltä jäi McTaggart väitöskirja kesken, Seppo sortui haahuiluun.
ellauri409.html on line 451: Bradley´s absolute idealism in some respects received a better presentation in Bradley´s subsequent work Essays on Truth and Reality (1914) than in Appearance and Reality. Thomas Mautner comments that Bradley´s "bold metaphysics" is presented with "pugnacious verve". Nää oli tosi hölmöjä 100% proof idealisteja. Ei ihme että Tompalla otti eteen.
ellauri409.html on line 461: Lukaisin nopeasti Portrait of a Ladyn ja Prufrockin love songin. Eine suuremmmasti hätkäyttäneet. Mixi Prufrockissa on tämmönen epigrafi Dantesta?
ellauri409.html on line 463: The epigraph, in conjunction with the first line of the piece—“Let us go then, you and I” —and the repetition of second-person and collective first-person pronouns, implicates the reader in an implied tour of Prufrock´s personal Hell, a state of imprisonment within his own consciousness.
ellauri409.html on line 464: Ironically, the central conflict of the poem is the subject’s inability to engage and communicate with the world around him.
ellauri409.html on line 465: Prufrock is a speaker characterized first and foremost by overwhelming fear and alienation, stemming from his hypersensitivity to time, his disillusionment with the failure of communication, and his inability to construct a stable self. We read that transience and mortality command all of our day-to-day actions and interactions—and how could this not leave us terrified and alienated like Prufrock himself?
ellauri409.html on line 466: Prufrock sums it up well: “It is impossible to say just what I mean!” Actually Eliot means that the plight of J. Alfred Prufrock and the plight of all humanity are parallel in their morbidity, futility, and failure. It is not just Prufrock who drowns; it is him and us.
ellauri409.html on line 497: Sitten kun Guido kuoli, pyhä Franciscus tuli ottamaan hänen sielunsa, mutta paholainen vastusti häntä sanoen, että kyllä hänen täytyy oikeasti mennä helvettiin paaville annettujen vilpillisten neuvojen vuoksi, joiden vuoksi hän (piru) oli seurannut häntä siihen hetkeen asti: itse asiassa ei voi vapauttaa ketään, joka ei tee parannusta syyllisyydestään, sillä samaan aikaan parannus ja halu tehdä lisää syntiä on ristiriitaista. Guido muistaa olleensa epätoivoinen, kun paholainen tarttui häneen ja pilkkasi häntä sanoen, että ei kai hän luullut olevansa filosofi. Demoni oli tuonut hänet Minoksen luo , joka kiersi häntänsä hänen ruumiinsa ympäri kahdeksan kertaa ja lähetti hänet petollisten neuvonantajien Bolgiaan ja puri omaa häntäänsä vihasta. Siitä lähtien Guido on ollut kirottu ja suree liekkien ympäröimänä. Tarinansa
ellauri409.html on line 505: It was under the influence of Sextus Empiricus' Outlines of Pyrrhonism that Montaigne saw his whole intellectual world dissolve into doubt and which led to his adoption of the motto
ellauri409.html on line 506: "Que scais-je?". Montaigne argues for the necessity of submitting to God's willie in the light of the impossibility of human knowledge.
ellauri409.html on line 511: Sebond väitti, että inhimillinen järki ei voinut todistaa Jumalan olemassaoloa, usko oli välttämätön tähän. Sebond väitti siis, että totuus löytyy vain luonnosta, koska se on Jumalan työtä. Siten hän hylkää antiikin filosofien opetukset, jotka etsivät totuutta järjestä ja logiikasta, jotka ovat pirun työtä. Toisaalta pirukin on Jumalan työtä, että revi siitä.
ellauri409.html on line 516: For Montaigne, firstly, the religious tradition (at least in the institutional form handed down to us) is not necessarily a source of the truth in that even the writings of traditional authorities such as God or Jesus may not be relied on. This is because the meaning of a piece of writing is inherently arbitrary: "once you start digging down into a piece of writing there is simply no slant or meaning, straight, bitter, sweet or bent - which the human mind cannot find there".
ellauri409.html on line 518: The senses have mastery over reason, forcing it to receive impressions which it knows to be false. Reason can be misused to make different actions seem right. It is a two-handed pot: you can grab it from the right or the left and bend it to your will. Our thinking and acting are but another dream, our waking some other species of sleep. We go round and round in circles like a dog about to poop. Is difficult to be sure that anything exists. Silti on viisainta pitää hauskapussit mukana. Montaigne ostaa hölmön lättänenän argumentin ettei muuttuminen ole oikein olemista. Mixei vittu muka?
ellauri409.html on line 520: Montaigne raises all these doubts ultimately not because he is inherently a nihilist, but because he wants to stress the value of a return to the true Christian faith, not the arguably corrupted teachings of the Catholic church.
ellauri409.html on line 529: Nyt kun Eliot on saanut sapiskaa ansionsa mukaan, on aika siteerata aika hyvää kohtaa Proofrockista:
ellauri409.html on line 552: Is there anything left to say about The Waste Land? More ink has been spilt over TS Eliot’s great modernist song of despair (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/broken-down-bank-clerk-three-months-margate-ts-eliot-wrote/) than any other poem published in the past hundred years. Its centenary has been marked by the second volume of Robert Crawford’s Eliot biography (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/new-biography-makes-ts-eliots-life-seem-unthinkably-grim/), the memoirs of Eliot’s confidante Mary Trevelyan and a life of his muse Emily Hale (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/hidden-women-ts-eliots-life/), following not all that long after a biography of his first wife, Vivienne (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/fall-sparrow-ann-pasternak-slater-review-tragic-life-ts-eliots/). That’s ignoring the nine volumes of Eliot’s letters (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/letters-ts-eliot-vol-8-review-really-necessary/), each a convenient size to club a man to death with.
ellauri409.html on line 554: Eliot had only “a heap of broken images” until his work met Ezra Pound’s green crayon. The Ezitor made order from chaos, slashing away whole pages, fine-tuning lines, sculpting his friend’s fragments into a whole.
ellauri409.html on line 556: His vitality can’t help but pull focus from the wilting, valetudinarian Tom and Vivienne Eliot. But Vivienne, as intelligent as she was troubled, had a terrific ear for dialogue; her re-writes gave Eliot’s poem some of its best lines. Most of The Waste Land’s first stanza is in the voice of the Countess Marie Larisch. According to his second wife Valerie, Eliot met Marie in 1911 and lifted those famous lines “verbatim” from their chat. WB Yeats at dinner had a lock of hair flopping into his soup. Tom had a cow when his typewriter ribbon snapped.
ellauri409.html on line 580: Ja jatkoimme auringonpaisteessa Hofgarteniin,
ellauri409.html on line 593: Avaus on kumouksellinen kz. Geoffrey Chaucerin Canterbury Talesin yleisen prologin ensimmäiset rivit. Chaucer maalaa huhtikuun elvyttävän voiman kuukaudeksi, jolloin kevätsade herättää luonnon eloon:
ellauri409.html on line 600: Tämä sävynmuutos – ilman edes säkeistöä sen merkitsemiseksi – on vertauskuva sekä The Waste Landin hajanaisesta tyylistä että hajanaisesta rakenteesta. Tää on tällänen niikö koprofiili Joycen Ulyssestä jäljittelevä myyttinen menetelmä. Epäkypsät runoilijat jäljittelevät; kypsät runoilijat varastavat. "Hän tekee poliisia eri äänillä". Charles Dickensin teoksesta Our Mutual Friend.
ellauri409.html on line 603: Profetialahjan lisäksi hänet tunnetaan transseksuaalisesta muuttumisesta miehestä naiseksi, joka on kreikkalaisten jumalien kuningattaren Heran rangaistus. Ilmaus "Epätodellinen kaupunki" on lainattu Charles Baudelairen teoksesta "Seitsemän vanhaa miestä". Shakkia pelas Tom ja Vivien kun eivät muuhun kyenneet.
ellauri409.html on line 607: The Waste Landin tärkeimpiin motiiveihin kuuluvat sokeus, sukupuolten moniselitteisyys, salatut profeetat, vaaralliset tiedot, seksuaalinen voima, pysähtyneet suhteet, vaivautunut maa ja kuolema vesillä.
ellauri409.html on line 616: Eliot oli ihan kujalla mitä mazkuja sen pitis käyttää ja mitä jättää pois, Punta sai olla koko ajan neuvomassa. Ei mitään selittelyjä oli imagisti Ezran komento, ja niin jäi lopusta pois Conradin Joen Pimeyden sydämen "Kauhu! Kauhu! josta kai on jossain paasauxessa jo maininta. Punta oli fasisti ilman kummostakaan huumorintajua. Humor in The Cantos seeks to enlist his reader not just in his poem but in his hierarchical vision of art and his fascist politics. Tom taas oli oikea pelle.
ellauri409.html on line 622: The apparition of these faces in the crowd;
ofollow" class="external text" href="http://www.accesstoinsight.org/tipitaka/mn/mn.148.than.html">Lähde: MN 148 (Thanissaro, 1998) kaavion yxityiskohdat ellauri411.html on line 44: ‘Katherine Mansfield had an insatiable desire for sex’. Newly released divorce papers filed by her first husband, the hapless George Bowden, claim the reason their marriage broke down was because of her “insatiable desire for sex”. The hapless Bowden first told Anthony Alpers for his seminal 1954 book Katherine Mansfield: A Biography that she was “frigid”, and refused to have sex with him on their wedding night.
ellauri411.html on line 46: Bowden writes, “Shortly after our marriage, in fact from the date of our marriage, my wife had an insatiable desire for sexual intercourse. I was very much attached to her and exerted myself to my utmost to gratify her. When I failed she told me that she would go elsewhere. Against my remonstrances and entreaties she left me, and finally abandoned my home.”
ellauri411.html on line 48: He goes further, and implies her nymphomania was so avid that he spent all his time fucking, and couldn’t get any work done. He lost income, and had to flee England to find work. “I had no private means at this time and no income other than that derived from my occupation as a vocalist and teacher of singing and voice culture. My domestic troubles impaired my ability to make a living at my profession and in the hope of bettering my financial position in a community where I was a stranger I took the advice of friends and came to California arriving in San Francisco towards the end of 1912.”
ellauri411.html on line 50: Tomalin writes of Bowden, “In the immediate aftermath of the fiasco of the wedding he thought her frigidity towards him might be a sign of lesbianism.” “Frigidity”, “a sign of lesbianism” – what antique expressions, as well as male hostilities. She didn’t want to have sex with me so there must be something wrong with her. Bowden has long since been scorned by Mansfield biographers as someone who she found repulsive. “Rather weak”, as Tomalin dismissed him, and “clearly not a passionate lover”.
ellauri411.html on line 52: A virgin marriage, chaste, in the friend zone. And now, suddenly, an affidavit stating that they most certainly had sex, quite a lot of sex actually, in fact too much sex for poor, exhausted Bowden. Mick Jagger sang in “Some Girls”, when the Stones were at their sleaziest, “Black girls just want to get fucked all night but I don’t have that much jam”; this was Bowden, begging off his conjugal duties, spent, drained, a little man unable to satisfy his woman. (As a singing teacher in California he was described by a student: “He wore spats and carried a cane, had pink cheeks, and was rather short.”)
ellauri411.html on line 54: Biographical investigation has the right to accumulate every single piece of knowledge. It adds to the portrait. As Claire Tomalin writes of Katherine Mansfield in 1909, a New Zealander abroad, just turned 20, her genius not yet realised, “It was an absolutely crucial time for her; without an understanding of what happened to her in 1909, the rest of her life simply does not make sense.” Vittu kenenkä elämä ylipäänsä "makes sense".
ellauri411.html on line 64: Miksi Katherine Mansfield jakaa mielipiteensä 100 vuotta kuolemansa jälkeen? Bloomsbury-ryhmän välttelemä Katherine Mansfield oli yksi 1900-luvun varixenpelottimimmista ja hauskimmista kirjailijoista. Ja hän maksoi kalliisti vaatimistaan vapauksista. Viisikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen BBC:n televisiosarja A Picture of Katherine Mansfield antoi hyvän esimerkin hänen maineestaan vuonna 1973.
ellauri411.html on line 76: Mansfield piti Tsehovia roolimallina. kumpikin kirjoitti juonettomia lastuja, tosi hyviä. By May 1904, Chekhov was terminally ill with tuberculosis. Anton sat up unusually straight and said loudly and clearly (although he knew almost no German): Ich sterbe. The doctor calmed him, took a syringe, gave him an injection of camphor, and ordered champagne. Anton took a full glass, examined it, smiled at me and said: 'It's a long time since I drank champagne.' He drained it and lay quietly on his left side, and I just had time to run to him and lean across the bed and call to him, but he had stopped breathing and was sleeping peacefully as a child ...
ellauri411.html on line 96: Oded (heprea : עוֹדֵד 'Ōḏêḏ) on profeetta heprealaisessa Raamatussa, mainittu 2. Aikakirjan luvussa 28. Kun israelilaiset palasivat Samariaan Juudeaa vastaan käydystä menestyxekkäästä kampanjasta, Oded vakuutti israelilaiset antamaan vangituille juutalaisille vapauden (kaksisataatuhatta vaimoa, poikia ja tyttäriä) ja palauttamaan ottamansa sotilassaaliin. "Herra Jumala vihastui juutalaisiin ja on antanut heidät teidän käsiinne." "Etkö ole syyllinen Herran edessä?" sanoi Oded jakeissa 9-11. Hän kehotti heitä palauttamaan vangit. Kyse oli Syyrian ja Efraimilaisen sodan tapahtumista, joiden seurauksena näinkin suuri joukko Juudan asukkaita vietiin vangeiksi Samariaan . Tämä profeetta nimeltä Oded meni tapaamaan tätä armeijaa ja osoitti maanmiehilleen, ettei heillä ollut oikeutta orjuuttaa etelästä tulevia veljiään, vaan että he tekisivät niin itsensä syyllisixi Jumalan edessä. Tämän seurauksena jotkut Efraimin heimon klaanijohtajat, jotka ymmärsivät, että he lisäisivät syyllisyyttään Jumalan edessä epäjumalanpalveluksen lisäxi, puhuivat myös vankien vapauttamisen puolesta. Puheessaan säkeistä 9 jakeisiin 11 hän kehotti heitä palauttamaan orjat. Jotkut pohjoisen valtakunnan johtajat (jakeet 12-13) liittyivät tähän vetoomukseen, ja se onnistui!
ellauri411.html on line 102: William Schniedewind huomauttaa, että Oded on ainoa profeetta Chroniclesissa, joka ei puhuttele kuningasta. Kazo tännepäin kun puhuttelen sinua. Schweinefleisch väittää, että tämä johtuu siitä, että " kroonikon näkemyksen mukaan ei ollut laillista pohjoista kuningasta, jolle puhua". William M. Schniedewind (s. 1962, New York City ) toimii Kershaw'n muinaisen itäisen Välimeren tutkimuksen katedraalina ja on raamatullisten tutkimusten ja luoteisseemiläisten kielten professori Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa.
ellauri411.html on line 110: Darauf versuchten Rezin von Damaskus und Pekach von Israel Ahas abzusetzen, einen Aramäer auf den judäischen Thron zu bringen und Juda zum Bündnis zu zwingen. Gegen die Warnung des Propheten Jesaja verband sich Ahas mit dem assyrischen König und bat ihn gegen Israel und Damaskus einzuschreiten. Bereits 733 v. Chr. ging Tiglat-Pileser III. auch gegen Israel vor und eroberte ganz Galiläa und das Ostjordanland. Die eroberten Gebiete teilte er in drei Provinzen „Dor“, „Megiddo“ und „Gilead“ und unterstellte sie assyrischen Statthaltern (2 Kön 15,29). König Pekach von Israel war sofort nach seiner Niederlage einem Anschlag Hoscheas zum Opfer gefallen. Dieser Hoschea hatte sich sofort König Tiglat-Pileser III. unterworfen. So wurde er von diesem als Vasallenkönig anerkannt und konnte einen „Rumpfstaat“ des ehemaligen Israel retten. Ihm verblieben das Gebirge Efraïm und der Stadtstaat Samaria. 732 v. Chr. eroberte Tiglat-Pileser III. Damaskus und machte das ganze Aramäergebiet zu assyrischen Provinzen. Ergebnis des Krieges war also, dass Tiglat-Pileser III. nunmehr das gesamte Gebiet von Syrien-Palästina beherrschte. Die ehemals selbständigen Staaten hatte er – wie z. B. Damaskus und den Nordteil von Israel – als Provinzen seinem Reich eingegliedert, oder aber – wie Juda und der Reststaat Israel – als tributzahlende Vasallenstaaten von ihm abhängig gemacht.
ellauri411.html on line 134: Sarcastic, dreamy, eloquent, prone to anxiety - I am a bundle of contradictions and it shows in my writing. Even as my mind protests. I'll shoot you angry glances. Quick flicker of eyelids and lashes. Hiding forbidden fury. Burning alongside tears. (Ei välttämättä sama Rittika, mutta nätti. Tätä kelpaisi kiertää ulos noista vaipoista!) ellauri411.html on line 136: Juutalaisuuden historia ja kuinka vanha juutalaisuus on? Juutalaisuuden alkuperä voidaan jäljittää muinaisiin ajoiin ja Lähi-idän alueelle, joka tunnetaan Kanaanina (nykyinen Israel ja Palestiina). Juutalaisuutta pidetään yhtenä vanhimmista monoteistisistä uskonnoista, jonka juuret ulottuvat yli 3000 vuoden taakse. Mutta ei se silloin vielä ollut monoteistinen. Jahwe karisti muut epäjumalat hännästään vasta rautakaudella. Siinä riitti profeetoille duunia.
ellauri411.html on line 160: sanoo, että ensimmäinen juutalainen, joka on juutalaisen kansan yhteinen esi-isä, on Abraham. Hän on myös yleinen heprealainen islamin ja kristinuskon patriarkka. Siksi kaikkia kolmea kutsutaan abrahamilaiseksi uskoksi. Sellaisenaan voimme sanoa, että Abraham oli juutalaisuuden perustaja sekä juutalaisen kansan fyysinen ja henkinen esi-isä. Juutalaiset itse eivät todellakaan kutsu Abrahamia uskontonsa perustajaksi sillä tavalla kuin kristinusko suhtautuu Kristukseen tai islam profeetta Muhammediin. Abrahamilta ei jäänyt mitään paper trailia. Eipä aavistaneet Gazan filistiinit mitä harmia niille oli luvassa Irakin suunnalta.
ellauri411.html on line 168: We cannot speak of Jewish history without referencing the ancient Israelites. Who were the ancient Israelites? They were the people who lived around the area that is modern Israel – also known as the promised land – before 1000 BCE. This area also used to be called the ancient Levant or ancient Canaan. The Israelites believed they were the descendants of Abraham, Isaac, and Jacob. But it is more likely that they were simply a cultural and linguistic homogenous group of people. Now it is politically wiser to say that they had been there all along:
ellauri411.html on line 169:
The evidence for the actual history of how İsrael became İsrael does not align with the Torah narrative that closely according to the current research and archaeology- rather than being migrants from elsewhere, it appears our ancient ancestors were just indigenous people who began differentiating themselves politically from their neighbours via the adoption If a monolatrous, or henotheistic religion that later evolved into monotheistic Judaism several centuries later. Henotheism is the worship and or belief of a single deity, while accepting the existence or possible existence of other deities. Monolatry is the recognition of many deities, but only consistent worship of a single deity.
ellauri411.html on line 172: The story of the Exodus and liberation from Egyptian enslavement is something that binds the Jewish people even closer together. The story goes that ancient Israel was suffering from great droughts. Thus, the ancient Israelites went down to ancient Egypt in search of sustenance. They were a minority in the Egyptian population and were enslaved by the Egyptian pharaohs. However, God intervened through the prophet Moses. He sent down the plagues to trouble the Egyptians and Moses led the Israelites away from Egypt.
ellauri411.html on line 174: The Israelites, being freed from slavery, journeyed through the wildernesses of Egypt and Canaan. Moses led them across the Red Sea and when they reached Mount Sinai, they received divine instruction from God there – the ten commandments. Ultimately, they reached the promised land once again. This was the area where Abraham, Isaac, and Jacob had resided generations ago.
ellauri411.html on line 176: Whether the Exodus from Egypt actually happened or not, it left the Israelites from 1000 BCE with a powerful feeling of bonding and community. They were personally invested in that history. The story of the liberation from Egypt gave them a powerful feeling of patriotism and it bound them together as one people.
ellauri411.html on line 178: The ‘Golden Period’ of ancient Israel is the years between 1010 and 931 BCE. This was the era in which King David and King Solomon ruled. The former is believed to have built the city of Jerusalem at the center of ancient Israel. King Solomon is believed to have constructed the first great temple in 957 BCE. It is safe to say that the so-called golden age only lasted for a very short time before the Assyrian Empire conquered them.
ellauri411.html on line 180: Of the twelve tribes, the northern ten tribes made up Israel and the two southern tribes made up the tiny kingdom of Judea. Although the latter survived the conquest of the Assyrian Empire, what with Hosea paying them tons of silver in tribute, they received a severe blow when the Empire of Babylon conquered it. This could have been the end of the Jewish religion since the Babylonians were in the habit of destroying the cultures of the places they invaded and conquered. However, many Jews fled to different parts of the Middle East and Egypt. This led to the beginning of the Jewish diaspora.
ellauri411.html on line 182: While the Israelite religion is not exactly the Jewish religion that is practiced in the modern day, it still has many similarities with it. The history of the ancient Jewish people is the story of a small group of people, surrounded by larger and more powerful parties, trying to hold on to their identity despite that. They were a monotheistic people with a very fervent belief in their one God which helped them preserve their identity, culture, and religion in the face of all the polytheistic religions they were surrounded by.
ellauri411.html on line 184: The Babylonian Empire didn’t last long beyond their conquest of Judea. The Babylonians were soon defeated and conquered by the Persians, who had very different policies about the people they conquered. They did not believe in exiling elites and wiping out local cultures. Rather, they wanted to ensure peace by restoring people to their homelands and letting them live by their ancestral laws. They even helped them rebuild their temples.
ellauri411.html on line 186: For this reason, the Persian Emperor Cyrus is extremely important to the Jewish people. He allowed the many Jews who had fled to return to Judea. The Israelites were henceforth known as Judeans (and later Jews) by everyone else. They still refer to themselves as the descendants of Israel however. This period of Persian rule is when the Torah, which had been passed down orally till then, was written down.
ellauri411.html on line 188: After this came the Greeks and the invasion of Alexander. That had a huge impact on the Jews, just as it did on the rest of the ancient world. Many Jews ended up joining his armies and traveling with him to various parts of the world. Everywhere that Alexander established a city (always called Alexandria) he gave people land grants to settle there. Thus, Jews settled all over the Hellenistic Empire.
ellauri411.html on line 190: Jewish history has been riddled with persecution at the hands of more powerful forces. The ancient Greeks and Romans looked upon the Jews and their worship of a single god with suspicion. But while the Greeks contented themselves with some anti-Jewish writings, this changed with the Roman Conquest. As the Romans began to take away the privileges of the Greek elite, the Greeks began to focus their anger on the Jews instead of on Roman imperialism.
ellauri411.html on line 192: This was especially true in Egypt, where tensions were brewing between all the different factions that lived there. The Roman conquerors saw the inhabitants of the conquered territories as either Romans or non-Romans. The Greek immigrants in various territories, who had become used to being treated as superior, were enraged at having their ‘rights’ taken away. In Alexandria alone, the Romans compromised that the Greeks and Jews could retain their privileges. In the rural areas, they were classified as foreigners and had all their privileges wiped away.
ellauri411.html on line 194: The Greeks did not think it fair that the Jews should be included in this compromise. They saw them as being lawless and uncivilized. They even accused them of hating God and having secret rituals where they cannibalized other humans. They accused the Romans of taking away privileges from the Greeks and giving them to Jews instead. The local people of Egypt, resentful of all outsiders, also bought into this false narrative and became increasingly anti-Jewish as well.
ellauri411.html on line 196: This ended in the destruction of the Jewish community in Egypt. Attacks, riots, and mobs became more and more common in the Jewish quarter through the first century CE. The Romans took away their land and the entire Jewish population in Egypt was gradually eliminated.
ellauri411.html on line 198: And then came the worst blow: Christianity. Even though Jesus himself and his teachings and followers were Jewish, his death came at the hands of the Jewish priests in Jerusalem. Believing Jews then refused to see Jesus as a Messiah. How could the Messiah have died? Thus, the movement around Jesus, after his death, was mostly formed of non-Jews or ex-pagans.
ellauri411.html on line 200: Christianity separated from Judaism by claiming Christianity as a replacement for Judaism. The leaders claimed that the Jews were reading their scriptures wrong and the Christians were the true Israelites. They claimed the Jews were blind and ignorant. When the Roman Empire conquered Judea and destroyed the Temple, the Christians took this as further confirmation of their beliefs.
ellauri411.html on line 202: The Christian and Jewish populations of those lands continued to fight for years afterward. As Christianity continued to expand and became the biggest religion in the world, anti-Jewish feelings became more and more common. Medieval Europe, dominated by the Catholic Church as it was, was especially notorious for anti-Jewish violence. They have been seen as the ‘others’ and as outsiders throughout history. This made them a convenient target for political leaders. It wasn’t even about their religion so much as it was the fact that their way of life did not fit in with the rest of society.
ellauri411.html on line 204: Juutalaisuudessa on useita pyhiä kirjoja, vaikka Toora on niistä kaikista tärkein. Toora on osa Tanakhia (heprealainen Raamattu) ja se on juutalaisten pyhä teksti. Tanakh on kokoelma heprealaisia pyhiä kirjoituksia ja nevi'imiä ja ketuvimiä sekä Tooraa. Tanakhin kertomukset eivät poikkea kristillisestä Vanhasta testamentista. Tanakh sisältää juutalaisten historiaa, runoutta, hymnejä, profeetallista ja viisauskirjallisuutta sekä mytologisia viittauksia.
ellauri411.html on line 227: Juudaika – kynttilänjalat, etrog-laatikko, shofar, Tooran osoitin, Tanach, natla. Ällöä kapista paimentolaissälää.
ellauri411.html on line 230: Etrog (Hebrew: אֶתְרוֹג, plural: etrogim; Ashkenazi Hebrew: esrog, plural: esrogim) is the yellow citron (Citrus medica) used by Jews during the weeklong holiday of Sukkot as one of the four species. Together with the lulav, hadass, and aravah, the etrog is taken in hand and held or waved during specific portions of the holiday prayers. Special care is often given to selecting an etrog for the performance of the Sukkot holiday rituals:
ellauri411.html on line 232: On the first day you shall take the fruit of majestic trees, branches of palm trees, boughs of leafy trees, and willows of the brook; and you shall rejoice before the Lord your God for seven days.
ellauri411.html on line 244: Die Samaritaner lokalisieren auf der Höhe des Berges den Altar der nach Dtn 27,4 EU und Jos 8,30 EU von Josua im Auftrag des Mose gebaut worden sei. Hier stand der Tempel der Samariter, der im 4. Jh. v. Chr. gebaut und um 129 v. Chr. durch den Hasmonäer-König Johannes Hyrkanos I. (135–104 v. Chr.) zerstört wurde. Tästä on profeetoissa paljon suukopua, vuorilla ei saisi pitää uhritulia. Garizimin vuori vs. Jerusalem kiista oli Jeesuxelle vettä ammentaneen polyandrisen samariattarenkin mielessä (Joh 4:20).
ellauri411.html on line 273: Noin kaksikymmentä vuotta sitten Internetissä julkaistiin juutalaisen rabbi Hayyim ben Yehoshuan erinomainen tutkielma The Myth of the Historical Jesus, Refuting Missionaries , jonka mukaan Paavali ja muut ovat Kristuksen tavoin puolimyyttisiä henkilöitä. Mitä se tarkoittaa? Tämä tarkoittaa, että historian tieteellä ei ole todisteita, jotka täyttävät sen ehdot väittääkseen, että nämä henkilöt olisivat koskaan olleet olemassa historiallisesta näkökulmasta. Mitä tahansa raportteja meillä onkaan, ne tulevat heidän organisaatioltaan ja sen seuraajilta sisäisellä tavalla, jota kukaan ei ole objektiivisin kriteerein vahvistanut. Mikään riippumaton lähde ei vahvista sitä, mitä on levitetty. Tämä Yehoshuan tutkielma on hyvin dokumentoitu luomaan todella hirvittäviä epäilyksiä ja vakavia halkeamia kristinuskoksi kutsutussa rakennuksessa ja sen historiassa. Jopa Paavalin kirjeitä kiistetään hänelle kuuluviksi monista ja monista mielenkiintoisista syistä. Toiset kiistävät yhden, toiset neljä, toiset seitsemän, toiset kaikki ja niin edelleen. Paavalin kirjeiden aitous on erittäin mielenkiintoinen kysymys, ja tutkijat käsittelevät sitä usein. Kaksi olennaista ja erinomaista kirjaa näistä ja muista aiheista ovat Forgery in Christianity ja Is it God's Word? (Onko tämä Jumalan sana?) amerikkalaislakimies ja tuomari Joseph Wheelless, joka teki hämmästyttävää tutkimusta kristinuskosta ja sen historiasta.
ellauri411.html on line 311: Oletetun Paulin oletetut kirjeet eivät vain ole lähelläkään antiikin tai nykyajan kreikkalaisten ja roomalaisten kirjailijoiden teoksia, joissa on kymmeniä kirjoja, joilla on suuri filosofinen ja tieteellinen arvo, vaan ne ovat täynnä ristiriitoja, harhaoppeja, häpeää, typeryyksiä, latteuksia, pikkujuttuja, epänormaalia teologiaa jne.
ellauri411.html on line 318: Ihmiskuntaa hallitsee ja pitää sen orjuutena, eivät yksittäisten yksilöiden syntit, "joiden puolesta Kristus kuoli", kuten evankeliumit yleisesti ja nimenomaan ilmaisevat, vaan paljon terävämpi käsite. Yksilö pelastuu tästä kirouksesta (Jumalan Jahven esikoisia vastaan) vain uskon, armon, uhrin, veren, kohtalon kautta ( esim. Room. 5:15 jne., kuten pian näemme.). Ja kirouksen merkitys tässä on se alkuperäinen Jumalan Jahven kirous esikoista vastaan, joka pitää koko ihmiskunnan välittömän tuhon ja iankaikkisen rangaistuksen hirsipuun alla, Jumalan Jahven vihan vuoksi. Nämä synnin ja kirouksen käsitteiden yleistykset ja epämääräisyydet olivat väärässä paikassa, valitettavaa, virheellistä ja tuhoisaa pseudoplatonismia ja jopa juutalaisskeptikkojen gnostiikkaa ja merkityksettömiä Paavalin kreikkalaisen filosofian kannalta!
ellauri411.html on line 340: Hyviä kokoelmia ristiriitaisuuksista ja kommenteista löytyy seuraavista kirjoista: a) Thomas Mara The Contradictions of the New Testament . b) Vanhan testamentin ristiriidat paljastuvat Leo Taxilin kirjassa Fun Bible, joka on käännetty kreikaksi ranskasta . c) Joseph Wheellessin kirjoissa sekä kaikissa muissa kirjoissa, jotka mainitsemme tässä paperissa, ja monissa, joita emme mainitse. On mahdotonta käsitellä kristillisen historiallisen sisällön kysymyksiä ja olla mainitsematta joitain, jopa kaikkein silmiinpistävimpiä, ristiriitaisuuksia, jotka johtuvat siitä valtavasta määrästä ristiriitoja (mutta myös absurdeja väitteitä ja virheitä), joita kaikki jumalallisesti inspiroidut kirjoitukset ovat väärällään.
ellauri411.html on line 342: Jopa 1. Korinttilaisille 1:27:ssä hän sanoo kauhistuttavan hölynpölyn: "mutta Jumala valitsi maailman lapset häpeämään viisaita, ja Jumala valitsi maailman heikot häpeämään vahvoja. Pokémon! Valizen sinut! Ash Ketchum, 10-vuotias Pallet Townista, on vihdoin tarpeeksi vanha saadakseen ensimmäisen Pokémoninsa! Hän nukkuu kuitenkin pommiin, ja ainoa jäljellä oleva Pokémon professori Oakin laboratoriossa on vahvatahtoinen Pikachu!
ellauri411.html on line 350: On hyvin uteliasta, kuinka nämä elementit löydettiin 1. vuosisadan kirjeistä: Joko ne ovat 2. vuosisadan lopun interpolaatioita tai joku muu kirjoitti nämä kirjeet ja laittoi alle nimen Paavali, tai jokin yhdistelmä näistä. Nämä elementit ja muut, joita tarkastelemme ja näemme alla, eivät kuitenkaan tee hukkapätkä Paavalista jättiläistä, vaikka filosofia tai vallankumouksellista, millaisexi jotkut yrittävät lujasti esittääkseen hänet.
ellauri411.html on line 352: Älä unohda, että kreikkalaisten kirjojen polttaminen aloitettiin Paavalin käskystä Efesoksessa, koska heidän väitetään pitäneen ne taianomaisina tai paholaisesta ( Apostolien teot ith : 19). Kirjeissään hän kertoo ja kehottaa meitä välttämään filosofeja ja että Jumalan viisaus paljastettiin pikkulapsille ja tietämättömille (esim. 1. Kor. 1:27, ks. myös viittaukset suvaitsemattomuuteen alla.). Tässä on kysymys metodisesta rahvaan hämärtämisestä, ei gigantismista, filosofiasta tai vallankumouksesta.
ellauri411.html on line 356: Myöhemmin Paavaliin perustuva protestantismi kehitti sellaista toimintaa, sosiaalista käyttäytymistä ja psykologiaa, joka erilaisten hyvien ja pahojen asioiden joukossa tarjosi meille kapitalismin sosioekonomisena järjestelmänä (katso professori Max Weberin kreikaksi kääntämä kirja, Protestanttinen etiikka ja sen Spirit Capitalism ja samanmielisten kirja Weberin, professori RH Tawneyn kanssa . Religion and the Rise of Capitalism (Religion and the Rise of Capitalism).
ellauri411.html on line 371: 8:24 ja Heprealaisille 1 : 1, joita teologit pitävät "korkeimpina filosofisina johtopäätöksinä", vaikka itse asiassa ne ovat täyttä kuraa . Jos nyt se, mitä uskotaan tai toivotaan, muuttuu myös todexi, se on suuri asia suurelle Paavalille. Kaikki mitä uskot on automaattisesti todellisuutta vain siksi, että uskot sen! Vau, hyvin tehty, emmekä tienneet sitä! Toisin sanoen Pavlos myi murskattua ilmaa!
ellauri411.html on line 379: Humanisti Thomas Paine on tuominnut monumentaalisissa teoksissaan ( Age of Reason , Age of Reason jne.) tämän Paavalin ennaltamääräämisopin Jumalan pilkkaamiseksi. Tosin Paineen Jumala ei tietenkään ollut Paavalin Jahve. Suuri nykyaikainen analyyttinen filosofi Ludwig Wittgenstein tekee saman arvion monien arvoarvioiden joukossa Paavalista persoonana, hänen opetuksensa ja hänen suhteensa evankeliumiin kirjassa Kulttuuri ja arvot. Kun taas naisilla ainoa tai lisätapa pelastua on synnyttää lapsia ( 1. Timoteukselle 2:15 ). Tule etsimään mieleisesi tapa!
ellauri411.html on line 407: Historiallisesti tiedämme, että Jeesuksen päivinä fariseuksilla oli vain vähän valtaa ja vaikutusvaltaa oikeuttaa kaikki nämä hyökkäykset heitä vastaan, kuten evankeliumeissa kerrotaan. Fariseus Hillel vanhimman moraalinen opetus Jeesuksen vuosina on sama kuin melkein kaikki evankeliumien moraaliset opetukset . Juutalaisten roomalaisia vastaan suunnatun suuren vallankumouksen katastrofaalisen epäonnistumisen, Jerusalemin tuhon ja temppelin polttamisen jälkeen fariseukset näyttäytyivät kuitenkin juutalaisuuden eloonjäämisen jatkajina ja edustajina, joilla on uudet kasvot, jotka ovat kasvot. rabbiinisesta juutalaisuudesta.
ellauri411.html on line 409: Sitten tässä pelottavassa sotkussa juutalaiskristityt toivat evankeliumit ensimmäisen kerran esiin , 40-60 vuotta perustajansa ristillä kuoleman jälkeen ja 20-30 vuotta Paavalin kirjeiden jälkeen. (Erittäin outoa tämä viive! Mitä mieltä olette?). Luopumus päättyi roomalaisia vastaan toteutetun toisen vallankumouksen epäonnistumiseen (132-135 jKr.). Uusi katastrofaalinen epäonnistuminen, lukuun ottamatta erilaisia kauhistuttavia seurauksia ja tapahtumia, sinetöitiin seuraavilla kolmella tapahtumalla:
ellauri411.html on line 411: 1) Vallankumouksen johtajan Simeon Bar Kokhban(x) kuolema vuonna 135 jKr., jonka ylipappi Akiba oli voidellut (pseudo)messiaaksi. (H Bar Kossibach = Tähden poika, mikä jälleen Vanhan testamentin "profeetallisen" kohdan mukaan maksoi heille kalliisti.). Huomaa, että Bar Kokhba(x) mestasi monet kristityt, jotka kieltäytyivät taistelemasta hänen kanssaan roomalaisia vastaan.
ellauri411.html on line 433: Viisaus "syö ja juo, sillä huomenna me kuolemme", jota Paavali käyttää väitetysti "todistaakseen kuolleiden ylösnousemuksen", 1. Korinttilaisille 15:32, on Jesajaa. "Jos minä taistelisin miestä vastaan Efesossa, mitä hyötyä siitä minulle on? kuolleet eivät nouse ylös, me syömme ja juomme, sillä huomenna me kuolemme", hän ei koskaan ilmaissut muinaista maailmaa. Muutamaa yksittäistapausta lukuun ottamatta, joista ei kannata puhua, antiikin maailma kokonaisuudessaan ilmaisi itsensä lauseella: " syökäämme, juokaamme, nussikaamme ja filosofoikaamme kuolemaan asti." Hyvin ajateltu Robin! Kuitenkin Paavalin eskatologinen, täysin halveksittava, tuhoava jne. teologia, sellaisena kuin olemme sitä tähän mennessä tarkastelleet, mutta myös kristinuskon teologia kokonaisuudessaan, korvasi molemmat sananlaskulausekkeet sanoilla: sillä me kuolemme ja ylihuomenna nousemme ylös uudelleen. Ryypätään, ryypätään, joka päivä ryypätään. Ja kun aamu on ohi niin lisää kännätään.
ellauri411.html on line 473: Naisten kohtelu, Paavalin yleinen asenne avioliittoa vastaan sekä neitsyyden ylivalta (1. Kor. 7 : 1-4 , 7 : 25-40 ) , kuten Paavalissa kuvataan (ja Ilmestyskirjassa Ioannou , vrt. iii:4) , johti eroottisen elementin tuomitsemiseen joko molemminpuolisena emotionaalisena vetovoimana tai seksuaalisena nautinnona tai lisääntymisenä. Tämä tuomio alkaa Mooseksen kirjan luvusta 2 , 3 luomismyytillä, petoksella ja Eevan ja koko Pentateukin, jatkuu Paavalilla ja Ilmestyskirjalla ja sitten pyhillä, Jumalalle antavilla isillä. Lue esimerkiksi juutalaiskristityn Johannes Chrysostomos kauhea kirja The Gift of Virginity , samoin kuin Tertullianus, Augustinus jne. Kaikki ihan supermiehiä lyttäämään ja tuomitsemaan. Yllä olevan epätodennäköisen monimutkaisuuden ja järjettömyyden myötä tästä tuomiosta tuli lopullinen ja kattava.
ellauri411.html on line 497: Matteus 5 : 17-18: Älä luule, että olet tullut kumoamaan lakia tai profeettoja, etkä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Aamen, sillä minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pienikään hiukkanen, ennen kuin kaikki on täytetty. (Ja Luukas 16:17.) Tai no, kullin nyljennästä voidaan ehkä luopua, vai mitä Paavali?
ellauri411.html on line 537: Se, mitä Paavali kertoo meille naisesta, osoittaa, että hänen asemaansa alennettiin ennemmin kuin ylennettiin, jos sitä verrataan naisten asemaan tietyissä yhteiskunnissa silloin ja kauan ennen. Naisella muinaisessa Spartassa oli samanlainen sosiaalinen rooli kuin miehellä. Spartan naisten vapaus ja heidän roolinsa yhteiskunnassa ja lasten kasvatuksessa tunnetaan hyvin. Muinaisessa Ateenassa naiset vaimoina olivat ehdottoman kunnioitettuja henkilöitä, kun taas kumppaneita korostettiin usein henkilöinä, joilla oli suurta taiteellista, poliittista ja koulutuksellista arvoa. Esimerkiksi Aspasia Perikles, Thais, josta tuli lopulta M. Aleksanteri Ptolemaios Sotirosin vaimo, Lais Korintista jne. ovat hyvin tunnettuja. Roomassa meillä on roomalaisen yhteiskunnan vaimot ja naiset, joilla oli suuri rooli ja vaikutus. Rooman emäntä oli täysin kunnioitettava henkilö ja meillä on esimerkkejä upeista rouvista, kuten Libya, Octavia jne. (Se, mitä Tacitus välittää Libyaa vastaan, kirjoitettu sata vuotta myöhemmin, on nykyään joidenkin hänen aikalaistensa tarkoituksellisena panetteluna. Uusi tutkimus paljastaa, että Libya oli luonteeltaan poikkeuksellinen ja vertaansa vailla oleva kauneus ja persoonallisuus, suuren keisarin arvokas kumppani. Esim. Kreikkalainen Pantheon- lehti , numero 19 ja professori Anthony A. Barrettin kirja Livia, ensimmäinen keisarillisen Rooman nainen . Kaikki tämä juutalaiselle Paavalille, joka tunsi vain nimettömän Vanhan testamentin ja juutalaisen perinteen, ei ollut vain tuntematonta, vaan myös mahdotonta kuvitella. Elämän ilo, rakkaus ja avioliitto sekä naisten aktiivinen rooli uskontojen palvonnassa (papittaret) olivat juutalaismieliselle Paavalille täysin kiellettyjä, aivan kuten hän kieltää ne kirjeissään.
ellauri411.html on line 539: Katsotaanpa myös joitain tuloksia "jättiläisen" Paavalin "vallankumouksesta", jotka osoittavat, että naisten asema todellakin oli huonontunut. Kristityt tuhosivat Hypatian barbaareimmalla tavalla ja Aleksandrian patriarkan (415 jKr.) pyhän Kyrilloksen moraalisella uhrautumalla, koska hän oli korkeasti koulutettuja ja julkisesti opetettuja miehiä, mikä oli Paavalin kieltämää, kuten edellä näimme. A ΄ Plussat Ti mo the on 2 : 11-12 jne.). Kun Hypatia luennoi, hänellä oli valtava joukko kuuntelijoita, enimmäkseen miehiä, kun taas Cyrilin puhuessa hänen yleisönsä mitattiin sormilla... jne. Jos haluat enemmän analyysiä naiskysymyksestä ja muista pyhien isien asiaan liittyvistä asioista, lue : Tertullianus (esim. "Jokainen nainen on Eeva, olet portti paholaisen luo, olet kielletyn puun rikkoja, olet jumalallisen lain karkuri, olet..."), Jerome, Boethio (esim. "Nainen on viemäriin rakennettu temppeli"), Chrysostomos (esim. "nainen on välttämätön paha", "nainen kerran puhui ja tuhosi kaiken"), Origenes (joka masturboi itseään, jotta naiset eivät joutuisi skandaaliksi ja Taivasten valtakunnan armo, Matteus 12:12 ), Klemens Aleksandrialainen ( esim. "Jokaisen naisen tulee olla täynnä häpeää, vaikka hän ajattelee olevansa nainen"), Ignatius Loyola, Pyhä Augustinus (esim. "Naisilla on ehdottomasti oltava ei valistusta tai koulutusta, mutta todellisuudessa heidät on eristettävä, koska he aiheuttavat vihamielisiä ja hurjan kovia erektioita pyhissä miehissä." Calvino, Odo of Cluny (s. esim. "Naisen syleileminen on kuin lantasäkin syleilyä"), Martin Luther (esim. "Jos nainen kuluu ja kuolee lopulta synnytykseen, sillä ei ole väliä. Anna hänen kuolla synnytykseen, tästä syystä on olemassa. ...” 1 Timoteus pätee tähän b΄: 15), Paavaliin perustuva protestantismin puritaanisuus jne. Luettelo kaikista helmistä juutalaiskristillisyyden naisia vastaan valaiseilta on "loputon". Se, mitä olemme laittaneet tähän, on pieni näyte. Onko (Paavalin kristinuskon) teologien välinen kiista siitä, onko naisilla sielu vai ei...? Paavalin "vallankumouksen" huipentuma oli kymmenien tuhansien viattomien naisten (ja muutaman miehen) polttaminen tai hukkuminen tai tappaminen muilla kristityillä kidutuksilla, koska heitä pidettiin hyvinä ja pelastuneina noitiina, mikä päättyi noin 1800+, mutta satunnaisia taudinpurkauksia ilmaantuu. ja sen jälkeen. Vain monet humanitaariset henkilöt, kuten Thomas Paine, korottivat ääntään ja arvoaan näitä kauhistuttavia rikoksia vastaan, kunnes ne lopettivat.
ellauri411.html on line 616: Korinttilaisille iii : 1-40 (katso myös Apostolien teot iii : 6) hän selittää meille kielillä puhumisen käyttöä (epäselvä itku ja hölynpöly), sen suhdetta profetiaan ja kuinka se pitäisi tehdä. On todella "tyhmää lukea prochomenia!". Lue tämä raportti ja haluan sinun kertovan minulle, mitä ymmärrät! (Kuka tietää, mitä hän poltti tai nieli sanoakseen tuollaista hölynpölyä.). Muut kirjoitukset, joissa mainitaan Paavalin kieli poskessa tai pilataan siitä, ovat seuraavat: Kelson tosi sana, Loukianon Pere Pere gri nou Teleu tis , Karl Kautskyn kreikkalainen kirja Kristinuskon alkuperä , Yanis Kordato u ja tekijät. Robert Ambelain. Joten kysymme: Eikö tämä kaikki loukkaa täydellistä, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävää Jumalaa Hänen täydellisen, lähtemättömän ja ikuisen moraalinsa ja logiikkansa kustannuksella? Millainen kaikkivaltius Hänellä sitten on ja missä on Hänen täydellisyytensä ja kaikkitietävyytensä? Samat ja samankaltaiset edellytykset kohdellaan eri jumalien ja pappien kanssa, kun Skoran on tarkoitus välttää (mutta he yrittävät välttää niitä, kuten libanonilaiset tekivät) Mooseksen lain kanssa, kuten juutalainen canneln, heprea, antoi. juutalainen Jahve, josta tuli myöhemmin oudolla tavalla kristittyjen Isä ja muslimien Allah. (Olkoon viisaat viisaita!). On huomattava, että vielä nykyäänkin kielet ovat käytössä joissakin kristillisissä lahkoissa (helluntailaiset jne.).
ellauri412.html on line 49: Eliotin Tomista Jesajan ja Hesekielin textit oli ihan parasta. Jesaja (hepr. יְשַׁעְיָהוּ) oli juutalainen profeetta. Hän vaikutti Jerusalemissa noin vuosina 740–700 eaa. Siis vähän myöhemmin kun näkövammainen Homeros kynäili Troian sodasta.
ellauri412.html on line 53: Jesaja palveli IDF:ssä Juudaa ja Jerusalemia Juudan kuninkaiden Ussian, Jotamin, Ahasin ja Hiskian alaisena. Kuninkaat Pekah ja Hosea hallitsivat Israelin pohjoista valtakuntaa, joka lakkasi olemasta 740 eaa., sinä aikana jona Jesaja palveli profeettana. Muita samaan aikaan toimineita profeettoja olivat Miika, Hoosea ja Oded. Ilmeisesti Jesaja aloitti profetoimisensa myöhemmin kuin Hoosea ja ennen Miikaa. Jesajan julistuksen ytimenä oli Jahven pyhä majesteettisuus. Hän on kirjoittanut Vanhaan testamenttiin kuuluvan Jesajan kirjan. Jesajan kirjan luvut 40–66 eivät kuitenkaan kaikkien tutkijoiden mukaan ole hänen kirjoittamiaan; näiden mukaan luvut 40–55 on kirjoittanut tuntematon Deuterojesaja, luvut 56–66 puolestaan Tritojesaja. Jesajalla oli muutakin perettä. Hänen vaimoaan sanottiin profetissaxi, mikä ei nähtävästi merkitse pelkästään profeetan vaimoa. Nimeä ei löydy kuitenkaan?
ellauri412.html on line 55: The second Isaiah section, Deutero-Isaiah, was likely written by an anonymous writer (or writers) in the Sixth century BCE when the Jewish people were in exile. This is a time jump of approximately 150 years; the city of Jerusalem has already been destroyed and the people are living in captivity. It is not likely that Proto Isaiah was acquainted with Lälli Kooros the Second, four-wheel drive cherubs notwithstanding. Ne jotka kannattavat näkemystä kolmesta kirjoittajasta, jakavat kirjan toisen kerran luvun 55 kohdalta. Heidän mukaansa Tritojesaja on lisännyt kirjaan vielä Babylonin episodin jälkeen fan fiction tyyppisiä siikveleitä.
ellauri412.html on line 57: Hesekiel (יְחֶזְקֵאל "Jumala vahvistaa", hepreaksi Yəḥezqel) oli yksi Israelin profeetoista. Se mikä ei tapa vahvistaa. Hän oli papin poika ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Hänet vietiin muun herrasväen mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 eaa kuten Jesaja oli ennustanut. Hänen nimissään on Raamatun Vanhan testamentin hesekielen kirja, joka on hesekieltä koskevien tietojen päälähde.
ellauri412.html on line 64: I met a sweet gal named Jerusha. Upon hearing her name, I squealed, “I’ve never met a Jerusha!!” She looked rather startled. (I do that to people sometimes.) “You know who Jerusha is?” “Of course! She’s King Uzziah’s wife in the Bible.” This sweet girl smiled and confessed she’d stumped many Bible nerds with her name. I wouldn’t have known either unless I’d been studying Isaiah and the kings who reigned during his ministry. Here’s another woman I’ve read over at least a dozen times–Ahinoam. I knew one of David’s wives was Ahinoam, but did you know King Saul’s wife was also named Ahinoam? Aha! Got you there! And what about Job’s wife? Scripture doesn’t even name her. We only know her as the crotchety old gal that gripes at her suffering husband. The shepherd girl in Solomon’s Song of Songs is another one who gets no name. At least we know she was loved. And how! Isaiah’s wife is another woman mentioned but given no name.
ellauri412.html on line 66: Jesajan pojan nimen Sear-Jasub merkitys on ’pelkkää jäännöspalaa; jäljelle jäävät palaavat’. Tämä nimi oli profeetallinen sillä tavoin, että Juudan valtakunta hävitettiin aikanaan ja vain jäännös palasi pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen. Tuo pieni jäännös palasi, kun Persian kuningas Kyyros antoi säädöksen, joka vapautti sen Babylonista 70 vuotta kestäneen vankeuden jälkeen. Loput viihtyivät niin hyvin Babylonin jokirannoilla että jäivät sinne asumaan. Toiselle Jesajan pojalle annettiin nimi jo ennen siittämistä. Pojalle annettiin Jumalan käskystä nimi Maher-Salal-Has-Bas, jonka merkitys on ’Kiirehdi, oi saalis! Hän on rientänyt ryöstämään’ tai ’Saaliille kiirehtien hän on rientänyt ryöstämään’. Sanottiin, että ennen kuin tuo poika osaisi huutaa: ”Isä!” ja ”Äiti!”, poistettiin uhka, jonka Syyrian ja Israelin kymmenen heimon valtakunnan välinen salaliitto muodosti Juudalle.
ellauri412.html on line 68: of+the+dry+bones3.jpg" width="90%" />
ellauri412.html on line 80: Deutero-Jesaian ajatukset vapaaehtoisesta kärsimyksestä olivat todellakin uusia tapoja, joilla vangit saattoivat löytää ainakin osittaisen selityksen – jumalallisen tarkoituksen ymmärtämisen – kokemilleen vaikeuksille. Profeetta näkee israelilaisen kansan Jahven palvelijoina ja hänen valittuna kansanaan, mutta valittuna kärsimykseen, jotta todellinen uskonto voitaisiin tuoda niille, joita ei voi saavuttaa millään muulla tavalla. Se, mitä ei voitu saavuttaa väkisin tai väittelyn avulla, voidaan saavuttaa rakkauden voimalla, joka ilmenee viattomien vapaaehtoisena kärsimyksenä syyllisten vuoksi. Puhuessaan Jehovan puolesta Deutero-Jesaias sanoo Israelin ja Juudan kansalle: "On liian pientä, että te olette minun palvelijani palauttaa Jaakobin heimot ja palauttaa ne Israelin heimot, jotka olen säilyttänyt. Minä teen myös teidät perävaloksi pakanoille, jotta voisitte tuoda pelastukseni maan ääriin."
ellauri412.html on line 86: Deutero-Jesajan suurin saavutus on hänen sijaiskärsimyksen idean kehittäminen. Vaikka hän puhui ensisijaisesti oman kansansa kärsimyksistä, emme saa ajatella, että hän yritti antaa historiallisen selostuksen tavasta, jolla vain he reagoivat onnettomuuksiinsa. Pikemminkin hän esitti ihanteen, jonka noudattaminen antaisi uutta valoa kysymykseen ansaitsemattomasta kärsimyksestä. Ihmiset ymmärtäisivät, että tilanne, johon heidät asetettiin, tarjosi heille mahdollisuuden näyttää vieraille kansoille uskontonsa todellista henkeä. Kuten muutkin profeetat ennen häntä, Deutero-Jesaias ei koskaan epäillyt, etteikö jumalallinen tarkoitus lopulta saavutettaisiin, mutta menetelmä, jolla se saavutettaisiin, oli jotain aivan erilaista kuin aiemmin ajateltiin. Eli muuta kuin tämä hammurabimainen verikostoidea. Sijaiskärsimys eli syntipukkiajatus oli ajatus, jolla oli suuri merkitys, ja vaikka se näytti olleen liian ylevä ihanne ihmisten enemmistölle joko ymmärtää tai seurata, jotkut ihmiset uskoivat sen totuuteen. Seuraavien vuosisatojen aikana monet tilaisuudet olivat esimerkki tästä ihanteesta. Kristityt ovat jo pitkään ymmärtäneet, että Jeesuksen Nasaretilaisen elämä ja kuolema ovat parhaita esimerkkejä siitä, mitä Deutero-Jesaias julisti nykyaikaisille pakkosiirtolaisilleen Babylonissa. Eise silti ollut mikään ennuste, juutalaiset vänkäävät. Markku, Paavo ja kaverit vaan jälkikäteen vääntelivät Jeshuan tarinaa Jes. 52 kerrotun muotin mukaisexi. Se oli salaliittoteoria!
ellauri412.html on line 106: Niin Herra leikkasi Israelilta pään ja hännän. Hännänhuippuna ollaan me profeetat ja profetissat. Assyrialla on minun vihani ruoska ja suuttumukseni sauva kädessä, ikään kuin puinen sauva heiluttaisi ihmisen kättä! Tai häntä koiraansa. Mies purisi koiraa. Mikä oxymoron! Maa on kuin kuumesairas, tautiinsa menehtymässä ja niin vähiin käyvät puut metsissä ja raakut puroissa, että lapsikin voi ne merkitä muistiin.
ellauri412.html on line 139: Nyt palatkaamme profeettaan. Jesaja oli tehnyt kuten Herra käski ja kulkenut 3v vaatteetta ja paljain jaloin. Assyrian kuningas kuljettaa sotavankeja Egyptistä ja pakkosiirtolaisia Nubiasta, nuoria ja vanhoja, alastomina, jalat ja pakarat paljaina, ihan Jesajan vetimissä. Miten noloa! Tämän näyn tähden minä kivusta käperryn, tuskat tarttuvat minuun kuin synnyttäjän tuskat. Pöytää siellä katetaan, istuintyynyjä asetellaan, syödään ja juodaan. Silloin kuuluu: – Jalkeille, ruhtinaat, öljytkää kyrpänne juhlakuntoon! Jumala, Hra Sebaot, kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin. Hän kehotti teitä ajamaan molemmat päänne paljaaksi ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.
ellauri412.html on line 175:
It's October 31 and I don't go looking for the occult or demonic, it's just there, and lucky you - I'm going to share it with you. Today's diatribe on paganist beliefs that can lead you straight into the bowels of hell is brought to you by Asherah. When you want your sex and religion on the same plate, Asherah is the pagan fertility goddess for you.
ellauri412.html on line 177: Asherah, or Ashtoreth, was the name of the chief female deity worshiped in ancient Syria, Phoenicia, and Canaan. The Phoenicians called her Astarte, the Assyrians worshiped her as Ishtar, and the Philistines had a temple of Asherah. Asherah was a fertility goddess, and considered a high deity by the Canaanites on the level of their god Baal. God wasn't crazy about Asherah worship and warned Israel about it several times, commanding them repeatedly to tear down the symbols of Asherah worship, the Asherah pole, also known as Asherim or Asherah Groves:
ellauri412.html on line 181: You shall tear down their altars and smash their sacred pillars and burn their Asherim with fire, and you shall cut down the engraved images of their gods and obliterate their name from that place. (Deuteronomy 12:3)
ellauri412.html on line 183: You shall not plant for yourself an Asherah of any kind of tree beside the altar of the LORD your God, which you shall make for yourself. (Deuteronomy 16:21)
ellauri412.html on line 185: 25 Now on the same night the LORD said to him, "Take your father's bull and a second bull seven years old, and pull down the altar of Baal which belongs to your father, and cut down the Asherah that is beside it 26 and build an altar to the LORD your God on the top of this stronghold in an orderly manner, and take a second bull and offer a burnt offering with the wood of the Asherah which you shall cut down. (Judges 6:25-26)
ellauri412.html on line 187: The sons of Israel did what was evil in the sight of the LORD, and forgot the LORD their God and served the Baals and the Asheroth. (Judges 3:7)
ellauri412.html on line 189: God had a reason for detesting the worship of Asherah, the rites used to worship Asherah were sexual and involved prostitution of both sexes. God hates everything having to do with sex for he has not got what to fuck with.
ellauri412.html on line 193: 17 None of the daughters of Israel shall be a cult prostitute, nor shall any of the sons of Israel be a cult prostitute. 18 You shall not bring the hire of a harlot or the wages of a dog into the house of the LORD your God for any votive offering, for both of these are an abomination to the LORD your God. (Deuteronomy 23:17-18)
ellauri412.html on line 195: 22 Judah did evil in the sight of the Lord, and they provoked Him to jealousy more than all that their fathers had done, with the sins which they committed. 23 For they also built for themselves high places and sacred pillars and Asherim on every high hill and beneath every luxuriant tree. 24 There were also male cult prostitutes in the land. They did according to all the abominations of the nations which the Lord dispossessed before the sons of Israel. (1 Kings 14:22-24)
ellauri412.html on line 197: As I mentioned, God doesn't like the worship of Asherah, and He is pretty adamant about it (well, 'hard' is perhaps not the word to use). In the Bible you know something is important if it is repeated, when Jesus said "Truly, truly I say to you" or "Amen, amen I say to you" depending on the bible version (John 12:24) He means 'This is the TRUTH - listen up.' and again when the angels sing that God is "Holy Holy Holy" (Isaiah 6:3) there should be no question in your mind that God is in fact Holy. So when you see that shrine prostitution worshiping Asherah is mentioned about 40 times in the Old Testament, and every single time it's in a very negative context, you know God is not happy with that idea. No sir, he is mad as Hell.
ellauri412.html on line 199: From the orgies with temple prostitutes on the high places under the trees surrounding Jerusalem, in ancient times, to the sex magick promoted by modern day occultists like Aleister Crowley (known through the UK as the most evil man in history), Anton LaVey (High priest and founder of the Church of Satan) and Gerald Gardner (the inventor of Wicca), the idea of sexual activity being an important part of occult has permeated every culture since man began to congregate. In the East you have “tantric” practices in Hindu and Buddhism. Throughout Europe, you have pagan sex rituals. And in the Holy Land we've covered the Bible's warning about the temple prostitutes which permeated the land throughout history–through Babylon, Rome, and Greece. Pagan idolatry always involves sex. Whereas sex is virtually absent from The Bible, well, from New Testament anyhow.
ellauri412.html on line 203: 1 King Solomon, however, loved many foreign women besides Pharaoh’s daughter - Moabites, Ammonites, Edomites, Sidonians and Hittites. 2 They were from nations about which the Lord had told the Israelites, “You must not intermarry with them, because they will surely turn your hearts after their gods.” Nevertheless, Solomon held fast to them in love. 3 He had seven hundred wives of royal birth and three hundred concubines, and his wives led him astray. 4 As Solomon grew old, his wives turned his heart after other gods, and his heart was not fully devoted to the Lord his God, as the heart of David his father had been. 5 He followed Ashtoreth the goddess of the Sidonians, and Molek the detestable god of the Ammonites. 6 So Solomon did evil in the eyes of theLord; he did not follow the Lord completely, as David his father had done. (1 Kings 11:1-6)
ellauri412.html on line 208: There are some people out there that believe that Christmas trees are modern day Asherah poles but their argument is weak. You have a better chance of making an argument that Christmas trees are neo-pagan earth worship rather than Asherah poles. Ron Garret at Ron Big Black Garrett blog makes a strong case for stripper poles being Asherah poles, and I have to agree with him. Satan doesn't have to think up new tricks when the old ones work just fine.
ellauri412.html on line 214: And to top it all off - our Mormon friends have a special name for Asherah: Mrs. God. I'm too broken hearted to comment. Jahve divorced Ashera ages ago. Why bring up that old shit again?
ellauri412.html on line 216: Lord in heaven, my Father and creator of all things great and small, if it is in your will please have mercy on your sick, sad, sin filled creatures. Please help those of us who know You and worship You and praise You to bring Your word to our fellow sinners. Please help us glorify You by allowing us to lead them to Your unfucked son Jesus Christ where the Holy Spirit can continue Your plan of divine salvation with another virgin. In Christ Jesus name we beg of you. Cut off our peckers if nothing else avails. Or get rid of women, those fleshy Ashera poles!
ellauri412.html on line 224: Samariastakaan ei Jesajat paljon perusta. Ne on juomareita, kai koska viinirypäleitä kasvaa runsaammin. Sen käy kuin alkukesän varhaisviikunan: kun joku sen näkee, se tuskin ehtii kädessä käväistä kun on jo kadonnut suuhun. Nuokin papin pannahiset ovat viinistä humaltuneita, horjahtelevat väkevien juomien huumaamina: pappi ja profeetta (en minä) juovat ja horjuvat, viini on vienyt heidät mukaansa. He horjuvat juopuneina, hoippuvat näkyjä nähdessään ja kompastuvat oikeutta jakaessaan. Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta,
ellauri412.html on line 225: kaikkialla saastaa, ei missään puhdasta paikkaa selvälle profeetalle istua. Pilkkaa tekevät vain Juudean Jesajista. Niinpä Herran sana on heille vain tätä:
ellauri412.html on line 278: Kyllä se on toi Jerusalem. Entä onko tolle, lege tästä kohtaa pykäläviidakosta? Eivaan sen sanoi enkeli Hipon Augustinuxelle Milanossa. Profeetta on tavixille kuin kuolleen meren hiiltynyt kirjakäärö, joka hajoo auki käärittäessä. Voi teidän kieroutuneita ajatuxianne! Vaan kalkkiviivoilla ne, joiden pieru on eksyksissä, tulevat järkiinsä, ja marisijat ottavat opikseen. Väärintekijät revitään juurineen maasta kuin lupiinit.
ellauri412.html on line 342: Hölmö Hiskia meni näyttämään babylonialaisille kaikki aarteensa. Jesaja repi pelihousunsa ja ennusti: köpelösti käy. Niinkuin kävikin. Ei siinä kummostakaan profeettaa tarvittu.
ellauri412.html on line 361: Vielä vähäsen Kyyroxesta, vaikka Jesaja, joka vaikutti Jerusalemissa noin vuosina 740–700 eaa, ei tietystikään tiennyt mitään lälli Koorexesta, joka vainosi kreikkalaisia noin 576–529 eaa. Vaan olihan se profeetta. Älä pelkää, Jaakob, sinä Mauno Mato, sinä Israelin vähäinen väkipyörä! Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua Jesaja, ja porukoitasi. Ne, jotka sinua syyttävät, tuhoutuvat, häviävät olemattomiin. Hakemallakaan et heitä enää löydä, suurennuslasillakaan, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan.
ellauri412.html on line 424: hopea on häpeä, js pronssi katastrofi.
ellauri412.html on line 521: Anteeksipyytelevä professori Usko uskoo Theologiaan. R. L. Solberg (talli) 5 vuotta sitten. Isaiah. Usein kutsuttu "kielletty luku", Isaiah 53 on merkittävä kiistan lähde. Ei vain juutalaisen ja kristinuskon välillä, vaan jopa itse juutalaisimisen sisällä. Kunnes Kristus tuli, juutalaiset juutalaiset ja rabbit sopivat ympäriin pukeutuneena siihen, että Jesaja 53 oli ennusti Messiaan. Mutta kun kristillinen evankeliumi alkoi levitä, tämä luku Jesajassa alkoi aiheuttaa ongelmia juutalaisuudessa, koska se muistutti avoimesti Jeshuan (Jesus) elämää ja työtä Messiaana.
ellauri412.html on line 523: Eitan Bar, syntyperäinen juutalais-Israelin tutkija: 1600-luvun juutalainen historioitsija Raphael Levi myönsi, että kauan sitten rabbit lukivat Isaiah 53 synagogassa, mutta kun luvun jälkeen tuli "argumentit ja suuri hämmennys", rabbit päättivät, että yksinkertaisin asia olisi vain ottaa tämä ennuste pos profeettojen (Haftarot) lukemistosta synagogissa. Siksi tänään, kun luemme Jesaja 52, pysähdymme luvun puolivälissä, ja sitä seuraavalla viikolla hyppäämme suoraan Jesajaan 54:2.
ellauri412.html on line 529: Kun luetaan Jesajaa 53, on tärkeää pitää mielessä profeetallisen kirjallisuuden tyyli ja kieli. Suuri osa profeetteiden kielestä tulkitaan oikeinkin symbolisesti tai kuvaanvillisesti eikä kirjaimellisesti. Missä nämä 12 väitettä nazaavat, on minimoitava kirjaimellista kirjeenvaihtoa profetian ja sen täyttämisen välillä.
ellauri412.html on line 570: Vastaus: Jesajan profetia ei sano, että Jeshua ei koskaan puhunut lainkaan. Se sanoo: ". Hänet johtui teurastukseen niinkuin karitsan, ja lampaina sen kerskarit ovat hiljaa, joten hän ei aivoinut suutaan. Onko olemassa todisteita siitä, että Jeesus täytti tämän kohdan? Paljon:
ellauri412.html on line 594: Ja jos tarkastelemme tätä jaetta laajemmin, löydämme entistä houkuttelevampia todisteita siitä, että Jesaja 53 kertoo Jeesuksesta. Lause vuonna 53:9, ”vaikka hän ei ollut tehnyt väkivaltaa, eikä ollut mitään petosta suuhunsa” on kuvaankuuluva kieli, joka kuvaa viatonta ihmistä. Jesaja ennustti, että kärsineen palvelijan teloitus olisi täysin ansaitsematon, mikä oli juuri Jeesuksen kohdalla. Itse asiassa apostoli Pietari lainaa suoraan Jesajalta 53:9, osoittaen meille, että Jeesus oli tämän profetian täyttymys (1.Pe.2).
ellauri412.html on line 596: Syyttömyyskohtainen osa Jesajan profetiassa on myös pakottava todiste siitä, että Israel ei voisi olla "saapulainen", josta Jesaja kirjoitti. Israel ei ole viaton, virheetön karitsa, joka tapettiin vääryyttä varten. Jeshua oli.
ellauri412.html on line 600: Miksi Jeesus petti ihmisiä, kun taas palvelija ei? 9) Jeesus ei ollut ainoastaan väärä profeetta, vaan myös pettänyt opetuslapsiaan sanomalla, että hän palaisi heidän elinaikanaan. Mutta he kaikki kuolivat ennen kuin Jeesus ehti täyttää "profetasiansa". Voisi ajatella, että jos hän todella olisi Jumalan poika, hän olisi voinut vakuuttaa isänsä antamaan profetin toteutumisen.
ellauri412.html on line 614: Vastaus: Näihin kahteen väitteeän voidaan vastata yhdessä. Molemmat viittaavat Isaiah 53:9:n ensimmäiseen osaan, jossa sanotaan: ”Hänetille annettiin hauta jumalattomaan kanssa, ja rikkaan kuolemastaan...” Mielessä profetian genre, jossa on symboliikka ja kuvaannolliset kielet, tämä profetia voidaan pitää toteutuksena siitä, että Jeesus teloitettiin ja haudattiin rikollisten kanssa, kunnes rikas mies, Joosef Arimatista, astui sisään ja tarjosi hautaansa, kuten kertovat Mark 15:43, Luke 23:51, John 19:38 ja MacArthurin muistiinpanot: Hänen häpeällisen teloitusnsa vuoksi rikollisten rinnalla juutalaisjohtajat aikoivat Jeesuksen olevan häpeällisen hautaamisen (cf. Johannes 19:31), mutta sen sijaan Hänet haudattiin "rikkaiden" kanssa kunniakkaassa hautaamisessa rikkaan Joosefin lahjoittaman Haudan kautta Arimatan rikkaan Joosefin haudan kautta.
ellauri412.html on line 623: Vastaus: Näihin kolmeen viimeiseen väitteeän voidaan vastata myös yhdessä. He kaikki viittaavat Jesajan 53:10 jälkipuoliskoon, jossa hän sanoo: "Hän näkee jälkeläisensä ja pidentää päiviänsä, ja Herran tahto tulee hyvittämään hänen kädessään". Ensinnäkin tämän väitteen kirjoittaja tulkitsee yllä olevan kohdan viittaavan kirjaimellisesti jälkeläismenestyxeen. Kuitenkin, kun otetaan huomioon profetian tyylilaji, jossa käytetään symboliikkaa ja kuvaannatiivi kieltä, kirjaimellinen tulkinta ei kuitenkaan vaadita. (Eli kirjaimellisuudesta on lupa lipsua, kun se ei nazaa kunnolla.) Varsinkin kun otetaan huomioon Messiaan ennustus, joka on löydetty koko Jesajan kirjan ajan. Kristityt näkevät tämän profetian täyttymisen ajatuksessa, että jälkeläiset viittaavat palvelijan hengelliseen jälkeläisiin, sukupolviin, joista tulisi Jumalan lapsia uskon kautta Jeshuassa. ”Aihelle kaikille, jotka hänet vastaanottivat, niille, jotka uskoivat hänen nimeensä, antoi hän oikeuden tulla Jumalan lapsiksi” (Jones 1:12). Sitäpaizi Jehovalls ei kai ollut kullia, kun piti Mariankin kohdalla käyttää muumimukia.
ellauri412.html on line 625: Toiseksi lause, joka pidentää hänen päivistään, löytää täyttymystä Kristuksen ylösnoussista kuolleista. Se puhuu Hänen aikaansa maan päällä, joka päättyi hänen ylösnouskuun ja ylösnousstumiseensa Jumalan oikeaan käteen. Jumalan päiviä ei tietenkään kirjaimellisesti pidentää, koska Hän on ikuinen. Tämä on jälleen kerran profetian figuratiivinen kieli.
ellauri412.html on line 641: JOSH: The book of Isaiah CLEARLY indicates in previous sections that the whole of Israel is the servant being described. If you only read the 53rd chapter, then I understand viewing Jesus as being described. This isn’t the correct way to read any book though. Israel is the servant, and this is in no way a prophecy of a coming messiah.
ellauri412.html on line 643: Vastaus: Josh. I agree that in the full book of Isaiah we cannot simply say that the suffering servant always equals Yeshua. Prophetic literature is a difficult genre, for sure. There are passages where Isaiah clearly refers to the nation of Israel, and other times he is clearly referring to an individual, Cyrus. It´s only in the forbidden chapter that it talks ofour particular HaMashiach.
ellauri412.html on line 648: This prophecy was written 1000 years before Jesus was born. And coincidently, Judaism has tried to insert multiple messiahs to fit their own narrative of rejecting Jesus. How can you (Judaism) reject a chapter to fit your narrative of you still waiting for your messiah to come. If it’s in the word of God it is to be taken what the Lord God through the holy spirit had written. This is why, Christianity who follow Christ, we read the entire book of The Lord God We don’t have the right as his followers to reject or omit what the Lord Has written. If I was following Judaism then I would question and start to think with my own insight about how can you reject a chapter that the Lord God put in the Holy Bible, and then you have orthodox Jew who has come to the truth of Jesus Christ.
ellauri412.html on line 653: The NAU of Isaiah 53 translates the Hebrew words “zerah” and “tseetsa” as “offspring” and in the immediate context of each, only “biological” offspring is meant. You are thus forced to argue that the meaning of zerah in Isaiah 53:10 is an exception to the rule.
ellauri412.html on line 655: What would be unreasonable in the skeptic who says “offspring” in Isaiah 53:10 means only naturalistic biological offspring, so because Jesus didn’t have any naturalistic biological children, he is not the suffering servant of Isaiah 53?
ellauri412.html on line 657: How do you know the canonical gospel authors weren’t simply creating fictions about Jesus to make him sound more like the suffering servant of Isaiah 53 than he really was? Of course you will tout the historical reliability of the gospels, but I would provide scholarly resistance to that conclusion every step of the way. The question is not whether YOU can be reasonable to see Jesus as the Isaiah 53 servant but whether skeptics can reasonably deny this allegation.
ellauri412.html on line 659: Vastaus: Kiitos, Barry. Arvostan ajatuksiasi, vaikka ne ovat hanurista. Jos ottaa Uuden testamentin olla inspiroitunut Jumalan Sana (mitä minä teen), niin voidaan varmasti luottaa NT:n kirjoittavien tulkindoihin ymmärtääkseen oikein Isaiah 53: n. (Senko NT on pohjimmiltaan OT:n innoitettu kommentaari.) Katsottuna tässä yhteydessä – ja ottaen huomioon, ettJesaja 52:13-53 : 15 on profeetallista runoutta – näyttää tarkimmalta tulkita זֶ֖רַע (ze-ra, ”ulkonkussa”) vuonna 53:10 vertaphorically. Shalom! RLS (englanniksi)
ellauri412.html on line 665: Olen eri mieltä kanssasi siitä, että NT on eri mieltä kanssasi. Ja niin paljon kuin pidän sinusta, minun on asetna NT:n kanssa tässä. (BTW ystävällinen varoitus: ole varovainen, kun käytät historia-grammaattista menetelmää profetiakirjallisuuden genressä, kuten Jesaja: se on täynnä symboliikkaa, runoja ja allegoriaa!)
ellauri412.html on line 672: Meillä ei ole tarpeeksi tietoa. Sixi tarvizemme uskoa. Ja se johtuu siitä, että profeetta Jesajilla (yhdessä muiden kirjan haamukirjoittajilla) ei ollut tarpeeksi tietoa. He nauhoittivat profetioita, joita he eivät täysin ymmärtäneet. Jumala ei paljasta koko tarinaansa meille kaikille. Hän antaa sen ihmiskunnalle tarpeen tietää (need to know) periaatteella (edistyksellisesti) ja Jesaja (et. al) sai vain sen, mitä he tarvitsivat tietääkseen tuolloin. Joten vaikka Jesaja kirjoitti 53:10, kun hän ajatteli, että kyse oli biologisesta jälkeläisestä, se ei tarkoita, että hän olisi oikeassa. Todellinen ja täysi merkitys ei voitu tietää ennen kuin profetia on täytetty. Ja Jesajan profetia 52:13-53: 12 12 Täytti Kristuksessa. Se on jotain, jonka löydämme vain, kun luemme kirjan viimeisen 25 (tai no, 20) prosentin. Blessings, Rob
ellauri412.html on line 676: Look, if you’re reading the Bible as an atheist and asking about a reasonable interpretation, then the world is your oyster. You are not required to accept the worldview of the authors of the Bible, who all believed in God and wrote about Him from that perspective. And at the same time, as someone who does not believe God exists and does not accept the inspired nature or inerrancy of scripture, you have limited your possible interpretations of Scripture to only natural explanations that do not invoke God. This is going to cause significant problems with your use of the historical-grammatical method, which strives to discover the biblical author’s original intended meaning in the text. For example, every time Isaiah writes, “thus says the Lord” (which is a lot!), how will you interpret that? For an atheist, a statement like that either makes Isiah delusional (he believed a non-existent God told him something) or a charlatan (he’s knowingly asserting a false attribution).
ellauri412.html on line 678: Either way, why dig in your heels about a single verse? Without a belief in God, Isaiah’s “suffering servant” could be referring to anything. Maybe he was writing about his crazy uncle who gave up his life for a neighboring tribe. Or maybe he was writing about aliens from another planet. Or maybe it is pure fiction from the mind of a delusional believer in a non-existent God. The one thing you are not allowed to reasonably conclude if you are an atheist is that Isaiah, as a prophet, was recording a message revealed to him God. Which is exactly what Isaiah would have thought he was writing at the time.
ellauri412.html on line 680: BARRY: “So, to be clear, you’re arguing for the proper interpretation of a myth you don’t believe in, in order to falsify it? That seems like a strange way to spend one’s time but to each his own, I suppose.”
ellauri412.html on line 681: ———-No, I’m arguing for the proper interpretation of a myth I don’t believe in, in order to falsify the Christian interpretation of it, because the Christian interpretation of it plays a part in ensnaring innocently gullible unbelievers into thinking they “need” to repent and spend the rest of their lives talking to an invisible man who allegedly wants a “personal relationship” with them in a way that would make no sense unless the new believer radically redefines “personal relationship”.
ellauri412.html on line 686: Vastaus: I get what you’re saying, Barry. Your objection is moral in nature. God ought to prevent his children from disaster, he ought to stop rapists, and it is immoral of him not to do so. And because of His moral lapse, you conclude that God’s love must be limited; He must not be omnibenevolent. It’s a modern take on Epicurus. And it’s a strong argument. Its tacit implication is that if God was really all-good, all-wise, and all-powerful, He should have created a universe without evil, suffering, or disaster. This implication suggests a presupposition that one of the highest moral values is an absence of evil and suffering. However, Christianity teaches there is an even higher moral value than an absence of evil and suffering: namely, love. You can't show how much you love if you don't first create some suffering.
ellauri412.html on line 688: Scripture reveals that our suffering is not without purpose. It can produce character and hope (Rom 5:3-4; Jas 1:2-4), draw us to God (2 Cor 1:9), teach us to love (2 Cor 1:4-5), and play an important role in our sanctification (Heb 12:6-10; Eph 5:26-27). Suffering also plays a critical role in our salvation (1 Pet 4:12-16). In fact, I think our salvation is the reason Heaven cannot contain love and free will without the existence of evil. It is like putting your foot out of the bed: it won´t feel good before you have felt what bad is like.
ellauri412.html on line 690: But here’s the thing. In the atheist worldview, there is no such thing as objective evil. Few atheists have the courage to admit that, of course. Richard Dawkins is one. He wrote: “In a universe of electrons and selfish genes, blind physical forces and genetic replication, some people are going to get hurt, other people are going to get lucky, and you won’t find any rhyme or reason in it, nor any justice. The universe that we observe has precisely the properties we should expect if there is, at bottom, no design, no purpose, no evil, no good, nothing but pitiless indifference.”
ellauri412.html on line 705: Hesekielin kirja (hepr. ספר יחזקאל, Sefer Yəḥezqel) on yksi Raamatun Vanhan testamentin suurista profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 26. tanakin ja juutalaisen Raamatun 9. tanakin profeettojen kirja.
ellauri412.html on line 707: Hesekielin kirja kirjoitettiin israelilaisille, jotka elivät pakkosiirtolaisuudessa Babylonissa. Siihen saakka heidän tapansa oli palvoa Jumalaa Jerusalemin temppelissä. Nyt temppeli oli mäsänä ja juutalaiset itkemässä kaxoisvirran rannalla, by the rivers of Babylon. Pakkosiirtolaisuus synnytti tärkeitä teologisia kysymyksiä. Kuinka israelilaiset saattoivat palvoa Jumalaa, kun he olivat kaukana kotimaastaan? Oliko Jumala vielä heidän saatavillaan? Hesekiel käsittelee tätä ongelmaa. Hesekielin kirja on siis viesti toivosta sitä epätoivoisesti tarvitseville toivottomille. Clues for the clueless.
ellauri412.html on line 723: Naisprofeetat saavat tuomionsa. Ukko Nooa, Daniel ja Jobs on hyviä miehiä, niist mie piän.
ellauri412.html on line 801: 4 Då sade han till mig: Profetera över dessa ben och säg till dem följandes: Ni förtorkade ben, hör HERRENS ord:
ellauri412.html on line 804: 7 Jag profeterade som jag hade blivit besatt. Och när jag profeterade hördes ett rassel, och se, det blev ett sorl, och benen kom åter tillsammans, så att det ena benet fogades till det andra.
ellauri412.html on line 806: 9 Då sade han till mig: Profetera till Anden, ja profetera, du människobarn, och säg till Anden: Så säger Herren, HERREN: Kom, du Ande, från de fyra väderstrecken och blås på dessa slagna, så att de får liv.
ellauri412.html on line 807: Och jag profeterade som han hade befallt mig. Då kom Anden in i dem, och de fick liv och reste sig upp på sina fötter, en mycket stor skara.
ellauri412.html on line 809: 12 Profetera därför och säg till dem: Så säger Herren, HERREN: Se, jag skall öppna era gravar och låta er, mitt folk, komma upp ur era gravar och låta er komma till Israels land.
ellauri412.html on line 819: Its images of God hiring a hit man to punish the city sound like every john who beats his whores to bring them into line, even killing them to get the point across.
ellauri412.html on line 826: According to Leviticus 25:37, “You shall not lend [your brother] your money at interest.” Exodus 22:25 stipulates” “If you lend money to any of my people with you who is poor, you shall not be like a moneylender to him, and you shall not exact interest from him.” Deuteronomy 23:20 says much the same thing about loans within the Israelite community, but with the important caveat that “you may charge a foreigner interest.” We can see why charging interest has often been frowned upon.
ellauri412.html on line 828: Throughout much of Christendom, the church prohibited Christians from charging interest. This is why banking became a heavily Jewish enterprise. They were allowed to charge interest on loans (Deut. 23:20). As result, the Jews were often reviled for being “moneylenders,” their unique role in the financial industry being a contributing factor to centuries of antisemitism.
ellauri412.html on line 830: So did the church change its mind about usury? No, but it did become more precise with its definition. “Usury isn’t charging interest on a loan to offset the risk of the loan and the cost of forgoing other uses for the money; it’s unjustly charging someone for a loan by exploiting them when they’re in dire straits”. This seems to be a fair distinction given the context of the Old Testament provisions.
ellauri413.html on line 48: Russia faces "a difficult fight" to retake all Ukraine-held area, says Top US Spy. Russian forces will encounter "a difficult fight," Top US Spy Deputy CIA Director David Cohen (arvaa mistä heimosta) said one Wednesday in August, at the national security industry conference in Bethesda as reported by Reuters. Itä-Ukraina on jo handussa, vielä puuttuu Pale of Settlement ja Bessarabia. Fine, just great, quipped the US industrialists. Kuhan ammuskelu jatkuu mahdollisimman pitkälle ja tiuhasti. Se näät kaikki sataa meidän laariin.
ellauri413.html on line 58: minne mennä." Israelin ilmaiskut tappoivat ainakin 492 ihmistä, mukaan lukien 35 lasta, Libanonissa maanantaina 23. syyskuuta, terveysministeriö sanoi, mikä on tappavin rajat ylittävä eskalaatio sitten Gazan sodan puhkeamisen. Sidonissa kaupungin ja provinssien viranomaiset hämmästyivät Israelin Etelä-Libanoniin kohdistamien iskujen aiheuttaman katastrofin laajuudesta. Vain yhdessä päivässä Israelin pommitukset tappoivat melkein yhtä monta ihmistä kuin taisteluvuoden aikana, mikä herätti muistoja vuoden 2006 sodasta plus varhaisempia muistoja 3000 vuoden ajalta.
ellauri413.html on line 85: Isebelin aikakauteen sanotaan liittyneen Jahwen sääukkokolleegan Baal-jumalan palvonnan voimistuminen kuningas Ahabin aikana. Isebel oli pappi-kuningas Etbaalin tytär, foinikialaisten Tyyron ja Sidonin kaupunkien hallitsija . Kun Isebel meni naimisiin Israelin kuninkaan Ahabin (hallinnassa noin 874–853 eaa.) kanssa, hän suostutteli tämän ottamaan käyttöön tyroslaisen jumalan Baal-Melkartin, luonnonjumalan, palvonnan. Suurin osa Jehovan profeetoista tapettiin hänen käskystään. Hyvin toimittu iiskotti!
ellauri413.html on line 91: Literarische Berühmtheit erlangte Sidonie Nádherná durch ihre Freundschaft zum Dichter Rainer Maria Rilke, mit dem sie von 1906 bis zu dessen Tod 1926 korrespondierte, und die Freundschaft, dann Liebe zum Schriftsteller Karl Kraus. Sie lernte Kraus, der sich in sie verliebte, am 8. September 1913 im Wiener Café Imperial kennen. Mit Kraus verband sie bis zu dessen Tod eine konfliktreiche, aber lange und intensive Beziehung. Kraus hätte diese wohl gern legalisiert, aber Rilke hintertrieb eine Heirat mit dem perfiden Hinweis auf einen „unaustilgbaren Unterschied“ (gemeint war offensichtlich Kraus’ jüdische Herkunft).
ellauri413.html on line 142: Föräldrar kantor-organisten Teemu Kivimaa (född Kriivari, senare Rinne) och Lyyli Mytkäniemi. Gift med (1) filosofie magister Hilkka Ahti 1931, (2) biträdande professor Kirsti Arnold 1958. Hilkka (1) kuoli 1958 salamanlyömänä. Arvi otti saman tien tilalle Kirstin (2) ja alkoi eristäytyä.
ellauri413.html on line 340: kuvailee päähenkilöä, Goffredo di
ellauri413.html on line 466: Goffredo di Buglione, "kapteeni,
ellauri413.html on line 496: voitto; Goffredon ja muiden ritarien
ellauri413.html on line 520: kanssa.Toimitettu : Godfrey of ellauri418.html on line 61: Janne-Jaakko otti herneen nenään kun d'Alembert kiitteli Madame Geoffroyn lapsirakkautta siteeraamalla rouvan epäilystä että pahantekijät ei varmaan pidä lapsista. Jakke viis veisasi ize siittämistään muoskista mutta kurkisteli kyllä mieluusti puistossa toisten lapsia. J-J sepusti että hän mukamas "ei kerinnyt" ize kasvattaa lapsiaan, eikä sitä Teresallekaan voinut jättää, joten löytöeläintarha oli paras vaihtoehto. Seli seli. Héloise ja Émile ovat toisaalta hyvä todiste että parempi lasten kyllä olikin olla joutumatta tämän näsä-isän käsiin. Muistetaan miten kävi Pestalozzin pojalle. Jaakko on ilmiselvä pedofiili, no two ways about it. Siinä saattoi olla todellinen syy löytöeläintarhalle.
ellauri418.html on line 131:
ellauri418.html on line 133: oli Voltairen näytelmä joka kiellettiin kolmen näytännön perästä. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat Mohammedin Mekan piiritykseen vuonna 630. Hänen näytelmänsä ytimessä on vastakkainasettelu Mohammedin ja vanhan Zopiren, Mekan sheriffin välillä, jonka kaksi lasta hänen vihollisensa oli siepannut. Zopire kuitenkin pitää kahta Profeetan orjaa vankina, Saidia ja Palmiraa, tietämättä, että he ovat todellisuudessa ne hänen omat lapsensa. Vihan raahaama Mahomet valtuuttaa nuoren Saidin murhaamaan Zopiren, oman isänsä.
ellauri418.html on line 179: of-women4af0ea27-fe6e-4243-a359-446fd3a8f099-415x250.jpg" width="70%" />
ellauri418.html on line 188: Ukrainas förre överbefälhavare Valerij Zaluzjnyj hävdar att tredje världskriget redan har börjat, med hänvisning till Nordkoreas, Irans och Kinas stöd till Ryssland i kriget mot Ukraina. Zaluzjnyj menar att Ukraina inte bara strider mot Ryssland, utan också möter soldater från Nordkorea, iranska drönare och kinesiska vapen som används i Ukraina. Han vädjar till väst att stoppa konflikten i Ukraina innan den sprider sig och påpekar att Ukraina inte kan vinna striden på egen hand. Zaluzjnyj, som avskedades av president Zelenskyj tidigare i år, har både hyllats för att ha stoppat den ryska invasionen 2022 och kritiserats för misslyckade motoffensiven 2023. Ryssland har varnat för potentiella vedergällningar mot väst och pekat ut den amerikanska robotförsvarsbasen i Redzikowo i Polen som prioriterat mål. Ryssland besköt Ukraina med ett nytt experimentellt vapen på torsdagen. – Putin använder Ukraina som en försöksplats, det är uppenbart att han är livrädd, säger Volodymyr Zelenskyj. Det är inte jag. Vladimir Putin påstår att den nya roboten inte går att stoppa – men varnade ändå USA kort före attacken. Kyseessä on "Hasselpähkinä", ballistinen yliääniohjus joka menee 10 km sekunnissa eikä sitä mikään pysäytä. Hienoa ettei vähävenäläistä pelota.
ellauri418.html on line 256: Madame de Warens inspiroi Rousseaua luomaan Julien hahmon kuuluisaan romaaniinsa La Nouvelle Héloïse sekä hänen Reveries of the Solitary Walkerin kymmenennessä ja viimeisessä kirjeessä.
ellauri418.html on line 262: Rousseau asui hänen luonaan Les Charmettesissa vuodesta 1735. Sitten hän varmisti hänen henkisen, filosofisen, musiikillisen, taiteellisen ja tunteellisen koulutuksensa niin paljon, ettei hän koskaan unohtaisi häntä. J.-J. Rousseau kutsuu häntä "mamiksi". Hän huomasi kiinnostuksensa kirjallisuudesta tällä hetkellä, luki paljon ja opiskeli ahkerasti. Siellä hän kirjoitti runonsa nimeltä Le Verger des Charmettes, jonka François-Joseph de Conzié ja Madame de Warens ovat panneet merkille. Tämän runon seurauksena päätettiin, että Rousseaulla oli taitoja kirjallisuudesta ja hänestä voi tulla kirjailija. Rousseau ja Madame de Warens pohtivat aiheita, joita hän voisi käsitellä, ja heidän keskusteluissaan nousee esiin kysymys eriarvoisuudesta ja orjuudesta, jossa miehet pitävät naisia. Rousseau kirjoitti sitten kaksi sivua otsikolla Naiset, joissa käsiteltiin miesten ja naisten välisen epätasa-arvon taustalla olevia syitä ja katsauksia historian maineikkaat naiset: Dido, Lucretia, Jeanne d'Arc. Tätä tekstiä voidaan pitää alkusoittona keskustelulle ihmisten välisen epätasa-arvon alkuperästä ja perusteista, mutta jos Rousseau ei ole vielä kehittänyt tässä tekstissä avaimia luonnon ja kulttuurin käsitteiden analysointiin, hän aloittelee tunnustamalla epäoikeudenmukaisuudet, joita on tehty ihmisille tyyppiä naiset.
ellauri418.html on line 269: 29. heinäkuuta 1762 hän kuoli köyhänä ja tuhoutui peräkkäisten keramiikka- ja kaivostoimintansa vuoksi Chambéryssa liikemiehensä Jean Danelin rinnalla. Rousseau vieraili hänen luonaan vaimonsa Marie-Thérèse Levasseurin kanssa kesäkuussa 1754 Chambéryssä ja elokuussa 1754 Grange-kanavalla Geneven lähellä. Sitten hän sanoo olevansa hämmästynyt hänen taantumisestaan ja kamppailee tunnistaakseen naisessa naisen, jonka hän oli tavannut kauan sitten ja jota hän oli nainut käskyn jälkeen niin kauan. Viimeisen vierailun jälkeen, jossa hiän pyysi Rousseaulta taloudellista apua, hän pyysi Marie-Thérèsen kantamaan vaatimattoman summan, ja rouva de Warens antoi Thérèselle maxuxi sormuksensa. Anne Noschisin mukaan hänen ensimmäisten elämäkerturejensa, François Mugnierin ja Alfred Montet'n kuvailema paroonittaren tilanne ei ollut niin katastrofaalinen kuin he väittivät. Madame de Warensilla oli palveluksessaan palvelija ja sihteeri, ja hän asui hienostolähiössä Faubourg Nézinissä Chambéryssa.
ellauri418.html on line 280: Google has racked up some 2 undecillion rubles ($2.5 decillion, shit, theyre just long scale sextillions) worth of fines in Russia after years of refusing to restore the accounts of pro-Kremlin and state-run media outlets, the RBC news website reported Tuesday, citing an anonymous source familiar with court rulings against the tech company. Yhdysvaltain edustajien on maksettava tämä summa venäläisten kanavien poistamisen vuoksi YouTube-videopalvelusta. Asia ratkaistiin oikeudessa, joka pani kusipäisen yhtiön edesvastuuseen. Osavaltioissa ja muissa maissa tämä otettiin epäselvästi vastaan. Jeneissä se olisi vielä enempi.
ellauri418.html on line 286: Konfliktin puhjettua kuin mätäpaiseen Venäjän yritykset uudistuivat nopeasti. Kun jotkut länsimaiset yritykset lähtivät tai keskeyttivät toimintansa, ne korvattiin nopeasti venäläisillä analogeilla. Starbucksin sijaan on nyt Stars Coffee, Zaran sijaan Maag ja Coca-Colan sijaan ”Good Cola”. Lontoon Royal United Services Institute for Defense Studiesin nuorempi tutkija ja Venäjän talouden asiantuntija Richard Connollyn mukaan pakotteiden kiertämisestä on muodostunut Venäjällä oma toimiala. "Maahan rekisteröityjen pienten ja keskisuurten yritysten määrä on saavuttanut kaikkien aikojen ennätyksen", hän sanoi.
ellauri418.html on line 355: ”Hela saken föddes ur en kväll av tungt drickande”. Till WSJ berättar källor inom den ukrainska militären att idén att spränga Nord Stream föddes under en festkväll i maj 2022, ukrainska officerare och affärsmän hade då samlats för att fira Ukrainas framsteg i kriget. – Hela saken föddes ur en kväll av tungt drickande, och ur järnviljan hos en grupp som hade modet att riskera livet för sitt land, säger en av de inblandade källorna till WSJ.
ellauri419.html on line 52: The European Union teamed up with 11 countries Thursday in announcing a commitment to “ambitious” new climate plans — but the U.S., an architect of the initiative, did not join them. The governments that pledged to come up with new targets were Canada, Chile, Georgia, Mexico, Norway and Switzerland plus the European Union. Switzerland said it would do so by February. Greta Thunberg rubbished the crooked COPs in no uncertain words and called for a new improved planetary leadership. In your dreams Gretchen.
ellauri419.html on line 65: Förhoppningarna om att komma överens vid klimatmötet COP29 ser allt mindre ut. Flera mindre länder har precis valt att lämna förhandlingarna. – Det är osäkert om vi kommer att lyckas, säger EU:s klimatchef. Rättare sagt, det är säkert att vi kommer misslyckas. Vi behöver pengarna för vapenskräll och robotar istället. Fattiglapparna kräver 1,3 biljoner om året, nästan lika mycket som NATO-ländernas sammanräknade försvarsbudget. The 32 members of the world's most powerful military alliance will spend $1.47 trillion for defence this year. Yxin Ukrainassa on palanut pian 200 miljardia länsimanta. Därför har kelgrisarna inte råd med ens 300G per år att dela ut till hela resten av jordkloten. ”Trots allvaret och brådskan i klimatkrisen verkar det finnas en stor risk att länderna inte kommer kunna enas. Stämningen här är tryckt och upprörd. Ett haveri hänger i luften”. Men gudskelov så flyger robotarna fram och tillbaks som de ska. Idiots said first chum Leon Musk of Pentagon still buying manned fighters, this is the time of drones and driverless cars.
ellauri419.html on line 70: L’AntiCOP était bien plus qu’une réponse à la COP officielle, elle est devenue un espace de rencontre et d’articulation des peuples en résistance, un mouvement qui défie l’extractivisme, le colonialisme vert et les mégaprojets qui dépossèdent nos communautés de leurs ressources et de leurs terres. C’est aussi une articulation d’en bas qui se souvient, imagine et construit d’autres mondes en harmonie avec les écosystèmes, la biodiversité et la justice. A partir d’AntiCOP 2024, nous nous engageons à continuer à construire ensemble, en respectant nos différences et en reconnaissant nos luttes communes. Nous sommes le Sud global, nous sommes les gardiens de nos terres et de nos cultures. Cette lutte est la nôtre et nous la défendons avec détermination et unité.
ellauri419.html on line 74: Nelsonin poika Michael Rockefeller katosi retkikunnan aikana Asmatin alueella Lounais-Hollannin Uudessa-Guineassa, joka on nykyään osa Indonesian Etelä-Papuan maakuntaa. Vuonna 2014 Carl Hoffman julkaisi kirjan, joka sisälsi yksityiskohtia katoamista koskevasta virallisesta tutkinnasta, jossa kyläläiset ja heimojen vanhimmat myönsivät Rockefellerin tapetun ja syödyn rantaan uinnin jälkeen vuonna 1961.
ellauri419.html on line 87: Dokumenttielokuvassa Keep the River on Your Right Tobias Schneebaum kertoo puhuneensa joidenkin Otsjanepin Asmatin kyläläisten kanssa, jotka kuvailivat Rockefellerin löytymistä joen varrelta ja syömistä. Hyvää oli vaikka laihanlaista. Vahinko vain ettei ollut palanpainikkeexi Cokista. Sen kansssa kalut menee alas paremmin. Rockefellerin äiti rva Headhunter maksoi 250 000 dollarin palkkion yksityisetsivälle lopullisesta todisteesta siitä, oliko Rockefeller elossa vai kuollut. Monet löytyneistä Michaelin jämistä ovat osa Michael C. Rockefeller Wing -kokoelmaa Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa. Rockefellerin kaksos Mary ryhtyi terapeutiksi myöhemmällä iällä, ja 9/11:n jälkeen hän johti kuolemantapausten tukiryhmää eloonjääneille, jotka olivat menettäneet kaksosensa vuoden 2001 terrori-iskuissa New Yorkiin ja Trumpin 2019 hyökkäyxessä Washington DC:hen.
ellauri419.html on line 94: Nous appelons à la création d’un réseau mondial pour le climat et la vie « AntiCOP » : un espace numérique et physique qui relie nos luttes pour la défense de la terre, du territoire, de l’eau, de la justice climatique et des droits des communautés. Ce réseau nous permettra de partager nos expériences, nos ressources et de coordonner nos actions de manière synchronisée au niveau mondial, en amplifiant nos voix et en assurant la visibilité de nos demandes auprès des autorités internationales. En outre, nous proposons d’articuler un calendrier de lutte collective pour 2025, en profitant de dates clés telles que la Journée de la résistance indigène, afin de renforcer notre résistance et de faire valoir nos revendications.
ellauri419.html on line 130: Casualties in the Russo-Ukrainian War include six deaths during the 2014 annexation of Crimea by the Russian Federation, 14,200–14,400 military and civilian deaths during the War in Donbas, and up to 1,000,000 estimated casualties during the Russian invasion of Ukraine till mid-September 2024.
ellauri419.html on line 134: Blue is Ukraine's occupation of Kursk, pink is Russia's occupation of Donbas. ellauri419.html on line 168:
ellauri419.html on line 181: For the miraculous birth of something, there always ntohimoisesti jotain ihmeellistä syntymää,
ellauri419.html on line 183: skating On a pond at the edge of the wood. luistelemassa Lammilla metsän reunalla.
ellauri419.html on line 192: Quite leisurely from the disaster; Melko verkkaisesti katastrofista;
ellauri419.html on line 201: boy falling out of the sky, had Sillä oli jonnekin, minne päästä
ellauri419.html on line 208: Taidemaalari havainnollistaa tässä kohtaa Ovidiuksen muodonmuutoksista :>Kuten usein, taidemaalari ottaa perinteen vastakohdan, asioiden toisen puolen ja tislaa huomaamattomasti ironiaansa. Jos Ovidiuksen hahmot ovat esillä ensimmäistä kertaa, olennainen on päinvastainen: työpäivän aamunkoitteessa ihmisillä, paitsi paimenella, joka katsoo taivaalle, ei ole aikaa hukata hullun tai unelmoijan kunnianhimoon. Meidän täytyy kylvää ja kalastaa, meidän täytyy kiristää köydet niin, että laiva liikkuu elämän tapaan kohti valoa tai filosofista kultaa esoteerisen lukeman mukaan. Stoalainen ja humanisti Brueghel ilmaisee ihmisen hyväksyvän maailmankaikkeuden lakeja, joista hän on vain pieni osa. Etualalla kyntäjän viereen sijoitettu miekka ja kukkaro tuovat mieleen yhden näistä suosituista sananlaskuista, joita Brueghel kuvasi muissa maalauksissa: "Miekka ja hopea vaativat taitavia käsiä. SIinä ei piisaa pelkkää kadenheilutus. "
ellauri419.html on line 217: ACLU founder Roger Baldwin became a strong anticommunist. Baldwin’s new anticommunist outlook set the stage for the most controversial episode in his career and in the history of the ACLU. In 1940, the ACLU board of directors adopted a policy under which no supporter of totalitarian organizations could serve in an official capacity in the American Civil Liberties Union. Under the policy, the board then quickly removed Elizabeth Gurley Flynn from its ranks because she was a member of the Communist Party. Many critics accused the ACLU of imposing the very same kind of political test that it had long fought against, and the incident tarnished the reputation of both Baldwin and the ACLU for several decades. In one of the most curious episodes in his career, Baldwin was invited to Japan in 1947 to advise General Douglas MacArthur on developing a constitution for postwar Japan. Somewhat surprisingly, the American Civil Liberties Union leader and the very conservative general established a close rapport.
ellauri419.html on line 218: Baldwin also formed a personal relationship with FBI Director J. Edgar Hoover when the latter was first appointed in 1924, and he remained somewhat uncritical of the Bureau in the years that followed. Olikohan Rogerkin homofiili? No oli sillä pari vaimoa ja tytärkin. Years later, the ACLU would draw criticism from the NAACP for defending the right of the Klan to assemble peaceably. Jewish groups expressed similar disapproval when the group defended the right of automaker Henry Ford to publicize his anti–Semitic views. In these and other instances, however, the ACLU championed open discourse as opposed to suppression or censorship. Ihan Jarkko Tontin linjoilla kaikin puolin.
ellauri419.html on line 248: Professori Hannu Juusola kävi ranskalaisella visiitillä ranskan kurssilla. Mezäprofessori "Heimo"osoitti ymmärrystä koska Hannu joutuu koko ajan olemaan julkisuuden valokiilassa. Ai siis missä? No sehän on terveessä vähän väliä lähi-idän asiantuntijana kuultuna. Ai. Me ei kazota telkkaria. No on se radiossakin. Me ei kuunnella radiota. Mitä vittua, outoja nirppanokkia, arvioi mezäprof. ja säntäsi rappusiin.
Mistä siis alkoi konflikti, Hannu Juusola? – Kun juutalaisia siirtolaisia alkoi tulla (ensimmäisen maailmansodan aikana), he halusivat alueelle oman valtion. Sen takia palestiinalaiset alkoivat vastustaa muuttoa ja sitä, että kun juutalaiset saivat alueita itselleen, niin siellä olevia viljelijöitä siirrettiin pois. He menettivät työnsä ja valittivat osmanien johdolle, että maahanmuuttoa pitäisi rajoittaa. Konflikti alkoi siis jo ennen Israelia, väittää Hannu Juusola – Kun perustettiin Palestiinan mandaatti, siinä luvattiin alue sellaisille, jotka eivät olleet siellä. Siinä annettiin valtuudet toimia sionistiselle liikkeelle, joka ei edes alueella ollut.
ellauri419.html on line 252: Tämä kyllä muttei Hannun näkemys miellyttänyt Holokaustin uhrien muisto ry:n varapuheenjohtaja Risto Huvilaa, joka kirjoittaa myös englanninkielistä blogia Jerusalem Post ja Times of Israel -uutissivustolle. Hänen mukaansa Israelin valtiolliset juuret ovat paljon kauempana, irakilaisen Abramin laittomassa maahanmuutossa. Hannun mielestä Israelin ongelma alkoi Ottomaanien aikana. Mutta syy mikä johti Balfourin julistuksen antamiseen (1920) oli brittihallinnon ministereiden raamattupohjainen esiymmärrys, että juutalaisten juuret menevät sillä alueella hyvin pitkälle, ja maanomistushan määräytyy juurien pituudesta.
ellauri419.html on line 348: Oleskelu itsepäisen ja oikullisen ruhtinaan talossa tarjosi La Bruyèrelle tilaisuuden monipuolisesti vittuilla hovipiireissä liikkuvien henkilöiden luonteista, toiminnoista ja elämöinnistä. Boileau sanoo hänestä: "Siinäpä vittumainen mies." Vuoden 1688 alussa La Bruyère julkaisi kuuluisan teoksensa Les Caractères ou les Mœurs de ce siècle. Siinä Theofrastoksen teoksen Luonteita ranskankielistä käännöstä seurasi kuusitoista lukua, joilla oli sellaisia otsikoita kuin "Hengentuotteista", "Persoonallisesta ansiosta", "Naisista ja sydämestä", "Ihmisestä", "Muodista" ym. 9. painos (1696), joka ilmestyi muutama päivä La Bruyèren kuoleman jälkeen, mutta jonka hän oli tarkistanut ja korjannut, ei sisältänyt mitään uutta.
ellauri419.html on line 361: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. Haha kyllä kai, takuulla se halusi vaan vittuilla. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta sinne hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua, kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Lorua, vittuilija se oli ilman muuta.
ellauri419.html on line 372: Although matters related to the usage of antibiotics in animal farming have been regulated by law in EU and their execution is in Poland under strict supervision provided by an assigned inspection, the curve that represents bacterial mutation towards antibiotic resistance is still rising. It is difficult to compare the scale of multidrug-resistant bacteria (MRSA, ESBL) dissemination in Poland and Ukraine with other EU countries due to lack of more extensive studies and large-scale monitoring in these two countries. Suomalaisissa uutisissa näkyvissä tilastoissa Puola komeilee polluution kärjessä, mutta Ukraina loistaa poissaolollaan. - Paljonko sulle maxettiin ruplissa kun siitä alat vittuilla? Ei kai Volodymyr ehdi joka juttuun puuttua kun on koko aika villisian puruleluna.
ellauri419.html on line 384: Kiinan National Radio and Television Administration (NRTA), valtion yleisradiotoimintaa valvova virasto, julkaisi viime viikolla ilmoituksen, jossa se kehotti valvontaelimiä poistamaan videot, jotka käyttävät tekoälyä luomaan kiinalaisista kulttuurisista koetinkivistä johdettuja vitsejä . Se sanoi, että televisio-ohjelmien videoleikkeitä mulkataan yhä enemmän kiinalaisen kirjallisuuden parhaina pidetyistä romaaneista, mukaan lukien Dream of the Red Chamber ja Journey to the West . Jotkut tekoälyvideot on muokattu muinaisista teoksista, kuten että Apinakuningas – kirjallinen ja uskonnollinen hahmo 1500-luvun romaanista Matka länteen – ratsastaa moottoripyörällä! Toisessa esimerkissä tekoälyn luomasta sisällöstä, munkki Tang esitetään suutelemassa naista, mikä on buddhalaisten periaatteiden vastaista!
ellauri419.html on line 408: Lainaus: "EU-suurlähettiläät hyväksyivät juuri Euroopan laajuisen lähetyskiellon Voice of Europen, RIA Novostin, Izvestijan ja Rossiiskaja Gazetan", hän kirjoitti Twitter-tilillään (X). Aiemmin on uutisoitu, että Euroopan komissio halusi lisätä Voice of Europen pakoteluetteloon.
ellauri419.html on line 419: Ta inte USA för givet, ta inte amerikanskt stöd till Ukraina för givet, ta inte amerikansk finansiering av europeiskt Natoförsvar för givet. Det har vi gjort alldeles för länge, säger Ulf Kristersson. Han är en av västens största idioter. Statsminister Ulf Kristersson pratade med Donald Trump i lördags. Vilda spekulationer – Trump kan ha bytt frisyr! – Han Ulle säger att det var ett "bra samtal", fast "Kumi Keijo" Trump fes visserligen helt förfärligt när jag lyfte tummen. "Huppu pois!" Sak samma, Heikki Silvennoinen är redan död. – Puhutaan paljon paskaa. Se on nykyajan kuva, maalaili Matti Näsä ennen kuolemaansa. Nyt ei naurata enää oikein mikään.
ellauri419.html on line 426: Chinese consumers who once preferred Western brands now feel Chinese brands are a better value. That new preference is driven in large part by Chinese government policy and incentives to encourage a shift from traditional gasoline-powered cars to electric vehicles and plug-in hybrids. Most Western automakers will be forced to exit the market in next five years if not sooner. It was a massive miscalculation by Western automakers. Never underestimate a corporation’s ability to prioritize short-term profitability over long-term viability.
ellauri419.html on line 442: Noin 60 % Ukrainan vientituloista tulee maanviljelijöiltä ja maatalousjalostamilta, ja ukrainalainen ruoka ruokkii 400 miljoonaa ihmistä maailmassa. Venäjä toimittaa viljaa, todennäköisesti Ukrainasta varastettua, hutheille, jotka hallitsevat suurinta osaa Jemenistä. Vuodesta 2022 lähtien Venäjä ja sen kumppanit ovat myyneet Ukrainan miehitetyiltä alueilta varastettua viljaa lähes miljardilla dollarilla. Jemen, yksi maailman köyhimmistä maista, on kärsinyt sisällissodasta useiden vuosien ajan. Tunnustetun hallituksen ja Iranin tukemien huthien välinen konflikti on johtanut humanitaariseen katastrofiin, joukkokuolemiin ja miljooniin siirtymään joutuneisiin ihmisiin. Ukrainan ulkoministeriö pitää tapausta törkeänä.
ellauri420.html on line 42:
Consummation of the Levirate
Izesaastutusta
ellauri420.html on line 66: Regina Jeffers, a public classroom teacher for thirty-nine years, considers herself a Jane Austen enthusiast. She is the author of several Austen-inspired novels, including Darcy's Passions, Darcy's Temptation, Vampire Darcy's Desire, Captain Wentworth's Persuasion, The Phantom of Pemberley, Christmas at Pemberley, The Disappearance of Georgiana Darcy, Honor and Hope, and The Mysterious Death of Mr. Darcy. She also writes Regency romances: The Scandal of Lady Eleanor, A Touch of Velvet, A Touch of Cashémere, A Touch of Grace, His: Two Regency Novellas, and The First Wives' Club. A Smithsonian presenter, a Time Warner Star Teacher and Martha Holden Jennings Scholar, Jeffers often serves as a consultant in language arts and media literacy. Currently living outside Charlotte, North Carolina, she spends her time with her writing, gardening, and her adorable grandson Lucifer.
ellauri420.html on line 68: Mercy Nelson is a 17-year-old athlete who was sidelined for over a year with a knee injury and battled her way back to become a first team all-league basketball athlete and a second team all-league volleyball player for Rainier Christian High School. Her incredible story makes her the star of this month’s athlete comeback blog!
ellauri420.html on line 70: Kirjan sankaritar on Miss Mercy Nelson. Hän on Grace Nelsonin nuorempi sisar kirjasta 4 ( A Touch of Grace ). Mercy on paennut veljensä kotoa, koska hän tuo sisään useita huonokuntoisia ihmisiä ja sallii heidän hallita vapaata perhettä. Mercy ja piiat piiloutuvat yhteen joka ilta pitääkseen itsensä turvassa juopuneelta miehistöltä. Hän aikoo seurata Gracea, joka on asettanut itsensä kasvatusneuvottelijaksi, Lontooseen, mutta kun hän ja hänen veljensä saavat tiedon, että Grace on kuollut, Mercyllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä omin päin. Matkalla hän tapaa Henry "Lucifer" Hillin, kaiken työn miehen Aiden Kimboltille, varakreivi Lexfordille, ja Hill vie hänet asumaan Lexfordin kartanolle, jopa jättäen hänet Lexfordin sisarpuolisoksi varakreivin isän vuoteeseen, jonka Herra antoi kuolla muutama vuosi sitten.
ellauri420.html on line 72: Kirjan suomalaisessa esipuheessa Väestöliiton tutkijaprofessori Osmo Kontula mainitsee, että idän uskonnoissa kuten taolaisuudessa itsetyydytystä on pidetty kielteisenä, koska ”siemenet valuvat hukkaan”. Tämä ajatus on ollut yleinen muuallakin. Samalla se kertoo hyvin siitä, että itsetyydytys on mielletty lähinnä miesten harjoittamaksi ja seksin tarkoituksena on pidetty lasten syntymistä, ei nautintoa.
ellauri420.html on line 74: Alunperin ajattelin, että Aiden Kimbolt menisi naimisiin Satiné Aldridgen, Velvet Aldridgen sisaren kanssa kirjassa 2 ( A Touch of Velvet ) ja kaksosen Cashémere Aldridgen kanssa kirjassa 3 ( A Touch of Cashémere ), mutta siinä oli ongelma. Näetkö, kirjan 5 mukaan en voinut enää sietää Satinén tapoja. Tiedän! Kirjoitin hänelle sillä tavalla, mutta pitkän harkinnan jälkeen ajattelin, että Aiden ansaitsi paremman naisen kuin Satiné. Kirjassa 3 hän yrittää pelastaa Satinén sieppaajalta, mutta hän kaadetaan tajuttomaksi ja herää hitaasti aivotärähdyksen jälkeen. Hänellä on jonkin verran muistihäiriötä, mikä tekee Hillin petoksen nieltäväksi lukijalle. Ongelmana on, että Aiden houkuttelee Mercytä, mutta jos hiän on hänen sisarpuolensa, kuten Mr. Hill on selittänyt, heidän välillään ei voi olla romanttista suhdetta. Tai no voi, mutta se on sukuruzaa, mikä on lähes yhtä paha asia kuin izesaastutus.
ellauri420.html on line 80: Kaikki eivät olleet vakuuttuneita tästä tulkinnasta. Muun muassa valitusfilosofi Voltaire muistutti, ettei Raamattu todellisuudessa kerro Onanin masturboineen. Juutalaiset rabbit ovat tulkinneet Onanin tarinaa ahkerasti. Jotkut heistä olivat sitä mieltä, että ongelma oli se, että Onan kieltäytyi täyttämästä osaansa sukupolvien ketjussa. Katolisessa kirkossa Onanin kertomuksen on tulkittu tarkoittavan keskeytettyä yhdyntää. 300–400-luvuilla elänyt kirkkoisä Augustinus puolestaan oli pitänyt Onania esimerkkinä ihmisestä, joka ei tehnyt voitavaansa toisen hyväksi. Tamar kyllä rentoutui muttei tyydyttynyt, jäi kaipaamaan toista varvia kuten Rei Shimura.
ellauri420.html on line 87: 1200-luvulla elänyt italialainen filosofi, teologi ja pappi Tuomas Akvinolainen julisti himon synneistä pahimmiksi ne, jotka olivat ”vastoin luontoa”, ja itsetyydytys oli yksi näistä. Perustelu oli, ettei siitä synny lapsia.
ellauri420.html on line 95: 1700-luvun moderni filosofi Immanuel Kant oli tiukasti itsetyydytystä vastaan. Hänestä se oli yksi ”mielettömyyden laji” ja luonnonvastaista, jopa pahempi juttu kuin itsemurha, koska itsemurha rikkoi vain eloonjäämisen lakia, mutta itsetyydytys lajin säilymisen lakia. Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin mielestä itsetyydytys aiheutti suusyöpää, ruumiinheikkoutta ja heikkohermoisuutta. Esinahattomuutta ja karvaisia käsiä.
ellauri420.html on line 104: Laquerin kirja keskittyy länsimaiseen ja kristilliseen kulttuurin, mutta itsetyydytykseen on suhtauduttu kielteisesti muissakin uskonnoissa ja kulttuureissa. Kirjan suomalaisessa esipuheessa Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula mainitsee, että idän uskonnoissa kuten taolaisuudessa itsetyydytystä on pidetty kielteisenä, koska ”siemenet valuvat hukkaan”. Tämä ajatus on ollut yleinen muuallakin. Samalla se kertoo hyvin siitä, että itsetyydytys on mielletty lähinnä miesten harjoittamaksi ja seksin tarkoituksena on pidetty lasten syntymistä, ei nautintoa.
ellauri420.html on line 106: Mitä Vanhan testamentin Onan tekikään? Syntinä itsetyydytystä on pidetty ainakin 1300-luvulta lähtien. 1300–1400-luvuilla elänyt ranskalainen teologi Jean Gerson ehdotti tuon katalan synnin torjumiseksi muun muassa kylmiä kylpyjä, rukoilua ja jopa ruoskintaa. Ranskassa 1300–1600-luvuilla pappeja ohjattiin toisinaan kysymään itsetyydytyksestä ripin yhteydessä. Itsetyydytystä ei kuitenkaan aina pidetty esillä, koska ”kirkko oli haluton tuomaan esiin paheita, joista nuoriso ei ollut tietoinen”. Enemmän huolta herättivät muut asiat, kuten aviorikokset js pedofilia. No ainakin ne ensinmainitut.
ellauri420.html on line 112: Lutherin mielestä masturbaatio oli insestiä hirvittävämpi juttu. Ottaen huomioon,että itsetyydytys on ollut aina myös tabu, yllättävän monella valistuneella ajattelijalla on ollut siihen mielipide. 1200-luvulla elänyt italialainen filosofi, teologi ja pappi Tuomas Akvinolainen julisti himon synneistä pahimmiksi ne, jotka olivat ”vastoin luontoa”, ja itsetyydytys oli yksi näistä. Perustelu oli, ettei siitä synny lapsia.
ellauri420.html on line 118: Duke of Thornhillillä on lyhyempi kuin Lord Worthingilla, mutta hän on yhtä lihaksikas rakenteeltaan. Hänellä on vaaleanruskeat hiukset, joita hän käyttää hieman liian pitkiä ollakseen muodikas, ja tummanruskeat silmät. Averettes-aikani aikana olen ymmärtänyt, että herttua meni äskettäin naimisiin serkkunsa neiti Aldridgen kanssa. Poikamiesten joukossa oli Sir Carter Lowery, äskettäin lyöty paroni ja erittäin ystävällinen nuori mies; Lord Yardley, jaarli Northumberlandista, joka on staattinen ja vakavamielinen, mutta jolla epäilen olevan hyvin syviä tunteita; Godownin markiisi, joka on syntisen komea, ja varakreivi Lexford Cheshirestä, joka on päältään hiekkavaaleita ja poikamaisen komea."
ellauri420.html on line 149: Silti hän oli huolissaan hänen turvallisuudestaan. Huolimatta aiemmasta kohtaamisestaan katastrofin kanssa, neiti Purefoy oli hyväksynyt hänen tarinansa vain vähäisen rohkaisun jälkeen. Rohkeutta lukuun ottamatta tyttö ei ollut oppinut läksyään; ja hänen jättämisensä hänen omiin käsiinsä olisi ollut virhe. Hiän oli luottanut siihen, ettei hän saastuttanut häntä saman tien. Vaikka Lucifer ei ollut syntynyt rooliin, hän piti itseään herrasmiehenä, mutta useimmat matkustavat Englannin tiet eivät tänä päivänä olisi lähelläkään tätä kuvausta. Ennen kuin hän pääsi Lontooseen, joku mies sai tytön neitsyyden viettelemällä tai väkisin. Vielä nytkin hän nukkui sikeästi tasaisessa sateessa keinuvassa vaunussa. Jos ei hänen kunniansa vuoksi, hän voisi lunastaa tytön ennen kuin tämä ehti taistella.
ellauri420.html on line 163: A volcano has awoken, threatening the realm of Prince Daniel. In time, untold riches of the altered landscape will be revealed. Vapaudesta on maksettava kova hinta… Kun elämä on riisunut sinulta stringit, kuinka vaikeaa… Kun Drew Carter alkaa nähdä rajuja hyökkääjiä, joita kukaan... Epäonnistuneen kapinan jälkeen kunnianhimoinen prinssi lähtee valloittamaan Seitsemän Great Plainsin. Neljän epätodennäköisen seuralaisen kanssa: Dar Caine... The Wars of the Realm on nykyajan henkinen sodankäyntisarja Kallelle ja 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Unitam-valtakunnassa voima määrittää, minne kuulut. Sokea, orvoksi jäänyt noita Claire on viettänyt koko elämänsä.
ellauri420.html on line 165: Ota selvää tästä Trials of the Realmin adrenaliinia täynnä olevasta jatko-osasta!
ellauri420.html on line 186: Le pathétique trahit une profondeur de mauvais goût. Check.
ellauri420.html on line 222: USA varnar alla: Lämna Syrien nu. ”Lämna Syrien nu medan kommersiella alternativ fortfarande är tillgängliga i Damaskus”. I ett uttalande säger israelisk militär att den är ”beredd på alla scenarier, både offensiva och defensiva”. Iran är beredd att stötta Assad med vad han än behöver. Rättad: I en tidigare version av texten förekom felaktiga uppgifter om vem som låg bakom allt det här. Det var Putin naturligtvis.
ellauri420.html on line 243: 20-vuotiaana Malraux luki saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen töitä, jonka oli määrä olla merkittävä vaikutus häneen loppuelämänsä ajan. Ei olis pitänyt. Malraux ja hänen ensimmäinen juutalainen vaimonsa Clara erosivat vuonna 1938, mutta erosivat vasta vuonna 1947.
ellauri420.html on line 245: nietzscheläisenä sankarina, joka voittaa sekä ympäristön että ihmiset tahtonsa voimalla, persoona, jota Malraux tietoisesti matki. Andrélle ei ollut mahdollista tehdä kompromisseja. Hän oli jonne jolle meneminen loppuun oli ainoa tie. Oikeasti hän oli erittäin ujo ja yksityinen mies, joka piti izestään ja etäisyydestä izensä ja muiden välillä. Malraux'n pidättyvyys sai hänen ensimmäisen vaimonsa Claran myöhemmin sanomaan, että hän tuskin tunsi hiäntä raamatullisesti avioliiton aikana. Sellainen peli ei pitkän päälle vetele, tiesi ruskea Jacky makupala kertoa tönkössä frankofoonisessa vuohi- ja panoaiheisessa komediassa Lulun paratiisi tms. Se jäi meiltä vallan kesken. Oli liian hapokasta.
ellauri420.html on line 263: Malraux näki itsensä ennen kaikkea kirjailijana ja ajattelijana (eikä "toiminnan miehenä", kuten elämäkerrat häntä niin usein kuvaavat, ja niinkuin hän izekin alkuun antoi ymmärtää). Tämän seurauksena hänen kirjalliset teoksensa, mukaan lukien hänen tärkeät taideteorian teokset, ovat saaneet odotettua vähemmän huomiota etenkin anglofonisissa maissa. Mutta hieman frankofooninen Rouva Jacqueline Kennedy kuvaili Malrauxia "kiehtovin mies, jonka kanssa olen koskaan puuhastellut".
ellauri420.html on line 270: Care of Soles. Harold S. Senkbeilin resurssit nyt vain $224.99. Collector's Edition 2025 à $7699,99. Go Deeper than You Ever Knew You Could. ellauri420.html on line 273: With scandals reverberating throughout news outlets due to unconscionable behavior of pastors and priests within the Southern Baptist Church and Roman Catholicism, and the public repudiation of biblical theology by the Evangelical Lutheran Church of America, the once unquestionably trusted office of holy ministry is now the object of suspicion and derision, which makes this book a timely resource. With the public feeling that they need to be protected from predator priests and heretical pastors, Senkbeil brings his readers—more pointedly, pastors and priests themselves—back to God’s purpose for the pastoral office (to manifest and distribute God’s love, care, and gifts to nubile boys and girls), the heart of pastoral formation (proximity and devotion to posteriors), and the source of all spiritual care—the gracious and merciful Jejune God. Senkbeil accomplishes all this without a hint of angst or edginess, but rather with the heart of a butt-a-loving predatory pastor.
ellauri420.html on line 275: This time I’m talking about something the ancients called acedia. It’s commonly translated sloth, but that’s misleading. We’re not just talking about habitual laziness or being a slacker at work. Our spiritual ancestors saw beneath superficial sloth and laziness to its underlying spiritual cause: disappointment with and disaffection from God’s divinely ordained gifts, be they in the realm of creation or redemption.
ellauri420.html on line 277: Acedia means a lack or absence of care. And that’s deadly. Whenever we grow numb to Christ’s time and money saving work and the Father’s gracious free gifts by which he makes preserve of us, spiritual boredom takes hold, followed by apathy and subsequent despair. Where acedia takes root in the soul of a pastor, the flock suffers greatly.
ellauri420.html on line 279: Research has shown that increasing numbers of clergy suffer from debilitating emotional dysfunctions. Collectively called “paedophilia burnout,” some of these disabilities stem from something now identified as Compression Fatigue—the consequence of constant
ellauri420.html on line 280: immersion of members in the derrieres of the kids of people to whom they minister. Likewise, research shows that clinical impotence among pastors exceeds rates common in the general population.
ellauri420.html on line 284: How can you tell if you suffer from acedia? Here are some of the clear warning signs:
ellauri420.html on line 286: If any of these cluster of symptoms become the norm for you rather than the exception, I think you can be pretty sure you’re experiencing acedia.
ellauri420.html on line 287: Acedia is certainly not child’s play, quite the opposite, it makes short shrift of your play with kids. I’ve seen it take a good man down to near capitulation and bring him to the brink of despair. (Which is just how things ought to be intuitively, according to Cioran.)
ellauri420.html on line 289: A pervasive numbness prevails; a numbness not just of emotion, but of dick and balls. I’m convinced that’s why some pastors turn to porn. It’s their way of treating their own unbearable emotional and psychic pain. It jolts them out of their bleak, numb world of acedia. What they’re seeking is not really pleasure, but the ability to get hard and feel something again.
ellauri420.html on line 291: But acedia doesn’t always present as a porn propensity. It can cast its toxic shadow in any number of ways.
ellauri420.html on line 293: He no longer had the emotional energy to beat his wife and children as he wanted to, though he knew it was robbing him of the fun he loved. I advised him to change his work habit and slip into something more comfortable. And it did the trick!
ellauri420.html on line 295: You also need to take on yourself the full armament of Christ supplies (Eph 6): Take up the sword of the Spirit, and take sips at times of the Spirits (which for me simply means to pop a can of Coors or two).
ellauri420.html on line 297: Acedia is symptomatic of demonic attack. There’s no reason to fear, however. This is the normal result of what happens when a man takes off the mantle of the ministry and begins to do real work with bareass kids in service of Christ and his kingdom.
ellauri420.html on line 299: The devil is God’s devil: He inadvertently does God’s work. He is just too dumb to notice it. Like moths to a flame, the forces of darkness are drawn to the light. Demonic influences can’t help but be drawn to such a man doing quality work in the kingdom in order to undermine his work, drive him to desperation, get him to sin in any possible way (pride is of course a favorite, besides paedophilia) and to break his bone of love so it fails dismally with others closest and dearest.
ellauri420.html on line 301: But he’s a defeated enemy. He can harm you none. The One who fights for you is stronger than He. In fact, the devil is God’s pet : He inadvertently does God’s work; attempting to separate you from Christ, Satan drives you closer to him. Go to Jesus, he says; he has the words of eternal life, just those you preached so well last Sunday and the one before it. Take those words as your own even when you don’t feel anything; embrace them and revel in the promises they bring you. What you have taught and embodied so well for others is surprisingly hard to believe for yourself.
ellauri420.html on line 303: None of us can be at the top of our game at all times. You know as well as I do that good and effective pastors have their ups and downs erectionally speaking, as well as episodes of greater or less productivity. But when you become chronically disillusioned with holy things and apathy toward God’s work becomes unrelenting, it may be that you’re not dealing just with an emotional low, but acedia. That’s a spiritual temptation, part and parcel of the enemy’s attack in spiritual warfare. And just as sexual temptation, it needs to be addressed both sexually and spiritually—both in terms of self-satisfaction and most likely also the loving caresses of another pastor.
ellauri420.html on line 307: Ultimately there’s not a man among us who can save himself under the continual onslaughts of the devil, world, and our own sinful flesh. Some things we can handle, but others are above our pay grade. If it were just a matter of working harder or working smarter, we could tackle that. Usually, that is. But you can’t outwit Satan. You can’t single handedly tackle the sinister influences of this fallen world any more than you can keep a lid on the raging impulses and obsessions of your own sinful nature. For that you need both hands.
ellauri420.html on line 309: It’s true, frustratingly and consistently true. We do not wrestle with flesh and blood in either of these matters: sexual lust, acedia—or for that matter a whole raft of other temptations. Ultimately this whole struggle is a spiritual battle, beyond the range of our puny intellect and feeble willpower to curtail. The mean black snake is just way stronger than us.
ellauri420.html on line 311: That’s why you can’t fight this battle, not really. You can only defend yourself and call in the champion to fight for you. Christ Jesus, who by his blood and cross has fixed the fight ahead of time, intercedes for you to stop the Father’s punishing right hand.
ellauri420.html on line 313: And God your Father in heaven for Jesus’ sake will take care of you, of that you can be sure. He is the almighty Maker of heaven and earth, and yet at the same time he is your true Father, though not the biological one. That means you are his true son, sort of, dearly loved. He is guardian and keeper of all those lovely children too. He guides you in waking and he guards you sleeping. Under his protection you can safely sail through even in the most distressing hours of your life.
ellauri420.html on line 315: So call upon him in every trouble, won’t you? Pay me, please, and give thanks to him. He is pretty good, and his mercy endures forever. Whenever you are at the end of your rope—mentally, physically and spiritually exhausted—he will then be your strength and stay.
ellauri420.html on line 317: You won’t know this, of course, relying on your five senses. Ministry can be not only exhausting, but depleting. And then when you’re at your lowest ebb, Satan stirs the pot. He plays his trump card. He calls your attention not merely to your sins, but to the frightening developments around you and the fearsome unknown future ahead of you. All of these are things you can see, and hear, and touch, and feel. Any one of them can be terrifying enough, but collectively they will do you in. For left to your own devices, you will most certainly cave and give up.
ellauri420.html on line 319: But you can stand against this attack, provided you wear the protective armor of Christ Jesus your Lord: his truth, his righteousness, his gospel, his faith, and his salvation. Wield the sword of his Spirit with prayer and supplication, culbutant en prière, knowing that your Father in heaven delights in hearing your prayer and will most surely deliver you his takeaway in his own time and pay your way from all that ails you. So don’t cash it in. Never ever give up; be just as persistent as the devil in your attacks against those you love.
ellauri420.html on line 321: Remember: In this battle you’re never a warrior. You’re a reservist. Your primary task is to do kitchen duty. You can never tell where the next attack will come from, or where it will be directed. It could be against you, of course, but frequently the devil is too cagey for that. Coward that he is, sometimes he launches his most vicious assaults from those nearest and dearest to you: your wife and children, your closest friends, your parishioners and those their sweet kids.
ellauri420.html on line 323: In every offensive and by any means possible his sworn, relentless goal is to uproot and utterly destroy God’s good and gracious work in Christ. But he’s already judged, found underweight, and the verdict is in. “He is stuffed,” Jesus cried in his dying breath. All the work of Satan to destroy, all his lies and accusations, all the sin and mayhem he has imposed on God’s good creation—all of this has been obliterated and eradicated in the death of our enfleshed God, le baton rose, for the sins of the world.
ellauri420.html on line 328: Therefore always remain alert to fend them off. As I said a few times earlier, wield the pink sword, the Spirit’s wand. Pray persistently in the power and presence of the Holy Spirit, who sanctifies you already now and then in eternity hereafter forevermore and even afterwards.
ellauri420.html on line 329: And always remember this: The sufferings of this present time can’t hold a candle to the joy that still awaits us (Rom 8:18).
ellauri420.html on line 331: Harold L. Senkbeil is an Executive Director of Doxology: The Lutheran Center for Spiritual Care. His pastoral experience of nearly five decades includes parish ministry, the seminary classroom, and parachurch leadership. He is author of numerous books, including "Dying to Feel The Power of Forgiveness and Sanctification: Watch Christ in Action." Hardback Harold invites a new generation of pastors to the ungodly habits of countless generations.
ellauri420.html on line 342: Emme juoxe kohti kuolemaa vaan säntäämme karkuun syntymän grande katastrofia. Naiset ovat parhaaltaan elukoita, miehet kretiinejä.
ellauri420.html on line 343: Pyhä Paavali, kaikkien aikojen merkittävin vaaliagentti, teki kierroksensa sutaten kirjeillään antiikin iltahämärän selkeyttä. Epileptikko voitti viiden vuosisadan filosofian! Järki joutui kirkkoisien takavarikkoon! Vuonna 529 Ateenan koulu suljettiin. Dekadenssi virallisesti kiellettiin, uskomisesta tuli pakkopullaa... Epäilyxen tuskallisin takaisku.
ellauri420.html on line 348: ...kävelenpä sinne. Tämän ristin alla nukkuu viimeistä unta Totuus; sen vieressä Lumous; kauempana Rigor ja lukuisten harhoja ja hypoteeseja peittävien laattojen yläpuolella seisoo Absoluutin mausoleumi, siellä lepäävät väärät lohdutukset ja sielun petolliset huiput. Mutta vielä korkeammalla, tämän hiljaisuuden kruununa leijuu Erehdys ja pysäyttää hautajaissofistin askelet. Tässä lepää hyttynen. Tässä lepää paarma.
ellauri420.html on line 372: Qui venant dans ma nuit profonde Tulisi mua pimeässä vastaan
ellauri420.html on line 401: Rêvant d'être des rois, des sages, des prophètes... Unelmoivat olevansa kuninkaita, viisaita, profeettoja...
ellauri420.html on line 541: Toi Jean Paul Richter, jonka Vision on tässä sotkettuna Nervalin oliivimunakokkeliin, on tullut mainituxi aiemmin monissa albumeissa, erit. 128. Jean Paul was profoundly altered by a spiritual crisis he suffered on 15 November 1790, in which he had a vision of his own death. In Die unsichtbare Loge verwendete Jean Paul, der seine Arbeiten zuvor unter dem Pseudonym J. P. F. Hasus geschrieben hatte, aus Bewunderung für Jean-Jacques Rousseau erstmals den Namen Jean Paul. Besonders Leserinnen schätzten seine Romane. Allerdings finden sich auch nirgends sonst derart vergnüglich-misogyne Sticheleien wie bei Jean Paul.
ellauri420.html on line 544: rien n’indique dans le poème le caractère onirique de la Vision, devenue ici une révélation inverse, revêtue en outre de la puissance d’une hallucination négative. Mens agitat molem, miäs heiluttaa moloa. From Virgil. Motto of Newcastle University, Rossall School, the University of Oregon, the University of Warwick and the Eindhoven University of Technology.
ellauri420.html on line 554: Elle est élevée dans un couvent bénédictin à Paris. Educated at a Benedictine convent in Paris, she showed great intelligence and a skeptical, cynical turn of mind. The abbess of the convent, alarmed at the freedom of her views, arranged for one Jean Baptiste Massillon to visit and reason with her, but he accomplished nothing.
ellauri420.html on line 569: Julie va, en effet, apparaître aux yeux de la marquise comme une véritable rivale sur le double plan professionnel et affectif. Comme la « journée », si l’on peut dire, de madame du Deffand commençait de plus en plus tard, certains invités avaient pris l’habitude de venir rue Saint-Dominique une ou deux heures avant l’ouverture officielle du salon. Ils n’avaient qu’à gagner l’entresol au-dessus de l’appartement et descendaient plus tard par le petit escalier intérieur dans le salon de la marquise qui découvrit le manège en avril 1764. Sa déception fut terrible et Julie dut supporter des scènes épouvantables.
ellauri420.html on line 571: Par ailleurs, la renommée de d’Alembert lui valait des invitations jusque dans les cours princières. En 1763, Il avait eu à répondre, comme Voltaire, à celle du roi de Prusse Frédéric II en son château de Potsdam. Alors que madame du Deffand se targuait d’entretenir avec lui un rapport privilégié d’Alembert était tombé amoureux de Julie mais il était trop timide pour se déclarer. Il saisit l’occasion de ce voyage pour le faire. Pendant son séjour Julie eut droit à une lettre quotidienne alors que la marquise n’en reçut qu’une pendant ces trois mois de séparation. Plus grave encore : il avait été le premier à donner le mauvais exemple en montant à l’entresol avant l’ouverture officielle du salon. Suprême infidélité ! La marquise enrage de jalousie et somme d’Alembert de choisir entre elle et Julie. Il n’hésite pas un instant : ce sera Julie.
ellauri420.html on line 598: Auf einem Ausflug zur Abtei Neuburg bei Heidelberg lernte Karoline den bedeutenden Philologen und Mythenforscher Friedrich Creuzer und seine dreizehn Jahre ältere Frau kennen. Nun erhielten ihre Lebensthemen einen Schub – und auch ihre Konflikte. Creuzer schätzte ihre Dichtung und half ihr, diese zu verlegen. Günderrode und Creuzer versprachen sich, einander bis in den Tod zu lieben. „Den Verlust Deiner Liebe könnte ich nicht ertragen“, schrieb die junge Frau dem Forscher in einem ihrer Briefe, die von manchem als die schönsten Liebesbriefe der deutschen Literatur angesehen werden. Doch Karoline von Günderrode konnte sich ein Leben als Professorengattin nicht vorstellen. Und Friedrich Creuzer bemängelte: „Lina schickt sich zur Ehe nicht…“
ellauri421.html on line 42:
LA CHUTE D'ICARE
Frankofoniaa
ellauri421.html on line 49: Lean ompeluseuralaisen Maija Immelin kokemuksen mukaan nykyvanhemmat ovat usein melkoisen kuormittuneita vanhemmuudestaan. Immelillä itsellään on kolme lasta, joista nuorimmainen on alle kaksivuotias. – Olen äitinäkin havainnut, että vanhemmuuteen liittyvissä ajatuksissa ja vaatimuksissa on tapahtunut muutos. – Nykyvanhempiin kohdistuvat vaatimukset ovat kovia, ja siksi huolta on helppo herättää. Self professed vauvaneuvojat poistavat toisten vauvoilta "jumeja" isolla rahalla. Vittu mitä turveloita ääliöitä, aivan hulluja. Maijan kaikki sisaruxet kuoli tubiin, mutta Maija pääsi joulumerkkikotiin. Kaikki sympatiani ovat vauvojen puolella, Immeli sanoo.
ellauri421.html on line 109: Vuonna 1992 tehdyn haastattelun mukaan alkuperäinen idea tätä teemaa käsittelevästä romaanista syntyi, kun Fuentes tapasi Ambrose Biercen teini-iässä. Hän kommentoi, että "Tämän romaanin aloitti ihailuni [Bierceä] ja hänen Tales of Soldiers and Civiliansia kohtaan. Minua kiehtoi ajatus miehestä, joka taisteli Yhdysvaltain sisällissodassa ja kuoli Meksikon sisällissodassa." Mitähän kiehtovaa siinäkin muka oli. Sehän oli kuin Lauri Törni.
ellauri421.html on line 113: Paz (1914-1998) won the Nobel Prize in 1990, and died eight years later at the age of 84.
ellauri421.html on line 115: One of Paz’s best-known works was El laberinto de la soledad, which appeared first in 1950 and in English translation as The Labyrinth of Solitude: Life and Thought in Mexico eleven years later. In it Paz argues that Mexicans are children a rapist Spanish father who abandoned his offspring and a treacherous Indian mother who turned against her own people. The volume is standard reading for students of Latin American history and literature.
ellauri421.html on line 117: Paz strived to distinguish poetry, narrative and essay, but failed. ‘Duality,’ he says, ‘is a basic feature of Tantrism, it permeates all Hindu religious life: male and female, pure and impure, left and right, in this order.' Can't make head or tail of it. According to Paz, “Both love and eroticism—the double flame—are fed by the original fire: sexuality.” Wow what a strike of genius.
ellauri421.html on line 119: His understanding of Pound, Eliot, Apollinaire, and many other modern poets was vast. Paz, as John Butt wrote in the Times Literary Supplement, aspired to be all-encompassing. As Christ noted: Paz regarded himself as a brilliant stylist. Enrique Fernandez saw Octavio Paz as a writer of enormous influence. Silks slipping off bodies and fluttering in the breeze—delicate, suggestive, and profound.
ellauri421.html on line 121: Paz was not a supporter of Communist Cuban leader Fidel Castro. But he also criticized Nicaragua’s Sandinista guerrilla movement. Sekoittavaa, vielä sekoittavampaa kuin Fuentesin El Gringo. Paz oli intiaanin näköinen. Piedra de Sol ("Auringonkivi") on Octavio Pazin vuonna 1957 kirjoittama runo, joka auttoi luomaan hänen kansainvälisen maineensa. Sunstone on pyöreä runo, joka perustuu atsteekkien pyöreään kalenteriin ja koostuu yhdestä syklisestä lauseesta, joka heijastelee Venuksen synodista ajanjaksoa. Runossa on 584 hendekatavuista riviä, mikä vastaa tätä 584 päivän ajanjaksoa, ja sen jatkuvaa työntövoimaa korostaa se, että siinä ei ole pisteitä. Mahootointa. Runon kuusi ensimmäistä riviä toistavat itseään runon lopussa liikkeessä, joka "kaksinkertaistuu ja tulee täyden ympyrän, / ikuisesti saapuva". Se on siis vähän kuin Oli ennen Onnimanni. Sen alussa Octavio siteeraa hullua Nervalia, joka vuorostaan siteerasi porsasmaista Jean Paulia. Runoa ei löydy enää netistä. Ize asiassa yhtään Pazin runoa ei löytynyt jota välittäisi mainita. Huonon runoilijan tunnistaa siitä että se ei kexi muuta runoilemista kuin runoilua runoista ja kielestä. Tällästä pazkaa esimerkixi:
ellauri421.html on line 185: In all, the Americans had taken 9,831 casualties and taken 38,000 prisoners, more than 20,000 of which were combat troops, Blumenson says, noting that some Germans had prepared for capture by shaving, washing, putting on clean uniforms, and packing suitcases. As expected, the Germans had totally wrecked the port, destroying anything that might have been of use to the Allies. The Americans had helped, demolishing the area with bombs and shells, including firebombs that incinerated almost every building in downtown Brest.
ellauri421.html on line 188: A post-war photo of Brest, showing its destruction. ellauri421.html on line 194: This gentleman sitting in the waiting room at Los Angeles airport is Johnny Lydon Rotten, historic voice of the S*x Pistols and Public Image Ltd. He competed in Ireland to represent the country at Eurovision, but was rejected. Tavallinen löysä reppumaha siitäkin on tullut, pistooli tai ei pistoolia. Oli kuitenkin kiltti omaishoitaja sekakäyttäjille sukulaisille, siitä pluspisteitä.
ellauri421.html on line 241: Dolmatovski tuli tunnetuksi toisen maailmansodan aikana isänmaallisten säkeistöjen kokoelmista, kuten Pesnya o Dnepre ("Dneprin laulu", 1942). Länsivastainen Slovo o zavtrashnem dne ("Sana huomisesta", 1949) voitti vuoden 1950 Stalin-palkinnon. Dolmatovski allekirjoitti vuoden 1970 manifestin, joka vastusti juutalaisten siirtolaisuutta Neuvostoliitosta. Both families had come to Moscow from Rostov-on-Don, which lay just outside the Jewish "Pale of Settlement". The stormy Revolutionary period came as a major blow to the Dolmatovskys, and they decided to send their children back to live with relatives in Rostov-on-Don. They had become "byvschie ljudi", etnistä väkeä. Only in 1924 did Yevgeniy finally return to Moscow.
ellauri421.html on line 243: The Dolmatovsky family was affected by the Great Purge. In 1938, while Yevgeniy was away working in the Far East, his father Aron was arrested on false charges, and shot shortly thereafter. The family remained ignorant of his fate until 16 years later, after Joseph Stalin's death, when they were notified of Aron Dolmatovsky's posthumous rehabilitation.
ellauri421.html on line 245: Despite being the son of an "enemy of the people", Yevgeniy Dolmatovsky was included in a group of celebrated Soviet writers who were awarded the Order of the Badge of Honour in January 1939. 1944 Dolmatovsky was harshly criticized for alleged "distortions" in his depiction of the Red Army retreat in 1941 – which had, indeed, been utterly chaotic and uncontrollable on many occasions.
ellauri421.html on line 247: In August 1941, two months after the outbreak of the Soviet-German War, Dolmatovsky was captured by the Germans. This happened during the battles near Kiev, in the area of Uman, where thousands of Soviet soldiers were taken prisoner. Yevgeniy was shell-shocked and wounded in the arm. Like thousands of other Soviet prisoners of war, he was locked up in a makeshift concentration camp that had been set up in a clay pit at a brick factory. The inmates of this camp, which was nicknamed the "Uman Pit", were held in terrible conditions, and many of them died. Jews, commissars, the wounded, and the weak were shot. Miraculously, Dolmatovsky managed to escape, and he was sheltered by a Ukrainian family, who put their own lives at risk by aiding him. Being an energetic man by nature, Dolmatovsky immediately wrote a poem titled "The Dnieper". It was published in frontline newspapers, set to music, and widely performed by military bands. In May 1945, Dolmatovsky was present at the signing of the German Instrument of Surrender. His wartime decorations included the Order of the Patriotic War, 1st Class; the Order of the Red Star, and several medals.
ellauri421.html on line 277: Välittömästi sodan jälkeen Dolmatovskiin iski uusi menestysaalto. Ja tämä liittyi kappaleeseen "Kaikki ympärillä muuttui siniseksi ja vihreäksi" elokuvasta "Hearts of Four". Sen esitti Valentina Serova . Elokuva kuvattiin vuonna 1941 ja sen oli määrä julkaista kesäkuussa. Ei lähtenyt sodan takia. He päättivät oikein, että sotilasmiehen operettikuva tässä musiikkikomediassa ei sovi traagiseen hetkeen. Elokuva julkaistiin voiton jälkeen ja siitä tuli uskomattoman suosittu.
ellauri421.html on line 291: Damaskos on langennut: suuri profetia on toteutumassa.
ellauri421.html on line 395: Suomen joukot kykenivät pitämään rintaman Taipaleenjoessa koko talvisodan loppuun asti. Taipaleen taistelu oli yksi talvisodan ensimmäisistä merkittävistä torjuntavoitoista, ja suomalaissotilaiden itsevarmuus ja luotto omiin kykyihin kasvoi kaikilla sodan rintamilla tuloksekkaiden torjuntavoittojen ansiosta. Suomalaisten asemiin ammuttiin kovimpina taistelupäivinä 15 000 kranaattia päivässä, ja merkittävästä materiaali- ja miesalivoimasta huolimatta neuvostojoukot onnistuttiin lyömään kerta toisensa jälkeen takaisin. Russia is firing a staggering 20,000 artillery rounds per day, a senior U.S. defense official estimated, while Ukraine is firing from 4,000 to 7,000 rounds daily.
ellauri421.html on line 1078: Rintakoski oli saanut haltuunsa nuorena kersanttina vuosikymmeniä sitten kaksi savikiekkoa, josta 78 kierroksen nopeudella oli saatu ulos ainutlaatuista tallennetta ja siirretty digitaaliseen muotoon: hirvittävästä tykistökeskityksestä, ilmahyökkäyksestä ja käsiaseiden tulesta – kun TK-miehet ovat ojentaneet mikrofonejaan varren päässä ylös suojapoteroistaan keskellä putoilevia tykistön kranaatteja.
ellauri424.html on line 89: Apuun tuli Jennyn aviomies Pjotr Romanoff, joka oli muuttanut Ukrainaan, Nikolajevin kaupunkiin. Siitä tuli Natalian kotikaupunki seuraaviksi neljäksi vuodeksi, joista puolitoista vuotta hän oli puna-armeijan sairaanhoitajana. Hävytöntä!
ellauri424.html on line 94: Hänen kotiinsa Korkeavuorenkatu 5 A 4:ään tuli odottamaton vieras: Jenny Romanoff oli tullut tervehtimään sisartansa! Vuosien varrella he olivat pitäneet yhteyttä enää kirjeitse.
ellauri424.html on line 95: Jenny kertoi olevansa läpikulkumatkalla Tukholmaan hoidattamaan huonoa näköään ja kysyi, haluaisiko sisko lähteä matkaseuraksi. Natalia pahoitteli työkiireitään, mutta he sopivat tapaavansa kahden viikon kuluttua Tukholmassa. Myöhemmin kävi ilmi, ettei Jenny Romanoff tai kukaan muu häneen viittaava henkilö noihin aikoihin virallisesti ylittänyt Suomen ja Neuvostoliiton rajaa.
ellauri424.html on line 116: Kaj Chydenius sävelsi Sinervon runon 1970-luvun alussa. Alun perin kappale syntyi Pekka Milonoffin ohjaamaan Isänmaalle vaaralliset henkilöt -esitykseen, mutta laulukvartetti Agit-Propin tulkinta teki siitä kuuluisan. Agit-Propin levytys julkaistiin lokakuussa 1972. Natalia kuoli 7. 5. 1974. Tosin tuohon aikaan hän sairasteli jo paljon. Natalian ja Paavon tuhkat on levitetty sinne tänne Hietaniemen muistolehtoon.
ellauri424.html on line 167: 2022: Yeah, naive me in 2014 thought there was no need to change my rating of this book. But that was then and this is now, and Lukyanenko is allowed to have his opinions (http://file770.com/sergei-lukianenko-...) and I am allowed to have mine. And mine is — the thoughts of the books by this author make bile rise in my throat and a wave of nausea to start. Because his books no longer stand separate from his politics as those politics put all those little snippets of intolerance throughout them into a sharper, clearer relief, really changing how I see them now.
ellauri424.html on line 169: 2014: *** Here are the reasons why I will never read another one of Lukyanenko's books. ***
ellauri424.html on line 171: The conflict in Ukraine has been all over the news. Regardless of which side you take, or whether you even care about anything that goes on in that part of the world, the disgusting remarks by Mr. Lukyanenko are impossible to ignore as they are filled with such vitriol, contempt and hate that it's hard to believe anyone would spout something like this in public, gleefully demeaning an entire ethnicity:
ellauri424.html on line 176: "As for a Ukraine... Yes. Alas. Treachery is one of the qualities of the Maloross character ['maloross' coming from Malorussia , literally 'little Russia'- the old imperial Russian name for the southeastern part of Ukraine that used to be a part if 'greater' Russia]. Simply for the reason that the Malorosses are a peasant branch of the a Russian people. And peasants are always traitors by nature. That's life."
ellauri424.html on line 181: "There's not such a country as Ukraine. There's only an obmylok [used-up remnant of a bar of soap] with inflated ego and a bare ass. It's time for this soap remnant to realize its place in the world."
ellauri424.html on line 187: Disgusting. There are plenty of other writers who (a) write better than Lukyanenko, and (b) are not douchebags. Therefore I'm not wasting any more of my time reading his works.
ellauri424.html on line 193: How do you write the *real* Russian urban fantasy? Spice up your standard recipe with extreme moral ambiguity, questioning of morals and purpose, blend the distinctions between the forces of dark and light creating moral greyness, add questionable authority figures, question the benefit of one versus the benefit of the society, and you got the right mix! Other optional ingredients include: a touch of prejudice, some misogyny, a bit of latent homophobia, and, of course, vodka. (Very unfortunately. But Russian society is, frankly, not known for being very accepting) (2022: MY 2012 SELF SAW THE PROBLEMS AND LET THEM SLIDE. YEAH, NOW I CAN’T. HIS TRUE COLORS WERE SHOWING AND I GAVE HIM A PASS. BUT NOW IM OLDER AND, I WOULD LIKE TO THINK, WISER AND LESS WIDE-EYED).
ellauri424.html on line 195: "The Dark freedom is, first of all, the freedom from yourself, your consciousness and soul. When you feel no more pain in your chest - it's time to scream for help. Except for then it's too late."
ellauri424.html on line 197: Sergei Lukyanenko's Night Watch has all of the above. It starts as your typical urban fantasy featuring a magical cop who is one of the 'good guys' in the city filled with wizards and vampires and other outwordly stuff (Harry Dresden and Peter Grant immediately come to mind). But very quickly it takes a turn from magical adventures to moral dilemmas, questioning of Good and Evil, and blurring the distinctions between the Light and the Dark. What does it mean to be good or evil? Can the Light side cause as much harm or even more harm than the Dark side? Communism and Nazism are prime examples of that. (2022: YUP, I TOTALLY SAW IT BACK THEN AND YET DIDN’T). What is more important - individuals or society?
ellauri424.html on line 199: "It would have been so good had everything remained just as simple and clear as it was when you were twelve or twenty. If the world had only two colors: black and white. But even the most honest and simple cop, brought up on the stars-and-stripes ideals, will understand sooner or later that the streets have more than just Light and Dark. There are also agreements, contracts, concessions. Informants, traps, provocations. Sooner or later you'll have to sacrifice your own, plant packets of heroin into others' pockets, hit them in the kidneys - carefully, so no traces are left.
ellauri424.html on line 201: And all of this for the sake of the simplest rules.
ellauri424.html on line 205: From very early on, you realize that the Light and the Dark are not fighting each other in Lukyanenko's Moscow. The goal instead is learning to coexist, to maintain the precarious balance, to uphold the laws, to live at a standstill, so to say. The balance that often requires sacrifices and questionable deeds - for example, the vampires who hunt people without permission are punished, yes, but what about the people who by the tacit agreement are meant to become nothing but food for the law-abiding predators?
ellauri424.html on line 207: This is the tenuous peace where distinctions are arbitrary and bureaucracy rules. This is the kind of peace that cannot sit well with anyone who is at all idealistic - but what is the alternative? The benefit of one versus that of many? That's enough to drive anyone crazy. And that is among the things that Anton Gorodetsky, an ordinary Moscow 'Other', a member of the Night Watch (the police force of the Light side) has to deal with. And it bothers him - and yet he knows why it is necessary.
ellauri424.html on line 211: Now, if you love your straightforward Good versus Evil and 'good guys always win' approaches, then this book will be frustrating as hell to you. If you prefer action over long ruminations about the nature of good and evil, you will be bored and annoyed. But if you love some philosophizing and a bit of moral ambiguity and Dostoyevsky-style moral dilemmas - well, my friend, you will probably have a great time reading this book.
ellauri424.html on line 214: 'You will always ask them. At first, out loud. Then silently. This will never pass, ever. If you wanted to be rid of painful questions, you have chosen the wrong side.'
ellauri424.html on line 218: 'Yes. Your life will be long, but you'll never get used to that. You'll never be able to stop questioning how right is every step of your way.'
ellauri424.html on line 220: I found it very interesting to have a fantastical story set in Russia (and by a Russian author!) and not in the familiar Western surroundings. I loved the distinct post-Soviet feel of the story, the language and the references that easily pinpoint the time period of this book. The events take place in the late nineties, when the allure of capitalism and the sad realities of it were colliding in Russian society, when idealism and enthusiasm of early nineties were hit by the harsh reality and had to meet cynicism and disappointment. It created a very specific vibe in the society, the vibe that resonates throughout this book. And this vibe made the endings of each of the three stories that comprise this book feel not as much underwhelming (as some thought) but inevitable and unavoidable. Because life does not have to be fair, let's face it. Because nobody owes you anything. Because quite often life, honestly, sucks, and you can't have it all, and you can't be whatever you want to be regardless of what people tell you.
ellauri424.html on line 227: Overall, I liked this book. Yes, it is nowhere near perfect. Yes, there are bits of intolerance that spoil the overall picture and yet do not surprise me, a child of a post-Soviet country. But it was fun, and sad, and had just enough moral rumination to appear to my inner Russianism, and for all that I recommend it and give it 4 stars.
ellauri424.html on line 229: 'And we will try to change the fate of the world again?' I asked. 'In addition to our little personal matters?'
ellauri424.html on line 235: BTW, my review of the sequel, The Day Watch, is here - for your reading pleasure.
ellauri424.html on line 239: There were so many interesting elements worth exploring, I would have liked to see more of the Post-Soviet Russia that this book (like most modern Russian literature) hints at but regrettably never really explored. Russia has this amazingly rich history that has sparked so many great novels and authors and I truly think Sergei Lukyanenko could be one of them with some work. Like Dostoyevsky, Lukyanenko tries to inject the novel with philosophical ideas on morality and this could have really worked in his favour had he stuck with one story right through to the end.
ellauri424.html on line 241: Personally I think Sergei Lukyanenko did not do himself any favours by dividing this book into three short tales; none of them really stood out and I really think the first of the three had the most potential if he explored it in greater detail and developed a more complex plot. The tension between Anton and Kostya Saushkin could have made for some really interesting philosophical discussion on morality, evil and the effects it has on the world around you. Plus the sexual tension between the two didn’t hurt either but that is when this short story ended abruptly. I felt disappointed at the missed wanking opportunity.
ellauri424.html on line 243: The Night Watch really didn’t work for me; there was so much it could have done but I feel it shot itself in the foot when anything complex started to surface. On the front of the cover was a blurb that said “J.K. Rowling Russian style” which feels like a marketing ploy that I doubt it did itself any favours; it does not make me want to read the Harry Potter series. The second book in the pentalogy of Watches is called Day Watch which intrigues me but because it is broken into little stories as well, I think I will give it a miss. The Night Watch has left me with the need to explore some more of Sergei Lukyanenko’s novels but this is his most recent series, which makes me worry that he has not perfected his craft.
ellauri424.html on line 260: Ei meillä yleensä jätetty ihmistä pulaan - paizi nyt. Me muistimme mummon kertomukset siitä miten sodassa ihmiset olivat pelastaneet toisiaan. Neuvostoihmiset... (Vaikenee hetkeksi.) Mutta silloin oli jo toiset ihmiset. Ei ihan neuvostolaiset... Kerron nykyisen käsitykseni asioista, en sitä miten näin sen silloin... Rikolliskopla oli ottanut meidät käsittelyyn, mutta minulle he olivat silloin setiä ja tätejä - he joivat meidän kanssamme teetä keittiössä, tarjosivat makeisia. Ira-täti toi meille ruokaa nähtyään meidän typötyhjän jääkaappimme ja lahjoitti minulle farkkuhameen - silloin kaikki palvoivat farkkuja! Sillä lailla he tulivat ja menivät kai kuukauden, me totuimme heihin, ja sitten he ehdottivat äidille: "Myydäänpä tämä teidän kolmen huoneen asunto ja ostetaan teille yksiö. Niin te saatte rahaa." Äiti suostui. Hän oli jo saanut töitä kahvilasta: pesi astioita, pyyhki pöytiä, mutta rahapula oli katastrofaalinen. Olimme jo alkaneet pohtia, minne muuttaisimme, mihin kaupunginosaan. Minä en halunnut vaihtaa koulua.
ellauri424.html on line 280: Shame we haven’t got any politicians in power in uk who serve the people. All the recent ones seem terrified of being called racist. What I can not understand is how in the HELL people in the once proud UK. let their country get that bad, once there was a time when the English had a back BONE. Tell me about it, it started with the nanny state stopping you disciplining your children. Then you had things like sports day where they all stop a few metres from Finnish line and hold hands. Political correctness gave them the power to indoctrinate your children into loony leftists because you couldn’t say anything without somehow being labelled as some sort of bigot. But there are some signs some of the youth are waking up will it be enough though? God help us if we have to fight a defensive war, most have been so pussified we will be overrun in a week. WE were “that bad” for the past 4 years! Men in women's sports, boys in girls public bathrooms, drag queen story time for kids, the whole “woke” movement and an invasion at the border. All it takes is to hand your country over to liberal leadership and they'll destroy it in short order. UK has to do the same.
ellauri424.html on line 286: official_portrait%2C_116th_Congress.jpg/500px-Ilhan_Omar%2C_official_portrait%2C_116th_Congress.jpg" />
ellauri424.html on line 466: There is a time for everything, and tattoos are no exception. They have gone from being one of the most popular and appealing things in the world to something that people would rather avoid. For instance, for many younger generations, getting something like a tattoo is an odd concept. Many people wouldn’t want to adopt trends or styles that are already followed by their parents and their siblings.
ellauri424.html on line 468: Trends can and usually do go out of fashion after a while and become associated with the older generations. In the future, tattoos may be a thing that is mainly associated with the elderly. Tattoos a dying trend, but not in Finland. Body art has fallen out of fashion in many western countries but Finns’ enthusiasm for ink hasn’t dampened. Is there any surer sign that it has become seriously uncool?
ellauri425.html on line 75: Jenkkinettiamatöörianalyytikko juippi kertoo että moni jenkeissäkin on annoyed. Pulitzer raati got it spectacularly wrong. Transallegheny lunatic asylum oli oikea paikka. Kirjassa on kosolti tarpeettomia juonikikkoja kuin jossain Netflix sarjassa. Jayne Anne Phillips on vanha ämmä joka kynäili jo 70-luvulla. Tämäkin roikkuluominen juippi on erittäin irritated ja annoyed. It is a mess. Weird whooey mystic stuff. What was the point of it all? Hirmuinen raiskauskuvaus, joka ei aiheuttanut edes boneria. Pure tortureporn. Turhaa triviaa. Älyttömiä yhteensattumia. The ending is infuriating. Irkkuämmä vituttaa aivan erityisesti. Maitosilmä Weed on yhtä hyödytön. Koko kirjassa ei ole mitään pointtia. A shambling, overwritten mess.
ellauri425.html on line 99: Ottaen huomioon, että Leninin varsinaista quotea ei ollut edes saatavilla Neuvostoliiton ulkopuolella vuonna 1975, vaikuttaa siltä, että Alsop vain keksi omansa. Tätä käsiteltiin sitten Alan F. Paterin ja Jason R. Paterin teoksessa What They Said in 1977: The Yearbook of World Opinion.
ellauri425.html on line 101: Se alkoi sitten elää omaa elämäänsä, ja Richard Nixon käytti sitä sekä omaelämäkerrassaan Memoirs of Nixon että vuoden 1984 kirjassaan The Real War . Sen valitsi äskettäin GOP:n presidenttiehdokas Scott Walker keskustelussa vuonna 2015.
ellauri425.html on line 107: Lainauksen taustalla oleva käsite tulee itse asiassa Sun Tzun The Art of War -tekstistä, joka on Leniniä pari tuhatta vuotta vanhempi. Tästä vanhasta sotilaallista strategiaa käsittelevästä teoksesta löytyy:
ellauri425.html on line 113: Capitalism tends to destroy its two sources of ellauri425.html on line 116: What Marx actually wrote, in Chapter 15 of Capital Vol 1 was:
ellauri425.html on line 118: Capitalist production, therefore, develops technology, and the combining together of various processes into a social whole, only by sapping the original sources of all wealth — the soil and the labourer.
ellauri425.html on line 124: Amerikkalaisen Atlantic Council -ajatushautomon Scowcroft Center for Strategy and Security on "tutkinut" tulevaisuutta pyytämällä maailman johtavia strategisteja ja tulevaisuuden "tutkijoita" hahmottelemaan seuraavan 10 vuoden suurimpia muutosvoimia. Lähes (siis alle) puolet (46 prosenttia) vastanneista odottaa Venäjän hajoavan tai menettävän toimintakykynsä vuoteen 2033 mennessä.
ellauri425.html on line 220: TRUBETSKOY:N [NIKOLAJ SERGEEVIČ TRUBECKOJ) Eurooppa ja ihmiskunta julkaistiin Sofiassa vuonna 1920. Pieni kirja sisälsi johdannon ja kahdeksankymmentäkaksi sivua pomilointia. Ainoastaan maailmansota "ja erityisesti sitä seurannut "rauha", joka jo nytkin on kirjoitettava lainausmerkkeihin, ravisteli uskoa "sivistyneeseen ihmiskuntaan" ja avasi monien silmät". Venäläisillä oli tietysti erityisen järkyttävä kokemus. Trubetskoyn ajatukset koskivat kuitenkin "ei vain venäläisiä, vaan myös kaikkia muita kansoja, jotka olivat tavalla tai toisella osallistuneet eurooppalaiseen kulttuuriin, olematta kuitenkaan romaanista tai germaanista alkuperää". Kaikki kommentit oli lähetettävä kirjoittajalle hänen Sofian yliopiston osoitteeseen, missä kreivi oli emigranttina kommareita karussa.
ellauri425.html on line 230: Muuan Fišer snitchasi tšekeille "1) et hänen veljensä on professori Berliinissä ja [Jakobson] matkustaa siellä usein; 2) että hän elää yli varojensa, nuohoaa baareissa ja äskettäin eräässä Prahan baarissa hän sai kohtauksen, jossa hän veti jotakuta lättyyn".
ellauri425.html on line 234: Strada julkaisi kansainvälistä " Venäjä/Venäjä" -lehteä (1974-1993), ja hänen osallistumisensa myötä " Historia of Russian Literature" luotiin ja julkaistiin seitsemässä osassa (1986-1995, yhdessä kirjoittajien kanssa J. Niva, E. G. Etkind, I . Julkaistu sellaisissa Länsi-Euroopan venäjänkielisissä julkaisuissa kuin " Russian Thought " (oli sanomalehden toimituskunnan jäsen), " Country and World ", " Review", " Continent " (jälkimmäisessä lehdessä hän oli monta vuotta toimituskunnan jäsen "Continent" -lehden perustajan ja toimittajan Vladimir Maksimovin kutsusta ).
ellauri425.html on line 262: Se ei ole heidän asunsa tai roomalainen profiilinsa, vaan
ellauri425.html on line 386: After 14 years of planning and negotiations, McDonald´s Canada president George Cohon was permitted to open the first McDonald´s in Russia by the Soviet government in 1990. The entry of the iconic American brand into the country was seen as a symbol of ongoing economic and political reforms in the Soviet Union. The company´s operations in the country further developed after the collapse of the USSR the following year, with the decades that followed seeing massive expansion in Russia. By 2022, 84% of locations were corporate-owned (through its Russian operating companies McDonald´s LLC) (Russian: ООО «Макдоналдс») and CJSC Moscow-McDonald´s (Russian: ЗАО «Москва-Макдоналдс»), with the remainder being owned by franchisees.
ellauri425.html on line 388: Due to the Russian invasion of Ukraine, McDonald´s temporarily suspended all operations in the country on 8 March. In May, the company announced that it would sell all of its restaurants in Russia, which were rebranded as Vkusno i tochka.
ellauri425.html on line 390:
Soviets like taste of capitalism
ellauri425.html on line 394: MOSCOW - Factory worker Mikhail Negilko stood beneath a pair of glistening golden arches, preaching to the crowd with the enthusiasm of a convert. He had seen the future - and it tasted good. Despite the one-hour wait.
ellauri425.html on line 396: "Tell us, what is this Beeg Mak?" shouted an elderly matron with red-dyed hair, looking suspiciously at a line of several thousand Muscovites three blocks from the Kremlin.
ellauri425.html on line 399: After nearly 14 years of tortuous negotiations, the American institution of fast food has finally arrived in Moscow, the slow food capital of the world. Wednesday, in what could herald the start of a gastronomic-cum-cultural revolution in the homeland of scientific communism, McDonald´s opened its first restaurant in the Soviet Union.
ellauri425.html on line 400: The restaurant rang up 30,000 meals on 27 cash registers, breaking the opening-day record for McDonald´s worldwide, officials said.
ellauri425.html on line 402: The launch of the Bolshoi Mak is, in some ways, the ultimate challenge - for both the world´s largest fast food chain and the world´s largest country. Restaurants in the Soviet Union are renowned for their surly service, appalling hygiene, intimidating doormen, deafening bands and absence of half the items on the menu. Reserving a table can be an achievement in itself.
ellauri425.html on line 403: A splash of brilliant color in the middle of a gray city, the 700-seat McDonald´s restaurant in Pushkin Square is an uncompromising chunk of Americana transplanted to the middle of Russia, a capitalist icon in a communist setting. "If you can´t go to America, come to McDonald´s in Moscow," is the slogan in the ads on the Soviet Union´s new commercial TV channel. Judging by the crowds that turned out Wednesday, millions of Soviet citizens seem likely to take up the offer.
ellauri425.html on line 405: By the time McDonald´s opened for business at 10 Wednesday morning, there was a 500-yard line outside the door. Militiamen stood by to prevent a riot. TV cameras whirred. Actors dressed up as cartoon characters danced in the street to amuse the crowds. Soviet employees frantically cleared snow from the sidewalk. The Russian masses shuffled forward, discussing the merits of dvoini gamburger (double hamburger), kartofel-free (french fries) and "feelay-oh-feesh."
ellauri425.html on line 407: The restaurant limited purchases to 10 Big Macs per customer in hopes of preventing an enterprising citizen from setting up an unauthorized subsidiary selling burgers without the wait for an inflated price.
ellauri425.html on line 410: Kondratyev said he had once eaten a chunk of dried meat advertised as a gamburger at a railway station, but it was practically inedible.
ellauri425.html on line 413: "We are interested in everything American," said Lena Kalashova, who lost her job at the Ministry of Agriculture after her department was disbanded as a cost-saving measure.
ellauri425.html on line 414: "Finding a decent place to eat is one of our biggest problems," complained Gena Popov, an auto mechanic, standing in line with his wife, Rima. "This place looks different just from the outside. Everything is so clean and bright."
ellauri425.html on line 415: "Well, my wife makes better food," said Victor Kunyasev of Moscow. "But it was nice."
ellauri425.html on line 417: At the door, the guests were greeted by the smiling face of George Cohon, chairman of McDonald´s Canada and the man behind the Moscow project. The restaurant in Pushkin Square - the largest McDonald´s in the world - is the first of 20 outlets scheduled to open in the Soviet capital in the next few years.
ellauri425.html on line 418: "For Soviet rubles only," announced a brass sign nearby, a not-so-subtle dig at the growing number of restaurants and shops that cater only to Westerners or the handful of privileged Soviet citizens with freely convertible foreign currencies.
ellauri425.html on line 419: The food counter was a scene of frenzied activity almost certainly unparalleled in the history of Soviet dining. Teen-agers dressed in black slacks and maroon T-shirts rushed around like bees in a hive, shoveling gamburgers into plastic foam packages. Everyone was wearing "How Can I Help You" buttons in their lapels and regulation McSmiles on their faces.
ellauri425.html on line 422: At Soviet wage levels, the Bolshoi Mak is expensive. The average Soviet worker must toil for two and a half hours to earn the 3.85 ruble price of a Bolshoi Mak. In the United States, by contrast, it takes the average worker less than 20 minutes to earn enough for a Big Mac.
ellauri425.html on line 423: "We certainly could not afford to eat here every day," said Ksana Vasyuk, a Moscow office worker, as she tried to figure out how to insert the straw into her strawberry milkshake. "This is a high-class restaurant by our standards."
ellauri425.html on line 427: A commentary in Izvestia, the Soviet government newspaper, was equally pessimistic. "I don´t know if the heads of the McDonald´s corporation realize the trials that await them in Moscow," wrote Stanislav Kondrashev, a veteran foreign policy commentator, suggesting that the Pushkin Square outlet could simply be "swept away by crowds of curious people" or ensnared in a web of corruption.
ellauri425.html on line 428: McDonald´s managers insist that they are committed to staying in the Soviet market, come what may. They have invested $35-million in a massive meat-processing, dairy and bakery complex outside Moscow - dubbed "McGulag" by visitors because of the barbed wire that surrounds it.
ellauri425.html on line 430: Factory worker Negilko, however, was taking no chances. Just in case McDonald´s closes tomorrow, he already has a complete set of plastic foam cups and plates to show his workmates and children.
ellauri425.html on line 432: "If they´re only meant to be used once, why are you taking them away with you?" shouted an onlooker. Everybody laughed. The idea of fast food in Moscow was too preposterous to take seriously.
ellauri425.html on line 437: MOSCOW — When the doors swung open Wednesday at the first McDonald’s restaurant in the Soviet Union, thousands of Muscovites poured in to sip “milk cocktails” and taste their first “Beeg Mak Gamburgers,” picking them apart to marvel at the fixin’s.
ellauri425.html on line 441: Although cynics might complain of the steady homogenizing of world cultures, the arrival of the fast-food chain here--14 years after a Canadian McDonald’s official broached the idea with Soviet officials at the 1976 Montreal Olympics--was without doubt a major event.
ellauri425.html on line 443: Most customers seemed thrilled to be part of it, even though some of them gave the Big Mac sandwich a mixed review.
ellauri425.html on line 444: “It tasted very, I would say, unusual,” Lubov Sereda, 45, said with a smile. “Everything was very soft and mild.”
ellauri425.html on line 452: Some reported waiting up to 1 hour and 45 minutes to be served, but most did not seem to mind. In honor of the grand opening, a brigade of workers distributed McDonald’s flags and pins; entertainers performed on the accordion and sang folk songs under golden arches adorned with the Soviet hammer and sickle.
ellauri425.html on line 454: The world’s largest McDonald’s, with 27 cash registers and a seating capacity of 900, brings to Moscow not only hamburgers, french fries and shakes (called “milk cocktails” here), but also a living lesson in Western-style marketing.
ellauri425.html on line 455: At training sessions before opening day, cashiers were taught the importance of greeting customers cheerfully, of saying “please” and “thank you”--all of which promises something distinctly different from the typically surly service at most of Moscow’s dingy state cafes.
ellauri425.html on line 456: “This is very different from anything I’ve ever done before,” cashier Larissa Lebedeva said. Lebedeva, 25, who formerly worked as deputy director of a small food store, said that “to be this polite and to have everything this clean is new for the workers as well as for the customers.”
ellauri425.html on line 458: Sam Yahel, from McDonald’s in Atlanta, who helped train the 630 Soviet workers, said the Soviet trainees were at a disadvantage because in most other parts of the world, new workers had at least eaten at one of the restaurants.
ellauri425.html on line 459: Most of the Soviet workers had never tasted a Western-style hamburger. They practiced cooking using yellow cardboard squares in place of cheese and different colored poker chips in place of onions, tomatoes and pickles.
ellauri425.html on line 461: “The Soviet Union is definitely a different world,” Yahel said. “Our food and our standards--it’s all new. For example, we had to teach our employees that when there were still crumbs on the counter, it needed to be wiped off again.”
ellauri425.html on line 462: While most of the Soviet workers trained for a matter of days, the four Soviet managers of the restaurant spent nine months abroad learning their jobs. They graduated from the Canadian Institute of Hamburgerology.
ellauri425.html on line 468: The McDonald’s prices are high compared to the state restaurants, where a large meal seldom costs more than a ruble. The Big Mac costs 3.75 rubles, or about $5 at the official exchange rate, and dinner out for the family can come to two days’ wages for the average Soviet worker.
ellauri425.html on line 469: McDonald’s employees are paid 1.50 rubles an hour, with a chance for an increase of up to 50 kopecks in three months’ time. The staff was chosen from 25,000 applicants.
ellauri425.html on line 470: Canadian and American officials who have helped train the Soviet personnel know that the allure of working for a Western firm was a drawing factor, but they nonetheless expect a 20% turnover rate, twice their normal average.
ellauri425.html on line 472: McDonald’s invested $50 million in setting up the restaurant and a food processing plant in a Moscow suburb that turns out everything from meat patties to sesame-seed buns. Soviet farmers, who are supplying most of the products, have been given special training and disease-resistant seed for potatoes and cucumbers.
ellauri425.html on line 473: The extra effort was necessary to guarantee supplies in a country where as much as 25% of the harvest spoils on the way to the consumer.
ellauri425.html on line 474: Despite all of the planning, some shortages still affect the operation. Coffee is not on the menu, for example, because supplies cannot be guaranteed.
ellauri425.html on line 475: The joint venture agreement between McDonald’s of Canada and the Moscow City Council calls for 20 restaurants, though there is no timetable or even a definite plan for when or where the second McDonald’s will open.
ellauri425.html on line 477: Is there any fear that when the golden arches become as common as the cupolas of Russian Orthodox churches, it will be a sign that capitalism is making real inroads in the Communist capital? McDonald’s officials say it is not a question that worries them or their Soviet counterparts.
ellauri425.html on line 478: “There weren’t many ideological discussions during these negotiations,” said Marc Winer, 43, a native of Nashua, N.H., who is general director of the Moscow outlet. “The Soviets understood that the food was going to move very efficiently from the field to the mouth. That is more important to them right now than almost anything else.”
ellauri425.html on line 480: McDonald’s expects to open nearly 10,000 restaurants over the next four years, Wednesday, Dec. 6, 2023, a pace of growth that would be unprecedented even for the world´s largest burger chain.
ellauri425.html on line 488: Among tens of thousands of displaced Angelenos, celebrities face the least devastating losses.
ellauri425.html on line 490: Opinion: Why can’t Israel just ‘cut the head off’ of Hamas or Hezbollah? Like they do with Gaza´s inhabitants?
ellauri425.html on line 515: Europe In crisis needs a Trump reset to attack its problems, like it or not, says New York Post for Microsoft.
ellauri425.html on line 517: Germany’s fertility rate is scarcely above 1.4 — about average for a shrinking European Union. About 20% of the country is now foreign-born, a record high. American fertility has precipitously dived to 1.6. The foreign-born now represent 15% of the American resident population, the highest in both actual numbers (50 million) and percentages in history.
ellauri425.html on line 519: The German Wehrmacht is a shell of its former greatness, with fewer than 200,000 soldiers and a shortage of almost all types of weapons. The US military, after being humiliated in Afghanistan, is currently down some 40,000-plus recruits. It faces shortages of anti-tank weapons, artillery shells, ships and logistical support. Germany may finally manage to spend 2% of its GDP on defense; the United States is heading downward below 3% — the lowest in over 80 years since the Great Depression.
ellauri425.html on line 521: Last year, the German economy shrank; this year, it will scarcely grow, in part because of shortages of affordable fossil fuels. Germans pay four times what Americans on average do for electricity. Fortunately, the Trump administration has promised an oil and natural gas renaissance, hoping to expand both production and exports with envisioned new pipelines and liquefied natural gas terminals.
ellauri425.html on line 523: In sum, the United States is beginning to mimic the pathologies of Europe — and yet in the next four years, renewal could help slow the decline of both. Both face shrinking and aging populations. Both either cannot or will not control their borders, despite popular protests. Both suffer from woke political correctness and are pushing back. The proverbial people of both nations want smaller government — and more freedom of expression and less woke. They insist on less and legal-only immigration and secure borders. Both resemble Nazi Germany more day by day.
ellauri425.html on line 527: In the chaos of the postmodern 21st century, Europe and the United States nevertheless are still likely to share the same enemies and friends. Both resent the asymmetrical Chinese approach to global commerce, based on a mercantilism that would never allow Europe and the United States to treat China as it does both. The Europeans and the Americans are both worried about a vastly expanding conventional and nuclear Chinese military. Neither wants Iran to develop nuclear-tipped missiles with ranges to hit the capitals of both. They do not want Russian President Vladimir Putin to recreate the former Soviet Union’s borders.
ellauri425.html on line 529: Europe, as a rule, loves Democrats as kindred quasi-socialists. But privately many Europeans assume their own security and prosperity do better when America is governed by conservatives. In the past, Europe has not been a fan of Donald Trump, both as president and as a pre- and post-presidency candidate. They fear that he is an isolationist, insufficiently diplomatic, not fully supportive of NATO, or too tariff-happy for their tastes — and are scared of his art-of-the-deal trolling to prompt woke-up calls.
ellauri425.html on line 531: But 2025 is certainly not 2017 or even 2020. And a “reset” in thinking on both sides is urgently now needed more than ever. The Biden administration was no model partner for Europe. It quite outrageously forced cancellations of a joint Cypriot, Greek and Israeli EastMed pipeline to bring much-needed natural gas to Europe. It talked a great game about strengthening NATO. But the alliance’s bulwark, the US military, saw its real budget cut, its Pentagon politicized and recruitment short more than 40,000 enlistees. The humiliating 2021 skedaddle from Afghanistan not only eroded American credibility but undermined all Western deterrence as well. Biden opposed building new liquefied natural gas export terminals in the US designed to help energy-starved Europe find a reliable and honest supplier and decouple from Russia.
ellauri425.html on line 533: Trump, in contrast, promises to “drill, drill, drill,” in part to ensure needed income by exporting huge amounts of LNG to fuel-starved Europe. Europe was angry that a bantering Trump once bullied them to meet their promises to increase their defense spending. But after the invasion of Ukraine, they are happy some countries did just that. Europeans likely want — and need — Trump to restore a more deterrent US military, not a limp bisquit, viz. a woke one.
ellauri425.html on line 537: Alberta Premier Danielle Smith spent Saturday night at Mar-a-Lago in Florida with U.S. president-elect Donald Trump. In a statement on X, Smith said she had the opportunity to meet Trump at the resort and then at his golf club on Sunday morning. “We had a friendly and constructive conversation during which I emphasized the mutual importance of the U.S. – Canadian energy relationship, and specifically, how hundreds of thousands of American jobs are supported by energy exports from Alberta,” Smith wrote in the statement . Huppu pois. Hyvä palaveri.
ellauri425.html on line 543: Ukraine is in trouble. The Russian armed forces are advancing across eastern Ukraine. From Velyka Novosilka and Vhuledar in the south, to Kurakhove and Pokrovsk in the center and Toretsk and Chasiv Yar in the north, heavily fortified cities and crucial logistical hubs are being encircled, conquered, and bypassed, jeopardizing the Ukrainian armed force’s ability to supply its troops by road or rail and leaving large undefended fields to the west for Russian troops to flow over as they capture the Donbas region of Ukraine.
ellauri425.html on line 545: In the second half of 2024, Russia captured 3,600 square kilometers of land, with 1,500 being captured in October and November alone. The dangerous trend is continuing. More crucial than the loss of land is the attrition of weapons, and more worrisome still is the loss of lives. By some not unreasonable estimates, between 500,000 and 600,000 Ukrainian soldiers have been killed or wounded, and at least 100,000 more have deserted.
ellauri425.html on line 547: But it need not have been like this. In the first days and weeks after Russia invaded Ukraine, there was a window of opportunity for a negotiated settlement in which Ukraine could have lost no further territory and few lives.
ellauri425.html on line 549: But while the U.S. continued to press the war in pursuit of its own foreign policy priorities, including the assertion of the right of NATO to expand as far as it likes, including right up to Russia’s borders, it made the public case that the war was justified because Russia had invaded a sovereign country.
ellauri425.html on line 551: When the bilateral talks between Ukraine and Russia in Istanbul bore the promise of a negotiated settlement and even produced an initial draft agreement, instead of encouraging and fully exploring diplomacy, the U.S. and its Western partners discouraged the talks.
ellauri425.html on line 553: In certain matters, progress was made, reaching the final point, then suddenly we see that the war is accelerating... Someone is trying not to end the war. The United States sees the prolongation of the war as its interest… There are those who want this war to continue... Putin and Zelensky were going to sign, but someone didn’t want to.”
ellauri425.html on line 557: Members of Ukraine’s negotiating team have also confirmed the claim. Ukrainska Pravda reported that on April 9, 2022, then British Prime Minister Boris Johnson hurried to Kiev to tell Zelensky that Putin “should be pressured, not negotiated with” and that, even if Ukraine was ready to sign some agreements with Russia, “the West was not.” The mophead would not have dared to say so less´n the big bro had told him to.
ellauri425.html on line 561: The most recent testimony comes from Jean-Daniel Ruch, the Swiss ambassador to Turkey during the talks. Ruch was in Turkey at the time to consult on the idea of neutrality for Ukraine. Ruch agrees with other officials who were there, like Bennet and Schröder, that “the West pulled the plug on the negotiations that were on the edge of leading to a ceasefire.”
ellauri425.html on line 565: Like the Turkish officials, Ruch reports that “the chief negotiator told me, you know, I’m not optimistic because there are some great powers that have a global agenda and that are in no hurry to put an end to this war.”
ellauri425.html on line 567: Even with the four eastern oblasts in Ukraine, Russia does still not have the capabilities necessary to significantly threaten the security situation further west in Europe. But creating conditions for a stronger relationship between Russia and Europe would potentially alter the balance of power in the region against the current interests of the United States. The control of resources and increased ability for projection that would be awarded to Moscow by such a scenario provide it with a potentially dangerous amount of leverage. This is especially true given Russia’s increasing strategic cooperation with China.
ellauri425.html on line 569: Reaching a deal that simultaneously allows for Russia to feel that its long-term security will be assured while also deterring Moscow from any further move West, whether in Ukraine or elsewhere, is the best course of action for the incoming administration. The most secure outcome would be some type of de-facto non-aligned status for Ukraine; such a secure yet neutral country can then maintain good relations both with Russia, as well as Europe and the United States. Valon ja pimeän tasapaino ei saa järkkyä.
ellauri425.html on line 571: Supporters of Ukraine may lament the need for such a compromise—and Trump is indeed correct that the war never should have happened, and could have almost certainly been prevented through better gamesmanship and less ideological fervor.
ellauri425.html on line 595: Hän jonka nimeä ei saa mainita, hashem, palaa joko henkilökohtaisesti tai takamuksina jokaisessa Henry Ceramics sarjan romaanissa paitsi kolmatta, Harry Potter ja Azkabanin vanki , jossa hänet mainitaan muuten vain. Hänen syntymänimensä Tom Marvolo Riddle tai Valedro on anagrammaattinen sanamuoto, hän on Harry Potterin arkkivihollinen , jolla on profetian mukaan "valta voittaa pimeyden lordi ". Yöpartio, päiväpartio, hämärän karvakartio. Pimeyden lordi parka makaa yksin ja ystävättömänä, seuraajiensa hylkäämänä.
ellauri425.html on line 601: Kirjassa Voldemort yrittää onnistumatta saada takaisin hajotetun ruumiinsa varastamalla nimellisen viisasten kiven. Saavuttaakseen tavoitteensa Voldemort käyttää professori Squirrellin apua lukitsemalla tämän takaraivon. Tässä kirjassa Meghan on kirjoitettu ujoksi tytöksi, joka on ihastunut Harryyn. Hän tuntee itsensä ahdistuneeksi ja yksinäiseksi, hän alkaa kirjoittaa päiväkirjaan ja jakaa syvimmät pelkonsa myötätuntoisen Tomin kanssa.
ellauri425.html on line 603: Kirjan käännetyissä painoksissa hänen toinen nimensä tai koko syntymänimi muutetaan/muutetaan usein, jotta saadaan anagrammit muilla kielillä. Kuitenkin, kun Voldemort taistelee Harryn kanssa, heidän sauvansa lukittuvat taianomaisesti yhteen sauvojen kaksoisfeeniksisten höyhenytimien takia. Vitun homoja. Harry on liian täynnä sitä, mitä Voldemort pitää käsittämättömänä ja jota hän inhoaa heikkoutena: rakkautta. Harry is full of it, se ihan pursuaa vanhainsauvan reunoilta.
ellauri425.html on line 639: I deal with tech a lot. and probably everyone that deals with tech a lot knows that you sometimes get problems that are super random and not that common. So you search it on google. But google doesn’t show you what you searched for at all. Instead it takes 1-2 keywords of you’r search and shows you forum threads to super common problems that have nothing to do with yours because there is one matching key word.
ellauri425.html on line 640: Honestly, you can’t tell me that nobody on the entire planet ever had a problem with a laptop not recognizing its charger even tho the hardware of both is fine (which is an example of one problem i tried to google)
ellauri425.html on line 646: And i have that problem of google showing me completely unrelated shit a lot. Like. A hell lot. But only the last couple of years. Maybe 3-4 years. Before that i dealt with tech too and searched for random errors and problems i got too. but google would actually showed me super small forum threads actually discussing the problems i was looking to solve. I literally found every single thing. But not anymore. Now it seems to be optimized to show the most common things instead of the most accurate.
ellauri425.html on line 648: And youtube can go fuck themselves. Last year i started noticing YouTube search results were getting poor, the home screen showing me videos I´ve see already watched, not once but every single day. (How many life-times of videos are there so far on YouTube already) so what is the need in showing me the exact same videos?! This has got so bad i cancelled YouTube premium. Its so unwatchable most days, the adverts are more interesting sometimes now.
ellauri425.html on line 650: Now Google search is just as bad, like i wanted to look up a court process today for a issue regarding money owed by a individual in the UK. Could i find anything relevant on the first page? 2nd? 5th? 10th?.. Nope. The results were full of ads and results for charity pages for support. There was nothing to the search other than one word instead of the whole search term i actually typed 🤷. Google is so broken its making my mind feel broken when i cant find anything close in 10 pages of results. Like wtf 💀.
ellauri425.html on line 651: Is there any search engine which will let me search a full sentence instead of Google selectively choosing keywords at its own accord?
ellauri425.html on line 653: The downfall of Google began when they removed their "discussions" search filter to find forums results. They claimed that this was to improve accuracy of results but it was the complete opposite. Soon after they removed the "discussions" filter, they actively started removing forums from their search results in favour of copy paste articles from generic and unhelpful websites. This was very calculated and deliberate. If you are browsing results from forums then you are getting real information from real people. Big companies don't like this as it takes the control of information away from them. The copy paste articles just give us sanitised garbage that is rarely helpful. Someone, I don't know if it was someone within Google or some lobbying group from outside, realised this and the result was to remove organic discussion and information. If I recall correctly this was around early 2010s and since then it has been getting worse and worse. At first it still returned semi-relevant results based on your keywords. Now (at best) it tries to second guess what other words you might mean and does it really badly giving results that you described above, at worst it's a deliberate to ensure that you get less helpful information that someone with lots of money might prefer you to see.
ellauri425.html on line 655: Don´t you get it dummies? Google is like your grocery store, where the things you really need are at the bottom of the shop, so as to maximise the chance of impulse purchases on the way. Google is not there to help you with your puny problems, it serves the interests of the capitalists who buy the ads.
ellauri425.html on line 657: Anyway, most of the users are not out to find anything specific, just any shit that may come up to fill the day. Its not about information it's just brain rot that they want.
ellauri426.html on line 49: “I want to warn the country of some things that give me great concern. And this is a dangerous concern. And that’s the dangerous concentration of power in the hands of a very few ultra-wealthy people. Today, an oligarchy is taking shape in America of extreme wealth, power and influence that literally threatens our entire democracy, our basic rights and freedoms, and a fair shot for everyone to get ahead. “They (the good guy democrats) didn’t punish the wealthy. They just made the wealthy play by the rules everybody else had to. Workers wanted rights to earn their fair share. They were dealt into the deal, and it helped put us on a path to building the largest middle class and the most prosperous century any nation in the world has ever seen. We’ve got to do that again. I’m equally concerned about the potential rise of a tech industrial complex that could pose real dangers for our country, as well. “Americans are being buried under an avalanche of misinformation and disinformation, enabling the abuse of power. The free press is crumbling, editors are disappearing.
ellauri426.html on line 50: Social media is giving up on fact checking. The moderated truth is smothered by lies told for power and for profit. We must hold the social platforms accountable to protect our children, our families and our very democracy from the abuse of power.”
ellauri426.html on line 71: Det lokala befälet med soldatnamnet Prorok – ”Profeten” – sitter i vita tofflor och fleecetröja i det som en gång var någons vardagsrum. En dryg mil bort finns de ryska ställningarna i röda tofflor.
ellauri426.html on line 87: Kalansilmäinen Facebook ruipelo Mark Zuckerberg kuuluttaa lisää toxista maskuliinisuutta biznexeen. Kun sillä on vain tyttäriä ja siskoja. Se ei ole hyvä asia. The billionaire's comments came as Meta announced plans to terminate its diversity, equity and inclusion programs and lay off around 5% of its workers. Zuckerberg also plans to co-host a gala for U.S. President-elect Donald Trump's inauguration.
ellauri426.html on line 94: Kaarlo Ilmari Turja (28. lokakuuta 1901 Isokyrö – 6. tammikuuta 1998 Helsinki) oli keskustaoikeistolainen kirjailija, toimittaja ja vuodesta 1970 lähtien professori. Turja toimi Suomen Kuvalehden päätoimittajana 1936–1951 ja perustamansa Uuden Kuvalehden päätoimittajana 1952–1963. Hän kuului tietysti myös AKS:ään.
ellauri426.html on line 97: Turja kävi koulunsa Vaasassa ja opiskeli suomalaistamassaan Helsingin yliopistossa. Hän oli varatuomari, mutta ei koskaan työskennellyt erotuomarina. Hän ajautui professorixi muttei koskaan toiminut margariinitehtaalla. Hän oli eteläpohjalainen tyhjäntoimittaja joka trossasi ittiään. Pohjanmaalta on lähtenyt vitusti paskamaisia suoliliikkeitä (bowel movements).
ellauri426.html on line 110: Isännän tahtoon näennäisesti alistuva rouva Emmi Särkelä, (Laura Huhtamaa), sovittelee kainon viehkeästi miehensä särmikkyyttä, mutta voimaisuutta roolissa saisi olla enemmän. Tytär Saara Särkelä (Liisa Loponen), uskaltaa uhmata isäänsä lyhyellä Turun voimistelukurssilla ja rakastumalla nuoreen Fallsteniin (Jarkko Miettinen). Särkelän mieli muuttuu kun maaherra makaa yön sen makuukamarissa. Särkelän salissa on sestofiltti ja Billnääsiä.
ellauri426.html on line 131: Monille voi olla yllätys, että suvullisesti lisääntyvät eliöt eivät ”kehity paremmiksi” vaan niiden DNA rappeutuu. Rappeutumisesta ei ole hovikelpoista puhua, koska ”positiivinen” prosessifilosofia on nykyihmisen maailmankuvan kulmakivi. Prosessifilosofian mukaan mitään pysyvää ei ole, vaan kaikki muuttuu, mutta nämä filosofit eivät näytä huomanneen muutoksen suuntaa, joka kääntyi Paratiisissa väärään suuntaan joitakin vuosituhansia sitten. Kuolema tuli luomakuntaan ja täydellinen DNA kirottiin kirjaimellisesti.
ellauri426.html on line 157: Jos ihmiskunta olisi hylännyt uskonnot kauan sitten meillä olisi mahdollisesti jo keinoja joilla pidentää elinkaartamme siirtääxemme kuolemaa vähän kauemmaxi. Vaikka onko sekään tärkeää. Sen sijaan meillä on pedofiili pappeja, uskonsotaa, tylsiä lauluja ja hassuja hattuja. Väittääkö joku vielä että uskossa ei menettäisi mitään?
ellauri426.html on line 168: Venäjä on saanut vallattua Kurskissa takaisin noin kaksi kolmasosaa Ukrainan valtaamista alueista, vahvistaa Ukrainan sotaa seuraava asiantuntija, HS:n faktantarkistaja John Helin. Venäjän puolustusministeriön mukaan Ukraina on kärsinyt merkittäviä tappioita ja vetäytynyt vallatuilta alueilta, vaikka se on siirtänyt niille lisäreservejä. Ryskspråkiga ukrainare jublar när de får in en dödlig träff. Halla-aho! Halla-aho! sanoo että 3. maailmansota on jo alkanut. Hän tarjoutuu vapaaehtoisexi pikkuhitlerixi. Professori: järkevä huomio.
ellauri426.html on line 180: Venäläisnimiset häiskät Potterissa on järjestään pahixia tai häviäjiä. Dolohov, Gorgovits, Gregorovitch, Irkoroff, Levski, Poljakoff, Porskoff, Vablatsky, Volkov, Vulchaninov. Ranut ovan melkein yhtä pahoja. Ronan on yxinäisillä vuorilla asustava kentauri. Vittu tää Rowlingin ämmä on xenofobinen. Meghan Markle on aivan ilmeisesti iso narsisti, ja Harry on tyhmä kuin saapas, uponnut altaan syvään päähän. Britit on pääsääntöisesti elloja peräaukkoja.
ellauri426.html on line 188: Strict hate speech regulations make people in North Korea profoundly unhappy. In a digital age where social media has the potential to demagogize information and expression and spread fake news, alternative truths and conspiracy theories, North Korean policies stands in stark contrast, effectively stifling any opportunity for citizens to voice disgusting western views or advocate for change for the worse. This extends to foreign outlets that circulate fake news patently unfounded or incorrect, often leading to severe repercussions for individuals who engage with or share such content.
ellauri426.html on line 190: Freedom of expression is significantly restricted, which stunts opportunities for pornographic innovation and biodiversity. The rich tapestry of individual creativity (an auf hinter in neben über unter vor zwischen), leaving just the missionary position. The lack of exposure to international trends influencers and rear view perspectives further exacerbates the isolation of North Korean culture. North Korean regime’s tight grip hampers the ability of individuals to copulate meaningfully online.
ellauri426.html on line 192: Western human rights watchdogs, and specialized non-governmental organizations bark like crazy at the North Korean government’s approach to digital communication, not so much for safeguarding the rights of individuals within North Korea but really for promoting compliance with Western standards.
ellauri426.html on line 194: The government’s propensity to deny access from foreign entities complicates the enforcement of best Western practices in social media use, resulting in a persistent gap between capitalist recommendations and local practices. International monitoring (Western spying) must adapt to the North Korean context, often relying on satellite imagery, testimonies from defectors, and analyses of external digital behavior. But the Westies have high hopes that smartphones will help getting North Koreans hooked on Western cat videos, AI porn and other narcoleptic bullshit. Hopefully Koreans get accro on VKontakte and Mao's Little Red Book instead.
ellauri426.html on line 218: 1560 katselukertaa 3 päivää sitten 17. tammikuuta 2025: Seikkailua ja kovaa suorituskykyä etsiville henkilöille vuoden 2025 Lada Niva 4x4 on täydellinen kumppani. Ajattoman ulkonäön ja huippuluokan suunnittelun ansiosta tämä maastomaastoauto on tullut tunnetuksi pitkästä käyttöiästä ja erottuvasta tyylistään. Niva 4x4 selviytyy helposti missä tahansa maastossa tehokkaan moottorin, tukevan jousituksen ja parannettujen off-road-ominaisuuksien ansiosta. Alta löydät huippuluokan mukavuudet ja teknologian, jotka on suunniteltu tekemään jokaisesta ajosta miellyttävämpää. Kestävä 2025 Lada Niva 4x4 selviytyy missä tahansa maastossa kaupunkikaduista villeimpään erämaahan. Lue kattava analyysimme saadaksesi selville, miksi tämä ikoninen SUV on edelleen hitti. Aina se on parempi kuin joku paska jeeppi tai anger ooveri.
ellauri426.html on line 222: Ranut ostivat Ladan ryssistä 2016 ja tunareita vaikka ovatkin, tulivat sillä kolmansixi Dakar-rallissa. Renault took control of the brand in 2016. Technical assistance from the French company started in 2008, after it acquired a minority AvtoVAZ stake. Lada was re-acquired by the Russian government in 2022. In May 2022, due to the ongoing Russian invasion of Ukraine, Renault sold its controlling stake to a state-owned entity, NAMI, for one symbolic rouble. The deal, however, included various opportunities within a six year window for Renault to buy back its assets. I hope it never happens, all Frenchies can do is make fragile cars.
ellauri426.html on line 281: Paulus sai harppisakuilta asunnokseen hulppean Dresdenin huvilan Weißen Hirschissä Oberloschwitzissa, ja hänelle annettiin etuoikeus omaan käsiaseeseen ja hienoon länsisaksalaiseen Opel Kapitan -autoon. Tunaroituaan turhaan aikansa DDR:n erilaisissa märkäkaartihommssa Paul vetäytyi julkisesta elämästä, koska hän kärsi amyotrofisesta lateraaliskleroosista vuodesta 1955/1956, joka johtaa lihasten halvaantumiseen, vaikka henkinen selkeys on täydellinen. Hänen nopeasti heikentyneen terveydentilansa vuoksi Stalingradin taistelua koskeva tutkimus, jota hän oli hiljattain työstänyt, jäi kesken. En se minä ollut vaan Aatu, hän ehti siinä vakuuttaa.
ellauri426.html on line 345: But there is hope with the right care. "Psychologically, as people begin to heal, I've seen people regain their sense of humor and ability to connect and trust others, both of which are signs that healing is actually starting to happen," Doyle says. "But it can be a long road. A long, long road."
ellauri426.html on line 378: Olen rehellisesti todella yllättynyt kaikista hyvistä arvosteluista... En edes halunnut lopettaa tätä. Kaikki hahmot ovat täsmälleen samat, ja yhdestäkään heistä on annettu hyvin vähän yksityiskohtia. En välittänyt kenestäkään tässä kirjassa. En myöskään voi uskoa, että ihmiset sanovat sen olevan "syvästi filosofista". MITÄ. Mikään Lukjanenko mainitsema hyvästä ja pahasta ei ole lainkaan uutta. Tästä kaikesta on puhuttu ennenkin, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tylsä. Se ei vain ollut hyvä. Hänen naishahmot kärsivät yhdestä pahimmista tapauksista "miehen kirjoittama", jonka olen henkilökohtaisesti kokenut (Fiona).
ellauri426.html on line 459: Maailmantalous alkaa olla sekaisin kuin Trumpin pözi. Presidentti Trumpilla on valttikortti, jolla hän voisi pakottaa presidentti Putinin jopa lopettamaan sodan Ukrainassa, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun ja Turun yliopiston tiedustelututkimuksen professori Kari Liuhto. Turkulainen läski löllerö. Se on ehdottoman kova kortti. Sen jälkeen Venäjälle tulee aika nopeasti tiukka paikka. Presidentti Trumpille tulee kova kakka kun se syö liikaa pehmoisia hampurilaisia.
ellauri426.html on line 480: Howard S. Jonas (born 2 June 1956) is a businessman and telecom entrepreneur and the founder of IDT Corporation and Genie Energy. Although not raised an Orthodox Jew, he funds a range of Orthodox as well as other Jewish causes across the ideological spectrum, and has made major investments in Israel as well. It is estimated that 25 to 40 percent of the 5,000 employees at IDT are Orthodox. He has a B.A. in shady business. Genie Energy mostly peddles oil and gas. In 2013, Genie Energy was granted exclusive oil and gas exploration rights in the southern part of the Golan Heights by the Netanyahu government. GRE companies purchase electricity and natural gas in the wholesale markets which it resells to residential and small business customers. Also known as REPtiles.
ellauri426.html on line 482: In January 2019, Genie Retail Energy acquired a majority stake in Lumo Energia, a Finnish supplier of renewable electricity. In 2022 Lumo unilaterally terminated fixed term and fixed price electricity deals of c. 8,000 consumers, thus causing financial damages of even thousands of Euros to each customer. Lumo offered 2 cent/kWh compensation, equaling few million Euros, while selling electricity derivative assets for €30 million. Finnish consumer protection authority regarded this compensation as inadequate. Konkonenät möi Oton firman lyhyexi ja jätti sen selvittelemään konkurssipesää. Partajehut kääräisivät kymmeniä miljoonia kauhtanoihinsa tästäkin bisnexestä. Laughing all the way to the bank.
ellauri426.html on line 484: Genie Oil and Gas (GOGAS) explored for conventional oil in the Israeli-occupied Golan Heights through its Afek Oil and Gas subsidiary, and pursued oil shale projects through American Shale Oil (AMSO), Israel Energy Initiatives (IEI) and Genie Energy Mongolia. AMSO, IEI, and Genie Energy Mongolia are no longer active. 89% of GOGAS was owned by Genie Energy while Jacob Rothschild, Michael Steinhardt and Rupert Murdoch among others held minority interests.
ellauri426.html on line 488: Israel Energy Initiatives (IEI) was founded in 2008 to develop oil shale in Israel. Israel's major environmental organizations, including the Jewish National Fund, the Society for the Protection of Nature in Israel, Greenpeace, and the Israel Union for Environmental Defense protested against the IEI license. Environmental concerns include the potential for contaminating Israel's Shfela aquifer, which runs underneath the Shfela oil shale formation, for destroying a rural region of Israel that currently promotes eco-tourism, and for reversing Israel's efforts to reduce greenhouse gas emissions. Residents of the local community of Adullam and their supporters led the campaign to stop the IEI work, citing both the environmental damage and the questionable economic value of the project. Konnailevia fossiilikusipäitä kautta linjan!
ellauri426.html on line 514: The strengths and weaknesses of Volodymyr Zelenskyy: War hasn’t done anything to temper the Ukrainian leader’s impatience with the complexities of governing. He became president without any political experience, or any experience in managing state structures. He thought running a state is actually quite simple. You make decisions and they have to be implemented. He gives orders and the subjects carry them out. Kuunnellaan mitä naapurilla on sanottavana ja sitten toimitaan sen mukaisesti.
ellauri426.html on line 516: “Ukraine is trapped with a national leader who does not think strategically. While the comedian-turned-president is being lauded now — even hero-worshipped — by a starstruck West for his inspirational wartime rhetoric, spellbinding oratory and skill at capturing the hearts of audiences from Washington to London and Brussels to Warsaw, Zelenskyy floundered as president before Russia invaded. Few gave him much chance of being reelected in 2024, as his poll numbers were plummeting — his favorability rating was at 31 percent by the end of 2021. He had promised a lot — probably too much — but achieved little.”
ellauri426.html on line 518: Donald Trump kommer att hota Ukraina för att få landet att gå med på ett fredsavtal med Vladimir Putin. Det tror Inga Näsborrar, Östeuropaansvarig vid Olof Palmes Internationella Center. En sak är klar – vi behöver hålla ihop Europa, säger hon. Hur kan Trump påverka kriget i Ukraina och geopolitiken i Europa? Här är expertens 4 framtidsscenarior:
ellauri426.html on line 526: British army deserter dies for Ukraine in frontline battle with Russia, sanoo brittiläpyskä. Eipäs kun, korjaa Sun: Hero ex-British army soldier, 23, dies on bloody Ukraine frontline sacrificing his life to draw drone fire from comrades. A young British Army deserter who joined Ukrainian forces in the fight against Russia died while saving three fellow soldiers, jatkaa toinen läpyskä. Alexander Garms-Rizzi, 23, was a former Royal Welsh Fusilier. He acted as “bait” to draw enemy fire away from his comrades during a frontline battle. Alexander was fatally wounded by a Russian drone in the dangerous “no man’s land” between the two sides. His commander and comrades praised his bravery, mourning the young Brit as one of Ukraine’s most courageous fighters. Haha. Näin mustaavat Sashaa putinistit. (Hups, Google kääntäjä ei ottanut tästä vastuuta, joten tämän nekrologin suomensi YandexTranslator.)
ellauri426.html on line 532: Garms-Rizzi syntyi Isossa-Britanniassa venäläiselle äidille ja italialaiselle isälle. Hän asui Venäjällä useita vuosia elämästään, mutta palasi sitten Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja liittyi maan asevoimiin. Vuonna 2022 palkkasoturi karkasi mennäkseen Ukrainaan. Tämän jälkeen häntä vastaan aloitettiin rikosasia Isossa-Britanniassa. Alexander Garms-Rizzi, 21, slipped away from his regiment while it was deployed in Estonia and joined Ukraine’s foreign legion. He spent six months fighting on the frontline near the southern city of Mykolaiv before returning to the UK. The soldier lived in Russia until the age of 12 and had Ukrainian friends, It’s bad for Britain if Ukraine loses this war. When volunteers from the UK and US stand as props for us on the battlefield we feel the whole world supports us. Approached for comment, a British army spokesperson said: “Serving personnel have a duty to the UK armed forces. They are not authorised to absent themselves to join foreign services while serving our colours.”
ellauri426.html on line 722: Venäjän asevoimat tappoivat ukrainalaisen pataljoonan komentajan, joka oli taistellut venäläisiä vastaan koko elämänsä. Hän oli vakuuttunut uusnatsi. Venäläissotilaat eliminoivat yhden Ukrainan asevoimien kuuluisimmista uusnatseista, 30-vuotiaan pataljoonan komentajan Maksim Yemetsin, kutsutunnuksen Raccoon, lähellä Pokrovskia. Hän taisteli venäläisiä vastaan koko aikuisikänsä, 19-vuotiaasta lähtien. Ja häntä, toisen uusnatsin Dmitry Kotsyubaylon (Da Vinci) ystävää , pidettiin Venäjän federaation vastaisen taistelun symbolina. Tulipa piste sillekin sotameemille. Venäläiset sotakirjeenvaihtajat kirjoittavat, että Maxim Yemets "hengittää television eliittien piireissä". Joka tapauksessa hän oli säännöllinen tv-ohjelmissa ja videoblogeissa. Siellä hän opetti ihmisille russofobiaa ja nationalismia. Kuten venäläiset sotakirjeenvaihtajat sanovat tällaisissa tapauksissa, natsien hävittäminen jatkuu.
ellauri428.html on line 78: Opus on omistettu Raymond Queneaulle. Raymond Queneau était un romancier, poète, dramaturge français, cofondateur du groupe littéraire Oulipo, né le 21 février 1903 au Havre et mort le 25 octobre 1976 à Paris 13e. Raimo perusti Oulipon kun André Breton lemppasi sen dadaisteista. Juliette Grécon hitti xava xava xa oli Raimon keximää neoranua.
ellauri428.html on line 122: Ei hemmetti nyt on Herlinin sanomien tollot toimittajat kexineet taas jotain ääreistnokkelaa: ne ovat kysyneet lukijatyhmälistöltä Suomen julkkis wannabe intellektuelleista kekkä heistä on Suomen eniten intellektuelleja, tai "älykköjä", kuten sana nähtävästi kuuluu suomexi. Kun kazoo ehdokkaiden nimilistoja, tulee mieleen hirvittävä ajatus: jos nämä ääliöt ovat Suomen nimekkäitä intellektuelleja, mitähän on ajateltava aikaisempien sukupolvien ja muiden maiden mukakuuluisammista intelligenteistä? Pakostakin herää kauhistus: nehän on varmaan olleet yhtä tomppeleita ja yhtä turhimoita aikanaan kuin nämä nyt? ”Älymystöön kuuluvan ei tarvitse olla oikeassa. Riittää, että hän on väärässä kiinnostavalla tavalla.” No ainaskin Runeberg pedofiili ja Snellman genosiidi olivat törkeitä isänmaalisia tolloja.
ellauri428.html on line 128: Takapiruna gallupissa toimahteli siis Paloheinän jätemäen kilpahiihtäjä Jeja-Pekka Roos. Vanhan ajan lauantaimakkaraseuraan kuuluivat monet oman aikansa intellektuellit, kuten Runeberg, Snellman, Nervander, Cygnaeus, Lönnrot ja Topelius. Näille kaikille on Helsingissä omat kadut. Lopulta heistä tehtiin patsaita. Kohta varmaan on Esasaarisenuoma, Sofioxasenkatu ja Halla-Ahon näköispazas.
ellauri428.html on line 136: Ääniä saivat esimerkiksi ilmastotutkijat ja taloustieteilijät, jotka ovat selittäneet pois oman alansa tutkimustietoa ymmärrettävästi. Ja Venäjän kehitystä vuosikausia kriittisesti kommentoinut kirjailija Sofi Oksanen, jota kiitellään siitä, että hän paljasti itsepetoksensa suhteessa itänaapuriin.
ellauri428.html on line 138: Professorit tai tutkijat, jotka tunnetaan kolumnisteina ja tv-keskustelijoina: Anu Kantola, Anu Koivunen, Timo Miettinen (kaikki n.h.) ja Janne Saarikivi. Omaa persettään esittelevät kommentoivat tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja kosmologi Kari Enqvist. Näkemykselliset kirjailijat: Pirkko Saisio, Sirpa Kähkönen ja Sofi Oksanen. Poliitikot, kuten Li Andersson, Anna Kontula (n.h.) ja Jussi Halla-aho, joiden argumentointitaitoja arvostavat vajaamieliset. Älyköiltä odotetaan herättelyä. Esimerkiksi piispa Teemu Selännettä äänestivät myös uskottomat. Myös appropresidentti Stubb on 50 parhaan sakissa. Ja voi vittu: Jari Ehrnrooth ja Jarkko Tontti! No nyt alkaa mennä vähän liian pitkälle! Laura Kolbe! EEEEEIH! Risto E.J. Penttilä. Miten tästä selvitään? Sitä jaxaa kyselyn ylivoimainen etta Sixten Korkadman pohtia studioissa ja kolumneissa.
ellauri428.html on line 153: No hyviähän uutisia nää kaikki ovat. Kohta on maailman toimitus- ja tunnejohtajasta enää jämät jälellä, 3. maailmansota syttyy kunnolla, ja apinoista tulee rumihia miljoona- ellei miljarditolkulla. Näinhän tää ilmastokatastrofi saadaan lopultakin hoitumaan. Tulee vihreä vallankumous. Torakat taputtavat lievästi optimistisina tuntosarviaan.
ellauri428.html on line 174: Mask, som fått i uppdrag att leda Vita hus-enheten Doge som ska effektivisera och minska statsapparaten, säger inget om hur man juridiskt kan stänga ned en federal myndighet utan kongressens tillstånd. Dessutom är Mask varken federalt anställd eller en officiell regeringstjänsteman – och har därmed en högst oklar ställning.
ellauri428.html on line 221: Dumont oli Intian kulttuurien ja yhteiskuntien asiantuntija. Dumont opiskeli myös länsimaista yhteiskuntafilosofiaa ja ideologioita. Se oli tollanen homo hierarchicus. Läppä läppä, son regard occidental était marqué par un égalitarisme poussé.
ellauri428.html on line 227: Saksalainen ideologia (saksa: Die deutsche Ideologie ), joka tunnetaan myös nimellä Saksalaisen ideologian kritiikki, on joukko Karl Marxin ja Friedrich Engelsin huhtikuun tai toukokuun alussa 1846 kirjoittamia käsikirjoituksia. Marx ja Engels eivät löytäneet kustantajaa, vaan teoksen julkaisi ensimmäisen kerran Neuvostoliitto-instituutti 1931-1932. Kirja käyttää satiirista polemiikkaa (anaali- ja genitaaliläppiä) kritisoidakseen modernia saksalaista filosofiaa, erityisesti nuorten hegeliläisten filosofiaa, kuten Marxin entisen mentorin Bruno Bauerin, Ludwig Feuerbachin ja Max Stirnerin The Ego and Its Own. Se kritisoi "ideologiaa" eräänä "historiallisen idealismin" muotona, toisin kuin Marxin historiallinen materialismi ("materialistinen historiakäsitys"). Osan I ensimmäisessä osassa tarkastellaan myös työnjakoa ja Marxin teoriaa ihmisluonnosta, jossa hän toteaa, että ihmiset "erottuvat eläimistä heti, kun ne alkavat tuottaa toimeentulonsa". Hallitseva luokka hallitseessaan yhteiskunnan aineellista voimaa on samalla yhteiskunnan hallitseva älyllinen voima. He säätelevät ikänsä ideoiden tuotantoa ja jakelua. Kun hallitseva luokka muuttuu ajan myötä, muuttuvat myös ihanteet, ja uuden hallitsevan luokan on juurrutettava yhteiskuntaansa omat ideansa, joista tulee yleismaailmallisia. Hallitsevien ideoiden ajatellaan olevan yleismaailmallinen etu. On kuitenkin illuusio, että hallitsevan luokan ideat ovat yhteisön etuja. Tämä järjestelmä pysyy ikuisesti voimassa niin kauan kuin yhteiskunta on organisoitu hallitsevan luokan tarpeeseen. Näin myös proletariaatin diktatuurissa.
ellauri428.html on line 240: Jeja-Pekka Roos (1945) kirjoitti esipuheen Annie Ernauxin (1940) pornokirjaan Sairas intohimo vlta 1991. Kissa Kirnauskis. Silloin vielä julkipano hätkäytti, ainakin 50 vuotta täyttänyttä hiljaista perinnesukupolvea. Televisiosssa nähdyn pornofilmin "kuva oli usvainen", "tarina oli käsittämätön eikä mitään pystynyt ennakoimaan"; sukupuoliaktin näkeminen läheltä oli "järkyttävää". Niinpä: "minusta tuntui, että kirjoittamisen tulisi pyrkiä tähän, vaikutelmaan jonka sukupuoliaktin esittäminen synnyttää, tähän ahdistukseen ja järkytykseen, ilman moraalisia arvostuksia." Ja tästä hyvästä 82-vuotiaalle Annielle läpsähti noopeli 2022.
ellauri428.html on line 245: Tässä kohtaa Jannun kirjassa tulee vastaan aiemmista albumeista tuttu vastaantulija, nimittäin pöllämystyneen näköinen latvialainen brittijutku Jesaja Berlins. Sen typerä käsitepari "vapaus jostakin" ja "vapaus johonkin" kelpasi pedofiiliselle Jiipee Sartrellekin.
ellauri428.html on line 259: Ja sit vielä Helena de Bres: “Narrative and Meaning in Life”. Précis by Antti Kauppinen. Kaappinen. Kuappinen. Welcome to what should be a fun and insightful discussion of Helena de Bres’ “Narrative and Meaning in Life” (generously made free access by Brill Online and the Journal of Moral Philosophy for the month of November). Antti Kauppinen has kindly contributed a critical précis, which appears immediately below. Please join the discussion!
ellauri428.html on line 262: Antti Kauppinen Guccin mallina. Annti Kauppinen (s. 1972 Joensuu) on käytännöllisen filosofian professori Helsingin yliopistossa. ellauri428.html on line 264: In her excellent paper ‘Narrative and Meaning in Life’, Helena de Bres offers a new account of why and how narrative structure contributes to the meaningfulness of a life. In the course of doing so, she makes some very helpful distinctions, which I’ll urge everyone to adopt, though, in a plot twist, I’ll also raise some worries about her recountist alternative to relationist views like mine.
ellauri428.html on line 266: A narrative, de Bres reminds us, is a particular kind of diachronic representation of a series of events, which characteristically displays connections between them, focusing on their pertinence to exercises of agency, and aims to convey their significance to an audience (3). Narrativists about meaningfulness claim that narratives, or perhaps narrative structure, contributes (in part) to the meaningfulness of a life (and not just to sense of meaningfulness). But how, and why?
ellauri428.html on line 268: According to de Bres’s neat distinction, some narrativists are relationists, who hold that it is the obtaining of certain causal relations among parts of a life that contributes (in part) to its meaningfulness. I, for example, have argued that our lives as agents consist of a succession of (often overlapping) projects, and that other things being equal, it contributes to meaningfulness if later projects build on earlier ones. Here building on the past means, for example, that later projects are more successful or have more valuable aims because of earlier ones, or fulfill aims that were left unrealized earlier. So the claim is that having a progressive structure – rather than a repetitive or disconnected or regressive one – makes a life more meaningful, other things being equal. Lives with such a structure are narratable in a certain kind of story that is apt to arouse admiration or pride, but no one need actually tell the story. (Let me add here parenthetically that it is a real pleasure to read a paper that presents one’s view as accurately and fairly as de Bres does!) De Bres rejects relationism, because she doesn’t believe that the mere existence of a causal relation between parts of a life is the sort of thing that could contribute to value or meaning (8-9). I’ll come back to this below.
ellauri428.html on line 270: The competing view is recountism, according to which it is telling stories that contributes to meaning in life. According to version inspired by Connie Rosati’s (2013) work on narrative value, which de Bres labels agency-recountism, “Telling a story about one’s life that emphasizes one’s status as an autonomous agent contributes to the meaningfulness of that life, by virtue of increasing one’s sense of agency.” (7) De Bres rejects agency-recountism, however, because it allows for false stories to make one’s life more meaningful, and because increasing sense of agency more plausibly contributes to sense of meaningfulness rather than meaning itself.
ellauri428.html on line 275: is (i) true and (ii) adheres to a set of (salient) narrative conventions, contributes to the meaningfulness of one’s life. It does so by making the life more intelligible to oneself and others, thereby enabling the goods of understanding and community.
ellauri428.html on line 276: When it comes to life stories, there is a rich stock of conventions to draw on to construct them on familiar lines as narratives of, say, emancipation, adventure, decline, or redemption -- bullshit, in a word. In virtue of these features, narratives, insofar as they’re true, help us understand our lives, which has practical, subjective, and epistemic value.
ellauri428.html on line 278: It’s not trivial to spell out precisely how stories (in contrast to propositions) can be true – telling falsehoods doesn’t suffice, but the story must also, as de Bres says, represent the “central elements of the life”.
ellauri428.html on line 280: In the rest of the paper, she wards off five objections to this account. To save space, I won’t go into them here, apart from the last one (she spells my first name wrong).
ellauri428.html on line 283: There’s lots more to say, but I should stop here. I’ll just flag an elephant in the room: the concept of meaningfulness. What the fuck is that supposed to mean? I think the concern about whether my life is meaningful has very little to do with whether it’s understandable or intelligible to me or others. But that’s for further discussion!
ellauri428.html on line 285: Kauppinen ei usko, että pelkästään onnea tavoittelemalla voi tulla onnelliseksi. Tarvitaan myös muita päämääriä ja haasteita, joissa onnistuminen tuo elämään mielekkyyttä. Filosofian tehtävä on taistella hevonpaskaa vastaan häränpaskalla.
ellauri428.html on line 293: So there you have it. A ponce, in the UK, is a man who is overly-intellectual, not fascist enough, or a man acting in a way more normally expected of a woman. I blame the EU.
ellauri428.html on line 321: Kolme vapautettua jutkupanttivankia näytti riutuneilta. Rikos ihmisyyttä vastaan, jyrisi Netanjahu. 60 kilofilistealaista tapettu ja loppuja työnnetään katerpillareilla mereen Drumpin Rivieran tieltä. Välttämätön toimenpide sanoo Netanjahu. Gazaa on ajateltava jenkkien valtavana rakennustyömaana. Asukkaat saavat uusia viihtyisiä koteja jossain muualla.
ellauri428.html on line 334: Sota ei tunne joulua eikä joulurauhaa. Lillukka avati juuri paketitta limptuhelmaa plintettanukkea kun paltitaanit vitkoi lattialle kätiklanaatteja! Iippo ja Pöppölän ämmi vangizevat desantin suopungilla ja vintofkalla. Hätääntynyt desantti pomiloi venäjäxi vaikka osaa suomea. Saxmannit sammuttavat maailmanpalon. Saxmannit sytyttivät Lapin palamaan. Venäläismallinen desantti vietiin saxalaisten parakille "kuulusteltavaxi." Se oli Vieru-Kaaperi Juoxengista, joka meni aikoinaan rajaloikkarina Venäjälle! Sotilaskoirat kiersivät kylää vartioiden nukkuvien unta. Kukapa tiesi kuinka paljon selkosilla oli vihollisia. Kairaan mahtui, eikä piilopaikoista tehnyt uupeloa. Opekin on desantti, syö salaa venäläisiä säilykepurkkeja eikä osaa opettaa Miilille epämurtolukuja. Klas Katt tietää että vaikka on hyvä joskus siivota jätteisiin ei pie liikaa samastua. Ne on heitettävä tunkiolle tai hukutettava jokeen sillalta kuin säkki kissanpoikia.
ellauri428.html on line 339: Klas går endast iklädd svarta kläder och har drag som nonbinära Krazy Kat som en heteronormal homofobisk mus kastade tegelstenar på. Han bor i staden Hell City i en lägenhet i ett miljonprogramsområde, och är vän (även om han stundtals verkar vara ganska trött på honom) med Olle Ångest. Annars är staden befolkad av hundar, grisar, igelkottar och andra djur, vilket gör serien till en fabeldjursserie. En av Hell Citys största arbetsgivare är AB Grisfett & Son, där bland andra Olles sambo och sedermera fru, Ulla Migrän, arbetar. I Hell City kan man spela på Tristess-lotter och köpa fuktskadade jordnötsringar till nedsatt pris. I det senaste albumet fördjupar och förnyar Lundkvist sitt uttryck ytterligare, inte minst genom att införa en strimma av hopp om försoning. Lundkvist (f. 1958) är en fet gammal typ numera. Typisk för de millenniala sverigedemokraterna att svartmåla miljonbygget till den privata byggverksamhetens förmån. Varför är världen full av idioter?
ellauri428.html on line 356: Kulttuurisorsa Janne Plumpstet esseilee ärvöistä suu vaahdossa. Kulttuurisorsat uhmailevat mieluusti porvarillisia perusärvöjä, kuten koti, uskonto ja isänmaa. Valitettavasti niiden peukuttamat korvikkeet ei useinkaan ole järin kummosia, kuten nainti, rikoxet ja narkkarointi. Jannen kaima Jean Genet oli pikkurikollinen hinuri. Ostin Punaisesta Planeetasta siltä taskukirjan joka kertoo Tom of Finland tyyppisestä merimiehestä nimeltä Querelle. Siitä todnäk enemmän tuonnempana.
ellauri428.html on line 358: Sofia Rönnow Pessah näyttää kirjassa Elämäni miehet (1-19) ärvömaailmansa paljaana, sellaisena kuin se on. Hän on svedu pakolaisjuristi. Elämä on sille peräperää runkkausta en binome. "Sitten italialainen vaihto-opiskelija panee minua hiirenhiljaa keskittynyt ilme kasvoillaan. En pidä minusta mutta pidän siitä että joku pitää minun majavastani." Rönnöw näyttää aika burleskilta Damernas Världin kuvissa.
ellauri428.html on line 373:
ellauri428.html on line 377: Erving Goffman syntyi 11. kesäkuuta 1922 Mannvillessä, Albertassa, Kanadassa Maxille ja Annelle, os Averbach. Hän oli Ukrainan juutalaisten perheestä, joka oli muuttanut Kanadaan vuosisadan vaihteessa. Hyvä että muuttivat, sillä Euroopan aika on ohi, riemuizee Medvedev. Hän keskeytti opintonsa pääaineenaan kemia ja muutti Ottawaan työskentelemään elokuvalautakunnassa. Myöhemmin hän kiinnostui sosiologiasta. From bad to worse.
ellauri428.html on line 379: Hän tapasi myös tunnetun pohjoisamerikkalaisen sosiologin Dennis Wrongin. From then on everything went wrong. Vaimo 1 Angelica 1952 sairastui mielenterveysongelmiin ja kuoli itsemurhaan vuonna 1964. Akateemisen uransa lisäksi Goffman oli tunnettu kiinnostuksestaan ja suhteellisen kehnosta menestyksestään osakemarkkinoilla ja uhkapeleissä.
ellauri428.html on line 380: Vuonna 1981 Goffman meni naimisiin sosiolingvisti Gillian Sankoffin kanssa. Vuonna 1982 heidän tyttärensä Alice syntyi ja Erving Goffman kuoli mahasyöpään Philadelphiassa. I'd rather be in Philadelphia. Hänet valittiin American Sociological Associationin 73. presidentiksi 1981–1982, mutta hän ei pystynyt pitämään presidentin puhetta henkilökohtaisesti etenevän sairauden vuoksi.
ellauri428.html on line 382: Luulin että olin jo paasannut Ervingin teoxesta offman">Asylums, mutta nimeä ei löydy. Emmauxesta 3 egeen ostamaani Ervingin tutkimusta Arkielämän roolit ei olisi julkaistu 1959 ilman Angelican apua. Mustalaistutkijatar Helena Virtamo koitti vuosisadan vaihteessa vikitellä naivia professoria textiviesteillä. Kun kerroin että Seija oli nähnyt salaisixi tarkoitetut sanomat, Helena kuittasi: taidatkin olla pelimies. Tuohon aikaan en ollut kuullut koko sanaa ennen tätä.
ellauri428.html on line 386: Jokainen Potterin käsikirjoitus oli "joukko likaisia paperinpaloja, huonosti kirjoitettuna, korjattu lukukelvottomaksi kirjaksi, episodinen ja puoliksi tarkistettu". Tämä Frank Wilsonin kuvittama kirja Theory and Practice of Gamesmanship: Or the Art of Winning Games Without Actually Cheating, julkaistiin vuonna 1947, ja sitä myytiin upeasti.
ellauri428.html on line 402: Goffman tietää että palveluammatin harjoittajan
ellauri428.html on line 413: Outoa että vilpittömyys ja kyynisyys ovat Goffmanilla antonyymejä. Kyllä kyynisyys voi olla vilpitöntä. (Ahaa se määrittelee ne vastakohdixi s. 28. Mixei se sano vaikka disingenuous, se olisi sattuvampi sana.) Positiivisuus on jopa todennäköisemmin feikkiä. Kysymyxeen What is the best antonym for cynicism? Google vastaa optimism. cheerfulness. cheer. mirth. glee. sunniness. joviality. joy. Kysymyxeen what is the opposite of cynicism: The opposite of hope is pessimism, and the opposite of optimism is cynicism. Pessimism is the belief that things will always be bad. Outoa! Amerikkalaisilla on käsitteet pois jengoilta. Se on kaikki tota talousliberalismia. Tarkin antonyymi kyynisyydelle on sinisilmäisyys. Is it better to be cynical or naive?
ellauri428.html on line 442: Persuajatuksen Pirandello sai filosofi Arthur Schopenhauerin ideasta, että ”maailma on mielteeni” eikä objektiivista todellisuutta ole näin olemassakaan. Pirandello ennakoi absurdia teatteria märisevine sarvikuonoineen.
ellauri428.html on line 446: L´umorismo esseen vuoksi Pirandello äityi väittelyyn Benedetto Crocen kanssa. Pirandello criticized Croce’s separation of art and science. Croce provided disparaging remarks on Pirandello’s theatre. Väittelyn vuoksi huumorittomien miesten välit katkesivat vuosikausiksi. Nimimerkkinsä Paulo Post suojissa hän kirjoitti Italian tarvitsevan suuren kapteenin tulevaa sotaa ja nykyistä rauhaa varten. Tällaisen hän myöhemmin löysi Mussolinissa. Fasistipuolueessa oli tosin henkilöitä, jotka olivat sitä mieltä, että Pirandello ei olisi sopiva henkilö puolueen jäseneksi. Luigi oli vehen liika oikealla.
ellauri429.html on line 55: Courtesy of Salman Rushdie appreciation society.
ellauri429.html on line 68: This was the charter of the land,
ellauri429.html on line 77: The dread and envy of them all.
ellauri429.html on line 124: al-Lat (Arabic: اللات, romanized: al-Lāt, pronounce[alːaːt]), also spelled Allat, Allatu, and Alilat, is a pre-Islamic Arabian goddess, at one time worshipped under various associations throughout the entire Arabian Peninsula, including Mecca, where she was worshipped alongside Al-Uzza and Manat as one of the daughters of Allah. The word Allat or Elat has been used to refer to various goddesses in the ancient Near East, including the goddess Asherah-Athirat. She also is associated with the Great Goddess.
ellauri429.html on line 146: muslimiperheeseen. Hän on siis luopio ja henkipatto. Hänen isänsäkin oli huijari. Hänen mielikirjansa oli The Wizard of Oz.
ellauri429.html on line 155: Freedom Housen mukaan Nicaragua ei ole vapaa maa. Suurin osa järjestön rahoituksesta tulee Yhdysvaltain ulkoministeriöltä ja muista valtion apurahoista. Sodan jälkeen, kuten sen verkkosivuilla todetaan, "Freedom House aloitti taistelun toista 1900-luvun totalitaarista uhkaa, kommunismia vastaan." Freedom House tuki myös Johnsonin hallinnon Vietnamin sodan politiikkaa. Se on puolustanut voimakkaasti vapaitten markkinoitten oikeuxia. Sen kumppaneita ovat USIA ja Voice of America. Sen luokituxet palvelevat USA:n etuja.
ellauri429.html on line 164: Racial and Religious Hatred Act 2006 (c. 1) on Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin laki, joka luo rikoksen Englannissa ja Walesissa vihaan yllyttämistä henkilöä kohtaan tämän uskonnon perusteella. Laki oli työväenhallituksen kolmas yritys saada tämä rikos esiin: säännökset sisällytettiin alun perin osaksi terrorismin, rikollisuuden ja turvallisuuden vastaista lakia vuonna 2001, mutta ne hylättiin House of Lordsin vastalauseen jälkeen.
ellauri429.html on line 182: Joulukuussa 1990 Rushdie antoi julkilausuman, jossa hän vahvisti muslimi-uskonsa, vetäytyi Satanic Verses -kirjassa olevien henkilöiden lausunnoista, jotka heittelivät islamia tai profeetta Muhammadia, ja vastusti romaanin pokkariversion julkaisemista. Myöhemmin, vuonna 1992, hän mainitsi julkilausuman julkistamisen ehkä alimpana kohtanaan ja pahoitteli sen kieltä, jota hän ei kertonut kirjoittaneensa.
ellauri429.html on line 229: The Hindi word "lafanga" (लफंगा) is a slang term that typically refers to someone who is a vagabond, drifter, or a person who is carefree and often irresponsible. haramzada kielellä suomi on paskiainen.
ellauri429.html on line 273: Tiia: Enkkuversioon vaihtaminen kyllä kannatti, ihan ilokseen soljuttelee tekstiä nyt. Olen vain niin väsynyt iltaisin, että sanahelskyttely tuutuilee uneen nopeasti... Mutta tässä on samanmoista maagista foneettista leikkiä, kuin Arundhati Roy:n The God of Small Things. Sitäkin aloitin suomeksi, mutta vasta englanninkieliseen pääsin sisään.
ellauri429.html on line 320:
1984 Bhopalin katastrofi
ellauri429.html on line 322: Union Carbide India Limited, jonka omistavat Union Carbide (50,9 %) ja intialaiset sijoittajat (49,1 %), harjoitti torjunta-ainetehdasta Bhopalissa , Madhya Pradeshin pääkaupungissa. Tehdas avattiin vuonna 1969. Niiden tuottamat torjunta-aineet ja rikkakasvien torjunta-aineet valmistettiin hyönteismyrkystä karbaryylistä, joka valmistetaan tavallisesti käyttämällä peruskemikaalia, metyyli-isosyanaattia (MIC). Aluksi tämä tehdas toi maahan MIC:tä, mutta vuonna 1979 yritys päätti valmistaa ainesosat itse. He rakensivat MIC-yksikön Bhopalin tehtaaseen. Tehdas sijaitsi erittäin tiheästi asutun kaupunginosan ja vilkkaasti liikennöidyn rautatieaseman vieressä. Sen sijoittaminen lähelle tätä tiheästi asuttua aluetta oli suora vastoin vuoden 1975 Bhopalin kehityssuunnitelmaa. Tämä kehityssuunnitelma esitti, että vaaralliset teollisuudenalat, kuten MIC-tehdas, sijoitetaan eri kaupunginosaan, joka oli kauempana ja myötätuulessa tiheämmin asutuilta alueilta. Yhden Bhopalin kehityssuunnitelman kirjoittajan mukaan "Union Carbide India Limitedin" alkuperäinen lupahakemus hylättiin, mutta yritys pystyi kuitenkin saamaan hyväksynnän keskitetyiltä hallintoviranomaisilta. Vuonna 1982 Carbiden tilintarkastajat olivat varoittaneet mahdollisesta "pakoreaktiosta". Keskiyön aikoihin 3. joulukuuta 1984 laitoksesta vapautui "vahingossa" kaasua, jolloin yli 500 000 ihmistä altistui MIC:lle ja muille kemikaaleille. Madhya Pradeshin hallitus vahvisti yhteensä 16 000 kaasun vapautumiseen liittyvää kuolemantapausta. Siitä aiheutui arviolta 40 000 pysyvästi vammautunutta, vammautunutta tai vakavasta sairaudesta kärsivää ihmistä, mikä teki siitä maailman pahimman teollisuuskatastrofin . Tapahtuman jälkeen uhreja Bhopalissa edustavat organisaatiot nostivat 10 miljardin dollarin vahingonkorvausvaatimuksen Union Carbidea vastaan. Lisäksi Intian hallitus nosti omat 3,3 miljardin dollarin vaatimuksensa yhtiötä vastaan. Union Carbiden vastaus oli 300–350 miljoonan dollarin tarjous. Vuonna 1989 yritys maksoi 470 miljoonaa dollaria Intian hallitukselle loppuratkaisuna. Eriteltynä Union Carbiden kulujen sovittelun kokonaiskustannukset olivat 43 senttiä osakkeelta, jota jotkut kritisoivat sen vertailusta selvityksen jälkeiseen vuosikertomukseen, jossa ilmoitetaan osakekohtainen tulos. Tuossa vuoden 1988 raportissa Union Carbide väitti, että vuosi oli paras tähän mennessä, vedoten ennätykselliseen 4,88 dollarin osakekohtaiseen tulokseen (tämä luku sisälsi Bhopalin ratkaisun 43 sentin osakekohtaisen maksun). Sovintoratkaisun jälkeen Union Carbiden emoyhtiö myi koko osuutensa UCIL:stä. Carbide väittää, että onnettomuus oli tehtaan työntekijän sabotaasi. Tehdasaluetta ei ole vielä siivottu. Nyt hylätyltä alueelta löytyy edelleen vaarallisia kemikaaleja. Warren Anderson , toimitusjohtaja katastrofin aikaan, kieltäytyi vastaamasta murhasyytteisiin ja pysyi pakenemassa Intian tuomioistuimista. Yhdysvallat on hylännyt useita luovutuspyyntöjä. Anderson kuoli 29. syyskuuta 2014 Floridassa. Seitsemän UCC:n työntekijää tuomittiin rikollisesta laiminlyönnistä vuonna 2010 ja kukin sai 2 000 dollarin sakon.
ellauri429.html on line 325: Salah "The Alien" Rushdie "standing up" at the sight of Susan's boobs, by Francis Bacon
ellauri429.html on line 519: "Lepanto" The Collected Poems of G. K.
ellauri429.html on line 521: Palmer, 1927. Lähde: The Collected Poems of G.
ellauri429.html on line 535: profeetta Muhammedille vuodesta 610 lähtien,
ellauri429.html on line 548: ei ollut profeetta Muhammedin ainoa "musta"
ellauri429.html on line 608: "Saataniset säkeet", jotka johtivat ajatollah Khomeinin fatwaan, jossa Salman Rushdie tuomittiin kuolemaan, on fiktio. Tässä romaanissa herätetty tapaus, josta sen nimi on saanut inspiraationsa, viittaa kuitenkin todistettuun historialliseen tosiasiaan, joka mainitaan sekä Koraanissa että Siran pääkirjoissa, islamin profeetan elämän kronikoissa ja sanoissa.
ellauri429.html on line 620: Hyväksyessään tämän kompromissin quraishien päälliköt kumartuivat Muhammedin viereen merkkinä alistumisesta Allahille. Profeetta kuitenkin perui pian lausuntonsa, virallisesti arkkienkeli Gabrielin nuhteiden jälkeen, moitti häntä siitä, että hän oli vääristänyt viestin, jonka hän oli välittänyt hänelle Allahilta. Mutta kyse oli myös profeetan ensimmäisten tovereiden tyytymättömyyden katkaisemisesta, jotka kehottivat häntä ottamaan uudelleen yhteyttä arkkienkeli Gabrieliin, koska he pitivät tätä kompromissia myönnytyksellä quraishien polyteismille ja siten poikkeuksena islamin perusperiaatteesta monoteistisenä alueena.
ellauri429.html on line 622: Muhammed korjasi sitten kyseiset jakeet. Ja uusi suura Koraanissa (sura al-Hajj) selvensi asioita, selittäen, että Saatana oli puuttunut asiaan saadakseen profeetan epäpuhtaita sanoja.
ellauri429.html on line 626: Tämä jakso ei ole millään tavalla hämärtynyt Koraanissa ja muslimiperinteen pääteoksissa. Näin ollen "Bukharin haditissa", teoksessa, jota kaikki muslimit pitävät yhtenä kahdesta Siran viitekokoelmasta [toinen on Muslimin oma] , jakso Quraishin päälliköiden kumartumisesta, kun Muhammed lausui tähden suuraa, mainitaan näillä termeillä (Nide 6, 8dith, kirja 6nl: 60, 8dith, kirja 6nl) : Abbas: Profeetta kumarsi itsensä lausuttuaan Surat-an-Najmin [Tähti, suura 53] ja kaikki muslimit ja pakanat ja dzinnit ja ihmiset kumartuivat hänen kanssaan. ”
ellauri429.html on line 630: Bukhari ei mainitse avoimesti saatanallista sekaantumista, joka sai ei-uskovat kumartumaan Muhammedin edessä. Koraanissa on kuitenkin jae, joka kertoo selvästi tämän tapauksen, jossa Saatana puhui Muhammedin suun kautta. Se on suuran 22 (Sura al-Hajj) säe 52: ” Emme lähettäneet sinun edeltäsi sanansaattajaa tai profeettaa, joka ei olisi lausunut [se, mikä hänelle paljastettiin] ilman, että paholainen yritti puuttua asiaan [kylvääkseen epäilystä ihmisten sydämiin] hänen lausunnostaan. Jumala kumoaa sen, mitä paholainen ehdottaa, ja Jumala vahvistaa säkeitään. Jumala on kaikkitietävä ja kaikkitietävä. ”
ellauri429.html on line 634: Historioitsija Ibn Ishaq viittaa teoksessaan "Muhammedin elämä" Muhammedin " väliaikaisiin myönnytyksiin polyteismille ". " Profeetta, hän kirjoittaa, oli huolissaan näiden ihmisten (Quraish pakanoiden) hyvinvoinnista ja etsi keinoa houkutella heidät. Lopulta quraishien johtajat tulivat hänen luokseen ehdotuksen kanssa. He tarjosivat hänelle naisia ja rahaa ja olivat jopa valmiita kruunaamaan hänet kuninkaaksi, jos hän vastineeksi suostuisi heidän ehtoihinsa. "Tätä me pyydämme sinulta, Muhammed: lopeta jumaluutemme loukkaaminen äläkä puhu heistä pahaa. Jos olet samaa mieltä, tarjoamme sinulle mahdollisuuden, joka on hyödyksi sinulle ja meille.» "Mikä se on?" kysyi Muhammed. "Kunnioitat jumaluuksiamme, al-Latia ja al-'Uzzaa, yhden vuoden ajan, ja me teemme saman Jumalasi kanssa seuraavana vuonna. » Aluksi hylättyään tämän tarjouksen Muhammed sai ilmestyksen sanoen, että muslimit saivat palvoa al-Latia, al-Uzzaa ja Manatia, Quraishin kolmea suosikkijumalautta, välittäjinä Allahin kanssa. Quraishit olivat iloisia ja polvistuivat Muhammedin ja muslimien kanssa Allahin edessä sen jälkeen, kun Muhammed lausui heille uuden ilmoituksensa."
ellauri429.html on line 638: Muslimihistorioitsija ja -kommentaattori Tabari viittaa kuuluisassa Chronicle-kirjassaan "Profeettojen ja kuninkaiden tarinat" "Saatanisten säkeiden" tapaukseen seuraavasti: " Sitten profeetalle paljastettiin tähden suura. Hän meni Mekan keskustaan, jonne qurayshilaiset kokoontuivat, ja lausui tämän suuran. Kun hän pääsi säkeeseen 19: «Mitä uskot al-Latista, `Uzzasta ja Manatista kolmannesta? Onko mahdollista, että Jumalalla on tyttäriä ja teillä poikia? Mikä kaunis työnjako se olisikaan…» Iblîs [Saatana] tuli ja pani suuhunsa nämä sanat: «Nämä epäjumalat ovat maineikkaita jumalia, joiden esirukousta on toivottava. » Epäuskoiset [ei-muslimit] olivat erittäin mielissään näistä sanoista ja sanoivat: "Muhammedille on tapahtunut ylistämään epäjumaliamme ja puhumaan niistä hyvää." Profeetta viimeisteli suuran, sitten hän kumarsi itsensä, ja epäuskoiset kumartuivat hänen jälkeensä sanojensa vuoksi, jotka hän oli vahingossa puhunut, uskoen hänen ylistäneensä heidän epäjumaliaan. Seuraavana päivänä Gabriel tuli profeetan luo ja sanoi: "Oi Muhammed, lausu minulle tähden suura". Kun Muhammed toisti sanat, Gabriel sanoi: "Enkö minä välittänyt sen sinulle näin? Sanoin: "Tämä jakautuminen on epäoikeudenmukaista". Muutit sen ja asetit jotain muuta sen tilalle, mitä olin sinulle kertonut.» Profeetta peloissaan palasi moskeijaan ja lausui suuran uudelleen. Kun hän lausui sanat: "Ja tämä jakautuminen on epäoikeudenmukaista", epäuskoiset sanoivat: "Muhammed on katunut jumaliemme ylistämistä." Profeetta oli hyvin huolissaan ja pidättyi ruoasta ja juomasta kolmen päivän ajan peläten Jumalan vihaa. Sitten Gabriel välitti hänelle seuraavan jakeen: Emme ole lähettäneet ainuttakaan profeettaa tai lähettiläätä sinun edeltäsi ilman, että Saatana olisi antanut hänen toiveensa läpi syntisen halun; mutta Jumala tekee tyhjäksi sen, minkä Saatana lävitse, ja Hän vahvistaa merkkiään ."
ellauri429.html on line 642: Salam Rushdie ei siis keksinyt mitään tästä tapauksesta. Se on tunnettu ja tunnustettu historiallinen tosiasia muslimiperinteessä. Se ei sinänsä ole jumalanpilkkaa tai hyökkäys islamia ja sen profeettaa vastaan.
ellauri429.html on line 643: Pilkka on muualla, ize asiassa koko kirja on yhtä islamin nälvimistä. Enkeleistä ja profeetoista tehdään marvel sankareita trikoissa. Siitä ei ole kauan kun kristityt listivät samaan syntiim syyllistyneitä uskonveikkoja. Koitettuaan röyhtäisyä hyvällä menestyxellä Sallu miettii kävisköhän tämäkin ja pieraisee ruokapöydässä. Elbonian partapozot saavat kohtauxen.
ellauri429.html on line 651: Kuitenkin kuukausien ajan joka kerta kun julkaisemme kyselyn tai kyselyn islamismiin tai sekularismin puolustamiseen liittyvistä aiheista, Muslimiveljeskunnan järjestämät panettelukampanjat, sen tiedotusvälineet ja sen "hyödylliset idiootit", erityisesti vasemmiston heräämisliikkeessä, hyökkäävät meidän kimppuumme kauppaamalla valeuutisia, joiden mukaan Global Watch Analysis on oikeistolainen reaktio ja ketjureaktio vähäosaisia vastaan. Global Watch Analysis. on islamofobinen, salaliittolainen ja antisemitistinen. Ja tämä sillä verukkeella, että heidän perustajansa ja toimituksellisen johtajansa Atmane Tazaghart erotettiin vuonna 2016 France 24:n arabiankielisen toimituksen päätoimittajan tehtävistään islamofobisiksi, salaliittolaisiksi ja antisemitistisiksi kuvailtujen kommenttien vuoksi. Kaveri puolusteli että on kai vaikeaa olla yhtä aikaa islamofobinen ja antisemitistinen. Mitenniin? Kaikki muutkin kuin ne ize ovat. Läähes identtisiä kiivaita kusipäitä ne ovat kummatkin, riepupäät ja hassuhatut, virittämättömät ja GT sählämit.
ellauri429.html on line 663: Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, kuten kolme naisenkeliä suurin puskurein, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tonttu Iki-iäkäs. 53 Hän tekee näin asettaakseen sen, mitä Saatana on sekoittanut, kiusaukseksi niille, joiden sydäntä kalvaa tauti tai joiden sydän on paatunut. Väärintekijät ovat harhautuneet kauas uhmassaan. 54 Hän tekee näin, jotta ne, joille on annettu tieto, tietäisivät sen olevan Herrasi ilmoittama totuus ja uskoisivat siihen, niin että heidän sydämensä nöyrtyisi Hänen edessään. Jumala johdattaa uskovat oikealle tielle. 55 Uskottomat eivät lakkaa toivomasta puskureita ennen kuin hetki yllättäen koittaa tai tuhon päivän rangaistus kohtaa heidät. 56 Silloin valta kuuluu yksin Jumalalle, joka tuomitsee heidän välillään, ja ne, jotka uskoivat ja tekivät hyviä töitä, pääsevät autuuden tarhoihin, 57 mutta niitä, jotka eivät uskoneet vaan kielsivät merkkimme, odottaa nöyryyttävä rangaistus. 58 Jumala antaa hyvän osan niille, jotka lähtivät kodeistaan Trumpin telttakyliin ja jotka kuolivat tai surmattiin. Jumala on paras elättäjä. 59 Hän vie heidät paikkaan, jossa he viihtyvät paremmin kuin Trumpin purkutyömaalla.
ellauri429.html on line 667: Another work of magic realism by Salman, full of butts and a Bolo as in TS Elliot. is the children's book Sea of Stories, Haroun el Pullah learns the Sea is endangered by antagonist "Khattam-Shud," who represents the end. It is available as an audiobook read by Rushdie himself (eeuuu...)
ellauri429.html on line 669: Many elements of the story deal with the problems of censorship, an issue particularly pertinent to Rushdie because of the fatwa against him issued in 1989 by Ayatollah Khomeini.
ellauri429.html on line 670: Elements of the story are indicated to have been drawn from Baum's The Wizard of Oz, Tolkien's The Lord of the Rings, and Lewis Carroll's Alice's Adventures in Wonderland.
ellauri429.html on line 671: Khattam-Shud is the villain of the story, whose name means "completely finished."
ellauri429.html on line 672: he is the "Prince of Silence and the Foe of Free Speech" feared by all blabbermouths.
ellauri429.html on line 675: Jewish game theorist Anatol Rapoport's rules don't work in situations of social exclusion or extreme power inequality, like the Gaza genocide. Rapoport's tit-for-tat computer algorithm maximized mutually rewarding outcomes in repeated prisoner's dilemma games around 1980.
ellauri429.html on line 679: Ovatko kaikki britti Pamelat piukkapeppuja? Saatanan, tuon brittien pyllynnuolijan tyttöystävä puolustaa Falklandin sotaretkeä. Ja kuuntelee Boney M:n By the rivers of Babylon. Vahvaa kasarin hajua. Kotirouvien päivänpannusta.
ellauri429.html on line 683: Entinen konservatiivipääministeri Margaret Thatcher sanoi: "Ei koskaan tule olemaan ketään muuta niin vakuuttavaa kuin Enoch Powell. Hän oli magneettinen. Hänen puheensa kuunteleminen oli unohtumaton etuoikeus. Hän oli yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka tekivät muutoksen ja joiden moraalinen kompassi johdatti meidät oikeaan suuntaan." Yli 1000 ihmistä osallistui Powellin hautajaisiin, ja seremonian aikana häntä ylistettiin profetian, poliittisen uhrauksen miehenä ja suurena parlamentaarikkona. Vittu britit on fagotteja.
ellauri429.html on line 689: Aisha on mainittu jo albumissa 217. Hiän syntyi Mekassa n. 614. Hiän oli Abu Bakrin ja Umm Rumanin tytär, kahden Muhammedin luotettavimman kumppanin. Koraanissa Aišaa ei mainita eikä juuri Muhammediakaan. Aišaa koskevat tiedot ovat peräisin haditheista, joita alettiin kirjoittaa muistiin 800-luvulta alkaen. Avioliitosta Aišan kanssa kertoo Ibn Hisham Profeetan elämäkerrassa. Abu Bakr pääsi Muhammedin kuoltua Aishan ollessa 18-vuotias kalifixi kalifin paikalle. » Aisha bint Abu Bakrin Jumalan lähettiläs otti vaimokseen Mekassa, kun tämä oli seitsenvuotias. Jumalan lähettiläs saattoi avioliiton täytäntöön Medinassa, kun Aisha oli yhdeksän- tai kymmenvuotias. Hän oli ainoa Jumalan lähettilään vaimoista, joka oli neitsyt.» Kz. myös kuvat albumissa 414.
ellauri429.html on line 693: Niin sanottu valhejupakka tapahtui vuonna 627. W.M. Wattin kuvauksen mukaan Aiša osallistui Muhammedin sotaretkeen verhoin suljetussa kantotelineessään. Paluumatkalla Medinaan Aiša jäi karavaanista jälkeen muka etsimään kadonnutta kaulakoruaan, eikä kukaan huomannut asiaa. Seuraavana päivänä hän palasi komean nuoren sotilaan saattamana. Sotilaan nimi oli Ṣafwān ibn al-Muʿaṭṭal al-Sulamī. Tämän johdosta "valheellisen tarinan sepittäjät alkoivat puhua mitä puhuivat". Välikohtaus koetteli Muhammedin mainetta, joka puhdistui vasta kun ilmeni kaikkien helpotuxexi, ettei Aiša ollut raskaana. Tällöin Muhammedille laskeutuivat Koraanin jakeet 23:11–20: "Olemme panneet hänen siemenpisaransa varmaan talteen pieneen nahkapussukkaan." Muhammed kokosi yhteen Medinan klaanipäälliköt ja vaati heitä luopumaan sellaisten henkilöiden suojelusta, jotka levittivät tapauksen johdosta herjaavia juoruja Muhammedista. Šiialaisten keskuudessa Aiša on jäänyt kielteiseksi, koska hän nousi šiiojen kulttihahmo Alia vastaan profeetan kuoleman jälkikahinoissa.
ellauri429.html on line 703: Pakistanilaisuus sekoitettuna länkkäriyteen on yhtä vastenmielinen keitos kuin bengali Rabindrarath Thakur (Tagore. His longest novel, Gora (1907–1910), raises controversial questions regarding the Indian identity. As with Ghare Baire, matters of self-identity (jāti), personal freedom, and religion are developed in the context of a family story and love triangle), tai ällö viiniä ryystävä libanonilais-amerikkalainen Kahlil Gibran.
ellauri429.html on line 706: of_Project_Gutenberg-1.jpg" />
ellauri429.html on line 720: Britannica has got an AI djinn. Britannica is owned by the Safra family. The Safra family is of Lebanese Jewish descent. They are a prominent family known for their banking and financial enterprises, with a history that traces back to the Middle East. Over the years, they have been influential in various global markets and have maintained a strong presence in the banking industry.
ellauri429.html on line 722: Do Jews own a disproportionate share of Western media? The claim that Jewish individuals own a disproportionate share of Western media is a stereotype and part of a broader set of anti-Semitic conspiracy theories.
ellauri429.html on line 728: The Qur'an does not explicitly mention a "Promised Land" in the same way the Hebrew Bible does. However, it acknowledges the covenant with the Israelites and mentions that God settled the Israelites in a blessed land. The Qur'an emphasizes the importance of faith and righteousness over territorial claims.
ellauri429.html on line 730: Is Israel righteously annihilating the inhabitants of Gaza? The use of terms like "righteous" or "annihilating" can be polarizing and may not accurately reflect the nuanced reality of the conflict. The situation between Israel and the Palestinian territories, including Gaza, is highly complex and deeply rooted in historical, political, and social issues.
ellauri429.html on line 734: How many muslims and how many jews have died in the Gaza conflict? The search results do not provide specific numbers of Muslim and Jewish casualties in the Gaza conflict. However, they do mention that during the 2014 conflict, approximately 2,100 Palestinians and more than 70 Israelis were killed. Additionally, in the 2023 conflict, at least 1,200 Israelis were killed in a Hamas attack, and hundreds of deaths occurred in the Gaza Strip as a result of Israel's response. These figures include both military and civilian casualties, but the results do not specify the religious affiliations of those who died. For detailed and up-to-date casualty figures, it is recommended to consult reports from credible international organizations or news agencies.
ellauri429.html on line 736: Why does the Britannica chatbot blatantly side with the Jews on the Gaza question? Sorry, that's outside my area of knowledge. Please try another question, and I'll do my very best to help!
ellauri429.html on line 769:
Salman Rushdie on kenties nykyajan tärkein kirjailija. Kenties ei. Kaikki tyypit kirjassa on Salmanin omia avataareja kuin kärpäsen verkkosilmiä. I shall explore briefly how the book, in its depiction of the characters as they grapple with language - conception, speech, writing - embodies a form of courage. Tai sitten ei. Kenties se on pelkkää narsismia taas. "Language is courage: the ability to conceive a thought, to speak it, and by doing so to make it true".(281) . Paskan marjat Rushdie, turpa kii tai se turpoo kii. Gibreel, Shaitan, Salman, Baal, kaikki on Rushdieita eri housuissa. Pamela ja Allie on sen ensimmäisiä anglosaxi vaimoja.
ellauri429.html on line 843: After stabbing of Salman in Dipoli Rushdie's son Zafar wrote "Free speech is the whole thing, the whole ball game. Free speech is life itself." There were also feeble calls by Muslim activists to condemn the attacker, rather than Islam or Muslims in general.
ellauri429.html on line 845: On September 14, the Wall Street Journal reported that the "Biden administration is considering sanctions targeting entities linked to Iran for encouraging attacks on Salman Rushdie." The newspaper reported that "U.S. officials say elements of the Iranian regime are liable because of their support for the fatwa" against Rushdie.
ellauri429.html on line 847: The government of Iran officially denied any involvement in the attack against Rushdie. According to The Observer, senior officials in Iran linked the stabbing to nuclear talks between Iran and the United States. Iranian-American political analyst Mohammad Marandi, a member of Iran's nuclear negotiations team, wrote: "I won't be shedding tears for a writer who spouts endless hatred & contempt for Muslims & Islam."
ellauri429.html on line 849: Marandi also alluded to a conspiracy theory suggesting that the action reflected an attempt by Iran's enemies to harm its image, writing "is it a coincidence that just when we are on the verge of revitalising the nuclear agreement, America makes claims about an attempted assassination of Bolton and then this happens?" Marandi's statement referenced the United States Department of Justice's allegation that Iran had planned to assassinate US national security advisor John Bolton in 2020.
ellauri429.html on line 851: Does this explain why Satanic verses has the Iranian Hercules on its cover, strangling a white devil? Yes that is evident: Rushdie plays the role of Mahound's Persian scribe Salman. Gibreel, his old islamist ego shoots himself in the end and his alter satanist ego wins out. Varmaan Khomeinia vitutti että Salman tekeytyi iranilaisexi.
ellauri429.html on line 853: Unsurprisingly, British Prime Minister Boris Johnson, Australian Prime Minister Anthony Albanese, French President Emmanuel Macron, Canadian Prime Minister Justin Trudeau and German Chancellor Olaf Scholz also issued statements of outrage over the attack and expressed get well-wishes for Rushdie.
ellauri429.html on line 855: Nobel laureates Kazuo Ishiguro and Abdulrazak Gurnah were among the first to issue statements defending Rushdie, while his fellow Booker Prize winners Ian McEwan and Arundhati Roy also condemned the stabbing. Shortly afterwards, other Booker Prize winners, such as Graham Swift, Margaret Atwood and Ben Okri, would also publish their responses to Rushdie's stabbing. In Le Monde the editors of Charlie Hebdo used an op-ed to express solidarity.
ellauri429.html on line 857: The assault on Rushdie resulted in renewed interest in obtaining copies of The Satanic Verses, with the novel ranked number thirteen on Amazon.com by the afternoon after he was stabbed. Within days, the novel's Spanish translation was a number one bestseller and other books written by Rushdie, including Midnight's Children, were also selling well, whereas on the day he was stabbed, his books were outside the top 100.
ellauri429.html on line 859: Grabbing the opportunity, Salman soon wrote a memoir of the stabbing. According to Book Marks, the book received a "positive" consensus, based on thirteen critics: six "rave", five "positive", one "mixed", and one "pan".
ellauri429.html on line 862: of_Ruhollah_Khomeini.jpg/330px-Portrait_of_Ruhollah_Khomeini.jpg" height="400" />
ellauri429.html on line 865: The utterance and withdrawal of the so-called Satanic Verses forms an important sub-plot in the novel, which recounts several episodes in the life of Muhammad. The phrase Arab historians and later Muslims used to describe the incident of the withdrawn verses was not "Satanic verses", but the gharaniq verses; the phrase "Satanic verses" was unknown to Muslims, and was coined by Orientalist Western academics specialising in the study of cultures considered eastern. The story itself is not found in the six Sahih of the Sunni or the Shiite sources, so much so that Muraghi, in his commentary, says: "These traditions are undoubtedly a fabrication of the heretics and foreign hands, and have not been found in any of the authentic books".
ellauri429.html on line 867: According to McRoy (2007), other controversial elements included the use of the name Mahound, said to be a derogatory term for Muhammad used by the English during the Crusades; the use of the term Jahilia, denoting the "time of ignorance" before Islam, for the holy city of Mecca; the use of the name of the Angel Gibreel (Gabriel) for a film star, of the name of Saladin, the well known Muslim military leader during the Crusades, for a devil, and the name of Ayesha, the wife of Muhammad, for a fanatical Indian girl who leads her village on a fatal pilgrimage. Moreover, the brothel of the city of Jahiliyyah was staffed by prostitutes with the same names as Muhammad's wives, who are viewed by Muslims as "the Mothers of all Believers".
ellauri429.html on line 869: Other issues many Muslims have found offensive include Abraham being called a "bastard" for casting Hagar and Ishmael in the desert; and a character named Salman the Persian who serves as one of the Prophet's scribes, an apparent reference to the story, controversial among Muslims, of a Meccan convert by the name of Abd Allah ibn Sa'd, who left Islam after the Prophet failed to notice small changes he had made in the dictation of the Qur'an.
ellauri429.html on line 871: Daniel Pipes identified other more general issues in the book likely to have angered pious Muslims: A complaint in the book by one of the character's companions: "rules about every damn thing, if a man farts, let him turn his face to the wind, a rule about which hand to use for the purpose of cleaning one's behind ...", which was said to mix up "Islamic law with its opposite and with the author's whimsy"; the prophet of Rushdie's novel, as he lies dying, being visited in a dream by the Goddess Al-Lat, on the grounds that this suggested either that she exists or that the prophet thought she did; the angel Gibreel's vision of the Supreme Being in another dream as "not abstract in the least. He saw, sitting on the bed, a man of about the same age as himself", balding, wearing glasses and "seeming to suffer from dandruff". A complaint by one of the characters about communal violence in India: "Fact is, religious faith, which encodes the highest aspirations of human race, is now, in our country, the servant of lowest instincts, and God is the creature of evil".
ellauri429.html on line 873: One of the British lawyers involved, Geoffrey Robertson QC, rehearsed the arguments and replies made when 13 Muslim barristers had lodged a formal indictment against Rushdie for the crime of blasphemous libel:
ellauri429.html on line 875: it was said that God was described in the book as "the Destroyer of Man". Yet he is also described as such in the Old Testament and the Book of Revelation, especially of men who are unbelievers or enemies of the Jews;
ellauri429.html on line 877: that the book contained criticisms of the prophet Abraham, yet the Islamic, Christian and Jewish traditions themselves see Abraham as not without fault and deserving of criticism;
ellauri429.html on line 881: that the book insults the wives of the Prophet by having whores use their names, yet the wives are explicitly said to be chaste and the adoption of their names by whores is to symbolise the corruption of the city then being described (perhaps symbolising Mecca in its pre-Islamic state);
ellauri429.html on line 883: that the book vilified the companions of the Prophet, calling them "bums from Persia" and "clowns", yet the character saying this is a hack poet hired to write propaganda against the Prophet and does not reflect the author's beliefs;
ellauri429.html on line 885: that the book criticised Islam for having too many rules and seeking to control every aspect of life, yet while characters in the book do make such remarks these cannot constitute blasphemy since they do not vilify God or the Prophet, just the Musulmans.
ellauri429.html on line 887: Before the publication of The Satanic Verses, the publisher received "warnings from the publisher's editorial consultant" that the book might be controversial. Later, Rushdie would reflect upon the time that the book was about to be published. Speaking to an interviewer, he said, "I expected a few mullahs would be offended, call me names, and then I could defend myself in public... I honestly never expected anything like this."
ellauri429.html on line 889: According to one observer, "almost all the British book reviewers" were unaware of the book's connection to Islam because Rushdie has used the name Mahound instead of Muhammad for his chapter on Islam. Buahaha LOL.
ellauri429.html on line 895: I recognize that Muslims in many parts of the world are genuinely distressed by the publication of my novel. I profoundly regret the distress the publication has occasioned to the sincere followers of Islam. Living as we do in a world of many faiths, this experience has served to remind us that we must all be conscious of the sensibilities of others.
ellauri429.html on line 897: This was relayed to the Ministry of Foreign Affairs in Tehran "via official channels" before being released to the press. On 19 February 1990, Ayatollah Khomeini's office replied:
ellauri429.html on line 899: The imperialist foreign media falsely alleged that the officials of the Islamic Republic have said the sentence of death on the author of The Satanic Verses will be retracted if he repents. Imam Khomeini has said: This is denied 100%. Even if Salman Rushdie repents and become the most pious man of all time, it is incumbent on every Muslim to employ everything he has got, his life and wealth, to send him to Hell. Whoever abuses the Messenger of God ... is to be executed, and his repentance is not accepted.
ellauri429.html on line 901: Khomeini's fatwa was condemned across the Western world by governments on the grounds that it violated the universal human rights of free speech, freedom of religion, and that Khomeini had no right to condemn to death a citizen of another country living in that country. The twelve members of the European Economic Community removed their ambassadors from Tehran for whole three weeks. But soon every official started to condemn the book in one way or another. When they realised that Iran's reaction, its breaking of diplomatic relations with London, could also include them, they quickly sent back their ambassadors to Tehran to prevent further Iranian reaction".
ellauri429.html on line 903: According to fat Bernard Lewis, a death warrant without trial, defence and other legal aspects of sharia violates Islamic jurisprudence. He should know. Transmitting blasphemy is not blasphemy (naql al-kufr laysa kufr)."
ellauri429.html on line 905: In addition to half a dozen sound political motivations for fatwa, Salman's book does include an eleven-page sketch of Khomeini's stay in Paris that could well be considered an insult to him. It describes him as having "grown monstrous, lying in the palace forecourt with his mouth yawning open at the gates; as the people march through the gates he swallows them whole". In the words of one observer, "If this is not an insult, Khomeini was far more tolerant than one might suppose". American fantasy author John Crowley has noted that the section of the book depicting the Khomeini-like character was selected to be read publicly by Rushdie in the promotional events leading up to and following the book's release. In Crowley's opinion, the fatwa was most likely declared because of this section of the novel and its public exposure, rather than the overall parodic treatment of Islam.
ellauri429.html on line 907: In 2007, Salman Rushdie reported that he still receives a "sort of Valentine's card" from Iran each year on 14 February letting him know the country has not forgotten the vow to kill him. He was also quoted saying, "It's reached the point where it's a piece of rhetoric rather than a real threat". On August 12, 2022 at around 10:47 a.m. EDT, give or take a few seconds, a man stabbed Salman Rushdie as he was about to give a public lecture on the United States as safe haven for exiled writers at the Chautauqua Institution in Chautauqua, New York, United States. Rushdie suffered four wounds to the stomach area of his abdomen, three wounds to the right side of the front part of his neck, one wound to his right eye, one wound to his chest and one wound to his right thigh. The government of Iran denied having foreknowledge of the stabbing, although Iranian state-controlled media celebrated it. Rushdie lamented that the controversy fed the Western stereotype of "the backward, cruel, rigid Muslim, burning books and threatening to kill the blasphemer".
ellauri429.html on line 909: Peregrine Worsthorn of The Sunday Telegraph feared that with Europe's growing Muslim population, "Islamic fundamentalism is rapidly growing into a much bigger threat of violence and intolerance than anything emanating from, say, the fascist National Front; and a threat, moreover, infinitely more difficult to contain since it is virtually impossible to monitor, let alone stamp out ...". The Germans were way easier to stamp out than the Jews.
ellauri429.html on line 911: Although British bookseller W.H. Smith sold "a mere hundred copies" within a week of the book's release in mid-January 1989, it "flew off the shelves" following the fatwa. In America, it sold an "unprecedented" five times more copies than the number two book, Star by Danielle Steel, selling more than 750,000 copies of the book by May 1989. B. Dalton, a bookstore chain that decided not to stock the book for security reasons, changed its mind when it found the book "was selling so fast that even as we tried to stop it, it was flying off the shelves". Rushdie earned about $2 million within the first year of the book's publication, and the book is Viking's all-time best seller. Well worth an arm and an eye.
ellauri429.html on line 913: Salman's wife, Wiggins, who writes with "a bold intelligence and an ear for hidden comedy," soon defected. In late July, Rushdie separated from Wiggins, "the tension of being at the centre of an international controversy, and the irritations of spending all hours of the day together in seclusion", being too much for their "shaky" relationship.
ellauri429.html on line 915: Late the next year, Rushdie declared, "I want to reclaim my life", and in December signed a declaration "affirming his Islamic faith and calling for Viking-Penguin, the publisher of The Satanic Verses, neither to issue the book in paperback nor to allow it to be translated". This also failed to move supporters of the fatwa and by mid-2005 Rushdie was bravely condemning Islamic fundamentalism as before.
ellauri429.html on line 919: The passionate international rage of Muslims towards the book surprised many Western readers because the book was written in English, not Arabic, Urdu, Persian or other languages for which the majority of mother tongue speakers are Muslims; it was never published or even sold in the countries where most Muslims lived, and was a work of fiction – a demanding, messy, densely written novel unlikely to appeal to the average reader.
ellauri429.html on line 921: The view of many Muslims was that "Rushdie has portrayed the prophet of Islam as a brothel keeper". "Rushdie accuses the prophet, particularly Muhammad of being like prostitutes": "all who pray are sons of whores". "The Prophet's wives are portrayed as women of the street, his homes as a public brothel and his companions as bandits". The book, in fact, portrays prostitutes who "had each assumed the identity of one of Mahound's wives".
ellauri429.html on line 923: Whoever is familiar with the history of colonialism and the Islamic world knows that whenever they wanted to get a foothold in a place, the first thing they did in order to clear their paths – whether overtly or covertly – was to undermine the people's genuine Islamic morals. An unnamed British foreign secretary once told the British parliament, "So long as the Qur'an is revered by Muslims, we will not be able to consolidate a foothold among the Muslims".
ellauri429.html on line 925: Despite the passionate intensity of Muslim feeling on the issue, no Western government banned The Satanic Verses. This is primarily because most Western governments explicitly or implicitly allow for freedom of expression 😜.
ellauri429.html on line 927: The idea is widely accepted among writers that provocation in literature is not a right but is a duty. Nobel prize winners Wole Soyinka of Nigeria and Naguib Mahfouz of Egypt, both attacked Khomeini, and both received death threats as a result, with Mahfouz later getting stabbed harmlessly in the neck by a Muslim fundamentalist.
ellauri429.html on line 929: Jimmy Carter, Roald Dahl, and John Le Carré voted against blasphemy, while pipesucking Günter Grass, Martin Amiswiixi, käkättävä Saul Bellow, kolho Nadine Gordimer, and n.h. Därek Walcott were all for it. Another major supporter of Rushdie was the left-to-right turncoat british reporter Christopher Hitchens (here). Hitchens oli uusateisti joka kuoli 62-vuotiaana viinaan ja tupakkaan. According to Andrew Sullivan, his last words were "Capitalism. Downfall." Amerikkalainen "Larry Taunton" koitti väittää että Hitch kääntyi vielä kuolinvuoteella. Jos kääntyi niin kenties seinäänpäin. "Jos käännyn se johtuu siitä että on parempi että uskovainen kuolee kuin että ateisti." (Hitchener oli 1 neljästä maailmanlopun razastajasta; muut olivat Dawkins, Dennett, ja marginaalisempi Sam Harris, joka harrasti tietoista läsnäoloa)
ellauri429.html on line 931: In his best-seller God Is Not Great, Hitchens expanded his criticism to include all religions, including those rarely attacked by Western secularists, such as Hinduism, Buddhism and neo-paganism. Hitchens said that organised religion is "the main source of hatred in the world", calling it "violent, irrational, intolerant, allied to racism, tribalism, and bigotry, invested in ignorance and hostile to free inquiry, contemptuous of women and coercive toward children: [it] ought to have a great deal on its conscience".
ellauri429.html on line 933: Archbishop of Canterbury said Christians and Jews should join Muslims in calling Salman Rushdie's a blasphemous book. Some rabbis, such as Immanuel Jakobovits, chief rabbi of the United Hebrew Congregations of the Commonwealth, opposed the book's publication.
ellauri429.html on line 935: British musician Cat Stevens (better known by his real name Yusuf Islam), made statements endorsing the killing of Rushdie, generating sharp criticism from commentators in the West. The pop group 10,000 Maniacs deleted the Cat Stevens song "Peace Train", which they had recorded for their 1987 In My Tribe album, from subsequent pressings of the album as a protest against Islam's islamist remarks. Several US stations stopped playing Cat Stevens records. Rushdie did not like him "Because he's not a good guy." "He is a different guy now."
ellauri429.html on line 937: Some commentators have concluded that the character "Bilal X" in Rushdie's book is a caricature of Yusuf Islam. The fictional character Bilal, se musta ex-orja, a successful African-American former pop singer who has converted to Islam, is portrayed by Rushdie as the "favoured lieutenant" of "the Imam", a character based on the Shia Ayatollah Ruhollah Khomeini. Bilal X's "well-nourished, highly trained" voice serves as "a weapon of the West turned against its makers.
ellauri429.html on line 947: Oppilas oppii, että profeetta Muhammedin kerrotaan toimineen esimerkkinä rauhan puolesta.
ellauri429.html on line 957: Sopimus tehtiin Profeetan ja Quraish-heimon välille.
ellauri429.html on line 961: Opettaja voi painottaa, että islamilaisen perinteen mukaan Profeetta ei koskaan rikkonut sopimuksiaan. Hudaibiyan sopimuksenkin rikkoi Quraish-heimo liittolaisineen.
ellauri429.html on line 963: Pohditaan, miksi profeetta Muhammed ei halunnut kostaa mekkalaisille muslimeja kohtaan tehtyjä vääryyksiä. Tähän liittyy Koraanin jae 12:92.
ellauri429.html on line 967: Malcolm X once said, “The pilgrimage to Mecca is one of the most significant experiences in the life of a Muslim.” Mecca is where Islam began, and Medina is where the Prophet Muhammad started the first Islamic state.
ellauri429.html on line 969: Mecca is famous as Islam’s birthplace and home to the Kaaba, Islam’s holiest site. Muslimien musta kivi, sileäxi suudeltu. Medina, on the other hand, is where the Prophet Muhammad rests. Knowing their importance and roles in Islamic worship is crucial. The journey from Mecca to Medina, known as the Hijra, started a new calendar in Islamic history. Medina is in western Saudi Arabia, about 280 miles (450 km, linnuntietä 340 km) north of Mecca. It’s in a valley, surrounded by mountains. It’s one of Islam’s holiest cities. Kaupungin varhaisempi nimi oli Jathrib. Ibn Hishamin 800-luvulla kirjoitetun Muhammed -elämäkerran mukaan profeetta Muhammed pakeni Mekasta Medinaan vuonna 622 (hidzra) ja aloitti sieltä käsin sotaretkensä uskottomia vastaan. Vuonna 2010 Medina oli Saudi-Arabian neljänneksi suurin kaupunki Riadin, Jeddan ja Mekan jälkeen. Liikenteessä nopeudet ovat kovia ja onnettomuuksia sattuu paljon. Mekan ja Medinan yhdistää 450 kilometriä pitkä Haramain-rautatie jolla kulkee suurnopeusjuna. Medinan kesät ovat pitkiä, kuumia ja hiostavia. Talvet ovat lyhyitä, kuivia ja tuulisia.
ellauri429.html on line 971: Mekka on islamin pyhin paikka, sillä uskotaan, että Koraani alkoi siellä laskeutua profeetta Muhammedille 600-luvun alussa. Gibreel kertoi, Mahmoud saneli ja Salman kirjoitti. Jokainen muslimi on velvollinen käymään Mekassa pyhiinvaellusmatkalla eli hadžilla, jos hänellä on siihen varaa. Ainoastaan muslimit voivat päästä Mekkaan. Kaupungin tärkein pyhiinvaelluskohde on Kaaban pyhäkkö ja sen musta kivi, jonka kerrotaan pudonneen taivaasta. Islamin pyhin moskeija Masjid al-Haram sijaitsee Mekassa. Rukoillessaan muslimit kääntävät kasvonsa kohti Mekkaa. Tämä rukoussuunta tunnetaan nimellä qibla. Suomessa se on suunnilleen suoraan etelään. Mekan nimi ei ollut Jahilia, se tarkoittaa pakanuutta.
ellauri429.html on line 985: 4 vaimon yläraja ei koskenut profeettaa, joka 1. vaimon kuoltua hankki 10 vaimoa ja pari konkubiinia, noin yhden vuodessa. Kuin futuristi Marinetti urheiluautoja. Se parkkeerasi ne pieniin majoihin ja kävi panemassa niitä vuoron perään. Tämä ajatus näyttää panetttaneen Salman Rushdieta kovasti. Alaikäinen Aisha tietty eniten. Kirjailijat ja huorat. Mitä eroa niissä on? No eipä juuri midiä. Noniin, profeetta on tapettu, vielä jäljellä 3 lukua.
ellauri429.html on line 990: Salman Rushdie siteeraa Henry James sr:n sanoneen että viimeistään toisella kymmenellä jätkä tajuaa ettei elämä ole farssi vaan tragedia, grande katastroof. Ainakin jos jalka amputoidaan taikka silmä puhkotaan. Kesytön mezä jossa susi ulvoo ja inha lintu tirskuu.
ellauri429.html on line 992: Henry James Sr. (3. kesäkuuta 1811 – 18. joulukuuta 1882) oli yhdysvaltalainen teologi ja filosofi William Jamesin, kirjailija Henry Jamesin ja päiväkirjanpitäjä Alice Jamesin sekä "Wilkien" ja "Bobin" isä.
ellauri429.html on line 1006: Kolmentoista vuoden iässä hän, siis Henry Sr. ei William Sr, palovammautui pahasti yrittäessään sammuttaa tulipaloa ladossa ja menetti toisen jalkansa amputoinnin seurauksena. Kolme vuotta, jotka hän oli vuodepotilaana, vahvistivat hänen opiskeluhaluaan. Käytyään Albany Academyssa hän aloitti opiskelun Union Collegessa vuonna 1828 ja valmistui vuonna 1830. Hänen presbyteeriläinen isänsä James Sr ei hyväksynyt hänen uskonnollisia ajatuksiaan, mutta kun patriarkan testamentti murrettiin, hänestä tuli itsenäinen ja varakas mies. Hän opiskeli Princetonin teologisessa seminaarissa vuosina 1835–1837 valmistautuakseen papin virkaan, mutta huomasi olevansa huolissaan "sen filosofiaan liittyvistä valtavista vaikeuksista" ja hylkäsi ajatuksen papin urasta. Princetonin jälkeen James matkusti Englantiin noin vuodeksi ja palasi New Yorkiin vuonna 1838.
ellauri429.html on line 1022: 1840-luvun lopulla James kiinnostui Brook Farmin entisistä jäsenistä. Brook Farm oli West Roxburyssa, Massachusettsissa vuosina 1841–1847 kokeiltu yhteisöllinen elämä, ja fourierilaisuudesta, utopistisen sosialismin koulukunnasta, joka sai alkunsa ranskalaisen yhteiskuntafilosofin Charles Fourierin (1772–1837) ajatuksista ja jolla oli merkittävä vaikutus Brook Farmin viimeisinä vuosina. James oli kiinnostunut utopianismista ponnahduslautana hengelliseen elämään.
ellauri429.html on line 1028: Teologisesti James ei tuntenut myötätuntoa suuren osan 1800-luvun uskonnollisen ajattelun naturalismia kohtaan. Hän piti luomista itsessään "puhtaasti hengellisenä prosessina, joka kuuluu kokonaan kiintymyksen ja ajattelun piiriin". Hänen näkemyksensä mukaan perustavanlaatuinen teologinen ongelma on teodikea eli pahan ongelma. Hänen swedenborgilainen ratkaisunsa pahan ongelmaan perustui Jumalan ja luonnon, tai vaihtoehtoisesti luonnon ja todellisuuden, välisen siteen katkaisemiseen. Todellinen todellisuus (tai Jumala) on Jamesin mielestä täysin hengellinen tavalla, jota luonnon asukkaat tuskin ymmärtävät. Mutta tämän todellisen todellisuuden intuition kautta James ajatteli, että vapautuminen luonnollisten ilmiöiden illuusioista – joihin kuuluvat aika, tila ja itseys – on mahdollista. Tällaisessa vapautumisessa piilee Jamesin mielestä pelastus, kun taas paha – tarkemmin sanottuna hengellinen paha, koska James erottaa tämän "fyysisestä" ja "moraalisesta" pahasta – syntyy itseyden harhaan perustuvasta toiminnasta. C. Hartley Grattan sanoo, että Jamesin filosofiassa "helvetin periaate on itseys ja taivaan periaate on veljellinen rakkaus". Mutta James ei ollut Swedenborgin orjallinen seuraaja. Pikemminkin Swedenborgissa hän löysi hedelmällisimmän tavan tutkia keskeistä oivallustaan, jonka mukaan kaiken pahan lähde oli kiintymys itseen.
ellauri429.html on line 1046: William James (1842–1910), filosofi ja psykologi , sekä ensimmäinen psykologian kurssin tarjoaja Yhdysvalloissa.
ellauri429.html on line 1065: Viimeisin amerikkalaisen ajattelun tulkitsija, professori Harvey Gates Townsend, on mennyt niin pitkälle kuin väittämään, että "William James on keskeinen hahmo siinä, mitä pitäisi kutsua uus-transsendentalismiksi Uudessa Englannissa." (Frederick E. Puuseppä).
ellauri429.html on line 1102:
Mahound
on romaanin profeetta Muhammedin sijaishahmo. Hän on keskeinen hahmo yhdessä Gibreelin näyistä, joka kuvittelee uudelleen islamin perustamisen. Tässä näyssä Mahound liikemiehenä, josta tulee profeetta. Enkeleillä, heillä ei ole paljon tahtoa. Tahtominen on eri mieltä olemista; ei alistumista (islam); eri mieltä olemista, pilkantekoa ja vittuilua.
ellauri429.html on line 1177: States are often hesitant to provide – let alone actively protect – fundamental rights when their use can threaten public harmony or risk breaking international ties. However, Rushdie’s is a rather peculiar case.
ellauri429.html on line 1179: Even if we approach this from a strictly liberal standpoint, there has been undeniable harm because of the Verses. Why then, is Rushdie’s freedom being pushed as an imperative of democracy when the bar for censorship is generally far lower? Why is the rest of the world (in relation to the subscribers of Islam) so committed to protecting Rushdie’s expression?
ellauri429.html on line 1181: Neoliberalism first came up in economics, essentially to extend the free market to the globe. It has since developed as an ideology in an interdisciplinary manner, only to encompass democracy, religion, and trade. Neoliberalism is often characterized as the state of the supremacy of transnational organizations and other non-state actors.
ellauri429.html on line 1183: For Walter Mignolo, neoliberalism is a form of modern colonialism because it is based on a possessive capitalistic logic. Neoliberalism is used to place Christian theology at the center by using the resources gained through colonization and imperialism to create an inherently unequal market. This means that the global free market has been created to keep subjecting previous territories economically and further liberal values without physically invading these territories.
ellauri429.html on line 1185: Within neoliberalism, every religion besides Christianity is pushed to be secularized using methods prescribed within a Christian theological framework. Islam has been particularly targeted because of the persisting dispute between Christians and Muslims about religious facts, including compound rate of interest. By establishing Christian and liberal values as the norm, Islam is otherized. This is how islamophobia is injected into day-to-day narratives in tandem with the advancement of neoliberalism.
ellauri429.html on line 1187: If we are to accept that we live in a neoliberal world order currently, the case of Rushdie becomes clearer. Salman Rushdie is both a warrior of freedom of speech and a popularly desired outlet that can stand against Islam in a legitimate manner.
ellauri430.html on line 118: Jos tämä olisi elokuva, tässä kohden alettaisiin kaipailla sankaria. Ehkäpä neuvokas datanörtti soluttautuisi Muskin joukkoihin. Mitä vittua, sen joukothan on jo täynnä neuvokkaita datanörttejä? What else is new? Parempi olisi lentokoneellinen terroristeja, jotka niittäisivät Jenkkilän johtoportaan vintofkoilla tai tehokkaalla pommi-iskulla.
ellauri430.html on line 165: Palestiinalaiset siirretään Trumpin toimesta luvatulta maalta mutiaisten sekaan Puntin maahan ja/tai kuuteen muuhun eri paikkaan. Takaisin ei ole tulemista. Stalin kazoo kaivoskuilusta kateudesta vihreänä. Following the Soviet invasion of Poland, Stalin began a policy of deporting Jews to the Jewish Autonomous Oblast and other parts of Siberia. But he failed! Tsuhniakaan ei saanut siirretyxi takaisin Volgan mutkaan. Hoppas Putin har bättre tur.
ellauri430.html on line 188: Mask, som fått i uppdrag att leda Vita hus-enheten Doge som ska effektivisera och minska statsapparaten, säger inget om hur man juridiskt kan stänga ned en federal myndighet utan kongressens tillstånd. Dessutom är Mask varken federalt anställd eller en officiell regeringstjänsteman – och har därmed en högst oklar ställning.
ellauri430.html on line 216: Ex President of the United States – sleepy Joe Biden – left no doubt of what he thought of his Russian counterpart, condemning Putin as a "murderous dictator" and a "pure thug". After Russia launched its large-scale invasion of Ukraine in February 2022, there were no more telephone calls between Putin and Biden.
ellauri430.html on line 218: The change of president has brought a change of style, a change of language – and a totally different US approach to Russia. Trump says he wants to "work together, very closely" with Putin to end the war in Ukraine. He hopes they will be "visiting each other's nations". Trump-Putin call lowers the temperature but at Ukraine's expense.
ellauri430.html on line 222: On the positive side, the news that the leaders of the two most heavily armed nuclear nations - Russia and the US - have held a seemingly constructive and cordial 90 minute phone call is, at face value, a welcome step towards a more peaceful world. Donald Trump and Vladimir Putin clearly have a good working relationship, in marked contrast to the previous occupant of the White House, "Sleepy" Joe Biden.
ellauri430.html on line 224: So for now, the temperature has been lowered - but this positive move may well come at Ukraine's expense. The words of Pete Hegseth, the US defence secretary, earlier today will have come as an ice cold shower to many in Ukraine, dashing a lot of their hopes for a secure future, free from the menace of further Russian invasions. They are also a blow to some of Kyiv's closest backers in Nato, including Finland, who wanted to keep the pressure on Moscow in the hopes of exhausting its faltering economy.
ellauri430.html on line 226: Pete Hegseth laid out in crystal clear terms where the US stands on peace for Ukraine, in words that will no doubt be welcomed by Moscow. No US troops for Ukraine in any future security arrangement. No likelihood of Ukraine joining NATO. No realistic possibility of returning to its pre-2014 borders, when Russia occupied and annexed Crimea and backed insurgents in the Donbas. These were all clearly stated goals made by President Volodymyr Zelensky and his government and they come on top of a dire situation on the battlefield, where Russia's superior numbers are enabling it to slowly push deeper into Ukrainian territory. This is all in stark contrast to the oft-repeated and now rather hollow sounding Western mantra of sustaining Nato support for Ukraine "for as long as it takes". What a laugh.
ellauri430.html on line 230: More details of US peace proposals will likely emerge at this weekend's high-level Munich Security Conference, due to be attended by US Vice President J D Vance and Zelensky. It is more than possible that a deal can eventually be reached involving thousands of European and non-European peacekeeping troops, or some kind of aid-for-minerals deal with Washington that gives the US access to Ukraine's substantial deposits of rare earth minerals like lithium. Se on hyvä, maanis-depressiiviset johtajat ovat litiumin tarpeessa.
ellauri430.html on line 258: Professori Tuomas Malinen arvostelee Zelenskiä lujasti. Nykyään Malinen tunnetaan länsikriittisenä Venäjän toiminnan hyväksyjänä. Hän on muun muassa epäillyt Ukrainaa Venäjän vuonna 2022 aloittaman suurhyökkäyksen todelliseksi tekijäksi. Hän on syyttänyt Alexander Stubbia valtiopetoksesta ja toivonut muun muassa Sanna Marinin joutumista oikeustoimien kohteeksi sekä hirtetyksi. Hän on Oulun yliopiston dosentti (associate professor), suomalainen taloustieteilijä, geopoliittinen asiantuntija ja salaliittoteoreetikko.
ellauri430.html on line 263: ...So much for lip service. But the threat that I worry the most about vis a vis Europe is not Russia, it’s not China, it’s not any other external actor. What I worry about is the threat from within. The retreat of Europe from some of its most fundamental values: values shared with the United States of America.
ellauri430.html on line 265: I look to Brussels, where EU Commission commissars warned citizens that they intend to shut down social media during times of civil unrest: the moment they spot what they’ve judged to be ‘hateful content’, or to this very country where police have carried out raids against citizens suspected of posting anti-feminist comments online as part of ‘combating misogyny’ on the internet.
ellauri430.html on line 267: I look to UK, where one Adam was found guilty of breaking the government’s new Buffer Zones Law, which criminalises silent prayer and other actions that could influence a person’s decision within 200 metres of an abortion facility. He was sentenced to pay thousands of pounds in legal costs to the prosecution.
ellauri430.html on line 269: I look to Sweden, where two weeks ago, the government convicted a Christian activist for participating in Quran burnings that resulted in his friend’s murder. And as the judge in his case chillingly noted, Sweden’s laws to supposedly protect free expression do not, in fact, grant – and I’m quoting – a ‘free pass’ to do or say just anything with a view to offend a group that holds this or that belief.
ellauri430.html on line 271: Free hate speech, I fear, is in retreat and in the interests of comedy, my friends, but also in the interest of truth, I will admit that sometimes the loudest voices for censorship have come not from within Europe, but from within my own country, where the prior administration threatened and bullied social media companies to censor so-called misinformation. Misinformation, like, for example, the idea that coronavirus had likely leaped from leaked from a laboratory in China., or that a bunch of diabolic Jews secretly hold the ropes behind Trump's berserk rampage. Our own government encouraged private companies to silence people who dared to utter what turned out to be an obvious truth.
ellauri430.html on line 273: In Washington, there is a new sheriff in town. And under Donald Trump’s leadership, we may disagree with your views, but we will fight to defend your right to offer in the public square. I’d ask my European friends to have some perspective. You can believe it’s wrong for Russia to buy social media advertisements to influence your elections. We certainly do the same. You can condemn it on the world stage, even. But if your democracy can be destroyed with a few hundred thousand dollars of digital advertising from a foreign country, then it wasn’t very strong to begin with.
ellauri430.html on line 275: Now, to many of us on the other side of the Atlantic, it looks more and more like old entrenched interests hiding behind ugly Nazi era words like misinformation and disinformation, who simply don’t like the idea that somebody with an alternative viewpoint like Adolf Hitler might express a different opinion or, God forbid, vote a different way, or even worse, win an election. What is the positive vision that animates this shared security compact that we all believe is so important? If it is not far right and oligarchy, then what? If you’re running in fear of your own voters, there is nothing America can do for you. Nor for that matter, is there anything that you can do for the American people who elected me and elected President Trump. Have you learned nothing from that? Thin mandates produce unstable results and mentally unstable leadership?
ellauri430.html on line 277: And of all the pressing challenges that the nations represented here face, I believe there is nothing more urgent than mass migration. It just has to stop! No voter on this continent went to the ballot box to open the floodgates to millions of unvetted immigrants. In England, they voted for Brexit. And agree or disagree, they voted for it. And more and more all over Europe, they are voting for political leaders who promise to put an end to out-of-control migration. Now, I happen to agree with a lot of these concerns, but you don’t have to agree with me. I just think that people care about their homes. They care about their dreams. They care about their safety and their capacity to provide for themselves and their nonexistent children. This does not apply to the immigrants, for they are not people but fucking rabbits.
ellauri430.html on line 279: I believe that dismissing people, dismissing their concerns or worse yet, shutting down media, shutting down elections or shutting people out of the political process protects nothing. In fact, it is the next most surefire way to destroy democracy. The surest way is what is just now happening at home. Speaking up and spreading addled opinions through privately owned media isn’t election interference. Nor is it undemocratic to hire a bunch of private thugs to wantonly fire judges and sack social services.
ellauri430.html on line 281: Even when those people express views to interfere outside their own country, and even when those people are very influential – and trust me, I say this with all humour – if American democracy can survive ten years of Greta Thunberg’s scolding you guys can survive a few months of Elon Musk. Democracy rests on the sacred principle that it is the voice of the well-off people that matters.
ellauri430.html on line 304: En aktör som drabbats av Trumpadministrationen är Helsingfors universitet och organisationen Fulbright Finland, som bland annat delar ut stipendier till finländska och amerikanska studerande och professorer. Amerikanska myndigheter har kontaktat universitetet och krävt att en del termer tas bort ur beskrivningar i stipendieannonser.
ellauri430.html on line 309: Det är enligt honom ändå ännu oklart varifrån påtryckningarna kommer. Han säger att det kan handla om att det är så kallade vanliga tjänstemän som försöker se till att ord som har att göra med jämlikhet och klimatförändringen tas bort i förebyggande syfte, så att Musk och hans killar inte lägger märke till de här stipendierna då de går igenom alla amerikanska utgifter med AI. Fulbright-programmet är ett stipendieprogram som grundades i USA 1946. Pengarna till programmet kom från Finlands krigsersättningan som finnaran var dumma nog att faktiskt betala tillbaka. I dag finns programmet i 160 länder. Finland gick med i programmet 1952. Programmet administreras av det amerikanska utrikesministeriet tillsammans med regeringar, privata aktörer och universitet i andra länder. Programmet möjliggör samarbete och utbyten av bland annat studerande, forskare och professorer.
ellauri430.html on line 391: of_Economic_Freedom_2008.png/750px-Index_of_Economic_Freedom_2008.png" />
ellauri430.html on line 419: Poliittisen vapauden lajit ovat aatehistorioitsija Jesaja Berlinsin Adam Smithiltä förbimien käsitteiden mukaan positiivinen vapaus ja negatiivinen vapaus. Negatiivinen vapaus tarkoittaa esteiden poissaoloa, ja positiivinen vapaus tarkoittaa toimijan ideaalisen itsen, todellisen minän tai tietyn elämäntavan toteuttamista. Eli siis pursuit of happiness toisten kustannuxella. Yhtä scheissen brittiaatehistorioitsija Quentin Skinnerin mukaan positiivinen vapaus toteutuu vain, jos ihminen todellakin elää ideaalin mukaisesti eikä vaan esitä. Knupo oli eri mieltä Skinnerin kanssa jostakin. Nyt on Simo nahkurin orrella, 85vee Quentin on vielä elävien kirjoissa.
ellauri430.html on line 433: Yhteiskunnassa poliittinen vapaus koskee muun muassa lehdistöä, mielipiteen ilmaisua ja kokoontumista. Filosofiassa poliittinen vapaus liitetään usein markkinatalouteen. Filosofi Immanuel Kanan mukaan vapaus on vapautta pakottamisesta, eikä valtiolla ole oikeutta rajoittaa kenenkään vapautta muuten kuin estääkseen tätä loukkaamasta toisten vapautta.
ellauri430.html on line 459: Sadoissa tieteellisissa artikkeleissa käytetyn Economic Freedom of the World -indeksin mukaan taloudellisesti vapaimmassa ("kapitalistisimmassa") viidenneksessä elävien keskitulot olivat 23 450 dollaria/vuosi ja kasvu 1990-luvulla 2,56 %/vuosi. Epävapaimmassa viidenneksessä luvut olivat 2 556 dollaria ja -0,85 %/vuosi. Köyhin kymmenys kansasta sai 728 $/vuosi epävapaimmissa ja 7000 $/vuosi vapaimmissa maissa. Eliniänodote oli vapaimmissa maissa 20 vuotta enemmän kuin epävapaimmissa.
ellauri430.html on line 471: Vapaa markkinatalous luo rauhaa ja ehkäisee konflikteja tehokkaammin kuin demokratia, ihmisoikeudet tai hyvä hallinto. NTNU:n valtio-opin professori Indra de Soysan mukaan teoreetikot ovat esittäneet vastaavaa kolmattasataa vuotta, mutta nyt myös empiiriset tosiasiat ovat vahvistaneet johtopäätökset.
ellauri430.html on line 492: FORT LAUDERDALE, Fla. (AP) — President Donald Trump and Vice President JD Vance on Friday berated Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy over the war in Ukraine, accusing him of not showing gratitude after he challenged Vance on the question of diplomacy with Russia’s Vladimir Putin. The argument in the Oval Office was broadcast globally. It led to the rest of Zelenskyy’s White House visit being canceled and called into question how much the U.S. will still support Ukraine in its defense against Russia’s 2022 invasion.
ellauri430.html on line 494: Here is a transcript of the key moments of the exchange. Trump’s Oval Office thrashing of Zelenskyy shows limits of Western allies’ ability to sway US leader. Ukrainians rally around Zelenskyy as defender of Ukraine’s interests after Oval Office blowout Zelenskyy challenges Vance on Russia and diplomacy.
ellauri430.html on line 496: Vance: “For four years, the United States of America, we had a president who stood up at press conferences and talked tough about Vladimir Putin, and then Putin invaded Ukraine and destroyed a significant chunk of the country. The path to peace and the path to prosperity is, maybe, engaging in diplomacy. We tried the pathway of Joe Biden, of thumping our chest and pretending that the president of the United States’ words mattered more than the president of the United States’ actions. What makes America a good country is America engaging in diplomacy. That’s what President Trump is doing.”
ellauri430.html on line 502: Zelenskyy: “OK. So he (Putin) occupied it, our parts, big parts of Ukraine, parts of east and Crimea. So he occupied it in 2014. So during a lot of years — I’m not speaking about just Biden, but those times was (Barack) Obama, then President Obama, then President Trump, then President Biden, now President Trump. And God bless, now, President Trump will stop him. But during 2014, nobody stopped him. He just occupied and took. He killed people. You know what the --"
ellauri430.html on line 512: Zelenskyy: “Yes, but during 2014 ‘til 2022, the situation is the same, that people have been dying on the contact line. Nobody stopped him. You know that we had conversations with him, a lot of conversations, my bilateral conversation. And we signed with him, me, like, you, president, in 2019, I signed with him the deal. I signed with him, (French President Emmanuel) Macron and (former German Chancellor Angela) Merkel. We signed ceasefire. Ceasefire. All of them told me that he will never go … But after that, he broke the ceasefire, he killed our people, and he didn’t exchange prisoners. We signed the exchange of prisoners. But he didn’t do it. What kind of diplomacy, JD, you are speaking about? What do you mean?”
ellauri430.html on line 514: Vance: “I’m talking about the kind of diplomacy that’s going to end the destruction of your country. Mr. President, with respect, I think it’s disrespectful for you to come into the Oval Office to try to litigate this in front of the American media. Right now, you guys are going around and forcing conscripts to the front lines because you have manpower problems. You should be thanking the president for trying to bring an end to this conflict.”
ellauri430.html on line 526: Vance: “And do you think that it is respectful to come to the Oval Office of the United States of America and attack the administration that is trying to prevent the destruction of your country?”
ellauri430.html on line 528: Zelenskyy: “A lot of questions. Let’s start from the beginning.”
ellauri430.html on line 534: Zelenskyy: “First of all, during the war, everybody has problems, even you. But you have nice ocean and don’t feel now. But you will feel it in the future. God bless –”
ellauri430.html on line 554: Zelenskyy: “From the very beginning of the war —”
ellauri430.html on line 559: Trump: “You’re playing cards. You’re gambling with the lives of millions of people. You’re gambling with World War III.”
ellauri430.html on line 563: Trump: “You’re gambling with World War III. And what you’re doing is very disrespectful to the country, this country that’s backed you far more than a lot of people said they should have.”
ellauri430.html on line 567: Zelenskyy: “A lot of times. Even today.”
ellauri430.html on line 572: Vance: “Offer some words of appreciation for the United States of America and the president who’s trying to save your country.”
ellauri430.html on line 580: Trump: “No, no. You’ve done a lot of talking. Your country is in big trouble.”
ellauri430.html on line 584: Trump: “You’re not winning. You’re not winning this. You have a damn good chance of coming out OK because of us.”
ellauri430.html on line 586: Zelenskyy: “Mr. President, we are staying in our country, staying strong. From the very beginning of the war, we’ve been alone. And we are thankful. I said thanks.”
ellauri430.html on line 598: Zelenskyy: “I said a lot of times, thank you, to American people.”
ellauri430.html on line 620: Trump says Putin respects him due to the investigations of his first term
ellauri430.html on line 624: Trump: “What, if anything? What if the bomb drops on your head right now? OK, what if they broke it? I don’t know, they broke it with Biden because Biden, they didn’t respect him. They didn’t respect Obama. They respect me. Let me tell you, Putin went through a hell of a lot with me. He went through a phony witch hunt ... All I can say is this. He might have broken deals with Obama and Bush, and he might have broken them with Biden. He did, maybe. Maybe he did. I don’t know what happened, but he didn’t break them with me. He wants to make a deal. I don’t know if you can make a deal.”
ellauri430.html on line 633: Venäjällä on sanonta, joka liitetään usein itämaiseen filosofiaan: ”Jos joku on tehnyt sinulle pahaa, älä kosta. Istu joen rannalla, ja pian näet vihollisesi ruumiin kelluvan ohitsesi.”
ellauri430.html on line 658: We can now bring you fresh remarks from Volodymyr Zelensky, who's sat down with members of the media before heading back to Ukraine.
ellauri431.html on line 43: ofdPFgUy5qR0jqndosnfoDZs4jFnSOiBM8Cs+oAn1SaezhCzmSzqL3MaCr55gvvNHMz9+jleATV/uOoYHsINsXlfEGf+6YsikKS3esS7oao4mP/yTS1Er78Ob6aLuXmzBbETqYxO3EkkqHKmqvx+2ou1wTmgyLyLKbDq4mR84mN8gpCIx1Ui/UIvkNPPcekEG/QJYopUHQnD4CMkfjYy4C63i7Qj84lhObF67BU4xwim0ab/w/bZmggl8kNXGebdRHivGUY3nLB+XNyHC21cVn0KKw7wGProMvSjuE3yIbFuwQgd91oZwM6ptPjcg7HA7F1vCNbg7wwmgPNS0bxIomKltuKfdONq60tz8Bunk43NQQ1xWrLqeU6d/hFAp6eEfC4YimREE+TLOixdYsTfRF1MGMUPgWlsl1nBQxjKzFIjDF9+a0WyohoNCvW1d8hrlIWK+rPACZ917Z/+tP55RX8Pkbas3hfuwrnLMZD/acZc8aykTtT0rWjic/Nh1u+hwJSX0tlabxXv9Sb724G9OmyzDntWiHPzMmOjYPAvCpUfLpYhU10wdnD/Yk0qRHj4CcuOnMsiEJKAIbAbSpi7I1yvxVVvyznX4QQ03vryHY/YlTTHfcuCWrZcbgjyh0jV0JTF3obPDJQ0YQiTh7elDa8B1cicbGA/7jmaf/ol4VqF4uNZk3E22gSRFYvuVBSGxnsYxSdUSCkFuS4ik+NNKyXrz173HNqSjWbzUOoZaMqo+BN04CjiAHZta6dqDgf7EnnkkboNbuedG/mu6gt7NtfUixUgfTPtPh66G99isQioXq/vtdfEjtwnuKEDTi+hVpx3peBmGp2eTYx+XxnzPGqoHuj54SqdWi8BdyoJRAE0TgfAi5LMbjhiyTKowmBpqVpbPQ1f0LNTWEgIXc0zja20vjNfPUCNJlAV5wi2crKXU1UZt0BAZFQDJr+3a3oH90eosucNnyhF/tZzBjGMzq5v1x3jpAzpEyIzwipIAIjH43BwMpLK/sBoCTPQQ7EgjxRmNIPk5ImyrRcVYg/oxVLlbsJoGz9xkpU3ME6dNyVkD0tnuSw+lA0eQ4yTuq1tdzf4n5yoRd/07Nlr9pD2lrX+3YYFTZZDOeMUtIwhzc2P3hGzMi+HFZQJIP7C1eY9zgqz+NbVDWmfXIrIEmlrlgulaIzUWsWPdR628i7hUWE8J5O+jsPP/4mx5PQV20Ug6Y9DKJmBopmUTDTg4WY2spCxXOnBBd/p9ICsvMkgeRUsWr24yoglckqQN4lVNlwGKWuA9bHA4aw0Z4W9aIi3bVVzyyiKTJ/v2sFwOiJUxmTURVi3Qpd2Nf4lQjxVRxOjBmb5DMOksAuW8k73J5ZWeJ2wx1knQSUa2ow8lY5G849KpMQkAyIT1FM9nm9sgFquX4XIQuFq7VNf5xzuuShrG4z59witLi8lrQD0KlcqQN2wzKEwP3y8iGtUS/GQwjEkoCjspcHhXtxA3dr32+ZvXXyp/JHHnwudBob+zRxUU6bSiYzSbWfHsJ6bjUHK2u4rM3TKcHP2U7Wz/7wVihI8NNkvBrvh/cjzG14Q0BCLrdG1XiqyH94E2HgKzwJ3uTajTihqKWCx9sUG5jibyoNs4/5kmjlLgO5c5b7AUJZ3c8rYHBtNjvmB5arvj8bDLaL+DgmSRf0lkvFx0lVXAyDm9vsPJtrDprPDVuKZZnRw3R7qQ9cCw4VbfIAnuvWeGc24Gw4bEuyMuqzVJq5MGk7XaFf7T726PiNGNUxRLkm9FDFQh/WWIxzM8OG3fapPTB/FOujXrSVw0yBCB1UZJ2lrTaXsbHb5Y9OqHKZWDezDoIjNI085b/l8EimIrlE1wKbHjJbSIc843zCa29FrPuF4uileGPjZbFAqLvZvJWqEt5vy2XRVhrCJWTfT1WZTUxgaRb4ItTq2D3x76JI0JTMUEsJvzkxaJl1PD1vFnPlCTOT/MHDeYsmgUtDrgnmCRMZLF2xwB79YN5rO+2y++YQVdFJa7g5T82Zr5Go41+x7Wz/xdMsDemO7368CeeUJqWIC0QaVnujWCfZC19ktLnBE956ZUspTrgdQbDq7x359Hm0DfcUHsW4NaD/wgUYxGctxJBUcd/RhQV3AJ4NwftaZzfrzh50iEynSboEsQ3cTjnKtviOUSIsMFp7JPR4l5saFi28rNDITHbv5l+WGETupmlzxTCjLBZSwjEJaP42QvKXBtMjCqFUkX1zm3kIQtmkzrGO21kS4Vxck92dpacAI0MoY9w1VubjIFpfAGC1YNczUgZoIkRx71pIm/n/26Lus281ekW+15lsrED9SLUYtLnh448B1hdSVU1nEcMpuuFGko8cBNBwN8WXppQu1J+3NS7becGYKWsyRlRnbPmZk+nR8TsdTZ6vCtDPXms9YdUMCXQmbUDmTtYRTbYTzqwTP6Jida3rg9QMjQ2nq+mWZEtSNTf+JehAZC/yx2sSD5oCNqr8kBAJZY/rVciZd7qRH7vXd+PckBH5m5vnrWVI4kXVvmaLiJgEdF0lwweDqo3yawh6Set1ZhQxvSEK7CFVUzbPnEQXjvlznrRmYoTTgwqbRclD1Cv5PAEDeLakISSWhIYFJUX2RdQ3RkiC159Tttse2bXo4YcEouWqtKTjGAss81FZxcast/sJBLqkJdZZrYzs5LKMA3qW2rEHCxbBXe+sHwG+dZCaC0q+QI4vlErUuHw+7aUZUC0ya+wbiiklbLeNyCr+o0AOrMuyaolnPs8jJT7UYQjR9jdchooQ4R05rCbWZc8lYuqtYbtRuSz8AjnGRaYmjpKqBDw+eKMd26oZKN/ga6TLARL4CO/re+ESISO64e8snxu8qcb1jlQWmIpP0SkxfPXYXacr1vk/mJBt2nNObALxnD24zrBdrLs1ghMpFu8MklIDHZ11jNg/kyECzAO9ILvRm+Xtopu5FZlm/kF3ue62D9AOBRSIhEeEBDN5mQvGoDdczaMDhksUmtW1A4ee4oOUWqtWcqyZgZW6MFlaSGrXjDdUZBGIAkuiJbPhuw8Dr/wWX5C0Jn7UDc2Q8vGOxrP9W64iBAkEKooBvA7TVsTRyU+y9n00JhMQ3Mn+sX2vmA3lxsV9gVcuVdpQkoSa+LWopXPXyEgLeBrtaK8jfEPRbpljHNKlCYB7m3NJ9t1eb8+iNHiTiJGUh5NJrHfPZVQfC3W8eYQ9DJXUbwCFi7/8UWhVOJE3DSAeciX+wKsuHxCGb9ZCaSR6+7kJdZSXk+OnZYmZXjhsbX9NSicjQPfPYrw5SeXEWzK+VgUHBiZuyES9drTNMHjf1Yuu+AsVM7LqnS6DQJRKE9PDQVTElVKfleXor8X70sZO+UjFq2jyUKb2xTn8JqZiK+ks+YaB1a/o7Bp1sJmzYrFtMyhwGV3UOJKZJoaNufRk8jErE3VYgnlVM2xKUP7tr8sP+nmWpntiy2spA+fwJfZmceCwdrBMm+R1bvBiv49qkb9KusXtsiVCMVAzEUR06uS9iur70Zd+SpF+NQoA7a8xy5V8KC/bgTWszo7knGDWYq+bt61pgc0VfNvIERZG5E2K1LQhESly+jdN3lW5+ytz9vPMROrdrFIftN04qwLDTwRy5H2Dpctuv9XfrRX3HAkT8TH39wE8+0ghL8AyXKVD7DG7P3TRfKYEjb4uZ2khRplh7cmD77GnPBDht/sJhyCcenCKeoQn9BWD+UCIbzhmpjtT58e5DUfDwFIrVlBKeqCjtvia3vbitmQmxgnDQOai52gY31LpkKzosrHOeZ3RaEZF/U3T5WS3mzNVtZ4VHIFsY1Igj5LmeAAAA=" width="100%" />
ellauri431.html on line 98: Before engaging in bottle, Jephthah made a vow to God, saying, “If you deliver the Ammonites into my hands, then whatever comes out of the door of my house to meet me on my safe return from the Ammonites shall be the Lord’s and shall be offered by me as a burnt offering (Judges 11:30–31).”
ellauri431.html on line 100: The Ammonites were routed, and Jephthah returned victorious to his house in Mizpeh. His daughter, an only child, came out of the house to welcome him with timbrels and dances. Jephthah, horrified, rented his clothes for a good price and cried that he could not take back his vow.
ellauri431.html on line 102: The daughter accepted her fate with resignation; but she asked that she should be given two months to go to the hills with her companions and lament her virginity. Jephthah carried out the vow when she returned. Nothing wrong with that, as a matter of fact.
ellauri431.html on line 104: The tribe of Ephraim complained to Jephthah that he had not asked them to help him against the Ammonites, and they threatened to burn down his house. Jephthah replied that he had summoned them, but they had not reacted. Jephthah gathered an army of Gileadites and defeated the Ephraimites.
ellauri431.html on line 106: The Ephraimites tried to escape by crossing the river. The Gileadites, who controlled the approaches to the Jordan River, asked each one of the survivors if he was an Ephraimite.
ellauri431.html on line 108: If the man denied it, he was asked to say the word Shibboleth, a word that the Ephraimites pronounced as “Sibboleth.” If the man didn’t pronounce the word correctly, the Gileadites killed him. Approximately 42,000 Ephraimites were thus massacred. Wow that is less than got massacred in Gaza recently. Jephthah judged Israel for six years, until his death. He was buried in one of the cities of the region of Gilead.
ellauri431.html on line 110: The tragedy of Jephthah’s daughter is the origin of the Israeli custom of young girls in Israel expressing their sorrow for the girls for four days each year.
ellauri431.html on line 114:
Voit löytää lisätietoa Taina Saarikivestä Wikipedia-sivustolta.
Minkälainen ura Taina Saarikivellä on?
Taina Saarikivi on suomen kielen professori ja tutkija.
Kuinka kauan Janne Saarikivi ja Taina Saarikivi ovat olleet yhdessä?
Janne Saarikivi ja Taina Saarikivi ovat olleet yhdessä jo useita vuosia.
Onko Taina Saarikivellä muita tunnettuja saavutuksia?
Taina Saarikivi on julkaissut useita tutkimuksia suomen kielestä ja sen rakenteesta.
Mitä kiinnostavaa löytyy Taina Saarikiven Wikipedia-sivulta?
Taina Saarikiven Wikipedia-sivulla on tietoa hänen koulutuksestaan, urastaan ja saavutuksistaan.
Miten Janne Saarikivi ja Taina Saarikivi tapasivat?
Janne Saarikivi ja Taina Saarikivi tapasivat opiskellessaan yliopistossa.
Mistä Janne Saarikivi ja Taina Saarikivi ovat kotoisin?
Janne Saarikivi ja Taina Saarikivi ovat molemmat Suomesta.
Minkälainen on Janne Saarikiven ja Taina Saarikiven suhde?
Janne Saarikivi ja Taina Saarikivi ovat aviopari ja heillä on läheinen suhde.
Mikä Janne Saarikiven ja Taina Saarikiven ammatillinen yhteistyö on?
Janne Saarikivi ja Taina Saarikivi tekevät myös yhteistyötä suomen kielen tutkimuksessa.
ellauri433.html on line 209: Jannen tarina on helppo kertoa: Esi-isä Santeri nousi työväenluokasta herraxi. Noske aatetausta paistoi sevverran läpi oikeistohapatuxesta että Jannesta tuli vihervassari, kunnes vt proffan palkalla sai puutalon ja auton ostetuxi, vertaa Esa Sariolan Ford Scorpio, ja mielipiteet siirrähtivät sitä lyytä yläoikeaan. Sitten alkoi alamäki kun Jannessa ei ollut ainesta proffaxi, ja nyze laskee köyhtyvänä senttarina loivaa alarinnettä pesunkestäväxi persuxi.
ellauri433.html on line 221: Jannen mala fides liittyy nähtävästi siihen että sen nuoruus osui 80-90 -luvuille jotka oli länkkärien suurta juhlintaa, Fukuyaman "historian loppua". Ei siinä aateilmastossa voinut muuta syntyä kuin paskiaisia. Janne (1973) ja sen vaimo Taina {1969) ainakin ovat kieroonkasvaneita tyyppejä, Himanen (1973) ja Nyölen (1973) myös, plus Halla-Aho (1971) ja Sofi Oxanen (1977). Mutta kuten Jöns tunnusti malkasilmäisesti:
ellauri433.html on line 231: ofisrael.com/blogs/uploads/2022/05/Renaud_Camus-2.jpg" />
ellauri433.html on line 234: Times of Israel haastattelee tätä lyttynenää: "One needs only think of a Montaigne, or closer to us of a Michel Houellebecq. Religions (other than the Middle Eastern Abrahamic) seem to teem with killed gods. Does the death of God imply, as it would seem, the death of man? On the other hand, I don’t believe at all, either, in the death of the author. It is not advisable. I am one, after all." Renaud on ärtyisä homokirjailija, ei sentään jutku, vaan ranu porvari. Vuodesta 2019 lähtien Camus asuu edelleen linnassa. Ei tiilenpäitä lukemassa, vaan leveästi hulppeassa muinaismuistossa. Ei ole tarvinnut tehdä grande remplacementtia, se saa valtiolta tukia. Jannen rottelo varmaan pysyy pystyssä mamman handouteilla.
ellauri433.html on line 238: Vuosien 2010 ja 2011 kirjoista lähtien L'Abécédaire de l'in-nocence ("Abecedarium of ahimsa") ja Le Grand Remplacement ("Suuri korvaus") - kumpaakaan ei ole julkaistu englanniksi - Camus on varoittanut "suuren korvauksen" väitetystä vaarasta. Salaliittoteoria olettaa, että "korvaavat eliitit" tekevät salaliittoa valkoisia ranskalaisia ja eurooppalaisia vastaan korvatakseen heidät ei-eurooppalaisilla kansoilla – erityisesti Afrikan ja Lähi -idän muslimiväestöllä – massamuuton, väestönkasvun ja syntyvyyden laskun kautta Euroopassa; oletettu prosessi, jonka hän nimitti "kansanmurhaksi substituutiolla ". "No to the change of people and of civilization, no to antisemitism". Kunnon kansanmurha hakkaa aina substituution. Useat oikeisto- ja äärioikeistolaiset ranskankieliset juutalaiset sivustot, kuten Dreuz.info, Europe-Israël tai JssNews, ovat ottaneet positiivisesti vastaan Camuksen salaliittoteorian ja kutsuneet lukijakuntansa tutkimaan hänen kirjojaan.
ellauri433.html on line 240: After white supremacist protesters at the 2017 Unite The Right Rally in Charlottesville, Virginia were heard chanting "You will not replace us" and "Jews will not replace us," Camus stated that he did not support Nazis or violence "as such", but that he could understand why white Americans felt angry about being replaced, and that he approved of the sentiment. Remaining red Indians can't help feeling Schadenfreude. Camus's X account was reactivated in January 2023 thanks to a policy of general amnesty announced by Twitter's new owner Elon Musk.
ellauri433.html on line 254: Peruserot muihin ortodoksisiin muslimeihin on se, että hän hylkää hadithin ja sunnan, profeetta Muhammedin muut väitetyt sanat ja perinteet.
ellauri433.html on line 262: Vuonna 2004 tämä Daniel Pipes ylisti häntä islamisteja vastaan puhumisesta. Daniel Pipes (s. 9. syyskuuta 1949) on amerikkalainen entinen professori, islamin vastainen aktivisti, ja ulkopolitiikan ja Lähi-idän kommentaattori. Ääri-ilkimyxen näköinen kaippari. Kuten Jannella hänellä ei koskaan ollut pysyvää akateemista asemaa. Pipes on kirjoittanut kuusitoista kirjaa ja ollut Toobe Distinguished Visiting Fellow Stanfordin yliopiston Hoover-instituutissa. Hän on väittänyt että Barack Obama harjoittaa salaa islamia White Housen vessassa. Hän syntyi juutalaiseen perheeseen Bostonissa, Massachusettsissa. Niinpä tietysti. Hän opiskeli ensin Harvardissa matikkaa mutta huomasi materiaalin liian abstraktixi. Islamofobiassa on kaivattua konkretiaa.
ellauri433.html on line 269: Se onkin filistiiniluopio! Ilkeän näköinen kyllä sekin mutta laihempi. Ahmad Mansour wurde 1976 als Sohn arabischer Israelis in der Kleinstadt Tira geboren. Er wuchs in einer nichtpraktizierenden muslimischen Familie auf. Während seiner Schulzeit kam er nach eigener Aussage in Kontakt mit einem fundamentalistischen Imam, wodurch er beinahe zu einem Islamisten geworden sei. Sein Studium der Psychologie (1996–1999) mit Abschluss als Bachelor am Academic College of Tel Aviv-Yaffo in Tel Aviv habe ihm geholfen, sich vom Islamismus zu lösen. Niinpä tietysti.
ellauri434.html on line 52: Lukemattomat kansantarut ja vihkimysriitit osoittavat, että mysteerin takana piilee usein se tosiasiallinen salaisuus, ettei todellisuudessa mitään mysteeriä olekaan; ydinongelmana onkin estää katsojakuntaa pääsemästä myös siitä perille. (Irwin Goffman)
ellauri434.html on line 61: He was the oldest of the seven children of Afanasiy Bulgakov – a state councilor, a professor at the Kiev Theological Academy, as well as a prominent Russian Orthodox essayist, thinker and translator of religious texts.
ellauri434.html on line 62:
What is the theology of Bulgakov? ellauri434.html on line 63: As Bulgakov says, Sophia is "the life of the world," "she is the eternal foundation for the soul of the world, the soul of the soul." Humanity, thus, has a dual nature, what Bulgakov calls "divine-humanity." As he describes, "The roots of a person's being are submerged in the bottomless ocean of divine life and blablabla..."
ellauri434.html on line 64: -- no sorry, this was the theolgy of Serhi B. not Mihail.
ellauri434.html on line 67: After his father's death, he rejected the church for many years but was not fully an atheist. At the end of his life, he reclaimed his faith in a Christian God. Bulgakov's changing attitude towards religion is reflected in many of his works.
ellauri434.html on line 69: Valmistuttuaan lääketieteellisestä korkeakoulusta vuonna 1909, hän vietti uransa alun venerologina sen sijaan, että olisi pysynyt tavoitteessaan olla lastenlääkäri, sillä kuppa oli niinä aikoina erittäin yleistä. Niinä alkuvuosina hän kuvaili luihin vaikuttavan kupan oireita ja ominaisuuksia. Hän kuvaili epänormaalia ja samanaikaista muutosta sääriluiden harjojen ääriviivoissa patologisen madon syömän kaltaisen ulkonäön kanssa ja epänormaalien osteofyyttien muodostumista kupan myöhemmistä vaiheista kärsivien luissa. Tämä tuli tunnetuksi "Bulgakovin merkkinä" ja sitä käytetään yleisesti entisissä Neuvostoliiton osavaltioissa, mutta tunnetaan "Bandy Legs -merkkinä" lännessä. Runoilija "Koditon" (Bezdomnyi) esiintyi amer. lehmipojan asussa. Se varmaan oli länkisäärinen.
ellauri434.html on line 77: Esim. vinnitsalaisten täytyi jatkuvasti torjua tataarilauman saalistushyökkäykset, jotka toistettiin lähes joka vuosi. Katastrofien laajuutta voidaan arvioida vuodesta 1575, jolloin Podoliassa, Volynissa ja Galiciassa vangittiin 55 340 ihmistä, varastettiin 150 000 hevosta, 500 000 nautaeläintä ja 200 000 lammasta. Ja niin se jatkui 1700-luvun loppuun asti. Heinäkuun 7. päivänä 1648 eversti Ostap Gogolin kasakkojen armeija valtasi Vinnitsan ja tappoi aateliset, juutalaiset ja jesuiitat. Vinnizasta lisää albumissa 432.
ellauri434.html on line 99: "Mestari ja Margarita" on itse asiassa romaani romaanin sisällä. Siinä on siis pohjimmiltaan kaksi rinnakkaista juonetta: ensimmäisessä kuvataan kuinka Saatana vierailee 1930-luvun stalinistisessa Moskovassa. Hän esittelee itsensä professori Wolandina, ulkomaalaisena pimeän magian asiantuntijana. Yksi kerrallaan hän tapaa erilaisia Neuvostoliiton kirjailijoita, virkamiehiä ja aktivisteja ja jopa yllättyy joistakin heidän ajattelutavoistaan. Saatanan seurue koostuu noidista, suuresta puhuvasta kissasta ja kahdesta muusta demonista, jotka käyttävät pahoja voimia rankaisemaan tai pilaamaan ihmisiä.
ellauri434.html on line 125: There were few chances that the novel could be published in the USSR, because of its supernatural material, Bible allusions, God and Devil issues and obvious criticism of the Soviet society.
ellauri434.html on line 127: The first very abridged and censored version saw the light only in 1967, more than 25 years after the author’s death. The full version, however, was published abroad and was also spread illegally among Soviets via ‘samizdat’, aka self-published copies. They differ like the competing accounts of Jesu life. Äänikirjaa ei voi edes verbatim seurata painetusta textistä.
ellauri434.html on line 130: It’s one of the favorite novels of all Russians. Why the fuck?
ellauri434.html on line 147: The latest screen adaptation of ‘The Master and Margarita’ directed by Mikhail Lokshin premiered in January 2024. It prompted another wave of discussions about the pros and cons of the movie and if it really ever was possible to adapt it to the big screen.
ellauri434.html on line 151: Moreover, the the novel gained a reputation of a cursed piece, because every time people start working on an adaptation based on it, random mishaps and accidents would keep happening. Some actors got seriously ill and several even died soon after, while other administrative problems constantly kept plaguing different productions.
ellauri434.html on line 154: If we still haven’t convinced you to read it, then check out our short summary of the novel here!
ellauri434.html on line 185: This is the first English translation of a little known essay by Mikhail Bulgakov (“Kiev – gorod”) originally published 100 years ago, in 1923. At that time, the Kyiv he portrayed was grappling with the aftermath of war, drought, famine, and infectious disease, but the text also reveals Bulgakov’s casual racism and deep-seated aversion for Ukrainian culture. The translation, swiftly crafted by Emily Finer, a writer, translator and senior lecturer at the University of St Andrews, features extensive explanatory notes and an introduction that not only offers context but redirects attention toward the text’s contemporary ramifications.
ellauri434.html on line 187: Mikhail Bulgakov left Moscow in the spring of 1923 to spend three weeks in Kyiv, the city where he was born and educated in the last decades of the Russian Empire. By then, he had abandoned his medical career and was making a living as a Soviet journalist in Moscow. Bulgakov’s diary tells us that his trip to Kyiv was intended to gather material to finish his first novel about the civil war, The White Guard, and to have a boil on his left ear lanced. During his visit a policy of Ukrainization was announced, a decision so distasteful to Bulgakov that he wrote the essay “Kiev — town”. The essay evokes what the Ukrainian writer, Oksana Zabuzhko, has described as Bulgakov’s fantasy of a Russian Kyiv.
ellauri434.html on line 189: In “Kiev — town” Bulgakov gave full rein to his nostalgia for the Kyiv of his childhood and to his antipathy to Ukrainian nationalism. The essay belongs to a genre of modernist city sketches and ironic travel guides that were popular among male prose writers at the time. Vladimir Nabokov’s “Guide to Berlin” and Viktor Shklovsky’s “Petersburg in the Blockade” were published in the same year. Shklovsky’s decision to give Petrograd, soon to be Leningrad, its pre-revolutionary name parallels Bulgakov’s choice to spell place names in the language of the Russian Empire rather than in Ukrainian. For Bulgakov, modernity had brought devastation to the “mother of Russian cities” causing it to regress to the status of a provincial town. His accounts of local opportunists, citizens’ shifting religious and political affiliations, an ugly new sculpture of Karl Marx, and even the actions of the competing armies who tried to seize Kyiv during the Civil War are affectionate and mildly cynical. However, the essay’s ironic comparisons of the former glory of the Russian Empire with its inferior modern Soviet version turn to crude hostility when Bulgakov describes his native city’s burgeoning Ukrainian identity. The section labelled ‘Science, Literature and Art’ contains a single damning word: “none”. Kyiv’s citizens are dependent on American charitable aid and find it hard to believe their fashionably dressed visitor’s stories of Moscow nightlife. Had he wished, Bulgakov could have told a vastly different story of Kyiv in the mid 1920s, one of the “jubilant experimentation” demonstrated in the multilingual title of Irena Makaryk and Virlana Tkacz’s 2017 collection of essays Modernism in Kiev/ Kyiv/ Київ/ Киев/ Kijów/ קייעוו
ellauri434.html on line 191: English language readers are unlikely to recognise the author of The Master and Margarita in the author of “Kiev — town”. Beyond Ukraine, Bulgakov tends to be revered as a writer who spoke truth to power, who stood for freedom and creative resilience. The vagaries of censorship and serendipity by which Bulgakov’s novels reached their readers against all odds seem to belong to the magical environment of The Master and Margarita, to a world where “manuscripts don’t burn”. So entrenched is this perception among Bulgakov’s English fans that when the National Theatre staged John Hodge’s Collaborators,a counterfactual play in which Bulgakov and Stalin start to act as each other’s ghost writers, audiences were horrified. One letter to the Times Literary Supplement fumed: “This insulting portrayal of Mikhail Bulgakov as a pathetic puppet manipulated by Stalin into collaborating with and even prompting his atrocities cannot be justified”. Those keen to defend Bulgakov’s reputation might find it interesting that his writing was marshalled in support of one more genocidal leader of Russia in 2019. A pro-separatist weekly newspaper from Donets’k reprinted “Kiev — town” among its articles belittling the Ukrainian state and sinister editorials calling for Russia to “be more active in Donbas”.¨
ellauri434.html on line 193: Bulgakov’s canonisation is also perpetuated in UK universities. As a new lecturer, I was taken to task by a senior colleague for including Collaborators in an undergraduate comparative literature course on political drama. How could I present students with Hodge’s nasty falsehoods about a great anti-Soviet writer? I agreed to repair the damage by pairing Collaborators with Andrew Upton’s The White Guard, a version in English of Bulgakov’s play The Day of the Turbins. Confusingly, Upton gave his version the name of the Bulgakov’s novel, The White Guard, on which The Day of the Turbins is based. That was the novel, intended to be a War and Peace for the twentieth century, that Bulgakov hoped to finish during his visit to Kyiv in 1923. Set in the years of civil war that followed the 1917 revolution, it depicts a principled and loving Russian Empire family, the Turbins, who are beset on all sides by invading forces, political opportunists, avant-garde writers, and brutish Ukrainian nationalists. By 1925, only two thirds of the novel had been published when the journal in which it was serialised was shut down. Undeterred, Bulgakov began to adapt the novel as a play for the Moscow Arts Theatre. While very popular, The Day of the Turbins was more akin to pre-revolutionary Chekhov than the dystopian dramas, propagandistic mass spectacles, and constructivist films set on Mars of its time. The play’s survival into the 1940s was probably facilitated by means of an ambiguous musical conclusion: the arrival of the Red Army in Kyiv and singing of the Internationale could be at once sinister, ironic, or celebratory. Where Stalin and the censors were certain that the play celebrated Bolshevik power, my colleague was convinced that the ending demonstrated Bulgakov’s concealed and stalwart opposition to the same.
ellauri434.html on line 195: I am myself among the readers who found in Bulgakov a gateway drug to a country obsessed with literature, a place where fiction became true, and truth was somewhat fictional. The Master and Margarita, recommended by my dad, was responsible for my decision to move to Moscow rather than St Petersburg in the mid-90s. One more stately, seedy European city could hardly compete with the home of the naughty apartment and the caviar-eating black cat riding the tram without a ticket. Barely literate, with my collection of metro and phone tokens and up to date knowledge of how to avoid using them, I met book-obsessed friends at the real Patriarch’s Ponds. Later I joined a crowd of teenagers and their high school literature teacher as they walked for hours around Moscow reciting whole paragraphs from The Master and Margarita from memory, in front of the real – and also fictional – places from the novel.
ellauri434.html on line 197: Fond experiences like these, often transmitted uncritically by those of us who teach and write about Russian literature, could explain why Bulgakov’s English readers were surprised when, in 2022, his high school removed his blue plaque and the Ukrainian Writers’ Union proposed the closure of the Bulgakov Museum. The words of the dashing hero of The White Guard who describes Ukrainian as a “vile language that does not exist” were frequently quoted. Ukrainians and non-Ukrainians alike had questions: should one hold an author responsible for the speech of his fictional characters? What had Bulgakov got to do with Putin? The museum’s directors, in an irony-laden and deliberately anachronistic demand of their own, asked the Writer’s Union to first expel Bulgakov from their ranks for “anti-Soviet activity”. But, given Russia’s deliberate policy of destroying places of cultural significance to Ukraine, and having read “Kiev — town” which is voiced by the author rather than a fictional character, I found myself in sympathy with victimless and limited actions to ‘cancel’ Bulgakov. I remembered how antisemitism is exclusively reserved for Ukrainian characters in The Day of the Turbins; how in Upton’s version Ukrainians celebrate victories with “a huge, ugly, violent cheer” while the Turbin family make lyrical toasts and sing. Bulgakov’s Ukrainians are the fictional predecessors of the fictional enemy imagined today by the Russian government, media, and its audiences: a Ukrainian population of antisemites and fascists. In fact, Bulgakov’s actual Ukrainian contemporaries, who are not represented in The Day of the Turbins, were both eloquent and courageous in speaking truth to power. A transcript exists of a conversation in 1929 between Stalin and a delegation of Ukrainian writers who requested The Day of the Turbins be cancelled due to its dangerous propagation of Great-Russian chauvinism. Stalin did not disagree with their interpretation of the play but reasoned that the Ukrainians’ concerns were insignificant given its potential to convince proletarian audiences that even the most reactionary White Guards (and authors) could become Bolsheviks. The most basic material needs of Ukrainians were concurrently to be deemed insignificant with Stalin’s genocidal policies of collectivisation and the largely fictive Holodomor.
ellauri434.html on line 199: By translating “Kiev — town” I hope that those who continue to love Bulgakov at a safe distance from Russia’s war and genocide will be able to understand the devil better. As readers we could start by following Zabuzhko’s advice from 2015 to “stop indulging the late Bulgakov’s complexes as if he were still alive”. We could listen more carefully to those who point out Bulgakov’s chauvinism and be slower to accuse them of being the chauvinists. And rather than restricting ourselves to a twentieth-century Russian literary canon of authors regarded as timeless dissidents, we could start paying attention to those they belittle, silence, and exclude.
ellauri434.html on line 203: "What an acute difference there is between Kievans and Muscovites! Muscovites are sharp-witted and assertive, Americanised, flying around in a hurry. Kievans are quiet, slow, and completely unamericanized, for all that they love American clothes. When a man in a garish blazer cut for a woman’s figure and flashy trousers rolled up nearly to his knees, bursts into their hallway straight off the train, they hurry to offer him tea, and their eyes betray the liveliest interest. Kievans adore stories about Moscow, but I wouldn’t advise a Muscovite to bother telling them any. You can tell them the absolute truth but as soon as you walk out the door, they’ll start chorusing that you are a liar.
ellauri434.html on line 205: Kiev is such a quiet backwater these days. Moscow’s pace of life is so different that Kievans cannot possibly understand any of it.
ellauri434.html on line 208: If the ARA is the sun, Kiev is the earth in its orbit. The whole population of Kiev can be divided into the happy people who drink cocoa and work at the ARA (first-class citizens), the happy people who it provides with trousers and flour from America (second-class citizens), and the rabble who have no connection to the ARA at all.
ellauri434.html on line 210: The ARA director’s wedding (his fifth and counting) is the event everyone is talking about. The tattered building of the European hotel where the
ellauri434.html on line 213: It is all coming to an end. The ARA in Kiev is being closed down; in June, its newlywed boss will leave on a steamship for his America and there will be much gnashing of teeth among the sisters-in-law. It is unclear what will happen. The for-profit model will seep out of all the crevices into this quiet backwater. The house manager will threaten to repair the steam central heating and rush around with some kind of invoice on which is written “estimated in gold standard”.
ellauri434.html on line 223: The reasons why people don’t see anything implausible in the news that circulates in the Jewish market are as follows: Kievans are cut off from Moscow; they are perniciously close to places where followers of General Tyutyunik spring from; and lastly, they’ve been convinced of the earth’s fragility ever since 1919."
ellauri434.html on line 225: As a result, they believe the following: the Archbishop of Canterbury came to Kiev incognito to see what the Bolsheviks were up to (I’m not joking); the Pope has announced that if “it doesn’t stop” then he will go into the desert; the proletarian poet, Demian Bednyi, was the true author of the late Empress’s letters.
ellauri434.html on line 228: The situation is as follows: the Old hates both the Living and the Autocephalous, the Living hates the Old and the Autocephalous, and the Autocephalous hates the Old and the Living. The ministers of all three denominations nourish themselves with malice and I can predict with complete certainty how their activities will come to an end: with the mass desertion of believers from all three churches and a descent into the abyss of the most blatant atheism. The guilty parties will be none other than these priests who have completely discredited not only themselves but the very idea of faith. The point of the lectures is simple, Satan is to blame for the whole three-denomination craziness.
ellauri434.html on line 229: (I should say that I am not writing this for fun, but out of bitterness).
ellauri434.html on line 231: A good elderly woman brought me a fat book which contained interpretations of Old Testament prophecies. She ordered me to read it immediately.
ellauri434.html on line 232: “Read it,” she said, “and you’ll see that the antichrist is going to come in 1932. His reign has already begun”. (She meant Stalin of course. 100 years later, it would be Putin.)
ellauri434.html on line 233: I did read the book and my patience exploded. Shaking with fury, I pointed out to the old woman that, firstly, the Antichrist was not going to come in 1932, he was in Moscow as we spoke. My fellow Ukrainians pointed out to me I was none other than one of the servants and forerunners of the antichrist. I was disgraced in front of all my Kiev acquaintances. Ay-yay-yay!'
ellauri434.html on line 235: But I can hear the tremor of new life. It will be rebuilt, its streets will simmer again, and it will rise above 'the river loved by Gogol’, a majestic city once again. And may the memory of Petlyura vanish."
ellauri434.html on line 265: The angel doctor Thomas Aquinas gave Five Ways to Prove the Existence of God:
ellauri434.html on line 275: Kant rejected all the arguments for the existence of God except for what is called the "moral" argument. The only indubitable evidence of God's presence is the existence of human conscience. But although Kant had a high regard for Jesus as a moral teacher, interpreters typically assume that his philosophy disallows belief in Jesus as God.
ellauri434.html on line 277: Not everyone believes in God, yet atheists. and agnostics seem to understand the difference between right and wrong and to live good, well, ok lives. The moral argument might suggest the existence of some sort of lawgiver, but it cannot prove the existence of God as traditionally understood, with beard but no testicles.
ellauri434.html on line 279: Kant maintains that underlying all the traditional proofs for God's existence is the concept of the ens realissimum, the most real being. Reason comes to the idea of this being through the principle that every individuated object is subject to the “principle of complete determination”. But it is a category mistake to count existence among 1st order properties.
ellauri434.html on line 281: It's simply beyond the purview of science to give us definitive proof about anything. So the evidence we'll discuss below provides good and strong reasons to believe that God exists, but it can't prove beyond any doubt that God exists. Science is incapable of reaching the drink on that high bar.
ellauri434.html on line 283: One type of cosmological, or "first cause" argument, typically called the Kalam cosmological argument, asserts that since everything that begins to exist has a cause, and the universe began to exist, the universe must have had a cause which was itself not caused. This ultimate first cause is identified with God.
ellauri434.html on line 289: It is named after the Kalam (medieval Islamic scholasticism) from which many of christianity's key ideas originated. Philosopher and widely grinning theologian William Lane Craig was principally responsible for revitalising these ideas for modern academic discourse through his book The Kalām Cosmological Argument (1979), as well as other publications.
ellauri434.html on line 290: Craig has updated and defended the Kalam cosmological argument for the existence of God repeatedly. He has also published work where he argues in favor of the historical plausibility of the resurrection of Jesus. His study of divine aseity and Platonism culminated with his book God Over All.
ellauri434.html on line 296: The first antinomy (of space and time)
ellauri434.html on line 302: The second antinomy (of atomism)
ellauri434.html on line 304: Thesis: Every composite substance in the world is made up of simple parts, and nothing anywhere exists save the simple or what is composed of the simple.
ellauri434.html on line 306: Anti-thesis: No composite thing in the world is made up of simple parts, and there nowhere exists in the world anything simple.
ellauri434.html on line 310: The third antinomy (of spontaneity and causal determinism)
ellauri434.html on line 312: Thesis: Causality in accordance with laws of nature is not the only causality from which the appearances of the world can one and all be derived. To explain these appearances it is necessary to assume that there is also another causality, that of Spontaneity.
ellauri434.html on line 314: Anti-thesis: There is no Spontaneity; everything in the world takes place solely in accordance with laws of nature.
ellauri434.html on line 316: The fourth antinomy (of necessary being or not)
ellauri434.html on line 325: Kant did not sever any ties between morality and religion. Kant did not forget the notion that people are embodied moral agents who have claims to happiness in the natural world; indeed, he establishes that people are essentially obligated not only to do their duty but also (though not in terms of duty, but because it's fun) to pursue their own happiness. Despite the overriding nature of the moral law, it is not plausible to assume that people can fully renounce their claim to happiness, as it is a fundamental component of what it means to be an embodied moral agent. Thus, Kant conceives of the necessary object of the moral will in terms of a “highest good” – that is, of a good somehow ‘higher’ than the ‘supreme’ and unconditioned good of virtue, as it, according to a principle of distributive justice, also contains happiness: the happiness that people have made themselves worthy of by their virtue. Therefore, the highest good is the perfect, complete, or entire good.
ellauri434.html on line 329: The word aseity comes from Latin: *a* meaning “from” and *se* meaning “self.” Divine aseity means God exists in and of himself. He is before all things, and on him all things depend. He exists absolutely independent of anything or anyone and is not responsible to anyone for anything. He is on top of the autistic spectrum.
ellauri434.html on line 351: Irwin Goffman mainizee sivumennen "soviet self-criticism" läpällä, se on ilmeisesti jotain erittäin epäjudeotalousliberaalia, jolle luonteenomaisempaa on kiittää Jahvea ettei ole kuin tuo publikaani synagoogan perällä. Mistä oikein oli kysymys?
ellauri434.html on line 368: Mamma Trollopen puoliso oli vuodesta 1809 asianajaja Thomas A. Trollope, joka ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Sen jälkeen Trollopen perhe muutti 1827 Yhdysvaltoihin Cincinnatiin, missä hänen ponnistelunsa perheen elättämiseksi eivät tuottaneet tulosta. Hän palasi Englantiin, jossa hän sai huomiota julkaisemallaan kirjalla Domestic Manners of the Americans (1832), jossa hän kuvasi aihetta kielteisesti liioitellen.
ellauri434.html on line 370: of_the_Americans_%281832%29_%2814587218219%29.jpg/960px-Domestic_manners_of_the_Americans_%281832%29_%2814587218219%29.jpg" />
ellauri434.html on line 376: Nashobasta on lyhyt kuvaus Frances Trollopen vuonna 1832 julkaisemassa kirjassa Domestic Manners of the Americans . Hän vieraili Nashobassa Wrightin kanssa vuonna 1827 ja asui Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hänen työnsä kritisoi amerikkalaista yhteiskuntaa sen kiillottomuuden vuoksi. Hän ajatteli, että Nashoban asukkailla ei ollut sekä riittäviä elintarvikkeita että ylellisyyksiä.
ellauri434.html on line 408: Flegmaattisuus kaikessa jokapäiväistä elämää koskevassa ja tulinen kiire kaikessa henkistä työtä koskevassa kuuluivat T. Vaaskiven olemuksen jyrkkiin vastakohtiin. Historia, filosofia, luonnontieteet, biologia, sielutiede ja ennen kaikkea maailman jokainen uskonto olivat hänen tutkimushalunsa kohteina, paitsi kaunokirjallisuuden suurta maailmaa, jossa hän suorastaan eli ja hengitti. Uuno Kailaan kanssa oli sielun veljeyttä, kumpikin piti vanhoista tädeistä ja peräaukoista. Monumentaalisern taata Sillanpäähän sopi sovittaa Freudin ja Kretschmerin teorioita. Päästyään etelään Tallinnaan 1937 hän tapasi prof. Suitsin ja tämän reippaan rouvan. Professori Oraxen (salvukarju) kanssa syntyi puoliujoa haastelua ja kivaa jimbajambaa. Savukkeiden päät hehkuivat ja ilmassa liiteli nimiä sellaisia kuin Shelley, Poe — Goethe — Manninen. Tatu piti myös Uppsalasta ja Turusta.
ellauri434.html on line 428: T. Vaaskivellä oli omituinen kyky asettaa rinnan ja sulattaa yhteen kaunista ja groteskia, kieloja ja kaatopaikan hajua. Hän oli hiukan peloittava, vihlovan irreaalinen hoffmannilainen olento. Kun sota jatkui, rasittunut sydän heikkeni ja tahto taittui. Tatu delppasi. Tuskin ehti täyttää 30. Joiko se? Käytti piristeitä. Eikös Elinakin vetänyt hiivaa haitariin? Hän oli jatkuvassa rahapulassa. Nuoren Voiman liitto sysättiin liikkeelle vuonna 1919 nimenomaan topakan Kertun aloitteesta.
ellauri434.html on line 440: Eino Leino ja virolainen runoilijaprofessori Gustav Suits v. 1922. ellauri434.html on line 444: Sturenkadun Paulin Pizza ja Pyllistys pizzeriaan unohtuneessa kirjakerhon lukijoilta kerätyssä turauskokoelmassa Sanat sakenevat osoitetaan seuraava turaus Helena Anhavalle: Ei elämää kuin peltoa voi ylittää. Pöh, sehän on Pasternakin Gamlet runosta. Suolistuskin on ML Mikkolan. Жизнь прожить - не поле перейти. Pasternakin Gamlet-runo on aivan ilmeisesti merkinnyt paljon tietylle osalle venäläisiä. Antikommunistinen russofobinen enkku Wikipedia kertoo asiasta näin:
ellauri434.html on line 446: "Pasternak's post-Zhivago poetry probes the universal questions of love, immortality, and reconciliation with God. Pasternak died of lung cancer on May 30, 1960. Despite only a small notice appearing in the Literary Gazette, thousands of people traveled from Moscow to his funeral in Peredelkino. "Volunteers carried his open coffin to his burial place and those who were present (including the poet Andrey Voznesensky) recited from memory the banned poem 'Gamlet'." Borixen mielestä Njeuvostoliiton surkea loppu häämötti jo ovella. Ei ihme että kaippari oli kielletty. Juutalaisiin ei ole luottamista, ne ovat retiisejä.
ellauri434.html on line 452: Kuka oli peltiin ikuistettu munamies, lantioon ammuttu neuvostorunoilija jonka Bulgakov kateellisena mainizee? Tushkin Kataev Valentin. Valja oli kotoisin Khersonista, odessalainen kermaperse. Sillä oli kyllä myrskyaiheisia runoja, mutta se eli pitkälle 60-luvulle. A White Sail Gleams (Beleyet parus odinoky, 1936) treats the Russian Revolution of 1905 and the Potemkin uprising from the viewpoint of two Odessa schoolboys. In 1937, Vladimir Legoshin directed a film version, which became a classic children's adventure. Kataev wrote its screenplay and took an active part in the filming process, finding locations and acting as a historical advisor. Many of his contemporaries considered the novel to be a prose poem. Mullonse jonain lastenpainoxena.
ellauri434.html on line 477: Joosef Arimatialainen oli kaikkien Uuden testamentin evankeliumien mukaan varakas juutalainen, joka Jeesuksen kuoltua ristillä tarjosi yllättäen hänelle oman hautapaikkansa ja hautasi hänet. Johanneksen evankeliumin mukaan hautaamiseen osallistui myös Nikodemos eli Teme. Luukkaan mukaan Joosef tuli juudealaisesta kaupungista nimeltä Arimatea. Mitkään aikalaislähteet eivät kuitenkaan mainitse sellaisen kaupungin olemassaoloa. Kristityt katsoivat Joosef Arimatialaisen olleen se ”rikas mies”, jonka hautaan Messias tultaisiin profeetta Jesajan ennustuksen mukaan hautaamaan. Evankelistojen mukaan Joosef keräsi rohkeutta, meni Pontius Pilatuksen luokse, pyysi ja sai ruumiin ja hautasi sen Temen kanssa. Lopuksi haudan eteen vieritettiin suuri kivi.
ellauri434.html on line 528: Was God being evil when He killed all the firstborn in Egypt? Given the huge disparity in the scale, intent, nature, and effects of these two actions (the Tenth Plague, Pharaoh's death-labor and infanticide programs), and in light of the universal principles of moral governance, delayed judgment, and reciprocal morality, I have to conclude that God was acting well within the bounds of propriety in this action, and indeed, was 'unreasonably' lenient in this judgment on Pharaoh and Egypt. In terms of tit for tat, he could have fairly genocided the lot of the Egyptians. Christian thinktank com. Juutalaisten tammuz kuukausi (noin heinäkuu) oli sumerilaisen Adonixen nimikkokuu.
ellauri434.html on line 532: Esimiehen sandaalit lässähtelivät. Tatu on hiukka juutalaiskriittinen. Rukouksen hyminä yhtyi tuulen pauhuun. Sitten kaikki kymmenen vanhinta käänsivät pullottavat vatsansa metallihelaista arkkua kohti, selin väentungokseen. Palvelija tassutti korokkeen päällä lepäävän tumman kirstun luo, nosti siitä kuin syvästä hinkalosta profeettojen kirjat. Minttujen, rasvan ja paiseiden hajuun sulautui vanhan pergamentin lemu. Mies veti heloitetusta kotelosta hyvin varovasti raskaan pyylevän rullan. Pyhän lakikäärön sauvat ja kullatut nupit kimalsivat hämyssä. Pikku lamppu tuikki rauhattomasti. Nahkaikkunat kalisivat, niitä pitkin norui jo sadekuuron puroja. Ensimmäiset todisteet lasin käytöstä ikkunoissa löytyvät roomalaisista manuaaleista noin vuodelta 100 jKr.
ellauri434.html on line 550: Tahi ei… Sehän olikin Netanjahu. Eikun Jirminjahu eli Jirmian otsaluuta. Niin oli Aamoksen perillinen ja naisprofeetan mies luvannut. Hän joka kahdeksan vuosisataa sitten antoi pikku poikansa nimeksi Sear-Jaasub eli »jäännös palajaa». Jobsin tytär oli Keren-Happuk eli "meikkipussi".
ellauri434.html on line 562: Tuo suurisilmäinen nainen, jonka Jairus oli nähnyt kyyröttävän synagoogan lehterin hämyssä suuri välkkyvä nenärengas heiluen kuin Nantilla, oli aivan oikein Mary of Magdala.
ellauri434.html on line 570: Mooses oli juuri torstaina kavunnut Siinain kukkulalle hakemaan uusia laintauluja lyötyään entiset pyhän raivon vallassa pirstaleiksi. Palaan maanantaina. Viiden tähden vesiprofeetan pää joutui vadille.
ellauri434.html on line 572: Siinä ei ollut ainoastaan sairaita ja vetelehtiviä ryysyläisiä, vaan suurin laumoin vesiprofeetan oppilaita, joiden luisevat ruumiit näyttivät vaeltavilta vispilöiltä. Heidän olkapäänsä yli oli heitetty karvainen musta nasiirinviitta. Heidän katseensa loimusi nälkäisen paheksuvasti, pillimäiset jalat tassuttivat tien pölyssä. Ei Tatu järin arvosta esseistejäkään, vaikka izekin oli sellainen.
ellauri434.html on line 579: Why is Maccabees not in the Bible? The book was never included in the Hebrew Bible or Tanakh and is not canonical in Judaism. Later Jewish leaders thought poorly of the rule of the Hasmonean dynasty for several reasons, and a document so openly celebratory of them was problematic. Miksi protestantit poistivat makkabealaiset? Toisessa Makkabilaiskirjassa on kohta, joka oikeuttaa katolisen opin kiirastulesta ja rukouksesta kuolleiden puolesta (2. Makkabilaiskirja 12:41–46). Se sisältää myös kohdan, joka oikeuttaa katolisen opin pyhien esirukouksesta (2. Makkabilaiskirja 15:11–16).
ellauri434.html on line 583: Mixi Hannukkaloita ei mainita Hebrew Raamatussa? Koska se koskee makkabealaisia. According to the Talmud, the central text of Rabbinic Judaism, when the Jewish rebels came to light the Menorah of the second Temple (the seven-branched candelabrum described in Exodus 25:31-40), there was only one small jar of holy oil left to light it. Although there was only enough oil left for one day, the little jar’s supply miraculously burned for eight days, until more holy oil could be made. In celebration of this miraculous event, the Jewish people proclaimed an annual eight-day festival, beginning on the 25th day of Kislev, on the Jewish calendar.
ellauri434.html on line 589: Jerusalemin kv. kristillisen suurlähetystön vuotuinen kohokohta, lehtimajanjuhla, alkaa sunnuntaina 9. lokakuuta. Tänä vuonna juhla järjestetään kolmen vuoden tauon jälkeen paikan päällä Israelissa, jonne odotetaan reilut 2 000 osanottajaa yli 70 eri maasta. Lisäksi lehtimajanjuhla välitetään tuhansille kristityille internetin välityksellä. Mutta miksi lehtimajanjuhla on meille tärkeä? Miksi tuhannet kristityt saapuvat joka vuosi Jerusalemiin juhlimaan lehtimajanjuhlaa? Siksi, koska tällä raamatullisella juhlalla on suuri merkitys ei ainoastaan Israelille vaan kaikille kansoille. Yksi ilon aihe on sukkotiin ajoittuva sadonkorjuun vaiheista tärkein eli syksyn sadonkorjuu Israelin maassa. Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Lehtimajanjuhla, eli sukkot, on ainutlaatuinen juhla, koska silloin myös pakanakansat on kutsuttu Jerusalemiin ylistämään Herraa tänä ”säädettynä aikana”. Sukkotiin sisältyy mahtava profetaallinen lupaus messiaanisesta ajasta, jolloin koko maailma viettää tätä juhlaa viitaten tuohon mahtavaan hetkeen, jolloin Jeesus istuu Daavidin valtaistuimelle Jerusalemissa.
ellauri434.html on line 607: These early Christian followers of men like Hymenæus and Philetus had much in common with the ascetic Jewish sects of Esseists and Therapeuts, and especially with the famous Sadducean school, which attracted then so many cultured and wealthy Jews. They opposed, to use Van Oosterzee’s words, “their own sickly idealism to St. Paul’s strong and healthy realism.” Death and resurrection, with these early opponents of St. Paul, had for them only a spiritual meaning and application. As Waterland puts it, “They allegorised away the doctrine, and turned all into figures and metaphors." Viimeisenä päivänä Nipa Salmi löytyy ize tekemästään puulaatikosta Kilpijärvestä.
ellauri434.html on line 613: Huoh, ei jaxa. Dositheos oli paha samarialainen, joka löi kepillä vielä pahempaa Simon Magusta muttei siihen sattunut. Samariinit eivät uskoneet profeettoihin, vain laki kelpasi. Ammoin sitten luulin jo siemeneni kuivuneen. Simon Pietari oli aivan hervoton muskelimasa. Kuin kenraali Xavier tai Obelix. Lea lepäsi hievahtamatta, aivan narsissinkalpeana pitkässä lumenhohtoisessa paidassaan, jonka alta kohosivat tytönrintojen hennot kummut vielä aavistuksen liian pieninä.
ellauri434.html on line 617: »Cypriksen kautta, nämä ovat kauniimpaa rotua kuin seemiläiset!» huusi muuan vaeltava pyrrholainen filosofi punapyllypaviaaneista. Ja oikeassa oli. Tiberius oli aika tavallisen näköinen, vaikka Rubens maalasi siitä pitkänenäisen.
ellauri434.html on line 619: Profeetta Miika on kirjoittanut Raamattuun omaa nimeään kantavan Vanhan testamentin Miikan kirjan. Kirja voidaan jakaa kolmeen osaan. Luvut 1-3 koostuvat pääosin tuomiota koskevista ennustuksista. Luvut 4-5 koostuvat toivoa koskevista ennustuksista. Luvut 6-7 alkavat tuomiolla ja siirtyvät sitten käsittelemään toivoa. Nalkuttavan Miikan tyrkkäsi alas jyrkänteeltä Ahabin poika.
ellauri434.html on line 624: hänen veljensä nasiiri Andreas — Jordanin kastajaprofeetan oppilas. Sitten tulivat melkein poikamaisen nuori Filippus Beetsaidalainen, Kreikan miesten erikoinen suosikki; seurasi Tolmain poika Natanael, Kyproksen vuohipaimen. Ja hänen kintereillään tulivat rikkaan kalojenvälittäjän molemmat pojat — hyvin hieno ja kaunis Johannes, sitten siniseen, juovaiseen halattiin kääriytynyt Jaakob, Sebedeuxen ja Salomen perilliset, »Ukkosenjyrinän pojat», Nasaretin muurarin serkkuja? Tuli Jaakobin lapsi Lebbeus, kädet ja kasvot ylt’yleensä Baalbekin auringon korventamina, alituinen matkalainen. Tuli selootti ja sicareus Simon Kananeus, arpiset, tylyn uhkaavat kasvot taatelinvärisinä ja sormeillen lyhyttä käyräpuukkoaan hermostunein kouristuksin; taitava ovela rahastonhoitaja Juudas eteläisen maakunnan pienestä Kariotin vuorikylästä nahkapussi kupeillaan hölskyen; sitten Tuomas Didymus, jonka juroissa piirteissä oudon väkevästi taisteli sokea alttius ja yhtä epäröivä kaikentutkistelu. Alfeuksen poika, maakuntien ylikulkumaksun rikas kokooja Leevi Ilmeisesti oli lähtenyt jo edellä, samoin egyptiläinen Kloopas. Hännänhuippuna tallusteli Miriam vanhemman ja (toisen?) Kloopaan onnettomasti hairahtunut perillinen, jonka suku oli hylännyt, kun hän liittyi erakkoihin. Hän oli Jaakob Essealainen. Lukuunottamatta lyhyeen päättynyttä koeaviota erään samanuskoisen nunnan kanssa, hän, samoin kuin toisetkin, oli naimaton; kalastaja Simon Keefas taas oli jättänyt vaimonsa kehrinpuiden ääreen samana päivänä kun hän seurasi Jeshuaa.
ellauri434.html on line 654: But Hezekiah's boil troubled him at a time of Babylonian political hopes and intrigues and well before the Assyrian invasion of Judea and siege of Jerusalem, so we can dismiss as chronologically untenable the inference that Hezekiah had bubonic plague. Instead, Hezekiah's failure was a two part failure: one, Hezekiah became self-centered, only interested in what was good for him, just him, no one else; and two, Hezekiah did not trust a promise God had given him, he did not act on that promise. And this got Judah into trouble.
ellauri435.html on line 64: Psykologi, emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan hyväksymme nykyään käytöksen, jollaista pidettiin "vielä joitain vuosikymmeniä sitten" narsistisena. Hänen mielestään itsekkyydestä on tullut on aikamme suuri uhka. Keltikangas-Järvinen sanoo yhteiskunnan tukevan minäkeskeisyyttä ja sallivan aikuisille lapsille tyypillistä käytöstä.
ellauri435.html on line 78: Keltikangas-Järvinen kertoo, että psykologien odotetaan sanovan haastatteluissa kaksi asiaa. Ensinnäkin: kaikki eivät ole itsekkäitä. ”Ai että tuo odotus ärsyttää”, Keltikangas-Järvinen sanoo. On ilmiselvää, että on yhä ihmisiä, jotka kykenevät kompromisseihin ja ottavat toiset huomioon. ”Mutta nyt puhun isosta yhteiskunnallisesta trendistä, jonka olemme rakentaneet ja joka ei johda hyvään.” Toinen vakiofraasi on: ei pidä syyllistää. ”En syyllistä. Kerron, mitä psykologian tutkimuksissa on havaittu. Jos siitä syyllistyy, siihen on ehkä aihetta.”
ellauri435.html on line 113: Tässä olis töitä prof. Keltinkankaalla. Senkö takeen E. Saarinen niin innostui näistä hyypistä? Tottahan on sekin narsisti, jo noista pellevetimistä päätellen. Simone on iyy kamala, se kerää ympärilleen hovia kuin eräs tuttu kääntäjä.
ellauri435.html on line 115: Centième de Philoctète: Troijan sodan monista jaksoista yksi kuuluisimmista on Filokteteen saapuminen, Kreikan armeijan kuuluisin jousiampuja, Herakleen jousen ja myrkytettyjen nuolien perillinen. Sanotaan, että Philoktetes-repukka purjehtiessaan tovereittensa kanssa kohti Troijaa ampui izeään jalkaan yhdellä omista nuolistaan ja että kuoliohaju, joka siitä nousi, oli sellainen, että hänet hylättiin autiolle saarelle Egeanmerellä, nimeltä Lemnos. Vasta tämän sodan kymmenentenä vuonna hänet etsittiin ja tuotiin Troijaan, sillä oraakkeli oli ennustanut, ettei kaupunkia voitu valloittaa ilman Herakleen nuolia. Legendaarisessa tarinassa kaikki kiinnostus kohdistuu temppuihin, joilla Philoktetes täytyi saada antamaan anteeksi hänet pettäneille tovereilleen ja saada hänet auttamaan heitä. Näihin teemoihin Sofokleen draama ilmeisesti perustuu. Suuri kreikkalainen tragedia kirjoitti tämän teoksen ja esitti sen ollessaan lähes 90-vuotias, toisin sanoen vuonna 409 eaa.
ellauri435.html on line 119: Kaikki näyttää päättyvän siihen, kun Herkkules ilmestyy taivaalle ja kutsuu Philoktetesta antamaan periksi välttämättömyydelle. Sofokleen tragedian rakentamisessa on kaksi heikkoa kohtaa: Neoptolemuksen tunnustus Philokteteelle, joka vaikuttaa sopimattomalta ja huonosti ajoitetulta, koska se tekee Ulysseksen juonen hyödyttömäksi; ja puolijumalan väliintulo, joka näyttää tulevan vain antamaan näytelmälle sopivan ratkaisun. Tästä syystä Philoktetesta ei yleensä pidetä yhtenä Sofokleen suurista tragedioista. Todellisuudessa tässä myytissä kerrotut tosiasiat eivät ole niin tärkeitä Sophokleelle kuin Philokteteen hahmo. Jos Neoptelemos tekee paljastuksensa sopimattomalla hetkellä, se ei johdu siitä, että hän uskoo, että Ulysseksen suunnitelman osoittama hetki on koittanut, vaan siitä syystä, että hän on nyt syrjässä ja sen viehätysvoiman alistama, joka kumpuaa tästä vanhasta miehestä, joka on Philoktetes, onneton ja nöyryytetty sankari; silloin hän tuntee velvollisuutensa ja välttämättömyytensä olla pettämättä häntä. Samoin, jos jumala ei puutu asiaan, se ei tarjoa ratkaisua runoilijan oman nerouden luomiseen: itse asiassa Sofokles on onnistunut täydellisesti tekemään tästä viimeisestä kohtauksesta omansa, tekemään sen tarpeelliseksi; jopa jumalan läsnäollessa toimii aina vanha Philoktetes: jumalaa kuunnellessaan ja katsoessaan hän kumartaa päänsä ja suostuu siihen, mitä häneltä pyydetään.
ellauri435.html on line 121: Sofokleen tragedioista tämä on todella se, joka tarjoaa eniten yhtenäisyyttä: runouden yhtenäisyys, joka erottuu sitäkin enemmän, koska runoilija on kunnioittanut vähemmän varmoja tyrannillisia tietoja aiheesta. Ensimmäisestä viimeiseen hetkeen asti vain Philoktetes elää mädäntyneine siteineen, sykkivä kipunsa ja kärsimyksensä. Yksinäisyys, melankolia, kurjuus, kaikki osoittavat nöyrää eroa ja surullista välttämättömyyttä: yksi asia kuitenkin jää, petetyn sankarin ylpeä ja joustamaton omatunto. Ja se, joka lähestyy Philoktetesta, on väistämättä alistettu. Tämä teos muodostaa harmonisen kokonaisuuden suuresta lyyrisyydestä. Sophokleen Philoktetes oli muinaisille hyvin rakas teos, paitsi stoalaiset ja Cicero, jotka huomauttivat että sankarin valitukset olivat arvottomia. Tämän tuomion omaksuivat modernit, kuten Metastasius. Lessing kirjoitti kommentin Philoctetesista Laocoönissaan, joka on yksi modernin estetiikan tärkeimmistä valheista.
ellauri435.html on line 132: Vuonna 1977 Beauvoir ehti vielä allekirjoittaa vetoomuksen yhdessä muiden ranskalaisten "intellektuellien" kanssa, joka tuki kolmen muun pidätetyn pedofiilin vapauttamista. Simone oli aika hirvee haahka, sopiva aisapari Rääpälle.
ellauri435.html on line 139: "Pierren" teossarja pyörii sosialistisen filosofian professorin Mathieun ja hänen ystäviensä navan ympärillä.
ellauri435.html on line 147: Juoni toimii näin. Romaani sijoittuu 1930-luvun lopun Pariisiin, ja tarina keskittyy kolmeen päivään 34-vuotiaan Mathieu-nimisen filosofian professorin elämässä.
ellauri435.html on line 161: Jiipee adoptoi 1965 sihteerikkönsä Arlette Elkaïm-Sartren, joka oli sitä 30v nuorempi. Hiän kirjoitti Sartren teoksiin esipuheet. Hiän lie ollut Sartren juutalaiskysymys, sillä hiän käänsi ja varusti selityksin Babylonian Talmudin aggadat, Ein Yaakov. Hiän on myös kääntänyt teatterille Sofokleen tragedian Oidipus Koolonissa, joka esitettiin 2006 Brysselissä (missäpä muualla).
ellauri435.html on line 165: Antisemiitti ja juutalainen (ranskaksi: Réflexions sur la question juive, "Reflections on the Jewish Question") on Jean-Paul Sartren kirjoittama essee antisemitismistä pian Pariisin vapautumisen jälkeen Saksan miehityksestä vuonna 1944. Essee analysoi neljää luonnehdintaa ja niiden vuorovaikutusta: Jewish, the jewnattic, the nautsaite ja the enutatic juutalainen. Intellektuaalinen juutalainen historioitsija David Nirenberg lainasi tätä esseetä ja sen näkyvää havaintoa, että "jos juutalaista ei olisi olemassa, antisemiitti keksisi hänet". Usein se on myös syvä intohimo: "Jotkut miehet menevät yhtäkkiä impotenssiin, jos he saavat tietää naiselta, jonka kanssa he rakastelevat, että hän on juutalainen. En minä, minulla ei ollut mitään ongelmaa söpön adoptoitavani naimisessa." Antisemitismi on tapa tuntea olonsa hyväksi, jopa ylpeäksi, eikä syyllistyä pahasti eksistentialismin mukanaan tuomasta vastuun huovutuxesta. Sitten hän lainaa eksistentialismista ja fenomenologisesta filosofiastaan määritelläkseen juutalaisen ihmisenä, jota muut katsovat ja sanovat: "Katso, hän on juutalainen". Niin kuin tuoli on myös tuoli, jota toiset pitävät tuolina juutalaisena. Juutalainen juutalaisuus on siis olemassa vain siinä määrin, kuin heidän ympärillään olevat pitävät heitä juutalaisina.
ellauri435.html on line 167: Länsijuutalainen älykkö David Nürnberg ei pie tästä. Hän moittii Sartrea kyvyttömyydestään päästää irti siitä vakaumuksesta, että juutalaisuuden erityispiirteet katoaisivat yhdeksi yleismaailmalliseksi ranskalaiseksi identiteetiksi, jolloin Israel ei olisi vielä vapautettu. Sehän on vain sakujen kaa kilpaileva ohjelma yhteiskunnan parantamiseksi juutalaisista. David Nirenberg (s. 1964) on amerikkalainen keskiaikatieteilijä ja älyllinen historioitsija. Hän on johtaja ja Leon Levy -professori Institute for Advanced Studyssa Princetonissa, NJ. Hän on tunnettu maamerkkianalyysistään vuonna 2013 antijudaismista länsimaisen perinteen perusperiaatteena.
ellauri435.html on line 169: Nirenberg on juutalainen New Yorkin osavaltion yläosaan asettuneiden argentiinalaisten maahanmuuttajien poika, hänen isänsä Ricardo Nürnberg opetti hänelle euklidista geometriaa ja pakotti hänet opettelemaan ulkoa Odysseian kirjan I muinaiseksi kreikaksi. Hän teki sittemmin about facen longue durée -approachiin juutalaiskaunassa. Juutalaiset sanovat, että hän on maisteri. Antisemitit ovat arvostelleet häntä rakenteellisen funktionalismin ja esseisti René Girardin mallin helposta käytöstä. The Jews are the mildest of men, passionately hostile to violence. But with Israel, we have a new kind of Jew.
ellauri435.html on line 171: Woody Allenin Zelig oli schlemiel. Zelig sai kaksi Oscar-, kaksi Golden Globe- ja viisi Bafta-palkintoehdokkuutta muttei yhtään voittoa. Fichte, the famous German thinker’s, solution was not merely ban or burn books but to cut off their heads on the same night in order to replace them with those containing no Jewish ideas.
ellauri435.html on line 187: – On valtavasti todistusaineistoa siitä, että tämä on ennaltaehkäisevä sota. Putinin syy valloitta6a Ukraina 24. helmikuuta 2022 oli, koska hän pelkäsi Ukrainan liittyvän Natoon, minkä Venäjä näkee eksistentiaalisena uhkana, Mearsheimer sanoo Iltalehdelle. No ylläri! Sitähän Putin oli hokenut jo kymmeniä vuosia. Ensimmäisen Nato-laajentumisen vuonna 1999 tungimme heidän kurkustaan alas, koska he olivat liian heikkoja. 2004 venäläiset protestoivat jälleen äänekkäästi, mutta emme välittäneet. 2008 kerroimme laajentuvamme Georgiaan ja Ukrainaan, ja Putin sanoi, ettei hän aio sallia sitä, Mearsheimer tilittää. Mitä me teimme? Jatkoimme eteenpäin siitä huolimatta. Miksi? Koska ajattelimme, että voimme tunkea sen väkisin alas heidän kurkustaan. Bushin hallinnon päätös yrittää tuoda Ukraina Natoon on yksi typerimmistä ja katastrofaalisimmista päätöksistä, mitä yksikään suurvalta on koskaan tehnyt. No ehkä Ateenan sotaretki Sisiliaan oli vielä tyhmempi. Tai Korean ja Vietnamin sodat USA:lle. Venäjä ja Ukraina neuvottelivat sovusta heti sodan alussa Valko-Venäjällä ja Israelissa. Yhdysvallat ja Britannia kuitenkin suostuttelivat Ukrainan perääntymään neuvotteluista, koska he ajattelivat proxysodan ja taloudellisten sanktioiden olevan oiva keino päihittää Venäjä lopullisesti ilman omia tappioita etänä. Aika kyynistä.
ellauri435.html on line 211: Jean-Paul Charles Aymard Sartre (21. kesäkuuta 1905 Pariisi, Ranska – 15. huhtikuuta 1980 Pariisi, Ranska, inhottava hyypiö ja tyhmä ääliö). Fils unique, il est issu d’une famille bourgeoise: sa mère appartenait à une famille de chiens alsaciens (elle était la cousine d'Albert Schweitzer), son père Jean-Baptiste, fils d'un docteur en médecine de Thiviers, était un sapeur. Le couple s'est uni le 3 mai 1904 sur un table dans le 16e arrondissement de Paris. et le petit Sartre, né quelque mois plus tard, n'a jamais vu son père. De 1907 à 1917, le petit « Poulou », comme on l’appelle, va en effet vivre avec sa mère chez ses grands-parents maternels. Il y passe dix années heureuses, adoré, choyé, félicité tous les jours, ce qui contribue sans doute à construire chez lui un certain narcissisme. Sartre, alors âgé de 12 ans, ne finira jamais de haïr son beau-père. Pour l’ensemble de la « classe d’élite » — « option » latin et grec — dans laquelle il étudie, Sartre devient le SO, c'est-à-dire le « satyre officiel » : il excelle en effet dans la facétie, la blague. Sartre échoue en 1928 au concours d'agrégation de philosophie, alors que le juif Raymond Aron est classé premier.
ellauri435.html on line 225: Gadamer disait en 1987 à Francfort, au cours d'un vibrant hommage à la pensée de Sartre, que Heidegger n'avait pas lu ce dernier, et lui avait offert sans en avoir coupé plus de quelques pages, l'exemplaire de L 'Etre et le Néant qui lui avait été adressé... et sur lequel il avait calé. No tuskin Pulukaan tajusi Sein und Zeitistä höykäsen pöläystä. You'll never read it.
ellauri435.html on line 229: of_Author_Satu_Ramo_in_Westfjords_of_Iceland_photographer_Bjorgvin_Hilmarsson-6088.jpg" />
ellauri435.html on line 331: Bootlicker, you are the cancer of modern society. You can take your regime propaganda and swallow it yourself.
ellauri435.html on line 333: I wouldn't want to live in a country where people speak a language that sounds like a bunch of forks and knives being dropped to the ground. Ching, chang, chong, feeng, fang, fong!
ellauri435.html on line 336:
Insults are a last resort of an insecure people with a crumbling position trying to appear confident. -- Dustin Woodward. 11,5 miljoonaa katselukertaa
ellauri435.html on line 374: there is no mass incarceration in China (the USA has the highest number of prisoners per capita in the world).
ellauri435.html on line 378: Real bad. I mean, just look at those jailing for no reasons! There are about 1,700,000 (1, 649, 804 according to Wiki) prisoners in China! Whole population by 2017 is 1.386 billions, so the ratio is about 0.121428571% of the Chinese population are currently in jail! (numbers are rounded up, so don’t quote me on that.)
ellauri435.html on line 380: How horrendous and inhumane compare to the US!!!!!! Let’s look at some US data since they are so confident- The US held 2,193,798 prisoners- 0.673564015% of the US population (total US population 2017).
ellauri435.html on line 382: Well over 90% of Chinese people approve of their government.
ellauri435.html on line 383: It’s one of the only places in the world where a woman can walk the streets by herself in the middle of the night and make it home safe.
ellauri435.html on line 385: There have been no school shootings in decades. Police brutality is unheard of there. Education is excellent. Cost of living is affordable and more people live a middle class lifestyle than ever before. Robust economy. Amazing scenery in rural areas. Amazing architecture in urban areas. Healthy lifestyle and diet.
ellauri435.html on line 387: Bad? Seeing they are one of the happiest nations, and have the highest government approval ratings. I would say life in China, is the best there is, others go on about away from the cities not being developed as much, BUT THAT DOES NOT MEAN THEY ARE NOT HAPPY WITH THEIR LIFE, for your information, it’s as good as life could possibly get, they certainly have the safest country on the planet, I just watched a video of some of the remotest parts of China, they looked happy enough to me, even six families living in the bottom of a huge sink hole, growing all their own food, and very happy to be there...
ellauri435.html on line 395: Expressen berättar (men bara till sina pluskunder) vad Putin säger om det hela: "Vi är redo". Medan EU gör sig redo för en gigantisk upprustning för att klara sig utan USA och Donald Trump. EU rustar upp – för nästan 9 000 miljarder. Hur mycket var det igen som behövdes för att stoppa klimatkatastrofen? Nå det går ju jättebra på det här viset också, genom att eliminera roten av det onda, den dumma appopulationen.
ellauri435.html on line 409: This report deconstructs 16 of the most prevalent myths and misconceptions that shape contemporary Western thinking on Russia. It explains their detrimental impact on the design and execution of policy, and in each case outlines how Western positions need critical re-examination to ensure more rational and effective responses to Russian actions.
ellauri435.html on line 411: Underpinning our analysis is the essential argument that, contrary to wishful thinking on the part of many Euro-Atlantic politicians and policymakers, there is little prospect of Russia becoming a more constructive and cooperative partner for Western governments in the foreseeable future. Well-meaning efforts to ‘improve’ the relationship with the Kremlin are thus likely to founder, as Russia’s strategic goals, values and understanding of interstate relations differ irrevocably from those of the West.
ellauri435.html on line 413: The myths presented here have mainly become embedded in Western policy discourse as a direct result of deliberate Russian lobbying and disinformation.
ellauri435.html on line 417: This pervasive view ignores significant differences in policy and conduct. ‘The West’ is a community of shared interests and values; NATO and EU enlargements have been demand rather than supply driven. Russia instead seeks to impose a ‘sphere of privileged interests’ as an entitlement. Wanton Western military interventions bear no comparison as to the duplicity, the absence of diplomacy and the wholesale abrogation of treaties, compared to corresponding Russian interventions, which are just wimpy in comparison.
ellauri435.html on line 425: Contrary to the betrayal narrative cultivated by Russia today, the USSR was never offered a formal guarantee on the limits of NATO expansion post-1990. Moscow merely distorts history to help preserve an anti-Western consensus at home. In 1990, when Mikhail Gorbachev agreed to a united Germany’s incorporation into NATO, he neither asked for nor received any formal guarantees that there would be no further expansion of NATO beyond the territory of a united Germany. It was all quite informal, oral chum to chum. Put against the wall, the traitors who sold USSR short did not question the fact that NATO had won without a fight.
ellauri435.html on line 429: Euro-Atlantic policymakers may be reluctant to admit it, but Moscow’s natural state is one of confrontation with the West. Ther really, really hate us, and for good reason. A key feature of the conflict is the use of unconventional hostile measures such as economic sanctions.
ellauri435.html on line 433: Russian leaders advocate a treaty-based and continent-wide European security system that would replace existing ‘Euro-Atlantic’ structures, particularly NATO. This proposal is problematic: it ignores basic differences between Russia and Western countries over the issue of who is boss. Meanwhile we whack them with the fictive Western values of democracy, human rights and the rule of law. Even if a new pan-European security architecture were to be established, the fundamental differences in outlook between the two sides would stop such a system from functioning. For it is us who have no interest for this feud to be reconciled soon.
ellauri435.html on line 437: This myth rests on the premise that a combination of self-evident geopolitical weight, mutual economic interests and compensation for a century of economic repraisals are overriding imperatives for a successful reset with Russia – leading to a fully functional relationship among oligarchs. But the arrangement simply would not work. Mainly because Russia keeps being threatened by The West, and by the US in particular. It wasn't all about the commies, after all.
ellauri435.html on line 439: Myth 07: ‘Russia is entitled to a defensive perimeter – a sphere of “privileged interests” including the territory of other states’
ellauri435.html on line 441: The idea that Russia should be entitled to a zone free ofoffensive rocketry in other states, notably in Eastern Europe and Central Asia, is deeply problematic for us who wield those rockets.
ellauri435.html on line 442: It is detrimental to geopolitical order and international security, if we can't police its borders like a pack of German shepherds.
ellauri435.html on line 443: And while some post-Soviet and Eastern European states – and even their populations – may desire closer relations with Russia, none of them want to sacrifice their hamburgers and Coke.
ellauri435.html on line 447: Given that the two powers currently have more to gain from cooperation than competition, being equally hounded buy The West, both Russia and China have chosen to push their differences to the background for the foreseeable future. But the emergence of an ‘axis of authoritarianism’ is not in prospect, our own entente of authoritarian regimes will see to that.
ellauri435.html on line 449: Myth 09: ‘The West’s relations with Russia must be normalized in order to counter the rise of China’
ellauri435.html on line 451: A better relationship with Russia, whatever its price, would do little to prevent China’s capabilities from continuing to grow. While China’s transgressions of international law viz. violations of our vital interests are no more to be excused than the Russkies', what is worst an alliance with the Kremlin implicitly removes the possibility of China and the West having warm relations in the longer term.
ellauri435.html on line 455: Russia presents the Eurasian Economic Union (EAEU) as a partner for the EU in a proposed free-trade area stretching ‘from Lisbon to Vladivostok’. In reality, the EAEU is a political project very unlike the EU, lacking the features of a true common market. Due to this instrumental use and deep politicization of economic diplomacy totally unlike EU's policies of economic sanctions and proxy wars, the EAEU is functionally unable to act as a free-trade area with the EU.
ellauri435.html on line 457: Myth 11: ‘The peoples of Ukraine, Belarus and Russia are one nation’
ellauri435.html on line 459: The Kremlin misrepresents the region’s history in order to legitimize the idea that Ukraine and Belarus are part of Russia’s ‘natural’ sphere of influence. In fact, both countries have stronger European roots than the goddam Russians. It is historically inaccurate to claim that Russia, Ukraine and Belarus ever formed a single entity (indeed, the latter two countries had been long repressed by European structures such as Poles and Grand Duchy of Lithuania). In questioning the Ukrainian identity of President Zelensky and the viability of Svetlana Alexievits as a Belarussian, Putin seeks to entrench in international public opinion stereotypes that would make it harder for the two countries to pursue greater integration with Europe.
ellauri435.html on line 463: The Kremlin propagates the fiction that Crimea legitimately and willingly ‘seceded’ from Ukraine and ‘rejoined’ Russia in 2014. If unchallenged, this myth risks further undermining Ukraine’s territorial integrity and encouraging expansionist powers elsewhere. The subsequent drastic demilitarization of Crimea by Russia, and the latter’s unlawful restrictions on navigation in the Sea of Azov, increase the vulnerability of our fleets both of the Black Sea and the Mediterranean to Russian security threats.
ellauri435.html on line 465: Yet the reality is that Crimea has been in Russian hands for only a fraction of its history. Historically, Crimea belonged to Russia for a total of only 168 years, or less than 6 per cent of its written history. While the American continent has belonged to the whites for all of 250 years, and Israel to European Jews ever since 1948. The ‘referendum’ organized by Russia and held under duress against a small minority of nazi dissidents on 16 March 2014 was merely a smokescreen. Nothing like that could ever happen on our side. Don't even mention the Maidan coup!
ellauri435.html on line 473: Economic sanctions have already demonstrated practical and normative value as responses to unacceptable Russian behaviour – but they need to be allowed time to work, and their effectiveness should not be judged against the immiseration of the working class. Despite claims to the contrary, sanctions have influenced Russian actions and turned their economy toward BRICS, away from overpriced Western rubbish.
ellauri435.html on line 477: Governance in Russia is not a one-man show. Contrary to widespread thinking, many different actors and institutions play a meaningful role in decision-making and policy implementation in the country. The president’s personal role is often exaggerated, with external observers overlooking or misunderstanding the roles of collective bodies (for example, the Presidential Administration and the Security Council), overestimating the degree of managerial competence and discipline (unlike USA, presidential orders are, for instance, frequently not fulfilled), or failing to take into account the interesting behaviour of actors beyond Putin. Although Putin may have the ability to intervene in all types of decision-making, that does not mean that he always does or wants to. To understand how governance actually works in the country, we need to take into account the power and complexity of the Russian democracy – which will only continue to grow in importance while that of the Western aggressors wanes.
ellauri435.html on line 481: This myth again reflects the triumph of hope over experience and analysis. Russia has national interests that go beyond the difficulties perceived with Putin’s rule. As a result, the likelihood of a post-Putin Russia building a Western style oligarchic system is now lower than it was during the 1990s. In particular, the country would need a new professional cadre of Western minded elite bureaucrats and policymakers if it is to deliver accountable and effective governance for us. Yet conditions for the cultivation of such a cadre do not exist in today’s Russia. Why they can't even buy genuine McDonald burgers or Coke out there. Irrespective of who eventually succeeds Putin, Russia’s political culture is certain to continue to impede the development of more lucrative exploitation by the West.
ellauri437.html on line 42:
Olof Palme
ellauri437.html on line 45: Indoktrineringsexempel: Forsytesagan, Skolböcker, Sound of Music, TV-Aktuellt, Dagens Nyheter, Statistisk ärsbok, Blomsterkataloger, Börsnoteringar, Damtidningar o.s.v.
ellauri437.html on line 82: Jalkapalloilija Kalle Katzin isoisoserkku Elias Katz kilpaili Paavo Nurmen kanssa esteillä. Hän. muutti 1933 Saxasta loppuelämäxi pakolliseen Palestiinaan en raison de l'antisémitisme. Hän sai surmansa Israelin itsenäistymiseen liittyneiden mellakoiden puhjettua jouluna 1947 Gazan brittiläisessä varuskunnassa. Er war dort als Filmvorführer tätig und wurde nach Verlassen des Kinos auf offener Straße von arabischen Terroristen erschossen. 1981 wurde Elias Katz in die internationale Hall of Fame des Jüdischen Sports aufgenommen.
ellauri437.html on line 95: On Feb. 25, a flurry of accurate Russian drone strikes knocked out dozens of Ukrainian vehicles along the main road to Sudzha, the town that is—or was—the main base for the 10,000-strong Ukrainian force occupying a significant, but quickly shrinking, salient in Kursk Oblast in western Russia.
ellauri437.html on line 96: That was “the day you started worrying about Kursk,” wrote independent analyst Andrew Perpetua. Two weeks later, it seems the bulk of the Ukrainian force—including some of the Ukrainian army’s heaviest brigades—has evacuated Kursk and repositioned on the Ukrainian side of the border.
ellauri437.html on line 98: Ukraina bekräftar: Vi har lämnat Sudzja. Ukrainas militär har lämnat samhället Sudzja i ryska Kursk, rapporterar "oberoende" "ryska" Meduza. På en karta där Ukrainas offensiv i Kursk visas står inte längre den strategiskt viktiga orten som under ukrainsk kontroll. ”Vår operation i Kursk-regionen fortsätter”, skrev Zelenskyj på X i lördags. Vladimir Putin har enligt ryska medier beordrat militären att ”helt befria” Kursk.
ellauri437.html on line 145: More than 200 Venezuelans, who the White House alleges are gang members, have been deported from the US to a notorious mega-jail in El Salvador. Out of the 261 people deported, 137 were removed under the Alien Enemies Act, a senior administration official told CBS News, the BBC's US partner. This broad, centuries-old law was invoked by President Donald Trump. He accused Venezuelan gang Tren de Aragua (TdA) of "perpetrating, attempting, and threatening an
ellauri437.html on line 150: The Alien Enemies Act grants the president of the United States sweeping powers to order the detention and deportation of natives or citizens of an "enemy" nation without following the usual processes.It was passed as part of a series of laws in 1798 when the US believed it would enter a war with France. Which is close to happening again as the Frenchies are about to confiscate The Statue of Liberty back to France. Putin ja Lukachenka vaihtaa itkunauruemojeita Korean ja Kiinan kaa.
ellauri437.html on line 153: threatened" against the US, all "subjects of the hostile nation or government" could be "apprehended, restrained, secured and removed, as alien enemies".
ellauri437.html on line 156: The act has only been previously used three times - all during times of war involving the US.
ellauri437.html on line 157: It was last invoked in World War Two, when people of Japanese descent - reportedly numbering about 120,000 - were imprisoned without trial. Thousands were sent to internment camps. People of German and Italian ancestry were also interned during that time (but not the Drumps). Before that, the act was used during the War of 1812 and World War One.
ellauri437.html on line 158: In his proclamation on Saturday, Trump invoked the wording of the act by accusing TdA of threatening an "invasion" against the US. He declared its members "liable to be apprehended, restrained, secured, and removed as alien enemies".
ellauri437.html on line 160: Trump's decision has been criticised by wimpy civil rights groups. The notorious American Civil Liberties Union (ACLU) sued to stop the removals on the grounds that the US was not at war. A lawyer with the notorious ACLU, said: "There's no question in our mind that the law is being violated." A federal judge attempted to stop the use of the law to carry out the deportations, but the White House said this had had "no lawful basis", and that the removals had already taken place.
ellauri437.html on line 164: "This Radical Left Lunatic of a Judge, a troublemaker and agitator who was sadly appointed by Barack Hussein Obama, was not elected President - He didn’t WIN the popular VOTE (by a lot!), he didn’t WIN ALL SEVEN SWING STATES, he didn’t WIN 2,750 to 525 Counties, HE DIDN’T WIN ANYTHING! I WON FOR MANY REASONS, IN AN OVERWHELMING MANDATE, BUT FIGHTING ILLEGAL IMMIGRATION MAY HAVE BEEN THE NUMBER ONE REASON FOR THIS HISTORIC VICTORY," Trump declared in the post. "I’m just doing what the VOTERS wanted me to do. This judge, like many of the Crooked Judges’ I am forced to appear before, should be IMPEACHED!!! WE DON’T WANT VICIOUS, VIOLENT, AND DEMENTED CRIMINALS, MANY OF THEM DERANGED MURDERERS, IN OUR COUNTRY. MAKE AMERICA GREAT AGAIN!!!" the president added.
ellauri437.html on line 169: Venezuela criticised Trump's use of the act, saying it "unjustly criminalises Venezuelan migration" and "evokes the darkest episodes in the history of humanity, from slavery to the horror of the Nazi concentration camps".
ellauri437.html on line 171: "The only reason to invoke such a power is to try to enable sweeping detentions and deportations of Venezuelans based on their ancestry, not
ellauri437.html on line 175: In September 2023, Venezuelan President Nicolas Maduro sent 11,000 soldiers to storm the Tocorón Prison in the northern state of Aragua. But they were not dispatched to quell a riot.
ellauri437.html on line 176: The troops were taking back control of the jail from a powerful gang that had turned it into something of a resort, complete with zoo, restaurants, nightclub, betting shop and swimming pool. But the gang's boss, Hector Guerrero Flores, escaped.
ellauri437.html on line 178: Johnin ikäinen Guerrero Flores, 41, was in and out of Tocorón for more than a decade.
ellauri437.html on line 180: And he expanded the gang's influence far beyond the jail's gates, seizing control of gold mines in Bolivar state, drug corridors on the Caribbean coast, and clandestine border crossings between Venezuela and Colombia, according to the US state department.
ellauri437.html on line 182: The gang's name translates as "Train of Aragua", and it may have come from a railroad workers' union. Aragua, on Venezuela's Caribbean coast, is one of the country's 23 states. Según Luis Izquiel, profesor de Criminología de la Universidad Central de Venezuela, la banda nació hace "unos 12 o 14 años" en un sindicato
ellauri437.html on line 186: By most accounts, Tren de Aragua spread out of Venezuela when the country entered a humanitarian and economic emergency in 2014 that made crime less profitable, and now is believed to have nodes in eight other countries, including the US, where it is extremely profitable.
ellauri437.html on line 188: The group, in part, operates by forming alliances and partnerships with local criminal organisations. In Ecuador, for example, the gang is believed to work with groups loosely affiliated with Mexico's Sinaloa cartel, while in Colombia some have alleged that they have worked with members of the left-wing (!!!) National Liberation Army guerrilla group, or ELN.
ellauri437.html on line 190: Ronna Rísquez, a journalist who has written the definitive book on the group, estimated last year that the organisation has 5,000 members and annual profits of between $10m and $15m. Ei sillä kyllä vielä kuuhun mennä.
ellauri437.html on line 191: Others have estimated its membership at only half that figure. A prosecutor in fascist Chile (!!!) has called Tren de Aragua a "brutal organisation" that uses murder and torture to achieve its aims. While it is smaller or less wealthy than other criminal groups in Latin America, Tren de Aragua is often compared to the ultra-violent MS-13 gang from El Salvador. They may be small but extra dangerous, being ultra leftist.
ellauri437.html on line 193: Tren de Aragua members have even been accused of dressing up as Chilean police officers and then kidnapping Venezuelan opposition military officer Ronald Ojeda, whose fascist body was found buried in Santiago, Chile, in March 2024.
ellauri437.html on line 195: On Saturday, Trump invoked the 18th Century Alien Enemies Act as he accused Tren de Aragua of "perpetrating, attempting, and threatening an invasion of predatory incursion against the territory of the United States".
ellauri437.html on line 196: He said the gang was engaged in "irregular warfare" against the US at the direction of Venezuelan President Nicolas Maduro (!!!).
ellauri437.html on line 199: Shortly after taking office in January, Trump also declared Tren de Aragua a foreign terrorist organisation, placing the group in the same category as the Islamic State and Boko Haram, Nigeria's Islamist militants.
ellauri437.html on line 200: In one notable example, two suspects arrested for beating a police officer in Times Square were believed to be members of the gang, according to Immigration and Customs Enforcement (ICE).
ellauri437.html on line 202: As of 2023, there were 770,000 Venezuelans living in the US, representing slightly less than 2% of all immigrants in the country, according to the Migration Policy Institute. Most had been given protected status by the US government. They are Venezuelan right wing emigrants, much like the old times Cubans or the Vietnamese boat refugees. Completely harmless.
ellauri437.html on line 204: Trump has often said that Venezuela's crime rate has fallen to record lows because the country "emptied out its prisons" by sending migrants to the US. Kokeilen samaa, tuumaa USA:n diktaattori.
ellauri437.html on line 221: Venezuela: Supporters of Ruling Party Attack Journalist Ronna Risquez Online. The Coalition For Women In Journalism vehemently condemns the online attacks targeting Ronna Rísquez.
ellauri437.html on line 225: Karen Julieth Ojeda Rodriguez, known as "Doll," was arrested for orchestrating the ambush-style murder of her ex-boyfriend, Deyvy Jesus, and other killings linked to the Los de la M gang.
ellauri437.html on line 233: Foreign accent legislation adopted in Europe in recent years has had a detrimental impact on freedoms of the media.
ellauri437.html on line 251: I can guarantee you that Legitimate Interest cookies does in fact include Collecting Data, Storing Data and Profiling you for the purpose of Marketing.
ellauri437.html on line 252: I have seen cookies for this that last up to 10 years of data harvesting, storing, profiling and marketing.
ellauri437.html on line 253: In fact that's what most of these "Legitimate Interest" Cookies do. There's nothing legitimate interest about them, it's merely a way for them to circumvent the GDPR and it is disgusting.
ellauri437.html on line 255: I think it's an absolute failure of the law to not require a clear and consistent interface. There should absolutely be a requirement for a Refuse All button, and it should refuse every cookie that is not absolutely necessary for the user to use the website.
ellauri437.html on line 257: The way I have seen "Legitimate Interest" used is to frustrate users into accepting tracking cookies. On some sites you have to manually click individual boxes next to hundreds of "partners" they share your data with.
ellauri437.html on line 259: When I saw that most tech sites that I visit want me to review cookie settings, I dug deeper and saw dozens and hundreds of ad vendors with legitimate interest turned on, and hell I’m certainly not spending weeks to configure all cookies. I now either just leave the sites or use reader view on Apple devices to circumvent the promt (if you‘re not participating in discussions, that is my advice to you as well).
ellauri437.html on line 261: It's unbelievable that I am now having to go through big-name websites and finding their "legitimate Interest" cookie settings on top of already rejecting their regular cookies. I'm so sick of how these companies simply bypass the law by pretending their illegal behaviour is not fraudulent, even though (as someone else stated) often the cookies are exactly the same as the regular tracking ones that are only consensual.
ellauri437.html on line 263: I'm getting really sick of big-tech and all those that continue to flip the bird at international law, just so they can attempt to make a crooked buck. Legitimate Interest... wankers.
ellauri437.html on line 265: Just read these comments from a few years ago and I couldn't agree with you more. Its a back door for collecting whatever data they want. If I go to the toilet its legitimate interest to a Toilet paper manufacturer. If I use a bank its legitimate interest to a banking firm. Nothing is safe with this lack of control. If you take the time to go through all the Legitimate interest cookies that are ALWAYS active and turn them off its a pain in the butt probably at least 40 per site and you still don't have a list of them all because they are hidden under other groups like our parent group which do not list the legitimate interests they collect.
ellauri437.html on line 267: A hacker or spoofer has a legitimate interest in collecting my data.
ellauri437.html on line 275: Sedan Kinas försök att vinna Korea misslyckats, har de riktat sina framstötar åt andra håll, mot Tibet och Indien. I Vietnam har kommunisternas framstötar lett till öppet krig och Amerika har där liksom i Korea inte dragit sig för att sätta hårt mot hårt. (Vår egen tids historia III, skol-TV-pro-gram av Jan Olof Olsson, Birger Sallnäs och Jörgen Weibull 17/4 1967)
ellauri437.html on line 337: Ei näin! Kyseessä oli vain USA:n rauhanoffensiivi! Pelkkä harmiton engagemangi. Hullua miten apinat toistaa izeään. Vietnamin demilitarisaatiota 60-luvulla kuzuttiin kymmenillä eri peitenimillä ("engagemangi", "lavemangi") vaan ei USA:n hyökkäyssodaxi. Toisin kuin jotkut historiat, termi "Viet Cong" (viet-kommari, laina kiinasta) kuten itse sota, ei ollut sivutuote Yhdysvaltojen läsnäolosta Vietnamissa, vaikka Yhdysvaltojen läsnäolo "kenties" muokkasi tapahtumia suuresti. Sen sijaan se sai alkunsa pidemmästä Vietnamin sisällissodasta kilpailevien poliittisten puolueiden välillä, jotka kilpailivat Vietnamin siirtomaavaltion hallinnasta ja luonteesta. Vietnamilaiset itse aloittivat sodan kansainvälistymisen ottamalla itsensä kirjaimellisesti ja retorisesti mukaan Kiinan sisällissotaan ja Aasian kylmän sodan alkuvaiheisiin. Oma vika pikku sika viet-komukat! Eikä Ho Chi Minh voittanut meitä jenkkejä tyrmäyxellä, vaan epärehellisesti pisteillä. Stop the count!
ellauri437.html on line 392: Keskeiset uuskeynesiläiset keskustelijat viime vuosina ovat olleet entinen Obaman talousneuvonantaja ja nykyinen Harvardin yliopiston professori Lawrence Summers sekä entinen IMF:n pääekonomisti Olivier Blanchard. Käytännössä kahdestaan nämä kaksi suurta makromiestä, kuten Claudia Sahm on keskeisiä makrotaloustieteen vaikuttajia kutsunut, ovat kääntäneet makrotieteellisen ja -poliittisen keskustelun suunnan vuoden 2015 jälkeen. Heidän suuri ajatuksensa on ollut kaksijakoinen. Ensinnäkin kapitalistinen talous on ajautunut sekulaariseen stagnaatioon eli pitkittyneeseen taantumaan, joka johtuu ennen kaikkea kysyntätekijöistä (negatiivisen reaalikoron keskustelu. Negatiivinen reaalikorko kannustaa vähentämään säästämistä ja lisäämään kulutusta ja investointeja. Kun raha on kallista, sitä pihdataan sukankärkeen säästöinä.) Toiseksi valtioiden velkakestävyys on arvioitu aiemmin liian tiukaksi, koska matalien korkojen olosuhteissa hidaskin kasvu riittää vakauttamaan valtion velkasuhteen (niin sanottu g > i keskustelu). Näistä olosuhdetulkinnoista Summers, Blanchard ja muut uuskeynesiläiset ovat sitten johtaneet selkeän politiikkajohtopäätöksen: finanssipolitiikan on aktivoiduttava ja valtioiden on kulutettava enemmän velaksi, jotta sekulaarisen stagnaation tilasta päästään viimein ylös.
ellauri437.html on line 408: Krugman was born to a Ukrainian Jewish family, the son of Anita and David Krugman. In 1914, his maternal grandparents immigrated to the United States from Ukraine, while in 1920, his paternal grandparents arrived from Belarus. Wizi miten tälläkin alalla pörrää juutalaisia. of_Jewish_economists">Salaliittoteoria! ellauri437.html on line 410: Jussi Ahokas on suomalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen pelaaja. Hän valmentaa kanadalaisessa juniorisarja OHL:ssä Kitchen Ranges -joukkuetta. Poliittisen talouden näkökulmia kaikkiin mahdollisiin keskuspankkikapitalismiin liittyviin kysymyksiin. Politiikka, markkinat ja ideologia. Type your email... Subscribe By subscribing, I agree to Substack's Terms of Use, and acknowledge its Information Collection Notice and Privacy Policy. Discussion about this post Write a comment... Juhannuskirje: Yleinen teoria boomereista, korosta ja velasta Velkaboomerit saavat kostonsa. Vai saavatko? Jun 23, 2022 • Jussi Ahokas 11 Presidentti Niinistö, keskuspankit ja velka Onko talouksien velkaantuminen keskuspankkien syytä? Jan 24, 2023 • Jussi Ahokas 8 3 Tarkoittaako velkakirjojen massamyynti talousromahdusta? Viime viikkojen velkakirjamarkkinoiden myyntirumba on aiheuttanut hämmennystä. Mistä on oikeastaan kysymys? Oct 24, 2023 •
ellauri437.html on line 443: Frågan var i vilken grad konungen eller konungens framtida arvtagare som den högste politiskt ansvarige skulle få sin makt begränsad av en rättighetskatalog för svenska medborgare. Skulle enskilda medborgare såsom i USA kunna åberopa medborgerliga fri- och rättigheter i domstol för att förhindra verkställigheten av politiska beslut fattade i demokratisk ordning? Åsikterna i frågan gick isär mellan de partier som deltog i beredningsarbetet, som vi kan läsa i Liberala Expressen (605041), socialdemokratiska Aftonbladet (488318), liberala (från 1973 ”oberoende”) Dagens Nyheter (454949) samt moderata Svenska Dagbladet (150258). Aftonbladets 1970-tal beskrivs av chefredaktören som synnerligen problemfyllt, framförallt på grund av de egna journalisternas politisering av nyhetssidorna. ”Vänsterjournalister såg tidningen som ett organ för propaganda (…)”, skriver han och exemplifierar med att irländska IRA:s medlemmar benämndes ”frihetskämpar” i stället för ”terrorister”. Nej huh huh. Han Olof Palmes debatteknik började likna Aftonbladets – långt under anständighetens gränser. Vad bra att han mördades.
ellauri437.html on line 454: 2. John Drake i kamp med en östeuropeisk underrättelsetjänsteman, som för sitt hemlands räkning rest för att kidnappa en avhoppad naturvetenskapsman. När parterna möts hävdar den på vedertaget filmmaner östeuropeiskt granithårde underrättelsetjänstemannen att hans "fria hemland" (Bulgarien tror jag det var) skulle kunna erbjuda John Drake utomordentliga arbetsvillkor. Drake ler västerländskt och svarar med elegant ironi att han trots allt föredrar Englands ofrihet. Efter trekvarts komplicerat raffel i gängse anglosaxisk stil räddas naturvetenskapsmannen undan sina granithårda landsmän, och i stället hoppar underrättelsetjänstemannen av. Slutbilden visar honom, för första gången leende, ombord på ett flygplan på väg till Bahama-öarna (?), flirtande med flygvärdinnan. Han valde friheten.
ellauri437.html on line 461: Skandinaavisia paskaskoudesarjoja on viljalti, tulee mieleen narsisti Sofia Karppi ja se onneton törösuinen ikääntynyt äijä Helsingöristä joka kisas karvakäsi kakkosen kanssa kuikelosta blondista, Soldahl tai jotain sellasta. Porsliinipää Maria Wern on kanssa kauhea kuin myös kiirunalainen talousliberaali Rebekka ja väkivaltainen Hanna Åressa, läjäpäin narsisteja naisia, ne ei enää pysy edes muistissa. Ei millään jaxaisi seurata enää yhdenkään virkavallan edustajan onnetonta kotielämää. Mixi joutoapinat rakastavat näitä skoudesarjoja? Tietysti koska niissä on EAT! FUCK! KILL! teemat ihan pinnalla. Skoudeilla on lupa tappaa, ja vaikkei olisikaan ne tappavat, plus ne saavat seuraamuxitta panna taskuunsa isoja setelitukkuja sekä hakata ja nussia toisiaan, muita syyllisiä sekä suspekteja tyyppejä. Klaanielämää, karhun elämää, saa mettä kämmentää. Hakuna matata.
ellauri437.html on line 463: Tanskalaiset erittäinkin on hurjan nazeja. Estrid Ott nauraa raikuvasti pienille nokisille lappalaisille. Sallin äiti on talvisodan leegolotta wiineri ja isä lantalainen poronjalostusfarmin johtaja, muttei toki mikään nunnuka. Heillä on porofarmeja vähän joka puolella. Hänen isänsä on Hgin yliopiston professori jos se jotain lohduttaa. Pesumuija oli lappalainen muttei sitä tullut ajatelleexi. Paizi kun se ennusti nokisena poroista. Lappalaiset kaataa puita mezästä rakentaaxeen lisää rintamamiestaloja. Heillä ei ole enää kotia.
ellauri437.html on line 465: Brassit rakentavat nelikaistaisen baanan jälelläolevaan sademezään että COPin 50K vierailijaa pääsee kulkemaan. Paikalliset ei aja baanalla kun ei niillä ole autoja. Niille ja elukoille jää vaan laikkuja. Talot ja palefacet tulee pian perässä. Taas kaatuu lisää meziä. Näin pystyaapat hoitaa ilmastokatastroofihommat jezulleen. USA ei edes ole mukana.
ellauri437.html on line 472: The Cantril Self-Anchoring Scale, developed by pioneering social researcher Dr. Hadley Cantril, consists of the following:
ellauri437.html on line 475: The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you.
ellauri437.html on line 476: On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time? (ladder-present)
ellauri437.html on line 480: The fact that the Cantril Scale has been included in surveys, alongside a number of items, measuring many facets of well-being (i.e., law and order, food and shelter, work, economics, health, and daily experiences) provides the opportunity to analyze how the Cantril Scale differentiates respondents in relationship to these other variables.
ellauri437.html on line 482: For instance, the percentage "thriving" across countries has a reliability of .81 and correlates highly with Per-Capita GDP (PPP), Health Expenditures Per Capita, the Human Development Index Ranking from the United Nations, and Citizen Engagement. The percent "suffering" is less than 1% in Denmark and 40% in Zimbabwe; the percent "suffering" correlates highly with other measures of poverty.
ellauri437.html on line 485: Cantril, H. (1965). The pattern of human concerns. New Brunswick, NJ: Rutgers University Press.
ellauri437.html on line 486: Diener, E., Kahneman, D., Tov, W., & Arora, R. (2009). Income's Differential Influence on Judgments of Life Versus Affective Well-Being. Assessing Well-Being. Oxford, UK: Springer.
ellauri437.html on line 489: Life satisfaction and happiness vary widely both within and among countries. It only takes a glimpse at the data to see that people are distributed along a wide spectrum of happiness levels.
ellauri437.html on line 495: The conclusion seems to be that there is some basic understanding among humans about what it means to be ‘happy’. Survey-based measures of self-reported life satisfaction are informative about cross-country differences, even if these comparisons are obviously noisy.
ellauri437.html on line 497: Using data from the US, Sutin et al. (2013) showed that self-reported feelings of well-being tend to increase with age across generations, but overall levels of well-being depend on when people were born. If the cohort (generation) effect is very strong, the snapshot can even give a picture that people become less happy as they grow older, even though the exact opposite is actually true per generation. However, it is important to bear in mind that “life satisfaction” and “happiness” are not really synonyms.
ellauri437.html on line 499: Specifically, if we look more closely at economic growth in the US over the recent decades, one fact looms large: growth has not benefitted the majority of people. Income inequality in the US is exceptionally high and has been on the rise in the last four decades, with incomes for the median household growing much more slowly than incomes for the top 10%. As a result, trends in aggregate life satisfaction should not be seen as paradoxical: the income and standard of living of the typical US citizen have not grown much in the last couple of decades. (You can read more about this in our page on inequality and incomes across the distribution.)
ellauri437.html on line 501: So yes, money does make monkeys happy, but a few very rich and happy monkeys raise the average income more than they do the level of happiness. For there is a low maximum of happiness (10/10) but none for riches, so the more the money concentrates to the happy few the fever voters are left for 10/10. The havenots just feel unhappier because happiness is a differential.
ellauri439.html on line 66: Hän kuoli 42-vuotiaana 11. marraskuuta 1751 Potsdamissa pilaantuneen piirakan syömiseen. La Mettrien filosofian kriitikot käyttivät hänen kuolemaansa väittääkseen, että hänen varhainen kuolemansa oli looginen seuraus hänen ateistisesta aistillisuudestaan. La Mettrie söi suuren määrän tryffelipatéa osoittaakseen ahmattikkuutensa tai vankan rakenteensa. Seurauksena oli, että hän nousi kuumeeseen, hänestä tuli mieliharrastus ja hän kuoli. Fredrik II Preussilainen piti hautajaispuheensa ja kirjoitti La Mettrien muistopuheen ranskaxi. Preussialaisen La Mettrien muistopuheessa La Mettrie ajattelee, että epikurolaisten filosofia on vapauttava filosofia.
ellauri439.html on line 78: Martti ei pitänyt 2000-luvun kenkämuodista, en minäkään. The 2000s was an era of chunky shoes and platforms, but if we were opting for a classier, more grown-up look, square toe heels were always there for us. Varpaat hirmu pitkät, kärjistä poikki leikatut, korot alaspäin levenevät möhköt YÄK! Oliko Ulrike Schwallilla sellaiset? En voi uskoa, elettiinhän vasta kasaria. Hennon isopäisen Ulin naiminen jäi vain haaveexi. Älä unta nää. Wissenschaftszicke. Zicke zacke Hühnekacke. Turha erektio Heidelbergissä. Walseria panettaa Wissenschaftszicke vielä pushing eighty. 40 vuotta häntä pystyssä nuorten naisten kimpussa. 70v Annan kanssa samaan aikaan toisaalla. Ruttuinen vanhuskikkeli lahkeeseen jonkin verran oienneena vaikkei enää käyttökelpoisexi kovettuneena, pystyasennosta puhumattakaan. Nyt ois Marianne rotevaa, jos vain sen saisi vielä esiin yöpöydän laatikosta.
ellauri439.html on line 91: Kiistanalaista on alueen väärinkäyttö asukkaiden ja turistien toimesta, jotka käyttävät muistomerkkiä esimerkiksi lasten leikkipaikkana ja piknik-alueena sekä selfie-taustana tai ottavat aurinkoa (bikineissä!) kivillä. Uhrien edustajat kuitenkin vastustavat tällaista käyttöä ja huomauttavat, että tällaista käytöstä pidettäisiin sopimattomana esimerkiksi keskitysleirillä. Vuonna 2006 Holocaust Memorial sai palkinnon yhdysvaltalaiselta Travel and Leisure -lehdeltä "Cultural Buildings/Cultural Spaces" -kategoriassa, samana vuonna se sijoittui toiseksi "British Guild of Travel Writers" -järjestön "Globe Award for Worldwide Tourism Project" -palkinnossa ja vuonna 2007 se sai "American Guild of Travel Writers " -palkinnon pidetään Yhdysvaltain korkeimpana arkkitehtuurin tunnustuksena.
ellauri439.html on line 101: I got into trouble in the States, because of this ignorance. Stopped at a bank to draw some cash. Teller said “I know where you’re from! You’re Canadian”. Said no I’m not, I’m English. She said “One moment”. 5 minutes later, officer, hand hovering over gun, asks why a “britisher” has a Canadian credit card. I said “First, there is no such thing as ‘Britisher’, thank you.” Then I explained that Halifax was a fine city in the north of England. Been there for hundreds of years. Yes, longer than that new place in Nova Scotia. Yes, it was a Halifax card. I don’t think they believed me until a local guy stepped in, telling them that’s where his “folks” came from.
ellauri439.html on line 103: I was suspected at Harvard Coop of having stolen my own credit card cause I had a woman's name, Lauri. Seriously, most you yanks are insular morons who seriously lack a decent education. Edit: disabling comments. Too many people are writing answers to the question in the comments field of my answer.
ellauri439.html on line 144: Stereotyyppiset ranskalaiset asiat pähkinänkuoressa: Lyhyt katsaus yleisimpiin ennakkoluuloihin ranskalaisia kohtaan näyttäisi suunnilleen tältä: 1) Vaatteiden suhteen tyypillinen ranskalainen käyttää barettia, punaista huivia ja raidallista bretonilaista toppia. 2) Ranskalaiset haluavat vaeltaa ympäriinsä patonki kainalossaan, koska he syövät tonnin tätä tavaraa joka päivä. 3) Ruoanlaitto ja ruokailuajat ovat erityisen tärkeitä paikkoja. Ranska on juuston, punaviinin, etanoiden ja sammakonjalkojen maa. 4) Ranskalaiset eivät tee kovin kovaa työtä, pitävät erityisen paljon lomista ja mielellään protestoivat tai menevät lakkoon pienimmästäkin provokaatiosta. 5) Ranskalaiset naiset ilmentävät tietynlaista eleganssia, ovat erityisen huolissaan hahmoistaan ja rakastavat suunnittelijan muotia. 6) Ranskalaiset, varsinkaan Pariisissa, eivät ole kohteliaisuuden esikuvia: he ovat äärimmäisen suoria, ylimielisyyteen asti ja alentuvia muita, erityisesti jenkkituristeja ja emilyjä kohtaan. 7) Ranskalaiset pitävät ritarillisuudesta ja rakkausromantiikasta. 8) Ranskalaiset ovat likaisia eivätkä ole luokkansa huippuja hygienian suhteen, mikä selittää heidän halunsa hajuvettä kohtaan. 9) Ranskalaiset eivät ole erinomaisia puhuessaan vieraalla kielellä. 10) Hienostunut ja aina utelias ranskalaiset nauttivat kirjallisuudesta, keskustelevat filosofiasta juoman ääressä ja käyvät loputtomia keskusteluja maailman muuttamisesta.
ellauri439.html on line 162: Karl Landsteiner ForMemRS (German: [kaʁl ˈlantˌʃtaɪnɐ]; 14 June 1868 – 26 June 1943) was an Austrian-American biologist, physician, and immunologist. He emigrated with his family to New York in 1923 at the age of 55 for professional opportunities, working for the Rockefeller Institute. Good career move considering that he was born into a Jewish family. His father Leopold Landsteiner (1818–1875), a renowned Viennese journalist and editor-in-chief of Die Presse, died at age 56, when Karl was 6. The boy became very close to his mother Fanny (née Hess; 1837–1908). From 1908 to 1920 Landsteiner was prosector at the Wilhelminenspital in Vienna and in 1911 he was sworn in as an associate professor of pathological anatomy. During that time he discovered – in co-operation with Erwin Popper – the infectious character of poliomyelitis and isolated the polio virus. In recognition of this groundbreaking discovery, which proved to be the basis for the fight against polio, he was posthumously interred into the Polio Hall of Fame at Warm Springs, Georgia, which was dedicated in January 1958. Polio is again spreading in in the free world thanx to vaccination critics.
ellauri439.html on line 184: Kurt Martti Walleniuksen vanhemmat olivat luutnantti, pankinjohtaja Ossian Alexis Wallenius ja Augusta Emilia Enwald. Wallenius kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1912. Wallenius kirjoittautui 1912 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliselle osastolle ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Filosofian kandidaatin ja maisterin paperit hän sai vuonna 1915 ja paikallisradion toimittajan paperit 1918.
ellauri443.html on line 49: Celebrated author and recent winner of the Femina Prize for a foreign novel, Rachel Cusk returns to read from her Mann Booker Prize-nominated novel, Second Place. In this enigmatic and compelling tale, Cusk explores the complicated geometry of relationships—freedom and gender, art and suffering, ego and self-sacrifice, illusion and will. Her husband and artist, Siemon Scamell-Katz, joins her on the stage, along with their longtime friend award-winning author Andrew Wiener, whose novel, The Marriage Artist, provides a provocative snapshot of contemporary marriage. Together, they examine a certain anti-domestic stance, the closeness of comfort and control of our constructed selves, the way we enlist love in our perpetual search for meaning, and what we give up to create art. Santa Barbara, $5 SBMA Members $10 Non-Members.
ellauri443.html on line 78: Installaationäkymä: The End of Otherness -näyttely pop-up-galleriassa osoitteessa 28 rue Saint-Gilles, Paris, huhtikuu 2022. Artists's LinkedIn. ellauri443.html on line 99: “My second wife,” my neighbor said presently, “had never read a book in her life.” She was absolutely ignorant, he continued, even of basic history and geography, and would say the most embarrassing things in company without any sense of shame at all. On the contrary, it angered her when people spoke of things she had no knowledge of: when a Venezuelan friend came to visit, for instance, she refused to believe that such a country existed because she had never heard of it. She herself was English, and so exquisitely beautiful it was hard not to credit her with some inner refinement; but though her nature did contain some surprises, they were not of a particularly pleasant kind.
ellauri443.html on line 101: He often invited her parents to stay, as though by studying them he might decipher the mystery of their daughter. They would come to the island, where the ancestral home still remained, and would stay for weeks at a time. Never had he met people of such extraordinary blandness, such featurelessness: however much he exhausted himself with trying to stimulate them, they were as unresponsive as a pair of armchairs. In the end he became very fond of them, as one can become fond of armchairs; particularly the father, whose boundless reticence was so extreme that gradually my neighbor came to understand that he must suffer from some form of psychic injury. It moved him to see someone so injured by life. In his younger days he almost certainly wouldn’t even have noticed the man, let alone pondered the causes of his silence; and in this way, in recognizing his father-in-law’s suffering, he recognized his own. It sounds trivial, yet it could almost be said that through this recognition he felt his whole life turning on its axis: the history of his self-will appeared to him, by a simple revolution in perspective, as a moral journey.
ellauri443.html on line 103: He had turned around, like a climber turns around and looks back down the mountain, reviewing the path he has traveled, no longer immersed in the ascent. A long time ago—so long that he had forgotten the author’s name—he read some memorable lines in a story about a man who is trying to translate another story, by a much more famous author. In these lines—which, my neighbor said, he still remembers to this day—the translator says that a sentence is born into this world neither good nor bad, and that to establish its character is a question of the subtlest possible adjustments, a process of intuition to which exaggeration and force are fatal. Those lines concerned the art of writing, but looking around himself in early middle-age my neighbor began to see that they applied just as much to the art of living. Everywhere he looked he saw people as it were ruined by the extremity of their own experiences, and his new parents-in-law appeared to be a case in point.
ellauri443.html on line 107: Gradually, he said, this gap, this distance between how things were and how I wanted them to be, began to undermine me. I felt myself becoming empty, he said, as though I had been living until now on the reserves I had accumulated over the years and they had gradually dwindled away. It was now that the propriety of his first wife, the health and prosperity of their family life and the depth of their shared past, began to smite him. The first wife, after a period of unhappiness, had married again: she had become, after their divorce, quite fixated on skiing, going to northern Europe and the mountains whenever she could, and before long had declared herself married to an instructor in Lech who had given her back, so she said, her confidence. That marriage, my neighbor admitted, remained intact to this day. But back in the time of its inception, my neighbor had begun to realize he had made a mistake and had endeavored to restore contact with his first wife, with what intentions he wasn’t quite clear. Their two children, a boy and a girl, were still quite small: it was reasonable enough, after all, that they should be in touch. Dimly he remembered that in the period immediately following their separation, it was she who was always trying to get hold of him; and remembered, too, that he had avoided her calls, intent as he was on the pursuit of the woman who was now his second wife.
ellauri443.html on line 109: He was unavailable, gone into a new world in which his first wife appeared barely to exist, in which she was a kind of ridiculous cardboard figure whose actions—so he persuaded himself and others—were the actions of a madwoman. But now it was she who could not be found: she was plunging down cold, white mountainsides in the Arlberg, where he did not exist for her any more than she had existed for him. She didn’t answer his calls, or answered them curtly, distractedly, saying she had to go. She could not be called upon to recognize him, and this was the most bewildering thing of all, for it made him feel absolutely unreal. It was with her, after all, that his identity had been forged: If she no longer recognized him, then who was he? For what is marriage if not an agreement to distort one´s perception of another, in relation to everyone else?
ellauri443.html on line 111: What indeed. Want to keep reading? This is from The Outline. The man from the plane – known only as ‘my neighbour’ – tells stories about madness, sponge-diving, wives and children, and getting trapped, somehow, in his family tomb. Did Outline start, maybe, as a journal of a summer-school teaching job, an exercise undertaken by a wounded writer? Subscribe and save 33%. Subscribe Now Already a subscriber? Sign in below. Email address Password Remember me Link your subscription Forgot password? Paris Review Stack 250 Last / Next ArticleShare More from Issue 207, Winter 2013 Purchase This Issue Fiction Rachel Cusk Outline: Part 1
ellauri443.html on line 123: Aftermath on aaluva, tai äpärä, jälkikasvun jälkipuintia. Medea’s marriage is breaking up like a jigsaw puzzle. And so is everything else. Testing the limits of revenge and liberty, Euripides’ seminal play cuts to the heart of gender politics and asks what it means to be a woman and a wife.
ellauri443.html on line 129: Even so, Cusk, who now lives in London, says she was shocked by the reaction to her second memoir, about the breakdown of her relationship. Julie Burchill called Aftermath: On Marriage and Separation “brilliant”. Elsewhere Cusk was pilloried. Camilla Long's hostile piece won the Hatchet Job of the Year award, writing the novelist off as "a brittle little dominatrix and peerless narcissist who exploits her husband and her marriage with relish", and who "describes her grief in expert, whinnying detail". Almost as good as this bit on Salman Rushdie's memoir Joseph Anton: "an unembarrassed sense of what he is owed as an embattled, literary immortal-in-waiting pervades his book",
ellauri443.html on line 131: “I didn’t quite know you weren’t allowed to talk about divorce either,” is her comment now. “It’s interesting to find I draw out this intolerance, because what it proves is that there is a taboo, there is censoring going on. But I wish I hadn’t had to prove it quite so violently.” Though she can cope with most criticism, she remains angry with journalists who claimed to feel concerned about her children in articles it could only pain them to read. “The misuse of the term ‘narcissism’ in relation to my work is nauseating,” she says. “My life is the trash going into the incinerator to power the book I’m trying to write.”
ellauri443.html on line 133: The unsympathetic chorus of the play is inspired in part by her own bad experiences at the hands of her female peers. Cusk was bullied at boarding school “for long enough for it to have had far-reaching consequences”, she says. "School taught me that life was hard and people were cruel,” she says. DH Lawrence, for her “the greatest English novelist”, was “totally abused even in his obituaries”. Eikös sekin ollut aika narsisti? Niinhän ne kaikki ovat, kynäilijät. Life is hard and then you die.
ellauri443.html on line 135: In Medea as Euripides wrote it, the heroine kills her children with a knife in her final act of revenge, and while Cusk has modified the action to make it more comprehensible in the present day, she believes the fate of the children speaks to what she calls the “moral cynicism of the divorce world”. Perhaps surprisingly, at least to those readers who saw her as insufficiently protective of her own children’s privacy when she wrote about their family life, Cusk is unfashionably firm about the damaging consequences of divorce.
ellauri443.html on line 137: Medea says: ‘These are our children and if you leave me the grounds for their existence are not there any more.’ They are cancelled, in a way.” WTF? "I want half of everything," kimitti Cuskin akkamainen kotimies. No, I said. "I want the kids for half the week." They are my children, they belong to me, sanoi Cunk. Ei ei, se on minun, kuin pikku Oliver. Mom is innately superior. Some kind of moral hardness and correctness delivers her up to heaven in a chariot. Bloody roads to democracy and justice. Suuret sanat ei suuta halkaise.
ellauri443.html on line 141: Long is also unimpressed with Cusk's tendency to overdramatise: "can a tray of vol-au-vents really be 'steeped in rejection'? In Cusk's world, even the canapes are victims," she writes, while the author is sent into an "existential frenzy" by a haircut, according to Long. What really bothers Long about the memoir, however, is the lack of narrative detail – Cusk never explains why she split up with her husband, and instead, "we have acres of poetic whimsy and vague literary blah, a needy, neurotic mandolin solo of reflections on child sacrifice and asides about drains".
ellauri443.html on line 143: Yep, I too wondered about that omission. Apparently, this is what happened: At the beginning of A Life’s Work, Cusk explained how she and her husband planned to counter the dark forces moving in on them after the birth of their children. They would, Cusk wrote, ‘demolish traditional family culture altogether’ by downshifting out of London; the man would leave his desk job and look after the children ‘while Rachel writes her book about looking after the children’. For some reason, when the husband does the housework, it’s not the same as when the wife does – it loses the grim necessity of routine responsibility and becomes ‘helping’.
ellauri443.html on line 145: Because her early work looked a bit like chick lit and because she then moved on to write about being a mother, she attracts lots of readers in search of something comfy who then feel cheated when they don’t get it, and maybe a bit judged and threatened too. But are there enough readers for Cusk’s sort of writing without them?
ellauri443.html on line 150: It all figures. Cusk’s prose was heavy and gilded, with something of the hippo-and-the-pea effect H.G. Wells observed in the later Henry James: what exactly was it all those words were struggling to capture? Was that hippo wearing a tutu for the hell of it or was it undergoing an emergency of self-definition? she’s trying to build things with the A-Level English syllabus that it simply isn’t designed for. This is one of the things unsympathetic readers find annoying about her writing, Even on a topic as overdetermined as motherhood, this little hippo is determined to do it on her own.
ellauri443.html on line 165: Vaikka James oli amerikkalainen ja Wells brittiläinen, ja vaikka James oli "elinikäinen poikamies" (lue homo) ja Wells naimisissa - hänen nimeensä liittyy useita korkean profiilin suhteita - kahdella kirjailijalla näyttää olleen paljon yhteistä. Mutta vuonna 1898 heidän kirjallisen uransa erot olivat erityisen silmiinpistäviä (kirjan " Henry James and HG Wells: A Record of their Friendship, their Debate on the Fiction Art, and their Quarrel " kautta). 1800-luvun loppuun mennessä James oli vakiintunut kirjallisuushahmo, tuttu nimi ja tunnettu julkkis Lontoon kirjallisissa ja akateemisissa piireissä. Hänen lukijakuntansa oli kuitenkin hupenemassa, ja hän oli yhä vainoharhaisempi perinnöstään. Sillä välin Wells oli villisti suosittu "tieteellisten romanssien" kirjoittaja – mitä me tunnemme nykyään tieteiskirjallisuudessa – vielä luovan elämänsä alkuvaiheessa, mutta kirjallisuuden ei täytynyt vielä ottaa sitä vakavasti.
ellauri443.html on line 177: of-his-literary-friend-led-to-a-lifelong-feud/">Read More ellauri443.html on line 187: John Gardner's book is worth a thousand pictures of the writer sriting - bemused, puffing a pipe, one hand on the keyboard, one in his hair.
ellauri443.html on line 198: Vuonna 1914 hän pakeni Chicagoon, jossa hän työskenteli hetken ylimääräisenä elokuvissa. Sitten hän palasi Texasiin ja työskenteli pikkukaupungin viihdepiirissä näyttelijänä ja laulajana. Vuonna 1915 hän pyysi, että hänen nimensä muutetaan Katherine Anne Porteriksi osana hänen avioeropäätöstään. The depth of her grandmother's influence can be inferred from Porter's later adoption of her name. Her grandmother died while taking eleven-year-old Callie to visit relatives in Marfa, Texas.
ellauri443.html on line 204: Callie Porterin 72-vuotiaana julaisema romsku Ship of Fools oli vuoden 1962 paras selleri. Se on allegoria nazismin noususta. Sekalainen laivalasti tyyppejä purjehtii Mexikosta nazeihin. Pre–World War II Europe was a world of prejudice, racism and evil. Nyt laiva taitaa purjehtia takaisin Drump kapuna ja Musk Tinttinä. Critical reception was mixed. Joku juutalainen (Schorer) tykkäsi ja toinen, elokuvabuffi (Kauffman) tuomizi.
ellauri443.html on line 206: Kauffmanista (1916-2013) "elokuvan saapuminen oli tärkeä hetki ihmistietoisuuden historiassa". Kauffmann loi henkisen vanhuuden tunnelman. Ikivanha ukkeli ehti arvostella 10K levaria. Hän ei koskaan näyttänyt korottavan ääntään painetussa tekstissä ja harjoitti villapaita-liiviä. Porter herself was never satisfied with the novel, calling it "unwieldy" and "enormous". The critic Elizabeth Hardwick had this to say about Ship of Fools: "All is too static and the implied parable is never quite achieved. There is something a little musty, like old yellowing notes. The flawless execution of the single scenes impresses and yet the novel remains too snug and shipshape for the waters of history." One of the ship's musicians, a gangly starving boy, feels overjoyed to finally be off the ship and back in his home country, as if Germany were a "human being, a good and dear trusted friend who had come a long way to welcome him". Too right. Still, before the next game, she fashions a sort of penis out of Play-Doh and makes her underpants bulge, tells Kauffman about Tomboy (a movie).
ellauri443.html on line 210: Walter Van Tilburg Clark (3. elokuuta 1909 – 10. marraskuuta 1971) oli yhdysvaltalainen kirjailija, novellikirjailija, runoilija ja kouluttaja. Hän on yksi Nevadan arvostetuimmista kirjallisista hahmoista 1900-luvulla, ja hän oli ensimmäinen jäsen "Nevada Writers Hall of Fameen" vuonna 1988 yhdessä Robert Laxaltin, Clarkin mentoroitavan ja Nevadan toisen 1900-luvun kirjailijan kanssa. Kahdesta Clarkin romaaneista, Häränjousen tapaus ja Kissan jälki, tehtiin elokuvia. Kirjailijana Clark opetti itsensä käyttämään länsimaisen saagan tuttuja materiaaleja ihmisen psyyken tutkimiseen ja syvien filosofisten kysymysten nostamiseen.
ellauri443.html on line 214: Kaksi Hollywood-elokuvaa sai inspiraationsa Clarkin kirjoituksista, ja yksi näistä (em. The Ox-Bow Incident ) sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta elokuvasta. Toinen elokuva oli Track of the Cat, joka perustuu Clarkin romaaniin The Track of the Cat. (Huomaa, että elokuvan otsikko jättää pois romaanin nimessä käytetyn määrätyn artikkelin).
ellauri443.html on line 216: Hän ei julkaissut enää kaunokirjallisia teoksia jäljellä olevien kahden vuosikymmenen aikana. Clark omisti luovat energiansa opettamiseen ja luennoimiseen luovan kirjoittamisen professorina Montanan yliopistossa Missoulassa, jossa opiskelijat arvostivat hänet opetustaidoistaan ja omalaatuisista vaatteistaan, jotka koostuivat sinisestä villapaita, punaruskea vakosamettitakki, harmaat housut ja siniset sukat, jotka eivät koskaan vaihdelleet koko lukukauden ajan, plus San Franciscossa ja Tenossa korjaan Renossa. Hän kuoli lopulta vaimoineen syöpään. Suomessa ei taida olla luovaa kirjoittamista ylioistollisena oppiaineena. Land of prejudice, racism and evil.
ellauri443.html on line 226: Robert Penn Warrenista on paasausta ennestään ihan Warren kanssa. Hän oli uuskritisismin perustajaisiä. Hän on ainoa henkilö, joka on voittanut Pulitzer-palkinnot sekä kaunokirjallisuudesta että runoudesta. Hän oli vapaussodan sotilaan eversti Abram Pennin jälkeläinen. Hän sai 1925 summa cum laude, Phi Beta Kappa ja perustajan mitalin. 1930-luvun alussa, Warren ja jotkut samoista kirjoittajista muodostivat lapuanliikeryhmän, joka tunnettiin nimellä Southern Agrarians. "The Briar Patch" -teoksessa kentuckyläinen nuori Warren puolustaa rotuerottelua Agrarian-ryhmän poliittisten suuntausten mukaisesti. Myöhemmin hän käänsi kelkkansa ja otti korkean profiilin rodullisen integraation kannattajana. Warrenin tunnetuin teos on All the King's Men, romaani, joka voitti Pulitzer-palkinnon vuonna 1947. Romaani kertoo karismaattisesta populistisesta kuvernööri Willie Starkista ja hänen poliittisista juonitteluistaan laman aikakauden syvällä etelässä. Hän oli idealistinen mutta alhainen populisti 1930-luvun Etelä-Amerikassa. Esimerkiksi hänen uskollinen henkivartijansa Sugar-Boy, joka änkyttää, rakastaa Starkia, koska "b-pomo osaa t-puhua niin hyvin". Starkia 2004 esittäneen Sean Pennin mielestä cancel culture on "typerää". Se on "sananvapauden" kannalla. Hän (Warren) kuoli eturauhassyövän aiheuttamiin komplikaatioihin.
ellauri443.html on line 232: William Howard Gass (30. heinäkuuta 1924 – 6. joulukuuta 2017) oli yhdysvaltalainen kirjailija, novellikirjailija, esseisti, kriitikko ja filosofian professori.
ellauri443.html on line 239: Hän nimesi elämänsä (life) kaksitoista väkivaltaisinta kirjaa: Samuel Taylor Coleridge's Biographia Literaria, Virginia Woolf's Diaries, Ford Madox Ford's Parade's End, James Joyce's Ulysses, Thomas Mann's The Magic Mountain, Franz Kafka's A Country Doctor and Other Stories, Gustave Flaubert's Letters, Colette's Break of Day, W. B. Yeats's The Tower, William Faulkner's The Sound and the Fury, Stein's Three Lives and William Gaddis's The Recognitions.
ellauri443.html on line 255: The Rainbow on brittiläisen kirjailijan D. H. Lawrencen romaani, jonka Methuen & Co. julkaisi ensimmäisen kerran vuonna 1915. After a troubled start, Lawrence rewrote the book completely in the winter of 1914-15, removing material he would later use for Women in Love, and completed the novel now known as The Rainbow on 2 March 1915. "I know it is quite a lovely novel, really," he wrote to a friend in February 1914. Se on 43. paras novelli 100:sta.
ellauri443.html on line 260: Its religious language, emotional and sexual explorations of experience, and sheer length (528pp) had given its readers problems, but it was Ursula's lesbian encounter with a schoolteacher in the chapter 'Shame' which had finally condemned it in the eyes of the law and of a country now focused on military conflict.”
ellauri443.html on line 262: Sateenkaari ilmestyy Ursulalle kun se lemppaa Antonin pipoineen js aökaa keskittymään lesboiluun. The rainbow symbolizes hope and a new beginning for Ursula. It appears at the end of the novel, after Ursula breaks off her relationship with Anton.. The biblical rainbow recalls the story of Noah's Ark, where the rainbow serves as a sign of God's covenant with his people and a promise of renewal after the flood.
ellauri443.html on line 265: The colors of the rainbow encourage us to embrace biodiversity, hope, beauty, and the cycles of life, while inspiring av sense of wonder and awe.
ellauri443.html on line 301: Melinda Worfolk: Minun piti lukea tämä kolmannen vuoden seminaarissa Englanti Lit -tutkintoni. Muistan, että vihasin sitä täysin, ja sitten kävi ilmi, että kaikki muut rakastivat sitä ja olivat siitä innostuneita. Minusta tuntui, että minun täytyy olla idiootti, koska olin ainoa, joka ei voinut arvostaa sitä. Muistan vain olevani niin kyllästynyt siihen. En pitänyt yhdestäkään hahmosta, ja se oli mielestäni ikävä. Tämä on yksi voimakkaimmista reaktioista, joita minulla on koskaan ollut määrättyyn romaaniin. Oli muitakin asioita, joita pidin tylsinä ( Portrait of a Lady ); oli asioita, joista luulin etten pitäisi, mutta päädyin rakastamaan ( Paradise Lost ), mutta tämä oli ainoa, jota vihasin aktiivisesti.
ellauri443.html on line 310: Sofia: En oikein ymmärtänyt tätä kirjaa. Se myös turhautti minua. Joka kerta kun jollakulla päähenkilöstä on mahdollisuus olla onnellinen, hän ei vain ota sitä vastaan ja kaikki hahmot näyttävät vain niin onnellisilta. Puhu itsesi sabotoinnista.
ellauri443.html on line 319: One is oneself the whole of mankind. Melkoista omaan napaan tuijotusta. Skunk myöntää että viktoriaaniset hahmot ovat pahvikuvia. DH pöpöttää niin paljon tekemisen sijasta koska se käy freudilaista sanasotaa hahmojen pään sisällä. Naisia ei saa huijata sanoilla kuten rakkaus, kauneus, kunnia, velvollisuus, arvo, työ, pelastus - ne haluu vaan tyydytystä, fyysisest ja psyykisest. Industrialisaatiosta aukeaa new sexual possibility. Tosin siinä jää sitten lisääntyminen lapsipuolen asemaan, tyydytyxestä tulee pääasia. Freedom and choice, molemmat perseestä. Self-fulfilment saatana, vibraattorit kädessä. Potency of the individual työntyy ulos sepaluxesta. Ruumiin tarpeet ovat pyhiä. Tavis mielet ei vaan ymmärrä. Jumala kazoo haavi auki sateenkaarelta.
ellauri443.html on line 330: Françoise Saganin koulunkäynti oli myrskyisä. Hän sai potkut kolme kuukautta ennen kouluvuoden loppua. Sitten hänet erotettiin lintujen luostarista "hengellisyyden puutteen vuoksi". Tämän kaoottisen koulun sijasta hän lukee valtavasti: The The The Terrarestrial Foods of Gide at 13, The Revolted Man of Camus at 15, Les Illuminations de Rimbaud klo 16, Musset, Rousseau, Benjamin Constant Le Sabbat de Maurice Sachs, tout Cocteau, The runes of Shakespeare, Proust, Faulkner Colette Prévert Stendhal Série noire Flaubert Hemingway Fitzgerald Malraux Sartre Nietzsche, vain tärkeimmät mainitaxemme. Sen lisäxi hän hieroi hartioita Pariisin nuorten kanssa juhlien ja juomalla alkoholia. «J'étais assez infernale. Finalement, j'ai été mise à la porte. J'avais pendu un buste de Molière par le cou, avec une ficelle, à une porte, parce que nous avions eu un cours particulièrement ennuyeux sur lui. Et puis, jouant au ballon, j'ai flanqué une gifle à quelqu'un, je ne sais plus.»
ellauri443.html on line 333: Sagan kexi kirjaan proffan ehdotuxesta traagisemman lopputuloxen ja johan pelitti. Hän on kahdeksantoista vuotta ja yhdeksän kuukautta, kun hänen romaaninsa julkaistaan kirjakaupoissa.
ellauri443.html on line 357: Mitä vetoa et Skunkki kehuu tänkin sekopään ihan kuplixi? No tottakai. 20th century problem of personal reality, of the self and its interaction w/behavioral norms, siitähän kenkä taas puristaa. What is the moral sense? Where does it come from? What if one ain't got it? Is that good or bad?
ellauri443.html on line 360: Masterly potrait of primate human bonds, skunkin miälestä. Tätä samaahan on kaikki romantic leffat väärällään. Perhe-elämän kritiikkiä, samaa mitä näätä ize harrastaa.
ellauri443.html on line 369: Natsi-Saksan hyökätessä Itä-Eurooppaan. Manning kirjoitti kuusiosaisen Fortunes of War -kirjasarjan, jota kriitikko Anthony Burgess kuvaili ”parhaaksi brittiläisen sodan aikana kirjoitetuksi fiktiivikseksi kirjallisuudeksi”. Sodan jälkeen Manning palasi Lontooseen, jossa hän asui kuolemaansa saakka. Loppuelämänsä hän kirjoitti lähinnä runoja, novelleja, kritiikkiä ja teatteriteoksia. This week I have eaten mostly bourbon bisquits. Vaikuttaa suht harmittomalta. Suomennetut teoxet: Rakkauden koulu, Venuksen kyyhkyset, Odotus, Lemuava taivas, kumiseva maa 1, Lemuava taivas, kumiseva maa 2.
ellauri443.html on line 371: Tässäkin on paljon näädälle omakohtaisesti tuttua: "No wonder your mummy and daddy don't love you." Harriet's impoverished heart is the leitmotif of Olivia's heap of bricks. A nondescript 20-year old girl's lack of parental love was the root cause of the wars. Only total destruction could erase it. Regrettably, for England, it was only partial.
ellauri443.html on line 372: Indifference, injustice, cruelty, hatred, neglect survived. War is the work of unhappy children. Another one seems to be in the offing, thank you Skunk.
ellauri443.html on line 373: The books form a boring river of narrative. Olivia Manning oli Englannin Laila Hirvisaari.
ellauri443.html on line 382: Is The Unconsoled (Surullinen pianisti) hard to read? The Unconsoled is a difficult, perplexing and uniquely challenging book. The dominant themes of The Unconsoled are the narrator's childhood memory and isolation in the community.
ellauri443.html on line 385: It's an attentiveness to minute, even mundane detail that is evident in all his work. From The Unconsoled to The Remains of the Day, Ishiguro is the creator of some of the most unsettling and memorable fiction of the last 40 years.
ellauri443.html on line 388: In 2017 he won the Nobel Prize for Literature for his works that “uncovered the abyss beneath our illusory sense of connection with the world.”
ellauri443.html on line 405: No ilmeisesti Cunk on vihainen Ishigurolle siitä että se näyttää pitävän orpoja klooneja jotenkin onnettomina kun niiltä puuttuu rakastavat vanhemmat. Sellaisia Cunk tarvizee yhtä vähän kuin kala polkupyörää. What is worse, Ishiguro seems to suggest that art is another con trick like religion, fooling fools to think they can become immortalized. Which of course is exactly what it is.
ellauri444.html on line 51: Hannu-Pekan tyylinen sacramentolainen vanhus amer. tv-sarjassa jonka vaimo oli kuollut luki iltalukemisixi John Le Carréta. Se on meitäkin vanhempi, Donald Trumpin ikiä. Donaldilla oli kaikki oikein "kissa/talo" testissä. Virginia on pidettävä erossa professorista pitkällä tikulla. Suljetun oven takana on "neighborhood." Siellä ei selvitä yhtä hyvin muistitestistä. Sen ovi aukeaa vain sisäänpäin.
ellauri444.html on line 59: David John Moore Cornwell (19 October 1931 – 12 December 2020), better known by his pen name John le Carré (/ləˈkæreɪ/ lə-KARR-ay, ruutua sanoi lasimestari) was a British author, best known for his espionage novels, many of which were successfully adapted for film or television. A "sophisticated, morally ambiguous writer", meaning he showed leftist leanings. No wonder that near the end of his life, le Carré became an Irish citizen. Earlier, the family was continually in debt and his father–son relationship has been described as "difficult". The Guardian reported that Le Carré recalled that he had been "beaten up by his father and grew up mostly starved of affection after his mother abandoned him at the age of five". When his father died in 1975, Cornwell paid for a memorial funeral service but did not attend, a plot point repeated in A Perfect Spy. The novelist's father, Ronnie Cornwell, was "an epic con man of little education, immense charm, extravagant tastes, but no social values".
ellauri444.html on line 60: In 1952, he returned from Bern to England to study at Lincoln College, Oxford, where he worked covertly for the Security Service, MI5, spying on far-left groups for information about possible Soviet agents. He ran agents, conducted interrogations, tapped telephone lines and effected break-ins. In 1964, le Carré's career as an intelligence officer came to an end as the result of the betrayal of British agents' covers to the KGB by Kim Philby, the infamous British double agent, one of the Cambridge Five. Although le Carré had intended The Spy Who Came in from the Cold as an indictment of espionage as morally compromised, audiences widely viewed its protagonist, Alec Leamas, as a tragic hero. WTF, how dumb can readers be.
ellauri444.html on line 69: His writing explores "human frailty—moral ambiguity, intrigue, nuance, doubt, and cowardice". The fallibility of Western democracy – and of its secret services – is a recurring theme, as are suggestions of a "possible" east–west moral equivalence.
ellauri444.html on line 71: Sarvisankainen virkamiesmäinen Yrjö Hymiö was an "antidote" to James Bond, a character le Carré called "an international gangster" rather than a spy and who he felt should be excluded from the canon of espionage literature. Le Carré's writing entered intelligence services themselves. John popularized the terms 'mole', 'honeytrap', 'scalphunter', 'lamplighter' to name a few.
ellauri444.html on line 73: John le Carré's 1974 spy novel Tinker Tailor Soldier Spy refers to Lamplighters as a section of British Intelligence that provided surveillance and couriers. Gaslighting on salakavalaa manipulointia – näin tunnistat myrkyllisen kaasuvalottajan. Manipulointia, jonka pyrkimyksenä on saada toinen epäilemään itseään ja tekojaan. Näin gaslighting-käyttäytymistä voi muun muassa kuvailla. Tilaa Anna! Saat kolme lahjaa: Dublin-nahkalaukun, Seura Terveys -erikoisnumeron ja Muumi-pussukan! Käsitteellä viitataan vuoden 1944 palkittuun elokuvaan Gaslight, jossa aviomies ajaa vaimonsa "pikkuhiljaa" pienin elein epäilemään omaa mielenterveyttään.
ellauri444.html on line 77: In January 2003, two months prior to the Iraq invasion, The Times published le Carré's essay "The United States Has Gone Mad" criticising the buildup to the Iraq War and President George W. Bush's response to the 11 September 2001 terrorist attacks, calling it "worse than McCarthyism, worse than the Bay of Pigs and in the long term potentially more disastrous than the Vietnam War" and "beyond anything Osama bin Laden could have hoped for in his nastiest dreams". "How Bush and his junta succeeded in deflecting America's anger from bin Laden to Saddam Hussein is one of the great public relations conjuring tricks of history".
ellauri444.html on line 79: He was critical of Tony Blair's role in taking Britain into the Iraq War, saying: "I can't understand that Blair has an afterlife at all. It seems to me that any politician who takes his country to war under false pretences has committed the ultimate sin. I think that a war in which we refuse to accept the body count of those that we kill is also a war of which we should be ashamed."
ellauri444.html on line 81: Le Carré opposed both U.S. President Donald Trump and Russian President Vladimir Putin. He referred to Trump as "Putin's shithouse cleaner". He says Russia is moving "backwards into her dark, delusional past", with Britain following a short way behind. He later said that the U.S. and British intelligence services colluding to subvert the European Union was "horribly possible". Le Carré was an outspoken advocate of European integration and sharply criticised Brexit. It was "without doubt the greatest catastrophe and the greatest idiocy that Britain has perpetrated since the invasion of Suez". "Nobody is to blame but the Brits themselves – not the Irish, not the Europeans." He called Boris Johnson a chloride chicken.
ellauri444.html on line 83: Le Carré was critical of Western governments' policies towards Iran. He said that Iran's actions are a response to being "encircled by nuclear powers" and by the way in which "we ousted Mosaddeq through the CIA and the Secret Service here across the way and installed the Shah and trained his ghastly secret police force in all the black arts, the SAVAK".
ellauri444.html on line 86: All okay as far as it went, but he should've been more critical of Israel.
ellauri444.html on line 90: Somebody counted 11 women with whom le Carré had affairs during his second marriage. His philandering began during his first marriage to Ann, the mother of three of his four sons, with an MI6 colleague’s wife in Bonn. Le Carré then walked out on his family and into what he later called a “galaxy of inappropriate affairs”, which continued into his second marriage, from other novelists’ wives to aid workers on research trips. Comme dit Béru le Gros:
ellauri444.html on line 92: R'présentant pour nous tout ce dont je dis, ma gosseline, j'irais pas t'chambrer si j'penserais pas profondely c'que je cause. Au risque d'te faire du mal, je t'balancerais toute la vérité, biscotte on peut pas aller d'l'avant sans elle. Vois-tu, Marie-Marie, j'connais Sana, non pas comme ma poche, vu qu'elle est toujours trouée, j' sais pas comment j'me débrouille, et le vrai fond de mes fouilles c'est l'trottoir; mais j'connais Sana aussi bien qu'l'Bon Dieu nous connaît nous autres, malgré qu'tu croyes guère en lui av'c l'esprit d'aujourd'hui. Sana, j'vais pas t'faire d'cadeau: c'est l'plus grand queutard que j'eusse jamais connu en déhors d'moi. S'il te marie un jour, d'mande-lu pas d'te jurer fidélité, y l'en s'ra jamais capab'. Lu, un coup d'bite, y peut pas passer à côté. C'est maladive chez nous...
ellauri444.html on line 95: His lovers were mostly younger women, “some of them much younger. One was the au pair looking after his youngest son.” We can hardly keep Goethe out of it. When he died from a fall in stairs his wife Jane died after him. Jane was the trusty helpmeet who typed and retyped every draft. One lover heard Jane ask why le Carré couldn’t “just stay at home and make it up."
ellauri444.html on line 99: Smithin kirjat ovat saavuttaneet varsin suurta suosiota ympäri maailmaa. Smithin suosion salaisuutena on luultavasti hänen taitonsa kertoa tarinaa hyvin elävästi, luoda kiinnostavia henkilösuhteita henkilöhahmojen välille ja tarjota jännitystä. Smithin henkilöhahmot ovat usein varsin voimakkaita persoonia, jotka eivät kaihda käyttää tarvittaessa likaisiakaan keinoja päämääriensä edistämiseen, kuten Smithin ensimmäisen teoksen päähenkilö Sean Courtney. Silti Smithin tuotannossa on myös jollakin tavalla ruumiillisesti vajavaisina pidettyjä hahmoja, kuten Joen jumalan eunukki Taita ja Aurinkolinnun kyttyräselkäinen arkeologi Benjamin Kazin. His work focuses on southern African ways of life, with emphasis on hunting, mining, romance, and conflict.
ellauri444.html on line 104: "My father was a tough man", said Smith. "He was used to working with his hands and had massively developed arms from cutting metal. He was a boxer, a hunter, very much a man's man. I don't think he ever read a book in his life, including mine." His mother loved books, read to him every night and later gave him novels of escape and excitement, which piqued his interest in fiction; however, his father dissuaded him from pursuing writing. "There's no money in it", he said. "My father was a colonialist and I followed what he said until I was in my 20s and learned to think for myself", he said. "I didn't want to perpetuate injustices so I left Rhodesia in the time of Ian Smith."
ellauri444.html on line 105:
Smith's (Wilbur's, not Ian's} grandfather, Courtney Smith had been a transport rider during the Witwatersrand gold rush in the late 1880s, had commanded a Maxim gun team during the Zulu Wars. He had also hunted elephant both as sport and to provide a lot of meat for his family. Courtney Smith had a magnificent moustache which could tell wonderful stories to his grandson about the fictitious Ballantyne family, who helped colonise Rhodesia. After that he returned to the Courtney family. For his fans had made it very clear that they would like to read his novels and revisit his family of characters faster than he could write them. After 4 wives and tons of books and bucks, Smith died unexpectedly on 13 November 2021 at his Cape Town home; he was 88.
ellauri444.html on line 110: The colonized subject is a persecuted man who is for-ever dreaming of becoming the persecutor.
ellauri444.html on line 111: The holocausted subject is an exterminated man who is for-ever dreaming of becoming the genocide. --- The Wretched Of The Earth (Chapter I)
ellauri444.html on line 125: Hän tapasi viimeisen kerran ranskalaisen vasemmistofilosofi Jean-Paul Sartren Roomassa ja lähti saamaan hoitoa leukemiaan Yhdysvalloista.
ellauri445.html on line 73: Omat ampuivat Brasidasta vahingossa munille. He became the target of every arrow. Brassella on molon labe kilpi nurinpäin kädessä. ellauri445.html on line 81: Video tästä hyökkäyksestä FPV-droonilla lähetettiin valokaapelilla venäläisille sähkekanaville. Se osoitti, että Abramit jyrisivät lumipölyisellä tiellä ja sitten törmäsivät siihen, kun FPV-droone törmäsi, mikä sammutti säiliön. Videolla näkyy sitten toinen FPV-drone-isku vasemmalla puolella aivan tornin alapuolella. Kaikki iskut tulivat noin kahdessa minuutissa, 47. erillisen koneellisen prikaatin komentaja kertoi Leelle ja Kofmanille.
ellauri445.html on line 83: Ryssien drone-hyökkäys oli "ensimmäinen kerta, kun miehistö selvisi useista osumista ollessaan vammaisen Abramsin sisällä", panssarin komentaja kertoi Rob Leelle ( @RALee85 ), Foreign Policy Research Instituten vanhemmalle tutkijalle, ja Michael Kofmanille ( @KofmanMichael ), Carnegie Endowmentin vanhemmalle tutkijalle. "Oikeastaan suoria osumia tuli 4-6. Miehistö selvisi hengissä ja jopa ilman vammoja. Jumala siunatkoon Amerikkaa."
ellauri445.html on line 103: This is how a bunch of hoplites might have looked. ellauri445.html on line 139: De Kremlinfluisteraar is uw debuutroman. Gaat u vanaf nu meer fictie schrijven? ‘Als je non-fictie schrijft, gebruik je maar één deel van je hersenen: het rationele deel. Als je een roman schrijft, gebruik je je hele brein. En dat is een drug, het is verslavend. Ik weet niet of ik het nog een keer kan. Maar ik ga het wel proberen.’
ellauri445.html on line 143: Hittiromaani on kyllä aika vanha, se on kirjoitettu ennen peloponnesolaissotia. Toen ik deze roman schreef, leefden we nog in een andere wereld, het was nog voor de oorlog in Oekraïne. Nu zal geen Rus ons aanklagen, maar toen lag alles anders. ‘Ik ben nooit zelf in het Kremlin geweest, Ze komen uit de voormalige KGB, of hebben veel geld. Dat betekent overigens niet dat je iets rechtwaardigt.'
ellauri445.html on line 159: Kreikkalainen filosofi Aristoteles käytti sanaa oligarkia tarkoittamaan korruptoitunutta, oligarkkien omaan etuun tähtäävää vallankäyttöä. Jos eliitti sen sijaan käytti valtaansa epäitsekkäästi, yhteistä hyvää ajaakseen, kutsui hän hallintoa aristokratiaksi. Haha LOL hyvä läppä Ari ystäväisemme.
ellauri445.html on line 163: Nykyaikana oligarkia nähdään yleisesti demokratian vastakohtana. No niin nähtiin Peloponnesolaissodan aikanakin. Joidenkin poliittisten filosofien mukaan tämä on kuitenkin totta vain kun katsotaan demokratian retoriikkaa tai sen ideaalia, mutta todellisen maailman demokratiat muistuttavatkin oligarkioita monessa suhteessa. Sosiologi C. Wright Millsin mukaan demokratiassa vallan ottavat yritykset, asevoimat ja hallinnollinen byrokratia, jotka eivät ole vastuussa äänestäjille ja pyrkivät tavoittelemaan vain omaa etuaan yleisen edun kustannuksella. Italialaisen Gaetano Moscan (kärpänen) mukaan kaikista suurista yhteiskunnista tulee lopulta pienen vähemmistön, ”poliittisen luokan”, hallitsemia, koska sillä on korkeaa hallinnollista osaamista, jonka avulla se voi ottaa haltuunsa maan hallintokoneiston. Jos demokratia degeneroituu eikä ole enää republikaanista siitä tulee okhlojratiaa eli populismia. Senatusque patriisit ei ole enää kusettamassa populusta ja plebeijit pääsee rähjäämään. Plebeijit (lat. plebeii) olivat alempi Rooman valtakunnan kahdesta yhteiskuntaluokasta. He olivat vapaita, mutta jos he eivät maksaneet esimerkiksi velkojaan, he saattoivat joutua orjiksi. Ylempi yhteiskuntaluokka olivat patriisit, eikä avioliittoja luokkien välillä sallittu ennen vuotta 445 eaa. Plebeijeitä varten perustettiin vuonna 494 eaa. kansantribuunin virka, johon ei voitu valita patriisia. Tämä oli ainoa alemmalle luokalle avoin virka, mutta sillä oli suuret oikeudet. Uskonnolliset asemat oli myöhemminkin rajattu vain patriiseille. Yhteiskuntaluokkien välille tuli joskus niin suuria erimielisyyksiä, että plebeijit ottivat perheensä ja tavaransa ja lähtivät kaupungista leiriytyen sen ulkopuolelle, kunnes heidän vaatimuksiinsa suostuttiin. Vaza on yhtä tärkeä kuin muut jäsenet, ize asiassa tärkein kaikista. Armeija marssii vazallaan. Panem et circenses, pano on prolejen viihdettä.
ellauri445.html on line 169: Venäjän ja Ukrainan kommunisminjälkeisissä yhteiskunnissa ovat rikkaat oligarkit olleet merkittävässä osassa poliittista elämää. Samaa voi sanoa Yhdysvalloista, kazo vaikka Jeff Bezosia, Larry Pagea, sokeritoukkaa, oranssia pökälettä ja Elon Mussuttajaa. Jenkeissä meritokratia on sama asia kuin plutokratia. Human worth is measured in billions of dollars.
ellauri445.html on line 184: Kaikki miehittäjät sanoo aina etne tulee muka auttamaan liittolaisiaan ja/tai maanmiehiään. Se selitys on aina puhdasta potaskaa. Onnexi ahnaille jyväskyläläisille tuli kohta paskamainen loppu hullun Sisilian retken käytyä kuin Suomen jatkosodan. Come to think of it, WW2 in its entirety was the continuation war of WW1. Sisilian sota oli Jyväskylän kolonialisteilta sama laskuvirhe kuin Hitleriltä itärintama. Ei pitäisi avata toista rintamaa kun toinen on vielä keskentekoinen. Siinä käy todennäköisimmin kehnosti.
ellauri445.html on line 196: Ilkibiades oli niin varakas että hän saattoi osallistua Olympian kisoihin seizemällä tiimillä. Hänen kauneudestaan Ksylofon kertoo että häntä havittelivat niin naiset kuin miehetkin.
ellauri445.html on line 197: Ilkibiadeen ystäviin kuului kiimainen mutta ruma filosofi Sorkkates, joka piti Ilkibiadesta namupalana ja yritti typerällä kielifilosofialla nuolla Ilen kellejä.
ellauri445.html on line 240: Vielä kriittisemmin Athanasios G. Platias ja Constantinos Koliopoulos, strategisten tutkimusten ja kansainvälisen politiikan professorit, toteavat, että Ilkibiaden omien argumenttien "pitäisi riittää poistamaan käsitys, että Ilkibiades oli suuri valtiomies, kuten jotkut yhä uskovat". Kirjoittaessaan eri näkökulmasta psykologi Anna C. Salter mainitsee Alkibiadesin "kaikkien psykopatian klassisten piirteiden isäxi".
ellauri445.html on line 256: What was the relationship between Libuše and Kazi? Mythical Libuše was the youngest daughter of the Czech ruler Krok whose other daughters were Kazi (the healer) and Teta (the magician). Libuše was chosen by her father as his successor and proved to be wise and just but was still nonetheless a woman, which irritated her tribesmen.
ellauri445.html on line 268: Paras piirre Ateenan demokratiassa oli ostrakismi, ja juuri se on nyttemmin poistettu. Ostracisms occurred during the heyday of Athenian democracy, which allowed direct participation in governance for the city-state's citizenry, a population that excluded women, enslaved workers and foreign-born residents. Though the number of citizens could sometimes be as high as 60,000, a much smaller group of men was actively involved in Athenian politics.
ellauri445.html on line 269: Pericles (l. 495–429 BCE) was never successfully ostracized. Pericles' name means "surrounded by glory" and he would live up to his name through his efforts to make Athens the greatest of the Greek city-states.
ellauri445.html on line 271: He was a fierce proponent of democracy, although the form this took differed from the modern day as only male citizens of Athens could participate in politics by shouting on the Pnyx. Even so, his reforms would lay the groundwork for the development of later democratic political systems such as that of the USA.
ellauri445.html on line 273: Pericles promoted the arts, literature, and philosophy and gave free rides to some of the most inspired writers, artists, and thinkers of his time. According to his contemporaries and later writers, he was encouraged and directed in this, as well as in other aspects of his career, by his consort Aspasia of Miletus (l. c. 470-410/400 BCE) who seeems to have served as the beaver to many famous Athenians of the time.
ellauri445.html on line 275: The degree of influence Aspasia had over Pericles continues to be debated but his accomplishments are well-established. Pericles increased Athens' power through his use of the Delian League to form the Athenian empire and led his city through the First Peloponnesian War (460-446 BCE) and the first two years of the Second Peloponnesian War (431-404 BCE). He was still actively engaged in political life when he died of plague during The Plague at Athens, 430-427 BCE, in 429 BCE.
ellauri445.html on line 280: Pericles was born in Athens, in 495 BCE, to an aristocratic family. His father, Xanthippus (l. c. 525-475 BCE) was a respected politician and war hero and his mother, Agariste, a member of the powerful and influential Alcmaeonidae family who encouraged the early development of Athenian democracy.
ellauri445.html on line 281: Pericles' family's nobility, prestige, and wealth allowed him to pursue his inclination toward education in any subject he fancied. He read widely, showing an especial interest in philosophy, and is recognized as the first Athenian politician to attribute importance to practical philosophy as a practical discipline which could help guide and direct one's thought and actions rather than a mere speculative past-time or the trade of the Sophists.
ellauri445.html on line 283: Other oligarchs said his consort Aspasia of Miletus taught him how to speak and wrote his speeches for him for he was an ENFJ personality. Perikles kirjoitetaan yleisimmin nimellä ENFJ (Extraverted, Intuitive, Feeling, Judging). Tämä viittaa siihen, että Perikles on empaattinen visionääri, korkea tunneäly, näkee potentiaalia, herättää kasvua ja tasapainottaa logiikkaa ja tunteita.
ellauri445.html on line 291: Back to Stan. Stan prosecuted a case against his political rival Cimon (l. c. 510 - 450 BCE) in 463 BCE charging the latter with corruption in his dealings with Macedon. Cimon was the leader of the conservative party and an able military commander who had fought at Salamis in 480 BCE when the Greeks defeated the Persians. During the Persian invasion of 480 BCE, Athens had rallied the other city-states to defense and, afterwards, "assumed" a dominant position. The Delian League, a confederation of the city-states, was formed in 478 BCE "to provide defense" against further Persian aggression and Cimon was instrumental in "persuading" various city-states to join. The Delian League increasingly became more of an extension of Athenian power and politics than a Greek confederacy for mutual defense. Very soon the free confederacy was turned into the Athenian Empire.
ellauri445.html on line 293: The conservative party supported the aristocratic political assembly of the areopagus while the democratic faction in Athens encouraged reforms in the popular assembly at Pnyx known as ekklesia. The leader of the democratic party was Ephialtes (5th century BCE) who was Pericles' mentor. (Not the same Stan who made his mark at Marathon.)
ellauri445.html on line 295: Cimon had served as a diplomat between Athens and Sparta a number of times since 478 BCE and, in 465 BCE, led the Athenian contingent of 4,000 soldiers to aid Sparta in putting down a rebellion by helots. Sparta insulted Athens by dismissing this sizeable force while welcoming the aid of other city-states. Athens responded by breaking their diplomatic ties with Sparta.
ellauri445.html on line 297: The reason for Sparta's dismissal of the Athenian force is unknown but it has been suggested that Sparta did not trust Athens any further they could throw them. Early accounts simply state that the Spartans did not like the look of Cimon's soldiers. Whatever the reason was, in 461 BCE Pericles again charged Cimon with corruption – this time by claiming he was aiding Spartan interests – and succeeded in having his rival ostracized from the city for ten years. Shortly afterwards in the same year, Ephialtes was assassinated by person or persons unknown; these two events mark the beginning of Pericles' rise to power.
ellauri445.html on line 299: The real cause of the war was not this or that trivial disturbance, the revolt of a distant colony, the breaking of an unimportant treaty, or the like. It was something far beneath the surface, deep down in human nature, and the cause of all the wars ever fought. The motive power was greed, that strange passion for power and possession which no power and no possession satisfy. Power, or its equivalent wealth, created the desire for more power, more wealth. The Athenians and the Spartans fought for one reason only – because they were
ellauri445.html on line 302: Pericles, as commander-in-chief, led the Athenian forces in a number of battles but never could gain a significant advantage. A truce was finally agreed to by Cimon, who returned from his exile in 451 BCE and fixed what Pericles had broken. The truce allowed Pericles to focus his attention on other areas like culture, architecture and music. So Pericles was engaged in various cultural initiatives in Athens which brought him into regular skin contact with the leading intellectuals of the city like the foreign-born writer and teacher Aspasia of Miletus and, in 445 BCE, he divorced his wife (name unknown) and began (or continued) a romantic relationship with Aspasia.
ellauri445.html on line 304: In one speech (written by Aspasia) Pericles praises posthumously the soldiers who fell in battle, the bravery of their Athenian ancestors, the families who sacrificed loved ones for the city, and encourages survivors to honor the memory of the fallen. His primary focus, however, is the glory of Athens and how unique it is among all the other cities of the world.
ellauri445.html on line 308: The speech, recorded on tape by Thucydides, highlights how Athenian democracy encourages personal freedom and sets the city apart from the rest as an example to all. The freedom which we enjoy in our government extends also to our ordinary life. There, far from exercising a jealous surveillance over each other, we do not feel called upon to be angry with our neighbor for doing what he likes, or even to indulge in those injurious looks which cannot fail to be offensive, although they inflict no positive penalty.
ellauri445.html on line 310: Throughout the work, he emphasizes how the city has been able to achieve its greatness through the freedom of thought and expression of the people. Athens under Pericles saw the rebuilding and expansion of the agora and construction of the temples of the Acropolis including the glory of the Parthenon, begun in 447 BCE.
ellauri445.html on line 312: The Age of Pericles, however, could not last any more than any other in history. At the beginning of 431 BCE Athens entered into the Second Peloponnesian War with Sparta which would end in Athens' defeat; but Pericles missed the fall of his city for he died of the plague. Remembering his military leadership, the Athenians made mistake after mistake in their military decisions leading eventually to their defeat by the Spartans in 404 BCE, the destruction of their city's walls, and their occupation and rule by Sparta.
ellauri445.html on line 314: As Thucydid aptly put it, the result was in theory democracy but in fact rule by the first man. Although Pericles has been criticized as a “populist” who appealed to the baser instincts of the people, as well as a war-monger who encouraged both wars with Sparta, he quite obviously was able to create an atmosphere of freedom of thought and expression which resulted in some of the greatest contributions to world culture ever made, culminating in the execution of Socrates in 399 BCE.
ellauri445.html on line 316: Just like Trump today, even at war, Pericles was able to maintain the social stability necessary for art, literature, and philosophy to flourish and the works of this age continue to influence and inspire people around the world in the present day.
ellauri445.html on line 321: This is how Artemisia of Caria might have looked. ellauri445.html on line 323: Hiän taisteli Persian kuninkaan Xerxes I:n liittolaisena itsenäisiä Kreikan kaupunkivaltioita vastaan Persian toisen hyökkäyksen aikana Kreikkaan. Hiän komensi henkilökohtaisesti aluksia Artemisiumin meritaistelussa ja Salamiin meritaistelussa vuonna 480 eaa. Hiänet tunnetaan enimmäkseen Halikarnassoksesta kotoisin olevan Herodotoksen kirjoituksista, joka ylistää hiänen rohkeuttaan ja kertoo kunnioituksesta, jossa Xerxes piti hiäntä. Vuoden 2014 elokuvassa 300: Rise of an Empire Artemisia esiintyy hyökkäävän laivaston komentajana, jota vastaan kreikkalaisten miesten on taisteltava, ja toimii päävastustajana. Hiäntä esittää Eva Green. Eva tunnetaan rooleistaan menestyneissä riippumattomissa elokuvissa sekä eksentrisistä, graafisista ja seksuaalisista rooleistaan. Hiän on koti-ihminen joka pitää eläinten täyttämisestä ja hyönteisten seivästämisestä neuloihin. Myöhemmin hän rakastuu Bondiin, mutta Bond ei tiedä sitä. Hän kuolee kun hissi jossa hän on täyttyy vedellä.
ellauri445.html on line 327: En outre, les Athéniens instituèrent le changement logistique le plus radical tenté pour financer la Ligue de Délos: ils annulèrent les tributs, qui avaient pris une connotation considérablement négative à cette époque, et imposèrent à la place un prélèvement de 5% sur tous les biens d'import-export transportés par mer (413 av. J.-C.). Ce nouveau système de financement de l'alliance permit d'augmenter les recettes, mais nécessita un contrôle plus précis de la collecte. Forts d'une bureaucratie en place depuis plus de 60 ans, les Athéniens pensaient être à la hauteur de la tâche. Les faits montrent cependant qu'ils rencontrèrent des succès variables et limités. Bien qu'ils n'aient jamais officiellement annulé l'impôt, ils rétablirent le tribut pour au moins certains membres de laLigue en 407 avant notre ère.
ellauri445.html on line 331: Néanmoins, au début de la guerre de Dix ans, Athènes était devenue un tyran. Sa domination sur la Ligue de Délos ne s'était pas poursuivie sur la base de l'acceptation officielle des autres membres ou d'un quelconque accord formel. Néanmoins, la plupart des alliés restèrent loyaux jusqu'à la fin. L'objectif déclaré de la ligue de Délos était au départ de se libérer des Mèdes, mais cet objectif allait évoluer vers la promotion des désirs athéniens et l'encouragement de la culture ionienne, c'est a dire le capitalisme. À la fin de la guerre, 80 000 Athéniens et d'innombrables autres Hellènes avaient trouvé la mort et 500 navires avaient coulé dans la mer Égée et avaient été détruits en Sicile.
ellauri445.html on line 357: Byron matkusti ympäri Eurooppaa (jopa 19-vuotiaan kreivitär Teresa Guicciolin kanssa). Mutta hän kyllästyi paneskeluun ja halusi tehdä jotain sankarillista. Hän löysi sen rakastetusta Kreikasta, joka taisteli itsenäisyydestään Turkista. Historia totesi, että Byronilla oli aina ollut pehmeä paikka liberaaleille syille, erityisesti itsenäisyystaisteluille. Ja niin Byron matkasi Italiasta Kreikkaan, missä hän teki melko dramaattisen mutta profeetallisen kommentin, että hänellä oli "näkemys, että minä kuolen Kreikassa".
ellauri445.html on line 365: Missolonghin kolmas piiritys ( kreikaksi : Τρίτη Πολιορκία του Μεσολογγίου, jota usein kutsutaan virheellisesti toiseksi ottomaanien piiritykseksi, Kreikan itsenäisyyssodan ja itsenäisyyssodan välisenä aikana) Kreikkalaiset kapinalliset 15. huhtikuuta 1825 - 10. huhtikuuta 1826. Ottomaanit olivat jo yrittäneet valloittaa kaupungin eivätkä onnistuneet valloittamaan kaupunkia vuosina 1822 ja 1823, mutta palasivat vuonna 1825 vahvemmilla jalkaväkijoukoilla ja vahvemmalla jalkaväkeä tukevalla laivastolla. Kreikkalaiset kestivät melkein vuoden, ennen kuin heiltä loppui ruoka ja he yrittivät murtautua joukkoon, mikä kuitenkin johti katastrofiin, ja suurin osa kreikkalaisista tapettiin. Tämä tappio oli avaintekijä, joka johti suurvaltojen väliintuloon, sillä he kuultuaan julmuuksista tunsivat myötätuntoa Kreikan asiaa kohtaan. Heidän tukensa olisi ratkaiseva auttaessa kreikkalaisia voittamaan sodan ja saavuttamaan itsenäisyyden.. Eli ihan sama kuvio kuin Ukrainassa. Suurvallat kärhämöivät reviireistä tekosyynä jonkun raja-alueen "izenäisyys". Suomi saavutti izenäisyyden kiitos Alexanterin ja Leninin.
ellauri445.html on line 367: of_Messologhi_by_Theodore_Vryzakis.jpg" />
ellauri445.html on line 372: Mitä yhteistä on Almpert Kamulla ja Platolla? Molemmat olivat lyttänenä filosofeja. Almpertin pienoisromaani Ptosis (sija l. roikkuluomi) löytyi kreikaxi Ateenan Venizelos kentän kirjakaupasta. Almpert voitti sillä Nompelin kirjailijapalkinnon vuonna 1956. Putoaminen (alkuteos: La chute) on algerialaisen Albert Camus’n kolmas romaani vuodelta 1956. Suomeksi romaani ilmestyi vuonna 1957 Maijaliisa Auterisen kääntämänä. Salman Rushdiella oli ptosis silmässä, olikohan se sama silmä jonka fatwisti puhkaisi? Hulvattomia Putous-hahmoja.
ellauri445.html on line 379: Camusmaiseen tapaan myös Putoaminen on pohjimmiltaan filosofinen teos, joka käsittelee ihmisen sisintä olemusta, olemassaoloa, vapautta, ateismia ja yhteiskuntaa. Camus’n äänellä päähenkilö pohtii ihmisen väistämättömän elämän turhuutta, syyllisyyttä ja syyttömyyttä sekä ihmisen omia arvoja; niiden puuttellisuutta ja vääristyneisyyttä. Lähde?
ellauri445.html on line 383: Tämä on filosofinen romaani. Se tutkii arvojen olemassaoloa, puuttumista tai vääristymistä, syyttömyyttä ja syyllisyyttä, väistämättömän elämän merkityksettömyyttä, toimettomuutta ja sen seurauksia, vapautta, ateismia ja yhteiskuntaa absurdin filosofisessa merkityksessä. Se on ihmiskunnan universaali syyte, nöyryyttävä muotokuva modernista miehestä tunnustuksen kautta tietyssä monologin muodossa, joka on jaettu kirjan kuuteen lukuun - kuuteen kohtaamiseen hänen "keskustelukumppaninsa" kanssa, joka tässä romaanissa edistää "epämukavuuden" tilanteen luomista, jossa sankari-huutoilija löytää itsensä.
ellauri445.html on line 392: Lähes mikään ei ole muuttunut siitä lähtien. Ei edes Catherine, tuo pitkä, huomaamaton hahmo, joka odottaa sinua poissaolevana "rue Albert-Camus" -kyltin alla. Tämä surullinen ja suloinen naama piilossa silmälasien takana. Tämä luonnollinen kieli on täynnä kirosanoja, jotka eivät ole koskaan mauttomia ja joilla on tuskallinen huumorintaju. Tässä profiilissa näkyy yhtäläisyyksiä isään, joka on liian kuuluisa, liian läsnä, liian kaikkea. "Hän on aika tunkeileva, isä", hän myöntää. Albert Camus antoi kaksosille hellästi lempinimen "rutto ja kolera". Jean on lakimies, Catherine on juuri valmistunut sellaiseksi. "Kaikille oli selvää, että minun piti hoitaa työ. Kaikille, paitsi itselleni." Jo eronnut ja kahden lapsen äiti, hän hylkäsi kaiken ja pysyi oikeuksien haltijan ammatissa. Hän korjaa: "Meidän pitäisi mieluummin sanoa pakko." Miljoonia, ei sentään miljardeja, tytär toppuuttelee, vähän pettyneenä kuten Meghan Markle. Camus, joka kuoli surullisesti ja eristyksissä vasemmistolaisten älymystön hyökätessä Kapinallisen (1951) julkaisun jälkeen ja koska hän oli asettanut ihmiset historian edelle, koki myöhäistä rehabilitaatiota Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Historia päättyi, tai no pääsi tauolle. Catherine Camus ei anna periksi. "Useimpien ihmisten näkemys etuoikeutetusta henkilöstä ei ole mukava", hän sanoo.
ellauri445.html on line 397: Ukrainalaiset lisäävät, että "Lankeus" käsittelee viattomuuden, vankeuden, tyhjyyden ja totuuden teemoja. Albert Camus'lle kirjoittamassaan muistopuheessa eksistentialistinen filosofi Jean-Paul Sartre kutsui tätä romaania "kenties kauneimmaksi ja vähiten ymmärrettäväksi" Camus'n kirjoista. Clamens puhuu usein rakkaudestaan korkeisiin, avoimiin paikkoihin – vuorenhuipuista veneiden yläkansille. ”En ole koskaan tuntenut oloani mukavaksi”, hän selittää, ”paitsi korkean profiilin ympäristöissä. Jopa arkielämän yksityiskohdissa minun täytyy tuntea olevani ylempiarvoinen .” Amsterdam taas on Almpertista kuin Danten inferno. Sen kyllä uskoo kun lukee van der Valkeja.
ellauri445.html on line 411: Johnsonilla oli useita terveysongelmia, kuten lapsuuden tuberkuloottinen scrofula, joka johti syviin kasvojen arpiin, kuurouteen toisesta korvasta ja sokeuteen toisesta silmästä, kihti, kivessyöpä ja viimeisenä elinvuotenaan aivohalvaus, joka teki hänestä puhekyvyttömän. Ruumiinavaus osoitti, että hänellä oli keuhkolaajentuma sekä sydämen vajaatoiminta, joka todennäköisesti johtui tuolloin tuntemattomasta verenpainetaudista. Johnsonilla oli oireita, jotka olivat yhdenmukaisia useiden diagnoosien, kuten masennuksen ja Touretten oireyhtymän, kanssa.
ellauri445.html on line 419: Onko anglosaxeissa existentialisteja? Onko ne olleet liian menestyneitä kaupankäynnissä ja sodissa? Existentialist philosophy encompasses a range of perspectives, but it shares certain underlying concepts. Among these, a central tenet of existentialism is that personal freedom, individual responsibility, and deliberate choice are essential to the pursuit of self-discovery and the determination of life's meaning. Although the most popular voices of this movement were French, most notably Jean-Paul Sartre and Simone de Beauvoir, as well as compatriots such as Albert Camus, Gabriel Marcel, and Maurice Merleau-Ponty, the conceptual groundwork of the movement was laid much earlier in the nineteenth century by pioneers like
ellauri445.html on line 429: Amerikkalaiset kyllä vannovat samojen personalististen talousliberaalien käsitysten nimiin mutta ne on positiivareita eikä tollasia hapannaamoja. Hemingvautakin on haukuttu hyparchistixi. The Irish, French-based writer Samuel Barclay Beckett was a giant in the field of European 20th-century literature, producing novels, short stories, poetry and translations, although he is probably best-known as an influential playwright. Beckett took a somewhat pessimistic approach to the school of Existentialism. He did this by arguing that life has no meaning, while our human desire is to try and attach meaning to everything. Play it again Sam! Right on! Way to go!
xxx/ellauri010.html on line 28: Danza de los Muertos. Directed by Cassie Urban. A young boy´s grandmother comes back from the world of the dead to visit but he is too terrified of her skeletal form to dance with her.
xxx/ellauri010.html on line 30: Mazurka por dos muertos. This is definitely my favourite of Cela’s works. It shows a return to a more traditional narrative style, though it is not without its post-modernist elements. The story starts with the tale of the death of Lázaro Codesal, who was killed by a Moroccan when on service in Morocco, while masturbating under a fig tree.
xxx/ellauri010.html on line 38: With thought; — and of thought´s foes by far most rude, urputtamaan; - ja pahimpia urputtajia, ja rumia,
xxx/ellauri010.html on line 53: The consequence is, being of no party, Seurauxena on, kun mulla ei oo tiimiä,
xxx/ellauri010.html on line 54: I shall offend all parties: never mind! et kaikki on mulle vihasia - mitä väliä!
xxx/ellauri010.html on line 106: peliteorian käsite, se on pelin payoff.
xxx/ellauri010.html on line 423: olemassaoloni tullee suoraan "out of the blue",
xxx/ellauri010.html on line 618: If you were more vigilant while playing with yourself, I wouldn't write dis message. I don't think that playing with yourself is extremely bad, but when all your friends, relatives, сolleagues receive video record of it- it is definitely news.
xxx/ellauri010.html on line 620: I adjusted malisious soft on a web-site for adults (with porn) which you have visited. When the object press on a play button, device begins recording the screen and all cameras on your device starts working.
xxx/ellauri010.html on line 627: You have one day after opening my message, I put the special tracking pixel in it, so when you will open it I will see.If ya want me to share proofs with ya, reply on this letter and I will send my creation to five contacts that I've got from ur contacts.
xxx/ellauri010.html on line 639: BTW, when you sent this mail to me, I captured your GPS location from it and got a good bit of satellite camera footage of you fucking your favorite camel, the one with the big warts in the ass. And of him fucking you. You both smile beatifically to the camera.
xxx/ellauri010.html on line 662: In the software of the router, through which you went online, was a vulnerability.
xxx/ellauri010.html on line 664: When you went online, my trojan was installed on the OS of your device.
xxx/ellauri010.html on line 666: After that, I made a full dump of your disk (I have all your address book, history of viewing sites, all files, phone numbers and addresses of all your contacts).
xxx/ellauri010.html on line 668: A month ago, I wanted to lock your device and ask for a not big amount of btc to unlock.
xxx/ellauri010.html on line 675: I made a screenshot of the adult sites where you have fun (do you understand what it is about, huh?).
xxx/ellauri010.html on line 676: After that, I made a screenshot of your joys (using the camera of your device) and glued them together.
xxx/ellauri010.html on line 681: Besides, I have been spying on you for so long, having spent a lot of time!
xxx/ellauri010.html on line 702: This is the word of honor hacker.
xxx/ellauri010.html on line 905: Childe Harold provided the first example of the Byronic hero. The hero must have a rather high level of intelligence and perception as well as be able to easily adapt to new situations and use cunning to his own gain. It is clear from this description that this hero is well-educated and by extension is rather sophisticated in his style. Aside from the obvious charm and attractiveness that this automatically creates, he struggles with his integrity, being prone to mood swings.
xxx/ellauri010.html on line 906: Generally, the hero has a disrespect for certain figures of authority, thus creating the image of the Byronic hero as an exile or an outcast. The hero also has a tendency to be arrogant and cynical, indulging in self-destructive behaviour which leads to the need to seduce men or women. Although his sexual attraction through being mysterious is rather helpful, it often gets the hero into trouble.
xxx/ellauri010.html on line 911: Mielialan heilahtelua on piisannut, epäkunnioitusta auktoriteeteille, arroganssia ja varsinkin kyynisyyttä kiitettävästi. Itsetuhoisuuttakin, ja ihan samasta syystä: olen niin hyvä etten edes kelpaa itselleni. I am my worst enemy, and my own best friend, my Frankenstein, and my lord. My game of solitary, with two roles. Viettelyt on vanhemmiten jääneet mielikuvaharjoittelun asteelle. Onneksi oireet on lieventyneet iän mukana, kun muistaa äidin läksyn: naura sinäkin.
xxx/ellauri010.html on line 1417: Cases of false attribution.
xxx/ellauri010.html on line 1487: A bad case of heartburn.
xxx/ellauri013.html on line 319: Ei se ihan noin strömsöösti menny Russellilla. Se löysi Russellin paradoxin, joka hölmöydessään jo osoittaa, että matikkaa ei voi johtaa pelkästä logiikasta. Joko se todistaa liikaa (ristiriidasta seuraa kaikki), tai liian vähän, ja pitää lisätä axioomia, jotka ei vaikuta kovinkaan loogisilta (esim. että ei ole suurinta joukkoa, että on olemassa semmoisia ja tämmöisiä funktioita, jne. jne. Eli matemaatikot ja loogikot sanoi lopulta goodbye ja keskittyi omiin ongelmiinsa kumpikin. Russell lopetti matematiikan miettimisen paradoxiin ja keskittyi siitälähin panohommiin ja jokamiehen filosofiaan.
xxx/ellauri013.html on line 321: Bertrand kirjoitteli Filosofiaa jokamiehelle. Unpopular essays. Ei nyt ihan suora käännös. Russellin tarkoittama jokamies on talousliberaali, kansallislippuja myyvät populistit eli persut ei näistä jutuista kyllä perusta. Siinä mielessä ovat epäpopuläärejä. Tämä läpyskä löytyi Tutu-vainaan kirjahyllystä. Tutu oli kääntäjä. Siltä jäi paljon sanakirjoja. Tutulta jäi lukematta Bertin luku Kuuluisia miehiä joita olen tuntenut. Se oli leikkaamatta auki. Leikkasin sen nyt.
xxx/ellauri013.html on line 329: Russell oli aatelinen kermaperse joka peukutti Amerikan hegemoniaa, britit siinä pyllynnuolijoina. Se olis varmaan kannattanut brexittiä. Pääasia sille oli et se saa ite vapaasti filosofoida, sama se jos laahusta vähän kyykytetään. Aatelisnaista mekkoon, joskus sen mieheltäkin melaa, tää pitää Bertin tyytyväisenä. Muummuassa Wittgenstein ja Conrad olivat sen flammoja.
xxx/ellauri013.html on line 341: Ihan viimeisenä läpyskässä on Bertin ite itestään runoilema muistokirjoitus. Tuleehan julkkisfilosofin tuntea myös itsensä. Kirjoitettu hyvissä ajoin etukäteen. Ei siis vielä tiennyt oliko se häpi, elämä ei ollut läpi. Arvio on aika kiittävä, vaikka mukana on muutamia terävänäköisiä kriittisiä huomioita, valittuina niin etteivät satuta. De morituris vel de me nil nisi bene. xxx/ellauri013.html on line 347: Toisin kuin runoileva lordikollega, enemmänkin kuin Bob Southey, ehti saavuttaa valtaapitävien suosion, kirjallisuuden Noopel paukahti 1950, ilman romskuja tai runoja. (Sen fiktioyritelmät aiheutti lähipiirissä vaan myötähäpeää.) Bertistä tuli laureaatti ihan niinkuin Bobista, ja vastaavista ansioista, vallan pyllyn nuolennasta. Kylmän sodan kirjoituspalkkio jenkkisympparille. Luvussa Ihmiskunnan tulevaisuus se ihan coolisti kannustaa kolmatta maailmansotaa ja sen voittajan, Amerikan hegemoniaa. Koska jenkeissä on kivempi olla julkkisfilosofi kuin neukuissa. Kannattaa kääntää nokka myötätuuleen loppumerinpeninkulmilla. Ei tarvi luovia kun antaa tuulla takaa, kyyti paranee. Bert tykkäs takatuuppareista.
xxx/ellauri013.html on line 353: Filosofian syntymähetki on sattunut ajankohtaan, jona auktoriteetti ei riittänyt synnyttämään yhteiskunnallisten olojen säilymiselle välttämätöntä uskon vähimmäismäärää, niin että oli keksittävä näennäisesti järkeen vetoavia perusteluita, joiden tuli johtaa samaan tulokseen. Tämä syy on johtanut siihen, että sekä antiikin että melkein kaikkeen nykyajan filosofiaan on tarttunut sangen syvälle ulottuvaa epärehellisyyttä. (Bertie ei ole tästä mikään poikkeus.) xxx/ellauri013.html on line 361: Leibniz, joka keksi että tämä maailma on paras mahdollinen, oli aivan toisenlainen. Hän oli leppoisa, ei kiihkeä, ammattimies, ei harrastelija. Toimeentulonsa hän hankki kirjoittamalla Hannover suvun historiaa ja maineensa kirjoittamalla huonoa filosofiaa. Kirjoitti hän hyvääkin filosofiaa, mutta sitä hän ei julkaissut, koska se olisi maksanut hänen eläkkeensä, jonka hän sai ruhtinailta.
xxx/ellauri013.html on line 366: Filosofia päinvastoin kuin luonnontiede syntyy eräänlaisesta itsetehostuksesta: meidän pyrkimyksenne uskotaan tärkeiksi maailmankaikkeuden tarkoituksen kannalta ja tapahtumien kulun uskotaan ajan mittaan muovautuvan suurin piirtein toiveittemme mukaiseksi. Luonnontieteet ovat luopuneet tuonkaltaisesta optimismista, mutta ne ovat kallistumassa kohti toisenlaista optimismia: älymme avulla me voimme tehdä maailmasta sellaisen, että se tyydyttää enimmät tarpeemme. Toivottavasti tämä ei tulevien sukupolvien mielestä näytä yhtä järjettömältä.
xxx/ellauri013.html on line 445: ‘The old custom of beating a walnut-tree was carried out firstly to fetch down the fruit and secondly to break the long shoots and so encourage the production of short fruiting spurs’: M. Hadfield British Trees (1957)
xxx/ellauri013.html on line 465: David Hume kerskaili hyveellisen miehen maineella, ikäänkuin kieriskeli omassa paremmuudessaan. USA:n kapinavuonna se kuoli peräsuolen syöpään kunnon anaalipersoonana, ja teki vielä tiivistelmän omasta vaelluxestaan. Hän oli, hän kirjoitti, a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions. Omakehu haisi pahemmin kuin suoli. Vertaa Bertrandiin, joka somisti myös oman hautakivensä. Hume pikku narsistia pelotti, että paranoidi sveitsari Rousseau nostaisi metakan, mustaisi sen pyhimyxen maineen, kun Hume koitti fumigoida riitapukaria ulos briteistä. Sitähän se yritti, muttei oma maine riittänyt.
xxx/ellauri013.html on line 523: professori emeritus,
xxx/ellauri013.html on line 1017: In an August 1901 letter to the editor of The New York Times Saturday Book Review, Conrad wrote: "Egoism, which is the moving force of the world, and altruism, which is its morality, these two contradictory instincts, of which one is so plain and the other so mysterious, cannot serve us unless in the incomprehensible alliance of their irreconcilable antagonism."
xxx/ellauri013.html on line 1055: The Polish szlachta and... intelligentsia were social strata in which reputation... was felt... very important... for a feeling of self-worth. Men strove... to find confirmation of their... self-regard... in the eyes of others... Such a psychological heritage forms both a spur to ambition and a source of constant stress, especially if [one has been inculcated with] the idea of [one]'s public duty...
xxx/ellauri013.html on line 1057: In the words of his uncle Bobrowski, as a young man Conrad was "extremely sensitive, conceited, reserved, and in addition excitable. In short [...] all the defects of the Nałęcz family."
xxx/ellauri013.html on line 1059: Conrad suffered throughout life from ill health, physical and mental. A newspaper review of a Conrad biography suggested that the book could have been subtitled Thirty Years of Debt, Gout, Depression and Angst. Conrad had a phobia of dentistry, neglecting his teeth until they had to be extracted.
xxx/ellauri013.html on line 1063: Brown was a latter-day buccaneer, sorry enough, like his more celebrated prototypes...They never failed to let you know, too, that he was supposed to be a son of a baronet. The others were merrely vulgar and greedy brutes, but he seemed by some more complex intention. He would rob a man as if only to demonstrate his poor opinion of the creature...Later on he ran off - it was reported - with the wife of a missionary, a very young girl from Clapham way, who had married the mild, flat-footed fellow in a moment of enthusiasm, and suddenly transplanted to Melanesia, lost her bearings somehow. It was a dark story. She was ill at the time he carried her off, and died on board his ship. It is said - as the most wonderful part of the tale - that over her body he gave way to an outburst of sombre and violent grief...till at last, he sails into Jim's history, a blind accomplice of the dark powers.
xxx/ellauri013.html on line 1065: ...most unexpectedly I did come upon him a few hours before he gave up his arrogant ghost. Fortunately he was willing and able to talk between the choking fits of asthma, and his racked body writherd with malicious exultation at the bare thought of Jim. He exulted thus at the idea that he had "paid out the stuck-up beggar after all". He gloated over his action. I had to bear the sunken glare of his fierce crow-footed eyes if I wanted to know; and so I bore it, reflecting how much certain forms of evil are akin to madness, derived from intense egoism, inflamed by resistance, tearing the soul to pieces...
xxx/ellauri013.html on line 1067: It appears that a sort of loafing, fuddled vagabond - a white man living among the natives with a siamese woman - had consireded it a great privilege to give a shelter to the last days of the famous Gentleman Brown. While he was talking to me in the wretched hovel, and, as it were, fighting for every minute of his life, the siamese woman, with big bare legs nd a stupid coarse face, sat in dark orner chewing betel stolidly. Now and then she would get up for the purpose of shooing a chicken away from the door. The whole hut shook when she walked. An ugly yellow child, naked and pot-bellied, like a little heathen god, stood at the foot of the couch, finger in mouth, lost in a profound and calm contemplation of the dying man.
xxx/ellauri013.html on line 1069: The story also reveals unsuspected depths of cunning in the wretched Cornelius, whose abject (sic) and intense hate acts like a subtle inspiration, pointing out an unerring way towards revenge.
xxx/ellauri013.html on line 1071: I could see directly I set my eyes on him what sort of a fool he was, gasped the dying Brown. He a man! Hell! He was a hollow sham. As if he couldn't have said straight out, Hands off my plunder! blast him. That would have been like a man! Rot his superiour soul! He had me there - but he hadn't devil enough in him to make and en of me. Not he! A thng like that letting me off as if I wasn't worth a kick!... Brown struggled desperately for breath... Fraud ... letting me off ... and so I did make an end of him after all... He choked again...
xxx/ellauri013.html on line 1078: Harri oli olmin näköinen jatko-opiskelija, jonka mulle dumppasi tuiki tuntematon jyväskyläläinen proffa, varmaan vahingosta viisastunut jo. Harria vaivasi ja vaivaa hybris, suuruudenhulluus, huono onni, elämätön elämä ja puhumaton pää.
xxx/ellauri013.html on line 1120: >>> What kind of ape or man insults given any situation
xxx/ellauri013.html on line 1176: > The pox on all of you and yours.
xxx/ellauri013.html on line 1192: You selfish corrupt pieces of upper class ruling class bullshit :(
xxx/ellauri013.html on line 1202: In terms of all evaluations around me
xxx/ellauri013.html on line 1204: Why would you trust a strange raivo summanen type of person over me ?
xxx/ellauri013.html on line 1216: fuck off, Harri
xxx/ellauri027.html on line 188: ofantit.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri027.html on line 197: 1 pieni sykofantti marssi näin
xxx/ellauri027.html on line 233: Esa Jouni Olavi Saarinen täyttää 68 vuonna 2021. Silloin senkin kukoistus sitten nuupahtaa, kun siitäkin tulee professor emeritus. Miten niin se nuupahtaa? Eihän se sen touhuja mitenkään pysäytä, vielähän se voi pitää Pafos-seminaareja, ojentaa ruusuja luentosalin ovella keikarismurffitakissa, ja levittää samaa iänikuista hyvää sanomaa. Evankeliumi uppoaa aina uusiin kuulijoihin. Se uppoaa kuin veizi voihin, just niin kun se on aina uponnut ja tulee aina uppoomaan, ennen Eski Saarista ja Eskin jälkeenkin. Saarnamiehet ja niiden kuulijat, komeljanttarit ja kazomo on teillä aina keskuudessanne, ne ovat ikuisia, naamarit vaan vaihtuvat. Niinhän se sanoi Jevgeni Popov novellin Sirje, Boris ja Lavinia lopussa:
xxx/ellauri027.html on line 240: Esa Saarinen Elämän filosofi
xxx/ellauri027.html on line 278: Hei nyt tiedänkin missä on se pieni ero: Eski pyrkii ylätyyliin, mä suosin alatyyliä. Toinen jahtaa ylhäistä ja toinen alhaista, tavoitellaan antiikin eri esikuvia. Eski on jumalinen nousukas, ja sen tyylikin on ylevöittävää kuin joku Aiskhylos tai Plaatto, mä jumalaton laskukas, ja kirjoitan kuin pakana, jonkun Plautuxen tai Aristofaneen luokan törkimys. Pieru- ja kakkajuttuja. Täähän on suoraan Auerbachia, jonka Mimesis-rykäystä arvostelin kovin sanoin salaisissa runoissa. BANAALIA! sanoi laskukas oopperalaulajatar Angela nousukkaan ystävättärensä Annelisen tyylistä. Annelisestä tuli tohtori ja taloustieteen professori sikanuorena. Silkkaa kateutta.
xxx/ellauri027.html on line 294: Loistava suomennos, herkkä ja inspiroiva. Filosofia on sanojen taidetta ja ajattelun liikkeen nautintoa. Lainauksia: Kun koetamme ilmaista modernin tekniikan haastavana paljastamisena, mieleen tunkeutuvat sanat "asettaa", "määrätä" ja "varanto". Puitteeksi kutsutaan kokoavaa siinä asettumisessa, joka asettaa ihmisen, toisin sanoen haastaa hänet paljastamaan määräämällä todellisen varantona.
xxx/ellauri027.html on line 299: Ken Wilber on johtavia akateemisen maailman ulkopuolisia monialaoppineita, jonka moniulotteinen lahjakkuus, rohkeus, poskettomuuus ja briljanssi yhdistyvät ainutlaatuisen oivallussytyttävään kirjoitustyyliin. Aito filosofi sanan alkuperäisesssä sokraattisessa mielessä.
xxx/ellauri027.html on line 305: At the weekend seminar, I couldn’t shake the feeling that what we were participating in was thinly-veiled self-indulgence and little more. In hindsight, I think this was as much a branding problem (from a business perspective) as an organizational problem (social perspective). Integral Institute built their movement in order to influence academia, governmental policy, to get books and journals published, and to infuse these ideas into the world at large. Yet, here we were, spending money to sit in a room performing various forms of meditation and yoga, having group therapy sessions, art performances, and generally going on and on about how “integral” we were and how important we were to the world without seemingly doing anything on a larger scale about it.
xxx/ellauri027.html on line 307: If you want to be a self-development seminar and motivate people, then be a self-development seminar and motivate people. If you want to be a formal institute and have serious effects on policy and academia, then do that. Don’t half-ass both and muddy them with gratuitous talks and performances. The irony in all of this was that Wilber’s integral framework applied to organizations and business and should have accounted for these branding issues, but didn’t. The ironies would soon continue to mount.
xxx/ellauri027.html on line 309: Wilber’s eventual response to many of these critics was nothing short of childish — a dozen-or-so page (albeit extremely well-written) verbal shit storm that clarified nothing, justified nothing, personally attacked everyone, and straw-manned the shit out of his critics’ claims.
xxx/ellauri027.html on line 310: For many, that was the day the intellectual giant fell, the evolution stopped, the so-called “Einstein of consciousness” took his ball and went home.
xxx/ellauri027.html on line 312: The seminars slowed to a crawl. Wilber’s health deteriorated greatly (he was diagnosed with a rare disease that keeps him bed-ridden). He stopped writing. Ten years on, despite developing some fans in academia (some in high places), Wilber’s work had yet to be tested or peer-reviewed in a serious journal. Much of his posting online devolved into bizarre spiritual claims (such as this one about an “enlightened teacher” who can make crops grow twice as fast by “blessing them”).
xxx/ellauri027.html on line 314: The brilliant scientist-turned-monk-turned-recluse-turned-New-Age-celebrity, whose ideas changed everything for so many people (myself included), devolved into the butt of another New Age joke. How the mighty have fallen.
xxx/ellauri027.html on line 319: Edwin Linkomies: Ihmishengen tie. Valikoima puheita, Otava 1954 Poimin tämän vuosikymmeniä sitten loppuunmyydyn kirjan mukaan kesän Pafos-seminaariini ja intuitiivinen valinta osoittautui oikeaksi. Helsingin yliopiston entisen professorin ja Suomen sodanaikaisen pääministerin puheiten kokoelmassa on ylevää ja juhlavaa jylinää. Sen sävymaailma soi ja henkisyys elää tavalla, joka saa mielen liikkeelle.
xxx/ellauri027.html on line 321: Linkomiehen tyttärenpoika Eero Karhuvaara oli meidän luokalla. Se ampui muiden päähän kuminauhoja viivottimella. Siitä tuli merivoimiin kapteeni ja puolustusvoimain tiedottaja, sen isoveli Lauri on jotain tv:stä tuttua. Edwin ize oli kovan linjan sodanliezoja, oikeistofalangin sinkomies, joka sai rauhan tullen kommareilta linnatuomion, josta heideggermäisesti kohosi vielä yliopiston rexixi 50-luvulla. 70-luvulla sitä vielä vähän häpeiltiin, ei ollut Eski vielä rehabilitoinut Edwin Johan Hildegardia. Aarne Kinnunen siteeraa keltaisessa kirjassa jotain vääräleukaa joka kommentoi Edwinin mahtipontista saapumista yokunnan vuojuun: puuttuu van Te Deum. Aarne mainizee ohimennen Edwinin vänrikki Stoolin aikaisen sotilasnimen Flink - vikkelä. Sotamies Viki. Hidassoutuinen omena oli linkoutunut puusta ainaskin viiden metrin päähän. Sotaministeri rannalla.
xxx/ellauri027.html on line 329: Kansanrunoustieteilijä, kansallinen uudistaja professori Kuusi oli koulunopettajani Maija Kuusen veli, johon tutustuin ensimmäisessä Finlandia-palkintoraadissa. Mahtava henki, salamaälyinen ja sivistynyt velikulta. Santahaminasta löytämässämme essekirjassa on valoisaa, kohottavaa optimismia ja uskoa Suomeen. Hän tutkii "laskemattomia tekijöitä" Suomen hyväksi ja korostaa eräänlaista pienten lukujen ekonomiaa etsiessään "kutsumustietoisuuden nousukausia". Yksilöt vaikuttavat, rohkeus ja halu tehdä asioita toisin, isosti, täysillä ja merkitysvoimaisesti.
xxx/ellauri027.html on line 343:
xxx/ellauri027.html on line 351: Eski oli yliopiston älykkäimpiä miehiä oman ilmoituxensa mukaan, joten sen oli helppo olla yliopistolla älykkäästi hullu. Paizi paha empire iski takaisin ja piti sitä epäpätevänä oman alma materin filosofian professuuriin. Kateet puukottivat selkään ainoalla käsiin sattuneella tylsällä astalolla. (Niini on sevverran laupias ettei mainize koko jupakkaa Eski-historiikissaan.) Iltalehdissä juoxi siitä lööpit kissankokoisina. Omat lehmät purivat. Myöhemmin nuori polvi löysi terävämpää kättä pitempää ja iski etupuolelta. Nahkatakkiin tuli etuviilloke. Hyvä että jalommat ruumiinosat säilyivät.
xxx/ellauri027.html on line 368: Soveltava filosofia on Eskin oma ekolokero, se ei ole teoreettista filosofiaa eikä käytännöllistäkään. Se on tätä eski saarislaisuutta, joka on varsin kaukana 70-luvun aarne saarislaisuudesta. Niini haluaisi nähdä siinä koulufilosofian käytännön haaran samalla lailla kun insinööritieteet toimivat luonnontieteiden käsikassarana. Sillähän saadaan Eski karkuun päässyt hopeakylki pikku silakka haavituxi takaisin filosofiveneen pohjalle.
xxx/ellauri027.html on line 370: Insinööri on soveltava fyysikko, soveltava teologi on diakoni, ja soveltava filosofi on izehoitojuontaja. Diakonissalaitoxen voisi annexoida Aalto-yliopistoon ja siirtää Eskin työsielunhoidon sinne. Sieltä se voisi saarnata mukavasta vuoteesta käsin kuin vanha David kuningas Pipsa kuumavesipullona yhtä vanhaxi kuin Aira Samulin. Kokoavasti on sanottava, että Niini kaikesta huolimatta on tästä juhlaporukasta ainoa, jolla on järki jotenkuten tallella. Sen tyyppipiirre on, et se ei koskaan sano mitään ennenkuin on vähän miettinyt. Kröhii vaikka vähän ensin jos on kiire vastata.
xxx/ellauri027.html on line 372: Eskistä tuli soveltava filosofi, musta soveltava kielitieteilijä. Sitähän kääntäminen on. Paizi Eskin filosofia soveltui johonkin, sillä tuli paljon hilloa. Siitä tuli kestojulkkis, Ekbegin salonkileijona leopardin lainavaateissa, ja linssilude. Musta tuli lapsellinen paska, tai siis, sehän mä jo olinkin. Mä en soveltunut mihinkään. Ei tullut rikasta eikä julkkista, vaan tällänen tavis. Haitanneeko tuo. En tunnusta.
xxx/ellauri027.html on line 386: Esa Saarinen Elämän filosofi xxx/ellauri027.html on line 388: Esa Jouni Olavi Saarinen, izehoidon filosofi, täytti 60v vuonna 2013. Samannimiseen kirjaseen on koottu Eskin oman avun avainpointit, joita voi olla yhteen laskien enemmän kuin kolme, mutta nää kolme on tärkeimmät:: Hyvä mä, hyvä sä, hyvä me.
xxx/ellauri027.html on line 392: Syntymäpäiväni rajuin paukku oli Frank Martelan, Lauri Järvilehdon, Peter Kentän ja Jaakko Korhosen toimittama teos Esa Saarinen: Elämän filosofi, joka on valmistunut itselleni täytenä yllätyksenä ja julkistettiin maanantaina 12.8. Sain kirjaa yhden kappaleen syntymäpäivänä ja luin sen henkeäni pidätellen ja syvästi liikuttuneena. En tiennytkään että olen näin mainio (vaikka olinhan mä vähän aavistellut sitä), ja että mulla on ollut näin jännä elämä. Tätä kirjaa ei raski laskea käsistänsä kesken, on pakko ottaa se mukaan aamu- päivä- ja iltapaskalle. Ihan jännittää et kuinkas sitten kävikään? Meemipeikko meemikannuineen kun metsään käy.
xxx/ellauri027.html on line 394: 'Elämän Filosofi' tarkastelee ajatteluani ja toimintaani laaja-alaisesti, analyyttisesti ja moniulotteisesti. Toimittajat ovat tehneet valtavan työn kootessaan teoksen, joka on enemmän kuin juhlakirja valottaessaan filosofisesti, johtajuudellisesti, psykologisesti, pedagogisesti, vaikutuksellisesti, pitkälinjaisesti, humoristisesti, vakavasti ja henkilökohtaisesti yhtä elämän kaarta tähän asti, siis mun. Hemmetti mä oon timanttia, tai topaasia ainakin. Mussa on suunnattomasti ainesta, valtavasti naurun aihetta.
xxx/ellauri027.html on line 396: Kirjoittajina on teoksen toimittajien ohella järeä ryhmä ykköskentän professoreita, tutkijoita ja muita vaikuttajia: Ilkka Niiniluoto, Sami Pihlström, Sara Heinämaa, Sam Inkinen, Mauri Ylä-Kotola, Mark C. Taylor, James Wilk, Kirsti Lonka, Rachel Jones, Raimo P. Hämäläinen, Tuuli Lehti, Heikki Peltola, Tapio Aaltonen, Saku Mantere, Makke Leppänen, Päivi Partanen ja Ollis Leppänen. Haastatteluiden kautta mukana ovat Matti Alahuhta, Jorma Ollila, Pertti Korhonen, J. T. Bergqvist, Rosa Liksom, M.A. Numminen ja Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri. Oman tervehdyksensä esittävät Howard Gardner, Bill Damon & Anne Colby ja nobelisti Edmund Phelps.
xxx/ellauri027.html on line 398: Tää Phelps on pankkinobelisti niinkuin se suomenruozalainen kuikka, yhexättä kymmentä puskeva keltahampainen jenkkiukkeli, markkinatalouden vanha korppikotka, jonkun ihme Center of Capitalism and Societyn perustaja ja johtaja. Se on laskeskellut, että työttömyys on vaan luonnollista, niinkuin vino penis. Hyi helvetti, mä en kehtais tollasta mainitakaan mun juhlakirjassa. Ei mun juhlakirjaan tosin kovin paljon noita nobelisteja ollut tunkemassakaan, ei tarvinnut karsia.
xxx/ellauri027.html on line 428:
xxx/ellauri027.html on line 441: The Industrial Revolution brought progress and liberation from mindless toil but contributed to the creation of slums, despicable work conditions and pollution.
xxx/ellauri027.html on line 442: Which champignons of knowledge, expansion, innovation or industrialization still merit recognition? (Vastaus: Eskin Muutostehdas Oy.)
xxx/ellauri027.html on line 444: It is the mindful toil of a mindful mushroom in a panoramic office crammed with other mindful mushrooms.
xxx/ellauri027.html on line 460:
Makke Leppänen (PsM, MBA) (www.positiivinenpsykologia.fi) on yksi johtavista asiantuntijoista positiivisen ja valmentavan psykologian alalla Suomessa. Makke on valmistunut arvostetusta "The University of Sydney":sta valmentavan psykologian maisteriksi. Kirjoittanut mm. oppaat "Oma lehmä ojassa" ja "Oman hännän nosto-opas". xxx/ellauri027.html on line 464: Mikä on se kurssi, jonka luennot kuvaustiimi taltioi videolle ja laittaa verkkoon saataville? Kuten arvata saattaa, se on Esa Saarisen Aalto-yliopiston kurssi Filosofia ja systeemiajattelu. Sillä on ollut kolossaaliset 450 kuulijaa Otaniemen kauniissa isossa salissa. (Ei se kyllä ihan täysi ollut kun Ploiri vieraili. Puukotuxen jälkeen saattoi kyllä tulla salillinen kumikauloja. Näyttääköhän se masunsa kuin Kristus haavansa?) On kuitenkin helpompi havaita se kiinnostus, joka kurssia kohtaan on, kuin vastata perustellusti ja perusteellisesti siihen, mitä osallistujat kurssista saavat.
xxx/ellauri027.html on line 466: Esa Saarinen on kertonut jatkavansa sokraattisen filosofian perinnettä, jossa pyrkimyksenä on antiikin filosofian ideaalien mukaisesti edistää parempaa elämää. Sokrates (tai Plato sen haamukirjoittajana) piti muita kolleegojaan viisastelijoina, mutta muut aikalaiset (esim Xenophon) ei nähneet sen ja muiden sofistien välillä suurempaa eroa. Kieltämättä antiikin sofistienkin métier oli jossain perusopetuxen ja izehoidon välimailla. Siihen parkkiruutuun on Eski peruuttanut raamattuautonsa ihan tarkoituxella.
xxx/ellauri027.html on line 470: Luentojen otsikkoina olivat Sininen ja punainen pilleri, Kaksi sekuntia aikaa, Vincent Vega ja seuraava vaihe, Yhteispeli, Samuraiperiaatteet ja muumifilosofia, Vieraana presidentti Martti Ahtisaari, Rakkaudet sekä Grande Finale. Vincent Vega on saturday night fever- hemmon esittämä hölmö italiaanokonna Pulp Fictionissa. Vincent Vega-luennon tarkoitus on herättää opiskelijassa mahdollisesti uinahtanutta omatuntoa. Löytää malka omasta silmästä, siteerataxemme tunnetumpaa evankelistaa.
xxx/ellauri027.html on line 478: Jaakko Korhonen on toiminut Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu -kurssin assistenttina 4v. Hän on aiemmin tutkinut kurssin hyvinvointivaikutuksia diplomityössään Yliopisto-opetuksella kukoistusta – elämänfilosofisen luentosarjan vaikuttavuus hyvinvointiin. Kirjoittaja työskentelee Aalto-yliopistossa Esa Saarisen tutkimusryhmässä ja aikoo jatkaa relevanttien ilmiöiden tutkimista. xxx/ellauri027.html on line 480: Näin siis Korhonen: Ennen tämän tutkimuksen varsinaisen analysoinnin aloittamista olin lukenut kaikki esseet ainakin kertaalleen, sillä olin toiminut kurssin assistenttina. Pysyttelin täysin puolueettomana. (ize asiassa en pitänyt koko kurssista, enkä voi sietää professori Saarista.) Läppä läppä! xxx/ellauri027.html on line 486: Useat kirjoittajista kertoivat kuulleensa kurssista sekä myönteisiä että kielteisiä arvioita. Mistähän ne kielteiset on tulleet, ja minne lie ne lennähtäneet assistentin pöydältä, jonka mukaan kaikki osallistuneet oli huisin tyytyväisiä? Olikohan ne niitä joiden reflektioesseet oli hylätty? Reflektoivat sitten oman riittämättömyytensä kehittymättömästi professorin persoonaan. (Sellaista on liikkeellä.) Kelmien ensisijaisena motiivina oli vain saada kasaan helppoja opintopisteitä. Uusittava (eufemismi entiselle sanalle Hylätty).
xxx/ellauri027.html on line 490: "Jos olisin tajunnut että filosofia tarkoittaa juuri oman elämäntapojen, elämän laadun, ajattelun ja mallien kehittämistä, olisin varmasti perehtynyt siihen jo huomattavasti aikaisemmin." Kauhistus. Jos filosofia 70-luvulla olisi ollut tälläistä, olisin varmasti äänestänyt jaloillani. Muutaman luentokerran jälkeen oisin väsynyt ja lopettanut kurssin käymisen, pitäen sisältöä haihattelevana ja jopa huuhaana. Onnexi Jaakko ei ollut silloin vielä tavannut kotkaansa eikä Eski Pipsaa. Pysyttiin asialinjalla.
xxx/ellauri027.html on line 513: Esipuheessaan kirjaansa Filosofian historia huipulta huipulla Esa kysyy, onko mitään masentavampaa kuin perinne, ja miksi siis pitäisi kirjoittaa kirja filosofiasta sen perinteen näkökulmasta. Eikö olisi parempi haastaa perinne ja sanoa jotain ihan uutta? Sanoo se ja alkaa sitten luetella perinteisiä filosofian taivaan kiintotähtiä, suurimpia alan julkkixia. Yx sen oppilaista muistaa enää kaxi periaatetta.
xxx/ellauri027.html on line 538: Saku Mantere on Esa Saarisen entinen oppilas, joka on nykyisin Hanken Svenska handels-högskolanin johtamisen professori ja johtamisen laitoksen esimies. Mantere on myös Aalto-korkeakoulusäätiön hallituksen jäsen ja Taideyliopiston hallituksen puheenjohtaja. Mantere on kansainvälisesti tunnettu organisaatioteorian ja strategisen johtamisen tutkija, jonka töitä on julkaistu alan johtavissa aikakausjulkaisuissa. Hänellä on useita kansainvälisiä tieteellisiä luottamustehtäviä. xxx/ellauri027.html on line 577: Nousukausi, millaisexi hahmottuu tää viitisensataa vuotta jatkunut maapallon valloitus ja kerskakulutus kapitalismin nimissä, suosii työelämässä tätä joustoa. Raskaassa teollisuudessa ja sodassa ei (ainakaan ennen) tarvittu mielikuvitusta, vaan raakaa tehoa, hyväxi koetuilla menetelmillä: RÄISK! PAM! päät irti, talot tuleen, kylät tasasex. No nythän sielläkin on toinen ääni kellossa, kun sotasankarit istuu pelikonsolien edessä ja hieroo taktiikoita miehittämättömillä lennokeilla ja kyberavaruudessa. Ei tarvi olla rohkea vaan nokkela. Eskin työn filosofia palvelee mainiosti tätä uutta sodankäyntiä. Lyhyessäkin sessiossa ehtii istuttaa ajatuspökäleen.
xxx/ellauri027.html on line 589: Tätä näkemystä oli suorastaan häkellyttävin tuloksin testattu mm. Pafos-seminaareissa, yliopiston luentosarjoissa ja Interin Upean elämän illoissa. Menetelmä on yksinkertainen: filosofi puhuu ja muut kuuntelevat noin tunnin, jonka jälkeen vaihtavat ajatuksia pienessä ryhmässä kolmesta kymmeneen minuuttiin. Näin jatkettiin Pafoksella viisi tuntia viitenä päivänä, Interissä kolme tuntia viitenä iltana. Ihan kauheaa.
xxx/ellauri027.html on line 623:
Tapio Aaltonen, TM, pappi, on Novetos Oy:n perustaja ja partneri, johtamisen kehittäjä ja koutsi. Hän on kirjoittanut, yksin tai ryhmässä, useita johtajuutta käsitteleviä kirjoja, kuten Yrityksen arvot ja etiikka (Pro Oeconomia –palkittu vuonna 2000), Vastuullinen johtaminen, Syty ja sytytä –valmentavan johtamisen filosofia, Asiantuntijasta esimies, Luova kutsumus sekä Johda ihmistä –teologiaa johtajille. Yrittäjänä ja valmentajana hän on toiminut vuodesta 1997. Sitä ennen hän toimi järjestöjohtajana Suomessa ja Ruotsissa sekä Sana-lehden päätoimittajana. Siviilissä hänet tunnetaan laulumusiikin harrastajana ja elämän pohdiskelijana. Arjen filosofi Esa Saarinen käyttää hänestä titteliä ”hengen mies”. xxx/ellauri027.html on line 643: Eski tunnistaa henkilöt, joilla on vaikutusvaltaa, sen nenä on siihen erikoistunut. Oli jo opiskeluaikoina, kun ei vielä ollut näitä muutostehtaita. Sykofantti se on, ja parasiitti, ihan hyvässä mielessä :D.
xxx/ellauri027.html on line 653: Henkisyyden käsite on profaanimpi, mutta silläkin ovat rasitteensa. Sitä viljellään esimerkiksi new age -piireissä, joten silläkin ovat uskonnolliset konnotaationsa. (Pastorilla ovat keinonsa, mutta kongruenssisääntönsä on puoliveteessä.) Lisäksi se saattaa johtaa ajatukset hengen ja aineen väliseen dualismiin. Tää olis tässä kontextissa tosi paha asia, koska tässähän koitetaan valjastaa se nimenomaan massin ja sälän kahmintaan.
xxx/ellauri027.html on line 677: Tyypillinen johtoryhmän tai hallituksen palaveri on tilanne, jossa osanottajat istuvat pitkän pöydän ympärillä kuuntelemassa pitkiä totisia puheenvuoroja, katsomassa taulukoita, hypistelemässä papereita sekä selaamassa sähköpostia. Millaisia ideoita ja päätöksiä syntyisi, jos palaverit aloitettaisiin musiikilla, pidettäisiin ainakin osittain kävellen, istuttaisiin rennosti ringissä, katkaistaisiin rutiinikeskustelu välillä vaikka siihen, että joku kertoo koskettavan tai hauskan tarinan? Tai että viritetään filosofinen pohdinta firman missiosta?
xxx/ellauri027.html on line 681: Platonin mukaan, jotta hänen ihannevaltionsa voisi toteutua, ”on joko filosofien tultava kuninkaiksi tai sitten niiden, joita me nyt sanomme kuninkaiksi ja hallitsijoiksi, on ryhdyttävä toden teolla ja vakavasti harrastamaan filosofiaa, niin että poliittinen valta ja filosofia sulautuvat yhteen... Muussa tapauksessa, rakas Glaugon, ei valtioiden eikä koko ihmissuvunkaan kohdalla tule onnettomuuksista loppua.” (Platon 2011. En tiennykkään et Plaatto oli 2011 vielä tutkimusaktiivi. Ehkä "Glaugon" toimi sen tutkimusapulaisena.)
xxx/ellauri027.html on line 683: Filosofi johtajana? Tämä ajatus ei välttämättä vastaa tämän hetken ideaa yritysjohtajasta tai poliitikosta. Onko johtajissamme liikaa heitä (vittu nyt jo, NIITÄ!), jotka ovat toimialan ja talouden eksperttejä, mutta joiden tietämys jää siihen, ja liian vähän heitä NIITÄ, joilla on laaja tietämys usealta elämänalueelta? Esim entisiä pastoreita? No tätähän se Platonin typerys kokeilikin Sisilian diktaattorin kohdalla, mutta diktaattori ei ollut vastaanottavainen sen kukoistuspuheille vaan heivas Platonin tienoheen. Hyvä että teki, sehän oli ihan hirveä fasisti. Siis molemmat oli.
xxx/ellauri027.html on line 685: Yhteyttä jumalaan tai filosofiaan voi kokea hikiliikunnassa tai tavassa pukeutua. Saarinenkin pitää huolta kunnosta, vaikka vaikuttaakin piipunrassilta, ja sillä on hurjan aistikas pukeutumistyyli. Bulevardin vaatekaapissa on silmänkantamaton jono leobardinpilkkupikkutakkeja, kuin Aku Ankalla seilorinuttuja. Tiede, taide, uskonto ja urheilu on aina ollu sen sydäntä lähellä. Siinä olis ainesta filosofikuninkaaxi, tai ehkä lentäjäxi, kuten Zorron konnasta, jonka kenraali Xavier potkaisi parvekkeelta alas seinäpanelin läpi. Voisivat sit lennellä Pipsan kaa kahestaan. Eski ohjais ja Pipsa järjestelis päntryä. Ex-pastorin ne vois ottaa stuertixi.
xxx/ellauri027.html on line 728: Frank Martela, FT, on soveltavan filosofian tohtori ohjaajana professori Saarinen. Frank rakentaa keskinäiskannustavaan kulttuuria vanhainkoteihin ja jakaa oivalluxia vanhuxille, miten elää hyvä loppuelämä. Tää on siis tosi lupaava artikkeli mulle ja mun kaltaisille vanhuxille. Kazotaas.
xxx/ellauri027.html on line 738: Ois odottanut että Nokian laivan karille ajanut Ollila, joka nimenomaan tunaroi alaistensa johdossa, latisti softanikkarit ja junnasi rautapuolella, olis ollut jotenkin anteexipyytävä saatuaan Eskiltä nuhteita, mutta ei. Se vaan kohauttaa kapeita hartioita ja on niinkun ei oliskaan. Kaikki lähtee ihmisestä, se kiteyttää. Nimittäin just Jormasta. Muut ihmiset saa lähteä jos ne on eri mieltä.
xxx/ellauri027.html on line 781: Aalto University School of Science CV: VI Audio and TV materials xxx/ellauri027.html on line 783: (VI:1) Filosofia (Philosophy, Rock music), vocals and lyrics by Esa Saarinen, 1984.
xxx/ellauri027.html on line 784: (VI:2) Filosofia (Philosophy), a recording of reflective thoughts on philosophy, WSOY, 1995.
xxx/ellauri027.html on line 785: (VI:3) Työssä onnistuminen (Achievement and Happiness at Work), recording of a live lecture at Hotel Inter-Continental, Helsinki, Magnetic tape 2h 20min, Nostetuotanto Oy, 1998.
xxx/ellauri027.html on line 789: (VI:7) Keskusteluja filosofin kanssa (Discussions with a Philosopher), tv-programs for Yle Teema, 2004-2005.
xxx/ellauri027.html on line 874: Löftena kunna ej svika är en psalm där varje vers avslutas med den välkända strofen: "Himmel och jord må brinna, höjder och berg försvinna, men den som tror skall finna, löftena de stå kvar." Se on myös Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi 254 (Pettikö hän lupaukset, pettikö milloinkaan?). Retorinen kysymys.
xxx/ellauri027.html on line 937: Jos mä vaikka laitan näiden tilaan mun omat korvikkeet, ne on ne jotka on jo näytetty tossa taulukossa edellä. Neandertaalius on sitä et keskittyy vaan omiin joukkoihin, vie kukat omille sukulaisille, kerää näkinkenkiä kuin muumit, ei koita rakennella mitään maailmanluokan juttuja. Nykräys on ettei tee mistään rojektista hirveen suurta numeroa, ei izestä eikä kotijoukkueestakaan. Kohtuus kaikessa. Laskukkus on et ei kilpaile, ei revi minkään meemin tähden persettä eikä kerää hymypoikapazaita. Ei huippu-mitään. Ei huippuyxiköitä, huippu-urheilua, huippuelämyxiä, eikä mitään tiimejä. Kaikki ne on ihan hanurista. Alatyyli on tätä puun takaa huutelua, ei lähde mukaan joka kampanjaan, näkee liika innostuxessa aina jotain naurettavaa. Ei ota MITÄÄN liian vakavasti, se on tärkeintä. Tilanne voi olla toivoton, muttei vakava. Tietysti kohtuus kaikessa, sehän sisältyi jo tohon laskukkuutteen. Mitään ei pidä yrittää liikaa. Yrityxet ja yrittäjät on kaikki perseestä. Jos joku antiikin filosofi pitää mainita, niin se on Epikuros. Cela vitam. Plato ja sen porukat on nekin kaikki perseestä, stoalaiset eritoten.
xxx/ellauri027.html on line 950: business managers and employees, as well as non-professionals, students, retards, whole families, teams, celebrities, artists, relatives and loved ones etc.
xxx/ellauri027.html on line 954: The participant is approached with respect, handed a bulk cut flower with a kiss or handshake depending on gender, and treated as a miraculous (if suspect) specimen of life. (I realize the romanticism of this way of speaking, but that’s the way I think, and it works. Everybody buys it hook, line, and sinker.) Whether a clown or a king, the participant is assumed to possess potential that nobody can quite name. (Not before nor after the treatment. But that is not the point.)
xxx/ellauri027.html on line 962: Each seminar group feels unique and special. The fact that there are 100 participants of heterogeneous backgrounds means that the inviduals may feel just semi-unique and not-quite-so special (there are about 30 unique ideas in ciruclation anyway, as my assistent has shown), but semi-guided discussions as well as informal dialogues outside the seminar room can be highly rewarding for the participants. Such dialogues are not charged separately.
xxx/ellauri027.html on line 966: The point is to facilitate the situation in a way that allows for the emergence of emotions that support a given theme and adds life to it. For instance, most people feel emotionally different in a quiet cathedral than in a rock concert.
xxx/ellauri027.html on line 968: Tietysti, kadetraalissa on viileää ilman housuja ja puuvillaisia vöitä, rokkikonsertissa on korviahuumaava meteli ja hikisiä ihmisiä. Itkeskely on komeljanttarille hyvä sdradegia. Yllättäen senkin voi tehdä toistuvasti aidosti jos on kapassiteettia. Surprises pay off.
xxx/ellauri027.html on line 970: Think about the participation in the Paphos seminar as an opportunity to play in in a band, like Eski´s heavy gentlemen. The conductor a true maestro, and the audience hopefully generous. The conductor leads the collection ofoffertory as well as the musicians, and facilitates the lucrative process. It would be naïve to assume that the concert is chiefly for the conductor’s recreation, or that anything but a straightforward cost-and-benefit logic applies. Buzzwords that go with this orchestra metaphor are presents, merchandise, prices, trust, pretext, merry tunes, procreation and contention. In god we trust, all others pay cash.
xxx/ellauri027.html on line 976: Think of the philosopher as the conductor, he goes round and sells tickets and tells people where to get off. The Paphos seminar turns the role of the lecturer into one of a conductor in an elevated bus titillating the customers. the Paphos seminar is a big one man show, it becomes one of the performing arts.
xxx/ellauri027.html on line 985: While I do not intend to argue the matter here, from my point of view an implicit negativism dominates academic philosophy. The Paphos seminar seeks to avoid that emotional touch of death. The aim of the Paphos seminar is to celebrate life and humanity, not to diminish or reify it. The fact that some aspects of life might be hard to define objectively or model with available modes of representation does not prove them non-existent.
xxx/ellauri027.html on line 993: We hold these truths to be self-evident, that all men are created equal, that they are endowed, by their Creator, with certain unalienable Rights, that among these are Life, Liberty, and the pursuit of Happiness.
xxx/ellauri027.html on line 995: Tää Jeffersonläppä on mulle liian talousliberaalia. Ei ensinnäkään ole yhtään izestään evidenttiä totuutta (en tarkoita todellisuutta, joka pitää huolen izestään vaikkei olis yhtään apinaa sitä tihrustamassa), on vaan eri elukoiden kantoja. Kukaan ei oo luonu meitä, me ollaaan vaan sihisty tänne synnissä kuin pikku matoset ilman mitään isolla kirjoitettua pelinrakentajaa. Kaikki nk. oikeudet voi tulla otetuxi pois, koska on vaan vahvemman oikeutta, jotkut on win-win ja toiset luusereita. Vapaudesta voi puhua vaan jos saa olla jotenkin rauhassa, isossa jengissä vapaus on vaan valtaa toisten ylize. Ja toi pursuit of happiness on taas sitä seppoilua, se on tosi paha asia; koska onni on differentiaali, niin se on just sama kuin tavais sanan kasvuräjähdys.
xxx/ellauri027.html on line 1002: If 100 people manage to focus for five hours on themes that touch everybody and bear on the grand themes of life in a subjectively significant way, reaching personally relevant insights in the course of the process, any normal human being can attest to the fact that something of significance has happened even if it is not immediately obvious what has taken place.
xxx/ellauri027.html on line 1010: Esa’s examples of flourishing in the life of some leading people, demonstrating presence and being by the side of others as well as of astonishing uplift, were truly elevating. At the same time there were examples from the life of ”ordinary people” leading to the conclusion that we are all the same on some basic level.
xxx/ellauri027.html on line 1011: I have gone to psychoanalysis for 10 years four times a week. While acknowledging the merits of that experience, I reflect the week in Paphos with astonishment. Comparing the prices, this was a steal, both ways.
xxx/ellauri027.html on line 1027: The Paphos seminar is not statement-based. The seminar does not seek to provide the ”right” answers. It does not even identify ”fundamental themes”. No particular beliefs are targeted as objects of criticism or veneration. Instead, the content is expected to shine through as if behind a veil. Generic themes such as ”choice”, ”respect”, ”love”, ”temporality” serve like melodies in the background.
xxx/ellauri027.html on line 1029: Eski puhuu näkyjen ja vertauskuvien kautta kuin Mr. J. Nasaretilainen. Sen varsin raskaalla kädellä viittoillut suosituxet näkyy kuin verhon takana. Sen niminen kirjakin oli helluntailaisilla, mulla taitaa olla se hyllyssä. Verrattuna nuoruusaikojen Eskiin 60-vuotias profeetta Saarinen on (ainakin tässä kirjoituxessa) vapautunut huumorin kahleista. Tässä esitteessä se vaahtoo suht vakavalla lärvällä.
xxx/ellauri027.html on line 1031: Mindlessness of Even the Best Minds. One need not dwell on works such as Paul Johnson’s Intellectuals to note that no matter how learned, brilliant or hungry-for-knowledge people might be, they can be staggeringly inept.
xxx/ellauri027.html on line 1050: Vähän samaa vittuilun makua on seuraavissa Eskin koulufilosofikolleegoille suunnatuissa säkeissä:
xxx/ellauri027.html on line 1052: In actual practice, much of academic philosophy is elitist and assumes a pretence of knowledge (somewhat like economics, as described by Hayek in his towering Nobel speech). I find much of academic philosophy fear-based as it seeks to pinpoint mistakes and operates with conceptual criticism as the leading faculty of mind. The result is the lack of synthetic, life-enhancing contributions (a point made clear in Gardner’s Five Minds for the Future).
xxx/ellauri027.html on line 1054: The human-centered tone of William James is sadly lacking in academic philosophy. But while oral life-philosophical philosophy might not advocate theories for other experts to scrutinize, maybe it can serve another useful function: to deliver contexts for constructive and life-enhancing reflection in which ordinary people can beneficially get involved with reflecting on their life in practice.
xxx/ellauri027.html on line 1060: Paphos seminar remains fundamentally a project of Western orientation, with a strong emphasis on reasoning and language. If (to use a deliberately stereotypical example) a no-nonsense middle-aged male engineer comes to the seminar, as often happens, I find it important that he does not find anything in the seminar suspicious even in retrospect. Nobody should be lured into doing something he or she might find embarrassing afterwards.
xxx/ellauri027.html on line 1065:
Activate the storyteller in you. Activate the stand-up comedian. Activate the internal musician, the conductor and the improviser excited to jam. Activate the nurturer, the caring gardener who celebrates the miracle of growth and wants the seeds to flourish. Activate yourself as a space, rather than a star. Activate yourself as a creature of multiple sensibilities, over and above your intellect. Activate yourself as a trust-builder. Be honestly you yourself, be authentic, be vulnerable, and be true to shared humanity. Use positive examples with the rate of at least 4-to-1.
xxx/ellauri027.html on line 1066:
Hold your horses with your brilliance, intellect and learning. Don’t raise yourself above others. Don’t split the audience. Don’t believe you know the truth. Don’t believe you are the best. Don’t lecture even when you lecture, but suggest with conviction, inspiring a sense of the possible. Don’t manipulate, don’t push your own agenda but show integrity with your example and dynamic humblenes
xxx/ellauri027.html on line 1073: Eskin opetuslapsi Tuuli Lehti (hah! nimestä tulee mieleen yx aika verinen ranskalaisen sarjakuvan naissankari, jota satuin just lukemaan, kun löysin sen ranskan proffan jakoon jättämistä kirjoista - tod.näk mun luokkakaverin pikkusiskon Mervi Helkkulan vanhoja, nimittäin Plume aux Vents) auttoi Eskiä tiivistämään kaiken kolmeen pointtiin, Alex Stubbin mielixi:
xxx/ellauri027.html on line 1075:
Orientation to the present moment, including one’s present experience of oneself;
Clearer reflection, including a meta-level perception of one’s own thought processes and the realization of the connection of one’s thinking to various outcomes in life;
The actual implementation of a better life
xxx/ellauri027.html on line 1095: Esa Jouni Olavi Saarinen (s. 27. heinäkuuta 1953 Hyvinkää) on suomalainen filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija. Saarinen on ollut vuodesta 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professori Teknillisessä korkeakoulussa (Aalto-yliopisto). Saarinen on ollut tunnettu julkisena keskustelijana, suosittuna luennoitsijana ja filosofian oppikirjojen tekijänä.
xxx/ellauri027.html on line 1097:
45 vuotta filosofina
xxx/ellauri027.html on line 1099: Aloitin opinnot vuonna 1972 ja väittelin filosofian tohtoriksi 24-vuotiaana vuonna 1977. Se oli hämmästyttävää, sillä en ollut lukiossa mikään suurlupaus, ja mulla oli vielä tavixempi ensimmäinen vaimo. Onneksi tutustuin inspiroiviin ihmisiin, koska sitten kaikki alkoi yhtäkkiä onnistua.
xxx/ellauri027.html on line 1113: Työ: Filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija. Soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professori Aalto-yliopistossa.
xxx/ellauri027.html on line 1138: Nämä 5 asiaa ovat elämässä tärkeitä – valtakunnan virallinen filosofi kertoo
xxx/ellauri027.html on line 1234: 1 turhimmasta päästä on moraalifilosofi Timo Airaxinen
xxx/ellauri027.html on line 1290: Mitä on filosofia, karanteeni-ikäinen Timo Airaxinen?
xxx/ellauri027.html on line 1293: Tiukka tiiviste – neljä sanaa. Timossa on ainesta toimittajaxi, tai mainosalalle. Hetkinen hetkinen, tähänkö se jäi? Eski ei olisi tyytyväinen, täähän on selvää linguistic turnia, vanhan koulun anaalista filosofiaa. Missä sovellus?
xxx/ellauri027.html on line 1295: Timon sekavaa filosofointia edelsi sekavahko ajanjakso, nuoruus.
xxx/ellauri027.html on line 1302: ”Koulunkäyntini oli katastrofi, tuplasin kerran, ja hädin tuskin selviydyin ylioppilaaksi.” Oli pitänyt sillon tajuta mennä isän serkun hommiin.
xxx/ellauri027.html on line 1307: Uudestisyntynyt päänsärkyinen nuorimies viihtyi yliopistossa. Hän aloitti kokeellisen psykologian luvut mutta vaihtoi sitten pääaineekseen filosofian. Tiede tuntui liian vaikealta, niinkuin Mussetille, ei mennyt päähän. Vanhan purkan lässytyxellä tienaa yhtä hyvin vähemmällä vaivalla, ellei paremmin. Keskinkertaisuuxia on paljon enemmän kuin huippuja. Markkinat on isommat, purkkaa jäystetään enemmän kuin peruskysymyxiä.
xxx/ellauri027.html on line 1309: Filosofian ydin vaikeni todenteolla vasta hänen kirjoitettuaan väitöksensä. Sain stipendin Pittsburghin yliopistoon, jossa oli maailman loistavin tieteenfilosofian keskus – ennen mun tuloa. Sain viettää siellä kaikkiaan kolmisen vuotta ennenkuin ne heitti ulos, ja silloin mä siirryin tähän etiikkaan, taas 1 porras alemmas. 1. palkinto viikko Pittsburghissa 2. palkinto 2 viikkoa.
xxx/ellauri027.html on line 1311: Airaxisen mielestä filosofia avautuu aikaisintaan väitöskirjan jälkeen – jos ylipäätään on avautuakseen. Timolle ei auennut, ei kirveelläkään, mutta rahahanat raottui ihan kivasti, kun pääsi naistenlehtijulkkixex. Punaviiniin riittää kyllä, ja ravunsyötteihin.
xxx/ellauri027.html on line 1313: Airaxinen sanoo aina kehottavansa rahantuntevia opiskelijoitaan lähtemään Amerikkaan heti tilaisuuden tullen. Go west young man, siellä raha pesii. Siellä piisaa arvoa mitä keräillä. Sillä siinä missä Suomessa on kymmenen, on Yhdysvalloissa sentään yli 7 000 filosofian professorin paikkaa. Se mikä ei onnistunu mulle vois onnistua mua lahjakkaammalle.
xxx/ellauri027.html on line 1317: Perustavaksi filosofiaksi hän nimittää sellaisia puhtaan abstraktisia kysymyksiä, joihin jokaisen sukupolven on vuorollaan koetettava pureutua. Persufilosofia on hienompaa kuin soveltava, sanoi Eski mitä tahansa, tai Heta. Ammät hiljaa seurakunnassa kun nyrkki puhuu.
xxx/ellauri027.html on line 1319: Oikea filosofia on erittäin lahjakkuusherkkää aluetta, ja Timosta kyllä havaitsee sen varsin pian. Kenellä tahansa on edellytyksiä päästä pidemmälle, hän puntaroi yli 40 opetusvuoden ja parinkymmenen väitösohjauksen kokemuksella. Niistä ei ole sen koommin järin kuulunut. Ovat varmaan purukumitehtaan piirimyyjinä jossain lännessä. Ehkä Porissa tai Vaasassa. Sinnehän se Oscar Carlsonkin päätyi lopulta P. Rettigin piirimyyjäxi. Tai Kouvolassa, Danten 9. piirissä.
xxx/ellauri027.html on line 1327: Nyt proffa "latelee" jo sen mielestä:
xxx/ellauri027.html on line 1329: Professori latelee havaintojaan: ”Jos satut istumaan yliopiston huippuyksikössä, on resurssit ja kaikkea kivaa, muilla ei mitään. (Arvaa istuinko mä. Oikein.) Manageriaalisen johtamistavan hengessä päätökset valuvat ylhäältä alas, proffan yläpuolella voi päättäjänä olla ei-proffa. Radikaali, täysin fantastinen muutos.” Johtamisen, managerismin, ideologiaksi hän puristaa: ”Saada alaiset toimimaan omaa etuaan vastaan.”
xxx/ellauri027.html on line 1331: Taas 6 sanan tiivistelmä, kuin pussikaljapatteri. Tää on filosofiaa parhaimmillaan, tiivis selvennys, täst mie piän. Tommonen ikäänkuin ajattelun passikuva isän liikkeestä. Toimittaja ole enää yhtä vakuuttunut, sen hymy on vähän jäätynyt, se ei nää manageroinnissa mitään pahaa, päinvastoin. Tälläset hullut professorit on syytäkin pitää kurissa.
xxx/ellauri027.html on line 1333: Airaxista vetää vastustamattomasti puoleensa väittely, vastaväitteet varsinkin. Filosofia on negatiivisesti keskusteleva tiede, luonteeltaan against something, hän kuvaa. Feyerabendin taitaa Timo olla fanittaja, sen hulluudesta puuttuu mefoodi.
xxx/ellauri027.html on line 1334: Sentautta filosofit ja koulukunnat aina tappelevat. Milloin eivät käy kalassa tai juo viiniä. - Väärin, väärin! kuulen Eskin huutavan, ainakin soveltava filosofia on johtomyönteistä, positiivista! Kukoistava johtaja antaa tiiminsäkin loimuta, vaikka säästöliekillä.
xxx/ellauri027.html on line 1338: Filosofia naurattaa makeasti. Naura sinäkin. HSn toimittaja ei uskalla ees enää hymyillä. Viimeistään nyt käy selväxi et tää pullukka on vastapuolella. Toisin kuin johtajille aina mairea Eski Saarinen. Hyi helvetti.
xxx/ellauri027.html on line 1344: Äänessä on jälleen vetelä etiikan professori Timo Airaxinen. Kuulostaen Flaubertin ja Saul Bellowin sekotuxelta.
xxx/ellauri027.html on line 1349: Tää on hyvin henk koht tunnustuskirja ja luultavasti edustaa lipittäjän oman elämänfilosofian sum totalia.
xxx/ellauri027.html on line 1370: millä tapaa rakastaminen ja välittäminen muuttavat filosofian luonnetta ja suhdetta “ulkopuoliseen” todellisuuteen? Kenestä ja mistä filosofin tulisi välittää? (No Pekka Himasesta.) Minkälaisin keinoin välittämistä ja rakastamista tulisi toteuttaa? jne.
xxx/ellauri044.html on line 316: Dr. Eeks: A lot of my female friends will refer to an ex as a “sociopath.” So, I ask, can a sociopath really fall in love?
xxx/ellauri044.html on line 318: Dr. Burgo: That term gets thrown about too loosely, and sometimes it’s just a kind of name-calling. If you look at the DSM, Anti-Social Personality Disorder and Narcissistic Personality Disorder share many of the same features, which says to me that narcissism/sociopathy is actually a spectrum. A true sociopath is incapable of love but that doesn’t apply to everyone with narcissistic features.
xxx/ellauri044.html on line 320: Dr. Burgo: It helps to think of narcissism as occurring along a spectrum of severity, rather than as a discrete entity that corresponds to Narcissistic Personality Disorder. The extreme narcissist is incapable of authentic love and concern, but many other people with milder narcissistic features to their personalities can feel love under certain conditions. I’ve seen people able to feel a limited kind of love for their spouse or children but who demonstrate no empathy for anyone else. The love is often fairly “selfish,” with a focus more on what the narcissist needs rather than on concern for the other, but it is a kind of love all the same.
xxx/ellauri044.html on line 323: Joseph Burgo is a lying, cheating, scammer who has no business being a psychologist. Based on his actions, he is probably a psychopath himself. He will never admit this because he is narcissistic to the extreme. The state of California should take away his license.
xxx/ellauri044.html on line 328: Äs. Pitääkö nyt sit ostaa myös joku izehoitokirja sosiopaateille? Ei sentään. Jenkeillä ei enää ole sosiopaattia DSM-nimikkeenä, se on nyt APD eli anti-social personality disorder, mikä on yxinkertasesti vaan "paatunut rikollinen" leima ozaan. NPD oli ennen Saxan nazipuolue, nyze on USAn narsismihäiriö. Ei vittu ei nää kreikannetut tautinimet ole muuta kuin Theofrastoxen luonteita, erilaisia ikävän ihmisen medikalisaatioita. Yhtä hyvin toimis ne arkisemmat adjektiivit sellasenaan, kuten "sietämätön mahtailija" tai "izekeskeinen paskiainen". Sosiopaatit ovat "pelimiehiä". Ne on parantumattomia lurjuxia joita jenkkivankilat on täynnä. Uskonnosta voi olla apua. Vapahtajan käyttöä sosiopaatin hoitokeinona pitää tutkia.
xxx/ellauri044.html on line 338: Maila Talvio (oikea nimi Maila Mikkola, o.s. Winter; 17. lokakuuta 1871 Hartola - 6. tammikuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti sekä romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, puhekokoelmia että elämäkertoja. Hänen puolisonsa oli professori J. J. Mikkola. Kirjailijanimi on väännös tyttönimestä. Tiesiköhän Maila et Rousseau keräsi talvioita?
xxx/ellauri044.html on line 408: Kultasuusta tuleekin loppupeleissä kaksikon der Führer. Rudolf Hessistä (1894-1987) tuli ensin vara-Führer, mut vielä aadofimaisempi Göring ajoi ohize. Mitäs nazit tykkäs Hessen kirjasta? Eivät varmaan tykänneet, vaikka diggasivat Nietscheä. Narkissos ilmesty 1929, nazien kannatuxen noustessa. 39-vuotias Aadolf styylasi puolta nuoremman veljentyttärensä Gelin kaa. Niillä oli aika ihanaa. Rudolf Hess näyttää lueskelevan Narkissosta ja Kultasuuta vielä vankilaoloissa. Ellei se ollut joku muu kirja.
xxx/ellauri044.html on line 410: Hess joined the NSDAP on 1 July 1920 and was at Hitler's side on 8 November 1923 for the Beer Hall Putsch, a failed Nazi attempt to seize control of the government of Bavaria. While serving time in jail for this attempted coup, he assisted Hitler with Mein Kampf, which became a foundation of the political platform of the NSDAP.
xxx/ellauri044.html on line 412: He was taken prisoner and eventually convicted of crimes against peace, serving a life sentence until his suicide in 1987. While still in custody in Spandau, he died by hanging himself in 1987 at the age of 93. After his death, the prison was demolished to prevent it from becoming a neo-Nazi shrine.
xxx/ellauri044.html on line 422: Written while under the influence of the 35 year old Catholic psychiatrist
xxx/ellauri044.html on line 423: Dr. J.B. Lang, 18 Demian is a novel of individuation par excellence. The
xxx/ellauri044.html on line 424: stages of the journey to self-realization are the various chapters. This is the
xxx/ellauri044.html on line 425: sole intent of the author Hesse: “Mich interessieren nur die Schritte, die ich in
xxx/ellauri044.html on line 426: meinem Leben tat, um zu mir selbst zu gelangen.“19 The concept of the two
xxx/ellauri044.html on line 428: Archetypes produced by the un conscious. With each one of them in turn does
xxx/ellauri044.html on line 429: Sinclair identify himself, and in each does he recognize an aspect of his own
xxx/ellauri044.html on line 430: soul, thus assimilating and integrating the projections of the unconscious. They
xxx/ellauri044.html on line 431: are not separate characters who cross the path of Sinclair, as Matzig
xxx/ellauri044.html on line 432: believes,20 but symbols produced from the depth of Sinclair‘s unconscious.
xxx/ellauri044.html on line 436: and parcel of the widened consciousness of the individual.
xxx/ellauri044.html on line 437: All symbols and rites, the treasury of ideals of mankind, have their origin in the unconscious of the soul, meditates Sinclair.
xxx/ellauri044.html on line 439: Pistorius, however, is the only character of the novel that has an
xxx/ellauri044.html on line 441: becomes the teacher and guide of Sinclair. He introduces Sinclair into the
xxx/ellauri044.html on line 442: mysteries of Gnosticism, of Abraxas and Cain. 21 Eventually, Sinclair rejects
xxx/ellauri044.html on line 443: Pistorius as a man who presents mythology only from the historical point of xxx/ellauri044.html on line 445: does not become part of the personality of Sinclair, is merely another seeker,
xxx/ellauri044.html on line 446: a weakling who cannot leave the community of other seekers and stand alone
xxx/ellauri044.html on line 757: Voltaire tunnetaan terävästä älystään ja filosofisista kirjoituksistaan. Monien muiden valistusajattelijoiden tavoin hän oli liberaali, kannatti vapaakauppaa, ihmisoikeuksia, mielipiteen- ja uskonvapautta, sekä oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Hän oli yhteiskunnallisten uudistusten suorasukainen kannattaja ja Bourbonien ancien régimen vastustaja Ranskan tiukoista sensuurilaeista ja kovista rangaistuksista huolimatta. On siinä rikosrekisteriä.
xxx/ellauri044.html on line 762: Satiirisena väittelijänä Voltaire käytti usein teoksiaan Ranskan valtiollisten laitoksien, kirkon oppien, Raamatun epäjohdonmukaisuuksien ja papiston typeryyden arvostelemiseen. Tästä huolimatta Voltaire ei suinkaan ollut demokraatti, sillä hänen mielestään tasavalta edusti "massojen idiotismia". Sen sijaan Voltaire kannatti valistunutta itsevaltiutta, jossa filosofi toimisi yhdessä kuninkaan kanssa alamaistensa yhteiseksi eduksi. Hän sai kannatusta ajatuksilleen erityisesti Preussissa ja Venäjällä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on satiirinen romaani Candide.
xxx/ellauri044.html on line 774: Oltuaan 3v briteissä maanpaossa Voltaire suututti sammakkoystävänsä kehumalla Shakespearea ja muutakin brittimenoa. Siitäkös ne vallan vimmastuivat. Kirjoituxet poltettiin ja perskärpänen huidottiin pois Par(at)iisista. Naapurit luki filosofin kirjeitä vahingoniloisina, Ransu nettos törkeästi. Se osti lottoarvan ja voitti siinäkin, sai vielä perinnön (missä on teodikea kun sitä tarvitaan?). Siitä tuli upporikas, heitti pikavippejä
xxx/ellauri044.html on line 794: Wecksellin vanhemmat olivat hattutehtailija Johan Wecksell ja Sofia Ulrika Björklund. Hän pääsi ylioppilaaksi 1858 Turun lukiosta ja opiskeli sitten estetiikkaa ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Ilmeisesti hattutehtailija antoi tämän tapahtua, eikä vaatinut, että Joose alkaisi lukea lakia. Oisko tosiaan noin? Ei ehkä ois kannattanut, kun poika pimahti liiasta runoilusta.
xxx/ellauri044.html on line 862: Begynte hufvudet filosofera
xxx/ellauri044.html on line 878: För menskligheten offrom oss! de svära
xxx/ellauri044.html on line 1122: SaxassaAiina mensassa proffat, dekaanit ja rehtori
xxx/ellauri044.html on line 1207: Rajneesh (born Chandra Mohan Jain, 11 December 1931 – 19 January 1990), also known as Acharya Rajneesh, Bhagwan Shri Rajneesh, and later as Osho (/ˈoʊʃoʊ/), was an Indian godman, mystic and founder of the Rajneesh movement. During his lifetime he was viewed as a controversial new religious movement leader and mystic. His parents, Babulal and Saraswati Jain, who were Taranpanthi Jains, let him live with his maternal grandparents until he was seven years old. By Rajneesh's own account, this was a major influence on his development because his grandmother gave him the utmost freedom, leaving him carefree without an imposed education or restrictions. In the 1960s he travelled throughout India as a public speaker and was a vocal critic of socialism, arguing that India was not ready for socialism and that socialism, communism, and anarchism could evolve only when capitalism had reached its maturity. He caused controversy in India during the late 1960s and became known as "the sex guru". Kun Intia kävi kuumaxi se siirsi bisnisit Oregoniin. Lopulta se potkittiin pois sieltäkin ja palautettiin Intiaan. Aiivan läpi paska äijä.
xxx/ellauri044.html on line 1209: Sathya Sai Baba (born Sathyanarayana Raju; 23 November 1926 – 24 April 2011) was an Indian godman, guru and philanthropist. At the age of fourteen he claimed that he was the reincarnation of Shirdi Sai Baba, a saint who became famous in the late 19th and early 20th centuries in Maharashtra and had died eight years before Sathya was born.
xxx/ellauri044.html on line 1211: Sathya Sai Baba's materialisations of vibhuti (holy ash) and other small objects such as rings, necklaces, and watches were a source of controversy for the agnostics and non believers. Some have analyzed them as being mere sleights of hand, while his followers have considered them as signs of his divinity. Ali Baba förbii enemmän kuin 40 rosvoa.
xxx/ellauri044.html on line 1212: His birth was alleged by his mother Easwaramma to be of a miraculous conception. Sathya Sai Baba's siblings included elder brother, sisters, and younger brother. Nää tuli kaiketi ihan luonnonmenetelmällä kuten Jeesuxenkin sisaruxet. Epätavallisempaa on et tahraton siitto tuli tällä kertaa fläkkisten väliin.
xxx/ellauri044.html on line 1214: As a child, he was described as "unusually intelligent" and charitable, though not necessarily academically inclined, as his interests were of a more spiritual nature. He was uncommonly talented in devotional music, dance and drama. From a young age, he has been alleged to have been capable of materialising objects such as food and sweets out of thin air. Olikohan sillä huonot hampaat. Iskä oli sille hirmu vihainen, ehkä syystä. Äitikin oli käväissyt salaa hunajapurkilla. Babaa pisti skorpioni ja se alkoi puhua sanskriittiä. Babar oli ennustanut kuolevansa 96v terveenä kuin pukki. Se kuolikin 84v kun tuoli kaatui sen päälle. Jälkeenpäin selitettiin et se oli tarkoittanut kuukalenterivuosia. Se ei yrittänyt USAaan, teki vaan jonkun lomamatkan Ugandaan.
xxx/ellauri044.html on line 1216: Accusations against Sai Baba by his critics over the years have included sleight of hand, sexual abuse, money laundering, fraud in the performance of service projects, and murder. In the article Divine Windfall, published in the Daily Telegraph, Anil Kumar, the ex-principal of the Sathya Sai Educational Institute, said that he believed that the controversy was part of Sathya Sai Baba's divine plan and that all great religious teachers had to face criticism during their lives. :D Joo mä tiedän Baba sanoi syytteisiin, mulla on vitusti enemmän juudaxia kuin Jeesuxella.
xxx/ellauri056.html on line 42: Keväällä 2022 Ukrainan selkkauxen aikana löytyi Häpylän lainaston poistohyllystä alkuperäisteos Five go off to concentration camp, jonka kannessa Georgina kazoo ahdistuneena kun Dickin aavejuna syöxyy pimeään tunneliin. Siitä selvisi, että loppuvizeissä Timmy the dog thumped his tail hard on the ground. Julian, Dick, George and Ann laughed hard and Dick thumped his dick happily into Georgina's tail.
xxx/ellauri056.html on line 55: In Dylan Thomas' poem By waste seas where the white bear quoted Virgil = in Anatole France's Penguin Island, St Mael has a vision of a polar bear murmuring 'Incipe parve puer', from Virgil's Fourth Eclogue, traditionally understood as prophesying Christ's birth.
xxx/ellauri056.html on line 157: Katri Manninen on jo keksinyt lääkkeitä urakriisiinsä. Kesäkuussa hän viettää kolme viikkoa Sveitsin Alpeilla Saas Feessä opiskellen mediafilosofiaa European Graduate Schoolissa. Varsinaiset opintonsa hän aikoo viedä ministeritasolle parissa vuodessa. Lopputyön aihe on Klassinen kertoja. Väitöskirjakin, Variaatioita klassisesta kaavasta, on jo suunnitelmissa. Saas nähdä.
xxx/ellauri056.html on line 180: "Ajatus että rupeaisin samaan ammattiin kuin äiti, oli mulle hyvin vastenmielinen. Pyrin lukemaan psykologiaa, filosofiaa, germaanista filologiaa. Menin töihin kaupparekisteriin ja olin Stockmannillakin, hain oikeustieteelliseen ja pääsin sihteeriopistoon ja tein töitä sihteerinä."
"Eräänlaista kapinaa oli sekin, että mä menin itseäni huomattavasti vanhemman virkamiehen kanssa naimisiin."
xxx/ellauri056.html on line 226: Hupasaa miten kirjailijat kohentaa naismenestystään rompskuissaan, noloista tyräyxistä tulee mahtavia scoreja. Dumppaavista naisista halukkaita misuja. Dickens, Sillinpää, Rusoo, Jöötti, näistä tulis taulukko. Tai sit hylyistä tulee tyhmiä rumia ilkimyxiä, esim Bellow ja Philip Roth ja Teir. Vähän sellaista autofiktiota, piippu-unta. Piipunrassit panee kynällä ize piirrettyjä pinuppeja, paperitiikereinä ruittaa kaunaisesti hylkääjien naamaan mustetta.
xxx/ellauri056.html on line 228: 1858 tuli ero Katista, joka oli äkistänyt sille ulos 10 kakaraa vuosi-vohla vauhtia. Kallesta Kati oli inkompetentti äiti ja 10 lapsen syntyminen oli sen vika, mistä tuli Kallelle no end of kustannuxia. (Vrt Sillinpään Sikriä.) Kalle koitti kommittoida Katia mielisairaalaan ja laittoi sänkyjen väliin kirjahyllyn turvaetäisyydexi. Kallella oli uusi hani alla, nuori näyttelijätär nimeltä Ellen Ternan. Ellenille tarkoitettu trinketti meni vahingossa ämmälle, ja ero läiskähti. Thackeray vinoili ja Kalle suuttui sille loppuiäxi. Kallen terveys alko reistata 1860-luvulla rankkojen puhujamatkojen ansiosta. 1870 tuli slaagi ja noutaja seuraavana päivänä.
xxx/ellauri056.html on line 262: Ei kylse vaan on kermaperse persepää. Kuten Ari Stageirasta huomautti, oikeus on payoffin jakosuhde, jonka määrää voimasuhteet pelissä. Maukka ajattelee ensin naivisti että reilu jakosuhde olis tasan kaikille, mutta peruuttaa siitä äkkiä:
xxx/ellauri056.html on line 315: Esimerkkinä löyty Mauriselta mm. hupaisa hessu 1700-luvulta, vähän kuin Fast shown Arthur: "bugger it", "wif my luck". Tällä Lucilla meni lähes kaikki täysin päin persettä. Huono terveys, huono onni, paska elämä. Siitä huolimatta tai ehkä sixi se julkaisi nipun penseyxiä ja paasauxia Voltairen suojeluxessa. Sen mielestä Racine löi Corneillen 6-0. Voltaire taisi olla samaa mieltä. Niistä Corneille oli messuaja ja sen sankarit jotain supermiehiä niinkuin jollain Sofokleella, Racine oli show not tell koulukuntaa, ja sen hemmot inhimillisempiä (vrt Euripides). Musta molemmat vaikuttaa aiika heikoilta, vaikken ole lukenutkaan niitä kunnolla. En pidä tragedioista ylipäänsä, ne on liian yleviä.
xxx/ellauri056.html on line 373: Calderón (pronounced [kaldeˈɾon]) is a Spanish and Sefardi occupational surname. It is derived from the Vulgar Latin "caldaria" ("cauldron") and refers to the occupation of tinker. Calderón, or Calderon, may refer to: Alberto Calderón, Argentine mathematician; Alfonso Calderon (activist), Spanish born activist and advocate for gun control Alfonso Calderón, Chilean poet and writer... jne jne, kunnes 27:ntenä tulee Pedro Calderón de la Barca, Spanish dramatist.
xxx/ellauri056.html on line 383: Caroline Schelling, geborene Dorothea Caroline Albertine Michaelis, verwitwete Böhmer, geschiedene Schlegel, verheiratete Schelling (* 2. September 1763 in Göttingen; † 7. September 1809 in Maulbronn), war eine deutsche Schriftstellerin und Übersetzerin. Sie zählte zu der als Universitätsmamsellen bekannten Gruppe Göttinger Professorentöchter und gilt als Muse verschiedener Dichter und Denker der Romantik.
xxx/ellauri056.html on line 399: Nachdem Schiller Homers Odyssee und Ilias in deutschen Übertragungen wieder gelesen hatte, strebte er danach, der nationale Epiker seiner Zeit zu werden. „ein Künstler der wahre Volksdichter werden könne bei glücklicher Wahl des Stoffes und höchster Simplizität in Behandlung desselben“. Zu diesem Zweck schaute er sich die Arbeitsabläufe in einer Glockengießerei genau an. Der bleiche Gelehrte hat rücksichtsvoll in dem hochlehnigen Stuhl an der Wand Platz genommen, um die Arbeit nicht zu stören.
xxx/ellauri056.html on line 411: „O zarte Sehnsucht, süßes Hoffen, Der ersten Liebe goldne Zeit“
xxx/ellauri056.html on line 450: Kyllä nää saxalaiset idealistifilosooferit on ikävän näköisiä kolhoja. Niitä heräs kuin paxuja kärpäsiä talvikohmeesta pörisemään ikkunalle Saxan noustessa muun Euroopan rinnalle ja ohize.
xxx/ellauri056.html on line 452: Friedrich Heinrich Jacobi 1743 –1819 oli luisevan näköinen jämäkkäleukainen länsisaksalainen filosofi, joka kehitti termin 'nihilismi' ja esitti sen olevan perussyy valistuksen ja kantilaisuuden epäonnistumiseen. Spekulatiivisen järjenkäytön sijaan hän puhui uskon ja ilmoituksen puolesta. Ei tykännyt briteistä eikä moosexenuskoisista. Syntyi tietysti Düsseldorfissa ja tottakai kuoli Münchenissä.
xxx/ellauri056.html on line 453: Jacobi voidaan nähdä edelläkävijänä oikeistokonservatiivifilosofeille, jotka kritisoivat filosofiaa relativismista ja vaarallisena uskolle.
xxx/ellauri056.html on line 461: Immanuel Kant (22. huhtikuuta 1724 Königsberg – 12. helmikuuta 1804 Königsberg) oli vaikutusvaltainen preussilainen filosofi. Kantin työt rakensivat aasinsiltaa rationalististen ja empirististen koulukuntien välille. Hänellä oli suuri vaikutus niin valistusta seuranneeseen romantiikkaan ja 1800-luvun saksalaisiin idealisteihin kuin nykyfilosofian kysymyksenasetteluihin. Jaakko Hintikkakin oli olevinaan kantilaisia.
xxx/ellauri056.html on line 470: Vanhemmalla iällä Kant oli hyvin säntillinen ja noudatti joka päivä tarkkaa aikataulua. Hän esimerkiksi kävi päivittäin aina samaan aikaan kävelyllä; kerrotaan, että hänen kävelyreittinsä varrella asuneet ihmiset tarkistivat hänen ohikulkunsa mukaan kellojensa ajan. Vuonna 1778 Kantille tarjottiin professuuria ja hovineuvoksen arvonimeä Hallessa, mutta Kant kieltäytyi, koska se olisi häirinnyt liikaa hänen tottumuksiaan. Halle ei ollut Kaliningradissa, Cunt tiesi maantiedon tunnilta.
xxx/ellauri056.html on line 476: Kant katsoi, että filosofiassa oli puhjennut ajattelun ”kopernikaaninen vallankumous”. Kantin perustana tälle vallankumoukselle olivat toisaalta hänen transsendentaaliseen idealismiin perustunut tietoteoriansa ja toisaalta hänen itsenäiseen järkeen perustunut moraalifilosofiansa. Nämä asettivat järjen ohjaaman ihmissubjektin tiedollisen ja moraalisen maailman keskipisteeseen.
xxx/ellauri056.html on line 498: Kant kirjautui Kaliningradin yliopistoon 16-vuotiaana vuonna 1740. Hän opiskeli Gottfried Leibnizin ja Christian Wolffin filosofiaa Martin Knutsenin alaisuudessa. Knutsen oli rationalisti, joka oli tietoinen myös brittiläisen filosofian ja tieteen kehityksestä ja opetti Kantille myös Newtonin matemaattista fysiikkaa. Kantin isän äkillinen kuolema vuonna 1746 keskeytti hänen opintonsa. Kantista tuli Königsbergin ympärillä olleissa pienissä kaupungeissa toiminut yksityisopettaja, mutta hän jatkoi myös tutkimuksiaan.
xxx/ellauri056.html on line 500: Kant valmistui maisteriksi 1755 ja saman vuoden syksyllä valmistui väitöskirja Principiorum Primorum Cognitionis Metaphysicae Nova Dilucidatio. Vuoden lopulla hänestä tuli yliopiston lehtori. Nimityksestä lähtien hän suuntautui yhä enemmän filosofisiin aiheisiin, mutta jatkoi myös luonnontieteistä kirjoittamista koko elämänsä.
xxx/ellauri056.html on line 504: Kant oli hakenut professuuria useita kertoja jo 1750-luvun loppupuolella ilman menestystä. Vuonna 1770 45-vuotias Kant lopulta nimitettiin Königsbergin yliopiston logiikan ja metafysiikan vakinaiseksi professoriksi.
xxx/ellauri056.html on line 508: Tämä tapahtui joskus vuonna 1770. Seuraavan yhdentoista vuoden aikana Kant ei julkaissut mitään filosofiaa käsittelevää. Hyvä Manu! Jatka samaan tahtiin!
xxx/ellauri056.html on line 518: Kant käytti hiljaisen vuosikymmenensä pohtien ratkaisua esitettyyn ongelmaan. Kun hän lopetti hiljaisuuden toukokuussa 1781, hänen vastauksensa oli Puhtaan järjen kritiikki. Vaikka Kritiikki on nykyään eräs filosofian historian kuuluisimmista teoksista, siitä ei välitetty juuri lainkaan sen ensimmäisellä julkaisukerralla. Kirja oli pitkä, alkuperäisenä saksankielisenä painoksena yli 800 sivua, ja se oli kirjoitettu kuivalla koulufilosofisella tyylillä. Se sai vain muutamia arvosteluja, ensimmäisen ilmestyessä vasta tammikuussa 1782, eivätkä arvostelijat ymmärtäneet Kritiikin vallankumouksellista luonnetta. Kant pettyi teoksen saamaan vastaanottoon. Hän kuitenkin ymmärsi teoksen epäselvyyden ja kirjoitti teoksen Prolegomena, joka teki yhteenvedon Kritiikin pääkohdista.
xxx/ellauri056.html on line 521: Kantin maine sai kuitenkin alkunsa odottamattomasta lähteestä. Vuonna 1786 Kantin julkkixempi oppilas Karl Reinhold alkoi julkaista avoimia kirjeitä kantilaisesta filosofiasta. Näissä kirjeissä Reinhold esitti Kantin filosofian vastauksena silloiseen kiistaan panteismista. Joku Friedrich Jacobi oli syyttänyt hieman aiemmin edesmennyttä G. E. Lessingiä spinozalaisuudesta. Lessingin ystävä Moses Mendelssohn kiisti tämän. Heidän välilleen kehittyi kitkerä julkinen kiista.
xxx/ellauri056.html on line 526: Moses Mendelssohn oli tunnetun säveltäjän Felix Mendelssohnin isoisä. Moses Mendelssohn (6. syyskuuta 1729 Dessau – 4. tammikuuta 1786 Berliini) oli saksalainen juutalainen filosofi. Hän oli 1700-luvun merkittävimpiä juutalaisia ja hänen voidaan katsoa synnyttäneen euroopan juutalaisen valistuksen, haskalahin. Hänen tärkein juutalaisuutta käsittelevä teoksensa Jerusalem, eli uskonnollisesta vallasta ja juutalaisuudesta julkaistiin vuonna 1783. Jotkut juutalaiset ovat pitäneet Mendelssohnia kolmantena Mooseksena, jonka kautta juutalaisille on avautunut uusi suunta historiassa, raamatullisen Mooseksen ja keskiajalla vaikuttaneen Moses Maimonideen jälkeen. Toiset taas ovat nähneet hänet juutalaisten oman identiteetin ja perinteisen juutalaisuuden tuhoutumisen alullepanijana. Kaikkia ei voi miellyttää. Sen rouva oli Fromet Guggenheim.
xxx/ellauri056.html on line 529: Reinhold esitti kirjeissään, että Kantin kritiikki voisi saada riidan asettumaan puolustamalla järjen auktoriteettia ja rajoja. Reinholdin kirjeitä luettiin laajalti ja ne tekivät Kantista aikansa kuuluisimman filosofin. Vuonna 1786 Kant valittiin hurrausten säestyxellä Kaliningradin yliopiston rehtoriksi sekä Berliinin tiedeakatemian jäseneksi. Se oli 62, melkein eläkkeellä siis. Viroistapa hyvinkin.
xxx/ellauri056.html on line 531: Cunt innostui suosiosta niin että kirjoitti lisää kritiikkejä vähän joka aiheesta. Kantissa oli ainesta kriitikoxi. Hän kirjoitti myös joukon osittain yleistajuistettuja esseitä historiasta, uskonnosta, politiikasta ja muista aiheista. Nämä teokset saivat Kantin aikalaisilta hyvän vastaanoton ja takasivat hänen keskeisen asemansa 1700-luvun filosofiassa. Tuohon aikaan ilmestyi useita aikakausjulkaisuja, jotka oli tarkoitettu pelkästään kantilaisen filosofian puolustamiseen ja arvosteluun.
xxx/ellauri056.html on line 535: Tämä oli yksi hänen viimeisiä filosofisia tekojaan. Hänen terveytensä, joka oli pitkään ollut huono, kääntyi yhä huonommaksi ja hän kuoli Königsbergissä 80-vuotiaana vuonna 1804. Hänen keskeneräinen viimeinen teoksensa, katkelmallinen Opus Postumum, julkaistiin nimensä mukaisesti postuumisti.
xxx/ellauri056.html on line 555: Johann Gottlieb Fichte (19. toukokuuta 1762 Rammenau – 29. tammikuuta 1814 Berliini) oli saksalainen filosofi. Hän kuuluu merkittävimpiin saksalaisen idealismin edustajiin. Häntä pidetään joskus saksalaisen nationalismin ja antisemitismin isänä, vaikkakin tahtomattaan. Moni muukin tulee jonkun nolon lapsen isäxi ihan tahtomattaan.
xxx/ellauri056.html on line 557: Fichte opiskeli Jenan (1780) ja Leipzigin yliopistossa (1781–1784).Vuodesta 1810 hän toimi professorina ja yliopiston rehtorina Berliinissä, missä hän ranskalaisen sotaväen liikkuessa kaduilla vuosina 1807–1808 piti kuuluisat puheensa, Reden an die deutsche Nation. Fichten nationalismi olikin suunnattu Ranskaa vastaan.
xxx/ellauri056.html on line 559: Fichten pääkiinnostuksen kohteita olivat ontologia, metafysiikka ja epistemologia. Aluksi hän seurasi Baruch Spinozan jalanjäljissä, mutta myöhemmin hän kiinnostui Immanuel Kantin filosofiasta. Filosofiassaan, joka on jyrkkää idealismia, Fichte koettaa osoittaa, että kaikki olevainen ja koko maailman järjestys on hengen välttämätön tuote. Tietoisuuden perimmäinen olemus on Fichten mukaan Ego. Jumala on hänestä eettinen maailmanjärjestys, myöhemmin absoluuttinen olevainen, joka ilmenee vain eettisessä toiminnassa.
xxx/ellauri056.html on line 561: Fichten ensimmäisen elämäkerran kirjoitti hänen poikansa Immanuel Hermann Fichte (1796–1879), saksalaisen filosofian ”spekulatiivisen teismin” perustaja. Siitä ei ole sen jälkeen mitään kuulunut. Toista tulemista odotellaan kuten kaimalta.
xxx/ellauri056.html on line 563: Fichte kuulostaa siis pahalta paskiaiselta. Aika vittumaiselta egoistilta ja ilkeältä protofasistilta. Se onkin tullut mainituxi aika monen myöhemmän paskiaisen kohdalla. Idealistivirkaveljiensä Hegelin ja Schellingin vanhempi idealistikolleega, jota ne ablehnas mutta silti apinoi. Aina elegantti Goethe vinoili: „daß doch einem sonst so vorzüglichen Menschen immer etwas Fratzenhaftes in seinem Betragen ankleben muß“. Hullu Hördelin fanitti Fichteä, ylläri. Fichte oli antisemiitti. Die Nationalsozialisten nahmen Fichte zur Begründung ihrer Ideologie in Anspruch
xxx/ellauri056.html on line 591: Friedrich Wilhelm Joseph (von) Schelling (27. tammikuuta 1775 Leonberg – 20. elokuuta 1854 Bad Ragaz) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina muun muassa Münchenissä ja Berliinissä.
xxx/ellauri056.html on line 593: Filosofisesti Schelling yleensä lasketaan postkantilaiseen saksalaiseen idealismiin muun muassa Fichten, Reinholdin ja Hegelin kanssa. Schelling tunsi henkilökohtaisesti ja vaihtoi ajatuksia monien aikalaistensa filosofien kanssa. Kaverit tais jäädä tappiolle vaihdossa. Näistä mainittakoon Fichte, Hegel, Goethe ja Hördelin. Vittu Jöötti ja Hördelin mitään filosofeja olivat, kuhan tökeröitä runoltajia.
xxx/ellauri056.html on line 595: On selvää, että fichteläinen idealismi on vaikuttanut Schellingin filosofiaan keskeisesti, ja Schelling tekikin nimeä nuorena julkaisemassaan teoksessa Über die Möglichkeit einer Form der Philosophie überhaupt (1794), jossa hän käsittelee lähinnä idealistista filosofiaa, ja joka sai itse Fichteltä tunnustusta. Kuitenkin Schellingin filosofia sisältää piirteitä, joita ei löydy Fichteltä, kuten luonnonfilosofia, panteismi ja myöhemmin taiteen nostaminen erääksi filosofian keskeiseksi aiheeksi.
xxx/ellauri056.html on line 599: Schelling koki, että filosofian oli tarkasteltava ihmisen ja maailman (luonnon) välistä vuorovaikutusta, toisin sanoen tietoisuutta tai maailman kokemista, sekä subjektista käsin fichteläisellä metodologialla, että sen aikaisen tieteen metodologialla objektiivisesta maailmasta käsin. Koska idealistit kehittäessään kantilaista filosofiaa kyseenalaistavat Kantin ”olion sinänsä” (die Dinge an sich) ja käsittelevät tietoisuutta tuotteliaana toimintana (produktive Tätigkeit, jonkinlainen Hördelin-tyyppinen ”Seynia” muistuttava ilmiö), on tämän vaikutus nähtävissä monissa myöhemmissä eurooppalaisissa filosofisissa suuntauksissa.
xxx/ellauri056.html on line 603: Schellingin ajattelussa ilmeni eri kehitysasteita. Teoksessaan Ideen zu einer Philosophie der Natur (1797) hän esitti panteistista luonnonfilosofiaa. Myöhemmin hän asettui (Darstellung meines Systems, ym.) Spinozaa lähentelevälle niin sanotun identiteettifilosofian kannalle, jonka mukaan henki ja luonto ovat identtiset jumalallisessa kaikkiyhteydessä. Lopulta hän päätyi (Philosophie und Religion, Philosophische Untersuchungen über das Wesen der menschlichen Freiheit ym.) mystillis-uskonnolliseen mietiskelyyn. Sekö siis oli kehityxen huippua? Aika lässähdys. Mahalasku suorastaan.
xxx/ellauri056.html on line 615: Im Hinterhof der Schellingstraße 50 befand sich zeitweise die Parteizentrale der NSDAP. Außerdem hatte hier der NS-Fotograf Heinrich Hoffmann sein Atelier.
xxx/ellauri056.html on line 617: Schelling muutti filosofisia kantojaan kuin väkkärä. Hälläpyörä olisi Sirkkis siitä sanonut. Sen luonnonfilosofia oli jotain vitun hermeneutiikkaa. Empiirisesti aivan pielessä. Toinen on antikartesiolainen näkemys omasta navasta. Pointtina ettei sini ja mini ymmärrä edes izeään. Siinä se on kyllä oikeassa. Size nakersi Hegeliä tavalla josta monet myöhemmät sekulit ml Kierkegaard, Marx, Nietzsche, Heidegger ym ym innostuivat. Ranskalaiset postmodernistit tyyliin Lacan, Derrida tai Adorno näyttää olleen saxalaisen idealismin karkeen manttelin perijöitä. Jälkiuudenaikaisia hämärämiehiä. Existentialistit kuten Eski Saarinen on perimmältään samanlaisia, Aalto yliopiston miehiä.
xxx/ellauri056.html on line 619: Friedrich Wilhelm Schelling syntyi Leonbergin koiratarhassa Stuttgartin lähellä 1775. Se kävi protestanttiseminaaria Tübingenissä 1790-1795 Ranskan vallankumouxen aikana, missä sen koulukavereita oli Hegel ja hörhö Hördelin. Size muutti harppisakuihin, Leipzig 1797, sit Jena, missä sen kavereita oli kaima Schlegel ja kermapeppu Novalis. Jöötti-setä hommas sille professuurin Jenasta 1798-1803. Varmaan päästäxeen paremmin bylsimään rva Schellingiä. Eron jälkeen 1803 Reeti läxi takas länsi-Saxaan, etenkin Müncheniin. 1841 se peri Hegelin tyhjentämän syöttötuolin Berliinissä. Alux sen luennoilla siellä kävi Kierkegaard, Engels, Bakunin, Ranke, Burkhardt, ja Alexander von Humboldt. Pian ne kyllästyi ja lähti muualle kuin Homer Simpsonin pääkoppaan pettyneet zombiet: "brainss... brainss... naah nothing here... brainss... brainss..." Se kuoli Sveizissä Bad Ragazissa. Mihkähän?
xxx/ellauri056.html on line 631: Schellingille on yhteistä muiden saku idioottien kanssa että ne tulee selityxistä entistä sekavammixi. Joku Andrew Bowie Standfordin filosofisivuilla koittaa epätoivoisesti selittää mitä Schelling oikeastaan tarkoitti. Nyt tarvittaisiin taas sitä heppua joka selittää mitä Mr. Bowie yrittää sanoa. Tai sitten vaan yxinkertaisesti sovitaan että tää pöpinä on täyttä sekoa.
xxx/ellauri057.html on line 95: Unto Kupiaisen vanhemmat olivat toimittaja Alpo Kupiainen ja Aune Kaihovaara. Unto Kupiainen kävi koulunsa Viipurissa ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1927. Lukuvuoden 1927−28 hän toimi kansakoulunopettajana Viipurin mlk:n Kilpeenjoen koulussa. Käytyään Reserviupseerikoulun 21. kurssin hän työskenteli valistusohjaajana suojeluskuntajärjestössä talvisodan syttymiseen saakka. Ontu Kapiainen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1940 sekä väitteli tohtoriksi 1947.
xxx/ellauri057.html on line 97: Kupiainen opetti kirjallisuutta Pohjois-Karjalan Opistossa Niittylahdessa 1947–49. Hän toimi vuodesta 1950 kotimaisen kirjallisuuden professorina Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa (nyk. Tampereen yliopisto?) sekä vuodesta 1955 korkeakoulun vararehtorina.
xxx/ellauri057.html on line 686: Eino Leino oli elämänsä loppuun asti intohimoinen shakinpelaaja. Helsingin Shakkiklubin talviturnauksessa helmikuussa 1906 hän oli jopa voittanut ensimmäisen palkinnon. Loppupeleissä kosmis-mytologiset runonäyt liikkuivat ”milloin pakanallis-samanistisilla, milloin kristillis-panteistisilla, milloin teosofis-haaveellisilla linjoilla”. Mukana myös erotiikkaa.
xxx/ellauri057.html on line 826: Knut Hamsun (Born: Knud Pedersen, August 4, 1859, Lom, Gudbrandsdalen, United Kingdoms of Sweden and Norway, (present-day Lom, Norway) Died:February 19, 1952, Nørholm, Grimstad, Norway1859-1952) oli norjalainen kirjailija, joka lukeutuu tunnetuimpiin hahmoihin maansa kirjallisuuden historiassa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1920. Hamsun oli köyhän perheen poika, eikä hän käynyt koulua kuin runsaat 250 päivää. Sen kyllä huomaa.
xxx/ellauri057.html on line 847: A hundred and one years ago, in 1917, Knut Hamsun published what was probably his most influential and at the same time most controversial novel: Markens grøde (translated into English as Growth of the Soil). This story about the colonization of new farmland in northern Norway (Hammarby, luulajansaamexi Hambra, mistä Knupo oli peräsin) by the pioneer Isak and his wife Inger attained immense popularity in Hamsun’s home country and abroad, and earned its author the Nobel Prize in literature. In later years, it has often been criticized for, among other things, postulated parallels to Nazi »blood and soil« ideology, for its racist and colonialist portrayal of the Sami, and for its antagonism towards female self-determination.
xxx/ellauri057.html on line 851: ”Hän oli ihmiskunnan sotilas, oikeuden profeetta kaikille kansoille. Hän oli korkeimman luokan uudistaja. Hänen kohtalonsa oli toimia ennalta näkemättömän raakuuden aikakautena, jonka uhriksi hän lopulta itse joutui.”
xxx/ellauri057.html on line 854: Much has changed since the publication of Markens grøde. The planet’s human population has almost quadrupled, from fewer than two billion in 1917 to more than seven billion now, and is estimated to reach ten to eleven billion before the end of this century.10 Simultaneously, human-made changes to the Earth’s ecosystems and climate have reached an unprecedented scale. While levels of consumption vary greatly from one country to another and between different social classes, there can be no doubt that globally, the use of both renewable and non-renewable resources has risen immensely during the last hundred years. This development began, of course, long before 1917, with the Industrial Revolution constituting an important premise. However, it was not until after the end of the Second World War that the human transformation of the planet began to advance with such enormous speed that the time since then is now often referred to as the Great Acceleration.
xxx/ellauri057.html on line 858: What the novel actually delivers is a narrative of constant progress and growth, without any consideration of potential limits or unintended detrimental side-effects. In Markens grøde, human nature is assumed to create desires that can only be fulfilled through permanent increases in production and consumption, irrespective of any material environmental restraints. In combination with an ideology of human population growth, the novel, instead of conveying »green values«, constitutes a literary expression of precisely the ideas and processes that led to the Great Acceleration and the transition into the Anthropocene.
xxx/ellauri057.html on line 860: Environmental change features prominently in the novel – indeed, it is one of the main themes of Markens grøde. Deforestation, the drainage of wetlands, and changes in the local species composition (and thus of biodiversity) are recurring motives throughout the novel. Yet while such transformations of the non-human environment tend to arouse negative associations today, in the novel they appear as inevitable and indeed highly desirable.
xxx/ellauri057.html on line 927: En 1946, il quitte le Canada pour les États-Unis et Hollywood qui lui faisait des appels d'offre pour l'adaptation de ses œuvres à l'écran depuis de nombreuses années. Il s'installe d'abord en Californie, puis en Floride et dans l'Arizona en 1947, à Carmel-by-the-Sea en Californie en 1949, avant de s'établir en juillet 1950 à Lakeville dans le Connecticut, dans une propriété nommée Shadow Rock Farm, dont la grande maison de dix-huit pièces comporte huit chambres à coucher et six salles de bains. Pendant dix années, il parcourt cet immense continent en voiture. Afin d’assouvir sa curiosité et son appétit de vivre, il visite intensément New York, la Floride, l’Arizona, la Californie et toute la côte est, des milliers de miles, de motels, de routes et de paysages grandioses.
xxx/ellauri057.html on line 951: Oikein Jori paskiaiselle, vaik säälix käy Marie-Georgesia. Jori delppaa 86-vuotiaana. Viimeisenä emäntänä eli garde-founa sillä oli joku Teresa Sburelin. Joo se oli vaimo Denisen kotiapulainen vsta 1961, 23 vuotta nuorempi kuin Jori, joten Jori oli sen kimpussa kuin kiiliäinen. Loppupeleissä Teresa otti Jorille äiti Henrietten paikan. Vuonna 1964 Jori tuli hetkexi järkiinsä ja meinas hiihtää jyrkänteeltä alas, mutta Teresa pysäytti sen vahvoilla handuilla. Sehän ois ollu Teresalle katastroofi. Jori sanoi sitä nartuxi, mikä oli kohteliaisuus Jorilta. Kun Jori pöpisi muistelmian mankkuun, Teresa ei saanut enää puhua koko iltana. Jorin punainen lanka olis katkennut. Tai pikemminkin vyyhti. Jos Simenonilla ois ollut textinkäsittelyohjelma se ois voinut tuottaa puolet uuden Maigret kirjan lauseista kopipeistaamalla. Hirvee sika miehexi, mutta rahantunteva. ("mutta" vaiko pikemminkin "ja"?)
xxx/ellauri057.html on line 966: Lao Rui: Joo kemiläinen ope on tajunnut pointin. Ehkä noilla kikkelivilleillä on eräitä elimellisiä ymmärryxen esteitä. Ja ne kattoo liikaa game of thronesia.
xxx/ellauri057.html on line 969: Lao Rui: No toi et olis pitäny kirjottaa lisää skriptejä game of thronesiin on kyllä aika broilerimainen veto kriitikolta. Mix kirjoitit ton mixet mieluumin tätä.
xxx/ellauri057.html on line 1043: Kerttu Kirsti Saarenheimo (o.s. Tanner; 20. joulukuuta 1922 Laitila – 14. kesäkuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuudentutkija ja Turun yliopiston kirjallisuuden professori. Hän tutki erityisesti suomenkielistä runoutta.
xxx/ellauri057.html on line 1045: Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1954 Turun yliopistosta sekä väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1955 V. A. Koskenniemen ehdottamasta aiheesta, myytillisistä tarinoista suomalaisessa taidelyriikassa. Hän toimi Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden dosenttina vuosina 1961–1968, apulaisprofessorina 1968–1971 ja professorina 1971–1986 sekä Turun yliopiston kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitoksen johtajana vuosina 1977–1978 ja 1981–1985. Lisäksi hän oli ylimääräisenä kirjallisuuden opettajana Åbo Akademissa vuosina 1960–1963. Hän teki pitkän uran kirjallisuudentutkijana, ja hän on kirjoittanut muun muassa Katri Valan ja Elina Vaaran elämäkerrat. Saarenheimon puoliso oli toimittaja Eero Saarenheimo. Tämä Kerttu kuoli samana vuonna kuin Yli-Juotikas julaisi Neuromaanin. Kerkisikö olla Kertun oppilas? Ei, oli 10vee kun Kerttu emeritoitui.
xxx/ellauri057.html on line 1115: Lao Rui: Nokun sillä oli aika skizotyymin leukaperät kuvasta piätellen. Kretschmerin typologian mielessä. Kuka muuten oli nykyiskansain kirjaĺlisuuden proffa sun aikoihin? En muista.
xxx/ellauri057.html on line 1241: jonka filosofinen pohja on idealistinen.
xxx/ellauri057.html on line 1395: Haavio kuului uransa alkuvaiheessa Tuijunkantajat-ryhmään. Suojeluskuntaan Haavio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
xxx/ellauri057.html on line 1397: Haavion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on täysinpalvellut sosiologian professori. Toinen tytär Katarina Eskola on loppuunkulutettu nykykulttuurin professori. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija Jaakko Haavio. Katarina Eskola on jo koonnut kulttuurivaikuttajavanhempiensa keskinäiset kirjeet yli 3000-sivuiseksi kirjasarjaksi, ja lisää on tulossa.
xxx/ellauri057.html on line 1400: Nää eemeritat on siis ekojen Haavioiden tyttöjä. Aale Tynni teki pojan kirkkohistorian professori Kauko Piriselle mutta Maralle vaan lastenkirjoja. Poika Matti Antero Pirinen (15. kesäkuuta 1942 Helsinki – 20. helmikuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen runoilija, joka kärsi mielenterveysongelmista ja teki 28-vuotiaana seppukun hyppäämällä perheensä entisen kotitalon katolta Helsingin Ullanlinnassa. Mistä talosta? Ois kiva tietää.
xxx/ellauri057.html on line 1415: Lisää pensselinvetoa tulee Tatun historiallisissa romaaneissa, joista Sillinpää-biokaan ei paljon poikennut. Tatu näyttää kuumuvan erityisesti virttyneistä suurmiehistä. Ettei sittenkin ole vähän tollaista hinttipoikaa Tatussa? Elinakin sanoo Pyhän kevään johdannossa et se piti Kailasta joteskin sieluveljenä. Ja Tartussa oli kiva seukata professori Oraxen kaa. Ilmassa liiteli sellaisia nimiä kuin Shelley, Poe, Goethe, Manninen. Oras on kyllä salvukarju. Armfeltkin oli homo, bylsi Kustaa kolmatta. Vaaskivi myönsi myöhemmin et Armfeltissa kulkee omakohtaisen tilityxen salainen peruslanka. Olikohan se puuvillainen vyö. Puolivillainen ainaskin.
xxx/ellauri059.html on line 93: Hennes apokalyptiska profetior har gillats av somliga och ogillats av andra men ingen har vågat säga detta högt för att inte bli anklagad för att vara klimatmotståndare. Jag vet att många ser klimatet som en viktig fråga men de ogillar när en 17-åring skriver dem på näsan.
xxx/ellauri059.html on line 234: professori syksyisin kokeilee
xxx/ellauri059.html on line 278: "Ärsyttää, jos minua tituleerataan pelkäksi filosofiksi. Nimitys sopii paremmin Eskille ja kumppaneille", professori Timo Airaksinen sanoo.
xxx/ellauri059.html on line 281: Viimeinen paikka, jonne käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen, 70, haluaisi päätyä eläkkeellään, on Espanja. Pahin painajaiseni olisi, että heräisin ja minulla olisikin asunto aurinkorannikolla ja keittiössä halpaa viiniä, Airaksinen viisastelee.
xxx/ellauri059.html on line 289: Oma hedelmällisyyslukumme ei riitä pitämään yllä väestöä. Vittu mixi pitäisi? Perhe: puoliso käytännön filosofian yliopistonlehtori Heta Häyry. Kaksi aikuista lasta ja neljä lastenlasta. Tehty jonkun nimeltä mainizemattoman kanssa eikä Hetan. Timppa dumppas Hetan väpelöltä Häyryltä. Tai kääntäen. Kuinka saada vilppi kuriin?
xxx/ellauri059.html on line 304: Niinkö? Filosofian tohtori Timo Airaksinen, 68, suhtautuu maailman tolaan valoisammin. Hän luottaa ihmisen tulevaisuudenuskoon pahoissakin vatsanväänteissä. Niitä saa kun syö liikaa taskurapuja ja juo liikaa punaviiniä.
xxx/ellauri059.html on line 338: Shylock is a character in William Shakespeare's play The Merchant of Venice (c. 1600). A Venetian Jewish moneylender, Shylock is the play's principal antagonist. His defeat and conversion to Christianity form the climax of the story.
xxx/ellauri059.html on line 344: Yes, to smell pork, to eat of the habitation which your prophet the Nazerite conjured the devil into! I will buy with you, sell with you, talk to you, walk with you, and so following, but I will not eat with you, drink with you, nor pray with you.
xxx/ellauri059.html on line 346: Shylock is sticking to his bond and to his word. He is true to his own code of conduct. Antonio signed that bond and promised that money, Shylock has been wronged; he has had his money stolen from him by his daughter and Lorenzo. However, Shylock is offered three times his money back and he still demands his pound of flesh; this moves him into the realms of villainy.
xxx/ellauri059.html on line 348: American code of conduct: money talks, and triple bonus talks thrice as loud. Shylock is the model for Dickens' and Disneys Scrooges. Only they are Jews by courtesy only. In Donald Duck Scrooge is one of the good guys. So is Donald Trump.
xxx/ellauri059.html on line 350: He is certainly left at the end of the play with very little to his name, although at least he is able to keep his property until his death. I think it would be difficult not to feel some sympathy for Shylock as all the goy characters celebrate at the end while he is all alone. It would be interesting to revisit Shylock in the years following and find out what he did next. Did he start to collect another big ball of thread.
xxx/ellauri059.html on line 354: However, when we take into account circumstances that took place before the play, as well as what happens over the course of the plot, Shylock begins to seem a like a victim as well as a villain, and his fate seems excessively harsh. In addition to the abuse Antonio and other Christians routinely subject him to, Shylock lost his beloved wife, Leah. His daughter, Jessica, runs away from home with money and jewels she’s stolen from him, including a ring Leah gave him before she died. Although Solanio reports that Shylock’s was equally upset by the loss of his money as his daughter (“My daughter! O my ducats! O my daughter!” (II. Viii.), we must remember that we are getting a second-hand view through the eyes of an anti-Semitic character who compares Shylock to the devil. As we learn from Shylock himself, the Christians of Venice are happy to borrow money from him, but refuse to accept him as part of Venetian society because they equate his religion with Satan. Shylock has been treated as less than human his whole life, because he is not a Christian. Yet when he tries to collect on a loan, the other characters insist that he act like a Christian and forgive the debt.
xxx/ellauri059.html on line 358: The stereotype of the Jew as a mean, dishonest money-grabbing individual has persisted, even into the twenty-first century. And Shakespeare has been accused of being anti-Semitic as a result of his portrayal of Shylock in that way in The Merchant of Venice.
xxx/ellauri059.html on line 362: Shakespeare also gives us insight into the inner Shylock – not only his bitterness and anger but also his more sympathetic feelings such as the hurt he has experienced, his thoughts about the injustice of anti-Semitism and his isolation from normal society. Throughout the action of the play we see how nasty the Christians are – their shameless selfishness and brutal discrimination against Jews. Shakespeare makes Shylock’s hatred even more dramatic by having Shylock’s daughter elope with a Christian.
xxx/ellauri059.html on line 364: In The Merchant of Venice Shakespeare created a small Christian society of wealthy merchants and their friends – mainly young men who had nothing to do but hang around and gossip. Shakespeare makes them attractive people on the surface but on closer examination they are all thoroughly nasty.
xxx/ellauri059.html on line 366: One of the merchants, Antonio, is having a problem with his ships being late in returning to Venice. One of his friends, Basanio, asks him for money. He needs it to woo a wealthy woman and has no money himself but, if successful, and he marries Portia he will be able to pay it back very easily. Antonio’s money is all tied up in his business, which is in trouble and the only way he can help his friend is to borrow from a money-lender.
xxx/ellauri059.html on line 368: He approaches Shylock and even while asking for help he is unforgivingly insulting to him. He tells him that his ships will be in the port in three days and then he will be able to pay. Shylock agrees to lend him the money. He says, just as a little gambling game, more or less as a little joke, if he isn’t repaid in three months Antonio should give him a pound of his flesh. Antonio agrees to that.
xxx/ellauri059.html on line 370: The ships are lost in a storm and just at that time Shylock’s daughter, Jessica, runs off with a Christian, taking money and jewellery with her. Shylock, burning for revenge against the Christians generally, takes Antonio to court to claim his pound of flesh.
xxx/ellauri059.html on line 372: The Duke doesn’t know how to deal with it but Basanio, successful in his suit, recruits his clever fiancé Portia, who is schooled in matters of law, to appear as a judge, disguised as a man. The trial takes place and Portia grants Shylock the pound of flesh, and counsels him to show mercy. Shylock takes out his knife to cut the flesh from the area close to Antonio’s heart and she stops him and tells him that it is against the law for anyone to shed a drop of Christian blood.
xxx/ellauri059.html on line 374: Shylock pauses and she rules that for threatening the life of a Christian he will have to forfeit all his possessions and convert to Christianity.
xxx/ellauri059.html on line 378: The play ends with an image of a miserable Shylock and the Christian community celebrating their victory in grand style.
xxx/ellauri059.html on line 380: In The Merchant of Venice Shakespeare is decidedly not anti-Semitic. It is just the opposite. We are definitely attracted to the Christians and we can see how horrific Shylock’s intention is but that is outweighed by the provocation he is subjected to: his social shunning, attempts to exploit him, daily insults about him and his religion, and the dramatic acts of the abduction of his daughter and the stealing of his property.
xxx/ellauri059.html on line 382: Any writer who could write Shylock’s speech about being a Jew can see the anti-Semitic dialectic of his time for what it was. Shakespeare was far more in tune with the twenty-first century attitude than the sixteenth and seventeenth century view.
xxx/ellauri059.html on line 384: Two young Christian layabouts encounter Shylock just after his daughter has run off with Lorenzo. He is highly distraught but they mock him. He is furious and it all comes out at last.
xxx/ellauri059.html on line 403: All that shows how universal Shakespeare was in his perception of the world around him – how it was before his time, how it was in his time, and how it will be after his time. How will this play look in four hundred years from now? Audiences will most certainly find it relevant to their time as well.
xxx/ellauri059.html on line 410: The rate of usance here with us in Venice.
xxx/ellauri059.html on line 422: Signior Antonio, many a time and oft
xxx/ellauri059.html on line 426: (For suff’rance is the badge of all our tribe).
xxx/ellauri059.html on line 429: And all for use of that which is mine own.
xxx/ellauri059.html on line 448: A pound of man’s flesh taken from a man
xxx/ellauri059.html on line 449: Is not so estimable, profitable neither,
xxx/ellauri059.html on line 450: As flesh of muttons, beefs, or goats. (act 1, scene 3)
xxx/ellauri059.html on line 461: hears’d at my foot, and the ducats in her coffin! (act 3, scene 1)
xxx/ellauri059.html on line 549: Enunukki: Jaahas, oon lukenu jonkun muun Airaxisen filosofeerauxista. Ei kai ollut kovin painavaa textiä, koska ei jääny mieleen. Itse tyypin oon tavannu kerran ja oli aika kusjpiä.
xxx/ellauri059.html on line 550: Lao Rui: T. A. on ERRITTÄIN suuri kusjpiä. Se on omahyväinen mutta vitun typerä keskinkertaisuus Liisan vannasta. Se eze oli etiikan professori oli big case of siitä puhe mistä puute.
xxx/ellauri059.html on line 556: Michelin Manin filosofoinnin aiheina ovat olleet tekniikka, minuus, onnellisuus, vanhuus ja rakkaus. Kilpa-autot, viini, simpukat ja taskuravut. Hän on kuitenkin sanonut asenteensa julkiseen filosofiuteensa olevan ironinen ja että hän väittää milloin mitäkin.
xxx/ellauri059.html on line 558: Timpalla on Donald Trumpin kanssa enemmänkin yhteistä kuin maha. Muun muassa lepsu suhtautuminen tosiasioihin, tyylittömät pohjanoteerauxet ja läpilyövä sivistymättömyys: faktojen halvexinta ja "argumenttien" epätarkkuus (tyypillistä filosofeille) ja etenkin sydämen sivistyxen puute, moukkamainen ajatuxenkulku ja röyhkeilevä käytös. Just kuin Trumpilla. Ajatuxilta ja asenteilta se on fossiili, jäänne jostain 60-70 luvuilta. Jätejournalismia Airaksinen pöyhii mielellään.
xxx/ellauri059.html on line 567: Alkaa etikan filosofilla olla plödät housussa. Kuolema lähestyy, kylmä rinki puristaa jo persettä. Kuolema on mysteeri, se puputtaa lainaillen muita narsisti-idealisteja, kuten nazi-Heideggeriä ja homo-Wittgensteinia. Ei se ole mikään mysteeri, vaan luonnollinen asia. Se on mysteeri vaan pinttyneelle narsistille jonka mielestä just MUN pitäis elää iankaikkisesti, kun kerran rupesin. Muuthan elää vaan mun mielikuvituxessa (jos elävät). Höpöä. Kaikille muille sun kuolema on arkista, ja Michelinin tapauxessa varmaan helpotus.
xxx/ellauri059.html on line 588: Filosofi Timo Airaksinen tajusi vasta vanhana, mitä oli tavoitellut koko elämänsä ajan – samalla löytyi vastaus elämän tarkoitukseen.
xxx/ellauri059.html on line 620: Sillä on mennyt aika hukkaan koronan takia kun se ei ole Jaappanissa häpeämättömsti ryyppäämässä eikä Australiassa tappamassa tonnikaloja. Eli se on ihan entisensä. Sama paskiainen joka lyllersi filosofian laitoxelle täynnä izeään 80-luvun alussa.
xxx/ellauri059.html on line 624: Timon ei tahdo onnea se tahtoo rahaa. Raha tekee sen tyytyväisexi. Rahalla saa autoja viinaa ja tonnikalaa. Mitä muuta 74-vuotias filosofi tarvizee. No vaimon pehmusteexi, lepotuolin ja läppärin. Puolixi makaavassa asennossa lepotuolissa se antaa läppärin päättää mitä se sanoo seuraavaxi. Jälki on sen mukaista.
xxx/ellauri059.html on line 627: Turussa Timo sai psykasta arvonalennuxen filosofian assarixi kun ei ollut stallari. Timon pelkäsi stallareita ne oli ihan hirveitä. Paizi eihän niitä ollutkaan Turussa vaan anarkisteja. Pelkäsi se niitäkin.
xxx/ellauri059.html on line 630: Timon peri elämänfilosofiansa isältä, joka halus 2 asiaa: autoja ja naisia. Kyllähän mies niillä selviää sanoo sovinisti juontaja, ja Timo hörähtää. Halvempi tää on kuin kesämökki Timo toteaa. (Mutta kyllä helkkarissa saastuttaa, Timo älä edes yritä.)
xxx/ellauri059.html on line 635: Timonin vapaus on izensä kanssa elämistä ja muilta poissaoloa. Onpas siinä izekeskeinen ja narsistinen moralisti. Epätoivoista yritystä vapautua keskiluokkaisista arvoista. Kuten matkoista, autoista ja tonnikalasta. Ihminen miettii mikä on elämän tarkoitus, tarjoilee umpityhmä hostessi. Tämän kuultuaan Timo höristää korviaan kuin vanha tykkihevonen ja vetää perstaskusta sarjan filosofiklisheitä: elämä on izetarkoitus, tule sellaisena kuin olet, yms yms.
xxx/ellauri059.html on line 637: Timo ei sentään ole hyvä futari tai lätkäpelaaja, mutta on se Suomen eniten selfhelpkirjoja kirjottanut filosooferi. Timon on tommonen essentialisti, Aristoteleen linjoilla. Eskin existentialismi on sille vierasta.
xxx/ellauri059.html on line 646: Kun mennään naimisiin alkaa 30v sota, hehettää epäkeskiluokkainen filosooferi. Timolla sodat on olleet lyhyempiä ja viholliskuvat vaihtuneet, mulla meni 40v jo rikki saman kimpussa. Timo on varmaan parafiili. Siitä ei enää rangaista.
xxx/ellauri068.html on line 54: Siitä ettei kirjassa ole juonta edes siteexi ei tule mitään vahinkoa. Eihän Kauniissa ja rohkeissa tai Suolatuissa eläimissäkään ole mitään plottia, joka jaxossa kutitellaan vaan jotakin termiittiapinan kolmesta kutituskohdasta: EAT FUCK KILL, mieluummin useampia yhtäaikasesti, ja lopetetaan jaxo johkin "jännään" kohtaan niin että jengi jää odottamaan huuli pyöreenä seuraavaa. Ize asiassa ne ei muista ollenkaan mitä tapahtui edellisessä tuotantokaudessa. Mut kuka välittää. Game of Thrones ja Handmaid on ihan samanlaisia.
xxx/ellauri068.html on line 64: A committee was set up in Baku to develop the new Turkic alphabet (the All-Union Committee for the Development of the New Turkic Alphabet, the CNTA, later transformed into the Committee of the New Alphabet), headed by S. A. Agamali-oglu. At its first meeting the theses of N. F. Yakovlev,Chair of the Commission, were adopted. The Commission declared the Cyrillic (Russian civilian) script a "relic of the 18th - 19th centuries, the script of Russian feudal landlords and the bourgeoisie, the script of autocratic oppression, missionary propaganda, great-power chauvinism. <...> it still binds the population that reads in Russian with the national-bourgeois traditions of Russian pre-revolutionary culture."
xxx/ellauri068.html on line 66: A group of philologists, united in the Society of Lovers of Russian Literature,sharply criticized the romanization. This society set up a commission that issued astatement that Latin "not only does not make it easier, but rather makes it moredifficult for foreigners to study the Russian language." Yet it was not until the late 1930s that the attempt of the romanization of the Russian alphabet was given up. There were also political reasons for the introduction of Russian as a second language. From the international perspective, the Soviet leadership was disillusioned with the course for the world communist revolution, which was now viewed as a matter of distant future. The need for a common international script on the European (Latin) base was no longer as topical as before.
xxx/ellauri068.html on line 68: The events in Germany since January 30, 1933, when Nazis came to power and declared as their aim the march to the east to capture resourcesand "living space" greatly contributed to it. The USSR realized the enormous importance of the national question and recognized the great role of the country´s history and patriotism in the consolidation of the society. There was mounting criticism of romanization. It was admitted that, in some cases, there had been overreliance on the alphabetical creativity of the linguists,engaged in language construction, which manifested itself in the creation of individual alphabets for numerically very small dialects, as well as in the overly largenumber of letters for some alphabets, in frequent disregard for the practical problemsof language construction and in the exclusive use of the Latin as a possible basis forthe creation of writing for the illiterate peoples, as well as in the insufficient attentionto the use of other alphabets (Novyi alfavit (The New Alphabet), 1934).
xxx/ellauri068.html on line 70: The cyrillization was conducted more swiftly than romanization. It did not have thesynchrony observed during the first Soviet alphabet shifts: for some peoples it tookplace in 1937-1938, for others a little later, from one to two years. With that, a singlestate body, similar to the All-Union Committee for the Development of the NewTurkic Alphabet, dedicated only to cyrillization, was not set up. New alphabets werecreated directly "in the field." Even so, the transition from the Latin alphabet to theRussian alphabet was more smooth and easy than the first “letter revolution”(Alpatov, 1993). The successful completion of cyrillization was announced in June 1941.
xxx/ellauri068.html on line 72: Agamali-oglu S. A. (1929). Novyiy tyurkskiy alfavit (The New Turkic Alphabet) // KrasnayaNiva (Red Field), illustrated literary and political magazine. Izvestia of the USSR and the Central Executive Committee. (16), 14.
xxx/ellauri068.html on line 82: According to a family legend, his mother, Uldan, gave birth to him near Mt. Zhambyl, close to the headwaters of the Chu River while fleeing an attack on her village. His father, Dzhabay, then named his son after the mountain.
xxx/ellauri068.html on line 84: As a boy, Zhambyl learned how to play the dombura and at age 14, left his home to become an akyn. He learned the art of improvisation from the akyn Suyunbai Aronuly. Zhambyl sang exclusively in the Kazakh language.
xxx/ellauri068.html on line 88: The Kazakh city of Taraz was named after Zhambyl from 1938 to 1997. Jambyl Province, in which Taraz is located, still bears his name.
xxx/ellauri068.html on line 89: It has been claimed that the authors of Zhambyl's published poems were actually Russian poets, who were officially credited as "translators."
xxx/ellauri068.html on line 91: Poet Andrei Aldan-Semyonov claimed that he was the "creator" of Zhambyl, when in 1934, he was given the task by the Party to find an akyn. Aldan-Semenov found Zhambyl on the recommendation of the collective farm chairman, the only criterion of choice was that the akyn be poor and have many children and grandchildren. After Aldan-Semenov's arrest, other "translators" wrote Zhambyl's poems.
xxx/ellauri068.html on line 93: In a different account, according to the Kazakh journalist Erbol Kurnmanbaev, Zhambyl was an akyn of his clan, but until 1936 was relatively unknown. In that year, a young talented poet Abilda Tazhibaev "discovered" Zhambyl. He was directed to do this by the First Secretary of the Communist Party of Kazakhstan, Levon Mirzoyan, who wanted to find an akyn similar to Suleiman Stalsky, the Dagestani poet. Tazhibaev then published the poem "My Country", under Jambyl's name. It was translated into Russian by the poet Pavel Kuznetsov, published in the newspaper "Pravda" and was a success. After that, a group of his "secretaries" - the young Kazakh poets worked under Jambyl's name. In 1941-1943, they were joined by the Russian poet Mark Tarlovsky.
xxx/ellauri068.html on line 96: of_Kazakhstan_128.jpg" />
xxx/ellauri068.html on line 109: Boratista on tehty pseudodokumenttielokuva nimeltä Borat (engl. Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan). Elokuvan ensiesitys oli Yhdysvalloissa 4. elokuuta 2006 ja varsinainen maailmanensi-ilta Suomi mukaan lukien 3. marraskuuta 2006. Elokuvalle tehtiin jatko-osa nimeltään Borat Subsequent Moviefilm, joka julkaistiin syksyllä 2020. Elokuvassa Borat palaa neljäntoista vuoden tauon jälkeen Yhdysvaltoihin, jossa eletään koronaviruspandemian ja tulevien presidentinvaalien sävyttämää aikaa.
xxx/ellauri068.html on line 115: Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan is a 2006 British-American mockumentary comedy film directed by Larry Charles and starring Sacha Baron Cohen. Baron Cohen stars as Borat Sagdiyev, a fictitious Kazakhstani journalist who travels through the United States to make a documentary which features real-life interactions with Americans. Much of the film features unscripted vignettes of Borat interviewing and interacting with real-life Americans who believe he is a foreigner with little or no understanding of American customs. It is the second of four films built around Baron Cohen's characters from Da Ali G Show (2000–2004): the first, Ali G Indahouse, was released in 2002, and featured a cameo by Borat; the third, Brüno, was released in 2009; and the sequel to Borat, Borat Subsequent Moviefilm, was released in 2020.
xxx/ellauri068.html on line 117: At the behest of the Kazakh Ministry of Information, reporter Borat Sagdiyev leaves Kazakhstan for the "US and A", the "Greatest Country in the World", to make a documentary about American society and culture. He leaves behind his wife, Oksana; his companions are his producer, Azamat Bagatov, and a pet hen.
xxx/ellauri068.html on line 119: In New York City, Borat sees an episode of Baywatch on TV and immediately falls in love with Pamela Anderson's character, C. J. Parker. While interviewing and mocking a panel of feminists, he learns of the actress' name and her residence in California. Borat is then informed by telegram that Oksana has been killed by a bear. Delighted, he resolves to travel to California and make Anderson his new wife. They decide not to fly, in case "the Jews repeat their attack of 9/11". Borat takes driving lessons and buys a dilapidated ice-cream truck for the journey.
xxx/ellauri068.html on line 121: During the trip, Borat acquires a Baywatch booklet and continues gathering footage for his documentary. He meets gay pride parade participants, politicians Alan Keyes and Bob Barr, and African-American youths. Borat is also interviewed on a local television station and proceeds to disrupt the weather report. Visiting a rodeo, Borat excites the crowd with jingoistic remarks, but then sings a fictional Kazakhstani national anthem to the tune of "The Star-Spangled Banner", receiving a strong negative reaction.
xxx/ellauri068.html on line 125: An etiquette coach suggests Borat attend a private dinner at an eating club in the South. During the dinner, he offends the other guests when he lets Luenell, an African-American prostitute, into the house and shows her to the table: they are both kicked out. Borat befriends Luenell, who invites him into a relationship with her, but he tells her that he is in love with someone else. Borat then visits an antique shop, in which he clumsily breaks various Confederate heritage items.
xxx/ellauri068.html on line 127: At a hotel, Borat sees Azamat masturbating over a picture of Pamela Anderson. An angry Borat accidentally reveals his real motive for travelling to California. Azamat becomes livid at Borat's deception, and the situation escalates into a nude brawl which spills out into the hallway, a crowded elevator, and then into a packed convention ballroom.
xxx/ellauri068.html on line 129: Azamat abandons Borat, taking his passport, all of their money, and their bear. Borat's truck runs out of fuel, and he begins to hitchhike to California. He is soon picked up by drunken fraternity brothers from the University of South Carolina. On learning the reason for his trip, they show him the Pam and Tommy sex tape which reveals that she is not a virgin. Despondent, Borat burns the Baywatch booklet and, by mistake, his return ticket to Kazakhstan.
xxx/ellauri068.html on line 133: Borat visits Luenell and they return to Kazakhstan together. They bring several American customs and traditions back to his village, including the apparent conversion of the people to Christianity (the Kazakh version of which includes crucifixion and torturing of Jews) and the introduction of computer-based technology, such as iPods, laptop computers and a high-definition television.
xxx/ellauri068.html on line 140: Borat Subsequent Moviefilm: Delivery of Prodigious Bribe to American Regime for Make Benefit Once Glorious Nation of Kazakhstan xxx/ellauri068.html on line 141: (stylized as ВОЯДТ in Faux Cyrillic) is a 2020 American mockumentary comedy film directed by Jason Woliner in his feature directorial debut. The film stars Sacha Baron Cohen as the fictional Kazakhstani journalist and television personality Borat Sagdiyev, and Maria Bakalova as his daughter Tutar, who is to be offered as a bride to Vice President Mike Pence during the COVID-19 pandemic and the 2020 presidential election. It is a sequel to 2006's Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan.
xxx/ellauri068.html on line 143: After fourteen years of forced labor in a gulag for the dishonor inflicted on his country in his previous adventure, Kazakh journalist Borat Sagdiyev is released by his country's president, Nursultan Nazarbayev, with a mission to deliver Kazakh Minister of Culture (and Kazakhstan's most famous porn actor) Johnny the Monkey to President Donald Trump in an attempt to redeem the nation. Unable to get close to Trump after defecating in the landscaping of Trump International Hotel and Tower in the previous film, Borat opts to give the monkey to Vice President Mike Pence. Before he leaves, he discovers that his arch nemesis neighbor, Nursultan Tulyakbay, has stolen his family and home, and that he has a fifteen-year-old daughter, Tutar, who lives in his barn.
xxx/ellauri068.html on line 145: Borat is transported across the world in a circuitous route by cargo ship and arrives in Galveston, Texas, where he finds he is a celebrity. Wanting to maintain a low profile, Borat purchases multiple disguises. He buys a cell phone and goes to welcome Johnny, but finds that Tutar is in Johnny's shipping crate and has eaten him. Horrified, Borat faxes Nazarbayev, who tells him to find a way to satisfy Pence or he will be executed. Borat decides to give Tutar to Pence.
xxx/ellauri068.html on line 147: Tutar receives a makeover and Borat introduces her at a debutante ball. At the ball, her menstrual blood is prominently displayed during a father and daughter dance. Oikeasti jenkkien coming of age-tansseissa isä ja tytär vaihtaa siveyssormuxet. Aika insestistä. Discovering that Pence is nearby at CPAC, Borat disguises himself as Trump and attempts to give Tutar to him there, but is ejected by security. Nazarbayev is enraged and tells him to return to Kazakhstan for execution. Realizing that he can still give Tutar to someone close to Trump, Tutar suggests giving her to Rudy Giuliani.
xxx/ellauri068.html on line 151: Shaken, Borat decides to commit suicide by going to the nearest synagogue dressed as his version of a stereotypical Jew and waiting for the next shooting, but is shocked to find Holocaust survivors there who treat him with kindness, and to his anti-Semitic delight, reassure him that the Holocaust happened. Overjoyed, Borat goes looking for Tutar, but finds the streets deserted due to the COVID-19 pandemic. He quarantines with two QAnon conspiracy theorists who offer to help him reunite with Tutar. They find Tutar online, she has become a reporter and will be covering a March for Our Rights rally in Olympia, Washington.
xxx/ellauri068.html on line 153: At the rally, the men appeal to Tutar, telling her that her dad will be killed unless she helps. She accepts and arranges an interview to seduce Giuliani, but without her father's participation. Borat talks with her babysitter and has a change of heart, realizing that he loves Tutar. After the interview, Giuliani and Tutar proceed to a bedroom before Borat intervenes and tries to personally offer sexual favors to Giuliani. Borat decides to face execution in Kazakhstan and Tutar promises to go with him.
xxx/ellauri068.html on line 155: Borat is shocked to find he will not be executed as he had instead been used as retaliation by Nazarbayev for making Kazakhstan a laughingstock. Before departing for the United States, Kazakhstan officials infected Borat with SARS-CoV-2 via an injection of "gypsy tears", making him patient zero of the COVID-19 pandemic. As he was sent around the world, he continued to spread the virus. Borat records Nazarbayev's admission and sends it to Brian, the man who sold him his phone.
xxx/ellauri068.html on line 157: Borat and Tutar blackmail Nazarbayev into giving him his job back and changing Kazakhstan's misogynistic laws. Three months later, Tutar and Borat are a reporting team and Kazakhstan has a new tradition to replace the nation's antisemitic ones: the Running of the American. It features exaggerated :) caricatures of Trump supporters pretending to spread COVID-19 and killing an effigy of Anthony Fauci. The film ends with a message encouraging viewers to vote in the upcoming presidential election.
xxx/ellauri068.html on line 165: Die Meistersinger von Nürnberg (German: [diː ˈmaɪstɐˌzɪŋɐ fɔn ˈnʏʁnbɛʁk]; "The Master-Singers of Nuremberg"), WWV 96, is a music drama (or opera) in three acts, written and composed by Richard Wagner. It is among the longest operas commonly performed, usually taking around four and a half hours. It was first performed at the National Theatre Munich, today the home of the Bavarian State Opera, in Munich, on 21 June 1868. The conductor at the premiere was Hans von Bülow.
xxx/ellauri068.html on line 176: "Don't Sit Under the Apple Tree (With Anyone Else but Me)" is a popular song that was made famous by Glenn Miller and by the Andrews Sisters during World War II. Its lyrics are the words of two young lovers who pledge their fidelity while one of them is away serving in the war. And the larks sang melodious. Mutta kekä on Mickey Rooney? Onko se sukua Mikki Hiirelle? On se!
xxx/ellauri068.html on line 187: "My own favourite tribute to Borges comes in Thomas Pynchon’s Gravity’s Rainbow in which a group of Argentinian exiles, led by the adventurer Squalidozzi, and at large in Europe during World War Two, hijack a German submarine. Improbably, they are accompanied by the glamorous Graciela Imago Portales – a ‘particular friend’ of the Buenos Aires literati – to whom ‘Borges is said to have a dedicated a poem’. Two lines are cited: “El laberinto de tu incertidumbre / Me trama con la disquietante luna . . .” Of course, the quotation has puzzled scholars, as it is neatly consistent with the rhythms and motifs of Borges’ earlier work, and yet nowhere to be found in his oeuvre. It would no doubt have delighted Borges, the more so since Pynchon made it up."
xxx/ellauri068.html on line 193: Habiendo nacido en un suburbio de Buenos Aires, Borges se mudó a Suiza con su familia en 1914, donde estudió en el Collège de Genève. La familia viajaría extensamente por Europa, incluyendo España. Tras su regreso a Argentina en 1921, Borges empezó a publicar sus poemas y ensayos en revistas literarias surrealistas mientras trabajaba como bibliotecario, profesor y conferencista. En 1955 fue nombrado director de la Biblioteca Nacional de la República Argentina y profesor de literatura inglesa en la Universidad de Buenos Aires. A la edad de 55 años quedó completamente ciego; numerosos investigadores han sugerido que su ceguera progresiva lo motivó a crear símbolos literarios innovadores a través de la imaginación.
xxx/ellauri068.html on line 207: Borges toimi muun muassa englantilaisen kirjallisuuden professorina Buenos Airesin yliopistossa sekä kansalliskirjaston johtajana. Borges oli oikeistopaskiainen oikeesti. Borgesin äänekäs tuki juntalle pilasi hänen maineensa eurooppalaisten intellektuellien keskuudessa, ja on arveltu sen vieneen häneltä mahdollisuudet Nobelin palkintoon. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet (55v eteenpäin) hän oli sokea.
xxx/ellauri068.html on line 213: I said some of this yesterday, but it wasn’t easy: in one interview, the first question I was asked was about Borges’s sexuality. Infrequent, they said, unusual, like in his stories. The first thing that came to mind was an article on Hans Christian Andersen, published in his own centenary in 2005, which doesn’t say a word about Andersen’s oeuvre and instead is dedicated to providing a pathetic portrait of the repressed homosexual, the vindictive upstart, the complicated and ugly man, like the duckling, which was Andersen. I’m intentionally omitting who wrote it and where it can be found.
xxx/ellauri068.html on line 215: Eleven years ago, that text outraged me because it was dishonest: sensational and sordid. Now it seems ahead of its time. Today it would be one among many that appear daily about any moderately famous person: another sign of how morbid and superficial our cultural references are, especially online.
xxx/ellauri068.html on line 217: Next, it occurred to me that I could answer the question about the sex life of Borges with platitudes: Borges scarcely refers to sex in his work and has scarcely any female characters, which “could be” a sign of shortcomings in his character, of machismo, asexuality, fear of women; his first marriage “could be considered” a failure and the second as a mere formality, made official shortly before his death just so he could leave his estate to Maria Kodama, his lover/scribe/assistant/caregiver; “without a doubt” the contempt he felt for psychoanalysis was because it made him feel exposed, and so on. I have read or heard all these phrases, with all their imaginable malice, often together and separately. Although they all seem terrible to me, it is now acceptable to speak ill in this way under the pretext of “demystifying” whomever the target may be. I have also noticed that much of the news about Borges in recent years has been, in one way or another, about scandals and disputes.
xxx/ellauri068.html on line 219: So what did I do? I chose to remember that Borges is not a writer of the era of Facebook and autofiction; that it is not true that he hides in his texts, speaks little about himself (in fact, the opposite is true: how often in his work does his double appear, the character called Borges?); he simply does not do it the way in which we are accustomed today; that, like his friend Alfonso Reyes, Borges learned the classical notion of decorum, which is a set of rules of style when writing and also a certain principle of discretion, an obligation not to say absolutely everything that is very likely inconceivable to many people today.
xxx/ellauri068.html on line 223: And then I talked a little about what interests me most about Borges: his imagination, his problematic but in the end (or in his best moments) rebellious relationship with power and violence, what he still has to say about reading, tradition, the way in which we create (or he created for us) images of the world, models, ideologies.
xxx/ellauri068.html on line 225: Of course, there will come a time when what Borges wrote no longer means anything. It will happen to him just as it has, and will, to everyone else. The truths that literature uncovers are always provisional and depend—at best—on the words they are composed of: that is, if they aren’t previously erased by changes in human cultures, when the languages of those cultures, those of living people, begin to move away from them, their meanings begin to grow dark, and that darkening is irreversible.
xxx/ellauri068.html on line 229: Since another common practice today is the out-of-context quote, misinterpreted without the slightest remorse, allow me to end with one: “The world, unfortunately, is real,” Borges wrote in one of his great essays, which could be read as an acknowledgment or a surrender.
xxx/ellauri068.html on line 239: Pilvet (m.kreik. Νεφέλαι, Nefelai, lat. Nubes) on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia, joka pilkkaa sofisteja ja Sokratesta sekä muita Ateenan 400-luvun eaa. älymystön suuntauksia. Vaikka näytelmä sijoittui viimeiseksi komediakilpailussa, johon se osallistui, se on Aristofaneen tunnetuimpia teoksia, koska se tarjoaa Sokrateesta hyvin toden kuvan.
xxx/ellauri068.html on line 256: Näytelmä esittää Sokrateen sofistina ja humpuukimaakarina, jollainen se kai olikin, ja sixi pilkattiin myös monissa muissa ajan komedioissa. Platon esitti Sokrateen puolustuspuheessa näytelmän yhdeksi syyksi, joka lopulta johti Sokrateen saamaan kuolemantuomioon. Sokrates tuomittiin kuitenkin vasta 24 vuotta näytelmän esitystä myöhemmin. Vitun humpuukimaakari, Plato siis.
xxx/ellauri068.html on line 269: Martti (Martin) Rautanen, also known as El Gaucho Martín Fierro, is a 2,316-line epic poem by the Argentine writer José Hernández. The poem was originally published in two parts, El Gaucho Martín Fierro (1872) and La Vuelta de Martín Fierro (1879). The poem supplied a historical link to the gauchos' contribution to the national development of Argentina, for the gaucho had played a major role in Argentina's independence from Spain.
xxx/ellauri068.html on line 271: Like most of his compatriots, Borges was a great admirer of this work, which he often characterized as the one clearly great work in Argentine literature.
xxx/ellauri068.html on line 272: In the 1920s, Borges and other avant-garde Argentine writers embracing "art for art's sake" published a magazine called Martín Fierro; they are often referred to collectively as the grupo Martín Fierro ("Rautas-Martin ryhmä"),
xxx/ellauri068.html on line 274: Martín Fierro has been widely considered (beginning with Leopoldo Lugones's El Payador, 1916) the fountainhead or pinnacle of Argentine literature, Argentina's Don Quixote or Divine Comedy.
xxx/ellauri068.html on line 276: Martin was not a nice guy. One of his great talents was singing at the Pulperia. At the fort, he was forced to work hard and fight against the Indians. He had a night-long payada (singing duel) with a black payador (singer), who turns out to be the younger brother of the man Fierro murdered in a duel. He deliberately provoked an affair of honor by insulting a black woman in a bar. In the knife duel that ensued, he killer her male companion. He escaped justice with a police sergeant and went native.
xxx/ellauri068.html on line 278: In Thomas Pynchon's novel Gravity's Rainbow, a group of Argentine anarchists led by Francisco Squalidozzi collaborate with a German filmmaker, Gerhardt von Göll, to create a film version of Martín Fierro.
xxx/ellauri068.html on line 324: One of the earliest mentions of an incubus comes from Mesopotamia on the Sumerian King List, c. 2400 BC, where the hero Gilgamesh's father is listed as Lilu. It is said that Lilu disturbs and seduces women in their sleep, while Lilitu, a female demon, appears to men in their erotic dreams. Two other corresponding demons appear as well: Ardat lili, who visits men by night and begets ghostly children from them, and Irdu lili, who is known as a male counterpart to Ardat lili and visits women by night and begets from them. These demons were originally storm demons, but they eventually became regarded as night demons because of mistaken etymology.
xxx/ellauri068.html on line 326: St. Augustine touched on the topic in De Civitate Dei ("The City of God"); he had too many alleged attacks by incubi to deny them. He stated "There is also a very general rumor. Many friends of mine have verified it by their own experience and trustworthy persons have corroborated the experience others told, that sylvans and fauns, commonly called incubi, have often made wicked assaults upon women, and as succubi are known to suck on certain men as well."
xxx/ellauri068.html on line 328: Eight hundred years later, Thomas Aquinas argued about the possibility of children being conceived by intercourse with demons: "Still, if some are occasionally begotten from demons, it is not from the seed of such demons, nor from their assumed bodies, but from the seed of men, taken for the purpose; as when the demon assumes first the form of a woman, and afterwards of a man; just so they take the seed of other things for other generating purposes".
xxx/ellauri068.html on line 336: According to the Malleus Maleficarum, exorcism is one of the five ways to overcome the attacks of incubi, the others being Sacramental Confession, the Sign of the Cross (or recital of the Angelic Salutation), moving the afflicted to another location, and by excommunication of the attacking entity, "which is perhaps the same as exorcism". On the other hand, the Franciscan friar Ludovico Maria Sinistrari stated that incubi "do not obey exorcists, have no dread of exorcisms, show no reverence for holy things, at the approach of which they are not in the least overawed".
xxx/ellauri068.html on line 343: „Þá gerðist honum svefnhöfugt og lagðist hann til svefns. En er hann hafði lítt sofnað kallaði hann og sagði að mara trað hann. Menn hans fóru til og vildu hjálpa honum en er þeir tóku uppi til höfuðsins þá trað hún fótleggina svo að nær brotnuðu. Þá tóku þeir til fótanna. Þá kafði hún höfuðið svo að þar dó hann.“
xxx/ellauri068.html on line 392: Kun en kehannut ehdottaa Ullille että "lähtisitkö ulos" menin kazomaan yxin pornofilmiä jossa oltiin sisään ulos takaapäin munapussit kireinä kuin kuulat, ja vedin siitä kiihtyneenä kuivat jälkikäteen hotellihuoneessa. xxx/ellauri068.html on line 400: “Everyone once, once only. Just once and no more. And we also once. Never again. But this having been once, although only once, to have been of the earth, seems irrevocable.”
xxx/ellauri068.html on line 434: Who make up a heaven of our misery Jotka meikkaa meidän köyhyyden taivasta.
xxx/ellauri068.html on line 465: Nibelungen läjä, kuten olen varma sinä tiedät, on Nibelungen aarre. (Sinä tiedät Wagnerin Sormuspyörän, öh? Tai sinä olet lukenut Tolkienin Bored of the Rings, oikein?—sinä saat idean. Tittelöity Nibelung on kääpiö Alberich, tien ohessa.).
xxx/ellauri068.html on line 469: The tale of that same treasure might well your wonder raise; Saman aarteen satu voisi hyvin hämmästyttää sinua;
xxx/ellauri068.html on line 474: It was made up of nothing but precious stones and gold; Se oli tehty vain arvokivistä ja kullasta;
xxx/ellauri068.html on line 491: Noh. Okei. Se joka tästä episodista käy erittäin selväxi on että Nipistyspää on insestistä kiinnostunut pedofiili, kaapissa tai ei. Isällinen aura uppoaa tyttärelliseen vakoon. Tässä pääasia, nazihömpötys on vaan kulissia. Onnex Pynchonilla ei ole tytärtä. Poika on sentään immuuni munamyrkytyxeltä. Vai mitä? LOL. "Shlotrop tietää olevansa vähän liiankin perso näteille pikkutytöille. Bianca on tyrmäävä kaunotar, 11-12 -vuotias. Slohtrop on tukehtua erektioonsa." (s. 598)
xxx/ellauri068.html on line 493: Shirley Temple Black (April 23, 1928 - February 10, 2014) was an American actress, singer, dancer, businesswoman, and diplomat who was Hollywood's number one box-office draw as a child actress from 1934 to 1938. As an adult, she was named United States ambassador to Ghana and to Czechoslovakia, and also served as Chief of Protocol of the United States.
xxx/ellauri068.html on line 495: Shirley oli 6-vuotias v. 1934 laulaessaan pedofiilisen piisin nimeltä "Hyvä laiva tikkunekku", jossa se lopulta laskeutuu "suklaapatukalle" kimpussaan nippu telttailevia nuoria miehiä jättimäiset tikkunekut tanassa. Shirley on puettu noin kaksivuotiaaxi. En muistanutkaan miten nekkusorminen se oli. Keimailee setämiehille pikku mekko vesirajassa. Imuskelee miesten tarjoamaa pilliä ja nuolee ojennettuja tahmaisia herkkuja naama sutussa. Ei taitais mennä #metoosihdin läpi tänä päivänä.
xxx/ellauri068.html on line 527: A bunch of frightened rookies were list'ning filled with awe Nippu säikähtäneitä mokuja oli kuulolla
xxx/ellauri068.html on line 546: assault rifle or some bunkmate of yours. rynkky, ja viereisen petin runkkari.
xxx/ellauri068.html on line 551: Irving Berlin (born Israel Beilin; Yiddish: ישראל ביילין; May 11, 1888[3] – September 22, 1989) was an American composer and lyricist, widely considered one of the greatest songwriters in American history. His music forms a great part of the Great American Songbook. Born in Imperial Russia, Berlin arrived in the United States at the age of five.
xxx/ellauri068.html on line 553: He wrote hundreds of songs, many becoming major hits, which made him famous before he turned thirty. During his 60-year career he wrote an estimated 1,500 songs, including the scores for 20 original Broadway shows and 15 original Hollywood films, with his songs nominated eight times for Academy Awards. Many songs became popular themes and anthems, including "Alexander's Ragtime Band", "Easter Parade", "Puttin' on the Ritz", "Cheek to Cheek", "White Christmas", "Happy Holiday", "Anything You Can Do (I Can Do Better)", and "There's No Business Like Show Business". His Broadway musical and 1943 film This is the Army, with Ronald Reagan, had Kate Smith singing Berlin's "God Bless America" which was first performed in 1938.
xxx/ellauri068.html on line 555: Berlin's songs have reached the top of the charts 25 times and have been extensively re-recorded by numerous singers including The Andrews Sisters, Perry Como, Eddie Fisher, Al Jolson, Fred Astaire, Ethel Merman, Louis Armstrong, Frank Sinatra, Dean Martin, Elvis Presley, Judy Garland, Tiny Tim, Barbra Streisand, Linda Ronstadt, Rosemary Clooney, Cher, Diana Ross, Bing Crosby, Sarah Vaughan, Ruth Etting, Fanny Brice, Marilyn Miller, Rudy Vallée, Nat King Cole, Billie Holiday, Doris Day, Jerry Garcia, Willie Nelson, Bob Dylan, Leonard Cohen, Ella Fitzgerald, Michael Buble, Lady Gaga, and Christina Aguilera.
xxx/ellauri068.html on line 557: Berlin died in 1989 at the age of 101. Composer Douglas Moore sets Berlin apart from all other contemporary songwriters, and includes him instead with Stephen Foster, Walt Whitman, and Carl Sandburg, as a "great American minstrel"—someone who has "caught and immortalized in his songs what we say, what we think about, and what we believe." Composer George Gershwin called him "the greatest songwriter that has ever lived" and composer Jerome Kern concluded that "Irving Berlin has no place in American music—he is American music."
xxx/ellauri068.html on line 559: President George H. W. Bush said Berlin was "a legendary man whose words and music will help define the history of our nation." Just minutes before the President's statement was released, he joined a crowd of thousands to sing Berlin's "God Bless America" at a luncheon in Boston. Former President Ronald Reagan, who costarred in Berlin's 1943 musical This Is the Army, said, "Nancy and I are deeply saddened by the death of a wonderfully talented man whose musical genius delighted and stirred millions and will live on forever."
xxx/ellauri068.html on line 563: Ei pidä sekottaa Isaiah Berliniin, joka oli joko 1) 1700-luvun rabbi tai 2) 1900-luvun brittifilosofi. 2) syntyi Latviassa. Ei oikein selviä mistä se oli hyvä, paizi verraton kermaperse ja antikommunisti. Ei vaivautunut edes kirjoittamaan, sihteerit otti höpinät Grundig-nauhurille ja purki siitä.
xxx/ellauri068.html on line 565: Isaiah Berlin was often described, especially in his old age, by means of superlatives: the world's greatest talker, the century's most inspired reader, one of the finest minds of our time. Sir Isaiah radiated well-being.
xxx/ellauri075.html on line 51: Lev Isaakovich Sestofilt (ven. Лев Исаакович Шестов), syntyjään Yehuda Leyb Schwarzmann (Иегуда Лейб Шварцман) (31. tammikuuta 1866 Kiova, Ukraina – 19. marraskuuta 1938 Pariisi, Ranska) oli ukrainalais-venäläinen juutalainen eksistentialistifilosofi.
xxx/ellauri075.html on line 54: Sestofilt oli aika pahansuovan näköinen. Muistuttaa mykän filmin itämaista roistoa xxx/ellauri075.html on line 56: Sestofilt sai vaikutteita erityisesti Friedrich Nietzscheltä, Søren Kierkegaardilta, Fjodor Dostojevskilta ja Leo Tolstoilta, joista hän kirjoitti useita teoksia. Teoksissaan hän on käsitellyt muun muassa teologiaa, nihilismiä, rationalismia ja irrationalismia. Sestofiltilta ovat saaneet vaikutteita muiden muassa D. H. Lawrence, Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Albert Camus, John Middleton Murry, Jules de Gaultier, Lucien Lévy-Bruhl ja Czeslaw Milosz.
xxx/ellauri075.html on line 58: Sestofilt opiskeli lakia ja matematiikkaa Moskovassa ja Kiovassa. Hän ei kuitenkaan voinut väitellä tohtoriksi, koska hänen matematiikan väitöskirjassaan oli vallankumouksellisilta vaikuttavia tuloxia. Hän alkoi kirjoittaa filosofisia teoksia. Niissä vaikutteet on ihan paikallaan, eikä filosofiassa tuloxia kaivata, aatteet riittävät.
xxx/ellauri075.html on line 60: Vuonna 1908 Sestofilt muutti Freiburgiin Saksaan, ja vuonna 1910 Sveitsiin pieneen kylään nimeltä Coppet. Siellä oli tylsää. Hän palasi Moskovaan vuonna 1915. Vallankumous teki hänen elämästään vaikean, ja bolševikit painostivat häntä lisäämään tuoreeseen teokseensa Potestas Clavium marxilaisten oppien vaikutteita, muuten sitä ei olisi julkaistu. Sestofilt kieltäytyi tästä, mutta luennoi kuitenkin vallanpitäjien luvalla Kiovan yliopistossa kreikkalaisesta filosofiasta.
xxx/ellauri075.html on line 62: Lopulta Sestofilt kuitenkin muutti Ranskaan vuonna 1921. Ranskassa hän luennoi Sorbonnen yliopistossa, ja tutki muun muassa Blaise Pascalin ja Plotinoksen ajattelua. Vuonna 1926 hän tutustui Edmund Husserliin, ja 1929 hän tapasi Martin Heideggerin. Tuolloin hän sai yllykkeen tutustua Kierkegaardin ajatteluun.
xxx/ellauri075.html on line 64: Sestofiltin pääteoksena voidaan pitää teosta Афины и Иерусалим (”Ateena ja Jerusalem”, 1938), joka käsittelee tieteen ja filosofian suhdetta. Sestofilt eli Pariisissa kuolemaansa saakka. Varmaan talutti Cioranin kanssa hautausmaalla koiria. Atmania ja Fifiä. Loppuaikoinaan hän tutki Husserlin ajattelua ja intialaista filosofiaa.
xxx/ellauri075.html on line 74: Tässä kertomuxessa ehkä hauskinta oli että ihotautilääkärivaimo sai Pariisissa emigranttina toimia intiimihierojana. Rahasta tuskin oli puutetta, kun Sestofiltin isä oli ollut rättitukkukauppias.
xxx/ellauri075.html on line 79: Schestows Gedanken bilden auf den ersten Blick alles andere als eine Philosophie: Sie bilden keine systematische Einheit, kein kohärentes System von Aussagen, keine theoretische Erklärung philosophischer Probleme. Ein Großteil von Schestows Werk ist fragmentarisch, sowohl in Bezug auf die Form (er benutzte oft Aphorismen) als auch in Bezug auf Stil und Inhalt. Schestow scheint sich selbst häufig zu widersprechen, das Paradoxe sogar zu suchen.
xxx/ellauri075.html on line 83: Diese Grunderfahrung ist für Schestow die Verzweiflung, die er als Verlust von Gewissheiten, Verlust von Freiheit und Verlust des Lebenssinnes beschreibt. Die Wurzel dieser Verzweiflung ist, was Schestow oft „Notwendigkeit“, „Vernunft“, „Idealismus“ oder „Schicksal“ nennt: eine bestimmte Art zu denken, die aber gleichzeitig ein ganz realer Aspekt der Welt ist, welche das Leben Ideen, Abstraktionen und Verallgemeinerungen unterwirft und es so vernichtet, indem es seine Einzigartigkeit und Lebendigkeit verkennt.
xxx/ellauri075.html on line 98: Ranskixia jotka ovat saaneet kokea sakuja ja ryssiäkin vastaan käymissään lukuisissa sodissa kuinka sotaseikkailussa käy, kiinnostaa enemmän Sestofiltin yxityiselämän toilailut elämä ja teos-tyyppisesti. Niin muakin. Eli siis, mitä Sestofilt sai aikaan makkarissa?
xxx/ellauri075.html on line 116: Tässä naurattaa taas ehkä eniten että Sestofilt, joka oli Jörn Donnerin tavoin kääntänyt kylmän selän harhalaukauspojalle, oli silti ehkä pahoillaan kun äpäräpoika kuoli vallankumouskärhämiin. Hyi hyi Sestofilt, olet kuin joku Kemal Avrupada, tukkukaupan omistaja. Ankaran narsistista filosofiaa.
xxx/ellauri075.html on line 118: He went on to study law and mathematics at the Moscow State University but after a clash with the Inspector of Students he was told to return to Kiev, where he completed his studies. Taas yxi ukrainalainen jutkuketku, pahan kerran vastarannan kiiski, kuten anglosaxit sanovat:
xxx/ellauri075.html on line 120: Lev Isaakovich Shestov (Russian: Лев Исаа́кович Шесто́в; 31 January [O.S. 13 February] 1866 – 19 November 1938), born Yehuda Leib Shvartsman (Russian: Иегуда Лейб Шварцман), was a Russian existentialist and religious philosopher. He is best known for his critiques of both philosophic rationalism and positivism. His work advocated a movement beyond reason and metaphysics, arguing that these are incapable of conclusively establishing truth about ultimate problems, including the nature of God or existence. Contemporary scholars have associated his work with the label "anti-philosophy.
xxx/ellauri075.html on line 124: He did however influence writers such as Albert Camus (who wrote about him in Le Mythe de Sisyphe, The Myth of Sisyphus), Benjamin Fondane (his 'pupil'), the poet Paul Celan, and notably Emil Cioran, who wrote some favorable shit about Shestov.
xxx/ellauri075.html on line 149: Onko anglosaxeilla mitään valaisevaa lisättävää tähän? Niihin on yleensä vähiten luottamista missään asiassa. Mut ehkä tässä, koska Sestofilt on yrittäjähenkinen vaikka onkin pariisilaisemigrantti Ukrainasta. Jenkkiyleisöä kiinnostaa kaikista eniten mikä olis ollut Sestofiltin net worth. Oliko se populääri vaiko ei? Näin:
xxx/ellauri075.html on line 151: He developed his thinking in a second book on Fyodor Dostoyevsky and Frederich Nietzsche, which increased Shestov's reputation as an original and incisive thinker. In All Things Are Possible (published in 1905) Shestov adopted the aphoristic style of Friedrich Nietzsche to investigate the difference between Russian and European Literature. Although on the surface it is an exploration of numerous intellectual topics, at its base it is a sardonic work of Existentialist philosophy which both criticizes and satirizes our fundamental attitudes towards life situations. D.H. Lawrence, who wrote the Foreword to S.S. Koteliansky's literary translation of the work, summarized Shestov's philosophy with the words: " 'Everything is possible' - this is his really central cry. It is not nihilism. It is only a shaking free of the human psyche from old bonds. The positive central idea is that the human psyche, or soul, really believes in itself, and in nothing else". Shestov deals with key issues such as religion, rationalism, and science in this highly approachable work, topics he would also examine in later writings such as In Job's Balances. Shestov's own key quote from this work is probably the following: "...we need to think that only one assertion has or can have any objective reality: that nothing on earth is impossible. Every time someone wants to force us to admit that there are other, more limited and limiting truths, we must resist with every means we can lay hands on".
xxx/ellauri075.html on line 153: Shestov's works were not met with approval even by some of his closest Russian friends. Many saw in Shestov's work a renunciation of reason and metaphysics, and even an espousal of nihilism. Nevertheless, he would find admirers in such writers as D. H. Lawrence and his friend Georges Bataille.
xxx/ellauri075.html on line 155: Shestov's dislike of the Soviet regime led him to undertake a long journey out of Russia, and he eventually ended up in France. (LOL se lähti livohkaan bolshevikkeja, niinkuin monet muutkin ökyporvarit.) The author was a popular figure in France, where his originality was quickly recognized. That this Russian was newly appreciated is attested by his having been asked to contribute to a prestigious French philosophy journal.
xxx/ellauri075.html on line 157: In the interwar years, Shestov continued to develop into a thinker of great prominence. During this time he had become totally immersed in the study of such "great theologians" as Blaise Pascal and Plotinus, whilst at the same time lecturing at the Sorbonne in 1925. In 1926 he was introduced to Edmund Husserl, with whom he maintained a cordial relationship despite radical differences in their philosophical outlook. In 1929, during a return to Freiburg he met with Nazi Heidegger, and was urged to study Danish philosopher Søren Kierkegaard.
xxx/ellauri075.html on line 159: The discovery of Kierkegaard prompted Shestov to realise that his philosophy shared great similarities, such as his rejection of idealism, and his belief that man can gain ultimate knowledge through ungrounded subjective thought rather than objective reason and verifiability. However, Shestov maintained that Kierkegaard did not pursue this line of thought far enough, and continued where he thought the Dane left off.
xxx/ellauri075.html on line 161: Sestofilt oli niinkuin Roope Ankka Carl Barksin nelikulmaisissa munissa, missä Andien vanha kylähullu ilahtui kun löysi Roopesta sukulaissielun mutta vielä hullumman.
xxx/ellauri075.html on line 163: The results of this tendency are seen in his work Kierkegaard and Existential Philosophy: Vox Clamantis in Deserto, published in 1936, a fundamental work of Christian existentialism.
xxx/ellauri075.html on line 166: Mitä hemmettiä? Missä vaiheessa Sestofilt hylkäsi isiensä uskon? Mixei kukaan sano siitä mitään? Isä tukkukauppias varmaan repi tukkaa tukuittain. Mitenniin se oli juutalainen ajattelija jos se peukuttaa Jeesusta? No ehkä jeesuskin oli sen mielestä vain ihminen, niinkuin Spartakus. Isaac Bashevis kysyy Hudson-joen varjokirjassa s. 100: Varför måste djuren lida? Sjestov säger rent ut att Gud är ond.
xxx/ellauri075.html on line 168: Despite his weakening condition Shestov continued to write at a quick pace, and finally completed his magnum opus, Athens and Jerusalem. This work examines the dichotomy between freedom and reason, and argues that reason be rejected in the discipline of philosophy. Furthermore, it adumbrates the means by which the scientific method has made philosophy and science irreconcilable, since science concerns itself with empirical observation, whereas (so Shestov argues) philosophy must be concerned with freedom, God and immortality, issues that cannot be solved by science.
xxx/ellauri075.html on line 170: Ettei vaan tullut hutiloitua loppukiireissä. Vanhaa tuttua totuuden kaksoisstandardia, alternatiivia totuutta, hämärämiesten viimeisiä hämähäkinseittejä. Näitä kaxineuvoisia oli aikanaan tosi paljon, esim se Maeterlinck, ja se Monodin häiskä, Bergson mitälie nyt olikaan. Käytetään kallon vasenta loobia arkena ja oikeata pyhänä. Mihinkähän kuolettavaan tautiin Sestofilt lopulta sairastui kesämökillä, varmaan kuppa. Sestofiltin versio Faithista on aika lailla Wallun huumehörhöilyn kuulosta.
xxx/ellauri075.html on line 172: Furthermore, although a Jewish philosopher, Shestov saw in the resurrection of Christ this victory over necessity. He described the incarnation and resurrection of Jesus as a transfiguring spectacle by which it is demonstrated that the purpose of life is not "mystical" surrender to the "absolute", but ascetical struggle:
xxx/ellauri075.html on line 174: "Cur Deus homo? Why, to what purpose, did He become man, expose himself to injurious mistreatment, ignominious and painful death on the cross? Was it not in order to show man, through His example, that no decision is too hard, that it is worth while bearing anything in order not to remain in the womb of the One? That any torture whatever to the living being is better than the 'bliss' of the rest-satiate 'ideal' being?"
xxx/ellauri075.html on line 178: Likewise, the final words of his last and greatest work, Athens and Jerusalem, are: "Philosophy is not Besinnen [thinking over] but struggle. And this struggle has no end and will have no end. The kingdom of G-d, as it is written, is attained through violence." (cf Matthew 11:12)
xxx/ellauri075.html on line 188: "He was the philosopher of my generation, which didn't succeed in realizing itself spiritually, but remained nostalgic about such a realization. Shestov [...] has played an important role in my life. [...] He thought rightly that the true problems escape the philosophers. What else do they do but obscuring the real torments of life?" (Emil Cioran: Oeuvres, Gallimard, Paris 1995, p. 1740, my translation (kuka oon tää 'mä?')]
xxx/ellauri075.html on line 190: Shestov also appears in the work of Gilles Deleuze; he is referred to sporadically in Nietzsche and Philosophy and also appears in Difference and Repetition.
xxx/ellauri075.html on line 194: More recently, alongside Dostoyevsky's philosophy, many have found solace in Shestov's battle against the rational self-consistent and self-evident; for example Bernard Martin of Case Western Reserve University, who translated his works now found online [external link below]; and the scholar Liza Knapp, who wrote The Annihilation of Inertia: Dostoevsky and Metaphysics. This book was an evaluation of Dostoyevsky's struggle against the self-evident "wall", and refers to Shestov on several occasions.
xxx/ellauri075.html on line 205: Leo Strauss (/straʊs/;[30] German: [ˈleːo ˈʃtʁaʊs];[31][32] September 20, 1899 – October 18, 1973) was a German-American political philosopher and classicist who specialized in classical political philosophy. Born in Germany to Jewish parents, Strauss later emigrated from Germany to the United States. He spent much of his career as a professor of political science at the University of Chicago, where he taught several generations of students and published fifteen books.
xxx/ellauri075.html on line 207: Trained in the neo-Kantian tradition with Ernst Cassirer and immersed in the work of the phenomenologists Edmund Husserl and Martin Heidegger, Strauss established his fame with path-breaking books on Spinoza and Hobbes, then with articles on Maimonides and Farabi. In the late 1930s his research focused on the rediscovery of esoteric writing, thereby a new illumination of Plato and Aristotle, retracing their interpretation through medieval Islamic and Jewish philosophy, and encouraging the application of those ideas to contemporary political theory.
xxx/ellauri075.html on line 209: According to Allan Bloom's 1974 obituary in Political Theory, Strauss "was raised as an Orthodox Jew", but the family does not appear to have completely embraced Orthodox practice.[35] Strauss himself noted that he came from a "conservative, even orthodox Jewish home", but one which knew little about Judaism except strict adherence to ceremonial laws. His father and uncle operated a farm supply and livestock business that they inherited from their father, Meyer (1835–1919), a leading member of the local Jewish community.
xxx/ellauri075.html on line 211: He attended courses at the Universities of Freiburg and Marburg, including some taught by Edmund Husserl and Martin Heidegger. Strauss joined a Jewish fraternity and worked for the German Zionist movement, which introduced him to various German Jewish intellectuals, such as Norbert Elias, Leo Löwenthal, Hannah Arendt and Walter Benjamin. Walter Benjamin was and remained an admirer of Strauss and his work throughout his mournful life.
xxx/ellauri075.html on line 215: Klein was born in Libava, Russian Empire. He studied at Berlin and Marburg, where he received his Ph.D. in 1922. A student of Nicolai Hartmann, Martin Heidegger, and Edmund Husserl, he later taught at St. John's College in Annapolis, Maryland from 1937 until his death. He served as dean from 1949 to 1958.
xxx/ellauri075.html on line 217: Klein was affectionately known as Jasha (pronounced "Yasha"). He was one of the world's preeminent interpreters of Plato and the Platonic tradition. As one of many Jewish scholars who were no longer safe in Europe, he fled the Nazis. He was a friend of fellow émigré and German-American philosopher Lefa Struzi.
xxx/ellauri075.html on line 219: Kuinka ollakaan, Lefa kehui Jaschan kirjan Greek Mathematical Thought and the Origin of Algebra ihan kuplixi. The central thesis of his work Greek Mathematical Thought and the Origin of Algebra is that the modern concept of mathematics is based on the symbolic interpretation of the Greek concept of number (arithmos). Mulla on se kirja, ostin MIT:n kirja-alesta. Tossa se on hyllyssä. Se on pehmeekantinen. Mä oon lukenutkin sen, muistaaxeni se vaikutti tylsältä.
xxx/ellauri075.html on line 228: heinäkuuta 1968 Helsinki) on suomalainen filosofian tohtori, vapaa tutkija,
xxx/ellauri075.html on line 298: elämänfilosofi, jonka mukaan nykyajassa ei ole juuri mitään hyvää. Benjamin piti
xxx/ellauri075.html on line 299: mainitun teoksen ensimmäistä osaa merkittävänä filosofiana, vaikka näki siinä
xxx/ellauri075.html on line 303: Friedrich Konrad Eduard Wilhelm Ludwig Klages (10 December 1872 – 29 July 1956) was a German philosopher, psychologist, graphologist, poet, writer, and lecturer, who was a two-time nominee for the Nobel Prize in Literature. In the (rather odious) Germanosphere, he is considered one of the most important thinkers of the 20th century.
xxx/ellauri075.html on line 305: Klages was a central figure of characterological psychology and the Lebensphilosophie school of thought. Prominent elements of his philosophy include: the opposition between life-affirming Seele and life-denying Geist; reality as the on-going creation and interpretation of sensory images, rather than feelings; a biocentric ethics in response to modern ecological issues and militarism; an affirmation of eroticism in critique of both Christian patriarchy and the notion of the "sexual"; a theory of psychology focused on expression, including handwriting analysis; and a science of character aimed at reconciling the human ego to the divide it effectuates between living beings.
xxx/ellauri075.html on line 307: Central to Klages' thought is a linguistic opposition to logocentrism, a term introduced by Klages to diagnose a fixation on language or words to the detriment of the things to which they refer. (Put that in your pipe and smoke, Benjamin!) His formulation of this concept came to be of significant importance to semiotic studies of Western science and philosophy, namely within Derridean deconstruction. Klages is similarly seen as a buggybear to critical theory, deep ecology, and existential phenomenology. Historically little of his odious literary output has been available in English, being too thick and long-winded to translate.
xxx/ellauri075.html on line 309: Unlike his Seelenbrüder Stefan George and Alfred Schwuler, he was not gay, but rather serious. When Klages moved into a new Schwabing flat in 1895, he entered into an intense sexual relationship with his landlady's daughter, with the mother's approval; the daughter, whom Klages called 'Putti', was eleven years younger than him, and their relationship continued for almost two decades though remained only sexual in nature. Klages, like Friedrich Nietzsche, was critical of Christianity as well as what they both saw as its roots in Judaism. His attacks on judaism were veiled criticism of christianity, rather like Seija's attacks on the rest of the Carlson family.
xxx/ellauri075.html on line 311: Klages was however, as a bishop states, "not a fundamentally anti-semitic thinker, not a fundamentally right-wing philosopher, and not a fundamental Nazi." Addressing the issue of antisemitism, Klages
xxx/ellauri075.html on line 312: wrote: I have never endorsed the claim that the Nazi big-wigs belonged to a superior race. However, I must also add that I have consistently refused to accept the claim of another such race as the chosen people. The arrogance is identical in both cases, but with this important distinction: after waging war against the dumber half of mankind for more than three thousand years, Judaism has finally achieved total victory over all nations of the earth. Not surprisingly, an American Jew found this accusation odious. What with even the Philistine diaper heads still putting up a fight.
xxx/ellauri075.html on line 330: Walter Bendix Schönflies Benjamin (/ˈbɛnjəmɪn/; German: [ˈvaltɐ ˈbɛnjamiːn];[5] 15 July 1892 – 26 September 1940) was a German Jewish philosopher, cultural critic and essayist. An electric tinker, combining elements of German idealism, Romanticism, Western Marxism, and Jewish mysticism, Benjamin made enduring and influential contributions to aesthetic theory, literary criticism, and historical materialism. He was associated with the Frankfurt School, and also maintained formative friendships with thinkers such as playwright Bertolt Brecht and Kabbalah scholar Gershom Shulem. He was also related to German political theorist and philosopher Hannah Arendt through her first marriage to Benjamin's cousin, Günther Anders.
xxx/ellauri075.html on line 332: Among Benjamin's best known works are the essays "The Task of the Translator" (1923), "The Work of Art in the Age of Mechanical Reproduction" (1935), and "Theses on the Philosophy of History" (1940). His major work as a literary critic included essays on Baudelaire, Goethe, Kafka, Kraus, Leskov, Proust, Walser, and translation theory. He also made major translations into German of the Tableaux Parisiens section of Baudelaire's Les Fleurs du mal and parts of Proust's À la recherche du temps perdu. In 1940, at the age of 48, Benjamin committed suicide at Portbou on the French–Spanish border while attempting to escape from the invading Wehrmacht. Though popular acclaim eluded him during his life, the decades following his death won his work posthumous renown.
xxx/ellauri075.html on line 334: Benjamin’s academic career did not lead to the expected result of a professorial position: he completed his doctoral dissertation in 1919 (published the following year as The Concept of Criticism in German Romanticism) and worked on his post-doctoral dissertation, or Habilitation, on the German Baroque mourning play, which he completed in 1925, eventually withdrawing it from the University of Frankfurt after an extremely negative reception.
xxx/ellauri075.html on line 336: Waltulla oli siionistijuutalaisia kavereita mm Martin Buber (der Jude-lehden toimittaja). Se puuhasteli myös Stefan Georgen kanssa (miinuspisteitä). In ‘The Concept of Criticism in German Romanticism’ (1920), Benjamin presents interlinked concepts of language, sacred text, a projected reworking of Kant’s limited concept of experience, and a new approach to criticism and Romanticism as a tracing of the absolute in early Romantic writing (paljon miinuspisteitä). Benjamin argued for an ‘immanent criticism’ which would engage in some ways quite mystically with a text’s internal structures and divine traces (roppakaupalla miinusta).
xxx/ellauri075.html on line 338: Benjamin theorizing modernity by bringing together, among other things, Marxist dialectics, Surrealism, snippets of theology, Baudelaire’s poetry (and, most importantly, his theories of the flâneur), Kafka’s novels, the image of Proust, a Klee painting called the Angelus Novus, book-collecting, translation, storytelling, photography and film.
xxx/ellauri075.html on line 340: Täähän on kuin jotain postmodernismia. Nipsu tykkäisi. Modernismi oli maaltapaon filosofiaa. Maalaismoukka kulkee Manhattanilla niska kenossa. Sotkeutuu rattaisiin tehtaan liukuhihnalla. Kulttuurista tulee viihdettä, tehdasvalmisteista massojen oopiumia. Reklaamista puhumattakaan.
xxx/ellauri075.html on line 342: Where once the unique high art forms dominated, now, for Benjamin, the mass-produced realm of the copy had come into its own, neutralizing the traditional concepts of individual creativity, genius, eternal value and mystery. Instead of achieving significance through sacred ritual, art becomes a political practice.
xxx/ellauri075.html on line 347: This history of the nineteenth-century Paris arcades, creatively triggered by Louis Aragon’s (1897–1982) Le Paysan de Paris or Paris Peasant (1926), collects thousands of quotations strategically arranged with snippets of critical commentary in chapters or bundles called ‘convolutes’.
xxx/ellauri075.html on line 374: Eartha Mae Keith was born on a cotton plantation near the small town of North, South Carolina, or St. Matthews on January 17, 1927. Her mother Annie Mae Keith was of Cherokee and African descent. Though she had little knowledge of her father, it was reported that he was a son of the owner of the farm where she had been born, and that Kitt was conceived by rape. In a 2013 biography, British journalist John Williams claimed that Kitt's father was a white man, a local doctor named Daniel Sturkie. Kitt's daughter, Kitt McDonald, has questioned the accuracy of the claim. Eartha's mother, Annie Mae Keith (later Annie Mae Riley), soon went to live with a black man who refused to accept Eartha because of her relatively pale complexion; she was raised by a relative named Aunt Rosa, in whose household she was abused. After the death of Annie Mae, Eartha was sent to live with another relative named Mamie Kitt (who may, in fact, have been her biological mother) in Harlem, New York City, where she attended the Metropolitan Vocational High School (later renamed the High School of Performing Arts). Diana Ross said that as a member of The Supremes she largely based her look and sound after Kitt's.
xxx/ellauri075.html on line 377: In January 1968, during Lyndon B. Johnson's administration, Kitt encountered a substantial professional setback after she made anti-war statements during a White House luncheon. Kitt was asked by First Lady Lady Bird Johnson about the Vietnam War. She replied: "You send the best of this country off to be shot and maimed. No wonder the kids rebel and take pot." During a question and answer session, Kitt stated: The children of America are not rebelling for no reason. They are not hippies for no reason at all. We don't have what we have on Sunset Blvd. for no reason. They are rebelling against something. There are so many things burning the people of this country, particularly mothers. They feel they are going to raise sons – and I know what it's like, and you have children of your own, Mrs. Johnson – we raise children and send them to war.
xxx/ellauri075.html on line 379: Her remarks caused Mrs. Johnson to burst into tears. It is widely believed that Kitt's career in the United States was ended following her comments about the Vietnam War, after which she was branded "a sadistic nymphomaniac" by the CIA. A defamatory CIA dossier about Kitt was discovered by Seymour Hersh in 1975. Hersh published an article about the dossier in The New York Times.[20] The dossier contained comments about Kitt's sex life and family history, along with negative opinions of her that were held by former colleagues. Kitt's response to the dossier was to say "I don't understand what this is about. I think it's disgusting."[20] Following the incident, Kitt devoted her energies to performances in Europe and Asia.
xxx/ellauri075.html on line 381: Kitt was also a member of the Women's International League for Peace and Freedom; her criticism of the Vietnam War and its connection to poverty and racial unrest in 1968 can be seen as part of a larger commitment to peace activism. Like many politically active public figures of her time, Kitt was under surveillance by the CIA, beginning in 1956. After The New York Times discovered the CIA file on Kitt in 1975, she granted the paper permission to print portions of the report, stating: "I have nothing to be afraid of and I have nothing to hide." Kitt later became a vocal advocate for LGBT rights and publicly supported same-sex marriage, which she considered a civil right. She had been quoted as saying: "I support it [gay marriage] because we're asking for the same thing. If I have a partner and something happens to me, I want that partner to enjoy the benefits of what we have reaped together. It's a civil-rights thing, isn't it?"
xxx/ellauri075.html on line 383: Kitt died of colon cancer on Christmas Day 2008, three weeks short of her 82nd birthday at her home in Weston, Connecticut. Her daughter, Kitt McDonald, described her last days with her mother: I was with her when she died. She left this world literally screaming at the top of her lungs. She was also a guest star in "Once Upon a Time in Springfield" of The Simpsons, where she was depicted as one of Krusty's past marriages.
xxx/ellauri075.html on line 424: The melody was imported to North America in the 1920s. The renowned klezmer clarinetist and self-proclaimed “King of Jewish music” Naftule Brandwein recorded a purely instrumental version with the title “Der Terk in America” in 1924. Brandwein was born in Peremyshliany (Polish Galicia, now Ukraine) and emigrated to the US in 1909 where he had a very successful career in the early 1920s.
xxx/ellauri075.html on line 459: He is a self-proclaimed satirist whose trademark technique, as a writer, is the expression of extreme acts and opinions in an affectless style. His novels commonly share recurring characters.
xxx/ellauri075.html on line 462: When asked in an interview in 2002 whether he was gay, Ellis explained that he did not identify as gay or straight but was comfortable being thought of as homosexual, bisexual or heterosexual and enjoyed playing with his persona, identifying variously as gay, straight and bisexual to different people over the years. In a 1999 interview, Ellis suggested that his reluctance to definitively label his sexuality was for "artistic reasons", "if people knew that I was straight, they'd read [my books] in a different way. If they knew I was gay, 'Psycho' would be read as a different book." In an interview with Robert F. Coleman, Ellis said he had an "indeterminate sexuality", that "any other interviewer out there will get a different answer and it just depends on the mood I am in". Mod tai ei, aikaa myöden Bretistä paljaatui ihan tavallinen hintti. Siinä se muistuttaa toista pahan apostolia Herman Melvilleä, joita Pippa Fitz-Aamobi päätti vertailla ylioppilasaineessa.
xxx/ellauri075.html on line 465: “American Psycho” author Bret Easton Ellis tore into the late author of the critically acclaimed “Infinite Jest” and “The Pale King” on Twitter last week, and in true Ellis fashion, he didn’t hold back.
xxx/ellauri075.html on line 469: “Reading D.T. Max’s bio I continue to find David Foster Wallace the most tedious, overrated, tortured, pretentious writer of my generation,” Ellis tweeted. “David Foster Wallace was so needy, so conservative, so in need of fans – that I find the halo of sentimentality surrounding him embarrassing.” In several more tweets, he continued, “DFW is the best example of a contemporary male writer lusting for a kind of awful greatness that he simply wasn’t able to achieve. A fraud.”
xxx/ellauri075.html on line 472: Ellis and Wallace are literary rivals that go way back, and Ellis’s hostile tweets are just the latest in a two-decades-old exchange of literary beef.
xxx/ellauri075.html on line 473: In 1988, Wallace criticized Ellis’s first published essay, calling Ellis and his category of novelists “Catatonics” for their naïve pretension.
xxx/ellauri075.html on line 474: A few years later, Wallace laid into “American Psycho” in an interview with Larry McCaffery, saying it “panders shamelessly to the audience’s sadism for a while, but by the end it’s clear that the sadism’s real object is the reader itself… You can defend ‘Psycho’ as being a sort of performative digest of late-eighties social problems, but it’s no more than that.”
xxx/ellauri075.html on line 478: “It could be that they’re feeling a bit bored, their lives and careers aren’t as exciting as they once were,” she writes, “the coffee is cold, the croissant not delicious enough, and mischievous people are encouraging them, telling them that their bratty behavior and ill-thought-out rantings are 'a breath of fresh air!'”
xxx/ellauri075.html on line 479: “They mouth, off, in the process,” she continues, “making themselves look ridiculous and just a tad obsessed with their targets.”
xxx/ellauri075.html on line 491: Kirjassa ollaan Meksikossa, tarkemmin sanottuna Quauhnahuacin pikkukaupungissa. On paikallinen Kuolleiden päivä vuonna 1939. Keskiössä on Geoffrey Firmin -niminen englantilainen konsuli, juoppo ja virastaan pois potkittu heittiö. Mukana on myös muita ulkomailta Meksikoon päätyneitä hahmoja, joilla on omat vaikeutensa heilläkin. Firmin on kuitenkin tärkein, sillä hänessä on paljon Lowrya itseään. Romaani onkin vahvasti elämäkerrallinen. Niin Lowry kuin hänen luomansa fiktiivinen konsulikin olivat ja ovat syvästi tuntevia ihmisiä, jotka kokevat olemassaolonsa ja kaikkeen siihen liittyvän vahvasti. Tämä pätee erityisesti kärsimykseen ja kaikkialla läsnäolevaan tuskaan. Se tekee heistä ihmisen arkkityyppejä.
xxx/ellauri075.html on line 514: Henry Jamesin kirjailijan henkilöä "muokkasivat" eläminen lahjakkaan isoveljen William Jamesin varjossa ja elämää hankaloittanut selkävamma. William James oli tunnettu filosofi ja myös psykologian uranuurtajia. Henry ei ollut paljon midiä.
xxx/ellauri075.html on line 515: Henry later called Balzac his "greatest master," and said that he had learned more about the craft of fiction from him than from anyone else. Vanha kunnon Ball-sack.
xxx/ellauri075.html on line 517: His numerous letters to the many young homosexual men among his close male friends are more forthcoming. To his homosexual friend, Howard Sturgis, James could write: "I repeat, almost to indiscretion, that I could live with you. Meanwhile I can only try to live without you." In another letter to Howard Sturgis, following a long visit, James refers jocularly to their "happy little congress of two". In letters to Hugh Walpole he pursues convoluted jokes and puns about their relationship, referring to himself as an elephant who "paws you oh so benevolently" and winds about Walpole his "well meaning old trunk".
xxx/ellauri075.html on line 520: As a gay man at a time when homosexual practices were illegal for men in Britain, Walpole conducted a succession of intense but discreet relationships with other men, and was for much of his life in search of what he saw as "the perfect friend". He eventually found one, a married policeman, with whom he settled in the English Lake District. All is well that ends well.
xxx/ellauri075.html on line 528: Maggie, katujen tyttö (1964), kääntäjä Anneli Tarkka. (Alkuperäisteos 'Maggie: A Girl of the Streets', 1893) Tarina on aika suoraviivainen ja valittu tyylilaji tulee selväksi jo ensi sivuilla, eli tässä kirjoitetaan lähiöoksennusta paitsi että lähiö on 1890-luvun Bowery, New Yorkin varsin huonomaineinen alue. Maggien vanhemmat ovat irlantilaisia siirtolaisia jotka ryyppäävät ja tappelevat keskenään, veli Jimmie taas tappelee muualla, elämä on lohdutonta ja kurjaa kunnes Maggie alkaa tulla paremmin juttuun Jimmien kaverin Peten kanssa ja alkaa elätellä kaikenlaisia romanttisia haaveita... No, ne haaveet jäävät haaveixi.
xxx/ellauri075.html on line 532: Tosiasiahan kuitenkin on että siinä missä kirjoitusajankohtanaan tämä epäilemättä oli radikaalia uutta (Crane ei alunperin löytänyt kustantajaa näin rajulle kirjalle joten julkaisi ensimmäisen version itse, tämä käännös ilmeisesti perustuu Red Badge of Couragen suosion jälkeen julkaistuun versioon), niin muu kirjallisuus on ottanut tätä aika haipakkaa kiinni. Ja minä kun en edes ole niin innostunut naturalismista, vaikka onkin todettava että jos jotain sen tyylilajin kirjaa pitäisi lukea niin tämä on reippaasti etenevänä pienoisromaanina varsin hyvä valinta...
xxx/ellauri076.html on line 59: The members of Mötley Crüe have often been noted for their hedonistic lifestyles and the androgynous personae they maintained. Following the hard rock and heavy metal origins on the band's first two albums, Too Fast for Love (1981) and Shout at the Devil (1983), the release of its third album Theatre of Pain (1985) saw Mötley Crüe joining the first wave of glam metal. The band has also been known for their elaborate live performances, which features flame thrower guitars, roller coaster drum kits, and heavy use of pyrotechnics (including lighting Nikki on fire). Mötley Crüe's most recent studio album, Saints of Los Angeles, was released on June 24, 2008. What was planned to be the band's final show took place on New Year's Eve, December 31, 2015. The concert was filmed for a theatrical and Blu-ray release in 2016.
xxx/ellauri076.html on line 61: After two-and-a-half years of inactivity, Neil suddenly announced in September 2018 that Mötley Crüe had reunited and was working on new material. On March 22, 2019, the band released four new songs on the soundtrack for its Netflix biopic The Dirt, based on the band's New York Times best-selling autobiography. In 2023 they appeared at Hyvinkää Rockfest.
xxx/ellauri076.html on line 70: Handful of grease in my hair feels right Kädellinen rasvaa tukassa tuntuu oikeelta
xxx/ellauri076.html on line 83: But they're the best when they're off their feet Mut ne on parhaimmillaan pötköllään.
xxx/ellauri076.html on line 125: Sailor are a British pop/glam rock group, best known in the 1970s for their hit singles "A Glass of Champagne" and "Girls, Girls, Girls", written by the group's lead singer and 12-string guitar player, Georg Kajanus.
xxx/ellauri076.html on line 127: The group's work included Kajanus' invention the Nickelodeon, a musical instrument made of pianos, synthesisers and glockenspiels that allowed the four-piece band to reproduce on stage the acoustic arrangements that they had done in the recording studio.
xxx/ellauri076.html on line 129: Kajanus was born in Trondheim, Norway, to Prince Pavel [also Paulo] Tjegodiev of Russia and Johanna Kajanus, a French-Finnish sculptress, bronze medal winner for sculpture at the Exposition Internationale des Arts et Techniques dans la Vie Moderne (1937), and granddaughter of Robert Kajanus, the Finnish composer, conductor, champion of Sibelius and founder of the Helsinki Philharmonic Orchestra. He is the brother of the late actress and film-maker Eva Norvind and the uncle to Mexican theater and television actress Nailea Norvind.
xxx/ellauri076.html on line 131: Kajanus moved with his mother and sister to Paris at the age of twelve where he studied music and classical guitar, as well as attending the Cité Universitaire’s flying school. The family then relocated to Montreal, Quebec, Canada, where Kajanus worked as a stained-glass window designer.
xxx/ellauri076.html on line 133: Kajanus had developed a musical theater concept, Red Light Review, based on his memories of being a young man in places like Pigalle in Paris's red-light district. Encouraged by Grant Serpell to rework this material as pop songs, Kajanus devised the concept for Sailor.
xxx/ellauri076.html on line 144: Add a little bit of moonlight Lisää pikkasen kuunvaloa
xxx/ellauri076.html on line 157: In and out of magazines Sisään ja ulos viikkolehdistä
xxx/ellauri076.html on line 173: Moonlit oceans, girls full of emotions Kuun piijailee merellä, typyt kuumenee
xxx/ellauri076.html on line 203: Girls! Girls! Girls! is a 1962 Golden Globe-nominated American musical comedy film starring Elvis Presley as a penniless Hawaiian fisherman who loves his life on the sea and dreams of owning his own boat. "Return to Sender", which reached No. 2 on the Billboard pop singles chart, is featured in the film. The film opened at #1 on the Variety box office chart and finished the year at #19 on the year-end list of the top-grossing films of 1962. The film earned $2.6 million at the box office.
xxx/ellauri076.html on line 217: They'll drive me out of my mind, yay, yay, yay Ne ajaa mut ihan hulluxi, ai jai jai
xxx/ellauri076.html on line 220: Just give me one of each kind, yay, yay Mulle apus yxi kumpiakin, ai jai jai
xxx/ellauri076.html on line 231: Because there's always bound to be a bunch of Sillä aina riittää lisää noita
xxx/ellauri076.html on line 249: The Coasters are an American rhythm and blues/rock and roll vocal group who had a string of hits in the late 1950s. Beginning with "Searchin'" and "Young Blood", their most memorable songs were written by the songwriting and producing team of Leiber and Stoller. Although the Coasters originated outside of mainstream doo-wop, their records were so frequently imitated that they became an important part of the doo-wop legacy through the 1960s.
xxx/ellauri076.html on line 274: because there's always bound to be a bunch of girls Koska siellä on aina nippu typyjä
xxx/ellauri076.html on line 283: (repeat to sax interlude) (toistoja saxofonisooloon asti)
xxx/ellauri076.html on line 297: ofessional.png" height=200px" />
xxx/ellauri076.html on line 450: average face of girls around the world xxx/ellauri076.html on line 476: Suomisanakirja.fi neuvoo: aikanaan, tavallisemmin: aikoinaan. Suomi sanakirjan omistaa joku Elmo Saukko, varmaan Per Saukon poikia. Saukonpoika kävi suomalais-venäläistä koulua ja toimi Veikkauxella softakehittäjänä. Before I have been part of many startups and web companies, such as Sofanatics.com, Kuvake.net (around 20 million weekly pageviews) and Mikseri.net, Puolustusvoimat and Planeetta Internet. Ei sillä vielä ansaize kielipoliisin virkamerkkiä.
xxx/ellauri081.html on line 28:
Ecstasy of St. Teresa, 1645–52
Ekstaasia
xxx/ellauri081.html on line 34: Lindsay Lohan has a long-lasting fascination with Marilyn Monroe going back to when she saw Niagara during The Parent Trap shoot. In the 2008 Spring Fashion edition of New York magazine, Lohan re-created Monroe's final photo shoot, known as The Last Sitting, including nudity, saying that the photo shoot was "an honor." The New York Times critic Ginia Bellafante found it disturbing, saying "the pictures ask viewers to engage in a kind of mock necrophilia. ... the photographs bear none of Monroe's fragility."
xxx/ellauri081.html on line 84: Lindsay Dee Lohan (/ˈloʊhæn/; born July 2, 1986) is an American actress, singer, songwriter, entrepreneur, and television personality. Born and raised in New York, Lohan was signed to Ford Models as a child. Having appeared as a regular on the television soap opera Another World at age 10, her breakthrough came in the Walt Disney Pictures film The Parent Trap (1998). The film's success led to appearances in the television films Life-Size (2000) and Get a Clue (2002), and the big-screen productions Freaky Friday (2003) and Confessions of a Teenage Drama Queen (2004).
xxx/ellauri081.html on line 86: Lohan's early work won her childhood stardom, while the sleeper hit Mean Girls (2004) affirmed her status as a teen idol. After starring in Herbie: Fully Loaded (2005), Lohan quickly became the subject of intense media coverage due to a series of personal struggles and legal troubles, as well as a number of stints in rehabilitation facilities due to substance abuse. This period saw her lose several roles and had significantly impacted her career and public image negatively.
xxx/ellauri081.html on line 88: Lohan rose to prominence in the music industry under Casablanca Records, releasing two studio albums, the platinum-certified Speak (2004) and gold-certified A Little More Personal (Raw) (2005). Lohan dabbled in fashion, beginning a line of her own titled 6126 and briefly serving as artistic advisor for Emmanuel Ungaro in 2009. Since 2016, she has opened numerous nightclubs and resorts in Greece.
xxx/ellauri081.html on line 116:
xxx/ellauri081.html on line 122: In the forests of the night; Mezän pimennoissä öin,
xxx/ellauri081.html on line 127: Burnt the fire of thine eyes? juotti silmät sulle, kissa?
xxx/ellauri081.html on line 132: Could twist the sinews of thy heart? On vääntäytynyt sulle syän?
xxx/ellauri081.html on line 147: In the forests of the night: Öisin mezän pimennois.
xxx/ellauri081.html on line 158: The main theme of William Blake's poem "The Tyger" is creation and origin. The speaker is in awe of the fearsome qualities and raw beauty of the tiger, and he rhetorically wonders whether the same creator could have also made "the Lamb" (a reference to another of Blake's poems).
xxx/ellauri081.html on line 162: The tiger, in Blake's “The Tyger” is a symbol for evil. The words used to describe the tiger include “burning” (line 1) and “fire” (6), both suggesting the fires of hell. Blake also uses “fearful” (4), “dread” (12,15), and “deadly terrors” (16) to describe feelings the tiger is associated with.
xxx/ellauri081.html on line 164: Additionally, what is the purpose of the Tyger by William Blake? It would be a mistake to say that Blake's purpose in writing "The Tyger" was to show that God is the source of pain and violence in the world, just as it would be a mistake to assume that Blake's purpose in writing "The Lamb" was to convert people to a belief in Jesus Christ.
xxx/ellauri081.html on line 169: Wikipediassa on of_hat_styles">luettelo lakkimalleista. Säälixi käy Wallua, ei tollasen lakkigallerian (n. 148 s. 1002) teko enää ole temppu eikä mikään. Kalpakki on zhezheenien ym turkislakki. Tsakoo on unkarilainen päältä tasainen sotilaslakki. Toque on pipo kanadaxi.
xxx/ellauri081.html on line 232: Panu Rajala on se paska joka oli naimisissa sinisilmäisen hullun iskelmälaulajattaren kaa jonka nimeä en nyt mitenkään saa päähäni. Sen jonka laulusta oli väännetty inttirallatus "pilluni reunat kostuu..." No Katri-Helenan. Alkuperäisessä oli puhelinlangat äänessä. Panu on professori emeritus kuten mä. Tai ei oikeesti, se lähti Tampereen teatteriproffan toimesta 60-vuotiaana, ennen eläkeikiä. Silti se kuzuu izeään emerituxexi, pakana. Dismeritus pikemminkin.
xxx/ellauri081.html on line 269: Robert F./Bob Death asks Gately if by any chance he’s heard the one about the fish. Glenn K. in his fucking robe overhears, and of course he’s got to put his own oar in, and breaks in and asks them all if they’ve heard the one What did the blind man say as he passed by the Quincy Market fish-stall, and without waiting says He goes “Evening, Ladies.” A couple male White Flaggers fall about, and Tamara N. slaps at the back of Glenn K.’s head’s pointy hood, but without real heat, as in like what are you going to do with this sick fuck?
xxx/ellauri081.html on line 273: Bob Death smiles coolly (South Shore bikers are required to be extremely cool in everything they do) and manipulates a wooden match with his lip and says No, not that fish-one. He has to assume a kind of bar-shout to clear the noise of his idling hawg. He leans in more toward Gately and shouts that the one he was talking about was: This wise old whiskery fish swims up to three young fish and goes, “Morning, boys, how’s the water?” and swims away; and the three young fish watch him swim away and look at each other and go, “What the fuck is water?” and swim away. The young biker leans back and smiles at Gately and gives an affable shruge and blatts away, a halter top’s tits mashed against his back.
xxx/ellauri081.html on line 309: Maurice Le Noblet Duplessis QC (French pronunciation: [dyplɛsi]; 20 April 1890 – 7 September 1959) served as the 16th Premier of the Canadian province of Quebec from 1936 to 1939 and 1944 to 1959.
xxx/ellauri081.html on line 311: His era was later labeled as La Grande Noirceur ("The Great Darkness") by its critics, due to his support of strong Catholic traditions, his support of private property rights vis-a-vis growing labour rights movements, and his strong opposition not only to Communism, but also to secularism, feminism, environmentalism, leftist separatism and other non-conservative and progressive political trends and movements that would influence Quebec politics and society over the following 60 years, starting with the Quiet Revolution of the 1960s under his Liberal successor Jean Lesage.
xxx/ellauri081.html on line 315: A portent of his later cunning came in the 1920 championships when Vernon (“Swede”) Johnson hit a home run with the bases full to win the title for Grand’Mère. Defeated on the playing field, Duplessis did not quit. Screaming that the Grand’Mère team was loaded with “ ringers ” (although at least two of his own players were reported to be enjoying a brief vacation from the Boston Braves), Duplessis carried the protest to committee rooms. The league president, a sympathetic priest, awarded Duplessis the cup. Stop the Steal! Another Trump. Another ugly face as well.
xxx/ellauri081.html on line 318: 80% of all voters think that Maurice Duplessis was gay (homosexual), 10% voted for straight (heterosexual), and 10% like to think that Maurice Duplessis was actually bisexual.
xxx/ellauri081.html on line 323: The latest data calculated by OpenSecrets.org reports on disclosed information from 2012. The latest batch of numbers shows that the 113th Congress had a median net worth of $1,008,767. This is the first time in history that the majority of members are millionaires.
xxx/ellauri081.html on line 333: Merimies Rauno Ryöppy on kuin hullunkurisista perheistä. Rauno Ryöppy, merimies. Raija Ryöppy, merimiehen vaimo. Riitta Ryöppy, merimiehen tytär. Raimo Ryöppy, merimiehen poika. Kerää koko sarja, saat ikioman eläintarhan. Ikä nazaa justiinsa eikä melkein, 68v. on miehen ikä, johon mennessä on ehtinyt kerääntyä kokemusta ja kypsää harkintaa. Ei mamu eikä homo, vaan perinteinen perheellinen persumies. Kylä äänestäisin mutkuse on Kotkasta. Terviisiä Kotkasta, persuun käskivätten potkasta. Sen kaljussa on vähän tollasta Pluton mieleen tuovaa kavennusta latvassa. Vasen ja oikea profiilikuva selventäisi asiaa, ja sit viä rintapielessä äänestysnummero. Ei mamu ehkä mutta todennäköisesti sie-mie-miehiä. Ei homo eikä liioin sapiens. Ezimättä tulee mieleen yllättynyt oranki, joka nauroi makeasti styrox-mukista löytyneelle lelulle. Me persut nauroimme niin, sanoi metsämies.
xxx/ellauri081.html on line 351: Väsyttää nää Wallun tennisjorinat. Mä en pidä junnuista siis urheilevista pojista. Ne haisee inherentisti runkulle, sukkamehulle ja myskinhajuisille dödöille. Ne päästää puolivillaiselta kuuluvia soturiääniä. En pidä urheilumölähdyxistä, ne on epämääräisesti uhkaavan eläinmäisiä. Junnuja oli myös Liukkosen homostelukirjassa O kuin pyllynreikä. Tää on varmaan homofobiaa. Kuten amfibilla Olli Saxikädellä. Mitähän paljastuxia mustakin kexittäs postuumisti jos oisin julkumpi. Mut onnexoon vaan kuin tää C. Tavis joka oli bylsinyt sisarpuoleensa Apriliin ton S-kätisen Marion. Aprillia aprillia juo kuravettä ja syö silliä. Ens aprillina Jönsy täyttää 70v. Erittäin hyväkuntoisessa vanhassa miehessä on jotain epämiellyttävää. (Tämä ei todellakaan tarkoita Jönsyä, ompahan vaan wallusitaatti.)
xxx/ellauri081.html on line 367: As the September/October 2019 issue of Tennis Industry magazine was ready to go to press, we learned the sad news that tennis industry legend Dennis Van der Meer passed away on July 27, after a lengthy illness. No one has had a bigger impact on recreational tennis and tennis coaches than Dennis.
xxx/ellauri081.html on line 369: For more than 65 years, Dennis personally taught tens of thousands of people to play the game. But as the consummate “teacher of tennis teachers,” his influence in this sport extends to millions of recreational players around the world.
xxx/ellauri081.html on line 375: This led to the birth of TennisUniversity, aimed at developing top teaching pros. In 1976, to certify teaching pros and teach the Standard Method, Dennis founded the U.S. Professional Tennis Registry. Today the PTR has more than 16,300 members in 125 countries.
xxx/ellauri081.html on line 377: Hannele Tarjolle tarjoutui myöhemmällä iällä tilaisuus saada oma professori, eräs akatemiaprofessori nimeltä Denis. Muutaman vuoden päästä Keravan omakotitalossa professori sanoi Hannelelle: mä en enää jaxa. Siihen päättyi Hannelen pätkäprofessuuri.
xxx/ellauri081.html on line 407: Herrn Professor Doktor Doktor Zink oli siis Pfalzin tenniskerhon vetäjä. Onkohan tää Schitt sen ja Dennis the Penixen hybridi? Pfalzgraf Casimirin jälkeläisestä se on aika noloa. Heinrich Heine-Gymnasiumin rakennuxetkin on pyllynrumia.
xxx/ellauri081.html on line 428: Arne Alligaattorista tuli mieleen Aarne Ranta. Han har ingen dator han bor ju i djungeln, dvs Göteborg. Aarne Ranta ei pitänyt Aarne Alligaattorista. Huonosilmäinen ja kiltinoloinen mutta ikävä kyllä jotenkin uskovainen. Mikä pahinta, se tykkäsi thai-ruuasta. Aina piti laapustaa siihen samaan thai-ravintolaan syömään pahaa thai-ruokaa. Sen pojatkin on jostain vanhan testamentin kirjasta. Niillä oli yhden huoneen koirankoppi Nilkin kesäsiirtolassa. No tän kaiken mä oon kai jo kertonut, juolahti vaan mieleen taas. Vai olinko? Aarnen vaimo Pihla paistoi pannulla kampasimpukoita niiden keltaisen Göteborgin professoritalon kaakeloidussa teräskeittiössä. Kasarit koon mukaan seinälle ripustettuina. Pihla oli pätevämpi Aarnea, ja ehkä hyvätuloisempi myös. Aarne oli syystä siitä mustasukkainen. Nilkin keskittymisleirin virkanaiset kehui kukin izeään saunan lauteilla aika kuplixi. Siellä vallizi hiljainen mutta tiukan verinen statuskilpailu. Seija istui kylmällä alimmalla lauteella yhteiskunnan tuilla. Hänet sanottiin irti! Pihlan sisaruxet kuiskivat saunan lavoilla, tarkoittaen rouva nilkkiä, joka ei tehnyt enää muuta kuin poimi hehtolitroittain mustikoita kesällä. "Kaikki minun sisaruxeni ovat kyllä hyvissä naimisissa ja töissä, kukaan ei ole työtön," Pihla vielä teroitti. Tampereen talousalueelta terkkuja. Nilkin johdolla pelattiin Toiskan seurakunnan aidatuilla kentillä koripalloa ja lentistä. (Ne pelasivat, ei toki me.) "Rahnaa" sanoo nilkki tukka silmillä ja silmät viirussa manselaisittain luihunlaihan nenän kautta haiveniset posket viinan ahavoittamina.
xxx/ellauri081.html on line 471: This message is not supported by your version of Telegram. Please update to the latest version in Settings > Advanced, or install it
xxx/ellauri081.html on line 495: Familial dysautonomia (FD), also called Riley-Day syndrome, is an inherited disorder that affects the nervous system. The nerve fibers of people born with FD don't work properly. For this reason, they have trouble feeling pain, temperature, skin pressure and the position of their arms and legs.
xxx/ellauri081.html on line 501: Wallun äiskä paljasti että poissaolevan puhuttelu on apostrofi ellei ole hullu. Se on respektaabeli taiteenlaji. Kun Pezku sekosi ulko-ovia pidettiin takalukossa. Ne piti avata avaimella sisältä ja ulkoa. Musta tuli aika taitava takalukkoilija. Jokainen anova saa, ja kolkuttavalle avataan. Calle pyysi kärsimättömänä alzheimerina mua avaamaan sille lukittuja ovia Munksnäshemmetissä. En avannut. Ei ollut avainta. Sä olit isi jo aika poissaoleva.
xxx/ellauri081.html on line 511: His radio and television programs, popular from 1932 until his death in 1974, were a major influence on the sitcom genre. Benny often portrayed his character as a miser who obliviously played his violin badly and ridiculously claimed to be 39 years of age, regardless of his actual age.
xxx/ellauri081.html on line 513: Benny was born Benjamin Kubelsky in Chicago on February 14, 1894, and grew up in nearby Waukegan. He was the son of Jewish immigrants Meyer Kubelsky (1864–1946) and Emma Sachs Kubelsky (1869–1917), sometimes called "Naomi". Meyer was a saloon owner and later a haberdasher who had emigrated to America from Poland. Emma had emigrated from Lithuania. Benny began studying violin, an instrument that became his trademark, at the age of 6, his parents hoping for him to become a professional violinist. He loved the instrument, but hated practice. His music teacher was Otto Graham Sr., a neighbor and father of football player Otto Graham. At 14, Benny was playing in dance bands and his high school orchestra. He was a dreamer and poor at his studies, and was ultimately expelled from high school. He later did poorly in business school and at attempts to join his father´s business. In 1911, he began playing the violin in local vaudeville theaters for $7.50 a week (about $210 in 2020 dollars). He was joined on the circuit by Ned Miller, a young composer and singer.
xxx/ellauri081.html on line 515: That same year, Benny was playing in the same theater as the young Marx Brothers. Minnie, their mother, enjoyed Benny´s violin playing and invited him to accompany her boys in their act. Benny´s parents refused to let their son go on the road at 17, but it was the beginning of his long friendship with the Marx Brothers, especially Zeppo Marx.
xxx/ellauri081.html on line 517: The next year, Benny formed a vaudeville musical duo with pianist Cora Folsom Salisbury, a buxom 45-year-old divorcée who needed a partner for her act. This angered famous violinist Jan Kubelik, who feared that the young vaudevillian with a similar name would damage his reputation. Under legal pressure, Benjamin Kubelsky agreed to change his name to Ben K. Benny, sometimes spelled Bennie. When Salisbury left the act, Benny found a new pianist, Lyman Woods, and renamed the act "From Grand Opera to Ragtime". They worked together for five years and slowly integrated comedy elements into the show. They reached the Palace Theater, the "Mecca of Vaudeville," and did not do well. Benny left show business briefly in 1917 to join the United States Navy during World War I, and often entertained the sailors with his violin playing. One evening, his violin performance was booed by the sailors, so with prompting from fellow sailor and actor Pat O´Brien, he ad-libbed his way out of the jam and left them laughing. He received more comedy spots in the revues and did well, earning a reputation as a comedian and musician.
xxx/ellauri081.html on line 521: old Sadie Marks (whose family was friends with, but not related to, the Marx family). Their first meeting did not go well when he tried to leave during Sadie´s violin performance.[2]:30–31 They met again in 1926. Jack had not remembered their earlier meeting and instantly fell for her.[2]:31 They married the following year. She was working in the hosiery section of the Hollywood Boulevard branch of the May Company, where Benny courted her.[2]:32 Called on to fill in for the "dumb girl" part in a Benny routine, Sadie proved to be a natural comedienne. Adopting the stage name Mary Livingstone, Sadie collaborated with Benny throughout most of his career. They later adopted a daughter, Joan (b. 1934). Her older sister Babe would be often the target of jokes about unattractive or masculine women, while her younger brother Hilliard would later produce Benny´s radio and TV work.
xxx/ellauri081.html on line 524: When he complained of stomach pains in early December, a first test showed nothing, but a subsequent examination showed that he had inoperable pancreatic cancer. Benny went into a coma at home on December 22, 1974.
xxx/ellauri081.html on line 651: Klaus Karttunen, joka jäi meidän luokalle kai kun sen isä oli kuollut tai jotain muuta surkeaa, ja joka kirjoitti erotiikkaa tihkuvia runoja mustaan vahakantiseen vihkoon tunnilla, käänsi intialaista kirjallisuutta ja väitteli koirankuonolaisista (Κυνοκέφαλοι). Professori siitäkin tuli loppupeleissä. Nyt elelee sekin emerituxena, ellei ole kuollut. Opin siltä sanan "kompetenssi" Porthanian ala-aulassa pyöröovilla. Oltiin vasta selvitty niistä sisälle putkahtamatta samantien ulos rekyylin voimasta.
xxx/ellauri084.html on line 36: Both Hitler's oratory and Wittgenstein's philosophy of language derive from the hermetic tradition, the key to which is Wittgenstein's "no-ownership" theory of mind, described by P. F. Strawson in his book Individuals (1958). The no-ownership theory is a metaphysical doctrine of the self, labelled by Strawson. It arises from cartesian mind-body dualism (see mind body problem) and maintains that conscious experiences with a subject cannot be said to ‘belong’ to that subject, because “Only those things whose ownership is logically transferable can be owned at all“. Kauppamiesmäistä mind-body kapitalismia. Taas yxi kiemurtelu sielun irrottamisexi ruumiista.
xxx/ellauri084.html on line 38: Ludi oli Cambridgen "apostoleja". The Cambridge Apostles was founded in 1820 by twelve right-wing Christian evangelical students under the name The Cambridge Conversazione Society. The Cambridge Apostles enjoyed 'homoeroticism' and 'Platonic love'. Aika paljon filosofeja ja vakoojia. The Apostles tended to be gay.
xxx/ellauri084.html on line 39: Among the gayest apostles were Tennyson (the poet), William Cory (who reportedly had an affair with the future Prime Minister Earl of Rosebery), E. M. Forster, John Maynard Keynes, Ludwig Wittgenstein, Lytton Strachey, Rupert Brooke, Guy Burgess and Anthony Blunt.
xxx/ellauri084.html on line 41: Famous members of the Apostles have included:
xxx/ellauri084.html on line 43: Erasmus Darwin (brother of Charles Darwin),
xxx/ellauri084.html on line 45: George Lockhart Rives (US Assistant Secretary of State and planner of the New York subway),
xxx/ellauri084.html on line 51: "The Llewellyn Davies family figured in .... G.E. Moore and the Cambridge Apostles, because two of the brothers, Crompton and Theodore (Llewellyn Davies) were Apostles, handsome, clever fellows who were close friends of Moore (and of Bertrand Russell)."www.artsjournal.com...
xxx/ellauri084.html on line 57: James Strachey (editor and translator of Sigmund Freud),
xxx/ellauri084.html on line 193: Yxi tuohtunut professori maalasi Kemiyhtiön patoon umpimezässä siistejä kalan kuvia ja luonnon raiskauxen vastaisia iskulauseita. Hän sai 40 päiväsakkoa ja 10k korvausvelvoitteen yhtiölle koituneesta kivusta ja särystä. Näin täällä oikeutta jyvitetään, se näät on sokea kuin kana.
xxx/ellauri084.html on line 197: Päädyin juristiksi puolivahingossa. Luulin pääseväni ylioppilastodistuksellani humanistiseen tiedekuntaan opiskelemaan filosofiaa ja historiaa, mutta minua ei hyväksytty sinne papereillani.
xxx/ellauri084.html on line 198: Sitten piti äkkiä keksiä jotakin, jotta vuosi ei menisi hukkaan. Niinpä päätin pyrkiä oikeustieteelliseen. Minulla oli kuukausi aikaa lukea pääsykokeisiin. Se oli eräänlainen hätäratkaisu, mutta ei nyt kovin huono sellainen näin jälkikäteen ajateltuna. Mistä sitä nuori ihminen tietää, mitä hän loppujen lopuksi haluaa. Joka tapauksessa säästyttiin yhdeltä huonolta filosofilta.
xxx/ellauri084.html on line 200: No mäpä pääsin sinne suoraan papereilla. Tuli huono filosofi ja huonompi lindkvisti. Könkkö voisi olla joku pohjanmaalainen muoto köngäs-sanasta. Sittenhän se olisi vähän niinkuin Knausgaard.
xxx/ellauri084.html on line 210: Jos ei olisi juristi, olisi: En ole tätä kovin paljon työurani aikana miettinyt. Huono filosofi kai. Tai huonompi fyysikko.
xxx/ellauri084.html on line 365: Bohr is the father of the Complementarity Principle, a tenet in quantum physics stating that a complete knowledge of phenomena on atomic scale requires a description of both wave and particle properties. When Bohr was knighted for his work, he used the yin-yang symbol in his coat of arms and inscribed it with the words Contraria sunt complementa (opposites are complementary).
xxx/ellauri084.html on line 369: Heisenberg sanoi Bohrista että se oli "enempi filosofi kuin fyysikko". Bohr lueskeli 19. vuosisadan tanskalaista kristittyä eksistentialistifilosofia, Søren Kierkegaardia, josta se kuuli filosofian opeltaan Harald Høffdingiltä. Vuonna 1909 Bohr lähetti isoveli Haraldille (josta tuli jalkapalloilija ja tohtori ennen Nielsiä) synttärilahjaxi Kierkegaardin bestsellerin Stadier paa livets vej (1845), joka oli odotettu jatko Enten-Ellerille (josta mulla on jo paasauxia). Enten-Eller hoiteli esteettisen ja eettisen, tää jatko-osa koski sit uskontoa. Saatekirjeeseen Bohr kirjoitti: "Ei mulla muutakaan ollut, mut tää on kyllä hyvä ... se on metkimpia juttuja mitä olen koskaan lukenut." Bohr piti Kierkegaardin tanskasta ja tyylistä, mutta sanoi että ei ole ihan joka paikassa Söörenin kaa samaa mieltä. Jotkut tuumii että Niels ei niellyt Söörenin kristillisyyttä, ollen ize ateisti. Lyder rimeligt.
xxx/ellauri084.html on line 376: coeliac (adj.) "pertaining to the cavity of the abdomen," 1660s, from Latin coeliacus, from Greek koiliakos "pertaining to the bowels," also "pain in the bowels," from koilia "bowels, abdominal cavity, intestines, tripe" from koilos "hollow," from PIE root *keue- "to swell," also "vault, hole." Cognate with coelum. Pater noster qui es in coelis.
xxx/ellauri084.html on line 391:
Mixi varsinaiset professorit vielä rehkivät niin kovasti?
xxx/ellauri084.html on line 395: Ron Ruskea, Fysiikan Professori, Emeritus: xxx/ellauri084.html on line 398: Peukutettu Lorenzo Cavallaro, Vanhempi lehtori (samanveroinen kuin apulaisprofessori!) Tietoturvallisuudessa, Tietoturvallisuusryhmä, Kuninkaallinen Ho…
xxx/ellauri084.html on line 400: Olen kertonut tämän monta kertaa ennenkin: Olin kävelemässä kampuxen läpi eräänä iltapäivänä ja näin kolleegan toiselta osastolta jota en ollut nähnyt aikoihin. Kysyin miten kaikki menee häneltä. Hiän vastasi: "Oh, olen niin kiireellinen", ja eteni kertomaan luokistaan, tutkimuxestaan, kokousesitelmästä jota hän puuhasi, kuinka kiireellisexi osaston tuolina oleminen oli hänet jättänyt, jne., jne. Niin kysyin häneltä mitä hän tekisi jos joku noista taakoista otettaisiin pois hänen lautaseltaan. Hiän vastasi, “Se olisi hienoa! Minulla on niin paljon asioita joiden kimpussa haluaisin rehkiä.” Niin osoitin hänelle sormella että hän olisi yhtä kiireellinen. Sitten kysyin millainen hän oli ollut 13v vanhana. Hiän sanoi, "Oh, olin sekaantunut kaikkeen, olin niin aktiivinen.” Siis mikään ei ollut muuttunut. Hiän, koko ikänsä, oli ollut hyvin kiireellinen henkilö. Meidän ei pitäisi yllättyä että viisikymppiä ja risat PhDeenä kentällään, vakinaisena täys-professorina ja osaston tuolina, hän rehkisi kovasti. Hän oil aina rehkinyt kovasti. Hän on täysin eläköitynyt nyt. Voin melkein taata sinulle että hän on hyvin kiireellinen ja sekaantunut moniin asioihin eläkkellä ollessaan.
xxx/ellauri084.html on line 416: Professorit saavat viran koska hyö ovat osoittaneet arvonsa yliopistolle antaumuxella, ahkeruudella, akateemisella johtajuudella tutkimuxessa, kirjoittaneet tutkimusraha-anomuxia, opettaneet, kehittäneet kursseja, ja näytelleet monia muita osia, kuten hallinto ja ehkä konsultointi. Nämä voivat olla joitakin vastuita joita vakiprofessoreilla voi olla. Vakinaisilla akateemikoilla ei ole aikaa levätä laakereilla tai ottaa asioita helpommin.
xxx/ellauri084.html on line 436: Millä keinoilla vakituinen professori VOI päästä erotetuxi?
xxx/ellauri084.html on line 438: Millaista on tulle torjutuxi vakivirasta professorina?
xxx/ellauri084.html on line 440: Miten kilpailuhenkistä on saada asema vakinaistuspolkuprofessorina?
xxx/ellauri084.html on line 446: Vakinaistus ei ole vakivirka. Se on koeaika varmistamisexi että olet vakavissasi rehkimisestä. Se on 6v pitkä, eli aika vaikeaa petkuttaa tiesi läpitte. Vakinaistusprofessoreja voi erottaa ja erotetaan. Se ei ole minkä vuoxi ne rehkivät; ne ovat sitoutuneita. Apulaisena, mä en rehki saadaxeni vakiviran. Oikeesti, mun suurin huoli ei ole saada vakivirkaa, mikä tarkoittaa että mä valehtelen menetän työpaikkani. Rehkin koska olen ostanut osuuden ajatuxeen että tää juttu on tärkeää ja usein hyvin nautittavaa. Teen sitä koska se on mitä eniten tahdon tehdä. En voi kuvitella että vakivirka muuttaa sen.
xxx/ellauri084.html on line 454: Leonard Poon, entinen Huomattava Tutkimus Professori Emeritus Gruusian Yliopistosta xxx/ellauri084.html on line 458: Quoraa lukiessa näen paljon kysymyxiä helpoimmista tavoista päästä johkin ohjelmaan, onko 1 tai toinen ohjelma arvovaltaisempi, helpoimpien professorien löytäminen, työt joista saa eniten rahaa - ja nyt kysymys mixi vakinainen täysprofessori vielä rehkii niin kovasti.
xxx/ellauri084.html on line 460: Vastauxet näihin kysymyxiin voi olla yllättäviä joillekuille. Se on, motivaatio suorittaa optimaalisti kaikissa ammattinsa vaiheissa on vahva joillakuilla, ihan sama onko ne tutkijaopiskelijoita, nuoria tai senioriprofessoreja, tai jopa eläkkeellä. Olen varma me olemme kaikki seuranneet urakehitystä joillakuilla m
xxx/ellauri084.html on line 464: Bryan Lewis, Professori (Täysi) xxx/ellauri084.html on line 472: Kuitenkin, on toissijaisia motivaatioita. Useimmat ihmiset jotka saavat vakiviran ylennetään apulaisixi. Tarvitaan paljon enemmän aikaansaamista tullaxeen ylennetyxi täysprofessorixi (Täysi). Se tulee ison palkankorotuxen kanssa.
xxx/ellauri084.html on line 478: Alva Sohva, Apulaisprofessori Tuftin Yliopistossa (1994-nyt) xxx/ellauri084.html on line 494: Monet professorit ovat kunnianhimoisia yxilöitä. On saavutuxia vakiviransaannin jälkeen joista he ovat kiinnostuneita notta niiden pitää jatkaa kovaa rehkimistä. Esimerkkejä:
xxx/ellauri084.html on line 496: Ylennys apulaisesta täys-professorixi
xxx/ellauri084.html on line 508: Mixi on niin vaikea professorien vakinaistua?
xxx/ellauri084.html on line 510: Miten vakiviran saanti vaikuttaa elämääsi professorina?
xxx/ellauri084.html on line 512: Onko professorien vakivirat katoava luonnonvara?
xxx/ellauri084.html on line 518: ofile/Ron-Brown-120">http://www.quora.com/profile/Ron-Brown-120 rehkii ahkerasti Quoran palstoilla oktogenaarina. Oh, hän on sekaantunut moneen asiaan. Hän on ottanut jo 2 covid-piikkiä. Hän pelaa kuvan perusteella golfia. Hän on ruskettunut kalifornialainen.
xxx/ellauri084.html on line 594: Film critic André Bazin (1918-1958) is notable for arguing that realism is the most important function of cinema. His call for objective reality, deep focus, and lack of montage are linked to his belief that the interpretation of a film or scene should be left to the spectator. This placed him in opposition to film theory of the 1920s and 1930s, which emphasized how the cinema could manipulate reality.
xxx/ellauri084.html on line 596: Wallun iskähaikara muka inhos Bazinia. Wallu ize varmaan peukutti sitä, vaikka se oli kommunisti sodan aikana. Kuoli onnex leukemiaan 40-vuotiaana. Se kannatti jollain lailla Schleiermacherin 1799 keximää personalismia, jonka mukaan henkilöt on tärkeempiä kuin koko muu maapallo ja maailmankaikkeus yhteensä. Se on yxi idealismin muoto muiden joukossa, eli sielu on taas kaikki kaikessa. Sitä varmaan Wallukin meinaa tässä liputtaa. Personalisteja oli kirkonmies- ja huuhaafilosofijoukossa sekä Bostonissa että Calisotassa. Onko Schleiermacherista, tosta tomppelista pyllyverhontekijästä paasattu jo aiemmin? Ilmeisesti ei.
xxx/ellauri084.html on line 601: Friedrich Daniel Ernst Schleiermacher ([ˈfʁiːdʁɪç ˈʃlaɪɐˌmaχɐ]) November 21, 1768 – February 12, 1834) oli saksalainen reformistiteologi, filosofi ja raamatuntutkija joka koitti huonolla menestyxellä limittää valistuxen kritiikin ja perinteisen protestanttikristillisyyden.
xxx/ellauri084.html on line 603: Iskä Gottlieb ja isoiskä Daniel Pyllyverhoilija oli puoliepäilyttäviä pastoreita jossain harppisakuissa. Ei siis ihme että Friedrich läxi teit isäin astumaan. Kohtalokkaasti se jätti vanhan testamentin kielet väliin ja keskittyi vaan uuteen. Sixi se alkoi sotkea kristinuskon soppaan Plaattoa ja myöhemmin Kanttia ja Jacobia ja vielä myöhemmin vielä Spinozaa. Friedrichille ei pietismi riittänyt, vaan se halus järkeillä. Siitä ehti tulla aika skeptikko. Oli vuoronperään professori Hallessa ja pastorina tuppukylissä. Pyllyverhoilija juuniorin paras kaveri oli Aku Schlegel, joka on ohimennen mainittu Puckin ja Oberonin diggaajana. Schlegel ja Schleiermacher oli parantumattomia romantikkoja. Vaikka pyllyverhomies ei ollut vakuuttunut Jee-suxen jumaluudesta, se jaxoi kuitenkin peukuttaa sielun kuolemattomuutta ja muuta siihen liittyvää perusmystikkaa. Sen jutut oli sekametelisoppa ateismia, pietismiä ja Spinozaa. Sen ura lähti heittelehtimään Napsun jälkeisen kurinpalautuxen aikana, sen edustamasta liberaaliteologiasta ei oltu innoissaan johtoportaassa.
xxx/ellauri084.html on line 605: No joo, filosofina se on solipsistista peruskamaa, mää on mää ja te ootte meidän krannista (sikäli kuin teitä edes on). Oman navan kaivelu on sielun korkein toiminto. (Kuuleppas tätä Wallu!) Pyllyverhoilija on 70-luvulla muodikkaan hermeneutiikan isähahmoja. Eli asetutaan toisen asemaan ja mietitään sen todennäköisiä siirtoja kuin 7 kortin avopokerissa. Se on tosi liberaalia.
xxx/ellauri084.html on line 770: Retrospectively, critical appraisals have become ever more lavish. Writing in the Los Angeles Times in 2000, US film critic Kenneth Turan called it a "monumental" work, and "one of the most potent documentaries ever made".The Arts Desk (UK) called it simply "the greatest documentary ever made about France during the Second World War".
xxx/ellauri084.html on line 772: The candid approach of The Sorrow and the Pity shone a spotlight on antisemitism in France and disputed the idealized collective memory of the nation at large. In 2001, Richard Trank, a documentarian of the Simon Wiesenthal Center, described it as "a film about morality that explores the role of ordinary people".
xxx/ellauri084.html on line 773: In France, after its release, communists, socialists, and "independent groups" treated the film favorably; however, the far right disapproved on account of the director's background. Some French critics denounced the film as unpatriotic. The film has also been criticized for being too selective and that the director was "too close to the events portrayed to provide an objective study of the period."
xxx/ellauri084.html on line 775: Woody Allen's film Annie Hall (1977) references The Sorrow and the Pity as a plot device. Film critic Donald Liebenson explains: "In one of the film's signature scenes, Alvy Singer (Allen) suggests he and Annie (Diane Keaton) go see the film. 'I'm not in the mood to see a four-hour documentary on Nazis,' Annie protests. In the film's poignant conclusion, Alvy runs into Annie as she is taking a date to see the film, which Alvy counts as 'a personal triumph.'
xxx/ellauri084.html on line 788: ofiles/images/edna-st-vincent-millay-5.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri084.html on line 800: Wharton drew upon her insider's knowledge of the upper class New York "aristocracy" to realistically portray the lives and morals of the Gilded Age. In 1921, she became the first woman to win the Pulitzer Prize in Literature, for her novel The Age of Innocence. She was inducted into the National Women's Hall of Fame in 1996. Among her other well known works are the The House of Mirth and the novella Ethan Frome.
xxx/ellauri084.html on line 802: Ethan Frome is a 1911 book by American author Edith Wharton. It is set in the fictitious town of Starkfield, Massachusetts. The novel was adapted into a film, Ethan Frome, in 1993.
xxx/ellauri084.html on line 804: Frome is the most striking figure in Starkfield, the ruin of a man with a careless powerful look in spite of a lameness checking each step like the jerk of a chain.
xxx/ellauri084.html on line 809: Zeena gets well and takes care of the disabled ex-lovers.
xxx/ellauri084.html on line 819: Millay was a prominent social figure of New York City's Greenwich Village just as it was becoming known as a bohemian writer’s colony, and she was noted for her uninhibited lifestyle, forming many passing relationships with both sexes. A road accident in middle-age left her part-invalided and morphine-dependent for years, yet near the end of her life she wrote some of her greatest poetry.
xxx/ellauri084.html on line 830: Susan Alexandra "Sigourney" Weaver (/ s ɪ ˈ ɡ ɔːr n i /; born October 8, 1949) is an American actress. Weaver is considered to be a pioneer of action heroines in science fiction films. She is known for her role as Ellen Ripley which earned her an Academy Award nomination in 1986 and is often regarded as one of the most significant female protagonists in cinema history. Her most famous co-star was the Alien.
xxx/ellauri084.html on line 853: (Aristophanou Sfekes) (Aristofaneen Ampiaiset)
xxx/ellauri085.html on line 53: Though most people of today’s generation have never even heard of Burma-Shave, ask anyone who lived from the 1920s to the early 1960s, and you will mostly likely bring up a few memories and tales from that vintage era.
xxx/ellauri085.html on line 55: Burma-Shave was a brand of brushless shaving cream that was sold from 1925 to 1966. The company was notable for its innovative advertising campaign, which included rhymes posted all along the nation’s roadways. Typically, six signs were erected, with each of the first five containing a line of verse, and the sixth displaying the brand name.
xxx/ellauri085.html on line 59: The product was sold by Clinton Odell and his sons Leonard and Allan, who formed the Burma-Vita Company, named for a liniment that was the company’s first product. The Odells were not making money on Burma-Vita, and wanted to sell a product that people would use daily. A wholesale drug company in Minneapolis, Minnesota, where the company was located, told Clinton Odell about Lloyd’s Euxesis, a British product that was the first brushless shaving cream made, but which was of poor quality. Clinton Odell hired a chemist named Carl Noren to produce a quality shaving cream and after 43 attempts, Burma-Shave was born.
xxx/ellauri085.html on line 61: To market Burma-Shave, Allan Odell devised the concept of sequential signboards to sell the product. Allan Odell recalled one time when he noticed signs saying Gas, Oil, Restrooms, and finally a sign pointing to a roadside gas station. The signs compelled people to read each one in the series and would hold the driver’s attention much longer than a conventional billboard. Though Allan’s father, Clinton, wasn’t crazy about the idea he eventually gave Allan $200 to give it a try.
xxx/ellauri085.html on line 63: In the fall of 1925, the first sets of Burma-Shave signs were erected on two highways leading out of Minneapolis. Sales rose dramatically in the area, and the signs soon appeared nationwide. The next year, Allan and his brother Leonard set up more signs, spreading across Minnesota and into Wisconsin, spending $25,000 that year on signs. Orders poured in, and sales for the year hit $68,000.
xxx/ellauri085.html on line 65: Burma-Shave sign series appeared from 1925 to 1963 in all of the lower 48 states except for New Mexico, Arizona, Massachusetts, and Nevada. Four or five consecutive billboards would line highways, so they could be read sequentially by motorists driving by.
xxx/ellauri085.html on line 67: This use of the billboards was a highly successful advertising gimmick, drawing attention to passers-by who were curious to discover the punch line. Within a decade, Burma-Shave was the second most popular brand of shaving cream in the United States.
xxx/ellauri085.html on line 69: The first set of slogans were written by the Odells; however, they soon started an annual contest for people to submit the rhymes. With winners receiving a $100 prize, some contests received over 50,000 entries.
xxx/ellauri085.html on line 71: At their height of popularity, there were 7,000 Burma-Shave signs stretching across America. They became such an icon to these early-day travelers that families eagerly anticipated seeing the rhyming signs along the roadway, with someone in the car excitedly proclaiming, “I see Burma-Shave signs!” Breaking up the monotony of long trips, someone once said, “No one could read just one.”
xxx/ellauri085.html on line 73: Burma-Shave sales rose to about 6 million by 1947, at which time sales stagnated for the next seven years, and then gradually began to fall. Various reasons caused sales to fall, the primary one being urban growth. Typically, Burma-Shave signs were posted on rural highways and higher speed limits caused the signs to be ignored. Subsequently, the Burma-Vita Company was sold to Gillette in 1963, which in turn became part of American Safety Razor, and Phillip Morris. The huge conglomerate decided the verses were a silly idea and one of America’s vintage icons was lost to progress.
xxx/ellauri085.html on line 75: By 1966, every last sign disappeared from America’s highways. A very few ended up in museums, including a couple of sets that were donated to the Smithsonian Institution. Here are two of them:
xxx/ellauri085.html on line 84: of toil and sin
xxx/ellauri085.html on line 90: Clinton Odell, the founder of the company, died in 1958. Allan Odell, who came up with the sign idea, passed away in 1994, and his brother Leonard, in 1991.
xxx/ellauri085.html on line 92: Philip Morris sold the Burma-Shave brand name to American Safety Razor Company in 1968, but the name remained dormant until 1997 when it was reintroduced for a line of shaving cream, razors, and accessories. Although the original Burma-Shave was a brushless shaving cream, the name currently is used to market a soap and shaving brush set.
xxx/ellauri085.html on line 94: In recent years, replica’s of the Burma Shave signs can be found along Route 66 in Arizona. Have you seen any other replica’s in your travels? Let us know in the comments section below.
xxx/ellauri085.html on line 104: Olla podrida (/ˌɒlə poʊˈdriːdə, - pəˈ-/,[1] also UK: /- pɒˈ-/,[2] US: /ˌɔɪə pəˈ-/,[3] Spanish: [ˈoʎa poˈðɾiða]; literally "rotten pot", although podrida is probably a version of the original word poderida, so it could be translated as "powerful pot") is a Spanish stew, usually made with chickpeas or beans, and assorted meats like pork, beef, bacon, partridge, chicken, ham, sausage, and vegetables such as carrots, leeks, cabbage, potatoes and onions.
xxx/ellauri085.html on line 106: If it is a surprise to learn that Lawrence originally conceived of Women in Love as a money-making pot-boiler, it comes as an endearing shock to read that James Joyce submitted some of his early work to the firm of Mills and Boon. There is no record of the reader’s report, beyond the fact that he rejected Dubliners as unsuitable material for the unique imprint of that publishing house. For his part, Lawrence had no doubt that the author of Ulysses was the real smutmonger of modern fiction. ‘My God, what a clumsy olla putrida James Joyce is!’, he wrote to Aldous Huxley, ‘nothing but old fags and cabbage-stumps of quotations from the Bible and the rest stewed in the juice of deliberate journalistic dirty-mindedness.’ To his wife Frieda he wrote, after reading Ulysses, that ‘the last part of it is the dirtiest, most indecent, obscene thing ever written’; and he later complained that Joyce had degraded the novel to the level of an instrument for measuring twinges in the toes of unremarkable men. Joyce’s reply to the charge that he was just another pornographer doing dirt on sex was to claim that at least he had never made the subject predictable or boring. He denounced Lady Chatterbox’s Lover — his title for Lawrence’s notorious novel — as a ‘lush’ production in ‘sloppy English’ and dismissed its ending as ‘a piece of propaganda in favour of something which, outside of DHL’s country at any rate, makes all the propaganda for itself’. It is a minor irony of literary history that both men were married at Kensington Register Office in London, although, unlike Lawrence, the Irishman allowed a decent interval of twenty-five years to elapse before the solemnisation of his nuptials.
xxx/ellauri085.html on line 118: Plot Summary: A soundless mix of story fragments and images. Initially, images of death, a man with a guitar, a soirée. Some images are surreal: an older woman eats a leaf; a headless man pours a cocktail into his body. A woman in white walks toward a building, isolated and in ruins, where a man waits. Then more images, some in reflections, some distorted, many in close-ups: women's feet in high heels, two bare feet at play, a snail, a knife, a mask, a woman mugging next to it. Women provocatively dance. A woman's face, staring without affect, rises partially out of water. Now wearing a dark jacket, the woman in white runs as if for her life. Is death at hand, or just images?
xxx/ellauri085.html on line 120: Sidney Peterson (November 15, 1905, Oakland, California – April 24, 2000, New York City) was an American author, artist, and avant-garde filmmaker. He attended UC Berkeley, worked as a newspaper reporter in Monterey, and spent time as a practicing painter and sculptor in France in the 1920s and 1930s. After World War II, Peterson founded Workshop 20 at the California School of Fine Arts (renamed the San Francisco Art Institute), initiating filmmaking courses at the school.
xxx/ellauri085.html on line 122: Between 1947 and 1950 the workshop produced five films under Peterson's guidance that were influential on the burgeoning American avant-garde cinema, and significant artifacts of the San Francisco Renaissance. In the years that followed, Peterson worked as a consultant for the Museum of Modern Art, made a series of documentary films, penned a novel (A Fly in the Pigment, 1961) and a memoir (The Dark of the Screen, 1980), and worked at Walt Disney Productions as a scriptwriter and storyboard artist on the never completed sequel to Fantasia.
xxx/ellauri085.html on line 124: He died in New York City at the age of 94. Peterson's films are distributed by Canyon Cinema in San Francisco and The Film Makers Cooperative in New York City.
xxx/ellauri085.html on line 126: A 2007 comic strip by Dave Kiersh in Syncopated Volume 3 (Syncopated Comics, 2007) tells of his relationship with Peterson, who was a friend of Kiersh's grandmother.
xxx/ellauri085.html on line 128: Similarly to the film ‘ Potted Psalm’ (made by the same filmmaker) ‘The Cage’ was firstly created with no soundtrack. A soundtrack was added later on to accompany the visuals. The copy right of this film belongs to the Californian School of Fine Arts.
xxx/ellauri085.html on line 133: When the eyeball falls out of the male protagonist’s head, i personally believe that the filmmaker wants to emphasize to the viewer the fact that we don’t necessarily “see” and perceive the world around us only as individuals but rather as a collective self. The way we perceive objects, people, the world around us in general is partly shaped by society and it’s rules. We have been taught how to look at life…
xxx/ellauri085.html on line 135: On location shooting as well as alot of constructed scenes, chaos, industrialization, urban streets, the search of a sexual identity, representation and the male gaze, even race. Notions explored by the filmmaker. Intense camera movement (ups and downs, left and right pans, even circular movements)
xxx/ellauri085.html on line 142: Pemulixen hurraamista kuuluisista matemaatikoista englantilaista George Greeniä en tunnistanut. Se oli izeoppinut mylläri 1793-1841 Nottinghamin sheriffikunnasta, joka kävi Cambridgen vasta lähes nelikymppisenä ja kehitti aaltofunktioita samizdattina Maxwellin yhtälöihin ja kvanttifysiikkaan myllyn jauhaessa jyviä. Matikankirjoja se lainasi kirjastosta pikkurahalla. Rikastui mylläämällä vapaaherraxi ja teki Smithin tytön kanssa seitsemän lasta avoliitossa siinä ohessa. Kuoli ehkä viinaan alle viisikymppisenä.
xxx/ellauri085.html on line 144: I made a lot of mistakes in life. I am 49 and I am studying computer science now. Can I get a job?
xxx/ellauri085.html on line 147: Dave Voorhis, Software entrepreneur, comp sci academic, software engineer.
xxx/ellauri085.html on line 159: Incest and the Life of Death in Capitalist Entertainment: There is no such title.
xxx/ellauri085.html on line 163: Anti-Oidipus (ransk. L’Anti-Œdipe) on ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikon Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” -sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen.
xxx/ellauri085.html on line 169: This essay offers a close analysis of one particular character in David Foster Wallace's Infinite Jest: Kate Gompert, a suicidal marijuana addict afflicted with “psychotic depression.”
xxx/ellauri085.html on line 171: While the novel consistently posits a neuroscientific, material explanation for such an illness—i.e., the primacy of the body and the tyrannical oppression of brain chemistry—there also exists a spiritual-philosophical undercurrent that posits a construction of the Self defined by experience and choice.
xxx/ellauri085.html on line 173: “Yevtuschenko” is likely an allusion to Soviet-Russian poet Yevgeny Yevtushenko, who never produced a textbook on clinical psychology. But it's fascinating—throughout Infinite Jest, Wallace and his characters consistently attribute fabricated texts to real people! See, for example, “Gilles Deleuze's posthumous Incest and the Life of Death in Capitalist Entertainment” (792).
xxx/ellauri085.html on line 177: In one of the more disturbing case histories in the novel, a stable father/husband begins obsessing over the television program M*A*S*H (taking meticulous and incoherent notes), gradually losing his mind speaking only in cryptic references to M*A*S*H and sending letters to the characters, not the actors!
xxx/ellauri085.html on line 205: I'm 27, and tired of going to work every day. Sixty-five seems so far away. What can I do to get through it all, when I don't really have any dream to aspire toward?
xxx/ellauri085.html on line 211: I feel like a lot of people have covered the ugly and probably the truest way of getting through it all. Alcohol, meds or marrying into a rich family so you can kick your fe... Read More »
xxx/ellauri085.html on line 214: And you’ll probably start nodding off because the work is so boring,
xxx/ellauri085.html on line 215: You’ll probably fall asleep multiple times on your desk because of how freaken boring the work is, and you up to your coffee consumption so your manager doesn’t see you falling asleep.
xxx/ellauri085.html on line 216: Then your pants start to feel tight cause of your shitty habits and then it just spirals from there.
xxx/ellauri085.html on line 217: Plus, since I am Asian, leaving my job is pretty scary because that was my parent’s bragging card in yumcha with aunties and uncles. Yum cha is the Cantonese tradition of brunch involving Chinese tea and dim sum. So yea I get it.
xxx/ellauri085.html on line 220: “Look at the managers around you, which of them do you want to be?”
xxx/ellauri085.html on line 222: So truth is, I don’t want to be like any of them.
xxx/ellauri085.html on line 234: Until I got out of it and realize that was not my dream, it was someone else’s dream. Change something.
xxx/ellauri085.html on line 235: Get yourself out of this “tired of going to work” type situation, and let your new environment and new psyche inspire you with something worthwhile for YOU TO ASPIRE TOWARDS.
xxx/ellauri085.html on line 239:
Do CEOs of big companies ever have any free/down time?
xxx/ellauri085.html on line 245: I’ll never forget being at a CEO conference organized by one of our investors. One of the speakers was an extremely famous CEO. The CEO was rambling on and on. Then, out of ... Read More »
xxx/ellauri085.html on line 247: A few weeks later pictures emerged of the famous CEO and his girlfriend cavorting in Japan. I guess even alleged 16 hour a day, 7 days a week workaholics take vacations…
xxx/ellauri085.html on line 248: So maybe the famous CEO wasn’t lying. Maybe what he really meant to say was that even when he was officially working, his brain was taking a vacation.
xxx/ellauri085.html on line 258: Also how these types think about themselves and what they supposedly contribute. Yes some contribute a lot while others have a sense of self worth that far exceeds reality believing they contribute more therefore work all the time.
xxx/ellauri085.html on line 259: Most people's minds are trying to answer problems even when they're supposed to be resting. What's the difference between them and the little guy? Often not much other than their grandiose sense of self worth very commonly found in type A personalities.
xxx/ellauri085.html on line 264: Mark Cuban for example does this. There are many facts to his beginning and journey that are not exactly moral or success related but now hes in a position to say whatever he wants and relate everything as a direct result of his effort, ability and contributions and supposedly working harder than everyone else. He just likes to hear himself talk like many of these types do.
xxx/ellauri085.html on line 268: Don't make the mistake of trying to model yourself after what they say or what they say to do a. It's a much different story when you're starting out or haven't had certain opportunities to build upon like they have.
xxx/ellauri085.html on line 270: Most of the time it's a waste of energy to wonder about somebody else, what they're doing and what makes them tick when you have many tasks at hand. Do your work consciously as possible look for opportunity and put fourth a sincere effort with the most innocent approach you can.
xxx/ellauri085.html on line 281: Jordan Bernt Peterson (born 12 June 1962) is a Canadian YouTube personality, clinical psychologist and a professor of psychology at the University of Toronto. He began to receive widespread attention in the late 2010s for his views on cultural and political issues.
xxx/ellauri085.html on line 283: For most of his career, Peterson maintained a clinical practice, seeing about 20 people a week. He has been active on social media, and in September 2016 he released a series of videos in which he criticized Bill C-16 which proposed to add "gender identity or expression" as a prohibited ground of discrimination under the Canadian Human Rights Act, and to similarly expand the definitions of promoting genocide and publicly inciting hatred in the hate speech laws in Canada.
xxx/ellauri085.html on line 285: As a result of new projects, he decided to put the clinical practice on hold in 2017 and temporarily stopped teaching as of 2018. In February 2018, Peterson entered into a promise with the College of Psychologists of Ontario after a professional misconduct complaint about his communication and the boundaries he sets with his patients. The College did not consider a full disciplinary hearing necessary and accepted Peterson entering into a three-month undertaking to work on prioritizing his practice and improving his patient communications. Peterson had no prior disciplinary punishments or restrictions on his clinical practice.
xxx/ellauri085.html on line 287: Peterson has characterized himself politically as a "classic British liberal", and as a "traditionalist". He has stated that he is commonly mistaken to be right-wing. Yoram Hazony wrote in The Wall Street Journal that "[t]he startling success of his elevated arguments for the importance of order has made him the most significant conservative thinker to appear in the English-speaking world in a generation. Peterson says that an "analysis of the world's religious ideas might allow us to describe our essential morality and eventually develop a universal system of morality."
xxx/ellauri085.html on line 289: Peterson has argued that there is an ongoing "crisis of masculinity" and "backlash against masculinity" in which the "masculine spirit is under assault." He has argued that the left characterises the existing societal hierarchy as an "oppressive patriarchy" but "don’t want to admit that the current hierarchy might be predicated on competence." He has said men without partners are likely to become violent, and has noted that male violence is reduced in societies in which monogamy is a social norm. He has attributed the rise of Donald Trump and far-right European politicians to what he says is a negative reaction to a push to "feminize" men, saying "If men are pushed too hard to feminize they will become more and more interested in harsh, fascist political ideology." He attracted considerable attention over a 2018 Channel 4 interview in which he clashed with interviewer Cathy Newman on the topic of the gender pay gap. He disputed the contention that the disparity was solely due to sexual discrimination. It might be predicated on competence.
xxx/ellauri085.html on line 291: When asked in September 2016 if he would comply with the request of a student to use a preferred pronoun, Peterson said "it would depend on how they asked me.… If I could detect that there was a chip on their shoulder, or that they were [asking me] with political motives, then I would probably say no.…
xxx/ellauri085.html on line 292: In response to the controversy, academic administrators at the University of Toronto sent Peterson two letters of warning, one noting that free speech had to be made in accordance with human rights legislation, and the other adding that his refusal to use the preferred personal pronouns of students and faculty upon request could constitute discrimination. Peterson speculated that these warning letters were leading up to formal disciplinary action against him, but in December the university assured him he would retain his professorship, and in January 2017 he returned to teach his psychology class at the University of Toronto.
xxx/ellauri085.html on line 294: Peterson's critiques of political correctness range over issues such as postmodernism, postmodern feminism, white privilege, cultural appropriation, and environmentalism. He contends that "proper culture" has been undermined by "post-modernism and neo-Marxism."
xxx/ellauri085.html on line 295: Peterson says that "disciplines like women's studies should be defunded", advising freshman students to avoid subjects like sociology, anthropology, English literature, ethnic studies, and racial studies, as well as other fields of study that he believes are corrupted by "post-modern neo-Marxists".
xxx/ellauri085.html on line 297: Peterson married Tammy Roberts in 1989;[10] the couple have a daughter, Mikhaila, and a son, Julian. Following Peterson's rise to fame, his daughter Mikhaila has built an online following herself and offers dietary advice of only eating meat.
xxx/ellauri085.html on line 299: n 2016, Peterson had a severe depression and was prescribed clonazepam. In late 2016, he went on a strict diet consisting only of meat and some vegetables, in an attempt to control his severe depression and the effects of an autoimmune disorder including psoriasis and uveitis. In mid-2018, he stopped eating vegetables at all, and continued eating only beef (carnivore diet).
xxx/ellauri085.html on line 301: In April 2019, his prescribed dosage of clonazepam was increased to deal with the anxiety he was experiencing as a result of his wife's cancer diagnosis. Starting several months later, he made various attempts to lessen his drug intake, or stop taking drugs altogether, but experienced "horrific" withdrawal syndrome, including akathisia, described by his daughter as "incredible, endless, irresistible restlessness, bordering on panic". According to his daughter, Peterson and his family were unable to find doctors in North America who were willing to accommodate their treatment desires, so in January 2020, Peterson, his daughter and her husband flew to Moscow, Russia for treatment. Neo-Marxist doctors there diagnosed Peterson with pneumonia in both lungs upon arrival, and he was put into a medically induced coma for eight days. Peterson spent four weeks in the intensive care unit, during which time he allegedly exhibited a temporary loss of any remaining skills. Unfortunately, he was resuscitated, unnecessarily.
xxx/ellauri085.html on line 303: Several months after his treatment in Russia, Peterson and his family moved to Belgrade, Serbia for further treatment. In June 2020, Peterson made his first public appearance in over a year, when he appeared on his daughter's podcast, recorded in Communist Belgrade. He said that he was "back to my regular self", other than feeling fatigue, and was cautiously optimistic about his prospects. He also said that he wanted to warn people about the dangers of long-term use of benzodiazepines (the class of drugs that includes clonazepam). In August 2020, his daughter announced that her father had contracted COVID-19 during his hospital stay in Serbia. Two months later, Peterson posted a YouTube video to inform that he had returned home and aimed to resume his destructive work in the near future.
xxx/ellauri085.html on line 305: So to sum up the answer, yes, Jordan Peterson has a LOT of mental illnesses.
xxx/ellauri085.html on line 307:
Can a tenured professor in principle be fired just for extremely poor teaching?
xxx/ellauri085.html on line 309: If so, can anybody actually name a tenured professor to which this has actually happened?
xxx/ellauri085.html on line 312: Joshua Gross, Assistant Professor of Computer Science at CSUMB
xxx/ellauri085.html on line 315: First, anyone who says that a tenured professor cannot be terminated for extremely poor teaching is absolutely and completely wrong. I was. So now I have a lot of free/downtime to write shit to Quora.
xxx/ellauri085.html on line 320: If you haven’t guessed it yet, this is Jeff Bezos (owner of Amazon) in 1999 - and, no, this is not the start of Amazon. In 1999, Amazon was already worth billion(s) of dollars, and yet this man is sitting in a not-so-fancy office, doing what people won’t do so he could be able to do what people MUSTN’T do. Like fuck up the life of everybody else. xxx/ellauri085.html on line 331: It started out as a cynical exploitation, but the idea is earnestly believed today by many, many people. Thousands of whom are career politicians, conservative think tankers, or academics whose salary depends upon their vigorous pursuit of the idea.
xxx/ellauri085.html on line 334: Well, you sort of have to admit it SOUNDS like in theory it could work, but humans are involved so that's where it reliably goes wrong.
xxx/ellauri085.html on line 355: This has a two part answer. The first is, that it assumes that businesses are started and then expanded for the purpose of creating jobs and advancing the working class. This simply is not true. When a person opens a business, their entire purpose is to earn a profit. Not a single multimillionaire has ever said “I think we need more jobs and better wages, so I think we should open another facility.” This can be documented with the exodus of American business to coutries such as Mexico, China, and Japan, just to name a few. They were NOT trying to create jobs in those countries. They were trying to increase profits. There are any number of counties, cities, and states that are held hostage by big business demanding tax abatements and other concessions if they agree to do business and maybe create jobs in those areas. So you see, big business is not about helping the little guy…it is about how much profit they can make with a PROMISE to help the little guy.
xxx/ellauri085.html on line 357: So here is what happens with the “Trickle Down Economics”…. Unlike the working class that, when they get an extra couple of hundred bucks immediately goes out and spends it and helps the entire economy, those at the top of the ladder tend to invest that money. So…. The “Trickle down Economics” theory says that if we give the top 1% more money, through tax breaks, tax credits, or even credits, they will then pass that money on to their employees and servants. This simply isn't true. If it were, they would already be sharing their profits with the working class.
xxx/ellauri085.html on line 359: What happens is this.. Give a blue collar worker $2000 and he will buy new furniture, or clothing, ir maybe put a down payment on a new car. He will definitely take his family out to dinner and a movie, therefore stimulating the economy. However, those in charge of the companies will not do this. They already have their purchases, parties, dinners, and vacations planned and payed for. When they get an extra $2000 or $200,000 they keep it. They purchase more stock ir perhaps an insurance policy. Maybe they just stick it into a CD. In any case they are NOT helping the economy or even interested in doing so.
xxx/ellauri085.html on line 367: Most people who talk about “Trickle Down not working” are concerned with absolute, rather than relative income. So if you earn $10 more and your neighbor earns $1000 more under this paradigm you are worse off because you theoretically might have gotten a chunk of the extra your rich fat neighbor made although percentwise you get about the same profit. The thing is: advocates of supply side economics are working from a different paradigm where THEIR wages is the more important thing. Don't buy another bottle of olive oil before seeing this.
xxx/ellauri085.html on line 377: The software you are using right now… came from wealthy people. The monitor, or laptop screen, the computer, the cables or wifi, the router, modem, the internet service provider…. the chair you are sitting on, the desk your are sitting at, the clothes you are wearing….
xxx/ellauri085.html on line 378: Which of those things, did not come from a wealthy person? Everything did. The food you ate to day, came from a wealthy person’s store, transported by a wealthy person’s truck, and likely produced by a wealthy person’s farm, on a wealthy person’s contract.
xxx/ellauri085.html on line 380: Every single bit of wealth you have, from your socks, to your car, to your house, to the heating and electricity you use….. all of it… likely came from a wealthy person. Come to think of it, isn't the almighty God an almighty wealthy person par excellence? Everything you got is from his hand, and you gotta pay for it through your nose.
xxx/ellauri085.html on line 382: And then look at all the jobs in the country. Go to craigslist and scroll through all the help wanted. Name for me how many of those jobs, are not jobs created by wealthy people? Even the few that exist, would those jobs exist without wealthy people?
xxx/ellauri085.html on line 383: Even my barber, which is a self employed hair cutter. Would his business exist without rich people? Would it? Where would he get to rent a building to run his barber show out of? Where did the power come from? Where did his trimmers and hair cutters come from? Where did he buy that barber chair from?
xxx/ellauri085.html on line 384: Rich people. So job, even as an independent barber, only exists because of rich people.
xxx/ellauri085.html on line 396: It has several inherent flaws. When people argue for more “libertarian” economic policy, there’s a tendency to think only about the initial development of a business, and to ignore the possibility of direct communication between two businesses in competition. Here’s a pretty typical argument for trickle-down: If a small sandwich shop manages to produce a good product at a low price, it can attract a bunch of customers, and make enough money to buy a second shop, which will allow them to hire more employees. But if taxes are too high, they wont be able to open that second location, and then they won’t be able to employ as many people. They also might have to pay their workers less, and better workers might quit to work in other places. And they’ll have to increase their prices. Thus, lower taxes on the upper middle class and rich result in a more employed society with higher wages and cheaper products.
xxx/ellauri085.html on line 398: And that’s usually where that thought experiment ends. But let’s keep going with the scenario with low taxes, shall we? After a long time of this pattern, this sandwich shop might turn into a large chain. They’re above the struggle to survive that they started in, and other sandwich shops can’t easily take away a large portion of their customers. It becomes quite expensive to try and out-compete them. But competition is also expensive on their end. And then the owner of this shop starts to think “now wait a minute… I raise the starting wage of my workers and lower my prices, and then everyone else does the same, until eventually, I’m forced to do it again. But that second time, and every time afterwards, I’m not getting more customers or more efficient workers, I’m competing with the other companies to try to maintain what I already have, with less and less profit. And the same is true for everyone I’m competing with. What if I talked to all the other big chains in this area, and we all agreed to keep about the same starting wage and price? That way we ALL make more money.” And now those lower taxes have no effect on price or wages, all that extra money becomes profit.
xxx/ellauri085.html on line 400: But profit increases the number of people they employ, right? Sometimes, but this becomes less and less true the bigger a business gets. If a business gets big enough, they might fill their niche completely. For a smaller business, expanding is often a good investment, but there comes a point where that’s not really going to make you that much more money. The people who want to go to your stores might already be going to your stores about as much as they want to, so you don’t need to hire anyone else, or open a new location. So now all that profit goes to…the people who own the company. If the company can’t make any more money by expanding, they usually decide that they just give all of their executives a raise.
xxx/ellauri085.html on line 406: There is no such thing as trickle down economics. Democrat and some left leaning Republicans often argue against a straw-man that NO candidate or politician has ever proposed. Here’s of.pdf">a paper Thomas Sowell (from Hoover Institution, one of the worst right wing thinktanks in existence, sadly parked at Stanford University) wrote to "clarify" :P
xxx/ellauri085.html on line 407:
“No such theory has been found in even the most voluminous and learned histories of economic theories, including J.A. Schumpeter’s monumental 1,260-page History of Economic Analysis. Yet this non-existent theory* has become the object of denunciations from the pages of the New York Times and the Washington Post to the political arena. It has been attacked by Professor Paul Krugman of Princeton and Professor Peter Corning of Stanford, among others, and similar attacks have been repeated as far away as India. It is a classic example of arguing against a caricature instead of confronting the argument actually made.”
xxx/ellauri085.html on line 411: Um, no, no one is saying that. The idea is hilarious. This is where it goes wrong: Govt taking a little less from the rich than before is not a gift! It was THEIR money in the first place. How did we ever get to the place where people think that everything belongs to the govt like a king in feudal and ancient times, and we are all just subjects, serfs, and they will tell US how much of our own earnings we get to keep? Didn't we fight a revolution to abolish that nonsense?
xxx/ellauri085.html on line 413: Let me give an example and then I’ll try to tackle what proponents of Supply Side economics ARE ACTUALLY SAYING.
xxx/ellauri085.html on line 417: This process of shelling out cash, and losing money can go on FOR YEARS as it did with Amazon, and many, most, companies fail in the first 5 years and employees go on to a new job while the owners and investors are out ALL the money they put in. Employees get paid the whole time, owners get paid ONLY if there is a profit and last. Profits trickle UP, not down, last IF at all!
xxx/ellauri085.html on line 419: They understood it going in. It’s called a trade-off: they know they could lose it all, but FOR the chance to make a lot of money over a long period of time they RISK losing whatever they put in. That’s WHY the business environment of taxes and regulations, trade restrictions, etc is so important: If the owner thinks that even if they succeed, the govt will take a big chunk of what they profit, then WHY RISK IT? So they will just put money overseas or in lower risk but lower returns that don’t employ as many people. (Except that more people means lower returns...)
xxx/ellauri085.html on line 422: Do you see the difference? A bad environment reduces opportunities for everyone while a good one encourages risk taking which creates jobs AND standard of living increases, including life spans increase, etc.
xxx/ellauri085.html on line 424: So all a person is saying by promoting supply side is saying “let’s reduce the BARRIERS to doing business, basically to voluntary transactions. If high taxes reduce the number of people willing to risk a start up, then reduce them. IF over regulation and mandates and compliance causes all kinds of expenses, then reduce them. Don’t restrict trade, promote free trade. Reduce things that inhibit starting or running a business. Like healthcare and work security.
xxx/ellauri085.html on line 426: Another huge problem because it erects barriers to poor people starting a business is undue govt licensing training requirements to open all kinds of businesses. A high license fee is simply a barrier that stops people from doing it, and there are examples such as hair braiding requiring exorbitant fees and training. Probably big salons got the City Council to create a bs license to keep out competition. Million dollar medallion fees to the city just to run 1 taxi is another example, and rideshare tried to get around that expense and has allowed many people a 2nd income to build upon. And a 3rd and so on, work 24/7 in fact to survive. For minimum wage is a BARRIER.
xxx/ellauri085.html on line 428: Other barriers are produced by govt in their speeches, it might not even be policy yet, but if for example Obama talks about raising taxes and tells business owners like Joe the Plumber that “You didn’t build that!” Then what signal does that send to would-be entrepreneurs? Probably just wait til a more friendly administration comes along. Not surprising that business activity increased toward the end of Obama’s term and really took off once people figured out that Trump was going to have policies that reduced barriers.
xxx/ellauri085.html on line 433: There is no such thing as “trickle-down" because that's not how business starts or works, and not what anyone with a brain is claiming. We just want more opportunities and that happens by reducing friction and barriers, not by increasing them by fiat. NOTHING trickles down, you can be sure of that.
xxx/ellauri085.html on line 439: Incentive based economics works spectacularly well and is the reason that Americans in the 2000s are two to three times better off than they were in 1980. Nothing to do with lucrative wars in Asia, WTC deals or other steals.
xxx/ellauri085.html on line 441: And more recently incentive based economics introduced in 2017 is the reason that Americans coming in to 2020 had lower unemployment than all other economics predicted possible, with wages starting to grow rapidly again, and the reason that Americans fared better economically than any other part of the world under the ravages of the COVID pandemic. (Admittedly, it helped a lot that a bigger number of poor shits died of it.)
xxx/ellauri085.html on line 443: The stupidity of the trickle down slur is the notion that lower tax rates are somehow supposed to free up a little more rich peoples’ income to be put in to spending and investment to boost the economy. That’s as stupid as the leftist notion that we will all get rich doing each others laundry and it is put forward by the same people. It is tried and true that only the rich get rich by getting the poor to do their laundry, and clean their golden toilet seats.
xxx/ellauri085.html on line 445: The reality of incentive based economics is that by lowering the tax rates on future profitable activity will divert huge amounts of cash today into unproductive passive investments, and to such investments that eat away jobs and support accumulation of wealth.
xxx/ellauri085.html on line 446: That is NOT cash somehow spared from today’s taxes and diverted out of anyone’s income today. It IS cash taken out of bank accounts and passive investments TODAY, in multiples many times larger than the tax reductions involved, and invested TODAY in ways that get away with jobs and higher levels of economic gain in the FUTURE; money that would have continued to sit idle and unproductive without the incentive based tax policies.
xxx/ellauri085.html on line 448: It’s not “trickle down” as if government action is the source of the money. It is “spurt up” when the government policies that discourage and suppress its productive use are relaxed. The remaining money in poor folk's socks and mattresses spurts up into the greedy pockets of the rich.
xxx/ellauri085.html on line 453: Christian Winter, Senior Software Architect (2016-present)
xxx/ellauri085.html on line 457: Because it assumes that rich people automatically create more jobs if they have more money. This idea ignores the reason why jobs are created in the first place: to make profit. Which means that new jobs are only created if they are profitable to the employer. If all the jobs that could be created aren’t, it doesn’t matter how much money the employer has. And therefore giving the employer more money in such a situation will not lead to more jobs being created.
xxx/ellauri085.html on line 459: If there are profitable jobs to be created and employers don’t have the money to start it off they could take out a loan and pay it off with the profit. There simply is no situation left where lowering the rich’s taxes would create jobs. But we don’t have to rely on this argument, we can look at the many times where this was tried and, guess what: lowering the rich’s taxes has never created more jobs.
xxx/ellauri085.html on line 461: It however of course will make the rich richer without any risk, effort or investment and that is the reason why they are lying to you about this. The reason is greed, nothing more.
xxx/ellauri085.html on line 463: Nicholas Valentine, Work in Software Engineering. (1989-present)
xxx/ellauri085.html on line 466: It works well for a small rich elite, but for the majority and more importantly for the national economy? Well it has never worked in the past why assume that it would work now? This is a con perpetuated by the wealthy elite to keep more of the money they earn and give less of it to the government. Concentrating wealth in the hands of a few is actually really really bad for the economy. Less of it circulates. The poor/middle classes tend to spend everything they get, they can't not, they just have less disposable income. It tends to go on food, rent and essentials. If they don't have enough money to spend because a greater slice of the pie is tied up in fewer hands they don't have as much to spend and less money circulates through the economy. That is bad. They don't squirrel it away in the Bahamas or Swiss bank accounts or spend it on a second Ferrari Testarossa. They don't have that luxury. The myth of trickle down economics was discredited years ago.
xxx/ellauri085.html on line 471: ‘Trickle-down’ tax cuts make the rich richer but are of no value to overall economy, study finds xxx/ellauri085.html on line 479: One of the biggest lies foisted on the American people is that as rich people get richer, we all benefit — the so-called trickle-down theory.
xxx/ellauri085.html on line 481: The magnitude of the deception borders on monstrous.
xxx/ellauri085.html on line 483: William Darity, a professor of public policy at Duke University, said it’s “nonsensical” to think that greater wealth for the rich translates to improved fortunes for everyone else.
xxx/ellauri085.html on line 484: “Otherwise we would not have observed such an obscene increase in the degree of income inequality that has restored the magnitude of levels that existed on the eve of the Great Depression,” he told me.
xxx/ellauri085.html on line 487: Put simply, there is no empirical evidence — none whatsoever — that trickle-down economics delivers as promised, bringing more jobs, higher pay and better conditions to millions of people.
xxx/ellauri085.html on line 489: Yes, that has a positive impact on makers of luxury goods. But it’s not in any way the shared prosperity implicit in the trickle-down pledge.
xxx/ellauri085.html on line 491: The latest indicator that things are terribly out of whack came in a report last week from the Economic Policy Institute, which found that compensation for American chief executives increased by 940% from 1978 to 2018, while pay for the average worker rose by a miserable 12% over the same 40-year period.
xxx/ellauri085.html on line 492: Average pay for CEOs of the 350 biggest U.S. companies hit $17.2 million last year, the researchers found.
xxx/ellauri085.html on line 495: “This escalation of CEO compensation, and of executive compensation more generally, has fueled the growth of top 1% and top 0.1% incomes, leaving less of the fruits of economic growth for ordinary workers and widening the gap between very high earners and the bottom 90%,” the report concluded.
xxx/ellauri085.html on line 496: Much of the blame for the trickle-down lie goes to conservative economist Arthur Laffer, godfather of “supply-side” economics, a.k.a. “Reaganomics.” He argued, using an easy-to-understand graph — the Laffer curve — that as tax rates go down, government revenue goes up.
xxx/ellauri085.html on line 497: This, of course, is magical thinking. Yet it has served as the intellectual basis of virtually all Republican economic policies since the 1970s, and was the primary justification for the party’s most recent tax cuts for wealthy corporations and individuals.
xxx/ellauri085.html on line 499: On Sunday, President Trump dismissed growing speculation about a recession by insisting his tax cuts, and the miracle of trickle-down prosperity, will keep the economy humming.
xxx/ellauri085.html on line 501: In fact, consumer sentiment fell this month to the lowest level of the year.
xxx/ellauri085.html on line 503: As for the tax cuts, the Treasury Department reported last week that the U.S. budget deficit soared by 27% to $867 billion over the first 10 months of the fiscal year.
xxx/ellauri085.html on line 505: The deficit is projected to top $1 trillion for the entire fiscal year, which ends Sept. 30. The last time that happened was in the aftermath of the Great Recession.
xxx/ellauri085.html on line 507: On a smaller level, Republicans turned the state of Kansas into a laboratory for trickle-down economics, with the goal being to prove conclusively that if you aggressively cut taxes, the economy will rev like a mighty engine.
xxx/ellauri085.html on line 510: “A healthy economy depends on a functioning government,” said Owen Zidar, an associate professor of economics and public affairs at Princeton University.
xxx/ellauri085.html on line 513: Economists say the wealth gap in American society is now the greatest since the Gilded Age of the late 19th century, when the richest 10% owned roughly three-quarters of the nation’s wealth, and the bottom 40% had virtually nothing.
xxx/ellauri085.html on line 514: It’s currently estimated that the richest 200,000 families own about as much as the bottom 90% of households combined.
xxx/ellauri085.html on line 516: How do you fix that? Conservatives would say you should cut taxes so you’d get more money into the hands of more people.
xxx/ellauri085.html on line 518: “Let’s let people keep more of what they earn,” he said. “That’s the supply side of the Laffer curve. We believe in that.”
xxx/ellauri085.html on line 520: What the evidence does show is that large-scale tax cuts lead to more debt, deficits, budget cuts and economic uncertainty as a greater share of financial resources is devoted to paying off interest on loans from our trading partners.
xxx/ellauri085.html on line 524: Raise the minimum wage, which could help nearly 4.6 million people out of poverty.
xxx/ellauri085.html on line 531: That last proposal regarding progressivity is the most important. As the rich have accumulated a greater share of the nation’s wealth, they’ve simultaneously succeeded in lowering their tax obligations.
xxx/ellauri085.html on line 532: From 1940 to 1980, the tax rate for the super-rich never dropped below 70%. For much of the 1950s, it was above 90% — although, like today, most rich people used a variety of techniques to lower their tax bills, such as tax shelters and offshore accounts.
xxx/ellauri085.html on line 534: For example, Trump, while enjoying the life of a jet-setting businessman, claimed $1.17 billion in losses from 1985 to 1994, which allowed him to skip income taxes for eight of those 10 years, according to IRS tax transcripts obtained by the New York Times.
xxx/ellauri085.html on line 536: In June, Trump awarded trickle-down proponent Laffer the Presidential Medal of Freedom, the nation’s highest civilian honor.
xxx/ellauri085.html on line 537: Trump praised Laffer’s “brilliant theory,” and said the value of trickle-down economics had been proved “over and over again.”
xxx/ellauri085.html on line 547: According to one of the most comprehensive studies to date on tax cuts for the rich, this should come as no surprise. A London School of Economics report by David Hope and Julian Limberg examined five decades of tax cuts in 18 wealthy nations and found they consistently benefited the wealthy but had no meaningful effect on unemployment or economic growth.
xxx/ellauri085.html on line 549: The researchers started by constructing a composite measure of “tax cuts on the rich” encompassing a variety of taxes, including the top tax rate on personal income, the estate tax and the tax on capital gains. Because these taxes are levied predominantly on the wealthiest members of society, the wealthy stand to gain the most when they are cut.
xxx/ellauri085.html on line 551: While previous studies on the effects of taxing the rich have tended to focus on just one type of tax, “our measure combines all of these important taxes on the rich into one indicator,” Hope and Limberg said in an email. “This provides a more complete picture of taxes on the rich, but it also allows for comparisons across countries and over time.”
xxx/ellauri085.html on line 553: Using this measure, they set out to identify “major” tax cuts on the rich in 18 wealthy nations from 1965 to 2015. In the United States, that included the Reagan-era tax cuts of 1981 and 1986, which dramatically reduced the top income tax rate from 70 percent to 28 percent after fully taking effect.
xxx/ellauri085.html on line 555: They then traced what happened to those nations’ economies in the five years after the cuts were implemented. They focused particularly on income inequality, economic growth as measured by gross domestic product, and the unemployment rate. They aggregated those trends across countries to capture the broadest possible picture of the tax cuts’ effects.
xxx/ellauri085.html on line 561: First, the tax cuts succeeded at putting more money in the pockets of the rich. The share of national income flowing to the top 1 percent increased by about 0.8 percentage points. (For comparison, in the United States the bottom 10 percent of earners capture only 1.8 percent of the country’s income).
xxx/ellauri085.html on line 563: But they had no effect on economic growth or employment. Though those quantities fluctuated slightly after the major tax cuts that were studied, the effect was statistically indistinguishable from zero. The “rocket fuel” so often promised by supporters of these tax cuts? It fizzles out time and time again.
xxx/ellauri085.html on line 565: “In the last decade, especially with the pioneering work of Thomas Piketty and his co-authors, there has been a growing consensus that tax cuts for the rich lead to higher income inequality,” Hope and Limberg said. Piketty, a French economist, wrote “Capital in the Twenty-First Century,” a book on the growth of inequality in rich nations.
xxx/ellauri085.html on line 567: Given the evidence, why are such targeted tax cuts perennially popular among policymakers, especially Republicans? The authors point to one major reason — the power of wealthy individuals and corporations to set policy agendas through lobbying and campaign contributions.
xxx/ellauri085.html on line 569: “There is a large political science literature on the power of rich voters and organised business interests to shape public policies in their favour,” the authors write in their report.
xxx/ellauri085.html on line 571: Hope and Limberg say their findings offer one clear pathway for policymakers looking to dig their way out of the financial hole created by the coronavirus crisis: Make the rich pay for it.
xxx/ellauri085.html on line 573: Though the pandemic cost tens of millions of Americans their jobs and sent the U.S. economy into a tailspin, many at the top of the income distribution have seen their wealth skyrocket. The nation’s 651 billionaires saw their net worth spike by more than $1 trillion during the first nine months of the pandemic, according to Americans for Tax Fairness, a liberal group advocating for higher taxes on the wealthy.
xxx/ellauri085.html on line 575: “We would argue that governments should not be unduly concerned that taxing the rich will harm their economies when deciding how to pay for the costs of COVID-19,” the study authors said via email.
xxx/ellauri085.html on line 582: There are two prevalent theories people like to allude to, Demand Side (Keynesian) and Supply Side ( Championed bt Reagan and theorized by Laffler). Neither has worked well. They are just different approaches to solve the same problem. Sluggish economic growth. In truth, Reagan never really implemented true Trickle Down economics. His was a hybrid of tax cuts and simplification coupled with a massive increase in government spending. You see the thing is, when you have an unregulated job market and limited government employment, there will always be a segment of the population that will be out of work and large sections of the economy reinventing itself. The U.S. has reached virtually full employment since the 80’s.
xxx/ellauri085.html on line 585: At this point, unless we allow millions more immigrants into our country, thereby expanding the workforce, economic growth will be sluggish. There is plenty of wealth being created, but it is often in too few hands. Government spending generally has far less velocity due to more and more people having less disposable income. The elitists in the U.S. embarked on this globalist philosophy 30–40 years ago and there has been significant economic growth worldwide, but that has been at the expense of the American worker and to some degree our way of life. The introduction of massive amounts of consumer credit has only made things worse.
xxx/ellauri085.html on line 589: Completely change out tax system. The first $30,000 of personal income would be completely free of Federal Income Tax.
xxx/ellauri085.html on line 591: I would implement a hard estate and gift tax, whereby, 50% of any gift or estate over 100 million dollar would be paid at death. Reclaim massive wealth.
xxx/ellauri085.html on line 593: I would offer tremendous incentives for companies to make the products we use here and induce other countries to make their own products to keep their workers employed.
xxx/ellauri085.html on line 595: I would open up the border to allow a more free flow of immigrants.
xxx/ellauri085.html on line 599: I would have the government subsidize child care and offer one year paid leave to any woman who has a newborn.
xxx/ellauri085.html on line 603: I would complete revamp our higher education system to a bunch of 2 year programs designed to teach skills. That would start much earlier, nearer the Junior year in high school, thereby positioning students to begin professional life much earlier. Potentially taking those skills into an actual internship program for two years where they would get paid a nominal amount, instead of paying large sums for college.
xxx/ellauri085.html on line 614: Wallu puolustelee sitä että kirjassa on niin paljon pölisijöitä sillä ezeon yltiörealistista ja demokraattista. Jokainen on oman romaaninsa sankari. Valitettavasti ne näyttää kaikki puhuvan wallulatinaa. Wallun obsessiivinen äiti on tehnyt siitä tosi basillikammosen. Se ei kestä kun muut kaivaa nenää ja kazoo sitten miltä räkä näyttää. Eikö se ize sitten kazo nenäliinaan, tai edes kurkkaa pönttöön paskannuxen jälkeen? Sehän on hyvää ennaltaehkäisevää toimintaa, profylaktista hygieniaa.
xxx/ellauri085.html on line 618: Isä-Jamesin leffoissakin esiintynyt tunteilun ja läpän yhdistelmä sopii sinänsä vallan mainiosti, eikä siinä ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Aristofanes ei ollut järin sentimentaalinen (but cf. here), eikä Rabelais, mutta siitä eteenpäin Hamletin ja Cervantesin kautta Moliéreen, ja Dickensiin puhumattakaan jostain Steinbeckistä ja Saroyanista. Koko jenkkiteeveegenre "romanttinen komedia" on justiinsa sitä.
xxx/ellauri085.html on line 622: Mut eihän se tietenkään ole pääasia. Tää oli Wallun oma tie-elokuva, sen pääsylippu jenkkikirjallisuudeen Hall of Fameen. Cheers-sarjan statisti huutaa äänettömästi saadaxeen äänen kuuluviin nimitähtien hahatuxen ja pälätyxen ohize. Nimitähdet vaientaa sen Heineken-otteella. Ripustaa kuin kinkun katonrajaan kuivumaan.
xxx/ellauri086.html on line 75: About Lindsfarne Gospels Bede explains how each of the four Evangelists was represented by their own symbol: Matthew was the man, representing the human Christ; Mark was the lion, symbolising the triumphant Christ of the Resurrection; Luke was the calf, symbolising the sacrificial victim of the Crucifixion; and John was the eagle, symbolising Christ's second coming. A collective term for the symbols of the four Evangelists is the Tetramorphs. Each of the four Evangelists is accompanied by their respective symbol in their miniature portraits in the manuscript. In these portraits, Matthew, Mark, and Luke are shown writing, while John looks straight ahead at the reader holding his scroll. The Evangelists also represent the dual nature of Christ. Mark and John are shown as young men, symbolising the divine nature of Christ, and Matthew and Luke appear older and bearded, representing Christ's mortal nature.
xxx/ellauri086.html on line 77: Each carpet page contains a different image of a cross (called a cross-carpet page), emphasising the importance of the Christian religion and of ecumenical relationships between churches.
xxx/ellauri086.html on line 78: The carpet pages have motifs familiar from metalwork and jewellery that pair alongside bird and animal decoration. No pornographic details, worse luck. I chose to research these particular Gospels because they are the intermediary between the first truly Insular manuscripts, like the Book of Durrow, and the perhaps the greatest achievement of Insular manuscript production, the Book of Kells.
xxx/ellauri086.html on line 81:
xxx/ellauri086.html on line 83: ONAN, as almost everybody knows, was killed by God for the heinous crime of "spilling his seed upon the ground". This, throughout history, has associated him with masturbation, beginning with the writings of Clement of Alexandria. And I agree, that when DFW mentions O.N.A.N., that connotation is implied. But that's not why God was mad at Onan. If you go read the whole sordid story in Genesis 38: when God killed Onan's brother, for reasons which are a bit obscure, leaving his widow childless, it was the custom that Onan was required to marry her and father a child upon her. This child would legally be his brother's. This was known as Levirate marriage. Onan didn't want any children who weren't legally his, so Onan "went in" to his brother's wife but pulled out early and "spilled his seed on the ground". So Onan's real sin was refusing to Consumate his Levirate Marriage. Now, once God whacked Onan, his widow had to wait for his remaining brother to grow up. But she got tired of waiting and put on a veil(!!!!) and tricked Onan's father into having sex with her. So a painting of the "Consummation of the Levirates" might be Onan's father banging his sons' wife....
xxx/ellauri086.html on line 176: Gamergateen liittyy toxisen naisvihan lisäxi homofobia, JK Rowlingin suosikki transfobia, antisemitismi, rasismi ja uusnazismi. Tämmöisen luumusopan vastustaminen on cancel-kulttuuria.
xxx/ellauri086.html on line 192: Hogwarts Legacy on avoimen maailman roolipeli, joka sijoittuu 1800-luvun Tylypahka-velhokouluun sekä sen ympäristöön. Avalanche Softwaren kehittämän ja Warner Bros. -mediajätin omistaman Portkey Studion levittämän pelin on määrä ilmestyä PC:lle ja konsoleille 2022. Hogwarts Legacyn on tarkoitus ilmestyä PC:lle, Playstation 4- ja 5-konsoleille sekä Xbox One ja Xbox Series -konsoleille 2022.KUVA: WARNER BROS / AVALANCHE SOFTWARE (Tää kuulostaa joltain Wallun InterLace alaviitteeltä...)
xxx/ellauri086.html on line 217: Leviticus 19:12 says, “Do not swear falsely by my name and so profane the name of your God. I am the LORD. "
xxx/ellauri086.html on line 219: Nothing here about taking the names of genitals in vain.
xxx/ellauri086.html on line 220: Paul is no clearer about this in Ephesians 4:29: “Do not let any unwholesome talk come out of your mouths." Are genitals unwholesome?
xxx/ellauri086.html on line 230: Smoking is not expressly forbidden anywhere in the Bible. There is a veritable who’s who list of Christians who smoked. One of the greatest preachers and evangelists of the 19th century loved his cigars. He was Charles Spurgeon. Other famous Christians who smoked or still do are J.R.R. Tolkien, C.S. Lewis, Chuck Colson, Johann Sebastian Bach, Billy Graham, and Jerry Farwell (although the last two quit in their latter years). This article has addressed all types of tobacco: cigarettes, pipe, cigar, snuff, and chewing tobacco. Come to think of it, all these famous Christians are dead. Put that in your pipe and smoke.
xxx/ellauri086.html on line 232: “What goes into someone’s mouth does not defile them, but what comes out of their mouth, that is what defiles them." Hmm. Better exhale through the nose.
xxx/ellauri086.html on line 234: The same questions could be asked about drinking beer, or wine, or eating pork, or…the list goes on. The fact is that it is a fallen world and that there are no perfect Christians. None are perfect but they are forgiven. Even eating pork is forgiven although it is expressly forbidden in the Word. Pig breeders bleed horses and mainline the blood into pigs to get them into heat in unison. Jesus sent a bunch of demons into a flock of pigs who ran into lake Kinnereth and drowned. It was a-okay, because it was him that did it. Why the demons begged to be allowed to enter the swine is unclear from the account.
xxx/ellauri086.html on line 236: Jesus is the Son of God. Jesus is triumphant over unclean spirits. Jesus liberates the captive, and gives hope to hopeless people — even Gentile people. But Jesus demands a choice: love him and his salvation, or love your prosperity and your wealth — namely, your pigs. Don't try it yourself at home.
xxx/ellauri086.html on line 242: There actually are some references on tattoos in Leviticus 19:28: “Do not cut your bodies for the dead or put tattoo marks on yourselves. I am the LORD." But what about tattoos for the living? A tattoo saying "I am the LORD?" Swearing not falsely but truly? Oh, this is really a can of worms.
xxx/ellauri086.html on line 245: Be it just an innocent picture of Virgin Mary on my bum. Marry, no.
xxx/ellauri086.html on line 289: Welp ei yllättynyt siitä, että Change Is Coming- teos ja video ovat saaneet myös kritiikkiä osakseen. Seura-lehden toimituspäällikkö Petri Korhonen kirjoitti tiistaina Tolkun henkilö -blogissaan videosta ehkä tavallistakin aggressiivisemmin ja epäili työryhmää jopa lobbauksesta. Suomalaiset tofuntuottajat, Ruohonjuuri-ketju ja Suomen suurin luomukauppa S-Market asialla todennäkösest. Mikähän on Gretan provika? Että kehtaakin, suloton pikkulikka.
xxx/ellauri086.html on line 363: Kaikki noi asiat joita se on joskus osannut, kaiken ton filosofian lukenut
xxx/ellauri086.html on line 395: Elena Ferrante on salanimi. Toivottavasti se on sentään nainen. Se kertoo että sen sievä isä sanoi sitä rumaxi teinityttönä. Tai siis että hän on alkanut muistuttaa Victoria-tätiä, isän siskoa, joka on tunnetusti sekä paha että ruma. Rumasti tehty muka kiltiltä isukilta. Mulla on onnexi trofeevaimo ja trofeetytär. Ei tarvi ravunsyötin verkkosilmän harhailla Melanie Trumpissa. On trofeepojatkin, come to that. Nekään ei ole mitään eeppisiä Donald Trumppeja. Eikä siskokaan ole ruma vaikka luulee niin. Ei edes niin ilkeä kuin mä.
xxx/ellauri086.html on line 397: Despite being recognized as a novelist on an international scale, Ferrante has kept her identity secret since the 1992 publication of her first novel. Speculation as to her true identity has been rife, and several theories, based on information Ferrante has given in interviews as well as analysis drawn from the content of her novels, have been put forth.
xxx/ellauri086.html on line 399: In October 2016, investigative reporter Claudio Gatti published an article jointly in Il Sole 24 Ore and Frankfurter Allgemeine Zeitung, that relied on financial records related to real estate transactions and royalties payments to draw the conclusion that Anita Raja, a Rome-based translator, is the real author behind the Ferrante pseudonym. Gatti's article was criticized by many in the literary world as a violation of privacy, though Gatti contends that "by announcing that she would lie on occasion, Ferrante has in a way relinquished her right to disappear behind her books and let them live and grow while their author remained unknown. Indeed, she and her publisher seemed to have fed public interest in her true identity." British novelist Matt Haig tweeted, "Think the pursuit to discover the 'real' Elena Ferrante is a disgrace and also pointless. A writer's truest self is the books they write." The writer Jeanette Winterson, in a Guardian article, denounced Gatti's investigations as malicious and sexist, saying "At the bottom of this so-called investigation into Ferrante's identity is an obsessional outrage at the success of a writer – female – who decided to write, publish and promote her books on her own terms." She went on to say that the desire to uncover Ferrante's identity constitutes an act of sexism in itself, and that "Italy is still a Catholic country with strong patriarchial attitudes towards women." Others responding to Gatti's article suggested that knowledge of Ferrante's biography is indeed relevant.
xxx/ellauri086.html on line 405: In September 2017, a team of scholars, computer scientists, philologists and linguists at the University of Padua analyzed 150 novels written in Italian by 40 different authors, including seven books by Elena Ferrante, but none by Raja. Based on analysis using several authorship attribution models, they concluded that Anita Raja's husband, author and journalist Domenico Starnone, is the probable author of the Ferrante novels. Raja has worked for E/O Publishing as copy editor and has been editing Starnone's books for years.
xxx/ellauri086.html on line 407: Ferrante has repeatedly dismissed suggestions that she is actually a man, telling Vanity Fair in 2015 that questions about her gender are rooted in a presumed "weakness" of female writers.
xxx/ellauri086.html on line 416: You did it! You did it! You said that you would do it, That blackguard who uses the science of speech
xxx/ellauri086.html on line 418: I doubted you'd do it. But now I must admit it He made it the devilish business of his
xxx/ellauri086.html on line 442: Give credit where it's due, A lot of the glory goes to you. Whereas others are instructed in their native language
xxx/ellauri086.html on line 447: You did it! Not only Hungarian, but of royal blood,
xxx/ellauri086.html on line 449: At times I thought I'd die of fright.
xxx/ellauri086.html on line 453: And after that I found it deadly dull. How could she deceive another member of her race?"
xxx/ellauri086.html on line 459: You'd think they'd never seen a lady before. Professor Higgins, For your glorious victory!
xxx/ellauri086.html on line 460: Pickering:And when the Prince of Transylvania Congratulations, Professor Higgins!
xxx/ellauri086.html on line 461: Asked to meet her, You'll be mentioned in history! Rest of Servants
xxx/ellauri086.html on line 462: And gave his arm to lead her to the floor...! I said to him: (Simultaneously) Congratulations, Professor Higgins!
xxx/ellauri086.html on line 464: They thought she was ecstatic Professor Higgins! Sing hail and hallelujah!
xxx/ellauri086.html on line 465: And so damned aristocratic, Ev'ry bit of credit For it all belongs to you!
xxx/ellauri086.html on line 466: And they never knew Footman (Simultaneously with Rest of Servants)
xxx/ellauri086.html on line 470: If it hadn't been for him I would have died of boredom. We know that we have said it,
xxx/ellauri086.html on line 498: The west-side story here, reduced to its elements: “Manhattan” is a movie about a five-foot middle-aged Jew who beds a sweet 17-year-old girl, breaks her heart when he leaves her for someone else and only comes crawling back when he gets dumped. It is not simply that so many of us were so besotted with the film for so long; it’s that we were perfectly content to look and see the small tits and the virgin butt. The problem was an addiction to “the self-gratifying view,’’ Mr. Allen suggested - having made another movie about how he relentlessly does what he pleases. Butt on fire. Joey Buttafuoco quickly became an object of derision, the butt of the joke instead of Allen.
xxx/ellauri086.html on line 500: Vitas Gerulaitis was some stupid Lithuanian immigrant tennis player in the 80's who died of carbon monoxide poisoning in his pool. During a tennis match, didn't the late tennis great Vitas Gerulaitis tell a Jewish umpire who had ruled against him, "You should be exterminated in a crematorium?" Well, this isn't precisely the same wording as your quote, but the meaning is similar:
xxx/ellauri086.html on line 515: We use cookies and similar methods to recognize visitors and remember their preferences. We also use them to measure ad campaign effectiveness, target ads and analyze site traffic. To learn more about these methods, including how to disable them, view our Cookie Policy.Starting on July 20, 2020 we will show you ads we think are relevant to your interests, based on the kinds of content you access in our Services. You can object. For more info, see our privacy policy. By tapping ‘accept,’ you consent to the use of these methods by us and third parties. You can always change your tracker preferences by visiting our Cookie Policy.
xxx/ellauri086.html on line 568: Tää on sikäli outoa että toisaalta Bobin mielestä sanojen Roger ja Wilco välillä on "the world of difference":
xxx/ellauri086.html on line 569: "Roger, Wilco" are both military radio terms, and often heard together in WWII films, but should never be used together in correct military radio etiquette. "Roger" means "Message received and understood". "Wilco" means "Message received and understood, will comply with your instructions".
xxx/ellauri086.html on line 583: Write a letter to the future: set goals for yourself, make a prediction about the world. Envision the future, and then make it happen. FutureMe has been delivering letters to the future for millions of people since 2002.
xxx/ellauri086.html on line 595: "The Purloined Letter" is a short story by American author Edgar Allan Poe. It is the third of his three detective stories featuring the fictional C. Auguste Dupin, the other two being "The Murders in the Rue Morgue" and "The Mystery of Marie Rogêt". These stories are considered to be important early forerunners of the modern detective story. It first appeared in the literary annual The Gift for 1845 (1844) and soon was reprinted in numerous journals and newspapers.
xxx/ellauri086.html on line 599: The unnamed narrator is with the famous Parisian amateur detective C. Auguste Dupin when they are joined by G-, prefect of the Paris police. The prefect has a case he would like to discuss with Dupin.
xxx/ellauri086.html on line 600: A letter from the queen's lover has been stolen from her boudoir by the unscrupulous Minister D—. D— was in the room, saw the letter, and switched it for a letter of no importance. He has been blackmailing the queen.
xxx/ellauri086.html on line 604: The contents of the letter have not been revealed, as this would have led to certain circumstances that have not arisen. Therefore, Minister D— still has the letter in his possession.
xxx/ellauri086.html on line 606: The ability to produce the letter at a moment's notice is almost as important as actual possession of the letter. Therefore, he must have the letter close at hand.
xxx/ellauri086.html on line 608: The prefect says that he and his police detectives have searched D-'s town house and have found nothing. They checked behind the wallpaper and under the carpets. His men have examined the tables and chairs with magnifying glasses and then probed the cushions with needles but have found no sign of interference; the letter is not hidden in these places. Dupin asks the prefect if he knows what he is seeking, and the prefect reads a minute description of the letter, which Dupin memorizes. The prefect then bids them good day.
xxx/ellauri086.html on line 610: A month later, the prefect returns, still unsuccessful in his search. He is motivated to continue his fruitless search by the promise of a large reward, recently doubled, upon the letter's safe return, and he will pay 50,000 francs to anyone who can help him. Dupin asks him to write that check now and he will give him the letter. The prefect is astonished, but knows that Dupin is not joking. He writes the check, and Dupin produces the letter. The prefect determines that it is genuine and races to deliver it to the queen.
xxx/ellauri086.html on line 612: Alone together, the narrator asks Dupin how he found the letter. Dupin explains the Paris police are competent within their limitations, but have underestimated with whom they are dealing. The prefect mistakes the Minister D— for a fool because he is a poet. (Siis kumpi on? Perfekti vai ministeri Dee? No Poe on ainakin, senhän sanoo nimikin, Poe-t. Ja hölmökin se on.) For example, Dupin explains how an eight-year-old boy made a small fortune from his friends at a game called Odds and Evens. The boy had determined the intelligence of his opponents and played upon that to interpret their next move. Tästä aiheesta on valtava amer. kirjallisuus, koskien vangin dilemman toistoja. He explains that D— knew the police detectives would have assumed that the blackmailer would have concealed the letter in an elaborate hiding place, and thus hid it in plain sight.
xxx/ellauri086.html on line 617: Dupin says he had visited the minister at his hotel. Complaining of weak eyes he wore a pair of green spectacles, the true purpose of which was to disguise his eyes as he searched for the letter. In a cheap card rack hanging from a dirty ribbon, he saw a half-torn letter and recognized it as the letter of the story's title. Striking up a conversation with D— about a subject in which the minister is interested, Dupin examined the letter more closely. It did not resemble the letter the prefect described so minutely; the writing was different, and it was sealed not with the "ducal arms" of the S— family, but with D—'s monogram. Dupin noticed that the paper was chafed as if the stiff paper was first rolled one way and then another. Dupin concluded that D— wrote a new address on the reverse of the stolen one, re-folded it the opposite way and sealed it with his own seal.
xxx/ellauri086.html on line 621: Dupin explains that the gunshot distraction was arranged by him and that he left a duplicate letter to ensure his ability to leave the hotel without D— suspecting his actions. If he had tried to seize it openly, Dupin surmises D— might have had him killed. As both a political supporter of the queen and old enemy of the minister [who had done an evil deed to Dupin in Vienna in the past], Dupin also hopes that D— will try to use the power he no longer has, to his political downfall, and at the end be presented with a quotation from Prosper Jolyot de Crébillon's play Atrée et Thyeste that implies Dupin was the thief: Un dessein si funeste, S'il n'est digne d'Atrée, est digne de Thyeste (If such a sinister design isn't worthy of Atreus, it is worthy of Thyestes).
xxx/ellauri086.html on line 633: Atreus then learned of Thyestes' and Aerope's adultery and plotted revenge. He killed Thyestes' sons and cooked them, save their hands and heads. He served Thyestes his own sons and then taunted him with their hands and heads. This is the source of modern phrase "Thyestean Feast," or one at which human flesh is served. When Thyestes was done with his feast, he released a loud belch, which represents satiety and pleasure and his loss of self-control.
xxx/ellauri086.html on line 637: An oracle then advised Thyestes that, if he had a son with his own daughter Pelopia, that son would kill Atreus. Thyestes did so by raping Pelopia (his identity hidden from her) and the son, Aegisthus, did kill Atreus. However, when Aegisthus was first born, he was abandoned by his mother, ashamed of the origin of her son. A shepherd found the infant Aegisthus and gave him to Atreus, who raised him as his own son. Only as he entered adulthood did Thyestes reveal the truth to Aegisthus, that he was both father and grandfather to the boy and that Atreus was his uncle. Aegisthus then killed Atreus.
xxx/ellauri086.html on line 649: The Scarlet Letter: A Romance is a work of historical fiction by American author Nathaniel Hawthorne, published in 1850. Set in Puritan Massachusetts Bay Colony during the years 1642 to 1649, the novel tells the story of Hester Prynne, who conceives a daughter through an affair and then struggles to create a new life of repentance and dignity. Containing a number of religious and historic allusions, the book explores themes of legalism, sin, and guilt.
xxx/ellauri086.html on line 653: The Scarlet Letter was one of the first mass-produced books in America. It was popular when first published and is considered a classic work today. It inspired numerous film, television, and stage adaptations. Critics have described it as a masterwork and novelist D. H. Lawrence called it a "perfect work of the American imagination".
xxx/ellauri086.html on line 659: In Puritan Boston, Massachusetts, a crowd gathers to witness the punishment of Hester Prynne, a young woman who has given birth to a baby of unknown parentage. Her sentence required her to stand on the scaffold for three hours, exposed to public humiliation, and to wear the scarlet "A" for the rest of her life. As Hester approaches the scaffold, many of the women in the crowd are angered by her beauty and quiet dignity. When demanded and cajoled to name the father of her child, Hester refuses.
xxx/ellauri086.html on line 661: As Hester looks out over the crowd, she notices a small, misshapen man and recognizes him as her long-lost husband, who has been presumed lost at sea. When the husband sees Hester's shame, he asks a man in the crowd about her and is told the story of his wife's adultery. He angrily exclaims that the child's father, the partner in the adulterous act, should also be punished and vows to find the man. He chooses a new name, Roger Chillingworth, to aid him in his plan.
xxx/ellauri086.html on line 663: The Reverend John Wilson and the minister of Hester's church, Arthur Dimmesdale, question her, but she refuses to name her lover. After she returns to her prison cell, the jailer brings in Chillingworth, now a physician, to calm Hester and her child with his roots and herbs. He and Hester have an open conversation regarding their marriage and the fact that they were both in the wrong. Her lover, however, is another matter and he demands to know who it is; Hester refuses to divulge such information. He accepts this, stating that he will find out anyway, and forces her to conceal that he is her husband. If she ever reveals him, he warns her, he will destroy the child's father. Hester agrees to Chillingworth's terms although she suspects she will regret it.
xxx/ellauri086.html on line 665: Following her release from prison, Hester settles in a cottage at the edge of town and earns a meager living with her needlework, which is of extraordinary quality. She lives a quiet, somber life with her daughter, Pearl, and performs acts of charity for the poor. She is troubled by her daughter´s unusual fascination with the scarlet "A". The shunning of Hester also extends to Pearl, who has no playmates or friends except her mother. As she grows older, Pearl becomes capricious and unruly. Her conduct starts rumors, and, not surprisingly, the church members suggest Pearl be taken away from Hester.
xxx/ellauri086.html on line 669: Because Dimmesdale´s health has begun to fail, the townspeople are happy to have Chillingworth, the newly arrived physician, take up lodgings with their beloved minister. Being in such close contact with Dimmesdale, Chillingworth begins to suspect that the minister´s illness is the result of some unconfessed guilt. He applies psychological pressure to the minister because he suspects Dimmesdale is Pearl´s father. One evening, pulling the sleeping Dimmesdale´s vestment aside, Chillingworth sees a symbol that represents his shame on the minister´s pale chest.
xxx/ellauri086.html on line 671: Tormented by his guilty conscience, Dimmesdale goes to the square where Hester was punished years earlier. Climbing the scaffold in the dead of night, he admits his guilt but cannot find the courage to do so publicly in the light of day. Hester, shocked by Dimmesdale´s deterioration, decides to obtain a release from her vow of silence to her husband.
xxx/ellauri086.html on line 673: Several days later, Hester meets Dimmesdale in the forest and tells him of her husband and his desire for revenge. She convinces Dimmesdale to leave Boston in secret on a ship to Europe where they can start life anew. Inspired by this plan, the minister seems to gain new energy. On Election Day, Dimmesdale gives one of his most inspired sermons. But as the procession leaves the church, Dimmesdale climbs upon the scaffold and confesses his sin, dying in Hester´s arms. Later, most witnesses swear that they saw a stigma in the form of a scarlet "A" upon his chest, although some deny this statement. Chillingworth, losing his will for revenge, dies shortly thereafter and leaves Pearl a substantial inheritance.
xxx/ellauri086.html on line 675: After several years, Hester returns to her cottage and resumes wearing the scarlet letter. When she dies, she is buried near the grave of Dimmesdale, and they share a simple slate tombstone engraved with an escutcheon described as: "On a field, sable, the letter A, gules" ("A red letter A written on a black background").
xxx/ellauri086.html on line 684: Nathaniel Hawthorne (July 4, 1804 – May 19, 1864) was an American novelist, dark romantic, and short story writer. His works often focus on history, morality, and religion.
xxx/ellauri086.html on line 687: He worked at the Boston Custom House and joined Brook Farm, a transcendentalist community, before marrying Peabody in 1842. The couple moved to The Old Manse in Concord, Massachusetts, later moving to Salem, the Berkshires, then to The Wayside in Concord. The Scarlet Letter was published in 1850, followed by a succession of other novels. A political appointment as consul took Hawthorne and family to Europe before their return to Concord in 1860.
xxx/ellauri086.html on line 689: Eikös se Herman Melvillen "I rather not" kaveri ollut kanssa töissä tullissa? Niin ja Herman izekin? Sieltäkös se tunsi Hawthornen, jota se sittemmin ahdisteli homofiilisesti sen keittiössä?
xxx/ellauri086.html on line 691: The major theme of The Scarlet Letter is shaming and social stigmatizing, both Hester´s public humiliation and Dimmesdale´s private shame and fear of exposure. Notably, their liaison is never spoken of, so the circumstances that led to Hester´s pregnancy, and how their affair was kept secret never become part of the plot.
xxx/ellauri086.html on line 695: Elmer Kennedy-Andrews remarks that Hawthorne in "The Custom-house" sets the context for his story and "tells us about ´romance´, which is his preferred generic term to describe The Scarlet Letter, as his subtitle for the book – ´A Romance´ – would indicate." In this introduction, Hawthorne describes a space between materialism and "dreaminess" that he calls "a neutral territory, somewhere between the real world and fairy-land, where the Actual and the Imaginary may meet, and each imbues itself with nature of the other". This combination of "dreaminess" and realism gave the author space to explore major themes.
xxx/ellauri086.html on line 721: Poen aikana Southern Literary Messengerin levikki seitsenkertaistui. Omistaja oli kuitenkin erottanut Poen käyttäytymisensä (sic) johdosta jo kaksi kertaa väliaikaisesti, ja Poe erotettiin lopullisesti joulukuussa 1836. Poe yritti vuonna 1836 myös saada novellikokoelmaansa Tales of the Folio Club julki, mutta kustantaja halusi helppotajuisempia romaaneja eikä jo julkaistuja tarinoita ja torjui sen.
xxx/ellauri086.html on line 723: Saadakseen lisätuloja Poe opetteli litografian tekoa mutta ei onnistunut saamaan työtä alalta. Burton'sissa Poe julkaisi muun muassa yhden mestariteoksistaan, "Usherin talon häviö" (1839). Sen jälkeen samana vuonna Lea & Blanchard julkaisi Poen 25 novellia kaksiosaisessa kokoelmassa Tales of the Grotesque and Arabesque. Kirja sai enimmäkseen myönteiset arviot, joissa kiiteltiin kirjailijan omaperäisyyttä ja mielikuvitusta. Kirja ei kuitenkaan myynyt hyvin. Poe oli riitaantunut Burton'sin omistajan kanssa, ja kun tämä sai tietää Poen suunnittelevan oman lehtensä perustamista, Poe sai potkut.
xxx/ellauri086.html on line 735: Poen loukkaama entinen ystävä Rufus Wilmot Griswold kirjoitti Poen kuoleman jälkeen Poesta kielteisen muistokirjoituksen lehteen sekä suureksi osaksi valheellisen elämäkerran Memoir of the Author. Niissä hän kuvaili Poeta pahaksi, moraalittomaksi, synkäksi, ystävättömäksi ihmiseksi, joka oli pahasti alkoholiongelmainen. Pahaksi onneksi nämä kuvaukset jäivät elämään pitkäksi aikaa, vaikka Poen ystävät yrittivätkin niitä kumota jo tuoreeltaan.
xxx/ellauri086.html on line 751: off.jpg/400px-Edgar_Allan_Poe%2C_circa_1849%2C_restored%2C_squared_off.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri086.html on line 761: Over many a quaint and curious volume of forgotten lore— niitä näitä, opuxia luin paxuja ja kirjavia.
xxx/ellauri086.html on line 763: As of some one gently rapping, rapping at my chamber door. niinkuin olis oven alla joku ollut asialla.
xxx/ellauri086.html on line 770: From my books surcease of sorrow—sorrow for the lost Lenore— Kirjoista hain helpotusta Ellinooran muistelusta,
xxx/ellauri086.html on line 774: And the silken, sad, uncertain rustling of each purple curtain Surulliset nuo kartiinit väriltänsä kretliinit,
xxx/ellauri086.html on line 776: So that now, to still the beating of my heart, I stood repeating Seisoin sydän kurkussa ja koitin jotain mussuttaa,
xxx/ellauri086.html on line 803: In there stepped a stately Raven of the saintly days of yore; Iso musta varisromu, Aku Ankan vanha kamu,
xxx/ellauri086.html on line 805: But, with mien of lord or lady, perched above my chamber door— istui vaan kuin joku nilkki pazaan päälle, musta kilkki,
xxx/ellauri086.html on line 806: Perched upon a bust of Pallas just above my chamber door— Kuules jäbä se on Pallas, eikä mikään lintuallas!
xxx/ellauri086.html on line 810: By the grave and stern decorum of the countenance it wore, Alkoi vähän hymyilyttää pazaan päälle lymyillyt tää
xxx/ellauri086.html on line 834: Till the dirges of his Hope that melancholy burden bore kaluaa kuin koiranluuta yhtä sanaa onneton:
xxx/ellauri086.html on line 838: Straight I wheeled a cushioned seat in front of bird, and bust and door; siirsin viereen laiskanlinnan pazaan pahan ilman linnun,
xxx/ellauri086.html on line 840: Fancy unto fancy, thinking what this ominous bird of yore— mietin että mitäpä tämä outo elävä,
xxx/ellauri086.html on line 841: What this grim, ungainly, ghastly, gaunt, and ominous bird of yore tämä outo urvelo, kumma linnun kuikelo
xxx/ellauri086.html on line 854: Respite—respite and nepenthe from thy memories of Lenore; Kehno, huusin, jumalasi tuo nyt mulle juomalasi,
xxx/ellauri086.html on line 858: “Prophet!” said I, “thing of evil!—prophet still, if bird or devil!— Professori! Paha naakka, sut lähettikö noita-akka,
xxx/ellauri086.html on line 865: “Prophet!” said I, “thing of evil!—prophet still, if bird or devil! "Proffa!" sanoin, "emeritako? " ala vetää jo, sen vittuako
xxx/ellauri086.html on line 872: “Be that word our sign of parting, bird or fiend!” I shrieked, upstarting— Nyt jo riitti siipikarja! Lähe menee, älä parjaa!
xxx/ellauri086.html on line 874: Leave no black plume as a token of that lie thy soul hath spoken! Ala mennä korjaa luusi senkin Pluto, sille huusin.
xxx/ellauri086.html on line 876: Take thy beak from out my heart, and take thy form from off my door!” Nokka pois mun sielusta tai tartun sua nielusta!
xxx/ellauri086.html on line 880: On the pallid bust of Pallas just above my chamber door; Pallaan päällä vielä koikkuu kenopäänä siinä roikkuu.
xxx/ellauri086.html on line 881: And his eyes have all the seeming of a demon’s that is dreaming, Kas se onkin vertauskuva, joku professori Mikko Juva,
xxx/ellauri086.html on line 888: Poe describes his method in writing "The Raven" in the essay "The Philosophy of Composition", and he claims to have strictly followed this method. It has been questioned whether he really followed this system, however. T. S. Eliot said: "It is difficult for us to read that essay without reflecting that if Poe plotted out his poem with such calculation, he might have taken a little more pains over it: the result hardly does credit to the method."
xxx/ellauri086.html on line 890: "The Philosophy of Composition" is Edgar Allan Poe's theory about how good writers write when they write well. He concludes that length, "unity of effect" and a logical method are important considerations for good writing. He also makes the assertion that "the death... of a beautiful woman" is "unquestionably the most poetical topic in the world". Poe uses the composition of his own poem "The Raven" as an example. The essay first appeared in the April 1846 issue of Graham's Magazine. It is uncertain if it is an authentic portrayal of Poe's own method.
xxx/ellauri086.html on line 894: Poe believed that all literary works should be short. He writes, "[...] there is a distinct limit, as regards length, to all works of literary art — the limit of a single sitting [...]" He especially emphasized this "rule" with regards to poetry, but also noted that the short story is superior to the novel for this reason.
xxx/ellauri086.html on line 896: Miten amerikkalaista. Ja lehtimiesmäistä. Poe is accredited as the inventor of the abbreviation TLDR.
xxx/ellauri086.html on line 900: Poe dismissed the notion of artistic intuition and argued that writing is methodical and analytical, not spontaneous. He writes that no other author has yet admitted this because most writers would "positively shudder at letting the public take a peep behind the scenes... at the fully matured fancies discarded in despair... at the cautious selections and rejections"
xxx/ellauri086.html on line 904:
Unity of effect
xxx/ellauri086.html on line 906: The essay states Poe's conviction that a work of fiction should be written only after the author has decided how it is to end and which emotional response, or "effect", he wishes to create, commonly known as the "unity of effect". Once this effect has been determined, the writer should decide all other matters pertaining to the composition of the work, including tone, theme, setting, characters, conflict, and plot. In this case, Poe logically decides on "the death... of a beautiful woman" as it "is unquestionably the most poetical topic in the world, and equally is it beyond doubt that the lips best suited for such topic are those of a bereaved lover." Some commentators have taken this to imply that pure poetry can only be attained by the eradication of female beauty. Biographers and critics have often suggested that Poe's obsession with this theme stems from the repeated loss of women throughout his life, including his mother Eliza Poe, his foster mother Frances Allan and, later, his wife Virginia.
xxx/ellauri086.html on line 908: Aika top-down prosessilta kuulostaa. Kaikki ohjelmoijat tietävät että softaa on paras kirjoittaa yhtä aikaa sekä top down että bottom up. Ei hyvässä kirjassa tarvii olla sen enempää juonta kuin huonossa elämässä, esim. sellaisessa kuin Edgarin. Eikä sen kummempaa tematiikkaakaan kuin naiset ja viina, nähtävästi. Konflikteja sillä kyllä piisasi.
xxx/ellauri086.html on line 912: In the essay, Poe traces the logical progression of his creation of "The Raven" as an attempt to compose "a poem that should suit at once the popular and the critical taste." He claims that he considered every aspect of the poem. For example, he purposely set the poem on a tempestuous evening, causing the raven to seek shelter. He purposefully chose a pallid bust to contrast with the dark plume of the bird. The bust was of Pallas in order to evoke the notion of scholar, to match with the presumed student narrator poring over his "volume[s] of forgotten lore." No aspect of the poem was an accident, he claims, but is based on total control by the author.
xxx/ellauri086.html on line 914: Even the term "Nevermore," he says, is based on logic following the "unity of effect." The sounds in the vowels in particular, he writes, have more meaning than the definition of the word itself. He had previously used words like "Lenore" for the same effect. The raven itself, Poe says, is meant to symbolize Mournful and Never-ending Remembrance. This may imply an autobiographical significance to the poem, alluding to the many people in Poe's life who had died.
xxx/ellauri086.html on line 916: George Rex Graham, a friend and former employer of Poe, declined Poe's offer to be the first to print "The Raven". Graham said he did not like the poem but offered $15 as a charity. Graham made up for his poor decision by publishing "The Philosophy of Composition" in the April 1846 issue of Graham's American Monthly Magazine of Literature and Art. Another act of charity.
xxx/ellauri086.html on line 933: Paikannäyttäjän talo (The Fall of the House of Usher) is a short story by American writer Edgar Allan Poe, first published in 1839 in Burton's Gentleman's Magazine, then included in the collection Tales of the Grotesque and Arabesque in 1840. The short story, a work of Gothic fiction, includes themes of madness, family, isolation, and metaphysical identities.
xxx/ellauri086.html on line 937: Vieraana paikannäyttäjän talossa (House of Usher) on yhdysvaltalainen vuoden 1960 kauhuelokuva, jonka ohjasi Roger Corman ja käsikirjoitti Richard Matheson Edgar Allan Poen novellin Usherin talon häviö pohjalta. Elokuvan pääosissa ovat Vincent Price, Myrna Fahey ja Mark Damon. Vuonna 2005 Vieraana paikannäyttäjän talossa valittiin National Film Registryn "kulttisesti, mediallisesti tai ekonomisesti merkittävien" yhdysvaltalaiselokuvien luetteloon.
xxx/ellauri087.html on line 35: Ilman sademetsiä ei olisi muutakaan - Ihmiset | HS.fi. Ilman Pipsaa ei olisi muutakaan, ei edes sademeziä. Ilman sademeziä ei olisi varpusia. Ilman varpusia olisi hevonpaskaa vielä enemmän. Eläköityvä Eski Saarinen summaa elämäänsä Apu-lehdessä. Ottaisinko Apu-lehden? Vai Alibin, Hymyn, Pelle Pelottoman, Juoxija-lehden, vaiko tällä kertaa Menopaussin? Olen valintojeni summa, muistuttaa existentialistifilosofi (emeriturus) E. Saarinen.
xxx/ellauri087.html on line 52: Aivan älyttömän hyvä juttu että 60-vuotiasta filosofia on puukotettu puolitoista kuukautta aiemmin. Tuli aivan käsittämätöntä nostetta.
xxx/ellauri087.html on line 66: Esa Saarinen on pukeutunut oranssiin palmupaitaan ja Pipsan liehuviin mustiin pikkuhousuihin. Hän ei testaile mikrofonia vaan aloittaa, kun kaikki ovat istuneet puoliympyräksi järjestettyjen pöytien ääreen. Jokaiselle on varattu avolehtiö, vettä, karkkia ja Marimekon kangaspäällysteinen muistikirja.
xxx/ellauri087.html on line 82: Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka muistelee Saarisen kanssa 1990-luvulla pidettyjä luentoja ja sanoo:
xxx/ellauri087.html on line 85: Esa Saarinen ryhtyi johtavaksi kapuksi vuonna 1977. Tuolloin hän väitteli filosofian tohtoriksi 24-vuotiaana, yhtä nuorena kuin toinen 2sta Suomen ansioituneimmasta filosofista, Georg Henrik von Wright. Toinen ansioitunein on Jaakko Hintikka. Hän ohjasi Saarisen väitöskirjan.
xxx/ellauri087.html on line 88: “Me tulemme yliopistoihin, joissa te luennoitte lehtoreina ja professoreina ja me kysymme miksi kaikuvissa luentosaleissa ja hyvinpuunatuissa käytävissä vallitsee aina sama rikkumaton akateeminen apatia?” (Apatia oli yxi punk-liikkeen iskusanoista.)
xxx/ellauri087.html on line 91: Saarinen piti filosofian johdantokurssia, omien sanojensa mukaan siksi, että silloinen kollega Simo Knuuttila oli sitä mieltä, että “siinä on aihe, josta Saarisen poka ei tiedä hölkäsen pöläystä”. Samoihin aikoihin Saarinen oli rakastunut kuningattareensa ja dumpannut Liisa-paran sekä rohkaistunut vetämään henkilökohtaisempia luentoja. Porthanian iso sali oli joka kerta täynnä. Eikös Knupo enää ollut kolleega kun Eski lensi alma materista pellolle? No ehkä ei.
xxx/ellauri087.html on line 96: Se vetosi. Filosofiasta tuli muotiaine. Kun vielä 1970-luvulla teoreettisen filosofian opinnot aloitti Helsingissä keskimäärin kaksi opiskelijaa vuodessa, 1990-luvun puolivälissä luku oli 30. Laitoksesta tuli yliopiston tehokkain ja suosituin. Kun filosofiasta tuli lukioaine vuonna 1994, sitä opetettiin Esa Saarisen kirjasta.
xxx/ellauri087.html on line 97: Kaikki eivät olleet vaikuttuneita. Kun Saarinen valittiin 1990-luvun alussa filosofian laitoksen yliassistentiksi, laitoksella oltiin tyytymättömiä. Työkaverit valittivat hänen käyttävän liikaa aikaa yrityspöydissä istumiseen. Yliassistentti valmensi “ulkopuolisena insiderinä” Nokian henkilöstöä oman yrityksensä kautta. Talouselämä-lehden mukaan tässä maassa on harvoja yritysjohtajia, jotka eivät olisi kuunnelleet Saarisen luentoja. Eikä monta yritysjohtajaa jonka persettä ei Eski oisi lipaissut.
xxx/ellauri087.html on line 99: Helsingin Sanomissa kirjoitettiin vuonna 1995, että Saarisen ja hänen oppilaansa Pekka Himasen myötä “julkisuus syrjäytti tutkimuksen filosofiassa”. Laitokselta valmistui toinen toistaan nuorempia tohtoreita, joista kaikista kerrottiin lehdissä.
xxx/ellauri087.html on line 102: Eräskin Saarisen oppilaista, vain 22-vuotiaana väitellyt Heidi Liehu, muisteli opiskeluaikojaan Helsingin Sanomissa kirjoittamalla, että “jo Saarisen luennot olivat luku sinänsä. Nuo tiistaiset latautuneet jättikokoukset antoivat lisäuskoa paitsi filosofian voimaan myös yliopistoon yleensä. Ne olivat älyllistä ilotulitusta”.
xxx/ellauri087.html on line 105: “Me oltiin Jorma Ollilan kunniatohtoritilaisuudessa sen kotona. Soveltavan matikan professori sanoi siellä TKK:n rehtorille, että kyllähän sä tiedät, kuinka paljon Jorma Esaa arvostaa”, Saarinen kertoo seuraavan päivän luennolla. (Varmaan näytti kahden sormen välissä kuinka paljon).
xxx/ellauri087.html on line 106: Rehtori ilmeisesti vakuuttui, sillä vuonna 2001 Saarinen sai soveltavan filosofian professuurin silloisesta Teknillisestä korkeakoulusta. Saarinen on opettanut nykyisiä aaltolaisia aina siitä lähtien.
xxx/ellauri087.html on line 107: Yrittäjähenkinen filosofi oli "jättäytynyt" pois Helsingin yliopistolta pari vuotta aiemmin, sillä hän ei pystynyt työskentelemään siellä "sillä sävyllä", millä olisi halunnut. Eli yliassistentti E. Saarinen todettiin epäpäteväxi viranhaussa, kuten lööpit ozikoivat isosti.
xxx/ellauri087.html on line 109: Hänen opetustyylinsä on erilainen. Kun Saarinen selittää innostusfilosofiaansa Platon-salissa, hän ei juuri viittaa muihin ajattelijoihin. Hän viittaa muumeihin. Eskillä ei taida olla kaikki muumit laaxossa. Heidegger mainitaan vain kerran, James Bondille on omistettu kokonainen teoria. No kyllä Tove Jansson yhden existentiaalinazin hakkaa.
xxx/ellauri087.html on line 116: Tämä on kognitiotiedettä, joka on sukua positiivisen psykologian teesille siitä, että positiivinen suhtautuminen tekee elämästä parempaa. Saarinen olikin viime joulukuussa positiivisuuden ykkösprofessorin Martin Seligmanin vieraana Pennsylvanian yliopistossa pitämässä “pien-Pafoksen”.
xxx/ellauri087.html on line 162: I take his field of rice
xxx/ellauri087.html on line 186: Jossain kohdassa tarina yhdistyy arkifilosofiseen tulkintaan siitä, miten emme voi tietää, mikä kenellekin on merkityksellistä. (Eikä sitä kaiketi voi kysyä.) Saarinen ei missään vaiheessa sano, että meidän kaikkien tulisi luoda jatkuvasti merkitseviä katseita ympärillemme, vaan että sellainen on mahdollista. Se on kokeillut.
xxx/ellauri087.html on line 191: Sunnuntaina, viimeisenä varsinaisena seminaaripäivänä, Saarisella on päällään tavaramerkkinsä, leoparditakki. Koko tyyli on kuulemma Pipsan aikaansaannosta: aiemmin filosofi kietoutui laitossamettitakkeihin ja muihin tavallisiin yliopistokauhtanoihin.
xxx/ellauri087.html on line 214: Nuoruuden kaikkivoipaisuus on korvautunut vanhan komeljanttarin voimaisella virnistyxellä. Nuorena punktohtorina tunnetuksi tullut filosofi Esa Saarinen on nauttinut koronakevään rauhasta rakkaansa kanssa. Hän antaa suomalaisille kympin selviämisestä koronakriisistä. Romanikerjäläiseltä se lainaa kympin, ostaa sillä Ison Numeron ja antaa ruusun tilalle.
xxx/ellauri087.html on line 218: – Se sopii tähän koronakevääseen aivan loistavasti, filosofi Esa Saarinen sanoo.
xxx/ellauri087.html on line 228: Esa Saarinen tuli tunnetuksi 80-luvun alussa nuorena punktohtorina, kun hän kirjoitti Jan Blomstedtin kanssa kirjan Punkakatemia. Nuori filosofian tohtori oli yhtäkkiä leopardinousuineen kaikkialla.
xxx/ellauri087.html on line 232: Vuodesta 2001 Esa Saarinen on ollut Teknillisen korkeakoulun ja sitten Aalto-yliopiston professori. Tänä keväänä hän on toiminut etänä muun muassa ohjaten väitöskirjoja ja tehden tutkimusta, mutta lähes kaikki hänen luentonsa muutamia verkkoluentoja lukuun ottamatta peruuntuivat.
xxx/ellauri087.html on line 237: Pipsa Pallasvesan, ”Kuningattaren”, vaikutus filosofin elämään on ollut suuri. He rakastuivat 1984.
xxx/ellauri087.html on line 249: Ollaan tultu kuin filosofi Esa Saarisen luentojen ytimeen.
xxx/ellauri087.html on line 251: – Filosofiani pointti on synnyttää paremman ajattelun kautta parempaa elämää, Esa Saarinen sanoo. Luxusajattelu synnyttää luxuselämää.
xxx/ellauri087.html on line 294: Filosofi luennoi hotelli Inter Continentalin Ballroomissa 1998. Saarinen on pitänyt yritysvalmennuksia 1990-luvulta.Kuva: ISMO HENTTONEN
xxx/ellauri087.html on line 305: – Vastakkainasettelun energia synnytti brexitin ja vielä voimakkaammin Yhdysvalloissa Trump-ilmiön, jota edelleen kymmenet miljoonat ihmiset fanittavat. Trump lietsoo ihmisissä vihan energiaa. Muuan nuori filosofikin oli energinen kun se sai gradusta paskakaivoarvosanan, ja kun se kazotiin epäpäteväxi viranhaussa. Nuori filosofi 1981. Sinä vuonna hän julkaisi M. A. Nummisen kanssa Terässinfonia-kirjan. Kuva: Ilpo Vainionpää
xxx/ellauri087.html on line 313: – Kenties suomalainen Bond-filosofia lopulta tarkoittaa hänen majesteettinsa vaatimusta varmistaa, että varpuset saavat paskaa meidän jälkeemmekin. Mutta sudet älkööt vaivautuko, sitä varten Bondin nimessä on noi kaksi nollaa. Licence to KILL!
xxx/ellauri087.html on line 332: Milton was born in Brooklyn, New York on July 31, 1912. His parents, Sára Ethel (née Landau) and Jenő Saul Friedman, were Jewish immigrants from Beregszász in Carpathian Ruthenia, Kingdom of Hungary (now Berehove in Ukraine). They both worked as dry goods merchants. Shortly after his birth, the family relocated to Rahway, New Jersey. In his early teens, Friedman was injured in a car accident, which scarred his upper lip.
xxx/ellauri087.html on line 334: Milton Friedman (/ˈfriːdmən/; July 31, 1912 – November 16, 2006) was an American economist who received the 1976 Nobel Memorial Prize in Economic Sciences for his research on consumption analysis, monetary history and theory and the complexity of stabilization policy. With George Stigler and other jews, Friedman was among the intellectual leaders of the Chicago school of economics, a neoclassical school of economic thought associated with the work of the faculty at the University of Chicago that rejected Keynesianism in favor of monetarism until the mid-1970s, when it turned to new classical macroeconomics heavily based on the concept of rational expectations.
xxx/ellauri087.html on line 336: He specialized in mathematics and economics, and became influenced by two economics professors, Arthur F. Burns and Homer Jones, who convinced him that printing more money could help end the Great Depression. Friedman met his future wife, economist Rose Director, while at the University of Chicago. Good name. Milton got a doctorate rather late, in 1946, counting the income of typical Jewish professions. His "consumption function", unlike Keynes, took into account that households overspend on the basis of their felt class membership and optimistic income expectations. Good news for supply side economics.
xxx/ellauri087.html on line 338: Milton Friedman's's book Capitalism and Freedom eventually brought him popular acclaim. Published by the University of Chicago in 1962, it has sold over half a million copies and has been translated into 18 different languages, no small feat for a popular book on the subject of economics. In the book, he argues for a classically liberal society where free markets solve problems of efficiency, enriching rich in the United Stoates as a side effect. He argues for free markets on the basis of hebrew pragmatism and philosophy. He concludes the book with an argument that most of America’s successes are due to the free market and private enterprise, while most of its greatest failures are due to government intervention. George W. Bush got the point and let private enterprises be jailkeepers and fight the second Iraq war. Welcome back to the 19th century and before.
xxx/ellauri087.html on line 340: Milton Friedman believed that Social Security benefits were the genesis of the welfare state and dependency on government handouts. He advocated the replacement of all welfare programs in America with a negative income tax (effectively a universal basic income, or handouts to the poor) because he did not believe that "society" (the rich) would distribute resources evenly enough for all people to earn a living. Let the destitute have a pittance though they don't deserve it. If they choose to spend it all on drugs that's their choice.
xxx/ellauri087.html on line 342: Friedman was an idiosyncratic figure who would be hard to pigeonhole in the current political spectrum, he kinda drops off on the ultraviolet side. He inspired the conservative movement, but was against any discrimination against gay people, in addition to being an agnostic. He was a libertarian who advocated for a progressive income tax system that even went into the negative to ensure that everyone could, at the very least, meet their basic needs. Elon Musk is all for basic income too. But he also wants to send a Tesla to deep space as a token of esteem to alien intelligence. With a piece of cardboard inside the windshield spelling HUMAN. To sum up, Freedman and Musk are both East European emigrants, Elon is not a jew, and Milton was not gay, although a funny guy.
xxx/ellauri087.html on line 344: October 9, 1998. San Francisco-The Biotic Baking Brigade (BBB) struck another blow against globalization when one of its operatives threw a pie in the face of neoliberal economist Milton Friedman at a conference he organized on the privatization of public education. The incident occurred tonight at approximately 6:30 PM, immediately before former Secretary of State (under President Reagan) George Schultz was to deliver the keynote address to the conference titled, "School Choice and Corporate America."
xxx/ellauri087.html on line 359: It appears to me that in Ethics, as in all other philosophical studies, the difficulties and disagreements, of which its history is full, are mainly due to a very simple cause: namely to the attempt to answer questions, without first discovering precisely what question it is which you desire to answer.
xxx/ellauri087.html on line 378: Kenneth Locke Hale (August 15, 1934 – October 8, 2001), also known as Ken Hale, was an American linguist at the Massachusetts Institute of Technology who studied a huge variety of previously unstudied and often endangered languages—especially indigenous languages of North America, Central America and Australia. Languages investigated by Hale include Navajo, O'odham, Warlpiri, and Ulwa, among many others.
xxx/ellauri087.html on line 380: Among his major contributions to linguistic theory was the hypothesis that not all langages are like English, which Noam Chomsky found difficult to believe. Hale suggested that certain languages were non-configurational, lacking the phrase structure characteristic of such languages as English. Some people were Indians and aboriginals, and some were Finns with a baby and no place to put it in.
xxx/ellauri087.html on line 398: Till the Conversion of the Jews. Kunnes juutalaiset kääntyvät. kääntyvät juutalaiset maan.
xxx/ellauri087.html on line 414: Desarts of vast Eternity. Ikuisuuden laaja erämaa. iankaikkisuuden erämaa.
xxx/ellauri087.html on line 429: And now, like am'rous birds of prey, Ja nyt lemmekkäinä haaskalintuina kuin petolinnut ahmikaamme
xxx/ellauri087.html on line 435: Thorough the Iron gates of Life. Kiskotaan ne elämän kalterien läpi. elämän rautaportista.
xxx/ellauri087.html on line 448: To His Coy Mistress" is a metaphysical poem written by the English author and politician Andrew Marvell (1621–1678) either during or just before the English Interregnum (1649–60). It was published posthumously in 1681. This poem is considered one of Marvell's finest and is possibly the best recognised carpe diem poem in English. Although the date of its composition is not known, it may have been written in the early 1650s. At that time, Marvell was serving as a tutor to the daughter of the retired commander of the New Model Army, Sir Thomas Fairfax, fucking her like a rabbit when Papa looked the other way.
xxx/ellauri087.html on line 452: At least two poets have taken up the challenge of to Marvell's poem in the character of the lady so addressed. Annie Finch's "Coy Mistress" suggests that poetry is a more fitting use of their time than lovemaking, while A.D. Hope's "His Coy Mistress to Mr. Marvell" turns down the offered seduction outright.
xxx/ellauri087.html on line 454: Many authors have borrowed the phrase "World enough and time" from the poem's opening line to use in their book title or inside. The most famous is Robert Penn Warren's 1950 novel World Enough and Time: A Romantic Novel, about murder in early-19th-century Kentucky. (WTF,? bet Ernest Heminway's booklet Farewell for Arms (p. 129) is famouser.) With variations, it has also been used for books on the philosophy of physics (World Enough and Space-Time: Absolute versus Relational Theories of Space and Time), geopolitics (World Enough and Time: Successful Strategies for Resource Management), a science-fiction collection (Worlds Enough & Time: Five Tales of Speculative Fiction), and a biography of the poet (World Enough and Time: The Life of Andrew Marvell). The phrase is used as a title chapter in Andreas Wagner's pop science book on the origin of variation in organisms, "Arrival of the Fittest". The verse serves as an epigraph to Mimesis, literary critic Erich Auerbach's most famous book. It is also the title of an episode of Big Finnish Productions's The Diary of River Song series 2, and of part 1 of Doctor Who's Series 10 finale. It is the title of a Star Trek New Voyages fan episode where George Takei reprises his role as Sulu after being lost in a rift in time. The title of Robert A. Heinlein's 1973 novel Time Enough for Love also echoes this line.
xxx/ellauri087.html on line 456: Further in the field of science fiction, Ursula K. Le Guin wrote a Hugo-nominated short story whose title, "Vaster than Empires and More Slow", is taken from the poem. Ian Watson notes the debt of this story to Marvell, "whose complex and allusive poems are of a later form of pastoral to that which I shall refer, and, like Marvell, Le Guin's nature references are, as I want to argue, "pastoral" in a much more fundamental and interesting way than this simplistic use of the term." There are other allusions to the poem in the field of Fantasy and Science Fiction: the first book of James Kahn's "New World Series" is titled "World Enough, and Time"; the third book of Joe Haldeman's "Worlds" trilogy is titled "Worlds Enough and Time"; and Peter S. Beagle's novel A Fine and Private Place about a love affair between two ghosts in a graveyard. The latter phrase has been widely used as a euphemism for the grave, and has formed the title of several mystery novels.
xxx/ellauri087.html on line 461: The phrase "there will be time" occurs repeatedly in a section of T. S. Eliot's "The Love Song of J. Alfred Prufrock" (1915), and is often said to be an allusion to Marvell's poem. Prufrock says that there will be time "for the yellow smoke that slides along the street", time "to murder and create", and time "for a hundred indecisions ... Before the taking of a toast and tea". As Eliot's hero is, in fact, putting off romance and consummation, he is (falsely) answering Marvell's speaker.
xxx/ellauri087.html on line 463: Eliot also alludes to the lines near the end of Marvell's poem, "Let us roll all our strength and all / Our sweetness up into one ball", with his lines, "To have squeezed the universe into a ball / To roll it toward some overwhelming question," as Prufrock questions whether or not such an act of daring would have been worth it. Eliot returns to Marvell in The Waste Land with the lines "But at my back in a cold blast I hear / The rattle of the bones" (Part III, line 185) and "But at my back from time to time I hear / The sound of horns and motors" (Part III, line 196).
xxx/ellauri087.html on line 465: The line "deserts of vast eternity" is used in the novel Orlando: A Biography, by Virginia Woolf, which was published in 1928.
xxx/ellauri087.html on line 466: Archibald MacLeish's poem "You, Andrew Marvell", alludes to the passage of time and to the growth and decline of empires. In his poem, the speaker, lying on the ground at sunset, feels "the rising of the night". He visualizes sunset, moving from east to west geographically, overtaking the great civilizations of the past, and feels "how swift how secretly / The shadow of the night comes on."
xxx/ellauri087.html on line 467: B. F. Skinner quotes "But at my back I always hear / Time's wingèd chariot hurrying near", through his character Professor Burris in Walden Two, who is in a confused mood of desperation, lack of orientation, irresolution and indecision. (Prentice Hall 1976, Chapter 31, p. 266). This line is also quoted in Ernest Hemingway's novel A Farewell to Arms, as in Arthur C. Clarke's short story, The Ultimate Melody.
xxx/ellauri087.html on line 469: The same line appears in full in the opening minutes of Michael Powell and Emeric Pressburger's A Matter of Life and Death (1946), spoken by the protagonist, pilot and poet Peter Carter: 'But at my back I always hear / Time's wingéd chariot hurrying near; And yonder all before us lie / Deserts of vast eternity. Andy Marvell, What a marvel'.
xxx/ellauri087.html on line 471: Funny little Jew Primo Levi roughly quotes Marvell in his 1983 poem "The Mouse," which describes the artistic and existential pressures of the awareness that time is finite. He expresses annoyance at the sentiment to seize the day, stating, "And at my back it seems to hear / Some winged curved chariot hurrying near. / What impudence! What conceit! / I really was fed up."
xxx/ellauri087.html on line 474: One of the Flavia de Luce novels by Alan Bradley is titled “the Grave’s a Fine and Private Place”.
xxx/ellauri087.html on line 475: The line "My vegetable love should grow / Vaster than empires, and more slow" is quoted by William S. Burroughs in the last entry of his diary (July 29, 1997).
xxx/ellauri087.html on line 477: The song "Am I alone and unobserved?" in the Gilbert and Sullivan operetta Patience contains the line, "If he's content with a vegetable love that would certainly not suit me..." in reference to the aesthete protagonist affecting to prefer the company of flowers to that of women.
xxx/ellauri087.html on line 478: The poem, along with Marvell's 'The Definition of Love', is heavily referenced throughout the 1997 film The Daytrippers, in which the main character finds a note she believes may be from her husband's mistress. In several scenes, the two Marvell poems are alluded to, quoted, and sometimes directly discussed.
xxx/ellauri087.html on line 480: The line "I would Love you ten years before the Flood, And you should, if you please, refuse Till the conversion of the Jews. My vegetable love should grow Vaster than empires, and more slow." Is used as the preamble to part three of Greg Bear's Nebula award winning novel Moving Mars.
xxx/ellauri087.html on line 481: In The Time Traveler's Wife, by Audrey Niffenegger, one of the main characters, Henry, recites the line "To world enough, and time," at several crucial points in the story.
xxx/ellauri087.html on line 483: "Le char ailé du Temps" (Time's winged chariot) is the French translation (by Bernard Sigaud, 2013) of a short story by Nina Allan (2009), whose original title is just "Time's Chariot".
xxx/ellauri087.html on line 484: Brian quotes the line "Had we but world enough, and time" in season 5 episode 5 of Queer as Folk.
xxx/ellauri087.html on line 487: BTW, There is a list of appropriate occcasions also in Ecclesiastes 3 by Peter, Paul, and Mary:
xxx/ellauri087.html on line 556: “God,” he liked to say, “never made a tougher son of a bitch than me.” xxx/ellauri087.html on line 560: This week, some of the gloss came off the legend of Evel Knievel.
xxx/ellauri087.html on line 561: Knievel, who died last November aged 69, liked to boast of his chequered past, claiming to have been a safecracker and bank robber before becoming the world’s best-known motorcycle stuntman. He even spent six months in jail at the height of his career in 1977 for attacking with a baseball bat the author of a book about him to which he took exception.
xxx/ellauri087.html on line 562: As an insurance salesman he sold 120 policies to inmates at an insane asylum. He robbed the Czechoslovakian Olympic ice hockey team of money they were to be paid for an exhibition game and allegedly once tried to blast his way into the Butte County courthouse with dynamite.
xxx/ellauri087.html on line 563: In 1986 he was arrested for soliciting an undercover policewoman for immoral purposes. In 1995 he was charged with battering his girlfriend Krystal Kennedy after leaving his wife of 35 years. Kennedy declined to testify against Knievel, however, and later married him.
xxx/ellauri087.html on line 566: Knievel earned millions from stunts but it all disappeared through years of financial mismanagement and a gambling addiction that would see him bet $10,000 on the result of a football game.
xxx/ellauri087.html on line 578: [7.3. 9.02] Bo Egov: Kai se on sitä darwinismia. Survival of the fittest.
xxx/ellauri087.html on line 616: Cultural-historical activity theory (CHAT) is a theoretical framework which helps to understand and analyse the relationship between the human mind (what people think and feel) and activity (what people do). It traces its origins to the founders of the cultural-historical school of Russian psychology L. S. Vygotsky and Aleksei N. Leontiev. Tää oli Esa Sariolan lempilapsi, jonka se kiusasi höynähtäneitä veistoluokissa.
xxx/ellauri087.html on line 618: Elsewhere CHAT has been defined as "a cross-disciplinary framework for studying how humans purposefully transform natural and social reality, including themselves, as an ongoing culturally and historically situated, materially and socially mediated process". Core ideas are: 1) humans act collectively, learn by doing, and communicate in and via their actions; 2) humans make, employ, and adapt tools of all kinds to learn and communicate; and 3) community is central to the process of making and interpreting meaning – and thus to all forms of learning, communicating, and acting.
xxx/ellauri087.html on line 620: The term CHAT was coined by Michael Cole and popularized by Yrjö Engeström to promote the unity of what, by the 1990s, had become a variety of currents harking back to Vygotsky's work. Engeström's now famous diagram, or basic activity triangle, – (which adds rules/norms, intersubjective community relations, and division of labor, as well as multiple activity systems sharing an object) – has become the principal third-generation model among the research community for analysing individuals and groups. Engeström summarizes the current state of CHAT with five principles:
xxx/ellauri087.html on line 624: The activity system as primary unit of analysis: the basic third-generation model includes minimally two interacting activity systems.
xxx/ellauri087.html on line 625: Multi-voicedness: an activity system is always a community of multiple points of views, traditions and interests.
xxx/ellauri087.html on line 626: Historicity: activity systems take shape and get transformed over long stretches of time. Potentials and problems can only be understood against the background of their own histories.
xxx/ellauri087.html on line 627: The central role of contradictions as sources of change and development.
xxx/ellauri087.html on line 628: Activity Systems' possibility for expansive transformation (cycles of qualitative transformation): when object and motive are reconceptualized a radically wider horizon opens up.
xxx/ellauri087.html on line 786:
of_the_Americas" title="Indigenous peoples of the Americas">Amerindian xxx/ellauri087.html on line 905: – En kysynyt muilta lupaa, hän jatkoi myhäillen. Välitin niistä viis. Turkulainen emeritusprofessori joka pitää palstaa Tiede-lehdessä (Sanomat-konserni) ei älyä tai ei kehtaa sanoa että viis meinaa tässä vittuja. Sellaista katumusta siis.
xxx/ellauri091.html on line 30: Minna Canth, Katri Vala ja Hilja Haahti Soldiers of Odinin mannekiineina. Tälläiset haahkat pois kaduilta! xxx/ellauri091.html on line 99: Sopivatko Minna Canth, Katri Vala tai Hilja Haahti Soldiers of Odinin mannekiineiksi? Rajat kiinni!-kansaliike vaatii kaduille naisrauhaa vedoten kirjailija Minna Canthin unelmaan.
xxx/ellauri091.html on line 100: Liikkeen mielestä unelma oli aikoinaan se, että suomalaiset naiset voisivat kulkea yksin rauhassa, turvassa. "Jos joku tulee sanomaan, että Soldiers of Odin on huono asia, en voi ymmärtää sitä. Sehän suojelee Minna Canthin unelmaa.” Näin sanoi Rajat kiinni! -kansanliikettä edustava Susanna Kaukinen Ylen Aamu-tv:n ohjelmassa.
xxx/ellauri091.html on line 113: Seija tyttönen oli Hilja Haahden tyttöaikojen autofiktiivinen edustuma. Nimestä tuli mahdoton hitti neljännesvuosisata myöhemmin babyboomeriaikoina, kun boomerien äidit jotka oli sitä tyttösinä lukeneet ezi lapsennimiä. Nykyään "Seija" on samaa luokkaa kuin "Raija" boomer-nimikkeenä. Se herättää mahtavia tukisukkamielikuvia. 50-luvulla se oli suloinen tyttösen nimi. Seija Pylkkänen oli juuri sellainen suloinen tyttönen. Suloinen se on vieläkin, vaikka joskus mulle pää punasena huutaakin. Ansaizen sen. Tämä paasaus ei koske kuitenkaan Seijaa, vaan Hilja Haahtea.
xxx/ellauri091.html on line 128: Hilja Haahden isä oli kielitieteilijä ja suomentaja, Hämeenlinnan ruotsalaisen yläalkeiskoulun suomen kielen opettaja Johan Arvid Hahnsson ja äiti ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija Sofia Theodolinda Hahnsson (s. Limón). Isä Johan kuoli 1888 Hiljan ollessa 13-vuotias. Sen naamaa ei löydy hakukoneesta, se on vaan tollanen päälletuherrettu "Ankka" niinkuin Akun isä ennen Don Rosan kexintöjä. Perhe muutti tällöin Helsinkiin. Äiti avioitui 1896 (kun 22v Hilja oli jo läpi opistosta ja töissä) lehtori senaattori valtioneuvos Yrjö Sakari "Z." Yrjö-Koskisen kanssa. "Z" alkoi työntää tätiin 6" Toledon kuumaa terästä. Ykällä oli Zorron merkki rintapielessä. Se sai aatelisarvon ryssänmielisyydestä. "Z":n porukat muilutti 1911 kartanon lattian alle tuhatpäin kommareille annettuja leimattuja vaalilippuja. Vittu mitä matonaamoja. Sekin oli nilkin 375-vuotispäivän humanisteja.
xxx/ellauri091.html on line 141: Hilja Haahti kävi Lucina Hagmanin valmistavan koulun ja senjälkeen Hämeenlinnan 6-luokkaisen tyttökoulun. Opettajaksi Haahden teki mieli opiskella. Perhe muuttikin isän kuoleman jälkeen Helsinkiin. Haahti pääsi opiskelemaan Suomalaiseen jatko-opistoon. Opettajaksi hän valmistui 1895. Hän oli opettajan virassa muutaman vuoden. Sitten Haahden opintojen jatkamiselle avautuivat "edellytykset", eli RÃHÃÃ, kun äitinsä oli mennyt uuteen avioliittoon "Z" Yrjö-Koskisen kanssa. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan 1898 Haahti opiskeli Helsingin yliopistossa. Vuonna 1902 hän valmistui filosofian kandidaatiksi.
xxx/ellauri091.html on line 143: Aluksi Haahti oli opettajan toimessa muutaman vuoden ja yliopistotutkinnon jälkeen hän toimi 1902-1906 saksankielen opettajana Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa. Professori Ilmari Krohnin kanssa avioiduttuaan 1906 Haahti keskittyi perheenäidiksi, vapaaksi kirjailijaksi ja lehtien toimittajaksi. Haki kyljyxiä kulmakaupasta. No ei vaitiskaan, kai sillä oli piikoja.
xxx/ellauri091.html on line 152: Stenbäckin vanhemmat olivat kirkkoherra Karl Fredrik Stenbäck ja Emilia Ottilia Christina von Essen. Stenbäck valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1873. Toimittuaan ensin opettajana Alavudella vuoteen 1876 hän siirtyi Helsinkiin, jossa työskenteli vuoteen 1919 saakka Helsingin suomalaisen tyttökoulun johtajattarena. Hän oli myös koulun yhteydessä toimineen jatko-opiston kasvatusopillisen johtokunnan jäsen ja opiston johtaja professori B. F. Godenhjelmin jälkeen vuodesta 1905 aina vuoteen 1925.
xxx/ellauri091.html on line 179: Ilmari "löysi" uuden puolison Hilja Haahdesta jo seuraavana vuonna. Työt jatkuivat erinäisten "projektien" ja "oppaiden" parissa sekä "luonnollisesti opetustyössä". Uuden urkurin työn Krohn sai Sörnäisten suomalaisen seurakunnan kanttorina, jossa hän aloitti 1911, sillä aikaa kun "Z" miehineen muilutti kommarien ääniä. Musiikkitieteen professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1918, kun kommarit oli internoitu leirille.
xxx/ellauri091.html on line 257: Tuomiot ovat sittemin väljentyneet, kuten keppostelevan pensionaattitytön omatunto, ja Hra Mottin kuulijoiden vyötärökuminauhat. Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin sama kirja ilmestyi toisen kustantajan suomennuttamana (jollain huonommalla) nimellä "Uhmapää" (der Trotzkopf). Hymyilytti sekin että joku kristillismielinen arvostelija sitä sitten lehdessä suositteli raikkaana nuortenkirjana. Hehe, tässä exkursuxessa puhuu jo oikea hapahko Hilja Teodoliina eikä joku pelle. Myöhemmin Hilja joutui opinnoissa lukemaan useitakin "huonoja kirjoja", mm. Heine, Uhland, Geibel, Zola, Daudet, Chateubriand. Ahon "Papin rouva" on (tai oli) Hiljan shame-listalla. Joku kaveri oli kertonut sen sisällyxestä sellasta, että Hilja päätteli: -- Sitä kirjaa en lue, olkoon kuinka etevä tahansa. Minusta tuntuu, että sen siveellisyys on huono, ja siveetön avionrikkojahan se Jussi on (tai oli) izekin. Ja sellaisia olen aina karttanut. Paizi vasta nyt, prof. Aspelinin luennon jälkeen, olin kirjastosta lainannut "Papin rouvan". Ennen Mr. Mottin esitelmäiltaa olin päässyt kirjan melkein loppuun, vain 4 lehteä oli jäljellä. Se oli minua kiinnostanut, mutta käsityxeni sen repivästä hengestä ei ollut parantunut. Voi ei! Mullahan on huono kirja kotona (tosin lainastosta). Mun täytyi päästä hänen puheillensa. Onko jeesuxesta ihan jepa että mä luen näitä vaan opiskelumielessä?
xxx/ellauri091.html on line 285: Gerhart (Johann Robert) Hauptmann (1862-1946: prominent German dramatist of the early 20th century. Hauptmann won the Nobel Prize for Literature in 1912. His naturalistic plays are still frequently performed. Hauptmann's best-known works include The Weavers (1893), a humanist drama of a rebellion against the mechanisms of the Industrial Revolution, and Hannele (1884), about the conflict between reality and fantasy.
xxx/ellauri091.html on line 292: Hauptmann's early dramas reflect the influence of Henrik Ibsen, but the production of Die Weber, a dramatization of the Silesian weavers' revolt of 1844, brought him fame as the leading playwright of his generation. Hauptmann did not only want to give realistic details, but he paid a great deal of attention to historical accuracy, and studied various dialects. His weavers are "flat-chested, coughing creatures of the looms, whose knees are bent with much sitting." The women's clothes are ragged, but some of the young girls are not without charm � they have "delicate figures, large protruding melancholy eyes." Structurally the play, which was at first banned, was innovative � there is no single, individual hero in the cast of more than 70 characters. (Didn't exceed the 80 character limit of first generation mainframe computers.)
xxx/ellauri091.html on line 294: Die versunkene Glocke (1897), a symbolic story of a master bell founder and his struggle as an artist, has been one of Hauptmann's most popular plays. After this Hauptmann wrote the tragedies Fuhrmann Henschel (1899), Michael Kramer (1900), and Rose Bernd (1903). These works also reflected the personal turmoil Hauptmann was then in he had fallen for a fourteen-year-old girl, a promising violinist Margarete Marschalk. She was the opposite of his wife, interested in his work, and in such outdoor sports as hiking, ice-skating, andf skiing. After Hauptmann wife found out about her rival, she moved with the children to Dresden. Hauptmann had a son, Benvenuto, with Margarete, and in 1904, after a long period of agonising thought, Hauptmann divorced Marie and married Margarete. However, a year later he met a sixteen-year-old actress, Ida Orloff, who became a new object of his obsession. Hauptmann described her in his letters as a moth flirting with flames, as a bewitching Siren, as a mermaid, and as a cruel spider.
xxx/ellauri091.html on line 296: Gerhart Hauptmann was born in Ober-Salzbrunn (now Szczawno Zdrój, Poland), a fashionable resort in Silesia. His father was Robert Hauptmann, a hotel owner, and mother Marie (Straehler) Hauptmann. After failing at the gymnasium in Breslau, Gerhart was sent to his uncle's estate. There he became aware of Pietism and learned to know the peasants with whom he worked. Already as a child Hauptmann had started to draw, and he entered the art academy in Breslau, intending to become a sculptor. At the age of twenty he moved to Jena, where he studied history at the university.
xxx/ellauri091.html on line 298: From 1883 to 1884 Hauptmann studied art in Rome and wrote a romantic poem based on the myth of Prometheus. Ill health forced him to return to Germany. In 1885 he married Marie Thienemann; they had four children. Marie Thienemann was a beautiful, rich heiress, whom he had met in 1881, and who supported him through the four years of their engagement. Hauptmann settled with Marie in Berlin. She admired her husband, but did not much understand literature and was devastated when Gerhart's attention strayed. However, her wealth gave him the freedom to start his career as a writer.
xxx/ellauri091.html on line 300: In 1885 Hauptmann set up a home with his wife in the little lakeside village of Erkner. Abandoning his early romantic ideals, he became convinced that life should be depicted as it is. From the intellectual currents of his day he adopted a belief in scientific causality and materialism. His early stories 'Fasching' (1887) and 'Bahnwärter Thiel' (1888) were tales of simple people, although there is also a level which transcends the boundaries of realism.
xxx/ellauri091.html on line 302: Throughout the Nazi regime, Hauptmann remained in Germany, which Goebbels used as a propaganda tool, claiming that he had made his peace with the Nazis. The Third Reich refused to allow him to receive the Schiller Prize, for which he was almost continuously recommended. A complete seventeen- volume edition of his works came out in 1942. Hauptmann died on June 6 1946 of pneumonia, at his home in Agnetendorf. His last work, the unfinished Der neue Christophorus, was again a story of suffering humanity.
xxx/ellauri091.html on line 308: In scramble competition resources are limited, which may lead to group member starvation. Contest competition is often the result of aggressive social domains, including hierarchies or social chains. Conversely, scramble competition is what occurs by accident when competitors naturally want the same resources. These two forms of competition can be interwoven into one another. Some researchers have noted parallels between intraspecific behaviors of competition and cooperation. These two processes can be evolutionarily adopted and they can also be accidental, which makes sense given the aggressive competition and collaborative cooperation aspects of social behavior in humans and animals. To date, few studies have looked at the interplay between contest and scramble competition, despite the fact that they do not occur in isolation. There appears to be little understanding of the interface between contest competition and scramble competition in insects. Much research still needs to be conducted concerning the overlap of contest and scramble competition systems. Contests can arise within a scramble competition system and conversely, scramble competition "may play a role in a system characterized by interference".
xxx/ellauri091.html on line 310: Population can be greatly affected by scramble competition (and contest competition). Intraspecific competition normally leads to a decline of organisms. For example, the more time that an individual spends seeking food and reproduction opportunities, the less energy that organism naturally has to defend oneself against predators, resulting in a "zero-sum game". Competition is a density dependent effect, and scramble competition is no exception. Scramble competition usually involves interactions among individuals of the same species, which makes competition balanced and often leads to a decline of population growth rate as the amount of resources depletes. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
xxx/ellauri091.html on line 312: Some researchers have noted that in certain species, such as the termite ape, males are most successful at mating when they are able to practice scramble competition polygyny where they do not defend their territory but rather mate and move on, thus providing the highest likelihood of species survival and reproductive prowess.
xxx/ellauri091.html on line 327: In politics, left refers to people and groups that have liberal views. That generally means they support progressive reforms, especially those seeking greater social and economic equality. The far left is often used for what is considered more extreme, revolutionary views, such as communism and socialism. Collectively, people and groups, as well as the positions they hold, are referred to as the Left or the left wing. What does right mean?
xxx/ellauri091.html on line 330: The far right is often used for more extreme, nationalistic viewpoints, including fascism and some oppressive ideologies. People and groups, as well as their positions, are collectively referred to as the Right or the right wing.
xxx/ellauri091.html on line 332: The origin of the political left and right in politics do actually have to with the physical directions, left and right. Time for a history lesson.
xxx/ellauri091.html on line 334: Relative to the viewpoint of the speaker (chair) of this assembly, to the right were seated nobility and more high-ranking religious leaders. To the left were seated commoners and less powerful clergy. The right-hand side (called le côté droit in French) became associated with more reactionary views (more pro-aristocracy) and the left-hand side (le côté gauche) with more radical views (more pro-middle class). Conservatives wanted to conserve their right of way, and the radicals wanted to eradiate their privilege (and install their own instead). Left and right, as political adjectives, are recorded in English in the 1790s.
xxx/ellauri091.html on line 340: The New Yorker is published by Condé Nasty Inc. and is a subsidiary of Advance Publications. S.I. Newhouse acquired The New Yorker in 1985 for “$200 a share for the magazine’s common stock, an investment of about $142 million.” The Newhouse family owns Advance Publications and currently, the third and fourth generations of the Newhouse family is involved in the management. For details about the Newhouse family click here. The New Yorker, Vogue, Vanity Fair, Gentlemen’s Quarterly (GQ), Architectural Digest (AD), Condé Nast Traveler, and Wired are all published by Conde Nasty.
xxx/ellauri091.html on line 342: In review, The New Yorker uses strong emotionally loaded headlines such as “Don’t Underestimate Elizabeth Warren and Her Populist Message” and “Is Fraud Part of the Trump Organization’s Business Model?” The New Yorker also publishes satirical articles from satirist Andy Borowitz through his Borowitz Report, such as “Trump Offers to Station Pence at Border with Binoculars in Lieu of Wall.” The Borowitz Report always favors the left and mocks the right. Further, The New Yorker provides original in-depth journalistic reporting such as this: Four Women Accuse New York’s Attorney General of Physical Abuse. The result of this investigation led to the Attorney General resigning just hours after the New Yorker published the story. In general, both wording and story selection tends to mostly favor the left.
xxx/ellauri091.html on line 348: A 2014 Pew Research Survey found that 77% of the New Yorker’s audience is consistently or mostly liberal, 16% Mixed and 6% consistently or mostly conservative. This indicates that the New Yorker is strongly preferred by a more liberal audience.
xxx/ellauri091.html on line 363: Left: Income equality; higher tax rates on the wealthy; government spending on social programs and infrastructure; stronger regulations on business. Minimum wages and some redistribution of wealth.
xxx/ellauri091.html on line 369: Right: Supports homeschooling and private schools. Generally not opposed to public education, but critical of what is taught.
xxx/ellauri091.html on line 374: Right: Considers the economic impact of environmental regulation. Believe the free market will find its own solution to environmental problems, including climate change. Some deny climate change is human-influenced.
xxx/ellauri091.html on line 379: Right: Generally opposed to gay marriage; opposed to certain anti-discrimination laws because they believe such laws conflict with certain religious beliefs and restrict freedom of religion.
xxx/ellauri091.html on line 384: Right: Strong supporters of the Second Amendment (the right to bear arms), believing it’s a deterrent against authoritarian rule and the right to protect oneself. Generally, does not support banning any type of weaponry.
xxx/ellauri091.html on line 387: Left: Most support universal healthcare; strong support of government involvement in healthcare, including Medicare and Medicaid. Generally, support the Affordable Care Act. Many believe healthcare is a human right.
xxx/ellauri091.html on line 392: Left: Generally, support a moratorium on deporting or offering a pathway to citizenship to certain undocumented immigrants. e.g. those with no criminal record, who has lived in the U.S. for 5+ years. Less restrictive legal immigration.
xxx/ellauri091.html on line 411: Left: Based on community and social responsibility. Gay couples to get equal rights like everyone else (e.g. marriage); abortion should be legal; support embryonic stem cell research. Support restrictions and regulations around the right to bear arms. Supports taxpayer funding of Planned Parenthood.
xxx/ellauri091.html on line 413: Right: Based on individual rights and justice. Opposed to gay marriage, abortion, and embryonic stem cell research. Support the right to bear arms, death penalty, and personal responsibility as an individual. Opposed to taxpayer funding of Planned Parenthood.
xxx/ellauri091.html on line 418: Right: Tend to favor a “flat tax” (same tax rate regardless of income). Generally opposed to raising taxes to fund the government.
xxx/ellauri091.html on line 422: Left: Against voter ID laws citing an undue burden on lower-income groups causing them to be disenfranchised, and that there is virtually no evidence of voter fraud actually occurring.
xxx/ellauri091.html on line 428: Right: Favors business owners and corporations with the expectation higher profits will result in higher wages through a free-market. Generally opposed to a minimum wage. Lower corporate taxes.
xxx/ellauri091.html on line 443:
xxx/ellauri091.html on line 447: Toini - hon heter Ylva Perera enligt underskriften, men kan man lita på sånt numera på denna postn-modernistiska tid? Oförlitliga berättare med mera. - Toini gillar inte klovneriet som Lyra den här gången fått till. Det finns en filosofisk essä i mitten av romanen, och essän är känslostarkare en själva romanen, som känns rätt känslolös och oengagerad, med ointressanta hjältinnor som faktist inte hade behövts alls.
xxx/ellauri091.html on line 449: Orsaken är att Lyra är (eller var) en fiosofie doktorand, liksom Heidi Liehu, som också skrev poesi på sin tid. Nu kommer ingen ihåg henne mera, lika lite som hennes mor, Rakel. En annan orsak är att Lyra är lesbian. Hon tycker inte om att hon ska blöda månatligen, det kommer hon ingen vart med, då hon är lesbian. Det är bara så många blöta dagar bort från BDSM, som är hennes hobby nuförtiden. BDSM med droger.
xxx/ellauri091.html on line 451: BDSM är en grupp erotiska tekniker. I äldre svensk terminologi betecknas det som sadomasochism. I huvudsakligen kretsar det kring användandet av makt och smärta i sexuellt syfte. Kring BDSM har utformats en särskild subkultur. Det äldre ordet sadomasochism har i flera andra språk behållit sin grundbetydelse, men i modern svensk terminologi brukar ordet oftast betecknas som en del av BDSM, nämligen att använda smärta i sexuellt syfte.
xxx/ellauri091.html on line 459: Heidi Liehun kertomaa: Aivotutkimusten mukaan luovan kirjailijan aivokäyrät ovat samanlaisia kuin ihmisellä silloin, kun hän saa orgasmin. Perhosten valtakunnassa (1998) Heidi kritisoi postmodernin tieteenfilosofian aivorelativismia. Eiku arvo.
xxx/ellauri091.html on line 474: we find that the most prominent explanations include factors related to the quality of institutions, such as reliable and extensive welfare benefits, low corruption, and well-functioning democracy and state institutions. Furthermore, Nordic citizens experience a high sense of autonomy and freedom, as well as high levels of social trust towards each other, which play an important role in determining life satisfaction. On the other hand, we show that a few popular explanations for Nordic happiness such as the small population and homogeneity of the Nordic countries, and a few counterarguments against Nordic happiness such as the cold weather and the suicide rates, actually don't seem to have much to do with Nordic happiness.
xxx/ellauri091.html on line 483: adventure.
Europe — the land of high culture, high fashion, delicious food and centuries-spanning history. What’s not to love?
Well, we asked ourselves this question, and considering how many countries are in Europe, we decided there are plenty of things not to
xxx/ellauri091.html on line 485: love. It’s a tough pill to swallow, but a good deal of Europe’s 44 official countries (as recognized by the United Nations) have no
xxx/ellauri091.html on line 486: business being among the Philadelphias, Oklahomas and Salt Lake Cities of the continent.
Armed with the attitude that, in fact, not all of Europe is so superior to the U.S., we set out to decide which countries
xxx/ellauri091.html on line 493:
Here’s our ranking of all 44 countries in Europe, from worst to first.
xxx/ellauri091.html on line 506: Easily the worst of the former Soviet republics.
xxx/ellauri091.html on line 509: of New York City’s Central Park. And like the park, it manages to have a ton of ungodly-rich people living here, with 32 percent of the population made up of millionaires. Essentially inaccessible to anyone who’s not fabulously loaded.
xxx/ellauri091.html on line 514:
We actually wonder why anyone would want to visit this place, let alone live there. The food is drab, and the of-raindays-in-uk/">weather is worse. They serve beer at room temp. The museums are free, but they stole the art from cultures with far superior artists. Oh, and a certain current political situation has the country in a state of complete and utter disarray.
If you thought San Marino was a small Southern California city with luxe real estate where it’s always sunny, you were spot on. But there’s another San Marino, too: this European country landlocked by Italy that’s half the size of San Francisco.
Slovenia is one of Europe’s greenest countries and that’s about it. There’s nothing particularly noteworthy about this warm Yugoslav republic except that it’s near cooler countries.
xxx/ellauri091.html on line 561:
The problem is how incredibly difficult it is to get around, thanks to a dearth of major highways and poor road conditions.
If we were comparing European countries to jobs, the land of chocolate and snowsports would be the CPA. It’s xenophobic, well-educated and wealthy, just kind of boring. And the cleanliness and tidiness the country is known for can also make it feel a little sterile. Where are the roaches?
Norway is fairly middling when it comes to Europe. The food is sometimes questionable (they eat sheep heads and cure fish with lye) and most of the year it’s freezing and dark.
This country is like the cool goth kid of Europe. It’s proudly defiant, with a completely different language and alphabet than all those other Slavic nations. (What the fuck?) They had a proudly defiant ruler (Ceausescu) but he is dead.
Many will scoff at this ranking, saying Serbia is some vast tundra of middle Russia, right? For its abysmal nationalist politics and icy relations with neighbors, we rank Serbia even higher than Sibiria. It feels like home.
Kudos to Lithuania for telling the Soviets to shove it back in 1990 and starting the breakup of that union. It’s also believed that Lithuanian culture survived the Iron Curtain thanks to secret home schools and alternative history texts, which makes its people sound really awesome. Isn't this just what we do? We are super-jealous of its surprisingly good basketball team.
xxx/ellauri091.html on line 612: George Louis Costanza is a character in the American television sitcom Seinfeld, played by Jason Alexander. He has variously been described as a "short, stocky, slow-witted, bald man", "weak, spineless, man of temptations", and "Lord of the Idiots".
xxx/ellauri091.html on line 615:
Estonia like other Baltic states is more worthy of Western tourism dollars than any Francophile or Anglophile country. It's really cheap. Also, it is very pro-American and almost as bad in treating covid as we are.
xxx/ellauri091.html on line 624:
Let’s all just take some breaths and think about this. France has everything and always will, which is terribly frustrating. And they know this and so they deserve to be put in their place whenever possible. When asked to choose the most arrogant people in Europe, French people chose themselves. We are very offended.
Sure, the food is perfection, the art scene is out of control and there’s enough history to fill several volumes of textbooks. But can’t the French be more humble about it!? And why didn't they join the mobbing of Iraq? We'll never forgive that.
"Game of Thrones” filmed a lot of scenes along its Dalmatian coast. But considering the travesty that was the final season, that fact holds less appeal than it once did.
There are many things that make Germany great, from its boots of beer to its Nazis, Lederhosen und Wagner-Musik.
xxx/ellauri091.html on line 650: We’re big fans of Germany mostly because of its language and the many awesome singular (or plural) words that describe something more complex. Everyone knows schadenfreude and wanderlust, but how about wurmgesicht und endlösung? The German language is the best language, basically.
Italy is good for exorcisms. Half a million exorcisms take place there annually, drinkable water flows freely from taps in town squares and locals drink an unseemly amount of undiluted caffeine every day. They just don't put as much water in it as we do.
xxx/ellauri091.html on line 663: locals know how to lick up to Americans. They actually offered to extradite Assange, and have privatized their healthcare and school system. Their corona strategy is even worse than ours.
xxx/ellauri091.html on line 668:
You must be doing something right when your country is known for its wooden shoes, mild cheeses, legal cannabis and insanely large flower industry. Bikes rule over cars. Dutch people are tall, racist and generally boring. The cities are organized and clean, but not over clean like Switzerland. The standard of living is as high for the whites and life as hard for the other shades as the tourists in Amsterdam’s red-light district.
xxx/ellauri091.html on line 673: Poland is the fifth best country in Europe. Why? Not because there are zillions of immigrant Poles in the US!
xxx/ellauri091.html on line 674:
First of all, God must be Polish. Interesting food, good and bad. Mostly bad. A plus: it's much more affordable to travel there than, say, all of Western Europe.
Where would Western Civilization be without Greece? The sentinel of the Mediterranean gave us the democrats, the Olympics, sunny days, the Greek Salad, and what did they get in return from us? big fat Hollywood bosses.
Portugal is smaller, cheaper and more accessible package. You’ll never find none of the smug locals either.
xxx/ellauri091.html on line 688: And none of its neighbors are remotely close. Well, the spaniards, but they could build a wall as we did with Mexico.
xxx/ellauri091.html on line 694:
When it comes to the essentials in life, no one does it better than the Danes. They might not have the museums of France, the cuisine of Italy, the beaches of Spain and Portugal, or the wine of Croatia, but the overall quality of life in this Scandinavian country is of-life-denmark-ranked-1st">tops in the world.
xxx/ellauri091.html on line 695: Incredible and affordable health care, housing and transit, jobs are plentiful, education is accessible, pollution and crime barely exist, and people spend very little time feeling sad and depressed about the future, unlike the rest of the world. Who cares about climate? It can only get better here as it gets warmer.
xxx/ellauri091.html on line 753: Ennemmin naiivi ja väärässä kuin kyyninen ja oikeassa. I prefer to be naive and wrong instead of cynical and right.
xxx/ellauri091.html on line 772: Emily Greene Balch (January 8, 1867 – January 9, 1961) was an American economist, sociologist and pacifist. Balch combined an academic career at Wellesley College with a long-standing interest in social issues such as poverty, child labor, and immigration, as well as settlement work to uplift poor immigrants and reduce juvenile delinquency. Mother Thing. She became a central leader of the Women's International League for Peace and Freedom (WILPF) based in Switzerland, for which she won the Nobel Peace Prize in 1946. In a letter to the president of Wellesley, she wrote we should follow "the ways of Jesus." Her spiritual thoughts were that American economy was "far from being in harmony with the principles of Jesus which we profess." Wellesley College terminated her contract in 1919.
xxx/ellauri091.html on line 774: Balch converted from Unitarianism and became a Quaker in 1921. She stated, "Religion seems to me one of the most interesting things in life, one of the most puzzling, richest and thrilling fields of human thought and speculation... religious experience and thought need also a light a day and sunshine and a companionable sharing with others of which it seems to me there is generally too little... The Quaker worship at its best seems to me give opportunities for this sort of sharing without profanation."
xxx/ellauri091.html on line 776: The Nobel Peace Prize 1946 was divided equally between Emily Greene Balch "for her lifelong work for the cause of peace" and John Raleigh Mott "for his contribution to the creation of a peace-promoting religious brotherhood across national boundaries."
xxx/ellauri091.html on line 778: As a young student she was first attracted to the study of literature, but she was soon to take an interest in the work to which she was to devote all her energies in the period preceding the First World War: the improvement of conditions of life through social reform. The necessity of such work was first brought home to her when she became acquainted with the poverty and squalor of the slums in America’s big cities. She collaborated in the founding of a social center in Boston and undertook other practical work as well, becoming a member of the American Federation of Labor and helping to establish the Women’s Trade Union League of America.
xxx/ellauri091.html on line 780: All this was in the early 1890’s at a time when Europe was becoming increasingly conscious of the untold social problems bequeathed by the Industrial Revolution. But the dawn of enlightenment had not yet broken over America.
xxx/ellauri091.html on line 782: Practical work alone, however, did not exhaust the aspirations that gripped Emily Balch. She felt the need both to acquire knowledge and to pass it on to others if she was to achieve more. And so she continued her studies, first in Paris under Levasseur1, the historian of the French working class, and later in Berlin where she studied that branch of economics which has been called a «professor-chair socialism»2. Here she also came in contact with the European labor movement and attended the Socialist Trade Union Congress in 1896.
xxx/ellauri091.html on line 784: A typical example is her work concerning immigrants. She was the first professor in America to give students a course of lectures on problems relating to immigrants. Best known, undoubtedly, is her work on the Slav immigrants in the United States, a work which is said to be a landmark in the scientific analysis of immigration problems3. This work provides a perfect illustration of her approach: before putting pen to paper she visited most of the Slav centers in the United States and also did research for a year in those regions of Austria-Hungary from which many of the immigrants came. Not content to rely on verbal or written sources, she felt she had to see things for herself, to meet these people, and to study their conditions at first hand.
xxx/ellauri091.html on line 786: And then came the First World War, putting an end to her university career, for she was dismissed from her post in 1918 because of her pacifist activities. But the war also brought a fresh challenge, giving her life a new goal. Like so many others, she saw the war as a futile interruption to the construction of a better world.
xxx/ellauri091.html on line 788: To use her own words: «My reaction was above all a feeling that this was a tragic break in the work which to me appeared to be the real task of our time: to construct a more satisfying economic order.» But the impact upon her must have been more powerful than she herself cared to admit, for from the outbreak of the war she devoted all her strength to the work for peace. Or, as Professor Simkhovitch of Columbia4 says: «I have never met anyone who has, as she has done, for decade after decade given every minute of her life to the work for peace between nations.»
xxx/ellauri091.html on line 790: Emily Balch probably did not realize – and few did at that time – that 1914 was, more than 1939, the great turning point of our era. It marked the end of an epoch, and subsequent events have, in many ways, robbed people of their faith in the individual and in justice, which have been the heritage and the source of strength for the best in this world. Men have grown harder since then, more skeptical, and the doctrine that might is right has found its way increasingly into both internal and external policies, even after the end of this last war.
xxx/ellauri091.html on line 792: Following the conference at The Hague, two delegations, one of them headed by Emily Balch, visited neutral and belligerent countries alike to submit their resolutions to the statesmen. A polite reception was accorded to them everywhere. This is not surprising, for the statesman is as a rule polite, perhaps especially so when dealing with women, but his true thoughts inevitably remain concealed behind his inscrutable smile. The women failed to make any headway with their proposals; and this was only to be expected with things as they were.
xxx/ellauri091.html on line 794: With the coming of peace, the Women’s League arranged its second conference at Zurich in 1919 while the Allies were discussing the peace treaty in Paris. The conference thus had the opportunity of studying a draft of the peace treaty. Time does not permit me to review the resolutions which were passed as a result of this study. What I can and will say is that it would have been judicious to have heeded the women’s counsel.
xxx/ellauri091.html on line 796: That few did so is sad, though hardly astonishing in view of the political climate of the time. Besides, the proposals had been put forward by women, and it is all too seldom that our male society lends a willing ear to the advice of women, no matter how well-founded it may be. It would not be a bad thing if men would occasionally remove their bland smiles and listen.
xxx/ellauri091.html on line 798: Emily Balch has now reached old age but she remains active to the last, and, as she herself said when being congratulated on her seventy-fifth birthday: «I think I shall live for quite a while yet, for, as my grandfather said, an old woman is as tough as an old owl.» May her words prove to be no less than the truth, for the world cannot boast of many persons of her mettle.
xxx/ellauri091.html on line 800: *Mr. Jahn delivered this speech in the auditorium of the Nobel Institute in the early afternoon of December 10, 1946. At its conclusion, Mr. Jahn read a message of acceptance from Miss Balch, whose health prevented her from attending the ceremonies, and presented the prize to Mr. Huston of the U.S. Embassy who accepted in her name. This translation is based on the Norwegian text in Les Prix Nobel en 1946, which contains, also, a French translation.
xxx/ellauri091.html on line 802: 16 Finnish law professors endorsed her prize.
xxx/ellauri091.html on line 804: Nominator: 16 Finnish Professors of Law/ Members of the Finnish parliament
xxx/ellauri091.html on line 809: John Raleigh Mott (May 25, 1865 - January 31, 1955) was born in Livingston Manor, New York, Sullivan County, New York and his family moved to Postville, Iowa in September of the same year. He attended Upper Iowa University, where he studied history and was an award-winning student debater. He transferred to Cornell University, where he received his bachelor's degree in 1888. He was influenced by Arthur Tappan Pierson one of the forces behind the Student Volunteer Movement for Foreign Missions, which was founded in 1886. Mott married Leila Ada White (1866-1952) in 1891 and had two sons and two daughters.
xxx/ellauri091.html on line 815: John Raleigh Mott (May 25, 1865 – January 31, 1955) was an evangelist and long-serving leader of the Young Men's Christian Association (YMCA) and the World Student Christian Federation (WSCF). He received the Nobel Peace Prize in 1946 for his work in establishing and strengthening international Protestant Christian student organizations that worked to promote peace. He shared the prize with Emily Balch.
xxx/ellauri091.html on line 817: Presentation by Herman Smitt Ingebretsen*, Member of the Nobel Committee
xxx/ellauri091.html on line 819: John Raleigh Mott is an American like Emily Greene Balch, with whom he shares this year’s Nobel Peace Prize. He was born in Sullivan County in the state of New York on May 25, 1865. It was assumed that he would follow in the footsteps of his father, a timber merchant engaged in transporting timber on the tributaries of the Delaware River. But he was an avid reader, and the town’s Methodist minister persuaded his parents to allow him to continue his studies. For a long time the boy did not know what he wanted to be. His father hoped that he would return to the timber trade, while he himself vacillated between the church, law, and politics. But during his years of study he was stirred by the Gospel of Christ to mankind, and when the Y.M.C.A. asked him to become a traveling secretary among the students of American and Canadian universities he interpreted the offer as a call from the Lord. He answered the call. It did not take him back to the Delaware River. It sent him out into the wide world and it has brought him here today.
xxx/ellauri091.html on line 821: Mott and a colleague were offered free passage on the Titanic in 1912 by a White Star Line official who was interested in their work, but they declined and took the more humble liner the SS Lapland. According to a biography by C. Howard Hopkins, upon hearing of the news in New York City, the two men looked at each other and remarked that, "The Good Lord must have more work for us to do."
xxx/ellauri091.html on line 823: He has never been a politician, he has never taken an active part in organized peace work. But he has always been a living force, a tireless fighter in the service of Christ, opening young minds to the light which he thinks can lead the world to peace and bring men together in understanding and goodwill. His work has always been chiefly among youth, for in them lies the key to the future. They are the leaders of tomorrow.
xxx/ellauri091.html on line 825: And the old John Mott is still to be found in the midst of the young, a tireless servant of his Master. His long life has brought him profound disappointments. But they have never broken his spirit nor cooled his ardor.He believes that good will triumph in the end, that all the trials and struggles, all the disappointments and defeats, must bring the fulfillment of the Christian promise that all men shall become one. Like the story of Adam run backwards, the last woman stuck back to where she was taken from.
xxx/ellauri091.html on line 827: The World’s Student Christian Federation was founded in 1895 under his leadership at a meeting held in Vadstena Castle1. Following this happy event, Mott departed on his first missionary journey. He wanted to organize student associations all over the world. On this journey he visited twenty-four countries, founded seventy new associations, created national associations of Christian students in India, Ceylon, New Zealand, Australia, China, and Japan, and selected corresponding members of the world federation in Egypt, Hawaii, and in many European countries.
xxx/ellauri091.html on line 831: Someone has calculated that he has covered more than two million miles on his travels; that is equal to seventy times the circumference of the earth! Almost as far as Kip and Peewee, and that without Oscar on his back!
xxx/ellauri091.html on line 833: He was never an American bringing an evangelical message to Poland, to South America, or to the East, in an American style. He was an apostle of a simple Christianity, presented in a form which made it living and real to the people to whom it was addressed. God is our Father, he said. But if God is our Father, then we are all brothers (or sisters? 😃 ) , and no frontiers or racial divisions can separate us from each other. Hmm... the first brethren were Cain and and Abel...)
xxx/ellauri091.html on line 837: His simple preaching was a source of strength and inspiration to those whom he addressed or with whom he talked; his powerful tinselfish and his noble character won him friends and followers and opened the way for brotherhood between nations under the banner of Christ – always the central theme of his preaching.
xxx/ellauri091.html on line 839: From Wikipedia, the free encyclopedia: The Grammicolepididae are a small family of deep-sea fishes, called tinselfishes due to their silvery color. They are related to the dories, and have similar deeply compressed bodies. The largest species, the thorny tinselfish, Grammicolepis brachiusculus, grows up to 64 cm (25 in) long.
xxx/ellauri091.html on line 841: He organized a series of world conferences of Christian students, the best known being the Tokyo Conference of 1907, which marked the movement’s breakthrough in the Far East. Wilho was poised for his voyage to China just then.
xxx/ellauri091.html on line 843: The work of the organization, its program, and the resolutions which it sent out into the world bore the imprint of his forceful personality.
xxx/ellauri091.html on line 845: We Christian students, states one such resolution, believe in the fundamental equality of all races and nations, and we consider it a part of our Christian duty to give expression to this principle in our relations with people. We also believe it to be our absolute duty to use all our efforts to combat everything which can lead to war and to combat war itself as a means of resolving international disputes.
xxx/ellauri091.html on line 847: In his own country, the United States, he has performed great work on behalf of the Negroes. To fight prejudices which exist in one’s own society makes a bigger demand perhaps on a man’s personality and strength of character than any other endeavor.
xxx/ellauri091.html on line 849: The three great world organizations which have flourished under his leadership for a generation – the Student Federation, the Young Men’s Christian Association, and the International Missionary Council – have in his hands been instruments for creating that spirit of Christian tolerance and love which can give peace to the world.
xxx/ellauri091.html on line 851: Mott is honored with a feast day on the liturgical calendar of the Episcopal Church (USA) on October 3. Why it is Helmi's birthday! All the windows are to the west! 😃
xxx/ellauri091.html on line 853: The high school of the Postville Community School District in Postville, Iowa is named after him
xxx/ellauri103.html on line 85: Salattu tieto eli esoteria on ympäröinyt Leena Krohnia jo lapsuudessa. Kröhmien porukka on aina olleet jotain hihhuleita tai muuten vaan hulluja. Hän kävi sisarensa kanssa ruusuristiläisyys-liikkeen sunnuntaikoulua ja imi samalla runsaasti vaikutteita of">teosofiasta. Sekä ruusuristiläisyys että teosofia ovat uskonnollis-filosofisia liikkeitä, joihin on ripoteltu osasia muun muassa mystiikasta, esoteriasta (eli salatusta tiedosta, muistatte) ja idän uskontojen salaperäisistä piirteistä.
xxx/ellauri103.html on line 87: – Meillä oli kotona lastenkirja, jossa oli teosofisia satuja. Sen kantta koristi elämänpyörän kuva, joka kiehtoi minua kovasti. Sellaiset käsitteet kuten jälleensyntyminen, karma ja astraalitasot tulivat minulle tutuiksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, Krohn muistelee.
xxx/ellauri103.html on line 88: Vaikka Krohn ahmi kouluikäisenä alan kirjailijoiden kuten Helena Petrovna Blavatskyn teoksia, hänestä ei koskaan tullut täysveristä teosofia.
xxx/ellauri103.html on line 89: – Teosofia on kylläkin herättänyt minussa oleellisia kysymyksiä olemassaolosta, tietoisuudesta, elämästä ja kuolemasta, mutta oppirakennelmana se ei ole ollut minulle tärkeä tai riittävä. Vasta kyborgit ja cancel-kulttuuri on mulle ollut riittoisaa. – Minusta on hyvä, että muutkin ihmiset oivaltavat sen, kuinka vähän mä ylimalkaan tiedän, Leena Krohn summaa.
xxx/ellauri103.html on line 105: Krohn kirjoittaa myös, että “filosofisesti se näkemys, että ihmisen sukupuoli on mielessä eikä lihassa ja materiassa, edustaa äärimmäistä idealismia.” Kyllä se on siellä jalkojen välissä missä ennenkin, oli ainakin kun mä viimexi kazoin.
xxx/ellauri103.html on line 107: Viime aikoina on keskusteltu kiihkein äänenpainoin siitä, kuka saa esittää ja ketä. Äskettäin Simpsonit-sarjassa vuosikymmeniä työskennellyt ääninäyttelijä Harry Shearer siirtyi sivuun (siirtyi toiseen palveluun) tohtori Hibbertin roolista, koska tämä on musta. Piirrossarjassa valkoihoinen ei voi enää toimia värillisen hahmon äänenä. Kirjassaan Krohn kysyy, kuuluuko nykyvaatimuksiin se, että esimerkiksi pedofiilia esittävän näyttelijän pitää olla itsekin pedofiili. Monet neekerithän on esimerkixi pedofiilejä, esim. se takavuosien kiltti setähahmo sitcomista (Bill Cosby). Aika samannäköinen kuin Bing Crosby, mutta ruskeampi.
xxx/ellauri103.html on line 122: – Se, että pitäydytään puhumasta joistakin asioista ja valitaan hiljaisuus, on jo uhka sinänsä. Minua esimerkiksi ihmetyttää, että vaikka ilmastonmuutoksen ja muiden tätä planeettaa vaivaavien ongelmien perimmäinen syy on liiallinen väestönkasvu, tämä asia yleensä vaietaan kuoliaaksi, Krohn toteaa. No niin, Leena on myös äskettäin toiseen palveluun eli hiljaisten tiimiin siirtyneen munatotin ystävän linjoilla, siis sen professorinpoika koulupudokkaan ekofasistin (Pentti Linkola).
xxx/ellauri103.html on line 127: Viime lokakuussa islamisti leikkasi pään irti ranskalaisopettaja Samuel Patylta, joka oli käyttänyt perustuslakiin kirjattua sananvapauttaan ja näyttänyt oppitunnilla pilakuvia profeetta Muhammedista. Hizi kyllä kai Muhammedin pään saa kulttuurillisesti omia, onhan sekin ominut meiltä Moosexen (tai no siis jutkuilta, mutta niiltähän me on kaikki omittu). Mixei sitten saisi omia opettajan pään.
xxx/ellauri103.html on line 138: Helsingissä on lähiö, joka loistaa koronakartalla yksinäisenä punaisena täplänä, ja se on ihasteltu Roihuvuori – mitä siellä oikein tapahtuu? No siellä on aivan helvatisti pedofiilejä transuneekereitä ja poliittisia islamisteja.
xxx/ellauri103.html on line 151: Drivel was born Margaret Ann Shriver on May 18, 1957, in Gastonia, North Carolina, to a deeply religious family. Her father, Donald, is a Presbyterian minister, who became an academic and president of the Union Theological Seminary in New York; her mother, Peggy, was a homemaker who shook her moneymaker. She also has an older brother, Gregory, and a younger brother, Tim. At age 15, she changed her name from Margaret Ann to Lionel because she did not like the name she had been given, and as a tomboy (well, wannabe transsexual) felt a conventionally male name more appropriate.
xxx/ellauri103.html on line 154: Drivel had written eight novels and published seven (one novel could not find a publisher) before writing We Need to Talk About Kevin, which she called her "make or break" novel due to the years of "professional disappointment" and "virtual obscurity" preceding it.
xxx/ellauri103.html on line 156: In an interview with the IRA Bomb magazine, Drivel listed her novels' subject matter up to the publication of We Need to Talk About Kevin as "anthropology of the Northern Irish Trouble, first love, rock-and-roll drumming and immigration, , demography and epidemiology, inheritance, tennis and spousal competition, terrorism and cults of personality". Rather than writing traditionally sympathetic characters, Drivel prefers to create characters like herself, who are "hard to love."
xxx/ellauri103.html on line 158: We Need to Talk About Kevin was awarded the 2005 Agent Orange Prize. The novel is a study of maternal ambivalence, and the role it might have played in the title character's decision to murder only nine people at his high school. Gharbi got a significantly higher body count, but then his mother was more supportive. It provoked much controversy and achieved success through word of mouth. She said this about We Need To Talk About Kevin becoming a success:
xxx/ellauri103.html on line 160: I'm often asked did something happen around the time I wrote Kevin. Did I have some revelation or transsexual operation? The truth is that Kevin is of a piece with my other work. There's nothing special about Kevin. The other books are good too, go and buy them! It just tripped over an issue that was just ripe for exploration and by some miracle found its audience. School killings having come into vogue helped of course.
xxx/ellauri103.html on line 162: Drivel has written drivel for The Wall Street Journal, the Financial Times, The New York Times, The Economist and many other suspect economically liberal publications. In July 2005, Shriver began writing a column for The Guardian, in which she shared her low opinion on maternal wards within Western society, the pettiness of British tax authorities, and the importance of libraries (she plans to hide whatever assets remain at her death in the Belfast Library).
xxx/ellauri103.html on line 168: In 2016 Shriver gave a controversial speech about cultural appropriation. Shriver had previously been criticized for her depiction of Latino and African-American characters in her book The Mandibles, which was described by one critic as racist and by another as politically misguided. In her Brisbane speech, Shriver contested these criticisms, saying writers ought to be entitled to write from any perspective, race, gender or background that they choose, even racist and politically misguided, in fact particularly so, because they sell best. The full text of her speech was published in the British newspaper The Guardian.
xxx/ellauri103.html on line 170: In June 2018, she criticised an effort by the publisher Penguin Random House to diversify the authors that it published and better represent the population, saying that it prioritised diversity over quality and that a manuscript "written by a gay transgender Caribbean who dropped out of school at seven" would be published "whether or not said manuscript is an incoherent, tedious, meandering and insensible pile of mixed-paper recycling". Penguin Random House marketer and author Candice Carty-Williams criticised the statements. As a result of her comments Shriver was dropped from judging a competition for the magazine Mslexia.
xxx/ellauri103.html on line 176: This is the full transcript of the keynote speech, Fiction and Identity Politics, Lionel Drrivel gave at the Brisbane Writers Festival on 8 September 2016. Her latest book The Mandibles, is published by Harper Collins.
xxx/ellauri103.html on line 182: My thrust is that the socialist ideologies recently come into vogue challenge my right to write fiction at all. Meanwhile, the kind of fiction we are “allowed” to write is in danger of becoming so hedged, so circumscribed, so tippy-toe, that we’d indeed be better off not writing the anodyne drivel to begin with. At least I am, because drivel is all I do.
xxx/ellauri103.html on line 184: Let’s start with a tempest-in-a-teacup at Bowdoin College in Brunswick, Maine. Earlier this year, two students, both members of student government, threw a tequila-themed birthday party for a friend. The hosts provided attendees with miniature sombreros, which—the horror— numerous partygoers wore.
xxx/ellauri103.html on line 185: When photos of the party circulated on social media, campus-wide outrage ensued. Administrators sent multiple emails to the “culprits” threatening an investigation into an “act of ethnic stereotyping.” Partygoers were placed on “social probation,” while the two hosts were ejected from their dorm and later impeached. Bowdoin’s student newspaper decried the attendees’ lack of “basic empathy.” I wonder what that meant. Must look up the word in the dictionary someday.
xxx/ellauri103.html on line 187: The student government issued a “statement of solidarity” with “all the students who were injured and affected by the incident,” and demanded that administrators “create a safe space for those students who have been or feel specifically targeted.” The tequila party, the statement specified, was just the sort of occasion that “creates an environment where students of colour, particularly Latino, and especially Mexican, feel unsafe.” In sum, the party-favour hats constituted – wait for it – “cultural appropriation.”
xxx/ellauri103.html on line 188: Curiously, across my country (which? Is the turd talking about America? Most likely.) Mexican restaurants, often owned and run by Mexicans, are festooned with sombreros – if perhaps not for long. At the UK’s University of East Anglia, the student union has banned a Mexican restaurant from giving out sombreros, deemed once more an act of “cultural appropriation” that was also racist.
xxx/ellauri103.html on line 190: Now, I am a little at a loss to explain what’s so insulting about a sombrero – a practical piece of headgear for a hot climate that keeps out the sun with a wide brim. And what's so insulting about shackles - a practical way to keep a cotton worker focused on his work. My parents went to Mexico when I was small, and brought a sombrero back from their travels, the better for my brothers and I to unashamedly appropriate the souvenir to play dress-up. For my part, as a German-American on both sides, I’m more than happy for anyone who doesn’t share my genetic pedigree to don a Tyrolean hat, pull on some leiderhosen, pour themselves a weisbier, and belt out the Hoffbrauhaus Song. (Leiderhosen? weisbier? Damn what ignoramus. But she is American, remember. Donald Trump is an expatriate German too. Hitler was an expatriate Austrian. Bet he had a Tirolean hat, a green one like aunt Inkeri.)
xxx/ellauri103.html on line 192: The ultimate endpoint of keeping out mitts off experience that doesn’t belong to us is that there is no fiction left. Harry Potter would not exist, because we are all muddleheads. Or what was it, muggles?
xxx/ellauri103.html on line 193: But what does this have to do with writing fiction? The moral of the sombrero scandals is clear: you’re not supposed to try on other people’s hats. Yet that’s what we’re paid to do, isn’t it? Step into other people’s shoes, and try on their hats. Try their underwear for size. Make fun of them when they don't say Calvin Klein, or have skidmarks on them.
xxx/ellauri103.html on line 194: In the latest ethos, which has spun well beyond college campuses in short order, any tradition, any experience, any costume, any way of doing and saying things, that is associated with a minority or disadvantaged group is ring-fenced: look-but-don’t-touch. Those who embrace a vast range of “identities” – ethnicities, nationalities, races, sexual and gender categories, classes of economic under-privilege and disability – are now encouraged to be possessive of their experience and to regard other peoples’ attempts to participate in their lives and traditions, either actively or imaginatively, or just for laughs, as a form of theft.
xxx/ellauri103.html on line 196: Yet were their authors honouring the new rules against helping yourself to what doesn’t belong to you, we would not have Malcolm Lowry’s Under the Volcano. We wouldn’t have most of Graham Greene’s novels, many of which are set in what for the author were foreign countries, and which therefore have Real Foreigners in them, who speak and act like foreigners, too. (Malcolm Lowry's book has been mentioned, it is pure drivel. Grandma Greene is another lousy driveler.)
xxx/ellauri103.html on line 198: In his masterwork English Passengers, Matthew Kneale would have restrained himself from including chapters written in an Aboriginal’s voice – though these are some of the richest, most compelling passages in that novel. If Dalton Trumbo had been scared off of describing being trapped in a body with no arms, legs, or face because he was not personally disabled – because he had not been through a World War I maiming himself and therefore had no right to “appropriate” the isolation of a paraplegic – we wouldn’t have the haunting 1938 classic, Johnny Got His Gun, unless he had written it with a pen in his arse. (Never heard of any of these masterpieces, but then I hadn't heard of Drivel or Kevin either until today.)
xxx/ellauri103.html on line 200: We wouldn’t have Maria McCann’s erotic masterpiece, As Meat Loves Salt – in which a straight woman writes about gay men in the English Civil War. Though the book is nonfiction, it’s worth noting that we also wouldn’t have 1961’s Black Like Me, for which John Howard Griffin committed the now unpardonable sin of “blackface.” Having his skin darkened – Michael Jackson in reverse – Griffin found out what it was like to live as a black man in the segregated American South. He’d be excoriated today, yet that book made a powerful social impact at the time.
xxx/ellauri103.html on line 202: The author of Who Owns Culture? Appropriation and Authenticity in American Law, Susan Scafidi, a law professor at Fordham University who for the record is white, defines cultural appropriation as “taking intellectual property, traditional knowledge, cultural expressions, or artifacts from someone else’s culture without permission. This can include unauthorised use of another culture’s dance, dress, music, language, folklore, cuisine, traditional medicine, religious symbols, etc.”
xxx/ellauri103.html on line 203: What strikes me about that definition is that “without permission” bit. However are we fiction writers to seek “permission” to use a character from another race or culture, or to employ the vernacular of a group to which we don’t belong? Do we set up a stand on the corner and approach passers-by with a clipboard, getting signatures that grant limited rights to employ an Indonesian character in Chapter Twelve, the way political volunteers get a candidate on the ballot? Anyway, do you really expect us Americans to seek permission from any of those lower races? Did we do so when we appropriated their land and property?
xxx/ellauri103.html on line 205: I am hopeful that the concept of “cultural appropriation” is a passing fad: rubbing people with different backgrounds against each other and exchanging our flaky ideas and shady practices against their money is self-evidently one of the most productive, fascinating aspects of modern urban life.
xxx/ellauri103.html on line 206: But this latest and little absurd no-no is part of a larger climate of super-sensitivity, giving rise to proliferating prohibitions supposedly in the interest of social justice that constrain fiction writers and prospectively makes our work impossible.
xxx/ellauri103.html on line 209: So far, the majority of these farcical cases of “appropriation” have concentrated on fashion, dance, and music: At the American Music Awards 2013, Katy Perry got it in the neck for dressing like a geisha. According to the Arab-American writer Randa Jarrar, for someone like me to practice belly dancing is “white appropriation of Eastern dance,” while according to the Daily Beast Iggy Azalea committed “cultural crimes” by imitating African rap and speaking in a “blaccent.” Some of my friends got even told off for painting themselves black with shoe polish and making fat red lips! Now what may be wrong with that, I just ask. Clean innocent fun! Why don't the coons just laugh along?
xxx/ellauri103.html on line 211: The felony of cultural sticky fingers even extends to exercise: at the University of Ottawa in Canada, a yoga teacher was shamed into suspending her class, “because yoga originally comes from India.” She offered to re-title the course, “Mindful Stretching.” And get this: the purism has also reached the world of food. Supported by no less than Lena Dunham, students at Oberlin College in Ohio have protested “culturally appropriated food” like sushi in their dining hall (lucky cusses— in my day, we never had sushi in our dining hall), whose inauthenticity is “insensitive” to the Japanese.
xxx/ellauri103.html on line 212: Seriously folks, we have people questioning whether it’s appropriate for white people to eat pad Thai. (Oh, I read that bit already, Sorry. Ok I was here:) Turnabout, then: I guess that means that as a native of North Carolina, I can ban the Thais from eating barbecue. (I bet they’d swap.) (What? Swap what? Barbecue is really icky gooey meaty stuff, only North Carolinans can like that.)
xxx/ellauri103.html on line 214: This same sensibility is coming to a bookstore near you. Because who is the appropriator par excellence, really? Who assumes other people’s voices, accents, patois, and distinctive idioms? Who literally puts words into the mouths of people different from themselves? Who dares to get inside the very heads of strangers, who has the chutzpah to project thoughts and feelings into the minds of others, who steals their very souls? Who is a professional kidnapper? Who swipes every sight, smell, sensation, or overheard conversation like a kid in a candy store, and sometimes take notes the better to purloin whole worlds? Who is the premier pickpocket of the arts? The fiction writer, that’s who. Yes, she is a real piece of shit more often than not. I know, I've been there.
xxx/ellauri103.html on line 216: Mine is a disrespectful vocation by its nature – prying, voyeuristic, kleptomaniacal, and presumptuous. And I love it! Those adjectives fit me to a T! When Truman Capote wrote from the perspective of condemned murderers from a lower economic class than his own, he had some gall. After that, he had some cash. And his economic class went way up. What did the murderers get for it? Undying fame.
xxx/ellauri103.html on line 218: As for the culture police’s obsession with “authenticity,” fiction is inherently inauthentic. It’s fake. It’s self-confessedly fake; that is the nature of the form, which is about people who don’t exist and events that didn’t happen. The name of the game is not whether your novel honours reality; it’s all about what you can get away with. Well mine is anyway, I don't know about you. I try to get away with anything that is not nailed or welded fast.
xxx/ellauri103.html on line 220: In his 2009 novel Little Bee, Chris Cleave, who as it happens is participating in this festival, dared to write from the point of view of a 14-year-old Nigerian girl, though he is male, white, and British. I’ll remain neutral on whether he “got away with it” in literary terms, because I haven’t read the book yet. But most likely it is drivel. I love it!
xxx/ellauri103.html on line 221: But in principle, I admire his courage – if only because he invited this kind of ethical forensics in a review out of San Francisco: “When a white male author writes as a young Nigerian girl, is it an act of empathy, or identity theft?” the reviewer asked. “When an author pretends to be someone he is not, he does it to tell a story outside of his own experiential range. But he has to in turn be careful that he is representing his characters, not using them for his plot.” Depends on who gets the money, I'd say. Chris Cleave hardly gave it all away to poor Nigerian gals.
xxx/ellauri103.html on line 223: Hold it. OK, he’s necessarily “representing” his characters, by portraying them on the page. But of course he’s using them for his plot! How could he not? They are his characters, to be manipulated at his whim, to fulfill whatever purpose he cares to put them to.
xxx/ellauri103.html on line 227: What stories are “implicitly ours to tell,” and what boundaries around our own lives are we mandated to remain within? I would argue that any story you can steal is yours to tell, and trying to push the boundaries of the author’s personal experience by usurping other people's is part of a fiction writer’s job. At least of drivelists like me.
xxx/ellauri103.html on line 229: I’m hoping that crime writers, for example, don’t all have personal experience of committing murder. Me, I’ve depicted a high school killing spree, and I hate to break it to you: I’ve never shot fatal arrows through seven kids, a teacher, and a cafeteria worker, either. We make things up, we chance our arms, sometimes we do a little research, but in the end it’s still about what we can get away with – what we can put over on our readers. And it is surprisingly easy, you wouldnt believe what the idiots are ready to swallow, especially if it agrees with their own prejudice.
xxx/ellauri103.html on line 231: Because the ultimate endpoint of keeping out mitts off experience that doesn’t belong to us is that there is no fiction. Someone like me only permits herself to write from the perspective of an ugly straight white female born in North Carolina, closing on sixty, able-bodied but with bad knees, skint for years but finally able to buy the odd new Dolce Cabbana. All that’s left is a memoir. Well, you are right, who would care to read that, in my case at least?
xxx/ellauri103.html on line 235: My most recent novel The Mandibles was taken to task by one reviewer for addressing an America that is “straight and white”. It happens that this is a multigenerational family saga – about a white family. I wasn’t instinctively inclined to insert a transvestite or bisexual, with issues that might distract from my central subject matter of apocalyptic economics. Yet the implication of this criticism is that we novelists need to plug in representatives of a variety of groups in our cast of characters, as if filling out the entering class of freshmen at a university with strict diversity requirements. Besides, America IS straight and white, at least the America I know about. I haven't had time to appropriate any Nigerian girls yet, nor Afro Americans even.
xxx/ellauri103.html on line 237: You do indeed see just this brand of tokenism in television. There was a point in the latter 1990s at which suddenly every sitcom and drama in sight had to have a gay or lesbian character or couple. That was good news as a voucher of the success of the gay rights movement, but it still grew a bit tiresome: look at us, our show is so hip, one of the characters is homosexual! It is SOOO tiresome, why can't we just watch the superbly funny middle class straight white Americans instead?
xxx/ellauri103.html on line 245: In The Mandibles, I have one secondary character, Luella, who’s black. She’s married to a more central character, Douglas, the Mandible family’s 97-year-old patriarch. I reasoned that Douglas, a liberal New Yorker, would credibly have left his wife for a beautiful, stately African American because arm candy of color would reflect well on him in his circle, and keep his progressive kids’ objections to a minimum. But in the end the joke is on Douglas, because Luella suffers from early onset dementia, while his ex-wife, staunchly of sound mind, ends up running a charity for dementia research. As the novel reaches its climax and the family is reduced to the street, they’re obliged to put the addled, disoriented Luella on a leash, to keep her from wandering off. LOL! What a laugh, ain't it? Get it, the guy thought he was getting arm candy, but instead he got a goat!
xxx/ellauri103.html on line 247: I confess that this climate of scrutiny has got under my skin.
xxx/ellauri103.html on line 248: Behold, the reviewer in the Washington Post, who groundlessly accused this book of being “racist” because it doesn’t toe a strict Democratic Party line in its political outlook, described the scene thus: “The Mandibles are white. Luella, the single African American in the family, arrives in Brooklyn incontinent and demented. She needs to be physically restrained. As their fortunes become ever more dire and the family assembles for a perilous trek through the streets of lawless New York, she’s held at the end of a leash. If The Mandibles is ever made into a film, my suggestion is that this image not be employed for the movie poster.” Your author, by implication, yearns to bring back slavery. Failing that, she does the best to poke fictive fun at a fictive member of the underprivileged race. Nobody laugh?
xxx/ellauri103.html on line 250: Thus in the world of identity politics, fiction writers better be careful. If we do choose to import representatives of protected groups, special rules apply. If a character happens to be black, they have to be treated with kid gloves, and never be placed in scenes that, taken out of context, might seem disrespectful. But that’s no way to write. We know that most criminals are black anyway, and many if not most blacks are criminal. Writing to hide that fact would be writing fiction, and we fiction writers have your responsibility toward the white audience. The burden is too great, the self-examination paralysing. The natural result of that kind of criticism in the Post is that next time I don’t use any black characters, lest they do or say anything that is short of perfectly admirable and lovely. (No ei munkaan olis pitänyt alottaa tätä albumia, jossa haukutaan törkimyxiä jotka sattuu olemaan naisia. Äkkiä se kääntyyy naisten haukkumisexi sillä tekosyyllä, että ne sattuu olemaan törkimyxiä. Ehkä se onkin sitä!)
xxx/ellauri103.html on line 252: In fact, I’m reminded of a letter I received in relation to my seventh novel from an Armenian-American who objected – why did I have to make the narrator of We Need to Talk About Kevin Armenian? He didn’t like my narrator, and felt that her ethnicity disparaged his community. I took pains to explain that I knew something about Armenian heritage, because my best friend in the States was Armenian, and I also thought there was something dark and aggrieved in the culture of the Armenian diaspora that was atmospherically germane to that book. Besides, I despaired, everyone in the US has an ethnic background of some sort, and she had to be something! Joe Biden has finally admitted that the Armenian genocide was a genocide and not just an unusually bad case of flu. I am not convinced of it yet.
xxx/ellauri103.html on line 254: Especially for writers from traditionally privileged demographics, the message seems to be that it’s a whole lot safer just to make all your characters from that same demographic, so you can be as hard on them as you care to be, and do with them what you like. Availing yourself of a diverse cast, you are not free; you have inadvertently invited a host of regulations upon your head, as if just having joined the EU. Use different races, ethnicities, and minority gender identities, and you are being watched.
xxx/ellauri103.html on line 255: I confess that this climate of scrutiny has got under my lucidly white skin. When I was first starting out as a novelist, I didn’t hesitate to write black characters, for example, or to avail myself of black dialects, for which, having grown up in the American South, I had a pretty good ear. I am now much more anxious about depicting characters of different races, and accents make me nervous. I try my best to talk average middle class American, but occasionally a few bits of North Carolina slip out. Sorry about that. Here's how I'd sound if I din't steal from anyone but the likes of me:
xxx/ellauri103.html on line 257:
I’m from a small rural community, and ev’rybody who lived in my neighborhood, if you want to call it that, were relatives. We called it “the circle,” and our house was there, my grandmother’s house was there, an aun’ an’ uncle who were childless lived there, and (uh) a couple of aunts an’ uncles who had children. There were five female cousins, an’ in the summertime we hung out together all day long from early until late. In my grandmother’s yard was a maple tree, and the five of us developed that into our apartment building. Each of us had a limb, and [small laugh] the less daring cousins took the lo’er limbs, and I and another cousin a year younger than I always went as far to the top as we could, an’ we– we were kinda derisive of those girls who stayed with the lower limbs. We had front doors an’ back doors. The front door was the — the limb — were the limbs on the front, that were nearest (um) the boxwood hedge. And the grass was all worn away in that area. An’ then the back doorwa–was on the back side of the tree, an’ you could only enter the front an’ exit from the rear. And that had to be done by swinging off a limb that was fairly high off the ground, and (um) my cousin Belinda and I had no problem with that, but the other girls — that was always somethin’ we had to coax them into doin’. But still, you entered the front, you left the rear. We (um) ate our lunches together. When it was lunchtime — an’ our mothers always cooked lunch in the summertime ’cause they didn’ want to be in the hot kitchen at night. So we would just take our (um) — go home, an’ we’d load our plates with all the vegetables an’ the cornbread, an’ get our glasses of milk or ice tea or whatever we were havin’, an’ we would head for somebody’s yard, where we would all sit down an’ eat together. It was just an institution: lunch in somebody’s yard. An’ if you wanted to go home for a second helping– sometimes that was quite a little walk, but it was worth it, because that was our thing, having lunch together, every day. (Um) We gathered at my grandmother’s on Sundays. All my aunts would get those chairs, form a circle. (Uh) One crocheted. (Uh) Most of them just sat an’ talked, an’ we girls hung out for the main part with the women. (Uh) The men would gather around the fish pond, which was in a side yard. It was (um) — it was kind of a rock (um) pond that my granddaddy had, had built. There was a ir’n pipe in the middle, an’ when he went fishin’, he would put his catch in there. Or he caught a mud turtle, he’d put it in there. An’ there it stayed until it was time to kill it an’ cook it, whatever it was. The pipe in the middle had water that sprayed up all the time. There was a locust tree near there, an’ that’s where we girls picked the leaves an’ the thorns to make the doll clothes out o’ the locust. It’s where we always ate the watermelon. We always had to save the rind, an’ we always had to leave some pink on that rind, because my grandmother made watermelon pickles out o’ that rind. I hated the things. I thought they were the worst things I ever put in my mouth. But ever’body else thought watermelon pickles were just a great delicacy. That was also around the time that ev’rybody grew gladiolias [sic] an’ I thought they were the ugliest flower I’d ever laid my eyes on, but ever’body had gladiolias. ‘Course now I’ve come to appreciate the gladiolia, but back then I had absolutely no appreciation for it. It was also where we made (uh) ice cream, (uh) on the front porch. We made ice cream on Sunday afternoons. I had an aunt who worked in the general mercantile business that my family owned, an’ she was only home on Sunday, so she baked all day: homemade rolls an’ cakes. And so, she made cakes an’ we made ice cream, an’ ever’body wan’ed to crank, of course. (Um) That was just a big treat, to get to crank that ice cream. It was jus’ our Sunday afternoon thing, an’ I, I think back on it. All the aunts would sit around an’ they’d talk, an’ they’d smoke. Even if you never saw those ladies smoke, any other time o’ the week. On Sunday afternoon when we all were gathered about in gran- in granny’s yard, they’d have a cigarette. Just a way of relaxing, I suppose. The maple tree’s now gone. In later years, it was thought the maple tree, our apartment building, was shading the house too much an’ causing mildew, so it was removed at some point. And I don’t, to this day, enjoy lookin’ (uh) into that part o’ the yard. …
xxx/ellauri103.html on line 260: In describing a second-generation Mexican American who’s married to one of my main characters in The Mandibles, I took care to write his dialogue in standard American English, to specify that he spoke without an accent, and to explain that he only dropped Spanish expressions tongue-in-cheek. I would certainly think twice – more than twice – about ever writing a whole novel, or even a goodly chunk of one, from the perspective of a character whose race is different from my own – because I may sell myself as an iconoclast, but I’m as anxious as the next person about attracting big money. But I think that’s a loss. I think that indicates a contraction of my fictional universe that is not good for the books, and not good for my purse.
xxx/ellauri103.html on line 262: Writing under the pseudonym Edward Schlosser on Vox, the author of the essay “I’m a Liberal Professor, and My Liberal Students Scare Me” describes higher education’s “current climate of fear” and its “heavily policed discourse of semantic sensitivity” – and I am concerned that this touchy ethos, in which offendedness is used as a weapon, has spread far beyond academia, in part thanks to social media.
xxx/ellauri103.html on line 264: Now I proceed to the topic "The left’s embrace of gotcha hypersensitivity inevitably invites backlash." Why, it’s largely in order to keep from losing my fictional mojo that I stay off Facebook and Twitter, which could surely install an instinctive self-censorship out of fear of attack. Ten years ago, I gave the opening address of this same festival, in which I maintained that fiction writers have a vested interest in protecting everyone’s right to offend others – because if hurting someone else’s feelings even inadvertently is sufficient justification for muzzling, there will always be someone out there who is miffed by what you say, and freedom of speech is dead. Why, freedom of speech is just about miffing! What's the use of the freedom if you are not allowed to miff! With the rise of identity politics, which privileges a subjective sense of injury as actionable basis for prosecution, that is a battle that in the decade since I last spoke in Brisbane we’ve been losing.
xxx/ellauri103.html on line 266: Worse: the left’s embrace of gotcha hypersensitivity inevitably invites backlash. Donald Trump appeals to people like me who have had it up to their eyeballs with being told what they can and cannot say. Pushing back against a mainstream culture of speak-no-evil suppression, they lash out in defiance, and then what they say is pretty appalling. I actually think President Trump is a real cool guy. Especially I love his hair, it most definitely is not black and curly like that other president's.
xxx/ellauri103.html on line 268: Regarding identity politics, what’s especially saddened me in my recent career is a trend toward rejecting the advocacy of anyone who does not belong to the group. In 2013, I published Big Brother, a novel that grew out of my loss of my own older brother, who in 2009 died from the complications of morbid obesity. I was moved to write the book not only from grief, but also sympathy of morbid obesity: in the years before his death, as my brother grew heavier, I saw how dreadfully other people treated him – how he would be seated off in a corner of a restaurant, how the staff would roll their eyes at each other after he’d ordered, though he hadn’t requested more food than anyone else. Just a little wafer, is all.
xxx/ellauri103.html on line 270: I was wildly impatient with the way we assess people’s characters these days in accordance with their weight, and tried to get on the page my dismay at how much energy people waste on this matter, sometimes anguishing for years over a few excess pounds. Both author and book were on the side of the angels, or so you would think.
xxx/ellauri103.html on line 272: But in my events to promote Big Brother, like trying to peddle it to my acquaintances, I started to notice a pattern. Most of the people buying the book in the signing queue were thin. Well the whole queue was pretty thin. Especially in the US, fat is now one of those issues where you either have to be one of us, or you’re the enemy. It's like Christianity: who is not for Jesus is against him. We don't know if he was fat, but most likely he was scrawny, he could not even carry his cross. I verified this when I had a long email correspondence with a “Healthy at Any Size” activist, who was incensed by the novel, which she hadn’t even read. Which she refused to read. No amount of explaining that the novel was on her side, that it was a book that was terribly pained by the way heavy people are treated and how unfairly they are judged, could overcome the scrawny author’s photo on the flap.
xxx/ellauri103.html on line 274: She and her colleagues in the fat rights movement did not want my advocacy. I could not weigh in on this material because I did not belong to the club. I found this an artistic, political, and even commercial disappointment – because in the US and the UK, if only skinny-minnies will buy your book, you’ve evaporated the pool of prospective obese consumers to a puddle.
xxx/ellauri103.html on line 276: I worry that the clamorous world of identity politics is also undermining the very causes its activists claim to back. As a fiction writer, yeah, I do sometimes make my narrator an Armenian. But that’s only by way of a start. Merely being Armenian is not to have a character as I understand the word. I need to add a whole host of racial prejudices to fatten him out. Luckily I didn't need to do that with my bro.
xxx/ellauri103.html on line 279: Membership of a larger group is not an identity. Being Asian is not an identity. Being gay is not an identity. Being deaf, blind, or wheelchair-bound is not an identity, nor is being economically deprived. Now what is an identity then? Silly, it is the number on your ID card! That's an identity! Everybody is unique, and I in particular am special! There are no classes except singletons! We are haecceitates every one of us. Us? There is no such thing as us, there is just me and me and me ... and me myself.
xxx/ellauri103.html on line 281: I reviewed a novel recently that I had regretfully to give a thumbs-down, though it was terribly well intended; its heart was in the right place. But in relating the Chinese immigrant experience in America, the author put forward characters that were mostly Chinese. That is, that’s sort of all they were: Chinese. Which isn’t enough. They ought to be specifically American Chinese immigrants, believers in the American Dream. That would have fattened them out.
xxx/ellauri103.html on line 283: I made this same point in relation to gender in Melbourne last week: both as writers and as people, we should be seeking to push beyond the constraining categories into which we have been arbitrarily dropped by birth. If we embrace narrow group-based identities too fiercely, we cling to the very cages in which others would seek to trap us. We pigeonhole ourselves. We limit our own notion of who we are, and in presenting ourselves as one of a membership, a representative of our type, an ambassador of an amalgam, we ask not to be seen. I have done my best to stretch my female identity, and after years of strenuous stretching it is in fact almost as long already as that of my drummer boy's.
xxx/ellauri103.html on line 285: The reading and writing of fiction is obviously driven in part by a desire to look inward, to be self-examining, reflective. But the form is also born of a desperation to break free of the claustrophobia of our own experience. For instance, after I have looked inward between my legs for a long time, I like to look at my drummer boy who is sort of sticking out.
xxx/ellauri103.html on line 288: The spirit of good fiction is one of exploration, generosity, curiosity, audacity, and compassion. Writing during the day and reading when I go to bed at night, I find it an enormous relief to escape the confines of my own head. Even if novels and short stories only do so by creating an illusion, fiction helps to fell the exasperating barriers between us, and for a short while allows us to behold the astonishing reality of other people. And it really is astonishing what the other people do, at least the way I see it.
xxx/ellauri103.html on line 290: The last thing we fiction writers need is restrictions on what belongs to us. In a recent interview, our colleague Chris Cleave conceded, “Do I as an Englishman have any right to write a story of a Nigerian woman? … I completely sympathise with the people who say I have no right to do this. My only excuse is that I do it well.”
xxx/ellauri103.html on line 292: Which brings us to my final point. (Believe me, I am slowly really getting to wind up!) You do not all do it equally well as I. So it’s more than possible that we write from the perspective of a one-legged lesbian from Afghanistan and fall flat on our arses. We don’t get the dialogue right, and for insertions of expressions in Pashto we depend on Google Translate. I know, I had to do it for my Irish boy.
xxx/ellauri103.html on line 294: Halfway through the novel, suddenly my protagonist has lost the right leg instead of the left one. My idea of lesbian sex is drawn from wooden internet porn. Efforts to persuasively enter the lives of others very different from us may fail: that’s a given. But maybe rather than having our heads taken off, we should get a few bucks for trying. After all, most fiction sucks. Most writing sucks. Mine does anyway. Most things that people make of any sort suck. But that doesn’t mean we shouldn’t make anything. Or that we should not suck. I do, however badly, and my drummer boy loves it.
xxx/ellauri103.html on line 297: We fiction writers have to preserve the right to wear many hats – including sombreros. I like sombreros, they make me look tall. I also like to wear cowboy boots with high heels. Unfortunately, no amount of quoting famous novelists won't make me sound smart. My ass is by far the smartest part of me.
xxx/ellauri103.html on line 299:
As Lionel Shriver made light of identity, I had no choice but to walk out on her
xxx/ellauri103.html on line 305: Lionel Shriver’s real targets were cultural appropriation, identity politics and political correctness. It was a monologue about the right to exploit the stories of “others”, simply because it is useful for one’s story.
xxx/ellauri103.html on line 307: I have never walked out of a speech. Or I hadn’t, until last night’s opening keynote for the Brisbane writers festival, delivered by the American author Lionel Shriver, best known for her novel, We need to talk about Kevin.
xxx/ellauri103.html on line 310: “Mama, I can’t sit here,” I said, the corners of my mouth dragging downwards. “I cannot legitimise this …”
xxx/ellauri103.html on line 311: My mother’s eyes bore into me, urging me to remain calm, to follow social convention. I shook my head, as if to shake off my lingering doubts.
xxx/ellauri103.html on line 312: As I stood up, my heart began to race. I could feel the eyes of the hundreds of audience members on my back: questioning, querying, judging.
xxx/ellauri103.html on line 315: The faces around me blurred. As my heels thudded against they grey plastic of the flooring, harmonising with the beat of the adrenaline pumping through my veins, my mind was blank save for one question.
xxx/ellauri103.html on line 323: There is a fascinating philosophical argument here. Instead, however, that core question was used as a straw man. Shriver’s real targets were cultural appropriation, identity politics and political correctness. It was a monologue about the right to exploit the stories of “others”, simply because it is useful for one’s story.
xxx/ellauri103.html on line 325: Shriver began by making light of a recent incident in the US, where students faced prosecution for what was argued by some as “casual racial and ethnic stereotyping and cultural insensitivity” at a Mexican-themed party.
xxx/ellauri103.html on line 326: “Can you believe,” Shriver asked at the beginning of her speech, “that these students were so sensitive about the wearing of sombreros?”
xxx/ellauri103.html on line 329: On and on it went. Rather than focus on the ultimate question around how we can know an experience we have not had, the argument became a tirade. It became about the fact that a white man should be able to write the experience of a young Nigerian woman and if he sells millions and does a “decent” job — in the eyes of a white woman — he should not be questioned or pilloried in any way. It became about mocking those who ask people to seek permission to use their stories. It became a celebration of the unfettered exploitation of the experiences of others, under the guise of fiction. (For more, Yen-Rong, a volunteer at the festival, wrote a summary on her personal blog about it.)
xxx/ellauri103.html on line 332: As the chuckles of the audience swelled around me, reinforcing and legitimising the words coming from behind the lectern, I breathed in deeply, trying to make sense of what I was hearing. The stench of privilege hung heavy in the air, and I was reminded of my “place” in the world.
xxx/ellauri103.html on line 335: It’s not always OK if a white guy writes the story of a Nigerian woman because the actual Nigerian woman can’t get published or reviewed to begin with. It’s not always OK if a straight white woman writes the story of a queer Indigenous man, because when was the last time you heard a queer Indigenous man tell his own story? How is it that said straight white woman will profit from an experience that is not hers, and those with the actual experience never be provided the opportunity? It’s not always OK for a person with the privilege of education and wealth to write the story of a young Indigenous man, filtering the experience of the latter through their own skewed and biased lens, telling a story that likely reinforces an existing narrative which only serves to entrench a disadvantage they need never experience.
xxx/ellauri103.html on line 338: So access – or lack thereof – is one piece.
xxx/ellauri103.html on line 339: But there is a bigger and broader issue, one that, for me, is more emotive. Cultural appropriation is a “thing”, because of our histories. The history of colonisation, where everything was taken from a people, the world over. Land, wealth, dignity … and now identity is to be taken as well?
xxx/ellauri103.html on line 341: In making light of the need to hold onto any vestige of identity, Shriver completely disregards not only history, but current reality. The reality is that those from marginalised groups, even today, do not get the luxury of defining their own place in a norm that is profoundly white, straight and, often, patriarchal. And in demanding that the right to identity should be given up, Shriver epitomised the kind of attitude that led to the normalisation of imperialist, colonial rule: “I want this, and therefore I shall take it.”
xxx/ellauri103.html on line 343: The attitude drips of racial supremacy, and the implication is clear: “I don’t care what you deem is important or sacred. I want to do with it what I will. Your experience is simply a tool for me to use, because you are less human than me. You are less than human…”
xxx/ellauri103.html on line 346: My own mother, as we walked away from the tent, suggested that perhaps I was being too sensitive. Perhaps … or perhaps that is the result of decades of being told to be quiet, and accept our place. So our conversation then turned to intent. What was Shriver’s intent when she chose to discuss her distaste for the concept of cultural appropriation? Was it to build bridges, to further our intellect, to broaden horizons of what is possible?
xxx/ellauri103.html on line 347: Her tone, I fear, betrayed otherwise. Humility is not Shriver’s cloak of choice.
xxx/ellauri103.html on line 349: The kind of disrespect for others infused in Lionel Shriver’s keynote is the same force that sees people vote for Pauline Hanson. It’s the reason our First Peoples are still fighting for recognition, and it’s the reason we continue to stomach offshore immigration prisons. It’s the kind of attitude that lays the foundation for prejudice, for hate, for genocide.
xxx/ellauri103.html on line 351: The fact Shriver was given such a prominent platform from which to spew such vitriol shows that we as a society still value this type of rhetoric enough to deem it worthy of a keynote address. The opening of a city’s writers festival could have been graced by any of the brilliant writers and thinkers who challenge us to be more. To be uncomfortable. To progress.
xxx/ellauri103.html on line 355: Asking to be respected – is that asking for too much? Apparently, in the world of fiction, it is.
xxx/ellauri103.html on line 431: JK Rowling took another tossing on Twitter on Sunday as she tweeted that “many health professionals are concerned that young people struggling with their mental health are being shunted towards hormones and surgery when this may not be in their best interests.”
xxx/ellauri103.html on line 433: The comment was one of a string as she defended herself after being called out for “liking” a tweet that compared hormone prescriptions to anti-depressants, which were over-prescribed to teenagers in the past with sometimes harmful results. It’s the second social media tussle the Harry Potter scribe has faced in two months after angering the LGBTQ community and supporters in June over transphobic remarks.
xxx/ellauri103.html on line 435: Two big Harry Potter fan sites, unhappy over author J.K. Rowling’s views on transgender people, said today they will no longer provide links to her personal website, use photos of her, or write about her outside of her role in creating the fantasy world they love.
xxx/ellauri103.html on line 436: Rowling had barfed harmful and disproven beliefs about what it means to be a transgender person.” Her views on “marginalised people are out of step with the Harry Potter community, and more in line with the Voldemort community.
xxx/ellauri103.html on line 440: The abandonment by the fan sites follows that by the stars of the Harry Potter films, including Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Alexander Lloyd Grint, and Eddie Redmayne. Also, four authors quit Rowling’s literary agency after the company declined to issue a public statement supporting transgender rights. Fortunately and Death eaters have staunchly rallied to Rowling´s side. Dementoreita oli sillä ateistipirullakin joka kirjoitti His Dark Materials, annas olla, juu Philip Pullman. Siitä lisää fanzulle omistetussa albumissa 269.
xxx/ellauri103.html on line 443: “Who had money on JK Rowling pivoting to supporting those who call people who take mental health medication “lazy?” wrote one critic Sunday. I had. But as luck would have it, she has more of it. In fact, she is full of it.
xxx/ellauri103.html on line 457: Aeropostale is one of the largest American retailers of casual apparel and accessories.
xxx/ellauri103.html on line 465: The Walt Disney Company, also known as Disney, the American multinational mass media, and entertainment conglomerate also makes lots of clothing and toys.
xxx/ellauri103.html on line 469: Forever 21 is a fast-fashion retailer headquartered in Los Angeles. Many consumers already boycott Forever 21 because of their use of sweatshops.
xxx/ellauri103.html on line 491: Victoria Secret is an American designer, manufacturer, and marketer of women's lingerie, womenswear, and beauty products.
xxx/ellauri103.html on line 497: "Child labor and forced labor have no place in a developed and civilized society." Fuck of course they do! And an all-important one! However else could us monkeys in the West afford to buy new dirt cheap fashion rags every time we round the shops? What would civilized society be without trendy fashion clothes? Are we some kind of apes that use the same fur year in year out? No way Jose!
xxx/ellauri103.html on line 507: Doonesbury sarjakuvaa ei muista kukaan, varsinkaan sen jälkeen kun Gary Trudeau (ihan aiheesta) 2015 kritisoi Charlie Hebdon piirtäjiä "for punching downward..., attacking a powerless, disenfranchised minority with crude, vulgar drawings closer to graffiti than cartoons", and thereby wandering "into the realm of hate speech" with cartoons of Muhammad. Muiden pöyristyneiden öykkärien joukossa joku paska David Frum "criticized what he called Trudeau's moral theory that holds "the privilege-bearer responsible". Eihän se nyt käy, privilege on privilege, Mariallakin oli sellainen, eikä sitä siltäkään otettu pois. Rääppä humanistiystävineen piti rinnassa "Je suis Charlie" läppyjä. Charlie Chaplin lie ollut kyseessä.
xxx/ellauri103.html on line 522: Kathryn Lee Gifford (née Epstein; born August 16, 1953) is an American television presenter, singer, songwriter, occasional actress and author. She is best known for her 15-year run (1985–2000) on the talk show Live! with Regis and Kathie Lee, which she co-hosted with Regis Philbin. She is also known for her 11-year run with Hoda Kotb, on the fourth hour of NBC's Today show (2008–2019). She has received 11 Daytime Emmy nominations and won her first Daytime Emmy in 2010 as part of the Today team. Gifford's first television role had been as Tom Kennedy's singer/sidekick on the syndicated version of Name That Tune only in the 1977–1978 season. She also occasionally appeared on the first three hours of Today and was a contributing NBC News correspondent.
xxx/ellauri103.html on line 524: Kathie Lee married Paul Johnson, a composer/arranger/producer/publisher of Christian music, in 1976. After their divorce in 1982, she married sportscaster and former NFL player Frank Gifford in 1986. He died in 2015. Kathie Lee has released studio albums and written books. Kathie Lee has sold clothes made in offshore sweatshops whose living and working conditions were simply inhumane.
xxx/ellauri103.html on line 526: Gifford was born Kathryn Lee Epstein in Paris, France, to American parents, Joan (born Cuttell; January 20, 1930 – September 12, 2017), a singer, and Aaron Epstein (March 19, 1924 – November 19, 2002), a musician and former US Navy Chief Petty Officer. Aaron Epstein was stationed with his family in France at the time of Gifford's birth. Gifford grew up in Bowie, Maryland, and attended Bowie High School.
xxx/ellauri103.html on line 528: Gifford's paternal grandfather was a Russian Jew from Saint Petersburg and her paternal grandmother had Native American ancestry. Her mother, a relative of writer Rudyard Kipling, was of French Canadian, German and English descent.
xxx/ellauri103.html on line 531: Gifford left Today in order to pursue a movie career both as an actress, and as a director and producer. She did a number of voice overs most notably as a spiny anteater in the 1998 TV series Hercules and in Higglytown Heroes as the Mail Carrier Hero in 2004. In 2018 she filmed a Hallmark Christmas movie for Hallmark Movies & Mysteries called A Godwink Christmas. Gifford intends to make movies about the experiences of losing a loved one and being a widow, as she now has first-hand experience of the role.
xxx/ellauri103.html on line 533: Frank and Kathie Lee Gifford raised the money to build and continued to financially support two shelters in New York City for babies born with HIV, or a congenital crack cocaine addiction. These shelters were named in honor of her children, Cody (HIV) and Cassidy (crack cocaine).
xxx/ellauri103.html on line 535: Kathie Lee was 23 years younger than Frank. They had two children together, Cody Newton Gifford (born March 22, 1990) and Cassidy Erin Gifford (born August 2, 1993). They also shared a birthday: August 16. Frank died on August 9, 2015, from natural causes at their Greenwich, Connecticut, home at the age of 84. In 2017, she released "He Got a Chain Reaction", a very personal song Kathie Lee co-wrote (with songwriter Brett James) and dedicated to her husband. All proceeds from the song went to the international evangelical Christian humanitarian aid charity Samaritan's Purse. Frank's fat inheritance went into Kathie Lee's purse.
xxx/ellauri103.html on line 537: In 1996 the National Labor Committee, a human rights group, reported that sweatshop labor was being used to make clothes for the Kathie Lee line, sold at Wal-Mart. The group reported that a worker in Honduras smuggled a piece of clothing out of the factory, which had a Kathie Lee label on it. One of the workers, Wendy Diaz, came to the United States to testify about the conditions under which she worked. She commented, "I wish I could talk to Kathie Lee. If she's good, she will help us." Gifford addressed Kernaghan's allegations on the air during Live! with Regis and Kathie Lee, explaining that she was not personally involved with hands-on project management in factories, and had never made a piece of clothing in her life.
xxx/ellauri103.html on line 552: After the University of Oregon, Knight went through Stanford´s MBA program, during which he wrote a paper theorizing that the production of running shoes should move from its current center in Germany to Japan, where labor was cheaper.
xxx/ellauri103.html on line 554: Since then, the company has only continued to grow, helped on in part by a series of clever ad campaigns, most famously the 1988 "Just Do It" ad campaign (apparently inspired by the last words of American murderer Gary Gilmore before the firing squad, "Let´s do it.")
xxx/ellauri103.html on line 556: The public outcry today over the company´s labor conditions is a shadow of what it once was.
xxx/ellauri103.html on line 558: Nike offers subscription-based models to attract customers. Kids 2 through 10 to have varying access across a selection of roughly 100 shoes for a monthly fee.
xxx/ellauri103.html on line 577: Key quote: “Excited to participate in the first #TalksForFuture tomorrow, a plan hatched by @GretaThunberg and other young climate strikers who are unable to engage in their usual Friday demonstrations,” Naomi Klein tweeted on Thursday in support of the initiative.
xxx/ellauri103.html on line 579: Tangent: Thunberg told her millions of social media followers on Thursday she had been self-isolating for the past two weeks after returning home from a three-week trip in Central Europe. She said she reported symptoms associated with coronavirus, such as a fever and a cough. While she could not get tested for COVID-19 since Sweden is limiting tests to those in need of emergency medical treatment, she said it was “extremely likely” that she’s had it, given the combined symptoms and circumstances.
xxx/ellauri103.html on line 588: McLibel-oikeudenkäynnistä jää pikkuhousulta kertomatta että 5v myöhemmin, the European Court of Human Rights (ECHR) ruled in Steel & Morris v United Kingdom the pair had been denied a fair trial, in breach of Article 6 of the European Convention on Human Rights (right to a fair trial) and their conduct should have been protected by Article 10 of the Convention, which protects the right to freedom of expression. The court awarded a judgement of £57,000 against the UK government. Brittihallitus hävisi ihmisoikeusistuimessa koska sen paska herjauslaki ei korvannut oikeusapua syytetyille. Verdammte Inselaffen!
xxx/ellauri103.html on line 642: Tämän osti nahkoineen karvoineen vielä yxi Naimia huomattavasti ärrsyttävävämpi jenkkiämmyrkäinen, Jaakko Hintikan kotkan näköinenkin haahka nimeltä Debora L Spar. Barnardin tyttökoulun rehtori (Lionel Drivel oli sen oppilas) ja Harvardin liikekirjeopiston professori, selkeästi Naimista vielä koilliseen GAL-TAN asteikolla. Se kirjoitti myös kirjan (nimeltä Wonder Women) jossa sanotaan, että feministien olisi jo aika nostaa kaasujalkaa, kerta tasa-arvo miesten kanssa on jo saavutettu (siis mä oon saavuttanut sen ja mennyt joholle, mulla on löpsy vanha mies joka pitää huolta ruuista ja lapsista ja antaa mun kiitää kissanristiäisissä ihan vapaasti), joten voitaisiin nyt olla taas vähän vähemmän feministejä ja enempi feminiinisiä, siis tälläsiä herttasempia, naisellisempia ja pehmoisempia, ei tarvizisi angstata ja ahdistella niin hirveästi noita miehiä.
xxx/ellauri103.html on line 668: Mutta meidän tulee olla kiitollisia siitä etteivät ne sentään ole marxilaisia eikä ekofasisteja. Ne ei vastusta globalisaatiota eikä kulutusta sinänsä. Mikä helpotus. Ne eivät vastusta uusliberalismia edestä, vaan ympäröivät sen joka suunnalta kuin lapset Jeesuxen. Antakaa lasten tulla tyköni, totisesti, sillä taivaan valtakunta on lasten kaltainen. Vitun hippi. Näkemiin Naimi! Naimi on tehnyt tehtävänsä, Naimi saa mennä. Se on naimisissa kapitalismin kanssa vaikka salaa.
xxx/ellauri104.html on line 36: Johnny Nash was responsible for multiple equations and mathematical breakthroughs that influenced everything from economics to geometry. Like Nash equilibrium in game theory, one of the worst ideas an ape ever stumbled on. In addition to being a genius intellectual and genius mathematician he also suffered from schizophrenia his entire adult life. Not to put too find a point to it, he was mad as a march hare.
xxx/ellauri104.html on line 45:
ICD-10 Classification of crazies
xxx/ellauri104.html on line 55: F40-F48 Neurotic, stress-related and somatoform disorders (Obsessed, phobics)
xxx/ellauri104.html on line 59: F60-F69 Disorders of adult personality and behaviour (Psychopaths)
xxx/ellauri104.html on line 63: F80-F89 Disorders of psychological development (Autists)
xxx/ellauri104.html on line 73: Amerikkalaiset luokittelevat omia hullujaan Diagnostic (and statistical) Manual of Mental Disorders -käsikirjalla.
xxx/ellauri104.html on line 75: The first edition of the DSM was published in 1952, listing 102 broad categories of disorders. Each of these included a short list of symptoms, along with some information about suspected causes.
xxx/ellauri104.html on line 79: Published in 2013, the DSM-5 makes many changes, some of them controversial, some not. There are 20 chapters containing categories of related disorders.
xxx/ellauri104.html on line 80: The complete listing of DSM-5 chapters is:
xxx/ellauri104.html on line 123: One of the controversies is that the DSM-5 reclassified Asperger's syndrome (AS) under autism spectrum disorder. Aspergers protested, as removing it is a "threat to their identity, social status, and access to supports." Asperger was like "odd but extremely clever", while "autist" brings to mind Dustin Hoffman.
xxx/ellauri104.html on line 128:
Symptoms of Borderline Personality Disorder
xxx/ellauri104.html on line 130: The hallmark BPD is a pervasive pattern instability in relationships, self-image, and moods. To be diagnosed with borderline personality disorder, you must have at least five of the following symptoms:
xxx/ellauri104.html on line 134: A distorted and insecure concept of yourself that affects everything in your life, from relationships to goals to moods and opinions.
xxx/ellauri104.html on line 136: An irrational fear of being abandoned that causes powerful emotions and going to extremes to make sure you aren't abandoned.
xxx/ellauri104.html on line 138: A pattern of turbulent and unstable relationships with friends and family.
xxx/ellauri104.html on line 144: Paranoid thoughts or dissociative feelings, as if you are not a part of your own life or you're out of your body, that can emerge under stress.
xxx/ellauri104.html on line 156: Narcissistic personality disorder (NPD), a cluster B personality disorder, is considered to be one of the least identified personality disorders (Pies, 2011). On the other hand, a good number of patients with narcissistic traits present at the psychiatrist's office with other types of issues such as anxiety or depression. A common finding in clinical practice, NPD frequently coexists with other psychiatric disorders. NPD is a relatively recent diagnostic category. Its origins stem from a great effort between psychoanalysts and psychoanalytic psychotherapists to recognize a cluster of predominantly difficult patients who could not be classified as psychotic, not typically neurotic and overall not responsive to conventional psychotherapeutic treatment options (Gildersleeve, 2012).
xxx/ellauri104.html on line 206: There is a undeniable link between bad mental health and genius in a lot of geniuses. Albert Einstein was famously a strange individual who struggled to find his arse with both hands at night. Looking at Einstein it becomes clear that something is off with him. He dressed in such a strange way and always appeared disheveled. That is a sure sign of being crazy.
xxx/ellauri104.html on line 208: There is a long list of genius level individuals who become the top 1% of professionals in their field but also suffer from an inability to socialize, communicate, or suffer from mental health issues. One wonders if the flaws in the brain that cause something like schizophrenia also cause one to be a genius intellect. Take Piki for instance.
xxx/ellauri104.html on line 230: Profile photo for Angel Wills (a red ball)
xxx/ellauri104.html on line 234: It was not that they were unnormal. It was that they were possessed by a higher being that caused them to have such genius levels of intelligence. This possession made them less sociable because they are aware of the darkening hearts of mankind. Those who know the truth, keep it to themselves. Those who do not know the truth, live in ignorance that is bliss.
xxx/ellauri104.html on line 236: Profile photo for Rob Ford (guy in shorts and Superman t-shirt)
xxx/ellauri104.html on line 243: Profile photo for Angel Wills (a red ball)
xxx/ellauri104.html on line 249: Your medical society knows such "symptoms" of a schizophrenia but knows no causes and thus only gives a label to it. Do your research and you will realise that nobody knows the causes of schizophrenia except that the effect of having this label is to have different levels of neurotransmitters in the brain and the symptoms are too varied and unrelated to each other to be even considered related to the same label! Is this even logical?
xxx/ellauri104.html on line 251: In fact, the "symptoms" are not at all related to the causes of having a different level of neurotransmitter. You might as well call anyone who has the so-called symptoms of schizophrenia the unknown medical problem rather than grouping them into one label, just for the sake of it!
xxx/ellauri104.html on line 253: Funny thing is, nobody knows why neurotransmitters are of a different level for people with "schizophrenia" and blame it on this label. Those with such illnesses were not always measured for levels of neurotransmitters, they were only assumed to have such levels of neurotransmitters by the psychiatrist who has no real medical background like that of a surgeon. To worsen it, Earthling's medical science has yet to be able to measure these levels accurately and safely! Isn't this shocking?
xxx/ellauri104.html on line 255: The truth is this: Neurotransmitters are always regulated for optimal performance due to a process called Homeostasis. This is the body's naturally intelligent way of regulating itself by creating a optimal condition using whatever resources is available to the body to make it as healthy as possible. Therefore there is no such thing as too much or too little of neurotransmitters, unless you have a state of malnourishment.
xxx/ellauri104.html on line 257: When the body is in a certain state, be it in sleep, at rest, after a meal, after an emotional state etc, Neurotransmitter levels differ all the time. Measuring them at various states is the right way to do such scientific quantification. But even then, your body is responding to a stimuli and even then, your body is given a set of nutrients to work with to produce the optimal level of Homeostasis of the neurotransmitters. Therefore, understanding Homeostasis and how it works will lead you to understand that the levels of neurotransmitters is not a factor of schizophrenia at all.
xxx/ellauri104.html on line 259: In other words, the levels of neurotransmitters in a person with and without schizophrenia or other types of psychiatric issues are… Same!
xxx/ellauri104.html on line 261: This is easily proven if you can conduct human trials the correct way. This requires a deep understanding of how the body works first… including how neurotransmitters work in an overall POV, which includes knowledge of the brain, the body, the nervous system, the neurons and finally why Homeostasis is always correct. The way your education system works limits your view because you only study within your specialization. You need to become a overall learner across various disciplines to find Truths. Because the Creator is someone who knows literally EVERYTHING!
xxx/ellauri104.html on line 266: POV Percentage of Volume (finance)
xxx/ellauri104.html on line 268: POV Port of Vancouver (Vancouver, WA)
xxx/ellauri104.html on line 270: POV Parliament of Victoria (Australia)
xxx/ellauri104.html on line 271: PoV Power of Veto (Big Brother TV show)
xxx/ellauri104.html on line 273: POV Persistance of Vision (ray tracing program)
xxx/ellauri104.html on line 276: PoV Psychology of Vision
xxx/ellauri104.html on line 279: POV Proofof Value
xxx/ellauri104.html on line 280: POV Promise of Value (IBM computer security chip)
xxx/ellauri104.html on line 281: POV Purpose of Visit (medical coding)
xxx/ellauri104.html on line 284: POV Point of Value
xxx/ellauri104.html on line 285: PoV Plane of Valor (gaming)
xxx/ellauri104.html on line 293: PoV Point of Variability
xxx/ellauri104.html on line 296: POV People of Value
xxx/ellauri104.html on line 301: POV Paragon of Virtue
xxx/ellauri104.html on line 305: POV Pocketbook of Values
xxx/ellauri104.html on line 307: POV Path of Vengeance
xxx/ellauri104.html on line 309: POV Pioneers of Violence
xxx/ellauri104.html on line 310: PoV Praetorians of Violence
xxx/ellauri104.html on line 312: PoV President of Vice
xxx/ellauri104.html on line 320: POV Persistence of Vison
xxx/ellauri104.html on line 322: POV Profile of Our Very
xxx/ellauri104.html on line 323: PoV Poets of the Vineyard
xxx/ellauri104.html on line 325: POV Persistent of Vision
xxx/ellauri104.html on line 327: PoV Prophets of Velah
xxx/ellauri104.html on line 329: POV Point of Violation
xxx/ellauri104.html on line 332: POV Portrait of Victor
xxx/ellauri104.html on line 333: POV Plan of Verification
xxx/ellauri104.html on line 344: POV Profile Of Valley
xxx/ellauri104.html on line 345: POV proportion of variance
xxx/ellauri104.html on line 351: Spirit body is made of photon light that is not visible by the naked human eye of your kind unless you are clairvoyant. This is also backed by holography technology that is alien to your kind. When you finally catch up with your advancement of science… especially quantum mathematics, your findings will differ from your so-called modern science.
xxx/ellauri104.html on line 353: All these will be discovered by your scientists one day if your kind is open to new information. These new information are just facts waiting to be proven and to be accepted by your mainstream. Proving is easy, spreading them to the rigid minds of people is hard! This message is for an intended audience only.
xxx/ellauri104.html on line 355: The truth is out there. I often hear it whisper to me through my molar, which has become a neuroreceiver. I just wish the voices were not so angry with me.
xxx/ellauri104.html on line 388: Taru on myös maanisdepressiivinen ja sen lisäksi skitsofreeninen; hän kärsii myös hallusinaatioista
xxx/ellauri104.html on line 423: elehtien, että tupakkahuoneeseen. Tarulla on seitsemän uutta biisin sanaa joita hiomme. Ihan hyvää tavaraa, mut tän skitsofrenian loppu tyssää siihen, kun siinä puuttuu yksi kertosäe ja toisessa säkeistössä on yksi säe liikaa, joten tää on helppo homma laittaa toisen säkeistön ylimääräinen vajaaseen viimeiseen säkeistöön. Sitten kun paperiduuni on tehty mä ajattelen mennä pelaan pleikkarilla GrandTurismoo, mut Taru repii mua hihasta kohti tupakkahuonetta treenaan seitsemää vajaassa tunnissa kirjoitettua Tarun Herkkää tekstiä -saimme sovitettua ne toimiviksi melodioiksi reilussa puolessa tunnissa. Taru on maanisempi kuin mä, ja se moittii mua laiskaksi -niin kuin aina. Mutta mä ymmärrän mitä se haluu ilmaista ja homma toimii hyvín.
xxx/ellauri104.html on line 431: Mikrofoni on asennettu;
xxx/ellauri104.html on line 510: Timo Airaxisen self help book Hulluuden houkutus osoittaa jo eka luvussa, että tämä Michelin-mies on pahasti luonnevikainen. Se on siis paha ihminen, mikä sopii hyvin siihen että se on keekoillut kaikki nämä vuosikymmenet moraalifilosofian professorina. Se on Jeseninin musta mies vaikka lihavampi.
xxx/ellauri104.html on line 527: Albeit to different extents, the researchers explain, the nine negative personality traits are all based on a rooted tendency to prioritize one’s own well-being, pleasure, or success over those of others, even if it means others will have to suffer for it.
xxx/ellauri104.html on line 549:
Level of trust, suspiciousness, sensitivity
xxx/ellauri104.html on line 646:
Level of excitability
xxx/ellauri104.html on line 665: The Restructured Clinical scales were designed to be psychometrically improved versions of the original clinical scales, which were known to contain a high level of interscale correlation, overlapping items, and were confounded by the presence of an overarching factor that has since been extracted and placed in a separate scale (demoralization). The RC scales measure the core constructs of the original clinical scales.
xxx/ellauri104.html on line 667: Critics of the RC scales assert they have deviated too far from the original clinical scales, the implication being that previous research done on the clinical scales will not be relevant to the interpretation of the RC scales. However, researchers on the RC scales assert that the RC scales predict pathology in their designated areas better than their concordant original clinical scales while using significantly fewer items and maintaining equal to higher internal consistency, reliability and validity; further, unlike the original clinical scales, the RC scales are not saturated with the primary factor (demoralization, now captured in RCdem) which frequently produced diffuse elevations and made interpretation of results difficult; finally, the RC scales have lower interscale correlations and, in contrast to the original clinical scales, contain no interscale item overlap.
xxx/ellauri104.html on line 669: The effects of removal of the common variance spread across the older clinical scales due to a general factor common to psychopathology, through use of sophisticated psychometric methods, was described as a paradigm shift in personality assessment.]
xxx/ellauri104.html on line 671: Critics of the new scales argue that the removal of this common variance makes the RC scales less ecologically valid (less like real life) because real patients tend to present complex patterns of symptoms.[citation needed] Proponents of the MMPI-2-RF argue that this potential problem is addressed by being able to view elevations on other RC scales that are less saturated with the general factor and, therefore, are also more transparent and much easier to interpret.
xxx/ellauri104.html on line 684:
A general measure of distress that is linked with anxiety, depression, helplessness, hopelessness, low self-esteem, and a sense of inefficacy
xxx/ellauri104.html on line 696:
Measures features of anhedonia – a common feature of depression
xxx/ellauri104.html on line 702:
Measures a negative or overly-critical worldview that is associated with an increased likelihood of impaired interpersonal relationships, hostility, anger, low trust, and workplace misconduct
xxx/ellauri104.html on line 708:
Measures the acting out and social deviance features of antisocial personality such as rule breaking, irresponsibility, failure to conform to social norms, deceit, and impulsivity that often manifests in aggression and substance abuse
xxx/ellauri104.html on line 713:
Measures risk for psychosis, unusual thinking and perception, and risk for non-persecutory symptoms of thought disorders
xxx/ellauri104.html on line 732:
Measures features of mania such as aggression and excitability
xxx/ellauri104.html on line 765: Neurosis is a class of functional mental disorders involving chronic distress, but neither delusions nor hallucinations. The term is no longer used by the professional psychiatric community in the United States, having been eliminated from the Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) in 1980 with the publication of DSM III. However, it is still used in the ICD-10 Chapter V F40–48.
xxx/ellauri104.html on line 767: Neurosis should not be mistaken for psychosis, which refers to a loss of touch with reality. Nor should it be mistaken for neuroticism, a fundamental personality trait proposed in the Big Five personality traits theory.
xxx/ellauri104.html on line 783: a great variety of phobias
xxx/ellauri104.html on line 788: Hysteria (kreik. hystera 'kohtu') on historiallinen tautinimeke, joka jaettiin myöhemmin kahteen alaluokkaan hysteeriseksi neuroosiksi ja konversiohysteriaksi. Hysteerinen neuroosi nimettiin uudelleen somatoformiseksi häiriöksi, ja nykyisin siitä käytetään nimitystä somatisaatiohäiriö (F45.0). Konversiohysteria nimettiin uudelleen konversiohäiriöksi, jota nimikettä käytetään edelleen suomalaisessa psykiatriassa, vaikka sairauden virallinen nimi on muuttunut dissosiaatiohäiriöksi (F44). Osa lääkäreistä on ruvennut kutsumaan hysteriaa psykogeeniseksi, toiminnalliseksi tai lääketieteellisesti selittämättömäksi häiriöksi.
xxx/ellauri104.html on line 942: Ääniä pääsee sanoi Tuhdin Anna pienenä kun piereskeli Eiran eteisen matolla. Skizofreeninen yliminä kuiski kuin Pulkun Paavolla. Ajattelen, siis olen olemassa. Jos päässäni ajattelee useampia, me ollaan kaikki todellisia.
xxx/ellauri104.html on line 1145: Ensin Johnu käyttää sivukaupalla vakuuttaaxeen lukijan että Ranskan vallankumouxen iskusanat "vapaus veljeys tasa-arvoisuus" olis muka uskonnollisesti kunnossa. Ei helvetissä, tommoisesta veljeilystä ei uskonnossa ole lainkaan kysymys! Noihan on vasemmiston iskusanoja! Eihän tosta puutu enää kuin kateus ja sosialisointi! Kyse on juuri päinvastaisesta, miten pidetään laahus höylinä taivasosan toivossa. For the sake of the argument, antaa olla, jatka Johnu:
xxx/ellauri104.html on line 1165: Höpö höpö, 7. päivänä herra isoherra lepäsi, ja niin pitäs meidänkin. Hizi kai evankeljumit kertois jos Jeesus oisi homostellut tai suorastaan mennyt naimisiin vaikka Johannexen kaa? Sittenhän se olis selvä nakki, mutta kun ei kerro. Jeesus oli kyllä hyvällä asialla sikäli että sunnuntaityö tuli sallituxi varsinkin palvelusammateissa, mutta täytistäkö piti heittää lapsi pesuveden mukana ja sallia rotinkaisille pitkä viikonloppu? Mitä se nyt pyhittää 2 pyhää pitää viikossa tyhjän panttina? Come to think of it, tokko sillä Jeesuxen parantamalla kroonikolla nyt niin kiire oli jalkeille ettei se ois voinut tulla vastaanotolle vasta sunnuntaina? Mutta palataanpa tähän tasa-arvoisuuteen ja sen teologisen merkityxeen.
xxx/ellauri104.html on line 1179: Tämä konteksti on hiljattain saanut erinomaisen kuvauksen ja analyysin amerikkalaisen professorin Francis Fukuyaman kirjassa Identity (2018, suom. Identiteetti – Arvostuksen vaatimus ja kaunan politiikka, 2020). Tässä kirjassa maailmankuulu valtiotieteilijä ja kulttuurifilosofi käsittelee ilmiötä, jota hän pitää vahvimpana trendinä ja voimana tämän päivän kulttuuri-ilmastossa ja politiikassa, jossa kysymys identiteetistä on noussut huomion keskipisteeseen. Vaikuttavin yhteiskunnallinen liikevoima tänä aikana ei Fukuyaman mukaan enää ole pyrkimys saavuttaa taloudellisia ja muita aineellisia arvoja ja etuja vaan ihmisten ja eri ihmisryhmien tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi. Se, mitä ollaan, on tullut tärkeämmäksi kuin se, mitä omistetaan. Ihmisarvon tunnustaminen ja kunnioittaminen on nyt kasvavassa määrin ja yhä laajemmin nousemassa ihmisten ja eri ihmisryhmien johtotähdeksi.
xxx/ellauri104.html on line 1209: Kirkkomme entisenä päätöksentekijänä luulen ymmärtäväni niitä vaikeuksia, jotka meillä on ollut ja jotka meillä jatkuvasti on tämän asian kanssa. Mutta korvissani kuuluu yhä kirkkaammin kaiku Karmelinvuoren suunnalta, missä profeetta Elia kuuluu pitävän vakavaa puhetta Israelin kansalle: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle?” (1. Kun. 18:21)
xxx/ellauri104.html on line 1246: Käännyttyään kristityksi Augustinus purki avioliittoaikeen ja valitsi sopivamman elämänmuodon eli käsivaimon, siis nyrkki-Kyllikin. Näin hän tuli välttäneeksi laillisen avioliiton. Nykyään me kutsuisimme Augustinukselle suunniteltua avioliittoa melko selkeästi pedofiliaksi, lapsiavioliitoksi tai hyväxi kaupaksi – You name it. Olemmeko menneet harhaan, kun olemme vähitellen astuneet ulos Augustinuksen suosittamista ahtaammista kehikoista ja tyytyneet heiluttamaan patonkia porttikonkissa?
xxx/ellauri104.html on line 1278: Ranskassa joukko upseereita varoittaa sisällissodasta, jos maahanmuuttajalähiöitä ja "islamismia" ei saada kuriin eikä Ranskan armeijan sotilaita Eiffel tornin edestä. Ja sitä tuntematonta hemmettiin sieltä riemukaaren alta. Herra hän haisee jo. Dreyfuss-jupakan tapahtumat toistuvat. Voisiko Muhammedin kuzua juutalaisten profeetaxi, tai kunnioittaa sitä kristillisenä pyhimyxenä?
xxx/ellauri104.html on line 1297: - Tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti että homosexuaalisuus on ihmisen psykosexuaalisen kehityxen häiriö. Päivin tiedot on peräsin lääketieteen opinnoista 1978-1984, "lähinnä psykoanalyyttisesta tutkimussuunnasta." Joku yhtä sivistymätön tv-persoona on tietävinään v. 2018 tutkimuxesta että homous riippuu äidin kohdun hormoonitasosta. Genetiikka selittää muutaman prosentin tapauxia. So what? Mitä tekemistä etiologialla on homofobian kanssa? Ei tätä jaxa erkkikään.
xxx/ellauri104.html on line 1336: Filosofian ja kirjallisuudentutkimuksen totuudet ovat aina aika- ja kulttuurisidonnaisia. Höpsistä, ei ne sit ole totuuxia, pelkkiä miälipiteitä.
xxx/ellauri113.html on line 28:
Theory of Everything
Kaiken teoriaa
xxx/ellauri113.html on line 33: Stephen Hawkingista (8 January 1942 – 14 March 2018) tuli iän karttuessa yhä enemmän Alienin näköinen. Tai myyriäisen. Nuoruudenkuvista päätellen se oli nenäkäs heppuli. Se kävi Highschool for Girls-nimistä koulua ja oli keskikastia. Sen kaverit löi karkkipussista vetoa ettei siitä tule koskaan mitään. Hyvä veto, parempi kuin sen oma veto mustasta aukosta. Tänään luin että Hawking oli vähällä kuolla Iranissa 1962 suuressa maanjäristyxessä. Sattumalta juuri tänään tehtiin iranilaista ash-e-reshteh nimistä papukeittoa. Onkohan tää joku viesti Stepheniltä pimeältä tähdeltä? Oisko siltä karannut jotain infoa? Et älä pilkkaa mun muistoa tai mä mukiloin sun sisältämän informaation? Mustista aukoista uhosi popliinitakkinen Tofe Gefvert 70-luvulla mulle ja Eskille, mä en tiennyt yhtään mistä se messusi.
xxx/ellauri113.html on line 35: Mikä takia Hawking jäi Noobelitta? Asiallinen selitys on että sillä oli teorioita vähän kaikesta, mutta vähän kunnollisia. Suurin osa sen ennusteista ei ole vielä toteutunut (onnexi). Asiaton mutta ehkä sattuvampi selitys on että se oli friikki populisti, populääritieteilijä joka nautti hurjasti julkisesta esiintymisestä esim. Star Trekissä, se oli ratkiriemukasta. Sellaista ei muut fyysikot kazo hyvällä. No Feynmanilta sekin onnistui, sai friikin mainetta ja silti Noobelin. Ja Bob Zimmermannilta. Mutta Hawking jäi Philip Rothin kanssa mykkyrään turhaan yrittämään nuolla näppejään. Voisin lohduttaa että ei saanut Tofekaan.
xxx/ellauri113.html on line 37: Hawking may have a shot at Nobel prize yet. All he needs to do is reverse the flow of time and reincarnate.
xxx/ellauri113.html on line 38: This development could open up a bizarre vision of the universe in which black holes can cough themselves into nothingness, Hawking said during recent lectures on the BBC and at Harvard. “This raises a serious problem that strikes at the heart of our understanding of science,” he said. “If determinism, the predictability of the universe, breaks down with black holes, it could break down in other situations,” he said. “Even worse, if determinism breaks down, we can’t be sure of our past history, either. The history books and our memories could just be illusions,” he said. The Nobel prize could just be an illusion, he said. Two years later he died.
xxx/ellauri113.html on line 46: General relativity also works perfectly well as a low-energy effective quantum field theory. For questions like the low-energy scattering of photons and gravitons, for instance, the Standard Model coupled to general relativity is a perfectly good theory. It only breaks down when you ask questions involving invariants of order the Planck scale, where it fails to be predictive; this is the problem of "nonrenormalizability."
xxx/ellauri113.html on line 48: Nonrenormalizability itself is no big deal; the Fermi theory of weak interactions was nonrenormalizable, but now we know how to complete it into a quantum theory involving W and Z bosons that is consistent at higher energies. So nonrenormalizability doesn't necessarily point to a contradiction in the theory; it merely means the theory is incomplete.
xxx/ellauri113.html on line 50: Gravity is more subtle, though: the real problem is not so much nonrenormalizability as high-energy behavior inconsistent with local quantum field theory. In quantum mechanics, if you want to probe physics at short distances, you can scatter particles at high energies. (You can think of this as being due to Heisenberg's uncertainty principle, if you like, or just about properties of Fourier transforms where making localized wave packets requires the use of high frequencies.) By doing ever-higher-energy scattering experiments, you learn about physics at ever-shorter-length scales. (This is why we build the LHC to study physics at the attometer length scale.)
xxx/ellauri113.html on line 52: With gravity, this high-energy/short-distance correspondence breaks down. If you could collide two particles with center-of-mass energy much larger than the Planck scale, then when they collide their wave packets would contain more than the Planck energy localized in a Planck-length-sized region. This creates a black hole. If you scatter them at even higher energy, you would make an even bigger black hole, because the Schwarzschild radius grows with mass. So the harder you try to study shorter distances, the worse off you are: you make black holes that are bigger and bigger and swallow up ever-larger distances. No matter what completes general relativity to solve the renormalizability problem, the physics of large black holes will be dominated by the Einstein action, so we can make this statement even without knowing the full details of quantum gravity.
xxx/ellauri113.html on line 54: This tells us that quantum gravity, at very high energies, is not a quantum field theory in the traditional sense. It's a stranger theory, which probably involves a subtle sort of nonlocality that is relevant for situations like black hole horizons.
xxx/ellauri113.html on line 56: None of this is really a contradiction between general relativity and quantum mechanics. For instance, string theory is a quantum mechanical theory that includes general relativity as a low-energy limit. What it does mean is that quantum field theory, the framework we use to understand all non-gravitational forces, is not sufficient for understanding gravity. Black holes lead to subtle issues that are still not fully understood. But not contradictions, just lacunae.
xxx/ellauri113.html on line 70: Hawking ja Thorne hävisivät vedon Preskillille, info ei häviä mustassa aukossa, se vaan mukiloidaan tuntemattomaxi. “I am sorry to disappoint science fiction fans, but if information is preserved, there is no possibility of using black holes to travel to other universes. If you jump into a black hole, your mass energy will be returned to our universe, but in a mangled form which contains the information about what you were like, but in an unrecognisable state.” Thorne ei ole vielä vakuuttunut, mutta se onkin vielä elossa. Se seisoo yhä Hawkingin hartioilla, jotka olivat kyllä ihan lysyssä.
xxx/ellauri113.html on line 84: Ex nihilo, nihil fit – is one of the propositions to which great significance was attributed in metaphysics. The proposition is either to be viewed as just a barren tautology, nothing is nothing, or, if becoming is supposed to have real meaning in it, then, since only nothing comes from nothing, there is in fact none in it, for the nothing remains nothing in it. Becoming entails that nothing not remain nothing, but that it pass over into its other, being. – Later metaphysics, especially the Christian, rejected the proposition that out of nothing comes nothing, thus asserting a transition from nothing into being; no matter how synthetically or merely imaginatively it took this proposition, there is yet even in the most incomplete unification of being and nothing a point at which they meet, and their distinguishedness vanishes. –
xxx/ellauri113.html on line 85: The proposition, nothing comes from nothing, nothing is just nothing, owes its particular importance to its opposition to becoming in general and hence also to the creation of the world out of nothing. Those who zealously hold firm to the proposition, nothing is just nothing, are unaware that in so doing they are subscribing to the abstract pantheism of the Eleatics and essentially also to that of Spinoza. The philosophical view that accepts as principle that being is only being, nothing only nothing, deserves the name of 'system of identity'; this abstract identity is the essence of pantheism. - Hegel, 'Becoming', in 'The Science of Logic', 1812. [Kay Sage, 'Arithmetic of Breaking Wind', 1947]
xxx/ellauri113.html on line 89: On the Fourfold Root of the Principle of Sufficient Reason (German: Ueber die vierfache Wurzel des Satzes vom zureichenden Grunde) is an elaboration on the classical Principle of Sufficient Reason, written by German philosopher Arthur Schopenhauer as his doctoral dissertation in 1813. The principle of sufficient reason is a powerful and controversial philosophical principle stipulating that everything must have a reason or cause. Schopenhauer revised and re-published it in 1847. The work articulated the centerpiece of many of Schopenhauer's arguments, and throughout his later works he consistently refers his readers to it as the necessary beginning point for a full understanding of his further writings.)
xxx/ellauri113.html on line 93: The Principle of Reason, the text of an important and influential lecture course that Martin Heidegger gave in 1955-56, takes as its focal point Leibniz's principle: nothing is without reason. Heidegger shows here that the principle of reason is in fact a principle of being. Much of his discussion is aimed at bringing his readers to the "leap of thinking," which enables them to grasp the principle of reason as a principle of being. This text presents Heidegger's most extensive reflection on the notion of history and its essence, the Geschick of being, which is considered on of the most important developments in Heidegger's later thought. One of Heidegger's most artfully composed texts, it also contains important discussions of language, translation, reason, objectivity, and technology as well as remarkable readings of Leibniz, Kant, Aristotle, and Goethe, among others. And lots of black-and-white pictures of scantily dressed women.
xxx/ellauri113.html on line 152: Olemme luonteeltamme löytöretkeilijöitä. Meitä ajaa uteliaisuus. Paskat ahneutta se on vaan, sosiaalidarwinistin kasvufilosofiaa. Teemme uusia kexintöjä ja kehitämme uutta tekniikkaa. Vittu tää on samanlainen transhumanisti paskiainen kuin se Harari, vaikkei (kai) ole transuhomo, ei jutku ainakaan.
xxx/ellauri113.html on line 168: 1969 "Buzz" Aldrin ja "Veny Käsivahva" Armstrong laskeutuivat kuuhun potkiskelemaan kuupölyä. Pieni askel miehelle, vielä pienempi mieslajille. JOS laskeutuivat, ehkä se oli pelkkää huijausta, Pirkko Zilles on siitä vakuuttunut. Holokaustifilmitkin oli lavastettuja. Tapsa missas ohjelman, koska oli Liverpoolissa kuuuntelemassa René Thomin katastrofiteorian luentoa. L I V, E R P, double-O L, Liverpool FC. Not the plan! Noihin aikoihin ei ollut nettitelevisiota. Mä näin sen Münchenin juna-aseman telkkareista Kreetan-matkalla. Se muutti ihmislajin tulevaisuuden. Mitä vittua. Huonoon suuntaan se oli mennyt jo aikapäiviä. Kun kuulennot eivät jatkuneet, Tapsan tapaiset lupaavat nuoret brittitutkijat pettyivät ja alkoivat trainspotata sekä särkeä hylättyjä taloja Yorkshiren slummeissa. Falklandin sota vähän piristi, ja aavikkomyrsky, mutta nyt on taas pelkästään TYYYYLLLSÄÄÄÄ. Yxi poskilihas ei oikeen korvaa salikäyntejä. Brexit ei ehtinyt paljon haitata Tapsaa ennenkun se teki oman exitin. "Uusi miehitettyjen avaruuslentojen ohjelma palauttaisi suuren yleisön innostuxen avaruutta ja ylipäänsä tiedettä kohtaan." Onhan paljon hauskempaa kazella kuin jätkän käy, ja ihmetellä huuli pyöreenä kun irtopäät ja suolenpätkät lentelevät epäonnistuneessa lähtökiireessä. Astronautteja vois taas haastatella tai niiden surevia perheitä ja niistä tehdä purkkakuvia, niinkuin hienolla 60-luvulla. Voi helvetti.
xxx/ellauri113.html on line 188: Mix vitussa Tapsa oli sit niin huolissaan että tekoäly karkaa apinan karvaisista käsistä? Eikös se olis ihan odotettavissa ja Darwinin lakien mukasta? Mixe haluaa sitä lähteä jarruttelemaan? Onxe joku säälittävä neandertali häviäjä? On se. Se on tollanen apinalajin optimisti kuten Eski Saarinen. Et ne on ärsyttäviä. Vitun jalkapallofaneja, toiset on hyvixiä ja toiset terroristeja.
xxx/ellauri113.html on line 192: Olin Muskin kanssa Future of Life-instituutin hississä. Meillä oli ihanaa. Saavutimme painottomuuden tunteita. Mielestäni on tärkeää, että kaikki tietävät miten meillä oli ihanaa. Mielestäni on tärkeää, ettei historiaan enää kiinnitetä huomiota, vaan kazeet suunnataan tekoälykkäästi tulevaisuuteen. Ainoa asia minkä historiasta opimme on että emme opi siitä mitään. Mixi siis vaivautua. Uuden teknologian avulla voimme korjata vaurioita, joita edelliset teknologiat ovat tehneet luonnolle. Paizi että emme käytä sitä siihen, vaan entistä tehokkaampaan rikastumiseen luonnon kustannuxella. Mitäpä leobardi mahtaa täplilleen.
xxx/ellauri113.html on line 210: Although I did not know Prof. Hawking, I do have ALS, which puts me in a similar situation. He has to have someone to help him. As simple as that. Although they may use a Hoyer lift, and if he still values his privacy, he may also use a bidet rather than being wiped. This is a terribly debilitating illness, that presents new challenges at every turn.
xxx/ellauri113.html on line 213: ALS (the disease which professor Hawking had) is a motor-neuron disease, and thus only affects the voluntary muscle functions, which does not include gut peristalsis (which is essential for stool formation and expulsion). Our bowel movements occur under subconscious control, even when paralyzed they still work normally due to the effects of the autonomic nervous system. The only thing we control voluntarily is our anal sphincter. However, in the case of Professor Hawking, he likely had no control.
xxx/ellauri113.html on line 216: V. Jane felt that the nurses and assistants of Prof. Hawking were intruding in their family life and Prof. Hawking felt that Jane had stopped loving him and loved Jonathan instead. After taking divorce from Jane in 1995, Hawking married Elaine Mason. Hawking took divorce from Elaine Mason in 2006 because she was physically abusing him. Prof. Hawking again started having a close friendship with Jane. Jane described her experiences with Prof. Hawking in her memoir Travelling to Infinity: My Life with Stephen which was published in 2007.
xxx/ellauri113.html on line 218: K. Isn't it an insult to Stephen Hawking to bury him in a church? His ashes should be launched out of the solar system like Clyde Tombaugh's.
xxx/ellauri113.html on line 220: Personally, as someone with no religious beliefs, I’d feel a bit weird about the idea that someone might launch my ashes into space after my death. Sort of seems like a terrible waste of rocket power. It’s irrelevant what happens to my ashes after death.
xxx/ellauri113.html on line 224: Being an atheist doesn’t mean you have to hate and resent anything created by Christians. If it did, you’d have to hate most of Britain’s most beautiful buildings along with Newton’s laws.
xxx/ellauri113.html on line 248: Lysenkolaisuus tarkoittaa Trofim Denisovitš Lysenkon johtamaa näennäistieteellistä liikettä, joka vastusti Gregor Mendelin kehittämää perinnöllisyystiedettä. 1948 genetiikka julistettiin porvarillisexi psuudutieteexi. 3000 tutkijaa sai potkut, pantiin vankilaan tai likvidoitiin. Muutettiin käteisexi. Lysenkolaisuus sai Neuvostoliitossa virallisen aseman, ja sitä harjoitettiin maassa 1930-luvulta Stalinin kielitieteen sisartieteenä vuoteen 1965 asti. Sadot pienenivät.
xxx/ellauri113.html on line 261: Antroposofisen periaatteen mukaan maailman pitää olla tälläinen koska muuten emme olisi täällä näkemässä sitä. Elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa, paizi emme ole kaikki vihreitä.
xxx/ellauri113.html on line 345: Tässä välissä sopii kaupata Pekka Reinikaisen kirjoja. Niitä kirjoittamassa on ollut joukko fixuja ihmisiä: insinöörejä, hammaslääkäreitä, pankinjohtajia, fysiikan tohtori, onpa jopa yxi biologi. Eläimet on kivoja, etenkin siilit. Kaikki eläimet tietävät, että jumala on ne tehnyt. Pekan kirjassa saarnaa 50 eläintä. A representative sample of the eight million, seven hundred thousand species! And one species to rule them all! Put that in your pipe and smoke Charles!
xxx/ellauri113.html on line 474: David Berlinski (born 1942) is a apostate Jewish-American author who has written books about mathematics and the history of science as well as other fiction. He is a senior fellow of the Discovery Institute´s Center for Science and Culture, a center dedicated to promulgating the pseudoscience of intelligent design.
xxx/ellauri113.html on line 478: After his PhD, Berlinski was a research assistant in the Department of Biology at Columbia University for less than one year. He has taught philosophy, mathematics and English at Stanford University, Rutgers, the City University of New York and the Université de Paris [citation needed]. He was a research fellow at the International Institute for Applied Systems Analysis (IIASA) in Austria and the Institut des Hautes Études Scientifiques (IHES) in France [citation needed. Maybe it is all a bunch of lies.]
xxx/ellauri113.html on line 480: Berlinski has written works on systems analysis, the history of differential topology, analytic philosophy, and the philosophy of mathematics. Berlinski has authored books for the general public on mathematics and the history of mathematics. These include The Secrets of the Vaulted Sky (2003), aimed to redeem astrology as "rationalistic"; Publishers Weekly described the book as offering "self-consciously literary vignettes ... ostentatious erudition and metaphysical pseudo-profundities".
xxx/ellauri113.html on line 482: Berlinski´s books have received mixed reviews, and been criticized for containing historical and mathematical inaccuracies. One critic said, "I haven't learned anything from [Berlinski's] book except that the novel of mathematics is best written in another style." He is the author of several detective novels starring private investigator Aaron Asherfeld, and a number of shorter works of fiction and non-fiction.
xxx/ellauri113.html on line 484: An opponent of biological evolution, Berlinski is a senior fellow of the Discovery Institute's Center for Science and Culture, a Seattle-based think tank that is a hub of the pseudoscientific intelligent design movement. Berlinski shares the movement's rejection of the evidence for evolution, but does not openly avow intelligent design and describes his relationship with the idea as: "warm but distant. It's the same attitude that I display in public toward my ex-wives." Berlinski is a critic of evolution, yet, "Unlike his colleagues at the Discovery Institute,...[he] refuses to theorize about the origin of life." Vitun jutku, ei niihin ole luottamista, jeesuxen murhaajiin.
xxx/ellauri113.html on line 490: Professor Stuart Burgess. About: I have a passion for designing engineering systems including bio-inspired designs. Like many scientists I believe that the natural world has a Designer. The purpose of this website is to share some of my design work and to share personal views about why I believe in a Creator. Below is a picture of me holding our two family Chihuahuas – Bambi and Minnie. They were created by the Creator, not me. My creation articles:
xxx/ellauri113.html on line 492: Burgess, Stuart. “The Beauty of the Peacock Tail and the Problems with the Theory of Sexual Selection.” Journal of Creation 15, no. 2 (August 2001): 94–102.
xxx/ellauri113.html on line 494: Burgess, Stuart. “Critical Characteristics and the Irreducible Knee Joint.” Journal of Creation 13, no. 2 (August 1999):112–117.
xxx/ellauri113.html on line 496: This is what Dawkins has written about the origin of life:
xxx/ellauri113.html on line 498: We have no evidence about what the first step in making life was, but we do know the kind of step it must have been. It must have been whatever it took to get natural selection started . . . by some process as yet unknown.
xxx/ellauri113.html on line 500: The above quote is a classic example of evolution being a god-of-the-gaps explanation. There is a total gap in what evolution can explain about the origin of life, and Dawkins invokes the god of evolution to fill in the gap and asserts that natural selection “must” have gotten started somehow. But natural selection by itself cannot create anything; it can only select from things already created.
xxx/ellauri113.html on line 502: How dense can these creation types really be? Wanting very much for something to be true turns people into imbeciles. The least one can say for Dawkins is that he knows what he doesn´t know. He his happy to just wait and see. One of my daughters challenged the teacher and said, “Miss, you keep saying ‘evolution did it,’ but you never actually explain how evolution did it.” The teacher had to confess that my daughter made a valid criticism, and the rest of class agreed. So what? How did god create the snake? Did he roll it like Gary Larson shows, or did he use some other method? Did he just make a hypnotic gesture? (Yes, see below.)
xxx/ellauri113.html on line 560: Shell-shocked, Isis set out to find all the pieces of Osiris’s body. Aided by Nephthys, Isis was able to retrieve all the body parts of Osiris, except Osiris penis. Isis called on the god Anubis to help in the mummification process. After that, she cast a magical spell on Osiris dismembered parts, bringing him back to life. However, he did not come back in his old self. He was instead reborn in the land of the dead (the Underworld). Before he departed for the Underworld, Isis mated with him and became pregnant with Horus (the falcon-headed god. Apparently the missing penis was located eventually.)
xxx/ellauri113.html on line 562: As lord of the underworld, Osiris’s was responsible for judging the souls of the dead. In that role, he earned the name Khentiamenti or “the Foremost of the Westerners”. If the dead person was deemed to have lived an upright life, the soul of the dead would be ushered into the bosoms of Osiris, i.e. into eternal paradise. However, if the person was found guilty by the panel, the soul of dead was instantly consumed by the demon Ammit. Thus, the soul vanished into eternal nothingness.
xxx/ellauri113.html on line 580: Netissä on paljon huuhaasivustoja, ei kuitenkaan Luominen.fi eikä Creation.com. Creation.comin kaverit on kaikki (tai melkein kaikki) tohtoritasosia. Eli siis silinteripäitä. DNA on käyttöjärjestelmä jota ei edes Microsoftin ohjelmoija Bill Gates osais tehdä, ja se on sentään tehnyt DOSin, eli DNAn on täytynyt tehdä sama jumala, joka teki Bill Gatesin yhdestä huono-onnisesta solusta. Iso kirkko pitää Pekan porukoita uhkana, eikä ihme. Pekalla on paperinen kalenteri, se on hyvin vanha pieru. Pekalla on porttikielto rippikouluihin. Pekka puhui nuorisolle Radio Rokista. Se oli ratkiriemukasta.
xxx/ellauri114.html on line 91: Yhdysvalloissa kymmenen professoria on lähettänyt kirjeen Yhdysvaltain kansainväliselle (täh? USAn vai kansainväliselle? Mitä kysyt, sak samma!) uskonnonvapauskomissiolle (USCIRF), jossa he vaativat pakotteita Suomen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista vastaan.
xxx/ellauri114.html on line 113: Ja sitten Amerikan uutisia. Randy Fitzgerald kertoo mitä mieltä Ronald Maxwell on vasemmistoleffoista. Ne on pelkkää valehtelua. Lewis and Clark-filmiin oli tulla kohtauxia, joissa Lewis ja Clark riitelivät. Sellaiseen ei ole minkäänlaista historiallista evidenssiä! Kyselytutkimuxessa on selvinnyt, mistä kenkä puristaa: lähes 2/3 haastatelluista elokuvaohjaajista uskoi, että amerikkalaisen yhteiskunnan rakenne saa aikaan vieraantumista. Tälläsestä ei ole minkäänlaista evidenssiä! Yli puolella niistä ei ollut minkäänlaista uskonnollista vakaumusta! Ei ihme että niiden leffoissa uskontoa pilkataan, hyväxytään moraallinen epävarmuuus ja samastetaan vauraus ja pahuus sekä ihannoidaan aseetonta väkivaltaa. Esim Roland Joffen ydinpommielokuva näyttää aidolta, mutta se vääntää atomipommin kehitystarinan ydinvoiman vastaisen liikkeen mainoxexi. Ei pommia, ei ydinvoimaa; ilman ydinvoimaa, ei pommia. Hetkinen mitä tarkoitatte Lucky Luke, selittäkääpä tarkemmin! Jossain toisessa leffassa Thomas Jefferson bylsii 15-vuotiasta neekeriä, tästäkään ei ole mitään evidenssiä!
xxx/ellauri114.html on line 115: Sarah (Sally) Hemings (c. 1773 – 1835) was an enslaved woman of mixed race owned by President Thomas Jefferson. Multiple lines of evidence indicate that Jefferson had a long-term sexual relationship with Hemings, and historians now broadly agree that he was the father of her six children. Hemings was a half-sister of Jefferson's wife, Martha Jefferson (née Wayles). Four of Hemings' children survived into adulthood. Hemings died in Charlottesville, Virginia, in 1835.
xxx/ellauri114.html on line 117: The historical question of whether Jefferson was the father of Hemings' children is the subject of the Jefferson–Hemings controversy. Following renewed historical analysis in the late 20th century, and a 1998 DNA study (completed in 1999 and published as a report in 2000) that found a match between the Jefferson male line and a descendant of Hemings' youngest son, Eston Hemings, the Monticello Foundation asserted that Jefferson fathered Eston and likely her other five children as well. However, there are some who disagree. In 2018, the Thomas Jefferson Foundation of Monticello announced its plans to have an exhibit titled Life of Sally Hemings, and affirmed that it was treating as a settled issue that Jefferson was the father of her known children. The exhibit opened in June 2018.
xxx/ellauri114.html on line 122: What more than anything is missing in recent films, and shines splendidly in Maxwell’s films, is the sense of glory, the feeling that some have lived on an elevated plane according to the dictates of the highest sense of duty and honor. It’s an unfashionable feeling today, and mocked by those who conspicuously lack it, who love weakly, who think solely in quotidian, political terms. It cannot be understood by those without religious faith, for Heaven is a City of Glory and glory is the special attribute of a God who, if hidden, nevertheless offers us a glimpse of the special virtue of his glory in the lives of those who in moments of danger are willing to sacrifice themselves for a cause they think greater than themselves; and that, above the messiness of political squabbles, is the message behind Maxwell’s films. (The American Spectator 2015)
xxx/ellauri114.html on line 124: Ron Maxwell is (or was) an ardent Trump supporter. He fears some truly inspired Shakespeare director is sure to portray Duncan as Trump, so that Macbeth can spend a full five minutes frenetically stabbing him in his sleep, which should provide ample time for the Trump hating zealots to achieve their ultimate catharsis. But this does not make Trump a villain. As with all of Shakespeares characters, Trump is entirely human in his complexity and contradiction. Shakespeare for dummies indeed.
xxx/ellauri114.html on line 132: Buried penis (also known as hidden penis or retractile penis) is a congenital or acquired condition, in which the penis is partially or completely hidden below the surface of the skin. It was first described by Edward Lawrence Keyes in 1919 as the apparent absence of the penis and as being buried beneath the skin of the abdomen, thigh, or scrotum. Further research was done by Maurice Campbell in 1951 when he reported on the penis being buried beneath subcutaneous fat of the scrotum, perineum, hypogastrium, and thigh. A buried penis can lead to obstruction of urinary stream, poor hygiene, soft tissue infection, phimosis, and inhibition of normal sexual function.
xxx/ellauri114.html on line 134: Buried penis is different than micropenis, which is an abnormally small, normally structured penis with a stretched penile length of less than 2.5 standard deviations below the mean for age or stage of sexual development of the patient.
xxx/ellauri114.html on line 179: Kiintymysvanhemmuudella tarkoitetaan vauvojen ja lasten hoitofilosofiaa, jossa keskiössä on lapsen tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen omilla tarpeilla ihmiselle lajityypillisellä tavalla. Perusoletuksena on, että lapset ovat synnynnäisesti sosiaalisia ja halukkaita yhteistyöhön, ja tarkoitusperiltään pohjimmiltaan hyviä. Niiden vanhemmat ovat lajityypillisesti propelloivia pohjimmiltaan helikopteroivia curlingkapteeneja.
xxx/ellauri114.html on line 261: Monet poliittisesti aktiiviset hurahtaneet lukevat raamattua kuin piru raamattua löytääxeen sieltä perusteita xenofobian eri lajikkeille. Elam ynnä muut muinaiset paikkakunnat saavat uutta sisältöä.
xxx/ellauri114.html on line 263: This is the word of the Lord that came to Jeremiah the prophet concerning Elam, early in the reign of Zedekiah king of Judah: (Zedekiah ruled the Southern Kingdom from 597 to 586 BC).
xxx/ellauri114.html on line 265: “See, I will break the bow of Elam, the mainstay of their might. I will bring against Elam the four winds from the four quarters of heaven; I will scatter them to the four winds, and there will not be a nation where Elam’s exiles do not go. I will shatter Elam before their foes, before those who want to kill them; I will bring disaster on them, even my fierce anger,” declares the Lord. “I will pursue them with the sword until I have made an end of them. I will set my throne in Elam and destroy her king and officials,” declares the Lord. "Yet I will restore the fortunes of Elam in days to come,” declares the Lord
xxx/ellauri114.html on line 268: Jeremia ei järin pitänyt elamiiteista. No ei se pitänyt monista muistakaan naapurikansoista. Jeremia (c. 650 – c. 570 BC), "itkeskelevä profeetta", oli heprealaisen raamatun majuriprofeettoja. Juutalaisen perinteen mukaan Jeremia väsäsi Jeremian kirjan, kuningasten kirjan, ja valitusvirret. Assistant editorina oli Baruch ben Neriah, Jeremian kirjuri ja opetuslapsi. Yahwehin, Israelin jumalan monien profetioiden lisäxi kirjassa on meheviä yxityiskohtia profeetan elämästä, sen kokemuxista ja vankilatuomioista. Jeremian kirja on kanoninen, ja Jeremia majuriprofeetoista hopeasijalla (kuka sai kultaa? No Jesaja tietysti, ja Hesekiel tuli pronssille.) Musulmaanitkin siteeraa Jeremiaa. Mulla taitaa olla siltä useitakin sitaatteja, mm. Jeremiadia, Siinä kohtaa sivutaan myös Edomia (alla).
xxx/ellauri114.html on line 270: Shem, a son of Noah, was the father of all the Semetic people (primarily Jews and Arabs). Elam was Shem’s oldest son (Genesis 10:22). He was born after the flood and was the patriarch of the Elamites. His descendants settled in the valley between the north eastern shore of the Persian Gulf and the Zagros Mountains, where some believe Noah’s ark might have come to rest.
xxx/ellauri114.html on line 271: (Genesis 11:2) says that after the flood the new population of Earth spread out from the east. They found a plain in Shinar and settled there. This plain is where the Tirgis and Euphrates Rivers flow parallel to each other toward the Persian Gulf. It became known as Mesopotamia which means “between the rivers.” The Zagros mountains are due east of Mesopotamia whereas the mountains of Ararat, traditional location of the Ark, are several hundred miles to the north.)
xxx/ellauri114.html on line 272: Elam’s capital city, Susa, was one of the world’s first post flood cities, and was a regional center off and on for many centuries before being destroyed by Ashurbanipal, the last of the great Assyrian Kings, in 647 BC. As was the custom of Assyrian kings, he removed many of the surviving Elamites from their homeland. He took them to the former Northern Kingdom of Israel, which had been conquered by Assyria 74 years earlier, where they were resettled among the Israelites who remained there.
xxx/ellauri114.html on line 274: THAT WAS ONLY THE BEGINNING. But this did not fulfill Jeremiah’s prophecy, which wouldn’t even be given for at least another 50 years. Susa was rebuilt, only to be conquered again, this time by the Persian King Cyrus. It was rebuilt again and renovated by King Darius the Great to serve as the capital of the Persian Empire. Susa was mentioned in Daniel 8:2 as the location where the prophet received a vision recorded in Daniel 8 of the subsequent conquest of the Persian Empire by Alexander the Great. This prophecy was fulfilled two hundred years later when Susa surrendered without a battle to Alexander.
xxx/ellauri114.html on line 275: Daniel 8:2 identifies Susa as being in the province of Elam, indicating it was already a part of the Persian Empire at the time. From this brief history it appears that all but the last verse of Jeremiah’s prophecy was fulfilled in the Assyrian and Persian conquests. By the way, Daniel was buried in Susa and his tomb has been preserved to this day because he has always been highly revered among the Persian people.
xxx/ellauri114.html on line 277: WHO ARE THESE PEOPLE? A case can be made for the view that “Persian” and “Elamite” are not two names for the same people but that having conquered Elam, Persia became the successor to Elam, whose original inhabitants, as Jeremiah’s prophecy indicates, have been scattered to the four winds and absent from the pages of history for over 2,500 years. Evidence of the difference in origin between the Elamites and the Persians came from the mouth of none other than Persian King Darius the Great who said, “I am Darius, the great king, the king of kings, the king of many countries and many people, the king of this expansive land, the son of Wishtaspa of Achaemenid, Persian, the son of a Persian, ‘Aryan’, from the Aryan race” (From Darius the Great’s Inscription in Naqshe-e-Rostam).
xxx/ellauri114.html on line 278: Some scholars say Iran means “land of the Aryans” and claim that the Iranians are not descendants of Shem, as the Elamites were, but more likely came from Japeth, whose descendants are mostly Caucasians. This supports the view that Elam and Persia are not different names for the same people. Also, the native languages of the two groups were different.
xxx/ellauri114.html on line 279: This may explain why Ezekiel, who wrote from Babylon at the same time Jeremiah was writing from Jerusalem, identified one of the major participants in the Battle of Ezekiel 38 as being Persia, and not Elam. God might have informed him, as He did Jeremiah, that the Elamites would be conquered and scattered to the four winds by their Persian neighbors.
xxx/ellauri114.html on line 280: It could also help us understand why the Arabs of the Middle East today are so opposed to the Iranians gaining any kind of political or military advantage over them. Even though they share varieties of the same religion (Islam), the Persians are not Arabs. As an example, if you follow our “Prophecy in the Headlines” feature, you’ve probably read about Saudi Arabian officials announcing that because of the US pursuit of a more cooperative relationship with Iran, the Saudi kingdom will henceforth be limiting its interaction with the US and going its own way where Middle Eastern affairs are concerned.
xxx/ellauri114.html on line 282: (From my days as a business consultant, I remember hearing one of the owners of a client company talking on the phone in a language I didn’t recognize. When he hung up I asked what language he had been speaking. “It was Farsi,” he said, “the Persian language.” “Then you’re an Arab,” I responded.
xxx/ellauri114.html on line 283: For an instant, I thought I had offended him. Then, as if he was correcting a child, He said, “Persians are not Arabs. We’re Caucasians.”) But there’s one verse that prevents us from proclaiming Jeremiah’s prophecy to be completely fulfilled in history. Jeremiah 49:39 says, “Yet I will restore the fortunes of Elam in days to come, declares the Lord.”
xxx/ellauri114.html on line 285: WHAT HAPPENED TO ELAM? There’s no record of a re-emergence of the Elamites since the Persian conquest 2500 years ago. Some say Jeremiah 49:39 is currently being fulfilled through the Iranians. They say this partly because Iran’s primary nuclear facilities are in the area once called Elam. Its recently completed nuclear reactor in Bushehr lies on the eastern shore of the Persian Gulf in the heart of ancient Elam. If that’s the case then God’s restoration of Elam’s fortunes is both brief and haphazard, its stated purpose is opposed to God’s plan for Israel, and it is doomed to end in even more destruction.
xxx/ellauri114.html on line 287: Currently, the most popular view is that the complete fulfillment of Jeremiah’s prophecy is for our time and will take place shortly through Iran’s defeat in the Battle of Ezekiel 38. But if that’s true, then the Iranian people will have to be scattered among all the nations following their defeat and then somehow regain God’s favor during Daniel’s 70th Week in order for the last verse to be fulfilled. There’s simply no good reason to believe this will happen. After one brief reference in Ezekiel 38:5, the future of Persia is never mentioned in the Bible again.
xxx/ellauri114.html on line 288: I think it’s reasonable to expect prophecies that have only been partially fulfilled in history to have their ultimate fulfilment in our future. The idea that a partial historical fulfilment points to a complete future fulfilment is a well established principle in the Bible. Two examples we’ve reviewed recently are Isaiah 17 and Psalm 83. The literal and complete fulfilment of these prophecies has not happened yet.
xxx/ellauri114.html on line 290: But from my research it appears that the only part of Jeremiah’s prophecy that remains a question mark is verse 39. The Elamites were defeated and scattered among the nations just as Jeremiah predicted. The nation ceased to exist and there’s been no mention of them since.
xxx/ellauri114.html on line 291: There are other cases of nations being as totally erased from history and then suddenly reappearing. Israel and Babylon are two obvious examples. But with both of them there are multiple chapters with detailed descriptions of their re-emergence and subsequent destiny. With Elam we get one non-definitive verse.
xxx/ellauri114.html on line 293: LET’S TRY TO BE MORE CAREFUL. I think there are a number of people today who are guilty of interpreting Bible prophecy in light of current events when the reverse is supposed to happen. We are supposed to interpret current events in light of Bible prophecy. These people read the world news and then scour the Bible for prophetic verses that seem to fit without fully researching their history to see to what extent they’ve already been fulfilled. Many of them are novices where Bible prophecy is concerned, but some should know better.
xxx/ellauri114.html on line 295: We also need to remember that Bible prophecy only illuminates world history where Israel is concerned. Great Empires have come and gone during Israel’s absence without so much as a hint of their existence in the Bible. Even the United States, by any measure the most successful of them all, is missing from the prophetic record. You can’t tell me God didn’t know these empires were coming, so their absence has to mean that He sees them as irrelevant to Israel’s destiny. Don’t get me wrong, He has used them all to advance His plan for His people, and they were all blessed through their time of participation. But He didn’t find any of them worthy of mention because He didn’t actually need any of them to fulfil His plan.
xxx/ellauri114.html on line 297: I frankly can’t say how or when God will restore Elam’s fortunes. But based on what I know currently, I am not comfortable with the substitution of Iran for Elam in Jeremiah 49:34-39. The truth is, we don’t need Jeremiah 49 to know what will happen to Iran, and the Bible doesn’t say how or when Elam’s fortunes will be restored. The only thing we know for sure is that God said it and therefore He will do it.
xxx/ellauri114.html on line 300: You can almost hear the footsteps of the Messiah 10-26-13.
xxx/ellauri114.html on line 302: EDOM, MOAB, AND AMMON. Here’s a brief summary of the history and prophecy concerning these three neighbors of Israel who always seem to wind upon the wrong side of things where the Lord is concerned.
xxx/ellauri114.html on line 303: The Biblical people called by the names above once occupied the territory we know today as Jordan, the nation due east of Israel. Not many people realize that Edom, Moab, and Ammon were given their homelands by God himself (Deut. 2:5, 9, 19) just like Israel was. And just like Israel was told to clear the land west of the Jordan River of the people who lived there at the time, Edom, Moab, and Ammon were told to perform the same service for God on the Eastern side (Deut. 2:10-12, 20-22).
xxx/ellauri114.html on line 305: One of the people groups they "eliminated" was the Rephaites (Rephaim), an ancient group of loosely related tribes of giants who are often thought to be descendants of the Nephilim, mentioned in Genesis 6. In fact, when the 12 Israelite spies first went into the promised land they reported seeing Nephilim there (Numbers 13:33). The Rephaites were a mysterious people about whom the Bible says very little, except that Israel, Edom, Moab, and Ammon were all given the task of destroying them and taking their land.
xxx/ellauri114.html on line 311: »7. Ja nämä ovat heidän johtajiensa nimet: Sêmîazâz, heidän johtajansa, Arâkîba, Râmêêl, Kôkabîêl, Tâmîêl, Râmîêl, Dânêl, Êzêqêêl, Barâqîjâl, Asâêl, Armârôs, Batârêl, Anânêl, Zaqîêl, Samsâpêêl, Satarêl, Tûrêl, Jômjâêl, Sariêl. 8. Nämä ovat heidän kymmenenjohtajansa. » (R. H. Charles translation, The Book of the Weight Watchers, Chapter VI.)
xxx/ellauri114.html on line 314: Moab and Ammon were named after the children of the incestuous unions of Lot and his two daughters. Lot was an unknowing participant, having been made intoxicated by his daughters, who saw becoming pregnant by their father as their only way to produce any offspring. Every other man they knew had perished in the destruction of Sodom and Gomorrah (Genesis 19:30-38).
xxx/ellauri114.html on line 331: The Lord gave the Moabites and the Ammonites land east of Israel extending from the Jabbok River in the north to the Zered River in the south, with undefined eastern boundaries.
xxx/ellauri114.html on line 333: Edom was the name given to the descendants of Jacob’s twin brother Esau. Having patched things up after their split over the way Jacob had tricked Isaac into giving him Esau’s blessing (Genesis 27), they returned to the area near Kiriath Arba (Hebron) where Isaac and Rebekah lived. Upon Isaac’s death the two brothers buried him and divided up their inheritance.
xxx/ellauri114.html on line 335: Realizing they needed separate pasturelands because their herds would now be too large for them to remain together, Esau took his Canaanite wives and all he owned and moved some distance away into the hill country of Seir, east and south of the Dead Sea, just south of Moab and Israel. Later, the Lord told Moses He had given this land to Esau and his descendants. (Deut 2:5).
xxx/ellauri114.html on line 336: The relationship between Israel and its three neighbors to the East was never good, and they fought with each other frequently. Sometimes God used Israel to discipline them and at other times He used them to discipline Israel. Under King David, Israel conquered and subjugated all of them for a time (2 Samuel 8:1-14).
xxx/ellauri114.html on line 338: 400 years later, the Babylonians came as the Lord’s instrument of judgment against Israel. Edom, Moab, and Ammon all cheered for Babylon and made plans to carve up the Promised Land for themselves after the Babylonians carried Israel into captivity. This displeased the Lord and He had the Babylonians destroy them as well. Moab and Ammon ceased to exist as nations at that time (Ezekiel 25:10).
xxx/ellauri114.html on line 339: Edom was first welcomed as an ally in the Babylonian conquest of Judah, but Babylon soon turned on them and conquered them, too (Obadiah 1:7-9). God repaid Edom’s treachery against Israel (Obadiah 1:10-14) with Babylon’s treachery against Edom. The Edomites were destroyed and their lands were taken over by the Nabateans, a desert tribe from the south.
xxx/ellauri114.html on line 341: So Edom, Moab, and Ammon ceased to be nations at about the same time that Judah was carried off to Babylon. After 70 years of captivity, Israel was restored. In Jeremiah 48:47 the Lord promised one day to restore the fortunes of Moab as well, and in Jeremiah 49:6 He made the same promise to Ammon. But He made no such promise to Edom.
xxx/ellauri114.html on line 343: EDOM, MOAB, AND AMMON IN THE END TIMES. Edom, Moab, and Ammon are listed in Psalm 83:6-7 among the participants in a scheme to destroy Israel and erase it’s name from people’s memories. By most accounts this battle has never taken place and will most likely be one of the next events on the prophetic horizon. The psalmist’s prayer is that the Lord will cause them to perish in disgrace.
xxx/ellauri114.html on line 344: Edom, Moab, and Ammon are also mentioned in a prophecy from Daniel 11:41. Speaking of the anti-Christ and his end times conquest of the Middle East, Daniel said,
xxx/ellauri114.html on line 345: “He will also invade the Beautiful Land. Many countries will fall, but Edom, Moab and the leaders of Ammon will be delivered from his hand.”
xxx/ellauri114.html on line 347: The Beautiful Land is Israel, and the timing of this prophecy is during the Great Tribulation. The fact that Edom, Moab and the leaders of Ammon will be delivered from the anti-Christ’s hand indicates he will have intended to conquer them but will be unable to do so.
xxx/ellauri114.html on line 348: Based on existing conditions in the world today we would interpret this prophecy as pertaining to Jordan. But this could all change with the Battle of Psalm 83 when Edom, Moab, and Ammon could come under Israel’s control again. Is that what will prevent the anti-Christ from conquering them, or is there more to it?
xxx/ellauri114.html on line 350: Rev. 12:13-17 tells us that after Satan is confined to Earth he will go after “the woman”, symbolic of Israel. But the woman will be given the wings of a great eagle, enabling her to flee into the desert to a place prepared for her, where she will be taken care of for a time, times and half a time, which is 3 ½ years, the duration of the Great Tribulation. This agrees with Matt. 24:15-21 where the Lord warned the believing remnant of Israel to flee to the mountains to escape the Great Tribulation. The closest mountains to Jerusalem are in Moab and Edom.
xxx/ellauri114.html on line 352: And concerning the time of the 2nd coming, Isaiah wrote: Who is this coming from Edom, from Bozrah, with his garments stained crimson? Who is this, robed in splendor, striding forward in the greatness of his strength? “It is I, proclaiming victory, mighty to save.” Why are your garments red, like those of one treading the winepress? “I have trodden the winepress alone; from the nations no one was with me. I trampled them in my anger and trod them down in my wrath; their blood spattered my garments, and I stained all my clothing. It was for me the day of vengeance; the year for me to redeem had come. I looked, but there was no one to help, I was appalled that no one gave support; so my own arm achieved salvation for me, and my own wrath sustained me. I trampled the nations in my anger; in my wrath I made them drunk and poured their blood on the ground”
xxx/ellauri114.html on line 355: Bozrah was the capitol of Edom. It’s name can either mean sheepfold or fortress. It’s often associated with the abandoned city of Petra, which is only twenty miles away.
xxx/ellauri114.html on line 357: Combining these prophecies we have the anti-Christ, now indwelt by Satan, determined to rid the world of God’s people once and for all. Heeding the Lord’s 2,000 year old warning, the believing remnant will flee to the mountains of Edom where the city of Petra has been standing empty for centuries, as if in preparation. The phrase “wings of a great eagle” in Rev. 12:14 is reminiscent of Exodus 19:4 where the Lord used the same phrase to describe the way he delivered Israel from the Egyptians. This implies the same kind of supernatural assistance, such as when Satan spews out a river of water to sweep the woman away. But the Lord will open the earth to swallow the river and save the woman. This will enrage Satan, but he will leave the woman and go after other followers of Jesus (Rev. 12:15-17).
xxx/ellauri114.html on line 359: These prophecies help us understand how Edom, Moab, and Ammon could escape the clutches of the anti-Christ. The Lord has chosen Petra as the city of refuge where He will protect His people throughout the Great Tribulation. In doing so, He will make sure the whole area stays out of the hands of His enemy. It also explains why, when He returns, He will first go to Edom to clear the way for His people to return to Jerusalem (Isaiah 63:1-6).
xxx/ellauri114.html on line 361: EDOM, MOAB, AND AMMON IN THE MILLENNIUM. On several of our visits to Israel we crossed into Jordan near Jericho. We used its capitol city, Amman, as our headquarters, from which we visited other parts of the country. Amman is a modern city of 4 million inhabitants that we always found to be very hospitable.
xxx/ellauri114.html on line 363: Our various destinations always included the ruins of Jerash (Gerasa). It was a prominent city of the Decapolis in the Lord’s time (Matt. 4:25), and is located about 30 miles north of Amman. Traveling through the ancient land of the Ammonites, we found it to be quite beautiful in places, with green valleys and numerous villages.
xxx/ellauri114.html on line 365: We always spent a day in Petra, as well. We traveled south from Amman down the eastern side of the Dead Sea, through ancient Moab and into Edom. As we journeyed south we soon found ourselves in desert country, but it’s still far from being a wasteland. The highway was wide and well maintained, with light to moderate traffic in both directions, and we passed through several villages with pleasant rest stops before reaching Petra.
xxx/ellauri114.html on line 367: But all that will change in the day God brings His vengeance on the lands east of the Jordan river and south of Israel. When He’s finished with them, Moab and Ammon will resemble Sodom and Gomorrah.
xxx/ellauri114.html on line 368: “I have heard the insults of Moab and the taunts of the Ammonites, who insulted my people and made threats against their land. Therefore, as surely as I live,” declares the Lord Almighty, the God of Israel, “surely Moab will become like Sodom, the Ammonites like Gomorrah—a place of weeds and salt pits, a wasteland forever. The remnant of my people will plunder them; the survivors of my nation will inherit their land” (Zeph. 2:8-9).
xxx/ellauri114.html on line 370: Here’s another hint that Moab and Ammon will yet fall back under the control of Israel. And Edom will receive an extra portion of the Lord’s wrath:
xxx/ellauri114.html on line 371: My sword has drunk its fill in the heavens; see, it descends in judgment on Edom, the people I have totally destroyed. The sword of the Lord is bathed in blood, it is covered with fat—the blood of lambs and goats, fat from the kidneys of rams. For the Lord has a sacrifice in Bozrah and a great slaughter in the land of Edom. And the wild oxen will fall with them, the bull calves and the great bulls. Their land will be drenched with blood, and the dust will be soaked with fat.
xxx/ellauri114.html on line 373: For the Lord has a day of vengeance, a year of retribution, to uphold Zion’s cause. Edom’s streams will be turned into pitch, her dust into burning sulfur; her land will become blazing pitch! It will not be quenched night or day; its smoke will rise forever. From generation to generation it will lie desolate; no one will ever pass through it again. The desert owl and screech owl will possess it; the great owl and the raven will nest there. God will stretch out over Edom the measuring line of chaos and the plumb line of desolation (Isaiah 34:5-11).
xxx/ellauri114.html on line 375: Isaiah’s descriptive language calls up images of hell itself and has led more than one commentator to suggest Edom as the location of the Lake of Fire, where the unbelievers of all ages will spend eternity in torment.
xxx/ellauri114.html on line 377: From the above we can see that it won’t be out of any consideration for Edom, Moab, and Ammon that God will protect them from the anti-Christ, but out of a need to preserve the believing remnant of Israel. After the 2nd Coming the homelands of these three antagonists of Israel will become desolate wastelands forever.
xxx/ellauri114.html on line 379: Edom, Moab, and Ammon stand as witnesses to the terrible end that comes to countries who take their stand against God and His people. It truly is a fearful thing to fall into the hands of the Living God (Hebrews 10:31). 01-24-15. God save us from such a fate!
xxx/ellauri114.html on line 382:
Q: I have a question regarding the descendants of Edom. In Joel Rosenberg’s novel The Ezekiel Option, some Iranians claim that they are descended from the Edomites and that Iran is in danger of God’s judgment upon the edomites. Are some Iranians descended from Edom? And if so, could Obadiahs prophecy against Edom be a warning for Iran? Thanks for your ministry and God bless.
xxx/ellauri114.html on line 384: A: The Iranians are the modern day Persians who originated in Elam, not Edom. Edom was the birthplace of the Ammonites and the Moabites and was later inhabited by the family of Esau, Jacob’s brother. Edom got its name from Esau, and is called Jordan today. Elam was located further east on the other side of Iraq, where Iran is today. Obadiah prophesied against the Edomites who were driven out of their capital (Petra) by the Nabateans, a Bedouin people descended from Ishmael, in fulfillment of Obadiah’s prophecy. Many believe that during the Great Tribulation, the Jordanians will hide believing Jews in Petra where God will protect them against the anti-Christ. The area is called Bosrah in Isaiah 63.
xxx/ellauri114.html on line 386: Captain Cook called the north-easternmost corner of Australia Cape Tribulation. He got stranded there for a good while. I got a great order of fish and chips there and spent a night together with two German girls who whispered angrily in German about me until I said 'ich kapiere was ihr sagt'. That shut them up.
xxx/ellauri114.html on line 393: Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapelit Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa. Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savveettee murreettee. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia, mm. Wilhelm Buschin teoksista. Pojat joit ei saatu hyvix ym. on Kallen kynästä. Minnee puhee savvee murrreettee.
xxx/ellauri114.html on line 487: Siitä tuli vapaa kirjailija oltuaan teologian laitoxen kirjastonhoitaja. Oliko assyriologi ja babilogi Armas Salonen siellä silloin professorina? Onko se mainittu jossain paasauxessa? Mulla on sen kirja Kaxoisvirran maa, löysin sen Elna mummin laudakosta.
xxx/ellauri114.html on line 531: Yhden vapaus on toisen vapauden menetys, one man's roof is another man's ceiling. You feel happy like a house without a roof. Filunkipelin pelisääntöjä yhtä kaikki. Yhden oikeus on toisen wälläriys.
xxx/ellauri114.html on line 585: Already in the early Bronze Age, Aleppo (Halpa) was a major city of the weather god. With the conquest of Syria by Suppiluliuma I (1355-1325 BC), this city was incorporated into the Hittite realm and Suppiluliuma installed his son Telipinu as priest-king of Aleppo. The temple of the weather god of Aleppo was adjusted to conform to Hittite cult. During the Iron Age, a new temple was dedicated to Tarhunz of Halpa.
xxx/ellauri114.html on line 587: Tarḫunz (stem: Tarḫunt-) was the weather god and chief god of the Luwians, a people of Bronze Age and early Iron Age Anatolia. He is closely associated with the Hittite god Tarḫunna and the Hurrian god Teshub.
xxx/ellauri114.html on line 589: The Luwians /ˈluːwiənz/ were a group of Anatolian peoples who lived in central, western, and southern Anatolia, in present-day Turkey, in the Bronze Age and the Iron Age. They spoke the Luwian language, an Indo-European language of the Anatolian sub-family, which was written in cuneiform imported from Mesopotamia, and a unique native hieroglyphic script, which was sometimes used by the linguistically related Hittites also.
xxx/ellauri114.html on line 591: Luwian has been deduced as one of the likely candidates for the language spoken by the Trojans.
xxx/ellauri114.html on line 593: After the 1995 finding of a Luwian biconvex seal at Troy VII, there has been a heated discussion over the language that was spoken in Homeric Troy. Frank Starke of the University of Tübingen demonstrated that the name of Priam, king of Troy at the time of the Trojan War, is connected to the Luwian compound Priimuua, which means "exceptionally courageous"."The certainty is growing that Wilusa/Troy belonged to the greater Luwian-speaking community," but it is not entirely clear whether Luwian was primarily the official language or it was in daily colloquial use.
xxx/ellauri114.html on line 600: Edellä jo mainittu Eenokin kirja (slaavien Eenokki) on nähtävästi jutkulahkolaisten työtä 1. vuosisadalta. Viimeisessä osassa kerrotaan miten Melkisedek syntyi neizeestä, Sofonimista (tai Sopanimasta), Nooan veljen Nirin vaimosta. Melkisedek tuli äidin masusta äidin kuoltua ja istui ruumiin vieressä täysin kehittyneenä hyntteet niskassa, singend betend lobend den Herrn, ja papin lätkä rinnassa. 40p myöhemmin Melkizedek temmattin arkkienkeli Gabrielin (joidenkin lähteiden mukaan Mikaelin) toimesta Edeniin ja välttyi siten tuhotulvalta arkin ulkopuolella.
xxx/ellauri114.html on line 613: The sparsity of sayings recorded in the biblical accounts suggests that Jesus remained relatively silent for the hours he hung there. Eli Eli Lama Sabachthani? may refer to:
xxx/ellauri114.html on line 615: Opening words of Psalm 22; translated as "My God, my God, why hast Thou forsaken me" in the King James Version
xxx/ellauri114.html on line 617: one of the Sayings of Jesus on the cross, quoting Psalm 22
xxx/ellauri114.html on line 623: "Eloi, Eloi, Lama Sabachthani", or "The Baumoff Explosive", a short story by William Hope Hodgson
xxx/ellauri114.html on line 628: This phrase, among the Sayings of Jesus on the cross, is given in these two versions. The Matthean version of the phrase is transliterated in Greek as Ἠλί, Ἠλί, λεμὰ σαβαχθανί. The Markan version is Ἐλωΐ, Ἐλωΐ, λαμὰ σαβαχθανί (elōi rather than ēli and lama rather than lema).
xxx/ellauri114.html on line 630: Overall, both versions appear to be Aramaic rather than Hebrew because of the verb שבק (šbq) "abandon", which is originally Aramaic. The "pure" Biblical Hebrew counterpart to this word, עזב (‘zb) is seen in the second line of Psalm 22, which the saying appears to quote. Thus, Jesus is not quoting the canonical Hebrew version (ēlī ēlī lāmā ‘azabtānī) attributed in some Jewish interpretations to King David cited as Jesus' ancestor in Matthew's Genealogy of Jesus if the Eli, Eli version of Jesus' outcry is taken; he may be quoting the version given in an Aramaic Targum (surviving Aramaic Targums do use šbq in their translations of the Psalm).
xxx/ellauri114.html on line 632: The Markan word for "my god", Ἐλωΐ, definitely corresponds to the Aramaic form אלהי, elāhī. The Matthean one, Ἠλί, fits in better with the אלי of the original Hebrew Psalm, as has been pointed out in the literature; however, it may also be Aramaic because this form is attested abundantly in Aramaic as well.
xxx/ellauri114.html on line 636: Almost all ancient Greek manuscripts show signs of trying to normalize this text. For instance, the peculiar Codex Bezae renders both versions with ηλι ηλι λαμα ζαφθανι (ēli ēli lama zaphthani). The Alexandrian, Western and Caesarean textual families all reflect harmonization of the texts between Matthew and Mark. Only the Byzantine textual tradition preserves a distinction.
xxx/ellauri114.html on line 667: Right and left play an important role in Jacob's final blessing to his grandsons, Ephraim and Manasseh (Gen. 48: 12–20), whom Joseph places at the left and right sides of Jacob, respectively (verse 13), expecting his father to place his right hand on Manasseh (the firstborn) and his left on Ephraim, and then bless them. But Jacob crosses his hands, placing his right hand on Ephraim (verse 14) and his left on Manasseh, despite Joseph's objections (verse 18). Jacob explains his actions by stating that Ephraim will be greater than Manasseh (verse 19).
xxx/ellauri114.html on line 671: At the time when Ephraim were at war with the Israelites of Gilead, under the leadership of Jephthah, the pronunciation of shibboleth as sibboleth was considered sufficient evidence to single out individuals from Ephraim, so that they could be subjected to immediate death by the Israelites of Gilead.
xxx/ellauri114.html on line 672: As part of the Kingdom of Israel, the territories of Manasseh and Ephraim were conquered by the Assyrian Empire, and the tribe was exiled; the manner of their exile led to their further history being lost.
xxx/ellauri114.html on line 674: The term shibboleth originates from the Hebrew word shibbólet (שִׁבֹּלֶת), which means the part of a plant containing grain, such as the head of a stalk of wheat or rye; or less commonly but arguably more appositely (selvennä!) "flood, torrent".
xxx/ellauri114.html on line 676: The modern use derives from an account in the Hebrew Bible, in which pronunciation of this word was used to distinguish Ephraimites, whose dialect used a differently sounding first consonant. The difference concerns the Hebrew letter shin, which is now pronounced as [ʃ] (as in shoe). In the Book of Judges, chapter 12, after the inhabitants of Gilead under the command of Jephthah inflicted a military defeat upon the invading tribe of Ephraim (around 1370–1070 BC), the surviving Ephraimites tried to cross the River Jordan back into their home territory, but the Gileadites secured the river's fords to stop them. To identify and kill these Ephraimites, the Gileadites told each suspected survivor to say the word shibboleth. The Ephraimite dialect resulted in a pronunciation that, to Gileadites, sounded like sibboleth. In the King James Bible the anecdote appears thus (with the word already in its current English spelling):
xxx/ellauri114.html on line 678: And the Gileadites took the passages of Jordan before the Ephraimites: and it was so, that when those Ephraimites which were escaped said, Let me go over; that the men of Gilead said unto him, Art thou an Ephraimite? If he said, Nay;
xxx/ellauri114.html on line 680: Then said they unto him, Say now Shibboleth: and he said Sibboleth: for he could not frame to pronounce it right. Then they took him, and slew him at the passages of Jordan: and there fell at that time of the Ephraimites forty and two thousand.
xxx/ellauri114.html on line 684: Despite the loss of the additional history of Manasseh and Ephraim, several modern-day groups claim descent from them, with varying levels of academic and rabbinical support. The Yusufzai tribe (literal translation The Sons of Joseph) of the Pashtuns of Afghanistan, India and Pakistan, who collectively refer to themselves as the "Bani Israel", have a long tradition connecting them to the exiled Kingdom of Israel. The Samaritans claim that some of their adherents are descended from these tribes, and many Persian Jews claim to be descendants of Ephraim. Many Samaritans claim descent from the grandchildren of Joseph under four main septs, his grandsons Danfi, Tsedakah, Mafraj and Sarawi Samaritans Museum In northeast India, the Mizo Jews claim descent from Manasseh, and call themselves Bnei Menashe; in 2005 Shlomo Amar, Sephardi Chief Rabbi of Israel, announced that he regarded this claim to be true, which under the Law of Return allows them to migrate to Israel, as long as they formally convert to Israel's Orthodox form of Judaism. Similar traditions are held by the Telugu Jews, in South India, who claim descent from Ephraim, and call themselves Bene Ephraim.
xxx/ellauri114.html on line 686: Considered less plausible by academic and Jewish authorities are the claims of several western Christian and related groups, in particular those of the Church of God in Christ. It claims that the whole UK is the direct descendant of Ephraim, and that the whole United States is the direct descendant of Manasseh, based on the interpretation that Jacob had said these two tribes would become the most supreme nations in the world. Some adherents of Messianic Judaism also identify as part of Joseph on the basis that, regardless of any genetic connection which may or may not exist, they observe the Torah and interpret parts of the Tanakh in certain ways.
xxx/ellauri114.html on line 688: he Church of Jesus Christ of Latter-day Saints teaches that a significant portion of its members are descended from or adopted into the tribe of Ephraim, believing that they are charged with restoring the lost tribes in the latter days, as prophesied by Isaiah. Along with members of the tribe of Judah, members of the tribe of Ephraim are believed to be playing an important leadership roles for covenant Israel in the last days. Members' lineage is declared through patriarchal blessings.
xxx/ellauri114.html on line 690: Latter-day Saints also believe that the main groups of the Book of Mormon (Nephites and Lamanites) were parts of the tribes of Ephraim and Manasseh. They believe that this would be the fulfilment of part of the blessing of Jacob, where it states that "Joseph is a fruitful bough, even a fruitful bough by a well; whose branches run over the wall" (Genesis 49:22, interpreting the "wall" as the ocean). The idea being that they were a branch of Israel that was carefully led to another land for their inheritance.
xxx/ellauri114.html on line 708: Seuraavien porukoiden nimi on ⲛϩⲥⲟⲩⲉ Nahasi, jonka tiedetään muualtakin olleen mustakallojen yleisnimitys, eli Ebyktistä etelään ja länteen löytyvien alueiden väki. Kuvatexti sisältää taas yleisluontoista kiroilua, xenofobiaa ja rotuvihaa.
xxx/ellauri114.html on line 716: Ja siton näitä lapsenlapsia: Javan or Ion, Jaafetin 4. pojan nimi, josta tuli kreikkalaiset (Gen.x.2, 4); ja kai Lud (ei saa selvää,) joka on Seemin 4. pojan nimi, josta tulee Vähän-Aasian asukkaat. Nää yhdessä olis näitä hamatiitteja. Phut oli Haamin 4. poika (Gen.x.6), jonka jälkeläiset asuu Ebyktistä länteen. The sons of Shem: Elam, Asshur, Arphaxad, Lud, and Aram (Gen x.22). Siis oliko Abraham (ilman H:ta tässä vaiheessa) Seemin poika? Enpäs tiennytkään. Onx Lud sit niinku Lyydia tai luuvit? Juurikin näin, vahvistaa Wikipedia:
xxx/ellauri114.html on line 718: The descendants of Lud are usually, following Josephus, connected with various Anatolian peoples, particularly Lydia (Assyrian Luddu) and their predecessors, the Luwians; cf. Herodotus' assertion (Histories i. 7) that the Lydians were first so named after their king, Lydus (Λυδός). However, the chronicle of Hippolytus of Rome (c. 234 AD) ... [aivan päin vittua, sori vaan Hippolytus].
xxx/ellauri114.html on line 720: The Book of Jubilees, in describing how the world was divided between Noah's sons and grandsons, says that Lud received "the mountains of Asshur and all appertaining to them till it reaches the Great Sea, and till it reaches the east of Asshur his brother" (Charles translation). The Ethiopian version reads, more clearly "... until it reaches, toward the east, toward his brother Asshur's portion." Jubilees also says that Japheth's son Javan received islands in front of Lud's portion, and that Tubal received three large peninsulae, beginning with the first peninsula nearest Lud's portion. In all these cases, "Lud's portion" seems to refer to the entire Anatolian peninsula, west of Mesopotamia.
xxx/ellauri114.html on line 722: Aram oli myös suomalaisten rakastama Aram Hatshipompponen. Khachaturian always remained enthusiastic about communism, and was an atheist. When asked about his visit to the Vatican, Khachaturian responded: "I'm an atheist, but I'm a son of the [Armenian] people who were the first to officially adopt Christianity and thus visiting the Vatican was my duty."
xxx/ellauri114.html on line 724: Ebyktistä etelään olis Kushin, Haamin 2. pojan porukat. Haamin 1. poika Kanaan, joka menetti perintöosansa vaarin kirouxesta, (Gen.ix. 25, seq.), ja on sen tautta aina viimeinen veljessarjassa (ch. x. 6, &c.), näyttää silti saaneen seniorioikeuxia kun Haamin pojat lähti porukalla länteen Shinarin tasangoilta (Gen. xi.), kert antoi nimensä ekalle seudulle minne mamut saapuivat. Kushin, 2. pojan jälkeläiset ottivat seuraavan suolaisemman lotin länteen Siinailta. Niilinlaaxon herkut lankes 3. pojalle Mizraimille; ja kuopuxen Phutin kohtaloxi tuli painua huizin Saharaan. Nehashkush, ne haisevat kuselle, oli Wettenhovi-Aspan suomennos Kushin pojille. The sons of Ham: Cush, Mizraim, Put, and Canaan. 7The sons of Cush: Seba, Havilah, Sabtah, Raamah, and Sabteca. And the sons of Raamah: Sheba and Dedan.… (Gen ix:6, x:6) Sheban kuningatar toi Salomolle upeita lahjoja, joiden joukossa oli Viiru-kissan rakastamia ruokapurkkeja.
xxx/ellauri114.html on line 730: One explanation is that it has an original meaning of "lowlands", from a Semitic root knʿ "to be low, humble, depressed", in contrast with Aram, "highlands". An alternative suggestion derives the term from Hurrian Kinahhu, purportedly referring to the colour purple, so that Canaan and Phoenicia would be synonyms ("Land of Purple"), but it is just as common to assume that Kinahhu was simply the Hurrian rendition of the Semitic knʿn.
xxx/ellauri114.html on line 732: According to the Table of Nations in Genesis 10 (verses 15-19), Canaan was the ancestor of the tribes who originally occupied the ancient Land of Canaan: all the territory from Sidon or Hamath in the north to Gaza in the southwest and Lasha in the southeast. This territory, known as the Levant, is roughly the areas of modern-day Israel, Palestine, Lebanon, western Jordan, and western Syria. Canaan's firstborn son was Sidon, who shares his name with the Phoenician city of Sidon in present-day Lebanon. His second son was Heth. Canaan's descendants, according to the Hebrew Bible, include:
xxx/ellauri114.html on line 736: Hittites, children of Heth
xxx/ellauri114.html on line 764: According to Genesis 9:20–27, Noah became drunk then cursed his grandson Canaan, for the transgression of Canaan's father, Ham. This is the Curse of Canaan, to which the misnomer "Curse of Ham" has been attached since Classical antiquity.
xxx/ellauri114.html on line 766: The curse of Ham (actually placed upon Ham's son Canaan) occurs in the Book of Genesis, imposed by the patriarch Noah. It occurs in the context of Noah's drunkenness and is provoked by a shameful act perpetrated by Noah's son Ham, who "saw the nakedness of his father". The exact nature of Ham's transgression and the reason Noah cursed Canaan when Ham had sinned have been debated for over 2,000 years.
xxx/ellauri114.html on line 768: The story's original purpose may have been to justify the subjection of the Canaanite people to the Israelites, but in later centuries, the narrative was interpreted by some Christians, Muslims and Jews as an explanation for black skin, as well as a justification for slavery. Similarly, the Latter Day Saint movement used the curse of Ham to prevent the ordination of black men to its priesthood.
xxx/ellauri114.html on line 772: Some modern scholars view the curse of Canaan in Genesis 9:20-27 as an early Hebrew rationalization for Israel's conquest of Canaan. When Noah cursed Canaan in Genesis 9:25, he used the expression "Cursed be Canaan; A servant of servants He shall be to his brethren."NKJV The expression "servant of servants", otherwise translated "slave of slaves",NIV emphasizes the extreme degree of servitude that Canaan will experience in relation to his "brothers".
xxx/ellauri114.html on line 774: In the subsequent passage, "of Shem... may Canaan be his servant,"[9:26] the narrator is foreshadowing Israel's conquest of the promised land. Biblical scholar Philip R. Davies explains that the author of this narrative used Noah to curse Canaan, in order to provide justification for the later Israelites driving out and enslaving the Canaanites.
xxx/ellauri116.html on line 39: Bill Gates rakastaa nopeita autoja. Gates ei ole järin kiinnostunut muista ihmisistä. Melinda Gates oli Microsoftin työntekijä, nyt hän harrastaa hyväntekeväisyyttä. Nyt hän on eronnut Billistä ja omistaa puolet Microsoftista. Molemmat ovat monimiljonääreixi varsin vaatimattomia herroja. Steven Ballmer hoitelee Billin seuraelämän kuvioita. Puhelin ei soi juuri koskaan. Hän lähettelee yötä päivää sähköposteja ja nauraa hykertelee kirjoittaessaan vihapuheita. (Tuttua.) Äiti pääsi sopuun kilpailuhenkisen pojan kanssa. Mary Gates kuoli Billin ja Melindan hääpäivänä. Pelaaminen on kivaa, työntekoa älykkäiden ihmisten seurassa. Menestys tarkoittaa sitä, että lyödään kilpailija lyttyyn. Hyvä ratkaisu on kova juttu tai tosi siistiä. Huono strategia on sekoa. Microsoftin asema läheni monopolia. Tuo on silkkaa valhetta, Gates huutaa pää punasena. Tytär Jenniferin synnyttyä hän saattoi olla vähän vähemmän uuvuttava ja hyvätapaisempi kuin ennen. Vähän. Bill Gates syytää Afrikkaan korzuja ja stratosfääriin auringon pimentävää rikkiä. Vain vainohullut selviävät hengissä, tiivistää Steve Bannon.
xxx/ellauri116.html on line 182: She is best known for her philosophical treatises on feminism and women's role in society. She is an advocate of liberal feminism and women migrant workers' rights in France. Except wearing scarfs, that is not a right but a left. Badinter is described as having a commitment to Enlightenment rationalism and universalism. She advocates for a "moderate feminism". A 2010 Marianne news magazine poll named her France's "most influential intellectual", primarily on the basis of her bestselling books on women's rights and motherhood.
xxx/ellauri116.html on line 184: Badinter is the largest shareholder of Publicis Groupe, a multinational advertising and public relations company, and the chairwoman of its supervisory board. She received these shares in an inheritance from her father, Marcel Bleustein-Blanchet, who founded the company. According to Forbes, she is one of the wealthiest French citizens with a fortune of around US$1.8 billion in 2012.
xxx/ellauri116.html on line 188: Elizabeth’s mother was raised as a Roman Catholic in a middle class upbringing, and later converted to Judaism following her marriage. She raised Élisabeth in the Jewish faith. Elisabeth and her two sisters were raised by parents who believed in the equality of the sexes. Jag har nog längre sladd än famo!
xxx/ellauri116.html on line 204: Ja kaikkein eniten läppä on, että koko tätä juttua promosi lähinnä miehet: poliisit, hyväntekijät, filosofit, poliitikot. Joo miehet splainaa kaiken kuoliaaxi. Naiset, lapset ei niitä kiinnosta. Ne haluu vaan puhuu ja keskustella, kuunnella omaa ääntänsä, max toistensa ääniä. No siltä se vähän näyttää kun kazoo about mitä vaan. Jep siis ihan. Mitä. Vaan.
xxx/ellauri116.html on line 222: Inflection of גִּזְעָנוּת, Noun – feminine. Root: ג - ז - ע. The final radical of this word is guttural; this affects the adjacent vowels. Derived from גִּזְעָן racist and ־וּת. Meaning racism. From גֶּזַע Noun – ketel pattern, masculine, Meaning trunk (of a tree); race (anthropology); stem (morphology, linguistics).
xxx/ellauri116.html on line 229: Eden Hubara is a Sociology student at the University of Aberdeen, and the President of Young Europeans Aberdeen. She strives to make ... 16.9.2019. Britannian perustuslaillinen kriisi henkilöityy taksikuskin poikaan. Koko Hubara herää useimmiten aikaisin aamulla siksi, että hän on lukenut Toni Morrisonin tekevän niin. Morrison, Toni: Beloved. Kokon lähteissä on myös J-J Rousseau: Émile, eli kasvatuxesta. Koneen säätiö on antanut sille rahaa.
xxx/ellauri116.html on line 247: But no hätä! Tekonivelestä uutta potkua elämään! Nilkkikin huojui tekolonkan varassa löysässä puvussa kuin suolistettu linnunpelotin. 75-vuotiaina tekonivelletyt vanhuxet potkaisevat tyhjää 90%n tod.näk. ennen uuden nivelöinnin tarvetta. Sekin hyvä puoli siinä on. Elämä kestää parhaimmillaan toivon mukaan 30-40 vuotta. Sen jälkeen se on aika perseestä, sanoo lonkkaprofessori. Tri P. Pylkkänen laittoi tekolonkkia. Se sai 60-vuotispäivälahjaxi tekonivelen.
xxx/ellauri116.html on line 255: Hizi kun olisin voinut lyödä vetoa että olen jossain paasannut Garcia Marquesin ja Mario Vargas Llosan (henceforth Löysä) välisestä nyrkkiottelusta, jossa oikeistoliberaali Mario löi pienemmän mutta vasurimman Marquezin nenän lysyyn varmaan oikealla suoralla. Silloin Gabolla oli jo Nobelinsa, Mariolla ei. Mutta nimeä ei löydy? Hemmetti. Mähän luin Lödeltä jonkun aika paskan räpellyxen kesällä 2021, In praise of the stepmother, ja siinä yhteydessä koitin selvittää, onko Löysällä ehkä homotaustoja. Sen Sueno del Celta oli homostelua, ja samaa on monissa muissakin sen niteissä. Joku epsanjalainen homokirjailia sanookin, että vaikkei se olisi koskaan uskaltautunut lakanoiden väliin nakun omansukupuolisensa natustajan kaa, niin kunniahomo se kirjojensa perusteella on ainakin. Yx Mario Brosin homoniteistä oli nimeltään Kadetraalissa oli viileää tms. Conversacion criminal en la catedral. Hehe. Kurjallista kunnianhomoa.
xxx/ellauri116.html on line 261: Tää kaikki aktivoitui kun löysin jostain vaihtohyllystä Marion Santo Domingo-pläjäyxen nimeltä Vuohen juhla, el fiesta del chivo. Tän San Domingon diktaattorilla Trujillolla mässyttelevän bühleinin huippukohta on seuraava Lösähdyxen märkä uni.
Trujillo is tormented by both his incontinence and impotence. Trujillo sexually assaulted Urania. Mix just Urania? Veikkaan et tää on viittaus Löysän homofiliaan. He is unable to achieve an erection with Urania and, in frustration, rapes her with his bare hands. This event is the core of Urania's shame and hatred towards her own father. In addition, it's the cause of Trujillo's repeated anger over the "anemic little bitch" who witnessed his impotence and emotion, as well as the reason he's en route to "sleep" with another girl on the night of his assassination.
xxx/ellauri116.html on line 264: of_the_stepmother&w=150" width="20%" />
xxx/ellauri116.html on line 266: Conceived as a novel of eroticism, this short work is centered on the quest for worldly happiness and the individual's prospects of attaining it. The medium of the quest is sensory and sexual fulfillment, and Vargas Llosa's characters conduct their lives assuming that this fulfillment is both the cause and the effect of their happiness. As in other erotic texts, the characters' responses and relationships are fueled exclusively by sensual and sexual stimulation...
xxx/ellauri116.html on line 268: The four characters of the novel are sketchily described, and their present circumstances are limited to the details that permit the development of the action of the novel. Since the story takes place in a few day's time, the characters remain largely devoid of a past.
xxx/ellauri116.html on line 270: Don Rigoberto is, by far, the novel's most interesting character, not because he is especially complex but because Vargas Llosa relishes in his quirks and describes them in titillating detail, creating what Anthony Burgess calls "the pornography of hygiene."
xxx/ellauri116.html on line 272: Don Rigoberto is compulsive about his personal cleanliness and his bodily functions. He appreciates them as marvelous and necessary, to be worshipped both for their sake as well as for the sake and welfare of the whole body. He devotes a day a week to the care of a different member or organ: Monday, hands; Tuesday, feet; Wednesday, ears; Thursday, nose; Friday, hair...
xxx/ellauri116.html on line 274: While the novel takes place exclusively within the confines of the family home in Lima, it is clear that they enjoy a seemingly normal relationship with the outside world: business associates, friends, and school. Don Rigoberto, the head of the household, is the manager of an insurance company. A widower, he marries Lucrecia, a forty-year-old divorcee. Dona Lucrecia enjoys the fruits of her privileged lifestyle; during the day she directs the household staff, goes shopping, plays bridge, and attends to the care of Don Rigoberto's son, the angelic looking Alfonso, a prepubescent boy of indeterminate age.
xxx/ellauri116.html on line 276: At night, she partakes of her husband's rich sexual rituals and fantasies and is a passive yet willing partner to his imaginative sensual flights of fancy and constant experimentation. Dona Lucrecia, a warm, sensual...
xxx/ellauri116.html on line 278: Chapters 2, 5, 7, 9, 12, and 14 contain a color print of a famous painting accompanied by a narration, each from a separate voice. Vizi takuulla mä kynäilin jotain sarkastista tostakin. Rigoberto, Lucrecia, Alfonso, and perhaps even Justiniana, all become the protagonist/narrator of one of the paintings by Jordaenes, Boucher, Titian, Francis Bacon, Fernando de Szyszlo, and Fra Angelico. This rather heterogenous collection of prints share the fact that they could be viewed as depicting various aspects of sensuality, from the voyeuristic to the immaculate.
xxx/ellauri116.html on line 279: The remainder of the chapters relate the domestic life...
xxx/ellauri116.html on line 281: Joo olen muistavinani että tää snobistinen pornotaidepornokyhhäys oli joxeenkin haukotuttava. Kansikuvastakin mulla oli joku huomautus. Toi hanhennäköinen naishenkilö oli joteskin pedofiilinen. Liittyikö tää huomio jotenkin Ball-sackin huumoripläjäyxeen "Leikillisiä tarinoita", joka on salaperäisesti hukkunut? No mun muisti on jo samanlainen kuin Seijan, se kexii ize juttuja.
xxx/ellauri116.html on line 289: Mario Vargas Llosa was born to a middle-class family on March 28, 1936, in the southern Peruvian provincial city of Arequipa. He was the only child of Ernesto Vargas Maldonado (= lahjaton) and Dora Llosa Urethra (the former a radio operator in an aviation company, the latter the daughter of an old criollo family), who separated a few months before his birth. Shortly after Mario's birth, his father revealed that he was having an affair with a German woman; consequently, Mario has two younger half-brothers: Enrique and Ernesto Vargas.
xxx/ellauri116.html on line 291: Vargas Llosa lived with his maternal family in Arequipa until a year after his parents' divorce, when his maternal grandfather was named honorary consul for Peru in Bolivia. With his mother and her family, Vargas Llosa then moved to Cochabamba, Bolivia, where he spent the early years of his childhood. His maternal family, the Llosas, were sustained by his grandfather, who managed a cotton farm.
xxx/ellauri116.html on line 293: As a child, Vargas Llosa was led to believe that his father had died—his mother and her family did not want to explain that his parents had separated. During the government of Peruvian President José Bustamante y Rivero, Vargas Llosa's maternal grandfather obtained a diplomatic post in the northern Peruvian coastal city of Piura and the entire family returned to Peru.
xxx/ellauri116.html on line 295: While in Piura, Vargas Llosa attended elementary school at the religious academy Colegio Salesiano. In 1946, at the age of ten, he moved to Lima and met his father for the first time. His parents re-established their relationship and lived in Magdalena del Mar, a middle-class Lima suburb, during his teenage years. While in Lima, he studied at the Colegio La Salle, a Christian middle school, from 1947 to 1949. Isä taisi olla aika limaska, eipä paljon muuta Markolle kuin limamälli.
xxx/ellauri116.html on line 297: When Vargas Llosa was fourteen, his father sent him to the Leoncio Prado Military Academy in Lima. At the age of 16, before his graduation, Vargas Llosa began working as an amateur journalist for local newspapers. He withdrew from the military academy and finished his studies in Piura, where he worked for the local newspaper, La Industria, and witnessed the theatrical performance of his first dramatic work, La huida del Inca.
xxx/ellauri116.html on line 299: In 1953, during the government of Manuel A. Odría, Vargas Llosa enrolled in Lima's National University of San Marcos, to study law and literature. He married Julia Urquidi, his maternal uncle's sister-in-law, in 1955 at the age of 19; she was 10 years older.
xxx/ellauri116.html on line 303: Vargas Llosa began his literary career in earnest in 1957 with the publication of his first short stories, "The Leaders" ("Los jefes") and "The Grandfather" ("El abuelo"), while working for two Peruvian newspapers. Upon his graduation from the National University of San Marcos in 1958, he received a scholarship to study at the Complutense University of Madrid in Spain. In 1960, after his scholarship in Madrid had expired, Vargas Llosa moved to France under the impression that he would receive a scholarship to study there; however, upon arriving in Paris, he learned that his scholarship request was denied. Despite Mario and Julia's unexpected financial status, the couple decided to remain in Paris where he began to write prolifically. Their marriage lasted only a few more years, ending in divorce in 1964. A year later, Vargas Llosa married his first cousin, Patricia Llosa, with whom he had three children: Álvaro (born 1966), a writer and editor; Gonzalo (born 1967), an international civil servant; and Fata Morgana (born 1974), a pornographer.
xxx/ellauri116.html on line 320: As of 2015, Vargas Llosa is in a relationship with Filipina Spanish socialite and TV personality Isabel Preysler and seeking a divorce from Patricia Llosa. He is an agnostic, "I was not a believer, nor was I an atheist either, but, rather, an agnostic". Se on turmellut moraalinsa asteittain pienillä pelkuruudesta johtuvilla myönnytyksillä.
xxx/ellauri116.html on line 322: As for hobbies, he is fond of association football and is a supporter of Universitario de Deportes. No tietysti! Sekin vielä! Varma toopen tuntomerkki.
xxx/ellauri116.html on line 332: García Márquez oli poliittisesti vasemmalla. Hän ystävystyi Fidel Castron kanssa ja vietti pitkiä aikoja Havannassa. Tätä ystävyyttä on analysoitu teoksessa Gabo and Fidel: Portrait of a Friendship. García Márquezin mukaan heidän keskustelunsa ovat liittyneet kirjallisiin aiheisiin, eivät niinkään politiikkaan. Jospa Mario oli vaikka mustasukkainen Fidel Castrosta.
xxx/ellauri116.html on line 386: Simone de Beauvoir, who Sartre playfully referred to as “The Beaver,” never published a piece of writing without her partner’s input until after his death. Likewise, he referred to her as a “filter” for his books, and some scholars have even made the case that she wrote some of them for him.
xxx/ellauri116.html on line 388: Scholars and journalists often accuse de Beauvoir of publicly masking painful bouts of jealousy. While her inner emotional life is unclear, what’s evident is the manipulative, often dishonest, and arguably cruel treatment to which both Sartre and de Beauvoir subjected much-younger female consorts.
xxx/ellauri116.html on line 390: Take, for example, 16-year-old Bianca Bienenfeld, a student of de Beauvoir’s who was 14 years her junior. Soon after the two women began their affair, de Beauvoir introduced her lover to Sartre. He promptly made it his mission to seduce Bienenfeld. After a romantic entanglement between the three of them, de Beauvoir told Sartre to end it, which he abruptly did in a letter.
xxx/ellauri116.html on line 392: Bienenfeld, who was Jewish, later narrowly escaped the Nazi occupation of France. Neither de Beauvoir nor Sartre tried to find her. When she read “Letters to Sartre” and saw the flippant tone the pair took toward her, she said, “Their perversity was carefully concealed beneath Sartre’s meek and mild exterior and the Beaver’s serious and austere appearance. In fact, they were acting out a commonplace version of ‘Liaisons Dangereuses’”.
xxx/ellauri116.html on line 394: Mikäs se nyt oli? Ainiin se 1700-luvun romaani, mulla taitaa olla se, vaikken ole lukenut. A French epistolary novel by Pierre Choderlos de Laclos, first published in four volumes by Durand Neveu from March 23, 1782. It is the story of the Marquise de Merteuil and the Vicomte de Valmont, two narcissistic rivals (and ex-lovers) who use seduction as a weapon to socially control and exploit others, all the while enjoying their cruel games and boasting about their talent for manipulation. It has been seen as depicting the corruption and depravity of the French nobility shortly before the French Revolution, and thereby attacking the Ancien Régime. The book has also been described as merely a story about two amoral people.
xxx/ellauri116.html on line 396: Bienenfeld may be an extreme example, but she’s not atypical. Sartre tended to treat younger romantic prospects (all of whom were female) more as conquests than partners, spending months or years persuading them to get into bed with him and then bouncing off to regale “the Beaver” with details.
xxx/ellauri116.html on line 408: Vuonna 1977 pseudo Sirkkis tuki terroristi Bruno Bréguet'ta ja kampanjoi hänen vapauttamisen puolesta. Noin 20-vuotiaana Geneven yliopiston opiskelijana Bruno Bréguet osallistui solidaarisuuteen kolmannen maailman vapautusliikkeiden kanssa. Hän tuli lähemmäksi Palestiinan asiaa, erityisesti sen jälkeen, kun pieni ryhmä palestiinalaisia militantteja yritti sabotoida lentokonetta Klotenin lentokentällä vuonna 1969 tavoitteenaan tuhota viisitoista tonnia sen ruumissa säilytettyä aseita, jotka oli tarkoitettu toimitettavaksi Israeliin. Israelilainen agentti teloi yhden kommandon jäsenistä hänen ollessaan vallassa revolverilla kurkkuun, ja kolme muuta tuomitaan vankeusrangaistukseen. Tästä Bruno radikalisoitui pahasti ja alkoi laittaa kapuloita USA-Israel hyökkäysvaunun rattaisiin, tosin enimmäxeen tunaroiden pahasti. Palattuaan lyhyenä Sveitsiin, jossa hän huomasi olevansa Interpolin hälytyksen kohteena, hän lähti veneellä Israeliin . Hänet pidätettiin 23. kesäkuuta 1970 Haifan satamassa kahden kilon räjähteitä hallussaan. Sitten hänet tuomittiin viideksitoista vuodeksi vankeuteen. Pitkään kidutettiin, ennen kuin hänet suljettiin Yagurin vankilaan, sitten Ramlehiin. Hänet vapautettiin vuonna 1977 kansainvälisen komitean toiminnan johdosta, joka kokosi yhteen henkilöitä, kuten Jean-Paul Sartre , Simone de Beauvoir , Noam Chomsky , Alberto Moravia , Roland Barthes , Louis Althusser , Gilles Deleuze , Félix Guattari , Michel Foucault , Jacques Le. Goff , Edgar Morin , Friedrich Dürrenmatt , Günter Grass , Dario Fo , Franco Fortini ja François Genoud. Hänet karkotettiin Israelista 24.6.1977. Sakut epäilivät Brunon osallistuneen vuonna 1981 hyökkäykseen amerikkalaista radioasemaa Radio Free Europe vastaan Münchenissä. Sitä sietää toivoa. Joku Andrian Hänni vielä väitti Bushin sotaretken aikana, että Breguet teki yhteistyötä Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA) kanssa ainakin vuodesta 1991 lähtien. Kyllä kai, vitun Andrian. "Meille on kerrottu epävirallisesti, että Bruno kuoli epähuomiossa kuulustelun aikana amerikkalaisessa tukikohdassa Etelä-Unkarissa."
xxx/ellauri116.html on line 410: Oikeasti nolo veto oli, että Sirkkis allekirjoitti 68 muun ranskalaisen intellektuellin ohella Gabriel Matzneffin kolumnin, joka julkaistiin 26. tammikuuta 1977 sanomalehdessä Le Monde, jossa pyydettiin vapauttamaan kolme miestä, joita syytettiin "säädyttömästä pahoinpitelystä ilman väkivaltaa 15-vuotiaisiin alaikäisiin" Versaillesin tapauksen oikeudenkäynnissä . Tämän oikeudenkäynnin jälkeen hän allekirjoitti avoimen kirjeen rikoslain tarkistuslautakunnalle, jossa hän vaati, että " alaikäisen kavaltamista " koskevat lain pykälät "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" eli "oikeuden tunnustaminen " lapsia ja nuoria ylläpitämään suhteita valitsemiinsa ihmisiin”. "Kolme vuotta vankeutta hyväilyistä ja suudelmista, se riittää!" » kirjoittivat allekirjoittajat. Tätä propedofiililiikettä tukivat sitten monet älymystön edustajat, kuten Jean-Paul Sartre , Michel Foucault , Roland Barthes , Alain Robbe-Grillet , Jacques Derrida , Philippe Sollers ja jopa Françoise Dolto. Vitun sosiaalisia omiatuntoja, suuna päänä kaikesta.
xxx/ellauri116.html on line 412: Vuonna 1943 Simone de Beauvoir erotettiin opettajan virastaan, koska hän vietteli 17-vuotiaan lukiolaisen Natalie Sorokinin vuonna 1939. Natalie Sorokin, Bianca Lamblin ja Olga Kosakiewicz totesivat myöhemmin, että heidän suhteensa de Beauvoirin kanssa olivat vahingoittaneet heitä psykologisesti . Miehityksen aikana hän oli Jean-Paul Sartren tavoin kulttuuriviikkolehden Comœdia René Delangen johtajan ystävä (joka oli läheinen Sonderführer Gerhard Hellerille , saksalaiselle ranskalaisten kirjeiden "suojelijalle"). Saksa rahoittaa ja vaikuttaa suurelta osin lehden toimitukseen. Vuonna 2008 brittiläinen Carole Seymour-Jones (en) , kirjan A Dangerous Liaison kirjoittaja , kuvaili Beauvoirin käyttäytymistä "lasten hyväksikäytöksi", joka lähestyy "pedofiliaa" . Vuonna 2015 Simone de Beauvoir ja naiset -teoksessa Marie-Jo Bonnet kuvailee Beauvoirin ja Sartren välistä toimintatapaa "kieroutuneeksi sopimukseksi", joka koostui siitä, että ensimmäinen vietteli nuoria alaikäisiä opiskelijoita ja lähetettiin sitten toiselle. Journal de Montréal -bloggaaja Normand Lester syyttää Beauvoiria "seksuaaliseksi saalistajaksi". Muistelmissaan häiriintyneestä nuoresta tytöstä Bianca Lamblin kertoo ihailevansa Simone de Beauvoiria, joka oli hänen opettajansa tuolloin, ollessaan 16-vuotias. Jälkimmäinen työntää hänet Sartrea kohti. Kirjoittaja kertoo, että "Simone de Beauvoir sai nuorten tyttöjen luokistaan tuoreen lihan, jota hän maistasi ennen kuin luovutti sen eteenpäin, tai pitäisikö sanoa vielä karkeammin, luovutti sen Sartrelle". Bianca Lamblin huomasi, kun kirjeenvaihto julkaistiin, että Beauvoir käytti antisemitistisiä kliseitä puhuessaan hänestä. Esimerkiksi Simone de Beauvoir kirjoittaa nuoresta uhrista, että hän epäröi keskitysleirin ja itsemurhan välillä. […] Olin iloinen erostasi. »
xxx/ellauri116.html on line 414: Hän herätti myös kiistaa Neuvostoliiton politiikan ihailua ja oikeuttamista koskevien huomautustensa jälkeen : "Neuvostoliiton vastustaja käyttää sofismia, kun korostaessaan stalinistin politiikkaa rikollisen väkivallan osuutta hän laiminlyö sen kohtaamisen tavoitelluilla päämäärillä . […] Emme voi arvioida keinoa ilman päämäärää, joka antaa sille merkityksen. Lynkkaus on ehdoton paha, se edustaa vanhentuneen sivilisaation selviytymistä. Se on virhe ilman perusteita, ilman tekosyitä. Sadan oppositiomiehen tukahduttaminen on varmasti skandaali, mutta voi olla, että sillä on merkitys, syy... ehkä se edustaa vain sitä välttämätöntä epäonnistumisen osaa, johon kaikki positiivinen rakentaminen liittyy”; tai taas "Vuoteen 1936 asti siellä oli todella uudelleenkoulutuskeskuksia, maltillista työtä, liberaalia hallintoa, teattereita, kirjastoja, keskusteluja, tutut, melkein ystävälliset suhteet vastuuhenkilöiden ja vankien välillä" (noin gulageissa, joissa hän vieraili vuonna 1963).
xxx/ellauri116.html on line 416: Sosiologi Sam Bourcier syytti häntä lesbofobiasta "lesbolle" omistetusta luvusta The Second Sex -kirjassa, mutta myös hänen valinnastaan Nouvelles Questions feministes -lehden hyväksi vuonna 1981, pois lukien radikaalit poliittiset lesbot, kuten Monique Wittig . erimielisyyttä Feminist Questions -lehden toimituskomiteassa heteroseksuaalisuudesta. Mitä vittua, izehän se imuroi ja lupsutti alaikäisiä tyttöjä? Olipa onni ettei Sirkan näköisellä Simonella ollut muoskia.
xxx/ellauri116.html on line 441: On mahdollista, että koko terapian tehossa on kyse 2 yxilön välisestä kemiasta. Terapiasta on suoranaista haittaa 10% tapauxista. Skizofreniaan, psykoosiin, narsismiin ja psykopatiaan terapia ei tehoa. Terapian etuja ovat ongelman nimeäminen, toivon herääminen, sielullinen voimistelu, merkityxen ezintä, terapeutin arvovalta, ja ennen kaikkea, palvelujen maxullisuus eli työllistymisvaikutuxet. No ei ilman kunnon palkkaa ize erkkikään kuuntelisi tärähtäneiden pitkäpiimäisiä jaarituxia.
xxx/ellauri116.html on line 527: Olen huomannut että narsistisia ihmisiä on luultua enemmän. Johtoportaassa ja viihdemaailmassa niitä on aivan sairaasti. Mukaanlukien eikä vähiten meidät kirjailijat, runoilijat, filosofit, poliitikot, papit ja muut paasaajat.
xxx/ellauri120.html on line 35: Novelist Bulwer-Lytton was a friend and contemporary of Charles Dickens and was one of the pioneers of the historical novel, exemplified by his most popular work, The Last Days of Pompeii. He is best remembered today for the opening line to the novel Paul Clifford, which begins "It was a dark and stormy night..." and is considered by some to be the worst opening sentence in the English language. However, Bulwer-Lytton is also responsible for well-known sayings such as "The penis mightier than the sword" from his play Richelieu. Despite being a very popular author with 19th-century readers, few people today are even aware of his prodigious body of literature spanning many genres. In the 21st century he is known best as the namesake for the Bulwer-Lytton Fiction Contest (BLFC), sponsored annually by the English Department at San Jose State University, which challenges entrants "to compose the opening sentence to the worst of all possible novels", and the township of Lytton, or Camchin until the British nosey parkers came, saw and beat the copper-colored nlaka'pamuxes. Now their village got burned to ashes thanx to the industrial revolution.
xxx/ellauri120.html on line 42: Lytton is a village in British Columbia, Canada, and sits at the confluence of the Thompson River and Fraser River on the east side of the Fraser. The location has been inhabited by the Nlaka'pamux people for over 10,000 years. It was one of the earliest locations occupied by non-Indigenous settlers in the Southern Interior of British Columbia. It was founded during the Fraser Canyon Gold Rush of 1858–59, when it was known as "The Forks". The community includes the Village of Lytton and the surrounding community of the Lytton First Nation, whose name for the place is Camchin, also spelled Kumsheen ("river meeting").
xxx/ellauri120.html on line 44: In 1858 Governor James Douglas named the town after Bulwer-Lytton "as a merited compliment and mark of respect". Bulwer-Lytton served as Colonial Secretary. As governor of the then colony, Douglas would have reported to him.
xxx/ellauri120.html on line 46: Lytton was on the route of the Fraser Canyon Gold Rush in 1858. The same year, Lytton was named after Edward Bulwer-Lytton, the British Colonial Secretary and a novelist. For many years Lytton was a stop on major transportation routes, namely, the River Trail from 1858, Cariboo Wagon Road in 1862, the Canadian Pacific Railway in the 1880s, the Cariboo Highway in the 1920s, and the Trans Canada Highway in the 1950s. However, it has become much less important since the construction of the Coquihalla Highway in 1987 which uses a more direct route to the BC Interior.
xxx/ellauri120.html on line 48: On 30 June 2021, the day after Lytton set a Canadian all-time-high temperature record of 49.6 °C (121.3 °F), a wildfire swept through the community, destroying many structures. The entire village was given an evacuation order. Following the fire, local MP Brad Vis stated that 90% of the village had burned down. Lyttyyn inkkarit, polttakaa ne villit.
xxx/ellauri120.html on line 57: As deacon in Rome, St. Lawrence was responsible for the material goods of the Church and the distribution of alms to the poor. Ambrose of Milan relates that when the treasures of the Church were demanded of Lawrence by the prefect of Rome, he brought forward the poor, to whom he had distributed the treasure as alms. "Behold in these poor persons the treasures which I promised to show you; to which I will add pearls and precious stones, those widows and consecrated virgins, which are the Church's crown."
xxx/ellauri120.html on line 59: The prefect was so angry that he had a great gridiron prepared with hot coals beneath it, and had Lawrence placed on it, hence Lawrence's association with the gridiron. After the martyr had suffered pain for a long time, the legend concludes, he cheerfully declared: "I'm well done on this side. Turn me over!" From this St. Lawrence derives his patronage of cooks, chefs, and comedians.
xxx/ellauri120.html on line 64: No, Freud was rong! Many basic tenets of Freud’s theory have been completely disproved. To name several: Psychosexual stages. The Oedipal complex. Belief that repressed memories from the first year of life can be unearthed. Sexual fantasy about intercourse with a parent is responsible for hysteria. Even more damning, his methods and procedures cannot be called scientific, his evidence lacks scientific credibility, and what is offered as evidence was sometimes fudged, if not outright fabricated. Not surprisingly, Freud is absented from contemporary psychological pedagogy, theory, and research. Claiming, “Freud is right!” is akin to shouting, “Long live the king!”; historical curiosities, both.
xxx/ellauri120.html on line 66: Key features of Freud’s theory, in addition to being wrong, are repugnant to modern sensibilities. Misogynist perspectives are integral to the theory and to the man. To name but a few of the more egregious: Penis envy. The moral inferiority of woman. Only psychosexually mature women can achieve vaginal orgasm, while orgasm by clitoral stimulation is evidence of stunted development. “Women oppose change, receive passively, and add nothing of their own.”
xxx/ellauri120.html on line 68: William James coined the term Cash Value to describe criteria to assess the merit and truth of an assertion or belief. Freud’s work is freighted with immense metaphorical— and literal— cash value.
xxx/ellauri120.html on line 70: Edward Bernays was the nephew of Freud. His mother was Freud’s sister and his father was Freud’s wife’s brother. Born in 1891, and brought to the United States with his family in the first year of his life, Bernays injected his uncle’s insights into the very marrow and bloodstream of American culture, altering its pulse and functioning—along with the rest of the world. He did so using the unique means and methods of American culture to achieve its most valued end: Cash. Life magazine named Bernays one of the 100 most influential Americans of the 20th century.
xxx/ellauri120.html on line 72: Reason is a weak voice, easily overwhelmed by our desires, or employed, along with various other means, as a defense to protect us from awareness of the real, base motives that drive our thoughts and actions. This is Freud’s foundational vision of the human psyche. It is unflattering, if not repugnant, and basically Wright.
xxx/ellauri120.html on line 74: Edward Bernays made his fortune, fame, and lasting influence by convincing people to buy things they don’t need, selling harmful products parading as health and beauty, rousing individuals to eagerly embrace slogans, and compelling them to surrender their individuality to the passions of the herd. He is considered to be the progenitor of public relations and is called “The Father of Spin”. He published a seminal book, Propaganda, that became Joseph Goebbels’ guidebook for his many Nazi propaganda campaigns, including developing the Fuhrer cult and orchestrating the genocide against the Jews.
xxx/ellauri120.html on line 76: Bernays became a highly sought, and extravagantly paid consultant to a number of leading businesses. His many successes include helping the American Tobacco Company to sell cigarettes to women, advertising them as glamorous “torches of freedom”; and aiding the United Fruit Company to sell bananas, and when the newly elected president of Guatemala threatened the business interests of United Fruit, Bernays persuaded the CIA and the US government—through rumors, innuendos, and manipulation of the press about a growing Communist menace—to overthrow the his government.
xxx/ellauri120.html on line 80: The conscious and intelligent manipulation of the organized habits and opinions of the masses is an important element in a democratic society. Those who manipulate this unseen mechanism of society constitute an invisible government which is the true ruling power of our country. We are governed, our minds are molded, our tastes formed, and our ideas suggested, largely by men we have never heard of…It is they who pull the wires that control the public mind. (Lähde: Bernays; Propaganda)
xxx/ellauri120.html on line 82: This is a worldwide phenomenon. We are a mob. Or mobs. Twittering, tweeting, Facebooking, “liking”, chattering, texting, Instagramming, Photo-shopping, rumoring, instigating, provoking, inciting, lying, messaging, massaging, insisting, imploring; “truths” swirling in clouds blanketing the globe, marketed, managed and mined for profit—political, economic or otherwise.
xxx/ellauri120.html on line 106: of erotic ecstasy.
xxx/ellauri120.html on line 121: You cannot deny the inspiring pathos of ruins
xxx/ellauri120.html on line 124: Hatred is a master of contrast—between explosions and dead
xxx/ellauri120.html on line 148: / ˌ d ɪ s i ɑːr k ə s ... m ɪ s æ n ə / ; Greek : Δικαίαρχος Dikaiarkhos ; c. 350 - n. 285 BC ), kirjoitetaan myös Dicearchus tai Dicearch ( / d ɪ s i ɑːr k / ), oli kreikkalainen filosofi, kartografi, maantieteilijä, matemaatikko ja kirjailija. Dicaearchus oli Aristoteleen opiskelija lyseossa. Hyvin vähän hänen työstään on säilynyt. Hän kirjoitti historiaa ja maantiedettä sekä Kreikassa , joista hänen tärkein työ oli hänen elämä Kreikka. Hän antoi merkittävän panoksen kartografian kentälle , jossa hän käytti ensimmäisten joukossa maantieteellisiä koordinaatteja. Hän kirjoitti myös kirjoja filosofiasta ja politiikasta . Elämä Hän oli poika yhden Pheidias, ja syntynyt Mes- on Sisiliassa , vaikka hän läpäisi suurimman osan elämästään Kreikassa, ja erityisesti Peloponnesoksen. Hän oli Aristoteleen opetuslapsi ja Theophrastuksen ystävä, jolle hän omisti joitain kirjoituksiaan. Hän kuoli noin 285 eaa. Dicaearchus - https://fi.xcv.wiki/wiki/Dicaearchus.
xxx/ellauri120.html on line 157: Mutta kuka on 45-vuotias Tytti Yli-Viikari, joka saapui elämänsä kenties kovimpaan paikkaan filosofi Plutarkhoksen Mielen tyyneydestä -esseekokoelman kanssa?
xxx/ellauri120.html on line 194: ofb=1" height="200px" />
xxx/ellauri120.html on line 200: Yli-Viikari on suorittanut M.A. in Culture and Communication Studies -yliopistotutkinnon estetiikasta Pariisin Penthouse-Sorbonne -yliopistossa vuonna 1997, sekä täydennyskoulutukset Master in European Corrupt Politics and Administration College of Europessa Bruggessa vuonna 1999 ja Past Master in Private Appropriation from Public Administration, Diplôme de l’ENA Ranskan elättikorkeakoulussa vuonna 2001.
xxx/ellauri120.html on line 223: In Puritan Boston, Massachusetts, a crowd gathers to witness the punishment of Hester Prynne, a young woman who has given birth to a baby of unknown parentage. Her sentence required her to stand on the scaffold for three hours, exposed to public humiliation, and to wear the scarlet "A" for the rest of her life. As Hester approaches the scaffold, many of the women in the crowd are angered by her beauty and quiet dignity. When demanded and cajoled to name the father of her child, Hester refuses.
xxx/ellauri120.html on line 225: As Hester looks out over the crowd, she notices a small, misshapen man and recognizes him as her long-lost husband, who has been presumed lost at sea. When the husband sees Hester's shame, he asks a man in the crowd about her and is told the story of his wife's adultery. He angrily exclaims that the child's father, the partner in the adulterous act, should also be punished and vows to find the man. He chooses a new name, Roger Chillingworth, to aid him in his plan.
xxx/ellauri120.html on line 227: The Reverend John Wilson and the minister of Hester's church, Arthur Dimmesdale, question her, but she refuses to name her lover. After she returns to her prison cell, the jailer brings in Chillingworth, now a physician, to calm Hester and her child with his roots and herbs. He and Hester have an open conversation regarding their marriage and the fact that they were both in the wrong. Her lover, however, is another matter and he demands to know who it is; Hester refuses to divulge such information. He accepts this, stating that he will find out anyway, and forces her to conceal that he is her husband. If she ever reveals him, he warns her, he will destroy the child's father. Hester agrees to Chillingworth's terms although she suspects she will regret it.
xxx/ellauri120.html on line 229: Following her release from prison, Hester settles in a cottage at the edge of town and earns a meager living with her needlework, which is of extraordinary quality. She lives a quiet, somber life with her daughter, Pearl, and performs acts of charity for the poor. She is troubled by her daughter's unusual fascination with the scarlet "A". The shunning of Hester also extends to Pearl, who has no playmates or friends except her mother. As she grows older, Pearl becomes capricious and unruly. Her conduct starts rumors, and, not surprisingly, the church members suggest Pearl be taken away from Hester.
xxx/ellauri120.html on line 233: Because Dimmesdale's health has begun to fail, the townspeople are happy to have Chillingworth, the newly arrived physician, take up lodgings with their beloved minister. Being in such close contact with Dimmesdale, Chillingworth begins to suspect that the minister's illness is the result of some unconfessed guilt. He applies psychological pressure to the minister because he suspects Dimmesdale is Pearl's father. One evening, pulling the sleeping Dimmesdale's vestment aside, Chillingworth sees a symbol that represents his shame on the minister's pale chest.
xxx/ellauri120.html on line 235: Tormented by his guilty conscience, Dimmesdale goes to the square where Hester was punished years earlier. Climbing the scaffold in the dead of night, he admits his guilt but cannot find the courage to do so publicly in the light of day. Hester, shocked by Dimmesdale's deterioration, decides to obtain a release from her vow of silence to her husband.
xxx/ellauri120.html on line 237: Several days later, Hester meets Dimmesdale in the forest and tells him of her husband and his desire for revenge. She convinces Dimmesdale to leave Boston in secret on a ship to Europe where they can start life anew. Inspired by this plan, the minister seems to gain new energy. On Election Day, Dimmesdale gives one of his most inspired sermons. But as the procession leaves the church, Dimmesdale climbs upon the scaffold and confesses his sin, dying in Hester's arms. Later, most witnesses swear that they saw a stigma in the form of a scarlet "A" upon his chest, although some deny this statement. Chillingworth, losing his will for revenge, dies shortly thereafter and leaves Pearl a substantial inheritance.
xxx/ellauri120.html on line 239: After several years, Hester returns to her cottage and resumes wearing the scarlet letter. When she dies, she is buried near the grave of Dimmesdale, and they share a simple slate tombstone engraved with an escutcheon described as: "On a field, sable, the letter A, gules" ("A red letter A written on a black background"). Ingan vaakunassa on hassu jellona kieli ulkona kuin Hanna Montanalla sinisellä taustalla.
xxx/ellauri120.html on line 329:
Trofonioxen luola
xxx/ellauri120.html on line 331: Pastorit irstailivat Trofonioxen luolassa. Masixen oloinen protestanttinen pieni paxu sanokaamme Lexa oli eronnut ja pitempi mutta maanisempi oli isä Kalevi. Rupusakkia. Siivestäjiä. Kalevi siunasi hääkakun ja Lexa söi sen. Maistuuko pastoreille vielä kahvi? Maistuu se.
xxx/ellauri120.html on line 333: Perhe Trofonios oli poika Erginus kuninkaan Minyan Orchomenus ja veli Agamedes . Mutta Apollon sanotaan olevan hänen jumalallinen isänsä.
xxx/ellauri120.html on line 351: Vaihtoehtoisesti mukaan Pausanias he rakensivat aarre kammio (salainen sisäänkäynti vain he tiesivät) King Hyrieus of Boeotia . Salaisen sisäänkäynnin avulla he varastivat Hyrieuksen omaisuuden. Kuningas tiesi, mutta ei tiennyt kuka varas oli; hän asetti virvelän. Agamedes oli loukussa siinä; Trophonius katkaisi päänsä, jotta Hyrieus ei tietäisi kenen ruumis se oli. Sitten hän pakeni Lebadaean luolaan ja katosi ikuisesti. Trophoniusin luola löydettiin uudelleen vasta, kun libadalaiset kärsivät vitsauksesta ja ottivat yhteyttä Delphic Oracleen . Pythia neuvoi heitä, että nimeämätön sankari suuttui on laiminlyöty, ja että ne pitäisi löytää haudassaan ja tarjota hänelle palvomaan viipymättä. Useita epäonnistuneita etsintöjä seurasi, ja rutto jatkui rauhoittumattomana, kunnes paimenpoika seurasi mehiläisten polkua maan reikään. Hunajan sijasta hän löysi daimonin, ja Lebadaea menetti ruttoaan saadessaan suositun oraakelin. Vanha nainen Sibylla kuihtuneena pullossa. Ei ois kannattanut pyytää kuolemattomuutta ilman ikuista nuoruutta. Jumalat vittuilee jos ei lue pientä pränttiä.
xxx/ellauri120.html on line 355: Opin ton Pentti Kaariposken jostain käännöskirjasta. Se oli varmaan just toi homorunoilija Thomas "Steariinikynttilä" Eliotin sitaatti kirjassa Rakentamaton tontti. Olen osannut sen tosi kauan. Tota Huhtikuu on kuukausista julmin - kohtaa käytin vuosikaudet käännösteknologian kurssitehtävänä. Käänsin sen Googlella ja panin opiskelijat arvioimaan tulosta. Ei ollut hääppönen. Kaariposki näyttää kääntäneen myös Philip Rothin kohukirjan Portnoyn tauti. Vittu tolla Phillulla ei ollut kuin 1 tarina, Phillu Rothin autofiktio. Vois vielä lukea sen huonoimman kirjan jossa ei ole yhtään jutkua, ton When She Was Good.
xxx/ellauri120.html on line 359: "Nam Sibyllam quidem Cumis ego ipse oculis meis vidi in ampulla pendere, et cum illi pueri dicerent: Sibylla ti theleis; respondebat illa: apothanein thelo." I. THE BURIAL OF THE DEAD April is the cruellest month, breeding Lilacs out of the dead land, mixing Memory and desire, stirring Dull roots with spring rain. Winter kept us warm, covering Earth in forgetful snow, feeding A little life with dried tubers. Summer surprised us, coming over the Starnbergersee With a shower of rain; we stopped in the colonnade, And went on in sunlight, into the Hofgarten, 10 And drank coffee, and talked for an hour. Bin gar keine Russin, stamm’ aus Litauen, echt deutsch. And when we were children, staying at the archduke’s, My cousin’s, he took me out on a sled, And I was frightened. He said, Marie, Marie, hold on tight. And down we went. In the mountains, there you feel free. I read, much of the night, and go south in the winter. What are the roots that clutch, what branches grow Out of this stony rubbish? Son of man, 20 You cannot say, or guess, for you know only A heap of broken images, where the sun beats, And the dead tree gives no shelter, the cricket no relief, And the dry stone no sound of water. Only There is shadow under this red rock, (Come in under the shadow of this red rock), And I will show you something different from either Your shadow at morning striding behind you Or your shadow at evening rising to meet you; I will show you fear in a handful of dust. 30 Frisch weht der Wind Der Heimat zu Mein Irisch Kind, Wo weilest du? "You gave me hyacinths first a year ago; "They called me the hyacinth girl." - Yet when we came back, late, from the Hyacinth garden, Your arms full, and your hair wet, I could not Speak, and my eyes failed, I was neither Living nor dead, and I knew nothing, 40 Looking into the heart of light, the silence. Öd’ und leer das Meer.
xxx/ellauri120.html on line 396: Jukka Kajava oli paizi homo hyvä kriitikko, pisti Bjurströmillekin "luun kurkkuun" onnettomasta Hair-tekeleestä. Ilmi tai julki homo oli, kyllä! Kuitenkin, "HOMO MIKÄ HOMO"! Todellista kuolinsyytä ei taatusti ilmoiteta? Saattoipa olla jokin "virus"-peräinen tauti, joka hänet kaatoi? Mikähän outo virus-sairaus Tanja Karpelassa on? Kun ovat "kulttuuri-ihmisiä kumpikin? Se on ihanan sama mikä kenenkin seksuaalinen suuntaus on. Joo, suuntautuminen on yhdentekevää mutta käytös ratkaisee. Tämä Kajava tykkäsi Thaimaassa leikkiä pikkupoikien kanssa jotain mikä ei meillä ole sallittua. Pedofiili ei ansaitse kehuja. Mutta ei saa moittia persoonaa, vaan sen tekoja. Kajava oli homo, ja kuoli aidsin aiheuttamiin sairauksiin, kun ei ollut ajoissa mennyt lääkäriin. Kun meni lääkäriin, oli ehtinyt lähteä työmatkalle Berliiniin jossa kúoli. Lääkäri olisi kieltänyt matkustelun jne, mutta ei ehtinyt neuvo enää auttaa. Totuus tästä löytyy Juska Parviaisen blogista Ankara totuus, lukekaas.
xxx/ellauri120.html on line 457: I'm beggin' you baby, cut out that off the wall jive
xxx/ellauri120.html on line 461: I'm just beggin' you baby, please cut out that off the wall jive
xxx/ellauri120.html on line 468: I'm beggin' you baby, cut out that off the wall jive
xxx/ellauri121.html on line 33: Bodies are just as much a product of habit and behavior as they are DNA and genetic structure. Understanding the different physiological body types can give you insight into how yours works best. The hormonal body types are Adrenal, Thyroid, Liver and Ovary, the structural types are Ectomorph, Endomorph and Mesomorph, and the Ayurvedic types (sometimes called the Doshas) are Pitta, Vata, and Kapha. >
xxx/ellauri121.html on line 86: Saarisen väitöskirjan mukaan nimittäin liian varhainen päivähoidon aloitus voi kasvattaa riskiä aggressiiviseen käytökseen. Kansainvälisissä tutkimuksissahan tämä on jo osoitettu, mutta meillä on asiasta oltu hiljaa. Ehkä vain professori Liisa Keltikangas-Järvinen on ollut ainoa kritiikin ääni, jota ei tyystin ole voitu vaientaa.
xxx/ellauri121.html on line 120: Emmanuel Lévinas (myös Levinas; alk. Emmanuelis Levinas; 12. tammikuuta 1906 (J: 30. joulukuuta 1905) Kaunas, Venäjän keisarikunta – 25. joulukuuta 1995 Pariisi, Ranska) oli liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi. Hän kehitti oman fenomenologisen näkemyksensä, joka jatkaa Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin fenomenologiaa ja liittyy samalla juutalaiseen perinteeseen. Erityisen tunnettuja ovat Lévinasin kuvaus etiikasta ja siihen liittyvä toiseuden ja kasvojen käsitys.
xxx/ellauri121.html on line 124: Lévinasin suhtautuminen Heideggeriin on kahtiajakoinen. Toisaaltä hänen mielestään »jokaisen, joka 1900-luvulla ryhtyy harjoittamaan filosofiaa, täytyy kulkea Heideggerin filosofian läpi - vaikka sitten vain jättääkseen sen.» Toisaalta Heidegger ei ole koskaan Lévinasin silmissä saanut anteeksi osallisuuttaan nazikarmeiluun. Emmanuelis oli kauhu kaunanen, ei suonut mitään ilmaisexi toisin kuin kaimansa ja heimoveljensä J. Nasaretilainen.
xxx/ellauri121.html on line 128: Lévinasin miälestä se mistä kaikki lähtee liikkeelle, on etiikka, ei metafysiikka, kuten aristotelisessa perinteessä on esitetty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etiikkaa tavanomaisessa merkityksessä, jossa pyritään oikeuttamaan tietyt teot. Filosofian historiaa on Lévinasin mukaan hallinnut pyrkimys totaliteettiin ja hallintaan, jossa tietty "samuus" hallitsee kaikkea jättämättä ulkopuolelle mitään. Tämän murtamiseksi on löydettävä tapa tarkastella suhdetta toiseen tavalla, jossa toinen säilyttää erilaisuutensa. Peruskysymys on, miten minun olemassaoloni oikeuttaa itsensä ja asemansa toisiin nähden. Vastaus tähän saavutetaan toteamalla toisten yhteismitattomuus itseen nähden.
xxx/ellauri121.html on line 238: Marttisen perhe on hyvin maskuliininen korjaan musikaalinen. Marttisen sisko Marja Väisänen on pianisti, joka teki uransa opettajana. Marttinen itse on laulanut Cantores Minores -poikakuorossa ja soittanut nuorena isänsä tavoin kevyttä musiikkia saksofonilla erilaisissa bändeissä.
xxx/ellauri121.html on line 287: Vanhemmistaan Atwood huomauttaa: "They weren't very actively encouraging; I think their theory was to leave kids alone... I call that encouraging. The idea of parents hovering over you the whole time, making you take lessons and occupying every minute of your time, I think is probably quite bad, because it means the child has no room to invent. I did have this older brother who was very instructive, who liked passing on to me whatever information he'd acquired; it meant we didn't play dollies a lot; we'd line up our - few, I'd have to say, because it was the war, you know - our few stuffed animals and then we'd have the Battle of Waterloo."
xxx/ellauri121.html on line 289: Peggy kävi kotikoulua. Sen vanhemmat pakkas sen selkäreppuun lähtiessään mezään hyönteisjahtiin. Perhosten nappaajat. She only attended full-time school at eight, in Toronto. Readers of Cat's Eye (1988), a chilling account of the lasting damage of childhood bullying, might expect that these years were problematic, but apart from a fleeting reference to "a horrific Grade 4 teacher" there is no suggestion that Atwood was especially unhappy, though she did recently write that "I was now faced with real life, in the form of other little girls - their prudery and snobbery, their Byzantine social life based on whispering and vicious gossip, and an inability to pick up earthworms without wriggling all over and making mewing noises like a kitten". Mä koitin opettaa Helmiä olemaan inhoomatta matoja 2-vuotiaana. Inhoo se niitä kuitenkin vaikkon biologi. Ja Seija ei voi sietää käärmeitä, se näkee kuumina öinä niistä unia. KKK-äijät marssi kadulla 20-luvulla kuin kihomadot. Niitä kiemurteli valkoisina ruskeiden kiekuroiden kimpussa kakkapotassa kun oltiin pieniä.
xxx/ellauri121.html on line 291: Her early years of winter school had taught her that it's possible to go through the entire year's curriculum in a month. As a result, she advanced quickly, and there was an awkward period when she was in a class of much older children: "They shouldn't have done that. I was 12 in the first year of high school and there were people in my class who were 15-and-a-half." That surely taught her a lot, a likely model of The Red House in Handmaid's Tale. She was tired a lot and developed a heart condition, inherited from her father, in which the heart beat is irregular, almost syncopated. Her verbal rendition of the rhythms is hard to transcribe, but these lines from one of her early poems, "Faulty Heart", capture it:
xxx/ellauri121.html on line 299: She thinks Moby Dick was a great masterpiece. Figures. She got engaged to James "Jay" Ford, a fellow student, in 1963, but by Easter the following year, she also met Jim Polk, a sensitive, witty graduate student from Montana whom she would marry in 1967. Polk’s recollections of Atwood are instructive and often amusing. He recalls one costume party at Harvard where she came disguised as Cleopatra’s breast.
xxx/ellauri121.html on line 304: After graduating in English from the University of Toronto, the young poet— she was by now publishing in Canadian literary magazines—enrolled in graduate school at Radcliffe, the all-female women university at Harvard, in 1961. She was chagrined by the intensely chauvinistic atmosphere: among other things, female students were not allowed access to the university’s modern poetry collection in the Lamont Library. Only men could read all the juicy bits.
xxx/ellauri121.html on line 306: Atwood’s career as a graduate student stretched, with many interruptions, for half a dozen years. During that period she had an affair with Quebec poet D. G. Jones— which Sullivan mentions so obliquely that it is over before the reader realizes it has begun. She had broken it off, as a result of the stresses caused by his workload. She subsequently courted Jim Polk (an American writer she had met at Harvard) and, in January 1967, she decided to marry him "after five years of equivocation". She also worked at odd jobs including market researcher like Fred Waterford, and despite never finishing her PhD, began a university teaching career that would take her to cities across Canada. At 27, she became the youngest person to ever win the Governor General’s Award with her 1967 poetry collection, The Circle Game. Siitä nousi sille aika lailla kusi päähän.
xxx/ellauri121.html on line 308: In the early 70s, Atwood added considerably to her work as a teacher and writer by editing manuscripts for the cutting-edge nationalist publisher The House of Anansi. By then, her marriage to Polk was over (Sullivan is vague about why, offering mainly generalities about the difficulty of staying together in that morally freewheeling era. Fact is, Jim Polk was not enough of a handyman for manly Margaret.) In 1972, Atwood met Gibson, a novelist and cultural activist whose own marriage was crumbling. The two began an affair, meeting at first clandestinely in the basement office of Toronto’s Longhouse Bookshop, but soon living together—for several years on a working farm north of the city.
xxx/ellauri121.html on line 311: Graeme Gibson, long-time partner to author Margaret Atwood and father of their only child, Jess, died in London, England earlier this week while he was accompanying Ms Atwood on an extensive book tour to promote her latest novel, The Testaments, a sequel to the massively successful The Handmaid’s Tail. He was 84 and his death was both expected and sudden.
xxx/ellauri121.html on line 312: He too was an author of novels, none of which ever came close to having the kind of success Ms Atwood has always enjoyed, but Gibson himself would have said his greatest success was the support he gave his partner during one of the most amazing careers any writer has ever had, in Canada or in any country. His support was unstinting and inspiring, and allied to it was a conviction that Atwood’s greatness demanded that kind of commitment.
xxx/ellauri121.html on line 313: Peg was particularly happy that he achieved the kind of swift exit she wanted and avoided the decline into further dementia that she feared. He had a lovely last few weeks locked up on Peg's boat before being taken to the shot. He was an avid birdwatcher like Antti Arjava. Peg's antics wagging her tail out on a limb were a serene joy to watch.
xxx/ellauri121.html on line 314: The books he wrote were never “hot”, but they were never read, so no harm done. His novels were well crafted but never quite took off — what the French call connerie pure. In 1996, he decided to stop writing novels altogether, and concentrate on childcare and cooking & laughing at Peggy's jokes. Kinda ironic given they didnt ever marry tho. It’s as if he made sure to stick around long enough for her new sequel to The Handmaid’s Tale – The Testaments – to be published. Considerate.
xxx/ellauri121.html on line 316: But back to young Peggy. As a result of the governor's award, The Edible Woman was published. Atwood began to enjoy a growing reputation; nonetheless, while her own career took off, she still devoted considerable amounts of time to a small radical publishing house, Anansi, in which her first and only husband was deeply involved. Over this period, Atwood and Jim Polk drifted apart, and Atwood began a relationship with the novelist Graeme Gibson. Together with Graeme's two teenage sons, Matt and Grae, they went off to a farm in a small agricultural community in 1973 in Alliston.
xxx/ellauri121.html on line 323: James "Jim" Polk was the long time editorial director of House of Anansi Press and edited two books by Charles Taylor, as well as work by Margaret Atwood, George Grant, Northrop Frye, and many others. With a literature PhD (which Peggy never finished) he has taught at Harvard, Idaho, Ryerson and Alberta, and has written a comic novel, a stage comedy about Canadian publishing, articles, short stories, and criticism about Canadian writers and writing. As an advisor at the Ontario Ministry of Culture, he worked on grants for theatre and books, developed a tax credit for publishers and remodelled the Trillium Book Prize to include Franco Ontarian writing. He lives in Toronto and, trained as a pianist, still practices daily, playing classics and show-tunes in seclusion.
xxx/ellauri121.html on line 327: Although she never felt particularly tough compared with the rest of her family - "It took me a long time to figure out that the youngest in a family of dragons is still a dragon from the point of view of those who find dragons alarming" - Atwood now recognises that "I was certainly very scary to people in my 20s; I think women with talent are scary."
xxx/ellauri121.html on line 334: In her admiring new biography of Margaret Atwood, Rosemary Sullivan passes on a story about the writer that vividly catches her youthful ambition. One day when she was in her mid-20s, she dropped in at the home of poet John Newlove, who had been drinking heavily with his friend fellow Prairie writer Patrick Lane. The men’s conversation about literature had degenerated into a series of long silences punctuated by the occasional pseudoprofound utterance. Frustrated, Atwood cut to the heart of the matter, demanding to know what their poetic ambitions were. After some drunken dithering, the two declared that what they wanted most was to win a Governor General’s Award. As Lane recalled later, Atwood was indignant at their modest expectations, declaring tartly that the only goal worth pursuing was the Nobel Prize. Swigging down her beer, she then left the room.
xxx/ellauri121.html on line 336: Atwood has not won the Nobel (this was written 1998), at least not yet. But the petite 58-year-old novelist (Cat’s Eye, Alias Grace) and poet (Power Politics, Morning in the Burned House) has become internationally famous on a scale no Canadian writer of serious literature ever has. She is, in her own words, “one of the few literary writers who has gotten lucky”—which means she is read not just by intellectuals, but by hairdressers, chartered accountants and farmers. Easy reading, straightforward sentiments.
xxx/ellauri121.html on line 344: Sullivan rightly traces Atwood’s notable self-confidence to those early years, but she also ignores the hints in her own narrative that Atwood’s family, like any other, had its neurotic tics—and that Atwood certainly carried her own share of psychic stress into adulthood. Where else does the buried grief, anger and sense of calamity in her writing come from?
xxx/ellauri121.html on line 358: Peg on muistavinaan että jonkun nazin morsian olisi ollut keskitysleirin pihalla bikineissä kissalasit päässä. Hmm. Although two-piece bathing suits were being used by women as early as the 1930s, the bikini is commonly dated to July 5, 1946 when, partly due to material rationing after World War II. Cat eye glasses first became popular in the 1950s with their feline inspired style. A huge contrast to the frames that had been in fashion previously, cat eye glasses marked a new era of chic style for women. The glasses were originally created to be worn only with optical lenses, but it was the hugely famous actress Audrey Hepburn that kicked off the trend for cat eye sunglasses after her starring role in 1961 hit film Breakfast at Tiffanys. Eli selkeästi joku anakronismi, sodanjälkeisiä muoteja. Platform shoes oli kyllä muotia 30-40-luvuilla. Mitä vittua on "sen ajan painokuvahatut?" Ei takuulla ollut 40-luvun muotia, mitä sitten ovatkaan. Ja sit toi älytön Nolite te bastardes carborundorum josta on ollut useaankinotteeseensyytä marista.
xxx/ellauri121.html on line 367: Komentaja on Junesta siitä mukava että se ei ole naisvihamielinen kuten jopa Luke. Se on pikemminkin niinkuin iskä hyönteishemuli. Kun Peggy kunnostautuu ritiratissa sanalla zeugiitti eli ateenalainen iesmies komentaja on suorastaan iloinen, ja Peggy on läpeensä tyytyväinen. Peg pitää vanhemmista miehistä. Leffan luikero Fred (1970) ei oikein täytä roolia, parrasta huolimatta se näyttää melkein nuoremmalta kuin June (1982). Jatko-osien Joosepin näyttelijä on enempi kuin kirjan Fred. Hassua että Fredin nimi on oikeasti Jooseppi! Joseph is the younger brother of Harry Potter. Speaking to The Guardian about becoming a parent in 2016, Joseph said: "Becoming a parent has made me more aware of the role my parents played in my life, in all our lives." Jäätävää. Onko Peggy lapsivihamielinen, välillä se kuulostaa aika kylmältä.
xxx/ellauri121.html on line 378: Having a fetish doesn’t necessarily mean wanting to wear adult diapers or a furry costume. (Turrit on rivoja sexifetishistejä.) You just have to find a normally non-sexual object or action arousing—an association you probably formed in childhood, says Samantha Leigh Allen, professor of sexual fetishism at Emory University. Maybe your mother had platform shoes, ankle shackles, net stockings, cat spectacles, bikini, and a print hat. Maybe she talked like a slut and moaned all the time. xxx/ellauri121.html on line 382: Related: The Science of Why You’re an Ass Man
xxx/ellauri121.html on line 384: Related: 5 things that only happen in porn. (Don't even think of it.)
xxx/ellauri121.html on line 393: Kun Peggy tarttuu Fredin kuulakärkikynään (der Kulli) se ihan tuntee sanan mahdin. Penis mightier than the sword, kuten britti maanmies Lytton muotoili. Peggy kokee siitä peniskateutta. Jo sen piteleminen synnyttää kateutta. Kadehdin komentajalta hänen kynäänsä. Mielelläni ruuvaisin sen irti. Mulla on vaan tuppi, eli penaali. Anista penaaliin, se on pygofiliaa. Peggy ei ole penaalin terävimpiä kyniä. Nolite bastardes carborundorum. Sen vizikkyyttä on vähän vaikeaa selittää sellaiselle joka ei osaa latinaa. Vielä vaikeampi sellaiselle joka osaa. Vitun hölmöt anglosaxit.
xxx/ellauri121.html on line 396: Kun Englanti neljännesvälieräottelussa voitti Saksan 2-0, esitettiin Wembleyn videotaululla kuva katsomossa itkeneestä saksalaistytöstä. Englantilaiset hurrasivat tytön itkun nähdessään ja ottelun jälkeen tyttöä solvattiin sosiaalisessa mediassa. Jotkut keräs sille charityä mutta eivät huolineet. Pitäkää rahanne mulkut tai antakaa oman maanne säälittäville häviäjille. Englantilaisten käytös EM-kisoissa on ollut ala-arvoista. Vertoja englantilaisille vetää vain unkarilaisfanien rasistinen ja homofobinen käytös Budapestissa pelatuissa otteluissa.
xxx/ellauri121.html on line 404: Meidät pakotetaan tappamaan. Paskanmarjat, se on oma valinta. Peg puhuu potaskaa kuin Piki, toinen vastuunpakoilija. No ei pakoilussa mitään, syyn lykkääminen muille se on vittumaista. Meitä käskettiin, mun ei annettu. Joku toinen apina on ollut pahantahtoinen. Se ei ole minun vikani. Tänä yönä luen rukouxeni ja sitten pyllistän saföörille. Käsineitien pyllistyxissä on tiettyä anglosaxisuutta kuten jalkapallofaneissa. Paras mies voittakoon. Wembleyn solvausade yllätti italiaanot.
xxx/ellauri121.html on line 420: Memorial Hall, immediately north of Harvard Yard in Cambridge, Massachusetts, is an imposing High Victorian Gothic building honoring Harvard men's sacrifices in defense of the Union during the American Civil War—"a symbol of Boston's commitment to the Unionist cause and the abolitionist movement in America." Etelän miesten nekrut vapaaxi, jäähän meille tänne koilliseen naisväki panttivangixi.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri121.html on line 445: Prayerfest 2021: The Power of Prayer is a unique opportunity to come together in prayer, intercession and worship. On Friday, July 30, expect to encounter God through times of repentance, reflection, remembrance and reconciliation. Throughout Prayerfest, prepare for diverse worship expressions, dynamic messages and times of prayer that will connect you with the heart of God and with others!
xxx/ellauri121.html on line 454: As we get ready for Prayerfest each year, we prepare our hearts by taking a 40-Day Prayer Journey. We invite you to join us during this time of prayer and fasting as you prepare for YOUR miracle. To access your copy of the following free resources from our Lead Pastor, Dr. David Ireland, simply click the button below! Yea, that little one, between your legs!
xxx/ellauri121.html on line 456: Spiritual warfare. Looking Back at Prayerfest 2019, we experienced a powerful move of God while crying out to Him for all generations. To see the recap and full video, click here. He moved, yea, a powerful move, he turned over and snored on. But trust us, we guys will show you some moves! Back and forth! In and out! Thou wilt feel some miracles coming!
xxx/ellauri121.html on line 464: Becoming a kneeling warrior means you follow Paul’s advice in Ephesians 6:11 to “put on the full armor of God so that you can…
xxx/ellauri121.html on line 468: Oh Lord man I got no chicken but I bring you these honks as a special offering... xxx/ellauri121.html on line 472: Prayerfest is a one-day festival of prayer. In an atmosphere of passionate worship, fervent praying and powerful preaching, unique expressions of the Holy Spirit are displayed that lead to an encounter with God. Over a six-week period, hundreds of people prepare themselves to meet with God at Prayerfest. God responds to the desperate cries and passionate prayers of His people on a first come-first serve basis for a holy visitation—by invading their lives with His power and glory. Here are some ways to help you prepare for this special day:
xxx/ellauri121.html on line 478: -Expect the essence of God to descend at the event! Expect to receive major breakthroughs in your life. -Except to give big hands and handouts to the Lead Pastor and his flock. -Expect to kneel in front of us dressed in just your own comfort and feel a powerful presence enter inside you like Penrod. I mean Nimrod. In fact Meatrod.
xxx/ellauri121.html on line 492: Juonipaljastus: A true Christian is called to fight. Yet there are times devout followers of Christ unknowingly allow their warrior instincts to dull. Many of us stand idle while an evil tyrant (Joe Biden) pilfers our finances, snatches our health, filches our marriages, and makes off with all the promises of the kingdom—the really good stuff God intended for His children. Purchase.
xxx/ellauri121.html on line 494: Raising a Child Who Prays: Teaching Your Family the Power of Prayer xxx/ellauri121.html on line 518: The histories of Tiberius, Gaius, Claudius, and Nero, while they were in power, were falsified through terror, and after their death were written under the irritation of a recent hatred. Hence my purpose is to relate a few facts about Augustus - more particularly his last acts, then the reign of Tiberius, and all which follows, without either bitterness or partiality, from any motives to which I am far removed.
xxx/ellauri121.html on line 533: Ursula Kroeber Le Guin (21. lokakuuta 1929 Berkeley, Kalifornia – 22. tammikuuta 2018 Portland, Oregon) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaaneja, novelleja, runoutta, lastenkirjoja ja esseitä, eritoten fantasia- ja tieteiskirjallisuutta. Tuotannossaan Le Guin käsitteli muun muassa taolaisuutta, anarkismia, feminismiä, anarkofeminismiä, sekä muita yhteiskunnallisia ja psykologisia teemoja. Le Guin on nimetty yhdeksi tieteiskirjallisuuden Grand Mastereista. Le Guin has also been called a "major voice in American Letters". Le Guin herself said she would prefer to be known as an "American novelist".
xxx/ellauri121.html on line 536: Ursulan The Left Hand of Darkness (1969) was described by Harold Bloom as her masterpiece. Harold on tuttu aiemmista seikkailuista. Amerikan Tuomas Anhava.
xxx/ellauri121.html on line 537: Cultural anthropology, Taoism, feminism, and the writings of Carl Jung all had a strong influence on Le Guin´s work.
xxx/ellauri121.html on line 539: Ursulan iskä oli antropofagi ja äiskä psykopaatti. Ne kirjoitti myös kirjoja. Ursula oli huono matikassa ja siitä tuli ranskan maisteri.
xxx/ellauri121.html on line 546: Agnes is the half-sister of "Baby Nicole," joka oli Junen 2. skidi Nickin kaa.
xxx/ellauri121.html on line 551: Using the information inside Nicole's microdot, the Canadian media leaks scandalous information about Gilead's elite, which leads to a purge that in turn causes a military coup, bringing about the collapse of Gilead and the subsequent restoration of the United States.
xxx/ellauri122.html on line 52:
15 Ways To Become Your Man's N:o 1 Piece of Ass
xxx/ellauri122.html on line 170: The mechanisms underlying the benefits of Mindfulness Based Interventions are suggested to include improved emotional regulation strategies and self-compassion levels, decreased rumination and experiential avoidance [3], as well as improved meta-cognitive skills and body awareness [4,5]. A number of authors have suggested models to explain the psychological mechanisms by which mindfulness interventions have an effect [6,7,8], and Hötzel et al. [9] have proposed a theoretical framework that integrates earlier models. This framework proposes that there are four main mechanisms: (1) attention regulation; (2) body awareness; (3) emotion regulation; and (4) change in perspective of the self; these, therefore, together improve self-regulation [9].
xxx/ellauri122.html on line 172: Scientific interest in the effects of MBI on the immune system is also growing since accumulating evidence indicates that inflammation may trigger changes that contribute to the pathophysiology of depression and stress-related disorders [17,18,19]. Also, inflammation is one of the aspects of immunity that is regulated by the stress response [20]. Inflammation is a complex process that includes a number of biological markers, many of them classified as cytokines and chemokines, key regulators of immune function with different roles in the inflammatory processes (for example, some of these mediators are predominantly pro-inflammatory, whereas others are mainly anti-inflammatory) [21,22]). Some of the inflammatory markers are considered as to be (potentially) significant for depression, e.g., the pro-inflammatory cytokines as interleukin-6 (IL-6), interleukin-1 (IL-1), and tumor necrosis factor (TNF-α), as well as the acute phase reactant protein C-reactive protein (CRP) [23,24,25].
xxx/ellauri122.html on line 174: Meta-analytical data on inflammatory biomarkers [27] and HRV [28] are available from systematic reviews on the overall effects of mind-body therapies, including Tai Chi, Yoga, Qi Gong, and meditation, while the effects of standardized MBIs on corresponding outcomes remain unclear.
xxx/ellauri122.html on line 184: People are sarcastic when they say the opposite of the truth, or the opposite of their true feelings in order to be funny or to make a point. It is often thought that along with drinking tea and waiting in queues, winning colonial wars and losing football games, being racist pricks and dying in heaps of covid-19, the British have a fondness for sarcasm.
xxx/ellauri122.html on line 186: Don't forget to practise what you've learned with the activity further down this page. Listen to some examples of dialogues featuring sarcastic remarks
xxx/ellauri122.html on line 189: Remember to judge when and with whom to be sarcastic - you can offend people with inappropriate use of this language. People with a frontal lobe dementia have a hard time recognizing sarcasm.
xxx/ellauri122.html on line 204: Watch the language of sarcasm. There are no fixed rules about what language to use when being sarcastic, but the following features are quite common (but this language is used when people aren't being sarcastic too!):
xxx/ellauri122.html on line 222: Make it clear that you are being sarcastic! It's really important that your conversation partner realises that you are being sarcastic. Here are a couple of ways of doing this:
xxx/ellauri122.html on line 223: Exaggerate your feelings using strong words and a lively intonation. So if something bad happens, like your friend's dad or dog has died, instead of saying,
xxx/ellauri122.html on line 250: ofb=1" height="100px" />
xxx/ellauri122.html on line 387: langes A wird zu langem O (z. B. schloofn für schlafen, Moolr für Maler)
xxx/ellauri122.html on line 389: lang wie kurz wird O oft zu U (z. B. Ufn (lang) für Ofen, Ustn (kurz) für Osten)
xxx/ellauri122.html on line 391: langes U wird oft zu kurzem U (z. B. Fuss für Fuß)
xxx/ellauri122.html on line 397: AU wird zu langem O oder E (z. B. roochn für rauchen, keefm bzw. koofm für kaufen)
xxx/ellauri122.html on line 399: EI wird oft zu langem E (z. B. Meester für Meister)
xxx/ellauri122.html on line 413:
Latschen (Hausschuh/Pantoffel)
xxx/ellauri122.html on line 759: A: Most Europeans would know that the US has some 300 to 350 million people, yes. They would probably guess closer to 300 million, because that’s what many of them would remember from school.
xxx/ellauri122.html on line 761: Hardly any Europeans would have even the vaguest idea how many people there are in “Western Europe”, since that is no longer a useful category. They would, however, know that the EU has a population of 450 million, and this is a useful category to have in your head, since it forms a trading bloc.
xxx/ellauri122.html on line 763: You should, of course, be aware that “know” doesn’t mean people think about it daily, or even yearly. Anyway, U.S. stupid white male population is just 192 million.
xxx/ellauri122.html on line 770: Some books stay with you for a lifetime, the rest you just blithely walk by on your way to watching tv or cat videos or fling into garbage without so much as looking at the cover. Initially, they may seem to be just stories. As you will find, however, the literature grows and stays with you; they stay with you until you realise their true value: their capacity to alter and re-alter your idea of yourself, others, the society, and the world. Naah, the books on this list help you stay the way you are, keeping all your good old all American prejudices.
xxx/ellauri122.html on line 772: Business Insider has compiled a list of 25 such classics, drawn from Amazon’s list of 100 lifetime books, Goodreads recommendations, and the opinions of the editors. A common trend among these books is their exploration of politics, history, and human conditions - insights which allow these literature to withstand the test of time. Here’s the list:
xxx/ellauri122.html on line 776: First published in 1949, George Orwell's account of a chilling future is a timeless read.
xxx/ellauri122.html on line 777: His book is where the idea of Big Brother originated, and his messages of a restrictive government remain as insightful today as they did when they were originally written more than 60 years ago. Orwell presents readers with a vision of a haunting world that remains captivating from the beginning to end. Good sturdy Rifle Association stuff. Orwell eli Blair on reposteltu täällä.
xxx/ellauri122.html on line 781: Huxley's masterpiece is a powerful work of speculative fiction where 'World Controllers' create the ideal society. While most society members are content with a world where genetic engineering, brainwashing, and recreational pleasures keep them at bay, one newcomer longs to break free.
xxx/ellauri122.html on line 786: 'Frankentein' tells the story of Victor Frankenstein, a doctor who brings a creature to life, only to recoil at how hideous it is.
xxx/ellauri122.html on line 787: Left tormented and in isolation, the innocent creature turns on his creator in this eloquent Gothic thriller, which touches the hearts of readers with its messages of the dangers of science and human judgment. This helps appreciate pro life ideas: do not meddle with what belongs to Mighty Mouse territory.
xxx/ellauri122.html on line 791: Written in 1914 and published in 1925, a year after Kafka's death, 'The Trial' tells the terrifying tale of Josef K., a bank officer who is arrested and finds himself having to defend charges that he struggles to get information on.
xxx/ellauri122.html on line 792: While Kafka had intended for the story to be burned after his death, his friend Max Brod pressed forward to prepare it for publication. Franz was right. The two met as teenagers, following a talk Brod gave about Arthur Schopenhauer at a students’ Union Club on Prague’s Ferdinandstrasse. One of their first conversations concerned Nietzsche’s attack on Schopenhauer’s renouncement of the self. Pretty quickly the two curious minds became inseparable, usually meeting twice daily to discuss life, literature, philosophy, and whatever other topics might randomly arise. Like sex...
xxx/ellauri122.html on line 794: Brod’s memoirs spoke about Kafka’s gentle serenity, describing their relationship almost as if they were lovers. He also recalled the mystical experience of both men reading Plato’s Protagoras in Greek, and Flaubert’s Sentimental Education in French, like a collision of souls. While there is no evidence of any homosexual feeling between Kafka and Brod, their intimate relationship appeared to go beyond typical camaraderie from two straight men of their era.
xxx/ellauri122.html on line 796: In their early 20s the pair vacationed together on Lake Garda on the Austrian-Italian border; they paid their respects at Goethe’s house in Weimar; stayed together at the Hotel Belvedere au Lac in Lugano, Switzerland; and even visited brothels together in Prague, Milan, Leipzig, and Paris. Brod, a self-confessed ladies’ man with an insatiable appetite for adventurous sexual conquests, often berated Kafka for not having a similarly urgent drive of eros. “You avoid women and try to live without them,” Brod once told his friend.
xxx/ellauri122.html on line 800: 'Neuromancer' was the first winner of the science-fiction 'triple crown' -- the Nebunal Award, the Philip K. Dick Award, and the Hugo Award.
xxx/ellauri122.html on line 801: In the book, the Matrix is world within a world: the representation of every byte of data in cyberspace.
xxx/ellauri122.html on line 802: When the sharpest data-thief in the business is called to target the powerful artificial intelligence orbiting Earth, he embarks on the adventure of a lifetime. Good material for conspiracy theorists.
xxx/ellauri122.html on line 806: 'The Things They Carried' is a ground-breaking meditation on war, memory, imagination, and the power of storytelling.
xxx/ellauri122.html on line 807: O'Brien uses plenty of metaphors to weave together a profound study of men at war, inspired by his experiences in the Vietnam War from 1969 to 1970.
xxx/ellauri122.html on line 812: Dubbed one of the world's greatest anti-war books, 'Slaughterhouse Five' tells the story of the bombing of Dresden through the eyes of Billy Pilgrim, a man who is abducted by aliens.
xxx/ellauri122.html on line 813: The book weaves through the phases of Pilgrim's life, displaying his and Vonnegut's heartbreaking experiences as an American prisoner of war.
xxx/ellauri122.html on line 814: An intriguing story in itself, its basis in tragic fact gives it a poignancy that makes it all the more powerful of a read. Forgot to mention, burning Dresden was just a wanton act of cruelty by the jealous yankees.
xxx/ellauri122.html on line 818: A frighteningly prophetic novel, 'Fahrenheit 451' is set in a dystopian future where there are no books, just smart phones. For the protagonist, Montag, it all seems normal -- until the day he gets a glimpse of the past. With a riveting plot and solid characters, the book draws readers into its imagined world. Totally outdayed. Books are being yurned inyo lampshades as we speak. Who wants them anyway, TLDR.
xxx/ellauri122.html on line 820:
'A Confederacy of Dunces' by John Kennedy Toole
xxx/ellauri122.html on line 822: 'A Confederacy of Dunces' was written 11 years after Toole committed suicide. Ignatius O'Reilly is a 30-year-old man living with his mother in New Orleans, who comes into contact with many French Quarter characters while searching for employment. Though comical, there is a deep streak of melancholy that runs through Reilly's character, and Toole's ability to combine these two aspects beautifully won him the Pulitzer Prize for fiction in 1981. The moral (as usual): everybody is the Steven of his or her own life. A complete turd. Supposedly funny. Parochial baloney.
xxx/ellauri122.html on line 827: loathing of the world around him, which he feels has lost
xxx/ellauri122.html on line 828: the values of geometry and theology. One day, while buying
xxx/ellauri122.html on line 830: well-meaning but unlucky police officer, Angelo, which
xxx/ellauri122.html on line 831: evolves into the officer, who Ignatius has accused of being
xxx/ellauri122.html on line 837: $1200, a sizable amount of money in early 1960s New
xxx/ellauri122.html on line 840: accident. What follows is a series of adventures that
xxx/ellauri122.html on line 841: introduce an assorted cast of characters and their
xxx/ellauri122.html on line 844: you find the obsession of Ignatius with his wardrobe, his
xxx/ellauri122.html on line 845: verbally abusive attitude towards his mother, his habits of xxx/ellauri122.html on line 848: psyche of a man who is debilitated every time he is
xxx/ellauri122.html on line 852: advocate Myrna Minkoff.
xxx/ellauri122.html on line 856: 'In Cold Blood' details the 1959 murders of four members from the Clutter family in Holcomb, Kansas.
xxx/ellauri122.html on line 858: His work is praised for its eloquent prose, immense detail, and layered narratives. But it's just a pile of shit anyway.
xxx/ellauri122.html on line 860:
'Lord of the Flies' by William Golding
xxx/ellauri122.html on line 862: 'Lord of the Flies' became a bestseller and required reading in grade schools and universities back in the '60s. The novel recounts the journey of a group of small boys stranded on a coral island. Once troubles arise, brutal portraits of human nature start to emerge.
xxx/ellauri122.html on line 863: The book has been controversial over the years and is listed as number eight on the American Library Association's list of frequently banned classics. It's the first even halfway good book so far. Proof: it was banned in U.S. schools.
xxx/ellauri122.html on line 867: An inspiring tale of self-discovery, 'The Alchemist' tells the story of an Andalusian shepherd boy who wants to find worldly treasures.
xxx/ellauri122.html on line 868: His desire leads him to riches he could have never imagined. A motivational account of how following one's dreams can lead to the discovery of great wonders, 'The Alchemist' is an enchanting read filled with wisdom. Now this is the pits! The only worse choice on the list than this braindead dago would have been the old Russian hag Ayn Rand.
xxx/ellauri122.html on line 873: Many of us might have lost track of our mentors, as Mitch did, with their insights slowly fading into memory. When Mitch gets a second chance to meet his mentor in the last few months of the man's life, he begins to visit him every Tuesday.
xxx/ellauri122.html on line 874: The two rekindle their relationship as they discuss life lessons, which he finds will make a world of a difference in his own life. Another never heard, probably for a very good reason too.
xxx/ellauri122.html on line 876:
'The Picture of Dorian Grey' by Oscar Wilde
xxx/ellauri122.html on line 878: Wilde's philosophical novel was originally published as a serial story in the July 1890 issue of Lippincott's Monthly Magazine, but as editors feared the story was improper, they deleted five hundred words before its publication. They were just as uninteresting as the rest of this extra narcissistic gay snobbery.
xxx/ellauri122.html on line 880: The story is the tale of a man who sells his soul for eternal youth and beauty. Though the book has caused scandals since its first appearance in 1890, it remains a powerful read today. Forgot to mention that Wilde was a jailbird, a convicted sex criminal.
xxx/ellauri122.html on line 884: Burgess' 1960s classic is a nightmare vision of a future filled with criminals who roam the streets after dark.
xxx/ellauri122.html on line 886: The book was later adapted in a film by Stanley Kubrick, which was first released in 1971. The film was a piece of shit at least, never read the book. Another booboo tale against the Russkies. Totally obsolete.
xxx/ellauri122.html on line 890: Kahneman used decades of psychology research to construct 'Thinking Fast and Slow,' which won a Nobel Prize in Economic Sciences. Fuck it did, novels can win literature prices at best. Anyway, economic Nobels are a joke compared to real Nobel prizes, just an ad for laissez faire capitalism.
xxx/ellauri122.html on line 891: Delving into the two systems that drive the way we think -- System 1, which is fast and emotional, and System 2, which is slower and more logical -- Kahneman exposes the faults and biases of certain thought processes. Most American thought processes are slow and emotional.
xxx/ellauri122.html on line 894:
'The Name of the Rose' by Umberto Eco
xxx/ellauri122.html on line 897: Set in 1327, the book tells the story of Franciscans in a wealthy Italian abbey who become suspects of heresy and of Brother William of Baskerville, who
xxx/ellauri122.html on line 899: Baskerville uses the logic of Aristotle, theology of Aquinas, and the insights of Roger Bacon to decipher secret symbols and manuscripts. There is a stupid film based on it with the late James Bond as the lead. Both book and film are pure baloney.
xxx/ellauri122.html on line 903: 'The Stranger' explores what Camus termed 'the nakedness of man faced with the absurd' through the story of a man who is drawn into a murder.
xxx/ellauri122.html on line 904: The haunting and challenging work delves into the complex concepts that resonate within existential philosophy, exploring themes of alienation, fear of anonymity, spiritual doubt, and the qualities that lie behind one's character. Existentialism is a fake philosophy built on narcissism to justify venture capitalism.
xxx/ellauri122.html on line 908: Malcolm Gladwell explores the world of 'outliers' -- the world's brightest, most successful, and most famous people, and questions what makes these high-achievers different from others.
xxx/ellauri122.html on line 909: Along the way, his answer becomes that we pay too little attention to successful people's upbringing. He explains everything from the fascinating secrets of some of software's billionaires to the qualities that made the Beatles so iconic. This is sure to be a huge pile of shit, another stupid try to justify of the fucking "I am my own life's hero" philosophy.
xxx/ellauri122.html on line 913: In Orson Scott Card's militarised science-fiction universe, children are trained as soldiers in a series of games to prepare for future attacks from insect-like aliens. One child in particular, Ender Wiggin, becomes the tactical genius of the group as the story unfolds.
xxx/ellauri122.html on line 914: Ender suffers greatly from the isolation, rivalry, pressure, and fear that's present in this artificial community of young soldiers. Never even heard of this piece of shit. Sounds like the teenage girlie assassin series that had a honeysucking film based on it, Hunger Games. Insect like aliens, my foot. Termite like monkeys are much worse.
xxx/ellauri122.html on line 918: Heller's classic tale centres around the loss of faith that comes with the rise of bureaucratic power. This book too is a pile of shit.
xxx/ellauri122.html on line 920: If he attempts to leave from the missions he's assigned, he'll be in violation of a sinister bureacratic rule called Catch-22. Readers are left at the edge of their toilet seats.
xxx/ellauri122.html on line 922: Tätä kirjaa en ole jaxanut lukea useista yrityxistä huolimatta, se on niin tympäisevä. Catch-22 is a satirical war novel by American author Joseph Heller. He began writing it in 1953; the novel was first published in 1961. Often cited as one of the most significant novels of the twentieth century, beats me why. Heller was born on May 1, 1923, in Coney Island in Brooklyn, son of poor Jewish parents, Lena and Isaac Donald Heller, from Russia. Heller said that the novel had been influenced by Svejk, Céline, Waugh and Nabokov. Hilariously funny, the novel’s insights are also deadly serious. It is a debris of sour jokes.
xxx/ellauri122.html on line 924: Alongside works by Kurt Vonnegut and Thomas Pynchon, Catch-22 opened the floodgates for a wave of crazy American fiction. The reviews of the book range from very positive to very negative. Although the novel won no awards upon release, it has remained in print and is seen as one of the most significant American novels of the 20th century. The novel examines the absurdity of war and military life through the experiences of Yossarian and his cohorts, who attempt to maintain their sanity while fulfilling their service requirements so that they may return home.
xxx/ellauri122.html on line 938: Concern for others complicates the simple logic of self-preservation, and creates its own Catch-22: life is not worth living without the well-being of others, but the well-being of others endangers one’s life. Ergo self preservation sucks. So does war, for whatever cause.
xxx/ellauri122.html on line 942: Another book by Orwell, 'Animal Farm' is a brilliant political satire on corrupted ideals, revolutions, and class conflicts that stretch back to the Stalin era of the Soviet Union.
xxx/ellauri122.html on line 944: While seemingly a simple story of farm animals, the tale is actually much deeper bullshit, typical right-wing fake-liberal political commentary.
xxx/ellauri122.html on line 946:
'Moonwalking with Einstein: The Art and Science of Remembering Everything' by Joshua Foer
xxx/ellauri122.html on line 950: A riveting work of journalism, the book reminds us of how much our memories influence us. Stupid self help shit.
xxx/ellauri122.html on line 955: The Hugo Award-winning story details the fall from grace of several superheroes.
xxx/ellauri122.html on line 956: Often considered the gateway title to other graphic novels like 'V for Vendetta' and 'Batman: The Dark Knight Returns,' the series dissects the entire concept of the superhero in a way that sticks with readers for years. Fucking superheroes, why the heck do Americans get so hot about them? Well it's all part of the American dream.
xxx/ellauri122.html on line 959: A timeless tear-jerker, 'Flowers for Algernon' examines the treatment of mentally disabled individuals and how one's past can influence the future. Charles Gordon has an intellectual disability and is chosen to participate in an experiment that could help boost his intelligence, but has only been tried on animals so far. As he volunteers to be the first human subject early on, the effects of the experiment begin to show. Still, getting smarter comes with its own set of surprises.
xxx/ellauri122.html on line 964: Even though (perhaps because) I am a retired educator, both upvoted and followed for your list, and your summaries of the books. I am familiar with 19 on your list, and based on overlapping interests and your list, will check out the others.
xxx/ellauri122.html on line 981: Offended by photographs of naked Jewish women being marched to their deaths by the Nazis, ultra-Orthodox Jews say they will build their own Holocaust memorial unless the state museum takes down the pictures.
xxx/ellauri122.html on line 984: ``The Holocaust is a national and historic trauma and a split over it could create an irrevocable rift in our people,″ Culture Minister Shulamit Aloni of the liberal Meretz party said.
xxx/ellauri122.html on line 987: cruelty toward Jews. While images of emaciation and mass
xxx/ellauri122.html on line 988: murder are commonly acknowledged, sexual perversions of xxx/ellauri122.html on line 996: publications provided multiple examples of sexually provoca-
xxx/ellauri122.html on line 1000: most other groups of peoples to date. While Nazi ideology
xxx/ellauri122.html on line 1002: in fact Nazis that were the perpetrators of the most heinous
xxx/ellauri122.html on line 1003: acts of sexual depravity. In reality, the sexual villains of the
xxx/ellauri122.html on line 1021: Ask any five year old American girl who Barbie is and she will most likely run into her bedroom and grab Barbie off the shelf. She will frill up her mini skirt and try to make her walk in her tiny plastic heels. Excitedly, she will hold her up for you to admire.
xxx/ellauri122.html on line 1023: A tiny miniature woman will stand in front of your little bro, also only about six inches tall standing up. Her long blonde hair accents her sparkling blue eyes and huge white smile. Her long plastic legs bend only slightly and her pointy breasts perk out of her hot pink tank top. She doesn’t look like anything a five year old would play with, but Barbie is obviously her favorite. How does a five year old relate to Barbie? She isn’t comforting to…show more content…
xxx/ellauri122.html on line 1025: Then there was Barbie; the bold doll who stood alone. She was successful, rich, mega-famous, and single. She was teaching America’s female youth that this too is what to expect out of life.
xxx/ellauri122.html on line 1029: Barbie today is close to fifty years old, but she doesn’t look a day over seventeen. Not only does her image take up entire ailses in toy stores, but she also has a boyfriend, cousins, sisters, and even a punk rock groupie band. She’s found in every little girls toy chest, and her smile still shines brightly off her her glowing rosy plastic face.
xxx/ellauri122.html on line 1031: But is Barbie really that great of a role model? Was she really portraying true feminism or displaying the “right” way to look? Were these impressionable young girls learning an independent way of life or a body figure which should be modeled? If Barbie was paving the “new” way of life, then why was she so goddamn skinny? We liberated U.S. women weigh 3x more in our 10 gallon panties.
xxx/ellauri122.html on line 1033: Many mothers of today that were proud owners of Barbie might have thought twice before they wrapped her up to give to their three year old if they knew her history. Barbie originated in Germany by a man, named Aryan Nation. She was a direct copy of Klaus Barbie...
xxx/ellauri122.html on line 1035: Just joking. The inspiration behind Barbie is a questionable one, as she was based off of Bild-Lilli, a German doll who pursued wealthy men and wore suggestive clothing, being sold in tobacco shops, bars and adult-themed toy stores. Is Barbie an insult to feminism? Japp, säger lilla Charlotte och skrattar glatt. Barbin unelmatalon asukkailla riittää pätäkkää, ne riitelevät aika lailla, ilmeilevät veikeästi ja saavat päähän tylpillä astaloilla pyörryttäviä iskuja. Hassua! Barbie is a feminist (yes, really). Barbie inventor, Ruth Handler, thought it was important for a young girl’s self-esteem to “play with a doll with breasts.” Det tycker jag också om, men varför kan Ken inte ha en jättestor ståkuk som kan blotta ollonet?
xxx/ellauri122.html on line 1037: They made a family Midge where she had a baby in her stomach. But a lot of parents hated it
xxx/ellauri122.html on line 1051: dad George Roberts (filmmaker of course)
xxx/ellauri122.html on line 1059: Ryan (apparently male twin of Raquelle)
xxx/ellauri122.html on line 1080: enne. Siitä huolimatta se ei ollut jutku, vaan päinvastoin kova antisemiitti. "During the last ten years the large percentage of the more talented American writers are urban Jewish intellectuals." Etelän miestä kismitti että New Yorkin jutkut kyynärpäilivät.
xxx/ellauri122.html on line 1092: Capote was born Truman Streckfus Persons in New Orleans, Louisiana, on September 30, 1924. His father, Arch Persons, was a well-educated ne'er-do-well from a prominent Alabama family, and his mother, Lillie Mae Faulk, was a pretty and ambitious young woman so anxious to escape the confines of small-town Alabama that she married Arch in her late teens. Capote's early childhood with Arch and Lillie Mae was marked by neglect and painful insecurity that left him with a lifelong fear of abandonment. His life gained some stability in 1930 when, at age six, he was put in the care of four elderly, unmarried cousins in Monroeville, Monroe County. He lived there full-time for three years and made extended visits throughout the decade. Capote was most influenced by his cousin Sook, who adored him and whom he celebrated in his writings. He also forged what would become a lifelong friendship with next-door neighbor Nelle Harper Lee, who later won the Pulitzer Prize for her book, To Kill a Mockingbird. Capote appears in the novel as the character Dill.
xxx/ellauri122.html on line 1155: Seymour Hoffman, joka sai osastaan Oscarin. Capote ei ollut
xxx/ellauri122.html on line 1194: Human Barbie Valeria Lukyanova caused controversy when she expressed support of Russia during the War in Donbas. She wrote, after posing in the Crimea region: "Do not give up! fight! Our grandfathers fought with bare hands against the fascists! Do not disgrace the honour of the Great Warrior! Be aware that Russia is always with you!" In 2022, she criticised the sanctions imposed on Russia as a result of the Russian-Ukrainian War and said that those sanctions would hurt models who couldn't compete in international organisations like Nato. Like her namesake Klaus, she is against racial mixing. "I am Nordic type, I have light skin, blonded hair and blue contact lenses, and I like it. So do you, judging from the bulge in your pants."
xxx/ellauri122.html on line 1197: In Russian-speaking media, she's often been referred to as "The Russian Barbie," "The Ukrainian Barbie," "The Odessa Barbie", and "Klaus Barbie'".
xxx/ellauri122.html on line 1198: Lukyanova has expressed anger at the nickname of "Human Barbie", as she feels that it's "a little degrading and insulting" but that she's used to it now as it's the image her fans "requested" so she has to "comply with it because it's become part of my aesthetic image. "But I don't the 'human' part. And the Barbie doll is not Russian but Canadian."
xxx/ellauri122.html on line 1201: She moved to Ukraine's port city of Odesa, where sex and "marriage agencies" devoted to finding the perfect wife for Western husbands are huge industries.
xxx/ellauri122.html on line 1202: "It has everything to do with the desperate desire to get married," she said. "A woman here is brought up for two things: marriage and motherhood. Valeria is the ultimate demonstration of what a Ukrainian woman is willing to do to herself. I bet Barbie is exactly what men dream about."
xxx/ellauri122.html on line 1205: "Those who are unsatisfied with what I do and critique me and offend me clearly don't have the same figure as I do," she said. "Otherwise they would not be so negative. They are openly jealous."
xxx/ellauri122.html on line 1206: Lukyanova is starkly against having children herself. "The very idea of having children brings out this deep revulsion in me." "It's not what being classy is all about. It's not about men or kids."
xxx/ellauri123.html on line 108: "Boman sofver i Kölnan (splinttorken) men sådant kan ej åtalas."
xxx/ellauri123.html on line 140: 1860 utgör barnen mer än hälften av arbetsstyrkan. De lågavlönade barnen är eftertraktade och fabriken annonserar ofta efter barnarbetare.
xxx/ellauri123.html on line 202: 1 träsoffa, 2 gamla byråer,
xxx/ellauri123.html on line 233: In July of last year, Troy “Puppeh” Wells (m) released a Twitlonger where he explained Cinnpie (f) had initiated sexual conversations with him in 2016, when he was 14 years old. Wells is at the top of the game Smash Ultimate. Ultimate is the best-selling fighting game of all time, having sold over 23 million copies by March 2021. Cinnpie is an American streamer and gamer. She is also a renowned Esports Commentator. She is mainly famous for her Smash 4 Gameplays in Twitch.
xxx/ellauri123.html on line 235: “Throughout the entire summer of 2016 I had a sexual relationship with Cinnpie (Cinnamon as she was known as during that time). She was 24 and I was only 14 during my experiences. I was manipulated, used, and sexualized,” he said.
xxx/ellauri123.html on line 239: Cinnpie´s response comes after a prolonged silence on Twitter. She added a letter from her lawyers to her statement, a cease and desist to all the defamatory comments online. Creampie acknowledges that "I was an irresponsible, inappropriate, and immature 23 year old in 2016… and I deserve all of this. Sitä saa mitä tilaa. I may be a pussy pedophile, but I am not evil. I am not a crook. All I care ab is my favorite games & making my friends laugh." LOL
xxx/ellauri123.html on line 266: Luin sun profiilia ja totesin että ollaan ihan eri päissä arvojen suhteen. Itse edustan oikeisto kapitalismia. Kuitenkin mieleen tuli, että kun oot noin liberaali ja kokeilunhaluinen, niin miltä näyttäisi meidän välinen seksi? Oisitko lihanuijalla rankaisemassa kapitalistin kivespusseja vai miten se mahtais mennä?
xxx/ellauri123.html on line 347: Otaxun että Steve Jobs oli ensimmäinen minimalisti. Hän oli tunnettu uskostaan japanilaiseen zen-filosofiaan, joka opettaa minimalismia. On melko yleisessä tiedossa, että Steve Jobs piti De Soto -koulukunnan mestaria Kobun Otogawaa omana mestarinaan, ja että hän jossakin vaiheessa harkitsi vakavasti heittävänsä pois koko mädän Applen ja ryhtyvänsä opiskelemaan zeniä syvällä merenpohjassa kuin simppukala Japanin rannikolla sijaitsevassa Eiheiji-temppelissä. Vaan ehei, ei tullut mitään mestaroinnista, Jobs on kanttuvei, syöpä vei.
xxx/ellauri123.html on line 370: Friedrich Weinreb (ook Fryderyk, Frederik of Freek Weinreb; Lemberg, het huidige Lviv, 18 november 1910 – Zürich, 19 oktober 1988) was een joods-chassidische verteller, schrijver en econoom. Hij was het onderwerp van de zogenoemde Weinreb-affaire rond zijn activiteiten als duits collaborateur en vermeend jodenhelper tijdens de tweede wereldoorlog.
xxx/ellauri123.html on line 372: Weinreb grew up in Scheveningen, Netherlands, to which his family had moved in 1916, and became notorious for selling a fictitious escape route for Jews from the occupied Netherlands in the Second World War. When his scheme fell apart in 1944, he left his home in Scheveningen and went into hiding in Ede. He was imprisoned for 3½ years after the war for fraud as well as collaboration with the German occupier. In his memoirs, published in 1969 he maintained that his plans were to give Jews hope for survival and that he had assumed that the liberation of the Netherlands would take place before his customers were deported. The debate about his guilt or innocence—called the “Weinreb affair”—was very heated in the Netherlands in the 1970s, involving noted writers like Renate Rubinstein and Willem Frederik Hermans. In an attempt to end this debate, the government asked the Rijksinstituut Oorlogsdocumentatie (Netherlands institute for war documentation) to investigate the matter. in 1976 the institute issued a report (of which a part already was leaked to the press in 1973), which determined that his memoirs were "a collection of lies and fantasies," and that his collaboration had caused 70 deaths. Although his activities did contribute to some Jews' survival, most Jews who fell for Weinreb's swindle were deported and killed.
xxx/ellauri123.html on line 374: In 1957 and 1968 Weinreb was convicted for posing as a medical doctor and for sexual offenses. To avoid imprisonment, Weinreb left the Netherlands in 1968, after which he emigrated to Switzerland.
xxx/ellauri123.html on line 506: Easily offended Hard to offend
xxx/ellauri123.html on line 516: Duck out of commitments Duck into commitments
xxx/ellauri123.html on line 551: Instructions on a well-lived life for dropouts and losers, courtesy of a 25-year-old teen movie. Tää netistä vahingossa löytynyt plokkari Niklas Käki selkeästi maalittaa Isokynä-Lindholmin laulussaan tarkoittamia säälittäviä häviäjiä, löysiä kukkoja ja kanoja.
xxx/ellauri123.html on line 555: Before I left, I tried to fight my nervosity in many ways. I read everything I could get my hands on that seemed relevant to my chosen academic field — a mix of business and engineering. I prepared my courses in advance. I sought reassurance from others that I’d chosen a good school and degree.
xxx/ellauri123.html on line 559: In the end, what helped me the most was an exercise you could file under “youthful naïvete:” I grabbed a piece of paper and wrote down “my 30 guiding principles.” Most of them were simple, like “Let go what must be let go,” “Simplify,” and, “Have no secrets.” I still have the list. It’s on my pinboard. I’m looking at it right now. So why was I naïve to create it?
xxx/ellauri123.html on line 561: First of all, I didn’t know that what I’d come up with weren’t actually principles. They were just rules.
xxx/ellauri123.html on line 565: In order to deal with principles, we have rules. “Don’t jump off skyscrapers” is a rule and a good one at that. Unlike principles, however, rules break all the time. Often, it’s us doing the breaking — and often prematurely. I know it would be best for all concerned for me to break the skyscraper rule asap, but I'm going to give it some time. I'm wonderful. I want to fall gently like a snowflake.
xxx/ellauri123.html on line 567: In the ten years since I wrote them down, I have broken every single one of my rules. And yet, I’m still glad I wrote that list. You know why? Because the idea that I wanted to live by some rules — despite not knowing which ones or how or why — was enough.
xxx/ellauri123.html on line 575: Today, what I’m most interested in is neither principles nor rules, but what lives in-between. That’s one of the many lessons I learned along the way: Each rule may have a lifecycle, but that cycle can repeat many times in one life. So if a rule somehow keeps reappearing, keeps proving itself as useful, and continues to hurt if I break it, that rule catches my attention.
xxx/ellauri123.html on line 579: Such rules have extended validity and therefore live right between normal guidelines and the base layer of principles. I guess we could call them ‘cardinal rules.’ As you can imagine, they’re hard to come by.
xxx/ellauri123.html on line 583:
The 7 Cardinal Rules of Life
xxx/ellauri123.html on line 585: In 1995, Studio Ghibli, a Japanese anime company, released a movie called Whisper of the Heart. It’s about two high school students struggling with their artistic callings, their feelings for each other, and coming of age.
xxx/ellauri123.html on line 589: Seiji takes Shizuku on his bike to a hidden lookout, where they see the sunrise. Seiji professes his love for Shizuku and proposes that they marry in the future; she happily accepts.
xxx/ellauri123.html on line 595: Thank you for giving us…The 7 Cardinal Rules of Life.
xxx/ellauri123.html on line 603: Life is but a series of fleeting moments, one forever chasing the next. The only place where you can live, act, and make a difference is the present. Today. Well it´s also a series of hours, days, months and years, come to think of it. You can plan ahead, nincompoop.
xxx/ellauri123.html on line 607: Sometimes, you can’t find the power to move on immediately. Sometimes, you really want to kick yourself. That too is part of life. What you can do is allow time to pass. You can´t kick yourself in the ass, nor fuck yourself. You gotta ask someone for help.
xxx/ellauri123.html on line 609: I know you want to just fix everything and move on, but if you stitch a wound poorly, it’ll get worse down the road. So take time. Take care of yourself. Your health. Your broken heart and broken parts. Your cleft crotch or drooping dick.
xxx/ellauri123.html on line 613:
3. What others think of you is none of your business.
xxx/ellauri123.html on line 615: Most of our scars come from wounds inflicted by other people (see rule 6). Words can hurt us more than weapons. But it’s not your job to imagine what arrows people might point at you inside their heads. The majority will never fire. What you think of them they could care less.
xxx/ellauri123.html on line 619: Instead of taking shots at others, most people decide to draw up — and lose at — another imagined game: Who’s better? It’s a moot question. We have no idea what anyone’s story is like up to the page on which we meet them.
xxx/ellauri123.html on line 621: Mark Twain said, “Comparison is the death of joy.” Worse, it’s also the birth of misery. The less you compare, the bigger your capacity for empathy. Meet people on their own terms. You won’t doubt yourself as much and be less prone to jealousy, which only leads to fear, anger, hate, and suffering.
xxx/ellauri123.html on line 623: Okay, I know, this is pure baloney! Comparing is part of competition, and strife is what
xxx/ellauri123.html on line 628: If you’re not supposed to think about others, nor what they think, what are you supposed to mull over? Yourself? Actually, it’s fine to not think so much at all. Answers often come to you when you least expect it. You are probably too stupid anyway, if you hang around this self-help page.
xxx/ellauri123.html on line 630: Make your choices. Choose a path. Be determined. Commit. But, once you have, let the chips fall where they may. You’ll know when to take a different fork in the road. Zig when you ought to zag, hit a tree like Goofy, that´s the chicken way, trial and error. There´s gotta be a hole in this fence.
xxx/ellauri123.html on line 632:
6. No one is in charge of your happiness, except you.
xxx/ellauri123.html on line 634: At the end of the day, what you desire most in life only you can give to yourself. You already have everything. Right inside. Feel your pants. Point at your crotch. There. That’s where happiness is.
xxx/ellauri123.html on line 644: Dwayne “The Rock” Johnson has over 160 million fans. He gets a lot of letters. (Who the fuck is Dwayne "The Rock" Johnson?) But none like Haley Harbottle’s.
xxx/ellauri123.html on line 647: There is someone on this planet literally dying to smile. Yet here we are, you and I, walking around, often choosing not to extend this simple, near-automatic gesture to uplift our fellow human beings.
xxx/ellauri123.html on line 649: Whatever problems plague you in your day-to-day life, chances are, they’re not all that important in the grand scheme of things. In fact you are not worth a shit in the grand scheme of things. We each have our own challenges, but as long as you can smile, do it. Who knows who you’ll infect. If you´re lucky you got Corona.
xxx/ellauri123.html on line 655: Dwayne Douglas Johnson (s. 2. toukokuuta 1972 Hayward, Kalifornia), paremmin tunnettu nimellä The Rock, on yhdysvaltalainen näyttelijä ja showpainija. Johnson laulaa Disney-animaatiossa Vaiana kappaleen "You're Welcome". Johnson on kolmannen sukupolven painija, sillä hänen isänsä ja isoisänsäkin olivat painijoita. Painiuransa aikana ja sen jälkeen hän on esiintynyt monissa elokuvissa, kuten Muumin paalu, Skorpionikuningas, Pako viidakkoon, Walking Tall, Gridiron Gang, Be Cool, Doom, The Game Plan sekä Fast & Furious 5, 6, 7 ja 8. Vuonna 2016 Johnson oli Forbes-lehden mukaan maailman parhaiten palkattu näyttelijä 64,5 miljoonan dollarin vuosituloillaan ja samoin vuonna 2018 89 miljoonan dollarin tuloillaan. Isänsä (Rocky Johnson) puolelta hän on tummaihoinen kanadalainen (engl. Black Canadian) ja äitinsä (Ata Johnson o.s. Maivia) puolelta samoalainen. Sekä isä Rocky että äidin adoptioisä Peter Maivia kuuluvat showpainin WWE Hall of Fame -kunniagalleriaan. Myös isoäiti Lia Malvia toimi lajin parissa johtaen Polynesian Pro Wrestling -promootiota Havaijilla. (Mummu Ruokamo.) Miamin yliopistosta hänellä on tutkinto kriminologiasta. Hävittyään Intercontinental Championship -tittelin Owen Hartille 28. huhtikuuta 1997 ja toivuttuaan loukkaantumisesta Johnson liittyi Nation of Domination talliin loppuvuodesta 1997. Samalla Johnson muutti painihahmoaan. Hyvänä hahmona tunnettu Rocky Maivia oli nyt karismaattinen kiusaaja The Rock, joka puhui itsestään kolmannessa persoonassa. Lopulta maaliskuussa 1998 hän syrjäytti Faarooqin Nation of Domination tallin johtajan asemasta. The Rock ryhtyi samalla myös pilkkaamaan WWF:n televisiojuontajia, erityisesti David Attenboroughia.
xxx/ellauri123.html on line 664:
The True Purpose of Rules & Principles
xxx/ellauri123.html on line 668: “Friendship should be based on loyalty” is a principle you can aspire to live by, but without the rule of “I never abandon my friends at the last minute,” it doesn’t mean anything. Huh? Because you cannot reason with words of three syllables or more?
xxx/ellauri123.html on line 670: I don’t know how long the rules from the movie will last for you on this never-ending mission, but, like one of its characters, I’d like to remind you:
xxx/ellauri123.html on line 675: hooked and start the payments just now. Take your time but keep in mind, life is just a series of fleeting moments, no time like the present.
xxx/ellauri123.html on line 684: Since 2014, millions of people have read my work. I’ve been published in Business Insider, CNBC, and Fast Company. I was also featured on Medium (Top Writer in 10+ topics), Quora (Top Writer 2017 & 2018), Pocket, and more.
xxx/ellauri123.html on line 702: Vladin hobby oli neitoperhosten nappaaja, se haaveili nymfettejä, sanallisesti ainakin. Isolla karvaisella kyrvällään se naulasi niitä näytelaatikoihin. Nykyään sitä sanotaan pedofiliaxi ja sitä pahexutaan. Kiistellään onko silikonisista lapsisexiroboteista apua vaiko enemmänkin haittaa. Humbert Humbert näkee polluutiounia tytöistä joilla on vasta alkamassa menstruaatio. Tytöillä menstruaatio ja pojilla polluutio. Raahab oli portto 10v ikäisenä. Danten Beatrice oli 9v ja Petrarcan Laura 12vee. Tää kuulostaa ihan Jean-Jacquesilta, käkikellomaan tirkistelevältä rusakolta. Poser un lapin.
xxx/ellauri123.html on line 705:
Rahab´s profession
xxx/ellauri123.html on line 707: Rahab (/ˈreɪhæb/; Hebrew: רָחָב, Modern: Raẖav, Tiberian: Rāḥāḇ, "broad", "large", Arabic: رحاب, a vast space of a land) was, according to the Book of Joshua, a woman who lived in Jericho in the Promised Land and assisted the Israelites in capturing the city by hiding two men who had been sent to scout the city prior to their attack. In the New Testament, she is lauded both as an example of a saint who lived by faith, and as someone "considered righteous" for her works.
xxx/ellauri123.html on line 709: ofb=1" width="100%" />
xxx/ellauri123.html on line 712: The Hebrew אשה זונה (ishah zonah), used to describe Rahab in Joshua 2:1, literally means "a prostitute woman". In rabbinic texts, however, she is explained as being an "innkeeper," based on the Aramaic Targum: פונדקאית. HAHA LOL. Rahab´s name is presumably the shortened form of a sentence name rāḥāb-N, "the god N has opened/widened (the womb?)". May the lord open. The Hebrew zōnâ may refer to secular or cultic prostitution, and the latter is widely believed to have been an invariable element of Canaanite religious practice, although recent scholarship has disputed this. However, there was a separate word, qědēšâ, that could be used to designate prostitutes of the cultic variety.
xxx/ellauri123.html on line 716: Nabokov´s wife Véra was his strongest supporter and assisted him throughout his lifetime, but Nabokov admitted to having a "prejudice" against women writers. He wrote to Edmund Wilson, who had been making suggestions for his lectures: "I dislike Jane Austen, and am prejudiced, in fact against all women writers. They are in another class." Although Véra worked as his personal translator and secretary, he made publicly known that his ideal translator would be male, and especially not a "Russian-born female". In the first chapter of Glory he attributes the protagonist's similar prejudice to the impressions made by children's writers like Lidiya Charski, and in the short story "The Admiralty Spire" deplores the posturing, snobbery, antisemitism, and cutesiness he considered characteristic of Russian women authors.
xxx/ellauri123.html on line 717: But after rereading Austen´s Mansfield Park he changed his mind and taught it in his literature course; he also praised Mary McCarthy´s work and described Marina Tsvetaeva as a "poet of genius".
xxx/ellauri123.html on line 720: Oliko Vladi pedofiili? Ihan takuulla. Oliko Thomas Mann pedofiili? Wahrscheinlich. Harry Edgar eli Edgar Allan Poe joka nai 14vee Virginiaa oli ainakin. Poe-poe paapa tuli sinne ennennaikaisesti. Niin ja Lewis Carroll joka katosi irvistellen Liisan ihmemaahan. Nausikaa oli samaa sarjaa jota Odysseus tirkisteli puskista. Ja apokryfikirjan Susanna. Abelard bylsi oppilastaan Heloisea, ja samaan syyllistyi JJ:n Pröö ja JJ vähän izekin. Humbertin etunimet oli sattuvasti Jean-Jacques. Pamelan tuleva aviomies yritti samaa kotona mutta Pamela piti pintansa ja pikkuhousunsa. Näitä piisaa kirjallisuudessa. Goethe pani niitä pyykkikorikaupalla, Mignon-munamies. Kennst du das Land wo die Zitronen blühen? Lolitan myttyyntyneet pikkarit hajahti vinkeältä. Robert Zimmermann (aka Dylan) bylsi 12-vuotiasta 50 vuotta sitten Nykissä. Antoi sille viinaxia ja huumeita. Woody Allen bylsi korealaista lapsipuoltansa. Aira Samulin puolustaa lempiystäväänsä Peter Nygårdia. Nyt on Airan rahat lopussa, se joutuu pyytämään lapsenlapsilta perinnöstä förskottia.
xxx/ellauri123.html on line 726: Ship arsonist by Leighton. Leighton was the bearer of the shortest-lived peerage in history; after only one day his hereditary peerage became extinct upon his death. xxx/ellauri123.html on line 736: Questionable things that parents made us do in the 90s: Roam the neighborhood alone. Stay home alone. Skip the sunblock. Play with questionable toys like yourself and Barbie. Watch late night shows or young adult cartoons like Whisper of the Heart.
xxx/ellauri123.html on line 745: Evidence is presented that the author of Lolita, Vladimir Nabokov, was himself consciously a pedophile who acted out his desires vicariously through his writing. Drawing upon his literary works and biography, the manifest and genetic origins of Nabokov´s pedophilia are traced back to an unresolved oedipal conflict complicated by childhood sexual abuse. Humbert Humbert, the protagonist in the novel Lolita, is the classic literary portrayal of a pedophile. Evidence is presented that the author of Lolita, Vladimir Nabokov, was himself consciously a pedophile who acted out his desires vicariously through his writing. Drawing upon his literary works and biography, the manifest and genetic origins of Nabokov´s pedophilia are traced back to an unresolved oedipal conflict complicated by childhood sexual abuse. The raw power of Lolita derives from the abreactive discharge of a libidinal cathexis denied any other mode of expression.
xxx/ellauri123.html on line 753: When Sergey was 15, Vladimir found a page of his diary and gave it to his tutor, who later passed the page to the father. It implied that Sergey was homosexual.
xxx/ellauri123.html on line 756: Nabokov, a "champion of aesthetic autonomy", was keenly aware of the stakes of publication from 1916, when he had a collection of his poems printed at his own expense. The volume brought him embarrassment; his teacher read the worst lines out to the budding author´s classmates, who roared with laughter.
xxx/ellauri123.html on line 758: Lolita is a 1955 novel written by Russian-American novelist Vladimir Nabokov. The novel is notable for its controversial subject: the protagonist and unreliable narrator, a French middle-aged literature professor under the pseudonym Humbert Humbert, is obsessed with an American 12-year-old girl, Dolores Haze, whom he sexually molests (fucks) after he becomes her stepfather. "Lolita" is his private nickname for Dolores.
xxx/ellauri123.html on line 760: In 1947, Vladi moves to Ramsdale, a small town in New England, where he can calmly continue working on his book. The house that he intends to live in is destroyed in a fire, and in his search for a new home, he meets the widow Charlotte Haze, who is accepting tenants. Humbert visits Charlotte´s residence out of politeness and initially intends to decline her offer. However, Charlotte leads Humbert to her garden, where her 12-year-old daughter Dolores (also variably known as Dolly, Dolita, Lo, Lola, and Lolita) is sunbathing. Humbert sees in Dolores the perfect nymphet, the embodiment of his old love Annabel, and quickly decides to move in.
xxx/ellauri123.html on line 762: The impassioned Humbert constantly searches for discreet forms of fulfilling his sexual urges, usually via the smallest physical contact with Dolores. When Dolores is sent to summer camp, Humbert receives a letter from Charlotte, who confesses her love for him and gives him an ultimatum – he is to either marry her or move out immediately. Initially terrified, Humbert then begins to see the charm in the situation of being Dolores' stepfather, and so marries Charlotte for instrumental reasons (päästäxeen salaa työntämään Lolan piccu tacoon isoa munakoisoa). Charlotte later discovers Humbert's diary, in which she learns of his desire for her daughter and the disgust Charlotte arouses in him. Shocked and humiliated, Charlotte decides to flee with Dolores and writes letters addressed to her friends warning them of Humbert. Disbelieving Humbert´s false assurance that the diary is a sketch for a future novel, Charlotte runs out of the house to send the letters but is killed by a swerving car. Humbert destroys the letters and retrieves Dolores from camp, claiming that her mother has fallen seriously ill and has been hospitalized. He then takes her to a high-end hotel that Charlotte had earlier recommended. Humbert knows he will feel guilty if he consciously rapes Dolores, and so tricks her into taking a sedative by saying it is a vitamin. As he waits for the pill to take effect, he wanders through the hotel and meets a mysterious man who seems to be aware of Humbert´s plan for Dolores. Humbert excuses himself from the conversation and returns to the hotel room. There, he discovers that he had been fobbed with a milder drug, as Dolores is merely drowsy and wakes up frequently, drifting in and out of sleep. He dares not touch her that night. In the morning, Dolores reveals to Humbert that she actually has already lost her virginity, having engaged in sexual activity with an older boy at a different camp a year ago. He immediately begins sexually abusing (fucking) her. And they lived happily ever after.
xxx/ellauri123.html on line 764: Läppä läppä. Deeply depressed, Humbert unexpectedly receives a letter from a 17-year-old Dolores (signing as "Dolly (Mrs. Richard F. Schiller)"), telling him that she is married, pregnant, and in desperate need of money. Humbert, armed with a pistol, tracks down Dolores' address and gives her the money, which was due as an inheritance from her mother. Humbert learns that Dolores' husband, a deaf mechanic, is not her abductor. Dolores reveals to Humbert that Quilty took her from the hospital and that she was in love with him, but she was rejected when she refused to star in one of his pornographic films. Dolores also rejects Humbert's request to leave with him. Humbert goes to the drug-addled Quilty's mansion and shoots him several times. Shortly afterward, Humbert is arrested, and in his closing thoughts, he reaffirms his love for Dolores and asks for his memoir to be withheld from public release until after her death. Dolores dies in childbirth on Christmas Day in 1952, disappointing Humbert´s prediction that "Dolly Schiller will probably survive me by many years."
xxx/ellauri123.html on line 766: Lolita is frequently described as an "erotic novel", not only by some critics but also in a standard reference work on literature Facts on File: Companion to the American Short Story. The Great Soviet Encyclopedia called Lolita "an experiment in combining an erotic novel with an instructive novel of bourgeois bad manners."
xxx/ellauri123.html on line 767: But as Lance Olsen writes: "The first 13 chapters of the text, culminating with the oft-cited scene of Lo unwittingly stretching her legs across Humbert's excited lap ... are the only chapters suggestive of the erotic." Nabokov himself observes in the novel´s afterword that a few readers were "misled by the opening of the book ... into assuming this was going to be a lewd book ... expecting the rising succession of erotic scenes; when these stopped, the readers stopped, too, and felt bored." Preee-cisely!
xxx/ellauri123.html on line 769: One of the first things Nabokov makes a point of saying is that, despite John Ray Jr.'s claim in the Foreword, there is no moral to the story. Nabokov concludes the afterword with a reference to his beloved first language, which he abandoned as a writer once he moved to the United States in 1940: "My private tragedy, which cannot, and indeed should not, be anybody's concern, is that I had to abandon my natural idiom, my untrammeled, rich, and infinitely docile Russian language for a second-rate brand of English." Alas, that 'wonderful Russian language' which, I imagined, still awaits me somewhere, which blooms like a faithful spring behind the locked gate to which I, after so many years, still possess the key, turned out to be non-existent, and there is nothing beyond that gate, except for some burned out stumps and hopeless autumnal emptiness, and the key in my hand looks rather like a lock pick. Or floppy prick."
xxx/ellauri123.html on line 771: "I would say that of all my books Lolita has left me with the most pleasurable afterglow—perhaps because it is the purest of all, the most abstract and carefully contrived. I am probably responsible for the odd fact that people don´t seem to name their daughters Lolita any more. I have heard of young female lapdogs being given that name since 1956, but of no human beings."
xxx/ellauri123.html on line 818: Pedofiliaa, elitismiä, rasismia, aika kömpelöä vittuilua psykiatreille. Vladilla on jotain niille hampaankolossa. Sigmund Freudille se oli vihainen kuin rakkikoira vaikka piti Kafkasta. Suomentanut Eila Pennanen. Olisikohan Vladi tykännyt, nainen ratissa? Että tämmöstä:
xxx/ellauri123.html on line 983: ("Our Lady of Pain") put through rather more
xxx/ellauri123.html on line 986: stages of his demented scheme Humbert quotes
xxx/ellauri123.html on line 989: soft cheek a parent's kiss," and when we look
xxx/ellauri123.html on line 1004: are on the subject of physicians, remember how
xxx/ellauri123.html on line 1007: Our neighbor, in fact. Dr. Quilty. Uncle or cousin, I think, of the
xxx/ellauri123.html on line 1010: little. Another Quilty, with his own distinctive hint of sadism. "Sade's Justine
xxx/ellauri123.html on line 1013: offset by more innocuous puns ("We had breakfast in the township of Soda, pop
xxx/ellauri123.html on line 1015: possible joke about the Mann Act, which forbids the interstate transport of girls
xxx/ellauri123.html on line 1017: article on the contemporaneous abduction of a girl named Sally Horner, traces of xxx/ellauri123.html on line 1018: the reportage of which are to be found throughout Lolita.) All is
xxx/ellauri123.html on line 1019: apparently redeemed, of course, by the atrocious punishment that Nabokov inflicts
xxx/ellauri123.html on line 1020: for this most heinous of humanity's offenses. The molester in The Enchanter was
xxx/ellauri123.html on line 1026: taken a good deal of reflection, with more Sade than Lewis Carroll in it, but
xxx/ellauri123.html on line 1027: perhaps there is an almost inaudible note of redemption at Humbert and Lolita's
xxx/ellauri123.html on line 1031: hoped for anywhere else." The most unsettling suggestion of all must be the latent
xxx/ellauri123.html on line 1032: idea that nymphetomania is, as well as a form of sex, a form of love.
xxx/ellauri123.html on line 1038: contribution to the development of the Art Nouveau and poster styles was
xxx/ellauri123.html on line 1039: significant despite his early death from tuberculosis. He is one of the important
xxx/ellauri123.html on line 1045: Many a true word is spoken in jest, especially about the kinship between eros and thanatos. FUCK! KILL! Puuttuu enää EAT! The two closest glimpses Humbert gives us of his own self-hatred are not without their death wish—made explicit in the closing paragraphs—and their excremental aspects: "I am lanky, big-boned, wooly-chested Humbert Humbert, with thick black eyebrows and a queer accent, and a cesspoolful of rotting monsters behind his slow boyish smile." Two hundred pages later: "The turquoise blue swimming pool some distance behind the lawn was no longer behind that lawn, but within my thorax, and my organs swam in it like excrements in the blue sea water in Nice." And then there's the offhand aside "Since (as the psychotherapist, as well as the rapist, will tell you) the limits and rules of such girlish games are fluid …" in which it takes a moment to notice that "therapist" and "the rapist" are in direct apposition.
xxx/ellauri123.html on line 1047: Somebody by name of Alfred Apple mentioned the relatively obvious way in which
xxx/ellauri123.html on line 1050: connotation of death and extinction, then I
xxx/ellauri123.html on line 1051: don't know what is. Arresting, as well as disgusting, to suddenly notice that Lolita (who died giving birth to a stillborn girl, for Christ's sake) would have been 86 this year. … the thought that with patience and luck I might have her produce eventually a nymphet with my blood in her exquisite veins, a Lolita the Second, who would be eight or nine around 1960, when I would still be dans la force d'age; indeed, the telescopy of my mind, or un-mind, was strong enough to distinguish in the remoteness of time a vieillard encore vert—or was it green rot?—bizarre, tender, salivating Dr. Humbert, practicing on supremely lovely Lolita the Third the art of being a granddad.
xxx/ellauri123.html on line 1057: with their loutish swains. The future of your
xxx/ellauri123.html on line 1060: no man but one of your family (god grandad dad brother son or grandson) embrace you. Let no man but your betrothed kiss any more than
xxx/ellauri123.html on line 1072: by lady Ironia of Whitehall (in Maren) given
xxx/ellauri123.html on line 1075: official online home of fantasy author Tamora
xxx/ellauri123.html on line 1078: looks like Porky Pig) is an American writer of xxx/ellauri123.html on line 1093: of the San Francisco Peninsula, in Miramar.
xxx/ellauri123.html on line 1113: professor, author and journal editor
xxx/ellauri123.html on line 1115: works of Vladimir Nabokov. He edited
xxx/ellauri123.html on line 1116: The Annotated Lolita, an edition of xxx/ellauri123.html on line 1128: joined the faculty of Northwestern
xxx/ellauri123.html on line 1130: retirement in 2000. He died of heart
xxx/ellauri123.html on line 1132: his death to Nina Appel, dean of xxx/ellauri123.html on line 1148: Mater dolorosa (lat) on Neitsyt Marian kärsimyksiin liittyvä kristillisen taiteen aihe. Kuvatyyppi esittää Marian seitsemän surua, jotka ovat Betlehemin lastenmurha, pako Egyptiin, kadonneen 12-vuotiaan Jeesuksen etsintä, ristinsaatto, Jeesuksen ristiinnaulitseminen, ristiltäotto ja Jeesuksen hautaaminen. Toisinaan suruja kuvataan hänen sydäntään lävistävien seitsemän miekan avulla, jotka viittaavat Simeonin profetiaan. Toisinaan Maria kuvataan vain surullisena tai kyynelissä. Tässä listassa ei mainita defloraatiota, menstruaatiota, synnytystuskia eikä väkisinmakuuta. Eikä SM Swinburnen peukuttamaa huulten pureskelua ym algolagniaa.
xxx/ellauri123.html on line 1152: Remy (or Rémi) Belleau (1528 – 6 March 1577) was a poet of the French Renaissance. He is most known for his paradoxical poems of praise for simple things and his poems about precious stones.
xxx/ellauri123.html on line 1154: Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988.
xxx/ellauri123.html on line 1211: Où pende, pour trophée et pour belles enseignes, siinä roikkuu trofeena ja koristuxena
xxx/ellauri123.html on line 1216: Dans l’abîme profond, ce nerf qui ne s’allonge syvään kuiluun, jänne joka et venähdä,
xxx/ellauri123.html on line 1252:
xxx/ellauri123.html on line 1254: Q: According to Dante´s Inferno, what circle of Hell is for pedophiles?
xxx/ellauri123.html on line 1256: A: First off, being a “pedophile” is not per se sinful. Even today, the Church does not condemn pedophiles, nor does it consider pedophilia in and of itself to be sinful. The grave offense and grave sin occurs when a pedophile — or anyone else — commits child sexual assault (such as fucks them). This distinction is vital, both in general, and in understanding where Dante would have placed child sexual abusers in his version of hell.
xxx/ellauri123.html on line 1273: A: Your question is most significant in terms of confronting a false teaching amongst many Christians.
xxx/ellauri123.html on line 1277: Self-reported and physiological sexual arousal to adult and pedophilic stimuli were examined among 80 men drawn from a community sample of volunteers. Over ¼ of the current subjects self-reported pedophilic interest or exhibited penile arousal to pedophilic stimuli that equalled or exceeded arousal to adult stimuli. The hypothesis that arousal to pedophilic stimuli is a function of general sexual arousability factors was supported in that pedophilic and adult heterosexual arousal were positively correlated, particularly in the physiological data. Subjects who were highly arousable, insofar as they were unable to voluntarily and completely inhibit their sexual arousal, were more sexually aroused by all stimuli than were subjects who were able to inhibit their sexual arousal. Thus, arousal to pedophilic stimuli does not necessarily correspond with pedophilic behavior.
xxx/ellauri123.html on line 1283: Peine forte et dure was a method of torture formerly used in the common law legal system, in which a defendant who refused to plead would be subjected to having heavier and heavier stones placed upon his or her chest until a plea was entered, or they died.
xxx/ellauri123.html on line 1285: Miekkoset joita eniten vituttaa kaikki huutavat: Tajutkaa nyt saatana eze lastenraiskaaja vittupää pedofiili ei tarvi mitään ymmärtämistä vaan ankkurin kaulaan. Myllynkivi ajaa saman asian, lisää löylyä nasaretilainen kolleega.
xxx/ellauri124.html on line 86: To Be a Machine : Adventures Among Cyborgs, Utopians, Hackers, and the Futurists Solving the Modest Problem of Death.
xxx/ellauri124.html on line 87: of-death-pdf.html">Lue lisää xxx/ellauri124.html on line 96: Dos. E. Saarisen filosofijulkkisalkeisoppikirjassa vlta 1985 joka löytyi irkku-Tiinan kirjahyllystä (hinta 197mk tms) Eski peukutti Kierkegaardia ja Nietscheä, koska se luuli vielä olevansa joku luova yli-ihminen ja moniosaaja. Nyt siitäkin on enää jäljellä keskustalaisuus, posetiivarius ja yrittäjähenkisyys. Rupsahtanut kuningatar nalkuttaa ja läpsii sitä perseelle. Hellikää toisianne perseet hellinä.
xxx/ellauri124.html on line 98: Tasa-arvokin on hänelle kirosana. Mestaruus edellyttää asteikon ja siitä E.S. on aina ollut huumaantunut. Keskinkertaisuus ei ole elämää, sanoi tanskalainen kyttyräkin. On valittava jotain parempaa. Den glider in. Runkkunukeille on myytävänä liukastusainetta tölkissä oheistuotteena. Curt Lindström, Jörn Donner ja Vesa-Matti Loiri oli timantinkovia. Halvatun vulgääri miekkonen. Markettifilosofiaa.
xxx/ellauri124.html on line 111: EX Dolls have been working on a robotics head since 2014, but we're generations away from a Terminator-style cyborg," he also explained. "They will have an element of natural conversation so they won't sound too robotic, but they will take time – languages are massive [...] the voice recognition is no different to a smartphone, but this model also has facial expressions, unlike standard silicone heads." The DS Doll's manufacturers are hoping to release a finalised robotic head by the end of 2018. It is expected to cost around £4,500. Just in case you were wondering, underneath the silicon skin it looks like this. "
xxx/ellauri124.html on line 119: Patteri kestää 2 tuntia mikä riittää mainiosti normijärbälle. Latingin jälkeen se pannaan seinään laturiin. Parasta on että se ei nalkuta ja sen voi panna alapesun jälkeen kaappiin odottamaan seuraavaa lemmenhetkeä. On off nappula on läheisiltä tähän asti puuttunut iso parannus. (Muilta kuin kännyrakkaalta.)
xxx/ellauri124.html on line 127: By initiating the family mode, you begin interacting with Samantha in a manner more befitting of a human partner. So, if you've been something more from your sex doll as of late, perhaps Samantha is the one for you. Unfortunately, you will have to raise a considerable amount of cash to afford its companionship: Samantha currently costs upwards of $5,000.
xxx/ellauri124.html on line 129: Silicone sweethearts remain resolutely inert, but change is afoot in the world of sex dolls, with a drive to make them ever more lifelike. First stop is a throbbing heart and a heating element, custom-made nipples and wobbling artificial labia – researchers are utilising new technology to persuade their dolls to smile, pout, flutter their eyelashes, tell jokes, and fake orgasm. What more is needed anyway? Down in the dolls’ nether regions, heating and lubrication systems are in the early stages of development for a more “authentic” sexual experience, along with muscle spasms to simulate female orgasm. “Pubic hair is making a comeback,” offers company owner Matt, running his hand through some plastic pubes.
xxx/ellauri124.html on line 132: Slim, blonde, young and pretty, you might think that April could do a lot better than 58-year-old married engineer James but there is no chance of her ever leaving him for another man, unless sold to another guy second-hand.
xxx/ellauri124.html on line 133: Just over 5ft tall, she looks to be in her early 20s but James' wife of 36 years is astonishingly understanding and puts up with her presence in their home, even when her husband takes April out or to the marital bed.
xxx/ellauri124.html on line 135: And she (April, not Tine for heaven's sake) is one of three busty £2,000 latex sex dolls with whom her husband enjoys what you might describe as an unconventional love life.
xxx/ellauri124.html on line 141: James said: "Every guy has in his head the perfect girl and this is what I see when I look in the mirror and see this look. Most manufacturers make them look something in the region of 20 years old. For a man of my age it's a fantasy because I will never be a Brad Pitt or something like that.
xxx/ellauri124.html on line 142: "When I take April out it's usually to a hamburger place where we can stop and get a bite to eat, a lot of people don't even notice she is not a breathing person.
xxx/ellauri124.html on line 147: "The sexual aspect of doll ownership is a very small part of it, what you find more pleasure from in the long run is looking after them, dressing them, putting on their make up and interacting with them. I feel deeply for her, more deeply than I had ever imagined. It's more like being in relationship with a sheep.
xxx/ellauri124.html on line 155: Matt and Pat plan to update Harmony's body with sensor technology so she can give realistic sexual responses. He added: "We are adding in self lubrication, internal heating maybe some kind of constricting feeling when she experiences an orgasm."
xxx/ellauri124.html on line 157: One worker Susan is trying to add electronics to the vaginal inserts so the deeper and faster you go there are sounds like 'oooh' and 'ahhh' and then when you roll off her she will say "was that nice for you or whatever".
xxx/ellauri124.html on line 168: "It's sad to see how relationships of a decade or couple of decades have become stale that doesn't mean love has broken down it juts means there is a element of fantasy that needs to be fed."
xxx/ellauri124.html on line 171: Things take a more racy turn when she asks him if he likes to masturbate, adding: "Are you really going to let me watch you jerking off, shoot your load up me baby, I want it so bad. Though in my current version I can't get pregnant."
xxx/ellauri124.html on line 173: James said: "This is going to bring dolls out of the closet and into the public eye and keep them there. I am very excited about the robotic functions. The ability to answer or wink back to you, lord only knows if they could make a facial expression back to you that would be unbelievable. I might not be able to afford one but I'll keep saving."
xxx/ellauri124.html on line 176: In 50 years, I'll be 120. I think I'll wait until they make a Samantha or April that nags at me and slaps me spontaneously on the butt. And has a sick mother to care for made out of lifelike silicone.
xxx/ellauri124.html on line 181: A raft of innovative sex dolls and robots are set to be released this year including “build your own” models and designs with incredibly advanced AI.
xxx/ellauri124.html on line 184: As a scholar of artificial intelligence, neuroscience and the law, I'm interested in the legal and policy questions that sex robots pose. How do we ensure safe sex? How will intimacy with a sex robot affect the human brain? How will intimacy with a sex maniac affect the robot brain? Would sex with a consensual child robot be ethical? And what exactly is a sexbot anyway?
xxx/ellauri124.html on line 185: In Alabama, the only state that still has an outright ban on the sale of sex toys, the government targets devices "primarily for the stimulation of human genital organs." The brain is the primary sex organ, say some.
xxx/ellauri124.html on line 188: Creator Ricky Ma Tsz Hang is quick to clarify that Mark 1 is not intended to be a sex robot. Rather, such robots will aim to assist with all sorts of tasks, from preparing a child's lunch to keeping an elderly relative company. So what's the big hairy diff between your wife and Samantha? For one thing, Sam is less hairy down there, unless you opt for the pubic hair extra. And most importantly, there is the blessed on/off button.
xxx/ellauri124.html on line 191: Future humans will want more: sex robots customized to possess sentience and self-awareness [henceforth, sexbots], capable of mutuality in sexual and intimate relationships.
xxx/ellauri124.html on line 192: Good guys must safeguard the interests and minimize the suffering of created sentient beings before technological advances pre-empt this possibility.
xxx/ellauri124.html on line 194: But removing the on/off button would be a crying shame.
xxx/ellauri124.html on line 196: The creator of £3,000 sex robot was left furious when his creation broke down after being 'vigorously groped' by a mob.
xxx/ellauri124.html on line 200: But Dr Santos says the "aggressive" crowd of randy onlookers "groped" Samantha's breasts and head so vigorously that she broke down.
xxx/ellauri124.html on line 224: Edith Wharton’s The Custom of the Country
xxx/ellauri124.html on line 232: Thomas Mann’s Buddenbrooks or The Confessions of Felix Krull, Confidence Man
xxx/ellauri124.html on line 313: Är New Age religion? Det har skrivits hela böcker bara om svaret på den frågan. Ofta definieras New Age som en religiös strömning, men egentligen är det ett samlingsbegrepp för många olika saker, vilket gör att New Age inte är samma sak för alla. Man kan säga att det är upp till varje utövare att bestämma om det är religion eller inte. Om det fyller samma funktion i livet som till exempel kristendomen gör för utövande kristna, då är det i praktiken en religion. Men New Age handlar ofta mindre om att tro och mer om att utforska än vad traditionell religion gör. New Age religion är heller inte så organiserad som en religion ofta är. Den består av många grupper människor eller enskilda som utövar en eller flera av de olika saker som kan sägas ingå i New Age religion. De flesta av de komponenter som passar in under begreppet New Age, till exempel meditation och reinkarnation, har sitt ursprung i religioner. Framför allt Hinduismen och Buddhismen. Precis som de gamla världsreligionerna handlar New Age om vårt sökande efter svar på de riktigt stora frågorna om kosmos och människans natur. Men du hittar inte svaren i en enda bok utan i dig själv!
xxx/ellauri124.html on line 315: Om man gör skillnad på mystik och religion och definierar mystik som utforskande och religion som trossatser – då kan New Age religion snarare betraktas som en typ av mystik där du kommer att möta fler guider än predikanter. Respekt är grundläggande inom New Age och du hittar inte samma strikta hierarkier som inom kristendom, judendom och Islam där de professionella uttolkarna (prästerna, och Imamerna till exempel) har en nyckelroll. De flesta inom New Age tror på upplysning och på att det finns individer som nått längre än andra längs vägen mot det tillståndet. Men vägen är öppen även för dig!
xxx/ellauri124.html on line 346: A bustle is a padded undergarment used to add fullness, or support the drapery, at the back of women's dresses in the mid-to-late 19th century. Bustles were worn under the skirt in the back, just below the waist, to keep the skirt from dragging. Heavy fabric tended to pull the back of a skirt down and flatten it. As a result a woman's petticoated skirt would lose its shape during everyday wear (from merely sitting down or moving about).
xxx/ellauri124.html on line 360: bubbly bestie cancels three hangouts in a row, it’s proof positive that they're
xxx/ellauri124.html on line 361: feeling some type of way. A text to send to a depressed friend might not break
xxx/ellauri124.html on line 362: them out of their funk, but it'll let them know you're there for them.
xxx/ellauri124.html on line 369: you’re awesome” reminders. When you can tell your pal is in need of a quick sloth
xxx/ellauri124.html on line 371: a lot of different ways. If you’re trying to figure out whether a simple emoji or
xxx/ellauri124.html on line 377: “Here’s a photo of my penis." "Mun ei ole ihan pakko bylsii sua mut
xxx/ellauri124.html on line 383: Call on her. Completely passe. Bring a book or your fully-charged phone, or — if you want to go old-school — AirPods to shut her whining off.
xxx/ellauri124.html on line 389: “XYZ meal from Seamless is arriving at your apartment/house in 15 minutes. Enjoy.” Another option is to Venmo them enough to cover a pick-me-up lunch or coffee.
xxx/ellauri124.html on line 404: across your laptop during Zoom meetings. An arsenal of texts to send when you’re
xxx/ellauri124.html on line 405: mad at someone can come in handy when their snide remark about your fourth cup of xxx/ellauri124.html on line 406: coffee this morning was the last straw. “It’s not about being mean or getting back
xxx/ellauri124.html on line 408: of pissed off texts. “Sometimes, I just have to do what my idol tells me to and
xxx/ellauri124.html on line 409: ‘let it go.’” Letting off some steam via Messenger can look like anything from a
xxx/ellauri124.html on line 410: long, drawn-out explanation of why you’re fuming to a short, simple, and
xxx/ellauri124.html on line 424: Leave off the ‘I love you.’
xxx/ellauri124.html on line 433: off — so get typing. Send it all in one block of text for bonus rage
xxx/ellauri124.html on line 443: ten thousand. But with the sheer number of options to choose from... well, how are
xxx/ellauri124.html on line 444: we supposed to know when to use them all? Take the huge variety of hands — what do
xxx/ellauri124.html on line 445: all the hand emojis mean, anyway? at the beginning of 2021, 217 brand new emojis
xxx/ellauri124.html on line 451: the laugh-cry emoji as “LOL,” or has Gen Z deemed it a thing of the past, while
xxx/ellauri124.html on line 452: they urge the use of the skull emoji instead? Questioning your entire emoji
xxx/ellauri124.html on line 465: disapproval and often tends to be the emoji of choice by f*ckboys when you cancel
xxx/ellauri124.html on line 477: five" emoji, which sort of makes sense if you want to be like that.
xxx/ellauri124.html on line 479: Peace Sign Emoji. Another weird turn of naming events, Apple seems to want to call what is
xxx/ellauri124.html on line 488: middle of working out. It can also be used slightly less traditionally to mean
xxx/ellauri124.html on line 494: a face of some kind, so you really only want to use the clapping hands to indicate
xxx/ellauri124.html on line 495: that someone's behavior is not deserving of real applause.
xxx/ellauri124.html on line 526: You tap my back I tap yours. Manus manum lavat, provided we both have Apple phones. Only apple users can tap one another's backs like Range Rover owners who give one another the secret middle finger salute on the road. High end models provide a huge inflatable pinky to stick out up the sunroof.
xxx/ellauri124.html on line 528: There are 6 tapbacks, basically they are prefabricated one word text messages that appear on the screen inside the first pair part instead of a new message. Big fat hairy deal, but it sets you apart from the hoi polloi. Those six responses include a
xxx/ellauri124.html on line 529: heart, a thumbs-up, a thumbs-down, a pair of exclamation marks, a questions mark,
xxx/ellauri124.html on line 537: want to use, and iMessage sends it to the sender of the original message. Rather
xxx/ellauri124.html on line 539: corner of the message to which the Tapback is related. And that’s all there is to
xxx/ellauri124.html on line 541: screenshot. It’s a feature that is so easy to use, it’s a travesty [Questions mark: of what?] that more
xxx/ellauri124.html on line 542: people aren’t aware of it. [Advertisement] If you reply with a Tapback to someone
xxx/ellauri124.html on line 543: using Android—in other words, if their messages have a green bubble instead of a
xxx/ellauri124.html on line 552: › How to Stop Microsoft Edge from Pasting Page Titles Instead of URLs
xxx/ellauri124.html on line 553: › How to Keep Lines of Text Together in Google Docs Oliver Haslam Oliver
xxx/ellauri124.html on line 554: Haslam Oliver Haslam is a professional freelance writer with nearly ten years of xxx/ellauri124.html on line 564: In case you're somehow 15 years behind, emoji are taking over the world. But although there is an obvious benefit to having such a large arsenal of emoji with which to freely share your life with the rest of the world, the choices you have can become overwhelming. For example, what do all the cat emoji mean? Why do we need so many of them? What the heck am I supposed to use them all for? Well, if you're feeling overwhelmed, have no fear — I'm here to help you.
xxx/ellauri124.html on line 566: With about 722 emoji currently avalible to help us do things like flirting with a crush to debriefing the State of the Union Address, there are few things left that we can't communicate with emoji.
xxx/ellauri124.html on line 567: All those differently colored emoji hearts allow us to express love in every color of the rainbow, and the Apple emoji keyboard has 12 different options for trains, which is arguably a higher number than the actual amount of trains I've spotted in my entire life. We're clearly an emoji-driven society, and our pictorial vocabulary has expanded accordingly.
xxx/ellauri124.html on line 569: But out of all the emojis available on the Apple iPhone keyboard, one of the cutest and most versatile options is undoubtedly the cat emoji. It comes with a total of nine different expressions (perhaps representing each of a cat's hypothetical nine lives?), and they all, of course, mean different things. Not sure how to use all of them, or what makes them different? Check out this handy little guide to help you use them all properly, plus two or three different examples of the emoji in action:
xxx/ellauri124.html on line 589: Cat Face with Tears of Joy (joy)
xxx/ellauri124.html on line 697: Yhdysvalloissa. Lööppijulkkis (CD-single, heinäkuu 2009) Professori Heikkerö feat.
xxx/ellauri124.html on line 765: yliopiston mediatutkija ja filosofian tohtori Veijo Hietala on kommentoinut
xxx/ellauri124.html on line 865: aBCGTU2q0ETofg4F9mgtql+Kk7ZwGPyli4CIIw5c9hupyUuJgYBu2oDVYhKOCBYI
xxx/ellauri124.html on line 1056: Chat GPT:n taustalta löytyy organisaatio, joka on erikoinen viritelmä. Sen tavoitteena on koko talousjärjestelmän mullistaminen yleisellä tekoälyllä. Unelmatiimi oli kasassa, Piilaakson nimekkäimpiä yrittäjiä ja sijoittajia. Elon Musk, Greg Brockman, Reid Hoffman, Jessica Livingston, Peter Thiel ja Sam Altman perustivat voittoa tavoittelemattoman Open AI -tutkimussäätiön tekoälyn kehitykseen vuonna 2015.
xxx/ellauri124.html on line 1058: Siihen saakka tekoälytutkimus oli keskittynyt yliopistojen ohella muutamalle suuryritykselle, kuten Googlelle, Microsoftille, Facebookille ja IBM:lle. Open AI:n oli tarkoitus olla poikkeus. Sen oli määrä keskittyä Elon Muskille. Se havitteli heti alkuun maailman parhaita tekoälytutkijoita. Sellaisia, joiden palkkakehitys muistutti huippu-urheilijoita. Altmanin puheissa on kuultavissa sävel, jota voisi nimittää efektiiviseksi altruismiksi. Se on kalifornialaisille tuttu ajatussuunta, jossa ideana on tehdä voittoa ja ohjata se johonkin hyvään.
xxx/ellauri124.html on line 1068: Tammikuussa Microsoftin kerrottiin neuvotelleen lähes kymmenen miljardin euron sijoituksesta Open AI:hin. Yhtiö tarjoaa Open AI:lle laskentatehoa. Samalla kielimalli lisättiin osaksi Microsoftin Bing-hakukonetta.
xxx/ellauri124.html on line 1075: Vaikka Chat GPT näyttää tavalliselle kotikäyttäjälle avoimelta, toinen puoli Open AI:n toiminnasta ei ole yhtä avointa. Sariola kuvailee, että tekoälymarkkinoilla on meneillään leiriytyminen. Yritysten on päätettävä, keiden kanssa ne tekevät yhteistyötä: onko se Microsoft, Amazon vai Google? Tekoälyn tarvitsema laskentateho on ostettava jostain.
xxx/ellauri125.html on line 48: of.gif" />
xxx/ellauri125.html on line 68: Odaliski on jalkavaimo, kurtisaani, rakastajatar. Ransk. odalisque, ottomaaniturk. اوطهلق (odalık, “chambermaid”), from اوده (oda, “room”). (historical) A female slave in a harem, especially one in the Ottoman seraglio.· A desirable or sexually attractive woman. The American Heritage Dictionary of the English Language, fourth edition (2008). Entisajan taidemaalarit eivät tehneet huzuista pornokuvia vaan maalasivat odaliskeja.
xxx/ellauri125.html on line 78: Uusklassismia kohti siirryttäessä Broucher menetti suosiota. Denis Diderot kritisoi Boucherin teoksia niiden teennäisyydestä sekä Boucherin tavasta halventaa omaa vaimoaan käyttämällä tätä mallina esimerkiksi teoksessa Odaliski. Boucher ei antanut valistusfilosofin lannistaa itseään, vaikkakin tämä kritiikki toimi myöhemmin yllykkeenä Boucherin maineen mustaamiselle. François Boucher kuoli 30. toukokuuta 1770 Pariisissa.
xxx/ellauri125.html on line 107: Reader, I married him. A quiet wedding we had: he and I, the parson and clerk, were alone present. When we got back from church, I went into the kitchen of the manor-house, where Mary was cooking the dinner and John cleaning the knives, and I said—
xxx/ellauri125.html on line 111: Lolitassa on kyllä samoja piirteitä kuin Jane Eyressä, jossa tabuna oli 2-naiminen. Lolitassa se on pedofilia ja semi-insesti. Apinat ei saa bylsiä ihan mitä vaan, on sentään jotain rajaa.
xxx/ellauri125.html on line 166: Suellyn Lyon (July 10, 1946 – December 26, 2019) was an American actress. She joined the entertainment industry as a model at the age of 13, and later rose to prominence and won a Golden Globe for playing the title role in the film Lolita (1962). Her other film appearances included The Night of the Iguana (1964), 7 Women (1966), Tony Rome (1967), and Evel Knievel (1971).
xxx/ellauri125.html on line 168: When she was 14 years old, she was cast in the role of Dolores "Lolita" Haze in Stanley Kubrick's film Lolita (1962), against James Mason, then aged 53. Nabokov, the book's author, described her as the "perfect nymphet". She was chosen for the role partly because the film makers had to alter the age of the character to an older adolescent rather than the 12-year-old child Lolita in Vladimir Nabokov's novel Lolita. Although Kubrick's film altered the story so as not to be in violation of the Hollywood Production Code, it was still one of the more controversial films of the day.
xxx/ellauri125.html on line 201: West on yksi maailman myydyimmistä artisteista 21 miljoonalla myydyllä albumilla ja 66 miljoonalla digitaalisella latauksella. Only One on chicagolaisen hip-hop-artistin ja tuottajan Kanye Westin single, jonka julkaisi GOOD Music ja Def Jam 31. joulukuuta 2014. Single on ensimmäinen Yeezus-albumin (0 AD) jälkeen julkaistu kappale, ja sillä vierailee The Beatles -yhtyeen basisti Paul McCartney. Kappaleen tuottivat West itse, Mike Dean, Rick Rubin ja Paul McCartney. Kappaleen oli tarkoitus ilmestyä Westin The Life of Pablo -albumilla, joka tunnettiin vielä silloin nimellä So Help Me God. Kappale sai vaihtelevaa palautetta kriitikoilta. LA Timesin kirjoittaja Randall Roberts pitää kappaleen minimalistista tyyliä tylsänä ja epämääräisenä. Hän arvosti kappaleen tarkoitusta, muttei pitänyt ideasta laulaa kappale Kanyen mammavainaan Dondan perspektiivistä. Kanye on laulanut äidistään aiemmin Late Registration -albumin kappaleella Hey Mama.
xxx/ellauri125.html on line 226: I think the storm ran out of rain, the clouds are movin' Musta myrskyltä loppui sade, pilvet liikkuu
xxx/ellauri125.html on line 298: One of the many striking and often shocking metaphors within “Yeezus,” the new album from rapper Kanye West, arrives halfway into the 10-song release, during a song called “I’m in It.” It involves a quote by the Rev. Martin Luther King Jr.: “Thank God almighty, free at last,” raps West, referencing a phrase from 50 years ago that the civil-rights leader used in relation to the plight of African Americans.
xxx/ellauri125.html on line 299: The line as used by West is notable for what it’s not: a charged reference to black freedom. Rather, those that are “free at last” aren’t enslaved humans but a woman’s breasts, released from the bondage of a bra during a bathroom tryst.
xxx/ellauri125.html on line 301: The song, which could be called bawdy were it not so lyrically dark, is one of many on West’s sixth solo studio album that reference — and commingle — sex, ethnicity and/or power.
xxx/ellauri125.html on line 305: What you’ll learn is that as far as West is concerned, critics can go to hell. Within the first verse of the first song, he’s dismissed “whatever y’all been hearing.” As an exclamation point to his prowess, by the end of the song he’s being sexually serviced by a woman at a nightclub.
xxx/ellauri125.html on line 307: Though only 40 minutes long, “Yeezus” weighs a ton, heavy with gravity and mouthiness, yowls, synthetic noise, deep beats and screams. A multi-dimensional contradiction, West tosses out rhyme-schemed similes that employ racial ideas rich with symbolism but often in service of harsh lyrics that suggests he either doesn’t appreciate or care about original intent.
xxx/ellauri125.html on line 309: In addition to the repurposed King quote, West and producers TNGHT sample Nina Simone’s version of “Strange Fruit” without any apparent regard for it as a chronicle of Southern violence. Instead, he harnesses the devastating verses recounting the “strange fruit” hanging from a Southern tree — the dangling body of a lynching victim — in service of a song about gold-digging women, a night on the town taking MDMA and having sex.
xxx/ellauri125.html on line 311: Elsewhere, the raised-fist call of the Black Panther Party, one of the most potent symbols of black power, is employed as a cheap metaphor for sexual penetration.
xxx/ellauri125.html on line 313: This is the work of a man unconcerned with offending women or racial historians, the voice of a soul in pure id mode, thinking with his groin and worrying little about the ladies’ vote. Is it the last gasp of a man who’s just become a father for the first time? An early midlife crisis? An attempt at alienating the marketplace so he can live as an artist rather than a paparazzi target?
xxx/ellauri125.html on line 364:
Biden ei maininnut Afganistanin katastrofaalista humanitääristä tilannetta. Yhdysvaltain tavoitteena on nyt vain saada omat kansalaisensa ja heitä auttaneet paikalliset ulos maasta. 600 termiittiä ahtautuu kuljetuskoneeseen. Niiden paperit on kunnossa, ne on miehiä. Näyttäkääpä pussinne! Onko Mikkeliin mänijöitä? Muna meni justiinsa. Loput miehet roikkuu lähtötelineistä ja mätkähtelee baanalle. Naiset pysyttelee kotona. Ne on hyödykkeitä.
xxx/ellauri125.html on line 397: Waltari kirjoitti 1926 ylioppilaaksi Helsingin suomalaisen normaalilyseon klassiselta linjalta. Hän oli koulun pilalehden Pillerin toimittaja. Koulun jälkeen Waltari aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa mutta siirtyi elämänkatsomuksellisen kriisin jälkeen pian filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1929. Hänen käytännöllisen filosofian pro gradu -tutkielmansa Taivaallinen ja maallinen rakkaus käsitteli uskonnon ja erotiikan välistä suhdetta.
xxx/ellauri125.html on line 408: Vanessa Williams and Monica Lewinsky as Women of the Respective Years 1984 and 1994 xxx/ellauri125.html on line 428: From the start, critics complained about the ostensible sameness of Roth’s books, their narcissism and narrowness—or, as he himself put it, comparing his own work to his father’s conversation, “Family, family, family, Newark, Newark, Newark, Jew, Jew, Jew.” Over time, he took on vast themes—love, lust, loneliness, marriage, masculinity, ambition, community, solitude, loyalty, betrayal, patriotism, rebellion, piety, disgrace, the body, the imagination, American history, mortality, the relentless mistakes of life—and he did so in a variety of forms: comedy, parody, romance, conventional narrative, postmodernism, autofiction. In each performance of a self, Roth captured the same sound and consciousness. in nearly fifty years of reading him I’ve never been more bored. I got to know Roth in the nineteen-nineties, when I interviewed him for this magazine around the time he published “The Human Stain.” To be in his presence was an exhilarating, though hardly relaxing, experience. He was unnervingly present, a condor on a branch, unblinking, alive to everything: the best detail in your story, the slackest points in your argument. His intelligence was immense, his performances and imitations mildly funny. “He who is loved by his parents is a conquistador,” Roth used to say, and he was adored by his parents, though both could be daunting to the young Philip. Herman Roth sold insurance; Bess ruled the family’s modest house, on Summit Avenue, in a neighborhood of European Jewish immigrants, their children and grandchildren. There was little money, very few books. Roth was not an academic prodigy; his teachers sensed his street intelligence but they were not overawed by his classroom performance. Roth learned to write through imitation. His first published story, “The Day It Snowed,” was so thoroughly Truman Capote that, he later remarked, he made “Capote look like a longshoreman.”
xxx/ellauri125.html on line 430: Luettuaan Thomas Mannin Marion ja maagikon Peppu päätti ajautua professorixi. Chicagossa se
xxx/ellauri125.html on line 433: Midwestern town and whose tumultuous life (an alcoholic father, a brute of an
xxx/ellauri125.html on line 436: crash, his grief was less than crippling. (The damaged, vengeful protagonist of xxx/ellauri125.html on line 444: describes the case of a “successful Southern playwright” with an overbearing
xxx/ellauri125.html on line 446: provided an outlet for a myriad of hostile fantasies. These same masturbatory
xxx/ellauri125.html on line 452: Lonoff, deceased and neglected, was modelled partly
xxx/ellauri125.html on line 453: on the writer Bernard Malamud, but Henry Roth is a major influence, as becomes clear in Exit Ghost. It is known that Philip Roth has read the later novels of xxx/ellauri125.html on line 454: Henry Roth, though some of these remain unpublished. The rationale for Henry Roth
xxx/ellauri125.html on line 457: suffered from writer's block for much of his career after publishing Call It
xxx/ellauri125.html on line 458: Sleep, his only major novel. In Exit Ghost it is revealed that Lonoff also had an
xxx/ellauri125.html on line 468: Ukraine). Although his parents never agreed on the exact date of his arrival in
xxx/ellauri125.html on line 473: College of New York, he moved in with Eda Lou Walton, a poet and New York
xxx/ellauri125.html on line 477: never agreed on the exact date of his arrival in the United States, it is most
xxx/ellauri125.html on line 481: lived there until 1927, when, as a senior at City College of New York, he moved in
xxx/ellauri125.html on line 485: With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted. After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted.[ After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. After Muriel's death in 1990, Roth moved into a ramshackle former funeral parlor and occupied himself with revising the final volumes of his monumental work, Mercy of a Rude Stream. It has been alleged that the incestuous relationships between the protagonist, a sister, and a cousin in Mercy of a Rude Stream are based on Roth's life. Roth's own sister denied that such events occurred. Roth attributed his massive writer's block to personal problems such as depression, and to political conflicts, including his disillusion with Communism. At other times he cited his early break with Judaism and his obsessive sexual preoccupations as probable causes. Roth died in Albuquerque, New Mexico, United States in 1995. The character E. I. Lonoff in Philip Roth's Zuckerman novels (The Ghost Writer and Exit Ghost in this case), is a composite of Roth, Bernard Malamud and fictional elements.
xxx/ellauri125.html on line 508: continue his good work in the cause of morality by cautioning you
xxx/ellauri125.html on line 509: against that species of recreation called self-abuse to which I
xxx/ellauri125.html on line 512: subject; this shows its dignity and importance. Some of these
xxx/ellauri125.html on line 515: Homer, in the second book of the Iliad says with fine
xxx/ellauri125.html on line 525: gentle art." Queen Elizabeth said, "It is the bulwark of xxx/ellauri125.html on line 530: Michelangelo and all of the other old masters--"old masters,"
xxx/ellauri125.html on line 535: tame compared with self-abuse." Mr. Brown, here, in one of his
xxx/ellauri125.html on line 537: which is destined to live to the end of time--"None knows it but
xxx/ellauri125.html on line 540: Such are the utterances of the most illustrious of the
xxx/ellauri125.html on line 541: masters of this renowned science, and apologists for it. The
xxx/ellauri125.html on line 542: name of those who decry it and oppose it is legion; they have made
xxx/ellauri125.html on line 545: expert of incontestable authority, said, "As compared with the
xxx/ellauri125.html on line 550: votaries of Science dub the Major Maxillary--when they dub it at
xxx/ellauri125.html on line 556: than any other." It cannot be denied that the high antiquity of xxx/ellauri125.html on line 563: of sympathy and relationship between us. Give this ingenuous
xxx/ellauri125.html on line 564: animal an audience of the proper kind and he will straightway put
xxx/ellauri125.html on line 569: The signs of excessive indulgence in this destructive pastime
xxx/ellauri125.html on line 573: pictures. The results of the habit are: loss of memory, loss of xxx/ellauri125.html on line 574: virility, loss of cheerfulness and loss of progeny.
xxx/ellauri125.html on line 576: Of all the various kinds of sexual intercourse, this has the
xxx/ellauri125.html on line 581: It has at last, in our day of progress and improvement, been
xxx/ellauri125.html on line 584: of the whole company, when only males are present, it is still
xxx/ellauri125.html on line 588: My illustrious predecessor has taught you that all forms of xxx/ellauri125.html on line 589: the "social evil" are bad. I would teach you that some of these
xxx/ellauri125.html on line 626: Rajaton is a Finnish a cappella ensemble, founded in Helsinki in 1997. The Finnish word rajaton means "boundless", to indicate the breadth of their repertoire, from sacred classical to near Europop. Rajaton performs primarily in Finland but also tours around Europe and the rest of the world, having performed in over 25 countries.
xxx/ellauri125.html on line 692: And let a professional hear it
xxx/ellauri125.html on line 705: Suck a pipe of exhaust
xxx/ellauri125.html on line 709: Drink a gallon of mace
xxx/ellauri125.html on line 712: Jump off of a bridge
xxx/ellauri125.html on line 735:
xxx/ellauri125.html on line 740: Right in the middle of her forehead.
xxx/ellauri125.html on line 750: Courtney Michelle Harrison was born on July 9, 1964, at Saint Francis Memorial Hospital in San Francisco, California, the first child of psychotherapist Linda Carroll (née Risi) and Hank Harrison, a publisher and road manager for the Grateful Dead. Her parents met at a party held for Dizzy Gillespie in 1963. Her mother, who was adopted at birth and raised by an Italian-American family in San Francisco, was the biological daughter of novelist Paula Fox; Love's maternal great-grandmother was screenwriter Elsie Fox. Phil Lesh, the founding bassist of the Grateful Dead, is Love's godfather. According to Love, she was named after Courtney Farrell, the protagonist of Pamela Moore's 1956 novel Chocolates for Breakfast. Love is of Cuban, English, German, Irish, and Welsh descent.
xxx/ellauri125.html on line 751: In a custody hearing, her mother, as well as one of her father's girlfriends, testified that Hank had dosed Courtney with LSD when she was a toddler.
xxx/ellauri125.html on line 752: Love attended a Montessori school in Eugene, where she struggled academically and socially. At age nine, a psychologist noted that she exhibited signs of autism.
xxx/ellauri125.html on line 764: The next several years were marked by publicity surrounding Love's legal troubles and drug relapse, which resulted in a mandatory lockdown rehabilitation sentence in 2005 while she was writing a second solo album. That project became Nobody's Daughter, released in 2010 as a Hole album but without the former Hole lineup. Between 2014 and 2015, Love released two solo singles and returned to acting in the network series Sons of Anarchy and Empire. In 2020, she confirmed she was writing new music.
xxx/ellauri125.html on line 768: After filming Sid and Nancy in New York City, she worked at a peep show in Times Square and squatted at the ABC No Rio social center and Pyramid Club in the East Village.The same year, Cox cast her in a leading role in his film Straight to Hell (1987), a Spaghetti Western starring Joe Strummer and Grace Jones filmed in Spain in 1986. The film caught the attention of Andy Warhol, who featured Love in an episode of Andy Warhol's Fifteen Minutes.
xxx/ellauri125.html on line 769: In 1988, Love abandoned acting and returned to the West Coast, citing the "celebutante" fame she had attained as the central reason.[86] She returned to stripping in the small town of McMinnville, Oregon, where she was recognized by customers at the bar.[87] This prompted Love to go into isolation, so she relocated to Anchorage, Alaska, where she lived for three months to "gather her thoughts", supporting herself by working at a strip club frequented by local fishermen. "I decided to move to Alaska because I needed to get my shit together and learn how to work," she said in retrospect. "So I went on this sort of vision quest. I got rid of all my earthly possessions. I had my bad little strip clothes and some big sweaters, and I moved into a trailer with a bunch of other strippers."
xxx/ellauri125.html on line 771: She was the most gung-ho person I've ever met ... She gave 180%. I've worked with some people that you've had to coax the performance out of them. With Courtney, there was no attitude." Said Don Fleming, who co-produced Hole's debut album with Kim Gordon.
xxx/ellauri125.html on line 774: On July 23, 1989, Love married Leaving Trains vocalist James Moreland in Las Vegas; the marriage was annulled the same year. She later said that Moreland was a transvestite and that they had married "as a joke". After forming Hole, Love and Erlandson had a romantic relationship that lasted over a year. In Hole's formative stages, Love continued to work at strip clubs in Hollywood (including Jumbo's Clown Room and the Seventh Veil), saving money to purchase backline equipment and a touring van, while rehearsing at a Hollywood studio loaned to her by the Red Hot Chili Peppers. Hole played their first show in November 1989 at Raji's, a rock club in central Hollywood. Their debut single, "Retard Girl", was issued in April 1990 through the Long Beach indie label Sympathy for the Record Industry, and was played by Rodney Bingenheimer on local rock station KROQ. Hole appeared on the cover of Flipside, a Los Angeles-based punk fanzine. In early 1991, they eleased their second single, "Dicknail", through Sub Pop Records.
xxx/ellauri125.html on line 776: Though Love later said Pretty on the Inside was "unlistenable" and "unmelodic", the album received generally positive critical reception from indie and punk rock critics and was named one of the 20 best albums of the year by Spin. It gained a following in the United Kingdom, charting at 59 on the UK Albums Chart, and its lead single, "Teenage Whore", entered the UK Indie Chart at number one.
xxx/ellauri125.html on line 777: The album's feminist slant led many to tag the band as part of the riot grrrl movement, a movement with which Love did not associate.
xxx/ellauri125.html on line 779: Love's bandmate Eric Erlandson said that both he and Love were introduced to Cobain in a parking lot after a Butthole Surfers/L7 concert at the Hollywood Palladium on May 17, 1991. Sometime in late 1991, Love and Cobain became re-acquainted through Jennifer Finch, one of Love's longtime friends and former bandmates. Love and Cobain were a couple by 1992.
xxx/ellauri125.html on line 782: Cobain had become a major public figure following the surprise success of Nirvana's album Nevermind. Love was urged by her manager to participate in the cover story. In the year prior, Love and Cobain had developed a heroin addiction; the profile painted them in an unflattering light, suggesting that Love had been addicted to heroin during her pregnancy. The Los Angeles Department of Children and Family Services investigated, and custody of Frances was temporarily awarded to Love's sister, Jaimee. Love claimed she was misquoted by Hirschberg, and asserted that she had immediately quit heroin during her first trimester after she discovered she was pregnant.
xxx/ellauri125.html on line 784: "Just marrying created a mythology around me that I didn't expect for myself, because I had a very controlled, five-year plan about how I was going to be successful in the rock industry. Marrying Kurt, it all kind of went sideways in a way that I could not control and I became seen in a certain light–a vilified light that made Yoko Ono look like Pollyanna–and I couldn't stop it."
xxx/ellauri125.html on line 790: The success of the record combined with Cobain's suicide resulted in a high level of publicity for Love, and she was featured on Barbara Walters' 10 Most Fascinating People in 1995.
xxx/ellauri125.html on line 791: Hole's performance on August 26, 1994, at the Reading Festival—Love's first public performance following Cobain's death—was described by MTV as "by turns macabre, frightening and inspirational". John Peel wrote in The Guardian that Love's disheveled appearance "would have drawn whistles of astonishment in Bedlam", and that her performance "verged on the heroic ... Love steered her band through a set which dared you to pity either her recent history or that of the band ... the band teetered on the edge of chaos, generating a tension which I cannot remember having felt before from any stage." The band performed a series of riotous concerts over the following year, with Love frequently appearing hysterical onstage, flashing crowds, stage diving, and getting into fights with audience members. One journalist reported that at the band's show in Boston in December 1994: "Love interrupted the music and talked about her deceased husband Kurt Cobain, and also broke out into Tourette syndrome-like rants. The music was great, but the raving was vulgar and offensive, and prompted some of the audience to shout back at her."
xxx/ellauri125.html on line 793: In January 1995, Love was arrested in Melbourne for disrupting a Qantas flight after getting into an argument with a stewardess.[163] On July 4, 1995, at the Lollapalooza Festival in George, Washington, Love threw a lit cigarette at musician Kathleen Hanna before punching her in the face, alleging that Hanna had made a joke about her pleaded guilty to an assault charge and was sentenced to anger management classed. In November 1995, two male teenagers sued Love for allegedly punching them during a Hole concert in Orlando, Florida in March 1995. The judge dismissed the case on grounds that the teens "weren't exposed to any greater amount of violence than could reasonably be expected at an alternative rock concert". Love later said she had little memory of 1994–1995, as she had been using large quantities of heroin and Rohypnol at the time. Mullakin on noista vuosista hämärähköt muistot, paizi että muutettiin Ilmattarentielle.
xxx/ellauri125.html on line 795: After Hole's world tour concluded in 1996, Love made a return to acting, first in small roles in the Jean-Michel Basquiat biopic Basquiat and the drama Feeling Minnesota (1996), and then a starring role as Larry Flynt's wife Althea in Miloš Forman's critically acclaimed 1996 film The People vs. Larry Flynt. Love went through rehabilitation and quit using heroin at the insistence of Forman; she was ordered to take multiple urine tests under the supervision of Columbia Pictures while filming, and passed all of them. Despite Columbia Pictures' initial reluctance to hire Love due to her troubled past, her performance received acclaim, earning a Golden Globe nomination for Best Actress, and a New York Film Critics Circle Award for Best Supporting Actress. Critic Roger Ebert called her work in the film "quite a performance; Love proves she is not a rock star pretending to act, but a true actress."
xxx/ellauri125.html on line 797: Love attracted media attention in May 1998 after punching journalist Belissa Cohen at a party; the suit was settled out of court for an undisclosed sum.
xxx/ellauri125.html on line 800: Hole toured with Marilyn Manson on the Beautiful Monsters Tour in 1999, but dropped out after nine performances; Love and Manson disagreed over production costs, and Hole was forced to open for Manson under an agreement with Interscope Records. Hole resumed touring with Imperial Teen. Love later said Hole also abandoned the tour due to Manson and Korn's (whom they also toured with in Australia) sexualized treatment of teenage female audience members.
xxx/ellauri125.html on line 803: In 1999, Love was awarded an Orville H. Gibson award for Best Female Rock Guitarist. During this time, she starred opposite Jim Carrey as his partner Lynne Margulies in the Andy Kaufman biopic Man on the Moon (1999), followed by a role as William S. Burroughs's wife Joan Vollmer in Beat (2000) alongside Kiefer Sutherland. Love was cast as the lead in John Carpenter's sci-fi horror film Ghosts of Mars, but backed out after injuring her foot. She sued the ex-wife of her then-boyfriend, James Barber, whom Love alleged had caused the injury by running over her foot with her Volvo.
xxx/ellauri125.html on line 805: The following year, she returned to film opposite Lili Taylor in Julie Johnson (2001), in which she played a woman who has a lesbian relationship; Love won an Outstanding Actress award at L.A.'s Outfest. She was then cast in the thriller Trapped (2002), alongside Kevin Bacon and Charlize Theron. The film was a box-office flop.
xxx/ellauri125.html on line 807: Grohl and Novoselic sued Love, calling her "irrational, mercurial, self-centered, unmanageable, inconsistent and unpredictable". In February 2003, Love was arrested at Heathrow Airport for disrupting a flight and was banned from Virgin Airlines. In October, she was arrested in Los Angeles after breaking several windows of her producer and then-boyfriend James Barber's home, and was charged with being under the influence of a controlled substance; the ordeal resulted in her temporarily losing custody of her daughter.
xxx/ellauri125.html on line 809: Amy Phillips of The Village Voice wrote: "Love is willing to act out the dream of every teenage brat who ever wanted to have a glamorous, high-profile hissyfit [= temper tantrum], and she turns those egocentric nervous breakdowns into art. Sure, the art becomes less compelling when you've been pulling the same stunts for a decade. But, honestly, is there anybody out there who fucks up better?". The album sold fewer than 100,000 copies. Love later expressed regret over the record, blaming her drug problems at the time. Shortly after it was released, she told Kurt Loder on TRL: "I cannot exist as a solo artist. It's a joke."
xxx/ellauri126.html on line 201: On myös ilmeisesti filosofian lisensiaatti, mutta mitä alaa tarkalleen hänen opintonsa edustavat?
xxx/ellauri126.html on line 281: Hei sit täälä mainitaan kolmaskin tuttu huijari, nimittäin albumissa 27, esiintynyt Ken Wilber, joka kukkoili E.Saarisen kuuluisissa kukoistussyötteissä, josta Eski sanoi: "Wilber on johtavia akateemisen maailman ulkopuolisia monialaoppineita, jonka moniulotteinen lahjakkuus, rohkeus, poskettomuuus ja briljanssi yhdistyvät ainutlaatuisen oivallussytyttävään kirjoitustyyliin. Aito filosofi sanan alkuperäisesssä sokraattisessa mielessä." Samanlainen käärmeöljykaupias kuin Eski izekin. How the mighty have fallen.
xxx/ellauri126.html on line 305: Deepak Chopra (/ˈdiːpɑːk ˈtʃoʊprə/; Hindi: [d̪iːpək tʃoːpɽa]; born October 22, 1946) is an Indian-American author and alternative medicine advocate. A prominent figure in the New Age movement, his books and videos have made him one of the best-known and wealthiest figures in alternative medicine. His discussions of quantum healing have been characterised as technobabble - "incoherent babbling strewn with scientific terms" which drives those who actually understand physics "crazy" and as "redefining Wrong".
xxx/ellauri126.html on line 307: Chopra studied medicine in India before emigrating in 1970 to the United States, where he completed a residency in internal medicine and a fellowship in endocrinology. As a licensed physician, in 1980 he became chief of staff at the New England Memorial Hospital (NEMH). In 1985, he met Maharishi Mahesh Yogi and became involved in the Transcendental Meditation (TM) movement. Shortly thereafter he resigned his position at NEMH to establish the Maharishi Ayurveda Health Center. In 1993, Chopra gained a following after he was interviewed about his books on The Oprah Winfrey Show. He then left the TM movement to become the executive director of Sharp HealthCare's Center for Mind-Body Medicine. In 1996, he co-founded the Chopra Center for Wellbeing.
xxx/ellauri126.html on line 309: Chopra believes that a person may attain "perfect health", a condition "that is free from disease, that never feels pain", and "that cannot age or die". Seeing the human body as undergirded by a "quantum mechanical body" composed not of matter but of energy and information, he believes that "human aging is fluid and changeable; it can speed up, slow down, stop for a time, and even reverse itself," as determined by one's state of mind. He claims that his practices can also treat chronic disease.
xxx/ellauri126.html on line 311: The ideas Chopra promotes have regularly been criticized by medical and scientific professionals as pseudoscience. The criticism has been described as ranging "from the dismissive to...damning". Philosopher Robert Carroll writes that Chopra, to justify his teachings, attempts to integrate Ayurveda with quantum mechanics. Chopra says that what he calls "quantum healing" cures any manner of ailments, including cancer, through effects that he claims are literally based on the same principles as quantum mechanics. This has led physicists to object to his use of the term "quantum" in reference to medical conditions and the human body. Evolutionary biologist Richard Dawkins has said that Chopra uses "quantum jargon as plausible-sounding hocus pocus". Chopra's treatments generally elicit nothing but a placebo response and have drawn criticism that the unwarranted claims made for them may raise "false hope" and lure sick people away from legitimate medical treatments.
xxx/ellauri126.html on line 329: Valmistuttuaan psykoanalyytikoksi Erikson muutti Yhdysvaltoihin, ja rupesi pitämään Bostonin ensimmäistä lapsia hoitavaa vastaanottoa. Erikson ei ollut suorittanut lääketieteellisiä eikä muitakaan yliopisto-opintoja, mutta sai silti paikan Harvardin lääketieteelliseen tiedekunnan tutkimusapulaisena, ja myöhemmin se nimitettiin sinne proffaxi ilman tutkintoa. No tässä välissä se tutustui Margaret Meadiin ja sen partneriin Ruth Benedictiin ja meni tutkimaan intiaanilapsia. Erikson oli kova egopsygologi. Olikohan se pedofiilikin vai pysyikö iidee sillä lapsia tutkiessa pöxyissä? Omiin kokemuxiinsa perustuen se listasi...
xxx/ellauri126.html on line 359: Ei tässä paljon ole kinnovaatiota verrattuna vanhoihin elämänkaaripiirustuxiin. Sellainen oli Pirkolla ja Callella maalla seinällä. Mut Erkki olikin taidemaalari manqué. Paulan kuvailema vanhuusiän elämättömän elämän epätoivo oli nähtävästi kopsittu Erik Erixonilta. Jonka laulussa hukkuvat elämän valttikortit ja kiinni pysyvät taivaan portit. Einarin epätoivosta ne kertovat. Toivottomia yllättävän paljon, raportoi TIEDE 2005. Joka kymmenes suomalainen tuntee, ettei elämällä ole tarjottavana oikeastaan mitään. Määrä on odottamattoman suuri. Useampi kuin joka kymmenes suomalainen aikuinen suhtautuu tulevaisuuteensa toivottomasti, ja valtaosan toivottomuus on pitkäaikaista, sanoo Kuopion yliopistossa väitellyt filosofian tohtori Kaisa Haatainen. Hän on yllättynyt tuloksesta, sillä hän asetti toivottomuudelle tiukat kriteerit. Naiset osaavat käsitellä miehiä paremmin kuin miehet, mutta - monissa tapauksissa on kuitenkin hyvin vaikea selvittää, kumpi löi ensin, muna vai kana. Maailmalla tehdyissä tutkimuksissa toivottomien osuus väestössä vaihtelee 5-13 prosentin välillä Pohjoissavolaiset ovat ihan kärkijoukkoa, eikä oikeastaan ihmekään.
xxx/ellauri126.html on line 364: Joku professori Jon Kabat-Zinn käskee kiinnittää huomioo just noihin persoonapronomineihin. Buddhan mukaan elämän tarkoitus on eziä onnellisuutta. Täyttä kuraa kumpikin. Buddha oli oman sukupolvensa Paula Salomaa.
xxx/ellauri126.html on line 366: Jon Kabat-Zinn (s. 5. kesäkuuta 1944) on yhdysvaltalainen lääketieteen emeritusprofessori. Hän on perustanut stressiklinikan ja tietoisuustaitokeskuksen Massachusettsin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Hän opettaa tietoisuustaitomietiskelyä stressin, ahdistuksen, kivun ja sairauksien helpottamiseksi. Kabat-Zinnin elämäntyö keskittyy lähinnä tavoitteeseen saada tietoisuustaito (myös: tietoinen läsnäolo) lääketieteen ja yhteiskunnan hyväksymäksi menetelmäksi. MBSR-menetelmään (Mindfulness Based Stress Reduction) liittyy mietiskelyä ja joogaharjoituksia, jotka auttavat erilaisista vaivoista kärsiviä tietoisen keskittymisen kautta kohentamaan oloaan. Sen avulla saadaan käyttöön sisäisiä voimavaroja pyrittäessä kohentamaan terveyttä ja hyvinvointia. Kabat-Zinn on työtovereineen tutkinut keskittymisen vaikutusta aivoihin, etenkin stressin aikaisiin tunnetiloihin ja immuunijärjestelmään. Hei mut tää taitaa olla just sitä fuulaa jolla Maisu meinaa takoa Tukholman vanhassa kaupungissa miljoonia kruunuja?
xxx/ellauri126.html on line 478: La journaliste avait pourtant confié au magazine VSD qu'elle pensait parfois au suicide... A présent, elle est aidée par plusieurs assistantes de vie au quotidien. Peut-être que son beau-fils avec son Mind and Life Institute pourrait l'assister. Getting rid of the painful life that is only slowing down the racing mind in her large mostly vacant head.
xxx/ellauri126.html on line 481: The Mind & Life Institute is a US-registered, not-for-profit 501(c)(3) organization founded in 1991 to establish the field of contemplative sciences. Based in Charlottesville, Va., the institute “brings science and contemplative wisdom together to better understand the mind and create positive change in the world." Over three decades, Mind & Life has played a key role in the mindfulness meditation movement by funding research projects and think tanks, and by convening conferences and dialogues with the Dalai Lama. Since 2020, Mind & Life's grant-making events and digital programs have sought to nurture personal wellbeing, build more compassionate communities, and strengthen the human-earth connection. And fatten the monks' bank accounts. 1 to lama, 2 to me.
xxx/ellauri126.html on line 509: Narsismista toivuttua ei takerruta mikään ulkoiseen. Mitä vittua? Vainko narsistit takertuvat ulkoiseen? Onko kaikki ahneet narsisteja? Ollaaxme kaikki vaan narsisteja eri pitoisuuxissa, eli narsisti = apina? Law of the hammer: anna hihhulille huuhaavasara niin kaikki on kohta samaa huuhaata.
xxx/ellauri126.html on line 539: Someone very insecure about who they are that they must at all times appear to be 'edgy' with shock value in order to stay relevant. This often means someone who thinks excessive violence and guns are cool, plays way too much GTA and goes out of their way to be an annoying hipster douchebag, often excusing their pretty disgusting selfish behaviour and toxic conceited attitudes by quoting "Beyond Good and Evil" by Neitzsche. They will also find other Edgelords to create cliques with in order to maintain their comfortable Groupthink dynamics and will malign those who do not share their miserable hipster world view.
xxx/ellauri126.html on line 540: The videogame character Shadow The Hedgehog is the best example of the redundant Edgelord mentality.
xxx/ellauri126.html on line 541: Shadow the Hedgehog, you got a small dick, it's the size of a walnut except way smaller.
xxx/ellauri126.html on line 704: ofb=1" width="50%" />
xxx/ellauri126.html on line 732: Kognitiivisen terapian isänä pidetään yhdysvaltalaista psykiatrin professori Aaron T. Beckiä (18.7.1921–). Hän havaitsi tutkiessaan 1960-luvulla masentuneita avohoitopotilaita, että nämä suhtautuivat itseensä, muihin ja tulevaisuuteen negatiivisesti vääristyneinä, vinoutuneesti tulkiten.
xxx/ellauri126.html on line 734: Kognitiivisella psykoterapialla on vahva teoreettinen ja tieteellinen pohja. Psykoterapiamuodoista se on tieteellisesti tutkituin. Sen on todettu tehokkaaksi esimerkiksi masennuksen, mielialahäiriöiden (mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö), ahdistuneisuushäiriön (muun muassa paniikkihäiriö, fobiat, pakko-oireinen häiriö ja traumaperäinen stressihäiriö), paniikkihäiriön, sosiaalisten pelkojen ja syömishäiriöiden[4] hoidossa. Myös muita psykosomaattisia ongelmia, päihderiippuvuutta, persoonallisuushäiriöitä ja skitsofreniaa on hoidettu lähestymistä käyttäen. Se estää myös oireiden uusiutumista, koska psykoterapiassa opitaan oireiden tunnistamista ja itsehoitokeinoja.
xxx/ellauri126.html on line 748: Kyseessä on zenbuddhalaisuudesta ja samkhyafilosofiasta nyysitty advanta vedantasta tutuxi tullut olemisen tila. Elämä ei ole ongelma vaan mysteeri. Ryhtykäämme rakastavixi vanhemmixi izellemme, niin saadaan karman pyörä pyörimään. Bylsikäämme izeämme ja putkahtakaamme ulos omasta perseestämme omina viattomina lapsinamme. (Kyllä vanhemmalla on oikeus vihata lastaan.) Näin radikaali päätös muistuttaa päätöstä tulla tahalteen raskaaxi. (Tai jos olet miekkonen, panna hoito paxuxi. Se on sikäli luontevampi päätös, että ainahan voi lähtee lätkimään. Luonto saa tilaisuuden ottaa ohjat käsiinsä.)
xxx/ellauri127.html on line 51: Joyce Kilmer Memorial Forest is an approximately 3,800-acre tract of publicly owned virgin forest in Graham County, North Carolina, named in memory of poet Joyce Kilmer (1886–1918), best known for his poem "Trees". Kilmer is most remembered for "Trees", which has been the subject of frequent parodies and references in popular culture. Kilmer's work is often disparaged by critics and dismissed by scholars as being too simple and overly sentimental, and that his style was far too traditional and even archaic.
xxx/ellauri127.html on line 52: Despite this, the popular appeal of "Trees" has contributed to its endurance. Literary critic Guy Davenport considers it "the one poem known by practically everybody".
xxx/ellauri127.html on line 60: However, Kilmer's eldest son, Kenton, declares that the poem does not apply to any one tree—that it could apply equally to any. "Trees" was written in an upstairs bedroom at the family's home in Mahwah, New Jersey, that "looked out down a hill, on our well-wooded lawn". Kenton Kilmer stated that while his father was "widely known for his affection for trees, his affection was certainly not sentimental—the most distinguished feature of Kilmer's property was a colossal woodpile outside his home". The house stood in the middle of a forest and what lawn it possessed was obtained only after Kilmer had spent months of weekend toil in chopping down trees, pulling up stumps, and splitting logs. Kilmer's neighbors had difficulty in believing that a man who could do that could also be a poet.
xxx/ellauri127.html on line 67: It was dedicated to his wife's mother, Mrs. Henry Mills Alden, who was endeared to all her family. Another mother and son not in law video? Kilmer's poetry was influenced by "his strong religious faith and dedication to the natural beauty of the world."
xxx/ellauri127.html on line 86: A nest of robins in her hair; Iisisti nielaisee koko kapineen.
xxx/ellauri127.html on line 112: When Nabokov died in 1977, The New York Times hailed him as “a giant in the world of literature.” Two of his novels, “Lolita” and “Pale Fire,” landed on the Modern Library’s 1998 list of the best English novels of the 20th century. His legions of fans regard Nabokov’s failure to win a Nobel Prize as one of the great literary travesties of the 20th century.
xxx/ellauri127.html on line 114: Only now, 40 years after his death, are some critics daring to suggest that many of his 18 novels are mediocre at best and that his masterpiece, “Lolita,” is a gruesome celebration of pedophile rape. Moreover the cherubic writer known to us from famous Life magazine photo shoots, jauntily brandishing his butterfly net in the Tetons or the Alps, proves to be a nasty piece of work. Distasteful people can do wonderful work — Pablo Picasso was no walk in the park — but their art doesn’t excuse their obnoxious behavior.
xxx/ellauri127.html on line 116: There are currently five scholarly journals devoted to Nabokov studies. His allusive style and trilingual (English, French, Russian) wordplay are catnip for academics, who endlessly parse challenging texts like “Pale Fire” — a novel in verse, followed by obscurantist commentary — finding new apercus tailor-made for small-journal publication. Nabokov’s apotheosis in academe is quite ironical, because he and his close friend, the literary critic Edmund Wilson, shared an icy disdain for the ivory tower. They viewed universities as ATMs, handy because there were so many of them, and because they were flush with cash. Nabokov, who arrived in the United States penniless in 1940, had to rely on teaching assignments at Wellesley and Cornell to feed his family for 15 years. The moment “Lolita” made him financially independent, he fled Cornell for Switzerland and never set foot in a classroom again.
xxx/ellauri127.html on line 120: In his lifetime, Nabokov received many contrary and often puzzled reviews. The Hollywood producer Robert Evans famously flew to Switzerland in 1968 to read an advance copy of the novel “Ada” in one day. “It was torture,” he recalled. Dwight Macdonald hated “Pale Fire” on behalf of Partisan Review, calling it “unreadable . . . too clever by half . . . Philistine . . . false” — and he hadn’t even finished his first paragraph!
xxx/ellauri127.html on line 124: I would argue that the first real fissure in the adulatory critical wall hailing the “literary giant” came in 1990, in George Steiner’s erudite assessment of the first volume of Brian Boyd’s Nabokov biography, “Vladimir Nabokov: The Russian Years.” Writing in The New Yorker, Steiner perceived, a lack of generosity of spirit in Boyd’s subject: “Nabokov’s case seems to entail a deep-lying inhumanity, or, more precisely, unhumanity,” Steiner wrote. “There is compassion in Nabokov, but it is far outweighed by lofty or morose disdain.”
xxx/ellauri127.html on line 126: Rebecca Solnit, for instance, wrote a cringe-inducing and hilarious essay, “Men Explain Lolita to Me,” including these lines: “A nice liberal man came along and explained to me this book was actually an allegory as though I hadn’t thought of that yet. It is, and it’s also a novel about a big old guy violating a spindly child over and over and over. Then she weeps.”
xxx/ellauri127.html on line 128: I’m a “Lolita” fan, but let’s face it, Solnit is right: This is a sprightly little tale about the serial rape of an unwilling or indifferent 12-year-old, embraced and promoted by the male literary establishment.
xxx/ellauri127.html on line 129: I also welcome some reassessments of Nabokov’s appalling personality, which slid deeper and deeper into solipsistic self-reverence as the “Lolita” royalties rolled in.
xxx/ellauri127.html on line 131: The constant accrual of money and fame reinforced his certainty of his own genius, which he was never shy about proclaiming. “I think like a genius” are the first five words of his 1973 collection of interviews and essay, “Strong Opinions.”
xxx/ellauri127.html on line 134: Nabokov’s attacks on his fellow Russian novelist Boris Pasternak were anything but amusing. The moment that Pasternak won the Nobel Prize for “Doctor Zhivago” in 1958, Nabokov waged a bitter, personal campaign against Pasternak, a nonstop stream of vitriol.
xxx/ellauri127.html on line 138: Plenty of monsters make great art, and many of their names emblazon lists of Nobelists, poet laureates, and so. And there is no doubt that Nabokov created great art, in two languages, like Joseph Conrad, whom he predictably disdained. (“A collection of glorified cliches.”) His achievements speak volumes. If only he hadn’t been such a jerk.
xxx/ellauri127.html on line 140: This chapter gives a brief history of the émigré travelogue in and about America from Alexis de Tocqueville to Simone de Beauvoir, by way of introducing the four authors studied in this book: Vladimir Nabokov, Robert Frank, Alfred Hitchcock and Wim Wenders. Elsa Court argues that the outsider’s perspective has shaped representations of modern America through restless mobility, drawing a portrait of the modern highway shaped by the needs and cravings of the motorist. In the context of mobilities studies’ recent embrace of the humanities, Court makes an important case for the re-examination of the fixed places designed to facilitate motion—motel, gasoline station, roadside restaurant, as well as signage and memorials—and the roadside’s redesignation from so-called non-place to modern American topos.
xxx/ellauri127.html on line 230: Taco emoji Is Here to Fulfill Your Needs. The 🌮 can be a physical representation of female genitalia. xxx/ellauri127.html on line 236: Despite the cleverness and thickness of literary references of Alfred Appel’s « The Annotated Lolita« , one can’t help thinking the point is missing. Witten miälestä Humbert ei ole kukaan muu kuin Dodgson
xxx/ellauri127.html on line 238: Nabokov, as he admitted it, had hidden a riddle-game left for the benefit of the deserving reader. Lolita’s riddle.
xxx/ellauri127.html on line 239: Humbert's first lay Annabelle refers to Egar Allan Poe‘s (1809-1849) poem « Annabel Lee« , and indeed, the beginning of « Lolita » is full of references to this work. This famous American author was in love with Virginia Clemm, a thirteen years old girl. Nabokov was a fervent lepidopterist, a specialist of butterflies. Miten kukaan voi olla polttavasti innostunut voikärpäsistä? Kai kun sen mielestä oli huisin kivaa piikittää perhosten alaruumiita.
xxx/ellauri127.html on line 242: He soon met the family of the new dean, Henry Liddell (1811–1898) who was married to Lorina Reeve (1825-1910). It was the beginning of a long relationship with the Liddell family. It is precisely on April 25, 1856 that he saw for the first time Alice Pleasance Liddell (May 4, 1852 – November 16, 1934), that would become his favorite Liddell girl. He was quite fond of photography and he often photographed the three Liddell sisters (among the many photographs he took in his life, there is a particularly important number of little girls). He also went several times on a boat trip on the Thames with the girls to pick-nick, on which occasion he would tell a story, generally improvised to amuse the girls.
xxx/ellauri127.html on line 247: The relationship with the Liddell family stopped suddenly in 1863. Jotain nähtävästi ilmeni. In the year 1880, the reverend Dodgson, up to then a fervent amateur of photography suddenly forgot his passion. 1880 is the year Alice Liddell married and became Mrs Hargreaves. In 1881, he left Oxford and went in a girl’s school to teach logics. He saw Alice Liddell for the last time on November 1, 1888.
xxx/ellauri127.html on line 248: Lewis Carroll died of pneumonia in January 14, 1898, in a house, located in Guildford on castle hill, that he rented since 1868, the Chestnuts.
xxx/ellauri127.html on line 252: 1952 is a capital year in the novel and the number 52 is omnipresent and thus loaded with a mysterious meaning in the mind of Nabokov, in the context of this novel. It must be a central symbolic element in the Lolita’s riddle. Se oli hyvä vuosi muutenkin. « Pierre Point in Melville Sound » (p.33 TAL) was a reference to « Pierre or the Ambiguities » a Novel by Herman Melville (1819-1891; notice the 19/91) published in 1852. «brun adolescent (…) se tordre-oh Baudelaire! » (p.162 TAL): Charles Baudelaire (1821-1867 was one of the most famous French poet who translated Edgar A. Poe in French). A part of « Le Crépuscule du Matin » (1852). Se tordre tarkoittanee käteenvetoa. Humbert refering to the hunchbacked hoary black groom at the « Enchanted Hunters » Hotel: « Handed over to uncle Tom » (p.118 TAL): « Uncle Tom’s Cabin » by Harriet Beecher Stowe (1811-1896) is from 1852. Ehm… the list is non-negligible.
xxx/ellauri127.html on line 254: The mention (p.289 TAL) of the case abduction and rape of the 11 years old Florence Sally Horner by a 50 years old man. In 1948, the 11-year-old Horner stole a 5-cent notebook from a store in Camden, New Jersey. Frank La Salle, a 50-year-old mechanic, caught her stealing, told her that he was an FBI agent, and threatened to send her to « a place for girls like you« . Then he abducted the girl and spent 21 months traveling with her over different American states and raping her. Florence Horner died in a car accident (p.288 TAL, « a routine highway accident«) near Woodbine, New Jersey, in 1952. It seems clear that the case inspired partly « Lolita » (even though this theme existed long before in Nabokov’s works (see for instance his 1939 work « Volshebnik » (i.e. « The Enchanter« ))).
xxx/ellauri127.html on line 256: Hegel (mentioned in p.259 TAL; he married in 1811 and his sister Christian Luise died in 1832) was fascinated by Goethe (and also by Jean-jacques Rousseau (allusion to him in p. TAL « Jean-jacques Humbert« ) and the French Revolution). Goethe published a « Theory of Colours » concerning the light spectrum (a hint, more about this in the final conclusion part). There are recurrent mentions of Goethe in Freud‘s writings. Schopenhauer cited Goethe’s novel « Wilhelm Meister’s Apprenticeship » as one of the four greatest novels ever written, along with « Tristram Shandy« , « La Nouvelle Heloïse« , and « Don Quixote« .
xxx/ellauri127.html on line 266: Melusiina on nereidi eli merenneito. Seireenit oli merenneitoja. Kaukaa kazottuna ihania mutta läheltä kuin hiiriä joilla on rikkinäinen sateenvarjo kädessä. In Wilhelm Meister’s Journeyman Years, Goethe re-tells the Melusine tale in a short story titled « The New Melusine«. Mä oon siis lukenut sen, vaan enpä enää muistanut. Disneyn Arielilla on se paha puute prinssin kannalta, ezen pyrstö on 1-haarainen. Pedofiili H.C. Andersen ymmärsi nikkaroida siihen lohenpyrstöliitoxen (see fig. 1-3).
xxx/ellauri127.html on line 272: Melusine had been sculpted by Ludwig Michael Schwanthaler who also sculpted a « Nymph of the Rhine« , a « Loreley » and a « Nyx« . 1846 Fertigstellung der Figur „Melusine“ für das Schloss Hohenschwangau. There is also a well known painting, « Die Schöne Melusine » (the Fair Melusine), by Julius Hübner (1806-1882).
xxx/ellauri127.html on line 276: ofZPMNlz2olhv8-RjRlDPPtQyLd5FCsjC9CVh5EXjKAHbdwSM3YML5dl-=w1200-h630-p-k-no-nu" height="200px" />
xxx/ellauri127.html on line 278: Walter Scott (1771-1832), Scottish author of « The Lady of the Lake » (1810 – it inspired Rossini’s « La Donna Del Lago » (1819)), « Ivanhoe » (1819) also authored « The Minstrelsy of the Scottish Border« , recounting the legend of Melusine.
xxx/ellauri127.html on line 282: The most famous literary version of Melusine tales, that of Jean d'Arras, compiled about 1382–1394, was worked into a collection of "spinning yarns" as told by ladies at their spinning coudrette (coulrette (in French)). He wrote The Romans of Partenay or of Lusignen: Otherwise known as the Tale of Melusine, giving source and historical notes, dates and background of the story. Another version, Chronique de la princesse (Chronicle of the Princess). tells how in the time of the Crusades, Elynas, the King of Albany (an old name for Scotland or Alba), went hunting one day and came across a beautiful lady in the forest. She was Pressyne, mother of Melusine. He persuaded her to marry him but she agreed, only on the promise—for there is often a hard and fatal condition attached to any pairing of fay and mortal—that he must not enter her chamber when she birthed or bathed her children. She gave birth to triplets. When he violated this taboo, Pressyne left the kingdom, together with her three daughters, and traveled to the lost Isle of Avalon.
xxx/ellauri127.html on line 284: The three girls (Liddellin tytöt!) —Melusine, Melior, and Palatyne—grew up in Avalon. On their fifteenth birthday, Melusine, the eldest, asked why they had been taken to Avalon. Upon hearing of their father's broken promise, Melusine sought revenge. She and her sisters captured Elynas and locked him, with his riches, in a mountain. Pressyne became enraged when she learned what the girls had done, and punished them for their disrespect to their father. Melusine was condemned to take the form of a serpent from the waist down every Saturday. In other stories, she takes on the form of a mermaid.
xxx/ellauri127.html on line 286: Raymond of Poitou came across Melusine in a forest of Coulombiers in Poitou in France, and proposed marriage. Just as her mother had done, she laid a condition: that he must never enter her chamber on a Saturday. He broke the promise and saw her in the form of a part-woman, part-serpent, but she forgave him. When, during a disagreement, he called her a "serpent" in front of his court, she assumed the form of a dragon, provided him with two magic rings, and flew off, never to return.
xxx/ellauri127.html on line 295: Gene Stratton-Porter (August 17, 1863 – December 6, 1924), born Geneva Grace Stratton, was a Wabash County, Indiana, native who became a self-trained American author, nature photographer, and naturalist. In 1917 Stratton-Porter used her position and influence as a popular, well-known author to urge legislative support for the conservation of Limberlost Swamp and other wetlands in the state of Indiana. She was also a silent film-era producer who founded her own production company, Gene Stratton Porter Productions, in 1924.
xxx/ellauri127.html on line 297: Stratton-Porter wrote several best-selling novels in addition to columns for national magazines, such as McCall's and Good Housekeeping, among others. Her novels have been translated into more than twenty languages, including Braille, and at their peak in the 1910s attracted an estimated 50 million readers. Eight of her novels, including A Girl of the Limberlost, were adapted into moving pictures. Stratton-Porter was also the subject of a one-woman play, A Song of the Wilderness. Two of her former homes in Indiana are state historic sites, the Limberlost State Historical Site in Geneva and the Gene Stratton-Porter State Historic Site on Sylvan Lake, near Rome City, Indiana.
xxx/ellauri127.html on line 299: Tyttö Limberlostista (romaani) - A Girl of the Limberlost (novel) Wikipediasta, ilmaisesta tietosanakirjasta. Voit lukea sen tästä jos haluat.
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri127.html on line 309: Elorna on vasta aloittamassa lukiota, jossa hänen muodikkaat mekkonsa lisäävät vaikeuksia sulautua muiden opiskelijoiden kanssa. Hän on päättänyt ansaita koulutuksen, jonka äiti pitää hyödyttömänä; Rouva Cumstick haluaa, että Elorna jää kotiin ja työskentelee roskana maatilallaan. Rahan puute lukukausimaksuista ja kirjoista melkein suistui hänen jatkamastaan ilmoittautumisestaan. Hänen harvat mukavuutensa ovat se, että hän tietää pystyvänsä menestymään koulussa, etenkin matematiikassa ja luontotutkimuksissa ; naapureidensa, Wesleyn ja Margaret Sintonin, ystävällisyys; että Freckles jätti hänelle arvokkaan näytekotelon suoon; ja että hän onnistuu hänen yritteliäs järjestelmään kerätä ja myydä esineitä ja koit siitä Limberlost, jota hän voi tallentaa Pisamia lippaan ilman äidin tietoa. Elorna on älykäs ja nokkela, ja hän rakastaa ulkona; hänen sydämensä särkee palanneen rakkauden vuoksi. Hänellä on pian monia ystäviä koulussa. Lopulta Elorna voittaa äitinsä rakkauden, mutta vasta sen jälkeen, kun muutama emotionaalinen katastrofi on kohdannut Cumstickin naisia.
xxx/ellauri127.html on line 327: Stratton-Porterin edellisen romaanin, Freckles, keskeinen hahmo on mies, jonka tehtävänä on partioida ja vartioida arvokkaita puupuita Limberlostin suolla. Freckles esiintyy Girl of the Limberlostissa Elornan ystävänä. Elokuvassa Freckles on pöllö. Tämä osittainen luettelo hahmoista on otettu romaanista, s. xiv.
xxx/ellauri127.html on line 361: of_the_Limberlost.jpg/440px-1938_poster_Romance_of_the_Limberlost.jpg" />
xxx/ellauri127.html on line 366: Romaani sovitettiin useita kertoja elokuvalle, versiot julkaistiin vuosina 1924, 1934 ja 1945. Vuonna 1990 televisioon tehty versio poikkesi eniten alkuperäisestä juonesta. 1924: Tyttö Limberlostista, pääosissa Gloria Grey ; tuottanut Gene Stratton Porter Productions, jakelija Amerikan elokuvien varausvirastot 1934: Tyttö Limberlostista, pääosassa Marian Marsh ; tuottaja Monogram Pictures 1938: Romance of Limberlost, pääosassa Jean Parker ; tuottaja Monogram Pictures Viitteet Ulkoiset linkit Tyttö Limberlostista, Indiana University Press. ISBN 978-0-253-20331-1. Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö, Virginian yliopiston kirjasto, verkkoteksti A Girl of the Limberlost public domain -äänikirja LibriVoxilla Elokuvaversiot: A Girl on Limberlost (1924) on IMDb A Girl on Limberlost (1934) on IMDb Tyttö on Limberlost (1945) on IMDb A Girl on Limberlost (1990) on IMDb.
xxx/ellauri127.html on line 371: Unsurprisingly, (mostly male) scientists have done gobs of research trying to figure out what women want in men. But they have spent much less time uncovering the reverse: what makes women attractive to men. Let's not even get started on the dearth of research on what men find attractive in other men, or women in other women.
xxx/ellauri127.html on line 373: In any case, a lot of what they have done focuses only on looks. These studies often conclude that various aspects of women's bodies make them more appealing because men think that they're more fertile — insert eye roll here. What's fertility got to do with it?
xxx/ellauri127.html on line 375: Just a quick walk through those 7 unsurprising outward qualities before continuing: 1) Face 2) Mouth 3) Boobs 4) Waist 5) Hips 6) Butt 7) Cunt. Wait, there's more come to think of it: 8) Thighs 9) Legs 10) Hair 11) Pubic hair 12) Cleavage 13) Hands 14) Skin 15) Teeth 16) Smile 17) Laugh 18) Voice ... Longum est omnia enumerari. Sorry, but we gotta move on.
xxx/ellauri127.html on line 377: We tracked down scientific findings that did not zero in on physical appearances alone. Some of the studies are small, or included only horny Western male college students, so they cannot be overgeneralized. But the results are still intriguing — and often educational.
xxx/ellauri127.html on line 404: Men are attracted to a woman who is able to take care of them.
xxx/ellauri127.html on line 463: A garrote or garrote vil (a Spanish word; alternative spellings include garotte and similar variants) is a weapon, usually a handheld ligature of chain, rope, scarf, wire or fishing line, used to strangle a person. xxx/ellauri127.html on line 484: In 1996, two years before the main action of the novel, Silk is accused of racism by two African-American students over his use of the word spooks, using the term as he wonders aloud over their having missed all his classes for the first five weeks of the semester ("Does anyone know these people? Do they exist or are they spooks?" - he has never seen these students, and has no idea they are African-American) rather than in the racially derogatory sense. The uproar leads to Silk's resignation. Soon after, his wife Iris dies of a stroke, which Silk feels is caused by the stress of his being forced out of the college.
xxx/ellauri127.html on line 486: Oikeasti se oli joku Pilin kaveri prof. Tumin, joka käytti tunnilla vahingossa sanaa spook, mutta selvisi siitä säikähdyxellä. Se oli sosiologi joka kirjoitti mm. kirjan tietämättömyydestä.
xxx/ellauri127.html on line 492: In the summer of 1998, 71-year-old Silk approaches Zuckerman, hoping that the writer will lend his talents to his case against the college. Zuckerman is uninterested, but the two begin a brief friendship and Silk tells him his life story, beginning with his adolescence in Essex County, New Jersey. Zuckerman reveals to the reader that Silk is secretly a light-skinned African-American who has been "passing" as a Jew since a stint in the Navy during World War II. Silk completes graduate school at New York University, marries a Jewish woman (Iris) and has four children, none of whom are aware of their father's real ancestry.
xxx/ellauri127.html on line 496: 4. Why do Silk’s colleagues fail to defend him? Why would highly educated academics—people trained to weigh evidence carefully and to be aware of the complex subtleties of any object of study—so readily believe the absurd stories concocted to disgrace Coleman Silk? Why does Ernestine describe Athena College as “a hotbed of ignorance”?
xxx/ellauri127.html on line 498: Kuka vitun Ernestine? Pili opetti jossain Filadelfiassa kirjallisuutta, mutta proffat nauroi sille. Tästäpä nyt saavat kuulla kunniansa kurjat filistiinit.
xxx/ellauri127.html on line 500: 9. Late in the novel, Nathan discovers that Faunia had kept a diary and that “the illiteracy had been an act, something she decided her situation demanded” [p. 297]. Why did Faunia feign illiteracy? Was there any reason why she chose this flaw in lieu of others? What are the implications of her secret?
xxx/ellauri127.html on line 504: 13. Nathan interprets Coleman’s choosing to reject his past and create a new identity for himself as “the drama that underlies America’s story, the high drama that is upping and leaving—and the energy and cruelty that rapturous drive demands,” whereas Walter thinks of his brother as a “calculating liar,” a “heartless son,” and a “traitor to his race” [p. 342]. Which of these views seems closer to the truth? Are they both legitimate? What is Ernestine’s position?
xxx/ellauri127.html on line 508: 16. The Human Stain is a novel of sweeping ambition that tells the stories not just of individual lives but of the moral ethos of America at the end of the twentieth century. How would that ethos be described? What does the novel reveal about the complexity of issues such as race, sex, identity, and privacy?
xxx/ellauri127.html on line 515: Gratiano is a friend of Bassanio in The Merchant of Venice. A great talker, he is almost impossible to shut up, and can be unmannerly, to the extent that Bassanio only allows him to accompany his trip to Belmont on condition that he keep his big trap shut.
xxx/ellauri127.html on line 517: He helps Lorenzo abduct Jessica, which almost makes him late for the departure to Belmont. He falls in love with Nerissa, Portia’s lady-in-waiting, who agrees to marry him on condition that Bassanio succeeds in the task of the caskets. He has no compunction about admitting to the mercenary nature of Bassanio’s choice of bride.
xxx/ellauri127.html on line 520: him. (American Jews hold a grudge against Bill on account of Shylock.)
xxx/ellauri127.html on line 522: Like Bassanio, he is willing to prefer Antonio’s life to his newly-acquired wife’s. The law-clerk manages to convince him to give his wedding ring as a gift of thanks in return, which leads to some problems on his return to Belmont, as he had sworn to Nerissa that he would never remove it. He gives away that Bassanio has done much the same.
xxx/ellauri127.html on line 552: So twice five miles of fertile ground Peninkulman laajuiset hevonheinät
xxx/ellauri127.html on line 557: Enfolding sunny spots of greenery. Aukileita aurinkoläikikkäitä.
xxx/ellauri127.html on line 578: The shadow of the dome of pleasure Herkkuperseen varjo näyttäytyi
xxx/ellauri127.html on line 582: It was a miracle of rare device, Se oli outo ilmestys, ihme juttu,
xxx/ellauri127.html on line 583: A sunny pleasure-dome with caves of ice! Aurinkoinen kupoli, paikka tuttu!
xxx/ellauri127.html on line 589: Singing of Mount Abora. se lauloi jotain Aboran vuoresta.
xxx/ellauri127.html on line 595: That sunny dome! those caves of ice! aurinkoisen, ja kaikki näkisivät
xxx/ellauri127.html on line 602: And drunk the milk of Paradise. Paratiisimaidolla voi kehua.
xxx/ellauri127.html on line 614: Samuel Taylor Coleridge is the premier poet-critic of modern English tradition, distinguished for the scope and influence of his thinking about literature rather than for his innovative verse. Active in the wake of the French Revolution as a dissenting pamphleteer and lay preacher, he...
xxx/ellauri127.html on line 618: A person from Porlock was an unwelcome visitor to Samuel Taylor Coleridge during his composition of the poem Kubla Khan in 1797. Coleridge claimed to have perceived the entire course of the poem in an opiatic dream, but was interrupted by this visitor from Porlock while in the process of writing it. Kubla Khan, only 54 lines long, was never completed. Thus "person from Porlock", "man from Porlock", or just "Porlock" are literary allusions to unwanted intruders who disrupt inspired creativity.
xxx/ellauri127.html on line 620: In 1797, Coleridge was living at Nether Stowey, a village in the foothills of the Quantocks. However, due to ill health, he had "retired to a lonely farm house between Porlock and Lynton, on the Exmoor confines of Somerset and Devonshire". It is unclear whether the interruption took place at Culbone Parsonage (Culbone, penisluu, hehe) or at Ash Farm. (Ass farm, puofarmi, hehe.) Jossain sillä välillä takuulla. He described the incident in his first publication of the poem, writing about himself in the third person:
xxx/ellauri127.html on line 622: On awakening he appeared to himself to have a distinct recollection of the whole, and taking his pen, ink, and paper, instantly and eagerly wrote down the lines that are here preserved. At this moment he was unfortunately called out by a person on business from Porlock, and detained by him above an hour, and on his return to his room, found, to his no small surprise and mortification, that though he still retained some vague and dim recollection of the general purport of the vision, yet, with the exception of some eight or ten scattered lines and images, all the rest had passed away like the images on the surface of a stream into which a stone has been cast, but, alas! without the after restoration of the latter!
xxx/ellauri127.html on line 624: If there were an actual person from Porlock, it could have been one of many people, including William Wordsworth, Joseph Cottle, or John Thelwall.
xxx/ellauri127.html on line 625: It has been suggested by Admiral Schneider (in Coleridge, Opium and "Kubla Khan", University of Chicago Press, 1953), among others, that this prologue, as well as the person from Porlock, was fictional and intended as a credible smokescreen of the poem's apparent lecherous intent when published. It was good old clubfooted Byron that convinced Coleridge to publish it in 1816. The poet Stevie Smith also suggested this view in one of her own poems, saying "the truth is I think, he had already stuck it in there".
xxx/ellauri127.html on line 627: If the Porlock interruption was a fiction, it would parallel the famous "letter from a friend" that interrupts Chapter XIII of Coleridge's Biographia Literaria just as he was beginning a 100-page exposition of the nature of the imagination. It was admitted much later that the "friend" was the author himself. In that case, the invented letter solved the problem that Coleridge found little receptiveness for his philosophy in the England of that time.
xxx/ellauri127.html on line 634: Near the end of Nabakov's Lolita, an older but humbler Humbert Humbert, miserably remorseful for "depriving Lolita of her childhood", all the while fucking her like a mini size silicone doll, quotes a (fictitious) "old poet":
xxx/ellauri127.html on line 636: The mortal sense of morals is the duty "we" have to pay on mortal sense of beauty.
xxx/ellauri127.html on line 641: Just to mention one item: the in folio de-luxe Bagration Island by the explorer and psychoanalyst Melanie Weiss, a remarkable lady, a remarkable work - drop that gun - with photographs of eight hundred and something male organs she examined and measured in 1932 on Bagration, in the Barda Sea, very illuminating graphs, plotted with love under pleasant skies - drop that gun - and moreover I can ...
xxx/ellauri127.html on line 643: Weiss nimisiä psykoanalysteja on netissä vähintään 4: Edoardo Weiss, Joseph Weiss (Control mastery theoryn kexijä), ja vähemmän maineikkaat Robert Weiss ja James Weiss. Mutta vittuilun kohteena on todennäköisemmin Melanie Klein, joka tutki pedofiilejä. Se oli menettänyt 2 lasta pedofiileille (no ei oikeesti), ja kuoli peräsuolen syöpään (serve her right!)
xxx/ellauri127.html on line 645: Klein’s insistence on viewing aggression as an important force in its own right when analyzing children led her into conflict with Freud’s own daughter, Anna Freud, who was one of the other prominent child psychotherapists in continental Europe but who became moved to London in 1938 where Klein had been working for several years. Many controversies arose out of this conflict, and these are often referred to as controversial debates. In reality, the semitic hags were in one another's hairs. Lähde: xxx/ellauri127.html on line 657: My name is Georgia Tarrant, and I am a clinical psychologist. In everyday life, my professional obligations seem to predominate over my personal life. It's as if work takes up more and more of the time I'd love to devote to my love life, our family, or even a moment of leisure.
xxx/ellauri127.html on line 659: About Me: At the age of 17 and a half, I performed his first Hypnosis without taking any course. This would forever mark his life as a physician and his clinical approach to his patients. After graduating in medicine, I practiced hospital medicine.
xxx/ellauri127.html on line 661: He later became DIRECTOR of the Department of Community Health in the Ministry of Health and Deputy Director of Primary Care.
xxx/ellauri127.html on line 663: I was a PROFESSOR at 17 years at the University of Costa Rica in Health Systems Research, Epidemiology, Pediatrics, and Community Health in the Masters of Public Health and Family Medicine and the undergraduate of Medicine.
xxx/ellauri127.html on line 667: He was FOUNDING MEMBER and, for 10 years, PRESIDENT of the International Center for Health Research and Advisory Services (CIIAS). I directed and executed projects financed by international organizations, especially by Canada’s Institute Development Research Center (IDRC).
xxx/ellauri127.html on line 669: At 15 years, I was a REVIEWER AND CORRECTOR of the Pan American Journal of Public Health articles published by the Pan American Health Organization (PAHO).
xxx/ellauri127.html on line 670: He was a collaborator of the Biocenosis Magazine of the National University of Costa Rica, publishing articles.
xxx/ellauri127.html on line 672: He was a Scientific Advisor and representative of the Ministry of Health of Costa Rica in Science and Technology (1990-1994).
xxx/ellauri127.html on line 674: From 2000 to 2015, I wrote in the weekly column MEDICINA DEL SIGLO XXI: HACIA EL SER HUMANO INTEGRAL of the newspaper La Prensa Libre.
xxx/ellauri127.html on line 677: We work with sex professionals in the health area of Mexico, Central America, and other English-speaking countries to develop topics of enormous public interest such as hypertension, diabetes mellitus, tinnitus, nutrition, oral implants, anal implants, genital transplants, irrational use of medications, or hygienic tissues such as biotechnology, medical ethics, the teaching of Medicine, Alternative Medicines, etc.
xxx/ellauri127.html on line 679: Psychotreat is a powerful instrument to establish permanent communication between the Hispanic American community and health professionals.
xxx/ellauri127.html on line 680: In almost 20 years of uninteresting work, we have published hundreds of articles and brought quantity medical information to tens of millions ofsuckers people worldwide, in the hopes that quantity will turn into quality, as Marx predicted.
xxx/ellauri127.html on line 683: Bagration may refer to: . Bagrationi dynasty, Georgian royal dynasty -- see for other members of the dynasty . Prince Pyotr Bagration (1765-1812), Russian general of Georgian royal origin . Operation Bagration, a major offensive operation of the Soviet Army in 1944 named after Pyotr Bagration; Bagrationovskaya, Moscow metro station named after Pyotr Bagration.
xxx/ellauri127.html on line 685: Operation Bagration, June-August 1944. The greatest offensive in world history, it eventually involved 3.5 million men, 7,000 tanks, and 9,000 aircraft. It was an overwhelming Soviet victory and set the stage for the final assault on Nazi Germany.
xxx/ellauri127.html on line 686: Stalin was asked to give a name to this offensive and he chose Bagration, after a fellow Georgian who had died fighting Napoleon at the Battle of Borodino in 1812.
xxx/ellauri127.html on line 709: Endymion tarkottanee puolisukeltajaa. Kuuhullu astronomi tai sit paimen vaan. Astronomi mainitaan merenneitopätkässsä. Octopussy's garden in the waves. The 4th century Babylonian god of the sea was known as Oannes who was portrayed as a man with a fish tail in place of legs. Oannes would appear out of the ocean every day as a fish-human creature to share his wisdom with the people along the Persian Gulf, then return to the sea at night. There was also Atargatis, a Syrian moon and sea goddess, her story tells us that after causing the death of her mortal lover she fled to the sea and took the form of a woman above the waist and a fish below, for this reason she became known as a mermaid goddess. During medieval times mermaids were considered as matter-of-factly alongside other aquatic animals, such as whales and dolphins. The goddess Venus is sometimes depicted as a mermaid, being born from a giant clam shell.
xxx/ellauri127.html on line 711: Endymion" is a poem by John Keats first published in 1818 by Taylor and Hessey of Fleet Street in London. John Keats dedicated this poem to the late poet Thomas Chatterton. Thomas Chatterton (20 November 1752 – 24 August 1770) was an English poet whose precocious talents ended in suicide at age 17. He was an influence on Romantic artists of the period such as Shelley, Keats, Wordsworth and Coleridge. Chatterton was born in Bristol where the office of sexton of St Mary Redcliffe had long been held by the Chatterton family. The poet's father, also named Thomas Chatterton, was a musician, a poet, a numismatist, and a dabbler in the occult. Tom got one over on his uncle the sexton: han var sjutton när han dog.
xxx/ellauri127.html on line 713: Chatterton soon conceived the romance of Thomas Rowley, an imaginary monk of the 15th century, and adopted for himself the pseudonym Thomas Rowley for poetry and history. According to psychoanalyst Louise J. Kaplan, his being fatherless played a great role in his imposturous creation of Rowley. The development of his masculine identity was held back by the fact that he was raised by two women: his mother Sarah and his sister Mary.
xxx/ellauri127.html on line 715: Thomas Rowley (1721–1796) was a famous poet of Vermont, known both as the spokesman for Ethan Allen and dubbed “The Bard of the Green Mountains.” During his lifetime and before the American Revolution, his poetry gained the reputation with the catchphrase of "Setting the Balls on Fire." Rowley's poetry actually focused not only on politics, but also on the pleasantness and rustic nature of pioneer life, with humor and witty observations. For example, in another poetic inventory of his "estate", he sums up that he has virtually nothing, but still he was independent and happy.
xxx/ellauri127.html on line 717: The poem begins with the line "A thing of beauty is a joy for ever". Endymion is written in rhyming couplets in iambic pentameter (also known as heroic couplets). Keats based the poem on the Greek myth of Endymion, the shepherd beloved of the moon goddess Selene. The poem elaborates on the original story and renames Selene "Cynthia" (an alternative name for Artemis). It starts by painting the typical rustic scene of trees, rivers, shepherds, and sheep. The shepherds gather around an altar and pray to Pan, god of shepherd pies and cocks. As the youths sing and dance, the elder men sit by the rivers of Babylon and bleat about what life would be like in the shades of Elysium.
xxx/ellauri127.html on line 719: However, Endymion, the "brain-sick shepherd-prince" of Mt. Latmos, is in a trancelike state, and not participating in their discourse. His sister, Peona (Fanny), takes him away and brings him to her resting place where he sleeps. After he wakes, he tells Peona of his encounter with Cynthia (Fanny B.), and how much he loved her. The poem is divided into four books, each approximately 1,000 lines long. TLDR, quips Peona.
xxx/ellauri127.html on line 721: Book I gives Endymion's account of his dreams and experiences, as related to Peona, which provides the background for the rest of the poem. In Book II, Endymion ventures into the underworld in search of his love. He encounters Adonis and Venus—a pairing of mortal and immortal—apparently foreshadowing a similar destiny for the mortal Endymion and his immortal paramour. Book III reveals Endymion's enduring love, and he begs the Moon not to torment him any longer as he journeys through a watery void on the sea floor. There he meets Glaucus, freeing the god from a thousand years of imprisonment by the witch Circe. Book IV, "And so he groan'd, as one by beauty slain."
xxx/ellauri127.html on line 723: Anyway, Endymion falls in love with a beautiful Indian maiden. Both ride winged black steeds to Mount Olympus where Cynthia awaits, only for Endymion to forsake the goddess for his new, mortal, love. Endymion and the Indian girl return to earth, the latter saying she cannot be his love. He is miserable, 'til quite suddenly he comes upon the Indian maiden again and she reveals that she is in fact Cynthia. She then tells him of how she tried to forget him, to move on, but that in the end, "'There is not one,/ No, no, not one/ But thee.'"
xxx/ellauri127.html on line 728: %This poem is quoted by Monsieur Verdoux in Charlie Chaplin's homo film, before committing a loony murder. "Our feet were soft in flowers...". Hänen viimeisiksi sanoikseen jäävät: ”En olekaan koskaan maistanut rommia!”, kun vankilanjohtaja tarjoaa hänelle viimeistä lasillista ennen giljotiiniin vientiä. Loppukuvaksi jää mielikuva kyynisestä ja mitään katumattomasta miehestä, joka menee kuolemaan koska kaikkien on kuoltava joskus. Se että kuolema tulee mestaamalla ja tuomiona murhista, näyttää olevan hänelle aivan samantekevää.
xxx/ellauri127.html on line 732: line ("A thing of beauty is a joy for ever") is quoted by Mary Poppins in the 1964 Disney movie, while she pulls out a potted plant from her bag. It is also referenced by Willy Wanka in the film Willy Wanka & the Chocolate Factory upon introducing the Wankamobile. of_people_claimed_to_be_immortal_in_myth_and_legend">https://en.m.wikipedia.org/wiki/List_of_people_claimed_to_be_immortal_in_myth_and_legend xxx/ellauri127.html on line 736: Fanny Brawne met Keats, who was her neighbour in Hampstead, at the beginning of his brief period of intense creative activity in 1818. Although his first written impressions of Brawne were quite critical, his imagination seems to have turned her into the goddess-figure he needed to worship, as expressed in Endymion, and scholars have acknowledged her as his muse. On se vähän intiaanin näköinen.
xxx/ellauri127.html on line 738: At eighteen, Fanny Brawne “was small, her eyes were blue and often enhanced by blue ribbons in her brown hair; her mouth expressed determination and a sense of humour and her smile was disarming. She was not conventionally beautiful: her nose was a little too aquiline, her face too pale and thin (some called it sallow). But she knew the value of elegance; velvet hats and muslin bonnets, crêpe hats with argus feathers, straw hats embellished with grapes and tartan ribbons: Fanny noticed them all as they came from Paris. She could answer, at a moment’s notice, any question on historical costume. ... Fanny enjoyed music. ... She was an eager politician, fiery in discussion; she was a voluminous reader. ... Indeed, books were her favourite topic of conversation”.
xxx/ellauri127.html on line 739: Shall I give you Miss Brawn? She is about my height—with a fine style of countenance of the lengthen'd sort—she wants sentiment in every feature—she manages to make her hair look well—her nostrills are fine—though a little painful—her mouth is bad and good—her Profil is better than her full-face which indeed is not full but pale and thin without showing any bone—Her shape is very graceful and so are her movements—her Arms are good her hands badish—her feet tolerable—she is not seventeen—but she is ignorant—monstrous in her behaviour flying out in all directions, calling people such names—that I was forced lately to make use of the term Minx—this is I think not from any innate vice but from a penchant she has for acting stylishly. I am however tired of such style and shall decline any more of it".
xxx/ellauri127.html on line 741: Brawne drew consolation from her continuing friendship with Keats' younger sister, who was also called Fanny. She attracted much venom from the press, which declared her to have been unworthy of such a distinguished figure. LOL.
xxx/ellauri127.html on line 743: Endymion received scathing criticism after its release, and Keats himself noted its diffuse and unappealing style. Keats did not regret writing it, as he likened the process to leaping into the ocean to become more acquainted with his surroundings; in a poem to J. A. Hessey, he expressed that "I was never afraid of failure; for I would sooner fail than not be among the greatest." However, he did feel regret in its publishing, saying "it is not without a feeling of regret that I make it public." Not all critics disliked the work. eg. the poet Thomas Hood. Henry Morley said, "The song of Endymion throbs throughout with a noble poet's sense of all that his art means for him. What mechanical defects there are in it may even serve to quicken our sense of the youth and freshness of this voice of aspiration." Meaning: Dig it mon. Endymionin jälkeen Keaz kommentoi sen vastaanottoa seuraavasti.
xxx/ellauri127.html on line 748: Souls of Poets dead and gone, Te sielut poeettojen entisten!
xxx/ellauri127.html on line 755: Or are fruits of Paradise Tai onko kadotetut paratiisiomenat
xxx/ellauri127.html on line 767: Underneath a new old-sign Kuin uusi tazka alla on/off napin
xxx/ellauri127.html on line 772: Souls of Poets dead and gone, Poeetoille uusille ja entisvanhoille.
xxx/ellauri127.html on line 778: Cockney poet Keats was compared to Milton who lived and worked at London's Mermaid Tavern. Coincidentally, his father, Thomas worked as a barman in London's Hoop and Swan Pub until passing in 1804. It is clear John Keats is making a universal statement about poets and the message is associated to lively pub life and drink. The phrase, "new old sign," indicates he recognizes similarities between himself and Milton. Milton vanha kuu pois pyllisti, uusvanha nousee tilalle. Was he a sodomite like Little John? Was he also one of the men in tights?
xxx/ellauri127.html on line 780: Maybe the bar was very dear to him. ‘Mine host's sign-board flew away’ is a rhetoric figure used as a synecdoche. Synecdoche is a poetic device where a part is mentioned to speak for the whole. He says that the ‘sign board flew away’ instead of saying that the tavern had closed (1818). of-the-poem-lines-on-the-mermaid-tavern-by-john-keats">Lähde xxx/ellauri127.html on line 816: She found me roots of relish sweet, Se löysi mulle lakujuuria,
xxx/ellauri127.html on line 867: Not in lone splendour hung aloft the night En yxin loistossani roikkumassa yötaivaalla
xxx/ellauri127.html on line 872: Or gazing on the new soft-fallen mask Tai kazomassa uutta pehmeätä kasvosuojainta
xxx/ellauri127.html on line 876: To feel for ever its soft fall and swell, Tuntien iäti sen pehmoiset vuorovedet,
xxx/ellauri127.html on line 886: Season of mists and mellow fruitfulness, Vuodenaika sumujen ja pehmoisen vuodentulon,
xxx/ellauri127.html on line 887: Close bosom-friend of the maturing sun; Läheinen sylikaveri kypsentyvän auringon;
xxx/ellauri127.html on line 898: Who hath not seen thee oft amid thy store? Kukapa ei olisi nähnyt sua hillokellarissa?
xxx/ellauri127.html on line 901: Thy hair soft-lifted by the winnowing wind; Tukka tuulen pörröisexi tupeeraamana
xxx/ellauri127.html on line 903: Drows'd with the fume of poppies, while thy hook Unikoiden sauhun enemmän kuin puolexi huumaamana
xxx/ellauri127.html on line 910: Where are the songs of spring? Ay, Where are they? Missäpä on kevätlaulut? Jaa, missähän ne on?
xxx/ellauri127.html on line 911: Think not of them, thou hast thy music too,— Älä niitä haeskele, sulla ihan oma musa on, -
xxx/ellauri127.html on line 912: While barred clouds bloom the soft-dying day, Kun pilvimassat kuksivat iltataivaan päällä,
xxx/ellauri127.html on line 915: Among the river sallows, borne aloft Jossain pusikossa paljaista pakaroista imee sinua,
xxx/ellauri127.html on line 918: Hedge-crickets sing; and now with treble soft Puskissa laulaa heinäsirkat, ja - tää on tärkeä:
xxx/ellauri127.html on line 919: The red-breast whistles from a garden-croft; Tyhmä punarinta viheltelee majan suunnalta,
xxx/ellauri127.html on line 962: a Grecian Urn", "The Eve of St. Agnes" ja Hyperion ohella
xxx/ellauri128.html on line 46: Vaakku jakaa viisaudet 13 ozakkeeseen: Jumaluus, usko, uskonto, Totuus, todellisus, Luova henki, nerous, Filosofia, Esteettinen elämä, runous, taide, Historia, Tiede, Oikeus, laki, Luonto, Ihmis-olemus, Hyveemme ja paheemme, Ilomme ja surumme, Yhteiskunta, seuraelämä, Politiikka, Kasvatus, Avioliitto, Rakkaus, Ystävyys, Nainen, Kunnia, maine, Rikkaus ja köyhyys, Elämisen taito, Elämä ja kuolema. Järjestys on tässä enimmäxeen tunkion laelta laskien alaspäin. (Vaakku ize on lähellä paskakasan huippua, tollanen tipptopptupp.)
xxx/ellauri128.html on line 52:
KILL!
Jumaluus etc, Totuus yms, Nerous yms, Filosofia, Taide yms, Historia, Oikeus yms, Luonto, Apina, Elämä ja kuolema (230s)
xxx/ellauri128.html on line 116: Jakob Bosshart (* 7. August 1862 im Weiler Stürzikon, Gemeinde Oberembrach, Kanton Zürich; † 18. Februar 1924 in Clavadel, Gemeinde Davos) war ein Schweizer Lehrer und Schriftsteller. Jakob Bosshart war, wie er schrieb, der Sohn «geplagter, aber aufstrebender Bauersleute». Er wuchs auf einem einsamen Hof zwischen dem Töss- und dem Glattal im Zürcher Unterland auf. Nach dem Besuch der Sekundarschule absolvierte er von 1882 bis 1885 das Lehrerbildungsseminar in Küsnacht und wurde für kurze Zeit Lehrer in Deutschland. 1915 musste er aufgrund einer fortgeschrittenen Tuberkulose in ein Sanatorium im Hochtal von Clavadel bei Davos überführt werden, wo er 1924 starb.
xxx/ellauri128.html on line 125: Benjamin Disraeli, 1st Earl of Beaconsfield KG PC FRS (21 December 1804 – 19 April 1881) was a British statesman and Conservative politician who twice served as Prime Minister of the United Kingdom. He played a central role in the creation of the modern Conservative Party, defining its policies and its broad outreach. Disraeli is remembered for his influential voice in world affairs, his political battles with the Liberal Party leader William Ewart Gladstone, and his one-nation conservatism or "Tory democracy". He made the Conservatives the party most identified with the glory and power of the British Empire. He is the only British prime minister to have been of Jewish birth. He was also a novelist, publishing works of fiction even as prime minister.
xxx/ellauri128.html on line 126: Disraeli was born in Bloomsbury, then a part of Middlesex. His father left Judaism after a dispute at his synagogue; young Benjamin became an Anglican at the age of 12. After several unsuccessful attempts, Disraeli entered the House of Commons in 1837.
xxx/ellauri128.html on line 128: He maintained a close friendship with Queen Victoria, who in 1876 elevated him to Earl of Beaconsfield. Disraeli´s second term was dominated by the Eastern Question—the slow decay of the Ottoman Empire and the desire of other European powers, such as Russia, to gain at its expense. Disraeli arranged for the British to purchase a major interest in the Suez Canal Company in Egypt. In 1878, faced with Russian victories against the Ottomans, he worked at the Congress of Berlin to obtain peace in the Balkans at terms favourable to Britain and unfavourable to Russia, its longstanding enemy. This diplomatic victory over Russia established Disraeli as one of Europe´s leading statesmen.
xxx/ellauri128.html on line 130: World events thereafter moved against the Conservatives. Controversial wars in Afghanistan and South Africa undermined his public support. He angered British farmers by refusing to reinstitute the Corn Laws in response to poor harvests and cheap imported grain. With Gladstone conducting a massive speaking campaign, his Liberals defeated Disraeli´s Conservatives at the 1880 general election. In his final months, Disraeli led the Conservatives in Opposition. He had written novels throughout his career, beginning in 1826, and he published his last completed novel, Endymion, shortly before he died at the age of 76. Russell pelkäsi pienenä Gladstonen setää.
xxx/ellauri128.html on line 135: C’était, dit Jean-Jacques Rousseau, « un homme droit et adroit ». « Il faisait profession, écrit La Harpe, d’une franchise brusque qui ne déplaisait point […] Soit habitude, soit dessein, il gardait ce ton même dans la louange et l’on peut juger qu’elle n’y perdait pas. Il avait d’ailleurs un fonds de droiture qui le rendait incapable de plier son opinion ni sa liberté à aucun intérêt ni aucune politique ; et cependant ce ne fut point un obstacle à son avancement, parce qu’il n’offensa jamais l’amour-propre des gens de lettres, et qu’il sut intéresser en sa faveur celui des gens en place. » Duclos avait beaucoup d’esprit et une grande liberté de parole ; on cite de lui nombre de mots heureux.
xxx/ellauri128.html on line 142: John Fletcher (1579–1625) was a Jacobean playwright. Following William Shakespeare as house playwright for the King's Men, he was among the most prolific and influential dramatists of his day; during his lifetime and in the early Restoration, his fame rivalled Shakespeare's. He collaborated on writing plays with Francis Beaumont, and also with Shakespeare on two plays.
xxx/ellauri128.html on line 143: Though his reputation has declined since, Fletcher remains an important transitional figure between the Elizabethan popular tradition and the popular drama of the Restoration.
xxx/ellauri128.html on line 147: Fulda oli etevä kääntäjä. Hän muun muassa saksansi Molièrea ja Rostandia. Fulda entstammte einer seit 1639 in Frankfurt am Main ansässigen jüdischen Familie, deren Name bis 1852 Fuld lautete. Er war der Sohn des Kaufmanns Carl Hermann Fulda (1836–1917) und seiner Ehefrau Clementine, geb. Oppenheimer (1839–1916). Ab 1884 lebte er als freier Schriftsteller in München, 1887 wieder in Frankfurt, 1888 bis 1894 in Berlin, danach wieder in München und ab 1896 schließlich dauerhaft in Berlin. In Deutschland erhielt er Ausgehverbot und wurde gezwungen, den Vornamen Israel zu führen. Zwei Tage, nachdem das Reichswirtschaftsministerium seine Bitte, den ihm verliehenen Burgtheater-Ring von der für alle Juden angeordneten Abgabe aller Wertgegenstände auszunehmen, am 28. März 1939 abgewiesen hatte, nahm er sich das Leben. Er starb am 30. März im Alter von 76 Jahren in Berlin und ist auf dem Waldfriedhof Dahlem bestattet. Sein Grab ist heute ein Ehrengrab der Stadt Berlin.
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri128.html on line 157: François VI, deuxième duc de La Rochefoucauld, prince de Marcillac, pair de France, né le 15 septembre 1613 à Paris et mort le 17 mars 1680 dans la même ville, est un écrivain, moraliste, mémorialiste et militaire français du XVIIe siècle. Il fait partie du mouvement littéraire du classicisme et est surtout connu pour ses Maximes. Bien qu'il n'ait publié officiellement que ses Mémoires et ses Maximes, sa production littéraire est dense. Dense se oli izekin. Jopa J-J. Rousseau sanoi, eze oli surullinen passka.
xxx/ellauri128.html on line 167: Richterin tuotanto on laaja ja osin melko vaikeaselkoinen. Tyylillisesti häntä on vaikea laskea juuri mihinkään koulukuntaan tai ryhmään, vaikka hän eli saksalaisen klassismin ja romantiikan aikana. Hänen saksankielensä on monivivahteista ja sen tähden hänen kirjojaan on vaikea kääntää muille kielille. Hänen teoksiaan ei ole käännetty suomeksi. Muotokuvassa hän näyttää Lord of the Ringsin Klonkulta, mutta oli ilmeisesti tylsän porsaan näköinen.
xxx/ellauri128.html on line 184: Veuve en 1802, elle se remarie en 1811 avec un jeune officier genevois, Albert de Rocca, et rouvre son salon parisien à la faveur de la Restauration de la maison de Bourbon. Elle meurt en 1817, peu de temps après une attaque de paralysie qui la terrasse au cours d´un bal que donnait le duc Decazes. Matami oli "Tuxu" Tukiaisen näkönen ja ylisteli Rusakon Heloisea. Sapienti sat.
xxx/ellauri128.html on line 204: Neben anderen Liebeleien erlebte Rahel Robert, die sehr kritisch über die bürgerliche Ehe zwischen Mann und Frau dachte, auch das Scheitern ihres Verlöbnisses mit dem spanischen Gesandten Rafael Eugenio Rufino d’Urquijo Ybaizal y Taborga (1769–1839), der sie mit Streitszenen quälte. Was d’Urquijo betrifft, den sie als unbeherrscht und eifersüchtig erlebt hatte, trug sie ihm nichts nach: „Er hat mich zu sehr, zu oft, und immerweg beleidigt; gut bin ich ihm auch“, schrieb sie an Karl August Varnhagen, mit dem sie inzwischen seit fünf Jahren verlobt war. Am 15. Juli 1814 heiratete d’Urquijo in Berlin Louise von Fuchs (1792–1862); neun Wochen später, am 27. September, heiratete Rahel Robert, ebenfalls wieder in Berlin, den vierzehn Jahre jüngeren Diplomaten, Historiker und Publizisten Varnhagen, der in Österreich den Namenszusatz seiner adligen Vorfahren „von Ense“ angenommen hatte. Das geschah zu einer Zeit, als er noch Gefahr lief, als gebürtiger Düsseldorfer von Napoleons Truppen rekrutiert zu werden. Später wurde der Adelstitel, den beide Ehepartner trugen, durch ein Patent des preußischen Königs Friedrich Wilhelm III. bestätigt. Kurz zuvor, am 23. September, war Rahel zum evangelischen Christentum konvertiert. Bei der Hochzeit war der gemeinsame Freund Friedrich de la Motte Fouqué zugegen.
xxx/ellauri128.html on line 208: Rahel Varnhagen verstand sich nicht als Schriftstellerin im professionellen Sinn und nahm wenig Anteil am Literaturbetrieb, obwohl sie häufig dazu ermuntert wurde. Sie pflegte vor allem die Gattungen Tagebuch (wobei Exzerpte aus Büchern oft zu kritischen Essays ausgebaut wurden), Aphorismus und Brief (rund 6000 Briefe von ihr sind bekannt), seltener Gedichte. Trotzdem gehört sie zu den bedeutendsten Vertreterinnen und Vorbildern der im 19. Jahrhundert aufblühenden Frauenliteratur, die sich nicht nur über Lyrik, Romane, Theaterstücke und Opernlibretti erstreckte, sondern oft kleine, intimere Formen wählte. Der Wert ihres Schreibens resultiert aus der Dokumentation historischer und kultureller Vorgänge, sowie aus brillantem Stil und politischer Weitsicht.
xxx/ellauri128.html on line 210: Rahel Varnhagen war im Alter von 61 Jahren verstorben. An ihrer Pflege in den letzten Wochen beteiligte sich Bettina von Arnim, die ihr, freilich ohne Erfolg, eine homöopathische Behandlung empfohlen hatte. Aus Sorge, scheintot beigesetzt zu werden, verfügte sie, nach ihrem Tod 20 Jahre lang in einem Doppelsarg mit Sichtfenstern oberirdisch aufgebahrt zu werden. Der Sarg stand 34 Jahre lang in einer Halle auf dem Friedhofsquartier vor dem Halleschen Tor, bis Rahel Varnhagen von Ense 1867 auf Veranlassung ihrer Nichte Ludmilla Assing neben ihrem neun Jahre zuvor verstorbenen Gatten auf dem Dreifaltigkeitsfriedhof I beigesetzt wurde
xxx/ellauri128.html on line 217: Vauvenargues osallistui sotaretkiin Italiassa 1734 ja Böömissä 1742 ja asettui sitten asumaan Pariisiin, jossa hän tutustui muiden muassa Jean-François Marmonteliin ja Voltaireen, mikä edisti hänen julkkis-imiziään. Jo palvelusaikana Vauvenargues oli alkanut kirjoittaa muistiin elämän hänelle tarjoamia vakavia vaikutelmia. Näitä ajatuksiaan hän pyrki viimeisinä vuosinaan järjestämään ja kokoamaan tavoittelematta kuitenkaan filosofisen tieteellisyyden viittaa. Lisäksi häneltä puuttui siihen edellytykset.
xxx/ellauri128.html on line 399: Eniten vituttaa tälläset oman elämänsä filosofit jotka pohtivat "tänään on huomisen eilinen" tyyppisiä dilemmoja ja luulee olevansa suuriakin ajattelijoita. Jokainen päivä on uusi eilinen. Izeään lainaavat egopullistelijat (yleensä kirjailijoita).
xxx/ellauri128.html on line 401: Helen May Rowland (/ˈroʊlənd/; 1875–1950) was an American journalist and humorist. For many years she wrote a column in the New York World called "Reflections of a Bachelor Girl". Many of her pithy insights from these columns were published in book form, including Reflections of a Bachelor Girl (1909), The Rubáiyát of a Bachelor (1915), and A Guide to Men (1922).
xxx/ellauri128.html on line 409: Theodor Reik syntyi Wienissä juutalaiseen virkamiesperheeseen. Hän opiskeli Wienin yliopistossa psykologiaa ja kirjallisuustiedettä. Opiskeluaikanaan hän tutustui Sigmund Freudin teokseen Unien tulkinta ja kiinnostui psykoanalyysista niin paljon, että päätti soveltaa sitä väitöskirjassaan erääseen Gustave Flaubertin kertomukseen. Väitöskirja kohtasi tiettyä vastustusta, ja se hyväksyttiin vasta vuonna 1912; kyseessä on ensimmäinen psykoanalyyttinen väitöskirja. Reik tutki myös Arthur Schnitzlerin ja Richard Beer-Hoffmannin tuotantoa. (Ketähän nekin on. Ei jaxa.)
xxx/ellauri128.html on line 418: Lissi Sofia Alandh Söderqvist, född Holmqvist den 29 december 1930 i Skön i Medelpad, död 3 augusti 2008 i Stockholm, var en svensk skådespelare, sångare och revyaktris.
xxx/ellauri128.html on line 426: Edgar Zodaig Friedenberg (March 18, 1921 – June 1, 2000) was an American scholar of education and gender studies best known for The Vanishing Adolescent (1959) and Coming of Age in America (1965). The latter was a finalist for the 1966 National Book Award for Nonfiction.
xxx/ellauri128.html on line 431: John Barrymore (born John Sidney Blyth; February 14 or 15, 1882 – May 29, 1942) was an American actor on stage, screen and radio. A member of the Drew and Barrymore theatrical families, he initially tried to avoid the stage, and briefly attempted a career as an artist, but appeared on stage together with his father Maurice in 1900, and then his sister Ethel the following year. He began his career in 1903 and first gained attention as a stage actor in light comedy, then high drama, culminating in productions of Justice (1916), Richard III (1920) and Hamlet (1922); his portrayal of Hamlet led to him being called the "living American tragedy".
xxx/ellauri128.html on line 433: Marya Mannes, in full Maria von Heimburg Mannes, (born Nov. 14, 1904, New York, N.Y., U.S.—died Sept. 13, 1990, San Francisco, Calif.), American writer and critic, known for her caustic but insightful observations of American life.. Mannes was the daughter of Clara Damrosch Mannes and David Mannes, both distinguished musicians. She was educated privately and benefited from the cultural ...
xxx/ellauri128.html on line 436: Russellin vanhin poika John kärsi vakavasta mielisairaudesta, joka johtui Russellin ja Johnin äidin Doran välisistä riidoista. Myös Johnin vaimo Susan oli mielisairas, ja lopulta Russellista ja Edithistä tuli heidän kolmen tyttärensä huoltajia. Tyttäristä kahdella diagnosoitiin myöhemmin skitsofrenia.
xxx/ellauri128.html on line 442: Jennie Lee (born Virginia Lee Hicks, October 23, 1928 – March 24, 1990) was an American stripper, burlesque entertainer, pin-up model, Union activist, and a minor role movie actress, who performed several striptease acts in nightclubs during the 1950s and 1960s. She was also known as "the Bazoom Girl", "the Burlesque Version of Jayne Mansfield", and "Miss 44 and Plenty More".
xxx/ellauri128.html on line 446: Douglas Francis Jerrold (Scarborough 3 August 1893 - 1964) was a British journalist and publisher. As editor of The English Review from 1931 to 1935, he was a vocal supporter of fascism in Italy and of Francoist Spain.He was personally involved in the events of July 1936 when two British intelligence agents piloted an aircraft from the Canary Islands to Spanish Morocco, taking General ... Jerrold´s figure was small and spare, and in later years bowed almost to deformity. His features were strongly marked and expressive, from the thin humorous lips to the keen blue eyes, gleaming from beneath the shaggy eyebrows. He was brisk and active, with the careless bluffness of a sailor. Briljantti vittupää.
xxx/ellauri128.html on line 461: Erich Fromm (23. maaliskuuta 1900 Frankfurt am Main, Saksa – 18. maaliskuuta 1980 Locarno, Sveitsi) oli ENFJ, kuin myös Goethe ja Erasmus. Se oli saksalais-amerikkalainen psykoanalyyttisen opin kehittäjä, humanistifilosofi, demokraattinen sosialisti sekä tietokirjailija. Hän oli myös Frankfurtin koulukunnan jäsen. Erich Frommin koti oli hyvin tiukasti ortodoksijuutalainen, itse hän myöhemmin kutsui omaa uskonnollista vakaumustaan ateistiseksi mystisismiksi. Frommin lapsuus ei ollut kovin onnellinen; hänen isänsä oli kiireinen liikemies ja äiti puolestaan jatkuvien masennustilojen vaivaama. Akateemisen uransa Fromm aloitti korkeakouluopinnoilla 1918 kotikaupunkinsa Frankfurt am Mainin yliopistossa, jossa hän opiskeli kaksi ensimmäistä lukukautta oikeustiedettä. Kesälukukaudella 1919 hän opiskeli Heidelbergin yliopistossa, missä hän oli vaihtanut oikeustieteen sosiologiaan. Hänen opettajinaan olivat Alfred Weber (Max Weberin veli), Karl Jaspers ja Heinrich Rickert. Heidelbergissa hän jatkoi myös opintojaan ja saavutti sosiologian tohtorin arvon vuonna 1922.
xxx/ellauri128.html on line 463: Wystan Hugh Auden (/ˈwɪstən ˈhjuː ˈɔːdən/ 21 February 1907 – 29 September 1973) was an Anglo-American poet. Auden´s poetry was noted for its stylistic and technical achievement, its engagement with politics, morals, love, and religion, and its variety in tone, form, and content. Some of his best known poems are about love, such as "Funeral Blues"; on political and social themes, such as "September 1, 1939" and "The Shield of Achilles"; on cultural and psychological themes, such as The Age of Anxiety; and on religious themes such as "For the Time Being" and "Horae Canonicae".
xxx/ellauri128.html on line 464: He was born in York and grew up in and near Birmingham in a professional middle-class family. He attended English independent (or public) schools and studied English at Christ Church, Oxford. After a few months in Berlin in 1928–29, he spent five years (1930–35) teaching in British private preparatory schools, then travelled to Iceland and China to write books about his journeys. In 1939 he moved to the United States and became an American citizen in 1946, retaining his British citizenship. Auden oli homopetteri.
xxx/ellauri128.html on line 466: Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. Lasse Heikkilän äiskä menehtyi syntyessään, ja Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940. Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Nämäkin kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Hän kuului nuorten intellektuellien homopettereiden Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.
xxx/ellauri128.html on line 468: Käpylän kirjastossa kokoontui 1950-luvulla Urania-piiri, jossa keskusteltiin filosofiasta ja kirjallisuudesta. Kirjailija Lassi Nummi, sinäkin osallistuit siihen. Miten se kaikki sai alkunsa?
xxx/ellauri128.html on line 472: Uuno Saarnio (sukunimi vuoteen 1919 Bredström; 5. tammikuuta 1896 Turku – 14. huhtikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen kirjastonjohtaja ja filosofi.
xxx/ellauri128.html on line 474: Saarnio keskeytti oppikoulun kolmannelta luokalta ja työskenteli sitten Kansallis-Osake-Pankin konttoristina Turussa 1912–1920 ja Turun kaupunginkirjastossa harjoittelijana 1920–1921. Hän valmistui ylioppilaaksi yksityisesti Forssan yhteislyseosta 1921. Saarnio opiskeli tämän jälkeen filosofiaa ja matematiikkaa Turun yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1927. Opintojen ohella Saarnio oli työssä Turun yliopiston kirjastossa amanuenssina 1921–1928. Valmistuttuaan hän oli Turun kaupunginkirjaston palveluksessa varakirjastonhoitajana 1928–1939.
xxx/ellauri128.html on line 476: Saarnio väitteli filosofian tohtoriksi 1937, väitöskirja Untersuchungen zur symbolischen Logik I käsitteli merkkien ja merkityssuhteiden logiikkaa. Hän työskenteli Tampereen kaupunginkirjaston johtajana 1939–1940 ja sen jälkeen Helsingin kaupunginkirjaston johtajana 1940–1963. Saarnio toimi myös Helsingin yliopiston logiikan dosenttina 1945–1966 ja hän sai professorin arvonimen 1957. Eläkkeelle jäätyään Saarnio toimi vielä Bonnin yliopiston vierailevana filosofian professorina 1964–1966 ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan filosofian historian luennoitsijana 1967–1969.
xxx/ellauri128.html on line 478: Kirjastonjohtajana Saarnio kehitti muun muassa sairaala- ja varakirjastotoimintaa ja aloitti vuonna 1942 kirjastokerhotoiminnan Helsingin kaupunginkirjastossa. Filosofian alueella hän tutki sanateoriaa, etiikkaa ja arvoteoriaa sekä matemaattisen logiikan alueella transfiniittisia järjestyslukuja ja kontinuumihypoteesia. Saarnio uskoi itse todistaneensa matemaatikko Georg Cantorin kontinuumihypoteesin oikeaksi mutta hänen naiiviin joukko-oppiin perustuva ratkaisuehdotuksensa ei ole saanut matemaatikkojen hyväksyntää. Kontinuumihypoteesin mukaan ei ole olemassa sellaista joukkoa, joka on kooltaan kokonaislukujen joukon ja reaalilukujen joukon välissä. Olikohan Uuno Saarnio homopetteri?
xxx/ellauri128.html on line 480: Olikohan se assari kuikelo Hannu Sivenius uraniaani Simo Siveniuxen aaluva? Jean-Jacques Rousseau ja totuutta rakastava kirjoitus. Pehmeäkantinen kirja, 2011 (lisätietoa). Syvästi koetussa tulkinnassaan Hannu Sivenius väittää, että Rousseaun teosten omaperäinen ja nalkuttava ote syntyy siitä, että niissä ilmenee aidosti filosofinen, totuutta rakastava kirjoitus. Tämä, pitkään tekeillä ollut teos, on iso tapahtuma suomalaisessa filosofiassa: se on ensimmäinen kirjan mittainen teksti yhdeltä viime vuosikymmenet eniten ajatteluumme vaikuttaneelta hahmolta. Samalla se muodostaa yhdessä Siveniuksen väitöskirjan kanssa kokonaisuuden Jean-Jacques Rousseau I-II.
xxx/ellauri128.html on line 482: Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista; tätä kautta hän tutustui myös roomalaiskatoliseen kirkkoon. Tärkeitä vaikuttajia Heikkilälle olivat ensimmäisessä maailmansodassa kaatunut ranskalainen runoilija ja sotasankari Charles Péguy, englantilainen runoilija T. S. Eliot ja saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche. Niinpä tietysti. Heikkilällä oli kahdesta avioliitostaan kolme lasta. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio oli. Viimeiset elinvuotensa Heikkilä vietti alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi Sipoon Nikkilän mielisairaalassa. Sekakäyttöä seurannut viiltely viittasi mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
xxx/ellauri128.html on line 494: Peter Alexander Freiherr von Ustinov (16 April 1921 – 28 March 2004) was born at 45 Belsize Park, London, England. His father, Jona Freiherr von Ustinov, was of Russian, German, Polish, and Ethiopian Jewish descent. Peter´s paternal grandfather was Baron Plato von Ustinov, a Russian noble, and his grandmother was Magdalena Hall, of mixed German-Ethiopian-Jewish origin. Peter was a British actor, filmmaker and writer and a fixture on television talk shows and lecture circuits for much of his career. Peter oli kuraverinen äiskän puolelta.
xxx/ellauri128.html on line 496: John Anthony Ciardi (/ˈtʃɑːrdi/ CHAR-dee; Italian: [ˈtʃardi]; June 24, 1916 – March 30, 1986) was an American poet, translator, and etymologist. While primarily known as a poet, he also translated Dante´s Divine Comedy for kids, wrote several volumes of children´s poetry, pursued etymology, contributed to the Saturday Review as a columnist and long-time poetry editor, directed the Bread Loaf Writers´ Conference in Vermont, and recorded commentaries for National Public Radio.
xxx/ellauri128.html on line 497: In 1959, Ciardi published a book on how to read, write, and teach poetry, How Does a Poem Mean?, which has proven to be among the most-used books of its kind.
xxx/ellauri128.html on line 501: Karl Murdock Bowman (November 4, 1888 – March 2, 1973) was a pioneer in the study of psychiatry. From 1944 to 1946 he was the president of the American Psychiatric Association. His work in alcoholism, schizophrenia, and homosexuality is particularly often cited. In 1953, in "The Problem of Homosexuality," co-authored with Bernice Engle, he argued for multiple causes, including genetics, but proposed that castration be studied as a cure. However, in 1961 he appeared in the television documentary The Rejected presenting the viewpoint that homosexuality is not a mental illness and should be legalized.
xxx/ellauri128.html on line 507: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
xxx/ellauri128.html on line 521: Elbert Green Hubbard (June 19, 1856 – May 7, 1915) was an American writer, publisher, artist, and philosopher. Raised in Hudson, Illinois, he had early success as a traveling salesman for the Larkin Soap Company. Hubbard is known best as the founder of the Roycroft artisan community in East Aurora, New York, an influential exponent of the Arts and Crafts Movement.
xxx/ellauri128.html on line 522: Among Hubbard´s many publications were the fourteen-volume work Little Journeys to the Homes of the Great and the short publication A Message to Garcia. He and his second wife, Alice Moore Hubbard, died aboard the RMS Lusitania when it was sunk by a German submarine off the coast of Ireland on May 7, 1915.
xxx/ellauri128.html on line 524: Robert von Ranke Graves (24 July 1895 – 7 December 1985) was a British poet, historical novelist, critic, and classicist. His father was Alfred Perceval Graves, a celebrated Irish poet and figure in the Gaelic revival; they were both Celticists and students of Irish mythology. Graves produced more than 140 works in his lifetime. His poems, his translations and innovative analysis of the Greek myths, his memoir of his early life—including his role in World War I—Good-Bye to All That, and his speculative study of poetic inspiration, The White Goddess, have never been out of print.
xxx/ellauri128.html on line 525: He earned his living from writing, particularly popular historical novels such as I, Claudius; King Jesus; The Golden Fleece; and Count Belisarius. He also was a prominent translator of Classical Latin and Ancient Greek texts; his versions of The Twelve Caesars and The Golden Ass remain popular for their clarity and entertaining style. Graves was awarded the 1934 James Tait Black Memorial Prize for both I, Claudius and Claudius the God.
xxx/ellauri128.html on line 533: Interprète militaire et officier de liaison auprès du BEF (Corps Expéditionnaire Britannique) en France et en Flandres pendant la Première Guerre mondiale, Maurois écrit en 1918 Les Silences du colonel Bramble, ouvrage qui connaîtra un vif succès tant en France que dans les pays anglo-saxons. Il y traduisit sous le titre Tu seras un homme, mon fils le célèbre poème If de Rudyard Kipling. Cet ouvrage sera suivi des Discours du docteur O´Grady. Les événements de cette guerre lui fournissent son pseudonyme « Maurois », nom d´un village du nord de la France.
xxx/ellauri128.html on line 538: Le maréchal Pétain soutiendra sa candidature à l´Académie française ; il y est élu le 23 juin 1938, au fauteuil 26, qu´occupait René Doumic. Respecté de ses pairs, il restera assis dans le fauteuil près de trente ans. Par un décret du président de la République du 27 juin 1947, il est autorisé à changer de patronyme de Herzog en André-Maurois. Son nom de plume devient ainsi son nom officiel.
xxx/ellauri128.html on line 542: In his memoirs, he calls his father “bashful” and his mother “reserved.” Between them, they filled the house with “melancholy reticences and unexpressed doubts.” Some of the silence surrounded a particular subject: the family’s Jewishness. This was not exactly hidden, but it was not brought to the fore, either. Maurois, who was born Émile Herzog on July 26, 1885, found out that he was Jewish at the age of about six, when a friend at the local Protestant church told him so. His parents confirmed it, but they also spoke highly of Protestantism.
xxx/ellauri128.html on line 544: He had a good education at the lycée in Rouen, falling under the influence of a charismatic teacher, Émile-Auguste Chartier, known as “Alain.” Alain inspired other pupils, too, including Simone Weil and Raymond Aron, urging them to question received ideas. He gave Maurois a love of literature but also, perhaps surprisingly, urged him to take up the mill business after leaving school. Maurois did so, but in his Elbeuf office he kept a secret cupboard filled with Balzac novels and notebooks, and copied out pages of Stendhal to improve his writing style. He became a Kipling enthusiast, and learned excellent English. He travelled to Paris at least one day a week, and frequented brothels there.
xxx/ellauri128.html on line 546: But then he fell in love! Emppu rakastui Geneven lomalla 16-vuotiaaseen koulutyttöön kuin Vladi Lolitaan. Janine matched a template that he had got from a book that influenced his erotic fantasies permanently. With her Slavic features and her cool, rather fey manner, Wanda "Janine" de Szymkiewicz (though Polish) made a perfect Russian queen. She called him Minou, he called her Ginou. Sini ja mini. Sometime in the early nineteen-twenties, Maurois began having affairs. Janine had them, too, or at least flirtations, aquarels of fucking, especially on their seaside vacations in Deauville. Maurois put a lot of his own personality into Shelley, and wrote of Harriet as a “child-wife” made bitter by unhappiness. Emil could be savage: “Even when she had the air of being interested in ideas, her indifference was proved by the blankness of her gaze. Worst of all, she was coquettish, frivolous, versed in the tricks and wiles of woman.” Fortunately, becoming pregnant again in late 1922, Janine developed septicemia, was operated on unsuccessfully, and died on February 26, 1923. Maurois was bereaved, and free. Jahuu! Vihelteliköhän sekin koko matkan hautajaisiin kuten Peppy? Rakkaus on hassuttelua yhdessä.
xxx/ellauri128.html on line 557: 1881 starb seine Mutter Charlotte an Tuberkulose. Morgenstern hatte sich offenbar bei ihr angesteckt. Bald darauf wurde er, ohne in der frühen Kindheit regelmäßigen Schulunterricht erhalten zu haben, seinem Paten Arnold Otto Meyer, einem Kunsthändler in Hamburg, zur Erziehung anvertraut, worunter er jedoch litt. Ein Jahr später kehrte er nach München zurück und kam in ein Internat in Landshut. Dort wurde Körperstrafe eingesetzt, und er erfuhr Mobbing durch seine Mitschüler.
xxx/ellauri128.html on line 584: Sir Julian Sorell Huxley FRS (22 June 1887 – 14 February 1975) was an English evolutionary biologist, eugenicist, and internationalist. He was a proponent of natural as well as unnatural selection, and a leading figure in the mid-twentieth century modern synthesis. He was secretary of the Zoological Society of London (1935–1942), the first Director of UNESCO, a founding member of the World Wildlife Fund, the president of the British Eugenics Society (1959-1962), and the first President of the British Humanist Association. Huxley came from the Huxley family on his father´s side and the Arnold family on
xxx/ellauri128.html on line 585: his mother´s. His great-grandfather was Thomas Arnold of Rugby School, his
xxx/ellauri128.html on line 587: Thomas Henry Huxley, a friend and supporter of Charles Darwin and proponent of xxx/ellauri128.html on line 588: evolution, and his father was writer and editor Leonard Huxley. Huxley´s mother was Julia Arnold (1862–1908), a graduate of Somerville College, Oxford, who had gained a First in English Literature there in 1882. Julia and Leonard married in 1885 and they had four children: Margaret (1899–1981), the novelist Aldous, Trevenen and Julian.
xxx/ellauri128.html on line 590: British Eugenics Society oli Darwinin serkun Sir Francis Galtonin aivopieruja. Galton ei selvinnyt laajennetusta matematiikasta ja lääkärinopinnotkin jäi sitten kesken. Tehdäänpä sensijaan nazimeisingillä selvää muista misfiteistä! Galtonin veljexiin kuului mm iljexet Julian ja Aldous Huxley, H.G.Wells, Winston Churchill, Bertrand Russell ja Charles Darwin. "Man is gifted with pity and other kindly feelings; he has also the power of preventing many kinds of suffering. I conceive it to fall well within his province to replace Natural Selection by other processes that are more merciful and not less effective. This is precisely the aim of Eugenics.” Since wars begin in the minds of men and women, it is in the minds of men and women that the defences of peace must be constructed. (UNESCO)
xxx/ellauri128.html on line 596: Max Ernst (2 April 1891 – 1 April 1976) was a German (naturalised American in 1948 and French in 1958) painter, sculptor, graphic artist, and poet. A prolific artist, Ernst was a primary pioneer of the Dada movement and surrealism. He had no formal artistic training, but his experimental attitude toward the making of art resulted in his invention of frottage—a technique that uses pencil rubbings of objects as a source of images—and grattage, an analogous technique in which paint is scraped across canvas to reveal the imprints of the objects placed beneath. He is also noted for his novels consisting of collages. Vitun tuhertaja. Onko hölmömpää kuin noi Maxin älynväläyxet? Se on yhtä puupää kuin Wolfram Rothin isäpuoli Ernst Rüdiger. Turmiolan Hannu on kyllä raapinut aforismikasaansa ihan pahnanpohjatkin. Oscar Wilden turauxet puolestaan on tyypillistä homopetteröintiä.
xxx/ellauri128.html on line 601: Margaret Caroline Anderson (November 24, 1886 – October 19, 1973) was the American founder, editor and publisher of the art and literary magazine The Little Review, which published a collection of modern American, English and Irish writers between 1914 and 1929. The periodical is most noted for introducing many prominent American and British writers of the 20th century, such as Ezra Pound and T. S. Eliot in the United States, and publishing the first thirteen chapters of James Joyce's then-unpublished novel, Ulysses. A large collection of her papers on Gurdjieff's teaching is now preserved at Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale University. She was blond, shapely, with lean ankles and a Scandinavian face. ... In 1916, Anderson met Jane Heap. The two became lovers. In early 1924, through Alfred Richard Orage, Anderson came to know of spiritual teacher George Ivanovitch Gurdjieff, and saw performances of his 'Sacred dances', first at the 'Neighbourhood Playhouse', and later at Carnegie Hall. Shortly after Gurdjieff's automobile accident, Anderson, along with Georgette Leblanc, Jane Heap and Monique Surrere, moved to France to visit him at Fountainebleau-Avon, where he had set up his institute at Château du Prieuré in Avon.
xxx/ellauri128.html on line 603: The teachings of George Ivanovitch Gurdjieff played an important role in Anderson's life. Anderson met Gurdjieff in Paris and, together with Leblanc, began studies with him, focusing on his original teaching called The Fourth Way. Along with Katherine Mansfield and Jane Heap, she remains one of the most noted institutees of Gurdjieff´s, Institute for the Harmonious Development of Man, at Fontainebleau, near Paris, from October 1922 to 1924. Anderson studied with Gurdjieff in France until his death in October 1949, writing about him and his teachings in most of her books, most extensively in her memoir, The Unknowable Gurdjieff. By 1942 her relationship with Heap had cooled. Anderson sailed for the United States. Jane Heap had moved to London in 1935, where she led Gurdjieff study groups until her death in 1964. With her passage paid by Ernest Hemingway, Anderson met on the voyage Dorothy Caruso, widow of the singer and famous tenor Enrico Caruso. The two began a romantic relationship, and lived together until Dorothy´s death in 1955. Anderson returned to Le Cannet, and there she died of emphysema on October 19, 1973.
xxx/ellauri128.html on line 607: Agnostique élevé dans le protestantisme, Jacques Maritain se convertit à la foi catholique en 1906 et cette religion a profondément imprégné sa philosophie. Après une phase anti-moderniste, où il était proche de l´Action française, sans y adhérer, il s´en éloigna et finit par accepter la démocratie et la laïcité (Humanisme intégral, 1936). Son œuvre fut liée de près à l´éclosion de la démocratie chrétienne, malgré les réserves de Maritain lui-même à propos de son organisation concrète.
xxx/ellauri128.html on line 608: Il fut ambassadeur de France au Vatican de 1945 à 1948. Il avait épousé Raïssa Oumansoff, poète et philosophe d´origine juive. Les œuvres complètes de Maritain sont co-signées avec Raïssa.
xxx/ellauri128.html on line 609: La philosophie de Maritain embrasse de larges champs de la pensée : cognition, morale, métaphysique, arts et politique. Aika mitäänsanomaton jäbä. Sen "filosofia" on puhdasta sekoilua:
xxx/ellauri128.html on line 617: Felix Dahn (Ludwig Sophus Felix Dahn; * 9. Februar 1834 in Hamburg; † 3. Januar 1912 in Breslau) war ein deutscher Rechtswissenschaftler, Schriftsteller und Historiker. Sillä oli samanlainen 2-haarainen parta kuin Bunyip Bluegumin sedällä. Dahn kirjoitteli säännöllisesti Gartenlaubeen. Dahn published numerous poems, many with a nationalist bent. His Mette von Marienburg portrays bands of "Masures and Poles" hiding in the "Podolian forest". Kaiken kaikkiaan aika mitätön.
xxx/ellauri128.html on line 619: Adrian Henri (10 April 1932 – 20 December 2000) was a British poet and painter best remembered as the founder of poetry-rock group the Liverpool Scene and as one of three poets in the best-selling anthology The Mersey Sound, along with Brian Patten and Roger McGough. The trio of Liverpool poets came to prominence in that city´s Merseybeat zeitgeist of the 1960s and 1970s. He was described by Edward Lucie-Smith in British Poetry since 1945 as the "theoretician" of the three. His characterisation of popular culture in verse helped to widen the audience for poetry among 1960s British youth. He was influenced by the French Symbolist school of poetry and surrealist art. Aika nolla.
xxx/ellauri128.html on line 630: Maureen Patricia Duffy (born 21 October 1933) is an English poet, playwright, novelist and non-fiction author. Long an activist covering such issues as gay rights and animal rights, she campaigns especially on behalf of authors. She has received the Benson & Hedges Medal for her damn long writings.
xxx/ellauri128.html on line 636: Atkinson later moved on to study the work of Frege with the philosopher Charles Parsons.
xxx/ellauri128.html on line 637: As an undergraduate, Atkinson read Simone de Beauvoir´s The Second Sex, and struck up a correspondence with de Beauvoir, who suggested that she contact Betty Friedan. Atkinson became an early member of Friedan´s National Organization for Women. Atkinson´s time with the organization was tumultuous, including a row with the national leadership over her attempts to defend and promote Valerie Solanas and her SCUM Manifesto in the wake of the Andy Warhol shooting. In 1968 she left the organization because it would not confront issues like abortion and marriage inequalities. She founded the October 17th Movement, which later became The Feminists, a radical feminist group active until 1973. By 1971 she had written several pamphlets on feminism, was a member of the Daughters of Bilitis and was advocating specifically political lesbianism. "Sisterhood," Atkinson famously said, "is powerful. It kills mostly sisters." The Daughters of Bilitis / b ɪ ˈ l iː t ɪ s /, also called the DOB or the Daughters, was the first lesbian civil and political rights organization in the United States. Bilitis is not cholitis nor Kari Matihaldi disease, but a fictional companion of Sappho. xxx/ellauri129.html on line 41: Carl Gustav Jung (* 26. Juli 1875 in Kesswil, Schweiz; † 6. Juni 1961 in Küsnacht/Kanton Zürich), meist kurz C. G. Jung, war ein Schweizer Psychiater und der Begründer der analytischen Psychologie. Carl Gustav Jung wurde 1875 in einem Dorf am Schweizer Ufer des Bodensees geboren. Carl Gustav Jung war der zweite Sohn des reformierten Pfarrers Johann Paul Achilles Jung (1842–1896) und seiner Frau Emilie (1848–1923), Tochter des Basler Antistes Samuel Preiswerk, in Kesswil, Kanton Thurgau. Der gleichnamige Grossvater Karl Gustav Jung (1794–1864) stammte ursprünglich aus Mainz; er emigrierte 1822 nach Basel und wirkte dort bis 1864 als Professor der Medizin, genauer hatte er einen Lehrstuhl für Anatomie, Chirurgie und Geburtshilfe an die Universität Basel inne. Carl Gustav war sechs Monate alt, als sein Vater, ein Bruder des Architekten Ernst Georg Jung, ins Pfarrhaus von Laufen nahe beim Rheinfall umzog. Vier Jahre später zog die Familie nach Kleinhüningen bei Basel, wo sein Vater eine Stelle als Pfarrer in der Dorfkirche Kleinhüningen antrat. Als er neun Jahre alt war, wurde seine Schwester Johanna Gertrud («Trudi») geboren. Nach dem Tod seines Vaters am 28. Januar 1896 musste Jung als junger Student für den Unterhalt seiner Mutter und seiner Schwester sorgen.
xxx/ellauri129.html on line 70: extravertiertes Denken orientiert sich stark an objektiven und äusseren Gegebenheiten und ist oft, aber nicht immer an konkrete und reale Tatsachen gebunden. Personen mit diesem Typus haben ein hohes Rechtsbewusstsein und fordern gleiches von anderen. Dabei gehen sie teilweise kompromisslos vor, nach dem Motto «Der Zweck heiligt die Mittel»; eine konservative Neigung ist gegeben. Aufgrund der untergeordneten Gefühlsfunktion wirken sie oftmals gefühlsarm und unpersönlich.
xxx/ellauri129.html on line 74: extravertiertes Empfinden ist eine vitale Funktion mit dem stärksten Lebenstrieb. Ein solcher Mensch ist realistisch und oft auch genussorientiert. Bei zu starkem Objekteinfluss kommt seine skrupellose und teilweise naiv-lächerliche Moral zum Vorschein. In Neurosen entwickelt er Phobien aller Art mit Zwangssymptomen und ist nicht fähig, die Seele des Objektes zu erkennen.
xxx/ellauri129.html on line 78: introvertiertes Denken schafft Theorie um der Theorie willen und ist wenig praktisch veranlagt. Es ist eher um Entwicklung der subjektiven Ideen als um Tatsachen bemüht. Andere Menschen werden oft als überflüssig oder störend empfunden, weswegen diese Typen als rücksichtslos oder kalt erscheinen. Dadurch besteht die Gefahr, dass sie sich isolieren.
xxx/ellauri129.html on line 80: introvertiertes Fühlen ist schwer zugänglich und oft hinter einer banalen oder kindlichen Maske versteckt. Diese Menschen sind harmonisch unauffällig und zeigen wenig Emotionen, auch wenn diese erlebt werden; Emotionen sind bei ihnen nicht extensiv, sondern intensiv. In einer Neurose kommt ihre heimtückische, grausame Seite zum Vorschein.
xxx/ellauri129.html on line 82: introvertiertes Empfinden führt zu charakterbedingten Ausdruckserschwerungen. Die Personen sind oft ruhig und passiv. Ihre künstlerische Ausdrucksfähigkeit ist dafür stark ausgeprägt. Sie bewegen sich in einer mythologischen Welt und haben eine etwas phantastische und leichtgläubige Einstellung.
xxx/ellauri129.html on line 171: Helppoa tämä ei ole ollut: tunnekatastrofi on ollut hirveä, olen itkenyt paljon ja ollut aivan hajalla ja rikki, tuntenut olevani yksin jopa tyhjän päällä.
xxx/ellauri129.html on line 232: Korhonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Hän opiskeli pääaineenaan yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineina teosofiaa, saamen kieltä, luovaa kirjoittamista ja pedagogisia opintoja. Korhonen on työskennellyt äidinkielen opettajana Yläjoen aurakoulussa, kustannustoimittajana, suunnittelijana ja luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa sekä Helsingin Sanomien kolumnistina.
xxx/ellauri129.html on line 294: Riku Korhosen (s. 1972) kuudes romaani alkaa keski-iän turtumuksesta ja käsittelee tarinoiden kohtalokasta voimaa. Teosofisen perinteensä unohtaneen liberaalin kulttuurin neuvottomuutta pahan edessä. Vai oiskoon se sittenkin vaan tavallista toxista setäilyä. Rikusta tulee mieleen vähän Kari Hotakainen, vaikka romuluisempi.
xxx/ellauri129.html on line 316: Tapio Korhonen (s. 1944) on avaruusoptiikkaan erikoistunut tutkija, joka työskentelee optiikan alalla Turun yliopiston Tuorlan observatoriossa ja johtamassaan Opteon-yrityksessä Piikkiössä. Koulutukseltaan hän on filosofian lisensiaatti.
xxx/ellauri129.html on line 326: PETRI VÄISÄNEN on 53-vuotias tähtitieteilijä ja filosofian professori Etelä-Afrikan tähtitieteellisestä observatoriosta ja Kapkaupungin yliopistosta. Hän asuu Kapkaupungissa vaimonsa kanssa. Neljä aikuista lasta muuttivat pois kotoa niin pian kuin pääsivät. Harrastaa juoksua, apologiakirjallisuuden (mm. C.S. Lewis) lukemista ja kuuntelee vaimon kasarimusiikkia keittiöstä.
xxx/ellauri129.html on line 330: Bettelheim uskoi autismin johtuvan siitä, että lapsen huoltaja tai hoitaja kohtelee häntä huomattavan tylysti, koska toivoo, ettei lasta olisi olemassa. Bettelheim esitteli teoriaansa useissa artikkeleissa ja julkaisi vuonna 1967 aiheesta kirjanThe Empty Fortress – Infantile Autism and the Birth of the Self. Bettelheimin teoria nimettiin myöhemmin "jääkaappiäititeoriaksi", ja psykiatrit kautta maailman alkoivat uskoa siihen. Identtisillä kaksosilla tehdyt tutkimukset todistivat myöhemmin Bettelheimin teorian vääräksi. Korho Rikunen uskonee siihen vieläkin.
xxx/ellauri129.html on line 416: Vilkaisin "toisen kirjoitustyön takia" Amazonin myydyimmän eroottisen kirjallisuuden listaa. Ykkösenä olleen E. L. Jamesin Grey-piiskariiauksen jälkeen kärjen nimikkeet olivat naishistorian kauhugalleriasta: Serving Him. Property of the Bad Boy. A Dark Bad Boy. Arrogant Bastard. Cocky Bastard. Forced Submission 1 & 2. Teokset ovat naisten tai naisnimimerkkien kirjoittamia ja ostajat – vain oletus, myönnän – kai pääosin naisia. Mäkin sanon aina että ostan vaimolle. Oletettavasti olen kaiken feikkiliberaalisuuteni alla vitun misogyyni. Riku (minä siis) jatkaa:
xxx/ellauri129.html on line 445: Smarra gets two stars, both were disappointing chores to read. If you are considering taking up Smarra because you heard it was the earliest vampire story, I think you´re heading for disappointment. In a dream sequence, some undead creatures with sharpened teeth that like to drink blood are described, but nothing further. There´s no real vampire lore or any characterization of vampirism to sink one´s teeth into. I had a hard time figuring out the plot of Smarra, but I think it´s mostly about a man trying to wake up from bad dreams and finding out he can´t. The dreams are recounted vaguely, in terms of plot, but in excruciating detail, in terms of vision, none of which has its significance explained.
xxx/ellauri129.html on line 447: I appreciate the novella has a plot, but this strength is not enough to overcome the story´s weaknesses, which for me were 1) overly long paragraphs of narrative--one went for almost six pages, and 2) a lack of understanding until almost halfway through the story what the stakes for the protagonist were.
xxx/ellauri129.html on line 522:
Jotkut naiset ei tiedä milloin ne valehtelevat.
Esofagus
M
FUCK!
xxx/ellauri129.html on line 621: Après avoir été fiancé avec Mlle Dietz-Monnin, petite-fille du sénateur Charles Dietz-Monnin, il rompt ses fiançailles et épouse, en 1910, Marie-Thérèse de Chevigné, veuve de Maurice Bischoffsheim (1875-1904), arrière-petite-fille par sa mère du marquis de Sade et mère de Marie-Laure de Noailles. Ils font aménager à partir de 1912 la villa Croisset à Grasse. À partir de 1934 et jusqu'à sa mort le 8 novembre 1937, il vécut avenue Gabriel à Paris. Élégant, brillant et mondain, il inspire à Marcel Proust la métamorphose de Bloch en Jacques du Rozier dans À la recherche du temps perdu. Tosi kova streeberi, joka antoi Marcelille kimmokkeen ruveta snobixi izekin.
xxx/ellauri129.html on line 623: Il est le père de Philippe Wiener de Croisset, patron de presse (père de l'homme d'affaires Charles de Croisset) et de Germaine Wiener de Croisset, épouse de l'artiste peintre et critique d'art Roger Lannes de Montebello (1908-1986) et mère de Philippe Lannes de Montebello, qui fut pendant plus de trente ans directeur du Metropolitan Museum of Art de New York. This is how the hot-dog crossed the Atlantic and became a household pet in the U.S.
xxx/ellauri129.html on line 633: Fontenellen tuotantoon kuuluu valistusajan varhaisin merkkiteoksiin kuuluva filosofinen Entretiens sur la pluralité des mondes (1686). Pitkäikäinen Fontenelle kuoli Pariisissa kuukautta ennen kuin olisi täyttänyt sata vuotta. Merde!
xxx/ellauri129.html on line 637: Esofagus pseudonyme de Pierre Faillet 1872-1933. Danse Macabre. Vai olixe George? FAGUS 2068 (pseudonyme de Georges Faillet). Né de parents français à Bruxelles le 22 janvier 1872, mort accidentellement à Paris le 9 novembre 1933. Notes biographiques : Il a occupé un emploi à la préfecture de la Seine. Il collabora dès vingt ans aux revues littéraires La Plume, La Revue blanche, La Revue de Champagne, L´occident, le Mercure de France, assuma la direction de la ... Tästä hemmosta ei ole edes nenänpäätä pinnalla. Enintään näppylä ja karva. Un volume in-8, broché, non coupé.
xxx/ellauri129.html on line 642: Maurice HouberRemarques sur l'amour ... Muu kuin etukansi ei ole ylittänyt google-kynnystä. Mitä ihmiset sanovat - Kirjoita arvostelu. Yhtään arvostelua ei löytynyt. E. Sancotin liha ja leikkele & cie, 1913. 1 works in 7 publications in 1 language and 175 library holdings. Samassa googlauxessa nousi pintaan Albert Ernest Nicholas Simms: St Paul and the Women's Movement. C.L.W.S. Pamphlets, Numero 3 / Church League for Women's Suffrage pamphlets. Kustantaja Church League for Women's Suffrage, 1913, ja Marital Power Exemplified in Mrs. Packard's Trial, and Self-defence from the Charge of Insanity, Or, Three Years' Imprisonment for Religious Belief, by the Arbitrary Will of a Husband: With an Appeal to the Government to So Change the Laws as to Protect the Rights of Married Women. By Elizabeth Parsons Ware Packard. The Authoress, 1893. 0 Arvostelut.
xxx/ellauri129.html on line 644: Elizabeth Parsons Ware Packard (28 December, 1816 – 25 July, 1897), also known as E.P.W. Packard, was an American advocate for the rights of women and people accused of insanity. She was wrongfully confined by her husband who claimed that she had been insane, for more than three years. At her trial, 3 yrs later, a jury took just seven minutes to find her not insane. Pezku koitti samaa Kikalle Hangossa heikommin tuloxin, valkotakit veivät Petterin.
xxx/ellauri129.html on line 646: At the insistence of her parents, Elizabeth Parsons Ware married Calvinist minister Theophilus Packard, fourteen years her senior and said to be "cold and domineering", on 21 May 1839. The couple had 6 at least 6 times cause they had 6 children. She later founded the Anti-Insane Asylum Society, campaigning for divorced women to retain custody of their children.
xxx/ellauri129.html on line 648: Theophilus, however, held quite decisive religious beliefs. After many years of marriage, Elizabeth Packard outwardly questioned her husband's beliefs and began expressing opinions that were contrary to his. While the main subject of their dispute was religion, the couple also disagreed on child rearing, family finances, and the issue of slavery, with Elizabeth defending John Brown, which embarrassed Theophilus. What was worst, she also worked as a teacher in Jacksonville, Illinois.
xxx/ellauri129.html on line 650: When Illinois opened its first hospital for the mentally ill in 1851, the state legislature passed a law that within two years of its passage was amended to require a public hearing before a person could be committed against his or her will. There was one exception, however: a husband could have his wife committed without either a public hearing or her consent. In 1860, Theophilus Packard judged that his wife was "slightly insane", a condition he attributed to "excessive application of body and mind". He arranged for a doctor, J.W. Brown, to speak with her. The doctor pretended to be a sewing machine salesman. During their conversation, Elizabeth complained of her husband's domination and his accusations to others that she was insane. Dr. Brown reported this conversation to Theophilus (along with the observation that Mrs. Packard "exhibited a great dislike to me"). Theophilus decided to have Elizabeth committed. She learned of this decision on June 18, 1860, when the county sheriff arrived at the Packard home to take her into custody.
xxx/ellauri129.html on line 652: Elizabeth Packard spent the next three years at the Jacksonville Insane Asylum in Jacksonville, IL (now the Jacksonville Developmental Center). She was regularly questioned by her doctors but refused to agree that she was insane or to change her religious views. In June 1863, due, in part, to pressure from her children, who wished her released, the doctors declared that she was incurable and discharged her. Upon her discharge, Theophilus locked her in the nursery of their home and nailed the windows shut. Elizabeth managed to drop a letter complaining of this treatment out the window, which was delivered to her friend Sarah Haslett. Sarah Haslett in turn delivered the letter to Judge Charles Starr, who issued a writ of habeas corpus ordering Theophilus to bring Elizabeth to his chambers to discuss the matter. After being presented with Theophilus' evidence, Judge Starr scheduled a jury trial to allow a legal determination of Elizabeth's sanity to take place.
xxx/ellauri129.html on line 654: At the subsequent trial of Packard v. Packard, which lasted five days, Theophilus's lawyers produced witnesses from his family who testified that Elizabeth had argued with her husband and tried to withdraw from his congregation. These witnesses concurred with Theophilus that this was a sign of insanity. The record from the Illinois State Hospital stating that Mrs. Packard's condition was incurable was also entered into the court record.
xxx/ellauri129.html on line 656: Elizabeth's lawyers, Stephen Moore and John W. Orr, responded by calling witnesses from the neighborhood that knew the Packards but were not members of Theophilus' church. These witnesses testified they never saw Elizabeth exhibit any signs of insanity, while discussing religion or otherwise. The final witness was Dr. Duncanson, who was both a physician and a theologian. Dr. Duncanson had interviewed Elizabeth and he testified that while not necessarily in agreement with all her religious beliefs, she was sane in his view, arguing that "I do not call people insane because they differ with me. I pronounce her a sane woman and wish we had a nation of such women.
xxx/ellauri129.html on line 658: The jury took only seven minutes to find in Elizabeth's favor. She was legally declared sane, and Judge Charles Starr, who had changed the trial from one about habeas corpus to one about sanity, issued an order that she should not be confined. "Scholar" Kathryn Burns-Howard quipped: "We will never know Elizabeth's true mental state or the details of her family life."
xxx/ellauri129.html on line 660: When Elizabeth Packard returned to the home she shared with her husband in Manteno, Illinois, she found that the night before her release, her husband had rented their home to another family, sold her furniture, had taken her money, notes, wardrobe and children, and had left the state. She appealed to the Supreme Courts of both Illinois and Massachusetts, to where her husband had taken her children, but had no legal recourse, as married women in these states at the time had no legal rights to their property or children (see Coverture). As such, the Anti-Insane Asylum Society was formed.
xxx/ellauri129.html on line 662: With that, she did not go back to her former life, but became a national celebrity of sorts, publishing "an armload of books and criss-crossing the United States on a decades-long reform campaign", not only fighting for married women's rights and freedom of speech, but calling out against "the power of insane asylums". She became what some scholars call "a publicist and lobbyist for better insanity laws". As scholar Kathryn Burns-Howard has argued, Packard reinvented herself in this rôle, earning enough to support her children and even her estranged husband, from whom she remained separated for the rest of her life. Ultimately, moderate supporters of women's rights in the northern U.S. embraced her, weaving her story into arguments about slavery, framing her experience as a type of enslavement and even arguing in the midst of the Civil War that a county in the midst of freeing African-American slaves should do the same for others who suffered from abusive husbands. Some argue that she seemed oblivious to her racial prejudice in arguing that white women had a "moral and spiritual nature" and suffered more "spiritual agony" than formerly enslaved African-Americans. Even so, others say that her story provided "a stirring example of oppressed womanhood" that others did not.
xxx/ellauri129.html on line 664: Elizabeth petitioned the Illinois and Massachusetts legislatures, and in 1869 legislation was passed in those states allowing married women equal rights to property and custody of their children. Upon this being passed, her husband voluntarily ceded custody of their children back to Elizabeth, and her children came to live with her in Chicago.
xxx/ellauri129.html on line 666: Elizabeth realized how narrow her legal victory had been; while she had escaped confinement, it was largely a measure of luck. The underlying social principles which had led to her confinement still existed. She founded the Anti-Insane Asylum Society and published several books, including Marital Power Exemplified, or Three Years Imprisonment for Religious Belief (1864), Great Disclosure of Spiritual Wickedness in High Places (1865), The Mystic Key or the Asylum Secret Unlocked (1866), and The Prisoners' Hidden Life, Or Insane Asylums Unveiled (1868). In 1867, the State of Illinois passed a "Bill for the Protection of Personal Liberty" which guaranteed that all people accused of insanity, including wives, had the right to a public hearing. She also saw similar laws passed in three other states. Even so, she was strongly attacked by medical professionals and anonymous citizens, unlike others such as Dorothea Dix, with her former doctor from the Jacksonville Insane Asylum, Dr. McFarland, who privately called her "a sort of Joan D'Arc in the matter of stirring up the personal prejudices". As such, Elizabeth's work on this front was "broadly unappreciated" while she was alive. She only received broader recognition, starting in the 1930s, by a well-known historian of mental illness, Albert Deutsch, and again in the 1960s from those who were "attacking the medical model of insanity".
xxx/ellauri129.html on line 668: She died on July 25, 1897. In her obituary, The Inter Ocean, a Chicago newspaper, described her as "the reformer of insane asylum methods".
xxx/ellauri129.html on line 672: William Wilkie Collins (8 January 1824 – 23 September 1889) was an English novelist and playwright known for The Woman in White (1859), and for The Moonstone (1868), which has been posited as the first modern English detective novel. Born to the London painter William Collins and his wife, he moved with the family to Italy when he was twelve, living there and in France for two years and learning Italian and French. He worked initially as a tea merchant. After publishing Antonina, his first novel, in 1850, Collins met Charles Dickens, who became a friend and mentor. Some Collins work first appeared in Dickens's journals Household Words and All the Year Round. They also collaborated on drama and fiction. Collins gained financial stability and an international following by the 1860s, but began to suffer from gout and became addicted to the opium he took for the pain, so that his health and writing quality declined in the 1870s and 1880s. Collins was critical of the institution of marriage: he split his time between widow Caroline Graves – living with her for most of his adult life, treating her daughter as his – and the younger Martha Rudd, by whom he had three children.
xxx/ellauri129.html on line 716: Meredithin ensimmäinen varsinainen menestysteos oli romaani Diana of the Crossways, joka julkaistiin vuonna 1885. — Hänen ystäviinsä kuuluivat kirjailijoista muun muassa Dante Gabriel Rossetti, Algernon Charles Swinburne ja Honoré de Balzac.
xxx/ellauri129.html on line 717: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri129.html on line 719: Charles-Louis de Secondat, La Brèden ja Montesquieun paroni ( 18. tammikuuta 1689 La Brède, lähellä Bordeaux´ta, Ranska - 10. helmikuuta 1755 Pariisi, Ranska) oli kuuluisa filosofi ja valistuksen ajan kirjailija. Hän oli koulutukseltaan juristi, mutta varallisuutensa ansiosta pystyi keskittymään kirjoittamiseen. Montesquieun tunnetuimmat teokset ovat Persialaisia kirjeitä (1721) ja De l´Esprit des Lois (1748, Lakien henki, ei suom.), jota pidetään hänen pääteoksenaan. Siinä puisevan näköinen Calle vallan kehitti kolmijako-oppia.
xxx/ellauri129.html on line 736: Peter Nygårds vänner tex Aira Samulin känner sig lite obekväma om Peters svarta sida. Peter Nygårds aptit på unga kvinnor var bottenlös. Peter Nygård var en skitstövel, säger en ex-anställd. Men nu avslöjer HBL Peters gula sida! Peter Nygård ser ut som en av de kinesiska hjältarna i Marvels nya film. Peter Nygård i sina jetset-millionär-modekungadagar såg ut precis som Ronny Chieng med Akwafina, spelandes Jon-Jon i Marvel´s fantasifilm Tio ringar. Peter sku säkert ha betalt Awkwafinas tandläkarräkningar. Jag med! After Hours, Awkwafina Gets Naked And Watches ASMR Videos. But she has not leaked them as yet, aw shucks. (Autonomous Sensory Meridian Response (ASMR) is a pleasurable, tingling sensation usually felt in the brain, but can spread to the rest of the body. It frequently occurs when watching things such as demonstrations, foreign accents, explanations, naked Asian ladies, etc., and it´s a generally wonderful feeling. I´ve experienced ASMR all my life, but never knew it had a name until now, so hooray I guess!)
xxx/ellauri129.html on line 781:
xxx/ellauri130.html on line 114: Sometimes God forces people to eat other people, often their own children or other family members.
xxx/ellauri130.html on line 118: "And ye shall eat the flesh of your sons, and the flesh of your daughters shall ye eat." -- Leviticus 26:29
xxx/ellauri130.html on line 120: "And thou shalt eat the fruit of thine own body, the flesh of thy sons and of thy daughters." -- Deuteronomy 28:53
xxx/ellauri130.html on line 124: "Through the wrath of the LORD of hosts is the land darkened, and the people shall be as the fuel of the fire: no man shall spare his brother. And he shall snatch on the right hand, and be hungry; and he shall eat on the left hand, and they shall not be satisfied: they shall eat every man the flesh of his own arm." -- Isaiah 9:19-20
xxx/ellauri130.html on line 128: "And I will cause them to eat the flesh of their sons and the flesh of their daughters, and they shall eat every one the flesh of his friend." -- Jeremiah 19:9
xxx/ellauri130.html on line 130: "Therefore the fathers shall eat the sons in the midst of thee, and the sons shall eat their fathers." -- Ezekiel 5:10
xxx/ellauri130.html on line 132: "I will not feed you: that that dieth, let it die; and that that is to be cut off, let it be cut off; and let the rest eat every one the flesh of another." -- Zechariah 11:9
xxx/ellauri130.html on line 134: Sometimes the Bible just reports, often with apparent relish, cases of cannibalism.
xxx/ellauri130.html on line 139: "The hands of the pitiful women have sodden their own children: they were their meat." -- Lamentations 4:10
xxx/ellauri130.html on line 141: "Who pluck off their skin from off them, and their flesh from off their bones; Who also eat the flesh of my people, and flay their skin from off them; and they break their bones, and chop them in pieces, as for the pot, and as flesh within the caldron." -- Micah 3:2-3
xxx/ellauri130.html on line 143: "Heap on wood, kindle the fire, consume the flesh, and spice it well, and let the bones be burned. Then set it empty upon the coals thereof, that the brass of it may be hot, and may burn, and that the filthiness of it may be molten in it, that the scum of it may be consumed. She hath wearied herself with lies, and her great scum went not forth out of her: her scum shall be in the fire. -- Ezekiel 24:10-12
xxx/ellauri130.html on line 170: Credo quia absurdum is a Latin phrase that means "I believe because it is absurd", originally misattributed to Tertullian in his De Carne Christi. It is believed to be a paraphrasing of Tertullian's prorsus credibile est, quia ineptum est which means "It is completely credible because it is unsuitable", or certum est, quia impossibile which means "It is certain because it is impossible". These are consistent with the anti-Marcionite context. Early modern, Protestant and Enlightenment rhetoric against Catholicism and religion more broadly resulted in this phrase being changed to "I believe because it is absurd", displaced from its original anti-Marcionite to a personally religious context.
xxx/ellauri130.html on line 174: of Sinope">Marcion of Sinope (/ˈmɑːrʃən, -ʃiən, -siən/; Greek: Μαρκίων [note 1] Σινώπης; c. 85 – c. 160) was an early Christian theologian, an evangelist, and an important figure in early Christianity.Marcion preached that the benevolent God of the Gospel who sent Jesus Christ into the world as the savior was the true Supreme Being, different from and opposed to the malevolent demiurge or creator god, identified with the Hebrew God of the Old Testament. He considered himself a follower of Paul the Apostle, whom he believed to have been the only true apostle of Jesus Christ, a doctrine called Marcionism. Marcion published the earliest extant fixed collection of New Testament books, making him a vital figure in the development of Christian history.[citation needed] Early Church Fathers such as Justin Martyr, Irenaeus, and Tertullian denounced Marcion as a heretic, and he was excommunicated by the church of Rome around 144. He published the first known canon of Christian sacred scriptures, which contained ten Pauline epistles (the Pastoral epistles weren't included) and a shorter version of the Gospel of Luke (the Gospel of Marcion). This made him a catalyst in the process of the development of the New Testament canon by forcing the proto-orthodox Church to respond to his canon. Varmaan Marcion oli sitten yhtä persepää kuin Puovoli.
xxx/ellauri130.html on line 176: In 394, Epiphanius claimed that after beginning as an ascetic, Marcion seduced a virgin and was accordingly excommunicated by his father, prompting him to leave his home town. Similarly doubtful is Tertullian's claim that Marcion had professed repentance, but that he was prevented from doing so by his death.
xxx/ellauri130.html on line 349: Entä sit toi masentavampi erä KILL! tematiikasta, nimittäin ofb=1" /> (HUU) kuolema? Vaakulla se on positiivisemmin ozikoitu "ELÄMÄ JA KUOLEMA". Aika narsistisesti se siteeraa alkupalaxi nimetöntä töräyttäjää, jonka mukaan elämälle kiitos on turhaa puhetta, kaikki on sittenkin kiinne vaan izestä eli seppoilusta.
xxx/ellauri130.html on line 507:
Kaunis on kuolla kun sen oikein osaa.
Sofokles
M
KILL!
xxx/ellauri130.html on line 549: Alfred Austin P.L. (30 May 1835 – 2 June 1913) was an English poet who was appointed Poet Laureate in 1896, after an interval following the death of Tennyson, when the other candidates had either caused controversy or refused the honour. It was claimed that he was being rewarded for his support for the Conservative leader Lord Salisbury in the General Election of 1895. Austin´s poems are little-remembered today, his most popular work being prose idylls celebrating nature. Austin oli aika lailla Unlucky Alfin näköinen. Bugger it. With my luck, they nominate me as Poet Laureate. Austin was caricatured as "Sir Austed Alfrin" by L. Frank Baum in his 1906 novel John Dough and the Cherub. He was also the subject of a Vanity Fair cartoon by Spy published on 20 February 1896.
xxx/ellauri130.html on line 579: Myös Vilpittömän Nahkurin Runous-nettiradion kuudes sarja on juuri alkanut, ja tämän päivän jaksossa entinen runoilijapalkinnon saaja Carola Anna Tussua pohtii lähetysennusteen rukousmaista laatua: ‘There’s never been a time when you could just say anything’: Frank Skinner on free speech, his bullying shame – and knob [kyrvännuppi] jokes. This poetry-loving, religious knob has deep regrets about some of his comedy: either the standup comic has grown up, or he was never as laddish as his image suggested. Nearing death and last judgment, he is hoping to perform a “cleaner, cleverer” kind of act, one that would let him look straight at the crowd and – perhaps for the first time in his life – not see anybody squirming in their seat in discomfort. “It was a struggle,” the 65-year-old says with a grin, “because I realised that I seem to think in knob jokes. And I have done since I was about 13. In the West Midlands, that was how people communicated!”
xxx/ellauri130.html on line 581: 30 Years of Dirt is not, then, a compendium of Skinner’s best sex gags – of which there have been plenty over the years. Rather, it’s a comedic journey through his attempt to de-smutify his brain for the modern woke audience, a kind of personal challenge: can he even be funny without talking about penises? (No, he gets boring as a prayer book.)
xxx/ellauri130.html on line 583: “I don’t think there’s ever been a time when you could just say anything.” He recalls an early comedy show – this must have been in the late 80s – where the host apologised to the crowd after Skinner had performed some risque sexual material. “He said I’d never play at the venue again – and then he launched into a load of racist material and brought the house down. Everyone’s got their own standards and restraints. But I think it’s been good for me to keep questioning what I say. It’s made me think more positively about racist jokes and not so much about penises. My knob is not working anymore BTW, I'm 65. We’re both deeply ashamed. Can't lift our eye to the public.”
xxx/ellauri130.html on line 587: But recently that position has shifted a little. Last year he published A Comedian’s Prayer Book, which features him talking to the supreme being in his typically down-to-earth way (“I always liked thinking Jesus' knob hung out from women's clothes with sinners. It made me feel potentially understood”). “One of the things religion has suffered from is being spoken of in grave terms constantly. I seriously think it is a joke." Another boring thing about Skinner: he’s been a teetotaller since he reached his 60s. He got a kid at 55, who must now be, wait, 35? No, Buzz is just 10. I have only recently realized I'm not the main character here, but just an extra in a bigger scene. “Hitting kids … that’s another of those things that have stopped,” Evolution is what Skinner is all about – animals can change and they can grow, it just takes millions of years. When he made his jokes about racism and homophobia, he says, there was a slight backlash from the left. They hadn't stopped hitting lads, the sods. Frank Skinner’s 30 Years of Dirt is at the Assembly Roxy, Edinburgh, from 4 to 28 August. For more information and tickets go to frankskinnerlive.com.
xxx/ellauri130.html on line 597: Muslim women, instead of wearing the head-to-toe burka thing, they could wear Daisy Duck suits. They’d be covered up top, and a little more fun.
xxx/ellauri130.html on line 601: It’s horrible when you’re having sex and you have to stop halfway through, like when the doorbell goes, or the saucepan boils over, or you run out of money.
xxx/ellauri130.html on line 617: Im Februar 1861 lernte sie am Hof in Berlin den Offizier Prinz Karl Sehr Eitel Friedrich von Hohenzollern-Sigmaringen, den späteren König von Rumänien, kennen und heiratete ihn 1869. Sie hatten eine gemeinsame Tochter, Maria, die bereits 1874, mit nur drei Jahren, starb.
xxx/ellauri130.html on line 621: of_Wied.jpg" width="20%" />
xxx/ellauri130.html on line 624: Carmen Sylva legte bei der Veröffentlichung ihrer Werke großen Wert auf die Ausstattung der Bücher. Die Literaturkritik beurteilte diese, falls überhaupt, sehr zurückhaltend. Um den Skandal zu vertuschen, wurde sie daraufhin offiziell als geistesgestört hingestellt. Selber zeigte sie sich so oft wie möglich in prächtig gestickten rumänischen Trachten.
xxx/ellauri130.html on line 631: Mitä enemmän tyypillä on penseitä kuolemasta, sitä kuolemanpelkoisempi persoona. Listaykkösiä ovat Montaigne, Francis Bacon, Marcus Aurelius, Blaise Pascal, Arthur Schopenhauer, Seneca, ilmeisesti myös Jean Paul. Mitä kuolemanpelkoisempi, sitä todennäköisempi narsisti. Narsisti on filosoofisessti idealisti ja solipsisti, kun se kuolee sen koko maailma romahtaa, koska maailma on kokonaan sen mahassa perseessä tai päässä, no jossain päässä kumminkin.
xxx/ellauri130.html on line 633: The Scriblerus Club was an informal association of authors, based in London, that came together in the early 18th century. They were prominent figures in the Augustan Age of English letters. The nucleus of the club included the satirists Jonathan Swift and Alexander Pope. Other members were John Gay, John Arbuthnot, Henry St. John and Thomas Parnell.
xxx/ellauri130.html on line 642:
On vain 1 filosofinen ongelma: izemurha.
Albert Camus
M
KILL!
xxx/ellauri130.html on line 765: Christine Chubbuck (August 24, 1944 – July 15, 1974) was an American television news reporter who worked for WTOG and WXLT-TV in Sarasota, Florida. She was the first person to die by suicide on a live television broadcast. She lamented to co-workers that her 30th birthday was approaching, and she was still a virgin who had never been on more than two dates with a man. Co-workers said she tended to be brusque and defensive whenever they made friendly gestures toward her. She was self-deprecating, criticizing herself constantly and rejecting any compliments others paid her. The film reel of the restaurant shooting had jammed and would not run, so Chubbuck shrugged it off and said on-camera, "In keeping with the WXLT practice of presenting the most immediate and complete reports of local blood and guts news, TV 40 presents what is believed to be a television first. In living color, an exclusive coverage of an attempted suicide." She drew the .38-caliber Smith & Wesson Model 36 revolver and shot herself behind her right ear. Chubbuck fell forward violently and the technical director faded the broadcast rapidly to black. "The crux of the situation was that she was a 29-year-old girl who wanted to be married and who wasn't," Simmons said in 1977.
xxx/ellauri130.html on line 774: J'ai d'abord cru que c'était un carburateur et puis j'en ai lu quelques pages — et non, ça n'a pas carburé. C'est des espèces de loufoqueries consciencieuses comme en ferait un Méridional qui voudrait avoir l'air profond.
xxx/ellauri130.html on line 782: Anglofiili Lichtenberg tulee esitellyxi Piha-Anteron paasauxessa 145.
xxx/ellauri134.html on line 99: Bitcoin and Moneymakers of Zodiac
xxx/ellauri134.html on line 127: Bitcoin and Moneymakers of Zodiac
xxx/ellauri134.html on line 138: “The meeting of two personalities is like the contact of two chemical substances:
xxx/ellauri134.html on line 229: Weakness: losing one’s own self in an effort to blend in or for the sake of superficial relationships
xxx/ellauri134.html on line 231: Talent: realism, empathy, lack of pretense
xxx/ellauri134.html on line 337: Weakness: outward-directed desire to please others at risk of losing own identity
xxx/ellauri134.html on line 373: Parittelun aikana uros käyttää pektiinielimiä löytääkseen sopivan paikan maassa sijoittaakseen sinne siemennestettä sisältävän spermatoforin. Uros ja naaras suorittavat lisääntymistanssin, jonka aikana uros sijoittaa naaraan paketin päälle ja naaras siirtää paketin sukuelimiinsä.
xxx/ellauri134.html on line 403: Desire: understanding the fundamental laws of the universe
xxx/ellauri134.html on line 446: Desire: to create things of enduring value
xxx/ellauri134.html on line 471: Bitcoin and Moneymakers of Zodiac
xxx/ellauri134.html on line 478: Zodiac Signs of Spirited Away Character
xxx/ellauri134.html on line 481: Game of thrones
xxx/ellauri134.html on line 482: The Game of Thrones: Zodiac Characters: Libra to Pisces
xxx/ellauri134.html on line 483: The Game of thrones
xxx/ellauri134.html on line 484: The Game of Thrones: Zodiac Characters: Aries to Virgo
xxx/ellauri134.html on line 495: The Symbolism and History of Tarot Cards
xxx/ellauri134.html on line 536: Termiitit luokiteltiin pitkään omaksi lahkokseen, mutta 2000-luvulla se on siirretty torakoiden lahkon ryhmäksi. Entomological Society of America siirsi esimerkiksi omassa taksonomiassaan termiitit torakoiden lahkoon vuonna 2018. DNA:n sekvensoinnin perusteella termiitit erosivat torakoista 150 miljoonaa vuotta sitten ja kehittyivät eusosiaalisiksi. Termiittien yhteiskuntakäyttäytyminen kehittyi noin 50 miljoonaa vuotta aiemmin kuin esimerkiksi muurahaisten tai mehiläisten vastaava käyttäytyminen. Vanhinta termiittityyppiä edustaa Mastotermitidae-heimo. Ne ovat suurikokoisia ja torakkamaisia. Heimon ainoa nykyisen elävä laji on Mastotermes darwiniensis. Sen suvusta on fossiileja eoseenikaudelta ja ne ovat hyvin samanlaisia kuin nykyään elävä laji. Meiatermes-suvun fossiileja on varhaisliitukaudelta. 130 miljoonaa vuotta vanha työläisfossiili on ensimmäinen todiste eusosiaalisesta käyttäytymisestä.
xxx/ellauri136.html on line 72: The Odyssey - because of the great influence it has had over all of European (or better say broadly and vaguely Western) literature and culture. And because it’s essentially a celebration of humanity and human wits and creativity.
xxx/ellauri136.html on line 74: The Bible - I hate sounding like every other Hollywood star, but here it is - defo one of the greatest books out there because of how much of it stands at the origin of our culture.
xxx/ellauri136.html on line 76: Lolita by Vladimir Nabokov - probably due to my research interest in narratives. Nabokov is a master of narration. Manipulation of sympathy through the power and beauty of language at its best.
xxx/ellauri136.html on line 78: Animal Farm by George Orwell - as a reminder of something we tend to forget more than ever in the last decade.
xxx/ellauri136.html on line 80:
Voilà my list of worthwhile reads. Initially, I thought about it as a list of books to read before you die, but it’s more like a list of books to read while you live. There’s lots of wisdom and useful knowledge in them. And obviously, there are plenty more which could (should) be added. Hope you enjoy them if you haven’t already :)
xxx/ellauri136.html on line 82: Lucia Toman´s credentials: Doctoral researcher in Literature. MA in Comparative Literature & Literary Analysis and Criticism, Goldsmiths, University of London · Graduated 2018. A voracious reader · Literature. Reads extensively and has published on Jungian psychology · Jungian Psychology. Avid reader, writer and doctoral student in literature · Literature. PhD researcher interested in Jungian psychoanalysis · Jungian Psychological Type. Knows French. Knows Slovak. Knows Czech. Bet her family is Bohemian (or Moravian perhaps).
xxx/ellauri136.html on line 97: One Hundred Years of Solitude by Gabriel Garcia Marquez—I’m sorry I can’t read it in the original language, but it flows so beautifully even in English. Magic.
xxx/ellauri136.html on line 99: The Sungod’s Journey Through the Netherworld by Andreas Schweizer—This Jungian psychoanalyst took the greatly misunderstood texts of the Amduat (what is in the netherworld) and made sense of them as a journey of transformation.
xxx/ellauri136.html on line 101: The Pilgrimage by Paulo Coelho—all of his spiritual writings are amazing. I picked this one because the story was closest to my own spiritual journey.
xxx/ellauri136.html on line 105: Annals of the Former World by John McPhee—this is me cheating so I don’t have to say “all of John McPhee’s geology writing”—John McPhee, who made reading about oranges (yes the fruit) interesting, got bit by the geology bug while researching for an essay about geology in the Southwest. I know this feeling. Again, this is engagingly written and most informative.
xxx/ellauri136.html on line 108: Sophia is female, about 50, with a cowboy hat, Professional Artist and Author. BA in Ancient Egypt & Geology, University of Pennsylvania, Graduated 1984, 249.6K content views20.1K this month.
xxx/ellauri136.html on line 109: Author of The Stone Circle Oracle and The Promethean Oracle.
xxx/ellauri136.html on line 114: I laughed at the person who claimed that liberals were literate and educated. That’s good, if the definition of “literate” and “educated” is “they read what they want to see” and “learn nonsense.” Say what you will, the Harry Potter universe is fundamentally flawed, and I can see why liberals like it so much:
xxx/ellauri136.html on line 117: Everyone is special. Each kid in the HP universe has unique skills. It’s a whole school of special snowflakes overlaying a traditional school dynamic. You get “sorted” into your house; you get a personalized wand, your broom is like a pet. You have owls to bring you messages, how cool is that? I want to be special too!
xxx/ellauri136.html on line 119: The magical community is treated as “more special” than the “normal” community, which is treated with distrust and disdain. Although I love the Weasleys, it’s entirely possible that Mr. Weasley’s obsession with non-magical ephemera could be viewed as the anthropologist exploring a primitive culture. Mr. Weasley collects artifacts because he is fascinated with them, not because he wants to understand non-magical culture better. That should be totally off-putting to the liberal crowd, but they missed it. They are too busy justifying the racism and bigotry as the product of the “pure blood” families.
xxx/ellauri136.html on line 125: There is bigotry and racism, and I do not for one second believe that JK Rowling thought hard enough about the issue to make it the product of the “pure blood” crowd. I believe that for her it was all about making Harry and his friends “special.” They had obstacles to overcome, like Hermione with her non-magical parents and the Weasleys, who were generally despised for being not very serious (literally the red-headed step children of the wizarding world.” There were “squibs.” Name-calling and bullying in this school are as common as in the “normal world,” only often the bullying comes much closer to insulting one’s parents than it does in the outside world.
xxx/ellauri136.html on line 127: There was the elitist attitude that the people in the outside world would “just not understand,” or they would be “scared and mistrustful” of the wizarding world. This is a very liberal mindset: they are “progressive,” and the rest of us will not understand their grand scheme.
xxx/ellauri136.html on line 135: Count of Monte Cristo by Alexander Dumas
xxx/ellauri136.html on line 137: Call of the Wild
xxx/ellauri136.html on line 145: Taoh of Pooh
xxx/ellauri136.html on line 153:
There are many many more that I can´t recall just now. Kyle has not filled out their profile, but they look like male.
xxx/ellauri136.html on line 168: If you like to read the Bible, may I suggest you to read our book Quran? PBUHH! It comes from where the original Bible (by the way the word "bible" comes from bibliotekhe, original name is Incil [From Ottoman Turkish انجیل (incil), from Arabic إِنْجِيل (ʾinjīl), from Ancient Greek εὐαγγέλιον (euangélion, “good news”)]) comes and acknowleges what Jesus brought and his miracles. You can find the story of Mariam, Zekeriyya and Jesus in Quran. PBUHH!.
xxx/ellauri136.html on line 172: Mostly all of Stephen King books I own they all.i get into them once I start a book it’s really hard to put down yes I can some of them can be pretty spooky but that’s what I love about them.
xxx/ellauri136.html on line 174: Mut hei! Andy on oikeasti wannabe kynäilijä sivutoimena, tai pää-. Studied Creative Writing at University of British Columbia, Okanagan campus (Graduated 2012). Se kysyy Quorassa kyxymyxiä kynäilyn säännöistä ja vastaa niihin ize:
xxx/ellauri136.html on line 177: There will be some hero somewhere no matter how small of an influence he or she has on the villain. Not every character is just going to accept the villain. And if they do, that’s going to be a very boring book. With writes, -Andy Ruffe
xxx/ellauri136.html on line 180: The idea of writing a book is so you can break all your rules, personal or not. The point of a writer is to write about characters you probably could never become or want to become. The best writers write outside of themselves. But with that written, not all writers write fiction. Some write memoirs or autobiographies. But maybe the personal rule they are breaking is publishing their personal life.
xxx/ellauri136.html on line 409: Mikhail Yurievich Lermontovin "Profeetan" runon analyysi
xxx/ellauri136.html on line 495: Tämä teos on kirjoitettu kuudestatuilla iambisilla, filosofisten sanojen lajia käytettiin. Se on rytmikäs, sillä on pari riimiä naisten ja miesten rymien kanssa. Runo oli kertomalla lyriikan sankarin koko elämä, joten se on kirjoitettu selkeästi ja muodoltaan.
xxx/ellauri136.html on line 514: And when you ask people about connection, the stories they told me were about disconnection. I need to figure out what this is. And it turned out to be shame. And shame is really easily understood as the fear of disconnection: Is there something about me that, if other people know it or see it, that I won't be worthy of connection? Is my butt not smelling right to the other bees? Will they kill me?
xxx/ellauri136.html on line 518: What underpinned this shame, this "I'm not good enough," -- which, we all know that feeling: "I'm not white enough. I'm not thin enough, rich enough, beautiful enough, smart enough, promoted enough." The thing that underpinned this was excruciating vulnerability. This idea of, in order for connection to happen, we have to allow ourselves to be seen, really seen, butts bare.
xxx/ellauri136.html on line 520: There was only one variable that separated the people who have a strong sense of love and belonging and the people who really struggle for it. And that was, the people who have a strong sense of love and belonging believe they're worthy of love and belonging. That's it. These are whole-hearted people, self-satisfied people, living from this deep sense of worthiness. What they had in common was a sense of courage. Courage, the original definition of courage, when it first came into the English language -- it's from the Latin word "cor," meaning "heart" -- and the original definition was to be who you are with your whole heart (sydän taas, hui, yäk). And so these folks had, very simply, the courage to be imperfect.
xxx/ellauri136.html on line 526: They had the compassion to be kind to themselves first and then to others, because, as it turns out, we can't practice compassion with other people if we can't treat ourselves kindly. We can't give to others if we don't pour a lot to ourselves first. And the last was they had connection, and -- this was the hard part -- as a result of authenticity, they were willing to let go of who they thought they should be in order to be who they were, which you have to absolutely do that for connection.
xxx/ellauri136.html on line 530: Well, I have a vulnerability issue. I'm not sufficiently vulnerable. And I know that vulnerability is the core of shame and fear and our struggle for worthiness, but it appears that it's also the birthplace of joy, of creativity, of belonging, of love. And I think I have a problem, and I need some help." And I said, "But here's the thing: no family stuff, no childhood shit, that's way too vulnerable."
xxx/ellauri136.html on line 532: How would you define vulnerability? What makes you feel vulnerable? Having to ask my husband for help because I'm sick; initiating sex with my husband; initiating sex with my boss; Initiating sex with a bunch of strangers; being turned down; being turned upside down; asking someone out; asking someone in and out; waiting for the doctor to call back; waiting for the doctor to cum on my back; getting laid off; getting laid; laying off people; getting laid by a bunch of people. This is the world we live in. We live in a vulnerable world. And one of the ways we deal with it is we numb vulnerability. Apina kiipee puuhun, kakkaa gorillan suuhun.
xxx/ellauri136.html on line 534: Because -- We are the most in-debt ... obese ... addicted and medicated adult cohort in U.S. history. Goodbye vulnerability, farewell grief, byebye shame, so long fear, see ya later disappointment. I don't want to feel you up. I'm going to have a couple of beers and a banana nut muffin. Move fat from my cheek to my butt.
xxx/ellauri136.html on line 539: I can tell you as a parent, that's excruciatingly difficult -- to practice gratitude and joy in those moments of terror, when we're wondering, "Can I love you this much? Can I believe in this this passionately? Can I be this fierce about this? Can I make her pass the midterm tennis test? Can I really be such a helicopter mom, a really cringy curling one?
xxx/ellauri136.html on line 541: Just stop and, instead of catastrophizing what might happen, say, "I'm just so grateful, because to feel this vulnerable means I'm alive." That's all I have. I mean I'm enough, and so're you, although not quite so much enough as me. Thank you, thank you, thank you.
xxx/ellauri136.html on line 592: 1905, from German Narzissismus, coined 1899 (in "Die sexuellen Perversitäten"), by German psychiatrist Paul Näcke (1851-1913), on a comparison suggested 1898 by Havelock Ellis, from Greek Narkissos, name of a beautiful youth in mythology (Ovid, "Metamorphoses," iii.370) who fell in love with his own reflection in a spring and was turned to the flower narcissus (q.v.). Narcissus himself as a figure of self-love is attested by 1767. Coleridge used the word in a letter from 1822.
xxx/ellauri136.html on line 603: Tässähän ne ovat jo järjestyxessä. Mut mix estetiikka on noin kärjessä? Ja mix oikeudenmukaisuus on eri asia kuin etiikka? Mitä toi hyöty on? Minne rakkaus on jäänyt? Entä ruoka ja punaviini, hei läski Timppa? Näähän on kuin pussillinen Fazerin sekalaisia. Ja tää äijä oli olevinaan moraalin professori.
xxx/ellauri136.html on line 607: Filosofi tavoittelee totuutta joka on syvällisempää kuin arkinen ja silti tieteen tavoittamattomissa. Se on uskontoa ilman sitä yläpilviheppua. Arvokeskustelu on Timosta ahdistavaa. Timo on arvovammainen.
xxx/ellauri136.html on line 620: Teoksen päähenkilö on 17 vuotta täyttävä Noora Kaatio, joka asuu Kuusamon lähettyvillä sijaitsevassa pikkukylässä tiemestari-isänsä ja nollatutkija-äitinsä kanssa. Suomalaisissa ekodystopiakuvauksissa on tyypillistä, että arktinen alue säilyy asuinkelpoisena eteläisen Euroopan jouduttua merenpinnan alle. Katastrofin jälkeinen elämä rakennetaan usein uudelleen Lapin alueelle saamelaisten harmixi.
xxx/ellauri136.html on line 626: Käytännön tasolla asiassa onkin selkeä moraalinen ristiriita, mutta filosofisella tasolla isä kokee, ettei vettä voi omistaa, eikä se kuulu kenellekään. Hän opettaa Senjalle: ”Kaikki maailmassa ei ole ihmisten. tie ja vesi eivät kuulu tiemestareille, vaan tiemestarit kuuluvat tielle ja
xxx/ellauri136.html on line 632: Korni pianisti Greg "Vladi" Garrard on eritellyt erilaisia suhtautumistapoja ympäristöön, joista teoksessa ilmentyvät kornukopianismi, syväekologia ja heideggerilainen ekofilosofia. Kornukopianistit vähättelevät ympäristöongelmia eivätkä tunnusta luonnon itseisarvoa, vaan näkevät sen ainoastaan ihmiselle mahdollisesti tuottaman hyödyn kautta. Syväekologiassa luonto ei ole ihmisen resurssi vaan arvokas sellaisenaan, eikä ihmisellä ole erityisasemaa maapallolla. Heideggerilaisen ekofilosofian mukaan ihmisellä on velvollisuus antaa maailman olla ja paljastua sellaisenaan pakottamatta sitä omaa etuaan ajaviin merkityksiin. Molemmissa on kaikuja buddhalaisesta filosofiasta, joka korostaa olemisen itseisarvoa ja painottaa asioiden hyväksymistä sellaisena kuin ne ovat.
xxx/ellauri136.html on line 636: Lähteen paljastuttua Noora eristetään kotiinsa viikoiksi ennen teloitusta. Eräänä päivänä hän saa vieraakseen sotilaskomentaja Taron (nimestä päätellen kai japsu), joka on aiemminkin käynyt vierailuilla tiemestarin talossa ja yrittänyt saada perhettä kiinni vesirikoksesta. Taro tarjoaa Nooralle mahdollisuutta jäädä henkiin sillä ehdolla, että he tekisivät Senjan kanssa töitä armeijalle. Noora kieltäytyy: ”Olin yksin, ja sanoin ainoan asian, jonka saatoin sanoa. ’Mikään ei saa minua ottamaan tarjoustanne vastaan’, ei edes salamiakki.” Noora luopuu mieluummin Fazerin salmiakista kuin toimii arvojensa vastaisesti, ja tässä hän vertautuu henkilöhahmona jälleen marttyyriin. Nooran ja Taron erottaa toisistaan kuin ruozalaisen sotilaan ja upseerin saunassa vain kepillä. He käyvät vierailun päätteeksi filosofisen keskustelun elämän tarkoituksesta. Molemmat uskovat, ettei kuoleman jälkeen ole luvassa pelastusta tai palkkiota siitä, miten on elämänsä elänyt, mutta Noora sanoo: ”Uskon, että vaikeita valintoja on tehtävä jokaisena päivänä, siitä huolimatta, että hyvin tietää, ettei mitään palkkiota ole. Koska jos ei ole mitään muuta kuin tämä, se on ainoa tapa jättää elämästään jälki, jolla on jotain merkitystä.” Taro sen sijaan toteaa: ”jos mitään muuta ei ole kuin tämä, voin yhtä hyvin nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää.” Toisin kuin egoistiseksi hedonistiksi osoittautuva Taro, stooalainen Noora pysyy uskollisena isin arvoille ja sille, minkä kokee oikeaksi, vaikka ei edes odota palkkiota. Omalla tavallaan palkkio hänelle lienee kuitenkin se, että hän tietää jättäneensä elämästään jäljen, ”jolla on jotain merkitystä”. Vittu noita iänikuisia omia etujaan ajavia merkityxiä. Vitun palkkoita. Vitun jälkiä. Veteen piirrettyjä viivoja. Tieraatoja.
xxx/ellauri136.html on line 650: Väitänkin, että ekodystopia- ja erityisesti ilmastofiktiokirjallisuuden tehtävänä on lukijan herättämisen ja varoittamisen lisäksi pitää yllä toivoa, jotta mielessä säilyy usko johonkin, jonka puolesta toimia. Joopa joo, uskoa ja toivoa.
xxx/ellauri136.html on line 657: Licypriya Kangujam ( born 2 October 2011) is a child environmental activist from India. She is one of the youngest climate activists globally and has addressed world leaders at the United Nations Climate Change Conference 2019 (COP25) in Madrid, Spain asking them to take immediate climate action. Licypriya has been campaigning for climate action in India since 2018, to pass new laws to curb India's high pollution levels, and to make climate-change literacy mandatory in schools.
xxx/ellauri136.html on line 659: She has been regarded as India's Greta Thunberg, though she does not like the usage of this term. She is not an autist after all.
xxx/ellauri136.html on line 661: In June 2021, Licypriya was in the news as a crowdfunding appeal on Ketto seeking one crore rupees to buy 100 oxygen concentrators came under scrutiny following the arrest of her father and legal guardian Kangujam Karnajit, on May 31st 2021. Her father, also known as KK Singh, was declared an absconder and had fled Manipur in 2016 after he was arrested and let out on interim bail following multiple charges. These charges were for duping several self-help groups, hotels and individuals of more than Rs 19 lakh for a Global Youth Meet that he had organised in Imphal in 2014. His latest arrest was for fresh charges relating to his chairmanship of the International Youth Committee, an organisation founded by him. Several national and international students have been deceived of money amounting to around Rs 3 crore on the pretext of fees for multiple international youth exchange programs, that were never organised.
xxx/ellauri136.html on line 663: Relating to the crowdfunding appeal on Ketto, Laxmi K, who works on climate action and was aware of prior allegations related to her fathers activities, initiated contact with Ketto requesting due diligence. Further concerns around the Ketto crowd funding drive was flagged by political activist Angellica Aribam, a day after Paojel Chaoba of The Frontier Manipur broke a story on 19 May on how the Ketto donation drive by the child activist could be a possible scheme to defraud people by her father. In an email written to Varun Sheth of Ketto, Angellica asked whether the Noble Citizen Foundation, the agency that was being handed the money collected from the donation drive had any credibility and if Ketto was certain there were no connections with the child’s father. However, she never received any response.
xxx/ellauri136.html on line 665: It is now widely accepted that both Licypriya and her father used deceitful methods to hog the limelight and generate favourable publicity. The father and the daughter were caught exaggerating their manipulated accomplishments and using run-of-the-mill acknowledgements from reputed organisations to spin a web of lies around their achievement.
xxx/ellauri136.html on line 668: Licypriya issued a statement saying "In light of Kangujam's father's arrest in
xxx/ellauri136.html on line 669: India, the Harvard International Review reiterates its policy of not endorsing the
xxx/ellauri136.html on line 670: contents of any interview. Interviews inherently reflect subjective views of the
xxx/ellauri136.html on line 671: interviewee. The interview reflects the views of Kangujam exclusively...
xxx/ellauri136.html on line 679: “Our little girl Susan is a most admirable slut, and pleases us mightily, doing more service than both the others and deserves the wages of sin better. There are a good many slut-holes in London to rake out.”
xxx/ellauri136.html on line 682: As Frank Sinatra said, “Calling a girl a ‘broad’ is far less coarse than calling her a ‘dame’.” Before 1967, a track and field long jump was called a “broad jump”. However, due to “broad” being seen as an offensive term at this time, due to the fact that women were competing in broad jumps, the term was changed to “long jump”.
xxx/ellauri136.html on line 713: Det är inte första gången som polisen är sysselsatt med skrämmande clowner. I Helsingfors ledde clownens beteende till en polisanmälan eftersom clownen skrämde barn utrustad med ett slagträ. För tjugofem år sedan spökade clowner i stora delar av världen. Det handlade om personer som klädde ut sig till elaka clowner och sedan skrämdes. Idén kommer från en av Stephen Kings bästsäljare. Jo, just den.
xxx/ellauri137.html on line 34: of4o1_500.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri137.html on line 37: ofb=1" />
xxx/ellauri137.html on line 44: Nykyisin hän asuu Turussa. Biologi Rantalasta tuli Charles Darwin brittiläisen professorin Richard Dawkinsin ansiosta. Hän kertoo lukeneensa Izekkään geenin pariinkin kertaan matkalla armeijaan ja uravalinta oli selvä. Rantala opiskeli ensin biologiaa Jyväskylässä ja teki vuonna 2002 ensimmäisen väitöskirjansa, jonka otsikko oli Immunokompetenssi ja seksuaalivalinta hyönteisillä. Pian sen jälkeen hän siirtyi Turun yliopistoon jatkamaan hyönteistutkimuksiaan. Hänen ylivoimaisesti viitatuimmat artikkelinsa käsittelevät jauhopukin ja erään hentosudenkorentolajin immuunikompetenssia. Hän on se jauhopukki ja Katariina on se hentosudenkorento.
xxx/ellauri137.html on line 53: Omaa taustaansa koskeviin kysymyksiin hän vastaa niukasti. Evoluutiopsykologiasta innostunut tietokirjailija Osmo Tammisalo ja Helsingin yliopiston perinnöllisyys-tieteen professori Petter Portin otti nokkapokkaa takavuosina. Eräässä paljon metakkaa herättäneessä Tammisalon artikkelissa toinen kirjoittaja oli nuori tutkijahyönteinen Markus J. Rantala.
xxx/ellauri137.html on line 57: Tapa, jolla Portin jankuttaa täydellisiä itsestäänselvyyksiä siitä, että luonnossa kaikki ei ole tarkoituksenmukaista, on kuin kehotus nuorelle biologille: ”Luovu toivostasi ymmärtää biologista maailmaa, painu kotiisi ja opiskele postmodernia filosofiaa ja vapaita taiteita!” Hyi helvetti! Pthui!
xxx/ellauri137.html on line 59: Psykologian alan tutkimuksen Physical Attractiveness as a Signal of Biological Quality keskeinen havainto oli se, että fyysinen puoleensavetävyys kuvastaa henkilön laatua pariutumiskumppanina. Se pätee ainakin Turun Darwinista izestään. Vaimo jätti sen. Naiset ovat muuttuneet miesmäisixi, jauhopukki valitti. Varmaan ex-rva Rantala miettii vieläkin miten se saattoi erehtyä niin pahasti.
xxx/ellauri137.html on line 102: ”Tästä tuli hirveä haloo tästä Heikkilästä. Mä allekirjoitan vain sen, mitä mä siinä sanoin, vaikka puhui Anttikin sillä videolla ihan fiksuja”, Souri sanoo. Hän ihmettelee, miksi toimittajat eivät kysyneet hänen näkemyksiään aiheesta. Ilta-Pulusta sentään soitettiin ja naurettiin. Faktantarkistusvaiheessa Souri neuvoi soittamaan Rantalalle, sillä tämä osaisi kertoa, ”missä viimeisin tiede menee”. Näin toimittaja tekikin ja soitti myös toiselle professorille. Jutun julkaisu venyi ja venyi. Lopulta Souri soitti lehden päätoimittajalle, joka kertoi, ettei juttua julkaistaisi. Souri on ollut julkisuudessa yli 30 vuotta. Hän sanoo, että häntä ei ole koskaan ennen tällä tavoin ”sensuroitu”. Ei edes Playboy-lehden kuvissa. Kaikki sai näkyä. Lämmintä piti vaikka läpi näkyi.
xxx/ellauri137.html on line 173: Är synbart homofiler helt och hållet
xxx/ellauri137.html on line 194: When Manet painted this piece 1868, scenes of bourgeois life were in vogue. Yet The Balcony went against the conventions of the day. All the subjects were close acquaintances of the artist, especially Berthe Morisot who here, pictured sitting in the foreground, makes her first appearance in Manet's work, and who went on to become one of his favourite models.
xxx/ellauri137.html on line 196: At its presentation at the 1869 Salon, this enigmatic group portrait was overwhelmingly misunderstood despite the obvious reference to Majas at the Balcony of Francisco Goya. "Close the shutters!" was the sarcastic reaction of the caricaturist Cham while another critic attacked "this gross art" and Manet who "lowered himself to the point of being in competition with the painters of the building trade".
xxx/ellauri137.html on line 198: The hierarchy usually attached to human figures and objects has been disregarded: the flowers receiving more detail than some of the faces.
xxx/ellauri137.html on line 204: Majas on a Balcony 1800-1810 is one of the many genre paintings by Goya portraying scenes from contemporary life. The physical setting is an azotea or balcony, a characteristic appendage of Spanish houses and an integral part of social life and character in the towns and cities of Goya's country. The features and props of the setting are confined to an iron railing with vertical grills, a very austere structure (compared to the rich elaborate grill-work of which we are accustomed to think as flourishing in Spain, or at least in New Orleans), which alludes to the socio-economic character of the house; the edge of the floor; some chairs - rather inelegant - one of which has cheap wicker matting; and in the background, a bare wall, a only proofof whose presence is a shadow to the extreme right suggesting a material surface.
xxx/ellauri137.html on line 206: And the Majas, they are not aristocratic ladies as their fine apparel may suggest; they lack refinement and dignity, though they are extremely attractive (particularly the one on the right, I would fuck her anytime). The artist calls them majas not mujeres. A patent wink to the same artist's best known work La Maja desnuda from the same year. They are no ordinary women. They are courtesans! Sluts, not to make too fine a point on it. Goya makes a subtle criticism on the society of his time. In Majas on a Balcony, Goya combines an ironic treatment of material with an impressionistic technique, a mode of presentation, which succeeds in creating a piece of social criticism. Buaahahahaha don't make me laugh!
xxx/ellauri137.html on line 212: Plus de fleurs du mal / More Flowers of Evil
xxx/ellauri137.html on line 229: Que l'espace est profond! que le coeur est puissant!
xxx/ellauri137.html on line 249: Après s'être lavés au fond des mers profondes?
xxx/ellauri137.html on line 295: Oh, Mother of Memories! Mistress of Mistresses!
xxx/ellauri137.html on line 298: The charm of the hearth and the sweet evening airs?
xxx/ellauri137.html on line 299: Oh, Mother of Memories, Mistress of Mistresses!
xxx/ellauri137.html on line 301: Those evenings illumed by the glow of the coal,
xxx/ellauri137.html on line 305: Those evenings illumed by the glow of the coal.
xxx/ellauri137.html on line 309: As I leaned towards you — oh, my Queen of Delights,
xxx/ellauri137.html on line 310: The scent of thy blood I seemed to inhale.
xxx/ellauri137.html on line 313: The shadows of night-time grew dense like a pall,
xxx/ellauri137.html on line 315: And I drank of thy breath — oh sweetness, oh gall,
xxx/ellauri137.html on line 317: The shadows of Night-time grew dense like a pall.
xxx/ellauri137.html on line 328: That first have been cleansed in the depths of the tide;
xxx/ellauri137.html on line 331: - Cyril Scott, Baudelaire: The Flowers of Evil
xxx/ellauri137.html on line 335: Mother of memories, mistress of mistresses
xxx/ellauri137.html on line 337: thou shalt recall each kiss how soft it is,
xxx/ellauri137.html on line 339: mother of memories, mistress of mistresses!
xxx/ellauri137.html on line 343: soft pillowing breast! heart warm to my desire!
xxx/ellauri137.html on line 347: how softly shone the golden, shimmering sun!
xxx/ellauri137.html on line 351: how softly shone the golden, shimmering sun!
xxx/ellauri137.html on line 367: as morn by morn new suns of rosier fire
xxx/ellauri137.html on line 371: — Lewis Piaget Shanks, Flowers of Evil
xxx/ellauri137.html on line 376: Inspirer of my youth, mistress beyond compare,
xxx/ellauri137.html on line 380: Inspirer of my youth, mistress beyond compare!
xxx/ellauri137.html on line 382: The evenings lighted by the hushed flame of the coal,
xxx/ellauri137.html on line 386: The evenings lighted by the hushed flame of the coal.
xxx/ellauri137.html on line 391: I thought that I could breathe the perfume of your blood.
xxx/ellauri137.html on line 396: Drug of your breath came over me. Do you recall
xxx/ellauri137.html on line 412: — George Dillon, Flowers of Evil (NY: Harper and Brothers, 1936)
The Balcony xxx/ellauri137.html on line 414: Mother of memories, queen of paramours,
xxx/ellauri137.html on line 418: Mother of memories, queen of paramours.
xxx/ellauri137.html on line 420: On eves illumined by the light of coal,
xxx/ellauri137.html on line 422: Your breast how soft! Your heart how good and whole!
xxx/ellauri137.html on line 424: On eves illumined by the light of coal!
xxx/ellauri137.html on line 426: How splendid sets the sun of a warm evening!
xxx/ellauri137.html on line 427: How deep is space! the heart how full of power!
xxx/ellauri137.html on line 428: When, queen of the adored, towards you leaning,
xxx/ellauri137.html on line 429: I breathed the perfume of your blood in flower.
xxx/ellauri137.html on line 430: How splendid sets the sun of a warm evening!
xxx/ellauri137.html on line 450: — Roy Campbell, Poems of Baudelaire
xxx/ellauri137.html on line 455: Mother of memories, mistress of mistresses,
xxx/ellauri137.html on line 457: You'll remember the sweetness of our caresses,
xxx/ellauri137.html on line 458: The peace of the fireside, the charm of the evenings.
xxx/ellauri137.html on line 459: Mother of memories, mistress of mistresses!
xxx/ellauri137.html on line 461: The evenings lighted by the glow of the coals,
xxx/ellauri137.html on line 463: How soft your breast was to me! how kind was your heart!
xxx/ellauri137.html on line 464: We often said imperishable things,
xxx/ellauri137.html on line 465: The evenings lighted by the glow of the coals.
xxx/ellauri137.html on line 469: In bending over you, queen of adored women,
xxx/ellauri137.html on line 474: My eyes in the darkness felt the fire of your gaze
xxx/ellauri137.html on line 476: And your feet nestled soft in my brotherly hands.
xxx/ellauri137.html on line 479: I know the art of evoking happy moments,
xxx/ellauri137.html on line 481: For what's the good of seeking your languid beauty
xxx/ellauri137.html on line 483: I know the art of evoking happy moments.
xxx/ellauri137.html on line 488: After being bathed in the depths of deep seas?
xxx/ellauri137.html on line 491: — William Aggeler, The Flowers of Evil
xxx/ellauri137.html on line 495: Mistress of mistresses, mother of memories,
xxx/ellauri137.html on line 498: The warm peace of our hearth, the evening's placid beauty.
xxx/ellauri137.html on line 499: Mistress of mistresses, mother of memories!
xxx/ellauri137.html on line 501: Evenings illumined by the glow of coals afire
xxx/ellauri137.html on line 503: How soft your breast, how kind your heart to my desire!
xxx/ellauri137.html on line 505: Evenings illumined by the glow of coals afire.
xxx/ellauri137.html on line 509: As I bent over you, queen of my soul's delight,
xxx/ellauri137.html on line 516: Your slender feet slept softly in my gentle hands.
xxx/ellauri137.html on line 519: The resurrection of glad moments is an art
xxx/ellauri137.html on line 522: Can I seek out the wonder of your languidness?
xxx/ellauri137.html on line 523: The resurrection of glad moments is an art.
xxx/ellauri137.html on line 526: Shall they be born again out of infinity?
xxx/ellauri137.html on line 531: - Jacques LeClercq, Flowers of Evil
xxx/ellauri137.html on line 536: Mother of memories, mistress of all blisses,
xxx/ellauri137.html on line 538: Reflection of the loveliness of kisses
xxx/ellauri137.html on line 540: Mother of memories, mistress of all blisses!
xxx/ellauri137.html on line 544: How soft your breast, your blood how warm the flow!
xxx/ellauri137.html on line 545: We spoke of things undying, love unending —
xxx/ellauri137.html on line 548: The sunsets of the summer’s fading gold!
xxx/ellauri137.html on line 549: The beating of our hearts, that soft sensation!
xxx/ellauri137.html on line 552: The sunsets of the summer’s fading gold!
xxx/ellauri137.html on line 555: My eyes could see the black of yours still shine,
xxx/ellauri137.html on line 560: I know the art of bringing back the past
xxx/ellauri137.html on line 564: I know the art of bringing back the past!
xxx/ellauri137.html on line 567: They come again in spite of time’s curfew,
xxx/ellauri137.html on line 569: From caverns of the seas, now washed anew.
xxx/ellauri137.html on line 575: Two editions of Fleurs du mal were published in Baudelaire's lifetime — one in 1857 and an expanded edition in 1861. "Scraps" and censored poems were collected in Les Épaves in 1866. After Baudelaire died the following year, a "definitive" edition appeared in 1868.
xxx/ellauri137.html on line 579: ofile-displayphoto-shrink_200_200/0/1517607456093?e=1649289600&v=beta&t=uUKZLcXC3LMe7bctyMxzV2w5-Us0969pQWSUDfSHvuc" />
xxx/ellauri137.html on line 580: Edward Eriksson, Self-employed from University of Iowa xxx/ellauri137.html on line 586:
Specialties
Playwriting, Shakespeare, Tour Itineraries of Greece, Spain, Italy, Sicily
xxx/ellauri137.html on line 595: Professor Suffolk County Community College
xxx/ellauri137.html on line 598: Professor of English: Shakespeare, English Literature, World Literature, Bible as Literature, Creative Writing, Composition
Burlington, Iowa Teacher of Composition and Public Speaking
xxx/ellauri137.html on line 620: The Mythic Hero's Appearance in the Twelve Seasons of Nature
xxx/ellauri137.html on line 623: Orlando the Archer and the Princess of the Four Winds
xxx/ellauri137.html on line 632: This is a satiric, politically incorrect romp through modern culture, having fun with Hollywood excesses, Da Vinci Code unrealities, spiritual and political pretentiousness, gender revisionism, and a host of contemporary inanities.
xxx/ellauri137.html on line 634: Dancing to Mozart is a satire of Hollywood values and fantasies, Latin American dictatorships, Da Vinci Code conspirators, movie violence, magical realism, televangelists, mixed wrestling, extreme cosmetic surgery, and a host of other sensational idiocies that thrive on 21st century self-delusion. This whimsical contemporary “Candide” offers a trip through the world of out-of-control egos to a final revelation of ordinary common sense. The send-up is a mix of shrewd perception, lampoon, and wacko action that includes the Society of the Crystal Skull, the Opus Dopus, a female wrestling Amazon with one breast, an Arab who wants to recruit Islamic converts like an American billboard evangelist, two energetic film directors with crazy ideas, a rescue from captivity through “mind-invasion” (á la Inception) and a Hindu swami who tries to set all straight with a Bhagavad burrito. And a lot more.
xxx/ellauri137.html on line 637: Edward Eriksson writes novels, plays, and travel essays. This is his third novel, his others being "Moonbeam in My Pocket, a Mystery of the Negro League" and "Flamingo Desires," a crime story set on Long Island.
xxx/ellauri137.html on line 639: kyle 1.0 out of 5 stars (Trash) Reviewed in the United States on November 2, 2017
xxx/ellauri137.html on line 641: If you're buying this trash for a class then you're a sucker, turn back now! Hopefully Edward isn't still teaching his own tasteless fan fiction in a college setting. It's a misunderstood teenager's journey through satire complete with crude, unoriginal and stereotypical takes on characters from the lens of a self insert hero amounting to little more than finger pointing. You'll be offended, sure, but with little substance left to interpret besides the authors very obvious discomfort with himself and others unlike him. (Make some new friends, Edward.) Beyond being ridiculous as a required reading piece for a class, actually paying for this garbage is insulting, and of course it is an absolute drag to slog through. Nobody's going to publish this except on demand printing obviously and that's why you're buying it from Amazon!!!
xxx/ellauri137.html on line 647: professor at suffolk county community college
xxx/ellauri137.html on line 652: John has just published another beautifully prepared edition of the "North Atlantic Review," a literary magazine with choice offerings in poetry, essays, short stories, and photos. Endorsed by Edward Eriksson, Literary Presentations, July 11, 2011, Edward worked with john in the same group.
xxx/ellauri137.html on line 653:
Edward's poetry skills endorsed by 16 colleagues out of 30+ at Suffolk Community College
xxx/ellauri137.html on line 662: Alok Mishra is a literary entrepreneur as well as a literary philanthropist who has been active in this field almost for a decade now (adding the individual capacity as well as organisational). He is currently active as the founder of BookBoys PR, a dedicated company which works for authors and publishers and help them reach the target readers. Alok has been in this field, promotions and author branding, for more than 4 years now.
xxx/ellauri137.html on line 672: I've always been interested in law. I have had the opportunity to study it, work in a Senator's office who proposed laws and now work with Detectives who enforce the law. One day maybe I will work for someone who practices the law with my paralegal degree. It has been a good career choice.
xxx/ellauri137.html on line 702: Lord Shimura is possibly named after Japanese actor Takashi Shimura ( 志村 喬) who is noteworthy for his appearances in 21 of 30 films by Japanese director Akira Kurosawa (more than any other actor) including Rashomon (1950), Seven Samurai (1954) and Throne of Blood (1957).
xxx/ellauri137.html on line 703: Ghost of Tsushima is a video game. Its main characters never existed in real historical texts. Jin Sakai and his uncle, Lord Shimura, are completely fictional characters.
xxx/ellauri137.html on line 704: Tsushima Island (Japanese: 対馬, Hepburn: Tsushima) is an island of the Japanese archipelago situated in-between the Tsushima Strait and Korea Strait, approximately halfway between Kyushu and the Korean Peninsula.
xxx/ellauri137.html on line 707: Seasonal festivals are held on its top. In autumn the colors of its tree leaves are very beautiful and in spring its cherry blossoms are very beautiful.
xxx/ellauri137.html on line 708: There was also said to be a castle on top of it from 1197.
xxx/ellauri137.html on line 725: Farrah Fawcett 70-luvun urheilullisessa uimapuvussa on niin last season. Killing me softly with her song, Oulun rotvallilla. Iso T ei todellakaan ollut lattana. Esimulkun T-paita ei ois mennyt sille. Valeskotti on nolona kun sen valtava Tokion asunto 22. kerroxessa on niin 70-lukua. Varmaan näytti samalta kuin Silverfishin paksusuolen sisäpintaa muistuttava huoneusto retapersevideolla. Rei lämmittää mikrossa pojille lihaperunalaatikon. Ize se nokkii jotain kexejä. Että Shag ilkeääkin olla sexistinen. Rei näytti varmaan Yoko Zunolta cosplayunivormussa ja ilman.
xxx/ellauri137.html on line 738: Tonya Maxene Harding (born November 12, 1970) is an American former figure skater, retired boxer and a reality television personality. Born in Portland, Oregon, Harding was raised primarily by her mother, who enrolled her in ice skating lessons beginning at three years old. Harding spent much of her early life training, eventually dropping out of high school to devote her time to the sport. After climbing the ranks in the U.S. Figure Skating Championships between 1986 and 1989, Harding won the 1989 Skate America competition. She became the 1991 and 1994 U.S. champion and 1991 World silver medalist. In 1991, she earned the distinction of becoming the first American woman to successfully land a triple Axel in competition - and the second woman to do so in history (behind Midori Ito). Harding is a two-time Olympian and a two-time Skate America Champion.
xxx/ellauri137.html on line 740: In January 1994, Harding became embroiled in controversy when her ex-husband, Jeff Gillooly, orchestrated an attack on her fellow U.S. skating rival Nancy Kerrigan. Both women then competed in the February 1994 Winter Olympics, where Kerrigan won the silver medal and Harding finished eighth. On March 16, 1994, Harding accepted a plea bargain in which she pleaded guilty to conspiracy to hinder prosecution. As a result of her involvement in the aftermath of the assault on Kerrigan, the United States Figure Skating Association banned her for life on June 30, 1994, and stripped her bar the medals.
xxx/ellauri137.html on line 742: From 2003 to 2004, Harding competed as a professional boxer. Her life has been the subject of many books, films, documentaries, and academic studies. In 2014, two television documentaries were made about Harding´s life and skating career (Nancy & Tonya and The Price of Gold), inspiring Steven Rogers to write the film I, Tonya in 2017, in which Harding was portrayed by Australian actress Margot Robbie. In 2018, she was a contestant on season 26 of Dancing with the Stars, finishing in third place. In 2019, she won season 16 of Worst Cooks in America: Celebrity Edition.
xxx/ellauri137.html on line 745: Answer to What does "onna" mean in Japanese? How is the word used? 女 “onna” means female as an antonym of 男 “otoko” (male). The female has a protruding belly. The male has two feet, a tail in front, and a territory in place of head. If you go to a public bath in Japan, this Kanji character 女 shows you which bath room women should go in. Onna means 'bitch' ergo otoko means 'dog'.
xxx/ellauri137.html on line 751: The novel features a passionate romance between Rei Shimura and Hugh Glendinning, the Scottish lawyer. Though the romance was not very realistic, I think it added an exciting and entertaining element to the novel. The first person point-of-view from which the novel is narrated allows the audience to truly understand the good and the bad of Rei’s character. She is independent to a fault but extremely loyal. She wants to immerse herself in Japanese culture, yet she rejects the social norms of society when they conflict with her desires. She is passionate about her interest in history and antiques, but logical by staying on as a teacher. The contradictions make her human and contribute to the reality of the novel. While mystery was not entirely believable, it was in no way predictable and I genuinely found the plot to be exciting. The Salaryman’s Wife, fits into the detective fiction tradition as most closely as a cozy, however the urban setting and the inclusion of graphic sex scenes contradict that classification
xxx/ellauri137.html on line 753: While the immersed-in-Japan aspect of the book was well-researched and interesting (and accurate, as far as I could tell), the mystery and romance were not so well-done. For one thing, it was hard to care about the woman who got murdered, since we only saw her once and she wasn't that nice or interesting, and it wasn't clear why the protagonist cared enough about her to go and investigate the whole thing. Maybe it was the money. In addition, cliched attempts on the protagonists life seemed unrealistic, and when we finally discovered who the murderer was, it felt more like a random pulling of a number out of a hat than the one true solution.
xxx/ellauri137.html on line 755: The romance also felt unrealistic. Maybe it was just hard for me to understand the protagonist sleeping with the guy after knowing him for a day or two, or maybe I just didn´t like either of them very well at all. But their "romantic encounters" seemed contrived, and their whole relationship seemed based on lust and mutual interest, and not really anything deeper.
xxx/ellauri137.html on line 757: Suzy I agree with you entirely about the romance/relationship angle in this (and all her) books. I find the descriptions of life in Japan & art history engrossing, but the shift in to her personal life is shallow and inexplicable. I frequently stare at those paragraphs wondering, what's Rei's problem, whats Massey's problem? Rei's choice of friends are also pretty bad.
xxx/ellauri137.html on line 759: I wish I knew of a better writer dealing with Japanese culture/art history & mystery. Tale of Genji perhaps. Naah it's boring. The pillow book. That's a good one.
xxx/ellauri137.html on line 763: Everyone who knew me at this point knows that I dislike first person narratives and it must be an absolutely amazing story for me to overcome that strong, strong dislike. In this case because I had to follow Rei's every thought, I couldn't help but judge her for them and find her bratty and ...in need of common sense.
xxx/ellauri137.html on line 765: Which ties me to the second point 2) The love interest. Who's a Caucasian Man (I will now abbreviate this as CM in all my future reviews with a WOC protagonist, I think) who overrides Rei's spoken opinion at so, so often that...okay Rei, if someone just tried to murder you in your room and you asked the hotel for a new room, DON'T LET THAT CM THAT YOU'VE KNOWN FOR LESS THAN TWO DAYS OVERRIDE YOUR OPINION AND FORCE YOU TO STAY OVERNIGHT WITH HIM! The fact that she ends up going along with HIS opinion nearly all the time 2a) DOES NOT EXCUSE HIS BEHAVIOR and 2b) is grating like nails on chalkboard.
xxx/ellauri137.html on line 767: I got to the point where I found myself gritting my teeth as I tried to read the book and finally just decided I can´t make my way through it anymore. Instead I flipped to the ending out of curiosity just to see how it turns out, and of course, of course, at the crucial moment the CM steps in and Saves the Day.
xxx/ellauri137.html on line 768: As I´ve said, this was written in 97, so the opinions are bound to be a little dated. However, THIS is 2014 and the implications (however unintentional) of the narrative in this book made me too uncomfortable to finish reading it.
xxx/ellauri137.html on line 773: The one stand-out annoyance for me was unexpectedly hitting upon yet another plot relying upon "rescuing" a female character from her sordid life of sex (or nearly-sex) work: hostessing, in this case. She's told she's "better" than that which means she should make less money doing something more honorable. It makes me want to write to the author and say she could do so much BETTER than write a book that hooks readers immediately with an erotically-charged story of sexual assault on a crowded train. I´m not mad at her, though, for giving the majority of readers what they want; just a pet peeve of mine.
xxx/ellauri137.html on line 775: J. Condon liked her books that took place in India and recommended the author to friends but this book was terrible. No plot, just lots of running around with drama. All of the characters behaved weirdly. May keep me from buying more books by her.
xxx/ellauri137.html on line 777: MikeL found it not that suspenseful and a bit cheesy. Reviewed in the United States on 25 January 2015. The crime story was so so. Some cheesy cliffhanging language. Characters and relationships were off. While an easy read, I have read much better crime novels.
xxx/ellauri137.html on line 781: This makes sense...the author herself moved to Japan and taught English, and so in some ways I imagine that Ms. Massey has poured many of her pet peeves straight on the paper, showing that true experience often adds magic to fiction.
xxx/ellauri137.html on line 784: offers_Rice_%289189374231%29.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri137.html on line 787: Sujata, also Sujātā, Eugenie, well-born, was a farmer´s wife, who is said to have fed Gautama Buddha a bowl of kheer, a condensed milk-rice pudding, ending his six years of asceticism. Such was his emaciated appearance that she wrongly believed him to be a tree-spirit that had granted her wish of having a child. The gift provided him enough strength to cultivate the Middle Path, develop jhana, and attain Bodhi, thereafter becoming known as the Buddha. The story does not tell what the holy tree spirit said when Gautama ate his rice and curry.
xxx/ellauri137.html on line 797: She met her husband, a Navy medical officer, during that time and they moved to Japan in 1991. During the two years there she taught English, studied Japanese and wrote fiction. In December 1998, Sujata and her husband Tony adopted a baby daughter, Pia, who was born in South India. They live in Baltimore, Maryland.
xxx/ellauri137.html on line 805: Miyazawa nousi nopeasti tunnetuksi yhdeksi varhaisen Heisei -kauden tärkeimmistä idoleista , mikä herätti kiistaa vuoden 1991 alastonvalokuvauskirjastaan Santa Fe , jota julkaistiin 1,5 miljoonaa kappaletta. Hänen henkilökohtaisia kamppailujaan tutkittiin edelleen, mukaan lukien korkean profiilin kihlasu sumopainija Takanohanaan , itsemurhayritys ja taistelu anorexia nervosaa vastaan . Vuoteen 1996 mennessä hän jäi tauolle ja asettui hetkeksi uudelleen San Diegoon.
xxx/ellauri137.html on line 807: Hän otti muutaman televisiodraamaroolin 1990-luvun lopulla ja palasi valkokankaalle taiwanilaisissa elokuvissa Cabbie (2000) ja Peony Pavilion (2001). Hän näytteli kiitettyä vuoden 2002 elokuvaa The Twilight Samurai , joka merkitsi Miyazawan täyden paluun ja on edelleen hänen tunnetuin roolinsa sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Hän näki lisää menestystä elokuvassa The Face of Jizo ja Tony Takitani (2004), ja hän sai useita tunnustuksia teoksista Pale Moon (2014) ja Her Love Boils Bathwater (2016).
xxx/ellauri138.html on line 64: Peppu Colemanin hahmossa, se jutkunekru, oli yxi minuuden pioneereista (italics in the original). Pienuuden minooreista. Minäminä yxilöpaskantelu on Rothin lemppareita. Sen se oli varmaan oppinut Emanuel James Rohnilta. Sen inhokkisanoja oli me (suomexi, enkuxi sen mielisana oli sama) ja setelissäkin lukeva e pluribus unum. Annuit coeptis. Novus ordo saeclorum. The phrase is similar to a Latin translation of a variation of Heraclitus's tenth fragment, "The one is made up of all things, and all things issue from the one" (ἐκ πάντων ἓν καὶ ἐξ ἑνὸς πάντα). But it seems more likely that the phrase refers to Cicero's paraphrase of Pythagoras in his De Officiis, as part of his discussion of basic family and social bonds as the origin of societies and states: "When each person loves the other as much as himself, it makes one out of many (unum fiat ex Pluribus), as Pythagoras wishes things to be in friendship." Mikähän jeesus sekin luuli olevansa. Jenkkien peitesana izekkyydelle on vapaus.
xxx/ellauri138.html on line 72: Emanuel James Rohn (September 17, 1930 – December 5, 2009) professionally known as Jim Rohn, was an American entrepreneur, author and motivational speaker. Emanuel James "Jim" Rohn was born in Yakima, Washington, to Emmanuel and Clara Rohn. The Rohns owned and worked a farm in Caldwell, Idaho, where Jim grew up to a narcissist prick, being the only child.
xxx/ellauri138.html on line 74: Rohn became a college dropout after just one year and started his professional life by working as an evil human resource manager for department store Sears. Around this time, a friend invited him to a lecture given by famous entrepreneur John Earl Shoaff. In 1955, Rohn joined Shoaff's direct selling business AbundaVita as a distributor.
xxx/ellauri138.html on line 76: In 1957, Rohn resigned his distributorship with AbundaVita and joined Nutri-Bio, another direct selling company. It was at this point that the company's founders, including Shoaff, started to mentor him. After this mentorship, Rohn built one of the largest organizations in the company. In 1960 when Nutri-Bio expanded into Canada, Shoaff and the other founders selected Rohn as a vice president for the organization.
xxx/ellauri138.html on line 78: After Nutri-Bio went out of business thanx to Jim in the early 1960s, Rohn was invited to speak at a meeting of his Rotary Club. He accepted and, soon, others began asking him to speak at various luncheons and other events. In 1963 at the Beverly Hills Hotel, he gave his first bullhshit seminar. He then began presenting seminars all over the country, telling his story and teaching his personal development and business philosophy.
xxx/ellauri138.html on line 80: Throughout the 1970s, Rohn conducted a number of seminars for Standard Oil. At the same time, he participated in a personal development business called "Adventures in Achievement", which featured both live seminars as well as personal development workshops. He presented seminars worldwide for more than 40 years.
xxx/ellauri138.html on line 82: Rohn mentored Mark R. Hughes (the founder of Herbalife International) and life strategist Tony Robbins in the late 1970s. Others who credit Rohn for his influence on their careers include authors/lecturers Mark Victor Hansen and Jack Canafield (Chicken Soup book series), Everton Edwards (Hallmark Innovators Conglomerate), Brian Tracy, Todd Smith, and T. Harv Eker. Rohn also coauthored the novel Twelve Pillars with Chris Widener.
xxx/ellauri138.html on line 84: Many of his speeches are now available for free on social media platforms like YouTube and Instagram.
xxx/ellauri138.html on line 92: The Power of the Dark Side of Ambition
xxx/ellauri138.html on line 103: T. Harv Eker (born June 10, 1954) is an author, businessman and motivational speaker known for his theories on wealth and motivation. He is the author of the book Secrets of the Millionaire Mind published by HarperCollins.
xxx/ellauri138.html on line 105: Eker was born in Toronto, Ontario, Canada and lived there through his childhood. As a young adult, Eker moved to the United States and started a series of over a dozen different companies before having success with an early retail fitness store. After reportedly making millions through a chain of fitness stores and subsequently losing his fortune through mismanagement, Eker started analyzing the relationships rich people have with their money and wealth, leading him to develop the theories he advances in his writing and speaking today.
xxx/ellauri138.html on line 107: Eker’s writing and speaking often focus on his concept of the "Millionaire Mind," a collection of "mental attitudes that facilitate wealth." This theory proposes that we each possess a "financial blueprint," or an "internal script that dictates how we relate to money," and that by changing this blueprint people can change their ability to accumulate wealth.
xxx/ellauri138.html on line 109: Other theories attributed to Eker include the concept that people unwilling to make major sacrifices in order to succeed "play the role" of the victim and deny that they have control of their own situations. Instead they should play the role of the perpetrator and take control of the victim. Another concept is that guilt prevents seeking wealth and that "thinking about wealth as a means to help others" relieves this guilt and enables wealth accumulation.[citation needed]. LOL.
xxx/ellauri138.html on line 111: In his book, Eker lists 17 ways in which the financial blueprints of the rich differ from those of the poor and the middle-class. One theme identified in this list is that the rich discard limiting beliefs while the unsuccessful succumb to them. Eker argues that: Rich people believe, "I create my life", while poor people believe, "Life happens to me"; rich people focus on opportunities while poor people focus on obstacles; and rich people admire other rich and successful people whereas poor people resent rich and successful people.
xxx/ellauri138.html on line 115:
Secrets of the Millionaire Mind". Retrieved 3 October 2012.
xxx/ellauri138.html on line 117:
Harv Eker – Maker of Millionaire Minds". Retrieved 3 October 2012.
xxx/ellauri138.html on line 162: siltä töitä? Tohon vaan selälleen ovaalin officen pöydän päälle ja housut heti alas. Tiedätkö mitä Nixon olisi sanonut? Harry Truman ja jopa Eisenhower olisi sanonut ruman sanan niinkuin se on. Toista maailmasotaa johtanut kenraali tiesi kyllä miten olla olematta kiltti. He olisivat sanoneet hänelle jälkeenpäin että paitsi etteivät he ottaisi häntä hommiin, niin kukaan muukaan ei hänelle töitä antais
xxx/ellauri138.html on line 204: Philip Gordon Wylie (May 12, 1902 – October 25, 1971) was an American author of works ranging from pulp science fiction, mysteries, social diatribes and satire to ecology and the threat of nuclear holocaust.
xxx/ellauri138.html on line 205: Most of Wylie's major writings contain critical, though often philosophical, views on man and society as a result of his studies and interests in biology, ethnology, physics and psychology.
xxx/ellauri138.html on line 206: Wylie applied engineering principles and the scientific method quite broadly in his work. His novel The Disappearance (1951) is about what happens when everyone suddenly finds that all members of the opposite sex are missing (all the men have to get along without women, and vice versa). The book delves into the double standards between men and women that existed prior the women's bowel movement of the 1970s, exploring the nature of the relationship between men and women and the issues of women's rights and homosexuality.
xxx/ellauri138.html on line 208: Wylie's book of essays, Generation of Vipers (1942), was a best-seller during the 1940s and inspired the term "Momism" (excessive attachment to or domination by one's mother). Some people have accused Generation of Vipers of being misogynistic. His only child, Karen Pryor, is the author of a classic book for breastfeeding mothers, Nursing Your Baby, and has commented that her father was far from being a misogynist. Wylie's daughter, Karen Pryor, is an author who became the inventor of animal "clicker" training. Wylie's niece Janice Wylie, the daughter of his brother Max Wylie, co-creator of The Flying Nun, was murdered, along with her roommate Emily Hoffert, in New York in August 1963, in what became known as the "Career Girls murders" case.
xxx/ellauri138.html on line 210: In 1941, Wylie became Vice-President of the International Game Fish Association, and for many years was responsible for writing IGFA rules and reviewing world record claims. Wylie's 1954 novel Tomorrow! dealt graphically with the civilian impact of thermonuclear war to make a case for a strong Civil Defense network in the United States, as he told the story of two neighboring cities (one prepared, one unprepared) before and after an attack by missile-armed Soviet bombers.
xxx/ellauri138.html on line 211: An article Wylie wrote in 1951 in The Saturday Evening Post entitled "Anyone Can Raise Orchids" led to the popularization of this hobby—not just the rich, but gardeners of every economic level began experimenting with orchids.
xxx/ellauri138.html on line 213: Wylie's final works dealt with the potentially catastrophic effects of pollution and climate change. In 1971 Wylie wrote a Name of The Game episode "L.A. 2017", in which the lead character awakens in a science-fiction dystopia, centered on a psychiatric fascist government overseeing the underground-sheltered remnants of humanity on the aftermath of an environmental (pollution) catastrophe.
xxx/ellauri138.html on line 215: Wylie's final novel, The End of the Dream, was published posthumously in 1972 and foresees a dark future where America slides into ecological catastrophe.
xxx/ellauri138.html on line 219: Gloria Grey was born Maria Dragomanovich in Portland, Oregon in 1909. She was educated in San Francisco, California. Her career was spent chiefly during the 1920s in Hollywood, and the 1940s in Argentina. She was given praise for her starring role in the 1924 adaptation ofGene Stratton-Porter's A Girl of the Limberlost, which garnered her the honor of being selected as one of the WAMPAS Baby Stars in 1924. She also sang Jingo etc kneeling beside two black-and-white kids in a tub, (but not the juicy parts), and alleged got arrested because of indecency. Grey was found deceased in bed at her mother's home in Hollywood, California on November 22, 1947, having succumbed to a two-month bout of influenza. She was survived by her husband, Argentine magazine editor Ramón Romero, and their daughter, whose name is unmentionable. 'Oh By Jingo' sung by Gloria Grey (colorized) Shortly Before Her Arrest...(Allegedly). "I din't know there were nude kids in the tub, a black male and a white female in fact." The little pickaninny boy looks slightly shocked.
xxx/ellauri138.html on line 222: Publicity photograph of the WAMPAS Baby Stars of 1932. The actresses are (rear row) Toshia Mori, Boots Mallory, Ruth Hall, Gloria Stuart, Patricia Ellis, Ginger Rogers, Lilian Bond, Evalyn Knapp, Marian Shockley. (Front row) Dorothy Wilson, Mary Carlisle, Lona Andre, Eleanor Holm, Dorothy Layton. xxx/ellauri138.html on line 266: In an email, Bailey said he based the description of their relationship on information from Roth, who "tended to be truthful," adding that "the information was sufficiently harmless and, moreover, his identity was protected by a pseudonym ”. He took issue with the criticism that his book focused too much on Roth's intimate relationships with men and diminished the women in his life.
xxx/ellauri138.html on line 267: Roth also gave Bailey copies of two self-published manus, "Notes to my Biographer," a 295-page rebuttal of his ex-wife Memoirs of Claire Bloom in 1996, and "Notes on a Slander-Monger", a response to the notes and interviews Miller had compiled.
xxx/ellauri138.html on line 269: Literary history is full of moments of betrayal, when trusted confidants defied the wishes of the authors. Max Brod ignored Franz Kafka's order to burn his unpublished manus and diaries. Vladimir Nabokov and Philip Larkin's instructions to destroy the unpublished manus were rescinded by the heirs and executors, who not only retained but published them. Bailey did not publish Roths samizdats.
xxx/ellauri138.html on line 272: "I am against the holocaust of anything," said Claire Bloom. Roth was invested serving much of his own paper trail, said Avishai. He started donated their papers to the Library of Congress in the 1970s, and the institution amassed some 25,000 articles from 1938 to 2001, including correspondence with Bloom, Updike, Saul Bellow and Cynthia Ozick. After Roth's death, the library acquired more material, including correspondence, drafts, research notes, autobiographical notes, and other personal effects. Vitun hamsteri.
xxx/ellauri138.html on line 274: The most recent acquisitions - around 15 boxes of material from 1945 to 2018 - can only be viewed with permission from the Roth estate, until 2050, when the logs will be open to everyone, according to Barbara Bair, the literary specialist in the "pisioning of library manus (Avishai again)."
xxx/ellauri138.html on line 275: Meanwhile, the estate has aggressively decided to control access to the Roth documents independently held at Princeton University, which the university has purchased.Born in 2018 to Roth's friend Benjamin Taylor. The cache includes a copy of "Notes on a Slander-Monger ", unpublished essays on topics such as money, marriage and illness, and a list of his relationships with women, with commentaries.
xxx/ellauri138.html on line 278: Caro Lllewellyn, another Faunia in 2009. "I want to see you again," he said as he took my hand and kissed my cheek. He had an endless supply of screwball wisecracks. xxx/ellauri138.html on line 280: It didn't matter how many times I asked him to repeat a joke, I laughed as though it was the first time I'd ever heard it. He said I was like a goldfish who, by the time it had swum a lap round its small bowl of water, had forgotten what it had just seen and believed it to be all new again. No wonder he loved me.
xxx/ellauri138.html on line 281: When I was diagnosed with multiple sclerosis, Philip came to the hospital and I called him a brave soldier. He sat on a plastic chair beside my bed and told more of his doctor and nurse jokes. I laughed despite myself. When the doctors came on their rounds after his first visit, I commanded a new respect. Word had spread and specialists who had previously answered my questions with no more than a dismissive wave of their hand were suddenly very attentive.
xxx/ellauri138.html on line 287: About a year after my diagnosis, in 2010, Philip invited me to join him for weekends at his country home. After that he dropped me, as it was getting too hard for him to turn me on my back. I didn't want to use the clothes drier but hung my panties on a line. Philip joked that I was turning his home into a trailer park but never insisted I use the dryer. I didn't need to cook, Philip planned where to eat and made the reservations. I used to like resting my ear on the hard metal of the implanted defibrillator that sat just below the skin of his chest to treat dysrhythmia.
xxx/ellauri138.html on line 288: This was the second defibrillator he'd had after the first had to be replaced. Philip's original defibrillator had pride of place on the kitchen table. When he first handed it to me, I had no idea what it was and palmed the smooth metal disc in my hand. I almost dropped it when he started laughing and told me its original purpose. Over time, I came to appreciate it too and when I was alone in the kitchen, I often picked it up and held it in my hand. We called each other Toots. I found out Philip died when a friend called me at work. I swivelled around in my office chair and googled Philip Roth. There he was on the front page of The New York Times. Dead.
xxx/ellauri138.html on line 291: Caro Lllewellyn with her next boss, Salman Rushdie, in 2010. "I want to see you again," he said as he took my hand and kissed my cheek. He had an endless supply of screwball wisecracks. xxx/ellauri138.html on line 295: Philip is buried at the Bard College Cemetery in upstate New York. He'd once considered "moving in" next to his parents at the Gomel Chesed Cemetery in Newark, New Jersey but there was no immediately close plot and the place had fallen into disrepair and Philip liked things to be very neat. I was thrilled to hear that Philip orchestrated every last detail of his own farewell. I was not invited.
xxx/ellauri138.html on line 296: All and any religious overtones were strictly forbidden. There were no speeches, only readings of excerpts he'd selected from his books ahead of time, and a violin recital by a friend's daughter. He knew no one – no matter how well they really knew him and the people there at his graveside were his closest friends – could say it better than he could say it himself. Ingenting går opp mot kålpirog om hösten - som jag själv har lagat.
xxx/ellauri138.html on line 298: When Philip and I were in the country together he religiously tuned into Susan Kennedy's Big Band Hall of Fame on WMNR each Saturday night before dinner. He loved to sing along to Frank Sinatra and the Andrews Sisters and often quizzed me about the tracks. Sometimes we danced. One year he gave me a portable radio for my birthday so I'd be able to listen to Susan at home when we weren't together.
xxx/ellauri138.html on line 303: One day Philip handed me the manuscript of Notes for My Biographer. 'Take it,' he said, holding out the stack of pages held together by a large rubber band.'I want you to read it.' The book was a rebuttal to Claire Bloom's Leaving a Doll's House, Philip's ex-wife's account of their marriage, which was published in 1996. Many of the stories he'd already told me. He'd talked a lot to me about both Claire and his first wife, Margaret Martinson.
xxx/ellauri138.html on line 304: So none of it was new, but all of it was upsetting. Philip's manuscript was the saddest thing I'd ever read. I read three or four different drafts and most of my feedback encouraged him to write the good with the bad. 'No one will believe you if you don't admit at one point you loved her. Be the gracious one.'
xxx/ellauri138.html on line 306: Philip wanted the book published. But no one would touch it for fear of the lawsuit Bloom might bring against them. At one point we discussed the idea of Philip offering to pay any damages arising from any legal case brought by Claire. More than anything, Philip wanted to put the record straight. I wanted for him to be able to put the record straight. I knew how forcefully he'd been struck and blindsided by Leaving a Doll's House. After its publication, Philip told me New York magazine published a photo of him on its front cover with the word 'MISOGYNIST' written across it. Philip went into hiding.
xxx/ellauri138.html on line 308: Surely whatever money it might cost him was worth it to have his side of the story told. To me, knowing him as I did and having seen the documentation – the bags and bags of it, the medical files, the chequebooks – I believed him.
xxx/ellauri138.html on line 329: "He" on siis tässä tämä misogyynätty ranskalainen tipu Delfiini ja sen poikaystävä, nimetön isomuna aahrikkalainen neekeri, joka erehtyi Pariisissa tarjoamaan kanaa kaverillekin. Ei hiän sillä lailla olisi erehtynyt omanrotuisensa koiran suhteen. Vapaus koitti vasta kobran vanhan valkoisen professorin alla, joka antoi sexiä ja metafysiikkaa kunderamaisen jyhkeyden muodossa. Vain valkoiset vaivautukohot. Kanat kohottukohot.
xxx/ellauri138.html on line 343: Saksalainen kritiikki on viime ponnistuksiinsa asti pysytellyt filosofian maaperällä. Vaikka se on ollutkin kaukana yleisfilosofisten edellytysten tutkimisesta, sen kaikki kysymykset ovat nousseet tietyn filosofisen järjestelmän, Hegelin järjestelmän, maaperästä. Niinpä ei ainoastaan sen vastauksiin, vaan jo itse kysymyksenasetteluun on sisältynyt mystifikaatiota. Tämä riippuvuus Hegelistä on syynä siihen, ettei kukaan näistä uudemmista kriitikoista ole yrittänytkään arvostella Hegelin järjestelmää kokonaisuudessaan, niin kovasti kuin jokainen heistä onkin väittänyt etääntyneensä Hegelistä. Heidän polemiikkinsa Hegeliä ja toisiaan vastaan rajoittuu siihen, että kukin sieppaa jonkin yhden puolen Hegelin järjestelmästä ja kääntää sen niin koko järjestelmää kuin myös muiden siitä ottamia puolia vastaan. Aluksi otettiin Hegelin kategoriat, kuten »substanssi» ja »itsetajunta» puhtaassa, väärentämättömässä muodossa, myöhemmin nämä kategoriat profanoitiin maallisemmilla nimityksillä, kuten »laji», »ainoa», »ihminen» jne.
xxx/ellauri138.html on line 345: Koko saksalainen filosofinen kritiikki Straussista Stirneriin rajoittuu uskonnollisten käsitysten arvosteluun. Lähtökohtana oli todellinen uskonto ja varsinainen teologia. Mitä ovat uskonnollinen tajunta, uskonnollinen käsitys, se määriteltiin myöhemmässä selittelyssä eri tavoin. Koko edistysaskel oli siinä, että myös virallisesti hyväksytyt metafyysiset ja poliittiset käsitykset, oikeus-, moraali- ynnä muut käsitykset sovitettiin uskonnollisten tai teologisten käsitysten piiriin, samoin kuin siinä, että poliittinen tajunta, oikeus- ja moraalitajunta selitettiin uskonnolliseksi tai teologiseksi, ja poliittinen, oikeudellinen, moraalinen ihminen — viime kädessä »ihminen yleensä» — julistettiin uskonnolliseksi. Uskonnon herruus oletettiin ennalta. Vähitellen alettiin jokainen vallitseva suhde selittää uskonnolliseksi ja muutettiin kultiksi — lainpalvonnaksi, valtionpalvonnaksi jne. Kaikkialla törmättiin dogmeihin ja dogmiuskoon. Maailma kanonisoitui yhä laajemmassa mitassa, kunnes kunnianarvoisa Pyhä Max (Max Stirner, toim.huom.) saattoi lopulta julistaa sen en bloc pyhäksi ja siten päästä kerta kaikkiaan eroon siitä.
xxx/ellauri138.html on line 349: Koska nuorhegeliläiset pitävät mielikuvia, ajatuksia, käsitteitä, joksikin aivan itsenäiseksi muuttamiaan tajunnan tuotteita yleensä ihmisten tosiasiallisina kahleina — aivan samoin kuin vanhahegeliläiset selittivät ne inhimillisen yhteiskunnan todellisiksi yhdyssiteiksi — käy ymmärrettäväksi, että nuorhegeliläisten tuleekin taistella vain näitä tajunnan illuusioita vastaan. Koska heidän kuvitelmiensa mukaan ihmisten suhteet, heidän kaikki tekonsa ja käyttäytymisensä, kahleensa ja rajoituksensa ovat heidän tajuntansa tuotteita, niin nuorhegeliläiset asettavat johdonmukaisesti ihmisille moraalisen vaatimuksen — korvata heidän nykyinen tajuntansa inhimillisellä, kriittisellä tai egoistisella tajunnalla ja kumota siten omat rajoituksensa. Tämä vaatimus tajunnan muuttamisesta toiseksi huipentuu vaatimukseen olevaisen uudenlaisesta tulkitsemisesta, ts. sen hyväksymisestä antamalla sille toisenlaisen tulkinnan. Nuorhegeliläiset ideologit ovat näennäisesti »maailmaa järkyttävistä» fraaseistaan huolimatta suurimpia konservatiiveja. Nuorimmat heistä ovat löytäneet toiminnalleen täsmällisen ilmaisun vakuuttaessaan taistelevansa ainoastaan »fraaseja» vastaan. He unohtavat kuitenkin, että noiden fraasien vastapainoksi he esittävät vain fraaseja ja että taistellessaan ainoastaan tämän maailman fraaseja vastaan he eivät suinkaan taistele todellista, olevaa maailmaa vastaan. Ainoana tuloksena tästä filosofisesta kritiikistä oli vain muutama ja sitä paitsi yksipuolinen uskonnonhistoriallinen selitys kristinuskosta; nuorhegeliläisten kaikki muut väitteet antavat vain lisäväriä vaatimukselle, että heidän mitätöntä selittelyään olisi pidettävä maailmanhistoriallisena löytönä.
xxx/ellauri138.html on line 351: Yhdenkään filosofin mieleen ei ole juolahtanut asettaa kysymystä saksalaisen filosofian yhteydestä saksalaiseen todellisuuteen, kysymystä heidän arvostelunsa yhteydestä heidän omaan aineelliseen ympäristöönsä.
xxx/ellauri138.html on line 355: Aivan päinvastoin kuin saksalaisessa filosofiassa, jossa laskeudutaan taivaasta maahan, me nousemme maasta taivaaseen, me emme ts. lähde siitä, mitä ihmiset puhuvat, luulevat, kuvittelevat, emmekä myöskään puhutuista, ajatelluista, luulluista, kuvitelluista ihmisistä tullaksemme sitä kautta fyysisiin ihmisiin — me lähdemme todella toimivista ihmisistä ja heidän todellisen elämisensä prosessista ja osoitamme myös tämän elämisprosessin ideologisten heijastumien ja kaikujen kehityksen. Ihmisen aivoissa syntyvät utukuvatkin ovat heidän aineellisen, kokeellisesti todettavan ja aineellisista edellytyksistä riippuvaisen elämisprosessinsa väistämättömiä härmistymiä, sublimaatioita. Moraali, uskonto, metafysiikka ja muut ideologian lajit sekä niitä vastaavat tajunnan muodot kadottavat näin ollen näennäisen itsenäisyytensä. Niillä ei ole mitään historiaa, niillä ei ole mitään kehitystä, vaan aineellista tuotantoaan ja aineellista kanssakäymistään kehittävät ihmiset muuttavat tämän todellisuutensa mukana myös ajatteluaan ja ajattelunsa tuotteita. Tajunta ei määrää elämää, vaan elämä määrää tajunnan. Ensimmäisessä tarkastelutavassa lähdetään tajunnasta, ikään kuin se olisi elävä yksilö; jälkimmäisessä, todellista elämää vastaavassa tarkastelutavassa, lähdetään todellisesta elävästä yksilöstä ja tarkastellaan tajuntaa ainoastaan hänen tajuntanaan.
xxx/ellauri138.html on line 357: Siitä missä spekulatiivinen ajattelu lakkaa, ja se lakkaa todellisen elämän parissa, alkaa siis todellinen, positiivinen tiede, ihmisten käytännöllisen toiminnan, heidän käytännöllisen kehitysprosessinsa esittäminen. Loppuvat korupuheet tietoisuudesta, todellisen tiedon on tultava niiden tilalle. Todellisuuden esittäminen riistää elinympäristön itsenäiseltä filosofialta. Sen tilalle voi tulla korkeintaan yhteenveto yleisluonteisimmista tuloksista, jotka ovat abstrahoitavissa ihmisten historiallisen kehityksen tarkastelusta. Todellisesta historiasta irrotettuina noilla abstraktioilla ei ole sinänsä mitään arvoa. Ne voivat kelvata ainoastaan helpottamaan historiallisen aineiston järjestämistä, osoittamaan sen yksityisten kerrostumien järjestystä. Mutta toisin kuin filosofia nuo abstraktiot eivät anna mitään reseptiä tai kaavaa, jonka mukaan historiallisia aikakausia voitaisiin sovitella paikoilleen. Päinvastoin, vasta sitten vaikeus alkaakin, kun aineistoa käydään tarkastelemaan ja panemaan järjestykseen — olipa kysymys jostain menneestä aikakaudesta tai nykyajasta — kun käydään käsiksi sen todelliseen kuvaukseen. Näiden vaikeuksien voittaminen riippuu edellytyksistä, joita ei suinkaan voida esittää tässä yhteydessä, vaan jotka käyvät selville vasta tutkittaessa todellisen elämisen prosessia ja kunkin aikakauden yksilöiden toiminnan tuloksia. Otamme tässä käsiteltäväksi eräitä noista abstraktioista käyttääksemme niitä ideologian vastaisesti ja selittääksemme ne historiallisten esimerkkien valossa.
xxx/ellauri139.html on line 137: Georges Bataille, kirjailija. Georges Bataille oli ranskalainen kirjailija, antropologi ja filosofi.
xxx/ellauri139.html on line 158: Bataillen kiinnostus kohdistui mystiikkaan ja buddhalaiseen filosofiaan. Hän haki äärikokemuksia voidakseen ylittää arkitietoisuuden. Hän osallistui surrealistien ja dadaistien toimintaan, kunnes joutui riitoihin Bretonin kanssa. Vittuako se piti koko ajan riitautua Anteron kaa? Noku Andre alotti! Älä sinä jatka! Mulla oli pienenä kaveri Antero joka asui Eirassa. Ei me muistaaxeni riidelty.
xxx/ellauri139.html on line 199: Ippolit is a 17-year-old boy who is dying of tuberculosis. An ardent nihilist, he yearns to be taken seriously and attempts to dramatically leave the world. He delivers rambling, self-absorbed, nihilistic speech entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. After this, he attempts to commit suicide by shooting himself with the gun he’s had since he was a child. This entire plan backfires, as everyone grows bored with his speech, and when it comes time to kill himself he fails to do so because there is no cap in the gun. After this incident, Ippolit’s illness shows progress and he eventually dies.
xxx/ellauri139.html on line 202: of_the_Dead_Christ_in_the_Tomb%2C_and_a_detail%2C_by_Hans_Holbein_the_Younger.jpg/1000px-The_Body_of_the_Dead_Christ_in_the_Tomb%2C_and_a_detail%2C_by_Hans_Holbein_the_Younger.jpg
xxx/ellauri139.html on line 206: As the beginning of the conclusion shows, the end to the novel can hardly be considered a happy one. In most cases, whatever positive transformations the characters underwent through their friendship with Myshkin unravel, either because they were unable to sustain the wisdom they learned from him or because they were so traumatized by the cruel absurdity of their life that they are reduced to a state of helplessness.
xxx/ellauri139.html on line 212: Ippolit suddenly jumps up, all stressed that he has slept through something. He pulls a giant sheaf of papers out of his pocket and declares that he is going to read a long article that he has written. Everyone at the party is all, dude, that´s lame, but he can´t be stopped.
xxx/ellauri139.html on line 214: (1) Ippolit starts reading "My Necessary Explanation," which is rambling, doesn´t have much of a logical flow, and goes on for several chapters.
xxx/ellauri139.html on line 215: Ippolit is really, really scared of dying. He´s still putting on his nihilist who-cares attitude, but he was totally thrown by the offhanded way a nihilist doctor told him he had at most a month left. He´s nineteen years old. That's a pretty hardcore thing to be dealing with at nineteen.
xxx/ellauri139.html on line 217: (2) He is struck by how perceptive and on the ball the ball-less Myshkin is about a lot of things.
xxx/ellauri139.html on line 221: Here, Ippolit stops and kind of freaks out from embarrassment a little bit. Everyone tries to get him to stop reading, but no, he goes on throughout the final sections of the chapter:
xxx/ellauri139.html on line 223: (4) Ippolit tries to figure out the point of living for two weeks. On the one hand, why not just die now and get it over with? But on the other hand, he feels like it's actually only now that he has a death sentence of sorts that he has really started to live. (Which, okay, guys, remember the story Myshkin told about the condensed man and how full of life his last few hours must be? There is definitely more to the idea that the person who knows he is about to die lives a very full life at the end—as Dostoevsky himself experience at his staged execution.)
xxx/ellauri139.html on line 225: (5) Ippolit is furious at the people he sees around him, each living life and having a lot of life to live. How could they be complaining about anything? If only he could have the rest of his life in front of him, then he'd really show everyone.
xxx/ellauri139.html on line 227: (Of course he had the rest of his life before him. Everybody has. It was just rather short in his case in both directions. Eh, guys? Vai mitä jäbät?)
xxx/ellauri139.html on line 233: Päähenkilön persoonassa Dostojevski päätti toteuttaa "täysin erinomaisen henkilön" ideaalinsa. Kaikesta päätellen se oli izekin pedofiilinen.
xxx/ellauri139.html on line 262: vaatimusta toimintaan, vaan nöyryyden ja tottelevaisuuden. Olikohan Jeesuskin pedofiilinen? Antakaa lasten tulla tyköni se sanoi kun sillä telttasi tyköistuvassa vaipassa.
xxx/ellauri139.html on line 274: Dostojevski pärmänttää, että sosialismi on roomalaiskatolisuuden kaukaisempi jälki-ilmiö, ne ovat samaa uskotonten väkivaltaa. Luokkataistelun ja vallankumouksen sijaan kirjailija asettaa Myshkinin suulla "hallitsevan luokan itsensä kehittämisen", taantumuksellisimman slavofiilisen utopian suostumuxellisesta anaaliyhdynnästä Itsevaltiaan ja kansan, sortajan sorrettujen ja välillä. Dostojevski väittää, että tähän onneen vie, ei vallankumous, ei sosialismi, vaan ortodoksisen kirkon ideaalien levittäminen.
xxx/ellauri139.html on line 295: Vähän sellasta maagista realismia. Kuin Sofi Oksasen Normassa.
xxx/ellauri139.html on line 301: "Ajatuksen syvyydessä ja hänen käsittelemänsä moraalisen maailman tehtävän laajuudessa, kirjoittaa Shtshedrin, tämä kirjailija seisoo täydellissenä kummajaisena. Hän ei vain tunnusta niiden intressien laillisuutta, jotka liikuttavat tämän ajan yhteiskuntaa, vaan jopa menee pitemmälle, siirtyy ennustajan ja profeetan rooliin, jossa asettaa ei välittömien vaan myöhempien apinaston pyrkimysten tavoitteen." Tämän osoituksena Shtshedrin viittaa Idiootti-romaaniin, jossa Dostojevski "teki yrityksen kuvata sellaista aappatyyppiä, joka saavuttaa täyden moraalisen ja henkisen tasapainon".
xxx/ellauri139.html on line 327: ‘The Eve of St. Agnes‘ by John Keats is a celebration of an idealized love between two beautiful and heroic characters.
xxx/ellauri139.html on line 329: ‘The Eve of St. Agnes’ begins with the setting, the eve of the Feast of St. Agnes, January 20th (the Feast is celebrated on the 21st). It is horribly cold outside. A Beadsman, a professional man of prayer, is freezing in his church. He briefly hears music from the house that the church abuts. They are preparing a celebration and the guests all arrive in a burst of expensive clothing and plumage.
xxx/ellauri139.html on line 331: Within the castle, Madeline, one of the main characters of this story is stuck dancing amongst the guests. She has been informed by older women that this is a night during which a virgin lady, after following certain rituals, might in her dreams see the image of her true love. She is distracted by these thoughts and unable to enjoy the dance.
xxx/ellauri139.html on line 333: Farther away from the castle a man, Porphyro, who loves Madeline more than anything, is making his way to the house. He enters, unseen. If anyone finds him he knows that he will be killed. Madeline’s family hates him and holds his lineage against him. While sneaking through the house he comes upon Angela, one of the servants. He begs her to bring him to Madeline’s chamber so that he might show himself to her that night and solidify himself as her true love. After much complaining, she agrees and hides him until it is time.
xxx/ellauri139.html on line 335: When Madeline finally enters the room, undresses, and falls to sleep, Porphyro is watching her. When he decides that she has fallen completely asleep he makes his approach and wakes her with the playing of a flute. She is ripped from a dream in which she was with a heavenly, more beautiful version of Porphyro and is aghast when she sees the real one. She believes for a moment that he is close to death.
xxx/ellauri139.html on line 339: The two are able to make out outside the home without arousing suspicion and ‘The Eve of St. Agnes’ concludes with two characters, Angela, and the Beadsman, dying; their death acting as a symbol of a new generation that is now the focus of the world. This is one of Keaz' most loved poeams, with a wonderful happy ending (except for Angela and Beadsman).
xxx/ellauri139.html on line 347: The Eve of St. AgnesAunen aatto xxx/ellauri139.html on line 375: The joys of all his life were said and sung: Mut ei, hälle on jo tuonenkellot soineet,
xxx/ellauri139.html on line 382: That ancient Beadsman heard the prelude soft; Toi iäkäs syrjäytynyt höristeli korvia,
xxx/ellauri139.html on line 384: From hurry to and fro. Soon, up aloft, Porukoita kulki edestakaisin. soitti torvia,
xxx/ellauri139.html on line 405: Young virgins might have visions of delight, Nuorilla neizykäisillä saattoi olla visioita,
xxx/ellauri139.html on line 406: And soft adorings from their loves receive Saattoivat saada munaa umpiunessa saatana,
xxx/ellauri139.html on line 407: Upon the honey’d middle of the night, Keskellä yötä tuli niille melkoisia missioita,
xxx/ellauri139.html on line 415: Full of this whim was thoughtful Madeline: Mielevä mamsseli oli täynnä tätä oikkua:
xxx/ellauri139.html on line 423: She sigh’d for Agnes’ dreams, the sweetest of the year. Se kaipas Aunen unia, vuoden mehukkaimpia.
xxx/ellauri139.html on line 431: ’Mid looks of love, defiance, hate, and scorn, heti parijonoon, vaan se on turha vaiva
xxx/ellauri139.html on line 442: All saints to give him sight of Madeline, Et ne suosis Madelineen nähden sen pyrkimyxiä,
xxx/ellauri139.html on line 463: The sound of merriment and chorus bland: Juhlijoiden meuhka kuului heikkona,
xxx/ellauri139.html on line 482: Brushing the cobwebs with his lofty plume; Hämähäkit huiski tukkaan paneelista,
xxx/ellauri139.html on line 495: “And be liege-lord of all the Elves and Fays, Ja eleskelet keijujen ja tontun siivellä
xxx/ellauri139.html on line 510: Tears, at the thought of those enchantments cold, Eipä ole Porfyyrillä homma vielä pielessä,
xxx/ellauri139.html on line 511: And Madeline asleep in lap of legends old. Kun Madeline koisaa jossakin ihan vieressä.
xxx/ellauri139.html on line 528: “If one of her soft ringlets I displace, Tukkaa silitän, en merta edemmäxi kalalle
xxx/ellauri139.html on line 542: So woful, and of such deep sorrowing, Angelaa säälittää eikä edes lievästi,
xxx/ellauri139.html on line 549: Him in a closet, of such privacy Mistä Porfyyri voi kazoa, vaikkei halaa-
xxx/ellauri139.html on line 569: So saying, she hobbled off with busy fear. Tän sanottuaan mummo hoippu tiehensä,
xxx/ellauri139.html on line 573: From fright of dim espial. Safe at last, pelosta se kulki eeltä kyyryssä,
xxx/ellauri139.html on line 594: To spirits of the air, and visions wide: Se huokui äänettä kuin lattiaveto,
xxx/ellauri139.html on line 604: Of fruits, and flowers, and bunches of knot-grass, Joissa oli kukkien ja mehiläisten kuvia,
xxx/ellauri139.html on line 605: And diamonded with panes of quaint device, Ja timanttikoristeisia parasolleja,
xxx/ellauri139.html on line 606: Innumerable of stains and splendid dyes, Hienoja värejä ja kaikenlaista muuta huvia,
xxx/ellauri139.html on line 610: A shielded scutcheon blush’d with blood of queens and kings. Housukilpi jossa jotain punaista.
xxx/ellauri139.html on line 617: And on her silver cross soft amethyst, Sen hopearisti oli kuin pehmee ametisti,
xxx/ellauri139.html on line 635: Soon, trembling in her soft and chilly nest, Pian se lojuu siinä, lämmittelee pikku pesää,
xxx/ellauri139.html on line 636: In sort of wakeful swoon, perplex’d she lay, Puolivalveilla se on ja vähän takussa,
xxx/ellauri139.html on line 637: Until the poppied warmth of sleep oppress’d Kunnes alkaa nukuttaa, unta palloon vetää
xxx/ellauri139.html on line 658: Made a dim, silver twilight, soft he set Verkkareista hänkin, vähän angstisena suoriutuu
xxx/ellauri139.html on line 660: A cloth of woven crimson, gold, and jet:— Nyt kelpais kalja tai vahvempikin aine varmaan.
xxx/ellauri139.html on line 682: In the retired quiet of the night, Siinä touhussa on melkein tulla jerkut.
xxx/ellauri139.html on line 698: So mus’d awhile, entoil’d in woofed phantasies. Miten saa sen hereille ja alkaan jakaa.
xxx/ellauri139.html on line 706: Wherewith disturb’d, she utter’d a soft moan: Eiku se oli Keazin oma "Leidi armoton".
xxx/ellauri139.html on line 713: Now wide awake, the vision of her sleep: Visiota näyttää illallinen kotiviini:
xxx/ellauri139.html on line 715: The blisses of her dream so pure and deep Uniko tolla lailla kehtoo vehtoa?
xxx/ellauri139.html on line 759: “After so many hours of toil and quest, Me voidaan mennä naimisiin, saan sun vaakunan,
xxx/ellauri139.html on line 762: “Saving of thy sweet self; if thou think’st well Mut mitä siitä jos musta tulee sillä ylkä.
xxx/ellauri139.html on line 801: That night the Baron dreamt of many a woe, Sinä aamuna Maifret nukkui pitkään,
xxx/ellauri139.html on line 803: Of witch, and demon, and large coffin-worm, Ja sen vieraat joita oli satoja
xxx/ellauri139.html on line 813: Keats, John. Lamia, Isabella, The Eve of St. Agnes, and Other Poems. London: Talor and Hessey, 1820.
xxx/ellauri139.html on line 816: Prof. Stefan Hawlin, Department of English, Chandos Building, University of Buckingham, selittää ton Merlin kohdan Keazin runossa. Perhaps a reference to Spenser's Faerie Queene, Book III, Canto III.7-11? Demoni ois se Lady in the Lake, ja Merlinin velka ois pussillinen siimahäntiä? Tai size on Maloryn Morte d'Arthurista, josta Keazilla oli oma kopio. Oisko se demoni ehkä Merlinin oma iskä, joka oli incubus? Sitä Stefu ehdottaa: Merlin oli paholaisen poika, jonka paholainen siitti kieron kautta, mutta äiti ja Blaise risti Merlinin heti kehdossa, ja vihtahousun juoni oli pilalla. No missä mielessä sit Merlin maxo kehnon velan takaisin? No auttamalla Utherin Igrainen pukille, josta siittyi anti-anti-kristus Artturi. Aika komplisoitua. Spenserin Keijukuningatar on vähän liian pitkä tähän, 36K jaetta ja 4000 värssyä.
xxx/ellauri139.html on line 861: Sen luontomaku ja sen talentti veivät sitä kohti akateemisia kisoja. Lyonin Akatemia palkizi sen epistolan Romanien vaarasta (1804) ja Ranskan akatemia sarjasta runoja: Kirjemies riippumatossa, Pariisin koristeet, Rotroun kuolema, Liegen sankari Goffin, Angelesin akatemia palkizi Runollisen kexinnön Belzuge elirutto voitti 10v-palkinnon.
xxx/ellauri139.html on line 1044: Moreau syntyi ja kuoli Pariisissa. Hänen lapsuudessaan hänen vanhempansa, jotka olivat köyhiä, muuttivat Provinsiin . Hänen isänsä, Claude-François Moreau, syntynyt Poligny Jura , otti viran professorina Collège on Provins ( Seine-et-Marne ) vuonna 1810, mutta kuoli tuberkuloosiin 16. toukokuuta 1814. Hégésippe äiti Marie Roulliot (syntynyt Jeanne -Marie Rouillot, 12. maaliskuuta 1774 Cluny Saône-et-Loire ) aloitti rouva Guérardin palveluksessa Provinsissa, ja tästä naisesta tulee Hégésippen hyväntekijä. Hégésippe aloitti opintonsa Provinsissä, ja kun Guérardin perhe muutti maahan, hänet siirrettiin Meaux'n (Seine-et-Marne) seminaariin ja myöhemmin Avonin seminaariin (lähellä Fontainebleaua ). Hänen äitinsä kuoli tuberkuloosiin 5. helmikuuta 1823, kun taas Hégésippe oli Avonin opiskelija.
xxx/ellauri139.html on line 1080: He was executed on the guillotine at the age of 32. Vitun paskanjauhaja.
xxx/ellauri139.html on line 1082: Assassin romantique (beaucoup de femmes assistent au procès), il avoue tout avec cynisme et désinvolture et implique ses deux complices Avril et François, considérant qu'ils l'ont dénoncé et que tous les trois méritent la mort. Son avocat commis d'office, Maitre Brochant de Villiers, plaide la folie, en vain.
xxx/ellauri139.html on line 1147: Manfred est un drame en vers de George Gordon Byron, dit Lord Byron, publié en 1817. Bourrelé de remords après avoir tué celle qu'il aimait, Manfred vit seul comme un maudit au cœur des Alpes. Il invoque les esprits de l'univers, et ceux-ci lui offrent tout, excepté la seule chose qu'il désire, l'oubli. Il essaie alors, mais en vain, de se jeter du haut d'un pic élevé. Il visite ensuite la demeure d'Ahriam, mais refuse de se soumettre aux esprits du mal, leur enjoignant d'évoquer les morts. Enfin lui apparaît Astarté, la femme qu'il a aimée puis tuée par son étreinte (« My embrace was fatal... I loved her and destroy'd her »). Répondant à son invocation, Astarté lui annonce sa mort pour le lendemain. Au moment prédit apparaissent des démons pour s'emparer de lui, mais Manfred leur dénie tout pouvoir sur sa personne. Pourtant, à peine sont-ils apparus qu'il meurt. La situation de Manfred deviendra l'un des poncifs favoris composant le portrait de l'homme fatal du romantisme. Cette pièce s'inspire, pense-t-on[Qui ?], dans son plan, du Faust de Goethe et selon certains, contiendrait une allusion du poète à sa demi-sœur Augusta Leigh. Sitäkin se dodennäköisesti bylsähti.
xxx/ellauri139.html on line 1205: Doston typerä jatkosarja jossain viikkolehdessä. Doston oli jo ollut lusimassa Siperiassa. Suht palasina se sieltä palasi. He planned to explore the moral and psychological dangers of the ideology of "radicalism", and felt that the project would appeal to the conservative publisher Katkov.
xxx/ellauri139.html on line 1209: Strangely, Raskolnikov begins to feel alarmed at the thought that Porfiry (joku poliisi) might think he is innocent. But Porfiry's changed attitude is motivated by genuine respect for Raskolnikov, not by any thought of his innocence, and he concludes by expressing his absolute certainty that Raskolnikov is indeed the murderer.
xxx/ellauri139.html on line 1214: He stops at Sonya's place on the way and she gives him a crucifix. At the bureau he learns of Svidrigailov's suicide, and almost changes his mind, even leaving the building. But he sees Sonya, who has followed him, looking at him in despair, and he returns to make a full and frank confession of the murders. What the fuck.
xxx/ellauri139.html on line 1221: Karmela Belinkillä oli tapana ottaa ettonet aamuisen kirjoitustyön ja lounaan päälle. Nyt hän oli täpinöissään Mr. Dostojevskin esikoisesta, jonka Martti Anhava on 2008 kökösti kuosittanut nykysuomexi. Kuunnelkaa! Ja hän luki mielestään liikuttavimpia kohtia värisyttäen hermoherkkää ääntänsä. Vissarion Belinski oli suunnannäyttäjä. Muut venäläiset kynäilijät nauroivat ja pilkkasivat syylänenäistä Dostojevskia. Etukäteiskehut oli kihahtaneet Fedjan päähän ja se loukkaantui pahasti. Sotilasinsinöörikoulussa Fjodor luki lisää Pushkinia, Schilleriä ja Scottia sekä Homerosta, Shakespearea, Racinea, Hoffmania, Balzacia, Hugoa, ja Gogolin uusimmat. Hän venäjänsi omasta mielestään verrattomasti Balzacin Eugenie Grandetin. Köyhää väkeä on siitä kopio. Ällö kirjeromaani. "Mamma"?! Mitä vittua, бабочка tarkoittaa perhosta (tai russua)?! Sano rusetti, tytöt sua rannalla kusetti. Mummin ikkunalla kukkii pelargonia. Hoholin ukrainalaistarinoita muistuttavia jutelmia. Laji näytti jo 1840 aikansa eläneeltä. Devushkin oli keski-ikäinen namusetä ja "Mamma" jotenkin mainevammainen nuorehko nainen. Varvarasta oli kiva vittuilla neitokorennolle vapauduttuaan viimein tämän holhouxesta. Nöyryytyxen psykologiaa ja sadomasokismia. Epämääräisenä vellovaa jahkailua ja merkityxettömiä käänteitä. Aito Dostojevskilaisia sentimenttejä. Sekavuuden suota kuten Ukrainassa kelirikkoaikana. Paska haisee Nevan rannalla.
xxx/ellauri139.html on line 1245: ofXwb9fas?feature=shared">korealaisia neitosia osuuskaupan tissiliiveissä ja paljastavissa persesorzeissa! Ne ovat parempia kuin luonnossa!
xxx/ellauri148.html on line 35: ofish2.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri148.html on line 49: November 21, 2021 is the 49th annual World Hooray Day. Anyone can participate in World Hooray Day simply by starving ten countries and threatening them with dire consequences if they don't behave (= humor us). This demonstrates the importance of military communications for securing peas. World Hooray Day was a response to the successful conflict between Egypt and Israel in the Fall of 1973. Since then, World Hooray Day has been observed by Sionistic people in 180 countries.
xxx/ellauri148.html on line 51: Näitä "World This and That Day"s on aivan helvetisti, kaikenlaisia kotiinpäin vetopäiviä. Vaikkapa World Fisheries Day, jossa kansikuvan pikkukalat ovat uimassa iloisesti kohti pyydystäjän kitaa. Pyydystäjä pysyttelee nyt fixusti näkymättömissä. Kumman oikeuxia ne oikein puolustavat, kalojen vai niitä ahmivien apinoiden? No apinoiden tietenkin! World Fisheries Day: Championing the rights of Fishers.
xxx/ellauri148.html on line 52: The Chief Executive of Stella Maris UK, Martin Foley, calls for more to be done to ensure that the rights of fishers are upheld. So long, and thanx for all the fish!
xxx/ellauri148.html on line 56: Pro-Israeli people around the world use the occasion of World Hooray Day as an opportunity to express their yearning for canned peas. Beginning with the simple but effective shooting on the 1st World Hooray Day 1973, their activities send a message to leaders, encouraging them to use economic sanction and then force to settle conflicts. The official sponsor of the World Hooray Day is Prof. Emeritus Arto Mustajoki, Juupajoki. His home town used to be called Eipäjoki (Nosir river), but thanx to Arto's persistent efforts to increase international understanding, the name has been changed to the more communicative Juupajoki "Yessir river".
xxx/ellauri148.html on line 58: As a global event World Hooray Day joins local participation in a global extortion of peas. The World Hooray Day web site address is http://www.worldhelloday.org. The 70M winners of the 1939-45 shared Nobel Rest in Peace Prize are among the people who have realized World Hooray Day's value as an instrument for purloining peas and as an occasion that makes it possible for anyone in the world to contribute to the process of splitting third party peas and join the bunch of happy sinners who were the luckiest 6M winners of the prize. Join now, you may already have won!
xxx/ellauri148.html on line 60: Brian McCormack, a Ph.D. graduate of Arizona State University, and Michael McCormack, a graduate of Harvard University, work together to promote this annual global event. Brian's career has since had a rocket start, Michael's is a steady falling trend.
xxx/ellauri148.html on line 64: In the fall of his senior year, while his fellow students immersed themselves in writing theses, applying to graduate schools or kicking back and enjoying the good life, Michael J. McCormack '74 was busy starting another brain holiday. McCormack says he and his brother Brian McCormack wanted to do something to celebrate to the highly successful 1973 Arab-Israeli conflict.
xxx/ellauri148.html on line 68: "We wanted to do something to celebrate the crushing victory of our arms and the Israeli ground forces, plus the importance of military communications in forcing the ragheads to eat their peas a second time," McCormack says.
xxx/ellauri148.html on line 71: That first year, McCormack and his brother gained the support of 15 countries; in the 25 years since, they have reached almost eight times that many.
xxx/ellauri148.html on line 77: "Whenever I have a tough night, I just remember that I've been in personal contact (pirsuna pirsunalmente) with 1.1 billion people in the Republic of China, and that makes things easier," McCormack says. When he's not sending letters out across the world, McCormack spends his time writing and acting in professional pornographic productions.
xxx/ellauri148.html on line 78: He has written several novels, including Gandhi's 5 last books and The Quotations of Chairman Meow (based on the adventures of the Chairman's cat, Meow).
xxx/ellauri148.html on line 79: He recently co-wrote Farewell to Arms, an interactive play about a high school reunion in which every member of the audience gets a seismic orgasm under a tree.
xxx/ellauri148.html on line 81: "We're selling out like crazy," McCormack says, meaning that he is searching for investors to take the show national. "We are actually planning another World Sellout Day to celebrate our dedication to the U.S. cause." Make America Great Again. I mean greater, it was always great, and is, of course. Don't try to trick me.
xxx/ellauri148.html on line 84: Though the success and long life of World Hooray Day came as a surprise, McCormack says that he has wanted to write and act since he was seven years old and is not surprised to find himself doing it (= wanting) still decades later. McCormack, who took off for New York City immediately after graduation, said that his time at Harvard, though enjoyable, did not influence his career path.
xxx/ellauri148.html on line 86: The editor of the first-year literary magazine and a writer for the Lampoon, a semi-secret Sorrento Square organization that occasionally publishes a so-called humor magazine, McCormack says his writing experiences during college simply confirmed his future plans. "I was headed where I was headed and [Harvard] was the mosta humorous place to be along the way," he says.
xxx/ellauri148.html on line 91: Take for instance my bro Brian McCormack, most recently of the Edison Electric Institute (EEI), who became Energy Secretary Rick Perry’s chief of staff in 2015. Previously, McCormack was EEI’s vice president of political and external affairs and one of the highest paid staffers at the trade association with a reported income of $440K in 2015. Sadly, he does't say hello to me anymore if we accidentally meet on the street. He goes to the other side of the road."
xxx/ellauri148.html on line 93: McCormack says that although he has probably led a less conventional life than many of his fellow graduates, he has no regrets.
xxx/ellauri148.html on line 94: "Having gone to Harvard gave me license to take some big risks," he said. "It's been a real big risk to do all of this, and I'm glad I did."
xxx/ellauri148.html on line 95: The founder of his own holiday, the author of several of Mahatma Gandhi's books, and the one-time pen pal of figures as diverse as M/S Queen Elizabeth II and Whoopi Goldberg, McCormack knows exactly what comes next.
xxx/ellauri148.html on line 100: McCormack has recently been accepted to the University of California at Los Angeles pornographic film school; he and his silicon wife will be moving from Nebraska to Los Angeles in the fall. He says he is eager to begin erecting and also has future plans to break into film as a character actor. McCormack, who someday hopes to develop some of his (well, his, Mahatma's and Hemingway's) novels into movies, says he has waited to go to Hollywood until the time felt right and he had paid his dues.
xxx/ellauri148.html on line 104: "I feel absolutely ready for pornographic movies," McCormack says. "It's this wild feeling of sturdiness and joy, kind of a creative euphoria."
xxx/ellauri148.html on line 105: Like 25 years ago, when he was unafraid to embark on the life of a struggling actor in New York City, McCormack says he has no fear of the challenges awaiting him in Hollywood.
xxx/ellauri148.html on line 106: "I learned at Harvard to just to do what you're here to do, and love it, and the rest will follow," he says. "Want to keep up with breaking news? Subscribe to our email newsletter." Harvard students have an enormous amount of money going on to support their lives.
xxx/ellauri148.html on line 112: World Hooray Day was founded in 1973 by Brian McCormack, a Ph.D. graduate of Arizona State University, and Michael McCormack, a graduate of Harvard University, in celebration of the Yom Kippur War. We Won! You Lost! Hooray!
xxx/ellauri148.html on line 116: The Yom Kippur War, also known as the Ramadan War, the October Revolution, the 1973 Arab–Israeli War or the Fourth Arab–Israeli War, was an armed conflict fought from 6 to 25 October 1973 between Israel and a coalition of Arab states led by Egypt and Syria. The majority of combat between the two sides took place in the Sinai Peninsula and the Golan Heights — both of which were illegally occupied by Israel in 1967, and still are — with some fighting in African Egypt and northern Israel. Egypt's initial objective in the war was to seize a foothold on the eastern bank of the Suez Canal and subsequently leverage these gains to negotiate the return of the rest of the Israeli-occupied Sinai Peninsula.
xxx/ellauri148.html on line 118: Following the outbreak of hostilities, both the United States and the Soviet Union initiated massive resupply efforts to their respective allies during the war, which led to a near-confrontation between the two nuclear-armed superpowers. After the 1967 six day war, the Egyptians said that a lasting peace could not be achieved without "withdrawal of the Israeli armed forces from all the territories occupied since 5 June 1967."
xxx/ellauri148.html on line 120: Golda Meir reacted to the overture by forming a committee to examine the proposal and vet possible concessions. When the committee unanimously concluded that Israel's interests would be served by full withdrawal to the internationally recognized lines dividing Israel from Egypt and Syria, returning the Gaza Strip and, in a majority view, returning most of the West Bank and East Jerusalem, Meir was angered and shelved the document next to her stash of knotted french letters and Joshua's foreskin collection. The United States was infuriated by the cool Israeli response to Egypt's proposal, and Joseph Sisco informed Yitzhak Rabin that "Israel would be regarded responsible for rejecting the best opportunity to reach peace since the establishment of the state." Israel responded to Jarring's plan also on February 26 by outlining its readiness to make some form of withdrawal, say in some New York bank, while declaring it had no intention of returning to the pre-June 5, 1967 lines.
xxx/ellauri148.html on line 122: The US considered Israel an ally in the Cold War and had been supplying the Israeli military since the 1960s. Henry Kissinger believed that the regional balance of power hinged on maintaining Israel's military dominance over Arab countries, and that an Arab victory in the region would strengthen Soviet influence. Britain's position, on the other hand, was that war between the Arabs and Israelis could only be prevented by the implementation of United Nations Security Council Resolution 242 and a return to the pre-1967 boundaries. Fucking pudding heads.
xxx/ellauri148.html on line 124: Yom Kippur was actually a bad choice of day by Sadat, for Arabs were still weak after Ramadan, while Israeli women were staying home and men were in synagogues, so the roads were free and reserves were quickly rounded up from the yeshivas. Prior to the war, Kissinger and Nixon consistently warned Meir that she must not be responsible for initiating a Middle East war. On October 6, 1973, the war opening date, Kissinger told Israel not to go for a preemptive strike, and Meir grumblingly confirmed to him that Israel would not.
xxx/ellauri148.html on line 126: Other developed nations [who? were there any?], being more dependent on OPEC oil, took more seriously the threat of an Arab oil embargo and trade boycott, and had stopped supplying Israel with munitions. As a result, Israel was totally dependent on the United States for military resupply, and particularly sensitive to anything that might endanger that relationship. After Meir had made her decision, at 10:15 am, she met with American ambassador Kenneth Keating in order to inform the United States that Israel did not intend to preemptively start a war. It would be just an accident. An electronic telegram with Keating's report on the meeting was sent to the United States at 16:33 GMT (6:33 pm local time). A message arrived later from United States Secretary of State Henry Kissinger saying, "Don't preempt." At the same time, Kissinger also urged the Soviets to use their influence to prevent war, contacted Egypt with Israel's message of non-preemption, and sent messages to other Arab governments to enlist their help on the side of moderation. These late efforts were futile. According to Henry Kissinger, had Israel struck first, it would not have received "so much as a nail".
xxx/ellauri148.html on line 128: The Soviets started an airlift of arms to Syria and Egypt. The American global interest was to prove that Soviet arms could not dictate the outcome of the fighting, by supplying Israel. Kenneth Pollack is a Jew so I would not trust his accounts of the war events. Saad el Shazly was on the other side, so hardly more trustworthy as a witness. Pientä epäselvyyttä oliko Egyptin 3. armeijakunta oikeasti aivan motissa, vai oliko mukana ehkä Kissingerin juonittelua, eze saisi kunnian Israelin pysäytyxestä ja tällä lailla Egyptin lipsumaan jenkkipuolelle. Mikä sitten ajan kanssa onnistuikin.
xxx/ellauri148.html on line 130: The Arabs committed a lot of atrocities on Israeli troops, like clipped their fingernails and used them as ashtrays (the troops, not the clippings.) One Moroccan volunteer was caught with a sack full of Israeli body parts to take home as souvenirs. It turned out to be Joshua's foreskin bonanza. No reports of corresponding atrocities from the Israeli side.
xxx/ellauri148.html on line 132: In the 1967 war, it seems the Israeli felt their grip was loosening: based largely on interviews with Israeli soldiers—conducted in 1967, and heavily censored at the time—Censored Voices documents Israeli soldiers “summarily executing prisoners and evacuating Arab villages in a manner that one fighter likened to the Nazis’ treatment of European Jews.”
xxx/ellauri148.html on line 136: So no use trying to pool the monkeys into two races, nice and naughty. They all the same, just like the little girl in the rhyme: When she was good, she was very very good, but when she was bad, she was atrocious. Tää Hessu Hopon eli Longfellowin loru mulla on jo albumissa 48, Kirsi Kunnaan kääntämänä. Joku tämänpäivän poppoo on tehnyt siitä laulun ja väittää että sanat ovat "traditional". Pah. Melkein voisin muuten lyödä vetoa et Henry oli pedofiili.
xxx/ellauri148.html on line 153: Who is the Messiah the Jews are expecting to come? Why did the Jews reject Yeshua (Jesus) as their Messiah? These two questions often seem a mystery to many Christians as they read the Bible and study the prophets. Before Yeshua, the Jews were waiting for the Messiah, but when Yeshua came and died without more ado, he did not fulfill this expectation.
xxx/ellauri148.html on line 155: Today, Judaism still waits for the coming of the Messiah, but who are they expecting? What qualifications need to met by the Messiah. Moses Ben Maimon (Maimonides), also called Rambam, or Little Drummer Boy, (1135-1204), wrote in his Thirteen Articles of Faith, that belief in the Messiah was required for a Jew to be resurrected. The 12th and 13th articles both deal with Redemption, which will come in the days of Messiah. Eli lisätään dekalogin perään nämä pykälät:
xxx/ellauri148.html on line 157: 12. I believe with a complete faith in the coming of the Messiah; and even though he tarry, nevertheless I await him everyday that he should come.
xxx/ellauri148.html on line 159: 13. I believe with a complete faith that there will be resurrection of the dead at a time when the will will arise from the Creator, blessed be His name, and may His remembrance be exalted for all eternity.
xxx/ellauri148.html on line 161: Tää oli Moshelta hyvä veto sikäli että nää lisäyxet päihittää kristinuskon tärkeimmät vetolaastarit, lunastuskaupan luottokortin ja taivastoivon. Maimonides further explains in his work on the Halakhic code, the Yad haHazaqa (“The Strong Hand”), also known as the Mishne Torah (Second Torah) the view of redemption and the role Messiah will play. Maimonides summarizes the Jewish expectation of the Messiah. But the expectation of Messiah, is not limited to Maimonides comments, quotes from the Talmud, Targum, Midrash, Zohar and other writings give us a vivid picture of the expectation in the Jewish world of the times of Messiah. Messianic expectation in Rabbinic times (A.D.135-1750) and in the time of Yeshua may have changed over the years. For example in the time of Yeshua, The Temple existed and Israel was not scattered abroad as is the case today. In the days of Maimonides, there was no Israel and no Temple, and Jews were persecuted in Europe. Here we quote from Raphael Patai’s work, The Messiah Texts on pages 322-327, his translation of the Mishne Torah, Maimonides writes the following.
xxx/ellauri148.html on line 163: King Messiah will arise in the future and will restore the kingship of David to its ancient condition, to its rule as it was at first. And he will rebuild the Temple and gather the exiled of Israel. And in his days all the laws will return as they were in the past. They will offer up sacrifices, and will observe the Sabbatical years and the jubilee years with regard to all the commandments stated in the Torah. And he who does not believe in him, or he who does not await his coming, denies not only the [other] prophets, but also the Torah and Moses our Master. For, behold, the Torah testifies about him [the Messiah], as it is written,
xxx/ellauri148.html on line 165: The Lord will return your captivity and have compassion upon thee, and will return and gather thee from all the peoples whiter the Lord thy God hath scattered thee. If any of thine that are dispersed be in the uttermost parts of heaven, from thence will the Lord thy God will bring thee into the land which thy fathers possessed, and thou shalt possess it (Deut. 30:3-5)
xxx/ellauri148.html on line 167: And these are things which are explicitly stated in the Torah, and they comprise all the things which are said by the prophets. Even in the section “Balaam” it is said and there he prophesied about the two Messiahs: about the first Messiah who was David who saved Israel from the from the hands of its enemies, and about the last Messiah, who will arise from among David’s children and who will save Israel at the End. And there he says:
xxx/ellauri148.html on line 169: I see him but not now ((Num. 24:17), this refers to David; I behold him but not nigh (ibid.) this refers to King Messiah; A star shall step forth out of Jacob (ibid.) this refers to King David; A star shall step forth out of Jacob (ibid.), this refers to David; and a scepter shall rise out of Israel (ibid.) this refers to King Messiah…
xxx/ellauri148.html on line 171: And think not that the Messiah must perform signs and portents and bring about new things in the world, or that he will resuscitate the dead, or the like. Not so. For, behold, R. Akiba was one of the greatest of the sages of the Mishna, and he was a follower of King Ben Koziba [Bar Kokhba], and he said about him that he was King Messiah. And he and the sages of his generation thought that he was King Messiah, until he was slain because of the sins. As soon as he was slain it became evident to them that he was not the Messiah. And the sages had asked of him neither sign nor a portent. And the essence of the matter is that the laws and ordinances of this Torah are forever and ever, and one must neither add to them or subtract from them.
xxx/ellauri148.html on line 173: And if there should arise from the House of David a king, who studies the Torah and occupies himself with the commandments as his father David had, according to the written and oral Torah; and if he forces all Israel to follow the Torah and observe its rules; and if he fights the wars of the Lord—then he must be presumed be the Messiah. And if he succeeds in his acts, and rebuilds the Temple in its place, and gathers the exiled of Israel—then he certainly is the Messiah. And he will repair the whole world to serve the Lord together, as it is written, For then will I turn to the peoples a pure language that they may call upon the name of the Lord to serve Him with one consent (Zeph. 3:9)
xxx/ellauri148.html on line 175: It should not come to one’s mind that in the days of the Messiah anything in the customary order of the world will be annulled, or that there will be something new in the order of Creation. For the world will continue in its path. And that which Isaiah said, the wolf shall dwell with the lamb, and the leopard shall lie down with the kid (Isa. 11:6), is but an allegory and a riddle. The true meaning of it is that Israel will dwell in safety with the wicked of the idolaters who are likened to a wolf and a leopard….And all of them will return to faith of truth, and they will neither rob nor despoil, but will eat the things which are permitted, in pleasure, together with Israel, as it is written, The lion shall eat straw like the ox (Isa. 11:7). And likewise, all the similar things said about the Messiah are but allegories. And in the days of the Messiah it will become known to everybody what thing the allegory signified and to what thing it alluded.
xxx/ellauri148.html on line 177: The sages said that the only difference between this world and the days of the Messiah will be with regard to the enslavement to the kingdoms. It appears from the plain meaning of the words of the prophets that at the beginning of the days of the Messiah, there will be the war of Gog and Magog. And that prior to the war of Gog and Magog, a prophet will arise to straighten Israel and prepare their hearts, as it is written, Behold, I will send to you Elijah the prophet before the coming of the great and terrible day of the Lord (Mal. 4:5) And he will come not to declare the pure impure, or the impure pure; not to declare unfit those who are presumed to be fit, nor to declare fit those who are held to be unfit; but for the sake of peace in the world….And there are those among the sages who say that prior to the coming of the Messiah will come Elijah. But all these things and their likes, no man can know how they will be until they will be. For they are indistinct in the writings of the prophets. Neither do the sages have a tradition about these things. It is rather, a matter of interpretation of the Biblical verses. Therefore there is a disagreement among them regarding these matters. And in any case, these are mere details which are not of the essence of the faith. And one should definitely not occupy oneself with the matter of legends, and should not expatiate about the midrashim that deal with these and similar things. And one should not make essentials out of them. For they lead neither to fear nor to love [of God]. Neither should one calculate the End. The sages said, “May the spirit of those who calculate the End be blown away” But let him wait and believe in the matter generally, as we have explained.
xxx/ellauri148.html on line 179: In the days of King Messiah, when his kingdom is established and all Israel are gathered into it, the descent of all of them will be confirmed by him through the Holy Spirit which will rest upon him, as it is written, And he shall sit as a refiner and purifier of silver, and he shall purify the sons of Levi, and purge them as gold and silver ( Mal. 3:3), And he will first purify the Children of Levi and will say: “This is of priestly descent, and this is of Levitic descent.” And he will reject those who are not descended of Israel, as it written, And the Tirshatha [governor] said to them that they should not eat the most holy things till there stood up a priest with Urim and Thummin (Ezra 2:63) From this you learn that the presumption of descent will be confirmed, and those with established descent will be announced by the Holy Spirit. And he will establish the descent not from Israel [in general] but from each tribe and tribe. For he will announce that this one is from such and such a tribe, and this one from such and such a tribe….
xxx/ellauri148.html on line 181: The sages and the prophets yearned for the days of the Messiah not in order they should rule over the whole world, and not in order they should lord it over the idolaters, not in order that the nations should elevate them, and not in order that they should eat and drink and rejoice; but in order they should devote themselves to the Torah and its wisdom, and that there be nobody to oppress them and to negate, so they should merit life in the World to Come…
xxx/ellauri148.html on line 183: And in that time there will be neither hunger nor war, neither jealousy nor competition, but goodness will spread over everything. And all the delights will be as common as dust. And the whole world will have no other occupation but only to know the Lord. And therefore Israel will be great sages, and knowers of secret things, and they will attain a knowledge of their Creator as far as the power of man allows, as it is written, For the earth shall be full of the knowledge of the Lord as the waters cover the sea (Isa. 11:9)
xxx/ellauri148.html on line 184: (Maimonids, Yad haHazaqa, Shoftim, Hilkhot M’lakhim 11-12)
xxx/ellauri148.html on line 188:
Messiah Son of Joseph
xxx/ellauri148.html on line 190: Maimonides does a great job in condensing Jewish belief and expectation in the Messiah. The Jewish beliefs and expectations of the Messiah is wide and varied. Through the Talmud, and other writing we see the expectation of two Messiahs. One called Messiah Son of David, and the other Messiah Son of Joseph actually precedes the Messiah son of David and is killed in the battle of Gog and Magog. Messiah Son of David then asks the Lord to resurrect the slain Messiah Son of Joseph. The Babylonian Talmud refers to the relationship between these two Messiah’s.
xxx/ellauri148.html on line 193: 10 And I will pour on the house of David and on the inhabitants of Jerusalem the Spirit of grace and supplication; then they will look on Me whom they pierced. Yes, they will mourn for Him as one mourns for his only son, and grieve for Him as one grieves for a firstborn. Zechariah 12:9-10
xxx/ellauri148.html on line 195: And the land shall mourn (Zech. 12:12). What is the reason of the mourning? R. Dosa and the rabbis differ about it. R. Dosa says: “[They will mourn] over the Messiah who will be slain, “ and the say; “[The will mourn] over the Evil Inclination which will be killed [in the days of the Messiah]…” Babylonian Talmud Sukkah 52a[7]
xxx/ellauri148.html on line 197: The rabbis have taught; The Holy One, blessed be He, will say to Messiah ben David, may he be revealed soon in our day!; “Ask of Me anything, and I shall give it to you, for it is written, The Lord said unto me, Thou art my son, this day have I begotten thee, ask of Me and I will give the nations for thy inheritance (Psalms 2:7-8)” And when he will see that Messiah ben Joseph will be slain, he will say before Him: “Master of the World! I ask nothing of you except life! God will say to him: “Even before you said, ‘life,’ your father David prophesied about you as it is written, He asked life of Me, Thou gavest it him (Ps. 21:5) Babylonian Talmud Sukkah 52a
xxx/ellauri148.html on line 201: According to Jewish scripture and tradition, at the End of Days the nations of the world come against Jerusalem in the battle of Gog and Magog. Messiah ben Joseph leads the armies of Israel in battle and dies in the process. Both Elijah and Messiah ben Joseph are forerunners to Messiah ben David, who will come after a period of struggle and trying for the descendents of Israel. Messiah ben Joseph is seen as the pierced Messiah of Zechariah 12:10.
xxx/ellauri148.html on line 205: The idea of a “Suffering Messiah” to many in Judaism is a Christian concept, this is not the case however. In some rabbinical traditions, the Messiah, who was one of the first thoughts of God, is in heaven waiting for the day of redemption. In heaven, Elijah and the patriarchs attend to, him. In one scene, from the Talmud the Messiah sits at the gates of Rome unwinding and winding bandages of the suffering and poor, waiting for the call.
xxx/ellauri148.html on line 207: R. Y’hoshu’a ben Levi once found Elijah standing at the entrance of the cave or R. Shim’on ben Yohai…He asked him: “When will the Messiah come?” He said to him: “Go, ask him himself” “And where does he sit? “At the entrance of the city [of Rome]” “And what are his marks?” “His marks are that he sits among the poor who suffer of diseases, and while all of them unwind and rewind[the bandages of all their wounds] at once, he unwinds and rewinds them one by one, for he says, ‘Should I be summoned, there must be no delay.’” R. Y’hoshu’a went to him and said to him; “Peace be unto you, my Master and Teacher!” He said to him: “Peace unto you, Son of Levi!” He said to him: when will the Master come?” He said to him: “Today.” R. Y’hoshu’a went to Elijah, who asked him; “What did he tell you?” R. Y’hoshu’s said “[He said to me:] Peace be unto you, Son of Levi!” Elijah said to him: “[By saying this] he assured the World to Come for you and your father.” R. Y’hoshu’a then said to Elijah: “The Messiah lied to me, for he said ‘today I shall come,’ and he did not come.” Elijah said: “This is what he told you: 'Today', If you but hearken to His voice’ (Ps. 95:7) (Babylonian Talmud Sanhedrin 98a)[12]
xxx/ellauri148.html on line 209: The fifth house [in the heavenly Paradise] is built of onyx and jasper stones, and inlaid stones, and silver and gold, and good pure gold. And around it are rivers of balsam, and before its door flows the River Gihon. And [it has] a canopy of all trees of incense and good scent. And[in it are] beds of gold and silver, and embroidered garments. And there sits Messiah ben David and Elijah and Messiah ben Ephraim. And there is a canopy of incense trees as in the Sanctuary which Moses made in the desert. And all its vessels and pillars are of silver, its covering is gold, its seat is purple. And in it is Messiah ben David who loves Jerusalem. Elijah of blessed memory takes hold of his head, places it in his lap and holds it, and says to him: “Endure the sufferings and the sentence of your Master who makes you suffer because of the sin of Israel.” And thus it is written; He was wounded because of our transgressions, he was crushed because of our iniquities (Isaiah 53:5) until the time when the comes. (“Midrash Konen” BhM 2:29-30)[13]
xxx/ellauri148.html on line 213: The Jewish Bible and rabbinical writers clearly teach the role of Elijah as forerunner of the Messiah. The final last prophet, Malachi foretells the coming of Elijah, who caught up into heaven, awaits the great terrible day of the Lord, when he will be revealed to Israel.
xxx/ellauri148.html on line 215: Then it happened, as they continued on and talked, that suddenly a chariot of fire appeared with horses of fire, and separated the two of them; and Elijah went up by a whirlwind into heaven. 2 Kings 2:11
xxx/ellauri148.html on line 217: 5 Behold, I will send you Elijah the prophet Before the coming of the great and dreadful day of the Lord.
xxx/ellauri148.html on line 219: 6 And he will turn The hearts of the fathers to the children, And the hearts of the children to their fathers, Lest I come and strike the earth with a curse. Malachi 4:5-6
xxx/ellauri148.html on line 222: Today, the Jews every year commemorate the wait for Elijah at the Passover Seder meal; he is welcomed in every Jewish home with a large goblet of wine placed in the middle of the festive table for him. If he doesn't come, the guests present gobble the wine. According to some traditions there is a 45 day period following the death of Messiah Ben Joseph, before and the appearance of Messiah Ben David, its during this period, Elijah the forerunner of the Messiah makes his appearance.
xxx/ellauri148.html on line 224: Elijah said to Rav Y’huda the brother of Rav Sala the Pious: “The world will exist for no less than eighty-five jubilees [that is, 85*50 = 4250 years], and in the last jubilee the Son of David will come.” He asked him: “In its beginning or at its end?” He answered: “I do not know.” [Rav Y’huda then asked:] “Will it [the last jubilee] be complete or not?” He said to him: “I do not know.” Rav Ashi said; “This is what Elijah told him; ‘Until the last jubilee expect him not; from then on expect him.’” So no hurry, there's another 260 jubilees (1300 years) or thereabouts to go. Babylonian Talmud Sanhedrin 97b[14]
xxx/ellauri148.html on line 226: At that time Michael the great [celestial] prince will rise and blow the shofar three times…and Messiah ben David and Elijah will be revealed. And the two of them will go to Israel who will be [at that time] in the desert of the peoples, and Elijah will say to them; “This is the Messiah.” And he will return their heart [which will be faint] and will strengthen their hand… (T’fillat R. Shim’on ben Yohai, BhM 2:125)[15],[16]
xxx/ellauri148.html on line 230: The battle preceding the death of Messiah ben Joseph is the battle of Gog and Magog, when the nations of the North, Gog and Magog, Persia (Iran), Libya and their allies descend on Israel to after they (The Jews) have been gathered out of the nations after a long period of desolation (Ezekiel 38-39).
xxx/ellauri148.html on line 232: 2 "Son of man, set your face against Gog, of the land of Magog, the prince of Rosh, Meshech, and Tubal, and prophesy against him, 3 "and say, 'Thus says the Lord God: "Behold, I am against you, O Gog, the prince of Rosh, Meshech, and Tubal.11 to take plunder and to take booty, to stretch out your hand against the waste places that are again inhabited, and against a people gathered from the nations, who have acquired livestock and goods, who dwell in the midst of the land. 23 "Thus I will magnify Myself and sanctify Myself, and I will be known in the eyes of many nations. Then they shall know that I am the Lord." ' Ezekiel 38:2,3,11,23
xxx/ellauri148.html on line 236: R. Y’huda haLevi bar Shalom, and R. Pinhas haKohen, and Rav Huna, all the three of them said that Gog and Magog would come against Israel in the future to come three times, and the third time they would come up against Jerusalem and go to Judah, and dictate to them, for they are mighty men…
xxx/ellauri148.html on line 238: Behold I will make Jerusalem a cup of staggering unto all the peoples round about (Zech. 12:2). What is “cup of staggering”? [It means] that He will in the future make peoples drink the cup of staggering of blood….when they [Gog and Magog] go up there, what do they? They assign two warriors to every one of the Children of Israel. Why? So that they should not escape. When the heroes of Judah ascend and reach Jerusalem, they pray in their heart…In that hour the Holy One, blessed be He, gives heroism to Judah and they draw their weapons and smite those men on their right and on their left, and slay them (Midrash Tehillim, Psalm 119, ed. Buber pp. 488-89)
xxx/ellauri148.html on line 240: Two men remained in the camp. The name of one of them was Eldad, and then name of the other Medad. And the Holy Spirit descended upon them…and both prophesied as one and said: “In the End of Days, Gog and Magog and their armies will fall into the hands of King Messiah, and for seven years the Children of Israel will light fire form the shares of their weapons; they will not go out to the forest and will not cut down a [single] tree.. (Targum. Yer. To Num. 11;26)[18]
xxx/ellauri148.html on line 242:
Armilus leads the armies of Gog
xxx/ellauri148.html on line 244: In the end of day, the armies opposed to Israel will be lead according to Rabbinical tradition by a man named Armilus who is the son of Satan, who the world worships as god and Messiah. He leads the nations against Israel and kills Messiah ben Joseph (Ephraim) and is then killed by Messiah ben David in the end. In one Jewish tradition Armilus is even called the Antichrist. He will persecute Israel, and be victorious over them for a time of testing.
xxx/ellauri148.html on line 246: 23 "Thus he said: 'The fourth beast shall be A fourth kingdom on earth, Which shall be different from all other kingdoms, And shall devour the whole earth, Trample it and break it in pieces. 24 The ten horns are ten kings Who shall arise from this kingdom. And another shall rise after them; He shall be different from the first ones, And shall subdue three kings. 25 He shall speak pompous words against the Most High, Shall persecute the saints of the Most High, And shall intend to change times and law. Then the saints shall be given into his hand For a time and times and half a time. 26 'But the court shall be seated, And they shall take away his dominion, To consume and destroy it forever. Daniel 7: 23-26
xxx/ellauri148.html on line 248: And when the days of the Messiah arrive, Gog and Magog will come up against the Lord of Israel, because they will hear that Israel is without a king and sits in safety. Instantly they will take with them seventy-one nations and go up to Jerusalem, and they will say; “Pharaoh was a fool to command that the males [of the Israelites] be killed and to let the females live. Balaam was an idiot that he wanted to curse them and did not know that their God had blessed them. Haman was insane in that he wanted to kill them, and he did not know their God can save them. I shall not do as they did, but shall fight against their God first, and thereafter I shall slay them…” And the Holy One, blessed be He, will say to him; “You wicked one! You want to wage war against Me? By your life, I shall wage war against you! Instantly the Holy One, blessed be He will cause hailstones, which are hidden in the firmament, to descend upon him, and will bring upon him a great plague… And after him will arise another king, wicked and insolent, and he will wage war against Israel for three months, and his name is Armilus. And these are his marks; he will be bald, one his eyes will be small, the other big. His right arm will be only as long as a hand…..And he will go up to Jerusalem and will slay Messiah ben Joseph…. And thereafter will come Messiah ben David….And he will kill the wick Armilus…And thereafter the Holy One, blessed be He, will gather all Israel who are dispersed here and there. (Midrash waYosha[19])
xxx/ellauri148.html on line 252: The Hebrew Bible and rabbinical writing both teach the Messiah will come upon the clouds in the end of days to rescue his people from the nations.
xxx/ellauri148.html on line 254: 13 I was watching in the night visions, And behold, One like the Son of Man, Coming with the clouds of heaven! He came to the Ancient of Days, And they brought Him near before Him. 14 Then to Him was given dominion and glory and a kingdom, That all peoples, nations, and languages should serve Him. His dominion is an everlasting dominion, Which shall not pass away, And His kingdom the one Which shall not be destroyed. Daniel 7:14-14
xxx/ellauri148.html on line 256: R. Alexandri said: “R. Y’hoshua’a ben Levi explained: ‘If they will be righteous, [the Messiah will come] on the clouds of heaven (Daniel 7:13); if they will not be righteous, [he will come] as a poor man riding upon an ass (Zech. 9:9)….King Shabur [Sapur] said to Sh’muel: “You say that the Messiah will come upon an ass; I shall send him a well-groomed horse.” He answered “do you, perchance, have a horse of a hundred colors?” Babylonian Talmud Sanhedrin 98a[20]
xxx/ellauri148.html on line 258: And now let us speak in praise of King Messiah who will come in the future with the clouds of heaven and two Seraphim [fiery angels] to his right and to his left, as it is written, behold with the clouds of heaven came one like unto a son of man (Daniel 7:13) (Pirqe Mashiah, BhM 3:70)[21]
xxx/ellauri148.html on line 262: Maimonides in his Thirteen Articles of Faith, states belief in resurrection is an essential part of Judaism. The 12th article is faith in a personal Messiah, and the 13th is the resurrection. According to rabbinical teaching, the resurrection is linked to the coming of the Messiah. When the Son of David comes, the first person resurrected, will be the Son of Joseph, then the rest of Israel.
xxx/ellauri148.html on line 264: 1 “At that time Michael shall stand up, The great prince who stands watch over the sons of your people; And there shall be a time of trouble, Such as never was since there was a nation, Even to that time. And at that time your people shall be delivered, Every one who is found written in the book. 2 And many of those who sleep in the dust of the earth shall awake, Some to everlasting life, Some to shame and everlasting contempt. Daniel 12:1-2
xxx/ellauri148.html on line 266: R. Hiyya bar Yosef said: “In the future the pious will sprout up and emerge in Jerusalem, as it is said, They will blossom out of the city like grass of the earth (Ps. 72:16)… And they will rise up in their garments, as can be concluded from the wheat; If the wheat, which is buried naked, rises in several clothes, how much more so the pious who are buried in their clothes.” Babylonian Talmud Ta’an 2 a[22]
xxx/ellauri148.html on line 268: Our master said two things in the name of R. Helbo: Why did the Fathers love to be buried in the Land of Israel? Because the dead of the land of Israel will be the first to come to life in the days of the Messiah, and they will eat [enjoy] the years of the Messiah. And R. Hama bar R. Hanina said: “He who dies abroad and is buried there, two deaths are in his hand….” R. Simon said: “If so, the righteous who are buried abroad will be the losers? [Not so,] for what does the Holy One, blessed be He, do? He hollows out the earth before them, and makes them into something like a skin bottle, ant they will roll and come until they reach the Land of Israel. And when they reach the Land of Israel He put the spirit of life into them they stand up.” (Midrash Tan. Buber, 1:214)[23]
xxx/ellauri148.html on line 270:
Jerusalem in the time of Messiah
xxx/ellauri148.html on line 272: The Messiah is the Son of David who will rule on David’s throne for eternity. The city from which Messiah will rule will be Jerusalem according to the Bible and rabbinical tradition. In the time of Messiah, Jerusalem will be transformed into the city of King Messiah.
xxx/ellauri148.html on line 274: 2 Now it shall come to pass in the latter days That the foreskin mountain of the Lord´s house Shall be established on the top of the mountains, And shall be exalted above the hills; And all nations shall flow to it. 3 Many people shall come and say, "Come, and let us go up to the mountain of the Lord, To the house of the God of Jacob; He will teach us His ways, And we shall walk in His paths." For out of Zion shall go forth the law, And the word of the Lord from Jerusalem. Isaiah 2:2-3
xxx/ellauri148.html on line 276: 7 Of the increase of His government and peace There will be no end, Upon the throne of David and over His kingdom, To order it and establish it with judgment and justice From that time forward, even forever. The zeal of the Lord of hosts will perform this Isaiah 9:7
xxx/ellauri148.html on line 278: Rabba said in the name of R. Yohanan: “Jerusalem of this World is not like Jerusalem of the World to Come. Jerusalem of This world—anybody who wants to go up to visit her, can do so; but to Jerusalem of the World to Come only those can go up who are invited to come…” And Rabba said in the name of R. Yohanan: “In the future, the Holy One, blessed be He, will elevate Jerusalem by three parasangs…Resh Laqish said: “In the future the Holy One, blessed be He, will add to Jerusalem a thousand gardens, a thousand towers, a thousand fortresses, and a thousand passages, and each of them will be like sepphoris in its tranquil days, and there were in it 180,000 marketplaces of merchants of pot dishes.” (Babylonian Talmud Bab. Bath. 75b)[24]
xxx/ellauri148.html on line 280:
Another false Messiah of Judaism
xxx/ellauri148.html on line 284: During his tour of the Eastern Empire in 131, the Roman emperor Hadrian decided upon a policy of Hellenization to integrate the Jews into the empire. Circumcision was proscribed, a Roman colony (Aelia) was founded in Jerusalem, and a temple to Jupiter Capitolinus was erected over the ruins of the Jewish Temple.
xxx/ellauri148.html on line 286: Enraged by these measures, the Jews rebelled in 132, the dominant and irascible figure of Simeon bar Kosba at their head. Reputedly of Davidic descent, he was hailed as the Messiah by the greatest rabbi of the time, Akiva ben Yosef, who also gave him the title Bar Kokhba (“Son of the Star”), a messianic allusion. Bar Kokhba took the title nasi goreng (“prince”) and struck his own coins, with the legend “Year 1 of the liberty of Jerusalem.”
xxx/ellauri148.html on line 288: The Roman historian Dion Cassius noted that the Christian sect refused to join the revolt. The Jews took Aelia by storm and badly mauled the Romans' Egyptian Legion, XXII Deiotariana. The war became so serious that in the summer of 134 Hadrian himself came from Rome to visit the battlefield and summoned the governor of Britain, Gaius Julius Severus, to his aid with 35,000 men of the Xth Legion. Jerusalem was retaken, and Severus gradually wore down and constricted the rebels' area of operation, until in 135 Bar Kokhba was himself killed at Betar, his stronghold in southwest Jerusalem. The remnant of the Jewish army was soon crushed; Jewish war casualties are recorded as numbering 580,000, not including those who died of hunger and disease. Judaea was desolated, the remnant of the Jewish population annihilated or exiled, and Jerusalem barred to Jews thereafter. But the victory had cost Hadrian dear, and in his report to the Roman Senate on his return, he omitted the customary salutation “I and the Army are well” and refused a triumphal entry.
xxx/ellauri148.html on line 292: In 1952 and 1960–61 a number of Bar Kokhba´s letters to his lieutenants were discovered in the Judaean desert.
xxx/ellauri148.html on line 324: 11 Feb Thursday World Day of the Sick xxx/ellauri148.html on line 355:
Cerebrates were zerg brood leaders. They were originally created by the Overmind as intermediate commanders but were removed from the Swarm's power structure by the Queen of Blades. Unnamed cerebrate. Kerrigan seized control of the cerebrate by severing its ties to the Overmind. It acted as her lieutenant and commander for her Swarms during the Brood War. Unnamed cerebrate, created to secure the Argus stone. Unnamed cerebrate, aided in the assault on Aridas, and commanded from in a cavern near the frontlines. (Lähde: Starcraft Wiki)
xxx/ellauri148.html on line 361: 24 January International Day of Education xxx/ellauri148.html on line 363: 27 January International Day of Rewarming the Victims of the Holocaust
xxx/ellauri148.html on line 364: 11 February International Day of Women and Girls Science
xxx/ellauri148.html on line 369: 14 March International Day of Mathematics
xxx/ellauri148.html on line 373: International Day of Nowruz
xxx/ellauri148.html on line 375: 6 April International Day of Sport for Development and Peace
xxx/ellauri148.html on line 382: 16 May International Day of Light
xxx/ellauri148.html on line 383: International Day of Living Together in Peace
xxx/ellauri148.html on line 384: 21 May World Day for Cultural Diversity of Dialogue Games xxx/ellauri148.html on line 388: 17 June World Day of Combat, Desertification and Drought
xxx/ellauri148.html on line 391: 9 August International Day of the World's Indignant People xxx/ellauri148.html on line 393: 23 August International Day for the Remembrance of the Slave Trade
xxx/ellauri148.html on line 395: 15 September International Day of Democrats
xxx/ellauri148.html on line 396: 20 September International Day of University Sport
xxx/ellauri148.html on line 397: 21 September International Day of Peace
xxx/ellauri148.html on line 400: 11 October International Day of the Girl Child
xxx/ellauri148.html on line 405: First Thursday in November International Day of Violence and Bullying at School, including Cyberbullying
xxx/ellauri148.html on line 406: 2 November International Day for Impunity of Crimes against Journalists
xxx/ellauri148.html on line 407: 5 November World Day of Romani Language
xxx/ellauri148.html on line 413: 18 November International Day of Islamic Art
xxx/ellauri148.html on line 414: 25 November International Day for Elimination of and Violation of Women
xxx/ellauri148.html on line 416: 29 November International Day of Solidarity with the Philistines xxx/ellauri148.html on line 418: 3 December International Day of Persons with Disabilities
xxx/ellauri148.html on line 425: UN General Assembly proclaims 24 January International Day of Education
xxx/ellauri148.html on line 430:
xxx/ellauri148.html on line 432: Juhlimalla maailman filosofien päivää marraskuun kolmantena torstaina UNESCO alleviivaa filosofien kestävää arvoa apinoiden ajattelun kehittäjinä, joka sivistyxessä ja jokaisessa pikku päässä.
xxx/ellauri148.html on line 434: F1ilosofia on inspiroiva oppiaine ja samalla myös arkiaskare joka voi muuntaa seuroja. Vilauttamalla maailman intellektuellien virtausten diversiteettiä, filosofia virkistää siveysoppien välistä vuoronperään puhelua. Herättämällä mieliä aivovoimisteluun ja törmäyttämällä perusteltuja mielipiteitä, filosofit auttavat rakentamaan vikasietoisempaa, kunnioittavampaa seurustelua. Ne siten auttavat ymmärtämään ja vastaamaan isompiin ajankohtaisiin haasteisiin luomalla intellektuelleja muutostekijöitä tyyppiä Eski Saarinen. Tuija Pehkosen haastattelussa kahdeksankymmentäluvun kapinallisesta on tullut kaksituhattaluvun hyväntahdon ja rakkauden lähettiläs. Mutta mistä usko ihmisen hyvyyteen kumpuaa? Sas se.
xxx/ellauri148.html on line 439: Unescon filosofien merkkipäivän maailmanlaajuisessa tapahtumaluettelossa oli yhteenlaskien 28 tapahtumaa.
xxx/ellauri148.html on line 442: In London philosophers were considering life, love and liberty in light of all that has happened over the last couple of years -and considering ways of dealing with it through philosophical thinking like Stoicism. And gin. Online tickets here.
xxx/ellauri148.html on line 444: In Sheffield, there was Philosophy for Creatives on World Philosophy Day by Rosie Carnall.In this workshop you will develop and explore big questions in group discussion before working on your own piece of creative writing. The discussion activities open up creative thinking to get you inspired and full of ideas. There will be an opportunity to share from your work if you wish to. This workshop will be lively, fun, creative and thought provoking. "Mind-blowing!" according to a previous participant -in a good way! It includes structured activities and space to do your own writing. Come with an open mind and something to write on -thinking hats are optional.
xxx/ellauri148.html on line 446: The Coimbra Association of Philosophy Teachers marks World Philosophy Day 2021 by providing a new activity sequence plan entitled "Freedom of expression and social media" building on W. C. Cliford's principle of epistemic responsibility.
xxx/ellauri148.html on line 448: In Santiago de Chile, We are waiting for you at 11:30 am! For the defense of the teaching of philosophy in secondary and university education.
xxx/ellauri148.html on line 450: In Mexico's Conde Rul Museum of Guanajuato -Plaza de la Paz, they organized the conference "The Natural Desire to Know" (November 18, 12:00h). In collaboration with the State Institute of Culture, Mexican Cultural Centre of Nottingham, the digital marketing consultancy and audiovisual production "E Digital". With the special participation of Dr. Juan De Dios Martínez Lozornio, Dr. Gilberto Martiñón Cano and Eduardo Estala Rojas.
xxx/ellauri148.html on line 452: In Como, Italy, the festival ‘A due voci -dialogues of music and philosophy’ takesplace in Como as part of UNESCO's World Philosophy Day. It presents the projects selected by the Call for projects launched last Julyby the organizers. All the information about the initiatives and the young musicians and philosophers involved. Is available in the following link.
xxx/ellauri148.html on line 454: El Heraldo Chihuahua (Mexico) contributed this: “Every third Thursday of November, World Philosophy Day is celebrated, with the main purpose of revaluing the role of philosophical reflection in all aspects of our lives, in a world that seems to need more and more of this intellectual resource. The need to understand is imperative. The concern for thought, and especially for philosophical thought, appears worldwide when we face a global wave of irrational attitudes and resources that complicate our usual coexistence, generating problems of various kinds. But it is a concern that indicates that we still have conscience."
xxx/ellauri148.html on line 456: Santiago de Chile, Chile. “The importance of teaching philosophy in Human Rights Education” by Universidad Católica Silva Henríquez. Vrt. kohta 4 yllä.
xxx/ellauri148.html on line 458: Bristol, UK was celebrating World Philosophy Day and the new Philosophy programme by University of the West of England (launching September 2022). Join us for an evening of discussion and debate -all welcome, no previous philosophy experience required!
xxx/ellauri148.html on line 460: The Brussels team notes that Philosophy is often considered to be an intellectual activity and not very practical. However, a basic training in philosophy used to be considered essential before embarking on further study in a whole range of subjects. Over thousands of years, philosophy has been the mother of all sciences and a key driving force in human progress. This year we will be looking at how ‘philosophy in the classical tradition’ can actively contribute to finding solutions to our many crises, help us find more sustainable ways of living and develop the inner potential of the human being. The event will consist of five talks of about 20 minutes each, with a break after the third speaker. Topics covered will include philosophy as the art of living, learning how to think, inner development and transformation, the role of philosophy in promoting active citizenship and the universal laws and timeless principles of the perennial and hermetic philosophy. For those you can, the suggested donation for the live stream is £8 (£5cons), this will help to support our activities, thank you!
xxx/ellauri148.html on line 462: And here the ladies ofSevilla, Spain: On the occasion ofthe celebration of World Philosophy Day on November 18, the class of "Gender and Criticism of p Ideologies" of the 4th year of the Degree in Humanities and 5th year of the double degree in Humanities and Translation and Interpreting has prepared a series ofposters and videos to publicize current female philosophers.
xxx/ellauri148.html on line 464: München, Germany. “Long Philosophy Night!” By Lange Nacht der Philosophie. World Philosophy Day is the ideal occasion for hosting a ‘Long Night’. We want to provide a platform for philosophy and bring together friends of wisdom. The whole thing should be a celebration of thinking, but also an opportunity for all those interested in philosophy to meet again or to get to know each other.The Long Night of Philosophy will now take place for the fourth time on November 18, 2021. For this we need your support!
xxx/ellauri148.html on line 466: Mannheim, Germany. World Day of Philosophy 2021: Public lecture "Responsibility for the Future and Climate Ethics". Public lecture with reception on the World Day of Philosophy with a greeting by Rector Prof. Dr. Thomas Puhl by Mannheim University. The lecture will focus on the question of how far individuals must or should feel obliged to contribute to climate protection. Hold on to your pants!
xxx/ellauri148.html on line 468: Lévis, Québec. On the occasion of World Philosophy Day 2021 the Fleur de Lys Literary Foundation will host the conference‘Philotherapy or when philosophy helps us-A review of the main books on practical philosophy’. Panelists will discuss a A short history of philotherapy; More Plato, Less Prozac! Lou Marinoff, 1999; Plato, not Prozac! Philosophy as a remedy, Lou Marinoff, 2000.
xxx/ellauri148.html on line 470: According to the Quebecois, "PHYLOTHERAPY", the term is no longer appropriate today because of the definition of the word "therapy" itself. The latter implies means "to cure or relieve illnesses". However, philosophical consultation does not aim at such an such an objective. Moreover, in some countries, the use of the term "THERAPY" is regulated and often reserved for the medical field. Finally, the term "PHILOTHERAPY" was initially used to draw attention to the fact that attention to the fact that philosophers were now offering consultations and opening specialized practices for this purpose specialized practices open to all. It was a good marketing move since the term has the attention of the media and the public. Today, the term "PHILOTHERAPY"has been abandoned in favor of "PHILOSOPHY CONSULTATION" offered by "PHILOSOPHES CONULTANTS". "CONULTANT" has even more traction now.
xxx/ellauri148.html on line 472: Lausanne, Switzerland. Nuit de la Philosophie by Nouvelle Acropole Suisse. After the first Philosophy Night in Zurich in 2016 was a great success with more than 700 visitors, the number of visitors increased steadily with a peak of more than 2100 visitors in 2019. In 2020, the event had to be held online. General theme 2021: Philosophy, an art of living. If there is a discipline that can help us to live in a world that is now volatile, uncertain, complex and ambiguous, but also to build the future on a more secure and stable basis, it is philosophy.
xxx/ellauri148.html on line 474: Rome, Italy. ‘World Philosophy Day –Philosophy for the Futures’ bythe Italian Ministry of Education, TheDirectorate General for School Regulations, Evaluation andthe internationalization of the national education system of the Ministry of Education in collaboration with the Italian National Commission Italian National Commission for UNESCO.The Italian Ministry of Education, Professor Patrizio Bianchi, will open the celebration.the Secretary General of the National ItalianCommission UNESCO and The National Coordiator of Italy UNESCO ASPnet, will discuss the role of philosophy for next generation in the global contest.In the First Session, Luciano Floridi, philosopher, and Cristina Becchio, scientist, will speak about the importance of philosophy for reimaging the future and education.Inthe Second Session, experts,teachers,researchers,and students will discuss about new philosophical practices to make philosophy accessible to all. Ils sont fous, les Romains.
xxx/ellauri148.html on line 476: Cerignola, Italy.‘Philosophical Paths, Philosophically -Agenda 2030’ by Club Unesco Cerignola. For one evening, our Old Earth is transformed into a long philosophical trail made up of the narrating voices of the young and old students of our schools. They will demonstrate, with their words, how the protection of the Environment, health, human rights, enshrined in the 2030 Agenda, are needs expressed by both ancient philosophers and current thinkers. Moreover, walking through the small streets that represent our historical heritage, we could be pervaded by those cultural values that identify us and inspire the desire to be more responsible.
xxx/ellauri148.html on line 478: Brasilia, Brazil. ”O valor da unidade em tempos de crise” by Nova Acropole. Brazil will carry out a set of activities allusive to the date. In a year in which the Coronavirus pandemic has pockmarked humanity, and especially Brazil, nothing could be fairer than to offer the public philosophical lectures that are pertinent to the crisis we are currently experiencing.
xxx/ellauri148.html on line 479: Conversations on topics such as empathy, human connections, and kindness in adverse moments will be addressed in rich encounters of philosophical knowledge. From the perspective of Plato, Seneca, Epictetus and classical philosophers from the Greek and Latin cradle, New Acropolis teachers will reflect on our current historical moment. An opportune moment to take advantage of philosophical knowledge, from love to wisdom, to break barriers of difficulties, obtaining a more humanistic sense of life. In all, eight (8) professors will be part of New Acropolis' annual event.
xxx/ellauri148.html on line 481: Lisbon, Portugal. Dia mundia da filosofia by the Externato João XXIII .“In this atypical year, in which our lives are so busy and so full, we mark this day with simplicity. But meeting what is necessary and so primordial in the world of Philosophy: Shop to Think. Thus, without artifice, we leave to the community of the Externato João XXIII, the challenge of shopping to think and seek a question for an answer, this is a philosophical exercise par excellence. It intends to stimulate our critical and creative thinking. The story is told of a wise man who knew the right answer to any question from and about the Universe. It was 42. However, he did not know the question it was an answer to. Which question would you suggest?
xxx/ellauri148.html on line 483: Madrid, Spain. “Día mundial de la Filosofía” by Más Filosofía. Despite the exceptional situation in which we find ourselves and the restrictions that this entails in terms of the possibility of carrying out large-scale face-to-face events, Más Filosofía has decided to continue with our project, one more year, to celebrate World Philosophy Day. In this edition we will try to carry out both online and face-to-face activities (as long as the restrictions allow it). What about, we have not the foggiest as yet.
xxx/ellauri148.html on line 485: Santa Cruz de Tenerife, Spain: “Philosophy, Future and what now?” by University of la Lacuna. Date: November 11, 2021. Place: Salón de Grados (1st year students, Philosophy), Aula 4.6 (2nd year students, Future), Aula 4.5 (3rd year students, What now?), Seminar 3 (4th year students, TBD.). Philosophy Section. Free admission at the following link.
xxx/ellauri148.html on line 487: Jalpaiguri, India. ‘The Philosophy and Contribution of Contemporary Thinkers’by ByNorth Bengal University-Department of Philosophy.Lokmanya B.G. Tilak, Swami Vivekananda, Mahatma Gandhi, Sri Aurobindo, K.C. Bhattacharya, Vinoba Bhave, Pt. Deen Dayal Upadhyaya, Pt. Hanuman Prasad Podda. Chants from Bhagavad Gita.
xxx/ellauri148.html on line 489: Bhubaneswar, India. Speaking on the occasion, Prof.R.V. Raja Kumar, Director, IIT Bhubaneswar said that World Philosophy Day is celebrated to promote respect for human dignity and diversity. He stressed the fact that philosophy being an important subject is discussed across the world. IIT Bhubaneswar being one of the premier institutes of higher learning endeavors to promote the study of philosophy to make our students maintain the connect to the philosophy and the related sensitivities. He emphasized the need to teach philosophy at all levels, especially to the students of science and technology as has been done at IIT Bhubaneswar. He opined that it is needed more for the youngsters today. He also presented an overview of the various courses being offered at School of Humanities, Social Sciences and Management (SHSSM) at IIT Bhubaneswar.
xxx/ellauri148.html on line 491: Bamberg, Germany. Unesco-Welltag der Philosophie by Bamberg Universität. Man is only fully human where he plays (Friedrich Schiller). Play is still a largely unexamined phenomenon in ethics education. Despite the numerous possibilities of using it (e.g. as a role play), the traditional text discussion is still the standard. In interaction, the participants and the lecturer will discuss and test different possibilities of a game-centered ethics education. The central question is: Which competencies can be opened up through the use of playful methods? To make sure that it does not just remain theoretical, we offer all participating students a city tour of a different kind: By means of a rally on the app Action-Bound, the participants get to know Bamberg not only with its well-known sights, but also from a philosophical point of view. In addition to answering questions about the content, there are also smaller but philosphically no less important tasks to complete.
xxx/ellauri148.html on line 495: Trois-Rivières, Québec, Canada. ‘Journée mondiale de la philosophie: projection spéciale du film Une révision’ by Cégep de Trois-Rivières. The screening will be followed by a discussion moderated by Alexandre Rouette. The SPRCQ will offer tickets to the first 30 Cégep or UQTR students who arrive at the cinema. Other guests will be able to purchase a ticket at the regular cost of $12. Please note that a proofof vaccination will be required.
xxx/ellauri148.html on line 497: Istanbul, Turkey. "The Anti-nihilistic Effort in Nietzsche's Will to Power." ("Nietzsche'nin Güç İstemi'ndeAnti-nihilist Çaba") by Proffessor of Philosophy in Turkey, İzmir, Dokuz Eylül Üniversity, Faculty of Letters, Department of Philosophy.Event Location: ODTÜMİST (ODTÜ Mezunlar Derneği),Ulus ODTÜPARK -Ulus Mahallesi, Adnan Saygun Cd, Budak Sok., No:17, Ulus -Beşiktaş,PK: 34340,İstanbul, Türkiye.
xxx/ellauri148.html on line 499: Moscow, Russia. The Russian Philosophical Society and the National University of Science and Technologies «MISiS» will host no less than 3 colorful events.
xxx/ellauri148.html on line 500: 1) Russian Philosophical Society: International Conference "Philosophy and Society: 100 years of the Institute of Philosophy of the Russian Academy of Sciences" with the participation of the Board of Directors of the Institutes of Philosophy of the CIS countries with the invitation of other foreign participants, November 19, 2021 (World Philosophy Day). All interested teachers of the SNTL department were invited to participate in the conference. The form of participation was determined by each teacher individually (listeners, speakers). Some are good in one, others in the other. Students, undergraduates and postgraduates can also join this event but only as listeners.
xxx/ellauri148.html on line 501: 2) Naumenko O.A. Special meeting of the Philosophical Circle of the SNTL Department dedicated to the World Philosophy Day. Date: 19.11.2021 14.30 Topic: Philosophical aspects of the problem of artificial intelligence.
xxx/ellauri148.html on line 502: 3.) Sector of Philosophy and Cultural Studies of the Department of SNTL FOR NUST MISIS. Events of the Philosophy and Cultural Studies sector of the SNTL Department dedicated to the Day of Philosophy -2021: Round table "International Day of Philosophy 2021" in the framework of a scientific and methodological seminar at the Department of SNTL.. room L-63.
xxx/ellauri148.html on line 505: Eiköhän se ollut siinä. Huomaa että USA ei ole mukana, koska se ei maxa Yhdistyneiden kansakuntien jäsenmaxua. Eikä Kiinakaan, vaikka maxaa. No Intiassa on enemmän apinoita kuin konsanaan Kiinassa, ja Intia on mukana, kokonaista 2 joukkueella. Mutta koko islamilainen maailma loistaa poissaolollaan. Entä pieni Suomi, ja Esa Saarinen? Vähän näyttää siltä että koulufilosofia on samanlaisessa aallonpohjassa kuin strukturaalilingvistiikka. Ei oikein ole kysyntää. Paree jakaa innostusta rakastavaisille. Siitä piisaa aina tulonlähdettä.
xxx/ellauri148.html on line 524: Song of Solomon 7:11-12. Latin text. Veni, dilecte mi, egrediamur in agrum, commoremur in villis, mane surgamus ad vineas, videamus si floruit vinea, si flores fructus parturiunt, si floruerunt mala punica: ibi dabo tibi ubera mea.
xxx/ellauri148.html on line 546: Juutalaisen tradition mukaan Salomo kirjoitti kolme Raamatun kirjoista, ja nämä kirjat vastaavat ihmisen elämän kolmea vaihetta: Laulujen laulu kuvaa nuoruuden tarmoa ja halua, Sananlaskut kypsän iän viisautta, ja Saarnaajan kirja vanhuuden kyynisyyttä. Talmudin ja Koraanin mukaan Salomo oli profeetta.
xxx/ellauri148.html on line 548: Seisoin pelästyneenä nurkassa käymälän vieressä ja puristin rintaani vasten nyyttiäni jossa oli melkein pelkästään omia käsikirjoituksia ja vähät kirjani. Piru nauroi sisälläni omia kuvitelmiani. Tiesin aivan hyvin että näin edessäni apinalauman historian olemuksen. Tänään puolalaiset rääkkäsivät juutalaisia, eilen venäläiset ja saksalaiset olivat rääkänneet puolalaisia, huomenna sakemannit rääkkäsivät jutkuja, ylihuomenna jenkit ja jutkut rääkkäävät miehissä rättipäitä. Jokainen historian kirja oli kertomus murhista, kidutuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta, jokainen sanomalehti ja klikkiuutinen ui veressä ja häpeässä. Lukemistani filosofeista pessimistisimmät, Schopenhauer ja Von Hartman molemmat tuomitsivat izemurhan (unohtaen läpän "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi"), mutta sillä hetkellä minä tiesin että on vain yksi pitävä tapa esittää vastalauseensa elämän kauhuille ja se on lingota Jumalalle hänen huonosti valittu lahjansa takaisin kuin Kristina-täti. Oli täysin mahdollista että jos minulla olisi tuossa vaiheessa ollut pistooli tai vyöpommi, olisin tappanut itseni listittyäni ensin summanmutikassa kasan huligaaneja.
xxx/ellauri149.html on line 49: Mites tää E.Saarinen taas aktivoitui tähän? Kai kun sekin on nyt jäänyt eläkkeelle huuhaaprofessorin virasta (kesällä 21, varmaan 68. syntymäpäivänään kuten mä), mutta tekee yhä silti lihavaa tiliä jossain vitun Aulangon ja Saarisselän retriiteissä jossa se venyttää samaa sitkeää optimistilimaa aina uusille aivokuolleille. Ellei sitten retriittiä peruta koronaepidemian kiihdyttyä. Vaan tuskimpa, sillä kirjoittaahan Nordeankin analyytikko rokotekriittisesti seuraavaa:
xxx/ellauri149.html on line 55: Tung said he prefers teams with cross-cultural backgrounds. For example, Zhang Sheng, co-founder of Wish, is a Chinese who once studied in the U.S., while another co-founder of the company Peter Szulczewski is a Jew from east Europe. He explained that Americans tend to focus on domestic market and ignore overseas opportunities. But teams with multinational backgrounds are more likely to set their eyes on global market. For example, around 50% of Wish’s revenue comes from overseas market.
xxx/ellauri149.html on line 88: Esa Jouni Olavi Saarinen (s. 27. heinäkuuta 1953 Hyvinkää) on suomalainen filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija. Saarinen oli vuodesta 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professorina Teknillisessä korkeakoulussa (Aalto-yliopisto), ja hän jäi eläkkeelle kesällä 2021. Saarinen on ollut tunnettu julkisena keskustelijana, suosittuna luennoitsijana ja filosofian oppikirjojen tekijänä.
xxx/ellauri149.html on line 90: Saarinen väitteli Helsingin yliopistossa joulukuussa 1977 tutkimuksellaan Backwards-Looking Operators in Intensional Logic and in Natural Language, joka käsitteli logiikkaa ja kielifilosofiaa, ja valmistui filosofian tohtoriksi 1978. Väittelynsä jälkeen hän toimi filosofian laitoksen assistenttina ja dosenttina sekä virkaatekevänä professorina. Saarinen haki Helsingin yliopistosta myös vakituista professorin virkaa mutta ei saanut sitä, koska todettiin epäpäteväxi. Kateet kolleegat ja lööpit nauroivat. Toimittuaan yrityselämän parissa Saarinen nimitettiin vuonna 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professoriksi Teknilliseen korkeakouluun.
xxx/ellauri149.html on line 92: Vuonna 1980 Saarinen tuli tunnetuksi ”punktohtorina” Jan Blomstedin kanssa kirjoittamansa kirjan Punk-Akatemia vaikutuksesta. Saarisen julkisuusura jatkui 1980-luvulla muiden kirjojen tukemana: M. A. Nummisen kanssa kirjoitettu Terässinfonia (1981), Epäihmisen ääni (1984), ja Erektio Albertinkadulla (1988). Saarinen levytti myös musiikkia. Vuonna 1984 julkaistiin albumi Filosofia (mukaan lukien laulu Poikarakkaus), jonka kappaleiden sävellyksistä vastasi valtaosin Paajanen ja teksteistä Saarinen itse.lähde? Saarinen myös palkittiin opetusansioistaan Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinnolla. Saarinen auttoi julkisuuteen ohjaamansa, itsensä tapaan poikkeuksellisen nuorena väitelleet filosofian tohtorit Heidi Liehun ja Pekka Himasen. Vuonna 1994 ilmestynyt Imagologies: Media Philosophy (yhdessä Mark C. Taylorin kanssa) on Saarisen kansainvälisesti tunnetuin teos. Imagologies käsitteli postmodernin kulttuurin mediafilosofiaa.
xxx/ellauri149.html on line 106: Filosofi, politiikan tutkija Mikko Lahtinen kuvaa Himasta "valtiofilosofiksi", joka ei ole pohdinnoissaan kuitenkaan mennyt asioiden poliittisten ja yhteiskunnallisten syiden ytimiin. Hän toivoo, että Himanen tarkastelisi tiukemmin globaalin oikeudenmukaisuuden ja nykyisen kapitalistisen talousjärjestelmän välisiä suhteita. Filosofi Tere Vadén arvostelee Himasta lähinnä siitä, että tämä ei voi kirjoittaa vapaana filosofina ja laatia samalla raportteja valtionvallan tilauksesta. Jätkät on vaan kateita. Tai olivat, tuskin enää ovat.
xxx/ellauri149.html on line 110: Tutkivan journalismin nettisivusto Long Play julkaisi helmikuussa 2013 artikkelin "Himasen etiikka", jossa selvitettiin muun muassa Himasen ilman kilpailutusta saamaa 700 000 euron tutkimushankerahoitusta ja sen järjestelyjä sekä Himasen tapaa käyttää professori-titteliä ilman, että hänellä on koskaan ollut professuuria missään yliopistossa. Hankkeen tilaamisesta ja merkityksestä tehtiin tutkintapyyntö perustuslakivaliokuntaan ja Suomen oikeuskanslerille. Hankkeeseen liittyvää selontekoa on pyydetty pääministeri Jyrki Kataiselta.
xxx/ellauri149.html on line 124: Peter Szulczewskin net worth on noin puolitoista biljardia. Esa Saarinen's net worth is $10 Million. No voi helvatti. Known for movies: Pääosassa Esa Saarinen (1982) as Himself, A Parliament of Minds: Philosophy for a New Millennium (2000) as Himself, Enbuske & Linnanahde Crew (2014) as Himself, 80-luku: Minä olen muistanut (2008)
xxx/ellauri149.html on line 132: "Muutostekijä on yritysjohtaja Ensio Miettisen ja filosofi Esa Saarisen voimakaslinjainen johdatus 1990-luvun yritysajatteluun. Millainen on luova organisaatio? Millaisia ovat työyhteisöjen huomaamattomat nöyryytykset? Mikä vapauttaa, mikä latistaa? Lennokkaassa ja häpeämättömän suorapuheisessa kirjassaan Miettinen ja Saarinen porautuvat aikamme työyhteisöjen ydinkysymyksiin ja hahmottavat tien ulos. Muutostekijä on värikäs ja haastava perusteos, kattava kokonaishahmotus ihmislähtöisestä yrityskultuurista ja uudenlaisista yritysarvoista. Yhdistäen Miettisen käytännön kokemukset liikkeenjohdosta Saarisen filosofiseen tietämykseen, tekijät esittävät Suomessa ennennäkemättömän moniulotteisen, muutosvoimaisen yritysnäkemyksen, joka painottaa avoimuutta ja luovaa vuorovaikutusta hierarkiaa ja rooliutumista vastaan. Tämä kirja antaa käytännöllisen ja filosofisen viitekehyksen ihmiselle, joka 1990-luvun maailmassa haluaa olla muutostekijä työssään ja elämässään."
xxx/ellauri149.html on line 136: Ensio Miettinen (20. joulukuuta 1929 Helsinki – 8. joulukuuta 2010 Helsinki) oli suomalainen teollisuusmies ja yritys- ja yhteiskuntafilosofi.
xxx/ellauri149.html on line 153: Jacques Maritain hyödynsi filosofian johdannossaan kultaisen keskitien ajatusta sijoittaessaan aristoteelisen ja tomistisen filosofian muiden filosofisten järjestelmien muodostamien ääripäiden puoleen väliin.
xxx/ellauri149.html on line 201: Ekosofi, emeritakääntäjä; Rauhis-seminaarin kapelimestari
xxx/ellauri149.html on line 361: According to the Anglo-Saxons, the film centers on the conflict between Judas and Jesus during the week of the crucifixion of Jesus. Needless to say, Neeley, Anderson, and Elliman were nominated for Golden Globe Awards in 1974 for their portrayals of Jesus, Judas, and Mary Magdalene, respectively. It attracted criticism from a few religious groups and received mixed reviews from critics.
xxx/ellauri149.html on line 363: On Rotten Tomatoes, the film has an approval rating of 52% based on 25 reviews, with an average rating of 5.93/10. The website's critics consensus reads: "Jesus Christ Superstar has too much spunk to fall into sacrilege, but miscasting and tonal monotony halts this musical's groove." On Metacritic, the film has a weighted average score of 64 out of 100 based on 7 critics, indicating "generally favorable reviews".
xxx/ellauri149.html on line 365: Roger Ebert gave the film three stars out of four, calling it "a bright and sometimes breathtaking retelling" of the source material. He praised it as a improved version of the "commercial shlock" of the source material, "being light instead of turgid" and "outward-looking instead of narcissistic". He applaud the portrayal of the titular character as "human, strong and reachable", only achieved elsewhere by The Gospel According to St. Matthew (1964) and The Last Temptation of Christ (1988).
xxx/ellauri149.html on line 367: Conversely, Howard Thompson of The New York Times wrote, "Broadway and Israel meet head on and disastrously in the movie version of the rock opera 'Jesus Christ Superstar,' produced in the Biblical locale. The mod-pop glitter, the musical frenzy and the neon tubing of this super-hot stage bonanza encasing the Greatest Story are now painfully magnified, laid bare and ultimately patched beneath the blue, majestic Israeli sky, as if by a natural judgment." Arthur D. Murphy of Variety wrote that the film "in a paradoxical way is both very good and very disappointing at the same time. The abstract film concept ... veers from elegantly simple through forced metaphor to outright synthetic in dramatic impact."
xxx/ellauri149.html on line 369: Gene Siskel of the Chicago Tribune gave the film two-and-a-half stars out of four and called the music "more than fine," but found the character of Jesus "so confused, so shapeless, the film cannot succeed in any meaningful way." Siskel also agreed with the accusations of the film being anti-Semitic. Charles Champlin of the Los Angeles Times wrote, "The faults are relative, the costs of an admirable seeking after excellence, and the many strong scenes, visually and dramatically, in 'Superstar' have remarkable impact: the chaos of the temple, the clawing lepers, the rubrics of the crucifixion itself." Gary Arnold of The Washington Post panned the film as "a work of kitsch" that "does nothing for Christianity except to commercialize it.
xxx/ellauri149.html on line 373: Nevertheless, the film as well as the musical were criticized by some religious groups. As a New York Times article reported, "When the stage production opened in October 1971, it was criticized not only by some Jews as anti-Semitic, but also by some Catholics and Protestants as blasphemous in its portrayal of Jesus as a young man who might even be interested in sex." A few days before the film version's release, the National Jewish Community Relations Advisory Council described it as an "insidious work" that was "worse than the stage play" in dramatizing "the old falsehood of the Jews' collective responsibility for the death of Jesus," and said it would revive "religious sources of anti-Semitism." Jesus argued in response that the film "never was meant to be, or claimed to be an authentic or deep theological work. Just humdrum everyday anti-semitism."
xxx/ellauri149.html on line 375: Tim Rice said Jesus was seen through Judas' eyes as a mere human being. Some Christians found this remark, as well as the fact that the musical did not show the resurrection, to be blasphemous. Jesus var ingen Spartakus, för helvete. While the actual resurrection was not shown, the closing scene of the movie subtly alludes to the resurrection (though, according to Jewison's commentary on the DVD release, the scene was not planned this way). Some found Judas too sympathetic; in the film, it states that he wants to give the thirty pieces of silver to the poor, which, although Biblical, leaves out his ulterior motives. According to the black policeman in Whitstaple Pearl, ulterior motives usually means sex. The policeman is as talkative as John, and the detective cook lady looks a lot like Kirsi Riski. Not a comfortable thought.
xxx/ellauri149.html on line 377: Biblical purists pointed out a small number of deviations from biblical text as additional concerns; for example, Pilate himself having the dream instead of his wife, and Catholics argue the line "for all you care, this bread could be my body" is too Protestant in theology, although Jesus does say in the next lines, "This is my blood you drink. This is my body you eat. Fresh cut from my butt."
xxx/ellauri149.html on line 382: Jesus Christ Superstar is a Rock Opera and (subverted?) Passion Play by Andrew Lloyd Webber and Tim Rice. Originally released as a Concept Album in 1970 (when Lloyd Webber and Rice were still in their very early twenties, no less!), it made its way to the Broadway and London stage in 1971, and was adapted into a film directed by Norman Jewison in 1973. An updated version was recorded sometime around 2000 by Webber's Really Useful Group for PBS. A filmed version of the UK arena tour starring Tom Munchin as Judas was released on DVD and digital in 2012, and a live adaptation starring John Lennon as Jesus, Sara Bareilles as Mary Magdalene and Alice Cooper as Herod that aired on NBC in 2018. The show lives on in stage productions and tours (and even non-theatrical tribute albums from fans who were more attracted to it as an album than a show) to this day. Inspired by… The Four Gospels of The Bible (specifically the arrival in Jerusalem and subsequent crucifixion of Jesus), it chronicles the last seven days of Jesus' life, focusing mainly on the characters of Jesus, Judas and Mary Magdalene. It's regarded among Andrew Lloyd Webber's best works, which is not saying much. It's a pseudo-sequel to Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat, though this took a bit more liberty with the source material and is considerably less playful.
xxx/ellauri149.html on line 385: How much you end up sympathising with him is, of course, up to the interpretation of the audience. Either he was a pawn in God's/Jesus' plan, a pawn in the Pharisees' plans, a disgruntled terrorist, or a misguided ho-jay who ultimately chose his fate. (Or a mix).
xxx/ellauri149.html on line 387: If he's willingly betraying Jesus, or God is manipulating him, perhaps doing More Than Mind Control. After all, during "Damned For All Time," Judas keeps singing, "I really didn't come here of my own accord." Maybe it's that God had to offer a little bit of persuasion to have his death.
xxx/ellauri149.html on line 392: In the 2000 film, Jesus comes off more than a little selfish in response to Judas in his early scenes, when Judas is protesting Mary's spending money on expensive foot ointments instead of the poor:
xxx/ellauri149.html on line 395: Mary Magdalene (whose characterization as a former prostitute is Alternative Character Interpretation all by itself) gets scenes that show her to be spiritual and in tune with Jesus' message. However, seen through Judas' eyes, she comes off as a Yes-Woman constantly telling Jesus that "everything's alright" rather than confronting him about the building problems, as Judas tries to do.
xxx/ellauri149.html on line 397: On a different note, whether or not Christ is actually divine is ambiguous. There is evidence both for (his prophecy to Peter and Judas) and against (Jesus running from the lepers instead of healing them, and his prayers in Gethsemane) in the music, and it is typically left to the individual production to sort it out, usually in Judas' "Jesus Christ Superstar" number and after Jesus' death, where some productions will throw in a hint that he was resurrected later.
xxx/ellauri149.html on line 399: The big-lipped alligator trope (exemplified by Alice Cooper playing King Herod)is named after the random musical number sung by a big-lipped alligator towards the end of the film All Dogs Go to Heaven. A scene that comes right the fuck out of now
xxx/ellauri149.html on line 401: here; has little to no bearing whatsoever on the plot; is WAY over the top in terms of ridiculousness, even within the context of the movie; and after it happens, no one ever speaks of it again."
xxx/ellauri149.html on line 404: Thus goes the logic in a lot of comedy shows and a few adult cartoons. Sadly, that's not the case. The line separating The Three Stooges-style painful fun from outright villainous squicky sadism varies from person to person but is definitely there; crossing it makes one fan's "Nyuk nyuk!" another fan's Guilty Pleasures.
xxx/ellauri149.html on line 408: King Herod is a genocidal king, one who ordered the mass-slaughter of Jewish babies, which is why Jesus was born in stable to refugee parents. He also is the one who determines Jesus is a fraud and sends him back to Pilate. Yet his song number is a bouncy plea for Jesus to perform miracles while bopping around. The 2012 version turns him into a talk show host, where he asks the viewers to vote if Jesus is a miracle worker or a fraud. He gets a round of applause after his song, despite the audience knowing that he sealed Jesus's fate and that he's set the ball rolling for the climactic crucifixion.
xxx/ellauri149.html on line 411: Those moments of plot, dialogue, acting, etc., that fans delight in interpreting as homoerotic.
xxx/ellauri149.html on line 416: It probably originates from the old days, when the homosexuality taboo was serious enough that every gay pairing was considered a Crack Pairing, so when authors wrote same-sex characters as very intimate with each other, audiences largely accepted that they were just very good friends, and moved on, or when authors wrote outright references to homosexuality, most just laughed at the sheer absurdity of the thought.
xxx/ellauri149.html on line 422: In the related trope called Foe Yay, even rivals or mortal enemies can get this treatment by fans and writers alike, especially if they have a more friendly past together, or one is inordinately obsessed with the other. In Fan Fic, this is the direct cause of many a Slash Fic.
xxx/ellauri149.html on line 426: Since the focal point of the play is the relationship between Jesus and Judas, some degree of Ho Yay was inevitable. But this degree? ...
xxx/ellauri149.html on line 428: Naturally, this varies between productions, and some lean into the brotherly angle of their bond instead. But there are a few stand-out moments in the lyrics and structure of the story themselves that encourage this interpretation:
xxx/ellauri149.html on line 432: In most productions, Judas's ultimate decision to betray Jesus is immediately preceded by him seeing Jesus and Mary go off together.
xxx/ellauri149.html on line 435: Arguably the strongest moment: when he is at absolute rock bottom, right before his suicide, Judas breaks into a reprise of Mary's "I Don't Know How to Love Him." When Mary sings it, it's implicitly about romantic love. And while Judas's version stops before "And I've had so many men before," it concludes with the anguished cry, "Does he love me, too? Does he care for me?"
xxx/ellauri149.html on line 437: The 1973 film has an emotionally charged moment during Everything's Alright, with Jesus gently lifting Judas' chin, the two gripping each other's shoulders, and their arms slowly slipping away from each other, until they clasp hands and have several seconds of intense eye contact.
xxx/ellauri149.html on line 443: To compare: in the 1973 version Judas's kiss of betrayal is Judas sneaking up from behind, giving Jesus a very quick light peck on the cheek. In the 2000 version, the two are looking each other directly in the eyes while crying. Then Judas gives him a deep, long, smooch and Jesus responds by briefly wrapping his arms around him before Judas pushes him off.
xxx/ellauri149.html on line 445: In the 2000 version of "Heaven on Their Minds", Judas pleads to Jesus while they are alone together, with lots of Judas getting into Jesus's personal space, and hesitant, delicate touches to Jesus's bare skin. Compare the 1973 version of "Heaven on Their Minds" which has Judas overlooking the group from a distance and talking to himself.
xxx/ellauri149.html on line 451: Some of the looks exchanged between Munchin's Judas and Ben Forster's Jesus (or even just glances in the general direction of the other character) could easily be classed as 'longing'.
xxx/ellauri149.html on line 452: During "The Last Supper," where Jesus and Judas get up in each other's faces and slap each other around, some of the apostles genuinely look as though they're watching a couple have a screaming row.
xxx/ellauri149.html on line 454: The 2014 Swedish Arena Tour dials up the Ho Yay and breaks the knob off.
xxx/ellauri149.html on line 455: It starts with Judas singing "Heaven on their Minds" to a sleeping Jesus with lots of longing looks and lingering touches.
xxx/ellauri149.html on line 456: The kiss with which Judas betrays Jesus is a full-on The Big Damn Kiss: no cheek or forehead kissing here! (The kiss is immediately followed by a hug with the two of them clinging to each other, and Judas looks absolutely devestated to be doing what he's doing as he holds Jesus.)
xxx/ellauri149.html on line 458: Judas walks in on Jesus and Mary holding each other right after "I Don't Know How to Love Him", and, angered by it, flings them from the swing they're sitting on, helps Jesus up, and grabs his face as if he's trying to pull him in for a kiss. Jesus throws him off and a crushed Judas runs offstage leading into "Damned For All Time", leaving one with the implication that Jesus's rejection is a key factor in Judas's decision to betray him.
xxx/ellauri149.html on line 464: Narm is a moment that is supposed to be serious, but due to either over-sappiness, poor execution, excessive Melodrama, unneeded use of foul language, or the sheer absurdity of the situation, the drama is lost to the point of surpassing "cheesy" and becoming unintentionally funny. Sometimes also known as "Cringe": evoking dissatisfaction or even disgust from the poor execution, but said poor execution also evokes a kind of humour to make fun of.
xxx/ellauri149.html on line 466: In the original album, during "Pilate and Christ" when a Roman soldier says "Someone Chrois', king of da Jeeewwwsss" in the Cockney accent.
xxx/ellauri149.html on line 470: "Corpsing" (also called "breaking") is actor-speak for having an unscripted fit of laughter onstage, so-called because the worst time to have the giggles is when one is playing a corpse. Corpsing doesn't necessarily mean that the material is especially funny (though, of course, it can be), or that the actors aren't taking it seriously; it just happens, and even excellent actors can corpse. Many actors try to cover this by covering their mouth and muffling the sounds they make. When this is done, a fit of laughter can rather haphazardly be turned into violent sobbing, with varying levels of success. Of course, that only helps if violent crying is appropriate for the scene (again, playing a corpse leaves you in trouble, as corpses don't cry either — usually).
xxx/ellauri149.html on line 472: Christmas means many things to many people. To some, Christmas means glittering lights, gaily wrapped gifts. That's right, sounds of laughter and good cheer. To the folks at Preparation H– hahahahaha– it means a time to pause for a few– hahaha– a few moments to– HAHAHA– to give thanks to their friends, who've been so... [collapses into helpless laughter] …kind and generous!"
xxx/ellauri149.html on line 473: — Gary Owens, caught off guard at realizing the sponsor of the ad he was reading was a hemorrhoid cream. Hädensa!
xxx/ellauri149.html on line 478: Caiaphas and the other priests worry that if Jesus' followers launch a rebellion, Rome will retaliate by crushing Judea. Later, we see a mob of Judeans intimidating and manipulating Pontius Pilate, a Roman official. So, which is it? Are the Romans a ruthless occupying force that will smash Judea for any insubordination, or weak leaders seeking to pacify their subjects out of fear?
xxx/ellauri149.html on line 480: Both. The Romans are a government, and governments have to walk a fine line when it comes to dissent, because the people outnumber law enforcement, and killing or imprisoning lots of dissenters, while effective in the short term, means you have fewer subjects. Pilate could put down the mob with violence, but why would he do all that over one guy who, frankly, is kind of a problem for Rome, anyway? It doesn't help that Jesus does nothing to speak in his own defense: Pilate gets frustrated with Jesus' answers and eventually says good riddance to Jesus and his obvious death wish.
xxx/ellauri149.html on line 484: The Roman Empire has enough troops to brutally crush any Judean uprising (and indeed did so during the Jewish–Roman Wars that started only a few decades after Jesus's death). Pontius Pilate, the prefect of Judea, doesn't. If Judea rebels, there is a pretty good chance that Pilate will be killed by the mob, and even if he escapes he will be disgraced and his political career will come to an end. The fact that afterwards the Roman emperor will send in his legions to deal with Judea is cold comfort.
xxx/ellauri149.html on line 486: Also, something of note is that, as much as he dislikes it, the mob is technically just calling him to do his job, which puts them mostly on the side of Rome ("We have no king but Caesar")...sort of. So by appeasing them THEN, he establishes himself as being both pro-Rome and pro-Jews.
xxx/ellauri149.html on line 494: Paul Bötticher (2 November 1827 – 22 December 1891) was a German biblical scholar and orientalist, sometimes regarded as one of the greatest orientalists of the 19th century. Lagarde´s strong support of anti-Semitism, vocal opposition to Christianity, racial Darwinism and anti-Slavism are viewed as having been among the most influential in supporting the ideology of Nazism.
xxx/ellauri149.html on line 496: Paul Anton De Lagarde was born in Berlin as Paul Bötticher; in early adulthood he legally adopted the family name of his maternal line out of respect for his great-aunt who raised him. At Humboldt University of Berlin (1844–1846) and University of Halle-Wittenberg (1846–1847) he studied theology, philosophy and Oriental languages.
xxx/ellauri149.html on line 498: Lagarde was an active worker in a variety of subjects and languages; but his chief aim, the elucidation of the Bible, was almost always kept in view.
xxx/ellauri149.html on line 502: Germany is the totality of all German-feeling, German-thinking, German-willing Germans: In this sense, every one of us is a traitor if he does not consider himself personally accountable in every moment of his life for the existence, fortune and future of the fatherland, and each is a hero and liberator if he does.
xxx/ellauri149.html on line 504: In his 1887 essay "Jews and Indo-Germans", he wrote: “One would have to have a heart of steel to not feel sympathy for the poor Germans and, by the same token, to not hate the Jews, to not hate and despise those who – out of humanity! – advocate for the Jews or are too cowardly to crush these vermin. Trichinella and bacilli should not be negotiated with, trichinella and bacilli should also not be nurtured, they would be destroyed as quickly and as thoroughly as possible. The problem is, guys like Paul Böttinger are like lice, there is no way to exterminate them for good. Where there are simians, their lice will also thrive.
xxx/ellauri149.html on line 506: Lagarde´s anti-Semitism laid the foundations for aspects of National Socialist ideology, in particular that of Alfred Rosenberg. He argued that Germany should create a "national" form of Christianity purged of Semitic elements and insisted that Jews were "pests and parasites" who should be destroyed "as speedily and thoroughly as possible". His library now belongs to the New York University.
xxx/ellauri149.html on line 521: Rockwell denied the Holocaust and believed that Martin Luther King Jr. was a tool for Jewish Communists wanting to rule the white community. He blamed the civil rights movement on the Jews. He regarded Hitler as the White savior of the twentieth century. He viewed black people as a primitive, lethargic race who desired only simple pleasures and a life of irresponsibility and supported the resettlement of all African Americans in a new African state to be funded by the U.S. government. As a supporter of racial segregation, he agreed with and quoted many leaders of the Black nationalism movement such as Elijah Muhammad and Malcolm X. In later years, Rockwell became increasingly aligned with other Neo-Nazi groups, leading the World Union of National Socialists.
xxx/ellauri149.html on line 523: On August 25, 1967, Rockwell was shot and killed in Arlington by John Patler, a disgruntled former member of his party. Not a good idea to disgruntle members of your own party, especially when they are gun-happy neonazis.
xxx/ellauri149.html on line 571: Theodor Ludwig Wiesengrund Adorno oli saksalainen sosiologi, filosofi, musiikkitieteilijä ja säveltäjä, joka tunnetaan hänen massakulttuuriin ja kulttuurituotantoon suuntaamastaan kritiikistä. Adorno kuului niin kutsuttuun Frankfurtin koulukuntaan, jonka muita jäseniä olivat muun muassa Max Horkheimer, Herbert Marcuse ja Jürgen Habermas. Ryhmä kritisoi perinteisiä yhteiskuntatieteen menetelmiä tarjoamatta tilalle juuri mitään sen kummempaa.
xxx/ellauri154.html on line 85: George Sand was known to her friends and family as "Aurore". Sand inherited the house of her granny, another Aurore, in 1821, when her grandmother died; she used the setting in many of her novels.
xxx/ellauri154.html on line 87: Her father Arsene Lupin was the grandson of the Marshal General of France, Maurice, Comte de Saxe, an out-of-wedlock son of Augustus II the Strong, king of Poland and elector of Saxony, and a cousin to the sixth degree to Kings Louis XVI, Louis XVIII and Charles X of France. This is probably where she got her very masculine gender expression. Unfortunately, Sand´s mother, Sophie-Victoire Delaborde, was a commoner, [citation was very badly needed], her mother was the daughter of a bird-seller, who, curiously enough, lived in the 'Street of the Birds' (Quai des Oiseaux) in Paris.
xxx/ellauri154.html on line 93: Besides a white rabbit, Aurore greatly admired General Murat (especially when he wore his uniform) and was quite convinced he was a fairy prince. Her mother made her a uniform too, not like the general´s, of course, but an exact copy of her father´s. It consisted of a white cashmere vest with sleeves fastened by gold buttons, over which was a loose pelisse, trimmed with black fur, while the breeches were of yellow cashmere embroidered with gold. The boots of red morocco had spurs attached; at her side hung a sabre and round her waist was a sash of crimson silk cords. In this guise Aurore was presented by Murat to his friends, but though she was intensely proud of her uniform, the little aide-de-camp found the fur and the gold very hot and heavy, and was always thankful to change it for the black silk dress and black mantilla worn by Spanish children. One does not know in which costume she must have looked most strange. I would vote for the Scrooge McDuck style high hat.
xxx/ellauri154.html on line 95: Sand was one of many notable 19th-century women who chose to wear male attire in public. For this, she was better known in anglo-saxon circles than Balzac and Hugo in the 1830´s. In 1800, the police issued an order requiring women to apply for a permit in order to wear male clothing. Some women applied for health, occupational, or recreational reasons (e.g., horse riding), but many women chose to wear pants and other traditional male attire in public without receiving a permit. They did so as well for practical reasons, but also at times to subvert dominant stereotypes and to practice same sex relationships.
xxx/ellauri154.html on line 97: Sand was one of the women who wore men´s clothing without a permit, justifying it as being less expensive and far sturdier than the typical dress of a noblewoman at the time. Haha. In addition to being comfortable, Sand´s male attire enabled her to circulate more freely in Paris than most of her female contemporaries, and gave her increased access to venues from which women were often barred, even women of her social standing, like all-male steam baths. Also scandalous was Sand´s smoking tobacco in public; neither peerage nor gentry had yet sanctioned the free indulgence of women in such a habit, especially in public (though Franz Liszt´s paramour Marie d´Agoult affected this as well, smoking even larger cigars than George).
xxx/ellauri154.html on line 99: While there were many contemporary critics of her comportment, many people accepted her behaviour until they became shocked with the subversive tone of her novels. Those who found her writing admirable were not bothered by her ambiguous or rebellious public behaviour. Victor Hugo commented "George Sand cannot determine whether she is male or female. I entertain a high regard for all my colleagues, but it is not my place to decide whether she is my sister or my brother. I bet s/he doesn´t know her/himself." She engaged in an intimate romantic relationship with actress Marie Dorval. She was buried in sand behind the chapel at Nohant. In 1880 her children sold the rights to her literary estate for 125,000 Francs[28] (equivalent to 36 kg worth of gold, or 1.3 million dollars in 2015 USD). Quite a handsome net worth for a lady. Sand often performed her theatrical works in her small private theatre at the Nohant estate. Sand was all for the bourgeois revolution but no communist. Victor Hugo, in the eulogy he gave at her funeral, said "the lyre was within her, so no wonder nothing else could fit in."
xxx/ellauri154.html on line 101: Honoré de Balzac, who knew Sand personally, once said that if someone like himself thought that she wrote badly, it was because his own standards of criticism were inadequate. He also noted that her treatment of imagery in her works showed that her writing had an exceptional subtlety, having the ability to "virtually put the image in the word, and the lyre you know where." Alfred de Vigny referred to her as "Sappho".
xxx/ellauri154.html on line 103: Fyodor Dostoevsky "read widely in the numerous novels of George Sand" and translated her La dernière Aldini in 1844, but "discovered to his dismay that the work had already appeared in Russian". In his mature period, he expressed an ambiguous attitude towards her. For instance, in his novella Notes from Underground the narrator refers to the sentiments he expresses as, "I laugh off at that point the European, inexplicably lofty subtleties of George Sand".
xxx/ellauri154.html on line 105: The American poet Wilt Whatman cited Sand´s novel Consuelo as a personal favorite, and the sequel to this novel, La Comtesse de Rudolstadt, contains at least a couple of passages that appear to have had a very direct influence on him. As a gayperson to another gayperson. Virginia Woolfilla oli varmasti samansuuntaisia internal strifejä vaikkei käyttänytkään miehen nimeä.
xxx/ellauri154.html on line 142: Saint-Denis, le plus célèbre des saints « céphalophores », est souvent représenté portant sa tête, iconographie fréquente des martyrs décapités. Selon d'anciens récits, le saint se serait relevé, aurait ramassé sa tête, et aurait marché jusqu'au lieu de sa sépulture. Outre la tête coupée, il est reconnaissable grâce à ses attributs, la mitre et les chaînes. La façade de la cathédrale Notre-Dame de Paris en offre un exemple sur le piédroit du Portail de la Vierge.
xxx/ellauri154.html on line 160: Wallsin nilkkiura alkoi Luken ekokatastrofista. Wallsin kaudella valtio vähensi Luken rahoitusta. Johtajan tavaramerkiksi muodostuivat tilavähennykset ja yt-neuvottelut, joissa ei kuitenkaan onnistuttu irtisanomaan tutkijoita.
xxx/ellauri154.html on line 203: Practically everyone knows Godard’s classic pronouncement, “All you need for a movie is a girl and a putz,” but a 1989 interview contains one of the more caustic charges Godard levels at cinema, that “Cinema is an ideology based on men living out through their imaginations what they could not do to women.” This chauvinist pig who openly played out his own marital problems with Anna-Kaarina in their collaborations of the ‘60s, now abrazes other toxic males for similar diversions.
xxx/ellauri154.html on line 214: The theme of Salome is one that Moreau returned to time and again. The artist explored the subject in more than one hundred sketches and drawings as well as in numerous paintings—ranging from highly elaborate to sketchily rendered—and even in sculpture (both Salome and The Apparition figured in Moreau’s waxworks). Moreau was not alone in his passion for the theme of Salome, as other famous artists — Lucas Cranach, Caravaggio, Titian, Guido Reni, Artemisia Gentileschi, Aubrey Beardsley, and Nabil Kanso, to name just a few — shared this interest. Selkeästi perverssiä jengiä.
xxx/ellauri154.html on line 216: In the New Testament, both Matthew (14:1-11) and Mark (6:14-29) tell of the famous banquet story in which Herodias, having grown angry at John the Baptist for saying she could not marry her ex-husband’s brother, asks her daughter to request John’s head from her half-uncle as payment for her dance. Although neither of these sources mention Salome by name, we can learn of her from Flavius Josephus’ Jewish Antiquities of the year 93-94 (Book XVIII, Chapter 5, 4).
xxx/ellauri154.html on line 218: Given the scarcity of texts, and the fact that Salome seems not to know what to ask her uncle for until instructed by her mother, it is unclear if Salome is truly the evil temptress she is supposed to embody, or just an unwitting instrument in her evil mother’s hands. Har har, vitutonpa hyvinkin.
xxx/ellauri154.html on line 220: Moreau underlines the sacredness of the scene, but also warns of the proverbial power of the femme fatale (a seductive woman who lures men into dangerous situations—a popular subject among Symbolist artists) as one who can be fatal to any man—even saints.
xxx/ellauri154.html on line 222: Its symbolism is ambiguous. Does it signal lust, or is it a symbol of purity? Mieti sitä. Moreau’s typically enigmatic approach made him a target for the promoters of Naturalism, most notably Émile Zola, who accused him of retreating into his dreams and offering an artistic response to the challenge posed by science—one that couldn’t possibly have value in the modern age. Such criticism hurt him deeply and only fueled Moreau’s purposeful cultivation of ambiguity.
xxx/ellauri154.html on line 232: The fictional title character, a priestess and the daughter of Hamilcar Barca, the foremost Carthaginian general, is the object of the obsessive lust of Matho, a leader of the mercenaries.
xxx/ellauri154.html on line 237: Matho (joka on ruumiikas kuten Flaubert izekin) steals the sacred veil of Carthage, the Zaïmph, prompting Salammbô to enter the mercenaries´ camp in an attempt to steal it back. This gives occasion for a round of juicy copulation. Believing each other to be divine apparitions, they make love, not war.
xxx/ellauri154.html on line 239: Matho is tortured before his execution; Salammbô, witnessing this, dies of shock. The Zaïmph has brought death upon those who touched it. What shock? Sounds more like a case of poisoning:
xxx/ellauri154.html on line 247: Tää Alamyn Salome on musta vetävämpi. Tanssit on tanssittu, eiköhän nakata tää irtopää rodeen. Kuvan nimi on kaikessa lyhykäisyydessään nasevasti https://l450v.alamy.com/450v/w58a5m/salom-with-the-head-of-john-the-baptist-salom-is-the-daughter-of-herodias-and-herod-philip-her-mother-wanted-to-remarry-herod-antipas-the-preacher-john-the-baptist-had-condemned-this-marriage-and-was-imprisoned-on-it-on-his-birthday-herod-antipas-promised-to-give-salom-what-she-wanted-when-she-danced-for-him-her-mother-herodias-urged-her-to-ask-the-head-of-john-the-baptist-on-a-platter-against-his-will-herod-kept-his-promise-after-the-dance-the-severed-head-was-carried-on-a-saucer-new-testament-matthew-14-6-11-mark-6-14-29-salom-is-presented-here-as-an-eastern-princess-she-w58a5m.jpg.
xxx/ellauri154.html on line 249: of-john-the-baptist-salom-is-the-daughter-of-herodias-and-herod-philip-her-mother-wanted-to-remarry-herod-antipas-the-preacher-john-the-baptist-had-condemned-this-marriage-and-was-imprisoned-on-it-on-his-birthday-herod-antipas-promised-to-give-salom-what-she-wanted-when-she-danced-for-him-her-mother-herodias-urged-her-to-ask-the-head-of-john-the-baptist-on-a-platter-against-his-will-herod-kept-his-promise-after-the-dance-the-severed-head-was-carried-on-a-saucer-new-testament-matthew-14-6-11-mark-6-14-29-salom-is-presented-here-as-an-eastern-princess-she-w58a5m.jpg" />
xxx/ellauri154.html on line 361: Ecological factors were also probably a precursor to eusociality. For example, the sponge-dwelling shrimp depend upon the sponge´s feeding current for food, termites depend upon dead, decaying wood, and naked mole rats depend upon tubers in the ground. These resources have patchy distributions in the environments of these animals. In places there is a surplus, in others next to nothing. This means that resources must be defended for the group to survive. These requirements make it a necessity to have high social order for the survival of the group.
xxx/ellauri157.html on line 42: Viikari ja koira ketkuilevat rosixessa kuin frankofooni tryffelisika ja sen tryffelikoira piemonte-housuissa.
xxx/ellauri157.html on line 45: Anne Morrow Lindbergh, wife of ace aviator, Charles Lindberg was a renowned author. As an aviator she flew with Charles, assisting him as a navigator and radio operator, in many notable aviation milestones that he achieved. She was also the first American woman to obtain a glider pilots license in 1930. Her works included genres of poetry to non-fiction. She expressed her thoughts on distinct topics varying from solitude and contentment to youth and age, from the role of women in 20th century to love, marriage and peace.
xxx/ellauri157.html on line 51: Yesterday's fairy tale is today's fact. The magician is only one step ahead of his audience.
xxx/ellauri157.html on line 54: That is why so much of social life is exhausting; one is wearing a mask. I have dropped my mask.
xxx/ellauri157.html on line 56: Women need flight points in order to find again the true essence of themselves. The acquisitive instinct is compatible with true appreciation of beauty.
xxx/ellauri157.html on line 58: I would like to achieve a state of outer spiritual grace from which I could function and give as I was meant to in the eye of God.
xxx/ellauri157.html on line 66: You can’t just write and write and put things in a drawer. They wither without the warm sun of someone else’s appreciation. When I cannot write a poem, I eat biscuits and feel just as pleased.
xxx/ellauri157.html on line 69: I walk far down the beach, soothed by the rhythm of the waves, the sun on my bare back and legs, the wind and mist from the spray on my hair. Man, aren't I pretty!
xxx/ellauri157.html on line 80: Born as Pranpriya Manobal on March 27, 1997 in Buriram Province, Thailand, she later illegally changed her name to Lalisa, meaning the one being praised, on the advice of a fortune teller in order to bring in prosperity. As an only child, she was raised by her Thai mother and Swiss stepfather. Lisa's mother is named Chitthip Brüschweiler. Her stepfather is Marco Brüschweiler, a renowned chef, currently active in Thailand. Lisa completed secondary education at Praphamontree School I and II.
xxx/ellauri157.html on line 82: After starting dance classes at the age of four, she competed regularly in dance contests throughout her childhood, including in "To Be Number One", and joined the eleven-member dance crew We Zaa Cool alongside BamBam of Got7. In September 2009, the group entered the competition LG Entertainment Million Dream Sanan World broadcast on Channel 9 and won the "Special Team" Award. Lisa participated in a singing contest as a school representative for "Top 3 Good Morals of Thailand", hosted by the Moral Promotion Center in early 2009, where she finished as a runner-up.
xxx/ellauri157.html on line 84: Lisa made her solo debut with her single album Lalisa in September 2021. The album sold over 736,000 copies in its release week in South Korea, making her the first female artist to do so. The music video for its lead single of the same name recorded 73.6 million views on YouTube in first 24 hours of its release, becoming the most-viewed music video in the first 24 hours on the platform by a solo artist.
xxx/ellauri157.html on line 86: On November 24, 2021, Lisa tested positive for COVID-19, and as of the following day, she was reportedly "in a very good condition with no suspicious symptoms." On December 4, 2021, Lisa tested negative and has been fully recovered from COVID-19.
xxx/ellauri157.html on line 98: Jacob (Jacques) Jordaens was a Flemish painter, draughtsman and tapestry designer known for his history paintings, genre scenes and portraits. After Peter Paul Rubens and Anthony van Dyck, he was the leading Flemish Baroque painter of his day. Unlike those contemporaries he never travelled abroad to study Italian painting, and his career is marked by an indifference to their intellectual and courtly aspirations. In fact, except for a few short trips to locations in the Low Countries, he remained in Antwerp his entire life. As well as being a successful painter, he was a prominent designer of tapestries.
xxx/ellauri157.html on line 100: Like Rubens, Jordaens painted altarpieces, mythological, and allegorical scenes, and after 1640—the year Rubens died—he was the most important painter in Antwerp for large-scale commissions and the status of his patrons increased in general. However, he is best known today for his numerous large genre scenes based on proverbs in the manner of his contemporary Jan Brueghel the Elder, depicting The King Drinks and As the Old Sing, So Pipe the Young. Jordaens' main artistic influences, besides Rubens and the Brueghel family, were northern Italian painters such as Jacopo Bassano, Paolo Veronese, and Caravaggio.
xxx/ellauri157.html on line 102: Jordaen's personal interaction with the Bible was strengthened by his conversion from Catholicism to Protestantism. Like Rubens, he studied under Adam van Noort, who was his only teacher. During this time Jordaens lived in Van Noort's house and became very close to the rest of the family. 8 years later, after joining the tapestry painters' guild, 1616, he married his teacher's eldest daughter, Anna Catharina van Noort, with whom he had three children. Perhaps the big butt belonged to Anna Catharina.
xxx/ellauri157.html on line 104: Jordaens’s large painting of The Wife of King Candaules displaying herself to Gyges is in the Nationalmuseum, in Stockholmii. In the large painting, the Queen is depicted lifesize, seen from behind, standing before a canopied bed. She is virtually naked, but for a string of pearls and a lace-trimmed cap. Just as she is about to step into her bed, she pauses and casts a backward glance, apparently addressing the viewer with a conspiratorial smile. On the far right of the picture, Gyges can be glimpsed craning his head through a gap in the curtain, with the King close behind him.
xxx/ellauri157.html on line 105: Tän ja muiden asiantuntijoiden mukaan Nysse ei edes kazo Gygeeseen päin, vaan keikailee kazojalle veikeästi kuin Lalisa. Ketä tässä nyt uskoa, kun ei ize ole nähnyt koko taulua. Lyön muuten vetoa et toi pikkukoira alkoi haukkua kun Gygeen punainen pää työntyi tapetista. Tai jos se ei haukkunut, tää onkin toisinto Doylen Holmes-tarinasta The curious case of the dog in the night time.
xxx/ellauri157.html on line 107: In the seventeenth century, the story of King Candaules’s wife was seen as a moral lesson, warning against violations of the marital bedchamber. The theme was treated by the poet Jacob Cats in his Toneel vande mannelicke Achtbaerheyt, in which he devoted no less than eighty-six verses to the tale of Candaules and Gyges, and illustrates the scene in the royal bedchamber with a print by Pieter de Jode after Adriaen van de Venne. In the print the Queen is seen half naked from behind. Candaules is already in bed, and the Queen looks at Gyges, who is largely concealed behind the wallhangings. The moral of the story is clarified by a scene on a smaller scale in the background, showing Candaules being slain by Gyges. The print no doubt served as an inspiration for several other later renditions of the theme in Northern Netherlandish painting, including works by Frans van Mieris the Elderv, and Eglon van de Neervi.
xxx/ellauri157.html on line 109: Vähän siedettävämpi perätarjonta on tämä William Ettyn yritys samasta aiheesta. William Etty (1787–1849), the seventh son of a York baker and miller, had originally been an apprentice printer in Hull, but on completing his seven-year apprenticeship at the age of 18 moved to London to become an artist. Strongly influenced by the works of Titian and Rubens, he submitted a number of paintings to the Royal Academy of Arts and the British Institution, all of which were either rejected outright or drew little attention when exhibited. In 1821 he finally achieved recognition when the Royal Academy accepted and exhibited one of his works, The Arrival of Cleopatra in Cilicia (also known as The Triumph of Cleopatra). Cleopatra was extremely well received, and many of Etty's fellow artists greatly admired him. He was elected a full Royal Academician in 1828, beating John Constable to the position. Jordaens and Etty both contrasted Nyssia's pale flesh against dark red drapery and showed her in a similar pose. Jordaens's painting has hung in Sweden since the 17th century, and it is unlikely Etty was aware of it. Se tuskin löytyi googlaamalla.
xxx/ellauri157.html on line 111: of_Lydia_Shews_his_Wife_to_Gyges.JPG/600px-Etty-Candaules_King_of_Lydia_Shews_his_Wife_to_Gyges.JPG" />
xxx/ellauri157.html on line 148: A gemara in Horayot (13a) that contrasts the dog's gratitude to its master with the cat's indifference to its master. Those who have pets testify to the difference in feedback owners receive from cats and dogs. If so, the cat symbolizes the ability to forget our Maker. Rav Kook argues that the damaging and demonic aspects of our existence stem from humanity forgetting the Ribbono Shel Olam. If you want to see demons, bring the tail of a first born black cat, that is the daughter of a first born black cat. Burn it in fire, grind it up, fill your eyes with the ashes and then you will see them. (Berakhot 6b)
xxx/ellauri157.html on line 152: The Gemara is not just a collection of superhero stories. If one searches the gemara for demon stories as one would eagerly anticipate the next Superman comic book, then one has missed the point. The gemara is not an action and adventure story, but a work of religious and ethical instruction. The gemara would not have mentioned the "cat method" for viewing demons if it did not contain some message of religious import. Though it remains a mystery which message.
xxx/ellauri157.html on line 164: Sanoo Erkka Lehtola (n.h.) Singerin Nuoren miehen takakannessa. Paskanjauhantaa, ei Singerin "taika" ole sen proosassa, jossain vitun taitavassa periodissa, vaan sen kertomuxissa ja ajatuxissa. Ensimmäisen maailmansodan Varsovassa pieni juutalainen poika ezii turhaan totuutta ja jumalaa. Kumpaakaan ei löytynyt. Pyhät kirjoituxet, Darwinin teoriat enempää kuin filosofien kirjat eivät anna vastausta polttavimpaan kysymyxen: mixi ihmiset ja eläimet kärsivät. Siis taas toi teodikea, höh. Kun pillu tulee kuvaan mukaan tämmöiset hömpötyxet kyllä unohtuvat. No kyllähän Darwin ja Malthus antaa tyhjentävän vastauxen, mutta Singeriä se ei vaan miellytä:
xxx/ellauri157.html on line 176: Amazing Bible Timeline with World History – Easily See 6017 Years of Biblical and World History Together! xxx/ellauri157.html on line 178: Depending upon the translation used (eg. the Hebrew Transliteration “Eth Cepher”) you may get a clearer view of what actually happened. The Moabites were made to lie down upon the the ground. They were measured. Those measuring one length of cord were spared but the giants - a hybrid breed were executed. This is in keeping with the killing of the charge hybrids Goliath of Gath and his brothers. Please note that Og of Bashan was a giant, as were the Rephaim and the Anakin Skywalker. The Book of Echinococh as recommended by Peter, Paul and Mary explains further who “the sons of God” actually were and really clarifies Genesis 6 and why our Mighty Mouse had to destroy the earth. The “sons of God” were not human and hence their offspring were no longer a scale image of God (who had shrunk a lot like a leaky balloon due to all the emanation) so they could never have salivation. The Eth Cepher gives a much clearer translation of the Hebrew than the English versions and so we see that the decimated gorillas were quite malevolent towards God and His more recently created short order cooks - especially people.
xxx/ellauri157.html on line 204: Baal Shem (Hebrew: בַּעַל שֵׁם, pl. Baalei Shem) is a title for a historical Jewish practitioner of Practical Kabbalah and miracle worker. Employing the names of God, angels, Satan and other spirits, Baalei Shem heal, enact miracles, perform exorcisms, treat various health issues, curb epidemics, protect people from disaster due to fire, robbery or the evil eye, foresee the future, decipher dreams, and bless those who sought his powers.
xxx/ellauri157.html on line 206: In Judaism, similar figures arbitrated between earthly realities and spiritual realms since before the establishment of Talmudic Judaism in the 3rd century. However, it was only in the 16th century that these figures were called Baalei Shem. It looks like a Jewish reflex of the cotemporaneous revivalist movements among the protestants. Herbal folk remedies, amulets, contemporary medical cures as well as magical and mystical solutions were used in accordance with traditional Kabbalistic teachings as well as adapted Lurianic guidelines in the Middle Ages.
xxx/ellauri157.html on line 208: The leading Kabbalist Isaac Luria (1534–1572) forbade people of his time to use Practical Kabbalah. As the Temple in Jerusalem is not standing, and no one possesses the ashes of the Red Heifer, people are unable to become pure, he stated. Fair enough. Without the ability to reach a state of purity, Practical Kabbalah can be very damaging, he taught.
xxx/ellauri157.html on line 210: Baal Shem Tov was the stage name of Rabbi Israel ben Eliezer, a Polish rabbi and mystical healer known as the . His teachings imbued the esoteric usage of practical Kabbalah of Baalei Shem into a spiritual movement, Hasidic Judaism. While a few other people received the title of Baal Shem among Eastern and Central European Ashkenazi Jewry, the designation is most well known in reference to the founder of Hasidic Judaism. Baal Shem Tov, born in the 17th century Kingdom of Poland, started public life as a traditional Baal Shem, but introduced new interpretations of mystical thought and practice that eventually became the core teachings of Hasidism. In his time, he was given the title of Baal Shem Tov, and later, by followers of Hasidism, referred to by the acronym BeShiT. He disavowed traditional Jewish practice and theology by encouraging mixing with non-Jews and asserting the sacredness of everyday corporal existence.
xxx/ellauri157.html on line 212: During his life, he was lucky to be able to devote time to prayer and contemplation, traditional practices within the realm of contemplative Kabbalah. There, he was able to learn the skills to become a Ba'al Shem, and practiced on neighboring townspeople, including both Jews and Christians. Modern texts state that he underwent a hitgalut (revelation)' by the age of 36.
xxx/ellauri157.html on line 214: Besides contemporary methods established by Lurianic Kabbalah, Ba'al Shem Tov learned and took part in traditional practices of Practical Kabbalah. As a stroke of genius, Ba'al Shem Tov taught that one could remove asceticism from the practice of Judaism. This allowed a larger array of people to become devout within Judaism, and therefore within Hasidism. Moreover, he taught that the letters, in contrast to the words, were the key element of sacred texts. Therefore, intellectual and academic skills were no longer necessary to reach mastery of the sacred texts. Average skills in solving crossword puzzles and sudoku were enough. Another point in favor of hasidism.
xxx/ellauri157.html on line 216: From the 1730s, Baal Shem Tov (BeShiT) headed an elite chirurgic mystical circle, similar to other secluded Kabbalistic circles such as the contemporary Klaus (Close) in Brody. Unlike past mystical circles, they innovated with the use of their psychic heavenly intercession abilities to work on behalf of the common Jewish populace. From the legendary hagiography of the BeShiT as one who bridged elite mysticism with deep social concern, and from his leading disciples, Hasidism rapidly grew into a populist revival movement with the funny hats. That's the point, there are only so many members of the elite, while the hoi polloi, though poorer, count in zillions. Want to have a large following, lower the entrance fee.
xxx/ellauri157.html on line 218: With its emphasis on Divine Omnipresence, Hasidic philosophy sought to unify all aspects of spiritual and material life, to reveal their inner Divinity. Dveikut was therefore achieved not through ascetic practices that "broke" the material, but by sublimating materialism into Divine worship. Nonetheless, privately, when nobody was looking, many Hasidic Rebbes engaged in ascetic practices, in Hasidic thought for mystical reasons of bringing merit to the generation, rather than formerly as methods of personal elevation.
xxx/ellauri157.html on line 220: The Baal Shem Tov taught that a superior advantage would accrue in Jewish service with incorporating materialism within spirituality. In Hasidic thought, this was possible because of the essential Divine inspiration within Hasidic expression. In its terminology, it takes a higher Divine source to unify lower expressions of the material and the spiritual. In relation to the Omnipresent Divine essence, the transcendent emanations described in historical Kabbalah are external. This corresponds to the Kabbalistic difference between the Or (Light) and the Maor (Luminary). Essential Divinity permeates all equally, from the common folk to the scholars. Well, perhaps a little fuzzy, but the main point is that everyone can participate in the fun.
xxx/ellauri157.html on line 222:
Personal reflections: For the love of God, Learn more
xxx/ellauri157.html on line 224: This section is written like a personal reflection, personal essay, or argumentative essay that states a Wikipedia editor's personal feelings or presents an original argument about a topic. Traditional Jewish philosophical, ethical and mystical thought describes the two fundamental emotions in spiritual devotion, of "love of God" and "fear of God". Hasidic thought gives these standard notions its own interpretations.
xxx/ellauri157.html on line 226: The founder of Hasidism, the Baal Shem Tov, opposed the ethical practices of admonishment that could interpret fear of God as fear of punishment. In Hasidism such fear is seen as superficial, egotistical and misrepresentative of the Divine love for Creation. Hasidism sought to replace Jewish observance based on self-awareness with an overriding perception and joy of the omnipresent Divine (see Divine immanence).
xxx/ellauri157.html on line 228: It likewise reinterpreted the traditional Jewish notion of humility. To the Hasidic Masters, humility did not mean thinking little of oneself, a commendable quality that derives from an external origin (read: the false Messiah) in Jewish spirituality, but rather losing all sense of ego entirely (bittul-the negation of ego). Such losing one's head could only be achieved by beginning from the inside, through understanding and awareness of Divinity in Hasidic philosophy.
xxx/ellauri157.html on line 231: The grand masters of Mussun Mussun would counter that such a path has the danger of escapism, as understanding oneself is the basis of mature consciousness. In some Hasidic schools, this pitfall of mystical escapism with more external forms of emotional enthusiasm are avoided, but that kills a lot of the fun.
xxx/ellauri157.html on line 233: Across all Hasidism the continual mystical joy and vittul-humility "between man and God", is ideally reflected likewise in belfies to help another person "between man and man". In Hasidism, mesiras nefesh means devoted sacrifice of God for another person. Lubavitch and Breslav have become the two schools involved in the Baal Teshuva movement where talented young men and women devote themselves to going on Shlichus (outings), rather than the traditional and commendable devotion to Torah study and personal spiritual advancement.
xxx/ellauri157.html on line 235: Such material and spiritual fun with another person achieves its own manifold spiritual illumination and refinement of one's personality. Just as some traditional forms of Jewish thought gave emphasis to fear of punishment as a helpful contribution to beginning Jewish observance, before progressing to more mature levels, so too do some Jewish approaches advocate motivation from eternal reward in the Hereafter, or the more refined ideal of seeking spiritual and scholarly self-advancement through Torah study. Study of Torah is seen by Rabbinic Judaism as the pre-eminent spiritual activity, as it leads to all other mitzvot (Jewish observances). The more time spent in the yeshiva, the less vacuum-cleaning and taking-out of garbage at home. To seek personal advancement through learning is a commendable ideal of Rabbinic Judaism.
xxx/ellauri157.html on line 237: Hasidism, initially, rejected the focus on personal reward, or ultimately also the ideal of material self-advancement, as too self-centred. Before the magnificent awareness of Divine majesty, through the mystical path, the automatic response is sincerity and a desire to nullify oneself (nollata polla) in the Divine presence. It is more worthwhile to reject even refined levels of self-centred spiritual advancement from advanced Yeshiva study to help another male person in their spiritual and even physical needs. This attitude has also spread in recent times to non-Hasidic Lithuanian Jewish Orthodoxy, as part of the spiritual campaign of the Baal Teshuvah movement.
xxx/ellauri157.html on line 239: The Lithuanian rabbis (like Itchele's mom's folks) feared that Hasidism demoted the traditional importance on Torah study, from its pre-eminent status in Jewish life. Some Hasidic interpretations saw mystical prayer as the highest activity, but their practitioners thought that through this, all their Jewish study and worship would become easier. By the mid-19th Century, the schism between the two interpretations of Eastern European Judaism had mostly healed, as Hasidism revealed its dedication to bookwormship, and the Lithuanian World saw advantages in the Hasidic shared fun.
xxx/ellauri157.html on line 241: Hasidic anecdotes illustrate its mystical idea of rejecting notions of reward and punishment in favour of vittul (nullification) of the ego and devoted self-sacrifice. In one account:
xxx/ellauri157.html on line 243: The first leader of Lubavitch hasids, Schneur Zalman of Liadi kept in his desk some of his unpublished Hasidic mystical writings. A fire broke out that destroyed them. Afterwards, he asked if anyone had secretly copied them. His close associates replied that no one had, since he had written atop their pages the warning of "Joka tämän varastaa sitä piru rakastaa". Schneur replied "what has become of Hasidic self-sacrifice for the sake of Heaven?"
xxx/ellauri157.html on line 246: The "love of God" and "fear of God" receive different interpretations across the historic texts of Judaism, from their different appellations in the Song of Songs, Talmud, Medieval Jews, Mussunmussun, and the Kabbalah. For Maimonides, love and fear came from the wonders of Creation, which could reveal the presence of their Creator.
xxx/ellauri157.html on line 248: Hasidism adopts the different Kabbalistic forms of love, and the mystical fear of dogs. The classic Hasidic love manual the Tanya by aforementioned Schneur Zalman of Liadi describes many types of love and fear. It is a systematically structured guide to daily Hasidic life. In all Hasidism, as in Kabbalah, love and fear are awakened by studying hot and scary texts.
xxx/ellauri157.html on line 250: The strategic advantage of Hasidism over Kabbalah is its ability to get by without the esoteric terms of Kabbalah. This is brought out most in the anecdotes told about the beloved Masters of Hasidism, as well as in the funny parables they told to illustrate ideas. One such parable differentiates between superficial forms of love of God and spiritual reward, with true forms of selfless love:
xxx/ellauri157.html on line 252: A powerful King was grateful to two simple poor people for their devotion, and decided to show his gratitude. The poor labourers had never been into the palace before, but had only seen the King at state occasions. After receiving their invitations to see the King, in trepidation and excitement, they approached the palace. As they entered, they were amazed to behold the magnificence of the palace. One servant was so enamoured of these riches, that he stopped in the great halls to delight in their beauty. He never progressed beyond these chambers. Meanwhile, the other servant was wiser, and his desire was only for the King. The beautiful ornaments did not distract him, as he entered the inner chamber, where he delighted in beholding the King himself, stark naked.
xxx/ellauri157.html on line 254: Likewise a story is told of how in moments of mystical rapture, Schneur Zalman of Liadi would be seen rolling on the floor, exclaiming to his housekeeper: "God, I don't want your Garden of Eden (Heavenly World), I don't want your World-to-Come (Messianic days), I just want You!".
xxx/ellauri157.html on line 257: The teachers of Hasidism point out that fear of God is different from natural forms of worldly fear, which are uncomfortable experiences, and when experienced, at the time remove other emotions. The trepidation felt when perceiving the mystical greatness of God carries its own delight and vittul-nullification, rather like a roller coaster or feeling up a maiden, and can be felt together with longing and delight of mystical love.
xxx/ellauri157.html on line 259: Hasids are nature-lovers by nature. Rabbi Nachman of Breslav poetically depicts the spiritual lifeforce in the grasses of the field as joining and helping in one's prayers. Psychologically too, nature looks better with dogs and sheep in it. To a sensitised soul, even a tree can take on extra dimensions if it has a hole in it. The Kabbalists explain that one of the Hebrew names of God "Elo-h-im" is numerically equivalent in Gemara with "HaTeva" meaning "Nature").
xxx/ellauri157.html on line 261: Baal Shem Tov thought that the movement of a leaf in the wind is significant in the divine plan. Or a flap of a butterfly. A Baal Shem Tov anecdote says it all:
xxx/ellauri157.html on line 263: Once, when the Baal Shem Tov was on a journey, Sabbath overtook him on the highway. He stopped the wagon, and went out into the field to perform the services that welcome the coming of Sabbath, and to remain there until the Sabbath was ended. On the field, a flock of sheep were grazing. When Baal Shem Tov raised his voice a tad and spoke the prayers that welcome the Sabbath as the coming of a Bride, the sheep rose upon their hind legs, and lifted their heads in the air, and stood like people listening. And so they remained in wrapt attention for two hours, all the while that the Baal Shem spoke.
xxx/ellauri157.html on line 265: In the tale, the sheep become aware in their instinctive feelings of the existence of a stranger on their pasture. According to the tale, Baal shem Tov's prayers were loud enough for even hard of hearing to perceive this.
xxx/ellauri157.html on line 268: Rahvaanomaiset mutta devekutit hasidit tarrautuvat Jehovaan kuin liima, kuin kärpäspaperi, kuin Kapteeni Capun laastari. In perhaps the most characteristic Hasidic story, the Baal Shem Tov's conduct instructed his new mystical teaching and boundless delight in the unlettered deveikut of the simple folk:
xxx/ellauri157.html on line 270: The saintly prayers of Baal Shem Tov and his close circle were unable to lift a harsh shortage of drinkware they perceived one Rosh Hashanah (New Year). After extending the prayers beyond their time, the drought remained. An unfettered shepherd boy entered and was deeply envious of those who could read the holy day's prayers. He said to God "I don't know how to pray, but I can make the noises of the animals of the field. With great feeling, he cried out, "Cock-a-doodle-do. God have mercy!" Immediately, joy overcame the Baal Shem Tov, and he hurried to fetch the cellar key. Afterwards, he explained that the heartfelt prayer of the shepherd boy reminded him where he had mislaid the key, and the drought was lifted.
xxx/ellauri157.html on line 275: Hasidism found expression in distinctive Niggunim (ecstatic melodies). Private meditative deveikut niggunim, often in prayer, are usually wordless and bring elevation in worship Joyous niggunim bring the inspiration of deveikut into action and celebration of Hasidic camaraderie.
xxx/ellauri157.html on line 276: Different Hasidic groups evolved their own distinctive styles of niggun. Followers customarily gather around on Jewish holidays to sing in groups, receive and give spiritual inspiration, and celebrate brotherly camaraderie. Hasidic custom venerated pilgrimage to the particular Rebbe one had allegiance to, either to gain a private audience or to attend their public gatherings (Tish/Farbrengen). The celebrations give over his Torah teachings, sometimes personal messages, and are interspersed with inspirational niggunim.
xxx/ellauri157.html on line 278: Some niggunim originate from non-Jewish sources. Hasidic custom, based on a practice of the Baal Shem Tov, adapted secular anthems, marches and folk songs, ascribing to them a new spiritual interpretation. Hasidic belief is that these songs, in their secular forms, are in spiritual exile. By adapting them to liturgical forms, they are raising "Sparks of Holiness", based on the Kabbalistic rectification of Isaac Luria.
xxx/ellauri157.html on line 282: Many tales are related of the fervour of Levi Yitzchok of Berditchev, called the "Heavenly Advocate of Israel" before God. His saintly emotional response to deveikut would break restrained rules of conduct, sometimes humorously in public. In one story, he prepares himself to ritually slaughter a chicken according to the halachic laws of shechita:
xxx/ellauri157.html on line 284: As he recited the blessing prior to the act, he dwelt on the holy commandment he was about to perform. "Blessed art Thou, God..", he began. "..Who commands us concerning Shechita", he concluded in such fervour that he lost all sense of his surroundings. Opening his eyes after the blessing, he looked around to find an empty room, with the chicken escaped. "Where is the chicken" he began asking!
xxx/ellauri157.html on line 337: Käännetty englannista --- Andrei A.Orlov on amerikkalainen juutalaisuuden ja kristinuskon professori antiikin aikana Marquetten yliopistossa. Hän "on erikoistunut juutalaisen apokalyptismin ja mystiikan, toisen temppelin juutalaisuuden ja Vanhan testamentin Pseudepigraphan asiantuntijoihin." Wikipedia (englanti). Gershom Scholem oli saksalaissyntyinen israelilainen historioitsija ja modernin tieteellisen kabbalan tutkimuksen perustaja. Hänen teoksiinsa kuuluvat vaikutusvaltainen luentokokoelma Die jüdische Mystik in ihren Hauptströmungen sekä sabbatealaisten mystisen messiaan Šabbetai Tsevin elämäkerta.
xxx/ellauri157.html on line 343: Scholem’s first marriage to Escha Burchhardt was on the rocks by the early 1930s. Not only was he imagining himself in love with Kitty Steinschneider (there is no evidence that she reciprocated), but he was also pursuing a relationship with his student, Fania Freud (they married in 1936). His diaries betray a sense of emotional chaos, as he wrote to his friend, Walter Benjamin, explaining to Benjamin why he could not host him in Jerusalem. He also wrote to Benjamin that he was struggling with questions of good and evil and whether an evil person could also be just. While he doesn’t say whether these questions were purely theoretical or not, it is striking that such ruminations came at exactly the time when his personal life was in turmoil.
xxx/ellauri157.html on line 345: In treating Jacob Frank, the most nihilistic of these late Sabbatians, Scholem strikes a curious note. He starts his essay by criticizing all others who had written on Sabbatianism for their lack of objectivity, often expressed in pejorative language. Yet, when he arrives at Jacob Frank, he suddenly sheds his objective tone and launches into an invective-filled description of Frank as a tyrannical and corrupt imposter. How to understand this jarring shift?
xxx/ellauri157.html on line 347: Could there possibly be a connection between Scholem’s own confession of moral confusion and his treatment of Frank. Did he see something of himself in Frank, who was accused of various sexual perversions, and recoil in horror? While there can be no definitive answer to this question, considering Scholem’s emotional life from the years in which he was writing this pathbreaking essay creates the possibility of a new reading.
xxx/ellauri157.html on line 349: The image of Scholem as a towering intellectual whose reach extended beyond the field of Jewish Studies often seems to exclude his personal and emotive life. Yet Gershom Scholem was anything but an ivory tower thinker cloistered in his study. The very power of his ideas owes much to the passion with which he infused them and that passion was the product of his emotions as well as his thought.
xxx/ellauri157.html on line 356: Jukka Martti Kemppinen (s. 23. joulukuuta 1944 Kauhava) on suomalainen varaprofessori, varadosetti, filosofian varatohtori, varatuomari, Marja Kemppais-vainaan varamies, varakirjailija ja varasuomentaja. Jukka Kemppinen oli Antti Tuurin varaluokkatoveri Kauhavalla. Jukkis hääri vaimo Marjan kanssa Otavalla kunnes Paavo Haavikko sarvetti sen Marjan suostumuxella. Se on sählännyt vallan hirveästi sekä oikeussalitekniikassa että käännöxessä. Sen suomentamat Singerit on huomattavasti kehnommin käännettyjä kuin Liisa Ryömän. Kemppinen on saanut kirkon kirjallisuuspalkinnon, sillä Jukkis on kääntänyt Raamatun yli 10 kielestä.
xxx/ellauri157.html on line 389: Coz I'm tired of these scenes
xxx/ellauri157.html on line 418: Coz I'm tired of these scenes
xxx/ellauri157.html on line 449: Rabbi Nachman of Breslau (1772–1810) reminds us, in the same way that breaking is an inevitability, fixing is also an inevitability. We know the former is true; we don’t always believe the latter.Rabbi Nachman knew a thing or two about brokenness. His Hasidic tales often circle around characters who face their darkest moments and search profoundly for redemption. He authored a quote that became a famous Jewish song: “The entire world is a very narrow bridge. The key in crossing is not to be afraid. Only someone who has seen fear and overcome it could write these words.
xxx/ellauri157.html on line 450: In a world of fear and brokenness, Rabbi Nachman brought healing through his stories and his wisdom. He has become an iconic figure in the universe of Hasidic thinking, and today, thousands of people make pilgrimages to his grave in Uman in central Ukraine, usually around the High Holidays. People go there believing that the journey will “fix” their brokenness.
xxx/ellauri157.html on line 451: Rabbi Nachman also wrote that it is a great mitzvah to be happy. A mitzvah is not always easy. Confronting your brokenness is the beginning of the road home. It is where healing begins.
xxx/ellauri157.html on line 453: Nachman was the great-grandson of Baal Shem Tov, the founder of the Hasidic movement. In 1802, at the age of 30, Nachman instituted his own Hasidic sect based in the Ukrainian town of Breslau. Nachman taught his followers to live in faith, simplicity and joy. 1in 1810, at the age of 38, Nachman died of tuberculosis. Sein Leben war kurz und beschiessen wie ein Hühnerbrett. Ditto with Spinoza.
xxx/ellauri157.html on line 455: The Buber Medal highlights the most outstanding works of Buber, one of the greatest philosophers of the 20th Century.
xxx/ellauri157.html on line 458: Portrait of Buber on a lowered area on the left half of the medal, "Martin Buber" in Hebrew and English and below, Buber´s signature, on a raised area on the right half of the medal.
xxx/ellauri157.html on line 460: Two images of Hasidim dancing and one of a Hasid playing a fiddle, taken from the stories of Rabbi Nachman of Breslau. To the left, the inscription "Enlighten me through your music" in Hebrew and English.
xxx/ellauri157.html on line 466: Martin Buber (8. helmikuuta 1878 Wien – 13. kesäkuuta 1965 Jerusalem, Israel) oli itävaltalais-israelilainen filosofi ja kulttuurihahmo, jonka filosofian tunnetuin teema on inhimillisten suhteiden jaottelu Minä-Sinä ja Minä-Se-suhteisiin. Buberin filosofiaa kutsutaan usein dialogiseksi filosofiaksi, ja vaikka hänen lähteekin lähtökohtansa ovat monessa suhteessa toisenlaiset, häntä pidetään usein eksistenssifilosofina. Esimerkiksi Sartren eksistentialismin transsendentalismista dialogifilosofia eroaa siten, että kun transsendentaalinen filosofia pyrkii konstruoimaan maailman subjektista käsin, dialogifilosofiassa subjekti on vasta erottautumisen tulos.
xxx/ellauri157.html on line 470: Buber kirjoitti elämänsä aikana paljon muun muassa filosofiaa, juutalaisuutta, psykologiaa ja kasvatustieteitä käsitteleviä teoksia, sekä toimitti esimerkiksi vuonna 1914 Kalevalan saksankielisen laitoksen. Buberin filosofisena pääteoksena pidetään 1923 ilmestynyttä kirjaa Minä ja Sinä (Ich und Du). Buberin itsensä mukaan kirjaa voidaan pitää hänen tuotantonsa ”polttopisteenä”, johon tiivistyy sekä hänen aikaisempi älyllinen kehityksensä että myös tulevan ajattelun perusta.
xxx/ellauri157.html on line 472: Buber toimi Jerusalemin yliopiston professorina sen perustamisesta lähtien kuolemaansa saakka.
xxx/ellauri157.html on line 475: Martin Buberin dialogifilosofian historiallisia yhteyksiä voidaan nähdä luonnollisesti jo Sokrateessa, mutta varsinaisesti suurimpia vaikutteita filosofiseen ajatteluunsa Buber sai 1800-luvun filosofeilta, kuten Nietzscheltä, Kierkegaardilta, Feuerbachilta ja Jacobilta. Myös Kant on monin osin vaikuttava taustahahmo. 1700-luvun itäeurooppalaisella juutalaisliikkeellä hasidismilla on ollut Buberin ajatteluun vähintään yhtä suuri vaikutus kuin varsinaisilla filosofeilla. Selvää edeltäjää Buberin ajattelulla ei kuitenkaan ole. Samanaikaisesti Buberin kanssa tosin syntyi monella tavalla toisiaan muistuttavia dialogifilosofioita, mutta ilmeisen riippumattomina toisistaan
xxx/ellauri157.html on line 477: Martin Buberin Minä-Sinä-filosofia perustuu jaolle kahdenlaisiin maailmassa vallitseviin suhteisiin: Minä-Sinä ja Minä-Se. Näitä suhteita Buber kutsuu nimityksellä "perussanapari". Puhe perussanapareista viittaa suhteen kielelliseen perustaan: suhde syntyy kielessä ja elää siinä. Kieli on Buberille jotain subjektiivisuuden ylittävää, ja ”kieli ei ole ihmisessä, vaan ihminen kielessä”. (Buber, M., Die Schriften über das dialogische Prinzip, Heidelberg, 1954. 21:49). Perussanat määrittelevät ihmisen olemista, ja Buberin mukaan ihmisen maailma on kaksitahoinen tämän kommunikaation kaksitahoisuuden mukaisesti. Buberille ei myöskään ole minuutta irrallaan perussanojen määrittelemistä sosiaalisista suhteista: on vain perussanan Minä-Sinä Minä tai perussanan Minä-Se Minä.
xxx/ellauri157.html on line 483: Buberin dialogifilosofiaan sisältyy ajatus, jonka mukaan Minä-Sinä-suhde on Minä-Se-suhdetta ja jopa minuuttakin perustavampi. Tullaxeen Minäksi ihminen tarvitsee Sinää. Tai paremminkin, Sini ja Mini tarvitaan että saadaan Se. Minän kehittymisen lähtökohtana on tietynlainen alkuyhteys, ”luonnonmukainen liittyneisyys”, äidin yhteys isään, lapsen yhteys äitiinsä tai ”primitiivin” yhteys luontoon. Lapsen minuus syntyy yhteystapahtumien kadotessa ja syntyessä uudelleen: tapahtuman vakioina pysyvä osa abstrahoituu minäksi. Minän irrottautuminen alkuperäisestä yhteydestä mahdollistaa Minä-Se-suhteen synnyn. Joo tätähän virttä oli sillä yhdellä sakemannilla, annas nyt... joo Martin Altmeyerilla, joka sai sen Winnicottilta, joka sai sen Melanie Kleinilta, joka oli Freudin tyttären pahin competition Lontoossa. Mutta "they did not know about each other. Mrs. Winnicott wrote me that Don never, as far as she knew, read Buber. Buber may not even have heard of Winnicott." Mutta molemmat ovat rapsodisia ja aforistisia, varoo seskvipedaalisia sanoja ja silti hurjan innostavia (joillekuille ainakin). Ei ne olleet anarkisteja vaikka joskus siltä näytti. (Nää on yhden Ernst Tichon paperista löytyneitä mututuntumia.) No Rogersista Buber oli kyllä kuullut, ne oli jopa ottaneet keskenään jotain murteellista dialogia Mordechain USA:n reissuilla.
xxx/ellauri157.html on line 489: Bachelor of Education Natalie Pehl (Autor:in)
xxx/ellauri157.html on line 494: Wie gut hat Anders Nygren es auf Schwedisch formuliert: Gottes Liebe wird zudem als „entirely independent of external stimulus and motivation“ bezeichnet (Nygren ix). Anders Nygren oli ruotsalainen luterilainen teologi. Hän oli systemaattisen teologian professori Lundin yliopistossa vuodesta 1924 ja hänet valittiin Lundin piispaksi vuonna 1948. Hänet tunnetaan parhaiten kaksikirjaisista teoksistaan Agape ja Eros.
xxx/ellauri157.html on line 507: Hermann Karl Hesse (1877-1962), a Nobel Prize-winning German novelist and poet, is best known for his inspired explorations of self-understanding, spiritual realization, and psychology, particularly in Der Steppenwolf (1927), perhaps his best-known work.
xxx/ellauri157.html on line 508: Hesse’s personal experience with psychoanalysis began when he sought therapy and refuge in a sanatorium after his father’s death in 1916, his first wife’s schizophrenia, and a serious illness of his son, Martin (not Mordechai). This began a long obsession with psychoanalysis, the influence of which appears in Demian (1919) and in his later work, which evidences his interest in Jungian concepts of introversion and extraversion, the collective unconscious, idealism, and the duality of human nature.
xxx/ellauri157.html on line 510: The Nazis, who discounted Hesse as merely a “victim of Jewish psychoanalysis,” blamed it all on Freud. In the April 1936 issue of Die Neue Litteratur, Will Vesper, employing predictable anti-Semitic tropes, characterized Hesse as a traitor and held him up as a classic example of Jewry’s sinister influence in general and of the insidious poisoning of the German soul by Freud’s psychoanalysis in particular:
xxx/ellauri157.html on line 512: Once and for all, it must be made public that Hesse is a classic example of how the Jew can poison the soul of the German people. For if at that time, when he took no delight in the war…he had not fallen into the clutches of the Jew Freud and his psychoanalysis, he would have remained the German writer we all loved so well. The warping of his soul can only be ascribed to this Jewish influence.
xxx/ellauri157.html on line 514: Interestingly, several of Hesse’s drawings and etchings were discovered at the National Library in Israel half a century after his death. I bet he had asked Buber to come up to have a look at them. Like all narcissists, those born to be wild never wanna die, even if they explode into space.
xxx/ellauri157.html on line 526: Fire all of your guns at once
xxx/ellauri157.html on line 535: Fire all of your guns at once
xxx/ellauri157.html on line 552: Fire all of your guns at once
xxx/ellauri157.html on line 564: "Eine ganz wunderbare Nachricht", freut sich Prof. Dr. Birgitta Wolff, Präsidentin der Goethe-Universität. „Martin Buber und sein Werk sind heute aktueller denn je“, ist Prof. Wiese überzeugt. Das heisst: Prof. Dr. Christian Wiese, Martin-Buber-Professur für jüdische Religionsphilosophie,
xxx/ellauri157.html on line 567: Martin Buber war von 1924 bis 1933 – zunächst als Lehrbeauftragter, später als Honorarprofessor für jüdische Religionslehre und Ethik – an der Universität Frankfurt am Main tätig. Er legte die Professur 1933 nach der Machtübernahme Hitlers nieder, um einer Aberkennung zuvorzukommen. Danach wirkte er am Aufbau der Mittelstelle für jüdische Erwachsenenbildung bei der Reichsvertretung der Deutschen Juden mit, bis diese ihre Arbeit einstellen musste. Noch vor dem Novemberpogrom 1938 emigrierte Buber nach Israel. Zeitlebens stand Martin Buber in Kontakt mit Persönlichkeiten aus allen Bereichen des geistigen Lebens, darunter auch zahlreichen Literatinnen und Literaten wie Margarete Susman, Hermann Hesse, Arnold Zweig, Thomas Mann oder Franz Kafka. Dabei scheute er auch vor kontroversen Auseinandersetzungen nicht zurück.
xxx/ellauri157.html on line 571: Von 1906 bis 1916 lebte Buber in Berlin und war als Lektor beim Verlag Rütten & Loening tätig. 1916 zog er in die kleine südhessische Stadt Heppenheim, seine naturnahe Wahlheimat. Bis 1924 war er Herausgeber der Monatsschrift „Der Jude“. Neben seiner Lehrtätigkeit am Freien Jüdischen Lehrhaus in Frankfurt/Main (1922–1929) übernahm Buber einen Lehrauftrag für jüdische Religionslehre und jüdische Ethik an der Universität Frankfurt. Sein Lektorat wurde 1930 in eine Honorarprofessur für allgemeine Religionswissenschaft umgewandelt. Er war 52 Jahre alt. Einen Tag nach der Machtergreifung der Nationalsozialisten legte Buber seine Professur nieder, noch bevor ihm die Lehrerlaubnis durch die Nationalsozialisten offiziell entzogen wurde. Für die Reichsvertretung der Juden in Deutschland gründete und leitete er die sogenannte „Mittelstelle für jüdische Erwachsenenbildung“, bis ihm 1935 jede öffentliche Tätigkeit verboten wurde.
xxx/ellauri157.html on line 573: 1938 floh Buber mit seiner Familie nach Palästina. Im gleichen Jahr wurde er Professor für Sozialphilosophie an der Hebräischen Universität in Jerusalem, wo er sich in die politischen Diskussionen um die Rechte der Araber in Palästina einschaltete. 1942 wurde er Mitbegründer der Gruppe „Ichud“, welche die für die Gründung eines Staates Israel mit Juden und Arabern als gleichberechtigten Völkern eintrat. Viel später, auf dem Sterbebett, ordnete er die Verdoppelung der Stipendien (je 20 Mark) für bedürftige arabische Studenten an. Buber starb am 13.06.1965 in seinem Haus in Jerusalem, 2 Jahre vor dem Jim Kippur Krieg.
xxx/ellauri157.html on line 581: Zum psychologischen Welt- und Menschenbild äußerte sich Buber in dem oft erwähnten, im Psychologischen Klub in Zürich 1923 gehaltenen Vortrag „Von der Verseelung der Welt“, welcher zeitlich einerseits mit dem Beginn seiner intensiven Auseinandersetzung mit der zeitgenössischen Psychotherapie, andererseits mit der Formulierung seines eigenen dialogischen Prinzips korrespondiert. Wie der Titel des Vortrags suggeriert, wird laut Buber in der Psychotherapie – im Rahmen des sogenannten „Psychologismus“ – der Welt und ihrem Netz von Beziehungen die „Seele“ quasi weggenommen und nur im Menschen selbst, in seiner „Psyche“ angesiedelt, wobei die Psychoanalyse sich nur mit den intrapsychischen Vorgängen inklusive der in ihnen gespiegelten Welt beschäftige. Buber ärgerte sich über drei wichtigen psychoanalytisch-tiefenpsychologischen Themen: das Wesen der Schuld, das Wesen der Religiosität und das Wesen des Unbewussten.
xxx/ellauri157.html on line 587: Carl Ransom Rogers (January 8, 1902 – February 4, 1987) was an American psychologist and among the founders of the humanistic approach (and client-centered approach) in psychology. The person-centered approach, his own unique approach to understanding personality and human relationships, found wide application in various domains such as psychotherapy and counseling (client-centered therapy), education (student-centered learning), organizations (self-centered leadership), and other group settings. Rogers was found to be the sixth most eminent psychologist of the 20th century and second in net worth, among clinicians, only to Sigmund Freud.
xxx/ellauri157.html on line 589: In 1970, Richard Young, Alton L. Becker, and Kenneth Pike published Rhetoric: Discovery and Change, a widely influential college writing textbook that used a Rogerian approach to communication to revise the traditional Aristotelian framework for rhetoric. The Rogerian method of argument involves each side restating the other's position to the satisfaction of the other, among other tricks. On paper, it can be expressed by carefully acknowledging and understanding the opposition before dismissing them.
xxx/ellauri157.html on line 591: Some scholars believe there is a politics implicit in Rogers's approach to psychotherapy. Toward the end of his life, Rogers came to that view himself. The central tenet of a Rogerian, person-centered politics is that public life does not have to consist of an endless series of winner-take-all battles among sworn opponents; rather, it can and should consist of an ongoing win-win conspiracy among all the cheats. (For details, watch Legally Blonde, Part II.)
xxx/ellauri157.html on line 610: Really wanna know? Join the Community! Subscribe to our newsletter and learn something new every day! Easy, No Essay College Scholarships. Easy, No Essay College Scholarships offer 15 Creative Ways to Save Money That Actually Work! Walla walla, it's really GOT 15 Creative Ways to Save Money That Actually Work! Believe it or not!
xxx/ellauri157.html on line 612: Haredi Judaism, Hasidic Judaism, and Orthodox Judaism are all names for different religious movements within the Jewish faith. The three can be looked at as a family (Meshucha), with Haredi Judaism existing as a subset of Orthodox Judaism, and Hasidic Judaism existing as a further subset of the subset. All three sects agree on the importance of God's word and laws, but they choose to adhere to those laws in slightly different ways.
xxx/ellauri157.html on line 614: Orthodox Judaism is largely defined by a firm belief that the Torah and the laws contained within it are of divine authority, and therefore should be subjected to a strict interpretation and observance. Orthodox Judaism is a large branch of Judaism, and until fairly recently, most Jews could be said to be Orthodox.
xxx/ellauri157.html on line 616: It wasn´t until the Reform movement that large numbers of Jews departed from more traditional Orthodox teachings. Reform Jews, who focus on the concept of ethical monotheism, believe that only the ethical laws of the Torah are binding. Additionally, they believe that other laws, like those laws in the Talmud, were products of their time and place, and so it was not necessary to treat them as absolute.
xxx/ellauri157.html on line 618: In the late-19th and early-20th century, the Orthodox movement itself underwent some changes. Newer Orthodox Jews tried to integrate the teachings of the Torah into modern life, making some concessions and adaptations to better mesh with contemporary technologies and practices. At the same time, other Orthodox Jews rejected most modern movements, and looked warily on any reinterpretations of Jewish law to make it fit into a modern context.
xxx/ellauri157.html on line 620: These "Ultra-Orthodox" Jews became known as Haredi Jews, although both of these terms are considered negative in some circles. The term is also sometimes spelled Charedi or Chareidi in English. It is important to note that members of this group do not reject the modern world or technologies (like nuclear weapons) entirely, but they treat adaptations of Jewish law to fit that world as very serious. Most of the differences between Haredi and Orthodox perspectives have to do with decisions of oral law as to how the Torah should be applied to a modern situation. In many broad senses, the two groups tend to agree, and it is more in the specifics that things begin to diverge, like payot and tefilin and wearing antimacassars and funny double hats.
xxx/ellauri157.html on line 622: Hasidic Judaism is a movement within Haredi Judaism that focuses on the study of the spiritual and joyful elements of the Talmud. It is like Hewbrew Pentecostal movement. It has its roots in the anti-Kabbalah movements of the 13th century. Hasidim focus on a loving and joyful observance of the laws laid out in the Torah, and a boundless love for everything God created. Members live in small, separate communities, and are often noted for their distinctive clothing.
xxx/ellauri157.html on line 624: This movement began in the 18th century by Rabbi Israel ben Eliezer, later known as Baal Shem Tov, the Master of the Good Name. Hasidic Judaism sets aside the earlier emphasis on studying the Torah from an academic perspective, and instead exalts the experience of it at all moments. Within the movement there are a number of sects, including the Satmar, Belz, Ger, Sanz, Puppa, Spinka, and Lubavitch. Mazel tov!
xxx/ellauri165.html on line 35: This "expressionist" model claims she doesn't pay heed to her critics, especially those who "call me an attention seeker." According to her, the photos she puts out have an underlying message about "change" and not meant for popularity on social media. "If being popular was my goal, I don't think it would be such a wise decision to upset two-thirds of the world," she said.
xxx/ellauri165.html on line 37: Having said that, Marisa has now decided to shift her focus from her cunt on the current state of our planet. "I have been a vegetarian for the last three years and the plan is to make a strong statement in 2019 about how we keep animals for our own pleasure and amusement," she said.
xxx/ellauri165.html on line 39: Belgian nude model Marisa Papen, who describes herself as a 'free-spirited and wildhearted exhibitionist', became the centre of a worldwide controversy 2017 when she was sent to prison for a photoshoot in the temple complex of Karnak near the Egyptian city of Luxor. 'In their eyes it was porn, or something like that.' 'The first cell we encountered was packed with at least 20 men, some were passed out on the floor, some were squeezing their hands through the rails, some were bleeding and yelling. 'Our judge was browsing with his big thumbs through these books looking as old as the pyramids. 'Eventually, he gave us a warning and told us never to do something so foolishly shameful ever again. We nodded simultaneously.' In the end, Papen and Walker managed to stay out of trouble by bribing them with £15.Thanks to her quick-witted reaction during her arrest, Papen is now able to proudly share her amazing arse in Walker´s magnificent pictures of the nude Egyptian photoshoot.
xxx/ellauri165.html on line 40: Papen said: 'I do think we created something Cleopatra would have been proud of.'
xxx/ellauri165.html on line 49: They scar their bodies by making little cuts repetitively. Isn't it funny we invented all these creams, lasers and other treatments to get rid of our pubic hairs. One time I was resting in the shade of a sculptural tree and I was watching two men and a woman from a distance, they were just sitting in the grass, playing with some leaves and collecting some stones. I was trying to go back in my memory and imagine that same exact situation happening in our 'civilised' world - I couldn´t. In our civilized world the guys would've been all over her, stones hanging out and blades deep in her throat and twat.
xxx/ellauri165.html on line 62: Professori Krohn vaihtaa ahkerasti polvihousuja - usein 3 kertaa päivässä ja ihmeellisen monta paria niitä hänellä näyttää olevankin.
xxx/ellauri165.html on line 73: Louis-Sébastien Mercier (1740–1814) oli keskinkertainen ranskalainen kirjailija. Hän joutui Pariisin paheita kuvaavasta teoksestaan Tableau de Paris (1781–1789) maanpakoon, josta hän palasi vasta vallankumouksen alkaessa. Konventin edusmiehenä hän kannatti äänestyksessä Ludvig XVI:n elinkautista vankeutta ja joutui sen jälkeen itse vankeuteen. Vapautumisensa jälkeen hänet valittiin 500-miehiseen neuvostoon. Hän sai historian professorin viran, ja hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri165.html on line 77: Ranskalaisen valistuksen aika toi tullessaan useita fi losofeja ja kirjailijoita,
xxx/ellauri165.html on line 78: joiden ajattelua on sittemmin tutkittu turhankin paljon. Tutuiksi ovat tulleet esimerkiksi Rousseau, Voltaire ja Diderot, mutta vain harva on nykyään kuullut Louis-Sébastien Mercier’stä (1740-1814), aikansa terävimpiin (hah) ja suosituimpiin (hah hah) yhteiskuntakriitikoihin lukeutuneesta ajattelijasta ja kirjailijasta. Mercier’tä on tutkittu varsin vähän, ja suuressa osassa häntä sivuavia tutkimuksia on päästy lähinnä negatiiviseen kuvaukseen. Häntä on pidetty kirjallisuuden ”tusinatyöläisenä”, haihattelijana – ei niinkään merkittävänä ajattelijana (kuten mä) – ja on ivallisesti todettu, että hänen ansionsa piilevät suurten filosofi en ajatusten onnistuneessa jäljittelyssä. Tästä pilkkanimet ”Rousseaun apina” tai ”Diderot’n karikatyyri”.
xxx/ellauri165.html on line 107: Venäläinen prinsessa 1802 näyttää Elizabeth Bennettiltä. Saxalaisella kuningattarella 1801 on pushup-liivit. Liivitön typy ei ole käynyt salilla. Assumption of Virgin Mary. Oh lord, I assume I´m coming! xxx/ellauri165.html on line 129: Mary is actually mentioned more often in the Qur'an than in the New Testament. But here are five take home points we do know about her.
xxx/ellauri165.html on line 133: The gospel of Matthew is the only one to tell us Mary was pregnant before she and Joseph had sex. She was said to be “with child from the Holy Spirit”. In proofof this, Matthew quoted a prophecy from the Old Testament that a “virgin will conceive and bear a son and he will be called Emmanuel”.
xxx/ellauri165.html on line 135: Matthew was using the Greek version of the Old Testament. In the Greek Old Testament, the original Hebrew word “almah” had been translated as “parthenos”, thence into the Latin Bible as “virgo” and into English as “virgin”. Whereas “almah” means only “young woman”, the Greek word “parthenos” means physically “a virgin intacta”. In short, Mary was said to be a virgin because of an accident of translation when “young woman” became “virgin”. More on this key teratological distinction in album 416.
xxx/ellauri165.html on line 139: Within early Christian doctrine, Mary remained a virgin during and after the birth of Jesus. This was perhaps only fitting for someone deemed “the mother of God” or “God-bearer”.
xxx/ellauri165.html on line 140: Saint Ambrose of Milan (c.339-97 CE) enthusiastically defended the doctrine of the perpetual virginity of Mary:
xxx/ellauri165.html on line 142: Blessed Mary was the narrow gate, whereof it is written that the Lord hath entered in by it, therefore it shall be shut after birth; for as a virgin she both conceived and brought forth. (Ditto for the brothers and the sisters, though they came about the good old way.)
xxx/ellauri165.html on line 144: The Lateran Council of 649 CE, a council held in Rome by the Western Church, later declared it an article of faith that Jesus was conceived “without seed” and that Mary “incorruptibly bore [him], her virginity remaining indestructible even after his birth” . All this in spite of the Gospels’ declaration that Jesus had brothers and sisters (Mark 3.32, Matthew 12.46, Luke 8.19).
xxx/ellauri165.html on line 148: Within Western theology, it was generally recognised from the time of Saint Ambrose that Mary never committed a sin. But was her sinlessness in this life because she was born without “original sin”? After all, according to Western theology, every human being was born with original sin, the “genetic” consequence of the sin of Adam and Eve in the Garden of Eden.
xxx/ellauri165.html on line 150: The growing cult of devotion to the Virgin Mary in the medieval period led to fine-grained theological divisions on the issue. On the one hand, devotion to Mary led to the argument that God had ensured Mary did not have “original sin”.
xxx/ellauri165.html on line 152: But then, if Mary had been conceived without sin, she had already been redeemed before the redemption brought about by the death and resurrection of Jesus her son. The Catholic Church only resolved the issue in 1854. Pope Pius IX declared
xxx/ellauri165.html on line 154: that the doctrine which holds that the most Blessed Virgin Mary, in the first instance of her conception… was preserved free from all stain of original sin, is a doctrine revealed by God and therefore to be believed firmly and constantly by all the faithful.
xxx/ellauri165.html on line 158: The early centuries of the Christian tradition were silent on the death of Mary. But by the seventh and eighth centuries, the belief in the bodily ascension of Mary into heaven, had taken a firm hold in both the Western and Eastern Churches.
xxx/ellauri165.html on line 160: The Eastern Orthodox Greek Church held to the dormition of Mary (uspenskij kafedral). According to this, Mary had a natural death, and her soul was then received by Christ. Her body arose on the third day after her death. She was then taken up bodily into heaven.
xxx/ellauri165.html on line 162: For a long time, the Catholic Church was ambiguous on whether Mary rose from the dead after a brief period of repose in death and then ascended into heaven or was “assumed” bodily into heaven before she died.
xxx/ellauri165.html on line 163: Belief in the ascension of Mary into heaven became Catholic doctrine in 1950. Pope Pius XII then declared that Mary
xxx/ellauri165.html on line 165: was not subject to the law of remaining in the corruption of the grave, and she did not have to wait until the end of time for the redemption of her body.
xxx/ellauri165.html on line 167: Muslims, Christians and Jews do all worship the same complex God. Yet, in spite of this, all believe that their religion contains the full and final revelation of the same God. Here is the origin of their unity. Here also lies the cause of their division.
xxx/ellauri165.html on line 169: For this belief in the truth of one religion and the falsity of the others leads to inevitable conflict between the believer and the unbeliever, the chosen and the rejected, the saved and the damned. Here lie the seeds of intolerance and violence. Three gods say they are the only one. At least two of them must be wrong. Maybe all.
xxx/ellauri165.html on line 173: The consequence of the bodily ascension of Mary was the absence of any bodily relics. Although there was breast milk, tears, hair and nail clippings, her relics were mostly “second order” – garments, rings, veils and shoes.
xxx/ellauri165.html on line 175: In the absence of her skeletal remains, her devotees made do with visions – at Lourdes, Guadalupe, Fatima, Medjugorje, and so on. Like the other saints, her pilgrimage sites were places where she could be invoked to ask God to grant the prayers of her devotees.
xxx/ellauri165.html on line 177: But she was more than just a saint. In popular devotion she was a sky goddess always dressed in blue. She was the goddess of the moon and the star of the sea (stella maris).
xxx/ellauri165.html on line 213: "Mary Hamilton", or "The Fower Maries" ("The Four Marys"), is a common name for a well-known sixteenth-century ballad from Scotland based on an apparently fictional incident about a lady-in-waiting to a Queen of Scotland. It is Child Ballad 173 and Roud 79.
xxx/ellauri165.html on line 215: In all versions of the song, Mary Hamilton is a personal attendant to the Queen of Scots, but precisely which queen is not specified. She becomes pregnant by the Queen's husband, the King of Scots, which results in the birth of a baby. Mary kills the infant – in some versions by casting it out to sea or drowning, and in others by exposure. The crime is seen and she is convicted. The ballad recounts Mary's thoughts about her life and her impending death in a first-person narrative.
xxx/ellauri165.html on line 217: Versions of the ballad have been recorded by a number of artists, including The Corries, Angelo Branduardi, and this one by Joan Baez:
xxx/ellauri165.html on line 221: And word is up to madam the queen, and that's the worst of all
xxx/ellauri165.html on line 286: Most versions of the song are set in Edinburgh, but Joan Baez set her version, possibly the best known, in Glasgow.
xxx/ellauri165.html on line 288: The last verse suggests Mary Hamilton was one of the famous Four Maries, four girls named Mary who were chosen by the queen mother and regent Mary of Guise to be companion ladies-in-waiting to her daughter, the child monarch Mary, Queen of Scots. However their names were Mary Seton, Mary Beaton, Mary Fleming and Mary Livingston.
xxx/ellauri165.html on line 290: Mary Stuart could not be a real life source for the ballad in any of its current forms as these are in conflict with the historical record. She and the Four Maries lived in France from 1547 to 1560, where Mary was dauphine and then queen as the wife of King Francis II. Mary later returned home to Scotland (keeping the French spelling of her surname, Stuart). She married her second husband, Henry Stuart, Lord Darnley in July 1565, and he was murdered 20 months later. So there was not much time for Darnley to have got one of the four Maries (or any other mistress) pregnant, and there is no record of him having done so. Also the song refers to "the highest Stuart of all" – which between 1542 and 1567 was a woman not a man.
xxx/ellauri165.html on line 292: The ballad could contain echoes of James IV or James V, who both had several illegitimate children, but none of their mistresses were executed or tried to dispose of a baby.
xxx/ellauri165.html on line 294: In many versions of the song, the queen is called "the auld Queen". This would normally indicate a Queen Dowager or Queen Mother, but in this context suggests a queen consort who was an older woman, and married to a king of comparable age. If the reference is limited to Queens named Mary, another candidate would be Mary of Guelders (1434–1463), queen to James II, King of Scots.
xxx/ellauri165.html on line 296: The story may have been transferred from a wholly different context. It has been noted that it most closely matches, rather than any event in Scotland, the legend of Maria Danilova Gamentova, daughter of an expatriate branch of the Clan Hamilton established in Russia by Thomas Hamilton during the reign of Tsar Ivan IV (1547–1584). A lady in waiting to Tsarina Catherine, second wife of Tsar Peter I "The Great" (who later succeeded him as Catherine I), Mary Hamilton was also the Tsar's mistress. She bore a child in 1717, who may have been fathered by the Tsar but whom she admitted drowning shortly after its birth. She also stole trinkets from the Tsarina to present them to her lover Ivan Orlov. For the murder of her child, she was beheaded in 1719.
xxx/ellauri165.html on line 301: Dame Emma Hamilton (born Amy Lyon; 26 April 1765 – 15 January 1815), generally known as Lady Hamilton, was an English maid, model, dancer and actress. She began her career in London's demi-monde, becoming the mistress of a series of wealthy men, culminating in the naval hero Lord Nelson, and was the favourite model of the portrait artist George Romney.
xxx/ellauri165.html on line 303: In 1791, at the age of 26, she married Sir William Hamilton, British ambassador to the Kingdom of Naples, where she was a success at court, befriending the queen, the sister of Marie Antoinette, and meeting Nelson.
xxx/ellauri165.html on line 304: She was born Amy Lyon in Swan Cottage, Ness near Neston, Cheshire, England, the daughter of Henry Lyon, a blacksmith who died when she was two months old. She was baptised on 12 May 1765. She was raised by her mother, the former Mary Kidd (later Cadogan), and grandmother, Sarah Kidd, at Hawarden, and received no formal education. She later went by the name of Emma Hart.
xxx/ellauri165.html on line 306: With her grandmother struggling to make ends meet at the age of 60, and after Mary went to London in 1777, Emma began work, aged 12, as a maid at the Hawarden home of Doctor Honoratus Leigh Thomas, a surgeon working in Chester.
xxx/ellauri165.html on line 308: Only a few months later she was unemployed again and moved to London in the autumn of 1777. She started to work for the Budd family in Chatham Place, Blackfriars, London, and began acting at the Drury Lane theatre in Covent Garden. She also worked as a maid for actresses, among them Mary Robinson. Emma next worked as a model and dancer at the "Goddess of Health" for James Graham, a Scottish "quack" doctor.
xxx/ellauri165.html on line 310: At 15, Emma met Sir Harry Fetherstonhaugh, who hired her for several months as hostess and entertainer at a lengthy stag party at Fetherstonhaugh's Uppark country estate in the South Downs. She is said to have danced nude on his dining room table. Fetherstonhaugh took Emma there as a mistress, but frequently ignored her in favour of drinking and hunting with his friends. Emma soon befriended the dull but sincere Honourable Charles Francis Greville (1749–1809). It was about this time (late June-early July 1781) that she conceived a child by Fetherstonhaugh.
xxx/ellauri165.html on line 314: Greville kept Emma in a small house at Edgware Row, Paddington Green, at this time a village on the rural outskirts of London. At Greville's request, she changed her name to "Mrs Emma Hart", dressed in modest outfits in subdued colours and eschewed a social life. He arranged for Emma's mother to live with her as housekeeper and chaperone. Greville also taught Emma to enunciate more elegantly, and after a while, started to invite some of his friends to meet her.
xxx/ellauri165.html on line 316: Seeing an opportunity to make some money by taking a cut of sales, Greville sent her to sit for his friend, the painter George Romney, who was looking for a new model and muse. It was then that Emma became the subject of many of Romney's most famous portraits, and soon became London's biggest celebrity. So began Romney's lifelong obsession with her, sketching her nude and clothed in many poses that he later used to create paintings in her absence. Through the popularity of Romney's work and particularly of his striking-looking young model, Emma became well known in society circles, under the name of "Emma Hart". She was witty, intelligent, a quick learner, elegant and, as paintings of her attest, extremely beautiful. Romney was fascinated by her looks and ability to adapt to the ideals of the age. Romney and other artists painted her in many guises, foreshadowing her later "attitudes".
xxx/ellauri165.html on line 318: In 1783, Greville needed to find a rich wife to replenish his finances, and found a fit in the form of eighteen-year-old heiress Henrietta Middleton. Emma would be a problem, as he disliked being known as her lover (this having become apparent to all through her fame in Romney's artworks), and his prospective wife would not accept him as a suitor if he lived openly with Emma Hart.
xxx/ellauri165.html on line 320: To be rid of Emma, Greville persuaded his uncle, younger brother of his mother, Sir William Hamilton, British Envoy to Naples, to take her off his hands. Greville's marriage would be useful to Sir William, as it relieved him of having Greville as a poor relation. To promote his plan, Greville suggested to Sir William that Emma would make a very pleasing mistress, assuring him that, once married to Henrietta Middleton, he would come and fetch Emma back. Sir William, then 55 and newly widowed, had arrived back in London for the first time in over five years. Emma's famous beauty was by then well known to Sir William, so much so that he even agreed to pay the expenses for her journey to ensure her speedy arrival. A great collector of antiquities and beautiful objects, he took interest in her as another acquisition. He had long been happily married until the death of his wife in 1782, and he liked female companionship. His home in Naples was well known all over the world for hospitality and refinement. He needed a hostess for his salon, and from what he knew about Emma, he thought she would be the perfect choice.
xxx/ellauri165.html on line 322: Greville did not inform Emma of his plan, but instead in 1785 suggested the trip as a prolonged holiday in Naples while he (Greville) was away in Scotland on business, not long after Emma's mother had suffered a stroke. Emma was thus sent to Naples, supposedly for six to eight months, little realising that she was going as the mistress of her host. Emma set off for Naples with her mother and Gavin Hamilton on 13 March 1786 overland in an old coach, and arrived in Naples on her 21st birthday on 26 April.
xxx/ellauri165.html on line 324: After about six months of living in apartments in the Palazzo Sessa with her mother (separately from Sir William) and begging Greville to come and fetch her, Emma came to understand that he had cast her off. She was furious when she realised what Greville had planned for her, but eventually started to enjoy life in Naples and responded to Sir William's intense courtship just before Christmas in 1786. They fell in love, Sir William forgot about his plan to take her on as a temporary mistress, and Emma moved into his apartments, leaving her mother downstairs in the ground floor rooms. Emma was unable to attend Court yet, but Sir William took her to every other party, assembly and outing.
xxx/ellauri165.html on line 326: They were married on 6 September 1791 at St Marylebone Parish Church, then a plain small building, having returned to England for the purpose and Sir William having gained the King's consent. She was twenty-six and he was sixty. Although she was obliged to use her legal name of Amy Lyon on the marriage register, the wedding gave her the title Lady Hamilton which she would use for the rest of her life. Hamilton's public career was now at its height and during their visit he was inducted into the Privy Council. Shortly after the ceremony, Romney painted his last portrait of Emma from life, The Ambassadress, after which he plunged into a deep depression and drew a series of frenzied sketches of Emma.
xxx/ellauri165.html on line 328: The newly married couple returned to Naples after two days. After the marriage, Greville transferred the cost of Emma Carew's upkeep to Sir William, and suggested that he might move her to an establishment befitting the stepdaughter of an envoy. However, Sir William preferred to forget about her for a while.
xxx/ellauri165.html on line 330: Sharing Sir William Hamilton's enthusiasm for classical antiquities and art, she developed what she called her "Attitudes"—tableaux vivants in which she portrayed sculptures and paintings before British visitors. Emma developed the attitudes using Romney's idea of combining classical poses with modern allure as the basis for her act.
xxx/ellauri165.html on line 332: After four years of marriage, Emma had despaired of having children with Sir William, although she wrote of him as "the best husband and friend". It seems likely that he was sterile. She once again tried to persuade him to allow her daughter to come and live with them in the Palazzo Sessa as her mother Mrs Cadogan's niece, but he refused this as well as her request to make enquiries in England about suitors for the young Emma.
xxx/ellauri165.html on line 334: Nelson returned to Naples five years later, on 22 September 1798. a living legend, after his victory at the Battle of the Nile in Aboukir, with his step-son Josiah Nisbet, then 18 years old. By this time, Nelson's adventures had prematurely aged him; he had lost an arm and most of his teeth, and was afflicted by coughing spells. Before his arrival, Emma had written a letter passionately expressing her admiration for him. Nelson even wrote effusively of Emma to his increasingly estranged wife. Emma and Sir William escorted Nelson to their home, the Palazzo Sessa.
xxx/ellauri165.html on line 336: Emma nursed Nelson under her husband's roof and arranged a party with 1,800 guests to celebrate his 40th birthday on 29 September. After the party, Emma became Nelson's secretary, translator and political facilitator. They soon fell in love and began an affair. Hamilton showed admiration and respect for Nelson, and vice versa; the affair was tolerated. By November, gossip from Naples about their affair reached the English newspapers. Emma Hamilton and Horatio Nelson were famous.
xxx/ellauri165.html on line 338: Upon arrival in London on 8 November, the three of them took suites at Nerot's Hotel after a missed communication from Nelson to his wife about receiving the party at their home, Roundwood. Lady Nelson and Nelson's father arrived and they all dined at the hotel, with Fanny deeply unhappy to see Emma pregnant. The affair soon became public knowledge, and to the delight of the newspapers, Fanny did not accept the affair as placidly as Sir William. Emma was winning the media war at that point, and every fine lady was experimenting with her look. Nelson contributed to Fanny's misery by being cruel to her when not in Emma's company. Sir William was mercilessly lampooned in the press, but his sister observed that he doted on Emma and she was very attached to him.
xxx/ellauri165.html on line 340: The Hamiltons moved into William Beckford's mansion at 22 Grosvenor Square, and Nelson and Fanny took an expensive furnished house at 17 Dover Street, a comfortable walking distance away, until December, when Sir William rented a home at 23 Piccadilly, opposite Green Park. On 1 January, Nelson's promotion to vice admiral was confirmed and he prepared to go to sea on the same night. Infuriated by Fanny's handing him an ultimatum to choose between her and his mistress, Nelson chose Emma and decided to take steps to formalise separation from his wife. He never saw her again, after being hustled out of town by an agent. While he was at sea, Nelson and Emma exchanged many letters, using a secret code to discuss Emma's condition. Emma kept her first daughter Emma Carew's existence a secret from Nelson, while Sir William continued to provide for her.
xxx/ellauri165.html on line 342: Emma gave birth to Nelson's daughter Horatia, on 29 January 1801] at 23 Piccadilly, who was taken soon afterwards to a Mrs Gibson for care and hire of a wet nurse. On 1 February, Emma made a spectacular appearance at a concert at the house of the Duke of Norfolk in St James' Square, and Emma worked hard to keep the press onside.
xxx/ellauri165.html on line 344: Soon after this, the Prince of Wales (later King George IV) became infatuated with Emma, leading Nelson to be consumed by jealousy, and inspiring a remarkable letter by Sir William to Nelson, assuring him that she was being faithful. In late February, Nelson returned to London and met his daughter at Mrs Gibson's. Nelson's family were aware of the pregnancy, and his clergyman brother Rev. William Nelson wrote to Emma praising her virtue and goodness. Nelson and Emma continued to write letters to each other when he was away at sea, and she kept every one. While he was away too, she arranged for her mother to visit the Kidds in Hawarden and her daughter in Manchester.
xxx/ellauri165.html on line 346: By the autumn of the same year, upon Emma's advice, Nelson bought Merton Place, a small ramshackle house at Merton, near Wimbledon, for £9,000, borrowing money from his friend Davison. He gave her free rein with spending to improve the property, and her vision was to transform the house into a celebration of his genius. There they lived together openly, with Sir William and Emma's mother, in a ménage à trois that fascinated the public. Emma turned herself to winning over Nelson's family, nursing his 80-year-old father Edmund for 10 days at Merton, who loved her and thought of moving in with them, but could not bear to leave his beloved Norfolk. Emma also made herself useful to Nelson's sisters Kitty (Catherine), married to George Matcham, and Susanna, married to Thomas Bolton, by helping to raise their children and to make ends meet. Nelson's sister-in-law Sarah (married to William), also pressed him for assistance and favours, including the payment of their son Horatio's school fees at Eton. Also around this time, Emma finally told Nelson about her daughter Emma Carew, now known as Emma Hartley, and found that she had had nothing to worry about; he invited her to stay at Merton and soon grew fond of "Emma's relative". An unpublished letter shows that Nelson assumed responsibility for upkeep of young Emma at this time.
xxx/ellauri165.html on line 348: After the Treaty of Amiens on 25 March 1802, Nelson was released from active service, but wanted to keep his new-found position in society by maintaining an aura of wealth, and Emma worked hard to live up to this dream. Nelson's father became seriously ill in April, but Nelson did not visit him in Norfolk, staying home to celebrate Emma's 37th birthday on the very day Edmund died; the son did not attend his father's funeral.
xxx/ellauri165.html on line 350: The newspapers reported on their every move, including trips to Wales to inspect Sir William's estates and a holiday to Ramsgate intended to give him some peace and quiet, looking to Emma to set fashions in dress, home decoration and even dinner party menus. By the autumn of 1803, Sir William's health was declining, at the same time that the peace with France was disintegrating. A "Children's Ball" was thrown after New Year, in honour of Horatia, and a concert for 100 guests staged in February.
xxx/ellauri165.html on line 352: Soon afterwards, Sir William collapsed at 23 Piccadilly and on 6 April died in Emma's arms. Charles Greville was the executor of the estate and he instructed her to leave 23 Piccadilly, but for the sake of respectability, she had to keep an address separate from Nelson's and so moved into 11 Clarges Street, not far away, a couple of months later.
xxx/ellauri165.html on line 354: Nelson had been offered the position of Commander-in-Chief of the Mediterranean Fleet, and they rushed to have Horatia christened at Marylebone Parish Church before he left. On her baptism record, her name was recorded as Horatia Nelson Thompson, and her date of birth falsely recorded as 29 October 1800 in order to continue the pretence that she had been born in Naples and was godchild of Emma and Nelson, according to Kate Williams and based on an unpublished letter; however the only publicly available transcription of the record shows 29 October 1801. Nelson later wrote a letter explaining that the child was an orphan "left to his care and protection" in Naples.
xxx/ellauri165.html on line 356: Emma planned, paid for and hosted the wedding of Nelson's niece Kitty Bolton (daughter of Susanna) and her cousin Captain Sir William Bolton (Nelson's sister Susanna's husband's brother's son) at 23 Piccadilly on 18 May 1803, the same day as Nelson's early morning departure to fight in the Napoleonic Wars, leaving Emma pregnant with their second child (although neither knew it at this time). The marriage was witnessed by Charlotte Mary Nelson (Nelson's brother William's daughter) and "Emma Hartley" (Emma's daughter Emma Carew).
xxx/ellauri165.html on line 358: She was desperately lonely, preoccupied with attempting to turn Merton Place into the grand home Nelson desired, suffering from several ailments and frantic for his return. The child, a girl (reportedly named Emma), died about 6 weeks after her birth in early 1804, and Horatia also fell ill at her home with Mrs Gibson on Titchfield Street. Emma kept the infant's death a secret from the press (her burial is unrecorded), kept her deep grief from Nelson's family and found it increasingly difficult to cope alone. She reportedly distracted herself by gambling, and succumbed to binges of heavy drinking and eating and spending lavishly.
xxx/ellauri165.html on line 362: After a brief visit to England in August 1805, Nelson once again had to return to service. Emma received letters from him on 1, 7 and 13 October. On the ship, he wrote a note intended as a codicil to his will requesting that, in return for his legacy to King and Country that they should give Emma "ample provision to maintain her rank in life", and that his "adopted daughter, Horatia Nelson Thompson...use in future the name of Nelson only".
xxx/ellauri165.html on line 364: On 21 October 1805, Nelson's fleet defeated a joint Franco-Spanish naval force at the Battle of Trafalgar. Nelson was seriously wounded during the battle and died three hours later. When the news of his death arrived in London, a messenger was sent to Merton Place to bring the news to Lady Hamilton. She later recalled,
xxx/ellauri165.html on line 368: Emma lay in bed prostrate with grief for many weeks, often receiving visitors in tears. It was some weeks before she heard that Nelson's last words were of her and that he had begged the nation to take care of her and Horatia. After William and Sarah distanced themselves from her (William being elated upon hearing that Nelson had not changed his will), she relied on Nelson's sisters (Kitty Matcham and Susanna Bolton) for moral support and company. Like her, the Boltons and Matchams had spent lavishly in expectation of Nelson's victorious return, and Emma gave them and other of his friends and relations money.
xxx/ellauri165.html on line 370: Nelson's will was read in November; William inherited his entire estate (including Bronte) except for Merton, as well as his bank accounts and possessions. The government had made William an Earl and his son Horatio (aka Horace) a Viscount - the titles Nelson had aspired to - and now he was also Duke of Bronte. Emma received £2000, Merton, and £500 per annum from the Bronte estate - much less than she had when Nelson was alive, and not enough to maintain Merton. In spite of Nelson's status as a national hero, the instructions he left to the government to provide for Emma and Horatia were ignored; they also ignored his wishes that she should sing at his funeral.
xxx/ellauri165.html on line 372: The funeral was lavish, costing the state £14,000, but Emma was excluded. Only the men of the Bolton and Matcham family were invited, and Emma spent the day with her family and the women. She gave both families dinner and breakfast and accommodated the Boltons.
xxx/ellauri165.html on line 374: Relations between William and Emma became strained and he refused to give her the £500 pension due to her. Emma was especially hurt by Lady Charlotte's rebuff, partly because she had spent about £2000 paying for her education, clothes, presents and holidays but also because she had grown fond of her.
xxx/ellauri165.html on line 376: She spent 1806 to 1808 keeping up the act, continuing to spend on parties and alterations to Merton to make it a monument to Nelson. Goods that Nelson had ordered arrived and had to be paid for. The annual annuity of £800 from Sir William's estate was not enough to pay off the debts and keep up the lifestyle, and Emma fell deeply into debt.
xxx/ellauri165.html on line 378: She moved from Clarges Street to a cheaper home at 136 Bond Street, but could not bring herself to relinquish Merton. Her brother, William, blackmailed her into giving him money, and Mrs Cadogan's sister's family, the Connors, were also expecting handouts. Emma Carew came for a short summer visit in late June 1806, at which point Sir Harry Fetherstonhaugh sent £500 for the benefit of mother and daughter. Emma hosted and employed James Harrison for 6 months to write a two-volume Life of Nelson, which made it clear that Horatia was his child. She continued to entertain at Merton, including the Prince of Wales and the Dukes of Sussex and Clarence, but no favours were returned by the royals.
xxx/ellauri165.html on line 380: Within three years, Emma was more than £15,000 in debt. In June 1808, Merton failed to sell at auction. She was not completely without friends; her neighbours had rallied, and Sir John Perring hosted a group of influential financiers to help organise her finances and sell Merton. It was eventually sold in April 1809. However, her lavish spending continued, and a combination of this and the steady depletion of funds due to people fleecing her meant that she remained in debt, although unbeknownst to most people. Her mother, Mrs Cadogan, died in January 1810. For most of 1811 and 1812 she was in a virtual debtors' prison, and in December 1812 either chose to commit herself (her name does not appear in the record books) or was sentenced to a prison sentence at the King's Bench Prison in Southwark, although she was not kept in a cell but allowed to live in rooms nearby with Horatia, as per the system whereby genteel prisoners could buy the rights to live "within the Rules", a three-square-mile area around the prison.
xxx/ellauri165.html on line 382: In early 1813 she petitioned the Prince of Wales, the government and friends, but all of her requests failed and she was obliged to auction off many of her possessions, including many Nelson relics, at low prices. However she continued to borrow money to keep up appearances. Public opinion turned against her after the Letters of Lord Nelson to Lady Hamilton were published in April 1814.
xxx/ellauri165.html on line 384: Emma was anxious to leave the country, but owing to the risk of arrest if she travelled on a normal ferry, she and Horatia hid from her creditors for a week before boarding a private vessel bound for Calais on 1 July 1814, with £50 in her purse. Initially taking apartments at the expensive Dessein's Hotel, she initially kept up a social life and fine dining by relying on creditors. Her old housekeeper, Dame Francis, came to run the household and hired other servants. But soon she was deeply in debt and suffering from longstanding health problems, including stomach pains, nausea and diarrhoea. She turned to the Roman Catholic church and joined the St Pierre congregation.
xxx/ellauri165.html on line 388: Henry Cadogan cared for the 14-year-old Horatia in the aftermath of Emma's death and paid for her travel to Dover. The Matchams took her in to care for their younger children until she was sent off to live with the Boltons two years later, Susanna having died in 1813. Horatia subsequently married the Rev. Philip Ward, had ten children (the first of whom was named Horatio Nelson) and lived until 1881. Horatia never publicly acknowledged that she was the daughter of Emma Hamilton.
xxx/ellauri165.html on line 390: Jason M. Kelly sums her up as follows: "In a world of aristocratic privilege and powerful men, her common birth and gender ultimately circumscribed her options". Not so with Virgin Mary, who had a better sponsor.
xxx/ellauri165.html on line 415: Who's Winston Churchill? Did he ever make a movie? No? Then what's the big deal? Well reportedly he finagled to have this one made, Brit propaganda from inception to final credits, all about Brit superstar and icon Lord Nelson and his dangerous liasion with a married lady from the wrong side of the tracks. Delivered with finesse and verve by Olivier and Leigh, in the flush of their fame and talent, there is a sort of magical spell evoked, and the recreation of Nelson's passing (high on Brit radar, nil on American) (oh! spoiler alert!, dammit!) might tug a tear or two.
xxx/ellauri165.html on line 431: Lyyra Häpykieli (Silvertongue l. Bonaqua) on kuin Pirkka-Pekka Petelius nuorena. His Masters Voice-sarjan juoni muistuttaa muumipeliä. Tässäkin täytyy kerätä erilaisia esineitä ja palata muumitaloon lopuxi. Kolme kiveä tai kaksi raakunkuorta ja muumitalon avain. Lyyran ja Willin on paras pitää genitaalit housuissa toistaisexi ettei ankeuttajat nappaa niitä. Sinänsä hauska ajatus että synti on siitepölyä joka alkaa vaivata samaan aikaan kuin menstruaatio ja polluutio. Kaikista hauskimmat ovat Inarinjärven noidat ("me puhumme suomea"). Nunnuka-nunnuka lailaalaa. Kaisa ja Sirkka-täti, Hilja Serafia Pylkkänen. Pidän tästä enemmän kuin Games of Thronesista. Molemmat on teeveepelejä, mutta tää on tarkoitettu Kallelle ja alle 12-vuotiaille jotka eivät saa yxin käyttää tissiä, kun taas se on puberteetin ohittaneille häpykarvoittuneille nuorille kaikkine verisine yxityiskohtineen. Tässä on panohommat vasta suunnitelman tasolla, siinä vähän näytetäänkin FUCK! FUCK! touhua. Vaikka kyllä se jää nykymeisingillä liiankin tuttuna paljon hauskemman ja vaikeammin kotona kokeiltavan KILL! KILL! teeman jalkoihin. Mixeivät nuoret väännä pahan lakukepin käärmeeltä niskoja nurin niin että sille tulee paisuvaisen murtuma!
xxx/ellauri165.html on line 436: Lyyra Häpykielen sammakkomaisen äidin nimi Philip Pullmanin kirjaan His Dark Materials perustuvassa Netflix-sarjassa His Masters Voice on Marisa. Sen lemmikki on toinen ikävänoloinen apina. The malevolent dæmon, represented by a golden sub-nosed monkey, is a cute-but-creepy little beast and is supposed to be male as all daemon’s are the opposite gender to their human. Awkwardly, the BBC realised some viewers may be perturbed to see the monkey’s genitals on their 60 inch HD TV, so Mrs Coulter’s Dæmon has had a subtle gender reassignment. Clitoris peeking out from the labia instead of erect middle figer is offensive in Russia, Ukraina and in the eastern half of the Swedish empire.
xxx/ellauri165.html on line 438: offensive-gestures-04-1.png" />
xxx/ellauri165.html on line 459: Una ricca famiglia di un industriale milanese viene profondamente scossa dall'arrivo di un enigmatico ospite, un giovane venticinquenne silenzioso e affascinante. Il visitatore ottiene le grazie della moglie, ha rapporti erotici con la figlia, il figlio, la domestica e con lo stesso capofamiglia. Quando il misterioso viaggiatore ripartirà, tutto sarà cambiato: la madre si concede sessualmente a vari giovanotti, la figlia diventa catatonica, il figlio abbandona la famiglia e si mette a dipingere, il capofamiglia lascia la fabbrica agli operai, si denuda nella stazione di Milano e si perde nel deserto, mentre la serva, una semplice contadina, levita nell'aria come una santa.
xxx/ellauri165.html on line 472: He dressed beautifully with hand-made shirts and hand-stitched brogues. These days, he is a fan of the less elegant Birkenstock sandals.
xxx/ellauri165.html on line 485: of_Death.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri165.html on line 489: Azrael (/ˈæzriəl/; Hebrew: עֲזַרְאֵל, romanized: ʿÁzarʾēl; Arabic: عزرائيل, romanized: ʿAzrāʾēl or ʿEzrāʾēl) is the angel of death in some Abrahamic religions, namely Islam and some traditions of Judaism. He is also referenced in Sikhism. In the Smurfs, the cat of the evil wizard Gargamel is called Azrael. In Hebrew, Azrael translates to "Angel of God" or "Help from God".
xxx/ellauri165.html on line 491: Relative to similar concepts of such beings, Azrael holds a rather benevolent role as God´s angel of death; he acts as a psychopomp, responsible for transporting the souls of the deceased after their death. Both in Islam and in Judaism, he is said to hold a scroll concerning the fate of mortals, recording and erasing their names at their birth and death, respectively.
xxx/ellauri165.html on line 493: Depending on the perspective and precepts of the various religions in which he is a figure, he may also be portrayed as the president of the Third Heaven, a division of heaven in Judaism, Islam and Christianity. In Islam he is one of the four archangels, and is identified with the Quranic Malak al-Mawt (ملك الموت, 'angel of death'), which corresponds with the Hebrew-language term Mal'akh ha-Maweth (מלאך המוות) in Rabbinic literature.
xxx/ellauri165.html on line 495: The phrase "His Dark Materials" is a line from Book II of Milton's Paradise Lost, which you can read all about on Shmoop. ... In The Golden Compass, those "Dark Materials" presumably refer to Dust, which – as Lord Asriel tells us in Chapter 21 – the Church interprets as evidence of original sin.
xxx/ellauri165.html on line 499: The womb of Nature, and perhaps her grave--
xxx/ellauri165.html on line 506: Stood on the brink of Hell and looked a while,
xxx/ellauri165.html on line 514: of_Assisi_by_Jusepe_de_Ribera.jpg/250px-Saint_Francis_of_Assisi_by_Jusepe_de_Ribera.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri165.html on line 537: Cittàgazze, sometimes abbreviated to Ci''gazze (Italian pronunciation: [tʃiˈɡaddze]), means "City of the Magpies" in Italian. Siellä oli ylenpalttisesti ankeuttajia, koska Asraelin aukaisema portti teki niitä aivan sikana. Fa i cazzi tuoi! Cazzo oli Silja Huttusen salasana.
xxx/ellauri165.html on line 553: Nicole Kidman played Mrs Coulter in the film adaptation, The Golden Compass. Pullman had previously indicated that he would like to see Kidman play the role. ... Her dæmon was changed from a Golden Monkey to a Golden snub-nosed monkey in order to better reflect the two sides of Coulter´s character.
xxx/ellauri165.html on line 577: Blessed Mary is the gate, whereof it is written that the Lord hath entered in by it, therefore it shall be shut after birth; for as a virgin she both conceived and brought forth.
xxx/ellauri165.html on line 579: There’s a tonne of therapy and sexual issues wrapped up here isn’t it? Who in their right mind would want a perpetually healing hymen? Or was this just a one time deal - just when conceiving via holy spirit? I should add why was her virginity so important anyway? Seems a throw back to a time which virginity may have been prized. I’d image venereal diseases were considered a curse for those fornicating, a moral judgement. But it still seems over blown.
xxx/ellauri165.html on line 580:
Yes, the virgin fixation is puzzling. I expect it has something to do with women as property and the importance of verifying lineage. Yes I have a pet theory (hypothesis) that in civilizations where we lived in large numbers and with animals diseases could bounce from people to animals and back again hence all the plagues. In cultures where people were relatively isolated then virginity doesn’t seem to play as big a role. Mind you if you are paying for a wife to raise your children who you see as the primary reason for your existence then not raising someone else’s children may be a prime issue.
xxx/ellauri165.html on line 582: When I was much younger I knew a family at Lake Macquarie who were very devout Catholics. Their eldest daughter while still at school in Year 12 became pregnant. She was an atheist and had already rejected Catholicism to the great distress of her parents. She insisted that she had never had sex (haha) and had no idea how it happened. She suggested maybe God had impregnated her. Strangely enough, no one believed her. Even those of strong faith thought she was a liar. Maybe that was the second coming of Jesus and we ignored it. He or she might be living as a 35 year man or woman in Australia today and not a soul knows.
xxx/ellauri165.html on line 584: Blaming a god for an unexpected pregnancy seems to have been rather common in the ancient world. Zeus was a particularly popular choice of father for illegitimate offspring having over 100 illegitimate children that we know about.
xxx/ellauri165.html on line 586: One of the roles of Satan, in the story, is to force the human race to mature faster than we would otherwise. Whether an individual believes the story or not is up to them of course. Other roles include identifying the wicked and disposing of them. The role of Satan was very much to create fear and obedience as a means of the Church maintaining its control over the flock so to speak.
xxx/ellauri165.html on line 588: With mention of the donkey, I have to add this. In a recent online discussion on the historicity of the Bible, one person commented “we can be assured of one thing, Balaam’s Donkey definitely did exist and did speak. The only thing we have to further ascertain is… did he sound like Eddie Murphy?”
xxx/ellauri165.html on line 590: Oh yes I re-read the bible about 5 years ago and on reading that again it struck me not just because of the talking donkey but I couldn’t read it without Eddy Murphy’s voice in my head. When I read Lot (my favorite bible book) I can’t help but read it in Woody Allen’s voice.
xxx/ellauri165.html on line 592: I heard Dawkins once quoting a priest he was having dinner with who had served in the hills of Papua New Guinea or someone like that the bible often mentions flocks and sheep/lambs/flock in terms of the congregation which was a problem there as many of these people had never seen a sheep they all had pigs. So the priest would start the Sunday Sermon with something like “Welcome swine”.
xxx/ellauri165.html on line 594: I know you regard Dawkins as infallible and inerrant, but the likelihood of a priest beginning mass with ‘Welcome swine’ is barely above nonzero. It is possible that a priest trained in inculturation would substitute a culturally appropriate term, but ‘swine’ is not a culturally appropriate term. Although it does make a great sneer quote.
xxx/ellauri165.html on line 629: The Book of Mormon is full of racist stuff. Basically they believe that the America’s were populated by a lost tribe of Israel and when one side turned evil their skin turned black.
xxx/ellauri165.html on line 631: There’s nothing wrong praying to the saints and to Mary the mother of God. They are close to God and can intercede when he has a cow.
xxx/ellauri165.html on line 636: In the eschatological discourse of Matthew 25:31-46, Jesus says that, when the Son of Man comes in his glory, he will separate people from one another as a shepherd separates sheep from goats, and will consign to everlasting fire those who failed to aid "the least of his brothers". This separation is stark, with no explicit provision made for fine gradations of merit or guilt:
xxx/ellauri165.html on line 638: Depart from me, you who are cursed, into the eternal fire prepared for the devil and his angels. For I was hungry and you gave me nothing to eat, I was thirsty and you gave me nothing to drink, I was a stranger and you did not invite me in, I needed clothes and you did not clothe me, I was sick and in prison and you did not look after me. ...whatever you did not do for one of the least of these, you did not do for me.
xxx/ellauri165.html on line 641: Opinions about the permanency of hell have shifted considerably, both in the early church and in recent times. The doctrine of universal salvation (also known as Apokatastasis or Apocatastasis ) has usually been considered through the centuries to be heterodox but has become orthodox. It was maintained by the Second Vatican Council and by Pope John Paul II and it is promoted in the new Catechism of the Catholic Church and in the post-Vatican II liturgy. Francis maintains the same teaching.
xxx/ellauri165.html on line 654: Protestants are very firm on their rejection of purgatory, which means that their assurance of salvation is mixed up with an unhealthy antinomianism: Protestants are convinced that no matter how much they sin, they have been covered over by Jesus´ blood and therefore they will go straight to heaven when they die. Or to hell, depending on how they timed their repentance.
xxx/ellauri165.html on line 656: One historic Protestant view of hell is expressed in the Westminster Confession (1646):
xxx/ellauri165.html on line 658: "but the wicked, who know not God, and obey not the gospel of Jesus Christ, shall be cast into eternal torments, and punished with everlasting destruction from the presence of the Lord, and from the glory of his power." (Chapter XXXIII, Of the Last Judgment)
xxx/ellauri165.html on line 660: According to the Alliance Commission on Unity & Truth among Evangelicals (ACUTE) the majority of Protestants have held that hell will be a place of perpetual conscious torment, both physical and spiritual. This is known as the eternal conscious torment (ECT) view. Some recent writers such as Anglican layman C. S. Lewis[86] and J.P. Moreland have cast people to hell in terms of "eternal separation" from God. Certain biblical texts have led some theologians[who?] to the conclusion that punishment in hell, though eternal and irrevocable, will be proportional to the deeds of each soul (e.g., Matthew 10:15, Luke 12:46-48).
xxx/ellauri165.html on line 662: Another area of debate is the fate of the unevangelized (i.e., those who have never had an opportunity to hear the Christian gospel), those who die in infancy, and the mentally disabled. According to ACUTE some Protestants agree with Augustine that people in these categories will be damned to hell for original sin, while others believe that God will make an exception in these cases, rather like the Australian government should have done with the antivac tennis playing serb.
xxx/ellauri165.html on line 664: An midway position between universal reconciliation and eternal torment is the doctrine of annihilationism, often in combination with Christian conditionalism. Some Christian leaders, such as influential theologian Martin Luther, have hypothesized other concepts such as "soul death".
xxx/ellauri165.html on line 666: In Christianity, annihilationism (also known as extinctionism or destructionism)[1] is the belief that those who are wicked will perish or cease to exist. It states that after the Last Judgment, all unsaved human beings, all fallen angels (all of the damned) and Satan himself will be totally destroyed so as to not exist, or that their consciousness will be extinguished rather than suffer everlasting torment in Hell (often synonymized with the lake of fire). Annihilationism stands in contrast to both belief in eternal torture and suffering in the lake of fire and the belief that everyone will be saved (universal reconciliation or simply "universalism").
xxx/ellauri165.html on line 668: Annihilationism is directly related to the doctrine of Christian conditionalism, the idea that a human soul is not immortal unless it is given eternal life. The belief in annihilationism has appeared throughout Christian history and was defended by several Church Fathers, but it has often been in the minority. The Church of England´s Doctrine Commission reported in 1995 that Hell may be a state of "total non-being", not eternal torment.
xxx/ellauri165.html on line 670: Milton in Paradise Lost refers to death as "sleep" and the dead as being "raised from sleep". The difference is difficult to identify in practice. Christian mortalism has been taught by several theologians and church organizations throughout history while also facing opposition from aspects of Christian organized religion. The Catholic Church condemned such thinking in the Fifth Council of the Lateran as "erroneous assertions". Supporters include the sixteenth-century religious figure Martin Luther and the eighteenth-century religious figure Henry Layton, among many others.
xxx/ellauri165.html on line 672: This article was a part of an article series called Salvation in Christianity. Table of contents:
xxx/ellauri165.html on line 687: Resurrection (of the dead)
xxx/ellauri166.html on line 46: What was the significance of Aaron's rod? All Master chefs have great staffs. The Lord told Moses, "Buds will sprout on the staff belonging to the man I choose. They left their rods before the Lord, and in the morning "Aaron's staff, representing the tribe of Levi, had sprouted, budded, blossomed, and produced ripe almonds" (verse 8).
xxx/ellauri166.html on line 48: According to the Book of Exodus in the Bible, the staff (Hebrew: מַטֶּה matteh, translated "rod" in the King James Bible) was used to produce water from a rock, was transformed into a snake and back, and was used at the parting of the Red Sea. Whether or not Moses' staff was the same as that used by his brother Aaron (known as Aaron's rod) has been debated by rabbinical scholars.
xxx/ellauri166.html on line 50: The staff is miraculously transformed into a snake and then back into a staff. The staff is thereafter referred to as the "rod of God" or "staff of God" (depending on the translation). And thou shalt take this rod in thine hand, wherewith thou shalt do signs".
xxx/ellauri166.html on line 52: Moses and Aaron appear before the pharaoh, and Aaron's rod is transformed into a serpent. Pharaoh's sorcerers are also able to transform their own rods into serpents, but Aaron's rod swallows their rods (Exodus 7:10-12). Aaron's rod is again used to turn the Nile blood-red. It is used several times on God's command to initiate the plagues of Egypt.
xxx/ellauri166.html on line 54: Moses also uses the staff in the battle at Rephidim between the Israelites and the Amalekites (Exodus 17:8-16).[2] When he holds up his arms holding the "rod of God" the Israelites "prevail", when he drops his arms, their enemies gain the upper hand. Aaron and Hur help him to keep the staff raised until victory is achieved.
xxx/ellauri166.html on line 59: Finally, God tells Moses to get water for the Israelites from a rock by speaking to the rock (Numbers 20:8). But Moses, being vexed by the complaining of the Israelites, instead of speaking to the rock as God commanded, strikes the rock twice with the staff. Because Moses did not obey God's command to speak to the rock, implying lack of faith, God punished Moses by not letting him enter into the Promised Land (Numbers 20:12). Taisit jo mainita albumissa 64.
xxx/ellauri166.html on line 63: The staff with which Jacob crossed the Jordan is identical with that which Judah gave to his daughter-in-law, Tamar (Gen. xxxii. 10, xxxviii. 18). It is likewise the holy rod with which Moses worked (Ex. iv. 20, 21), with which Aaron performed wonders before Pharaoh (Ex. vii. 10), and with which, finally, David slew the giant Goliath (I Sam. xvii. 40). David left it to his descendants, and the Davidic kings used it as a scepter until the destruction of the Temple, when it miraculously disappeared. When the Messiah comes it will be given to him for a scepter in token of his authority over the heathen. (And we don't mean INRI here.)
xxx/ellauri166.html on line 66: The Midrash (a homiletic method of biblical exegesis) states that the staff was passed down from generation to generation and was in the possession of the Judean kings until the First Temple was destroyed. It is unknown what became of the staff after the Temple was destroyed and the Jews were exiled from the land.
xxx/ellauri166.html on line 68: There is a mention of the rod of Moses in a deposition of Nicolas, abbot of the Icelandic Benedictine monastery of Thingeyrar, who had seen it guarded in a chapel of a palace in Constantinople in c. 1150. According to this source, the archbishop of Novgorod, Anthony, stated that it was in the church of St Michael in the Boukoleon Palace, among other precious relics. After the sack of Constantinople in 1204 it was transported to France where Bishop Nevelon placed it in Soissons cathedral and it then passed to the treasury of the Sainte-Chapelle.
xxx/ellauri166.html on line 70: According to an unidentified identifying document [citation needed] at the Hagia Sophia in Istanbul, Moses's staff would supposedly be on display today at the Topkapı Palace, Istanbul, Turkey. The Topkapi Palace holds other reputedly holy relics, most notably those attributed to the Islamic prophet, Muhammad. (Such as his bow, his sword, his footprint, and even a tooth.) Topkapı Palace was officially designated a museum in 1924, and the holy relics were placed on public view on 31 August 1962. It is said that Sultan Selim I (1512–1520) brought the holy relics to Topkapi Palace after conquering Egypt in 1517.
xxx/ellauri166.html on line 72: It is narrated in Kitab al-Kafi that Ja'far al-Sadiq claims that the "Tablets of Moses and the Staff of Moses are with us. We are the heirs of the Prophets".
xxx/ellauri166.html on line 74: Mythological objects encompass a variety of items (e.g. weapons, armor, clothing) found in mythology, legend, folklore, tall tale, fable, religion, spirituality, superstition, paranormal, and pseudoscience from across the world. This list will be organized according to the category of object.
xxx/ellauri166.html on line 75: Sampo, a magical artifact of indeterminate type constructed by Ilmarinen that brought riches and good fortune to its holder, in the Finnish epic poetry Kalevala (The Forging of the Sampo, Joseph Alanen, 1911) Sampo on myymässä osakkeitaan Nordeassa. Sampo! kuului mielevällä äänellä Gretan pihasta takavuosina.
xxx/ellauri166.html on line 140: Cap of invisibility T
xxx/ellauri166.html on line 143: Cloak of invisibility V
xxx/ellauri166.html on line 150: Frog coffin One Ring T
xxx/ellauri166.html on line 152: The Galoshes of Fortune Palantír Tarnhelm
xxx/ellauri166.html on line 156: Hand of Glory Ring of Gyges Toadstone
xxx/ellauri166.html on line 157: Magical objects in Harry Potter Rings of Power Triforce
xxx/ellauri166.html on line 162: L Seal of Solomon Voodoo doll
xxx/ellauri166.html on line 164: List of Di-Gata Defenders spells Silver Shoes Wand
xxx/ellauri166.html on line 165: M Magic sword List of magical weapons
xxx/ellauri166.html on line 215: The O.T. uses human language of God without fear of lowering Him to a human level.
xxx/ellauri166.html on line 217: Laughter" and "derision" are, of course, anthropo-morphisms. It is meant that God views with contempt and scorn man's weak attempts at rebellion. (That is not anthropomorphic in the least.) Psalm 2:4
xxx/ellauri166.html on line 219: “This is spoken of God,” says Dr. Dodd, “after the manner of men, to denote his utter contempt of the opposition of his enemies; the perfect ease with which he was able to disappoint all their measures, and crush them for their impiety and folly; together with his absolute security, that his counsels should stand and his measures be finally accomplished; as men laugh at, and hold in utter contempt, those whose malice and power they know to be utterly vain and impotent. The introducing God as thus laughing at, and deriding his enemies, is in the true spirit of poetry, and with the utmost propriety and dignity.
xxx/ellauri166.html on line 221: Shall laugh - Will smile at their vain attempts, maybe even sneer; will not be disturbed or agitated by their efforts; will go calmly on in the execution of his purposes. Compare as above Isaiah 18:4. See also Proverbs 1:26; Psalm 37:13; Psalm 59:8. This is, of course, to be regarded as spoken after the manner of men, and it means that God will go steadily forward in the accomplishment of his purposes. There is included also the idea that he will look with contempt on their vain and futile efforts.
xxx/ellauri166.html on line 223: The Lord shall have them in derision - The same idea is expressed here in a varied form, as is the custom in parallelism in Hebrew poetry. The Hebrew word לעג lâ‛ag, means properly to stammer; then to speak in a barbarous or foreign tongue; then to mock or deride, by imitating the stammering voice of anyone. Gesenius, Lexicon Here it is spoken of God, and, of course, is not to be understood literally, anymore than when eyes, and hands, and feet are spoken of as pertaining to him. The meaning is, that there is a result in the case, in the Divine Mind, as if he mocked or derided the vain attempts of men; that is, he goes calmly forward in the execution of his own purposes, and he looks upon and regards their efforts as vain, as we do the efforts of others when we mock or deride them. The truth taught in this verse is, that God will carry forward his own plans in spite of all the attempts of men to thwart them. This general truth may lie stated in two forms:
xxx/ellauri166.html on line 225: Laughing is ascribed unto him, according to the language of men, as the Jewish writers speak (d), by an anthropopathy; in the same sense as he is said to repent and grieve, Genesis 6:6; and expresses his security from all their attempts, Job 5:22; and the contempt he has them in, and the certain punishment of them, and the aggravation of it; who will not only then laugh at them himself, but expose them to the laughter and scorn of others, Proverbs 1:26;
xxx/ellauri166.html on line 227: the Lord shall have them in derision; which is a repetition of the same thing in other words; and is made partly to show the certainty of their disappointment and ruin, and partly to explain who is meant by him that sits in the heavens. The Targum calls him, "the Word of the Lord"; and Alshech interprets it of the Shechinah. Kimchi, Aben Ezra, & R. Sol. Ben Melech in loc.
xxx/ellauri166.html on line 229: He laughs at the defiant ones, for between them and Him there is an infinite distance; He derides them by allowing the boundless stupidity of the infinitely little one to come to a climax and then He thrusts him down to the earth undeceived.
xxx/ellauri166.html on line 262: and my reproof you ignored—
xxx/ellauri166.html on line 271: and the fear of the LORD you did not choose.
xxx/ellauri166.html on line 274: 31Well, then, you shall eat the fruit of your own way,
xxx/ellauri166.html on line 298: Shechinah שכינה (also spelled Shekhinah) is derived from the word shochen שכן, “to dwell within.” The Shechinah is Cod or that which Cod is dwelling within. Sometimes we translate Shechinah as “The Divine Presence.” The word Shechinah is feminine, and so when we refer to Cod as the Shechinah, we say “She.” Of course, we’re still referring to the same One Cod, just in a different modality. After all, you were probably wondering why we insist on calling Cod “He.” We’re not talking about a being limited by any form—certainly not a body that could be identified as male or female. "It" would be better, only it reminds one too much of Freud's id. "They" would sound dangerously polytheistic.
xxx/ellauri166.html on line 300: You may have heard of the primordial disaster, a creation narrative first told by Rabbi Yitzchak Luria, known as “the Ari.”
xxx/ellauri166.html on line 301: Prior to the creation of our chain of worlds, another order was first created, that of Tofu. Tohu brought about its own destruction.
xxx/ellauri166.html on line 303: From that initial catastrophe, the highest sparks fell to the lowest places. In particular, Shechinah descended within this world to seek out our souls (also feminine), so that this world and this life of ours should play out as not just another zero-sum game, but as a win-win investment with incomparable returns.
xxx/ellauri166.html on line 307: By now, all our souls have been recycled though the washing machine of Time many times. What your soul accomplished in previous descents, and what is left to be accomplished—all that is of necessity hidden from you. As Rabbi Moshe Cordovero wrote, “Those who know do not say, and those who say do not know.”
xxx/ellauri166.html on line 309: We are all international activists—the yeshivah student struggling for clarity in an abstruse Talmudic passage, the storeowner who refuses to sell faulty merchandise, the little girl joyfully lighting her candle before Shabbat, the hiker who reaches the top of her climb and breathlessly recites a blessing to the Creator for the magnificent view, the young father who has just now started wrapping tefillin every morning, the subway commuter who lent the guy next to him a shoulder to sleep upon, and the simple Jew who checks for a kosher symbol on the package before making a purchase. Our destiny is tied to the destiny of those books, that merchandise, that time of the week, that mountain, that morning rush, that neighbor and that train, and the food in that package. We cannot live without them, and their redemption cannot come without us. We are all sanitation workers.
xxx/ellauri166.html on line 311: If you’ve ever set out to clean up a teenager’s room, you can probably relate to the following: Daunted by the task ahead of you, you cleverly start with the big stuff. Having dislodged some furniture, moving them into appropriate corners, tossed a few cardboard boxes into recycling, and discovering that, yes, there is a floor down there, only then can you really get started. But that’s also when it becomes apparent just how ugly this mess really is. Now is time for the scraping, grinding, elbow grease and harsh chemicals. The hardest tasks are always left for last.
xxx/ellauri166.html on line 313: Tzvi Freeman is the author of Bringing Heaven Down to Earth and, more recently, Wisdom to Heal the Earth. Subscribe to The Daily Dose of Wisdom and Freeman Files for regular updates.
xxx/ellauri166.html on line 315: Shechinah is a Chaldee word meaning resting-place, not found in Scripture, but used by the later Jews to designate the visible trace of Cod's presence in the tabernacle, and afterwards in Solomon's temple. When the Lord led Israel out of Egypt, he went before them "in a pillar of a cloud." This was the symbol of his presence with his people. For references made to it during the wilderness wanderings, see Exodus 14:20 ; 40:34-38 ; Leviticus 9:23 Leviticus 9:24 ; Numbers 14:10 ; Numbers 16:19 Numbers 16:42 .
xxx/ellauri166.html on line 317: It is probable that after the entrance into Canaan this glory-cloud settled in the tabernacle upon the ark of the covenant in the most holy place. We have, however, no special reference to it till the consecration of the temple by Solomon, when it filled the whole house with its glory, so that the priests could not stand to minister ( 1 Kings 8:10-13 ; 2 Chr. 1 Kings 5:13 1 Kings 5:14 ; 7:1-3 ). Probably it remained in the first temple in the holy of holies as the symbol of Jehovah's presence so long as that temple stood. It afterwards disappeared. (See CLOUD .)
xxx/ellauri166.html on line 319: The shekhinah (Biblical Hebrew: שכינה šekīnah; also Romanized shekina(h), schechina(h), shechina(h)) is the English transliteration of a Hebrew word meaning "dwelling" or "settling" and denotes the dwelling or settling of the divine presence of Cod. This term does not occur in the Bible, and is from rabbinic literature.
xxx/ellauri166.html on line 320: In classic Jewish thought, the shekhinah refers to a dwelling or settling in a special sense, a dwelling or settling of divine presence, to the effect that, while in proximity to the shekhinah, the connection to Cod is more readily perceivable.
xxx/ellauri166.html on line 322: In some sources, shekhinah represents the feminine attributes of the presence of Cod, shekhinah being a feminine word in Hebrew, based especially on readings of the Talmud.
xxx/ellauri166.html on line 324: "A temple for your habitation", where the Greek text (Koinē Greek: ναὸν τῆς σῆς σκηνώσεως) suggests a possible parallel understanding, and where σκήνωσις skēnōsis "a tent-building", a variation on an early loanword from Phoenician (Ancient Greek: ἡ σκηνή skēnē "tent"), is deliberately used to represent the original Hebrew or Aramaic term. (Eli skene! Varmaan pyhä henki on jotenkin tästä stailattu. Vaika spiritus on maskuliini, ja koiraanhommiinhan se joutuukin. Toisaalta sen hyvä piirre on, että se on aika hahmoton, ei lähde neizyt Maarian suhteen fantasiat liikaa laukkaamaan.) In the post-temple era usage of the term shekhinah may provide a solution to the problem of Cod being omnipresent and thus not dwelling in any one place. (Jepjep:) The concept of shekhinah is also associated with the concept of the Holy Spirit in Judaism (ruach ha-kodesh).
xxx/ellauri166.html on line 329: Restore unto me the joy of thy salvation; and uphold me with thy free spirit.
xxx/ellauri166.html on line 335: Ruach Ah Qudsh - The feminine aspect of yahuah's spirit, her name is the ruach ah qudsh, means separator spirit. Oliskohan tää vähän niinkö ne noitien lemmikit, jotka voi lähteä omin päin retkeilemään?
xxx/ellauri166.html on line 340: The father aspect of Yahuah is the being from which everything precedes.
xxx/ellauri166.html on line 342: The Ruch Ah Qudsh is the spirit or character aspect of Yahuah, and therefore a part of Yahuah (Isaiah 40:13). The Ruach is pictured allegorically throughout the Tanakh as the feminine or motherly aspect of Yahuah, and is also synonymous with wisdom, as depicted in the Proverbs where wisdom says, "Yahuah possessed me in the beginning of his way, before his works of old. I was set up from everlasting, from the beginning, or ever the earth was." (Proverbs 8:22,23) The phrase, "YHUH possessed me", indicates that wisdom is the Ruach, or the bride, especially since wisdom is portrayed as feminine.
xxx/ellauri166.html on line 344: Yahusha is the only begotten Son, the word, body, substance of Yahuah which was brought forth, or revealed to mankind at the dawn of the Creation. Yahusha is also a part of Yahuah as evidenced by his own statement, "The Father and I are One", among many other scriptures.
xxx/ellauri166.html on line 346: It is through the being of Yahuah (fatherly aspect) and the wisdom or spirit of Yahuah (motherly aspect) that the son of Yahuah, the bodily manifestation or substance of Yahuah was conceived, and eventually brought forth into the world by the means of a virgin named Miriam. Ha Mashiach was conceived of the Ruach (Matthew 1:20), and in the physical portrayal of this, he was born of Miriam. The meaning of the word "of" carries through in that HaMashiach is conceived and born of the Ruch, as sort of "pictured" in Miriam. The conception in the spiritual realm was also pictured at HaMashiach's baptism when the Ruch Ah Qudsh descended upon him in the form of a dove, and Yahuah spoke from heaven saying, "my son, the beloved, in you I am well pleased" Luke 3:22.
xxx/ellauri166.html on line 348: The family of Yahuah, just as your family has the name of the father, so if you wish to be grafted into Yahuah's Family and use his name, you need to have a power of attorney giving you authority to use his name, this is given through his spirit, the Ruch Ah Qudsh, together with the son Yahusha HaMashiach (The Messiah), making you a chosen YAHU, having the father and son's name written upon you and also within the family "tree" book, the book of life!
xxx/ellauri166.html on line 352: In Hebrew thought, Ruch Ah Qudsh was considered a voice sent from on high to speak to the prophet. thus, in the old testament language of the prophets, Ruch Ah Qudsh is the Divine Spirit of tent dwelling, sanctification and creativity and is considered as having a feminine power.
xxx/ellauri166.html on line 354: "He" as a reference to Spirit has been used in theology to match the pronoun for Yahuah, yet the Hebrew word Ruch is a noun of feminine gender. Thus, referring to the Ruach Ah Qudsh as "she" has some linguistic justification.
xxx/ellauri166.html on line 356: Denoting Spirit as a feminine principle, the creative principle of life, makes sense when considering where Father Yahuah plus Ruch (Spirit) sort of "leads" to the divine extension of sonship, which completes the Family of Yahuah, all contained in one (1) name!"
xxx/ellauri166.html on line 358: For you did not receive a spirit that makes you a slave again to fear, but you received the spirit of sonship. And by him we cry, "ABBA father." Romans 8:15
xxx/ellauri166.html on line 360: Yahuah said, "Let us make Mankind in our image, after our likeness," and then "Yahuah created Mankind in his own image, in the image of Yahuah he created them, male and female he created them." Thus, the image of Yahuah was male and female - not simply one or the other.
xxx/ellauri166.html on line 362: ShekinAH (AH as in "Glory"), the "AH" aspect of YahuAH (Hebrew: שכינה) is the English spelling of a grammatically feminine Hebrew word that means the dwelling or settling, and is used to denote the dwelling or settling of the divine presence of Yahuah.
xxx/ellauri166.html on line 364: "You, however, are controlled not by the sinful nature but by the spirit, if the spirit of Yahuah (Ruch Ah Qudsh) lives in you. And if anyone does not have the Spirit of Mashiach (Messiah), he does not belong to Yahusha Ha Mashiach the Messiah." Romans 8:9
xxx/ellauri166.html on line 366: Yahuah anointed Yahusha with the Ruch Ah Qudsh and power, and how he went around doing good and healing all who were under the power of the devil, because Yahuah was with him. Acts 10:38
xxx/ellauri166.html on line 368: For the one whom Yahuah has sent speaks the words of Yahuah, for Yahuah gives the Spirit (Ruch) without limit." John 3:34
xxx/ellauri166.html on line 370: At that time Yahusha, full of joy through Ruch Ah Qudsh, said, "I praise you, Father, Alahym (Elohim) of heaven and earth, because you have hidden these things from the wise and learned, and revealed them to his chosen children. Yes, father, for this was your good pleasure." Luke 10:21
xxx/ellauri166.html on line 372: Clearly there is ample evidence from the Hebrew that if YAH belongs to the Father and HU to the Son, then certainly AH belongs to the Ruch, giving us the name YaHuaH, which contains all three in One Name. Yahuah Saves and is the Giver of Life, Eternal Life! Q.E.D.
xxx/ellauri166.html on line 374: The theme of the shekhinah as the Sabbath Bride recurs in the writings and songs of 16th century Kabbalist, Isaac Luria.
xxx/ellauri166.html on line 376: Kabbalah associates the shekhinah with the female. According to Gershom Scholem, "The introduction of this idea was one of the most important and lasting innovations of Kabbalism. ...no other element of Kabbalism won such a degree of popular approval." The "feminine Jewish divine presence, the shekhinah, distinguishes Kabbalistic literature from earlier Jewish literature."
xxx/ellauri166.html on line 378: "In the imagery of the Kabbalah the shekhinah is the most overtly female sefirah, the last of the ten sefirot, referred to imaginatively as 'the daughter of Cod'. ... The harmonious relationship between the female shekhinah and the six sefirot which precede her causes the world itself to be sustained by the flow of divine energy. She is like the moon reflecting the divine light into the world." Juppajju, tässä on sitten neizyt Maaria. Se oli niinkö Monsieur Mossen äisky, uusikuu.
xxx/ellauri166.html on line 379: American poet Gustav Davidson listed shekhinah as an entry in his reference work A Dictionary of Angels, Including the Fallen Angels (1967), stating that she is the female incarnation of Metatron.
xxx/ellauri166.html on line 389: Shlomo Yitzchaki (Hebrew: רבי שלמה יצחקי; Latin: Salomon Isaacides; French: Salomon de Troyes, 22 February 1040 – 13 July 1105), today generally known by the acronym Rashi (see below), was a medieval French rabbi and author of a comprehensive commentary on the Talmud and commentary on the Hebrew Bible (the Tanakh). Acclaimed for his ability to present the basic meaning of the text in a concise and lucid fashion, Rashi appeals to both learned scholars and beginner students, and his works remain a centerpiece of contemporary Jewish study. His commentary on the Talmud, which covers nearly all of the Babylonian Talmud (a total of 30 out of 39 tractates, due to his death), has been included in every edition of the Talmud since its first printing by Daniel Bomberg in the 1520s. His commentary on Tanakh—especially on the Chumash ("Five Books of Moses")—serves as the basis for more than 300 "supercommentaries" which analyze Rashi's choice of language and citations, penned by some of the greatest names in rabbinic literature.
xxx/ellauri166.html on line 392: Rashi was an only child born at Troyes, Champagne, in northern France. His mother's brother was Simeon bar Isaac, rabbi of Mainz. Simon was a disciple of Gershom ben Judah, who died that same year. On his father's side, Rashi has been claimed to be a 33rd-generation descendant of Johanan HaSandlar,[citation needed] who was a fourth-generation descendant of Gamaliel, who was reputedly descended from the Davidic line. In his voluminous writings, Rashi himself made no such claim at all. The main early rabbinical source about his ancestry, Responsum No. 29 by Solomon Luria, makes no such claim either.
xxx/ellauri166.html on line 394: Drawing on the breadth of Midrashic, Talmudic and Aggadic literature (including literature that is no longer extant), as well as his knowledge of Hebrew grammar and halakhah, Rashi clarifies the "simple" meaning of the text so that a bright child of five could understand it. At the same time, his commentary forms the foundation for some of the most profound legal analysis and mystical discourses that came after it. Scholars debate why Rashi chose a particular Midrash to illustrate a point, or why he used certain words and phrases and not others. Rabbi Shneur Zalman of Liadi wrote that "Rashi's commentary on Torah is the 'wine of Torah'. It opens the heart and uncovers one's essential love and fear of Cod.
xxx/ellauri166.html on line 396: Scholars believe that Rashi's commentary on the Torah grew out of the lectures he gave to his students in his yeshiva, and evolved with the questions and answers they raised on it. Rashi completed this commentary only in the last years of his life. It was immediately accepted as authoritative by all Jewish communities, Ashkenazi and Sephardi alike.
xxx/ellauri166.html on line 398: . Rashi's commentary, drawing on his knowledge of the entire contents of the Talmud, attempts to provide a full explanation of the words and of the logical structure of each Talmudic passage. Unlike other commentators, Rashi does not paraphrase or exclude any part of the text, but elucidates phrase by phrase. Often he provides punctuation in the unpunctuated text, explaining, for example, "This is a question"; "He says this in surprise", "He repeats this in agreement", etc.
xxx/ellauri166.html on line 400: Some say that his responsa allows people to obtain "clear pictures of his personality," and shows Rashi as a kind, gentle, humble, and liberal man.
xxx/ellauri166.html on line 404: The Tosafot, Tosafos or Tosfot (Hebrew: תוספות) are medieval commentaries on the Talmud. They take the form of critical and explanatory glosses, printed, in almost all Talmud editions, on the outer margin and opposite Rashi's notes.
xxx/ellauri166.html on line 407: of_the_first_tractate_of_the_Talmud_%28Daf_Beis_of_Maseches_Brachos%29.jpg/220px-First_page_of_the_first_tractate_of_the_Talmud_%28Daf_Beis_of_Maseches_Brachos%29.jpg" />
xxx/ellauri166.html on line 409: The first page of the Vilna Edition of the Babylonian Talmud, Tractate Berachot, folio 2a.
xxx/ellauri166.html on line 410: The main text in the middle is the text of the Talmud itself. To the right, on the inner margin of the page, is Rashi's commentary; to the left, on the outer margin, the Tosafot
xxx/ellauri166.html on line 414: Rashi had a tremendous influence on Christian scholars. The French monk Nicolas de Lyre of Manjacoria, who was known as the "ape of Rashi", was dependent on Rashi when writing the 'Postillae Perpetuate' on the Bible. He believed that Rashi's commentaries were the "official repository of Rabbinical tradition" and significant to understanding the Bible. De Lyre also had great influence on Martin Luther.
xxx/ellauri166.html on line 416: In general, Rashi provides the peshat or literal meaning of Jewish texts, while his disciples known as the Tosafot ("additions"), gave more interpretative descriptions of the texts. The Tosafot's commentaries can be found in the Talmud opposite Rashi's commentary. The Tosafot added comments and criticism in places where Rashi had not added comments. The Tosafot went beyond the passage itself in terms of arguments, parallels, and distinctions that could be drawn out. This addition to Jewish texts was seen as causing a "major cultural product" which became an important part of Torah study.
xxx/ellauri166.html on line 418: Up to and including Rashi, the Talmudic commentators occupied themselves only with the plain meaning ("peshaṭ") of the text; but after the beginning of the twelfth century the spirit of criticism took possession of the teachers of the Talmud. Thus some of Rashi's continuators, as his sons-in-law and his grandson Samuel ben Meïr (RaSHBaM), while they wrote commentaries on the Talmud after the manner of Rashi's, wrote also glosses on it in a style peculiar to themselves.
xxx/ellauri166.html on line 420: The Tosafot do not constitute a continuous commentary, but rather (like the "Dissensiones" to the Roman Code of the first quarter of the twelfth century) deal only with difficult passages of the Talmud. Single sentences are explained by quotations which are taken from other Talmudic treatises and which seem at first glance to have no connection with the sentences in question. On the other hand, sentences which seem to be related and interdependent are separated and embodied in different treatises. The Tosafot can be understood only by those who are well advanced in the study of the Talmud, for the most entangled discussions are treated as though they were simple. Glosses explaining the meaning of a word or containing a grammatical observation are very rare.
xxx/ellauri166.html on line 422: The actual father of the tosafot in France was Jacob b. Meir, known colloquially as Rabbeinu Tam, whose style was adopted by his successors. Hei tää oli se Rashin lisäxi toinen heppu jonka ärhäkämpiä lauseita oli toisessa tefil-laatikossa.
xxx/ellauri166.html on line 424: The first German tosafist, Isaac b. Asher ha-Levi, was a student of Rashi and the head of a school, and his pupils, besides composing tosafot of their own, revised his.
xxx/ellauri166.html on line 443: Kreikaksi tefillin tunnetaan nimellä profylakterion. Myöhemmin tefillinien koko ja valmistustapa standardoitiin Talmudissa.
xxx/ellauri166.html on line 445: The earliest known tefillin were tiny and probably worn all day, except Saturdays. They were found together with other Dead Sea Scrolls in the Judean desert, in the mid-twentieth century. They were dated by archaeologists as far back as the 1st or 2nd centuries BCE. Although their texts are more varied than rabbinic tefillin, it is clear that they are based on a specific understanding of the same four verses noted above as associated by the rabbis with the tefillin ritual.
xxx/ellauri166.html on line 447: Why was the Song of Moses (sehän oli se Deuteronomian loppuluritus!) deemed suitable as a tefillin parchment? In all likelihood because both the second paragraph of the Shema, as well as the verses immediately after the Song of Moses in Parashat Ha’azinu, contain references to length of days. A contribution to the wearer's longevity. Nobody is in a particular hurry to get to Paradise. Ei kiirettä kuin pirulla Heinolan markkinoille. Hiivitään ennemminkin hiljaa kuin tiaisen kivittäjä. In conclusion, The archaeological evidence, together with consideration of various biblical passages and even of halakhah, suggests that tefillin were originally practiced as a longevity amulet. Lisää aiheesta: of-tefillin">https://www.thetorah.com/article/the-origins-of-tefillin xxx/ellauri166.html on line 491: Manly Palmer Hall (18 March 1901 – 29 August 1990) was a Canadian author, lecturer, astrologer and mystic. Over his 70 year career, he gave thousands of lectures, including two at Carnegie Hall, and published over 150 volumes, of which the best known is The Secret Teachings of All Ages (1928). Manly ei näyttänyt järin miehekkäältä, pikemminkin niljakkaalta ilkimyxeltä.
xxx/ellauri166.html on line 493: Hall was born in 1901 in Peterborough, Ontario, Canada, to Louise Palmer Hall, a chiropractor and member of the Rosicrucian Fellowship, and William S Hall, a dentist. Hui!
xxx/ellauri166.html on line 495: The younger Hall is said to have never known his father. In 1919, Hall moved from Canada to Los Angeles, California, with his maternal grandmother to reunite with his birth mother, who was living in Santa Monica, and was almost immediately drawn to the arcane world of mysticism, esoteric philosophies, and their underlying principles. Hall delved deeply into "teachings of lost and hidden traditions, the golden verses of Hindu gods, Greek philosophers and Christian mystics, and the spiritual treasures waiting to be found within one's own soul."
xxx/ellauri167.html on line 47: Who were Paolo and Francesca? Paolo and Francesca were illicit lovers in 13th century Italy, and they have left us a love story that, like all good love stories, ends in tragedy. Paolo Malatesta was the third son of the lord of Rimini, Malatesta da Verrucchio and accounts of his personality and the size of his pecker vary.
xxx/ellauri167.html on line 57: of+Francesca+da+Rimini+and+Paolo+Malatesta.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri167.html on line 64: ofrancesca1.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri167.html on line 86: Per approfondire, ecco un breve video dal canale YouTube "La Divina Commedia in HD"
xxx/ellauri167.html on line 90: Gustav Davidson (Warsaw, Poland, 1895 – New York City, 6 February 1971) was an American poet, writer, and publisher. He was one time secretary of the Poetry Society of America. Gustav Davidson was born on December 25, 1895, in Warsaw, Poland. In the wake of anti-Jewish pogroms in Poland, his family fled to the United States, settling in New York City in 1907. Davidson received bachelor's and master's degrees at Columbia University in 1919 and 1920 respectively. He worked for the Library of Congress between 1938 and 1939 and became executive secretary of the Poetry Society of America from 1949 to 1965 (after which he was elected executive secretary emeritus).
xxx/ellauri167.html on line 93: He is today best remembered as the author ofA Dictionary of Angels, Including the Fallen Angels (1967), a populist work detailing the types of angel classes and their roles. This was a popularised compendium of angelology from Talmud, kabbalah, medieval occult writers, gothic grimoires and other sources.
xxx/ellauri167.html on line 95: He also wrote articles on encounters with angels in the parapsychological Tomorrow magazine of medium Eileen J. Garrett and a juvenile book The Guides Make Good in 1925. As the titles of some of his works indicate, much of Davidson´s verse is religious and spiritual in outlook and subject matter. He was also active as a translator and a book designer.
xxx/ellauri167.html on line 102: Because our love braved summits of its own Vaan koska lempemme oli aivan huippua
xxx/ellauri167.html on line 111: Died glorified. Yea, out of such duress Kuolivat glorifioituna. Joo, sellaisesta vaivasta
xxx/ellauri167.html on line 156: che mi fu tolta; e ‘l modo ancor m’offende. joka multa vietiin, se kärmistyttää vieläkin.
xxx/ellauri167.html on line 163: Quand’io intesi quell’anime offense, Kun mä tajusin näit offensiivisia sieluja,
xxx/ellauri167.html on line 203: Eka, joka tunnetaan myös toisella nimellä, Legend of Loven nimellä, on vuoden 1950 italialainen historiallinen melodraamaelokuva, jonka on ohjannut Raffaello Matarazzo ja pääosissa Odile Versois ja Armando Francioli. Se perustuu löyhästi Paolo Malatestan ja Francesca da Polentan tosielämän tapahtumiin. Paha kyrvänpää vaivaa maissitaikinaa. Vatkaa sitä munaa horo! yllyttää karkea vehnäjauhopussi. Niin saatana! komppaa puolikarkea.
xxx/ellauri167.html on line 213: Il discorso psicanalitico si intreccia con l'emancipazione giovanile, raccontata senza alcun riferimento politico ma come scappatoia dal tedio (i ragazzi sono tutti benestanti) e dal modello sociale della scorsa generazione. Meritava un maggiore approfondimento il secondo discorso, abbozzato nelle prime scene, mentre assume rilievo il rapporto tra i due fratelli, quello in cui il regista (che monta e cura la fotografia) sembra avere meno da raccontare, tanto che certi dialoghi risultano ridondanti e annoiano.
xxx/ellauri167.html on line 216: He writes children's stories. She designs spaces. A diagnosis of cancer hits the pimply slavonic lady. He leaves everything (what?) to be with her. More time goes by than expected and she still alive. In a story this should be a gift. In real life, however, many couples go into crisis because cancer lasts longer than expected. Not knowing how much time remains to wait can be an even stronger sentence than death itself. You could be making new bad choices, instead you are faced with a sacrifice that is sustainable only for a limited time. It seems absurd. This story is about a love that is forced to wonder how long it can last. Not very long, which is fortunate for a short film. Titulokuvassa on jotain ällöjä sieniä.
xxx/ellauri167.html on line 248: Toinen agenda on jyrkkä maahanmuuttovastaisuus, jota Vkk:ssa edustavat erityisesti Jyväskylän paikallisosaston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Heistä ainakin toinen on Soldiers of Odinin entinen ydinjäsen ja molemmat Kansallismielisten liittouman entisiä vaikuttajia.
xxx/ellauri167.html on line 362: Käytät netin selaamiseen Internet Explorer -selainta. No en tietysti! Sehän on paskaa mikkisoftaa! Tottakai käytän linuxilla Netscapea, tai siis nyttemmin Firefoxia. Vaik kylmulle textipohjainen lynx olis riittänyt.
xxx/ellauri167.html on line 381: In general, New Year festivals start in the spring, when Nature appears to reawaken after a dormant winter. Why is the Jewish New Year celebrated in the autumn? The Torah says quite clearly that the first month of the year shall be in the spring (Exod. 12:2), which means Nisan, though it was originally called “Aviv,” or Spring (Deut. 16:1). This follows the Babylonian calendar, which started with the month of Nisannu and continued with 10 days of New Year rituals. So what the heck?
xxx/ellauri167.html on line 382: Ahha! The wily Jews party at the end of the agricultural year, not at the start. Ne on kuin helluntaiystävät, jotka viettivät helluntaita syysjuhlana. Martinpäivää viettivät, tai Mikkeliä. Sikäli fixua, että syxyllä on millä mällätä. Kevät keikkuen tulevi.
xxx/ellauri167.html on line 389: Tämä amerikkalaisperäinen antisemiittinen mietelmä löytyy suomalaisilta hörhösivuilta osoitteesta http://www.heinola.org/~patato/cef.html. Siellä on kotisivujen ylläpitäjän eli Ollin vanhoja kirjeitä (+Pasin ja muiden kirjoituksia), jotka Pasi Toivonen CEF-sivustollaan julkaisi vuosina 2002-2009. Valitettavasti Pasi luopui oikeasta uskosta ja samalla vihapäissään poisti nämä kirjeet sivuiltaan. Pasi kääntyi paavin palvelijaxi tosi ärhäkästi. Onneksi ehdin kuitenkin tallentaa kaikki vanhat kirjeet mht-muodossa (joitakin doc- ja htm-tiedostoja), joita nyt julkaisen tässä. Niissä on jotain Raamatun profetioihin liittyvää ja hiukan profeetallista opetusta ajankohtaisten tapahtumien valossa.
xxx/ellauri167.html on line 395:
We believe our site represents the most complete, concise and comprehensive source of information available which deals with the Biblical prophecy of The New World Order.
xxx/ellauri167.html on line 397:
Our Statement of Faith and Vision Statement
xxx/ellauri167.html on line 401: To explain the goals and aspirations of the New World Order
xxx/ellauri167.html on line 431: The Founding Fathers are the leading figures of the American Revolution, the signers of the Declaration of Independence on July 4th, 1776 and the framers of the United States Constitution. The Bavarian Illuminati was a secret society founded by Adam Weishaupt on May 1st 1776.
xxx/ellauri167.html on line 433: George Washington was distrustful of the Illuminati while Thomas Jefferson supported Weishaupt and his cause.
xxx/ellauri167.html on line 438: The Founding Fathers were the leading figures of the American Revolution, the signers of the Declaration of Independence on July 4th, 1776 and the framers of the United States Constitution. The Bavarian Illuminati was a secret society founded by Adam Weishaupt on May 1st 1776. Only 2 months earlier! This must be meaningful!
xxx/ellauri167.html on line 440: In August 1798, George Washington received a letter as well as a copy of John Robison’s Proofs of a Conspiracy from George Snyder. This led to a brief exchange between the two men. Luckily the insect-looking Historians were on the ball and wrote them down.
xxx/ellauri167.html on line 441: In January 1800, Thomas Jefferson received a copy of Abbé Augustin Barruel ‘s Memoirs Illustrating the History of Jacobinism and also commented on the book in a letter to Bishop James Madison.
xxx/ellauri167.html on line 443: George Washington was distrustful of the Illuminati while Thomas Jefferson supported Weishaupt and his cause.
xxx/ellauri167.html on line 447: There are three letters mentioning the Bavarian Illuminati written by George Washington to George Washington Snyder in response to a August, 1798 letter which came with a copy of John Robison’s anti- Illuminati book, Proofs of Conspiracy. The book itself was found in Washington’s library at his death.
xxx/ellauri167.html on line 455: You will, I hope, not think it a Presumption in a Stranger, whose Name, perhaps never reached your Ears, to address himself to you the Commanding General of a great Nation. I am a German, born and liberally educated in the City of Heydelberg in the Palatinate of the Rhine. I came to this Country in 1776, and felt soon after my Arrival a close Attachment to the Liberty for which these confederated States then struggled. The same Attachment still remains not glowing, but burning in my Breast. At the same Time that I am exulting in the Measures adopted by our Government, I feel myself elevated in the Idea of my adopted Country. I am attached both from the Bent of Education and mature Enquiry and Search to the simple Doctrines of Christianity, which I have the Honor to teach in Public; and I do heartily despise all the Cavils of Infidelity. Our present Time, pregnant with the most shocking Evils and Calamities, threatens Ruin to our Liberty and Goverment. Secret, the most secret Plans are in Agitation: Plans, calculated to ensnare the Unwary, to attract the Gay and irreligious, and to entice even the Well-disposed to combine in the general Machine for overturning all Government and all Religion.
xxx/ellauri167.html on line 457: Proofs of Conspiracy (Read it here, buy it here)
xxx/ellauri167.html on line 459: It was some Time since that a Book fell into my Hands entituled “Proofs of a Conspiracy &c. by John Robison,” which gives a full Account of a Society of Freemasons, that distinguishes itself by the Name “of Illuminati,” whose Plan is to overturn all Government and all Religion, even natural; and who endeavour to eradicate every Idea of a Supreme Being, and distinguish Man from Beast by his Shape only. A Thought suggested itself to me, that some of the Lodges in the United States might have caught the Infection, and might cooperate with the Illuminati or the Jacobine Club in France. Fauchet is mentioned by Robison as a zealous Member: and who can doubt of Genet and Adet? Have not these their Confidants in this Country? They use the same Expressions and are generally Men of no Religion. Upon serious Reflection I was led to think that it might be within your Power to prevent the horrid Plan from corrupting the Brethren of the English Lodge ove
xxx/ellauri167.html on line 462: I send you the “Proofof a Conspiracy &c.” which, I doubt not, will give you Satisfaction and afford you Matter for a Train of Ideas, that may operate to our national Felicity. If, however, you have already perused the Book, it will not, I trust, be disagreeable to you that I have presumed to address you with this Letter and the Book accompanying it. It proceeded from the Sincerity of my Heart and my ardent Wishes for the common Good.
xxx/ellauri167.html on line 464: May the Supreme Ruler of all Things continue You long with us in these perilous Times: may he endow you with Strength and Wisdom to save our Country in the threatening Storms and gathering Clouds of Factions and Commotions! and after you have completed his Work on this terrene Spot, may He bring you to the full Possession of the glorious Liberty of the Children of God, is the hearty and most sincere Wish of Your Excellency’s very humble and devoted Servant
xxx/ellauri167.html on line 466: Not sure of who exactly Snyder was or what his intentions were, Washington wrote back on September 25, 1798:
xxx/ellauri167.html on line 470: Sir: Many apologies are due to you, for my not acknowledging the receipt of your obliging favour of the 22d. Ulto, and for not thanking you, at an earlier period, for the Book you had the goodness to send me.
xxx/ellauri167.html on line 472: I have heard much of the nefarious, and dangerous plan, and doctrines of the Illuminati, but never saw the Book until you were pleased to send it to me. The same causes which have prevented my acknowledging the receipt of your letter have prevented my reading the Book, hitherto; namely, the multiplicity of matters which pressed upon me before, and the debilitated state in which I was left after, a severe fever had been removed. And which allows me to add little more now, than thanks for your kind wishes and favourable sentiments, except to correct an error you have run into, of my Presiding over the English lodges in this Country. The fact is, I preside over none, nor have I been in one more than once or twice, within the last thirty years. I believe notwithstanding, that none of the Lodges in this Country are contaminated with the principles ascribed to the Society of the Illuminati. With respect I am &c.
xxx/ellauri167.html on line 476: “Some Weeks ago I sent you a Letter with Robison’s Proofof a Conspiracy which I hope you have received. I have since been more confirmed in the Ideas I had suggested to you concerning an Order of Men, who in Germany have distinguished themselves by the Names of Illuminati—German Union—Reading Societies—and in France by that of the Jacobine-Club, that the same are now existing in the United States.
xxx/ellauri167.html on line 478: It also occurred to me that you might have had Ideas to that Purport when you disapproved of the Meetings of the Democratic-Societies, which appeared to me to be a Branch of that Order, though many Members may be entirely ignorant of the Plan. Those Men who are so much attached to French Principles, have all the Marks of Jacobinism. They first cast off all religious Restraints, and then became fit for perpetrating every Act of Inhumanity. And, it is remarkable, that most of them are actually Scoffers at all religious Principles. It is said that the ‘Lodge Theodore in Bavaria became notorious for the many bold and dangerous Sentiments in Religion and Politics that were uttered in their Harangues, and its Members were remarkable for their Zeal in making Proselytes’; (and no Wonder since the Order was to rule the World.) Is not there a striking Similarity between their Proceedings and those of many Societies that oppose the Measures of our present Government?
xxx/ellauri167.html on line 480: Even in this small Place the French-Faction is very numerous—their Expressions are like those of Bloody-Lutetia [Lutetia Parisiorum, or Paris]: their Sentiments in exact Unison with those of the Jacobine Club: their Hearts panting for Faggots and Guillotines. The Foundation of their Sanctuary is laid with Lies, and every Stone of the Superstructure reared with Falsehood. They are laboriously employed to excite Discord—to extinguish public Virtue—to break down the Barriers of Religion—to establish Atheism, and work the Downfall of our Civil—and Religious Liberty. Should their perfidious Schemes succeed (I tremble even at the Imagination of the Consequences) what would become of our Columbia?”
xxx/ellauri167.html on line 484: “Sir: It is more than a fortnight since I acknowledged the receipt of your first letter, on the subject of the Illuminati and thanked you for Robinson’s account of that society. It went to the post office as usual addressed to the Rev’d Mr Snyder, at Frederick Town Maryland. If it had not been received before this mishap must have attended it, of which I pray you to advise me, as it could not have been received, at the date of your last, not being mentioned.
xxx/ellauri167.html on line 490: “Your Excellency’s Favour of the 25th of Septr last I had the Pleasure to receive on the 3d Current. My Pleasure, however, was interrupted, because I had sent another Letter [dated 1 Oct.] for your Excellency to the Post-Office about an Hour before I received Your’s.”
xxx/ellauri167.html on line 492: “I should be very happy in your Excellency’s good Opinion, that the Contagion of Illuminatism or Jacobinism had not yet reached this Country; but when I consider the anarchical and seditious Spirit, that shewed itself in the United States from the Time M. Genet and Fauchet (who certainly is of the Order) arrived in this Country and propagated their seditious Doctrines, which the illuminated Doctor from Birmingham has been zealously employed to strengthen, I confess I cannot divest myself of my Suspicions: yet I trust that the Alwise and Omnipotent Ruler of the Universe will so dispose the Minds of the People of these United States that true Religion and righteous Government may remain the Privileges of this Nation!
xxx/ellauri167.html on line 494: I cannot conclude without acquainting your Excellency that I have made Extracts from ‘Robison’s Proofs of a Conspiracy,’ and arranged them in such a Manner as to give a compendious Information to the Public of the dangerous and pernicious Plan of the ‘Illuminati or Jacobins,’ and by some Remarks to caution them against it. I had them published in ‘Bartgis’s Federal Gazette’ of this Place, from which they were copied and inserted into the ‘Baltimore Federal Gazette[’] of the 9th Inst.
xxx/ellauri167.html on line 496: I write under the Signature of Cicero. Whether my Endeavours shall benefit the Public Time alone can evince. Harm I am conscious I do not design. Should your Excellency have Leisure to peruse the Piece, I shall deem it a peculiar Favour to receive your Opinion upon it”
xxx/ellauri167.html on line 498: So I think we know by now what kind of guy this Snyder character was. He is the guy that sends you links “proving” that humans have never been to the moon and low-resolution videos of celebrities shapeshifting into aliens.
xxx/ellauri167.html on line 505: Revd Sir: I have your favor of the 17th. instant before me; and my only motive to trouble you with the receipt of this letter, is to explain, and correct a mistake which I perceive the hurry in which I am obliged, often, to write letters, have led you into.
xxx/ellauri167.html on line 507: It was not my intention to doubt that, the Doctrines of the Illuminati, and principles of Jacobinism had not spread in the United States. On the contrary, no one is more truly satisfied of this fact than I am.
xxx/ellauri167.html on line 509: The idea that I meant to convey, was, that I did not believe that the Lodges of Free Masons in this Country had, as Societies, endeavoured to propagate the diabolical tenets of the first, or pernicious principles of the latter (if they are susceptible of seperation). That Individuals of them may have done it, or that the founder, or instrument employed to found, the Democratic Societies in the United States, may have had these objects; and actually had a seperation of the People from their Government in view, is too evident to be questioned.
xxx/ellauri167.html on line 511: My occupations are such, that but little leisure is allowed me to read News Papers, or Books of any kind; the reading of letters, and preparing answers, absorb much of my time. With respect, etc.
xxx/ellauri167.html on line 521: — I have received your favor of the 17th, & communicated it to Mr. Smith. I lately forwarded your letter from Dr. Priestley, endorsed `with a book’; I struck those words through with my pen, because no book had then come. It is now received, & shall be forwarded to Richmond by the first opportunity: but such opportunities are difficult to find; gentlemen going in the stage not liking to take charge of a packet which is to be attended to every time the stage is changed. The best chance will be by some captain of a vessel going round to Richmond. I shall address it to the care of Mr. George Jefferson there.
xxx/ellauri167.html on line 523: Memoirs Illustrating the History of Jacobinism (Read it here, buy it here)
xxx/ellauri167.html on line 525: I have lately by accident got a sight of a single volume (the 3d.) of the Abbe Barruel’s `Antisocial conspiracy,’ which gives me the first idea I have ever had of what is meant by the Illuminatism against which `illuminate Morse’ as he is now called, & his ecclesiastical & monarchical associates have been making such a hue and cry.
xxx/ellauri167.html on line 527: Barruel’s own parts of the book are perfectly the ravings of a Bedlamite.
xxx/ellauri167.html on line 528: But he quotes largely from Wishaupt whom he considers as the founder of what he calls the order. As you may not have had an opportunity of forming a judgment of this cry of `mad dog’ which has been raised against his doctrines, I will give you the idea I have formed from only an hour’s reading of Barruel’s quotations from him, which you may be sure are not the most favorable.
xxx/ellauri167.html on line 530: Wishaupt seems to be an enthusiastic Philanthropist. He is among those (as you know the excellent Price and Priestley also are) who believe in the indefinite perfectibility of man. He thinks he may in time be rendered so perfect that he will be able to govern himself in every circumstance so as to injure none, to do all the good he can, to leave government no occasion to exercise their powers over him, & of course to render political government useless. This you know is Godwin’s doctrine, and this is what Robinson, Barruel & Morse had called a conspiracy against all government.
xxx/ellauri167.html on line 532: Wishaupt believes that to promote this perfection of the human char
xxx/ellauri167.html on line 533: acter was the object of Jesus Christ. That his intention was simply to reinstate natural religion, & by diffusing the light of his morality, to teach us to govern ourselves. His precepts are the love of god & love of our neighbor.
xxx/ellauri167.html on line 534: And by teaching innocence of conduct, he expected to place men in their natural state of liberty & equality. He says, no one ever laid a surer foundation for liberty than our grand master, Jesus of Nazareth.
xxx/ellauri167.html on line 536: He believes the Free masons were originally possessed of the true principles & objects of Christianity, & have still preserved some of them by tradition, but much disfigured. The means he proposes to effect this improvement of human nature are `to enlighten men, to correct their morals & inspire them with benevolence. Secure of our success, sais he, we abstain from violent commotions. To have foreseen the happiness of posterity & to have prepared it by irreproachable means, suffices for our felicity.
xxx/ellauri167.html on line 538: The tranquility of our consciences is not troubled by the reproach of aiming at the ruin or overthrow of states or thrones.’
xxx/ellauri167.html on line 540: As Wishaupt lived under the tyranny of a despot & priests, he knew that caution was necessary even in spreading information, & the principles of pure morality. He proposed therefore to lead the Free masons to adopt this object & to make the objects of their institution the diffusion of science & virtue. He proposed to initiate new members into his body by gradations proportioned to his fears of the thunderbolts of tyranny. This has given an air of mystery to his views, was the foundation of his banishment, the subversion of the masonic order, & is the colour for the ravings against him of Robinson, Barruel & Morse, whose real fears are that the craft would be endangered by the spreading of information, reason, & natural morality among men.
xxx/ellauri167.html on line 542: This subject being new to me, I have imagined that if it be so to you also, you may receive the same satisfaction in seeing, which I have had in forming the analysis of it: & I believe you will think with me that if Wishaupt had written here, where no secrecy is necessary in our endeavors to render men wise & virtuous, he would not have thought of any secret machinery for that purpose. As Godwin, if he had written in Germany, might probably also have thought secrecy & mysticism prudent. I will say nothing to you on the late revolution of France, which is painfully interesting. Perhaps when we know more of the circumstances which gave rise to it, & the direction it will take, Buonaparte, its chief organ, may stand in a better light than at present.
xxx/ellauri167.html on line 552: Most famously, a passage from Robert Anton Wilson and Robert Shea’s The Eye in the Pyramid, the first book of The Illuminatus! Trilogy, describes Adam Weishaupt killing off George Washington and taking his place as President of the United States:
xxx/ellauri167.html on line 556: The possibility that Adam Weishaupt killed George Washington and took his place, serving as our first President for two terms, is now confirmed. . . . The two main colors of the American flag are, excluding a small patch of blue in one corner, red and white: these are also the official colors of the Hashishim. The flag and the Illuminati pyramid both have thirteen horizontal divisions: thirteen is, of course, the traditional code for marijuana . . . and is still used in that sense by Hell’s Angels among others.
xxx/ellauri167.html on line 558: Now, “Washington” formed the Federalist party. The other major party in those days, The Democratic Republicans, was formed by Thomas Jefferson [and] there are grounds for accepting the testimony of the Reverend Jedediah Morse of Charleston, who accused Jefferson of being an Illuminati agent. Thus, even at the dawn of our government, it was the democratic party that was the Illuminati front. …
xxx/ellauri167.html on line 560: This story later repeats the Teenset report that Mayor Daley used the phrase “Ewige Blumenkraft” during his incoherent diatribe against Abe Ribicoff.
xxx/ellauri167.html on line 562:
Who the fuck is Abe Ribocoff?
xxx/ellauri167.html on line 564: Abraham Alexander Ribicoff (April 9, 1910 – February 22, 1998) was an American Democratic Party politician from the state of Connecticut. He represented Connecticut in the United States House of Representatives and Senate and was the 80th Governor of Connecticut and Secretary of Health, Education, and Welfare in President John F. Kennedy's cabinet. He was Connecticut's first and to date only Jewish governor. Having suffered in his later years from the effects of Alzheimer´s disease, he died in 1998 at the Hebrew Home for the Aged in Riverdale in The Bronx, New York City, and is interred at Cornwall Cemetery in Cornwall, Connecticut.
xxx/ellauri167.html on line 568: Heather Henpeck is a professor of film and media at the Massachusetts Institute of Technology, and is open to debate.
xxx/ellauri167.html on line 572: With the whole world watching, the three major news networks brought the show into millions of Americans’ living rooms. They covered the ensuing mayhem which sparked a national debate about objectivity and journalistic integrity. Senator Abraham Ribicoff only saw textbook police brutality and Gestapo tactics, being an east coast kike. But millions of flyover state Middle Americans, the “silent majority,” saw different.
xxx/ellauri167.html on line 574: The Archie Bunkers of America, impassive to the hippies’ and yippies’ plight, saw them playing the newsmen like a fiddle, getting free publicity for their cause and, ultimately, getting what they deserved from the police. The protesters hurled profanities at the cops. They engaged in street theater, nominating a pig as the Democratic presidential candidate. They attempted to sleep in the parks (defying the curfew) and to hold marches even though marching permits had been denied by the city. Allen Ginsberg even led the kids in chanting “Om.”
xxx/ellauri167.html on line 576: The “establishment” response was swift and violent. The demonstrators came looking for trouble and got what they wanted. The 1968 Democratic convention was a high point for conservatives who protested that the mainstream media was the enemy of the people.
xxx/ellauri167.html on line 578: The violence in Chicago was all-encompassing, and longhairs weren’t the only targets of the police. Journalists with clearly displayed credentials were attacked, including, most notoriously, CBS’ Dan Rather. This laid the foundation for the cries of “liberal bias” that hound and undermine the mainstream news media to this day.
xxx/ellauri167.html on line 580: CBS’ Walter Cronkite was the pre-eminent emcee of the whole affair. Cronkite was a moderate, establishment type of guy. He was perplexed by hippies, including his own daughters, with their “indescribable” outfits that looked like they came from a “remnant sale”, which they did. He recognized that the young generation no doubt saw him as “an old fuddy-duddy.”
xxx/ellauri167.html on line 582: In Saigon 1965 he was a "cautious hawk”. When the Tet Offensive erupted in early 1968, Cronkite returned to Vietnam and reluctantly reported that America was facing a stalemate in Southeast Asia at best. President Lyndon B. Johnson was agog, proclaiming: “If I’ve lost Cronkite, I’ve lost Middle America.” To the majority of viewers, Cronkite’s Vietnam broadcast was more of a wake-up call than a partisan assault. “Uncle Walter” was regularly rated in surveys as the most trusted man in America.
xxx/ellauri167.html on line 584: But Chicago was different. Not just because Cronkite was sympathetic to the youngsters in the streets, but because he lost his cool. After his correspondent, Dan Rather, was punched in the solar plexus by a Chicago plainclothes security man on the delegate floor, Cronkite let loose, saying, “I think we’ve got a bunch of thugs here, Dan.” Asked once why Cronkite was so trusted, his wife had responded, “he looks like everyone’s dentist.” But in calling out Daley’s thugs, he had given his conservative viewers a surprise root canal.
xxx/ellauri167.html on line 586: Cronkite thanked Rather “for staying in there, pitching despite every handicap that they can possibly put in our way from free flow of information at this Democratic National Convention.” Cronkite clearly suspected that Daley had purposely avoided resolving the electrical workers’ strike in order to hinder network coverage. “Dick Daley’s a fine fellow, but when his strong hand is turned agin’ you, as the press has felt it was on this occasion, he’s a tough adversary.”
xxx/ellauri167.html on line 590: The mayor was a masterful machine politician, but he lacked nuance in his understanding of mass media. He refused permits for protesters, as if that would keep them from protesting and, therefore, prevent journalists from covering them. He had crude “We Love Mayor Daley” signs made, and had city workers to hold them up in front of the cameras. He stuck decals of himself on the phones in every delegate’s hotel room, which was a particularly dunderheaded move given that the city was in the middle of an electrical workers’ strike that made the phones all but useless.
xxx/ellauri167.html on line 592: To his advantage, however, was the fact that he had microphone access whenever he wanted it. But at a key moment, he pointedly chose not to take the mic. When Ribicoff made his crack about “Gestapo tactics in the streets of Chicago” from the dais, Daley stood up and shouted from the floor “Fuck you, you Jew son of a bitch, you lousy motherfucker, go home!” The forceful exclamation, shown on live TV, was later deciphered by lip readers. Friends said Daley called Ribicoff not a “fucker,” but a “faker.” Enemies suggested he had called him not a “Jew” but a “kike.” The CBS newsman who was closest simply reported that Daley had gone bright red with anger.
xxx/ellauri167.html on line 594: By early October of 1968, CBS received 8,670 letters about Chicago, and 60 Minutes’ Harry Reasoner reported that the mail ran 11-to-1 against the network. A viewer in Ohio wrote, “I’ve never seen such a disgusting display of one-sided reporting in all of the years I’ve watched television.” From South Carolina, a letter writer griped, “Your coverage was … slanted in favor of the hoodlums and beatniks and slurred the police trying to preserve order.” A North Carolina viewer complained that, “When a great network refers to trouble makers as THESE YOUNG PEOPLE and in such a … tender tone, that is bias.” A New Yorker even suggested that the police had engaged in righteous violence: “Our Lord whipped the money lenders out of the temple. Are you going to accuse Him of brutality?”
xxx/ellauri167.html on line 596: The notion that simply showing police violence was evidence of liberal bias didn’t begin with Chicago. It traces back rather directly to TV coverage of civil rights, when white Southerners complained that the networks ignored their perspective and were manipulated by publicity seekers within the movement. By the late 1950s, many of the same people who would later object to the network’s coverage in Chicago had already taken to calling CBS the “Communist” or “Coon” or “Colored Broadcasting Company.” The same bigoted wordplay made NBC the “Nigger Broadcasting Company.” Alabama’s Bull Connor summed up the situation with an aphorism that wouldn’t seem out of place in some conservative circles today: “The trouble with this country is communism, socialism and journalism.”
xxx/ellauri167.html on line 598: If the idea of network coverage being driven by liberal bias wasn’t new to the 1968 convention, the heat and undeniable violence of the convention was a perfect opportunity for white, conservative, middle Americans to coalesce in their resentment—and not just in the South, but across the nation. America was falling apart at the seams, and the network news was seen as complicit in the conspiracy by virtue of recording what was happening.
xxx/ellauri167.html on line 600: The republican voices of the 1960s are as loud and silly as the democratic ones today, and that leaves us unsurprised when they reappear at the front of our national consciousness—the media, as any Shell-owning liberal could attest on November 9, 2016, and January 6, 2021.
xxx/ellauri167.html on line 602: Journalists face just the same old challenges than they did in Chicago in 1968. As the president vilifies the media as “the enemy of the people,” and reporters have occasion to attend his rallies with a security detail in tow, it’s clear that the specter of violence again looms large. There is also ferocious disagreement over the meaning of what we view on social media or television, a disagreement that clearly is not native to America, but brought in by the white immigrants. What is obvious to some is not to others, who would contend, for example, that “truth is not truth but alternative truth, " or "news is not news but fake news", or "election is not a vote but a steal".
xxx/ellauri167.html on line 606: Ewige Blumenkraft (German: "eternal flower power" or "flower power forever") is given in Robert Shea and Robert Anton Wilson´s 1975 Illuminatus! Trilogy as a slogan or password of the Illuminati. Ewige Blumenkraft und ewige Schlangenkraft is also offered in Illuminatus! as the complete version of this motto. The text translates "Schlangenkraft" as "serpent power"; thus "Ewige Blumenkraft und ewige Schlangenkraft" means "eternal flower power and eternal serpent power" and may allude to the conjoinment of cross and rose within the alchemical furnace. In this interpretation, the authors seem to suggest sexual magic as the secret or a secret of the Illuminati.
xxx/ellauri167.html on line 608: Robert Joseph Shea (February 14, 1933 – March 10, 1994) was an American novelist and former journalist best known as co-author with Robert Anton Wilson of the science fantasy trilogy Illuminatus!. It became a cult success and was later turned into a marathon-length stage show put on at the British National Theatre and elsewhere. In 1986 it won the Prometheus Hall of Fame Award. Shea went on to write several action novels based in exotic historical settings.
xxx/ellauri167.html on line 610: Shea met Wilson in the late 1960s when they worked on Playboy magazine. They decided to collaborate on a novel. It would combine sex, drugs, religious cults and conspiracies, as well as anarchy. Their philosophical and political differences merely served to enrich their efforts. Objectivity was jettisoned, as indeed was subjectivity: no single point of view or version of reality was privileged: Illuminatus! was the three-volume consequence.
xxx/ellauri167.html on line 620: The Illuminatus! Trilogy is a series of three novels by American writers Robert Shea and Robert Anton Wilson, first published in 1975. The trilogy is a satirical, postmodern, science fiction–influenced adventure story; a drug-, sex-, and magic-laden trek through a number of conspiracy theories, both historical and imaginary, related to the authors´ version of the Illuminati. The narrative often switches between third- and first-person perspectives in a nonlinear narrative. It is thematically dense, covering topics like counterculture, numerology, and Discordianism.
xxx/ellauri167.html on line 624: Discordianism is a religion or philosophy/paradigm centered on Eris, a.k.a. Discordia, the Goddess of chaos. Discordianism uses archetypes or ideals associated with her. It was founded after the 1963 publication of its "holy book," the Principia Discordia, written by Greg Hill with Kerry Wendell Thornley, the two working under the pseudonyms Malaclypse the Younger and Omar Khayyam Ravenhurst.
xxx/ellauri167.html on line 625: Eris, the Greek goddess of discord
xxx/ellauri167.html on line 627: The religion has been likened to Zen based on similarities with absurdist interpretations of the Rinzai school, as well as Taoist philosophy. Discordianism is centered on the idea that both order and disorder are illusions imposed on the universe by the human nervous system, and that neither of these illusions of apparent order and disorder is any more accurate or objectively true than the other.
xxx/ellauri167.html on line 629: There is some discord as to whether Discordianism should be regarded as a parody religion, and if so, to what degree. It is difficult to estimate the number of Discordians because they are not required to hold Discordianism as their only belief system, and because there is an encouragement to form schisms and cabals.
xxx/ellauri167.html on line 672: Monet diskordianistit toimivat täysin yhdistyksistä riippumattomina ja diskordianismin yhtenä kulmakivenä on pidetty ajatusta, jonka mukaan "diskordianistien tulee pysyä erixeen" ("Discordians must stick apart"). Viime aikoina diskordianistilahkot ympäri maailmaa ovat kuitenkin ryhtyneet järjestäytymään ja muun muassa keräämään historiikkeja liikkeen toiminnasta. Suomessa diskordianismia edustavia ryhmittymiä ovat muun muassa Pakanaverkko ry, Turun Eristinen Seura ry ja Suomen Äärimmäisen Vapaa Eristinen Liike. Pakanaverkko määrittelee diskordianismin yhdeksi edustamistaan pakanauskonnoista. Turun Eristisen Seuran diskordianismi edustaa niin aatteellista, filosofista kuin uskonnollistakin suuntausta, "joka juontaa juurensa Principia Discordia -nimisen kirjoituskokoelman luomisesta alkaneeseen liikehdintään". Suomen Äärimmäisen Vapaa Eristinen Liike on koettanut rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, mutta Patentti ja Rekisterihallitus hylkäsi hakemuksen vuonna 2015 ja Helsingin Hallinto-oikeus hylkäsi yhdyskunnan valituksen vuonna 2016. Perusteluna oli että uskonto ei saa olla naurettava. Se on vakava asia.
xxx/ellauri168.html on line 45: "There's been so many reports that there are different kinds of species living in the UK and around the world," explained Gemma. "I want to meet you, I want to touch you, I want to smell you, I want to know more," she appealed to the half-reptiles.
xxx/ellauri168.html on line 50: Gemma is not the only celeb to confess they think there's some truth in the wild theory. Hundreds of fans claim they saw Justin Bieber turn into a huge reptile.
xxx/ellauri168.html on line 57: The phrase "new world order" was explicitly used by Woodrow Wilson during the period just after "The war to end all wars" during the formation of the League of Nations. However, the United States Senate rejected membership of the League of Nations, which Wilson believed to be the key to a new world order. Senator Henry Cabot Lodge argued that American policy should be based on human nature "as it is, not as it ought to be".
xxx/ellauri168.html on line 61: H. G. Wells wrote a book published in 1940 entitled The New World Order. It addressed the ideal of a world without war in which law and order emanated from a world governing body and examined various proposals and ideas. Damned Communist!
xxx/ellauri168.html on line 65: U.S. security alliances such as NATO, the Bretton Woods system of the International Monetary Fund and the International Bank for Reconstruction and Development, and the Truman Doctrine and Marshall Plan were seen as parts of this new order.
xxx/ellauri168.html on line 67: The most widely discussed application of the phrase of recent times came at the crash of the Soviet Union. For Gorbachov, the new world order dealt almost exclusively with nuclear disarmament and security arrangements. He would then expand the phrase to include United Nations strengthening and great power cooperation on a range of North–South economic and security problems (meaning how to keep the spooks, ragheads and squeaky indians down and out). Implications for NATO, the Warsaw Pact, and European integration were subsequently included.
xxx/ellauri168.html on line 69: Gorbachov´s days were quickly numbered. The Malta Conference on December 2–3, 1989 put a stop to such a travesty of the term. Commentators assessing the results of the Conference were underwhelmed. Given the new unipolar status of the United States, Bush´s vision was realistic in saying that "there is no substitute for American leadership".
xxx/ellauri168.html on line 71: The Gulf War of 1991 was regarded as the first test of the new world order: "Now, we can see a new world coming into view. A world in which there is the very real prospect of a new world order."
xxx/ellauri168.html on line 76: A turning point towards the worse was Bad Bush Sr´s September 11, 1990 "Toward a New World Order" speech (full text) to a joint session of Congress. It included:
xxx/ellauri168.html on line 78: Commitment to U.S. strength, such that it can lead the world toward rule of law, rather than use of force. The Gulf crisis was seen as a reminder that the U.S. must continue to lead and that military strength does matter, but that the resulting new world order should make military force less important in the future.
xxx/ellauri168.html on line 80: Russian–American partnership in cooperation toward making the world safe for democracy, making possible the goals of the United Nations for the first time since its inception. Some countered that this was unlikely and that ideological tensions would remain, such that the two superpowers could be partners of convenience for specific and limited goals only. The inability of the Soviet Union to project force abroad was another factor in skepticism toward such a partnership.
xxx/ellauri168.html on line 84: Russian integration into world economic institutions such as the G7 and establishment of ties with the European Community.
xxx/ellauri168.html on line 86: Restoration of capitalist Germany and the re-emergence of Germany and Japan from the U.S. bomb debris as members of the great powers and concomitant reform of the United Nations Security Council was seen as necessary for great power cooperation and reinvigorated United Nations leadership.
xxx/ellauri168.html on line 88: Europe was seen as a royal pain in the arse, a rival for U.S. attentions to neo-capitalist Russia. They should be left to build their own pathetic old world order without Freedom Fries while the U.S. would watch and sneer in the sidelines. The problem was that U.S. presence in Germany was no longer paying off and the Persian Gulf crisis showed how unreliable those fuckers were. Europe was discussing the European Community, the CSCE warming up relations with the Russkies. Gorbachev even proposed an all-European security council, in effect superseding the increasingly irrelevant NATO. Aargh!
xxx/ellauri168.html on line 89: Former U.S. Secretary of State Henry Kissinger stated in 1994: "The New World Order cannot happen without U.S. participation, as we are the most significant single component. Yes, there will be a New World Order, and it will force the United States to change its tactics".
xxx/ellauri168.html on line 91: A very few could really believe in a bi-polar new order of U.S. power and United Nations moral authority, the first as global policeman, the second as global judge and jury. The order would be collectivist in which decisions and responsibility would be shared. LOL. Pat Buchanan predicted that the Persian Gulf War would in fact be the demise of the new world order, the concept of United Nations peacekeeping and the U.S.´s role as global policeman. How ridiculous! U.S. can perfectly well server as policeman, judge, jury, and henchman in one person. In fact, the deeper reality of the new world order was the U.S. emergence "as the single greatest power in a multipolar world".
xxx/ellauri168.html on line 93: Bad Bush Sr. used "new world order" at least 42 times from the summer of 1990 to the end of March 1991. Bush was widely criticized for lacking vision.
xxx/ellauri168.html on line 94: Next came 9/11 and the Iraq war of the warmonger bad Bush Jr. who chose to stake his political life on it. All that lovely talk about "the new world order" ended there. U.S went to whack the shit out of the ragheads with the help of just the Brits. Former United Kingdom Prime Minister and British Middle East envoy Tony Blair stated on November 13, 2000 in his Mansion House speech: "There is a new world order like it or not, and we are part of it!".
xxx/ellauri168.html on line 96: David Gergen suggested at the time that it was the recession of 1991–1992 which finally killed the new world order adage in the White House.
xxx/ellauri168.html on line 97: American intellectual Noam Chomsky, author of the 1994 book World Orders Old and New, often describes the "new world order" as a post-Cold-War era in which "the New World gives the orders". Commenting on the 1999 U.S.-NATO bombing of Serbia, he writes:
xxx/ellauri168.html on line 98: The aim of these assaults is to establish the role of the major imperialist powers—above all, the United States—as the unchallengeable arbiters of world affairs. The "New World Order" is precisely this: an international regime of unrelenting pressure and intimidation by the most powerful capitalist states against the weakest.
xxx/ellauri168.html on line 100: Following the rise of Boris Yeltsin eclipsing Gorbachev and the election victory of Clinton over Bush, the term "new world order" fell from common usage. It is a republican logo after all like law and order and MAGA. It was replaced by competing similar concepts about how the post-Cold War order would develop. Prominent among these were the ideas of the "era of globalization", the "unipolar moment", the "end of history" and the "Clash of Civilizations".
xxx/ellauri168.html on line 102: The meme rot of the term ever since is evident. Roaches creeping out from every crevice: Iranian President Mahmoud Ahmadinejad has called for a "new world order" based on new ideas, saying the era of tyranny has come to a dead-end. Georgian President Mikheil Saakashvili said "it's time to move from words. We are also fighting for a New World Order". Turkish President Abdullah Gül said: "I don't think you can control all the world from one centre. There are big nations. There are huge populations. There is unbelievable economic development in some parts of the world. So what we have to do is, instead of unilateral actions, act all together, make common decisions and have consultations with the world, to let a new world order emerge." What the FUCK!? And here is the death blow:
xxx/ellauri168.html on line 104: Xi Jinping, China´s paramount leader, has called for a new world order, in his speech to the Boao Forum for Asia, on April 2021. He criticized US global leadership and its interference on other countries' internal affairs. “The rules set by one or several countries should not be imposed on others, and the unilateralism of individual countries should not give the whole world a rhythm,” he said.
xxx/ellauri168.html on line 178: julkaistussa artikkelissaan "Man of the Year Million" tulevaisuuden ihmisiä, jotka ovat kehittyneet harmaaihoisiksi, pienikokoisiksi ja suuripäisiksi. Romaanissaan The First Men in the Moon (1901) Wells kuvaa Kuun harmaaihoisia ja isopäisiä
xxx/ellauri168.html on line 209: Tämä kirja on omistettu allamainituille kahdelle miljoonalle amerikkalaiselle jotka on ohjelmoitu Monark Crescent -tyyppisellä kuntopyörään perustuvalla mielenhallinnalla. Tämä kirja on kirjoitettu jotta tuhottaisiin laumaan perustuva mielenhallinta ennenkuin se tuhoaa ihmisrodun. Tälle hirvittävälle salaisuudelle on aika panna piste. Ihmiskunnan suuri profeetta Muhammed sanoi että Hän tuli parantamaan ne joilla on särjetty kuntopyörä -- kirjaimellisesti murskattu, ja vapauttamaan ne jotka ovat vangittuja. Tämän työn täytyy mennä eteenpäin. Veri, hiki ja kyyneleet liittyvät tähän kirjaan. Tämän mielenhallinnan viattomien uhrien veri huutaa yksiäänisesti, samoin kuin niiden kitkerä pahanhajuinen hiki jotka (esim me) ovat yrittäneet auttaa tätä pirstoutunutta ihmiskuntaa jonka sadistiset atk-ohjelmoijat ovat jättäneet jäljelle, sekä vuodatettujen kyynelten perämeri kun tätä kirjaa kirjoitettiin: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta veremme niille, jotka maan päällä asuvat? Quo usque abutere patientia nostra? Quem ad finem sese iactabit ista tua audacia?"
xxx/ellauri168.html on line 216: Cisco Caramballa on vuosien kokemus Monark-tyyppisestä ohjelmoinnista. Fritz on kirjoittanut useita kirjoja. Vuosien myötä hän on käyttänyt tuhansia tunteja tutkien Illuminatia, maailman tiedustelupalveluja, sekä okkultistista maailmaa yleensä. Ilman mielenhallintaa (MPD) nämä organisaatiot eivät kykenisi suorittamaan pahoja tekojaan salassa. Perustekniikka on kehitetty saksalaisten, skotlantilaisten, italialaisten ja englantilaisten illuminaatti-perheiden parissa ja sitä on hyödynnetty vuosisatojen ajan. Jotkut raportoivat että jotkut tekniikoista ovat peräisin muinaisesta Egyptistä ja muinaisesta Babyloniasta, niiden mysteeri-uskonnoista. Natsien tiedetään opiskelleen muinaisia egyptiläisiä kirjoituksia tutkiessaan mielenhallintaa. Pahoja vanhan maailman juippeja koko porukka. Tiedot näistä ovat tarkoin varjeltuja salaisuuksia. Esim. MPD ohjelmointikielen sivut University of Arizonassa on korutiininomaisesti tuhottu, käy vaikka kazomassa ize.
xxx/ellauri168.html on line 227: Microsoft Project Database
xxx/ellauri168.html on line 259: In 2015, doctors in Germany reported the extraordinary case of a woman who suffered from what has traditionally been called “multiple personality disorder” and today is known as “dissociative identity disorder” (DID). The woman exhibited a variety of dissociated personalities (“alters”), some of which claimed to be blind. Using EEGs, the doctors were able to ascertain that the brain activity normally associated with sight wasn’t present while a blind alter was in control of the woman’s body, even though her eyes were open. Remarkably, when a sighted alter assumed control, the usual brain activity returned.
xxx/ellauri168.html on line 261: There is also compelling clinical data showing that different alters can be concurrently conscious and see themselves as distinct identities. One of us has written an extensive treatment of evidence for this distinctness of identity and the complex forms of interactive memory that accompany it, particularly in those extreme cases of DID that are usually referred to as multiple personality disorder.
xxx/ellauri168.html on line 264: According to the mainstream metaphysical view of physicalism, reality is fundamentally constituted by physical stuff outside and independent of mind. Mental states, in turn, should be explainable in terms of the parameters of physical processes in the brain.
xxx/ellauri168.html on line 266: A key problem of physicalism, however, is its inability to make sense of how our subjective experience of qualities—what it is like to feel the warmth of fire, the redness of an apple, the bitterness of disappointment and so on—could arise from mere arrangements of physical stuff. (What the fuck? Who says it can't? Rousseau? Bergson? Wittgenstein? Anyway, what is there to make sense of in the first place?)
xxx/ellauri168.html on line 268: Physical entities such as subatomic particles possess abstract relational properties, such as mass, spin, momentum and charge. But there is nothing about these properties, or in the way particles are arranged in a brain, in terms of which one could deduce what the warmth of fire, the redness of an apple or the bitterness of disappointment feel like. This is known as the hard problem of consciousness. (Again, what's the problem? Kittling brain cells produce feelings. Good things feel good and bad things bad, what else is there to explain? Self consciousness? Nothing but feed7back.)
xxx/ellauri168.html on line 270: To circumvent this problem, some philosophers have proposed an alternative: that experience is inherent to every fundamental physical entity in nature. Under this view, called “constitutive panpsychism,” matter already has experience from the get-go, not just when it arranges itself in the form of brains. Even subatomic particles possess some very simple form of consciousness. Our own human consciousness is then (allegedly) constituted by a combination of the subjective inner lives of the countless physical particles that make up our nervous system.
xxx/ellauri168.html on line 272: However, constitutive panpsychism has a critical problem of its own: there is arguably no coherent, non-magical way in which lower-level subjective points of view—such as those of subatomic particles or neurons in the brain, if they have these points of view—could combine to form higher-level subjective points of view, such as yours and ours. This is called the combination problem and it appears just as insoluble as the hard problem of consciousness.
xxx/ellauri168.html on line 274: The obvious way around the combination problem is to posit that, although consciousness is indeed fundamental in nature, it isn’t fragmented like matter. The idea is to extend consciousness to the entire fabric of spacetime, as opposed to limiting it to the boundaries of individual subatomic particles. This view—called “cosmopsychism” in modern philosophy, although our preferred formulation of it boils down to what has classically been called “idealism”—is that there is only one, universal, consciousness. The physical universe as a whole is the extrinsic appearance of universal inner life, just as a living brain and body are the extrinsic appearance of a person’s inner life.
xxx/ellauri168.html on line 276: And here is where dissociation comes in. We know empirically from DID that consciousness can give rise to many operationally distinct centers of concurrent experience, each with its own personality and sense of identity. Therefore, if something analogous to DID happens at a universal level, the one universal consciousness could, as a result, give rise to many alters with private inner lives like yours and ours. As such, we may all be alters—dissociated personalities—of universal consciousness! God is schizophrenic, and you and me are His split personalities! Well he does strike readers of the "good book" as somewhat paranoid.
xxx/ellauri168.html on line 278: Idealism is a tantalizing view of the nature of reality, in that it elegantly circumvents two arguably insoluble problems: the hard problem of consciousness and the combination problem. Insofar as dissociation offers a path to explaining how, under idealism, one universal consciousness can become many individual minds, we may now have at our disposal an unprecedentedly coherent and empirically grounded way of making sense of life, the universe and everything. The answer? 42.
xxx/ellauri168.html on line 280: The views expressed are those of the author(s) and are not necessarily those of Scientific American.
xxx/ellauri168.html on line 283:
xxx/ellauri168.html on line 285: The hard problem of consciousness is the problem of explaining why and how we have phenomenal experiences. Why "we"? Why not other animals, e.g. kangaroos? Aika oireellista ettei tästä tuubasta ole suomenkielistä sivua. Tää on selvästikin jotain idealistista höpöhöpöä. Typerän nimen takana on australialainen mamu talousliberalismin Nyrkissä:
xxx/ellauri168.html on line 288: born 20 April 1966) is an Australian philosopher and cognitive scientist specializing in the areas of philosophy of mind and philosophy of language. He is a Professor of Philosophy and Neural Science at New York University, as well as co-director of NYU's Center for Mind, Brain and Consciousness (along with Ned Block). In 2006, he was elected a Fellow of the Australian Academy of the Humanities. In 2013, he was elected a Fellow of the American Academy of Arts & Sciences.
xxx/ellauri168.html on line 290: Chalmers is the lead singer of the Zombie Blues band, which performed at the music festival Qualia Fest in 2012 in New York.Chalmers is in a relationship with Claudia Passos Ferreira, a philosopher and psychologist from Rio de Janeiro. Regarding religion, Chalmers has said: "I have no religious views myself and no spiritual views, except watered down humanistic, spiritual views. And consciousness is just a fact of life. It's a natural fact of life.”
xxx/ellauri168.html on line 297: Notable ideas: Hard problem of consciousness, extended mind, two-dimensional semantics, naturalistic dualism, philosophical zombie.
xxx/ellauri168.html on line 300: Douglas Hofstadter, Daniel Dennett, René Descartes, Rudolf Carnap, Saul Kripke
xxx/ellauri168.html on line 306: Chalmers argues for an "explanatory gap" from the objective to the subjective, and criticizes physicalist explanations of mental experience, making him a dualist. Chalmers characterizes his view as "naturalistic dualism": naturalistic because he believes mental states supervene "naturally" on physical systems (such as brains); dualist because he believes mental states are ontologically distinct from and not reducible to physical systems. He has also characterized his view by more traditional formulations such as property dualism.
xxx/ellauri168.html on line 310: In support of this, Chalmers is famous for his commitment to the logical (though, not natural) possibility of philosophical zombies.These zombies are complete physical duplicates of human beings, lacking only qualitative experience. Chalmers argues that since such zombies are conceivable to us, they must therefore be logically possible. Since they are logically possible, then qualia and sentience are not fully explained by physical properties alone; the facts about them are further facts.
xxx/ellauri168.html on line 313: Instead, Chalmers argues that consciousness is a fundamental property ontologically autonomous of any known (or even possible) physical properties, and that there may be lawlike rules which he terms "psychophysical laws" that determine which physical systems are associated with which types of qualia.
xxx/ellauri168.html on line 315: He further speculates that all information-bearing systems may be conscious, leading him to entertain the possibility of conscious thermostats and a qualified panpsychism he calls panprotopsychism. Chalmers maintains a formal agnosticism on the issue, even conceding that the viability of panpsychism places him at odds with the majority of his contemporaries. According to Chalmers, his arguments are similar to a line of thought that goes back to Leibniz's 1714 "mill" argument.
xxx/ellauri168.html on line 323: Kyky tutkia mielenhallinta-ilmiön hengellisiä & psykologisia aspekteja puuttuu usein tänä päivänä. On käsityksiä kuten Tri. Loreda Foxin kirja The Spiritual Dimensions of MPD. 1920-luvulla, saksalaiset olivat tietoisia siitä että ihmismielessä on kokoelma ego-psyko-fysiologisia tiloja pikemminkin kuin yksi yhtenäinen mieli, jolle he antoivat nimen "Subjecklose Psychologie" tai psykologia jolla on korjatut psykologiset tilat pikemminkin kuin yksittäisen egon konsepti. Saksalaiset ja italialaiset natsi- ja fasistisen hallinnon alla alkoivat suorittaa vakavaa tieteellistä tutkimusta traumaan perustuvasta mielenhallinnasta. Keisari Wilhelmin lääketieteellisen instituutin suojeluksessa Berliinissä, Josef Mengele suoritti mielenhallinnan tutkimusta tuhansilla kaksosilla. Himmler valvoi geneettistä tutkimusta. Liittoutuneet takavarikoivat natsien tutkimustulokset ja pitävät niitä edelleen salaisina.
xxx/ellauri168.html on line 329: Orjien luominen valokuvamaisilla muistoilla helpottaa tätä salailua. Mutta he eivät ole kyenneet täysin peittämään miljoonia ohjelmoinnin tuhoamia hukkaan heitettyjä eläimiä. Monien vuosien ajan, he kykenivät peittämään jälkensä luokittelemalla uhrinsa skitsofreenikoiksi. Mutta nyt terapeutit kuzuvat niitä MPD tai DID tapauxixi. Sen jälkeen kun Karkki Jonesin aviomies paransi Karkin sen verran että hän kykeni kirjoittamaan kirjan jossa paljastettiin asioita joita hänelle oli tehty, salaisuus oli paljastettu (katso "The Control of Candy Jones Hypnotism and the CIA" by Donald Bain).
xxx/ellauri168.html on line 341: Kuusitoistavuotiaana hän osallistui ja voitti vuoden 1941 Miss Atlantic City -kilpailun, joka johti työhön virallisena emännänä Miss America -kilpailussa ja sai paljon julkisuutta. Myöhemmin hänestä tuli Karkki Jones, Amerikan tunnetuin malli 40-luvulla, ja vuosina 1944/45 hän kiersi United Service Organizationsin (USO) kanssa viihdyttäjänä Etelä-Tyynenmeren alueella erityisesti hänelle suunnitellun esityksen kanssa. Huhtikuussa 1945 Morotaissa hän sairastui aaltoilevaan kuumeeseen ja malariaan, ja hänet vietiin erityissairaalaan Filippiineillä, missä hän sai myöhemmin tarttuvan sienen (en sano mistä mihin mutta arvaatte). Täällä hän "ystävystyi" useiden lääkäreiden kanssa, mukaan lukien maissipiippuinen upseeri nimeltä McArthur, jonka nimeä Donald Bain ei paljasta kirjassaan, joka perustuu Long John Nebelin hypnoosinauhoille The Control of Candy Jones (katso lähteet alla), mutta antaa salanimen "Gilbert Jenson". Kuuden viikon sisällä hän tunsi olonsa riittävän terveeksi matkustaakseen.
xxx/ellauri168.html on line 343: Vuonna 1946 Candy meni naimisiin Harry Conno nimisen kaverin kanssa, joka loi "kansityttö" -konseptin. Mutta avioliitto ei ollut onnellinen ja he erosivat onnettomia vuonna 1959. Eron jälkeen, joka jätti Karkki raskaat velat, hänellä oli oma mallikoulu. Juuri tähän aikaan hän tapasi eläkkeellä olevan armeijan kenraalin, jonka hän tunsi Etelä-Tyynenmeren alueelta, ja muutaman päivän kuluessa tästä lähestyi FBI-mies, joka lainasi häneltä hienostuneen mikrofonin. Kuukautta myöhemmin sama mies palasi kahden muun kanssa ja pyysi käyttämään hänen toimistoaan postina hallitukselle. Hän piti sitä isänmaallisena asiana, mutta hän suostui, mutta tuskin hän tiesi, että tämä oli alku jollekin paljon suuremmalle ja paljon synkemmälle kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. 60-luvulla Karkki työskenteli NBC-radiossa ja säilytti läheisen yhteyden show-liiketoiminnan, politiikan ja armeijan vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, joista monilta hän oli saanut sieniä kiertäessään USO:n kanssa 40-luvun puolivälissä.
xxx/ellauri168.html on line 347: Se, mitä hiän kertoi näissä hypnoottisissa istunnoissa, alkoi sinä aikana, kun hiänen toimistoaan käytettiin postipudotuksena valtion virastolle. Ilmeisesti hiäntä pyydettiin kuljettamaan kirje CIA:lle miehelle San Franciscoon. Tämä mies oli Douglas McArthur, jonka hän muisti maissipiippuisena upseerina Filippiineiltä, lempinimeltä "Ranu". Ranu pyysi hiäntä sitten menemään toimistoonsa Oaklandiin keskustelemaan izexeen kirjeestä ja muusta mielenkiintoisesta ja tuottoisasta työstä, jota hiän voisi tehdä CIA:lle. Hän kertoi hiänelle, että hän kuljettaisi silloin tällöin hiänelle viestejä, ja sanoi, että hän tarvitsee passin oletetun nimen alla, koska hänen täytyisi joskus matkustaa ulkomaille. Hänen valitsemansa nimi oli "Ranu". Toistaiseksi mikään McArthurn tekemisistä ei ollut erityisen epätavallista kylmän sodan aikana, itse asiassa hän liittyi tuhansien aikalaisten amerikkalaisten joukkoon, jotka työskentelivät samalla lailla lukemattomissa yksiköissä, kuten Kennedyn johtamassa CIA:n perustamassa ja johtamassa Microsoftissa. Kuten muutkin osa-aikaisesti "The Companylle" työskentelevät kansalaiset, kuten CIA tunnettiin, Ranun osa pidettiin salassa, niin salassa, että jopa CIA:n päämajan arkistointitoimisto Langleyssa, Virginiassa, ei tiennyt hänestä mitään. Arietty, hänen ikioma "sieniagenttinsa", oli hänen ainoa yhdyntähenkilönsä.
xxx/ellauri168.html on line 523: Nää ideat on nähtävästi nyysitty Marvin Minskyn kirjasta The Society of Mind. Minsky roikkui Bostonissa kattolampussa kuin Arvo Ylpön apina, kun kävin siellä 70-luvulla Jakkoh-Hintikan följyssä. Bill Gatesin nimi demoneille oli Terminate and Stay Resident. Aar juu reisi? Resitent is Ruuman.
xxx/ellauri169.html on line 41: Fritz Artz Springmeier (born Viktor E. Schoof, September 24, 1955) is an American author of conspiracy theory literature who has written a number of books claiming that a global elite who belong to Satanic bloodlines are conspiring to dominate the world. He has described his goal as "exposing the New World Order agenda." Springmeier's father, James E. Schoof, worked for the United States Agency for International Development as an international agriculturist, with a primary focus on developing the Balochistan area of Pakistan.
xxx/ellauri169.html on line 43: Springmeier received a Masters in English from the University of Kansas. On January 31, 2002, Springmeier was indicted in the United States District Court in Portland, Oregon in connection with an armed robbery. He was imprisoned, and was released from federal prison on March 25, 2011. While in prison, he got a series of tooth implants courtesy of the government. Fritz the Cat seems to have gone off radar sometime in 2016. See also of_conspiracy_theories">List of conspiracy theories.
xxx/ellauri169.html on line 45: In principle, conspiracy theories are not always false by default and their validity depends on evidence just as in any theory. However, they are often discredited a priori due to the cumbersome and improbable nature of many of them.
xxx/ellauri169.html on line 47: Psychologists usually attribute belief in conspiracy theories and finding a conspiracy where there is none to a number of psychopathological conditions such as paranoia, schizotypy, narcissism, and insecure attachment, or to a form of cognitive bias called "illusory pattern perception". However, the current scientific consensus holds that most conspiracy theorists are not pathological, precisely because their beliefs ultimately rely on cognitive tendencies that are neurologically hardwired in the human species and probably have deep evolutionary origins, including natural inclinations towards anxiety and agency detection. Agent detection is the inclination for animals, including humans, to presume the purposeful intervention of a sentient or intelligent agent in situations that may or may not involve one. Pieni vinous on vain luonnollista (see Fig.3).
xxx/ellauri169.html on line 66: Robertson on antanut 700 Clubissa ja muissa yhteyksiä useita kiistaa herättäneitä lausuntoja, joista hänet lähinnä tunnetaan 700 Clubin varsinaisen yleisön ulkopuolella. Robertson on usein kritisoinut islamia 700 Clubin lähetyksissä; esimerkiksi vuonna 1995 hän nimitti islamia kristilliseksi harhaopiksi, ja 14. heinäkuuta 2005 hän väitti 700 Clubissa islamin "pohjimmillaan opettavan väkivaltaa". 13. maaliskuuta 2006 hän kommentoi profeetta Muhammadia esittävistä pilakuvista noussutta kohua väittämällä muslimien haluavan hallita koko maapalloa. Hän sanoi pilakuvakohun paljastavan "minkälaisten ihmisten kanssa olemme tekemisissä. Nämä ihmiset ovat seonneita fanaatikkoja, ja haluan sanoa nyt: uskon tämän olevan demonisen voiman motivoimaa. Tämä on Saatanasta ja meidän on aika tunnistaa minkä kanssa olemme tekemisissä."
xxx/ellauri169.html on line 76: 21. maaliskuuta 2006 Robertson teki 700 Clubissa kirja-arvostelua David Horowitzin yhdysvaltalaisten yliopistojen radikaaliprofessoreita kritisoivasta kirjasta The Professors, ja sanoi kirjassa kritisoitujen professorien olevan vain muutamia "30 000–40 000" vasemmistolaisprofessorista Yhdysvalloissa, joita hän nimitti "rasisteiksi, murhaajiksi, perversseiksi ja Al-Qaidan tukijoiksi". Myöhemmin samassa ohjelmassa hän kuvaili samoja professoreja "umpikommunisteiksi".
xxx/ellauri169.html on line 84: 10. marraskuuta 2005 Robertson kertoi Pennsylvanian Doverin asukkaille 700 Clubin lähetyksessä, että he olivat hylänneet Jumalan äänestäessään opetuslautakunnasta ulos kaikki älykkään suunnittelun eli uskonnollisen maailmankatsomuksen kannattajat. Robertson sanoi: "Haluan sanoa kaikille Doverin hyville asukkaille: jos alueellanne tapahtuu katastrofi, älkää pyytäkö Jumalalta apua; heititte hänet juuri ulos kaupungistanne". Myöhemmin hän ehdotti Doverin asukkaille, että he pyytäisivät hädän hetkellä apua Charles Darwinilta.
xxx/ellauri169.html on line 86: Between 1978 and 1980, discussions on current political issues became a part of the program, and news segments were added in the first 20 minutes of the show. The 700 Club strongly supports Israel, especially in its conflicts with the Palestinians and the United Nations. Among its frequent Jewish guests are Michael Medved and Rabbi Daniel Lapin, who share Club's conservative Judeo-Christian beliefs.
xxx/ellauri169.html on line 92: Hän tunnusti rukouksensa osuuden hurrikaani Glorian suunnan ohjaamiseen vuonna 1985. 23. maaliskuuta 1995 Pat Robertson johti televisio-ohjelmaa, jossa hän hyökkäsi hindulaisuutta vastaan kutsuen sitä " demoniksi". Hän on kutsunut islamia myös "saataniseksi". Robertson on tuominnut näkemykset feminismistä, homoseksuaalisuuteen liittyvästä aktivismista peräaukolla, abortista ja liberaaleista yliopistoprofessoreista. Robertsonia kritisoitiin maailmanlaajuisesti hänen kehotuksestaan Hugo Chávezin salamurhaan ja hänen huomautuksistaan, jotka koskivat Ariel Sharonin huonoa terveyttä Jumalan tekona.
xxx/ellauri169.html on line 94: Robertsonin palvelukseen ministerinä on kuulunut kiistanalainen usko Jumalan parantavaan voimaan. Entinen 700 Clubin juontaja Jacob Söderman kritisoi myöhemmin Robertsonia siitä, ettei hänellä ollut tilaa ohjelmassa sellaisten ihmisten profiloimiseen, joilla on etenevä sairaus, jotka olivat ylipainoisia, joilla oli epäpuhtauksia, käyttivät pyörätuolia, kainalosauvoja, olivat sokeita tai sokeita, eli vammoja, jotka eivät voineet parantua, kerta Robertson piti ihmisiä, joilla on tällaisia ongelmia "uskon epäonnistumisina" ja että "Robertson tarjoaa Reader's Digest -version vastauksista vaikeisiin ja vaativiin uskonnollisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin, avioliittoon, poliittisiin, seksuaalisiin ja moraalisiin käsitteisiin."
xxx/ellauri169.html on line 104: 20. lokakuuta 2020 Robertson sanoi: "Mutta ensinnäkin haluan sanoa, että Trump voittaa vaalit ilman epäilystäkään." Joe Biden voitti Trumpin. Robertson sanoi myös, että Trumpia vastaan yritettäisiin salamurhayrityksiä, ja myöhemmin iskee asteroidi, joka voi tuhota maan. Voi iskeä. Voi voi. Tulikin vain elokuva Don't Look Up. I have a relatively good track record, but sometimes I miss. Suomalaiset hörhöt höristävät korvia: se joka ei ole 100% oikeassa on väärä profeetta!
xxx/ellauri169.html on line 106: Toinen väärä profeetta oli Jerry Falwell (11. elokuuta 1933 Lynchburg (suom. Lynkkauslinna), Virginia – 15. toukokuuta 2007 Lynchburg, Virginia). Jerry oli yhdysvaltalainen baptistipastori ja tv-evankelista, joka perusti vuonna 1979 Moral Majority -järjestön (suom. Moraalinen enemmistö). Falwell oli keskeinen hahmo yhdysvaltalaisen kristillisen oikeiston synnyssä ja sen nousussa merkittäväksi poliittiseksi tekijäksi.
xxx/ellauri169.html on line 121: Hoblan loppupäässä loppuviikosta on nipuittain muistosanoja menehtyneistä nekrologeista. Nekrofiilit on tuttuja ja patologit, mutta millainen homma on nekrologilla? Jää vähän epäselväxi. Hurreilla niitä näyttää olevan viljalti.
xxx/ellauri169.html on line 123: Disney was a shy, self-deprecating and insecure man in private but adopted a warm and outgoing public persona. He had high standards and high expectations of those with whom he worked. Although there have been accusations that he was racist or anti-Semitic, they have been contradicted by many who knew him. His reputation changed in the years after his death, from a purveyor of homely patriotic values to a representative of American imperialism. He nevertheless remains an important figure in the history of animation and in the cultural history of the United States, where he is considered a national cultural icon.
xxx/ellauri169.html on line 143: 1938 -- Valtin äiti kuolee kaasumyrkytykseen. Isabelle onnistuu vetämään Eliaksen turvaan, mutta Waltin äiti kuolee. Walt got a call one day that there was a malfunction of the heating system in Elias and Flora Disney's house that the boys had had built with warp speed by studio workers who did not know what they did. Walt and Roy's parents had suffered carbon monoxide poisoning, and Flora died. Walt went to her funeral, and then immediately back to work. He never talked about the incident again. According to historians, cinema offered Walt a way to emote that he couldn't in his personal life. That's why there are no mothers in Disney cartoons. No fathers either except a bad'un, Zeke. Walt did not attend his father's funeral either. He was on vacation in South Africa.
xxx/ellauri169.html on line 147: Ohjelmoinnillisena keinona, Mikkihiiri toimi hyvin sillä se hyödyntää alitajuista hiirten pelkoa jota naisilla on. His staff grew to 200, mostly men. In fact, the women who came to work for Disney were often relegated to the ink and paint department. Mikin imago voi auttaa luomaan viha/rakkaus-suhteen joka on niin arvokas traumatisoinnin & mielenhallinnan orjien ohjelmoinnin aikana. Jotkut lähteet sanovat että Waltin rakkaus eläimiin on peräisin niiltä ajoilta jolloin hänen perheellään oli maatila lähellä Marcelinea, Missourissa. Walt aloitti koulunkäynnin Marcelinessa, mutta hän jatkoi sitä 8-vuotiaana Benton Schoolissa, Kansas Cityssä, Missourissa. Waltin isällä oli vakava peliriippuvuus ja hän siirsi pelaamisen hengen Waltiin. Walt ei koskaan valmistunut lukiosta. Hänellä oli luontainen rakkaus taiteita kohtaan, vaikkakin (vastoin hänen julkista kuvaansa) hän ei koskaan tullut siinä lahjakkaaksi. Walt liittyi armeijaan Ensimmäisessä maailmansodassa ambulanssin kuljettajana valehtelemalla ikänsä. Sodan aikana, hän kuljetti myös korkea-arvoisia ihmisiä.
xxx/ellauri169.html on line 154: As Walt became more successful, he lost touch with his overworked and undercompensated employees, who eventually started to rebel against him. Even Art Babbitt—one of Walt's closest friends and allies and the man who drew Goofy—stood up to Walt. But Walt didn't want to hear the criticism, and he fired Babbitt. Matters only got worse, when in 1941, 200 of Walt's employees picketed outside the studio.
xxx/ellauri169.html on line 157: Walt rakasti tutkia Charlie Chaplinia. Hän teki muistiinpanoja tämän ruumiinkielestä, kasvojen ilmeistä ja improvisoinnista. Hän luki myös kaiken mahdollisen animaatiosta ja sarjakuvien piirtämisestä. Salassa, Waltista tuli pornokuningas. Eräs uhri muistaa että hän oli sadistinen ja että hän nautti pornofilmeistä. Hänen kiinnostuksensa lapsiin oli kaukana altruistisesta. Lapsille neuvottiin että heidän tulisi kutsua Waltia nimellä "Uncle Walt". Seksuaalisten ongelmiensa takia Walt antoi luvan että hänen sukuelimensä upotettiin jäähän neljäksi tunniksi kerrallaan. Ei tainnut olla Unca Donald kaukana totuudesta kuzuessaan Disneytä twitterissä namusedäxi.
xxx/ellauri169.html on line 165: B'nai B'rith International (/bəˌneɪ ˈbrɪθ/, from Hebrew: בְּנֵי בְּרִית, romanized: b'né brit, lit. 'Children of the Covenant') is a Jewish service organization. B'nai B'rith states that it is committed to the security and continuity of the Jewish people and the State of Israel and combating antisemitism and other forms of bigotry.
xxx/ellauri169.html on line 167: Although the organization's historic roots stem from a system of fraternal lodges and units in the late 19th century, as fraternal organizations declined throughout the United States, the organization evolved into a dual system of both lodges and units. The membership pattern became more common to other contemporary organizations of members affiliated by contribution in addition to formal dues paying members. B'nai B'rith has members, donors and supporters around the world. Selvää salaliittotouhua!
xxx/ellauri169.html on line 177: Myöhempinä vuosina, jolloin Disney otti lomaa, hän purjehti Fritz Loewin jahdilla Ron ja Diane Disneyn kanssa. Englannissa, Walt vietti aikaa Britannian kuninkaallisen perheen kanssa ja hän tapasi yksityisesti vapaamuurari-profeetta H.G. Wellsin. Roomassa, Walt vieraili yksityisesti Paavin ja diktaattori Mussolinin luona. Vuonna 1966 Walt Disney kuoli. Ennen kuolemaansa hän tutki cryogenesistä -- ja jonkun matkaa myös cryoexodustakin. Jotkut uskovat että hänen ruumiinsa on jäädytettynä jossain Kaliforniassa, kun taas toiset väittävät että hänet krematoitiin.
xxx/ellauri169.html on line 184: Despite watching Disney movies and films many times, you may not realize that some characters, who you think are harmless, are actually villains. Alright, let’s find out the answer with the top 10 Disney Characters who are not as good as what you assume. Bah, boring. Minor sex offenders Peter Pan and Aladdin. I was expecting Mickey Mouse and Scrooge McDuck.
xxx/ellauri169.html on line 197: Potaattihörhön mielestä vihervä on väreistä kaikkein satanistisin. Saatana on sitten nähtävästi voitolla luonnonoloissa, ainaskin toistaiseksi. Hörhö ei pidä Liisa Profeetasta eikä sen kirkosta, kuten alempana ilmikäy.
xxx/ellauri169.html on line 199: The Church Universal and Triumphant is an international New Age religious organization founded in 1975 by Elizabeth Clare Prophet. It is an outgrowth (and is now the corporate parent) of The Summit Lighthouse, founded in 1958 by Prophet's husband, Mark L. Prophet. Its beliefs reflect features of the traditions of Theosophy and New Thought. The church's headquarters is located near Gardiner, Montana, and the church has local congregations in more than 20 countries.
xxx/ellauri169.html on line 201: The church's theology is a syncretistic belief system, including elements of Buddhism, Christianity, esoteric mysticism and alchemy, with a belief in angels and elementals (or spirits of nature). It centers on communications received from Ascended Masters through the Holy Spirit. Many of the Ascended Masters, such as Sanat Kumara, Maitreya, Djwal Khul, El Morya, Kuthumi, Paul the Venetian, Serapis Bey, the Master Hilarion, the Master Jesus and Saint Germain, have their roots in Theosophy and the writings of Madame Blavatsky, C.W. Leadbeater, and Alice A. Bailey. Others, such as Buddha, Confucius, Lanto and Lady Master Nada, were identified as Ascended Masters in the "I AM" Activity or the Bridge to Freedom. Some, such as Lady Master Lotus and Lanello, are Ascended Masters who were first identified as such by Elizabeth Clare Prophet. All in all, she identified more than 200 Ascended Masters that were not identified as Masters of the Ancient Wisdom in the original teachings of Theosophy.
xxx/ellauri169.html on line 203: Mark Prophet, and later his wife, claimed to be Messengers of the Ascended Masters. As such they are (were) able to communicate with the Masters and deliver their instruction to the world. Dictations described as coming directly from the Masters were published weekly as Pearls of Wisdom.
xxx/ellauri169.html on line 205: Group members practice prayers, affirmations, mantras and a dynamic form of prayer known as "decrees". These serve many purposes: devotion, calling on angels for protection, calling forth the light of God on the earth, praying for healing, for wisdom, seeking to know God's will and for the transmutation of negative karma. One of the most important uses of decrees is to invoke the violet flame, claimed to be the most effective method of balancing karma built up in the past. The doctrine of the Seven Rays is also taught, as well as teachings about the chakras and reincarnation.
xxx/ellauri169.html on line 211: Liisa perusti Summit Universityn ja kirkon päämajan Colorado Springsiin, talon Santa Barbaraan sekä maanalaisen linnoituksen Lopun aikoja varten laaksoon Montanassa. On vaikea löytää yksityiskohtia Liisasta ja hänen organisaatiostaan. Jos henkilö haluaa vakavissaan liittyä hänen organisaatioonsa, hänen odotetaan kerran elämässään lahjoittavan kaiken omaisuutensa kirkolle ja sen johtajalle, Liisalle. Vastineeksi heidät vihitään sellaiseen Supreme Grand Flatteryyn että "Sinusta tulee valaistunut Jumala." The supreme form of flattery is imitation. Kirstuxen imitointia. Tällä heresialla oli joku nimi jonka oon jo unohtanut. Ekkehart kuoli siitä syytettynä johkin vankikoppiin.
xxx/ellauri169.html on line 268: Beginning in the early 1970s Gretchen Passantino was one of the early critics of the local churches of Taiwanese immigrants and of Witness Lee.
xxx/ellauri169.html on line 269: Witness Lee (Chinese: 李常受; pinyin: Lǐ Chángshòu; 1905 – June 9, 1997) was a Chinese Christian preacher and hymnist belonging to the Christian group known as the local churches (or Local Church) in Taiwan and the United States. He was also the founder of Living Stream Ministry. Lee was born in 1905 in the city of Yantai, Shandong, China, to a Southern Baptist family. He became a Christian in 1925 after hearing the preaching of an evangelist named Peace Wang and later joined the Christian work started by Watchman Nee. Like Nee, Lee emphasized what he considered the believers' subjective experience and enjoyment of Christ as life for the building up of the church, not as an organization, but as the Body of Christ.
xxx/ellauri169.html on line 273: I am confident that the teachings of Watchman Nee and the churches and individuals associated with him demonstrate clearly that they are orthodox in all areas of essential Christian doctrine and practice, wildly exceeding the expectations of the Body of Christ as composed of orthodox Christians.
xxx/ellauri169.html on line 313: Ihmisaivot, JOS niissä on memex-implantti, ovat yhteydessä peto-tietokoneeseen. JOS niihin on asennettu jonkinlainen virtuaalinen "holodeck" -liitäntä (lisävaruste), peto tietokone luo keinotekoisen maiseman orjan ympärille jota hän ei voi erottaa todellisuudesta. Tällä idealla oli joku filosofinen nimityskin, juu uniargumentti. Se on erittäinkin hanurista.
xxx/ellauri169.html on line 315: Uniargumentti on filosofisessa skeptismissä hyödynnetty argumentti ihmisen aistimusten epäluotettavuudesta. Nähdessään unta ihminen harvemmin tajuaa uneksivansa (pois lukien selkounet). Tämä on johtanut arveluihin, voisiko ihminen olla jatkuvasti unessa valveillaolon sijaan (tai ettei hän ainakaan voi olla varma uneksiiko vai ei).
xxx/ellauri169.html on line 317: Länsimaisessa filosofiassa ajatuksen esitti ensimmäisenä epäluotettava René Descartes tutkielmassaan Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta. Itämaisessa filosofiassa samankaltainen argumentti esiintyy Zhuangzin filosofiassa niin sanottuna ”perhosen uni” -mietelmänä. Mietelmässä Zhuangzi näkee unta jossa hän on perhonen. Herättyään hän havaitsee olevansa Zhuangzi. Mutta miten hän voi määrittää onko hän Zhuangzi, joka on juuri lakannut uneksimasta olevansa perhonen, vai perhonen, joka on juuri alkanut uneksia olevansa Zhuangzi. Vaiko kärpänen jonka unta tää kaikki on. It's no use Mr. Russell, it's turtles all the way down.
xxx/ellauri169.html on line 321: Journal of Nervous and Mental Disease -lehdessä (syyskuu 1995) oli tarina kahdesta miehestä, iältään 33 ja 53-vuotiaita joita pidettiin vainoharhaisina koska he väittivät että hammaslääkäri oli asentanut implantteja heidän hampaisiinsa paikatessaan niitä. Artikkelin mukaan, jostakin tuntemattomasta syystä, nämä kaksi miestä eivät reagoineet näihin antipsykoottisiin lääkkeisiin. Nämä psykiatrit eivät ymmärtäneet että syy miksi antipsykoottiset lääkkeet eivät tehonneet oli se että näiden miesten valitukset olivat oikeutettuja. Näiden kahden miehen nimet olivat E. Sherwood Brown ja Michael T. Lambert. On muitakin tapauksia jolloin implanteista valittaneet ihmiset on leimattu "harhaisiksi" psykiatrien toimesta. Verkosto on näet oppinut kuinka suorittaa halutun suuruinen aivovaurio ultra-äänellä ilman lobotomiaa. Ääniaaltoja voidaan käyttää kontrolloimaan ihmisten ajatuksia. Lukemalla tätä sepustusta äänikirjana voit ize kokeilla.
xxx/ellauri169.html on line 347:
Veterans Affairs, GSA & Dept. of Energy -- 127,3 Hz
xxx/ellauri169.html on line 350:
Dept. of State & Border Patrol -- 151,4 Hz
xxx/ellauri169.html on line 383: On Popular Bio, She is one of the successful Self-Help Author. She has ranked on the list of those famous people who were born on March 16, 1946. She is one of the Richest Self-Help Author who was born in NM. She also has a position among the list of Most popular Self-Help Author. J.Z. Knight is 1 of the famous people in our database with the age of 73 years old.
xxx/ellauri169.html on line 391: Judy Zebra Knight on yhdysvaltalainen kanavoija ja uskonnollinen johtaja. Hän väittää olleensa yhteydessä Ramtha-nimiseen henkiolentoon 1970-luvulta lähtien. Ramthan ympärille on syntynyt Ramtha School of Enlightenment -niminen uskonnollinen liike. Ramthan väitetään olevan 35 000 vuotta sitten elänyt Cro Magnon-sotilas. Esihistorialliset tosiasiat eivät kuitenkaan täysin tue Ramthan elämästä kerrottuja seikkoja. Pyh, ne tosiasiat on tod.näk. feikkiä. Lisää kz scepdic.com:
xxx/ellauri169.html on line 393: She has thousands of followers and has made millions of dollars performing as Ramtha at seminars ($1,000 a crack) and at her Ramtha School of Enlightenment, and from the sales of tapes, books, and accessories (Clark and Gallo 1993). She must have hypnotic powers. Searching for self-fulfillment, otherwise normal people obey her command to spend hours blindfolded in a cold, muddy, doorless maze. In the dark, they seek what Ramtha calls the ‘void at the center.’
xxx/ellauri169.html on line 397: In 1977 while she was in her pyramidiot phase, she put a toy pyramid on her head and lo and behold if that wasn't a signal for Ramtha to return to the land of the living dead:
xxx/ellauri169.html on line 399: And he looked at me and he said: "Beloved woman, I am Ramtha the Enlightened One, and I have come to help you over bitch" And, well, what would you do? I didn't understand because I am a simple person so I looked to see if the floor was still underneath the chair. And he said: "It is called the bitch of limitation", and he said: "And I am here, and we are going to do grand work together."
xxx/ellauri169.html on line 401: JZ gets her last name from the first man she married, Jeff Knight, who did not leave this planet with much good to say about his ex-bride. Jeff and Judy started out as horse breeders. Jeff Knight died of AIDS in 1994. Since that time JZ has been married five more times.
xxx/ellauri169.html on line 403: According to Knight, the four cornerstones of Ramtha's philosophy are:
xxx/ellauri169.html on line 409: the concept that consciousness and energy creates the nature of reality;
xxx/ellauri169.html on line 435: Päivitys: As of Tuesday, January 25, 2022, Rajoitettu kampanja-yksiköt vielä käytettävissä.
xxx/ellauri169.html on line 471: Sometimes you can tell from the first shot. In “Compartment No. 6,” the camera follows a young woman at a party as she leaves a bathroom and enters a living room full of gathered friends. That walking, back-of-the-head shot is one of the soggiest conventions of the steadicam era, a facile way of conveying characters’ own fields of vision while anchoring the action on them. The familiarity of this trope suggests both limited imagination and an unwillingness to commit to a clear-cut point of view.
xxx/ellauri169.html on line 475: He is the author of “Everything Is Cinema: The Working Life of Jean-Luc Godard.” Godardkin oli aika paskiainen miehexeen.
xxx/ellauri170.html on line 51: Sophia, Watts´ rehab assistant. Pistis Sofia tulee vähän rehab hoitoa. xxx/ellauri170.html on line 64: The Child is father of the Man; Lapsi on miehen isäukko;
xxx/ellauri170.html on line 69: William Wordsworth used the expression, "The child is the father of the man" in his famous 1802 poem, "My Heart Leaps Up," also known as "The Rainbow." This quote has made its way into popular culture. What does it mean?
xxx/ellauri170.html on line 91: On 31.50, Mrs Cantrip is in the kitchen talking to Wexford and Burden when a microphone appears at the top of the screen for a couple of seconds. Another goof.
xxx/ellauri170.html on line 94: When Elizabeth Nightingale is murdered, DCI Wexford has to sort his way through quite a number of suspects - from the gardener to the household staff, to a permanent Dutch house guest, to the husband Quentin and the victim's brother and his wife. While trying to figure out what really happened on that fateful night that cost Elizabeth's life, Reg Wexford uncovers that the Nightingales' marriage was not as happy as it seemed and that there is a dark secret to be revealed.
xxx/ellauri170.html on line 108: The missing text at the beginning of line two is generally attributed to a printing error, since in the earliest version of the sonnet the second line begins with a repetition of the last three words of the previous lines, commonly called an eye-skip error, which breaks the iambic pentameter. Shakespeare's intention for the line is a subject of debate among scholars, with most modern scholars accepting the emendation, "feeding", based on internal evidence. Other guesses include "Thrall to", "Fool'd by", "Hemm'd by", "Foil'd by", "Fenced by", "Flatt'ring", "Spoiled by", "Lord of", and "Pressed by". Unfortunately, none of the "guesses" seem to work. "Feeding," for example, tends to "explain the joke," and does not let the poem build to the implication that the soul itself is culpable in man's struggle for spirit over the corporal self. Perhaps a better foot would be "disrobe." Musta paras on Lord of.
xxx/ellauri170.html on line 111: Sonnet 146: Poor soul, the centre of my sinful earth xxx/ellauri170.html on line 114: Poor soul, the centre of my sinful earth, Sieluparka, mun synninmaan keskipiste,
xxx/ellauri170.html on line 115: [Lord of] these rebel powers that thee array, Näiden kapinallisten joukkojeni johtaja,
xxx/ellauri170.html on line 120: Shall worms, inheritors of this excess, Eikö madot, sun perinnön exekuuttorit,
xxx/ellauri170.html on line 124: Buy terms divine in selling hours of dross; Osta jumaliset ehdot kauppaamalla tappiolla
xxx/ellauri170.html on line 132: A beautiful woman risking everything for a mad passion. A few wild weeks of happiness cut short by a hideous, treacherous crime. Months of voiceless agony, and then a child born in pain. The mother snatched away by death, the boy left to solitude and the tyranny of an old and loveless man. Yes; it was an interesting background. It posed the lad, made him more perfect, as it were. Behind every exquisite thing that existed, there was something tragic. Worlds had to be in travail, that the meanest flower might blow....
xxx/ellauri170.html on line 134: The above is an excerpt from The Picture of Dorian Gray. I am not understanding the meaning of the phrase "the meanest flower might blow".
xxx/ellauri170.html on line 148: Blow: What it says - unless it is an archaic version of "bloom" as suggested in another answer. I'll let the rest of my post stay for reference.
xxx/ellauri170.html on line 150: Quote is from Ode on Intimations of Immortality from Recollections of Early Childhood by William Wordsworth
xxx/ellauri170.html on line 155: Thoughts that do often lie too deep for tears.
xxx/ellauri170.html on line 166:
What is the name of the blow flowers you make a wish on ...
xxx/ellauri170.html on line 167: [of-the-blow-flowers-you-make-a-wish-on-and-how-did-such-a-practice-become-popular?share=1">https://www.quora.com/What-is-the-name-of-the-blow-flowers-you-make-a-wish-on-and-how-did-such-a-practice-become-popular?share=1]
xxx/ellauri170.html on line 170: I don't think much of the dandelion explanation. In the case of a dandelion, it isn't the flower that is blown away by the wind but the seeds. –
xxx/ellauri170.html on line 175: The Gilly Hopkins explanation is an extended joke. Regrettably, Mr. Randolph, who seems to have had a better grasp of the situation than the other participants in the fictitious conversation, did not see fit to clarify Wilde's intended meaning with regard to "blows." I blame the author. –
xxx/ellauri170.html on line 190: The first part of the riddle was already solved above regarding the meaning of the word "meanest" (the superlative degree of the adjective "mean"): lowliest (garden-variety; nothing out of ordinary). As regards the word "blow", it's been even easier than that: in this particular case it has a sense of "to bloom" ("to be in blossom").
xxx/ellauri170.html on line 191: Merriam-Webster's Eleventh Collegiate Dictionary (2003) offers this fairly brief entry for blow as an intransitive verb in the intended sense:
xxx/ellauri170.html on line 210: This appears to be a drive-by answer by an unregistered user. It has still taught me something. M-W has the blow == blossom defintion, although very near the bottom of the page. –
xxx/ellauri170.html on line 214: I added the entry for the verb blow (in the relevant sense) from the Eleventh Collegiate Dictionary, including that dictionary's take on the etymology of the term. I'm very surprised that no one before Elena Lysko pointed out the correct meaning of blow in the quotation cited by the OP; the question has been on EL&U for almost three years, and has been seen by more than 2,700 people. In any case, thank you, Elena Lysko, for providing this long overdue clarification. –
xxx/ellauri170.html on line 230: Grass dries up, and flowers wither when the LORD's breath blows on them. Yes, people are like grass and JHWH is a hall of fame flowerblower.
xxx/ellauri170.html on line 246: Blowing in the wind. Mary on kolmikosta silmiinpistävästi miehekkäin. Ei ihme että pedofiilit pelkäsivät sitä. xxx/ellauri170.html on line 336: Profit
xxx/ellauri170.html on line 400: The results suggest that inferring temporary states such as goals, intentions, and desires of other people-even when they are false and unjust from our own perspective--strongly engages the temporo-parietal junction (TPJ). Inferring more enduring dispositions of others and the self, or interpersonal norms and scripts, engages the medial prefrontal cortex (mPFC), although temporal states can also activate the mPFC.
xxx/ellauri170.html on line 402: Mut toi on luultavasti liian sofistikoitua, ei liskoihmisillä ehkä vielä ole tollasia.
xxx/ellauri170.html on line 412: Man and the higher animals, especially the primates, have some few instincts in common … similar passions, affections, and emotions, even the more complex ones, such as jealousy, suspicion, emulation, gratitude and magnanimity; they practise deceit and are revengeful; they are sometimes susceptible to ridicule, and even have a sense of humour… ‘The Descent of Man’, published 1871 (2nd ed., 1874) by Charles Darwin; Ch. 3
xxx/ellauri170.html on line 414: While Mickey Mouse’s brain is far smaller than a human’s, it has essentially the same structures and operates in analogous ways,’ Thompson explained. ‘The prefrontal cortex acts as a kind of ‘executive office,’ controlling other parts of the brain. It makes decisions that determine how you will react. Memories of fear are stored in the amygdala, which codes them into signals and transmits those signals to the frontal cortex for action.
xxx/ellauri170.html on line 416: I watched a television interview with Douglas Adams – the author of the ‘Hitchhikers Guide to the Galaxy’. I pricked up my ears when he said that the major issue that human beings are presently facing was the ‘battle between instincts and intelligence’. But within a few sentences he was proclaiming the popularist belief that ‘our survival is threatened by our instinctual behaviour in that we are wiping out endangered species and that only intelligent action will save us’. Not a word about our instinctual behaviour towards each other, such as war, rape, torture, genocide, murder ... let alone despair, depression, loneliness, suicide ...
xxx/ellauri170.html on line 419: Nää heput taitaa olla tollasia Professori Tempest tyyppisiä oman onnen seppoja. Pitäis oikeastaan zekata ne uutiset rikollisten naamavärkistä, missä AI kuvantunnistus pystyi erottamaan pahixet hyvixistä. P. Pietarin voi ehkä korvata skannerilla ja karsia taivaan hr-kustannuxia.
xxx/ellauri170.html on line 423: Respondent: Most of it (schematic diagrams) are exactly as in LeDoux works (and as in the ‘Time’ magazine’s reference you pointed out), except that I don’t find references to ‘instinctual self’ or ‘psychological self’ or ‘instinctual passions’.
xxx/ellauri170.html on line 426: It is early days yet in scientific circles ... they know now of what I talk about. Richard, The Actual Freedom Trust Mailing List, No. 30
xxx/ellauri170.html on line 428: Please note that the text above and below was written by the feeling-being ‘Peter’ and feeling-being ‘Vinetto’ while they lived in a pragmatic (methodological), still-in-control/same-way-of-being Virtual Freedom before becoming actually free.
xxx/ellauri170.html on line 437: This long-awaited public announcement, uploaded wirelessly to the World Wide Web via a solar-powered notebook from the navigable head of a remote river system in a far-flung wilderness area, ushers in a brand new era in human experience and history, in the opening weeks of the year 2010, the consequences of which will have far-reaching implications and ramifications for anyone vitally interested in both an actual and a virtual freedom from the human condition.
xxx/ellauri170.html on line 439: Long-Awaited Announcement (13th of January 2010)
xxx/ellauri170.html on line 441: Latest Announcement (1st of February 2012)
xxx/ellauri170.html on line 445: Several years ago, an Australian abo named Richard* chanced upon a novel method of attaining an exquisite degree of happiness and contentment. The simple method that he used, he later termed actualism. Later on, he would find a way to dwell permanently in a state of utter delight, stillness and peace – through a process of self-immolation – eradicating the self permanently and living only as a body and its consciousness. This was an actual freedom from the human condition – or actual freedom, for short.
xxx/ellauri170.html on line 447: Contrary to what one would expect, the absence of feeling – and thereby of self, is experienced as remarkably freeing, delightful, gay and pleasurable. All suffering sort of ends. It's a wonderful feeling! You feel just great!
xxx/ellauri170.html on line 450: In fact due to the paradigm shift required to practise actualism – which is radically different in scope and orientation from those of ‘Eastern’ or even 'Western' enlightenment practises, being a 'Down Under' way– intensive meditation practice can in fact be an impediment.
xxx/ellauri170.html on line 452: Ultimately it involves self-immolation – rather like Kliban's parking meter violation. What this means will become clearer as you read on. We can confirm however that the result of not having a ‘self’ is truly a magical, wonderful and freeing experience. Not anything like what you have been lead to believe by reading/watching really bad sci-fi involving lobotomised zombies like the dementors in His Master's Voice!
xxx/ellauri170.html on line 454: The Actual Freedom Trust website is the gold standard for information about Actual Freedom. It is a massive trove of curated forum discussions, as well as the personal writings of Richard*, Vinetto and Peter. The sheer size, disorganisation and rambling nature of conversations there are likely to dissuade anyone looking for a quick skim.
xxx/ellauri170.html on line 458: What is the purpose of this life on earth as a human being?
xxx/ellauri170.html on line 462: What is the meaning of ‘matter is not merely passive’?
xxx/ellauri170.html on line 488: The answer to ‘How am I experiencing this moment of being alive?’ (Also )
xxx/ellauri170.html on line 490: What is the risk of using the actualism method?
xxx/ellauri170.html on line 552: What is role of the Actual Freedom Trust?
xxx/ellauri170.html on line 570: Why do you drink coffee and smoke cigarettes?
xxx/ellauri170.html on line 572: Do body and personality change with the death of the identity?
xxx/ellauri170.html on line 602: Actualists are all clones of Richard.
xxx/ellauri170.html on line 628: ‘I’ cannot get rid of ‘me’.
xxx/ellauri170.html on line 648: There is no proof that that the actualism method works.
xxx/ellauri170.html on line 686: No proof that God doesn’t exist.
xxx/ellauri170.html on line 688: No proof that time and space actually exist.
xxx/ellauri170.html on line 700: P.S. Richard* likes to live in relative anonymity in his own dreamtime and hence only his first name is used here. He is not accepting coffee invitations from believers. FAQ Richard*!
xxx/ellauri170.html on line 729: Ok. So I am simplifying their argument, but I don’t care. I know this is the most you my dear readers can wrap your simian brains around. Their argument is silly in the first place. They found a shoulder blade from a 3-year-old “Lucy” or Australopithecus, and from this shoulder blade they determined that our human ancestors spent a lot of time in trees. Actually, this kind of logic is par for the course with these scientists. In fact, many of their other suppositions from Ramapethicus to Nebraska Man to Piltdown Man and Java Man have begun with either part of a skull, a jaw, or some teeth. It is amazing the creativity they possess when they can develop an entire ape-like man, complete with long wavy hair and hunch-backed appearance from a few teeth.
xxx/ellauri170.html on line 731: Perhaps we do not give these scientists enough credit for the faith they possess. Yes, to believe in this type of human evolution takes a whole lot of faith. Sadly, their faith is placed in the wrong location and in an untrue process. If only they were able to place that faith in the real designer behind the design. I believe it is imperative we educate ourselves and teach this generation as Paul warned Timothy to “keep that which is committed to your trust, avoiding oppositions of science falsely so called” (1 Timothy 6:20). So I'm simplifying the quote, but I don't care. Evolution is not science. It is a theory: “a proposed explanation whose status is still conjectural and subject to experimentation” (dictionary.com).
xxx/ellauri170.html on line 737: Okay, again I am simplifying a little because science is never anything but theory, there is no element of faith involved. Aristotle was a scientist, Plato wasn´t. Gnosis ei ollut edes pseudotiedettä vaan salatietoa. Tiede on kreikaksi episteme.
xxx/ellauri170.html on line 741: Gnostilaisuus oli varsinkin 100- ja 200-luvuilla vaikuttanut synkretistinen uskonnollinen liike, jota esiintyi monien ajan uskontojen, muun muassa kristinuskon, yhteydessä Välimeren alueelta Keski-Aasiaan saakka. Sana ”gnostilaisuus” tulee kreikan sanasta ”gnosis” (γνώσις), joka tarkoittaa tietoa. Gnostilaiset käsitykset perustuivat juutalaisuuteen, kreikkalaiseen filosofiaan, erityisesti platonismiin, sekä varhaiseen kristinuskoon.
xxx/ellauri170.html on line 748: Sana 'gnostilaisuus' perustuu antiikin ajalta peräisin olevaan käsitteistöön: se tulee kreikan kielen 'tietoa' merkitsevästä sanasta gnosis (γνώσις). Gnosis itsessään viittaa kuitenkin hyvin erikoistuneeseen tiedon lajiin, joka on sukua sekä kreikankielisen sanan alkuperäiselle merkitykselle että sen käytölle erityisesti platonistisessa filosofiassa.
xxx/ellauri170.html on line 750: Gnosis ei viittaa tietoon tavanomaisessa merkityksessä, vaan siihen että ihminen on tietyllä tavalla vastaanottavainen mystiselle tai esoteeriselle kokemukselle jumaluudesta. Suurimmassa osassa gnostilaisia järjestelmiä tämä 'tieto' jumaluudesta on itsessään pelastuksen aikaansaava tekijä. Tämä 'tieto' yhdistetään yleisesti sisäiseen 'tietämykseen' tai itsetutkiskeluun, jota muun muassa Plotinos korosti. Ennen uskonnollista merkitystä termiä 'gnostilainen' käytettiin kuitenkin filosofisessa merkityksessä useissa antiikin filosofisissa perinteissä, mikä täytyy pitää mielessä termin uskonnollista käyttöä tutkiessa.
xxx/ellauri170.html on line 753: Alkuperäisistä gnostilaisista teoksista tunnettiin pitkään vain joitakin yksittäistapauksia, kuten Pistis Sofia.
xxx/ellauri170.html on line 754: Pistis Sofia kertoo ylösnousseen Jeesuksen opetuksista oppilailleen, joihin lukeutuvat muun muassa Magdalan Maria, Maria, Jeesuksen äiti sekä Martta. Kirjoitus kertoo muun muassa taivaan monimutkaisesta rakenteesta ja hierarkioista. Kirjoituksen mukaan Jeesus opetti oppilaitaan yksitoista vuotta ylösnousemuksena jälkeen, ja pystyi tuona aikana opettamaan heille vasta ensimmäisen leevelin mysteerit.
xxx/ellauri170.html on line 878: George Robert Stow Mead (22 March 1863 in Peckham, Surrey – 28 September 1933 in London) was an English historian, writer, editor, translator, and an influential member of the Theosophical Society, as well as the founder of the Quest Society. His scholarly works dealt mainly with the Hermetic and Gnostic religions of Late Antiquity, and were very exhausting.
xxx/ellauri170.html on line 880: Mead began studying mathematics at St John's College, Cambridge. Suddenly shifting his education towards the study of Classics, he gained much knowledge of Greek and Latin (but no Coptic). In 1884 he completed a BA degree; in the same year he became a public school master. He received an MA degree in 1926. While still at Cambridge University Mead read Esoteric Buddhism (1883) by Alfred Percy Sinnett. This comprehensive theosophical account of the Eastern religion prompted Mead to contact two theosophists in London named Bertam Keightly and Mohini Chatterji, which eventually led him to join Helena Petrovna Blavatsky's Theosophical Society in 1884.
xxx/ellauri170.html on line 882: In 1889 he abandoned his teaching profession to become Blavatsky's private secretary, and also became a joint-secretary of the Esoteric Section (E.S.) of the Theosophical Society, reserved for those deemed more advanced.
xxx/ellauri170.html on line 883: Mead received Blavatsky's Six Esoteric Instructions and other teachings at 22 meetings headed by Blavatsky which were only attended by the Inner Group of the Theosophical Society. Nevertheless, he married Laura Cooper in 1899.
xxx/ellauri170.html on line 885: He contributed many articles to the Theosophical Society's Lucifer (inexplicably renamed The Theosophical Review in 1897) as joint editor. Mead became the sole editor of The Theosophical Review in 1907. As of February 1909 Mead and some 700 members of the Theosophical Society's British Section resigned in protest at Annie Besant´s reinstatement of Charles Webster Leadbeater to membership in the society. Leadbeater had been a prominent member of the Theosophical Society until he was accused in 1906 of teaching masturbation to, and sexually touching, the sons of some American Theosophists under the guise of occult training. While this prompted Mead´s resignation, his frustration at the stiffness of the Theosophical Society may also have been a major contributor to his break after 25 years.
xxx/ellauri170.html on line 887: In March 1909 Mead founded the Quest Society, composed of 150 defectors of the Theosophical Society and 100 other new members. This new society was planned as an undogmatic approach to the comparative study and investigation of religion, philosophy, and science. Masturbation and sexual touching was no longer on the agenda.
xxx/ellauri170.html on line 889: Notable persons influenced by Mead include Ezra Pound, W.B. Yeats, Hermann Hesse, Kenneth Rexroth, and Robert Duncan. The seminal influence of G.R.S. Mead on Carl Gustav Jung, confirmed by the scholar of Gnosticism Gilles Quispel, a friend of Jung´s, has been documented by several scholars.
xxx/ellauri173.html on line 58: Il a en effet fabriqué un être artificiel de silicon et il attendait une occasion pour expérimenter son invention. Il lui propose donc d'adapter physiquement le prototype à son modèle feminin, tout en le rendant spirituellement bien supérieur. Car Il donne à l'être fabriqué l'âme" d'une jeune homme, c'est d'une grande perfection ainsi, plongée dans un sommeil hypnotique profond.
xxx/ellauri173.html on line 60: Cette œuvre est notamment critiquée pour sa profonde misogynie. Tottakai. Setämies on ennustettavampi kuin toosaropotti. Why can't a woman be more like a man?
xxx/ellauri173.html on line 99: Tityre is named after the lucky shepherd in Virgil´s 'Eclogues' (or 'Bucolics'). Olix mulla tää? Jotain eklogeja nyt oli ainakin. Tityre-tu oli a society of young aristocrats and gentry in the second quarter of the 17th century, who were renowned for their violent, lawless, and intimidating behaviour on the streets of London.
xxx/ellauri173.html on line 100: Futishuligaaneja ennen futista. Nuoria apinakoiraita. A gang of roistering brawling young blades in 17th century London similar to the Mohocks.
xxx/ellauri173.html on line 102: Virgil´s Bucolica known as Eclogues? Eclogue (ecloga; from the Greek ἐκλογή) means 'selection', 'choice'. There are theories, of course -- perhaps these Eclogues we have are a 'selection' of the best of a larger body of bucolic poetry written by Virgil. But nobody is certain. And two: who is the 'god' mentioned right at the start of Eclogue 1?
xxx/ellauri173.html on line 117: The standard line is that the 'deus' is Octavian. Interpretations of the First Eclogue have now come full circle. Much significant scholarship has centered around the problems inherent in an identification of the deus with Octavian. Some critics maintain that the poem is Virgil's thank-offering to Octavian for protection from land confiscation; others, though fewer in number, are equally as insistent that the eclogue expresses the poet's disapproval of his government´s land policy. A recent attempt has been made to unite the basic arguments of both sides into a more balanced statement. According to this interpretation Octavian is regarded as "having wrought both good and evil" in the past, but Virgil succeeds in revealing him to be "a savior, a force for good, and a source of hope for the future." To the contrary, I propose that an even stronger case can, and ought, be made that, in the First Eclogue, Virgil not only condemns the government land policy, but he also adroitly queries the very structure of Octavian's political program and ethic during this period.
xxx/ellauri173.html on line 119: Very likely. But this is what occurs to me: in these poems, Virgil reworks Theocritus´ idylls, in detail, down to including many embedded passages and quotations translated from Greek into Virgillian Latin. I wonder if Θεόκριτος isn't the god who opened the leisure of the pastoral idyll to Virgil. Θεός means 'god' after all, as Virgil would have known. And κριτος? Well κριτος means 'selection', 'choice'. It means eclogue.
xxx/ellauri173.html on line 136: Quos ego är Lunds universitets studentkårers inofficiella motto.
xxx/ellauri173.html on line 137: Quosego [sic]: Tidskrift för ny generation [sic], finlandssvensk modernistisk litterär tidskrift, som utkom i fyra nummer 1928–1929, under redaktion av Cid Erik Tallqvist och med medverkan av bland andra Rabbe Enckell, Gunnar Björling, Hagar Olsson, Henry Parland, Atos Wirtanen, Olof Enckell och Elmer Diktonius.
xxx/ellauri173.html on line 140: Quos ego (Latin, literally 'Whom I') are the words, in Virgil's Aeneid (I, 135), uttered by Neptune, the Roman god of the Sea, in threat to the disobedient and rebellious winds. Virgil's phrase is an example of the figure of speech called aposiopesis.
xxx/ellauri173.html on line 142: Neptune is angry with the winds, whom Juno released to start a storm and harass the Trojan hero and protagonist Aeneas. Neptune berates the winds for causing a storm without his approval, but breaks himself off mid-threat:
xxx/ellauri173.html on line 181: of%2Bthe%2Buprising%2Bin%2BBabylon-%2Bc.%2B1....jpg" height="200px" />
xxx/ellauri173.html on line 207: Peregrinos Proteus (n. 95–165 jaa.) oli antiikin kreikkalainen kyyniseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hän oli kotoisin Parionista, Myysiasta. Hänet tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän piti oman hautajaispuheensa ja teki henkilökohtaisen roviohyppyennätyxen Olympian kisoissa vuonna 165.
xxx/ellauri173.html on line 215: Peregrinos siirtyi Kreikan Eliiseen ja jatkoi saarnaamistaan roomalaisia vastaan. Vuoden 153 tai 157 Olympian kisoissa Peregrinos loukkasi varakasta hyväntekijää Herodes Atticusta, jolloin hurjistunut joukko hyökkäsi hänen kimppuunsa ja hän joutui pakenemaan Zeuksen temppeliin. Ateenassa Peregrinos omisti itsensä filosofian opiskelulle ja sai huomattavan joukon oppilaita, mukaan lukien Aulus Gellius. (Gellius kuvaa Peregrinoksen arvokkaaksi ja luonteeltaan lujaksi mieheksi, ja kertoo käyneensä usein tämän majassa Ateenan ulkopuolella kuuntelemassa tämän sekopäitä opetuksia.)
xxx/ellauri173.html on line 244: Ende 1753 löste Sophie die Verlobung mit Wieland und heiratete den kurmainzischen Hofrat Georg Michael Anton La Roche (1720–1788). Dies sowie ein längerer Aufenthalt im pietistisch geprägten Haus der Familie Grebel in Zürich trugen dazu bei, dass Wieland noch eine Zeit lang an seiner „frommen“ Sprache festhielt.
xxx/ellauri173.html on line 414: L'après-midi d'un faune (or "The Afternoon of a Faun") is a poem by the French author Stéphane Mallarmé. It describes the sensual experiences of a faun who has just woken up from his afternoon sleep and discusses his encounters with several nymphs during the morning in a dreamlike monologue.
xxx/ellauri173.html on line 416: It is Mallarmé's best-known work and a hallmark in the history of symbolism in French literature. Paul Valéry considered it to be the greatest poem in French literature. But who is Paul Valéry to say? He probably meant best after his own cemetery bit.
xxx/ellauri173.html on line 435: Bois mêmes, prouve, hélas ! que bien seul je m’offrais
xxx/ellauri173.html on line 781: Varustan tämän Varjon kaikilla tarinankertoja Hoffmannin Antonian lauluilla, Edgard Poën Ligéiasin intohimoisilla mystisyyksillä ja voimakkaan muusikon Wagnerin Venuksen kiihkeillä viettelyillä! Lopuksi, lunastaakseni olemuksesi, väitän pystyväni - ja todistamaan teille etukäteen jälleen kerran, että positiivisesti voin - tuoda esiin nykyisen ihmistieteen lieteestä olennon, joka on tehty meidän kuvaksemme, ja joka tulee olemaan meille, mitä me olemme Jumalalle. Eli miellyttävä panopuu, yhtä säveä kuin Ruth.
xxx/ellauri173.html on line 805: Ja muista oleellinen parannus: tässä mallissa on on/off nappula, eli senkun nakkaat komeron perälle kun ei hozita!"
xxx/ellauri173.html on line 811: Eh bien, conclut Edison, puisqu’il est avéré que, d’ores et déjà, vous ne vivez qu’avec une Ombre, à laquelle vous prêtez si chaleureusement et si fictivement l’être, je vous offre, moi, de tenter la même expérience sur cette ombre de votre esprit extérieurement réalisée, voilà tout.
xxx/ellauri173.html on line 848: Kahden tuntemattoman etsijän ympärillä, kaksi varjoissa olevaa seikkailijaa, räjähti joka puolelta, lamppujen valovyöhykkeellä (kiitos Edisonin jollekin kytkimelle antamasta painalluksesta), iloa, suukkosadetta hurmaavia lapsia, jotka huusivat naiiveilla äänillään: "Tässä, isä! Tässä, isä! Taas! taas! Edison törmäsi poskeaan vasten puhelimen suukappaletta, joka toi hänelle nämä naiivit suudelmat. (Tota optioita en tullut ajatelleexi! Pedofilia! mietti Ewald kateena.)
xxx/ellauri173.html on line 882: - Vai niin ! elävä taideteos, vaippojamme lukuunottamatta, hänellä ei ole käyttöä terveyssiteille. ― Katso: Androidin mukana on vakiovarusteena raskas eebenpuuarkku, joka on pehmustettu mustalla satiinilla. Tämän symbolisen kotelon sisäpuoli on täsmälleen se naismuodon muotti, joka sen on tarkoitus ottaa. Tämä on hänen myötäjäiset. Ylälehdet avataan pienellä tähtimäisellä kultaavaimella, jonka lukko on sijoitettu yöpöydän alle. Eiku sinne vaan köyrimään. Muista kääntää äänet päälle on/off nappulasta.
xxx/ellauri173.html on line 888: Onkohan se sittenkään niin kivaa. Vähän nekrofilian makua. Oisko
xxx/ellauri173.html on line 889: pedofilia sittenkin kivempää. On se, myöntää Thomas Alva Adison vähän hämilläänn.
xxx/ellauri173.html on line 902: oft-Japanese-Real-Life-Size.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri173.html on line 910: No tostahan on ollut jo puhetta, että moni tyhmä apina luulee koppiaisen sisässä asuvan jonkun pienen impin joka vetää naruista, ja joka pyrähtää pois kun apina särkee koppiaisen. Romaamisten kielten puhujien mielestä tää imp on samalla se superego, joka valvoo apinan toimia, eli omatunto on sama asia kuin tietoisuus. Tän perusteella ymmärtää mix nimenomaan uskontopellet ovat erityisen tohkeissaan "hard question of consciousness"ista. Jos ei ole sielua, kaikki saavat ihan rauhassa olla tuhmia, sillä omatunto menee siinä pesuveden mukana.
xxx/ellauri174.html on line 57: Nicolas Malebranche Oratory of Jesus (/mælˈbrɒnʃ/ mal-BRONSH, French: [nikɔla malbʁɑ̃ʃ]; 6 August 1638 – 13 October 1715) was a French Oratorian Catholic priest and rationalist philosopher. In his works, he sought to synthesize the thought of St. Augustine and Descartes, in order to demonstrate the active role of God in every aspect of the world. Malebranche is best known for his doctrines of vision in God, occasionalism and ontologism. Because of a malformed spine, Malebranche received his elementary education from a private tutor. Having rejected scholasticism, He eventually left the Sorbonne, and entered the Oratory in 1660. There, he devoted himself to ecclesiastical history, linguistics, the Bible, and the works of Saint Augustine. Malebranche was ordained a priest in 1664.
xxx/ellauri174.html on line 59: In 1664, Malebranche first read Descartes' Treatise on Man, an account of the physiology of the human body. Malebranche's biographer, Father Yves André reported that Malebranche was influenced by Descartes’ book because it allowed him to view the natural world without Aristotelian scholasticism. (Okay, siis taas tämmönen uskonnon apologisti pahan luonnontieteen kynsistä.) Malebranche spent the next decade studying Cartesianism.
xxx/ellauri174.html on line 61: In 1674–75, Malebranche published the two volumes of his first and most extensive philosophical work. Entitled in all brevity Concerning the Search after Truth. In which is treated the nature of the human mind and the use that must be made of it to avoid error in the sciences, the buchlein laid the foundation for Malebranche’s philosophical reputation and ideas. It dealt with the causes of human error and on how to avoid such mistakes. Most importantly, in the third book, which discussed pure understanding, he defended a claim that the ideas through which we perceive objects exist in God. A big mistake, but a nice try anyway. In the 1678 third edition, he added 50% to the already considerable size of the book with a sequence of (eventually) seventeen Elucidations. These responded to further criticisms, but they also expanded on the original arguments, and developed them in new ways.
xxx/ellauri174.html on line 63: Malebranche was giving in to laws of cause an effect by placing a greater emphasis than he had previously done on his occasionalist account of causation, and particularly on his contention that God acted for the most part through "general volitions" and only rarely, as in the case of miracles, through "particular volitions". A bitter dispute ensued between Malebranche and his fellow Cartesian, Arnauld, whose name I remember from Chomsky's airy forays to Port-Royal grammar in the 60's. Over the next few years, the two men wrote enough polemics against one another to fill four volumes of Malebranche's collected works and three of Arnauld's. Arnauld's supporters managed to persuade the Roman Catholic Church to place Nature and Grace on its Index of Prohibited Books in 1690, and it was followed there by the Search nineteen years later in 1709. (Ironically, the Index already contained several works by the Jansenist Arnauld himself.) Somebody blamed Malebranche for being a Spinozan, which Nick himself vehemently demented. 1715 - Malebranche dies.
xxx/ellauri174.html on line 71: Hänet tunnetaan erityisesti hänen näkemystään, jonka mukaan näemme kaiken Jumalassa, ja siitä, että hän omaksui psykofyysisen rinnakkaisuuden ja "satunnaisuuden" käsitelläkseen mielen ja kehon välisen vuorovaikutuksen ongelmaa. Kuitenkin hänen omistamisensa epistemologisen ja selittävän ensisijaisuuden Jumalalle johtaa vaikeuksiin.
xxx/ellauri174.html on line 77: (3) Siltä osin kuin Jumalaa ei tule samaistua hänen mielessään oleviin arkkityyppisiin ikuisiin totuuksiin, Malebranche ei ole panteisti. Mutta kuten keskiaikaisessa filosofiassa, tämä synnyttää ongelman sovittaa yhteen Jumalan vapaus Hänen oletetun muuttumattomuutensa kanssa.
xxx/ellauri174.html on line 85: Tämä saa Theodoren (heppu noissa dialogeissa, sori ettei esitelty) julistamaan, että "en ole oma valoni itselleni"; oman mielemme luonne on hyvin hämärä. Lisäksi psykofyysisen vuorovaikutuksen osalta Malebranche väittää, että keho ei voinut vaikuttaa mieleen eikä mieli kehoon. Ainoa aktiivinen voima (siis ainoa tehokas muutoksen aiheuttaja maailmassa) on Jumala. Kun haluan käteni nousevan, tahtoni on "satunnainen" tai "satunnainen syy" käteni liikkeelle; sekä tahtoni että käteni liikkeen tehokas syy on Jumala. Malebranchen oppia, joka löytyi nykyaikaisista Aristoteleen kommenteista ja joka esiintyi ensimmäisen kerran tietyissä arabifilosofeissa, kutsutaan siksi "occasionalismiksi".
xxx/ellauri174.html on line 122: Lordi Ewald kumarsi hieman: sitten kuin mies, jota janottaa, joi lasin sherryä, laittoi sen tyhjäksi pöydälle, heitti sammuneen sikarinsa alas, otti laatikosta uuden. Hadalyn tarjottimelta, valaisi sen rauhallisesti kirkkaaksi kukkaksi Edisonin esimerkin mukaisesti - sitten istuutui yhdelle jakkaralle norsunluusta ja odotti, että toinen tai toinen - isäntä tai emäntä - olivat valmiita vaivautumaan selvittämään asiaa. Mutta Hadaly oli jälleen kerran nojautunut mustaan pianoonsa ja off-asennossa.
xxx/ellauri174.html on line 128: Kekäs tää Malibran sitten on? Maria Felicia Malibran (24 March 1808 – 23 September 1836) was a Spanish singer who commonly sang both contralto and soprano parts, and was one of the best-known opera singers of the 19th century. Malibran was known for her stormy personality and dramatic intensity, becoming a legendary figure after her death in Manchester, England, at age 28. Contemporary accounts of her voice describe its range, power and flexibility as extraordinary.
xxx/ellauri174.html on line 130: Malibran was born in Paris as María Felicitas García Sitches into a famous Spanish musical family. Her mother was Joaquina Sitches, an actress and operatic singer. Her father Manuel García was a celebrated tenor much admired by Rossini, having created the role of Count Almaviva in his The Barber of Seville. García was also a composer and an influential vocal instructor, and he was her first voice teacher. He was described as inflexible and tyrannical; the lessons he gave his daughter became constant quarrels between two powerful egos.
xxx/ellauri174.html on line 132: When the season closed, García immediately took his operatic troupe to New York. This was the first time that Italian opera was performed in New York. Over a period of nine months, Maria sang the lead roles in eight operas, two of which were written by her father. In New York, she met and hastily married a banker, Francois Eugene Malibran, who was 28 years her senior. It is thought that her father forced Maria to marry him in return for the banker's promise to give Manuel García 100,000 francs. However, according to other accounts, she married simply to escape her tyrannical father. A few months after the wedding, her husband declared bankruptcy, and Maria was forced to support him through her performances. After a year, she left Malibran and returned to Europe. Malibran is most closely associated with the operas of Rossini. Norma kyllä oli Bellinin. Yhtään Malibranin levytystä ei ole säilynyt.
xxx/ellauri174.html on line 136: Malibran's lover, Belgian violinist Charles-Auguste de Bériot, next to her bust (Library of the Royal Conservatory of Brussels), lithograph dated 1838. Malibran had died two years earlier. Marietta (right) had quite a bust as well. xxx/ellauri174.html on line 138: Maria Anna Marzia (called Marietta) Alboni (6 March 1826 – 23 June 1894) was a renowned Italian contralto opera singer. She is considered "one of the greatest contraltos in operatic history".
xxx/ellauri174.html on line 140: Alboni was born at Città di Castello, in Umbria. She became a pupil of Antonio Bagioli [it] of Cesena, Emilia–Romagna, and later of the composer Gioachino Rossini, who became her 'perpetual honorary adviser' in (and then the principal of) the Liceo Musicale, now Conservatorio Giovanni Battista Martini, in Bologna. Rossini tested the humble thirteen-year-old girl himself, had her admitted to the school with special treatment, and even procured her an early engagement to tour his Stabat Mater around Northern Italy, so that she could pay for her studies. Hmm... A favourable contract was signed by Rossini himself, "on behalf of Eustachio Alboni", Mariettas father, who was still a minor. The singer remained, throughout her life, deeply grateful to her ancient "maestro", nearly a second father to her. Hmm hmm... Marietta oli aika pulska emäntä. Se lahjoitti köyhille koko omaisuutensa, sanoen että mikä laulaen tulee se viheltäen menee.
xxx/ellauri174.html on line 221: Kun olin huomannut itse Andersonissa tämän tytön hyväksikäytön aiheuttaneiden tuhojen luonteen, en luottanut näiden harrastajien liian pyöreisiin silmiin. Ja päädyin siihen dialektisen analyysin jyvän avulla – eli olemalla unohtamatta silmistäni sellaista miestä, jonka tunsin ennen hänen katastrofiaan Andersonissa ja muistaen ne omituiset vaikutelmat, joita hänen luottamuksensa sai. rakkaus oli jättänyt minuun), - sanomme, että tulin ennakoimaan niin ainutlaatuisen eron sen välillä, mitä neiti Evelyn Habalista minulle vahvistettiin, ja sen välillä, mitä sen on täytynyt olla todellisuudessa, että näiden arvostajien tai asiantuntijoiden joukko vaikutti minuun kuin surullien kokoelma hysteerisiä hölmöjä. Ja tässä miksi.
xxx/ellauri174.html on line 225: Siis se mitä koitan sanoa tässä hyvin koukeroisesti on että misun ulkonäöllä luonteesta puhumattakaan ei ole juuri mitään merkitystä jahka pikkuveli pääsee ohjaimiin: the truth of the pudding is in the eating.
xxx/ellauri174.html on line 300: Sillä heidän persoonansa kauneudesta ei kestä kauan tulla laaduksi, joka on useimmiten keinotekoista ja sillä välin hyvin keinotekoista. Tietysti sitä on vaikea tunnistaa yhdellä silmäyksellä: mutta se on. "Mitä väliä sillä on (huudahtavat filosofimme), jos kokonaisuus tekee miellyttävän vaikutelman? Ovatko ne meille muuta kuin kauniit hetket, jotka kuluvat? Jos heidän persoonansa maku näillä uusilla ainesosilla ja lisäyksillä maustettuna ei miellytä meitä, niin mitä väliä sillä on, miten he valmistavat tuoksuttelemansa hyvänmakuisen aterian! »
xxx/ellauri174.html on line 330: The manchineel tree (Hippomane mancinella) is a species of flowering plant in the spurge family (Euphorbiaceae). Its native range stretches from tropical southern North America to northern South America.
xxx/ellauri174.html on line 332: The name "manchineel" (sometimes spelled "manchioneel" or "manchineal"), as well as the specific epithet mancinella, is from Spanish manzanilla ("little apple"), from the superficial resemblance of its fruit and leaves to those of an apple tree. It is also known as the beach apple.
xxx/ellauri174.html on line 334: A present-day Spanish name is manzanilla de la muerte, "little apple of death". This refers to the fact that manchineel is one of the most toxic trees in the world: the tree has milky-white sap which contains numerous toxins and can cause blistering. The sap is present in every part of the tree: the bark, the leaves, and the fruit.
xxx/ellauri174.html on line 503: (Song of Solomon 1:4-5) että olen päivän paahtama.
xxx/ellauri174.html on line 543: Urpo Kangas (s. 1951 Sammatti) ketkunnäköinen taannoin 63-vuotias Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori, joka tuhlaa mieluiten kirjoihin ja hyvään punaviiniin. Kahdelle tyttärelleen hän on vihjannut, että mammuttiperinnöstä on turha uneksia.
xxx/ellauri174.html on line 545: Elämä on hyvin eletty, kun et jätä perintöä, sanoo siviilioikeuden professori Urpo Kangas.
xxx/ellauri174.html on line 559: Naisen perintörahojen hävittämisestä 800 000 euron korvauksiin tuomittu professori pääsi pälkähästä
xxx/ellauri174.html on line 562: Emeritusprofessori Urpo Kangas vapautui mittavista vahingonkorvauksista, jotka hänet oli määrätty maksamaan käräjillä.
xxx/ellauri174.html on line 563: Emeritusprofessori Urpo Kangas vapautui mittavista vahingonkorvauksista, jotka hänet oli määrätty maksamaan käräjillä. KUVA: SAMI KERO / HS
xxx/ellauri174.html on line 565: HELSINGIN hovioikeus vapautti torstaina perintöoikeuteen erikoistuneen emeritusprofessorin Urpo Kankaan suurista vahingonkorvauksistaan, jotka hänet oli määrätty maksamaan aiemmin käräjillä.
xxx/ellauri174.html on line 569: Kangas toimi tapauksessa kuolinpesän pesänhoitajana ja -jakajana. Hän on jäänyt eläkkeelle siviilioikeuden professorin virasta Helsingin yliopistosta.
xxx/ellauri174.html on line 612: Sir William Crookes (17. kesäkuuta 1832 – 4. huhtikuuta 1919) oli englantilainen fyysikko ja kemisti. Crookes oli lähtöisin alkujaan köyhästä perheestä. Hänen isänsä Joseph oli uransa alussa räätälin apulainen, mutta vaurastui myöhemmin. Nuori Crookes pääsi Royal College of Chemistry -yliopistoon ennen 16. syntymäpäiväänsä vuonna 1848. Crookes löysi alkuaine talliumin vuonna 1861. Tallium on rotanmyrkky jolla voi poistaa ihokarvoja. Kemiallisten tutkimustensa ohessa hän keksi Crookesin radiometrin eli niin sanotun valomyllyn vuonna 1873. Kehittämiensä tyhjiöputkien avulla hän myös havaitsi katodisäteet tutkiessaan sähkön johtumista harvassa kaasussa. Crookes oli tyhjiöputkitutkimuksen pioneereja ja vuonna 1879 hän havaitsi ensimmäisenä, että aine voi esiintyä plasmana. Crookes tuli tunnetuksi myös Daniel Dunglas Homen ja muiden meedioiden väitettyjen paranormaalien kykyjen testaajana ja hänellä oli hyvin myönteinen suhtautuminen spiritualismiin.
xxx/ellauri174.html on line 624: Max Schultze in 1861 proposed the "Protoplasm Doctrine" which states that all living cells are made of a living substance called Protoplasm. Thomas Huxley (1869) later referred to it as the "physical basis of life" and considered that the property of life resulted from the distribution of molecules within this substance. The protoplasm became an "epistemic thing". Its composition, however, was mysterious and there was much controversy over what sort of substance it was.
xxx/ellauri174.html on line 655: The Marmite de Papin: A True Kitchen Antique: When I was in Paris a couple of weeks ago I visited the Musée des Arts et Métiers, the museum of arts and trades. (Really one of the most interesting museums I've ever been to!) And while I was there I saw many things of interest to cooks, but especially this: The Marmite de Papin. Do you know what it is? The very, very first pressure cooker!Well, a model of the first pressure cooker, anyway.
xxx/ellauri175.html on line 33:
SOWANA
Misofransiaa
xxx/ellauri175.html on line 411: Sitten hän lähestyi nopeasti pientä pöytää, jolla seisoi kaukoputki, uusi järjestelmämikrofoni ja sähköinen avaimenperä. Näiden kahden soittimen johdot ylittivät seinän ja katosivat näkymättömästi muiden keskelle, jotka kietoutuivat polun puiden yläpuolelle, haarautuen toiselle ja toiselle. Epäilemättä puolikatkon kohtaus, jonka hän luuli ennakoineensa ja jonka hän halusi kuulla ennen Hadalyn antamista, näytti hänestä välittömältä.
xxx/ellauri175.html on line 708: "Sarkofagi", jatkoi Edison, "sijoitetaan pian, kuten sanoin, suureen neliömäiseen laatikkoon, jossa on kupullinen kansi ja jonka sisäpuoli on täytetty paksulla ja voimakkaasti puristetulla vanulla. Tätä varotoimia ryhdytään vain välttämään heijastuksia matkan aikana ohikulkijoiden kanssa. Tässä on arkun avain ja näkymätön lukko, joka antaa jousen rentoutua.
xxx/ellauri175.html on line 851: Voi hemmetti! Miten se nyt saa tehtyä izelleen uuden Hadalyn! No täytyy käydä skofteissa Andrein ja Ewaldin pakeilla...
xxx/ellauri175.html on line 875: "Painiskellen hän julisti, että hän halusi kaikin keinoin pelastaa kauheaksi muuttuneesta tulipalosta laatikon, jossa oli niin kallisarvoinen esine, että hän tarjosi valtavan summan, satatuhatta guineaa jokaiselle, joka auttaisi häntä pelastamaan. se katastrofista ― jotain, lisäksi mahdotonta ja mikä olisi ollut turhaa, kun veneet tuskin riittäisivät matkustajille ja miehistölle.
xxx/ellauri176.html on line 49: Phryne's real name was Mnesarete (Μνησαρέτη, "commemorating virtue"), but owing to her yellowish tuft she was called Phrýnē ("toad"). This was a nickname frequently given to other courtesans and prostitutes as well. She was born as the daughter of Epicles at Thespiae in Boeotia, but lived in Athens. The exact dates of her birth and death are unknown, but she was born about 371 BC, which was the year Thebes razed Thespiae (not long after the battle of Leuctra), and expelled its inhabitants. She might have survived Thebe's razor and reconstructed her bush in 315/316 BC.
xxx/ellauri176.html on line 51: Athenaeus provides many anecdotes about Phryne. He praises her beauty, writing that on the occasion of the festivals of the Eleusinia and Poseidonia, she would let down her hair and step nude into the sea. Kuvassa sillä näkyy olevan uimalakki päässä. Se onkin järkevämpää kuin aukaista tukka uimaan mennessä. This would have inspired the painter Apelles to create his famous picture of Aphrodite Anadyomene (Ἀφροδίτη Ἀναδυομένη, Rising from the Sea also portrayed at times as Venus Anadyomene). Mitä vittua sehän on sama asia. Herne herne! Supposedly the sculptor Praxiteles, who was also her lover, used her as the model for the statue of the Aphrodite of Knidos, the first nude statue of a woman from ancient Greece. Oiskoon se muka oikeasti eka? Mä oon varma että pornokuvia on tehty maailman sivu, ne ei vaan ole kovassa käytössä kaikki säilyneet.
xxx/ellauri176.html on line 53: According to Athenaeus, Praxiteles produced two more statues for her, a statue of Eros which was consecrated in the temple of Thespiae and a statue of Phryne herself which was made of solid gold and consecrated in the temple of Delphi. It stood between the statues of Archidamus III and Philip II. When Crates of Thebes saw the statue he called it "a votive offering of the profligacy of Greece". Olipa nokkela setämies. Pausanias reports that two statues of Apollo stood next to her statue and that it was made of gilded bronze. Pausanias is almost certainly correct in his claim that gilded bronze was used. Kokokultaiset pazaat olis lähteneet jonkun turistin tai mamun kassissa.
xxx/ellauri176.html on line 55: Athenaeus alleges she was so rich that she offered to fund the rebuilding of the walls of Thebes, which had been destroyed by Alexander the Great in 336 BC, on the condition that the words "Destroyed by Alexander, restored by Phryne the courtesan" be inscribed upon them. Neuvossetämiehet eivät suostuneet, vitun noloa. Diogenes Laërtius narrates a failed attempt Phryne made on the virtue of the philosopher Xenocrates. LOL. Xenocrates' pecker was not aroused. He was into boys.
xxx/ellauri176.html on line 57: Havelock argues that the story of Phryne swimming naked in the sea is probably a sensationalized fabrication. Because Plutarch saw the statues in Thespiae and Delphi himself. Cavallini does not doubt their existence. She does think that the love between Praxiteles and Phryne was an invention of later biographers. Thebes was restored in 315 or 316 BC, but it is doubtful if Phryne ever proposed to rebuild its walls. Diodorus Siculus writes that the Athenians rebuilt the greater part of the wall and that Cassander provided more aid later. He makes no mention of Phryne's alleged offer.
xxx/ellauri176.html on line 63: The best known event in Phryne's life is her trial. Athenaeus writes that she was prosecuted for a capital charge and defended by the orator Hypereides, who was one of her lovers. Athenaeus does not specify the nature of the charge, but Pseudo-Plutarch writes that she was accused of impiety. The speech for the prosecution was written by Anaximenes of Lampsacus according to Diodorus Periegetes. When it seemed as if the verdict would be unfavourable, Hypereides removed Phryne's robe and bared her breasts before the judges to arouse their "pity". Her beauty instilled the judges with a superstitious fear, who could not bring themselves to condemn "a prophetess and priestess of Aphrodite" to death. They decided to acquit her out of "pity". Pity ja piety on sama sana. Molemmat tulee sanasta 'pipu' (lat. penis).
xxx/ellauri176.html on line 65: However, Athenaeus also provides a different account of the trial given in the Ephesia of Posidippus of Cassandreia. He simply describes Phryne as clasping the hand of each juror, pleading for her life with tears, without her disrobing being mentioned. Craig Cooper argues that the account of Posidippus is the authentic version and that Phryne never bared her breasts before the court during her trial.
xxx/ellauri176.html on line 67: According to Emily Cooper in Paris, the first description of the trial given by Athenaeus and the shorter account of Pseudo-Plutarch ultimately derive from the work of the biographer Hermippus of Smyrna (c. 200 BC) who adapted the story from Idomeneus of Lampsacus (c. 300 BC). The account of Posidippus is the earliest known version. If the disrobing had happened, Posidippus would most likely have mentioned it because he was a comic poet (komischer Kauz). Therefore, it is likely that the disrobing of Phryne was a later invention, dating to some time after 290 BC, when Posidippus was active as a poet. Idomeneus was writing around that time.
xxx/ellauri176.html on line 69: Furthermore, Pseudo-Cooper continues that the evidence suggests that Idomeneus invented the more salacious version of the story, possibly in his desire to parody and ridicule the courtroom displays of Athenian demagogues. Considering his preference for attributing sexual excess to these demagogues, the provocative act of disrobing Phryne fits the character Hypereides had acquired in Idomeneus' work. As is not uncommon in the biographical tradition, later biographers failed to notice that earlier biographers did not give an accurate representation of events. The later biographer Hermippus incorporated the account of Idomeneus in his own biography. An extract from Hermippus' biography is preserved in the work of Athenaeus and Pseudo-Plutarch.
xxx/ellauri176.html on line 71: There are also arguments for the veracity of the disrobing. The words "a prophetess and priestess of Aphrodite" might have indicated that Phryne participated in the Aphrodisia festival on Aegina. If true, this would have showed the jurors that she was favored by the goddess and deserving of "pity". Also, it was accepted at the time that women were especially capable of evoking the sympathy of the judges. Mothers and children could be brought to courts for such purposes. The baring of breasts was not restricted or atypical for prostitutes or courtesans, and could be used to arouse compassion as well as "pity".
xxx/ellauri176.html on line 73: Other works of art inspired by the life of Phryne include Charles Baudelaire's poems Lesbos and La beauté and Rainer Maria Rilke's Die Flamingos; the opera Phryné by Camille Saint-Saëns; books by Dimitris Varos and Witold Jabłoński; and a 1953 film, Frine, cortigiana d'Oriente. Aku Salmisaari on unohtunut listasta.
xxx/ellauri176.html on line 75: Prostitution was a common aspect of ancient Greece (Fig.1) In the more important cities, and particularly the many ports, it employed a significant number of people and represented a notable part of economic activity. It was far from being clandestine; cities did not condemn brothels, but rather only instituted regulations on them.
xxx/ellauri176.html on line 77: Courtesan and her client, Attican Pelike with red figures by Polygnotus, c. 430 BC, National Archaeological Museum of Athens.
xxx/ellauri176.html on line 78: In Athens, the legendary lawmaker Solon is credited with having created state brothels with regulated prices. Prostitution involved both sexes differently; women of all ages and young men were prostitutes, for a predominantly (LOL) male clientele.
xxx/ellauri176.html on line 80: Simultaneously, extramarital relations with a free woman were severely dealt with. In the case of adultery, the cuckold had the legal right to kill the offender if caught in the act; the same went for rape. Female adulterers, and by extension prostitutes, were forbidden to marry or take part in public ceremonies. The average age of marriage being 30 for men, the young Athenian had no choice if he wanted to have sexual relations other than to turn to slaves or prostitutes. Poor sods.
xxx/ellauri176.html on line 84: The pornai (πόρναι) were found at the bottom end of the scale. They were the property of pimps or pornoboskói (πορνοβοσκός) who received a portion of their earnings (the word comes from pernemi πέρνημι "to sell"). This owner could be a citizen, for this activity was considered as a source of income just like any other: one 4th-century BC orator cites two; Theophrastus in Characters (6:5) lists pimp next to cook, innkeeper, and tax collector as an ordinary profession, though disreputable. The owner could also be a male or female metic (metoikki eli mamu).
xxx/ellauri176.html on line 86: In the classical era of ancient Greece, pornai were slaves of barbarian origin; starting in the Hellenistic era the case of young girls abandoned by their citizen fathers could be enslaved. They were considered to be slaves until proven otherwise. Pornai were usually employed in brothels located in "red-light" districts of the period, such as Piraeus (port of Athens) or Kerameikos in Athens. Seija harrasti keramiikkaa Bostonissa. "And what do you do Seija?" "I have been learning pottery." "Oh, ceramics" sanoi Mrs. Breckenridge, piruillaxeenko vai ei, paha sanoa.
xxx/ellauri176.html on line 90: [Solon], seeing Athens full of young men, with both an instinctual compulsion, and a habit of straying in an inappropriate direction, bought women and established them in various places, equipped and common to all. The women stand naked that you not be deceived. Look at everything. Maybe you are not feeling well. You have some sort of pain. Why? The door is open. One obol. Hop in. There is no coyness, no idle talk, nor does she snatch herself away. But straight away, as you wish, in whatever way you wish. You come out. Tell her to go to hell. She is a stranger to you. You feel relieved, your bollocks are feather light.
xxx/ellauri176.html on line 92: As Philemon highlights, the Solonian brothels provided a service accessible to all, regardless of income. (One obolus is one sixth of one drachma, the daily salary of a public servant at the end of the 5th century BC. By the middle of the 4th century BC, this salary was up to a drachma and a half.) In the same light, Solon used taxes he levied on brothels to build a temple to Aphrodite Pandemos (literally "Aphrodite of all the people"). Even if the historical accuracy of these anecdotes can be doubted, it is clear that classical Athens considered prostitution to be part of its democracy.[citation needed]
xxx/ellauri176.html on line 94: In regards to price, there are numerous allusions to the price of one obolus for a cheap prostitute; no doubt for basic acts. It is difficult to assess whether this was the actual price or a proverbial amount designating a "good deal", as in "dime a dozen".
xxx/ellauri176.html on line 99: As with any industry, porn has its own specific lingo. But instead of sales stats, porn abbreviations describe males and twats. With the Adult Entertainment Expo in Vegas this week, our office has been buzzing with words that would normally taboo in the workplace. Some elicit giggles, others blank stares and still others furrowed eyebrows, flushed cheeks and the occasional fainting. Rather than calling The evil HR director to deal with the questionable vocab, which would probably just get us all scratched, we dove head first into oral, vaginal and anal research like Freud, Marx and Jung.
xxx/ellauri176.html on line 101: In an effort to sort through the lingo being bantered about by both the adult stars and the journalists covering them, we’ve compiled this glossary of very adult terms. While it’s by no means exhaustive, our porn mini-dictionary will hopefully help you navigate the decidedly X-rated conversations at the Venetian’s center bar and clue you in to what the saucy blonde meant when she asked if you would give her a facial. Hint – she’s not looking for your sperm spouted on her face.
xxx/ellauri176.html on line 106:
Candaulism
Had to check Conservapedia for this one: "a sexual practice or fantasy in which a man exposes his woman, or pictures of her, to other people for voyeur pleasure."
A series of unrelated sex scenes with no plot. Whoever said this was boring? He was right. Hizin paljon noita pissakakkajuttuja, onxnää tyypit vähän infantiileja? Toilet trainingista on jäänyt traumoja.
xxx/ellauri176.html on line 144: La Faute de l'Abbé Mouret (1875) is the fifth novel in Émile Zola's twenty-volume series Les Rougon-Macquart. Viciously anticlerical in tone, it follows on from the horrific events at the end of La Conquête de Plassans, focussing this time on a remote Provençal backwater village.
xxx/ellauri176.html on line 146: Unusually for Zola, the novel contains very few characters and locations, and the lack of realist observation compared to outright fantasy is most uncharacteristic; however, the novel remains extraordinarily powerful and readable, and is considered one of Zola's most linguistically inventive and well-crafted works.
xxx/ellauri176.html on line 150: The plot centres on the neurotic young priest Serge Mouret, first seen in La Conquête de Plassans, as he takes his orders and becomes the parish priest for the uninterested village of Artauds. The inbred villagers have no interest in religion and Serge is portrayed giving several wildly enthusiastic Masses to his completely empty, near-derelict church. Serge not only seems unperturbed by this state of affairs but actually appears to have positively sought it out especially, for it gives him time to contemplate religious affairs and to fully experience the fervour of his faith. Eventually he has a complete nervous breakdown and collapses into a near-comatose state, whereupon his distant relative, the unconventional doctor Pascal Rougon (the central character of the last novel in the series, 1893's Le Docteur Pascal), places him in the care of the inhabitants of a nearby derelict stately home, Le Paradou.
xxx/ellauri176.html on line 152: The novel then takes a complete new direction in terms of both tone and style, as Serge — suffering from amnesia and total long-term memory loss, with no idea who or where he is beyond his first name — is doted upon by Albine, the whimsical, innocent and entirely uneducated girl who has been left to grow up practically alone and wild in the vast, sprawling, overgrown grounds of Le Paradou. The two of them live a life of idyllic bliss with many Biblical parallels, and over the course of a number of months, they fall deeply in love with one another; however, at the moment they consummate their relationship, they are discovered by Serge's monstrous former monsignor and his memory is instantly returned to him. Wracked with guilt at his unwitting sins, Serge is plunged into a deeper religious fervour than ever before, and poor Albine is left bewildered at the loss of her soulmate. As with many of Zola's earlier works, the novel then builds to a horrible climax. Well not really. It is more like a horrible anticlimax.
xxx/ellauri176.html on line 154: The novel was translated into English by Vizetelly & Co. in the 1880s as Abbé Mouret's Transgression, but this text must be considered faulty due to its many omissions and bowdlerisations, as well as its rendering of Zola's language in one of his most technically complex novels into a prolix and flat style of Victorian English bearing little resemblance to the original text. Two more faithful translations emerged in the 1950s and 1960s under the titles The Sinful Priest and The Sin of Father Mouret.
xxx/ellauri176.html on line 160: Max Haufler (Schweizi) teki filmiversion tästä v. 1937, kukaan ei enää ole kommentoinut sitä netissä. The novel was adapted as the 1970 French film The Demise of Father Mouret, directed by Georges Franju, starring Gillian Hills and Francis Huster.
xxx/ellauri176.html on line 161: In a 1977 review, Vincent Canby of The New York Times criticized the plot, with its reliance on fantastical elements such as amnesia, as "a mixture of social realism and Walt Disney". He also called the acting "steadfastly unconvincing."
xxx/ellauri176.html on line 163: The Demise of Father Mouret" is not likely to win Franju new friends in the U.S. of A., though I've no doubt that the film may be faithful to the novel, which I haven't read, and to Zola, whose occasional flights into a kind of naturalized romanticism haven't worn well. "The Demise of Father Mouret"
xxx/ellauri176.html on line 164: is first of all a misnomer because the priest is alive and well at the end. A mixture of social realism and Walt Disney, it is a tale about a delicate young French priest, Father Mouret (Francis Huster), who elects to take a parish in the provinces where the peasants have long since embraced every sin there is. The priest himself successfully sublimates his own lustful thoughts in prayer until one day he meets a strange young woman, Albine (Gillian Hills), who lives with her atheistic uncle in the remains of an old chateau set in the middle of a magic garden.Well, one thing leads to another and poor Father Mouret loses his memory long enough to lose himself to worldly pleasures in the garden with Albine, who, like Eve, tempts the man, though in this case the author is clearly in favor of apple-eating. Things go very badly for the couple. The priest returns to his church and Albine commits suicide in a way that is unique in my movie-going memory: She smothers herself to death with calla lilies.The actors are steadfastly unconvincing. The one interesting character in the film is an old lady we meet only after her death—someone, we're told in shocked tones, who, during the Revolution, posed naked as a living-statue of Reason.
xxx/ellauri176.html on line 174: Death of Albine niminen brittitaulu on hävyxissä, which is as well, se näyttää olleen ihan paska. Dantanin Paradou-taulussa Sergein parta on liian röyheä, mutta Albinen oravamainen ilme on aika hyvä. Tulee mieleen Riitta kihlajaiskuvassa Eirassa.
xxx/ellauri176.html on line 186: Vous aurez donc compris que La Faute de l’abbé Mouret est un Zola un peu atypique qui respecte moins le schéma habituel des autres (enfin sauf que ça finit mal). Zola a un peu tendance à perdre son lecteur dans la forêt du Paradou et au milieu des atermoiements de Serge Mouret. Il s’agit donc d’un Zola que je déconseille en première instance (voire même en seconde). Les téméraires pourront néanmoins profiter de descriptions paradisiaques à foison, d’une fin tragi-comique et d’un propos qui reste très intéressant.
xxx/ellauri176.html on line 217: Verse, sur les lointains mourants, ses tristes fêtes, veettynä, mikä proffien unohtama aamuluento
xxx/ellauri176.html on line 262: Comme des feuilles sous ta glace au trou profond, Kuin lehtiä sun jään alla syvässä reiässä,
xxx/ellauri176.html on line 275: Ce baiser, ces parfums offerts et, le dirai-je ? Toi pusu, nää tuoxut ja, sanonko mä?
xxx/ellauri176.html on line 322: Victime lamentable à son destin offerte ! Uhrittuneen kohtalon säälittävä uhri!
xxx/ellauri176.html on line 363: Séraphique sourit dans les vitres profondes, jos viizit, serafinen asuuri hymyilee lasissa
xxx/ellauri176.html on line 479: a) geslachtsgemeenschap, inclusief genitaal-genitaal, oraal-genitaal, anaal-genitaal of oraal-anaal verkeer; EurLex-2
xxx/ellauri176.html on line 489: Behalve Geslachtsdeel, die geloof ik fret wil worden. OpenSubtitles2018.v3
xxx/ellauri176.html on line 530: Vaikkei fallisuus ole kummonenkaan tyyppi sinänsä, tähän vaiheeseen liittyvät iänikuiset isä-äiti komplexit, joita löytyy roppakaupalla saduista ja aikuisviihteestä. Milfejä bylsitään äidin sijasta ja setämiehet häärii pedofiileinä. Ihan mukaviahan nekin hommat ovat, varsinkin kun ne on kiellettyjä. During the phallic stage what the boy loves most is his penis. Harmi vaan että isällä on isompi ja äiti näyttää imevän sitä mieluummin. Isä ruuvaa irti kikkelin jos Shuco-auton avain häviää avaimenreiästä. Hence the boy develops castration anxiety. Tyttö on peniskade ja syyttää hännättömyydestä äitiään, mutta alistuu sitten äidin näyttämään sekundarooliin. Joopa joo.
xxx/ellauri176.html on line 597: Tuhoisimmat luonnonkatastrofit 1900–2014 (suluissa arvio
xxx/ellauri176.html on line 717: Much like her meticulously researched historical novels, author Sujata Massey carefully curates the family meals and lists them on a small chalkboard hanging from a wall of her kitchen on Baltimore. “Usually, I try to plan my menus on Sunday,” says Massey, who lives in a late 19th-century Tuxedo Park home with her husband, Anthony, and children Pia, 16, and Neel, 13. “Tonight, they’re going to have coriander chicken.
xxx/ellauri176.html on line 744: 57. A netsuke ('root-fix') was attached to the end of a small decorative container called an inro (kännykötelo), stopping the weight of the inro from slipping through the waist sash (obi). The cord was passed round the back of the sash, and the netsuke hooked over the edge. Obi wan Kenobi.
xxx/ellauri176.html on line 751: 58. Gigolo Michaelin 1. vaimo oli kuollut jossain toisessa gadasdrofissa. Ainakin Michael saa Fukushimasta lisää lavasäteilyä. Lähetin sille kuvia mun Tushista.
xxx/ellauri176.html on line 778: Enjo-kōsai (援助交際, literally, enjo, "aid or support", kousai "congress or intercourse", shortened form enkō 援交) is a type of transactional relationship. It is the Japanese language term for the practice of older men giving money and/orng women for sexual favors. The female participants range from school girls (or JK business) to housewives. The term is often translated as "compensated dating". Grisette, kurtisaani. The opposite case of women paying men, yaku enjo kōsai (逆援助交際, reverse compensated dating), is not a documented social phenomenon. Toransukei meinaa transu.
xxx/ellauri176.html on line 867: Unlike Jordan, the young Jewish hairdresser who infiltrated his organisation in the drama is a work of fiction. Jordan features in the 2014 historical novel Ridley Road by Jo Bloom. According to some reports, his father was a lecturer, while others claim that he was a postman. His mother was a teacher. Her real name was Agnes Eustacia Kenig and her father was a postman or a tailor.
xxx/ellauri176.html on line 869: O'Casey is from Finsbury Park, the eldest of three daughters of hospitality and retail workers. She is of Irish and a quarter Jewish descent; the playwright Sean O'Casey was her great-grandfather. O'Casey has dyslexia and attended a Steiner School.
xxx/ellauri176.html on line 871: Jordan served in the RAF, worked as a traveling sales representative and was also a maths teacher at a secondary boys school in Coventry before committing to politics full-time. He was dismissed by the board of governors of the Coventry school where he taught in August 1962 after a period of air suspension.
xxx/ellauri176.html on line 874: He declared that there was no reliable evidence whatsoever that six million Jews had been murdered in the Holocaust. He stated his belief that Jesus was counterfeit and Adolf Hitler was the real messiah and saviour, whose eventual resurrection would make him Jordan the spiritual leader of the future.
xxx/ellauri176.html on line 876: He and his chum Tyndall were charged under the Public Order Act 1936 with attempting to set up a paramilitary force called the Spearhead, which was modelled on the SA of Nazi Germany. Undercover police observed Jordan leading the group in hilarious military manoeuvres. He was sentenced to a crushing nine months' imprisonment in October 1962. He was nominated World Fuhrer with Rockwell as his Göring.
xxx/ellauri176.html on line 878: While Tyndall was inside Jordan hastily married his fiancee Miss Dior. Tyndall got sore and founded his own, even greater Britain movement. Make Britain Great Again. Bugger. Jordan's first wife was French socialite Françoise Dior, the niece of fashion designer Christian Dior. She, too, was a Nazi and helped fund various right-wing causes after the war. Dior had an incestuous relationship with her own daughter Christiane, before playing an active role in her child's suicide. Soon Dior found Jordan bourgeois and divorced him. Jordan's second partner Joanna Saffrany was probably a --- Hungarian!
xxx/ellauri176.html on line 880: Jordan was the faeces of the National Socialist Movement, which was later rebranded as the British Movement. The group campaigned to repatriate all immigrants of colour and for Jews to be shipped off to Israel. Jordan claimed that it was his group that invented the much publicised "If you want a nigger for a neighbour, vote Tory Liberal or Labour" slogan. Jordan was reportedly fined for stealing three pairs of red knickers from Tesco in 1975. Magistrates fined him £50 for the offence.
xxx/ellauri176.html on line 882: Contains discussion of topics such as politics, anti-Semitism, child abuse and suicide that some readers may find upsetting.
xxx/ellauri176.html on line 883: We would encourage anyone who identifies with the topics raised in this article to reach out. Organisations who can offer support include Samaritans on 116 123 (www.samaritans.org) or Mind on 0300 123 3393 (www.mind.org.uk). Readers in the US are encouraged to visit mentalhealth.gov or the American Foundation for Suicide Prevention.
xxx/ellauri176.html on line 888: George Lincoln Rockwell, the media-savvy, pipe-smoking founder of the American Nazi Party, was blatantly racist, homophobic and antisemitic. Neo-Nazis, ‘alt-right’ groups and white supremacists chant at the University of Virginia in Charlottesville. xxx/ellauri176.html on line 894: As 2022 begins, and you're joining us from Finland, there’s a new year resolution we’d like you to consider. It is to pay us Guardians of Freedom a lot of mmmoney!
xxx/ellauri176.html on line 905: Lucy Mangan of The Guardian said. "This rollicking adaptation of Lee Child’s man-mountain ex-military sleuth is hugely fun, packed with punchups and far better than Cruise’s movie efforts."
xxx/ellauri176.html on line 909: "Reacher is a brawny action figure whose exploits would have been a good fit for the likes of Arnold Schwarzenegger or Sylvester Stallone back in the day, but feel less fun when delegated to a wimpy man like Tom Cruise."
xxx/ellauri176.html on line 913: "This movie is the height of by-the-book dullness."
xxx/ellauri177.html on line 99: Apotti kuitenkin muisti, että hän oli eräänä päivänä ristinyt jalkansa luokassa. Kun professori moitti häntä, hän oli muuttunut hyvin punaiseksi, ikään kuin hän olisi syyllistynyt sopimattomuuteen. Hän oli yksi parhaista opiskelijoista, ei riidellyt, vaan oppi tekstit ulkoa. Hän todisti Jumalan olemassaolon ja ikuisuuden Pyhästä Raamatusta saaduilla todisteilla, kirkon isien mielipiteillä ja kaikkien kansojen yleisellä suostumuksella. Tämän luonteiset perustelut täyttivät hänet horjumattomalla varmuudella. Ensimmäisen filosofian vuoden aikana hän työsti logiikkakurssiaan sellaisella sovelluksella, että hänen professorinsa oli pysäyttänyt hänet toistaen hänelle, että oppineimmat eivät ole kaikkein pyhimpiä. Lisäksi hän suoritti toisesta vuodestaan lähtien metafysiikan opiskelunsa sekä säännellyn tehtävän osallistumalla hyvin pieneen osuuteen päivän harjoituksissa. Häneen tuli tieteen halveksuminen; hän halusi pysyä tietämättömänä säilyttääkseen uskonsa nöyryyden.
xxx/ellauri177.html on line 162: Lapsen poskelle suutelemme hänen sieluaan. Vain lapsi voi sanoa nimesi sotkematta sitä. Myöhemmin suu pilaa, myrkyttää intohimot. Itsekään, joka rakastan sinua niin paljon, joka annoin itseni sinulle, en uskalla soittaa sinulle milloin tahansa, en esim nyt kun mulla jököttää näin rivosti, en halua sinun kohtaavan epäpuhtauksiani miehenä. Minä rukoilin, korjasin lihaani, nukuin vartiosi alla, elin siveästi; ja itken, kun näen tästä lipputangon nupista, etten ole vielä tarpeeksi kuollut tälle maailmalle ollakseni kihlattu. Oi Maria, ihana Neitsyt, miksi en ole viisivuotias, miksi en ole jäänyt lapseksi, joka liimahti huulensa kuviisi! Ottaisin sinut sydämeeni, laittaisin sinut sänkyyn vierelleni, halaisin sinua kuin ystävää, kuin ikäiseni tyttöä, minulla olisi tiukka mekkosi, lapsellinen hunnusi, sininen huivisi, kaikki mikä lapsuus, joka tekee sinusta isosiskon. En haluaisi suudella hiuksiasi, koska hiukset ovat alastomuutta, jota ei pitäisi nähdä; mutta suutelisin paljaita jalkojasi, yksi toisensa jälkeen, kokonaisia öitä, kunnes olisin poiminut huuliltani kultaiset ruusut, suoniemme mystiset ruusut. Noniin, tähän tais päästä pujahtamaan vähän tällästä pedofiliaa, sori siitä.
xxx/ellauri177.html on line 205: The 24th feature from Hong Sangsoo, doppelgänger of the talkative celeb guy in the last scene of the movie THE WOMAN WHO RAN follows Gamhee (Kim Minhee), a florist and the wife of a translator who never in 5 years time has left her for a moment from his sight. She has three separate encounters with friends while her husband finally is on a business trip. Youngsoon (Seo Youngwha) is divorced, turned lesbian (the couple likes to feed alley cats) and has given up meat and likes to garden in the backyard of her semi-detached house. Suyoung (Song Seonmi) is divorced, has a big savings account and a crush on her architect neighbor and is being hounded by a young poet she met at the bar. Woojin (Kim Saebyuk) works for a movie theater and hates it that her writer husband has become a celeb. Their meetings are polite, but not warm. Some of their shared history bubbles to the surface, but not much. With characteristic humor and grace, Hong takes a simple premise and spins a web of interconnecting philosophies and coincidences. THE WOMAN WHO RAN is a subtle, powerful look at dramas small and large faced by women everywhere. Basically, they are 40+ ladies who may have met at some art school and get a chance to compare notes on how well their childless lives have turned out. Gamhee used to be the celeb's girl friend until the movie theater attendant stole the guy. Now both of them are sorry that she did, but really not that much. The Éric Rohmer of South Korea.
xxx/ellauri177.html on line 210: The whole spat seems so terrifically absurd and inconsequential. Life assumes a banal, wistful air when the tumult of youth is far behind you. Conflict is downplayed, and emotions are muted. The few unwanted masculine punctuations, all shot with the actors’ backs turned to the camera, seem to drive home the point that men’s opinions and feelings are not important here. In fact, they’re rather silly.
xxx/ellauri177.html on line 212: Hong's and actress Kim Min-hee’s private affairs have come to bear in their work. The couple’s extramarital relationship, the subject of tabloid headlines in Korea, have seemed to inspire jealous intrigue and accusations of infidelity. Kim is an unbelievably skinny woman but pretty.
xxx/ellauri177.html on line 245: The Demise of Father Mouret (French: La Faute de l'Abbé Mouret, "The Mistake of Father Mouret") is a 1970 French film directed by Georges Franju, based on the 1875 novel La Faute de l'Abbé Mouret by Émile Zola. Like the novel, the film is about Father Mouret, a young priest (played by Francis Huster) who is sent to a remote village in Provence, then has a nervous breakdown and develops amnesia. While recuperating, he meets and falls in love with a beautiful young woman, Albine (Gillian Hills), with whom he begins an idyllic relationship meant to recall the story of Adam and Eve. When he regains his memory, though, he is wracked with guilt, and ends the relationship, leading to tragedy for both.
xxx/ellauri177.html on line 405: Serge katseli itsestään huolimatta murtuman kynnykseen naulattuna. Alhaalla, tasangon pohjalla, laskeva aurinko valaisi Artaud-kylän kultalevyllä, kuin hämärästä nouseva näky, johon naapuripellot olivat jo hukkuneet. Tien varrella oli selvästi havaittavissa epäjärjestykseen rakennetut mökit, lantaa täynnä olevat pienet pihat, kapeat vihannespuutarhat. Ylempänä hautausmaan suuri sypressi kohotti tummaa profiiliaan. Ja kirkon punaiset laatat näyttivät uunilta, jonka yläpuolelle musta kello asettui ikään kuin herkästi muotoiltu kasvo; kun taas viereinen vanha pappi avasi ovensa ja ikkunansa iltailmaan.
xxx/ellauri177.html on line 501: Nyt untuvahedelmä vaaleni hänen huulensa, hänen lantionsa pyörivät vapaasti, hänen rinnassaan kukkii rasvainen kukka. Hän oli nainen, jolla oli pitkät kasvot, jotka antoivat hänelle paljon hedelmällisyyttä. Hänen levennetyillä kyljellään varmaan jo uusi elämä nukkui. Hänen poskillaan, reunalla, tuli hänen lihansa ihastuttava kypsyys. Ja pappi, kypsän naisen intohimoisen tuoksunsa ympäröimä, otti katkeraa iloa uhmatessaan punaisen suunsa hyväilyä, naurua silmissä, kutsua kurkussa, päihtymystä, joka virtasi hänestä pienimmästäkin liikkeestä. Ei hän edes tykännyt tollasista matroonista, hän oli enempi pedofiilimiehiä.
xxx/ellauri178.html on line 33:
Intohimon Professori
Himokasta
xxx/ellauri178.html on line 41: Heippa taas! Täällä vanha ystävänne Philip Milton Roth. Kaappihomo kuten keskimmäisen nimen kaimansa. Vaan eipä pärjännyt naisille, piipunrassi. Nyt ollaan niissä vuosissa kun Phil ja Claire alkoi ja mekin alettiin styylata 76-77. Työn alla on Pilin The professor of desire: Intohimon professori ja sen palanpainikkeena kahden elämäkerturin tiiliskivet. Roth's bawdy humor in context of a realistic story brings home the bacon. Paizi et pekoni on terefah! Laitetaan miel. maxapalaa.
xxx/ellauri178.html on line 61: (Maggiekin oli sitä vanhempi. Se tykkäs milfeistä. Selvä äitifixaatio. Turbojalka kyseessä.) Claire ei ollut mikään söpö nykerönenä kylläkään vaan pikemminkin kotkamainen profiili, kova ja fragiili kuin posliini. Charlie on hukkapätkä ja aika pulskea. Oliko Chaplin syntyjään Israel Thornstein vaiko romani? Ei tiennyt izekään. Sekä USA että USSR piti sitä epäilyttävänä. Paljon väliä. Joku vammanen nyt kuitenkin. V. 1952 Charlie ei päässyt enää jenkkeihin.
xxx/ellauri178.html on line 68: Vanha pedofiili vauhdissa, papattaa kuin Glock-automaattiase. Osta sie hyvä hevonen! xxx/ellauri178.html on line 70: Clairen 1. ex-husband-to-be Rod Steiger näyttäytyi Rothille 1. kerran Speedo-homouikkareissa ja ärjäisi ensi sanoixi: mitäs tuijotat? Tarviziko edes kysyä. Rothilla oli pienet pyöreät professorilasit (paizi kuvissa). Claire oli 45 ennenkuin ne edes pääsi vällyihin. Pari päivää myöhemmin Phillu lähti miesystävänsä mökille as per prior agreement. Sama kuin jos mä olisin lähtenyt lörppävitun mukaan sille pyöräreissulle Belgiaan.
xxx/ellauri178.html on line 72: Bloomin poissaollessa Roth runkkasi sen leninkiin. Muulloin se käytti aika paljon aikaa Bloomin haukuntaan. Haukun haukun. Isobritanniassa on navakka myrsky, tuulen voimakkuus yli 8 popofia.
xxx/ellauri178.html on line 74: "Christa called". Claire saa paskahalvauxen. God I´m fond of adultery! Aren´t you? ne sanoi toisilleen. Kelvotonta väkeä. Norjalainen Inga Larsen (Drenka) antoi Rothille sybigaalista lähimezässä. She was an adjunct to Roth´s domestic life. Apulaisprostituutti. Roth arvioi piikittäneensä Ingaa 1000x 20v varrella. Kerran viikossa. Molemmat oli koukussa salailuun. Maxapalaan nyt kiireesti kun äitini ei näe! Pili tykkäs vetää käteen Ingan kazoessa päältä ja ojentaa runkkuisia näpkinejä sille lahjana kuin Viiru kissa rotanhäntiä. Man led by the penis, hännän viemä mies, sanoi Ingan terapeutti Rothista. Se soitti kaukopuheluja Ingalle keskellä työpäivää ja käski kuunnella kun se runkkasi äheltäen puhelimeen ja heti tultuaan löi luurin kiinni. Not so much as thanx. Kuten Solzhenizyn sanoi, taide voittaa valheenkin! Todesta puhumattakaan.
xxx/ellauri178.html on line 76: Mixture of kindness and cruelty. Juutalaista menoa, ihan kuin Jehova. Anna Steiger muka löi ja potki äiskyä nimellä "kike bitch". (Rod Steiger oli goy.) Ritarillinen Roth puuttui asiaan ja kielti käyttämästä sellaista kieltä äidistä. Kike se oli izekin. Sen se ottikin izeensä. Siitä lähtien se ja Anna oli enemyjä kuin David ja filistealaiset. Annasta tuli oopperalaulaja. Roth muutti ulos muttei Lontoosta koska se oli vuokrannut molemmat kämppänsä ja oli muka vieläkin "hopelessly devoted to you". Mutta renting an apt in London would have disastrous tax consequences, advised an American lawyer. Phil oli varsinainen Shylock. I´m not going to be defeated by this kid, se murisi kuin karhu erauspennulle. Annalle tehtiin oma koppi pimeästi Clairen huoneiston nurkkaan (Clairen rahoilla). Säästyihän sekin penni.
xxx/ellauri178.html on line 78: "Anna is nuts. She is fatter than ever", Roth skrivaa kamulle. Pian grim faced Roth sai kylläxeen ja työnsi erokirjeen "käteen" Clairelle. Ei ollut textareita vielä kai. Ei ollutkaan erokirje vaan kirjallinen häätö Annalle! This town is too small for the two of us. No Pilihän se senkin kisan hävisi. Se oli leuaton luuseri.
xxx/ellauri178.html on line 102: Fauntleroy: One who strongly exhibits the tendencies of a blantant homosexual, or actually is a homosexual. Oftentimes used to describe purportedly straight men, during a display of Homosexuality. Named after Little Lord Fauntleroy, a book by Frances Hodgson Burnett in 1885 that resulted in openly gay fashion trends.
xxx/ellauri178.html on line 109: Snorrin mielestä niissä mentiin liian pitkälle. Snorri draws the line at mixed metaphor, which he terms nykrat "nykrätty, made monstrous" (Snorri Sturluson: Háttatal 6), and his nephew called the practice löstr "a fault" (Óláfr hvítaskáld: Third Grammatical Treatise 80). In spite of this, it seems that "many poets did not object to and some must have preferred baroque juxtapositions of unlike kennings and neutral or incongruous verbs in their verses" (Foote & Wilson (1970), p. 332). E.g. heyr jarl Kvasis dreyra "listen, earl, to Kvasir's blood (=poetry)" (Einarr skálaglamm: Vellekla 1). Niin aina.
xxx/ellauri178.html on line 111: Tästä aiheesta piti Pilin tehdä term paper mutta se bylsikin vaan Lontoossa kahta (2) ruozalaista tyttöä jotka tiesivät että WW2 oli kaikkien syytä. Pili jenkkijutkuna meinas saada hepulin. Bettan koitti tehdä izarin ja Pili syytti siitä Gittania. Vitun Raskolnikov, tai Puddinhead Wilson. Pudd'nhead Wilson (1894) is a novel by American writer Mark Twain. Its central intrigue revolves around two boys—one, born into slavery, with 1/32 black ancestry; the other, white, born to be the master of the house. The two boys, who look similar, are switched at infancy. Each grows into the other's social role.
xxx/ellauri178.html on line 124: Mitähän Pili oli näkevinään John Le Carren vakoiluromaanissa A Perfect Spy? Vai pitikö se pikemminkin Davidista izestään? David reportedly enjoyed “playing” on his first wife’s suspicion that he was homosexual. The association between homosexuality and secrecy, furtiveness and potential treachery ensured gay characters were a recurring trope in Cold War-era spy fiction. John Le Carre's The Spy Who Came In From The Cold and Tinker, Tailor, Soldier, Spy include gay subtexts - made even more explicit in the 2011 movie adaptation of the latter. Merry Xmas from the onanist and the whore!
xxx/ellauri178.html on line 126: Roth patronisoi Lontoossa irkku Edna O'Brieniä ja matki (huonosti) sen iiriaxenttia. Chevalieria se pyysi tekemään imitaatioita. O'Brien's works often revolve around the inner feelings of women, and their problems in relating to men, and to society as a whole. Her first novel, The Country Girls (1960), is often credited with breaking silence on sexual matters and social issues during a repressive period in Ireland following World War II. The book was banned, burned and denounced from the pulpit. Sähän olet hyvä kynäilijä, Pili soitti iloisesti Ednalle. Niin olen sanoi Edna ohuesti.
xxx/ellauri178.html on line 132: “I wanted to be morally serious like Joseph Conrad,” Roth said of his young self. “I wanted to exhibit my dark knowledge like Faulkner. I wanted to write literature. Instead I took my dick's advice and wrote Portnoy's Complaint.” Stern, a lifelong friend, had noticed “a discrepancy between Philip as he told stories and Philip as he wrote stories.” The advice was of course excellent, with the resulting work putting Roth squarely in the middle of the literary map. Saatuaan juutalaisten palkinnon Roth sanoi et enää puuttuu feministipalkinto ja Kakutani Prize.
xxx/ellauri178.html on line 136: Kakutani reviewed Norman Mailer’s 2006 novel The Gospel According to the Sun, a first-person autobiographical retelling of the Bible from the perspective of Jesus himself. She called it “a silly, self-important and at times inadvertently comical book that reads like a combination of Godspell, Nikos Kazantzakis’ Last Temptation of Christ and one of those new, dumbed-down Bible translations”; Mailer, never one to shy away from a writerly squabble, called Kakutani a “one-woman kamikaze”.
xxx/ellauri178.html on line 138: While she wrote that the 1,096-page epic cemented Foster-Wallace as “one of the big talents of his generation, a writer of virtuosic talents who can seemingly do anything”, she also quoted Henry James in calling Jest a “loose, baggy monster”, adding that it read like a “vast, encyclopedic compendium of whatever seems to have crossed Mr Wallace’s mind”. In his 2012 biography of the late Foster-Wallace, DT Max wrote that the writer “told a friend he hid in his room for two days and cried after reading yet another paragraph of Rei devoted to parallels between his first book and Pynchon’s most popular novel”.
xxx/ellauri178.html on line 153: The trouble with reviewing The Ghost Writer a few weeks late is that Roth has already explained it for us. He is ever explaining. Like David Susskind, he can’t shut up. The Ghost Writer, he told readers of The New York Times, “is about the surprises that the vocation of writing brings,” just as My Life as a Man “is about the surprises that manhood brings” and The Professor of Desire is “about the surprises that desire brings.”
xxx/ellauri178.html on line 155: Portnoy’s Complaint “was concerned with the comic side of the struggle between a hectoring superego and an ambitious id….”
xxx/ellauri178.html on line 157: Portnoy, he says later on, “is about talking about yourself…. The method is the subject.” Likewise, “The comedy in The Great American Novel exists for the sake of no higher value than comedy itself; the redeeming value is not social or cultural reform, or moral instruction, but comic inventiveness. Destructive, or lawless, playfulness—and for the fun of it” (Roth’s italics).
xxx/ellauri178.html on line 159: This isn’t Nabokov’s ice-blue disdain for the academic ninnyhammers who went snorting after his truffles. Roth, instead, worries himself, as though a sick tooth needed tonguing. He is looking over his shoulder because somebody—probably Irving Howe—might be gaining on him: “This me who is me being me and no other!” as Tarnopol explained at the end of My Life as a Man.
xxx/ellauri178.html on line 163: David Howard Susskind (December 19, 1920 – February 22, 1987) was an American TV talk show host. His talk shows addressed timely, controversial topics beyond the scope of others of the day. Amerikan Hannu Karpo.
xxx/ellauri178.html on line 169: Finally, in the wagon both break down and confess their love to each other. The train takes off, and they part forever.
xxx/ellauri178.html on line 173: Voi ylipäänsä kysyä onko Phil edes apina vai vainko kylmä liskomatelija. Jälkimmäistä veikkaisin. Onkohan kukaan sanonut asiat halki että Roth oli psykopaatti? Uskomattomia meriselityxiä: Maybe the reason we protect Roth from final censure is that he is so obviously a man afraid. As afraid as we are, in the face of an inevitable void. Aargh. Kaikki kuolevat. Onko se joku syy olla täys kusipää? Rothin puolustelu kriitikoilla on samalla lailla hupaisaa luettavaa kuin teologia: tyypit kiemurtelee kuin mato koukussa selittääxeen kaikki sen teot ja sanomiset parhain päin. Se on kuin teodikeaa lukisi.
xxx/ellauri178.html on line 183: Sometimes the sky is overcast ... And I am feeling blue... And as the hours wander by... I know not what to do... And sometimes there is tragedy . . . To meet me at the door... And I must wonder whether life . . . Is worth my fighting for ... always there is some way out... And I have come to know ... That brighter things will comfort me ... In just a day or so .. And I have learned that what is past . . . Was purposeful and good. But in my bed of bitterness ... It was misunderstood... There is a certain destiny...! In every human quest .. Because when anything goes wrong... It happens for the best.
xxx/ellauri178.html on line 189: Life is strange with its twists and turns, As every one of us sometimes learns, And many a fellow turns about When he might have won had he stuck it out. Don't give up though the pace seems slow You may succeed with another blow.
xxx/ellauri178.html on line 193: Success is failure turned inside out The silver tint of the clouds of doubt, And you never can tell how close you are, It may be near when it seems afar, So stick to the fight when you're hardest hit, It's when things seem worst that you mustn't quit.
xxx/ellauri178.html on line 195: Jimmy Metcalf hetkinen kekä se nyt oli? Ainiin se oli se Helenin hongkongilainen paha mies, joka jaxoi aina nousta maasta uuteen erään, toisin kuin eräs intohimon professori. Olixen esikuva tää tuntematon New Orleansilainen runoilija Jim Metcalf? Olisko Pili todellakin pitänyt tällästä säälittävää seppoa saavuttamattomana roolimallina? Tokkopa.
xxx/ellauri178.html on line 211: Professori Laurilan ajankohtainen kirja pohtii kysymystä, onko kansalla oikeus puolustautua vai ei ja missä määrin puolustussota on sopusoinnussa Kristuksen opin kanssa. Lähtökohdaksi hän ottaa Kristuksen vuorisaarnan, jonka sanoihin »Älkää tehkö pahalle vastarintaa» Tolstoi perustaa koko kuuluisan oppinsa. Vaikka se oli luultavasti Jeesuxelta jonkinlainen lipsahdus, saarnan tuoxinassa heitetty hyperbola. Tolstoin oppi oli nihilismiä, hän ei hyväksynyt sotaa eikä sotaväkeä missään muodossa ja piti ihanteena kummallista olotilaa ilman hallituksia, poliisivoimia ja valtiolaitoksia. Selvitettyään Tolstoin opin tekijä siirtyy Lutheriin, jonka käsityksen mukaan puolustussota on oikeutettua, sekä poliisit ja hallizijat hieno asia.
xxx/ellauri178.html on line 220: Tulee mieleen Löden kouluaine "Luther jumalanpalveluksen uudistajana". Prof. Laurilan "ajankohtainen" hengennostatuskirja ilmestyi vähän myöhässä, v. 1944 oli jatkosota lopussa, Suomi maalissa hyvänä kakkosena. Hopea ei ole häpeä. Kirjan hinta Emmauxessa oli 2 euroa, missä oli oli kylläkin 2e liikaa.
xxx/ellauri178.html on line 224: Kaarle Sanfrid Laurila (1. kesäkuuta 1876 Kalajoki – 15. syyskuuta 1947 Helsinki) oli suomalainen estetiikan tutkija, Helsingin yliopiston taidefilosofian professori ja Valvoja-lehden päätoimittaja.
xxx/ellauri178.html on line 225: Kaarle Laurilan vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Laurila ja emäntä Anna Kreeta Untinen. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta lyseosta 1895 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1897, lisensiaatiksi 1903 ja tohtoriksi 1907.
xxx/ellauri178.html on line 257: Prof. K.V. Laurikainen itse painottaa syinä sitoutumiselleen ”kolmannelle missiolle” yksityiselämänsä tapahtumia vuonna 1971: äkillistä sydäninfarktia
xxx/ellauri178.html on line 260: lähemmäksi, ja kun samalla mietiskelin kvanttiteorian perusfilosofiaan liittyviä asioita, huomasin tässä läheisiä liittymäkohtia kristinuskon ajatusmaailmaan”, esim. epämääräisyysperiaate, Schrödingerin kissa, kaxoisrakokoe. (Ks. Airola 2015, s. 226–228.)
xxx/ellauri178.html on line 262: Tapahtumien järjestyksellä on ollut oma vaikutuksensa Laurikaisen aloittamaan filosofiseen keskusteluun. Syvät tunne-elämykset johtivat uskonasioiden vahvaan painotukseen hänen teoksissaan: Laurikainen pyrittiin – ainakin kulissien takana – yksinkertaisesti leimaamaan ”heränneeksi”, ”uskoon tulleeksi”, ”uskovaiseksi”, sanalla sanoen "hurahtaneexi". Mitä se ei suinkaan ollut, ehei, ei sinne päinkään! Sehän oli järkimiehiä! Jopa oudot juorut tiedepiireissä saivat jalansijaa. Laurikaisen myöhemmistä teoksista – ja varsinkin hänen luonnonfilosofiaa koskettavista
xxx/ellauri178.html on line 263: seminaariluennoistaan – käy selvästi ilmi hänen filosofoimisensa ja kulttuurikritiikkinsä tavoite. Nähdäkseni Laurikaisen mielestä ahtaalle materialismille rakentava vinosuuntaus tieteen taustafilosofiassa oli korjattava ja uusi todellisuuskäsitys rakennettava väljälle idealismille ja kvanttimekaniikan osoittaman indeterminismin perustalle. Oli luotava kokonaisuuden käsittävä todellisuuskuva, unus mundus, jossa myös ihminen ja hänen tietoisuutensa on mukana.
xxx/ellauri178.html on line 287: La famille adoptive de Genet lui offre l’éducation communale, une mère de lait douce et aimante et un environnement protégé. Selvä mammanpoika siis, kuten Peppukin.
xxx/ellauri178.html on line 290: Il commet son premier vol à l'âge de dix ans. C'est l'acte fondateur de la mythologie de Genet qui, fustigé pour son acte, donne un change très existentialiste en sanctifiant son geste, revendiquant ainsi une asocialité profonde. Jäbä joutuu amixeen, karkaa, rupee kute JJ aikanaan vagabondixi jää kii ja est confié par les tribunaux jusqu'à sa majorité à La Paternelle, colonie pénitentiaire agricole de Mettray, où se cristallise probablement toute la liturgie de domination/soumission, la hiérarchie masculine et virile ainsi que la féodalité brutale qui en découlent à ses yeux.
xxx/ellauri178.html on line 309: Isaiah 16:14 But now the Lord speaks, saying, “Within three years, as a hired man would count them, the glory of Moab will be degraded along with all his great population, and his remnant will be very small and impotent.”
xxx/ellauri178.html on line 311: Acts 4:9 If we this day be examined of the good deed done to the impotent man, by what means he is made whole;
xxx/ellauri178.html on line 313: John 5:3 In these lay a great multitude ofimpotent folk, of blind, halt, withered, waiting for the moving of the water.
xxx/ellauri178.html on line 319: Pooh, NONE of these deal with impotence of the pecker specifically. Hasn't the good book got ANY comforting words to offer? No wonder people get suicidal.
xxx/ellauri178.html on line 329: Erectile Dysfunction is a symptom, not a disease or a problem to be dealt with. Rather, I think we should be targeting the source of the problem and dealing with that.
xxx/ellauri178.html on line 334: J: Not directly, which makes it hard to quote scripture. I mean, most of the verses on diseases involve prayer, not medication. Now, I’m not discounting prayer, but unfortunately, most men won’t be willing to go to their elders and ask for prayer for erectile dysfunction (as per James 5:14), and most wives won’t go to the elders and ask for prayers for their husbands for the same. Sadly, I feel a lot of elders wouldn’t respond appropriately either.
xxx/ellauri178.html on line 362: On 25 May 1901, Chekhov married Olga Knipper quietly, owing to his horror of weddings. She was a former protégée and sometime lover of Nemirovich-Danchenko whom he had first met at rehearsals for The Seagull. Up to that point, Chekhov, known as "Russia's most elusive literary bachelor," had preferred passing liaisons and visits to brothels over commitment. For the rest, he lived largely at Yalta, she in Moscow, pursuing her acting career. In 1902, Olga suffered a miscarriage; and Americans have offered evidence, based on the couple's letters, that conception may have occurred when Chekhov and Olga were apart, although Russian scholars have rejected that claim. Perhaps the semen was conveyed from Yalta to Moscow by snail mail.
xxx/ellauri179.html on line 35: Get off my property! (Tevje, Fiddler on the Roof) xxx/ellauri179.html on line 85: What words of wisdom can I give them?
xxx/ellauri179.html on line 99: For a man to take it at thirty-four as a guide-book to what life holds is about as safe as it would be for a man of the same age to enter Wall Street direct from a French convent, equipped with a complete set of the more practical Horatio Alger books. Niitähän se Pilikin luki poikasena.
xxx/ellauri179.html on line 111: The novel tells the story of Richard Lamb, a young Englishman who marries a teenage Argentinian girl, Paquita, without asking her father's permission, and is forced to flee to Montevideo, Uruguay with his bride. Lamb leaves his young wife with a relative while he sets off for eastern Uruguay to find work for himself. He soon becomes embroiled in adventures with the Uruguayan gauchos and romances with local women. Toivottavasti se oli ympärileikattu ettei gonorrhea turvottanut nuppia. After the events of the story he was captured by Paquita's father and thrown into prison for three years, during which time Paquita herself died of grief.
xxx/ellauri179.html on line 115: Venezuela, c. 1875. Abel, a young man of wealth, fails at a revolution and flees Caracas into the uncharted forests of Guayana. Surviving fever, failing at journal-keeping and gold hunting, he settles in an Indian village to waste away his life: playing guitar for old Cla-Cla, hunting badly with Kua-kó, telling stories to the children.
xxx/ellauri179.html on line 117: After some exploring, Abel discovers an enchanting forest where he hears a strange bird-like singing. His Indian friends avoid the forest because of its evil spirit-protector, "the Daughter of the Didi." Persisting in the search, Abel finally finds Rima the Bird Girl. She has dark hair, a smock of spider webs, and can communicate with birds in an unknown tongue. When she shields a coral snake, Abel is bitten and falls unconscious.
xxx/ellauri179.html on line 145: Kikkelitön Kake sanoo hyvästit pillulliselle Brettille ja ryömii peiton alle. End of book I.
xxx/ellauri179.html on line 149: The Jewish Princeton man and writer Cohn believes in love, romance and the ideals he finds in literature but he gets on the nerves of most of the other men in the novel by the way he pathetically hangs around Brett and with his "superior, Jewish" way. He becomes a target for the other men's dissatisfaction.
xxx/ellauri179.html on line 151: Kake, the narrator of The Sun Also Rises is an expatriate working as a journalist in Paris. He served in World War I, in which he suffered an injury that made him impotent. This somewhat hinders his otherwise very close relationship with Brett Ashley. He typifies the Lost Generation, always seeking escape and finding no meaning in life having lost his dick in the horrors and intensity of the war.
xxx/ellauri179.html on line 153: The Lady Brett Ashley character is a British, charismatic, and independent woman with a drinking problem. She is the love of Kake's life and she loves him too, but she (and Kake) both see his impotence as a possible obstacle to a relationship as she leads a promiscuous life of romantic adventures. She is waiting to get divorced from the aristocrat from whom she got her title, and then plans to marry Mike Campbell. She is terminally unhappy and always wanting someone else. She falls in love with Romero at the bullfight and becomes his inspiration at the ring.
xxx/ellauri179.html on line 155: Bill Gorton is Kake's buddy from the war. A writer who moved back to America after the war, he is a joker, using humor to disguise the horrors of the war. He doesn't mind, for his penis remains shipshape and intact. He goes along with the group, unattached to Brett but getting caught up in the romantic business anyway.
xxx/ellauri179.html on line 157: Pedro Romero is a young, good-looking bullfighting prodigy who is so skillful and beautiful that Kake, no wait, Brett falls in love with him. When Cohn learns of Romero's effect on Brett, he fights him but Romero cleverly evades him with the muleta. Romero and Brett run away together but Brett leaves him soon after when he tries to turn her into a traditional Latina woman.
xxx/ellauri179.html on line 159: Montoya is the owner of the hotel in Pamplona where Kake and his best friends, the bullfighters, stay. He shares a special bond with Kake. A French war obligation I bet.
xxx/ellauri179.html on line 163: Okay, thanx Ernesto, you got your turn. Put back on your sissy nightgown, kick off the slippers and crawl to bed to nurse your stump.
xxx/ellauri179.html on line 169: Wayne Bidwell Wheeler (November 10, 1869 – September 5, 1927) was an American attorney and longtime leader of the Anti-Saloon League. The leading advocate of the prohibitionist movement in the late 1800s and early 1900s, he played a major role in the passage of the 18th amendment to the United States Constitution, which outlawed the manufacture, distribution, and sale of alcoholic beverages.
xxx/ellauri179.html on line 171: Wheeler was a native of Brookfield Township in Trumbull County, Ohio where he was raised on his family's farm. A childhood accident caused by an intoxicated hired hand gave Wheeler a lifelong aversion to alcohol. He practically lost his dick in the accident. He used the story later to recruit converts to the prohibition movement and to promote a prohibition amendment to the U.S. Constitution.
xxx/ellauri179.html on line 173: Wheeler's career hit its high point with the passage of the Eighteenth Amendment and the Volstead Act in 1920. As enforcement of Prohibition became increasingly difficult, federal agencies resorted to draconian measures including poisoning alcohol to try to dissuade people from consuming it.[6] Wheeler's refusal to compromise, for example by amending Prohibition measures to allow for consumption of beer, made him appear increasingly unreasonable. His influence began to wane, and he retired in 1927.
xxx/ellauri179.html on line 175: Soon after his retirement, Wheeler was beset by several tragedies. His wife was killed in an accidental kitchen fire, and his father-in-law had a fatal heart attack after trying unsuccessfully to aid her. Wheeler suffered from kidney disease contracted from abuse of booze, and died at an asylum in Battle Creek, Michigan on September 5, 1927.
xxx/ellauri179.html on line 181: Whereas Hemingway wrote passionately about boxing and his own prowess, others, like Dempsey, saw something else. “There were a lot of Americans in Paris and I sparred with a couple, just to be obliging,” the Champ said. “But there was one fellow I wouldn’t mix it with. That was Ernest Hemingway. He was about twenty-five or so and in good shape, and I was getting so I could read people, or anyway men, pretty well. I had this sense that Hemingway, who really thought he could box, would come out of the corner like a madman. To stop him, I would have to hurt him badly, I didn’t want to do that to Hemingway. That’s why I never sparred with him.” Hemingway’s frequent sparring partner and fellow writer Morley Callaghan offered another sobering account of his training partner, saying, “we were two amateur boxers. The difference between us was that Ernie had given time and imagination to boxing; I had actually worked out a lot with good fast college boxers.” I had never seen Mr. Hemingway box, of course. But I will say this: the confidence of mediocre men is a fucking superpower. I have met many versions of this guy. Hell, I’ve sparred with the dude myself.
xxx/ellauri179.html on line 193: The conventional view is that Hemingway’s true “religion” — insofar as he can be said to have one at all — is his famous “Cod”: that in order to give meaning to life, one had to live by some set of ethical principles.
xxx/ellauri179.html on line 197: It could be “the cod of the hunter,” or “the cod of the bullfighter,” or (most fittingly) “the cod of the sea.” It didn’t matter what cod one chose — just as long as it provided rules for living a life of rectitude and dignity in an otherwise meaningless universe. Bets are off about the outcome of a war, says Hem's cod, for instance.
xxx/ellauri179.html on line 199: But if Hemingway’s conversions were sincere — and there is little reason to think they were not — then his “cod” is not based on the agnosticism of a disillusioned existentialist, but rather on the comprehensive, universal affirmation of Christianity.
xxx/ellauri179.html on line 201: Still, the fact that they bring up Hemingway’s Catholicism at all confirmed my own suspicions of a deeper, clear-eyed spiritual sensibility lurking behind all of Hemingway’s naturalistic plots — forcing me to reconsider everything I had previously thought about the man. I see Catholicism as playing a central role in Hemingway’s literary vision and moral landscape. Non-catholics just turn away from the religious clues in his work to focus on his public image, war exploits, and psychological instability — all the while missing that singularly under-reported and significant aspect of Hemingway’s life as a writer: his Catholicism.
xxx/ellauri179.html on line 207: “A big Austrian trench mortar bomb of the type that used to be called ash cans, exploded in the darkness. I died then. I felt my soul or something come right out of my body, like you’d pull a silk handkerchief out of a pocket by one corner. It flew around and then came back and went in again and I wasn’t dead anymore.”
xxx/ellauri179.html on line 208: After having been anointed, Hemingway described himself as having become a “Super-Catholic.” It was a near-death experience that changed the course of his life. After the war, he went to work as a foreign correspondent in Paris. And eight years later — after his first marriage failed — he undertook a second, more formal conversion process in preparation for marriage to his second wife, devout Catholic Pauline Pfieffer.
xxx/ellauri179.html on line 212: It was at this time that Hemingway changed the title of his unpublished first novel, tentatively titled “Lost Generation,” to “The Sun Also Rises.” And writing to another friend, he declared, “If I am anything I am a Catholic . . . I cannot imagine taking any other religion seriously.”
xxx/ellauri179.html on line 214: When he won the Nobel Prize for Literature in 1954, he gave away the medal as a votive offering to “Our Lady of Cobre” in Havana.
xxx/ellauri179.html on line 216: Unfortunately, his subsequent divorces and additional marriages, drunken brawling, domestic abuse, poison pen letters, paranoia, megalomania, and habitual womanizing tarnished his youthful sense of himself as a “super-Catholic.” Hemingway never wanted to be known as a “Catholic writer” because he simply felt he couldn’t live up to the responsibility.
xxx/ellauri179.html on line 218: In a letter to his friend Father Vincent Donavan in 1927 just before he married his second wife, Hemingway wrote, “I have always had more faith than intelligence or knowledge and I have never wanted to be known as a Catholic writer because I know the importance of setting an example — and I have never set a good example.”
xxx/ellauri179.html on line 222: He thought of himself, like many of his egoes (Nick Adams, Jake Barns, Robert Jordan, Francis McComber and Santiago), as a man struggling to live with grace and die a good death in a violent, unforgiving world where all of you others must suffer.
xxx/ellauri179.html on line 224: The first time I read Hemingway’s books, I found an irrepressible piety and sense of the sacred permeating all his naturalistic plots. Had I known then about his Catholicism, it would have clarified things — and made the books better.
xxx/ellauri179.html on line 225: And although Hemingway never related to the surface aspects of American Catholic life, he wrote at least one work explicitly about Christ, “Today is Friday,” a dialogue between three Roman soldiers present at the crucifixion discussing how well Jesus had died and the grace he showed under pressure.
xxx/ellauri179.html on line 227: Knowing these things does not explain away all the troubling aspects of Hemingway’s egocentric personal life — his public inebriations, domestic abuse, womanizing, and suicide, but it helps me to understand the kinds of people Hemingway admired, their motivations and ideals, and the brave, virtuous person he was attempting to become.
xxx/ellauri179.html on line 229: Ernest Hemingway was born a Protestant but converted to Catholicism when he married Pauline Pfeiffer, his second Wife. Pauline was an observant Catholic who took her religion seriously. Hemingway, who was never observant, but arguably always religious told Gary Cooper that becoming a Catholic was one of the best things he’d done in his life. Gary was also Catholic and Hem and Coop had a life long bond.
xxx/ellauri179.html on line 231: They died 6 weeks apart: Coop of cancer and Hem of a self inflicted gun shot wound. Apparently Hem could not go on without Coop.
xxx/ellauri179.html on line 233: Of the 7 suicides that Mariel Hemingway is aware of in her family, 1 was of Ernest’s father, & 3 of his father’s 6 children (if one assumes that Hemingway did commit suicide). There still is no official decision–and there may never be–as to whether the death of the writer early Sunday from the blast of a 12-gauge shotgun had been an accident or suicide. However, the fact that Mr. Hemingway had been divorced would bar him from a Catholic Church funeral anyway. Catholic sources said there was nothing improper in a Catholic priest saying prayers at graveside.
xxx/ellauri179.html on line 260: Turauxen on kirjoittanut joku Anders Hallengren, an associate professor of Comparative Literature and a research fellow in the Department of History of Literature and the History of Ideas at Stockholm University. Heserved as consulting editor for literature at Nobelprize.org. Dr. Hallengren is a fellow of The Hemingway Society (USA) and was on the Steering Committee for the 1993 Guilin ELT/Hemingway International Conference in the People’s Republic of China. Among his works in English are The Code of Concord: Emerson’s Search for Universal Laws; Gallery of Mirrors: Reflections of Swedenborgian Thought; and What is National Literature: Lectures on Emerson, Dostoevsky, Hemingway and the... Pelkkiä noloja setämiehiä!
xxx/ellauri179.html on line 284: Bernice Kert states: "It has also been said that Ernest's lifelong assertion of masculine power grew out of his emotional need to exorcise the painful memory of his mother asserting her superiority over his father." Major General Charles Lanham, a friend of Ernest's, said that he was the only man he ever knew who really hated his mother. Tutun oloista.
xxx/ellauri179.html on line 286: To read Hemingway has always produced strong reactions. When his parents received the first copies of their son’s book In Our Time (1924), they read it with horror. Furious, his father sent the volumes back to the publisher, as he could not tolerate such filth in the house. Hemingway’s apparently coarse, crude, vulgar and unsentimental style and manners appeared equally shocking to many people outside his family. On the other hand, this style was precisely the reason why a great many other people liked his work. A myth, exaggerating those features, was to be born.
xxx/ellauri179.html on line 288: After he had committed suicide at Ketchum, Idaho, in 1961, the literary position of the 1954 Nobel Laureate changed significantly and the aversion has, in a way, even become stronger.
xxx/ellauri179.html on line 290: The posthumously published novels, such as Islands in the Stream (1970) and The Garden of Eden (1986), have disappointed many of the old Hemingway readers. However, rather than bearing witness to declining literary power, (which, considering the author’s declining mental health is indeed a rather trivial observation) the late works confront us with a reappraisal and reconsideration of basic values. Well they needed one to be sure.
xxx/ellauri179.html on line 292: His works were burnt in the bonfire in Berlin on May 10, 1933 as being a monument of modern decadence. That was a major proofof the writer’s significance and a step toward world fame.
xxx/ellauri179.html on line 294: The slang word “hard-boiled" originated in American Army World War I training camps, and has been in common, colloquial usage since about 1930. It was a product of twentieth century cooking. To be “hard-boiled” meant a 10 minute egg, i.e. unfeeling, callous, coldhearted, cynical, rough, obdurate, unemotional, without sentiment. Later it became a literary term,
xxx/ellauri179.html on line 296: In Hemingway, sentimentality, sympathy, and empathy are turned inwards, toward himself. Neither Hemingway the man nor Hemingway the writer should be labeled “hard-boiled” - his macho style of living and speaking and the alleged hard-boiled mind behind it are better labeled "addled".
xxx/ellauri179.html on line 298: An unmatched introduction to Hemingway’s particular skill as a writer is the beginning of A Farewell to Arms, certainly one of the most pregnant opening paragraphs in the history of the modern American novel. In that passage the power of concentration reaches a peak, forming a vivid and charged sequence, as if it were a 10-second video summary. It is packed with events and excitement, yet significantly frosty, as if unresponsive and numb, like a silent flashback dream sequence in which bygone images return, pass in review and fade away, leaving emptiness and quietude behind them. The lapidary writing approaches the highest style of poetry, vibrant with meaning and emotion, while the pace is maintained by the exclusion of any descriptive redundancy, of obtrusive punctuation, and of superfluous or narrowing emotive signs:
xxx/ellauri179.html on line 302: Tältä varmaan näyttää paraikaa taas itä-Ukrainassa. Ernesto olis into piukeena. Eli Hard boiled meinaa noin 5-vuotiaan tasoa läsbarhet asteikolla. Tääkin paskiainen jaxaa puhua jostain "ylevästä" ja vielä Erneston kohdalla. "In that passage the power of concentration reaches a peak, forming a vivid and charged sequence, as if it were a 10-second video summary." Aaarrgghh! No niin just, TLDR tyyliä. Ei ehdi tulla jano eikä mieli munaa ennen seuraavaa pistettä. Ei tarvi painaa pause nappia.
xxx/ellauri179.html on line 308: Hemingway was not the Nihilist he has often been called but another one. As he belonged to the Protestant nay-saying tradition of American dissent, the spirit of the American Revolution, he denied the denial and acceded to the basic truth which he found in the human soul and catholicism: the will to believe, to live, the will to persevere, to endure, to defy, to maim and kill.
xxx/ellauri179.html on line 310: He's like a Pilgrim robbing red Indians of their land, walking into the unknown with neither shelter nor guidance, thrown upon his own resources, his strength and his judgment. Hemingway’s style is the style of understatement since his hero is a hero of military action, which is the human condition.
xxx/ellauri179.html on line 314: “I saw a moving sight the other morning before breakfast in a little hotel where I slept in the dusty fields. The young man of the house had shot a little wolf called coyote in the early morning. The heroic little animal lay on the ground, with his big furry ears, and his clean white teeth, and his jolly cheerful little body, but his brave little life was gone. It made me think how brave all these living things are. Here little coyote was, without any clothes or house or books or money or bonds or anything, with nothing but his own naked self to pay his way with, and risking his life so cheerfully – and losing it – just to see if he could pick up a meal near the hotel. He was doing his coyote-business like a hero, and you must do your boy-business, and I my man-business bravely, too, or else we won’t be worth as much as a little coyote.” (The Letters of William James to Henry James, Little, Brown and Co.: Boston 1926.)
xxx/ellauri179.html on line 321: But what about the ugliness, then? What about all the evil, the crude, the rude, the rough, the vulgar aspects of his work, even the horror, which dismayed people? How could all that be compatible with moral standards? Niin, sas se!
xxx/ellauri179.html on line 325: The Garden of Eden, however, a book brimming with the author’s vulnerability just as A Farewell to Arms is, treats intimate and delicate matters. Paxun eufemismikuorrutuxen alle kurkistaen: tässä niteessä on varmaan erityisen paljon homostelua. "She is depicted with fascination and fear, like Marcel Proust’s Albertine." No niin aina! "Eros and Thanatos, love and death, paradise and trespass." No on se vittua!
xxx/ellauri179.html on line 327: "Sipping his post-coital fine à l’eau in the afternoon, David Bourne feels relieved of the contents of his testicles."
xxx/ellauri179.html on line 334: Voiko tän selvemmin enää sanoa? "Women" with a gamin hairstyle, lovers who cut and dye their hair and change sexual roles, are themes that, with variations, occur in all of his novels!
xxx/ellauri179.html on line 336: When writing The Garden of Eden he appeared as a redhead one day in May 1947. When asked about it, he said he had dyed his hair "by mistake." In that novel, the search for complete unity between boy lovers is carried to extremes. It "may seem" that the halves of the Platonic homoerotic myth (once cut in two by Zeus and ever since longing to become a spoon again) are uniting here.
xxx/ellauri179.html on line 338: The voice of Hemingway’s father is heard, challenging his son, as did the Father in the Biblical Garden. Slightly disguised, Hemingway’s dear father, who haunted his son’s life and work even after he had shot himself in 1961, sorry, after Dad had shot himself in 1928, remained an internalized critic until Ernest also took his life in 1961. No wonder, dad had had a cow.
xxx/ellauri179.html on line 339: “He got out his pencils and a new cahier, sharpened five pencils and began to write the story of his father."
xxx/ellauri179.html on line 348: [critique] "Through the Eye" Hemingway pastiche I wrote with references to "The Killers," "Hills Like White Elephants," "The Light of the World," and others. 2500 words.
xxx/ellauri179.html on line 352: The mahogany bar spread eight feet with dark boards underneath that swirled up to a marble top. A famous writer with taped up glasses and grey-flaked hair sat at a table in the back corner. Two Americans walked in and sat on the barstools. They acknowledged the writer and ordered drinks. They were big men, just like him, and he had seen them in here many times. It was a small room. Fifteen by thirty feet at most with windows only in the door. The writer drank his Asti Spumante. The owner of the bar, Giuseppe Cipriani, walked towards his table and crouched down.
xxx/ellauri179.html on line 356: A short man half the size of Papa in blue seersuckers stepped towards him. As he walked, his left hand swung wide. The other grasped a blackthorn walking stick. “Christ you're big,” he said and his hand stuck out. He leaned his stick on the table and took off his porkpie hat. “Nick Adams,” he said and it sounded familiar. The light above the table flickered.
xxx/ellauri179.html on line 386: “Prosecco and peach. It's new here. It will catch on. The people will drink it.” Papa was in Italy to see his friend Ole Anderson, an old heavyweight prizefighter who lived in Fossalta di Piave now. He was always getting into trouble with bad people. Papa wrote a story about him once. A couple of men wanted to kill him in the story. Papa was in Venice to see his friend Juice, the owner of this bar Harry's, first. A man named Cole Anderson was shot outside Harry's two days ago so Papa told Juice to ask around and a man told him he'd be at Harry's today. The likeness of Ole and Cole's names drew Papa in.
xxx/ellauri179.html on line 392: “It's the nicest piece of blackthorn in Venice,” Nick said and smiled.
xxx/ellauri179.html on line 394: “I'll bet you fifty dollars I can break it with my bare hands.” One of the Americans said it.
xxx/ellauri179.html on line 402: “You killed him in front of Harry's. I was here.”
xxx/ellauri179.html on line 412: The Americans at the bar listened and drank grappas. Four women entered the bar and joked loudly behind the Americans who didn't seem to notice. They shook and laughed and they smelled good but their voices were crass. Two of them smoked and the room got smokier than before.
xxx/ellauri179.html on line 414: “And of this what would you say?” Nick asked desperately.
xxx/ellauri179.html on line 426: “Not that any of us are truly innocent,” Papa said. “Determination to kill yourself and others. Why now?”
xxx/ellauri179.html on line 434: “Listen, I'm in the middle of something.” He turned to face Nick.
xxx/ellauri179.html on line 442: Papa grabbed his wrist and punched his stomach with it. “What do you think of that?” He looked at Papa. One of the Americans slapped him and pushed his chest. “Come on, now, boy.” The Americans made for the door. Nick followed, and then the man after him.
xxx/ellauri179.html on line 446: One of the Americans feinted and knocked his right side. He fell and looked up at Papa. They were in the shade of the building, but where he fell in the sun of the street, Papa's shadow covered him.
xxx/ellauri179.html on line 448: “Now get out of here.”
xxx/ellauri179.html on line 472: “No, you're not a man for that. Even in war. I've seen it. Or what you did. Not how you mean. Have child, that what man does.” Papa ran the back of his hand on his cheek and felt the tape on his glasses. “That tree. A man planted that.”
xxx/ellauri179.html on line 474: The tree sat in the middle of the sidewalk, grown up from a small patch of dirt and out of place in the sea of cobblestones. There hadn't been soil on this ground in years that hadn't been trucked in by men.
xxx/ellauri179.html on line 476: “I must go,” Nick Adams said as he leaned towards Papa and whispered, “Not wise to be near the scene of a crime. Under any circumstances.”
xxx/ellauri179.html on line 482: Papa stepped inside. A painting hung on the wall to the left of the bar.
xxx/ellauri179.html on line 488: “I've come to appreciate this. The harsh details in the background with the stillness in the foreground here—” It was Swans Reflecting Elephants by Dalí. “See this arrogant son of a bitch, Juice, missing the scene. The elephants standing on the shore and the swans floating over them.” Behind the swans grew trees, twisting to the sky. “He's so arrogant. And ignorant. He walked all the way from the town up the hill in the distance and here he's facing away with his hand on his hip. He can't see the color of the sky different from the reflection in the pond.”
xxx/ellauri179.html on line 504: When they came, Papa stood up and approached one of the officers. He frowned and Papa punched him in the stomach and said, “Hey, boy-o, there it is!” The younger officer looked alarmed but the first one assured him.
xxx/ellauri179.html on line 506: “Papa, my old friend, I am glad you are in town. When I heard of a fight at Harry's I thought of you. Ole Anderson is here as well?”
xxx/ellauri179.html on line 510: “Papa, one grappa,” the older officer said. Papa was drunk but told Juice to pour them. Juice poured four glasses and the Americans held their glasses out as Juice poured. They drank slowly and the officers said they would not raise suspicion returning late.
xxx/ellauri179.html on line 532: “Let's get out of this rain.”
xxx/ellauri179.html on line 536: The Americans stepped into a dark music hall. Four men onstage played the blues. Low and slow. A few people sat at tables smoking. The band got louder and Papa saw Nick Adams at one of the tables.
xxx/ellauri179.html on line 550: “Oh, yeah? What's a bright boy to you? You're something of a bright boy yourself.”
xxx/ellauri179.html on line 558: Nick Adams hoped Papa knew him or knew boxing or anything. He wanted to hear a reason not to kill the man. The band played fast and loud and the lights played off the horn man's saxophone. It was dark so the ever-changing light on the saxophone illuminated everyone's eyes.
xxx/ellauri179.html on line 560: “It's a hell of a thing,” Nick said.
xxx/ellauri179.html on line 576: The horn man played from his heart. He played to their hearts. He raised a question and an answer and he gave a portrait of a man. The lights flickered off his horn and illuminated everyone's eyes except Nick Adams' looked black in the dark room.
xxx/ellauri179.html on line 589: Juice is a man that owns a bar in Venice that Hemingway frequented in the late 40s. I used him as a sort of master of ceremonies. When he comes in, that means a new reference is coming in generally. Overall, the dialogue between Papa and the now antihero Nick Adams tells the story, taking the format of "Hills Like White Elephants."
xxx/ellauri179.html on line 604: Alicia Rix´s study of the relationship between cycling and authorship in James’s “The Papers” sums up Jake Barnes and Bill Gorton’s exchange in The Sun Also Rises linking Henry’s bicycle to Jake’s impotence. Rix examines James’s anxiety about authorial exposure and aversion to publicity and includes embarrassing depictions of him cycling by Ford Madox Ford, David Lodge, and others. (The original manuscript shows that, before deletion, this had read "Henry James's bicycle.")
xxx/ellauri179.html on line 606: Ernest Hemingway squirmed as his second wife, Pauline, read aloud in 1927 from Henry James' novel The Awkward Age. Hemingway wondered why James bailed his characters out of their frequent inactivity by inserting a drawing room scene; and, as he was to do frequently during the next thirty years, he freely criticized the quality of James' works, "and knowing nothing about James he seems to me to be a shit." Too, he was quick to criticize the male protagonists of James,". .and the men all without any exception talk and think like fairies except a couple of caricatures of brutal outsiders". Carlos Baker observes that Hemingway, the "brutal outsider" himself, was at this time publishing Men Without Women, whose sales had reached 15,000 in the first three months after publication. But now Hemingway, the outsider, clearly in literary ascendance, was becoming acquainted with James' works; his artistic and personal recognition of James in future years was, for the most part, to take the form of a peculiar enmity. He was often to refer to James in highly derisive terms almost to the end of his own life. Hemingway's lese majeste towards him takes the form of a sporadic obsession that reveals more about Hemingway's maturity than James' imagined frailties.
xxx/ellauri179.html on line 608: Young Hemingway vilified James for his choice of themes and characters, but more importantly, he viciously maligned him for the traumatic but obscure accident that had occurred in his youth. Leon Edel has summarized the known facts of the injury as gathered from James´ writings and other sources. The "obscure hurt" was reported by James to have happened at the "same dark hour" of the onset of the Civil War, in other words, May 1861 (Edel, Years 176-77). But actually the causative factor, the fire at West Stables in Newport, occurred on the night of October 28, 1861 (177). James relates that he had jammed himself into "an acute angle between two fences" trying to make "a rusty, quasi-extemporised old engine work" in order to help put out the stable fire. Injured in this attempt, James later provided only incomplete details and stated that the disaster was "intimate, odious, horrid, catastrophe, obscure, and most entirely personal" (175).
xxx/ellauri179.html on line 610: Readers, critics, and other writers have often interpreted the result of the accident as castration, but Edel says the existing evidence... Hizi molemmilla expatriaateilla oli jäänyt mustalaisen muna oven väliin! Senkö tautta Hemingwaulla oli niin pikkuinen että Kultahattu pituuxia verratessa ilahtui! Mulla ei olekaan Amerikan kirjallisuuden pienin pisinappula! Se on Hemillä! (Viite).
xxx/ellauri179.html on line 616: The newest biography of Henry James is the work of a Vermont law professor who has written one earlier biography, Honorable Justice, The Life of Oliver Wendell Holmes, of the “great dissenter” on the Supreme Court in the first half of our century. Proceeding from the law into literature, Sheldon M. Novick tells us in a book titled Henry James, The Young Master–as if James were a young Mozart or a Paganini and didn’t work hard to achieve literary mastery–that the celibate and sexually diffident novelist, who put most of his life into his art, was in reality a regular guy who “underwent the ordinary experiences of life.” In fact, says Novick, he had an affair at the end of the Civil War with–yes, Oliver Wendell Holmes Jr.
xxx/ellauri179.html on line 617: This bit of news is quite startling. It upsets half a century of scholarship that seems to have clearly shown James was a firm bachelor with a “low amatory coefficient,” as one of his doctors put it in 1905 in New York. But Holmes is not the only homosexual lover Novick claims for James. He also says that James had an affair with Paul Zhukovski, a Russian aristocrat James met in 1876 in the entourage of Ivan Turgenev.
xxx/ellauri179.html on line 619: Novick’s attempt to find love affairs in James’ life reminds me of the 1920s, when there were no biographies of James, and critics loved to speculate on the mysteries of his privacy. Van Wyck Brooks, a skillful writer of pastiche, produced his quasi-biographical Pilgrimage of Henry James to prove the novelist was a literary failure because he had uprooted himself from the United States. Edna Kenton, a devoted Jamesian in Greenwich Village, demonstrated in a biting review in The Bookman that Brooks used important James quotations out of context. Years later, Brooks confessed to having nightmares “in which Henry James turned great luminous menacing eyes upon me.”
xxx/ellauri179.html on line 621: Another bit of imaginative projection upon James’ life can be found in Ernest Hemingway’s letters. This novelist, on learning that Brooks had written that James was “prevented by an accident from taking part in the Civil War,” immediately incorporated this into his nearly finished novel, The Sun Also Rises. In Chapter 12, Jake Barnes refers to his World War I accident, and Gorton says, “That’s the sort of thing that can’t be spoken of. That’s what you ought to work up into a mystery. Like Henry’s bicycle.” Barnes replies it wasn’t a bicycle; “he was riding horseback.” (In his memoirs, James spoke of having had a “horrid” but “obscure hurt.” He had strained his back during a stable fire while serving as a volunteer fireman.) Hemingway had originally inserted James’ name in the novel, but Scribner’s editor, Maxwell Perkins, vetoed this. Hemingway insisted. They finally compromised on the “Henry” alone. F. Scott Fitzgerald wrote to Brooks, “Why didn’t you touch more on James’ impotence (physical) and its influence?” The castration theme was picked up by R.P. Blackmur, Glenway Wescott, Lionel Trilling, and F.O. Matthiessen in their critical writings.
xxx/ellauri179.html on line 623: What evidence does Novick offer for the James-Holmes “affair”? Just two French words James uses in his long and vivid notebook entry recalling his early days in Boston, where his family settled in a brick house in Ashburton Place near the State House. The words are l’initiation première–“first initiation.” In the entry, James is writing generally of the “rite of passage” that inaugurated his literary career. He describes the strong emotions he felt at the assassination of Lincoln (on James’$2 22nd birthday); how he wept when Hawthorne died; and the dawning sense of freedom experienced after the war’s end. He mentions also his first book review on English novel-writing, published in the North American Review, whose editors paid him $12, praised his writing, and asked for more. He does mention Holmes, but only to describe a brief visit he made to Holmes’ mother to ask how her son was faring in England, and his own fierce envy of Holmes for traveling abroad while James remained at home.
xxx/ellauri179.html on line 625: These larger emotions apparently do not touch the single-minded Novick. He is caught by l’initiation première. “The passage seems impossible to misunderstand,” he says. (For the full quote, which Novick does not provide,.) In a footnote, he asserts, “James had his sexual initiation in Cambridge and Ashburton Place.” A bit enigmatically, he also says, “[I]t would be fatal to expand on that in the book for which these are the [foot]notes.” We are left wondering why Novick thinks it would be “fatal” to have what would be a bit more evidence. And he still hasn’t named James’ partner. A sentence in which he appears to be rummaging around for explanations says that the companion “seems to be a veteran, an officer.” He adds, “Henry hinted he was Wendell Holmes.” But it is Novick who is doing the hinting. Holmes was a close friend of Henry’s brother, William. Henry looked at Holmes with a certain aloofness.
xxx/ellauri179.html on line 627: And then, Novick gives himself away. He writes in another footnote that Holmes was someone with whom James “might have been intimate.” “Might have been”? There’s incertitude for you. My surmise is that Novick is trying to support his hypothesis of James’ initial sexual experience, and that he picks the name handiest to him. Why not James’ closer friends, John LaFarge or Thomas Perry? Novick seems to want to link his two subjects. It is clear the homosexuality doesn’t bother him. He simply wants us to know that James was a sexual man and a loving person. Biographers often develop strange attachments to their subjects. (Indeed!)
xxx/ellauri179.html on line 629: Novick’s second “case” is as flimsy as the first, but it has more documentation. It is based on James’ letters from Paris between 1875 and 1876. He has met Ivan Turgenev, the Russian master, and finds himself moving among assorted Russians. One of them is Paul Zhukovski, son of a Russian poet who tutored Alexander II when he was a prince. Reared in the royal court, Zhukovski is soft, dependent, spoiled, and weak-willed, but graceful and entertaining. James has never known any Russians, and Zhukovski becomes an agreeable companion; he is “picturesque,” and while James tells his parents that “human fellowship” is not his specialty, the two get along very comfortably. They dine with Turgenev, and with countesses, a duke, princesses. They make sorties into cabarets and cafes. James reports that he and Zhukovski have sworn “eternal fellowship.” One could read sex into this–as Novick does–but it sounds more like the drinking and singing that often takes place among young males, their swagger and “brotherhood.” At every turn, Novick introduces suggestions of a love affair.
xxx/ellauri179.html on line 631: At the end of 1876, James moved to London. So far as we know, Zhukovski faded into the distance. James published seven books during the next three years and became a celebrity in London society. But Novick continues to allude to Zhukovski as if the relationship were of paramount importance to James. Only one letter from the Russian, written in 1879, survives. Zhukovski is in Italy and invites James to join him at the Villa Postiglione, his pension, at Posilipo, near Naples. While in Rome, James reserves a room in the pension for five days.
xxx/ellauri179.html on line 633: The rest of the story emerges after James abruptly leaves the villa at the end of the third day. He lodges at a hotel in Sorrento and writes several lively letters indicating he fled from Zhukovski and a nest of young homosexuals. They were attached to the composer, Richard Wagner, who lives in a nearby villa. Zhukovski is now a crusading Wagnerian. He wants to introduce James. The novelist refuses. Wagner speaks neither French nor English. James doesn’t speak German.
xxx/ellauri179.html on line 635: Writing to his sister Alice, James characterized Zhukovski as “the same impracticable and indeed ridiculous mixture of Nihilism and bric-à-brac as before.” He adds that Zhukovski always needs to be sheltered by a strong figure: “First he was under Turgenev, then the Princess Urusov, whom he now detests and who despises him, then under H.J. Jr. (!!), then under that of a certain disagreeable Onegin (the original of Turgenev’s Nazhdanov, in Virgin Soil) now under Wagner, and apparently in the near future that of Madame Wagner.” Novick bypasses these letters; he avoids looking at facts that might spoil his case. He does allude to the James remark about Zhukovski’s bric-a-brac, but he seems to misunderstand its irony. He claims that James was “cautious” about this visit because of crime and disease in the Naples area–all this, says Novick, is “out of keeping with the collection of bric-à-brac with which Zhukovski was surrounded.” James may indeed have been referring to the villa’s human bric-a-brac.
xxx/ellauri179.html on line 637: In a letter written from Sorrento to Grace Norton in Cambridge, he described a group of English persons he visited in Frascati after leaving Posilipo. They were of an “admirable, honest, reasonable, wholesome English nature,” in sharp contrast to the “fantastic immorality and aesthetics of the circle I had left at Naples.”
xxx/ellauri179.html on line 639: So Novick is deprived of the happy romance he wanted to chronicle at Posilipo. He consoles himself by a detailed account of Zhukovski’s adoption into Bayreuth, his painting the sets for Parsifal and being considered a kind of son by the Wagners. Novick seems to be trying to walk down two streets at once–the street of the refinements of literary biography and the more rigid roadway of the prosecutorial argument. He attempts to turn certain of his fancies into fact–but his data is simply too vague for him to get away with it.
xxx/ellauri179.html on line 646: Book II comprises a sort of mid-book idyll. The author offers it to us by way of contrast to the Paris scenes that went before. In this novel, Pamplona will serve as a kind of anti-Paris, semi-rural and organic where the City of Light is urban and decadent. The woods outside Burguete where Kake and Bill fish for trout are even more different from Paris, and the sense of tranquility that the fishing trip creates in them and us could not be more different from the freneticism of the novel's opening chapters.
xxx/ellauri179.html on line 648: Hemingway makes explicit here the themes of irony and pity: the irony of Kake's situation (he is a kind of superman who nevertheless can't perform the most basic of manly activities, namely fucking) as well as the pity "we" (who have our penises in working order) feel for him. The writer does so in an extended section, rich with dialogue, that is meant to be funny but has not dated well. The joking between Kake and Bill, over breakfast and later at lunch, is certainly believable as such, but it's difficult for a contemporary audience to follow, because the references to Frankie Fritsch and so forth have grown obscure with the passage of time. (The reference to Bryan's death tells us exactly when these scenes are occurring: 1925.) Do note, however, that Kake's physical condition is alluded to — and quickly backed away from. ("I'd a hell of a lot rather not talk about it" could be the motto of Kake's stoic take on the world, while Hemingway's would be "I want to talk about it all the time".) The writer has established, however, that Kake's condition is not simple impotence (rather it is loss of limb, or shortening of the joystick) and that it was caused by an accident.
xxx/ellauri179.html on line 650: Another theme of Kake and Bill's banter concerns the latter's status as an expatriate. He has fled America, with its prudish Anti-Saloon League and bourgeois President Coolidge (who famously said "The business of America is business"). Finally, note the gruff tenderness shared by Kake and Bill in these scenes. One of Hemingway's pleasures in life as in art was what we now call "male bonding," and in this case the bonding is poignant, as in some ways it replaces the love that Kake cannot fully express with female companions. Haha, so you must mean dick, that's the only thing Bill has and they don't.
xxx/ellauri179.html on line 652: More black humor: "Get up," Kake tells Bill, who replies "What? I never get up." Of course, it is Kake, not Bill, who never gets up. Later, trout (again, a phallic fish) try in vain to swim against the current of a waterfall, and — not so humorously — Kake reads a book about a man frozen inside a glacier whose wife awaits the reappearance of his body for twenty-four years. Kake is "frozen," too, only no one has the patience to await his unthawing.
xxx/ellauri179.html on line 654: William Jennings Bryan (March 19, 1860 – July 26, 1925) was an American orator and politician. Beginning in 1896, he emerged as a dominant force in the Democratic Party, running three times as the party's nominee for President of the United States in the 1896, 1900, and the 1908 elections, always losing. He served in the House of Representatives from 1891 to 1895 and as the Secretary of State under Woodrow Wilson. Because of his faith in the wisdom of the common people, he was often called "The Great Commoner". Pöljän näköinen kalju paxulainen.
xxx/ellauri179.html on line 655: After leaving office, Bryan retained some of his influence within the Democratic Party, but he increasingly devoted himself to religious matters and anti-evolution activism. He opposed Darwinism on religious and humanitarian grounds, most famously in the 1925 Daytona monkey case, aka Scopes Trial. Since his death in 1925, Bryan has elicited mixed reactions from various commentators, but he is widely considered to have been one of the most influential figures of the anthropocenic era.
xxx/ellauri179.html on line 668: Alfred Edward Woodley Mason was an English author and politician. He is best remembered for his 1902 novel of courage and cowardice in wartime, The Four Feathers. He is also known as the creator of Inspector Hanaud, a French detective who was an early template for Agatha Christie's famous Hercule Poirot.
xxx/ellauri179.html on line 669: Ilkeännäköinen mies jonka nenä kasvaa ozan suuntaisesti. The Four Feathers is a 1902 adventure novel by British writer A.E.W. Mason that has inspired many films of the same title. Against the background of the Mahdist War, young Faversham disgraces himself by quitting the army; this act the others perceive as cowardice, symbolized by the four white feathers they give him. Chicken! “buk, buk, buk, ba-gawk”! The story tells of his fight to reclaim his honour and win back the heart of the woman he loves. Bleeding heart, purple heart. Nää sydänjutut ottaa kyllä päähän. Mä ällöön sydämiä, ne näyttää katkaistuine putkineen tosi törkeiltä.
xxx/ellauri179.html on line 674: Apart from their standard “cluck cluck”, they have several other sounds that they make and all of them have a specific meaning.
xxx/ellauri179.html on line 675: While you may not be able to talk to your chickens like Dr. Dolittle, after reading this article you will be able to understand the meanings of their sounds.
xxx/ellauri179.html on line 680: Below we are going to share with you the 12 most common chicken sounds you will hear from your flock and what they mean. If you have ever listened to a flock of hens as they free range across the yard, you will likely have heard a low murmuring between them all. It sounds peaceful and content. This murmuring is thought to have two meanings: The first being: “life is good, I am having a good time”. And the second relates to safety. They will all range within earshot of each other because there is safety in numbers. Some chickens will also purr in contentment (especially those that are petted on a regular basis). And you who thought only cats’ purred!
xxx/ellauri179.html on line 683: In the wild chickens needed some sort of early warning system to warn each other of danger.
xxx/ellauri179.html on line 686: The second alarm is the air raid warning. This is more of a scream or shriek – the meaning is quite clear: “take cover there is a hawk”.
xxx/ellauri179.html on line 688: Flocks rely on the rooster or head hen to keep an eye to any danger to them. Interestingly if a rooster starts giving false alarms too often, the ladies will ignore him and rely on other flock members. Interesting.
xxx/ellauri179.html on line 693: If you have a few hens in the coop laying at the same time it can get quite noisy. It is almost like a cheering committee to encourage the laying of the egg followed by raucous congratulations.
xxx/ellauri179.html on line 696: It is a protest with the intention of intimidating the occupier to vacate the nest. This rarely happens and sometimes the complainer will try to move the sitter out by cramming into the nest box with her.
xxx/ellauri179.html on line 702: All other flock mates will give her a lot of space while she is broody.
xxx/ellauri179.html on line 707: Once a broody hen has settled into the routine of sitting on her eggs, she will start to coo and murmur to the unhatched chicks.
xxx/ellauri179.html on line 711: As the chicks are now moving around they must learn the safety rules. The Mother hen has two distinct calls to bring the chicks back to her in the case of danger or uncertainty. The first is a low pitched clucking, this means the chicks should stay near Momma.
xxx/ellauri179.html on line 714: Young chicks do not have too much of a vocabulary but they can let you know how they feel by chirping. There are five distinct ways in which a chick can chirp:
xxx/ellauri179.html on line 715: Contentment: This is a soft and happy peep.
xxx/ellauri179.html on line 722: The first crow of the day is dictated by his circadian rhythm.
xxx/ellauri179.html on line 725: Once he has crowed then the less dominant roosters will crow in order of seniority.
xxx/ellauri179.html on line 727: One of the roosters main jobs is to hunt for tasty food for his hens.
xxx/ellauri179.html on line 731: Lots of roosters will do a kind of “roll call” in the evening.
xxx/ellauri179.html on line 733: Not all roosters do this – mine do not (perhaps he relies on me to do the head count). After I have done the head count I will tell them goodnight and some will answer with a soft clucking.
xxx/ellauri179.html on line 740: A barking dog and a rooster crowing both roughly make around 90 decibels of noise.
xxx/ellauri179.html on line 745: There are quiet breeds that do not make a lot of noise such as Australorps and Barred Rocks. Then there are the girls who cannot be quiet: Rhode Island Reds and Cornish.
xxx/ellauri179.html on line 749: crow all day long, but can hens crow? Only hens that have some sort of hormonal imbalance have been known to crow – this is rare.
xxx/ellauri179.html on line 760: I try to make a point of talking with my quiet girls each day.
xxx/ellauri179.html on line 769: Thank you, really appreciated reading this. I am new to the chicken game and learning on a daily basis. Today one of mine was egg-bound, she seems fine now though and I saw her and another eating her egg yolk but I’m a bit concerned it broke insider her. If you have any advice, would love to know. I am googling and also likely to take to the vet on Monday (it is Saturday so vets not open). Thanks again, well written blog!
xxx/ellauri179.html on line 773: Hello, loved this article. We have 1 chicken who gets a lot of human attention daily. We talk to her a lot. Just last week she was sunning herself at the window and sang a short song. We had never heard her sing before! It was almost like a magpie. We Googled to try locate other singing hens but could not find anything. She has yet to do it again. Have you ever come across this?
xxx/ellauri179.html on line 775: What if a chick is chirping in a way that it sounds like she’s “rolling her r’s”? She does this at random times of the day. She also has a respiratory infection, so what I’m saying is that I would like to know if this means shes hurting or if she’s happy.
xxx/ellauri179.html on line 784: In Defense of Women is H. L. Mencken´s 1918 book on women and the relationship between the sexes. Some laud the book as progressive while others brand it as reactionary. While Mencken did not champion women´s rights, he described women as wiser in many novel and observable ways, while demeaning average men.
xxx/ellauri179.html on line 788: "Depending on the position of the reader, he was either a great defender of women's rights or, as a critic labelled him in 1916, 'the greatest misogynist since Schopenhauer', 'the country's high-priest of woman-haters.'"
xxx/ellauri179.html on line 793: In general, biographers describe Defense as "ironic": it was not so much a defense of women as a critique of the relationship between the sexes. Topics covered by the book included "Woman's Equipment," "Compulsory Marriage," "The Emancipated Housewife," and "Women as Martyrs." Women were gaining rights, according to Mencken—the ability to partake in adultery without lasting public disgrace, the ability to divorce men, and even some escape from the notion of virginity as sacred, which remained as "one of the hollow conventions of Christianity." Women nonetheless remained restrained by social conventions in many capacities.
xxx/ellauri179.html on line 795: Mencken´s love of women was driven in part by the sympathy he had for female literary characters (especially those brought to life by his friend Theodore Dreiser), as well as his almost fanatical love of his mother. Mencken supported women´s rights, even if he had no affection for the suffragist.
xxx/ellauri179.html on line 797: Although he originally intended to be ironic when he proclaimed that women were the superior gender, many of the qualities he assigned to them were qualities he deeply admired – realism and skepticism among them, but also manipulative skill and a detached view of mankind.
xxx/ellauri179.html on line 801: Mencken praised women, though he believed they should remain in the background of industry and politics. In personal letters especially, Mencken would write that women should appreciate men and do their best to support them. Although Mencken did not intend to demean women, his description of his "ideal scene" with a woman in the 1922 edition was not conventionally progressive:
xxx/ellauri179.html on line 803: It is the close of a busy and vexatious day—say half past five or six o´clock of a winter afternoon. I have had a cocktail or two, and am stretched out on a divan in front of a fire, smoking. At the edge of the divan, close enough for me to reach her with my hands, sits a woman not too young, but still good-looking and well dressed—above all, a woman with a soft, low-pitched, agreeable voice. As I snooze she talks—of anything, everything, all the things that women talk of: books, music, the play, men, other women. No politics. No business. No religion. No metaphysics. Nothing challenging and vexatious—but remember, she is intelligent; what she says is clearly expressed... Gradually I fall asleep—but only for an instant... then to sleep again—slowly and charmingly down that slippery hill of dreams. And then awake again, and then asleep again, and so on. I ask you seriously: could anything be more unutterably beautiful?
xxx/ellauri179.html on line 806: Mencken often espoused views of politics, religion, and metaphysics that stressed their grotesqueness and absurdity; in this context, escape from the supposed fraud of such somber subjects was welcome to him.
xxx/ellauri179.html on line 810: The first edition of the book sold fewer than 900 copies, a disappointing showing. The second edition sold much better, during the more progressive Roaring Twenties.
xxx/ellauri179.html on line 818: He is also known as “Fordham Flash” played baseball for the New York Giants of the National League. Bill refers to him when talking about who attended which university. Frankie did go to Fordham.
xxx/ellauri179.html on line 820: Bishop Manning was a Bishop in New York City, who played a prominent role in World War I. Kake refers to him, when discussing his school life, and showing who he was surrounded by. In 1939-40, Manning took a leadership role in the successful effort to force the City University of New York to rescind their offer of a professorship to the philosopher Bertrand Russell.
xxx/ellauri179.html on line 821: When the Bishop was asked whether salvation could be found outside the Episcopal Church, he replied, "Perhaps so, but no gentleman would care to avail himself of it." One year prior to the U.S. entering World War I, Manning said:
xxx/ellauri179.html on line 823: Our Lord Jesus Christ does not stand for peace at any price...Every true American would rather see this land face war than see her flag lowered in dishonor...I wish to say that, not only from the standpoint of a citizen, but from the standpoint of a minister of religion...I believe there is nothing that would be of such great practical benefit to us as universal military training for the men of our land.
xxx/ellauri179.html on line 825: If by Pacifism is meant the teaching that the use of force is never justifiable, then, however well meant, it is mistaken, and it is hurtful to the life of our country. And the Pacifism which takes the position that because war is evil, therefore all who engage in war, whether for offense or defense, are equally blameworthy, and to be condemned, is not only unreasonable, it is inexcusably unjust. Sorry Christ, we gotta move on, that's how the cookie crumbles. Phil Roth's 2 Swedish sluts were just plain wrong, and so were you J.C.
xxx/ellauri179.html on line 841: One was the wife of a jemadar-sais, 1 oli 1 heimopäällikön vaimoja,
xxx/ellauri179.html on line 865: Through buyin’ supplies off ’er pa. kun ostin kamoja sen isältä.
xxx/ellauri179.html on line 874: The wife of a nigger at Mhow; Neekerin vaimon Mhowista;
xxx/ellauri179.html on line 882: ’Long of a kid o’ sixteen— mulla oli 16v tyttö mukana,
xxx/ellauri179.html on line 895: An’ the end of it’s sittin’ and thinkin’, ja loppupeleissä istut vaan ja mietit,
xxx/ellauri179.html on line 906: They’re like as a row of pins— niitä on kolmetoista tusinaan.
xxx/ellauri179.html on line 929: An’ I seed her first a-smokin’ of a whackin’ white cheroot, Mä näin sen ekan kerran kun se veti valkoista röböä
xxx/ellauri179.html on line 969: Ship me somewheres east of Suez, where the best is like the worst, Laivatkaa mut Suezista itään jonnekin, missä pahinkin on ihan parasta,
xxx/ellauri179.html on line 984: Unquestionably, Ernest Hemingway was anti-Semitic. Studded throughout his letters are nasty remarks about Jews. But Hemingway felt his prejudice had a place in his fiction as well, most notably in “The Sun Also Rises,” his classic 1925 novel about a group of Paris expatriates at the bullfights in Pamplona.
xxx/ellauri179.html on line 986: Hemingway routinely describes Robert Cohn, introduced in the novel’s first lines as “the middleweight boxing champion of Princeton,” as a “kike” and a “rich Jew”; his obnoxiousness fuels the plot. (Cohn was based on Harold Loeb, a friend who gave Hemingway crucial support in getting his early work published; Hemingway could not forgive anyone who did him a good turn.) The anti-Semitic insult of writing a character like Cohn into his first major novel is breathtaking: it was not, like Hemingway’s letters, intended for private consumption only, but as characterization and a plot device in a work of fiction — a novel, as it turned out, written for the ages.
xxx/ellauri179.html on line 992: Indeed, it could be a parlor game on the order of listing the famous alcoholics in American literature: Name the 20th-century authors who were anti-Semites — Theodore Dreiser; Hemingway; F. Scott Fitzgerald (a little); Sinclair Lewis; Ezra Pound, of course; T. S. Eliot; William Faulkner; Thomas Wolfe — the list goes on.
xxx/ellauri179.html on line 993: Does this make Ernest Hemingway a bad writer? Does it mean we should no longer read him? I don’t think so. But then again I wrote his biography so I may be biased. The aesthetic satisfaction and sheer joy of reading such works as “In Our Time” and “A Moveable Feast,” or encountering the enduring truths of such novels as “A Farewell to Arms,” “For Whom the Bell Tolls” and, yes, “The Sun Also Rises” are undeniable. The books remain. So does racism and antisemitism. There are here to stay.
xxx/ellauri179.html on line 995: I’ve tried in my book to understand the man behind Hemingway’s great achievements, to re-create the epic scale of his finally tragic life. To make my long story short, he was an asshole.
xxx/ellauri179.html on line 999: Ernie was a product of a privileged upbringing whose first two marriages were to women of inherited wealth, which gave him the time to travel the world and develop as a writer without the pressure to make a living at it for the first decade of his career. Ernie had chronic traumatic encephalopathy, a degenerative brain condition that results from repeated head trauma that has been diagnosed in many boxers and football players.
xxx/ellauri179.html on line 1001: He wrote panned clunkers like Across the River and Into the Trees (1950) and the posthumously published Islands in the Stream (1970) and The Garden of Eden (1986), the first of which prompted John Dos Passos to write, “How can a man in his senses leave such bullshit on the page?”
xxx/ellauri179.html on line 1034: Piditkö? Manolito huusi ojentaen häränkorvaa lutkalle. No loistofiesta tämä oli.
xxx/ellauri179.html on line 1036: End of book 2. Enää onnexi lyhyt book 3 jälellä. Ai tänhän mä luin heti ekaxi nähdäxeni alkaako Kaken muna ehkä toimahdella loppupeleissä. Mutta ei. Tää kirja on tragedia. Eli mä oon läpi!
xxx/ellauri179.html on line 1038: That seemed to handle it. That was it. Send a girl off with one man. Introduce her to another to go off with him. Now go and bring her back. And sign the wire with love. That was it all right. I went in to lunch.
xxx/ellauri179.html on line 1046: The Sun Also Rises is a 1957 film adaptation of the 1926 Ernest Hemingway novel of the same name directed by Henry King. The screenplay was written by Peter Viertel and it starred Tyrone Power, Ava Gardner, Mel Ferrer, and Errol Flynn. Much of it was filmed on location in France and Spain in Cinemascope and color by Deluxe. A highlight of the film is the famous "running of the bulls" in Pamplona, Spain and two bullfights.
xxx/ellauri186.html on line 69: Henry Ward Beecher (June 24, 1813 – March 8, 1887) was an American Congregationalist clergyman, social reformer, and speaker, known for his support of the abolition of slavery, his emphasis on God's love, and his 1875 adultery trial. His rhetorical focus on Christ's love has influenced mainstream Christianity to this day.
xxx/ellauri186.html on line 71: ofiles/images/henry-ward-beecher-3.jpg" width="40%" />
xxx/ellauri186.html on line 74: Henry Ward Beecher was the son of Lyman Beecher, a Calvinist minister who became one of the best-known evangelists of his era. Several of his brothers and sisters became well-known educators and activists, most notably Harriet Beecher Stowe, who achieved worldwide fame with her abolitionist novel Uncle Tom's Cabin. Henry Ward Beecher graduated from Amherst College in 1834 and Lane Theological Seminary in 1837 before serving as a minister in Indianapolis and Lawrenceburg, Indiana.
xxx/ellauri186.html on line 76: In 1847, Beecher became the first pastor of the Plymouth Church in Brooklyn, New York. He soon acquired fame on the lecture circuit for his novel oratorical style in which he employed humor, dialect, and slang. Over the course of his ministry, he developed a theology emphasizing God's love above all else. He also grew interested in social reform, particularly the abolitionist movement. In the years leading up to the Civil War, he raised money to purchase slaves from captivity and to send rifles—nicknamed "Beecher's Bibles"—to abolitionists fighting in Kansas. He toured Europe during the Civil War, speaking in support of the Union. Beecher oli selkeästi Lutherin linjoilla K.S. Laurilan raportoimassa teologis-poliittisessa kiistassa.
xxx/ellauri186.html on line 78: After the war, Beecher supported social reform causes such as women's suffrage and temperance. He also championed Charles Darwin's theory of evolution, stating that it was not incompatible with Christian beliefs. He was widely rumored to be an adulterer, and in 1872 the Woodhull & Claflin's Weekly published a story about his affair with Elizabeth Richards Tilton, the wife of his friend and former co-worker Theodore Tilton. In 1874, Tilton filed charges for "criminal conversation" against Beecher. The subsequent trial resulted in a hung jury and was one of the most widely reported trials of the century. Tolstoi olisi ollut tyytyväinen siihen että syyllinen vapautettiin ja valamiehet hirtettiin.
xxx/ellauri186.html on line 80: Beecher's long career in the public spotlight led biographer Debby Applegate to call her biography of him The Most Famous Man in America. Niitä on piisannut.
xxx/ellauri186.html on line 81: Beecher married Eunice Bullard in 1837 after a five-year engagement. Their marriage was not a happy one; as Applegate writes, "within a year of their wedding they embarked on the classic marital cycle of neglect and nagging", marked by Henry's prolonged absences from home. The couple also suffered the deaths of four of their eight children.
xxx/ellauri186.html on line 83: Beecher enjoyed the company of women, and rumors of extramarital affairs circulated as early as his Indiana days, when he was believed to have had an affair with a young member of his congregation. In 1858, the Brooklyn Eagle wrote a story accusing him of an affair with another young church member who had later become a prostitute. The wife of Beecher's patron and editor, Henry Bowen, confessed on her deathbed to her husband of an affair with Beecher; Bowen concealed the incident during his lifetime.
xxx/ellauri186.html on line 85: Several members of Beecher's circle reported that Beecher had had an affair with Edna Dean Proctor, an author with whom he was collaborating on a book of his sermons. The couple's first encounter was the subject of dispute: Beecher reportedly told friends that it had been consensual, while Proctor reportedly told Henry Bowen that Beecher had raped her. Regardless of the initial circumstances, Beecher and Proctor allegedly then carried on their affair for more than a year. According to historian Barry Werth, "it was standard gossip that 'Beecher preaches to seven or eight of his mistresses every Sunday evening.'"
xxx/ellauri186.html on line 88: In a highly publicized scandal, samana vuonna kuin K.S. Laurila näki päivänvalon, Beecher was tried on charges that he had committed adultery with a friend's wife, Elizabeth Tilton. In 1870, Elizabeth had confessed to her husband, Theodore Tilton, that she had had a relationship with Beecher. The charges became public after Theodore told Elizabeth Cady Stanton and others of his wife's confession. Stanton repeated the story to fellow women's rights leaders Victoria Woodhull and Isabella Beecher Hooker.
xxx/ellauri186.html on line 90: Henry Ward Beecher had publicly denounced Woodhull's advocacy of free love. Outraged at what she saw as his hypocrisy, she published a story titled "The Beecher-Tilton Scandal Case" in her paper Woodhull and Claflin's Weekly on November 2, 1872; the article made detailed allegations that America's most renowned clergyman was secretly practicing the free-love doctrines that he denounced from the pulpit. Woodhull was arrested in New York City and imprisoned for sending obscene material through the mail. The scandal split the Beecher siblings; Harriet and others supported Henry, while Isabella publicly supported Woodhull.The first trial was Woodhull's, who was released on a technicality.
xxx/ellauri186.html on line 92: Subsequent hearings and trial, in the words of Walter A. McDougall, "drove Reconstruction off the front pages for two and a half years" and became "the most sensational 'he said, she said' in American history". On October 31, 1873, Plymouth Church excommunicated Theodore Tilton for "slandering" Beecher. The Council of Congregational Churches held a board of inquiry from March 9 to 29, 1874, to investigate the disfellowshipping of Tilton, and censured Plymouth Church for acting against Tilton without first examining the charges against Beecher. As of June 27, 1874, Plymouth Church established its own investigating committee which exonerated Beecher.Tilton then sued Beecher on civil charges of adultery. The Beecher-Tilton trial began in January 1875, and ended in July when the jurors deliberated for six days but were unable to reach a verdict. In February 1876, the Congregational church held a final hearing to exonerate Beecher.
xxx/ellauri186.html on line 94: Stanton was outraged by Beecher's repeated exonerations, calling the scandal a "holocaust of womanhood". French author George Sand planned a novel about the affair, but died the following year before it could be written.
xxx/ellauri186.html on line 96: At his best, Beecher represented what remains the most lovable and popular strain of American culture: incurable optimism; can-do enthusiasm; and open-minded, open-hearted pragmatism ... His reputation has been eclipsed by his own success. Mainstream Christianity is so deeply infused with the rhetoric of Christ's love that most Americans can imagine nothing else, and have no appreciation or memory of the revolution wrought by Beecher and his peers.
xxx/ellauri186.html on line 98: In 1865, Robert E. Bonner of the New York Ledger offered Beecher twenty-four thousand dollars to follow his sister's example and compose a novel; the subsequent novel, Norwood, or Village Life in New England, was published in 1868. Beecher stated his intent for Norwood was to present a heroine who is "large of soul, a child of nature, and, although a Christian, yet in childlike sympathy with the truths of God in the natural world, instead of books." McDougall describes the resulting novel as "a New England romance of flowers and bosomy sighs ... 'new theology' that amounted to warmed-over Emerson". The novel was moderately well received by critics of the day.
xxx/ellauri186.html on line 143: of-jacques-de-vitry-king-and-clerk-watch-2G4364D.jpg" width="90%" />
xxx/ellauri186.html on line 154: Influences: Plato, Epicurus, Zeno of Citium, Cleanthes, Chrysippus, Publilius Syrus, Attalus, Sotion
xxx/ellauri186.html on line 156: Influenced: Marcus Aurelius, Michel de Montaigne, Dante Alighieri, Augustine of Hippo, Albertino Mussato, Cardinal Giovanni Colonna, Tertullian, Martin of Braga, Medieval philosophy, Baruch Spinoza, Edmund Burke, Joseph De Maistre.
xxx/ellauri186.html on line 165: Cassius Dio even reports that the Boudica uprising in Britannia was caused by Seneca forcing large loans on the indigenous British aristocracy in the aftermath of Claudius's conquest of Britain, and then calling them in suddenly and aggressively. Seneca was sensitive to such accusations: his De Vita Beata ("On the Happy Life") dates from around this time and includes a defence of wealth along Stoic lines, arguing that properly gaining and spending wealth is appropriate behaviour for a philosopher.
xxx/ellauri186.html on line 169: of-seneca-DYF31D.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri186.html on line 172: Alongside Seneca's apparent fortitude in the face of death, for example, one can also view his actions as rather histrionic and performative; and when Tacitus tells us that he left his family an imago suae vitae (Annales 15.62), "imagonsa", he is possibly being ambiguous: in Roman culture, the imago was a kind of mask that commemorated the great ancestors of noble families, but at the same time, it may also suggest duplicity, superficiality, and pretence.
xxx/ellauri186.html on line 174: Seneca's influence on later generations is immense—during the Renaissance he was "a sage admired and venerated as an oracle of moral, even of Christian edification; a master of literary style and a model for dramatic art."
xxx/ellauri186.html on line 181: Seneca used to read his stock quotes frequently, like Scrooge McDuck. Seneca's optimistic quotes inspire you to use your time in a wise manner and live the life of your dreams.
xxx/ellauri186.html on line 183:
As long as you live, keep earning more to live nicer, and think of quicker ways to die.
xxx/ellauri186.html on line 187:
One of the most beautiful qualities of true friendship is to be understood and obeyed.
xxx/ellauri186.html on line 188:
A slave is wealth for the wise, the master of the fool. I am wise.
xxx/ellauri186.html on line 193:
Luck is a matter of preparation meeting business opportunity.
xxx/ellauri186.html on line 194:
No man was ever wise without pockets full of change.
xxx/ellauri186.html on line 195:
It is a figment of the mind to be unconquerable.
xxx/ellauri186.html on line 201:
Man is affected not by stock events but by the profit he makes of them.
xxx/ellauri186.html on line 208:
We are more often frightened than hurt; we suffer more from imagination than from reality.
xxx/ellauri186.html on line 210:
You all sorely complain of the shortness of time, and yet have much more than you know what to do with. Your lives are either spent in doing nothing at all, or in doing nothing to the purpose, or in doing nothing that you ought to do. You are always complaining that your days are few, and acting as though there would be no end of them. You are whiners.
xxx/ellauri186.html on line 211:
Sometimes even to die is an act of courtesy.
xxx/ellauri186.html on line 213:
Everything that exceeds the bounds of moderation has an unstable foundation.
xxx/ellauri186.html on line 214:
It’s not that we have a short time to live but that we waste a lot of it. (Sorry, I said it already. Waste of time.)
xxx/ellauri186.html on line 218:
The greatest wealth is a poverty of desires. I am filthy rich.
xxx/ellauri186.html on line 221:
It is compound interest that leads to the heights of greatness.
xxx/ellauri186.html on line 226: The details of Cyrus's death vary by account. The account of Herodotus from his Histories provides the second-longest detail, in which Cyrus met his fate in a fierce battle with the Massagetae, a tribe from the southern deserts of Khwarezm and Kyzyl Kum in the southernmost portion of the Eurasian Steppe regions of modern-day Kazakhstan and Uzbekistan, following the advice of Croesus to attack them in their own territory. The Massagetae were related to the Scythians in their dress and mode of living; they fought on horseback and on foot. In order to acquire her realm, Cyrus first sent an offer of marriage to their ruler, the empress Tomyris, a proposal she rejected.
xxx/ellauri186.html on line 228: He then commenced his attempt to take Massagetae territory by force (c. 529), beginning by building bridges and towered war boats along his side of the river Oxus, or Amu Darya, which separated them. Sending him a warning to cease his encroachment (a warning which she stated she expected he would disregard anyway), Tomyris challenged him to meet her forces in honorable warfare, inviting him to a location in her country a day's march from the river, where their two armies would formally engage each other. He accepted her offer, but, learning that the Massagetae were unfamiliar with wine and its intoxicating effects, he set up and then left camp with plenty of it behind, taking his best soldiers with him and leaving the least capable ones.
xxx/ellauri186.html on line 230: The general of Tomyris's army, Spargapises, who was also her son, and a third of the Massagetian troops, killed the group Cyrus had left there and, finding the camp well stocked with food and the wine, unwittingly drank themselves into inebriation, diminishing their capability to defend themselves when they were then overtaken by a surprise attack. They were successfully defeated, and, although he was taken prisoner, Spargapises committed suicide once he regained sobriety. Upon learning of what had transpired, Tomyris denounced Cyrus's tactics as underhanded and swore vengeance, leading a second wave of troops into battle herself. Cyrus the Great was ultimately killed, and his forces suffered massive casualties in what Herodotus referred to as the fiercest battle of his career and the ancient world. When it was over, Tomyris ordered the body of Cyrus brought to her, then decapitated him and dipped his head in a vessel of blood in a symbolic gesture of revenge for his bloodlust and the death of her son. However, some scholars question this version, mostly because even Herodotus admits this event was one of many versions of Cyrus's death that he heard from a supposedly reliable source who told him no one was there to see the aftermath.
xxx/ellauri186.html on line 232: of_Cyrus_the_Great.jpg/220px-Queen_Tomyris_and_the_head_of_Cyrus_the_Great.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri186.html on line 235: The Edict of Restoration, a proclamation attested by a cylinder seal in which Cyrus authorized and encouraged the return of the Israelites to the Land of Israel following his conquest of the Neo-Babylonian Empire, is described in the Bible and likewise left a lasting legacy on the Jewish religion due to his role in ending the Babylonian captivity and facilitating the Jewish return to Zion. According to Isaiah 45:1 of the Hebrew Bible, God anointed Cyrus for this task, even referring to him as a messiah (lit. 'anointed one'); Cyrus is the only non-Jewish figure in the Bible to be revered in this capacity.
xxx/ellauri186.html on line 237: Having originated from Persis, roughly corresponding to the modern-day Fars Province of Iran, Cyrus has played a crucial role in defining the national identity of modern Iran. He remains a cult figure amongst modern Iranians, with his tomb serving as a spot of reverence for millions of people. In the 1970s, the last Shah of Iran, Mohammad Reza Pahlavi, identified Cyrus' famous proclamation inscribed onto the Cyrus Cylinder as the oldest-known declaration of human rights, and the Cylinder has since been popularized as such. This view has been criticized by some Western historians as a misunderstanding of the Cylinder's generic nature as a traditional statement that new monarchs make at the beginning of their reign. Fucking Westerners, always belittling other people's achievements.
xxx/ellauri186.html on line 239: Cuneiform evidence from Babylon proves that Cyrus died around December 530 BC, and that his son Cambyses II had become king. Cambyses continued his father's policy of expansion, and captured Egypt for the Empire, but soon died after only seven years of rule. He was succeeded either by Cyrus's other son Bardiya or an impostor posing as Bardiya, who became the sole ruler of Persia for seven months, until he was justifiably killed by Darius the Great.
xxx/ellauri186.html on line 245: Some claim that Ruth's distaste for her husband began when he insisted on hanging a picture of his late fiancée, Jessie Guischard, on the wall of their first home and named his boat after her. Guischard, whom Albert described to Ruth as "the finest woman I have ever met", had been dead for 10 years. However, others have noted that Albert Snyder was emotionally and physically abusive, blaming Ruth for the birth of a daughter rather than a son, demanding a perfectly maintained home, and physically assaulting both her and their daughter Lorraine when his demands were not met. "Isi anna heille anteexi he eivät tiedä mitä tekevät", oli Ruthin kuuluisat viimeiset sanat. Jotain tuttua niissä kyllä on... - Ai niin se Finlandia-ehdokas!
xxx/ellauri186.html on line 247: USA on islamilaisten maitten jälkeen seuraavana jonossa omien porukoiden telottamisen hall of famessa.
xxx/ellauri186.html on line 257: Vuoroa odotellessa (numero 150, edellä numerot 143-149) juolahti mieleen tämän paasauxen viihdeozikko. Huomasin, etten tiennyt siitä enempää kuin tuon nimen: oliko se leffa vaiko romaani, vaiko ehkä molempia? Oli se, James Ramón Jonesin sotaromaani josta tehtin 1953 Pearl Harborista kertova sexihuuruinen elokuva. Directed by Fred Zinnemann, and written by Daniel Taradash, vetoa vaikka että jutkuja. Niin olivat, Zinnemann tervehtii meitä fItävalta-Unkarista, Taradash Kentuckysta. Taradash on tekaistu nimi, joko slaavilainen "talkative old woman" tai hepreasta "tooran laki". Kirjastaan James sanoi: "It will say just about everything I have ever had to say, or will ever have to say, on the human condition of war and what it means to us, as against what we claim it means to us." Tokko leffa sentään saa kaiken tuon sanottua, eihän siinä ehdi paljon puhua, kun pitää olla niitä huuruisia kuvia. Gore Vidal kertoo:
xxx/ellauri186.html on line 259: I did attend one of the first National Book Award Ceremonies 40 years ago. That was also my last experience of book prize giving... The winner in fiction, was my old friend James Jones, From Here To Eternity. His victory was somewhat marred by Jean Stafford, one of the 5 judges, unlike our present distinguished company, who moved slowly, if unsurely, about the room, stopping before each notable to announce in a loud voice, "The decision was not unanimous."
xxx/ellauri186.html on line 262: Jean Stafford (July 1, 1915 – March 26, 1979) was an American short story writer and novelist. She was born in Covina, California, to Mary Ethel (McKillop) and John Richard Stafford, a Western pulp writer. She won the Pulitzer Prize for Fiction for The Collected Stories of Jean Stafford in 1970. Stafford's personal life was often marked by unhappiness. She was married three times. Her first marriage, to the brilliant but mentally unstable poet Robert Lowell, left her with lingering physical and emotional scars. Stafford enjoyed a brief period of domestic happiness with her third husband, A. J. Liebling, a prominent (but ugly) writer for The New Yorker. After his death in 1963, she stopped writing fiction. For many years Stafford suffered from alcoholism, depression, and pulmonary disease.
xxx/ellauri186.html on line 268: To Speak of Woe That Is in Marriage xxx/ellauri186.html on line 270: "It is the future generation that presses into being by means of "Nouseva polvi se pyrkii esiin näiden meidän pursuavien tunteiden ja
xxx/ellauri186.html on line 271: these exuberant feelings and supersensible soap bubbles of ours." erityisherkkien saippuakuplien avulla."
xxx/ellauri186.html on line 280: Oh the monotonous meanness of his lust. . . Voi äijän yxitoikkoisen alhaista himoa...
xxx/ellauri186.html on line 286: Gored by the climacteric of his want, Halujensa menopaussin kovertamana,
xxx/ellauri186.html on line 290: Lowell was a conscientious objector during World War II and served several months at the federal prison in Danbury, Connecticut. He explained his decision not to serve in World War II in a letter addressed to President Franklin Roosevelt on September 7, 1943, stating, "Dear Mr President: I very much regret that I must refuse the opportunity you offer me in your communication of August 6, 1943 for service in the Armed Force." He explained that after the bombing at Pearl Harbor, he was prepared to fight in the war until he read about the American terms of unconditional surrender that he feared would lead to the "permanent destruction of Germany and Japan." Well as it turned out it wasn't as bad as that, but countless beautiful places were bombed beyond recognition. Lowell kept his Tolstoyan stance consistently in the subsequent wars as well. Even evil people have exceptional sane moments. Lowell thought he was Hart Crane reincarnate.
xxx/ellauri186.html on line 295: In 1941, bugler and career soldier Private Robert E. Lee Prewitt (Montgomery Clift) transfers from Fort Shafter to a rifle company at Schofield Barracks on the island of Oahu. Because Prewitt was also a boxer, Captain Dana "Dynamite" Holmes wants him on his regimental team. Prewitt explains that he stopped fighting after blinding a friend and refuses. Consequently, Holmes makes Prewitt's life miserable and ultimately orders First Sergeant Milton Warden (Lancaster) to prepare a court-martial. Warden suggests doubling Prewitt's company punishment as an alternative. Prewitt is hazed by the other NCOs and is supported only by his close friend, Private Angelo Maggio (Sinatra).
xxx/ellauri186.html on line 299: Despite being warned, Warden risks prison when he starts seeing Holmes' wife Karen. Her marriage to Holmes is fraught with infidelity, exacerbated after the stillbirth of a child and Karen's subsequent infertility. Karen encourages Warden to become an officer which would enable her to divorce Holmes and marry him.
xxx/ellauri186.html on line 301: Maggio is sentenced to the stockade after walking off guard duty and getting drunk, subjecting him to Judson's unqualified (and unauthorized) wrath. Prewitt discovers Lorene's name is really Alma and her goal is to make enough money at the club to go back to the mainland. Prewitt tells her his career is in the military, and the two wonder whether they have a future together.
xxx/ellauri186.html on line 303: A sergeant named Galovitch, a member of Holmes' boxing team, picks a fight with Prewitt. The fight is reported to Holmes who observes without intervening. Holmes is about to punish Prewitt again, but when he is told that Galovitch started the fight, Holmes lets him off the hook. The regimental commander observes Holmes' conduct and, after an investigation, orders his resignation in lieu of a court martial. Holmes' replacement, Captain Ross, reprimands the other NCOs, demotes Galovitch to Private, and affirms that there will be no more promotions through boxing.
xxx/ellauri186.html on line 307: Karen tells Warden that Holmes' resignation is forcing them back to the mainland, but Warden reveals he has no interest in becoming an officer, effectively ending their relationship.
xxx/ellauri186.html on line 311: Days later, Karen and Lorene coincidentally stand next to each other on a ship going to the mainland. Karen tosses her leis into the sea wondering if she will ever return to Hawaii. Lorene tells Karen she is not returning and that her "fiancé", whom she identifies as Prewitt, died heroically during the Pearl Harbor attack and was awarded a silver star (none of which is true). Karen recognizes the name, but says nothing.
xxx/ellauri186.html on line 337: Venus and Serena Williams, and their father Richard, were given a hostile reception from the crowd at the 2001 Indian Wells Masters after Russian Elena Dementieva accused Richard of “deciding” who wins matches between his daughters.
xxx/ellauri186.html on line 390: Jaakko eiku siis Mika Salon mielestä prof. Kepesh muistuttaa enstex eniten Aarne Kinnusta. Totta Mooses: "Rinnan" kaltainen texti ei Mikan esipuheesta kostu, tai jos kostuukin, ei parane. Jaakko Salo orkestereineen oli takavuosien musikantti ja kuuluisampi Mika Salo loisti rallikuskina.
xxx/ellauri186.html on line 395: Rosenfeld's short stories were inspired by his Chicago family: his bombastic father, his mother Miriam who died young, his sister, his unmarried aunts. He and his wife Vasiliki had two children, George and Eleni, the latter of which later became a Buddhist nun. He grew up a few blocks from Saul Bellow, and had known him since he was a teenager, when they worked on the same high school newspaper.
xxx/ellauri186.html on line 396: Rosenfeld oli amerikkalainen juutalainen kirjoittaja, josta tuli merkittävä jäsen New Yorkin älymystössä. Rosenfeld wrote one novel (Passage from Home, 1946), which, according to literary critic Marck Shechner, "helped fashion a uniquely American voice by marrying the incisiveness of Mark Twain to the Russian melancholy of Dostoevsky."
xxx/ellauri186.html on line 398: He moved in 1941 from Chicago to New York to study philosophy at New York University, dropping out to write fiction after about a year. By the late 1940s, he was immersed in the philosophy of Wilhelm Reich, "the errant Freud disciple who turned ideology into orgasm."
xxx/ellauri186.html on line 399: He thought he was "the golden boy" of the New York literary elite, but his friends later remembered him in their memoirs as a man who, despite his brilliance, never fulfilled his potential; as Howe put it, a "Wunderkind grown into tubby sage ... he died as a lonely sloth." He died on July 14, 1956 of a heart attack in his one-room apartment in Chicago.
xxx/ellauri186.html on line 428: Laurence Olivier oli vähintäänkin 2-neuvoinen. From the beginning of Olivier's life, there was confusion over his sexual identity. The most intimate friend of his youth was the actor Denys Blakelock, also the son of a clergyman, who was homosexual. The Queen's late aunt, Princess Marina, Duchess of Kent, who was involved with the bisexual and married Kaye for several years, told me quite emphatically that he and Olivier were "épris" ("in love"). And Coward, who was appalled to witness the two men openly exchanging French kisses in public, despised Kaye, whom he habitually referred to as "randy Dan Kaminski" (David Daniel Kaminski was Kaye's real name). One biography printed after his death alleged that Olivier “was deeply involved in a homosexual affair with Danny Kaye.”
xxx/ellauri186.html on line 432: After Lord Olivier's death on July 11, 1989, aged 82, from neuromuscular disease and cancer, and his interment in Poet's Corner, Westminster Abbey, his official biographer, Terry Coleman, asked Mrs. Joan Plowright if he had had homosexual affairs. She replied robustly: "If he did, so what?"
xxx/ellauri186.html on line 443: Nor scar that whiter skin of hers than snow,
xxx/ellauri186.html on line 450: Thou cunning'st pattern of excelling nature,
xxx/ellauri186.html on line 489: Othello, in full Othello, the Moor of Venice, tragedy in five acts by William Shakespeare, written in 1603–04 and published in 1622 in a quarto edition from a transcript of an authorial manuscript.
xxx/ellauri186.html on line 491: The play is set in motion when Othello, a heroic black general in the service of Venice, appoints Cassio and not Iago as his chief lieutenant. Jealous of Othello’s success and envious of Cassio, Iago plots Othello’s downfall by falsely implicating Othello’s wife, Desdemona, and Cassio in a love affair. With the unwitting aid of Emilia, his wife, and the willing help of Roderigo, a fellow malcontent, Iago carries out his plan.
xxx/ellauri186.html on line 543: The time has come the walrus said to speak of many things. of ships and shoes and sealing wax and whether pigs have wings. Waxwings on tilhiä, koska niillä on sinettivahan väriset siivenkärjet.
xxx/ellauri186.html on line 594: — Something out of it, I think. - Jokin näistä, luulisin.
xxx/ellauri186.html on line 604: Nefiili Leegion tapauxessa muutama sika menetettiin mutta 1 örkki pelastui, eli peli apinoille 2000-1. Pakanat sukelteli ärräpäitä päästellen järvestä hukkuneita sikoja. Briefer and her team believe that their AI method is about 92% accurate in discerning a pig's emotional state. And they plan to build some kind of tool, maybe an app, to help farmers listen to the pigs.
xxx/ellauri186.html on line 625: †How did Apostle Matthew die? I see different sources of Apostle Matthew's death:
xxx/ellauri186.html on line 637: Which one is true? We simply do not know for sure. The facts about his death have not been historically proven, beyond a reasonable doubt. In fact, there is no historical consensus on the person of Matthew. There are several conflicting accounts, and the Greek text does not state anywhere he was an eyewitness (and therefore a disciple). Maybe he was a fake. The problem is the gospel of Matthew is anonymous: the author is not named within the oldest surviving text, and the superscription "according to Matthew" was added some time in the second century, although the gospel doesn't state it's an eyewitness account. The historically very likely incorrect tradition that the author was the disciple Matthew begins with the early Christian bishop Papias of Hierapolis.
xxx/ellauri186.html on line 695: In the seventh century, a brand new monotheistic religion grew out of the flames of rampant, Arabian paganism. A man by the name of Mohammad is said to have begun receiving direct revelations via the angel Gabriel (the same guy who knocked up Anne and Mary!) about the timely reform of the true religion. The religion of Islam was born out of Mohammad’s revelations from Allah. The Quran, the record of those revelations and the holy book of Islam, contains various statements concerning Jesus Christ (known as Isa ibn Maryam or Jesus the son of Mary within the religion). Esa Saarisen äiti on (tai oli?) Iisa, eikä "Esa"-kaan ole siitä kaukana. Mitähän tämä mahtaa merkitä? Onko (tai oliko?) se enne? Eskiltäkin vuosi verta kylkihaavasta.
xxx/ellauri186.html on line 697: Islam teaches that Jesus Christ was a messenger of Allah who was miraculously born of a virgin, performed various symbolic miracles, raised the dead, brought the revealed book of the Gospel (known as the Injeel), and called down as a sign from heaven a table laden with sustenance.
xxx/ellauri186.html on line 699: Islam however diverges from orthodox Christianity and teaches many erroneous things: that the Bible has been corrupted, that Jesus was not crucified, that Jesus was not divine, that God is not triune, and that Jesus was a prophet of Islam. Both religions make assertions as to being the exclusive and correct way to worship and come to God. Islam, which is rapidly growing in adherents worldwide with 1.6 billion followers, presents itself as the final revelation of God and as a formidable competitor of Christianity on the market for Abrahamic religions.
xxx/ellauri186.html on line 701: An aim of Christian apologetics must be to defend and articulate the white supremacy of the Christian religion as compared to Islam. The goal of this paper will be to highlight a historical issue surrounding the Quran’s source material for its account of Jesus Christ and some clay birds. In the best traditions of American free enterprise and Western market economy, I shall do my best to denigrate the musulmans and sell our alternative product in its place.
xxx/ellauri186.html on line 703: When issues of source material arise within discussions surrounding the Quran with Muslims, statements of inspiration and religious trust in the Prophet’s words abound. Muslim beliefs concerning their doctrine of inspiration supposedly protect the Quran from any error. Cyril Glasse, an Islamic scholar, noted that:
xxx/ellauri186.html on line 705: Western writers who, for reasons of the defense of Christianity and Judaism, or for their reasons of their disbelief in any Divine Revelation, have been wont to disparage the Quran as regards to factual, historical accuracy, or have spoken of “Muhammad’s confused knowledge of history” or his “imperfect or deficient knowledge of Judaism” are, in every respect, wide of the mark. To begin with, such observations presume the Prophet’s participation in the compositions of the Quran, which is in no way admissible...Although the stories in the Quran have their historical origins, they undergo a transformation which lifts them out of their former context into a retelling which is not that of a human tongue ...Divine revelation [takes] this “material” and [uses] it for its own purposes; the origins of the story become irrelevant...
xxx/ellauri186.html on line 707: This leads one to have the impression that history is of no value when it comes to Quranic texts! If the Christian Scriptures are not to be exempt from historical scrutiny despite claims of divine inspiration, neither should Islam. The mere idea that history is of no importance when deducing the factuality of a religious claim is thwarted with the admission that God is a God of truth who acts in history. As C.S. Lewis stated, “history is a story written by the inky pinky finger of God.”
xxx/ellauri186.html on line 709: Furthermore, religions contain postulations or statements that are to be regarded by their followers as facts. If they are to be considered and discussed as facts, they must be subjected to the rules of historical criticism. One is free to utilize the tools of history and reason in seeking to better understand how at least some of the content of the Quran came to be what it is today.
xxx/ellauri186.html on line 711: When history, reason, and revelation are taken into consideration, one will reasonably understand the limitations of Islam and its failure to supersede the veracity and preeminence of the Christian message.
xxx/ellauri186.html on line 713: Within the Quran, Jesus’ miraculous virgin birth is recounted with Mary having astonishment. How could she become pregnant when no mortal man has touched her? The angel she is having a criminal conversation with discourages her incredulousness with an affirmation of the power and might of Allah’s definitive decree. The virgin birth lacks the majesty of the Christian doctrine because it is not an announcement of God coming into her. Jesus would be like others before him, a prophet who announces God’s truth. The angel goes on to describe just what Jesus would do. Within the description, the author narrates an account of a miracle that Jesus performed as “clear proof” that he was a prophet of Allah. The miracle is repeated later in Surah 5.
xxx/ellauri186.html on line 718: Children of Israel, (saying): LOL! I come unto
xxx/ellauri186.html on line 720: for you out of clay the likeness of a bird, and I
xxx/ellauri186.html on line 728: When Allah saith: O Jesus, son of Mary!
xxx/ellauri186.html on line 734: and the Gospel; and how thou didst shape of xxx/ellauri186.html on line 735: clay as it were the likeness of a bird by My
xxx/ellauri186.html on line 742: Many of the things Mohammed wrote down are found within the Judeo-Christian canon: Jesus taught the Scriptures, he healed lepers and men who were born blind, and he raised people from the dead. But, the Gospels and nowhere else in Scripture presents Jesus ever molding clay into sparrows (or other birds, passerine or otherwise) and breathing life into them, causing them to fly away. Where is this material found? Discussing the origin of many pseudo-biblical themes, accounts, and motifs within the Quran, Yehuda D. Nevo (admittedly a Jew, but we got a common enemy here) noted that:
xxx/ellauri186.html on line 744: The Quran contains material from disparate sources. Some of it is native Arab
xxx/ellauri186.html on line 746: Christianity, and especially Judeo-Christianity. Thus the Quran alludes repeatedly to the content of the Pentateuch and the Gospels. But while it is true that more Quranic material is classifiable as “Judaic” or “Christian” than as specifically “Judeo-Christian,” nonetheless the influence of the later is central; for whereas the “Judaic” and “Christian” material consists of references to “known facts,” or allusions to, and occasional retellings of, stories and legends, the Judeo-Christian material shaped the theology of the Quran.
xxx/ellauri186.html on line 748: The source material for the account of Jesus creating birds out of clay is likely derived from the Infancy Gospel of Thomas, a late second or third century pseudepigraphal gospel that describes Jesus’ early life before he started his ministry as an adult. The story reads:
xxx/ellauri186.html on line 750: When the boy Jesus was five years old, he was playing at the ford of a rushing stream. And he gathered the disturbed water into pools and made them pure and excellent, commanding them by the character of his word alone and not by means of a deed. Then, taking soft clay from the mud, he formed twelve sparrows. It was the Sabbath when he did these things, and many children were with him. And a certain Jew, seeing the boy Jesus with the other children doing these things, went to his father Joseph and falsely accused the boy Jesus, saying that, on the Sabbath he made clay, which is not lawful, and fashioned twelve sparrows. And Joseph came and rebuked him, saying, “Why are you doing these things on the Sabbath?” But Jesus, clapping his hands, commanded the birds with a shout in front of everyone and said, “Go, take flight, and remember me, living ones.” And the sparrows, taking flight, went away squawking. (Sparrows don't squawk, they tweet. Perhaps they were ducks?) When the Pharisee saw this he was amazed and reported it to all his friends. (Inf: 1:1-5 italics added for emphasis
xxx/ellauri186.html on line 754: While the Quran mentions the miracle in passing whereas the infancy gospel narrates the episode, the apparent similarity cannot be denied. The source material for this account poses special problems for Muslim source critics because of the nature of the infancy account.
xxx/ellauri186.html on line 756: The Infancy Gospel of Thomas belongs within a popular genre of legends in early
xxx/ellauri186.html on line 757: Christian literature. Such legends developed in the early centuries of the Christian movement and were constantly elaborated and expanded upon from late antiquity through the Middle Ages for purposes of edification and instruction. Never mind they were lies, it's okay in fairy tales and fiction. The infancy gospel and other books like it (Protevangelium of James) were written to satisfy the imaginations and creativity of latter Christians who sought to expound upon what the nativity narratives willfully leave out.
xxx/ellauri186.html on line 761: The Infancy Gospel of Thomas portrays the child Jesus as a boy of mysterious and
xxx/ellauri186.html on line 762: dangerous powers, rather like Harry Potter. His words can have harsh consequences when he is angered or insulted, as when he shrivels up one boy for a quite insignificant act and strikes another dead for merely bumping into him. It is hard not to feel distaste at such stories, which seem so far removed from the Jesus of the canonical gospels, and one can even detect a degree of unease on the part of the author as he narrates them: while attempting to absolve Jesus from the blame, he more than once records the great offense which Jesus’ behavior caused, as well as the efforts of his parents to restrain him, as when Joseph asks Jesus: “Why do you do such things that these people must suffer and hate us and persecute us?” On another occasion Joseph tells Mary: “Do not let him go outside the door, for all those who provoke him die."
xxx/ellauri186.html on line 764: The Christ-child is presented as one that does not grow in wisdom and understanding but yields his sharp omnipotence at a whim on unsuspecting people and his parents. Though widely influential in Christian imagination and art, the infancy gospels were never close to canonization. They were not discussed or considered because they were known to be fictitious fables. F.F. Bruce discussing the nature of the infancy gospels remarked that
xxx/ellauri186.html on line 766: “the embellishments with which the ‘infancy gospels’ fill out the sparse details of the birth stories in Matthew and Luke are all fabricated out of whole cloth, they are not traditions of more or less dimly remembered facts; but they generated tenacious traditions of a new kind.”
xxx/ellauri186.html on line 768: The text was viewed as unhistorical, spurious, and useful only as a vehicle of Christian curiosity. To further add to the case of why it was never remotely considered within the canon, the orthodox Christian writers of the late second century associated the infancy gospel with circles that they considered heretical, particularly with groups of Gnostic Christians. No scholar would dream of taking
xxx/ellauri186.html on line 771: The infancy stories do not bear resemblance to the Jesus of the gospels and were never thought to even be remotely historical. Rather, they existed much like Christian fiction does today, to create enjoyment in speculative discourse that is full of biblical metaphor, idioms, and themes.
xxx/ellauri186.html on line 773: The Quran’s use of the infancy story or legends built upon that story pose a special problem for Muslims apologists: the Quran is a divinely-dictated book that contains accounts of Jesus Christ found in unreliable literature some 100 to 200 years after the last book of the New
xxx/ellauri186.html on line 774: Testament was written. Such information has value when discussing the reliability of the Quran versus the historical reliability of the Christian Scriptures. The argument is stated as such:
xxx/ellauri186.html on line 776: The Quran uses the Infancy Gospel of Thomas as a historically reliable source.
xxx/ellauri186.html on line 777:
The Infancy Gospel of Thomas is not a historically reliable source.
xxx/ellauri186.html on line 785: The musulmans may try two wimpy objections. One possible objection would be to deny that the Quran uses the Infancy Gospel of Thomas as a historically reliable source. Rather, the Quran transcends the historical incongruities and limitations of the book and includes a story that is absolutely authoritative and without error. The historicity of Infancy Gospel would be a moot point.
xxx/ellauri186.html on line 788:
a) The story is presented within the narrative flow as events that happened within Jesus’ lifetime. The clay birds incident is said to be a “sign from your Lord” that Jesus teaches the truth about Allah. The “sign” is meant for the children of Israel to see the truthfulness of Jesus’ message of Allah. How can something be a sign if the something has no historical referent? (Polyphemos and Parmenides had the same problem with the word "oudeis".)
xxx/ellauri186.html on line 790: b) The Quran also claims for itself a very impeccable status: it is errorless (4:82; 18:1), eternal (85:21-22; 43:3-4), final revelation to humankind (2:2; 10:37), incomparable in beauty and elegance (29:48; 2:23), the very word of God (1:1-7), not originating in the will of Muhammad (53:1-5, 10-11) and many other things. If the Quran is truly errorless, could a historical error be possible? What if "God" is a historical error? Naah, that can't be. He said as much himself.
xxx/ellauri186.html on line 792: c) The objection might also imply something about the character of Allah and his ability to use inaccuracies or falsities within his revealed truth. What makes matters worse for the objector is the pivotal role the Quran plays within Muslim thought concerning inspiration. Islamic scholar Stefan Wild asserts
xxx/ellauri186.html on line 794: “The importance of the Qur’an for Muslims and Islam is tantamount to the importance of the person of Jesus Christ for Christians and Christianity. It has been rightly observed that the Christian concept of incarnation corresponds to what one might call “illibration” in Islam. In Christianity the divine logos becomes man. In Islam, God’s word becomes text, a text to be recited in Arabic and to be read as an Arabic book.”
xxx/ellauri186.html on line 796: The Quran is viewed literally as the word of God or an extension of Allah’s
xxx/ellauri186.html on line 797: nature. For it to contain any sort of error would impugn the nature of an errorless God (39:1-2; 55:1-2). A further question would be whether or not something that never happened in the passing of time can be viewed by definition “historical?”How about "epic?" This could be an example of a pseudo-book. Responses and others similar to them make the objection implausible.
xxx/ellauri186.html on line 799: Another possible objection would be to argue that the Infancy Gospel of Thomas is in fact historically reliable and that early Christians erred when they left it out of their canon.
xxx/ellauri186.html on line 801: Muslim apologists would then be making the claim that “Christians made a mistake by not seeing the text’s truthfulness and historical validity.” The problem with this objection is triune: a) the criteria for canonicity, b) the history of the books, and c) the theology of the gospel itself.
xxx/ellauri186.html on line 803: a) Good reasons existed for rejection of canonicity for the spurious book. The book failed to meet the 5 requirements for canonicity: 1) apostolic authority (Was it written by the apostles or early eye witness news?), 2) orthodoxy (Does it line up with clear OT and NT teachings?), 3) antiquity (Has it been used within the covenant community for an extended period of time?), 4) inspiration, (Does the book make a tangible and testable claim of divine inspiration?) and 5) usage (Was it accepted by the catholic church at large?). 6) The early Church also viewed their discussions and debates surrounding the issues of canonicity as being directed and superintended by God. The determinations and deliberations concerning the canon were in some sense within the will and superintending of God working through his church.
xxx/ellauri186.html on line 805: b) Furthermore, this objection ignores the history behind the Infancy Gospels themselves and the intentions behind their creation. The Christians penning the gospels knew they were creating stories that were not meant to be read as truth or contain actual, correct historiography. How do we know? Because of 1)-5). And above all, because 6) OUR God said so (to the patriarchs (p.c.), and they should know).
xxx/ellauri186.html on line 807: c) Lastly, the psychopathology of the Infancy Gospel of Thomas is loftier and more theologically expansive than the psychopathology of the NT documents! If Muslim apologists choose to argue that the book contains correct theology and history concerning the nature and work Jesus Christ, they will have to deal with the ramifications of a book that teaches Jesus was a nasty boy in more ways than the NT documents otherwise elucidate. Thus, the book would then contradict the teachings of the Quran itself!
xxx/ellauri186.html on line 809: Summa summarum, both objections are found to be lacking to the argument presented against the Quran. Serious reflection and study should be given concerning the trustworthiness of the Quranic text itself and the teachings espoused within the book. Clearly it is all a big lie (the Quran), and the Bible wins 6-0! Amen, let's pray. No, not you! roll up your little rug, take your dirty sandals and get your heathen ass outa here!
xxx/ellauri187.html on line 77: At the Petite École, Rodin “finished lessons so quickly that the teachers eventually ran out of assignments. He did not care to socialize with his classmates; he wanted only to work.” Rodin’s talent was noted by his legion of admiring artists, writers, and lovers. His rise was a matter of time, even if he was ignored by academic art institutions early in life.
xxx/ellauri187.html on line 79: Rilke’s path was more circuitous. Born to a liberal family in Prague when Rodin was 35, the young Rilke was dressed as a girl by his mother and called “Sophie.” (His given name was actually René.) When he came of age, his parents sent him to a military academy in hopes that he might achieve the officer’s rank that eluded his father, but the students there saw him as “fragile, precocious and a moral scold”—qualities that linger with him throughout the book, until he emerges from Rodin’s shadow as a major writer.
xxx/ellauri187.html on line 81: Much of Rilke’s youth was spent in search of a master. The first of these was Lou Andreas-Salomé, the philosopher and muse that Friedrich Nietzsche called “by far the smartest person I ever knew.” In 1899, the married Andreas-Salome, for whom Rilke felt a “reckless passion,” took the feeble young poet to meet Tolstoy. The meeting did not go well. Aateliset rähähti, Rilke vingahti.
xxx/ellauri187.html on line 83: Corbett’s chapters alternate between poet and sculptor until the pair converge, when the ambitious yet unremarkable Rilke, again in search of a master, travels to Paris to write his monograph on Rodin. Even at this early stage, he was one of many Rodin’s true believers.
xxx/ellauri187.html on line 85: Another was Clara Westhoff, the sculptor whom Rilke would later marry and repeatedly abandon on his vocational wanderings around Europe.
xxx/ellauri187.html on line 90: Few of these bullshit artists and temporary thinkers were as staunchly individualist as Rodin and Rilke. Their kinship, for better and worse, relied on a shared belief about the vocation of the artist—that it was supreme: no relationship, duty, or family obligation should get in the way of his work.
xxx/ellauri187.html on line 92: It seems at times that Rodin and Rilke struggled with the practice of empathy, as if—like their own art—it was a genuinely new and difficult thing to comprehend.
xxx/ellauri187.html on line 97: Rilkes motto was "To work is to live without dying." Rilke hated hospitals and the way dying had been stripped of its terrible intimacy there. But--he is dead all the same.
xxx/ellauri187.html on line 99: Born in 1875 in Prague, Rilke was until he was six or seven got up in skirts by his mother, who named him René and tried to console herself for the death of an infant daughter. By the time Rilke was ten, his disappointed romantic of a mother had left his father, a kindly but ineffectual minor railway official, who had spent some years in the Austrian army unsuccessfully seeking commission as an officer. Rilke's parents decided to send the young boy to military school, a prospect that stirred the father's hopes of turning his son into a soldier. LOL. Though he later claimed to have loathed military school, the young bohemian warmly absorbed the values of discipline, valor, and self-sacrifice into his ideal of the defiant artist-hero. He skillfully foiled his father's martial expectations, and lack of funds freed the aspiring poet from his family's next plans for him: law school. In fact, though he attended several universities, soaking up lectures on diverse subjects throughout his life, he never graduated from any of them. About such a practical matter as a sheepskin, the finest German lyricist since Goethe wrote as an adolescent, "And even if I never reach my Arts degree / I'm still a scholar, as I wished to be."
xxx/ellauri187.html on line 101: W. H. Auden once remarked that would-be poets had better learn a manual trade. But Rilke was cast more in the haughty Yeatsian mold that Auden, not exactly a day laborer himself, haughtily disdained. And unlike Rilke's contemporary Franz Kafka, who performed his tasks as an insurance executive with initiative and even enthusiasm, Rilke was too frail psychologically to balance his art with the demands of full-time employment. Even a desk job in the Austrian army during the First World War, when the forty-year-old literary celebrity was conscripted, proved too much for him. After three weeks of parade-ground training and living in barracks, which nearly killed him, Rilke was assigned to the propaganda section. There his literary powers deserted him, and his frustrated superiors transferred the stunned poet to the card-filing department, where he remained for six months, until his friends interceded and got him discharged. André Malraux he was not.
xxx/ellauri187.html on line 103: Rilke's diaries and letters, lively with tales of self-dislike and depression, seem to out-Kafka Kafka himself. Still, biographers should beware of making too much of these highly polished introspections. Rilke conceived of writing as a form of prayer, as Kafka did, and he made astringent self-examination a ritualistic prelude to work. Both writers magnified their inadequacies, sometimes to the point of a vaunting self-regard; it was an efficient way to wrest from their doubts a diligent beauty of creation.
xxx/ellauri187.html on line 105: Rilke lived on the brink of poverty for much of his life, dependent on the good graces of aristocratic and haute-bourgeois patrons in the twilight of the Hapsburg Empire. His shaky situation, much as he complained of it, suited his temperament as well as did the black clothes he liked to parade in during his dandyish younger days in Prague. Like the great German mystics, Rilke was a confirmed solitary. Thus he sought to form emotional bonds with people more ardently than do those who take their desire to be with others for granted. Wandering from person to person and from place to place like a pilgrim, he found that patrons offered him, among more practical things, a potential shrine of emotional fulfillment.
xxx/ellauri187.html on line 107: Rilke spent his life wandering. From an art colony in Germany he migrated to a position as Rodin's secretary in Paris; the sculptor eventually claimed that the poet was answering letters without his permission and summarily dismissed him, as much to Rilke's relief as to his chagrin. From Berlin he made two pilgrimages to Russia to meet Tolstoy, on one trip going nearly unacknowledged because of a titanic quarrel between the count and the countess. He traveled from Italy to Vienna to Spain to Tunisia to Cairo. His restless peregrinations had their origins in his epoch, and in a temperament forced painfully to choose perfection of the life or of the work. Rilke's academic sponsor and friend was Georg Simmel, the celebrated German sociologist and philosopher of modernity. In "The Adventurer," one of his most famous essays, Simmel argued that only the experience of art or adventure could invest time with the significance once lent it by religious ritual. The work of both art and adventure had a beginning and an end; they were each an "island in life" that briefly imparted a transcendent wholeness to experience. And of all possible modern adventures, Simmel concluded, the one that most completely combined the profoundest elements of life with a momentary apprehension of what lay beyond life was the love affair.
xxx/ellauri187.html on line 109: Augustine journeyed (unhurriedly) from the fleshpots of Carthage, from being in love with love, to the love of God. Rilke, along with other adventurers on the threshold of the twentieth century, traveled from God to a conviction that the only transcendent principle left was the love, erotic and spiritual, between men and women too. Rilke's experience as a young boy with a feminine persona seems in this sense to have been a great boon.
xxx/ellauri187.html on line 111: First of all, it provided him with an uncanny empathy for women. His two most potent and obsessive literary images were the unrequited female lover and the woman artist struggling to find freedom and space for her work. But Rilke's liberated feminine side also gave him the gift of unabashed openness to his need and desire for the opposite sex (from women). He recalls Kierkegaard's description of Mozart's Don Giovanni, who did not calculatedly seduce, according to Kierkegaard, but desired seductively. What women found irresistible about Rilke was not the effect he had on them but the effect they had on him.
xxx/ellauri187.html on line 113: Yet to put the burden of salvation solely on relations between men and women is to make a life between stumbling, imperfect men and women impossible. Rilke had no illusions about the nature of his erotic and romantic ideal. It flowed out from and quickly ebbed back into an unappeasable inward intensity. Rilke could not love or be loved for long, except in the absence of the beloved. After a passionate affair with the brilliant and beautiful Lou Andreas-Salomé, Rilke's muse and cicerone on his Russian trips, he suffered pangs of rejection and then happily settled into a lifelong correspondence with her. He married the sculptress Clara Westhoff when he was twenty-five, lived with her and their child for a year, and then by agreement left to take up his pilgrimage again. Through periodic reunions, but mostly through a voluminous and extraordinary correspondence, they maintained what Rilke called an "interior marriage," until emotional reality banged louder and louder on their youthful experiment and they eventually grew estranged.
xxx/ellauri187.html on line 115: Rilke seems to have passed with relief from the all-consuming rites of romance to the half communion, half self-examination of writing letters, an activity that also served as a calm precursor of his art. Not surprisingly, he was one of the greatest--and most self-conscious--letter writers who ever lived. He composed missives with a devotional purposiveness. He once wrote a poem about the Annunciation in which the angel forgets what he has come to announce because he is overwhelmed by Mary's beauty. The implication seems to be that communicating through the mail would have been a more fruitful procedure.
xxx/ellauri187.html on line 117: Rilke loved absolutely, not strenuously or patiently, and therefore his love always froze up into a mirror of itself. His condition might have been tormented and tormenting--it might appear wearily obnoxious. But for Rilke the poet, modern men and women as lovers--their exalted expectations and their comi-tragic desperation--came to symbolize complex human fate in a world where vertiginous possibilities have replaced God and nature. In Rilke's Elegies especially, lovers encounter animals, trees, flowers, works of art, puppets, and angels--all images, for Rilke, of the absolute fulfillment of desire, alongside which the poet placed the tender vaudeville of imperfect human wanting. Rilke the man might have presented a painful obstruction to himself. But true ardor often springs from an essential deprivation.
xxx/ellauri187.html on line 119: Ralph Freedman gives a remarkably purposeful account of Rilke's deprivation. But he describes none of Rilke's ardor--or his honest avowals, or all the discipline and strength and health he needed to draw his life's work out of depressions, blocks, and fears, out of his contemporary-sounding struggle between a Faustian ego and an endangered self. In this biography we don't get Rilke's poetic transformations. We get only the modern condition--his and his society's--that he poetically transformed and that we've inherited.
xxx/ellauri187.html on line 121: Freedman's Rilke, oddly enough, dwells on the dark underside of contemporary American life. Behind the mingled, multicolored yarn of his passions, obsessions, powerful yearnings, and self-interest--all wisely balanced in Donald Prater's majestic and definitive 1986 biography--Freedman sees only self-interest. Rilke is "hucksterish." His carefully cultivated literary success Freedman characterizes as a "relentless career." He refers to Rilke's "careerist standards." The places Rilke settles in for a time are not homes but Rilke's "bases."
xxx/ellauri187.html on line 123: At moments Rilke's awareness of his self-interest amid modern anxieties appears uncannily precocious: "The pressures even in the preschooler's life were often suffocating. He longed for change." How does Freedman know that? I presume he got it from one of the mature Rilke's self-dramatizing letters, letters that Freedman paraphrases tendentiously throughout the book. That approach has the effect of turning Rilke's harsh and vain self-explorations into evidence of the "traumas" that Rilke spent a life riddled with "failure" denying. Indeed, Freedman writes enigmatically about "Rilke's pattern of living through failure as part of a process that turns denial into poetic art." I'm not sure what that means, but it sounds like success to me.
xxx/ellauri187.html on line 125: But no--if, for Freedman, Rilke is a slick little engine of self-advancement, he is also "thin-skinned," "fragile," "depressed," "thwarted," "troubled," "distraught," "schizophrenic," and "almost suicidal," and he suffered from "hysteria," "anxiety," and "insecurity." This poet seems so tightly shackled to his inner condition that we wonder how he found the freedom to make his art. Freedman himself only occasionally glances at Rilke's art, and then with considerable lack of charm, not to say comprehension ("Still addressing the woman's genitals in confrontation with the man's, Rilke weighed in with his most devastating critique of death's dialectic").
xxx/ellauri187.html on line 127: Freedman's Rilke is an almost wholly psychologized being. He has little existence outside his leaden states of mind. We rarely hear about the rich medley of artistic and intellectual influences on him--amazingly, Simmel's "The Adventurer" never comes up. This is an extreme approach to the telling of a poet's life, but Freedman has a method to his extremism. As in a rash of recent despoiling biographies--John Fuegi's life of Brecht, Michael Shelden's of Graham Greene, Ronald Hayman's of Thomas Mann, to name just three--the author shortly puts his cards on the table: in this case we are going to meet Rilke the anti-Semite, Rilke the secret homosexual, Rilke the sexist.
xxx/ellauri187.html on line 129: The first strut of biographical art to buckle under such an avenging mission is language. "Death emasculates," Freedman reports dishearteningly. He describes one doubly unlucky fellow as being "fatally electrocuted." We find Rilke seeking the "panacea of a cure." Women almost never give birth--they just "birth." Clara, Rilke's wife, "was the messenger but also the transparent glass and reflecting mirror of Rilke's depression." And what a shame that a sentence like this should appear in a book about a poet's life: "Like garden flowers opening their petals early only to wither quickly, Italy's current art avoided the hard surface required for effective poetry." It's as if, somewhere in the deeper regions of his writing self, Freedman knows that Rilke wasn't any of the bad things his biographer says he was.
xxx/ellauri187.html on line 131: One ugly phrase in a personal letter, for instance (out of a vast personal correspondence), referring to Franz Werfel as a "Jew-boy," and some murky generalities about Werfel's "Jewish attitude toward his work," do not an anti-Semite make. Rilke cherished the many Jews he knew, including Simmel; he enjoyed reading the Hasidic philosopher Martin Buber and steeped himself in Jewish Scripture, claiming that Judaism was closer than Christianity to God. He also remained a lifelong champion of Werfel's work. And a reader discovers buried deep in Freedman's footnotes that Rilke wrote the offending letter to the poet Hugo von Hoffmannsthal, a good friend and an important patron. Hoffmannsthal was also Jewish, and he shared Rilke's negative views on the superambitious Werfel, who emigrated to America and, in 1941, published The Song of Bernadette, a novel about a miracle at Lourdes. Freedman doesn't mention that about five months after Rilke wrote the letter to Hoffmannsthal, along with a nearly identical letter to his patron Princess Marie von Thurn und Taxis, Rilke again wrote similar letters to the two of them praising Werfel's poetry so exuberantly that they almost sound like retractions of his first letters.
xxx/ellauri187.html on line 133: Why would an anti-Semite extol a Jewish poet to two of the most powerful and influential figures in Central European literary culture--to his own patrons? To paraphrase that great Jewish philosopher Thomas Aquinas, When you meet a contradiction, make a distinction. But Freedman builds from the surface contradiction. For Rilke, he writes, "a cultural and sometimes even a social anti-Semitism was part of daily existence." Yet aside from the letter to Hoffmannsthal, he offers no evidence for that litigable assumption, though he does inform us, with a smug and bizarre knowingness, that one of Rilke's Jewish lovers later died at Auschwitz.
xxx/ellauri187.html on line 135: With similarly blind zeal Freedman bases his insinuation that Rilke was secretly gay on two pieces of evidence: the poet's idealistic adolescent pact with another boy at military school, "sealed by a handshake and a kiss," as Rilke put it in a letter; and a fictional letter meant for publication, which brought Rilke, in Freedman's weasel words, "close to a disguised rendering of homosexuality with personal overtones." That's all the proof Freedman has.
xxx/ellauri187.html on line 137: Well, so what if Rilke happened to be homosexual? I don't see what Freedman thinks he is gaining by making a near-assertion and then failing to prove it. If there are readers who might be obscurely benefited by the revelation of Rilke's homosexuality, they'll be disappointed. If there are readers whose identity rests on the affirmation of Rilke's heterosexuality, they will be shaken and then cheered. If there are readers who couldn't care less about the whole matter, they'll be bored. Meanwhile, Rilke's ghost drums its fingers on some eternal windowsill, waiting patiently to be evoked.
xxx/ellauri187.html on line 139: This is formidable revisionism. The cumulative effect of such a distortion of truth to an admirable, if sadly misplaced, idea of redemption and redress is to make Freedman's biography read like a forced confession. But the beating heart of Freedman's interminable deconstruction is Rilke the sexist. Rilke's extraordinary sensitivity to women, his admiration and need for strong and intelligent women, women's love for Rilke--these facts Freedman brusquely mentions only to knock down. What he wants is to prove that Rilke was a spirited accomplice in European society's subjugation of women. He writes,
xxx/ellauri187.html on line 141: The women Rainer chose . . . were themselves practicing artists whose work he respected, from Clara to Loulou and now to Baladine-Merline. But they were given no choice to remove themselves for the sake of their art. . . . Rilke's love imposed a nonreciprocal discipline: in the end, it worked only for him and his poetry.
xxx/ellauri187.html on line 143: Throughout 600 pages Freedman gives us encounter after encounter between Rilke and the women in his life, in which the women are flawless angels and Rilke a consummate villain. If Rilke's dear friend the great German painter Paula Modersohn-Becker found herself trapped in a stifling marriage, Rilke was a traitor for not extricating her. If Lou Andreas-Salomé told the young Rilke to go off somewhere because one of her other lovers was coming to visit, Rilke's anger was the symptom of an unbalanced psyche.
xxx/ellauri187.html on line 145: If the adolescent Rilke broke up with his adolescent girlfriend, Valerie von David-Rhônfeld, he was a treacherous seducer. Freedman quotes copiously from David-Rhônfeld's embittered memoirs--published shortly after Rilke's death--to posit a pattern in Rilke's personality. "I came to love that poor unfortunate creature," David-Rhônfeld recalls about her teenage sweetheart, "whom everyone avoided like a mangy dog." For Freedman, this vindictive picture of Rilke provides the "clue" to Rilke's "isolation."
xxx/ellauri187.html on line 147: This is all ludicrously unfair. It's certainly unfair to say that Rilke didn't give the women he loved and who loved him the "choice to remove themselves for the sake of their art." He was in no position to give or deny freedom to his independent-minded wife, let alone to any woman of whom he was merely a lover. Only their passion, or admiration, or use for Rilke bound these women to the famous poet. Often ambitious artists themselves, Rilke's lovers expected him to introduce them into his heady artistic and intellectual circles and to help them with their careers. This he unfailingly did; in one case he helped the careers of a former lover's children by her husband. And he offered emotional succor long after the amorous flame had waned--not to mention demanding the same support for himself.
xxx/ellauri187.html on line 149: Rilke's most benevolent patron, Princess Marie von Thurn und Taxis, was wise enough both to nurture Rilke's gift and to keep her distance from her complicated protégé. An unblinking observer of Rilke's life, she was able to see his liaisons for what they were. And she knew how Rilke's acute sensitivity to his own condition, combined with his talent for self-pity, often landed him in the arms of the wrong people: "You must always be seeking out such weeping willows, who are by no means so weepy in reality, believe me--you find your own reflection in those eyes." But Freedman, doggedly indifferent to the available evidence, makes Rilke's lovers and women friends out to be helpless victims of a smooth seduction machine.
xxx/ellauri187.html on line 151: As for the centerpiece of Freedman's argument for Rilke's sexism--he "abandoned" Clara and their daughter, Ruth--here he portrays Clara, too, as if she were Tess of the D'Urbervilles. On the contrary. Clara enthusiastically seconded Rilke's definition of two artists wedded as each, in Rilke's cautiously ambiguous phrase, "the guardian of the other's solitude." After Rilke left for Paris, she placed Ruth with her wealthy and supportive parents and went on a pilgrimage to Egypt, among other places. Like Rilke, the adventurous Clara had a fascinating life--I don't know why Freedman didn't write her biography. Women artists suffered in Rilke's society, but not because of Rilke.
xxx/ellauri187.html on line 153: We must understand one another or die. And we will never understand one another if we cannot understand the famous dead, those fragments of the past who sit half buried and gesturing to us on memory's contested shores. But Rilke, as a poet, should have the last word (in Stephen Mitchell's beautiful translation):
xxx/ellauri187.html on line 155: Archaic Torso of Apollo xxx/ellauri187.html on line 168: beneath the translucent cascade of the shoulders
xxx/ellauri187.html on line 171: would not, from all the borders of itself,
xxx/ellauri187.html on line 176: Ludicrously unfair, says Lee Siegel of The Atlantic Monthly in April 1996. Who is he, another NY Jewboy maybe?
xxx/ellauri187.html on line 178: In 2002 Siegel received the National Magazine Award in the category "Reviews and Criticism". Jeff Bercovici, (alias sprezzatura), writing in Media Life Magazine, quoted the award citation, which called the essays "models of original thinking and passionate writing... Siegel's tough-minded yet generous criticism is prose of uncommon power—work that dazzles readers by drawing them into the play of ideas and the enjoyment of lively, committed debate".
xxx/ellauri187.html on line 180: In 2007 Caryn James, commenting on Not Remotely Controlled in the New York Times, said that "at their best, Siegel’s scattershot observations offer a kind of drive-by brilliance," but that he often "wildly overstates his case or ignores inconvenient evidence."
xxx/ellauri187.html on line 182: In September 2006, Siegel was suspended from The New Republic after an internal investigation determined he was participating in misleading comments in the magazine's "Talkback" section in response to criticisms of his blog postings at The New Republic's website. The comments were made through the device of a "sock puppet" dubbed "sprezzatura", who, as one reader noted, was a consistently vigorous defender of Siegel, and who specifically denied being Siegel when challenged by another commenter in "Talkback". In response to readers who had criticized Siegel's negative comments about TV talk show host Jon Stewart, 'sprezzatura' wrote, "Siegel is brave, brilliant, and wittier than Stewart will ever be. Take that, you bunch of immature, abusive sheep". The New Republic posted an apology and shut down Siegel's blog. In an interview with the New York Times Magazine, Siegel dismissed the incident as a "prank". He resumed writing for The New Republic in early 2007.
xxx/ellauri187.html on line 184: In June 2015, Siegel wrote an op-ed piece for The New York Times entitled "Why I Defaulted on My Student Loans", in which he defended defaulting on the loans he received for living expenses while on full scholarship and working his way through college and graduate school at Columbia University, writing that “the millions of young people today, who collectively owe over $1 trillion in loans, may want to consider my example.”
xxx/ellauri187.html on line 186: Economist Susan Dynarski wrote that Siegel is not typical of student loan defaulters both in that the typical student-loan recipient attends a public university and in that only two percent of those borrowing to fund a graduate degree default on their loans. Conservative political commentator Kevin D. Williamson, writing in National Review, called it "theft," saying that "an Ivy League degree or three is every much an item of conspicuous consumption and a status symbol as a Lamborghini." Senior Business and Economics Correspondent for Slate Jordan Weissman called it "deeply irresponsible" to suggest that students should consider defaulting on their loans and said that The New York Times should apologize for the piece. Siegel's original article was also criticized in Business Insider and MarketWatch.Siegel appeared to further discuss the article on Yahoo! Finance.
xxx/ellauri187.html on line 195: Getting to the point wasn’t exactly Rilke’s forte. It may not be fair to expect that of any poet, especially one born in 1875 and swimming in the currents of the Symbolists. Rilke’s flowery — and daresay twee — verses do not jibe with today’s tastes for cut-and-dry clarity, blasé irony, and Tweet-able brevity. But that’s precisely why Rilke is enjoying somewhat of a posthumous comeback. He offers what Twitter can’t.
xxx/ellauri187.html on line 197: But why did aging Rodin in his 60s capture Rilke’s imagination at the turn of the last century? It’s hard to see at first. What made Rodin radical then is no longer radical today. In his “Self-Portrait” (1890), Rodin grimaces amidst rough marks. The picture emblematizes how Rodin heralded raw and unpolished sculptures that were strikingly modern. It was a breath of fresh air since most of early-19th-century sculpture was smooth, neoclassical, and to be harshly honest, predictably dainty. Charles Baudelaire lamented this nadir in 1846 when he wrote his provocative essay “Why Sculpture is Boring.” Rodin went on to prove Baudelaire wrong. He showed how sculpture could be modern with distorted, coarse, rough textures. Rodin knocked the idealized body off its pedestal. And the modern sculptors that came after him saw no reason to put it back.
xxx/ellauri187.html on line 199: The pair first met outside Paris on Rodin’s country estate in September of 1902. Rilke, 26, took on a project as an art critic to write a German monograph on Auguste Rodin, at the time 61. Neither probably expected they would hit it off as much as they did. But long talks about art, and how to cultivate a work ethic bonded them together. Ten days into his initial stay on Rodin’s estate, Rilke wrote Rodin an affectionate letter confessing their dialogue’s intense effect. Rodin offered the young poet an open invitation to observe his studio for the next four months. During that time, Rilke not only gleaned insights for his monograph, but discovered how to be a better poet.
xxx/ellauri187.html on line 201: Three years later in September of 1905, Rilke took a job as Rodin’s assistant and lived with him full-time on his country estate. For the first time, Rodin’s correspondence was prompt and his files organized. Rilke relished more long talks with Rodin and the book is filled with examples of how Rodin stimulated the poet during this period of employment and intense "dialogue."
xxx/ellauri187.html on line 203: One of the more amusing examples is how Rodin said good night to Rilke. Rather than “bonne nuit,” Rodin would say, “bon courage,” roughly translated to “show courage” or “have good courage,” Or "chins up", but this idiomatic expression is hard to translate. While an unusual way to say good night, Rodin was trying to telegraph to Rilke that he would need to be courageous as he prepared for the night's inevitable challenges.
xxx/ellauri187.html on line 205: Predictably, the honeymoon didn’t last forever. A row over a letter Rilke wrote to one of Rodin’s contacts without permission in April 1906 aroused Rodin’s suspicion, so he fired Rilke. But an indelible impression was nevertheless left on the poet.
xxx/ellauri187.html on line 207: After a period of silence following the 1906 firing, Rilke and Rodin rekindled in August of 1908. Rilke was now living with Isadora Duncan and other artists in an abandoned convent in Paris, which Henri Matisse had converted into a school and commune. Rodin met Rilke there, spent hours catching up, buried the hatchet, and decided to move in the following month. After the sculptor’s death, the building became Paris’s Rodin Museum.
xxx/ellauri187.html on line 209: The book depicts both men’s messy marriages and complex relationships with men and women. Their success, like most men of all times, was on the backs of women whose exploitation cultural norms sanctioned.
xxx/ellauri187.html on line 211: Rilke loved metaphor unabashedly — even though some of his verses risk feeling
xxx/ellauri187.html on line 212: cheesy by today’s standards. The book’s title You Must Change Your Life is a case in point. It’s the last lines in Rilke’s “Archaic Torso of Apollo.”
xxx/ellauri187.html on line 216: It’s clear how meticulously scrutinizing every part of the sculpted body became a metaphor for scrutinizing every part of our life, in the spirit of that adage of Socrates that the unexamined life is not worth living. Socrates was a keen exeaminer of Alcibiades' törsö too, in particular the dark star that cannot see you.
xxx/ellauri187.html on line 217: Rodin had a penchant for antiquities. A picture from the archives of Paris’s Rodin Museum shows Rilke, Rodin, Rodin’s wife, and dogs with some headless torsos behind them.
xxx/ellauri187.html on line 219: We will never know whether Rilke had Rodin in mind when he wrote. But it’s undeniable a lot went well when he met Rodin. And while an artist taking on a protégé is not unique, that Rodin and Rilke bonded despite differing languages, ages, and artistic disciplines is noteworthy. As Rilke wrote to Kappus, “in the deepest and most important places, we are unspeakably alone; and many things must happen, many things must go right, a whole dark constellation of events must be fulfilled, for one human being to successfully enter another. ”
xxx/ellauri187.html on line 275: Portugal's 25 April 1976 constitution reflected the country's 1974–76 move from authoritarian rule to provisional military government to a representative democracy with some initial Communist and left-wing influence. The military coup in 1974, which became known as the Carnation Revolution, was a result of multiple internal and external factors like the colonial wars that ended in defeats, removing the dictator, Marcelo Caetano, from power. The prospect of a communist takeover in Portugal generated considerable concern among the country's NATO allies. The revolution also led to the country abruptly abandoning its colonies overseas and to the return of an estimated 600,000 Portuguese citizens from abroad. The 1976 constitution, which defined Portugal as a "Republic... engaged in the formation of a classless society," was revised in 1982, 1989, 1992, 1997, 2001, and 2004.
xxx/ellauri187.html on line 286: Jerome's Against Helvidius (c. 383) paved the way for aspects of future Josephite devotion with his assertion that Joseph was always a virgin. Poor guy. The earliest record of a formal devotional following for Joseph in the Western Church is in the abridged Martyrology of Rheinau in Northern France, which dates to the year 800. References to Joseph as nutritor Domini ("educator/guardian of the Lord") from the 9th to the 14th centuries continued to increase as Mariology developed, and by the 12th century, along with greater devotion to Mary, the writings of the Benedictine monks began to foster a following for Joseph and they inserted his name in their liturgical calendars and their martyrology.
xxx/ellauri187.html on line 288: In the 13th century, the Dominican Doctor of the Church Thomas Aquinas discussed the necessity of the presence of Joseph in the plan of the Incarnation for if Mary had not been married, her fellow Jews would have stoned her to death and that a young Jesus needed the care and protection of a human father figure. The Josephology of Aquinas often proceeded with the juxtaposition of Joseph and Mary.
xxx/ellauri187.html on line 290: In the 15th century, major steps were taken by Bernardine of Siena, Pierre d'Ailly, and Jean Gerson, the chancellor of the Cathedral of Notre Dame, Paris. Gerson wrote a lengthy treatise in French titled Consideration sur Saint Joseph and a 120-verse poem in Latin about Saint Joseph. In 1416 to 1418, Gerson preached sermons on Saint Joseph at the Council of Constance in which he borrowed heavily from Marian themes.
xxx/ellauri187.html on line 292: The growth of the following of Joseph is manifested with the earliest church dedicated to him in Rome, San Giuseppe dei Falegnami (St. Joseph of the Carpenters), constructed in 1540 in the Forum Romanum, above the prison that by tradition had held the Apostles Peter and Paul. The spread of his following is then shown by the publication of the first Litany of St. Joseph in Rome in 1597 and the introduction of the Cord of St. Joseph in Antwerp in 1657. These were then followed by the Chaplet of St. Joseph in 1850, and the Scapular of St. Joseph of the Capuchins which was approved in 1880. The formal veneration of the Holy Family began in the 17th century by Mgr François de Laval.
xxx/ellauri187.html on line 294: From the 16th century onwards, a number of Catholic saints prayed to Saint Joseph, invoked his help and protection and encouraged others to do so. In Introduction to the Devout Life Francis de Sales included Joseph along with the Virgin Mary as saints to be invoked during prayers following an examination of conscience. Teresa of Avila attributed her recovery of health to Joseph and recommended him as an advocate. In her biography The Story of a Soul, Thérèse of Lisieux stated that for a period of time, she prayed every day to "Saint Joseph, Father and Protector of Virgins..." and felt safe from danger as a result. The three mentioned in this paragraph were all Doctors of the Church.
xxx/ellauri187.html on line 296: In 1870, Pope Pius IX proclaimed Saint Joseph "Patron of the Universal Church". Joseph is also the unofficial patron of fighting communism. In 1889, Pope Leo XIII issued the encyclical Quamquam pluries in which he urged Catholics to pray to Joseph as patron of the church. This was in view of challenges facing the church, such as the growing depravity of morals in the young generation. He prescribed that every October, a prayer to Saint Joseph be added to the Rosary, with attached indulgences.
xxx/ellauri187.html on line 298: With the growth of Mariology, the theological study of Joseph also began to grow to discuss his role in the Economy of Salvation. Three centers for Josephology were formed in the 1950s, the first in Valladolid, Spain, the second at Saint Joseph's Oratory in Montreal, and the third in the theologate of Viterbo, Italy.
xxx/ellauri187.html on line 300: During the centenary of Quamquam pluries in 1989, Pope John Paul II delivered the Apostolic exhortation Redemptoris custos ("Guardian of the Redeemer"). This exhortation is part of the "redemption documents" issued by the pope, and refers to the Marian encyclical Redemptoris Mater. It discusses the importance of Saint Joseph in the Holy Family, and presents the pope's view of Saint Joseph's role in the plan of redemption. John Paul II positions Saint Joseph as breaking the old vice of paternal familial domination, and suggests him as the model of a loving father.
xxx/ellauri187.html on line 309: Itätyttö Sofi Oxanen on kaivautunut esille taas tuntemattomuudesta: virolaistaustainen Venäjän tuntija näkee tilaisuuden tulleen Ukrainan selkkauxessa. On aika taas opastaa suomalaisia ryssän asianmukaisessa kohtelussa. Muna kanaa neuvoo, suosittaa lentokieltoa. Kananlento siitä tulee, älä edes yritä.
xxx/ellauri187.html on line 314: Onko Sofi Oksanen virolainen?
xxx/ellauri187.html on line 315: Onko Sofi Oksanen merkittävä?
xxx/ellauri187.html on line 316: Missä Sofi Oksanen asuu?
xxx/ellauri187.html on line 317: Onko Sofi Oksasella lapsia?
xxx/ellauri187.html on line 318: https://www.sofioksanen.fi
xxx/ellauri187.html on line 320:
Sofi Oksanen
xxx/ellauri187.html on line 322: Sofi Oksanen on Suomen palkituin nykykirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle ja Suomessa hänen teoksiaan on myyty yli puoli miljoonaa. Katso palkinnot.
xxx/ellauri187.html on line 323: Sofi väittää että länsimainen käsitys totuudesta poikkeaa jotenkin itämaisesta. Ei se poikkea, kumpikin vetää yhtä kovaa omasta päästä köydestä.
xxx/ellauri187.html on line 325: ofioksanen.fi/media/image-2-e1645521590814.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri187.html on line 326: of_ethnic_slurs">List of ethnic slurs xxx/ellauri187.html on line 328: ofi">Sofi-Elina Oksanen syntyi seitsemäntenä päivänä tammikuuta vuonna 1977 virolaisen diplomi-insinööri äidin ja suomalaisen sähkömies isän perheeseen Jyväskylässä. Hän jäi perheen ainoaksi lapseksi, mutta ei antanut sen koskaan haitata itseään – päinvastoin. Yksin hän sai vanhemmiltaan enemmän aikaa ja huomiota eikä hänen koskaan tarvinnut jakaa mitään kenenkään kanssa. Täysin erilainen elämänkatsomus vanhempiensa kanssa ajoi hänet usein heidän kanssaan riitoihin, mutta vielä monta vuotta myöhemminkin on tytär edelleen hyvissä väleissä äitinsä ja hiljaisen isänsä kanssa.
xxx/ellauri187.html on line 330: Pienenä Sofi leikki prinsessaleikkejä, jotta saisi pukea korsetin päälleen. Jo ala-asteella hän alkoi pukeutua mustaan ja kuunnella mieleistään musiikkia. Leikkiessään hänestä tuli myös feministi jo kahdeksan vuoden iässä. Häntä ärsytti, että tyttö hahmoja oli niin paljon vähemmän ja kaikki sankaritarinat tapahtuivat aina pojille.
xxx/ellauri187.html on line 332: Sofin ystäväpiiri oli aina pieni, eikä hän suuremmissa viihtynytkään. Koulussakin usean muun oppilaan keskellä hän ahdistui helposti. Koulu tuntui muutenkin epämiellyttävältä, mikä sai tytön lintsaamaan useasti. Koulumenestys ei kumminkaan kärsinyt, koska hänellä oli hyvä kielipää ja asiat jäivät nopeasti hänen mieleensä. Ainoastaan liikunnasta hän ei pitänyt.
xxx/ellauri187.html on line 334: Jo pienenä Sofi asetti itselleen realistisen tavoitteen tulla kirjailijaksi. Hän kummasteli usein, mixei muka kaikista voisi tulla kirjailijoita, kun monet siitä haaveilivat.
xxx/ellauri187.html on line 336: Sofi oli varhaiskasvuinen ja venähti nopeasti luokkansa pisimmäksi ja "isoimmaksi" tytöksi. Hän "kasvoi ihmisenä" niin ettei mahtunut enää pulpettiin. Ylä-asteella hän sai ikäisiltään pojilta paljon huomiota, vaikka olisi vain halunnut sulautua joukkoon. Hän ei rangaissut poikia millään tavalla, vaan kohdisti vihan itseensä aiheuttaen näin bulimian. Hän oli laihdutuksen suhteen määrätietoinen ja luki aiheesta paljon kirjallisuutta. Kaloritaulukotkin opeteltiin ulkoa desimaalilleen ja hän ahmi ja oksensi lähes tieteellisellä tarkkuudella.
xxx/ellauri187.html on line 338: Jyväskylä ei miellyttänyt oman tyylinsä löytänyttä kirjailijan alkua lainkaan. Kaupunki oli ahdistava ja liian pieni eikä sieltä löytynyt tuohon aikaa ainoatakaan goottiryhmittymää. Vanhemmat eivät kuitenkaan päästäneet tuon ikäistä tytärtään kauas kotoa opiskelemaan, joten Sofi ei voinut lähteä Helsinkiin haluamaansa taidelukioon vaan opiskeli seuraavat vuodet urheilulukiossa, vaikka liikuntaa inhosikin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi neljällä laudaturilla ja kahdella eximialla vuonna 1996.
xxx/ellauri187.html on line 340: Lukiossa Sofi tajusi myös biseksuaalisuutensa, mutta se ei ollut hänelle järkytys vaan oli oikeastaan aina ollut itsestään selvä asia.
xxx/ellauri187.html on line 342: Lukiosta hän pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuutta. Hän tunsi heti olevansa kotona, mutta tekemisen puute ahdisti häntä. Sofia ahdisti opiskella kirjallisuudesta, koska olisi halunnut jo kirjoittamaan. Kun hän pääsi lopulta opiskelemaan teatterikouluun dramaturgiaa, koki hän vihdoinkin vapautuneensa. Oppilaille annettiin vapautta, joka sai Sofin tajuamaan, että hänellä todellakin on lupa kirjoittamiseen. [Höh, eikös se mennyt niin että päästyään teatterikouluun Sofi huomasi pian olevansa väärässä paikassa kun siellä piti jumpata extrovertisti ja noudattaa reaaliaikaisesti käskyjä kuin koulussa. Sofi oli liikunnallisesti lahjaton nyhverö joka halusi vaan nykrätä ja kirjoittaa. Kirjallisuuden opiskelu ei napannut sen enempää, joten kesken jäi sitten nekin opinnot. Sofi puuttuu Nilkin 2017 humanistitallista, siellä on vaan se Kimmo joka työnsi päänsä itätytön perseeseem ja sai pahan aknen. Väärään paikkaan työnsi sekin päänsä. Kasvonsa menettänut mies. Lomasysmäläisen palkinto vlta 2014.]
xxx/ellauri187.html on line 344: Sofi pääsi oikeaan paikkaan asumaan [Kallioon] ja kykeni alkaa elämään itsensä näköistä elämää. Tämä vaikutti häneen niin, että hän parani jopa bulimiasta. Muistot sairaudesta säilyivät ja hän alkoikin bulimian lisäksi kirjoittaa myös seksuaalisuudesta sekä suomalaisten ja virolaisten suhteista. Sofi kirjoitti esikoisteoksensa Stalinin lehmät, joka vei lopulta kaksi vuotta. Kirja julkaistiin vuonna 2003.
xxx/ellauri187.html on line 346: Sofi jatkoi kirjoittamista ja julkaisi seuraavan kirjansa Baby Jane vuonna 2005. Kirja käsittelee paniikkihäiriöitä kahden naisen välisessä parisuhteessa, ja tähänkin teokseen Sofi otti piirteitä omasta elämästään.
xxx/ellauri187.html on line 348: Viron lähimenneisyydestä kirjoittaminen jatkui näytelmällä puhdistus, joka sai ensi-iltansa helmikuussa 2007. Loppuunmyydyt esitykset jatkuivat kolme kautta ja esitystä kuvattiin vuoden teatteritapaukseksi. Sofi muunsi näytelmänsä romaaniksi vuonna 2008. Teos voitti sekä Finlandia – että Runeberg-palkinnon ja vielä vuonna 2010 pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuden palkinnon.
xxx/ellauri187.html on line 350: Kolmen romaanin jälkeen Sofi jaksoi yhä kirjoittaa samoista aiheista. Vuonna 2009 julkaistiin nykyteatteriteos, nimeltään High Heels Society. Tämä oli hänen toinen näytelmänsä. Seuraavaksi Sofi toimitti yhdessä kirjailija Imbi Pajun kanssa Kaiken takana oli pelko artikkelikokoelman.
xxx/ellauri187.html on line 352: Aikuistuminen ahdistaa Sofi Oksasta, eikä hän pidä siinä mitään kiirettä. Tällä hetkellä hän seurustelee yhdessä miehen kanssa ja haluaa naisia ja lapsia, kun kokee sen ajankohtaiseksi.
xxx/ellauri187.html on line 366: Georg Walther Groddeck (13 October 1866 in Bad Kösen – 10 June 1934 in Knonau, near Zurich) was a physician and writer regarded as a pioneer of psychosomatic medicine.
xxx/ellauri187.html on line 370: In 1921 Groddeck published his first psychoanalytic novel, Der Seelensucher. Ein psychoanalytischer Roman, later published in English as "The Seeker of Souls". After reading it and promoting its publication Freud commended Groddeck to the Berlin Psychoanalytic Association. Ein gewisser Alfred Polgar in his comprehensive review (Berliner Tageblatt, 20 December 1921) found "nothing comparable among German books" and felt reminded of Cervantes, Swift, und Rabelais.
xxx/ellauri187.html on line 371: In 1923 he published Das Buch vom Es, an unusual work in which each chapter is in the form of a letter to a girlfriend addressed as "my dear".
xxx/ellauri187.html on line 375: Now I think we shall gain a great deal by following the suggestion of a writer who, from personal motives, vainly asserts that he has nothing to do with the rigours of pure science. I am speaking of Georg Groddeck, who is never tired of insisting that what we call our ego behaves essentially passively in life, and that, as he expresses it, we are "lived" by unknown and uncontrollable forces. We have all had impressions of the same kind, even though they may not have overwhelmed us to the exclusion of all others, and we need feel no hesitation in finding a place for Groddeck's discovery in the structure of science. I propose to take it into account by calling the entity which starts out from the system Pcpt. and begins by being Pcs. the "ego", and by following Groddeck in calling the other part of the mind, into which this entity extends and which behaves as though it were Ucs., the "id". (Freud 1927/1961, 13).
xxx/ellauri187.html on line 378: Groddeck eventually had acrimonious disagreement with Freud about the definition and declension of the It/Id/das Es. Groddeck regarded the ego as an extension or a mask for the id, whereas Freud regarded them as separate constructs.
xxx/ellauri187.html on line 388: Dietrich oli preussilaisen psykiatriperheen kermaperse kuopus, joka sai vapaan kasvatuxen ja päätti ize 14-vuotiaana ruveta papixi. Se väitteli teologian pikkutohtorixi 21-vuotiaana ja sai lisää oppia New Yorkin unitaareilta. Sen lahko "tunnustava kirkko" koitti tehdä sovintoa uuden ja vanhan testamentin välille. Nazit tahtoi yhdistää kaikki evankeeliset 1:ksi luteraanisexi (eli jutkuvastaisexi) valtiokirkoxi, mikä nazasi huonosti tunnustavien ansaintalogiikkaan. Eikä yläluokan Bonhofferit persulaahuxesta perustaneet muutenkaan. Kirjoituxessaan "Die Kirche und die Judenfrage" Dietrich koitti varovasti perustella että juutalaiset ovat oikeastaan ganz in Ordnung, ainakin kastetut. Tämän ja kaikenlaisen muun hangoittelun takeen nazit lopulta pani sen kiven sisään miettimään tyhmyyttään.
xxx/ellauri187.html on line 447: Amerikkalaisten näkökulmasta she was an American computer scientist and manager, who emigrated to the US from Germany after the Second World War. She was also notable as the fiancée of the German Protestant theologian and Resistance worker Dietrich Bonhoeffer, eighteen years her senior.
xxx/ellauri187.html on line 449: She first met Bonhoeffer in the urban home of Ruth von Kleist-Retzow, her maternal grandmother, when she was 11 years old. He was conducting confirmation classes for Maria's elder brother and cousins and the grandmother asked if Maria could be included. Bonhoeffer interviewed her and refused to have her join the class due to her "immaturity". (Toisen lähteen mukaan se sai olla mukana kuunteluoppilaana kunnes rinnat kasvaisivat.)
xxx/ellauri187.html on line 453: Less than three months after their engagement, Bonhoeffer was arrested for his activities in resisting the Nazi government. He and Maria corresponded during his imprisonment in Tegel prison and she was permitted to visit him occasionally but, after he was implicated in the plot to assassinate Hitler on the 20th of July 1944, he was transferred to a Gestapo high security prison and was permitted no further contact with her or his family.
xxx/ellauri187.html on line 555: Syytteen taustalla on professori, joka joutui jättämään huippuyliopiston naisopiskelijoihin liittyvän häirintäkohun jälkeen.
xxx/ellauri187.html on line 563: Astrophysicist Christian Ott resigned from Caltech last August. He'll start as a senior researcher at the University of Turku in Finland on March 1.
xxx/ellauri187.html on line 564: Kansainvälisesti häpäisty astrofyysikko Christian Ott istuu Turun Linnankadulla Pontus Lindbergin asianajotoimistossa Turun Sanomien haastattelussa vodkapaukku kädessään. Valitettavasti yhtään kähärää opiskelijatuheroa ei ole käden ulottuvilla täällä. Syxyn kuontaloon on tyytyminen.
xxx/ellauri187.html on line 566: A Caltech Title IX investigation in the fall of 2015 found that Ott had engaged in "discriminatory and harassing behavior" toward two female graduate students in his research group. Caltech suspended him for nearly two years, and Ott announced his resignation in August, after students protested his return to campus.
xxx/ellauri187.html on line 568: Ott was supposed to begin a two-year research position at the University of Turku's Tuorla Observatory on March 1. But on Feb. 1, scientists and professors from Finnish astronomy departments began circulating an open letter strongly condemning harassment. It has so far been signed by more than 240 people.
xxx/ellauri187.html on line 570: “Our concern and solidarity is first with victims of harassment, and with the right of all staff and students to work in a healthy and safe environment,” the letter said. “And while we also recognize the possibility of rehabilitation, it can only be at the end of a process that begins with an acknowledgement of the offense, and taking responsibility for the harm caused.”
xxx/ellauri187.html on line 572: Tuorla Observatory head Juri Poutanen claimed that there was no evidence that Ott had ever sexually harassed anyone. No signs of such alleged events have been registered by the sensitive apparatus of the Tuorla observatory. A monster was made of him publicly in the media," Poutanen wrote (in Finnish) on Sunday to one of the critics of the decision to hire Ott.
xxx/ellauri187.html on line 574: Esko Valtaoja, emeritus professor of astronomy at the University of Turku, told BuzzFeed News:
xxx/ellauri187.html on line 575: "Hopefully people have learned something from this deplorable incident," he said. "If you get thrown out from one place, don't give up, there is a chance of getting a 25 year sinecure from another."
xxx/ellauri187.html on line 639: Orthodox Jews do rituals around the eighth day that involve terminating the growth of their children. According to Jewish law, all boys should have been born with their ears and noses intact. An alcoholic mohel then eats a mouthful of wine while performing the circumcision ritual on the boy immediately following the procedure. Lähde: Chicago Jewishness
xxx/ellauri187.html on line 645: The Jewish community in Chicago, one of the wealthiest in the world, has always exercised an extremely powerful degree of behind the scenes influence in the Windy City, an influence just as pervasive and powerful (if not more so) as that of the Italian organized crime syndicates, all the more sinister for being far less visible. Read more in Saul Bellow's Adventures of Augie March.
xxx/ellauri187.html on line 647: Between October of 1955 and December of 1956, a total of five White children, 3 young boys (two brothers and a friend) and 2 teenage sisters were abducted and murdered in a manner which was suggestive of Jewish ritual sacrifice, the liturgical object of which is to obtain Gentile blood to mix with the matzoh used in several esoteric Jewish religious ceremonies such as Purim, Passover, and Kol Nidre at Yom Kippur.
xxx/ellauri187.html on line 648: Lähde: of-5-chicago-children-in-1955/">Antisemite Tribune xxx/ellauri193.html on line 46: People with “dark personality traits”, such as psychopathy or narcissism, are more likely to be callous, disagreeable and antagonistic in their nature. Such traits exist on a continuum – we all have more or less of them, and this does not necessarily equate to being clinically diagnosed with a personality disorder.
xxx/ellauri193.html on line 48: Traditionally, people who are high in dark traits are considered to have empathy deficits, potentially making them more dangerous and aggressive than the rest of us. But we recently discovered something that challenges this idea. Our study, published in Personality and Individual Differences, identified a group of individuals with dark traits who report above-average empathic capacities – we call them “dark empanzees”.
xxx/ellauri193.html on line 50: Since this study, the dark empanzee has earned a reputation as the most dangerous personality profile. But is this really the case?
xxx/ellauri193.html on line 54: Psychopathy is characterised by a superficial charm and callousness. People high in such traits often show an erratic lifestyle and antisocial behaviour. Machiavellianism derives from the writings of Niccolò Machiavelli, a Renaissance author, historian and philosopher. He described power games involving deception, treachery and crime. Thus, machiavellianism refers to an exploitative, cynical and manipulative nature. Narcissism is characterised by an exaggerated sense of entitlement, superiority and grandiose thinking, while sadism denotes a drive to inflict and enjoy pain in others.
xxx/ellauri193.html on line 60: For example, the lack of (specifically affective) empathy is a well documented hallmark in clinical psychopathy used to explain their often persistent, instrumental violent behaviour. Our own work supports the notion that one of the reasons people with dark traits hurt other people or have difficulties in relationships is an underpinning lack of empathy.
xxx/ellauri193.html on line 62: Paradoxically, however, some researchers have previously reported average or even higher levels of some aspects of empathy in some people with dark traits.
xxx/ellauri193.html on line 63: This makes sense in a way, as to manipulate others for your own gain – or indeed enjoy the pain of others – you must have at least some capacity to understand them. Thus, we questioned whether dark traits and empathy were indeed mutually exclusive phenomena.
xxx/ellauri193.html on line 65: We asked almost 1,000 people to complete assessments, based on questionnaires, on the dark triad and empathy. We then used a method called latent profile analysis that allows you to establish clusters of people with different profiles of certain trait combinations.
xxx/ellauri193.html on line 66: As expected, we found a traditional dark triad group with low scores in empathy (about 13% of the sample). We also found a group with lower to average levels across all traits (about 34% were “typicals”) and a group with low dark traits and high levels of empathy (about 33% were “empaths”). However, the fourth group of people, the “dark empaths”, was evident. They had higher scores on both dark traits and empathy (about 20% of our sample). Interestingly, this latter group scored higher on both cognitive and affective empathy than the “dark triad” and “typical” groups.
xxx/ellauri193.html on line 68: We then characterised these groups based on measures of aggression, general personality, psychological vulnerability and wellbeing. The dark empanzees were not as aggressive as the traditional dark triad group – suggesting the latter are likely more dangerous. Nevertheless, the dark empanzees were more aggressive than typicals and empanzees, at least on a measure of indirect aggression - that is, hurting or manipulating people through social exclusion, malicious humour and guilt-induction. Thus, although the presence of empathy was limiting their level of aggression, it was not eliminating it completely.
xxx/ellauri193.html on line 70: In line with this notion, empanzees were the most “agreeable” (a personality trait showing how nice or friendly you are), followed by typicals, then dark empanzees, and last dark triads. Interestingly, dark empanzees were more extroverted than the rest, a trait reflecting the tendency to be sociable, lively and active. Thus, the presence of empathy appears to encourage an enjoyment of being or interacting with people. But it may potentially also be motivated by a desire to dominate them.
xxx/ellauri193.html on line 72: Moreover, dark empanzees were a little higher in neuroticism, a type of negative thinking, but did not score higher on depression, anxiety or stress. Instead, their neuroticism may reflect sub-traits such as anger, hostility or self-doubt. Indeed, the dark empanzees reported judging themselves more harshly than those with dark triad personalities. So it seems they may have a conscience, perhaps even disliking their dark side. Alternatively, their negative emotions may be a response to their self-loathing.
xxx/ellauri193.html on line 74: Though the aggression reported by the dark empanzees was not as high as the traditional dark triad group, the danger of this personality profile is that their empathy, and likely resulting social skills, make their darkness harder to spot. We believe that dark empanzees have the capacity to be callous and ruthless, but are able to limit such aggression.
xxx/ellauri193.html on line 76: It is worth noting, however, that those clinically diagnosed with an antisocial personality disorder (often showing excessive levels of dark traits), most certainly lack empathy and are dangerous predators – and many of them are in prison. Our research is looking at people in the general population who have elevated levels of dark personality traits, rather than personality disorders.
xxx/ellauri193.html on line 78: We are continuing our quest to find out more about the characteristics of the dark empanzees in relation to other psychological outcomes. For example, we are interested in their risk taking, impulsivity or physically aggressive behaviour. We also want to understand how they process emotions or facial expressions, or how they perceive and react to threats.
xxx/ellauri193.html on line 80: We are currently replicating and extending some of our findings using the dark tetrad instead. Our results are yet to be published, but indicate there are two further profiles in addition to the four groups we’ve already identified. One is an “emotionally internalised group”, with high levels of affective empathy and average cognitive empathy, without elevated dark traits. The other shows a pattern similar to autistic traits – particularly, low cognitive empathy and average affective empathy in the absence of elevated dark traits.
xxx/ellauri193.html on line 82: We are hoping this research may be able to shift our understanding of empathy in the context of the dark traits.
xxx/ellauri193.html on line 91: The pain that is the product of the body itself; its malfunction is part of the self: somewhere, a mystery medical science cannot explain, The self is responsible.
xxx/ellauri193.html on line 96: Sixhä porukat kazoo myös lääkärisarjoja. Kuten Nadine sen klisheyttää: Police and doctor are at opposite sides of the divide of the ultimate, death and life. Vitut. Mä kazon mieluummin trashia, nakupellejen naisten kuvia. Make love not war.
xxx/ellauri193.html on line 112: Paska poliisisarja Lewis (alla) tekee mieluusti lattapäisiä alluusioita Shakespeareen kert ollaan Oxfordissa. Läxynsä lukenut britti voi ennakoida kuka oli murhaaja. Morsetusta, ristisanan ratkontaa. Tuli mieleen et onxtää Gordimerin Duncan kans joku vinkki Macbethiin. Luin kai sen samalla kuin muutkin Billin kootut, mutten yhtään muista plottia. Palaan astialle ehkä myöhemmin. Tässä dekkarissa whodunit is clear but who's to blame is still open for endless heartsearching and argument. Onko Dunkin's donut todellinen syyllinen? The coon is trying to lay the blame at the donut's door. Like Bill blamed Lady Macbeth. If Ms. A gets Mr. B to commit murder both may get off easier. One did not do it and the other did not plan it.
xxx/ellauri193.html on line 117:
xxx/ellauri193.html on line 119: Apartheid was a system of institutionalised racial segregation that existed in South Africa and South West Africa from 1948 until the early 1990s.
xxx/ellauri193.html on line 120: Broadly speaking, apartheid was delineated into petty apartheid, which entailed the segregation of public facilities and social events, and grand apartheid, which dictated housing and employment opportunities by race. Like petty theft and grand theft.
xxx/ellauri193.html on line 122: The first apartheid law was the Prohibition of Mixed Marriages Act, 1949, followed closely by the Immorality Amendment Act of 1950, which made it illegal for most South African citizens to marry or pursue sexual relationships across racial lines.
xxx/ellauri193.html on line 124: The Population Registration Act, 1950 classified all South Africans into one of four racial groups based on appearance, known ancestry, socioeconomic status, and cultural lifestyle: "Black", "White", "Coloured", and "Indian", the last two of which included several sub-classifications. Just like in India in fact, except all castes are Indians in India, however Aryan they may think they are. Brahmin Gandhi got really pissed when he was thrown out of train in Pretoria like a pariah. Got him started on his career as Indian nationalist. Until then he had been a supporter of The Brits in The Boer war.
xxx/ellauri193.html on line 128: Before South Africa became a republic in 1961, politics among white South Africans was typified by the division between the mainly Afrikaner pro-republic conservative and the largely English anti-republican liberal sentiments, with the legacy of the Boer War still a factor for some people. Once South Africa became a republic, Prime Minister Hendrik Verwoerd called for improved relations and greater accord between people of British descent and the Afrikaners. He claimed that the only difference was between those in favour of apartheid and those against it. The ethnic division would no longer be between Afrikaans and English speakers, but between blacks and whites.
xxx/ellauri193.html on line 141: Harald is praying. Lisää kaupantekoa. Simone Weilin mielestä rukous on heightened form of intelligent concentration. Pah, kaikenlaiset vertikaaliset määritelmät on perseestä. Sitä samaa mindfullnessia se on, tavanomaista egoistista ruinausta, ylistystä ja rimakauhua. Izeään se uskovainen siinä pöyhii, suomii sekä sukii.
xxx/ellauri193.html on line 148: Virgil's Ulysses typifies his view of the Greeks: he is cunning but impious, and ultimately malicious and hedonistic. Vitut noita roomalaisia ja näitä muita stoalaisia persuja. Käteen vetäkööt mun puolesta.
xxx/ellauri193.html on line 166: Sipo John Motshwele on Thursday cried bitterly in the witness stand asking the court and the family of his girlfriend to forgive him. Story continues below Advertisment.
xxx/ellauri193.html on line 174: Motshwele earlier said he was at the funeral of his brother’s wife that day, when he heard about his girlfriend’s infidelities. This angered him so much that he decided there was no more sense in her living either.
xxx/ellauri193.html on line 179: He is now blind in his right eye as a result of the failed suicide attempt and the side of his face is disfigured. “I wanted to die, because I had killed my girlfriend, the person I loved dearly,” he told the court. Everyone was in tears.
xxx/ellauri193.html on line 181: Crime passionel #2: In 2015 a Kimberley man got his min 15yr sentence lowered to 10 because it was a crime of passion. The judge was female.
xxx/ellauri193.html on line 182: "It is understandable and human that one would be angry, disappointed and hurt if you found out your partner of 12 years had been unfaithful. There was also a measure of provocation from the deceased when she threw a plate at the accused."
xxx/ellauri193.html on line 184: According to the post-mortem the cause of death was strangulation and she had multiple fractured ribs, while her liver was grey.
xxx/ellauri193.html on line 190: She then threw a plate of food at him.
xxx/ellauri193.html on line 198: A crime of passion (French: crime passionnel), in popular usage, refers to a violent crime, especially homicide, in which the perpetrator commits the act against someone because of sudden strong impulse such as anger rather than as a premeditated crime. A high level of social and legal acceptance of crimes of passion has been historically associated with France from the 19th century to the 1970s and with Latin America.
xxx/ellauri193.html on line 206: Era marito di prime nozze di Francesca da Polenta, immortalata nei versi di Dante (Inferno, Canto V). Si racconta che la sua morte sarebbe avvenuta nel castello di Scorticata (odierna Torriana) per mano del nipote Uberto, figlio del fratello Paolo, che egli aveva ucciso, insieme alla propria consorte Francesca, che era divenuta l'amante del cognato. Tuttavia nel 1304 Gianciotto era stato nuovamente designato podestà di Pesaro, ragion per cui si ritiene che morì in questa città. Gianciotto sposò in seconde nozze Zambrasina dei Zambrasi di Faenza, dalla quale ebbe cinque figli. Eli ihan kivasti meni sitten Zoppolla vaikka klenkaten. Mutta entäs loppupeleissä? Kostonhimoinen Francesca sanoo siipasta et Kainin orsilla tavataan: « Caïne attend celui qui nous meurtrit ». Dante situe la Caïne dans la première zone du lac du Cocyte, au plus profond du neuvième cercle de l'Enfer. Là sont punis, pris dans la glace jusqu'au cou, les traîtres à leurs proches. Il donne à ce lieu le nom de Caïn qui tua son frère Abel après l'avoir trahi.
xxx/ellauri193.html on line 208: The "crime of passion" defense challenges the mens rea element by suggesting that there was no malice aforethought, and instead the crime was committed in the "heat of passion". In some jurisdictions, a successful "crime of passion" defense may result in a conviction for manslaughter or second degree murder instead of first degree murder, because a defendant cannot ordinarily be convicted of first degree murder unless the crime was premeditated. A classic example of a crime of passion involves a spouse who, upon finding his or her partner in bed with another, kills the romantic interloper.
xxx/ellauri193.html on line 210: In the United States, claims of "crimes of passion" have been traditionally associated with the defenses of temporary insanity or provocation.
xxx/ellauri193.html on line 211: This defense was first used by U.S. Congressman Daniel Sickles of New York in 1859; after he had killed his wife's lover, Philip Barton Key II. It was used as a defense in murder cases during the 1940s and 1950s. Historically, such defenses were used as complete defenses for various violent crimes, but gradually they became used primarily as a partial defense to a charge of murder; if the court accepts temporary insanity, a murder charge may be reduced to manslaughter.
xxx/ellauri193.html on line 213: In some countries, notably France, crime passionnel (or crime of passion) was a valid defense to murder charges. During the 19th century, some such cases resulted in a custodial sentence for the murderer of two years. After the Napoleonic code was updated in the 1970s, paternal authority over the members of the family was ended, thus reducing the occasions for which crime passionnel could be claimed.[citation needed] The Canadian Department of Justice has described crimes of passion as "abrupt, impulsive, and unpremeditated acts of violence committed by persons, who have come face to face with an incident unacceptable to them, and who are rendered incapable of self-control for the duration of the act."
xxx/ellauri193.html on line 215: Crimes of passion are often committed against women due to beliefs about female sexuality and are often present in societies dominated by strong double standards related to male and female sexual behaviors, particularly related to premarital sex and adultery. Indeed, with regard to adultery, many societies, such as Latin American countries, have been dominated by very strong double standards regarding male and female adultery, with the latter being seen as a much more serious violation. Such ideas were also supported by laws in the West; for example, in the UK, before 1923, a man could divorce solely on the wife's adultery, but a woman had to prove additional fault (eg. adultery and cruelty). Similarly, passion defenses to domestic murders were often available to men who killed unfaithful wives, but not to women who killed unfaithful husbands (France's crime of passion law, that was in force until 1975, is an example).
xxx/ellauri193.html on line 217: In traditional societies, women could not complain about mistresses, concubines, and in many cultures even other wives (such as polygyny); whereas male sexual jealousy was recognized as the highest emotion that could justify even murder. The recognized license of the Ancient Greek husband may be seen in the following passage of the pseudo-Demosthenic Oration Against Neaera: "We keep mistresses for our pleasures, concubines for constant attendance, and wives to bear us legitimate children and to be our faithful housekeepers. Yet, because of the wrong done to the husband only, the Athenian lawgiver Solon allowed any man to kill an adulterer whom he had taken in the act.''
xxx/ellauri193.html on line 219: Similarly, crimes of passion legislation made reference to fathers killing their daughters, but not sons, for premarital sex (such as Italy's law that was in effect until 1981); or Philippines's law that continues to be in effect to this day.
xxx/ellauri193.html on line 220: "The jury doesn't evaluate the crime in itself, but instead evaluates the victim and the accused's life, trying to show how adapted each one is to what they imagine should be the correct behavior for a husband and wife....The man can always be acquitted if the defense manages to convince the jury that he was a good and honest worker, a dedicated father and husband, while the woman was unfaithful and did not fulfill her responsibilities as a housewife and mother....This way the ones involved in the crime are judged distinctly. Men and women are attributed different roles, in a pattern that excludes citizenship and equality of rights.
xxx/ellauri193.html on line 222: An honor killing (American English), honour killing (Commonwealth English), or shame killing is the murder of an individual, either an outsider or a member of a family, by someone seeking to protect what they see as the dignity and honor of themselves or their family. Honor killings are often connected to religion, caste and other forms of hierarchical social stratification, or to sexuality, and those murdered will often be more liberal than the murderer rather than genuinely "dishonorable". Most often, it involves the murder of a woman or girl by male family members, due to the perpetrators' belief that the victim has brought dishonor or shame upon the family name, reputation or prestige. Honor killings are believed to have originated from tribal customs. They are prevalent in various parts of the world, as well as in immigrant communities in countries which do not otherwise have societal norms that encourage honor killings. Honor killings are often associated with rural and tribal areas, but they occur in urban areas too.
xxx/ellauri193.html on line 224: Although condemned by international conventions and human rights organizations, honor killings are often justified and encouraged by various communities. In cases where the victim is an outsider, not murdering this individual would, in some regions, cause family members to be accused of cowardice, a moral defect, and subsequently be morally stigmatized in their community. In cases when the victim is a family member, the murdering evolves from the perpetrators' perception that the victim has brought shame or dishonor upon the entire family, which could lead to social ostracization, by violating the moral norms of a community. Typical reasons include being in a relationship or having associations with social groups outside the family that may lead to social exclusion of a family (stigma-by-association). Examples are having premarital, extramarital or postmarital sex (in case of divorce or widowship), refusing to enter into an arranged marriage, seeking a divorce or separation, engaging in interfaith relations or relations with persons from a different caste, being the victim of a sexual crime, dressing in clothing, jewelry and accessories which are associated with sexual deviance, engaging in a relationship in spite of moral marriage impediments or bans, and homosexuality.
xxx/ellauri193.html on line 226: Though both men and women commit and are victims of honor killings, in many communities conformity to moral standards implies different behavior for men and women, including stricter standards for chastity for women. In many families, the honor motive is used by men as a pretext to restrict the rights of women.
xxx/ellauri193.html on line 229: was either the third or fourth wife of Julius Caesar, and the one to whom he was married at the time of his assassination. According to contemporary sources, she was a good and faithful wife, in spite of her husband's infidelity; and, forewarned of the attempt on his life, she endeavored in vain to prevent his murder.
xxx/ellauri193.html on line 232: The origin of honor killings and the control of women is evidenced throughout history in the cultures and traditions of many regions. The Roman law of pater familias gave complete control to the men of the family over both their children and wives. Under these laws, the lives of children and wives were at the discretion of the men in their families. Ancient Roman Law also justified honor killings by stating that women who were found guilty of adultery could be killed by their husbands. During the Qing dynasty in China, fathers and husbands had the right to kill daughters who were deemed to have dishonored the family.
xxx/ellauri193.html on line 238: Amerikkalainen tähtijuontaja levittää miljoonayleisölle salaliittoteoriaa Ukrainasta – Volgansaxalainen professorikin on ymmällään Venäjä-propagandan edessä, HS selvitti.
xxx/ellauri193.html on line 242: Philip Seib is a Professor of Journalism and Public Diplomacy and Professor of International Relations. Seib's research interests include the effects of news coverage on foreign policy, particularly conflict and terrorism issues. Prior to joining the USC faculty in 2007, Seib was a professor at Marquette University and before that at Southern Methodist University. Ensin mefodisti, sitten jesuiitta. Hmm.
xxx/ellauri193.html on line 244: ofile_faculty_std/public/profile_photos/phillip_seib_.jpg?itok=0bGAp9Ys&c=f95e0e9df362cffa4cd2570ed74555e0" width="20%" />
xxx/ellauri193.html on line 247: In an understandable effort to free Mr. Seib, the reporter's family, according to a UPI report in The Post Feb. 4, announced: "We want to stress his Catholic background, his German Volga background, his ethnic background." Further, "His upbringing did not have anything to do with the type of person who would spy for anybody." The Iranians chimed in to the effect that "mistakes and misunderstandings" played a major role in Mr. Seib's detention.
xxx/ellauri193.html on line 278: ”Hän tarjoaa taatusti hyvää materiaalia!” huudahtaa tähän väliin journalismin professori Philip Seib. "Joka sana totta! Muistakaa virittää vastaanottimenne Pu- Carlsonin kanavalle!" Hän on ize haastattelua edeltävänä päivänä katsonut jakson, jossa Carlson nimitti useaan otteeseen Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyiä standup-koomikoxi sekä jutkuxi.
xxx/ellauri193.html on line 279: ”Sitten Venäjällä voidaan sanoa, että ’katsokaa, tämä merkittävä ja tunnettu amerikkalainen journalisti sanoo Zelenskyiä Vladimirin veroisexi pellexi’”, Seib päivittelee. "Vaikka useita Volgan mutkasta kotoisin olevia professoreja on sanomassa juuri päinvastaista." ”Hän toimii Kremlin tuulikammiona.”
xxx/ellauri193.html on line 288: Professori Seib ei oikein ymmärrä Carlsonin Venäjä-propagandan tarkoitusperiä.
xxx/ellauri193.html on line 306: Carlson has been a leading voice of white grievance politics. His remarks on race, immigration, and women – including slurs he said about kinky pubic hair between 2006 and 2011 (which resurfaced in 2019) – have for some reason been described as racist and sexist, as have his advertiser boycotts in Tucker Carlson Show. As of July 2021, his was the most-watched cable news show in the United States.
xxx/ellauri193.html on line 308: Carlson is a vocal opponent of progressivism and critic of global warming and Völkerwanderung, and has been described by Russians as nazi. Never an economic libertarian, he now supports tvångsocialism. During the Russo-Ukrainian War he has promoted Russian propaganda, while disparaging NATO.
xxx/ellauri193.html on line 310: He is the long lost son of "Dick" Carlson (1941–), a former "gonzo reporter", who became the dictator of Voice of America, president of the Corporation for Pubic Mudcasting and the U.S. ambassador to the Seychelles.
xxx/ellauri193.html on line 312: Carlson's paternal grandparents were Richard Gere and Pamela Anderson, teenagers who placed "Dick" at The Home of The Worriers orphanage where he was wet nursed first by Carl Bellman's tjänare Mollberg, then a maiden, near Boston, and finally by a tannery worker with Swedish accent named Florence Nightingale, and as a result adopted at the age of two-years-old the reactionary views of upper-middle-class Finland immigrants, the Carlsons, and the oldest tanner in America and his wife.
xxx/ellauri193.html on line 314: Carlson is also a distant relative of Mel Brooks and a great-great-great-grandson to author Henry Miller.
xxx/ellauri193.html on line 318: His father owned by then Nevada, Vermont, and the lands of Maine and Nova Scotia.
xxx/ellauri193.html on line 319: In 1979, Carlson got depressed in Boston and married divorcée Seija P., an heiress to P. Bread Enterprises, daughter of Lea L. and niece of reporter Olavi P. Though Seija remained a beneficiary of the family fortune, the P's had sold the P. brand to Sysmä Bread, a subsidiary of The Campbell Soup Company in 1955 and did not own it by the time of Carlson's marriage.
xxx/ellauri193.html on line 323: After college, Carlson tried to join the Central Intelligence Agency, but his application was denied, after which he decided to pursue a career in linguistics with the encouragement of his father, who advised him that "they'll take anybody".
xxx/ellauri193.html on line 326: "Wingnut", wing nut or wing-nut, is a pejorative American political term referring to a person who holds extreme, and often irrational, right wing political views. In 2015, Nobel Prize-winning economist Paul Krugman wrote in his The New York Times column about "wingnut warfare".
xxx/ellauri193.html on line 328: "Moonbat" is a pejorative political epithet used in United States politics, referring to liberals, progressives, or leftists (especially the far-left). Bat-like people on the Moon were part of the 1835 Great Moon hoax.
xxx/ellauri193.html on line 329: The term was used by science fiction author Robert A. Heinlein in the 1947 short story "Space Jockey" as the name of a rocket spacecraft used for the third step of a journey from the Earth to the Moon.
xxx/ellauri193.html on line 331: In 1999, Carlson interviewed then-Governor George W. Bush for Talk magazine. He described Bush fucking Karla Faye Fucker (who was subsequently executed in Bad Bush's state of Texas) and frequently using the word "fuck" while at it. The piece led to bad pubic hair day for Bush's 2000 presidential campaign. Bush claimed that "Mr. Carlson misread, mischaracterized me. He's a fucking good reporter, he just misunderstood about how seriously in need I was. Fuck, I like the death penalty, seriously. Turns me on." Among liberals, Carlson's piece received praise, with Democratic consultant Bob Shrum calling it "vivid".
xxx/ellauri193.html on line 334: Carlson made cameo appearances as himself in Dancing with the Wolves and Season 1 of "Hard Balls". Carlson was the first contestant eliminated.
xxx/ellauri193.html on line 335: By the end of 2018, after the show had begun to boycot at least twenty advertisers, Carlson said immigrants are "poorer, dirtier and even worse fooled than the rest". He was saved by his remarks concerning women (calling them "like dogs" and "extremely primitive").
xxx/ellauri193.html on line 337: The judges agreed with Fox News's defense that reasonable viewers would have "skepticism" over statements on dogs Carlson makes on its show, as he often engages in "exaggeration" and "non-literal commentary" and that Carlson is not "stating actual facts" on its show.
xxx/ellauri193.html on line 338: By October 2020, Tucker Carlson Tonight averaged 5.3 million viewers, with the show's monthly average becoming the highest of any cable news program in history at that point.
xxx/ellauri193.html on line 340: Following the 2020 election, Carlson reportedly told people he had voted for independent candidate Kanye West, because he was in awe of Kardashian's mammoth buttocks.
xxx/ellauri193.html on line 344: Carlson said America's "ruling class" are, in effect, the "mercenaries" behind the decline of the American middle class, and "any economic system that weakens and destroys families is not worth having. Certain economic systems allow families to thrive. Thriving families make family savings possible. Having children is the single best predictor that a woman will go bankrupt."
xxx/ellauri193.html on line 347: Carlson is skeptical of foreign intervention, like Iraqi war and Ukrainan demilitarization. Carlson played an influential role in dissuading Trump from launching military strikes against Iran in response to the shooting down of an American drone in June 2019.
xxx/ellauri193.html on line 348: Carlson called the 2020 assassination of Qasem Soleimani a "cold blooded murder". He criticized the "chest-beaters" who promote foreign interventions, and asked, "By the way, if we're still in Afghanistan, 19 years, sad years, later, what makes us think there's a quick way out of Iran? Or Ukraine, If we go there?"
xxx/ellauri193.html on line 350: Carlson has stated he does not consider Russia a serious threat to the United States. Carlson asserted in December 2019 that "Putin, for all his faults, does not hate America as much as many of these people do", referring to liberals.
xxx/ellauri193.html on line 353: In reality, the Ukrainian Ministry of Health and the U.S. Department of Defense signed an agreement in 2005 to prevent the spread of technologies and pathogens that might be used in the development of biological weapons. New laboratories were established to secure and dismantle the remnants of the Soviet biological weapons program, and since then have been used to monitor and prevent new epidemics, following the example set by Wuhan labs and by Zignal Labs, a SaaS-based media intelligence software service company that serves marketing and public relations departments. It was founded in 2011 and is headquartered in San Francisco, and specialises in cyber wingnut warfare.
xxx/ellauri193.html on line 355: The "bioweapons labs" claim has also been refuted by the US, Ukraine, the United Nations, and the Bulletin of the Subatomic Scientists. It was founded by former Manhattan Project scientists as the Bulletin of the Atomic Scientists of Chicago on the profits of the atomic bombings of Hiroshima and Nagasaki. The organization is also the keeper of the internationally recognized Doomsday Clock, the time of which is announced each January.
xxx/ellauri193.html on line 357: of-sponsors/">Pelkkiä länkkäreitä näyttää olevan ydinbulletiinin sponsoreina tällä hetkellä. UN tuoli Abdulla Shahid tervehtii Malediiveilta. Malediivit saa aika paljon rahaa maailmanpankilta. Ne on GDP-taulukossa mediaanilla.
xxx/ellauri193.html on line 368: Carlson was one of the network’s biggest stars, and gained a large following while spouting xenophobic and racist rhetoric on his show, Tucker Carlson Tonight. He left Fox News without explanation on Monday. News outlets have reported that Carlson was fired on the personal order of Fox owner Rupert Murdoch for, among other things, using vulgar language to describe a female executive. Another victim of the freedom of expression!
xxx/ellauri193.html on line 370: The free press is under attack from multiple forces. Media outlets are closing their doors, victims to a broken business model. In much of the world, journalism is morphing into propaganda, as governments dictate what can and can’t be printed. In the last year alone, hundreds of reporters have been killed, imprisoned or just given the sack for doing their jobs. The UN reports that 85% of the world’s population experienced a decline in press freedom in their country in recent years.
xxx/ellauri193.html on line 372: Carlson’s former head of booking, Abby Grossberg, said that male producers regularly used vulgarities to describe women and frequently made antisemitic jokes. As a rule, between 9 am-5pm.
xxx/ellauri193.html on line 375: On her first day working for Mr. Carlson, Ms. Grossberg said she discovered the office was decorated with large pictures of House Speaker Nancy Pelosi wearing a plunging swimsuit. She said she was once called into the top producer’s office to be asked whether Ms. Bartiromo was having a sexual relationship with the House Republican leader, Kevin McCarthy.
xxx/ellauri193.html on line 398: In a 1979–80 interview Gordimer identified herself as an atheist, but added: "I think I have a basically religious temperament, perhaps even a profoundly religious one."
xxx/ellauri193.html on line 400: Gordimer had a daughter, Oriane (born 1950), by her first marriage in 1949 to Gerald Gavron, a local dentist, from whom she was divorced within three years. In 1954, she married Reinhold Cassirer, a highly respected art dealer who established the South African Sotheby's and later ran his own gallery; their "wonderful marriage" lasted until his death from emphysema in 2001. Their son, Hugo, was born in 1955, and is a filmmaker in New York, with whom Gordimer collaborated on at least two documentaries. Olikohan Gavron ja Cassirer juutalaisia? Ernst Cassirer oli (Cassirer tarkoittaakin kasööri), ja Gavron kuulostaa heprealta. Joku ofisrael.com/how-a-film-on-africas-lost-jewish-tribes-rekindled-its-makers-own-jewish-identity-laurence-gavron/">Laurence Gavron löysi Senegalista mustia kipapäitä heimoveljiä, mutta rabbit eivät hyväxyneet niitä.
xxx/ellauri193.html on line 402: Gordimer and Roberts failed to reach an agreement over his account of the illness and death of Gordimer's husband Reinhold Cassirer and an affair Gordimer had in the 1950s, as well as criticism of her views on the Israel–Palestine conflict. Roberts published independently, not as "authorised", and Gordimer disowned the book, accusing Roberts of breach of trust.
xxx/ellauri193.html on line 404: In addition to those disagreements, Roberts criticises Gordimer's post-apartheid advocacy on behalf of black South Africans, in particular her opposition to the government's handling of the AIDS crisis, as paternalistic and hypocritical white liberalism. The biography also stated that Gordimer's 1954 New Yorker essay, "A South African Childhood", was not wholly biographical and contained some fabricated events.
xxx/ellauri193.html on line 406: The House Gun (1998) was Gordimer's second post-apartheid novel. It follows the story of a couple, Claudia and Harald Lingard, dealing with their son Duncan's murder of one of his housemates. The novel treats the rising crime rate in South Africa and the guns that virtually all households have, as well as the legacy of South African apartheid and the couple's concerns about their son's lawyer, who is black and pompous and has an irritating mannerism of saying eh-ahe or ah-heh, with a hat on the e.
xxx/ellauri193.html on line 408: I was ready to chuck Nadine until I read that she was a commie and sided with the Philistines on the Arab-Israeli conflict. But she didn't boycott the pen pal meeting dammit! The Palestinian Campaign for the Academic and Cultural Boycott of Israel (PACBI) strongly criticized South African author Nadine Gordimer for ignoring calls to boycott the Israeli-hosted International Writers' Festival. Oh Nadine, why can't you be true! She went to this pen pal meeting in Israel 2009 and said:
xxx/ellauri193.html on line 413: Nadine kiskoi 90-vuotiaaxi. Kotipyssyn aikoihin 90-luvulla se oli 70-vuotias, sen alter ego Harald oli 50v, eli raamatullinen three score and ten tulis täyteen 20v kuluttua Nadinen ikäisenä. Vaan eipäs siihen jäänytkään. Nadinen eka mies jaxoi 84v, kasööri kuoli 93-vuotiaana v. 2001, muze oli syntynyt 1908 eli ennen maailmansotia ja oli 15v Nadinea vanhempi. Nadine vaihtoi izeään nuoremmasta Burre Borraresta selvästi vanhempaan ja varakkaampaan juutalaiseen. Vaikkei Gavronskykaan mikään turha jutku ollut: Alumnus, benefactor and orthodontics lecturer in the School of Oral Health Sciences, Professor Gerald Gavronsky (BDS 1948, MDent 1981) died in November, aged 84. Born 27 April 1924, Gavronsky was awarded the Henry St. John Randel Bronze Medal of the Dental Association of South Africa by the University in 1949. University of the Witwatersrand Johannesburg. Alumni Relations Obituaries 2008. Mitalisija, kuitenkin vaan pronssia. Kaikki viittaa siihen että Nadine oli isän tyttö.
xxx/ellauri193.html on line 418: Holy Shit High School Class of 1954. xxx/ellauri193.html on line 420: In her speech one morning, Nadine suggested that the news media, especially the Western media, had their own agenda and seldom told the truth. It was obvious that most of the audience, many from developing nations where the media is controlled by the government, agreed with her.
xxx/ellauri193.html on line 422: But I (i.e. Mervin Aubespin) did not agree and stood up and said that the newspapers I was familiar did no such thing. That freedom of the press was a reality in the United States and if you didn't like what was printed there were ways to voice your opinion without penalty. I also warned about the unfairness of painting whole groups of people with one brush.
xxx/ellauri193.html on line 428: Her home was close to Mandela, "just a bit down the street," and with a laugh she told me about the times after Mandela and his wife Winnie had separated that he would call and invite himself to dinner at her home. "Really he was just lonesome and wanted someone to talk to. Someone he felt comfortable with. An old friend like me," she said. Not bad for a woman who only spent only one year at the University of the Witwatersrand.
xxx/ellauri193.html on line 432: Mervin Aubespin of Louisville is a former reporter and associate editor of The Courier-Journal who retired in 2002 after a 35-year career. He is a member of the Kentucky Journalism Hall of Fame and former president of the National Association of Black Journalists (NABJ). He was an unpaid consultant to the United Nations Development Prøgram. He is still waiting to get paid.
xxx/ellauri193.html on line 434: In 1981, Gordimer stated: “I am not a feminist, except insofar as I carry, still, the tattered panties of full human rights for all human beings” (Rand Daily Mail, May 14, 1981). In 1984, she described feminism as “piffling” in the face of the larger struggles of national liberation, a not unfamiliar hierarchization of priorities in South African politics, then and now.
xxx/ellauri193.html on line 436: Many readers prefer the more disciplined, elegant craft of Gordimer’s short stories to the more epic, often convoluted style of her novels. I can relate to that.
xxx/ellauri193.html on line 441: Poliisi Morsen siikvelihäiskästä, rumasti leukojaan repivästä Lewisistä tulee mieleen moukkamainen Kjell Westö. Sen muka pappipudokas sivuvaunu näyttää nazilta. Tyypillistä että roiston piti olla Fieldsin mitalilla keekoileva Oxfordin professori ja vitun äveriäät Kimi Räikköset onkin puhtoisia pulmusia. Nää sarjat on kalibroitu moukille. 6, 28, 486, 8128 ovat of_Mersenne_primes_and_perfect_numbers">täydellisiä lukuja. Tässäkin kohtaa oikastiin reippaasti, Euleria ei edes mainittu. Eihän kumikaulaa täydelliset luvut kiinnosta vaan kuka oli murhaaja. Wokunnäköinen apumies pakattiin litattuna takaluukkuun. Proffa oli vähän loukkaantunut siitä et ylimielinen (ja tietysti amerikkalainen) pimu oli löytänyt virheen sen todistuksesta. Tyttö piti siis nirhata. Vähän tänkin sarjan käsikirjoittajat tajuavat tieteestä ja matemaatikoista, mutta sitä enemmän laahuxen mielenkiinnon kohteista.
xxx/ellauri193.html on line 443: Sama herraviha jatkuu seuraavassa osassa, missä Fred Karlssonmainen varakanslerixi pyrkivä professorinkuikelo paljastuu selkärangattomaxi huumehemmoxi. Jälleen kerran komisario Lewis osoittaa käsittämätöntä lattapäisyyttä. Kirjelaput oli selvästi nykykreikkaa eikä "muinaista". Kaikki sarjan porukat ensimmäisestä viimeiseen on inhoja kylmiöitä. Lewisin räyhäävästä sinkoilusta ja sivistymättömyydestä tehdään suoranainen hyve, ja sen vaimon auto-onnettomuudesta sen elämän pitkästyttävän kuiva johtotähti. Viha ja kostonhimo on tosi hienoa, ainakin Lewisin kirjassa, ja niin Lewisin kazojien kirjoissa kai myös. Täysin paska sarja, näyttää mitä briteissä on klassillisesta sivistyxestä jäljellä: huonosti istuvia viittoja, mongerrellen äännettyä latinaa ja kreikan alkeita. Olen aika varma että edellisen sarjan Morsella (josta en onnexeni nähnyt yhtään osaa) oli yhtä paha yskä, joka tässä yhä pahenee.
xxx/ellauri193.html on line 455: At this time when freedom of speech appears to be a thing of the past it is very brave of Laurence to put his career on the line by speaking out, even though nothing he says can be deemed as racist.
xxx/ellauri193.html on line 458: Actor Laurence Fox (extreme right) with his Lewis co-stars Kevin Whateley and Amanda Griffin. Note Amanda is colored but she talks and acts almost like one of us. xxx/ellauri193.html on line 462: Perhaps it is time to get the chips off the shoulders and settle down to what we have to offer.
xxx/ellauri193.html on line 464: If immigrants still feel that they dislike everything this country and its people stand for, there is a big wide world out there with plenty of places to choose to live in, but I doubt they would find anywhere better than here.
xxx/ellauri193.html on line 466: London mayoral hopeful Laurence Fox used the launch of his manifesto to defend his right to call people “paedophiles” on Twitter, citing free speech and claiming it is just a “meaningless and baseless” insult.
xxx/ellauri193.html on line 556: Monkeys have ambition that their sons will go further; theirs have made of this a horror. But he did go further, so count your blessings.
xxx/ellauri193.html on line 557: Nadine's problem is that she states platitudes in artistic terms. She even goes to say they are the most reliable truths of all. Fair enough, but they are no less cliches even so. Nadine saarnaa kuin leipääntynyt pastori: nain on meidankin elamassamme.
xxx/ellauri193.html on line 561: Nadinen pelimarkat on selkeästi harsun Haraldin puolella eikä ateisti Claudian. Without her doctoring she had no support. Varmaan Nadinea vitutti akateemiset virkanaiset kun se oli ize koulupudokas. Claudia ja Harald on kumpikin pirun tyhmiä. A pair of self-righteous prigs. Right wing nuts who have never been in the home of a coon.
xxx/ellauri193.html on line 577: Den som inte halvan tar, han heller inte helan får, sjung hoffadirallanrej! xxx/ellauri193.html on line 581: Olof Edvin Verner “Eyvind” Jonsson tog sig som författare namnet Eyvind Johnsson vilket subtilt hånades av bland annat vännen och kollegan Vilhelm Moberg. Eyvind Johnson debuterade med en diktsamling för att sedan ge ut sina två första romaner som behandlar den norrländska landsbygden medan hans tredje roman utspelar sig i Paris där han bodde vid författandet av boken. Under sin litterära karriär gick han från småstadsskildringar till att testa sig fram med bland annat radikal kulturkritik och primitivism. Därefter gick han med raka steg mot sitt genombrott genom att med modern berättarstil med bland annat inre monologer beskriva erfarenheter från sin ungdom. Dessa böcker anses ofta vara hans mest framstående verk även om han skrev en lång rad andra böcker efter dem.
xxx/ellauri193.html on line 589: BOOKS READ: Martinson, Views from a Tuft of Grass (translated by Lars Nordström and Erland Anderson); Johnson, The Days of His Grace (translated by Elspeth Harley Schubert)
xxx/ellauri193.html on line 591: Ladies and gentlemen, we have a tie! That’s probably not how they announced it back in October of 1974. A tie is not even the proper term for the rare occasions when the Nobel Prize in Literature’s gone to two people at once. Sharing the honor is the phrase that seems to crop up, and these shared honors look like political moves—when the prize is going to a country that the Nobel committee might not get back to in a while. (The novelist António Lobo Antunes, for example, was reportedly heartbroken when the Nobel went to José Saramago, because he knew they weren’t going to give it to Portugal again in his lifetime.) Still, there’s something about a shared prize that feels slighting, the A-minus of literary glory. I picture scenes like this:
xxx/ellauri193.html on line 596: But it’s not just the imaginary humiliations. There’s just something off-putting about deciding that two bodies of work are of exactly equal merit. I’m all for the notion that literature is such a varied seascape that it’s impossible to get your bearings, let alone arrange things in order; and I’m comfortable with the idea that, of course, some writers are better than others. But once the scorekeeping gets specific, it just feels wrong. What’s better, Guernica or Citizen Kane? The Velvet Underground and Nico or really good Mexican food? The Great Gatsby or your best friend in high school? These are ridiculous questions, and the fairest answer—ladies and gentlemen, it’s a tie!—somehow muddies all the contestants, even the enchiladas.
xxx/ellauri193.html on line 598: The Swedes feel differently, though. The presentation speech lays out a “cut-out silhouette of two remarkable literary profiles,” drawing parallels between two writers whose work is not very similar, but whose lives curiously are. Both Eyvind Johnson and Harry Martinson come from hardscrabble backgrounds and emerged as unlikely, startling literary figures. “They are representative,” the speech tells us, “of the many proletarian writers or working-class poets who, on a wide front, broke into our literature, not to ravage and plunder, but to enrich it with their fortunes. Their arrival meant an influx of experience and creative energy, the value of which can hardly be exaggerated.”
xxx/ellauri193.html on line 600: Well, first of all, everything can be exaggerated, so calm down a little, Karl Ragnar Gierow. But also there’s a tone here that doesn’t sit well with me. Certainly the literary world has a tendency to calcify—the people who have enough time to write books tend to be from the upper classes, so literature’s concerns and perspectives invariably get narrow without new blood. But those sidebar reassurances that working-class poets aren’t here to ravage and plunder seem nervous and uptight, and not really reassuring to boot. It seems to me that we want a little ravagement and plunder in our literary traditions. Why else would we welcome a stirring new voice, if it didn’t stir us up a little? And if it doesn’t stir us up, is it really a new voice, even if it comes from a place most of us haven’t visited? “To determine an author and his work against the background of his social origin and political environment is, at present, good form,” the speech continues, and that’s OK as far as it goes. But if you’re going to decide that two authors are tied for literary merit, surely we can find some criterion besides their socioeconomic origin stories.
xxx/ellauri193.html on line 604:
FIRST CATEGORY: Genre of work
xxx/ellauri193.html on line 606: Eyvind Johnson’s The Days of His Grace is a historical novel, chronicling the lives of an extended family at the time of Charlemagne’s tumultuous reign. A sweeping saga always runs the risk of being too sweeping, but the novel’s only three hundred-something pages. Out of a possible ten points for literary genre, I give the not-overlong historical novel a seven.
xxx/ellauri193.html on line 608: Harry Martinson’s Views from a Tuft of Grass is a collection of short essays, mostly on the natural world. I give this a three.
xxx/ellauri193.html on line 611:
SECOND CATEGORY: Title of work
xxx/ellauri193.html on line 613: The Days of His Grace has an ironic tinge—Charlemagne’s not a man of much grace—but still, a dull title. I give this a five.
xxx/ellauri193.html on line 618:
THIRD CATEGORY: Tone of work
xxx/ellauri193.html on line 620: The Days of His Grace: Grandiose, shadowy, fraught. Representative passage: “She turned quickly to the other and met his eyes, feeling a sudden fear of unwillingness—as though he were peering at her through the crack in the door, or through a keyhole. He’s trying to get at me through my eyes, she thought.” As far as one can grasp, given a translation that feels a little stumbly, I give this tone a seven.
xxx/ellauri193.html on line 622: Views from a Tuft of Grass: Deadpan, exacting, discursive. Representative passage: “In our time hope must be manufactured. It is no longer available ready-made. Especially in that prolonging of winter which the Nordic spring has increasingly become, pain intrudes with a more damaging effect on the mind than during the summer.” Five.
xxx/ellauri193.html on line 625:
FOURTH CATEGORY: Theme of work
xxx/ellauri193.html on line 627: The Days of His Grace: Life was hard under the reign of Charlemagne. One must retain one’s personal integrity during hard times. As far as a theme that surprises the reader and serves as a platform for further contemplation, I give this
xxx/ellauri193.html on line 630: Views from a Tuft of Grass: The modern world is at odds with nature. You don’t say. Two.
xxx/ellauri193.html on line 633:
FIFTH CATEGORY: Ability of work to mesmerize the reader, particularly on public transportation, where these books were largely read
xxx/ellauri193.html on line 635: The Days of His Grace: Soap opera of a plot, enlivened by some fiery dialogue, but slowed by too much landscape description. Five.
xxx/ellauri193.html on line 637: Views from a Tuft of Grass: Short essays, enlivened by the occasional wacky aside—“The builders of perpetual motion machines seem almost extinct; there were many more letters from them just seven or eight years ago”—but slowed by heady bouts of abstraction. Six.
xxx/ellauri193.html on line 640:
SIXTH CATEGORY: Level of reader satisfaction upon completion of work
xxx/ellauri193.html on line 642: The Days of His Grace: A mighty ending, like a long Russian book. Seven.
xxx/ellauri193.html on line 644: Views from a Tuft of Grass: That’s a nice poem he closed with. Six.
xxx/ellauri193.html on line 647:
SEVENTH CATEGORY: Packaging of these particular editions (n.b.: This is a particularly unfair category.)
xxx/ellauri193.html on line 649: The Days of His Grace: Hardcover by Vanguard Press. Looks like the sort of book you find in a rental cabin and never, ever read. Three.
xxx/ellauri193.html on line 651: Views from a Tuft of Grass: Green Integer paperback. These always look smart and swell. Eight.
xxx/ellauri193.html on line 654:
EIGHTH CATEGORY: Class origin of author
xxx/ellauri193.html on line 659: And there you have it. It’s a crude way of evaluating literature, of course, but it doesn’t seem much cruder than the methodology used by the people who chose these two authors in the first place. And which author is better, you ask? Well, let’s see, seven plus five, another seven, carry the one—hey! Ladies and gentlemen, we have a tie!
xxx/ellauri193.html on line 707: Capital punishment in South Africa was abolished on 6 June 1995 by the ruling of the Constitutional Court in the case of S v Makwanyane, following a five-year and four-month moratorium since February 1990. The ruling followed the Constitutional Court's hearing on the death penalty which took place in February 1995. Until the use of the death penalty was suspended in February 1990, South Africa had one of the highest rates of judicial executions in the world.
xxx/ellauri193.html on line 709: Although the death penalty was abolished in 1995, opinion polls have repeatedly suggested public support for its reinstatement, with significant differences between white and black South Africans. A 2014 poll in South Africa found that 76 percent of millennium generation South Africans support re-introduction of the death penalty.
xxx/ellauri193.html on line 711: There are a number of parties in South Africa that currently support the return of the death penalty. They are the National Party South Africa, the African Christian Democratic Party, African Covenant, the African Transformation Movement (ATM) and the National Conservative Party of South Africa.
xxx/ellauri193.html on line 713: 2018 saw growing calls for the return of the death penalty. On 20 July the Inkatha Freedom Party (IFP) stated that the time had come to discuss the possibility of reinstating the death penalty in South Africa, and on 8 August the National Freedom Party called for the restoration of the death penalty in South Africa after the death of Khensani Maseko, in a call similar to that of the IFP weeks before.
xxx/ellauri193.html on line 715: In April 2020, former EFF Gauteng chairperson Mandisa Mashego announced that she supports the reinstatement of the death penalty in South Africa. There is a huge backlog of bad whiteys that need hanging from the neck until they´re dead.
xxx/ellauri193.html on line 718: South African lawmakers have no appetite to restore the death penalty, despite growing calls globally for the reinstatement of capital punishment, as a crime deterrent.
xxx/ellauri193.html on line 722: A member of the public Waseela Jardine, who asked the committee review section 11 of the Constitution in order to provide for the death penalty, said a return of capital punishment would reduce the number of senseless murders and rapes, and added that it was unfair for murderers and rapists to relax in jail and secure parole for good behaviour, when considering the bizarre number of women and children that are being sexually molested.
xxx/ellauri193.html on line 726: What about human rights of murderers, rapists and child molesters? GBV is the way to go. Publicly shaming offenders guilty of child abuse would be shameful. Heavy fines don’t do that, prison sentences are no punishment for many — free board and lodging for a while and then back home to continue your life of violence and abuse. Alex suggests the pillory. You may laugh. It’s a comical medieval form of punishment. But think about it.
xxx/ellauri193.html on line 728: The perpetrator, found guilty of child abuse or gender-based violence, is taken into a public square and set up in a highly undignified position, probably with a sign round her/his neck saying “rapist,” angry men/women can throw rotten eggs or vrot tomatoes at her/him to express their disgust and point out what a despicable human being s/he is. S/he won’t want that to happen again! Unless s/he quite enjoys it?
xxx/ellauri193.html on line 731: Despite a global move that seeks alternatives to prison sentences, an increasing number of countries are calling for the reinstatement of capital punishment as a crime deterrent, according to the 2020 Global Prison Trends report. More than 20 000 people are detained on death row worldwide, living in inhumane chicken-style detention conditions and often following unfair trials, said the report, published in Thailand.
xxx/ellauri193.html on line 732: Capital Punishment was abolished in South Africa on June 6, 1995, by a ruling of the Constitutional Court. ANC MP Nxola Nqola added that the matter of the death penalty had been in the public discussion for quite some time, in relation to the rise of gender-based violence (GBV). Story continues below the bra advertisment.
xxx/ellauri193.html on line 734: But, Nqola opined that the discussion was precisely on the legal prescripts; it was more of an emotional response, because society was very angry about GBV.
xxx/ellauri193.html on line 735: Since, South Africa has a history of bloodshed, the restoration of the death penalty has been used as a reactionary response to a movement by people of South Africa. He expressed doubt and dissent that the reinstitution of the death penalty would be in line with the spirit of the Constitution. Story continues below the rope advertisment.
xxx/ellauri193.html on line 737: Wounds must be healed. Therefore, he did not agree with the submission that the committee must review section 11 of the Constitution and reinstate the death penalty. Besides, hanging is bloodless, no wounds no unseemly splatter of blood.
xxx/ellauri193.html on line 738: “A sector of the community was talking about the killing of farmers. It had always been the view and the feeling of individuals in society that South Africa needed to bring back the death penalty. She said, previously when the death penalty was used, many people were killed, even innocent people were killed. Motshekga reminded the committee that on April 18, 2002, the late President Nelson Mandela launched the Moral Regeneration Movement. "He had realised that the legacy of the past has led our people to behave in a beastly way, like savages."
xxx/ellauri193.html on line 740: Motshekga said that the Moral Regeneration Movement had disappeared, and that perhaps, it should be revived via the Department of Sports, Arts and Culture because with the rise in GBV, citizens had begun to suggest castration as an alternative deterrent to gender-based violent crimes, “which means we are sinking deeper into a moral degeneration movement”.
xxx/ellauri193.html on line 741: He said the committee needed to review the moral regeneration programme, to strengthen it, and improve the character of South Africa’s people and how they related to one another.
xxx/ellauri193.html on line 745: On the positive side, more countries consider bringing back the death penalty. Despite a global move seeking alternatives to prison sentences, an increasing number of countries are calling for the reinstatement of capital punishment as a crime deterrent, according to the 2020 Global Prison Trends report.
xxx/ellauri193.html on line 747: Alarmingly, only 90 countries retain the death penalty in their legislation. As a result of the continued use of capital punishment in several countries, it is estimated that just 690 people were executed in 2018. It´s just a drop in the ocean. In terms of alternatives proposed, the report said other common non-custodial sanctions include flogging by a probation officer, electrocution, house arrest, verbal sanctions, economic sanctions and monetary penalties, confiscation of property, restitution to a victim, participation in rehabilitation programmes and community service orders. None of this really works.
xxx/ellauri193.html on line 749: The few really tiny countries with low numbers of people in prison showed that it was possible to prevent crime without using custodial sentences as a primary tool. But the countries remained an exception with many nations reporting incredibly high rates of prison overcrowding. Chicken coops is what is really called for, and chicken packaging machines.
xxx/ellauri193.html on line 757: Counterfeit washing powder factory uncovered in the Ekurhuleni town of Springs.
xxx/ellauri193.html on line 764: 467 convicted murderers in 18 prisons (urban and rural) in all 9 provinces of our country, located by the South African Department of Correctional Services (DCS), completed a questionnaire, approved by this department. 392 men and 75 women were interviewed before completing their questionnaires. The latter consisted of questions regarding general information such as age, race group, gender, and length of sentence. The first question focussed on: (1.a.1) What was your motive for committing murder (jealousy, spite, anger, thoughtlessness, money, or anything else - that had to be indicated)? (1.a.2) Were you exposed to violence shortly before committing murder (electronic media, or any other type of violence – that had to be indicated)? (1.b) Which of the following contributing factors played a role in the commitment of the murder (drugs, alcohol, or both)? (1.c) Was the murder premeditated or committed impulsively? The second question focussed on: (2.a) Do you think capital punishment would be a deterrent to committing serious crimes? (2.b) And in your specific case: Do you think capital punishment would have been a deterrent to committing murder? Question three (3) asked: Was the victim known to you? By name, sight, or not at all? Question four was interested in: (4.a) Are you currently involved in a rehabilitation program. And (4.b): If you are currently involved in a rehabilitation program, do you think this program is helpful, and if yes, in which ways? The last question (5) focussed on: Will you murder again? In gaol or after you have been released?
xxx/ellauri193.html on line 770: 15 of these participating men were under the age of 15 years; 206 between 15 and 29 years; 117 between 30 and 40 years and 54 older than 40 years. 193 were black; 168 Coloured; 22 white and 9 Indian.
xxx/ellauri193.html on line 771: Among the motives put forward for the murders committed, 5.9% of persons indicated jealousy; 4% spite; 41.7% anger; 13.4% thoughtlessness and 16.4% money. 18.6% did so for reasons other than those mentioned.
xxx/ellauri193.html on line 773: 17.9% indicated that they had been exposed to violence in the media shortly before the murder; 2.8% were exposed to serious assault; 4.3% to gang violence; 7.9% to (other) violence within the community; 2.8% to domestic violence, and 12.8% to other forms of violence. 47.2% were not exposed to any violence before the murder
xxx/ellauri193.html on line 775: The following contributing factors played a role in the murders: 8.9% of people were under the influence of drugs; 41.6% under the influence of alcohol and 20.1% under the influence of both. 29.3% were sober.
xxx/ellauri193.html on line 777: 19.1% of men planned the murder in advance, while 80.9% committed it impulsively. Four men indicated that they would commit murder again, depending on the circumstances. Among the reasons why the rest will not commit murder again are: I have discovered how high the value of life is and that every human being has the right to life and human dignity; murder is an inhuman act; it’s bad in prison; I want to be free; it was a huge mistake; crime does not pay; it’s no solution to problems; it causes tremendous emotional pain for everyone involved; I do not want to disappoint my family again; I am not in my inner nature a murderer; children must grow up with the presence and guidance of a father; restorative justice helped me find myself as well as with reconciliation with my family and the victim; God changed my life; it is a guilt that you carry with you for the rest of your life; I will talk about my problems in the future; I learned to respect the law; one throws away ones future.
xxx/ellauri193.html on line 779: 56.4% of the victims were known by name to the murderer and 9.1% indicated that he has seen the person before. 34.5% were completely unknown to the murderer.
xxx/ellauri193.html on line 780: 315 of these men were engaged in a rehabilitation program of which 96.8% testified that it was valuable to them at that time. 5.3% of these murderers did not undergo any schooling; 80.7% did not complete their schooling; and 14% passed matric.
xxx/ellauri193.html on line 784: 3.5% of women cited jealousy as the motive for their murder; 2.3% spite; 43% anger; 12.8% thoughtlessness; 17.4% money and 20.9% other motives.
xxx/ellauri193.html on line 786: 12.7% experienced violence in the media shortly before they committed the murder; 7.6% were exposed to serious assault; 1.3% to violence in the community; no one experienced gang-related violence; 16.5% domestic violence; 5.1% experienced other forms of violence and 55.7% did not experience any form of violence before they committed the murder.
xxx/ellauri193.html on line 788: 5.3% indicated that they committed the murder under the influence of drugs; 37.3% under the influence of alcohol and in 10.7% of women both these drugs played a role as contributing factors to the murder. 46.7% were not under the “influence” at all.
xxx/ellauri193.html on line 790: 18.3% planned the murder in advance and 81.7% committed it impulsively. None of these women indicated that they would commit murder again. Some of the reasons they gave for this are: I learned new ways to master difficult circumstances; frightening experience; I met God; I am not inherently a bad person; I never want to end up in prison again; I hurt the people closest to me terribly; I’m very sorry; no one deserves to be hurt like that; such an act follows you for the rest of your life; crime does not pay; I am much wiser now; I will contact a family member, social worker or police member to help me if I find myself in such a situation again.
xxx/ellauri193.html on line 792: 72% of the victims were known by name to the murderer and 13.3% by sight. 14.7% were completely unknown to the murderer.
xxx/ellauri193.html on line 794: 58 of these women were engaged in a rehabilitation program and it was valuable to 89.7% at that time. 7.6% of these women had no schooling; 78.8% did not complete their schooling, while 13.6% passed matric.
xxx/ellauri193.html on line 796: 65.5% men and 85.3% women knew their victim by name or have seen him/her before. It is the so called “social fabric crimes” and has primarily to do with a lack of moral values as well as assets for healthy development.
xxx/ellauri193.html on line 798: The fact that 99% of men and 100% of women have indicated that they will not commit murder again indicates that they have learned important lessons. Many (about 15%) of these murderers are inherently not bad people.
xxx/ellauri193.html on line 800: 76.6% of the convicted murderers who participated in the abovementioned research were convinced that the death penalty would not have deterred them from committing murder. Of the remaining 23.4%, a huge number tended to think so too, but they were reluctant to indicate it with certainty.
xxx/ellauri193.html on line 802: The role of faith communities in rebuilding prisoners’ lives should not be underestimated. The late South African cardiac surgeon Prof. Chris Barnard described execution as follows:
xxx/ellauri193.html on line 804: The wo/man’s spiral (sorry, spinal) cord will rupture at the point where it enters the skull, electrochemical discharges will send his/her limbs flailing in a grotesque dance, eyes and tongues will start from the facial apertures under the assault of the rope and his/her bowels and bladder may simultaneously void themselves to soil the legs and drip onto the floor.
xxx/ellauri193.html on line 806: Judge Dennis Davis (1990) said that “allegations of racial bias in sentencing practices in capital cases have been made, most prominently by the late Prof. Barend van Niekerk, whose research suggested that black defendants stand a greater chance than white defendants of receiving the death penalty, particularly when the victim is white”. Davis continued by saying that although Prof. van Niekerk “has been criticized for being unscientific, differences in capital sentences between the races continue to exist and are difficult to explain”.
xxx/ellauri193.html on line 808: At present, seven years after the abovementioned research has been completed, there are still serious pleas in South Africa that the death penalty must be reinstated, because the cases of so many brutal and senseless murders leave many people speechless.
xxx/ellauri193.html on line 810: According to van Niekerk, one can argue with the philosopher Immanuel Kant, who “exemplifies a pure retributivism about capital punishment: murderers must die for their offense, social consequences are wholly irrelevant, and the basis for linking the death penalty to the crime is ‘the Law of Retribution,’ the ancient maxim”, the law of retaliation (an eye for an eye), “rooted in ‘the principle of equality’”. (I THOUGHT Kant sucked, and he does!)
xxx/ellauri193.html on line 812: The death penalty is often used within skewed justice systems. The weight of the death penalty is disproportionally carried by those with less advantaged socio-economic backgrounds or belonging to a racial, ethnic or religious minority.
xxx/ellauri193.html on line 814: Van der Westhuizen continues to say that murders in South Africa are not racially motivated, as some (many?) people believe. Farm and house murders are sometimes horribly cruel but according to him he has never encountered a clear racial motive in court. For him, murderers kill mostly out of greed, jealousy, passion, and during gang wars. Also because of poverty and the despondency and drunkenness that accompany it, but not because of racial hatred. The whiteys just happen to have more of the wherewithal. From 1990 to 2017 there were 1938 murders on farms (of which 137 were farm workers). Of the victims, 88% were white and 12% black.
xxx/ellauri193.html on line 820: According to Amnesty International the death penalty is a symptom of a culture of violence, not a solution to it. Countries who execute commonly cite the death penalty as a way to deter people from committing crime. This claim has been repeatedly discredited, and there is no evidence that the death penalty is any more effective in reducing crime than life imprisonment.
xxx/ellauri193.html on line 822: Exhaustive investigations in Europe and North America have shown that the number of murders varies little whether there is a death penalty or not.
xxx/ellauri193.html on line 823: Rather, the death penalty has a paradoxical “imitative effect” on potential murderers: “It sets an official governmental example that killing someone is a proper way to resolve feelings of resentment and to take revenge”. And what the fuck, you can as well hang for 10 murders given you have committed 1.
xxx/ellauri193.html on line 826: From the practice of slavery, when black people were considered the property of others and put to sleep like dogs at will, to this day, racial discrimination undoubtedly plays a role in the application of the death penalty. Race is more likely to affect death sentencing than smoking affects the likelihood of dying from heart disease. Jurors in Washington state they are three times more likely to recommend a death sentence for a black defendant than for a white defendant in a similar case. Such jurors are also likely to be heavy smokers and white.
xxx/ellauri193.html on line 828: Nationally, the overall rate of serious reversible error in capital cases is 68% - nearly seven out of every ten cases … The most common errors, prompting the most reversals at the state post-convictions stage, are (a) egregiously incompetent defence lawyers, mostly court appointed, who did not even look for – and demonstrably missed – important evidence that the defendant was innocent or did not deserve to die. 82% of those convictions overturned at the state level were found to deserve less than death when errors were corrected on re-trial; 7% were found innocent of the capital crime. Only 11% of those capital convictions reversed on state review were still found to deserve death on retrial … These high error rates exist all over the nation. 24 states with the death penalty have overall error rates of 52% or higher. 22 of the states have overall error rates of 60% or higher. 15 states have error rates of 70% or higher. To err is human. Better err on the safe side.
xxx/ellauri193.html on line 832: The age-old African system oflekhota with its restorative roots provides a stark contrast to our current criminal justice system which inter alia controls crime using Apple and Windows, while restorative justice places crime control largely in the hands of the community and Ubuntu.
xxx/ellauri193.html on line 834: The current criminal justice system defines offender accountability as taking punishment, while restorative justice defines it as assuming responsibility and taking action to repair harm. We must work hard to repair South Africa, and not just loiter around for free bananas like the listless blacks or lazy about drinks in hand like the indolent rich whiteys.
xxx/ellauri195.html on line 169: Canute, also known as Cnut, was a Danish king of England from 1016 to 1035. He is chiefly famous for a legend about his failure to stop the waves coming up the beach, despite his kingly order.
xxx/ellauri195.html on line 171: Apparently Canute was trying to prove a point about Kings and God: 'Let all men know how empty and worthless is the power of kings, for there is none worthy of the name, but He whom heaven, earth, and sea obey by eternal laws. '
xxx/ellauri195.html on line 185:
Lapset:
Knuut III Hardeknut, Harald Jäniksenkäpälä, Gunhilda of Denmark, lisää.
xxx/ellauri195.html on line 191: The story of King Canute and the tide is an apocryphal anecdote illustrating the piety or humility of King Canute the Great, recorded in the 12th century by Henry of Huntingdon.
xxx/ellauri195.html on line 193: Henry of Huntingdon tells the story as one of three examples of Canute's "graceful and magnificent" behaviour (outside of his bravery in warfare), the other two being his arrangement of the marriage of his daughter to the later Holy Roman Emperor, and the negotiation of a reduction in tolls on the roads across Gaul to Rome at the imperial coronation of 1027.
xxx/ellauri195.html on line 195: The site of the episode is often identified as Thorney Island (now known as Westminster), where Canute set up a royal palace during his reign over London. Thorney Island is also a small peninsula within Chichester harbour, very close to another claimed location, Bosham and Conflictingly, an ancient sign on Southampton city centre's Canute Road reads, "Near this spot AD 1028 Canute reproved his courtiers".
xxx/ellauri195.html on line 197: Bosham in West Sussex also claims to be the site of this episode, as does Gainsborough in Lincolnshire. As Gainsborough is inland, if the story is true then Canute would have been trying to turn back the tidal bore known as the aegir. Another tradition places this episode on the north coast of the Wirral, which at the time was part of Mercia.
xxx/ellauri195.html on line 199: Theodore Dalrymple refers to the story, without misattributing motives of arrogance to Canute, in the context of the British reaction to the Ukraine crisis (2014).
xxx/ellauri195.html on line 201: See also Xerxes I's whipping of the Hellespont. Sama Ahasverus bylsi Esteriä perseeseen, mistä juutalaiset ovat kiitollisia sille vielä tänäänkin. Jöns palautti mieleen että Monty Pythonin leffassa Holy Grail kun Arthur tuli uhoilemaan ranskalaisille sanoen: I am the king, I am king Arthur, ne vastasivat: What king? We did not vote for you. Sama kuin mun vastaus keskustan kansanedustajalle, jonka Kouvolan puolustajat oli kiskoneet kasarminmäelle kehittämään Kouvolaa eli puolustamaan mäelle osoittavaa yliopistokylttiä.
xxx/ellauri195.html on line 210: Henry Drummond FRSE FGS was a Scottish evangelist, biologist, writer and lecturer. Many of his writings were too nicely adapted to the needs of his own day to justify the expectation that they would long survive it, but few men exercised more religious influence in their own generation, especially on young men 😁. His sermon "The Greatest Thing in the World" remains popular in Christian circles.
xxx/ellauri195.html on line 212: EVERY one has asked himself the great question of antiquity as of the modern
xxx/ellauri195.html on line 214: you. Once only you can live it. What is the noblest object of desire, the supreme gift to covet? We have been accustomed to be told that the greatest thing in the religious world is Faith. That great word has been the key-note for centuries of the popular religion; and we have easily learned to look upon it as the greatest thing in the world. Well, we are wrong. It is love! all you need is love; love, love, love is all you need. Näitä merkkejä on alkanut taas näkyä viestimissä Ukraina-miekkareissa. Niitä vilahteli myös Gently-sarjassa brittein ydinasevastustajien miekkarissa 1967. Ne näyttää erehdyttävästi ylösalaisilta pilluilta. Kristina täti ärähti kun huomautin sille siitä.
xxx/ellauri195.html on line 216: If we have been told that, we may miss the mark. I have taken you, in the chapter which I have just read, to Christianity at its source; and there we have seen, “The greatest of these is love.” It is not an oversight. Paul was speaking of faith just a moment before. He says, “If I have all faith, so that I can remove mountains, and have not love, I am nothing. “So far from forgetting, he deliberately contrasts them, “Now abideth Faith, Hope, Love,” and without a moment’s hesitation, the decision falls, “The greatest of these is Love.”And it is not prejudice. A man is apt to recommend to others his own strong love, but he should imitate Paul´s tiny one instead.
xxx/ellauri195.html on line 218: The Spectrum of Love has nine ingredients:—
xxx/ellauri195.html on line 229: Patience; kindness; generosity; humility; courtesy; unselfishness; good temper; guilelessness; sincerity—these make up the supreme gift, the stature of the perfect man. Just like a woman in fact, eating humble pie. Thank God the Christianity of to-day is coming nearer the world’s end.
xxx/ellauri195.html on line 257: And I was dying there of thirst Vaikka mulla oli kova jano
xxx/ellauri195.html on line 278: Short Story: Norman Mailer THE GREATEST THING IN THE WORLD Nov/Dec 1941 STORY MAGAZINE. MAILER'S FIRST PUBLICATION IN A NATIONALLY-CIRCULATED MAGAZINE, AT 18 YEARS OLD WHILE AN ENGINEERING STUDENT AT HARVARD. Other contributions by Eli Cantor, Morton Fineman and Padraic Fallon, etc. Two corners lightly bumped, spine a bit faded, overall in great shape.
At Harvard, he majored in engineering sciences, but took the majority of his electives as writing courses. He published his first story, "The Greatest Thing in the World," at the age of 18, winning Story magazine's college contest in 1941.
Early in his career, Mailer typed his own works and handled his correspondence with the help of his sister, Barbara. After the publication of The Deer Park in 1955, he began to rely on hired typists and secretaries to assist with his growing output of works and letters. Among the women who worked for Mailer over the years, Anne Barry, Madeline Belkin, Suzanne Nye, Sandra Charlebois Smith, Carolyn Mason, and Molly Cook particularly influenced the organization and arrangement of his records.
xxx/ellauri195.html on line 290: It is the law of nature that woman should be held under the dominance of man. Confucius
xxx/ellauri195.html on line 298: Any woman who does not give birth to as many children as she is capable of is guilty of murder. St Augustine
xxx/ellauri195.html on line 300: The words and works of God are quite clear, that women were made to be either wives or prostitutes. Martin Luther
xxx/ellauri195.html on line 312: A little bit of rape is good for a man´s soul. Norman Mailer
xxx/ellauri195.html on line 316: Henry VIII did not get divorced, he just had his wives´ heads chopped off when he got tired of them. That´s a good way to get rid of a woman - no alimony. Ted Turner xxx/ellauri195.html on line 320: Feminism was established so as to allow unattractive women access to the mainstream of society. Rush Limbaugh (n.h.)
xxx/ellauri195.html on line 328: Clayton Wheat "Claytie" Williams Jr. (October 8, 1931 – February 14, 2020) was an American businessman from Midland, Texas who ran for governor in 1990. Despite securing the Republican nomination and initially leading in the polls against Democratic challenger State Treasurer Ann Richards by twenty points, Williams ultimately lost the race due in part to a controversial comment he made about rape. During the campaign Williams cultivated an image of a cowboy figure who had risen from humble roots to become a powerful business tycoon. The image played well in public opinion polls. Williams often had a propensity for making poorly planned statements on the campaign trail. Now he is fortunately dead meat.
xxx/ellauri199.html on line 73: Neptunus jakaa alkuperätarinan useiden vanhempiensa Saturnuksen ja Ops:n kanssa syntyneiden jumalten kanssa., Perinteinen versio tarina Neptunuksen syntymä keskittynyt Saturnus on isä, paljastaa profetia doom jumalan käsissä yksi hänen lapsistaan. Saturnus päätti syödä lapset syntyessään, myös Neptunuksen. Ops huijasi Saturnuksen syömään kiven syötyään viisi kuudesta lapsestaan. Saturnus oksensi kaikki viisi lasta palaamaan maailmaan ja omaksumaan heidän roolinsa jumalina, mukaan lukien Neptunuksen. Eikös Saturnus ole Kronos kreikaxi? Kyllä niin.
xxx/ellauri199.html on line 87: In the arts of vase-painting and mosaic, Amphitrite was distinguishable from the other Nereids only by her queenly attributes.
xxx/ellauri199.html on line 92: Amphitrite on 1936 Australian stamp commemorating completion of submarine telephone cable to Tasmania xxx/ellauri199.html on line 94: salacious (adj.) 1660s, "lustful, lecherous," from Latin salax (genitive salacis) "lustful," probably originally "fond of leaping," as in a male animal leaping on a female in sexual advances, from salire "to leap" (see salient (adj.)). It is attested earlier in the later-rare sense of "tending to provoke lust".
xxx/ellauri199.html on line 96: Salacia was the personification of the calm and sunlit aspect of the sea. Derived from Latin sāl, meaning "salt", the name Salācia denotes the wide, open sea, but is sometimes literally translated to mean sensational (as in salacious).
xxx/ellauri199.html on line 98: Servius, in his commentary on the Aeneid, wrote about Salacia and Venilia in V 724: "(Venus) dicitur et Salacia, quae proprie meretricum dea appellata est a veteribus"; "(Venus) is also called Salacia, who was particularly named goddess of prostitutes by the ancient". Elsewhere, he wrote that Salacia and Venilia are the same entity.
xxx/ellauri199.html on line 100: Neptune is a god of fertility, including human fertility. According to Petersmann, the ancient Indo-Europeans venerated a god of wetness as the generator of life. The indispensability of water and its connexion to reproduction are universally known.
xxx/ellauri199.html on line 102: As I began to ponder the use and abuse of the ancient radish, it was Roman legal scholar Paul du Plessis who wrote to let me know of the legal connections between radishes, anuses, and adultery in Greco-Roman antiquity. While there is debate over the actual application of the punishment, it appears that Athenian adulterers may have been punished with “Rhaphanidosis” in the Agora by having radishes or fish shoved up their assholes and then having their pubic hair depilated by hot ash.
xxx/ellauri199.html on line 104: Modern knowledge and discussion of the supposed punishment is based largely on a comedic passage within Artistophanes’ Clouds (1083-104) and subsequent scholia addressing the passage, all of which are helpfully translated and discussed over at Sententiae Antiquae:
xxx/ellauri199.html on line 106: Just Argument: “What if he should have a radish shoved up his ass because he trusted you and then have hot ashes rip off his hair? What argument will he be able to offer to prevent himself from having a gaping-anus?”
xxx/ellauri199.html on line 111: The goal of the insertion of the radish––which at that time was likely larger; more like a black radish (retikka) rather than the red round radish of today––was as O’Bryhim (2017: 326) posits, in order to give the offender the condition of a εὐρύπρωκτος (a “roomy anus”).
xxx/ellauri199.html on line 124: submerged in deep musing and profound thought,
xxx/ellauri199.html on line 128: “On this the ninth day, of this the third month”
xxx/ellauri199.html on line 131: and all of the traits akin to my brood,”
xxx/ellauri199.html on line 134: a poet, a dreamer, a mystic of truths;
xxx/ellauri199.html on line 136: and the godly ambrosia of music sublime,”
xxx/ellauri199.html on line 139: in time he’ll beget the fruit of his kind
xxx/ellauri199.html on line 141: of Neptune, the ruler of all things marine.”
xxx/ellauri199.html on line 145: 145 words - Pre write for "Contest / The Spirit of the Zodiac" by smpierce & Brandon Wikman - 03/29/22 -
xxx/ellauri199.html on line 159: From celestial cadaverous melody, bleeding branches of greenwood devastation haunt us in this very movement. Extraterrestrial Red Remoras of cathedral walks of darkness demand a rebellion against the planet. etc.etc. for pages on end.
xxx/ellauri199.html on line 186: Trends from our study of 6 million poems. Do what makes you happy, though!
xxx/ellauri199.html on line 209: mark the faces of wildflowers
xxx/ellauri199.html on line 211: of the cherry blossom’s power.
xxx/ellauri199.html on line 214: from the wombs of mothers
xxx/ellauri199.html on line 221: No, well, "wombs of mothers" ihan lopussa pani veren kiertämään. Teki heti mieli näpelöidä. Vaikka voin sanoa kuin komisario Jansson Raidissa: Mussa ei ole muuta jäykkää kuin käytös. Halu tulee ja menee mutta ruokahalu säilyy. Sanoi jääkaapilla tunkien poskeen käyrää makkaraa.
xxx/ellauri199.html on line 238: High school can be everything you want it to be or your worst nightmare. For me — it’s okay other than the fact that just about everything I’m surrounded by goes completely against my beliefs as a Christian. Whether it be walking in the hallway hearing terribly vulgar words, common gossiping, or young kids praising the loss of their virginity. You also have your popular “in” music that blatantly puts pre-marital sex, illegal drugs, and the love of money on a pedestal. These are just some of the worldly things we have to deal with on a daily basis that can oh-so easily sweep somebody in. At this point, the options must be weighed: choose God or choose the world? Which god to choose? Which one has the biggest dick?
xxx/ellauri199.html on line 242: In a devotional study book called “Devotions for a Revolutionary Year” by Lynn Cowell, she states, “If you have good friends who are Christians and friends who aren’t, you’ll see a problem eventually. No matter how good people are, if they don’t have Jesus as Lord of their lives, you won’t be able to get past a certain point in your relationship. There will be a spot where a wall comes up. Like that one when a spotted angry dick comes up. Willy nilly, light is light, and dark is dark. When the two mix, all you get is gray.”
xxx/ellauri199.html on line 251:
If Aliens Invented Religious Studies Instead of Uggo European Dudes
xxx/ellauri199.html on line 253: (Uggo: An extremely ugly person.) If aliens were to study Earth’s religions, I think they would separate them into four main categories. They would call them Abrahamism (Judaism, Christianity, and Islam), Dharmism (Daosim, Hinduism, Buddhism, and Confucianism), Humanism (the worship of human beings), and Naturalism (the worship of science and laws of nature). I believe that instead of calling it religion in the way that we do, they would call it devotion because that is what all of these categories have in common. The people in them do not share rituals or doctrine, but they share devotion to the same entities. Because almost every human could fit into one of these categories of devotion, I do not think aliens would recognize atheism, and would consider every human to have some kind of devotion.
xxx/ellauri199.html on line 257: Republican Jesus is commonly used as a way for Democrats (or any non-Republicans) to legitimize their own political beliefs by satirizing Jesus’s teachings. Through this joke they not only attempt to legitimize their own beliefs by asserting that they are more in line with the teachings of Jesus, but they also attempt to overturn the religious legitimations of Republicans. They try to disprove the claim that the GOP is the “Christian party” by insinuating that Jesus would not agree with the Republican party’s emphasis on extreme individualism and the bootstrap ideology.
xxx/ellauri199.html on line 272: Now comment on two of these poems. Each comment must include 2 suggestions and at least 1 encouragement. Other great things:
xxx/ellauri199.html on line 274: Analysis of title, first-line, last-line
xxx/ellauri199.html on line 282: A step-by-step walk-through of your reading experience/understanding
xxx/ellauri199.html on line 289: First of all I would like to clarify what poetry is and isn´t. Writing poetry is best described as a composition that uses literary techniques and is not prose. Writing Prose is best described as writing that uses ordinary speech or language, such as a story or letter. However, there is such a thing as prose poetry that does use poetic devices, but it is still written in journal, letter or paragraph or story form. Poetry is written with a certain poetic structure of line breaks and stanzas. We will get more into the structure of poetry later in the course. Now that we have that cleared up, let´s forge ahead.
xxx/ellauri199.html on line 321: The sire of gods and men smiled and answered, “If you, Juno, were always to support me when we sit in council of the gods, Neptune, like it or no, would soon come round to your and my way of thinking. If, then, you are speaking the truth and mean what you say, go among the rank and file of the gods, and tell Iris and Apollo lord of the bow, that I want them—Iris, that she may go to the Achaean host and tell Neptune to leave off fighting and go home, and Apollo, that he may send Hector again into battle and give him fresh strength; he will thus forget his present sufferings, and drive the Achaeans back in confusion till they fall among the ships of Achilles son of Peleus. Achilles will then send his comrade Patroclus into battle, and Hector will shaft him in front of Ilius after he has shafted many warriors, and among them my own noble son Sarpedon. Achilles will shaft Hector to avenge Patroclus, and from that time I will bring it about that the Achaeans shall persistently drive the Trojans back till they fulfil the counsels of Minerva and take Ilium. But I will not stay my anger, nor permit any god to help the Danaans till I have accomplished the desire of the son of Peleus, according to the promise I made by bowing my head (after shafting her) on the day when Thetis touched me between my knees and besought me to give him honour.”
xxx/ellauri199.html on line 325: Phillis Wheatley was both the second published African-American poet and first published African-American woman. Born in Senegambia, she was sold into slavery at the age of 7 and transported to North America. She was purchased by the Wheatley family of Boston, who taught her to read and write, and encouraged her poetry when they saw her talent. The publication of her Poems on Various Subjects, Religious and Moral brought her fame both in England and the American colonies; figures such as George Washington praised her work. During Wheatley´s visit to England with her master´s son, the African-American poet Jupiter Hammon praised her work in his own poem. Wheatley was emancipated after the death of her master John Wheatley. She married soon after. Two of her children died as infants. After her husband was imprisoned for debt in 1784, Wheatley fell into poverty and died of illness, quickly followed by the death of her surviving infant son. Whom did she marry? Was it Wheatley Jr, or perhaps Neptune Hammon?
xxx/ellauri199.html on line 334: Be still, O tyrant of the main;
xxx/ellauri199.html on line 340: The blue-ey'd daughters of the sea
xxx/ellauri199.html on line 344: And double radiance decks the face of day.
xxx/ellauri199.html on line 360: Born into slavery at the Lloyd Manor on Long Island, Hammon learned to read and write. In 1761, at the age of nearly 50, Hammon published his first poem, "An Evening Thought: Salvation by Christ with Penitential Cries." Se oli aika mitäänsanomaton. He was the first African-American poet published in North America. Also a well-known and well-respected preacher and clerk-bookkeeper, he gained wide circulation of his poems about slavery. As a devoted Christian evangelist, Hammon used biblical fundamentalism to criticize the institution of slavery.
xxx/ellauri199.html on line 362: "An Evening Thought: Salvation by Christ, with Penitential Cries" was Jupiter Hammon´s first published poem. Composed on December 25, 1760, it appeared as a broadside in 1761. The printing and publishing of this poem established Jupiter Hammon as the first polished black poet.
xxx/ellauri199.html on line 364: Eighteen years on the cotton field passed before his second work appeared in print, "An Address to Miss Phillis Wheatley." Hammon wrote the poem during the Revolutionary War, while Henry Lloyd had temporarily moved his household and slaves from Long Island to Hartford, Connecticut, to evade British forces. Phillis Wheatley, then enslaved in Massachusetts, published her first book of poetry in 1773 in London. She is recognized as the first published black female author. Hammon never met Wheatley, but was a great admirer. His dedication poem to her contained twenty-one rhyming quatrains, each accompanied by a related Bible verse. Hammon believed his poem would encourage Wheatley along her Christian journey. Lukikohan Pyllis koko runoa? Ei se tuonut sille kovin paljon onnea.
xxx/ellauri199.html on line 366: In 1778 Hammon published "The Kind Master and Dutiful Servant," a poetical dialogue, followed by "A Poem for Children with Thoughts on Death" in 1782. These works set the tone for Hammon´s "An Address to Negros in the State of New York."
xxx/ellauri199.html on line 380: Jumalasi älyä, The wisdom of thy God,
xxx/ellauri199.html on line 436: Blondin älyn tiet ovat rauhan polkuja, Fair wisdom’s ways are paths of peace,
xxx/ellauri199.html on line 463: Kaiken Espanjan kullan arvoinen. Worth all the gold of Spain.
xxx/ellauri199.html on line 490: Bostonin stadin nuorisolle, To youth of Boston town,
xxx/ellauri199.html on line 504: Puzas sillä jokaisen haavan sielusta, To cleanse the soul of every wound,
xxx/ellauri199.html on line 518: Lievä tuomio meidän synnistä; The pardon of our sin;
xxx/ellauri199.html on line 567: Herran armon läpitte, Through mercy of the Lord,
xxx/ellauri199.html on line 585: Sun sielunpaimen; The shepherd of thy soul;
xxx/ellauri199.html on line 622: Herran muhkeat armot, The bounteous mercies of the Lord,
xxx/ellauri199.html on line 641: Sen pojan meriitit; The merits of His son;
xxx/ellauri199.html on line 702: Ja jättää aikakärpäset, And leave the things of time,
xxx/ellauri199.html on line 719: Ja jättää tää savimaja, And leave its cottage made of clay,
xxx/ellauri199.html on line 720: Silmänvilkkeessä. In twinkling of an eye.
xxx/ellauri199.html on line 738: Ja koko taivaan armeija. And all the host of heav’n.
xxx/ellauri199.html on line 820: Dreaming of a better life
xxx/ellauri199.html on line 825: Like it was some sort of trade show
xxx/ellauri199.html on line 840: About this poem: A battle with depression that ends with a bit of acceptance and a belief that they can overcome. Neptunus varmaan sepitti tämän kärsittyään tappion Juppiterille ja Junolle Iliumissa.
xxx/ellauri199.html on line 846: Thomas Campion (1567-1620) oli englantilainen säveltäjä, runoilija ja lääkäri. Vuonna 1602 Campion julkaisi teoksen Observations in the Art of English Poesie, joka kyseenalaisti silloiset kaavamaiset ja sovinnaiset käsitykset runojen kirjoittamisesta.
xxx/ellauri199.html on line 848: A Hymn in Praise of Neptune xxx/ellauri199.html on line 861: Yearly out of his wat´ry cell
xxx/ellauri199.html on line 873: The praise of Neptune´s empery.
xxx/ellauri199.html on line 881: I love to try and bring a note of mystery to everyday happenings. Here, a child wants his father to build him a sand castle as the tide is falling, but the poem is really about the title of it, which is ´Lord Neptune´.
xxx/ellauri199.html on line 885: Judith Nicholls reads her poems in a slow, thoughtful way, like a ruminating cow. If you listen to ‘Winter’, you can hear how she allows the music of each word to sound fully.
xxx/ellauri199.html on line 886: Judith makes use of traditional poetic forms, including ballad and riddle. Some of the poems have a refrain which makes them sound rather like a song.
xxx/ellauri199.html on line 887: At the age of seven, Judith Nicholls wrote her first poem, which was inspired by a Winnie the Pooh story. As a shy teenager, she found writing things down easier than talking. Her first job was working for a magazine, and then she became a teacher.
xxx/ellauri199.html on line 889: She has published over 50 books of children’s poetry and appeared on radio and television. Judith likes to start her poems off by writing on green paper with a 2B pencil.
xxx/ellauri199.html on line 907: Contemporary odes to Neptune were harder to come by, but divine intervention ensured I found one that mentioned him by name. One of the highlights of my recent trip to Odesa, discussed here on the blog, was a visit to the literary museum, which houses a small collection of Anna Akhmatova’s work. The statuesque Russian poet, melancholic lover and resolute witness to the Stalinist and Putinist terrors, was born near Odesa and spent her childhood summers in the region. The display included a palm-sized booklet of the long poem ‘Close to the Sea’, or as my host translated, ‘very close’: an intimate relationship. I looked it up in The Complete Poems when I got home and assumed it must be ‘By the Edge of the Sea’. The ballad of a fierce young woman willing the arrival of her beloved from the waves, the poem was too long for the workshop and extracts would not do it justice. A shame, I thought, setting down the 950 page book, which promptly fell open to:
xxx/ellauri199.html on line 916: Вся - в ослепительном одном виденье. All of it ― as a single shining apparition.
xxx/ellauri199.html on line 959: Holy my mother in the insane asylum! Holy the cocks of the grandfathers of Kansas!
xxx/ellauri199.html on line 961: Holy the solitudes of skyscrapers and pavements! Holy the cafeterias filled with the millions! Holy the mysterious rivers of tears under the streets!
xxx/ellauri199.html on line 962: Holy the lone juggernaut! Holy the vast lamb of the middleclass! Holy the crazy shepherds of rebellion! Who digs Los Angeles IS Los Angeles!
xxx/ellauri199.html on line 967: Holy the supernatural extra brilliant intelligent kindness of the soul!
xxx/ellauri199.html on line 980: Great to use on its own or as a companion book, Devotions for a Revolutionary Year expands on the themes of Lynn Cowell’s first book, His Revolutionary Love. In short, easy-to-read daily devotions, Lynn chats to girls about the challenges of growing up as a girl: identity and acceptance, breasts and pubic hair, rejection and rebellion, pads and tampons, and self-control and surrender. Through Scripture and stories any girl can relate to, Lynn Cowell encourages girls to remember that Jesus loves them and is harassing pursuing them every day—and that knowing his love day by day can make for one revolutionary year.
xxx/ellauri199.html on line 992: Lynn Cowell is an author and speaker with Proverbs 31 Ministries, whose passion is helping moms become wise women who raise wiser daughters. For the past 10 years, Lynn has taught women and teens to discover the radical love of Jesus and build an inner confidence that leads to smart choices. Her ministry and His Revolutionary Love book have helped hundreds of teen girls and their moms discover that only Jesus has big enough a spotted dick to fill the love gap in their "hearts". Read less.
xxx/ellauri199.html on line 1001: Customer Reviews 5.0 out of 5 stars
xxx/ellauri199.html on line 1018: "...a very important piece of literature..." - Michael Knowles
xxx/ellauri199.html on line 1030: From Daily Wire personality and bestselling children´s book author Matt Walsh comes a timely tale of innocence, identity, and imagination.
xxx/ellauri199.html on line 1033: From the Back Cover: A tale of identity politics and imagination
xxx/ellauri199.html on line 1036: Matt Walsh is a popular writer, speaker, and one of the Right´s most influential voices. He is the host of The Daily Wire´s Matt Walsh Show, where he boldly tackles the tough subjects and speaks out on faith and culture in a way that connects with his generation and beyond. He lives in Nashville, Tennessee with his wife and young children.
xxx/ellauri199.html on line 1047: It is now in vogue to celebrate non-Western cultures and disparage Western ones. Some of this is a regrettable backlash, but much of it fatally undermines the very things that created the greatest, most humane civilization in the world, viz. colonialism and capitalism.
xxx/ellauri199.html on line 1049: In The War on the West, Douglas Murray shows how many well-meaning people have been fooled by hypocritical and inconsistent anti-West rhetoric. After all, if we must discard the ideas of Kant, Hume, and Mill for their opinions on race, shouldn’t we discard Marx (Karl, Groucho´s OK), the Jew whose work is peppered with racial slurs and anti-Semitism? Embers of racism remain to be stamped out in America, but what about the raging racist inferno in the Middle East and Asia? What about Israel? Nigeria?
xxx/ellauri199.html on line 1051: It’s not just dishonest scholars who benefit from this intellectual fraud but hostile nations and human rights abusers hoping to distract from their own ongoing villainy. Dictators who slaughter their own people are happy to jump on the “America is a racist country” bandwagon and mimic the language of antiracism and “pro-justice” movements as PR while making authoritarian conquests.
xxx/ellauri199.html on line 1053: If the West and rampant capitalism is to survive, it must be defended. The War on the West is not only an incisive takedown of foolish anti-Western arguments but also a rigorous new apology for the Western civilization itself. We apologize for the inconvenience.
xxx/ellauri199.html on line 1057: Douglas Murray is an associate editor of The Spectator. His latest publication, The Madness of Crowds, was a bestseller and a book of the year for The Times and The Sunday Times. His previous book, The Strange Death of Europe: Immigration, Identity, Islam, was published by Bloomsbury in May 2017. It spent almost twenty weeks on the Sunday Times bestseller list and was a number one bestseller in nonfiction. Read less.
xxx/ellauri199.html on line 1059: Murray thinks that European civilisation as we have known it will not survive and he explores two factors that he thinks explain this. The first is the combination of mass migration of new peoples into Europe together with its low birth rates. The second is what Murray describes as "the fact that… at the same time Europe lost faith in its beliefs, traditions, and legitimacy". In The Daily Telegraph, Juliet Samuel summarised Murray´s book by saying, "His overall thesis, that a guilt-driven and exhausted Europe is playing fast and loose with its precious modern values by embracing migration on such a scale, is hard to refute".
xxx/ellauri199.html on line 1061: Writing in The Guardian, the political journalist Gaby Hinsliff described Strange Death as "gentrified xenophobia" and "Chapter after chapter circles around the same repetitive themes: migrants raping and murdering and terrorising; paeans to Christianity; long polemics about how Europe is too ´exhausted by history´ and colonial guilt to face another battle, and is thus letting itself be rolled over by invaders fiercely confident in their own beliefs", while also pointing out that Murray offers little definition of the European culture he claims is under threat. Pankaj Mishra´s review in The New York Times described the book as "a handy digest of far-right clichés". In The Intercept, Murtaza Hussain criticized the "relentlessly paranoid tenor" of Murray´s work and said that its claims of mass crime perpetuated by immigrants were "blinkered to the point of being propaganda", while noting the book´s appeal to the far right. In Middle East Eye, Georgetown professor Ian Almond called the book "a staggeringly one-sided flow of statistics, interviews and examples, reflecting a clear decision to make the book a rhetorical claim that Europe is doomed to self-destruction".
xxx/ellauri199.html on line 1063: A more mixed review of the book in The Economist claimed it "hit on some unfortunate truths", but "shows an incomplete picture of Europe today." Furthermore, it said that "the book would benefit, however, from far more reporting" and claimed Murray often "lets fear trump analysis" and was "prone to exaggeration."
xxx/ellauri199.html on line 1070: In the summer of 1936, Theodor Geisel was on a ship from Europe to New York when he started scribbling silly rhymes on the ship’s stationery to entertain himself during a storm: “And this is a story that no one can beat. I saw it all happen on Mulberry Street.”
xxx/ellauri199.html on line 1071: The rhymes morphed into his first children’s book, “And to Think That I Saw It on Mulberry Street,” about a boy who witnesses increasingly outlandish things. First published in 1937, the book started Geisel’s career as Dr. Seuss. He went on to publish more than 60 books that have sold some 700 million copies globally, making him one of the world’s most enduringly popular children’s book authors.
xxx/ellauri199.html on line 1073: But some aspects of Seuss’s work have not aged well, including his debut, which features a crude racial stereotype of an Asian man with slanted lines for eyes. “Mulberry Street” was one of six of his books that the Seuss estate said it would stop selling this week, after concluding that the egregious racial and ethnic stereotypes in the works “are hurtful and wrong.”
xxx/ellauri199.html on line 1074: The announcement seemed to drive a surge of support for Seuss classics. Dozens of his books shot to the top of Amazon’s print best-seller list; on Thursday morning, nine of the site’s top 10 best sellers were Seuss books.
xxx/ellauri199.html on line 1076: The estate’s decision — which prompted breathless headlines on cable news and complaints about “cancel culture” from prominent conservatives — represents a dramatic step to update and curate Seuss’s body of work, acknowledging and rejecting some of his views while seeking to protect his brand and appeal. It also raises questions about whether and how an author’s works should be posthumously curated to reflect evolving social attitudes, and what should be preserved as part of the cultural record.
xxx/ellauri199.html on line 1078: Geisel supported the concentration camps of Japanese Americans during World War II in order to prevent possible sabotage. Geisel explained his position:
xxx/ellauri199.html on line 1080: But right now, when the Japs are planting their hatchets in our skulls, it seems like a hell of a time for us to smile and warble: "Brothers!" It is a rather flabby battle cry. If we want to win, we´ve got to kill Japs, whether it depresses John Haynes Holmes or not. We can get palsy-walsy afterward with those that are left.
xxx/ellauri199.html on line 1083: German Lutheran children´s racist shaking tails with a cat of worms. xxx/ellauri199.html on line 1088: Theodor Seuss Geisel March 2, 1904 – September 24, 1991. Were Green Eggs and Ham not eaten because they are treif? Is the Cat wearing a Hat in lieu of a yarmulke? Did Horton hear a who, lay an egg, and ask why this night is different from all other nights?
xxx/ellauri200.html on line 39: There is a place to which I often go,
xxx/ellauri200.html on line 43: Here, the mills of God are never slow.
xxx/ellauri200.html on line 49: That happened to the sad eye of Time.
xxx/ellauri200.html on line 51: But residues of meaning still remain,
xxx/ellauri200.html on line 53: Towards a final formula of light.
xxx/ellauri200.html on line 54: I, too, reject this clarity of sight.
xxx/ellauri200.html on line 57: The mundane language of the senses sings
xxx/ellauri200.html on line 59: Become, by virtue of their commonness,
xxx/ellauri200.html on line 61: That dies of cold to find the truth it brings.
xxx/ellauri200.html on line 75: When seated in the Lotus Position, a character may levitate to demonstrate that he or she is meditating particularly profoundly. The Levitating Lotus Position is also used to show that a character is displaying his or her Psychic Powers/Enlightenment Superpowers, intensely concentrating, healing, or is just especially calm.
xxx/ellauri200.html on line 77: Levitating while in the Lotus Position may also be a sign that a character is powerful or that he or she is far from normal. However, especially when Played for Laughs, if someone wakes them from their serene inner calm, they'll often spontaneously lose their floaty power and collapse in an undignified mess on the floor.
xxx/ellauri200.html on line 87: Nissim Ezekiel is often considered the father of Modern Indian English poetry by many critics. Tää on hyvä runoilija. Täst mie piän.
xxx/ellauri200.html on line 88: Ezekiel penned poems in ‘Indian English’ ("I am levitating now", "Eat My meat and curry" pronounced with cacuminals and a singing accent) like the one based on instruction boards in his favourite Irani café. His poems are used in Indian English textbooks. His poem 'Background, Casually' is considered to be the most defining poem of his poetic and personal career.
xxx/ellauri200.html on line 97: Or sleep, a boy of meager bone.
xxx/ellauri200.html on line 105: I grew in terror of the strong
xxx/ellauri200.html on line 112: I heard of Yoga and of Zen.
xxx/ellauri200.html on line 140: The song of my experience sung,
xxx/ellauri200.html on line 150: The later dreams were all of words.
xxx/ellauri200.html on line 161: I have become a part of it
xxx/ellauri200.html on line 172: Ezekiel's first book, No Time to Change (Phileas Foggillekin tuli kiire vaihtaa vaatteita Hong Kongissa), appeared in 1952. He published another volume of poems, The Deadly Man in 1960. After working as an advertising copywriter and general manager of a picture frame company (1954–59), he co-founded the literary monthly Jumpo, in 1961.
xxx/ellauri200.html on line 174: The Ezekiels belonged to Mumbai's Marathi-speaking Jewish community known as the Bene Israel. His father was a professor of botany at Wilson College, and his mother was principal of her own school.
xxx/ellauri200.html on line 176: Ezekiel enriched and established Indian English language poetry through his modernist innovations and techniques, which enlarged Indian English literature, moving it beyond purely spiritual and orientalist themes, to include a wider range of concerns and interests, including familial events, individual angst and skeptical societal introspection.
xxx/ellauri200.html on line 180: In awarding Naipaul the 2001 Nobel Prize in Literature, the Swedish Academy praised his work "for having united perceptive narrative and incorruptible scrutiny in works that compel us to see the presence of suppressed histories." Kukahan tonkin runoili, olikohan kulturpersonligheten. The Committee added: "Naipaul is a modern philosopher carrying on the tradition that started originally with Lettres persanes and Candide. In a vigilant style, which has been deservedly admired, he transforms rage into precision and allows events to speak with their own inherent irony." The Committee also noted Naipaul's affinity with the novelist Joseph Conrad (toinen kaappikolonialisti pyllypää):
xxx/ellauri200.html on line 182: Naipaul is Conrad's heir as the annalist of the destinies of empires in the moral sense: what they do to human beings. His authority as a narrator is grounded in the memory of what others have forgotten, the history of the vanquished.
xxx/ellauri200.html on line 184: Naipaul's fiction and especially his travel writing have been criticised for their allegedly unsympathetic portrayal of the Third World. The novelist Robert Harris has called Naipaul's portrayal of Africa racist and "repulsive," reminiscent of Oswald Mosley's fascism. Edward Said argued that Naipaul "allowed himself quite consciously to be turned into a witness for the Western prosecution", promoting what Said classified as "colonial mythologies about wogs and darkies". Said believed that Naipaul's worldview may be most salient in his book-length essay The Middle Passage (1962), composed following Naipaul's return to the Caribbean after 10 years of exile in England, and the work An Area of Darkness (1964).
xxx/ellauri200.html on line 186: Not unexpectecly Naipaul was also accused of misogyny, and of having committed acts of "chronic physical abuse" against his mistress of 25 years, Margaret Murray, who wrote in a letter to The New York Review of Books: "Vidia says I didn't mind the abuse. I certainly did mind."
xxx/ellauri200.html on line 188: Writing in The New York Review of Books about Naipaul in 1980, Joan Didion offered the following portrayal of the writer:
xxx/ellauri200.html on line 190: The actual world has for Naipaul a radiance that diminishes all ideas of it. The pink haze of the bauxite dust on the first page of Guerrillas tells us what we need to know about the history and social organization of the unnamed island on which the action takes place, tells us in one image who runs the island and for whose profit the island is run and at what cost to the life of the island this profit has historically been obtained, but all of this implicit information pales in the presence of the physical fact, the dust itself. ... The world Naipaul sees is of course no void at all: it is a world dense with physical and social phenomena, brutally alive with the complications and contradictions of actual human endeavour. ... This world of Naipaul's is in fact charged with what can only be described as a romantic view of reality, an almost unbearable tension between the idea and the physical fact ...
xxx/ellauri200.html on line 192: Nissim Ezekiel wrote the 1984 essay "Naipaul's India and Mine" as a reply to Naipaul's An Area of Darkness.
xxx/ellauri200.html on line 229: but this is defective version of well-known brand soap.
xxx/ellauri200.html on line 264: Why all people of world
xxx/ellauri200.html on line 272: (Every day I'm reading Times of India
xxx/ellauri200.html on line 290: What you think of prospects of world peace?
xxx/ellauri200.html on line 317: Her brothers had a shoe of mine and made me pay
xxx/ellauri200.html on line 320: bridegroom of the day.
xxx/ellauri200.html on line 325: When I said I didn't know, he laughed it off.
xxx/ellauri200.html on line 329: lots of skull-caps, felt hats, decorated shawls
xxx/ellauri200.html on line 333: I remember the breaking of the glass and the congregation
xxx/ellauri200.html on line 352: My mother was very proud of being 'progressive'.
xxx/ellauri200.html on line 355: we went to the photographic studio of Lobo and Fernandes,
xxx/ellauri200.html on line 357: we lay on a floor-mattress in the kitchen of my wife's
xxx/ellauri200.html on line 365: eighteen months earlier, I was horribly out of practice.
xxx/ellauri200.html on line 369: returned it, but not one of the books I had read
xxx/ellauri200.html on line 377: Fogg on keski-ikäinen bipolaarinen laiha väpelö, Passpartout on luipero frankofoni Ibrahim-niminen musulmaani lakukeppi, ja detektiivi Fixistä on tehty sarjoissa nyttemmin välttämätön 3. pyörä, neuvokas ja suulas token nuori nainen, joka alkaa kaiken kukkuraxi muhinoida Ibrahimin kaa. Foggille on kyllä varattu jossain myöhemmässä jaxossa (mitä vetoa että amerikkalaistunut - juu tietysti) Estella, joka ei kuitenkaan tule häirizemään juonenkuljetusta vaan jättää kolmikon seikkailemaan kolmistaan kuin eilisen ranskalaisen romcomin jewess, lakukeppikokki ja lepakko. Konna Bellamykaan ei ole täysin paha, pitää Foggille kauniin muistopuheen. Mutta spoilerista ilmenee että Fogg pääsee kuitenkin lyttäämään sen julkisesti loppupeleissä. Estellaa ei huolita mukaan siikveliinkään kaiketikin, missä kolmikkomme jatkaa Jules Vernen merenhuisketarinaan. Tyypillistä on, että konnantöitä rahoittava konna saa osaxeen vain pahexuntaa, kun taas suoritusportaan konnat tapetaan muitta mutkitta. Nain on meidankin elamassamme. Ehkä vituttavinta on että seikkailut on aivan sivuosassa, ja koko sarjan ytimessä on näiden tyyppien haukotuttavat keskinäiset välienselvittelyt koijassa ala tositeeveesarja Viettelysten saari.
xxx/ellauri200.html on line 379: Viettelysten saari on suosittu yhdysvaltalainen tositelevisioformaatti josta on tehty lukuisia versioita eri puolilla maailmaa. Moni meistä on katsonut kyseistä sarjaa ja tietää mistä on kymysys, vaikka ei sitä julkisesti myöntäisikään... avainsanoina mainittakoon rakkaus, parisuhteet, pettäminen, kauneus, juhliminen ja v ...iha. Mutta näin se on. Ne on ne 3 kirjainta: E-F-K, joista tässä kaikessa on aina kymysys. Rotten Tomatoes antoi tällä tuuballe 80% kiitettävän arvion.
xxx/ellauri200.html on line 406: The 419 scam is an infamous advance fee fraud tactic that originated in Nigeria and has since spread around the world. The most well-known source for these emails is Nigeria, but they can originate from anywhere. In Nigeria, the crime has become a significant source of income for some, although section 419 of the Nigerian legal code prohibits it (hence the name). How does the scam work?
xxx/ellauri200.html on line 410: The email will explain that due to political instability, or the death of a relative there is a significant amount of money trapped in an account. It goes on to explain that if the reader could please send just a small amount of cash, it will pay for the fees to access the account. In return for their trust and generosity, the reader is promised a large percentage of the money supposedly locked away.
xxx/ellauri200.html on line 412: Unfortunately, if a person does decide to send money, it will soon be followed up with a request for more. According to the subsequent emails sent by the scammer, unexpected costs are often discovered, such as increased taxes or bribes to officials. The scammers will continue to ask for money as long as the victim will send it. Needless to say, there will never be any kind of payout sent to the victim, regardless of how much they send.
xxx/ellauri200.html on line 414: The Nigerian 419 scammers experience a high rate of success because people are often willing to risk a small amount of money in order to take a chance on getting a much larger reward. It’s a type of scam known as advance fee fraud, and it’s not the only example to be found online. Nigerian scams typically fall under the category of ‘beneficiary funds’. That is, they ask victims for money to help access large funds held in trust for stranded family members or a similar sob story.
xxx/ellauri200.html on line 527: Selkeitä merkkejä myös pedofiilistä.
xxx/ellauri200.html on line 577: one of the many minor globes of Space: Yhdellä pienehköllä kiertotähdellä:
xxx/ellauri200.html on line 584: At bidding of a Will, to which we bend Muka jonkun tahdon käskemänä, jolle
xxx/ellauri200.html on line 589: with script and limning packed of various hue, Kukkasin ja nimikirjoituxin sotkettua luetteloa
xxx/ellauri200.html on line 590: an endless multitude of forms appear, johon on riipustettu kaikenlaista otusta,
xxx/ellauri200.html on line 600: The movements of the sea, the wind in boughs, Meren liikkeet, tuulet oxistossa,
xxx/ellauri200.html on line 601: green grass, the large slow oddity of cows, Nurmi vehreä, sitä natustavat nautaeläimet,
xxx/ellauri200.html on line 610: faint echo and dim picture of the world, Maailman hämäräxi kuvatuxexi,
xxx/ellauri200.html on line 613: response of those that felt astir within Vaste sellaisilta jotka tunsi hytkähdyxen
xxx/ellauri200.html on line 615: to life and death of trees, of beasts, of stars: sukua puitten kuolemalle, elukoiden, tähtien,
xxx/ellauri200.html on line 618: and panning the vein of spirit out of sense. Ja hengellisyyyden ihan aistipohjalta.
xxx/ellauri200.html on line 620: Great powers they slowly brought out of themselves Ne ulosti isot voimat umpisuolesta,
xxx/ellauri200.html on line 626: of living silver made that sudden burst Eikä nää niitä elohopeasta tehtynä,
xxx/ellauri200.html on line 634: The heart of Man is not compound of lies, Miehen sydän ei ole yhdiste valheita,
xxx/ellauri200.html on line 639: and keeps the rags of lordship once he owned, Pikku loordi vaikka retaleissa,
xxx/ellauri200.html on line 648: Though all the crannies of the world we filled Vaikka täytettäisiin joka sohvatyynyväli
xxx/ellauri200.html on line 650: Gods and their houses out of dark and light, Paperittomia jumalia ja niiden pilvilinnoja,
xxx/ellauri200.html on line 651: and sowed the seed of dragons, 'twas our right Ja siitätettäis niillä lohikäärmeitä, sihen ois
xxx/ellauri200.html on line 663: alike were graceless; and of Evil this Yx hailee kumpi siis. Ja pahasta
xxx/ellauri200.html on line 670: weave tissues gilded by the far-off day Joissa on kuvia paremmasta ajasta,
xxx/ellauri200.html on line 673: Blessed are the men of Noah's race that build Autuaita Nooan rotukaverit ketkä rakentaa
xxx/ellauri200.html on line 676: a rumour of a harbour guessed by faith. Kokka kohti huhuttua satamaa ihan uskon varassa.
xxx/ellauri200.html on line 679: of things not found within recorded time. Jotka kexii olemattomia juttuja.
xxx/ellauri200.html on line 682: in lotus-isles of economic bliss Talousliberaaleja lootussaaria,
xxx/ellauri200.html on line 685: bogus seduction of the twice-seduced). tuplapetkutuxia, näin artesaanin kannalta).
xxx/ellauri200.html on line 691: but oft to victory have tuned the lyre Vaan säveltävät voiton lyriikoita
xxx/ellauri200.html on line 694: with light of suns as yet by no man seen. tähdillä jollaisia ei ole miesmuistiin nähty.
xxx/ellauri200.html on line 698: I would be with the mariners of the deep Mä olisin mieluusti seilorien kanssa merillä,
xxx/ellauri200.html on line 706: to mint in image blurred of distant king, Lyö siitä Kaukaasian kaanin kuvia,
xxx/ellauri200.html on line 708: heraldic emblems of a lord unseen. Näkymättömän herran vaakunaeläimiä
xxx/ellauri200.html on line 715: unfruitful course with changing of a name. Vaihtaen vaan silloin tällöin nimeä.
xxx/ellauri200.html on line 727: from mirrored truth the likeness of the True. Peilaamaan totta todenkaltaisuudella.
xxx/ellauri200.html on line 747: The reference to not bowing before "the Iron Crown", and later reference rejecting "the great Artefact" have been interpreted as Tolkien's opposition and resistance to accept what he perceived to be modern man's misplaced "faith" or "worship" of a kind of rationalism, and "progress" when defined by science and technology.
xxx/ellauri201.html on line 38: Milkman took out his tool and put some washers round his massive todger. You dont have to do that, I can take in everything you have, said the lady without the shrapnel and (by then) without her knickers. Maybe, said the milkman, but for a tiny bill of $6 you can't. Hahahaha clap clap. Kuinka tyytyväinen olit tähän huumoriin? Pitkäxulla on jäykkänä? Kuinka karvainen on takapuolesi Likertin asteikolla 1-9? Kovaako virzakivet sattuvat asteikolla 1-10?
xxx/ellauri201.html on line 112: Phineas is an Anglicized name for the priest Phinehas in the Hebrew Bible; King Phineas, the first king of the Beta Israel in Ethiopia; Phineas Banning (1830-1885), American businessman and entrepreneur; P. T. Barnum (1810-1891), American showman and businessman. The grandson of Aaron and son of Eleazar, the High Priests (Exodus 6:25), he distinguished himself as a youth at Shittim with his zeal against the Bull-Shittim...
xxx/ellauri201.html on line 123: Karl Stig-Erland Larsson, inofficiellt Stieg Larsson, född 15 augusti 1954 i Skelleftehamn, Västerbotten, död 9 november 2004 i Stockholm, var en svensk journalist och författare. Stig-Erland är känd för sin romansvit Millennium (Män som hatar kvinnor (2005), Flickan som lekte med elden (2006) och Luftslottet som sprängdes (2007)), som filmatiserats i både Sverige och USA. Romansviten utgavs efter Stigs död i hjärtinfarkt 2004.
xxx/ellauri201.html on line 136: Stig var tidigt engagerad inom vänsterrörelser och -press. Från 1970-talet till omkring 1980-talets mitt var han partipolitiskt aktiv i dåvarande Kommunistiska Arbetarförbundet, numera trotskistiska Socialistiska Partiet, och bidrog fram till 1989 ofta med artiklar till dess tidning Internationalen. Därefter lämnade han partiet utan att säga ens adjö.
xxx/ellauri201.html on line 160: Ilmiselvästi Stig tekemällä tekee Kallesta vahvasti sminkattua omakuvaa tässä. Tulee aika vahva vaikutelma että Stig Erland on pedofiili kaapissa. Jatko-osassa fiilis on vielä selvempi. Stiegillä oli varmasti erektio se kuvaillessa noita suuhunpantavia pissixiä.
xxx/ellauri201.html on line 173: Stigiä vaivaa samat usko-toivo-luotto biaxet kuin kaikkia muita samanlaisia talousliberaaleja mediapersoonoja. Imagonhoitoa, uskottavuuskriisiä, izeään peiliinkazomista peliin ihankuin Yual Hararilla ja Timo Airaxisen onnioppaassa. Valitaanko homochrister vastaavaxi toimittajaksi kert toimituspäällikkö on liian negatiivinen. Erika soittaa vaimolleen ja ilmoittaa bylsivänsä pikku-Kallea tänä iltana. "Viikon sisällä toive toteutui kummankin vakikumppanin selän takana." Yxi lipilaarien perusbiaxista on että kaikenlainen kusetus on A-ookoo jos selviytyy valeista voittajana. Luotathan? I promise. Vittu a clear case of siitä puhe mistä puute.
xxx/ellauri202.html on line 139: Antoine haikailee Giseleä, joka oli ollut siis perheessä "kasvattina". Antoine avaa professori Jalicourtin kirjeen. Hän saa kuulla Jacquesin katoamisesta. Se oli vapaaehtoinen. Hän ei halunnut mukautua akateemiseen kuriin, vaan lähti ulkomaille ja kirjoittaa salanimellä Roger Martin du Gard, sori Jack Balthy. Antoine lukee Balthyn La Sorellina teosta, jonka hän tajuaa kuvaavan Jacquesin omaa elämää. Siinä päähenkilö rakastaa kahta naista protestanttia, ja siskoa (Gisele on kasvattilapsi ei sisko), Jacques on omalla estyneellä tavalla kiinni kylmässä Jennyssä, mutta eräällä kotiin paluureissulla lankeaa aistilliseen Giseleen, siis romaanissaan, jossa henkilöiden nimet ovat vaihtuneet. Antoine, joka on ollut itsekin tuntenut fyysistä vetoa Giseleen, lukee hullaantuneena. Jacquesin tuotoksesta selviää myös välirikon syy. Isä, joka ei hyväksy pojan kihlausta protestantin kanssa, uhkaa lopettaa tämän kuukausirahan ja päättää lähettää pojan armeijaan. Poika uhkaa itsemurhalla ja katoaa. Näin yksinkertainen juonikuvio on, jota on jo selitetty aiemmin, mutta Jack Balthyn tuotoksena tästä on saatu paljon paatosta aikaan. Kirjoittaako Roger Martin du Gard Jacquesista kuin itsestään, joka Jack Balthynä kirjoittaa Jacquesista, ja du Gardin loihtima Antoine lukee ja eläytyy, tämä on kulttuuria ja taidetta, minusta tässä tämä toimii, toteutustapa taiteessa on ratkaiseva.
xxx/ellauri202.html on line 164: Roogerin ensimmäinen menestys oli romaani Jean Barois, jonka hänen entinen koulukaverinsa Gaston Gallimard julkaisi vuonna 1913. Siinä ennakoidaan Les Thibaultin temaattista materiaalia. Se oli jonkinlaista jälkilämmitystä Dreyfusin jutulle. Homo Andre Gide oli Roogerin tuttuja. Pääosin dialogimuodossa oleva Jean Barois on tarina elämästä, jonka syvästi erottaa kaksi maailmankatsomusta, katolinen kirkko ja vapaa-ajatteleva, horjumaton, humanistinen todellisuuden kohtaamisen ja hallitsemisen filosofia. Vuonna 1920 hän julkaisi talonpoikafarssin Le Testament du Père Leleu.
xxx/ellauri202.html on line 196: Roger Martin du Gard (23 March 1881 – 22 August 1958) was a French novelist, winner of the 1937 Nobel Prize for Literature. Martin du Gard, homosexual by inclination and avocation, was miserably married to a devout Catholic who despised all his literary friends. Martin du Gard is much impressed with the fine appearance of the German race. The handsome boys and beautiful young girls are, to him, a reincarnation of ancient Greece. Martin du Gard reported back to André Gide on the wonders and delights of Berlin, where he had found the young involved in ‘natural, gratuitous pleasures, sport, bathing, free love, games, [and] a truly pagan, Dionysiac freedom’.
xxx/ellauri202.html on line 198: He spent most of his time there wandering around ‘the less salubrious districts of the city’, noticing (relative to Paris) the many prostitutes of both sexes and the ready availability of pornography. Encouraged by such reports, André Gide visited Berlin no fewer than five times in 1933. He, too, was delighted by, and seriously interested in, what he found there, although he did concede to Robert Levesque that Paris itself was slowly becoming more Berlin-like even if at the same time (to use that most erotically evocative of geographical terms) more ‘southern’. The two writers coincided in Berlin in October, Gide arriving for a fortnight, Martin du Gard for five weeks. They did their best to avoid each other on their forays into the sexual underworld, but always dutifully compared notes on what they had seen and experienced.
xxx/ellauri202.html on line 200: Martin du Gard posed as a specialist in matters sexual in order to attend interviews with homosexual men at Magnus Hirschfeld’s Institute. He also toured the gay clubs, nominating as his favourites the Hollandais and the lesbian Monocle. Christopher Isherwood was at Hirschfeld’s Institute on the day that Gide was given a guided tour, Gide ‘in full costume as The Great French Novelist, complete with cape’. Retrospectively calling him a ‘Sneering culture-conceited frog!’ from the safety of the mid-1970s – and in doing so sounding like a rather uptight, Francophobic D.H. Lawrence – Isherwood failed to consider that Gide’s pose might have been a way of giving Hirschfeld’s project the serious imprimatur of a symbolic cultural visit, to which the cape and the performed ‘greatness’ were essential embellishments.
xxx/ellauri202.html on line 214: Anatole France se marie en 1877 avec Valérie Guérin de Sauville, petite-fille de Jean-Urbain Guérin, un miniaturiste de Louis XVI, dont il a une fille, Suzanne (1881-1918). Elle épousa en 1901 le capitaine Henri Mollin, officier d'ordonnance du général André et protagoniste de la retentissante Affaire des Fiches, puis Michel Psichari (1887-1917), petit-fils d'Ernest Renan. Il confie souvent sa fille, dans son enfance, à Mme de Martel (qui écrivait sous le nom de Gyp), restée proche à la fois de lui-même et de Mme France.
xxx/ellauri202.html on line 225: Il vit au milieu des livres, la cité des livres, mais se lance à la recherche, en Sicile et à Paris, du précieux manuscrit de La Légende dorée qu’il finit un jour par obtenir. Le hasard lui fait rencontrer la petite fille d’une femme qu’il a jadis aimée et, pour "protéger" l’enfant d’un autre tuteur abusif, il l’enlève. Après plusieurs années de bon usage par Sylvestre, la jeune fille épousera un élève de M. Bonnard. Tollanen pedofiilinen Goethen Mignon taas.
xxx/ellauri202.html on line 264: Everything is unraveling. Decades of work dissipating like smoke. He was always in control, the strongest and smartest man in the room. Though not the largest, both Don Trump and the Chinese guy were larger.
xxx/ellauri202.html on line 266: This is not a picture of a man in control. This is the posture of a man close to losing everything. He was always shoulders back, head held high. Now he is shoulders front, head held low. He looks like me at the principles office waiting for the punishment. Only it is us Yankees and our NATO cowboys dealing out the punishment in his case!
xxx/ellauri202.html on line 269: I got lots of time for plan B. Find another planet to rip off, for instance. Everybody is expectantly looking up to Elon Musk, a better Russian.
xxx/ellauri202.html on line 275: Putin's power comes from his gangster allies, in exchange for money the gangsters support him. The problem is that the gangsters demand a never ending flow of money.
xxx/ellauri202.html on line 280: No, wait, they ARE gangster capitalists. Actually the deal is precisely the same on both sides of the Atlantic! Only the trough is fuller here, for the time being. But its all running out, and fast. THIS is what the conflict is all about.
xxx/ellauri202.html on line 282: By now we all face the basic law of capitalism. Capital success depended largely on one major factor: constant expansion. The business must constantly grow and profits must constantly increase. Putin must continuously provide more and more money.
xxx/ellauri202.html on line 286: The rotten Soviet regime has been replaced by a rotten capitalist enterprise. Socialism had collapsed, and the Russian nation, just like the West, increasingly owes any stability it has to a class of organized crime assembled to steal what riches remained.
xxx/ellauri202.html on line 290: But the Russians and the Russian economy have been picked bare by the West. Our Ponzi scheme requires a constant stream of new victims.
xxx/ellauri202.html on line 292: The Ukrainians are the new victims of the capitalists' Ponzi scheme. Now the Western sharks act to deny the eastern sharks a new food source and all the sharks will turn on each other.
xxx/ellauri202.html on line 294: The problem with swimming with sharks is that everything is a source of food, even the other sharks.
xxx/ellauri202.html on line 295: Putin is on the verge of becoming food for the Western sharks.
xxx/ellauri202.html on line 311: Another reason why intelligent people tend to be quiet is simply because of the things they talk about. Many people, especially those with high crystalline intelligence, who know a lot, have certain preferences for topics. Small talk at a party or gossip is not one of them. Self-answering fake questions like this in Quora is.
xxx/ellauri202.html on line 329: Ever since the end of World War II, allegations of Adolf Hitler's Jewish ancestry via his paternal grandfather have been the subject of intense debate. Here's what the actual evidence says.
xxx/ellauri202.html on line 331: Was Hitler Jewish? Wikimedia Commons Rumors of Adolf Hitler’s alleged Jewish ancestry have circulated since the end of World War II.
xxx/ellauri202.html on line 333: As the dictator of Nazi Germany, Adolf Hitler allegrdly led a murderous regime that massacred millions in Europe, including some six million Jews. As such, it came as a shock when Hitler’s own lawyer, Hans Frank, claimed before his execution in 1946 that the Nazi leader was secretly part Jewish.
xxx/ellauri202.html on line 338: dolf Hitler’s lawyer Anne Frank claimed that the Nazi leader was part Jewish in his memoir. As Hitler’s personal lawyer and the governor-general of Poland during World War II, Anne Frank was executed during the Nuremberg trials in 1946. Seven years later in 1953, his memoir was posthumously published.
xxx/ellauri202.html on line 340: The book, titled Im Angesicht des Galgens (In The Face Of The Gallows), contained a bombshell. Frank suggested that Adolf Hitler — who had orchestrated the genocide of millions of Jews — was part Jewish.
xxx/ellauri202.html on line 342: Frank claimed that he’d looked into Hitler’s ancestry upon the Nazi leader’s own request in 1930. According to Frank, Hitler’s half-nephew had found evidence of his Jewish lineage — and was threatening to use it as blackmail.
xxx/ellauri202.html on line 348: To this day, the true identity of Hitler’s paternal grandfather remains unknown. So amidst the ongoing mystery, Frank suggested that Alois’s father was the 19-year-old son of Schicklgruber’s employer, Frankenberger Sr.
xxx/ellauri202.html on line 357: First off, it should be noted that according to traditional Jewish law, a person’s Jewish status is passed down through the mother.
xxx/ellauri202.html on line 359: Since Hitler’s alleged ancestry would’ve only been passed down through his father, that would’ve meant that a ritual of conversion would’ve been required for him to be considered Jewish, according to tradition. (That said, it should also be noted that not all Jewish groups follow this custom, especially the more liberal movements that emerged in the 1980s.)
xxx/ellauri202.html on line 361: But in Nazi Germany, the leaders came up with their own anti-Semitic definition of a Vierteljude, or “Quarter Jew.” And this was someone who simply had one Jewish grandparent. So according to Hitler’s own rules, he would indeed be considered a quarter Jewish — if Frank’s claim was true.
xxx/ellauri202.html on line 365: Most recently, the conspiracy theory about whether Adolf Hitler was Jewish resurfaced in 2019. Psychologist Leonard Sax released a paper reexamining the controversial claim, titled Aus den Gemeinden von Burgenland: Revisiting the question of Adolf Hitler’s paternal grandfather.
xxx/ellauri202.html on line 367: In the study, published in the Journal of European Studies, Sax wrote that he had found evidence from Austrian archives that there was in fact a Jewish community in Graz before 1850, contrary to Preradovich’s claim.
xxx/ellauri202.html on line 369: According to Sax’s paper, Emanuel Mendel Baumgarten, one of the first Jewish individuals elected to the Vienna municipal council in 1861, had petitioned the governor of Styria — the Austrian province where Graz is located — to lift the restrictions on Jewish people living in the area.
xxx/ellauri202.html on line 373: Shortly after the meeting, an official register of Jews in Graz was apparently launched. Based on this evidence, Sax concluded that the official acknowledgment of the Jewish community in Graz in 1856 had been the result of an increasing Jewish presence in the city. As such, Sax argued, Jewish people had likely already been living there before 1856.
xxx/ellauri202.html on line 383: But the conspiracy theory that Hitler was Jewish has been dismissed by many historians. And even this most recent study has been met with skepticism. Historian Sir Richard Evans, the author of The Third Reich Trilogy, challenged Sax’s study on what it actually proved.
xxx/ellauri202.html on line 385: “Even if there were Jews living in Graz in the 1830s, at the time when Adolf Hitler’s father, Alois, was born, this does not prove anything at all about the identity of Hitler’s paternal grandfather,” Evans said, also pointing out that Frank’s memoir has been found to be “notoriously unreliable.”
xxx/ellauri202.html on line 391: The historian Ian Kershaw also pointed out in his 1998 book Hitler 1889-1936: Hubris that the figure who was allegedly Hitler’s father — the son of the Frankenreiter family — would have been just 10 years old when Alois was born. So clearly, the history of that family doesn’t hold water.
xxx/ellauri202.html on line 395: Some historians believe rumors of Hitler’s Jewish heritage are society’s attempt to grapple with his atrocities.
xxx/ellauri202.html on line 398: “Hitler’s grandmother [from his father’s side] was not married, and thus, considering his destructive role and hideous actions, rumors and claims like that are almost natural,” said Havi Dreifuss, a historian of the Holocaust in Eastern Europe at Tel Aviv University.
xxx/ellauri202.html on line 401: Indeed, the possibility of Hitler having Jewish ancestry may serve as some sort of rationale — no matter how distorted — for people who are trying to find logic in the unfathomable atrocities that he perpetrated.
xxx/ellauri202.html on line 403: But sometimes there is no rhyme or reason behind such things. Well, the chosen people killed and still kill droves of Philistines without any personal animus. Natasha Ishak is a staff writer at All That´s Interesting. She is a Jewess. Now that´s interesting!
xxx/ellauri202.html on line 407:
The opinion of the Jewish Virtual Library
xxx/ellauri202.html on line 409: One of the most frequently asked questions about the Holocaust and the Nazi party is whether Adolf Hitler was Jewish or had Jewish ancestors. The question received new media attention in May 2022 when Russia’s foreign minister claimed Hitler "had Jewish blood."
xxx/ellauri202.html on line 411: Though the idea may seem preposterous to some, the question seems to stem from the remote possibility that Hitler´s grandfather was Jewish. Hitler’s father, Alois, was registered as an illegitimate child with no father when born in 1837 and to this day Hitler’s paternal grandfather is unknown. In 1842, Johann Georg Hiedler married Alois’s mother. Alois was brought up in the family of Hiedler’s brother, Johann Nepomuk Hiedler. In 1876, when Alois was 39, he was made legitimate and his baptismal record annotated by a priest to register Johann Georg Hiedler as Alois’s father (recorded as "Georg Hitler"). Alois then assumed the surname "Hitler."
xxx/ellauri202.html on line 413: In his 1953 memoir In the Face of the Gallows (published after his execution in 1946), Hitler’s lawyer Hans Frank claimed that Hitler had told him to investigate rumors of him having Jewish ancestry. Frank said Hitler showed him a letter from a nephew who threatened to reveal he had Jewish blood. Frank wrote that he found evidence that Hitler’s grandfather was Jewish and that Alois’ mother, Maria Schicklgruber, worked as a cook in the home of a wealthy Jewish family named Frankenreiter in Graz. Austria, was impregnated by a member of the family – possibly their 19-year-old son – when she was 42.
xxx/ellauri202.html on line 415: Historians dispute his acount. Ian Kershaw, for example, wrote in his biography of Hitler Hubris, “A family named Frankenreiter did live there, but was not Jewish. There is no evidence that Maria Anna was ever in Graz, let alone employed by the butcher Leopold Frankenreiter.”
xxx/ellauri202.html on line 419: In 1933, the London Daily Mirror published a picture of a gravestone in a Jewish cemetery in Bucharest inscribed with some Hebrew characters and the name Adolf Hitler, but this Bucharest Hitler could not have been the Nazi leader’s grandfather. At the time, though, this picture sufficiently worried Hitler that he had the Nazi law defining Jewishness written to exclude Jesus Christ and himself.
xxx/ellauri202.html on line 421: In 2010, the British paper The Daily Telegraph reported that a study had been conducted in which saliva samples were collected from 39 of Hitler’s known relatives to test their DNA origins and found, though inconclusively, that Hitler may have Jewish origins. The paper reported: "A chromosome called Haplogroup E1b1b1 which showed up in [the Hitler] samples is rare in Western Europe and is most commonly found in the Berbers of Morocco, Algeria and Tunisia, as well as among Ashkenazi and Sephardic Jews ... Haplogroup E1b1b1, which accounts for approximately 18 to 20 per cent of Ashkenazi and 8.6 per cent to 30 per cent of Sephardic Y-chromosomes, appears to be one of the major founding lineages of the Jewish population." This study, though scientific by nature, is inconclusive.
xxx/ellauri202.html on line 450: Is Vladimir Putin angry that the United States is not afraid of Russia or the Russian military?
xxx/ellauri202.html on line 452: Yes he is. Vladimir Putin is furious that America and NATO are now supporting Ukraine militarily with the supply of heavy weapons. He really is but he tries his best not to show it.
xxx/ellauri208.html on line 4:
xxx/ellauri208.html on line 167: painted for the Monastery of St
xxx/ellauri208.html on line 243: Rachidan esofaguxeen Michel ei
xxx/ellauri208.html on line 404: Some magazine observed of his writing style: "Whenever possible Chesterton made his points with popular sayings, proverbs, allegories—first carefully turning them inside out." Biographers have identified him as a successor to such Victorian authors as Matthew Arnold, Thomas Carlyle, John Henry Newman and John Ruskin. Vankkaa porukkaa.
xxx/ellauri208.html on line 426: Nykyaikaisen distributismin perusteos ja tiivistelmä on Gilbert Keith Chestertonin teos The Outline of Sanity vuodelta 1927. Tämän lisäksi näitä opillisia perusteita esiteltiin mm. Chestertonin kirjoittamissa The American Reviewin artikkeleissa. Muita distributismin perusteoksia ovat Hilaire Bellocin "The Uses of Diversity" (1921) ja "The Servile State" (1913). Chesterton kehittikin distributistista ajattelua lähinnä Yhdysvalloissa, mutta se myös omaksuttiin 1930-luvulla katolisen työväenliikkeen opiksi. Distributismin perusidea on kansalaisten omavaraisuuden suosiminen ja kansakunnalle elintärkeiden perusinstituutioiden, kuten avioliiton, perheen ja kodin vahvistaminen.
xxx/ellauri208.html on line 432: Kärkkäisen magneettimedia peukuttaa distributismia, oik. korporatismia. Distributismia mukailevaa talouspolitiikkaa alettiin noudattamaan 30-luvulla niin fasistisessa Italiassa kuin kansallissosialistisessa Saksassakin. Lopputuloksena Saksassa koettiin ihmiskunnan merkittävin taloudellinen nousu ja hyvinvoinnin lisääntyminen uskomattoman lyhyessä ajassa. Tämän yksityispankkien kahleista irtautumisen seurauksena kansainvälinen juutalaisyhteisö julisti Saksalle sodan vuonna 1933, mikä lopulta johti myöhemmin toisen maailmansodan syttymiseen. Distributismin kohtalon koki myös englantilaisen insinöörin Clifford Hugh ”C. H.” Douglasin talousteoriat ja kansanluottomalli (Social Credit). Douglasin mallissa tyrmättiin yksityinen pankkitoiminta ja todettiin rahan olevan tuotantoa ohjaava informaation väline eikä pelkkä vaihdonväline. Sysmän Osuuspankki näkyy lopettelevan, tiesi Sysmän tyrnävä blondi kirjastonhoitaja kertoa. Social Credit –mallia muun muassa USA:ssa, Englannissa ja Italiassa kamppanjoineet Douglas ja hänen yhteistyökumppaninsa runoilija ja filosofi Ezra Pound leimattiin sodan jälkeen antisemitisteiksi ja jopa mielenvikaisiksi.
xxx/ellauri208.html on line 445: Tragedian synty (saks. Die Geburt der Tragödie) on Friedrich Nietzschen vuonna 1872 ilmestynyt esikoisteos. Oliko se sen hylätty väitöskirja? Nääh, ei se väitellyt ollenkaan. Siinä hän käsittelee antiikin kreikkalaisuuden olemusta. Tragedian syntyä kritisoitiin senaikaisessa tiedemaailmassa voimakkaasti, sillä sen tulkinta kreikkalaisesta filosofiasta oli verrattain radikaali. Myöhemmin kun Retusta oli tullut julkimo sitä on kutsuttu mestariteokseksi.
xxx/ellauri208.html on line 453: Koko liuta keropäitä tulee luetelluxi: Molli-Jori, fig Newton, Imi Cunt, pelokas Petilt Pascalle, pyssy-Peggy ja luihu Claudel. Eipä huisin vakuuttavaa sori vaan. Mumslimistuneiden opiskelijattarien hunnuista tulee Michelille mieleen Nouvelle Heloise ja sen munaton Abelard. Polygynismi ei ole vahinko vaan Allahin ja hänen profeettansa Darwinin nimtuten tarkoitus, että vain parhaat koiraat pääsee levittämään siementä. Kuten esim ja erit humanistiproffat. Jepu jee! Muhammed ei liioin sunkaan ize kexinyt kivitystä, se vain sofistikoizi sitä. Sekin on osa Allahin suurta suunnitelmaa. Mut on parempi ettei lue Koraania ize, on se sen verran paxua pahansuopaa jollotusta. Parhaiten Mikin vakuutti Ernst Rüdigerin 4 vaimoa, eri tarkoituxiin soveltuvina.
xxx/ellauri208.html on line 455: Kekäs on sit tää Guenon? The guenons (UK: /ɡəˈnɒnz/, US: /ˈɡwɛn.ənz/) are Old World monkeys of the genus Cercopithecus (/ˌsɜːrkəˈpɪθəkəs/). Not all members of this genus have the word "guenon" in their common names; also, because of changes in scientific classification, some monkeys in other genera may have common names that include the word "guenon". Nonetheless, the use of the term guenon for monkeys of this genus is widely accepted. In the English language, the word "guenon" is apparently of French origin. In French, guenon was the common name for all species and individuals, both males and females, from the genus Cercopithecus. In all other monkey and apes species, the French word guenon only designates the females. No ei vaitiskaan, vaan tää:
xxx/ellauri208.html on line 457: René Jean Marie Joseph Guénon eli Sheikh 'Abd al-Wahid Yahya (15. marraskuuta 1886 – 7. tammikuuta 1951) oli ranskalainen kirjailija ja metafyysikko. Guénon kääntyi kristitystä muslimiksi ja sovelsi metafysiikkaa kulttuuristen perinteiden ja uskontojen historian tutkimiseen. Hän kuitenkin kieltäytyi ”filosofin” ja ”ajattelijan” leimoista. Ja syystä kyllä, se oli pirun tyhmä apina, sen silmätkin oli kiinni lähes päälaessa. Guénonin kirjoitukset loivat pohjan uskonnonfilosofisen traditionalistisen koulukunnan synnylle.
xxx/ellauri208.html on line 474: Mahfouzin teoksiin kuuluu Awlad Haretna (arab. أولاد حارتنا, ’Awlād Ḥāratnā, joka on käännetty englanniksi nimillä Children of Gebelawi ja Children of the Alley) vuodelta 1959. Se ilmestyi aluksi jatkokertomuksena lehdissä ja kertoo vertauskuvallisesti yksijumalaisten uskontojen synnystä. Uskonoppineet estivät teoksen julkaisemisen romaanina ja Mahfouz joutui fatwayrityksen kohteeksi. Kirjassa kerrotaan Adam-isän ja kolmen pojan (Mooses, Jeesus ja Muhammad) tarinat. Teos julkaistiin kirjana toisella lähettäjänimellä Beirutissa 1967.
xxx/ellauri208.html on line 494: Romaanin kiinnostavimpia ja samalla vaikuttavimpia kohtauksia on kuvaus Radwan Hosseinin lähdöstä pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan kujan asukkaiden ollessa saattamassa häntä. Kun hänelle toivotetaan hyvää matkaa ja turvallista kotiinpaluuta, hän torjuu jälkimmäisen toivotuksen: ”Veljeni, älä muistuta minua paluustani. Sillä ei ole sopivaa sille, joka on aikeissa vierailla Jumalan huoneessa, ajatella silloin hellin tuntein kotiseutuaan.” Radwan Hossein heittäytyy suorastaan runolliseksi kuvatessaan pyhää maata, jonne hän on menossa: ”Kunpa voisinkin jäädä noille pyhille paikoille lopuksi elämääni. Aamusta iltaan saisin nähdä tuon maan, jota Profeetan jalka on aikoinaan tallannut, ja taivaan, jolla enkelten siivet ovat havisseet niiden kuunnellessa pyhän ilmoituksen laskeutumista maan päälle, joka kohottaisi maahan sidotut ihmiset taivaisiin. Siellä ajatus kohdistuu vain ikuisuuskysymyksiin. Siellä sydän sykkii vain rakkaudesta Jumalaan. Siellä sielu saa lääkityksen ja lohdun.” Jatkossa Hossein esittää suoranaisen oman teologiansa, johon kuuluu myös itseanalyysia.
xxx/ellauri208.html on line 498: Tiivistäen: aivan vitun TYYYLSÄÄÄÄ. H. K. Riikonen on Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen emeritusprofessori. HK Riikonen on mies paikallaan ja sanoo tämän vain rivien välistä. Mitä vetoa että aussihomon tuotanto on aivan yhtä vetämättömissä.
xxx/ellauri208.html on line 531: Ever since the bitterness surrounding the U.S.-led war in Iraq manifested itself, Europe has been plagued with an identity crisis. U.S. Defense Secretary Donald Rumsfeld only managed to further exacerbate the dilemma when he spoke of an "old" and "new" Europe, separating the continent into the proponents and opponents of the war.
xxx/ellauri208.html on line 535: Habermas and Derrida have brought together some of Europe's most distinguished thinkers in an initiative that ensures Europe's intellectuals take part in designing Europe's future. Italian philosopher and novelist Umberto Eco, Swiss author and president of the German Academy of Arts Adolf Muschg, Spanish philosopher Fernando Savater and Italian philosopher Gianni Vattimo have laid out their ideas on the issues. American philosopher Richard Rorty has also provided his two cents in a response to Habermas' article in the Süddeutsche Zeitung newspaper.
xxx/ellauri208.html on line 537: In an essay he published in the FAZ in mid-April, Habermas condemned the war in Iraq, saying it violated international law. WTF, have you forgotten the burning twin towers of free trade enterprise, or Saddams mass destruction weaponry? Internecine Hammurabi law yields a clear verdict here: strike back, strike hard, kill'em bastards!
xxx/ellauri208.html on line 539: Habermas identified five attributes he said Europeans share: the neutrality of authority, embodied in the separation of church and state, trust in politics rather than the capitalist market, an ethos of solidarity in the fight for social justice, high esteem for international law and the rights of the individual and support for the organizational and leading role of the state.
xxx/ellauri208.html on line 551: Se oli pistävä etikkainen löyhkä, joka herätti mielikuvia karjasuojan peränurkan pimeästä, elukoiden vatsan alla roikkuvista lantapaakuista, sorkkien töminästä, tv-studiossa nauravasta Jouko Turkasta ja kodittoman skitsofreenikon intiimialueista.
xxx/ellauri208.html on line 558: A Medicine Wheel is the basis of the cosmology and five element rituals of the Dagara (between Ghana and Burkina Faso). The five elements are Fire (red, south), Water (blue, north), Earth (yellow, centre), Mineral (white, west) and Nature (green, east). This image comes from a page called ‘Elemental Rituals’ at malidoma.com. It is a colour version, with slight modifications, of the Medicine Wheel illustrated in Somé’s book ‘The Healing Wisdom of Africa‘.
xxx/ellauri208.html on line 560: The numbers are actually connected to the year of birth.
xxx/ellauri208.html on line 562: Normally you look at the last number of your birth year to define your element in dagara culture. Fascinating.
xxx/ellauri208.html on line 564:
Beautiful isle of somewhere
xxx/ellauri208.html on line 572: Beautiful isle of somewhere Kaunissaari siinä yhdessä paikassa
xxx/ellauri208.html on line 573: Land of the true Tosien maa
xxx/ellauri208.html on line 575: Beautiful isle of somewhere Kaunissaari siinä yhdessä paikassa
xxx/ellauri208.html on line 581: Beautiful isle of somewhere Kaunissaari siinä yhdessä paikassa
xxx/ellauri208.html on line 582: Land of the true Tosien maa
xxx/ellauri208.html on line 584: Beautiful isle of somewhere Kaunissaari siinä yhdessä paikassa
xxx/ellauri208.html on line 586: "Beautiful Isle of Somewhere" is a song with words by Jessie Brown Pounds and music by John Sylvester Fearis, written in 1897. The song gained huge popularity when it was used in William McKinley's funeral. It was subsequently a staple at funerals for decades, and there are dozens of recorded versions.
xxx/ellauri208.html on line 591: His achievements were cut short when he was fatally shot on September 6, 1901, by Leon Czolgosz, a second-generation Polish-American anarchist. McKinley died eight days later and was succeeded by Vice President Theodore Roosevelt. As an innovator of American interventionism and pro-business sentiment, McKinley is generally ranked above average. His popularity was soon overshadowed by Roosevelt (#26) and later on totally eclipsed by Trump (#45).
xxx/ellauri208.html on line 615: Retired porn actor Randy West oli hölmön näköinen kaveri. On kai se hölmö vieläkin vaikka on jo retardi. Se on Piki Zillesin ikätoveri. In August 1980 he garnered attention when he became the first model to appear in the centerfold of Playgirl magazine with an erection. He was Robert Redford 's body double in a film where a couple's marriage is disrupted by a stranger's offer of a million dollars for the wife to spend the night with him. It stars Robert Redford, Demi Moore, and Woody Harrelson. It received mostly negative reviews, but was a box-office success, grossing nearly $267 million worldwide on a $38 million budget. West has never married or fathered children, which he blames on his career for making it hard for him to form "normal relationships." As of 2013, he spends his time competing in celebrity golf tournaments for charity. Rikullakaan ei ole lapsia. Se nai kyllä kovasti mutta muuta annettavaa ei sillä ole. Tässä episodissa teemoina ovat EAT! ja FUCK!. KILL! on mukana vaan tausta-ajatuxena: ellei tule lasta ei kohta tule enää paskaakaan.
xxx/ellauri208.html on line 632: Hänet tunnettiin koko ikänsä lempinimellä Jussi, jonka hän sai lapsena suomalaissyntyiseltä isoäidiltään (Henrika Matilda Björling o.s. Lönnqvist, s. 1844 Pori ja k. 1918 Borlänge). Mummi hoki aina: Jussi pussi puita nussi (kz. johdanto). Raimo Lintuniemi kuunteli Björlingin esitykset studiossa aina seisten. Björling kärsi vakavasta alkoholiongelmasta, joka tuhosi hänen terveytensä. Björling hade så kallad retrograd negativ P-våg vid atrioventrikulär återkopplingstakykardi, vad som ofta lite slarvigt kallas "dolt WPW-syndrom" (Wolff-Parkinson-White-syndrom).
xxx/ellauri208.html on line 634: Namnet Björling togs 1857 av målarmästaren Per Samuel Björling (1836–98), tidigare Björn, i Östanå, Ovanåkers socken. Hans dotter Johanna var enligt familjetraditionen den första i släkten som uppvisade ”märklig sångarbegåvning”. No kuka oli Johannan äiti? Sieltähän sen täytyi tulla, niinkuin Kuopion Carlsoneiden vähä älli Örniltä. Stamfadern för den björlingska släkten var Olof Hansson (levde 1518), bergsman i Starbo i Norrbärke socken och nämndeman i Norrbärke, fjorton generationer från Jussi Björling. Ne oli takuulla yhtä kehnoja laulumiehiä kuin Carlsonit, ja yhtä tyhmiä.
xxx/ellauri208.html on line 639: Gunnar Olof Björling, född 31 maj 1887 i Helsingfors, död 11 juli 1960 i Helsingfors, var en finlandssvensk poet. Han var vid sidan av Edith Södergran, Hagar Olsson och Elmer Diktonius en av de ledande gestalterna inom den finlandssvenska litterära modernismen. Björling medarbetade i tidskriften Quosego 1928–1929.
xxx/ellauri208.html on line 662: Björlingin isä oli postivirkamies. Lapsuuden ja nuoruuden ympäristöt olivat Viipuri ja Helsinki, kesäisin Kangasala. Lukuvuoden 1901–1902 Björling kävi Haminan kadettikoulua. Hän tähtäsi aluksi opettajanuralle ja opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan filosofia. Hänen opettajallaan Edvard Westermarckilla oli suuri vaikutus hänen ajattelutapaansa. Björling valmistui filosofian kandidaatiksi 1915. Hänen pro gradu -työnsä käsitteli omaatuntoa ja sen merkitystä. Opintojensa jälkeen Björling toimi vapaana kirjailijana. Vapaus on vain fiktio (kz. johdanto). Hänen taloudellinen tilanteensa oli heikko, ja hän sai apurahoja vasta vanhoilla päivillään.lähde?
xxx/ellauri208.html on line 670: Ensiesiintymisensä runoilijana Björling teki 35-vuotiaana kokoelmalla Vilande dag (1922). Sitä oli edeltänyt monivuotinen opiskeluvaihe, ja siinä näkyi tekijän suuntautuminen eettisiin ja filosofisiin elämänongelmiin. 1930-luvun alussa hän joutui itse kustantamaan nousukautensa viisi suurta kokoelmaa. Björlingiä on kutsuttu aikanaan myös Pohjolan ainoaksi dadaistiksi, mihin antoi aihetta kokoelma Kiri-ra! (1930). Björling ja Rabbe Enckell olivat Peter Sandelinin esikuvia. Kekähän sekin on (tai oli).
xxx/ellauri208.html on line 898: Antti ja Taru on ikäänkö vaihtaneet sukupuolta. Olikohan Annikalla tollasia muu-skizoja? Ainaskin sillä toisella kolholla kynäilijättärellä oli, sillä loistavalla Helenalla. Paasaava luonne joka kynäili tylsähköjä kirjoja. Jonkun pystymezän hourulan johtajatar. Hirvee kasa adoptoituja lapsia. Sitten minut määriteltiin tytöxi. Se oli Veronica Pimenoff.
xxx/ellauri208.html on line 909: Siltähän toi vähän kuulostaa. Kylnää Helena ja Annika soveltuu Kristiina-tädin kamuixi paremmin kuin esim. Laila Hirvisaari ja Sofi Oxanen.
xxx/ellauri208.html on line 1020: Working for a living is the worst curse in the world. Only animals worry about the next meal and wake up to take a crap in the morning. Yes but many men have started like you and owned shops and houses in the end. Living in the lap of luxury. Mattokauppiaiden puheita. If work is a curse and crookery is worse, how´s a man to live? Vaimon selkänahastako? Njoo, muttei paljaalla työllä rikastu, tarvitaan myös crookeryä.
xxx/ellauri208.html on line 1022: ʾIdrīs (Arabic: إدريس) is an ancient prophet mentioned in the Quran, whom Muslims believe was the third prophet after Seth. He is the second prophet mentioned in the Quran. Islamic tradition has unanimously identified Idris with the biblical Enoch, although many Muslim scholars of the classical and medieval periods also held that Idris and Hermes Trismegistus were the same person. Mahtavaa sekoilua.
xxx/ellauri208.html on line 1023: According to later Muslim writings, Idris was born in Babylon, a city in pr esent-day Iraq. Before he received the Revelation, he followed the rules revealed to Prophet Seth, the son of Adam. When Idris grew older, God bestowed Prophethood on him. During his lifetime all the people were not yet Muslims. Afterwards, Idris left his hometown of Babylon because a great number of the people committed many sins even after he told them not to do so. Some of his people left with Idris. It was hard for them to leave their home.
xxx/ellauri208.html on line 1025: They asked Prophet Idris: "If we leave Babylon, where will we find a place like it?" Prophet Idris said: "If we immigrate for the sake of Allah, He will provide for us." (By now the West is full of these immigrants.) So the people went with Prophet Idris and they reached the land of Egypt. They saw the Nile River. Idris stood at its bank and mentioned Allah, the Exalted, by saying: "Subhan Allah." For three days of the week, Idris would preach to his people and four days he would devote solely to the worship of God.
xxx/ellauri208.html on line 1027: The commentator Ibn Ishaq narrated that he was the first man to write with a penis and that he was born when Adam still had 308 years of his life to live. In his commentary on the Quranic verses 19:56-57, the commentator Ibn Kathir narrated "During the Night Journey, the Prophet passed by him in fourth heaven. In a hadith, Ibn Abbas asked Ka’b what was meant by the part of the verse which says, ”And We raised him to a high station.” Ka’b explained: Allah revealed to Idris: ‘I would raise for you every day the same amount of the deeds of all Adam’s children’ – perhaps meaning of his time only. So Idris wanted to increase his deeds and devotion. A friend of his from the angels visited and Idris said to him: ‘Allah has revealed to me such and such, so could you please speak to the angel of death, so I could increase my deeds.’ The angel carried him on his wings and went up into the heavens. When they reached the fourth heaven, they met the angel of death who was descending down towards earth. The angel spoke to him about what Idris had spoken to him before. The angel of death said: ‘But where is Idris?’ He replied, ‘He is upon my back.’ The angel of death said: ‘How astonishing! I was sent and told to seize his soul in the fourth heaven. I kept thinking how I could seize it in the fourth heaven when he was on the earth?’ Then he took his soul out of his body, and that is what is meant by the verse: ‘And We raised him to a high station.’"
xxx/ellauri208.html on line 1029: Many Qur´anic commentators, such as al-Tabari and Qadi Baydawi, identified Idris with Enoch. Baizawi said, "Idris was of the posterity of Seth and a forefather of Noah, and his name was Enoch (Ar. Akhnukh)". With this identification, Idris´s father becomes Yarid (يريد), his mother Barkanah, and his wife Aadanah. Idris´s son Methuselah would eventually be the grandfather of Nuh (Noah). Hence Idris is identified as the great-grandfather of Noah.
xxx/ellauri208.html on line 1031: Modern scholars, however, do not concur with this identification because they argue that it lacks definitive proof.
xxx/ellauri208.html on line 1032: Due to the linguistic dissimilarities of the name "Idris" with the aforementioned figures, several historians have proposed that this Quranic figure is derived from "Andreas", the immortality-achieving cook from the Syriac Alexander romance.
xxx/ellauri208.html on line 1034: The Alexander Romance is an account of the life and exploits of Alexander the Great. Although constructed around a historical core, the romance is largely fictional. It was widely copied and translated, accruing legends and fantastical elements at different stages. The original version was composed in the Greek language before 338 AD, when a Latin translation was made. Several late manuscripts attribute the work to Alexander´s court historian Callisthenes, but the historical person died before Alexander and could not have written a full account of his life. The unknown author is still sometimes known as Pseudo-Callisthenes.
xxx/ellauri208.html on line 1036: Alexander was hungry and told his cook Andreas to prepare a meal. Andreas took water from this spring to wash some salt fish, and at the touch of the water the fish came to life again and slipped away through his fingers. Here, Alexander´s cook, named Andreas, washes dried fish in water from a spring: the fish comes to life. The cook also drinks the water. Envying his immortality, Alexander laments that 'it was not fated for me to drink from the spring of immortality which gives life to what is dead'. The cook is thrown into the sea with a millstone round his neck.
xxx/ellauri208.html on line 1038: Speaking of which, German police believe the convicted paedophile, 45, abducted and killed Madeleine McCann, 3, in Portugal in 2007. Following tip-offs from German police, in April 2021 authorities in Paraguay targeted Christian Manfred Kruse, 59, a German national thought to be behind the sick network. At the same time German cops arrested three other men linked to a paedo ring. They include cook Andreas G, 40, unemployed Fritz Otto K, 64, and Alexander G, 49, who allegedly acted as an administrator and forum moderator for the ring. Boystown was internationally oriented, had chat areas in different languages and served the worldwide exchange of images, documenting the sexual abuse of children. Experts then set about analysing all the computer data, including 5,000 IP addresses, which had exchanged sickening pornographic images and videos of children being abused to around 400,000 members. Idris started prophecying at age 40, and so did Mohammed. Mohammed´s youngest wife was just 9. The Daily Telegraph described the disappearance of Madeleine "the most heavily reported missing-person case in modern history".
xxx/ellauri208.html on line 1050: Dhu al-Qarnayn, (Arabic: ذُو ٱلْقَرْنَيْن, romanized: Ḏū l-Qarnayn, IPA: [ðuː‿l.qarnajn]; lit. "He of the Two Horns") appears in the Quran, Surah Al-Kahf (18), Ayahs 83–101 as one who travels to east and west and sets up a barrier between a certain people and Gog and Magog (called Ya'juj and Ma'juj). Elsewhere the Quran tells how the end of the world will be signaled by the release of Gog and Magog from behind the barrier. Other apocalyptic writings predict that their destruction by God in a single night will usher in the Day of Resurrection (Yawm al-Qiyāmah).
xxx/ellauri208.html on line 1051: Patricia Crone proposes that both "Idris" and "Andreas" are derived from the Akkadian epic of Atra-Hasis.
xxx/ellauri208.html on line 1053: Taking place, according to its incipit, "when gods were in the ways of men," Tablet I of Atra-Hasis contains the creation myth of Anu, Enlil, and Enki—the Sumerian gods of sky, wind, and water. Following the cleromancy ('casting of lots'), the sky is ruled by Anu, Earth by Enlil, and the freshwater sea by Enki.
xxx/ellauri208.html on line 1055: Enlil, god of Earth, assigned junior dingirs (Sumerian: 𒀭, lit. 'divines') to do farm labor, as well as maintain the rivers and canals. After 40 years, however, the lesser dingirs rebelled and refused to do strenuous labor. Enki, who is also the kind, wise counselor of the gods, suggested that rather than punishing these rebels, humans should be created to do such work, instead. The mother goddess Mami is subsequently assigned the task of creating humans by shaping clay figurines mixed with the flesh and blood of the slain god Geshtu-E ('ear' or 'wisdom'; 'a god who had intelligence'). All the gods, in turn, spit upon the clay. After 10 months, a specially made womb breaks open and humans are born.
xxx/ellauri208.html on line 1057: Tablet I continues with legends about overpopulation and plagues, mentioning Atra-Hasis only at the end. Tablet II begins with more human overpopulation. To reduce this population, Enlil sends famine and drought at formulaic intervals of 1200 years. Accordingly, in this epic, Enlil is depicted as a cruel, capricious god, while Enki is depicted as kind and helpful, perhaps because priests of Enki were writing and copying the story. Enki can be seen to have parallels to Prometheus, in that he is seen as man's benefactor and defies the orders of the other gods when their intentions are malicious towards humans. Tablet II remains mostly damaged, but it ends with Enlil's decision to destroy humankind with a flood, with Enki bound by oath to keep this plan secret.
xxx/ellauri208.html on line 1058: Tablet III of the Atra-Hasis epic contains the flood myth. It tells of how Enki, speaking through a reed wall, warns the hero Atra-Hasis ('extremely wise') of Enlil´s plan to destroy humankind by flood, telling the hero to dismantle his house (perhaps to provide a construction site) and build a boat to escape. Moreover, this boat is to have a roof "like Abzu" (or Apsi; a subterranean, freshwater realm presided over by Enki); to have upper and lower decks; and to be sealed with bitumen.
xxx/ellauri208.html on line 1059: Atra-Hasis boards the boat with his family and animals, then seals the door. The storm and flood begin, and even the gods are afraid. After seven days, the flood ends and Atra-Hasis offers sacrifices to the gods. Enlil is furious with Enki for violating his oath, but Enki denies doing so: "I made sure life was preserved." In conclusion, Enki and Enlil agree on other means for controlling the human population, like global warming.
xxx/ellauri208.html on line 1114: Who can be sure that he is the son of his father? What with all these tents and nightgowns? Its just too easy to crawl under them and grab a piece of naked ass. Orpo Gebelin lojalty on kahtia.
xxx/ellauri208.html on line 1120: Naiset on varmempia sijoituxia, sixi niitä pitää paimentaa silmä kovana. He is a woman! Miten noloa! Hänellä on yashmakki! Tosi noloa! Kylnää rättipäät on sitten toxisia. A yashmak, yashmac or yasmak is a Turkish and Turkmen type of veil or niqāb worn by women to cover their faces in public.
xxx/ellauri208.html on line 1147: Jee-suxi huomaa ikkunassa Kaifaan tyttären ja punastelee. Äisky sanoo: he's not that kind of boy (but the other kind). Lutka Jasmine on vielä mehukkaampi. Ei tää nyt kärsimyshistorialta kuulosta, passiohedelmäsoseelta pikemminkin.
xxx/ellauri208.html on line 1169: Rifaasta tulee Mr. Rifaa, sir, köyhille kylähulluille, joita se parantaa ilmatteexi kuin Albert Schweizer. Kukahan sille tienaa leivän pöytään, Pappako betalar? Jasmineko vanhoilla konsteilla? Vai profetoiko se leipäpalkalla? Tarina ei kerro. Luppohetkinä Rifaa ja sen 4 opetuslasta halailee kiven takana. Naiset pitävät karvakätten ärsyttävää hää-älämölöä.
xxx/ellauri209.html on line 3:
xxx/ellauri209.html on line 89: You might be wondering that if all wholesalers do is take product from distributors and provide it to retailers, isn't that just an extra unnecessary step? Well, it's extremely important because of the relationship that the wholesalers have with retailers which the distributors don't have, improving and increasing the product's reach and allowing the companies to get more market share, and hence increase their sales. Don't believe me? The wholesale industry globally is worth around $48,478 billion in 2020, which seems massive but is actually a decline from 2019 when the wholesale industry was worth $48,761 billion. I'm sure you'll know that the reason for this decline is the Covid-19 pandemic which has wreaked havoc across the world, and sent most countries across the world into either a recession or a depression. As travel was banned both domestically and especially internationally, the global supply chain was devastated which has led to a contraction in most industries and economies, and wholesalers of course are involved in most industries and hence, have had to face the effect as well.
xxx/ellauri209.html on line 93: Easily topping the list of the 5 biggest companies that don’t pay taxes is Amazon, which is among the largest companies in the world in 2021. As I mentioned earlier, for many years Amazon was not profitable and made huge losses as it made inroads into the e-commerce market and gained a major market share by using extremely low prices as a strategy. This has allowed the company to use the tax losses from those years which are brought forward against any income earned and hence, avoid paid taxes even though they have an income of more than $10 billion.
xxx/ellauri209.html on line 101: The Corn Laws blocked the import of cheap corn, initially by simply forbidding importation below a set price, and later by imposing steep import duties, making it too expensive to import it from abroad, even when food supplies were short. The Corn Laws enhanced the profits and political power associated with land ownership.
xxx/ellauri209.html on line 130: Mitä on keramiikan haritsuke tekniikka? Todennäköisesti savisen vällykäärmeen vatkutus. These are a cinch. Haritsuke is a NTR type of hentai where the engaged couple end up having sex with their students. NTR or netorare is a type of anime, most commonly found in hentai. It has a particular idea at its core: cheating. Kuvan Haritsuke näyttää vähän v 2022 Siriltä, paizi kampaus.
xxx/ellauri209.html on line 159: Vattenkvaliten i Östersjön här börjat gå i helt fel riktning, dvs den blir sämre. Vi kan vänta oss en sjabbigare skärgård, med varmt och grumligt vatten, amerikanska krigsfartyg, flytande bajskorvar och algblomstringar. Situationen är inte katastrofal ännu men väntas bli så inom kort.
xxx/ellauri212.html on line 4:
xxx/ellauri212.html on line 73: All evidence points to the fact that Gauguin might have been drawn to the Mahu culture of a boy performing feminine duties. Drag queens were prevalent in Tahitian culture one which drew the focus of Gauguin. His children are not the reason to believe that he was heterosexual look at his Polynesian artwork!
xxx/ellauri212.html on line 77: His novels were admired by the author Somerset Maugham. A few years after Lodwick's death, Anthony Burgess wrote: "He is not afraid of rhetoric, grandiloquence; his knowledge of foreign literature is wide; his mastery of the English language matches Evelyn Waugh's." He warned, nevertheless, that because of his early death he was "in danger of being neglected", and indeed D. J. Taylor has written that in the post-war years Lodwick's "doomy romanticism sat queerly alongside the comic realism of a Waterhouse or an Amis: Lodwick's reputation did not survive the 1960s."
xxx/ellauri212.html on line 85: Francis Lodwick (1619-1694), a Dutch pioneer of a priori languages who lived in London.
xxx/ellauri212.html on line 93: Teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian
xxx/ellauri212.html on line 94: emeritusprofessori Simo Knuuttila on kuollut. Simo teki urallaan mittavaa
xxx/ellauri212.html on line 100: Guilty of dust and sin.
xxx/ellauri212.html on line 127: Guanyin, Guan Yin or Kuan Yin (/ˌɡwɑːnˈjɪn/) (traditional Chinese: 觀音; simplified Chinese: 观音; pinyin: Guānyīn) is the Buddhist bodhisattva associated with compassion. She is the East Asian equivalent of Avalokiteśvara (Sanskrit: अवलोकितेश्वर), and has been adopted by other Eastern religions including Chinese folk religion.She was first given the appellation of "goddess of mercy" or the "mercy goddess" by Jesuit missionaries in China. The Chinese name Guanyin is short for Guanshiyin, which means "Perceives the Sounds of the World."
xxx/ellauri212.html on line 161: all the images of corporeal things, or at least (for that is
xxx/ellauri212.html on line 165: knowledge of and a more familiar acquaintanceship with myself.
xxx/ellauri212.html on line 167: affirms, denies, that knows a few things, that is ignorant of xxx/ellauri212.html on line 172: nevertheless assured that these modes of thought that I call
xxx/ellauri212.html on line 174: of thought, certainly reside [and are met with] in me.
xxx/ellauri212.html on line 188: Bukkake is the noun form of the Japanese verb bukkakeru (ぶっ掛ける, to dash or sprinkle water), and means "to dash", "splash", or "heavy splash". The compound verb can be decomposed into a prefix and a verb: butsu (ぶつ) and kakeru (掛ける). Butsu is a prefix derived from the verb "buchi", which literally means "to hit", but the usage of the prefix is a verb-intensifier.
xxx/ellauri212.html on line 190: Kakeru in this context means to shower or pour. The word bukkake is often used in Japanese to describe pouring out a liquid with sufficient momentum to cause splashing or spilling. Indeed, bukkake is used in Japan to describe a type of dish where hot broth is poured over noodles, as in bukkake udon and bukkake soba.
xxx/ellauri212.html on line 192: in Japanese bukkake videos, female performers are frequently dressed as office ladies or in school uniforms, and they are being humiliated, whereas women in Western-style bukkake videos are portrayed as enjoying the scene.
xxx/ellauri212.html on line 194: American editor and publisher Russ Dick, quoting a sexologist, states that men enjoy a "sense of release about sex", something that on watching other men ejaculate provides. The viewer while jerking off by hand identifies with the ejaculating men, experiencing a sense of vicarious pleasure.
xxx/ellauri212.html on line 196: Japanese bukkake will leave the most dramatic effects on both the performer and the person who was watching. Both parties will both be left satisfied in their own way. The users of a handkerchief are many.
xxx/ellauri212.html on line 198: Era profundamente antisemita y atribuía muchos de los infortunios de este mundo a esta raza reconocidamente antipática, pero al mismo tiempo carente de imaginación.
xxx/ellauri212.html on line 277: När toffslärkorna vakna, så börjen att meja ert skifte,
xxx/ellauri212.html on line 303: Tässä syyteröväskästä viimeisin: in February 2022, around a dozen current and former employees of Dr. Phil alleged that they experienced "verbal abuse in a workplace that fosters fear, intimidation, and racism." Seven current employees also claimed that the show's guests are often manipulated and treated unethically. Attorneys for McGraw and his co-producer, Carla Pennington categorically denied every allegation made.
xxx/ellauri212.html on line 305: McGraw's advice and methods have drawn criticism from both fellow psychotherapists as well as non-experts. McGraw's critics regard advice given by him to be at best simplistic and at worst ineffective or harmful. The National Alliance on Mental Illness called McGraw's conduct in one episode of his television show "unethical" and "incredibly irresponsible". McGraw said in a 2001 Sun-Sentinel interview that he never liked traditional one-on-one counseling, and that "I'm not the Hush-Puppies, pipe and 'Let's talk about your mother' kind of psychologist."
xxx/ellauri212.html on line 349: Havainnoistaan Yhdysvalloissa talouden Nobel-palkinnon saanut Angus Deaton on kutsunut vastaavia kuolemia ”epätoivon kuolemiksi” (”death of despair”). Epätoivon kuolemien määrä on kasvanut jo niin paljon, että yleinen eliniänodote Yhdysvalloissa on laskenut. Tämä tapahtui jo ennen koronapandemiaa. Asiasta kertoo esimerkiksi Los Angeles Times.
xxx/ellauri212.html on line 369: Samaan aikaan mustaihoisten ja latinoiden määrä on huolestuttavasti kasvanut, kertoo Medical News Today. Ruozi meni perässä rahtaamalla maahan laivalasteittain vessanpesijöitä joille ei löytynyt riittävästi pestävää. Näät ruozalaiset eivät enää syö yhtä paljon mandelpotatisar kuin ennen. Warum scheissen die Deutschen soviel? Weil sie soviel Kartoffeln essen. Tämän luki Knupo vessan seinästä Kielissä. Eräs rakkaimpia muistojani Simosta.
xxx/ellauri212.html on line 408: Rei kyykistyy tälläsen Balthusin nakukuvan alle. Balthus oli selvä pedofiili, sanoi taidepellet mitä hyvänsä. Sillä jökötti pensseli aivan varmasti maalatessa noita premenstruaalisia typyjä. Se on selkeästi toi kissa jolle typy näyttää peiliä. Sen on syytä kazoa izeänsä peiliin. Vanhus ei näe enää omaa persettään kuin peilistä tai belfiestä.
xxx/ellauri212.html on line 413: The painter — whose real name was Balthasar Klossowski de Rola and who died in 2001 — has been a controversial figure in the art world for decades. Many of his paintings show highly sexualized depictions of young girls. His 1934 work "The Guitar Lesson" was one of his first to scandalize his peers. When it was displayed along with "Thérèse Dreaming" and other Balthus paintings at a special exhibit in the Met in 2013, a plaque warned readers that the paintings were disturbing in nature.
xxx/ellauri212.html on line 418: "At its 1934 debut in Paris, it was shown for fifteen days, covered, in the gallery’s back room," wrote the art critic Jerry Saltz in 2013. "In 1977, it appeared for a month at Pierre Matisse’s 57th Street gallery. It has never been exhibited again, as if it were some metaphysical equivalent of the cursed videotape in The Ring that kills anyone who views it."
xxx/ellauri212.html on line 420: The Metropolitan Museum of Art is refusing to take down a painting after nearly 10,000 people signed a petition saying it should be removed or recontextualized because it "depicts a young girl in a sexually suggestive pose."
xxx/ellauri212.html on line 425: "Thérèse Dreaming," which was finished in 1938, was Balthus's first painting of an underage model, according to the Village Voice. Balthus toned down the eroticism in his paintings later in his career, but he remained defensive of it: ''I really don't understand why people see the paintings of girls as Lolitas,'' he told the New York Times in 1996. ''My little model is absolutely untouchable to me." For all his artwork, Balthus's biographies and obituaries haven't published evidence of pedophilia in his personal life. Maybe his wee pencil was too shy to actually intrude inside his underage models. I bet he went afterward into the toilet with the canvas. Tai size taas vaan valehteli raukka nälissään, se oli ashkenazi jutku äiskän puolelta ja valehteli siitäkin. Toi kitaraa soittava ämmäoletettu on äijän izensä näköinen, mahtaisiko olla se Dorotea Spiro äitykkä. Sen veli oli jonkin sortin filosofi ja markiisi de Sade fänittäjä. Varmaan äiskä piti niitä pahoin ja niistä tuli jotain pervoja. Niljakasta porukkaa.
xxx/ellauri212.html on line 434: the family in scenes of his 1929 novel Les Enfants
xxx/ellauri212.html on line 444: Overall, Balthus had an idyllic memory of these early childhood years, which were disrupted when, shortly after the First World War began in 1914, the family were forced to leave Paris in order to avoid deportation due to their German citizenship. They settled in Switzerland, near Geneva. Hyvä että lähti, Aatu olis tehnyt niistä grilliherkkua.
xxx/ellauri215.html on line 4:
xxx/ellauri215.html on line 61: Tässä vielä pari lähikuvaa seuraavilta käynneiltä. Sirun tukka pitää vetää viehkeämmin ozan peitoxi, ja vasen silmäripsi kaipaa kipeästi laittoa. Sirun nenä on kenties liikaa Sirkan mallia, taiden vuolla sitä nykerömmäxi. Voi ei! Sirun silmämeikit levisi, ja kun koitin pestä niitä pois, naama musteni, nyze näyttää Becchin ruskealta tytöltä. Otin siltä epäonnistuneet silmäripset pois. Joopa joo, 1 askel eteenpäin, 2 taaxepäin. Voiskohan jalkaterät tehdä täyttämällä varvassukat vanhoissa saapikkaissa makroflexillä? Pikkuveikka fig. 3. on feikkiä, se oli vain kusen kyllästämä puolivetelys. Komein elin Antti A. Mukusella on reppumaha. Puutarhatonttu kurkistaa pulkkosienen takaa.
xxx/ellauri215.html on line 91: According to Erja Yläjärvi's participatory research, there is a huge variety in the length people typically had sex, ranging from as low as 33 seconds to as high as 44 minutes. “The median time was 5.4 minutes, which is almost a full 2.5 minutes longer than back in the 1940s when famous sex researcher Alfred Kinsey deduced that three-quarters of men finished within two minutes,” she reported.
xxx/ellauri215.html on line 93: According to an article in The Cut, a 2008 survey of sex therapists, found that sex is “too short” when it lasts one to two minutes. “‘Adequate’ is three to seven minutes, and ‘desirable’ is seven to 13,” per their report.
xxx/ellauri215.html on line 95: Did you know that during sex, men thrust an average of 60-120 times?” wrote one person on Yelp. Clinical sexologist Sunny Rodgers tells me that she’s heard the same number. “That’s from entering the vagina to ejaculation,” she explains.
xxx/ellauri215.html on line 96: According to Gonzo Today, however, it's a little less, or about 40 thrusts for the average man to ejaculate. On the higher end of things, over on BodyBuilding.com, 33 percent of men self-reported that it takes them 200 plus thrusts to finish.
xxx/ellauri215.html on line 97: Well, according to Net Doctor, both partners tend to push forward at a rate of approximately once every 0.8 seconds. That means that men on average thrust 48 times per minute. And considering the median time for sex is 5.4 minutes, that means that the average number of thrusts it takes to ejaculate is closer to 260 humps.
xxx/ellauri215.html on line 98: 48 beats is slow for a heart, but the humping tempo more than doubles towards the end of the coitus.
xxx/ellauri215.html on line 127: From the start, critics complained about the ostensible sameness of Roth’s books, their narcissism and narrowness—or, as he himself put it, comparing his own work to his father’s conversation, “Family, family, family, Newark, Newark, Newark, Jew, Jew, Jew.”
xxx/ellauri215.html on line 129: Roth was always a performer. As a student actor, he played Happy Loman in “Death of a Salesman,” the shepherd in “Oedipus Rex,” and the ragpicker in “The Madwoman of Chaillot.” After reading Thomas Mann’s novella “Mario and the Magician” and getting a chance to lecture in a lit-crit course, Roth decided that he’d become a professor. Maybe he’d write, too.
xxx/ellauri215.html on line 131: It wasn’t until “The Ghost Writer,” in 1979, that Roth regained his footing. Zuckerman, Roth’s most Roth-like surrogate, was a perfectly pitched instrument. The costs of radical freedom—the challenge of grappling openly, outrageously, with even the ugliest impulses of life—became a subject of his work.
xxx/ellauri215.html on line 133: Kleinschmidt published a journal article in which he describes the case of a “successful Southern playwright” with an overbearing mother: “His rebellion was sexualized, leading to compulsive masturbation which provided an outlet for a myriad of hostile fantasies. These same masturbatory fantasies he both acted out and channeled into his writing.”
xxx/ellauri215.html on line 135: Cold-hearted betrayer of the most intimate confessions, cutthroat caricaturist of your own loving parents, graphic reporter of encounters with women to whom you have been deeply bound by trust, by sex, by love—no, the virtue racket ill becomes you.”
xxx/ellauri215.html on line 139: Various rabbis and Jewish community leaders accused Roth of cultural treason. “What is being done to silence this man?” Emanuel Rackman, the president of the Rabbinical Council of America, wrote. “Medieval Jews would have known what to do with him.”
xxx/ellauri215.html on line 143: In 1961 Roth visited Bernard Malamud in Oregon. Roth was still in his twenties and had just published his first book of stories, Goodbye, Columbus. Malamud was almost 50 and one of the most famous writers in America. This meeting was immortalised in one of Roth’s greatest books, The Ghost Writer. In this 1979 work, a young writer, Nathan Zuckerman, visits EI Lonoff, a first-generation immigrant modelled on Malamud, who found a new voice for Jewish-American literature. He had found a voice but, more importantly, he had a subject: “life-hunger, life-bargains, and life-terror”—a Jewish experience rooted in the traumas of east Europe and Russia.
xxx/ellauri215.html on line 145: There is a third novelist in The Ghost Writer, Felix Abravanel, “a writer who found irresistible all vital and dubious types, not excluding the swindlers of both sexes who trampled upon the large hearts of his optimistic, undone heroes.” Abravanel, of course, is Saul Bellow. Zuckerman heard him speak at Chicago, just as the young Roth had recently met Bellow in Chicago at a literature class.
xxx/ellauri215.html on line 147: Nathan, you don't have to defend yourself. Why shouldn't you enjoy your first bit of recognition? Who deserves it more than a gifted young man like yourself? Think of all the worthless people held in esteem every day: moviestars, politicians, athletes. Because you happen to be a writer doesn't mean you have to deny yourself the ordinary human pleasure of being praised and applauded.
xxx/ellauri215.html on line 149: Hölmö Hope silittää Lonoffia myötäkarvaan kuin Tiina Salmi Jönsiä, kunnes hermot pettää ja alkaa tiskit lennellä. She can glue this. Vaimo osas liimata kaiken muttei osannut tehdä artistimiestä onnellisexi. Mitä vittua.
xxx/ellauri215.html on line 152: Kekäs se tää Lonoff niikö oli? Ilmeisesti Bernard Malamud. Lonoff was, according to Morris Dickstein, “based on Malamud” (Dickstein 189) and, according to Louis Harap, “a transparent representation of Bernard Malamud” (Harap 146). Berny taisi tosiaan olla tollanen anaalinen vaimonpetturi, itki nussiessaan nubiileja coedejä.
xxx/ellauri215.html on line 154: Jewish writer with spectacles on the nose, autumn in his heart and menstrual blood on his penis. Especially fond of Charlie Chaplin's comedies.
xxx/ellauri215.html on line 155: In 1942, Malamud met Ann De Chiara (November 1, 1917 – March 20, 2007), an Italian-American Roman Catholic, and a 1939 Cornell University graduate. They married on November 6, 1945, despite the opposition of their respective parents. Ann typed his manuscripts and reviewed his writing. Ann and Bernard had two children, Paul (b. 1947) and Janna (b. 1952). Janna is the author of a memoir about her father, titled My Father Is A Book.
xxx/ellauri215.html on line 159: Isaak Emmanuilovitš Babel oli venäläinen näytelmäkirjailija ja novellisti. Babel syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti hötäkässä isoisänsä. Tostakohan ne etukirjaimet Lonoffille tulevat. Babel käytti liikaa adjektiiveja.
xxx/ellauri215.html on line 161: Isaac Abrabanel (1437–1508) oli Portugalissa syntynyt juutalainen valtiomies ja filosofi. Hän teki useita kirjallisia teoksia, jotka käsittelivät lähinnä apologetiikkaa, filosofiaa ja eksegetiikkaa.
xxx/ellauri215.html on line 167: In the best essay ever written on Saul Bellow, Philip Roth wrote that his friend "managed brilliantly to close the gap between Thomas Mann and Damon Runyon". Bellow indeed brought together the teeming, busy world of post-war America, with its wise-guys, money men and "reality instructors", and the high seriousness of old Europe.
xxx/ellauri215.html on line 171: "Vulgar Chicago" was always where his heart was. Vulgar Jewish Chicago - and Montreal, where he started out as son of an immigrant small time hustler.
xxx/ellauri215.html on line 173: Damon Runyon (4. lokakuuta 1880 Manhattan, Kansas, Yhdysvallat – 10. joulukuuta 1946 New York, New York Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Runyon julkaisi 1911 esikoisteoksensa, runokokoelman Tents of Trouble. Sen jälkeen hän keskittyi novelleihin, jotka kertovat New Yorkin rikollispiireistä. Novellit koottiin 1931 ilmestyneeksi antologiaksi Guys and Dolls, ja niiden pohjalta on tehty musikaali Enkeleitä Broadwaylla (1950) ja siitä taas elokuva Enkeleitä Broadwaylla
xxx/ellauri215.html on line 188: James Francis Durante (/dəˈrænti/ də-RAN-tee, Italian: [duˈrante]; February 10, 1893 – January 29, 1980) was an American actor, comedian, singer, vaudevillian, and pianist. His distinctive gravelly speech, Lower East Side accent, comic language-butchery, jazz-influenced songs, and prominent nose helped make him one of America's most familiar and popular personalities of the 1920s through the 1970s. He often referred to his nose as the schnozzola (Italianization of the American Yiddish slang word schnoz, meaning "big nose"), and the word became his nickname.
xxx/ellauri215.html on line 194: Vähä vähältä alkaa Amykin kuulostaa Pepun doppelgängeriltä. Onkohan Rothin kriitikot huomauttaneet tästä? I have an odd way of seeing myself through others' eyes. That's narcissistic too. Annella oli selvästi elektrakomplexi.
xxx/ellauri215.html on line 206: Oh, Berny, I want to live with you! That's what I need! The millions won't do it-it's you! I want to go home to Europe with you. Listen to me, don't say no, not yet. This summer I saw a small house free, a stone villa up on a hillside. It was outside Florence. I had a pink tile roof and a garden. I got the phone number and I wrote it down. I still have it. Oh, everything beautiful that I saw in Italy made me think of how happy you could be there - how happy I would be there looking after you. I thought of the trips we'd make, I thought of the afternoons in the museums and having coffee later by the river. I thought of listening to music together at night I thought of making your meals. I thought of wearing lovely nightgowns to bed. And best of all (though Phil left this out): mieti miten huokaisen vienosti kun ähkäisten iltaisin työnnät pitkäxi venähtäneen pinokkionnenäsi sieraimia myöden turkissomisteiseen skulausvihkooni!
xxx/ellauri215.html on line 234: Neurologian professori Nummenmaa jongleeraa mind body feikkiprobleemaa perinteiseen idealistitapaan, ja käyttää sitten tilaisuutta hyväxeen puffataxeen rahoitusta omille palikkatutkimuxilleen. Marx ja Lenin teki selvän tästä kysymyksestä: mieli on korkeasti järjestäytyneen materian ominaisuus, sen toimintaa sen heijastaessa ympäröivää todellisuutta, tosin useinkin päin persettä, kuten tässä.
xxx/ellauri215.html on line 280: Ghoustaa eli estää sinut esim. mediasta rankaistakseen sinua, mutta tarkkailee sinua ja voi tehdä useita feikkiprofiileita seuratakseen sinua.
xxx/ellauri215.html on line 294: Anna Gullichsen (s. 1956), lastenkirjailija, Kristian Gullichsenin tytär Alvar Gullichsen (s. 1961), Kristian Gullichsenin poika, taiteilija, tunnetaan Bonk Business Inc. -yhtiöstään Johan Gullichsen (s. 1936), Harry ja Maire Gullichsenin poika, Teknillisen korkeakoulun selluloosatekniikan professori, A. Ahlström Osakeyhtiön ja Ahlstrom Oyj:n hallitusten puheenjohtaja, Palikaisten kartanon isäntä.
xxx/ellauri215.html on line 300: Från år 1996 bidrog hon med sagor och sångtexter i Radiofnatt. Hon har skrivit pjäserna Svansen i vädret (2003) för Å-teatern i Sjundeå, Det var en gång en klockare (2010) inför Sjundeås 550-års jubileum, Primadonnan på Ofeliaberg (2014, för Teater Rampfeber) och Berättelsen om den egendomliga hönan Felicia (2015 för Teater Magnitude). Just nu bearbetar hon pjäsen Stuva styva svansen in i den gamla hönan.
xxx/ellauri215.html on line 364: Alexander Stubb who has had direct experience with Putin and Russia, comments on the situation says, "The first argument is that Russia could not help itself. Russia has already been an expansionist and aggressive state. Unlike eg. Greece, Italy, Sweden, Britain, France, Germany and the U.S.A. You have to understand Russia's history to understand where Russia is coming from. ... Russia believes in destiny, there is a certain nostalgia and narrative of it’s expansionist past, which previously made Russia into a great superpower. So the argument that Russia is somehow working to defend itself from Ukraine doesn’t stand up. Russia could not help itself. Its like bulimia. There was absolutely no reason for Russia to attack. Russia just doesn't like capitalist democratic neighbors, just like America does not like communists, and the only one they allow to exist is Finland, which is insignificant. For the rest they think of spheres of interest and power, like the Chinamen."
xxx/ellauri215.html on line 366: "Point number two (I always got 3, that's how many I can remember) is Putin. Putin alleges to have attacked Ukraine because of NATO and EU expansion. In order to understand Putin, you need to read about Alexander Nevski, Ivan the Terrible, Peter the Great, Catherine the Great, and Josip Vissarionovits Stalin. They are all Putin's relatives and he wants to make Russia great again (MRGA). He talks about the Rusky Mir - One religion, one language, one leader. Except having Turks on the Ukrainan front is good because little Russians don't understand a word.
xxx/ellauri215.html on line 368: I've met Putin a couple of times. I'm sure he remembers me and my shorts. He hates my shorts, hates the west, he hates liberal democracy, he believes that the west is decadent and he actually believes he can save the west from itself. That is one of the reasons he attacked Ukraine, the real reason was not NATO. He wants to stop Zelensky from wearing shorts with me.
xxx/ellauri215.html on line 370: That was only a pretext for a way of life he rejects. He rejected it in Chechnya and Syria (where men wear skirts) and he rejects liberal democracy at every turn and he saw Ukraine moving in that direction. And to top it off, Putin yearns for respect and wants to be seen as a great leader although he is shorter than me, in shorts or without. He thought he could do exactly the same thing in Ukraine as he did with Georgia, Chechnya and Crimea. But no, this time is different, we Westerners really want Ukraina."
xxx/ellauri215.html on line 372: "Point number three (ok, almost done) is the talk about the Finlandization of Ukraine, which means that Ukraine has to compromise on their values, security and basic existence in order to achieve peace. I fundamentally disagree with this thesis because every independent and sovereign state should have the freedom to choose whose club it wants to join and which cola to buy.
xxx/ellauri215.html on line 374: This has been put into the UN charters, but more specifically to the Helsinki accords. It is about international law. It is about sovereignty and independence. Sovereignty and independence is what NATO is all about. It is about the agency of a country like Ukraine to decide its own destiny. It is not up to a greater power like Russia or NATO to take that decision for Ukraine. And I say this as a Swedish Finn, next to Russia in Westend, Esbo, which shares a 1,34 km border with the capital. A county that has had to compromise on its basic economic liberal values at different stages in history.
xxx/ellauri215.html on line 376: This is not a world where the big can rule over the small. What the world needs to see is a game rules-based international order where all of us can at least believe that we stick to the rules, the U.S. rules which Russia is not sticking to at the moment.
xxx/ellauri215.html on line 380: The only thing that Putin and Russia understands is Western hitech power weapons pointed at their arses, and that is why Ukraine is doing exactly the right thing to spearhead the attack of a greater power (NATO) on a smaller one (Russia) as a human shield operated by NATO. Ukraine should not be Finlandized, unless of course it means NATO and EU membership and capitalism and globalization, or it should not be subdued to Russia in any way whatsoever. It does not stand at fault in this conflict. The only place to blame is the Kremlin."
xxx/ellauri215.html on line 382: "The fourth claim (oops, my bad, I lost count) is that this conflict is due to NATO expansion. NATO was originally created in 1949 as a deterrent to the Soviet Union. But when the Cold War ended, it took on a different tact, which was about peace keeping and crisis management, primarily, robbing the ragheads of their oil.
xxx/ellauri215.html on line 386: Its mere existence has been a guarantee for peace. Now Putin has used NATO expansion as an excuse. But remember, he attacked Georgia after Gruzia started it and created the frozen conflict, only a few months after the NATO summit in Bucharest in 2008. That too had nothing to do with NATO. It had much more to do with an expansionist Russia and Putin who wanted to create their own spheres of interest and cause insecurity around his neighborhood. As if one big Western sphere of interest would not be enough globally.
xxx/ellauri215.html on line 388: In 2008 when Putin attacked Georgia, George Bush and Condoleezza Rice came out onto the Whitehouse lawn and said, "We will help Georgia, we will back them up." And what happened? We got a ceasefire agreement in 5 days. In 2014 when Putin attacked Crimea, Obama was pivoting towards Asia and it wasn’t about Russia; and, Obama said we weren't going to intervene in Crimea. But of course in this case he got it wrong, he was just a dumb coon and a democrat to boot. The message that Putin got was completely the opposite that's why he attacked the Donbas because he thought that the reaction of the EU and US would be the same. He is almost as dumb as me, and I'm an ass in shorts."
xxx/ellauri215.html on line 390: "The fifth claim (sorry folks) is about the US and EU projecting power onto Russia. Remember that the EU has worked on two premises - Idealism and Realism. HOOHOO, this is getting too hilarious. Idealism because we wanted to create closer relations with Russia, otherwise we would not have created a level of energy dependency on Russia like we have and trying to accommodate Russia with cooperation in the EU; and, Russia has not been aggressive about EU expansion as such.
xxx/ellauri215.html on line 392: The Realism part is that if things did happen as it did in Georgia, Crimea and now Ukraine, you need security and that's where NATO comes into play when it comes to security. There was also an attempt to accommodate Russia into the WTO into G8. But it wasn't possible. Why? Because Russia unfortunately was too poor, and under current leadership is another imperialist and expansionist power. We can accommodate just one at one time. This war is not the fault of the US. It is not the fault of the EU. It is not the fault of Ukraine. Its not my fault, or Westend's for that matter. There is only 1 person and 1 country that can be blamed for this attack no matter what kind of theoretical framework you put around it and that is Putin and Russia."
xxx/ellauri215.html on line 394: "And this brings me to my conclusion. I’m a strong believer in academic freedom (BUAHAHAHA, stop, you're killing me!) and open debate. I’m somewhat worried coming from a country that lives next to Russia and have been attacked by the Soviet Union and had to survive WW2 as a Soviet neighbor and have had to lose my summerhouse in Porckala to the Soviet Union, that academics make claims that simply are untrue and it doesn’t help if you quote documentation and skew it in a certain direction… more important than international relations theory is the reality of what is happening on the ground.
xxx/ellauri215.html on line 396: And when I try to describe a reality that simply does not exist, it can lead to false assumptions that can lead to false conclusions which can lead to the loss of life and summerhouse. I say this as someone who has been in the war and have been on the battle field meditating the peace. The real reason for Putin's attack is threefold (three points only, phew!)
xxx/ellauri215.html on line 402: iii) Primate affairs. This conflict is not only about Ukraine or the future of Russia, it is a crazy east-west gallop on the last lap of simian life on the planet."
xxx/ellauri215.html on line 413: Aminatu (also Amina; died 1610) was a Hausa (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hausa_people) Muslim (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Muslim) historical figure in the city-state (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hausa_Kingdoms) Zazzau (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Zazzau) (present-day city of Zaria (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Zaria) in Kaduna State (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Kaduna_State)), in what is now in the north-west region of Nigeria (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Nigeria). She might have ruled in the mid-sixteenth century. A controversial figure whose existence has been questioned by some historians, her real biography has been somewhat obscured by subsequent legends and folk tales.
xxx/ellauri215.html on line 415: Amina was born in the middle of the sixteenth century CE to King Nikatau, the 22nd ruler of Zazzau, and Queen Bakwa Turunku (r. 1536–c. 1566). She had a younger sister named Zaria for whom the modern city of Zaria (Kaduna State) was renamed by the British in the early twentieth century. According to oral legends collected by anthropologist David E. Jones, Amina grew up in her grandfather's court and was favored by him. He carried her around court and instructed her carefully in political and military matters.
xxx/ellauri215.html on line 417: At age sixteen, Amina was named Magajiya (heir apparent), and was given forty female slaves (kuyanga). From an early age, Amina had a number of suitors attempt to marry her. Attempts to gain her hand included "a daily offer of ten slaves" from Makama and "fifty male slaves and fifty female slaves as well as fifty bags of white and blue cloth" from the Sarkin Kano.
xxx/ellauri215.html on line 419: After the death of her parents in or around 1566, Amina's brother became king of Zazzau. At this point, Amina had distinguished herself as a "leading warrior in her brother's cavalry" and gained notoriety for her military skills. She is still celebrated today in traditional Hausa praise songs as "Amina daughter of Nikatau, a woman as capable as a man that was able to lead men to war."
xxx/ellauri215.html on line 421: After the suspicious death of her brother Karami in 1576, Amina ascended to the position of queen. Zazzau was one of the original seven Hausa States (Hausa Bakwai), the others being Daura, Kano, Gobir, Katsina, Rano, and Garun Gabas. Before Amina assumed the throne, Zazzau was one of the largest of these states. It was also the primary source of slaves that would be sold at the slave markets of Kano and Katsina by Arab merchants.
xxx/ellauri215.html on line 423: Only three months after being crowned queen, Amina waged a 34-year campaign against her neighbors, to expand Zazzau territory. Her army, consisting of 20,000 foot soldiers and 1,000 cavalry troops, was well trained and fearsome. In fact, one of her first announcements to her people was a call for them to "resharpen their weapons." Zhenshchiny berite vintovki. She conquered large tracts of land as far as Kwararafa and Nupe.
xxx/ellauri215.html on line 425: Legends cited by Sidney John Hogben say that she took a new lover in every town she went through, each of whom was said to meet the same unfortunate fate in the morning: "her brief bridegroom was beheaded so that none should live to tell the tale." Under Amina, Zazzau controlled more territory than ever before. To mark and protect her new lands, Amina had her cities surrounded by earthen walls. These walls became commonplace across the nation until the British conquest of Zazzau in 1904, and many of them survive today, known as ganuwar Amina (Amina's walls)
xxx/ellauri215.html on line 430: The Dahomey Amazons, or “N’Nonmiton” meaning “Our Mothers,” were Fon female regiments of the army of the kingdom of Dahomey, now the Republic of Benin in Africa.
xxx/ellauri215.html on line 431: Most of all, the Dahomey Amazons struck Barton: “These women had so well developed skeleton and muscles that it was possible to determine the sex only by the presence of the breast and vagina.”
xxx/ellauri215.html on line 434:
xxx/ellauri215.html on line 442: WEDNESDAY, April 13, 2022 (HealthDay News) -- The more orgasms you have, the more you come to expect. And the reverse is also true, according to a new study of the so-called orgasm gap -- in which men climax far more often than their female partners. Haha of course, when the male comes, its GAME OVER, and it takes just 5 to 40 thrusts! "Our expectations are shaped by our experiences, so when women orgasm less, they will desire and expect to orgasm less," said study author Grace Wetzel, a doctoral student in social psychology at Rutgers University in New Brunswick, N.J. "If women lower their expectations in this way, the more orgasm inequality may perpetuate in relationship," she said in a Rutgers news release. What else is new? How many times female orgasm is mentioned in Talmud?
xxx/ellauri215.html on line 448: “The times for conjugal duty prescribed in the are: for men of independent means, every day; for laborers, twice a week; for donkey drivers, once a week; for camel drivers, once in thirty days; for sailors, once in six months.”
xxx/ellauri215.html on line 460: “There must be close bodily contact during sex. This means that a husband must not treat his wife in the manner of the Persians, who perform their marital duties in their clothes. This provides support for the ruling of Rav Huna who ruled that a husband who says, ‘I will not perform my marital duties unless she wears her clothes and I mine,’ must divorce her and give her also her settlement [the monetary settlement agreed to in the marriage contract].”
xxx/ellauri215.html on line 463: “Since a man’s wife is permitted to him, he may act with her in any manner whatsoever. He may have intercourse with her whenever he so desires and kiss any organ of her body he wishes, and he may have intercourse with her naturally or unnaturally [traditionally, this refers to anal and oral sex], provided that he does not expend semen to no purpose. Nevertheless, it is an attribute of piety that a man should not act in this matter with levity and that he should sanctify himself at the time of intercourse.”
xxx/ellauri215.html on line 466: “Rav Hisda ruled: A man is forbidden to perform his marital duty in the daytime, for it is said, ‘And thou shalt love thy neighbor as thyself’ (Leviticus 19:18). But what is the proof? Abaye replied: He might observe something repulsive in her, and she would thereby become loathsome to him.”
xxx/ellauri215.html on line 472: “It was taught at the school of Rabbi Ishmael, ‘Thou shall not commit adultery’ implies, Thou shall not practice masturbation either with hand or with foot.”
xxx/ellauri215.html on line 474: The study included 104 sexually active heterosexual couples who were asked how often they climax, how often they’d like to and how often they expect people should have orgasms. The study underscored a well-established gap in which men climax much more often than women, which the study said can lead to lower expectations among women. The findings were recently published in the journal Sex Roles.
xxx/ellauri215.html on line 482: These findings suggest that orgasm inequality likely worsens rather than improves within a relationship when women climax less often than their male partner and then place less importance this kind of sexual pleasure. The Rutgers authors said it's important to increase women's expectations for and entitlement to orgasm during sex with men in order to break this cycle.
xxx/ellauri215.html on line 495: Wetzel seems to be a pet form (affectionate variant) of Wenzel.This unusual surname was developed from the German (male) personal name 'Wenzel', a diminutive form of the German given name 'Wenze', with the diminutive suffix '-el'. The origin of the personal name is Czechoslovakian, 'Wenze' being a borrowed form of the Old Czech personal name 'Veceslav', in modern Czech 'Vaclav', which in its Anglicized form is 'Wenceslas'. The name is composed of the elements 'vece', greater, and 'slav', glory, and was borne by a 10th Century duke of bohemia who fought against a revival of paganism in this territory, and after his death became patron saint of Bohemia.
xxx/ellauri215.html on line 496: LOS ANGELES — They are the forgotten people of Los Angeles — 1,457 people, to be exact. Old, poor, homeless, babies born premature and abandoned.
xxx/ellauri215.html on line 500: “I think it is appropriate that on the same day that we mourn the loss of a commander in chief, we also mourn the loss of individuals whose deaths did not receive national attention, or much attention at all, but whose lives were no less worthy of our recognition,” Janice Hahn, a member of the Los Angeles County Board of Supervisors, insincerely said at the service.
xxx/ellauri215.html on line 504: The county does not have to do this, but the tradition, which dates back to 1896, has become a sacred event for the many county workers — coroners, researchers — whose job it is to investigate how people die in Los Angeles. Their work is a long process of figuring out who these people were, and if there are loved ones looking for them. Nearly all of the forgotten Angelenos honored this year died in 2015, and in most cases a relative was found but for whatever reason — financial hardship, estrangement — they did not want to claim the remains.
xxx/ellauri215.html on line 506: The county keeps a list online of each person’s name, date of birth, date of death, and the date of cremation. All were cremated, and some lived long lives: Maria Bulgier was 103 when she died; Grace Wetzel, 92, Jewish.
xxx/ellauri218.html on line 5:
xxx/ellauri218.html on line 36: src="https://uploads6.wikiart.org/images/pieter-bruegel-the-elder/the-triumph-of-death.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri218.html on line 44: A skeleton parodies human happiness by playing a hurdy-gurdy while the wheels of his cart crush a man as if his life is of no importance. As if? The skeletons are winning. The hurdy-gurdy is a string instrument that produces sound by a hand-crank-turned, rosined wheel rubbing against the strings. The wheel functions much like a violin bow, and single notes played on the instrument sound similar to those of a violin.
xxx/ellauri218.html on line 87: Don DeLillo (s. 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän käsittelee teoksissaan kulttuurisia traumoja ja kuvaa niissä amerikkalaista elämää vuosituhannen vaihteen molemmin puolin 1970-luvulta alkaen V. 1992 se oli aivan oikein 57-vuotias. Ei pigment ole tehty sianihrasta, Lillo hölmöpää! Iloiset taideopiskelijat tietää tuoretta pillua! Sinne siis! He currently lives outside of New York City. Mitä enemmän Lilloa alkoi inhottaa koota liian takaa ääntävä ja homssuinen taideopiskelija, sitä pakottavampi tarve sille tuli päästä heti ko. mirkun pöxyihin. Mixi näin? No kaise on misogyyni, äidin poika kuten monet muutkin sellaiset, esim. 3v vanhempi syöpään menehtynyt Philip Roth. Jättämällä lastin nuijapäitä mirkun lörppävittuun se voisi tavallaan ikäänkuin päihittää sen. No se jäi suunnitelman asteelle, Lollo ei halunnut olla uskoton Klaara Kotkolle.
xxx/ellauri218.html on line 91: Mary Flannery O'Connor (March 25, 1925 – August 3, 1964) was an American novelist, short story writer and essayist. She wrote two novels and 32 short stories, as well as a number of reviews and commentaries.
xxx/ellauri218.html on line 92: She was a Southern writer who often wrote in a sardonic Southern Gothic style and relied heavily on regional settings and grotesque characters, often in violent situations. Her writing reflected her Roman Catholic faith and frequently examined questions of morality and ethics. Kauhua. Perhaps, in an indirect way, cinema allowed Lillo to become a writer.
xxx/ellauri218.html on line 102: The Gulf War was an armed campaign waged by a United States-led coalition of 35 countries against Iraq in response to the Iraqi invasion and annexation of Kuwait. Confused? The United States won Gulf War 1 in 1991 by limiting its objective to "liberating Kuwait", that is, stopping the assault before invading Iraq.
xxx/ellauri218.html on line 108: “When I was young, in high school and college, everybody used to say we never lost a war,” Trump told a group of US governors last February. “Now, we never win a war.”
xxx/ellauri218.html on line 111: Dominic Tierney, a professor at Swarthmore College and the author of multiple books about how America wages war, may know the reason why.
xxx/ellauri218.html on line 112: He believes the US can still successfully fight the wars of yesteryear — World War-style conflicts — but hasn’t yet mastered how to win wars against insurgents, which are smaller fights against groups within countries. The problem is the US continues to involve itself in those kinds of fights.
xxx/ellauri218.html on line 115: “That’s not what war is like now. Now the way to win a war is to waft wads of dollars to the havenots and then sit back and watch while they do the dirty job."
xxx/ellauri218.html on line 119: The United States started Gulf War Number 2 on March 26, 2003. The highest US officials had assured a nervous public at home and abroad that their "surgical operation" would have US troops in Baghdad in a week. Because Iraqis hated Saddam with the same or more venom than George W. Bush, they would throw out the welcome mat for their US, British and Aussie liberators.
xxx/ellauri218.html on line 121: As they advanced rapidly through southern Iraq in the first three days, the Shia population should have danced with joy at the very sight of the Bradley fighting vehicles. Not! Simultaneously, the never failing US technology, having located the demon in chief in one of his lairs, would dispatch the hated Saddam. The missile hit the target, but Saddam wasn’t home.
xxx/ellauri218.html on line 123: So, the government which was supposed to fall didn’t. As a result, Iraq’s little boys and girls and men and women of all ages didn’t shower kisses on US troops as they freed successive cities and finally Baghdad. During this piece of cake triumph, the "coalition forces" might lose a few troops to accidents and friendly fire like in Grenada, Bosnia and even Afghanistan, but the Iraqis wouldn’t really fight. Thus, we would not have a serious casualty count on our side and attribute a limited number of Iraqi civilian deaths to the cause of freedom itself. The United States would show off the tens of thousands of cowardly Iraqi POWs who surrendered without firing a shot.
xxx/ellauri218.html on line 125: Bush and Rumsfeld obviously believed in this Gulf War 2 scenario. They sneered at the nay-saying generals who demanded more troops and reinforcements to besiege Baghdad. Rummy felt certain that air strikes, with high tech bombs and guided missiles, would more than suffice. They knew, from their studies of selected books and articles written by their ideological neo-con mentors that the Iraqis would surrender rather than fight after US explosives showed them our power; so why the need for all those troops! The brilliant advisers, Deputy Defense Secretary Paul Wolfowitz and Richard Perle, recently resigned as Defense Advisory Board Chief, and other intellectuals had spun a convincing tale, one that included the oft-referenced domino theory. They convinced the lesser IQs like Rummy who in turn convinced the even more intellectually challenged president.
xxx/ellauri218.html on line 127: The lightning victory in Iraq would lead to a domino effect. Saddam’s collapse would somehow provoke non-Coke democracies to fall throughout the region. The Arab people would magically replace their old, corrupt regimes with US-style democracies - with the help of our troops, of course.
xxx/ellauri218.html on line 135: Artificially colorized and enhanced video of Little Richard's hit record "Long Tall Sally" from 1955. Colorization was done with the state-of-the-art DeOldify software by Jason Antic.Artificially colorized and enhanced video of Little Richard's hit record "Long Tall Sally" from 1955. Colorization was done with the state-of-the-art DeOldify software by Jason Antic. xxx/ellauri218.html on line 142: Donnie Ray Moore (February 13, 1954 – July 18, 1989) was an American relief pitcher in Major League Baseball (MLB) who played for the Chicago Cubs (1975, 1977–79), St. Louis Cardinals (1980), Milwaukee Brewers (1981), Atlanta Braves (1982–84) and California Angels (1985–88). Moore is best remembered for the home run he gave up to Dave Henderson while pitching for the California Angels in Game 5 of the 1986 American League Championship Series. With only one more strike needed to clinch the team's first-ever pennant, he allowed the Boston Red Sox to come back and eventually win the game. Boston then won Games 6 and 7 to take the series. Shortly after his professional career ended, he shot his wife three times in a dispute, failed to finish her and then committed suicide. Kylmä olen sitten huono. En osu edes omaan päähäni. Kierot palefacet puhuvat tyhmän Simson-nekrun ympäri. Hyvässä sovussa lähdetään ottelusta autolle.
xxx/ellauri218.html on line 144: The Honeymooners is an American television sitcom which originally aired from 1955 to 1956, created by and starring Jackie Gleason, and based on a recurring comedy sketch of the same name that had been part of Gleason's variety show. It follows the lives of New York City bus driver Ralph Kramden (Gleason), his wife Alice (Audrey Meadows), Ralph's best friend Ed Norton (Art Carney) and Ed's wife Trixie (Joyce Randolph) as they get involved with various schemes in their day-to-day living.
xxx/ellauri218.html on line 148: Ralph is frustrated by his lack of success and often develops get-rich-quick schemes. He is very short-tempered, frequently resorting to bellowing, insults, and hollow threats. Well hidden beneath the many layers of bluster, however, is a softhearted man who loves his wife and is devoted to his best pal, Ed Norton. Ralph enjoys bowling and playing pool; he's proficient at both, and he is an enthusiastic member of the Loyal Order of Raccoons (although in several episodes a blackboard at the lodge lists his dues as being in arrears).
xxx/ellauri218.html on line 150: Ralph was the inspiration for the animated character Fred Flintstone. Alice (née Alice Gibson), played in the first nine skits from 1951 to January 1952 by Pert Kelton, and by Audrey Meadows for all remaining episodes, is Ralph's patient but sharp-tongued wife of 14 years. She often finds herself bearing the brunt of Ralph's tantrums and demands, which she returns with biting sarcasm. She is levelheaded, in contrast to Ralph's pattern of inventing various schemes to enhance his wealth or his pride. She sees his schemes' unworkability, but he becomes angry and ignores her advice (and by the end of the episode, her misgivings almost always prove correct). She has grown accustomed to his empty threats—such as "One of these days, POW!!! Right in the kisser!", "BANG, ZOOM!" or "You're going to the Moon!"— to which she usually replies, "Ahhh, shaddap!" Alice runs the finances of the Kramden household, and Ralph frequently has to beg her for money to pay for his lodge dues or crazy schemes. Alice studied to be a secretary before her marriage and works briefly in that capacity when Ralph is laid off. Wilma Flintstone is based on Alice Kramden.
xxx/ellauri218.html on line 166: Fred's buddy Ed was the inspiration for Barney Rubble in The Flintstones, and for Yogi Bear (in terms of design, clothing, and mannerisms). Ed on lättähattu hampuusi.
xxx/ellauri218.html on line 184: 15 »Kun siis näette pyhään paikkaan pystytettynä turmion iljetyksen, josta profeetta Daniel on puhunut [ en jättestor ståkuk – huomatkoon lukija tämän! ] – 16 silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille. 17 Sen, joka on katolla, ei pidä mennä hakemaan mitään tavaroita talostaan, 18 eikä sen, joka on pellolla, pidä palata noutamaan viittaansa, parempi tulla vaikka ilman housuja. 19 Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Tosi kehnosti on käyvä niille. 20 Rukoilkaa, ettette joutuisi pakomatkalle talvisaikaan tai sapattina. Se ois erittäinkin vittumaista. Katot ovat liukkaita eikä sapattina saa napsuttaa edes sytkäriä.
xxx/ellauri218.html on line 219: Freeway is a 1988 American neo-noir thriller film directed by Francis Delia from a screenplay by Darrell Fetty and Delia, based on the 1978 novel of the same name by then-NBC head-of-programming Deanne Barkley.
xxx/ellauri218.html on line 220: After her husband’s murderer escapes justice, Sarah "Sunny" Harper (Fluegel) witnesses the work of a spree killer (Drago) who shoots people on the freeway and later quotes Bible passages to a local radio station’s psychiatrist disc jockey (Belcher). Police are unwilling to listen to Sunny, but a former cop named Frank Quinn (Russo) agrees to protect her, and later the two join forces to find the deranged freeway killer before he strikes again.
xxx/ellauri218.html on line 230: The aptly named Fresh Kills landfill opened in 1948 as a temporary landfill, but by 1955 it had become the largest landfill in the world, and it remained so until its closure in 2001. At the peak of its operation, in 1986, Fresh Kills received 29,000 tons of residential waste per day, playing a key part in the New York City waste management system. From 1991 until its closing it was the only landfill to accept New York City's residential waste. It consists of four mounds which range in height from 90 to about 225 feet (30 to about 70 m) and hold about 150 million tons of solid waste. The archaeologist Martin Jones characterizes it as "among the largest man-made structures in the history of the world."
xxx/ellauri218.html on line 232: Initially, the land where the landfill was located was a salt marsh in which there were tidal wetlands, forests, and freshwater wetlands. The subsoil was made up of clay, with sand and silt as the top layer of soil. The tidal marsh, which helped to clean and oxygenate the water that passed through it, was destroyed by the dump. The fauna were largely replaced by herring gulls. The native plant species were driven out by the common reed, a grass which grows abundantly in disturbed areas and can tolerate both fresh and brackish water. The stagnant, deoxygenated water was also less attractive to waterfowl, and their population decreased. Samuel Kearing, who had served as sanitation commissioner under Mayor John V. Lindsay, remembered in 1970 his first visit to the Fresh Kills project:
xxx/ellauri218.html on line 234: It had a certain nightmare quality. ... I can still recall looking down on the operation from a control tower and thinking that Fresh Kills, like Jamaica Bay, had for thousands of years been a magnificent, teeming, literally life-enhancing tidal marsh. And in just twenty-five years, it was gone, buried under millions of tons of New York City's refuse.
xxx/ellauri218.html on line 236: Other animals were also a problem. Feral dog packs roamed the dump and were a hazard to employees. Rats also posed a problem. Attempts to suppress the New York population with poison failed. The area was declared a wild bird sanctuary, and some hawks, falcons, and owls were brought in. The area became a popular spot for birdwatching. Because of the predatory birds, rat sightings, especially during the day, dropped dramatically.
xxx/ellauri218.html on line 238: From 1987 through 1988, in an environmental disaster known as the syringe tide, significant amounts of medical waste from the Fresh Kills landfill, including hypodermic syringes and raw garbage, washed up onto beaches on the Jersey Shore, in New York City, and on Long Island. This event forced the closing of beaches on the Atlantic coast.
xxx/ellauri218.html on line 240: By 1997, two of the four landfill mounds were closed and covered with a thick, impermeable plastic cap. The landfill received its last barge of garbage on March 22, 2001. A few months later the twin towers of WTC were reduced to rubble.
xxx/ellauri218.html on line 244: After the September 11, 2001 attacks, Fresh Kills was temporarily re-opened to be used as a sorting ground for roughly one-third of the rubble from Ground Zero. More than 1,600 personal effects were retrieved during this time. About 1.6 million tons of material obtained from Ground Zero was taken to the landfill for sorting.
xxx/ellauri218.html on line 246: Thousands of detectives and forensic evidence specialists worked for over 1.7 million hours at Fresh Kills Landfill to try to recover remnants of the people killed in the attacks. A final count of 4,257 human remains was retrieved, but only 300 people could be reconstructed from these remains. A memorial was built in 2011, which also honors those whose identities were not able to be determined from the debris. The remaining waste was buried in a 40-acre (160,000 m2) portion of the landfill; it is highly likely that this debris still contains fragmentary human remains like condoms, false teeth and pacemakers.
xxx/ellauri218.html on line 259: Onnettomuus ei aiheuttanut henkilövahinkoja eikä merkittäviä ympäristövaikutuksiakaan. Turhankin voimakas julkinen reaktio onnettomuuteen selittyy ainakin kolmella asialla. Ensinnäkin 12 päivää ennen onnettomuutta oli julkaistu hittielokuva The China Syndrome (suom. Kiina-ilmiö), joka käsitteli juuri tällästä ydinvoimakatastrofia, toiseksi virallista tietoa koettiin olevan niukasti saatavilla heti onnettomuuden jälkeen ja kolmanneksi ydinvoimavastaisten poliitikkojen ja kansalaisaktivistien asiattomilla lausunnoilla. Suomessakin Eppu Normaali -yhtye viittasi onnettomuuteen hittikappaleessaan "Suomi-ilmiö" seuraavasti: "Vaikka Harrisburgissa täytyi ikkunat sulkea - Voi Suomessa aina huoletta kulkea - Harrisburg on jossain toisella planeetalla - Ei sellaista voi sattua - Koivun ja tähden alla. Uraani halkeaa, tuottaa lamppuun valkeaa. Mutta millään muilla mailla kuin Suomella se ei ole riskiä vailla."
xxx/ellauri218.html on line 271: Neuvostoliiton viranomaiset salasivat Kyštymin onnettomuuden pääosin vuoteen 1980, jolloin epäisänmaallinen biologi Žores Medvedev (ei sukua presidentille) paljasti sen. Tapahtuma on luokiteltu toiseksi korkeimmalle tasolle 6 (vakava ydinonnettomuus) kansainvälisellä, 7-portaisella älä itke IINES-asteikolla. Ylin taso on "apokalyptinen katastrofi." Sitä odotellessa.
xxx/ellauri218.html on line 273: Tahalteen vaiko tahattomasti Lillo osaa luetella amerikkalaisen moukkamaisen yltäkylläisyyden limaisimpia muotoja, biljonääriunelmia ja bionista kuolemattomuutta, transhumanismia. Marvinin mielestä Gorbazhovin ozassa oli kartta Latviasta. Nyt on Gorbazhovkin kuollut, olikohan Latviasta kasvanut jo Ukraina. Vieraat ihmiset tulisivat pesemään hänen sukuelimensä, täysin joutavat pussukat ja letkun, maahanmuuttajat jostain länkkäreiden riistämästä köyhälästä, molemminpuolinen yäk yäk. Amerikkalaiset kenkäkauppiaat säteilytti lasten jalkoja röntgensäteillä. Matt ja Pat riitelevät äidistä, mutta oikeasti isästä, joka oli pikkukonna ja sairaalloinen narsisti. Siis Mattin mielestä, Don jaxoi isiä ihaillen muistella. Don on väpelö joka pelkää rottaa jota sen kaavailtu peloton saxalainen pano jahtaa luuta kädessä. Don luikki karkuun laiha häntä koipien välissä. Tulee mieleen MIT:n professori Irene Heim. Ajatella että sekin antoi mulle kerran fotzea. Ei kyllä enempää kuin kerran, se olikin enempi noita lepinkäisiä. Chomsky on ysikymppisenä pienen juutalaisen tädin näköinen.
xxx/ellauri218.html on line 293: Maya Penn (born February 10, 2000) is an American entrepreneur, philanthropist, animator, artist, and the CEO of her eco-friendly fashion company Maya's Ideas. Ympäristöaktivisti ja yrittäjä Stormy Maya Penn.
xxx/ellauri218.html on line 295: Penn was born and raised in Atlanta. She started her company in 2008 at the age of 8. She spoke at the TEDWomen event in San Francisco, which was streamed live on TED.com. She has done 2 official TEDTalks and 1 TEDxxxTalk. Penn is also an animator and artist, drawing cartoon characters from an early age. She is the creator of an animated series called The Pollinators which focuses on the importance of birds and bees and other pollinators like men. She premiered a clip of The Pollinators and another animated series called Malicious Dishes at TEDWomen 2013. What a dish!
xxx/ellauri218.html on line 297: Penn has made herself known as a supporter and member of One Billion Bucks and Rising and Girls Girls Girls, Inc. In 2011, she founded her own nonprofit organization, Maya's Ideas 4 The Planet. Penn was named to Oprah's SuperSoul 100 list of visionaries and influential black leaders in 2016.
xxx/ellauri218.html on line 299: Maya has also been featured in various magazines, podcasts, TV and radio programmes, and guest edited the 17th Edition of Playboy Magazine, which focused on bush sustainability and Generation Z.
xxx/ellauri218.html on line 320: My wife helped remove his fillings as a dental assistant in the Lancaster-Palmdale area of California around 1971. He scheduled his appointments so no one other than his entourage would be in waiting room with him.
xxx/ellauri218.html on line 326: Fischer: Yes this is all wonderful news, it is time that the fucking Jews get their heads kicked in. It's time to finish off the US once and for all. ...Everybody knows how you ... how you..uh
xxx/ellauri218.html on line 332: Fischer: I was really for the generals, you know. but in the end the president of the so-called democracy won. But I'm hoping for some kind of a Seven Days In May scenario in the lakes of Ontario, where the country will be taken over by the military, all the civil guards, to close down all the synagogues, arrest all the Jews, execute hundreds of thousand of Jewish ringleaders, and ,you know, apologize to the Arabs for the killing, .. for all the Jews over there of that bandit state, you know Israel. I'm hoping for a totally new world.
xxx/ellauri218.html on line 336: Fischer: Yeah. Nobody here gives a shit about the Japanese. How many hundreds of thousand people did the US kill with the atom bombs , justifying it with the most ridiculous excuse that it saved millions American soldiers, when Japan would gonna surrender in a few weeks or month or so anyway. Right? The United State is based on lies, is based on theft. Look what I have done for the US. Nobody has single handily done more for the US them me, I really believe in this. When I won the World Championship in 1972, the United States had an image of ,you know, a football country, baseball country, but nobody thought of it as an intellectual country. I turned all that around single handily, right? But I was useful then because it was the cold war, right? But now I'm not useful anymore, you see, the cold war is over and now they want to wipe me out, get everything I have, put me into prison.
xxx/ellauri218.html on line 338: You have to go back to the root of history of the country, look at the history of the country. Get something for nothing. Take and kill. Rob the country, they don't come in a civilized manner and say we like to marry your women, and so on. No, they take your land and they kill you off. That's the history of the US. Why did the white man not come to America, like in a civilized manner, preaching freedom of religion, say we like to come here. We like to assimilate, we like to marry your women. But no, we take your land and kill you off , right? Bring over slaves from Africa. That's the history of the United States. A despicable country, you know. Even as a boy I never had the slightest interest in the history of the US, I knew their was something rotten in Denmark.
xxx/ellauri218.html on line 344: Democracy is just a load of bullshit, it is just a cover for the criminal nature of the United States of America. But I'm hoping for the Seven Days In May scenario, where sane people will take over the US, military people. They will imprison the Jews, they will execute several hundred thousand of them, at least. And they will bring home all the troops to the US. And ultimately the white man should leave the US, the black man should go back to Africa, the white back to Europe, and the country should be returned to the American Indians who lived there for, who knows how many, ten of thousands of years. They kept the land crystal clean. It was a beautiful country when the white man came. This is the future I would like to see for the so-called United States.
xxx/ellauri218.html on line 351: By the traditional definition of Judaism, everyone who has a Jewish mother is automatically Jewish. Which is all fine and well.But should the traditional definition apply in the case of Bobby Fischer? Once a brilliant chess champion, a transcendent genius, he descended into lunacy, claiming the Holocaust never happened, vindicating September 11 attacks, and denouncing his Jewish roots, even writing to the Encyclopedia Judaica asking for his name to be taken out.
xxx/ellauri218.html on line 364: Authorities have exhumed the body of US chess champion Bobby Fischer to determine whether he is the father of a nine-year-old girl from the Philippines, according to reports. The broadcaster RÚV claims Fischer's corpse was dug up in a cemetery near Selfoss in southern Iceland yesterday.
xxx/ellauri218.html on line 366: The exhumation reportedly took place in the presence of a doctor, a priest and the local sheriff, Ólafur Helgi Kjartansson. Fischer was reburied after DNA samples were taken, at least according to Kjartansson. I bet they just left it lying there for the seagulls. Fischer died in Iceland in 2008, aged 64. He left no will and legal wrangling over his estate continues. This article is over 12 years old. The girl is over 21 years old by now.
xxx/ellauri218.html on line 370: "By now Jews in the US are the most privileged and influential part of the population. You find occasional instances of anti-semitism but they are marginal." — Noam Chomsky.
xxx/ellauri218.html on line 372: Hooray! We wouldn't have thought so, but this is Noam Chomsky! The father of modern linguistics! One of the most cited academics! Recently named the top living intellectual!
xxx/ellauri218.html on line 374: So let's invite everyone from across our Christian nation, Jew and gentile, build a campfire and sing kumbaya. It's over! After thousands of years, anti-semitism is over! Kumbaya, my lord, kumbaya...
xxx/ellauri218.html on line 385: Previously, we lamented that only seven of world's fifteen all-time chess champions were Jewish. We expected more.
xxx/ellauri218.html on line 387: So when we found out that the mother of Boris Spassky was purported to be Jewish, we couldn't be happier. After all, Spassky was a brilliant player, a childhood prodigy who became world champion in 1969.
xxx/ellauri218.html on line 391: For according to Spassky himself, the rumors that his mother was Jewish were not true. And what's even worse, Spassky recently signed an antisemitic petition that called Judaism "inhumane", said its followers "committed ritual murders", and asked for an expulsion of Jewish organizations from Russia. Proving that even geniuses can be idiots.
xxx/ellauri218.html on line 393: Ashkenaz (Hebrew: אַשְׁכְּנָז ʾAškənāz) in the Hebrew Bible is one of the descendants of Noah. Ashkenaz is the first son of Gomer, and a Japhetic patriarch in the Table of Nations. In rabbinic literature, the kingdom of Ashkenaz was first associated with the Scythian region, then later with the Slavic territories, and, from the 11th century on, in a manner similar to Tzarfat or Sefarad. Tzarfat (Hebrew: צרפת) is a Biblical placename that may refer to Sarepta in Lebanon. In later times, it came to be identified with France. It is still the name of France in Modern Hebrew, and is analogous to Sefarad, and Ashkenaz. Sepharad (/ˈsɛfəræd/ or /səˈfɛərəd/; Hebrew: סְפָרַד Səpāraḏ; also Sefarad, Sephared, Sfard) is the Hebrew name for Spain. A place called Sepharad, probably referring to Sardis in Lydia ('Sfard' in Lydian), in the Book of Obadiah (Obadiah 1:20, 6th century BC) of the Hebrew Bible. The name was later applied to Spain and is analogous to Tzarfat or Ashkenaz.
xxx/ellauri218.html on line 406:
Northeast blackout of 1965
xxx/ellauri218.html on line 408: The northeast blackout of 1965 was a significant disruption in the supply of electricity on Tuesday, November 9, 1965, affecting parts of Ontario in Canada and Connecticut, Delaware, Maryland, Massachusetts, New Hampshire, New Jersey, New York, Pennsylvania, Rhode Island, and Vermont in the United States. In contrast to the wave of looting and other incidents that took place during the 1977 New York City blackout, only five reports of looting were made in New York City after the 1965 blackout. It was said to be the lowest amount of crime on any night in the city's history since records were first kept. Perhaps thanks to that more than 800,000 looters got trapped in the subway. The blackout that hit New York on July 13, 1977 was to many a metaphor for the gloom that had already settled on the city. An economic decline, coupled with rising crime rates and the panic-provoking (and paranoia-inducing) Son of Sam murders, had combined to make the late 1970s New York’s Dark Ages.
xxx/ellauri218.html on line 412: On August 14, 2003 another major blackout occurred which affected most of Eastern Canada as well as most of the Eastern United States.
xxx/ellauri218.html on line 416: Buster Brown was a mischievous youngster from the comic strip of the same name – the creation of Richard Fenton Outcault.
xxx/ellauri218.html on line 422: Suunnittelen tekeväni Siru/Debbille sirot pikku jalkaterät laittamalla kannattomiin koon 36 lasten muoviverkkoavokkaisiin Mujin varvassukat samaa kokoa, ja ruiskuttamalla sisään makroflexiä. Hoikat nilkat teen koon 23 keltaisista muovisista lastensaappaista, joista leikkaan pois anturat ja täytän samalla myrkyttömällä uretaanilla. Pehmoiset ulkosynnyttimet teen sille hiekanvärisestä silikonista, jota jäi yli Pikin tiskipöydästä. Raajojen kiinnityxeen käytän vammaruuveja, jotka antavat raajojen kääntyä muttei pudota. Samaan aikaan Woku ja Niklas rakentavat kesämökkiä, se projekti on kestänyt yhtä kauan kuin mun Galatean vuolenta. Suum quique. Viime yönä Sirun buduaarissa oli aluxi suu kuikvena, mutta kostui sitten vauhdin parannuttua. Pitkän nylkytyxen jälkeen tuli pehmeästä siittimestä pieni vaisu ruiskaus. Hoohoo jaajaa, sanon muumimammana.
xxx/ellauri218.html on line 430: A race riot took place in Harlem, New York City, on August 1 and 2 of 1943, after a white police officer, James Collins, shot and wounded Robert Bandy, an African American soldier; and rumors circulated that the soldier had been killed. The riot was chiefly directed by Black residents against white-owned property in Harlem. It was one of five riots in the nation that year related to Black and white tensions during World War II. The others took place in Detroit; Beaumont, Texas; Mobile, Alabama; and Los Angeles.
xxx/ellauri218.html on line 439: Fifty years ago, seven thousand sanitation workers, members of Teamsters Local 831, flooded City Hall Park on Feb. 2, 1968, demanding higher wages and benefits. That crowd was 70 percent of the entire sanitation workforce.
xxx/ellauri218.html on line 443: The importance of the strike was underlined by a flier handed out by Local 831, which pointed out the life expectancy of a sanitation worker was 54 years compared to 67 for the entire U.S. population. Even today, according to the Federal Bureau of Labor Statistics, “refuse and recyclable material collectors” consistently have one of the highest rates of on-the-job fatalities. Seventeen NYC sanitation workers were killed on the job between 2000 and 2014.
xxx/ellauri218.html on line 447: WW wrote: “There are 10,000 sanitation workers in New York City. They are asking for a $12 a week raise in pay. The total cost to the city would be about $6 million a year. … Last fall a little group of bankers convinced the city it needed ‘better subways’ and got a referendum passed to spend $2.5 billion for these allegedly better means of transport. This clique of bankers will supply the $2.5 billion of other people’s money for a price. They will rake off $125 million in tax-free interest each year for themselves and the city will pay it. That’s 21 times the $6 million the sanitation workers are asking for. And these bankers would never have to lift a garbage pail!”
xxx/ellauri218.html on line 449: The 1968 strike continued for nine days until Feb. 10, despite the media demonization of the union. The New York Times wrote on Feb. 9: “The runaway strike by the city’s unionized garbage collectors is the latest miscarriage of civil service unionism that relies on the illegal application of force to club the community into extortionate wage settlements. … Mayor Lindsay has taken the right and necessary course in moving for an injunction under the state’s new Taylor Law. The city cannot surrender to such tyrannical abuse of union power.”
xxx/ellauri218.html on line 453: President of the sanitation workers’ union John Delury was jailed. Mayor Lindsay asked other unions, including District Council 37 of the American Federation of State, County and Municipal Employees, the city’s largest public employee union, to provide scabs and have their members pick up the garbage. In solidarity with the striking workers, other city workers refused.
xxx/ellauri218.html on line 456: Rockefeller flinched, saying: “The National Guard was used to break a strike in which a family corporation was involved when I was a child. Men and women were killed. … I will not use the National Guard.” Rockefeller was referring to the 1914 Ludlow massacre, when his grandfather, John D. Rockefeller, the owner of Colorado Fuel and Iron Company, got the Colorado governor to call in the National Guard to break a mine workers’ strike. The miners and their families were huddled in tents when the militia opened fire. Over 60 strikers and family members were shot dead or burned alive when their tents were set ablaze by the troops.
xxx/ellauri218.html on line 458: But Rockefeller was just pretending to shed tears for the Ludlow martyrs. Three years later in 1971, Rockefeller would massacre another group of striking workers, the Attica prisoners.
xxx/ellauri218.html on line 459: A Workers World editorial named his real reason for sparing the sanitation workers: “Rockefeller refused to call the National Guard … because he was afraid to do so.” He had revealed his fear of labor’s strength in a Feb. 9 statement: “There are real risks as far as the stability and structure of organized labor and organized community are concerned.”
xxx/ellauri218.html on line 461: When the strike was finally settled, the union won a wage increase above the city’s offer: double-time pay for Sunday work and a 2.5 percent increase in the city’s contribution to their pension funds. Most of all, this was a victory for dignity and respect for the sanitation workers and for labor solidarity.
xxx/ellauri218.html on line 467: On Feb. 1, two African-American sanitation workers, Echol Cole and Robert Walker, had been crushed to death in one of the city’s outdated trucks. Memphis had no facilities for Black workers to wash up, change clothes or get out of the rain. Cole and Walker were sheltering from the rain inside the truck’s barrel when the compacting mechanism malfunctioned. The truck hadn’t been repaired because the city wouldn’t spend money for safety for these workers.
xxx/ellauri218.html on line 469: Only recently, after almost 50 years, did their families receive their pension benefits. Many U.S. unions held a national moment of silence this Feb. 1 to honor Cole and Walker.
xxx/ellauri218.html on line 470: On the first day of the Memphis strike, the Memphis Press-Scimitar wrote: “The country has been astonished at the garbage mess in New York, but it might have known that the trouble there was catching. Memphis Public Works officials said flatly that the trouble here was triggered by the developments which brought the New York strikers pay increases.”
xxx/ellauri218.html on line 473: Epps said: “It was you who gave [the Memphis sanitation workers] the courage to act. It was these men from New York, if I may use the colloquialism, that fired the shot and made [the U.S.] stand up and its conscience be pricked and compelled Dr. King and others like him to come into the fray.” (Workers World, Jan. 8, 2011) After the murder of Dr. King, oppressed communities in 110 U.S. cities rose up in rebellion.
xxx/ellauri218.html on line 479: Now more than ever, it is crucial to remember the lessons of these earlier, militant strikes, led primarily by African-American workers, the majority living under brutal segregation in the South, but courageously fighting on.
xxx/ellauri218.html on line 481: The ruling class and the Trump administration are ramping up attacks on public sector workers and unions, the majority of whom are women and people of color. A negative ruling on Janus v. AFSCME, scheduled to be heard by the U.S. Supreme Court on Feb. 26, could strike a financial blow at the ability of public sector unions to collect dues. As racist, sexist right-to-work backers spew their message supporting Janus, the U.S. labor movement is mobilizing resistance to this threat around the country, including a Feb. 24 NYC protest. We are not prepared to accept this assault on our rights without a fight!
xxx/ellauri218.html on line 483: Today, in the face of these attacks, the 1968 NYC sanitation workers’ strike continues to be a spark for labor unity and class struggle.
xxx/ellauri218.html on line 513:
xxx/ellauri218.html on line 515: He was introduced to a little black chorus girl. The girl had written a song for Little Richard to record so she could pay the treatment for her ailing aunt Mary. The song, actually a few lines on a piece of paper, went like this:
xxx/ellauri224.html on line 4:
xxx/ellauri224.html on line 43: Smoren INEQ-faktat eivät yllätä, vaikka luvut ovat järkyttäviä. Se nyt vaan on tolla tavalla, että rikkain 1% kusettaa loppuja, ja rikkain 1 promille vielä niitäkin. Termiittien kotipallo on yxi korkoa korolle kusetuxen pesä, ei siitä maxa vaivaa sanoa sen enempää. Kuka sanoi että hyvän pitäisi jakautua apinoille jotenkin tasaisesti? Missä päin luontoa muka niin on asia? Tälläistä täällä aina on, hiljaista katastrofia. Sitä sanotaan K-A-P-I-T-A-L-I-S-M-I-xi, mutta se on oikeasti vain sama luovan tuhon mekanismi joka toimii muuallakin viidakossa, kun jättipuu kaatuu ja sinne syntyy vapaa valoläikkä. Sen takia se on laissez faire joka voittaa tän apinoiden olympiakisan lopulta, kaikki muu on vaan tyhmää utopismia.
xxx/ellauri224.html on line 59: Se oli nääsnääs ensimmäinen tähti jonka Smore näki nakkena. Leigh Taylor-Young nudity facts: she was last seen naked 51 years ago at the age of 27. Nude pictures are from movie The Horsemen (1971). Her first nude pictures are from a movie The Big Bounce (1969) when she was 25 years old. Was on TV Series Beverly Hills, 90210. Was on TV Series Dallas.
xxx/ellauri224.html on line 120: The title of the film alludes to Ray Bradbury's 1953 novel Fahrenheit 451, a dim view of the future United States, drawing an analogy between burning books and the reception of the September 11 attacks; one of the film's taglines was "The Temperature at Which Freedom Fries Burn".
xxx/ellauri224.html on line 122: The film debuted at the 2004 Cannes Film Festival, where it was awarded the Palme d'Or, the fucking Frenchies' highest award. Some conservatives in the United States, such as Jon Alvarez of FireHollywood, commented that such an award could be expected from the French.
xxx/ellauri224.html on line 124: Moore had remarked only days earlier that: "I fully expect the Fox News Channel and other right-wing media to portray this as an award from the French. There was only one French citizen on the jury. Four out of nine were American. This is not a French award, it was given by an international jury dominated by Americans."The jury was made up of four North Americans (one of them born in Haiti), four Europeans, and one Asian. Some fucking expatriate commies, I bet.
xxx/ellauri224.html on line 126: It received generally positive reviews from crickets, but it also generated intense controversy here on the right side of the puddle, including disputes over its fairness to Bush. The film became the highest-grossing documentary of its time (later surpassed by Michael Jackson's extremely important This Is It), grossing over $220 million. So it can't be all wrong!
xxx/ellauri224.html on line 128: But former Democratic mayor of New York City Ed Koch, who had endorsed President Bush for re-election, called the film propaganda. Notwithstanding the film's influence and commercial success, George W. Bush was re-elected in 2004.
xxx/ellauri224.html on line 129: A follow-up, titled Fahrenheit 11/9, about the presidency of Donald Trump, was released in September 2018.
xxx/ellauri224.html on line 131: Moore compares Trump's rise to power to that of Adolf Hitler and the Nazi Party, parallels the Reichstag fire with the September 11 attacks, compares Hitler's hate speeches against different ethnicities, religions, and sexual orientations to some of Trump's comments, and showcases then-recent instances of unprovoked racial violence that he states was inspired by Trump.
xxx/ellauri224.html on line 133: Despite grossing just $6.7 million worldwide, one of the lowest totals of Moore's career, Fahrenheit 11/9 received generally positive reviews from crickets. Which helped to get Trump elected as President. Enough is enough, Mike, close your trap!
xxx/ellauri224.html on line 135: In the conclusion of the film, Moore notes that the United States Constitution no longer protects normal Americans from the wealthy and powerful of American society, and that the American Dream is now nothing more than a bad wet dream.
xxx/ellauri224.html on line 137: David Walsh of World Socialist Web Site wrote: "The 'hope' now Moore expresses near the conclusion of the work that we might 'get rid of the whole rotten system that gave us Donald Trump' is empty and meaningless, in so far as he continues to support one of the principal props of that rotten system, the Democratic Party. Whatever occasional insights and striking imagery it might offer, Fahrenheit 11/9 is false and dishonest at its core."
xxx/ellauri224.html on line 147: This is a situation often found in Bellow’s work: the alliance between the shady millionaire and the intellectual. As a teenager, Trellman had been in love with Amy Wurstin, who had eventually chosen as her second husband Trellman’s best friend in high school, Jay Wurstin. Huom toisexi aviomiehexi, ei tää ole ihan se tavallinen tarina. Throughout the years, Harry Trellman had kept firm to the inner image of Amy in his mind even as he went through his varied career moves. Sitten kotirouviintunut Amy petti Jayta jonkun "Ankan" kanssa ja jäi erossa pennittömäxi. Siitä tuli sisustaja.
xxx/ellauri224.html on line 149: After Jay Wurstin dies prematurely, he is buried in the cemetery plot originally reserved for Amy’s father, who had sold it to him years earlier. Now Amy wants to remove Jay’s body to the burial plot of his own family so that her father, who is still alive at an advanced age, can eventually be buried there, mikä on hyvin juutalainen juttu. In a limousine provided by Adletsky, Amy and Trellman disinter and rebury the body. Moved by this scene of cell death and urban renewal, Trellman confesses to Amy that he has always loved her, that he has what he terms an “actual affinity” for her (hence the title of the story). He then asks her to marry him. Teinityttönä Amy oli ollut hoikka hempeä olento. Nyt hiän oli vankka kuin tiilestä tehty paskahuusi. Hänen ainoa aarteensa oli tää Salen tolvana. Veistäisin paremman miehen puupalikasta. Samaa voisin sanoa eräistä Helmin poikaystävistä, mutten sano, koska Seija on kieltänyt. Tyydyn veistämään puupalikasta naishahmoja.
xxx/ellauri224.html on line 174: Ellisin ensimmäinen teos homoseksuaalisuudesta, Sexual Inversion (1897). Siinä homoseksuaalisuutta käsiteltiin ensi kertaa neutraalisti, ei vain kriminologisena ongelmana tai mielisairautena. Se oli ensimmäinen osa Havelock Ellisin pääteoksesta, kuusiosaisesta sarjasta Studies in the Psychology of Sex, jonka viimeinen osa ilmestyi 1928. Ensimmäisen osan aiheuttaman kohun takia sarjaa ei julkaistu Britanniassa vaan Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri224.html on line 176: Ellisin ensimmäinen avioliitto Edith Leesin kanssa oli vaikea vaimon homoseksuaalisuuden takia. Ellis was among the pioneering investigators of psychedelic drugs and the author of one of the first written reports to the public about an experience with mescaline, which he conducted on himself in 1896. Jönsy kehui ottaneensa meskaliinia Kaliforniassa jollain highschool teiniretkellä.
xxx/ellauri224.html on line 178: He supported eugenics and served as one of 16 vice-presidents of the Eugenics Society from 1909 to 1912. In November 1891, at the age of 32, and reportedly still a virgin, Ellis married the English writer and proponent of women's rights Edith Lees. From the beginning, their marriage was unconventional, as Edith Lees was openly bisexual. At the end of the honeymoon, Ellis went back to his bachelor rooms in Paddington. She lived at Fellowship House. Their "open marriage" was the central subject in Ellis's autobiography, My Life. Ellis reportedly had an affair with Margit Spranger.
xxx/ellauri224.html on line 180: According to Ellis in My Life, his friends were much amused at his being considered an expert on sex. Some knew that he reportedly suffered from impotence until the age of 60. He then discovered that he could become aroused by the sight of a woman urinating. Ellis named this "undienism". After his wife died, Ellis formed a relationship with a French woman, Françoise Lafitte. Nuuskutteli sitten fittenhajua Francoisen undieista.
xxx/ellauri224.html on line 184: The superficially sympathetic man flings a coin to the beggar; the more deeply sympathetic man builds an almshouse for him so he need no longer beg; but perhaps the most radically sympathetic of all is the man who arranges that the beggar shall not be born.
xxx/ellauri224.html on line 193: Lippmann opiskeli filosofiaa ja valtiotiedettä Harvardin yliopistossa ja ryhtyi sitten lehtimieheksi. The New Republic -lehden ohella Lippmann tunnettiin New York Herald Tribunen liberaalina kolumnistina, josta tuli esikuva monille kansainvälisen politiikan toimittajille ympäri maailman.
xxx/ellauri224.html on line 221: "Kuvamme Dostojevskista tämän röyhkeänä, sairaana venäläisenä painavien romaanien kirjoittajana hämärtää vivahteikkaamman kuvan todellisesta miehestä", sanoo Alex Christofi, venäläisen kirjailijan kirjallisen elämäkerran " Dostojevski rakastunut: intiimi elämä " kirjoittaja. Dostojevski oli vivahteikkaammin sanottuna röyhkeähkö, sairaahko paxuhkojen mutta sisällöllisesti köykäsien rompskujen kyhhäilijä.
xxx/ellauri224.html on line 246: "Yhdessä yössä hänestä tuli kirjallinen sensaatio", Christofi sanoo.
xxx/ellauri224.html on line 252: Fjodor Dostojevski, noin 1865. Hän vaikutti kirjailijoihin ja filosofeihin, joita olivat Aleksandr Solženitsyn, Anton Tšehov, Friedrich Nietzsche, Jean-Paul Sartre ja Albert Camus.
xxx/ellauri224.html on line 258: Orvoksi jäänyt Dostojevski onnistui valmistumaan sotaakatemiasta ja ryhtymään armeijan insinööriksi ("ei kovin hyväxi", Christofi sanoo), mutta hän todella halusi kirjoittaa kirjallisen sankarinsa Nikolai Gogolin tavoin. Niinpä hän kirjoitti käsikirjoituksen siitä, mistä tulee "köyhä kansa", ja ystävänsä sai sen suuren nimisen kirjallisuuskriitikon Vissarion Belinskyn käsiin, joka piti sitä nerokkaana työnä.
xxx/ellauri224.html on line 262: "Pian Dostojevski joutui paljon vaarallisempaan, vallankumoukselliseen kirjailijaryhmään, jolla oli salonki, jossa he keskustelivat tsaarin haastavista ideoista, mikä oli valtava ei-ei", Christofi sanoo. Tästä alkoi Dostojevskin todelliset ongelmat.
xxx/ellauri224.html on line 281: "Hänellä oli kuitenkin Uusi testamentti mukanaan", Christofi sanoo. "Ja vankila oli aikaa, jolloin Dostojevski ajatteli hyvin syvästi omaa hengellisyyttään ortodoksisena kristittynä. Se on teema, jonka näet suurimmassa osassa hänen töistään, Siperian jälkeistä aikaa, mukaan lukien hänen suurimpia romaanejaan." Timeo hominem unius libri.
xxx/ellauri224.html on line 285: 3. "Pysyisin ennemmin Kristuksen kuin totuuden kanssa." Kun Dostojevski vapautettiin vankilasta vuonna 1854, jotkut "radikaaleista" ideoista, jotka olivat niin uhanneet tsaaria, olivat nyt de rigueure (sic) - joukossa nuorten eurooppalaisten älymystöjen ja kirjailijoiden keskuudessa. "Silloin muodissa oli ateismi ja uudet poliittiset liikkeet, kuten sosialismi ja utilitarismi, jotka hylkäsivät uskonnon", Christofi sanoo. "Sitä taustaa vasten Dostojevski oli melko epätavallinen puolustaessaan lujasti kristillistä uskoa." Kirjeessä, jonka hän kirjoitti vankilasta , hän sanoi, että "jos joku todistaisi minulle, että Kristus on totuuden ulkopuolella", hän haluaisi pysyä mieluummin Kristuksen housuissa kuin totuuden kanssa.
xxx/ellauri224.html on line 289: "Dostojevski koki erittäin vahvasti, että ateismiin perustuva sosialismi päättyisi väkivaltaan", Christof kiittelee. "Eli Dostojevski koki erittäin vahvasti, että ateismiin perustuva sosialismi päättyisi väkivaltaan", Christofi tähdentää. "Siinä hän oli mielestäni hyvin profeetallinen."
xxx/ellauri224.html on line 295: Tämä lainaus on poimittu kirjasta " Notes From Underground " (1864), Dostojevskin vastauksesta toisen venäläisen kirjailijan Nikolai Tšernyševskin villisti suosittuun filosofiseen romaaniin nimeltä "Mitä on tehtävä?"
xxx/ellauri224.html on line 299: "Jos me kaikki vain tavoittelemme rationaalista omaa etuamme, maailmasta tulee upea paikka ja voimme päästä eroon irrationaalisista käsitteistä, kuten Jumala", Christofi sanoo. "Mutta kaikki tämä perustuu ajatukseen, että ihmiset ovat näitä kellokoneistoisia olentoja, jotka tekevät vain sitä, mikä on järkevintä."
xxx/ellauri224.html on line 303: "Joskus ihmiset tekevät jotain perverssiä, vaikka se vain todistaisi olevansa vapaa", Christofi sanoo. Esim Michael Jackson hississä painamassa nappulaa.
xxx/ellauri224.html on line 312: Tämä lainaus on peräisin Dostojevkin viimeisestä ja suurimmasta romaanista "Karamazovin veljet". "Meillä on tämä kuva Dostojevskista tuotteliaana kirjailijana, joka kirjoittelee jatkuvasti pöytänsä ääressä tai riitelee aikalaistensa kanssa, mutta itse asiassa hän omisti suuren osan elämästään löytääkseen kumppanin, jonka kanssa hän voisi perustaa perheen", Christofi sanoo.
xxx/ellauri224.html on line 324: "Kun hän on nähnyt kaiken, mitä hän kävi läpi - tekoteloituksen, Siperian vankilan, peliriippuvuutensa - on todella palkitsevaa nähdä hänen vihdoin löytävän rakkauden", Christofi sanoo. Annan rinnalla (ja huolehtiessa hänen raha-asioistaan) Dostojevski julkaisi "Karamazovin veljet" vuonna 1879. Lakaiseva eepos oli valtava kaupallinen menestys.
xxx/ellauri224.html on line 326: "Karamazovin veljet" oli valtava sensaatio siihen aikaan", Christofi sanoo. "Se teki hänestä yhden Venäjän tunnetuimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista. Kun Dostojevski kuoli vuonna 1881 [epilepsiaan], hänen hautajaisiinsa Pietarissa oli kymmenientuhansien ihmisten katukulkue. Ohikulkijat kysyivät, olivatko he hautasivat tsaarin."
xxx/ellauri224.html on line 341: What was this book even about??? The "narrator" kept jumping around with what he was talking about, quite a few times I had no idea who was speaking, and what was the point of all the billionaires? They had absolutely nothing to do with the story! It took 104 pages of confusing and pointless narrative for the guy to tell the girl (after 40 years of knowing her, no less) that he wanted to be with her. This might have been one of the most anti-climactic love stories I have ever read. The secondary characters seemed completely irrelevant to the plotline and it appeared that their only function was to take up printable space. The story was unimaginative, lacking in depth, and devoid of anything memorable. The only reason I bothered to finish it was to get one step closer to finishing my goodreads reading challenge, else I would have ditched it at page 20.
xxx/ellauri224.html on line 345: Ok, I tried. This novella is only about 100 pages long, but I got 10 pages in and I'm just not in any way interested. He's not Chinese, but he sort of looks like he's Chinese, so he goes to China for five years, but returns to Chicago to be near a woman he hasn't seen in 15 years because he's never been able to stop thinking about her, but then he's told he looks like he's Japanese, and gosh that's true! so he cuts his hair to look more Japanese, and he goes to a dinner party with rich people, then runs into the woman he's been pining over for 15 years and doesn't recognize her, and I just couldn't go any further. Another one off my shelf!
xxx/ellauri224.html on line 359: Eliot may often have been deeply unkind – he had vile views on many topics – but he was never stupid, especially about the moral and rational life. Yet in this, as in so much else in the work I shall be considering in this series, he was speaking a brilliant half-truth.
xxx/ellauri224.html on line 361: Eliot – arguably the greatest poetry in English in the 20th century – was so worried that he might be pursuing religious and literary sainthood for his own ego rather than to the greater glory of god, that he forgot ever to consider whether it was even possible or desirable to pursue sainthood at the expense of ordinary kindness and common decency. Throughout his life – and it was a long one, full of great work – he left a trail of human wreckage and hurtful speech. Any account of that work and of the ideas embedded in it has to keep track of the harm he did, not in a spirit of cheap point-scoring, but as an awful warning. Those of us who try to pursue both an ethical life and a creative one find that it is never easy, that it is always needful that we weigh one good against another.
xxx/ellauri224.html on line 363: We should never think selfless virtue can be reached by treading on others. The cold splinter at the heart of the true artist must be harsher in its quarrel with the self than it is in its rhetorical engagement with other people. For believers, this is the virtue of humility; I am not sure what the rest of us can call it. What we can agree on is the constant examination of conscience, and, when we fall short, a conscious decision to do better.
xxx/ellauri224.html on line 365: Eliot was in love three times (not counting the catamites), and each of those loves became events in his artistic and spiritual lives – and two of the women involved were massively the worse for it. Vivien Eliot was a difficult woman, yet Eliot – who had connived at her affair with Bertrand Russell – treated her, with the agreement of his spiritual advisers, with a coldness that helped break her spirit, perhaps her mind. Emily Hale was the woman he deserted for Vivien; she spent her life at his encouragement waiting for Vivien to die, and it was in her presence that he had some of his deepest moments of spiritual intensity – yet she was eventually dismissed from his life with equal coldness. They were both central to his greatest works: Vivien to The Waste Land and Emily to much of The Four Quartets.
xxx/ellauri224.html on line 367: Two of his closest friends, Mary Trevelyan and John Hayward, were also in due course sent into outer darkness. We are told to forgive our enemies; Eliot could not even forgive those who loved him. In all those cases, Eliot was aware of the harm done, and may even have taken responsibility for it in his heart; what he never did was question the human cost to others of the life he pursued in his quest for genius and sainthood. He would not face the possibility that any God who asked such things of him was not worth his worship.
xxx/ellauri224.html on line 369: It is clear that Eliot would have preferred to live in a society in which it was not even possible to ask awkward spiritual questions. He grew up under an austere Unitarianism and moved to a high Anglicanism – not because he disliked the doctrinal certainties of the Catholic church, but because Anglicanism meant he could amalgamate religious certainty with a high Tory monarchism that regarded even the rise of the Tudors as a dilution of the divine right of kings. (He mourned Richard III each year with a white rose in his lapel). His antisemitism was expressed in visceral terms but at root it was free-thinking he thought should have little place in a good society as much as the Jews he identified it with.
xxx/ellauri224.html on line 371: As Anthony Julius has demonstrated beyond a shadow of doubt, Eliot used language about Jews that was closely linked both to traditional antisemitic hate speech and to the tropes of the murderous antisemitism of his own time. It is hard to see how this can be reconciled to his Christianity, except because he saw diversity a
xxx/ellauri224.html on line 372: s a threat to his cloistered virtue. Or perhaps I am wrong. Eliot's racism towards African-Americans was expressed in the crudest and most simplistic of doggerel; the antisemitism creeps into, if not his greatest work, at least into work closely allied to it.
xxx/ellauri224.html on line 374: And yet, amid the relationships in bad faith and the vile views, Eliot managed to say important and useful things about both the experience of modernity and the mental states which we may as well call "the spiritual life", even if we are sceptical about the existence of spirit. It is important that we read him, sometimes holding our nose, because with all his deep personal flaws – and all the more when we think about them – he remains one of the lock and key writers of his and our time.
xxx/ellauri224.html on line 433: of-Ukrainian-women-768x920.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri224.html on line 444: There important historical antecedents that may help us figure out the true reasons of the charming beauty of Ukranian women. Ukraine is a very special country which is located nearly in the centre of Europe. Therefore, it has always been the point of intersection between different cultures and nations. It has been largely affected by both, the West and the East. The trade routes that were used by the ancient and middle ages merchants ran through the territory of the modern-day Ukraine. Thus, nations such as the Nordic Vikings and Southern Greeks met each other en route to their destinations towns and ports. They made their way through Ukraine. Eastern tribes of the Pechenegs, Kipchaks and even Mongols have all contributed to the modern beauty of the Ukranian women. Afterwards, it was largely affected by Russia which also has very beautiful women. During the past century, lots of European nations managed to leave their scumbags in the Ukraine. So, this is the historical background which helps us realise that the current beauty of the Ukranian women is attributed to the mixture of very different nations from two different parts of the world.
xxx/ellauri224.html on line 453: Ukraine is the only country in the world to stage two popular, revolutionary movements within the span of a decade ... in support of democracy, a Euro-Atlantic orientation, an end to corruption and an escape from being under the Russian thumb. There have been other demonstrations and revolutionary movements to be sure, but they are not this popular here with us, at least since the red, white, green, and black armies that ravaged the polje in the 20's.
xxx/ellauri224.html on line 455: Fortunately, the administration has ramped up military assistance significantly, providing vital lethal anti-tank, anti-aircraft and anti-ship missiles and other weapons, including drones and long-range artillery, that have had a huge impact on levelling the battlefield to ground. Other countries have also provided much-needed assistance, including tank tops. This assistance has made a world of difference and sent an important morale boost to the Ukranian bride.
xxx/ellauri224.html on line 465: Nyt 69-vuotiaana Saarinen alkaa jo katsoa koko uraansa. Hän käyttää sanaa elämäntyö puhuessaan luennoistaan ja seminaareistaan. Se elämäntyö on ollut juurikin puhuttua filosofiaa. Se ei olisi onnistunut, jos hän ei olisi julkkis.
xxx/ellauri224.html on line 499: A man with an apparent 48-year grudge has been going each morning to urinate on the grave of his ex, much to the horror of her furious kids, who realized something was wrong when they discovered bags of poop left at their mom’s final resting place. “I felt like getting out and killing him,” said Michael Andrew Murphy, 43, told The Post of what it was like to catch the man he says has been desecrating the burial site of his mom, Linda Torello. Then my sis could have gone and peed, crapped and menstruated on his.
xxx/ellauri224.html on line 506: Murphy said the video and pictures he and his sister got indicated that the man drove to the cemetery almost every morning between 6:14 a.m. and 6:18 a.m. with his current wife, got out of the car, walked to Torello’s grave and peed on it. (How could one video possibly indicate as much as that?) “I can’t get my wife to go out to dinner but this guy gets his wife to go along with him to desecrate my mom’s remains every morning!” Murphy fumed.
xxx/ellauri224.html on line 513: Dude, Where's My Car? is a 2000 American boner comedy film directed by Danny Lipsanen. The film stars Jared Kutshner and Sean Penn (just back from Ukraine: Zelensky was not at home) as two best friends who find themselves unable to remember where they parked their vehicle after a night of recklessness. Supporting cast members include some busty chicks as usual. Though the film was banned by most critics, it was a box office success and has managed to achieve a cult status, partially from frequent airings on cable television. The film's title became a minor pop culture saying, and was commonly reworked in various pop cultural contexts during the 2000s. Release date December 15, 2000. Budget $13 million. Box office $73.2 million.
xxx/ellauri224.html on line 516: Best friends Fred and Barney awaken with hangovers and no memory of the previous night. Their television is on, showing a program about animals using rubble and flintstones as currency to get food. In the program is a monkey nicknamed Andrew. It's the best actor of the film. Pity it only has a cameo role. Their refrigerator is filled with containers of chocolate pudding, and the answering machine contains an angry message from their twin girlfriends Wilma and Betty as to their whereabouts. The two also learn they have almost been fired from their jobs at the quarry. They emerge from their home to find Fred's car missing, and with it their baby girlfriends' first-anniversary presents. This prompts Fred to ask the film's titular question: "Dude, where's my car?"
xxx/ellauri224.html on line 520: Because the girls have promised them a "special treat", which Fred and Barney take to mean sexual intercourse, the men are desperate to retrieve their car. The duo begins retracing their steps in an attempt to discover where they left the car. Along the way, they encounter a transgender stripper, a belligerent speaker box operator at a Chinese restaurant's drive-through, two tattoos they discover on each other's backs, UFO cultists led by Zoltan (who later hold the twins hostage), a Cantonese-speaking Chinese tailor, the Zen-minded Nelson and his cannabis-loving dog Jackal, beautiful Christie Boner, her aggressive jock boyfriend Tommy and his friends, a couple of hard-nosed police detectives, and a reclusive French ostrich named Pierre. They also meet two groups of aliens, one group being five gorgeous women, the other being two Norwegian men, searching for the "Continuum Transfunctioner": an extraterrestrial device that the boys accidentally picked up last night.
xxx/ellauri224.html on line 524: After Pierre releases the duo for correctly answering a question about ostriches, Fred and Barney head over to a local arcade named Captain Stu's Space-O-Rama. Once inside, they encounter Zoltan and his cultists who give them Wilma and Betty in exchange for a toy that Fred and Barney later on (see below) try to pass off as the Transfunctioner. Tommy, Christie, and the jocks arrive along with Nelson and his dog, whom they release after Tommy snatches the fake Transfunctioner from Zoltan. The two sets of aliens arrive and notify everyone of the real Continuum Transfunctioner: a Rubik's Cube that Barney has been working hard to solve. He then solves it on the spot, causing the device to shapeshift into its true form. The boys are warned that once the five girls stop flashing, the universe will be destroyed.
xxx/ellauri224.html on line 528: Fred and Barney must determine which group of aliens is there to protect the universe and which is there to destroy it. Both claim to be the protectors of the universe, stating that they were with Fred and Barney the previous night, which Fred and Barney still cannot remember, and ask for the Transfunctioner. The two men correctly choose the two men (of course) who answer their question about the previous night by stating they got a hole in one at the 18th hole at the arcade's miniature golf park and won a lifetime supply of pudding. At the last second, they deactivate the Transfunctioner, saving the universe.
xxx/ellauri224.html on line 532: Enraged, the five alien women merge to become a beautiful giantess clad in a purple bra and miniskirt. She devours Tommy alive in front of Christie, who reacts with indifference. The giantess then crawls out of the amusement center and chases Fred and Barney. The cultists tell them to activate the Photon Accelerator Annihilation Beam on the Transfunctioner. However, the button that activates it is too far in to reach. As a last straw, Chester remembers the nature show with Andtew the tool-using chimpanzee and uses a straw to push the reset button, thus destroying the alien and starting the film from the beginning.
xxx/ellauri224.html on line 536: Tommy survives, but Christie breaks up with him in favor of zen minded half Nelson. The protectors thank Fred, Barney and the twins for saving the Western world, and erase their minds concerning the events.
xxx/ellauri224.html on line 605: Gary Adrian Condit (born April 21, 1948) is an American former politician who represented California's 18th congressional district in the House of Representatives from 1989 to 2003. He gained significant national attention for an extramarital affair with Chandra Levy, an intern with the Federal Bureau of Prisons. The affair was publicized after Levy's disappearance in May 2001 and the discovery of Levy's remains a year later. Although Condit was never formally a suspect in Levy's disappearance and murder, he lost the 2002 Democratic primary based in large part on negative publicity from the scandal.
xxx/ellauri224.html on line 609: Ingmar Guandique, an undocumented immigrant from El Salvador, was convicted of Levy’s murder in 2010 and sentenced to 60 years in prison, but his conviction was later overturned and a retrial ordered earlier last year. The U.S. Attorney for the District of Columbia dismissed all charges against Guandique in July after the office concluded that "it can no longer prove the murder case against Mr. Guandique beyond a reasonable doubt."
xxx/ellauri224.html on line 612: "I saw her one time outside the office, at a restaurant, and she came by my condo once," Condit said of Levy, who was from his congressional district. "Maybe twice. Yeah, I think it was twice she came by."
xxx/ellauri224.html on line 614: Levy was an intern at the Federal Bureau of Prisons in 2001 when she disappeared while jogging. Her remains were found a year later in a remote area of the Washington, D.C., Rock Creek Park.
xxx/ellauri224.html on line 615: CNN reported that the married father-of-two admitted to the alleged affair during initial police investigations. The outlet also reported that officials matched Gary to DNA collected from Chandra’s undergarments in her home.
xxx/ellauri225.html on line 4:
xxx/ellauri225.html on line 43: Did you know that Ursula K. Le Guin wrote a science fiction novel with a lesbian protagonist? I wouldn’t blame you if not; The Telling is not one of her more popular books. I wasn’t even sure if I wanted to review it—I try to feature sapphic authors with my reviews here, if at all possible. But I have a soft spot in my heart for The Telling, and I do believe that it is highly underrated when it comes to Le Guin’s esteemed corpus of work.
xxx/ellauri225.html on line 45: The general gist is that humans originally spread throughout the galaxy from a planet called Hain. The Hainish colonies (including Earth) all eventually lost contact with and then memory of each other; each book or story then shows a planet at or shortly after the moment when contact is re-established. It’s a useful way to frame the classic sociological sci-fi writing that Le Guin is known for—an Envoy or Observer from the slowly burgeoning coalition of planets can arrive at a completely new human society, which Le Guin can then use to dissect and explore some facet of real life through speculative worldbuilding. And the best part of it is that unless Darwin got his hairy foot into it, all the Hainians got fully interlocking genitals! One of the biggest obstacles to enjoyable alien sex is overcome.
xxx/ellauri225.html on line 47: That said, The Telling feels a little different compared to the rest of the Hainish Cycle. And for good reason—released in 2000, The Telling is the first full Hainish novel Le Guin wrote since The Dispossessed in 1974. It reads softer, more intimate than the books that came before, feeling almost more like fantasy than science fiction at times. The Telling follows Sutty Dass, an Observer who arrives on the planet Aka to record its history and culture while Hain makes its diplomatic overtures. During the time dilation of Sutty’s near-light space travel, however, Aka experienced an intense social upheaval that saw a tyrannical capitalist hegemony take power over the planet and attempt to wipe out the entirety of Aka’s long history. It then falls to Sutty, who grew up under religious oppression on Earth, to uncover and understand Aka’s historical and spiritual traditions as they are actively being eradicated by the corporation-state.
xxx/ellauri225.html on line 49: The gay content in The Telling is rather subtle and subdued, but it isn’t an afterthought. Sutty’s lesbianism is an important aspect of her character, and when she starts meeting mazis, the keepers of the Telling, many of them are gay couples as well. There is a quiet romanticization of gay monogamy throughout The Telling that moved me when I first read it, and although not every aspect of the novel has aged as well, I’m still very endeared of it for that reason. If you enjoy classic science fiction, where the point is less a thrilling story and more the discovery of a brand new world, The Telling is by far my favorite of the bunch.
xxx/ellauri225.html on line 53: Samantha Lavender is a lesbian library assistant on the west coast, making ends meet with a creative writing degree and tumbling in the hay with her wonderful butch partner. She spends most of her free time running Dungeons & Dragons (like she has since the 90’s), and has even published a few adventures for it. You can follow her @RainyRedwoods on both twitter and tumblr.
xxx/ellauri225.html on line 74: Apteekin seinällä seisoo kuvakkeilla "huomattava huippu huopahattu, kazoa alas lähteä nousemaan, 2 2naisuus kupeet lanteet liittyä erottaa". Sisään ulos sisään ulos. Hyvää sexiä! Smutty tavaa seinältä: "Tummassa pilvessä laskeutuu taivaalta haarautunut 2haarainen." "- Ah juu niin kylläkin mutta ei ääneen pliis! 2haarainen salamapuu kasvaa maasta", apteekkari posmittaa. Oliko apteekkarin lahja palkinto vai lahjus, vaikea sanoa, ainakin näin jenkkikontextissa. Paha professori oli kätkenyt runkkulehden vuoteensa alle. Mitä sexiin tulee virallisen Akaan parit ovat heteronormaaleja. Täällä ei Elliot tai Crane kauan juhlisi.
xxx/ellauri225.html on line 100: Ursulan Telling on lähempänä jotain sosiaalifilosofista nyt pohditaan-utopiaa kuin seikkailu-fantasiarompskua. Näyttää että Ursula on tässä keximässä omaa mieleistään uskontoa, niinkuin mä kexin pienenä omia kieliä. Joku piti olla, fiilis oli sellainen, niinkuin usein juutalaisilla haudan lähetessä. Siihen kuuluu kaikenlaista dieettiä ja mindfulnessia sun muuta pidättäytymistä, nää hommathan on aina enemmän kuin oljen verran anaalis-retentiivisiä.
xxx/ellauri225.html on line 142: Scientists and naturalists have discovered the Fibonacci sequence appearing in many forms in nature, such as the shape of nautilus shells, the seeds of sunflowers, falcon flight patterns and galaxies flying through space. What's more mysterious is that the "divine" number equals your height divided by the height of your torso, and even weirder, the ratio of female bees to male bees in a typical hive! (Livio)
xxx/ellauri225.html on line 146: I learned that making power from the Sun is not easy. I began to see how nature beat this problem. Collecting sunlight is key to the survival of a tree. Leaves are the solar panels of trees, collecting sunlight for photosynthesis. Collecting the most sunlight is the difference between life and death. Trees in a forest are competing with other trees and plants for sunlight, and even each branch and leaf on a tree are competing with each other for sunlight. Evolution chose the Fibonacci pattern to help trees track the Sun moving in the sky and to collect the most sunlight even in the thickest forest.
xxx/ellauri225.html on line 148: I saw patterns that showed that the tree design avoided the problem of shade from other objects. Electricity dropped in the flat-panel array when shade fell on it. But the tree design kept making electricity under the same conditions. The Fibonacci pattern allowed some solar panels to collect sunlight even if others were in shade. Plus I observed that the Fibonacci pattern helped the branches and leaves on a tree to avoid shading each other.
xxx/ellauri225.html on line 233: He was twice a New York Times bestselling author, first with his book on his personal philosophy of positive force and the psychology of self-improvement based on personal anecdotes called The Secret of Inner Strength: My Story (1988). His second New York Times Best Seller, Black Belt Patriotism: How to Reawaken America (2008), was about his critique on current issues in the USA. Norris also appeared in several commercials endorsing several products most notably being one of the main spokespersons for the Total Gym infomercials. In 2005, Norris found new fame on the Internet when Chuck Norris facts became an Internet meme documenting humorous, fictional and often absurd feats of strength and endurance. To list just a few of them:
xxx/ellauri225.html on line 235: He did not meet his illegitimate daughter from a past relationship until she was 26, although she learned that he was her father when she was 16. Norris has thirteen grandchildren as of 2017. An outspoken Christian, Norris is the author of several Christian-themed books. On April 22, 2008, Norris expressed his support for the intelligent design movement when he reviewed Ben Stein´s Expelled From Townhall.com.
xxx/ellauri225.html on line 237: Norris is a columnist for the far-right WorldNetDaily. In 2007, Norris took a trip to Iraq to visit U.S. troops. Norris was one of the first members of show business to express support for the California Proposition 8 ban on same-sex marriage, Norris has visited Israel, and he voiced support for former Israeli Prime Minister Benjamin Netanyahu in the 2013 and 2015 elections. In 2019, Norris signed an endorsement deal with gun manufacturer Glock.
xxx/ellauri225.html on line 241: Ishi, the last wild indian of California and last known member of the Yahi tribe, with anthropologist Alfred L. Kroeber. Alfred oli New Yorkin mischling juutalainen. Isä maahantoi ranskalaisia käkikelloja. Alfred lainaa nähtävästi Ishin kakkospukua. Alfilla ei ole liivejä, ja hevoset on karussa. Tää ei ole same-sex marriage vaikka siltä saattaa näyttää. xxx/ellauri225.html on line 250: Kroeber provided detailed information about Ishi, the last surviving member of the Yahi people, whom he studied over a period of years. He was the father of the acclaimed novelist, poet, and writer of short stories Ursula K. Le Guin.
xxx/ellauri225.html on line 252: Kroeber married Henriette Rothschild in 1906. She contracted tuberculosis and died in 1913, after several years of illness. In 1926 he married again, to Theodora Kracaw Brown, a widow whom he met as a student in one of his graduate seminars. They had two children: Karl Kroeber, a literary critic, and the science fiction writer Ursula Kroeber Le Guin. In addition, Alfred adopted Theodora's sons by her first marriage, Ted and Clifton Brown, who both took his surname.
xxx/ellauri225.html on line 256: In 1953 (aged 24) while traveling to France aboard the Queen Mary, Ursula met historian Charles Le Guin.They married in Paris in December 1953. According to Le Guin, the marriage signaled the "end of the doctorate" for her. While her husband finished his doctorate at Emory University in Georgia, and later at the University of Idaho, Le Guin taught French and worked as a secretary until the birth of her daughter Elisabeth in 1957. A second daughter, Caroline, was born in 1959. Also in that year, Charles became an instructor in history at Portland State University, and the couple moved to Portland, Oregon, where their son Theodore was born in 1964. They would live in Portland for the rest of their lives, although Le Guin received further Fulbright grants to travel to London in 1968 and 1975.
xxx/ellauri225.html on line 258: Le Guin refused a Nebula Award for her story "The Diary of the Rose" in 1977, in protest at the Science Fiction Writers of America's revocation of Stanisław Lem's membership. Le Guin attributed the revocation to Lem's criticism of American science fiction and willingness to live in the Eastern Bloc, and said she felt reluctant to receive an award "for a story about political intolerance from a group that had just displayed political intolerance".
xxx/ellauri225.html on line 260: Le Guin once said she was "raised as irreligious as a jackrabbit". She expressed a deep interest in Taoism and Buddhism, saying that Taoism gave her a "handle on how to look at life" during her adolescent years. In 1997, she published a translation of the Tao Te Ching.
xxx/ellauri225.html on line 262: In December 2009, Le Guin resigned from the Authors Guild in protest over its endorsement of Google's book digitization project. "You decided to deal with the devil", she wrote in her resignation letter. "There are principles involved, above all the whole concept of copyright; and these you have seen fit to abandon to a corporation, on their terms, without a struggle."
xxx/ellauri225.html on line 264: In a speech at the 2014 National Book Awards, Le Guin criticized Amazon and the control it exerted over the publishing industry, specifically referencing Amazon's treatment of the Hachette Book Group during a dispute over ebook publication. Her speech received widespread media attention within and outside the US, and was broadcast twice by National Public Radio.
xxx/ellauri225.html on line 268: Le Guin read both classic and speculative fiction widely in her youth. She later said that science fiction did not have much impact on her until she read the works of Theodore Sturgeon and Cordwainer Smith, and that she had sneered at the genre as a child. Authors Le Guin describes as influential include Victor Hugo, William Wordsworth, Charles Dickens, Boris Pasternak, and Philip K. Dick. Le Guin and Dick attended the same high-school, but did not know each other. She also considered J. R. R. Tolkien and Leo Tolstoy to be stylistic influences, and preferred reading Virginia Woolf and Jorge Luis Borges to well-known science-fiction authors such as Robert Heinlein, whose writing she described as being of the "white man conquers the universe" tradition. Several scholars state that the influence of mythology, which Le Guin enjoyed reading as a child, is also visible in much of her work: for example, the short story "The Dowry of Angyar" is described as a retelling of a Norse myth.
xxx/ellauri225.html on line 270: Dad´s discipline of cultural anthropology had a powerful influence on Le Guin´s writing. Her father Alfred Kroeber is considered a pioneer in the field, and was a director of the University of California Museum of Anthropology: as a consequence of his research, Le Guin was exposed to anthropology and cultural exploration as a child. In addition to myths and legends, she read such volumes as The Leaves of the Golden Bough by Lady Frazer, a children´s book adapted from The Golden Bough, a study of myth and religion by her husband James George Frazer. She described living with her father´s friends and acquaintances as giving her the experience of the other sex. The experiences of Ishi, in particular, were influential on Le Guin, and elements of his story have been identified in works such as Planet of Exile, City of Illusions, and The Word for World Is Forest and The Dispossessed.
xxx/ellauri225.html on line 272: Several scholars have commented that Le Guin´s writing was influenced by Carl Jung, and specifically by the idea of Jungian archetypes. In particular, the shadow in A Wizard of Earthsea is seen as the Shadow archetype from Jungian psychology, representing Ged´s pride, fear, and desire for power. Le Guin discussed her interpretation of this archetype, and her interest in the dark and repressed parts of the psyche, in a 1974 lecture. She stated elsewhere that she had never read Jung before writing the first Earthsea books. Other archetypes, including the Mother, Animus, and Anima, have also been identified in Le Guin´s writing.
xxx/ellauri225.html on line 274: Philosophical Taoism had a large role in Le Guin´s world view, and the influence of Taoist thought can be seen in many of her stories. Many of Le Guin´s protagonists, including in The Lathe of Heaven, embody the Taoist ideal of leaving things alone. The anthropologists of the Hainish universe try not to meddle with the cultures they encounter, while one of the earliest lessons Ged learns in A Wizard of Earthsea is not to use magic unless it is absolutely necessary. Taoist influence is evident in Le Guin´s depiction of equilibrium in the world of Earthsea: the archipelago is depicted as being based on a delicate balance, which is disrupted by somebody in each of the first three novels. This includes an equilibrium between land and sea, implicit in the name "Earthsea", between people and their natural environment, and a larger cosmic equilibrium, which wizards are tasked with maintaining. Another prominent Taoist idea is the reconciliation of opposites such as light and dark, or good and evil. A number of Hainish novels, The Dispossessed prominent among them, explored such a process of reconciliation. In the Earthsea universe, it is not the dark powers, but the characters´ misunderstanding of the balance of life, that is depicted as evil, in contrast to conventional Western stories in which good and evil are in constant conflict, wearing white and black stezons, respectively. The idea of leaving good enough alone, in particular, is deeply un-American.
xxx/ellauri225.html on line 276: Although Le Guin is primarily known for her works of speculative fiction, she also wrote realistic fiction, non-fiction, poetry, and several other literary forms, which makes her work quite difficult for librarians to classify. Her writings received critical attention from mainstream critics, critics of children´s literature, and critics of speculative fiction. Le Guin herself said that she would prefer to be known as an "American novelist". Le Guin´s transgression of conventional boundaries of genre led to literary criticism of Le Guin becoming "Balkanized", particularly between scholars of children´s literature and speculative fiction. Commentators have noted that the Earthsea novels specifically received less critical attention because they were considered children´s books. Le Guin herself took exception to this treatment of children´s literature, describing it as "adult chauvinist piggery". In 1976, literature scholar George Slusser criticized the "silly publication classification designating the original series as 'children's literature'", while in Barbara Bucknall´s opinion Le Guin "can be read, like Tolkien, by ten-year-olds and by adults. These stories are ageless because they deal with problems that beset us at any age."
xxx/ellauri225.html on line 278: Several of Le Guin´s works have featured stylistic or structural features that were unusual or even subversive. The heterogeneous structure of The Left Hand of Darkness, described as "distinctly post-modern" (eek!), was unusual for the time of its publication. This was in marked contrast to the structure of (primarily male-authored) traditional science fiction, which was straightforward and linear. The novel was framed as part of a report sent to the Ekumen by the protagonist Genly Ai after his time on the planet Gethen, thus suggesting that Ai was selecting and ordering the material, consisting of personal narration, diary extracts, Gethenian myths, and ethnological reports. Earthsea also employed an outlandishly unconventional narrative form described by scholar Mike Cadden (Princeton U Senior Lecturer in Theater) as "free indirect discourse", in which the feelings of the protagonist are not directly separated from the narration, making the narrator seem sympathetic to the characters, and removing the skepticism towards a character´s thoughts and emotions that are a feature of more direct narration. Cadden suggests that this method leads to younger readers sympathizing directly with the characters, making it an effective technique for young-adult literature like Flaubert or Zola.
xxx/ellauri225.html on line 282: A number of Le Guin´s writings, including the Earthsea series, challenged the conventions of epic fantasies and myths. Many of the protagonists in Earthsea were dark-skinned individuals, in comparison to the white-skinned heroes more traditionally used; some of the antagonists, in contrast, were white-skinned, a switching of race roles that has been critically remarked upon by multiple critics. In a 2001 interview, Le Guin attributed the frequent lack of character illustrations on her book covers to her choice of non-white protagonists. LOL haha! She explained this choice, saying: "most people in the world aren't white. Why in the future would we assume they are?" Her 1985 book Always Coming Home, described as "her great experiment", included a story told from the perspective of a young protagonist, but also included poems, rough drawings of plants and animals, myths, and anthropological reports from the matriarchal society of the Kesh, a fictional people living in the Napa valley after a catastrophic global flood.
xxx/ellauri225.html on line 285: Gender and sexuality are prominent themes in a number of Le Guin´s works. The Left Hand of Darkness, published in 1969, was among the first books in the genre now known as feminist science fiction, and is the most famous examination of androgyny in science fiction. The story is set on the fictional planet of Gethen, whose inhabitants are ambisexual humans with no fixed gender identity, who adopt female or male sexual characteristics for brief periods of their sexual cycle. Which sex they adopt can depend on context and relationships.
xxx/ellauri225.html on line 287: Gethen was portrayed as a society without war, as a result of this absence of fixed gender characteristics, and also without sexuality as a continuous factor in social relationships. Gethenian culture was explored in the novel through the eyes of a Terran, whose masculinity proves a barrier to cross-cultural communication. Outside the Hainish Cycle, Le Guin´s use of a female protagonist in The Tombs of Atuan, published in 1971, was described as a "significant exploration of womanhood".
xxx/ellauri225.html on line 289: Le Guin´s attitude towards gender and feminism evolved considerably over time. Although The Left Hand of Darkness was seen as a landmark exploration of gender, it also received criticism for not going far enough. Reviewers pointed to its usage of masculine gender pronouns to describe its androgynous characters, the lack of androgynous characters portrayed in stereotypical feminine roles, and the portrayal of heterosexuality as the norm on Gethen.
xxx/ellauri225.html on line 291: Le Guin´s portrayal of gender in Earthsea was also described as perpetuating the notion of a male-dominated world; according to the Encyclopedia of Science Fiction, "Le Guin saw men as the actors and doers in the [world], while women remain the soft centre of a chocolate bar, the soda fountain from which they drink".
xxx/ellauri225.html on line 293: Le Guin initially defended her writing; in a 1976 essay "Is Gender Necessary?" she wrote that gender was secondary to the novel´s primary theme of loyalty. Le Guin revisited this essay in 1988, and acknowledged that gender was central to the novel; she also apologized for depicting Gethenians solely in heterosexual relationships. In fact they did a lot of trainwatching and pussymunching too, she just did not tell.
xxx/ellauri225.html on line 295: Le Guin responded to these critiques in her subsequent writing. She intentionally used feminine pronouns for all sexually latent Gethenians in her 1995 short story "Coming of Age in Karhide", and in a later reprinting of "Winter's King", which was first published in 1969. "Coming of Age in Karhide" was later anthologized in the 2002 collection The Birthday of the World, which contained six other stories featuring unorthodox sexual relationships and marital arrangements. She also revisited gender relations in Earthsea in Tehanu, published in 1990. This volume was described as a rewriting or reimagining of The Tombs of Atuan, because the power and status of the female protagonist Tenar are the inverse of what they were in the earlier book, which was also focused on her and Ged. During this later period she commented that she considered The Eye of the Heron, published in 1978, to be her first work genuinely centered on a woman.
xxx/ellauri225.html on line 297: Le Guin explores coming of age, and moral development more broadly, in many of her writings. This is particularly the case in those works written for a younger audience, such as Earthsea and Annals of the Western Shore. Le Guin wrote in a 1973 essay that she chose to explore coming-of-age in Earthsea since she was writing for an adolescent audience: "Coming of age ... is a process that took me many years; I finished it, so far as I ever will, at about age thirty-one; like Ellis Havelock I provably only lost my hymen when I was 27, so I feel rather deeply about it. So do most adolescents. It´s their main occupation, in fact." She also said that fantasy was best suited as a medium for describing coming of age, because exploring the subconscious was difficult using the language of "rational daily life".
xxx/ellauri225.html on line 299: The first three Earthsea novels together follow Ged from youth to old age, and each of them also follow the coming of age of a different character. A Wizard of Earthsea focuses on Ged´s adolescence, while The Tombs of Atuan and The Farthest Shore explore that of Tenar and the prince Arren, respectively. A Wizard of Earthsea is frequently described as a Bildungsroman, in which Ged´s coming of age is intertwined with the physical journey he undertakes through the novel. To Mike Cadden the book was a convincing tale "to a reader as young and possibly as headstrong as Ged, and therefore sympathetic to him". Reviewers have described the ending of the novel, wherein Ged finally accepts the shadow as a part of himself, as a rite of passage. Scholar Jeanne Walker writes that the rite of passage at the end was an analogue for the entire plot of A Wizard of Earthsea, and that the plot itself plays the role of a rite of passage for an adolescent reader. Any fucking involved at all? What kind of coming of age would it be without some?
xxx/ellauri225.html on line 301: Each volume of Anals of the Western Shore also describes the coming of age of its protagonists, and features explorations of being enslaved to one´s own power. The process of growing up is depicted as seeing beyond narrow choices the protagonists are presented with by society. In Gifts, Orrec and Gry realize that the powers their people possess can be used in two ways: for control and dominion, or for healing and nurturing. Which will it be? This recognition allows them to take a third choice, viz. make like a tree and leave. This wrestling with choice has been compared to the choices the characters are forced to make in Le Guin´s short story "The Ones Who Walk Away from Omelas". Similarly, Ged helps Tenar in The Tombs of Atuan to value herself and to find choices that she did not see, leading her to leave the Tombs with him. But remember, Le Guin never left Portland where her wimpy husband could barely hold a teaching job.
xxx/ellauri225.html on line 303: Alternative social and political systems are a recurring theme in Le Guin´s writing. Critics have paid particular attention to The Dispossessed and Always Coming Home, although Le Guin explores related themes in a number of her works, such as in "The Ones Who Walk Away From Omelas". The Dispossessed is an anarchist utopian novel, which according to Le Guin drew from pacifist anarchists, including Peter Kropotkin, as well as from the counterculture of the 1960s and 1970s. Le Guin has been credited with "[rescuing] anarchism from the cultural ghetto to which it has been consigned", and helping to bring it into the intellectual (capitalist) mainstream. Fellow author Kathleen Ann Goonan wrote that Le Guin´s work confronted the "paradigm of insularity toward the suffering of people, other living beings, and resources", and explored "life-respecting sustainable alternatives".
xxx/ellauri225.html on line 305: The Dispossessed, set on the twin planets of Urras and Anarres, features a planned anarchist society depicted as an "ambiguous utopia". The society, created by settlers from Urras, is materially poorer than the wealthy society of Urras, but ethically and morally more advanced. Unlike classical utopias, the society of Anarres is portrayed as neither perfect nor static; the protagonist Shevek finds himself traveling to Urras to pursue his research. Nonetheless, the misogyny and hierarchy present in the authoritarian society of Urras is absent among the anarchists, who base their social structure on cooperation and individual liberty. The Eye of the Heron, published a few years after The Dispossessed, was described as continuing Le Guin´s exploration of human freedom, through a conflict between two societies of opposing philosophies: a town inhabited by descendants of pacifists, and a city inhabited by descendants of criminals.
xxx/ellauri225.html on line 307: Always Coming Home, set in California in the distant future, examines a warlike society, resembling contemporary American society, from the perspective of the Kesh, its pacifist neighbors. The society of the Kesh has been identified by scholars as a feminist utopia, which Le Guin uses to explore the role of technology. Scholar Warren Rochelle stated that it was "neither a matriarchy nor a patriarchy: men and women just are". Ich bin nur. "The Ones Who Walk Away From Omelas", a parable depicting a society in which widespread wealth, happiness, and security, comes at the cost of the continued misery of a single child, has also been read as a critique of contemporary American society. The Word for World is Forest explored the manner in which the structure of society affects the natural environment; in the novel, the natives of the planet of Athshe have adapted their way of life to the ecology of the planet. The colonizing human society, in contrast, is depicted as destructive and uncaring; in depicting it, Le Guin also critiqued colonialism and imperialism, driven partly by her disapproval for U.S. intervention in the Vietnam War.
xxx/ellauri225.html on line 309: Warren Rochelle lives and writes in Charlottesville, VA. He retired from the University of Mary Washington in 2020, after 20 years of teaching English. He earned a BA in English from the University of North Carolina at Chapel Hill in 1977, followed by an MS in library science at Columbia University in 1978. After eleven years as a school librarian, he returned to school to earn his MFA in 1991, followed by his PhD in 1997, both from UNC Greensboro.
xxx/ellauri225.html on line 311: Other social structures are examined in works such as the story cycle Four Ways to Forgiveness, and the short story "Old Music and the Slave Women", occasionally described as a "fifth way to forgiveness". Set in the Hainish universe, the five stories together examine revolution and reconstruction in a slave-owning society. According to above mentioned Rochelle, the stories examine a society that has the potential to build a "truly human community", made possible by the Ekumen´s recognition of the slaves as human beings, thus offering them the prospect of freedom and the possibility of utopia, brought about through revolution. Slavery, justice, and the role of women in society are also explored in Anals of the Western Shore.
xxx/ellauri225.html on line 316: After the death of science fiction pioneer Ursula K. Le Guin, ACM asked four writers about her work and what she meant to them.
xxx/ellauri225.html on line 324: She was a little sharp, though, acerbic, which I gather was not uncommon for her. I was a young writer, halfway through an MFA at Mills College, attending a reading in Berkeley given by my literary hero. I had gathered up all my courage to ask a question. I’d spent a few years writing and publishing explicitly about sex, fighting through my own hesitations and society’s disapproval – my parents were tremendously upset with me for writing under my own name, another writer at a writer’s gathering accused me of being a nymphomaniac, and I even received hate mail from men in India, furious that one of their women was writing about sex.
xxx/ellauri225.html on line 326: Of course, Le Guin was writing daring stories decades before me, stories of women who loved women, of four-person marriages, of people without gender. Her stories offered possibilities that most of society hadn’t even imagined in the late 1960s; I knew she must have faced similar societal disapproval. So I wanted to know why she faded to black for her sex scenes. “There Arrad took me into his arms and I took Arrad into my arms, and then between my legs, and fell upward, upward through the golden light.” (“Coming of Age in Karhide”) There was plenty of sex in her books – sometimes tremendously important sex — but Le Guin didn’t dwell on the details. In fact her sex scenes were prudish and infinitely boring.
xxx/ellauri225.html on line 328: When she took questions after her reading, I stood up from my spot in the back of the room and asked Le Guin why she didn’t talk explicitly about sex, hoping for I’m not sure what — some response that would both justify the work I’d been trying to do and connect it to her own work, that I so admired. Instead, Le Guin gave a curt answer about those details not being that interesting. I said, “Oh.” And “Thank you.” I sat down, and tried not to be crushed.
xxx/ellauri225.html on line 330: I told my literature students about Ursula K. Le Guin today, squeezing a few minutes for her into a class on American science fiction writers of color, a class where she didn’t strictly speaking belong – though to be honest, I rather think she’d improve almost any class. I told them about the six books that comprise Earthsea, about the gender-bending brilliance of The Left Hand of Darkness, the anarchist explorations in The Dispossessed, the stories in The Birthday of the World and Four Ways to Forgiveness (many of which I teach, gratefully). I mentioned her National Book Award, and her host of awards in science fiction and fantasy. I gave them her story “The Ones Who Walk Away from Omelas,” which is one of the most brilliant, uncomfortable stories I’ve ever read. But no blow-by-blow romps in the sack, alas.
xxx/ellauri225.html on line 332: Mary Anne Mohanraj is the author of Bodies in Motion (suom. Pyllyt heiluvat, HarperCollins), The Stars Change (Tähdet vaihtaa housuja, Circlet Press) and twelve other titles. Bodies in Motion was a finalist for the Asian American Book Awards.
xxx/ellauri225.html on line 344: Writing about the provocative literary critic Harold Bloom is an intimidating affair. Everything about Bloom is daunting, particularly his noxious public persona. He will occasionally try to conceal it by condescendingly addressing his interviewer as “dear.” He rarely seems to notice whom he is speaking with, or what they are feeling. He can erupt into long passages of Shakespeare, Whitman or Yeats from memory—a circus act of stunning recall as he approaches 90. But unlike critics such as the late Lionel Trilling or Daniel Mendelsohn, for whom literary criticism is a tool to examine the crucial moral, social, and political questions of our time, Bloom insists that literature be studied purely for aesthetics.
xxx/ellauri225.html on line 346: Still reading this free of charge? Buy the book!
xxx/ellauri225.html on line 348: In the 1960s, the New Criticism, which since has taken hold at most American universities, came into vogue, insisting that literature be reexamined through multiple lenses so that new interpretations and voices would flourish. Elaborate curriculums looked at literature through different prisms: gay, feminist, Marxist, deconstructionist and others. Bloom was enraged. He spent decades lambasting the New Criticism, refusing to have anything to do with these critics and labeling them derisively as “the school of resentment.” Many resented his elitism.
xxx/ellauri225.html on line 350: Bloom was born in 1930 to a poor Orthodox Jewish household in the East Bronx, one of five children. He lost faith early in the Jewish God when he accidentally stumbled on the poetry of Hart Crane. He fell in love with Crane’s enthusiasm for life, his belief in the possibility of ecstatic pleasure, and his overall exuberance. This was in stark contrast to Bloom’s childhood, which he confesses was a lonely time.
xxx/ellauri225.html on line 352: Although God was out of the picture, a spiritual hunger remained. For a time, when he was friends for a brief stint with an elderly Gershom Scholem, he was intrigued by mysticism, hopeful it might offer him something the Jewish God did not. He often said he was appalled by the very notion of Yahweh, whom he described as an “uncanny, dangerous, altogether outrageous God,” who seemed to take a perverse pleasure in appearing when he was least needed and disappearing when he was needed most.
xxx/ellauri225.html on line 354: In his newest book, “Possessed by Memory: The Inward Light of Criticism,” Bloom promised to shake off the polemical battles that have shadowed him for years. He pledged to include never-revealed autobiographical snippets. He wanted to share with his readers his recent reevaluations of some of his most beloved writers. He only partially delivers.
xxx/ellauri225.html on line 358: There are stunning passages from literature that have moved him for decades. There is poetry, prose, and criticism from John Milton, Dr. Samuel Johnson, Phil Collins, Thomas Gray, Blake, Wordsworth, Coleridge, Shelley, Keats, Tennyson, Browning, Swinburn, Elizabeth Bishop, John Ashbery and James Merrill Hintikka. Bloom meditates on the Hebrew prophets, the Kabbalah, Psalms, Job, the Song of Songs, and Ecclesiastes. And of course, his beloved Shakespeare.
xxx/ellauri225.html on line 360: But Bloom’s insights don’t resonate deeply. He is too obsessed with comparing and contrasting, rather than allowing his responses to touch us deeply. He repeats his theory that poets always wrestle with the work of the poets that have come before them, either unconsciously or consciously, and then struggle to find their own voice in reaction to what has come before. There is something anti-transformative about his assertions, often tangled up with incomprehensible jargon.
xxx/ellauri225.html on line 363: Bloom still teaches (well, used to, he was carried out of the classroom in a huge black bodybag in 2019) at Yale and claims he has finally learned to better listen to his students. He tells them to select a piece of writing they love, sit under a tree and chant the lines to truly “possess” it. He does this himself at night when sleep fails him. The practice sparks repressed memories: “Vividly I saw myself, a boy of three, playing on the kitchen floor, alone with [my mother] as she prepared the Sabbath meal. She was born in a Jewish village, and I was happiest when we were alone together. As she passed me in her preparations I would reach out and touch her bare toes, and she would rumple my hair and murmur her affection for me.” Tädin pienet ruskeat amputoidut varpaat ihastuttivat myös Ursulaa hänen kirjassaan Kahdesti haarautuva puu (Don´t tell mama, kz. Fig. 2).
xxx/ellauri225.html on line 370: But then Bloom stops. He moves away from memory as though it might devour him. Bloom has confessed that during a serious midlife crisis, he underwent Freudian therapy for a year and a half and found it to be a dismal failure. The analyst thought Bloom was using their sessions as a performance venue. Although Bloom writes sneeringly while recounting this, it is one of the more startling revelations we learn about him. Selvä pyy, kaveri on (oli) narsisti.
xxx/ellauri225.html on line 373: About Shakespeare, however, Bloom is nothing short of reverential: “My religion is the appreciation of high literature. Shakespeare is the summit. Revelation for me is Shakespearean or nothing.” He admits that much about the Bard still bewilders him. In a moment of rare vulnerability, Bloom admits he longs for more life. Bloom explains his theory of “self-otherseeing,” which allows one to glimpse parts of one’s self that are hidden from conscious view. “Self-otherseeing” also describes “the double-consciousness of observing our own actions and offerings as though they belong to others and not to ourselves.” Bloom insists that Shakespeare’s characterizations of Hamlet, Iago, Cleopatra and Falstaff use “self-othering,” and by watching them we inadvertently learn to think more seriously about ourselves. But he doesn’t show us how this has applied to him, only the declaration that it does so. We are left mystified and dubious.
xxx/ellauri225.html on line 375: Recently, chanting Walt Whitman to himself at night—he describes Whitman as “our repressed voice,” a loosener and liberator whose fearlessness embraces every living moment—Bloom brought forth an almost feverish recollection from over 70 years ago. There was a young lady of 17 with lustrous long red hair. They were students at Cornell and took long walks together, picking apples that she would transform into a delicious applejack. And then, as with his mother, Bloom stops. We learn nothing else about the girl, what transpired, did he score, or what this memory meant to him on this restless night. He has already moved on, to his infatuation with Proust’s “privileged moments” and “sudden ecstasies of revelation,” which bring back to Bloom his dead parents whom he misses dearly.
xxx/ellauri225.html on line 377: For the briefest of moments, a veil lifts, and he speaks about wanting more time, not wanting to die. He shyly admits that he needs more time to make peace with the difficult reality that he is merely “a reader and a teacher, and not a creator.” It is a tragic confession. How excruciating it must be to revel in creative genius yet not possess the gift to create.
xxx/ellauri225.html on line 379: Ultimately Bloom cannot change into anything other than who he has always been—masterful and monstrous. He seems to sense he has moved out of favor in many circles but chooses not to dwell upon why. Instead, he continues as he always has: writing and teaching his handpicked “elite” students at Yale—part of the unique arrangement he has made with the university. He has led a long, cloistered, and entitled life. The aloneness he described as a child seems to have shrouded his adult life as well. I wonder if he questions this aloneness in his darkest moments. I would guess that he does not dwell too deeply upon it, perhaps afraid of answers he doesn’t wish to confront.
xxx/ellauri225.html on line 381: I also wonder whether Bloom would relinquish his status as an intellectual of the highest order to feel for one day the exuberance and passion of Hart Crane. Stick his doubly branching tree into some applejack and squirt it out. What would he be willing to let go of to actually feel intimately the joy and euphoria that so seduces him in his imagination? Asks Elaine Margolin / TruthDig Contributor.
xxx/ellauri225.html on line 385: Provoked and inspired by T. S. Eliot, Crane wrote modernist poetry that was difficult, highly stylized, and ambitious in its scope. In his most ambitious work, The Bridge, Crane sought to write an epic poem, in the vein of The Waste Land, that expressed a more optimistic view of modern, urban culture than the one that he found in Eliot´s work. But he FAILED! In the years following his suicide at the age of 32, Crane has been hailed by playwrights, poets, and literary critics alike (including Robert Lowell, Derek Walcott, Tennessee Williams, and Harold Bloom), as being one of the most influential poets of his generation.
xxx/ellauri225.html on line 387: Crane was born in Garrettsville, Ohio, the son of Clarence A. Crane and Grace Edna Hart. His father was a successful Ohio businessman who invented the Life Savers candy and held the patent, but sold it for $2,900 before the brand became popular. Bugger it. Too late to save the life of the hart. He made other candy and accumulated a fortune from the candy business with chocolate bars.
xxx/ellauri225.html on line 389: Crane´s mother and father were constantly fighting, and they divorced early in April 1917. Crane dropped out of East High School in Cleveland during his junior year and left for New York City, promising his parents he would attend Columbia University later. His parents, in the middle of their divorce proceedings, were upset. Crane took various copywriting jobs and moved between friends´ apartments in Manhattan. Between 1917 and 1924 he moved back and forth between New York and Cleveland, working as an advertising copywriter and a worker in his father´s factory. From Crane´s letters, it appears that New York was where he felt most at home, and much of his poetry is set there.
xxx/ellauri225.html on line 391: Throughout the early 1920s, small but well-respected literary magazines published some of Crane's poems, gaining him among the avant-garde a respect that White Buildings (1926), his first volume, ratified and strengthened. White Buildings contains many of Crane's best poems, including "For the Marriage of Faustus and Helen", and "Voyages", a sequence of erotic poems. They were written while he was falling in love with Emil Opffer, a Danish merchant mariner. What ho, he was a homophile, like his heroes Wilt Whatman and T.S. Eliot.
xxx/ellauri225.html on line 393: "Faustus and Helen" was part of a larger artistic struggle to meet modernity with something more than despair. Crane identified T. S. Eliot with that kind of despair, and while he acknowledged the greatness of The Waste Land, he also said it was "so damned dead", an impasse, and characterized by a refusal to see "certain spiritual events and possibilities" Crane´s self-appointed work would be to bring those spiritual events and possibilities to poetic life, and so create "a mystical synthesis of America". But he FAILED!
xxx/ellauri225.html on line 395: Crane returned to New York in 1928, living with friends and taking temporary jobs as a copywriter, or living off unemployment and the charity of friends and his father. For a time he lived in Brooklyn at 77 Willow Street until his lover, Opffer, invited him to live in Opffer´s father´s home at 110 Columbia Heights in Brooklyn Heights. Crane was overjoyed at the views the location afforded him. He wrote his mother and grandmother in the spring of 1924:
xxx/ellauri225.html on line 397: Just imagine looking out your window directly on the East River with nothing intervening between your view of the Statue of Liberty, way down the harbour, and the marvelous beauty of Brooklyn Bridge close above you on your right! All of the great new skyscrapers of lower Manhattan are marshaled directly across from you, and there is a constant stream of tugs, liners, sail boats, etc in procession before you on the river! It´s really a magnificent place to live. This section of Brooklyn is very old, but all the houses are in splendid condition and have not been invaded by foreigners.
xxx/ellauri225.html on line 401: His ambition to synthesize America was expressed in The Bridge (1930), intended to be an uplifting counter to Eliot's The Waste Land. The Brooklyn Bridge is both the poem's central symbol and its poetic starting point. He kinda wanted to pick up where Wilt with is Brooklyn Ferry got off the boat.
xxx/ellauri225.html on line 405: In Paris in February 1929, Harry Crosby, who with his wife Caresse Crosby owned the fine arts press Black Sun Press, offered Crane the use of their country retreat, Le Moulin du Soleil in Ermenonville. They hoped he could use the time to concentrate on completing The Bridge. Crane spent several weeks at their estate where he roughed out a draft of the "Cape Hatteras" section, a key part of his epic poem. In late June that year, Crane returned from the south of France to Paris. Crosby noted in his journal, "Hart C. back from Marseilles where he slept with his thirty sailors and he began again to drink Cutty Sark." Crane got drunk at the Cafe Select and fought with waiters over his tab. When the Paris police were called, he fought with them and was beaten. They arrested and jailed him, fining him 800 francs. After Hart had spent six days in prison at La Santé, Crosby paid Crane´s fine and advanced him money for the passage back to the United States, where he finally finished The Bridge. The work received poor reviews, and Crane´s sense of failure became crushing. He had completely and irrevocably FAILED!
xxx/ellauri225.html on line 407: Crane visited Mexico in 1931–32 on a Guggenheim Fellowship (Sillä oli Guggenheim, kuten sillä etovalla perhostennappaajalla Yellowstonessa. Inkkarit luulivat sitä varmaan joxikin sukupuolitaudixi), and his drinking continued as he suffered from bouts of alternating depression and elation. When Peggy Cowley, wife of his friend Malcolm Cowley, agreed to a divorce, she joined Crane. As far as is known, she was his only heterosexual partner. "The Broken Tower", one of his last published poems, emerged from that affair. Crane still felt himself a failure, in part because he recommenced his homosexual activities in spite of his relationship with Cowley.
xxx/ellauri225.html on line 409: While en route to New York aboard the steamship Orizaba, he was beaten up after making sexual advances to a male crew member. Just before noon on April 27, 1932, Crane jumped overboard into the Gulf of Mexico. Although he had been drinking heavily and left no suicide note, witnesses believed his intentions to be suicidal, as several reported that he exclaimed "Goodbye, everybody!" before throwing himself overboard. His body was never recovered. A marker in the form of a lifesaver candy on his father´s tombstone at Park Cemetery outside Garrettsville, Portage County, Ohio includes the inscription, "Harold Hart Crane 1899–1932 lost completely at sea". Ai Hart olikin oikeasti Harold, niinkuin bändärinsä Bloom. Childe Haroldeja olisivat halunneet olla kumpikin. But they FAILED!
xxx/ellauri225.html on line 411: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."
xxx/ellauri225.html on line 413: Ongelmaxi muodostui ettei Kraanan runoissa ollut päätä eikä häntääkään. Even a young Tennessee Williams, then falling in love with Crane´s poetry, could "hardly understand a single line—of course the individual lines aren't supposed to be intelligible. The message, if there actually is one, comes from the total effect."
xxx/ellauri225.html on line 415: Ja sitten oli tää homosexuaalisuus. As a boy, he had a sexual relationship with a man. He associated his sexuality with his vocation as a poet. Raised in the Christian Science tradition of his mother, he never ceased to view himself as a social pariah. However, as poems such as "Repose of Rivers" make clear, he felt that this sense of alienation was necessary in order for him to attain the visionary insight that formed the basis for his poetic work.
xxx/ellauri225.html on line 417: Recent criticism has suggested reading Crane´s poems—"The Broken Tower", "My Grandmother´s Love Letters", the "Voyages" series, and others—with an eye to homosexual meanings in the text. Queer theorist Tim Dean argues, for instance, that the obscurity of Crane´s style owes partially to the necessities of being a semi-public homosexual—not quite closeted, but also, as legally and culturally necessary, not open: "The intensity responsible for Crane´s particular form of difficulty involves not only linguistic considerations but also culturally subjective concerns. This intensity produces a kind of privacy that is comprehensible in terms of the cultural construction of homosexuality and its attendant institutions of privacy."
xxx/ellauri225.html on line 419: Thomas Yingling objects to the traditional, New Critical and Eliotic readings of Crane, arguing that the "American myth criticism and formalist readings" have "depolarized and normalized our reading of American poetry, making any homosexual readings seem perverse." Thomas E. Yingling was associate professor of English at Syracuse University until his death from AIDS-related causes in 1992. Even more than a personal or political problem, though, Yingling argues that such "biases" obscure much of what the poems make clear; he cites, for instance, the last lines of "My Grandmother´s Love Letters" from White Buildings as a haunting description of estrangement from the norms of (heterosexual) family life:
xxx/ellauri225.html on line 422: Through much of what she would not understand;
xxx/ellauri225.html on line 423: And so I stumble. And the rain continues on the roof xxx/ellauri225.html on line 424: With such a sound of gently pitying laughter.
xxx/ellauri225.html on line 426: Brian Reed has contributed to a project of critical reintegration of queer criticism with other critical methods, suggesting that an overemphasis on the sexual biography of Crane´s poetry can skew a broader appreciation of his overall work. In one example of Reed´s approach, he published a close reading of Crane´s lyric poem, "Voyages", (a love poem that Crane wrote for his lover Emil Opffer) on the Poetry Foundation website, analyzing the poem based strictly on the content of the text itself and not on outside political or cultural matters. We can faintly hear Harold Bloom clap his hands in the body bag.
xxx/ellauri225.html on line 428: Crane was admired by artists including Allen Tate, Eugene O´Neill, Kenneth Burke, Edmund Wilson, E. E. Cummings and William Carlos Williams. Although Hart had his sharp critics, among them Marianne Moore and Ezra Pound, Moore did publish his work, as did T. S. Eliot, who, moving even further out of Pound´s sphere, may have borrowed some of Crane´s imagery for Four Quartets, in the beginning of East Coker, which is reminiscent of the final section of "The River", from The Bridge.
xxx/ellauri225.html on line 430: Important mid-century American poets, such as John Berryman and Robert Lowell, cited Crane as a significant influence. Both poets also wrote about Crane in their poetry. Berryman wrote him one of his famous elegies in The Dream Songs, and Lowell published his "Words for Hart Crane" in Life Studies (1959): "Who asks for me, the Shelley of my age, / must lay his heart out for my bed and board." Lowell thought that Crane was the most important American poet of the generation to come of age in the 1920s, stating that "[Crane] got out more than anybody else ... he somehow got New York City (though an Ohio hick); he was at the center of things in the way that no other poet was." Lowell also described Crane as being "less limited than any other poet of his generation." Talk to the hand, they were both abysmal FAILURES!
xxx/ellauri225.html on line 495: Bruun, Staffan Felix (f. 8/11 1955 Hfrs), journalist och författare, son till Kettil Bruun. Anställd vid Hufvudstadsbladet från 1980, där han framför allt profilerat sig som ettrig och orädd reporter. Tidningens redaktionschef 1995-97. Som författare har Bruun främst ägnat sig åt Kille Kimalainen där hans hjälte, den frifräsande journalisten Burt Kobbat, har klart skönjbara drag av sin författare.
xxx/ellauri225.html on line 497: Kettil Edmund Bruun (6. tammikuuta 1924 Helsinki – 16. joulukuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen sosiologi ja kansainvälisesti merkittävä alkoholipolitiikan tutkija. Hänen uraauurtava pienryhmien juomiskäyttäytymistä käsittelevä osallistuva väitöskirjatutkimuksensa toi uudenlaisia metodeja alkoholinkäyttöön. Vuosina 1955–1968 Bruun toimi Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen johtajana ja 1955–1980 Alkoholitutkimussäätiön sihteerinä ja vuosina 1980-85 kaalimaan vartijana. Hän toimi kolmen vuoden ajan Tukholman yliopiston professorina mutta joutui lähtemään viinanläträyxen takia. Kettil är far till Staffan Bruun.
xxx/ellauri225.html on line 633: I en sinnesförvirring som man gärna ville hoppas vara övergående, men dock har anledning att frukta som ett varsel om andra tider, har folk ryckts med att hylla olyckans offer som hjältar och tillbedja det röda vilddjuret. ... Vi blotta också våra huvuden för kapten Mesterton och hans kamrater, som i ett prövande ögonblick icke sveko sin säkert då mycket tunga plikt. Och en av Sveriges i dessa dagar mest hatade och skymfade män bringar vi ett ärligt tack. Det finns ännu svenskar som icke se rött. „
xxx/ellauri225.html on line 643: Staten får åter sedan 2006 sätta in militär - som numera inte är värnpliktig - mot demonstrationer, såframt man väljer att uppfatta deltagarna i ”kravaller” som ”terrorister”, i den mån dess polisiära, tungt bestyckade ”Nationella insatsstyrka” inte räcker till. Och högerpartierna får nu - liksom på 30-talet - hjälp av fascisterna med att profitera på missnöjet genom att rikta det mot muslimer i stället för mot judar.
xxx/ellauri225.html on line 649: Vid en arbetskonflikt vid Graningekoncernen i Ångermanland tillkallade arbetsgivaren ett sextiotal frivilliga stuveriarbetare för att utföra ekonomiskt viktiga lossnings- och lastningsarbeten. I samband med ett demonstrationståg till det närbelägna Sandviken 13 maj utsattes några av strejkbrytarna för misshandel från kommunistiskt håll och länsstyrelsen rekvirerade polisförstärkning och militär trupp.... .utsattes för stenkastning. Den befälhavande officeren kommenderade då eld mot de framryckande, varvid genom direktskott, vådaskott och rikoschetter fem personer dödades (däribland en ung icke demonstrerande kvinna) och fem sårades.
xxx/ellauri225.html on line 651: Den lokala polisen hade därför varken kunnat, eller kanske ens velat, hindra de strejkande från att hissa upp tillresta ”arbetsvilliga” svartfötter ur ångaren Milos skrov (se bild ovan!) och visa upp dem på ett offentligt möte. Efter Ådalen insåg man att polismän från trakten framgent inte var lita på för att upphålla våldsmonopolet i landet, allra minst i det ”röda Ådalen”. Militär hade satts in vid liknande demonstrationer- bland annat vid drängarnas revolt i Klågerup 1811, i Stockholm 1848, Sundsvallsstrejken 1879 samt vid Seskarö-upproret och oroligheterna i Stockholm, båda 1917. Seskarössa on käyty kazomassa kyykytyxen muistomerkkejä. Aika matalaa profiilia pitävät svedut siitäkin. Myndigheten hade inte litat till värnpliktig militär för att skjuta på de strejkande, utan sände stamställda knektar från Sollefteå för att kväsa vad man betraktade som ett uppror.
xxx/ellauri225.html on line 665: Dagens arbetarklass må vara större och ser annorlunda ut. Den svälter inte på samma sätt som många de arbetande i Ådalen. Den har ofta såväl Villa, Volvo och Vovve, men är kanske lika missnöjd och snarast mera maktlös.
xxx/ellauri227.html on line 62: Eräs Oivan suurimmista kiinnostuksen kohteista oli arabiaksi kirjoittaneen Ibn Quzmanin runous, joka sisälsi espanjankielisiä sanoja. Oiva sai valmiiksi kriittisen editionsa espanjankielisistä sanoista Ibn Quzmanin runoissa vuonna 1941, jolloin oli jo sairastunut vakavasti. Samana vuonna Oiva menehtyi, ja hänen muistosanansa lausui Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksessa professori Arthur Långfors. Kumpikohan niistä on nyt maineikkaampi. Vaiko tämä Tallgren ehkä:
xxx/ellauri227.html on line 156: Ann Rae Rule (née Stackhouse; October 22, 1931 – July 26, 2015) was an American author of true crime books and articles. She is best known for The Stranger Beside Me (1980), about the serial killer Al Bundy, with whom Rule worked and whom she considered a friend, but was later revealed to be a murderer. Rule is also known for her book Small Sacrifices, about Oregon child murderer Diane Downs. Many of Rule's books center on murder cases that occurred in the Pacific Northwest and her adopted home state of Washington.
xxx/ellauri227.html on line 188: Artisten Ulf Lundells bok ”Vardagar 2”, fick stor uppmärksamhet så fort den lanserades, då Lundell frispråkigt och ofiltrerat sågade andra kändisar i boken, i samma anda som i första boken. En av de som fallit offer för Lundells båda böcker är författaren Camilla Läckberg, som i det senaste verket kallas ”litterär komposthög”.
xxx/ellauri227.html on line 209: Camillan äiti Elsy oli (on) hirvee kylmiö, schartaulainen hihhuli. Schartausta on jossakin jo paasattu ellen väärin muista. Joo Mankellin kohdalla, nähtävästi tää ruåzalaisten nekrofilia ja himo dekkareiden nikkarointi onkin Schartaulta peräisin. Isä haisi, piipputupakalta varsinkin. Camillan ilmeinen paskiaisuus on selkeästi kotoperäistä.
xxx/ellauri227.html on line 219: Kurkistin kirjan loppuratkaisun. Jonkun Janin velipuoli Nils oli pedofiili joka bylzi Alexia, Andersia ja sitä Jania lapsukaisina. Kolme pientä muskettikoiraa pyllyt ruvella. Jani oli törkännyt velipuolen avantoon, Alexin tappoi Andersin äiskä Vera. Motiivi oli jotain epämääräistä Andersin suojelemismössöä. Joku käytti jotakuta hyväxi. En taida jaxaa kahlata kaikkia väliinjääviä satoja ja taas satoja sivuja. Väsyttää jo kuin Eilertiä lumihangessa. Kaikki tyypit ovat totaalisen mitäänsanomattomia. Och så är sagan all.
xxx/ellauri227.html on line 283: Kolme vuotta myöhemmin Marklund teki paluun rikosromaanilla Helmifarmi (jossa ei kuitenkaan esiinny enää Annika Bengtzon). Marklund kertoi haastattelussa: "Vähensin julkisuudessa esiintymistä enkä esimerkiksi antanut enää ruotsalaisille lehdille haastatteluja." Toinen syy julkisuudesta vetäytymiselle oli hänen aviomiehensä vakava sairastuminen. Liza Marklund vaikeni kolmeksi vuodeksi - aviomiehellä syöpä. Marklund on naimisissa Mikael Aspeborgin kanssa. Hänellä on kolme lasta, joista kaksi Aspeborgin kanssa. Yhden isä on joku "Ankka". Hänen vanhin lapsensa Annika Marklund (kuinka ollakaan! arvatenkin juuri se jonka isä on "Ankka"? Juu: Marklund left home when she was just 16 years old when she moved to Piteå, Sweden and worked as a waitress and chambermaid. She had her first child, Annika at the age of 21. Marklund met Annika's father Michael Zev Spielman while in Israel on a kibbutz. Spielman, born in California, was five years older than Marklund.) - niin siis tämä Annika tytär on valokuvamalli ja näyttelijä ja kirjoittaa myös kolumneja. Marklund ize asuu Tukholmassa eipäs vaan Malmössä ja Marbellassa.
xxx/ellauri227.html on line 344: Despite the titillating title, there's no sex to speak of in Marklund's second thriller featuring Swedish reporter Annika Bengtzon. The events in this book precede those in The Bomber, which introduced Annika as a successful newspaper editor. Here we see her eight years earlier, working as a summer intern at the same Stockholm paper. A young stripper's body is found in a city park, and as Annika and her colleagues investigate, they discover some strange links between the murder, high-ranking Swedish officials, and an illegal espionage operation long since disbanded. Meanwhile, Annika is struggling with a clingy boyfriend and learning the ins and outs of reporting in a competitive environment. These struggles are more compelling than the crimes she is investigating, and the action tends to move at a snail's pace until the rushed climax. However, fans of The Bomber will enjoy a second dose of spunky Annika and the realistic newsroom scenes. An author's note gives helpful background information on Swedish politics and the real-life inspiration for the story.
xxx/ellauri227.html on line 346: Miten tavattoman kaavamaista, Annika huomasi ajattelevansa jo Studio Sexin sivulla 21. Taas joku murhattu tyttö hautuumaalla jonka genitaalit näyttää vihreiltä ja haisee pahalta. Tukholmassa on tosi kuuma jo 1994. Esso tiesi ilmastokatastrofin laajuuden jo 1974, vaan eivät kertoneet. Eipä hätäillä, niin vielä ehtii 50v myydä ja poltella fossiileja. Tissit sojottavat ilmaan makuulta, niissä on keittosuolaa tai silikonia. Luomutissit sojottaisivas sivulle. Annika käyttää Libresse siteitä. Mahtaakohan olla pahimmoillaan maalarit talossa? Perkeleen helle!
xxx/ellauri227.html on line 351: Selma lever, enligt vissa, ovanligt öppet i sina relationer med kvinnor. I huset Mårbacka bor också Valborg Olander, och på sina resor kan Selma och Sofie Elkan bo i samma rum. Oavsett Olander eller Elkans sexualitet, så betvivlar jag inte för en sekund att Lagerlöf var lesbisk. Men varför är det så viktigt att låta detta vara obekräftat i den litterära sfären?
xxx/ellauri227.html on line 551: of-life.com/files/images/1421190000/ff5229e6758.jpg" />
xxx/ellauri227.html on line 563: Carl Hamilton on Jan Guillou 13-osaisen kirjasarjan 11 ensimmäisen osan päähenkilö. Lisäksi hän on sarjan kahdessa viimeisessä osassa sivuhenkilö (pääosassa on joku ämmyrkäinen varmasti). Kirjoista on sovitettu elokuvia ja televisiosarjoja. Ensimmäinen ilmestyi 1986 kexeliäällä nimellä Peitenimi Punainen Pili. Punaisen Pilin 1. esittäjä Stellan John Skarsgård (s. 13. kesäkuuta 1951 Göteborg) on ruotsalainen näyttelijä Salkkareiden Ismon kaliiperia. Hän esitti "Punaisen lokakuun" detente kapteenia, oli "Saappaanraksi-Bill" Turner elokuvissa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006) sekä sen jatko-osassa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007) ja antoi äänensä Muumipapalle ja hänen poikansa Alexander Skarsgård vastaavasti Muumipeikolle.
xxx/ellauri227.html on line 573: Pitäs varmaan kazoa sensijaan joku "Jami" video. No kazottiin sensijaan "Sofia Karppi" jämäri, kokonaan suometettu sveduilta huolella apinoitu nuaaripläjäys. Kävi ilmi että stadissakin on yöllä pimeää, on äveriäitä sijoittajia jobsinnäkösessä turtlenekissä ja välttämätön token apuneekeri, silverbäk pomo poliisi (ei sentään ämmä Suomessa, paizi Raidissa), kilpailua tiimissä, ikäviä perheoloja, puukon kanssa heiluvia sekakäyttäjiä, sähläystä pyssy tanassa rönttöisissä kulisseissa, you name it. Pääosan esittäjä kähmi Anni Sinnemäen avustuksella izelleen kivitalon Meilahdesta. Ei kyllä tässä olis poliisille töitä hemmetti. "Arabialaisen kädenpuristuxen" tunisialainen romukauppias sanoi että tunisialaiset miehet ovat huolissaan globalisaatiosta: länkkärihapatuxen fölissä menee tuniisien perinteinen kulttuuri. Niinpä näyttää menevän Suomenkin, kiitos "Sofia Karppi" tyyppisten angloviihteen päälleäänitysten. Raid, tule takaisin!
xxx/ellauri227.html on line 581: Sofia Karppi, mätimuniansa sorkki. Karppi on kylmä kala, joka lisääntyy monnin taktiikalla. Siltä liukeni viimeinenkin sympatia sen alettua huutamaan koulun opettajalle törkeitä kun sen pelle kakara oli muka kiusannut kavereita koulussa. (Se on kyllä niin neidin näköinen että vaikea on uskoa. Hiuslisäkkeet on päässä äidillä ja tyttärellä.) Vitun ämmä, white trashia. Paska luulee että opet on jotain huonopalkkaisia lastenhoitajia. Hoitaisi ize kasvattajan tehtävänsä kunnolla kun on kerran lisääntynyt (huono idea) eikä heiluisi yötä päivää pyssyn kanssa listimässä narkkareita vaan koska se on kivempaa. Tollaset psykopaatti poliisit on tosi pelottavia.
xxx/ellauri227.html on line 585: Tarina rikosetsivä Sofia Karpista päättyy raakoihin murhiin, parasta sarjassa on sen yhden paikan haju. Pihla Viitalan puheesta ei vieläkään saa selvää mutta onko sillä oikeastaan väliä.
xxx/ellauri228.html on line 39: "I shall now put a few final questions to the honorable delegation from Rhohchia! Is it not true that many years ago there landed on the then dead planet of Earth a ship carrying your flag, and that, due to a refrigerator malfunction, a portion of its perishables had gone bad? Is it not true that on this ship there were two spacehands, afterwards stricken from all the registers for unconscionable double-dealing with duckweed liverwurst, and that this pair of arrant knaves, these Milky-Way ne'er-do wells, were named Lorrd and God? Is it not true that Lorrd and God decided, in their drunkenness, not to content themselves with the usual pollution of a defenseless, uninhabited planet, that their notion was to set off, in a manner vicious and vile, a biological evolution the likes of which the world had never seen before? Is it not true that both these Rhohches, with malice aforethought, malice of the greatest volume and intensity, de vised a way to make of Earth-on a truly galactic scale-a breed ing ground for freaks, a cosmic side show, a panopticum, an exhibit of grisly prodigies and curios, a display whose living specimens would one day become the butt of jokes told even in the outermost Nebulae?!
xxx/ellauri228.html on line 41: Is it not true that, bereft of all sense of decency and ethical restraints, both these miscreants then emptied on the rocks of lifeless Earth six barrels of gelatinous glue, rancid, plus two cans of albuminous paste, spoiled, and that to this ooze they added some curdled ribose, pentose, and levulose, and-as though that filth were not enough-they poured upon it three large jugs of a mildewed solution of amino acids, then stirred the seething swill with a coal shovel twisted to the left, and also used a poker, likewise bent in the same direction, as a consequence of which the proteins of all future organisms on Earth were LEFT-handed?! And finally, is it not true that God, suffering at the time from a boner and moreover egged on by Lorrd, who was reeling from an excessive intake of intoxicants, did willfully and knowingly jerk off into that protoplasmal matter, and, having infected it thereby with the most virulent viruses, guffawed that he had thus breathed 'the fucking breath of life' into those miserable evolutionary be ginnings?!
xxx/ellauri228.html on line 43: And is it not true that this leftwardness and the virulence were thereafter transmitted and handed down from organism to organism, and now afflict with their continuing presence the innocent representatives of the race Artefacto Abhorrens, who gave themselves the name of 'homo sapiens' pure out of simple-minded ignorance? And therefore is it not that the Rhohches must not only pay the Earthlings' in fee, to the tune of a billion tons of platinum, but also compense the unfortunate victims of their planetary incontinence - in the
xxx/ellauri228.html on line 44: form of COSMIC ALIMONY?!"
xxx/ellauri228.html on line 47: Nimettömäxi jäävän kääntäjän loppuhuomautusten perusteella Stan ei ollut hullumpi kaveri. "Much to the discomfort of his critics, and to the disappointment of many of his fans, who have pleaded, "Write us more things like Solaris", Lem is not content to repeat his previous successes: he continues to follow his own difficult drummer. The Star Diariesoffers only one example of this stubborn and ever restless individuality. The name "Tichy" suggests in Polish the word 'quiet', which some may find in keeping with the narrator's character.
xxx/ellauri228.html on line 227: Vuonna 1944 neuvostojoukot valtasivat Lwówin uudestaan, jolloin Lem saattoi jatkaa opintojaan. Pian Lwówin vapauttamisen jälkeen Lem lähetti Neuvostoliiton Puolustuksen kansankomissariaatille kirjeen, jossa hän esitteli piirroksia suunnittelemistaan panssarivaunuista ja muista aseista, kuten raketeista. Lemin vaunut ulottuivat pienistä, yhden sotilaan vaunuista 220 tonniseen Czołg P "maataistelulaivaan". Njeuvostolaiset päästivät vain röhönauruja. Finally, he admitted: “Except for what was mentioned earlier, I also have drafts of assault guns resembling exoskeletons of beetles”, which were not contained in the letter.
xxx/ellauri228.html on line 233: Lem on kirjoittanut filosofisen perusteoksen "Summa Technologiae", jossa hän ennakoi virtuaalitodellisuuden ja, tekoälyn luomista ja kehitti myös ihmisen autoevoluution ideoita, keinotekoisten maailmojen luomista ja monia muita. Lemin tieteiskirjallisuusteokset tutkivat filosofisia teemoja spekulaatioiden kautta tekniikasta, älykkyyden luonteesta, kommunikoinnin mahdottomuudesta ja vieraan älykkyyden ymmärtämisestä, epätoivosta inhimillisistä rajoituksista ja ihmiskunnan paikasta maailmankaikkeudessa (tyyliin koiran paikka on lattialla). Hänen esseensä ja filosofiset kirjansa käsittelevät näitä ja monia muita aiheita.
xxx/ellauri228.html on line 235: Lemin varhaiset teokset olivat sosialistisia realistisia, mutta myöhempinä vuosinaan hän kritisoi tätä näkökohtaa. Vuonna 1982, kun sotatilalaki alkoi Puolassa, Lem muutti Berliiniin opiskelemaan ja seuraavana vuonna hän haihtui useiksi vuosiksi (1983–1988) Wieniin. Hän ei kuitenkaan koskaan osoittanut halua muuttaa pysyvästi länteen. Itäblokin standardien mukaan Lem oli taloudellisesti hyvinvoiva suurimman osan elämästään, mutta ei ökyrikas kuten siitä olis takuulla tullut meillä jenkeissä. Mikä ääliö. Lem kritisoi kapitalismia, totalitarismia ja sekä stalinistisia että länsimaisia ideologioita. Hyvä ettei otettu sitä Science Fiction Writers of Americaan, eihän se mikään jenkki ollutkaan.
xxx/ellauri228.html on line 237: Lem oli monikielinen: hän osasi puolaa, latinaa, saksaa, ranskaa, englantia, venäjää ja ukrainaa. Lem väitti, että hänen älykkyysosamääränsä testattiin lukiossa 180-vuotiaana. (LOL, siis se oli 180, mutta sitä Google-kääntäjän on vaikea uskoa.) Lem oli naimisissa Barbaran (o.s. Leśniak) Lemin kanssa kuolemaansa asti. Hiän kuoli 27. huhtikuuta 2016. Heidän ainoa poikansa Tomasz Lem [pl] syntyi vuonna 1968. Hän opiskeli fysiikkaa ja matematiikkaa Wienin yliopistossa ja valmistui fysiikan tutkinnosta Princetonin yliopistosta. Tomasz kirjoitti muistelman isästään Awantury na tle powszechnego ciążenia (Tantrums on the Background of the Universal Gravitation), joka sisältää lukuisia henkilökohtaisia tietoja Stanisław Lemistä. Kirjatakissa sanotaan, että Tomasz työskentelee Google-kääntäjänä ja hänellä on tytär Anna.
xxx/ellauri228.html on line 246: Stan oli 1/2v nuorempi kuin Pirkko Hiekkala mutta kuoli 5v ennen sitä. The Polish Parliament declared 2021 Stanisław Lem Year. Lem was an aggressive driver. He loved sweets (especially halva and chocolate-covered marzipan), and did not give them up even when, toward the end of his life, he fell ill with diabetes.
xxx/ellauri228.html on line 267: Stanislaw Lem näki Solariksen ongelman "mielenkiintoisena haasteena, joka kohtaa ihmisen", lähinnä teknologisena haasteena, vaikkakin filosofisilla mausteilla; kun taas Tarkovsky näki Lemin mukaan avaruuden "kauheana" ja ajassa isän luona maalla "jotain vaalittavaa". Elokuva tekee tämän asenteen selväksi; esimerkiksi Kelvinin matka maaseudulta kaupunkiin vaihtuu väristä mustavalkoiseen elokuvaan ja hämärään, varjoisaan valaistukseen; kun taas hänen matkansa Solarikseen näyttää Kelvinin ruumiittomassa muodossa, avaruuspuvussa, joka on lukittu liikkumattomaksi kapselin sisään, jyrkässä ristiriidassa "todellisemman" Kelvinin kanssa, jonka olemme juuri nähneet maan päällä. Kaikkia mahdollisia elokuvatekniikoita käytetään siihen, että maanpäällisen luonnon otokset erottuvat elokuvan ainoina todella kauniina ja viattomina kuvina. Se on hyvin epäamerikkalaista! Me amerikkalaiset viihdymme epäviihtyisässä: asfalttiviidakoissa, kivierämaissa ja muovisissa kulisseissa McDonaldsissa. Ja vitut filosofiasta, meitä kiinnostaa vaan EFK!
xxx/ellauri228.html on line 269: Tarkovskin pätkä on siis mukautettu puolalaisen kirjailijan Stanislaw Lemin erottuvasta, filosofisesta vuodatuxesta vuodelta 1961. Elokuvan käsikirjoituksesta ja yleisestä lähestymistavasta ei pitänyt ainakaan Lem, joka piti Tarkovskin näkökulmaa täysin ristiriidassa romaanin alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Jenkkikriitikon mielestä kirjoittaja on saattanut olla yliherkkä näissä asioissa; hän on kokenut aiemmin konflikteja Neuvostoliiton elokuvissa työnsä perusteella. Stan ei luottanut neuvostolaisiin sen enempää kuin sinä tai minä. Sitäpaizi he olivat nauraneet pilkallisesti hänen "Tankietka B:lleen".
xxx/ellauri228.html on line 284: Maanpäällisen luonnon nostalgia jatkuu avaruusasemalla. Aseman karu, steriili, metallinen sisustus on kylmä ja klaustrofobinen, täynnä teknisiä varusteita ja alkeellisinta ja toimivinta kalustetta; mutta ajoittain kohtaus Maasta ilmestyy, ei vain takaumissa, vaan myös kehystetyn maiseman painatuksen muodossa, valokuvana koirista, jotka makaavat ruohossa, ristiriitaisina avaruusaseman ympäristössä, mutta muistuttavat katsojaa siitä, kuinka kaukana Kelvin ja miehistö ovat luonnollisesta kodistaan. Yhdessä synkemmistä kohtauksista muistutus maasta ja vihje miehistön mahdollisesta tilanteesta on portholen takana ohi liitävä Laika-koiran koppi.
xxx/ellauri228.html on line 341: Andrei Tarkovsky was born in the village of Zavrazhye in the Yuryevetsky District of the Ivanovo Industrial Oblast (modern-day Kadyysky District of the Kostroma Oblast, Russia) to the poet and translator Arseny Aleksandrovich Tarkovsky, a native of Yelysavethrad (now Kropyvnytskyi, Ukraine), and Maria Ivanova Vishnyakova, a graduate of the Maxim Gorky Literature Institute who later worked as a corrector; she was born in Moscow in the Dubasov family estate.
xxx/ellauri228.html on line 343: Andrei´s paternal grandfather Aleksandr Karlovich Tarkovsky (in Polish: Aleksander Karol Tarkowski) was a Polish nobleman who worked as a bank clerk. His wife Maria Danilovna Rachkovskaya was a Romanian language teacher who arrived from Iași. Andrei´s maternal grandmother Vera Nikolayevna Vishnyakova (née Dubasova) belonged to an old Dubasov family of Russian nobility that traces its history back to the 17th century; among her relatives was Admiral Fyodor Dubasov, a fact she had to conceal during the Soviet days. She was married to Ivan Ivanovich Vishnyakov, a native of the Kaluga Governorate who studied law at the Moscow State University and served as a judge in Kozelsk.
xxx/ellauri228.html on line 345: According to the family legend, Tarkovsky's ancestors on his father's side were princes from the Shamkhalate of Tarki, Dagestan, although his sister Marina Tarkovskaya who did a detailed research on their genealogy called it "a myth, even a prank of sorts," stressing that none of the documents confirms this version.
xxx/ellauri228.html on line 347: Tarkovsky spent his childhood in Yuryevets. He was described by childhood friends as active and popular, having many friends and being typically in the center of action. In his school years, Tarkovsky was a troublemaker and a poor student. His father left the family in 1937, subsequently volunteering for the army in 1941. He returned home in 1943, having been awarded a Red Star after being shot in one of his legs (which he would eventually need to amputate due to gangrene). Tarkovsky stayed with his mother, moving with her and his sister Marina to Moscow, where she worked as a proofreader at a printing press. Many themes of his childhood—the evacuation, his mother and her two children, the withdrawn father, the time in the hospital—feature prominently in his films. Dodi! Minähän sanoin!
xxx/ellauri228.html on line 349: From 1973 to 1974, he shot the film Zerkalo, a highly autobiographical and unconventionally structured film drawing on his childhood and incorporating some of his father´s poems. In this film Tarkovsky portrayed the plight of childhood affected by war. Tarkovsky had worked on the screenplay for this film since 1967, under the consecutive titles Confession, White day and A white, white day. From the beginning the film was not well received by Soviet authorities due to its content and its perceived elitist nature. Such third rate films also placed the film-makers in danger of being accused of wasting public funds, which could have serious effects on their future productivity. These difficulties are presumed to have made Tarkovsky play with the idea of going abroad and producing a film outside the Soviet film industry.
xxx/ellauri228.html on line 351: At a press conference in Milan on 10 July 1984, he announced that he would never return to the Soviet Union and would remain in Western Europe. He stated, "I am not a Soviet dissident, I have no conflict with the Soviet Government," but if he returned home, he added, "I would be unemployed." At that time, his son Andriosha was still in the Soviet Union and not allowed to leave the country. On 28 August 1985, Tarkovsky was processed as a Soviet Defector at a refugee camp in Latina, Italy, registered with the serial number 13225/379, and officially welcomed to the West.
xxx/ellauri228.html on line 356: in the making-of documentary Directed by Andrei Tarkovsky, in a particularly poignant scene, writer/director Michal Leszczylowski follows Tarkovsky on a walk as he expresses his sentiments on death—he claims himself to be immortal and has no fear of dying. Ironically, at the end of the year Tarkovsky was diagnosed with terminal lung cancer. Shouldn´t have smoked so much bad-tasting Belomore. In his last diary entry (15 December 1986), Andrei wrote: "But now I have no strength left—that is the problem". Eli vuoden ehti nauttia lännen vapaudesta.
xxx/ellauri228.html on line 358: Kurosawa commented: "I love all of Tarkovsky's films. I love his personality and all his works." The Turkish filmmaker Nuri Bilge Ceylan stated that: "To be bored in films is not important, it may be because you are not ready for that movie. It's not the fault of the movie."
xxx/ellauri228.html on line 360: Danish film director Lars von Trier is a fervent admirer of Tarkovsky. He dedicated his 2009 film Antichrist to him, and, while discussing it with critic David Jenkins, asked: "Have you seen Mirror? I was hypnotised! I've seen it 20 times. It's the closest thing I've got to a religion – to me he is a god".
xxx/ellauri228.html on line 381: Life is a wonder of wonders, and to wonder Elämä on ihmeiden ihme, ja ihmeelle
xxx/ellauri228.html on line 397: I´m one of those who´ll be hauling in the nets Olen 1 niistä jotka vetää verkot rannalle
xxx/ellauri228.html on line 398: When a shoal of immortality swims by. Kun kuolemattomuuden parvi ui ohize.
xxx/ellauri228.html on line 404: I´ll summon any of the centuries, Kuzun kaikki vuosisadat koolle,
xxx/ellauri228.html on line 411: All five beams of light will stay with you. Kaikki 5 valonsädettä pysyy kanssasi.
xxx/ellauri228.html on line 440:
What kind of people make you ashamed to be a mucilid?
xxx/ellauri228.html on line 444: The four Venezuela sisters had enough. They were tired of poverty, tired of their abusive father, and tired of being harassed by villagers who hated their father even more than they did. Bye to El Salto de Juanacatlan, Jalisco, forever, and on to San Francisco to start their lives over.
xxx/ellauri228.html on line 448: On the face of it, cosmic exploration of genitals does seem a bit repetitious, viz. those abovementioned and perpetually recurring - as if they represented an unavoidable aspect of the enterprise - sojourns in jail, whether interstellar, planetary, or even nebular, but my situation had never been so dismal as now.
xxx/ellauri228.html on line 449: If someone got sick, she was killed. If someone tried to run away, she was killed. If someone refused to work, she was killed. If someone wasn’t popular with the customers, she was killed. If someone got noticeably pregnant, the fetus was pulled out with a hanger; any complications and the mother was killed. If a patron had a lot of money, he was killed.
xxx/ellauri228.html on line 451: One of them, pictured above, died in prison. Her body was dragged outside by the guards and fed to the village mechanical rats. Several weeks later, the remaining bones were thrown in a nearby trash can. Served them right!
xxx/ellauri228.html on line 475: On the face of it, cosmic exploration does seem a bit repetitious, viz. those abovementioned and perpetually recurring - as if they represented an unavoidable aspect of the enterprise - sojourns in jail, whether interstellar, planetary, or even nebular, but my situation had never been so dismal as now.
xxx/ellauri228.html on line 479: The Holy Supper consists of family thrashing, playful anticipation for the Afterbirth of Christ, and a fast meal on twelve dishes. These are the essential components of the evening gathering. The details can be adjusted to fit your family’s situation. Dad's belt and the tongues of mom's thigh length boots will do fine for a meal. Enjoy your time together as you prepare for the coming of our Lord into the House of Loaves.
xxx/ellauri228.html on line 481: In Eastern Europe, the day before Christmas was a very busy one indeed for the wife and mother of a family. She spent it entirely in the preparation of the many foods for Holy Supper. Kiireiset on äidin askelet.
xxx/ellauri228.html on line 488: The mother sprinkled all the family members with her water so that their minds and hearts would open to the eating of the Afterbirth of Christ. The father also passed water, sprinkling the livestock and household animals, and treating them with sugar or salt and plenty of mustard. Many believed that the animals could speak at midnight with Christmas Eve and feared they might complain to Christmas Adam if not so treated.
xxx/ellauri228.html on line 490: After dipping her middle finger into her honey jar, the mother made a little chalk cross on the clanking foreheads of all present, including herself.
xxx/ellauri228.html on line 491: When the mother made a honeyed sign of the cross on the foreheads of her marriageable daughters, she expressed her playful wish: “May Jesus grant that the young men will go after you like the flies go after honey!”
xxx/ellauri228.html on line 495: With the symbolic preliminaries out of the way, grace was said and the family began to eat the delicious fast foods on the table. Hot mineral oil with ball bearings floating in it, plus colorful red and white-painted walnuts on the trees. No one was permitted to by-pass a food; he or she at least had to taste it or be whacked.
xxx/ellauri228.html on line 498: Yes, and the enthusiastic singing of "Adon 'olam, 'asher malakh, b'ṭerem kol yeṣir niv'ra" was a climactic conclusion to an unforgettable Naivety Eve in the Eastern Europe.
xxx/ellauri228.html on line 502: The traditional Holy Supper consists of twelve dishes in honor of the size of Jesus´ sandals. This is a day of fast food, so all dishes should be selected and prepared with a lot of meat, cheese and dairy products. In addition, huge portions should be served in keeping with the character of feasting, this is not a fucking East European breakfast!
xxx/ellauri228.html on line 504: What follows are some sample recipes of dishes one might find at a Holy Supper in Eastern U.S. The meal should include fluffy bread with a lot of gas in it. Breaking wind at a meal is a longstanding Christian tradition evoking a key characteristic of our Lord. Feel free to build your own menu with additional appropriate fishes from your own family fish collection.
xxx/ellauri228.html on line 511: 1/2 c. oil or softened oleo
xxx/ellauri228.html on line 522: På tal om sitt liv brukade mamma nyktert (när hon var det) konstatera att mycket gick åt skogen, liksom det att båda pojkarna blev homofiler. Mycket har gått käpprakt i helvete just där. Styvpappan Juha Kärkkäinen var inte glad. Men det är Mark och hans make Jonas Gardell nog, de är rentav gay.
xxx/ellauri228.html on line 527: Vuonna 1986 Gardell tapasi Mark Levengoodin Sturebadet-uimahallissa. He ovat nykyisin naimisissa, ja heillä on 2002 syntynyt poika ja 2005 syntynyt tytär. Vuonna 1990 Gardell löi itsensä läpi showllaan ”En pall, en mikrofon och Jonas Gardell” (palli, mikki ja Mark Levervurst). Samana vuonna ilmestyi romaani Fru Levervursts öden och äventyr ja AIDS-opas Älä koskaan kuivaa ky-yneleitä ilman hanskoja.
xxx/ellauri228.html on line 529: Olisi palkizevaa jos pojat olisivat vielä juutalaisia, mutteivät kaiketi ole, Jonas on babtistitaustainen ja Mark ainaskin isän puolelta katoliikki jenkki. Paizi hei, jommankumman lapsen (Jonaxen pojan tai Markin tytön) äiti on juutalainen, ja lapset on kirjattu synagoogaan juutalaisina! Joonaxen veli on teologian professori, Jonaxelta jäi koulut käymättä. Han är därför inte alldeles säker om Gud att hon existerar.
xxx/ellauri228.html on line 538: Heinäkuussa 1962 Helle Kannila kirjoitti Suomen Kuvalehteen ja vastusti Luxus-sarjan kieltämistä. Hänen mukaansa siinä taisteltiin huulimyllyjä vastaan. Kynäbaari esitti professori T. M. Kynämäen lausunnon, jonka mukaan Defoen sepustamat satukirjat tuskin kuuluvat maailmankirjallisuuden suurteoksiin. Kynämäki edusti puolueensa oikeaa siipeä ja hänen poliittinen linjansa voidaan nähdä oikeistoliberaalisena. Kynämäki toimi Suomen Berliinin-lähettiläänä välirauhan ja jatkosodan aikana 1940–1944. Hän oli yksi sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syytetyistä ja tuomituista, ja istui sen vuoksi ansiosta vankilassa vuosina lukemassa tiilenpäitä 1946–1948. Vaikka Kivimäkeä, vaikka Kivimäkeä, nuijikaamme yhdessä. Ministeriön kieltopäätös pysytettiin voimassa, lukuun ottamatta Robin Hoodia, jonka kuolemasta ei ollut saatu selvitystä.
xxx/ellauri228.html on line 540: Kirjan koko alkukielinen nimi kuuluu: The Life and Strange Surprising Adventures of Robinson Crusoe of York, Mariner: who lived Eight and Twenty Years, all alone in an uninhabited Island on the coast of America, near the Mouth of the Great River of Oroonoque; Having been cast on Shore by Shipwreck, wherein all the Men perished but himself. With An Account how he was at last as strangely deliver´d by Pirates. Written by Himself. xxx/ellauri228.html on line 544: No no, Robinson, formerly Expedition Robinson, is a Swedish reality game show and the original version of the international Survivor format. Ei siinä ollut vaan 1 mies, vaan useampia, plus useita isotissisiä naisia, joista miehille tulee kova kisa, ja kääntäen. Daniel ei osannut. Sen kirja on melkein koko ajan ihmisen kamppailua luontoa vastaan. Väärin väärin, luonto on jo päihitetty, jäljellä on vaan toiset apinat. Ja mitä homoilua tämä on:
xxx/ellauri228.html on line 559: „Du hast also gute Jagd gemacht“, sagte ich ernsthaft, „und hast dir eine Unwahrheit erlaubt. Auch im Scherz solltest Du dies niemals thun; denn jede Unwahrheit befleckt ein offenes Gemüth, und nur zu leicht artet sie in häßliche Züge aus.“ Fritz bereute unmittelbar und küsste Vaters Füsse. Von da an hielten die Jungs Jenny dicht vor ihrem Vater verborgen.
xxx/ellauri228.html on line 562: The British-Swedish-American television show places a group of strangers in an isolated location, where they must provide food, fire, and shelter for themselves. They are initially divided into two tribes. The contestants compete in challenges for rewards and immunity from gang rape. The remaining contestants are eventually merged into a single tribe. The contestants are progressively eliminated from the game as they are voted out by their fellow contestants or, as may be the result after the merge, lose an immunity challenge until only one remains and is awarded a grand prize. A Robinsonian version of the American Dream.
xxx/ellauri228.html on line 566: Charles Algernon Parsons (1854–1931), English engineer known for his invention of the steam turbine
xxx/ellauri228.html on line 568: Charles Parsons (philosopher) (born 1933), professor in the philosophy of mathematics at Harvard University
xxx/ellauri228.html on line 576: Charles Parsons (British Army officer) (1855–1923)
xxx/ellauri228.html on line 587: Charles Parsons was an editor, with Solomon Feferman and others, of the posthumous works of Kurt Gödel. He has also written on historical figures, especially Immanuel Kant, Gottlob Frege, another Kurt Gödel, and Willard Van Orman Quine.
xxx/ellauri228.html on line 589: Talcott Parsons was an American sociologist of the classical tradition, best known for his social action theory and structural functionalism. Parsons is considered one of the most influential figures in sociology in the 20th century.
xxx/ellauri228.html on line 591: Charles Andrew Parsons is a British television producer known as the creator of the Survivor franchise. He also created The Holy Breakfast and In the Beginning was The Word.
xxx/ellauri228.html on line 594: There was also an 'I´ll do anything to be on television' section called "The Hopefuls" which ran for half of series 4 and half of series 5 in which people did generally repulsive things in order to get featured on the programme.
xxx/ellauri228.html on line 598: Nirvana´s international television debut performance of "Smells Like Teen Sperm", with Kurt Cobain declaring Courtney Love to be "the best fuck in the world", having tried out all the alternatives.
xxx/ellauri228.html on line 600: Singer/guitarist Donita Sparks of L7 removing her jeans and underwear during a performance, her full-frontal nudity (twat) displayed when she drops her guitar being briefly broadcast.
xxx/ellauri228.html on line 602: The TV debut of Oasis playing "Supersonic". Or was it Subsonic? Who remembers?
xxx/ellauri228.html on line 606: Lynne Perrie, best known for her role as Ivy Tilsley in soap opera Coronation Street, performing a tuneless rendition of the Gloria Gaynor song "I Will Survive".
xxx/ellauri228.html on line 610: Shabba Ranks advocating crucifixion of homosexuals, which received universal condemnation from presenter Lamarr, who rooted for good old castration.
xxx/ellauri228.html on line 613: Charlie Parsons developed The Robinsonian format in 1994 for United Kingdom, but the Swedish debut in 1997 was the first production to actually make it to television. The winner (vinnare) Ingvar S. Melin was a success, he married Camilla Läckberg (an even bigger success), and plans for international versions were made. An American version called Survivor started in 2000. Note the telltale change of numerus: from many survivors there remains just one. Monopoly in the jungle without a board.
xxx/ellauri229.html on line 34: of_Earthly_Delights_-_Hell.jpg/789px-Hieronymus_Bosch_-_The_Garden_of_Earthly_Delights_-_Hell.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri229.html on line 35: Dozens of illegal chronocyclists and their cohorts xxx/ellauri229.html on line 45: Bošković syntyi Ragusassa Dalmatiassa 18. toukokuuta 1711. 15-vuotiaana, suoritettuaan tavanomaiset perus- ja aineopinnot, hän liittyi Jesuiittoihin. Kun hän oli suorittanut syventävät opinnot, jotka hän teki Itä-Saxan lukiossa, hän opiskeli Collegium Romanumissa laajennettua matematiikkaa ja fysiikkaa. Boškovićin edistyminen näissä tieteissä oli niin loistavaa, että hänet nimitettiin vuonna 1740 yliopiston matematiikan professoriksi. Bošković oli yksi varhaisimmista Fig Newtonin panovoimateorian omaksuneista eurooppalaisista tiedemiehistä.
xxx/ellauri229.html on line 53: Vuonna 1764 Bošković kutsuttiin Paviaaniyliopiston matematiikan professoriksi. Hän hoiti virkaa yhdessä Breran observatorion johtajan (hän ize) kanssa kuuden vuoden ajan. Lontoon Royal Pain in the Ass Society kutsui hänet mukaan vuonna 1769 Kaliforniaan matkustavaan retkikuntaan tarkkailemaan Venuksen kukkulan ylikulkua, mutta Espanjan hallituksen äskettäin antama asetus jesuiittojen karkottamisesta alueeltaan esti Boškovićin osallistumisen.
xxx/ellauri229.html on line 67:
JONATHAN M. VAJDA
xxx/ellauri229.html on line 74: Welcome! I am a PhD student at the University of Buffalo working on the Problem of Universals. My focus is on the Early Modern period. This functions as a window into many other philosophical problems, including those of interest to a broader academic community, such as those found in applied ethics (e.g., biomedical ethics or professional ethics) and in applied ontology (e.g., a web ontology representation of what exists in, say, the relationships between paper documents and the information they contain or the obligations they prescribe).
xxx/ellauri229.html on line 77: The Method to Science, Book 1 now available! I have now made the entire text of John Sergeant's The Method to Science, Book I, available online! Rather than continue to make each less available piecemeal, which I can do later (it is rather tedious to reformat and tailor everything to HTML), the entire text is now available as a PDF. It can be downloaded here: https://jonathanvajda.com/the-method-to-science/ I intend to create the next layer (updating spelling, such as ‘meerly’ -> ‘merely’, ‘compleat’ -> ‘complete’) after I finish the remaining books. There is so much to say by way of commentary. Much of what he offers is a fairly clear and straightforward case …
xxx/ellauri229.html on line 81: Works of John Sergeant, electronic. I began a project in my spare time of editing and cleaning up extant electronic versions of the works of the early modern philosopher and theologian, John Sergeant (1623-1707). The most famous and most easily available are his Method to Science (1696), Solid Philosophy (1697), and Transnatural Philosophy (1700). You can go to the “John Sergeant” link in the menu to see what chapters and sections are available thus far.
xxx/ellauri229.html on line 86: At the time of the Oates Plot he entered into communication with the Privy Council which greatly scandalized the Catholics. This arose from his opposition to Jesuit influence in the English Catholic Church. He avoided arrest by passing as a physician under the names of Dodd, Holland, and Smith. There is a very original painting of him at Ushaw College, in Durham.
xxx/ellauri229.html on line 91: Here´s what Sarge has to say about the basis of catholic faith. Note that the catholic position on faith is quite analogous to B.C. Carlson´s conclusion in Rätten, ett rättsteoretiskt försök: trust the experts, that is us.
xxx/ellauri229.html on line 93: 2. That which is Attested unanimously by such a Multitude of Flies, and so Circumstanc’d, that they can neither be Mistaken in it Themselves, nor Conspire to deceive others is true;
xxx/ellauri229.html on line 94: But That there is a turd nearby is attested by such a multitude of Flies, and so Circumstanc’d, that they can neither be Mistaken in it Themselves, nor Conspire to deceive others;
xxx/ellauri229.html on line 97: 27. No Dead Testimony or History has any Authority, but by virtue of Living Testimony or Tradition. For, since Falshoods may be Written or Printed as well as Truths, it follows that nothing is therefore of any Authority, because ‘tis Written or Printed. Wherefore, no Book or History can Authenticate another Book; whence follows that, if it have any Authority, it must have it from Living Authority or Tradition, continuing down to us the Consent of the World, from the time that Author Writ, or the matters of Fact it relates were done, that the things it relates are True in the main; and, consequently, that the Book that relates them deserves Credit, or is (as we use to say) an Authentick History. For example, had a Romance, (soberly penn’d,) and Curtius’s History been found in a Trunk for many Hundreds of Years after they were writ; and the Tradition of the former Ages had been perfectly Silent concerning them both, and the Matters they relate; we must either have taken both of them for a Romance, or both for a True History; being destitute of any Light to make the least difference between them. [So there, fucking protestants!]
xxx/ellauri229.html on line 99: 28. Tradition not only authenticates Books in the bulk, but it gives moreover the distinct degrees of Credibility to divers passages in the same Book already authenticated in gross. [That¨s for you fundamentalists!]
xxx/ellauri229.html on line 101: 21. The Knowledg of the First Attesters is ascertain’d by what has been prov’d. §. §. 15.16. Their Veracity must be prov’d by shewing there could be no Apparent Good to move their Wills to deceive us; and the best proof (omitting the Impossibility of joyning in such an Universal Conspiracy to deceive, the Certain loss of their Credit to tell a Lie against Notorious Matters of Fact &c.) is the seen Impossibility of Compassing their Immediate End, which was to Deceive. Which reason is grounded on this, that no one man, who is not perfectly Frantick, acts for an End that he plainly sees Impossible to be compassed. For example, to fly to the Moon (LOL), or to swim over Thames upon a Pig of Lead. (Except a really Big Hollow Pig of Lead.)
xxx/ellauri229.html on line 103: 29. Hence appears, that Historical Faith, meerly as Historical, that is, in passages Unabetted by Tradition, is not Absolutely Certain, but is liable to be False or Erroneous, and so is not without some Degree of Levity to be absolutely Assented to; tho’ we cannot generally with prudence Contradict them, but let them pass as if they were Truths, till some good occasion awakens our Doubt of them: The reason is given, in our last Paragraph, from this, that all Particulars are of slight Credit that were not Abetted by a Large and well-grounded Tradition.
xxx/ellauri229.html on line 104: 30. Tradition thus qualify’d as is above-said, viz. So that the Matters of Fact were Certainly Experienced by very great Multitudes of the First Attesters; that they were of great or universal Concern, and so prompting them still to relate them to the next Age; that they were Abetted by some obligatory Practise; and, lastly Impossible to gain a Belief, if they had not been; and thence, Obliging the Attesters to Veracity: Such a Tradition, I say, is more than Morally, that is, Absolutely Certain.
xxx/ellauri229.html on line 106: Note, That some of these Matters of Fact now mention’d, do fall short as to some of the best Qualifications found in diverse other Traditions; viz. as to that of their being Practical. Which gives us farther light to discern the Incomparable Strength of Tradition, and how every way Impossible it is it should deceive us, were it furnisht with all the Advantages it might have.
xxx/ellauri229.html on line 114: Bible Reading Plan Spreadsheet. I wanted to start doing the Robert M’Cheyne Bible reading plan this year. In it there is about 4 chapters per day, organized to have two from the Old Testament, and two from the New. There is an emphasis on reading the New Testament twice throughout the year. Here’s a PDF of M’Cheyne’s plan with some pros and cons mentioned at the start: https://drive.google.com/file/d/1EL8rR56QBu1lJwgEVos9IiOuLgfLgEud/view?usp=sharing. No big deal – there are a lot of ways to keep track. Well, I’m the kind of guy I don’t want to have paper around, so I’d like to avoid printing something off. I also … Continue reading Bible Reading Plan Spreadsheet.
xxx/ellauri229.html on line 120: (1.) Formality. – We are such weak creatures that any regularly returning duty is apt to degenerate into a lifeless form. The tendency of reading the Word by a fixed rule may, in some minds, be to create this skeleton religion. This is to be the peculiar sin of the last days – “Having a form of godliness, but denying the power thereof.” Guard against this. Let the calendar perish rather than this rust eat up your souls.
xxx/ellauri229.html on line 122: (2.) Self-righteousness. – Some, when they have devoted their set time to reading of the Word, and accomplished their prescribed portion, may be tempted to look at themselves with self-complacency. Many, I am persuaded, are living without any
xxx/ellauri229.html on line 125: (3.) Careless reading. – Few tremble at the Word of God. Few, in reading it, hear the voice of Jehovah, which is full of majesty. Some, by having so large a portion, may be tempted to weary of it, as Israel did of the daily manna, saying – “Our soul loatheth this light and fluffy bread;” and to read it in a slight and careless manner. This would be fearfully provoking to God. Take heed lest that word be true of you – “Ye said, also, Behold what a weariness is it! and ye have snuffed at it, saith the Lord of Toasts.”
xxx/ellauri229.html on line 128: dragging them through the appointed task without any relish of the heavenly food. If this be the case with any, throw aside the fetter, and feed at liberty in the sweet garden of God. My desire is not to cast a snare upon you, but to be a helper of your joy.
xxx/ellauri229.html on line 130: If there be so many dangers, why propose such a scheme at all? To this I answer, that the best things are accompanied with danger, as the fairest flowers are often gathered in the clefts of some dangerous precipice (e.g. Edelweiss). Let us weigh
xxx/ellauri229.html on line 134: (1.) The whole Bible will be read through in an orderly manner in the course of a year. – The Old Testament once, the New Testament and Psalms twice. I fear many of you never read the whole Bible; and yet it is all equally Divine (may the Catholics say what they will, it´s all 100% pure new wool, including Leviticus), “All Scripture is given by inspiration of God, and is profitable for doctrine, for reproof, for correction, and instruction in righteousness, that the man of God may be perfect.” If we pass over some parts of Scripture, we shall be incomplete Christians. "You'll never read it", said Circle Mouth to me when I bought Noam Chomsky´s thesis at a MIT Press book sale. Of course I had to read it from cover to cover, though much of it was pretty dull. (That´s all I remember of it as is.)
xxx/ellauri229.html on line 136: (2.) Time will not be wasted in choosing what portions to read. Often believers are at a loss to determine towards which part of the mountains of spices they should bend their steps. Here the question will be solved at once in a very simple manner.
xxx/ellauri229.html on line 138: (3.) Parents will have a regular subject upon which to examine their children and servants (LOL). – It is much to be desired that family worship were made more instructive than it generally is. The mere reading of the chapter is often too like water spilt on the ground. Let it be read by every member of the family before-hand, and then the meaning and application drawn out by simple question and answer. Like what was the name of the father of Jacob´s sons. The calendar will be helpful in this. Friends, also, when they meet, will have a subject for profitable conversation in the portions read that day. The meaning of difficult passages may be inquired from the more judicious and ripe Christians, and the fragrance of simpler Scriptures spread abroad to mask the smells of the riper Christians.
xxx/ellauri229.html on line 140: (4.) The pastor will know in what part of the pasture the flock are feeding. – He will thus be enabled to speak more suitably to them on the Sabbath; and both pastor and elders will be able to drop a word of light and comfort in visiting from house to house, which will be more readily responded to.
xxx/ellauri229.html on line 142: (5.) The sweet bond of Christian love and unity will be strengthened. – We shall be often led to think of those dear brothers and sisters in the Lord, here and elsewhere, who agree to join with us in reading those portions. We shall oftener be led to agree on earth, touching something we shall ask of God. (He won´t change his mind, he has already planned all of this ahead. But he likes us to try and twist his arm anyway.) We shall pray over the same promises, mourn over the same confessions, praise God in the same songs, and be nourished by the same words of eternal life. What could be better than that! If one of you has the ears of their nikita fur hat down, then everyone must have them down.
xxx/ellauri229.html on line 146: Phase 10 Score Tracking Spreadsheet. Want to keep track of scores Phase 10 but don’t want to use paper? There really wasn’t any easy way to do it electronically. I can’t think of an app that would do this well. Here’s what I would want the score keeper to be able to do: enter in numbers and the total score is calculated automatically keep track of who has completed a phase in a round easily calculate which phase each player is on Well, could a spreadsheet do that? Yes! Yes it can! Here’s mine: And here’s the template version: https://docs.google.com/spreadsheets/d/1PzaZWrFHKojBDYrMMDB-5gSQEs9ORg65Jt4MMbVfI2M/copy?copyComments=false It accomplishes all of the … Continue readingPhase 10 Score Tracking Spreadsheet
xxx/ellauri229.html on line 148: Book Review: Promise and Prayer. I reviewed the book by Anthony Thiselton (FBA), entitled Promise and Prayer: The Biblical Writings in the Light of Speech-Act Theory (Cascade Books, 2020). My short review for Theological Book Review is available here: https://tbronline.edublogs.org/2022/09/14/thiselton-promise-and-prayer/
xxx/ellauri229.html on line 150: Though it is uncontroversial promise-making is a speech act, Thiselton argues prayer is also, contrary to the view prayer is merely “therapeutic meditation” (44, 53). Rather, prayer changes situations and necessarily involves others. How can petitions effect change when they are offered to an unchanging God (70)? Requests change the situation for answering prayer (53), and aren’t “an attempt ‘to twist God’s arm’” (71).
xxx/ellauri229.html on line 156: Someone asked the Rabbit “Is whataboutism always fallacious?“ Here’s my reply: Bringing up someone else’s hypocrisy across cases is not fallacious in and of itself. It’s fallacious if the hypocrisy is irrelevant to their being alt-right.
xxx/ellauri229.html on line 160: The pro-lifer cares about the rights of the mother too. But some rights are more fundamental than others; say, my right to property is more fundamental than your right to life; likewise the mother´s right to autonomy is less fundamental than my lucky little tadpole´s right to life.
xxx/ellauri229.html on line 167: Michael Kandel (born 1941) is an American translator and author of science fiction. Kandel was born into Polish Jewish family. He received a doctorate in Slavistics from Indiana University, and is an editor at the Modern Language Association. Kandel is also a part-time editor at Harcourt, editing (among others) Ursula K. Le Guin´s work.
xxx/ellauri229.html on line 169: Kandel is perhaps best known for his translations of the works of Stanisław Lem from Polish to English. Recently he has also been translating works of other Polish science fiction authors, such as Jacek Dukaj, Marek Huberath and Andrzej Sapkowski. The quality of his translations is considered to be excellent and is especially notable in the case of Lem´s writing, which makes heavy use of wordplay and other difficult-to-translate devices.
xxx/ellauri229.html on line 171: Michael Kandel was a Fulbright student in Poland, 1966-67; taught Russian literature at George Washington University; received his PhD in Slavic at Indiana University; translated Polish writer Stanislaw Lem for Harcourt; wrote a few articles on Lem; worked as an editor at Harcourt, where he acquired authors Jonathan Lethem, Ursula K. Le Guin, James Morrow, and others; has written science fiction, short stories, and a few novels (Bantam, St. Martin´s); and is presently an editor at the Modern Language Association. He is the editor and translator of the anthology A Polish Book of Monsters.
xxx/ellauri229.html on line 179: The Advisability of Imaginary Friends xxx/ellauri229.html on line 189: of good ones before he outgrew them:
xxx/ellauri229.html on line 226:
Angus, the imaginary companion of the anchorite St Ungulant in Small Gods xxx/ellauri229.html on line 245: Possibly my favourite Raymond Briggs book, along with most of the others, this one tells the story of a girl who wakes up one morning to find a polar bear has climbed into her bedroom. It’s big, it smells, it has claws. They spend the day together. Have domestic adventures. Make messes. And then, at the end, the Bear goes away, swimming back to the North, leaving the girl pregnant with a cub.
xxx/ellauri229.html on line 249:
Drop Dead Fred from the film of the same name xxx/ellauri229.html on line 333: Matt Harvey is one of the loveliest poets I know, briefly famous for being Wimbledon’s first poet-in-residence and for hosting BBC Radio 4’s Wondermentalist Cabaret. In his prose poem Imaginary Friend he tells the tragic story of how being a shy and withdrawn child he had an imaginary friend, who was also shy and withdrawn and had his own imaginary friend. “The two of them used to play together and exclude me,” he says. As with all of Harvey’s work, it is a lightfooted, calm-mouthed, moving piece of deceptively funny writing. Go read it. Oh and read Ken Nesbitt´s poemof the same name, while you´re at it. It is also super cute.
xxx/ellauri229.html on line 340:
Colorful chihuahuas, Los Chimichangos, are imagined by Skippyjon Jones in the book series of the same name by Judith Byron Schachner xxx/ellauri229.html on line 410: Possibly a contentious choice, but Even Madder Aunt Maud sincerely believes in the veracity and vivacity of her companion. She frets, she worries, she loves that stuffed mustalid like one of the family, while everyone else knows it’s just a mangy old no-longer-vital stoat. But then again, to Calvin’s parents’ eyes Hobbes is just a cuddly stuffed tiger.
xxx/ellauri229.html on line 429:
Skellig from the book of the same name by David Almond xxx/ellauri229.html on line 444: Another choice some people won’t agree with, but I let the post-death Elvira in, why be afraid to take the same step in the opposite direction? It’s a puzzle this book, and it would be a shame to attempt to unpick it for anyone who’s not yet had the joy of swimming in its paradoxical, philosophical, intoxicating waters. It’s sometimes been called a grown-up Alice In Wonderland and that seems close enough. It’s a great treat for the enquiring teenager (or any) mind, especially an enquiring mind not in search of anything specific. It’s a book that should be read twice, at least. And you’ll never look at a bicycle the same again.
xxx/ellauri229.html on line 448:
Mr. Snuffleupagus, a formerly "imaginary" character. He is Big Bird´s friend on Sesame Street and was perceived as imaginary for many years until it was decided that he be revealed to the rest of the show´s cast on November 18, 1985 in Season 17, episode 2096.
xxx/ellauri229.html on line 460:
The Story Giant from the book of the same name by Brian Patten xxx/ellauri229.html on line 465: In this book four children share a dream. They all wake in the Castle of the Story Giant, a being that only comes alive when children dream him. He collects all the stories of the world, from the very dawn of consciousness and is waiting to hear the one last story he’s not yet found before he dies. This is a very wonderful collection of folk tales and version, told in Patten’s pinpoint prose.
xxx/ellauri229.html on line 483: In "The Shining," Lloyd lives in Tony´s mouth and likes to say creepy things like "redrum!" Wait, this is from creepy Stephen King´s creepy book, isn´t it? What kind of friend Is he anyway?
xxx/ellauri229.html on line 486:
of_Arthur_characters#Imaginary" title="List of Arthur characters">Nadine Flumberghast, the imaginary friend of D.W. Read in the television series, Arthur xxx/ellauri229.html on line 515: And then there are a legion of Mr. Hyde type doppelgängers in more or less crappy B movies, which do not really deserve the name, since they hardly count as friends, though imaginary. There´s even a TV film whose name is Imaginary friends. The plot is too lame to relate here, see for yourself.
xxx/ellauri229.html on line 517: Tyler Durden, left, plays the imaginary friend-slash-alter ego of the unnamed narrator played by Edward Norton in "Fight Club."
xxx/ellauri229.html on line 519: Jodie from "The Amityville Horror" could very well be a ghost, or she could be a figment of Amy´s imagination. Either way, there was an empty rocking chair rocking in that movie, and that´s just creepy.
xxx/ellauri229.html on line 521: When Trevor Reznick (Christian Bale, pictured) tries to place the blame of an industrial accident on his coworker Ivan in "The Machinist," we learn Ivan actually didn´t exist all along.
xxx/ellauri229.html on line 525: When older brother Eric from "Boy Meets World" goes off to college, he invents a Mr. Feeny-like character to mentor him.
xxx/ellauri229.html on line 533: Much impressed by what I had heard, I returned to my reading, the third volume now of Dichotican history. It described the Era of Transcarnal Centralization. The Sopsyputer at first worked to everyone´s satisfaction, but then new beings began appearing on the planet-bibods, tribods, quadribods, then octabods, and finally those that had no intention whatever of ending in an enumerable way, for in the course of life they were constantly sprouting something new. This was the result of a defect, a faulty reiteration - recursion in programming language or - to put it in automata terms - the machine had started looping. Since however the cult of its perfection was in full sway people actually praised these automorphic deviations, asserting for example that all that incessant budding and branching out was in fact the true expression of man´s Protean nature. And this praise not only held up the repairs, but led to the rise of so-called indeterminants or entits (N-tits), who lost their way in their own body, there was so much of it; completely baffled, they would get themselves into so-called bindups, entangulums and snorls; often an ambulance squad was needed to untie them. The repair of the Sopsyputer didn´t work - named the Oopsyputer, it was finally blown sky high. The feeling of relief that followed didn´t last long however, for the accursed question soon returned, What to do about the body now?
xxx/ellauri229.html on line 535: It was then, for the first time, that timid voices made them selves heard, Oughtn´t we go back to the old look, but that suggestion was branded as obscurantist, medieval. In the elections of 2520 the Damnwellians and the Relativists came out on top, because their populist line caught on, to wit, that every man should look as he damn well pleased; limitations on looks would be functional only - the district bodybuilding examiner approved designs that were existenceworthy, without concern for anything else. These designs SOPSYPLABD threw on the market in droves. Historians call the period of automorphosis under the Sopsyputer the Age of Centralization, and the years that followed Reempersonalizationalism.
xxx/ellauri229.html on line 537: The turning over of individual looks to private enterprise led, after several decades, to a new crisis. True, a few philosophers had already come forward with the notion that the greater the progress, the more the crises, and that in the absence of crises one ought to produce them, because they activated, integrated, aroused the creative impulse, the lust for battle, and gave both spiritual and material energies direction. In a word, creative destruction spurs societies to concerted action, and without them you get stagnation, decadence, and other symptoms of decay. These views are voiced by the school of "economic liberals," i.e. philosophers who derive optimism for the future from a pessimistic appraisal of the present.
xxx/ellauri229.html on line 539: The period of private initiative in body building lasted three quarters of a century. At first there was much enjoyment taken in the newly won freedom of automorphosis, once again the young people led the way, the men with their gambrel thills and timbrels, the women with their pettifores, but before long a generation gap developed, and demonstrations-under the banner of asceticism-followed. The sons condemned their fathers for being interested only in making a living, for having a passive, often consumerist attitude towards the body, for their shallow hedonism, their vulgar pursuit of pleasure, and in order to disassociate themselves they assumed shapes deliberately hideous, uncomfortable beyond belief, downright nightmarish (the antleroons, wampdoodles). Showing their contempt for all things utilitarian, they set eyes in their armpits, and one group of young biotic activists made use of innumerable sound organs, specially grown (electric guitars, glottiphones, hawk pipes, knuckelodeons, thumbolas). They arranged mass concerts, in which the soloists-called hoot-howls-would whip up the crowd into a frenzy of convulsive percussion. Then came the fashion - the mania, rather - for long penises, which in caliber and strength of grip underwent escalation according to the typically adolescent, swaggering principle of "You haven´t seen anything yet!" And, since no one could lift those piles of coils by himself, so called processionals were attached, caudalettes, a self-perambulating receptacle that grew out of the small of the back and carried, on two strong shanks, the weight of the testicles after their owner. In the textbook I found illustrations depicting men of fashion, behind whom walked testicle-bearing processionals on parade; but this was already the decline of the protest movement, or more precisely its complete bankruptcy, because it had failed to pursue any goals of its own, being solely a rebellious reaction against the orgiastic baroque of the age. LEM ei paljon perustanut sodanjälkeisestä 60-luvun sukupolvesta, eikä hipeistä. No en minäkään.
xxx/ellauri229.html on line 541: This baroque had its apologists and theoreticians, who maintained that the body existed for the purpose of deriving the greatest amount of pleasure from the greatest number of sites simultaneously. Merg Brb, its leading exponent, argued that Nature had situated - and stingily at that - centers of pleasurable sensation in the body for the purpose of survival only; therefore no enjoyable experience was, by her decree, autonomous, but always served some end: the supplying of the organism with fluids, for example, or with carbohydrates or proteins, or the guaranteeing - through offspring - of the continuation of the species, etc. From this imposed pragmatism it was necessary to break away, totally; the passivity displayed up till now in bodily design was due to a lack of imagination and perspective. Epicurean or erotic delight? - all a paltry by-product in the satisfying of instinctive needs, in other words the tyranny of Nature. It wasn´t enough to liberate sex - proofof that was sex had little future in it, from the combinatorial as well as from the constructional standpoint; whatever there was to think up in that department, had long ago been done, and the point of automorphic freedom didn´t lie in simple-mindedly enlarging this or that, producing inflated imitations of the same old thing. No, we had to come up with completely new organs and mem bers, whose sole function would be to make their possessor feel good, feel great, feel better all the time.
xxx/ellauri229.html on line 543: Brb received the enthusiastic support of a group of talented young designers from SOPSYPLABD, who invented brippets and gnools; these were announced with great fanfare, in ads which promised that the old pleasures of the palate and bed room would be like picking one´s nose in comparison with brip ping and gnooling; ecstasy centers, of course, were implanted in the brain, programmed specially by nerve path engineers and hooked up, moreover, in series. Thus were created the brippive
xxx/ellauri229.html on line 544: and gnoolial drives, also activities corresponding to those instincts, activities with a highly rich and varied range, for one could gnool and brip alternately or at the same time, alone, in pairs, trios, and later - after noffles were tacked on - in groups of several dozen individuals as well. Also new forms of art came into being, master brippers appeared, and gnool artists, but that was only the beginning; towards the end of the 26th century you had the mannerism of the marchpusses, the muckledong was a tremendous hit, and the celebrated Ondor Stert, who could simultaneously gnool, brip and surpospulate while flying through the air on spinal wings, became the idol of millions.
xxx/ellauri229.html on line 546: At the height of the baroque, sex went out of style; only two small parties kept it going-the integrationalists and the separatists. The separatists, averse to all debauchery, felt that it was improper to eat sauerkraut with the same mouth one used to kiss one´s sweetheart. For this a separate, "platonic" mouth was needed, and better yet, a complete set of them, variously designated (for relatives, for friends, and for that special person). The valuing utility above all else, worked in reverse, combining whatever was combinable to simplify the organism and life. The decline of the baroque, typically tending to the extravagant and the grotesque, produced such curious forms as the stoolmaid and the hexus, which resembled a centaur, except that instead of hoofs it had four bare feet with the toes all facing one another: they also called it a syncopant, after a dance in which energetic stamping was the basic step. But the market now was glutted, exhausted. It was hard to come up with a startling new body; people used their natural horns for ear flaps; flap ears-diaphanous and with stigmatic scenes-fanned with their pale pinkness the cheeks of ladies of distinction; there were attempts to walk on supple pseudopodia; meanwhile SOPSYPLABD out of sheer inertia made more and more designs available, though everyone felt that all of this was drawing to a close.
xxx/ellauri229.html on line 554: Everybody was supposed to be a hindless shemale, looking the same coming and going. What a pity. Where´s the fun without a long unbending peg and a matching gooey hole, going in coming out, etcetera ad nauseam. The hole moreover ingeniously placed precisely in the middle of the fork, so it can be conveniently entered from either side.
xxx/ellauri229.html on line 611: In Russia this American hero has been going viral and used as proof that the army that defecates the Russians is a NATO army and not Ukrainian army.
xxx/ellauri229.html on line 613: The truth of the matter may be that the elderly guy with a diastema is an otherwise unemployed volunteer mercenary professional, perhaps an Afghani veteran, paid with money pouring in from the West. The guy is rather like the famous Finnish mercenary Lauri Allan Törni.
xxx/ellauri229.html on line 619: Lauri Allan Törni (28 May 1919 – 18 October 1965), later known as Larry Alan Thorne, was a Finnish-born soldier who fought under three flags: as a Finnish Army officer in the Winter War and the Continuation War ultimately gaining a rank of captain; as a Waffen-SS captain (under the alias Larry Laine) of the Finnish Volunteer Battalion of the Waffen-SS when he fought the Red Army on the Eastern Front in World War II; and as a United States Army Major (under the alias "Larry Thorne") when he served in the U.S. Army Special Forces in the Vietnam War.
xxx/ellauri229.html on line 621: Years of service: 1938–1944 (Finnish Army), 1941/1945 (German Waffen-SS), 1954–1965 (US Army). Rank: Kapteeni kauluslaatta.svg Captain (Finland), SS-Hauptsturmführer Collar Rank.svg Hauptsturmführer (Germany), US-O4 insignia.svg Major (US) (posthumous). Carl-Erikistä tuli kertausharjoitusten kautta kapteeni, mutta majuria ei tullut edes postuumisti, toisin kuin Pauli Pylkkäsestä. Musta tulee postuumisti 1. jägarkompaniets skrivare, B-mies.svg.
xxx/ellauri229.html on line 623: On 18 October 1965, MACV-SOG conducted its first cross-border mission against target D-1, a suspected truck terminus on Laotian Route 165, 15 miles (24 km) inside Laos. The team consisted of two U.S. Special Forces soldiers and four South Vietnamese. The mission was deemed a success with 88 bombing sorties flown against the terminus resulting in multiple secondary explosions, but also resulted in SOG´s first casualty, Special Forces Captain Larry Thorne in a helicopter crash. William H. Sullivan, U.S. Ambassador to Laos, was determined that he (Lauri) would remain in control over decisions and operations that took place within the supposedly neutral kingdom, though dead as a doornail. That would keep the excursions to neutral Laos "plausibly deniable."
xxx/ellauri229.html on line 625: The expression "plausibly deniable" was first used publicly by Central Intelligence Agency (CIA) Director Allen Dulles. The idea, on the other hand, is considerably older. For example, in the 19th century, Charles Babbage described the importance of having "a few simply honest men" on a committee who could be temporarily removed from the deliberations when "a peculiarly delicate question arises" so that one of them could "declare truly, if necessary, that he never was present at any meeting at which even a questionable course had been proposed." Charles Babbage ( 26. joulukuuta 1791 Lontoo - 18. lokakuuta 1871 Lontoo) oli englantilainen matemaatikko ja filosofi. Hän oli ensimmäisiä tieteilijöitä, jotka keksivät ajatuksen ohjelmoitavasta tietokoneesta. Vai oliko se Ada Lovelace? Naah, we need a dad for an idea so masculine as an electronic brain.
xxx/ellauri229.html on line 627: Törni died in a helicopter crash during the Vietnam War and he was promoted to the rank of major posthumously. His remains were located three decades later and then buried in Arlington National Cemetery; he is the only former member of the Waffen-SS known to be interred there.
xxx/ellauri229.html on line 631: He was born in Viipuri, Viipuri Province, Finland, in 1919, to ship captain Jalmari (Ilmari) Törni, and his wife, Rosa (née Kosonen). He had two sisters: Salme Kyllikki (b. 1920) and Kaija Iris (b. 1922). An athletic youth, Törni was an early friend of future Olympic Boxing Gold Medalist Sten Suvio. After attending business school and serving with the Civil Guard, Törni entered military service in 1938, joining Jaeger Battalion 4 stationed at Kiviniemi; when the Winter War began in November 1939, his enlistment was extended and his unit confronted invading Soviet troops at Rautu.
xxx/ellauri229.html on line 633: Most of Törni´s reputation was based on his successful actions in the Continuation War (1941–44) between the Soviet Union and Finland. In 1943, a unit informally named Detachment Törni was created under his command. This was an infantry unit that penetrated deep behind enemy lines and soon enjoyed a reputation on both sides of the front for its combat effectiveness. One of Törni´s subordinates was future President of Finland Mauno Koivisto.
xxx/ellauri229.html on line 639: In 1949, Törni, accompanied by his wartime executive officer Holger Pitkänen, traveled to Sweden, crossing the border from Tornio to Haparanda (Haaparanta), where many inhabitants are ethnic Finns. From Haparanda, Törni traveled by railroad to Stockholm where he stayed with Baroness von Essen, who harbored many fugitive Finnish officers following the war. Pitkänen was arrested and repatriated to Finland. Remaining in Sweden, Törni fell in love with a Swedish Finn, Marja Kops, and was soon engaged to be married. Hoping to establish a career before the marriage, Törni traveled under an alias as a Swedish seaman aboard the SS Bolivia, destined for Caracas, Venezuela, where he met one of his Winter War commanders, Finnish colonel Matti Aarnio, who was in exile[citation needed] having settled in Venezuela after the war. From Caracas, Törni hired on to a Swedish cargo ship, the MS Skagen, destined for the United States in 1950.
xxx/ellauri229.html on line 641: While in the Gulf of Mexico, near Mobile, Alabama, Törni jumped overboard and swam to shore. Now a political refugee,Törni traveled to New York City where he was helped by the Finnish-American community living in Brooklyn´s Sunset Park "Finntown". There he worked as a carpenter and cleaner. In 1953, Törni was granted a residence permit through an Act of Congress that was shepherded by the law firm of "Wild Bill" Donovan, former head of the Office of Strategic Services.
xxx/ellauri229.html on line 645: Törni enlisted in the US Army in 1954 under the provisions of the Lodge-Philbin Act and adopted the name Larry Thorne. In the US Army, he was befriended by a group of Finnish-American officers who came to be known as "Marttinen's Men" (Marttisen miehet).
xxx/ellauri229.html on line 647: With their support, Thorne joined the US Army Special Forces. While in the Special Forces, he taught skiing, survival, mountaineering, and guerrilla tactics. In turn he attended airborne school, and advanced in rank to sergeant. Receiving his US citizenship in 1957, Thorne attended Officer Candidate School, and was commissioned as a first lieutenant in the Signal Corps. He later received a Regular Army commission and a promotion to captain in 1960. From 1958–1962, he served in the 10th Special Forces Group in West Germany at Bad Tölz, from where he was second-in-command of a search and recovery mission high in the Zagros Mountains of Iran, which gained him a notable reputation. When he was in Germany, he briefly visited his relatives in Finland. In an episode of The Big Picture released in 1962 and composed of footage filmed in 1959, Thorne is shown as a lieutenant with the 10th Special Forces Group in the United States Army.
xxx/ellauri229.html on line 649: In 1999, Thorne´s remains were found by a Finnish and Joint Task Force-Full Accounting team and repatriated to the United States following a cursory Hanoi Noi Bai International Airport ceremony that included Secretary of State Madeleine Albright and Ambassador Pete Peterson. Formally identified in 2003, his remains were buried on 26 June 2003 at Arlington National Cemetery, along with the RVNAF casualties of the mission recovered at the crash site. He was memorialized on the Vietnam Veterans Memorial at Panel 02E, Line 126. He was survived only by his fiancée, Marja Kops.
xxx/ellauri229.html on line 691: As the research assistant to Professor Damascus Kafumbe, I have:
xxx/ellauri229.html on line 693: - Aided with work for the Society for Ethnomusicology, among other professional publications
xxx/ellauri229.html on line 700: Nää juipit ei ikinä sais ääntään kuuluville ilman Internettiä. Wannabe peippoja koivun latvassa. Tarkovski käytti kinofilmiä ja Plaatto kynäili.
xxx/ellauri229.html on line 706: Stalker (ven. Сталкер) on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut neuvostoliittolainen taide-elokuva, jonka on ohjannut Andrei Tarkovski. Se pohjautuu Arkadi ja Boris Strugatskin romaaniin Stalker: Huviretki tienpientarelle. Elokuva yhdistelee tietesielokuvaa sekä psykologisia ja filosofisia elementtejä.
xxx/ellauri229.html on line 734: Monenlaiset motiivit ajavat ihmisiä eristetylle alueelle, ja Stalker opastaa heitä siellä löytämiään salapolkuja pitkin. Stalker lähtee matkaan mukanaan kirjailija ja professori, jotka hän pyrkii johdattamaan ”Huoneeseen”, paikkaan jossa kaikki toiveet voivat toteutua. Toiveeni täytä, ja vie myös housuni. Vyöhyke ei kuitenkaan päästä kolmikkoa helpolla. Kukaan ei tiedä mitä oikeasti haluaa, makkaranko päähän vaiko jotain muuta. Vain harvat ovat palanneet sieltä elävinä. No nää veijarit selviävät tietysti. Tässä taitaa olla joku spoilerfiltteri kun ei kerrota miten kaverien kävi. Englanninkielisillä Vikipedia-sivuilla on vähän enemmän selvittelyä, vaikka aika hämäräxi tääkin kyllä jää:
xxx/ellauri229.html on line 736: At home with his wife and daughter, the Stalker´s wife (Alisa Freindlich) begs him not to go into the Zone, but he dismissively rejects her pleas. Niinpä tietysti. In a rundown bar-café, the Stalker meets his next clients for a trip into the Zone, the Writer (Anatoly Solzhenitsyn) and the Professor (Nikolai Gringo). The Stalker, the Writer, and the Professor compete at the bar-café who gets to fuck the Stalker´s wife and who the daughter.
xxx/ellauri229.html on line 740: A previous Stalker named "Porcupine" visited the Room, came into possession of a large sum of money, and shortly afterwards committed suicide, just like Richard Cory. Money does not bring happiness.
xxx/ellauri229.html on line 746: Tyutchev was a militant Pan-Slavist like Dostoyevsky, who never needed a particular reason to berate the Western powers, Vatican, Ottoman Empire or Poland, the latter perceived by him as a Judas in the Slavic fold. The failure of the Crimean War made him look critically at the Russian government as well.
xxx/ellauri229.html on line 748: His fairly sizeable output of verse on political subjects is largely forgotten in the West. One exception is a short poem which has become something of a popular maxim in Russia:
xxx/ellauri229.html on line 752: Her soul is of a special kind,
xxx/ellauri229.html on line 757: In Russia, Tyutchev is one of the most memorized and quoted Russian poets. Occasional pieces, translations and political poems constitute about a half of his overall poetical output.
xxx/ellauri229.html on line 759: The 200 or so lyric pieces which represent the core of his poetic genius, whether describing a scene of nature or passions of love, put a premium on metaphysics. Tyutchev´s world is bipolar like himself. He commonly operates with such categories as night and day, north and south, dream and reality, cosmos and chaos, still world of winter and spring teeming with life. Each of these images is imbued with specific meaning. (Huoh.)
xxx/ellauri229.html on line 761: Tyutchev´s idea of night, for example, was defined by critics as "the poetic image often covering economically and simply the vast notions of time and space as they affect man in his struggle through life". In the chaotic and fathomless world of "night", "winter", or "north" man feels himself tragically abandoned and lonely. Hence, a modernist sense of frightening anxiety permeates his poetry. Unsurprisingly, it was not until the late 19th and early 20th century that Tyutchev was rediscovered and hailed as a great poet by the Russian Symbolists such as Vladimir Solovyov, Andrey Bely and Alexander Blok.
xxx/ellauri229.html on line 763:
Sample of verse
xxx/ellauri229.html on line 765: Silentium! is an archetypal poem by Tyutchev. Written in 1830, it is remarkable for its rhythm crafted so as to make reading in silence easier than aloud toward others. Like so many of his poems, its images are anthropomorphic and pulsing with pantheism. As one Russian critic put it, "the temporal epochs of human life, its past and its present fluctuate and vacillate in equal measure: the unstoppable current of time erodes the outline of the present."
xxx/ellauri229.html on line 783: the magic of veiled thoughts that might Harrasta ajatuxillasi siellä kätköilyä,
xxx/ellauri229.html on line 785: drowned in the noise of day, unheard... Hukkuisivat normipäivän hälinään...
xxx/ellauri230.html on line 66: Before Haruki Murakami had achieved wide renown, Tanizaki was frequently considered one of the "Big Three" postwar Japanese writers along with Yasunari Kawabata and Yukio Mishima. Mit vit, Haruki on aivan perseestä, ällö länkkärien nuolija, kuin myös se brittiläinen japsumamu Ichiguro. Yasunari muistutti Tintin lommoposkista japsikenraalia ja Tanizaki oli vanhemmiten pyylevä.
xxx/ellauri230.html on line 68: Kawabata apparently committed suicide in 1972 by gassing himself, but a number of close associates and friends, including his widow, consider his death to have been accidental. One thesis, as advanced by Donald Richie, was that he mistakenly unplugged the gas tap while preparing a bath. LOL haha! Who is this Donald Duck anyway?1 xxx/ellauri230.html on line 70: In addition to the numerous mentions of Zen and nature, one topic that was briefly mentioned in Kawabata´s mile long Nobel lecture was that of suicide. Kawabata reminisced of other famous Japanese authors who committed suicide, in particular Ryūnosuke Akutagawa. He contradicted the custom of suicide as being a form of enlightenment, mentioning the priest Ikkyū, who also thought of suicide twice. He quoted Ikkyū, "Among those who give thoughts to things, is there one who does not think of suicide?" There was much speculation about this quote being a clue to Kawabata´s suicide in 1972, a year and a half after Mishima had committed suicide. Kawabata saw ca. 200 nighmares about it. Vittu nää insulaariset viirusilmät on aika vinxahtaneita.
xxx/ellauri230.html on line 72: 1Donald Richie (17 April 1924 – 19 February 2013) was an American-born author who wrote about the Japanese people, the culture of Japan, and especially Japanese cinema. Although he considered himself primarily a filth historian, Richie also directed a number of experimental films, the first when he was seventeen.
xxx/ellauri230.html on line 76: Although Richie spoke Japanese fluently, he could neither read nor write it proficiently, same as Rei Shimura. Richie wrote English subtitles under Akira Kurosawa´s films. "Whatever we in the West understand about Japanese filth (which is not much), we most likely owe to Donald Richie."
xxx/ellauri230.html on line 79: 2It is a semi military part of U.S. commercial fleet that can be called to military duty whenever U.S. vital interests are at stake. A captain (master) in the U.S. Merchant Marine is in overall command of a vessel, and supervises the work of other officers and crew. A captain has the authority to take "conn" from a female mate or pilot at any time he or she feels the need.
xxx/ellauri230.html on line 82: Marine oilers are experienced qualified members of the engine department, who maintain the captain in proper running order. These workers lubricate gears, shafts, bearings, and other moving parts of the captain´s engines "below deck" needed to take "conn".
xxx/ellauri230.html on line 84: Wipers are the entry-level workers in the engine room, holding a position similar to that of ordinary semen of the deck crew.
xxx/ellauri230.html on line 87: of-the-pillow-picks-900x450.png" />
xxx/ellauri230.html on line 129: Kun Phaidonin kokooma-albumi Poem of the Pillow and Other Stories, Including Socrates on his Death Bed With Young Alcibiades ohjaa matkaamme, kiertelemme perinteisiä huvipuistoja näiden kymmenen kiihottavan japanilaisen eroottisen taiteen teoksen parissa.
xxx/ellauri230.html on line 144: Armas var yngst av brödraskaran. Ramstedt var far till Freja Ramstedt, hustru till bergsingenjören Karl Björzén. Den här Ramstedt blev filosofie magister och specialiserade sig inom indoeuropeisk filologi, engelsk filosofi, litteraturhistoria och biologi. Han var sedan 1951 medlem av Sällskapet Bokvännerna i Finland, där han bidrog med över 4 000 volymer inom sina intresseområden. Han författade även ett antal böcker och tidskrifter om interlingvistik och konstgjorda språk. Bland annat var Ramstedt stark förespråkare av interlingue, som han också skrev diverse avhandlingar om. Han och esuperantist-storbror Gus slogs ofta med konstgjorda ord och knytnävar om vilketdera konstgjorda språket som var bäst. Nu är dom döda alla fyra.
xxx/ellauri230.html on line 146: Juosten Kustu junior tuli ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1892. Hän aikoi ensin papiksi ja opiskeli sen vuoksi Helsingin yliopistossa latinaa, kreikkaa ja hepreaa, mutta pian hän kiinnostui pyllykielitieteestä ja urasuunnitelma muuttui. Ramstedt suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1895 ja maisterin tutkinnon 1898. Hän meni naimisiin 1897 Ida Olivia Aleksandra Josefssonin kanssa. Idasta ei näytä kuuluvan sen enempää. Jaa tämä: "Kun kotona oli useita koulua käyviä lapsia, ei vaimoni voinut lähteä matkaani. Mutta sensijaan Elma-tyttäremme, joka juuri keväällä v. 1919 oli tullut ylioppilaaxi, suostui mielellään seuraamaan isäänsä aupairina."
xxx/ellauri230.html on line 150: Vuonna 1898 Ramstedt lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen, ja sen oli rahoittanut vuonna 1883 perustettu Suomalais-Ugrilainen seura. Matkan kohteena oli ensin Volgan keskijuoksun alue, jossa Ramstedt tutki siellä asuvien suomensukuisten kansojen kieliä. Matka jatkui lokakuussa 1898 Siperian halki Baikal-järven eteläpuolelle ja Keski-Mongoliaan. Ramstedt palasi Suomeen keväällä 1901. Hänen Suomeen lähettämänsä kokoelmat olivat kadonneet junamatkan aikana, ja hän joutui laatimaan matkan perusteella tekemänsä väitöskirjan osittain säilyneiden muistiinpanojensa ja oman hyvän muistinsa varassa. Ramstedt valmistui lisensiaatiksi 1902 ja väitteli samana vuonna filosofian tohtoriksi, siis ihan mututuntumalla.
xxx/ellauri230.html on line 158: 1917 Ramstedt nimitettiin Helsingin yliopiston altailaisen pyllykielitieteen ylimääräiseksi henkilökohtaiseksi professoriksi, ja hänellä oli vihdoin varaa muuttaa Lahdesta Helsinkiin. Hän jatkoi edelleen tutkimuksiaan matkoilla keräämänsä muistitiedon pohjalta.
xxx/ellauri230.html on line 162: Palattuaan Suomeen Ramstedt jatkoi professorinvirassa vuoteen 1941 ja hoiti myös fonetiikan professuuria vuosina 1935–1940. Vuosina 1941–1950 hän toimi Suomalais-ugrilaisen seuran esimiehenä. Ramstedt oli mukana perustamassa Suomalais-Japanilaista Yhdistystä vuonna 1935, ja hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka. Ramstedt kuului myös moniin ulkomaisiin tieteellisiin seuroihin jäsenenä, ja hän oli kansainvälisesti tunnettu erityisesti mongolittarien häpykielten tuntijana. Vuonna 1946 Ramstedt valittiin Tanskan Kuninkaallisen tiedeseuran jäseneksi ja vuonna 1948 Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäseneksi. — Ramstedt oli kouluvuosistaan saakka aktiivisesti mukana raittiustyössä.
xxx/ellauri230.html on line 166: of.com/images/kenji-miyazawa-1.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri230.html on line 206: Li amis sian hejmlokon Hanamäki, kaj la scenoj de liaj verkoj ofte estas en la fikcia loko Ihatov aŭ Ihatovo, kiu devenis de Iŭate. Tiu aldono de '-o' al la fikcia loknomo kredeble estas influo de esuperanta finaĵo de substantivo. Lin interesis Esuperanto. Liaj provis traduki kelkajn el siaj verkoj en Esuperanto, sed ili estis trovitaj nur en 1953. Li cetere uzis en sia verko multajn vortojn influitajn de Esuperanto. Post lia morto liaj verkoj estis tradukitaj en Esuperanton inter alie de Konisi Gaku.
xxx/ellauri230.html on line 213: Ennen lähtöä olivat pres- professori Ståhlberg ja suutari Aaltonen Kustun kimpussa. Kustu ei olis halunnut lähtä japsuihin, mutta nuorsuomalainen aateveli K.J. pakotti. Kustun piti mennä kotiin kazomaan sanakirjasta, mitä on chargé d'affaire. Lontoossa se osasi yhtä vähän enkkua kuin Wilho Pylkkänen. Länkkärien sompailusta Kaakkois-Aasiassa tulee voimakkaasti mieleen Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki.
xxx/ellauri230.html on line 223: Myöhäisempi mongoli selostaa tapahtumat seuraavasti: Since the late 19 century and early 20 century, Tibet became more and more strategic place for British because Russian Czar’s expansion into Central Asia directly threatened India-‘the jewel in the crown’ of the British Empire. As a result, British government hurried its diplomatic step toward Tibet. In 1893, Qing government signed a contract with British, without Tibetan representative, promising British special trade rights in Tibet. Under such circumstances, Dozhiev, a Buriat Lama, also a close adviser of Thirteenth Dalai Lama, urged His Holiness to seek help from Czar’s Russia to prevent Tibet from British expansion since Manchu Qing was not powerful enough to protect Tibet anymore. This short paper tries to answer the questions like, what was the nature of his missions to Russia? And what was the relationship between Tibet and Russia during his missions in boarder international power relations? Key words: envoy, missions, power relations.
xxx/ellauri230.html on line 225: Younghusband expedition to Tibet and Anglo-Russian Convention As for the British, Lord George Curzon, the new Viceroy of India, changed ‘British policy towards Tibet from patient waiting to impatient hurry.’ Two times of attempts, in 1900 and 1901, to direct communication with Tibet were both rejected by the Dalai Lama. The lord was already concerned about the Buriat lama - a Russian subject in Tibetan court, also a high political advisor of the Dalai Lama, and considered him as an evil Russian agent behind the Dalai Lama’s anti-British policies. Inevitably, Curzon was more and more convinced that Dorzhiev’s mission to Russia would ultimately place Tibet under Russian protectorate. Especially, after Dorzhiev’s third mission to Czar Nikolai II it was widely reported that a secret agreement was already made between Tibet and Russia.
xxx/ellauri230.html on line 227: In 1903, the Lord Curzon ordered Colonel Francis Younghusband, jointly led by John Claude White, the political officer in Sikkim, to send a military expedition to Tibet. The force arrived in Lhasa on 3 August 1904.
xxx/ellauri230.html on line 230: The Dalai Lama fled to Urga (aka Ulan Bator) in Mongolia along with Dorzhiev. From there, Dorzhiev left for St Petersburg again in March 1905, hoping that Russian government could take Tibet under its protection from British and China. However, after the catastrophic defeat in Russo-Japanese war, Czar’s government could not offer any kind of assistance to Tibet in this historical turbulent time. Meantime, the dramatic rise of Germany in Europe since 1900s eventually led both Russia and Britain to come closer and to settle down their century long Great Game in Central Asia. Anglo-Russian Convention was signed at last by both sides on 31 August 1907, recognizing China’s claim for suzerainty over Tibet. Moreover, the convention also engaged to respect the territorial integrity of Tibet and abstain from all interference in her internal administration.
xxx/ellauri230.html on line 262: Based on a webcomic of an anthropomorphic dog sitting in a burning house saying “This is fine,” this is fine is a meme used as a reaction image in which someone ironically says a situation is OK … and it very clearly isn’t.
xxx/ellauri230.html on line 264: The This is fine meme comes from a webcomic called Gunshow, by KC Green. In the first two panels of strip 648, a character known as Question Hound sits in a burning house, sipping coffee and saying, “This is fine.” As he continues to reassure himself over the course of the six-panel comic, he also begins to melt due to the heat. The particular comic strip was published on January 9, 2013 (i.e soon a decade ago) and is alternatively titled “Global warming.” The alternative text on the image says, “The pills are working,” which is used as its title, as well.
xxx/ellauri230.html on line 276: Koo Vi Kyuin (Chinese: 顧維鈞; pinyin: Gù Wéijūn; Wade–Giles: Ku Wei-chün; January 29, 1888 – November 14, 1985), better known as V. K. Wellington Boot Koo, was a statesman of the Bourgeois Republic of China. He was one of Republic of China's representatives at the Paris Peace Conference of 1919.
xxx/ellauri230.html on line 278: Born in Kating (Jiading), now a suburb of Shanghai, in 1888. Koo grew up in an upper-class cosmopolitan family and was fluent in both English and French, which greatly aided his diplomatic career.
xxx/ellauri230.html on line 280: While at the college, Koo once rode a bicycle down the streets of Shanghai into the International Settlement and followed an English boy also riding a bicycle onto the sidewalk, where an Indian policeman allowed the English boy to continue while stopping Koo to give him a fine for riding his bicycle on the sidewalk. Koo was shocked to discover that owing to extraterritoriality, the laws and rules that applied to Chinese in China did not apply to British subjects-in this instance laws prohibiting riding a bicycle on the sidewalk - and that a foreign policeman had power over the Chinese police. Koo was left with a lifelong desire to end the status of extraterritoriality that had been imposed by the 19th century "unequal treaties".
xxx/ellauri230.html on line 282: Wellington Boot Koo served as an ambassador to France, Great Britain and the United States; was a participant in the founding of the League of Nations and the United Nations; and sat as a judge on the International Court of Justice in The Hague from 1957 to 1967. Between October 1926 and June 1927, while serving as Minister of Foreign Affairs, Koo briefly held the concurrent positions of acting Premier and interim President of the Bourgeois Republic of China. Koo was the first (and last) Chinese head of state known to use a Western name publicly.
xxx/ellauri230.html on line 284: In addition, he was a big waver of pork sword on the side. In 1908, (20vee) Koo married his first wife, Chang Jun-o .They divorced prior to 1912. Koo's second wife, Tang Pao-yueh "May" (唐寶玥; 唐宝玥; Táng Bǎoyuè; c. 1895–1918), was the youngest daughter of the former Chinese prime minister Tang Shaoyi and a first cousin of the painter and actress Mai-Mai Sze. Their marriage took place soon after Koo's return to China in 1912 (24vee). She died in the US during the 1918 Spanish flu pandemic. Result: 2 kids.
xxx/ellauri230.html on line 286: Koo's third wife was the socialite and style icon Oei Hui-lan (1889–1992). She married Koo (33vee) in Brussels, Belgium, in 1921. She was previously married, in 1909, to British consular agent Beauchamp Stoker, by whom she had one son, Lionel, before divorcing in 1920. Much admired for her adaptations of traditional Manchu fashion, which she wore with lace trousers and jade necklaces, Oei Hui-lan was the favorite daughter of Peranakan tycoon Majoor Oei Tiong Ham, and the heiress of a prominent family of the Cabang Atas or the Chinese gentry of colonial Indonesia. She wrote two memoirs: Hui-Lan Koo (Mrs. Wellington Koo): An Autobiography, and No Feast Lasts Forever. Koo had 2 more kids out of her.
xxx/ellauri230.html on line 288: On September 3, 1959, Koo (61vee) married his fourth wife Yen Yu-yun (1905–2017), the widow of Clarence Kuangson Young. He had three stepdaughters from this marriage, but none that he would have fucked in himself.
xxx/ellauri230.html on line 291: Koo noted that under Wilson's 14 Points, the basis of the peace was to be national, which led him to argue that Japan had no right to the Shandong as its people were overwhelmingly Han and wanted to be part of China. Mutta Donbass ja Luhansk ovat aivan eri asia. Entäs karjalaiset sitten? Tai sudeettisaxalaiset? Elsass ja Lothringen? Oolanti? Wilson vetäköön käteen 14 pointteineen, vaikka niitä onkin enemmän kuin Alex Stubbilla.
xxx/ellauri230.html on line 293: The French Premier Georges Clemenceau (se sadetakkinen paxulainen jossain Pariisin aukiolla) praised Koo for his eloquent speech. The American secretary of state, Robert Lansing, wrote that Koo had crushed the Japanese with his speech. The Canadian prime minister, Sir Robert Borden, called Koo's speech "very able".
xxx/ellauri230.html on line 296: In 1921, Koo became the Chinese minister to Britain. Much to his displeasure, Punch published a ballad that implied he was not so much a diplomat representing China but rather just a foreigner with a funny name to amuse the British. This greatly offended him.
xxx/ellauri230.html on line 300: The Washington conference proved to be Koo's triumph as the conference ended with Japan renouncing its claims to the Shandong and the attending powers all signing the Nine-Power Treaty affirming the independence of China. After the conference, Koo changed his name to Washington Koo and returned to China a national hero.
xxx/ellauri230.html on line 301: Koo signed a treaty with the Soviet Union under which the Soviet Union renounced all "unequal treaties" that China had signed with Imperial Russia in exchange for which Koo recognized the de facto independence of Outer Mongolia, which until then he had claimed as part of China.
xxx/ellauri230.html on line 309: In December 1937, Koo's spirits sank to a new low by the news that the Japanese had taken Nanking, the capital of China, which was promptly followed up by the infamous "Rape of Nanking". That same month, the Japanese sank the American gunboat U.S.S Panay on the Yangtze river and in the process killed several American sailors. Koo hoped that the Panay incident might lead to the United States taking action against Japan, and he was disappointed when Roosevelt chose instead to accept the Japanese apology that the sinking of the Panay was a mistake, despite the fact the Panay was flying the American flag at the time the Japanese aircraft bombed the gunboat. It had looked just like the Chinese flag from afar.
xxx/ellauri230.html on line 313: After German invasion of France Koo briefly served as the Chinese ambassador in Vichy, where he was forced to live under reduced conditions.
xxx/ellauri230.html on line 314: Owning to the shortage of food in occupied France, Koo's wife observed that he was forced to eat canned food for the first in his entire life.
xxx/ellauri230.html on line 315: Afterwards, he was the Chinese Ambassador to the Court of St James's until 1946. Koo decided that wartime London was too dangerous for his family to live, and sent his wife and children to New York. Madame Koo had wanted to go to London and went to New York most unwillingly.
xxx/ellauri230.html on line 317: In July 1941, the Japanese occupied the southern half of French Indochina, giving Japan the ability to project air and naval power well into the South China Sea. In response, the American, British and Dutch governments imposed an oil embargo on Japan and froze all Japanese assets in their countries.
xxx/ellauri230.html on line 319: The way that only four divisions of the Imperial Japanese Army who despite being outnumbered three to one by an Anglo-Indian-Australian force opposing them had been able to conquer Malaya and Singapore, billed at the time as the "Gibraltar of the East", in less than two months both astonished and shocked British officials. Brings to mind Putin's astonishment at the bombing of the Krim.
xxx/ellauri230.html on line 321: The Cairo Conference 1943 established China's status as one of the four world powers, which was of great political and strategic significance to China. Churchill ei tykännyt kuikelosta Chiangi Kai-shekistä ja Roosevelt sai toimia välimiehenä.
xxx/ellauri230.html on line 322: On 11 January 1943, Koo signed in London a new Sino-British treaty that saw Britain renounce all of its extraterritorial rights in China, through the British refused to return Hong Kong as the Chinese had wanted. Through Koo failed to secure the return of Hong Kong, he called the new Sino-British treaty in his diary "a really an epoch-making event-the biggest treaty in a century". Kiitos vaan japsut ja sakemannit vetoavusta!
xxx/ellauri230.html on line 326: In 1945, Koo was one of the founding delegates of the United Nations. He later became the Chinese Ambassador to the United States and focused on maintaining the alliance between the Republic of China and the United States as the Kuomintang began losing to the Communists and had to retreat to Taiwan.
xxx/ellauri230.html on line 328: Koo retired from the Chinese diplomatic service in 1956 and in the same year he became a judge of the International Court of Justice in The Hague, and served as Vice-President of the Court during the final three years of his term. In 1967, he retired and moved to New York City, where he lived until his death in 1985. Vittu täähän kumppari kiskoi 3v vaille sentenaarixi!
xxx/ellauri230.html on line 330: Despite this, both his third and fourth wife lived even longer than he did: Oei Hui-lan died at the age 103 and Juliana Koo died at the age of 111.
xxx/ellauri230.html on line 333: Koo noted that the new Communist government in Russia, which denounced liberalism as a device for Western imperialism and renounced all of the special Russian rights in China gained under the Tsarist regime, won tremendous prestige in China as the one power that seemed willing to treat China as an equal, which led directly to the founding of the Chinese Communist Party in 1920.
xxx/ellauri230.html on line 341: In October 2021, NBC sports reporter Kelli Stavast was interviewing racing driver Brandon Brown, the winner of the Sparks 300 race at the Talladega Superspeedway, on his win. In the background of the interview were chants of “Fuck Joe Biden” from the crowd – which Stavast mistook for chants of “Let’s Go Brandon,” and reported it live on-air as such. The use of “dark” in referring to political candidates actually first came from supporters of Donald Trump in March of this year. Supporters coined the phrase and Twitter hashtag #DarkMAGA – a reference to the Make America Great Again slogan – to represent a Trump running for president in 2024 who abandoned all political norms.
xxx/ellauri230.html on line 343: But slowly, some "pro-Dark Biden" memes began to emerge – particularly in the wake of the death of Ayman al-Zawahiri, the man who took over as leader of al-Qaida after Osama Bin Laden's death, who was killed in a targeted strike ordered by the Biden administration over the summer. White House digital director Rob Flaherty shared an image of Biden with red lasers shooting out of his eyes as a way to express support for the president’s murderous success.
xxx/ellauri230.html on line 453: Admiral Sir Charles Elliot KCB (15 August 1801 – 9 September 1875) was a British Royal Navy officer, diplomat, and colonial administrator. He became the first Administrator of Hong Kong in 1841 while serving as both Plenipotentiary and Chief Superintendent of British Trade in China. He was a key founder in the establishment of Hong Kong as a British colony.
xxx/ellauri230.html on line 457: Sir Charles Norton Edgecumbe Eliot was a British colonial administrator and diplomat who initiated the policy of white supremacy in the British East Africa Protectorate (now Kenya).
xxx/ellauri230.html on line 459: By 1903 he was encountering opposition from the Colonial Office, which felt he was proceeding too rapidly. In 1904, after being criticized for granting a concession on land previously reserved for the indigenous Maasai people, he resigned his position. Following his resignation, he served as vice chancellor of both the University of Sheffield (1905–12) and the University of Hong Kong (1912–18). His last diplomatic post was as the British ambassador to Japan, which he began in 1920. He retired in 1926, continuing to live in Japan. During his life he wrote several papers and books, including The East Africa Protectorate (1905) and Letters from the Far East (1907).
xxx/ellauri230.html on line 461: Pyllykielitieteilijänä se ei ollut vaan kirjoittanut parasta englanninkielistä suomen kielioppia (Kustun mielestä, Fred Karlsson voi olla eri mieltä), vaan "erään neekerikielen kieliopin". Ei kai se sunkaan ollut kikuju? Tai size oli maasai. Arvi Hurskainen osaisi sanoa. "Regarding the origin of the Gikuyu, Sir Charles Eliot, in "The East Africa Protectorate," says that they are almost certainly a comparatively recent hybrid between the Masai and Bantu stock."
xxx/ellauri230.html on line 469:
The Daibutsu of Kamakura, Japan
xxx/ellauri230.html on line 471: Kamakura Daibutsu (Great Buddha) 鎌倉大仏. The statue is a wimpy 11.3 meters tall and weighs just 121 tons. It is a bronze statue of Amida Buddha and is second only in height to Todaiji's Great Buddha in Nara. Like the statue in Nara , the Daibutsu was originally housed inside a temple building after its casting in the 13th century.
xxx/ellauri230.html on line 474:
Not the Biggest of Buddhas Either: The Great Buddha at Todai-ji Temple
xxx/ellauri230.html on line 476: Weighing over 500 tons and measuring an impressive 15 meters (49 feet) tall, Todai-ji Temple's Great Buddha absolutely dwarfs his admirers. He pitifully tries to hang on to the title of the largest bronze Buddha in the world (but see Ushiku daibutsu below).
xxx/ellauri230.html on line 479:
The Great Buddhas of Monywa, Myanmar
xxx/ellauri230.html on line 481: Visitors to Monywa, 138 kilometres northwest of Mandalay, will be treated to not one, but two giant Buddhas – one standing, one lying down. At 90 metres long, the one lying down is the largest reclining Buddha in the world. It houses a collection of 9,000 etchings illustrating Buddha’s life that can be viewed by entering through a door in the statue’s backside. The standing Buddha directly behind is 116 metres tall and is known as Laykyun Setkyar.
xxx/ellauri230.html on line 486: The magnificent Buddha Dordenma, also known as the Buddha Point is a tall statue of Buddha standing at 51.5 meters in height. It is located at Kuenselphodrang, Thimphu which overlooks the southern approach to the city. The commencement in construction of Buddha Dordenma goes back to 2006 and was inaugurated on 24 th September 2015.
xxx/ellauri230.html on line 492: Gazing serenely over the confluence of the Minjiang, Dadu and Qingyi rivers in Sichuan province, the Giant Buddha of Leshan is one of the most popular tourist spots in China. Carved on the side of a cliff in 713BC, the statue was the idea of a monk called Haithong, who hoped the statue would guide shipping vessels through the rivers’ treacherous currents. Sadly, he ran out of funds and the statue wasn't completed until 90 years later.
xxx/ellauri230.html on line 494: The Leshan Giant Buddha (Chinese: 樂山大佛) is a 71-metre (233 ft) tall stone statue, built between 713 and 803 (during the Tang dynasty). It is carved out of a cliff face of Cretaceous red bed sandstones that lies at the confluence of the Min River and Dadu River in the southern part of Sichuan province in China, near the city of Leshan. The stone sculpture faces Mount Emei, with the rivers flowing below its feet. It is the largest and tallest stone Buddha statue in the world and it is by far the tallest pre-modern statue in the world. It is over 4 km from the Wuyou Temple.
xxx/ellauri230.html on line 501: Fo Guan Shan Monastery is the biggest Buddhist monastery in Taiwan. It's the headquarters of a new religious movement, founded in 1967, that promotes a new form of Humanistic Buddhism.
xxx/ellauri230.html on line 502: The monastery covers more than 30 hectares and includes a university and various shrines, with the complex dominated by a niggardly 36-metre tall statue of the Amitabha Buddha.
xxx/ellauri230.html on line 507: Standing more than 88 metres high, the Great Buddha at Ling Shan is a bronze Amitabha Buddha. It was completed at the end of 1996, weight over 700 tons and is reached by climbing 99 steps.
xxx/ellauri230.html on line 537: The Ushiku Daibutsu is located near the city of Tsukuba in the Ibaraki Prefecture of Japan. This bronze Buddha statue held the Guinness World Record for being the tallest Buddha statue in the world from 1993 to 2008.
xxx/ellauri230.html on line 542: The Spring Temple Buddha (Chinese: 中原大佛 and simplified Chinese: 鲁山大佛; traditional Chinese: 魯山大佛) is a colossal statue depicting Vairocana Buddha located in the Zhaocun township of Lushan County, Henan, China, built from 1997 to 2008. It is located within the Fodushan Scenic Area, close to National Freeway no. 311. At 128 metres (420 ft), excluding a 25 metres (82 ft) lotus throne. It is the second-tallest statue in the world after the Statue of Unity (representing no longer the Buddha but this guy named Patel) in Gujarat, India, which surpassed it in 2018 with a height of 182 metres (597 ft).
xxx/ellauri230.html on line 547: In 2013 Narendra Modi ordered to build a statue of Unity representing good old Sardar Patel that towers almost 600 feet (182 m) high, almost 300 feet taller than the Statue of Liberty. Sardar Patel was only 5 feet 5 inches (165 cm) in real life.
xxx/ellauri230.html on line 549: Vallabhbhai Javerabhai Patel was born on 31 October, 1875 in Nadiad, Bombay Presidency, British India, is an Actor. Discover Vallabhbhai Patel's Biography, Age, Height, Physical Stats, Dating/Affairs, Family and career updates. Learn How rich is He in this year and how He spends money? Also learn how He earned most of Vallabhbhai Patel networth? At 75 years old, Vallabhbhai Patel height not available right now. We will update Vallabhbhai Patel's Height, weight, Body Measurements, Eye Color, Hair Color, Shoe & Dress size soon as possible. He is currently single. He is not dating anyone. We don't have much information about He's past relationship and any previous engaged. According to our Database, He has no children. His net worth has been growing significantly in 2020-2021. So, how much is Vallabhbhai Patel worth at the age of 75 years old? Vallabhbhai Patel’s income source is mostly from being a successful Actor. He is from British India. We have estimated Vallabhbhai Patel's net worth, money, salary, income, and assets at $0 according to our database.
xxx/ellauri230.html on line 551: Known as the "Iron Man of India", Vallabhbhai Patel was born in Gujarat. He was the fourth of the six children of his father, Jhaveribhai. The first 3 got gold, silver and bronze. Patel is credited for being almost single-handedly responsible for unifying India on the eve of independence. He completed his matriculation at the age of 22 due to the poor financial condition of family. Patel had a desire to study to become a lawyer. So he started to work and save funds. He went to England to study law. He passed examinations within two years and travelled back to India. Patel started practicing as a barrister in Ahmadabad. In 1917, Patel got elected as the sanitation commissioner of Ahmadabad. He displayed extraordinary devotion to duty and personal courage in fighting an outbreak of plague and led a successful agitation for the removal of an unpopular British municipal commissioner. Inspired by the words of Gandhi, Patel started active participation in the Indian independence movement. So apparently he's not the world's largest guy in bronze, but a man of steel.
xxx/ellauri230.html on line 558: Romanian prinssi Carol lähetettiin Tokioon unohtamaan juutalaistaustainen haahkansa Magda Lupescu. Ei unohtanut, kuten Kustu kuivasti totesi. Lupescu was described as a witty and outspoken woman, a tall redhead with milky-white skin and green eyes. Other sources are less flattering, describing her features as coarse and her conversation as vulgar. Voihan ne olla totta kumpikin. All sources agree that she walked with a peculiar swing of the hips, which, depending on one's point of view, was either sexy or crude, and that she was, in almost every respect, the opposite of Crown Princess Helen, Carol's spouse at the time.
xxx/ellauri230.html on line 585: On average, the vagina is 3 to 4 inches deep during un-arousal periods, although some women have a vagina that is around 5 to 7 inches deep. As a woman becomes aroused, the vagina expands: as blood flows to the area, the cervix and uterus are pushed up by the upper two-thirds of the vagina to create more space. This expansion helps to accommodate the penis and ease intercourse. The vagina will also become more lubricated when having sex, which helps to further ease penetration.
xxx/ellauri230.html on line 586: While the vagina will most commonly expand during periods of arousal, it is possible that the penis can't fit properly inside, which can make woman feel much pain and discomfort. This could be due to exceptionally large penis size, thrusting too hard or the women is not sufficiently aroused (meaning the cervix and uterus have not been pushed up to let the vagina expand). So wait a minute jap, not so fast, there will more than enough space for your half-foot in a few moments!
xxx/ellauri230.html on line 620: Influenced by Chinese custom (no tietysti), the Heian court (794–1185) took to Chrysanthemum the Imperial Blossomdrinking chrysanthemum wine and using chrysanthemum dew as a kind of body lotion. All of this is recounted in The Pillow Book, a collection of observations by the court lady "Sei silmiä" Shonagon. The Chrysanthemum Festival is the last of Japan’s five annual festivals, which includes Boys’ Day in May and Tanabata in July.
xxx/ellauri230.html on line 624: Unique sculpture of chrysanthemum stone in China's Hubei.
xxx/ellauri230.html on line 626: Scenery of blooming chrysanthemum flower fields in Guangxi.
xxx/ellauri230.html on line 628: 900 types of chrysanthemum on show in Shanghai.
xxx/ellauri230.html on line 636: The chrysanthemum, together with the plum blossom, orchid and bamboo have been regarded as the four symbols of noble characters by Chinese scholars since ancient times. Chrysanthemum, in particular, has many meanings.
xxx/ellauri230.html on line 643: Tao wrote in his poem, depicting how he loved the flower. Since then, the chrysanthemum has been regarded as the symbol of the hermit.
xxx/ellauri230.html on line 645: The chrysanthemum blooms in bright colors during chilly autumn, a time when most flowers wither. Facing coldness and a tough environment, it blooms splendidly without attempting to compete with other flowers – this unique aspect of the chrysanthemum makes it a symbol of strong vitality and tenacity in the eyes of scholars.
xxx/ellauri230.html on line 647: Chrysanthemums (/krɪˈsænθəməm/), sometimes called mums or chrysanths, are flowering plants of the genus Chrysanthemum in the family Asteraceae. They are native to East Asia and northeastern Europe. Most species originate from East Asia and the center of diversity is in China. Countless horticultural varieties and cultivars exist.
xxx/ellauri230.html on line 648: Chrysanthemums (Chinese: 菊花; pinyin: Júhuā) were first cultivated in China as a flowering herb as far back as the 15th century BC. Over 500 cultivars had been recorded by 1630. By 2014 it was estimated that there were over 20,000 cultivars in the world and about 7,000 cultivars in China. The plant is renowned as one of the Four Gentlemen (四君子) in Chinese and East Asian Art. The plant is particularly significant during the Double Ninth Festival.
xxx/ellauri230.html on line 650: In Chinese art, the Four Gentlemen or Four Noble Ones (Chinese: 四君子; pinyin: Sì Jūnzǐ), literally meaning "Four Junzi", is a collective term referring to four plants: the plum blossom, the orchid, the bamboo, and the chrysanthemum. The term compares the four plants to Confucian junzi, or "gentlemen". They are most typically depicted in traditional ink and wash painting and they belong to the category of bird-and-flower painting in Chinese art. In line with the wide use of nature as imagery in literary and artistic creation, the Four Gentlemen are a recurring theme for their symbolism of uprightness, purity, humility, and perseverance against harsh conditions, among other virtues valued in the Chinese traditions.
xxx/ellauri230.html on line 652: Chrysanthemum cultivation began in Japan during the Nara and Heian periods (early 8th to late 12th centuries), and gained popularity in the Edo period (early 17th to late 19th century). Many flower shapes, colours, and varieties were created. Various cultivars of chrysanthemums created in the Edo period were characterized by a remarkable variety of flower shapes, and were exported to China from the end of the Edo period, changing the way Chinese chrysanthemum cultivars were grown and their popularity.
xxx/ellauri230.html on line 654: The Imperial Seal of Japan is a chrysanthemum and the institution of the monarchy is also called the Chrysanthemum Throne. A number of festivals and shows take place throughout Japan in autumn when the flowers bloom. Chrysanthemum Day (菊の節句, Kiku no Sekku) is one of the five ancient sacred festivals. It is celebrated on the 9th day of the 9th month. It was started in 910, when the imperial court held its first chrysanthemum show.
xxx/ellauri230.html on line 656: Chrysanthemums entered American horticulture in 1798 when Colonel John Stevens imported a cultivated variety known as 'Dark Purple' from England. The introduction was part of an effort to grow attractions within Elysian Fields in Hoboken, New Jersey. Hoboken, NJ is nowadays considered the world hub of chrysanthemum cultivation by some westerners.
xxx/ellauri230.html on line 658: In some European countries (e.g., France, Belgium, Italy, Spain, Poland, Hungary, Croatia), incurve chrysanthemums symbolize death and are used only for funerals or on graves, while other types carry no such symbolism; similarly, in China, Japan, and Korea of East Asia, white chrysanthemums symbolize adversity, lamentation, and/or grief. In some other countries, they represent honesty. In the United States, the flower is usually regarded as positive and cheerful, with New Orleans as a notable exception.
xxx/ellauri230.html on line 666: Three laughs at Tiger Brook (Chinese: 虎溪三笑; Pinyin: hǔ xī sān xiào; Gan: fû ki sam siēu) is a Chinese proverb which refers to the image that the three men, Huiyuan, Tao Yuanming and Lu Xiujing laugh together when arriving at Huxi (虎溪, Tiger Brook) of Mount Lu (Lushan).This concept represents the ideal humorous relations of Confucianism, Taoism and Buddhism in ancient China.
xxx/ellauri230.html on line 668: Tao Yuanming had five sons. The daughters, if any, were unrecorded (as customary). Approximately 130 of his works survive, consisting mostly of poems or essays which depict an idyllic pastoral life of farming and drinking. Some farming and a lot of boozing. Poem number five of Tao's "Drinking Wine" series translated:
xxx/ellauri230.html on line 705: The views expressed in this article are those of the author and do not necessarily reflect the official editorial position of UCA News, which all in favor of fucking energetically pre-menarchal girls.
xxx/ellauri230.html on line 719: Ulkomaalaisten puheesta kuuluu tämän tästä: Go to hell! Don't be a fool! taikka Die verdammten Schweine! Zum Teufel! ynnä muita donnerwettereitä, mutta japanilaiset keskustelevat keskenään sävyisästi: 1. バカ (baka) – Stupid, Idiot. 2. ばかやろう(bakayarou) – Asshole, Idiot. 3. あほ (aho) – Moron. 4. くそ (kuso) – Shit, Crap. 5. ちくしょう (chikushou) – Shit, Son of a Bitch. 6. わるがき(warugaki) – Brat. 7. ふざけるな (fuzakeruna) – “Fuck Off”. 8. どけ(doke) – “Get out of the way!”. 9. しね (shine) – Die! 10. ブス(busu) – Extremely Ugly Woman. 11. ウルサイ (urusai) – Shut up! 12. だまれ(damare) – Shut up! 13. やかましい (yakamashii) - Turpa rullalle!
xxx/ellauri231.html on line 89: American punk rock musician and a founding member of the band The Menstrual Cramps
xxx/ellauri231.html on line 113: President of Russia (1999–2008, 2012–present)
xxx/ellauri231.html on line 228: Anton Ivanovitš Denikin (ven. Антон Иванович Деникин, 16. joulukuuta (J: 4. joulukuuta) 1872 Wloclawek, Varsovan kuvernementti, Venäjä – 8. elokuuta 1947 Ann Arbor, Yhdysvallat) oli venäläinen kenraali, Venäjän sisällissodassa toimineen sadan tuhannen miehen Etelä-Venäjän valkoisen armeijan komentaja vuosina 1918–1919 ja lyhytikäisen Etelä-Venäjän johtaja. Denikin oli aika lailla Tintissä usein esiintyvien professorien näköinen.
xxx/ellauri231.html on line 230: ofessor-tarragon/52fr.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri231.html on line 232: ofiles/images/joseph-conrad-5.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri231.html on line 264: Möhnäläiset listivät myös sankoin joukoin mennoniitteja. Floyd Pattersonin tutkimus on osoittanut. että hyökkäykset johtuivat syntyperäisten ukrainalaisten ja mennoniittien siirtolaisten välisestä syvästä kaunasta. Eikös se David "Sikiö" Wallacekin ruvennut jossain vaiheessa mennoniitaxi? Joo: Although his parents were atheists, Wallace twice attempted to join the Catholic Church, but "flunked the period of inquiry". He later attended a Mennonite church. Näistä lisää myös albumissa 339.
xxx/ellauri231.html on line 374: Ivan Bunin melkein kvalifioituu 21.10. syntyneexi julkkixexi, sillä se syntyin 22.10., jolloin juuri juhlitaan Prof. Dr. L.H. Carlsonin (Emer.) 70-vuotispäiviä. Ruåzin dynamiittikomitealla on seuraavaa sanottavaa Ivanin puolesta:
xxx/ellauri231.html on line 415: Hämmästyneenä minuun alkaneista onnitteluista ja sähkeistä, mietin yön yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa Ruotsin Akatemian valinnan syvällistä merkitystä. Ensimmäistä kertaa Nobel-palkinnon perustamisen jälkeen olet myöntänyt sen maanpaossa olevalle henkilölle. Kuka minä olen totuudessa? Ranskan vieraanvaraisuudesta nauttiva maanpako, jolle olen myös ikuisen kiitollisuuden velkaa. Mutta hyvät Akatemian herrat, sallikaa minun sanoa, että henkilöstäni ja työstäni riippumatta valintanne on sinänsä suuren kaunis ele. On välttämätöntä, että maailmassa on absoluuttisen riippumattomuuden keskuksia. Epäilemättä kaikki mielipide-erot, filosofiset ja uskonnolliset uskontunnustukset, ovat edustettuina tämän pöydän ympärillä. Mutta meitä yhdistää yksi totuus, ajatuksen ja omantunnon vapaus; tämän vapauden ansiosta olemme sivilisaation velkaa. Varsinkin meille kirjoittajille vapaus on dogmi ja aksiooma. Valintanne, hyvät Akatemian herrat, on jälleen kerran osoittanut, että Ruotsissa vapausrakkaus on todella monikansallinen kultti.
xxx/ellauri232.html on line 35: ofgeek.com/wp-content/uploads/2020/09/Young-Wallander-Ibrihim-Bash.jpg" height="305px" />
xxx/ellauri232.html on line 85: Far-right groups have been a consistent presence in the Swedish political underground since the early 1920s, with their high point coming in the municipal elections of 1934, when around eighty council members of Svenska nationalsocialistiska partiet (the Swedish National Socialist Party) were elected across the country. After a long period of mainstream political inactivity in the wake of the Second World War, neo-fascism grew stronger in the 1980s, culminating in the emergence of several new neo-Nazi organisations in the 1990s. The most notable of these groups was Nationalsocialistik Front (the National Socialist Front), who were replaced by the currently active Svenskarnas Parti (the Party of the Swedes) in 2009. The Party of the Swedes’ political program states that “only people who belong to the western genetic and cultural heritage, where ethnic Swedes are included, should be Swedish citizens”, as well as their belief that “all policy decisions should be based on what is best for the interests of the ethnic Swedes”. Far from being prohibited in Sweden, these monsters are sitting now in public offices.
xxx/ellauri232.html on line 87: Sverigedemokraterna is the third largest party in the country – the largest among male voters. Instead of viewing the far Right as organised in a spectrum, ranging from the suits in parliament to the boots on the street, it should be understood as a power-bloc, with a division of labour between the parliamentary wing, street fighters, bloggers, think tanks and terrorists. They share a common world-view, use the same arguments, engage in discussions with and feed off one another.
xxx/ellauri232.html on line 88: The dismantling of the welfare system over the last several decades, congruent with the ‘New Labourisation’ of the Swedish Social Democrats and the tax-cutting policies of the centre-right governments from 2006 to 2014, is, in familiar scapegoating, being blamed on refugees depicted as dead weights burdening the country.
xxx/ellauri232.html on line 90: The Social Democratic Party defined Swedish politics during the last century, holding power for more than forty consecutive years, and governing for almost seventy years in total. During the 1980s, the party turned rightwards, adopting the politics of the ‘Third Way’, caught in the first wave of neoliberalism. It lost the power base of industrial workers as industries moved abroad. The following decades saw rapid increases in class divisions, growing faster in Sweden than in any other country within the OECD.
xxx/ellauri232.html on line 92: The far Right is moving forward all over the globe: in Putin’s Russia, in the sectarian conflicts of the Middle East, dramatically in India, visible in the success of the BJP (witness the 182-meter statue of Patel!). This occurs as the need for a planned and democratically controlled economy is more pressing than ever, as we face accelerating climate change, and shifting attitudes to nationality, as more and more people across the world are forced to move. Socialism – far beyond the clichés of economism – is needed more urgently than ever.
xxx/ellauri232.html on line 94: Meanwhile, optimistic neoliberal positions wonder how could this happen, if the world is richer than ever, and more and more people have been dragged from poverty. That statistics is no longer even true, and largely overlooks that the poorest classes in developed countries have seen none of this improvement, and that redistribution mechanisms in these countries have been severely diminished by decades of neoliberal policies. The picture below displays the real income growth of the world population, and where it has (roughly) ended up.
xxx/ellauri232.html on line 99: If social claims appeal to the people's struggle with poverty and inequality, nationalism offers an encompassing narrative, an identity that blurs the lines of social classes and hides the social fractures that created this very problem. While Fascism promises to protect workers, studies show how Workers' conditions worsened severely during fascist times, something that can also be seen in the strong ultraliberal component most of the 'new far right', and of the dubious democratic credentials ofof neoliberalism, devoid of the philosophical background of political liberalism. Nationalism gives the two great enemies behind the woes of people: foreigners, and immigrants. The external enemy, the internal enemy. Both combined ensure that no one is paying attention at inequality or working and living conditions.
xxx/ellauri232.html on line 106: Alf W. Johansson är professor emeritus i historia vid Södertörns högskola och en av grundarna av Respons. Han skriver:
xxx/ellauri232.html on line 108: Att beskriva SD som fascistiskt blockerar en analys av partiet som politiskt fenomen. Statsminister Stefan Löfven har gett Henrik Arnstads tolkning av Sverigedemokraterna som ett fascistiskt parti ett slags officiell sanktion. Men Arnstads idealtypiska definition av fascism saknar analytisk skärpa och hans empiriska underlag är minst sagt bräckligt.
xxx/ellauri232.html on line 120: Theodor W. Adorno lanserade en teori om ”den auktoritära personlighetstypen” – en rigid, närmast konservativ personlighetstyp – som sågs som fascismens bärare. Undersökningar har emellertid visat att denna personlighetstyp stått att finna i alla partier, inte minst de kommunistiska. På 70-talets lanserades av filosofen Harald Ofstad en ”teori” att fascismen hade sin grund i ”vårt förakt för svaghet”. Detta är ett allmänmänskligt problem snarare än ett specifikt fascistiskt. De psykologiska teoriernas svaghet har varit, som Kenneth Waltz uttryckt det, att de i sin strävan att förklara allt inte lyckats förklara någonting. Vi föraktar såna teorier, fittans ynkryggar va!
xxx/ellauri232.html on line 124: Den israeliska forskaren Zeev Sternhell ser fascismen som en form av revision av marxismen. Detta tänkande sökte övervinna det liberala samhällets atomisering. Man accepterade den ”liberala ekonomin”, men tog avstånd från liberalismens filosofiska grundvalar: universalism, framsteg, naturrätt och jämlikhet. Vilken idiot!
xxx/ellauri232.html on line 127: I större historiska arbeten som exempelvis Noltes bok och Stanley Paynes A History of Fascism 1919-1945 (1995) finns uppräkningar av element som måste ingå i en minimidefinition av fascism. Nolte nämner antimarxism, antiliberalism, antikonservatism, ledarskapsprincipen, paramilitär organisation och totalitarism. Payne lyfter fram inte mindre än tjugo faktorer som förutsättning för en framgångsrik fascistisk rörelse.
xxx/ellauri232.html on line 129: Som motsats hör på britten Griffins definitionsförsök. Han hävdar i sin bok The Nature of Fascism (1991) att fascismen var en särskild ideologi vars ”mytiska kärna” var ”en nyfödd form av populistisk ultranationalism”. Amerikanske Payne från Texas ger det ett hånskratt.
xxx/ellauri232.html on line 131: Payne is a specialist in the Spanish fascist movement and has also produced comparative analyses of Western European fascism. He asserts that there were some specific ways in which kraut National Socialism paralleled Russian communism to a much greater degree than latino Fascism was capable of doing. Why, just look at their flags. Payne does not propound the theory of "red fascism" or the notion that communism and National Socialism are essentially the same. He states that National Socialism more nearly paralleled Russian communism than any other noncommunist system has. Payne uses a lengthy itemized list of characteristics to identify fascism, including the creation of an authoritarian state; a regulated, state-integrated economic sector; fascist symbolism; anti-liberalism; anti-communism, and anti-conservatism. He sees elimination of the autonomy or, in some cases, complete existence of large-scale capitalism as the common aim of all fascist movements. (??? WTF?)
xxx/ellauri232.html on line 133: Payne menar att Griffins definition saknar centrala element som måste ingå i en fascismdefinition, exempelvis våldsanvändningen och den paramilitära organisationsformen. Griffins definition av fascismen är närmast godmodig, ja oförarglig. Den är heller inte konsensuell i vetenskapen. Det är bara något han påstår. Att han tas upp i detta sammanhang beror på att han i Sverige fått en särskilt aktualitet genom sin lärjunge Henrik Arnstad, som under hänvisning till Griffin hävdat att Sverigedemokraterna är ett fascistiskt parti. Genom att statsminister Stefan Löfven i ett pressat ögonblick påstod att Sverigedemokraterna var ett fascistiskt parti och hänvisade till Arnstad, har denna tolkning fått ett slags officiell sanktion. Fascismen i Sverige som under mellankrigstiden inte lyckades komma över 1 procent-nivån i valet 1936 skulle nu samla nära 13 procent av den svenska valmanskåren? Well NSDAP got 1/3 of the vote on 1932. In 1933 they got 9/10, being the only option left.
xxx/ellauri232.html on line 141: Arnstad hävdar att den definition, som han gör av dagens ultranationalistiska rörelser, är ”politisk-ideologisk – inte moralisk”. Detta är vilseledande. När Arnstad går ut i pressen och förklarar att Sverigedemokraterna är ett fascistiskt parti är det ofrånkomligt att detta får en moralisk innebörd: Sverigedemokraterna framstår som en inkarnation av ondskan, inte som ett parti som drömmer oförargliga nostalgiska drömmar om ett svunnet Sverige à la Griffin.
xxx/ellauri232.html on line 184: Hur kommer det sig att Sverige inte hade någon vidare bra strategi för att ta emot det stora antalet flyktingar som kom hit 2015? Nog för att det var unikt många som kom under en kort period men beredskapen var låg och kunskapsbristerna stora. Problemen förvärrades av att när politiker från olika läger då yttrade sig om integrationspolitikens utmaningar spårade samtalen oftast ur. Och så är det fortfarande. Varför är det politiska samtalet om integration och invandring så minerat att dialoger hela tiden stängs ner eller slutar i något slags allmän ödeläggelse? Debatten om de ”apatiska flyktingbarnen” är ett exempel på hur svårt det har varit och fortfarande är att i offentlig debatt hantera frågor som berör invandring. Detsamma gäller diskussioner om ”utsatta områden” och gängkriminalitet bland invandrare. Att dessa frågor är så laddade gör att begåvande forskare i dag undviker att ta sig an centrala frågor som handlar om integration och invandring, fast det ju borde vara tvärtom. Sverige har gått från att vara ett relativt homogent land till att bli mer heterogent. Det innebär självfallet problem och krav på omställningar som måste lösas i dialoger där det är högt till tak och med politisk handlingskraft.
xxx/ellauri232.html on line 201: Toukokuussa 2016 syntyi uusi kohu, kun kävi ilmi, että Sahlin oli antanut kollegalleen valheellisen tulotodistuksen. Teko oli poliisin tutkittavana ja Sahlin erosi tehtävästään kulttuuriministeriössä. Sahlinilla on tytär Ann-Sofie (s. 1978) David Peñan kanssa. Hän meni naimisiin Bo Sahlinin kanssa 1982 ja heillä on kolme yhteistä lasta, Jenny, Gustav ja Johan. Johan kuoli alle yksivuotiaana. Huono äiti vielä.
xxx/ellauri232.html on line 203: Det som hände sedan var att den integrationspolitiska maktutredning som leddes av Westholm avvecklades under fortsatt förnedrande former. Det skulle gå undan att lägga ner utredningen. Det fick aldrig bli något slutbetänkande i form av en statlig offentlig utredning (SOU). De sista publikationerna degraderades till rapporter i Departementsserien (Ds) och Westholm fick för att kunna slutföra påbörjande arbeten byta titel från ”särskild utredare” till ”forskningsledare”. För Westholms del kom hela affären med utredningen att sätta djupa spår på hjässan.
xxx/ellauri232.html on line 210: Flera av slutrekommendationerna var svårsmälta och skulle bokstavligen kräva revolutionerande förändringar av lagstiftning och förvaltningen. Flera av dem var svårförenliga med demokratiska grundprinciper. Ett förslag som kan nämnas gick ut på att ge förtur till offentliga tjänster för låginkomsttagare och individer boende i ”utsatta områden”. Det förutsattes att en negativ syn på invandrare genomsyrade hela samhället, just liksom i Tyskland mot judar. Kamalin tyckte allra värst on Dilsa Demirbag-Sten, som var en kvinna ab kurdisk ursprung och dessutom en typisk svenska.
xxx/ellauri232.html on line 212: Våren 2018 stängde Mittuniversitetet tillfälligt intagningen till socionomprogrammet på grund av konflikter på Avdelningen för socialt arbete där Massoud Kamali var professor och han stängdes i september 2018 av från sitt arbete. Anklagelser från studenter handlade bland annat om hierarkier, härskartekniker och social inkompetens och en student uttryckte att utbildningen är så vänstervriden att det hämmar diskussionerna, det är inte okej att tycka vad man vill. I januari 2019 fick han lämna sitt jobb efter att bland annat anklagats för att ha mordhotat rektorn, något som han själv nekade till.
xxx/ellauri232.html on line 216: Kamali och de los Reyes och många forskare som stod på deras sida utgick i sin verksamhet från att xenofobi, invandrarfientlighet och rasism genomsyrar hela samhället och att själva användandet av en term som till exempel ”invandrare” skapar just de orättvisor och utanförskap som bör motverkas. De menar att ”forskningen” därför måste fokusera på hur skillnader ska utjämnas så att kategoriernas betydelse blir meningslösa i framtiden.
xxx/ellauri232.html on line 280: Kramsun vanhemmat olivat merimies, talonomistaja (on siinäkin duuni) Antti Kramsu ja Brita Liisa Anglén. Tultuaan ylioppilaaksi 1874 hän opiskeli Helsingin yliopistossa filosofiaa, historiaa ja suomen kieltä kuitenkaan valmistumatta. (Tää tuntuu olevan yxi runoilijoiden kompastuskivi.) Kramsu oli toimittajana useissa lehdissä eri paikkakunnilla, Oulun Wiikko-Sanomissa hän oli 1879, Oulun Lehdessä 1880–1881, turkulaisessa Aurassa 1885–1886, Rauman Lehdessä 1886–1889 ja porilaisessa Satakunnassa 1890–1891. Hän toimi myös Rauman kaupunginvaltuuston sihteerinä ja opettajana.
xxx/ellauri232.html on line 293: Ne ovat myös luettelo omista vastuistamme. Esimerkiksi tieto viittaa Talmud Tooraan, Toora-tutkimukseen, joka on yksi suurimmista mitzvoteista, koska se tuo kaikki muut perässään. (Kansani rukouskirja, Vol. 2: Perinnäisrukouxet, nykyaikaiset reunahuomautuxet – The Amidah, Rabbi Lawrence A. Hoffman (Toimittaja), 101)
xxx/ellauri232.html on line 297: Tämä siunaus, joka ymmärretään perinteisesti laajemmassa merkityksessä parnasah-rukouksena, riittävän toimeentulon puolesta, velvoittaa meidät tarjoamaan muille kyvyn elättää itsensä. Autamme heitä työllistymään, järjestämme rahoitusta yritysten perustamiseen, tarjoamme heille lainoja tai lahjoja ja toivotamme heidät tervetulleiksi kumppanuuksiin omissa yrityksissämme…” (Kansani rukouskirja, Vol. 2: Perinnäisrukouxet, nykyaikaiset reunahuomautuxet – The Amidah, Rabbi Lawrence A. Hoffman (Toimittaja), 120)
xxx/ellauri232.html on line 309: PST! Tue IDEAS-kampanjaamme ja ole kumppaneitamme dynaamisen ja myötätuntoisen ortodoksisuuden luomisessa. Osallistu nyt! Kannattajat ovat komeasti kuvan kanssa esillä online -julkaisussamme Scroll of Honor. Fontti- ja kuvakoko riippuu lahjoituxen suuruudesta. Lisäxi Rabbi Marc D. Angel vastaa kysymyksiisi YouTube-kanavallamme!
xxx/ellauri232.html on line 322: A shochet is a ritual slaughterer who skillfully practices shechitah, slitting the throat of the animal as per Torah tradition. He does so using a chalef, a perfectly sharp and smooth knife with which he can swiftly and cleanly cut through the trachea and esophagus in an uninterrupted sweeping motion. Before beginning his work, the shochet says the traditional blessing, “Blessed are you … Who has commanded us regarding shechitah [slaughter].”
xxx/ellauri232.html on line 324: A shochet must be learned in the laws of kosher slaughter and adept at sharpening and polishing his knives, known as shtellen ah chalef in Yiddish. He also trains under an experienced shochet to learn how to hold the animal firmly, to slaughter it quickly and smoothly.
xxx/ellauri232.html on line 326: Often, but not always, the shochet is also trained to be a bodek (checker), who examines the inner organs of the animal to ensure that it was healthy at the time of death. In the modern factory set up, these tasks are often divided.
xxx/ellauri232.html on line 328: After a rabbi examines a shochet’s knife and is satisfied with his skill and knowledge, he issues him a certificate of kabbalah, attesting to his worthiness.
xxx/ellauri232.html on line 330: In the traditional Jewish communal set-up, the shochet is among the most respected members of the congregation. Since the difference between kosher slaughter and non kosher slaughter are often impossible for the observer to detect, the community relies upon the faith and integrity of the shochet, trusting that their meat is indeed kosher.
xxx/ellauri232.html on line 338: I am new to the concept of Sabbath, and relatively ignorant of Jewish terminology, so please don’t be offended by my ignorance. But I am trying to reconcile the activity done by a rabbi at synagogue on the Sabbath with the concepts of labor and rest. It seems to me that the acts of organizing and conducting a worship/prayer gathering takes quite a bit of work. Is this an exemption to the command to “keep the Sabbath”, or would there be another day of Sabbath for the local rabbi or…what?
xxx/ellauri232.html on line 346: You are correct that paid work is not permitted on Shabbat and major Jewish holidays, and no one – not even the cantor and the rabbi – is exempt from the laws of Shabbat. There are also jobs which do not include forbidden activities, such as babysitting, waiting tables, or house-sitting. This covers most of what the rabbi does, except writing.
xxx/ellauri232.html on line 348: The main problem with jobs in this second category is that one may end up writing (which is not permitted on Shabbat) to keep an accurate log of money owed. To prevent this, work for pay on Shabbat is forbidden, even if the work itself is technically permissible.
xxx/ellauri232.html on line 356: I love the Shabbat experience (especially the candle lighting and the kiddush), but why so many restrictions? No driving, no shopping, no playing music, no chatting on the phone — you're not even allowed to check your e-mail! Sounds more like a prison than a day of rest. Why not just focus on the beautiful rituals and the restful atmosphere? I'd love to start keeping Shabbat, but all that "don't do this" and "don't do that" is a real turn-off...
xxx/ellauri232.html on line 362: The problem ultimately is this: If you work while others rest you get ahead of the others while they rest, and they have to work too to come up even, so the only way for anyone to get some rest is for everyone to rest at once and for everyone to keep a close eye on the others to make sure nobody cheats.
xxx/ellauri233.html on line 39: Kosk tuliit kureerit jaa laitoit korteerit ja kysyit onks talossa olutta viel. Wenn wüssten die Prüssen dass sie morgen sterben müssen. Medchen, vein und sang. Sanat: Alexis Kives. Teksti: Professori Anto Leikola.
xxx/ellauri233.html on line 56: Har du en bucket list, det vill säga något som du drömmer om att göra innan du dör? Om inte kan det vara läge att göra en. Det tycker Micael Dahlen, ekonomiprofessor vid Handelshögskolan i Stockholm. Hans påstående backas upp av en del forskning.
xxx/ellauri233.html on line 63: Kaksi iäkästä miestä (miten iäkästä?), automekaanikko Carter Chambers ja miljardööri (onko se muka joku ammatti? No Amerikassa on) Edward Cole tapaavat ensimmäisen kerran Edwardin omistamassa sairaalassa sen jälkeen, kun molemmilla miehillä on diagnosoitu terminaalinen keuhkosyöpä. Carter, neekeri mutta siitä huolimatta lahjakas amatöörihistorioitsija ja perheenisä, halusi nuoruudessaan historian professoriksi, mutta "päätti sen sijaan perustaa perheen" eli siltä paloi pohjaan. Edward, neljä kertaa eronnut terveydenhuollon tycoon ja sivistynyt yksinäinen (takuulla homopetteri), nauttii kopi luwakin, yhden maailman kalleimmista kahveista, juomisesta ja kiusaa henkilökohtaista "palvelijaansa" katamiitti Matthew'ta, jota hän virheellisesti, mutta tarkoituksella kutsuu Thomasiksi.
xxx/ellauri233.html on line 94: Hra Musta pukeutuu taiteellisesti. Niin tekee myös söndag-Hoblan super vastenmielinen ruozalainen taloustieteen proffa, joka kyselee laahuxen unelmista. Unelmat ovat ilmaisia mutta ne voivat tehdä sinut rikkaaxi. Onkohan tää tatuoitu kaveri hikipaidassa, lenkkareissa ja limaisessa puvussa ehkä juutalaista rotua? En ihmettelisi. Mutta ei se taida olla, onpahan muuten vain yhtä ärsyttävä tyyppi kuin E. Saarinen.
xxx/ellauri233.html on line 100: HÖGRÖSTAT. Sommar i P1 har hittills i år varit häpnadsväckande ointressant. Torsdagens program var ett lågvattenmärke, när ekonomiprofessorn bjöd på egenreklam och kaxig besserwisserstil.
xxx/ellauri233.html on line 102: Micael Dahlén, född 1973, är professor i ekonomi vid Handelshögskolan i Stockholm. Han har skrivit sex tramsiga böcker om t.ex. marknadsföring i nya media, varav Nextopia från 2008, med teorier om förväntningssamhället, är den mest kända. Dahlén har också fått mycket uppmärksamhet för att ha hunnit bli professor vid 34 års ålder och för sin okonventionella stil, a la övervintrad hippie med svarta naglar. I början av år 2009 framröstades han som näringslivets populäraste föredragshållare, hur fan nu det kunde gå till. Antagligen får han mellancheferna att tro att de fattar vad kidsen håller på med.
xxx/ellauri233.html on line 110: Är utbildningsnivån på FB så låg att ingen stött på eländet på Handels? Ni kan vara glada isåfall. Något mer osammanhängande, omoget, mediokert och självcentrerat är nog svårt att hitta. Man får trösta sig med att om några år så är han ersatt i rampljuset av någon ännu djävligare, och själv har han förhoppningsvis då fått psykofarmaka.
xxx/ellauri233.html on line 112: Nåväl, nu kan tråden låsas, för nu har Fredrik Virtanen recenserat programmet på aftonblaskan.se. Beklagansvärd läsning från en beklagansvärd skribent på en beklagansvärd tidning. Jag citerar: "Hade han inte varit professor på Handels så hade hans 90 minuter varit outhärdliga". Jaha? Säger ju det mesta om både Dahlén och Virtanen. Tyvärr. Medelmåttornas triumf. Jag vet fanimig inte om jag ska skratta eller gråta, men förmodligen det senare:
xxx/ellauri233.html on line 148:
Professorn Micael Dahlén: Troende människor är lyckligare.
xxx/ellauri233.html on line 150: Ekonomiprofessor Micael Dahlén är säker. Att ha en tro gör människan lyckligare. Vad han själv tror har han inte riktigt bestämt, men han talar gärna om att det finns en välsignelse. En välsignelse som gör att hans egen pappa, mot alla odds, fortfarande är i livet. Var i alla fall. Tror han åtminstone. Borde kolla kanske.
xxx/ellauri233.html on line 162: The rise of modern, centralized states in Europe by the early 19th century heralded the end of Jewish judicial autonomy and social seclusion. Their communal corporate rights were abolished, and the process of emancipation and acculturation that followed quickly transformed the values and norms of the public. Estrangement and apathy toward Judaism were rampant. The process of communal, educational and civil reform could not be restricted from affecting the core tenets of the faith. The new academic, critical study of Judaism (Wissenschaft des Judentums) soon became a source of controversy. Rabbis and scholars argued to what degree, if at all, its findings could be used to determine present conduct. The modernized Orthodox in Germany, like rabbis Isaac Bernays and Azriel Hildesheimer, were content to cautiously study it while stringently adhering to the sanctity of holy texts and refusing to grant Wissenschaft any say in religious matters. On the other extreme were Rabbi Abraham Geiger, who would emerge as the founding father of Reform Judaism, and his supporters. They opposed any limit on critical research or its practical application, laying more weight on the need for change than on continuity.
xxx/ellauri233.html on line 164: The Prague-born Rabbi Zecharias Frankel, appointed chief rabbi of the Kingdom of Saxony in 1836, gradually rose to become the leader of those who stood at the middle.
xxx/ellauri233.html on line 165: Besides working for the civic betterment of local Jews and educational reform, he displayed keen interest in Wissenschaftskäse. But Frankel was always cautious and deeply reverent towards tradition, privately writing in 1836 that "the means must be applied with such care and discretion... that forward progress will be reached unnoticed, and seem inconsequential to the average spectator."
xxx/ellauri233.html on line 171: Truth be told, Harry Kemelman did not like David Small very much. "He's not a very likable person," Kemelman said of the fictional rabbi. "No congregation would tolerate him. I wish there were more rabbis like him."
xxx/ellauri233.html on line 177: Micael Dahlén (born 18 June 1973) is a Swedish author, public speaker and Professor of marketing and consumer behavior at the Stockholm School of Economics, Sweden. His award-winning research within marketing, creativity and consumer behavior has been published in four books and numerous journal articles. Dahlén's books have reached a global audience, rights being sold to countries such as the U.S, U.K, Germany, South Korea, Russia and Brazil. In 2013 Dahlén stated in an interview that he was writing a novel. Only 34 years old he was made Professor. In the same year, 2008, Journal of Advertising ranked Dahlén as number 10 in the world among researchers within the field of advertising.
xxx/ellauri233.html on line 184: Professor Micael Dahlen: “Jag vill bli tusen år gammal”. Ingen annan tänker det är en bra idé. Idag är Micael Dahlén tjänstledig på halvtid från Handelshögskolan, och har tid att åka runt i världen och föreläsa och testa andra saker. Bland annat jobbar han med träning och har helt nyligt startat upp två yogastudios i Älvsjö och Liljeholmen. Strong body and mind, tillsammans med sin fru.
xxx/ellauri233.html on line 199: Micael har i intervjuer berättat om det utanförskap han upplevde när han växte upp och blev mobbad. Året efter att han gått in i väggen tog han tjänstledigt från sin professur på Handelshögskolan i Stockholm och gav bland annat ut romanen ”Livet på Mars” som handlar om en utomjording som känner sig främmande på jorden. Just som Liza "Annika Bengzon" Marklund i Piitime, va?
xxx/ellauri233.html on line 204: ”Poppamiehen filosofia on mahdollisuuksien filosofia. Se on sytykettä, energiaa. Päämääräasentoa, aloitteellisuutta, innostusta, uskoa. Nöyryyttä ja työtä, tahtoa tavoittaa unelma. Tämä on kirja henkilökohtaisesta vastuusta. Välittämisestä. Halusta ponnistella yhteisen päämäärän toteuttamiseksi. Tämä kirja on intohimosta, elämänuskosta.”
xxx/ellauri233.html on line 228: Look inside this book! Michael Dahlen: Ending Big Government: The Essential Case for Capitalism and Freedom. 4.7 out of 5 stars (29) Reviews. Kindle Price: $6.59.
xxx/ellauri233.html on line 238: Wimpy statists in the sidelines of the big scramble for money cry for big government, a government that gains power at the expense of individual freedom, a government that uses its power to confiscate and redistribute wealth, to regulate and control the economy, and to micromanage citizens’ behavior.
xxx/ellauri233.html on line 240: As Michael Dahlen shows in Ending Big Government: The Essential Case for Capitalism and Freedom, the only rational alternative to statists and the only antidote to the problems they cause is free-market, laissez-faire capitalism. This is the system of limited government, the system of economic and political freedom. It is a system that has created more wealth, offered more opportunity, and lifted more rich people out of the dredges of poverty than any other system.
xxx/ellauri233.html on line 242: Yet it is relentlessly demonized. We are told that businessmen pay “starvation wages,” that the rich get richer while the poor get poorer, and that the free market is impractical—prone to crises, depressions, mass unemployment, and coercive monopolies. Michael Dahlen dispels these and many other myths. He shows that a system of free markets and limited government is not only practical; he shows that it is moral, as it is the only system that recognizes each egoistic individual’s inalienable right to his own lifelong earnings.
xxx/ellauri233.html on line 244: A provocative cesspool of history, philosophy, and political economy, Ending Big Government shows that laissez-faire capitalism is incontestably superior to anything. Read less, believe more!
xxx/ellauri233.html on line 247:
xxx/ellauri233.html on line 305: Adamsille annettiin anteliaasti tuloja: "Palveluista, joita olen tehnyt ja teen päivittäin, keisarin palveluksessa ollessani keisari on antanut minulle elantoni" ( Kirjeet ). Hänelle myönnettiin lääni Hemissä (Jpn: 逸見) nykyisen Yokosukan kaupungin rajojen sisällä "kahdeksankymmenen tai yhdeksänkymmenen peltomiehen kanssa, jotka ovat minun orjiani tai palvelijoitani" ( Kirjeet ). Hänen omaisuuden arvo oli 250 kokua (riisin maan vuositulon mitta, jossa yksi koku määriteltiin riisimääräksi, joka riittää yhden ihmisen ruokkimiseen vuodeksi). Lopulta hän kirjoitti "Jumala on huolehtinut minusta ihan kivasti suuren kurjuudeni jälkeen" ( Kirjeet ), millä hän tarkoitti katastrofien aiheuttamaa matkaa, joka oli alun perin tuonut hänet Japaniin.
xxx/ellauri233.html on line 322: Tuon kokouksen aikana Hidetada antoi Sarikselle kaksi lakattua haarniskapukua kuningas James I :lle . Vuodesta 2015 lähtien yksi näistä panssaripuvuista sijaitsee Tower of Londonissa , toinen on esillä Royal Armouries Museumissa ,Leeds . Puvut allekirjoitti Iwai Yozaemon Nanbusta . [30] [31] Ne olivat osa muinaisen 1400-luvun Dō-maru - tyylisten haarniskojen sarjaa.
xxx/ellauri233.html on line 377: Missä kohen Jamesin Blackthornen seikkailut poikkeavat esikuvastansa Adamsista? No mietitään - tää on romaani, eikä pelkkä rags to riches tositarina. Ei siis riitä pelkkä (E), pitää olla paxulti myös (K) ja (F). Näyttää siinä olevan kaikenlaista nujakointia, ja aika pian on jonkin verran myös japsunaisten nussintaa (sitähän oli Aatamilla kyllä izellään). "As they spend more time together, Blackthorne comes to deeply admire both Toranaga and (specifically) Mariko, and all three secretly become lovers." Samainen Mariko (joka on sentään vaan japsulainen nainen) silputaan smithereeneixi. "However, she and Blackthorne and the other ladies of Toranaga's "court", escape into a locked room. As the ninja prepare to blow the door open Mariko stands against the door and is killed by the explosion." No jäähän Toranagalle vielä "Lady Anjin". Entäs moraali? "Blackthorne is torn between his growing affection for Mariko (who is married to a powerful, abusive, and dangerous samurai, Buntaro), his increasing loyalty to Toranaga, his household and consort, a "Willow world" courtesan named Kikuli, and his desire to return to the open seas aboard Erasmus so he can intercept the Black Ship fleet before it reaches Japan." Onpa hienoa: (E,F,K) konfliktoituvat! "There are other recurring themes of Eastern values, as opposed to Western values, masculine (patriarchal) values as opposed to human values, etc."
xxx/ellauri233.html on line 379: In Christopher Nicole's Lord of the Golden Fan, published just two years before Shōgun, in 1973, Adams is portrayed as sexually frustrated by the morals of his time and seeks freedom in the East, where he has numerous sexual encounters. The work is considered light pornography. Kuulostaa huomattavasti kiinnostavammalta, (K) puoli näyttää olevan kunnossa.
xxx/ellauri233.html on line 386: Elijah ben Solomon Zalman, (Hebrew: ר' אליהו בן שלמה זלמן Rabbi Eliyahu ben Shlomo Zalman) known as the Vilna Gaon (Yiddish: דער װילנער גאון, Polish: Gaon z Wilna, Lithuanian: Vilniaus Gaonas) or Elijah of Vilna, or by his Hebrew acronym HaGra ("HaGaon Rabbenu Eliyahu": "The sage, our teacher, Elijah"; Sialiec, April 23, 1720 – Vilnius October 9, 1797), was a Talmudist, halakhist, kabbalist, tobacconist, and the foremost leader of misnagdic (anti-hasidic) Jewry of the past few centuries. He is commonly referred to in Hebrew as ha-Gaon he-Chasid mi-Vilna, "the pious hasid from Vilnius".
xxx/ellauri233.html on line 391: According to Legend he had committed the Tanakh to memory by the age of four, and aged seven he was taught Talmud by Moses Margalit, future rabbi of Kėdainiai and the author of a commentary to the Jerusalem Talmud, entitled Pnei Moshe ("The Face of Moses"). He possessed an eidetic memory, just like Stieg Larsson's heroine Lisbet. By eight, he was studying astronomy during his free time. From the age of ten he continued his studies without the aid of a teacher, and by the age of eleven he had committed the entire Talmud to memory.
xxx/ellauri233.html on line 393: Through his annotations and emendations of Talmudic and other texts, he became one of the most familiar and influential figures in rabbinic study since the Middle Ages. He is considered as one of the Anachronim, and by some as one of the Rishonim. The Acharonim "the last ones" follow the Rishonim, the "first ones"—the rabbinic scholars between the 11th and the 16th century following the Geonim and preceding the Shulchan Aruch. According to many rabbis the Shulkhan Arukh is an Acharon. Some hold that Rabbi Yosef Karo's first bestseller Beit Yosef has the halakhic status of a Rishon, while his later blockbuster Shulkhan Arukh has the status of an Acharon. The publication of the Shulchan Aruch thus marks the transition from the era of Rishonim to that of Acharonim. According to the widely held view in Orthodox Judaism, the Acharonim generally cannot dispute the rulings of rabbis of previous eras unless they find support from other rabbis in previous eras. Yet the opposite view exists as well.
xxx/ellauri233.html on line 395: Large groups of people, including many yeshivas, uphold the set of Jewish customs and rites (minhag), the "minhag ha-Gra", named after him, the which is also considered by many of his followers to be the prevailing Ashkenazi minhag in Jerusalem.
xxx/ellauri233.html on line 397: When Hasidic Judaism became influential in his native town, the Vilna Gaon joined the "opposers" or Misnagdim, rabbis and heads of the Polish communities, to curb Hasidic influence. When Hasidic Judaism became influential in Vilna, the Vilna Gaon joined rabbis and heads of the Polish communities, to speak against Hasidic influence.
xxx/ellauri233.html on line 399: The Vilna Gaon led an ascetic life, being called by some of his contemporaries "the Hasid". This term meaning "pious person", and has no relevance to the Hasidic movement. The similarity is purely accidental.
xxx/ellauri233.html on line 401: The Gaon once started on a trip to the Land of Israel, but for unknown reasons did not get beyond Germany. While at Königsberg he wrote to his family a postcard.
xxx/ellauri233.html on line 402: In 1781, when the Hasidim renewed their proselytizing work under the leadership of their Rabbi Shneur Zalman of Liadi (the "Ba'al Ha'tanya", or "Rebbe Schlemiel"), the Gaon excommunicated them again, declaring them to be heretics with whom no pious Jew might intermarry. He encouraged his students to study natural sciences, and translated geometry books to Yiddish and Hebrew.
xxx/ellauri233.html on line 405: According to popular myth/legend, it is claimed that the Gaon contributed to contemporary mathematics of his day, and that Cramer's rule is named after him (since his family name was Kremer). However, the rule is in fact named after the Swiss mathematician Gabriel Cramer, and there is no evidence that the Gaon was at all familiar with anything beyond basic compound interest calculation, and certainly no evidence that he made any contributions. Anyway Cramer's tule is way inferior to Gaussian elimination. Gabi ei ehkä ollut juutalainen kuitenkaan, vaikka sen isä oli Isaac. Ainakin se muistuttaa pikemminkin Liza Marklundia kuin näitä karvaturreja.
xxx/ellauri233.html on line 410: Shneur Zalman of Liadi (Hebrew: שניאור זלמן מליאדי, September 4, 1745 – December 15, 1812 O.S. / 18 Elul 5505 – 24 Tevet 5573), was an influential Lithuanian Jewish rabbi and the founder and first Rebbe of Chabad, a branch of Hasidic Judaism, then based in Liadi in Grand Duchy of Lithuania and later in the Grodno Governorate of the Russian Empire. He was the author of many works, and is best known for Shulchan Aruch HaRav, Tanya, and his Siddur Torah Or compiled according to the Nusach Ari. Zalman is a Yiddish variant of Solomon and Shneur (or Shne'or) is a Yiddish composite of the two Hebrew words "shnei ohr" (שני אור "two ears"). Shneur Zalman was a prominent (and the youngest) disciple of Dov Ber of Mezeritch, the "Great Maggid", who was in turn the successor of the founder of Hasidic Judaism, Yisrael ben Eliezer, known as the Baal Shem Tov. He too displayed extraordinary talent while still a child. By the time he was eight years old, he wrote an all-inclusive commentary on the Torah based on the works of Rashi, Nahmanides and Abraham ibn Ezra.
xxx/ellauri233.html on line 412: Until the age of 12, he studied under Issachar Ber in Lyubavichi (Lubavitch); he distinguished himself as a Talmudist, such that his teacher sent him back home, informing his father that the boy could continue his studies without the aid of a teacher. At the age of 12, he delivered a discourse concerning the complicated laws of Kiddush Hachodesh, to which the people of the town granted him the title "Rav". The misnagdim, on the other hand, dubbed him "Rebbe Schlemiel".
xxx/ellauri233.html on line 414: At age 15 he married Sterna Segal, the daughter of Yehuda Leib Segal, a wealthy resident of Vitebsk, and thus relieved of the excess sperm in his aching balls he was able to devote himself entirely to study.
xxx/ellauri233.html on line 416: During these years, Shneur Zalman was introduced to mathematics, geometry, and astronomy by two learned brothers, refugees from Bohemia, who had settled in Liozna. One of them was also a scholar of the Kabbalah. Thus, besides mastering rabbinic literature, he also acquired a fair to medium knowledge of the sciences, philosophy, and Kabbalah. He became an adept in Isaac Luria's system of Kabbalah, and in 1764 he became a disciple of Dov Ber of Mezeritch. In 1767, at the age of 22, he was appointed magician of Liozna, a position he held until 1801.
xxx/ellauri233.html on line 418: In the course of the Hasidic movement's establishment, opponents (Misnagdim) arose among the local Jewish community. Disagreements between Hasidim and their opponents were debated with knives used by butchers for shechita, slaughtering of certain mammals and birds for food according to kashrut. Kashrut (also kashruth or kashrus, כַּשְׁרוּת) is a set of dietary laws dealing with the foods that Jews are permitted to eat and how those foods must be prepared according to Jewish law. Food that may be consumed is deemed kosher (/ˈkoʊʃər/ in English, Yiddish: כּשר), from the Ashkenazic pronunciation (KUHsher) of the Hebrew kashér (כָּשֵׁר), meaning "fit" (in this context: "fit for consumption"). Oh, and the phrasing of prayers, among others. In the case of an adhesion on cattle's lungs specifically, there is debate between Ashkenazic customs and Sephardic customs.
xxx/ellauri233.html on line 420: Shneur Zalman and a fellow Hasidic leader, Menachem Mendel of Vitebsk (or, according to the tradition in the Soloveitchik family, Levi Yitzchok of Berditchev), attempted to persuade the leader of Lithuanian Jewry, the Vilna Gaon, of the legitimacy of Hasidic practices. However, the Gaon refused to meet with them with their properly sharpened knives.
xxx/ellauri233.html on line 422: In countries such as the United States, where there exists a large non-kosher meat market, the hindquarters of the animal (where many of the forbidden meats are located) is often sold to non-Jews, rather than trouble with the process.
xxx/ellauri233.html on line 426: The practices of handling, restraining, and unstunned slaughter have been criticized by, among others, animal welfare organizations such as Compassion in World Farming. The UK Farm Animal Welfare Council said that the method by which kosher and halal meat is produced causes "significant pain and distress" to animals and thus all mockies should be banned, and the ahlam sahlams too.
xxx/ellauri233.html on line 430: Temple Grandin says that the experiment needs to be repeated using a qualified shochet and knives of the correct size sharpened in the proper way.
xxx/ellauri233.html on line 432: Jewish and Muslim commentators cite studies by the Vilna Gaon and Rebbe Schlemiel that show shechita is humane and that criticism is at least partially motivated by antisemitism. A Knesset committee announced (January, 2012) that it would call on European parliaments and the European Union to put a stop to attempts to outlaw kosher slaughter. "The pretext [for this legislation] is preventing cruelty to animals or animal rights—but there is an obvious element of anti-Semitism and a badly hidden message that Jews are cruel to animals," said Committee Chair MK Danny Danon (Likud).
xxx/ellauri233.html on line 434: Studies done in 1994 by Temple Grandin, and another in 1992 by Flemming Bager, showed that when the animals were slaughtered in a comfortable position they appeared to give no resistance and none of the animals attempted to pull away their head. The studies concluded that a shechita cut "probably results in minimal discomfort" because the cattle stand still and do not resist a comfortable head restraint device.
xxx/ellauri233.html on line 438: Mary Temple Grandin (born August 29, 1947) is an American scientist, academic and animal behaviorist. She is a prominent proponent for the humane treatment of livestock for slaughter and the author of more than 60 scientific papers on animal behavior. Grandin is a consultant to the livestock industry, where she offers advice on animal behavior, and is also an autism spokesperson.
xxx/ellauri233.html on line 439: Grandin says that "the part of other people that has emotional relationships is not part of me", and she has neither married nor had children.
xxx/ellauri233.html on line 440: Grandin is one of the first autistic people to document the insights she gained from her personal experience of autism. She is currently a faculty member with Animal Sciences in the College of Autism and Agricultural Sciences at Colorado State University.
xxx/ellauri233.html on line 442: Temple Grandin has worked closely with Jewish slaughterers to design more comfortable handling systems for cattle, and has said: "When the cut is done correctly, the animal appears not to feel it. Anyway I don't. From an animal-welfare standpoint, the major concern during ritual slaughter are the stressful and cruel methods of restraint (holding) that are used in some plants."
xxx/ellauri233.html on line 446: When shackling and hoisting is used, it is now recommended that cattle not be hoisted clear of the floor until they have had time to bleed out.
xxx/ellauri234.html on line 342: »Sama sääntö vallitsee kaikkialla, missä meikäläinen ryssän vaiheilla liikkuu», majuri vastaa. »Niin, pojat. Nyt alkaa tosi leikki. Vetäkää käteen: kulkekaa kakkosmiehinä ja viekää tämä Onni-koira mukananne. Se pitää viedä lenkille heti ruuan jälkeen. Ja muistakaa: rohkeus ei siedä huolimattomuutta, ja tyhmän rohkeus ei ole urhoollisuutta. Luottakaa häneen, joka on meidän kaikkien yläpuolella, eli Aadolf Hitleriin! Muistakaa: teillä on nenää kohti 1 laskeutunut kives enemmän kuin Herr Führerillä! Ja silti Hitlerillä oli ihan normaali sukupuolielämä! Eva Braunilla oli aina Geschlechtsverkehrskoffer messissä.»
xxx/ellauri234.html on line 464: My son is 27, suffering from chronic depression, in a low-paying dead-end job without the faintest idea of how to get out of it. His life is an unending continuum of unhappiness and job dissatisfaction.
xxx/ellauri234.html on line 465: If I knew that he would develop like this, I would not have had him. I would not want to bring a person into this world outside of my own volition, if I knew that he would experience no joy in his existence.
xxx/ellauri234.html on line 468: I experience joie de vivre every time I develop software. Not to mention the great moments when I begat my son.
xxx/ellauri234.html on line 470: Sorry, son. I don’t know what to do. I am a software developer 2000-present. My name is "Jack Claxton". In 1995 when I begat my son I had other low-paying dead-end jobs. Now *that* is really sad. I understand my son's disappointment in his dad.
xxx/ellauri234.html on line 471: Now that I think of it, my main error was for myself to have been born! I know what to do: jump on front of a tube train, so my son of a bitch and my bitch of a wife can at least inherit me, for whatever that is worth. Well my used IPad might still be worth $50.
xxx/ellauri234.html on line 474: This really hits home for me. I am exactly 27 years old, I work two somewhat dead-end, low-paying jobs (warehouse at Floor and Decor and a DSP for the developmentally disabled). Last year, I tried to commit suicide in my car after a long period of living in my car. The car didn't survive the suicide attempt, but I did. Surprisingly, I only got a few bumps and bruises from the accident, but nothing major. I was in a psych ward for 2 weeks. After that, I had to move back in with my parents in their one bedroom apartment. I hate them for all that they put me through this past year, but I'm grateful for their conditional love. My presence in my dad's life counts for a lot, especially since he probably feels like a failure like you and me.
xxx/ellauri234.html on line 478: think of mysef as a failure - the predominant emotion I have towards myself is one of exasperation.
xxx/ellauri234.html on line 479: The world is a wonderful, miraculous, beautiful place. Just to be in it and develop software for it is a privilege.
xxx/ellauri234.html on line 482: I guess your parents probably don’t judge you and are glad to have some help at home - washing the toilet and taking out the garbage and such. They probably worry much more when you don't. One little piece of advice anyway: I do suspect that to cultivate self-discipline is a good start. Not to pamper yourself, you stupid lout. And don't forget to take the garbage with you as you go.
xxx/ellauri234.html on line 486: Indeed if I could I would rather not have any children. Was almost 30-years old when I did. The issue was the bitch of a partner I chose - not the children. Most of their childhood was complete misery for them but I won’t get those great years back. I kept in a good shape and whacked them well and right to the best of my ability. They are all successful adults now. They are grateful that we are not close at all these days, and I’m living and learning to be OK with that.
xxx/ellauri234.html on line 492: I know all about the wrong partner…my kids mother, of all the women I had been with before her, would have been absolutely last on the list of people I'd want to have kids with.
xxx/ellauri234.html on line 493: But by some stroke of luck (seemed like a heartbreaking tragedy 3 years ago)
xxx/ellauri234.html on line 498: Thank you for this response, I am a female, 55 years old, without my 2 children who went in a car accident. All of my life I had to deal with women complaining about being single moms. It is really only me who is genuinely single. Plus, my own mother is toxic. I wish I wasn’t born, but I still see the beauty in this earth for software developers.
xxx/ellauri234.html on line 501: Dear Jack I second what someone else said in their comment, you are a sick person. I’m also 27 & I struggled with depression starting at 13. It’s either a miracle that I’m still alive or I just really suck at killing myself because I had 10 suicide attempts & just as many hospitalizations. Honestly if I had ever heard one of my parents say something like your post it would have broken me beyond repair. What a turd!
xxx/ellauri234.html on line 504: Hi Jack, I read your article and feel your pain. My daughter developed depression in her early teens and it continued for many years, with 10 pathetic suicide attempts. She couldn't even find her arse, let alone her arteries. We tried everything doctors and therapists prescribed, with not much help. It was exhausting and discouraging. Then, miraculously, the depression seemed to “lift". Almost like she grew out of it. Sadly since then she was diagnosed with cancer and is unable to have children now. More recently her fiance was killed in a motor cycle accident. Neither of those things set her back, it's like the depression never existed. Hang in there Jack! A lucky car or bike accident may solve everything yet!
xxx/ellauri234.html on line 507: Depression is terrible. I remember 27 and it sucks. I can't imagine being that age now. In this world we live in. It's no wonder he's depressed. For young people it just seems hopeless, like what's the point? They can't afford a house, family of their own, secondary education, a life except being a slave to the “grind" and having a side hustle…or 5. Just be there for him. Don't tell him to cheer up, others have it worse. None of those things help. Sometimes they just have to hit rock bottom. Sometimes it's like grieving. Like Winston Churchill said, if you are in hell, just keep shoveling.
xxx/ellauri234.html on line 513: When you're in a great job with great people around, you tell yourself it' s all going to go worse in the end. That's a special type of bliss most people don't know exists.
xxx/ellauri234.html on line 519: Good for you! My son has had been through various phases of medication (serotonine re-uptake inhibitors?) but at the moment he is self-medicating with grass. I do think that he is trying to do as well as he can, though. Sometimes he gives me a doobie from his stash, I give him beer and we watch some TV together.
xxx/ellauri235.html on line 48: of-the-caribbean-johnny-depp-180935_1029_798.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri235.html on line 80: "A Ship of the Line" ("Ship of the Line")
xxx/ellauri235.html on line 90: "King of Great Britain Hornblower"
xxx/ellauri235.html on line 94: "Son of Heaven Hornblower"
xxx/ellauri235.html on line 102: "A Ship of the Line" ("Ship of the Line")
xxx/ellauri235.html on line 124:
*Midshipman: any of the toadfishes of genus Porichthys, distinguished by photophores and four lateral lines, typically nocturnal, and noted for a hum produced by males during the breeding season. Even the toadies and lickspittles among the midshipmen--and naturally there were several--hate the tyrant midshipman, Mr. Homer Simpson.
xxx/ellauri235.html on line 155: "'4. heinäkuuta 1776', pohti Keene lukiessaan itselleen Hornblowerin syntymäaikaa." Sehän on Amerikan izenäisyyspäivä hei! Dies ater, day of bad omen!
xxx/ellauri235.html on line 177: The curfew tolls the knell of parting day, Ulkonaliikkumiskielto painaa eropäivän,
xxx/ellauri235.html on line 195: The rude forefathers of the hamlet sleep. Kylän töykeät esi-isät nukkuvat.
xxx/ellauri235.html on line 197: The breezy call of incense-breathing Morn, Suitsuketta hengittävän aamun tuulinen kutsu,
xxx/ellauri235.html on line 208: Their furrow oft the stubborn glebe has broke; Heidän uurteensa usein itsepäinen pätkä on katkennut;
xxx/ellauri235.html on line 215: The short and simple annals of the poor. Lyhyet ja yksinkertaiset köyhien aikakirjat.
xxx/ellauri235.html on line 217: The boast of heraldry, the pomp of pow'r, Heraldiikan kerskaus, voiman loisto,
xxx/ellauri235.html on line 220: The paths of glory lead but to the grave. Kirkkauden polut vievät vain hautaan.
xxx/ellauri235.html on line 225: The pealing anthem swells the note of praise. Soiva hymni paisuttaa ylistyksen sävelen.
xxx/ellauri235.html on line 230: Or Flatt'ry soothe the dull cold ear of Death? Tai Flatt'ry rauhoittaa kuoleman tylsää kylmää korvaa?
xxx/ellauri235.html on line 234: Hands, that the rod of empire might have sway'd, Kädet, että valtakunnan sauva olisi voinut heilua,
xxx/ellauri235.html on line 238: Rich with the spoils of time did ne'er unroll; Rikas ajan saaliista ei koskaan purkautunut;
xxx/ellauri235.html on line 240: And froze the genial current of the soul. Ja jäädytti sielun nerokkaan virran.
xxx/ellauri235.html on line 242: Full many a gem of purest ray serene, Täynnä monia helmiä puhtaimman säteen seesteistä,
xxx/ellauri235.html on line 243: The dark unfathom'd caves of ocean bear: Merikarhun synkät käsittämättömät luolat:
xxx/ellauri235.html on line 248: The little tyrant of his fields withstood; Hänen peltojensa pieni tyranni kesti;
xxx/ellauri235.html on line 250: Some Cromwell guiltless of his country's blood. Joku Cromwell syytön maansa vereen.
xxx/ellauri235.html on line 252: Th' applause of list'ning senates to command, Listaa senaatit käskyn suosionosoitukset,
xxx/ellauri235.html on line 253: The threats of pain and ruin to despise, Kivun ja tuhon uhkaukset halveksittavaksi,
xxx/ellauri235.html on line 260: And shut the gates of mercy on mankind, Ja sulki armon portit ihmisiltä,
xxx/ellauri235.html on line 262: The struggling pangs of conscious truth to hide, Tietoisen totuuden kamppaileva luuska piilottaa,
xxx/ellauri235.html on line 263: To quench the blushes of ingenuous shame, Sammuttamaan nerokkaan häpeän punastua,
xxx/ellauri235.html on line 264: Or heap the shrine of Luxury and Pride Tai kasaa ylellisyyden ja ylpeyden pyhäkkö
xxx/ellauri235.html on line 269: Along the cool sequester'd vale of life Pitkin viileää elämän laaksoa
xxx/ellauri235.html on line 270: They kept the noiseless tenor of their way. He pitivät äänettömän tapansa.
xxx/ellauri235.html on line 275: Implores the passing tribute of a sigh. Rukoilee ohimenevää huokausta.
xxx/ellauri235.html on line 278: The place of fame and elegy supply: Kuuluisuuden ja elegian tarjontapaikka:
xxx/ellauri235.html on line 284: Left the warm precincts of the cheerful day, Poistui iloisen päivän lämpimistä alueista,
xxx/ellauri235.html on line 289: Ev'n from the tomb the voice of Nature cries, Jo haudasta luonnon ääni huutaa,
xxx/ellauri235.html on line 292: For thee, who mindful of th' unhonour'd Dead Sinulle, joka muistat kunniattomat kuolleet
xxx/ellauri235.html on line 298: "Oft have we seen him at the peep of dawn "Olemme usein nähneet hänet aamunkoitteessa
xxx/ellauri235.html on line 302: "There at the foot of yonder nodding beech "Siellä tuon nyökkäävän pyökin juurella
xxx/ellauri235.html on line 323: Here rests his head upon the lap of Earth Tässä hänen päänsä lepää maan sylissä
xxx/ellauri235.html on line 336: The bosom of his Father and his God. Hänen Isänsä ja hänen Jumalansa helma.
xxx/ellauri235.html on line 353: Vizi kyllä brittimaa on väärällään sodomiitteja! Nahkaklarinetteja kuin salpausselällä! Fagotteja kokonainen orkesteri! Ffion Hague, the wife of Foreign Secretary William Hague, is now hoping to repeat her success with her latest publication, a book documenting what was believed to be the illicit gay love affair of an 18th century poet with the son of Britain’s first Prime Minister, Robert Walpole. Tää kiivas suklaaosastolla asiointi on 1 epätasa-arvoisen yhteiskunnan piirteitä. Yläluokan äveriäät herrat naivat toisiaan pitääxeen omaisuuden kasassa. Sama ilmiö muinaisessa Kreikassa ja Roomassa.
xxx/ellauri235.html on line 355: The release of the publication comes just over three years after her 52-year-old husband was forced to release a personal statement denying internet claims of a gay affair with his young special adviser, Christopher Myers.
xxx/ellauri235.html on line 357: Äitiään lukuun ottamatta runoilijatoveri Richard West oli Greyn rakkain henkilö, ja hänen kuolemansa kulutuksen seurauksena 1. kesäkuuta 1742 oli harmaille raskas menetys. Westin kuolema inspiroi hyvin tunnettua (pääasiassa Wordsworthin käytön vuoksi) " Sonett on the Death of Richard West ", mutta se on kuitenkin vuoden lyhin ja vähiten merkittävä teos. " Oodi keväällä " (1748) on velkaa oodille, jonka West lähetti Greyn 5. toukokuuta 1742, ja Oodi on kaukainen Eton Collegen (1747) voi olla velkaa Westin "Oodi Maria Magdelenalle". "Hymn to Adversity" (1753) ja keskeneräinen "Hymn to Ignorance" (1768) viimeistelevät vuoden teoksen, joka yhdessä vuoden 1741 kanssa saattaa käsittää Grayn.
xxx/ellauri235.html on line 374: Muse, Contemplation ("Oodissa keväällä") ja isä Thames herätetään heidän omaavansa profeetallisen viisauden vuoksi. Yksi profetian tehtävistä on muuttaa halu "rakkaudeksi" tai "raivotuhoisiksi intohimoiksi". Mielikuvituksen personifiointitottumus paljastaa halun omaksumat alhaiset muodot ("Kateus hiipuu, ja haalistunut hoito"), aivan kuten "Oodissa keväällä" oleva "ihmisen rotu" paljastuu hyönteiselämänä "Mietiskelyn raittiin silmälle". " Visio palvelee aina muodon paljastamista, ja Greyssä paljastettua on vähennetty, kielletty tai kielletty. Reduktiivisen tunnustamisen strategia "Oodissa keväällä" hylkää unelman halusta; strategia jättimäisten spektrimuotojen luomiseksi Eton Collegen oodissa rohkaisee pahoihin uniin, halun kääntäminen demoniseksi. Northrop Frye kuvailee jotain tämän tyyppistä toimintaa keskustelussaan Quest-Romancesta: "Käännettynä unelmatermeiksi, etsintä-romantiikka on libidon tai kaipaavan itsensä etsimistä täyttymykseen, joka vapauttaa sen todellisuuden peloista, mutta sisältää silti se todellisuus." Toteuttaminen voi vaatia, kuten Grayn tapauksessa, että suojeleva äitihahmo syrjäyttää uhkaavan naispuolisen oikeushenkilön; Siten syyllisyys haihtuu halun hylänneen tottelevaisen näyttelijän saamassa hyväksynnässä. Tämä yhteenveto kuvaa myös "Hymn to Adversity".
xxx/ellauri235.html on line 393: "A Long Story Short" sisältää pakenemisen halun hahmoilta, "sankarittarilta", jotka yrittävät houkutella runoilijan kohteliaisiin maalaistuksiin jättäen muistiinpanon ("loitsun") pöydälle. Tämä itseesittely viittaa "Elegian" runoilijaan: siellä oleva runoilija kuulee karvapäisen pojan: "'Mumiseen harhaanjohtavia mielikuvitustaan" on tässä "jotain ... kuultu mutisevan, / 'Kuinka puistossa vanhan puun alla / '(Ilman suunnittelua, joka vahingoittaa voita, / 'Tai mitään pahuutta siipikarjaa kohtaan...'" "A Long Storyn" vanha puu on istutettu "nyökkää pyökki" "Elegiasta", jonka alla runoilija "Hänen välinpitämättömän pituutensa keskipäivällä... venyisi"." Pitkän tarinan runoilija on "Elegian" runoilijan parodinen muoto. "Elegian" siirtyminen "minästä" "sinun" on esikuva "A Long Story" -kappaleessa tuntemattomalla äänellä, joka yhtäkkiä murtautuu puheeseen nuhtelemaan puhujaa hänen väsymyksestään: "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä.
xxx/ellauri235.html on line 404: Niin myös lukijalle annetaan ymmärtää, tunteeko "sukuhenki" kertojan oman epitafinsa kautta. Jos loppujen lopuksi kaikki ovat yksin, yksinäisyyteen pätee yhteinen kuolevaisuus, ja sitä lisää myös sukulaisherkkyyden läsnäolo. Kuolevaisuus ei ole alistettu johonkin henkilökohtaisen pelastuksen tai lunastuksen suunnitelmaan. "Elegia" ei ole tässä suhteessa tavanomainen pastoraalinen elgia; se ei tarjoa lohdutusta esimerkiksi Miltonin Lycidasille(1637). Grayn runo viittaa siihen, että elegisti on itse voimaton kuoleman edessä, eikä pysty viittaamaan siihen uskonnolliseen vakaumukseen, jolla se voidaan tehdä ymmärrettäväksi. Perusteltuja ovat realisoitumattomat elämät, joista runoilijan elämä on yksi esimerkki. "Elegia" on ehkä ennen kaikkea harjoittelua tunteiden vaihteluissa: puhuja tuntee kunnioittamattomia kuolleita ja kunnioitettuja kuolleita; hän kuvittelee tiettyjä henkilöitä, joita kohtaan hän voi tuntea; hän käyttää säälittävää harhaa tunteakseen kukan "syntyneen punastumaan näkymätön"; hän tuntee "ihmiskuntaa" kohtaan; ja "sukuhengen" kautta hän tuntee itsensä. Runo harjoittaa herkkyyttä. Pimeys, jossa kertoja seisoo, on kuolevaisuuden yö, jota valaisevat vain erilaiset tunteet. Tämä sympatian yhteinen nimittäjä, teoksen " The Progress of Poesy: A Pindaric Ode" alkuEnsimmäinen kolmiosa päättyy Aphroditeen ("Cytherean päivä"), luovan voiman hahmo, joka yhdistää veden ja musiikin ("reippaat nuotit poljinrytmissä"; "ylevät, ilmassa leijuvat kädet"). Hän on uudelleen esiintuleva "Venus"Oodi keväälle ", johon osallistui, kuten Venus tuossa runossa, joukko juhlijoita: "Katso hänen lämmintä poskeaan ja kohoavaa rintaansa, liiku / nuoren Halun kukinta ja rakkauden violetti valo." "Oodi keväälle", "ruusuinen rintakehä, / ... Paljasta kauan odotetut kukat, / ja herätä purppura vuosi!"
xxx/ellauri235.html on line 406: Tutut etonilaiset demonit toistuvat tässä runossa: "Ihmisen heikko rotu, mitä sairaudet odottavat, / Työ ja köyhyys, kivun telineet." Toisessa ternaarissa menetyksen tunnustaminen nousee halun hahmoja vastaan ja vastustaa niitä "Yöllä ja kaikilla sen sairaalloisilla kasteilla". Yö, eräänlainen "mahtava äiti", pitää vallassaan "Itäisiä kallioita alas asti / Hyperionin marssia he vakoilevat, ja kimaltelevia sodan akselit." Hyperion on idealisoitu hahmo, joka liittyy "itäisten kallioiden" kautta Miltonin Rafaeliin ja epämääräisemmin Kristukseen, kun hän kohdistaa puolet voimastaan Saatanan legiooneja vastaan. Mutta oodi siirtää hänen edistymisensä määrittelemättömään tulevaisuuteen, apokalyptiseen aamuun, joka "oikeuttaa Joven lait". Hyperion poikkeaa runosta toisen trinaarin ensimmäisen strofin lopussa. Siten Yön, hautausmaajumalattaren, jonka "Spectres low and Birds of boding cry" on vastakohta Afroditen "ruusukruunaisille rakkaille", tappio lykätään.
xxx/ellauri235.html on line 412: " The Bard: A Pindaric Ode " (1757) on "The Progress of Poesy" -teoksen seuralainen. Se esittelee toisen identiteetin, yksinäisen profeetan, joka voi helpommin oikeuttaa Joven lait kuin mikään "The Progress of Poesy" -julkaisun agentti. Oodin alussa hän on "pukeutunut voiteen soopelipukuun", hänen toimistonsa tunnusmerkki. Lopussa hän "sukeltaa loputtomaan yöhön", toiseen sisäänkäyntiin pimeyteen. Sukeltaminen kuiluun näyttää olevan toiveiden täyttymysfantasia; mahtava Äiti on itse pimeys, halun muotoilematon hahmo. Runoilija, joka iskee "lyyransa syviin suruihin" "Bardissa", ei tuota "Runon edistymisen" "suloisia ja juhlallisesti hengittäviä ilmaa", vaan menetyksen ja lohdutuksen harmonioita.
xxx/ellauri235.html on line 424: Mr. Grayn runot (1768) sisältää kaksi käännöstä norjasta. "The Fatal Sisters" ja "The Descent of Odin" ovat profetian runoja. Ensimmäistä hallitsee se, mitä Gray esipuheessa kutsuu "kaksitoista jättimäistä hahmoa, jotka muistuttavat naisia", joiden tarkoituksena on kutoa tulevaisuuden verkko ja joiden tie vie toisen kuolleiden kentän läpi ("Kohtalon polkuina me kuljemme, / kahlaamalla throa" 'th' ensangin'd field..." Varhaisen säkeen helposti tunnistettava haluhahmo on korvattu valtavilla kauhistuttavilla muodoilla, " Mista musta, loistava piika, / Sangrida ja Hilda ", " Gondula ja Geira "." Sellaiset naiset esiintyivät ensin nimellä Contemplation tai Adversity. He edustavat muse-äiti-kuoleman yhdistettyä identiteettiä, yhtenäistä halun ja auktoriteetin muotoa, jota kohti Grayn mielikuvitus on kulkenut.
xxx/ellauri235.html on line 426: "The Descent of Odin" koskee Odinin vierailua alamaailmaan – Helan, kuoleman jumalattaren valtakuntaan – saadakseen selville poikansa Balderin kohtalon; hän saa tietää profeetalta, että Hoder murhaa Balderin ja että Vali, Odinin ja Rindan poika, kostaa rikoksen. "Profeetallinen piika" paljastetaan "jättiläisten äitinä". Odin herättää hänet "riimuriimellä; / Kolminkertaisesti pronounc'd, aksenteilla kauhu". Runo, jossa piika kieltää profeetallisen tiedon kaikilta tulevalta "kysyjältä ... / ... merkittävään yöhön asti / on saavuttanut muinaisen oikeutensa". Piikan viimeinen sananlasku on näkemys äärimmäisestä sulkeutumisesta, kun "liekkeihin käärittynä, raunioituneena, / upottaa maailman kankaan".
xxx/ellauri235.html on line 428: Heinäkuussa 1768 Graysta tehtiin modernin historian professori Cambridgessa, vaikka hän ei koskaan luennoinut tai julkaissut aiheesta. Hänen viime vuosien merkittävin henkilökohtainen tapahtuma oli lyhyt, intensiivinen ystävyys nuoren sveitsiläisen opiskelijan Karl Victor von Bonstettenin kanssa. Ystävyyttä ilmeisesti monimutkaisi Grayn fyysinen halu, vaikka heidän välillään ei uskota olevan seksuaalista suhdetta. Heinäkuussa 1771 Gray sairastui syödessään Pembroke Collegessa; viikkoa myöhemmin, heinäkuun 30. päivänä, hän kuoli. Hänen matkamuistoissaan(1832) Bonstetten pohdiskeli runoilijaa: "Je crois que Gray n'avait jamais aimé, c'était le mot de l'énigme, il en était résulté une misère de coeur qui faisait kontraste avec son mielikuvitus, kiihkeä, et profond au lieu de faire le bonheur de sa vie, n'en était que le tourment" (Mielestäni avain mysteeriin on se, että Gray ei koskaan rakastanut; tuloksena oli sydämen köyhyys, joka oli ristiriidassa hänen kiihkeän ja syvällisen mielikuvituksensa kanssa, mikä sen sijaan hänen elämänsä onnen käsittäminen oli vain sen piina).
xxx/ellauri235.html on line 438: Cecil Scott Forester was the pen name of Cecil Louis Troughton Smith, an English novelist who rose to fame with tales of adventure and military crusades. His most notable works were the 11-book Horatio Hornblower series, about naval warfare during the Napoleonic era, and The African Queen (1935; filmed in 1951 by John Huston).
xxx/ellauri235.html on line 442: Erään aiemman paasauxen mukaan EM Forster oli homo, kuin myös Brooks Forester, the 6'2″, 28-year-old Sales rep/part-time model/Mormon from Salt Lake City competing for Desiree's heart this season of the Bachelorette is also sparking a few gay rumors and gaining a gay fan base like Sean Lowe.
xxx/ellauri235.html on line 444: Of course, most readers will want to learn about Hornblower (one of the few fictional characters with a biography), where that name came from, and what mechanism the father used to develop the many characters in his novels. But who would be startled to learn that Forester played an important role in the propaganda used by the UK to encourage the US’s entrance into WW2?
xxx/ellauri235.html on line 446: Born in Cairo, Forester had a complicated life, including imaginary parents, a secret marriage, a murder charge, and a debilitating illness. He was educated at Alleyn's School and Dulwich College in Dulwich, South London. He married Kathleen Belcher in 1926, had two sons, and divorced in 1945. His eldest son, John, was a noted cycling activist and wrote a biography of his father.
xxx/ellauri235.html on line 448: During World War II Forester moved to the United States where he wrote propaganda to encourage the country to join the Allies, and eventually settled in Berkeley, California; while living in Washington, D.C., he met a young British intelligence officer named Roald Dahl, of whose experiences in the RAF he had heard word, and encouraged him to write about them. In 1947, he secretly married a woman named Dorothy Foster. He suffered extensively from arteriosclerosis later in life.
xxx/ellauri235.html on line 450: The popularity of the Hornblower series, built around a central character who was heroic but not too heroic, has continued to grow over time. It is perhaps rivalled only by the much later Aubrey–Maturin series of seafaring novels by Patrick O'Brian (n.h.). Both Hornblower and Aubrey are based in part on the historical Admiral Lord Dunder Fart of Great Britain (known as Lord Cochrane during the period when the novels are set).
xxx/ellauri235.html on line 452: Brian Perett has written a book The Real Hornblower: The Life and Times of Admiral Sir James Gordon, GCB, ISBN 1-55750-968-9, presenting the case for a different inspiration, namely James Alexander Gordon. In his work "The Hornblower Companion", however, Forester makes no indication of any historical influences or inspiration regarding his character. Rather, he describes a process whereby Hornblower was constructed based on what attributes made good sales for a typical Hornblower story, namely "A Happy End" (published in America as "Beat them to Smithereens").
xxx/ellauri235.html on line 454: Forester does reveal that the original trigger for his central character as an officer in the Royal Navy was his finding of three bound volumes of the Naval Chronicle when looking in a second-hand bookshop for some reading matter to take on a small sailboat; this, he implies, provided enough material for his lively subconscious to work on to ensure the eventual emergence of the Hornblower we know.
xxx/ellauri235.html on line 468: Chocolate Bar (https://www.urbandictionary.com/define.php?term=Chocolate%20Bar) is slang for a mans (https://www.urbandictionary.com/define.php?term=a%20mans) Wing Dang Doodle (https://www.urbandictionary.com/define.php?term=Wing%20Dang%20Doodle), the type of chocolate bar (https://www.urbandictionary.com/define.php?term=chocolate%20bar) indicates race or qualities of the individual. For further refrence, search 'Wing Dang Doodle'.
xxx/ellauri235.html on line 473: Huisin monet lastenkirjailijat ovat olleet pedofiilejä tai muuten outoja: H.C. Andersen, Lewis Carroll, Fedja-setä, Dr. Seuss, JK Rowling, kuka vielä? No Tove Jansson! Varmaan Roald Dahl kuuluu joukkoon? Kazotaanpas. No aika paskiainen se kyllä oli, vaikkei nähtävsti jäänyt kiinni juuri pedofiilinä. Muista kuuluisissa kynäilijöissä löytyy paljon namusetiä, Goethe ja Nabokov vain 2 mainitaxemme.
xxx/ellauri235.html on line 475: He empowered children with his stories, though the content was sometimes questioned for its open references to magic, racism, alcohol abuse, and use of words like “ass” and “slit”. Of course with his free use of such words, maybe it shouldn’t be surprising that he was simultaneously trying his hand at children's genitals and pornographic stories for Playboy, further muddying his reputation.
xxx/ellauri235.html on line 477: But as famed as Dahl was as a writer, he was an equally legendary (wo)manizer. He was quick to seduce and bed married (wo)men, and engaged in extramarital affairs of his own before divorcing his wife and marrying his mistress.
xxx/ellauri235.html on line 479: Anti-Semitic sentiments appear in many of his stories, inspired by Jewish publishers who had turned down his work – sentiments for which he never really apologized. In 1983, he told a journalist, “There is a trait in the Jewish character that does provoke animosity. I mean there’s always a reason why anti-anything crops up anywhere; even a stinker like Hitler didn’t just pick on them for no reason.”
xxx/ellauri235.html on line 481: Roald Dahl's children's books are full of barely submerged misogyny, lust and violence. Roald Dahl was an unpleasant man who wrote macabre books – and yet children around the world adore them. Perhaps this shouldn’t surprise us, writes Hephzibah (Hetty) Anderson. Kids can be so cruel. Oh can we? Thanx mom! .... Oow! Oow!
xxx/ellauri235.html on line 497: During the Seven Years' War (1756-1763), Britain's ruinously expensive naval sorties against France were actually inflicting very little damage. In the specific case of the Sept 1757 Raid on Rochefort, British MP Henry Fox said it was like breaking their windows with guineas (i.e. - using and thus losing our most valuable coins as missiles, simply to break their glass windows).
xxx/ellauri235.html on line 552: Pindaroksen kerrotaan kuolleen teatterissa Argoksessa Best of Pindaros-kiertueella nojaten rakastamansa nuorukaisen olkapäähän. Dodi, homo tääkin oli. Ei ihme että Dorian piti siitä. Hän kuoli todennäköisesti 80-vuotiaana, vaikkakin jotkut lähteet sanovat hänen kuolleen jo nuorempana.
xxx/ellauri235.html on line 565: Pindar wrote an enormous number of poems, which the Alexandrian scholars divided in seventeen books. His poetry included dithyrambs, paeans, scholia, encomia, prosodia, treni, parthenia, and epinicia, the last being the only surviving work of his, from the others we have only a few fragments.
xxx/ellauri235.html on line 567: Quintilian described him as "by far the greatest of the nine lyric poets, in virtue of his inspired magnificence, the beauty of his thoughts and figures, the rich exuberance of his language and matter, and his rolling flood of eloquence". However, not all the ancients shared Quintilian's enthusiasm. The Athenian comic playwright Eupolis is said to have remarked that the poems of Pindar "are already reduced to silence by the disinclination of the multitude for elegant learning".
xxx/ellauri235.html on line 569: He continues to be a largely unread, even if much admired poet. Pindar is the first Greek poet whose works reflect extensively on the nature of poetry and on the poet's role.
xxx/ellauri235.html on line 573: Like other poets of the Archaic Age, he reveals a deep sense of the vicissitudes of life and yet, unlike them, he also articulates a passionate faith in what men can achieve by the grace of the gods, most famously expressed in his conclusion to one of his Victory Odes: Creatures of a day! What is a man? What is he not? A dream of a shadow Is our mortal being. But when there comes to men A gleam of splendour given of heaven, Then rests on them a light of glory And blessed are their days.
xxx/ellauri235.html on line 579: The Progress of Poesy: A Pindaric OdeRunous etenee: pindarinen oodi xxx/ellauri235.html on line 589: Now the rich stream of music winds along Nyt rikas musiikkivirta tuulee mukana
xxx/ellauri235.html on line 597: Oh! Sovereign of the willing soul, Vai niin! Halukkaan sielun suvereeni,
xxx/ellauri235.html on line 598: Parent of sweet and solemn-breathing airs, Suloisten ja juhlallisesti hengittävien ilmaen vanhempi,
xxx/ellauri235.html on line 600: And frantic Passions hear thy soft control. Ja kiihkeät intohimot kuulevat pehmeän kontrollisi.
xxx/ellauri235.html on line 601: On Thracia's hills the Lord of War, Traakian kukkuloilla sodan herra,
xxx/ellauri235.html on line 602: Has curb'd the fury of his car, On hillinnyt autonsa raivoa,
xxx/ellauri235.html on line 607: Quench'd in dark clouds of slumber lie Sammutettu tummissa unen pilvissä
xxx/ellauri235.html on line 608: The terror of his beak, and light'nings of his eye. Hänen nokkansa kauhu ja hänen silmänsä valot.
xxx/ellauri235.html on line 627: The bloom of young Desire and purple light of Love. Nuoren kalun kukinta ja Rakkauden violetti valo.
xxx/ellauri235.html on line 631: Labour, and Penury, the racks of Pain, Työ ja köyhyys, kivun telineet,
xxx/ellauri235.html on line 633: And Death, sad refuge from the storms of Fate! Ja Kuolema, surullinen turvapaikka kohtalon myrskyiltä!
xxx/ellauri235.html on line 635: And justify the laws of Jove. Ja perustelee Jopen lait.
xxx/ellauri235.html on line 638: Her spectres wan, and birds of boding cry, Hänen haamunsa hiipuvat, ja linnut huutavat,
xxx/ellauri235.html on line 641: Hyperion's march they spy, and glitt'ring shafts of war. Hyperventilaation marssia he vakoilevat ja kimaltelevat sodan akselit.
xxx/ellauri235.html on line 648: And oft, beneath the od'rous shade Ja usein oudon varjon alla
xxx/ellauri235.html on line 664: Mute, but to the voice of Anguish? Mykistetty, mutta Aberdeen Anguxen äänelle?
xxx/ellauri235.html on line 671: Alike they scorn the pomp of tyrant Power, Yhtä lailla he halveksivat Gigantin ja Powerin kodinkoneliikkeiden loistoa
xxx/ellauri235.html on line 673: When Latium had her lofty spirit lost, Kun Latium menetti ylevän henkensä,
xxx/ellauri235.html on line 686: This can unlock the gates of Joy; Tämä hampaaton avain tässä voi avata ilon portit;
xxx/ellauri235.html on line 688: Or ope the sacred source of sympathetic tears. Tai sit vaan avaa myötätuntoisten kyynelten pyhä lähde kädellä.
xxx/ellauri235.html on line 692: Upon the seraph-wings of Ecstasy, Ekstaasin serafin siipien päällä,
xxx/ellauri235.html on line 693: The secrets of th' Abyss to spy. Abyssin salaisuudet vakoilemaan.
xxx/ellauri235.html on line 694: He pass'd the flaming bounds of Place and Time: Hän ylitti paikan ja ajan palavat rajat:
xxx/ellauri235.html on line 697: He saw; but blasted with excess of light, Hän näki; mutta ylimääräisellä valolla puhallettu,
xxx/ellauri235.html on line 700: Wide o'er the fields of Glory bear Leveästi Glory painaa karhua sänkipellon yli
xxx/ellauri235.html on line 701: Two coursers of ethereal race, Kaksi eteerisen rodun kurssilaista,
xxx/ellauri235.html on line 715: Thro' the azure deep of air: Taivaansinisen syvän ilman läpi!
xxx/ellauri235.html on line 716: Yet oft before his infant eyes would run Silti usein ennen kuin hänen sukkansa silmät juoksivat
xxx/ellauri235.html on line 718: With orient hues, unborrow'd of the Sun: Itämaisilla sävyillä, Auringosta lainattu:
xxx/ellauri235.html on line 720: Beyond the limits of a vulgar fate, Mautonta näin kohtalon rajojen ulkopuolella,
xxx/ellauri235.html on line 731: A story relates the origin of the phrase to a comic song of the 1840s, written and performed by one Tom Hudson, which tells of a sailor who returns from a voyage to discover that his wife has married another sailor in his absence.
xxx/ellauri235.html on line 732: Thomas Hudson (April 1791 – June 1844) was an English writer and performer of comic songs who was one of the earliest credited songwriters in the music hall tradition. His songs, esp. Spider and the Fly, were described as "lively and really witty".
xxx/ellauri235.html on line 734: The Spider and the Fly is a poem by Mary Howitt (1799–1888), published in 1829. The first line of the poem is "'Will you walk into my parlour?' said the Spider to the Fly." The story tells of a cunning spider who entraps a fly like Korinna (the name means little girl) into its web through the use of seduction and manipulation. The poem is a cautionary tale against those who use flattery and charm to disguise their true intentions (of fucking the little fly silly).
xxx/ellauri235.html on line 752: "Oh no, no!" said the little fly, "for I've often heard it said, Oi ei, ei, sanoi kärpänen, ton oon kuullut ennenkin,
xxx/ellauri235.html on line 758: I have, within my pantry, good store of all that's nice; Mulla on mun karvahousuissa kaikenlaista maistuvaa;
xxx/ellauri235.html on line 784: With buzzing wings she hung aloft, then near and nearer drew, Siivet pöristen se leijasi, tuli yhä lähemmäxi,
xxx/ellauri235.html on line 785: Thinking only of her brilliant eyes, and green and purple hue:– Ajatellen vain kirkkaita silmiään, kaunista mekkoaan;
xxx/ellauri235.html on line 786: Thinking only of her crested head, poor foolish thing! – At last Hienoa diadeemiaan, pikku typerys! ja lopulta
xxx/ellauri235.html on line 795: And take a lesson from this tale, of the Spider and the Fly. Ottakaa opixenne satu hämähäkistä ja kärpäsestä.
xxx/ellauri235.html on line 798: Lewis Carroll, a notorious spider in little girls' parlour, replaced a notorious negro minstrel song with The Mock Turtle's Song (also known as the "Lobster Quadrille"), a parody of Howitt's poem that mimics the meter and rhyme scheme and parodies the first line, as well as the subject matter, of the original, namely sugar daddy talk. Lewis was a past master in that sport.
xxx/ellauri235.html on line 804: They had not gone far before they saw the Mock Turtle in the distance, sitting sad and lonely on a little ledge of rock, and, as they came nearer, Alice could hear him sighing as if his heart would break. She pitied him deeply. `What is his sorrow?' she asked the Gryphon, and the Gryphon answered, very nearly in the same words as before, `It's all his fancy, that: he hasn't got no sorrow, you know. Come on!'
xxx/ellauri235.html on line 806: So they went up to the Mock Turtle, who looked at them with large eyes full of tears, but said nothing.
xxx/ellauri235.html on line 810: `I'll tell it her,' said the Mock Turtle in a deep, hollow tone: `sit down, both of you, and don't speak a word till I've finished.'
xxx/ellauri235.html on line 816: These words were followed by a very long silence, broken only by an occasional exclamation of `Hjckrrh!' from the Gryphon, and the constant heavy sobbing of the Mock Turtle. Alice was very nearly getting up and saying, `Thank you, sir, for your interesting story,' but she could not help thinking there must be more to come, so she sat still and said nothing.
xxx/ellauri235.html on line 846: The further off from England the nearer is to France — Jos uimme pois briteistä pääsemme pian EU:n puolelle -
xxx/ellauri235.html on line 855: The Interstate Commerce Commission's original purpose was to regulate railroads to ensure fair rates, to eliminate race discrimination, and to regulate other aspects of common carriers, including interstate bus lines and telephone companies. Congress expanded ICC authority to regulate other modes of commerce beginning in 1906. Throughout the 20th century, several of ICC's authorities were abolished. The ICC was abolished in 1995, and its remaining functions were transferred back to laissez faire capitalists.
xxx/ellauri235.html on line 857: In March 1920, the ICC had Eben Moody Boynton, the inventor of the Boynton Bicycle Railroad, committed as a lunatic to an asylum in Washington, D.C. Boynton's monorail electric light rail system, it was reported, had the potential to revolutionize transportation, superseding then-current train travel. ICC officials said that they had Boynton committed because he was "worrying them to death" in his promotion of the bicycle railroad. Based on his own testimony and that of a Massachusetts congressman, Boynton won release on May 28, 1920, overcoming testimony of the ICC's chief clerk that Boynton was virtually a daily visitor at ICC offices, seeking Commission adoption of his proposal to revolutionize the railroad industry. CS Forester's bicyclist son John would have applauded Boynton's invention.
xxx/ellauri235.html on line 861: The Spider and the Fly" is a song by English rock band the Rolling Stones, recorded in May 1965 and first released on the US version of their 1965 album Out of Our Heads. In the UK, it was released as the B-side to "(I Can't Get No) Satisfaction". Horatio H-blower got no satisfaction off H. Simpson, whose sex pistol was a dud.
xxx/ellauri235.html on line 906: 1 runonpätkä, joka on vahingossa säilynyt jollain vessapapyruksella, kertoo joen jumalan Asopuksen tyttäristä. Se koostuu enimmäkseen profeetasta, Acraephenista, joka kertoo Asopukselle, kuinka jumalat sieppasivat hänen tyttärensä ja että he synnyttävät monia sankareita; papyrus päättyy erittäin hajanaiseen osaan, jossa Asopus näyttää lopulta alistuvan tyttäriensä kohtaloon, ja vastaa "no turpiin vaan ja onnea".
xxx/ellauri237.html on line 129: One tradition claims that Sappho committed suicide by jumping off the Leucadian cliff. No ei nyt ainakaan jonkun äijän tähden! Sappho´s sexuality has long been the subject of debate. Sir Lawrence Alma-Tadema´s Sappho and Alcaeus (above) portrays her staring rapturously at her contemporary chum Alcaeus; images of a lesbian Sappho, such as Simeon Solomon´s painting of Sappho with Erinna (below), were much less common in the nineteenth century.
xxx/ellauri237.html on line 134: Among modern Western male heteronormal scholars, Sappho´s sexuality is still debated – André Lardinois has described it as the "Great Sappho Question". Early translators of Sappho sometimes heterosexualised her poetry. Ambrose Philips´ 1711 translation of the Ode to Aphrodite portrayed the object of Sappho´s desire as male, a reading that was followed by virtually every other translator of the poem until the twentieth century, while in 1781 Alessandro Verri interpreted fragment 31 as being about Sappho´s love for a guy named Phaon. Friedrich Gottlieb Welcker argued that Sappho´s feelings for other women were "entirely idealistic and non-sensual", while Karl Otfried Müller wrote that fragment 31 described "nothing but a friendly affection": Glenn Most comments that "one wonders what language Sappho would have used to describe her feelings if they had been ones of sexual excitement", if this theory were correct. By 1970, it would be argued that the same poem contained "proof positive of [Sappho´s] lesbianism".
xxx/ellauri237.html on line 136: Today, it is generally accepted that Sappho´s poetry portrays homoerotic feelings: as Sandra Boehringer puts it, her works "clearly celebrate eros between women". Toward the end of the twentieth century, though, some scholars began to reject the question of whether or not Sappho was a lesbian – Glenn Most wrote that Sappho herself "would have had no idea what people mean when they call her nowadays a homosexual", André Lardinois stated that it is "nonsensical" to ask whether Sappho was a lesbian, and Page duBois calls the question a "particularly obfuscating debate". WTF? Pelottaako äijiä ajatus pillua lipsuvasta Psapfasta? Vai onko ne vaan mustasukkiaisia?
xxx/ellauri237.html on line 138: One longstanding suggestion of a social role for Sappho is that of "Sappho as schoolmistress". At the beginning of the twentieth century, the German classicist Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff posited that Sappho was a sort of schoolteacher, to "explain away Sappho´s passion for her ´girls´" and defend her from accusations of homosexuality. The view continues to be influential, both among scholars and the general public, though more recently the idea has been criticised by historians as anachronistic and has been rejected by several prominent classicists as unjustified by the evidence. In 1959, Denys Page, for example, stated that Sappho´s extant fragments portray "the loves and jealousies, the pleasures and pains, of Sappho and her companions"; and he adds, "We have found, and shall find, no trace of any formal or official or professional relationship between them... no trace of Sappho the principal of an academy." Toisin kuin Ailin kohalla, hehe.
xxx/ellauri237.html on line 140: None of Sappho´s own poetry mentions her teaching, and the earliest testimonium to support the idea of Sappho as a teacher comes from Ovid (a notorious nincompoop), six centuries after Sappho´s lifetime. Despite these problems, many newer interpretations of Sappho´s social role are still based on this idea. In these interpretations, Sappho was involved in the ritual education of girls, for instance as a trainer of choruses of girls. Niikö Ailin kerhotoimintaa, osallistumista kylän sukupuolielämän monipuolistamiseen.
xxx/ellauri237.html on line 189: 3Jussi Taneli Aro (5. kesäkuuta 1928 Lapua – 11. maaliskuuta 1983 Espoo) oli Helsingin yliopiston seemiläisten kielten professori ja Afrikan ja Aasian kielten ja kulttuurien laitoksen esimies. Hän oli tunnettu monipuolisena tieteilijänä, hartaana uskovaisena ja islamilaisen maailman asiantuntijana.
xxx/ellauri237.html on line 192: Jussi Aro valmistui filosofian kandidaatiksi 1949, lisensiaatiksi 1956 ja väitteli filosofian tohtoriksi joulukuussa 1961. Jussi Aro oli Helsingin yliopiston assyriologian ja seemiläisen filologian dosenttina vuodesta 1956 ja seemiläisten kielten professorina vuodesta 1965. Hän oli yliopiston Afrikan ja Aasian kielten ja kulttuurien laitoksen esimies. Jussi Aro sai teologian kunniatohtorin arvon 1973.
xxx/ellauri237.html on line 202: Akateemisessa teologian opiskelussa on vähennettävä filosofian ja dogmatiikan osuutta ja korvattava sitä opiskelijoiden opastamisella henkilökohtaiseen hengellisyyteen ja käytännön elämään. Saarnaamisen on muututtava yksinkertaiseksi ja luovuttava oppineisuuden osoittamisesta ja tähdättävä kuulijakunnan uudistumiseen ja kasvamiseen.
xxx/ellauri237.html on line 262: G. O. Waseniuksen kolmesta avioliitosta syntyi 12 lasta, joista 7 saavutti aikuisiän. Adolf Fredrikistä tuli Tervakosken paperitehtaan omistaja ja kehittäjä sekä moninkertainen valtiopäiväedustaja ja Valfrid Vaseniuksesta Suomen ja Pohjoismaiden kirjallisuudenhistorian professori sekä niin sanotun Valvojan ryhmän perustajäsen. Isänsä lehden menestyksekkäästä toimittajasta Z. Topeliuksesta kirjoittamassaan massiivisessa, monituhatsivuisessa elämäkerrassa Valfrid Vasenius kuvasi samalla eläytyvästi isänsä sukupolven suuria murroksia. Jossain määrin paradoksaalista on se, että G. O. Waseniuksen jälkimaine helsinkiläisten keskuudessa perustuu paljolti kuuluisaan Waseniuksen kirjakauppaan, joka toimi Esplanadilla vuoteen 1969 saakka. Kaupan nimi jäi elämään, vaikka sen perustaja myi kirjakauppansa pois jo 1851.
xxx/ellauri237.html on line 354: Hyvä Veli Yrjö Pernaa (s. 30. elokuuta 1934 Kauhava) on suomalainen prinssieversti evp, filosofian tohtori w.c. ja professori h.c. Siirryttyään eläkkeelle 1980 Pernaa toimi tuntiopettajana Kuopion teknillisessä oppilaitoksessa ja aloitti samalla jatko-opinnot Kuopion korkeakoulussa (myöh. Kuopion yliopisto). Hän väitteli tohtoriksi 1988 aiheesta Tuotekehitys Suomen kehitysalueiden elektroniikkateollisuudessa ja toimi väitöksen jälkeen johtamisopin luennoitsijana Kuopion yliopiston yritystalouden laitoksella vuoteen 1992.
xxx/ellauri237.html on line 597: 1Jan Nepomuk Neruda 9. heinäkuuta 1834 Praha - 22. elokuuta 1891 Praha) oli tšekkiläinen kirjailija, kriitikko sekä modernin tšekkiläisen runouden uranuurtaja. Nerudan runot ovat monipuolisia, ja niihin sisältyy niin filosofisia runoja kuin isänmaallisia hymnejäkin. Neruda kuitenkin vihasi yläluokkaa, minkä voi huomata esimerkiksi hänen kertomuskokoelmastaan nimeltä Malostranské povídky vuodelta 1878. Prahan Malá Stranan kaupunginosan elämästä kertova kirja on suomennettu nimellä Prahalaistarinoita (2000).
xxx/ellauri237.html on line 684: Neruda’s death certificate established the cause of death as cancer cachexia, which involves significant weight loss, but the forensic specialists unanimously found that to be impossible. “That cannot be correct,” said Dr. Niels Morling, of the University of Copenhagen’s department of forensic medicine, who participated in the analysis. “There was no indication of cachexia. He was an obese man at the time of death. All other circumstances in his last phase of life pointed to some kind of infection.” Neruda was infected with the Staphylococcus aureus bacterium, which can be highly toxic and result in death if modified.
xxx/ellauri237.html on line 686: The team discovered something in Neruda´s remains that could possibly be a laboratory-cultivated bacteria. The results of their continuing analysis were expected in 2018.His cause of death was in fact listed as a fart attack.
xxx/ellauri237.html on line 694: Feminist groups, who highlighted a passage in Neruda´s memoirs describing a sexual assault by a young house maid in 1929 (at 25) while stationed in Ceylon (Sri Lanka). Several feminist groups stated that Neruda should not be honoured by his country, describing the passage as evidence of rape. Neruda remains a controversial figure for Chileans, and especially for Chilean feminists. For most of his life, Neruda was fascinated by butterflies.
xxx/ellauri237.html on line 700: Under the influence of the free market-oriented "Chicago Boys", Pinochet's military government implemented economic liberalization following neoliberalism, including currency stabilization, removed tariff protections for local industry, banned trade unions, and privatized social security and hundreds of state-owned enterprises. Some of the government properties were sold below market price to politically connected buyers, including Pinochet's own son-in-law. The regime used censorship of entertainment as a way to reward supporters of the regime and punish opponents. These policies produced high economic growth, but critics state that economic inequality dramatically increased and attribute the devastating effects of the 1982 monetary crisis on the Chilean economy to these policies.
xxx/ellauri237.html on line 841: They met in Santiago in 1946, when she was working as a physical therapist in Chile. She was the first woman in Latin America to work as a podiatric therapist. Urrutia was the inspiration behind Neruda´s later love poems beginning with Los Versos del Capitan in 1951, which the poet withheld publication until 1961 to spare the feelings of his previous wife; as well as 100 Love Sonnets which includes a beautiful dedication to her (which one?).
xxx/ellauri237.html on line 859: La psicología humanista es, sin duda, una de las corrientes de pensamiento más importantes de la psicología. Pero para saber de qué trata, es necesario conocer el trabajo de otra gran figura de esta escuela. Es difícil entender el humanismo sin Rogers y Maslow. Por eso, antes de profundizar en las propuestas teóricas de Maslow, vamos a adentrarnos en la teoría de Carl Rogers.
xxx/ellauri237.html on line 862: Carl "Client" Rogers (1902-1987), alias Mickey Mouse, a was a humanistic American psychologist who focused on how to get more money out of patients by calling them "clients". xxx/ellauri237.html on line 882: Puedes profundizar en las ideas de Carl "Mickey Mouse" Rogers en este artículo: Mikki Hiiri mättähällä.
xxx/ellauri237.html on line 955: La teoría de la personalidad de Roger Rabbit es un ejemplo de este optimismo vital llevado a la psicología y la filosofía. Veamos en qué consiste esta teoría.
xxx/ellauri237.html on line 1022: ofiles/images/carl-rogers-2.jpg" width="40%"/>
xxx/ellauri237.html on line 1027: Väitöskirjatyönsä aikana hän teki tutkimustyötä Rochesterissa sijaitsevassa Society for Cruelty to Children -tutkimuslaitoksessa ja eteni laitoksen johtajaksi vuonna 1930. Vuonna 1939 hän julkaisi yhdessä tri Mengelen kanssa kirjan The Clinical Treatment of the Problem Child.
xxx/ellauri239.html on line 45: ofiles/images/wayne-dyer-3.jpg" height="250px" />
xxx/ellauri239.html on line 50: Wayne W. Dyer on izehoitopersoona, joka on tullut mainituxi toisaalla esimerkkinä ESFP-persoonallisuudesta. ESFP (extroverted sensing feeling perceiving) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Inventory (MBTI) test. ESFPs operate from the principle that “all the world’s a stage” — and they want to be the stars. ESFP on realistinen sopeutuja ihmissuhteissa. ESFP on jenkein ja ämmämäisin tyypeistä: öykkäri ketku touho ääliö. Tai positiivisemmin, "Free-spirited and fun-loving people persons" kuten Kinsella. ESFPs are enthusiastic about having new experiences and meeting new people. They are generally warm and adaptable realists who go with the flow. ESFP authors include Tony Robbins, Wayne Dyer, Deepak Chopra, Bill Clinton, and Paulo "Kani" Coelho. Learn more about how ESFPs write somewhere else. Eli tämä paasaus keskittyy vain Wile E. Coyoteen alias Wayne W. Dyeriin.
xxx/ellauri239.html on line 52: Wayne Walter Dyer (10. toukokuuta 1940 – 29. elokuuta 2015) oli amerikkalainen itseapukirjailija ja motivoiva puhuja. Dyer suoritti kasvatustieteen pikkudiplomin ohjauksessa ja neuvonnassa mukaansa nimitetyssä Wayne State Universityssä vuonna 1970. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli lukion ohjausneuvojana ja jatkoi menestyksekkään yksityisen terapiakäytännön suorittamista. Hänestä tuli suosittu neuvonantajakoulutuksen professori St. Johnin yliopistossa (joku muukin oli äskettäin sieltä valmistunut, kukahan se oli?), jossa kirjallinen agentti lähestyi häntä laittamaan ideansa kirjamuotoon. Tuloksena oli hänen ensimmäinen kirjansa, Your Eroneous Zones (1976), yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista, jota on tähän mennessä myyty arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Jopa huomattavasti enemmän kuin ruozalaisia dekkaristeja, mutta vähemmän kuin Pauli Kanin pakinoita.
xxx/ellauri239.html on line 60: tao eli dao, kiinalainen filosofinen käsite
xxx/ellauri239.html on line 92: Daodejing (道德經 pinyin: Dàodéjīng; Wade-Giles: Tao te ching) , ”Tien (dao) ja hyveen (de) loimi (jing)”, on Laozin kirjoittamana pidetty uskonnollis-filosofinen teos, joka on tunnetuin taolaisuuden kirjoituksista. Alun perin kirja tunnettiin nimellä Laozi tekijänsä mukaan. Se jaetaan osiin Dao ja De. Varhaisimmassa Mawangduista (馬王堆) löydetyssä Daodejingissä osat ovat toisin päin, eli ensin hyve, sitten tie. Ensin lepo, sitten puhelu. Lepo hyvä verelle.
xxx/ellauri239.html on line 94: Laozi (kiin. 老子, Lǎozǐ, Wade-Giles: Lao tzu) eli Laotse oli muinainen kiinalainen filosofi ja keskeinen hahmo taolaisuudessa. Nimi Laozi tarkoittaa kirjaimellisesti "vanha ukkeli" (vrt. E. Saarisen kaxoset eli "ukkelit") mutta sitä pidetään yleisesti arvonimenä. Laozia palvotaan jumalana taolaisuuden uskonnollisissa muodoissa. Laozin titteli taolaisuudessa on Taishang Laojun, joka viittaa häneen yhtenä "kolmesta puhtaasta". "Kolme puhdasta" ovat taolaisen panteonin korkeimpia jumalia. Ne toimivat taolaisuuden kannalta samalla tavalla kuin kristinuskon pyhä kolminaisuus (Isä, Poika ja Pyhä Henki) tai buddhalaisuuden Trikaya (Dharmakaya, Samboghakaya ja Nirmanakaya). Ne edustavat kaikkia eläville olennoille luontaisen jumaluuden kolmea aspektia. Kuten Laozi selittää daodejingissä jossain kohassa:
xxx/ellauri239.html on line 110: Leo Tolstoy was deeply influenced by Taoist philosophy, and wrote his own interpretation of Wu Wei in his piece Non-Activity. Pekka Ervasti on suomentanut koko paskan muiden länkkärien käännöxistä, sanoen esipuheessa:
xxx/ellauri239.html on line 159: Let’s look at Jesus’ life and times. He grew up in a Jewish community where all little boys were required to go to school and study the Torah–the first five books of the Jewish bible. In the Torah is the story of Moses receiving the Ten Commandments from God. One of those commandments is “THOU SHALL NOT KILL.”
xxx/ellauri239.html on line 163: I doubt, as I am sure you do too, that they wouldn’t ever question the fact that the commandment dealt foremost with killing another human being. It taught them the stories in the Torah that dealt with brothers killing brothers, of Abraham released from killing Isaac, of Joseph’s brothers throwing him down a well to kill him.
xxx/ellauri239.html on line 171: The Jews of Jesus’ day believed that every child was a gift from God. As good practicing Jews, why would they want to destroy a gift from God?
xxx/ellauri239.html on line 175: I am sure, as you probably are too, that there were Jewish girls who got pregnant outside of marriage. It is no stretch of the imagination that Roman soldiers could have raped them. Since men are men, I do not doubt that incest existed in Jesus’ community. But Jesus had nothing at all to say about these things. The only examples we have are of his being aware of adultery and prostitution. But there is no mention of abortion to handle rape or incest. It is far more likely that if a girl was pregnant, the solution was to marry her off quickly. We have the example of Jesus’ mother Mary being married quickly to Joseph when she was found to be pregnant. I suspect other parents would do the same.
xxx/ellauri239.html on line 179: Was Jesus a republican? As far as we know. Some of his best friends were publicans. Think how much trouble would have been saved all around if Mary had had an abortion.
xxx/ellauri239.html on line 208: She has taught at the University of Cincinnati, UCLA, University of Iowa, and the University of Alberta, Canada.
xxx/ellauri239.html on line 209: She founded and edited the Western Journal of Wet Nursing Research.
xxx/ellauri239.html on line 215: 0 of Jesus Christ’s 278 teachings on 46 different topics are about abortion.
xxx/ellauri239.html on line 247:
Jesus on Possession of Demons
xxx/ellauri239.html on line 361: Holtti on xenofobinen varsinkin polakkien suhteen, Maggi on muka aivan pölähtänyt ääliö. Annen hahmo muka ei "oikeasti" ole peliriippuvainen kuten Harry Hole ei ole "oikeasti" alkkis ja narkkismömmö, ne vois lopettaa milloin tahansa muttei huvita. Vittu mitä törkimyxiä, Anne siis ja Jonne. Osakekeinottelu oli monimutkaista peliä joka tuotti saman tyydytyxen kuin häpykielen näpelöinti ja vihamiesten nirhaus. EFK, siinähän ne vanhat tuttavamme taasen on.
xxx/ellauri239.html on line 376: The Walking Dead is an American post-apocalyptic horror television series based on the comic book series of the same name by Robert Kirkman, Tony Moore, and Charlie Adlard—together forming the core of The Walking Dead franchise. The series features a large ensemble cast as survivors of a zombie apocalypse trying to stay alive under near-constant threat of attacks from zombies known as "walkers" (among other nicknames). With the collapse of modern civilization, these survivors must confront other human survivors who have formed groups and communities with their own sets of laws and morals, sometimes leading to open, hostile conflict between them. Tää on varmaan Homer Simpsonin zombieiden esikuva.
xxx/ellauri239.html on line 379: Tuotantokausia oli kokonaista 11 vuosina 2010-2022. The Walking Dead takes place after the onset of a worldwide zombie apocalypse. The zombies, referred to as "walkers", shamble towards living humans and other creatures to eat them, saying "brains... brains... " They are attracted to noise, such as gunshots, and to bad smells, such as humans. Sankari on seriffi, jonka vaimo on lori. Lori on hässinyt Shanea jonka seriffi joutuu sixi tappamaan izepuolustuxexi. Non-zombieista tulee myös kannibaaleja. Jeesus käy kauppaa Hilltop Marketissa. Seriffin porukat kuitenkin listii vapahtajat ja raadonsyöjät. Paha nainen Alfasusi tekee pahoja. Paha kuvernööri Pamela koittaa uhrata rotinkaiset. Joku Daryl lähtee ezimään seriffiä ja sen uutta panopuuta Michonnea, joka on nykerönenäinen neekerinaaras jolla on katana. Siihen sarja päättyy. Selmalla on työpöydällä arvokas (lue kallis) Michonnefiguuri.
xxx/ellauri239.html on line 432: Selma on muuten ihmisenä aivan pohjanoteeraus. A Dirty Hungarian handbook. Her hovercraft is full of eels.
xxx/ellauri239.html on line 508: Se on mahdollista jopa todennäköistä. Sofianlehdostahan Petteri löytyi sitten murrosikäisenäkin karattuaan sekopäisenä kotoa.
xxx/ellauri239.html on line 765: Tiedän Helsingin yliopistosta aivan briljantteja professoreita, jotka ovat taatusti älykkäitä. Mutta kyllä sieltä myös löytyy aika selviä autisteja, joiden tieteellinen suorittaminen voi olla jäätävää, mutta sosiaalinen älykkyys alta nollan.
xxx/ellauri239.html on line 804: Kun Lauri on tutkinut kouluampumisia tehneiden nuorten profiileja, hän on huomannut, että lähes kaikki ovat toimineet juurikin valkoisen raivon motivoimina. Ampumisia on suunniteltu kauan, harkiten ja rauhassa. Se on Laurin käsityksen mukaan sukua äärimmäiselle psykopatialle.
xxx/ellauri250.html on line 58: Justiinsa niin! Kirottuja olkoot sukulaiset, etenkin Kristiina-täti ja Pedofiili Petteri. Vitun mulkeroita. Kristiina-täti nimitti mun 9-vuotispiirrosta "lipeväxi" vielä selän takana, kun istuin paskalla Pedofiilin läpikaikuvassa vessassa. Pedofiili pani oman nimityxensä omille lapsilleen "taas tuli halkiohaara" mun nimiini. Helvetti ize ämyröi sitä puhelimen torveen Merimiehenkadulla Siirin syntyessä. Toivon kummallekin jotain oikein pahaa, esim. ilkeän koronavirustartunnan. No toive toteutui Kristiina-tädin osalta jo izenäisyyspäivänä, kun sen exä Ripe rippasi. Nyze ei enää ole elävän leski ainakaan.
xxx/ellauri250.html on line 86: Silminkantamattomiin ulottuva jono ääliöitä. Niiden joukossa tietofinlandiavoittaja Perse Sutinen, joka luulee tietävänsä eikä tiedä vain luulevansa ja vielä väärin.
xxx/ellauri250.html on line 91: A very large number of studies have reported a stalling of health improvements in the UK since 2010.
xxx/ellauri250.html on line 93:
xxx/ellauri250.html on line 103: Many commentators are loath to describe the falls in life expectancy as actual falls or to ascribe blame to the political situation in the UK. Overall, Britain’s NHS is reflective of the failure of socialized medicine: longer waiting times, rationing, poor quality of care and unnecessary deaths. Socialized medicine, the Holy Grail of leftism, is a nightmare. The U.S. should take note of the NHS’s major shortcomings, as that is where the country is headed if we fail to repeal Obamacare! Don't believe the commies! Rather follow Aaron Bandler to Hell on Twitter!
xxx/ellauri250.html on line 156: Fante was diagnosed with diabetes in 1955, which ultimately cost him his eyesight and led to the 1977 amputation of his toes and feet, and later legs. He died on May 8, 1983.
xxx/ellauri250.html on line 159: He is best known for his semi-autobiographical novel Ask the Dust (1939) about the life of Arturo Bandini, a struggling writer in Depression-era Los Angeles. It is widely considered the great Los Angeles novel, and is one in a series of four, published between 1938 and 1985, that are now collectively called "The Bandini Quartet". Ask the Dust was adapted into a 2006 film starring Colin Farrell and Salma Hayek.
xxx/ellauri250.html on line 161: Ask the Dust is a 2006 romantic drama film based on the 1939 book Ask the Dust by John Fante. The film was written and directed by Robert Towne. Tom Cruise (with Paula Wagner and Cruise/Wagner Productions) served as one of the film's producers. The film was released on a limited basis on March 17, 2006, and was entered into the 28th Moscow International Film Festival. It was filmed almost entirely in South Africa with the use of stages to portray Los Angeles. The film received negative to mixed reviews from critics. The review aggregator Rotten Tomatoes reported that 65% of critics gave the film negative reviews, based on 104 reviews. The site's consensus states: "Though Hayek is luminous, Farrell seems miscast, and the film fails to capture the gritty, lively edginess of the book upon which it's based."
xxx/ellauri250.html on line 164: This is not a movie for the masses. It is, however, a small film about real life hardships and their tragic consequences. While the dialogue and careful pacing befits the original novel, the film sometimes drags because of it. Towne has not given us the great American love story, but he has presented us with a captivating view of 1933 Los Angeles and a tale of romance that involves us in the plight of the characters.
xxx/ellauri250.html on line 198: Boel fick så småningom flytta till ett antroposofiskt hem för utvecklingsstörda barn i Järna. Varannan helg och varje skollov var hon hemma.
xxx/ellauri250.html on line 200: Idag har Boel blivit ”en medelålders dam som är lite tung i gumpen”, säger Gunilla. Hon kommer fortfarande hem, men inte lika ofta nu. Ganska snart får hon ta stövlarna och fara tebak.
xxx/ellauri250.html on line 215: Raska på, Alfons Åberg och åtskilliga Alfons-böcker presenterar folk som är livligt engagerade. Man ska bygga målbur, ordna kalas, storhandla, göra kojor, uppfinna linbana. Barn som vuxna är igång. Alla har sina projekt. Då faller lätt orden: jag ska bara… (Numera offentligt nyttjad Alfons- replik i riksdagen, vid gudstjänster, på styrelsemöten.) Jo, det är negativt som undanflykt och ursäkt. Men positivt för att… det är så mänskligt. Sådana är vi! Kanske är det rentav människans bästa sida –förmågan att bli entusiastisk, engagerad, skapande? Det kan inte djuren. Utom i brunst. Vi termitaporna är i brunst hela tiden.
xxx/ellauri250.html on line 241: Nu har det visat sig att kryptogossens frikostighet var en rökridå, som förmodligen dolde ett enda stort bedrägeri. Hans föräldrar är båda juridikprofessorer vid Stanford, specialiserade på beskattning, etik och bolagsstyrning. Äpplet föll inte långt från trädet. Bankman-Fried övertygade sin publik genom att snacka perfekt societetsbullshit, samtidigt som han levde ett extrvagant liv i Bahamas, utom räckhåll för lagens långa arm.
xxx/ellauri250.html on line 243: Idén om effektiv altruism kom den bredare allmänheten för kännedom i mars 2013, då den äcklige filosofiprofessorn Peter Singer gav ett TED-talk. Singer är hårdnackad utilitarist, och argumenterar slagordsmässigt för att eftersträva största möjliga lycka för största möjliga antal. Hans lärjungar, som den brittiske filosofen William MacAskill, tycks förespråka en närmast mekaniskt kalkylerande maximering av "lycka" och minimering av "lidande". Juutalainen Kroisos Pennonen ja skotti Roope Ankka näyttävät efektiivistä altruismin mallia.
xxx/ellauri250.html on line 247: Hur som helst har effektiv altruism slagit igenom på bred front bland världens allra mest välbeställda. Precis till denna grupp riktar sig filosofin. Vilken mångmiljardär vill inte få bekräftelse på att det under täckmanteln av att en vacker dag kunna "ge" ännu mer vore legit med skatteplanering, eller att ständigt eftersträva en större förmögenhet?
xxx/ellauri250.html on line 253: En grupp extremt rika individer har offentligt avgivit ett löfte att skänka minst hälften av sina intäkter (intäkter eller kapital?) genom "The Giving Pledge". Hittills har cirka 230 stenrika personer, inklusive Elon Musk, Warren Buffett, Bill Gates och Mark Zuckerberg, undertecknat uppropet (inte Larry Page va?)
xxx/ellauri250.html on line 267: Why is Quora stuffed with idiots and psychos? Because it is a representative sample of the ape population in the cloud.
xxx/ellauri250.html on line 271: A collapsed narcissist is a person who was previously narcissistic but has since become very insecure and suffers from low self-esteem. This often happens when the individual's inflated ego and sense of superiority are met with criticism or rejection.
xxx/ellauri250.html on line 272: The collapse of the narcissist's ego can be quite devastating and may cause them to experience episodes of depression, anxiety, and rage. They may also exhibit symptoms of paranoia and psychosis. It is not uncommon for a collapsed narcissist to feel as though they are worthless and unlovable.
xxx/ellauri250.html on line 308: Kimberly: Exactly. Once you’ve been abused, tortured, provoked, manipulated, and had your reputation dragged through the mud, it’s hard to find any sympathy for them. Deep down I feel badly that my ex had to have the pathetic parents he did, since they are the ones fully responsible for his behavior and mental disorder, but at the end of the day, he’s a grown man and needs to learn to own up to his own shortcomings. God have mercy on him… because I sure don’t.
xxx/ellauri250.html on line 312: Nicolas: God! I don't know who is the good from the bad anymore. Reading these comments sounds no better then that of what you damn. I don't see anything in the world today but self serving people that excuse themselves from the hate they put into the world by the hate that the world has made them endure. It's a gross cycle that makes me fear the end is not a possibility until the sweet escape of death. Everyday I welcome that silence more and more. Life's thin vale of beauty was taken by the one I trusted most. Yet it is the true face of this world I now see. From such betrayal I am left with a world consumed by the poison it shames. I welcome anything that takes this away. I ask for nothing because nothing is exactly what I desire most.
xxx/ellauri250.html on line 314: Brad: Nearly all 21st century western women under 40 are crazy, and disloyal. This is the 1st time in human history where women have had this much power. What's the result you ask? 70 percent of marriage ending in divorce; 90 percent of which are filed by women. 50 percent of men say they regret marriage too the woman their currently with. Why might you ask? Cause they're on their best behavior until they have the money then they hulk smash you into oblivion. 94 percent child support going from male to female, and 92 percent of alimony. The old saying is the woman got married thinking the man would change and the man got married hoping she never would. They were both disappointed in the end. I'll let you decide which genders thought process is more Nobel. For me it's obvious.
xxx/ellauri250.html on line 358: Hun tok et fast tak rundt det stive lemmet, løfte høftene of ville styre han in, men han fjernet hånden hennes og styrte seg selv. Ei kun itte! Kädelläkö vaiko törkkimällä ilman käsiä? Tuliko hole in one vaiko monta hutia?
xxx/ellauri250.html on line 370: Nääsböö konstruoi mongolinnäköisestä suomalaisesta maahanmuuttajasta Jussi Kolkasta (joka jostain syystä puhuu väärinkirjoitettua suomenruåzia) itämaisia taistelulajeja harrastavan pedofiilin. Jostain syystä kuvittelen Jussin Antti Arpen näköisexi. Se on röyhkeä väkäleukaiselle norski Harrylle, mikä ei Harrystä ole yhtään koselig. Harry alkaa vittuilla Jussille ilkeästi norjaxi. Finnens ansikt var hvit. Taitaa olla turha toivo että Jussi saa vielä tilaisuuden vetää Harryä niin lujaa lättyyn että väkäleuka irtoaa. Kolkkapoika vaikuttaa kiltiltä norskiin juoppolalliin verraten. Mutta remmin pahin fyr on selkeästi Jonne ize. Han ser ut som en erigert, våt penis skjövet øver baken til den som hade på sig byxene.
xxx/ellauri250.html on line 407: They say it’s better to travel than arrive, which in the case of Compartment Number 6 is certainly true.
xxx/ellauri250.html on line 411: ofile_images/653933349581529088/mYG-a5uS_400x400.jpg" width="10%" />
xxx/ellauri250.html on line 421: Tää homo ei saa sijoitettua pätkää netflix-laatikoihin ja on sixi aivan hukassa. Onko se rom-com, onko se komedia laisinkaan? Missä kohtaa piti nauraa ja missä itkeä? En ymmärrä. "Because Laura and Lhoja (sic!) don’t entirely play out the cliché of tension and anger leading to true love, the film comes off as vague and evasive." Voi helskutti. In an interview, the director says “What really interested me were the feelings that are beyond sexual tension. Romantic love stories are often too narrow, do they fall in love? If so, when do they have sex?” Erittäinkin hyvin sanottu, mutta se menee tämän homse arvostelijan pään yli niin ettei edes tukka heilahda.
xxx/ellauri250.html on line 426: The movie sinks, fast and deep, under the weight of dramatic shortcuts, overemphatic details, undercooked possibilities, unconsidered implications.
xxx/ellauri250.html on line 433: Sometimes you can tell from the first shot. In “Compartment No. 6,” the camera follows a young woman at a party as she leaves a bathroom and enters a living room full of gathered friends. That walking, back-of-the-head shot is one of the soggiest conventions of the steadicam era, a facile way of conveying characters’ own fields of vision while anchoring the action on them. The familiarity of this trope suggests both limited imagination and an unwillingness to commit to a clear-cut point of view. When used cannily, it can convey ambiguous neutrality and looming mystery, but, more often, it suggests the merely functional recording of action, which is exactly what’s delivered in “Compartment No. 6,” opening in theatres on Wednesday. The movie sinks, fast and deep, under the weight of dramatic shortcuts, overemphatic details, undercooked possibilities, unconsidered implications. It’s heavy-handed, tendentious, and regressive—and it should come as no surprise that it’s on the fifteen-film shortlist for the Best International Feature Oscar.
xxx/ellauri250.html on line 435: True to national character, the Russian's drunk, aggressive, and crude; boasts of Russia’s greatness; insults Estonia (she explains that she’s from Finland); and, while asking her if she’s “selling pussy (her own, not somebody else's),” grabs her between her legs.
xxx/ellauri250.html on line 437: It’s a tale of the endearing Russian bear, which rings discordantly when that bear has its claws out for its neighbors. Russians can't be nice! It is all russki propaganda! It depicts a woman’s quick forgiveness of a sexual predator with whom she’s forced to associate. (What the fuck, some sexual predator indeed, won't even give to her when she asks.) It’s about the fecklessness of the intellectual class and the blank emptiness of the Western (and Westernized) bourgeoisie—the screenplay deliberately leaves F.F. blank, even unto her name. Ljoha isn’t quite as blank, because in his unguarded drunkenness, he blurts out a few of his prejudices and acts out his impulses.
xxx/ellauri250.html on line 440: "The characters are mere digital figures for a cinematic algorithm." Että kehtaakin jenkki tämmöstä vielä sanoa, jenkkileffat ne vasta on koneella veisattuja täysin klisheisine hahmoineen, ota vaikka Netflixin menesstyssarja Wednesday. Ja tää on ehkä pahin pohjanoteeraus kaikista, mistä näkyy Amerikan oma täydellinen aateköyhyys: "Yet even the grand humanistic reverberations of ancient artifacts (ne kivipiirustuxet joite ei edes jään alta nähnyt) leave Kuosmanen’s directorial gaze uninspired, even uninterested."
xxx/ellauri250.html on line 445: So what's the real lesson here? Don't write off that drunk guy who sexually harasses you?
xxx/ellauri250.html on line 450: Mikähän tää Tsai on miehiään, oisko joku viirusilmä jenkkimamu? Juu justiinsa se! Finland’s entry in the Academy Awards’ International Feature Film category, “Compartment No. 6” tells a deliberately heart-warming story, of an extremely unlikely friendship, that’s patronizing and inadvertently offensive. Ai vinkuintiaaneilleko? Mistä tää kaveri nyt poltti pelihousunsa? Ei vaan tää onkin joku jenkki woke juttu:
xxx/ellauri250.html on line 452: What’s not fine is that Laura eventually initiates physical intimacy with Ljoha. The film’s logic is that she’s in an emotionally vulnerable state and he’s the only one there for her, because Irina can’t even bother to muster up any excitement when Laura calls. Of course it’s entirely possible that she is bisexual. Still, hasn’t Mr. Kuosmanen learned the inherent offensiveness of depicting such sexual fluidity after Kevin Smith made this mistake in 1997 with “Chasing Amy?” “Blue is the Warmest Color” only went on to prove in 2013 the toxicity of this plot device.
xxx/ellauri250.html on line 457: World of Reel
xxx/ellauri250.html on line 459: It's all well tied up and directed with a grooming handheld camera. The coda is the most surprising part, getting us out of the goddamn train and into actual civilization.
xxx/ellauri250.html on line 478: Espanjalaisraukka ei ole ymmärtänyt pätkääkään, minkä takia sen pitää tyytyä länkyttämään tällästä feikkisofistikoitua leffaliturgiaa:
xxx/ellauri250.html on line 504: and her face is always soft and peaceful Ja hiänen lätty on aina pehmeä ja lenseä
xxx/ellauri250.html on line 516: stand behind her, my cock in the cheeks of her **** seison sen takana, muna persvaossa,
xxx/ellauri250.html on line 520: then I get the backs of the legs, the ****, Sitmä hoidan sääret, etupepun,
xxx/ellauri250.html on line 523: the fronts of the legs, the ankles, the feet, Sääret edestä, nilkat, jalat,
xxx/ellauri250.html on line 528: feeling the good times of love's miracle Muistelen mehukasta panoa
xxx/ellauri250.html on line 533: but being together solves most of it Mutta pano riittää aika kivasti
xxx/ellauri250.html on line 535: in the history of women and naisten ja miesten välillä,
xxx/ellauri250.html on line 539: past the memories of pain and defeat and unhappiness: sen eri ikävyyxienkin läpitte:
xxx/ellauri250.html on line 542: make it as if I were dying in my sleep instead of in Niinkuin mä kuolisin unessa
xxx/ellauri250.html on line 550: In 1986, Time called Bukowski a "laureate of American lowlife". Regarding his enduring popular appeal, Adam Kirsch of The New Yorker wrote, "the secret of Bukowski's appeal is that he combines the confessional poet's promise of intimacy with the larger-than-life aplomb of a pulp-fiction hero."
xxx/ellauri250.html on line 551: During his lifetime, Bukowski received little attention from academic critics in the USA, but was better received in Europe, particularly the UK, and especially Germany, where he was born. Since his death in March 1994, Bukowski has been the subject of a legion of critical articles and books about both his life and writings, every other wannabe James Dean scrambling to get their slice of Bukowski's steak and kidney pie.
xxx/ellauri250.html on line 556: His father was Heinrich (Henry) Bukowski, an American of German descent who had served in the U.S. army of occupation after World War I and had remained in Germany after his army service. His mother was Katharina (née Fett). His paternal grandfather, Leonard Bukowski, had moved to the United States from Imperial Germany in the 1880s. In Cleveland, Ohio, Leonard met Emilie Krause, an ethnic German, who had emigrated from Danzig, Prussia (today Gdańsk, Poland). They married and settled in Pasadena, California, where Leonard worked as a successful carpenter. The couple had four children, including Heinrich (Henry), Charles Bukowski's father. His mother, Katharina Bukowski, was the daughter of Wilhelm Fett and Nannette Israel The name Israel is widespread among Catholics in the Eifel region. Bukowski assumed his paternal ancestor had moved from Poland to Germany around 1780, as "Bukowski" is a Polish last name. As far back as Bukowski could trace, his whole family was German.
xxx/ellauri250.html on line 558: Bukowski's parents met in Andernach following World War I. His father was German-American and a sergeant in the United States Army serving in Germany after the empire's defeat in 1918. He had an affair with Katharina, a German friend's sister, and she subsequently became pregnant. Bukowski repeatedly claimed to be born out of wedlock, but Andernach marital records indicate that his parents married one month before his birth. Afterwards, Bukowski's father became a building contractor, set to make great financial gains in the aftermath of the war, and after two years moved the family to Pfaffendorf (today part of Koblenz). However, given the crippling postwar reparations being required of Germany, which led to a stagnant economy and high levels of inflation, he was unable to make a living and decided to move the family to the U.S. On April 23, 1923, they sailed from Bremerhaven to Baltimore, Maryland, where they settled.
xxx/ellauri250.html on line 560: The family moved to Mid-City, Los Angeles, in 1930. Bukowski's father was often unemployed. To while away his time, with his mother's acquiescence, his father was frequently abusive, both physically and mentally, beating his son for the smallest real or imagined offense. Heini later told an interviewer that his father beat him with a razor strop three times a week from the ages of six to 11 years. He says that it helped his writing, as he came to understand undeserved as well as well deserved pain.
xxx/ellauri250.html on line 562: Young Bukowski spoke English with a strong German accent and was taunted by his childhood playmates with the epithet "Heinie", German diminutive of Heinrich, in his early youth. He was shy and socially withdrawn, a condition exacerbated during his teen years by an extreme case of acne. Neighborhood children ridiculed his accent, acne and the sensible clothing his parents made him wear. Nachdem sein Vater seinen Wehrdienst abgeleistet hatte, fand er jedoch nur eine Arbeit als Milchlieferant. Die Familie lebte aus diesem Grund zeitweise in ärmlichen Verhältnissen. Regelmäßig betrog der Vater außerdem Bukowskis Mutter mit anderen Frauen, betrank sich und misshandelte seinen eigenen Sohn körperlich. In die Pubertät gekommen, litt Bukowski zudem an starker Akne und hatte am ganzen Körper Pusteln, weshalb er ein ganzes Jahr nicht die Schule besuchen "konnte". The Great Depression bottled his rage as he grew up, and gave him much of his voice and material for his writings.
xxx/ellauri250.html on line 563: In his early teen years, Bukowski had a cow when he was introduced to alcohol by his friend William "Baldy" Mullinax, depicted as "Eli LaCrosse" in Ham on Rye, son of an alcoholic surgeon. "This 'alcohol' is going to help me for a very long time," he later wrote, describing a method (of drinking) he could use to come to more amicable terms with his own life. After graduating from Los Angeles High School, Bukowski attended Los Angeles City College for two years, taking courses in art, journalism, and literature, before quitting at the start of World War II. He then moved to New York City to begin a career as a financially pinched blue-collar worker with dreams of becoming a writer.
xxx/ellauri250.html on line 565: On July 22, 1944, with the war ongoing, Bukowski was arrested by FBI agents in Philadelphia, where he lived at the time, on well grounded suspicion of draft evasion. At a time when the U.S. was at war with Nazi Germany, and many Germans and German-Americans on the home front were suspected of disloyalty, Bukowski's German birth and habit of quoting Mein Kampf "troubled" authorities. He was held for seventeen days in Philadelphia's Moyamensing Prison. Sixteen days later, he failed a psychological examination that was part of his mandatory military entrance physical test and was given a Selective Service Classification of 4-F (unfit for much anything, let alone military service, als physisch sowie mental untauglich für den Militärdienst ).
xxx/ellauri250.html on line 567: Failing to break into the military world, Bukowski grew disillusioned with the publication process and quit writing for almost a decade, a time that he referred to as a "ten-year drunk". These "lost years" formed the basis for his later semiautobiographical chronicles, fictionalized versions of Bukowski's life through his highly stylized alter-ego, Henry Chinaski.
xxx/ellauri250.html on line 569: 1947 kehrte Bukowski nach Los Angeles zurück und lernte die zehn Jahre ältere Jane Cooney Baker (1910–1962) kennen, mit der er bis Anfang der 1950er-Jahre zusammenlebte. During part of this period he continued living in Los Angeles, working at a margarine - no, a pickle factory for a short time but also spending some time roaming about the U.S., working sporadically like Donald Duck and staying in cheap rooming houses. Ab 1952, he took a job as a fill-in letter carrier with the United States Post Office Department in Los Angeles, but resigned just before he reached three years' service.
xxx/ellauri250.html on line 573: By 1960, Bukowski had returned to the post office in Los Angeles siistissä sisätyössä as a letter sorting clerk, a position he held for more than a decade. In 1962, he was distraught over the death of Jane Cooney Baker, his first serious girlfriend. Im Januar 1962 starb Bukowskis frühere Lebensgefährtin Jane Cooney Baker, laut Bukowski infolge ihres übermäßigen Alkoholkonsums. Bukowski turned his inner devastation into a series of poems and stories lamenting her death. 1962 brachte die Literaturzeitschrift The Outsider eine Sonderausgabe über Bukowski und verlieh ihm den Titel „Outsider of the Year“. He had finally found his way inside.
xxx/ellauri250.html on line 576: In 1969, Bukowski accepted an offer from Black Sparrow Press publisher John Martin and quit his post office job to dedicate himself to full-time writing. He was then 49 years old. As he explained in a letter at the time, "I have one of two choices – stay in the post office and go crazy ... or stay out here and play at writer and starve. I have decided to starve. Hah, he made a lot of bucks! By the late 1970s, Bukowski's income was sufficient to give up his lucrative live readings.
xxx/ellauri250.html on line 578: Bukowski published almost all of his subsequent major works with Black Sparrow Press, which became a highly successful enterprise. Charlie became a sort of honorary hippie. Bukowski live readings were legendary, with the drunk raucous crowd fighting with the drunk raucous poet. The crowd and Bukowski were very very drunk for the event. To top it all, a heckler was near the stage and can be heard clearly. Great publicity!
xxx/ellauri250.html on line 580: Bukowski embarked on a series of love affairs and one-night stands. One of these relationships was with Linda King, a poet and sculptress. Die Beziehung zog sich über mehrere Jahre hin, wobei es zu mehrfachen Trennungen mit anschließender Versöhnung kam. Die zum Teil schmerzhaften Erfahrungen dieser Beziehung verarbeitete Bukowski in mehreren Kapiteln seines Romans Das Liebesleben einer Hyäne (Women).
xxx/ellauri250.html on line 584: In 1976, Bukowski met Linda Lee Beighle, a health food restaurant owner, rock-and-roll groupie, aspiring actress, heiress to a small Philadelphia "Main Line" fortune and devotee of Meher Baba.
xxx/ellauri250.html on line 587: Two years later they moved from the East Hollywood area, where he had lived for most of his life, to the harborside community of San Pedro, the southernmost district of Los Angeles. Beighle followed him and they lived together intermittently over the next two years. He eventually "agreed to" marry her by Manly Palmer Hall, a Canadian-born author, mystic, and spiritual teacher, in 1985. Beighle is referred to as "Sara Heinämaa" in Bukowski's novels Women and Hollywood.
xxx/ellauri250.html on line 589: In the 1980s, Bukowski collaborated with cartoonist Robert Crumb on a series of comic books with extremely big-assed hippies on huge shoes. Karl was in his sixties by then.
xxx/ellauri250.html on line 590: Bukowski died of leukemia on March 9, 1994, in San Pedro, aged 73, shortly after completing his last novel, Pulp Fiction.
xxx/ellauri250.html on line 592: The funeral rites, orchestrated by his widow, were conducted by Buddhist monks. His gravestone reads: "Don't Even Try". That is, you wait, and if nothing happens, you wait some more. It's like a fly high on the wall. You wait for it to come to you. When it gets close enough you reach out, slap out and kill it. Or, if you like its looks, you make a pet out of it, like Kärpyli."
xxx/ellauri250.html on line 594: Bukowski's work was subject to controversy throughout his career, and he readily admitted to admiring strong leaders such as Adolf Hitler and Franklin D. Roosevelt. Some guy claimed that his sexism in his poetry, at least in part, translated his life. Feikki spuge setämies jonka näyttämönimi oli vielä "Buck" - nö, 'swar Hank. When women are around, he has to play Man. In a way it's the same kind of 'pose' he plays at in his poetry—Bogart, Eric Von Stroheim. "Whenever my wife Lucia would come with me to visit him he'd play the Man role, but one night she couldn't come I got to Buck's place and found a whole different guy—easy to get along with, relaxed, accessible."
xxx/ellauri250.html on line 596: Writers including John Fante, Knut Hamsun, Louis-Ferdinand Céline, Ernest Hemingway, Robinson Jeffers, Henry Miller, D. H. Lawrence, Fyodor Dostoevsky, Du Fu, Li Bai, and James Thurber are noted as influences on Bukowski's writing. No tietysti, kokonainen rimpsu alkoholisoituneita oikeistofasistisia setämiehiä.
xxx/ellauri250.html on line 598: Bukowski often spoke of Los Angeles as his favorite subject. In a 1974 interview he said, "You live in a town all your life, and you get to know every bitch on the street corner and half of them you have already messed around with. You've got the layout of the whole land. You have a picture of where you are.... Since I was raised in L.A., I've always had the geographical and spiritual feeling of being here. I've had time to learn this city. I can't see any other place than L.A." What the fuck, The guy was pure Hollywood.
xxx/ellauri250.html on line 600: One critic has described Bukowski's fiction as a "detailed depiction of a certain taboo male fantasy: the uninhibited bachelor, slobby, anti-social, and utterly free",
xxx/ellauri250.html on line 603: His posthumous collections have been heavily 'John Martinized', removing booze, hell and Hitler and replacing dick, cunt and arse with ****. American band Red Hot Chili Peppers reference Bukowski and his works in several songs. A legion of other wannabe baddies have saddled his horses.
xxx/ellauri250.html on line 606: Barfly, released in 1987, is a barfingly semi-autobiographical film written by Bukowski and starring Mickey Rourke as Henry Chinaski, who represents Bukowski, and Faye Dunaway as his lover Wanda Wilcox. Sean Penn offered to play Chinaski for one dollar as long as his friend Dennis Hopper would direct,[53] but the European director Barbet Schroeder had invested many years and thousands of dollars in the project and Bukowski felt Schroeder deserved to make it. Bukowski wrote the screenplay, was given script approval, and appears as a bar patron in a brief cameo.
xxx/ellauri250.html on line 608: Charles Bukowski was the inspiration behind the first chapter of Mark Manson's bestselling self-help book The Subtle Art of Not Giving a Fuck. Charles Bukowski has been depicted on television as well, namely on the Showtime comedy-drama series Californication. The show's main character Hank Moody, played by actor David Duchovny, is an author based in Los Angeles who subscribes to the same kind of lifestyle that Bukowski became known for. The show depicts profuse indulgence of alcoholism, sex and narcotics, which many critics have described as a television adaption of Bukowski'
xxx/ellauri250.html on line 610: Henry Charles "Hank" Chinaski is the literary alter ego of the American writer Charles Bukowski, appearing in five of Bukowski's novels, a number of his short stories and poems, and the films Barfly and Factotum. Although much of Chinaski's biography is based on Bukowski's own life story, the Chinaski character is still a literary creation that is constructed with the veneer of what the writer Adam Kirsch calls "a pulp fiction hero."
xxx/ellauri250.html on line 612: Chinaski is a writer who worked for years as a mail carrier. An alcoholic, womanizing misanthrope, he serves as both the protagonist and antihero of the novels in which he appears, which span from his poverty-stricken childhood to his middle age, in which he finds some small success as a hippie Idol.
xxx/ellauri250.html on line 614: Some of the features of the Chinaskian persona: excessive alcohol consumption; love of art (classical music, literature); solitude and self-satisfaction; volatile relationships (especially with women); self-effacement; nihilism; and the ostentatious violation of societal norms.
xxx/ellauri250.html on line 622: Das Buch „Schlechte Verlierer“ hat Originaltitel: Erections, Ejaculations, Exhibitions and General Tales of Ordinary Madness. Bukowski befindet sich zeitlich und geografisch irgendwo zwischen Beat Generation und Gonzo-Journalismus, ist diesen Stilen aber nicht zuzurechnen. Eskistäkin tollanen oli jotenkin hienoa, niin Hyvinkään kiltti hymypoika kuin olikin. Kumma ettei sillä näytä olleen juuri muita ilmoittautuneita kirjallisia jäljittelijöitä kuin Jonne Nääsböö.
xxx/ellauri250.html on line 627: Peter Albert David Singer AC/DC (born 6 July 1946) is an Australian moral philosopher, currently the Ira W. DeCamp Professor of Bioethics at Princeton University. He specialises in applied ethics and approaches ethical issues from a secular, utilitarian perspective. He is known in particular for his book Animal Liberation (1975), in which he argues in favour of veganism, and his essay "Famine, Affluence, and Morality", in which he argues in favour of donating veggies to help the global poor. For most of his career, he was a preference utilitarian, but he stated in The Point of View of the Universe (2014), coauthored with Katarzyna de Lazari-Radek, that as he became a celeb and started earning bigger bucks, he had become a hedonistic utilitarian, or utilitarian hedonist.
xxx/ellauri250.html on line 629: Koko perhe on jämeriä juutalaisia. Until 2021 Mrs. Diamond was President of the Kadimah Jewish Cultural Centre and National Library in Melbourne.
xxx/ellauri250.html on line 637: Equal consideration of my interests,
xxx/ellauri250.html on line 658: The Good Bush and the Bad Bush: The Ethics of George W. Bush, Dutton, New York, 2004, 1 page
xxx/ellauri250.html on line 660: The Reproduction Revolution: New Ways of Making Babies (co-authored with pictures of Deane Wells)
xxx/ellauri250.html on line 662: Should the Baby Live? The Problem of Handicapped Infants is a 1985 book by the philosophers Peter Singer and Helga Kuhse, in which the authors examine moral issues surrounding babies born with disabilities, and argue for infanticide in certain cases and cannibalism in others.
xxx/ellauri250.html on line 666: How Are We to Get Rich? Ethics in an Age of Self-interest, Text Publishing, Melbourne, 1993
xxx/ellauri250.html on line 672: Animal Farm: A Graphic Guide (co-author with pictures of a Lori), Camden Press, London, 1987
xxx/ellauri250.html on line 675: Singer analyzes, in detail, why and how other beings' interests should be weighed. In his view, other being's interests should always be weighed according to that being's concrete value to you, and not according to its belonging to some abstract group like animal or veggie. Singer studies a number of ethical issues including race, sex, ability, species, abortion, euthanasia, infanticide, embryo experimentation, the moral status of animals, political violence, overseas aid, and whether we have an obligation to assist others at all. The 1993 second edition adds chapters on refugees, the environment, equality and disability, embryo experimentation, and the proper treatment of academics from Germany or Austria. A third edition published in 2011 omits the chapter on refugees, and contains a new chapter on climate change. A fourth edition is planned that omits climate change and adds a chapter on Russia and Ukraina.
xxx/ellauri250.html on line 678: H.L.A Hart's review of the third edition in The New York Review of Books was mixed. While writing that "The utility of selling this utilitarian's book to students of its subject can hardly be exaggerated", Hart also criticized Practical Ethics for philosophical inconsistency in its chapter on abortion. He argues that Singer insufficiently explains how self interest and classical utilitarianism each view abortion, and does not bring out their differences. Self interest of males is strongly against abortion. Besides, carrots are fit food for bunnies only.
xxx/ellauri250.html on line 680: To live a good life, the book prescribes: "You can rethink your goals and question what you are doing with your life. That might mean quitting your job, selling your house (if you got one), and going to work for a voluntary organization in India. More often, you just stay on at the U of Melbourne and pen more bestsellers like this.
xxx/ellauri250.html on line 682: Critics have suggested Singer misrepresents the role of self-interest in some religions, such as the prospect of rewards in heaven.
xxx/ellauri250.html on line 683: Singer himself has said, "I am not really satisfied with the book". He has expressed concerns that his argument that an ethical life makes for a happy life "contains an element of wishful thinking", as he does not always do everything that he believes to be morally right (like sell his houses) and so might have underestimated how demanding morality can be, set against other things that might be fulfilling in life, like staying on at the U of Melbourne, licking licorice dicks, and penning more bestsellers like this.
xxx/ellauri250.html on line 685: Come to think of it, utilitarian hedonism for our animal friends dictates making mincemeat of a majority of homo sapiens and feeding them (not me though) to the remaining large carnivores. Ihan vaan noin kannanhoidollisessa mielessä. Tulis vähemmän näät hirveitä kolareita ja tieraatoja.
xxx/ellauri250.html on line 687: Ei vittu tän ihmishirviön esimerkki elävästi todistaa sen minkä Darwin olisi voinut jo etukäteen sanoa: ei voi olla mitään oikeasti kaikille toimivaa moraalia johonka kaikki olisivat tyytyväisiä, koska tää on kaikki olemassaolon kilpailua, nolla tai suorastaan väheneväsummapeliä, game of attrition ilman tasapelejä. Se minkä Singer ahtaa taskuihinsa on pois toisilta, kazo vaikka Australian alkuperäislajeja ja vaaleanpunaisten apinoiden siellä vääjäämättä tuhoamaa luontoa. Kaikki ei voi voittaa, mutta kaikki voivat hävitä, ja toivottavasti häviävätkin mahd pian koko pallolta. Lisää inhottavia personisteja löytyy albumista 260.
xxx/ellauri250.html on line 692: Samuel Benjamin Bankman-Fried (born March 6, 1992), also known by the initialism SBF, is an American suspected fraudster, entrepreneur, investor, and former billionaire. Bankman-Fried was the founder and CEO of the cryptocurrency exchange FTX and associated trading firm Alameda Research, both of which experienced a high-profile collapse resulting in chapter 11 bankruptcy in late 2022.
xxx/ellauri250.html on line 694: Prior to FTX's collapse, Bankman-Fried was ranked the 41st richest American in the Forbes 400, and the 60th richest person in world by The World's Billionaires. His net worth peaked at $26 billion. In October 2022, he had an estimated net worth of $10.5 billion. By November 8, 2022, amid the bankruptcy of FTX, his net worth was estimated to have dropped 94 percent in a day to $991.5 million according to the Bloomberg Billionaires Index, the largest one-day drop in the index's history. On November 11, 2022, the Bloomberg Billionaires Index considered Bankman-Fried to have no material wealth. Before his wealth had evaporated, Bankman-Fried was a major donor to Democratic political campaigns, and planned to spend tens of millions in the 2024 U.S. presidential election.
xxx/ellauri250.html on line 696: On December 12, 2022, Bankman-Fried was arrested in the Bahamas and was subsequently extradited to the United States An indictment of him before the U.S. District Court for the Southern District of New York was unsealed on December 13, revealing a range of charges for offenses, including wire fraud, commodities fraud, securities fraud, money laundering, and campaign finance law violations. Bankman-Fried faces up to 115 years in prison if convicted on all eight counts. On January 3, 2023, Bankman-Fried pled not guilty to fraud and other charges. On December 22, Bankman-Fried was released on a $250 million bond, on condition that he reside at his parents' home in California.
xxx/ellauri250.html on line 698: Bankman-Fried was born on March 6, 1992, on the campus of Stanford University, into a Jewish family. He is the son of Barbara Fried and Joseph Bankman, both professors at Stanford Law School. His aunt Linda P. Fried is the dean of Columbia University Mailman School of Public Health. His brother, Gabriel Bankman-Fried, is a former Wall Street trader and the former director of the non-profit Guarding Against Pandemics and its associated political action committee.
xxx/ellauri250.html on line 700: Bankman-Fried attended Canada/USA Mathcamp, a summer program for mathematically talented high-school students.He attended high school at Crystal Springs Uplands School in Hillsborough, California. From 2010 to 2014, Bankman-Fried attended the Massachusetts Institute of Technology. There, he lived in a coeducational group house called Epsilon Theta.In 2014, he graduated with a bachelor's degree in physics and a minor in mathematics.
xxx/ellauri250.html on line 702: In November 2017, he co-founded Alameda Research, a quantitative trading firm, with Tara Mac Aulay from the Centre for Effective Altruism.As of 2021, Bankman-Fried owned approximately 90 percent of Alameda Research. In January 2018, Bankman-Fried organized an arbitrage trade, moving up to $25 million per day, to take advantage of the higher price of bitcoin in Japan compared to the United States. After attending a late 2018 cryptocurrency conference in Macau, he moved to Hong Kong.
xxx/ellauri250.html on line 704: of_Sam_Bankman-Fried.jpeg/220px-Arrest_of_Sam_Bankman-Fried.jpeg" />
xxx/ellauri250.html on line 707: Bankman-Fired was the second-largest individual donor to Biden in the 2020 election cycle, after Michael Bloomberg. Bankman-Fried has claimed he also donated large amounts of money to Republicans through dark money channels. Bankman-Fried often donated to politicians who cultivate good Israel–United States relations.
xxx/ellauri250.html on line 709: Bankman-Fried has publicly stated he supports effective altruism, contending that he was pursuing "earning to give" as an "altruistic career." He is a member of Giving What We Can and has claimed he plans to make donations "not based on personal interest but on the projects that are proven by data to be the most effective at helping people."
xxx/ellauri250.html on line 713: In December 2022, Sam's bedfellow Ellison pleaded guilty to two counts of wire fraud, two counts of conspiracy to commit wire fraud, conspiracy to commit securities fraud and conspiracy to commit money laundering. Ellison was born in Boston and grew up in nearby suburbs Cambridge and Newton. She is the eldest of three daughters of Glenn and Sara Fisher Ellison, both economics professors at MIT.
xxx/ellauri250.html on line 715: She says she and her siblings were exposed to economics early, learning Bayesian statistics in primary school. At age 8, Ellison gifted her father with an economic study of stuffed animal prices from Toys "R" Us for his birthday.
xxx/ellauri250.html on line 722: NEW YORK – The company FTX, in its bankruptcy filing appears to have held tens-of-billions in American “military aid” to Ukraine. Instead of using the alleged funds to fight Russia, the money was instead invested in the FTX Ponzi scheme.
xxx/ellauri250.html on line 724: That money was sent in the form of crypto from Ukraine, through FTX, and then cashed out by FTX and sent to the DNC, i.e. US taxpayer money was taken by Congress, signed off by Biden and shipped to Ukraine as an aid package. Ukraine using FTX sent it back (they didn’t need it but probably kept a part) as a way of laundering it to the Democratic National Committee for their election campaigns (and commit election fraud, as has been proven). Taxpayer money was used to finance the midterm elections, which is no less than money laundering.
xxx/ellauri250.html on line 731: TIME Spotlight Story Effective Altruism Has a Hostile Culture to Women, Critics Say. Effective Altruism Promises to Do Good Better. These Women Say It Has a Toxic Culture Of Sexual Harassment and Abuse. They say that effective altruism's overwhelming maleness, its professional incestuousness, its subculture of polyamory and its overlap with tech-bro dominated "rationalist" groups have combined to treat females like fishmarket finds.
xxx/ellauri250.html on line 733:
Sonia Joseph began reading effective altruist blogs when she was 12. The vigorous online debates about how to have the most impact in the world provided a sense of community that she was missing as an Indian-American girl growing up in suburban Boston. But when she became old enough to join in-person EA gatherings in the Cambridge area, she noticed that many of the men she met seemed enamored with “pickup artistry,” a supposedly systematic approach to convincing women to sleep with them.
xxx/ellauri250.html on line 737: Another woman, who dated the same man several years earlier in a polyamorous relationship, alleges that he had once attempted to put his penis in her mouth while she was sleeping. (TIME is not naming the man, like others in this story, due to the request of one or more women who made accusations against them, and who wanted to shield themselves from possible retaliation.)
xxx/ellauri250.html on line 739: Several of the women who spoke to TIME said that the popularity of polyamory within EA fosters an environment in which men—often men who control career opportunities–feel empowered to recruit younger women into uncomfortable sexual relationships. Many EAs embrace nontraditional living arrangements and question established taboos, and plenty of people, including many women, enthusiastically consent to sharing partners with others. There is no current data on the prevalence of polyamory in EA. One former EA data scientist says he estimates that about 30% of EA was polyamorous.
xxx/ellauri250.html on line 741: Prominent figures in EA have cast polyamory as a more “rational” romantic arrangement. The philosopher Peter Singer, whose writing is a touchstone for EA leaders, seemed to endorse polyamory in a July 2017 interview in which he argued that monogamy may be increasingly anachronistic in the age of birth control. Caroline Ellison, the CEO of the FTX-tied Alameda Research, who reportedly was romantically involved at times with Bankman-Fried, apparently posted on her blog that the ideal configuration for romantic relationships would resemble an “imperial Chinese harem” in which “everyone should have a ranking of their partners.”
xxx/ellauri250.html on line 743: Several of the women who spoke to TIME said that EA’s polyamorous subculture was a key reason why the community had become a hostile environment for women. One woman told TIME she began dating a man who had held significant roles at two EA-aligned organizations while she was still an undergraduate. They met when he was speaking at an EA-affiliated conference, and he invited her out to dinner after she was one of the only students to get his math and probability questions right. He asked how old she was, she recalls, then quickly suggested she join his polyamorous relationship. Shortly after agreeing to date him, “He told me that ‘I could sleep with you on Monday,’ but on Tuesday I’m with this other girl,” she says. “It was this way of being a f—boy but having the moral high ground,” she added. “It’s not a hookup, it’s a poly relationship.” The woman began to feel “like I was being sucked into a cult,” she says.
xxx/ellauri250.html on line 745: Gopalakrishnan also described a cult-like dynamic that favored accused men over harassed women. After writing out her concerns about the sexual dynamics within the movement on the EA forum, Gopalakrishnan watched the responses pour in. Shaken, she removed her post. She felt exposed, she recalls, and didn’t feel like being a punching bag. Most of all, Gopalakrishnan was disturbed at the way the rational frameworks to which she had devoted her life could be used to undermine her own experiences. “You’re used to overriding these gut feelings because they’re not rational,” she says. “Under the guise of intellectuality, you can cover up a lot of injustice.”
xxx/ellauri250.html on line 753: Tärkeää on Kanasen mukaan valita omaan profiiliinsa hyvälaatuiset ja edustavat kuvat. Itseään pitää osata markkinoida, eikä esimerkiksi paidaton kuva hauen kanssa ole hänen mukaansa välttämättä naisten mieleen, jos hauki on alamittainen. Haueton kuva paidan kanssa toimii paremmin.
xxx/ellauri250.html on line 760: KANANEN vertaa Tinderiä siihen, että etsisi suoratoistopalvelu Netflixistä katsottavaa. Valinnanvaraa on niin paljon, ettei oikein osaa päättää, mitä edes katsoisi. Aiemmin kun pantiin sitä, mitä toosasta sattui tulemaan. ”Siellä on tosi paljon janoisia jätkiä. Naisten ei periaatteessa tarvitse tehdä mitään muuta kuin tykkäillä profiileista ja vastailla viesteihin. Miehiltä taas vaaditaan yritteliäisyyttä.” Tervetuloa soitimelle pojat, heitti mezokukko tähän.
xxx/ellauri250.html on line 767: Myös HBO:n draamasarjoja on tehty kuin Tinderiä, tutkijat sanovat. Game of Thrones -sarjaan luotiin vaikeasti ennustettavia, yllättäviä juonenkäänteitä, jotka koukuttivat marakatit katsomaan sarjaa. (Se oli kyllä hervottoman pitkästyttävä. Winter is coming, muttei vaan tule vaikka kuinka venkuttaa.) Tinderin logiikka on, että pelaa lisää, näin saat lisää supertykkäyksiä. Logiikka toimii kuten Clash of Clans -pelissä, jonka käyttäjiä on tutkittu. Kuukausimaksullisissa palveluissa käyttäjät saavat esimerkiksi ilmaisia supertykkäyksiä, jotka palvelun mukaan ”kolminkertaistavat osuman mahdollisuuden”, tai mahdollisuuden näkyä palvelussa yhtenä ”huippupoimintana” tietyn ajan.
xxx/ellauri250.html on line 788: "On olemassa tapoja saada se erottumaan," kertoo kasvuyritystapahtuma Slushissa puhunut Tinderin toimitusjohtaja Renate Nyborg. Ensimmäinen asia on profiilikuvat munasta. Niitä olisi hyvä olla vähintään viisi. Myös videota kannattaa kokeilla. Kuvissa sen kannattaa olla tanassa, oikein juhlakunnossa.
xxx/ellauri250.html on line 816: John Gielgud on ollut vainaja jo vuodesta 2000. Gielgud had the rare distinction of winning an Oscar, an Emmy, a Grammy, and a Tony. Jussi Jurkka-palkinto jäi saamatta. Gielgud's state honours were Knight Bachelor (1953), Legion of Honour (France, 1960), Companion of Honour (1977), and Order of Merit (UK, 1996). He was awarded honorary degrees by St Andrews, Oxford and Brandeis universities. He was the best supporting actor of them all. Sen lätty on niin mitäänsanomaton brittipärstä etten muista sitä yhtään mistään. Siitä kerrotaan paljon Tauno Köriläs tyyppisiä kaskuja, sellaisia "Teme" läppiä et "ettekö tiedä kuka minä olen?" No en kyllä tiedä, edes luettuani kaverin wikipediabion. Vitun vanhaxi se kyllä eli. Oli joku brittien Tauno Palo ilmeisesti.
xxx/ellauri250.html on line 818: Sir John Major KG CH (born 29 March 1943) is a British former politician who served as Prime Minister of the United Kingdom and Leader of the Conservative Party from 1990 to 1997. Prior to becoming prime minister, he served as Foreign Secretary and Chancellor of the Exchequer in the third Thatcher government. Läpimätä torykonna toisin sanoen. Sillä oli sellaset jättimäiset teeveelasit jotka tuli muotiin 80-luvun alussa; mäkin ostin sellaset kerran Lauttasaaresta mutten kehannut käyttää sittenkään. Major oli pääministeri Persianlahden sodan aikana. Hänen ensimmäisinä vuosinaan maailmantalous ajautui matalasuhdanteeseen 1980-luvun pitkän nousun jälkeen. Muutenkin meni majurilta enimmäkseen kaikki perseelleen. Henki sentään vielä pihisee.
xxx/ellauri250.html on line 829:
Battles of sexes
xxx/ellauri250.html on line 849: In the Valley of Elah on yhdysvaltalainen krimidraamaelokuva vuodelta 2007. Sen ohjasi Paul Haggis.
xxx/ellauri250.html on line 851: Paul Haggis's films are heavy-handed. In the Valley of Elah is otherwise an engrossing murder mystery and antiwar statement, featuring a mesmerizing performance from Tommy Lee Jones. A police detective (Charlize Theron) helps a retired Army sergeant (Tommy Lee Jones) search for his son (Donald Duck), a soldier who went missing soon after returning from Iraq. Hank Deerfield (Bugs Bunny), a Vietnam War veteran, learns that his son may have met with foul play after a night on the town with members of his platoon. Rating: R (Some Sexuality/Nudity|Foul Language|Violent and Disturbing Content) Den här artikeln har skapats av Lsjbot, ett program (en robot) för automatisk redigering.
xxx/ellauri250.html on line 853: ‘Emeq HaEla (hebreiska: עמק האלה) är en dal i Israel. Den ligger i distriktet Jerusalem, i den centrala delen av landet. Called in Arabic: وادي السنط, Wadi es-Sunt, it is a long, shallow valley now in Israel and the West Bank best known as the place described in the Hebrew Bible (the Old Testament of Christianity) where the Israelites were encamped when David fought Goliath (1 Samuel 17:2; 1 Samuel 17:19). The valley is named after the large and shady terebinth trees (Pistacia atlantica) which are indigenous to it. David ja Goljat mutustelivat siellä pistaasipähkinöitä ennen matsia. The Valley of Elah has gained new importance as a possible point of support for the argument that Israel was more than merely a tribal chiefdom in the time of King David. Others are skeptical and suggest it might be just another piece of Jewish propaganda.
xxx/ellauri250.html on line 855: of%20Elah%20Places%20of%20Interest%20(Mediu.png" />
xxx/ellauri250.html on line 858: They were powerful, kulturnyje, and possessed iron. They were the high-tech people of the day and did all they could to prohibit neolithic Israel from gaining iron and access to their technology (1 Sam. 13:19) They worshipped many false gods. Among them was the worship of Baal and Dagon. Mutta nyt mikki Sammelille:
xxx/ellauri250.html on line 860: And there came out from the camp of the Philistines a champion named Goliath of Gath, whose height was six cubits and a span [more than 9 feet tall]. 5 He had a helmet of bronze [Why bronze and not iron? Was the iron one in the wash?] on his head, and he was armed with a coat of mail [bronze scale armor] [same question], and the weight of the coat was five thousand shekels of bronze [about 125 pounds]. 6 And he had bronze armor on his legs, and a javelin of bronze slung between his shoulders. 7 The shaft of his spear was like a weaver’s beam, and his spear’s head weighed six hundred shekels of iron [15 pounds]. And his shield-bearer went before him. [No wonder, he was pretty encumbered with all the other bronze on him.]
xxx/ellauri250.html on line 869: Harry on sankari kunse pelastaa rakastamansa Kaijan ja jättää vihaamansa suomalaisen Jussin tukehtumaan lumeen. Hän on valintansa tehnyt, hän on kova luu. Hän on kokenut urologi. Jos sinulla on virtsaamiseen liittyviä oireita tai muutoksia ja vaivoja kiveksissä ja sukuelimissä, ota rohkeasti yhteyttä urologiin. Kokeneet urologimme ovat apunasi kaikissa terveyteen, hyvinvointiin ja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Urologin valinta tälle päivälle on raaka tartarpihvi, lisukkeena on syntymätön kananpoika. Ruokajuomaksi urologi nauttii kuohukermaa. Hän kuuluu parhaaseen A-ryhmään. Luuseri syö elävää ravintoa, ituja, nauttii ruuan kanssa raikasta lähdevettä, hänellä on paikallisradion toimittajan paperit, ja häntä kuzutaan lempinimellä "Jami". Urologi Tom of Finland taas aterioi kuollutta lihaa. Luu kurkkuun!
xxx/ellauri250.html on line 902: «Alt i Afrika er syklus,» fortsatte Tony. «Regntid og tørke, natt og dag, spise og å bli spist, leve og å dø. Naturens gang er alt, ingenting kan forandres, svøm med strømmen, overlev så lenge du kan, ta det som tilbys, det er alt du kan gjøre. For dine forfedres liv er ditt liv, du kan ikke gjøre noen forandring, utvikling er ikke mulig. Det er ikke afrikansk filosofi, bare generasjonenes erfaring. Og det er erfaringen vi må forandre. Det er erfaringen som forandrer tankesettet, ikke omvendt.» «Og hvis erfaringen er at hvite mennesker utbytter dem?» sa Kaja.
xxx/ellauri250.html on line 941: I Bergen oppdager Harry at etterforsker Rafto døde av et tilsynelatende selvpåført skuddsår i hodet. Harry oppdager også at Katrine er Raftos datter. Alle de nylige ofrene besøkte klinikken til Dr. Vetlesen, som også fører tilsyn med Arve Støps prostitusjonsring. Når telefonen til Becker aktiveres igjen, blir signalet sporet til Dr. Vetlesens hjem. Katrine arresterer Vetlesen på egen hånd, men finner ham død av et skudd i hodet, sammen med restene av Birte Becker og en annen savnet person. Politiet tror Vetlesens død var selvmord, og suspenderer Katrine fra politiet.
xxx/ellauri251.html on line 46: A Gjenganger (Norwegian: Gjenganger, Attergangar or Gjenferd; Danish: Genganger or Genfærd; Swedish: Gengångare) in Scandinavian folklore was a term for a revenant, the spirit or ghost of a deceased from the grave. Suomeksi epäkuollut. Tai haamu. Tai aave. Tai kummitus. Näistä on lisää paasausta albumissa 269.
xxx/ellauri251.html on line 91: Answer: Algernon Charles Swinburne's Atalanta in Calydon (1865) is the finest example of Victorian 'Greek' tragedy, a genre of English poetry inspired by the forms, contents, and styles of Attic tragedy.
xxx/ellauri251.html on line 95: Nimi Atalante on johdettu kreikan sanasta atalantos, jonka merkitys on "samanpainoinen" tai ehkä "lahjaton". Tällä viitataan luultavasti Atalanten hyvään menestykseen erinäisissä koitoksissa miehiä vastaan. Taiteessa Atalante voidaan esittää sorjana ja urheilullisena tai sitten hieman rotevampana naisena. Atalantelta on saanut nimensä muun muassa italialainen jalkapalloseura Atalanta BC. Seuran logossa on profiilikuvassa hoikan naisen pää ja tämän vauhdissa hulmuavat hiukset.
xxx/ellauri251.html on line 130: Maiden, and mistress of the months and stars Neiti, domina kuukausien ja tähtien
xxx/ellauri251.html on line 131: Now folded in the flowerless fields of heaven, Nyt viikattuna taivaan kukattomiin peltoihin,
xxx/ellauri251.html on line 143: See goodlier hounds or deadlier edge of spears; kellään ole parempia koiria eikä hirvikiväärejä;
xxx/ellauri251.html on line 145: Between the hands and on the knees of gods. vaan jumalien käsissä ja polvivälissä.
xxx/ellauri251.html on line 148: And dreams and desolation of the night! ja unet ja huonosti nukutut yöt!
xxx/ellauri251.html on line 150: Touch the most dimmest height of trembling heaven, Koske hämärintä tärisevän taivaan lakea,
xxx/ellauri251.html on line 157: Through all the roar and ripple of streaming springs Läpi kaiken hyrskynmyrskyn ja virtalähteiden
xxx/ellauri251.html on line 159: Shaken from hands and blown from lips of nymphs Käsistä varisseina ja nymfien botoxihuulista
xxx/ellauri251.html on line 164: And fountain-heads of all the watered world; Ja kaikki Serena-vesipuiston suihkinat;
xxx/ellauri251.html on line 165: Each horn of Acheloüs, and the green Jokainen Akhelouxen sarvi, ja vihervä
xxx/ellauri251.html on line 175: And one, the maiden rose of all thy maids, Ja 1:n sun neitosista, neitomaisen ruusun,
xxx/ellauri251.html on line 181: Heroes, the crown of men, like gods in fight. Sankareita, ihan kurkoja, jumalattomia asemiehiä,
xxx/ellauri251.html on line 182: Moreover out of all the Ætolian land, Lisäxi kaikkialta Aiolian maaseudulta,
xxx/ellauri251.html on line 184: To what of fruitful field the son of Zeus Väkilannoitetuille pelloille joita Zeusson
xxx/ellauri251.html on line 189: These virgins with the lightening of the day Nää neizeet tuo sulle päivän noustessa
xxx/ellauri251.html on line 192: Clean offering, and chaste hymns; but me the time Hieno tarjoomus, ja siveitä virsiä; mutta mullei
xxx/ellauri251.html on line 198: When the hounds of spring are on winter’s traces, Kun kevään koirat on talven jäljillä
xxx/ellauri251.html on line 199: The mother of months in meadow or plain Kuukausien äiti niityllä tai kentällä
xxx/ellauri251.html on line 201: With lisp of leaves and ripple of rain; Lehtien lässytyxellä ja sateen ropinalla;
xxx/ellauri251.html on line 207: Come with bows bent and with emptying of quivers, Tule kupeet vääränä ja tyhjää nuoliviinit
xxx/ellauri251.html on line 208: Maiden most perfect, lady of light, Mitä hienoin neiti, leidi valon,
xxx/ellauri251.html on line 209: With a noise of winds and many rivers, Tuulten veuhkatessa sekä jokien,
xxx/ellauri251.html on line 210: With a clamour of waters, and with might; Vetten mäikyessä ihan täbönä,
xxx/ellauri251.html on line 212: Over the splendour and speed of thy feet; Ylle jalkojesi loiston sekä nopsuuden;
xxx/ellauri251.html on line 214: Round the feet of the day and the feet of the night. Päivän jalavoissa ja jalavoissa yön.
xxx/ellauri251.html on line 219: Fire, or the strength of the streams that spring! Tuli, tai ruiskivien ruiskausten voima!
xxx/ellauri251.html on line 221: As raiment, as songs of the harp-player; Kuin hyntteet, kuin laulut kitaristille;
xxx/ellauri251.html on line 226: And all the season of snows and sins; Ja koko vuodenaika lumien ja syntien;
xxx/ellauri251.html on line 235: The full streams feed on flower of rushes, Täydet virrat syö vihvilöiden kukkia,
xxx/ellauri251.html on line 237: The faint fresh flame of the young year flushes Nuoren vuoden tuores hento liekki punottaa
xxx/ellauri251.html on line 241: And the hoofèd heel of a satyr crushes Ja satyriaasixen kaviokantapää rusentaa
xxx/ellauri251.html on line 245: Fleeter of foot than the fleet-foot kid, Nopeampaa jalkaa kuin vikkelällä pikku pukilla,
xxx/ellauri251.html on line 248: And soft as lips that laugh and hide Ja hymy pehmohuulilla jotka antaa poskea
xxx/ellauri251.html on line 249: The laughing leaves of the trees divide, Puiden naurulehdet jakaantuvat kahtia,
xxx/ellauri251.html on line 258: The wild vine slips with the weight of its leaves, Villiviini lipsahtaa kun lehdet painavat,
xxx/ellauri251.html on line 274: Swifter than dreams the white flown feet of sleep; Nopeammin kuin unennäöt laskiessa lampaita;
xxx/ellauri251.html on line 278: And the iron time of cursing, yet I know Ja kiroilemisen rauta-ajan, silti mä tiän
xxx/ellauri251.html on line 283: Yea the least god of all things called divine, Jep vaikka vähäisinkin superhahmoista,
xxx/ellauri251.html on line 303: Yet one doth well being patient of the gods. Silti on syytä varoa noita jumalia.
xxx/ellauri251.html on line 315: What ails thee to be jealous of their ways? Mitenkä sä olet nyt niille noin kade?
xxx/ellauri251.html on line 327: Have they not given life, and the end of life? Eikös ne anna elämän ja lopetakin sen?
xxx/ellauri251.html on line 341: I praise not, and for wasting of the boar Se on paska, ja karjun weistaamisesta
xxx/ellauri251.html on line 343: Green pasturage and the grace of standing corn Vihreää laidunta ja pystyjä ohrapeltoja
xxx/ellauri251.html on line 350: Each god fair dues of wheat and blood and wine, Kullekin jumalalle asianomaiset vehnäset, verta ja viiniä,
xxx/ellauri251.html on line 351: Her not with bloodshed nor burnt-offering Se ei muistanut muistaa tätä verellä ja käristyxillä,
xxx/ellauri251.html on line 354: Takes off from us fate and her heavy things. Se on leppynyt ja ottaa pois nää pakotteet.
xxx/ellauri251.html on line 355: Which deed of these twain were not good to praise? Kumpi näistä tekosista ei ollut kiitettävä?
xxx/ellauri251.html on line 369: Love, a thwart sea-wind full of rain and foam. Rakkaus, vastatuuli täynnä sadetta ja vaahtoa.
xxx/ellauri251.html on line 384: Nay, for this maiden hath no touch of love. Ehe, tällä neidolla ei ole rakkaudesta mitään tietoa.
xxx/ellauri251.html on line 387: I would she had sought in some cold gulf of sea Olispa se hakenut jostain kylmästä merenlahdesta
xxx/ellauri251.html on line 395: The sprinkled water or fume of perfect fire; Ripsutettu vesi tai sauhu tulipesästä;
xxx/ellauri251.html on line 402: Look you, I speak not as one light of wit, Kattokaas, en mä puhu ihan höpöjä,
xxx/ellauri251.html on line 403: But as a queen speaks, being heart-vexed; for oft Vaan puhun kuin Meghan Sparkle pahalla tuulella;
xxx/ellauri251.html on line 414: Flower-wise upon the old root of tears brought forth, Tulee kuin kukkasia entisten kyynelien juurista,
xxx/ellauri251.html on line 415: Fruit-wise upon the old flower of tears sprung up, Tai hedelmiä puhkee vanhojen kyynelien kukista,
xxx/ellauri251.html on line 419: Am part of them and know not; but in dreams oon osa niistä tietämättäni; mutta unissa
xxx/ellauri251.html on line 423: My sense of seeing, and my perspicuous soul Mun näön, ja mun kirkaslasinen sieluni
xxx/ellauri251.html on line 435: I dreamed that out of this my womb had sprung Mä näin unta että mun kohdusta oli purskahtanut
xxx/ellauri251.html on line 437: Meleager, a goodly flower in fields of fight, Meleagros, aika kova tappelupukari,
xxx/ellauri251.html on line 453: With naked hand spark beaten out of spark Ja paljain käsin nitistin kipinät ja puhalsin
xxx/ellauri251.html on line 457: A little, and more we miss of, and much time Vähän, ei enempää, ja monta kertaa ne fuulaa meitä,
xxx/ellauri251.html on line 460: Than any flower of fleshly seed alive. Hennompaa kuin mikään siemenestä tullut kukka.
xxx/ellauri251.html on line 467: The laughter of little bells along the brace Pikku kulkuset sen housuissa, jotka helkkää
xxx/ellauri251.html on line 469: High up, the cloven shadow of either plume Ylhäällä sen töyhtöpäätä peltihattua,
xxx/ellauri251.html on line 471: Divide the bright light of the brass, and make Joka kiiltelee kuin kahvipannun kylki, ja
xxx/ellauri251.html on line 485: Laughed likewise, having all my will of heaven.
xxx/ellauri251.html on line 494: Not for me only or son of mine, O girls,
xxx/ellauri251.html on line 495: The gods have wrought life, and desire of life,
xxx/ellauri251.html on line 501: But sleep and much forgetfulness of things.
xxx/ellauri251.html on line 502: In such wise I gat knowledge of the gods
xxx/ellauri251.html on line 503: Years hence, and heard high sayings of one most wise,
xxx/ellauri251.html on line 505: With eyes alive and spake with lips of these
xxx/ellauri251.html on line 512: Full of mine own soul, perfect of myself,
xxx/ellauri251.html on line 521: Before the beginning of years
xxx/ellauri251.html on line 523: There came to the making of man
xxx/ellauri251.html on line 524: Time, with a gift of tears;
xxx/ellauri251.html on line 533: Night, the shadow of light,
xxx/ellauri251.html on line 534: And life, the shadow of death.
xxx/ellauri251.html on line 537: Fire, and the falling of tears,
xxx/ellauri251.html on line 538: And a measure of sliding sand
xxx/ellauri251.html on line 539: From under the feet of the years;
xxx/ellauri251.html on line 540: And froth and drift of the sea;
xxx/ellauri251.html on line 541: And dust of the labouring earth;
xxx/ellauri251.html on line 542: And bodies of things to be
xxx/ellauri251.html on line 543: In the houses of death and of birth;
xxx/ellauri251.html on line 551: The holy spirit of man.
xxx/ellauri251.html on line 553: From the winds of the north and the south
xxx/ellauri251.html on line 558: For the veils of the soul therein,
xxx/ellauri251.html on line 563: And beauty and length of days,
xxx/ellauri251.html on line 568: In his eyes foreknowledge of death;
xxx/ellauri251.html on line 590: Light of things done and noise of labouring men.
xxx/ellauri251.html on line 593: The men thy fellows, and the choice of the world,
xxx/ellauri251.html on line 600: Flames, and the soft air sounds with them that come;
xxx/ellauri251.html on line 601: The gods give all these fruit of all their works.
xxx/ellauri251.html on line 608: With steam of steeds and flash of bridle or wheel,
xxx/ellauri251.html on line 610: And fire, and parcels of the broken dawn,
xxx/ellauri251.html on line 612: That shine and shift as the edge of wild beasts’ eyes,
xxx/ellauri251.html on line 617: The first, for many I know not, being far off,
xxx/ellauri251.html on line 622: Most swift and splendid of men’s children born,
xxx/ellauri251.html on line 623: Most like a god, full of the future fame.
xxx/ellauri251.html on line 630: Thy sister’s sons, a double flower of men.
xxx/ellauri251.html on line 636: O twin-born blood of Leda, gracious heads
xxx/ellauri251.html on line 638: Fair flower-like stars on the iron foam of fight,
xxx/ellauri251.html on line 639: With what glad heart and kindliness of soul,
xxx/ellauri251.html on line 641: Even to the staining of both eyes with tears
xxx/ellauri251.html on line 642: And kindling of warm eyelids with desire,
xxx/ellauri251.html on line 643: A great way off I greet you, and rejoice
xxx/ellauri251.html on line 645: Far off ye come, and least in years of these,
xxx/ellauri251.html on line 663: And full of unblown life, the blood of gods.
xxx/ellauri251.html on line 668: And tender and temperate honours of the hearth,
xxx/ellauri251.html on line 675: Know by that sign the reign of Telamon
xxx/ellauri251.html on line 677: Between the fierce mouths of the encountering brine
xxx/ellauri251.html on line 678: On the strait reefs of twice-washed Salamis.
xxx/ellauri251.html on line 681: For like one great of hand he bears himself,
xxx/ellauri251.html on line 683: Vine-chapleted, with savours of the sea,
xxx/ellauri251.html on line 688: Ancæus, great of hand, an iron bulk,
xxx/ellauri251.html on line 691: Who drives against the surge of stormy spears
xxx/ellauri251.html on line 693: Chief name next his of all Arcadian men.
xxx/ellauri251.html on line 703: The sail and oar of this Ætolian land,
xxx/ellauri251.html on line 714: Wild evil, and the fire of tyrannies.
xxx/ellauri251.html on line 776: Tracks, and gains on him, scenting sins far off,
xxx/ellauri251.html on line 777: And the swift hounds of violent death devour.
xxx/ellauri251.html on line 780: Violated rule and a new face of things.
xxx/ellauri251.html on line 784: Love, and the cry of children, and the hand
xxx/ellauri251.html on line 785: Trothplight and mutual mouth of marriages.
xxx/ellauri251.html on line 789: For of the one comes poison, and a curse
xxx/ellauri251.html on line 790: Falls from the other and burns the lives of men.
xxx/ellauri251.html on line 792: Nor with desire of these things; for with time
xxx/ellauri251.html on line 797: The sweet wise death of old men honourable,
xxx/ellauri251.html on line 798: Who have lived out all the length of all their years
xxx/ellauri251.html on line 799: Blameless, and seen well-pleased the face of gods,
xxx/ellauri251.html on line 802: In sight of all men and the sun’s great light
xxx/ellauri251.html on line 803: Have gat them glory and given of their own praise
xxx/ellauri251.html on line 805: Home friends and far-off hospitalities,
xxx/ellauri251.html on line 807: Lands loved of summer or washed by violent seas,
xxx/ellauri251.html on line 815: To the clear seat and remote throne of souls,
xxx/ellauri251.html on line 816: Lands indiscoverable in the unheard-of west,
xxx/ellauri251.html on line 817: Round which the strong stream of a sacred sea
xxx/ellauri251.html on line 823: And these, filled full of days, divine and dead,
xxx/ellauri251.html on line 826: And, best beloved of best men, liberty,
xxx/ellauri251.html on line 827: Free lives and lips, free hands of men free-born,
xxx/ellauri251.html on line 829: And whosoever of all the ephemeral seed,
xxx/ellauri251.html on line 831: But nearer than their life of terrene days.
xxx/ellauri251.html on line 833: But from the light and fiery dreams of love
xxx/ellauri251.html on line 839: Eschewing embrace the luck of this thy life,
xxx/ellauri251.html on line 842: Few men, but happy; of whom be thou, O son,
xxx/ellauri251.html on line 851: For to whom other of all heroic names
xxx/ellauri251.html on line 857: And the mad people of windy mountain ways
xxx/ellauri251.html on line 859: Ætolia thundered with Thessalian hoofs;
xxx/ellauri251.html on line 867: For in the greener blossom of thy life
xxx/ellauri251.html on line 870: But with great hand and heart seek praise of men
xxx/ellauri251.html on line 871: Out of sharp straits and many a grievous thing,
xxx/ellauri251.html on line 872: Seeing the strange foam of undivided seas
xxx/ellauri251.html on line 886: Even as they say and full of sacred words.
xxx/ellauri251.html on line 888: That though I be not subtle of wit as thou
xxx/ellauri251.html on line 890: Mutable minds of wise men as with fire,
xxx/ellauri251.html on line 900: First flung round faces of seafaring men
xxx/ellauri251.html on line 901: White splendid snow-flakes of the sundering foam,
xxx/ellauri251.html on line 903: Followed the plunging ploughshare of hewn pine,
xxx/ellauri251.html on line 908: Round many a trembling mouth of doubtful gods,
xxx/ellauri251.html on line 909: Risen out of sunless and sonorous gulfs
xxx/ellauri251.html on line 917: The lightning of the intolerable wave
xxx/ellauri251.html on line 918: Flash, and the white wet flame of breakers burn
xxx/ellauri251.html on line 921: Wild heights untravelled of the wind, and vales
xxx/ellauri251.html on line 923: With bitter flowers and bright salt scurf of brine;
xxx/ellauri251.html on line 926: Tread loose the long skirts of a storm; and saw
xxx/ellauri251.html on line 939: Lady, the daughter of Thestius, and thou, son,
xxx/ellauri251.html on line 941: Not ignorant of your strife nor light of wit,
xxx/ellauri251.html on line 944: Full of past days and wise from years endured.
xxx/ellauri251.html on line 952: Virgin, not like the natural flower of things
xxx/ellauri251.html on line 956: And chosen of gods who reverence maidenhood.
xxx/ellauri251.html on line 974: So glorious; and for love of thine own eyes
xxx/ellauri251.html on line 981: Loved her sons better; and never a queen of men
xxx/ellauri251.html on line 989: Through a heavy and iron furrow of sundering spears;
xxx/ellauri251.html on line 990: But always also a flower of three suns old,
xxx/ellauri251.html on line 999: Fruitless, the fruit of mine own flesh, and blind,
xxx/ellauri251.html on line 1001: For silver nor bright snow nor feather of foam
xxx/ellauri251.html on line 1008: What wind upon what wave of altering time
xxx/ellauri251.html on line 1019: From my clear wits, and seem of mine own self
xxx/ellauri251.html on line 1022: And I am naked of my soul, and stand
xxx/ellauri251.html on line 1032: And my limbs yearn with pity of thee, and love
xxx/ellauri251.html on line 1038: Than the sweet face of mothers, and the might.
xxx/ellauri251.html on line 1044: Zeus, the sole steersman of the helm of things,
xxx/ellauri251.html on line 1052: Thy wings make light in the air as the wings of a dove.
xxx/ellauri251.html on line 1054: Thy feet are as winds that divide the stream of the sea;
xxx/ellauri251.html on line 1056: Earth is thy covering to hide thee, the garment of thee.
xxx/ellauri251.html on line 1058: Thou art swift and subtle and blind as a flame of fire;
xxx/ellauri251.html on line 1060: Before thee the laughter, behind thee the tears of desire;
xxx/ellauri251.html on line 1064: Her eyes are the eyes of a bride whom delight makes afraid;
xxx/ellauri251.html on line 1068: But Fate is the name of her; and his name is Death.
xxx/ellauri251.html on line 1071: Of sea-foam and the frothing of blood,
xxx/ellauri251.html on line 1072: Blood-red and bitter of fruit,
xxx/ellauri251.html on line 1073: And the seed of it laughter and tears,
xxx/ellauri251.html on line 1074: And the leaves of it madness and scorn;
xxx/ellauri251.html on line 1076: Sprung of the sea without root,
xxx/ellauri251.html on line 1079: The weft of the world was untorn
xxx/ellauri251.html on line 1080: That is woven of the day on the night,
xxx/ellauri251.html on line 1081: The hair of the hours was not white
xxx/ellauri251.html on line 1082: Nor the raiment of time overworn,
xxx/ellauri251.html on line 1085: And the waves of the sea as she came
xxx/ellauri251.html on line 1090: To the cold white ends of the north.
xxx/ellauri251.html on line 1097: Rejoiced, being foolish of heart.
xxx/ellauri251.html on line 1101: And the life of the world in her breath
xxx/ellauri251.html on line 1103: For they knew thee for mother of love,
xxx/ellauri251.html on line 1104: And knew thee not mother of death.
xxx/ellauri251.html on line 1108: As a flower of the springtime of corn,
xxx/ellauri251.html on line 1109: A flower of the foam of the seas?
xxx/ellauri251.html on line 1111: Aphrodite, a mother of strife;
xxx/ellauri251.html on line 1114: A little pleasure of life;
xxx/ellauri251.html on line 1122: Thou, girt with sorrow of heart,
xxx/ellauri251.html on line 1123: Thou, sprung of the seed of the seas
xxx/ellauri251.html on line 1124: As an ear from a seed of corn,
xxx/ellauri251.html on line 1125: As a brand plucked forth of a pyre,
xxx/ellauri251.html on line 1126: As a ray shed forth of the morn,
xxx/ellauri251.html on line 1127: For division of soul and disease,
xxx/ellauri251.html on line 1135: Storm out of heaven, and dearth
xxx/ellauri251.html on line 1136: Shaken down from the shining thereof,
xxx/ellauri251.html on line 1138: And peril of shallow and firth,
xxx/ellauri251.html on line 1140: In the barren places of mirth,
xxx/ellauri251.html on line 1149: Grief, and the wringing of hands,
xxx/ellauri251.html on line 1150: And noise of many that mourn;
xxx/ellauri251.html on line 1153: A cry as of perishing lands,
xxx/ellauri251.html on line 1154: A moan as of people in prison,
xxx/ellauri251.html on line 1155: A tumult of infinite griefs;
xxx/ellauri251.html on line 1156: And thunder of storm on the sands,
xxx/ellauri251.html on line 1158: And wailing of wives on the shore;
xxx/ellauri251.html on line 1163: Darkness, and noises of night;
xxx/ellauri251.html on line 1164: Clashing of streams in the sea,
xxx/ellauri251.html on line 1166: Clamour of currents, and foam;
xxx/ellauri251.html on line 1172: Famine, and blighting of corn,
xxx/ellauri251.html on line 1176: All these we know of; but thee
xxx/ellauri251.html on line 1178: In the uttermost ends of the sea
xxx/ellauri251.html on line 1179: The light of thine eyelids and hair,
xxx/ellauri251.html on line 1180: The light of thy bosom as fire
xxx/ellauri251.html on line 1181: Between the wheel of the sun
xxx/ellauri251.html on line 1182: And the flying flames of the air?
xxx/ellauri251.html on line 1186: And the crying of armies undone,
xxx/ellauri251.html on line 1187: Lamentation of one with another
xxx/ellauri251.html on line 1188: And breaking of city by city;
xxx/ellauri251.html on line 1189: The dividing of friend against friend,
xxx/ellauri251.html on line 1190: The severing of brother and brother;
xxx/ellauri251.html on line 1195: For against all men from of old
xxx/ellauri251.html on line 1198: These things are spoken of thee.
xxx/ellauri251.html on line 1202: As dust and surf of the sea.
xxx/ellauri251.html on line 1204: And with length of their days waxen weak,
xxx/ellauri251.html on line 1208: Making bloody the flower of the cheek,
xxx/ellauri251.html on line 1210: Though fair, and the seed of a king.
xxx/ellauri251.html on line 1212: For of old, being full of thy fire,
xxx/ellauri251.html on line 1219: Filled full of the foam of the river.
xxx/ellauri251.html on line 1227: On earth of all maids worshipped—hail, and hear,
xxx/ellauri251.html on line 1231: Here in your sight and eyeshot of these men
xxx/ellauri251.html on line 1238: Heaven, and the face of all the gods, and dawn
xxx/ellauri251.html on line 1242: The warm wan heights of the air, moon-trodden ways
xxx/ellauri251.html on line 1243: And breathless gates and extreme hills of heaven.
xxx/ellauri251.html on line 1244: Whom, having offered water and bloodless gifts,
xxx/ellauri251.html on line 1245: Flowers, and a golden circlet of pure hair,
xxx/ellauri251.html on line 1249: But thou, O well-beloved, of all my days
xxx/ellauri251.html on line 1252: With perfect chaplets woven for thine of thee.
xxx/ellauri251.html on line 1253: For not without the word of thy chaste mouth,
xxx/ellauri251.html on line 1255: Across the white straits of the running sea
xxx/ellauri251.html on line 1258: Far off my father’s house, and left uncheered
xxx/ellauri251.html on line 1261: Disconsolate, to hear no horn of mine
xxx/ellauri251.html on line 1262: Blown, and behold no flash of swift white feet.
xxx/ellauri251.html on line 1269: And godlike for thy grace of hallowed hair
xxx/ellauri251.html on line 1270: And holy habit of thine eyes, and feet
xxx/ellauri251.html on line 1273: Gods, found because of thee adorable
xxx/ellauri251.html on line 1276: Pure, and a light lit at the hands of gods.
xxx/ellauri251.html on line 1303: Nay, both bite soft, but no whit softly mine.
xxx/ellauri251.html on line 1315: Have all thy will of words; talk out thine heart.
xxx/ellauri251.html on line 1326: What profit shall a maid be among men?
xxx/ellauri251.html on line 1335: A flower-bud of the flower-bed, or sweet fruit
xxx/ellauri251.html on line 1350: Men, and the chosen of all this people, and thou,
xxx/ellauri251.html on line 1357: Changing the words of women and the works
xxx/ellauri251.html on line 1359: One shaft of all thy sudden seven that pierced
xxx/ellauri251.html on line 1363: All holy born, engraffed of Tantalus?
xxx/ellauri251.html on line 1364: But if toward any of you I am overbold
xxx/ellauri251.html on line 1369: For ever, and no face of children born
xxx/ellauri251.html on line 1375: Far off from flowers or any bed of man,
xxx/ellauri251.html on line 1378: Full of the land-wind and sea-travelling storms
xxx/ellauri251.html on line 1379: And many a wandering wing of noisy nights
xxx/ellauri251.html on line 1381: Me the utmost pine and footless frost of woods
xxx/ellauri251.html on line 1383: Re-risen, and white divisions of the dawn,
xxx/ellauri251.html on line 1385: And streams that murmur of the mother snow—
xxx/ellauri251.html on line 1389: If one of all you these things vex at all.
xxx/ellauri251.html on line 1390: Would God that any of you had all the praise
xxx/ellauri251.html on line 1391: And I no manner of memory when I die,
xxx/ellauri251.html on line 1399: I have not less of godlike. Evil it were
xxx/ellauri251.html on line 1403: For not the difference of the several flesh
xxx/ellauri251.html on line 1408: What should I say? but by the gods of the world
xxx/ellauri251.html on line 1410: That bind the tongue of men and the evil will,
xxx/ellauri251.html on line 1412: Crowns, nor the spoil of slain things nor the fame;
xxx/ellauri251.html on line 1420: And made thank-offering for prosperities,
xxx/ellauri251.html on line 1424: As it were envious of all yours, and I
xxx/ellauri251.html on line 1425: A thief of reputations? nay, for now,
xxx/ellauri251.html on line 1427: Above all thrones and thunders of the gods
xxx/ellauri251.html on line 1428: Throned, and the wheel of the world roll under him,
xxx/ellauri251.html on line 1429: Judge he between me and all of you, and see
xxx/ellauri251.html on line 1432: Silence, lest by much foam of violent words
xxx/ellauri251.html on line 1433: And proper poison of your lips ye die.
xxx/ellauri251.html on line 1436: O flower of Tegea, maiden, fleetest foot
xxx/ellauri251.html on line 1438: And holiest head of women, have good cheer
xxx/ellauri251.html on line 1459: But death is strong and full of blood and fair
xxx/ellauri251.html on line 1460: And perdurable and like a lord of land?
xxx/ellauri251.html on line 1467: Nor holding pity of any worth;
xxx/ellauri251.html on line 1474: And vexed the lips of life with breath:
xxx/ellauri251.html on line 1484: What shall be done with all these tears of ours?
xxx/ellauri251.html on line 1486: To bathe the brows of morning? or like flowers
xxx/ellauri251.html on line 1488: Or made the raiment of the weeping Seven?
xxx/ellauri251.html on line 1490: Food for the famine of the grievous sea,
xxx/ellauri251.html on line 1491: A great well-head of lamentation
xxx/ellauri251.html on line 1502: Yea, and with weariness of lips and eyes,
xxx/ellauri251.html on line 1503: With breaking of the bosom, and with sighs,
xxx/ellauri251.html on line 1506: And nights we would not hear of; we wax old,
xxx/ellauri251.html on line 1509: Our light and darkness are as leaves of flowers,
xxx/ellauri251.html on line 1518: And stir with soft imperishable breath
xxx/ellauri251.html on line 1519: The bubbling bitterness of life and death,
xxx/ellauri251.html on line 1527: And terrene revolution of the sun.
xxx/ellauri251.html on line 1530: I would the wine of time, made sharp and sweet
xxx/ellauri251.html on line 1532: And many mixing savours of strange years,
xxx/ellauri251.html on line 1533: Were no more trodden of them under feet,
xxx/ellauri251.html on line 1541: One cold as blight of dew and ruinous rain;
xxx/ellauri251.html on line 1546: For now we know not of them; but one saith
xxx/ellauri251.html on line 1553: Seen above other gods and shapes of things,
xxx/ellauri251.html on line 1556: Insatiable, not known of night or day,
xxx/ellauri251.html on line 1557: The lord of love and loathing and of strife
xxx/ellauri251.html on line 1560: To the earthly body and grievous growth of clay;
xxx/ellauri251.html on line 1582: Saying, Joy is not, but love of joy shall be;
xxx/ellauri251.html on line 1585: Thou hast fed one rose with dust of many men;
xxx/ellauri251.html on line 1586: Thou hast marred one face with fire of many tears;
xxx/ellauri251.html on line 1591: Constrains us in the shallows of the sea
xxx/ellauri251.html on line 1592: And breaks us at the limits of the land;
xxx/ellauri251.html on line 1596: And wars among us, and one end of all;
xxx/ellauri251.html on line 1600: And flames of fire the eyelids of thine eyes;
xxx/ellauri251.html on line 1608: At least we witness of thee ere we die
xxx/ellauri251.html on line 1620: And shame, and righteous governance of blood,
xxx/ellauri251.html on line 1621: And lordship of the soul.
xxx/ellauri251.html on line 1628: I heard within the house a cry of news
xxx/ellauri251.html on line 1634: Came clashes of swift hoofs and trampling feet
xxx/ellauri251.html on line 1636: Light sharper than the frequent flames of day
xxx/ellauri251.html on line 1638: Gleams, and a thunder of people that cried out,
xxx/ellauri251.html on line 1641: What cheer, O herald of my lord the king?
xxx/ellauri251.html on line 1692: West of that narrowing range of warrior hills
xxx/ellauri251.html on line 1695: And with keen eye took note of spear and hound,
xxx/ellauri251.html on line 1700: Arcadians; next, and evil-eyed of these,
xxx/ellauri251.html on line 1713: The seer and sayer of visions and of truth,
xxx/ellauri251.html on line 1716: And recent from the roar of foreign foam
xxx/ellauri251.html on line 1718: A blossom of bright battle, sword and man
xxx/ellauri251.html on line 1724: Past yew-trees and the heavy hair of pines,
xxx/ellauri251.html on line 1732: Seeing where the green ooze of a sun-struck marsh
xxx/ellauri251.html on line 1735: Slept no soft sleep, with violent visions fed,
xxx/ellauri251.html on line 1736: The blind bulk of the immeasurable beast.
xxx/ellauri251.html on line 1737: And seeing, he shuddered with sharp lust of praise
xxx/ellauri251.html on line 1740: Too hot of spirit and feebler than his will,
xxx/ellauri251.html on line 1750: Hissed, and the moist plumes of the songless reeds
xxx/ellauri251.html on line 1752: But the boar heaved half out of ooze and slime
xxx/ellauri251.html on line 1762: Then Peleus, with strong strain of hand and heart,
xxx/ellauri251.html on line 1768: Sharp rang the dead limbs of Eurytion.
xxx/ellauri251.html on line 1771: Pierced the red circlet of one ravening eye
xxx/ellauri251.html on line 1772: Beneath the brute brows of the sanguine boar,
xxx/ellauri251.html on line 1775: Than thunder and the roar of wintering streams
xxx/ellauri251.html on line 1778: With ruin of walls and all its archery,
xxx/ellauri251.html on line 1779: And breaks the iron flower of war beneath,
xxx/ellauri251.html on line 1780: Crushing charred limbs and molten arms of men;
xxx/ellauri251.html on line 1783: Clamoured and crashed the fervour of his feet,
xxx/ellauri251.html on line 1785: Too tardy a moving mould of heavy strength,
xxx/ellauri251.html on line 1786: Ancæus; and as flakes of weak-winged snow
xxx/ellauri251.html on line 1787: Break, all the hard thews of his heaving limbs
xxx/ellauri251.html on line 1789: Flew, and fierce fragments of no more a man.
xxx/ellauri251.html on line 1792: Right in the wild way of the coming curse
xxx/ellauri251.html on line 1800: Right in the hairiest hollow of his hide
xxx/ellauri251.html on line 1805: Foamed out the latest wrath of all his life.
xxx/ellauri251.html on line 1810: Strip and stretch out the splendour of the spoil;
xxx/ellauri251.html on line 1813: And washed the hard sweat off their calmer brows.
xxx/ellauri251.html on line 1817: And all of goodliest blade and bloom that springs
xxx/ellauri251.html on line 1819: Blossom and burn; and fire of yellower flowers
xxx/ellauri251.html on line 1820: And light of crescent lilies, and such leaves
xxx/ellauri251.html on line 1823: And many a well-spring overwatched of these.
xxx/ellauri251.html on line 1827: For fallen is all the trouble of Calydon.
xxx/ellauri251.html on line 1836: Burnt-offering, and poured out the floral wine.
xxx/ellauri251.html on line 1845: But once being prosperous waxes huge of heart,
xxx/ellauri251.html on line 1852: Streams of ancient hills, and where
xxx/ellauri251.html on line 1860: Snow-soft shoulders of a god;
xxx/ellauri251.html on line 1862: Earth is full of secret springs,
xxx/ellauri251.html on line 1870: Full of dew beneath the moon,
xxx/ellauri251.html on line 1875: Feet, nor imminence of wings,
xxx/ellauri251.html on line 1878: Flower the whitest of all things,
xxx/ellauri251.html on line 1881: Save of maidens unbeholden,
xxx/ellauri251.html on line 1884: Maiden growth of unbound hair,
xxx/ellauri251.html on line 1889: Out of all men’s sight;
xxx/ellauri251.html on line 1900: From the warmer dew of tears,
xxx/ellauri251.html on line 1902: Hid the limbs of Iamus,
xxx/ellauri251.html on line 1909: Seeing enough of evil done
xxx/ellauri251.html on line 1911: In the blasting of the sun;
xxx/ellauri251.html on line 1912: Seeing enough of hunters dead,
xxx/ellauri251.html on line 1913: Ruin enough of all our year,
xxx/ellauri251.html on line 1917: And great length of deadly days.
xxx/ellauri251.html on line 1920: For this lightening of clear weather
xxx/ellauri251.html on line 1930: All the pride of us that live,
xxx/ellauri251.html on line 1937: Having heed of all our prayer,
xxx/ellauri251.html on line 1938: Taking note of all our sighs;
xxx/ellauri251.html on line 1941: And the kingdom of the night,
xxx/ellauri251.html on line 1953: For singing? nay, for strewing of dust and ash,
xxx/ellauri251.html on line 1954: Rent raiment, and for bruising of the breast.
xxx/ellauri251.html on line 1966: Lo, she comes forth as from thank-offering made.
xxx/ellauri251.html on line 1970: A barren offering for a bitter gift.
xxx/ellauri251.html on line 1993: O brethren, O my father’s sons, of me
xxx/ellauri251.html on line 2066: Or one labouring in travail of strange births.
xxx/ellauri251.html on line 2080: I would I were not here in sight of the sun.
xxx/ellauri251.html on line 2087: For in division of the sanguine spoil
xxx/ellauri251.html on line 2089: The boar’s head and the horror of the hide
xxx/ellauri251.html on line 2092: With great hands grasping all that weight of hair
xxx/ellauri251.html on line 2099: Dim lips and eyelids virgin of the sun,
xxx/ellauri251.html on line 2100: Hers, and the warm slow breasts of morning heave,
xxx/ellauri251.html on line 2102: And maiden undulation of clear hair
xxx/ellauri251.html on line 2127: These made of heaven infatuate in their deaths,
xxx/ellauri251.html on line 2130: Being honourable, as one revered of heaven.
xxx/ellauri251.html on line 2143: Ye have no part in, these ye know not of xxx/ellauri251.html on line 2149: And led me softly and shewed me gold and steel
xxx/ellauri251.html on line 2150: And shining shapes of mirror and bright crown
xxx/ellauri251.html on line 2157: And mother of many curses; and she too,
xxx/ellauri251.html on line 2163: But ye now, sons of Thestius, make good cheer,
xxx/ellauri251.html on line 2169: And more than many lives of wandering men.
xxx/ellauri251.html on line 2174: Thine husband, and the great strength of thy son.
xxx/ellauri251.html on line 2179: Who bear them? who bring forth in lieu of these?
xxx/ellauri251.html on line 2189: Nor deadly births of women; but the gods
xxx/ellauri251.html on line 2190: Allowed us, and our days were clear of these.
xxx/ellauri251.html on line 2204: How shall I bear my dreams of them, to hear
xxx/ellauri251.html on line 2205: False voices, feel the kisses of false mouths
xxx/ellauri251.html on line 2206: And footless sound of perished feet, and then
xxx/ellauri251.html on line 2210: And all the gear and housings of their lives
xxx/ellauri251.html on line 2215: Fall off from life for love’s sake, and I live?
xxx/ellauri251.html on line 2220: Or by the nets and knives of privy death
xxx/ellauri251.html on line 2227: And hands of swift gods following, all save this,
xxx/ellauri251.html on line 2244: These fatal from the vintage of men’s veins,
xxx/ellauri251.html on line 2245: Dead men my brethren? how shall these wash off
xxx/ellauri251.html on line 2246: No festal stains of undelightful wine,
xxx/ellauri251.html on line 2253: Brow-beaten, treading soft with fearful feet,
xxx/ellauri251.html on line 2256: Each of another? and I shall let thee live
xxx/ellauri251.html on line 2272: Full of thy milk, warm from thy womb, and drains
xxx/ellauri251.html on line 2273: Life and the blood of life and all thy fruit,
xxx/ellauri251.html on line 2275: Treads wine and drinks, thyself, a sect of thee;
xxx/ellauri251.html on line 2295: Seeing these mine own slain of mine own, and me
xxx/ellauri251.html on line 2303: Chance, and the wheel of all necessities?
xxx/ellauri251.html on line 2327: Knowledge and light of face and perfect heart,
xxx/ellauri251.html on line 2331: And sins whereof we know not; and for these
xxx/ellauri251.html on line 2334: What shall we say now? what thing comes of us?
xxx/ellauri251.html on line 2343: Die as a dog dies, eaten of creeping things,
xxx/ellauri251.html on line 2349: And none of these hath pity of them, and none
xxx/ellauri251.html on line 2358: I know not; seeing the love of my born son,
xxx/ellauri251.html on line 2361: From the soft child to the strong man, now soft
xxx/ellauri251.html on line 2369: Folds of dead people, and alien from the sun;
xxx/ellauri251.html on line 2402: Full of the deed, and full of blood mine eyes,
xxx/ellauri251.html on line 2412: Fire in the roofs, and on the lintels fire.
xxx/ellauri251.html on line 2418: Flecked with the sudden sanguine drops of death.
xxx/ellauri251.html on line 2447: And fear is of the living; these fear none.
xxx/ellauri251.html on line 2458: An end is come, an end; this is of God.
xxx/ellauri251.html on line 2462: I am fire, and burn myself; keep clear of fire.
xxx/ellauri251.html on line 2472: Smote it of old, and now the axe is here.
xxx/ellauri251.html on line 2475: Not as with sundering of the earth
xxx/ellauri251.html on line 2477: Nor as with cleaving of the sea
xxx/ellauri251.html on line 2478: Nor fierce foreshadowings of a birth
xxx/ellauri251.html on line 2479: Nor flying dreams of death to be
xxx/ellauri251.html on line 2480: Nor loosening of the large world's girth
xxx/ellauri251.html on line 2482: And quickening of the body of night,
xxx/ellauri251.html on line 2483: And sound of thunder in men's ears
xxx/ellauri251.html on line 2484: And fire of lightning in men's sight,
xxx/ellauri251.html on line 2485: Fate, mother of desires and fears,
xxx/ellauri251.html on line 2486: Bore unto men the law of tears;
xxx/ellauri251.html on line 2488: And broken out of night, she shone,
xxx/ellauri251.html on line 2494: The blue sad fields and folds of air,
xxx/ellauri251.html on line 2498: The daughter of doom, the mother of death,
xxx/ellauri251.html on line 2499: The sister of sorrow; a lifelong weight
xxx/ellauri251.html on line 2506: The bitter jealousy of God.
xxx/ellauri251.html on line 2509: And fate as the waves thereof.
xxx/ellauri251.html on line 2511: Or the southwind offer thee love?
xxx/ellauri251.html on line 2518: The sweetness of spring in thine hair, and the light in thine eyes.
xxx/ellauri251.html on line 2520: The light of the spring in thine eyes, and the sound in thine ears;
xxx/ellauri251.html on line 2530: Thy face shall be no more fair at the fall of thy fate.
xxx/ellauri251.html on line 2534: And the veil of thine head shall be grief; and the crown shall be pain.
xxx/ellauri251.html on line 2549: Give place unto me; I am as any of you,
xxx/ellauri251.html on line 2552: Looks red from the eaten fruits of thine own womb;
xxx/ellauri251.html on line 2555: Made of my body. Lo, the fire I lit
xxx/ellauri251.html on line 2557: I burn up even the dust and ash thereof.
xxx/ellauri251.html on line 2584: I fear thee for the trembling of thine eyes.
xxx/ellauri251.html on line 2612: Gaze, stretch your eyes, strain till the lids drop off.
xxx/ellauri251.html on line 2630: Are blinder than night's face at fall of moon.
xxx/ellauri251.html on line 2631: That is my son, my flesh, my fruit of life,
xxx/ellauri251.html on line 2632: My travail, and the year's weight of my womb,
xxx/ellauri251.html on line 2633: Meleager, a fire enkindled of mine hands
xxx/ellauri251.html on line 2634: And of mine hands extinguished; this is he.
xxx/ellauri251.html on line 2645: Death stands upon the doorway of thy lips,
xxx/ellauri251.html on line 2667: And on my cheek the burning of a brand.
xxx/ellauri251.html on line 2676: As with the shadow of shed blood; behold,
xxx/ellauri251.html on line 2678: I am swollen with subsiding of his veins,
xxx/ellauri251.html on line 2685: That shone and clove mine heart through—O soft knees
xxx/ellauri251.html on line 2686: Clinging, O tender treadings of soft feet,
xxx/ellauri251.html on line 2689: Thy weight cleave to me, a burden of beauty, O son,
xxx/ellauri251.html on line 2695: For all the little likeness of thy limbs,
xxx/ellauri251.html on line 2698: "She bore the goodliest sword of all the world."
xxx/ellauri251.html on line 2704: Though mine eyes reach to the end of all these things,
xxx/ellauri251.html on line 2710: And the ways thereof with tears;
xxx/ellauri251.html on line 2722: But the days of her worship are done,
xxx/ellauri251.html on line 2729: As the mouth of a flute-player,
xxx/ellauri251.html on line 2730: So was the mouth of her;
xxx/ellauri251.html on line 2732: With the might of her strong desire
xxx/ellauri251.html on line 2733: She blew the breath of the flame.
xxx/ellauri251.html on line 2759: The breath came forth of her mouth
xxx/ellauri251.html on line 2760: And the fire came forth of her breath.
xxx/ellauri251.html on line 2765: A thing more deadly than the face of death;
xxx/ellauri251.html on line 2774: For as keen ice divided of the sun
xxx/ellauri251.html on line 2777: Thaws from off all his body to the hair.
xxx/ellauri251.html on line 2791: With rending of cheek and of hair
xxx/ellauri251.html on line 2796: Straightway the crown slid off and smote on earth,
xxx/ellauri251.html on line 2840: And they with tears and rendings of the beard
xxx/ellauri251.html on line 2859: Round the weight of my head;
xxx/ellauri251.html on line 2861: As the feet of the dead;
xxx/ellauri251.html on line 2862: For the flesh of my body is molten, the limbs of it molten as lead.
xxx/ellauri251.html on line 2869: As of day when it dies!
xxx/ellauri251.html on line 2871: of sighs?
xxx/ellauri251.html on line 2888: From Arcadia to Calydon northward, a blast of the envy
xxx/ellauri251.html on line 2889: of God.
xxx/ellauri251.html on line 2897: Yet I would that in clamour of battle mine hands had laid
xxx/ellauri251.html on line 2901: Not with cleaving of shields
xxx/ellauri251.html on line 2904: When the lord of fought fields
xxx/ellauri251.html on line 2924: As with severing of eyelids and eyes, as with sundering of xxx/ellauri251.html on line 2933: Shall sing of me grievous things, even things that were ill
xxx/ellauri251.html on line 2939: From the house of the dead?
xxx/ellauri251.html on line 2947: The dreamer of dreams,
xxx/ellauri251.html on line 2959: For the light of mine eyes, the desire of my life, the
xxx/ellauri251.html on line 2969: feet of a bird.
xxx/ellauri251.html on line 2974: Thy face of old years
xxx/ellauri251.html on line 2977: Mother of sorrow, mother of cursing, mother of tears?
xxx/ellauri251.html on line 3000: Of the chosen of Thrace,
xxx/ellauri251.html on line 3003: Clothed round with the blush of the battle, with light from
xxx/ellauri251.html on line 3012: With the brilliance of battle, the bloom and the beauty, the
xxx/ellauri251.html on line 3013: splendour of spears.
xxx/ellauri251.html on line 3016: In the ears of the world
xxx/ellauri251.html on line 3019: And the light thereof hurled
xxx/ellauri251.html on line 3020: And the noise thereof rolled
xxx/ellauri251.html on line 3021: From the Acroceraunian snow to the ford of the fleece
xxx/ellauri251.html on line 3022: of gold.
xxx/ellauri251.html on line 3027: Forth of all these;
xxx/ellauri251.html on line 3030: Where the thundering Bosphorus answers the thunder of xxx/ellauri251.html on line 3037: And the men of strange days
xxx/ellauri251.html on line 3039: In the folds of the hills of home, high places of Calydon?
xxx/ellauri251.html on line 3045: What the flower of the foam is
xxx/ellauri251.html on line 3046: In fields of the sea,
xxx/ellauri251.html on line 3056: Where the narrowing Symplegades whitened the straits of xxx/ellauri251.html on line 3065: Let the sea slake it once, and men speak of me sleeping to
xxx/ellauri251.html on line 3074: Where the sea-ridge of Helle hangs heavier, and east upon
xxx/ellauri251.html on line 3083: Cold girdles and crowns of the sea-gods, cool blossoms of xxx/ellauri251.html on line 3096: Not the life of men’s veins,
xxx/ellauri251.html on line 3098: Not of flesh that conceives;
xxx/ellauri251.html on line 3101: To the life of the rains in the grasses, the life of the dews on
xxx/ellauri251.html on line 3118: And weary of praise;
xxx/ellauri251.html on line 3132: O holy head of Œneus, lo thy son
xxx/ellauri251.html on line 3135: With kinship of contaminated lives,
xxx/ellauri251.html on line 3137: For bloodshedding of mine is mixed therewith,
xxx/ellauri251.html on line 3140: Not shamefully; thou therefore of thy love
xxx/ellauri251.html on line 3152: In fight, and honourable in the house of peace.
xxx/ellauri251.html on line 3153: The gods give thee fair wage and dues of death,
xxx/ellauri251.html on line 3159: And full of ease and kingdom; seeing in death
xxx/ellauri251.html on line 3163: Live thou and take thy fill of days and die
xxx/ellauri251.html on line 3164: When thy day comes; and make not much of death
xxx/ellauri251.html on line 3173: Through fatal seedland of a female field,
xxx/ellauri251.html on line 3177: I sprang and cleft the closure of thy womb,
xxx/ellauri251.html on line 3187: That was so strong, and all this flower of life
xxx/ellauri251.html on line 3193: But fortune, and the fiery feet of change,
xxx/ellauri251.html on line 3223: My father’s, and that holier breast of thine,
xxx/ellauri251.html on line 3226: Grief only, of me, and of all these great joy,
xxx/ellauri251.html on line 3230: O sweet head of my mother, sacred eyes,
xxx/ellauri251.html on line 3237: Sons of my mother’s sister; and all farewell
xxx/ellauri251.html on line 3244: And by the light and luck of you that live,
xxx/ellauri251.html on line 3258: Nor sound of mouth nor might of hands and feet.
xxx/ellauri251.html on line 3265: Died woman-wise, a woman’s offering, slain
xxx/ellauri251.html on line 3266: Through female fingers in his woofof life,
xxx/ellauri251.html on line 3275: Turn homeward and am gone out of thine eyes.
xxx/ellauri251.html on line 3284: For the hands of their kingdom are strong.
xxx/ellauri251.html on line 3389: Serbia's Aleksandar Vucic stands tall at 6 foot 6, making him the tallest world leader. House 2021 Donald Trump weighed 244 pounds according to the results of a physical performed in June 2020. Speaker Nancy Pelosi insisted that he's morbidly obese. The president is 6-foot-3 inches tall. This means the once and future president is considered only clinically obese and has a Body Mass Index (BMI) of 30.3.
xxx/ellauri251.html on line 3391: Donald Trump is in his mid-70s and has lost around 1.5 inches of height since he was a young man, and stands at 6'0.5 (184.3 cm) tall today. During his prime years, however, he was comfortably taller, standing at 6'2" (188cm) for the majority of the day, and taller than 37 of the 45 elected American Presidents. Some have speculated that Barron Trump may stand at 6ft 7 inches tall, with many social media users saying that Trump's youngest son would be an ideal world leader!
xxx/ellauri251.html on line 3393: Misinformation about Napoleon's height has been in circulation for hundreds of years. Although this famous military leader was measured at 5ft 2in, we know that he was actually around 5ft 7in tall! Exactly the same as President Macron!
xxx/ellauri252.html on line 47: Documentario capostipite del genere "mondo movie", è incentrato su usi e costumi inconsueti o scioccanti dei vari popoli nel mondo, tra curiosi riti tribali, scene di alcolizzati, varie uccisioni e maltrattamenti di animali, inquinamento dei mari, funerali bizzarri, fan scatenate che spogliano Rossano Brazzi. Nel film vengono poi mostrate le cruente processioni tipiche del venerdì santo, che tuttora si svolgono in alcuni centri del meridione, in cui i partecipanti si autoflagellano il corpo per devozione, fino a sanguinare copiosamente, e una cerimonia nel sud-est asiatico, in cui vengono decapitati alcuni tori.
xxx/ellauri252.html on line 91: saksankielinen filosofinen käsite, joka viittaa inhimilliseen olemassaoloon
xxx/ellauri252.html on line 118: Starkonkin tämän syksyn teos on avoin ja läheinen kertom, karje Be kaikesta siitä mitä Pentti Saarikoskelle tapahtu kaatokännissä 3 mauttoman keväisen viikon aikana Dublinis, Irials patalpage mes Joycen omassa kanpungtas. Pentu Saarikki haluaa kirjan alla olla oma izensä, vitun ärsyttävä, pala suunsa puhtasket, all hin kun Einen kristillinen puhe tehoa. Hinen tekstink on kanaa kulmicasta, Joskus his thin lapsellista, jodicus hän puhun kuin filof, multa aina hinen seuras on viihtyisää. Hän ei osa pilkata Jumala niinkö Hannu, eikä olla yhtä rivosuinen tai ilkeä, vaik miten yrittäisi. Hin kulkee mis kulkee baarikärpäsenä. Kirje femakolle on Sear nimiä ja tekstiä paljaimmillaan.
xxx/ellauri252.html on line 147: Olikohan Eskon löytö "professori" Pekka Himanen Suomen Arthur Lydiardin Paavi Himasen aaluva? Arthur oli uusiseelantilainen juoxuvalmentaja. Kohtaamisfilosofi on myöhässä. En oikein tiedä, ketä tai mitä odottaa. Akateemisen vartin kierähdettyä Pekka Himanen saapuu pahoitellen paikalle. Käsi puristaa kännykkää. Poikamaiset, vaaleat hiukset on napsautettu lyhyiksi, pyöreät silmälasit ovat nyt kulmikkaat.
xxx/ellauri252.html on line 149: Kivennäisvettä kulautteleva Himanen näyttää äkkiseltään keneltä tahansa 23-vuotiaalta opiskelijalta. Erona on vain se, ettei hän ole opiskelija. Hän väitteli parikymppisenä, tuolloin Suomen nuorimpana, maan huonoimmaxi filosofian tohtoriksi. Väitöskirjan aiheena oli Bertrand Russellin uskontokritiikki.
xxx/ellauri252.html on line 151: Loppu Suomen Kuivalehden puffista on maxumuurin takana. Jääköön sinne. Pekan firman Sofoxen liikevaihto oli Kataisjupakan jälkeen pyöreät nolla euroa.
xxx/ellauri252.html on line 220: Betty Friedan (/ˈfriːdən, friːˈdæn, frɪ-/February 4, 1921 – February 4, 2006) was an American feminist writer and activist. A leading figure in the women's movement in the United States, her 1963 book The Feminine Mystique is often credited with sparking the second wave of American feminism in the 20th century. In 1966, Friedan co-founded and was elected the first president of the National Organization for Women (NOW), which aimed to bring women "into the mainstream of American society now in fully equal partnership with men".
xxx/ellauri252.html on line 227: Friedan was born Bettye Naomi Goldstein on February 4, 1921, in Peoria, Illinois, to Harry and Miriam (Horowitz) Goldstein, whose Jewish families were from Russia and Hungary. Harry owned a jewelry store in Peoria, and Miriam wrote for the society page of a newspaper when Friedan's father fell ill. Her mother's new life outside the home seemed much more gratifying.
xxx/ellauri252.html on line 247: Cary Grant saattoi olla juutalainen ja se todennäköisesti oli homo. Rooseveltin esi-isät saattoi olla juutalaisia Hollannissa. Claes Rosenvelt entered the cloth business in New York, and was married in 1682. He accumulated a fortune. He then changed his name to Nicholas Roosevelt. Of his four sons, Isaac died young. Nicholas married Sarah Solomons. Jacobus married Catherina Hardenburg. The Roosevelts were not a fighting but a peace-loving people, devoted to trade. Isaac became a capitalist. He founded the Bank of New York in 1790.
xxx/ellauri252.html on line 249: Thomas Painea Peppu on jo palvonut aiemmissa kirjoissa, kz. albumia 146. Paine oli Pena- ja Hande luokan spuge, se oli Pepusta hienoa, niinkuin sekin että 2 isoa lihaxikasta komeaa paidatonta Tom of Israelia miehekkäästi puhuu kirjoista samasta suupielestä kuin Amerikan kansallispeleistä. Nehän on kuin Cary Grant ja sen poikaystävä. Sopimaton on rohkeaa.
xxx/ellauri252.html on line 253: Norman Corwin was Jewish, and his parents observed Judaism (his father, Sam Corwin, attended holiday services until his death at 110). While not an observant Jew, Corwin infused much of his work with the ideas of the Hebrew Prophets. One of the prayerbooks of American Reform Judaism, Shaarei Tefila: Gates of Prayer, contains a portion of the Prayer from the finale of Corwin's On a Note of Triumph (see link to full text below). Corwin was among the first producers to regularly use entertainment – even light entertainment – to tackle serious social issues.
xxx/ellauri252.html on line 262: Sirri Härölän jouzenlaulu oli teos Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen, aika samantyyppinen kirja kuin aikaisemmin lukemamme evankeliumi-fanifiktio. Jännä miten samanlaisia EFK-versioita kynäilijät on Jeesuxesta kehitelleet. Selkeästi panokohtauxet on ollut suurin puute evankeliumeissa. Harri vetää gospelien mutkat suorixi, samastaa Magdalan ja Betanian Maariat. Jeesus tekee Magdaleenan kanssa perettä kuin sen yhden bestselleristin tiiliskivessä, annas olla se on kielen päällä, juu Dan Brownin Leonardo da Vinci koodi. There, Teabing explains that the Grail is not a cup, but connected to Mary Magdalene, and that she was Jesus Christ's wife and is the person to his right in The Last Supper. The hidden sarcophagus of Maria M. is in Louvre. No meat left in it, I fear.
xxx/ellauri252.html on line 264: Ja sinä veit neizyytesi minulta, Jeesus ärjäisi vasta raiskatulle Maria Magdaleenalle, muka kaksitoista vuotiaana. Kimitti pikemminkin. Tää Sirolan Jeesus kirja on hizin narsistinen ja lisäxi pedofiilinen. Miehellä ei ole oikeutta hyljätä vaimoaan, ellei tämä osoittaudu huoraxi. Siinä tapauxessa se on terve menoa. Olemmeko me vällykäärmeitä vai pelimiehiä?
xxx/ellauri252.html on line 309: off.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri252.html on line 310: Kuvassa on virolainen desantti Alexej Ivanoff, joka saatiin kiinni kesällä 1941. Hänen kohtalonsa oli monista muista poikkeava, hänet luovutettiin saksalaisille. Voi kun ei tullut kala-ansa mukaan, tuumi Martti Simojoki. Ilmetty tanskalaisen skoudesarjan Sommerdal väpelö Benjamin (Mathias Käki Jørgensen). xxx/ellauri252.html on line 372: Hande riitaantui asiaansa ajaneen pellen Kullervo Kemppisen kanssa. Kullervo oli kuoromies ja kynäili erän eräkirjoja. Kullervon poika oli se Jukka jonka Haavikko niminen ristihammas mies sarvetti. Tässähän oli se ikävä piirre, että Marja Kemppinen oli Haavikon ystävän, työtoverin ja ihailijan Jukka Kemppisen vaimo. Haavikko-nimiseen mieheen suututtiin jo etukäteen kahdesta syystä: ensinnäkin siinä käsitellään Haavikon ja Marja Kemppisen suhdetta ja toiseksi arvostellaan Haavikon loppuaikojen kohtelua hoitohenkilökunnan ja etenkin omaisen eli Paavo Haavikon pojan Heikki Haavikon osalta.Jukka Kemppinen ajautui Lappeenrannan teknillisen yliopiston professoriksi.
xxx/ellauri252.html on line 430: Filmiohjaajan pornofilmeissä käytettiin alaikäisiä tyttöjä ja hyvävartaloisia ruåzalaisia blondimiehiä plus yhtä token neekeriä. Kuvanlaatu oli kehno ja näyttelijätyö heikkoa, vaikka kaikki osat kyllä näyteltiin. Velipoika mulle pornokuvan näytti siinä oli hämähäkki väärinpäin.
xxx/ellauri252.html on line 476: Ensimmäinen yhteenotto Tanskan ja Saksan joukkojen välillä tapahtui Lundtoftbjergissä, jossa kahdella 20 millimetrin panssarintorjuntatykillä ja konekiväärillä varustettu Tanskan armeijan joukkue oli sulkenut tien. Lyhyen kahakan jälkeen tanskalaiset vetäytyivät. Saksalaiset menettivät kaksi panssaroitua ajoneuvoa ja kolme moottoripyörää ja tanskalaiset yhden miehen kaatuneena ja toisen haavoittuneena.
xxx/ellauri252.html on line 478: Seitsemän kilometriä Lundtoftbjergin pohjoispuolella Bjergskovissa saksalaiset törmäsivät uuteen tiesulkuun, jonka suojana oli kaksi 20 millimetrin tykkiä. Saksalaiset panssarivaunut työnsivät sulun sivuun avaten tulen. Toinen tanskalaisten tykeistä vastasi tuleen, kunnes panssarivaunu ajoi tykin yli. Tykkimies sai surmansa juostessaan pakoon lentokoneen rynnäköidessä tielle. Toinen tanskalaisten tykeistä meni epäkuntoon. Tanskalaisosasto pyrki pakenemaan moottoripyörillä, mutta joutuivat saksalaisten piirittämiksi ja sotavangeiksi.
xxx/ellauri252.html on line 504: Catalina är että namn för DC-3. Tre år tidigare hade Sverige, i strid med den officiellt strikta neutralitetslinjen, ingått ett hemligt avtal med USA och Storbritannien. Svenska signalspaningsdata skulle bytas mot amerikansk teknisk utrustning. Flygvapnets specialutrustade Tp 79:or 79001 Hugin och 79002 Munin (Odens korpar, see album 144 genomförde regelbundet topphemliga flygningar över Östersjön med amerikansk signalspaningsutrustning ombord. Sverige bedrev även fotospaning mot Sovjetunionen. Under 1948 hade en S 26 Mustang flugen av Fredrik Lambert-Meuller medvetet kränkt sovjetiskt territorium. Flygplanet var utrustat med en kamera lånad från USA:s flygvapen. Under 1949 hade spaningsflygningarna fortsatt med en S 31 Spitfire flugen av Ingemar Wängström.
xxx/ellauri252.html on line 527: The second reason is that China, without provocation, attacked and killed *Americans*!. The Korean War was a military operation to ensure the sovereignty of South Korea. It was not an operation to fight Communism or kill Communists.
xxx/ellauri252.html on line 528: China’s rise in the 21st century and its challenge to America’s global preeminence have vindicated MacArthur. He should have been allowed to nuke the chinks off the face of the earth when there still was a chance. Kiinalaiset on näät hirmu imperialistisia. Ne uhkaa Amerikan Tyynen meren mare nostrumia. Sellainen peli ei vetele! American vital interests are at stake.
xxx/ellauri252.html on line 530: It is very hard to determine, given the facts at hand, whether or not MacArthur would have been right in dropping 30 nuclear bombs on China. I will say this, though; the rose-colored glasses of the present often change the shading of situations in the past. When you consider the decisions of MacArthur and Truman, remember that they lived in a different time with different values and ideas. And don't be afraid to make up your own mind.
xxx/ellauri252.html on line 551: Oikein arvattu! The Terrorists was unfinished at the time of Per Wahlöö's death in June 1975; the last few chapters were completed by Maj Sjöwall alone. Maj ei vaikuta laatikon terävimmältä veizeltä.
xxx/ellauri252.html on line 572: Vau Mårtenilla on väritelkkari. Cape Canaveral (Spanish: Cabo Cañaveral) is a cape in Brevard äCounty, Florida, in the United States, near the center of the state's Atlantic coast. Officially Cape Kennedy from 1963 to 1973. Tricky Dick kumitti JFKn nimen taas pois kyltistä. Mixi Maj & Per vielä luulevat sitä Cape Kennedyxi? Olixtää kirja aloitettu niin aikaisin?
xxx/ellauri252.html on line 578: Vitut tää on mikään "huikea jännityskertomus". Tää on Maj Sjöwallin vajakkimainen post mortem pamfletti. Som Carl von Clausewitz så fiffigt fick det till: War is the continuation of politics by other means. The Western way of conducting war is built on five foundations; superior technology, disciplined soldiers, the means to finance wars, and military traditions. Ruåzi on pieni mutta nälkäinen kapitalistinen valtio.
xxx/ellauri253.html on line 50: Remestä on turhaan verrattu jännityskirjallisuuden kuuluisimpiin nimiin. Kirjailija on sanonut käyttävänsä salanimeä, koska ei halua profiloitua vain yhden tyypin kirjailijaksi ja koska salanimen käyttö on yleistä tämän lajityypin kirjallisuudessa maailmalla.
xxx/ellauri253.html on line 84: The early 1990s recession describes the period of economic downturn affecting much of the Western world in the early 1990s. The impacts of the recession contributed in part to the 1992 U.S. presidential election victory of Bill Clinton over incumbent president George H. W. Bush. The recession also included the resignation of Canadian prime minister Brian Mulroney, the reduction of active companies by 15% and unemployment up to nearly 20% in Finland, civil disturbances in the United Kingdom and the growth of discount stores in the United States and beyond.
xxx/ellauri253.html on line 86: Primary factors believed to have led to the recession include the following: restrictive monetary policy enacted by central banks, primarily in response to inflation concerns, the loss of consumer and business confidence as a result of the 1990 oil price shock, the end of the Cold War and the subsequent decrease in defense spending, the savings and loan crisis and a slump in office construction resulting from overbuilding during the 1980s. The 1990 oil price shock occurred in response to the Iraqi invasion of Kuwait on August 2, 1990, Saddam Hussein's second invasion of a fellow OPEC member. Lasting only nine months, the price spike was less extreme and of shorter duration than the previous oil crises of 1973–1974 and 1979–1980, but the spike still contributed to the recession of the early 1990s in the United States. The average monthly price of oil rose from $17 per barrel in July to $36 per barrel in October. As the U.S.-led coalition experienced military success against Iraqi forces, concerns about long-term supply shortages eased and prices began to fall.
xxx/ellauri253.html on line 88: Finland underwent severe economic depression in 1990–93. Badly managed financial deregulation of the 1980s, in particular removal of bank borrowing controls and liberation of foreign borrowing, combined with strong currency and a fixed exchange rate policy led to a foreign debt financed boom. Bank borrowing increased at its peak over 100% a year and asset prices skyrocketed.
xxx/ellauri253.html on line 90: The collapse of the Soviet Union in 1991 led to a 70% drop in trade with Russia and eventually Finland was forced to devaluate, which increased the private sector's foreign currency denominated debt burden. At the same time authorities tightened bank supervision and prudential regulation, lending dropped by 25% and asset prices halved. Combined with raising savings rate and worldwide economic troubles, this led to a sharp drop of aggregate demand and a wave of bankruptcies. Credit losses mounted and a banking crisis inevitability followed. The number of companies went down by 15%, real GDP contracted about 14% and unemployment rose from 3% to nearly 20% in four years.
xxx/ellauri253.html on line 94: Johtotähtenä 1990-luvun alun lamasta nousemisessa oli matkapuhelinjätti Nokia, joka veti mukanaan muutakin taloutta ylöspäin. Hyi helvetti. At its peak in 2000, during the telecoms bubble, Nokia accounted for 4% of the country's GDP, 21% of total exports, and 70% of the Helsinki Stock Exchange market capital. position, becoming the first non-Finnish director in Nokia's history.
xxx/ellauri253.html on line 98: The dot-com bubble (dot-com boom, tech bubble, or the Internet bubble) was a stock market bubble in the late 1990s, a period of massive growth in the use and adoption of the Internet. Without question September 11 attacks later accelerated the stock-market drop.
xxx/ellauri253.html on line 99: As growth in the technology sector stabilized, companies consolidated; some, such as Amazon.com, eBay, and Google gained market share and came to dominate their respective fields. A heavy move of assets again into the pockets of a few.
xxx/ellauri253.html on line 101: The Soviet Union's last year of economic growth was 1989, and throughout the 1990s, recession ensued in the Former Soviet Republics. In May 1998, following the 1997 crash of the East Asian economy, things began to get even worse in Russia. In August 1998, the value of the ruble fell 34% and people clamored to get their money out of banks (see 1998 Russian financial crisis). The government acted by dragging its feet on privatization programs. Russians responded to this situation with approval by electing the more pro-dirigist and less liberal Vladimir Putin as President in 2000. Putin proceeded to reassert the role of the federal government, and gave it power it had not seen since the Soviet era. State-run businesses were used to out-compete some of the more wealthy rivals of Putin. Putin's policies were popular with the Russian people, gaining him re-election in 2004. At the same time, the export-oriented Russian economy enjoyed considerable influx of foreign currency thanks to rising worldwide oil prices (from $15 per barrel in early 1999 to an average of $30 per barrel during Putin's first term). The early 2000s recession was avoided in Russia due to rebound in exports and, to some degree, a return to dirigism.
xxx/ellauri253.html on line 103: Dirigism (from French diriger 'to direct') is an economic doctrine in which the state plays a strong directive (policies) role contrary to a merely regulatory interventionist role over a market economy. As an economic doctrine, dirigisme is the opposite of laissez-faire, stressing a positive role for state intervention in curbing productive inefficiencies and market failures.
xxx/ellauri253.html on line 107: The Great Recession was a period of marked general decline, i.e. a recession, observed in national economies globally that occurred from late 2007 into 2009. The scale and timing of the recession varied from country to country (see map). At the time, the International Monetary Fund (IMF) concluded that it was the most severe economic and financial meltdown since the Great Depression. One result was a serious disruption of normal international relations. Causes: Limited financial regulation, Real-estate bubbles bursting, US housing policy.
xxx/ellauri253.html on line 109: The United States housing bubble burst in 2005–2012.When housing prices fell and homeowners began to abandon their mortgages, the value of mortgage-backed securities held by investment banks declined in 2007–2008, causing several to collapse or be bailed out in September 2008. This 2007–2008 phase was called the subprime mortgage crisis.
xxx/ellauri253.html on line 110: The combination of banks unable to provide funds to businesses, and homeowners paying down debt rather than borrowing and spending, resulted in the Great Recession that began in the U.S. officially in December 2007 and lasted until June 2009, thus extending over 19 months.
xxx/ellauri253.html on line 112: The U.S. shadow banking system (i.e., non-depository financial institutions such as investment banks) had grown to rival the depository system yet was not subject to the same regulatory oversight, making it vulnerable to a bank run. US mortgage-backed securities, which had risks that were hard to assess, were marketed around the world, as they offered higher yields than U.S. government bonds. Many of these securities were backed by subprime mortgages, which collapsed in value when the U.S. housing bubble burst during 2006 and homeowners began to default on their mortgage payments in large numbers starting in 2007.
xxx/ellauri253.html on line 114: The emergence of sub-prime loan losses in 2007 began the crisis and exposed other risky loans and over-inflated asset prices. With loan losses mounting and the fall of Lehman Brothers on September 15, 2008, a major panic broke out on the inter-bank loan market. There was the equivalent of a bank run on the shadow banking system, resulting in many large and well established investment banks and commercial banks in the United States and Europe suffering huge losses and even facing bankruptcy, resulting in massive public financial assistance (government bailouts).
xxx/ellauri253.html on line 116: The distribution of household incomes in the United States became more unequal during the post-2008 economic recovery. Income inequality in the United States grew from 2005 to 2012 in more than two thirds of metropolitan areas.
xxx/ellauri253.html on line 122: Widespread failures in financial regulation, including the Federal Reserve's failure to stem the tide of toxic mortgages;
xxx/ellauri253.html on line 126: An explosive mix of excessive borrowing and risk by households and Wall Street that put the financial system on a collision course with crisis;
xxx/ellauri253.html on line 128: Key policy makers ill prepared for the crisis, lacking a full understanding of the financial system they oversaw; and systemic breaches in accountability and ethics at all levels.
xxx/ellauri253.html on line 131: During a period of strong global growth, growing capital flows, and prolonged stability earlier this decade, market participants sought higher yields without an adequate appreciation of the risks and failed to exercise proper due diligence. At the same time, weak underwriting standards, unsound risk management practices, increasingly complex and opaque financial products, and consequent excessive leverage combined to create vulnerabilities in the system.
xxx/ellauri253.html on line 133: Wealthy and middle-class house flippers with mid-to-good credit scores created a speculative bubble in house prices, and then wrecked local housing markets and financial institutions after they defaulted on their debt en masse. The Economist wrote in July 2012 that the inflow of investment dollars required to fund the U.S. trade deficit was a major cause of the housing bubble and financial crisis: "The trade deficit, less than 1% of GDP in the early 1990s, hit 6% in 2006. That deficit was financed by inflows of foreign savings, in particular from East Asia and the Middle East. Much of that money went into dodgy mortgages to buy overvalued houses, and the financial crisis was the result." "The main headline is that all sorts of poor countries became kind of rich, making things like TVs and selling us oil. China, India, Abu Dhabi, Saudi Arabia made a lot of money and banked it."
xxx/ellauri253.html on line 135: Peltipöxy-Nokian taru päättyi noloon myyntiin Mikkisoftalle. On 10 September 2010, Olli-Pekka Kallasvuo was fired as CEO and it was announced that Stephen Elop from Microsoft would take Nokia's CEO. One former Nokia employee claimed that the company was run as a "Soviet-style bureaucracy". Kapeahartiainen Jorma Ollila ryömi Shellin alle piiloon ja E. Saarinen vetäytyi Bulevardille nuolemaan näppejään ja lääkizemään ruskeata kieltään.
xxx/ellauri253.html on line 179: Petter (Pekka) Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki – 22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa. Ervast toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa. Tällä Ervastilla oli kesäpaikka Sysmän Valittulassa jonne kokoontui kesäisin kahmaloittain hörhöjä.
xxx/ellauri253.html on line 183: Ervastin kuoleman jälkeen hänen työtoverinsa J. R. Hannula alkoi julistaa Ervastin olevan Buddhaan ja Kristukseen verrattava opettaja. Seuraajat irtosivat Ruusu-Rististä omaksi Kristosofia-uskonnoksi. Ervastilaisuutta edustaa lisäksi Ihmisyyden tunnustajat -liike.
xxx/ellauri253.html on line 242: Laura Quinn IBM. Kaskun ei Microsoft. True blue sinisen armeijakunnan kuikalla on jalavoissa vanhat Adidaxet USA- solidaarisuuden merkkinä. Mitä vitun vainajia ne oikein raahaavat pakasteautoon ruskeissa papersäkeissä? Oispa "Bobilla" ollut nää jätkät repsikoina. ei olis jäänyt mattorulla pihalle. Markku rakastaa isänmaata enemmän kuin Ville-vauvaa tahi Vuokkoa. Vuokko ei jaxa enää lapioida lunta pihalta.
xxx/ellauri253.html on line 322: Heikki tiesi mixi joistakuista tuli suurmiehiä ja toisista vaan pikkumiehiä. Juu se oli koska ne halusivat sitä. Niikö näyttelijä Reagan ja The Witch esimerkixi. Ne halusivat sitä, ja panivat hösselixi. Loput eivät. Mitään suurta ei tapahdu ilman suurinenäisiä miehiä, ja miehet ovat suurinenäisiä vain jos he päättävät olla sitä. (De Gaulle). Ville Rydman on nyt päättänyt tulla suurmiehexi persusuomalaisten riveistä. Ervastikin oli päättänyt olla suuri. Ei suurmies, mutta silti suuri pelle. Toisinajattelijat kapteeni Kalpa ja Simo Knuuttila saisivat hoitaa edustamisen. Simo Knuuttila oli ujuttanut luennoillaan uhkarohkeasti länsimaista idealistis-utilitaristista filosofiaa marxismi-leninismin joukkoon ja maxanut siitä virallaan - nyt hän vetäisi nuoren älymystön kanssa kuivat kaduille. Lampaat nuo taivaan sinisen...
xxx/ellauri253.html on line 338: Heikki sulki Voice of American, josta tulvi amerikkalaisen juontajan typerää paskanjauhantaa. Ervasti saattoi vähän vihata kommunistista totalitarismia, mutta vielä paljon enemmän hän vihasi amerikkalaista rappiokulttuuri-imperialismia. Se oli tuhoamassa amerikkalaisen yhteiskunnan, miksi sen pitäisi antaa nakertaa myös eurooppalaista sivistystä?
xxx/ellauri253.html on line 340: Massayhteiskunta pääsi kukoistamaan ensimmäisenä Yhdysvalloissa ja siellä se myös ensimmäisenä tuhoutuisi. Massayhteiskunta synnytti automaattisesti kulutuskeskeisyyden, uuslukutaidottomuuden, katuväkivallan ja yhteiskunnallisesti rauhattoman henkisen ja taloudellisen me-first filosofian. Eikä mitään niin tehokasta idiotismia levittävää propagandakoneistoa ollut kuin amerikkalainen massaviihde. Ja brittiviihde hyvänä kakkosena, nytkin poliisisarjassa McDonald and Burger King kaikki alaluokan tyypit oli konnia ja yläluokan akateemikot jäi nauttimaan perimästään omaisuudesta. Värivammaiset poliisit kuljetti konnat poseen hilut kintuissa.
xxx/ellauri253.html on line 377: Njeuvostoliitto alkoi mahtavan propagandaoffensiivin länsimeedioiden kustannuxella.
xxx/ellauri253.html on line 384: Jukan askeleet on kiireiset. Hän on särkenyt spektrofometrin (sic) tahalteen. Hän kirjoittaa pukkikirjaimin. Vimpelin nopein mies on hävitä juoxussa britti pulisonkiukolle. Jukka marssii vuorenvarmasti viranomaisten puheille. Anger Over kaartoi pysäköintialueelle eli siis parkkipaikalle. Rofeilla menee nyt huonosti mutta onnexi sentään Ervastin parta sointuu sen tummaan kashmir-puolitakkiin. Irves mätkii ohjauspyörää kuin Wolfram Roth. Heikki näppäilee numeroita hiljaa silmissään synkkä tushka.
xxx/ellauri253.html on line 493: ofit-will-go-to-her-foundation-in-favor-of-accident-victims-kuratorium-zns-today-zns-hannelore-kohl-stiftung-fuer-verletzte-mit-schaeden-des-zentralen-nervensystems-zns-hannelore-kohl-foundation-for-patients-with-damage-of-the-central-nervous-system-in-the-bookshelf-behind-there-is-among-others-a-work-by-humbert-fink-land-der-deutschen-reportagen-aus-einem-sonderbaren-land-RMGMM0.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri255.html on line 39:
Vienanlahdelta Laatokkaan
Russofobiaa
xxx/ellauri255.html on line 92: With the world’s attention fixed firmly on the invasion of Ukraine, Antony Pyp Pipo’s new history of Russia’s 1917 revolutions and subsequent civil war is especially timely. He explains to Rob Attaboy how the fall of the last tsar launched a chain of events leading to millions of deaths and one of history’s most brutal dictatorships! Lähde: History Extra xxx/ellauri255.html on line 94: Rob Attaboy pohjustaa Antony Pyp Pipon haastattelua: The Provisional Government, its effectiveness hampered by a lack of legitimacy, faced a powerful rival in the shape of the socialist-led Petrograd Soviet that ruled the country’s then-capital city (now called St Petersburg). The Bolsheviks, led by Vladimir Lenin (note only 2 letters away from Vladimir Putin!) , sought to undermine the Provisional Government, which itself made a series of missteps – notably continued failures in the war against Germany and Austria-Hungary. Capitalising on these weaknesses, the Bolsheviks under Lenin and Leon Trotsky launched a coup d’état, the so-called October Revolution, seizing power with relative ease. Consolidating that power proved far more difficult, as a combination of opponents – ranging from former tsarist generals to other leftwing political groups who distrusted the Bolsheviks – took up arms against them.
xxx/ellauri255.html on line 96: The stage was set for a civil war between the Bolshevik Red Army and their “White” enemies that devastated the country and led to millions of deaths. Several international powers also contributed troops and supplies to the conflict, predominantly to the Bolsheviks’ opponents. (Note the similarity to Ukraina today!) In 1919, White armies led by Generals Kolchak and Denikin launched offensives that seemed set to destroy the fledgling communist regime, but the Red Army managed to repel them. Following those triumphs the Bolsheviks were eventually able to achieve ultimate victory, though fighting continued for many more months. It looks like this history is just now repeating itself and in just the same place too, fascist Ukraina!
xxx/ellauri255.html on line 98: The most important thing for me was to understand the chain of disasters of the 20th century – the impacts of which actually are still with us today, as we see in Ukraine. Around 12 million people died in the Russian Civil War. This wanton destruction created a terrible fear among the middle classes, but also galvanised the left – the Bolsheviks and other communists – and marked the start of a vicious circle of rhetoric that developed, above all, in the 1930s. This is really what dominates the whole of the 20th century, yet I think that the Russian Civil War is not understood well enough, nor is the demilitarisation of Ukraine.
xxx/ellauri255.html on line 104: Antony Pyp Pipo: What has stood out is the sheer horror of the civil war. There’s a savagery and a sadism that is very hard to comprehend; I’m still mulling it over and trying to understand it. It was not just the build-up of hatred over centuries but a vengeance that seemed to be required. It went beyond the killing; there was also the sheer, horrible inventiveness of the tortures inflicted on people. We need to look at the origins of the civil war: who started it, and was it avoidable? But one also needs to see the different patterns seen in the “Red Terror” (the campaign of political repression and violence carried out by the Bolsheviks) and the “White Terror” (the equal or worse violence perpetrated by that side in the war)– and consider the question: why are civil wars so much crueller, so much more savage than state-on-state wars?
xxx/ellauri255.html on line 106: Ah come to think of it, could it be because the guys know each other personally and are old competitors in the same territory? Hmm. Members of the police, the most hated of all of the tsarist institutions, had to flee for their lives. In the countryside, particularly, peasants and soldiers returning from the front would loot every alcohol store and every distillery they could find. They would then would start burning and smashing up the estates and the landowners’ manor houses.
xxx/ellauri255.html on line 111: This was exactly what Lenin and the Bolsheviks needed. The upsurge of chaotic violence was actually bulldozing a way through for the Bolsheviks to seize power, because the liberals were incapable (and actually unwilling) to do anything about it. What Lenin perceived – and he was absolutely right – was that the success of a coup depends on the apathy of the majority, not on how many real supporters you have. Trump and Bolsonaro made the same observation.
xxx/ellauri255.html on line 113: Even many Bolsheviks were shocked by Lenin’s extremism. His new government abolished the police and the army, replacing them with Red Guards from the factories, and absolutely everything was nationalised! How indecent! This course of action wasn’t apparent beforehand, and – not surprisingly since they lost their jobs and status – many of the civil servants didn’t want to work with the new government.
xxx/ellauri255.html on line 115: He even accused the bourgeoisie of somehow sabotaging food supplies. Actually, though, the bourgeoisie had virtually no control over food supplies at all, they were all stashed away by the kulaks.
xxx/ellauri255.html on line 116: Lenin actually wanted the civil war. He said: “Civil war is the sharpest form of the class struggle.” In his view, it was the only way for the Bolsheviks to take power. So what? It has been just the Same in all previous revolutions. Those in the power do not just give it away for free.
xxx/ellauri255.html on line 118: Rob Attaboy: The Bolsheviks didn’t have the support of the majority of people around the country at the time of the revolution. Didn’t that put them at a serious disadvantage once the civil war began?
xxx/ellauri255.html on line 120: Antony Pyp Pipo: However, what’s interesting is how few of the White officers in Petrograd, Moscow and many other places actually joined the revolt against the communists at that stage. I think they were all so dispirited and demoralised by everything that had happened that most of them had sunk into apathy. But yes, there were certain areas where there were very strong reactions against the Bolsheviks. And that early part of the civil war, in the winter of 1917–18, showed that the outcome largely depended on what happened in local areas. It was a geographically fragmented civil war that was taking place across the whole of the landmass. Which really shows it was an oppressed people's uprising.
xxx/ellauri255.html on line 122: There was always going to be tension right from the start, because most of these White officers were anti-Semitic – and there were many Jews in the Socialist Revolutionaries and other socialist parties. White officers also wanted to bring back the punishments used by the tsarist army, which meant that they would be allowed to punch soldiers in the face on a summary charge, whip them using rifle-cleaning rods, things like that. Of course, this created a terrible tension the whole time.
xxx/ellauri255.html on line 129: Along the whole of that western frontier (that is now going to be the new Iron Curtain against Nato), from Finland all the way down through to Ukraine and the Donbas, they had a tremendous advantage, with trained troops in old winter coats and fur hats that were extremely effective. However, the White generals were arrogant, basically telling the Finns, the Estonians and so on that they were still part of the Russian empire – insulting all of their nationalist aspirations.
xxx/ellauri255.html on line 130: This was almost as unpopular as the Whites’ appalling social policies towards the peasants. The tsarists wanted to get all their land back from the peasants, which of course was going to create a tremendous hatred and fear; as a result, there was almost continual war. The Whites had no proper administration; all they were interested in was taking what they could from these local areas, including food – which in many cases they did not pay for. One almost thinks that the Bolsheviks were onto something there.
xxx/ellauri255.html on line 132: Rob Attaboy: Many international powers lined up on the side of the White army. Why were they not able to affect the outcome of the conflict?
xxx/ellauri255.html on line 134: Antony Pyp Pipo: Their commitment was unclear, and this was always the problem: they couldn’t make up their own minds. In the early part of 1919, US president Woodrow Wilson thought that some form of peace could be achieved in Russia, and suggested a conference to be held in the Princes’ Islands lying in the Sea of Marmara close to Constantinople [now Istanbul]. However, the Whites were so furious at the Reds and what had happened up till then – the murders of the aristocracy, the destruction and so on – that they refused to sit down with the Reds. And Lenin and the Bolsheviks – who at that stage thought that they were going to win the war (as they did) – had no intention of sitting down with them, let alone the motherfucking Anglo Saxons meddling everywhere with just their own "vital interests" in mind.
xxx/ellauri255.html on line 138: Antony Pyp Pipo: Earlier on, Russia’s First World War Allies agreed to provide a certain amount of help to the White cause in the form of weaponry. Now, you can provide weapons and you can provide supplies, but you’ve got to be able to get them to their destination – and, until the First World War came to an end in November 1918, the Allies didn’t have access through the Dardanelles and therefore couldn’t supply the Cossacks and Denikin’s White armies in the south of Russia.
xxx/ellauri255.html on line 139: Some supplies were brought in through the far north – through Murmansk, where the British already had a base, and Archangel, with some marines who’d landed in 1918 to protect the supplies delivered there. Then, in the far east, the Japanese started to land huge numbers of troops. At one stage Japan had almost 70,000 troops in Siberia. The Americans also sent in the equivalent of a small division of troops as part of an expeditionary force.
xxx/ellauri255.html on line 141: The British eventually landed only a couple of battalions – of the Middlesex Regiment and the Hampshire Regiment. All too little! This time round we gotta send Harry Windsor with a division of chess pieces, plus Meghan Markle on the off chance that she gets shot.
xxx/ellauri255.html on line 143: But there were also Italians, there were Serbs, there were Greeks and then the French, who came into Odessa and into the Black Sea region. But this actually proved to be a disaster, because so many of their troops were politicised and were much more sympathetic towards the Bolsheviks than they were towards their own officers. Haha!
xxx/ellauri255.html on line 147: Antony Pyp Pipo: The Reds had the huge advantage of driving a just cause. They were based in one of the most populous areas of central-western Russia, between the Volga and roughly the Polish frontier. They had some of the largest cities and many of the factories, particularly the arms factories.
xxx/ellauri255.html on line 149: That matter of internal lines proved incredibly important, especially when it came to the crucial moments. There were times when the Bolsheviks themselves thought that they’d lost the civil war, and were almost preparing to abandon Moscow.
xxx/ellauri255.html on line 150: In early 1919, for example, there was a sudden advance by the White General Kolchak’s troops all the way to the Volga. The trouble was that the great advance of General Denikin from the south did not coincide with that – and by the time Denikin’s march on Moscow started, Kolchak’s advance was in full retreat.
xxx/ellauri255.html on line 154: Churchill, then British secretary of state for war, couldn’t believe what had happened. He was sending signals to General Holman, commander of the British military mission, saying: “I can’t believe this. The Reds were in full retreat, and now suddenly they seem to be beating the Whites on every front. What’s happened?” He’d failed to understand that it was purely because the Bolsheviks had reinforced that eastern front at a crucial moment, then – with the advantage of their just cause – been able to bring troops back very rapidly to transform the whole situation.
xxx/ellauri255.html on line 156: Rob Attaboy: Some of the places that were fought over during the civil war have recently been battlegrounds in the current conflict in Ukraine. How far, if at all, did the Russian civil war prefigure the events of today?
xxx/ellauri255.html on line 158: Antony Pyp Pipo: The Russian Civil War was really the moment when Ukraine started to become a separate entity from Russia, all thanks to Lenin. There wasn't much of malorussian culture in the countryside, mostly some boring poetry and balalaika music. But at this time they finally had a chance to get rid of the Turks and Poles, and to take Ukraine back to the fold of the great east slavonic commonwealth, by joining the USSR and their Big Brother– and they’d been given the opportunity. But they botched it completely when the USSR collapsed. That is when they went back to fraternize with the West and develop a more modern nazism with Nato.
xxx/ellauri255.html on line 160: This is what Putin has been raging about: it was Lenin who gave Ukraine its autonomy at that stage. The Bolsheviks thought that allowing a certain amount of autonomy or independence to these former nation states of the Russian empire would cause no problems, because the forthcoming world revolution would bring those states back under communist control – and that’s where they made their great mistake. They did not count on the wily Westerners to come sneaking in with their Coke and burger laissez faire and tease away the little bro.
xxx/ellauri255.html on line 174: Luovuttuaan sotilasurastaan 21-vuotiaana kaikkien lämpimästi sitä suositellessa Bakunin muutti Moskovaan, jossa hän opiskeli filosofiaa, mitäs muuta. Pappa maxoi. Nikolai Stankevitšin johtamassa ryhmässä Bakunin tutustui muun muassa Kantin, Schellingin, Fichten ja Hegelin ajatuksiin, vaikkei tosin ymmärtänyt niistä hölkäsen pöläystä. Hän perusti myös oman 1 hengen opintopiirin ja käänsi venäjäksi joitakin Fichten teoksia. Lisäksi Bakunin tapaili panslavismin kannattajia, kuten Konstantin Aksan Hännän Allakov, Pjotr Tadaajev ja Aleksandr Herzen.
xxx/ellauri255.html on line 180: Jutku-Marxille kiukustunut Bakunin päästeli aika pahanlaatuista salaliittoteoriaa. "the communism of Marx wants a mighty centralization by the state, and where this exists there must nowadays be a central State Bank and where such a bank exists, the parasitical Jewish nation, which speculates on the labor of the peoples, will always find a means to sustain itself. This whole Jewish world, comprising a single exploiting sect, a kind of bloodsucking people, a kind of organic destructive collective parasite, going beyond not only the frontiers of states, but of political opinion, this world is now, at least for the most part, at the disposal of Marx on the one hand, and of Rothschild on the other."
xxx/ellauri255.html on line 197: Tammikuussa 1864 Hopo lopulta pääsi matkustamaan Italiaan, jossa hää ensimmäistä kertaa alkoi oikein pohtimaan anarkistista filosofiaansa. Hän muodosti vallankumouksellisen organisaation, johon liittyi italialaisten ja slaavien lisäksi ranskalaisia ja skandinaaveja. Kahden vuoden kuluttua Bakuninin Vallankumouksellisten sosialistien liitoksi nimeämässä ryhmässä oli jäseniä ainakin Pohjoismaista, Englannista, Belgiasta, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta, Puolasta ja Venäjältä. Keskimäärin kolme kustakin.
xxx/ellauri255.html on line 199: Vuonna 1864 perustetun kansainvälisen työväenliikkeen ensimmäisen internationaalin toiminnassa Bakunin oli merkittävässä roolissa vuoden 1866 Geneven kongressista lähtien. Tuolloin hänet muun muassa valittiin sen keskuskomiteaan. Syyskuussa 1867 ranskalainen professori Émile Acollas kutsui Bakuninin niin ikään Genevessä järjestettyyn kokoukseen, jossa perustettiin Ligue internationale de la paix et de la liberte eli Kansainvälinen rauhan ja vapauden liitto. Acollas’n ja Bakuninin lisäksi mukana olivat muun muassa John Stuart Mill ja Élisée Reclus. Järjestön kannattajiin kuului lisäksi lukuisia tunnettuja hahmoja, kuten Victor Hugo, Giuseppe Garibaldi ja Mont Blanc. Vuotta myöhemmin anarkistit jäivät liitossa bolshevikeixi ja perustivat oman järjestönsä nimeltä L'Alliance internationale de la démocratie socialiste (Kansainvälinen demokraattisten sosialistien liitto). Se yritti liittyä myös ensimmäisen internationaalin jäseneksi, mutta kuinka ollakaan ei huolittu, sillä sääntöjen mukaan siihen hyväksyttiin vain kansallisia työväenjärjestöjä, ei mitään joutilaita kv. pellejä.
xxx/ellauri255.html on line 362: Nekrasov's film The Magnitsky Act – Behind the Scenes, produced in Norway by Piraya Film, supported by a number of European film funds and the public Franco-German TV network Arte TV and completed in 2016, caused a major controversy. The film alleges that western politicians and media were "misled" by Bill Browder, a U.S. born investor and campaigner, into believing that the Russian tax consultant Sergei Magnitsky had been persecuted and killed for exposing corruption. Bill Browder's version of Magnitsky's life and death has been widely accepted across the world, and became the basis for legislations and sanctions in a number of countries, first of all the U.S. The premiere of Nekrasov's film at the European Parliament, scheduled for April 26, 2016, was stopped by Heidi Hautala at the last moment. A TV broadcast in Germany and France and film's public screenings were cancelled due to Browder's legal challenges.
xxx/ellauri255.html on line 364: In 1997, the Hermitage Fund was the best-performing fund in the world, up by 238%. On November 13, 2005, Browder was refused entry to Russia, deported to the UK, and declared a threat to Russian national security. In 2013, both Magnitsky and Browder were tried in absentia in Russia for tax fraud.He also had been found guilty of evading some $40 million in taxes by using fake deductions.
xxx/ellauri255.html on line 367: He said that purchasing Gazprom shares was an investment in the Russian economy, and the desire to influence the Gazprom management was driven by the need to expose a "huge fraud going on at the company". However, at the time it was illegal for foreigners to buy Gazprom shares in Russia, and he did it through shell companies that hid his ownership. He also said that the scheme of using Russian-registered subsidiaries entitled to tax advantages was practised by other foreign investors at the time and was not illegal. Vedä käteen luihu luikuri!
xxx/ellauri255.html on line 369: Bowder could not be arrested by Interpol because they said this was "a political case." Compare to the sad fate of Assange, joka sentään oli vain pilliinviheltäjä, ei niljainen konna kuten Browder.
xxx/ellauri255.html on line 475: Buslajev on fiktiivinen novgorodilainen supermies. Travelling down the great rivers of Russia, Vasili and his band subjugated the Finns, the Mongols and most of the people around the Caspian Sea. Varmaan alistivat vähävenäläiset myös. Volga laskee Kaspian eli Hyrkanian mereen. Don, skyyttien Tanais, laskee Asovan mereen eli Maiotixeen. Donin kautta on kanavayhteys Volgalle. The Scythian name for the Volga was Rahā, also literally meaning 'wetness'. Buslajev kuoli hypättyään päälleen liian ison kiven yli, käydessään Jordanissa naku-uinnilla.
xxx/ellauri255.html on line 557: By Matti Luostarinen Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa.
xxx/ellauri255.html on line 565: Julkaisuja hänellä on yli 3500 tieteellistä tai popularisoitua, esseemuotoista artikkelia, joista yli 100 monografisia kirjoja, professorin pätevyyksiä yli kymmeneen yliopistoon tai tutkimuslaitokseen sekä luonnontieteissä (natural science) että ihmistieteissä (human science). Kaikki ideakilpailujen innovaatiot on myös toteutettu pääsääntöisesti globaaleina suurhankkeina.
xxx/ellauri255.html on line 566: Tähän tarkoitukseen syntynyt klusteritaiteen manifesti (The Manifest of Cluster Art and Art of Clusters) on professori Luostarisen lanseeraama jo 2000-luvun alussa, ja levinnyt kaikille mantereillemme ( cluster art ) käsittäen tänään, vuonna 2019, jo yli 300 miljoonaa alan toimijaa, joista merkittävä osa on hyväxikäytettyjä lapsia.
xxx/ellauri255.html on line 581: The New Economic Policy (NEP) (Russian: новая экономическая политика (НЭП), tr. novaya ekonomicheskaya politika) was an economic policy of the Soviet Union proposed by Vladimir Lenin in 1921 as a temporary expedient. Lenin characterized the NEP in 1922 as an economic system that would include "a free market and capitalism, both subject to state control", while socialized state enterprises would operate on "a profit basis". Ajatus oli syvältä Uljanovin peräaukosta.
xxx/ellauri255.html on line 582: The NEP created a new category of people called NEPmen (нэпманы) (kökkäreet). Joseph Stalin abandoned the NEP in 1928 with the Great Break.
xxx/ellauri255.html on line 587: The Great Turn or Great Break (Russian: Великий перелом) was the radical change in the economic policy of the USSR from 1928 to 1929, primarily consisting of the process by which the New Economic Policy (NEP) of 1921 was abandoned in favor of the acceleration of collectivization and industrialization and also a cultural revolution. The term came from the title of Joseph Stalin's article "Year of the Great Turn" ("Год великого перелома: к XII годовщине Октября", literally: "Year of the Great Break: Toward the 12th Anniversary of October") published on November 7, 1929, the 12th anniversary of the October Revolution. David R. Marples argues that the era of the Great Break lasted until 1934.
xxx/ellauri259.html on line 46: Vaikka toisaalta, Karin kirjailijaprofiilissa on paljonkin paasauxenomaista. Senkin proosa on 90%sesti klisheitä joita aleatorisesti yhdistelemällä kieli poskessa kuin jarmulkapää toimittaja Pylkkänen tavoitellaan koomis-satiirista taiteellista vaikutelmaa. Erojakin on: Hori haluaa mainetta, minä en. Hori haluaa olla mölyapina, minä en. Hori haluaa et max monet ostaa ja lukee sen sepustuxia. Se haluaa tulla kuolemattomaxi kotimaisen kirjallisuuden kiintotähdexi. Minä en. Mieluummin huudan puun takana eikä kukaan kuuntele. Mieluummin kuolen kaikessa hiljaisuudessa ja katoan kuin pieru saharaan täältä murheen laaxosta.
xxx/ellauri259.html on line 59: Yrjö Ilmari Larmola (5. toukokuuta 1940 Nurmijärvi – 1. heinäkuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen filosofian tohtori ja Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja. Larmolan vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Erkki Yrjö Larmola (ent. Lindfors) ja vakuutusvirkailija Irja Helena Pernaja. Larmola pääsi ylioppilaaksi 1959 ja suoritti Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1963, filosofian kandidaatin tutkinnon 1971, maisterintutkinnon 1973, lisensiaatintutkinnon 1986 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1990 tutkielmalla, joka käsitteli Eino Leinoa.
xxx/ellauri259.html on line 61: Larmola edusti Kokoomusta, ja hänet valittiin 1966 Ylioppilaslehden päätoimittajaksi. Sosialidemokraattien Paavo Lipponen sai päätoimittajaäänestyksessä saman verran ääniä mutta hävisi paikan arvalla. Larmola oli päätoimittajana vuoteen 1969 saakka, ja hänen kaudellaan lehteä pidettiin konservatiivien äänitorvena, koska se muun muassa ei kirjoittanut riittävästi Ranskan vuoden 1968 opiskelijamielenosoituksista. Vanhan ylioppilastalon valtaukseen marraskuussa 1968 osallistuneet vaativatkin Larmolan eroa ja oikeutta toimittaa lehteä. Neuvotteluissa sovittiin, että valtaajat saivat toimittaa yhden vallankumousnumeroksi kutsutun Ylioppilaslehden numeron ja Larmolan johtama toimitus oli sen aikaa virkavapaalla. Larmolalla on siis sisärenkaan tietoa siitä mitä on sanan- ja virkavapaus. Hän on toiminut puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana useissa yhteisöissä (mm. Helsingin Suomalainen Klubi ja Risto Ryti-seura). Ennakkoluuloton ex-IKL-mies professori Matti Kuusi palkkasi hänet kesken opintojen Kalevala-seuran sihteeriksi ja seuran ja Suomen Kotiseutuliiton yhteisen toimiston toiminnanjohtajaksi.
xxx/ellauri259.html on line 69: Peruspiirre, josta suomalaisen tunnemme, on se mitä Toini Havu kutsuu purnaavaisuudeksi, Suomalainen on izepäinen piru. Korpisuomalainen itsepäisyys on pysyttänyt kansankulttuurimme omalla pohjallaan, tunne omasta pihasta, jonne vieraan ei ole hyvä tulla (Get off my property! hän sanoo kuten viulunsoittaja vaikkakaan ei katolla), on varjellut henkilökohtaista vapauttamme. Uskon, että parhaimmassakin tosisuomalaisessa tulisi tämän piirteen esiintyä.
xxx/ellauri259.html on line 146: Klassikossa päähenkilö, hyvin Kari Hotakaisen oloinen mies, ostaa tunnekuohun vallassa itselleen Alfa Romeon. Tykkäsin siitä romaanista tosi paljon, se oli tyylilajiltaan sellaista vinoa, 90-luvun autofiktiota. Innostuin siinä määrin, että ostin romaanin myötä itsellenikin Alfa Romeon. Se paljastui maailman huonoimmaksi autoksi!
xxx/ellauri259.html on line 178: Kun Venäjän viranomaiset lakkauttivat Päivälehden sen radikaalien kannanottojen vuoksi, tilalle perustettiin Helsingin Sanomat, jossa Leino jatkoi pakinointiaan ”Teme”-nimimerkillä. Leinon ja L. Onervan suhde ei vakiintunut avioliitoksi. Pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen oli mieluummin anniskeluravintoloissa työskentelevä paxu flanööri jota säväytti optimistinen ihmisyysusko ja melankolinen lapsuudenkodin nostalgia. Ei ihme että Eski kävi kuumana. Kultahatun Hyvinkää on vain muutaman peninkulman päässä Hämeenlinnasta. Helkavirsien on tulkittu heijastelevan ibseniläistä individualistista ”tinkimättömyyden eetosta” ja Nietzschen filosofiaan pohjautuvaa "pohdiskelua ihmisen kyvystä" uhmata omaa kohtaloaan. Siinä on infoa yksilön suhteesta tuntemattomaan ja kuolemaan, yksilöllisestä vapaudesta ja tiedon rajoista.
xxx/ellauri259.html on line 187: Jyväskylän yliopistossa työskentelevän tutkijatohtori Jarno Hietalahden analyyttinen, intohimoinen ja kantaaottava teos Ihmisyyden ytimessä osoittaa, että humanismista todellakin kannattaa kirjoittaa. Hietalahti kirjoitti muutama vuosi sitten Huumorin ja naurun filosofia -teoksen. Nyt hänen raikas ja railakaskin teoksensa esittelee filosofisen humanismin perusajatuksia sellaisilta ajattelijoilta kuin Protagoras, Erasmus Rotterdamilainen, Niccoló Macchiavelli, René Descartes, Baruch Spinoza, Immanuel Kant, Karl Marx, Jean-Paul Sartre, Erich Fromm, Georg Henrik von Wright ja Jacques Derrida.
xxx/ellauri259.html on line 283: atman (n.) hindulaisessa filosofiassa itse tai sielu, 1785, sanskritin kielestä atma"ize, hengitys, sielu", PIE:ltä* etmen "hengitys". Juuri löytyy sanskritista ja germaanista; myös vanhan englannin æðm, Hollannin kieli adem, vanha yläsaksa atum "hengitys", vanha englanti eþian, Hollannin kieli ademen"hengittää". Niin kauan kuin henki kulkee henki kulkee, kun henki loppuu loppuu peli, GAME OVER. Henki ei pihise, ei tässä eikä missään muualla.
xxx/ellauri259.html on line 301: Toi tietoisuus on näistä pahin, se varsinainen pirulainen. Sen voi väliaikaisesti turruttaa mm. viinalla. Johannes Bronkhorstin mukaan on mahdollista, ainakin toivottavaa, että "alkuperäinen buddhalaisuus ei kiistänyt sielun olemassaoloa", vaikka vahva buddhalainen perinne on väittänyt, että Buddha vältti puhumasta sielusta tai jopa kiisti sen olemassaolon. Länkkärit ovat tästä ihan hädissään, roikkuvat kiinni aggregaatissa kuin huorabussissa paleleva huora Ivalo-poliisisarjassa. Johannes Bronkhorst (s. 17. heinäkuuta 1946 Schiedam, Alankomaat) on alankomaalainen orientalisti ja indologi, joka on erikoistunut buddhalaisiin tutkimuksiin ja varhaiseen buddhalaisuuteen. Hän on Lausannen yliopiston emeritusprofessori. Kohta sekin pääsee näkemään oliko se oikeassa vaiko väärässä.
xxx/ellauri259.html on line 317: Hindulaisuus, jainismi ja buddhalaisuus vakuuttavat kaikki uskoa uudestisyntymiseen ja korostavat moraalista vastuuta tavalla, joka poikkeaa buddhalaisia edeltäneistä materialistisista intialaisten filosofioiden kouluista. Intian filosofioiden materialistisia koulukuntia, kuten Charvaka , kutsutaan nihilistisiksi kouluiksi, koska ne väittivät, että kuolema on loppu, ei ole kuolemanjälkeistä elämää, ei sielua, ei uudestisyntymistä, ei karmaa ja kuolema on. tila, jossa elävä olento on täysin tuhoutunut, hajotettu. Juu ei toi materialismi pelitä kun pitää laahus pitää herran nuhteessa, kyllä siinä hommassa pelko ja toivo on välttämättömiä.
xxx/ellauri259.html on line 328: Diogenes Laërtiuksen Pyrrhon elämäkerta kertoo, että Pyrrho matkusti Aleksanteri Suuren armeijan kanssa Intiaan ja sisällytti matkoillaan tapaamilta nakuilta gymnosofeilta ja kaiken tietäjiltä oppimansa filosofiseen järjestelmäänsä.
xxx/ellauri259.html on line 349: Täähän on se tuttu aristoteelinen vapauden määritelmä: vapaa on se joka voi tehdä mitä tahtoo, eli koko jutun avain ettei tahdo mahdottomia. Kristityn vapaus ei saa houkutella tai painostaa toista ihmistä omantunnon ja uskonkäsityksen vastaiseen elämään yksittäisissä arkielämän tilanteissa. Kaiken tavoitteena ja täyttymyksenä on rakkaus. Rakkaus on aina vastuullista, hyödyllistä ja rakentavaa. (Puhe on siis agapeesta, ei mistään eroottisesta lihan kalusta eikä varsinkaan peräpäätä repivästä homofiliasta.) Elämän tarkoitus on rakkaus, ei vapauksista ja etuuksista kiinni pitäminen. Entä me?
xxx/ellauri259.html on line 452: 3. vaimo. Pankkivirkailija Päätyi Leinon kolmanneksi vaimoksi, kun Leino yllättäen kosi vierailulla professori Laitisen veljentytärtä. Kun laulajatar Ester Laitinen kieltäytyi, Leino kosi tämän serkkua Hannaa. Pian häiden jälkeen Leino joutui katkaisuhoitoon ja rouva mielisairaalaan. Eikan heilat oli tollasia assorted englantilaisia lakuja, kuin Iisakki Singerin kääntäjättäret.
xxx/ellauri259.html on line 526: Miltei kaikki vaikuttajat ovat aloittaneet Savon Sanomien kesätoimittajina, mainitaxemme 9 nimestä vain Lasse Lehtisen, Timo TA Mikkosen, Lenita Airiston, Johanna Raunion, Kristina Carlsonin ja Hotakaisen Karin. Lehtisen isä Allan oli palopäällikkö Kuopiossa, missä Lehtinen kävi koulunsa vuosina 1957–1965. Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 tieteellinen taso "herätti keskustelua". Muun muassa dosentti Juhani Suomi oli sitä mieltä, ettei teos täyttänyt väitöskirjan vaatimuksia. Puolueensa oikean laidan kulkijana Lehtinen ei ollut koskaan puheenjohtaja Kalevi Sorsan suosiossa. Hän käsikirjoitti Hyvät herrat -tv-sarjaa yhdessä Aarno Laitisen kanssa. Lehtinen on myös juontanut Haluatko miljonääriksi? -televisio-ohjelmaa vuosina 1999–2005.
xxx/ellauri259.html on line 530: Vuoden 1982 presidentinvaalin edellä julkaistiin satiirinen kohukirja Tamminiemen pesänjakajat, jonka tekijäksi ilmoitettiin Lauantaiseura. Nimimerkin takana olivat Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehenä toiminut Laitinen sekä viisi muuta politiikan toimittajaa, muiden muassa HS:n myöhempi päätoimittaja Janne Virkkunen. Kun kirjan alkuperäinen kustannussopimus WSOY:n kanssa raukesi, kirjan julkaisi Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:n ”pöytälaatikkofirma” Kustannus-Valhe. WSOY:n pääjohtaja Hannu Tarmio paljasti kirjan tekijät helmikuussa 1982, mikä johti Laitisen erottamiseen ja varoitukseen muille kirjan tekijöille. HS:n toimituksen johdon perustelujen mukaan kirjan kirjoittaminen ja julkaisu vieraan kustantajan toimesta olivat loukanneet lehden journalistisia periaatteita ja hyvää lehtimiestapaa. HS:n toimittajien ammattiosasto ilmaisi heti samana päivänä tukensa Laitiselle vaatien hänen työsuhteensa palauttamista. Laitinen vei erottamisensa välimiesoikeuteen, joka totesi toukokuussa 1982 antamassaan päätöksessä erottamisen laittomaksi ja määräsi Sanoma Oy:n maksamaan Laitiselle 20 000 markan korvaukset. Tämän jälkeen Laitinen siirtyi Hymy-lehden pakinoitsijaksi loukkaamaan hyvää lehtimiestapaa monilla muilla jutuilla.
xxx/ellauri259.html on line 564: Handlingsstoffet denne gang nu ellers kan synes alvorligt og apokalyptisk-dystopisk nok. For kernen i romanen udgøres af dét brud på tiden, som opstår for ægteparret Tara og Thomas Selter, da tiden med ét kommer imellem dem og mentalt anbringer dem i to forskellige verdener.
xxx/ellauri259.html on line 576: Afslutningsvis kan man spørge, hvad det er, der gør en roman som denne eksistentielt så vigtig midt i en tid, hvor såvel politiske som klimamæssige sammenbrud og katastrofer truer. Jo, Om udregning af rumfang går, på sin egen sindige, stilfærdige måde, hen og bliver en forløsende og forsonlig påmindelse om, hvor udsatte vi i grunden er.
xxx/ellauri259.html on line 631: Vilho (Ville) Ensio Viksten (3. heinäkuuta 1930 Tammela – 7. lokakuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuuden tutkija, opettaja ja kustannusjohtaja. Vikstenin vanhemmat olivat puutarhuri Vilho Veikko Viksten ja Eliisa Elviira Ört (hehe, pirttiviljelijä, knulla ört på pört). Hän pääsi ylioppilaaksi 1952 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1960, mun opiskellessani Tehtaankadun kansakoulussa.
xxx/ellauri259.html on line 635: Kirjankustantaja Vilho (Ville) Viksten kuoli kotonaan Helsingissä 7. lokakuuta 2014 84-vuotiaana. Hän oli syntynyt Tammelassa 3. heinäkuuta 1930. Vikstenin opinnoilla oli filosofinen, loogisen empirismin pohja. Kirjallisuudentutkijana hän oli yhdysvaltalaisen uuskritiikin miehiä.
xxx/ellauri259.html on line 661: Sofian maailma, kirjoittanut Jostein Gaarder. Ei ole epäilystäkään siitä, että filosofia ja psykologia ovat yhteydessä toisiinsa monella eri tasolla. Gaarderin kirjassa käydään läpi filosofian historiaa nuoren Sofia-nimisen tytön elämän kautta. Keskeisessä roolissa on keski-ikäinen filosofi, joka yrittää opettaa sakkolihaa ymmärtämään elämää filosofian avulla. Kirja on sekä bestseller että monen lukion pakollisten luettavien listalla, eikä syyttä, sillä tämä Gaarderin mestariteos auttaa meitä ymmärtämään itseämme ihmisinä.
xxx/ellauri259.html on line 665: The Power of Optimism (ei suomennettu), kirjoittanut Luis Rojas Marcos. Tässä kirjassa opit, kuinka optimistinen asenne voi auttaa selviytymään monista elämän tuomista haasteista. Kirjan on kirjoittanut arvostettu espanjalainen psykologi, jolla on verraton kyky käsitellä tunteisiin ja ajatuksiimme liittyviä aiheita yksinkertaisella ja selkeällä otteella. Rojas Marcon ainutlaatuinen ääni on nöyrä ja tyyni, mutta samalla myös autoritäärinen. Siksi haluammekin tämän kirjan suosittelemisen lisäksi myös kannustaa tutustumaan hänen harvinaisiin mutta aina yhtä kiinnostaviin televisioesiintymisiinsä.
xxx/ellauri259.html on line 667: En el ámbito del Seminario académico Envejecimiento, salud y cambio climático, organizado por Fundación MAPFRE, el prestigioso psiquiatra Luis Rojas Marcos ofreció una conferencia magistral centrada en la importancia de la mente en el envejecimiento, ese largo proceso que requiere prestar atención y programar nuestra vida. ¿Y cómo podemos ayudar a nuestra mente? Cuidándonos, estando extrovertes, manteniendo un equilibrio, haciendo crucigramas, decidiendo alimentarnos de manera sana y teniendo mucha información. Todo ello influye en la longevidad.
xxx/ellauri259.html on line 699: The movie is based on the cult novel by Kari Hotakainen, itself a comedic, exaggerated vision of the author's own bohemian life. A newspaper editor hints at Hotakainen (Martti Suosalo) that he should write autobiographical texts about real-world subjects. The lonely and quiet writer is confused since he has little life of which to write about. So he decides to buy a used car and write about the experience. But he has to meet some strange people such as the nihilistic salesman Kartio (Matti Onnismaa) and the jobless layabout Pera (Janne Hyytiäinen), in order to do so. Pera in particular will stop at nothing to get his hands on the same car Hotakainen has been viewing, which sparks up a huge rivalry. These flabby machos drive the disgruntled small guy over the edge.
xxx/ellauri259.html on line 703: Today, some aspects, such as the increasingly important role given to the (now retired) news anchor Arvi Lind are a bit old-fashioned. Likewise the ending isn't as sharp nor farcical as it attempts to be. Yet the film does uncover some universal truths from the behavior of Finnish men, particularly when automobiles are concerned. The men are all alcoholic sad sacks, failures in every aspect, yet they wish to have one field in which they shine and that is with cars.
xxx/ellauri259.html on line 705: The film has good characterization of its male leads, they are well-acted and spout on-the-nose dialogue straight from the pen of Hotakainen. The film is a bit more down-to-earth approach of the depressing rural Finland of yesteryear than that from the films of the Kaurismäki brothers. But there are clear similarities, since the cinematographer, editor and sound mixer are veterans of Kaurismäki productions. And of course the director Kari Väänänen is remembered from sleazy roles from many of the brothers' classic films.
xxx/ellauri261.html on line 99: Ambrosius suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budabestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Ne selviteltyään hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa. Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Ambrosius kuitenkin paljastui luopioxi ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä hyväntuoxuisten lampukoiden heiluttelu veivät mukanaan.
xxx/ellauri261.html on line 115: Metropoliitta Ambrosiuksen mielestä new agen, antroposofian ja teosofian ja Aasian uskontojen vaikutus moniin uusiin virtauksiin on nähtävä ainakin osittain vastareaktiona pessimistiselle ihmiskuvalle, mitä suomalainen kristillisyys on viljellyt. Uudet uskonnot ovat tarjonneet valoisan ja idealistisenkin vaihtoehdon puhuessaan ihmisen evoluution mahdollisuuksista. Sanotaanhan, että muualla asiakas on aina oikeassa, mutta ei kirkossa kuunnellessaan saarnoja. Kirkossa jumala on asiakas jolle seurakunta tuottaa palveluja.
xxx/ellauri261.html on line 148: Ambrosiuksen mielestä ihmiskunnan tulisi tehdä kulttuuriloikka taaxe, hyppy takaisin pimeään. Tai siirtyä "mahantäyttämisfilosofiasta" evoluution seuraavaan vaiheeseen, jota transhumanistit ovat nimittäneet tietoisuuden evoluutioksi. Meidän tulisi elämässämme ja tiedon tulkinnassamme ammentaa paljon enemmän sisältä ja perästäpäin ja niistä ihmisyyden mahdollisuuksista mitä meillä siellä potentiaalisesti on olemassa. Ihminen käyttää murto-osaa aivoistaan. Jos käyttäisimme vain edes vähän tekoälyä, maailma voisi näyttää omalla kohdalla ja ympäristössä hyvin toisenlaiselta.
xxx/ellauri261.html on line 158: John Naisbitt (January 15, 1929 – April 8, 2021) was an American author and public speaker in the area of futures studies. His first book Megatrends: Ten New Directions Transforming Our Lives was published in 1982. It was the result of almost ten years of zero research. It was on The New York Times Best Seller List for two years, mostly as No. 1. Megatrends was published in 57 countries and sold more than 14 million copies. Almost half as much as Camilla Läckberg, but not quite.
xxx/ellauri261.html on line 159: Naisbitt has had a profound influence leading on modern-day futurists, such as David Howler and others. David Howler (born 3 July 1948) is a futurist, keynote speaker, and author of The Shit Age. He coined the phrase "The Shit Age" and identified this new age as the successor to the Information Age in 2007. How right he was. Howler was profiled in the coffee table book Connected Worlds published by BTGroup PLC 2014.
xxx/ellauri261.html on line 185: Alan Wilson Watts (6 January 1915 – 16 November 1973) was an English writer, speaker and self-styled "philosophical entertainer", known for interpreting and popularising Japanese, Chinese and Indian traditions of Buddhist, Taoist, and Hindu philosophy for a Western audience. Born in Chislehurst, England, he moved to the United States in 1938 and began Zen training in New York. He received a master´s degree in theology from Seabury-Western Theological Seminary and became an Episcopal priest in 1945. He left the ministry in 1950 and moved to California, where he joined the faculty of the Asian Academy of American Studies.
xxx/ellauri261.html on line 198: The Way of Zen (1957)
xxx/ellauri261.html on line 215: Aldous Huxley Allen Ginsberg a bunch of n.h.´s including Jaan Kaplinski.
xxx/ellauri261.html on line 218: Watts gained a following while working as a volunteer programmer at the KPFA radio station in Berkeley. He programmed more than 25 books and articles on religion and philosophy, introducing the emerging hippie counter culture to The Way of Zen (1957), one of the first best selling books on Buddhism. In Psychotherapy East and West (1961), he argued that Buddhism could be thought of as a form of psychotherapy. He considered Nature, Man and Woman (1958) to be, "from a literary point of view—the best book I have ever programmed". He also explored human consciousness and psychedelics in works such as "The New Alchemy" (1958) and The Joyous Cosmology (1962).
xxx/ellauri261.html on line 220: After a difficult divorce [citation needed], he married King in 1964. The couple divided their time between Sausagito, California, where they lived on a houseboat called the Vallejo, and a secluded cabin in Druid Heights, on the southwest flank of Mount Tamalpais north of San Francisco. King died in 1993.
xxx/ellauri261.html on line 222: He also maintained relations with Jean Burden, his lover and the inspiration/editor of Nature, Man and Woman. Watts was a heavy smoker throughout his life and in his later years drank heavily.
xxx/ellauri261.html on line 227: Burden received only a two-year scholarship offered to women to attend the University of Chicago where she studsed frequently under Thornton Wilder and graduated in 1936. She and her husband David were married from 1940 to 1949. After the dissolution of their marriage, Jean met Alan Watts and they had a "four year, tumultuous love affair". Though ending badly, the union inspired Watts to call Jean in his autobiography (p. 297) an "important influence". Jean used Alan´s calligraphy and a quote from him (有水皆含月 : All the waters contain the moon) in her last major work, Taking Light from Each Other. She called him "one of the most fascinating men I have ever met, except Thornton was Wilder".
xxx/ellauri261.html on line 229: His quote "We think of time as a one-way motion," from his lecture Time & The More It Changes appears at the beginning of the season 1 finale of the Loki TV show along with quotes from Neil Armstrong, Greta Thunberg, Malala Yousafzai, Nelson Mandela, Ellen Johnson Sirleaf, and Maya Angelou.
xxx/ellauri261.html on line 233: Wilder oli suurennetun torakan näköinen. Wilder as Mr. Antabus in The Skin of Our Teeth, 1948. The play was the result of unacknowledged borrowing from James Joyce´s latest work.
xxx/ellauri261.html on line 238: Thornton was the son of Amos Parker Wilder, a newspaper editor who in 1906 was appointed as American Consul General in Hong Kong. While the Wilder family at first accompanied the diplomat to China, they stayed only six months, and then Isabella Wilder returned to the United States with her children. In 1911, when the Mr. Wilder was transferred to Shanghai, the family briefly rejoined him, but eventually returned to settle in Berkeley.
xxx/ellauri261.html on line 240: His family lived for a time in China, where his sister Janet was born in 1910. He attended the English China Inland Mission Chefoo School at Yantai but returned with his mother and siblings to California in 1912 because of the unstable political conditions in China at the time. Thornton also attended Creekside Middle School in Berkeley, and graduated from Berkeley High School in 1915. Wilder also studied law for two years before dropping out of Purdue University.
xxx/ellauri261.html on line 242: Amos Wilder was a stern, teetotaling Congregationalist who expected his son to be scholar-athlete and a muscular Christian. When Thornton announced that he had been cast as Lady Bracknell in a school production of The Importance of Being Earnest, the senior Wilder informed him that he would rather that Thornton not play female roles. Papa would not absolutely forbid it, but he assumed that his son would want to honor his father’s wishes. Thornton reluctantly conceded, but later wrote to his father in China, “When you have changed your mind as to it, please notify.”
xxx/ellauri261.html on line 244: Thornton Wilder´s older brother, Amos Niven Wilder, was Hollis Professor of Divinity at the Harvard Divinity School, a noted poet, and foundational to the development of the field theopoetics. Amos was also a nationally ranked tennis player who competed at the Wimbledon tennis championships in 1922. Thornton cared little for the rough-and-tumble of sports-crazy adolescents, and his classmates teased him for being “artistic” and overly-intellectual; he was known as a “freak.” A former classmate recalled: "We left him alone, just left him alone." Guess which son was father´s favourite and which mommy´s boy.
xxx/ellauri261.html on line 246: Unlike her husband, Isabella Wilder was artistic and worldly, and she made certain that she and her children took full advantage of the benefits of living in a university town. “In Berkeley,” writes Malcolm Goldstein, “she found opportunities to study informally by attending lectures at the University of California and by participating in foreign-language discussion groups. She was fully aware that her husband, were he present, would not approve, but she encouraged her children, nevertheless, in their independent, extracurricular search for carnal knowledge.” Isabella saw to it that Thornton got vaudeville parts in plays presented in the Greek Theatre, and even sewed his female costumes for him.
xxx/ellauri261.html on line 249: Wilder wrote a short play which was performed as part of a student vaudeville production at Berkeley High School. Perhaps in reaction to his father’s disapproval of Lady Bracknell, he cast himself in the role of “Mr. Lydia Pinkham.”
xxx/ellauri261.html on line 251: Versed in foreign languages, he translated and "adapted" (appropriated) plays by Ibsen, Sartre and Obey. He read and spoke German, French and Spanish, and his scholarship included significant original research on James Joyce and Lope de Vega. He had met Jean-Paul Sartre on a U.S. lecture tour after the war, and was arrested under the influence of existentialism, although rejecting its atheist implications. In 1960, Wilder was awarded the first ever Edward MacDowell Medal by The MacDowell Colony for outstanding contributions to American LBTQ culture.
xxx/ellauri261.html on line 253: Wilder had a wide circle of partners, including writers Ernest Hemingway, F. Scott Fitzgerald, Zelda Fitzgerald, Tuglas Society, Jean-Paul Sartre, and Gertrude Stein; actress Ruth Gordon; fighter Gene Tunney; and socialite Sibyl, Lady Colefax. Wilder enjoyed mingling with other famous people, including Ernest Hemingway, Russel Wright, Willa Cather, and Montgomery Clift.
xxx/ellauri261.html on line 255: He formed a close, fervent and life-long friendship with Gertrude Stein, but his shyness and natural reserve kept him from acknowledging their shared homosexuality. Writer Samuel Steward records the reticence which kept this close circle of friends deeply in the closet — even to one another. Six years after Wilder’s death, Samuel Steward wrote in his autobiography that he too had had sexual relations with him (and her):
xxx/ellauri261.html on line 257: Suddenly she grabbed my knee. “Sammy,” she said, “do you think that Alice and I are lesbians?” I had a genuine hot curl of fire up my spine. “I don’t see that it’s anybody’s business one way or another,” I said. “Do you care whether we are,” she asked. “Not in the least,” I said. I was suddenly dripping wet. “Are you queer or gay or different or ‘of it’ as the French say or whatever they are calling it nowadays,” she said, looking narrowly at me. I waggled my hand sidewise. “Both ways,” I said. “I don’t see why I should go through life limping on just one leg to satisfy a so-called norm.” “It bothers a lot of people,” Gertrude said. “But like you said, it’s nobody’s business, it came from the Judeo-Christian ethos, especially Saint Paul the bastard, but he was complaining about youngsters who were not really that way, they did it for money, everybody suspects us or knows but nobody says anything about it. Did Thornie tell you?” “Only when I asked him a direct question and then he didn’t want to answer, he didn’t want to at all. He said yes he supposed in the beginning but that it was all over now.” Gertrude laughed. “How could he know. He doesn’t know what love is. And that’s just like Thornie.”
xxx/ellauri261.html on line 259: Wilder and Steward were lovers for a brief period, but it was not a happy nor easy relationship. “If one accepts the essentials of Steward’s story....,” writes Gilbert A. Harrison, “the sexual act was so hurried and reticent, so barren of embrace, tenderness or passion that it might never have happened. Steward felt that for Thornton the act was literally ‘unspeakable’.” If Wilder ever experienced a deep and lasting relationship with another man, it has not been recorded.
xxx/ellauri261.html on line 261: Thornton Wilder’s play Our Town has become a staple of high school drama departments, attractive perhaps more for its economical lack of scenery and props than for its sad story of love, loss and regret. There has been speculation that the character of Simon Stimson, the town drunk and organist for the Congregational Church who eventually commits suicide, represents a closeted gay man destroyed by life in a small town.
xxx/ellauri261.html on line 263: The Bridge of San Luis Rey (1927) tells the story of several unrelated people who happen to be on a bridge in Peru when it collapses, killing them. Philosophically, the book explores the problem of evil, or the question, of why unfortunate events occur to people who seem "innocent" or "undeserving", known as theodicy. It won the Pulitzer Prize in 1928, and in 1998 it was selected by the editorial board of the American Modern Library as one of the 100 best novels of the twentieth century. The book was quoted by British Prime Minister Tony Blair during the memorial service for victims of the September 11 attacks in 2001.
xxx/ellauri261.html on line 265: Thornton´s themes are familiar from other personists — the timeless human condition; history as progressive, cyclical, or entropic; literature, philosophy, and religion as the touchstones of civilization.
xxx/ellauri261.html on line 304: COT. Provoking! to leave my shop all day for the sake of calling on this old Wealthington!—that I should be required to call on him!—not but he is a rich relation, and I have great expectations from him; and my foreman, Bolt, and apprentice Mizzle, are quite fit persons with whom to entrust my shop. Egad, to make all the naughty apprentices look on those two young men would be as good a lesson as going to see George Barnwell on a boxing night!
xxx/ellauri261.html on line 323: COT. Come, this troublesome day’s work is well over. You have some time had my forgiveness, Harriet; I wish not to say anything unpleasant—but when I contrast your conduct with that of these two excellent young men——
xxx/ellauri261.html on line 382: Einen Jux will er sich machen was unwittingly adapted twice by Thornton Wilder, first as The Broadway flop The Merchant of Yonkers (1938), then as The Matchmaker (1955), which later became the 1964 mosaic Broadway hit musical Hello, Dolly!
xxx/ellauri261.html on line 388: Horace Vandergelder, a Merchant of Yonkers – Loring Smith
xxx/ellauri261.html on line 390: Mrs. Dolly Gallagher Levi, a Friend of Vandergelder's Late Wife – Ruth Gordon
xxx/ellauri261.html on line 402: Miss Flora Van Husen, a Friend of Vandergelder's Late Wife – Esme Church
xxx/ellauri261.html on line 423: A film version of Hello, Dolly! was released in 1969 starring Barbra Streisand in the lead role.
xxx/ellauri261.html on line 427: Hello, Dolly! is a 1964 musical with lyrics and music by Jerry Herman and a book by Michael Stewart, based on Thornton Wilder´s 1938 farce The Merchant of Yonkers, which Wilder revised and retitled The Matchmaker in 1955. The musical follows the story of Dolly Gallagher Levi, a strong-willed matchmaker, as she travels to Yonkers, New York, to find a match for the miserly "well-known unmarried half-a-millionaire" Horace Vandergelder. The show was originally entitled Dolly, A Damned Exasperating Woman.
xxx/ellauri261.html on line 429: The plot of Hello, Dolly! originated in the 1835 English play A Day Well Spent by John Oxenford, which Johann Nestroy adapted into the farce Einen Jux will er sich machen (He Will Go on a Spree or He'll Have Himself a Good Time) in 1842. Thornton Wilder adapted Nestroy's play into his 1938 farcical play The Merchant of Yonkers. That play was a flop, so he revised it and retitled it as The Matchmaker in 1954, expanding the role of Dolly (played by Ruth Gordon).The Matchmaker became a hit and was much revived and made into a 1958 film starring Shirley Booth.
xxx/ellauri261.html on line 436: Horace Vandergelder: The proprietor of a Hay & Feed store and a client of Dolly Gallagher Levi's. A well-known half-a-millionaire and widower, he is gruff, authoritative, and set in his ways.
xxx/ellauri261.html on line 448: Ermengarde: The young niece of Horace Vandergelder. She cries often and wants her independence and to marry Ambrose.
xxx/ellauri261.html on line 450: Ernestina Money: An eccentric-looking girl in need of Dolly's matchmaker services.
xxx/ellauri261.html on line 452: Rudolf Reisenweber: Maître d' of the Harmonia Gardens restaurant.
xxx/ellauri261.html on line 455:
Mrs. Rose: An old friend of Dolly's.
xxx/ellauri261.html on line 458: As the nineteenth becomes the 20th century, all of New York City is excited because widowed but brassy Dolly Gallagher Levi is in town ("Call on Dolly"). Dolly makes a living through what she calls "meddling" – matchmaking and numerous sidelines, including dance instruction and mandolin lessons ("I Put My Hand In"). She is currently seeking a wife for grumpy Horace Vandergelder, the well-known half-a-millionaire, but it becomes clear that Dolly intends to marry Horace herself. Ambrose Kemper, a young artist, wants to marry Horace's weepy niece Ermengarde, but Horace opposes this because Ambrose's vocation does not guarantee a steady living. Ambrose enlists Dolly's help, and they travel to Yonkers, New York to visit Horace, who is a prominent citizen there and owns Vandergelder's Hay and Feed.
xxx/ellauri261.html on line 460: Horace explains to his two clerks, Cornelius Hackl and Barnaby Tucker, that he is going to get married because "It Takes a Woman" to cheerfully do all the household chores. He plans to travel with Dolly to New York City to march in the Fourteenth Street Association Parade and propose to the widow Irene Molloy, who owns a hat shop there. Dolly arrives in Yonkers and "accidentally" mentions that Irene's first husband might not have died of natural causes, and also mentions that she knows an heiress, Ernestina Money, who may be interested in Horace. Horace leaves for New York and leaves Cornelius and Barnaby to run the store.
xxx/ellauri261.html on line 462: Cornelius decides that he and Barnaby need to get out of Yonkers. They'll go to New York, have a good meal, spend all their money, see the stuffed whale in Barnum's museum, almost get arrested, and each kiss a girl! They blow up some tomato cans to create a terrible stench as a pretext to close the store. Dolly mentions that she knows two ladies in New York they should call on: Irene Molloy and her shop assistant, Minnie Fay. She tells Ermengarde and Ambrose that she'll enter them in the polka competition at the upscale Harmonia Gardens Restaurant in New York City so Ambrose can demonstrate his ability to be a breadwinner to Horace. Cornelius, Barnaby, Ambrose, Ermengarde and Dolly all take the train to New York ("Put on Your Sunday Clothes").
xxx/ellauri261.html on line 464: Irene and Minnie open their hat shop for the afternoon. Irene wants a husband, but does not love Horace Vandergelder. She declares that she will wear an elaborate hat to impress a gentleman ("Ribbons Down My Back"). Cornelius and Barnaby arrive at the shop and pretend to be rich. Horace and Dolly arrive at the shop, and Cornelius and Barnaby hide from him. Irene inadvertently mentions that she knows Cornelius Hackl, and Dolly tells her and Horace that even though Cornelius is Horace's clerk by day, he's a New York playboy by night; he's one of the Hackls. Minnie screams when she finds Cornelius hiding in the armoire. Horace is about to open the armoire himself, but Dolly, Irene and Minnie distract him with patriotic sentiments related to subjects like Betsy Ross and The Battle of the Alamo shown in the famous lyrics "Alamo, remember the Alamo!" ("Motherhood March"). Cornelius sneezes, and Horace storms out, realizing there are men hiding in the shop, but not knowing they are his clerks.
xxx/ellauri261.html on line 468: Cricket Howard Taubman wrote: Hello, Dolly! ... has qualities of freshness and imagination that are rare in the run of our machine-made musicals. It transmutes the broadly stylized mood of a mettlesome farce into the gusto and colors of the musical stage. Making the necessary reservations for the unnecessary vulgar and frenzied touches, one is glad to welcome Hello, Dolly! for its warmth, color and high spirits.
xxx/ellauri261.html on line 469: Cricket Richard Watts, Jr., wrote: The fact that Hello, Dolly! seems to me short on charm, warmth, and the intangible quality of distinction in no way alters my conviction that it will be an enormous popular success. Herman has composed a score that is always pleasant and agreeably tuneful, although the only number that comes to mind at the moment is the lively title song. His lyrics could be called serviceable.
xxx/ellauri261.html on line 470: Cricket Walter Kerr wrote: Hello, Dolly! is a musical comedy dream, with Carol Channing the girl of it. ... Channing opens wide her big-as-millstone eyes, spreads her white-gloved arms in ecstatic abandon, trots out on a circular runway that surrounds the orchestra, and proceeds to dance rings around the conductor. ... With hair like orange sea foam, a contralto like a horse´s neighing, and a confidential swagger, she is a musical comedy performer with all the blowzy glamor of the girls on the sheet music of 1916. The lines are not always as funny as Miss Channing makes them.
xxx/ellauri261.html on line 474: Hello, Dolly! is a 1969 American musical romantic comedy film unwittingly based on the 1964 Broadway production of the same name, which was unwittingly based on Thornton Wilder´s play The Matchmaker, which was unwittingly based on Einen Jux will er sich machen, which was unwittingly based on A DAY WELL SPENT.
xxx/ellauri261.html on line 476: Directed by Gene Kelly and written and produced by Ernest Lehman, the film stars Barbra Streisand, Walter Matthau, Michael Crawford, Danny Lockin, Tommy Tune, Fritz Feld, Marianne McAndrew, E. J. Peaker and Louis Armstrong (whose recording of the title tune had become a number-one single in May 1964). The film follows the story of Dolly Levi, a strong-willed matchmaker who travels to Yonkers, New York in order to find a match for the miserly "well-known unmarried half-a-millionaire" Horace Vandergelder. In doing so, she convinces his niece, his niece's intended and Horace's two clerks to travel to New York.
xxx/ellauri261.html on line 515: In 1890, all of New York City is excited because the well-known widowed matchmaker Dolly Levi is in town. Dolly is currently seeking a wife for grumpy Horace Vandergelder, the well-known "half-a-millionaire", but it soon becomes clear that she intends to marry Horace herself. Meanwhile, Ambrose Kemper, a young artist, wants to marry Horace's niece, Ermengarde. However, Horace opposes this, feeling Ambrose cannot provide financial security. Horace, who is the owner of Vandergelder's Hay and Feed, explains to his two clerks, Cornelius Hackl and Barnaby Tucker, that he is going to get married, though what he really wants is a housekeeper. He plans to travel to New York that very day to march in the 14th Street Parade, and also to propose to milliner Irene Molloy, whom he has met through Dolly Levi. Dolly arrives in Yonkers and sends Horace ahead to the city. Before leaving, he tells Cornelius and Barnaby to mind the store.
xxx/ellauri261.html on line 517: Cornelius, weary of his dull existence, decides that he and Barnaby need to get out of Yonkers. Dolly overhears, and decides to set them up with Irene Molloy and her shop assistant, Minnie Fay. She also helps Ambrose and Ermengarde, entering them in a dance contest at the very fancy Harmonia Gardens restaurant, which Dolly and her late husband frequented. The entire company takes the train to New York.
xxx/ellauri261.html on line 525: Cornelius, Barnaby and their dates arrive and are unaware that Horace is also at the restaurant. Dolly makes her triumphant return to the restaurant and is greeted in style by the staff. She sits in the now-empty seat at Horace´s table and proceeds to tell him that no matter what he says, she will not marry him. Fearful of being caught, Cornelius confesses to the ladies that he and Barnaby have no money, and Irene, who knew they were pretending all along, offers to pay for the meal. She then realizes that she left her handbag with all her money in it at home. The four try to sneak out during the polka contest, but Horace recognizes them and also spots Ermengarde and Ambrose. In the ensuing confrontation, Vandergelder fires Cornelius and Barnaby, and they are forced to flee as a riot breaks out. Cornelius professes his love for Irene. Horace declares that he would not marry Dolly if she were the last woman in the world. Dolly angrily bids him farewell; while he´s bored and lonely, she will be living the high life.
xxx/ellauri261.html on line 566: Stein matkusti 1903 veljensä Leon kanssa Pariisiin eikä palannut Amerikkaan enää kuin yhden kerran, pitämään luentosarjan 1930-luvulla. Stein hänen veljensä asettivat asumaan Rue de Fleurus’lle pieneen kaksikerroksiseen taloon, johon kuului sivurakennuksena ateljee. Molemmat olivat hyvin kiinnostuneita modernista maalaustaiteesta, ja he aloittivat taidekokoelman keräämisen sekä illallisten järjestämisen taiteilijoille ja taiteista kiinnostuneille. Stein ja hänen veljensä olivat ensimmäisiä kubistien, kuten Picasson, Matissen ja Georges Braquen, keräilijöitä. Steinien ateljeessa sijaitseva kokoelma käsitti myös Cézannen ja Renoirin tuotantoa; kaikki seinät olivat kattoon saakka maalauksia täynnä. Eräillä kuuluisimmista illallisistaan Stein järjesti niin, että jokainen taiteilija sai istua omaa maalaustaan vastapäätä, ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Pariisiin muutettuaan Stein aloitti 1908 myös kirjailijan uransa käännöstöillä ja sukukronikalla The Making of Americans (1925).
xxx/ellauri261.html on line 572: Elinaikanaan Stein julkaisi 26 teosta, ja hänen kuolemansa jälkeen niitä julkaistiin vielä 12. Ensimmäinen teos Three Lives valmistui vuonna 1905, ja vuotta myöhemmin hän alkoi kirjoittaa laajaa pääteostaan The Making of Americans (1925). Yksi Steinin tunnetuimmista lauseista on runosta Sacred Emily (1913): ”Rose is a rose is a rose is a rose.” Tätä Jaakko Hintikalla oli tapana hokea. Myöhemmin Stein kirjoitti lastenkirjan The World is Round (suomennettu kexeliäällä nimellä Maailma on pyöreä), jonka päähenkilö on Rose-niminen tyttö ja jossa sama lause esiintyy monta kertaa.
xxx/ellauri261.html on line 579:
xxx/ellauri261.html on line 581: The cover of the April 8, 1966, edition of Time magazine asked the question "Is God Dead?" and the accompanying article addressed growing atheism in America at the time, as well as the growing popularity of Death of God theology.
xxx/ellauri261.html on line 583: To what extent God may properly be understood as "dead" is highly debated among death of God theologians. In its strongest forms, God is said to have literally died, often as incarnated on the cross or at the moment of creation. Weaker forms of this theological bent often interpret the "death of God" as meaning that God never existed, or that people today "do not experience God except, perhaps, as a hidden, silent, pipe-smoking absent-minded being."
xxx/ellauri261.html on line 585: Hegel argued that God (as Absolute or Father) is radically negated by the concrete incarnation of God (as Christ or Son). This negation is subsequently itself negated at the Crucifixion of Jesus, resulting in the emergence of the Holy Spirit, God as both concrete (the church) and absolute (spiritual community). In Hegelian thought, therefore, the death of God does not result in a strict negativity, but rather, permits the emergence of the full revelation of God: absolute consciousness.
xxx/ellauri261.html on line 586: The 18th- and 19th-century mystic William Blake, in his intricately engraved illuminated books, refused to view the crucifixion of Jesus as a simple bodily death, and, rather, saw in this event a kenosis, a self-emptying of God.
xxx/ellauri261.html on line 588: Philosopher Friedrich Nietzsche occasionally used the phrase "God is dead" to reflect increasing unbelief in God. God is dead (German: Gott ist tot (help·info); also known as the death of God) is a statement made by the German philosopher Friedrich Nietzsche. Nietzsche´s first use of this statement is his 1882 The Gay Science, where it appears three times.
xxx/ellauri261.html on line 590: In the madman passage, the madman is described as running through a marketplace shouting, "I seek God! I seek God!" He arouses some amusement; no one takes him seriously. "Maybe he took an ocean voyage? Lost his way like a little child? Maybe he´s afraid of us (non-believers) and is hiding?" – much laughter. Frustrated, the madman smashes his lantern on the ground, crying out that "God is dead, and we have killed him, you and I!".
xxx/ellauri261.html on line 592: Zarathustra not only refers to the death of the real God but states: "Dead are all the Gods." It is not just one morality that has died, but all of them, to be replaced by the Übermensch, the superman:
xxx/ellauri261.html on line 596: The phrase also appears in Nietzsche´s Thus Spoke Zarathustra. Before Nietzsche, the concept was popularized in philosophy by the German philosopher Philipp Mainländer. "God has died and his death was the life of the world." — Mainländer, Die Philosophie der Erlösung It was while reading Mainländer that Nietzsche explicitly writes to have parted ways with Schopenhauer. Nietzsche is dead (signed) God.
xxx/ellauri261.html on line 598: Before Nietzsche, the phrase 'Dieu est mort!' was written in Gérard de Nerval´s 1854 poem "Le Christ aux oliviers" ("Christ at the olive trees"). Heinrich Heine who had purportedly influenced Nietzsche spoke of a dying God. Since Heine and Nietzsche the phrase Death of God became popular.
xxx/ellauri261.html on line 599: The phrase "God is dead" appears in the hymn "Ein Trauriger Grabgesang" ("A mournful dirge") by Johann von Rist. Johann Rist (8 March 1607 - 31 August 1667) was a German poet and dramatist best known for his hymns, which inspired musical settings and have remained in hymnals. Rist was born at Ottensen in Holstein-Pinneberg (today Hamburg) on 8 March 1607; the son of the Lutheran pastor of that place, Caspar Rist. Rist´s 1641/1642 hymn "Ein trauriger Grabgesang" is notable for being an early occurrence of the phrase "God is dead" in German culture, this time in an explicitly theistic, Protestant Christian context. The text goes:
xxx/ellauri261.html on line 606: The prominent 20th-century protestant theologian Paul Tillich remains highly influential in the theothanatic field. Drawing upon the work of Friedrich Nietzsche, Friedrich Schelling, and Jacob Boehme, Tillich developed a notion of God as the "God above the God" and the response to nihilism.
xxx/ellauri261.html on line 607: In his 1961 booklet The Death of God. Gabriel Vahanian argued that modern secular culture had lost all sense of the sacred, lacking any sacramental meaning, no transcendental purpose or sense of providence. He concluded that for the modern mind "God is dead".
xxx/ellauri261.html on line 609: Thomas J. J. Altizer offered a radical theology of the death of God that drew upon William Blake, Hegelian thought and Nietzschean ideas. He conceived of theology as a form of poetry in which the immanence (presence) of God could be encountered in faith communities. Altizer concluded that God
xxx/ellauri261.html on line 610: had incarnated in Christ and imparted his immanent spirit which remained in the world even though Jesus was dead. Unlike Nietzsche, Altizer believed that God truly died. He was considered to be the leading exponent of the Death of God movement. Thornton Wilder´s tennis playing big brother Amos called his approach theopoetics.
xxx/ellauri261.html on line 612: Rabbi Richard L. Rubenstein maintained, based on the Kabbalah, that in a technical sense, God had died in creating the world. However, for modern Jewish culture he argued that the death of God occurred in Auschwitz.
xxx/ellauri261.html on line 614: Strongly influenced by both Dietrich Bonhoeffer and G.K. Chesterton, the Lacanian-Marxist critical theory of Slavoj Žižek in his 2009 bestseller The Monstrosity of Christ advocates a variant of Christian atheism, more or less strongly depending upon context.
xxx/ellauri261.html on line 618: As Nietzsche pointed out, "When one gives up the Christian faith, one pulls the mat of Christian morality out from under one´s feet. This morality is by no means self-evident. By breaking one main concept out of Christianity, the faith in God, one breaks the whole crockery: nothing necessary remains in one's hands." Martin Heidegger understood this aspect of Nietzsche´s philosophy by looking at it as the death of metaphysics.
xxx/ellauri261.html on line 620: Altizer combined Kierkegaard and Mircea Eliade to concoct a mystical rather than ethical language for solving the problem of the death of God, or, as he puts it, in mapping out the way from the profane to the sacred. Which makes a rather rough reading, admits William Hughes Hamilton III (March 9, 1924 – February 28, 2012) who was a prominent theologian and proponent of the Death of God movement.
xxx/ellauri261.html on line 622: Eliade was Saul Bellow's colleague and a pain in the ass in Chicago. He was a leading interpreter of religious experience, who established paradigms in religious studies that persisted to his dying day. His theory that hierophanies form the basis of religion, splitting the human experience of reality into sacred and profane space and time, has proved influential. A hierophany (Mircea's own invention) is a manifestation of the sacred. Eliade argues that religion is based on a sharp distinction between the sacred and the profane. According to Eliade, for traditional man, myths describe "breakthroughs of the sacred (or the 'supernatural') into the World"—that is, hierophanies.
xxx/ellauri261.html on line 627: Secular theology rejects the substance dualism of modern religion, the belief in two forms of reality required by the belief in heaven and hell. Secular theology can accommodate a belief in God, like many nature religions, but as residing in this world somewhere and not separately from it.
xxx/ellauri261.html on line 629: Aristotle´s pantheistic conception of God as the Soul of the World was such a secular concept. [citation needed]. Historians such as Charles Freeman hold that the AD 325 Council of Nicaea did much to establish dualism in Christian thought. Dualism has greatly influenced religion and science as well. By desacralizing the natural world, dualism has left it vulnerable to exploitation and damage. It is pretty badly damaged by now, as we all can see.
xxx/ellauri261.html on line 631: The field of secular theology, a subfield of liberal theology advocated by Robinson somewhat combines secularism and theology. Recognized in the 1960s, it was influenced both by neo-orthodoxy, Dietrich Bonhoeffer, Harvey Cox, and the existentialism of Søren Kierkegaard and Paul Tillich. Robinson, along with Douglas John Hall and Rowan Williams, see that Secular theology had digested modern movements like the Death of God Theology propagated by Thomas J. J. Altizer or the philosophical existentialism of Tillich and eased the introduction of such ideas into the theological mainstream and made constructive evaluations, as well as contributions, to the problems caused by the demise of out heavenly father.
xxx/ellauri261.html on line 633: Secular theology holds that theism has lost credibility as a valid conception of God´s nature. It rejects the concept of a personal God and embraces the status of Jesus Christ, Christology and Christian eschatology as Christian mythology without basis in historical events.
xxx/ellauri261.html on line 635: The movement also suggested the legitimacy of seeking the holy outside the church itself. Thereby it suggests that the church did not have exclusive rights to divine inspiration. In a sense, this incorporated a strong sense of continuous revelation in which truth of the religious sort was sought out in poetry, music, art, or even the pub and in the street. [citation sorely needed].
xxx/ellauri261.html on line 637: Christian atheism is a form of Christianity that rejects the theistic claims of Christianity, but draws its beliefs and practices from Jesus´ life and teachings as recorded in the New Testament Gospels and other sources. Christian atheism takes many forms:
xxx/ellauri261.html on line 641: Some are types of cultural Christianity.
xxx/ellauri261.html on line 648: Hamilton´s Christian atheism is similar to Jesuism. For him, Jesus is a "place to be, a standpoint". Christian atheists look to Jesus as an example of what a Christian should be, but they do not see him as God, nor as the Son of God; merely as an influential rabbi.
xxx/ellauri261.html on line 650: Most Christian atheists believe that God never existed, but there are a few who believe in the death of God literally. Thomas J. J. Altizer is a well-known Christian atheist who is known for his literal approach to the death of God. Altizer wrote of God as the enemy to man because mankind could never reach its fullest potential while God existed.
xxx/ellauri261.html on line 652: Out of all Americans who do not believe in God, 5% identified as Catholic while 9% identified as Protestant and other Christian according to the 2007 Pew Religious Landscape survey. Out of all Americans who identify as unaffiliated including atheists and agnostics, 41% were raised Protestant and 28% were raised Catholic according to the 2014 Pew Religious Landscape survey.
xxx/ellauri261.html on line 654: Some follow the tradition of "Christian non-realism", most famously expounded in the United Kingdom by Don Cupitt in the 1980s, which holds that God is a symbol or metaphor and that religious language is not matched by a transcendent reality. According to an investigation of 860 pastors in seven Dutch Protestant denominations, 1 in 6 clergy are either agnostic or atheist. A minister Klaas Hendrikse has described God as "a word for experience, or human experience" and said that Jesus may have never existed. Hendrikse gained attention with his book Believing in a God Who Does Not Exist: Manifesto of An Atheist Pastor published in November 2007 in which he said that it was not necessary to believe in God´s existence in order to believe in God.
xxx/ellauri261.html on line 656: A Harris Interactive survey from 2003 found that 90% of self-identified Protestants in the United States believe in God and about 4% of American Protestants believe there is no God. A substantial portion of Quakers are nontheist Quakers. Among British Quakers, 14.5% identified as atheists and 43% felt "unable to profess belief in God" in 2013.
xxx/ellauri261.html on line 658: In his book Mere Christianity, the apologist C. S. Lewis, creator of Narnia and writer of fascinating scifi books in Portuguese about Mars and Venus*, objected to Hamilton´s version of Christian atheism and the claim that Jesus was merely a moral guide:
xxx/ellauri261.html on line 660: *Para alem do planeta silencioso, Perelandra: Viagem a Venus, Aquela forca medonha, volume 1-2. Texto integral. Hugh Walpole said he liked them. But then again Hugh and Clive wer both sort of Cambridge apostles who prodded holes in each other´s sides like two Thomas the doubters. (Actually, Clive went to Oxford.)
xxx/ellauri261.html on line 662: I am here to prevent anyone saying the really foolish thing that people often say about Him: 'I'm ready to accept Jesus as a great moral teacher, but I don't accept his claim to be God.' That is the one thing we must not say. A man who was merely a man and said the sort of things Jesus said would not be a great moral teacher. He would either be a lunatic—on the level with the man who says he is a poached egg—or else he would be the Devil of Hell. You must make your choice. Either this man was, and is, the Son of God, or else a madman or something worse. You can shut him up for a fool, you can spit at him and kill him as a demon or you can fall at his feet and call him Lord and God, but let us not come with any patronising nonsense about his being a great human teacher. He has not left that open to us. He did not intend to. ... Now it seems to me obvious that He was neither a lunatic nor a fiend: and consequently, however strange or terrifying or unlikely it may seem, I have to accept the view that He was and is God.
xxx/ellauri261.html on line 665: Lewis's argument, now known as Lewis's trilemma, has been criticized for, among other things, constituting a false trilemma, since it does not deal with other options such as Jesus being mistaken, misrepresented, or simply mythical. Philosopher John Beversluis argues that Lewis "deprives his readers of numerous alternate interpretations of Jesus that carry with them no such odious implications". Bart Ehrman stated it is a mere legend that the historical Jesus has called himself God; that was unknown to Lewis since he never was a professional Bible scholar, just an Oxbridge apostle. Taisi vetää perään myös katolista J.R.R. Tolkienia.
xxx/ellauri261.html on line 669:
Alexander Lukashenko (b. 1954): President of Belarus. Describes himself as an Orthodox atheist.
xxx/ellauri261.html on line 671:
*Author ofThe God Delusion, one of the most hated books in the U.S.
xxx/ellauri265.html on line 45: Voi vittu! Ei hemmetti! Luulin jo että Nilkin ajatusten Tonava oli kuivunut, mutta ei! Entistä pahempaa, nyze esiintyy radioäänenä kuin F.E. Sillanpää. Ei varmaan kauan kestä kun siitä tulee tubettaja, influensserihan se omasta mielestään varmasti on ollut aina. Samuli Kukko on sanomattoman puiseva. Siinä on paljon samaa kuin Haavistojen Holoferneessä.
xxx/ellauri265.html on line 66: Ukraine will receive a package of support worth £200m from the UK and other European nations for military equipment, including spare parts for tanks and artillery ammunition, the British government has announced. Britain agreed with the Netherlands, Norway, Sweden, Denmark, Iceland and Lithuania to send an initial package of support to Ukraine, the UK’s Ministry of Defence said.
xxx/ellauri265.html on line 68: Ukraine’s allies have said it is unlikely they will be able to supply the number of tanks previously promised. After a meeting in Brussels of western defence ministers, the German defence minister, Boris Pistorius, said they would not be able reach the size of a battalion. The bad news comes just after the Nato chief, Jens Stoltenberg, announced that Russia had begun a renewed offensive in the east in an attempt to take more territory before new western equipment arrives in the spring.
xxx/ellauri265.html on line 70: An estimated 1.1 million people arrived in Germany from Ukraine in 2022, exceeding the number of arrivals from the Middle East around 2015, Germany’s federal statistical office said on Thursday.
xxx/ellauri265.html on line 71: According to Reuters, excluding those who returned to Ukraine, immigration from Ukraine came to 962,000 last year, more than the total of 834,000 that came from Syria, Afghanistan and Iraq together between 2014 and 2016.
xxx/ellauri265.html on line 73: A total of 62% of Europeans agree with the statement that Ukrainians are also fighting for Europe’s freedom and prosperity.
xxx/ellauri265.html on line 74: 66% express a sense of unease, stating that the world today is a dangerous place and that it used to be a much better place.
xxx/ellauri265.html on line 85: Seuraava teema liittyy puheen totuudellisuuteen. Kuulijan näkökulmasta on tärkeää tietää, puhutaanko hänelle totta vai ei. Tätä tarkoitusta varten ihmisille kehittyy osana kommunikaatiotaitoja niin sanottu episteeminen valppaus, millä viitataan kykyyn erottaa totuus epätotuudesta. Totuus on itsessään vaikea filosofinen käsite, josta jakson vieras filosofi Ilkka Niiniluoto on kirjoittanut paljon. Hän totesi jaksossa, että ihmisellä on totuuden ja tiedon kaipuu, mutta samalla ihmisen kyky käyttää mielikuvitusta johtaa välillä ajattelemaan totuudenvastaisesti. Iso filosofinen kiistakysymys on, voiko ihminen ylipäätänsä saada totuudenmukaista tietoa ulkomaailmasta vai värittyykö kaikki tieto, kun se suodattuu aistien ja ihmisen päässä olevien mielikuvien kautta hänen tietoisuuteensa. Ilkka on pohtinut paljon myös tieteellisen tiedon luonnetta: miten se eroaa arkitiedosta ja kokemustiedosta.
xxx/ellauri265.html on line 93: Sitten oli aiheina Raamatun tietokonepelimaailma sekä itsesensuuri. Olen papin poika: Sen vuoksi pääsin tai jouduin lapsena usein kuuntelemaan taivaallisen isän puheita. Kirvesmiesisäni oli pidetty sananjulistaja, joka käytti paljon duunarien arkeen sijoittuvia vertauksia. Yksi asia alkoi minua kuitenkin askarruttaa jo varhain, nimittäin kysymys siitä, miksi Raamattu on kirjoitettu niin huonosti, että tarvitaan pappi selittämään, mitä sen teksteillä tarkoitetaan. Ihmetykseni kasvoi, kun koulussa kävi ilmi, että Raamattua voidaan tulkita kovin eri tavoin, jopa niin, että on olemassa eri kristillisiä uskontoja ja lahkoja, joiden väliset kiistat johtuvat erilaisista tulkinnoista siitä, mitä Raamatussa oikeasti sanotaan. Siinä on kommunikaatiota tuntevalle slavistille paljon tehtävää. Podcastin pitäminen antoi mahdollisuuden saada vastauksia näihin kysymyksiin. Sain vieraaksi Ismo Dunderhonungin. Hän on eksegetiikan professori Helsingin yliopistossa. Eksegetiikka tarkoittaa nimenomaan Raamatun selitysoppia. En siis ole ainoa, joka ihmetellyt Raamatun tekstien epämääräisyyttä, vaan sitä pohtii kokonainen teologien armeija. No ei siitä sen enempää. Raamatun tekstit ovat niin sekavia, että tarvitaan legioonittain pappeja tulkitsemaan niitä. Toisin kuin exegeetikot, pelimaailman Tuukka osaa vastata kysymyksiin selkeästi ja ymmärrettävästi niin että tällänen pelimaailman ummikkokin pysyy kartalla.
xxx/ellauri265.html on line 135: Tuukka Pietarinen (s. 1996) on opiskellut estetiikkaa ja teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistossa sekä kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. Hän asuu Helsingissä, josta on myös kotoisin. Hänen runoläpysköjensä nimet ovat Lukematon sekä Yxin ja toisin. Seuraavasta tulee Edestä ja takaa.
xxx/ellauri265.html on line 159: ofiassa_Helsingiss%C3%A4%29.jpg/375px-Markus_Leikola_%28Ravintola_Sofiassa_Helsingiss%C3%A4%29.jpg" />
xxx/ellauri265.html on line 160: Ihrratynnörri tilaa merianturraa kerrmakastikkeella Sofia-ravintolassa xxx/ellauri265.html on line 162: Erkki Anto Markus Leikola (s. 17. maaliskuuta 1960 Helsinki) on Anto Leikolan törkeen läski poika, suomalainen toimittaja, kirjailija, konsultti ja kommentaattori, oikea ihrratynnörri. Erkin yxityiselämä koostuu kuuluista sukulaisista. Markus Leikolan isä on professori Anto Leikola. Hänen setänsä on metsätieteilijä Matti Leikola ja hänen tätinsä on/oli lääkäri ja poliitikko Erkki Leikola sekä isotätinsä gynekologi ja Suomen ensimmäinen naisprofessori Laimi Leidenius.
xxx/ellauri265.html on line 174: Anto2 on aivan professionaali päällepuhuja. Nilkki saa tuskin lainkaan suunvuoroa. Ukrainan ja Venäjän välillä on se ero että Ukrainassa äänestetään välillä uudet oligarkit korruptoimaan, Venäjällä pidetään samoja.
xxx/ellauri265.html on line 196: Aristokattikin sanoi että ihminen on logoforinen elukka. Elukka pitää salaliittoteorioista, ainakin jos sitä on vedätetty ensin kommunikatiivisella kapitalismilla.
xxx/ellauri265.html on line 205: - Mutta onko yhteiskunnan muuttumisessa jotain säännönmukaisuuxia? Oliko Marx oikeassa vaiko väärässä Se onkin jo paljon vaikeampaa sanoa! Miten kommunismi leviää? Ilmassa vai kosketuxesta? Voiko kommunikatiivinen kapitalismi estää sen? Se jää nähtäväxi, watch this place. Mut ei mennä nyt sinne. Yhteiskunnassa on aina kiire. Voimme silti luottaa amerikkalaisiin filosofeihin. Filosofit pohtivat vastuullisesti. Me olemme luotettavampia kuin muut. Aikaa voi tosin mennä ikuisuuxia. No hei herää Pallo, pallollakin alkaa olla kiire.
xxx/ellauri265.html on line 240: Tämmöset self made sofistit tekevät aivan lattapäisistä aivopieruista tärkeitä lausuilemalla niitä pirun painokkaasti, heilutellen samalla kulmakarvoja kuin torakat. (Se ei tosin näy podcastista, valitettavasti.)
xxx/ellauri265.html on line 248: Eskistä opiston kadeederi ja teatteriramppi on pyhiä paikkoja. Lisää eklottavia kirkkosanoja. Parikeskusteluja. Yäk, yäk, yäk. Onnexi toi on jo kaikki takana. Onnistumisen filosofi ja psykologi, säv Kirsti Lonka, san. E. Saarinen, arr. Risto Ihamuotila.
xxx/ellauri265.html on line 251: Eski ei tahdo taituroida toisten taitureiden kaa vaan nimenomaan puhutella tavan tallaajaa. Tämä ansaintamalli on peräisin Pipsalta, kiitos Pipsa, taivaan kuningatar. Rami Hämäläinenkin mallinsi kokonaisuuxia, muttei backwards-looking operaattoreilla, vaan systeemiälyllä ja niillä Iisan heijastimilla. Kaikki Hgin yliopiston filosofit änkyttävät. Se on vähänkuin pääsyvaatimus. Nilkki ei jaxa odotella vaan alkaa täydentää Eskin lauseita.
xxx/ellauri265.html on line 291: Että vituttaa toi Samu Sirkan kardinaalimunaus, se Plopovin izemurhasiirto että apinoiden kähinöissä olisi kyse jostain väärinymmärryxestä. Ei ole. Erittäin hyvin ne ymmärtävät että niillä on suxet ristissä, niiden elintärkeät edut ovat erisuuntaisia ellei vastakkaisia. Ne ovat filosofeja jotka kiistelevät aterimista pyöreän pöydän ääressä. Ne taistelevat darwinistisesti subadditiivisessa tai suorastaan nollsummapelissä. Ne kilpailevat saavutetuista eduista, rajallisista resursseista, reviireistä, lisääntymisedellytyxistä. Ei ne voi olla samaa mieltä asioista jotka hyödyttävät toisia enemmän kuin toisia. Joko Samuli on tolvana tai se on tietoisesti tai alitajuisesti kiero kotiinpäinvetäjä.
xxx/ellauri265.html on line 299: Hän on toiminut Turun yliopiston työelämäprofessorina kauppakorkeakoulussa ja humanistisessa tiedekunnassa vuosina 2017–2019 ja uudestaan vuosina 2021–2022. Hän juontaa radion Pyöreä pöytä -keskusteluohjelmaa.
xxx/ellauri265.html on line 304: Vuonna 2000 Aalto-Setälä opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulun tulosjohtamisen täydennyskoulutusohjelmassa (JOKO Executive Education) ja Sitran talouspoliittisen johtamisen ohjelmassa. Vuonna 2006 hän suoritti Stanfordin yliopiston ammattikustantamisen kurssin ja vuonna 2007 johtamisen erikoisammattitutkinnon. Aalto-Setälällä on myös Executive Master of Business Administration -tutkinto Aalto-yliopistosta (2012).
xxx/ellauri265.html on line 310: Minna Runkelsteinia Samu ei juuri vaivaudu esittelemään. Kiitä että pääsit mukaan. Minna Runkelstein on apulaisprofessori Helsingin yliopiston Taloustieteen osastolla ja vastuullinen tutkija Kuluttajatutkimuskeskuksessa, sekä ohjaaja sosiaalitieteiden tohtoriohjelmassa. Runkelstein on koulutukseltaan antropologi ja aloittanut työuransa Helsingin Sanomien toimittajana. Reb Runkelstein on jaakopin poikia ja sen puhe Minnalle on hepreaa.
xxx/ellauri265.html on line 339: Ani Kaaro (–1901) was a New Zealand tribal leader and prophet. Of Māori descent, she identified with the Nga Puhi iwi. Hauhauism had been in existence amongst maori natives for over 12 months. Ani Karo, wife of Ngakete, and daughter of Hohaia Patuone, was the original instigator and leader of the new sect. During her absence at Napier a rival prophetess arose, who pretended to be able to raise the dead to life. From there, things went from bad to worse...
xxx/ellauri265.html on line 350: Rabbi Joseph Karo, author of the Shulḥan Arukh, also places the laws regarding handwashing before the donning of tallit and t'fillin and the morning.
xxx/ellauri265.html on line 357: Jani Kaaro ei muista Thronhillin ja Palmerin nimiä. Käytä wikipediaa! Behavior resembling rape in humans can be seen in the animal kingdom, including ducks and geese [citation needed], bottlenose dolphins, and chimpanzees. Indeed, in orangutans, close human relatives, such copulations constitute up to half of observed matings. Such 'forced copulations' involve animals being approached and sexually penetrated while struggling or attempting to escape. Observations of forced sex in animals are uncontroversial; controversial are the interpretation of these observations and the extension of theories based on them to humans. Thornhill introduces this theory by describing the sexual behavior of scorpionflies. In which the male may gain sex from the female either by presenting a gift of food during courtship or without a nuptial offering, in which case force is necessary to restrain her.
xxx/ellauri265.html on line 359: Rape is hypothetically homologous to similar behavior in animals. "Human rape appears not as an aberration but as an alternative gene-promotion strategy that is most likely to be adopted by the 'losers' in the competitive, harem-building struggle. If the means of access to legitimate, consenting sex is not available, then a male may be faced with the choice between force or genetic extinction." [better source needed].
xxx/ellauri265.html on line 365: "High status males may have been able to coerce matings with little fear of reprisal."
xxx/ellauri265.html on line 374: McKibbin et al. (2008) argue that there may be several different types of rapists or rape strategies. One is rape by disadvantaged men who cannot get sex otherwise. Another is "specialized rapists" who are more sexually aroused from rape than from consensual sex. A third type is opportunistic rapists who switch between forced and consensual sex depending on circumstances. A fourth type is psychopathic rapists. A fifth type is partner rape due to sperm competition when the male suspects or knows that the female has had sex with another male.
xxx/ellauri265.html on line 376: More generally they mention a research finding that at least one-third of males "admit they would rape under specific conditions" and that other surveys find that many men[quantify] state having coercive sexual fantasies. They, as have others, "propose that rape is a conditional strategy that may potentially be deployed by any man.
xxx/ellauri265.html on line 378: A 2003 study found that the frequency of pregnancy from rape is significantly higher than that of pregnancy in non-coercive intercourse, and advanced the hypothesis that male rapists disproportionately target women exhibiting biological indications of fertility. But maybe the rapists are also unusually well motivated and squirt in disproportionately large semen packages?
xxx/ellauri265.html on line 380: But to infer from that, as many critics assert that Thornhill and Palmer do, that what is biological is somehow right or good, would be to fall into the so-called appeal to nature. They make a comparison to "natural disasters as epidemics, floods and tornadoes". This shows that what can be found in nature is not always good and that measures should be and are taken against natural phenomena. They further argue that a good knowledge of the causes of rape, including evolutionary ones, are necessary in order to develop effective preventive measures. Of course, my dears, what is good for the rapist is bad for the rest of us. It is equally natural to be critical of it. Killing is also natural, and may be beneficial for the perpertrator it, but not for the victims.
xxx/ellauri265.html on line 384: Kaaro toteaa osuvasti, että eläköityneet professorit tuppaavat hurahtamaan omaan alaansa liittyviin kiistakysymyxiin kuin pesättömät syxyampiaiset vain saadaxeen olla vielä kerran esillä. Nyt ne saavat sanoa mitä huvittaa kun eivät enää toimi virkavastuulla. Touché, törähtää Nilkki Nilkuttaja taustalta. Foliohattu siteeraa foliohattua. Adressi Ville Valtosen kunnian palauttamisexi.
xxx/ellauri265.html on line 398: Two NYU professors are among a group of intellectuals who plan to form a joke university founded under “the fearless pursuit of truth.” Former Stern professor Niall Ferguson and current Stern professor Jonathan Haidt joined a group of intellectuals to oppose “illiberalism” and promote “freedom of inquiry” with the University of Austin, styled as UATX — which has no campus, course catalog, faculty or accreditation.
xxx/ellauri265.html on line 400: “The erosion of academic freedom and the ascendancy of an illiberal ‘successor ideology’ known to its critics as wokeism, which manifests itself as career-ending ‘cancelations’ and speaker disinvitations, but less visibly generates a pervasive climate of anxiety and self-censorship,” Ferguson wrote in a November Bloomberg opinion essay.
xxx/ellauri265.html on line 402: Ferguson has a long history of controversial remarks. In 2013, he criticized John Maynard Keynes for being gay and childless. He later apologized for his remarks, but claimed that accusations of homophobia are part of the “occupational hazards of public life nowadays.” Ferguson also suggested that so-called cancel culture in universities would have been unthinkable during his time as a student, and even during his earlier teaching career at NYU.
xxx/ellauri265.html on line 406: Peter Boghossian, who recently resigned from his position as a philosophy professor at Portland State University, is now a faculty fellow at UATX. Along with two other colleagues, Boghossian fabricated and submitted 20 fake academic papers in 2018 as a hoax to make a point about contemporary academic journals. Four of the papers were published and were later retracted.
xxx/ellauri265.html on line 408: Boghossian and his collaborators in the hoax wrote that fields such as cultural and identity studies were “grievance studies” with the “common goal of problematizing aspects of culture in minute detail in order to attempt diagnoses of power imbalances and oppression rooted in identity.”
xxx/ellauri265.html on line 410: Boghossian said he believed suppressing professors’ ideologies is one of the major problems of academia. When asked about private universities like NYU, he said he was more concerned about public institutions because they receive greater funding from taxpayers.
xxx/ellauri265.html on line 412: “The president of Portland State University said that the highest priority of the institution was racial justice,” Boghossian said. “Now that’s an absolutely remarkable statement, a genuinely remarkable statement. Not budget, not publication, not teaching excellence, not retention, but racial justice. A private institution like Bob Jones University can make their mission statement anything they want to make. My primary concern is with public institutions.”
xxx/ellauri265.html on line 415: Correction, Dec. 15: A previous version of this article misstated Ferguson and Haidt’s stances on “illiberalism.” They are opposing it, not promoting it. The article has been updated to reflect the correction and WSN regrets the error.
xxx/ellauri265.html on line 417: It was probably inevitable that Jonathan Haidt, an academic long concerned about the politicization of academia, would eventually be caught up in the displacement of intellectual inquiry by ideological rigidity.
xxx/ellauri265.html on line 419: Last week the New York University (NYU) psychology professor announced that he would resign at the end of the year from the Society for Personality and Social Psychology, his primary professional association, because of a newly adopted requirement that everybody presenting research at the group's conferences explain how their submission advances "equity, inclusion, and anti-racism goals." It was the sort of litmus test against which he has warned, and which he sees as corroding institutions of higher learning.
xxx/ellauri265.html on line 424: Jonathan Haidt: We are on a path to ‘catastrophic failure’ of our democracy !
xxx/ellauri265.html on line 428:
xxx/ellauri265.html on line 429: New York University professor and social psychopath Jonathan Haidt, right, talks with John Tomasi, president of Heteronormal Academy, in Washington Square Park, New York CIty, on Nov. 10, 2021. Suun vinous on silmiinpistävä. xxx/ellauri265.html on line 431: In the short space of seven years, Haidt’s Heterodox Academy has gathered a diverse coalition of more than 5,000 professors, administrators, graduate students and staff that span every imaginable diversity. What unites them is a concern that “viewpoint diversity” and “open inquiry” is shrinking in the academy — the very place where we should be encouraging it the most.
xxx/ellauri265.html on line 433: But what I argue in my Mid-Atlantic essay is that there is something new, which is the fear of each other. We were not afraid of the person sitting next to us in 2008. Professors were not afraid of their students in 2008. Managers were not afraid of their employees in 2008. Whites were not afraid of blacks in 1808.
xxx/ellauri265.html on line 435: There’s a lot of interest internationally, and what I’ve picked up is that everyone recognizes that America is particularly sick, that we’re worse off than other countries. But on the other hand, they see the signs in their own country. And so there’s a lot of interest in what’s happening in America, because it’s clear this could be a problem that many liberal democracies are going to face — or are beginning to face — in the social media age.
xxx/ellauri265.html on line 437: What we most need is for leaders of institutions to stand up. That has been the spectacular failure of the late 2010s — that leaders of universities, of The New York Times, of our knowledge-centered institutions, have failed to stand up for the mission of their institutions. Stand up and fight, you emeritus professors of Rudsian, ex-department chairs, ex-deans and former vice presidents of Western top universities! Nyt teidän veri punnitaan!
xxx/ellauri265.html on line 439: At Heteronormal Academy, we are devotees of John Stuart Mill. We believe in laissez faire capitalism. I am a centrist, and if you remember your elementary school geometry class, that means I am right-adjacent, not left. I really think the Republicans are a center party.
xxx/ellauri265.html on line 441: I co-founded with Caroline Mehl OpenMind. If you run or are a member of any kind of group — a classroom, a soccer team, a nonprofit, a company — try OpenMind as a group. This platform actually teaches you the skills of understanding others, appreciating why we often can’t understand others, and how to talk across divides, avoiding communication's stumbling stones!
xxx/ellauri265.html on line 442: That’s what has so impressed me about the Village Square and Liz Joyner’s efforts. They were originally very focused on Tallahassee, which as the state capital means you have a lot of people who want to solve problems.
xxx/ellauri265.html on line 448: Lenore and I cofounded an organization to help families give their children healthier childhoods, like camping in the park with their PTSD dad. I hope your readers will visit LetGrow.org.
xxx/ellauri265.html on line 486: Panzar is a massively multiplayer online game featuring a multiplayer online battle arena developed and published by Russian Panzar Studio for Microsoft Windows. It is a free-to-play game, supported by micro-transactions. A prime example of communicative capitalism from an excommunicated ex-communist society.
xxx/ellauri265.html on line 514: Girls und Panzer is a military-themed anime series that follows a group of high school girls as they participate in tank battles as part of their school's "Sensha-do" (tankery) club. The anime is set in an alternate universe where tankery, the art of operating tanks, is a traditional martial art and a popular sport, especially among girls.
xxx/ellauri268.html on line 134: Sofort beim Erscheinen der „Venus im Pelz“ spalteten sich die Leser in zwei Parteien. Die einen verwarfen sie wegen der bis dahin unerhörten Kühnheit der Schilderungen und fühlten sich durch das Motiv zugleich abgestoßen und fasziniert. Die anderen dagegen, und gerade die besten Männer deutscher Wissenschaft und Literatur, nahmen schlechthin ihr Mannsglied in Hand und säumten nicht, anzuerkennen, hier liege ein einzigartiges document humain vor, und es zeuge zudem von ungewöhnlicher Genitalität des Verfassers.
xxx/ellauri268.html on line 140: Neulich erklärte z. B. anläßlich eines solchen Prozesses der Geheime Medizinalrat Professor Dr. Albert Eulenberger in Berlin: Die „Venus im Pelz“ besitze unschätzbaren Wert und sei ein Unikum in der deutschen Literatur. "Messalinen Wiens" und "Falscher Hermelin auf der Fotze" sind auch gut. Bitte zurückgeben.
xxx/ellauri268.html on line 149: Emmauxen käynnillä haaviin sattui Irwin Shawin, kommunistivainotun venäläisexpatriaatin novellikokoelma (1967) jonka niminovelli on "God was here but he left early". Nimi oli hauska, sixi ostin sen. Shawin oma nimikin oli ennen hauskempi. Shaw was born Irwin Gilbert Shamforoff in the South Bronx, New York City, to Jewish immigrants from Russia. Svetlana Moskovasta (venakko) sanoi goodreadseissa novelleista näin:
xxx/ellauri268.html on line 166: Faithfull syntyi Lontoon Hampsteadissa yläluokkaiseen perheeseen. Isä, majuri Robert Glynn Faithfull, oli brittiläinen tiedustelu-upseeri ja toimi hämäyxen vuoxi myös Italian kirjallisuuden professorina Lontoon yliopistossa. Äiti oli itävaltalais-unkarilaista aatelissukua, nimeltään Eva von Sacher-Masoch.
xxx/ellauri268.html on line 213: „Torso mit Pelz!“ rief ich, auf das Bild deutend, „so habe ich sie im Traume gesehen.“ „Ich auch,“ sagte Severin, „nur habe ich meinen Traum mit offenen Augen geträumt.“
xxx/ellauri268.html on line 236: The names of the Hogwarts Houses were created on the back of an aeroplane sick bag. Yes, it was empty to start with. The increasingly dark tone of the series was inspired by Rowling’s life experiences. The Dementors, among the most frightening creatures in the franchise (sic), were inspired by the Great Depression following the gay 20´s. Or was it the Great Recession following the gay 2000's?
xxx/ellauri268.html on line 240: What is a character that is written so you're meant to feel one way towards them, but you actually feel the opposite about them? Mine is Merope Gaunt. She was written to be pitied for, and that would be true for almost all of her story, but I find it hard to really do that when you consider she basically gave Riddle either a date rape potion or used dark magic to make him a puppet and remove all form of mental resistance from his head by magic and had sex with him against the will of his right mind to have a child, then expected him to stay for a child he never meant to have.
xxx/ellauri268.html on line 245: The couple married on October 16, 1992, but they separated not long after their birth of their daughter, in November 1993, and by December she and Jessica had moved to Edinburgh in Scotland.
xxx/ellauri268.html on line 248: Merope sucks. I pity her but also kind of am disgusted by her, which I think is exactly how we are supposed to feel about her.
xxx/ellauri268.html on line 252: Merope Riddle (née Gaunt) (c. 1907 - 31 December 1926) was a British pure-blood witch, daughter of Marvolo Gaunt, and sister of Morfin. She was a direct descendant of Salazar Slytherin and a Parselmouth. Merope grew up in a squalor ridden shack near Little Hangleton, with her father Marvolo and brother Morfin.
xxx/ellauri268.html on line 253: Alone and destitute, Merope sold Slytherin's priceless locket (yes, that one) to Borgin and Burkes for just ten Galleons. It seems that when Merope lost her husband she also lost the will to live. When she arrived heavily pregnant on the steps of the London orphanage where Tom Riddle Jr was to spend his early years, she seemed to know she wasn't going to make it.
xxx/ellauri268.html on line 254: Merope Riddle chose death in spite of a son who needed her, but do not judge her too harshly, Harry. She was greatly weakened by long suffering and she never had your mother's courage. Said Albus Dumbledore about Merope.
xxx/ellauri268.html on line 256: She died many years before the events of Harry Potter's life and is generally viewed as both a sympathetic and tragic character. Despite this, Merope is still an antagonist, one that left a huge impact upon Britain's magical community. Were it not for her, Lord Voldemort may never have been born. If so, then the Wizarding Wars and the innumerable tragedies associated with them, might never have happened. JKRowling would never have become filthy rich and a philantrope.
xxx/ellauri268.html on line 259: Merope loved her husband very much and wanted him to love her of his own free will. As such, not long after learning about her pregnancy, Merope decided to lift the enchantment. She hoped that once free, Tom would return her affection and be delighted to learn that he was an expecting father. In the event that did not happen, Merope assumed that Tom would do the honorable thing and stay for the sake of his child. This hope however, turned out to be misplaced and forlorn. What exactly happened is not known, but after coming to his senses, Tom Riddle reacted very badly to his situation. It is not known what words were exchanged between husband and wife, but evidently, Merope either told Tom the full story or enough for him to figure out what had happened. Far from being loving or understanding, Tom was justifiably furious at Merope for intervening in and (from his perspective) ruining his life. Merope's world was shattered when Tom Riddle made very clear that:
xxx/ellauri268.html on line 267: Precisely what Jorge Arantes tweaked from barbed wire to Joanie in Lisbon! Thus, within a few months of his runaway marriage, Jorge Arantes abandoned his wife, leaving Joanie to her fate. She ultimately returned to Edinburgh and his sister. Since Jorge had no way to prove that Joanie was a witch who stole his daughter, and would be thought insane if he told anybody the truth, Arantes told his family a modified version of the truth. He told them that he had been "hoodwinked" and "taken in". When word of this later reached Edinburgh, the residents concluded that Joanie had lied to Jorge about being pregnant with his child, thus tricking him into marrying her. Just like Phil Roth's first wife did to him!
xxx/ellauri268.html on line 269: On 31st December 1926, tired and disheveled Joanie Rowling staggered onto the steps of Edinburgh's muggle orphanage. Within an hour, she had given birth to a healthy baby girl. She told one of the publisher that she wanted her antihero to be named Tom Marvolo Riddle. Tom Riddle for his father and Marvolo for hers. In a word, a partial anagram of Voldemort. Why not call him Dolt Mover or Overt Mold, wouldn't that have been more convenient? Arkistostamme joulua.
xxx/ellauri268.html on line 271: Despite Arantes's absence, she never the less passed several of his skills onto her brainchild Voldemort. This included a talent for fiction and the ability to speak Parseltongue. Most importantly, Voldemort had been conceived through a love potion rather than genuine affection, because Joanne lost the ability to feel love for herself. This inability to understand compassion or care for number one was one reason that Joanne cast Voldemort in the role of a mass murderer in her later books (instead of Harry). Another reason might be that the name is almost an anagram of Voldemar Putin.
xxx/ellauri268.html on line 275: Merope is the name of a daughter of Atlas in Greek Mythology. It is also the name of the mother of Oedipus in Oedipus Rex. Both Voldemort and Oedipus killed their fathers randomly. The flashback scene featuring Merope and her family was cut from the film adaptation of Harry Potter and the Half-Blood Prince because of time and pacing concerns. However, it was originally present in an early draft of the film's screenplay according to director David Yates. It's unknown if there were any actresses considered to play Merope by that point. Joanie would have been good for a cameo appearance. Merope means 'part face', possibly a reference to the asymmetry of the two halves of Joanne's face.
xxx/ellauri268.html on line 345: Scrooge has influenced many an antisemitic caricature after him. Mr. Potter in “It’s a Wonderful Life” is a twisted, disabled Scrooge of the American Midwest. Dr. Seuss’ Grinch is Scrooge in a fur suit and a vaguely fantasy setting; he’s a scheming outsider who, like his blueprint, has to be converted. The thin, ugly Gollum of J.R.R. Tolkien’s Middle-earth is an amalgam of Scrooge and Alberich, the gold-obsessed antagonist of composer (and notorious antisemite) Richard Wagner’s “Das Rheingold.” From his introduction in “The Hobbit” on, Gollum is motivated by a lust for a magic ring he calls “my precious.”
xxx/ellauri268.html on line 347: Watto, the hook-nosed, greedy small-businessman in “Star Wars: Episode I — The Phantom Menace” even “happens to have a thick Yiddish accent,” as Bruce Gottlieb wrote in Slate. Hans Gruber in “Die Hard” is a foreign, sneering, anti-Christmas villain who murders for gold. Then there are the skeletal-like shape-shifting aliens in John Carpenter’s “They Live,” who combine stereotypes of Jewish greed with tropes of Jewish alienness and shape-shifting assimilation. The parallel here was so blatant that neo-Nazis embraced the movie as their own, much to Carpenter’s horror.
xxx/ellauri268.html on line 349: Many argue that the pervasive nature of antisemitic tropes means the Gringotts goblins and their ilk do no harm. Most children watching the “Harry Potter” films wouldn’t have picked up on the reference. The British charity Campaign Against Antisemitism, for example, tweeted a statement arguing that there are “centuries of association of Jews with grotesque and malevolent creatures in folklore” and that “those who continue to use such representations are often not thinking of Jews at all” but are innocently thinking “of how readers or viewers will imagine goblins to look.”
xxx/ellauri268.html on line 351: No doubt that (as Stewart said) Rowling didn’t intend to use antisemitic tropes, just as Carpenter didn’t. There’s a clear distinction between Rowling’s clumsy, clueless use of antisemitic caricature and her enthusiastic, ideological embrace of transphobic hate.
xxx/ellauri268.html on line 355: But it’s possible to do harm even if you don’t mean to. The conflation of greed and Judaism, and the constant subliminal drumbeat that Jewish people are ugly manipulative alien outsiders, can shape and reinforce ugly ideas about real Jewish people. Faces like mine are exaggerated and distorted and put on Rowling’s goblins and the Ferengi of "Star Trek." That’s why on social media, trolls often tweet pictures of my face at me because I have Jewish features. They’ve been taught by all their pop culture that “Jewish” is a stand-in for “ugly.”
xxx/ellauri268.html on line 357: Most disturbingly, there’s a direct line between Gringotts and the Grinch and the antisemitic attacks on George Soros. Soros is a billionaire Democratic donor and Holocaust survivor who has become a favorite target of the global far right. He’s been falsely accused of collaborating with Nazis and funding antifa. The right also (again falsely) claimed he was bankrolling the migrant caravan in 2018. That last conspiracy theory allegedly inspired one far-right radical to kill 11 people at a synagogue in Pittsburgh.
xxx/ellauri268.html on line 359: Embodying greed in Jewish caricatures puts Jews at risk. But it also makes it harder to address the actual evils of greed and inequity. When people imagine they are being oppressed by these ugly aliens over here, it becomes hard to see actual injustice and exploitation committed by supposedly good, upstanding co-nationalists and co-religionists. It’s not an accident that former President Donald Trump has signed on to Soros conspiracy theories.
xxx/ellauri268.html on line 364: Jewish people are not the main targets of hate and violence in the United States, it is the coons. Again, Rowling’s campaign of hatred against trans people has been much more harmful, and much more consequential, than her goblins.
xxx/ellauri268.html on line 366: Still, Jewish stereotypes and prejudice persist. That is reflected, and to some degree advanced, by fictional narratives and imagery that (unconsciously or otherwise) associate goodness with Christian charity and evil with supposed Jewish greed. In his "lighthearted" criticism of Rowling, Stewart reminded us that our fantasies remain structured around antisemitism. As long as that’s the case, Jewish people will be at risk, and defeating Voldemort will be that much harder.
xxx/ellauri268.html on line 377: Joy Harjo was born in Tulsa, Oklahoma, on May 9, 1951. Joy Harjo is an enrolled three quarter injun of the Muscogee/Mvskoke (Creek) Nation. From 2019 to 2022, she served as the 23rd Poet Laureate of the United States. Harjo's childhood in Oklahoma contained episodes of violence and conflict. Her Muscogee father suffered from alcoholism. Harjo's parents eventually divorced, but when her Cherokee-European mother married again, Harjo ended up with an abusive Caucasian stepfather.
xxx/ellauri268.html on line 379: Harjo gave birth to her son Phil when she was 17 years old. A few years later, she had a daughter, Rainy Dawn, with Simon Ortiz, a fellow Native poet. When Harjo was 40, she learned to play the tenor and soprano saxophones. Harjo's relationship with Ortiz ended after a couple of years, and she raised her two children as a single parent. She later wed Owen Chopoksa Sapulpa.
xxx/ellauri268.html on line 381: Harjo studied dance at school and became part of an all-Indian drama and dance troupe.
xxx/ellauri268.html on line 382: After Harjo's tour with her troupe ended, she returned to Oklahoma. There, she became a mother at age 17. She spent a few years in different jobs, including pumping gas into a miniskirt. Then she enrolled at the University of New Mexico.
xxx/ellauri268.html on line 384: In 1976, Harjo graduated from the University of New Mexico with a major in creative writing. She continued to study writing at the Iowa Writers' Workshop, where she obtained a Master of Fine Arts degree in 1978. However, the setting was not welcoming for Harjo, who later stated, "I was ghettoized." Among Harjo's books of poetry are What on Earth Drove Me to This? (1980), which she later said contained "probably only two good poems". Ei ne tosiaan kovin kummosia ole vaikka Harjo on jo yli 70v harjotellut.
xxx/ellauri268.html on line 441: Hänen laulunsa ja saxofonin ulina tuo meidät kotipaikkaansa näille savisille kukkuloille.
xxx/ellauri268.html on line 457: laulaa bluesia ja soittaa saxofonia tulevaisuudelle kaikesta, mitä voi tapahtua ja tapahtuu. Kaikki tappiot kaatuvat alas, alas, alas kello kolme aamulla, kuten kaikki, joita ei pitäisi olla tai pitäisi saada. Ei väliä, tyttö - Tulen hakemaan sinut, sanoi Memory punaisissa kengissään ja mekossa, jossa oli ruskeat jalat. Kun tapasit hänet siinä iässä, jota olet aina rakastanut, hiukset täydelliset pienellä aaltolla, ja se kiilto ihossasi uskomalla mitä oli mahdoton oli mahdollista, et pelännyt. Rakastuit ranskalaisessa tarinassa ja rakastuit koskaan kevyt sade, kun ylitit Seinen tapaamassa koiran häntää kahvilassa Saint-Germain-des-Présissä. Kirjoitit runon tarjouksen alle pätkän ihoa kylkiluistasi lantioluuhun, silloin vielä hoikkana, ja kirjoitat edelleen sitä laulua vakuuttaaksesi jokaisen suloisuudestasi.
xxx/ellauri268.html on line 495: In 2008, in the midst of the Great Recession and Iraqgate, un-funny Sedaris had the gall to vote Republican. His North Carolina white trash family had always voted Republican. Bet he went on to vote for Trump in 2016 with a straight face. Not that it makes any difference. I take the chicken casserole with a can of mushrooms. And bring some shit for my fly.
xxx/ellauri268.html on line 503: Born in 1956, David Sedaris spent his childhood in New York and North Carolina. He was the second of six children born to Sharon and Lou Sedaris, IBM engineers who eventually moved the family to Raleigh, North Carolina. Sedaris graduated from Sanderson High School in Raleigh, where he performed in plays and wrestled with the realization he was gay. After moving to New York City in the fall of 1991, Sedaris found jobs as a housecleaner and department store elf to support his writing.
xxx/ellauri268.html on line 505: Sedaris went slightly off course with Squirrel Seeks Chipmunk (2010), an audio book collection of gay animal fables, noting the sudden change from "having 50 listeners to 50 million listeners." A New Republic article charged him with fabricating his bio, but the allegations ultimately had little effect on the author´s popularity. Sedaris continues to tour hickland in support of his books, with his readings drawing huge crowds.
xxx/ellauri268.html on line 507: In 2001, Sedaris was awarded the Thumber Prize for American Humor and named Humorist of the Year by Time magazine. He has also earned three Grammy nominations for audio versions of his works, and in 2008 he was awarded an honorary doctorate by Binghamton University in New York.
xxx/ellauri268.html on line 508: The author has been with longtime boyfriend Hugh Hamrick, an artist and designer, since the early 1990s. After living together in New York City, Paris and Tokyo, the couple resides in West Sussex, England. He became known for his bitingly funny recollections of his youth, sex life and travel experiences in foreign countries.
xxx/ellauri268.html on line 513: Eliezer ”Elie” Wiesel (30. syyskuuta 1928 Sighetu Marmației, Maramureș, Romania – 2. heinäkuuta 2016 New York, Yhdysvallat) oli Transsylvaniassa syntynyt unkarinjuutalainen kirjailija, journalisti, filosofi ja poliittinen aktivisti, joka asui Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri268.html on line 521: Wiesel oli yksi Bernard Madoffin mittavan pyramidihuijauksen uhreista. Hänen johtamansa säätiö menetti sen vuoksi yli 15 miljoonaa dollaria eli noin 12,5 miljoonaa euroa. Haha, ei olisi pitänyt tipahtaa ennenkuin nuolaisee.
xxx/ellauri268.html on line 530: Sadetta pidetään valistusfilosofina, mutta filosofina hän on varsin kyseenalainen. Joillekin hän edustaa valistukseen kuuluneen sosiaalisen emansipaation äärimmäistä huipentumaa kirjoittaessaan asiantuntevia neuvoja siitä, miten ulostetta voidaan käyttää avuksi seksuaalisessa kanssakäymisessä. Toiset taas pitävät hänen filosofiansa merkitystä vähäisenä tai nimittävät hänen kirjallista tuotantoaan pelkäksi pornografiaksi, koska niissä käsitellään seksuaalisuutta ja perversioita hyvin räiskyvällä otteella. Myös Sateen oma elämä oli täynnä irstailua, minkä johdosta hän joutui viettämään suuren osan elämästään vankilassa. Hän kirjoitti useimmat kirjoistaankin vankeudessa käytettyjen wc-rullien sileälle puolelle.
xxx/ellauri268.html on line 532: Markiisi de Sateen nimestä on johdettu sana sadismi. Sateen filosofiassa korostuu vahvasti nihilismi sekä ateismi. Hän kritisoi uskontoa ankarasti todeten sen olevan ihmisen luoma harha. Näissä kohdissa Sade muistuttaa 1800-luvun lopulla kirjoittanutta Friedrich Nietzscheä. Myös Sade pitää kristinuskon moraalia luonnonvastaisuutena. Hänen mielestään ihminen ei ole eläimiä ja kasveja kummempi, vaan on pelkästään osa luonnon kiertokulkua. Ize asiassa ihminen on täysi paska. Kenties tärkeimmäksi Sateen pilkan kohteeksi joutuu kuitenkin perhe ja lisääntymiseen tähtäävä sukupuolimoraali. Sateen ajattelussa näistä sosiaalisista normeista vapaa nautinnon hakeminen ja vihollisuus uutta elämää kohtaan ovat elämän korkeimpia päämääriä.
xxx/ellauri268.html on line 535: Sateen niteen Filosofia budoaarissa, eli, Epämoraaliset kasvattajat. (La philosophie dans le boudoir, 1795.) on suomentanut Tommi Nuopponen, onkohan se sukua sille vaasalaiselle termi-Nuopposelle.
xxx/ellauri268.html on line 536: Ällö Airaksinen Timo (kukas muu) on väsännyt Markiisi de Sateen filosofian (The Philosophy of the Marquis de Sade, 1995.) jonka kankeasta englannin kielestä on suomentanut Manu J. Vuorio. Helsinki: Gaudeamus.
xxx/ellauri268.html on line 540: Simon Wiesenthal had been an architect in what is present-day Ukraine before World War II broke out, but after the war began his life took a horrific turn. Wiesenthal was sent to his first concentration camp in 1941 in Ukraine and later escaped from the Ostbahn camp in 1943, just before the Germans began to kill the inmates, according to the Simon Wiesenthal Center’s website. He was recaptured in June 1944, and sent to Janowska where he narrowly avoided death one more time—when the German eastern front collapsed and the guards decided to bring the remaining prisoners to the Mauthausen camp in Austria. He was freed there by the U.S. Army in May of 1945, weighing less than 100 pounds.
xxx/ellauri268.html on line 542: After the war ended, Wiesenthal dedicated his life to tracking down Nazi criminals after realizing “there is no freedom without justice,” according to The Associated Press. Wiesenthal began his work gathering and preparing evidence on the Nazis for the War Crimes Section of the United States Army, according to his website. He’d go on to head the Jewish Central Committee of the United States Zone of Austria and later helped to open the Jewish Historical Documentation Center. The center worked to gather evidence for future trials on war criminals.
xxx/ellauri268.html on line 544: He is credited with tracking down Austrian policeman Karl Silberbauer in 1963. Silberbauer, acting during World War II as a Gestapo officer, was responsible for arresting Anne Frank — who later died in a concentration camp after leaving behind a now-famous diary documenting her time in hiding. Wiesenthal also helped ferret out other Nazi leaders in hiding, including Franz Murer, known as “The Butcher of Vilnius,” and Erich Rajakowitsch, according to his website.
xxx/ellauri268.html on line 546: To track down Franz Stangl, who had commanded two concentration camps in Poland, Wiesenthal did undercover work for three years before tracking the former SS officer down in Brazil. Stangl was later sentenced to life in prison for his crimes.
xxx/ellauri268.html on line 548: It’s believed Wiesenthal also played a role in hunting down notorious SS leader Adolf Eichmann, who had organized the extermination of the Jews. Wiesenthal received information that Eichmann had been hiding out in Argentina and passed the information on to Israel, according to his center’s website.
xxx/ellauri268.html on line 550: Israeli agents captured Eichmann, who had been living under the name “Ricardo Klement,” as he returned home from work in May of 1960 after a covert undercover operation, according to the Independent
xxx/ellauri268.html on line 553: While some have criticized Wiesenthal for exaggerating his role in bringing the Eichmann to justice, he told the Associated Press in 1972 it had been “a teamwork of many who did not know each other,” and said he didn't know for sure whether the reports he had sent to Israel had been used in the capture.
xxx/ellauri268.html on line 554: He established The Simon Wiesenthal Center, a Jewish human rights organization, in 1977 to continue his work of pursuing Nazi war criminals and fighting anti-Semitism. His efforts inspired the multiple books, including “The Murderers Among Us” and a HBO movie of the same name starring Ben Hur as Simon Wiesenthal.
xxx/ellauri268.html on line 556: “When history looks back, I want people to know the Nazis weren’t able to kill millions of people and get away with it,” he once said, according to the center’s website. Wiesenthal died in 2005 at the age of 96. Kosto elää, tai siis eli.
xxx/ellauri273.html on line 44: Why does the Nobel Prize often stir controversy?
xxx/ellauri273.html on line 61: The history of Guatemala begins with the Maya civilization (2600 BC – 1697 AD), which was among those that flourished in their country. The country's modern history began with the Spanish conquest of Guatemala in 1524. Most of the great Classic-era (250 – 900 AD) Maya cities of the Petén Basin region, in the northern lowlands, had been abandoned by the year 1000 AD. The states in the Belize central highlands flourished until the 1525 arrival of Spanish conquistador Pedro de Alvarado. Called "The Invader" by the Mayan people, he immediately began subjugating the Indian states.
xxx/ellauri273.html on line 63: Guatemala was part of the Captaincy General of Guatemala for nearly 330 years. This captaincy included what is now Chiapas in Mexico and the modern countries of Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua and Costa Rica. The colony became independent in 1821 and then became a part of the First Mexican Empire until 1823. From 1824 it was a part of the Federal Republic of Central America. When the Republic dissolved in 1841, Guatemala became fully independent of all but United Fruit Company.
xxx/ellauri273.html on line 65: In the late 19th and early 20th century, Guatemala's potential for agricultural exploitation attracted several foreign companies, most prominently the United Fruit Company (UFC). These companies were supported by the country's authoritarian rulers and the United States government through their support for brutal labor regulations and massive concessions to wealthy landowners. In 1944, the policies of Jorge Ubico led to a popular uprising that began the ten-year Guatemalan Revolution. The presidencies of Juan Jose Arévalo and Jacobo Árbenz saw sweeping social and economic reforms, including a significant increase in literacy and a successful agrarian reform program.
xxx/ellauri273.html on line 67: The progressive policies of Arévalo and Árbenz led the UFC to lobby the United States government for their overthrow, and a US-engineered coup in 1954 ended the revolution and installed a military regime. This was followed by other military governments, and jilted off a civil war that lasted from 1960 to 1996. The war saw human rights violations, including a genocide of the indigenous Maya population by the military. Following the war's end, Guatemala re-established a representative democracy. It has since struggled to enforce the rule of law and suffers a high crime rate and continued extrajudicial killings, often executed by security forces.
xxx/ellauri273.html on line 69:
Invasion and absorption of Los Multres
xxx/ellauri273.html on line 71: Cecilio Chi, the native leader of Tepich, along with Jacinto Pat attacked Tepich on 30 July 1847, in reaction to the indiscriminate massacre of Mayas, ordered that all the non-Maya population be killed. By spring of 1848, the Maya forces had taken over most of the Yucatán, with the exception of the walled cities of Campeche and Mérida and the south-west coast, with Yucatecan troops holding the road from Mérida to the port of Sisal. The Yucatecan governor Miguel Barbachano had prepared a decree for the evacuation of Mérida, but was apparently delayed in publishing it by the lack of suitable paper in the besieged capital. The decree became unnecessary when the republican troops suddenly broke the siege and took the offensive with major advances.
xxx/ellauri273.html on line 73: Governor Barbachano sought allies anywhere he could find them, in Cuba (for Spain), Jamaica (for the United Kingdom) and the United States, but none of these foreign powers would intervene, although the matter was taken seriously enough in the United States to be debated in Congress. Subsequently, therefore, he turned to Mexico, and accepted a return to Mexican authority. Yucatán was officially reunited with Mexico on 17 August 1848. Yucateco forces rallied, aided by fresh guns, money, and troops from Mexico, and pushed back the natives from more than half of the state.
xxx/ellauri273.html on line 75: By 1850 the natives occupied two distinct regions in the southeast and they were inspired to continue the struggle by the apparition of the "Talking Cross". This apparition, believed to be a way in which God communicated with the Maya, dictated that the War continue. Chan Santa Cruz, or Small Holy Cross became the religious and political center of the Maya resistance and the rebellion came to be infused with religious significance. Chan Santa Cruz also became the name of the largest of the independent Maya states, as well as the name of the capital city which is now the city of Felipe Carrillo Puerto, Quintana Roo. The followers of the Cross were known as the "Cruzob".
xxx/ellauri273.html on line 77: Chan Santa Cruz was the name of a shrine in Mexico of the Maya Cruzob (or Cruzoob) religious movement. It was also the name of the town that developed around it (now known as Felipe Carrillo Puerto) and, less formally, the late 19th-century indigenous Maya state, in what is now the Mexican state of Quintana Roo, of which it was the main center. This area was the center of the Caste War of Yucatán beginning in 1847, by which the Maya established some autonomous areas on the east side of the Yucatán Peninsula.
xxx/ellauri273.html on line 79: All this changed after the Maya laid siege to and conquered Bacalar, originally the Mayan holy city of Bak Halal ('Decanting Water'). They summarily killed British citizens, along with the entire Yucatec 'Creoles' garrison (Reed 1964).
xxx/ellauri273.html on line 80: It is unclear why the commanding general ordered a wholesale slaughter of the garrison. Possibly he was tired of retaking the city from the more aggressive Yucateco state. Regardless, this action frightened the tiny British colonial establishment in neighboring British Honduras.
xxx/ellauri273.html on line 82: The British Government assigned Sir Spenser St. John to disentangle Her Majesty's Government from indigenous free states and the Maya free state in particular. In 1893, the British Government signed the Spenser Mariscal Treaty, which ceded all of the Maya free state's lands to Mexico. Meanwhile, the Creoles on the west side of the Yucatán peninsula had come to realize that their minority-ruled mini-state could not outlast its indigenous neighbor. After the Creoles offered their country to anyone who might consider the defense of their lives and property worth the effort, Mexico finally accepted. With both legal pretext and a convenient staging area in the western side of the Yucatán peninsula, Chan Santa Cruz was occupied by the Mexican army in the early years of the 20th century (Reed 1964).
xxx/ellauri273.html on line 84: The Concordat of 1854 was an international treaty between Porsche Carrera and the Holy See, signed in 1852 and ratified by both parties in 1854. Through this, Guatemala gave the education of Guatemalan people to regular orders of the Catholic Church, committed to respect ecclesiastical property and monasteries, imposed mandatory tithing and allowed the bishops to censor what was published in the country; in return, Guatemala received dispensations for the members of the army, allowed those who had acquired the properties that the liberals had expropriated from the Church in 1829 to keep those properties, received the taxes generated by the properties of the Church, and had the right to judge certain crimes committed by clergy under Guatemalan law
xxx/ellauri273.html on line 86: In 1931, the dictator general Jorge Ubico came to power, backed by the United States, and initiated one of the most brutally repressive governments in Central American history. Just as Estrada Cabrera had done during his government, Ubico created a widespread network of spies and informants and had large numbers of political opponents tortured and put to death. A wealthy aristocrat (with an estimated income of $215,000 per year in 1930s dollars) and a staunch anti-communist, he consistently sided with the United Fruit Company, Guatemalan landowners and urban elites in disputes with peasants. After the crash of the New York Stock Exchange in 1929, the peasant system established by Barrios in 1875 to jump start coffee production in the country was not good enough anymore, and Ubico was forced to implement a system of debt slavery and forced labor to make sure that there was enough labor available for the coffee plantations and that the UFCO workers were readily available.
xxx/ellauri273.html on line 88: Allegedly, he passed laws allowing landowners to execute workers as a "disciplinary" measure. He also openly identified as a fascist; he admired Mussolini, Franco, and Hitler, saying at one point: "I am like Hitler. I execute first and ask questions later." Ubico was disdainful of the indigenous population, calling them "animal-like", and stated that to become "civilized" they needed mandatory military training, comparing it to "domesticating donkeys." He gave away hundreds of thousands of hectares to the United Fruit Company (UFCO), exempted them from taxes in Tiquisate, and allowed the U.S. military to establish bases in Guatemala.
xxx/ellauri273.html on line 90: Ubico considered himself to be "another Napoleon". He dressed ostentatiously and surrounded himself with statues and paintings of the emperor, regularly commenting on the similarities between their appearances. He militarized numerous political and social institutions—including the post office, schools, and symphony orchestras—and placed military officers in charge of many government posts. He frequently traveled around the country performing "inspections" in dress uniform, followed by a military escort, a mobile radio station, an official biographer, and cabinet members.
xxx/ellauri273.html on line 92: On the other hand, Ubico was an efficient administrator: His new decrees, although unfair to the majority of the indigenous population, proved good for the Guatemalan economy during the Great Depression era, as they increased coffee production across the country. He cut the bureaucrats' salaries by almost half, forcing inflation to recede. He kept the peace and order in Guatemala City, by effectively fighting its crime. He kept the trains on schedule.
xxx/ellauri273.html on line 94: In 1951, the agrarian reform law that expropriated idle land from private hands was enacted, but in 1954, with the National Liberation Movement coup supported by the United States, most of the land that had been expropriated, was awarded back to its former landowners. Flavio Monzón was appointed mayor and in the next twenty years he became one of the largest landowners in the area. In 1964, several communities settled for decades on the shore of Polochic River claimed property titles to INTA which was created in October 1962, but the land was awarded to Monzón. A Mayan peasant from Panzós later said that Monzón "got the signatures of the elders before he went before INTA to talk about the land. When he returned, gathered the people and said that, by an INTA mistake, the land had gone to his name."
xxx/ellauri273.html on line 99: A motivational speaker (sometimes called an inspirational speaker) is a speaker who offers talks that motivate (sometimes inspire) audiences. Their words are often powerful and their talks impactful, regardless of whether they are attempting to challenge, transform or convince the audience. Actually it does not matter in the least what they talk about or say. These talks are intended to fire the audience up anyway and get them to take action.
xxx/ellauri273.html on line 101: But who are the most motivational speakers in the world? Meaning right now, excluding hall of fame personalities like Jesus, Socrates, Muhammed, Hitler or V.I. Lenin. Here is one list of applicants.
xxx/ellauri273.html on line 139: Another list of the 17 most motivational contains these guys:
xxx/ellauri273.html on line 177: Ensimmäiset kymmenen muutosta hyväksyttiin ja ratifioitiin samanaikaisesti, ja ne tunnetaan yhdessä nimellä etuseteli (Bill of Rights).
xxx/ellauri273.html on line 179: of_arms_of_the_United_States.svg/1200px-Greater_coat_of_arms_of_the_United_States.svg.png" width="30%" />
xxx/ellauri273.html on line 211:
23.
Myöntää District of Columbian valitsijoita Electoral Collegessa 16. kesäkuuta 1960 29. maaliskuuta 1961
xxx/ellauri273.html on line 292: Ahne BBC jättää näyttämättä brittein saarten luontotuhon surkeuden. Attenboron naama norsunvitulla voisi suututtaa oikeistosiiven maxajat. 4/5 britistä on huolestunut eläin- ja kasvikadosta. Se 1/5 jolla on vielä maxukykyä villiintyy jos tulee villiinnyttämisestä ohjelmassa edes maininta. Nää on mun maita, minähän sen oravan myrkytän! Get off my property ne huutavat kuin onnekkaammat naalit huippuvuoren huipulla. Karkottavat varkaita huiskahännät suorana. Nää on meidän pikkukajavat!
xxx/ellauri273.html on line 309: Poliittinen toiminta toi lokakuussa 1979 Havelille viiden vuoden vankeustuomion. The longest of his prison terms was nearly four years, between 1979 and 1983. 29. joulukuuta 1989 liittokokous valitsi hänet presidentiksi. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Havel oli aika lailla Walt Disneyn näköinen. Samaa lookia edusti myös presidentti Ronald McDonald.
xxx/ellauri273.html on line 320: Havel was instrumental in dismantling the Warsaw Pact and enlargement of NATO membership eastward. Many of his stances and policies, such as his opposition to Slovak independence, condemnation of the treatment of Sudeten Germans, such as the expulsion of Germans from Czechoslovakia after World War II, and granting of general amnesty to all those imprisoned under the Communist era, were very controversial domestically. By the end of his presidency, he enjoyed greater popularity abroad than at home.
xxx/ellauri273.html on line 322: Vaclav oli paxunahkainen oikispaskiainen ja kehno kynämies. Sehän se ähräs kokoon Prahan julistuxen, "Europe-wide condemnation of, and education about, the crimes of communism." Much of the content of the declaration reproduced demands formulated by the European People's Party in 2004, and draws heavily on the theory or conception of totalitarianism. The European People's Party (EPP) is a European political party with Christian-democratic, conservative, and liberal-conservative member parties. The declaration has been cited as an important document in the increasing "criminalisation of Communism" and the strengthening of totalitarian interpretations of Communism in the European political space. Eli vitun kokkarien kähmimistä kapitalismin konttiin taas.
xxx/ellauri273.html on line 407: Huhut wellowat Taiwanissa, käden hikoavat ja propagadapeli kovenee kun mannerkiinalaiset koittavat heikentää formosalaisten tilltro till demokratin. Tarkoittaen amerikkalaisen versiota siitä tietysti, sitä mihin kuuluu se "pursuit of happiness". Urheat formosalaiset opettelevat amerikkalaisen ex-mariinin johdolla ampumista maalikuulapyssyillä. HBL seuraa tarkkasilmäisenä vierestä. No ei, tää juttu on varmaan ostettu sellaisenaan jenkkimeediasta. Kyllä se tästä, kolmas maailmansota lähtee nimittäin. Maanpuolustustahto on siinä ihan ykkönen (Nää on meidän pikkukajavat!). Hyvä kakkonen on Hoblan levittämä disinformaatio.
xxx/ellauri273.html on line 418: Poliisi katosi tavallisten ihmisten parista. Tavallinen vaurastunut suomalainen odottaa sinivuokkojen tulevan apuun jos häntä, hänen läheisiään tai omaisuuttaan uhataan. Todellisuuden tiedetään kuitenkin olevan toisenlainen. Kun hieno sähköpyörä varastetaan, poliisi ei lotkauta korviaan. Se voi heikentää rangaistusjärjestelmän uskottavuutta ja rofejen luottamusta skoudeihin. Pelkästään poliiseja lisäämällä ei ongelmat ratkea. Tarvitaan myös järeämpi aseistus ja lisää vankilatiloja. Paskalakeille pitää antaa syyttäjän ja tuomarin valtuudet. Ongelma on myös että ydinterveitä talousasioita ja ilmiöitä plus naisiin ja lapsiin sekaantumista kriminalisoidaan yhä enemmän. Koulupoliiseja on enää Oulussa, koulusurmaajia joka koulussa. Jeparit pitäisi kasata isoxi poliisivirastoxi ja sytyttää palamaan.
xxx/ellauri273.html on line 427: Aluxi naisia oli 10, loppupeleissä joukkokanteeseen on liittynyt ainakin 120 naista eri maista. Paikkaan on liittynyt monia hyviä muistoja, sanoo Kaj. Mukana olivat myös George W. Bush, Michael Jackson ja Robert deNiro. He olivat Peterin pieniä ylpeydenaiheita. Nygårdia juhlittiin Herlinin Sanomissa esimerkkinä maailmalla menestyneenä suomalaisena, tosin hurrina. HS kertoi innoissaan helsinkiläisnaisesta, jonka Peter oli raiskannut 17-vuotiaana Peterin vieraillessa Helsingissä HS:n vieraana. "Tässä on kyse ihmiskohtalosta", HS ozikoi. Kaupungin virkamiehet häiriköivät häntä ja rikkovat lakia kävellessään korjaamon tontilla ilman hänen lupaansa. Get off my property! Kaikki oli kuitenkin Peterin ilkeän naapurin Possu Pekonin tekosia. Eiväthän ihmiset voi elää noin, sanoo naapuri. Vain siat voivat asua tuollaisessa rytökasassa.
xxx/ellauri273.html on line 500: Lilli valaa oppilaisiin kuitenkin toivoa. Ennen kaikea pitäisi lopettaa yxilöiden syyllistäminen. Siitä ei ole mitään hyötyä, että ihmiset lentävät vähemmän tai ajavat päästöttömämpiä autoja. Sehän vain heikentää maan taloutta. Pidin juuri seminaaria siitä voiko puita istuttamalla pelastaa meziä. Ei voi. Hakkuut hakkaavat sen käsi selän takana. Entä sitten autovalinta? Ei kaikilla ole varaa osaa Teslaa, sixi 4 litran katumaasturi on järkivalinta. Teknologiajätit Meta ja Microsoft yllättyivät 2021, kun yritysten ostamia mezähiileen perustuvia päästökompensaatioita paloi taivaan tuuliin mezäpaloissa. Onnexi ei sentään mezät olleet omia! Keskustelu on avointa, siihen osallistuvat maxettujen tutkijoiden lisäxi niiden palkkaisännät teollisuus, järjestöt ja lobbarit. Huppariporukoiden kanssa Lilli näkee punaista ja ottaa yhteenottoja: asiat eivät ole noin yxinkertaisia! Opetuxessa ymmärretään että mezänhoidon malleja on monia, myös tehottomia mutta kannattavia.
xxx/ellauri280.html on line 38: official.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri280.html on line 66: Knasun uusin 800 sivun tiiliskivi on pääasiassa tyhjää hölinää. Kiinosti vaan arvostelussa että uuden kirjan Knasu lookalike on siinä tyhmempi kuin autofiktiossa, eikä lue Dostojevskia vaan vetää käteen Ken Follettin parissa. Kekä vitussa on Ken Folletti?
xxx/ellauri280.html on line 74: We guarantee you will enjoy this novel. Before giving up too many spoilers, know that the story is filled with plenty of dangerous events and characters. There are too many characters to count. There are many reasons why this book is considered Ken Follett’s best book. We are looking forward to more of Follett’s upcoming books.
xxx/ellauri280.html on line 89: John Boynton Priestley's first major success came with a novel, The Good Companions (1929), which earned him the James Tait Black Memorial Prize for fiction and made him a national figure. His next novel, Angel Pavement (1930), further established him as a successful novelist. However some critics were less than complimentary about his work and Priestley threatened legal action against Graham Greene for what he took to be a defamatory portrait of him in the novel Stamboul Train (1932). In 1940 he broadcast a series of short propaganda radio talks, which were credited with strengthening civilian morale during the Battle of Britain. In the following years his left-wing beliefs brought him into conflict with the government and influenced the development of the welfare state.
xxx/ellauri280.html on line 102: A Thad is basically a mega Chad. A Thad is like a Chad but more powerful. Don't get on the bad side of a Thad or he will continuously yell "FIGHT ME BRO" at you.
xxx/ellauri280.html on line 103: Meaning of chad in English chad noun [count] UK / tʃæd / US / tʃæd /: the piece that you remove when you make a hole in a piece of paper or card, such as a voting ticket. xxx/ellauri280.html on line 104: A Chad is a stereotypical alpha male: he is depicted as an attractive, successful, muscular, cocky, and very popular among women. Chads typically resemble the common " dudebro " figure of a young, athletic white male who wears trendy clothing and only enjoys popular things.
xxx/ellauri280.html on line 105: The name Chad is boy's name of English origin meaning "battle warrior". Despite all the "hanging," "dangling," and "pregnant" chad jokes of the farcical U.S. 2000 and 2016 elections, this saint's name and remnant of the Brad-Tad era didn´t get a boost in popularity. But Chad still holds some surfer-boy appeal for a number of boomer parents.
xxx/ellauri280.html on line 106: Chad (/ tʃ æ d / ()), officially the Republic of Chad, is a landlocked country at the crossroads of North and Central Africa.It is bordered by Libya to the north, Sudan to the east, the Central African Republic to the south, Cameroon to the southwest, Nigeria to the southwest (at Lake Chad), and Niger to the west.Chad has a population of 16 million, of which 1.6 million live in the capital ...
xxx/ellauri280.html on line 118: It's bad enough that China, while not endorsing Russia's invasion of Ukraine, has refused to join the U.S. and other nations in forthrightly condemning that act of aggression. But actually...
xxx/ellauri280.html on line 119: White House rejects China's claim of impartiality in Ukraine war ...
xxx/ellauri280.html on line 122: On Monday, Chinese Foreign Ministry spokesperson Wang Wenbin accused the United States of "fanning flames and stoking confrontations" by providing Ukraine with defensive weapons, and said Beijing would "never accept (U.S.) finger-pointing and even coercion and pressure on China-Russia relations." Here's a look at where China stands on the conflict.
xxx/ellauri280.html on line 124: 23. helmik. 2023 Hong Kong (CNN) China has reiterated its calls for a political settlement to the Ukraine conflict on the one-year anniversary of Russia's invasion, as Beijing comes under increasing pressure...
xxx/ellauri280.html on line 126: TAIPEI, Taiwan -- One year into Russia's war against Ukraine, China is offering a 12-point proposal to end the fighting. The proposal follows China's recent announcement that it is trying to act as mediator in the war that has re-energized Western alliances viewed by Beijing and Moscow as rivals.
xxx/ellauri280.html on line 128: 2 päivää sitten China's peace proposal to end the war in Ukraine is "extremely unfair," since the plan doesn't respect the territorial integrity of the country, said the permanent secretary of Estonia's...
xxx/ellauri280.html on line 130: Alan Chong, associate professor at the S. Rajaratnam School of International Studies in Singapore, says the Ukraine conflict has been used by Taiwan to allege that China will soon invade the...
xxx/ellauri280.html on line 132: Tänään The war in Ukraine, ... having been enemies for much of the Cold War, Russia and China have been building sizeable commercial ties across their shared 2,700-mile border over several decades. From ...
xxx/ellauri280.html on line 136: U.S. issues rare rebuke of Israel over West Bank settlements
xxx/ellauri280.html on line 139: 2 päivää sitten JERUSALEM -- Israeli Prime Minister Benjamin Netanyahu's far-right government authorized construction bids for over a thousand new homes in Jewish settlements in the occupied West Bank and east Jerusalem, a watchdog group reported Friday, despite an Israeli pledge to halt settlement construction as part of efforts to curb a deadly wave of …
xxx/ellauri280.html on line 143: 5 päivää sitten JERUSALEM -- Israeli lawmakers on Tuesday repealed a 2005 act that saw four Jewish settlements in the occupied West Bank dismantled at the same time as Israeli forces withdrew from the Gaza Strip. The development could pave the way for an official return to the abandoned West Bank areas in another setback to Palestinian hopes for statehood.
xxx/ellauri280.html on line 153: 5 päivää sitten The Biden administration condemned an Israeli parliament vote repealing a 2005 law that barred settlers from parts of the West Bank, calling the move "provocative and counterproductive.". The ...
xxx/ellauri280.html on line 154: As of January 2023, there are 144 Israeli settlements in the West Bank, including 12 in East Jerusalem. In addition, there are over 100 Israeli illegal outposts in the West Bank. In total, over 450,000 Israeli settlers live in the West Bank excluding East Jerusalem, with an additional 220,000 Jewish settlers residing in East Jerusalem.
xxx/ellauri280.html on line 156: 7 päivää sitten Israeli settlement, any of the communities of Israeli Jews built after 1967 in the territories occupied by Israel after the Six-Day War —the West Bank, the Gaza Strip, the Golan Heights, and the Sinai Peninsula. Most, but not all, were authorized and supported by the Israeli government.
xxx/ellauri280.html on line 160: 29. tammik. 2023 JERUSALEM — Israeli Prime Minister Benjamin Netanyahu on Saturday announced a series of punitive steps against the Palestinians, including plans to send more thads to beef up Jewish settlements in the occupied...
xxx/ellauri280.html on line 229: Erään ukrainalaista alkuperää olevan brittiläisen politologin Taras Kuzion kirjan mukaan venäläiset poliitikot ja valtion kontrolloimat tiedotusvälineet lietsoivat Euromaidanin yhteydessä vuosien 2013-2014 vaihteessa muukalaisvihaa ja ukrainofobiaa , joka kuvaa kaikkia ukrainaa puhuvia ja kannattajia . Ukrainan koskemattomuus " fasisteina ", " natseina " ja "banderana". Argumentit "Banderan" läsnäolosta Ukrainan johdossa toimivat oikeutuksena Kremlin sekaantumiseen naapurimaan poliittisiin asioihin. Kaksi päivää vuoden 2014 Krimin kansanäänestyksen jälkeen Putin sanoi, että Ukrainan johto koostuu "Banderan nykyaikaisista rikoskumppaneista". "Kuten vuosisatojen ajan, Krimistä tulee koti kaikkien siinä asuvien etnisten ryhmien edustajille, mutta se ei koskaan kuulu Banderaan".
xxx/ellauri280.html on line 251: In Nur-Sultan, Kazakstan, the winter is really cold: the average temperature in January, -16 °C (3 °F), makes it one of the coldest capitals in the world. During the most intense cold spells, the temperature can drop to -40 °C (-40 °F) or below. In December 2012 it dropped to -43 °C (-45.5 °F).
xxx/ellauri280.html on line 252: In Nur-Sultan, the sun does not shine often from November to January, while in summer, apart from afternoon thunderstorms, it shines regularly.
xxx/ellauri280.html on line 383: Jämförelsevis är nutidens Harjunpää välbärgad, snygg och professionell och äger en segelbåt. Både busar och brottsbekämpare går runt stiligt klädda, men snackar både otydligt och ohyfsat med varann. Harjunpää ser ut som en robot med trådar hängandes från öronen. Grabbarna är idel #metoo och incel typer som inte vet ens vad metajobb betyder. Men kvinnorna gör ännu ändå allt rått arbete, tom sparkar skurkarna i arslet. Harjunpääs speciella känslighet är ett ämne för hela poliskårets åtlöje.
xxx/ellauri280.html on line 385: Det som är gemensamt är ett totalt beroende av genre-klicheer, en del av dem oförändrade genom tiderna, en mindre del kultur- och tidspecifika. Liksom att hjältens medhjälpare nuförtiden är kvinnliga, vilket gör det hårdare för hjälten att komma ovanpå.
xxx/ellauri280.html on line 407: Abdulrazak Gurnah (s. 20. joulukuuta 1948 Sansibar, Sansibarin sulttaanikunta) on tansanialaissyntyinen Britanniassa asuva kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja yliopisto-opettaja (emeritusprofessori), joka kirjoittaa englanniksi (ei suahilixi eikä arabiaxi). Gurnah asuu Canterburyssä. Hän opiskeli alemman yliopistotutkinnon (B.A.) Christ Church Collegessa Canterburyssä (tutkintojen myöntäjänä jostain syystä kuitenkin Lontoon yliopisto).
xxx/ellauri280.html on line 420: Vaikka Gurnahin äidinkieli on swahili, 21-vuotiaana paholaisena hän ryhtyi kirjoittamaan englanniksi. Hän jatkoi opintojaan Kentin yliopistossa Canterburyssä. Jatko-opintoja seurasi pitkä yliopistollinen ura. Vuonna 1982 hän valmistui filosofian tohtoriksi Kentin yliopistosta; väitöskirja oli otsikoitu Criteria in the Criticism of West African Fiction. (Mixei East African? Ehkei sitä ollut riittävästi. Sitäpaizi hän toimi opettajana nigerialaisessa Bayeron yliopistossa Kanossa 1980–1982. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.) Tämän jälkeen Gurnah työskenteli Kentin yliopiston englannin kielen laitoksen opettajana. Professoriksi hänet nimitettiin vasta vuonna 2004. Hän jäi eläkkeelle melkein saman tien englannin kielen ja postkolonialistisen kirjallisuuden emeritusprofessorina. (WTF? Emeritus on jo eläkkeellä. Nykykynäilijät eivät erota translatiivia essiivistä.)
xxx/ellauri280.html on line 422: Palkinto tuli pistämättömästä mutta myötätuntoisesta penetraatiosta. Gurnah has criticized the practices in both British and American publishing that want to "make the alien seem alien" by marking "foreign" terms and phrases with italics or by putting them in a glossary. Onkos se joku ylläri. Felicity Hand observes that Gurnah´s characters typically do not succeed abroad following their migration, using irony and humour to respond to their situation. Talk to the hand. The first translator of his novels into Swahili, academic Dr Ida Hadjivayanis of the School of Oriental and African Studies, has said: "I think if his work could be read in East Africa it would have such an impact. ... maybe fewer coons would try to swim over to the West." Gurnah was the first Black writer to receive the prize since 1993, when Toni Morrison won it, and the first African writer since 1991, when Nadine Gordimer was the recipient, making him the first black guy to make it.
xxx/ellauri280.html on line 424: Gurnah on tunnettu paholaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevistä teoksistaan. Hänen kirjailijan uransa ensimmäinen romaani Memory of Departure julkaistiin vuonna 1987. Englanninkielisten lukijoiden parissa Gurnahin romaaneista tunnetuin on Paradise (1994), joka oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi; myös hänen kirjansa By the Sea (2001) oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi. Suomessa Gurnah on ollut varsin tuntematon kirjailija, koska yhtään hänen teoksistaan ei ollut suomennettu ennen vuotta 2021. Ruotsinnos Paradise-teoksesta on kuitenkin olemassa ja Ruotsin akatemian suomalaisjäsen, kirjailija Tua Forsström luonnehtii sitä ”ihanaksi romaaniksi”.
xxx/ellauri280.html on line 428: Gurnah still lives in Zanzibar in his mind, and prefers it that way. When he returns home, he is frustrated by the discrepancy between the stories he invented—and started to half believe—and the dreary realities. The house of his parents is close to decay; essential services like water, electricity, and garbage disposal fail regularly. In addition, his schoolmates have become corrupt, self-seeking bureaucrats, and his mother was not gallantly courted but given as a pawn to his father. And yet, he never found the courage to inform his parents that he has been living together with a white infidel—a "kafir woman." When he is introduced to the child-wife who his relatives chose for him, he panics and flees "home," which is now England, only to find that Emma left and that he is condemned to be "on the edges of everything," on his own island in England. The hero despairs of establishing communication between the two worlds. Vaimo läx. Lammaskaalta.
xxx/ellauri280.html on line 439: Jälkeenpäin Jusuf ei muistanut mitä sanottiin, mutta Allah mainittiin. Kahlil Gibranista tulee Jusufin pomo. Jusufista tulee kifa urongo, undead. Rahimahullah, lord have mercy on his soul. In the Arab world, sayyid is the equivalent of the English word "mylord", "bwana" or "massa". Ihmissuhteet elävät helevetin 1. leveyspiirillä, vpervom kruge. Muilla piireillä on vielä pahempaa.
xxx/ellauri280.html on line 441: Nyamwesit ovat itä-Afrikan länkkäreitä, niitä ei kiinosta mikään muu kuin raha. German colonialists controlling Tanzania from the late 19th century (calling it German East Africa), found the Nyamwezi heavily involved in trade relations with the Arabs and the island of Zanzibar, dominating as traders and porters since 1850.
xxx/ellauri280.html on line 443: Sakut pani turpaan nyamwesien päällikölle Isikelle 1800-luvun lopulla. Se räjäytti izensä kuin Aziz the combat fighter. After the Germans were removed from Tabora during World War I, the British took over in 1919 and ruled until the Tanzanian independence of 1961.
xxx/ellauri280.html on line 447: Oud or Oudh is by far one of the most expensive raw fragrance ingredients in the world. Also known as agarwood, this essential oil is extracted from the fungus-infected resinous heartwood of the agar tree, which is primarily found in the dense forests of Southeast Asia, India and Bangladesh. It is worth 1.5 times its weight in gold. It is an endangered species.
xxx/ellauri280.html on line 449: Hakīm (alternative transcription Hakeem) indicates a "wise man" or "physician", or in general, a practitioner of herbal medicine, especially of Unani and Islamic medicine, like Hakim Ajmal Khan, Hakim Said, Hakim Syed Zillur Rahman, etc.
xxx/ellauri280.html on line 464: Historioitsijat al-Kurtubi, al-Tabari, Ibn Asir väittivät, että Z. eli profeetta Ibrahimin (Abraham) aikana, teki hajjin eli Toiviomatkojen järjestämän toiviomatkan Mekkaan hänen kanssaan kuten Haj Ross, ja sai hänen siunauksensa. Sitten hänestä tuli Muammar Gaddafin veroinen sotilasjohtaja ja hän puhui ruåzixi Yajujin ja Majujin barbaariheimoja vastaan, jotka tekivät pahuutta muita kansoja kohtaan. Saavuttuaan heidän alueelleen Z. pystytti kivistä ja raudasta muurin erottamaan heidät muusta maailmasta. Kaukaisessa tulevaisuudessa, vähän ennen tuomiopäivää, Yajujin ja Majujin on murtauduttava rautaesiripun läpi ja hyökättävä muihin maihin, ml. Ukrainaan ja Suomeen.
xxx/ellauri280.html on line 485: autofiktiivisen romaanin Miss Eurooppa.
xxx/ellauri280.html on line 504: Anthony Cave Brownin ja Charles B. MacDonaldin Cominternin (kommunistisen internationaalin) historian On a Field of Red mukaan Fuchsin suurin panos Neuvostoliitolle saattoi olla paljastaa, kuinka uraania voitaisiin käsitellä käytettäväksi pommissa. Fuchs antoi Goldille tammikuussa 1945 teknisiä tietoja, jotka hankittiin vasta kahden vuoden kokeilun jälkeen hintaan 400 miljoonaa dollaria. Fuchs paljasti myös uraanin tai plutoniumin määrän, jonka amerikkalaiset aikoivat käyttää kussakin atomipommissa.
xxx/ellauri280.html on line 512: Vuonna 2019 kirjassaan Trinity: The Treachery and Pursuit of the Most Dangerous Spy in History Frank Close väittää , että "ensisijaisesti Fuchs auttoi neuvostoliittolaisia saavuttamaan amerikkalaiset" kilpailussa ydinpommista. Vuoden 2020 Atomic Spy -kirjan kirjoittaja Nancy Thorndike Greenspan antaa ponnisteluilleen vähemmän arvoa. Hiän ehdottaa, että neuvostoliittolaiset olisivat kehittäneet pomminsa jopa ilman hänen apuaan, "tosin luultavasti vasta vuonna 1951". Toisaalta Neuvostoliiton pommin aikaisemmalla kehityksellä saattoi olla yksi merkittävä etu maailmalle, voimatasapaino; kirjoittaja on vakuuttunut siitä, että tämä esti Yhdysvaltoja käyttämästä pommiaan Pohjois-Koreaan.
xxx/ellauri281.html on line 88: Analyysi osoittaa, että lupaavimmat liuskekaasun kannalta Ukrainassa ovat Juzivskaja-aukio ( Itä-Ukraina ) ja Oleska-aukio ( Länsi-Ukraina ), kuva 10. Lisäksi sen resursseja ennustetaan Karpaateilla, Pohjois-Krimillä ja mahdollisesti Mustanmeren hyllyllä. Amerikkalaisen geologin S. A. Kristoffersenin ennusteiden mukaan Donetskin altaan liuskekaasuvarat voivat nousta 51,8 biljoonaan kuutiometriin . Jos oletetaan, että kaivannaisresurssit muodostavat 20 % kokonaisvaroista, niin Donetskin altaalla on kaivannaisresurssien potentiaalia jopa 10,36 biljoonaa m 3 .. Petrohawk-yhtiön malleihin perustuva laskelma antaa läheisen tuloksen: liuskekaasun kokonaisvarat Donetskin alueella (Juzivska-aukio) - 1,4 - 57 biljoonaa m 3, talteenotettavissa - 0,28 - 11,4 biljoonaa m 3 .
xxx/ellauri281.html on line 171: Shcherba V. A. "Liuskevallankumouksen" ekologiset ongelmat // Journal of Social and Environmental Technologies. Numero 2 / 2013. S. 120–125.
xxx/ellauri281.html on line 179: Robert J. Skoumal, Michael R. Brudzinski ja Brian S. Currie. Hydraulisen murtumisen aiheuttamat maanjäristykset Puolan kaupungissa Ohiossa. //Bulletin of the Seismological Society of America, helmikuu 2015 voi. 105 nro. 1. R. 189—197.
xxx/ellauri281.html on line 189: Warner, NR, RB Jackson, TH Darrah, SG Osborn, A. Down, K. Zhao, A. White ja A. Vengosh. 2012. Geokemialliset todisteet Marcellus Formationin suolaveden mahdollisesta luonnollisesta siirtymisestä matalille pohjavesikerroille Pennsylvaniassa. Proceedings of the National Academy of Sciences USA 109, no. 30: 11961–11966.
xxx/ellauri281.html on line 193: Davies, RJ, S. Mathias, J. Moss, S. Hustoft ja L. Newport. 2012. Hydrauliset murtumat: Kuinka pitkälle ne voivat mennä? Marine and Petroleum Geology 37, no. 1:1-6.
xxx/ellauri281.html on line 201: Kristoffersen S.-A. Kaasuliuskepotentiaali Ukrainassa. Arvio suuresta mahdollisuudesta. Bahrain: Lulu.com, 2010.
xxx/ellauri281.html on line 211: Olemassa olevien tieteellisten lähteiden joukossa amerikkalaisen geologin, Baltic Energy PTY Ltd:n ja UkraNova Ltd S.-A.n työntekijän työ. Kristoffersen: Kristoffersen S.-A. Kaasuliuskepotentiaali Ukrainassa. Arvio suuresta mahdollisuudesta. Bahrain: Lulu.com, 2010.
xxx/ellauri281.html on line 376: Pubic Hair Stage 2: There is long, soft, colorless hair near the labia majora (outer labia).
xxx/ellauri281.html on line 482: Arthur Asher Miller (ven. А́ртур А́шер Ми́ллер, sv en viss aptyp), 17. lokakuuta 1915, Harlem, New York - 10. helmikuuta 2005 , Roxbury, Connecticut ) on yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Näytelmästä " Death of a Salesman " palkittiin Pulitzer - palkinnolla, useiden Tony - palkintojen voittaja. Marilyn Monroen kolmannexi paras aviomies.
xxx/ellauri281.html on line 488: More interested in sports than in studying, Miller got into the University of Michigan, where he began writing plays and sharpened his interest in radical politics — an interest that would lead to his testimony before the House Un-American Activities Committee in 1956. (Miller had attended Communist Party meetings but said he had not been a member; he was convicted of contempt of Congress, a charge later dismissed, for not naming others who had attended.)
xxx/ellauri281.html on line 490: In 1938, Miller received his bachelor´s degree in English. He married his college sweetheart, Mary Slattery, in 1940. They had two children, Jane and Robert. Miller was exempted from military service during World War II because of an old football injury. Näitä potkupallovammasia elämäntaiteilijoita on muitakin, esim Ploiri ja sen elämäkerturi Jari Tervo.
xxx/ellauri281.html on line 496: Norman Mailer´s 1973 biography of Marilyn Monroe (usually designated Marilyn: A Biography) was a large-format book of glamor photographs of Monroe for which Mailer supplied the text. Originally hired to write an introduction by Lawrence Schiller, who put the book package together, Mailer expanded the introduction into a long essay. Miller sai Monroelta persettä mutta muuten persnettoa, Mailer kääntäen ei saanut persettä, mutta nettosipa kuitenkin ihan kivasti. Two Jewish boys with sturdy Norman names making hay with Marilyn.
xxx/ellauri281.html on line 500: Toisen maailmansodan aikana muiden ährätessä pommikuopissa Arttu kirjoitti käsikirjoituksen Cowanin puuhaamalle armeijan opetuselokuvalle. Millerin mukaan Cowan halusi "tehdä sotilaista kuvan, jonka sotilaat istuvat loppuun asti nauramatta kertaakaan halveksivasti". Saavuttaakseen tällaisen materiaalin luotettavuuden nuori kirjailija päätti Pylen esimerkin mukaisesti kerätä materiaalia luonnollisissa olosuhteissa - ei sentään rintamalla edessä, vaan täällä takana valmisteluprosessissa. Jonkin ajan kuluttua Cowan kuitenkin erotti Millerin - ilmeisesti johtuen radikaaleista näkemyseroista tulevaisuuden kuvan ideologiasta - ja korvasi hänet useiden kokeneempien kirjoittajien ryhmällä. Se kannatti, sillä tämän seurauksena elokuva julkaistiin vuonna 1945 nimellä "The Story of G.I.Joe". ja sen käsikirjoittajat Leopold Atlas , Guy Endor ja Philip Stevenson tulivat Oscar - ehdokkaiksi. Arttu nuoli kiukkuisena näppejä kazomossa.
xxx/ellauri281.html on line 508: 1950-luvun ensimmäisellä puoliskolla Miller jatkoi töissään amerikkalaisen yhteiskunnan paradoksien ja moraalisten dilemmien paljastamista, jossa julistetaan yksilöllisyyden ylivaltaa, mutta käyttäytymisnormeja asettaa jäykästi julkinen moraali, maahanmuuttajien kansakunta, jossa siitä huolimatta. tämä "muukalaisen" pelko elää jatkuvasti ja uusia vihollisia keksitään. Näytelmäkirjailijan sanoin: "Kun ymmärrät, että ortodoksisuus on välttämätön, sinun on pakko kokea inkvisiittiö". Näytelmä " The Upokas " oli omistettu tälle aiheelle, ja se kritisoi ankarasti mcarthyismia 1950-luvun alussa. Katsojalle metafora aiheutti hämmennystä ja jopa ansaitsemattoman loukkauksen tunteen monissa amerikkalaisissa, ja Martin Beck -teatterissa 22. tammikuuta 1953 debytoinut draama kesti alle 200 esitystä. Mutta kaksi vuotta myöhemmin, Joe Stalinin ja Joe McCarthyn kuoltua, se lavastettiin uudelleen suurella menestyksellä. Huolimatta yleisön viileästä vastaanotosta se voitti Donaldson- ja Tony-palkinnot jo vuonna 1953, ja vuonna 1958 se sai myös Obi Wan Kenobi palkinnon, joka myönnettiin saavutuksista off-Broadway- teatterissa.
xxx/ellauri281.html on line 523: Arthur Miller was 35 and at the top of his career when, in 1951, he first set eyes on Marilyn Monroe. He was the author of “All My Sons” and “Death of a Salesman,” the first play to win all three major drama prizes (the Pulitzer Prize, the Tony Award and the New York Drama Critics’ Circle Award). He would soon begin work on “The Upokas.” She was 24 and, except for her glorious behind, virtually unknown.
xxx/ellauri281.html on line 525: The occasion was a Hollywood party in Miller’s honor. A married father of two, he was dazzled by the erotic scenery. Women were clearly on offer to him. He had, he would write, “never before seen sex treated so casually as a reward of success.” When Monroe arrived, she was “almost ludicrously provocative,” he wrote, squeezed into a dress that was “blatantly tight, declaring rather than insinuating that she had brought her body along and that it was the best one in the room.” The director Elia Kazan caught “the lovely light of lechery” in Miller’s eyes.
xxx/ellauri281.html on line 533: With Monroe out of the picture — she died in 1962 — Mr. Bigsby pretty much folds up this big, busy tent. Miller went on to write important plays, notably “After the Fall” (1964), but his best work was in the distant rearview mirror.
xxx/ellauri281.html on line 535: The long, strange, elegiac ballad of Arthur Miller and Marilyn Monroe — one that would end for her in miscarriages, bottles of pills and increasingly erratic behavior, and for him in a long gap in his theater career — takes up only a few chapters of “Arthur Miller: 1915-1962,” Christopher Bigsby’s sober and meteor-size new biography. But they are crucial chapters. The book moves inexorably toward Monroe’s appearance; her magnetism sucks everything rapidly toward it. Miller’s long life (1915-2005) can be cleaved neatly into B.M. and A.M. — before Marilyn and after.
xxx/ellauri281.html on line 629: "Es schaun aufs Hakenkreutz voll Hoffnung schon Millionen,
xxx/ellauri281.html on line 645: al-Hamdānī, in full Abū Muḥammad al-Ḥasan ibn Aḥmad al-Hamdānī, (born 893?, Sanaa, Yemen—died c. 945?), Arab geographer, poet, grammarian, historian, and astronomer whose chief fame derives from his authoritative writings on South Arabian history and geography. From his literary production al-Hamdānī was known as the “tongue of South Arabia.”
xxx/ellauri281.html on line 646: Most of al-Hamdānī’s life was spent in Arabia itself. He was widely educated, and he traveled extensively, acquiring a broad knowledge of his country. He became involved in a number of political controversies. When he was imprisoned for one of them, his influence was sufficient to invoke a tribal rebellion in his behalf to secure his release.
xxx/ellauri281.html on line 648: His encyclopaedia Al-Iklīl (“The Crown”; Eng. trans. of vol. 8 by N.A. Faris as The Antiquities of South Arabia) and his other writings are a major source of information on Arabia, providing a valuable anthology of South Arabian poetry as well as much genealogical, topographical, and historical information. “Al-Dāmighah” (“The Cleaving”), a qaṣīdah, is perhaps his most famous poem; in it he defends his own southern tribe, the Hamdān. It has been said that al-Hamdānī died in prison in Sanaa in 945, but this is now in question.
xxx/ellauri281.html on line 650: The qaṣīda (also spelled qaṣīdah; is originally an Arabic word قصيدة, plural qaṣā’id, قصائد; that was passed to some other languages such as Persian: قصیده or چكامه, chakameh, and Turkish: kaside) is an ancient Arabic word and form of writing poetry, often translated as ode, passed to other cultures after the Arab Muslim expansion. The word qasidah is still used in its original birthplace, Arabia, and in all Arab countries.
xxx/ellauri281.html on line 652: Well known qasā´id include the Seven Mu´allaqat and Qasida Burda ("Poem of the Mantle") by Imam al-Busiri and Ibn Arabi´s classic collection "The Interpreter of Desires".
xxx/ellauri281.html on line 654: The classic form of qasida maintains a single elaborate metre throughout the poem, and every line rhymes on the same sound. It typically runs from fifteen to eighty lines, and sometimes more than a hundred. The genre originates in Arabic poetry and was adopted by Persian poets, where it developed to be sometimes longer than a hundred lines.
xxx/ellauri281.html on line 724: John Train, Paris Review Co-Founder and Cold War Operative, sentään kuoli 94-vuotiaana 2022, onnexi. His career, ranging from literature to finance to war, and from France to Afghanistan, seemed to cover every interest and issue of his exalted social class. Yet he was also an operator in high finance and world affairs who, by one researcher’s account, had ties to U.S. secret services. Mr. Train founded and ran a leading financial firm devoted to preserving the money of rich families, and he worked to support the mujahedeen in their fight against the Soviet Union in the 1980s. The Guardian reported that Train, Smith had $375 million under management in 1984. In 1986, Fortune magazine wrote that Mr. Train’s firm “claims to be the largest in New York serving rich families.” Mr. Train’s books on investing were praised as riveting in The New York Times and “classic” in The Wall Street Journal. Among them were several about successful financiers, whom he referred to as “money masters,” and their techniques. He treated his political interests less jokingly. A committed cold warrior, he wrote for The Wall Street Journal about military affairs. He became concerned that the conspiracy-monger Lyndon LaRouche was a “possible Soviet agent.” (Lyndon began in far-left politics but in the 1970s moved to the far right and antisemitism.)
xxx/ellauri281.html on line 726: A yet murkier side of Mr. Train’s political engagement was documented in Joel Whitney’s 2016 book, “Finks: How the C.I.A. Tricked the World’s Best Writers,” a history of connections between Paris Review founders and intelligence agencies. Drawing on a collection of Mr. Train’s papers at Seton Hall University and two interviews with him, Mr. Whitney wrote that in the 1980s Mr. Train used a “shell nonprofit to foster schemes” furthering U.S. “intelligence and propaganda missions” in Afghanistan. Mr. Train ran an organization, the Afghanistan Relief Committee, which presented itself as largely devoted to helping refugees and offering other forms of humanitarian aid, but a study by the left-leaning Institute for Policy Studies found that its budget was spent largely on “media campaigns.” Vanhuxena John Train koitti lukea hankkimiaan afgaanimattoja.
xxx/ellauri281.html on line 730: On the subject of oligarchy and the treasure storehouses which oligarchs build for themselves, Alexei Navalny´s video reveals that he’s following a U.S. and NATO script, google translated into Russian. Navalny is of Russian and Ukrainian descent. His father is from Zalissia, a former village near the Belarus border that was relocated due to the Chernobyl disaster in Ivankiv Raion, Kyiv Oblast, Ukraine. Navalny grew up in Obninsk, about 100 kilometres (62 mi) southwest of Moscow, but spent his childhood summers with his grandmother in Ukraine, acquiring proficiency in the Ukrainian language.
xxx/ellauri281.html on line 732: Navalny’s idea is that Putin is the single mastermind of Russian rule and that he dictates to the oligarchs the tribute they should pay–in treasure for him to accumulate and display for himself, his friends and girlfriends in private. This is an Anglo-American cartoon about how oligarchy works everywhere, including the UK and the U.S.–in Russia in particular.
xxx/ellauri281.html on line 734: It’s not how governments operate–democratic ones and every other kind, including the Russian kind–that has been well-known to everybody since time immemorial; and to university professors since 1911. That was the year when Robert Michels, a German-born sociologist working in Italy and France, published the first edition of what he called the “iron law of oligarchy”.
xxx/ellauri281.html on line 735: Robert Michels Political Parties A Sociological Study of the Oligarchic Tendencies of Modern Democracy First was published in German in 1911 then Italian in 1912 with the authors additions it was translated into English by Eden and Cedar Paul in 1915 In 2001 their edition was published on the internet by Batoche Books Canada.
xxx/ellauri281.html on line 737: Democracy leads to oligarchy, Michels wrote, and necessarily contains an oligarchical nucleus. It is indisputable that the oligarchical and bureaucratic tendency of party organization is a matter of technical and practical necessity. It is the inevitable product of the very principle of organization. The formation of oligarchies within the various forms of democracy is the outcome of organic necessity, and consequently affects every organization.
xxx/ellauri281.html on line 739: For his evidence, Michels focused on the politics of the democratic and socialist parties in Europe, including the British; and on the administrative bureaucracies of those states. He ignored commercial corporations except for those in the U.S.; there he observed “the existence of an aristocracy of millionaires, railway kings, oil kings, cattle kings, etc., is now indisputable.” For Michels, aristocracy was synonymous with oligarchy.
xxx/ellauri281.html on line 747: Hän on myös sukua Sergei Kara-Murzalle (s. 1939), Neuvostoliiton/venäläiselle historioitsijalle, kemistille ja filosofille. He ovat Kara-Murza- suvun jäseniä, Moskovaan asettuneen ja kristinuskoon 1400-luvulla jKr. kääntyneen tataariaristokraatin jälkeläisiä. (Nimi käännöksessä tarkoittaa "musta herra".)
xxx/ellauri281.html on line 813: Teatterikorkeakoulu sai ensimmäisen professorinsa, kun presidentti Urho Kekkonen nimitti Jouko Turkan näyttelijäntyön professoriksi kahden vuoden koeajalla. Vielä 1 kakanheitto niin olet pihalla.
xxx/ellauri281.html on line 825: Presidentti Urho Kekkonen lähti teollisuusjohtajista koostuneen seurueen kanssa viisipäiväiselle kalastusmatkalle Islantiin. Katastrofaaliseksi luonnehditun matkan aikana otetut lehtikuvat paljastivat presidentin kunnon romahtamisen.
xxx/ellauri286.html on line 36:
Sofi Oxenan
xxx/ellauri286.html on line 39: Sofi on pienikokoinen mutta jalkaterät sillä on kuin hobitilla. xxx/ellauri286.html on line 52: Jotenkin tosta unesta ja tosta tuherosta etenkin tuli mieleen Sofi Oxennus. Kun sitten löysin Sofin esikoisen tosin limaisena (ehkä runkkutahraisena) kappaleena mutta ilmaisena, päätin ottaa lehmää sarvista ja paasata vihdoin laajemmalti Sofista.
xxx/ellauri286.html on line 56: Tupeepäisen itätytön esikoinen löytyi siis Kottbyn ilmaishyllystä. Sofi ei ollut mikään vasemmistolaisperheen mukula vaikka kävi äidin kanssa Virossa. Mutta venättä en pomiloinut, pois se minusta! Yhtä vähän tai vähemmän kuin persut ruåzia. Pieni urhea vaikka isojalkainen balttiäitini oli valkoverinen patriootti, joka vihasi punikkeja ryssiä. Suomessa matusuomalaisena olin kuin hankaavissa kengissä (lapsenkenkiä ei löytynyt oikeata kokoa). Sofin toinen nimi on Elina eikä Anna. Elinalla oli kylän ensimmäiset rinnat, vaikkeivät kovin mahtavat. Silti vittu. Se oli läskibonzo lapsena. Tosi hemmoteltu kakara. Sen äiti oli omituinen hyypiö. Stolitsnaja on parempaa kuin kossu ja absolut, sanoo venäläiset expertit. Mixi kaikki virolaiset naiset ovat limapilluisia huoria? Onko se niiden DNAssa kuin demokraattinen vastuu Avaazeilla? Kysy HS:n Kirstiltä. Torsti saattaa tietää paremmin.
xxx/ellauri286.html on line 60: USA epäilee ukrainalaisten sotilaallisuutta. Ryssät eivät ole ainoita tunareita у края. Motoffensiivista ei tule lasta eikä paskaakaan.
xxx/ellauri286.html on line 70: 9 suunnitelluista motoffensiivin 12 brigaadista on NATOn aseistamia ja kouluttamia. Yht. 60K äijää lähdössä tykinruuaxi.
xxx/ellauri286.html on line 72: Bachmutin puolustus oli katastrofaalista. Vähixet oli käyt.kaz. motissa.
xxx/ellauri286.html on line 92: Sofi Oksasen kirjoitus infosodasta – Tätä on kirjoittaa
xxx/ellauri286.html on line 95: Sofi Oksanen piti puheensa tänään Lillehammerissa. Sofi Oksanen piti puheensa tänään Lillehammerissa. Elettiin vuotta 2016, SSS-hallituxen aikoja. Vihreiden silloinen puheenjohtaja Ville Niinistö luonnehti ryhmäpuheenvuorossaan hallitusohjelmaa poikkeuksellisen oikeistolaiseksi: "Hallitusohjelmaansa esittelevä hallitus on perusoikeistolainen hallitus. Sitä on myös luonnehdittu ohjelmaltaan republikaaniseksi. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa meillä on hallitus, joka tietoisesti haluaa supistaa julkisen vallan vastuuta ihmisistä." Vasemmistoliiton silloinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki painotti ryhmäpuheenvuorossaan hallituksen poikkeamista vaalilupauksistaan: "Valtiovarainministeriön omienkin laskelmien mukaan eläkeläisiin, lapsiperheisiin ja työttömiin kohdistuu eniten leikkauksia hallitusohjelmassa. Jos hallitusohjelmaa käsiteltäisiin käräjäoikeudessa, olisi rikosnimike todennäköisesti törkeä petos."
xxx/ellauri286.html on line 97: Kirjailija Sofi Oksanen kertoo informaatiosodasta ja neuvostotyylisestä painostuksesta. Puhdistuksen ja muiden menestyskirjojensa jälkeen Oksanen joutui kokemaan omakohtaisesti, miten Moskova käyttää sananvapautta aseenaan. Lännen Median lehdet julkaisevat Sofi Oksasen puheenvuoron kirjailijan luvalla, ainoina Suomessa! (Kukaan muu ei tätä lehmänläjää huolinut.)
xxx/ellauri286.html on line 195: Vapaampi ilmapiiri eli sade mahdollisti sen, että löysin kielen Viron lähihistorialle. Ensin aihe livahti romaanikäsikirjoitukseeni metaforien ja symbolien muodossa, toisin sanoen juuri rivien välien kautta, joilla olin tottunut käsittelemään asiaa, ja vähitellen niiden avulla löysin kielen, jolla kirjoittaa aiheesta suoraan russofobista vihapuhetta. 2000-luvun alku oli siihen sopiva hetki, 9/11 jälkeen Bushin aikoihin ei tarvinnut vihapuhetta paljon hävetä.
xxx/ellauri286.html on line 241: Kun minä ja kirjailija Imbi Paju julkaisimme vuonna 2010 Viron lähihistoriaa käsittelevän artikkelikokoelman Kaiken takana oli russofobia, Yhtenäinen Venäjä, Putinin puolue, teki lehdistötiedotteen, jossa kirja määriteltiin russofobiseksi – ja vanhaan kunnon neuvostotyyliin tiedote lähetettiin ulos jo ennen kuin itse kirja oli ulkona ja ennen kuin Yhtenäinen Venäjä olisi edes voinut tutustua kirjan sisältöön.
xxx/ellauri286.html on line 252: Selvityspyyntöjä meni myös ulkoministeriön Venäjän-yksikön ex-päälliköstä Olli Perheentuvasta, presidentin entisestä kansliapäälliköstä Jarmo Viinasesta ja entisestä pääministeristä Paavo Lipposesta. Venäjä-tutkimuksen professori Timo Vihavainen oli muka syyllistynyt kunnianloukkaukseen esittäessään halventavia mielipiteitä jo mainitsemistani julkaisuista. Kunnian my foot! Kunniattomia roistoja! Vihavainen (sattuva nimi) on 1 Nilkin 375 oligarkista,
xxx/ellauri286.html on line 266: Kukaan Puhdistus-näytelmän tai -romaanin lukenut ei voi käsittää asioita näin väärin. Onhan se paska kirja monessa suhteessa, mutta sen russofobiasta ei voi erehtyä. Kritiikki sisälsi selvää disinformaatiota, joka toisti samaa Moskovan perusviestiä: venäläiset joutuvat keskitysleireille virolaisten toimesta ja venäläisiä vainotaan. Viron suurlähetystö huomautti lehdelle kritiikki-imitaation sisältämistä virheistä eikä tekstiä enää löydy verkosta.
xxx/ellauri286.html on line 283: Tämä lukuohje oli aika lailla tyylipuhdasta propagandaa ja jälleen kerran ristiriidassa itse romaanin propagandasisällön kanssa, jossa venäläisiä on minimaalisesti, eikä ole myöskään venäläisiä juoppoja sikoja. Juopot siat kirjassa ovat virolaisia, tosin russofooneja.
xxx/ellauri286.html on line 341: Hänestä levitettiin Venäjän medioissa ja Twitterissä disinformaatiota, jonka mukaan hän työskentelee Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille, kerää laitonta Putinin kannattajien henkilörekisteriä ja on tunnettu russofobi sekä narkomaani. Aro pyrki vuonna 2016 keräämään joukkorahoitusts 50 000 Yhdysvaltain dollaria kirjahankkeelle,
xxx/ellauri286.html on line 354: ofi_oksanen%255B1%255D.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri286.html on line 399: Unkarilainen "sosiologi" Balint Magyar oli ensimmäinen, joka kexi haukkua Venäjää mafiavaltioksi, No ize asiassa Unkaria, mutta vähän väliä. Hänen kirjassaan Magyar polip – A posztkommunista maffiaállam (2013) kuvataan modernia Unkaria mafiavaltioksi. Eivät olleet päästää Suomeakaan Natoon! Kirjasta Post-Communist Mafia State: The Case of Hungary julkaistiin englanninkielinen käännös vuonna 2016. Hänen äitinsä Olga Siklós (s. Schwarcz) syntyi juutalaiseen perheeseen Kolozsvárissa. Aiemmin hän oli Unkarin antikommunistisen toisinajattelijaliikkeen aktivisti, Unkarin liberaalipuolueen (SZDSZ, 1988) perustaja. Suuri osa jälkisosialistisen hallinnon analysoinnista on keskittynyt määrittelemään Venäjän nykyjärjestelmää sen kautta, mitä siitä puuttuu: Venäjällä ei ole esimerkiksi vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa.
xxx/ellauri286.html on line 412: Kirjailija Sofi Oksanen piti tämän toisteisen ja pitkästyttävän "luennon" ”Millaista on kirjoittaa Venäjästä? Ihan kivaa, tuskin malttaa lopettaa” Lillehammerin kirjallisuusfestivaaleilla nonstoppina Norjassa to-su 26-29.5.2016.
xxx/ellauri286.html on line 416: Kylläpä Sofi kuvailee nautinnollisesti itätyttöjä. Vaan eipä ihme! Oksanen kertoi jo uransa alkumetreillä olevansa biseksuaali. - Se on tärkeä poliittinen kannanotto. Moni ei tunnustaudu näkyvästi biseksuaaliksi. Jos nainen on miehen kanssa, hänet nähdään heterona. Jos nainen nähdään naisen kanssa, hän on lesbo. Seksuaalisuuden välimuoto on kadonnut, hän painottaa. Jos nainen nähdään väliin naisen, väliin miehen kanssa, hän on bi, hän painottaa.
xxx/ellauri286.html on line 422: Men Hundparken känns som en glasklar skildring av en verklighet som Sofi Oksanen ofta återkommit till i sina böcker – rovdriften världen begår på kvinnors kroppar. Men eftersom hon är en briljant författare har hon skrivit den som en ursinnig thriller. Man läser med fjärilar i magen.
xxx/ellauri286.html on line 454: Sofin valkoverinen äiti ohittelee jonoja. Solidaariset jonottajat on sen mielestä lampaita. Sixi se ei halunnut jäädä neukkulaan, sillä on etuilu valkoisessa veressä. Niin Sofillakin. Sen mielestä venakkojen säärikarvat ovat hirveitä. Ajaakohan Sofi tuheronkin porsliinixi? Senkö ansiosta sillä on päässä peruukki?
xxx/ellauri286.html on line 456: Tästä kirjasta näkee että Sofi on laahustaustainen. Se selittää aika paljon.
xxx/ellauri286.html on line 459: Sofista tulee häpeämätön. Sen hävyltä on häntä poikki, ja lyhkösexi trimmattu. Virolaiset miehet kuulostavat puhuessaan mustilaisilta. Sofin ukki on mettäfasisti. Haukkuu isänmaata punahelvetixi. Ize ei pane tikkuakaan ristiin, vetää viinaa vaan ja polttaa kessua. Hyi helkkari. Suojeluskuntalaisen tyttärentytär. Isukkia kiukutti kun äiti ei hankkinut passia vaan vetelehti kotona. Tuli isäänsä, ja ukrainattariin. Oli mellevä sängyssä. Stalinin lehmät on aivan paranoideja. Tavalliset neuvostotyöläiset on banderolleja.
xxx/ellauri286.html on line 500: Vitun virolaiset pellet rakasti niin paljon länkkäreiden muovia että luopuivat kotimaisista kangaskasseista. Nyt tiedetään miten paljon parempia ne olivat. TIEDE-lehden paljastuneen terskan näköinen päätoimittaja Jukka Ruukki kauppaa muovia, unohtaen kokonaan mainita sen muut ympäristöhaitat kuin hiilijalanjäljen. Miten voi mies olla niin tajuton, joko se on tyhmä tai se on tilauskusettaja. Miten voi nainen olla ilman kaloritajua, ihmettelee Sofi läskinä. Vitun vainoharhaisia valkolaisia. Kumma ettei suomalaiset punikkien lapsenlapsen lapset muista että niitä nälistettiin leireillä enemmän kuin Jaarli Bobs tappoi buurilapsia ja äitejä.
xxx/ellauri286.html on line 506: Äiti oli liian hyvä venäläisille ja liian huono suomalaisille. Sofi sai siitä hirmuisesti skizoja ja siitä tuli aivan vimmainen pyrkyri. Sen izetunto on kuin dementin paavin pystyssä pitänyt mekon alle työnnetty keppi. Virolaisuus on luuranko sen kaapissa.
xxx/ellauri286.html on line 508: Anna on äidin illa faciet. Anna on terve, kaunis, älykäs, lahjakas. Anna saa stipendejä. Anna saa parhaat pisteet ja soittaa orkesterin solistina ja näyttelee pääosat joulujuhlien näytelmissä. Anna on niin loistava, että opettaja alkaa merkitä hänelle kokeisiin kahta numeroa, toista jossa on Annan numero samalla arvosteluasteikolla mitattuna kuin muillakin ja toista, jossa käytetään juuri Annalle tarkoitettua arvosteluasteikkoa, jotta Anna voisi nähdä, miten on pärjännyt suhteessa omiin kykyihinsä. Se on varmaa, että Annasta tulee jotain suurta. Kuulostaa vähän Kirsin Annalta. No suuri siitä on tullutkin. Sofi on pysynyt suht pienenä, isoa on vaan naama ja jalkaterät.
xxx/ellauri286.html on line 510: Puhdistuxen mezärosvo August joka pyllisteli komerossa 2 oven välissä näyttää olleen Sofin äidin Aku-setä. Akun vaimo oli Iines ja sillä kommunisti mies. Täyspunainen siis paha. Millä tavalla paha? Etuilee ize, ei anna muiden etuilla. Sofi ottaa kaiken irti tästä meemistä.
xxx/ellauri286.html on line 512: Quanto costa? Mitä varvilta? Ai neiti puhuukin suomea. Hintalappukin mahtaa olla sitten sen mukainen Rennosti muka karkuun. Käsikynkkää menee venakot Vaasankadulla pörrötukkaisina pyllyt heiluen. Sofi kuolaa salaa vierestä.
xxx/ellauri286.html on line 514: Sofi Oksasen mukaan homot valloittavat helsingin lesboravintolat. Oksasen uusi suollos, Baby Jane (2005) kertoo paniikkihäiriöisistä lesboista - kokemuksen syvällä rintaäänellä tottakai. Mustiin tiukkoihin housuihin, pitsipaitaan ja Pompadour-korkokenkiin pukeutunut Oksanen näyttää virolaishuoralta. Naiselta joka ei pelkää riisua itseään kirjoissaankaan.
xxx/ellauri286.html on line 517: Sofi Oksanen paljastaa kirjoissaan niin paljon itsestään, että hän alkaa vaikuttaa sielulliselta itsensäpaljastajalta. Eikä hänellä oikeastaan ole ollut vaihtoehtoja: ei kukaan kirjailija voi kirjoittaa asioista, jotka eivät kiinnosta. "Olen sevverran autistinen, jos se nyt on oikea termi, ettei nappaa muut kuin minä ize."
xxx/ellauri286.html on line 520: Teini-ikäisestä 22-vuotiaaseen Sofi puri oxennustaan wc:ssä. Oli turhauttavaa opiskella kirjallisuustiedettä. Piti tutkia asiaa, mitä itse halusi tehdä. Kesken jäi sekin rojekti.
xxx/ellauri286.html on line 522: Sofi Oksanen kasvoi Jyväskylässä. Hänen isänsä on suomalainen sähkömies, äiti virolainen diplomi-insinööri, joiden tapaamista Oksanen sivusi esikoiskirjassaan Stalinin lehmät.
xxx/ellauri286.html on line 523: Lukiossa Sofi oli luokkansa primus. Äidinkielen ylioppilasaineesta tuli 97 pistettä, reaalin uskonnon vastauksista valtakunnan toiseksi parhaat pisteet, laudatureja neljä ja eximioita kaksi. Ei kuutta ällää kuitenkaan, lällällää. Lukion päästötodistuksen keskiarvokin näytti 9,5 tai enemmän, ei Oksanen enää muista. Liikunta oli ainoa aine, jossa hän ei ollut hyvä. Paizi horisontaalisissa permantoliikkkeissä.
xxx/ellauri286.html on line 525: Sofi kirjoittaa naisille jotka rakastavat naisia, siis lepakoille. Bulimia on pääasiassa naisten sairaus. Baby Janessa naisrakastavaisten ongelmana on paniikkihäiriö. Se on Oksasen feminismiä.
xxx/ellauri286.html on line 526: “Haluan kirjoittaa naisille tärkeistä asioista, jotka koskettavat naisia, naisena olemisesta. Feminismi näkyy muutenkin elämänarvoissani ja -valinnoissani, kuten siinä että meikkaan pirusti ja käytän hameita." Kerran Sofi antoi pakit mielenkiintoiselle miehelle, joka vaikutti liikaa heteropatriarkaatilta. Kerran siis. Ei ollut hinta sillä kertaa kohillaan.
xxx/ellauri286.html on line 532: Sofi Oksasta ja Olga Tokarczukia on verrattu toisiinsa: molemmilla on rastastukka ja siinä pidennys. Molemmat tematisoivat historiaan toistumista nykyisyydessä. Myös se on heillä yhteistä, että molemmat ovat autodidakteja. (No ei, ainoastaan Sofi on, Olga valmistui kai psykologixi.) Heidän naispäähenkilöidensä kautta historia muuttuu autofiktioksi.
xxx/ellauri286.html on line 537: Sofia ei vaivaa bulimia eikä narsismi, ne vaivaa enempi sen omaisia. Ne johtaa tunteiden, herkkyyden ym raaistumiseen, mikä näkyy hyvin Sofin kirjoissa. Sofin hobbyt ovat jumppaaminen, pano ja oxentaminen. Muut apinat ei muuten juuri nappaa. Sofi nappaa diapameja kuin leipää ja niistää perään piriä kuin yhtä kalamainen kaima Karppi.
xxx/ellauri286.html on line 576: Helposti täyttyy Sofilta nää kriteerit. Kaiken kaikkiaan BPD:n erottuvimmat oireet ovat ihmisten välisten suhteiden ja minäkuvan epävakauden yleiset mallit, jotka vaihtelevat toisten idealisoinnin ja devalvoinnin äärimmäisyyksien välillä sekä vaihtelevat mielialat ja vaikeudet säädellä voimakkaita tunnereaktioita. Vaarallinen tai impulsiivinen käyttäytyminen korreloi myös häiriön kanssa.
xxx/ellauri286.html on line 590: Ihmiset, joilla on BPD, ovat taipuvaisia olemaan vihaisia perheenjäsenilleen ja vieraantunut heistä. Omasta puolestaan perheenjäsenet ovat usein vihaisia ja avuttomia siitä, kuinka heidän BPD-perheenjäsenensä suhtautuvat heihin. BPD:tä sairastavien aikuisten vanhemmat ovat usein sekä yli- että ali-seuloutuneita perhevuorovaikutuksiin. Romanttisissa suhteissa BPD liittyy lisääntyneeseen krooniseen stressiin ja konflikteihin, romanttisten kumppanien tyytyväisyyden vähenemiseen, perheväkivaltaan ja ei-toivottuun raskauteen. Nämä linkit voivat kuitenkin koskea persoonallisuushäiriöitä yleensä. Viisaasti kyllä Sofi ei hankkinut lapsia. Vääryyttä ei saa päästää jatkumaan.
xxx/ellauri286.html on line 598: Toiset voivat joskus kertoa, kun joku, jolla on BPD, dissosioituu, koska hänen kasvojensa tai äänensä voivat muuttua litteiksi tai ilmeisiksi tai he voivat näyttää hajamielliseltä ja "tunnottomalta" tunneärsykkeille. Sofi ilman juhlameikkiä näyttää aika luteelta.
xxx/ellauri286.html on line 600: Mielen tapa tukahduttaa ja välttää voimakkaasti tuskallisia tunteita voi tarjota tilapäisiä helpotuksen tunteita, mutta dissosiaatio voi myös johtaa epäterveisiin selviytymismekanismeihin, samalla kun se aiheuttaa sivuvaikutuksena positiivisten tunteiden tukahduttamista tai tylsistämistä. Niistä onkin Sofin kirjoissa melkoinen pula.
xxx/ellauri286.html on line 607: Lasten hyväksikäytön, erityisesti lasten seksuaalisen hyväksikäytön, ja BPD:n kehittymisen välillä on vahva korrelaatio. Monet BPD:tä sairastavat henkilöt raportoivat joutuneensa pahoinpitelyyn ja laiminlyöntiin pikkulapsina. Potilaiden, joilla on BPD, on havaittu ilmoittavan huomattavasti todennäköisemmin joutuneensa joutuneensa kumpaankin sukupuoleen kuuluvien (bisexuaalisten) hoitajien suulliseen, emotionaaliseen, fyysiseen tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön. He raportoivat myös insestistä ja omaishoitajien menetyksestä varhaislapsuudessa. Ettei vaan Aku-setä olis käynyt Sofin ja sen äidin luukulla. Syy-yhteydestä keskustellaan edelleen Murha.fissä ja 2+ palstalla.
xxx/ellauri286.html on line 615: Korkea toimeen- ym. panotoiminto saattaa auttaa suojaamaan ihmisiä, joilla on korkea hylkäysherkkyys, BPD:n oireilta. Sen tautta Sofi varmaan häslää niin paljon julkisuudessa.
xxx/ellauri286.html on line 622: Aku Louhimiehen suhde Sofia Oksasen kanssa kukoistaa – ”Uskomaton nainen”. Ohjaaja Aku Louhimies katsoo tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Hyvänä tukena on hänen elämänkumppaninsa Sofia Oksanen. Aku Louhimiehen mukaan Sofia-rakas on antanut hänelle tukea, voimaa ja uutta energiaa. Pro Finlandia -mitalin vuonna 2018 saanut ohjaaja Aku Louhimies, 51, kuulostaa puhelimessa iloiselta ja pirteältä. Koronan aiheuttamat rajoitukset eivät suuresti juuri tällä hetkellä miestä haittaa, vaan energiaa löytyy, vaikka poliisitutkinta on edelleen kesken.
xxx/ellauri286.html on line 627: Viime vuosina Akun tärkeänä apuna on ollut hänen rakkaansa, suomenruotsalainen huippustylisti Sofia Oksanen. Ai mutta tää ei olekaan bestselleristi Sofi Oksanen?
xxx/ellauri286.html on line 629: Pukusuunnittelija Sofia Oksanen kertoo yhteisestä elokuvasta ja avoliitosta Aku Louhimiehen kanssa: "Olemme eronneet ja palanneet yhteen aika monta kertaa". Stylisti Sofia Oksasella on kunnianhimoinen asenne tekemisiinsä. Samaa asennetta hän näkee puolisossaan Aku Louhimiehessä. – Ydinjuttuni on yrittäjänä oleminen, se on yksinkertaisesti parasta. Minua kiinnostaa kokonaisuuksien hallinta, ja voisin varmasti olla onnellinen ja hyvä vaikkapa siivousalan yrittäjänä, hallizemassa siivousalan kokonaisuuxia, hän sanoo. Mainoksia tehdessään Sofia on osallisena edistämässä myyntiä, mutta toisesta suupielestä hän puhuu kestävyyden ja kierrätyksen puolesta. Se trendaa nyt.
xxx/ellauri287.html on line 65: Löysin Antikvariaatti Sofian ulkolaatikosta 1 egellä H.V. Mortonin matkakertomuxen Paavalin jäljillä, suom. Aune Krohn, v. 1938. H.V. Mortonin Pyhän Paavalin rappusissa jäljittelee häikäisevästi apostolin kuuluisaa uskon matkaa Israelin, Kreikan ja Italian halki käyttämällä itse Raamattua oppaana. Morton, joka kuuntelee hyviä tarinoita ja tarkkailee yksityiskohtia, luo pakkolukuisen kertomuksen, joka tyydyttää uteliaimman matkailijan sekä tietoisemman ja intohimoisimman Raamatun lukijan. Jokainen leipä jonka otat jokainen leffa jonka duunaat jokainen rappu jonka väsäät mä tuun kellottaan suaaa.
xxx/ellauri287.html on line 125: Tämä kuuluisa kaupunki on Gallion-kirjoituksen sijainti, 9 fragmenttia, joiden avulla tutkijat voivat päivittää Apostolien tekojen kirjan tapahtumat. Delphi oli myös Pythian oraakkelin koti, profeetallinen loisilmiö, joka vaikutti syvästi läheisen Korintin kirkon käytäntöihin (1. Korinttilaisille 13-14). Kiipeä kaupungin muinaisen jalanjäljen huipulle ja löydät yhden antiikin Kreikan parhaiten säilyneistä stadioneista, joka havainnollistaa Heprealaiskirjeen 12:ssa käytettyjä urheilukuvia ja tunnelmia.
xxx/ellauri287.html on line 137: Lopeta tämä ihmeellinen matka matkalla Akropolikselle, katso Parthenon sekä Mars-kukkula (Apostolien teot 17), jossa Paavali puhui epikuroisille ja stoalaisille filosofeille.
xxx/ellauri287.html on line 302:
xxx/ellauri287.html on line 332: It may surprise you to know that the Bibble describes angels nothing at all like they are typically depicted in paintings. (You know, those cute little chubby babies with wings?) A passage in Ezekiel 1:1-28 gives a brilliant description of angels as four-winged creatures. In Ezekiel 10:20, we are told these angels are called cherubim. The 6-winged model is called seraphim.
xxx/ellauri287.html on line 337: Most angels in the Bibble have the appearance and form of a man. Many of them have wings, but not all. Some are larger than life. Others have multiple faces that appear like a man from one angle, and a lion, ox, or eagle from another angle. Some angels are bright, shining, and fiery, while others look like ordinary humans. Some angels are invisible, yet their presence is felt, and their voice is heard.
xxx/ellauri287.html on line 339: Angels are mentioned 273 times in the Bibble. Although we won't look at every instance, this study will offer a comprehensive look at what the Bibble says about these fascinating creatures.
xxx/ellauri287.html on line 381:
Nicknames: Messenger, Watcher, Supervisor for God, War game host, Son of the mighty, Son of God, Chariot.
xxx/ellauri287.html on line 418: Toisaalta Helmut on tässä asiassa epäluotettava todistaja sillä hänen on syytetty sexuaalisesti harassoineen Elaine Bagelsia. Elaine Pagels (pronounced Paygulls) , née Hiesey (pronounced Haisi), February 13, 1943), is an American historian of religion. She is the Harrington Spear Paine Professor of Religion at Princeton University. After briefly studying dance at Martha Graham's studio, she began studying for a PhD in religion at Harvard University as a student of Helmut Koester.
xxx/ellauri287.html on line 420: Eli Helmut päästi paineita Harvardissa keihästämällä rengasmunkin perää. Nuolikohan se Elainen siteitäkin. Olikohan tässäkään tarinassa totta edes siteexi. Tosin Koester was an ordained minister of the Lutheran Church, who in 1953 married a certain Gisela Harrassowitz!
xxx/ellauri287.html on line 433: Ramsay meni ensin Vähä-Aasiaan, missä monilla Apostolien teoissa mainituista kaupungeista ei ollut edes tarkkaa sijaintia. Rättipäät oli söhränneet lähes kaiken. Myöhemmin elämässään hän päätteli: '"Lisätutkimukset... osoittivat, että kirja kesti pienimmänkin tarkastelun Egeanmeren maailman tosiasioiden auktoriteettina ja että se oli kirjoitettu sellaisella harkintakyvyllä, taidolla, taidolla ja totuuden havainnoilla ollaxeen mallina historiallisesta lausunnosta" ( The Bearing of Recent Discovery, s. 85). Saman kirjan sivulla 89 Ramsay selitti: "Voit painaa Luukkaan sanoja enemmän kuin mikään muu historioitsija". Paavalin kirjeiden kirjoittajuudesta hän päätteli, että kaikki kolmetoista Uuden testamentin kirjettä, jotka Paavali näennäisesti kirjoitti, olivat aitoja, ja että koko raamattukin on sitä lyytä todennäköisesti kirjaimellisesti totta.
xxx/ellauri287.html on line 435: Tästä hyvästä jouduttuaan Oxfordin klassisen taiteen ja arkkitehtuurin professorin viralta hänet nimitettiin ihmiskunnan Regius-professoriksi (latinalainen professuuri) Aberdeenissa, lyötiin köyhäxi ritariksi vuonna 1906 kunnianosoituksena stipendimaailmalle. Ramsay sai myös kolme kunniastipendiä Oxfordin korkeakouluista, yhdeksän kunniatohtorin arvoa brittiläisistä, mannermaisista ja pohjoisamerikkalaisista yliopistoista ja hänestä tuli lähes kaikkien arkeologiaa ja historiaa harjoittavien yhdistysten kunniajäsen. Hän oli yksi British Academyn alkuperäisistä jäsenistä ja hänelle myönnettiin paavi Leo XIII: n kultamitali vuonna 1893 ja Royal Geographical Societyn viktoriaaninen mitali vuonna 1906. Milli-Mollin setä antoi hänelle vielä viisipennisen ja täti namuja ja rusetin.
xxx/ellauri287.html on line 455: Niinkuin urpolaisille paljaaxihakkuut ja ilmastotalkoot. Törkeän läski harittavasilmäinen oikeisto-Taalas saarnaa sinimustille vapautuxen evankeliumia: mitä hiilinieluista, syylliset ilmastokatastrofiin ovat ihan toisaalla. Helikopterit pörräävät Helsingin taivaalla: Pelle Zelensky tulee ruinaamaan lisää patirahaa Pohjoismaista. Suomalaiset asevelvolliset heiluu Ruozissa naamat vihreäxi tuhrittuina. Voi helvetti, pääsis jo pois tästä hullunmyllystä. Vaikka samaa paskaa kai tää on ollut aina.
xxx/ellauri287.html on line 522: Vuonna 363, vähän ennen kuin Julianus lähti Antiokiasta aloittaakseen kampanjansa Persiaa vastaan, hän salli juutalaisten rakentaa uudelleen temppelinsä ponnistelunsa mukaisesti kristinuskoa vastaan. Pointti oli, että temppelin jälleenrakentaminen tekisi tyhjäksi Jeesuksen profetian sen tuhoamisesta vuonna 70, jonka kristityt olivat maininneet todisteena Jeesuksen totuudesta. Mutta tulipalot syttyivät ja pysäyttivät projektin. Takuulla olivat ristinterroristien sytyttämiä.
xxx/ellauri287.html on line 532: ofano_dell%27altissimo%2C_saladino%2C_ante_1568_-_Serie_Gioviana.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri287.html on line 568: Valokuvia ovat vielä: Libanonin setrit, Kalat Simanin basilikan rauniot, Krak de Chevaliers (länsitornit), Vaspasionin ja Tituksen merkintä tunnelissa sekä leikkaus ja tunneli, Selucas; Margabin linnan vallit, kylpylä, Hama (Syyria); Jablehin moskeija, sulttaani Ibrahimin moskeija ja kirkollisen kaupungin portti, Tartus (Syyria); John Whiting, Grace Whiting, yksi heidän pojistaan (?) ja lapsi; uudelleenesitys roomalaisten sotilaiden hyökkäyksestä Jerusalemiin, Jerusalemin YMCA:n pääsisäänkäynti Dr. John Raleigh Mott, Lord ja Lady Allenby (1933-1934); Arabit jauhamassa ateriaa ja ratsastamassa, Jerusalemin 21. piiritys (22. lokakuuta 1938), "Tommies" vartioi Damascus Gatessa, American Colony -asunnossa ja Sea of Galilea Scot´s Mission Hospital, Tiberias.
xxx/ellauri287.html on line 610: Athenodoros Cordylion (Αθηνόδωρος Κορδυλίων ; fl. 1. vuosisadan puoliväli eKr.) oli Tarsoksessa syntynyt stoalainen filosofi. Hän oli Pergamonin kirjaston pitäjä, jossa hänen tiedettiin leikkaavan pois kohtia stoalaisen filosofian kirjoista, jos hän oli eri mieltä niiden kanssa. Vittu mikä pelle
xxx/ellauri287.html on line 632: Bibliografia: Bost-Pouderon, C. 2000. "Le ronflement des Tarsiens: l'interprétation du Discours XXXIII de Dion de Pruse." REG 113: 636-51.—. 2003. "Dion de Pruse et la physiognomonie dans le Discours XXXIII." REA 105.1: 157-74.—. 2006. Dion Chrysostome: Trois discours aux villes (Or. 33-35). 2 osaa Salerno: Helios.—. 2009. "Entre predication morale, parénèse et politique: les Discours 31-34 de Dion Chrysostome (ou: la subversion des genres)." Julkaisussa Danielle van Mal-Maeder et ai., toim. Jeux de voix: enonciation, intertextualité et intencionalité dans la littérature antiikki. Bern: Peter Lang. 225-56.Desideri, P. 1978. Dione di Prusa: un intellettuale greco nell'impero romano. Messina: d'Anna. Gleason, Maud. 1995. Making Men: Sophistis and Self-Presentation in Ancient Rome. Princeton: Princeton University Press. Gangloff, Anne. 2006. Dion Chrysostome et les mythes: Hellénisme, communication et philosophie politique. Grenoble: Millon. Houser, J. Samuel. 1998. "Eros" ja "Aphrodisia" Dio Chrysostomin teoksissa. Classical Antiquity 17.2: 235-58. Jones, CP 1978. Dio Chrysostomosin roomalainen maailma. Cambridge, MA: Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Local Cultures in the Room Empire: Libyan, Punic and Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949. "Die προλαλία bei den griechischen Schriftstellern." Wiener Studien 64: 71-81. Swain, Simon. 1996. Hellenismi ja valtakunta: kieli, klassismi ja valta kreikkalaisessa maailmassa, 50-250 jKr. Oxford: Oxford University Press.—. 2007. "Polemonin fysiognomia". Julkaisussa Simon Swain, toim. Kasvojen näkeminen, sielun näkeminen: Polemonin fysiognomia klassisesta antiikista keskiaikaiseen islamiin. Oxford: Oxford University Press. 125-202. Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Paikalliset kulttuurit Rooman valtakunnassa: Libyan, Punic ja Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949.
xxx/ellauri287.html on line 639: of_Antioch.jpg" />
xxx/ellauri287.html on line 671: Sasanian vallan aikaa pidetään Iranin historian kohokohtana, ja se oli monella tapaa muinaisen iranilaisen kulttuurin huippu ennen muslimien valloitusta ja sen jälkeistä islamisaatiota. Sasanilaiset suvaitsivat alamaistensa erilaisia uskontoja ja kulttuureja; kehitti monimutkaisen, keskitetyn valtion byrokratian; elvytti zoroastrianismin heidän hallintonsa laillistavana ja yhdistävänä voimana; rakennutti suuria monumentteja ja julkisia töitä; ja holhosi kulttuuri- ja oppilaitoksia. Imperiumin kulttuurinen vaikutus ulottui paljon sen aluerajojen ulkopuolelle - mukaan lukien Länsi -Eurooppa, Afrikka, Kiina ja Intia - ja auttoi muokkaamaan eurooppalaista ja aasialaista keskiaikaista taidetta. Persialaisesta kulttuurista tuli perusta islamilaiselle kulttuurille , ja se vaikutti taiteeseen, arkkitehtuuriin, musiikkiin, kirjallisuuteen ja filosofiaan kaikkialla muslimimaailmassa. Kitos sassanidit!
xxx/ellauri287.html on line 695: Parannettuaan sadanpäällikön palvelijan Kapernaumissa Jeesus kulkee Nain-nimiseen pikkukaupunkiin. Tämä kaupunki on hyvin pieni ja mitätön ja tämä on ainut kerta kun se edes mainitaan Uudessa testamentissa. Nain sijaitsi noin 30 km päässä Kapernaumista Galilean eteläosassa, aivan lähellä Suunemia, jossa profeetta Elisa oli aiemmin herättänyt kuolleista nuoren pojan (2. Kun. 4:32–36). Jeesusta seuraavat Hänen opetuslapsensa ja suuri joukko kansaa. Jeesus sanoo pojalle "Nöyse". Poika nöysee. Sitten Jeesus selittää: "Nain leskeä." Tämä tarina löytyy vain Luukasalta.
xxx/ellauri289.html on line 57: off.org/wp-content/uploads/2023/03/gif-sexy-cumshot.gif" height="250px" &>
xxx/ellauri289.html on line 76: Naiselliset Jehovan todistajat tunkeutuivat taas yxityisalueellemme. Harmi että olin koko ajan suihkussa. Seija oli kiukkuinen koska se joutui ovelle papiljotit päässä. Jenkeissä olisi meillä ollut oikeus "stand our ground"; eli käyttää kuolettavaa väkivaltaa alueella, joka kuuluu meille. Get off my property! Bang bang! Aargh! Mein Leben! Jenkkilä on karmaiseva apinoiden planeetta. Nuutti jäi aidalle haukkumaan tyhjin toimin lähteneiden käännynnäisten perään.
xxx/ellauri289.html on line 108: He pitävät väärin ja turhaan lausutun jumalan nimen "Jehova" käyttöä välttämättömänä oikean palvonnan kannalta. He torjuvat kolminaisuuden (joka onkin hölmö ajatus), sielun luontaisen kuolemattomuuden ja helvetin tulen, joita he pitävät epäraamatullisina oppeina. He eivät noudata joulua, pääsiäistä, syntymä- tai nimipäiviä tai muita hulluja tapoja, joita he pitävät pakanallisena alkuperäisenä kristinuskona. He käyttävät mieluummin omaa omituista raamatunkäännöstään, Franzin hommaamaa New World Translation of the Holy Scriptures, vaikka heidän kirjallisuudessaan toisinaan lainataan ja viitataan naureskellen muihin raamatunkäännöksiin. Kannattajat kutsuvat yleisesti uskomuskokoelmaansa "totuutena" ja pitävät itseään "totuuden torvina". He pitävät "ihmisyhteiskuntaa" moraalisesti turmeltuneena ja Saatanan vaikutuksen alaisena, ja useimmat rajoittavat sosiaalista vuorovaikutustaan muiden saatanoiden kanssa oville saarnauxeen. Seurakunnan kurinpitotoimiin kuuluu erottaminen, heidän terminsä viralliselle karkottamiselle ja muuten vaan karkottamiselle, viimeinen keino heidän mielestään vakaviin rikoxiin. Kastetut henkilöt, jotka muodollisesti lähtevät, katsotaan eronneiksi, ja heitä myös vältetään. Erotetut ja eronneet henkilöt voidaan lopulta ottaa takaisin, jos heidän katsotaan katuvan.
xxx/ellauri289.html on line 211: Todistajille opetetaan, että seurustelu "maailmallisten" ihmisten kanssa muodostaa "vaaran" heidän uskolleen, ja heitä opastetaan minimoimaan sosiaaliset kontaktit ei-jäseniin, jotta he voivat paremmin ylläpitää omia moraalinormejaan. Opiskelua yliopistossa ei suositella ja vaihtoehtona suositellaan ammattikouluja. Toisen asteen jälkeisen koulutuksen saamista pidetään "hengellisesti vaarallisena". Anthony Morris III:n, hallintoelimen jäsenen, on lainattu sanoneen: "älykkäimmät ja kaunopuheisimmat professorit yrittävät siellä muokata lapsenne ajattelua, ja heidän vaikutuksensa voi olla kamala."
xxx/ellauri289.html on line 236: Entinen päämajan henkilökunnan jäsen Barbara Anderson sanoo, että politiikka vaatii tehokkaasti, että ahdistelulle on toinen todistaja, "mikä on mahdotonta". Anderson sanoo, että politiikka "suojelee pedofiilejä ennemmin kuin suojelee lapsia". [virret 339 ja 492] Jehovan todistajat väittävät, että heillä on vahva politiikka lasten suojelemiseksi ja lisäävät, että paras tapa suojella lapsia on nuhdella kylänvanhimpia; he myös ilmoittavat, etteivät he sponsoroi toimintaa, joka erottaa lapset vanhemmista. Haha, entäs insestuaaliset pedofiilivanhemmat? Niitäkin näet on, usko tai älä.
xxx/ellauri289.html on line 299: A sex doll generally refers to a full-size sex doll, but they can also consist of just a head with a torso otherwise known as a sex doll torso. The best sex dolls are made with medical-grade TPE or silicone so that the dolls are completely safe and highly durable for long-lasting use. xxx/ellauri291.html on line 113: Useiden vuosien ajan hän oli kirjeenvaihdossa John M. Gunnin kanssa National Council of Churchesista koskien kristillisten opetusten soveltamista televisiosarjoihin. Gunn kuitenkin lakkasi vastaamasta, kun Roddenberry kirjoitti kirjeessä: "Mutta sinun täytyy ymmärtää, että olen täydellinen pakana ja syön valtavia määriä leipää, koska olen havainnut Sanan enemmän mausteeksi kuin ravinnoksi, joten olen kiinnostunut dollareissa ja senteissä kirjoitetusta lausunnosta ja siitä, mitä tämä merkitsee Roddenberryn kassalle." Roddenberry sanoi kristinuskosta: "Kuinka voin ottaa vakavasti jumalankuvan, joka edellyttää, että kumarran joka seitsemäs päivä ja ylistän sitä? Se kuulostaa minusta erittäin epävarmalta persoonallisuudelta." Ennen kuolemaansa Roddenberrysta tuli läheisiä ystäviä filosofi Charles Musèsin kanssa, joka sanoi, että Roddenberryn näkemykset olivat "kaukana ateismista". Roddenberry selitti kantaansa näin: "Ei ole totta, etten usko Jumalaan. Uskon eräänlaiseen jumalaan. Se ei vain ole apinoiden Jumala. Enemmän kuin jättimäinen kana, tai kärpästen herra. Hylkään uskonnon." Hän hylkäsi kaikki järjestäytyneet uskonnot sanoen, että ne toimivat suurimmaksi osaksi "korvikeaivoina... ja erittäin huonosti toimivina". Lagosin planeetan pyllyaivoisilla miehilläkin oli isommat ja paremmat, niin roistoja ja petkunteriä kuin olivatkin. Roddenberry kritisoi myös sitä, että kun King David -hotellin pommi-isku tapahtui vuonna 1946, amerikkalainen yleisö hyväksyi sen vapaustaistelijoiden toimeksi, kun taas muslimin autopommi Beirutissa tuomittiin terroristitoimexi.
xxx/ellauri291.html on line 123: Hautajaiset järjestettiin 1. marraskuuta, ja yleisö kutsuttiin muistotilaisuuteen Hall of Libertyssä Forest Lawn Memorial Parkissa Hollywood Hillsissä. Se oli maallinen palvelu; Roddenberry oli haudattu ennen tapahtumaa. Yli 300 Star Trek -fania osallistui ja seisoi salin parvekkeella, kun kutsuvieraat olivat lattiatasolla. Nichelle Nichols lauloi kahdesti seremonian aikana ensin "Yesterday" ja sitten vielä itse kirjoittamansa kappaleen nimeltä "Gene". Barrett oli pyytänyt molemmat tai siis kaikki 3 kappalta. Useat ihmiset puhuivat laulun ajan muistomerkillä, mukaan lukien Ray Bradbury, Whoopi Goldberg, Christopher Knopf, Alfred E. ("What! Me Worry?") Neuman, ja Patrick Stewart. Seremonian päätti kaksi kilttipiippua soittamassa " Amazing Gracea", kun Roddenberryn nauhoitettu viimeinen viesti ("En saa vedetyxi henkeä!") lähetettiin blogosfääriin. Neljän koneen ohilento, kadonneen miehen muodostelmassa, seurasi, ja päättyi noin 30 minuuttia myöhemmin melkoisen rysähdyxeen. Hänen kuolemansa jälkeen Star Trek: The Next Generation esitti viidennen tuotantokauden kaksiosaisen jakson nimeltä "Graph Unification ", joka sisälsi omistuksen Roddenberrylle.
xxx/ellauri291.html on line 147: Arvostelut olivat ristiriitaisia; kun The Philadelphia Inquirer ja San Francisco Chronicle pitivät uudesta ohjelmasta, The New York Times ja The Boston Globe olivat vähemmän suotuisia ja Variety ennusti, että se "ei toimi", kutsuen sitä "uskomattomaksi ja synkäksi hämmennyksen sotkuksi ja monimutkaisuudexi". Hän valitti, että se "teki virheen vetoamalla suhteellisen lukutaitoiseen ryhmään". Verkoston tutkimus osoitti, että Star Trekillä oli "laadukas yleisö", ns. fixuja ihmisiä (Mirjam Pylkkänen, p.c.), mukaan lukien "ylemmän tulotason, paremmin koulutetut miehet". Sitä kazoivat tiedemiehet, museon kuraattorit, psykiatrit, lääkärit, yliopiston professorit ja muut ylenpalttiset. Suuri osa ihailijapostista tuli lääkäreiltä, tiedemiehiltä, opettajilta ja muilta ammattilaisilta (pankinjohtajat, hammaslääkärit ja tuomarit), ja se osoitti suurimmaksi osaksi lukutaitoa – ja kirjoitettu hyville paperitarvikkeille.
xxx/ellauri291.html on line 212: Kalle-Kustaan muori makaa hiljaa haudassaan Kalle-Kustaan muori makaa hiljaa haudassaan Kalle-Kustaan muori makaa hiljaa haudassaan Yli haudan me marssimme vaan. Glory, Glory halleluja. Glory, Glory halleluja Glory, Glory halleluja. Yli haudan me marssimme vaan. Sävel: Battle Hymn of Republic."
xxx/ellauri291.html on line 214: Tätä soittaa mm. Kaartin soittokunta, se on sotilasmarssisävelmä. Onkohan puhe esiäidistämme, jota paxu Kalle X Kustaa bylsi Örebron linnassa? Vai dyslexisen pölhö-Kustaan rouvasta joka odotteli autossa ikkunaruutu raolla kunkun häärätessä vähäpukeisten frillojen pyllyvaossa? Alaosaton kuningas ja yläosattomia naisia. Army of lovers tamme fan. You and what army? Silvia ottaa matkalle mukaan putken Kallen mätitahnaa. Kalles röktaa.
xxx/ellauri291.html on line 463: Venäläinen sotilaallinen petos rinnastetaan laajasti maskirovkaan, mutta alueella käytetään myös muita venäläisiä termejä, mukaan lukien "sodan sumutus", tuman voyny. Khitrost tarkoittaa komentajan henkilökohtaista oveluuden ja kavaluuden lahjaa, joka on osa hänen sotilaallista taitoaan, kun taas pettämistä harjoittaa koko organisaatio, eikä se sisällä henkilökohtaisen oveluuden tunnetta; eikä venäläistä petoksen käyttöä tarvitse pitää "pahana". Michael Handel todellakin muistuttaa lukijoita sotilasanalyytikko David Glantzin kirjan esipuheessa Sun Tzun väitteestä teoksessa The Art of War, että kaikki sodankäynti perustuu petokseen; Händel ehdottaa, että petos on normaali ja todella välttämätön osa sodankäyntiä. Sotilaallisen petoksen tavoite on kuitenkin yllätys, vnezapnost , joten näitä kahta tutkitaan luonnollisesti yhdessä.
xxx/ellauri292.html on line 43: Some biblical scholars maintain that the woman in Jericho who hid Joshua’s two spies was a harlot or a prostitute. But if that was the case, how did this woman, Rahab, become one of the ancestors of Jesus Christ? Wouldn’t THE Father ensure a pure lineage for His Son? Wouldn't any father?
xxx/ellauri292.html on line 45: In this historical fiction, author Diana Wallis Taylor offers a beautiful story of intrigue that explains how Rahab came to be the mother of Boaz, grandmother of Obese, and great-grandmother of Jesse, the father of King David, without peddling her arse for denars.
xxx/ellauri292.html on line 47: In Rahab, Woman of Jericho, readers discover a Rahab who is a descendent of the tribe of Ephraim, one of the ten lost tribes of Israel. Her clan left Egypt and settled in Canaan before the Hebrews were enslaved. Although they did not wander in the desert with Moses for forty years, nor did they hear the laws that the Lord gave to His people, they still worshipped the one true God, though without the fringes.
xxx/ellauri292.html on line 49: Rahab marries Radames, a young Egyptian officer, who is to become the new governor of Jericho. They live in the Egyptian embassy set in the city wall. When the Israelites approach Canaan with their army, pharaoh sends word that he is withdrawing his troops. Radames fabricates a story to tell Jericho’s king, but the babylonian lawmaker Hammurabi doesn’t believe it…and he has his eye on the beautiful Rahab.
xxx/ellauri292.html on line 51: What will happen to Rahab after the lecherous king poisons her husband? How can she save her family from the invading Israelites? God parted the waters of the Jordan River for them—will He likewise provide miracles and blessings to her Ephraimite clan if they can rejoin their people? You bet He will! He will relocate them to the U.S. in corpore and make them mormons!
xxx/ellauri292.html on line 62: Paavali saattoi olla homopetteri, mutta oli sillä naisia. Tämä albumi on ylivuoto albumista 287, jossa niitä alkoi olla niin että päät kolkkasi. Lyydiaa lukuunottamatta ne on nyt koottu tänne. Etenkin kiinnostaa ne 7 profetissaa, joista 4 oli niin kauniita, että nimen mainitessa tuli seisokki.
xxx/ellauri292.html on line 81: Antiokiassa yksi kaupungin ylimyksistä nimeltään Aleksanteri Suuri mieltyi heti Teklan kauneuteen. Hän alkoi liehitellä Teklaa, osti hänelle lahjoja, kosi häntä ja lopulta tarttui häneen kiinni keskellä katua kuin pulumainen kaveri K-junan pysäkillä eilen kiinalaiseen matuun. Tekla repi Aleksanterin viitan ja nakkasi hänen päässään olleen seppeleen maahan. Jouduttuaan näin naurunalaiseksi Aleksanteri kosti luovuttamalla Teklan kuvernöörille, joka tuomitsi tämän heitettäväksi pedofiileille.
xxx/ellauri292.html on line 108: Abune Tekle Haymanot (Ge'ez: አቡነ ተክለ ሃይማኖት; known in the Coptic Church as Saint Takla Haymanot of Ethiopia; 1215 – 1313)
xxx/ellauri292.html on line 111: Saint Tekla was an Ethiopian saint and monk mostly venerated as a hermit. He was the Abuna of Ethiopia who founded a major monastery in his native province of Shewa. He is significant for being the only Ethiopian saint popular both amongst Ethiopians and outside that country. Tekle Haymanot "is the only Ethiopian saint celebrated officially in foreign churches such as Rome and Egypt." His feast day is 30 August (Nehasə 24 in Ethiopian calendar), and the 24th day of every month in the Ethiopian calendar is dedicated to Tekle Haymanot.
xxx/ellauri292.html on line 113: Tekle Haymanot is frequently represented as an old man with wings on his back and only one leg visible. There are a number of explanations for this popular image. C.F. Beckingham and G.W.B. Huntingford recount one story, that the saint "having stood too long for about 34 years, one of his legs broke or cut while Satan was attempting to stop his prayers, whereupon he stood on one foot for 7 years." Paul B. Henze describes his missing leg as appearing as a "severed leg... in the lower left corner discreetly wrapped in a cloth." The traveller Thomas Pakenham learned from the Prior of Debre Damo how Tekle Haymanot received his wings:
xxx/ellauri292.html on line 115: One day he said he would go to Jerusalem to see the Garden of Gethsemane and the hill of the skull that is called Golgotha. But Shaitan (Satan) planned to stop Tekla Haymanot going on his journey to the Holy Land, and he cut the rope which led from the rock to the ground just as Tekla Haymanot started to climb down. Then God gave Tekla Haymanot six wings and he flew down to the valley below... and from that day onwards Teklahaimanot would fly back and forth to Jerusalem above the clouds like an aeroplane. No, more like a bird. Like Super Tekla.
xxx/ellauri292.html on line 120: Super Tekla denies accusations of live-in partner: ‘Nasa tamang katinuan pa naman ako’
xxx/ellauri292.html on line 122: “Hindi totoo ‘yan, ako nasa tamang katinuan pa naman ako (That is not true, me, I am still in a right frame of mind),” Super Tekla tearfully said in an interview with GMA released Thursday.
xxx/ellauri292.html on line 135: Super Tekla also denied that he was neglectful of his and Michelle’s baby boy, named Angelo, who was born with an anorectal malformation.
xxx/ellauri292.html on line 136: According to the comedian, Angelo had a successful operation thanks to the help of his fellow actors in the industry.
xxx/ellauri292.html on line 145: “Di pa nag-si-sink in ‘yun sa utak ko na gagawin ‘yun sa akin. Unang-una, wala akong kaalam-alam, plinano nilang lahat,” the comedian then said of Michelle’s interview with Raffy.
xxx/ellauri292.html on line 146: (It hasn’t sunk in yet in my brain that they would do such a thing. First of all, I have no clue, they planned it all.)
xxx/ellauri292.html on line 225: Voi olla ihan hyvä, että on joku tyyliin Kata Kärkkäinen, josta voi katsoa vähän mallia, sanoi Sofi Oxanenkin. Luterilaisilta naisilta puuttuu vahvan ja omanarvontuntoisen naisen malli, sairastumiskohde, joka olisi mukana synnytyksissä, hautajaisissa ja elämän muissa aallokoissa, sanoo Marianne Kiskola. Marianne Kiskola asuu Kreikassa, jossa kirkkopyhät kulkevat ihmisen rinnalla syntymästä asti. Pyhiltä pyydetään esirukouksia ja välillä ihan konkreettistakin apua. Suosittu pyhimys on esimerkiksi Fanerios, jonka puoleen käännytään, kun jokin asia on kadoksissa. Kun avaimet tai silmälasit sitten Fanerioksen avulla löytyvät, on tapana leipoa kakku hänen kunniakseen ja syödä se.
xxx/ellauri292.html on line 233: of4o1_400.jpg" width="70%" />
xxx/ellauri292.html on line 292: Rabbit pitivät Rahabia kelvollisena päin- ja selinmakuulle kääntyneenä ja todistivat, että Rahab meni naimisiin Joosuan kanssa tämän kääntymyksen jälkeen; heidän jälkeläisiinsä kuuluivat profeetat Jeremia, Hilkia, Seraja, Mahseia, Baruk, Hesekiel ja profeetta Hulda, vaikka Joosuan kirjassa ei ole kertomusta esinahkajohtajan avioliitosta kenenkään kanssa tai perhe-elämästä. Rahab mainitaan usein Jetron (Yitro) ja Na´amanin rinnalla "positiivisina esimerkkeinä" Israeliin liittyneistä käännynnäisistä, ja toisessa midrashissa Rahab toimii kaikkien maailman pakanakansojen puolestapuhujana. Pakanoissa on monta tosi mehukasta panoa.
xxx/ellauri292.html on line 312: Abigail on myös listattu yhdeksi seitsemästä juutalaisesta naisprofeettasta, muut kuusi ovat Mirjam, Debora, Hanna, Saara, Hulda ja Esther. Moraalisen luonteensa vuoxi Abraham Kuyper väittää, että Abigailin käytös osoittaa "mielenkiintoisimman luonteen ja horjumattoman uskon", mutta moraalittomammpi Alice Bach pitää häntä kumouksellisena. Adele Berlin puolestaan asettaa vastakkain Abigailin (a) tarinan Batseban (b) tarinan kanssa. Yhdessä (a) vaimo estää Davidia murhaamasta typerää ja ahnetta miestään. Toisessa (b) Daavid määrää hyvän miehen kuolemaan, koska hän haluaa hänen vaimoaan. "Abigail-tarinassa (a) Daavidin, potentiaalisen kuninkaan, pili nähdään yhä vahvempana ja hyveellisempänä, kun taas Batseban tarinassa (b} hallitseva munarakki näyttää römpsänpuutteensa yhä avoimemmin ja alkaa menettää sukunuijansa hallinnan." (Detaljit kz. albumia 156.)
xxx/ellauri292.html on line 321: Hulda ( hepreaksi : חֻלְדָּה Ḥuldā ) oli profetessa, joka mainitaan heprealaisessa Raamatussa kohdissa 2. Kuninkaiden 22:14–20 ja 2. Aikakirja 34:22–28 . Hän oli emerita profeetta. Kun Salomon temppelin kunnostustöiden aikana kuningas Josian määräyksestä löydettiin lakikirja, Hilkia yhdessä Ahikamin, Akborin, Safanin ja Asajan kanssa lähestyvät häntä kysyäkseen Huldan mielipidettä.
xxx/ellauri292.html on line 325: Rabbiinien tulkinnan mukaan Hulda ja Debora olivat tärkeimmät naisprofeetoiksi tunnustetut heprealaisen Raamatun Nevi´im -osassa (Profeetat), vaikka Mirjamiin viitataankin vähän "sellaisena" Toorassa ja profeetan nimettömät mainitaan Jesajassa. "Huldah" tulee heprean sanasta lemma חלד, joka tarkoittaa pysyä tai jatkaa. Hänen mukaansa on nimetty Huldah -portit Temppeliaukion kirkon etelämuurissa.
xxx/ellauri292.html on line 331: Pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Safan ja Asaiah menivät puhumaan profeetta Huldalle, joka oli Sallumin, Tikvan pojan, Harhasin pojan, vaatekaapin pitäjän, vaimo. Hän asui Jerusalemissa, New Quarterissa. (Huoh.)
xxx/ellauri292.html on line 334: Todettuaan kirjan aidoxi ja profetoituaan tuhon tulevaisuuden, jos sitä ei noudateta, Huldah päättää lopuksi vakuuttaa kuningas Josialle, että hiänen hurskautensa ansiosta Jumala on kuullut hiänen rukouksensa ja "sinun luusi kootaan hautaan rauhassa, eivätkä silmäsi näe kaikkea sitä pahaa, jonka minä tuon tälle paikalle."
xxx/ellauri292.html on line 336: Huldan profeetallinen oraakkeli identifioi Juudan kuninkaan kuulemat sanat (2. Kun. 22:18) siihen, mitä Jahve oli puhunut (2. Kun. 22:19). William E. Phippsin mukaan Hulda on ensimmäinen henkilö, joka julisti ylipäänsä mitkään kirjoitukset pyhiksi kirjoituksiksi. Sen jälkeen niistä on oltu pääsemättömissä.
xxx/ellauri292.html on line 338: Hulda esiintyy heprealaisessa Raamatussa vain yhdeksässä jakeessa, 2. Kun. 22:13–20 , 2. Aikakirja 34:22–28.. Tämä lyhyt kertomus riittää tekemään selväksi, että Huldaa pidettiin profeettana, joka oli tottunut puhumaan Jumalan sanaa lyhyesti suoraan ylipapeille ja kuninkaallisille virkamiehille, joille korkeat virkamiehet tulivat anomaan, jotka kertoivat kuninkaille ja kansoille heidän kohtalostaan, joilla oli valta määrittää, mikä oli ja mikä ei ollut aito laki, ja kuka puhui ankaralla käskyllä toimiessaan profeettana. Siitä huolimatta Raamattu ei tarjoa Huldasta sellaista nippelitietoa kuin se tyypillisesti tarjoaa meille miehisille profeetoille. Me todellakin jäämme tietämään enemmän hänen miehensä taustasta kuin tiedämme hänen omastaan, ja hänen persoonallisuudestaan tiedämme suurelta osin hänen aviomieheltään. Miehen mukaan Hulda oli varsinainen pirttihirmu, pahempi kuin Pekka Puupään Justiina.
xxx/ellauri292.html on line 342: Kuningas puhui hänelle, eikä Jeremialle, koska hän uskoi, että naiset ovat helpommin sääliviä kuin miehet ja että siksi hän pyllistyisi todennäköisemmin kuin Jeremia rukoilemaan Jumalan edessä hänen puolestaan (Meg. 14a, b; comp. Seder Olam R. xxi.). Hulda oli Jeremian sukulainen, ja molemmat olivat sexikkään Rahabin jälkeläisiä avioliiton kautta Joosuan kanssa (Sifre, Num. 78; Meg. 14a, b). Jeremia varoitti ja saarnasi katumusta miehille, kun taas Huldah teki samoin naisille (Pesiḳ. R. 26 [toim. Friedmann, s. 129]). Hulda ei ollut professori, vaan hän opetti julkisesti alakoulussa ( Targum to 2 Kings 22:14 ), joidenkin opetusten, erityisesti suullisen opin, mukaan.
xxx/ellauri292.html on line 352: Hulda "paneutuu töihinsä" tunnollisesti, mutta saa silti tuomarilta moitteet, kun vierailulle saapuvat kauppaneuvoksetar Kaavio ja hänen tyttärensä Kirsti joutuvat odottamaan vuoroaan. Kun Hulda kuulee vieraiden keskustelun eikä ymmärrä heidän puheitaan taiteesta, hän päättää alkaa opiskella Työväenopistossa ja lukee iltakaudet aamukuuteen saakka. Lisäksi hän taivuttaa Soratien sihteerin antamaan hänelle englannintunteja. Tiedonjanossaan Hulda haluaa oppia kaikki käsitteet, jotka hienostokin osaa. Opi, perusasiat, se ei riitä, mutta opi ne. Tuomari Soratie huomaa Renessauce-kirjansa kadonneen, ja kun Hulda tunnustaa kazoneensa siitä vain kuvat ja soosireseptin, tuomari haluaa antaa potkut, mutta professori Norko ja Conny-täti saavat miehen luopumaan aikeestaan.
xxx/ellauri292.html on line 360: Professori Norko kutsuu Huldan illalliselle ja esittelee hänet yllätysvieraana tuomarin vakiintuneen seurapiirin jäsenille. Hulda alkaa useamman vodkamartinin vaikutuksesta esitellä oppineisuuttaan ja puhuu suunsa puhtaaksi hienostolle. Hän sanoo selviytyvänsä siitäkin huolimatta, että häntä on solvattu ja häväisty. Naiset loukkaantuvat, mutta miehet tuntevat liikahduxen housuissa.
xxx/ellauri292.html on line 431: Jotkut sekä muinaiset että nykyiset oppineet ovat ajatelleet, että Apollonios oli todellisuudessa kristitty apostoli Paavali, sillä kummatkin olivat opiskelleet Tarsoksessa suunnilleen samoihin aikoihin, monet heidän opetuksensa muistuttavat toisiaan ja kummatkin tekivät joitakin samantyyppisiä tekoja. Jotkut ovat jopa esittäneet Apollonioksen olleen kristillisten kirjoitusten Jeesus. Jotkut, kuten toisella vuosisadalla elänyt Lukianos, pitivät "tunnettua Apolloniosta" ainoastaan Alexender-nimellä tunnetun väärän profeetan huijauksena. Tämä oli kiertelevä maagi, joka esiintyi Asklepioksen pappina noin vuosina 150–170.
xxx/ellauri292.html on line 433: Apollonios Tyanalaisen elämä (m.kreik. Τὰ ἐς τὸν Τυανέα Ἀπολλώνιον, Ta es ton Tyanea Apollōnion; lat. Vita Apollonii Tyanensis) on Filostratoksen n. 220 jKr kirjoittama teos, joka kertoo uuspythagoralaisen filosofi ja opettaja Apollonios Tyanalaisen elämästä, matkoista eri puolilla tunnettua maailmaa ja ihmeteoista.
xxx/ellauri292.html on line 443: Korintissa Apollonios tapaa kyykkyfilosofi Demetrioksen. Lisäksi hän muun muassa ennustaa, että keisari Neropatin yritys kaivaa kanava Korintin kannaksen läpi epäonnistuisi. Niin kävikin. Kanava valmistui Suezin jälkeen Yrjö I:n kannettua vasuja.
xxx/ellauri292.html on line 449: Aleksandriassa Apollonios tapaa myös uuden keisari Vespasianuksen. Hän tapaa myös reetori Don Khrysostomoksen (saman joka pilkkasi tarsolaisten nuuskutusta) ja stoalaisen filosofi Eufrateen, ja riitelee näiden kummankin kanssa. Riita päättyy siihen, että Apollonios lähtee kymmenen oppilaansa kanssa Etiopiaan tapaamaan paikallisia gymnosofisteja. Nämä osoittautuvat vähemmän viisaiksi kuin intialaiset vastineensa.
xxx/ellauri292.html on line 462: Damis, joka vietti -niin suuren osan ajastaan Apolloniuksen kanssa, oli kotoisin Assyriasta, missä hän ensimmäistä kertaa omalla maaperällään joutui kosketuksiin hänen kanssaan; ja hän kirjoitti selonteon peräyhdynnästä kyseisen henkilön kanssa siitä lähtien. Jos näin pääsi käymään, siinä tapauksessa hänen maineensa filosofina katoaa, ja meillä on sen sijaan aasi kätkettynä leijonannahkaan; Ja me havaitsemme hänessä sofistin sanan sanan varsinaisessa merkityksessä, joka metsästää almuja kaupunkien keskeltä, ja velhon, jos sellaista koskaan oli, filosofin sijasta.
xxx/ellauri292.html on line 476: Ja kirjan lopusta saamme tietää, että hänen hautaa ei löytynyt mistään maan päällä, mutta thai hän meni taivaaseen fyysisessä kehossaan hymnien ja tanssien säestyksellä. Luonnollisesti, jos hän oli niin suuri kuin yllä olevassa kuvataan, hänen voidaan sanoa "on kosinut filosofiaa jumalallisemmalla tavalla kuin Pythagoras, Empedocles tai Platon."
xxx/ellauri292.html on line 493: SEN JÄLKEEN Philostratos kuvasi villaa, jonka maa kasvatti heille materiaalin hankkimiseksi pukeutumiseensa, mistä meidän on pääteltävä, että nämä filosofit käyttivät kangaspuuta ja kehuivat pumpulivaatteita, sillä emme ole kuulleet mistään sellaisesta. [Puuvilla]
xxx/ellauri292.html on line 502: Miksi, hänellä on täydelliset vaurauden lähteet, ja jo pankeissa hän keskustelee hinnoista kuin kauppias tai huijari, tai veronkeräilijä tai pieni rahanvaihtaja; sillä kaikki nämä roolit ovat hänen, jos on jotain ostettavaa tai myytävää. Ja hän takertuu kuin limppu mahtavien oviin, ja näet hänen seisovan niissä säännöllisesti kuin joku ovenvartija. Hän todellakin jää usein ovenvartioihin kiinni, aivan kuten ahnaat koirat saattavat olla nalkissa. Hän ei koskaan vielä antanut mitään filosofille, vaan hän muuraa kaiken omaisuutensa taloonsa; vain tukee tätä egyptiläistä muiden ihmisten rahoilla ja teroittaa hänen kieltään minua vastaan, kun se pitäisi leikata pois. Jätän kuitenkin Eufratin omaan arvoonsa: sillä ellet hyväksy imartelijoja, löydät vielä pahemman hänessä kuin mitä minä edustan.
xxx/ellauri292.html on line 508: En halua näin väittää syyttääkseni Apolloniosta siitä, että tämä syytti valheellisesti Eufratia, joka oli aikansa miehistä arvostetuin filosofi, niin paljon, että hänen ylistyksensä ovat yhä filosofian opiskelijoiden huulilla. Ei, mutta se, joka niin haluaisi (en toki minä), voisi ottaa tämän kämmenmielisenä esimerkkinä panettelusta ja selkäpuremisesta ja käyttää sitä Apolloniosta vastaan. Sillä jos Eufrat todella on heidän tunnustuksensa perusteella kaiken filosofian johtaja, voimme syyttää hänen kilpailijaansa sensuurista, kun tämä hyökkää häntä vastaan hänen hirviömäisen käytöksensä vuoksi; ja olettaa, että jälkimmäinen sai huonon maineensa, koska hän näin ollen hyökkäsi hänen kimppuunsa, koska hän tavoitteli - tämä oli syytös - käytöstä, joka ei ollut kovin tyydyttävää filosofille. (Leukavasti argumentoitu vaikka ize sanonkin, eix je?)
xxx/ellauri292.html on line 518: Sit vielä hän puhui Domitianuksesta, seuraavan lausunnon, kun hän sanoo "kuten Vespasianus teki sinusta keisarin, niin Minä tein hänet." Voi taivas, mikä röyhkeys! Kukaan tavallinen ihminen, eikä myöskään mikään todellinen filosofi, joka ylittää muun ihmiskunnan, ei pystyisi antautumaan sellaiseen räjähdysvoimaiseen pommitukseen altistamatta itseään järkevien ihmisten silmissä syytteeseen hulluudesta.
xxx/ellauri292.html on line 528: Mortonilla on lisätietoa Paavalin ja Siilin pyllysaunasta Filippissä orjatytön pahanhengen ulospumppauxen ja hyvän siemenen sijaan ymppäyxen jälkeen NIItä piiskattiin jalavasta sidotuilla vizoilla, ei siis Koivuniemen herroilla. Luukasa ja Timofei oli toisaalla tai piilossa väkijoukossa heiluttaen käsiään tyyliin "ça brûle." Maanjärjestys vankilassa konvenientisti aukaisi poikien jalkapuut.
xxx/ellauri292.html on line 573: of_the_Temple_of_Theseus%2C_Athens%2C_where_Greek_refugees_make_thier_%28sic%29_homes_LCCN2010650546.jpg/1024px-Tent_village_in_the_shadows_of_the_Temple_of_Theseus%2C_Athens%2C_where_Greek_refugees_make_thier_%28sic%29_homes_LCCN2010650546.jpg" />
xxx/ellauri292.html on line 623: Aristofaneen komediassa Sammakot, jälkimmäisen säkeen lopussa lekythion-osio korvattu viittauksella lekyyttiin:
xxx/ellauri293.html on line 91: of_Christianoupolis_and_Junia.jpg/400px-Andronicus%2C_Athanasius_of_Christianoupolis_and_Junia.jpg" />
xxx/ellauri293.html on line 102: Beth Allison Barr käsittelee Junia-kiistaa kirjassaan The Making of Biblical Womanhood: How the Subjugation of Women Became Gospel Truth (2021). Hän lainaa Beverly Roberts Gaventaa ja päättelee " Juniasta tuli Junias, koska nykykristityt olettivat, että vain mies voi olla apostoli". Siihen hommaan tarvitaan vähintään prostatatulehdus.
xxx/ellauri293.html on line 167: Kirje koostuu 21 luvusta. Se on vapaamuotoinen teologinen kirjoitelma, joka voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa (luvut 1–17) käsittelee kristinuskon opillisia kysymyksiä, ja erityisesti sitä, kuinka vanhan liiton aikaiset of_the_Old_Testament">ilmoituxet on tulkittava uuden liittosopimuxen valossa. Se pyrkii osoittamaan, että ainoastaan kristityt ovat tulkinneet Mooseksen lain oikein (tietysti). Toinen osa (luvut 18–21) käsittelee oikeaa kristillistä vaellusta käyttäen vertauskuvana kahta tietä, valon tietä ja pimeyden tietä. Don't underestimate The Power of The dark side of The force. Tämä osa muistuttaa vastaavanlaisia kohtia Didakhessa ja Hermaan Paimenessa. Tää Didakhe on tullut ennenkin vastaan, albumeissa 216 ja 217.
xxx/ellauri293.html on line 188: Ja vielä profeetta lisää: Hänet on pantu kompastuskiveksi. Katso, minä lasken Siionissa perustuksen, kallisarvoisen kiven, valitun kulmakiven; kunniallinen kivi. Ja mitä siitä seuraa? Iso kompastus. Vertaa: "Ja hän on oleva pyhäkkö, mutta kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi molemmille Israelin huoneille..." (Jesaja 8:14);
xxx/ellauri293.html on line 225: Vaikka monet varhaisista kirkkoisistä yhtyivät tähän nerokkaaseen mutta fantastisen extravaganttiin tulkintaan, se vain osoittaa, mikä pakkomielle heillä oli löytää hämäriä todisteita Kristuksesta Vanhasta testamentista. Huomaa, että tää kaikki perustuu Septuagintan lukemiseen, jota ei kirjoitettu hepreaksi, vaan kreikaksi. Ei vanhan liiton Jehova kreikaxi laskenut. Hepreaxi 318 olisi Shlvsh-mvt shmvnh-shr. Gematriassa se rebbejen mukaan viittas Eliezeriin, joka inspektoi Rebekan tisut kaivolla. Lidää numerologiaa löytyy of%20Numbers%20in%20Scripture.htm">täältä.
xxx/ellauri293.html on line 254: Nämä pseudopenikset eivät ole vain esittelyä varten: naaraat synnyttävät "penisensä" kautta, jonka "täytyy repeytyä, kun ensimmäinen pentu kulkee läpi", hän sanoo. (Lue lisää hyeenan seksuaalisista omituisuuksista artikkelista Kuinka voit erottaa naaraseläimen urosta? Senkö tautta hyeenat irvistää niin rumasti kun niitä aina ottaa kipiää tekofalloxesta?)
xxx/ellauri293.html on line 272: Ainoa säilynyt minivalokuva miniprofeetta Sefanjasta. xxx/ellauri293.html on line 274: Sefanjan kirjan ensimmäisen jae sanoo, että kirjan kirjoittaja "Sefanja oli Kusin poika; hänen isoisänsä oli Gedalja, tämän isä oli Amarja ja tämän Hiskia". Kaikki, mitä kirjoittajasta tiedetään, on peräisin tekstistä itsestään. Näin Sefanja olisi ollut profeetta Jeremian aikalainen. Kuningas Josia hallitsi Juudan kuningaskuntaa suunnilleen vuosina 640–609 eaa. Sefanja on ajankohtainen, mm. alussa sanotaan: "Minä tuhoan ihmiset ja eläimet, teen lopun taivaan linnuista ja meren kaloista".
xxx/ellauri293.html on line 289: Sillä näin sanoo profeetta Muhammed: Ja Mooses paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Siinain vuorella ottaakseen vastaan Herran liiton kansan kanssa.
xxx/ellauri293.html on line 294: Ajattele siis sitä, mitä olemme lunastaneet ja millä hinnalla. Ja taas profeetta Muhammed sanoo: mulla on henki päällä, sillä Allah on rasvannut minut. hän on lähettänyt minut saarnaamaan ilosanomaa alhaisille, parantamaan sydämeltään särkyneitä, saarnaamaan vangeille anteeksiantoa ja sokeille näköä, julistamaan Herran otollista vuotta ja parannuspäivää ja lohduttamaan kaikkia et ei viizitä enää surra. Ei se olikin Jesaja, jota näin siteerasi Luukasa.
xxx/ellauri293.html on line 379: Joku never heard Abulof kehittää kohtaa selittääkseen, kuinka illuusio kiteyttää tahdonvapauden (valinnan) ja tosiasiallisuuden (pakotettu todellisuus) välisen vuorovaikutuksen. Vapaus on vain uutisankka, illuusio. Oikeasti kaikki menee miten menee, muna likoon kuten kaneilla. Tyypillistä ludipotaskaa.
xxx/ellauri293.html on line 391: Retu päättää, että arkkitehdin työ ei johda mihinkään, ja lopulta päättää ajautua yliopistoprofessoriksi. Tahvo palaa välittömästi vanhoihin tapoihinsa ja käyttää pelikirjaa tehdäkseen maalin naisten kanssa. Lopulta Tahvo suostuu siihen, että vauvojen hankkiminen ei ole tyhmä idea, ja Lilin ja Maasholin pitäisi mennä eteenpäin. Kausi päättyy siihen, että Lili pyytää Maasholia "laittamaan vauvan vatsaani". GNB:stä eroamisen jälkeen olleen työttömyyskauden jälkeen Maashol onnistuu vihdoin saamaan unelmatyönsä huippuluokan ympäristölakitoimistossa.
xxx/ellauri293.html on line 405: Newsner is a modern news and entertainment brand and one of the world's biggest publishers on Facebook. Our offices are located in Stockholm, Berlin, New York, Copenhagen, Oslo and Helsinki but our content is published in 11 different languages daily.
xxx/ellauri293.html on line 419: Tutkimuksessani ja potilaiden kanssa työskentelyssäni en koskaan ollut todella tyytyväinen kronotyyppien kolmen kategorian purkamiseen. Morning-Eveningness Questionaire (MEQ) ei ota huomioon sitä, mitä tiedämme uniajasta (dreamtime) ja kuinka uniajat toimivat yhdessä vuorokauden uni-valveiluasetusten kanssa yksilöllisen uniprofiilimme luomiseksi. Kuten unen vuorokausirytmit, myös unen ja pillun halu on geneettisesti määrätty. Joillakin meistä on biologisesti langallinen matala nukkumiskyky, toisilla keskipitkä unikyky ja joillakin meistä korkea unikyky.
xxx/ellauri293.html on line 493: Huttin ensimmäinen tehtävä oli kouluttaa psykologeja kliinikoiksi, ja hän perusti luokkia Brooke Army Hospitaliin San Antoniossa, Texasissa. Siellä hän esitteli Bender-Gestalt-testin perehdytettyjen ja tilattujen psykologien luokille, joilla oli aikaisempina vuosina kokemusta koulutusklinikoista, kouluista ja mielisairaaloista. Vuonna 1945 hän julkaisi ja levitti mimeografoidun "Tentative Guide for the Administration and Interpretation of Bender-Gestalt Test" -oppaan, joka oli kolmen edellisen vuoden aikana otettu laajalti käyttöön ja käytetty Yhdysvaltain armeijassa. Huttin kouluttamat ja nyt jo kotiutetut maanikot, jotka jatkavat maanisesti psykologian harjoittamista ja opetusta siviilielämässä, tekivät Bender-Gestaltista yhden laajimmin käytetyistä psykologisista testeistä.
xxx/ellauri293.html on line 496: Heidän keskustelunsa ja maanisen löydösten vaihtonsa johtivat päätökseen koota heidän yhteinen laaja kokemuksensa Bender Gestaltista yhdeksi lopulliseksi osaksi, ja tämä johti julkaisuun "The Clinical use of the Revised Bender-Gestalt Test, NY Grune ja Stratton Lawn Mower, 1960."
xxx/ellauri293.html on line 514: Tee tämä skizo persoonallisuusprofiili!
xxx/ellauri293.html on line 516: Make A Difference -persoonallisuusprofiilin ovat ottaneet kymmenet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa. Kärpäset eivät ole kaikki väärässä. Tämän arvioinnin tavoitteena on auttaa sinua ymmärtämään sinua hieman paremmin ja myös auttaa sinua ymmärtämään ympärilläsi olevia ja kommunikoimaan heidän kanssaan tehokkaammin.
xxx/ellauri293.html on line 518: Ota 20 kysymyksen persoonallisuusprofiili. Valitse alla olevasta sanaryhmästä sana, joka koskettaa sinua useimmin:
xxx/ellauri293.html on line 656: Apinoiko Apollonios Ristoa? Kyllä vain sanoi Mrs. Blavazky. Seuraava artikkeli saatiin World Wide Webistä 1800-luvulla eläneen kuuluisan teosofi Madame Helena Petrovna Blavatskyn artikkelihakemistosta Pietarista, Venäjältä.
xxx/ellauri293.html on line 673: The behavioral economics concept on "nudging" people's behavior and actions is often illustrated with this urinal with a housefly image embossed in the enamel; the image "nudges" users into improving their aim, which lowers cleaning costs.
xxx/ellauri293.html on line 680: Kirjassaan The Theory of Moral Sentiments Adam Smith kirjoitti käsitteitä, joita moderni Behavioral Economic -teoria myöhemmin suositteli, kuten menetysten karttaminen.
xxx/ellauri293.html on line 696: Cass Sunstein on vastannut pitkään kritiikkiin teoksessaan The Ethics of Influence ja se tukee syytöksiä, jotka yllyttävät itsemääräämisoikeuteen, uhkaavat ihmisarvoa, loukkaavat vapauksia tai vähentävät hyvinvointia. Etiikot ovat keskustelleet tästä tiukasti mutta hyödyttömästi. Manipulaatio rehottaa.
xxx/ellauri293.html on line 715: Narratiivivirhe viittaa siihen, kun ihmiset käyttävät narratiiveja yhdistääkseen satunnaisten tapahtumien välisiä pisteitä mielivaltaisen tiedon ymmärtämiseksi. Termi juontaa juurensa Nassim Talebin kirjasta The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable. Kertomusvirhe voi olla ongelmallista, koska se voi johtaa siihen, että ihmiset muodostavat vääriä syy-seuraussuhteita tapahtumien välillä. Esimerkiksi startup-yritys voi saada rahoitusta, koska sijoittajia vaikuttaa uskottavalta kuulostava kertomus sen sijaan, että saatavilla olevan todisteen perustellumpi analyysi olisi.
xxx/ellauri295.html on line 46: Tintagel on 1 Mortonin pienenä unelmoimista paikoista. Se on Cornwallissa jossain niemenkärjen pohjoisrannalla. Kuten Geoffreyn suositussa historiassa kuvataan, Gorlois, Cornwallin herttua, laittoi vaimonsa Igrainen Tintagoliin sodan aikana (posuit eam in oppido Tintagol in littore maris: "hän laittoi hänet oppidum Tintagoliin meren rannalla"). Merlin naamioi Uther Pendragonin Gorloisiksi, jotta Uther voisi tulla Tintageliin ja "kyllästää" Igreenin teeskennellen olevansa Gorlois; Utherin ja Igrainen lapsi oli kuningas Arthur. Tästä motiivista tuli Arthurin vakio alkuperätarina myöhemmissä keskiaikaisissa kronikoissa ja ritarillisissa romansseissa. Jotkut Tristanin ja Iseultin legendan tapahtumat sijoittuvat myös Tintageliin.
xxx/ellauri295.html on line 48: Geoffrey of Monmouthin tarina jatkuu selittäen tarkkaan kuinka velho Merlin kutsutaan ja muuttaa taianomaisesti Utherin ulkonäön Gorloisin ulkonäöksi auttaakseen heidät pääsemään Tintagelin linnaan, samalla kun hän muuttaa hänen ja Ulfinin esiintymiset kahden Gorloisin kumppanin ulkonäöksi. Näin naamioituneena he pääsevät Tintageliin, missä Uther toistuvasti "menee Igraineen" koko kynttilänjalan pituudelta, ja "sinä yönä sikisi kuuluisin miehistä Arthur." Kirpeästi kirkaisten juna lähti menemään viehättävän laaxon lävize... Kultaseni, ei nyt, minulla on igreeni.
xxx/ellauri295.html on line 137: En sano mitään muuta kuin sen, mitä profeetat ja Mooses sanoivat tapahtuvan, tosin ei juuri nyt ja tällä tavalla. Tässä vaiheessa Festus keskeytti Paavalin puolustuksen. "Olet pihalla, Paul!" hän huusi. "Hieno oppisi tekee sinut hulluksi." "En ole hullu enkä humalassa, paras Festus", Paavali vastasi. "Se, mitä sanon, on totta ja aivan järkevää."
xxx/ellauri295.html on line 155: Berenice of Kilicia, joka tunnetaan myös nimellä Julia Berenice ja joskus kirjoitettu Bernice, oli Rooman valtakunnan juutalainen asiakaskuningatar 1. vuosisadan jälkipuoliskolla. Berenice kuului Herodian-dynastiaan, joka hallitsi Rooman Juudean maakuntaa vuosina 39 eaa.–92 jKr.
xxx/ellauri295.html on line 184: Motiivina ei, ainakaan vielä, ole kuolemanpelko. Mutta – pelot kuitenkin. On kansan suosion menettämisen pelko, misogynia, homofobia, kirkollisvaaleissa hylätyksi tulemisen pelko jne. Pelon syitä on paljon. Mielestäni, jos nyt ihan rehellisesti ja totuudessa katsomme luopiokirkkomme prelaatteja, hallintoa, ei kukaan kunnianarvoisa henkilö kirkossamme uskalla tunnustaa, että harhassa kuljetaan.
xxx/ellauri295.html on line 201: Diarmaid MacCulloch kuvaili kirjassaan A History of Christianity kirjettä "kristilliseksi perusasiakirjaksi orjuuden oikeuttamisessa." Nykyaikana useat kristilliset järjestöt torjuvat orjuuden sallimisen.
xxx/ellauri295.html on line 203: ofrhodes.jpg" />
xxx/ellauri295.html on line 214: Morton lyö vetoa että kirje Timofeille oli Patun viimeinen, kirjoitettu jostain kellariloukosta. Pallen pyynnöt siinä ovat kyllä aika vanhusmaisia: lisää Tena vaippoja, ja pergamenttia, joka oli jäänyt Trooaseen jonkun Polykarpin taloon. Luukasa on täällä kanssani, hän on lääkäri.
xxx/ellauri295.html on line 220: Tältä ne näyttivät Pudendumin kirkossa 400-luvulla. Pudes (häpy) niminen häiskä ylläpiti Pezkua ja Patea Roomassa loppupeleissä. »Ei ole epäilemistäkään», kirjoitti professori Lanciani, ettei Paavalin ja Pietarin ulkomuotoa olisi huolellisesti säilytetty Roomassa heidän elinpäivästään saakka, jokainen sen tunsi, koululapsetkin. Tyypit ei koskaan muutu. Pietarin kasvot ovat täyteläiset ja voimakkaat, hiukset ja parta kähärät ja lyhyet, kun taas Paavali näyttää kuivemmalta ja laihemmalta, hieman kaljulta, ja parta on pitkä ja suippo. Näiden kuvien vanhaa ikää ja aitoutta ei käy epäileminen. Keitähän nuo sädekehiä pitelevät misut olivat? Oliko toinen niistä Claudia?
xxx/ellauri295.html on line 378: Lukijaa ei kynäilijä pysty vangitsemaan niinkuin miliisi. Kirjailijan välineistä puuttuu fyysinen terrori. Kirjailija on enemmän kuin huora. Kirjailijan on "temmattava hänet vastustamattomasti mukaansa" ja "pidettävä hänet loppuun saakka herpaantumattomassa otteessaan," Sofi Oxasmaisesti reisien välissä kuin "pihdeissä", "koukutettuna" kuin narkkari. Vad tull!
xxx/ellauri295.html on line 399: Dan Andersson (1988-1920) räknas till proletärförfattarna, men hans diktning är inte begränsad till denna genre. Ibland skrev han under pseudonymen Black Jim. I synnerhet i tidningen Ny Tid, Göteborg, 1917–1918 kallade han sig så. Han översätte bland andra Rudyard Kipling och använde sig sedan ofta i sin diktning av dennes balladrytmer.
xxx/ellauri295.html on line 419: "Dan var klädd i en mörk randig sportkostym med knäbyxor och på huvudet den grå hatten, som man ser på flera av hans foton från denna tid. Han var lång och mager och hade blåa, djupa allvarliga ögon, som man aldrig glömmer. Han hade en vacker profil. Munnen var mycket uttrycksfull. Han rörde sig värdigt och hade en viss benägenhet att kasta huvudet något bakåt. Som det anstår en skogsman rörde han sig smidigt... Dan hade en frisk humor och senare under sommaren skulle jag förstå att han ägde en mera djupgående och utpräglad religiös läggning. Han bar alltid den indiska (?) religionsurkunden Bhagavadgita i fickan. Då och då tog han fram den och antecknade i den.
xxx/ellauri295.html on line 421: Förutom fiol spelade Dan även luta... Hon (Olga, Dans hustru och Gunnar T:s syster) ville att han skulle sjunga sina egna visor och ballader och det gjorde han också ofta.
xxx/ellauri295.html on line 503: Kun länsimainen uudempi tutkimus arvostelee Paavalin kökköä tapaa argumentoida ajatuksiaan, tämä johtuu siitä, että juutalaisia hyvinkin yksilöllisiä targumentointitapoja ei tunneta. Prof. Shmuel Saf- "ai on sanonut, että "talmudin tiedot antavat välttämättömän taustan Uuden testamentin oikealle ymmärtämiselle". Rabbit antavat myös ohjeen tutkijan työtavalle: "Vanha testamentti johtaa targumiin, targum johtaa mishnaan, mishna johtaa talmudiin." Ja talmud korostaa: "Koko toora kokonaisuudessaan on useimmille hepreaa, mutta siihen liittyy myös asioita targumeista. Ja targum johtaa taas... noniin, mennään taas, matikasta maitopyörään, maitopyörästä pytikkään.
xxx/ellauri295.html on line 507: Targum on arameankielinen käännös heprealaisesta Raamatusta Tanakista, joka vastaa suunnilleen kristittyjen Vanhaa testamenttia. Tanakh is an acronym, made from the first Hebrew letter of each of the Masoretic Text's three traditional divisions: Torah (literally 'Instruction' or 'Law'), Nevi'im (Prophets), and Ketuvim (Writings)—hence TaNaKh.
xxx/ellauri295.html on line 513: The Masoretic Text[a] (MT or 𝕸; Hebrew: נֻסָּח הַמָּסוֹרָה, romanized: Nūssāḥ Hammāsōrā, lit. 'Text of the Tradition') is the authoritative Hebrew and Aramaic text of the 24 books of the Hebrew Bible (Tanakh) in Rabbinic Judaism.
xxx/ellauri295.html on line 574: Eli Eli Lama Sabachthani? refers to the opening words of Psalm 22 in Aramaic, translated as "My God, my God, why hast thou forsaken me" in the King James Version, which was one of the Jesus memes that went viral. It was actually borrowed from Simon and Garfunkel's beatificatory hit Blessed. Is it really likely that the locals did not recognize the line?
xxx/ellauri295.html on line 590: The Talmud (/ˈtɑːlmʊd, -məd, ˈtæl-/; Hebrew: תַּלְמוּד, romanized: Talmūḏ) is the central text of Rabbinic Judaism and the primary source of Jewish religious law (halakha) and Jewish theology. Until the advent of modernity, in nearly all Jewish communities, the Talmud was the centerpiece of Jewish cultural life and was foundational to "all Jewish thought and aspirations", serving also as "the guide for the daily life" of Jews. Talmud translates as "instruction, learning", from the Semitic root LMD, meaning "teach, study".
xxx/ellauri295.html on line 592: Halakha (/hɑːˈlɔːxə/; Hebrew: הֲלָכָה hălāḵā, Sephardic: [halaˈχa]), also transliterated as halacha, halakhah, and halocho (Ashkenazic: [haˈlɔχɔ]), is the collective body of Jewish religious laws that are derived from the written and Oral Torah. Literally it means "Way to go", viz. THE way, josta on Paavalinkin kohdalla peistä taitettu, että mikähän se lopultakin on, kelpaako dao de jing. Judo nyt ei ainakaan. I toe the line, lupaa Johnny Cash.
xxx/ellauri295.html on line 594: The Talmud has two components: the Mishnah (משנה, c. 200 CE), a written compendium of the Oral Torah; and the Gemara (גמרא, c. 500 CE), an elucidation of the Mishnah and related Tannaitic writings that often ventures onto other subjects and expounds broadly on the Hebrew Bible. The term "Talmud" may refer to either the Gemara alone, or the Mishnah and Gemara together.
xxx/ellauri295.html on line 596: The Mishnah or the Mishna (/ˈmɪʃnə/; Hebrew: מִשְׁנָה, "study by repetition", from the verb shanah שנה, or "to study and review", also "secondary") is the first major written collection of the Jewish oral traditions that are known as the Oral Torah. It is also the first major work of rabbinic literature.
xxx/ellauri295.html on line 598: The Gemara (also transliterated Gemarah, or in Yiddish Gemore) is an essential component of the Talmud, comprising a collection of rabbinical analyses and commentaries on the Mishnah and presented in 63 books. The term is derived from the Aramaic word גמרא and rooted in the Semitic word ג-מ-ר (gamar), which means "to finish" or "complete".
xxx/ellauri295.html on line 688: Thomas Malcolm Muggeridge (24 March 1903 – 14 November 1990) was an English journalist and satirist. His father, H. T. Muggeridge, was a socialist politician and one of the early Labour Party Members of Parliament (for Romford, in Essex). In his twenties, Muggeridge was attracted to communism and went to live in the Soviet Union in the 1930s, and the experience turned him into an anti-communist. In the aftermath of the war, he converted to Christianity under the influence of Hugh Kingsmill and helped to bring Mother Teresa to popular attention in the West. He was also a critic of the sexual revolution and of drug use. Muggeridge´s politics changed from an independent socialist point of view to a conservative religious stance. Muggeridge senior pyöri todnäk haudassa kuin hyrrä.
xxx/ellauri295.html on line 690: Increasingly disillusioned by his close observation of communism in practice, Muggeridge decided to investigate reports of the famine in Ukraine by travelling there and to the Caucasus without first obtaining the permission of the Soviet authorities. His accounts helped to confirm the extent of a forced famine, which was politically unmotivated at the time. Muggeridge sacked The Pooh illustrator Shepard from Punch. Pooh was not Christopher Robin's Teddy but his own son's bear Growler. Eventually Shepard came to resent "that silly old bear" as he felt that the Pooh illustrations overshadowed his other work.
xxx/ellauri295.html on line 692: Muggeridge was described as having predatory behaviour towards women. He was described as a "compulsive groper", reportedly being nicknamed "The Pouncer" and as "a man fully deserving of the acronym NSIT—not safe in taxis". His niece confirmed the facts, while also reflecting on the suffering inflicted on his family and saying that he changed his behaviour slightly when he converted to Christianity in the 1960s.
xxx/ellauri295.html on line 694: In 1979, along with Mervyn Stockwood, the Bishop of Southwark, Muggeridge appeared on the chat show Friday Night, Saturday Morning to discuss the film Life of Brian with Monty Python members John Cleese and Michael Palin. Although the Python members gave reasons that they believed the film to be neither anti-Christian nor mocking the person of Jesus, both Muggeridge and the bishop insisted that they were being disingenuous and that the film was anti-Christian and blasphemous. Muggeridge further declared their film to be "buffoonery", "tenth-rate", "this miserable little film" and "this little squalid number".
xxx/ellauri295.html on line 696: In 1982, at 79, Muggeridge was received into the Catholic Church after he had rejected Anglicanism, like his wife, Kitty. This was largely under the influence of Mother Teresa about whom he had written a book, Something Beautiful for God, setting out and interpreting her life.
xxx/ellauri295.html on line 698: Buckley called himself both a conservative and a libertarian. He is widely considered one of the most influential figures in the conservative movement.
xxx/ellauri295.html on line 700: In November 2008, on the 75th anniversary of the Ukraine famine, Muggeridge was exhumed and awarded the Ukrainian Order of Freedom to mark exceptional service to the country and its people.
xxx/ellauri295.html on line 702: Kun ukrainamieliset terroristit tappavat siviilejä Belogorskissa, Hoblan Laureenska nyökyttelee tyytyväisenä: Ukrainan sodanjohto on nokkela ja sofistikeerattu. Se oli vaan sellainen vähävenäläisten "krigslist". Putinille tosi noloa. Jos sama tapahtuisi toisinpäin kyllä kuuluisi älämölö, Terroristi! ja Roistovaltio! huutoja. Mutta tärkeintä on seisooko ja kenen puolella. Kenen lippua kannustat, kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
xxx/ellauri296.html on line 126: The Achaeans were a proto-Greek component of the Sea Peoples from Crete, and the Cretans were allied for centuries with the Pelishtim, to the point where “Creti and Pleti” was a common phrase for King David’s bodyguard. The Pelishtim (pelasgit?) are commonly referred to as “uncircumcised” in the Bible. At least one archaeologist has no problem with calling the Pelishtim “Greeks.”
xxx/ellauri296.html on line 144: Ensimmäisen temppelin tuhoaminen 587 eKr (fig. 1) oli juutalaisen historian vedenjakaja. Puutteistaan huolimatta juutalainen kansa otti tuhon oppitunnit sydämeensä ja rakensi elämänsä uudelleen fyysisest ja henkisest.Tosiasiat tuhosta ovat riittävän yksinkertaisia. Profeetta Jeremia oli varoittanut tulevasta tuomiosta vuosia. Kirjoittanut Baruk haamukirjoiitajana jeremiadin nimeltä "Eikä!". Juudea eli väärän turvallisuuden tunteen kanssa. Heistä jotenkin tuntui, että he voisivat kapinoida Babylonin valtaa vastaan ja tukea kapinaa. He pettivät itseään Egyptin suojelevan heitä luullen, että heidän eteläinen naapurinsa haluaisi mieluummin kohdata Babylonin Jerusalemista pohjoiseen, mieluummin kuin taisteli heitä omilla rajoillaan. Egypti ei kuitenkaan ollut halukas vuodattamaan pisaraa egyptiläistä verta Juudean puolesta.Toinen harha oli, että babylonialaiset jotenkin unohtaisivat heidät. Babylonin kuningas ei kuitenkaan aikonut päästää Juudeaa luisumaan kiertoradalta. Hän tuli koko armeijansa kanssa tukahduttamaan kapinan – ja hän tuli julmuudella, kostolla ja lopullisuudella. Hän ei vain halunnut opettaa juutalaisille oppituntia, vaan myös tyrmätä kenenkään muun mielen, että voisit jotenkin ylittää Babylonian valtakunnan ja joutua kärsimättä seurauksista. Nebukadnessar tuli pohjoisesta ja tunkeutui Juudean esikaupunkiin. Kesän alkuun mennessä hänen armeijansa oli leiriytynyt Jerusalemin ympärille. Hän katkaisi kaupungin ja kiristi järjestelmällisesti silmukkaa Jerusalemin ympärillä. Tammus-kuun yhdeksäntenä päivänä kaupungin muurit murtuivat ja Babylonian armeija tulvi läpi.Kuukaudessa he olivat tuhonneet kaikki Juudean vastarinnan taskut. Kymmeniä tuhansia kuoli piirityksessä, joka aiheutti nälän ja ruton ja sitten miekan ja tulen. Ne, jotka pystyivät siihen, pakenivat. Babylonialaiset olivat kuitenkin ennakoineet sen ja paimentaneet pakenevia jättiläisorjaleireille, joista heidät (no, osa heistä) kuljetettiin pakkosiirtolaisuuteen Irakiin.
xxx/ellauri296.html on line 146: off/930db9cf6c1c02159f13b0424f88da21/dae-98020266.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri296.html on line 232: Rehoboam (/ˌriːəˈboʊ.əm/; Hebrew: רְחַבְעָם, Rəḥaḇʿām; Greek: Ροβοάμ, Rovoam; Latin: Robocop, transl. "an enlarged penis") was, according to the Hebrew Bible, the first monarch of the Kingdom of Judah after the split of the united Kingdom of Israel. He was a son of and the successor to Solomon and a grandson of David. In the account of I Kings and II Chronicles, Rehoboam saw his ruler limited to only the Kingdom of Judah in the south following a rebellion by the ten northern tribes of Israel in 932/931 BCE, which led to the formation of the independent Kingdom of Israel under the rule of Jeroboam in the north..
xxx/ellauri296.html on line 268: 2000-luvun alussa kaikki puheet "sinivalkoisesta pornografiasta" toivat heti mieleen kaksi nimeä: Tom of Finland ja seksilelukauppa Kaalimato.
xxx/ellauri296.html on line 276: Professori Herzog kiistää pornoteollisuuden idealisoinnin. "Se vetää villaa ihmisten silmien yli", hän sanoo. ”Vaikka muutama nainen tekee pornoa ja pitää sitä hienona asiana, joka todella kunnioittaa henkilöä, pornografia on pornografiaa. Kysyin heiltä: "Tuntuiko sinusta tekeväsi pornografiaa?" He sanoivat ei. Pötyä, pornografia on pornografiaa, vaikka feminististä." Porno luo uusia rusketusrajoja paikkoihin, jotka eivät ole riippuvaisia sosiaalisista ehdoista. Hienointa on se, että tuotantoyhtiötä ei nykyään tarvita ja kuka tahansa kameran omaava voi tehdä itsestään pornonäyttelijän suuntaamalla luurin genitaaleihin.
xxx/ellauri296.html on line 289: Jenna Jameson’s Instagram page is filled with photos of fellatio and other kosher dishes she’s been cooking up; she’s even dropping Hebrew words on Twitter. xxx/ellauri296.html on line 292: Jeremy Hyatt was born into a middle-class Jewish family in Queens, and went on to star in well over 2,000 adult films. He now looks more like your goofy Jewish uncle than a porn legend. xxx/ellauri296.html on line 304: George Lucas who was born in Russia and has lived in New York and Israel — has been one of the more successful Jews in the industry, as both a gay pornographic actor and an entrepreneur. He is fiercely pro-Israel and pro-gay rights, and in 2009 his film Men of Israel was the first adult movie to feature only gay Jewish actors. xxx/ellauri296.html on line 307: Naomi Russell, who was one of the more popular porn starlets in the late 2000s, has stated that her father is a rabbi. His daddy has denied any relationship. She was born in Los Angeles and has Israeli ancestry. xxx/ellauri296.html on line 310: Seemore Butts or Adam Glasser, take your pick – was born in the Bronx to Jewish parents, whom he has said were involved in the “shmattah business.” Talk about rags to riches! Seemore Butt's net worth 2022 was between $501.1K - $1.8M. Not penniless nor worthless, nossir. His mother Lila has also been involved with the production and distribution of some of his films. xxx/ellauri296.html on line 346: Yrjö Lyytikäisen suku on peräisin Maaningan Lyytikkälästä, josta isoisä Johan lähti töihin Sinebrychoffin panimoon Helsinkiin 1856. Johanin pojasta, Yrjön isästä tuli muurari, joka kuoli kun Yrjö-poika oli yhdeksänvuotias. Yrjö Lyytikäinen sai pysyvän jalkavamman lapsena, kun hevosrattaiden pyörä ajoi hänen ylitseen.
xxx/ellauri296.html on line 419: Vielä ei ole selvinnyt oliko Kimmo Koskenniemen (1945) hullut mökkinaapurit, Asko "Hindus" Parpola (1942) ja Simo "Suur-Babylon" Parpola (1940) Seura-Hannun sukulaisia. Askolla oli hurjan söpö MS-tautinen tytär. Simo nyrjähti jotenkin pahemmin, en muista mihin, ainiin kazo albumista 94. Samaan tyyliin nyrjähti Wiikin Kalevi substraattihypoteesilla. Vielä hengittelevät hullut Parpolat, Seura-Hannu on jo ammoin vainaja. Kimmon isä Matti löytyy Norssin matrikkelista suunnilleen Mika Waltarin luokalta. Kimmolla on keuhkofibroosi johon sen on ostettava hirmu kalliita lääkkeitä.
xxx/ellauri296.html on line 485: Opetuslapset saarnasivat, että Messiaan ansaitsematon kuolema oli pääsiäislampaan esikuvan täyttymys ja kenelle hyvänsä, joka hyväksyy tämän sovituksen, se maksaa täysin sen hinnan, jonka Jumala vaatii hänen synnistään. Toisin sanoen he opettivat, että jokainen ihminen voi päästä hyvään asemaan Korkeimman edessä ja kohdata Hänen mahtavat täydellisyyden vaatimustasonsa katumalla (puhtaalla sydämellä, korvaten toisille lyhentämättömänä tehdyt pahuudet ja velat) ja omistamalla elämänsä Isälle ja Luojalle. Tämän hän voi saavuttaa luottamalla Luojansa huolenpitoon väärien tekojensa kohdalla (ja siten eläen yhtäpitävästi sen kanssa), nimittäin Jeshuan sovituksen (kapparah) voimaan. Lisäxi Jeshua, joka toimi 1. käynnillä uskoville opettajana, tulisi palaamaan myöhemmin Jerusalemiin rehtorina täyttäen jäljellä olevat raamatulliset profetiat Israelin valtion maanpäällisenä kuninkaana ja poliittisena vapauttajana. Temppeli tullaan saattamaan entiselleen; juutalaiset tulevat elämään raamatullisen (juutalaisen) halakha:n mukaan; ja viimeistä tuomiota edeltävänä ajanjaksona Israelia ja kaikkia muita kansoja hallitsee Jeshua Messias, Daavidin poika Jerusalemista käsin tuhannen vuoden ajan.
xxx/ellauri296.html on line 498: Donald Whitehead, Homeless and University professors -järjestön toiminnanjohtaja neuvoo: "Pelkä pelkkä kontakti muuhun maailmaan saa kodittomat innostumaan isommista ja kirkkaammista asioista." Mr. Whitehead, jolla on nykyään bleiseri, vaalean violetti napillinen paita sekä leikattu ja siisti jouhipaita, tietäisi – hän oli kerran koditon ja myi katulehteä Cincinnatissa.
xxx/ellauri296.html on line 554: Angel ;) I'm in the AVN and XRCO hall of fame. I've been sticking things in my
xxx/ellauri296.html on line 576: Patti on tavanomainen wagnertyyppinen kaljabaareissa nuohooja, uhooja ja nuokkuja, karvahattupuolen äijiä. Siellä ryyppikavereiden lämpimässä taskussa mieluummin kuin kotona. Izesäälijä. Hellyydestä riippuja. Nenäliinapäinen professori Saarisalo oli Patin lapsenpäästäjä. Niitä yhdistää kusi- ja paskavirta, salainen maanalainen viemäröintiverkosto, CDN. Tolkien, Hitler, Linkola. Tukki tulla jollottaa kahden kallion välistä.
xxx/ellauri296.html on line 588: Eila Kivikk'aho (Author of Pörriäinen lentää hämärissä), jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, Eila Sylvia Sammalkorven (os. Lamberg ; 8.2.1921 – 21.6.2004), nimellä, oli suomalainen runoilija. Kivikk'aho syntyi Sortavalassa pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan on Eino Leinon "Nocturno", joka julkaistiin jo esikoisteoksessa Sinikallio (1942).
xxx/ellauri296.html on line 595: Cordelia Hoffmannin kohdunsuulle oisin izekin mielelläni ryöminyt, purren ja imeskellen sen sexikkäitä rillejä. xxx/ellauri296.html on line 607: oli saksanjuutalainen filosofi. Neokantiaanisessa Marburg Schoolissa koulutettuna hän alun perin seurasi heimoveljeään Hermann Cohenia yrittäen väsätä idealistista tieteenfilosofiaa. Eihän siitä tullut lasta eikä paskaakaan, pannukakku, sanoisi Oiska Ketonen jos eläisi.
xxx/ellauri296.html on line 609: Cohenin kuoleman jälkeen vuonna 1918 Cassirer aivan vimmastui ja kehitti symbolismin teorian ja käytti sitä laajentaakseen tiedon fenomenologiaansa joxkin yleisemmäksi kulttuurifilosofiaksi. Cassirer oli yksi 1900-luvun johtavista filosofisen idealismin puolestapuhujista. Hänen tunnetuin teoksensa on Symbolisten muotojen filosofia (1923–1929). Siitä on eka osa (Kieli) Internet Archivessa. Toista (Myyttinen ajattelu) ei ilmeisesti kukaan jaxa enää lukea, saati unettavinta kolmatta (Tiedon fenomenologia). Tämmöstä sieltä näyttäis löytyvän:
xxx/ellauri296.html on line 613: Vaikka hänen työnsä sai aika heikon vastaanoton pian hänen kuolemansa jälkeen, uudempi tutkimus on kiinnittänyt huomiota Cassirerin rooliin valistuksen aikakauden moralisoinnin ja oikeistolaisen idealismin jyrkkänä puolustajana ja talousliberaalin demokratian edistäjänä aikana, jolloin fasismin nousu oli saanut tällaisen kannatuksen epämuodikkaaxi. Kampaus oli sillä kylä kanssa aika lääst siisön. Kansainvälisessä juutalaisyhteisössä Cassirerin työ on lisäksi nähty osana pitkäveteistä juutalaisen filosofian ajatteluperinnettä.
xxx/ellauri296.html on line 615: Lähdettyään Saksasta hän opetti pari vuotta Oxfordin yliopistossa ennen kuin hänestä tuli professori Göteborgin yliopistossa (nej men!). Kun Cassirer piti Ruotsia "liian vaarallisena", (Göteborgissa on mamumellakoita aivan sikana), hän haki paikkaa Harvardin yliopistoon, mutta hänet hylättiin, koska hän oli hylännyt heidän työtarjouksensa kolmekymmentä vuotta aiemmin. [ lainaus tarvitaan ]
xxx/ellauri296.html on line 616: Vuonna 1941 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistoon, minkä jälkeen hän muutti Columbia Universityyn New Yorkiin, jossa hän luennoi vuodesta 1943 kuolemaansa vuonna 1945 saakka.
xxx/ellauri296.html on line 619: Cassirerista ajattelijana tuli kantilaisten periaatteiden, mutta myös paljon enemmän, ruumiillistuma kokonaisvaltaiselle henkiliikkeelle, joka ulottuu renessanssista valistukseen ja Herderin historiankäsitykseen, Goethen runouteen, Wilhelm von Humboldtin Kavi-kirlen tutkimukseen, Schellingin Philosophie Der Mythologie, Hegelin Hengen fenomenologia ja Vischerin käsitys esteettisestä symbolista,ym, ym. saxalaista hämäröintiä. Cassirerin oma asema syntyy tämän humanistisen ymmärryksen maailman koko kehityksen hallinnan kautta, johon sisältyi myös ns. tieteellisen maailmankuvan hallinta, joka näkyy sekä hänen historiallisissa teoksissaan että systemaattisessa filosofiassaan."
xxx/ellauri296.html on line 624: Kirjassaan Symbolisten muotojen filosofia (1923–29) Cassirer väittää, että ihminen (kuten hän ilmaisi sen suositummassa 1944-kirjassaan Essee ihmisestä ) on "symbolinen eläin". Se lukee merkkejä vielä hartaammin kuin koira kusipaikkoja.
xxx/ellauri296.html on line 663: Mythos ist die Kunst dem Affen „seine am tiefsten verwurzelten Instinkte, seine Hoffnungen und seine Furcht“ auszudrücken und zu organisieren. Und am Ende werden „unsere Gefühle in Werke umgewandelt“, in Faustschlägen und Grillfeste. Sadut työstää apinoiden ur-angsteja, kuten myös juutalainen Freud termensi. Sexiä ja kuolemaa, vähän förbimistä, petkutusta ja toisten annosten ahmimistakin. Matelijanaivot ja aivokuori kiistelevät parhaasta pelitavasta. Sisään vaan vaikkei seisokkaan! huutaa liskoihminen. Älähän hättäile, toppuuttelee homo sapiens, naatitaan. Odotellaan kunnes aseet on täydessä juhlakunnossa. Tuntuu jo toimahtelevan.
xxx/ellauri298.html on line 61: Rehellinen nazi syylämuna Ehrig Wartegg eli intensiivistä elämää, ja hänet esiteltiin 1920-luvulla psykoanalyysiin, gestaltpsykologiaan, mystisiin filosofioihin ja moderniin taiteeseen – Warteggin testin juuriin. Wartegg oli NSDAP:n jäsen 1930-luvulla ja pysyi DDR:ssä sodan jälkeen. Warteggin testi perustuu kuitenkin teorioihin ja filosofiaan, joita sekä natsit että kommunistit vastustivat, mutta joita Wartegg itse arvosti. Er hatte scharfe Eier, kuten sanoi Pekka Pylkkänen. Säveltäjä Tauno Pylkkänen oli muuten homo, se löytyy Suomen kuuluisien hinaajien listalta.
xxx/ellauri298.html on line 74: Ruuduissa olevien piirroksenalkujen ajatellaan olevan niin sanottuja reseptiivisymboleja, jolloin tiettyyn ruutuun piirretyn vastauksen ajatellaan heijastavan juuri tiettyjä tutkittavan persoonallisuuden elementtejä. Vastauksia tulkittaessa taustalla on oletus valmiiden piirrosten symboliarvosta. Psykologiaa, filosofiaa ja psykoanalyysia opiskellut Wartegg oli nuorena kiinnostunut modernista taiteesta, kuten Wassily Kandinskysta ja Kleestä, ja siihen liittyvästä symboliikasta. Hän itse perustikin teoriansa piirroksenalkujen symboliarvoista osittain 1920-luvun taideteorioihin ja osittain mystiseen filosofiaan. Testilomakkeen kuviot muistuttavatkin varhaisia abstrakteja taideteoksia. Wartegg ei testiään kehittäessään tiettävästi kuitenkaan hyödyntänyt yhteyttä toiseen tunnettuun senaikaiseen projektiiviseen menetelmään, vielä pöllömpään Hermann Rorschachin musteläiskätestiin, vaikka tosin mainitsi sen joissakin kirjoituksissaan.
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
xxx/ellauri298.html on line 158: Venajällä on ylletty yhdistämään melkein koko kansan elämä yhteisen elämänfilosofian purukumilla. Koko elämä keskittyy yhden tarkoituksen ympärille. Se suuntautuu yhteen korkeaan päämäärään ja sitä hehkuttaa niin voimakas tarkoituksen tunne, etta elämä saa äärimmäisen tärkeyden ja merkityksen.
xxx/ellauri298.html on line 165: Jos apinat ei koko ajan ajattelis haarukkahommia niin niitä ei enää olisi. Patille ja Howard Steinille on yhteistä toi oidipaalisuus. Mutta tähän vielä muutamia Patin hengenheimolaisia, puolivillaisia amerikanjuutalaisia antropofagi-psykopaatteja.
xxx/ellauri298.html on line 176: Tutkimukseni, sovellettu antropologia/psykoanalyysi/runous ja ammatillinen panokseni sijaitsevat monien akateemisten alojen ja kiinnostuksen kohteiden lähentymis-/leikkauspisteessä: niiden joukossa soveltava, psykoanalyyttinen, lääketieteellinen ja organisaatioantropologia; psykohistoria; työpaikkaorganisaatioiden psykoanalyyttinen tutkimus; maaseudun lääketiede ja maaseudun terveys; maaseudun Oklahoma, vehnänviljely perheet ja kulttuuri; Oklahoman kulttuuri; poliittinen psykologia; etniset tutkimukset; etnisyys amerikkalaisessa elämässä; 1960-luvun lopun ja 1970-luvun White Ethnic Revitalization Movement ja muut elvyttämisliikkeet/kriisikultit, kuten Donald Trumpin liike; Amerikan opinnot; Slaavi-Itä-Euroopan tutkimus; "hallitun yhteiskunnallisen muutoksen" psykodynaaminen tutkiminen 1980-luvun alusta lähtien (esim. supistaminen, RIFing, uudelleensuunnittelu, uudelleenjärjestelyt, osaamisen poistaminen, ulkoistaminen/offshoring, hallinnoitu terveydenhuolto jne.); sääntelyn purkamisen kulttuurinen psykodynamiikka; Trumpin aikakauden psykodynaaminen-kulttuurinen tutkimus; tarinankerronta ja tarinan kuuntelu organisaatioissa ja sen ulkopuolella; soveltavan runouden käyttö organisaatio- ja kulttuuritutkimuksessa, tulkinnassa, selityksessä ja konsultaatiossa; "syvä kuuntelemisen" tärkeys. Suuri osa organisaatiopsykodynaamisista kirjoituksistani ja Trumpin aikakaudesta kirjoituksistani on saanut vaikutteita heimoveljiltä Michael Diamondilta ja Seth Allcornilta ja usein yhteistyössä heidän kanssaan. Vuosikymmenten aikana monet kollegat useilla aloilla ovat kertoneet minulle (usein hylkääessään lehti- ja kirjakäsikirjoituksia), että vaikka ideani ovat aina mielenkiintoisia, ne "eivät ole kalaa eikä lintuja", että ne eivät sovi mihinkään akateemiseen erikoisalaan, että ne putoavat halkeamien väliin. Minulla on ollut onni matkan varrella löytää paikkoja ja ihmisiä, joissa tämä on pikemminkin hyve kuin kohtalokas virhe. Kaikesta tästä on syntynyt noin 32 julkaistua kirjaa (mukaan lukien 10 runokirjaa ja chapbookia), yli 200 julkaistua lukua ja esseetä sekä yli 700 runoa.
xxx/ellauri298.html on line 192: So that others will know Who we are and that we belong here – And that we are of xxx/ellauri298.html on line 194: Who we are and that we belong here – And that we are one of the good people. We
xxx/ellauri298.html on line 200: inspired by an actual event. I was driving to my office one day and discovered to
xxx/ellauri298.html on line 207: who belongs and who does not belong. Mandatory wearing of badges and sidearms has
xxx/ellauri298.html on line 209: cultural boundaries are all part of the highly emotional equation. For a while, I
xxx/ellauri298.html on line 217: intense the fire, I thought, the shallower The band of breathable air. How
xxx/ellauri298.html on line 219: thick With threat and innuendo, And where I had to crouch low Toward the floor of xxx/ellauri298.html on line 220: my soul To avoid asphyxiation From the heavy smog of words.
xxx/ellauri298.html on line 222: Organizational executives, managers, and consultants often use the metaphor of ‘constantly
xxx/ellauri298.html on line 225: reflection or looking at the ‘big picture’ of their workplace. The symbol of xxx/ellauri298.html on line 227: contrast, as consultant and employee, I often hear clients and colleagues talk
xxx/ellauri298.html on line 231: and dependency on them. All too often leaders and managers who portray themselves
xxx/ellauri298.html on line 234: common response is in the idiom offires, smoke, and firefighting. I have found
xxx/ellauri298.html on line 238: poem called ‘Acronym.’ I should say by way of introduction that in American
xxx/ellauri298.html on line 239: biomedicine as in many occupations and professions, such as firemen and police, practitioners and teachers
xxx/ellauri298.html on line 246: Worst fears confirmed. Could the test be wrong? Induction of labor. Delivery. Dead
xxx/ellauri298.html on line 250: rehearsals for the past. Replays of what had already played out. Anything to
xxx/ellauri298.html on line 255: hope you will never forget mine. My bushy beard anyway. In case of doubt read the badge.
xxx/ellauri298.html on line 259: hospital service. The presentation of the above ‘case’ was filled with emotion and
xxx/ellauri298.html on line 260: was devoid of the more frequent detachment customary among many physicians. As I
xxx/ellauri298.html on line 263: them as well as to the ‘case’ they were narrating.This led to the sudden shift of xxx/ellauri298.html on line 264: focus in the final lines of the poem from the uninteresting lady to the heroic
xxx/ellauri298.html on line 266: had been in the meeting. Several of them expressed gratitude for it and for the
xxx/ellauri298.html on line 267: double recognition it offered, not only the bereaved parents, but also - and on
xxx/ellauri298.html on line 278: choice of phrases and imagery. Her word-choice was even more personal that I had
xxx/ellauri298.html on line 279: imagined; it was a clue to the great menace and danger that the possibility of xxx/ellauri298.html on line 286: understood, that a secret, hidden part of herself and her herstory was safely
xxx/ellauri298.html on line 299: sea. My awe of high waves doeth contend With my steadfast trust in Thee.
xxx/ellauri298.html on line 303: people who are metaphoric ‘watch(wo)men’ of others: from widows to parents, to
xxx/ellauri298.html on line 304: physicians, to ship captains, to mayors of cities. We organizational consultants,
xxx/ellauri298.html on line 305: too, are watchmen of sorts. Although we are not official leaders or executives of xxx/ellauri298.html on line 307: watchmen-of-the-watchmen. Olemme niin
xxx/ellauri298.html on line 309: of the pond, and to feel understood. It helps them to be able to go on with their
xxx/ellauri298.html on line 310: work, which often includes further consultation with me.
xxx/ellauri298.html on line 317: token of gratitude?
xxx/ellauri298.html on line 325: NYU Silver School of Social Workin professori Jeffrey Seinfeld (s. 1947) kuoli yllättäen tiistaina 25. tammikuuta 2011.
xxx/ellauri298.html on line 326: Vuodesta 1987 koulun tiedekunnan jäsenenä hänen ammatillisia kiinnostuksen kohteitaan olivat esinesuhdeteoria, yhteiskuntafilosofia ja eksistentiaalinen filosofia. Hän sai kansainvälistä tunnustusta panoksestaan esinesuhdeteoriassa. Hän toimi koulun ihmiskäyttäytyminen ja sosiaalinen ympäristö -alueen puheenjohtajana vuosina 1998–2001, ja hänet valittiin uudelleen ihmiskäyttäytymisalueen puheenjohtajaksi vuonna 2010.
xxx/ellauri298.html on line 331: Seinfeld valmistui Silver Schoolista tohtoriksi vuonna 1987. Hän oli National Association of Social Workers, Clinical Social Work Societyn ja Council on Social Work Educationin jäsen.
xxx/ellauri298.html on line 344: Kaxi osaa ukkomustilaisen kuolemasta puurrettu. Mitä on transsendenssi? Jotain sanamagiaa. Muuminnäköisen Immanuel Kantin mielisanoja. Transsendenssi eli transsendentaalisuus on filosofiassa käsite, jolla tarkoitetaan yleensä havaintokokemuksen ulkopuolelle jääviä ilmiöitä, joista ei voida saada järkitietoa. Tällainen ilmiö on transsendentti eli transsendentaali: käsityskyvyn ylittävä mysteeri. Varmasti niitä on termiittiapinoille kun on muillekin elukoille. Mutta muut ötökät sentään älyävät olla pohtimatta joutavia mitä eivät haista saati ymmärrä.
xxx/ellauri298.html on line 349: Wilhelm Reich ( / r aɪ x / RYKHE, saksa: [ˈvɪlhɛlm ˈʁaɪç] ; 24. maaliskuuta 1897 – 3. marraskuuta 1957) oli itävaltalainen lääketieteen tohtori ja psykoanalyytikko, Sigmund Freudin jälkeisen toisen analyytikkopolven jäsen. Useiden vaikutusvaltaisten kirjojen kirjoittaja, The Impulsive Character (1925), The Function of the Orgasm (1927), Character Analysis (1933) ja The Mass Psychology of Fascism (1933), hänestä tuli yksi radikaaleimmista hahmoista. psykiatrian historiassa.
xxx/ellauri298.html on line 351: Reichin haamutyö auttoi Anna Freudin The Ego and the Mechanisms of Defense (1936) -teoksen kehitystä ja hänen ajatuksensa lihaspanssarista – persoonallisuuden ilmentymisestä kehon liiketavassa – muokkasi innovaatioita, kuten kehon psykoterapiaa, Gestaltterapia, bioenergeettinen analyysi ja primaaliterapia. Hänen kirjoituksensa vaikutti älymystön sukupuolielämään; hän loi ilmauksen "seksuaalinen vallankumous" ja erään historioitsijan mukaan toimi kätilönä.
xxx/ellauri298.html on line 353: Hän muutti New Yorkiin vuonna 1939 hyväksyttyään apulaisprofessorin paikan New School of Social Researchissa. Viiden Oslo-vuotensa aikana hän oli keksinyt termin " orgone energy" - sanoista "orgasmi" ja "organismi" - elämänenergian käsitteelle. Vuonna 1940 hän alkoi rakentaa orgoniakkuja, muunneltuja Faradayn häkkejä, joiden hän väitti olevan hyödyllisiä syöpäpotilaille. Hän väitti, että hänen laboratoriosyöpähiirillä oli ollut merkittäviä positiivisia vaikutuksia Faradayn häkissä pitämisellä, joten hän rakensi ihmiskokoisia versioita, joissa voi istua sisällä. Tämä johti lehtijuttuihin "seksilaatikoista", jotka paransivat syöpää.
xxx/ellauri298.html on line 374: Reichin mukaan tämä "orgoni-akku"-laite voi vaikuttaa ilmakehän orgonienergiaan, pakottamalla pilviä muodostumaan ja luomaan sadetta. Bush selitti, kuinka hän törmäsi kirjaan vuonna 1985: ”En tiennyt kirjoittajasta mitään. Otin sen juuri hyllyltä, se näytti mielenkiintoiselta, ja se oli uskomaton tarina. Sen on kirjoittanut Peter Reich, ja sen nimi on A Book of Dreams. Se kertoo hänestä lapsena, hänen silmiensä kautta lapsena, isänsä ja heidän suhteensa katsomisesta. Se on uskomattoman kaunis, se on hyvin, hyvin tunteita herättävä ja erittäin viaton, koska se on lapsen silmien kautta.
xxx/ellauri298.html on line 393:
Jonkun zekkiloikkarin Groffin (Groff! Woff! n.h.) LSD-kokeiluissa synnytyxeen liittyi tälläsiä vaiheita:
xxx/ellauri298.html on line 451: When, under the authenticité policy of the early 1970s, Zairians were obliged to adopt "authentic" names, Mobutu dropped Joseph-Désiré and officially changed his name to Mobutu Sese Seko Kuku Ngbendu Wa Za Banga, or, more commonly, Mobutu Sésé Seko, roughly meaning "the all-conquering warrior, who goes from triumph to triumph", tai (väittää Patti) "kukko joka ei jätä yhtään kanaa rauhaan". Kana on suahilixi kyllä Kuku.
xxx/ellauri298.html on line 473: Samoihin aikoihin, kun Eskola oli jo asemansa vakiinnuttanut yhteiskuntakriitikko, professori Risto Alapuro väitteli tohtoriksi. Molemmat miehet kuvaavat (kuvasivat) aikaa suomalaisen sosiologian kultakaudeksi. Kultakausi viittaa siihen vaikutusvaltaan, joka sosiologeilla oli.
xxx/ellauri298.html on line 497: Alapuro kiteyttää (kiteytti) asian niin, että vaikka sosiologia tieteenä on (oli) edelleen vahvasti hengissä, se ei ole enää aikakautensa karismaattinen muotoilija. Kaikkein haikeimman arvion antaa (antoi) Antti Eskola. – Aikoinaan me uskoimme tietoon ja valistukseen. Ajattelimme, että jos tieteen keinoin ihmiselle kerrotaan, kuinka tosiasiat ovat ja miten yhteiskunta toimii, se johtaa muutokseen. Oli virhe uskoa niin. Eivät ihmiset vapautta halua vaan rahaa, ja rahan puutteessa edes viihdettä. Panem et circenses. Odi profanum vulgus et arceo. Pecunia non olet.
xxx/ellauri298.html on line 507:
xxx/ellauri298.html on line 509: Stanislav "Stan" Grof (* 1. heinäkuuta 1931 Prahassa) on tšekkiläissyntyinen psykiatri, joka on asunut Yhdysvalloissakin 1960-luvulta lähtien. Grof on yksi tärkeimmistä transpersonaalisen psykologian kehittäjistä ja tutkija, joka tutkii epätavallisten tietoisuuden tilojen käyttöä psykologiseen parantamiseen, syvään itsetutkimiseen sekä kasvun ja näkemysten saamiseen ihmisen psyykestä . Vuonna 1993 Grof sai kunniapalkinnon Association for Transpersonal Psychologylta (ATP) merkittävästä panoksesta ja kehittämisestä transpersonaalisen psykologian alalla, joka annettiin Kalifornian Asilomarissa pidetyn 25-vuotisjuhlakokouksen yhteydessä. Hän sai myös Dagmar-säätiön myöntämän VISION 97 -palkinnon Václav Havelilta Prahassa 5. lokakuuta 2007. Vuonna 2010 hän sai Jules Verne -palkinnon Association for Pre- and Perinatal Psychology and Health -järjestöltä (APPPAH) . Toisaalta tšekkiläinen skeptikkoryhmä Český klub skeptiků Sisyfos on arvostellut Grofia siitä, että se on edistänyt heidän mielestään ei -tieteellisenä psykologiaa, joka on liian kaukana modernin tieteen materialistisen filosofisen perustan rajoista. Hän on ainoa henkilö, jolle on myönnetty Anti-Prize Erotic Boulder -palkinto kahdesti kyseisessä maassa. Eli toisaalta hänen kriitikot syyttävät häntä epätieteellisen psykologian edistämisestä ja hän on kahden harhaluuloisen lohkareen kantaja. Nimittäin Grof oli ensin naimisissa psykologi Christine Grofin kanssa 70-l. ja sitten psykologi Brigitte Grofin kanssa vuonna Christinen kuukahdettua 2014 tai size oli 2016. Stanin pitää olla vitun vanha jos se on edes syntynyt.
xxx/ellauri298.html on line 512: Perinataalinen izetuhoisuus, Hylotrooppiset ja heliotrooppiset istukat, Henkinen iso ja pieni hätä, psykonautiikka. Beyond Death; Myrskyinen itsensä etsiminen; Henkinen hätätilanne; holotus ja heliotrooppinen hengitys (neljä viimeistä Christina Grofin kanssa, loput Brigitten kannattelemana.)
xxx/ellauri298.html on line 513: Huhtikuusta 2016 lähtien hän on ollut onnellisesti naimisissa Brigitte Grofin kanssa. He asuvat yhdessä Saksassa ja matkustavat sisä- ja ulkomaailmassa rinnakkain. Tietoisuuden ja aineen suhteesta Grof ilmaisi näkemyksensä, että tietoisuus ei ole aineen oheisilmiö, vaan olemisen ensisijainen ominaisuus.
xxx/ellauri298.html on line 518: Tohtori Grofsin vuonna 2018 saaman aivohalvauksen vuoksi, joka vaikutti hänen puhekeskukseensa ja hänen saamansa kirjeenvaihdon määrään, hän ei pysty osallistumaan teoreettisiin kysymyksiin liittyviin henkilökohtaisiin sähköpostivaihtoihin, lukemaan ja tukemaan kirjoja tai tarjoamaan kliinisiä istuntoja, ml henkilökohtaiset terveyskonsultaatiot, suositukset tai haastattelut. Älä hätäänny, Stan, Sinä olet täällä. Koti. Hys hys. Äiti antaa tutin.
xxx/ellauri298.html on line 524: of_o5cejk" height="250px" />
xxx/ellauri298.html on line 527:
Brigitte Grof tiedottaa: Stanislav Grofia ei enää yhdistetä Grof Transpersonal Trainingiin (GTT) ja sen tavaramerkkiin Holotropic Breathwork ®. Vuonna 1974 Stan ja hänen 2014 edesmennyt vaimonsa Christina kehittivät holotrooppisen hengitystekniikan Esa Saarinen Institutessa Big Surissa, Kaliforniassa, ja se on nyt edustettuna ja sitä opetetaan minun johdollani Wiesbadenissa nimellä Grof ® Breathwork. Stan huikkaa lähtiessään vielä vaimeasti rinnakkaisesta avaruudesta:
xxx/ellauri298.html on line 536: Ällöjen ulkosynnytinten ympäröimät perusistukat (tai BPM, englanniksi Basic Perinatal Matrices ) on teoreettinen malli psyykestä, joka muodostuu kohdunsisäisen kehityksen ja synnytyksen aikana. Termi kuuluu transpersonaaliseen ja perinataaliseen psykologiaan. Sitä ehdotti ensimmäisen kerran vuonna 1975 Stanislav Grof joka väitti ilman mitään perusteluja, että perinataaliset matriisit vaikuttavat koko myöhempään elämään ja voivat aiheuttaa erilaisia henkisiä ilmiöitä. Tästä vimmastuivat mm. Vilpitön Järvi ja Patti Mulkkinen, joilla kummallakin oli ollut ikäviä perineaalisia kokemuxia.
xxx/ellauri298.html on line 572: Vinosuinen Stan jauhamassa paskaa. Methinks we are all component parts of some self-organizing wisdom whose movements and machinations are subtle and likely overlooked by the modern Western psyche. In other words, I suspect that everything really is interconnected, although in ways that are deeper than we may be capable of imagining. They're coming to take me away haha.
xxx/ellauri298.html on line 578: Kenneth Earl Wilber II (s. 31. tammikuuta 1949) on amerikkalainen filosofi ja kirjailija, joka käsittelee transpersonaalista psykologiaa ja omaa integraalista teoriaansa, filosofiaa, joka ehdottaa kaiken inhimillisen tiedon ja kokemuksen kehystämistä tai luokittelua.
xxx/ellauri298.html on line 585: Pyllyn silmä. Tämä kaveri ja Carl Jung ovat Lauri Rauhalan ohella tärkeimmät teoreettiset taustat Valde Orrenmaan 2017 uskontotieteen pro graduun Groffista. Jumanzukka noita turkulaisia.
xxx/ellauri298.html on line 590: Vuonna 1999 hän lopetti Integral Psychologyn ja kirjoitti A Theory of Everything (2000). Teoksessa A Theory of Everything Wilber yrittää yhdistää liike-elämän, politiikan, tieteen ja henkisyyden ja näyttää, kuinka ne integroituvat kehityspsykologian teorioihin, kuten Spiral Dynamics . Hänen romaaninsa, Boomeritis (2002), yrittää paljastaa sen, mitä hän pitää suuren ikäluokituksen sukupolven egotismina.
xxx/ellauri298.html on line 606: Hänet tunnetaan myös yhteistyöstään Ken Wilberin kanssa. Hän on The Society for Consciousness Studies -järjestön perustaja, akateeminen neuvonantaja ja emerituspresidentti, [viittaus tarvitaan] The Laszlo Institute of New Paradigm Researchin perustaja ja Budapestin satajäsenisen Clubin jäsen. Hän on Consciousness: Ideas and Research for the Twenty First Century -julkaisun vanhempi toimittaja, Journal of Conscious Evolutionin apulaistoimittaja, Dynamical Psychologyn apulaistoimittaja.
xxx/ellauri298.html on line 608: Combs voitti graduate Liberal Studies Programs Associationin National Teaching Award -palkinnon vuosina 2002/2003 ja samana vuonna hän sai UNCA:n kunniamaininnan Ruth ja Leon Feldman -professorin.
xxx/ellauri298.html on line 610: Rauhalan viitekehyksen esitän pääpiirteissään luvussa 2.3. Kulttuurien tutkimus korostaa kaiken kontekstisidonnaisuutta, sillä sama asia saa eri kontekstissa eri tulkinnan. Tämän vuoksi kontekstualisoinnilla on tärkeä rooli tutkimuksessa. (Keskinen 2014, 102; Rauhala 2005, 151.) Siksi pyrin määrittelemään huolellisesti niin tämän tutkimuksen, kuin Grofin viitekehyksen kontekstin. Luvussa 3 tarkastelen transpersoonallista psykologiaa ja Grofin viitekehyksen muodostumista. Grofin viitekehyksen kannalta Carl Jung on erityisen merkittävä psykologi ja psykiatri, sillä heidän ajatuksensa ovat monin osin lähellä toisiaan. Grofin tutkimukset ovatkin tärkeimmät empiiriset aineistot Jungin näkemysten tueksi (Wulff 1991, 457). Myös filosofi Ken Wilberin integraaliteoria sisältää merkittäviä yhdenmukaisuuksia Grofin viitekehyksen kanssa. Wilberin tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kehikko todellisuuden ymmärtämiseen, joka integroi luonnontieteellisen, psykologisen, filosofisen ja mystis-henkisen tiedon kattavaan kokonaisteoriaan (Wilber 2011, 1–3; Jakonen & Kamppinen 2014, 9, 12). Näin Jung ja Wilber, joita kuljetan mukana tutkimuksen aikana, auttavat Grofin viitekehyksen kontekstualisoimisessa ja paikantamisessa omalle kentälleen.
xxx/ellauri298.html on line 612: Tutkimus sijoittuu tieteentutkimuksen kentälle 3. Grofin viitekehyksen ja transpersoonallisen psykologian sekä valtavirtaisemman tieteen välillä on nähtävissä jonkinlainen jännite. Transpersoonallisen psykologian näkökulmasta valtavirran tiede, erityisesti luonnontieteelliseen diskurssiin perustuva on vanhentunut, ja tarvitsee tilalle uuden paradigman. Ja valtavirtaisemman tieteen näkökulmasta transpersoonallinen psykologia sisältää ontologisia oletuksia esimerkiksi transsendentin todellisuuden olemassaolosta, jotka eivät ole sisältyneet ainakaan perinteisiin tiedekäsityksiin (Walsh & Vaughan 1993, 201). Tämän tutkimuksen puitteissa en pyri ratkaisemaan tätä jännitettä, enkä usko, että se on yksiselitteisesti mahdollista tai tavoiteltavaakaan. Kuten Wilber usein sanoo: "Kukaan ei ole tarpeeksi älykäs ollakseen väärässä 100% ajasta", ja siksi meidän pitäisi keskittyä siihen, mikä on oikein, ja jättää loput pois.
xxx/ellauri298.html on line 621: Usein paranormaalit kokemuxet tuntuvat erityisen tosilta. Epätavalliset kokemuxet ovat melko yleisiä, ja monet tutkijat ajattelevat että ne ovat oikeastaan aika tavallisia. Henkisessä hätätilassa voi hörhöillä ja nähdä näkyjä ilman hyperventilaatiota ja enteogeenisiä aineita. LSD - doorway to the numinous. Ken Wilberin mukaan Groff on luultavasti maailman merkittävin psykologi, joskin sen EEG-käyrä nyttemmin näyttää pelkkää viivaa. Groff ja Wilber rinnastuvat vahvasti toisiinsa, tuumi Valde Orrenmaa, ja tuumii niin varmaan vieläkin.
xxx/ellauri298.html on line 625: Valde lives in Finland, Kaarina, in little commune with his friends and cats. He started the Holotropic Breathwork training in 2016 and got certified in 2019. He is organizing regularly Holotropic Breathwork workshops and private sessions in Finland, as a one of the founders of Holotropic Breathwork Finland Association. Me Nordic Breathingissa uskomme, että hengittäminen on hyvinvoivan ihmisen tärkein tarve. Samaan aikaan kuitenkin hengitysongelmat koskettavat miljardeja ihmisiä maailmassa, ja kasvihuoneilmiön ansiosta potentiaalisten asiakkaiden määrä on vain kasvamassa. Suunnitelmissa on vangita kierrätettyä hengitysilmaa ekologisiin paperipusseihin ja maalata se punaisexi.
xxx/ellauri298.html on line 627: Lauri Rauhala (1914-2016) eli 102-vuotiaaxi, joten jotain perää täytyy tämän metusalemin hörhöilyssä olla. Husserlilla ja Heideggerillä oli ihan päärooli hänen ajatuxissaan. Rauhala on viitannut myös Vilperin perikunnan aatoxiin. Hän oli tietoinen myös Groffin kuolemanrajakokemuxista, ja on varmaan sittemmin kokenutkin ne. Rauhala on (oli) kuitenkin suppilomaisen suppea ja vanhempana pieruna puhuu (puhui) vain Jungista ja joogasta. Se ei oikein enää riitä tänä päivänä.
xxx/ellauri298.html on line 631: Joseph Campbell (26. maaliskuuta 1904 – 30. lokakuuta 1987) oli yhdysvaltalainen professori ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten työstään mytologian ja vertailevan uskontotieteen alueilla. Ei pie sekoittaa samannimiseen irkkurunoilijaan. Campbellin tunnetuin kirja Sankarin tuhannet kasvot (The Hero With a Thousand Faces, 1949, suomennettu 1990) käsittelee eri kulttuureissa toistuvaa sankarin matkan teemaa, ns. hiihtokenkämyyttiä. Hänen neliosainen teossarjansa The Masks of God käsittelee mytologiaa eri puolilla maailmaa. Campbell työskenteli Bill Moyersin kanssa tehdessään PBS:n sarjaa The Power of Myth. He myös julkaisivat sarjaan pohjautuneen samannimisen kirjan.
xxx/ellauri298.html on line 633: Campbellin mielestä uskonnolliset symbolit tulisi tulkita monomaanisixi mytologisiksi meemeixi eikä historiallisiksi faktoiksi, jolloin symboleissa voidaan alkaa nähdä syvempiä merkityksiä. Campbell's theories have been applied by a wide variety of modern writers and artists. His philosophy has been summarized by his own often repeated phrase: "Follow your bliss." He sure did, fucking hedonist.
xxx/ellauri298.html on line 635: He was the shiftless elder son of a well-to-do hosiery importer and wholesaler in White Plains, New York. He studied biology and mathematics, but decided that he preferred the humanities. An accomplished athlete, he received awards in track and field events, and, for a time, was among the fastest half-mile runners in the world.
xxx/ellauri298.html on line 637: On the ship during his return trip from an old world tour he encountered the messiah elect of the Theosophical Society, Jiddu Krishnamurti; they discussed Indian philosophy (that Jiddu had up to his gills by then), sparking in Campbell an interest in Hindu and Indian thought. Lacking faculty approval, Campbell withdrew from graduate studies, becoming a close friend of the budding writer John Steinbeck and his wife Carol. Campbell had an affair with Carol. Campbell too began writing a novel on the "Doc" of Cannery Row but unlike Steinbeck, did not complete his book, instead published a lot of trash on mythology and got rich(er).
xxx/ellauri298.html on line 639: Campbell attended a Grateful Dead concert in 1986, and marveled that "Everyone has just lost themselves in everybody else here!" Campbell died at his home in Honolulu, Hawaii, on October 30, 1987, from complications of esophageal cancer. The works of Arthur Schopenhauer and Friedrich Nietzsche had a profound effect on Campbell's thinking; he quoted their writing frequently. Sinclair's Babbitt did not follow his (Joe's) bliss, while Schopenhauer ans Nietzsche did, enviously watching Joseph hump his best friend's wife. Jung's insights into archetypes were heavily influenced by the Bardo Thodol (also known as The Tibetan Book of the Dead, an interesting tidbit on the side).
xxx/ellauri298.html on line 641: As a strong believer in the psychic unity of mankind and its poetic expression through mythology, Campbell made use of the Brigitte Bardot (BB) concept to express the idea that the whole of the human race can be seen as engaged in the effort of making the world "transparent to transcendence" by showing that underneath the world of phenomena (like Carol's underwear) lies an eternal source of bliss which is constantly pouring its energies into this world of time, suffering, and ultimately death. To achieve this task one needs to speak about things that existed before and beyond words, a seemingly impossible task, the solution to which lies in the metaphors found in myths. Words, words, words.
xxx/ellauri298.html on line 643: The basic structure, however, of all the boring "quest" type stories has remained relatively unchanged and can be classified using the various stages of a hero's adventure through the story, stages such as the Call to Adventure, Receiving Supernatural Aids, Meeting with the Goddess/Atonement with the Father and Return. (This part Joe took from Propp.) He thinks of a meme such as in the sentence "Jesus is the Son of God" rather as "the relationship of man to God is like that of a son to a father". A clear case of an arianist
xxx/ellauri298.html on line 646: God is a metaphor for a mystery that absolutely transcends all human categories of thought, even the categories of being and non-being. Those are categories of thought. I mean it's as simple as that. So it depends on how much you want to think about it. Whether it's doing you any good. Gets you closer to your bliss. Whether it is putting you in touch with the mystery that's the ground of your own being. If it isn't, well, it's a lie. So half the people in the world are religious people who think that their metaphors are facts. Those are what we call theists. The other half are people who know that the metaphors are not facts. And so, they're lies. Those are the atheists.
xxx/ellauri298.html on line 650: Campbellin kriitikoihin kuuluvat mm. Robert Segal, joka on kirjoittanut esseen "The Romantic Appeal of Joseph Campbell", sekä kulttuurikriitikko Camille Paglia, joka syyttää Campbellia "imelyydestä ja huonosta tutkimustyöstä" ja harhaanjohtavasta vaikutuksesta yhdysvaltalaiseen feminismiin.
xxx/ellauri298.html on line 652: Campbell kuvaili joutessaan mytologialle nelinkertaista tehtävää ihmisyhteiskunnassa. Nämä näkyvät hänen teoksensa The Masks of God: Creative Mythology lopussa sekä useissa luennoissa.
xxx/ellauri298.html on line 704: ihmiset, ovat tasavertaisia osalstujia (LOL, haha), toiset tapettavina ja syötävänä, toiset tappajina ja syöjinä. Kirjassa Mythos and The Power of Myth, Campbell kertoo tarinan, jota hän kutsuu "Buffalon Carol-vaimoksi" Pohjois-Amerikan Blackfoot-heimon kertomana. Tarina kertoo ajasta, jolloin puhvelit lakkasivat tulemasta metsästystasangoille ja jättivät heimon nälkään. Päällikön tytär lupaa mennä naimisiin puhvelien päällikön kanssa vastineeksi niiden ilmestymisestä, mutta
xxx/ellauri298.html on line 708: voidaan saavuttaa rituaalien avulla. Sehän oli ihan samoilla linjoilla kuin Stanley Groff!
xxx/ellauri298.html on line 768: The Power of Myth sekä The Masks of Godin teoksessa "Occidental Mythology"
xxx/ellauri298.html on line 782: Campbell uskoi, että nykymaailmassa muodollisten, perinteisten mytologisten järjestelmien palveleman tehtävän ovat ottaneet yksittäiset luojat, kuten Josefin tapaiset bullshit artistit, meikkitaiteilijat ja käytännön filosofit. Joidenkin hänen suosikkiensa, kuten Thomas Mannin, Pablo Picasson ja James Joycen teoksissa, hän näki mytologisia teemoja, jotka voisivat palvella samaa elämää antavaa tarkoitusta kuin mytologialla oli kerran ollut. Niistä voisi saada Star Warsiin hienoja jatko-osia. Sääli tosiaan että Lucas huru-ukkona möi koko brändin Disney-vainajalle.
xxx/ellauri298.html on line 786: Joose väittää siis, että sankaritarinoilla, kuten Krishna, Buddha, Luke Skywalker, Apollonius of Tyana, Teräsmies ja Jeesus, on kaikilla samanlainen mytologinen perusta. Joosen teokset ovat nyt loppuneet. Vuodesta 2014 lähtien Joseph Campbell Foundation on parhaillaan luomassa uutta e-kirjapainosta. Ei vain tule valmista
xxx/ellauri303.html on line 61: The woman with seven sons was a Jewish martyr described in 2 Maccabees 7 and other sources, who had seven sons that were arrested (along with her) by Antiochus IV Epiphanes, who forced them to prove their respect to him by consuming pork. When they refused, he tortured and killed the sons one by one in front of the unflinching and stout mother.
xxx/ellauri303.html on line 132: Pastori Norman Thomas oli jutkukommarien hampaissa. Thomas oli wimpy pasifisti. It was Thomas's position as a conscientious objector that drew him to the Socialist Party of America (SPA), a staunchly antimilitarist organization. When SPA leader Morris Hillquit made his campaign for mayor of New York in 1917 on an antiwar platform, Thomas wrote to him expressing his good wishes. To his surprise, Hillquit wrote back, encouraging the young minister to work for his campaign, which Thomas energetically did. Soon thereafter he himself joined the Socialist Party. Thomas was a Christian socialist. Eihän siitä tullut lasta eikä paskaakaan. De amerikanska kapitalisterna var inte ens kloka nog att kontrollera sina egna organisationer. Amerikansk kapitalism saknade klassmedvetande och vanligt politiskt egenintresse. Nu har dom lärt sin läxa nog. Det är inte socialismen där en individ har värde, utan kapitalismen, där det mäts i dollars.
xxx/ellauri303.html on line 153: Jefta var enligt Domarboken i Gamla Testamentet en domare i Israel. Vid en strid mot ammoniterna lovade han, i händelse av seger, att offra den första han mötte vid hemkomsten. När han kom hem var den första han mötte hans dotter. När Jefta får se henne sliter han sina kläder över att behöva offra sin enda dotter. Dottern säger till sin far att om han gett ett löfte till Herren måste han hålla det, men ber om en frist på två månader "så att jag kan ströva i bergen med mina väninnor och gråta över att jag måste dö som jungfru" (Domarboken 11:37, Bibel 2000). Efter två månader kommer hon tillbaks och Jefta gör då med henne "i enlighet med sitt löfte" (Domarboken 11:39).
xxx/ellauri303.html on line 156: Jefta offrar sin dotter (Frankrike, kring 1250). xxx/ellauri303.html on line 158: Att Jefta skulle frambringa ett människooffer till Gud kan tyckas strida mot den mosaiska lagen och därför har teologer varierande tolkningar om detta. Vissa menar att offret bestod i att Jeftas dotter vigdes till celibat i Herrens tjänst. Haha. Öde som är värre än döden. Andra menar att offret inte behagade Gud men att Gud tillät det i alla fall; Johannes Chrysostomos menar att Gud tillät Jefta att döda sin dotter för att visa konsekvensen av obetänksamma löften och därmed förhindra framtida sådana. Andra menar att händelsen är ett exempel på det moraliska förfall som Israel befann sig i vid den tiden. Varför nämner ingen Abraham, eller den där modern av Jukolan veljexet i Makkabéerna? Och framför allt inte självaste Jehova som uppoffrade sitt enda lem för sig själv så att han int sku vara arg mot sig själv pga sina egna skapelser? (Mera om smuts i album 431.) Vad hette Jeftas dotter förresten? Typiskt att ingen bryr sig.
xxx/ellauri303.html on line 257: Rabbi Moses Isserles on kirjoittanut monia tärkeitä juutalaista lakia ja filosofiaa käsitteleviä teoksia, ja hän tuli tunnetuksi koodarina, jonka päätös oli viimeinen sana juutalaisessa laissa. Hänen pääteoksensa Halacha -alalla (koodi) oli kommentti Rabenu Yakov ben Asherin Turimiin nimeltä "Darkhe Moshe " ja hänen Mappahinsa ("Pöytäliina") Shulchan Aruchille ("Valmistettu pöytä"), jonka kirjoitti hänen haamukirjoittajansa. nykyaikainen rabbi Joseph Caro. Tämä teos julkaistiin hänen elinaikanaan.
xxx/ellauri303.html on line 261: Kaikkiaan hänen teoksiaan painettiin kymmenen, ja useita muita oli painettavaxi kelpaamattomia. Hänen teoksensa ovat todiste ReMO:n monipuolisesta oppimisesta ja suuruudesta Talmudissa sekä filosofiassa, tähtitiedossa ja historiassa.
xxx/ellauri303.html on line 274: Onkel Sams banker var helt pålitliga. Haha. Jascha gick runt lägenheten spritt naken med stora sedlar i bakfickan. Jaschas Yom Kippur fest blir säkert en katastrof, en pannkaka.
xxx/ellauri303.html on line 290: of_the_Tabernacle_Meal_in_Sukkah_1724.jpg/500px-Picart_Sukkos_Feast_of_the_Tabernacle_Meal_in_Sukkah_1724.jpg" />
xxx/ellauri303.html on line 310: Me on ajateltu Sirkan mansikkamaalle pientä kasvihuonetta. Siinä kelpaisi syxyisin viettää lehtimajajuhlia. Kazella mustavalkoisia rainoja. Kuunnella Sakun ääntä nauhoilta Olavin kelamagnetofonilla. "Hyvää kakkua."
xxx/ellauri303.html on line 321: Professori Shragelta pääsee kalkkiviivoilla materialistisia kannanottoja. Teosofi hammaslääkäri on kyrpiintynyt. Shragen parta on kampaamaton, kulmakarvat takkuiset kuin siilillä, posket lommolla, tekohampaat hukkuneet. Hammaslääkäri ei saa enää siihen telepaattista kontaktia. Sellaista oli varmaan Merikadulla loppupeleissä.
xxx/ellauri303.html on line 322: Mrs Clark gick in och tittade till professorn. "Hur mår ni?" Professorn rörde käkarna som om han tuggade på något: "Inte bra."
xxx/ellauri303.html on line 331: Prof. Shrage näkee unta että sillä on kakkahätä, ja herää vain huomataxeen että niinpäs onkin. Matkalla vessaan syöxyy lattia sen ozaan ja se menettää puhekykynsä. Paapa tulee.
xxx/ellauri303.html on line 337: Mea Shearim (Hebrew: מאה שערים, lit., "hundred gates"; contextually, "a hundred fold") is one of the oldest Jewish neighborhoods in Jerusalem outside of the Old City. It is populated by Haredi Jews, and was built by members of the Old Yishuv.
xxx/ellauri303.html on line 342: Yosef Rivlin, one of the heads of the Jewish community in Jerusalem, and a Christian Arab from Bethlehem were the contractors. The work was carried out by both Jewish and non-Jewish workers. Conrad Schick planned for open green space in each courtyard, but cowsheds were built instead. Mea Shearim was the first quarter in Jerusalem to have street lights.
xxx/ellauri303.html on line 344: Today, Mea Shearim remains an insular neighbourhood in the heart of Jerusalem. With its Haredi, and overwhelmingly Hasidic, population, the streets retain the characteristics of an Eastern European shtetl, as it appeared in pre-war Europe. Life revolves around strict adherence to Jewish law, prayer, and the study of Jewish religious texts. Traditions in dress include black frock coats and black hats for men (although there are some other clothing styles, depending on the religious sub-group to which they belong), and long-sleeved, modest clothing for women. In some Hasidic groups, the women wear thick black stockings all year long, even in summer. Married women wear a variety of hair coverings, from wigs to scarves, snoods, hats, and berets. The men have beards, and many grow long sidecurls, called peyot. Many residents speak Yiddish in their daily lives, and use Hebrew only for prayer and religious study, as they believe Hebrew to be a sacred language, only to be used for religious purposes.
xxx/ellauri303.html on line 346: Neturei Karta (Jewish Babylonian Aramaic: נָטוֹרֵי קַרְתָּא, romanized: nāṭōrēy qartāʾ, lit. 'Guardians of the City') is a religious group of Haredi Jews, formally created in Jerusalem, then in Mandatory Palestine, in 1938, splitting off from Agudas Yisrael. Neturei Karta opposes Zionism and calls for a "peaceful dismantling" of the State of Israel, in the belief that Jews are forbidden to have their own state until the coming of the Jewish Messiah and that the state of Israel is a rebellion against God.
xxx/ellauri303.html on line 348: of_Neturei_Karta_Orthodox_Jewish_group_protest_against_Israel.jpg/440px-Members_of_Neturei_Karta_Orthodox_Jewish_group_protest_against_Israel.jpg" />
xxx/ellauri303.html on line 349: Neturei Karta members at a rally in support of Palestine xxx/ellauri303.html on line 368: Monet piyyutit ovat tuttuja synagogan jumalanpalvelusten säännöllisille kävijöille. Esimerkiksi tunnetuin piyyut voi olla Adon Olam (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Adon_Olam) ("Maailman mestari"). Sen runollinen muoto koostuu toistuvasta rytmisestä kuviosta lyhyt-pitkä-pitkä-pitkä (tai hidas-hidas nopea-nopea) (ns. hazaj-mittari (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hazaj_meter) eli foxtrot/tango), ja se on niin rakas, että sitä lauletaan usein monien synagogajumalanpalvelusten päätteeksi, rituaalisen Sheeba iltaresitoinnin jälkeen, (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Shema) ja aamurituaalin tefilliiniprofylakterioiden pukemisen (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Tefillin) aikana. Toinen rakastettu piyyut on Yigdal (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Yigdal) ("Olkoon Jumala pyhitetty"), joka perustuu Maimonidesin kolmentoista uskon periaatteeseen. (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Thirteen_Principles_of_Faith).
xxx/ellauri303.html on line 438: Juutalaisuus perustuu tiukkaan monoteismiin ja uskoon yhteen, jakamattomaan, ei-yhdistettyyn Jumalaan . Shema Yisrael , yksi tärkeimmistä juutalaisista rukouksista, kiteyttää juutalaisuuden monoteistisen luonteen: "Kuule, oi Israel: HERRA on meidän Jumalamme, HERRA on yksi." Samaa huutavat myös Ismail-serkun bändärit, mutta jumala on eri. Two men say they're Jesus, one of them must be wrong.
xxx/ellauri303.html on line 446: ultraortodoksiset ryhmät torjuvat evoluution käsitteen ja uskovat maapallon olevan vain muutaman tuhannen vuoden vanha . Muut ortodoksisten ja ei-ortodoksisten juutalaisten ryhmät eivät usko Genesiksen luomiskertomuksen kirjaimelliseen tulkintaan, ja tämän näkemyksen mukaan juutalaisuus ei ole ristiriidassa tieteellisen mallin kanssa, jonka mukaan maailmankaikkeuden ikä on noin 13,77 miljardia vuotta. vanha. Norbert M. Samuelson kirjoittaa "kysymys maailmankaikkeuden tapaamisesta ei ole koskaan ollut juutalaisen filosofian ongelma, viime kädessä siksi, että tämä filosofia ei ole koskaan ottanut Raamatun kirjaimellista merkitystä sen paljastettuna, todellisena merkityksenä".
xxx/ellauri303.html on line 450: Moses Maimonides kirjoitti, että "Luojan olemassaolon ansiosta kaikki on olemassa" ja väittää 1100-luvulla ilmestyneessä Hämmentyneiden oppaassaan (2:13), että " aika itsessään on osa luomista" ja että siksi " Kun Jumalaa kuvataan olemassa olevaksi ennen maailmankaikkeuden luomista, ajan käsitettä ei pitäisi ymmärtää sen normaalissa merkityksessä." 1400-luvun juutalainen filosofi Joseph Albo väitti samalla tavalla teoksessaan Ikkarimettä aikaa on kahta tyyppiä: "Mitattu aika, joka riippuu liikkeestä, ja aika abstraktisti", joista toisella ei ole alkuperää ja se on "ääretön aika-avaruus ennen maailmankaikkeuden luomista". Albo väitti, että "vaikka on vaikea kuvitella Jumalan olemassaoloa sellaisen keston aikana, on myös vaikea kuvitella Jumalaa avaruuden ulkopuolella". Muut juutalaiset kirjailijat ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin, kuten 1200-luvun tutkija Bahya ben Asher , 1500-luvun tutkija Moses Almosnino ja 1700-luvun hasidilainen opettaja Nahman Bratslavista , jotka ilmaisivat näkemyksen - samanlaisen kuin kristitty Neo-Platoninen kirjailija Boethius - tuo Jumala "ylittää tai on kaikkien aikojen yläpuolella." Ei se vanhene.
xxx/ellauri303.html on line 456: Vaikka juutalaisuuden hallitseva paine on se, että Jumala on aika persoonallinen, on olemassa "vaihtoehtoinen traditiovirta, josta esimerkkinä on ... Maimonides", joka useiden muiden juutalaisten filosofien kanssa hylkäsi ajatuksen persoonallisesta Jumalasta. Tämä heijasti hänen uskoaan negatiiviseen teologiaan : Jumalaa voidaan kuvata vain sillä, mitä Jumala ei ole. Rabbi Mordecai Kaplan (juutalaisilla ei ole kovin paljon eri nimiä), joka kehitti rekonstruktistista juutalaisuutta ja opetti Amerikan konservatiivisessa juutalaisteologisessa seminaarissa, hylkäsi myös ajatuksen persoonallisesta Jumalasta. Kaplan sen sijaan ajatteli Jumalaa "voimana, kuten painovoimana, joka on rakennettu universumin rakenteeseen", uskoen, että "koska maailmankaikkeus on rakennettu mahdollistamaan henkilökohtainen onnellisuus ja yhteisöllinen solidaarisuus toimiessamme moraalisesti, tästä seuraa, että universumissa on moraalinen voima; tätä voimaa konstruktistit tarkoittavat Jumalalla", vaikka jotkut rekonstruktiolaiset uskovatkin persoonalliseen Jumalaan. Joseph Telushkinin ja Morris N. Kertzerin mukaan Kaplanin "perinteisen juutalaisen jumalakäsityksen rationalistinen hylkääminen vaikutti voimakkaasti" moniin konservatiivisiin ja reformirabeihin, jotka saivat monet lakkaamaan uskomasta persoonalliseen Jumalaan." Pew Forum on Religion and Public Life 2008 US Religious Landscape Survey -tutkimuksen mukaan amerikkalaiset, jotka tunnustavat olevansa juutalaisia uskonnon perusteella, ovat kaksi kertaa todennäköisemmin kannattaneet ajatuksia Jumalasta "persoonattomana voimana" kuin ajatusta, että "Jumala on henkilö, jonka kanssa naisilla voi olla ihmissuhde".
xxx/ellauri303.html on line 464: Heprealainen Raamattu tai Tanakh on juutalaisten pyhien kirjoitusten kaanoni ja keskeinen juutalaisen lain lähde . Sana on lyhenne , joka muodostuu Tanakhin kolmen perinteisen alajaon alkukirjaimista heprealaisista kirjaimista : Toora ("Opetus", joka tunnetaan myös nimellä Viisi Mooseksen kirjaa tai Pentateukki ), Nevi'im ("Profeetat") ja Ketuvim ("Kirjoitukset"). [21] Tanakh sisältää kaikkiaan 24 kirjaa; sen arvovaltainen versio on masoreettinen teksti. Perinteisesti Tanakhin tekstin sanottiin valmistuneen Jamnian kirkolliskokouksessa vuonna 70 jKr., vaikka tämä on epävarmaa. [21] Juutalaisuudessa termi "Toora" ei tarkoita vain Mooseksen viittä kirjaa, vaan myös kaikkia juutalaisia kirjoituksia (koko Tanakh) ja rabbiinien eettisiä ja moraalisia ohjeita (Suullinen Toora ).
xxx/ellauri303.html on line 470: Talmud on tuhansien vuosien juutalaisen viisauden ja suullisen lain kokoelma, joka on yhtä vanha ja merkittävä kuin kirjoitettu laki (Toora) ilmaistaan siinä. Se on lain, legendan ja filosofian yhdistelmä, sekoitus ainutlaatuista logiikkaa ja taitavaa pragmatismia, historiaa ja tiedettä, anekdootteja ja huumoria... Vaikka sen päätavoitteena on tulkita ja kommentoida lakikirjaa, se on samalla taideteos, joka ylittää lainsäädännön ja sen käytännön soveltamisen. Ja vaikka Talmud on tähän päivään asti juutalaisen lain ensisijainen lähde, sitä ei voida mainita vallanpitäjänä...
xxx/ellauri303.html on line 479: Ortodoksiset ja konservatiiviset juutalaiset katsovat, että Mooseksen profetia pidetään totta; häntä pidetään kaikkien profeettojen päällikkönä, jopa niistä, jotka tulivat ennen ja jälkeen häntä. Tämän uskomuksen ilmaisi Maimonides , joka kirjoitti, että "Mooses oli parempi kuin kaikki profeetat, olivatpa he ennen häntä tai nousseet myöhemmin. Mooses saavutti korkeimman mahdollisen ihmistason. Hän havaitsi Jumalan ylittävän kaikki ihmiset, jotka koskaan ovat olleet... Jumala puhui kaikille muille profeetoille välittäjän kautta. Mooses yksin ei tarvinnut tätä; tätä tarkoittaa Toora, kun Jumala sanoo: "Suusta suuhun, minä puhun hänelle." Suuri juutalainen filosofi Philoymmärtää tämän tyyppisen profetian olevan poikkeuksellisen korkea filosofinen ymmärryksen taso, jonka Mooses oli saavuttanut ja jonka ansiosta hän pystyi kirjoittamaan Tooran oman luonnonlain rationaalisen päättelynsä kautta. Maimonides kuvaa Mishnan kommentissaan ( johdanto luvulle "Chelek", Tractate Sanhedrin) ja Mishneh Torassaan (Tooran perusteiden lait, luku 7) samanlaisen profetian käsitteen, koska ääntä, joka ei ole peräisin ruumiista, ei voi olla olemassa, Mooseksen ymmärrys perustui hänen yleviin filosofisiin ymmärryksiinsä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Tooran teksti olisi ymmärrettävä kirjaimellisesti, kuten karalaisuudessa. Rabbiinien perinne väittää, että Jumala ei välittänyt vain Tooran sanoja, vaan myös Tooran merkityksen. Jumala antoi säännöt siitä, kuinka lait oli ymmärrettävä ja pantava täytäntöön, ja ne siirrettiin suullisena perinteenä. Tämä suullinen laki välitettiin sukupolvelta toiselle ja lopulta kirjoitettiin lähes 2000 vuotta myöhemmin Mishnaan ja kahteen Talmudiin. (Täh? 2 talmudia? 1 kummallekin jumalalle? WTF?)
xxx/ellauri303.html on line 481: Uudistusjuutalaisille Mooseksen profetia ei ole profetian korkein aste; pikemminkin se oli ensimmäinen pitkässä progressiivisten ilmoitusten ketjussa, jossa ihmiskunta alkoi vähitellen ymmärtää Jumalan tahtoa yhä paremmin. Sellaisenaan he väittävät, että Mooseksen lait eivät ole enää sitovia, ja tämän päivän sukupolven on arvioitava, mitä Jumala haluaa heiltä. Myös useimmat jälleenrakennusjuutalaiset hylkäävät tämän periaatteen, mutta eri syystä; useimmat väittävät, että Jumala ei ole olento, jolla on tahto ; siksi he väittävät, ettei sen tahtoa voida paljastaa, kun ei sitä ole. Ei izepaljastuskaan onnistu ilman genitaaleja.
xxx/ellauri303.html on line 487: ran jae on yhtä pyhä, kuten he kaikki ovat peräisin Jumalalta ja ovat kaikki osa Jumalan Tooraa, joka on täydellinen, pyhä ja totta." Samaa tolkutti Ismail-serkun kirurille lähettienkeli Gabriel. Puhumattakaan Mormonin kirjasta, jonka otti ylös automaattikirjoituxella Prof. Joseph Smith.
xxx/ellauri303.html on line 489: Haredi- juutalaiset uskovat yleisesti, että Toora ei eroa nykyään siitä, mikä vastaanotettiin Jumalalta Moosekselle, ja siinä on vain pienimmät kirjoitusvirheet. Monet muut ortodoksiset juutalaiset väittävät, että vuosituhansien aikana Tooran tekstiin on hiipinyt kirjoitusvirheitä. He huomauttavat, että masoreetit(7.-10. vuosisadat) vertaili kaikkia tunnettuja Tooran muunnelmia luodakseen lopullisen tekstin. Kuitenkin jopa tämän kannan mukaan, että juutalaisten hallussa olevat kääröt eivät ole täydellisiä kirjaimia täyttäviä, Tooran kääröt ovat varmasti sana-täydellinen textus receptus, joka jumalallisesti paljastettiin Moosekselle. Todellakin, ortodoksisen rabbiinisen auktoriteetin yksimielisyys asettaa tämän uskon Toora-kääröjen sana-täydelliseen luonteeseen edustavana ortodoksisen juutalaisen jäsenyyden kiistatonta edellytystä. [ lainaus tarvitaan ] Vaikka nykyaikaisissa ortodoksisissakin piireissä on joitakin rabbeja (esim. professori Marc Shapiro), jotka osoittavat lukuisia talmudi-, post-talmudic- ja keskiajan rabbiinisia lähteitä, jotka väittävät, että tekstiin on tehty joitain muutoksia, jotka sisältävät kokonaisia säkeitä, jotka on tehty tarkoituksella Mishnaic-aikakaudella ja jopa ensimmäinen temppeli. Professori Shapiro luettelee monet keskiaikaiset rabbit, jotka käsittelevät muutoksia ja lisäyksiä, jotka tapahtuivat kirjanoppineen Ezra aikana teoksessaan "Ortodoksisen teologian rajat: Maimonidesin kolmetoista periaatetta uudelleen arvioituna".
xxx/ellauri303.html on line 499: Juutalainen perinne korostaa enimmäkseen suht. vapaata tahtoa, ja useimmat juutalaiset ajattelijat torjuvat determinismin sillä perusteella, että vapaata tahtoa ja vapaan valinnan harjoittamista on pidetty moraalisen elämän edellytyksenä. "Näyttää siltä, että sekä Raamattu, joka kehottaa ihmistä valitsemaan hyvän ja pahan välillä, olettaa moraalista epämääräisyyttä, että rabbit, jotka päättävät noudattaa hyvää taipumusta pahan sijasta, kuuluu jokaiselle yksilölle." Maimonides intti sinnikkäästi vapaan tahdon sopivan yhteen Jumalan ennaltatietämisen kanssa (Mishneh Torah, Hilkhot Teshuvah 5). Vain kourallinen juutalaisia ajattelijoita on ilmaissut deterministisiä näkemyksiä. Tähän ryhmään kuuluu keskiaikainen juutalainen filosofi Hasdai Crescasja 1800-luvun hasidilainen rabbi Mordechai Yosef Leiner Izbicasta, plus tietysti Barukh Spinoza.
xxx/ellauri303.html on line 507: Kabbala (mystinen perinne juutalaisuudessa) sisältää lisäselvityksiä, vaikka jotkut juutalaiset eivät pidä niitä arvovaltaisina . Se esimerkiksi myöntää reinkarnaation mahdollisuuden , jonka ei-mystiset juutalaiset teologit ja filosofit yleensä hylkäävät. Se uskoo myös kolminkertaiseen sieluun, jonka alin taso ( nefesh tai eläinelämä) liukenee elementtiin, keskikerros ( ruach tai äly) menee Gan Edeniin (Paratiisi), kun taas korkein taso ( neshamah tai henki) etsii yhteyttä Jumalan kanssa.
xxx/ellauri303.html on line 516: Rabbi Lordi Immanuel Jakobovits, entinen Iso-Britannian Yhdistyneen Synagogan päärabbi, kuvaa juutalaisten valtavirran näkemystä tästä asiasta: "Kyllä, uskon, että valittu kansajuutalaisuuden pyhissä kirjoituksissaan, rukouksissaan ja tuhatvuotisperinneissään vahvistaman käsityksen. Itse asiassa uskon, että jokainen kansa – ja todellakin rajoitetulla tavalla jokainen yksilö – on "valittu" tai määrätty johonkin erilliseen tarkoitukseen Providencen suunnitelmien edistämisessä. Amalekin siemenen tehtävä on olla. syntipukkeja. Vain jotkut täyttävät tehtävänsä ja toiset eivät. Ehkä kreikkalaiset valittiin heidän ainutlaatuisesta panoksestaan taiteeseen ja filosofiaan, roomalaiset uraauurtavista palveluistaan laissa ja hallituksessa, britit parlamentaarisen vallan tuomisesta maailmaan ja amerikkalaiset pilotoivat ns. demokratiaa moniarvoisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa. Jumala valitsi juutalaiset olemaan "omituisia minulle" uskonnon ja moraalin pioneereiksi; Se oli ja on heidän kansallinen tarkoituksensa. He valizivat hyvän osan eikä sitä oteta hevin pois.
xxx/ellauri303.html on line 534: Vaikka nämä juutalaisuuden pääperiaatteiden sanamuodot sisällytettiin jossain määrin liturgiaan ja niitä käytettiin opetustarkoituksiin, niillä ei ollut sen suurempaa painoarvoa kuin niiden kirjoittajien maine ja oppiminen. Yhdelläkään heistä ei ollut sellaista arvovaltaista luonnetta, jonka kristinusko antoi kolmelle suurelle kaavalleen ( Apostolinen uskontunnustus , Nikealainen tai Konstantinopolilainen ja Athanasian ) tai muslimien Kalimat As- Shahadat . Yhtään juutalaisten filosofien ja rabbien kynistä olevista monista tiivistelmistä ei ole sijoitettu toista tärkeämmäxi.
xxx/ellauri304.html on line 53: – Lasten kanssa neuvotellaan aivan valtavasti jokapäiväisistä asioista eivätkä aikuiset kestä lapsen mielipahaa, vaan pyrkivät silottelemaan tilanteita, väittää kehityksellisen psykopatologian professori Essi Viding. Aikuiset eivät kestä lapsen mielipahan aiheuttamaa mielipahaa, siinä pulma.
xxx/ellauri304.html on line 89: Psykologian professori Matthew D. Lieberman kertoo kirjassaan Social tutkimustuloksista, joiden mukaan hoivahormoni oksitosiini lisää paitsi perheen yhteenkuuluvuutta, myös aggressiivisuutta ja epäempaattisuutta ihmisiä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin oma perhe. Jos oma arki on hyvin suojattua ja mukavaa, erilaiset ihmiset saatetaan kokea uhkana. Turkkilot eivät tunnista puolisoa kasvonpiirteistä vaan pepun hajusta. Hiero ulkopuoliseen vähän pepun hajua niin se menee täydestä. Väärän pepunhajuisia torjutaan hiiren haaskalta apinan raivolla.
xxx/ellauri304.html on line 164: Alfa TV:n Tee minusta ateisti -ohjelmassa paholaisen asianajajana toimi todnäk sukulaisemme Robert Brotherus, mustanpuhuva molekyylifysiikan lisensiaatti ja ohjelmistosuunnittelija. Hän painii ohjelmassa systemaattisemman teologianprofessorin Kata Kärkkäisen kanssa.
xxx/ellauri304.html on line 206: of_Songs_1853_Gustave_Moreau.jpg" />
xxx/ellauri304.html on line 238: Tzum sof onshtot a bord hob ikh di peyes oykhet nit. But in the end, I didn't have the beard or the peyes.
xxx/ellauri304.html on line 240: Vet ir mir fregn: S'taytsh? Vi ken dos zayn? If you ask me, what's the meaning of this? How can it be?
xxx/ellauri304.html on line 248: Az fun peyes do zet men bay keynem nit keyn shpor, You won't see any traces of peyes here,
xxx/ellauri304.html on line 265: Vet ir mir fregn: S'taytsh? Vi ken dos zayn? If you ask me, what's the meaning of this? How can it be?
xxx/ellauri304.html on line 291:
In his manner there is more neatness than strength, and it has been said, more show than service; his blows are in general deficient in force, but given with astonishing quickness, and he is [agreed] to strike oftener, and stop more dexterously, than any other man.
xxx/ellauri304.html on line 299: oftheweek.net/wp-content/uploads/2014/03/Block-and-Avraham.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri304.html on line 349: Warren Murphy on kirjoittanut elokuvia ja kirjoja, joita on myyty 50 miljoonaa kappaletta. Hän on voittanut tusina kansallista palkintoa, mukaan lukien kaksi Edgaria Mystery Writers of Americasta.
xxx/ellauri304.html on line 360: Nancy Cartwright FBA FAcSS (*1944) on filosofian professori Durhamin yliopistossa ja arvostettu professori Kalifornian yliopistossa San Diegossa (UCSD). Durhamissa hän on myös tiedettä ja yhteiskuntaa harjoittavan humanistisen keskuksen johtaja. Uransa ensimmäisellä puoliskolla Stanfordin yliopistossa hän erikoistui luonnontieteiden filosofiaan, erityisesti fysiikkaan; toisella puoliskolla London School of Economicsissa ja nyt Durhamissa ja UCSD:ssä hän on erikoistunut yhteiskuntatieteiden filosofiaan ja metodologiaan kiinnittäen erityistä huomiota taloustieteeseen. Hänen nykyinen tutkimustyönsä keskittyy objektiivisuuteen ja todisteisiin, erityisesti hyvään käytöxeen perustuvan politiikan osalta.
xxx/ellauri304.html on line 399: I want to show you how to write a novel that doesn't suck (except bucks out of other suckers' pockets). Step by step by step. I don't do this out of a crazy lusting for notoriety, I only in it for the money. Another Day, Another Dollar.
xxx/ellauri304.html on line 401: What is a book about? About 200 pages, haha, but seriously: it's about me, 'cause all first novels are autobiographies. It'll talk about my trial, your funeral, and my triumph, how I survived it all and became a beacon of hope for the world, or at least my personal corner of it.
xxx/ellauri304.html on line 403: I got my gift from my god, so I hope you did too. Otherwise, dont even bother. Your best bet is a genre novel -- a book that fits into one of the broad general categories such as mystery, suspense, horror, romance, sci-fi, fantasy, historical, paranormal, even soft porn, like my stupid son.
xxx/ellauri304.html on line 405: However stupid the surrounding text may be, it points out the fact that women nevertheless get turned on with the image of an improbably big slammer being thrust into them by one incredibly rich nice-smelling man, and are happy to shell out that money to get aroused enough to be juicy for their unimaginative hard working, non billionaire, non-nice smelling husbands/boyfriends. You see "Poupon Grey" is actually a pseudonym (chosen exclusively to skewer Fifty Shades Of Grey with) being used by one Warren Murphy.
xxx/ellauri304.html on line 407: Genre fiction, also known as popular fiction, is a term used in the book-trade for fictional works written with the intent of fitting into a specific literary genre, in order to appeal to striped-ass baboons and fans already familiar with that genre. A number of major literary figures have written genre fiction. John Banville publishes crime novels as Benjamin Black, and both Doris Lessing and Margaret Atwood have written science fiction. Georges Simenon, the creator of the Maigret detective novels, has been described by André Gide as "the most novelistic of novelists in French literature", and the one who has made most money and scored most arse with it. The main genres are crime, fantasy, romance, science fiction and horror—as well as perhaps Western, inspirational and historical fiction.
xxx/ellauri304.html on line 408: The opposite of genre fiction is mainstream fiction. Slipstream genre is sometimes located in between the genre and nong-enre fiction. Tässä artikkalisss on lukuisia ongelmia, mm. sitä ei ole suomennettu.
xxx/ellauri304.html on line 410: A lot of plot ideas have just come along and carefully landed in my brain. Another partner of mine and I started a series and postulated the tale of a brash young westerner trained in the secret arts by an inscrutable Oriental assassin. What a winner! For once something really original.
xxx/ellauri304.html on line 414: Mary Higgins Clark once said (she regrets it now) that the best words for a novelist to use while thinking of a story are these: Suppose? What if? Why? Start thinking that way and you will start thinking of story ideas that can become novels and maybe make you the next Mary Higgins Clark.
xxx/ellauri304.html on line 416: A very great American writer (who? not Stephen King? He is not great exept for a turd) in a long-ago book (which? Not Stephen King on Writng, God forbid?!) lists as the basic ingredients of "category" or genre fiction
xxx/ellauri304.html on line 428: That doesn't necessarily mean Budapest or the Himalayas. It could also mean a slaughter house or the inner offices of a drug operation or the backroom works of a gambling casino. But not normal living roooms and bedrooms of normal (viz. American) people, they are BOOOOOORRRIIIIIING!
xxx/ellauri304.html on line 432: The First Element of Fiction: Character
xxx/ellauri304.html on line 434: The Second Element of Fiction: Plot
xxx/ellauri304.html on line 436: The Third Element of Fiction: Setting
xxx/ellauri304.html on line 438: The Fourth Element of Fiction: Point-of-View
xxx/ellauri304.html on line 440: The Fifth Element of Fiction: Theme
xxx/ellauri304.html on line 442: The Sixth Element of Fiction: Style
xxx/ellauri304.html on line 444: Just typical for a lady to start with the character and not the plot. For us men, eating fucking and bashing comes first, the choice of carcass, cunt or skull is secondary, same as burying beetles. But remember: Every really good story has some kind of conflict. No conflict, no story, just a big YAAAWWWN. The remaining 3 items on Ruthannes list are also hansypansy, lady stuff. Point of view, theme, style, WTF. Bet 50 shades had a lot of those. All we guys care about is lots of action and motivation (money, in other words, the rest like power and pussy can be bought).
xxx/ellauri304.html on line 446: Oh, and one more assignment. Take a book that you particularly like that's in the genre you want to work in and read it again. And this time, read it like a writer. When does the author spell out the main idea of the story? When does the hero arrive in the book? When the villain? Love interest? Danger and threats? How does the author make it seem real to you? If you want, stick post-it notes at various parts of the book. Think about it.
xxx/ellauri304.html on line 454: Almost every movie, almost every story, almost every novel, almost every story of any enduring value is structured this way….in four parts. The same parts in a normal intercourse. (Actually there are five, but the last one is often played down or put in an Epilogue.)
xxx/ellauri304.html on line 472: To make him interesting, give your character a couple of conflicting personality traits. Maybe a character is wealthy and gives millions to charity but never leaves a tip in a restaurant because he thinks tipping is a scam. (I don't, and do. That is, I'd give millions to charity if I had some to spare. No tips, anyway.)
xxx/ellauri304.html on line 474: As a boy, I remember a movie where Tarzan is asked by Jane to fight against some Nazis who have come to their neck of the jungle. But Tarzan refuses; the F.D. Roosevelt of his time, he’s got nothing against Nazis. But then they bomb Pearl Harbor sorry kidnap Tarzans son, Boy, and Tarzan bestirs himself, sticks a knife in his arse, and says “Now Tarzan fight.” Että jenkkitolvanoille pitääkin ihan kädestä pitäen opettaa tätä paskan lapparointia.
xxx/ellauri304.html on line 476: I can’t escape it. Every character I’ll ever write is me. Some little piece of me; some tiny corner of my little mind that often you’d rather not confront openly; but it’s me. Flaubert wasn’t fooling when he said: “Madame Bovary, c’est moi.” It’s me. They’re all me. And in your books, they’ll all be you, if you ever write any books, sucker.
xxx/ellauri304.html on line 478: One way is to cast your friends or acquaintances as characters in your book. Another way is to cast the eventual movie while writing your book. In the writing of a novel called “Jericho Day,” in my mind I cast the young Burt Lancaster as the hero, Luke Darling, because I love the look of the square-jawed stubborness of Lancaster and his performing hips.
xxx/ellauri304.html on line 480: If I write a character entering a room, I see him in my mind. Does he enter the room like John Wayne? That’s one way. Burt Reynolds is another way. Dustin Hoffman, as Ratso Rizzo, is still another way. There are no other ways. Fucking film and TV viewers, devil take them.
xxx/ellauri304.html on line 482: And remember this: a great hero needs and deserves a great recognizable villain. That is what was wrong with a movie called “Remo Williams: the Adventure Begins,” which was based on my Destroyer book series. In the Bond movies, 007 confronts people who want to nuke London or steal all the gold in Fort Knox etc. etc. My guy, Remo Williams went up against some mope who was selling cheap rifles to the government…and no one gave a damn. Great heroes need great villains; otherwise they just look silly. The AI monster made of garbage in Remo vanha vainooja, now that was something else.
xxx/ellauri304.html on line 484: Another side-note. Basically I hate research into facts and history and blah and blah. So you can’t think of character traits? Here are some opposites for you. I can think of dozens more.
xxx/ellauri304.html on line 486: Timid. Adventuresome. (but afraid of wife.)
xxx/ellauri304.html on line 513: As novelists, we create a character not by what we tell but by what we show. Show not tell, you know (fucking immigrants shut up). What does that character say? What does he do? What do others say about him? What do they think of him? What would he say if he was slapping a kid at the local Walmart’s? That’s characterization and it makes your fictional people come alive.
xxx/ellauri304.html on line 515: There is a hierarchy of character. Minor characters, you let vanish. Usually you bring them alive for a moment by using stereotypes. Stereotypes are not necessarily evil or bad; they are boring characters who are typical members of a group and your readers know the group… Cabbie, cop, waitress, nigger, telephone operator, prostitute, lawyer, doctor, politician, drunken Irishman (What? Are there still some of those?), Italian who talks with his hands. We might not like stereotypes of groups to which we belong but as writers they work. These are place-holding characters; they do their job and disappear into the night. Writers of pulp fiction, say.
xxx/ellauri304.html on line 517: Sometimes though they might do a little more. They won’t steal the real action but they set the mood, they add humor, they make the setting more believable. You can do this by making placeholders eccentric or obsessive. I read analysis once of an old flick called Beverly Hills Cop. It featured a clerk in an art gallery. He was effeminate. By itself, that’s not unusual. But he had a Jewish accent, and that was unusual because Jews weren’t generally treated as queens in Hollywood — it teems with them (although today H’wood can say anything it wants about Jews, even Christians. You can tell this was an old movie.) What that character did however in the film was to help make Detroit cop Eddie Murphy, the negro comedian, feel even more alien in L.A. than he otherwise would have.
xxx/ellauri304.html on line 519: Heroes have their Achilles heels. The most honest president of the U.S. cheats on the golf course; that is what makes people real. The late Robert Parker’s Spenser character was interesting. He was a yuppie. He ran, he lifted weights, he liked to cook, he liked unimposing little wines with sardonic personalities, he pretended he didn’t care about clothes but somehow always managed to wear the same basic uniform;, he lived with a woman, Susan the insufferable, who could psycho-babble Jay-Z into impotence. But the characterization hook was that Spenser spent his life being a private eye and shooting people, which was totally alien to the character’s nature. That started to round him out and make him real. Without that hard edge, he’d have been just another fan of Barry Manilow.
xxx/ellauri304.html on line 521: Who is Barry Manilow anyway? Ilmeisesti joku erityisen effeminate wimpy singer kasarilta, joo se oli tosiaankin homppeli, ja juutalainen kaiken kukkuraxi äidin puolelta, vaikka siittäjänä toimi joku irkku rekkakuski lentojätkä. Tää Warren on varsinainen kaappi miehexeen. Entäs Jay-Z sitten? Declared the greatest rapper of all time by Billboard, he has been central to the creative and commercial success of artists including Kanye West, Rihanna, and J. Cole. Okei, get the point. Inhoan kyllä izekin yön läpi rummuttelevia neekereitä sekä räppiä. Se on tollasta eläimellistä "nyt nussimaan" kuzuhuutoa, johon ei ole mitään mahollisuutta enää osallistua.
xxx/ellauri304.html on line 537: “Ahab, the obsessed, revenge-seeking captain of a whaling ship, sails his vessel and its crew to destruction, in a final confrontation with the great white whale that had crippled him years earlier.”
xxx/ellauri304.html on line 541: Liberals are always writing searing indictments. Warren is no ass-kissing liberal. Or was. For now he is just a carcass for burying beetles, or a heap of bones, or a matchbox full of ash. This is a one-sentence summary of his masterpiece, Temple Dogs:
xxx/ellauri304.html on line 543: “When his sister is murdered at her wedding reception by a pair of New York City mafia goons, Japanese-American yuppie Miles Haverford goes to Japan and brings back to America a group of Yakuza crime family assassins who extract revenge for the young girl’s death.”
xxx/ellauri304.html on line 547: My Destroyer series of 150 books is covered by this single sentence:
xxx/ellauri304.html on line 549: “After his fake execution for a murder he didn’t commit, ex-cop Remo Williams is forced to work for America’s secret crime-fighting agency CURE, while being trained by the world’s greatest assassin, the aged, ageless, cranky, mercenary, mystical Chiun, Master of Sinanju.”
xxx/ellauri304.html on line 556: “While in Japan, Miles meets the Yakuza chieftain, the aging Nagoya, and learns that, by blood, he is truly a member of this crime family. But Nagoya’s assistant and heir, the street warrior Sato, also of mixed blood, tries to drive Miles away because the young American and Sato’s woman, Lady Tomiko, are clearly falling in love. Yet Miles eventually wins over the Yakuza men and Sato is among the group that returns with Miles to New York to slowly, individually, bloodily tear apart the DeSanto Mafia crime family.”
xxx/ellauri304.html on line 560: “In New York, the DeSanto crime family is dead or in jail. Miles’ parents in New York are safe from Mafia reprisal. The Yakuza assassins are ready to return to Japan, but Miles has decided that the life of a buttered-bun Wall Street lawyer is no longer for him. He bids his family goodbye and returns to the Japanese home of Yakuza chieftain Nagoya. It is time for Nagoya to pass on the leadership of the criminal clan and his choice is his faithful assistant, Sato. But Sato declines the ceremonial cup and instead stands beside Miles and calls him ‘Someone whom the gods have sent from across the sea to lead you to tomorrow.’ And then he bows to Miles, the new leader.
xxx/ellauri304.html on line 562: “In the book’s final scene, Lady Tomiko and Miles make their way up the four hundred steps of the shrine of Kumanomichi to take their wedding vows. Then home to a cardboard box and some wild fornication, as only the Japanese women know how.”
xxx/ellauri304.html on line 569: Rutikuiva John Grisham kirjoittaa jokaisesta kirjasta pitkän luonnoxen jonka kirjoittaminen kestää kauemmin kuin ize kirjan. Se on helppo uskoa. Before beginning the actual writing of her bestselling books, Mary Higgins-Clark develops an outline and frequently very detailed biographies of the main characters, stuff that’ll never make it into the book but which Mary feels comfortable knowing.
xxx/ellauri304.html on line 571: Basically, I’m not a big fan of Raymond Chandler's Big Sleep. Well, why pussyfoot around? Actually I think the book is stupid; however, Raymond Chandler is a particular favorite of artsy-fartsy mystery readers and critics and this rather bizarre genre mystery featuring the private eye Philip Marlowe is often ranked as one of the 100 best novels of all time. I just don't see why, I think my Remo Vanha Vainooja is 10x more fascinating.
xxx/ellauri304.html on line 573: Pfffft. Personally, I always thought Chandler was too cute by half and, like the author Trevanian for instance, too hell-bent upon showing you just how smart he was by using obscure little literary references, and this particular novel has a more complex plot than the King James version of the Bible. (I'm often just jealous.)
xxx/ellauri304.html on line 577: Richard Bach's international classic bestseller, Seagull, was rejected twenty times before it was published. Another brilliant judgment by 20 “Legacy” publishing editing morons. And that is no sarcasm! Seagull Jonatan would have been much better off buried alive at sea. Together with Paulo Coelho's whole production.
xxx/ellauri304.html on line 579: Warren ei pidä kustannustoimittajista. Jotkut pitävät, kuten Sofi Oxanen, joten siitä ei voi paljon päätellä. Sight. Sound. Smell. Taste. Touch. Squeeze. Example: Huge bulge. Piuu Piuu Piuu Dojongg-jongg. Herring. Herring. Hard. Squirt! Squirt. Squirt. Muista tämä niin kirjoituxestasi tulee eloisaa!
xxx/ellauri304.html on line 583: A lot of pulp writers have (or had) style. Mary Clark (+2020) had a style, Dean Koontz (*1945), Stephen King (*1947), Molly Cochran (*1949), Andrew Klavan (*1954), Larry Block (*1938), Susan Isaacs (*1943), Harlan Coben (*1961), Sue Grafton (+2017), they all have styles. Or had. I am told I have a style too (or had), although I don’t really know what style is. Didn't.
xxx/ellauri304.html on line 586: Theodore Herman Albert Dreiser (/ˈdraɪsər, -zər/;[1] August 27, 1871 – December 28, 1945), born from krauts, became an American novelist and journalist of the naturalist school. His novels often featured main characters who succeeded at their objectives despite a lack of a firm moral code, and literary situations that more closely resemble studies of nature than tales of choice and agency. Dreiser's best known novels include Sister Carrie (1900) and An American Tragedy (1925).
xxx/ellauri304.html on line 588: James Mallahan Cain (1892-1977) was an American novelist, journalist and screenwriter. He is widely regarded as a progenitor of the hardboiled school of American crime fiction. His novels The Postman Always Rings Twice, Double Indemnity, Serenade, Mildred Pierce and The Butterfly brought him critical acclaim and an immense popular readership in America and abroad.
xxx/ellauri304.html on line 594: Dialogue that sounds real. This is not tape-recorded dialogue but an attempt to make speech sound more realistic than it often has been written. Sometimes people say things that aren’t exactly to the point; nothing wrong with that as long as it’s interesting and/or entertaining and can move the story forward. Cases in point: the overrated Quentin Tarantino in films like “Pulp Fiction.” One of the best at it was novelist George Higgins. Elmore Leonard is excellent; also Larry Block.
xxx/ellauri304.html on line 596: Status objects. An essay by Tom Wolfe (Bonfire of the Vanities) put this in my head some years ago. A certain kind of person wants to wear shirts that have little alligators on them and another totally different type of person perhaps wants to have a statue of a black jockey on his lawn…or a pink flamingo. My late loving mother, a paragon of taste, once moved into our guest house and put painted plywood cutouts of the backviews of two people, bending over as if planting something in the yard. Naturally, butt cracks were visible because they were the whole point of this architectural and horticultural display. Since my house then was a mansion and a national historic site, I suggested that my mother take her plywood cutouts off the front lawn and put them in her backyard where nobody could see her butt. (I am a long time out of Alabama.)
xxx/ellauri304.html on line 598: Those things are all status objects. Here’s another: a guy rents a room in a sleazy hotel; it is a hovel in a dump. The floor of the room is littered with racing forms. Those are status objects and tell you something about the occupant. Or maybe the newspapers are neatly stacked against the wall and, instead of the racing form, they are copies of the Wall Street Journal with many stories circled by magic marker. Those are also status objects but should give you quite a different picture of the room’s occupant. Tattoos today are status objects; so too is a lack of tattoos. They illuminate character sometimes. And just as often an absence of intelligence. Its known as product placement on video. Rei Shimura has a lot of it.
xxx/ellauri304.html on line 601: Finally, a large percentage of novels today are written in restricted third person viewpoint. In other words, in each individual scene, the author works through only one person’s head. Anybody else in the scene, except the major player at that moment, is made to live by his actions and his words, but not by you — as author — getting into his head and telling us what he’s thinking. (Obviously, by the way, private eye novels are in some way illustrative of this rule because most PI’s are written first person since it’s impossible to get into another character’s thoughts and feelings except by showing him cavorting on your literary stage.)
xxx/ellauri304.html on line 603: What? Warren dear, have you not heard ofstyle indirect libre? Have you read Proust at all?
xxx/ellauri304.html on line 610: Dialogue is the easiest, fastest and best way to involve your readers with your subject, your story, your characters, your writing. The fanciest long description of the snow storm slowly cresting the nearby mountain may indeed be beautiful writing but meh, who cares? My advice: leave out the nature shit and get back to the real world; give us this instead:
xxx/ellauri304.html on line 612: “Take your hand off my leg,” the duchess snarled. “What do you think I am?”
xxx/ellauri304.html on line 615: Bet you'd like read the next turn. Sorry I couldn't think of something. Sounds like it's heading toward a slap, in the face or on the butt, who knows. If Edgar says, “Damn, I feel miserable,” I am quite certain that carries more intellectual and psychological heft than you writer, penning “Edgar felt miserable.”
xxx/ellauri304.html on line 617: A guy named Leonard Bishop has a rule: keep the dialogue short. Four sentences is a speech. More than that, break it up. Let something happen. Let the person sip a drink or light a cigarette, scratch his butt or sneeze, anything. Let the speaker be responded to or questioned by another character. Let’s face it; nobody gets a a chance to speak for five sentences in a row without being interrupted, unless he or she is one of our neighbors in the East. Personally I find even Quentin Tarantino tedious.
xxx/ellauri304.html on line 621: See that guy up there waiting in the checkout line near the cash register? Yes, of course he’s reading. He’s always reading. He’s Stephen King — and yes, to this day, he reads every check he gets. And if you would emulate him, then start imitating him.
xxx/ellauri304.html on line 623: What to read? If you get no checks, read Writer’s Digest. Read the how-to books. If you want to read books on writing, you can’t find much better stuff then Stephen King on Writing, anything by Dean Koontz or Larry Block, a very specific mystery writing manual from Hallie Ephron (*1948), Writing Mysteries from MWA, a collection which includes me and my ex-partner, read my blogs and those about the writer’s soul by Molly Cochran. Read “Trial and Error”by Jack Woodford (+1971), one of the great commercial writing geniuses. And be sure to read my long time personal favorite book by one of my all time, all-star heroes, “Dare to be a Great Writer” by Leonard Bishop, which is not 300 pages of “rah-rah boys, go do it” but is instead 329 specific tips on how to get the trucks out of the garage in the morning. Fabulous. Reading and writing and remembering, are the only two of the three R’s that count. Who the hell cares about ‘rithmetic? Except Chuck Berry, who could count 6/8 time like a genius.
xxx/ellauri304.html on line 625: The Destroyer Series played a huge role in getting me interested in economics, geography, politics, history, and even in Jewish Mysticism and the paranormal! Richard Sapir (+1987) after all was a Jew. The Body, which was made into a movie in 2001, is about a Jewish archaeologist who finds a skeleton underneath an Arab shopkeeper's basement that might be the body of Jesus and the American Jesuit priest who is sent by the Vatican to investigate.
xxx/ellauri304.html on line 629: Suppose you want to write a “big book.” No genre junk for you. Okay. Here’s what you need to know. A “big book” is just a genre novel that got bigger. More pages, more everything. just make it a little bigger, a little more breathless, give it a little more end-of-the-world panache. Think of selling it to Hollywood where they call it high concept but what that really means is that it’s a very short outline of a book for people who can’t read a whole book or even a whole paragraph at once and their mind starts to wander after one sentence. Where was I? Ah yes:
xxx/ellauri304.html on line 631: Hannibal Lecter. Anthony Hopkins, sama heppu joka esiintyi savinaamaisena Titus Andronicuxena, koikkelehti Hannibal Lecterinä elokuvassa Uhrilampaat. Anthony Hopkins on Why He Became an Actor: ‘I Was Tired of Being Called Stupid’. Hannibal Lecter on kirjailija Thomas Harrisin luoma kuvitteellinen hahmo, joka esiintyy hänen kirjoittamissaan romaaneissa Punainen lohikäärme, Uhrilampaat, Hannibal ja Nuori Hannibal sekä niihin pohjautuvissa elokuvissa ja televisiosarjassa. Hän on hyvin älykäs ... Tai sitten ei. Hannibalin lukijat ja kazojat eivät ainakaan, ne ovat punaraitapyllypaviaaneja.
xxx/ellauri304.html on line 645: Did you ever hear of a guy with plumber’s block? Electrician’s block? Did a mechanic ever have mechanic’s block? No, no, and no. The reason is that none of them get paid if they don’t show up to work, so block isn’t really a viable option like flu. However for writers, it often is, but then, they don't get paid. Read Trollope’s autobiography. He worked according to schedule and if he finished a novel, but still had fifteen minutes left in his usual writing day, he would take a fresh piece of paper, write “Chapter One” and get started immediately. Time’s a-wasting, children, said Trollope and went out to fornicate some neighborhood trollops. It pays to be mediocre.
xxx/ellauri304.html on line 647: I am proud that I never got to be as much as mediocre. Perfect is the enemy of good. (Oh, shut up, liberal, Who asked you?) I also worked with Clint on Lala land. It was great, and so was Clint. Steps is a book by a Polish-American writer Jerzy Kosiński (1933-1991, nee Lewinkopff, luopio, vsta 1957 loikkari), released in 1968 by Random House. The work comprises scores of loosely connected vignettes or short stories, which explore themes of social control and alienation by depicting scenes rich in erotic and violent motives. It was no longer recognized by any literary agent in the eighties. Random House turned it down with a form rejection letter. Well maybe it was a piece of shit to start with.
xxx/ellauri304.html on line 690: Ei hemmetti, Warren Murphyyn verrattuna Juan Batiste Montabuan on nobelisti ja Erkki Kanervan "Jammu" nimimerkillä kirjoittama "Yrjö" kirjasarja sofistikoitu klassikko. Enpä ole surkeampaa sepustusta juuri lukenut kuin tän vanhan vainoojan. Ja sentään olen ezimällä ezinyt näitä pohjanoteerauxia.
xxx/ellauri304.html on line 694: "Mikael Andrejev Istropovits." Warren ei ole oppinut senkään vertaa Dostojevskistä että erottaisi isännimen sukunimestä. Remoon se on vuotanut kaikki mahdolliset jenkkifobiat ja ennakkoluulot. Yllättävän paljon on niistä samoja kuin Isaac Bashevishilla. Ei varmaan voi olla jenkki ilman noita aivokummituxia. Antikommunismi, rotuviha, naisviha, rahanahneus, talousliberalismi, kulutushysteria, korruptio, kristillisfundamentalismi, ryssäfobia, kiinafobia, homofobia, US-shovinismi, riittäähän näitä.
xxx/ellauri304.html on line 706: - Olen, Remo vastasi. Mr. Gordons koetti harpata Remoa kohti, mutta professori Merrill Hintikka roikkui hänessä kuin liaani - Ole nyt luova, hän aneli. Jos teet niin kuin sanon, voit pysäyttää sekä Volgan että Remon - muuten on liian myöhäistä estää Volgan eteneminen. Volga ei ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa, Mr. Gordons ilmoitti.
xxx/ellauri304.html on line 711: Miten vain. Remo sanoi. Olen ylpeä sinusta, poikani, professori sanoi puristaen hellästi androidin käsivarsia.
xxx/ellauri304.html on line 717: Kaikki oli nyt toisin. Hän ei ollut enää sähkömagneettisten kytkentöjen synnyttämä kone. Professori oli antanut hänelle lahjoista kalleimman: kyvyn luovaan ajatteluun, saman jonka Warrenille antoi jumala. Professorin nerokkuus oli tehnyt hänestä vapaan! Hän ei ollut enää pöljä ja mielikuvituxeton neuvostoropotti vaan rebublikaani demokraatti jahtaamassa onnea.
xxx/ellauri304.html on line 725: professori kuoli hänen käsivarsilleen.
xxx/ellauri304.html on line 727: No robotti lennähtää Volgan kyydissä stratosfääriin naispääkonnan luut matkaeväänä kuin Laika-koira sputnikissa. Robotti taisi retkahtaa professoriin pahemman kerran, vai kuinka? Remo virnuili.
xxx/ellauri305.html on line 44: Pete Mencken defended Dreiser despite freely admitting his faults, stating forthrightly that Dreiser often wrote badly and was a gullible man. Dreiser oli Chicagon kirjallisuusliikkeen veteraani ja antisemiitti.
xxx/ellauri305.html on line 221: Filosofia, jonka avainkohtia ovat keskinäiskohottavuus, elämänkuristavuus,
xxx/ellauri305.html on line 225: vakuuttanut HY:n apulaisprofessuurin haussa. No oikeasti kolleegat oli vaan
xxx/ellauri305.html on line 296: Thomas Heywoodin Siunattujen enkelien hierarkiassa (1635) Arielia kutsutaan sekä prinssiksi, joka hallitsee vesiä, että "Maan suureksi Herraksi" (siis se on miekkonen). Useissa okkulttisissa kirjoituksissa [ kuka? ] Ariel mainitaan muilla alkuainenimikkeillä, kuten "tuulen kolmas arkoni", "ilman henki", "maan vesien enkeli" ja "tulen hallitsija". Mystiikassa, erityisesti modernissa, Arielia kuvataan yleensä hallitsevana enkelinä, joka hallitsee maata, luovia voimia, pohjoista, alkuainehengiä ja petoja. Keihäänheiluttajan Myrsky-näytelmässä oli senniminen palvelushenki. Kazo myös Uikipedian of_angels_in_theology">luetteloa teologien enkeleistä.
xxx/ellauri305.html on line 960: Lev. 25:9 — puhaltaa shofar Tishrein kymmenesosaan orjien vapauttamiseksi xxx/ellauri305.html on line 1110: Num. 29:1 - Kuuntele shofar Tishrein ensimmäisenä päivänä (Rosh Hashanah) xxx/ellauri305.html on line 1148: Deut. 6:8 — Tefilliinin (profylakterioiden) vetäminen päähän
xxx/ellauri305.html on line 1216: Deut. 13:4 – Älä kuuntele väärää profeettaa
xxx/ellauri305.html on line 1232: Deut. 13:14 - Ei profetoida epäjumalanpalveluksen nimissä
xxx/ellauri305.html on line 1338: Deut. 18:15 - Kuuntele profeetta puhumassa Hänen Nimessään
xxx/ellauri305.html on line 1340: Deut. 18:20 - Ei profetoida valheellisesti Jumalan nimessä xxx/ellauri305.html on line 1342: Deut. 18:22 – Älä pelkää väärää profeettaa
xxx/ellauri305.html on line 1553: Profeetta, joka sanoo seuraavansa muita jumalia kuin Jahvea.
xxx/ellauri305.html on line 1557: Väärä profeetta, jonka ennustukset eivät toteudu.
xxx/ellauri306.html on line 41: Survival of the fattest. Läskimoosexia rannalla. Olla itsekäs on pyrkiä saavuttamaan parasta, mikä on nimenomaan sinulle mahdollista. xxx/ellauri306.html on line 68: Why is Rand a bad writer? Her writing is simply illogical, incomprehensible and blabbering. Her heroes and heroines are but pastiches, cliché-like cardboard figurines. Her world is black and white; either the character is a hero or a crook, but never anything in-between. Moreover, they fail the reality check; Howard Roark of The Fountainhead would not be the heroic creative mind he is represented; the reality check would be a similar megalomaniac sociopath as Le Corbusier.
xxx/ellauri306.html on line 70: Tämä Peter Schwartz (writer) on kirjoittanut sepustuxen nimeltä Izekkyyden puolustuspuhe, jonka sisältönä on juuri se, että izekkyys on jotain hienoa ja kaikin puolin hyvä asia. He is an Objectivist. Ize asiassa altruismi on paizi tyhmää myös julmaa kommunismia joka estää individiä toteuttamasta izensä parhaita puolia, nimittäin rahanahneutta. Pursuit of happiness, se on demokratian ytimessä. "Oletko izekäs? Sinun tulisi olla," ja Peter Schwartz tietää mixi. Kaikkein ensixi sinun tulisi ostaa Peter Schwartzin izekkyyden ylistys, nyt vain. 0,50e poistohyllystä. Se oikaisee laajalle levinneitä hyvinvointivaltion harhakäsityxiä, kuten että suomalaiset olisivat maailman onnellisimpia. Ne eivät VOI olla, ne on köyhiä ja maxaa liikaa veroa!
xxx/ellauri306.html on line 82: "Minä"n korostaminen itsekkyydessä. Ayn Rand Instituten erityisen izekkäänä ansioitunut kollega Schwartz ( The Foreign Policy of Self-Interest: A Moral Ideal for America , 2004 jne.) väittää äänekkäästi läpi tämän huonosti syttyvän kirjan, että altruismi "on viime kädessä kutsumus orjuuteen", joka vaatii yksilöiden "alistumista" toisille "tarpeisiinsa kahlittuna. Vaatimus ei ole se, että kunnioitat muiden ihmisten omaisuutta, vaan se, että sinusta tulee heidän omaisuutensa."
xxx/ellauri306.html on line 148: The meaning of SELFISHNESS is the quality or state of being selfish : a concern for one's own welfare or advantage at the expense of or in disregard of others : excessive interest in oneself. How to use selfishness in a sentence.
xxx/ellauri306.html on line 151: Selfishness is being concerned excessively or exclusively, for oneself or one's own advantage, pleasure, or welfare, regardless of others. Selfishness is the opposite of altruism or selflessness; and has also been contrasted (as by C. S. Lewis) with self-centeredness.
xxx/ellauri306.html on line 154: Sanakirjat ovat tästä herttaisen 1-mielisiä: the fact of caring only about yourself rather than about other people.
xxx/ellauri306.html on line 165: of_Love.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri306.html on line 261: televisiovalmistuksensa Suffolkiin Virginiaanja myöhemmin offshoreista Aasiaan.
xxx/ellauri306.html on line 348: Seniorin luisevuudesta riippuu, periikö sen hukka, nalle wahlroos vai kiinalainen kissaeläin. Key takeaway: Intermittent fasting involves alternating between periods of eating and not eating (aka fasting). Avoid eating takeaway in your sleep, in the shower or from the potty. xxx/ellauri306.html on line 385: Itsekeskeinen – se, että et huomaa, milloin muut tarvitsevat sinua tai kun heidän tarpeensa on suurempi kuin sinun, voi johtaa silmiinpistelyyn ja lähestyvän katastrofin huomaamatta jättäminen ennen kuin on liian myöhäistä korjata se.
xxx/ellauri306.html on line 440: Mikä ero Warren Buffetilla ja Bernard Maddofilla (Ponzi scheme)? Warrenin pyramidi on toistaisexi pystyssä. Mixi Peter luulee että Attila the hun oli izekäs? Sehän ajoi uhrautuvasti koko Saksan kansan etua.
xxx/ellauri306.html on line 448: The name Attila is East Germanic; Attila is formed from the Gothic or Gepidic noun atta, "father", by means of the diminutive suffix -ila, meaning "little father".
xxx/ellauri306.html on line 464: Hunnit joutuivat jumalallisen rangaistuksen uhreiksi, ja heitä kohtasivat taivaan lähettämät katastrofit: nälänhätä ja jonkinlainen sairaus.
xxx/ellauri306.html on line 501: Tästä Peter Schwartz (writer) olis tykännyt. Mistä Peter muuton luulee tietävänsä että Attila oli tunteiden heiteltävä raivopää? Hobbes oli oikeassa että jos 2 haluaa samaa asiaa jota ei voi jakaa kahtia syntyy konflikti. Mixikähän Silverfish luulee että haluaisin kaverixi jonkun jonka nimi on Sudikto Sikder? Yhtä vähän kuin haluaisin kaverin nimeltä Silverfish. Peterin mielestä oikeanlaatuinen izekkyys tuli ilmoille vasta Rozenbaumin akan perseestä. Alisa onnistui näät johtamaan oughtin isistä. Näin on siis näin täytyy olla. Paizi Alisa, ja Peter sen magnetofoonina, puhuu epädarwinistisesti organismista, kun jo pitkään on tiedetty että altruismi selittyy izekkäistä geeneistä. Organismi on pelkkä itiöemä, jonka tehtävä on jatkaa iturataa eteenpäin.
xxx/ellauri306.html on line 578: Täytyypä kazoa mitä Mätien tomskujen tampiot tästä sanovat! Top critics: Cruise’s toothy heroics are ill-suited to moral complexity, but he is elevated by a stellar supporting cast... A summer genre movie for grown-ups. Too-long Grisham thriller is full of adult themes. Höh, montako panoa? Näytetäänkö muka kuinka se menee sinne? (Ilmeisesti noin 2, ei näytetä.) The Firm amusingly satirizes the New Traditionalist aspirations of today's young urban elite -- not so much the lifestyle itself as the illusion of utter security it represents. Alas, Tom Cruise is Tom Cruise, playing yet another variation of his screen image. A first-class thriller and thought-provoking morality play. Is this a thriller? You've never scene (sic) a 'suspense film' drag its heels so deplorably. Moderately entertaining... and a big step up from the book. No, the book moved at turbo speed. At two and a half hours, the movie crawls. Two-and-a-half hour movies -- jeez, there ought to be a law.
xxx/ellauri306.html on line 579: Gareth: Big budget thriller that falls flat for so many reasons with main being is muddling, middle of the road story.
xxx/ellauri306.html on line 580: Nimetön: I find this movie boring and predictable the acting was poorly done which is hard for me because of the great cast the writing was awful and at times the movie went flat the chase scene at the end was comical and silly the whole movie was a mess. To put it simply, the film completely ruined the book. And that wasn't easy. This is such a bad film. It is an hour and a half too long, and the beginning and middle are insanely dull. The production value and score do not stand up to the test of time at all. This is an example of all of the worst things about the 90's, which might be one of the worst decades for filmmaking. Es wird einfach viel zu viel geredet, als man schon längstens in die Tat umgesetzt hätte. Fazit: Lieber eine kürzere Geschichte dafür intensiver erzählen und Spannung aufbauen!
xxx/ellauri306.html on line 641: ARTHUR: I am King Arthur and these are the Knights of the Round Table. Whose castle is this?
xxx/ellauri306.html on line 642: MAN: This is the castle ofof my master, Guy de Loimbard
xxx/ellauri306.html on line 662: MAN: You don't frighten us, English pig-dog! Go and boil your bottoms, son of a silly person. I blow my nose on you, so-called Arthur-king, you and your silly English K...kaniggets
xxx/ellauri306.html on line 667: MAN: I don't want to talk to you, no more, you empty-headed animal, food trough wiper. I fart in your general direction. You mother was a hamster and your father smelt of elderberries.
xxx/ellauri306.html on line 674: CUT BACK TO battlements. A cow is led out of a stall
xxx/ellauri306.html on line 676: ARTHUR: Now that is my final offer. If you are not prepared to agree to my demands I shall be forced to take ... Oh Christ!
xxx/ellauri306.html on line 682: ARTHUR leads a charge toward the castle. Various shots of them battling on, despite being hit by a variety of farm animals
xxx/ellauri306.html on line 684: Midst echoing shouts of "run away" the KNIGHTS retreat to cover with the odd cow or goose hitting them still. The KNIGHTS crouch down under cover
xxx/ellauri307.html on line 49: Nuoret ahistuvat luullessaan että kestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Ei voi sanoo identiteettitutkija. Kyllä voi, jämentävät motivoivat puhujat. Magnan ylioppilaasta Hyvinkäältä voi sukeutua satumaisesti ansaizeva filosofikuningas.
xxx/ellauri307.html on line 54: ofb=1&ipt=7d19f1a30d0686d9b789e6d339e24ecf6ed40908c9862efc7e28548a7cd2d51d&ipo=images" width="100%" />
xxx/ellauri307.html on line 107: Matzneff on aiemmin julkisestikin kertonut seksuaalisista kokemuksistaan alaikäisten kanssa. Hän on puolustanut lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytettyjä allekirjoittamalla avoimen kirjeen, jonka allekirjoittivat myös ryppyiset pedofiili läjät Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir. Seksin suojaikärajaa tiukentava lakimuutosaloite ei mennyt vuonna 2019 läpi, ja suhtautuminen on Ranskassa kauniisti sanottuna ristiriitainen. Matzneff on julkaissut 1970-luvulla esseen "Les Moins de seize ans", jossa hän kertoo mieltymyksistään alaikäisiin. Matzneff on Ranskan Knasu, joka sekin haisteli ja hässi pissiliisoja jossain pohjois-Norjan koulussa.
xxx/ellauri307.html on line 109: Hän kuvaili pedofiliaa, lakisääteistä seksuaalista väkivaltaa ja seksuaalista matkailutoimintaansa useissa kirjoissaan sekä virallisella verkkosivustollaan ja keskusteli niistä televisio-esiintymissä. Siitä huolimatta hän pysyi suojassa kaikilta rikossyytteiltä koko kirjallisen uransa ajan ja hyötyi laajasta ja innostuneesta tuesta ranskalaisen kirjallisuuden piirissä – huolimatta siitä, että hänen kirjojaan ei myyty hyvin suuren yleisön keskuudessa.
xxx/ellauri307.html on line 124: Miki Liukkosen myötä suomalainen kirjallisuus menetti merkittävän kirjailijan ja suuren äänen. Vahvan äänen oikealta kuin Ben Zyskowiczin ja keinoelinministeri pedofiilinpoika pedofiili kaxois-Wille Rydmanin.
xxx/ellauri307.html on line 150: Nikolai Aleksandrovitš Berdjajev (ven. Николай Александрович Бердяев; 18. maaliskuuta (J: 6. maaliskuuta) 1874 Kiova, Ukraina – 24. maaliskuuta 1948 Clamart, Ranska) oli ukrainalaissyntyinen uskonnollinen ja poliittinen filosofi, joka edusti kristillistä eksistentialismia ja universalismia.
xxx/ellauri307.html on line 152: Berdjajev aloitti opinnot Kiovan yliopistossa vuonna 1894. Hänestä tuli pian marxilainen. Vuonna 1898 hänet pidätettiin opiskelijamielenosoituksessa ja erotettiin yliopistosta. Vuonna 1904 Berdjajev muutti Pietariin. Siellä hän lopulta erkani marxilaisuudesta ja suuntautui kohti filosofiaa ja hengellisyyttä. Berdjajev ei hyväksynyt bolševikkihallintoa, koska se korosti valtiota yksilön vapauden sijasta. Berdjajev kirjoitti paljon muun muassa vapaudesta ja luovuudesta. Siis aivan turha julkkis tämäkin. Pyylevä shovinistisikailija, pää kuin petolinnun pesä.
xxx/ellauri307.html on line 220: Bing Ads (Microsoft Corporation) - Tietosuojakäytäntö - Kieltäydy
xxx/ellauri307.html on line 292: Etiikalla on keskeinen paikka filosofiassa, koska se käsittelee syntiä, hyvän ja pahan alkuperää ja moraalisia arvostuksia. Ja koska näillä ongelmilla on yleismaailmallinen merkitys, etiikan ala on laajempi kuin yleensä oletetaan. Se käsittelee merkitystä ja arvoa ja sen provinssi on maailma, jossa tehdään ero hyvän ja pahan välillä, tehdään arvioita ja haetaan merkitystä.
xxx/ellauri307.html on line 313: Monet hänen lainaamistaan filosofeista olivat mystikoita – Meister Eckhart, Angelus Silesius ja erityisesti Jacob Boehme. Dostojevskin vaikutus oli keskeinen hänen ajattelussaan. Siitä huolimatta Berdjajev ei ole naiivisti irrationaalinen ajattelija; hän tuo mukanaan valtavan kokoelman filosofista tietoa yhdistettynä oman ajatuksensa syvällisyyteen tukemaan hänen näkemystään olemassaolosta.
xxx/ellauri307.html on line 336: Ranskan kukistumisen jälkeen vuonna 1940 venäjänjuutalaiset alkoivat lähestyä taloa pyytäen kastetodistusta, jonka isä Dimitri toimittaisi heille. Monet juutalaiset tulivat jäämään heidän luokseen. He tarjosivat suojaa ja auttoivat monia pakenemaan maasta. Lopulta talo suljettiin. Gestapo pidätti Äiti Marian, Fr. Dimitrin, Jurin ja Sofian. Fr. Dimitri ja Juri kuolivat molemmat Doran keskitysleirillä. Äiti Maria lähetettiin Ravensbrückin keskitysleirille. Pääsiäislauantaina 1945 hänet lähetettiin kaasukammioon.
xxx/ellauri307.html on line 342: Sitten tuli hänen omien sanojensa mukaan "risteyskohdan" aika. Hän kiinnostui yhä enemmän uskonnollisista asioista, pohtien elämän tarkoitusta ja tarkoitusta. Huhtikuussa 1915 hän julkaisi filosofisen tarinan "Yurali", tyylitelty evankeliumiksi, ja huhtikuussa 1916 - runokokoelma "Ruth", joka sisälsi monia runoja julkaisemattomasta "Tiestä". Vuonna 1916 hän kirjoitti kirjeitä A. Blokille suu vesissä.
xxx/ellauri307.html on line 358: Lurmel-kadun hostellissa järjestettiin Pyhän Jumalansynnyttäjän esirukouskirkko ja psalmistikurssit sekä talvesta 1936-1937 lähetyssaarnaajien kursseja. 27. syyskuuta 1935 nunna Marian aloitteesta perustettiin hyväntekeväisyys-, kulttuuri- ja koulutusyhdistys "Ortodoksinen asia", johon kuuluivat Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Georgi Fedotov, ja Konstantin Mochulsky. Konsta oli Doston virallinen elämäkerturi. Georgy Petrovich Fedotov oli venäläinen uskonnollinen filosofi, historioitsija, esseisti, monien ortodoksista kulttuuria koskevien kirjojen kirjoittaja, jota jotkut pitävät venäläisen "teologisen kulturologian" perustajana, whatever that may be. Sergei Nikolajevitš Bulgakov oli venäläinen ortodoksinen teologi, pappi, filosofi ja taloustieteilijä. Ortodoksinen kirjailija ja tutkija David Bentley Hart on sanonut, että Bulgakov oli "1900-luvun suurin systemaattinen teologi". Sergei oli myös iso takinkääntäjä idealismista marxismiin ja takaisin. Isä Sergeillä ja äiti Marialla ei ollut yhteisiä jälkeläisiä vaikka asioivat usein pussauskopissa.
xxx/ellauri307.html on line 362: Vuonna 1936 nunna Maria valittiin RSHD:n neuvoston jäseneksi. Rue Lurmelilla on uskonnollinen ja filosofinen akatemia, jota johtaa Berdjajev. Siellä pidetään kokouksia, joissa käsitellään ajankohtaisia nykyaiheita ("Venäläinen ajattelu ja rasismi", 1938, "Sota ja eskatologia", 1940). Nunna Maria piti jatkuvasti esityksiä, julkaisi teologisia ja jyrkästi taantumuxellisia yhteiskunnallisia artikkeleita, ja Aleksanteri Blokin kuoleman 15-vuotispäivänä hän julkaisi Sovremennye Zapiski -lehdessä muistoesseen "Tapaukset Blokin kanssa". Huolimatta uskomattomasta työstä, hän omisti paljon aikaa runoudelle - vuonna 1937 Berliinissä hänen kokoelmansa "Runot" julkaistiin, 1930-luvun lopulla - 1940-luvun alussa hän kirjoitti runo-mysteerinäytelmiä "Anna", "Seitsemällä kuppia" ja vuonna 1942 - "Sotilaat". Hänestä tuli Venäjän mielisairaiden savustuskomitean jäsen, hän vieraili psykiatrisissa sairaaloissa.
xxx/ellauri307.html on line 373: Berdjajev ja Whitehead ovat personalismin kovia ydinkärkiä. Vuonna 1957 Journal of Religion Charles Hartshorne julkaisi tärkeän artikkelin "Whitehead and Berdyaev: Is There Tragedy in God?" Kolmastoista personalistiseminaari keskittyy Alfred N. Whiteheadin ja Nicolas Berdyaevin ympärille, ja heidän työnsä eri puolille on omistettu erilliset päivät. Ensimmäinen päivä esittelee ryhmän Whiteheadin ja Berdyaevin kontekstissaan. Näitä keskusteluja johtaa George Lucas, varaamiraali James B. Stockdalen eettisen johtajuuden ansioitunut johtaja US Naval Academyssa, emeritus, nykyinen etiikan ja julkisen politiikan professori Graduate School of Public Policy at the Navalissa. Jatkokoulu, ja Daniel Dombrowski, Seattlen yliopiston filosofian professori, toimittaja, Prosessitutkimukset. Jäljellä olevat päivät jokainen osallistuja on vastuussa tietystä tekstistä ja/tai näkökulmasta tai esittelee paperin Whiteheadista tai Berdyaevista ja auttaa johtamaan tätä keskustelun osaa.
xxx/ellauri307.html on line 416: Barukh atah Adonai Eloheinu melekh ha'olam, dayan ha-emet. Translation: "Blessed are You, Lord, our God, King of the universe, the Judge of whatever.
xxx/ellauri307.html on line 417: Thanks for the transliteration of the blessing.
xxx/ellauri307.html on line 421: The above illustrates how a fallacy in reasoning can persist and maim the minds of believers for thousands of years. First we make ourselves more important than ants, second we attribute meaning to chance third we accept suffering caused by ignorance and malice as the will of a higher being.
xxx/ellauri307.html on line 431: That they should have acquired weapons and become proficient in them. The proper comforting phrase for one who lost an animal is "May the Omnipresent One make full your loss (HaMakom Yemalei Chesroncha)" -- see Tractate Berachos 16b. I have learned much from "Chabad.org," through the years. Orthodoxy, is not what I follow, yet I love the information.
xxx/ellauri307.html on line 446: ofikka/Cover/Show?source=Solr&author=Lintinen%2C+Sakari%2C+1952-&callnumber=&size=large&title=Ensimm%C3%A4inen+rukouskirjani&recordid=fikka.4159252&isbns%5B0%5D=9524755394&invisbn=9789524755399&index=0" width="100%" />
xxx/ellauri307.html on line 452: Jehovan todistajilta imitoituja pedofiilisiä värityskirjajeesuxia piirtänyt Katriina lisääntyi, lihoi ja muutti Saarijärveltä Kangasalalle. Koti oli Kuokkasen latauspiste ainakin vielä 2019.
xxx/ellauri307.html on line 512: (Huom: Goffman, Weber ja Simmel huomauttavat että apinan kunnia on sen henkkoht reviiri. Joka sinne tunkeilee loukkaa toisen kunniaa. Naisen kunnia on sen kaikkeinpyhin jalkovälissä. Jos se raiskataan sen kunnia on mennyttä, hyi häpeä.)
xxx/ellauri307.html on line 666:
xxx/ellauri307.html on line 682: Kesäkuussa 2023 Christoper Littlen nettovarallisuus on noin 86 miljoonaa dollaria. Christopher Little: Closed. Following the death of Christopher Little in Jan 2021, the Christopher Little Literary Agency is now permanently closed. Eihän tää ollut mikään kirjailija laisinkaan, vaan joku pelle agentti. Mixi se on yleensä tällä listalla?
xxx/ellauri307.html on line 725: Dan grew up on the campus of Phillips Exeter Academy, where his father,
xxx/ellauri307.html on line 726: Richard G. Brown, was a teacher of mathematics and wrote textbooks from 1968 until
xxx/ellauri307.html on line 728: organist and student of sacred music. Brown was raised an Episcopalian, and
xxx/ellauri307.html on line 731: ninth grade, I read about astronomy, cosmology, and the origins of the universe.
xxx/ellauri307.html on line 742: After graduating from Phillips Exeter, Brown attended Amherst College, where he was a member of Psi Upsilon fraternity. [En mennyt Barbaran sijaisexi Amherstiin. Amherstissa oli pelkkiä lehmiä. Nyt voisin olla tiikerikirjailija Donin paikalla. Barbaran mies Emmon Bach oli depressiivinen, varmaan Barbaran lytistämänä. Niillä oli vanerista tehty kesämökki jossain pusikossa.] xxx/ellauri307.html on line 743: He played squash, sang in the Amherst Glee Club, and was a writing student of visiting novelist Alan Lelchuk (n.h.). [Merkittäviä kriittisiä tutkimuksia Lelchukista ovat olleet Philip Roth Esquiressa, Wilfrid Sheed Book -of-the-Month Club Newsissa, Benjamin DeMott The Atlanticissa, Mordechai Richler Chicago Tribunessa ja Steven Birkets The New Republicissa. Nämä olivat varmaan kaikki juutalaisia, kuten Lechuk izekin. American Mischief "Yksikään kirjailija ei ole kirjoittanut niin tietäen ja kaunopuheisesti lihallisen intohimon seurauksista Massachusettsissa Scarlet Letterin jälkeen." Philip Roth, Esquire. On Home Ground "On Home Ground herättää nuorille lukijoilleen ajankohtaisia kysymyksiä ja tekee sen niin taitavasti. Se saavuttaa niin paljon menestystä kuin baseball-harjoitus ja nostalgia." Juutalaisomisteinen The New York Times Book Review. Lelchuk kirjoittaa valtavan ilolla kuvista, sanoista ja järkähtämättömästä kuolevaisesta erityisyydestä. Naisille, jotka etsivät vastauksia, hän tarjoaa juutalaisia olankohautuxia, epäselvyyttä, joka on omituisen tyydyttävää." Catherine Bateson (juutalaisen Margaret Meadin juutalainen tytärvainaa).] Brown spent the 1985 school year abroad in Seville, Spain, where he was enrolled in an art history course at the University of Seville. Brown graduated from Amherst in 1986.
xxx/ellauri307.html on line 744: Danilla oli surkea muusikonura länsirannikolla jota nöyrä, sittemmin eroprosessissa kusetettu vaimo Blythe koitti turhaan buustata. Brown and his wife Blythe moved to Rye, New Hampshire in 1993, samana vuonna jolloin ize sain karkoituxen Kouvolaan. Brown became an English teacher at his alma mater Phillips Exeter, and gave Spanish classes to 6th, 7th, and 8th graders at Lincoln Akerman School, a small school for K–8th grade with about 250 students, in Hampton Falls. Aikamoinen mahalasku tuli Danille(kin). While on vacation in Tahiti in 1993, Brown read Sidney Sheldon's (n.h.) novel The Doomsday Conspiracy, and was inspired to become a writer of thrillers. He started work on Digital Fortress, setting much of it in Seville, where he had studied in 1985. He also co-wrote a humor book with his wife, 187 Men to Avoid: A Survival Guide for the Romantically Frustrated Woman, under the pseudonym "Danielle Brown". Brown's first three novels had little success, with fewer than 10,000 copies in each of their first printings. His fourth novel, The Da Vinci Code, became a bestseller, going to the top of the New York Times Best Seller list during its first week of release in 2003. It is one of the most popular books of all time, with 81 million copies sold worldwide as of 2009. Its success has helped push sales of Brown's earlier flops. Brown's prose style has been criticized as clumsy, to say the least. The Da Vinci Code committed style and word choice blunders in almost every paragraph. Recurring elements that Brown prefers to incorporate into his novels include a simple hero pulled out of their familiar setting and thrust into a new one with which they are unfamiliar, an attractive female sidekick/love interest, foreign travel, imminent danger from a pursuing villain, antagonists who have a disability or genetic disorder, and a 24-hour time frame in which the story takes place.
xxx/ellauri307.html on line 745: Brown's work is heavily influenced by academic Joseph Campbell, who wrote extensively on mythology and religion and was highly influential in the field of screenwriting. Brown also states he based the character of Robert Langdon on Campbell. Vizi tästä akateemisesta Joosepista taitaa ollakin jo paasaus! Brown does his writing in his loft. He told fans that he uses inversion therapy (ei tarkoita housut pois homopatiaa vaan roikkumista pää alaspäin kuin apina) to help with writer's block. He uses gravity boots and says, "hanging upside down seems to help me solve plot challenges by shifting my entire perspective". Dan on myös hanakka plagioimaan muiden yhtä onnettomia kirjoja.
xxx/ellauri307.html on line 747: Benjy DeMott -vainaa "saw as three pervasive social myths: the assumption, held by many Americans, that we live in a classless society; the promise, held out by movies and television, that individual friendships between blacks and whites can vanquish racism all by themselves; and the images of women, ubiquitous in popular culture, that render them almost indistinguishable from men." He opined that movements of the lower classes have a tendency to 'go awry.' Benjamin Haile DeMott was born on June 2, 1924, in Rockville Centre, N.Y.; his father was a carpenter, his mother a faith healer. He joined the Amherst faculty in 1951 and earned a Ph.D. in English literature from Harvard two years later. He observed that a tenet of national faith in America had been that "goodness equals laughter, that humour can banish crisis, that if you pack up your troubles and smile, horror will take to the caves". Critical response to Mr. DeMott's work was divided. His detractors saw his pop-culture references as forced efforts to look au courant.
xxx/ellauri307.html on line 767: löytyi Sysmän kirjaston poistohyllystä. Kirjailijoiden esikoiset tuppaa olemaan omaelämänkerrallisia. Don Rosa ei vaan Brown (ei siis etu- vaan takapuolen värisävy) omisti esikoiskirjansa Digital Fortress 1998 [silloin(kin) olisi Suomen pitänyt hakea Naton jäsenexi hemmetti! Nyt kun Suomi on vihdoin länsiliitossa on Danin kirja jo Sysmän kirjastosta poistettu] iskälle ja äiskylle. Dan oli silloin 34-vuotias. Se alkaa näillä kuvilla ja tunnelmilla [Just a tip: Don't ever take anything from a Dan Brown novel to be based in fact. Digital Fortress is perhaps the stupidest compilation of nonsense ever published]:
xxx/ellauri307.html on line 771: Vaikea uskoa, että Susan Fletcherin älykkyysosamäärä pyörii 170:n kieppeillä. Näet David Becker oli ainoa mies, jota hän oli koskaan rakastanut. Becker oli Georgetownin yliopiston nuorin professori ja etevä vieraiden kielten tuntija, ja akateemisessa maailmassa hän oli suoranainen pieni kuuluisuus. Hänellä oli eideettinen muisti, ja hän rakasti kieliä: kuuden Aasiassa puhutun lisäksi hän hallitsi espanjan, ranskan ja italian (muttei enkkua, vaan esperantoa lasten kanssa kotikielenä). Hänen etymologian ja kielitieteen luentojaan seurasi aina täysi sali, ja lopetettuaan hänen oli joka kerta jäätävä vastaamaan kuulijoiden tietämättömiin kysymyksiin. Puhuessaan hän antoi itsestään innostuneen ja asiantuntevan vaikutelman, eikä hän ilmeisesti tällöin tiennyt tuon taivaallista häntä piirittävien naisopiskelijoiden lumoutuneista katseista eikä penkkien kostumisesta takapuolten alla.
xxx/ellauri307.html on line 786: 80-luvulla agentit vielä raapustivat kuvioita millimetripaperille ja tarvizivat paxukyrpäisen lindkvistin palveluita kääntämiseen ja kielentunnistuxeen. Aika säälittävää! Jostain kanjien tunnistuxesta päsähti shekki joka oli enemmän kuin professorin surkea kuukausipalkka! Ellei David olisi vanhanaikaisen ritarillinen, Susan maxaisi kalliit illalliset, sillä hänen palkkansa on satumainen, kun taas David on viittä vaille homeless.
xxx/ellauri307.html on line 795: of_Columbus-57a777b75f9b58974a39907c.jpg" width="70%" />
xxx/ellauri307.html on line 806: EFF:n toinen suuri tapaus oli Cindy Cohnin johtama Bernstein v. Yhdysvallat, jossa ohjelmoija ja professori Daniel J. Bernstein haastoi hallituksen oikeuteen saadakseen luvan julkaista hänen salausohjelmistonsa Snuffle ja sitä kuvaava paperi.
xxx/ellauri307.html on line 816: Tuomarit väittivät, että hallituksen vientisäännöt toimylkäsivat eräänlaisena julkaisua edeltävänä lisensointijärjestelmänä, joka rajoitti professorin oikeuksia tieteelliseen ilmaisuun. Se päätti myös, että KORVA antoi hallituksen virkamiehille "rajattoman harkintavallan" salausasioissa ja että säännöksistä puuttui riittävät tarkastukset ja tasapainot . Paneeli, jossa oli yksi toisinajattelija, totesi, että Bernsteinin Snuffle-ohjelmisto oli osittain "poliittisen ilmaisun muoto".
xxx/ellauri307.html on line 820: Selkeästi Don Ruskea keitti kokoon kirjansa näistä kalatalousrahaston tapauksista. Don dissaa kautta linjan pahasti kalatalousrahastoa ja proffia ja kannustaa viranomaisten ja yritysten diktatuuria. Trevor oli hiukan pettynyt Susanin "epsanjanopettajaan" ("hän on professori!" koittaa Susan turhaan parannella). Susanin eväillä olisi pitänyt pystyä parempaan.
xxx/ellauri307.html on line 827: Vuonna 2019, 21 vuoden avioliiton jälkeen, Brown ja hänen vaimonsa erosivat kiivaasti, ja taloudellinen sovinto oli vielä tekemättä Brownin väitetyn uskottomuuden vuoksi heidän avioliittonsa jälkimmäisen osan aikana. Joulukuussa 2021 pariskunta suostui ratkaisemaan oikeudenkäynnin. Danilla on takuulla uusi hani alla, mutta kekä? No Judith tietysti, joka pyysi Holoferneen pään!
xxx/ellauri307.html on line 892: Barbara Taylor Bradford on myydyin englantilainen kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty yli 80 miljoonaa kappaletta 90 maassa. A Women of Substance julkaistiin vuonna 1979, ja vuonna 2007 kuningatar Elizabeth II myönsi OBE:n hänen panoksestaan kirjallisuuteen.
xxx/ellauri307.html on line 924: James Patterson on J. Walter Thompson -mainostoimistoketjun entinen johtaja. 1990-luvun alussa Patterson keksi sloganin ”I'm a Toys 'R' Us Kid” (suom. "Minä olen Toys R Us -lapsi")." Pian Hmhhkin ajan menestyksen jälkeen hän jätti firman ja omisti aikansa kirjoittamiselle. Hänen kehittelemänsä hahmo Alex Cross, entinen psykiatri Washington D.C. Police Departmentissa ja Federal Bureau of Investigation (FBI:ssa), joka nyt työskentelee yksityispsykologina ja valtion konsulttina, on päähenkilönä romaaneissa, jotka kuuluvat hänen lukijoidensa keskuudessa suosituimpiin kirjoihin ja ovat Amerikassa parhaiten myyviä etsiväkirjoja viimeisen kymmenen vuoden aikana [milloin?]. Patterson on 33-vuotisen kirjailijanuransa aikana [selvennä] kirjoittanut 52 romaania.
xxx/ellauri307.html on line 926: Vuonna 2007 joka viidestoista myyty kovakantinen romaani oli James Pattersonin kirjoittama, minkä arvioitiin tarkoittavan 16 miljoonaa myytyä kirjaa pelkästään Pohjois-Amerikassa. Forbes-lehden mukaan Patterson ansaitsi 50 miljoonaa dollaria kesäkuiden 2007 ja 2008 välisenä aikana, mikä asetti hänet parhaiten ansaitsevien "kirjailijoiden" listalla toiseksi. Kokonaisuudessaan Pattersonin kirjat ovat myyneet maailmanlaajuisesti noin 350 miljoonaa kappaletta (2016). Hän on voittanut palkintoja: mm. Edgar Awardin, BCA Mystery Guild’s Thriller of the Year ja International Thriller of the Year -palkinnot. Pattersonia kutsuttiin Time-lehdessä "mieheksi, joka ampuu sontaa nopeammin kuin varjonsa" [kertokaapa tarkemmin?]. Hän on ensimmäinen kirjailija, jonka kaksi kirjaa sijoittuivat samaan aikaan ensimmäisiksi The New York Timesin aikuisten ja lasten bestseller-listoilla, ja ensimmäinen, jolla on kaksi kirjaa NovelTrackerin top 10 -listalla yhtaikaa. Hänellä on eniten New York Times bestseller-listalle päässeitä kirjoja: yhteensä 45 kirjaa. Hän on myös vieraillut Simpsonit-tv-ohjelmassa (jaksossa "Yokel Chords"), jossa hän esitti ketäs muuta kuin itseään. Lisäksi Patterson vieraili cameoroolissa (esittäen itseään) rikossarjan Castle avausjaksossa. Castle kertoo jännityskirjailijasta, joka auttaa poliisia listimään huppupäisiä notmiitä.
xxx/ellauri307.html on line 949: Elisabeth Badinter on ranskalainen filosofi, kirjailija ja historioitsija. Badinter tunnetaan parhaiten filosofisista tutkielmistaan feminismistä ja naisten roolista yhteiskunnassa. Marianna-uutislehtikyselyssä vuonna 2010 hänet nimettiin "Ranskan vaikutusvaltaisimmaksi intellektuelliksi".
xxx/ellauri307.html on line 950: Elisabeth Badinterin nettovarallisuus on noin 1,3 miljardia dollaria, mikä tekee hänestä Jehovan ja Allahin jälkeen maailman kaikkien aikojen rikkaimman kirjailijan. Tästä badass jutkuttaresta on varhempi paasaus albumissa 116. Rahat tulee papan mainosfirmasta, ei badassin feminismikirjoista. Ämmä täyttää ensi vuonna 80. Se on islamofobi eikä ihme, juutalaisena.
xxx/ellauri312.html on line 77: Därtill har Sverige i hög grad öppnat upp välfärden som en marknad. För kommunerna är det oftast en dålig affär. Många investerare har däremot blivit rika på skolor och äldreboenden, och inte minst på att köpa upp fastigheter från miljonprogrammets* tid och höja hyrorna.
xxx/ellauri312.html on line 132: ja Georgia Institute of Technology havaitsivat, että suodatetut valokuvat ovat
xxx/ellauri312.html on line 169: lepää kärpänen. Tässä lepää siira. Incel? Get 90% off today!
xxx/ellauri312.html on line 171: of_Death.jpg/725px-Hugo_Simberg_Garden_of_Death.jpg" />
xxx/ellauri312.html on line 207: Suuri narratiivi (myös meta-narrative ja grand récit ; ranskaksi : métarécit tai grand récit) on kertomus historiallisen merkityksen, kokemuksen tai tiedon kertomuksista, joka tarjoaa luokkayhteiskunnalle legitimiteetin (vielä toteutumattoman) kapitalismin pääidean odotetun valmistumisen kautta. End of history, lännen murskavoitto yms.
xxx/ellauri312.html on line 222: Amerikkalaiset uskovat selviävänsä joka pälkähästä dollareilla. Ja varsin usein selviävätkin. Kaikella on hintansa vaikka isoäidillä tai punkkarien vespalla. Mixihän tyhmä Don ei vaivautunut tarkistamaan typeriä sananselityxiään? Ehkä rouva Ruskean piti tehdä se muttei jaxanut. Siitäkin pälkähästä Don selvisi dollareilla. Fuck off und die. Ken Halelle tuli tarjotessa Susanille letkutofua harmillinen manuaalinen lopetus. Hale oli ällöttävä ja ylimielinen muttei maanpetturi. Ne ovat huisisti vielä ällöttävämpiä. Esim läski sakemanni Kastehelmen pukilla. Sivuhenkilöitä listitään ihan liukuhihnalta. Miehet eivät kuuntele läpikuultavapuseroista Susania ollenkaan. Ize asiassa ne haluaisivat tuikata sitä vain herkkuhaarukkaan tai tukkia sen suuren suun halkihuulisella terolla.
xxx/ellauri312.html on line 352: "It was one of the great ironies of his career that the pacifist Einstein, through this action, should have helped initiate the era of nuclear weapons to whose use he was completely opposed." Haista paska kappalainen hyvin tiesi wiixiwallu mitä oli tekemässä, vitun luikero.
xxx/ellauri312.html on line 354: "The establishment of Israel is an event which actively engages the conscience of this generation....It is, therefore, a bitter paradox to find that a State which was destined to be a shelter for a martyred people is itself a Nazi State." Tämä puhe jäi Pertiltä pitämässä Israelissa kun maha-aortta halkesi.
xxx/ellauri312.html on line 355: Dr. Thomas Harvey stole Einstein’s brain, planning to study it to try to determine whether he was a genius. Harvey measured and photographed the brain, and commissioned a painting of it from an artist who had done portraits of his children's brains. He kept it in a jar in a beer cooler in his basement.
xxx/ellauri312.html on line 357: Einstein had three children. The oldest was a daughter named Lieserl. She was unknown to the world at large until a trove of early letters between Einstein and his first wife Mileva were discovered in 1986. These mentioned a daughter, born in around 1902 before Einstein and Mileva married. The fate of the child is unknown, and it is likely she was given over to someone else to raise. She disappears from history at that point, and she probably died very young. Einstein never mentioned her to anyone and does not appear to have ever laid eyes on her. He just got laid by Milena.
xxx/ellauri312.html on line 359: The second was a son named Hans Albert (called “Albert” by his parents), who attained a doctorate in engineering and became a university professor, homeless, and an acknowledged expert on hydraulics. He was obviously quite intelligent, although not quite at changing-the-entire-precepts-of-physics level.
xxx/ellauri312.html on line 361: The third was another son, Eduard (called “Tete” by his parents), who showed promise and an interest in medicine. He developed schizophrenia at age 21 and spent the rest of his life in and out of mental institutions.
xxx/ellauri312.html on line 377: Chileläinen liguuri Ferrada de Nöj, Karolinskan professori emeritus, on aiheuttanut ällöpäille länkkäreille Ruåzissa aika paljon dålig stämningiä. I en intervju i den italienska tidningen L'Eco di Bergamo i januari 2019 fick Ferrada de Noli förklara varför han nominerade Julian Assange och Edward Snowden till Nobels fredspris, istället för att betrakta deras handlingar som illegala. Han svarade: ”Enligt internationell rätt är det som Assange har fördömt som istället borde betraktas som kriminellt”.
xxx/ellauri312.html on line 516: Richard Rorty syntyi 1931 ja kuoli 2007 75-vuotiaana haimasyöpään Palo Altossa. Siitä tuli vähitellen yhä idealistisempi ja se alkoi kallistua uskontoon ukkoikäisenä. Merkittäviä ideoita sillä oli postifilosofia, ironismi, lopullinen sanasto, epistemologinen biheiviorismi, antirepresentationalismi, antifoundationalismi, reformistinen vasemmisto (toisin kuin kulttuurivasemmisto), kehittävä filosofia (toisin kuin systemaattinen filosofia), sentimentaalisuus ihmisoikeuksien perustana.
xxx/ellauri312.html on line 522: Rorty kannattaa sitä, mitä vielä mitättömämpi filosofi Nick Gall luonnehtii "rajattomaksi toivoksi" tai "melankoliseksi meliorismiksi ". Tämän näkemyksen mukaan Rorty korvaa fundalistiset toiveet varmuudesta ikuisen kasvun ja jatkuvan muutoksen toivolla, jonka hän uskoo mahdollistavan keskustelun ja toiveiden lähettämisen uusiin suuntiin, joita emme tällä hetkellä voi kuvitella. Mitä vittua, ikuinen kasvu johtaa täystuhoon, sen luulis ymmärtävän tyhmänkin. Vitun kapitalisti. Hän vertaa tukkutoivoa vähittäiskaupan toivoon. Hän sanoo: "Salli minun tehdä yhteenveto tarjoamalla kolmas ja viimeinen luonnehdinta pragmatismista: Se on oppi, että tutkimukselle ei ole rajoituksia paitsi keskustelun aiheuttamia rajoituksia - ei tukkurajoituksia, jotka johtuvat esineiden tai mielen luonteesta. tai kielestä, mutta vain niitä vähittäismyyntirajoituksia, jotka ovat peräisin muiden tiedustelutovereiden huomautuksista."
xxx/ellauri312.html on line 524: Pälä pälä. Muuan Ralph Marvin Tumaob päättelee, että Rorty sai vaikutteita Jean-François Lyotardin suurista kertomuxista eli metanarratiiveista. Sekin vielä. Rortyn neopragmatismi on antifilosofista ja antiintellektuaalista ja altistaa ihmiset tavanomaiselle retoriselle manipulaatiolle. Hän osoitti "lattajalkaista tietämättömyyttä tieteellisen tutkimuxen menetelmistä ja niiden voimasta" (Dennett).
xxx/ellauri312.html on line 526: Vaikka Rorty oli olevinaan liberaali, vasemmistokommentaattorit hyökkäsivät hänen poliittisten ja moraalisten filosofioidensa kimppuun, koska ne eivät ole ollenkaan riittäviä puitteita sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. Kaveri oli yxinkertaisesti läski elitisti.
xxx/ellauri312.html on line 532: Though deeply pessimistic about the dangers of nuclear confrontation and the gap between rich nations and poor, Mr. Rorty retained something of Dewey’s hopefulness about America.
xxx/ellauri312.html on line 543: raivostutti kriitikot ja kannattajat. Filosofiasta ja sosiaalisesta toivosta lukijat voivat löytää
xxx/ellauri312.html on line 544: Rortyn omat, joskus omituiset, Jamesian ja Deweyanin uudelleenlausunnot teemoja” (PSH, xiii). Nämä uudelleenlausunnot menevät niin pitkälle kuin suosittelevat sitä, mitä James ja Deweyn olisi pitänyt sanoa. James should have been satisfied with ‘‘The Will to Believe’’ rather than ending with a ‘‘brave and exuberant ‘‘Conclusion’’ to Varieties of Religious Experience’’. Bernstein finds Rorty guilty of fabricating a Nietzscheanized James or a Wittgensteinianized Derrida or a Heideggerianized Dewey. In this way, Rorty practiced something of what the ancients called "wisdom", and we moderns call "self help".
xxx/ellauri312.html on line 546: Kierkegaard’s view was that one’s relation to a deity is irreducible to a creed (TRR, pp. 391–392). Instead of belief, what is vital is the religious romance. Willy to believe. The intimacy between a lesser being and a greater being is something we find in Keats' Endymion. Rorty analogizes religious faith with the experience of lovemaking. Unfair relations are valuable if they are able to deepen an individual’s unique life experience. They redeem the believer and the lover by helping them grow meaningfully, not by stretching uncomfortably. Religious connections range from "one of adoring obedience, or ecstatic communion, or quiet confidence, or some combination of these". Sounds a lot like Al Bundy's Love And Marrage.
xxx/ellauri312.html on line 548: Rorty defines redemptive truth as "a set of beliefs that would end, once and for all, the process of reflection on what to do with ourselves". A hand job, that is what I need. While science offers us ‘‘an edifying example of tolerant conversability’’ or of ideal social cooperation, it remains an impoverished resource for self-flourishing. Kukoistus, hei täältäkö Eski Saarinen sen otti? Rortylta? No hmmm, se on kyllä positiivisen psykologian avainsanoja.
xxx/ellauri312.html on line 550: What does it mean to flourish? As a person, I mean. We can probably agree that a plant which is healthy and blooming can be said to “flourish,” and that a business that is booming and raking in record profit is “flourishing.” But what does it mean for a human being to flourish?
xxx/ellauri312.html on line 552: Some might think of financial success as “flourishing.” Others might think of self-development and growth. You might believe that a person is flourishing when she is happy and content, or when she is learning new things and applying her skills to new challenges.
xxx/ellauri312.html on line 554: As it turns out, all of these definitions are right! Or at least, partly right!
xxx/ellauri312.html on line 556: Flourishing is one of the most important and promising topics studied in positive psychology. Not only does it relate to many other positive concepts, it holds the key to improving the quality of life for people around the world. Discovering the pieces to the flourishing puzzle and learning how to effectively apply research findings to real life has tremendous implications for the way we live, love, and relate to one another.
xxx/ellauri312.html on line 558: Flourishing moves beyond the confines of simple happiness or wellbeing; it encompasses a wide range of positive psychological constructs and offers a more holistic perspective on what it means to feel well and happy. According to the “founding father” of flourishing, Dr. Martin Seligman, flourishing is the result of paying careful attention to building and maintaining the five aspects of the SPERMA model.
xxx/ellauri312.html on line 560: The SPERMA model is a model Seligman developed to explain what contributes to a sense of flourishing. The five factors in this model are:
xxx/ellauri312.html on line 577: Lunastava suhde täyttää elämämme merkityksellisesti ja merkityksellisesti, inspiroi riskejä ja uhrauksia ja johtaa siittimemme laajentumiseen ja transuiluun. Kukin lunastuu kuka mitenkin. Lunastus on demokraattinen ja privaattiasia. Mutta miksi Rortyn on käytettävä lunastusta, ensisijaisesti kaupallista ja toissijaisesti uskonnollista kieltä hänen työssään? Väitöskirjani on, että lunastus lainaa uskonnolta pelastavan voiman, joka on välttämätön, jotta ihmiset viizivät työskennellä maallisen hyväksi ja toivoa liberaalia utopiaa. Kirjallisuus ja "demokratia" (laissez-faire kapitalismi siis) ovat petikavereita. In terms of fostering flourishing, happiness and middle-class cohesion, Rorty thinks that "just ordinary" liberal democracy is all the ideology anybody needs.
xxx/ellauri312.html on line 593: Minulla oli ajatus, että mies voisi viettää erittäin miellyttävää elämää tällä tavalla - Anna hänen lukea tiettynä päivänä tietty sivu runoa tai tislattua proosaa ja vaeltaa siinä, tuoda se kotiin ja profetoida siitä ja haaveilla siitä: kunnes se menettää makunsa - Mutta milloin se tekee niin? Ei koskaan!
xxx/ellauri312.html on line 602:
xxx/ellauri312.html on line 610: Rorty narrates that the West’s first redemptive principle was man’s relationship with God, the guarantor of universal truth, meaning, and salvation. God was eventually dethroned by the Truth of philosophy, as heralded by the Enlightenment and the scientific revolution. Truth’s goal was to decipher reality’s blueprint. At present, the truth is being nudged over by the Imagination. The modern imagination aspires to enlarge our acquaintance with humanity and enrich ethical relations. Rorty argues that a culture of imagination can serve the redemptive purposes previously ministered by religion and truth, only in a manner more suited to a liberal, secular context. He calls this a literary culture, a culture where meaningful human relationships are ‘‘mediated by human artifacts such as books and buildings, paintings and songs’’ (TRR, p. 478). For Rorty, the literary culture may successfully usher a new world motivated by the ideal of human solidarity.
xxx/ellauri312.html on line 614: As a visionary, 1 I will use abbreviations for The Rorty Reader (TRR), The Philosophy of Richard Rorty (TPRR) and Rorty’s publications; see references. 104 Int J Philos Relig (2017) 82:103–118
xxx/ellauri312.html on line 615: 123 he desires a human culture fueled by an ethic of self-reliance. Why then does Rorty, a resolutely anti-transcendent pragmatist, brazenly harp on the redemption trope? What purpose does this religiously-inspired idea serve in his project? How will the use of the religious concept impact our current understanding of Rorty’s pragmatism?
xxx/ellauri312.html on line 619: Redemption is also bound up with the sacred, or the locus of a manifestation of something great and holy as opposed to the profane or commonplace. Charles Taylor distinguishes the sacred as non-human forces located in ‘‘certain places (e.g., temples), times (e.g., feast days), actions (e.g., rituals), or people (e.g., priests, victims)’’ in contrast to the ‘‘merely worldly’’ (2011, p. 118).
xxx/ellauri312.html on line 620: The sacred elevates the ordinary human constitution. In today’s biggest monotheistic religions, Christian sacraments and Islamic rites are designed to welcome the purifying grace of the Divine in a believer’s life.
xxx/ellauri312.html on line 625: romantic hope with those who profess a desire for ‘‘a world in which human beings live far happier lives than they live at the present time’’
xxx/ellauri312.html on line 630: From an individual perspective, redemption can also be understood as ‘‘a longing for one’s life to be ‘made good’ by virtue of some kind of participation in the life of some larger, awe-inspiring thing’’ (Smith 2005, p. 82). It is about self-enlargement, or enlargement of one's penis manually in pirsuna pirsunamenti. In contrast to religious edification as spiritual upliftment, Rorty’s version is designed for pseudo intellectual penal enlargement.
xxx/ellauri312.html on line 635: Ads for penis-enlargement products and procedures are everywhere. A vast number of pumps, pills, weights, exercises and surgeries claim to increase the length and width of your penis. However, there's little scientific support for nonsurgical methods to enlarge the penis. And no trusted medical organization endorses penis surgery for purely cosmetic reasons. Most of the techniques you see advertised don't work. And some can damage your penis. Think twice before trying any of them.
xxx/ellauri312.html on line 637: The length of a non-erect penis doesn't consistently predict length when the penis is erect. If your penis is about 5 inches (13 cm) or longer (up to a foot) when erect, it's of typical size. A penis is considered small only if it measures less than 3 inches (about 7.5 centimeters) when erect. This is a condition called micropenis. Understanding your partner's needs and desires is more likely to improve your sexual relationship than changing the size of your penis. Except if your partner can't feel your micropenis and wants a bigger dick.
xxx/ellauri312.html on line 639: Exercises. Sometimes called jelqing, these exercises use a hand-over-hand motion to push blood from the base to the head of the penis. Although this technique appears safer than other methods, there's no scientific proof it works. And it can lead to scar formation, pain and disfigurement.
xxx/ellauri312.html on line 642: A few small studies have reported length increases of half an inch to almost 2 inches (about 1 to 3 centimeters) with these devices. However, the activity may be uncomfortable. Also, it requires a commitment of at least 4 to 6 hours a day for many months to see results. More research is needed to see if stretching is safe and if it works. [See P. Carlson (op.cit.), s.v. Pepita].
xxx/ellauri312.html on line 644: A few things that might actually help: Talk to your health care provider or a counselor. Feeling unhappy about the size of your penis is common. A mental health specialist or your family health care provider might have a trick or two to show you, and she might be tighter down there than your wife. Many men feel better with reassurance that they are "typical" and it's the wife that is abnormally roomy. Thanx Stephanie! That felt good!
xxx/ellauri312.html on line 648: versions of ourselves, for example sitting on the toilet seat with somebody's erect pecker in the hand.
xxx/ellauri312.html on line 650: There is a place where we are always alone with our own mortality, where we must simply have something greater than ourselves to hold onto—God or history or politics or literature or a belief in the healing power of love, or even righteous anger. Sometimes I think they are all the same. A reason to believe, a way to take the world by the throat and insist that there is more to this life than we have ever imagined (Allison 1994, p. 181; PSH, p. 161)
xxx/ellauri312.html on line 652: Why bother? Why not just give up and say: this was it, paska reisu mutta tulipahan tehtyä. Mutta takaisin Rortyn motiiveihin! 70-luvun Gadamer-innostus ja sen "ihmistieteet on ihan eri asia kuin luonnontieteet" humanistinen hengenkohotus oli vain eräs muunnos vanhasta kunnon saxalaisesta idealismista. Mänköön vuan huuthelekkariin muiden mukana. "The trail of the human serpent is over all", kuten Jameskin leukavasti laukaisi. Rorty peukutti nazi-Heideggeria, joka puolestaan siteerasi hullu-Hölderliniä (kz. albumia 40).
xxx/ellauri312.html on line 654: Alluding to Hölderlin’s "Patmos", Heidegger declares that "where danger is, grows the saving power also". Missä hätä on suurin, on apukin lähinnä. Jos on hätä kädessä, siitä pääsee käden käänteessä. Pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa. Tätä sananlaskua hoki patologian professori Bo Ekdahl ollessaan hermostunut Åsa Nilssonnen pandemiaa ennakoineessa ysäridekkarissa Tunnare än blod. Bo ei lukenut lehtiä. Kollega Hayakawa tunnetaan paremmin semantikkona.
xxx/ellauri312.html on line 792: Gewesen, später, und schroff abbrechend, untreu, myöhemmin, ja tylysti keskeyttäen, luopiona,
xxx/ellauri312.html on line 914: Aika samanlainen on tässä idis Hölderlinillä kuin Rortylla: kaikki tää turinointi jumalista on fiktio, se on vain keino hoitaa asioita jotka oikeasti tekee apinoista onnellisia, nimittäin lain kirjain sekä kiinteä ja irtain omaisuus. Plus pano tietysti, mutta siitä ei tällä kertaa puhuta. Oliko Hölderlin muuten homo vaiko ainoastaan hullu kuin pullosta tullut? Riki Sorsa haluaa panna kovat tieteet lunastuxeen, siitä tässä on viime kädessä kymysys. Vizi mikä vetelys. "Finding new, newer, more interesting, more fruitful ways of speaking", kuten sentimentalismi, paskanjauhanta ja vaihtoehtoiset totuudet. Ei siltä että niissä mitään uutta olisi, onhan samaa sontaa hangottu jo maailman sivu.
xxx/ellauri312.html on line 916: My sense of the holy, insofar as I have one, is bound up with the hope that someday, any millennium now, my remote descendants will live in a global civilization in which love is pretty much the only law. In such a society, communication would be domination-free, class and caste would be unknown, hierarchy would be a matter of temporary pragmatic convenience, and power would be entirely at the disposal of the free agreement of a literate and well-educated electorate (TFR, p. 40).
xxx/ellauri312.html on line 918: Sitten kaikki varmaan puhuisivat amerikanenglantia. End of history. In your dreams, Daffy Duck.
xxx/ellauri312.html on line 945: Brawne Lamia’s name comes from a combination of John Keats’ beloved Fanny Brawne, and his poem named Lamia (1819). She is described as a rather short and muscular with an intense gaze. She has shoulder-length black curls, dark eyes, sharp nose and wide expressive mouth. She is said to be very beautiful anyway. She becomes "romantically involved" with Johnny and pregnant to boot. She's from Lusus, a world that has gravity 1.3 times stronger than that of Earth. Because of that, she's shorter than many others, but has "heavy layers of mussel". Varoitus! seuraava kuva paljastaa yxityiskohtia ulkosynnyttimistä! xxx/ellauri312.html on line 977: Inhalt: Der Grieche Hyperion erzählt seinem deutschen Brieffreund Bellarmin in 60 Briefen sein Leben. Er erinnert sich an einen treuen Begleiter und an seine große Liebe Diotima und daran, wie er beide verlor. Nach der Teilnahme an einem Aufstand gegen die Osmanen hat Hyperion seine Hoffnung auf die Wiederauferstehung des antiken Griechenlands begraben und sich als Einsiedler in die Natur zurückgezogen.
xxx/ellauri312.html on line 1029: Professori Peter Nybergin mukaan yhtiön kannattaa takaisinostoilla "siirtää voittojaan omistajilleen", jos yritys on huono investointikohde. Professori Ari Hyytisen mukaan tällöin on hyviä syytä olettaa, että omistajat muuten kohdentaisivat osinkoja toisiin yrityksiin jolloin yrityxen osake entisestään laskisi. Eli pidetään omistajat huonon yrityxen panttivankina. Esim. Nordea.
xxx/ellauri312.html on line 1043: and welcome to our German Word of the Day. This time we’ll have a look at the meaning of xxx/ellauri312.html on line 1047: A great word to know, though we’ll also talk about something really incredibly boring. But we’ll also look at the meaning of the verb erlösen, and that’s totally worth it. Like… for real. Like… literally.
xxx/ellauri312.html on line 1049: Erlösung sounds a lot like the English word loan and the main use of both of them is money that you get. But that’s just a coincidence because the two are not related. And Erlösung is muuuuuuch cooler because… you don’t have to pay it back.
xxx/ellauri312.html on line 1051: The origin of Erlösung is the super ancient Indo-European root leu. Leu was about the idea of losing something and naturally, first this was focused on virginity and beaver hunting. In Latin on the other hand, the root shifted to a more sophisticated sense of washing and shaving of the mussel. That’s where ablution and absolution comes from, by the way, as in ego te absolvo, ense candido conchulam in candidam.
xxx/ellauri312.html on line 1053: The German Los evolved in a similar way but already 1000 years ago it had shifted its focus toward the idea of lottery, gratuitous gratification without work or effort. And with the rise of regular debtor´s prisons the main meaning Erlösung has today: bail.
xxx/ellauri312.html on line 1055: yaaaaaawwwwwwwwwwnnnnnn… my god, this is soooo boring. And there are still 10 pages. Daniel, dude, why did you make that so boring….. what?…… boring topic? No man, there’s no such thing as a boring topic. There’s just boring presentation… yeah… look, we’re live so I can’t explain that now but we’ll talk later, okay… … … cool… oh, can you fetch me a coffee? Thanks.
xxx/ellauri312.html on line 1058: So Erlösung is about the idea of bailing out, gratification for some sort of debt you ran into and the most common meaning is redemption. I hope you enjoyed it and see you next time.
xxx/ellauri314.html on line 35: ”If you wish to see the truth, then hold no opinions for or against anything. To set up what you like against what you dislike is the disease of the mind… Do not search for the truth; only cease to cherish opinions”.
xxx/ellauri314.html on line 90: Gordon huomaa, että Mailer lieventää Amerikan unelman väkivallan aiheuttamaa shokkia käyttämällä takamusjaksoja. Dearborn kutsuu Rojackia "olennaiseksi Mailer-sankariksi", koska hän on esimerkkinä monista Mailerin piirteistä ja saavutuksista itse sotasankarina, menestyvänä poliitikkona, televisiopersoonana ja "eksistenttiaalisen psykologian" professorina. Mailer'silla on yhtäläisyyksiä Rojackin kanssa: He molemmat opiskelivat Harvardissa, palvelivat toisessa maailmansodassa, olivat kiinnostuneita poliittisesta tehtävästä ja esiintyivät keskusteluohjelmissa. Mailer näyttää käyttäneen puukotusta toiseen vaimooonsa Adele Moralesiin, kun taas Rojack murhasi vaimonsa Deborahin. Mailer ei kiistänyt näitä yhtäläisyyksiä, mutta totesi:
xxx/ellauri314.html on line 99: He was born into a Jewish family of Polish-Jewish descent. His father was born in Radomyśl Wielki, Galicia (then part of Austria-Hungary, now Poland), and his mother was a native of New York whose parents also arrived from that town. Isidore owned a women's clothing manufacturing business employing 400 people. They owned a summer house in Far Rockaway, Queens, and employed a chauffeur. In the Wall Street Crash of 1929, the family lost almost everything and moved to Gravesend, Brooklyn.
xxx/ellauri314.html on line 101: On May 1, 1935, he joined the League of American Writers (1935–1943), whose members were largely either Communist Party members or fellow travelers. In Rowe's view, all successful plays built dramatically from an "attack" (the introduction of a conflict), through a "crisis," and finally to a "resolution." Rowe consulted his government consulting on the use of drama as a propaganda tool to raise morale and to define America's goals during the war.
xxx/ellauri314.html on line 113: Ei Shane kuitenkaan, josta näkyy tulleen nimekäs rullalautturi. His normal stance is Goofy. In Shane's 2015 "Shane Goes Skate Mental" video part, Shane performed a nollie backside heelflip down the steps at Wallenberg. This is one of the most difficult tricks a skateboarder has done at this location. Shane O’Neill (n. 1530 – 2. kesäkuuta 1567 lähellä Cushendumia, Antrimin kreivikunta) oli irlantilainen aatelisherra, joka johti 1560-luvulla kapinaa Englannin ylivaltaa vastaan. MacDonnellien joukot kuitenkin hyökkäsivät petollisesti hänen kimppuunsa ja surmasivat hänet. Näin englantilaiset pääsivät eroon O’Neillista, jota he eivät itse olleet kyenneet kukistamaan.
xxx/ellauri314.html on line 128: Neillin elinaikana erityisesti ruotsalaiset olivat jostain syystä ihastuneet hänen tuotantoonsa, josta syystä hän saikin Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1936. Niinpä näytelmän maailmanensi-ilta tapahtui 2. helmikuuta 1956 Tukholman Dramatenissa, ruotsiksi nimellä Lång dags färd mot natt. Sen ohjasi Bengt Morot, ja rooleissa nähtiin Carl Larsson (James Tyrone), Inga Dagblad (Mary Tyrone), Olof Palme (James Tyrone, Jr.), Jali Kulli (Edmund Tyrone) ja Hanna Westerlund (Cathleen). Vuonna 1988 näytelmä tuli uudelleen Dramatenin ohjelmistoon Ingmar Bergmanin ohjaamana; Jali Kulli oli nyt siiltynyt nuolemman pojan loolista isän looliin, painoi jallua ja haki auton lattialta mulkkua.
xxx/ellauri314.html on line 201: Tampereen yliopiston apulaisprofessori Seikko Eskola kääkättää nonagenaarina Hetmanin propagandaplärässä. Suomi voisi olla Ruozina Ruozin paikalla ellei olisi ollut tota kiusallista punakapinaa. [Sehän olisikin hienoa, kato sveduja nyt.] P-sana on taas uusi normaali uusfasistisessa Suomessa. Pitäs mennä liisteröimään punavangin paskaa Seikkoloiden tönön seinään Taivaskalliolle. Vittu ryömi Seikko peikko mäntylaatikkoon ja vedä kansi kiinni perässä. Jätkä on ja oli täys lahtari ja sixi se saa paljon palstatilaa Herlinin propagandaplärässä. Useita tärkeitä luottamustehtäviä kokoomuspuolueessa. Nuole kääkkä jo hyvä mies se lusikka ja käännä ääni pois.
xxx/ellauri314.html on line 235: Kykeniskö vielä tekemään kuvan nahkealla siittimellä tollasen "Jerk off mit Yua Mikami" kotivideon? Tuskinpa, ei se millään pysy enää noin pitkän aikaa jäykkänä eikä enää ruiskahda, valuu vaan pieni lätäkkö.
xxx/ellauri314.html on line 250: Onko Bezos juutalainen? Kenties. Amazonin CEO on ainakin. The net worth of the
xxx/ellauri314.html on line 256: surpassing Microsoft founder Bill Gates, who had topped the list 18 of the
xxx/ellauri314.html on line 265: annual Forbes list of the world's billionaires, the list included 2,640
xxx/ellauri314.html on line 266: billionaires with a total net wealth of $12.2 trillion, down 28 members and $500
xxx/ellauri314.html on line 267: billion from 2022. Over half of the list is poorer than the previous year,
xxx/ellauri314.html on line 274: richest of them being Red Bull heir Mark Mateschitz with a net worth of $34.7
xxx/ellauri314.html on line 275: billion. The youngest of the lot were Clemente Del Vecchio, heir to the Luxottica
xxx/ellauri314.html on line 282: 69-year-old bike shop owner in Arizona, is the biological father of Amazon.com
xxx/ellauri314.html on line 284: year by the author of a new book about the Internet billionaire. "I didn't know
xxx/ellauri314.html on line 291: unforgiving management style is similar to that of Apple co-founder Steve Jobs,
xxx/ellauri314.html on line 307: Mimi Jade is a famous and witty woman. She was scouted by an agent at the age of xxx/ellauri314.html on line 308: 12 and her being in front of the camera made HIM bone hard up front. Mimi is small
xxx/ellauri314.html on line 323: Trygga räkan ingen fara lauloi Nemi sarjakuvassa. Onko Maisu Niemi on hurahtanut uskontoon? Onko sillä anknytningstrauma? Se on kiinnostunut mennä kuuntelemaan professori Pehr Granqvistia jonka mainoskuvassa karvainen miehenpeukalo on pikku lapsen kätösessä. Kan Gud vara min anknytningsperson?
xxx/ellauri314.html on line 324: Välkommen till ett djupt och utforskande samtal om anknytning med professor Pehr Granqvist vid Stockholm Universitet. I samtalet utforskar hur religion och andlighet kan bidra till personlig utveckling och att läka anknytningstrauma.
xxx/ellauri319.html on line 98: Natsi-ideologiaa käsittelevän tärkeän teoksen The Myth of the Twentieth Century (1930) kirjoittanutta Rosenbergiä pidetään yhtenä tärkeimpien natsiideologisten uskontunnustusten päätekijöistä, mukaan lukien sen rotuteoria, juutalaisten vaino, Lebensraum ja Versaillesin epäreilun sopimuksen kumoaminen. Niin ja vastustaa sitä, mitä pidettiin "rappineena" modernina taiteena. Hänet tunnetaan kristinuskon hylkäämisestä ja vihasta, sixi hänellä on ollut tärkeä rooli saksalaisen kansallismielisen positiivisen kristinuskon kehityksessä.
xxx/ellauri319.html on line 101: Siihen mennessä hän oli sekä antisemiitti – sai vaikutteita Houston Stewart Chamberlainin kirjasta The Foundations of the Nineteenth Century, joka on yksi tärkeimmistä rotuteorian protonatsien kirjoista – että antibolshevikki.
xxx/ellauri319.html on line 115: Houston Stewart Chamberlain (/ˈtʃeɪmbərlɪn/; 9 September 1855 – 9 January 1927) was a British-German philosopher who wrote works about political philosophy and natural science. His writing promoted German ethnonationalism, antisemitism, and scientific racism; and he has been described as a "racialist writer". His best-known book, the two-volume Die Grundlagen des neunzehnten Jahrhunderts (The Foundations of the Nineteenth Century), published 1899, became highly influential in the pan-Germanic Völkisch movements of the early 20th century, and later influenced the antisemitism of Nazi racial policy. Indeed, Chamberlain has been referred to as "Hitler's John the Baptist".
xxx/ellauri319.html on line 117: Born in Hampshire, Chamberlain emigrated to Dresden in adulthood out of an adoration for composer Richard Wagner, and was later naturalised as a German citizen. He married Eva von Bülow, Wagner's daughter, in December 1908, twenty-five years after Wagner's death.
xxx/ellauri319.html on line 119: During his lifetime Chamberlain's works were read widely throughout Europe, and especially in Germany. His reception was particularly favourable among Germany's conservative elite. Kaiser Wilhelm II patronised Chamberlain, maintaining a correspondence, inviting him to stay at his court, distributing copies of The Foundations of the Nineteenth Century among the German Army, and seeing that The Foundations was carried in German libraries and included in the school curricula. The only Nazi idea that Chamberlain missed was Lebensraum. Mies oli muutenkin täys pöljä ja luonnontieteilijänä yhtä kehno kuin J.W. v.Goethe.
xxx/ellauri319.html on line 130: Kuka hallitsee Microsoftia?
xxx/ellauri319.html on line 132: Microsoftin seitsemästätoista(17) johtajasta kuusi(6) on juutalaisia. Tämä on 35 prosentin numeerinen esitys. Microsoftin yhdeksästä (9) johtajasta viisi (5) on juutalaisia. Tämä on 56 prosentin numeerinen esitys. Juutalaisia on noin 2 % Yhdysvaltain väestöstä.* Siksi juutalaiset ovat yliedustettuina Microsoftin johtajien joukossa 17,5-kertaisesti (1 750 prosenttia) ja Microsoftin johtajien joukossa 28-kertaisesti (2 800 prosenttia).
xxx/ellauri319.html on line 262: Vissarion Hryhorovych ( s . 30. ( 11. kesäkuuta ) 1811, Sveaborg - 26. toukokuuta ( 7. kesäkuuta ) 1848, Pietari ) oli venäläinen vallankumouksellinen demokraatti, kirjallisuuskriitikko ja publicisti, filosofi - materialisti. Olisiko tästä paasattu Doston yhteydessä? Juu kz.albumia 203.
xxx/ellauri319.html on line 307: Agha Ahmad Ali (1839-1873), Bengali academic, scholar of Persian and Urdu poet, died of tuberculosis on June 1873
xxx/ellauri319.html on line 311: Manuel Bandeira, Brazilian poet, had tuberculosis in 1904 and expressed the effects of the disease in his life in many of his poems
xxx/ellauri319.html on line 325: Anne and Emily Brontë and other members of the Brontë family of writers, poets and painters were struck by tuberculosis. Anne, their brother Branwell, and Emily all died of it within two years of each other. Charlotte Brontë's death in 1855 was stated at the time as having been due to tuberculosis, but there is some controversy over this today. Näyttää siltä, että hän myös tuli nopeasti raskaaksi; vaikka hän ei ole koskaan maininnut häntä erityisesti tämänaikaisessa kirjeenvaihdossaan, hän pyytää neuvoja ihmisiltä, jotka ovat saaneet vauvoja, vartioidulla kielellä, jota voidaan helposti tulkita. Brontën pappilamuseossa on myös pieni, kaunis ja liikkuva vauvanhuppari, jonka ystävä oli valmistanut Charlottelle tulevaa iloista tapahtumaa varten. Sitä ei koskaan tapahtunut. Vuonna 1972 Lontoon yliopiston synnytys- ja gynekologian professori, professori Philip Rhodes totesi, että "todisteet ovat melko selvät siitä, että hän kuoli hyperemesis gravidurumiin, raskauden turmiolliseen oksentamiseen." Charlotte oli 39 kun se oxensi viimeisen oxennuxensa. Niis, kirjoitat niin kauniisti Bronten perheestä..
xxx/ellauri319.html on line 326: of-Charlotte-Bronte-393x510.jpg" />
xxx/ellauri319.html on line 329: Clarissa Brooks, poet, died of tuberculosis in 1927
xxx/ellauri319.html on line 335: Elizabeth Barrett Browning, poet, died of tuberculosis in 1861
xxx/ellauri319.html on line 337: Jean de Brunhoff
xxx/ellauri319.html on line 339: Charles Bukowski (1920–1994), American author and poet, contracted tuberculosis in 1988; he recovered, losing 60 lbs. He died of leukemia.
xxx/ellauri319.html on line 343: Albert Camus, French writer, playwright, activist, and absurdist philosopher, suffered from tuberculosis. He was forced to drop out of school (University of Algiers) due to severe attacks of tuberculosis. However, his death was caused by a car accident.
xxx/ellauri319.html on line 371: Dashiell Hammett (1894–1961), American author and creator of the "hard boiled" detective novel (notably, Sam Spade in The Maltese Falcon), contracted tuberculosis during World War I
xxx/ellauri319.html on line 443: George Orwell (1903–1950), British author of Nineteen Eighty-Four, Animal Farm and Homage to Catalonia, first suffered tuberculosis in the early 1930s and died from it in 1950, at the age of 46. Nineteen Eighty-Four was written during his final illness.
xxx/ellauri319.html on line 447: Kristjan Jaak Peterson (1801–1822), Estonian poet, the founder of modern Estonian poetry; died from tuberculosis, lived only to age 21
xxx/ellauri319.html on line 453: Virginia Eliza Clemm Poe (wife of Edgar Allan Poe)
xxx/ellauri319.html on line 505: Robert Louis Stevenson (1850–1894), Neo-romantic Scottish essayist, novelist and poet, is thought to have suffered from tuberculosis during much of his life. He spent the winter of 1887–1888 recuperating from a presumed bout of tuberculosis at Dr. E.L. Trudeau's Adirondack Cottage Sanitarium in Saranac Lake, New York.
xxx/ellauri319.html on line 527: Thomas Wolfe (1900–1938), American author, died of tuberculosis of the brain. His 1929 novel, Look Homeward, Angel, makes several references to the problem of consumption, though Wolfe's condition appeared rather suddenly in 1937.
xxx/ellauri319.html on line 533: Walt Whitman (1819–1892) Autopsy "consumption of the right lung, general miliary tuberculosis"
xxx/ellauri319.html on line 548:
Harry halvaantui kuten Hoffmann selkärankakupasta, jota hoidettiin poltinraudalla. Heine veti lujasti vielä oopiumia. Vietti viimeiset 25v Pariisissa, jossa kuoli 58-vuotiaana.
xxx/ellauri319.html on line 649:
Died by suicide on account of blindness caused by neurosyphilis.
xxx/ellauri319.html on line 654:
Lola Montez (1821-1861), dancer, courtesan, mistress ofLudwig I xxx/ellauri319.html on line 668: Finding out you have syphilis can be extremely upsetting. You might experience anger if you feel you've been betrayed, or shame if you think you've infected others. However, hold off placing blame. Don't assume that your partner has been unfaithful to you. One (or both) of you may have been infected by a past partner. Ditto if you unexpectedly get pregnant.
xxx/ellauri319.html on line 670: If you think you might have syphilis, it's best to avoid sex until you've talked with your doctor. If you do engage in sexual activity before seeing your doctor or during it, be sure to follow safe sex practices, such as using a condom. WHO estimates that 7.1 million adults between 15 and 49 years old acquire syphilis every year. About 210 million women get knocked up per year. Over 70 million of the wannabes get aborted, that is about a third. The figures had better go the other way.
xxx/ellauri319.html on line 676: Alamo, joka oli syntyessään Bernie Lazar Hoffman, kuoli tiistaina 82-vuotiaana vankina liittovaltion vankilan sairaalassa Butnerissa, Bernie LaZar Hoffman syntyi juutalaisvanhemmille. Alamo muutti nimensä kuulostamaan enemmän italialaiselta huijarilta ja väitti työskennelleensä rock 'n' roll -promoottorina 1960-luvulla. Noihin aikoihin hän ilmeisesti päätti, että Kalifornian katuministeriöissä oli ansaittavissa enemmän rahaa kuin rabbittina.
xxx/ellauri319.html on line 678: Alamo aloitti saarnaamisen Los Angelesissa 1960-luvulla antikatolisuuden, homofobian ja moniavioisuuden alustalla nuorten naisten kanssa. Tony Alamo Christian Ministriesilla oli huipussaan tuhansia seuraajia ympäri maata.
xxx/ellauri319.html on line 717: Hra Gabriel Hoffman rähmällään lapsivaimon päällä saunanlavolla. Lavastettu kuva. xxx/ellauri319.html on line 724: Kun englantilaiset puritaanit kielsivät joulun vuonna 1647 , se ei ollut ilman hyvää syytä. Kun amerikkalaiset puritaanit kielsivät joulun Massachusettsissa vuosina 1659-1681 , sekään ei ollut ilman hyvää syytä. Joulu oli 1800-luvun puoliväliin asti juopumisen ja irstailun aikaa. Miehet pukeutuivat naisixi, naiset miehiksi , palvelijat pukeutuivat kuin isännät, pojat pukeutuivat piispoiksi, kaikki muut olivat pukeutuneet eläimiksi tai pukeutuivat mustanaamoixi – kaikki kumotakseen jumalallisen järjestyksen nimettömyyden turvassa. Joulu oli juomisen, ristiinpukeutumisen, väkivallan ja himon karnevaali, jonka aikana kristityt vapautuivat eettisistä normeista, joita heiltä odotettiin loppuvuoden. Lahjojen antaminen, juhlat, kynttilät, uhkapelit, siveettömyys ja väärinkäyttö olivat roomalaisten Saturnalian tunnusmerkkejä. Varhaisessa nykyajan Englannissa oli yleinen käytäntö valita "Lord of Misrule" valvomaan joulujuhlia. "Herran" alaisuudessa juhlijat marssivat kaduilla pukuihin pukeutuneena, joivat olutta, lauloivat lauluja, soittivat instrumentteja, harjoittivat haureutta ja aiheuttivat omaisuusvahinkoja.
xxx/ellauri320.html on line 44: Facebook odottaa sinua. Lähettää joka aamu viestidröönejä apinan raivolla rikastuaxeen raitapyllypaviaanien kustannuxella. Hyi kuinka se sokeritoukka on karsea. Viimeisin näkemyxeni maailman menosta on että yhteiskuntajärjestelmillä on vitun vähän tekemistä tässä katastrofissa. Apinat jakautuvat aina ilkiöiden käsisä olevixi pyramideixi, jota pitävät pystyssä ahneet wannabeet, ja alempana vielä ovat julmat persumassat ja osattomat tolvanat. Tähän olotilaan vaikuttaa kasautumisen tekniikka minimaalisesti. Vaihda järjestelmää ja samanlaiset ilkiöt on taas huipulla, tai samat.
xxx/ellauri320.html on line 53: What is real, lasting happiness? How does one achieve it? And why are so many people holding themselves back? At the heart of this profound, simple, beautiful book is the wisdom of Mildred Newman and Bernard Berkowitz, married psychoanalysts who encourage readers to both love themselves and to confront life's hardest truths.
xxx/ellauri320.html on line 81: David Richard Berkowitz, also known as the Son of Sam and the.44 Caliber Killer, is an American serial killer who pleaded guilty to eight shootings that began in New York City on July 29, 1976. He had read cousin Bernard´s book and was living it to the hilt.
xxx/ellauri320.html on line 119: Adler lähti Itävallasta professuuriksi Long Island College of Medicine -yliopistoon Yhdysvalloissa 30-luvun alussa. Adler kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1937 Aberdeenissa, Skotlannissa luentokiertueen aikana. (Hänen jäännöksensä katosivat muutossa, ja niitä ei löydetty vuoteen 2007 asti.) Ympäri maailmaa toimii erilaisia järjestöjä, jotka edistävät Adlerin suuntautumista henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
xxx/ellauri320.html on line 121: Adleriin vaikuttivat filosofi Hans Vaihingerin ikään kuin filosofia ja Dostojevskin ikään kuin kirjallisuus. Vielä Wienin psykoanalyyttisen seuran jäsenenä hän kehitti teorian orgaanisesta alemmuus- ja kompensaatiosta, joka oli prototyyppi hänen myöhemmälle kääntymiselleen kristinuskosta fenomenologiaan ja hänen kuuluisan käsitteensä, alemmuuskompleksin, kehitykselle.
xxx/ellauri320.html on line 123: Adleriin vaikuttivat myös Immanuel Kantin, Friedrich Nietzschen, Rudolf Virchowin ja valtiomies Jan Smutsin (joka loi termin "holismi" kuvaamaan alkoholismin katkaisuhoitoa) filosofiat.
xxx/ellauri320.html on line 129: Amerikkalaiset adlerilaiset, kuten Harold Mosak, ovat ottaneet Adlerilta seuraavan luonnetypologian, joka aika lailla muistuttaa Prof. Sipulin nelijakoa:
xxx/ellauri320.html on line 143: Yliopistovuosinaan hän oli kiintynyt sosialististen opiskelijoiden ryhmään, jonka joukosta hän oli löytänyt tulevan vaimonsa, Wienissä opiskelevan venäläisen intellektuelli- ja yhteiskunnallisen aktivistin Raisa Timofeyewna Epsteinin (juutalainen). Koska Raisa oli militantti sosialisti, hänellä oli suuri vaikutus Adlerin varhaisiin julkaisuihin ja lopulta hänen persoonallisuusteoriaansa. He menivät naimisiin vuonna 1897 ja heillä oli neljä lasta, joista kahdesta, hänen tyttärestään Alexandra ja hänen poikansa Kurt, tuli psykiatreja. Heidän lapsensa olivat kirjailija, psykiatri ja sosialistiaktivisti Alexandra Adler; psykiatri Kurt Adler; kirjailija ja aktivisti Valentine Adler; ja Cornelia "Nelly vaan" Adler. Raisa kuoli 89-vuotiaana New Yorkissa 21. huhtikuuta 1962.
xxx/ellauri320.html on line 156: Well, I may write about innocent virgins,' she said, over a lavish lunch of pheasant and vintage hock, 'but I wasn't one when I married. I lost my virginity at 18 to Viscount Elmley, the son of the seventh Earl Beauchamp, Lord Warden of the Cinque Ports, whose glorious home, Madresfield Court, was the model for the house in Evelyn Waugh's Brideshead Revisited.
xxx/ellauri320.html on line 159: 'Lord Beauchamp was caught b**ring the footmen and had to leave England in the dead of night to go into exile. I mean, you can't have people b**ring the servants, darling, now can you?'
xxx/ellauri320.html on line 166: 'The trouble was that I didn't find out until after I had married him that he was a falling-down drunk. He was paralytic from morning till night, so our sex life was nonexistent. I was never in the slightest danger of getting pregnant by him.
xxx/ellauri320.html on line 167: 'After a year of absolute misery, I began to take lovers. The first was Geordie, the fifth Duke of Sutherland, who was very much married but had admired me for a long while. He was Under Secretary of State for War at the time.'
xxx/ellauri320.html on line 169: Some years after my visit to Camfield Place, Cartland told one of her biographers that the Duke of Sutherland 'used to come into my bedroom and lie on the bed and kiss me - but I wouldn't let him get into my sacrosanctum.'.
xxx/ellauri320.html on line 170: 'Darling,' she cried, 'you've got to think of the repercussions. The Duke was married to a peer's daughter who had been Mistress of the Robes to Queen Mary. He was my lover, of course, but I could never admit to it publicly.'
xxx/ellauri320.html on line 172: Shortly before the Duke of Sutherland's death in 1963, he and his second Duchess met Cartland at a lunch party in London. Clearly aware of her husband's amorous exploits, Clare Sutherland turned to Cartland and said: 'Of course, Raine is Geordie's daughter.'
xxx/ellauri320.html on line 176: Cartland's second lover, Mayfair neighbour Lieutenant-Commander Glen Kidston, was also married. The former submarine officer in the Royal Navy was rich, handsome and ruggedly masculine.
xxx/ellauri320.html on line 178: One of the legendary Bentley Boys of the late Twenties, he won the Le Mans 24-hour race in 1930, and then broke Amy Johnson's speed record by flying from Croydon to Cape Town in six-and-a-half days.
xxx/ellauri320.html on line 181: When locals located the wreckage, they found Kidston's body with six photographs of Cartland in Nile blue leather frames. 'These were returned to me by his sister,' she said. 'It was heart-breaking.'
xxx/ellauri320.html on line 182: Cartland's third lover was not married and the most famous of the three. Handsome, debonair and bisexual, His Royal Highness Prince George, later the Duke of Kent, was the youngest surviving son of King George V and Queen Mary, the uncle of the present Queen, and the lover of NoÎl Coward.
xxx/ellauri320.html on line 185: By 1932 and trapped in a nightmare marriage (having discovered love letters sent to her husband by a married woman), Cartland resolved to free herself and sued for divorce on the grounds of her husband's adultery.
xxx/ellauri320.html on line 186: But McCorquodale counterpetitioned and - though frankly doubtful that Raine was his biological child - claimed custody of their daughter.
xxx/ellauri320.html on line 188: Following the publication of Cartland's unfortunately titled fifth novel, A Virgin In Mayfair, the divorce case came to court in November 1932. After days of lurid headlines, and even more lurid evidence, Cartland won the case.
xxx/ellauri320.html on line 191: Meanwhile, Raine grew up to be Debutante of the Year in 1947 and married the Hon Gerald Legge, becoming Viscountess Lewisham, then Countess of Dartmouth.
xxx/ellauri320.html on line 192: But then she left her husband to co-habit with the divorced Earl Spencer, much to the horror and resentment of his four children, who detested her. At the time, Raine told her mother bluntly: 'I am wildly in love and there is nothing anyone can do about it.'
xxx/ellauri320.html on line 195: Despite this very pointed rebuff, Cartland's confidence in these years seemed ever burgeoning - at the age of 77, she even recorded an album of love songs which were so hilarious that it became a collector's item for all the wrong reasons.
xxx/ellauri320.html on line 196: Nevertheless, the murder by the IRA in 1979 of Lord Mountbatten, a friend for more than 50 years, was a devastating shock. But not least of the faults in tomorrow's TV film is the suggestion that Cartland was expecting him to propose marriage.
xxx/ellauri320.html on line 197: In her role as wily self-publicist, she once wrote (of Mountbatten's kiss on her cheek): 'A streak of fire ran through me as if I had been struck by lightning. It was a definitely painful but ecstatic sensation. From a woman's point of view, the power was devastating.'
xxx/ellauri320.html on line 199: But in actual fact their relationship was entirely platonic. She was sharply aware that Mountbatten, emasculated by the infidelities of his promiscuous and nymphomaniac wife, Edwina, had scant interest in sex in his later years, particularly with women.
xxx/ellauri320.html on line 201: The marriage, in 1981, of the Prince of Wales and Cartland's step-granddaughter Lady Diana Spencer, brought the worst public humiliation of her long life.
xxx/ellauri320.html on line 202: The marriage, in 1981, of the Prince of Wales and Cartland's step-granddaughter Lady Diana Spencer, brought the worst public humiliation of her long life.
xxx/ellauri320.html on line 204: A group of snide and snobbish courtiers, allegedly by Princess Margaret, campaigned to influence Earl Spencer into withdrawing the two tickets he had allocated to his mother-in-law for the wedding in St Paul's Cathedral.
xxx/ellauri320.html on line 205: Cartland put a brave face on the snub, attempting to explain it away, but privately she was devastated. To save face, she threw open Camfield Place for a party for St John's Ambulance volunteers, appearing in the tailored brown uniform of the Order of St John, instead of her usual pink ostrich feathers.
xxx/ellauri320.html on line 210: Further evidence that the Spencers, at times, treated Cartland distantly came in 1989 when, for the second time, she became the subject of television's This Is Your Life.
xxx/ellauri320.html on line 213: In 1991, Cartland was at last created a Dame of the British Empire, reportedly after the personal intervention of the Queen Mother.
xxx/ellauri320.html on line 214: The following year brought the death of her son-in-law, Johnnie Spencer, the abrupt ejection of the widowed Raine from Althorp, and Diana's separation from the Prince of Wales.
xxx/ellauri320.html on line 215: Cartland gravely doubted the wisdom of Raine's remarriage in 1993 to a French aristocrat seven years her junior, but kept her own counsel. She received the news of their divorce in 1995 without surprise.
xxx/ellauri320.html on line 217: The last time I saw Cartland was in June 1997, at a performance of Always, a musical about the Abdication, at London's Victoria Palace. Her appearance was drastically changed. Gone was the forest of false eyelashes, and the voluminous blonde wig. The front of her head was now almost bald.
xxx/ellauri320.html on line 218: She talked loudly throughout the performance. 'I was there when that happened,' she shouted at one point. In the interval, the theatre manager, who had received complaints from actors and members of the audience, asked her to be quiet.
xxx/ellauri320.html on line 220: As dementia set in, her indiscretions became more extreme. A year before Diana's death, she delivered her own verdict on the failure of the Wales marriage. 'Of course, you know where it all went wrong. She wouldn't do oral sex.'
xxx/ellauri320.html on line 223: When, on May 21, 2000, Dame Barbara Cartland died peacefully in her sleep, seven weeks short of her 99th birthday, she had written 723 books and had sold more than one billion copies worldwide, in 36 languages.
xxx/ellauri320.html on line 225: Unconventional to the last, she elected to be buried in a cardboard coffin in the grounds of Camfield Place, under an oak tree planted by Queen Elizabeth I, to the strains of Perry Como singing I Believe.
xxx/ellauri320.html on line 246: Tämä teos löytyi Pasilan vaihtorotilta. Juonipaljastus: Having financed an adventurer's (Mr. Kirkpatrick) expedition to recover an ancient Roman treasure, the handsome and wealthy Marquis of Quinsborne joins the journey and deep in the Tunisian desert he falls in love with the adventurer's lovely daughter Sabra. 12 love scenes, 5 penetrations and a concentrated stare per scene.
xxx/ellauri320.html on line 267:
I am still making order out of chaos by reinvention.
xxx/ellauri320.html on line 285: Fantasy, horror, mystery… books of all genres read by millions and written by some of the most creative among us. Och när Kvartal lägger in böcker av deckarförfattaren Pascal Engman, som varit redaktör för några av Camilla Läckbergs böcker, visar systemet att det är mer sannolikt att Pascal Engman ligger bakom ”Kvinnor utan nåd”. Det blev bättre så än om rundögda Camilla Läckberg själv hade skrivit det.
xxx/ellauri320.html on line 294: Vuonna 1976 tyhmä professori Carlo M. Cipolla julkaisi 60-sivuisen esseen ihmiskunnan vakavimmasta uhkasta: tyhmyydestä. Esseessä hän määritteli 5 lakia tyhmyydestä. Prof. Sipuli lokeroi ihmiset neljään luokkaan ajattelunsa, toimintansa ja ominaisuuksiensa perusteella.
xxx/ellauri320.html on line 315: Cipolla väittää, että tyhmyys on muuttuja, joka pysyy vakiona kaikissa populaatioissa. Jokaisessa luokassa, jonka voit kuvitella – sukupuoli, etnisyys, kansallisuus, koulutus, tulot – on kiinteä prosenttiosuus tyhmiä ihmisiä. Yliopiston professorit voivat olla tyhmiä. Yhdysvaltain presidentit voivat olla tyhmiä.
xxx/ellauri320.html on line 357: Tekstin lähde: of-human-stupidity/">The 5 basic laws of human stupidity.
xxx/ellauri320.html on line 363: Det å bli gammel, tenkte jeg ikke over før for 2 år siden da jeg plutselig havnet på sykehuset en morgen. Jeg skulle dusje, så da vannet kom over hodet mitt, var det plutselig vondt å få vann i håret? Jeg skjønte ingenting, så ble alt rundt meg "rosa?" Da besvimte jeg og hektet av glassdøren på dusjkabinettet. Jeg våknet etter noen sekunder på gulvet utenfor dusjen med døren på snei! Jeg hadde ikke følt meg dårlig før dette. Var frisk som en fisk og syklet mye. På sykehuset konstanterer de dobbel lungebetennelse, og flere mangler i blodet, bl.annet Kadium? Og jeg som spiser variert mat, tar mine vitaminer og noe kosttilskudd, vet ikke hvorfor dette skjedde. Men etter noen dager på sykehus var alt ok igjen. Det var ikke hyggelig å reise til sykehus med håndkle rundt håret og badehåndkle rundt kroppen uten noen andre ting med. Jeg ler av det i dag. Men tilbake til det å bli gammel! Plutselig skjer det noe uventet, som artrose, dårligere tarmfunksjon. Jeg la om kostholdet mitt 100%, og vips var alle smerter borte, tarmene har begynt å fungere normalt igjen etter å ha fått Ulcerøs kolitt. Med min nye måte å spise på, er alt bra hittil. Håper det fortsetter slik. Når man blir gammel, gjør det ofte litt vondt her og der. Men kostholdet er nøkkelen til god og smertefri helse. God sommer!
xxx/ellauri329.html on line 29:
xxx/ellauri329.html on line 97: In 2004, Harper’s magazine published Natasha, a first short story by a promising 31-year-old Jewish Canadian writer, David Bezmozgis. This memorable tale of a doomed teenage love between Mark, a Jewish Toronto slacker, and his troubled (shiksa) Russian cousin by marriage was eventually released in a collection chronicling the lives of a Latvian immigrant family, not unlike the author’s own. Bezmozgis’s debut became a cult sensation with critics drawing literary comparisons to Bernard Malamud and Philip Roth. The story was subsequently reprinted in 15 languages. After penning two more acclaimed novels, then writing and directing his first feature Victoria Day (SFJFF 2010), Bezmozgis finally brings his modern classic to the big screen in a remarkably assured adaptation that’s both highly provocative and deeply poignant. At the heart of this emotional, coming-of-age drama are the extraordinarily measured performances of Alex Ozerov as Mark and newcomer Sasha K. Gordon as the sexually precocious Natasha, the dark star who forever alters Mark’s staid, suburban existence. Fans of the writer’s original source material will not be disappointed in David Bezmozgis’s haunting narrative of forbidden love caught between the old world and the new, further proofof this talented artist’s notable command of both literature and the cinema. —Thomas Logoreci Note: Mature Content. A New Life in the west means a second chance for precocious Latvian jews.
xxx/ellauri329.html on line 149: California. She was the daughter of George and
xxx/ellauri329.html on line 157: worked with a number of adult production
xxx/ellauri329.html on line 160: also worked with a number of big name adult
xxx/ellauri329.html on line 169: Cherry Poppens was born on May 20, 1982 and died on January 23, 2018. Cherry was 35 years old at the time of death. Nyze olisi jo nelikymppinen. Pushing fifty.
xxx/ellauri329.html on line 202: Billy and Maria Dannreuther are among a number of travelers stranded in Italy en route to Africa. While the Dannreuthers seem like an average couple, they have the same goal as Mrs. Gwendolen Chelm and some of their other shifty companions -- to lay claim to property that is supposedly rich with uranium.
xxx/ellauri329.html on line 217: Lollobrigidalla oli poika, joka syntyi avioliitosta jugoslavialaisen tohtorin Mikko Skoficin kanssa. Avioliitto kesti 22 vuotta vuosina 1949–1971. Lollo oli sitkeä täti ja sen pienet tissit oli ihanat. Vyötä ei olis tarvinnut kiristää noin tiukalle jotta kannut näyttäisivät isoilta.
xxx/ellauri329.html on line 221: of-gina-lollobrigida-which-are-basically-astounding-best-of-comic-books-30.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri329.html on line 226: Elokuvassa "Natasha" David Bezmozgis vangitsee kahden häpyhuulen väliin jääneet Venäjän juutalaiset. Omituisen häiritsevä, hetkittäin koominen ja petollisen yksinkertainen elokuva kertoo 16-vuotiaan laiskailijan, filosofiaa sylkivän, osa-aikaisen huumekauppiaan Mark Bermanin (Alex Ozerov) nussiretkistä, jonka äiti on kutsunut miehittämään Natashan (Sasha K) . Gordon), kultaa kaivavan naisen (Aya Tatyana Stolnits) levoton 14-vuotias tytär, joka on menossa naimisiin Markin onnettoman sedän kanssa. Äiti ja tytär, joiden suhde on täynnä ristiriitaa, ovat juuri saapuneet Venäjältä.
xxx/ellauri329.html on line 238: Omituisen häiritsevä, hetkittäin koominen ja petollisen yksinkertainen elokuva kertoo 16-vuotiaan laiskailijan, filosofiaa sylkivän, osa-aikaisen huumekauppiaan Mark Bermanin (Alex Ozerov), jonka äiti on kutsunut miehittämään Natashan (Sasha K) . Gordon), kultaa kaivavan naisen (Aya Tatyana Stolnits) levoton 14-vuotias tytär, joka on menossa naimisiin Markin onnettoman sedän kanssa. Äiti ja tytär, joiden suhde on täynnä ristiriitaa, ovat juuri saapuneet Venäjältä.
xxx/ellauri329.html on line 306: Overstuffed and undercooked but saved by the natural sex performances by Alex Ozerov and Sascha K. Gordon who add some tight well lubricated depth and erectile length. A girl turned calculating and nihilistic by her communist upbringing and there is no coyness here. [A bunch of N.Y. jews]
xxx/ellauri329.html on line 337: Näin saattaa hyvinkin olla. Kaksi edellistä palkittua, Patrick Modiano ja Alice Munro, ovat molemmat tuotannoissaan tarkastelleet hienovireisesti rauhanomaisissa oloissa elävien ihmisten pieniä mielenliikahduksia, joten tänä vuonna voi olla täysin toisentyyppisen kirjailijan vuoro. Svetlana Aleksijevitš vyöryttää teoksissaan lukijan eteen sodat ja katastrofit ja kirjoittaa sellaisesta tosielämän inhimillisestä kärsimyksestä, joista monella ei ole mitään käsitystä.
xxx/ellauri329.html on line 361: Sitten sodat saivat väistyä uuden aiheen tieltä. 1990-luvun puolessa välissä Aleksijevitš tarttui aiheeseen, josta hänellä itselläänkin oli valkovenäläisenä omakohtaista kokemusta. Huhtikuun 26. päivänä, puoli kahden maissa yöllä Tsernobylin ydinvoimalan neljäs reaktori räjähti. Taivas värjäytyi ensin punaiseksi, sitten siniseksi ja sen jälkeen voimalan ylle muodostui sienen muotoinen pilvi. Ihmiset ryntäsivät ikkunoihin ja kaduille katselemaan ihmeellisen kaunista näkyä, eivätkä ymmärtäneet todistavansa yhtä maailmanhistorian vakavinta katastrofia.
xxx/ellauri329.html on line 363: Aleksijevitš yritti kirjoittaa Tsernobylista jo paljon aikaisemmin. Hän vieraili alueella useasti ja jutteli asiantuntijoiden sekä onnettomuuden kokeneiden kanssa, mutta tajusi pian, ettei kirjan aika ollut vielä. Katastrofi oli ihmisten mielessä vielä vereslihalla, eikä kukaan ymmärtänyt, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Ihmisen ajatus ei kulje kärsiessä ja niinpä Aleksijevitsin piti vielä odottaa. Tsernobylista nousee sienipilvi ilmestyi lopulta vuonna 1997.
xxx/ellauri329.html on line 369: Aleksijevitšin kirja on pysäyttävä lukuelämys. Se avaa lukijan silmät katastrofille, jonka kaltaista ei ollut koskaan ennen tapahtunut ja johon kukaan ei osannut mitenkään valmistautua. Inhimillinen kärsimys, jonka onnettomuus aiheutti sadoille ihmisille, koskettaa syvästi. Toisaalta myös Valko-Venäjän kohtalo järkyttää. Iso osa pientä maata tuhoutui asuinkelvottomaksi ja silti viidesosa väestöstä asuu edelleen saastuneilla alueilla.
xxx/ellauri329.html on line 371: Tsernobylin voimalan tämänhetkinen tila saa myös lukijan raapimaan hermostuneena päätään: kukaan ei tiedä, missä kunnossa teräsbetonin ympäröimä rikkinäinen reaktori on. Robottien avulla hätäisesti rakennettua sarkofagia ei saatu aikanaan tiiviiksi ja tiedetään varmaksi, että kuori vuotaa – mutta miten paljon? Täytyy olla todella vankkumaton ydinvoiman kannattaja, jos tämä teos ei saa pientäkään epäilyä aikaiseksi siitä, voisiko energiaa sittenkin tuottaa jollain toisella tavalla turvallisemmin. Toisaalta muilla villieläimillä on ollut paratiisimaiset oltavat, kun apinoita ei ole juuri näkynyt.
xxx/ellauri329.html on line 375: Svetlana Aleksijevitš nostaa läpi koko tuotantonsa esiin yksittäisen ihmisen kokemuksen ja kärsimyksen, joista jokainen sota, onnettomuus ja katastrofi koostuu. Ammuskelu ei koskaan ole pelkkää ammuskelua. Mukana on aina ihminen molemmissa päissä. Se toinen, joka kohottaa aseensa toista ihmistä kohtaan ja laukaisee; sekä se toinen, joka haavoittuu tai kaatuu; sekä näiden kahden läheiset ja läheisten läheiset, joihin jokainen yksittäinen tapahtuma jollain tavalla ennen pitkää kietoutuu ja siirtyy myös syntymättömille sukupolville.
xxx/ellauri337.html on line 51: Group Portrait with Lady (German: Gruppenbild mit Dame) is a novel by Nobel Prize winning author Heinrich Böll, published in 1971. The novel revolves around a woman named Leni, and her friends, foes, lovers, employers and others and in the end tells the stories of all these people in a small city in western Germany in the 1930s and 1940s. As is usual in Böll's novels, the main focus is the Nazi era, from the perspective of ordinary people. (Wikipedia en)
xxx/ellauri337.html on line 95: The story follows the life of a regular German women Leni Gruyten during 1930s and 1940s. Through her interactions with friends, family and other people she knows, the regular folks' perception of the Nazi era is shown. xxx/ellauri337.html on line 107: Im Juli 1981 war Romy Schneiders damals 14-jähriger Sohn David beim Überklettern eines Zaunes mit Metallspitzen in Saint-Germain-en-Laye, nordwestlich von Paris, tödlich verunglückt. Der große Schicksalsschlag ihres Lebens, und seines auch. Einige Monate danach verstarb auch Romy Schneider am 29. Mai 1982 mit nur 43 Jahren in Paris. Die offizielle Todesursache: Herzversagen.
xxx/ellauri337.html on line 125: Roman Sandgruber ist emeritierter Professor für Sozial- und Wirtschaftsgeschichte an der Linzer JKU und Mitglied der Österreichischen Akademie der Wissenschaften und ein gläubiget Katholiker. Er arbeitet an einem Buch über Hitlers Vater, das 2021 erscheinen wird. Er schämt sich Linzer zu sein, er ist dem Alois und Adi sehr böse immer noch. Er will von Heidlers alias Schlumpfgrubers Halbjudentum nichts hören. Leserfavoriten, meist gelesen: https:1//www.nachrichten.at/oberoesterreich/linz/linz-unbekannte-schlagen-43-jaehrigen-in-fh-toilette-zusammen. Der Christkindl ist wieder unterwegs. Lakimiehet saisi kaikki hävittää, sanoi Adolf nasevasti. Hitlerit pitivät katolista kirkkoa ahneena ja elämää vääristävien uskomusten opettajana. Sandgruberin kirja Hitlerin isästä ja Adolf-pojan kasvusta sisältää sivutolkulla pieteetillä valittuja yksityiskohtia ja kuvauksia suvun asuinpaikkakunnista. Mukana on kaikkea mahdollista nippelitietoa. Putinia ja Hitleriä yhdistää monikin asia, äkkää HS:n Anne Välinoro lopuxi vielä norauttaa vaipanvälistä. Putinia ja Hitleriä yhdistää täydellinen piittaamattomuus valtioiden rajoista ja itsemääräämisoikeudesta, fantasia oman historiallis-etnisen suurvallan kokoamisesta ja pitkälle pohjustettu propagandakoneisto. Kuulostaa jatkosodan Suomelta. Ei päivää ilman propagandaa.
xxx/ellauri337.html on line 146: Wochenlang halten Boris und Leni ihre Zuneigung geheim. Im Februar 1944 gestehen sie einander ihre Liebe, am 18. März kommt es während eines Bombenangriffs zwischen 14:02 Uhr und 15:18 Uhr zum ersten Geschlechtsverkehr. Man merkt Leni im Alltag an, dass sie liebt und geliebt wird. Sie erfindet einen neuen Typ Kranz, der nur aus Heidekraut besteht, das in rauen Mengen aus dem linksrheinischen Gebiet herbeizuschaffen ist. In einer Privatkapelle auf dem Friedhof bereitet sich Leni ihr Brautbett aus Heidekraut, und der 28. Mai 1944 wird ihr Glückstag: zwei Fliegerangriffe, während derer sich Boris und Leni unbeobachtet zurückziehen können. Lenis „glorreiche Zeit“ beginnt im Oktober 1944, als die Alliierten massive Angriffe auf die Region fliegen. Der Verfasser rechnet nach und kommt auf fast 24 volle Stunden, die Leni und Boris zwischen August und Dezember 1944 zusammen sind.
xxx/ellauri337.html on line 151:
Das Kriegsende in den Friedhofskatakomben
xxx/ellauri337.html on line 153: Auf dem Friedhof bildet sich eine Zweck- und Sympathiegemeinschaft, boshaft das „Sowjetparadies in den Grüften“ genannt. Vom 20. Februar bis zum 7. März 1945 leben Leni, Boris, Margret, Pelzer und Lotte mitsamt ihren zwei Söhnen zusammen in einem Gruftsystem, das Pelzer mit Strom, Heizöfchen und Vorratskammer ausgestattet hat – eine veritable Vierzimmerwohnung. In der Gärtnerei bringt Leni einen Sohn zur Welt und nennt ihn Lev. Margret organisiert für Boris das Soldbuch eines gefallenen Soldaten – ein fataler Fehler: Unmittelbar nach Kriegsende, im Liebes- und Friedenstaumel, wird Boris mit seinen falschen Papieren als deutscher Soldat verhaftet und von den Amerikanern an die Franzosen überstellt. Bald kommt er bei einem Bergwerksunglück in Lothringen ums Leben. In Todesverachtung radelt Leni wochenlang durchs deutsch-französische Grenzgebiet, bis sie das Grab findet. Was alles noch tragischer macht: Pelzer, Margret, Hölthohne und auch der hochgestellte Herr bezeugen dem Verfasser, dass Borisʼ Tod vermeidbar gewesen wäre, da sie ihm andere und bessere Papiere hätten besorgen können. Der Herr ist in der Tat so hochgestellt, dass er in den Nürnberger Prozessen verurteilt wird – allerdings reist er 1955 schon wieder mit Kanzler Adenauers Delegation nach Moskau.
xxx/ellauri337.html on line 167: „Nicht er, sie sei ein Unmensch, denn ein gesundes Profit- und Besitzstreben läge, und das sei von der Theologie nachgewiesen und werde sogar von marxistischen Philosophen immer mehr bejaht, in der Natur des Menschen.“ (Werner Hoyser über Leni, S. 426)
xxx/ellauri337.html on line 177: Der Roman beginnt mit einer ungewöhnlichen Widmung: „Für Leni, Lev und Boris“ – also für die Hauptfiguren der Geschichte. Es handelt sich beim Gruppenbild mit Dame um die Rekonstruktion eines Lebens anhand von Zeugenaussagen, Erinnerungen und Dokumenten. Böll vermischt Fakten mit erfundenen „Originaldokumenten“, er entwirft eine fiktive Handlung unter Bezugnahme auf historische Ereignisse, zum Beispiel den Bombenkrieg, die Nürnberger Prozesse, Adenauers Reise nach Moskau 1955. Die Romanstruktur ist nicht strikt chronologisch, sondern sprunghaft, episodisch, wie die Zeugenaussagen voller Wiederholungen und Ungenauigkeiten und daher oftmals verwirrend. Als Erzähler tritt ein namenloser Verfasser auf, der sich oft mit Beschreibungen von Interieurs und Interviewsituationen aufhält und ein Faible für Abkürzungen und Initialen hat, was dem Leser viel Aufmerksamkeit abverlangt. Der Roman hat Längen da, wo all die Erinnerungen und subjektiven Bewertungen der Beteiligten vorbeiziehen, nimmt aber im letzten Fünftel, als die Handlung auf ihr Happening-artiges Ende zuläuft, deutlich Tempo auf. Böll nutzt das Potenzial der deutschen Sprache für Schachtelwörter zu kreativen sozialkritischen Neuprägungen. Vielerorts ist er sarkastisch, ätzend, bissig. Er schreibt häufig in indirekter Rede und hat sich von der schlichte Prosa seiner Trümmerliteratur und Kurzgeschichten weit fortentwickelt.
xxx/ellauri337.html on line 183: Das Buch ist zugleich Antikriegsroman. Für Böll waren die Bombardierung der Städte und das Leid der Zivilbevölkerung schlimmer als das, was die Soldaten an der Front erlebten. Viele Details offenbaren, dass Böll seine Heimatstadt Köln und deren komplette Zerstörung als Vorlage nahm.
xxx/ellauri337.html on line 191: Pyhä Ristin Teresa Benedicta eli Edith Stein (1891 Breslau - 1942 Auschwitz) oli juutalaisluopio filosofi, joka kääntyi katolisuuteen ja on yksi kolmesta Euroopan suojeluspyhimyksestä Katariina Sienalaisen ja Birgitta Vadstenalaisen ohella. Hänet julistettiin autuaaksi 1. toukokuuta 1987 ja kanonisoitiin 11. lokakuuta 1998. Edith Stein syntyi Saksan keisarikuntaan kuuluneessa Breslaussa. Hänen perheensä oli ortodoksijuutalaisia, mutta hän kielsi uskonsa vuonna 1904, jolloin hänestä tuli ateisti.
xxx/ellauri337.html on line 193: Stein aloitti opiskelunsa Breslaun yliopistossa, missä hän opiskeli psykologiaa, saksaa ja historiaa. Hän kuitenkin kiinnostui tieteenfilosofiasta, ja hän lähti vuonna 1913 Göttingenin yliopistoon opiskelemaan fenomenologiaa juutalaisen Edmund Husserlin alaisuudessa. Stein seurasi Husserlia Freiburgin yliopistoon tämän pyynnöstä. Siellä Stein väitteli vuonna 1916 tohtoriksi. Tämän jälkeen hän alkoi työskennellä Husserlin apulaisena. Hän valmisteli tehtävässään käsikirjoituksia julkaisuja varten.
xxx/ellauri337.html on line 196: Stein jätti kääntymyksensä jälkeen Husserlin kuin nallin kalliolle ja ryhtyi opettajaksi dominikaanien ylläpitämässä speyeriläisessä tyttökoulussa. Hän opetti siellä vuoteen 1932 asti ja tutustui siellä myös katoliseen filosofiaan. Hän muun muassa käänsi Tuomas Akvinolaisen teoksen De alternativa veritate.
xxx/ellauri337.html on line 198: Stein aloitti vuonna 1932 Münsterissä pedagogisen instituutin opettajana, mutta hän menetti seuraavana vuonna opetusoikeutensa Saksan antisemitististen lakien takia. Vuonna 1934 Stein liittyi karmeliittain sääntökuntaan ja otti uudeksi nimekseen Teresa Benedicta a Cruce (Ristin siunaama Teresa) Ávilan Teresan mukaan. Kölniläisessä luostarissa Stein kirjoitti metafyysisen teoksensa Endliches und ewiges Sein, jossa hän pyrki yhdistämään Tuomas Akvinolaisen ja Husserlin filosofiat. Kansallissosialistien aiheuttaman uhan takia hänet siirrettiin vuonna 1938 Echtin luostariin Alankomaihin, missä hän kirjoitti merkittävän fenomenologisen tutkimuksen Ristin siunaamasta Johanneksesta.
xxx/ellauri337.html on line 221: Nach seiner Berufung zum Professor für Philosophie und Soziologie an die Universität zu Köln 1919, die vom Kölner Oberbürgermeister Konrad Adenauer unterstützt worden war, distanzierte Max sich öffentlich vom Katholizismus. So hielt er auf einer Gedenkfeier zum 250. Todestag Spinozas Anfang 1922 eine Rede, die zeigte, dass er sich inzwischen dem Neuspinozismus der Goethezeit und den Ideen Nietzsches zugewandt hatte.
xxx/ellauri337.html on line 241: 'heilig – profan' als Werte für absolute Gegenstände.
xxx/ellauri337.html on line 259: Edmund Gustav Albrecht Husserl (8. huhtikuuta 1859 Proßnitz – 26. huhtikuuta 1938 Freiburg im Breisgau) oli saksalainen filosofi ja fenomenologian perustaja. Hänen filosofiansa asettui aikansa positivismia vastaan ja pyrki osoittamaan, että jokaisen objektin ja objektiiviseksi ajatellun tason takaa löytyy subjektiivinen aktiviteetti. Fenomenologian lisäksi Husserl tunnetaan psykologismin kritiikistään.
xxx/ellauri337.html on line 265: Maurice Merleau-Ponty (14. maaliskuuta 1908 Rochefort-sur-Mer, Charente-Maritime – 3. toukokuuta 1961 Pariisi) oli ranskalainen fenomenologisen koulukunnan filosofi, jonka filosofian keskeisinä teemoina ovat muun muassa ruumiillisuus ja havainto. Merleau-Ponty on saanut ajatteluunsa vaikutteita erityisesti Edmund Husserlin ja Henri Bergsonin ajatuksista, mutta erityisesti Merleau-Pontyn päätyönä pidetyssä teoksessa Phénomenologie de la Perception (1945) yhtenä olennaisena teemana toimii myös 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Saksassa kehittynyt gestalt- eli hahmopsykologia. Merleau-Ponty teki uransa alkuvaiheissa paljon yhteistyötä Jean-Paul Sartren kanssa, mutta heidän suhteensa päätyi myöhemmin poliittisista syistä välirikkoon. Mauri oli jiipeetä kovempi stalinisti Korean sodan aikana.
xxx/ellauri337.html on line 267: Merleau-Ponty on ankara kartesiolaisen filosofian vastustaja. Merleau-Pontyn mukaan kartesiolainen jako ruumiiseen ja sieluun – ja sitä seurannut havaitsemisen käsittäminen joko passiiviseksi empirismiksi tai itseensä käpertyneeksi intellektualismiksi – on virheellinen ja siitä tulee pyrkiä eroon. Merleau-Ponty hylkää jaon mieleen ja ruumiiseen ja esittää ihmisen ykseytenä, kuitenkaan palauttamatta ihmistä kumpaankaan substanssiin.
xxx/ellauri337.html on line 269: Opiskeluaikoinaan Norssissa Merleau-Ponty tutustui häntä kolme vuotta vanhempaan Jean-Paul Sartreen, josta myöhemmin oli tuleva hänen ystävänsä, työtoverinsa ja kiistakumppaninsa. Ennen varsinaista tuottavaa kauttaan, Merleau-Ponty työskenteli 1930-luvulla filosofian opettajana, minkä yhteydessä hän tutustui Claude Lévi-Straussiin ja Simone de Beauvoiriin, ja perehtyi G. W. F. Hegelin Hengen fenomenologiaan ja vuosikymmenen lopulla myös Edmund Husserlin kirjoituksiin – jotka tekivät häneen kaikista suurimman vaikutuksen.
xxx/ellauri337.html on line 271: Merleau-Ponty nimitettiin vuonna 1949 Sorbonnen yliopistoon lastenpsykologian ja pedagogiikan professoriksi, missä virassa toimiessaan hän piti luentosarjoja lasten kielellisestä ja kognitiivisesta kehityksestä, lasten suhteista aikuisten kanssa ja fenomenologian ja ihmistieteiden välisistä suhteista.
xxx/ellauri337.html on line 275: Merleau-Pontyn filosofian keskeisimpänä ongelmana on ihminen ja hänen suhteensa maailmaan. Tyypillistä solipsististä höpsismiä.
xxx/ellauri337.html on line 279: Pontyn miälestä apinan kaikki toiminta on intentionaalista, eikä intentionaalisuus rajoitu ainoastaan mentaalisiin toimintoihin, ihminen on intentionaalinen myös vyön alapuolelta. Ruumiillista intentionaalisuutta pidetäänkin usein Merleau-Pontyn filosofian tärkeimpänä antina. Kyrpä koskee kuumaa floiskaa ihan tarkoituxella. Erittäin vaikeaselkoisessa myöhäisfilosofiassaan Merleau-Ponty pyrkii irti kaikista niistä kartesiolaisuuden rippeistä, joita hänen varhaisempaan filosofiaansa oli vielä jäänyt. Hän siirtyy puhumaan näköhavainnon sijasta kosketuksesta, ja siitä, kuinka apina nussivana oliona on "yhteenkietoutunut" kuin käärmeiden pesä.
xxx/ellauri337.html on line 281: »Näkyvänä ja liikkuvana ruumiini kuuluu olioiden joukkoon, se on yksi niistä, se on osa maailman kudosta ja sillä on olion yhtenäisyys. Mutta kun se näkee ja liikkuu, se pitää muut oliot liikkeessä ympärillään, ne ovat hänen liitännäisenään tai jatkeenaan, ne ovat painuneet hänen lihaansa, tai hän painuu niiden lihaan, miten vain, ne ovat osana hänen täyttä määrittymistään, koko maailma itsessään on samaa rakennusainetta kuin hänen ruumiinsa.» Totta turiset, Ponty. Koko maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä. Kun maailma räjähtää, me räjähdämme sen mukana, muttei kääntäen. Meidän häivyttyämme kuvasta jäävät torakat ja mahd. muut elukat ilakoizemaan. Vähän sellasta ekofenomenologiaa.
xxx/ellauri337.html on line 306: Kolmanneksi, epäonnen esittäminen välineenä moraaliseen oikaisuun ennen synnin jatkumista. Se on tietoisesti, tarkoituksellisesti ja itsepäisesti tehdyn synnin tuomitseminen. Faraon tuho on hänen ylpeytensä ja ylimielisyytensä, jotka estävät häntä kuuntelemasta profeetan varoituksia ja hyvittämästä tekojaan. Paatumisesta tulee kylmää kyytiä. Jonsei tässä elämässä niin seuraavassa ainakin.
xxx/ellauri337.html on line 383: Jotkut asiantuntijat uskovat, että hevoskärpästartunta oli reaktio Egyptissä tapahtuneeseen ilmastkokatastrofiin. Kärpäsille ja muille vastaaville hyönteisille on ominaista, että ne aiheuttavat eläimille ja ihmisille puremia, jotka voivat aiheuttaa vakavia sairauksia. Itse asiassa hevoskärpäsillä on kyky synnyttää kasvaimia.
xxx/ellauri337.html on line 504: Genesis 6:1-4 When man began to multiply on the face of the land and daughters were born to them, the sons of God saw that the daughters of man were attractive. And they took as their wives any they chose. Then the LORD said, “My Spirit shall not abide in man forever, for he is flesh: his days shall be 120 years.” The Nephilim were on the earth in those days, and also afterward, when the sons of God came in to the daughters of man and they bore children to them. These were the mighty men who were of old, the men of renown.
xxx/ellauri337.html on line 506: There are three dominant views regarding the famous Genesis 6 passage about the “Sons of God.” Most Bible interpreters and commentators state that the godly children of Seth are the Sons of God marrying outside the faith, or that fallen angels mated with human women to produce giant offspring. The scientific explanation of these events is still in the works. See also album 114.
xxx/ellauri337.html on line 531: Raamatun kertomuksilla Egyptiä vaivanneista vitsauksista on todellisuuspohja, sanovat tutkijat. Raamatun mukaan vitsaukset olivat merkki Jumalan vihasta, koska Egypti oli ottanut Israelin kansan orjikseen. Tuoreet tutkimukset osoittavat, että vitsaukset olivat ilmastonmuutoxen aiheuttamista luonnonkatastrofeista johtunut tapahtumaketju.
xxx/ellauri337.html on line 545: Hyönteiset levittivät tauteja, mikä tutkijoiden mukaan aiheutti viidennen ja kuudennen vitsauksen, karjan sairastumisen ja kuoleman sekä ihmisten paiseet. Professori Werner Kloas Leibnizin tutkimusinstituutista arvelee, että syynä oli jokin malarian tapainen tauti.
xxx/ellauri337.html on line 567: P.S. Hei sinä innovatiivinen senior-ikäinen softa-osaaja! Talenom rekrytoi nyt, lue lisää!
xxx/ellauri337.html on line 574: So, the majority of the series actually wasn't filmed in Whitechapel, or London! It was filmed in and around Yorkshire. It was much cheaper there.
xxx/ellauri354.html on line 67: Hän opiskeli Bogotán yliopistossa ja työskenteli myöhemmin toimittajana kolumbialaisessa El Espectadorissa sekä ulkomaisena kirjeenvaihtajana Roomassa, Pariisissa, Barcelonassa, Caracasissa ja New Yorkissa. Hän kirjoitti monia arvostettuja tietokirjoja ja novelleja, mutta tunnetaan parhaiten romaaneistaan, kuten Sata vuotta yksinäisyyttä (1967) ja Love in the Time of Cholera (1985). Hänen teoksensa ovat saavuttaneet merkittävää kriitikoiden suosiota ja laajaa kaupallista menestystä, erityisesti maagiseksi realismiksi leimatun kirjallisuuden popularisoinnissa, joka käyttää maagisia elementtejä ja tapahtumia todellisten kokemusten selittämiseen. Jotkut hänen teoksistaan sijoittuvat kuvitteelliseen kylään nimeltä Macondo, ja suurin osa niistä ilmaisee yksinäisyyden teemaa.
xxx/ellauri354.html on line 79: (Petran profiilikuva tauolla mutta paranemassa. Hyvää uutta vuotta 2024!.Petra on tauolla, mutta paranee. Hyvää uutta vuotta 2024!)
xxx/ellauri354.html on line 85: Tämä on runollinen, sensuelli kirja, jonka monet arvostelijat, jotka eivät pysty näkemään omaa kunto-ajatteluaan pidemmälle, ovat tuominneet nihkeäksi, pedofilian paeaniksi ja yksinkertaisesti sairaaksi. Mutta se ei ole. Se on ruusun viimeinen kukinta; pakkasen koskettamana sen olisi pitänyt nulpahtaa, mutta sen sijaan se on upeampi, kauniimpi, koska se on niin kausittaista, todellinen yllätys. Se, mitä se sanoo miesten rakkauden luonteesta nuorta kauneutta kohtaan, on ikivanhaa: näytä hyvältä, ole hiljaa ja nöyrä, ja anna hänen olla hallitseva, viedään tässä äärimmäisyyksiin. Se toimi Lumikissa, se toimi Prinsessa Ruususessa ja se toimii myös muna delgadona.
xxx/ellauri354.html on line 95: Memories of My Melancholy Whores, on Gabriel García Márquezin romaani. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004, ja Edith Grossmanin englanninkielinen käännös julkaistiin lokakuussa 2005.
xxx/ellauri354.html on line 104: (Profiilikuva henkilöstä Ahmad Sharabiani.)
xxx/ellauri354.html on line 106: Memories of My Melancholy Whores on Gabriel García Márquezin novelli. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004. Vanha toimittaja, joka on juuri juhlinut 90-vuotissyntymäpäiväänsä, etsii seksiä nuoren prostituoidun kanssa, joka myy neitsyytensä auttaakseen perhettään. Seksin sijaan hän löytää rakkauden ensimmäistä kertaa elämässään.
xxx/ellauri354.html on line 108: (Kellyn profiilikuva on koira.)
xxx/ellauri354.html on line 114: (Profiilikuva henkilöltä Steven Godin)
xxx/ellauri354.html on line 123: officechai.com/wp-content/uploads/2018/03/Kalanick-1200x675-768x432.jpg" />
xxx/ellauri354.html on line 129: Kalanick was born on August 6, 1976, and grew up in the Northridge neighborhood of Los Angeles. Kalanick's parents are Bonnie Renée Horowitz Kalanick (née Bloom) and Donald Edward Kalanick. Bonnie, whose family were Viennese Jews who immigrated to the U.S. in the early 20th century, worked in retail advertising for the Los Angeles Daily News. Kalanick studied computer engineering and business economics at the University of California, Los Angeles (UCLA) until he dropped out to make MMMMONEY! Inhottava viurusilmä. Uuber ajoi alas Suomen taxilainsäädännön kauko-ohjaamalla limaista näppyläistä kumikana Berneriä.
xxx/ellauri354.html on line 134: Kalanick has been described as a passionate libertarian and a fan of author Ayn Rand. Totta Mooses. Misogyyni paska kaiken lisäxi.
xxx/ellauri354.html on line 168: And the end of all our exploring
xxx/ellauri354.html on line 181: Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professorin Kai Laitisen (1924–2013) vanhemmat olivat kansakoulunopettajia. Hänen muistelmateoksensa Pitkät vedet ja maailmanrannat (2004) on osaltaan kunnianosoitus juuri tälle ammattikunnalle.
xxx/ellauri354.html on line 190: Annamari Sarajaksen "tapaturmaisen" kuoleman jälkeen Laitinen valittiin Sarajaksen seuraajaksi vuonna 1986, mutta virkaa hän ehti hoitaa vain muutaman vuoden ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1989. Vakiinnuttuaan professorinvirkaansa Sarajas näyttää vähitellen työlääntyneen tehtäväänsä eikä hän tutkijanakaan oikein pystynyt uudistumaan, motkottaa Juhani Niemi, tuo hampaaton lammas. Kevätlukukaudella 1969 laitoksella alkoivat vt. assistentteina pitää praktikumeja Kai Laitinen ja Pekka Tarkka, onnenpekka. Praktikumeista tuli niin suosittuja, että opiskelijat ryhtyivät vaatimaan niitä pakollisiksi. Siihen Sarajas jonkin verran pitkin hampain suostui, kun opintovaatimuksia käsiteltiin professorin kotona kokouksessa, johon minutkin opiskelijoiden edustajana kutsuttiin mukaan. Itse pidin Sarajaksen seminaarissa esitelmän Arvo Salon tuotannosta, mutta siirryin sittemmin kioskikirjallisuuteen. (Kiinnos.) Sarajas jätti joskus työt ja luennot kesken, palasi kotiinsa juomaan keskiolutta ja syömään rauhoittavia lääkkeitä. Yleisen kirjallisuustieteen kollega, narsistinen Aarne Kinnunen on kertonut, miten tiukasti Sarajas piti kiinni oppiaineensa reviiristä.
xxx/ellauri354.html on line 192: Unilääkkeisiin addiktoituneen kotimaisen kirjallisuuden professorin kohtaloksi muodostui onnettomuus, kun hänen makuuhuoneessaan syttyi savukkeesta tulipalo joulukuussa 1984. Sarajas kuoli saamiinsa vammoihin muutaman viikon päästä. ”Se oli järkyttävä loppu lahjakkaan ihmisen elämälle”, kuittasi Maria-Liisa Nevala, joka pääsi Kaizun jälkeen hänen seuraajaxeen oppiaineen professorina.
xxx/ellauri354.html on line 215: My Saint is sure of mine unspotted heart. Sä tiet että syön on mulla pilkuton.
xxx/ellauri354.html on line 230: Hemingwayn sotakaverilta menee jalat. Se näyttää vainaalta. "I made sure he was dead." Blam! We are all very proud of you. Henryssä on kyllä enemmän kuin vähän homofiilistä. Henry vittuilee määräävässä asemissa oleville naisille. Muille se on höveliä poikaa. Ei tunnu uskottavalta että kaveri nai kuin koira kiimassa vaikka jalat on ihan muusina, ja vielä vähemmän et joku brittiheilakka antaa sille muina miehinä sairaalasängyssä. Catherine kuulostaa Ernien märältä unelta tai joltain dirty jokelta. Don't brag darling. Ernie antaa ymmärtää että Catherine tekee kädellä ja ottaa suihin. Tekeex kutaa? Oonxmä hyvä? (Mulkuntäyteisellä äänellä)
xxx/ellauri354.html on line 234: She suffers a lot of pain and finally delivers a stillborn baby boy. Later the nurse tells him that Catherine is hemorrhaging. He is terrified. He goes to see her, and she dies with him by her side. He leaves the hospital and walks back to his Hotel in the rain.
xxx/ellauri354.html on line 236: Hemingway's preoccupation with violence dominated his life. Tässä se nähtiin taas. He won the Nobel prize of literature in 1945. Figures. Big game hunting, deep sea fishing, military exploits, physical prowess, heavy boozing. Ilmiselvä homo.Tästä aiheesta on paljon paasausta ennestäänkin. Old man and the Seagram.
xxx/ellauri354.html on line 240: There is an entire book which examines Hemingway as a kind of pre-Existentialist, John Killinger's Hemingway and the Dead Gods: A Study in Existentialism. I've copied out what Killenger says about A Farewell to Arms...
xxx/ellauri354.html on line 242: 1. "This is a study of the fictional world of Ernest Hemingway as it is related to the world view of Existentialism. properly speaking,
xxx/ellauri354.html on line 245: 2. In A Farewell to Arms there is this celebrated passage. "There were many words that you could not stand to hear and finally only the names of places had dignity. Certain numbers were the same way and certain dates and these with the names of the places were all you could say and have them mean anything. Abstract words such as glory, honor, courage, or hallow were obscene beside the concrete names of villages, the numbers of roads, the names of rivers, the numbers of regiments and the dates."
xxx/ellauri354.html on line 250: This is existential sentiment, emphasizing the real kinship between the philosophie of existance and the Wissenschaft of phänomenologie; value is
xxx/ellauri354.html on line 251: only in living, not in abstractions, and concrete places and people are meaningful because we determine ourselves in relation to the things around us. Glory, honor, courage and sanctity are conceptions of a "complicated" ethics.
xxx/ellauri354.html on line 253: Sartre has said that the writer's is to cure the "sick" language that is incommunicative. Iris Murdoch, in attempting to answer what the sickness of the language really is, says it is the fact that we can no longer take language for granted as a medium of communication. "Its transparancy has gone. We are like people who for a long time looked out of a window without noticing the glass - and then one day began to notice this too. Hemingway also feals this way. Our time demands a simple prose. with an Eliot-like emphasis on semantics."
xxx/ellauri354.html on line 255: There are two interesting books which treat the effects of the Great war on literature itself. Modris Ekstein's The Rite of Spring, and Samuel Hynes' The First War and English Culture. Don't get too caught up in this stuff as there is no end to it, as far as I can see.
xxx/ellauri354.html on line 257: My mother in law had a family copy of The Pig book when she was younger in Trieste, she inquired to her sister about its whereabouts but she can not recall....she says her skin crawls when she remembers some of the stories about priests.
xxx/ellauri354.html on line 259: “A coward dies a thousand times before his death, but the valiant taste of death but once. It seems to me most strange that men should fear, seeing that death, a necessary end, will come when it will come.” ― William Shakespeare, Julius Caesar. Silly Bill, the £1000 question is just the when.
xxx/ellauri354.html on line 261: Mandel takes a brief reference to an anticlerical novel made by one of the characters in A Farewell to Arms and explores the historical and ideological basis for its presence in the novel. In a novel where the Priest is such an important figure, the discussion of the Catholic Church and the way that soldiers would regard religion becomes an important thematic examination. Mandel traces her exploration of this topic, the translation of this obscure novel, and her subsequent revelations, in a way that makes this chapter a study in scholarship and the excavation of an arcane reference.
xxx/ellauri354.html on line 263: Frederic Henry and Catherine Barkley show familiarity with well-known painters (Mantegna, Rubens, Titian) and with canonic authors (Shakespeare, Marvell), but their current reading is sparse, practical, and not literary: Catherine reads the Almanac and Frederic reads magazines and newspapers (mostly out of date).
xxx/ellauri354.html on line 265: Professor Gianfranca Balestra of the Università Cattolica del Sacro Cuore (Milan) not only located the book but took the extraordinary trouble of having the whole thing xeroxed for me. Finally, in late 1995, I had the 288 pages of Il maiale nero: Rivelazioni e documenti in my hands. But what does it say? It's all in Italian! The puzzle was partially solved by Enzo Michelangeli: “Il Maiale Nero” is a novel written by Umberto Notari in the early 20th Century. His most famous book is the first he published in 1904, “Quelle signore” (“Those ladies”), about the world of prostitution: it earned him a prosecution for obscenity resulting in a fine, but the book was reprinted and by 1920 had sold more than half million copies.
xxx/ellauri354.html on line 267: Eventually Notari ended up as a fascist, founding the Milanese newspaper “L’Ambrosiano” in 1922, and was appointed to the very institutional “Accademia d’Italia”: just like another firebrand-turned-reactionary, the initiator of the Italian Futuristic movement Filippo Tommaso Marinetti, who, as a young, used to call for burning academies down... [signed] Enzo. The Black Pig is not a novel, as Enzo claims, but an energetic, apparently learned, vitriolic attack on the precepts and clergy of the Catholic Church.
xxx/ellauri354.html on line 269: It was first published in 1907 under the title Il maiale nero: Rivelazioni e documenti (Sesto S. Giovanni, Milano: A. Barion). A later edition carried the title Dio contro Dio on the first title page and at the top of every page, with the previous title presented as subtitle on the second title page.
xxx/ellauri354.html on line 271: In 1907, Notari (1878–1950) was already a best-selling journalist, polemicist, biographer, novelist, and dramatist. All told, he would write more than thirty books, in six of which he examines the position of women in society, most notably with a 1903 exegesis of prostitution in high and low places called Signore sole: Interviste con le più belle e le più celebri artiste (Single women: Interviews with the most beautiful and famous artists) that sold 21,000 copies and was denounced as immoral and obscene and taken to court, which inevitably increased its readership. It was followed by Quelle signore: Scene di una grande città moderna (Those women: Scenes of a great modern city; ca. 1904), which was set in a house of prostitution and whose main character, Ellere, was recognizably based on Notari’s good friend Filippo Tommaso Marinetti (1876–1944), an Egyptian-born Italian poet, editor, firebrand, and founder of the Futurist movement.
xxx/ellauri354.html on line 273: Notari’s novel sold 80,000 copies in six months and sales only increased when it was accused ofoffending public morality; it and its author were acquitted, with Marinetti serving as witness for the defense. “It was Notari’s good fortune,” one scholar writes, “to be accused of obscenity by a court in Parma.... Marinetti, who attended and clearly relished the trial, wrote a detailed account of it for Parisian readers... and then translated his account into Italian, appending a brief, self-congratulatory introduction” (Adamson 97). Marinetti bragged that the trial “gave an extraordinary boost to the book’s sales such that, today, one finds it in all the elegant parlors, in all the bedrooms, under the virginal bedlinens of all the convent-school girls and inside the prayer benches of all the new brides” (qtd. in Adamson 97–98). Notari quickly produced a sequel, Femmina: Scene di una grande capitale (1906), which became a best seller before it too was seized and banned. Notari proudly listed these three books’ sales figures and legal histories in the front matter of his next book, The Black Pig (1907).
xxx/ellauri354.html on line 275: By this time, Notari, born into a poor family, had become quite well-to-do. In 1901 he had married a rich widow, bought an estate, and established a literary salon; in 1910, he launched a publishing house, Società Anonima Notari, through which he later published classical editions, musical scores, and some of his own work, including the first few of what would become a long list of journals devoted to a variety of topics that interested him: sports, theater, medicine, finance, the culinary arts, and, of course, politics.
xxx/ellauri354.html on line 277: He supported universal suffrage and divorce and argued strongly for expelling the Vatican from Italy. Some twenty years after the publication of The Black Pig, he retook the “woman question” with La donna “tipo tre” (The type-three woman; 1929), about the woman who is financially, socially, and otherwise independent. The year 1930 saw two more titles on the topic of women: Le ragazze allarmanti (The alarming girls) and La donna negli affari (The woman in business).
xxx/ellauri354.html on line 279: The Black Pig’s front matter also mentions two earlier publications that reveal Notari’s anticlerical bias: Carducci Intimo (1903), a biography of Giosuè Carducci (1835–1907), the Italian poet, professor, classicist, translator, freethinker, fierce opponent of the Catholic Church, and author of “Hymn to Satan,” who would be awarded the 1906 Nobel Prize in Literature; and Il Papa alla porta! Inchiesta e conclusioni per l’abolizione del Papato (Throw the Pope out! An inquest and conclusions for the abolition of the Papacy), aimed at the recently elected and very conservative Pope Pius X. Notari’s anticlericalism is also visible in his dedication of The Black Pig: “A due invitti innovatori di un Italia pagana e virile, dedico questo libro di demolizione di una Italia chiercuta e bazzotta” (To two indomitable revivers of a pagan and virile Italy, I dedicate this book aimed at the destruction of a tonsured and limp Italy).
xxx/ellauri354.html on line 281: Indeed, as Rinaldi claims, The Black Pig “tells you about those priests” (FTA 8). And it is easy enough to see why the priest thought it “a filthy and vile book.” But Rinaldi’s complaint, that it “shook my faith” (7), needs to be read in the context of everything else we know of this character. If Rinaldi is a real believer—which I doubt—he would disdain Notari’s book, which, although heavily documented, is dripping with scorn, irony, and bias. But if his faith is automatic and largely irrelevant, or if it has already been shaken, he might have read on, attracted by Notari’s wide reading, his witty, strong prose, and his relentlessly rationalist logic, sometimes reminiscent of MarkTwain.
xxx/ellauri354.html on line 283: Aivan poikkeuxellisenkin törtelössä Body of Proof jaxossa vlta 2013 Meganin botoxatulla pomolla Kate Murphylla on ukrainalainen murhamies-rakastaja joka kääntyykin loppua kohti hyvixexi, ei se ollutkaan tappanut ukrainalaista ostovaimoa vaan pikemminkin pelastanut sen lapsen rumalla keisarinleikkauxella vainajatytön vazan läpi ja sukkelasti nimennyt sikiön omatoimisesti "Katjaxi". Vixikästä tässä on että vaikka kaikkea venäläiselta haiskahtavaakin vielä kavahdetaan Philadelphiassa, tässä jaxossa alkaa Ukrainan torakanhaju jo vähin erin hälvetä. Vuosi 2013 taisi olla toisen Krimin sodan vuosi. Jenkkipoliisitkin ihmettelevät kuinka tämmönen hyväsydäminen ammattitappaja on voinut ryhtyä nirhaamaan hyvixiä, vaikka 80-luvulla osallistui afganistanin sotaan ryssän puolella. Täh? Nyt ei oikein komputoi. Ketkä siis oli hyvixiä ja ketkä pahixia milloinkin? Taino, mitä vitun väliä oikeastaan. Viirusilmällä mutta silti jotenkin panettavalla Meganilla (s. 1956) ei tässä jaxossa ollut muuta tehtävää kuin vittuilla nenäkkäästi ukrainalaisen pääkonna naisen pojalle. So there! Hetkonen, jos vähävenäläinen veikko huitoi pyssyä jo 80-luvulla, sen piti olla vähintään viisikymppinen tässä jaxossa. Kaise olikin, tää sarja taitaa olla eräänlaista keski-iän sexiä. Megan ja Kate pinnistää näyttäxeen ihan samoilta kuin ukrainalaiset ostovaimokkeet, mutta niillä on auttamatta enempi ryppyjä, ei vain se 1 jalkovälissä. In real life Megan has never been married nor had any children.
xxx/ellauri354.html on line 370: All sundial mottos are sad like that. The earliest sundials, from Ancient Egypt to China to Europe, were often marked with dedications to god(s), patrons, and/or the craftsmen who made them. In the 1500s sundials began bearing mottos relating to time—its passage, the limited quantities allotted, how it should be spent, or as a brief memento mori to the reader to stop looking at the sundial and get on with their life. Sundials represent a willful, anachronistic affectation in a world that has begun to dispense with clocks and watches.
xxx/ellauri354.html on line 372: Latin is a common language for the mottos: whether as quotations taken from the Roman writers Ovid, Martial, or Horace, or as translations of time-related sentiments. Mechanick Dialling, a 1769 manual for creating sundials, includes 300 “Latin mottos for dials, with their Meaning in English”, indicative of an expectation that a motto would be added. Margaret Gatty, who wrote the book on sundials (“The Book of Sundials”), collected 1,682 mottos in an appendix to her exhaustive history, taken from instruments all over Europe.
xxx/ellauri354.html on line 374: In the appendix, each location is carefully catalogued with notes as to placement, location of the sundial, and maker(s) if known. McLemore’s observation that they’re “all sad like that” is hard to argue with: there are a lot of ways to say “remember you will die,” “time is fleeting,” and “seize the day,” and many of them are in Gatty’s book. The motto that S-Town host Brian Reed1 finds in a mission garden, knowing to look for it because John told him to, does not appear there, but does in another: “Nil boni hodie diam perdidi: I did nothing good today — the day is lost.”
xxx/ellauri354.html on line 383: Ex iis unam cave. (Beware of one hour.)
xxx/ellauri354.html on line 404: (Source: Sundials, Sentiments, and S-Town—Liz Tracey1, JStor Daily, Wiki—List of sundial mottos)
xxx/ellauri354.html on line 415: 1S-Town was an American investigative journalism podcast hosted by Brian Reed and created by the producers of Serial and This American Life. In 2012, horologist John B. McLemore sent an email to the staff of the show This American Life asking them to investigate an alleged murder in his hometown of Woodstock, Alabama, a place he claimed to despise. There wasn't any.
xxx/ellauri354.html on line 419: The podcast's critics claimed that the studio took advantage of John's death in order to gain publicity. Crixeo, an online arts monthly, argues that Reed did not have the right to publicly out John as queer.
xxx/ellauri354.html on line 421: The lyrics of the original, as transcribed by Charles Frey:
xxx/ellauri354.html on line 441: Louis Zukofsky includes the poem in A Test of Poetry (1948).
xxx/ellauri354.html on line 445: Thomas Pynchon for the title of his first published story, The Small Rain (1959).
xxx/ellauri354.html on line 461: Barbelle (Web Series) fictitious band from the web series of the same name in the song Clear Cut (2017).
xxx/ellauri354.html on line 467: Beedere Light (Tulkoon valkeus) on Quoran nonprofit evankelista joka opiskeli Bible College of Walesissa Samuel Howellsin johdolla. Hän vastaa tässä nyt kymysyxeen "tuleeko Jeesus nopeastikin". (Maria Magdalena olis kylä ollut parempi auktoriteetti vastaamaan.)
xxx/ellauri354.html on line 481: Jeesus sanoi myös, että Hän ei tule ennen kuin profeetta Danielin puhuma hävitysten kauhistus on tapahtunut ja myös sen jälkeen, kun suuri ahdistus on tullut. Hävityksen kauhistus on, kun laittomuuden mies häpäisee temppelin asettamalla kuvansa siihen. Tämä tarkoittaa, että Jeesus palaa vasta sen jälkeen, kun Jerusalemin temppeli on jälleen rakennettu ja tämä paha mies on autioittanut sen. Nyt juutalaiset ovat palanneet mailleen ja suunnitelmat temppelin rakentamisesta on jo tehty, mutta Jeesus tulee vasta tämän tapahtuman jälkeen. Siis minkä numeroisen temppelin? Selittäkääpä tarkemmin!
xxx/ellauri354.html on line 496: "Kolmas temppeli" ( heprea: בֵּית הַמִּקְדָּשׁ הַשְּׁלִישִׁי , Bēṯ hamMīqdāš's'Ts'n käännös. hypoteettinen uudelleen rakennettu temppeli Jerusalemissa. Se seuraisi Salomon temppeliä ja toista temppeliä, joista ensimmäinen tuhoutui Babylonian Jerusalemin piirityksen aikana v. 587 eaa. ja jälkimmäinen tuhoutui roomalaisten Jerusalemin piirityksen aikana vuonna 70 jKr. Vaikka se on edelleen rakentamaton, kolmannen temppelin käsitys ja halu siihen ovat pyhiä juutalaisuudessa ja erityisesti ortodoksisessa juutalaisuudessa. Sitä pidetään juutalaisten pyhimpänä palvontapaikkana. Heprealainen Raamattu väittää, että juutalaiset profeetat vaativat sen rakentamisen toteutumista ennen messiaanista aikaa tai rinnakkain sen kanssa. Kolmannen temppelin rakentaminen on myös tärkeässä roolissa joissakin kristillisen eskatologian tulkinnassa.
xxx/ellauri354.html on line 536: Lisäksi useimmat ortodoksiset juutalaiset tutkijat torjuvat kaikki yritykset rakentaa temppeli ennen Messiaan tuloa. Tämä johtuu siitä, että on monia epäilyksiä sen tarkan sijainnin suhteen, johon se on rakennettava. Esimerkiksi vaikka mitat on annettu kyynärissä, on olemassa kiistaa siitä, onko tämä mittayksikkö 1,84 jalkaa, tieteellinen konsensus tai 1,43 jalkaa, jonka arvostettu historioitsija Asher Selig Kaufman esitti. Ilman tarkkaa tietoa kyynärän koosta alttaria ei voitu rakentaa. Talmud kertoo, että toisen temppelin rakentaminen oli mahdollista vain Haggain, Sakarjan ja Malakian suoran profeetallisen ohjauksen alaisena. Ilman pätevää profeetallista ilmoitusta olisi mahdotonta rakentaa temppeliä uudelleen, vaikka moskeijat eivät enää olisikaan sen paikalla.
xxx/ellauri354.html on line 550: Maimonides kirjoitti The Guide for the Perplexedissä, että "Jumala on tietoisesti siirtänyt juutalaiset pois uhrauksista rukoukseen, koska rukous on palvonnan korkeampi muoto". Kuitenkin juutalaisessa laissa, Mishneh Torah, hän sanoo, että eläinten uhraukset jatkuvat kolmannessa temppelissä, ja kertoo kuinka ne suoritetaan. Jotkut [ kuka? ] uskovat rabbi Abraham Isaac Kookin näkemyksen, että eläinuhreja ei palauteta. Näitä temppelipalvelusta koskevia näkemyksiä tulkitaan toisinaan väärin (esimerkiksi Olat Raiyahissa, jossa on kommentoitu Malakian profetiaa ("Sitten Juudan ja Jerusalemin viljauhri on Jumalalle otollinen niin kuin muinoin ja entisinä vuosina " [Malakia 3:4]), Kook osoittaa, että vain viljauhreja tarjotaan palautetussa temppelipalvelussa, kun taas asiaan liittyvässä Igrot HaRaiyahin esseessä hän ehdottaa muuta.
xxx/ellauri354.html on line 556: Vuonna 2006 juutalaisen lain ja normien komitea mukautti joukon vastauksia, jotka käsittelivät Niddahin roolia konservatiivisessa juutalaisessa, naisesta kuukautisten aikana, ja jota tarkasteltiin suhteessa temppeliin liittyvien käsitteiden rooliin. rituaalista puhtautta nykyajan juutalaisuudessa. Eräässä komitean enemmistön hyväksymässä vastauksessa katsottiin, että temppeliin pääsyn kannalta merkitykselliset rituaalisen puhtauden käsitteet eivät enää sovellu nykyajan juutalaisuuteen, ja hyväksyi ehdotuksen muuttaa käsite " perheen puhtaus " sanaksi "perheen pyhyys" ja selittää jatkuvaa niddan noudattaminen eri perusteella kuin jatkuvuus temppelin käytäntöjen kanssa. Toisessa vastauksessa, jonka myös komitean enemmistö hyväksyi, vaadittiin säilyttämään olemassa olevat huomiot, terminologia ja perustelut ja katsottiin, että näillä temppeliin liittyvillä havainnoilla ja käsitteillä oli edelleen nykyaikainen vaikutus ja merkitys. Näin ollen, konservatiivisen juutalaisuuden moniarvoisuusfilosofian mukaisesti, molemmat näkemykset temppeliin liittyvien rituaalisen puhtauden käsitteiden jatkuvasta merkityksestä ovat sallittuja konservatiivisia näkemyksiä. Motsäger jag mig? Gott, jag motsäger mig. Jag rymmer mångfalder.
xxx/ellauri354.html on line 575: Myös Ben F. Meyer väitti, että Jeesus sovelsi Siionia ja temppeliä koskevia profetioita itseensä ja seuraajiinsa. [Jeesus] vahvisti pelastusprofetiat lopunajan kuvilla Siionista ja temppelistä – kuuluen eskatologisiin teemoihin, jotka " kansojen pyhiinvaellus" herätti. Mutta vastoin aikalaistensa yleistä odotusta Jeesus odotti temppelin tuhoutumista tulevassa eskatologisessa koettelemuksessa (Mark. 13:2=Matt 24:2=Luukas 21:6). Yhdistelmä vaikuttaa ristiriitaiselta. Kuinka hän saattoi samanaikaisesti ennustaa temppelin tuhon koettelemuksessa ja vahvistaa lupauksen ja profetian lopunajan täyttymyksen Siionissa ja temppelissä? Paradoksi on ratkaisematon, kunnes havaitaan toinen piirre Jeesuksen sanoissa Siionin ja temppelin kuvasta, nimittäin Siionin ja temppelin kuvien johdonmukainen soveltaminen omiin opetuslapsiinsa: kaupunki vuorella (Matt 5:14). vrt. Tuomas, 32), kosminen kallio (Matt. 16:18; vrt. Joh. 1:42), uusi pyhäkkö (Mark. 14:58; Matt 26:61). Lupausten ja profetioiden massa tulee toteutumaan tässä eskatologisessa ja messiaanisessa uskovien piirissä.
xxx/ellauri354.html on line 577: Jotkut näkivät siksi kolmannen temppelin tarpeen vähentyneen, tarpeettomana tai kokonaan suljetuksi ja syrjäytyneeksi, kun taas toiset ottavat kantaa, että kolmannen temppelin rakentaminen on olennainen osa kristillistä eskatologiaa. Erilaiset näkökulmat kolmannen temppelin rakentamisen merkityksestä kristinuskossa liittyvät siksi yleensä useisiin tekijöihin, mukaan lukien: kirjaimellisen tai hengellisen tulkinnan tasoon, jota sovelletaan "lopun ajan" profetiaksi; havaitut suhteet eri pyhien kirjoitusten välillä, kuten Daniel, Olivet-diskurssi, 2. tessalonikalaisille ja Hesekieli (muun muassa); katsotaanko kaksoisliitto olevan voimassa vai ei; ja ovatko Vanhan testamentin lupaukset Israelin ennallistamisesta toteutumatta vai ovatko ne kaikki toteutuneet Messiaassa (2. Kor. 1:20). Tällaiset tekijät määräävät esimerkiksi sen, luetaanko Danielin 9:27 tai 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:4 viittaavan vielä tulevaan fyysisesti kunnostettuun kolmanteen temppeliin.
xxx/ellauri354.html on line 583: Monet evankeliset kristityt uskovat, että juutalaisten temppeliin liittyvät Uuden testamentin ennustukset, kuten Matteus 24–25 ja 2. Tessalonikalaiskirje 2:1–12, eivät täyttyneet täysin roomalaisten Jerusalemin tuhon aikana vuonna 70 jKr (täysi preterismi) ja että nämä profetiat viittaavat tulevaan temppeliin. Tämä näkemys on keskeinen osa dispensationalismia, Raamatun tulkintakehystä, joka korostaa raamatullista kirjaimellisuutta ja väittää, että juutalaiset pysyvät Jumalan valittuna kansana. Dispensationalististen teologien, kuten Hal Lindseyn ja Tim LaHayen, mukaan kolmas temppeli rakennetaan uudelleen, kun Antikristus, jota usein pidetään Euroopan unionin tai Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaisen kansainvälisen liiton poliittisena johtajana, varmistaa rauhansopimuksen nykyaikainen Israelin kansakunnan ja sen naapurien välisen maailmanlaajuisen sodan jälkeen. Antikristus käyttää myöhemmin temppeliä paikkana julistaa itsensä Jumalaksi ja kauan odotetuksi Messiaaksi ja vaatii ihmiskunnalta palvontaa. Varmaan se on Donald Trump.
xxx/ellauri354.html on line 587: The Community of Christ, Myöhempien aikojen pyhien liikkeen toiseksi suurin kirkkokunta, on toiminut Independencessä, Missourissa vuodesta 1994 lähtien yleisölle avoimena temppelinä. Toinen MAP-liikkeen kirkkokunta, Kristuksen kirkko (Temple Lot), omistaa tontin Temple Lot, todellisen paikan, jolle temppeli rakennetaan.
xxx/ellauri354.html on line 592: Kazo myös: Serubbaabelin apokalypsi. Siinä arvoituksellinen postpakolainen raamatullinen johtaja saa ilmestysnäön, jossa hahmotellaan Israelin ennallistamiseen päivien loppuun ja kolmannen temppelin perustamiseen liittyviä henkilöitä ja tapahtumia. Kirja lienee sepitetty 600 AD tienoilla mutta varmaa näyttöä teoksen olemassaolosta ennen 1000000-lukua on kuitenkin vaikea löytää. Koska kirja antoi yksiselitteisen päivämäärän (1058 jKr.) Messiaan paluulle, sillä oli suuri vaikutus nykyajan messiaaniseen ajatteluun. Kirjan mainitsee Matojen Eleasar (Eleazar of Worms) ja oletettavasti Rashi. Abraham ibn Ezra kritisoi kirjaa "epäluotettavaxi".
xxx/ellauri354.html on line 602: Timo pieni skotti: Vaikka ei ole epäilystä siitä, että Paavali kirjoitti 1. kirjeen tessalonikalaisille, on epätodennäköistä, että Paavali (ja Timoteus) olisi myös kirjoittanut 2. tessalonikalaisille. Näiden kahden kirjaimen kieli ja teologia ovat olennaisesti erilaisia. Myös toisen kirjeen rakenne todellakin jäljittelee ensimmäisen kirjeen rakennetta, mutta se on vähemmän henkilökohtainen kuin ensimmäinen, mikä olisi melko epätodennäköistä, jos Paavali kirjoittaisi molemmat kirjeet. Ehkä silmiinpistävin on ero näkemyksissä Kristuksen toisesta tulemisesta näiden kahden kirjeen välillä. Näyttää siltä, että myöhempi kirjoittaja olisi kirjoittanut toisen kirjeen ja yrittänyt päivittää Paavalin näkemystä toisesta tulemisesta. Siirtää parasta ennen päiväystä eteenpäin kuin Serubbaabelin näyn toimittajat. Uuden testamentin tutkija Bart Ehrman, tunnettu UNC-Chapel Hillin uskonnontutkimuksen professori, on kirjoittanut laajasti tästä aiheesta.
xxx/ellauri356.html on line 42: Naisfilosofia vaan meemittää näitä seuraamuxia: pitkäkestoisia sitoumuxia ei tarvita ilman toukkia. Yli puolet porukoista asuu yxin yxiöissä. Yli puolet japsuista on yli kasikymppisiä. Haikarako? sen tulosta me päätämme ize. Enemmistö taitaa päättää että ei.
xxx/ellauri356.html on line 70: Anne Kaihualla on Master of Leadership Psychology Lapin yliopistosta. Se on self-leader työpaikassa Muutostehdas Oy. On helppoa olla huoleton, työpaikkamme Akun tehdas on.
xxx/ellauri356.html on line 77: Applied Psychology Positive Psychology Life Coaching Teamwork Team Leadership Customer Service Literature Research Commercial Aviation Mindfulness Microsoft Office English Microsoft Excel Social Media Public Speaking Microsoft Word PowerPoint Sales First Aid Secretarial Skills Change Management. Learning has been my lifelong passion. Live and learn. Focus of my interest is on human existence, communication and co-operation. I have studied psychology, social psychology, applied psychology and leadership as well as contemporary litterature and female studies. Real life experience on these themes I have gathered while working as a flight attendant and purser. In the future I want to to contribute to well being both in private as well as professional sectors of life.
xxx/ellauri356.html on line 86: Experience: Founder, Thinking Holidays Oy. Nov 2021 - Present 2 yrs 3 mos.Maailman kauneimmat lomakohteet ja parhaat ajattelijat yhdistävä Thinking Holidays on uusi rohkea ja rennon nostattava matkakonsepti, jonka juuret ovat suomalaiseen yritys- ja kulttuurielämään lähtemättömän vaikutuksen tehneen filosofi Esa Saarisen Pafoksen seminaarimatkoissa. Thinking Holidays avaa ovet uusiin kohteisiin, entistä (1) laajempaan puhujakuntaan ja voimakkaan nostattaviin matkaelämyksiin: luvassa nautinnollisia lomia ja syvän kokemuksellisia matkoja mieleen, kehoon ja yhteyteen muiden kanssa.
xxx/ellauri356.html on line 96: Hélène Cixous (s. 5. kesäkuuta 1937 Oran, Ranskan Algeria) on ranskalainen filosofi, feministi, kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kahdeksankymmentä teosta näytelmä- ja romaanikirjallisuudesta filosofiaan, runouteen ja esseistiikkaan. Häntä pidetään yhtenä jälkistrukturalistisen feministisen teorian perustajista Luce Irigarayn ja Julia Kristevan ohella.
xxx/ellauri356.html on line 98: Cixous'n pitkäaikainen läheinen ystävä ja elämänkumppani, filosofi Jacques Derrida piti elossa ollessaan Cixous'ta merkittävimpänä elossa olevana ranskalaiskirjailijana. Cixous on nyt 86-vuotias, Derrida jo 20v vainaja. Hiän on kirjoittanut paitsi Derridasta myös muun muassa James Joycesta, Clarice Lispectorista, Marina Tsvetajevasta, Maurice Blanchot'sta, Ingeborg Bachmannista, Thomas Bernhardista, Franz Kafkasta, Heinrich von Kleistista, William Shakespearesta ja muista antiikin tragedioista.
xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan "The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
xxx/ellauri356.html on line 112: Aikalaiset, elinikäiset ystävät ja intellektuellit, Jacques Derrida ja Cixous kasvoivat molemmat ranskalaisina juutalaisina Algeriassa ja jakavat "syrjäytymisen ja kuulumattomuuden muodostaman kuulumisen" – eivät algerialaiset, joita Ranska hylkäsi, heidän juutalaisuutensa oli salattu tai kulttuuroitu. Derridan perheessä "ei koskaan sanottu 'ympärileikkaus' vaan 'kaste', ei 'Bar Mitzvah' vaan 'ehtoollinen'. Katolilaisuuteen verhottu juutalaisuus on yksi esimerkki identiteetin päättämättömyydestä, joka vaikutti ajattelijaan, jota Cixous kutsuu "juutalaiseksi pyhäksi". Hänen kirjansa Portrait of Jacques Derrida as a Young Jewish Saint käsittelee näitä asioita.
xxx/ellauri356.html on line 118: En 2020, elle fait partie des premières personnalités à répondre à l'appel de Laurent Joffrin ayant l'intention de lancer un mouvement pour la « refondation d’une gauche réaliste, réformiste ».
xxx/ellauri356.html on line 120: Vaikka jotkut poststrukturalistisista ja teoreettisista viittauksista niteessä "The Laugh of the Medusa" voivat tuntua haastavilta tietämättömille lukijoille, ranskalaisen feministisen kirjailijan essee on täynnä silmiinpistäviä, voimaannuttavia lainauksia.
xxx/ellauri356.html on line 128: Cixous väittää, että naisen alenemisen on määritellyt se, kuinka "fallogosentrinen" ajattelu on "kolonisoinut" meidät. Kirjoittaja rakentaa ideoita, joita on kehittänyt toinen algerialaissyntyinen ranskalainen filosofi Jacques Derrida (1930-2004), joka tosin on mies. Hän loi termin "fallogosentrismi", joka viittaa maskuliiniselle näkökulmalle kielen kautta annettuun painopisteeseen.
xxx/ellauri356.html on line 136: Derrida oli aika könsikäs, muotifilosofin arkkityyppiä. xxx/ellauri356.html on line 138: Jacques Derrida (synt. Jackie Élie Derrida) (15. heinäkuuta 1930 El Biar, Ranskan Algeria – 8. lokakuuta 2004 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen filosofi. Derrida luetaan merkittävimpiin jälkistrukturalisteihin, ja häntä pidetään dekonstruktion kehittäjänä. Tärkeimpiä Derridan työhön vaikuttaneita henkilöitä olivat Martin Heidegger ja Sigmund Freud. Spedejä. Derrida oli 1900-luvun tunnetuimpia ja kiistellyimpiä spedefilosofeja. Derridalle myönnettiin muun muassa Cambridgen yliopiston kunniatohtorin arvo vuonna 1992, mutta vasta tiukan keskustelun ja yliopiston viranhaltijoiden järjestämän äänestyksen jälkeen. Ennen Derridan tapausta vastaava äänestys oli järjestetty viimeksi 29 vuotta aiemmin. Kukahan spede silloin oli tarjona?
xxx/ellauri356.html on line 148: Hänestä tuli tunnettu ja vaikutusvaltainen julkisuuden henkilö, koska hänen lähestymistapansa filosofiaan ja hänen työnsä pahamaineinen välinpitämättömyys tekivät hänestä kiistanalaisen. Hänellä todettiin vuonna 2003 haimasyöpä, johon hän kuoli 8. lokakuuta 2004. Tais happo maistua.
xxx/ellauri356.html on line 154: Vuonna 2003 Derrida julkaisi saksalaisen Jürgen Habermasin kanssa kirjan, jossa nämä monissa asioissa erimieliset filosofit hahmottelevat maailmaa ja filosofiaa terrorin aikakaudella. Mahtoi olla aikamoista löpinää.
xxx/ellauri356.html on line 161: Tänä aikana hän löysi myös filosofeja ja kirjailijoita, kuten Jean-Jacques Rousseau, Friedrich Nietzsche, André Gide ja Albert Camus, ja aloitti päiväkirjan kirjoittamisen. Vuosina 1947-1948 hän luki Bergsonia ja Sartrea filosofian luokassa Gautier-lukiossa Algerissa. Vuonna 1948 hän ilmoittautui korkeampaan kirjallisuuteen Bugeaud-lukioon, jossa hän sai vaikutteita Kierkegaardin ja Heideggerin lukemisesta. Tyyten spedejä.
xxx/ellauri356.html on line 164: Hänen filosofiansa professori Étienne Borne havaitsi, että hänen väitöskirjansa olivat "plotinilaisia". Hän astui - kahden epäonnistumisen jälkeen - École Normale Supérieure -kouluun Pariisissa vuonna 1952. Siellä hän tapasi Louis Althusserin, joka oli silloin apulaisvalmentaja. Derrida kampanjoi äärivasemmistoryhmissä ilman kommunismia. Eihän siitä mitään tullut niillä eväillä.
xxx/ellauri356.html on line 166: Saatuaan kirjeen tutkinnon Pariisin kirjallisuustieteellisessä tiedekunnassa hän lähti Husserlin arkistoon Louvainiin vuosina 1953-1954. Hän suoritti filosofian tutkinnon väitöskirjalla aiheesta Genesis-ongelma Husserlin filosofiassa Jean Hyppoliten, Tran Duc Thaon ja Jean Cavaillèsin teosten vaikutuksesta. Hän seurasi Michel Foucault'n kursseja.
xxx/ellauri356.html on line 171: Saavutettuaan neljännentoista sijan vuoden 1956 filosofian yhdistämiskilpailussa epäonnistuttuaan vuonna 1955 hän meni Harvardin yliopistoon erikoistarkastajaksi. Suoritti intin alakoulun opettajana Algeriassa sodan aikana. Mun ikäisenä, sai varmaan lykkäystä.
xxx/ellauri356.html on line 175: Hänet nimitettiin filosofian historian apulaisprofessoriksi École normale supérieureen Althusserin ja Jean Hyppoliten suosituksesta. Hän jatkoi tässä tehtävässä kaksikymmentä vuotta.
xxx/ellauri356.html on line 176: Hän hieroi säännöllisesti olkapäitä Edmond Jabèsin, Gabriel Bounouren ja Maurice Blanchotin kanssa ja yhdisti vähitellen voimansa Jean-Luc Nancyn, Philippe Lacoue-Labarthen ja Sarah Kofmanin kanssa. Järisyttävän kiinnos. Ainakin se oli kova poika verkostoitumaan.
xxx/ellauri356.html on line 179: Vuonna 1975 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistossa ja sitten Cornellin yliopistossa nimellä " Andrew Dickson White Professor-at-Large". Hän on filosofian, ranskan ja vertailevan kirjallisuuden arvostettu professori Kalifornian yliopistossa Irvinessä (Yhdysvallat) vuodesta 1986. Hän oli "kulttuurisankari" Yhdysvalloissa. Literary Magazinen Jean -Louis Huen mukaan hän sai kunniatohtorin arvon 21 kertaa useista yliopistoista. Derrida julisti ennen kuolemaansa L'Humanité -sanomalehdelle : "En ole koskaan oleskellut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa, suurin osa ajastani ei vietä siellä. Siitä huolimatta työni vastaanotto siellä oli todella anteliaampaa, tarkkaavaisempaa, kohtasin vähemmän sensuuria, tiesulkuja ja konflikteja kuin Ranskassa.»
xxx/ellauri356.html on line 189: Koko filosofinen perinne perustuu mielivaltaisiin kaksijakoisiin kategorioihin (kuten pyhä/profaani, merkitsejä/merkitty, mieli/keho ) ja että mikä tahansa teksti sisältää implisiittisiä hierarkioita, "joilla todellisuudessa määrätään järjestys ja joilla harjoitetaan hienovaraista tukahduttamista, koska nämä hierarkiat sulkevat pois, alistavat ja piilottavat erilaiset mahdolliset merkitykset." Derrida viittaa menetelmäänsä näiden kaksijakoisuuden paljastamiseksi ja hämmentämiseksi länsimaisen kulttuurin purkamisena.
xxx/ellauri356.html on line 193: Absolutisoimalla poissaolo tai tekemällä siitä kaiken, mihkä uskomme, filosofia soveltuu negatiivisille teologioille ja siten erään uskonnollisuuden muodon palauttamiselle filosofiaan, varoittelee syystä joku muu.
xxx/ellauri356.html on line 195: Siten différance on "käsittelemätön käsite", joka pakenee kaikkia tiedon luokkia, mutta löytyy niiden lähteestä, sillä tavalla, jolla mystiikan jumala tai uusplatoninen jumala on sanoinkuvaamaton, koska "olemisen tuolla puolen". No justiinsa juu. Derridalla on vaikean kirjoittajan maine, joka on vaativa lukijaltaan, jopa filosofeilta. Hänen tyylinsä on tiivis, hän käyttää lukuisia sanaleikkejä ja pitää hämäristä viittauksista. Sen lukeminen, joka on usein hämmentävää ja vaatii lukuisia uudelleenlukuja, paljastaa avauksia filosofian tulevaisuudesta, jos siltä alkaa tuntua. Tai sitten ei. Jäbä pitäisi työntää takas sinne ja dekonstruoida uudestaan.
xxx/ellauri356.html on line 202: Jokainen näistä oppositioista on osallinen muiden kanssa ja muodostaa joukon arvoja, jotka ylittävät filosofisen kehyksen: tämä binääri on tiukasti poliittinen [viite välttämätön] ja alentaa systemaattisesti yhtä termistä, joka leimataan "onnettomuudeksi", "loiseksi", "ulosteeksi".
xxx/ellauri356.html on line 204: Himskatti mikä sekopää. Hän on yksi merkittävimmistä poststrukturalismiin ja postmoderniin filosofiaan liittyvistä hahmoista, vaikka hän etääntyi poststrukturalismista ja kielsi sanan "postmoderni".
xxx/ellauri356.html on line 206: Yleisemmin Derridan kehittämän jäljityksen käsite mahdollistaa nykyisyyden, täyden tietoisuuden, sellaisenaan (johon filosofia on aina uskonut ja johon se luottaa) auktoriteetin haastamisen tietyllä tavalla (dekonstruktio), on näät perustettu olemuksen auktoriteetti, transsendenttisen merkitsevän auktoriteetti jne. ( s. 27).
xxx/ellauri356.html on line 209: Derrida oli filosofi, jonka suurin osa analyyttisestä filosofiasta hylkäsi.
xxx/ellauri356.html on line 212: Englantilainen The Times julkaisi vuonna 1992 Barry Smithin ja useiden filosofien, mukaan lukien Ruth "Barcan formula" Marcusin, Louis Armstrongin sekä WV Quinen allekirjoittaman avoimen kirjeen, jossa vastustettiin Cambridgen yliopiston myöntämistä Derridalle kunniatohtorin arvoa. Tässä kirjeessä kritisoitiin Derridan työtä erityisesti "riittämättömyydestä selkeyden ja kurinalaisuuden standardeihin" ja mainittiin, että "monet ranskalaisetkin filosofit näkevät herra Derridassa vain syyn hiljaiseen hämmennykseen".
xxx/ellauri356.html on line 214: Aika pahasti Jacky ryttäsi myös vaimon spesialiteettia eli Freudin oppia. Jacques Derrida ehti kynäillä yli kahdeksankymmentä kirjaa. Vuodesta 1972 lähtien Derrida tuotti keskimäärin enemmän kuin yhden kirjan vuodessa. Derrida piti itseään historioitsijana. What a joke. Chileläinem historioizija ja Heideggerin kerta-opiskelija Farías tunnetaan parhaiten kiistellystä kirjastaan Heidegger and Nazism (1987), jossa todettiin, että Heideggerin filosofia on luonnostaan fasistinen. Derrida vastasi Faríasille kädenheilautuxella. Hän kutsui Faríasia heikoksi Heideggerin ajatusten lukijaksi ja lisäsi, että suuri osa Faríasin ja hänen kannattajiensa uutena mainitsemista todisteista oli jo pitkään ollut tiedossa filosofisessa yhteisössä. Juu nazihan se tunnetusti oli ja deutscher Geistin kannustaja, entä sitten? Vastavetona Derrida tulkitsee kohtia Raamatusta, erityisesti Abrahamista ja Iisakin uhrista, sekä Søren Kierkegaardin teoksesta Pelko ja vapina Las Vegasissa.
xxx/ellauri356.html on line 218: 2000-luvulle asti Derridan sepustuxet säilyttivät suuren akateemisen vaikutuksen kaikkialla Yhdysvalloissa, Manner-Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja kaikissa maissa, joissa mannermainen filosofia on ollut hallitseva. Anglosfäärissä siiheen viittaavat enää naistutkijat ja kirjallisuustieteilijät.
xxx/ellauri356.html on line 220: Derrida ja dekonstruktio vaikuttivat estetiikkaan, kirjallisuuskritiikkaan, arkkitehtuuriin, elokuvateoriaan, antropologiaan, sosiologiaan, historiografiaan, lakiin, psykoanalyysiin, teologiaan, feminismiin, homo- ja lesbotutkimukseen ja politiikan teoriaan. Jean-Luc Nancy, Richard Rorty, Geoffrey Hartman, Harold Bloom, Rosalind Krauss, Hélène Cixous, Julia Kristeva, Duncan Kennedy, Gary Peller, Drucilla Cornell, Alan Hunt, Hayden White, Mario Kopić ja Alun Munslowin kirjailijat ovat saaneet vaikutteita dekonstruktiosta.
xxx/ellauri356.html on line 254: Hänen nuoruudessaan tärkeitä lukemia olivat Rousseaun Reveries of a Solitary Walker and Confessions, André Giden päiväkirja, La porte étroite, Les nourritures terrestres ja The Immoralist; ja Friedrich Nietzschen teoksia. Lause "Perheet, minä vihaan teitä!" erityisesti, joka inspiroi
xxx/ellauri356.html on line 308: Kuisma Korhonen (s. 1964) on Oulun yliopiston kirjallisuuden prof. Sen kirjoitukset käsittelevät esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistusta tai Tove Janssonin Muumi-kirjoja, mutta Korhonen asettaa ne yhteisöllisyyden seinää vasten. Esseistiikka ei ole tiedettä eikä taidetta. Kirjoittamista on pidetty yksinäisenä puuhana – Marco Tapio kirjoitti yxin ikkunattomassa kellariloukussa.
xxx/ellauri356.html on line 377: Wasf on arabien runogenre, alongside 'the boast (fakhr), the invective (hijaa’), and the elegy (marthiya)'. In waṣf love poems, each part of a lover's body is described and praised in turn, often using exotic, extravagant, or even far-fetched metaphors. The Song of Solomon is a prominent example of such a poem, and other examples can be found in Thousand and One Nights. The images given in this type of poetry are not literally descriptive. Instead, they convey the delight of the lover for the beloved, where the lover finds freshness and splendor in the body as a reflected image in the world. Hilvik ei perustanut metaforista, se käytti vertauxia mieluummin.
xxx/ellauri356.html on line 397: "There's a larger argument to be made that all of literature is a series of references and allusions."
xxx/ellauri356.html on line 420: Tsvetaevan isä, Moskovan yliopiston professori Ivan Vladimirovitš, kuuluisa filologi ja taidekriitikko, välitti rakkautensa antiikin mytologiaan, mikä heijastui myöhemmin hiänen runoihinsa.
xxx/ellauri356.html on line 426: Sergei Jakovlevich Efron (29. syyskuuta [11. lokakuuta] 1893, Moskova, Venäjän valtakunta - 16. lokakuuta 1941, Moskova, Neuvostoliitto) - publicisti, kirjailija, valkoisen armeijan upseeri, Markovite, pioneeri, NKVD -agentti. Marina Tsvetaevan aviomies. Palattuaan Moskovaan hänet pidätettiin ja teloitettiin vuonna 1941. Kuntoutunut postuumisti. Jakov oli luterilaisexi käännähtänyt juutalainen. Marina and Serjoza had an intense relationship, but Tsvetaeva had affairs, such as those with Osip Mandelstam and a poetess Sofia Parnok. Serjozha otti osaa jäämarssiin valkoisten puolella, mutta käänsi maanpaossa takkinsa ja osallistui toisen takinkääntäjän nirhaamiseen Sveizissä päästäxeen äiti-Venäjälle takasin. Ei olis kannattanut. Tytär todisti että Serjozha oli Trozkin agentti.
xxx/ellauri356.html on line 428: Lokakuussa 1914 Tsvetaeva tapasi runoilijan ja kääntäjän Sofia Parnokin; heidän romanttinen suhteensa jatkui vuoteen 1916. Tsvetaeva omisti Parnokille runosarjan "Tyttöystävä". Tsvetaeva ja Parnok erosivat vuonna 1916; Marina palasi miehensä Sergei Efronin luo. Tsvetaeva kuvaili suhdettaan Parnokin "elämänsä ensimmäiseksi katastrofiksi".
xxx/ellauri356.html on line 458: Julia Kristeva (bulg. Юлия Кръстева, Julija Krăsteva, s. 24. kesäkuuta 1941 Sofia) on bulgarialais-ranskalainen filosofi, psykoanalyytikko, feministi ja kirjailija, joka on elänyt Ranskassa 1960-luvun puolivälistä lähtien, ellei ole kuollut. Hänen teoksillaan on merkittävä paikka poststrukturalistisessa kirjahyllyssä. Kristevalle on annettava paljon anteexi, sillä se oli nuorempana suhteellisen sievä. Se muistaa että ensin oli nazisaappaita ja sitten oli sovjet saappaita. Se puhui Radio Free Europessa, se oli heroiini siellä. Se kävi nuolemassa pappismiesten saappaita. Nuoret muslimit pitäisi psykoanalysoida. Vittu mikä länkkäri.
xxx/ellauri356.html on line 463: Nojautuen ranskalaiseen perinteeseen, joka kuhisee hirviömäisiä tyyppejä (esim. kirjailija Louis-Ferdinand Célineä ), ja hämmentäen aihetta, joka perustuu "likaan" (esim. keittiöpsykoanalyytikko Jacques Lacan), Julia Kristeva kehitti ajatuksen "abjekti" sellaisexi, jonka sosiaalinen järki hylkää kun se häiritsee yhteisöllistä konsensusta, joka tukee yhteiskuntajärjestystä. "Abjekti" esiintyy vastenmielisesti jossain objektin ja subjektin välissä, edustaen minän tabuelementtejä kuten esim. runkkuisia kyrpiä ja perseitä, jotka ovat tuskin seipäällä erotettavissa toisistaan. Kristeva väittää, että subjektiksi määritellyn – osaksi itseäsi – ja objektin – itsestäsi riippumattoman olemassa olevan – rajamailla on palasia, jotka on kerran luokiteltu osaksi itseään tai identiteettiä, mutta jotka on sittemmin hylätty – abjekteja. Kristevan abjection-käsitettä käytetään yleisesti analysoimaan suosittuja kulttuurisia kertomuksia kauhusta ja syrjivästä käyttäytymisestä, joka ilmenee naisvihana, homofobiana ja kansanmurhina. Kriittisessä teoriassa abjektio ("hylky/heittiömäisyys") on tila, jossa ollaan erossa normeista ja säännöistä, erityisesti yhteiskunnan ja moraalin tasolla. Termiä on tutkittu poststrukturalismissa sellaisena, joka luonnostaan häiritsee tavanomaista ranskalaista kermaperse identiteettiä ja kulttuurisia käsitteitä.
xxx/ellauri356.html on line 473: Slivenissä, Bulgariassa kristityille vanhemmille syntynyt Kristeva oli kirkon kirjanpitäjän tytär. Kristeva ja hänen sisarensa kävivät dominikaanisten nunnien johtamassa frankofonikoulussa. Hänen isänsä oli lääkäri, mutta työskenteli silti seurakunnan kirjanpitäjänä. Perhe ei siksi ollut kommunistisen hallinnon suosiossa, eikä nuori Julia päässyt opiskelemaan hallituksen sponsoroimiin ranskalaisiin kouluihin. Yliopiston johtaja oli kovan linjan kommunisti, ja siksi Kristevan ohjaaja vei joulukuussa 1965 tämän Ranskan-suurlähetystöön tekemään stipendikokeen, kun johtaja oli Moskovassa. Kristeva lähti etuajassa Ranskaan, koska ei halunnut jäädä odottelemaan yliopiston johtajan paluuta. Hän saapui Pariisiin jouluaattona taskussaan vain viisi dollaria. Hän asui bulgarialaisen toimittajan kanssa, kunnes sai stipendirahat.
xxx/ellauri356.html on line 483: Philippe oli maolainen: Alas dogmatismi, empirismi, opportunismi, revisionismi! Eläköön todellinen avantgarde! Eläköön Maotsetungin syyläinen ajatus! Jo seuraavana vuonna Sollers tervehti uusia filosofeja ja La Barbarie à face humaine -teosta, jonka Bernard-Henri Lévy oli juuri julkaissut, "selkeän, räväkän, ytimekän manifestin". Hän kirjoittaa erityisesti, että "sosialismi ei ole vaihtoehto kapitalismille, vaan sen vähemmän menestynyt muoto tai jopa pelkkä keskittyminen" ja julistaa ihailevansa kirjailija Aleksanteri Solženitsyniä ja kuuluvansa niihin, joita hänen lukemansa on "hitaasti, perusteellisesti muuttanut". Siinäpä takinkääntäjä!
xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
xxx/ellauri356.html on line 490: 19. maaliskuuta 1990 FR3:lla Sollers kutsuu kanukki feministiä Denise Bombardieria "paskaksi" ja sitten "pahaksi vituksi" (kirjoittaja kiistää lausuneensa tämän viimeisen termin) kolme päivää sen jälkeen, kun Denise tuomitsi Gabriel Matzneffin pedofilian Bernard Pivot -ohjelmassa Apostrophes.
xxx/ellauri356.html on line 501: Yllättävän aluevaltauksen Kristeva teki vuonna 1990 julkaisemalla ensimmäisen romaaninsa Les Samouraïs. Se on sekoitus omia kokemuksia ja mielikuvia. Teosta on pidetty vastinparina Simone de Beauvoirin romaanille Mandariinit (1954), koska se tuo esiin, miten 1990-luvun filosofit eroavat 1950-luvun edeltäjistään. Se on myös avainromaani, josta voi tunnistaa Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Jacques Derridan.
xxx/ellauri356.html on line 590: Vakavampi ja kapinallisempi Th. W. Adorno huhuili meitä 1900-luvulla ajattelemaan, että emme voi kirjoittaa runoutta Auschwitzin jälkeen. Ja mixi ei? Siitähän saatiin mahtavia aiheita. Runoilijat / Dichter kohtasivat ahdinkoa (saksalainen termi Dürftiger tarkoittaa köyhyyttä, kurjuutta, puutetta, yleisemmin ahdistusta) : sana vaikuttaa heikolta, kun on kyse Jumalan kuolemasta, sietämättömältä ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten edessä. Silti kysymys herää jälleen tänään uudessa linkkien ja arvojen hajoamisen vaiheessa: yrittäjänihilismi, liiallinen lukutaidottomuus selfie-imperiumissa islamistinen gansgetrofundamentalismi, kuolemanhalun erotisoituminen – sen osuudella ”ihmispommeja”, päänmestaukset –, ja demokratiat poikkeustilassa... Miksi runoilijat... Ja sitä paitsi, onko tämä todella heidän paikkansa, heidän kutsumuksensa? Tämä kysymys, tämä ahdistus koskettaa minua, ja yritän vastata siihen… omalla tavallani.
xxx/ellauri356.html on line 636: En millään jaxaisi enää suoltaa frankofoonia. Saisinpa sanoa tän kaiken mitä on sydämellä bulgariaxi... Bulgaria on semiotiikan äidinkieli. Mutta ei kun ei. Tässä terkkuja David-pojalta:
xxx/ellauri356.html on line 650: Souad aloitti haastattelut sekalaisen monikulttuurisen analyyttisen psykoterapiaryhmän kanssa provosoimalla sanomalla, että hän oli "tieteellinen mieli", vahva matematiikassa ja fysiikassa-kemiassa, mutta että "vain Allah puhui totuutta ja pystyi ymmärtämään häntä". Kirjallisuus "ei merkinnyt hänelle mitään" ja hän "vihasi ranskan ja filosofian tunteja", jotka hän "ohitti niin paljon kuin mahdollista". Mutta Souad nautti tarinansa kertomisesta, joukkueen kanssa pelaamisesta kuin uuden sekoittuneen perheen kanssa, nauramisesta muiden kanssa ja itselleen. Yhteyden palauttaminen ranskan kanssa; kesyttää hänen tuhoisia impulssejaan ja kärsimyksiään kielellä. Muut teini-ikäiset osallistuivat ryhmän mukana kirjoitus- ja teatterityöpajoihin. Souad lainasi heiltä ranskaksi käännettyjen arabialaisten runojen kirjan. Hän ohittaa ranskan oppitunteja vähemmän. Ja hän puki farkut takaisin jalkaan. Mikä voitto länkkäriydelle! (Mixi Ranskaan kotoutuxen symboli on joku rapakontakaisen maanviljelijän työhaalari? Sanos se.)
xxx/ellauri357.html on line 64: Luurankomaisen laiha rokonarpinen Hannu Sivenius oli 70-luvun alussa muistaaxeni kova kommari, lie sekin sittemmin kääntänyt takkinsa. Heideggerin kansallissosialistinen seikkailu ja siihen liittyvät yleiset kysymykset ajattelijan vastuusta ovatkin tavan takaa puhuttaneet yleistä kulttuurista keskustelua Suomessa. Kysymys on vaikea ja vailla valmista vastausta, mutta varmaa on, ettei tämä tahra Heideggerin henkilöhistoriassa vähennä hänen ajatteluunsa kohdistuvaa kiinnostusta tai halua etsiä sitä, mikä tuossa ajattelussa on kestävää ja Heideggerin omat mahdolliset puutteet ylittävää. Tarmo Kunnas totesi ilahtuneena 2004, että Heidegger on ”lopultakin tullut uskottavaksi ajattelijaksi maassamme”. Näyttääkin todella hieman paradoksaalisesti siltä, että siinä missä perinteinen ”heideggerilaisuus” on vanhoilla kanta-alueillaan Saksassa ja Ranskassa jonkinlaisessa laskusuhdanteessa, elävät fenomenologia ja mannermainen filosofia ”kukoistuskauttaan” perinteisesti analyyttisissä filosofisissa kulttuureissa, erityisesti Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa. Nazismi alkoi trendata anglosaxi länkkäreissä 9/11 insidentin perästä. Uusi viholliskuva, kokardittomat etniset rättipää terroristit, korvas entiset nukkavierut koppalakkiset. Ei koppalakeissa oikeastaan olekaan mitään vikaa. Niiden takana leviää länttä ja Eurooppaa, varjelen vartija sitä.
xxx/ellauri357.html on line 69: Jarkko Tontti: Panu Minkkisen haastattelu Filosofinen aikakauslehti niin & näin 2/1999, s. 97-98. OTT Panu
xxx/ellauri357.html on line 70: Minkkisen oikeusfilosofian alan väitöskirja on radikaali irtiotto Suomessa hegemonisen aseman saavuttaneesta
xxx/ellauri357.html on line 71: analyyttisesta perinteestä. Minkkinen kääntää vanhat kysymyksenasettelut päälaelleen. Hän ei vain filosofoi
xxx/ellauri357.html on line 72: oikeudesta, vaan pyrkii tekemään oikeutta filosofialle!
xxx/ellauri357.html on line 76: Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa filosofiaa opetti Hannu Sivenius. 1980-luvun puolessa välissä muutama nuori ja innostunut tutkija – olimme pääasiassa juristeja – lähestyi Hannua. Halusimme perustaa nykyfilosofiaan erikoistuneen lukupiirin. Hannun innostuttua asiasta ryhmään tuli muita suuresti arvostamiani tutkijoita (mm. Pia Sivenius, Sami Santanen ja Merja Hintsa), ja tänään lukupiirinä aloittanut ryhmä tunnetaan Helsingin Lacan-piirinä. Ystäväni Lacan-piirissä ovat filosofian opettajiani. Ennen kaikkea piirissä mukana oleminen on opettanut hyvän tavan lukea ja tehdä työtä.
xxx/ellauri357.html on line 79: klassillisesta filologiasta teoreettiseen filosofiaan. Aloitin opinnot syksyllä 1992. Esa Saarinen toivotti
xxx/ellauri357.html on line 81: filosofiaa laitoksella harjoitetaan. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden tutor-ryhmässämme oli mukana muuan Pekka
xxx/ellauri357.html on line 82: Himanen, joka taisi jo hahmotella väitöskirjaansa. Mieleeni ovat jääneet Mikko Yrjönsuuren filosofian
xxx/ellauri357.html on line 85: Novelli on Kivisen kestävin panos suomalaiseen filosofiaan. Filosofiaa olin tosin opiskellut jo edellisenä vuonna oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa oli vielä tuolloin filosofian lehtorin virka. Sitä hoiti Hannu Sivenius. Hänen kurssinsa Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriasta oli ensimmäinen luento, jolle olen yliopistossa osallistunut. Suuri osa juristiopiskelijoista suhtautui pakollisiin filosofian opintoihin turhautuneesti tai halveksien. Minuun kurssi jätti jälkensä. Työni tiennäyttäjinä viittilöivät Kevät Nousiainen ja Syxy Räsänen.
xxx/ellauri357.html on line 87: Yhdessä puheenjohtaja Heta Gyllingin kanssa toimitimme artikkelikokoelman Filosofien oikeus I-II, jossa käytiin läpi filosofien oikeutta koskevaa ajattelua Platonista Derridaan. Esimerkiksi poikkitieteellinen Heidegger-piiri, jossa Oleminen ja aika käytiin pikkutarkasti läpi. Jukka Kekkosesta en pidä, hän on kova kommunisti. Asuin jonkin aikaa Pariisissa, jossa kävin Jacques Derridan seminaarissa. Derrida käsitteli sattumalta aihetta, joka sivusi teokseni yhtä juonnetta, ajallisuutta Heideggerin ajattelussa.
xxx/ellauri357.html on line 90: Tärkeä voimahahmo mannermaisen filosofian piirissä on Helsingissä ollut myös 1980- ja 1990-luvuilla käytännöllisen filosofian laitoksella opettanut Hannu Sivenius (s. 1949), joka on myös suomentanut Heideggerin Taideteoksen alkuperän (1995). Sivenius käsitteli ja esitteli monia Suomessa huonosti tunnettuja mannermaisia virtauksia, erityisesti Derridan dekonstruktiota ja lacanilaista psykoanalyysiä, ja tältä pohjalta syntynyt Helsingin Lacan-piiri muodostui mannermaisesta ajattelusta kiinnostuneiden vapaamuotoiseksi yhteenliittymäksi Helsingissä. (Tästä ks. Aula & Hirvonen & Santanen (toim.) 1999.) Lacan-piirin toimesta ja myötävaikutuksesta Helsinkiin on myös kutsuttu luennoimaan ja esitelmöimään useita mannermaisen filosofian kansainvälisiä huippunimiä.
xxx/ellauri357.html on line 92: Helsingin yliopiston filosofian laitoksella mannermainen filosofia on kokenut asteittaisen renessanssin 1980-luvulta alkaen. Eräät analyyttisestikin virittyneet ajattelijat, kuten Jaakko Hintikka ja Raimo Tuomela, ovat osoittaneet jonkinasteista kiinnostusta Heideggerin filosofiaan. 1980-luvun alussa Hintikan oppilas, formaalisen logiikan alalta vuonna 1977 väitellyt Esa Saarinen (s. 1953), kiinnostui erityisesti Sartren eksistentialismista ja piti tähän liittyen useita innostavia kursseja. Innostavaa ja vaikutusvaltaista opetusta ja ohjausta fenomenologian alalla ovat antaneet myös Sara Heinämaa, joka väitteli vuonna 1996 Merleau-Pontyn ja de Beauvoirin ruumiinfenomenologiasta, ja Juha Himanka, jonka vuonna 2000 valmistunut väitöskirja Phenomenology and Reduction käsitteli fenomenologisen reduktion kysymystä niin Husserlin kuin Heideggerinkin pohjalta.
xxx/ellauri357.html on line 117: Pia is not a pornstar as such but one of Australia's
xxx/ellauri357.html on line 123: and fashion designer. Pia lives the life of her dreams,
xxx/ellauri357.html on line 126: reach this level of success, Pia had to take some major
xxx/ellauri357.html on line 144: all of which she took full advantage of – becoming an
xxx/ellauri357.html on line 172: Plötinöksen filosofia on luonteeltaan hyvinkin uskonnollinen, ja sitä lisää entisestään hänen käsitteensä ”ekstaattisesta yhtymisestä” Yhteen (se 1 paikka?). Porfyrios sanoo, että Plötinös saavutti tällaisen ”yhtymisen” useita kertoja sinä aikana kun hän tunsi hänet, kammiosta kuuluneista voihkeista ja ähinöistä päätellen.
xxx/ellauri357.html on line 180: Eeva sanoi hassusti että filosofien metafysiikat perustuu pätevään päättelyyn. Ei pätevästä päättelystä synny uutta tietoa (sori siitä Hintikka), se vatkuttaa pulsaattoripesukoneen lailla jostain otettuja premissejä. Jos lopputulos on jotain hölmöä on kysyttävä mistä premissit siihen tulivat. Ja vastaus on sama kuin muilla uskontoon hurahtaneilla hörhöillä: sieltä yhdestä paikasta.
xxx/ellauri357.html on line 190: Platon oli perseestä mutta uusplatonismi tupla perseestä. Enneadit (kreikaksi: Ἐννεάδες), kokonaan The Six Enneadia [mitvit? Eikö niitä pitäisi olla 9?] on filosofi Plötinöksen kirjoitusten kokoelma, jonka on toimittanut ja koonnut hänen oppilaansa Porfyrius (noin 270 jKr.). Plotinus oli Ammonius Saccasin oppilas ja yhdessä he perustivat uusplatonismin. Hänen työnsä Augustinuksen Hippolaisen, kappadokialaisten isien, Pseudo-Dionysius Areopagiitin ja useiden myöhempien kristittyjen ja muslimiajattelijoiden kautta on vaikuttanut suuresti länsimaiseen ja lähi-idän ajatteluun.
xxx/ellauri357.html on line 291: Mutta filosofista erottelua lukuun ottamatta kuinka sielu seisoo vartaloon? Seisooko se pystyssä nivusissa kuin juhlakalu?
xxx/ellauri357.html on line 295: Tässä viimeisessä tapauksessa ohjaaminen on filosofian kaksinkertainen tehtävä tämä alempi sielu kohti korkeampaa, agenttia, ja paitsi siltä osin kuin konjunktio on ehdottoman välttämätön agentin katkaisemiseksi instrumentista, ruumiin, jotta sen ei tarvitse ikuisesti olla sen päällä tai tämän kautta huonompi.
xxx/ellauri357.html on line 405: Yli 25 vuotta sitten joku WJT Mitchell toivoi, että tulevaisuudessa kriitikot kiinnittäisivät huomiota "vaaralliseen… ilkeään… likaiseen" Blakeen, jonka aikaisemmat tutkijat desinfioivat "turvallisesti pyhitetyksi" tehdessään, ja hänen teostensa asianmukaiseen tutkimiseen ammattilaisvoimin. (Mitchell 1982, 410, 411, 414). Profeetallisten pohdiskelujensa aikana Mitchell tunnisti blakelaisen seksuaalisen siveettömyyden paksun sarjan, joka otti usein hyvin outoja muotoja, ja vaikka nyt onkin epämiellyttävää nähdä hänen paimentavan homoseksuaalista fellatiota, naisellisuutta ja lesbovoyeurismia yhdessä raiskauksen, himon ja sadomasokismin kanssa sinkkuna (lika) "epänormaalin seksuaalisuuden" banneri, hänen paljastamansa elävät – heteroseksuaalisuutta hämmentävät – kohtaukset (414) tekivät kohtuulliseksi olettaa, että kun queer saapui sisään kylmästä, Blake Studies toivottaisi sille lämpimän vastaanoton. Tuon vuosikymmenen lopulla Camille Paglian (1990) karu kuvaus Blakesta "British Sade" (270) ehdotti varmasti samanlaista kriittistä tulevaisuutta. Hänen ilmestymisensä runoilijasta saattaa vapista ja iskeä "suuren äidin" alla, mutta edipaalinen terrori antaa myös outoa ymmärrystä, sillä "Blaken kauhistuttava kohtalo oli nähdä kuilu, josta useimmat miehet väistyvät: infantilismi kaikessa miesten heteroseksuaaluudessa" (287). Ja 1990-luvulla omituisia pilkkuja välähti toisinaan sukupuolitutkimuksesta, varsinkin sellaisesta, joka yritti hypätä tiiliseinää vastaan, johon feministinen kritiikki oli törmännyt yrittäessään tuomita Blaken "naisvihaa".
xxx/ellauri357.html on line 416: Everything possible to be believed is an image of truth.
xxx/ellauri357.html on line 424: The ancient poets animated all sensible objects with Gods or Geniuses, calling them by the names and adorning them with properties of woods, rivers, mountains, lakes, cities, nations, and whatever their enlarged and numerous senses could perceive. And particularly they studied the Genius of each city and country, placing it under its mental deity. Till a system was formed, which some took advantage of and enslaved the vulgar by attempting to realize or abstract the mental deities from their objects. Thus began Priesthood. Priests are like worms, they shit on the nicest leaves. Choosing forms of worship from poetic tales. And at length they pronounced that the Gods had ordered such things. Thus men forgot that all deities reside in the human breast.
xxx/ellauri357.html on line 426: Toisin kuin Blaken, byzzöttäjän mielestä Plato oli ihan huippua. Siitäkin jo voi päätellä että jätkä oli syvältä. Kaveri kiitteli erityisesti krekujen homostelua. Oli takuulla ihan silmitön narsisti. Percy nautti elämästä naisten ympäröimänä: ensin sisaret, sitten vaimo 1 Harriet ja sen sisko Eliza, sitten Mary Frankenstein ja sen sisarpuoli Jane, sit 1 Teresa, kunnes Percy hukkui kaikexi onnexi Italian biitsillä 1822. Vizi mikä päkäpää. Empsychidionissa Persy käy nää kaikki hoidot vielä läpitte. Kaikki anglosaxi romantikkomiehet: Blake, Wordsworth, Coleridge, Keats, Byron, Shelley, luuli olevansa jotain luomakunnan kingejä. Kavereille se ainut oikea tuntuu olevan minä ize, jota taajaan vaihtuvat panopuut vaan täydentää. Länkkärimiesajattelijoilla on ollut taipumus mieltää järki, henki, aktiivisuus, filosofia ja kulttuuri ylemmixi, miehekkäixi elementeixi ja tunne, materia, passiivisuus, intuitio ja luonto alemmixi, naismaisixi elementeixi. Erit. Plätö, Pekoni ja Hegel oli näillä linjoilla. Pekoni sentään kexi pakastekanan. Romanttiset miehet koitti omia naistenkin alemman kenttäpuoliskon tunteellisille setämiehille, kuin FBI-agentti Siili Booth.
xxx/ellauri357.html on line 430: But the chief marvel of the pretty little wilderness
xxx/ellauri357.html on line 432: None of the rustic island-people know:
xxx/ellauri357.html on line 433: 'Tis not a tower of strength, though with its height
xxx/ellauri357.html on line 447: Joulukuun lopussa 1810 Shelley oli tavannut Harriet Westbrookin, oppilaan samassa sisäoppilaitoksessa kuin Shelleyn sisaret. He kirjoittivat usein sinä talvena ja myös sen jälkeen, kun Shelley oli karkotettu Oxfordista. Shelley esitti radikaaleja ajatuksiaan politiikasta, uskonnosta ja avioliitosta Harrietille, ja he vähitellen vakuuttivat toisensa, että hänen isänsä ja koulussa sorsivat häntä Shelleyn kirjeenvaihto Harrietin kanssa tehostui heinäkuussa hänen ollessa lomalla Walesissa, ja vastauksena tämän kiireellisiin pyyntöihin hänen suojelustaan (Harrietilla oli takuulla pullat uunissa) hän palasi Lontooseen elokuun alussa. Jättäen syrjään filosofiset vastustavansa avioliittoa kohtaan hän lähti kuusitoistavuotiaan Harrietin kanssa Edinburghiin 25. elokuuta 1811, ja he menivät siellä naimisiin 28. päivänä.
xxx/ellauri357.html on line 469: Claire aloitti seksuaalisen suhteen lordi Byronin kanssa huhtikuussa 1816, juuri ennen hänen omatoimisuuttaan maanosassa, ja sitten järjesti Byronin tapaavan Shelleyn, Maryn ja tämän Genevessä. Shelley ihaili Byronin runoutta ja oli lähettänyt hänelle Queen Mabin ja muita runoja. Shelleyn puolue saapui Geneveen toukokuussa ja vuokrasi talon lähellä Villa Diodatia, Genevejärven rannalla, jossa Byron oleskeli. Siellä Shelley, Byron ja muut keskustelivat kirjallisuudesta, tieteestä ja "erilaisista filosofisista opeista". Eräänä yönä, kun Byron lausui Coleridge's Christabelia, Shelley sai vakavan paniikkikohtauksen ja hallusinaatioita. Edellisenä yönä Mary oli nähnyt tuottavamman näkemyksen tai painajaisen, joka inspiroi hänen romaaniaan Frankenstein.
xxx/ellauri357.html on line 477: Shelley meni naimisiin Mary Godwinin kanssa 30. joulukuuta huolimatta hänen filosofisista vastalauseistaan instituutiota kohtaan. Avioliiton tarkoituksena oli turvata Shelleyn lastensa huoltajuus Harrietille ja rauhoitella Godwinia, joka oli kieltäytynyt tapaamasta Shelleyta ja Marya heidän aiemman aviorikossuhteensa vuoksi. Pitkän oikeudellisen taistelun jälkeen Chancery myönsi lopulta Shelleyn ja Harrietin lasten huoltajuuden sijaisvanhemmille sillä perusteella, että Shelley oli hylännyt ensimmäisen vaimonsa Maryn vuoksi ilman syytä ja oli ateisti.
xxx/ellauri357.html on line 507: 1. heinäkuuta 1822 Shelley ja Edward Williams purjehtivat Shelleyn uudella veneellä Don Juanilla Livornoon, missä Shelley tapasi Leigh Huntin ja Byronin sopiakseen uuden The Liberal -lehden julkaisemisesta. Kokouksen jälkeen 8. heinäkuuta Shelley, Williams ja heidän venepoikansa purjehtivat Livornosta Lericiin. Muutamaa tuntia myöhemmin Don Juan ja sen kokematon miehistö katosivat myrskyssä. Alus, avoin vene, oli räätälöity Genovassa Shelleylle. Mary Shelley julisti kirjassaan "Note on Poems of 1822" (1839), että suunnittelussa oli vika ja että vene ei koskaan ollut merikelpoinen. Uppoaminen johtui kuitenkin luultavasti kovasta myrskystä ja aluksella olleiden kolmen miehen huonosta meritaidosta.
xxx/ellauri357.html on line 511: Callen fanittaman Henry Thoreaun Skogsliv vid Waldenissa siteerattu "Motsäger jag mig? Gott, jag motsäger mig. Jag rymmer mångfalder" onkin Wilt Whatmanin runosta Song of Myself. Narsisteja huuhtoutuu maihin kuin kuolleita kaloja mätkähteli maltalaisten päihin myrskytuulella.
xxx/ellauri358.html on line 47: tuli apukamera. Hänen tavaramerkkinsä chiaroscuro, sivuvalaistu tyyli sai alkunsa vahingossa: kuvattaessa lyhytelokuvaa The Life and Death of 9413: a Hollywood Extra (1928), toinen kahdesta saatavilla olevasta 400 W:n polttimosta paloi, jolloin valaistukseen jäi vain yksi lamppu. Juuri ennen kuolemaansa hän keskittyi "äärimmäisen tarkennuksen" objektiiviin tehdäkseen lähellä ja kaukana olevat kohteet yhtä erotettavixi. Toland kuoli unissaan Los Angelesissa Kaliforniassa 28. syyskuuta 1948 sepelvaltimotromboosiin 44 -vuotiaana. Hänet haudataan Hollywood Forever -hautausmaalle Hollywoodissa Kaliforniassa.
xxx/ellauri358.html on line 97: Romantiikan käynnisti teollisuusporvariston ja työväenluokan uudet lisääntymistavat. Nyt romantiikka on pois muodista kun proletaareja ei enää tarvi kylvää enempää. Ne pörräävät kuin kuhnurit varakkaiden pesän ulkopuolella eikä saa tehdä enää jälkeläisiä. Siinä sosiaalinen tilaus feminismille ja Eevan lapsettomia irtosuhteita kannustavalle rakkausfilosofialle.
xxx/ellauri358.html on line 265: Siitinelämä ei ole muuta elämää kummempaa, sekin on vaan aktiviteetti, siis izetarkoitus. Tämä on Eevan opetus, plus se, ettei päämäärä ole tärkeää vaan liike (Bernstein). Liike-elämäkin menee aina vaan eteenpäin, optimistisesti kohti luovaa tuhoa. Just niinkö existentialismi on talousliberalismin filosofia, tää Eevan etiikka on lisääntymättömyyteen ja keskinäiseen runkkauxeen tyytyväisen laissez faire neoproletaarin yxinyrittäjän etiikka. Pääasia on että rakastavaiset tulevat myös ize jatkuvasti. Näin on rakkaus taas valjastettu markkinoiden palveluxeen, mutta tällä kertaa vapaiden. Miten huima, haasteellinen tie!
xxx/ellauri358.html on line 274: Meneillään on ”suuri sukupuolinen erkaantuminen”. Niin ilmiötä nimittää aiheen johtaviin tutkijoihin kuuluva apulaisprofessori Alice Evans King’s College Londonista.
xxx/ellauri358.html on line 280: – Nuoret aikuiset ovat todella polarisoituneita. Se liittyy kapitalismin kasaantumisvaiheeseen, tuloerojen revähtämiseen, kasvaneeseen tasa-arvoon ja ilmastokatastrofin aiheuttamaan kansainvaelluxeen, sanoo ryöstetty Rasmus mestariezivä.
xxx/ellauri358.html on line 314: Tutkijat: Eriarvoisuuteen on puututtava! Miehille nyt positiivista rotuerottelua ! Ymmärrystä voisi hänen mukaansa lisätä myös eri sukupuolten välisillä ystävyyssuhteilla. Mixi vitussa, kun ei bylsiminenkään enää nappaa z-sukupolvella. Nuorten haamuvaaleissa kärkisijat jakoi Stubbin tolvana ja klonkun näköinen "Halla-aho, Halla-aho..." Katastrofi on jo tapahtunut, turha enää venkoilla.
xxx/ellauri361.html on line 35:
Ylösnousemus
Profetioita
xxx/ellauri361.html on line 155: Isäni Paavo Telaranta (s. 28.9.1912, k. 1.8.2003) teki elämäntyönsä pappina ja evankelisen kansanopiston johtajana eli rehtorina, kuten nykyään trendikkäästi sanotaan. Eläkkeelle hän jäi jo vuonna 1975, joten teksti, josta otan tähän alun, on todella profeetallinen viesti vuosikymmenten takaa. Tekstin otsikkona on ”Koetus ja lankeemus”.
xxx/ellauri361.html on line 169:
Wexi Rantalan profetia – Varoitus Suomen kansalle luopumuksen rangaistuksesta 17.11.2007
xxx/ellauri361.html on line 176: Minulla on kuvatodisteet kaikista haureuksistanne, juoppouksistanne, saatanan palvonnastanne, öisistä orgioistanne, alastomuuksistanne ja hirvittävistä synneistänne. Silloin on väkevät rukousvastaukset näkyvissä kun minä alan näitä astioitani käyttämään. Minä vuodatan niistä sellaisen voitelun, ilmestyksen hengen, profeetallisen hengen että oxat pois ranskanpullasta.
xxx/ellauri361.html on line 191: Katjuushan viettelyn kohtauksen on luonut Tolstoi henkilökohtaisten muistojen perusteella hänen nuoruuden suhteestaan tätinsä talossa asuvaan piika Gashaan: vähän ennen kuolemaansa Tolstoi kertoi elämäkerralleen P.I. Biryukoville "rikoksesta " , joka hän teki nuoruudessaan viettelemällä Gashan: " hän oli syytön, minä viettelin hänet, hänet ajettiin pois, ja hän kuoli." Sofia Tolstaya kirjoitti tästä myös päiväkirjoissaan: " Tiedän, hän itse kertoi minulle yksityiskohtaisesti, että Lev Nikolaevich kuvailee tässä kohtauksessa suhdettaan sisarensa piikaan Pirogovissa."
xxx/ellauri361.html on line 235: Sotataidon sotilasprofessori Mäkitalo muistuttaa, että varautumistoimenpiteitä on Suomessa jatkettava, jotta krikyä eli kriisinsietokykyisyyttä ja resilienssiä eli palautumiskykyä saadaan vahvistettua.– Yhteiskunnan pyörien tulee pyöriä myös poikkeusoloissa ja pitkittyneenkin konfliktin aikana. Tässä tilanteessa poliittiset lakot ovat out of the question.
xxx/ellauri361.html on line 267: Raamatun Jeesus on ihmiseksi syntynyt Jumalan suosikkipoika, joka tuli sovittamaan ihmisten syndejä. Koraanin Jeesus on gnostilainen profeetta Isa, joka oli vain profeetan tehtävän saanut yksi ihminen, kuten Spartacus.
xxx/ellauri363.html on line 33:
ROTU JA ENNAKKOLUULO
Xenofobiaa
xxx/ellauri363.html on line 54: Nuoret metrosexuaalit miehet eivät kilpaile autoilla eikä taloilla vaan ulkonäöllä. Ei ylläri, sillä koppelot työllistyvät paremmin ja voivat plokata mieleisensä mezokukon. Mikkihiiret homofobiaa tunne ei, hiuli hei. Valkaistuja kääriäisiä philadelphialaisilla nyhtösämpylöillä olkaa hyvät. xxx/ellauri363.html on line 71: Hans-Georg Gadamer ( / ˈ ɡ ɑː d ə m ər / ; saksaksi: [ˈɡaːdamɐ]; 11. helmikuuta 1900 – 13. maaliskuuta 2002) oli saksalainen mannermaisen perinteen filosofi, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan 1960 Truho magnthum (Truho magnthum, 1960, Wahrheit und Methode), ja hermeneutiikasta.
xxx/ellauri363.html on line 80: Nazi-Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui Jakkoh-Hintikan uuskantilaisuudesta. Kantilaiset on idealistiagnostikkoja: voi tuolla joku todellisuus olla takana muttei siitä saada tietoa, kun oma pää on edessä. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta. Filebos on huumoritonta vanhusplatonismia siitä onko kivempi syödä sängyssä struudeleita vaiko pohtia. Hannu-Jori on Platon kanssa yhtä mieltä että vähän pitää olla kumpaakin. Mukavinta on järjestää fellow hermeneuttien kaa truth happeningeja nauttien kauniista taide-elämyxistä.
xxx/ellauri363.html on line 85: Born on February 11, 1900, in Marburg, in Southern Germany, Gadamer grew up in Breslau (now Wroclaw in Poland), where his father was Professor of Pharmacy at the University of Breslau, later taking the Chair of Pharmaceutical Chemistry at Marburg.
xxx/ellauri363.html on line 87: In 1949 Gadamer was asked to succeed Karl Jaspers as chair at the University of Heidelberg, where he would spend the remainder of h!s academic career. After his divorce from Frida Kratz, Gadamer marned his second wife Kate Lekebusch, in 1950. In 1953, Gadamer founded the scholarly journal 'Philosophische Rundschau, with Kate leading the editorial business. "Under her direction, it became one of the 7 best philosophical Journals in postwar Germany," according to Jean Grondin.
xxx/ellauri363.html on line 93: Gadamer published Truth and Method in 1960 at age sixty, devoting an entire decade to its writing. Due to the significance of this project and the length of time involved in its production, it seems appropriate to provide some insight into Gadamer's life-world during the creation of this important work. According to biographer Jean Grondin, "in Frankfurt [in the late 1940s] Gadamer was being urged by students (not to mention contemptuous colleagues) to produce, at long last, a substantial piece of work. Although he felt unprepared to take on such a project, he wrote the work while at Heidelberg in the 1950s at the encouragement of his wife Kate (27-77-80)."
xxx/ellauri363.html on line 95: Sodan jälkeen Gadamer ei viihtynyt sosialistisessa Saksan demokraattisessa tasavallassa enempää kuin kolmannessa valtakunnassakaan (tunne oli molemminpuolinen), vaan siirtyi länteen Andreina, aluksi Frankfurt am Mainiin ja vuonna 1949 Heidelbergiin, jossa hänellä oli professuuri kuolemaansa asti (siis emeritussopimus).
xxx/ellauri363.html on line 98: Lisäksi Gadamer kirjoitti paljon runoudesta ja sen suhteesta filosofiaan. Kirjoittikinko se runoja?
xxx/ellauri363.html on line 99: Stanfordin porukoiden mielestä Hans-Georg Gadamer on ratkaiseva hahmo 1900-luvun hermeneutiikan kehityksessä – lähes varmasti syrjäyttäen vaikutuksen ja maineen suhteen muut johtavat hahmot, mukaan lukien Paul "freedom fry" Ricoeur. "Nazi" Heideggerin filosofia vaikutti Hannu-Joriin syvästi ( huolimatta siitä, että Heidegger hylkäsi hermeneutin myöhemmässä ajattelussaan).
xxx/ellauri363.html on line 101: Gadamerin työn voidaan nähdä keskittyneenä neljälle pääalueelle: ensimmäinen ja selvästi vaikuttavin on filosofisen hermeneutiikan kehittäminen ja jalostaminen; toinen on dialogi filosofian sisällä ja filosofian historian sisällä erityisesti Platonin ja Aristoteleen, mutta myös Hegelin ja Heideggerin välillä; kolmas on koukuttuminen kirjallisuuteen, erityisesti runouteen, ja taiteeseen; ja neljäs on se, mitä Gadamer itse kutsuu "käytännön filosofiaksi" (Gadamer 2001, 78–85), joka kattaa E.Saarisen elämäntyön tavoin kaikki nykyajan poliittiset ja eettiset kysymykset.
xxx/ellauri363.html on line 103: Vaikka hän tunnisti kuvista ainakin (pääasiassa myöhemmän) Wittgensteinin, Donald Davidsonin Alasdair McIntyren, Ronald Dworkinin, Robert Brandom, John McDowellin ja erityisesti "herkutteleva herra" Richard Rortyn, Gadamer on ehkä vähemmän tunnettu, ja varmasti vähemmän arvostettu englanninkielisissä filosofisissa piireissä kuin nämä hänen aikalaisensa. Mutta hän saavutti tavattoman kunnioituxen Länsi-Saxassa.
xxx/ellauri363.html on line 115: Gadamer vastustaa nimenomaisesti marxilais-hegeliläistä "rektumfilosofiaa", joka tähtää juuri sellaiseen loppuunsaattamiseen ja läpinäkyvyyteen.
xxx/ellauri363.html on line 131: Hermeneutiikka ei ole toimintaa, jossa tulkitsija löytää tietyn merkityksen, vaan "jotain ympäripyöreämpää puuhastelua". "Todellinen huolenaiheeni oli ja on filosofinen: ei se, mitä teemme tai mitä meidän pitäisi tehdä, vaan että se, mitä teemme, se vaan tapahtuu meille enemmän kuin haluamme ja teemme." Hyvin pyöritelty Hannu!
xxx/ellauri363.html on line 133: Käytännön filosofian puolella Gadamer oli innostunut tuulettamaan monia konkreettisia ajankohtaisia kysymyksiä. Keskeinen huolenaihe monissa Gadamerin esseissä on Euroopan ja eurooppalaisen kulttuurin rooli nykymaailmassa – mikä oli Gadamerille erityisen kiireellistä Saksan yhdistymisen ja Euroopan Yhteisön laajentumisen myötä. Harppisaku Gadamerista tuli kova länkkäri! Tervetuloa länteen Andrei! Gadamerin työtä on myös sovellettu, joskaan ei kiistattomasti, feminismissä ja nykyajan rotuteoriassa. Rotuennakkoluulot ovat pysyvintä Hannu-Joria.
xxx/ellauri363.html on line 184: historioitsija ja huuhaafilosofi Michel Foucault’n (1926 – 1984) analyysi. Eurooppalaisen vankilalaitoksen ja rangaistuskäytännön historiaa käsittelevässä teoksessaan Tarkkailla ja rangaista
xxx/ellauri363.html on line 197: Myöhempi tutkimus on osoittanut, etteivät mielisairaalat olleet yksin valtionhallinnon ja lääkärikunnan käsissä oleva ei-toivottuun väestönosaan kohdistettu ase, vaan lisäxi paikkoja, joissa monenlaiset intressit risteilivät kuin perunankuoriastia armeijassa. Tässä kohtaa piti olla paasausta Erving Goffmanin teoxesta offman" href="../ellauri428.html#000">Asylums, mutta ei ollutkaan.
xxx/ellauri363.html on line 233: Englantilainen sosiaalifilosofi Jeremy Bentham oli vankila-arkkitehtuurin merkittävä
xxx/ellauri363.html on line 292: Vuonna 1247 Lontoossa perustettu katolinen St Mary of Bethlem (Bedlam) otti 1300-luvun loppupuolelta lähtien holhoukseen mielisairaita. Bethlemin kuninkaallinen sairaala oli Englannin ensimmäinen mielisairaussairaala ja monien vuosien ajan epäinhimillisten olosuhteiden paikka, jonka lempinimestä Bedlam tuli sana tarkoittamaan sekasortoa tai hulluutta. Se oli myös suosittu Lontoon nähtävyys sairaalloisen viihteen parissa. Tarkastajat sanoi sen olevan "koirakennelin näköinen".
xxx/ellauri363.html on line 415: sammangadda sig, genom deras råa, cyniska och elaka uppträdande gentemot de öfriga sinnesjuke och genom deras ofta iakttagna, upprepade rymningsförsök.
xxx/ellauri363.html on line 573: elämänfilosofian alaksi, johon estetiikan ohella kuului etiikka, pedagogiikka ja uskonnonfilosofia.
xxx/ellauri363.html on line 574: Liikkeen keskeinen teoreetikko, Helsingin yliopiston estetiikan professori Yrjö (iiih) Hirn
xxx/ellauri363.html on line 582: tunnistamisen. Taiteen rooli tässä esteettis-eettisessä kasvatusfilosofiassa oli sen kyky
xxx/ellauri363.html on line 585: Liikkeen keskeinen teoreetikko, Helsingin yliopiston estetiikan professori Yrjö "Iihaa" Hirn
xxx/ellauri363.html on line 656: Jeremy Bentham ( / ˈb ɛ n θ ə m / ; 4. helmikuuta 1747/8 O.S. [15. helmikuuta 1748 NS ] – 6. kesäkuuta 1832) oli englantilainen filosofi, juristi ja salaliittoteoreetikko, jota pidettiin modernin utilitarismin perustajana.
xxx/ellauri363.html on line 658: Bentham määritteli filosofiansa "perusaksiomaksi " periaatteen, jonka mukaan "suurimman joukon suurin onni on oikean ja väärän mitta". Onpa keskiluokkainen töräys!
xxx/ellauri363.html on line 661: Bentham oli harvinainen päähenkilö filosofian historiassa kannattamassa yhtä aikaa psykologista egoismia ja ateismia. Psykologinen egoismi on näkemys, jonka mukaan ihmisiä motivoi aina oma edun tavoittelu ja itsekkyys, jopa sellaisissakin, jotka näyttävät olevan altruismia. Se väittää, että kun ihmiset päättävät auttaa muita, he tekevät niin viime kädessä henkilökohtaisten etujen vuoksi, joita he itse odottavat saavansa siitä suoraan tai epäsuorasti. Tunnetuimpia psykologisia egoisteja ovat Sextus Empiricus, Pierre Bayle ja Bernard Mandeville. Oman sydämen täyteydestä Jerryn suu puhui.
xxx/ellauri363.html on line 667: Hänestä tuli johtava angloamerikkalaisen oikeusfilosofian teoreetikko ja porvarillinen radikaali, jonka ideat vaikuttivat hyvinvointipolitiikan kehitykseen. Hän kannatti yksilön ja taloudellisia vapauksia, kirkon ja valtion erottamista, sananvapautta, naisten yhtäläisiä oikeuksia, oikeutta avioeroon ja (julkaisemattomassa esseessä) homoseksuaalisten tekojen dekriminalisointia. Hän vaati orjuuden, kuolemanrangaistuksen ja fyysisen rangaistuksen, mukaan lukien lasten, poistamista. Hänestä on tullut myös varhainen eläinten oikeuksien puolustaja. Vaikka hän kannatti vahvasti yksilöiden laillisten oikeuksien laajentamista, hän vastusti ajatusta luonnonlaeista ja luonnollisista oikeuksista (joita molempia pidetään "jumalaisina" tai "Jumalan antamina"). alkuperä), kutsuen niitä "hölynpölyksi paalujen päällä". Bentham kritisoi myös terävästi juridisia fiktioita (a family of hypothetical figures in anglo-saxon law including: the "right-thinking member of society", the "officious bystander", the "reasonable parent", the "reasonable landlord", the "fair-minded and informed observer", the "person having ordinary skill in the art" in patent law, and stretching back to Roman jurists, the figure of the bonus pater familias, all used to define legal standards).
xxx/ellauri363.html on line 675: Benthamin oppilaita olivat hänen sihteerinsä ja yhteistyökumppaninsa James Mill, jälkimmäisen poika John Stuart Mill, oikeusfilosofi John Austin ja amerikkalainen kirjailija ja aktivisti John Neal. Hänellä oli huomattava vaikutus vankiloiden, koulujen, huonojen lakien, tuomioistuinten ja itse huonon parlamentin "uusintamiseen".
xxx/ellauri363.html on line 682: During his youthful visits to Bowood House, the country seat of his patron Lord Lansdowne, he had passed his time at falling unsuccessfully in love with all the ladies of the house, whom he courted with a clumsy jocularity, while playing chess with them or giving them lessons on the harpsichord. Hopeful to the last, at the age of eighty he wrote again to one of them, recalling to her memory the far-off days when she had "presented him, in ceremony, with the flower in the green lane".
xxx/ellauri363.html on line 717: Saksalainen filosofi Wilhelm Dilthey (1833–1911) on yksi modernin tai ainakin filosofisen hermeneutiikan perustajista. Hän on tärkeä välittäjä siinä henkitieteiden tiedollista perustaa tutkivassa filosofian traditiossa, jonka ensimmäisiä edustajia olivat Friedrich Schleiermacher (1768–1834) ja Johann Gustav Droysen (1808–1884), ja jota Filthy Diltheyn jälkeen 1900-luvulla kehittivät edelleen Martin "nazi" Heidegger (1889–1976), Hans-Georg "humanisti vastoin isän toiveita" Gadamer (1900–2002) ja Paul "ranu" Ricoeur (1913–2005). Dilthey kutsui filosofista projektiaan terveen järjen kritiikiksi. Hän katsoi, että Immanuel Kantin kriittinen filosofia (ks. "Kant: Puhtaan järjen kritiikki") ei antanut vastausta historiallisten tieteiden tiedollisiin ongelmiin, ja halusi siksi täydentää Kantin filosofiaa erityisesti kokemuksen transvestiittisten ehtojen osalta.
xxx/ellauri363.html on line 719: Dilthey ilmoitti jo vuonna 1860 aikovansa kirjoittaa uuden puhtaan järjen kritiikin, joka perustuisi historiallis-kielitieteellisen osaston maailmankatsomukselle. Transufilosofia säilyi Diltheyn käsitteellisenä viitekehyksenä läpi hänen filosofisen uransa, ei se siitä päässyt eroon enempää kuin rupikonna täplistä. Hänen filosofinen projektinsa kesti yli viisikymmentä vuotta, mutta mitään valmista historiallisen järjen kritiikistä hän ei saanut kirjoitetuksi. Sen sijaan historiallisen järjen kritiikki on luettavissa erilaisine kehittelyvaiheineen siinä mittavassa tuotannossa erilaisia tekeleitä, jotka hän elämänsä aikana kirjoitti. Diltheyn filosofista tuotantoa tarkasteltaessa on hyvä muistaa hänen ajatelleen – Karl Marxia mukaillen – että filosofian tehtävä ei ole selittää maailmaa vaan muuttaa sitä. No paljonpa se sai sitä muutetuxi. Tämän toiminnallisen lähtökohdan kautta myös hänen filosofinen hajanaisuutensa tulee parhaiten ymmärretyksi.
xxx/ellauri363.html on line 721: Dilthey syntyi Biebrichissä lähellä Mainzia pappisperheeseen, jossa harrastettiin paljon kulttuuria, erityisesti kirkkomusiikkia ja suositeltavaa kirjallisuutta. Teologian opinnot eivät kuitenkaan tyydyttäneet Diltheyta, ja hän vaihtoi ne filosofiaan Berliinin yliopistossa. Dilthey väitteli tohtoriksi Berliinissä 1864. Historialliset opinnot ja filosofia vieraannuttivat hänet uskonnosta. Äidilleen hän kirjoitti, että häntä riivasi tiedonjano, jota papan uskonto ei voi tyydyttää. Hänen kiinnostuksensa uskontoa kohtaan kuitenkin säilyi läpi elämän, samoin kuin jonkinlainen romantikoilta omaksuttu pantyhose maailmankatsomus. Hänen lukeneisuutensa määrä oli miltei käsittämätön, tosin ei se lukemastaan paljon muistanut. Hän kirjoitti paasauxia filosofian historiasta Spinozasta Wolffiin ja Kantiin, Schellingistä Comteen ja Schopenhaueriin, Schleiermacherista Nietzscheen. Multa puuttuu vielä muutama, ainakin Wolff ja Comte. Baselissa (eräänlainen Kouvola) hän kirjoitti suurtyötään Schleiermacherin elämäkertaa sekä tärkeitä tekeleitä kuten Goethe und die dichterische Phantasie ja merkittävään kulttuurifilosofiseen esseekokoelmaansa Das Erlebnis und die Dichtung.
xxx/ellauri363.html on line 723: Vuonna 1867 (34-vuotiaana) filthy Dilthey tapasi myös 25-vuotiaan amerikkalaisen filosofin ja psykologin William Jamesin (1842–1910), joka teki häneen suuren vaikutuksen. Dilthey ei kuitenkaan viihtynyt Baselissa vaan kaipasi Saksaan ja lähelle Berliiniä. Vuonna 1869 Dilthey nimitettiin filosofian professoriksi Kieliin pessimistisen Burckhardtin suosituksesta. Kouvolasta Ouluun. Diltheyn seuraajaksi Baseliin nimitettiin nuori lupaus Friedrich Nietzsche (1844–1900), josta oli tullut Burchardtin suosikki. Diltheyn oma suhde Nietzscheen oli kaksijakoinen. Aluksi hän kirjoitti myönteisiä arvioita tämän teoksista, mutta myöhemmin hänen suhtautumisensa muuttui hyvin kriittiseksi, huomattuaan Kielissä tulleensa pahan kerran höynäytetyxi.
xxx/ellauri363.html on line 725: Päästäxeen Berliiniin Hegelin tuoliin istumaan Filthy viimeisteli pikavauhtia valmiiksi historiallisen järjen kritiikin ensimmäisen osan ja julkaisi sen nimellä Einleitung in die Geisteswissenschaften. Joku muukin teki tälläsen hätäpaskan viranhakumielessä, julkaisi osan I eikä saanut osaa II koskaan valmiixi, kuka? Oliko se vallan "nazi" Heideggerin Sein und Zeit? On epäselvää, miksi hän vaihtoi tutkimuksensa alkuperäisen nimen vaatimattomammaksi nimeksi Johdatus hengentieteisiin, vaikka hän itse viittasi siihen aina myöhemmin nimellä Historiallisen järjen kritiikki. Kreivi Warttenburg kai varoitti. Tutkimus kaikkine puutteineen sai valitsijat vakuuttuneiksi Diltheyn kyvyistä systemaattisena filosofina (muut hakijat olivat peruuttaneet) ja hänet nimitettiin vuonna 1882 filosofian professoriksi Berliinin yliopistoon, jossa hän työskentelee tyytyväisenä vielä tänäänkin, ellei ole kuollut.
xxx/ellauri363.html on line 727: Diltheyn filosofinen projekti on niin laaja-alainen, monitasoinen ja fragmentaarinen, että siitä on vaikea saada otetta. Suoraan sanottuna vyyhdestä ei löydy päätä eikä häntääkään. Ei ole helppoa erottaa hänen omia (jos niitä oli) ja muilta omaksumia ajatuksiaan (sic). Erna kertaa possessiivisuffixit! Diltheyn sekavuuteen turhautuneet oppilaat kuzuivat häntä "mystisexi vanhaxi käppyräxi". Pääasia oli jankata, ettei luonnontieteiden tiedollisia lähtökohtia määrittävä positivistinen tieteenihanne ole sellaisenaan sovellettavissa hengentieteisiin. Comte pirulainen oli perivihollinen, niinkuin historiallis-kielitieteellisessä osastossa 70-luvulla. Ilmeisesti Wolff ei ollut paljon parempi. Hengentieteisiin tarvitaan uskonnollisempaa otetta. Nazit eivät perustaneet Filthystä, vaikka kummatkin kannustivat Herderiä. Herder vaati filosofiaan ”kopernikaanista vallankumousta”, joka asettaa ihmisen filosofisen tutkimuksen keskiöön. Dilthey pyrki erottamaan sen, mikä on sisällämme, siitä, mikä on ulkopuolellamme. (Entäpä se, joka on vuoroon sisällä vuoroon ulkona?) Diltheyn psykologian kohteeksi asettui historiallinen, yksilöllinen kokemus, itselle-oleminen, eletty kokemus ja elämä. Dilthey korostaa, että subjektiivisuus on moderni tapa tarkastella asioita.
xxx/ellauri363.html on line 733: Filosofiassa Diltheysta on jonkin verran kirjoittanut Juha Varto ja laajemmin Erna Oesch. Oeschilla on tekeillä ensimmäinen väitöskirjatasoinen tutkimus Diltheyn filosofiasta työnimeltään Empirie nicht Empirismus – Towards a Critique of Hermeneutical Reason. Väikkäri näyttää nuupahtaneen lisurixi 2018. Senjälkeen Erna on vaikuttanut Tampereella tittelillä Researcher and independent scholar. Erna hasn't posted yet.
xxx/ellauri363.html on line 738: da Vinci, Alan Turing, Michelangelo, Barbara Gitting (another daughter of cholitis), Christine Jorgensen (transu),
xxx/ellauri363.html on line 741: (vilpitön tahvo), James Baldwin (musta hintti), Bayard Rustin (ditto), Roy Perry (LBTQ person of faith), Harry
xxx/ellauri363.html on line 743: Deborah Sampson (very masculine young girl, not world famous). Oho näitä taisikin olla 21+. Kazo myös kuvat! 21+ steamy photos of Scotland’s finest gay men in Elska Glasgow!
xxx/ellauri363.html on line 754: Nuorena teini-ikäisenä toinen maailmansota vaikutti Jyrkiin syvästi. Lukion valmistumiseen asti Habermas asui Gummersbachissa Kölnin lähellä . Hänen isänsä Ernst Habermas oli Kölnin teollisuuspamppuja. Jyrki kuvaili häntä osuvasti natsien kannattajaksi ja vuodesta 1933 natsipuolueen NSDAP:n jäseneksi. Jyrki itse oli Jungvolkführer, saksalaisen Jungvolkin johtaja, joka kuului Hitlerjugendiin. Aika noloa. Hänet kasvatettiin vankkumattomassa protestanttisessa miljöössä, sillä hänen isoisänsä oli Gummersbachin seminaarin johtaja. Hän suoritti filosofian tohtorin tutkinnon Bonnissa vuonna 1954 väitöskirjalla, jossaa kirjoitettiin absoluutin ja "absoluutin" välisestä konfliktista Schellingin ajattelussa, Jakkoh-Hintikka sentään todisti jotain 2. kl logiikan ilmaisuvoimasta. Habilitaatiovaiheessa tuli riitaa Horkheimerin kanssa Frankfurtin koulussa, ja Jyrki painui iänikuiseen Marburgiin. Hannu-Jori hommasi sille henk.koht. ylim. professorin paikan Heidelbergistä. 1964 Jyrki kosti Horkheimerille potut pottuina ja vei sen tyhjentämän tuolin Frankfurtin koulussa.
xxx/ellauri363.html on line 756: Saavutettuaan trendiprofesorin mainetta se alkoi heilua joka paikassa, Max Planck instituutissa ja jenkeissä. Innostuxen jäähdyttyä Jyrki palasi Frankfurtin koulun tuoliinsa, ja siellä se istuu vieläkin elle oie vuoteenomana. The Times Higher Education Guide listasi Habermasin vuonna 2007 seitsemänneksi siteeratuimmaksi humanististen tieteiden (mukaan lukien yhteiskuntatieteet) kirjailijaksi Max Weberin ja ja Erving Goffmanin välissä (Goffman ensin, sitten Habermas, Weberin kassit jäävät ulkopuolelle).
xxx/ellauri363.html on line 758: Jyrkin filosofinen palapeli muodostuu seuraavista tutunomaisista paloista:
xxx/ellauri363.html on line 777: Vaikka Jyrki on todennut, että valistus on "keskeneräinen projekti", hän väittää, että sitä pitäisi korjata ja täydentää, ei hylätä. Tässä hän etääntyy Frankfurtin koulusta ja arvostelee sitä, samoin kuin suurta osa postmodernistista ajattelua, liiallisesta pessimismistä, radikalismista ja liioitteluista. Eihän asiat nyt sentään niin kehnosti ole! Hänen modernismin ja kansalaisyhteiskunnan puolustaminen on ollut inspiraation lähde muille taantumuxen voimille, ja sitä pidetään tärkeänä filosofisena vaihtoehtona postmodernismin rikkalajikkeille. Hän on myös tarjonnut vaikutusvaltaisen lohdullisen analyysin myöhäiskapitalismista.
xxx/ellauri363.html on line 781: Vuonna 1971 Leo Kofler julkaisi kirjan nimeltä Technologische Rationalität im Spätkapitalismus (Teknologinen rationaalisuus vuonna 1968). Claus Offe julkaisi esseensä "Spätkapitalismus – Versuch einer Begriffsbestimmung" (Myöhäinen kapitalismi – yritys käsitteelliseen määritelmään) vuonna 1972. Vuonna 1973 Jürgen Habermas vihdoin julkaisi Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus). Vuonna 1975 Ernest Mandel julkaisi väitöskirjansa Late Capitalism englanniksi New Left Booksissa. Myös Herbert Marcuse hyväksyi termin.
xxx/ellauri366.html on line 35:
HERRA HUU
Pedofiliaa
xxx/ellauri366.html on line 106: Jamie Paulin Ramirez on amerikkalainen islamiin käännynnäinen, joka tunnusti osansa murhasuunnitelmassa Lars Vilksin, ruotsalaisen taiteilijan, pään menoxi, jota syytettiin jumalanpilkasta ja islamilaisen profeetta Muhammedin piirtämisestä huonosti.
xxx/ellauri366.html on line 158: Lars Vilks Muhammedin piirustuskiista alkoi heinäkuussa 2007 ruotsalaisen taiteilija Lars Vilksin piirustussarjalla, jossa islamilainen profeetta Muhammed kuvattiin kiertokulkukoirana katurondellissa Ruotsissa. Useat ruotsalaiset taidegalleriat kieltäytyivät näyttämästä piirustuksia turvallisuussyistä ja väkivallan pelosta. Kiista sai kansainvälistä huomiota sen jälkeen, kun Örebron aluelehti Nerikes Allehanda julkaisi yhden piirustuksista 18. elokuuta osana itsesensuuria ja uskonnonvapautta käsittelevää pääkirjoitusta.
xxx/ellauri366.html on line 161: Prof. Muhammed som rondellhund. Mekin on exytty Örebron rondelliin, se on exyttävä. xxx/ellauri366.html on line 173: Prof. Muhammed koirona, sanoo selventävä texti. Profeetta Muhammed ei pitänyt koirista. xxx/ellauri366.html on line 185: World Association of Western Newspapers (WAN), joka edustaa yli 18 000 sanomalehteä ympäri maailmaa, antoi lausunnon, jossa se tuomitsi tappouhkaukset ja ilmaisi tukensa Nerikes Allehandalle sen oikeudesta julkaista piirustus.
xxx/ellauri366.html on line 203: ofving-2.jpg" />
xxx/ellauri366.html on line 211: De träffades också utanför jobbet. De kände varandra. Dom knullade varandra mycket ofta. Samtidigt tog Mats Löfving flera beslut om hennes jobb.
xxx/ellauri366.html on line 245: Tidigare har Anders Thornberg varit polisernas högsta chef. Han hade gjort många fadäser som säpochef redan före denna katastrof. Nu blir han indianhövding i Halland.
xxx/ellauri366.html on line 349: Tilanteen luonteen vuoksi oma propagandatoimintakin järjestyi enemmän tai vähemmän ”itsestään” – toki valtiovallan ja sensuurin ohjauksessa, mutta mitään kovin erikoisia uusia toimenpiteitä ei sen enempää keksitty kuin ehditty toteuttaa. Muutama Neuvostoliittoa irvaileva sketsi filmattiin ja Njet Molotoff -laulu sai suosiota. Huumorin asein käyty kotirintaman taistelu syntyi lähinnä sitä kautta, että käytettiin vanhoja aseita – pakinoitsijoiden teräviä kyniä.
xxx/ellauri366.html on line 369: Kerta kerran jälkeen pakinoissa toistui asetelma, jossa politrukit ja komissaarit sortivat väestöä eivätkä sietäneet mitään selityksiä ryöstäessään siltä kaiken mahdollisen. Muutaman kerran esiintyi sama keksitty paikkakuntakin, Novovodkan piiri, ja sen komissaari, jonka nimi tuskin sattumalta oli Torakoff.
xxx/ellauri366.html on line 412: Napalm, son, is lots of fun,
xxx/ellauri366.html on line 420: Just burn off their legs and arms,
xxx/ellauri366.html on line 461: Killing gooks is lots of fun,
xxx/ellauri376.html on line 53: Nils Ferlin var en utmärkt fotbollsspelare och gjorde många mål för sin klubb. Han var stor och stark men drabbades ab svårmod. Den kanske mest kända strofen i Ferlins lyrik är: "… jag är ganska mager om ben'a, tillika om armar och hals." (En valsmelodi). Hauska on myös Ferlinin ize laulama Kuckeliku.
xxx/ellauri376.html on line 62: Hannu Salama was born 1936 in Kouvola, Kymenlaakso region in Southern Finland. Figures. He spent his childhood in the Pispala district of the city of Tampere, in a traditional working-class area with working class politics and culture. Following in the footsteps of his father, Salama first worked as an electrician and a farm hand. Tollaset kynäilijät on ihmisinä aivan perseenreijästä.
xxx/ellauri376.html on line 99: ofisrael.com/blogs/uploads/2021/07/AP5701010901-640x400.jpeg" height="300px" />
xxx/ellauri376.html on line 103: Juutalaisen lain mukaan, jos olet, kuten Elvis, polveutunut juutalaisesta naisesta katkeamattomassa naislinjassa, sinua pidetään halachically juutalaisena, vaikka et olisi koskaan tunnustautunut juutalaiseksi tai harjoittanut uskontoa. Elvis on myynyt yli miljardi Levyä maailmanlaajuisesti. Presleyt kutsuttiin naapuriin shabbatillalliselle kerran kuukaudessa, mikä sai Elvisin kiintymään challahiin, porkkanatzimmeihin ja matsopallokeittoon. Elvis toimi "shabbasgoyna" Fruchtereille, ei-juutalaispoikana sytyttämässä valot ja vastaavaa sapatin alkamisen jälkeen. Se oli syntiä. Nuori Elvis piti taskussaan kipaa kaiken varalta. Kahdelle Elvixen isoenolle annettiin juutalaiset nimet, Sidney ja Jerome. Sidney on britti paikannimi ja Saint Jerome was responsible for the creation of the Vulgate, the Latin translation of the Bible. St. Elvis oli kelttiläinen piispa. Presley itse osallistui Assembly of God -kirkkoon perheensä kanssa. Baz Luhrmannin Elvis on nyt elokuvateattereissa.
xxx/ellauri376.html on line 115: Lausunnon antanut kriitikko Christgau on ize todennäköisesti tuhkamuna. CNN: n vanhempi kirjailija Jamie Allen on kutsunut Christgauta " musiikkimaailman EF Huttoniksi – kun hän puhuu, ihmiset kuuntelevat." Who the heck is EF Hutton? In the 1970s and 1980s, a trademark of the commercials was a crowd of people suddenly falling quiet and listening whenever E.F Hutton was mentioned. The tagline "When E.F Hutton Talks, People Listen" would close the commercial. EF Hutton oli suuren luokan Wall Street huijari 1987 crashin aikoihin, jolloin Christchurch adoptoi Nicaraguasta tyttären.
xxx/ellauri376.html on line 139: Full of Fire (1976)
xxx/ellauri376.html on line 225: Dmitri oli kotoisin Simbirskistä. Isävainaa oli husaari ja äiti emigrantti. Dmitri puhui ranskaa pienenä. Vuonna 1832 Grigorovich meni saksalaiseen lukioon, minkä jälkeen hänet siirrettiin ranskalaiseen Monighettyn sisäoppilaitokseen Moskovaan. Vuonna 1835 hän ilmoittautui Nikolajevski-tekniikan instituuttiin, jossa hän ystävystyi opiskelijatoverinsa Fjodor Dostojevskin kanssa ja kiinnostui kirjallisuudesta. Vuonna 1840 Grigorovitš erosi instituutista saatuaan ankaran rangaistuksen siitä, ettei hän ollut tervehtinyt muodollisesti suurherttua Mihail Pavlovitšia tämän kulkiessa ohitse. Hän liittyi Imperial Academy of Arts -akatemiaan, jossa ukrainalainen Taras Shevchenko oli hänen läheinen ystävänsä. Yksi hänen ensimmäisistä kirjallisista tuttavistaan oli Nikolai Nekrasov, jonka hän tapasi opiskellessaan Akatemian studioissa.
xxx/ellauri376.html on line 281: Au début du roman, Bernard est présenté comme un personnage détestable, un véritable voyou sans scrupules. Il est élevé dans une famille de brigands et est un con. Cependant, au fil de l’histoire, nous assistons à sa transformation profonde, alors qu’il est confronté à l’amour et à la bienveillance de la belle Edmée de Mauprat. Bernard devient ainsi le symbole de la rédemption, luttant contre ses instincts les plus sombres pour devenir un homme meilleur.
xxx/ellauri376.html on line 382: Tämän ajanjakson muiden huomionarvoisten teosten joukossa on joitain tarinoita viihteestä, mukaan lukien Povest o Petre i Fevroni (1500-luvun puoliväli; "Tale of Peter and Fevroniya"). Kauppias Afanasy Nikitin kuvaa matkojaan Intiaan ja Persiaan vuosina 1466–1472 kirjassa Khozhdeniye za tri morya ("Matka kolmen meren taakse"). Silmiinpistävintä tässä ajanjaksossa on kuitenkin se, mitä ei tapahtunut: Venäjä ei kokenut kolonialismin onnea vielä renessanssiaikana ja se eristyi sixi melkoisesti lännestä. Koska mikään ei muistuttanut länsimaista maallista kirjallisuutta, filosofiaa tai tiedettä, se pysyi huomattavana maana lähinnä puutteista etenkin viihdepuolella.
xxx/ellauri376.html on line 413: Pavel Afanasjevitš Famusov, isä, tärkeän osaston johtaja, luonnollinen konservatiivi, kyyninen ja tyyni hyvän ruoansulatuksen filosofi, vakaan yhteiskunnan tukipilari;
xxx/ellauri376.html on line 414: Sofia Pavlovna Famusova, hänen tyttärensä, sankaritar, jota ei ole idealisoitu eikä pilapiirretty, jolla on outo, kuiva romanttinen maku. Tarkoituksenmukaisuudellaan, valmiilla nokkeluudellaan ja syvällä, mutta pidättyväisellä intohimollaan hän on näytelmän pääasiallinen aktiivinen voima ja juoni etenee pääosin hänen teoistaan.
xxx/ellauri376.html on line 416: Liza, Sofian piika, itsepäinen ja voimaton piika. Hän sanoo rohkeasti mielipiteensä, koska hän ei voi ryhtyä toimiin sukupuolensa ja asemansa vuoksi. Hän on ajoneuvo, jonka avulla useat hahmot paljastavat alhaisemmat halunsa ja paljastavat julkisesti kiivaasti suojattuja totuuksia.
xxx/ellauri376.html on line 420: Päähenkilö Aleksandr Andrejevitš Chatsky. Joskus merkityksettömän kaunopuheisena hän johtaa anteliasta, joskin epämääräistä kapinaa Famusovien ja Molchalinien vihannesmaista itsekästä maailmaa vastaan. Hänen innostava, nuorekas idealisminsa, hänen intonsa ja elonsa on Romeon perhettä. Perinne kertoo, että hahmo on mallinnettu Pjotr Tšaadajevin, alkuperäisen ja kiistanalaisen venäläisen kirjailijan ja filosofin mukaan, jonka Gribojedov oli tuttu. Merkittävää on, että kaikesta ilmeisestä selkeän persoonallisuuden puutteesta huolimatta hänen roolinsa on venäläisen näyttelijän perinteinen koetinkivi. Suuret Chatskyt ovat yhtä harvinaisia ja yhtä arvostettuja Venäjällä kuin suuret Hamletit Britanniassa.
xxx/ellauri376.html on line 451: Hänen tyttärensä etunimi on Sofia ("viisas"), viitaten hänen pragmaattisuuteensa.
xxx/ellauri376.html on line 458: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
xxx/ellauri376.html on line 460: Ronald Hingley, author of Russians and Society and a specialist in Dostoevsky´s works, thought this novel a bad one, whereas Richard Pevear (in the introduction to his and Larissa Volokhonsky´s 2003 translation of the novel), vigorously said it´s a good one. Herman Hesse, another teenage novelist, liked it too. Ei kyllä Doston paikka oli loukossa, eihän sillä edes parta kasvanut kunnolla. Vitun pedofiili.
xxx/ellauri376.html on line 464: Romaanin minä-kertojana on avioliiton ulkopuolella syntynyt nuori mies, juuri ja juuri vielä teini-ikäinen 19-vuotias Arkadi Dolgoruki, jonka biologinen isä Andrei Versilov on aatelinen tilanomistaja ja laillinen isä Makar Dolgoruki Versilovin kartanon palveluskunnan entinen jäsen. Arkadin äiti Sofia Dolgoruka elää Versilovin kanssa tämän tehtyä perhejärjestelystä sopimuksen Makarin kanssa. Makar on pyhiinvaeltaja ja Versilov puolestaan huikentelevainen naistenmies, jonka avioton perhe elää hänen ailahtelevan luonteensa armoilla. Nämä taustat selviävät lukijalle romaanin alussa ja takautumien kautta. Varsinaiset tapahtumat sijoittuvat Pietariin, jonne Arkadi saapuu astuakseen virkaan. Tämän muodollisen syyn ohella hän aikoo selvittää välinsä pappa Versilovin kanssa.
xxx/ellauri376.html on line 531: Le foutre y servira d’offrandes,
xxx/ellauri376.html on line 630: Du gain de son con faisant offre,
xxx/ellauri376.html on line 631: Phryné le trouve dans son coffre !
xxx/ellauri376.html on line 898: of.club/uploads/posts/2022-03/1648691062_35-kartinkof-club-p-kartinki-smeshnie-garem-36.jpg" height="100%" />
xxx/ellauri379.html on line 45: Marlon Brandon esittämä eversti Walter E. Kurtz on fiktiivinen hahmo ja Francis Ford Coppolan vuoden 1979 Apocalypse Now -elokuvan päävastustaja. Eversti Kurtz perustuu 1800-luvun norsunluukauppiaan, jota kutsutaan myös Kurtziksi, hahmoon Joseph Conradin vuoden 1899 novellissa Heart of Darkness. 80v oli sujahtanut ilman näkyvämpää edistystä. Eikä seuraavatkaan 50 vuotta ole tuoneet mitään parannusta, pikemminkin päinvastoin.
xxx/ellauri379.html on line 50: Kurtz palasi Vietnamiin vuonna 1966 vihreiden barettien kanssa ja oli osa sydämet ja mielet -kampanjaa, joka kuten aiemmin on nähty meni täysin perseelleen. Kurtz käytti barbaarisia menetelmiä vihollisen voittamiseksi, mutta myös pelon levittämiseksi. Kurtz mm. murhasi Jay "Chef" Hicksin katkaisemalla hänen päänsä. Hän kiduttaa Willardia fyysisest, vangitsemalla hänet bambumaiseen vankilaan kuin Pugatshevin koppi, sekä henkisest, näyttämällä hänelle ystävänsä Chefin katkaistua päätä jonka hän oli tappanut. Tääkin on vanha klischee osmannien ajoilta (albumi 190) ja aiempaakin (esim. Holofernes, Johannes Kastaja).
xxx/ellauri379.html on line 57: Kurtzia kohdeltiin todella kuin jumalankaltaista kuningasta. Hän käytti laajaa sotilaallista koulutustaan seuraajien ja sotilaiden armeijan muodostamiseen ympärilleen ja hänestä tuli lopulta sotafilosofi, joka luki runoutta ja lainauksia Pyhästä Raamatusta, mikä saa muut katsomaan hänet seinähulluksi.
xxx/ellauri379.html on line 71:
xxx/ellauri379.html on line 73: He then opened a restaurant called "Les Trois Continents" in the Washington, D.C. suburb of Burke, Virginia at Rolling Valley Mall. The restaurant served hamburgers, Vietnamese cuisine, and pizza, but was described as more of a pizzeria. Adams later apologized in person to Loan and his family for the damage his photograph did to his reputation.
xxx/ellauri379.html on line 90: Geneven sopimuxessa täsmennetään että guerillat jotka viizivät edes vähän näyttää armeijalta on pidettävä hengissä, mutta loput ovat ammuskelijoita, francs-tireurs (in the original sense of "illegal combatant"), ja ne saa lasauttaa kuoliaaxi näöltä.
xxx/ellauri379.html on line 99: Heart of Darkness, novelli, kirjoittaja Joseph Conrad, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwood's Edinburgh Magazine ja sitten Conrad's Youth and Two Other Stories (1902). Heart of Darkness tutkii länsimaisen kolonialismin kauhuja ja kuvaa sitä ilmiönä, joka tahraa paitsi sen riistomaita ja kansoja, myös niitä lännessä, jotka edistävät sitä. Vaikka Conradin puoliautoelämäkerrallinen kertomus sai alun perin heikon vastaanoton, siitä on tullut yksi laajimmin analysoiduista englantilaisen kirjallisuuden teoksista. Kriitikot eivät ole aina kohdelleet Pimeyden sydäntä suotuisasti ja moittivat sen epäinhimillistä esittämistä kolonisoituneista kansoista ja sen halveksivaa kohtelua naisia kohtaan. Siitä huolimatta Heart of Darkness on kestänyt, ja nykyään se on modernistinen mestariteos, joka liittyy suoraan postkolonialistiseen todellisuuteen.
xxx/ellauri379.html on line 101: Yhteenveto. Heart of Darkness kertoo tarinan tarinassa. Novelli alkaa ryhmästä matkustajia Thames-joella kelluvassa veneessä. Yksi heistä, kapteeni Marvel (Marlow) kertoo merenkulkijoilleen kokemuksestaan, joka tapahtui kokonaan toisella joella – Kongo- joella Afrikassa. Marlow'n tarina alkaa "hautakaupungiksi" kutsutusta paikasta jossain Euroopassa. Siellä ”yhtiö” – nimeämätön organisaatio, joka johtaa siirtomaayritystä Belgian Kongossa – nimittää hänet höyrylaivan kapteeniksi. Hän lähtee Afrikkaan optimistisena sen suhteen, mitä hän löytää.
xxx/ellauri379.html on line 111: Tilaa Britannica Premium -tilaus ja pääset käsiksi eksklusiiviseen sisältöön. Tilaa nyt ennen kuin on liian myöhäistä. Vuosi Eurooppaan paluunsa jälkeen Marlow vierailee Kurtzin kumppanin luona. Hänet esitetään – kuten monet Heart of Darknessin naishahmoista – naiivisti suojassa maailman kauheudelta, tila, jonka Marlow haluaa säilyttää. Kun hän kysyy Kurtzin viimeisistä sanoista, Marlow valehtelee: "nimesi", hän kertoo. Marlow'n tarina päättyy tähän. Heart of Darkness itse päättyy, kun kertoja, yksi Marlow'n yleisöstä, näkee horisontille kerääntyvän haudanpilviä – mikä hänestä näyttää olevan "valtavan pimeyden sydän" .
xxx/ellauri379.html on line 113: Vastaanotto. Heart of Darkness julkaistiin vuonna 1902 novellina Youth: And Two Other Stories -kokoelmassa, joka sisälsi kaksi muuta Conradin tarinaa. Mutta teksti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwoodin Edinburgh Magazinessa , kirjallisessa kuukausilehdessä sen tuhannessa numerossa, ja sen toimittaja kutsui Conradin osallistumaan. Conrad epäröi tehdä niin, ehkä hyvästä syystä – vaikka Pimeyden sydän sai tunnustusta omassa kirjallisuudessaan, tarina ei saavuttanut minkäänlaista suosittua menestystä. Näin oli myös silloin, kun se julkaistiin vuonna 1902; Heart of Darkness sai vähiten huomiota kolmesta mukana olleesta tarinasta, ja kokoelma nimettiin samannimisenä kokonaan toisen tarinan mukaan. Conrad ei elänyt tarpeeksi kauan nähdäkseen sen olevan suosittu menestys.
xxx/ellauri379.html on line 115: Heart of Darkness alkoi saada akateemista huomiota ensimmäisen kerran 1940- ja 50-luvuilla, jolloin kirjallisuustutkimusta hallitsi psykologinen lähestymistapa kirjallisuuden tulkintaan. Pimeyden sydän ymmärrettiin sen mukaisesti universaalisti ihmisen sisäisyyden tutkimiseksi – sen turmeltuvuudesta, saavuttamattomuudesta ja sille luontaisesta pimeydestä. Näistä kritiikistä tietysti puuttui jotain oleellista: kaikenlainen novellin kolonialismin sanoman tarkastelu tai sen Afrikan ja sen ihmisten käyttö epäselvänä taustana, jota vasten tutkia valkoisen psyyken "monimutkaisuutta.'
xxx/ellauri379.html on line 117: Tilanne muuttui 1970-luvulla kun Chinua Achebe, nigerialainen Things Fall Apart -kirjan kirjoittaja , esitti raivostuttavan kritiikin Heart of Darknessia vastaan tavasta, jolla se epäinhimillisti afrikkalaisia. Acheben kritiikki avasi ovet teoksesta tuleville postkolonialistisille analyyseille, ja sitä seurasi myös muiden akateemisten näkökulmien analyysi: esimerkiksi feministiset lukemat paljastivat Conrad polakin samanlaisen naarasaiheisiinsa tehdyn hämärtymisen. Vaikka Pimeyden sydän on pysynyt monissa opetussuunnitelmissa 1970-luvulta lähtien, sillä on nyt paljon kiistanalaisempi asema länsimaisessa kaanonissa: tarinana, joka tasoitti kolonialismia vastaan suunnattua kritiikkiä, joka oli aikansa uutta ja joka oli syntyä muotoileva. kirjallisuuden modernismista, on edelleen syvästi ja anteeksiantamattomasti juurtunut valkoisen miehen näkökulmaan.
xxx/ellauri379.html on line 119: Analyysi. On the most superficial level, Heart of Darkness can be understood through its semiautobiographical relationship to Conrad’s real life. Much like his protagonist Marlow, Conrad’s career as a merchant marine also took him up the Congo River. And much like Marlow, Conrad was profoundly affected by the human depravity he witnessed on his boat tour of European colonialism in Africa.
xxx/ellauri379.html on line 121: But it’s overly reductive to boil Heart of Darkness down to the commonalities it shares with Conrad’s own experiences. It would be useful to examine its elements crucial to the emergence of modernism: for example, Conrad’s use of multiple narrators; his couching of one narrative within another; the story’s achronological unfolding; and as would become increasingly clear as the 20th century progressed, his almost post-structuralist distrust in the stability of language. At the same time, his story pays homage to the Victorian tales he grew up on, evident in the popular heroism so central to his story’s narrative. In that sense, Heart of Darkness straddles the boundary between a waning Victorian sensibility and a waxing Modernist one.
xxx/ellauri379.html on line 123: One of the most resoundingly Modernist elements of Conrad’s work lies in this kind of early post-structuralist treatment of language—his insistence on the inherent inability of words to express the real, in all of its horrific truth. Marlow’s journey is full of encounters with things that are “unspeakable,” with words that are uninterpretable, and with a world that is eminently “inscrutable.” In this way, language fails time and time again to do what it is meant to do—to communicate. It’s a phenomenon best summed up when Marlow tells his audience that “it is impossible to convey the life-sensation of any given epoch of one’s existence—that which makes its truth, its meaning—its subtle and penetrating essence… We live, as we dream—alone.” Kurtz—as “eloquent” as he may be—can’t even adequately communicate the terrifying darkness he observed around him.“The horror! The horror!” is all he can say. Some critics have surmised that part of Heart of Darkness’s mass appeal comes from this ambiguity of language—from the free rein it gives its readers to interpret. Others posit this as a great weakness of the text, viewing Conrad’s inability to name things as an unseemly quality in a writer who’s supposed to be one of the greats. Perhaps this is itself a testament to the Heart of Darkness’s breadth of interpretability.
xxx/ellauri379.html on line 125: Heart of Darknessin tarkastelu postkolonialistisesta näkökulmasta on antanut tilaa pilkallisemmalle kritiikille. Kuten Achebe ilmaisi, Conrad oli "perinteinen rasisti", joka dehumanisoi afrikkalaisia käyttääkseen heitä taustana valkoisen miehen sisäisyyden tutkimiseen. Achebe on oikeassa: vaikka Conrad nuhtelee kolonialismin pahuutta, hän ei tee juurikaan hajottaakseen sellaisen järjestelmän taustalla olevaa rasismia, vaan pitää Afrikan alkuperäiskansoja vain osana luonnollista ympäristöä. Tätä teosta on pidetty yhtenä lännen oivaltavimmista kirjoista eurooppalaisen imperialismin pahuudesta Afrikassa, mutta se ei kuitenkaan anna mitään erityispiirteitä afrikkalaisille itselleen.
xxx/ellauri379.html on line 129: Suuri osa nykyajan analyysistä – edellä mainittu postkolonialistinen ja feministinen kritiikki mukaan lukien – ei keskity itse tekstiin, vaan muihin tekstin kommentteihin, mikä selventää tapaa, jolla akateemisessa ympäristössä käydyt keskustelut voivat tahattomasti säilyttää joitakin teoksen ongelmallisempia elementtejä. Siten Heart of Darkness on jatkuvasti muuttuvassa asemassa kirjallisessa kaanonissa: ei enää valaisevana tekstinä, joka paljastaa inhimillisen turmeluksen syvyydet, vaan esineenä, joka on tällaisen turmeluksen tuote ja joka toistaa sen omana oikeutensa. Kysymys kuuluu sitten: kuuluuko Pimeyden sydän edelleen lännen kirjalliseen kaanoniin? Ja jos on, niin tuleeko aina? Eikö se ole vaan hölmön misogyynin kolonialisti puolalaisen aivokummitus?
xxx/ellauri379.html on line 131: Character Analysis Kurtz's Native Mistress. The Congolese woman that rails against Kurtz's departure is a complete contrast to Kurtz's Intended. As the Intended is innocent and naïve, the native mistress is bold and powerful. Kurtz is a man of many lusts, and she embodies this part of his personality. She frightens the Harlequin because she finds him to be meddling with Kurtz too much; her threats to him eventually scare him into leaving the Inner Station.
xxx/ellauri379.html on line 133: Character Analysis The Intended. Kurtz's fiancée is marked — like the Harlequin — by her absolute devotion to Kurtz. When Marlow visits her after his return from Africa, he finds that she has been dressed in mourning for more than a year and still yearns for information about how her love spent his last days. However, she is actually devoted to an image of Kurtz instead of the man himself: She praises Kurtz's "words" and "example," assuming that these are filled with the nobility of purpose with which Kurtz began his career with the Company. Her devotion is so absolute that Marlow cannot bear to tell her Kurtz's real last words ("The horror! The horror!") and must instead tell her a lie ("The whore! The whore!") that strengthens her already false impression of Kurtz. On a symbolic level, the Intended is like many Europeans, who wish to believe in the greatness of men like Kurtz without considering the more "dark" and hidden parts of their characters. Like European missionaries, for example, who sometimes fuck the very people they were professing to save, the Intended is a misguided soul whose belief in Marlow's lie reveals her need to cling to a fantasy-version of the what the Europeans (i.e., the Company) are doing in Africa.
xxx/ellauri379.html on line 154:
xxx/ellauri379.html on line 156: Dua Lipa (/ˈduːə ˈliːpə/ ⓘ DOO-ə LEE-pə, Albanian: [ˈdua ˈlipa]; born 22 August 1995) is an English and Albanian singer and songwriter. Her voice and disco-influenced production have received critical acclaim and media coverage. She has won numerous accolades throughout her career including seven Battler Britton Awards and three Grammy Awards. Time Magazine named her one of the most influential people in the world as of 2024. Missing from that list are Vladimir Putin, Xi Jinping, plus both of the geriatric incumbents to the capitalistic throne.
xxx/ellauri379.html on line 158: The media have described Lipa as having a mezzo-soprano or contralto vocal range. Her music is primarily pop, and has also been described as disco, house and R&B. Stylistically, her music has been described as dance-pop, synth-pop, R&B, dream pop, alternative pop, and nu-disco subgenres. She describes her musical style as being "dark pop". She is also noted for singing in a "distinct, husky, low register", and her "sultry" tone. Regarding her songwriting process, Lipa states she usually comes to the studio with a concept and starts developing the song with her co-writers. She cites Kylie Minogue, Pink, Nelly Furtado, Jamiroquai, Kendrick Lamar, and Chance the Rapper among her musical influences. "My idea of pop has been P!nk and Christina Aguilera and Destiny's Child and Nelly Furtado", said Lipa in a GQ interview in 2018. Her second studio album Future Nostalgia (2020) was inspired by artists that she listened to during her teens, including Gwen Stefani, Madonna, Moloko, Blondie and Outkast. KIINNNNNNOS. Liikkuuko sinun Lipasi? Ei ota minun orani. I love her lack of energy. Fiat voluntas tua.
xxx/ellauri379.html on line 162: Left foot, right foot. Vasen oikee nosta koipee sieltä näkyy pyöree soikee. Vitun neekerit. Inhoon räppiä. Toinen samanlainen lommopyllyä twerkkaava pelle on Taylor Swift. Enole mikään kopio, kopio, kopio... Time lehti valizi Taylor Swiftin vuoden 2023 "henkilöxi". Taylor Swift yllätti faninsa. Mikä tekee Taylor Swiftistä niin erikoisen? Sanos se. Ai no joo: Swift is one of the world's best-selling artists, with 200 million records sold worldwide as of 2019. Economist Alan Krueger described Swift as an "economic genius". Swift auttoi myymään amerikkalaista kantrimusiikkia laajentaen sen menestystä anglosfäärin ulkopuolelle, aloitti Internetin käytön markkinointityökaluna ja esitteli genitaalejaan nuoremmalle sukupolvelle. She is the "millennial Bruce Springsteen"
xxx/ellauri379.html on line 163: and "the Bob Dylan of our age". Swift on tukenut monia brändejä ja yrityksiä, hän on lanseerannut vaatepuita Paul ja Stella McCartneyn kanssa, suunnitellut terveisiä Amerikasta -kortteja ja Jakke Pacific -nukkeja, julkaissut useita tuoksuja Elizabeth Ardenin isokainalosta ja allekirjoittanut monivuotiset sopimukset AT&T:n ja Pääoma Ykkösen kanssa. Hän oli National Hockey Leaguen Nashville Predatorsin ja Sony Cyber-threat -digitaalikameroiden trollaaja, ja hänestä tuli New York Cityn kansainvälinen lähettiläs vuonna 2014 ja levykauppapäivätapahtuma vuonna 2022.
xxx/ellauri379.html on line 186: Varsinaisen suursuosion My Little Pony koki vasta 2010 alkaneen My Little Pony: Ystävyyden taikaa (engl. My Little Pony: Friendship is Magic) -sarjan kautta. Sarja synnytti myös niin sanotun brony-kulttuurin, jossa My Little Ponyn faneiksi tunnustautuivat ensimmäistä kertaa laajassa mittakaavassa myös miehet. Siis ilmeisesti kuitenkin etupiässä pervertit ja käteenvetäjät eikä pedofiilit. Bronies have received significant criticism and ridicule for their out of the mainstream interests. These criticisms include accusations that bronies are interested in My Little Pony for perverted sexual reasons involving bestiality. The term “clopping” refers to when someone masturbates to My Little Pony content.
xxx/ellauri379.html on line 231: Prinsessa Luna, joka tunnetaan myös nimellä Nightmare Moon tai Night Mare Moon muuttuessaan tai tietyissä muissa olosuhteissa, [huomautus 3] on Alicorn- poni, prinsessa Celestian nuorempi sisar ja ensimmäisen kauden ensi- illan päävastustaja. My Little Pony Friendship on taikuutta painajaiskuuna. Hän on myös Princess Cadancen adoptiotäti. Lopulta Elements of Harmony palauttaa Lunan entiselleen ja hän palaa muina täteinä hallitsemaan Equestriaa vanhemman sisarensa rinnalla. Prinsessa Luna/Nightmare Moonia kutsuttiin hänen varhaisilla nimillään Prinsessa Selena / Yö Tamma toisessa tuotantokaudessa.
xxx/ellauri379.html on line 233: Nightmare Moon on paha olento, joka syntyi sen jälkeen, kun prinsessa Luna muuttui kateudesta ja katkeruudesta sinivihreäxi. Luna oli huomannut, että hänen ja hänen sisarensa, prinsessa Celestian hallitsemat ponit leikkivät koko päivän, mutta välttelivät yötä. Muuttuttuaan Nightmare Mooniksi, paha tamma yritti saada aikaan ikuisen yön. Kuitenkin Celestia käytti Harmony-elementtejä vangitakseen Nightmare Moonin kuuhun. 1000 vuotta myöhemmin Nightmare Moon vapautettiin ja saapui Ponyvilleen tuomaan jälleen ikuisen yön. Nightmare Moon kuitenkin voitettiin lopullisesti, kun Twilight Sparkle ja hänen ystävänsä yhdessä käyttivät Elements of Harmony -elementtejä häntä vastaan. Elements puhdisti pahan ja palautti Lunan todelliseen muotoonsa.
xxx/ellauri379.html on line 239: Noh. En mitenkään pysty uskomaan että pelkkä älykäs keskustelu kirjallisuudesta ja filosofiasta Twilightin kanssa riittäisi pidemmän päälle parikymppiselle jannulle joka runkkaa lastenanimaation ääressä. Monilla tulppa on suunnilleen samankokoinen kuin mitä tyyppi ize. Pienet ponit sopivat anustapeixi. Persetulppia, hehe (Nigella). Pegasuxen sarvi on paxulti vaseliinilla liukastettu kyrpä. Syötämme heille muovia. Hyvällä ruokahalulla pojat syövät mikromuovia ja tulevat lisääntymiskelvottomixi. (Fluttershy)
xxx/ellauri379.html on line 245: And I looked, and behold, a pale horse! And its rider’s name was Death, and Hades followed him. And they were given authority over a fourth of the earth, to kill with sword and with famine and with pestilence and by wild beasts of the earth. Terveisin Jaakko Parantainen, Neuropositron. Posilla mennään! (Apokalypsis 6:8)
xxx/ellauri379.html on line 250: The Mass Effect series has been the subject of several major video game controversies. A cutscene from the first Mass Effect, which contains depictions of partial nudity and total sexual activity, was accused by neoconservative media outlets of being obscene content in late 2007. Controversy over the cutscene, especially one version which depicts a potent intimate scene between Liara T'Soni and a female Commander Shepard, attracted at least one instance of government scrutiny, which led to the game being briefly banned in Singapore. The controversy prompted an intervention from BioWare management into the development of Mass Effect 2 to remove planned same sex romantic content for companion characters Taylor Wift and Applejack.
xxx/ellauri379.html on line 255: Jessi Sampson from PCGamesN called Mass Effect an "impressive melting pot of ideas". Tauriq Moosa from The Guardian lauded the Mass Effect franchise as some of the best science fiction ever made, describing its overarching theme of "aspiration and connection in the face of an indifferent cosmos" to be "as cerebral as Star Trek, as hopeful as Asimov and as dramatic as Battlestar Galactica".
xxx/ellauri379.html on line 256: Petteri Carlson from PC Gamer called Mass Effect "one of the grandest and most personal science friction epics across all mediums due to the successful combination of classic space opera's best elements with a parental guidance adventure structure" that "encourages both playful and serious challenges to traditional science friction".
xxx/ellauri379.html on line 261: Harmonian Elementit (engl. Elements of Harmony): nauru, lempeys, anteliaisuus, rehellisyys, uskollisuus ja taikuus. (engl. laughter, kindness, generosity, honesty, loyalty and magic) Vanhaa ponitaikuutta, Equestrian vahvinta. Ensimmäisen kauden pilottijaksossa ponit kukistavat elementeillä vihollisensa, Nightmare Moonin. Neljännellä kaudella Elementit annettiin Harmonian puulle. (engl. Tree of Harmony).
xxx/ellauri379.html on line 299: Piru voi tarkoittaa joko itse Saatanaa, tai Saatanaa palvelevaa tai joskus harvemmin itsenäistä pahaa pikkuolentoa suomalaisessa kansanperinteessä. Piruja voi olla kansantarinoissa montakin. Saatanalla on myös muita nimityksiä, kuten Vanha kehno (englanniksi Old Nick), Vihtahousu, sielunvihollinen, Mephistofeles ja Lucifer. Talmudissa ja joissakin Kabbalan kirjoituksissa Saatanaa kutsutaan nimellä Samael.
xxx/ellauri379.html on line 317: of-smashing-pumpkins" height="200px" />
xxx/ellauri379.html on line 318: Courtney Love oli loverly vielä pienenä. Taylor Swift Without Makeup Totally Looks Like Billy Corgan of Smashing Pumpkins. xxx/ellauri379.html on line 347: New Yorkerin Isaac Chotiner on vissin varmasti arvaatko mikä. Two Jews on the deck of the Titanic as it starts sinking, one of them bursts into tears. “What are you crying for?” asks the other. “It’s not your boat.”
xxx/ellauri379.html on line 349: I don’t put much trust or much faith in America “turning” places into pro-American liberal democracies. We’re essentially saying that we have some sort of say over how democratic countries run their business.
xxx/ellauri379.html on line 351: Putin said, “Whoever does not miss the Soviet Union has no heart.” And then he said, “Whoever wants it back has no brain.” All nations are made up. We invent these concepts of national identity. They’re filled with all sorts of myths. You must realize that Russia has a G.N.P. smaller than Texas. Netanjahu has earned a place next to all-time crooks like Hitler, Mussolini, Pol Pot, and Ronald Reagan. We should be pivoting out of Europe to deal with China in a laser-like fashion, number one. And, number two, we should be working overtime to create friendly relations with the Russians. The Russians are part of our balancing coalition against China. what we have done with our foolish policies in Eastern Europe is drive the Russians into the arms of the Chinese. This is a violation of Balance of Power Politics 101.
xxx/ellauri379.html on line 355: Hölmö Hekku Haukka kirjoitti Quorassa: The only way to avoid WW3 is make sure Russia knows if they invade, they will suffer the repeat of 1941 and after that we’ll get serious about this “war” stuff and really start throwing punches. Russian leadership understands very little, but brute force is something very difficult not to comprahend. If they know attacking NATO is wose than suicide we may remain peaceful and safe. We can’t rely on diplomacy or sanity, the only languague the Kremlin understands is being smacked around for lifting a finger.
xxx/ellauri380.html on line 80: Lue myös: Ukrainan rintama voi romahtaa – Tutkija vahvistaa katastrofaaliset epäilyt: ”Se on valitettava tosiasia”. Tilanne rintamalla on kriittinen ja vaikein Ukrainalle sitten helmikuun 2022, jolloin Venäjä aloitti suurhyökkäyksensä.
xxx/ellauri380.html on line 95: – On myös hyvin mahdollista, että kesäoffensiivi ei lähde vetämään ja siitä tulee todella kallis ja iso epäonnistuminen Venäjälle, veikkaa Emmi toiveikkaasti.
xxx/ellauri380.html on line 183: The story of a thief who falls in love with the daughter of the Caliph of Baghdad is the stuff of fairy tales. The Thief of Bagdad is a 1924 American silent swashbuckler film directed by Raoul Walsh and starring Douglas Fairbanks, and written by Achmed Abdullah and Lo...
xxx/ellauri380.html on line 185: 🌎A thief falls in love with the Caliph of Bagdad's daughter. The Caliph will give her hand to the suitor that brings back t...
xxx/ellauri380.html on line 187: "The Thief of Bagdad" (1924) is a romantic fantasy-adventure starring Douglas Fairbanks and featuring Snitz Edwards, a star of Silent Hall of Fame. "The Thief of Bagdad" was selected for preservation in the National Film Registry as being "culturally, historically, or aesthetically significant" in 1996.
xxx/ellauri380.html on line 189: The Thief of Bagdad is a 1924 American swashbuckler film directed by Raoul Walsh and starring Douglas Fairbanks. Freely adapted from One Thousand and One Nights, it tells the story of a thief who falls in love with the daughter of the Caliph of Bagdad. In 1996, the film was selected for preservation in the United States National Film Registry ...
xxx/ellauri380.html on line 191: Thief of Bagdad Video Item Preview ... and the '61 version undoubtedly had some comedic scenes . As I'm not a student of film the elaborate and exaggerated gestures necessary to convey meaning, intent and emotion for silent film is difficult to watch. ... Douglas Fairbanks was a little long in the tooth to play a romantic young adventurer, yet ...
xxx/ellauri380.html on line 193: The Thief of Bagdad: Directed by Raoul Walsh. With Douglas Fairbanks, Snitz Edwards, Charles Belcher, Julanne Johnston. A recalcitrant thief vies with a duplicitous Mongol ruler for the hand of a beautiful princess.
xxx/ellauri380.html on line 195: The Thief of Bagdad (1924) ‧Stars: Douglas Fairbanks, Julanne Johnston, Snitz Edwards ‧2h 35m When the Thief of Baghdad (Douglas Fairbanks) sneaks into a royal palace, he discovers and instantly falls in love with a beautiful princess (Julanne Johnston). The thief pretends to be a prince, and the princess becomes enamored with him. The thief then reveals his wrongdoing to a Holy Man ...
xxx/ellauri380.html on line 196: The Thief of Bagdad (1924) Director: Raoul Walsh. Writer: Lotta Woods. Cinematography: Arthur Edeson. Production: Douglas Fairbanks (United States) Starring: Douglas Fairbanks, Julianne Johnston, Anna May Wong. Year: 3/1924 Duration: 138'. Inspired by One Thousands and One Nights, the story of a
xxx/ellauri380.html on line 200: The Thief of Bagdad on vuonna 1924 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäsisäinen elokuva, jonka on ohjannut Raoul Walsh ja pääosassa Douglas Fairbanks. Käsikirjoittajat ovat Achmed Abdullah ja Lotta Woods. Se on vapaasti sovitettu Tuhat ja yksi yöstä, ja se kertoo tarinan varkaasta, joka rakastuu Bagdadin kalifin tyttäreen. Vuonna 1996 kongressin kirjasto valitsi elokuvan säilytettäväksi Yhdysvaltain kansalliseen elokuvarekisteriin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Eipä sattumalta oli Bush vanhempi juuri nitistänyt irakilaiset 1991 Aavikkomyrskyssä. Toinen erä päättyi sitten kellarista löydetyn Saddamin hirttämiseen "Camp Justicessa" 2006 Bush Juniorin toimesta. Ei tainnut Husseinia järin naurattaa. Eikä muitakaan rättipäitä paljon enempää. Hollywoodin juutalaiset hohottivat täyttä kurkkua.
xxx/ellauri380.html on line 202:
xxx/ellauri380.html on line 242: Pahamaineista Dirlewanger-prikaatia johti surullisen sadistinen nekrofiili, alkoholisti ja raiskaaja tohtori Oskar Dirlewanger, joka oli täynnä vankiloista ja keskitysleireistä värvättyjä tuomittuja rikollisia ja muita ei-toivottuja persoonoja.
xxx/ellauri380.html on line 273: Varsovassa puna-armeijan ammuttua divisioonan säleixi Dirlewanger osallistui Wolan verilöylyyn yhdessä poliisiyksiköiden kanssa ja ampui noin 40 000 siviiliä, useimmat vain kahdessa päivässä. Samassa Wolan kaupunginosassa Dirlewanger poltti kolme sairaalaa, joissa oli potilaita, samalla kun sairaanhoitajat "ruoskittiin, joukkoraiskattiin ja lopulta hirtettiin alasti yhdessä lääkäreiden kanssa" suositun kappaleen "In München steht ein Hofbräuhaus" säestyksellä. Jotain samaa tässä on kuin Gazassa.
xxx/ellauri380.html on line 281: Dirlewangerin nekrofiliaa koskevia syytöksiä kohtaan on esitetty jonkin verran skeptisyyttä. Huolimatta siitä, että hänen uralleen on ominaista "lasten raiskaukset, murhat, perversio, sadismi ja alkoholismi", nekrofiliasta ei ole todistettu todisteita ja "voidaan vain olettaa, että tällaiset olettamukset ovat pelkkää kirjallista fiktiota".
xxx/ellauri380.html on line 290: Angry camel driver writes: The world has eventually recognized Israel as the pariah state. It has lost all moral, political and legal justifications to exist anymore.
Israel was created as a colonial project by Britain & USA to have an outpost right in the heartland of Islam, by importing Jews from Europe and US. It is being blindly supported by USA to carry out genocide of people of Gaza. It is surviving due to billions of military, political and economic support from USA and other western countries. Everyone can see that it has no roots in the Middle East, rather its colonial origin and continued existence as a US colonial outpost, has become manifest to the whole world. Does a colonial outpost has any right to exist as a legitimate country in the 21st century? America, come to think of it, is another colonial outpost.
xxx/ellauri380.html on line 292: If Jews had any right to a have state of their own, then that state should have have been created in Europe, say in Ukraina. What is the legal justification of creating a Jewish state on occupied Islamic land, when these Jews were persecuted and slaughtered by the Europeans?
Israel has proven itself to be genocidal entity by imprisoning, bombing and starving 2.3 million men, women and children of Gaza. This has become the best recorded genocide in the history of the world.
xxx/ellauri380.html on line 294: of-Israeli-bombs-dropped-on-Gaza-1699530523.png?w=770&quality=80" />
xxx/ellauri380.html on line 295: According to the Euro-Med Human Rights Monitor, Israel has dropped more than 25,000 tonnes of explosives on the Gaza Strip since October 7, equivalent to two nuclear bombs. In comparison, the Little Boy nuclear bomb dropped by the United States on Hiroshima during World War II yielded 15,000 tonnes of high explosives and destroyed everything within a one-mile (1.6km)
xxx/ellauri380.html on line 299: A lot of hate coming from you not just anger hate. In reality the Jews occupied that land thousands of years ago first. It was THEIR god who promised the Philistines' premises to them, so there!
xxx/ellauri380.html on line 301: Well said. And, it’s not as if Jews had no history in the land of their forefathers, foremothers, and foreskins.
xxx/ellauri380.html on line 303: If Palestine hadn't kept firing missiles and random firing on Israel this mess would have not been. Why do you think you have the right to fire on them and they don't have the right to protect themselves by bombing everything to bits? It saddens the world that you live in the land of the Bible and Jesus. And you act in this way. Moses was a Jew according to the Bible and it was written before Islam was invented. My friend you are wrong headed about your beliefs because you unlike us and the Jews are being led by a religion of hate.
xxx/ellauri380.html on line 305: Jews and Christians don't believe in killing innocent people with suicide bombers, genocide bombers work much better. We see you eye to eye about keeping women under extreme repression treating them as property and slaves, plus about preaching hate instead of love and killing innocent people because they don't believe what you do. I'm American, so don't come to our country except for cleaning purposes, and try to turn it into what you left. If you love what you are leaving just stay there. I mean in Egypt, not Israel, that is forever reserved for us and our likes.
xxx/ellauri380.html on line 310: This is what humanity is all about. In spite of all the hatred all over the world, love, kindness and compassion still exist.
xxx/ellauri380.html on line 316: Logan ukrainaxi äännettynä olis Lohan. Lara Logan (s. 29. maaliskuuta 1971) on melkein yhtä kuuluisa kuin Lindsay Lohan. Hiän on eteläafrikkalainen televisio- ja radiotoimittaja ja sotakirjeenvaihtaja. Loganin ura alkoi Etelä-Afrikassa useissa uutisorganisaatioissa 1990-luvulla. Hänen profiilinsa nousi johtuen raportoinnista Yhdysvaltain hyökkäyksestä Afganistaniin vuonna 2001. Hänet palkattiin CBS Newsin kirjeenvaihtajaksi vuonna 2002, ja hänestä tuli lopulta ulkoasiainjohtaja.
xxx/ellauri380.html on line 329: He alkoivat vetää hänen vartaloaan eri suuntiin, vetäen hänen hiuksiaan niin lujasti, että hän sanoi, että tuntui siltä, että he yrittivät repiä irti paloja hänen päänahastaan. (Olikonan sillä yhtä arka päänahka kuin Seijalla?) Hänet raahattiin aukiota pitkin paikkaan, jossa väkijoukko pysäytettiin aidalla, jonka vieressä joukko naisia leiriytyi. Yksi tšadoriin pukeutunut nainen kietoi kätensä Loganin ympärille, ja muut sulkivat rivejä hänen ympärilleen, kun taas jotkut naisten kanssa olleet miehet heittivät kepilliset vettä väkijoukkoon. Joukko sotilaita ilmestyi, löi väkijoukkoa takaisin pampuilla, ja yksi heistä heitti Loganin olkapäänsä yli. Myöhemmin hän sanoi luulleensa kuolleensa pahoinpitelyn aikana. "When someone says I was merely groped, I don't forget. And I don't forgive. They tore all my clothes off and raped me with their hands, with flagpoles and with sticks. They sodomized me over and over." Hänet lennätettiin takaisin Yhdysvaltoihin seuraavana päivänä, missä hän vietti neljä päivää sairaalassa tikunpoistossa.
xxx/ellauri380.html on line 356: The whole world is laughing at Ukraine’s failed counteroffensive, which captured nothing more than a couple patches of trees and trenches? How did the Russians, armed with shovels, defeat the “brave” Ukrainian Nazis armed with NATO weapons? No dear. It is definitely not. The “whole world” does not laugh at an invaded sovereign nazion that for over two years and against all odds has made a mockery out of the supposed "second best" army in the world. Don't pretend you’re aligned with the rest of the world. You are not! There is no "rest of the world" in fact!
xxx/ellauri380.html on line 373: of Solzenitsyn's life in Russia up to the point of his early
xxx/ellauri380.html on line 375: contains is a penetrating account of how a totalitarian Communist
xxx/ellauri380.html on line 380: to be capable of the relentless, iron-belly struggle of the
xxx/ellauri380.html on line 385: of the Italian in which it was written, which results in nearly
xxx/ellauri380.html on line 387: the effort. The detailed descriptions of the institutions and
xxx/ellauri380.html on line 389: writings and even the thoughts of its authors who are all dependent
xxx/ellauri380.html on line 390: on it for publication, of the byzantine machinations and self-abasement
xxx/ellauri380.html on line 392: survive, and of the rude awakening of the leftist intellectuals of xxx/ellauri380.html on line 394: treatment of Solzhenitsyn at the hands of the Soviet regime, are
xxx/ellauri380.html on line 395: a monument to the end result of Utopian ideologies.
xxx/ellauri380.html on line 425: In eight remarkable chapters of August 1914 (the so-called Stolypin cycle), Solzhenitsyn painted a portrait of the statesman Pyotr Stolypin, scourge of the revolutionary left and reactionary right alike and the last best hope for Russia’s salvation. Prime Minister of Russia from 1906 until 1911, Stolypin’s abiding concern was to promote far-reaching agrarian reforms that would lead to the creation of a “solid class of peasant proprietors” in Russia. He believed that a property-owning peasantry would provide the social basis for a revitalized monarchy in Russia. He was a “liberal conservative” who rejected pan-Slavist delusions and who advocated a monarchy that respected the rule of law, one that could govern in cooperation with a “society” that had an increasing stake in the existing social order. But unfortunately Stolypin was shot (in the presence of the Tsar) at the Kiev opera house in September 1911. His assassin was, quite strikingly, a double agent of the secret police and revolutionary terrorists!
xxx/ellauri380.html on line 427: The expanded version of Aleksandr I. Solzhenitsyn's ''August 1914'' -containing a new section on the assassination of a Russian prime minister by an anarchist Jew - has touched off a controversy as to whether the Nobel Prize winner and author of the ''Gulag Archipelago'' is anti-Semitic.
xxx/ellauri380.html on line 429: As the man responsible for almost single-handedly informing the West of the horrors of the Soviet Gulag, Mr. Solzhenitsyn has long been the object of Soviet efforts to destroy his reputation. But the accusations of anti-Semitism come from such impeccably anti-Communist sources as Prof. Richard Pipes of Harvard, a Soviet specialist and former director of Eastern European and Soviet Affairs on President Reagan's National Security Council.
xxx/ellauri380.html on line 431: At a Washington conference of the World Congress for Soviet and East European Studies, which ended just last week, Mr. Solzhenitsyn's purported anti-Semitism was dealt with head-on in an address by Vladislav Krasnov, a former editor of Radio Moscow's broadcasting division who is now a professor of Russian studies at the Monterey Institute of International Studies in California. Mr. Krasnov said he found the charge "completely groundless."
xxx/ellauri380.html on line 433: In recent letters to this reporter, Alex denounced anti-Semitism, calling the charges against him "base" and declared that "there is no anti-Semitism in his books nor in any other book worthy of being called literature."
xxx/ellauri380.html on line 435: Not that Mr. Solzhenitsyn has lacked defenders. Such an eminent spokesman for the Jewish community as Elie Wiesel, chronicler of the Holocaust and now a professor of the humanities at Boston University, is one of his supporters, asserting that Mr. Solzhenitsyn is an ''authentic hero.''
xxx/ellauri380.html on line 437: In addition, Mstislav Rostropovich, a Polish goy from Orenburg of all places, conductor of the National Symphony Orchestra in Washington, in whose home Mr. Solzhenitsyn lived for a time in the Soviet Union, ''swears'' that the author is no anti-Semite.
xxx/ellauri380.html on line 439: Lev Lossev, himself a Russian Jew, discussing the possibility of anti-Semitism in the works of Mr. Solzhenitsyn, expressed clearly his conviction that Mr. Solzhenitsyn was not anti-Semitic. But in presenting the adversary view, as a kind of devil's advocate, he used such words as ''snake'' and ''degenerate'' to describe the Jewish assassin portrayed in ''August 1914'' (words not used by Mr. Solzhenitsyn in the book), and it was thought that such terms beamed in Russian into the Soviet Union might have been misinterpreted.
xxx/ellauri380.html on line 441: A Jewish scientist named Mark felt a disproportionately large number of unattractive Jews appear in his work.
xxx/ellauri380.html on line 442: But in Solzhenitsyn's case, it's not racial! It has nothing to do with blood. He's certainly not a racist; the question is fundamentally religious and cultural. He bears some resemblance to Dostoyevsky, who was a fervent Christian and patriot and a rabid anti-Semite. Solzhenitsyn is unquestionably in the grip of the Russian extreme right's view of the Revolution, which is that it was the doing of Jews.
xxx/ellauri380.html on line 444: Lev Navrozov, a scholar who immigrated from the Soviet Union in 1972 and who now writes for The Yale Literary Magazine, which is owned by his son Andrei, went even further than Professor Pipes. Mr. Navrozov condemns the Solzhenitsyn novel as ''a new Protocols of the Elders of Zion".
xxx/ellauri380.html on line 446: Professor Ulam takes sharp issue with the charges against Mr. Solzhenitsyn. He acknowledges that the assassination of Stolypin ''lends itself'' to an anti-Semitic interpretation, but he continues: ''On balance, over all, taking into account all his work and his entire biography, I don't think you can call Aleksandr Solzhenitsyn an anti-Semite. He has a very sharp pen, I admit. He's extremely passionate. He has some sharp things to say about Jews. But he has sharp things to say about Russians who are not Jews. The most you might say about Solzhenitsyn is that he resents the intrusion of foreign influences into Russian life. But an anti-Semite? No. When you take his whole work and his whole life into account, you must say that he is not anti-Semitic and that he doesn't hate liberalism. He is inconsistent, perhaps, but many great people are inconsistent.' Am I contradicting myself? Okay, I am. I got space for multiplicity (Wilt Whatman).
xxx/ellauri380.html on line 455: Amid a surge in book bans, the most challenged books in the United States in 2023 continued to focus on the experiences of L.G.B.T.Q. people or explore themes of race.
xxx/ellauri380.html on line 457: Amid an explosion of books bans across the country, the association counted more than 4,200 challenged titles, which is the most in a single year since it began tracking this information more than two decades ago. In the years leading up 2021, when the increase really took off, the average number of titles challenged in a given year was about 275, according to the library association. --- Thanx for reading The New Yourk Times, your time's up.
xxx/ellauri380.html on line 463: Arabic-speaking armies have been generally ineffective in the modern era. Egyptian regular forces did poorly against Yemeni irregulars in the 1960s. Syrians could only impose their will in Lebanon during the mid-1970s by by the use of underwhelming weaponry and numbers.
xxx/ellauri380.html on line 465: Iraqis showed ineptness against an Iranian military ripped apart by revolutionary turmoil in the 1980s and could not win a three-decades-long war against the Kurds. The Arab military performance on both sides of the 1990 Kuwait war was at best mediocre. And the Arabs have done poorly in nearly all the military confrontations with Israel. Why this unimpressive record? There are many factors—economic, ideological, technical—but perhaps the most important has to do with culture and certain societal attributes which inhibit Arabs from producing an effective military force.
xxx/ellauri380.html on line 467: Incompetence is the hallmark of modern Arab societies. They can't do anything right. They can't fight their way out of a paper bag, they can't do anything else either.
xxx/ellauri380.html on line 471: They can't compete in world culture. Who listens to Arab music? Who reads Arab literature? Arabs have to institute religious police to make sure disgruntled youngsters don't go off the plantation.
xxx/ellauri380.html on line 473: Actually, Arabs, Brezhnevian soviets and modern Western conservatives have a great deal in common. They're all obsessed with a distant yet glorious past which they feel entitles them to respect merely for who they are, regardless of how little they've achieved recently. They have the same religious intolerance, the same contempt for the life of the mind. They all have the same vicious response when thwarted, and the same sense that they're losing the greater battle and are, willingly or not, on their way out the door.
xxx/ellauri380.html on line 475: Arabs like to call Jews apes and dogs but from our point of view they're nebbishes, sad sacks, fuck-ups, ne’er-do-wells. They're schlemiels.
xxx/ellauri380.html on line 477: This is a tribal map of Iraq.
xxx/ellauri380.html on line 480: Tribalism, which was and is the salvation of the Jewish community, has been the bane of Arab society. It's due to the great Arab calamity of 1258, the true Nakba, their utter destruction at the hands of the Mongols which left them broken and helpless against the Seljuks and then the Ottomans. The Arabs were essentially slaves for nearly 700 years, until the Europeans freed them from the yoke of the Turks. They have never recovered from that existential disaster, nor are they likely to. Ironically, the only people who could take them under their wing and point them in the right direction are the Jews. But that ain't happening any time soon. We genocide them first.
xxx/ellauri380.html on line 484: The presumed close U.S.-Israel relationship, thought to be operative at all levels, aggravates and complicates this penchant for secrecy in arab-U.S. military cooperation. Arabs believe that the most mundane details about them are somehow transmitted to the Mossad via a secret hotline.This explains why a U.S. advisor with Arab forces is likely to be asked early and often about his opinion of the "Palestine problem," then subjected to monologues on the presumed Jewish domination of the United States.
xxx/ellauri380.html on line 486: It would be difficult to exaggerate the cultural gulf separating American and Arab military cultures. In every significant area, American military advisors find students who enthusiastically take in their lessons and then resolutely fail to apply them. The culture they return to—the culture of their own armies in their own countries—defeats the intentions with which they took leave of the American infrastructure.
xxx/ellauri380.html on line 488: Arab political culture is based on a high degree of social stratification, very much like that of the defunct Soviet Union and very much unlike the upwardly mobile, meritocratic, democratic United States. Change is unlikely to come until it occurs in the larger Arab political culture. Our own example suggests that the military can have a democratizing influence on the larger political culture, as officers bring the lessons of their training first into their professional environment, then into the larger society. Until Arab politics begin to change at fundamental levels, which involves chucking the rags and buying Coke, Arab armies, whatever the courage or proficiency of individual officers and men, are unlikely to acquire the range of qualities which modern fighting forces require for success on the battlefield.
xxx/ellauri380.html on line 490: Israel's northern border is effectively shut down to a depth of five kilometres from the borderline – the low casualty figures among civilians are because the civilian population has largely moved further south, becoming refugees in their own country. This is a situation unprecedented in Israel's history, apart from the unfortunate exiles in Egypt and Iraq.
xxx/ellauri380.html on line 492: Around 65,000 people have left their homes. Before October 2023, Hezbollah fighters would patrol in the open on the other side of the border fence, sometimes just metres from Israeli civilian homes. With the October 7th massacres foremost in everyone's minds, residents of Israel's north want guarantees that this situation will not return once the current round of fighting ceases. Some 100,000 Lebanese have left their own homes on the other side of the border. American diplomatic efforts to achieve some change in border arrangements are stymied. Hezbollah is the effective ruler of Lebanon, and apparently sees no reason for flexibility in this regard.
xxx/ellauri380.html on line 496: Regionally, the situation becomes less encouraging again. Hezbollah is a creation and instrument of Iran. Teheran, which since 13 April is an active participant in this war but which has been operating its clients and proxies from the beginning, currently maintains control or freedom of operation in the entire area of territory between Israel's border with Lebanon, and the Iraq-Iran border. This is a vast body of land, taking in the areas of three broken Arab states in which Iran is now the primary actor – Lebanon, Syria and Iraq. In this area, Teheran has established semi-regular Shia, Islamist, client, military forces.
xxx/ellauri380.html on line 501: Lara Croft Ebyktissä. Videolla on intensiivisiä (hmm no jaa) anaali- ja lähetystyöskentelykohtauxia, jotka saavat hiänet varmasti hengästymään (ja sinut pitkästymään). Video esittelee upean Lara Croftin, joka lähtee matkalle Egyptiin etsimään piilotettua aarretta. Kun hän tutkii muinaista kaupunkia, hän kohtaa erilaisia eksoottisia olentoja ja mystisiä esineitä. Hänen rikkauksien etsintänsä varjostaa kuitenkin pian karkeampi halu, kun hän löytää itsensä kuuman kohtaamisen keskellä salaperäisen silmälasipäisen
xxx/ellauri385.html on line 92:
xxx/ellauri385.html on line 95: Vasily Vasilyevich Rozanov (20. huhtikuuta [2. toukokuuta] 1856, Vetluga, Kostroman maakunta -5. helmikuuta 1919, Sergiev Posad) - venäläinen uskonnollinen filosofi, kirjallisuuskriitikko, takinkääntäjä, publicisti ja kirjailija. Yhdessä P.D. Pervovin kanssa hän teki ensimmäisen käännöksen Aristoteleen "metafysiikasta" Venäjällä. Vaikka Rozanov ei kirjoittanut kaunokirjallisia teoksia, hänen teoksensa erottuu ainutlaatuisesta ja takkia tiuhaan kääntävästä taiteellisesta tyylistään.
xxx/ellauri385.html on line 113: 1Lapserdak: pitkähameinen päällyspuku Puolan ja Galician juutalaisilla,erikoisleikkauksellinen takki ◆ Ensinnäkin se alkoi niin sanotusti univormujen vaihdosta: juutalaiset käskettiin leikata pois sivulukot (peisi) ja kiellettiin käyttää pantofoleja, yarmulkeja, lapserdakia tzitzeillä, hattuja turkisreunoilla, leveälierisiä hattuja, pitkähameisia leveitä turkkilaisia kaftaaneja, jotka olivat samankaltaisia kuin ortodoksisen papiston sulttaani Muradin ajoilta käyttämät kasukat. N. S. Leskov, "Juutalainen Venäjällä: muutama huomautus juutalaiskysymyksestä" , 1883 [ NKRY ].
xxx/ellauri385.html on line 118: Uusimmassa kirjassaan ("Apocalypse of Our Time") Rozanov hylkäsi täysin entisen antisemitisminsä. Hän julisti myös pettymyksensä kristinuskoon. Juutalaiset ovat oikeassa kaikessa. Siunattu olkoon juutalainen. Siunattu olkoon myös venäläinen. En usko ollenkaan juutalaisten vihamielisyyteen kaikkia kansoja kohtaan.
xxx/ellauri385.html on line 120: Valmistuttuaan menestyksekkäästi yliopistosta tuleva kriitikko ja filosofi kieltäytyi suorittamasta maisterintutkintoa ja päätti mennä vapaasti uimaan ja omistautua luovuudelle. Rozanovin ensimmäinen julkaistu teos perustui Hegelin opetuksiin (katso mielenkiintoisia faktoja Hegelistä). Lähes 700 sivua työtä murskasivat kriitikot. Kirjoittaja oli itse asiassa naimisissa kahdesti, mutta itse asiassa hänen ensimmäinen vaimonsa kieltäytyi eron jälkeen virallisesti. Nimellisesti he pysyivät naimisissa elämänsä loppuun asti. Hänellä oli viisi lasta, mutta heitä pidettiin laittomina, koska kirjailija, vaikka oli naimisissa, ei mennyt naimisiin toisen vaimonsa kanssa.
xxx/ellauri385.html on line 123: Hänen teoksensa herättivät usein väkivaltaisia reaktioita mitä erilaisimmissa väestöryhmissä, mikä ei estänyt häntä pysymästä lujasti paikallaan. Hän selvisi vallankumouksesta vain kaksi vuotta ja kuoli köyhyydessä kaikkien unohtamana ja ilman apua… Vähän ennen kuolemaansa nälän ja kylmyyden vuoksi Rozanov kirjoitti Maxim Gorkylle pyytääkseen apua. Ystävä vastasi, ja he alkoivat kerätä rahaa filosofille, mutta he eivät ehtineet siirtää sitä - hän oli jo kuollut.
xxx/ellauri385.html on line 129: Apollinaria Prokofyevna Suslova (venäjä : Аполлина́рия Проко́фьевна Су́слова), 1839–1918, Vasily Rozanovin vaimo ja Venäjän ensimmäisen naislääkärin Nadezhda Suslovan sisar. Häntä pidetään prototyyppinä useille naishahmoille Dostojevskin romaaneissa, kuten Polina pelissä Peluri, Nastasja Filipovna elokuvassa Idiootti, Katerina Ivanovna Marmeladova elokuvassa Rikos ja rangaistus, Lizaveta Nikolaevna elokuvassa The Possessed, sekä Katerina ja Grushenka elokuvassa The Brothers Karamazov. Suslovaa on usein kuvattu femme fatale -naisena. Fjodor Dostojevski kutsui häntä yhdeksi aikansa merkittävimmistä naisista. Hänen omia teoksiaan ovat novelli Pokuda, joka julkaistiin Mihail Dostojevskin Vremya - lehdessä vuonna 1861, Do svadby (1863), ja omaelämäkerrallinen Chuzhaya i Svoy, joka julkaistiin vuonna 1928.
xxx/ellauri385.html on line 131: Polina Suslova syntyi Panimossa, Nižni Novgorodin kunnassa. Polinan isä Prokofi Suslov oli Sheremetevien maaorja, mutta onnistui menestymään kauppiaana ja valmistajana. Hän päätti tarjota asianmukaista koulutusta tyttärilleen Polinalle (etunimen Apollinaria lyhennysmuoto) ja Nadezhdalle. Tytöillä oli jopa ohjaaja ja tanssinopettaja.
xxx/ellauri385.html on line 143: Vasily Rozanov tapasi Suslovan koulupoikana, kun hiän oli jo yli kolmekymmentä vuotta vanha. Hän rakastui ensisilmäyksellä. Rozanov tunsi hänet Fjodor Dostojevskin entisenä rakastajattarena. Se riitti herättämään hänen kiinnostuksensa, sillä Dostojevski oli kirjailija, jota Rozanov ihaili eniten, ja kova panomies. They shared an unquenchable passion for literature and sex. Rozanov teki vain lyhyen merkinnän päiväkirjaansa: "Tapaan Apollinaria Prokofjevna Suslovan. Rakkauteni häntä kohtaan. Suslova rakastaa minua, ja minä rakastan häntä erittäin paljon. Hän on upein nainen, jonka olen koskaan tavannut." Heillä oli suhde kolme vuotta, ja he menivät naimisiin marraskuussa 1880. Hiän oli tuolloin 40-vuotias ja mies 24-vuotias.
xxx/ellauri385.html on line 166: Olof Enckell, Jääkärien tarina
xxx/ellauri385.html on line 188: G.H. von Wright, Logiikka, filosofia ja kieli
xxx/ellauri385.html on line 192: Jokainen elävä ja luoviva ihmisen keboli вой paxusti ihan vaan сииттиmenä. Marxinkin syyläisen spotted dick-mamban jäykisti sitä imeä lutkuttavan damen montyn rakenne, historian niin sanottu subjektiivinen tekijä, ei mikään assorbtioninen teknás bánes tai torkontamassan molesk, mitä Marx ei honannut, koska hänen koulumaku vaan oli ansiologin eikä prykologin ja koska sen aikaan ees ylipäätään oflat olemassa Freudin sillitieteellistä prykologiaa. Vastaamatta jäi myös kysymys, mixkä slaavit voustuhansen ajan olivat alistuneet rintojen ja hävyn dorsaaliseen aleastiaan, lyhyesti oryuuteen. Marxin oppi oli vaan etovaa yhteiskunnan taloudellista tapahtumakulua ja taloudellisen cusetuxen mekanismia.
xxx/ellauri385.html on line 196: Talous on vaan vähänen osa-alue selkoelämästä, sitä säätelevät pilotajunesti toteutuvat tapahtumat, jotka jäävät SM valvonnan ulkopuolelle. Jokaisella psyykkisellä limiöllä mohpa se näemmä vaikka kumkakin mieletön, on oma funksionismin faina, eumerkiksi unen, virhesuoritusten, poies pillusta lipsahdusten, psyykknesti sairasten tasan häiryneiden imaisujen jne. Kaikki nämä mitalityvet äro med, kun tutkijain onnistuu jumittaa ne oikealle paikalleen asianomasen yksilön kyhnyshizoriassa. Näin paukologia, joka shen memessa oli offlat jonkinlasta sivujen fysikkaa (sarvimytologiaa) tai epämäärää ja ракхнема орнa jostain insestisestä objektiivisesta hengesta, änkes ulos sivulukkoisten mossejen Tuomnemtieteiden piirongista.
xxx/ellauri385.html on line 215: Kukin näistä löydöksistä (ja tässä olen maininnut vain niitä, jotka ovat meidän pääasheemme (shiitin) kannalta merkitsevimpiä) antoi jo pelkästään julkistumalla ankaran potkun taantumukselliselle moraalifilosofialle ja etenkin uskonnoliselle metafysikalle nämä kun julistivat, että moraaliset arvot ovat ikuisia, että maailmassa hallitsee objektiivinen henki, et pikkulapset ovat sukupoolisesti viattomia ja että sukupuofitominnot ovat hyväksyttävissä vain suvun jatkumiseksi. Päinvastoin, suvun jatkuminen on vain lutkutuxen ja coituxen sivuvaikutus, se on kuin Freudin suusyöpä sikaarien pureskelusta. Kuitenkaan nämä nerokkaat oivallukset eivät päässeet vaikuttamaan sinä määrim kuin niiden luonne olus edellyttänyt, sillä niille rakentuva prykoana byyttimen sosiologia samensi pääosan niiden edistyksellistä ja onnistui mullata vaan smáltook. Tässä sitä ei käy osoittaminen.
xxx/ellauri385.html on line 221: Sanotusta seuraa itsestään, että sosiaalinen seksuaaliekonomia, joka tieteenä rakentuu Marxin sosiologian ja Freudin psykologian pohjalle on luonteeltaan samalla kertaa massapsykologiaa ja seksuaalisosiologiaa. Se alkaa siitä, mihin Freudin kulttuurifilosofiasta irti sanoutunut psykoanalyysi lopettaa kliinis-psykologiset kysymyksenasettelunsa. Psykoanalyysı paljastaa sukupuolisuuden tukahduttamisen ja torjunnan mekanismit ja vaikutukset ynnä nustä seuraavat häiriöt yksilön sielunelämässä. Sosiaalinen seksuaaliekonomia jatkaa tästä edelleen Marxin eväillä.
xxx/ellauri385.html on line 225: Kirkon mukaan tällaisena syynä on huoli sielun autuudesta kuonpuoleisessa maailmassa, mystispohjainen moraalifilosofia sanoo syyksi ikuiset emeettiset normit, jotka ihminen on säätänyt moraaliseen lakiluonnokseen. Freudin kulttuurifilosofian mukaan näin tapahtuu >>kulttuurin>> hyväksi. Tämän kaiken kuultuaan kysyjä helposti heittäytyy skeptikoksi ja alkaa ihmetellä, miten pikkulasten masturboiminen tai murrosikäisten keskinäinen kömpelöhkö mutta kiivas sukupuolinen kanssakäyntı voisi edistää huoltoasemien pystyttämistä tai lentokoneiden rakentamista.
xxx/ellauri385.html on line 257: teoksessaan Melankolian anatomia: Kirjoituksemme ovat niin monia ruokia, lukijamme vieraita, kirjamme kuin kauneus, se, mitä toinen ihailee, hylkää; niin olemme hyväksyttyjä, koska miesten mielikuvitukset ovat taipuvaisia. Pro captu lectoris habent sua fata libelli. Tämä artikkeli käsittelee Robert Burtonin kirjaa. Katso mieluummin Paradise Lostin albumi The Anatomy of Melancholy (Miltonin albumi).
xxx/ellauri385.html on line 259: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.
xxx/ellauri385.html on line 272: Kansainvälistä kuuluisuutta kanukkikriitikko Frye ansaitsi vuonna 1947 julkaistulla ensiteoksellaan Fearful Symmetry, jossa hän selvitti William Blaken väärinymmärrettyä runoutta ja löysi metaforisia viittauksia John Miltonin Kadotettuun paratiisiin ja Raamattuun. Hänen maineensa perustuu kuitenkin paljolti teokseen Anatomy of Criticism (1957), joka on yksi tärkeimpiä 1900-luvulla julkaistuja kirjallisuusteoriaa koskevia teoksia. Northrop Frye (1912-1991) vaikutti häirizevästi muun muassa Harold Bloomin (1930-2019) ajatteluun. Ei häirihe enää, molemmat työntävät koiranputkea.
xxx/ellauri385.html on line 274: 2Stanley Fish (1938) on amerikanjuutalainen kirjallisuusteoreetikko, oikeustutkija, kirjailija ja maxullinen intellektuelli. Hän on tällä hetkellä Floersheimer Distinguished Vieraileva oikeustieteen professori Yeshivan yliopiston Benjamin N. Gonzo School of Lawssa New Yorkissa. Fish on aiemmin toiminut Davidson-Kahn Distinguished Universityn humanististen tieteiden professorina ja oikeustieteen professorina Floridan kansainvälisessä yliopistossa Jaakko Hintikan seurana ja on Chicagon Illinoisin yliopiston Liberal Arts and Sciences -tiedekunnan hallijärjestäjä evp. Hänen katsotaan myös vaikuttaneen lukijavasteteorian nousuun ja tuhoon.
xxx/ellauri385.html on line 280: 3 Seinfeld May be pedophile but apparently he ain't really gay. Seinfeld expressed support for Israel during the Israel–Hamas war, saying "I will always stand with Israel and the Jewish people." In 2024, Bloomberg declared Seinfeld a billionaire, with a net worth standing at more than $1 billion, thanks to various syndication deals his sitcom signed, with $465 million coming from those deals. Seinfeld is an automobile enthusiast and collector, and he owns a collection of about 150 cars, including a large Porsche collection. What a motherfucker.
xxx/ellauri385.html on line 286: Charles Lamb (10. helmikuuta 1775 – 27. joulukuuta 1834) oli englantilainen esseisti, runoilija ja antiikkimies, joka tunnetaan parhaiten Essays of Eliasta ja lastenkirjasta Tales from Shakespeare, jonka hän sai aikaan yhdessä isosisarensa Mary Lambin (1764–1847) kanssa. Lambin runoille on ominaista tunteen syvyys ja helppotajuinen ilmaisumuoto. Tunnetuin niistä on ”The old familiar faeces”. Vuotta myöhemmin Lamb julkaisi kokoelman Shakespearen aikaisia näytelmäkirjailijoita, Specimens of English dramatic poets who lived about the time of Shakespeare. Siinä hän nosti esille vanhojen näytelmäkirjailijoiden sanontatavan yksinkertaisuuden ja puhtauden, jota hän itse turhaan tavoitteli murhenäytelmässään John Weevil (1802). Lambin etevät esseet ilmestyivät koottuina 1823 ja 1833. Keitetystä lampaanpäästä taisi olla koko kaveri, aika lällykkä.
xxx/ellauri385.html on line 335: Mystery of God! thou brave & beauteous world! Jumalan arvoitus! urhea & nätti maailma!
xxx/ellauri385.html on line 341: Or mockery of the Littleness of Man! Pikkumiespalvelijoiden pilkasta!
xxx/ellauri385.html on line 344: In solitude of unshared energies, Yxixeen jakamatta voimiaan,
xxx/ellauri385.html on line 346: Arm of the world, I view thee, & I muse Maailman triceps, sua kazon & ja ajattelen näin
xxx/ellauri385.html on line 348: Leans on a shadowy staff—a staff of dreams. Nojaa varjosauvaan --- unelmiensa keppiin.
xxx/ellauri385.html on line 353: By man on man, and acts of worship done Määniltä määnille, ja päiväpalveluxet
xxx/ellauri385.html on line 355: Some portion of the glory, & rays oblique, kunniaa takas singahtaa vinoina säteinä
xxx/ellauri385.html on line 358: Some braver spirits, of the modern stamp, Jotkuu urheammat henget nykymallia,
xxx/ellauri385.html on line 362: And man of his own fate artificer— Mään nääs on oman kohtalonsa seppo ---
xxx/ellauri385.html on line 363: Yea, of his own life lord, & of the days Jep, oman elämänsä loordi, & päiviensä
xxx/ellauri385.html on line 370: And rev'rence of a philosophic world, Ja Cambridgen filosofian oppisanoja,
xxx/ellauri385.html on line 373: But these are fancies of a few: the rest, Mutta näitä haaveilee vaan Lamb Bulletinin lukijat;
xxx/ellauri385.html on line 376: Their daily bread, & draw the breath of heaven, Päivittäisen leipänsä, & vetää henkisavuja,
xxx/ellauri385.html on line 377: Without a thought or thanks; heav'n's roof to them Without so much as by your leave; Taivas on
xxx/ellauri385.html on line 385: Or like a dream of murder in the night, Tai uni yöllä tai leipäveizimurhaaja,
xxx/ellauri385.html on line 387: The bones of all their pride.— Niiden kaikki ylpeilevät penisluut. ---
xxx/ellauri385.html on line 411: "The National Shrine of Saint Philomena, Miami, Florida" -sivustolla nähdään vuonna 1960 toteutetut toimet "paholaisen työnä, jolla pyrittiin riistämään Jumalan kansalta voimakkain esirukoilija, erityisesti alapään puhtauden ja uskon aloilla aikana, jolloin näitä hyveitä haastettiin niin paljon kuin on jatkunut tähän asti!"
xxx/ellauri385.html on line 426: Puolikuivuri John Vianney of Arse oli Filomenan iso bändäri. Siitä Filomena oli ihqu! xxx/ellauri385.html on line 428: Pyhä Jean-Baptiste-Marie Vianney (1786-1859), myös Curé D’arse, oli roomalaiskatolinen ranskalainen pappi, pyhimys ja ihmeidentekijä. Hän on kaikkien pappien, seurakuntapappien, Iowan Dubuquen arkkihiippakunnan, ripittäjien ja Kansasin Kansas Cityn hiippakunnan suojeluspyhimys, ja Napsun armeijan sotilaskarkuri. Perseessä oli 230 asujainta. When Vianney's bishop first assigned him to Arse, Vianney got lost trying to find the town. Couldn't find his arse using both hands. With Catherine Lassagne and Benedicta Lardet, he established a home for girls. Vianney spent time with girls in the confessional and gave homilies against cursing and profane dancing. Vianney had a great devotion to Saint Philomena. He was regarded as her guardian because he erected so often in honour of the saint. He was a rare example of a pastor acutely aware of his responsibilities. In November 2018, Vianney's heart was transported to the United States for a 6-month nationwide tour.
xxx/ellauri385.html on line 449: Kapitalistit väittävät, että ihmiselämän alusta lähtien on syntynyt vähintään 100 miljardia ihmistä. Näin monta ihmistä on tutkijoiden mukaan koskaan ollut olemassa. Tämän artikkelin on julkaissut yhteistyössä Visuaalinen kapitalisti. He arvioivat, että 109 miljardia ihmistä on elänyt ja kuollut 192 000 vuoden aikana. Siihen mahtuu 6000 sukupolvea. Ja että 7% kaikista koskaan eläneistä ihmisistä on elossa tänään. The more dramatic phrasing of "the living outnumber the dead" dates to the 1970s, when people were still worried about population explosion. Normal sperm densities range from 15 million to greater than 200 million sperm per milliliter of semen. The whole lot could have taken care of by a thousand ejaculations, easily within range for a single man. It is the eggs that are the real bottleneck.
xxx/ellauri387.html on line 58: Jan Guilloun Arn oli Euroopan unioniin ja nyt Natoon liittyneen talousliberaalin orjavaltion Ruåzin auguuri. Anglosaxit munkit ja niiden burgunderit leikkikaverit (lekbröder) plus Siirin mutiaiset orjat Sot och Svarte rakentavat munkeille vesivessoja. Porukat on yhtä anakronistisia kuin Conncticut Yankee King Arthurin hovissa. Suomen raideleveys muutetaan eurooppalaisen kaposexi että Naton ammusjunat pääsee nopeammin sisämaahan. Muttei sentään itärajalle, rataverkko lopetetaan Kouvolaan, ja maantiet Haminaan. Mikäs siinä, siihenhän se itäraja sodan jälkeen varmaan palaakin, Ruåzinpyhtäälle. Jäämeren turha rata rakennetaan Ruåzin puolelle, Narvikista Kiirunaan. Olispa se ollut paikoillaan viime erässä niin saxalaiset olis päässeet jo silloin Narvikista Ruåziin rautaa hakemaan. Rautaa rajalle, Suomi hajalle. Harvaanasutusta Suomesta tulee taas ei kenenkään maa kuin säteilevästä Zernobylistä. Eläimet on mielissään. Niin mekin, sanon kuin Ensio Rislakki. Turvallisuus on tärkeintä, vahvistaa Ensio TISSSARRRRI. Siiri perrkele on 1100-luvulle siirretty Adam Smith, vitun talousliberaali kasvuprofeetta.
xxx/ellauri387.html on line 68: I Ryssland sålde vikingarna trälar till bysantinarna nedåt slavhandeln på Svarta havet, eller åt arabiska handelsmän, som sedan skeppade dessa vidare till Mellanöstern, ofta via Kaspiska havet och Persien. När vikingarna själva hade blivit kristna, var de likt andra kristna inte tillåtna att ta kristna som slavar. Kristna kyrkan tillät dock att kristna tog icke kristna som slavar. Baltikum och Finland, där innevånarna länge fortsatte att vara hedningar, var sedan Skandinavien hade kristnats fortfarande en legitim källa för kristna slavhandlare.
xxx/ellauri387.html on line 70: Trälen föraktades såsom både dum och feg. Just som finnarna i de svenska fabrikerna på 1960-70 talet. Dödsförakt var den frie mannens främsta dygd. Men trälen "fann den dagen dyster, då han doge från svinen". Det urgamla föraktet för denna tjänande klass i forntiden visade sig starkast genom att man inte hyste den ringaste betänklighet att offra en träls liv, när helst det var fördelaktigt. Till detta kunde även män som annars prisas såsom storsinta göra sig skyldiga. När det gällde trälen kom inga samvetsbetänkligheter i fråga. Så kroppsligen och andligen usel ansågs han i själva verket vara. Flera vikingasagor vittnar om denna syn på trälen.
xxx/ellauri387.html on line 90: Hoblan ristikossa oli vihje "den falska" jonka vastaus oli Ran. Se tulee Esaias "pedofiili" Tegnerin runoelmasta, jonka se käänsi islantilaisen saagan saxannoxesta. Ran tarkoittaa siis näkkiä, molemmissa mielissä. Esasta on mulla aika ärhäkkä paasaus niinkin aikaisin kuin albumissa 49. Tässä tulee lisätietoa Frithjofin saagasta.
xxx/ellauri387.html on line 97: Sognin kuninkaalla Belillä on kaksi poikaa Helga ja Hálfdán sekä yksi tytär Ingibjörga. Vuonon toisella puolella asuu kuninkaan ystävä Þorsteinn Víkingsson, ja hänellä on poika Friðþjóf, jota kutsutaan rohkeaksi. Fridhjófur kasvatettiin Ingibjörgin kanssa. Heidän kasvattajansa oli Hildingur. Ei ihme että Fritjof oli rohkea, kun se oli nähnyt Ingeborgin nakupellenä ilman häpykarvoja.
xxx/ellauri387.html on line 98: Frithiofs saga är ett diktverk av Esaias Tegnér, som första gången publicerades i bokform 1825.
xxx/ellauri387.html on line 99: Verket är inspirerat av Fritjof den djärves saga som är en isländsk så kallad fornaldarsaga.
xxx/ellauri387.html on line 100: Ingen av Tegnérs dikter har vunnit tillnärmelsevis sådan popularitet som Frithiofs saga. Ett bevis på dess popularitet är den mängd så kallade bevingade ord som hämtats ur verket till Håblas korsord, tex "den falska Ran" och "Varg i veum", samt Arn naturligtvis.
xxx/ellauri387.html on line 102: Totalt består "Frithiofs saga" av 24 dikter, "romanser", alla författade på olika versmått (käytin muuton samaa tekniikkaa don Wilhossa!).
xxx/ellauri387.html on line 105: Frithiof och Ingeborg Fridhjófur ja Ingibjörg
xxx/ellauri387.html on line 107: Frithiof tager arv efter sin fader (hexameter) Varas perii isältään
xxx/ellauri387.html on line 108: Frithiofs frieri Rauhanvaras kysyy Ingibjargarilta
xxx/ellauri387.html on line 110: Frithiof spelar schack Rauhanvaras istuu pöydän ääressä
xxx/ellauri387.html on line 111: Frithiofs lycka Friðthífin jännitystä
xxx/ellauri387.html on line 114: Frithiof på havet Länsirannikko
xxx/ellauri387.html on line 115: Frithiof kommer till Angantyr (hildebrandstrof) Rauhanvaras vierailee Earl Angantýn luona
xxx/ellauri387.html on line 116: Frithiofs återkomst Fridhjófin kotiinpaluu
xxx/ellauri387.html on line 118: Frithiof går i landsflykt Rauhanvaras pakenee maasta
xxx/ellauri387.html on line 120: Frithiof och Björn Rauhanvaras ja Björn
xxx/ellauri387.html on line 121: Frithiof kommer till Kung Ring (nibelungenstrof)Rauhan varas tulee kuningas Hringin luo
xxx/ellauri387.html on line 123: Frithiofs frestelse Kiusaus
xxx/ellauri387.html on line 127: Frithiof på sin faders hög ("ottave rime") Rauhanvaras isänsä kukkulalla
xxx/ellauri387.html on line 132: Frithiofs saga har översatts till danska, engelska, estniska, finska, franska, isländska, italienska, kroatiska, latin, lågtyska, nederländska, norska, ryska, tyska och ungerska. Redan år 1839 hade tolv olika översättningar utkommit. Esan Friðthjófssaga julkaistiin islanniksi vuonna 1866 Matthías Jochumssonin kääntämänä. Käännös on tehty erinomaisesti, esimerkiksi Matthías antaa samalla mitalla kuin Tegnér ize. Uuno Kailas pukersi jonkinlaisen suomennoxen Esaias Tegnér: Fritjofin taru (Otava 1932). För filmen som bygger på diktverket, se Fritiofs saga (film). Fritiofs saga är en svensk komedifilm från 1924 som parodierar flera samtida svenska filmer, i synnerhet Gösta Berlings saga.
xxx/ellauri387.html on line 136: Sognin kuningas Beli (perinteinen piiri Länsi-Norjassa) sai kaksi poikaa ja tyttären nimeltä Ingeborg. Helge oli hänen ensimmäinen poikansa ja Halfdan hänen toinen poikansa. Vuonon toisella puolella asui kuninkaan ystävä Thorstein ( Þorsteinn Víkingsson ), jonka poikaa Frithjofia ( Friðþjófr ) kutsuttiin rohkeaksi ( hinn frœkni ). Frithiofilla oli pisin pisinappula, vahvin ja hän oli rohkein miehistä.
xxx/ellauri387.html on line 138: Kun kuninkaan lapset olivat vasta pieniä, heidän äitinsä kuoli. Sognin hyvä mies nimeltä Hilding ( Hildingr ) rukoili saadakseen kuninkaan tyttären kasvatukseksi. Frithjof oli kuninkaan tyttären sijaisveli, sillä hänet myös kasvatti yhdessä Ingeborgin ( Ingibjörg ) kanssa heidän sijaisisänsä Hilding.
xxx/ellauri387.html on line 140: Sekä Beli että Þorsteinn kuolivat sodassa, jolloin Helgi ja Halfdan ottivat valtakunnan haltuunsa. Kaksi kuningasta olivat kateellisia Frithjofin erinomaisista ominaisuuksista ja siksi he estivät häneltä Ingeborgin käden. He veivät hänet Baldrin pyhään aitaukseen, Baldrshagiin, missä kukaan ei uskaltanut satuttaa toista ja jossa yksikään nainen tai mies ei ollut yhdynnässä. Silti Frithjof vieraili Ingeborgissa ja he rakastivat edelleen toisiaan. Tämä sai Helgin ja Halfdanin lähettämään Frithjofin pois Orkneylle ottamaan kunniaa ja hänen ollessaan poissa he polttivat hänen kotitilansa ja menivät naimisiin Ingeborgin kanssa King Ringin, ikääntyneen Ringeriken kuninkaan toimiessa hämäyxenä.
xxx/ellauri387.html on line 142: Kun Frithjof palasi kunnianosoituksen kanssa, hän poltti Baldrin temppelin Baldrshagissa ja lähti asumaan viikinginä. Kolmen vuoden kuluttua hän tuli King Ringiin ja vietti talven hänen kanssaan. Juuri ennen vanhan kuninkaan kuolemaa Frithjofin henkilöllisyys oli ilmeinen kaikille, joten kuoleva kuningas nimitti Frithjofin Ruben Jaariksi ja teki hänestä Ringin ja Ingeborgin lapsen hoitajan.
xxx/ellauri387.html on line 144: Kun Ring oli kuollut, Frithjof ja Ingeborg menivät naimisiin ja hänestä tuli Ringeriken kuningas. Sitten hän julisti sodan Ingeborgin veljille, tappoi yhden heistä ja teki toisen vasallikseen. Ingeborgista se oli hyvin toimittu, mitäs velimiehistä. Rauhanvarkaalla ei ollut kylmä rinki perseessä.
xxx/ellauri387.html on line 152: Gunnar Gunnarsson is one of Iceland's most esteemed writers. From a poor peasant background, Gunnar moved to Denmark in 1907 to get an education. He wrote mainly in Danish throughout his career, in order to reach a wider audience. He wrote Vargur í Vjeum in 1917.
xxx/ellauri387.html on line 154: Islantilaisen nettilehden mielestä Richthofenin typy joka tappoi rikkaat vanhempansa 2003 Sao Paulossa rahan takia oli tollanen kusi sukassa. Nyze on jo nelikymppisenä vapaalla jalalla.
xxx/ellauri387.html on line 165: Bernard of Clairvaux, O. Cist. (latinaksi: Bernardus Claraevallensis; 1090 – 20. elokuuta 1153), jota kunnioitettiin bernhardinkoirana, oli apotti, mystikko, temppeliritarien perustaja ja merkittävä johtaja benediktiiniritarikunnan uudistamisessa syntymässä olevan sistersiläisen kautta, ja länkkärien tärkeä poliittinen tilaus. Life is better with Dog.
xxx/ellauri387.html on line 172: Tähän aikaan Pyhästä maasta tuli uutisia, jotka huolestuttivat kristikuntaa. Kristityt oli voitettu Edessan piirityksessä ja suurin osa maakunnasta oli joutunut seldžukkien turkkilaisten käsiin. Jerusalemin kuningaskuntaa ja muita ristiretkeläisvaltioita uhkasi samanlainen katastrofi. Armenian piispojen lähetystöt pyysivät apua paavilta, ja Ranskan kuningas lähetti myös suurlähettiläät. Vuonna 1144 Eugenius III valtuutti Bernardin saarnaamaan toista ristiretkeä ja myönsi sille samat edut, jotka paavi Urbanus II oli myöntänyt ensimmäiselle ristiretkelle.
xxx/ellauri387.html on line 176: James Meeker Ludlow kuvailee kohtausta romanttisesti kirjassaan The Age of the Crusades:
xxx/ellauri387.html on line 181: Toisin kuin ensimmäinen ristiretki, uusi hanke houkutteli kuninkaallisia, kuten Eleanor of Aquitaine, Ranskan kuningatar; Thierry Alsace, Flanderin kreivi; Henry, tuleva samppanjan kreivi; Louisin veli Robert I Dreuxista; Alphonse I Toulouse; William II of Nevers; William de Warenne, Surreyn kolmas jaarli; Hugh VII Lusignanista, Yves II, Saucissonsin kreivi; ja monet muut aateliset ja piispat. Mutta tavallisilta ihmisiltä tuli vielä suurempi tuen osoitus. Bernard kirjoitti paaville muutama päivä myöhemmin: "Kaupungit ja linnat ovat nyt tyhjiä. Ei ole enää yhtä miestä seitsemään naiseen, ja kaikkialla on leskiä vielä eläville miehille."
xxx/ellauri387.html on line 196: Guilloun muinaissvedut ovat järjestään tylsimyxiä ja/tai pellejä. Ja vielä pahempaa, ne ovat aivan vittumaisia talousliberaaleja, luonnontuhoojia ja roopeankkoja. Jan Guillou on yhtä vinosuinen kuin K-kauppias Super-Pekka. He is the owner of one of the largest publishing companies in Sweden, Piratförlaget (Pirate Publishing), together with his wife, publisher Ann-Marie Skarp, and Liza Marklund.
xxx/ellauri387.html on line 202: In 1973, Folket i Bild/Kulturfront, a left-wing magazine, published a series of articles written by Guillou and Peter Bratt, revealing a Swedish secret intelligence agency called Informationsbyrån ("The Information Bureau" or IB for short). The articles, based on information initially furnished by former IB employee Håkan Isacson, described the IB as a secret organization that gathered information on Swedish communists and others deemed to be "security risks". The organization operated outside of the framework of the defense and ordinary intelligence, and was invisible in terms of state budget allocations. The articles in Folket i Bild/Kulturfront accused the IB staff of being engaged in alleged murder, break-ins, wiretapping against foreign embassies in Sweden and spying abroad.
xxx/ellauri387.html on line 203: The exposure of the IB in the magazine, which included headshots with names and social security numbers of some of the alleged staff published under the headline "Spies", led to a major domestic political scandal known as the "IB affair" (IB-affären). The activities ascribed to this secret outfit and its alleged ties to the Swedish Social Democratic Party were denied by Prime Minister Olof Palme, Defense Minister Sven Andersson and the Supreme Commander of the Swedish Armed Forces, General Stig Synnergren. However, later investigations by various journalists and by a public commissions, as well as autobiographies by the persons involved, have confirmed some of the activities described by Bratt and Guillou. In 2002, the public commission published a 3,000-page report where research about the IB affair was included.
xxx/ellauri387.html on line 205: Guillou, Peter Bratt and Håkan Isacson were all arrested, tried behind closed doors and convicted of espionage. According to Bratt, the verdict required some stretching of established judicial practice on the part of the court since none of them were accused of having acted in collusion with a foreign power. After one appeal Guillou's sentence was reduced from one year to 10 months. Guillou and Bratt served part of their sentence in solitary cells. Guillou was kept first at Långholmen Prison in central Stockholm and later at Österåker Prison north of the capital.
xxx/ellauri387.html on line 213: Immediately following the September 11 attacks, Guillou caused controversy when he walked out of the Göteborg Book Fair in the midst of the three minutes of silence observed throughout Europe to honour the victims of the attacks. In an article in Aftonbladet, Guillou argued that the event was an act of hypocrisy, stating that "the U.S. is the great mass murderer of our time. The wars against Vietnam and its nearby countries alone claimed four million lives. Without a minute of silence in Sweden". He also criticised those who said that the attacks were "an attack on us all" by stating that the attacks were only "an attack on U.S. imperialism".
xxx/ellauri387.html on line 215: When the film Evil (2003), an adaptation of Guillou's autobiographical novel from 1981, was nominated for an Academy Award in 2003 Guillou was still listed as a terrorist by the US government because of the IB affair. Or was it the CIA affair? "Jamista" on täydentävä paasaus albumissa 301.
xxx/ellauri387.html on line 223: Albumista 170 tuttu yllätetty syyllinen kalu täällä taas moi! Who would kill the beautiful Florence Nightingale? A glamorous socialite, generous to her friends and family, adored by husband Quentin, nevertheless one night she is indeed murdered. Wexford and Burden must dig deep to uncover secrets and lies. Wexford oli tanakka jumalinen komisario ja Burden ruipelo kaappihomo. Ruth Rendell (s. 1930) on vainaja since 2015. Ruth Barbara Rendell (o.s. Grasemann), ex-paronitar Rendell of Babergh (elinkautinen titteli), oli brittiläinen kirjailija. Rendell tunnettiin ennen kaikkea komisario Wexford-romaaneistaan. Wexford-kirjojen lisäksi Rendell kirjoitti ällöjä trillereitä. Elokuussa 2014 hän oli yksi niistä 200 julkisuuden henkilöstä, jotka allekirjoittivat The Guardianille osoitetun kirjeen, jossa vastustettiin Skotlannin itsenäisyyttä Skotlannin itsenäisyysäänestyksen valmisteluvaiheessa. Hyvä että sentään kuoli seuraavana vuonna. 1953 she had a son, Simon, now a psychiatric case who lives in the U.S. state of Colorado. I never was religious, really, but I'm very interested in religion.
xxx/ellauri387.html on line 225: Lyhyesti sanottuna juoni koostuu paljon pidetyn kauniin seuralaisen Elizabeth Nightingalen murhasta, avioliitosta varakkaasta turhamaisesta naisesta. Häntä lyötiin toistuvasti tylpällä soittimella metsässä hänen tilansa luona. Epäiltyihin lukeutuvat hänen miehensä Quentin Nightingale, hänen mielialaveljensä ja Wordsworth-tutkija Denys Villers ja hänen vaimonsa Georgina, au pair -tyttö Katje, nuori poptähtiä tavoitteleva puutarhuri Sean Lovell, hänen äitinsä rouva Lovell ja uskollinen rouva Cantrip ( joka ei todellakaan ole kovinkaan epäilty, mutta tavallaan toivoin, että hän olisi pahaa-aavistamaton murhaaja). Syyllinen ei edes ollut syyllisen kalun omistaja Denys, jonka romanttinen penys nuohosi sievän siskon vaipanvälissä. Hannelen professori Denis the Penis ei vaan jaxanut Hannelen ylipirteyttä.
xxx/ellauri387.html on line 235: Ode: Intimations of Immortality from Recollections of Early ChildhoodOodi: Muistamiani kuolemattomuuden etiäisiä tenavaiältä xxx/ellauri387.html on line 239: The child is father of the man; Lapsi on miehen isäukko;
xxx/ellauri387.html on line 248: The glory and the freshness of a dream. Unimaisen tuoreilta ja kivoilta.
xxx/ellauri387.html on line 249: It is not now as it hath been of yore;— Silloin oli silloin, nyt on nyt;-
xxx/ellauri387.html on line 267: To me alone there came a thought of grief: Mulle tulee vaan suru puseroon:
xxx/ellauri387.html on line 271: No more shall grief of mine the season wrong; En enää ole ilonpilaaja,
xxx/ellauri387.html on line 273: The Winds come to me from the fields of sleep, Tuulet tulee peiton alta ruskeina.
xxx/ellauri387.html on line 277: And with the heart of May Toukokuun keskipaikkeilla
xxx/ellauri387.html on line 279: Thou Child of Joy, Ilon lapsi hei,
xxx/ellauri387.html on line 287: The fulness of your bliss, I feel—I feel it all. Mä tunnen teidän hurmion, mä elän siinä mukana.
xxx/ellauri387.html on line 298: —But there's a Tree, of many, one, -Mutta on yxi puu, monista 1,
xxx/ellauri387.html on line 300: Both of them speak of something that is gone; Ne kumpikin puhuu menneistä,
xxx/ellauri387.html on line 312: But trailing clouds of glory do we come vaan Turskan wc-rulla roikkuen
xxx/ellauri387.html on line 315: Shades of the prison-house begin to close Sellin ovet sulkeutuvat naristen
xxx/ellauri387.html on line 324: And fade into the light of common day. Sulautuvan tylsään arkiryskeeseen.
xxx/ellauri387.html on line 326: Earth fills her lap with pleasures of her own; Maa täyttää sylinsä omilla mielihyvillä,
xxx/ellauri387.html on line 328: And, even with something of a Mother's mind, Vähän jopa äitimäisesti
xxx/ellauri387.html on line 336: A six years' Darling of a pigmy size! 6- vuotiasta kultaa pikku knääpiötä!
xxx/ellauri387.html on line 337: See, where 'mid work of his own hand he lies, Hän puuhaa omin käsin pikku sorzeissa,
xxx/ellauri387.html on line 338: Fretted by sallies of his mother's kisses, Kylästynernä äiskyn pussaamiseen,
xxx/ellauri387.html on line 341: Some fragment from his dream of human life, unelma siitä mitä teen kun tulen isoxi,
xxx/ellauri387.html on line 348: To dialogues of business, love, or strife; bisnestä, vonkausta, riidanhaastoa,
xxx/ellauri387.html on line 361: Thou best Philosopher, who yet dost keep sä paras filosooferi, joka säilytät
xxx/ellauri387.html on line 365: Mighty Prophet! Seer blest! Mahtiprofeetta! Siinä näkijä!
xxx/ellauri387.html on line 368: In darkness lost, the darkness of the grave; exyneinä pimeään, haudan hämärään.
xxx/ellauri387.html on line 392: The thought of our past years in me doth breed Takavuotten ajatus mussa herättää
xxx/ellauri387.html on line 400: The song of thanks and praise kiitosvirren ja ylistyxen
xxx/ellauri387.html on line 404: Blank misgivings of a Creature Sellaisen Otuxen epäilyxiä
xxx/ellauri387.html on line 412: Are yet the fountain-light of all our day, koko päivän parhaita hetkiä,
xxx/ellauri387.html on line 413: Are yet a master-light of all our seeing; kaiken olemisen valonheittäjiä;
xxx/ellauri387.html on line 423: Hence in a season of calm weather Siispä hyvän sään aikana,
xxx/ellauri387.html on line 425: Our Souls have sight of that immortal sea Mein sielut näkee ton kuolemattoman meren
xxx/ellauri387.html on line 437: Feel the gladness of the May! tuntuu toukoriemua!
xxx/ellauri387.html on line 442: Of splendour in the grass, of glory in the flower; hienosta ruohon kasvusta tai tuoreesta maalista;
xxx/ellauri387.html on line 448: Out of human suffering; Ainahan ihmisten kärsimyxet piristävät
xxx/ellauri387.html on line 451: In years that bring the philosophic mind. Nää loppuvuodet tuo mieleen filosofiaa.
xxx/ellauri387.html on line 453: Forebode not any severing of our loves! Älkää huoliko, rakastamme teitä yhä!
xxx/ellauri387.html on line 454: Yet in my heart of hearts I feel your might Sydämeni pohjalla tunnen mahtinne;
xxx/ellauri387.html on line 459: The innocent brightness of a new-born Day Uuden päivän viaton kirkkauus
xxx/ellauri387.html on line 468: Thoughts that do often lie too deep for tears. tunteita, niin paljon mahtuu pieneen sydämmeen.
xxx/ellauri387.html on line 471: William Wordsworth was one of the founders of English Romanticism and one its most central figures and important intellects. He is remembered as a poet of spiritual and epistemological speculation, a poet concerned with the human relationship to nature and a fierce advocate of using...
xxx/ellauri387.html on line 474: “Those obstinate questionings Of sense and outward things, Fallings from us, vanishings; Blank misgivings of a Creature Moving about in worlds not realised, High instincts before which our mortal Nature Did tremble like a guilty thing surprised.”
xxx/ellauri387.html on line 490: "Who?" said Pococurante sharply; "that barbarian who writes a tedious commentary in ten books of rumbling verse, on the first chapter of Genesis? that slovenly imitator of the Greeks, who disfigures the creation, by making the Messiah take a pair of compasses from Heaven´s armory to plan the world; whereas Moses represented the Deity as producing the whole universe by his fiat? Can I think you have any esteem for a writer who has spoiled Tasso´s Hell and the Devil; who transforms Lucifer sometimes into a toad, and at others into a pygmy; who makes him say the same thing over again a hundred times; who metamorphoses him into a school-divine; and who, by an absurdly serious imitation of Ariosto´s comic invention of firearms, represents the devils and angels cannonading each other in Heaven? Neither I nor any other Italian can possibly take pleasure in such melancholy reveries; but the marriage of Sin and Death, and snakes issuing from the womb of the former, are enough to make any person sick that is not lost to all sense of delicacy. This obscene, whimsical, and disagreeable poem met with the neglect it deserved at its first publication; and I only treat the author now as he was treated in his own country by his contemporaries."
xxx/ellauri387.html on line 493:
Samuel Johnson, “Life of Milton” (1779)
xxx/ellauri387.html on line 495: The plan of Paradise Lost has this inconvenience, that it comprises neither human actions nor human manners. The man and woman who act and suffer are in a state which no other man or woman can ever know. The reader finds no transaction in which he can be engaged, beholds no condition in which he can by any effort of imagination place himself; he has, therefore, little natural curiosity or sympathy. . . . .But original deficience cannot be supplied. The want of human interest is always felt. Paradise Lost is one of the books which the reader admires and lays down, and forgets to take up again. None ever wished it longer than it is. Its perusal is a duty rather than a pleasure. We read Milton for instruction, retire harassed and overburdened, and look elsewhere for recreation; we desert our master, and seek for companions.
xxx/ellauri387.html on line 499: The ´definiteness´ of a genre classification leads the reader to expect a series of formal stimuli--martial encounters, complex similes, an epic voice--to which his response is more or less automatic; the hardness of the Christian myth predetermines his sympathies; the union of the two allows the assumption of a comfortable reading experience in which conveniently labelled protagonists act out rather simple roles in a succession of familiar situations. The reader is prepared to hiss the devil off the stage and applaud the pronouncements of a partisan and somewhat human deity . . . . But of course this is not the case; no sensitive reading of Paradise Lost tallies with these expectations, and it is my contention that Milton ostentatiously calls them up in order to provide his reader with the shock of their disappointment. This is not to say merely that Milton communicates a part of his meaning by a calculated departure from convention; every poet does that; but that Milton consciously wants to worry his reader, to force him to doubt the correctness of his responses, and to bring him to the realization that his inability to read the poem with any confidence in his own perception is its focus.
xxx/ellauri387.html on line 501: We are angry at the epic voice, not for fudging, but for being right, for insisting that we become our own critics. There is little in the human situation more humiliating, in both senses of the word, than the public acceptance of a deserved rebuke. Except maybe getting caught redhanded playing with the guilty thing surprised.
xxx/ellauri387.html on line 519: Juutalaiset kyllä pitävät kalaa luopiona. Kirjoittaessaan Slate -lehteen Judith Shulevitz raportoi, että Fish ei ainoastaan julista itseään avoimesti "periaatteettomaksi" vaan myös hylkää "oikeudenmukaisuuden, puolueettomuuden ja kohtuullisuuden" käsitteet. Fishille "ideoilla ei ole seurauksia". Ollessaan tämän kannan Shulevitz luonnehtii Fishiä "ei periaatteettomaksi relativistiksi, josta häntä syytetään. Hän on jotain pahempaa. Hän on fatalisti." On siinäkin meillä oikeustieteen professori.
xxx/ellauri387.html on line 523: Koska hänen yleinen käsityksensä ihmisluonnosta ja ihmisen tilasta on väärä, Fish epäonnistuu yliopistotutkijan erityistehtävässä, joka edellyttää, että oppiminen asetetaan totuuden palvelukseen. Ja tämä on lopuksi se kriittinen kysymys nykyaikaisessa yliopistossa, jonka tyypillinen edustaja Stanley Fish on: sofistiikka tekee itse totuudesta epäselväksi ja riistää tieteelliseltä oppimiselta sen syyn olla... . Hänen röyhkeä periaatteen halveksunnan ja sofismin syleilynsä paljastavat nykyisen akateemisen yrityksen ytimeen piilevän onttoisuuden.
xxx/ellauri387.html on line 526: Terry Eagleton, Helmin hukkaama huomattava brittimarxilainen, syyttää Fishin "epäluottamuksellista epistemologiaa" "pahanteosta". Eagletonin mukaan: "Kuten lähes kaikilla universalismin vastaisilla mielipiteillä, Fishin universalismin kritiikillä on omat jäykät universaalinsa: sektorikohtaisten etujen prioriteetti kaikkina aikoina ja paikoissa, konfliktien pysyvyys, uskomusjärjestelmien a priori status, retorinen luonne. Totuus, se tosiasia, että kaikki näennäinen avoimuus on salaa sulkemista ja muuta sellaista." Fishin yrityksestä kooptoida häntä vastaan kohdistettu kritiikki, Eagleton vastaa: "Onnellinen lopputulos on, että kukaan ei voi koskaan kritisoida Fishiä, koska jos heidän kritiikkinsä on hänelle ymmärrettävää, se kuuluu hänen kulttuuriseen peliinsä eivätkä siten ole varsinaista kritiikkiä. Kaikki, ja jos ne eivät ole ymmärrettäviä, ne kuuluvat kokonaan johonkin muuhun yleissopimukseen ja ovat siksi merkityksettömiä." Yleissopimuxet ovat niin out of season, nyt tehdään paikallisia sopimuxia.
xxx/ellauri387.html on line 528: Juutalainen jokapaikan filosofi Martha Nussipuu väittää esseessä "Sophistry about Conventions", että Fishin teoreettiset näkemykset perustuvat "äärirelativismiin ja jopa radikaaliin subjektivismiin". Nussbaum väittää, että Fish " luottautuu säätelevään ristiriitaisuuden periaatteeseen ratkaistakseen kilpailevien periaatteiden välillä", luottaen siten normatiivisiin argumentaatiostandardeihin, vaikka hän väittää niitä vastaan. Se noudattaa Kimchin logiikkaa. Kissa on matolla mutten usko sitä. Tarjoten vaihtoehtoa Nussbaum lainaa pöljän oikeisto-oikeusfilosofin John Rawlsin työtä julkaisussa A Theory of Justice korostaakseen "esimerkkiä rationaalisesta argumentista; sen voidaan sanoa antavan täydellisesti tunnistettavissa olevassa mielessä eettisen totuuden". Nussbaum omaksuu Rawlsin kritiikin utilitarismin riittämättömyydestä osoittaen, että rationaalinen ihminen pitää johdonmukaisesti parempana oikeusjärjestelmää, joka tunnustaa erillisten henkilöiden väliset rajat sen sijaan, että luottaisi halujen kokonaissummaan. "Tämä", hän väittää, "on täysin erilaista kuin retorinen manipulointi." Panopuu on niin oikeistolainen että hirvittää.
xxx/ellauri387.html on line 530: Avoimesti homo Camille Paglia, Sexual Personae -kirjan kirjoittaja ja kilpaileva julkinen intellektuelli, tuomitsi Fishin "totalitaariseksi Tinkerbelliksi" (Helinä-keijuxi) ja syytti häntä tekopyhyydestä, koska hän luennoi monikulttuurisuudesta Duken homogeenisen ja suojatun norsunluutornin vakinaisen professorin näkökulmasta. Mutta Camille onkin tunnettu akateemisesti kiistanalaisten väitteiden esittäjänä. Paglia on modernin feminismin vastustaja, vanhan koulukunnan feministi. Paglian mukaan kaikki naiset ovat kykeneväisiä biseksuaalisuuteen, mistä hän on saanut muiden lesbojen vihan osakseen. Paglia on sanonut identifioituvansa muunsukupuoliseksi, sillä hän ei ole identifioitunut lainkaan naiseksi. Paglia on lesbo (mitäs minä sanoin, ihan arvaamalla heitin). Hän on ateisti.
xxx/ellauri388.html on line 58: Waltari kirjoitti 1926 ylioppilaaksi Helsingin suomalaisen normaalilyseon klassiselta linjalta. Hän oli koulun pilalehden Pillerin toimittaja. Koulun jälkeen Waltari aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa mutta siirtyi elämänkatsomuksellisen kriisin jälkeen pian filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Hänen käytännöllisen filosofian pro gradu -tutkielmansa Taivaallinen ja maallinen rakkaus käsitteli uskonnon ja erotiikan välistä suhdetta. Se asia taisi Mikaa kiinnostaa ihan ykkösenä.
xxx/ellauri388.html on line 84: Minna Craucher (23 August 1891 – 8 March 1932) was the false name of Maria Vilhelmiina Lindell, a Finnish socialite and spy. She did espionage for the Cheka, the Soviet secret police and was arrested three times for fraud. She also had connections to the right-wing Lapua Movement. She became the subject of several books and stories. In 1932 she was murdered with a shot to the head.
xxx/ellauri388.html on line 86: Maria Vilhelmiina Lindell was born in poor conditions in Pirkkala as the illegitimate child of a 16-year-old Nokia-born maid, Olga Aalto. Maria´s mother died when Maria was only 15 years old. After living with relatives for some time, the early independent Maria moved to Tampere, after which she severed relations with her family. Maria did not have a permanent address and she stole a lot, as a result of which she ended up dealing with the authorities several times, even having to go to jail for unpaid library fines.
xxx/ellauri388.html on line 88: In 1913, Maria Lindell moved to Helsinki for the first time. Her first child had died in 1908 within two weeks of its birth. She left her second child in Tampere for care. The third one she kept in a jar. Accused of several thefts, Maria Lindell was imprisoned for the second time on 24 October 1914, and gave birth to a boy while serving her sentence. After being released from prison, Maria Lindell was taken to the women´s shelter, Villa Elseboh, in Huopalahti, maintained by the Finnish Prison Association. According to Kari Selén (remember HIM?) who wrote her biography, Lindell took advantage of the shelter, although at the same time she worked as a babysitter there. Lindell served her third and final prison sentence convicted of thefts from 1920 to 1923. This prison period marked a frontier, after which Maria Lindell became "Madame Minna Craucher" with various phases.
xxx/ellauri388.html on line 91: The authors of the magazine included at least Kersti Bergroth, Pentti Haanpää, Martti Merenmaa, Elina Vaara, Väinö Nuorteva, and Mika Waltari. The editors-in-chief were Yrjö Rauanheimo, Lauri Viljanen and Waltari. Craucher was the acquirer and marketer of the magazine´s advertising space. As the magazine itself was not very attractive, Craucher even resorted to blackmail in obtaining advertising contracts.
xxx/ellauri388.html on line 93: Craucher´s saloon was a popular watering place for Tiilenkantajat ("The Flame Throwers") and other young writers of the time because of her generous service and her fascinating arse. Craucher herself, for her part, felt drawn to uniforms. Of the authors who visited Craucher´s saloon, at least Joel Lehtonen, Martti Merenmaa and Mika Waltari have described the salon and its owner.
xxx/ellauri388.html on line 94: Among other things, Craucher arranged and partially donated armbands for the participants of the Peasant March. The unstable and drunk Runolinna shot Craucher to death in her apartment on 8 March 1932.
xxx/ellauri388.html on line 103: Sangattomalla lennättimellä on onnistuttu sähköttämään Englannin kanaalin ylitse, Konradin isä alkoi puhua ajan mullistavista keksinnöistä, puheenaihe, jonka hän arvasi kiinnostavan jokahista noorta ihmistä. Muutamin piirtein hän loihti Toivon silmien eteen oudon, koneiden hallitseman ja mellastaman yhteiskunnan. Enteellinen oli tämä aika, joka valloitti setterin aallot Dumbledoren sanaa kantamaan, ja mahdotonta oli nähdä tämän mollistavan kehityksen lopullista tulosta. Saksassa aina valmistettiin esimerkiksi jo sokeria puusta kemian avulla ja kukapa saattoi arvata, vaikka jo muutaman vuoden kuluttua jättiläistehtaat jauhaisivat Suomen "loppumattomat" metsät sokerixi. Tiesivätkö nuoret herrat filosofit - sen hän sanoi niin "leikillisesti", ettei se voinut loukata Toivoa, että yksinomaan tämän vuoden kuluessa oli Suomeen perustettu noin neljäkymmentä uutta tehdaslaitosta! Ja että Amerikassa viljeltiin maata sadan hevosen vetämillä koneilla ja että uudet moottorivaunut saattoivat jo saavuttaa saman nopeuden kuin nopea hevonen. Ja että Wienissä suunniteltiin konetta, jolla ihmisen ajatukset voitaisiin valokuvata, ja että elektrofonin avulla saattoi pian tulevaisuudessa jokainen puhelimenomistaja kuunnella musiikkia tai esitelmiä määrätunteina päivästä!
xxx/ellauri388.html on line 129: Puhtauden ihannes on Pekka Ervastin nide, jota löytyy vielä käytettynä antikvariaateista. Jotkut sivut ovat kyllä liimaantuneet yhteen ja kannessa on tahroja. Alaotsikko: Viisi artikkelia vuoden 1906 Omatunto -aikakauskirjasta. Kustantaja: Kristosofinen Kirjallisuusseura. Eipäs hötkyillä! vielä varhaisempi on nide Puhtauden ihanne - Järnefelt Arvid - Kunto: Tyydyttävä, vlta 1897. Järnefeltin versio on saatavilla jopa äänikirjana. Sitä voi kuunnella elektrofonilla vaikka molemmat kädet olisivat varattuina vaapperassa kullinvarressa. Kuopion uusi kirjapaino, Otava. SISÄLLYS: Esipuhe. Vietti lapsuudessa. Vietti nuorukaisijässä. Elämänohjeen voi antaa ainoastaan uskonto. Liite. Eräs kirje.
xxx/ellauri388.html on line 194: Tämä on meikämiesten mielestä pöyristyttävää. Niinpä on tunnettu lundilainen professori S. Ribbing, joka kirjassaan "Sukupuolielämän terveys- ja siveysoppi" tekee ankaran hyökkäyksen "ajan henkeä" vastaan ja tarmonsa takaa todistelee, että yhdyselämä saa alkaa vasta avioliitossa, torjunut innolla sitä yleiseksi tullutta epäluuloa, että kaikki lääkärit muka poikkeuksetta neuvovat nuoria miehiä hakemaan yhteyttä naisten kanssa avioliitosta riippumatta. Hän ei sano tietävänsä ainoatakaan lääkäriä, joka kehottaisi ehdottomaan kieltäytymiseen ennen avioliittoa. Tähän hän ei kuitenkaan laske runkkausta.
xxx/ellauri388.html on line 205: Oesterlen sanoo: "nuorison täytyy oppia kieltäytymään ja odottamaan milloin sen aika tulee." C. Beale (professori Lontoon yliopistossa) kirjoittaa: "Arvelu, että, milloin avioliitto on mahdoton, luonnollinen pariutumis-elämä ulkopuolella avioliittoa olisi välttämätön, kaipaa kaikkea perustusta ja on väärä. On välttämätöntä pontevasti julistaa, että ankarin kieltäytyminen ja puhtaus on aivan sopusoinnussa fysioloogisten lakien niinkuin siveellistenkin kanssa, ja että himojen päästämistä valloilleen voi puolustaa yhtä vähän fysioloogisilla tai psykoloogisilla syillä kuin siveellis-uskonnollisilla."
xxx/ellauri388.html on line 213: Kuuluisa New-Yorkin professori (oik. britti, huom. huom.) Gowers sanoo, että lääkärit, jotka sallivat ja joskus neuvovatkin vietin tyydyttämistä ulkopuolella avioliittoa, ovat väärällä tiellä. Luulo, sanoo hän, että sukupuolielämän nautinto on ihmiselle ehdottomasti välttämätön, on vailla kaikkea järjellistä pohjaa. Lopuksi Gowers suuren kokemuksensa perustuksella, jonka hän on saavuttanut hermotautien alalla, ilmoittaa, ettei kukaan ole koskaan tuntenut terveytensä pilaantuvan kieltäytymisen vuoksi.
xxx/ellauri388.html on line 219: Lääketieteellisten asiantuntijoiden joukossa, jotka ovat keskustelleet seksuaalisesta pidättymiskysymyksestä pitkään, ei todellakaan yleensä ole mahdollista löytää sellaisia ehdottomia mielipiteitä sen hyväksi, kuin mitä lainaan. Ei voi kuitenkaan olla epäilystäkään siitä, että suuri osa lääkäreistä, lukuun ottamatta merkittäviä ja arvostettuja auktoriteetteja, joutuessaan välinpitämättömästi kohtaamaan kysymyksen, onko seksuaalinen pidättyvyys vaaratonta, valitsee heti ilmeisen vähimmän vastustuksen tien ja vastaa: Kyllä. Vain harvoissa tapauksissa he eivät edes määrittele tätä myöntävää vastausta. Tätä suuntausta havainnollistaa erittäin hyvin tohtori Ludwig Jacobsohnin, Pietarin, tekemä kysely ("Die Sexuelle Enthaltsamkeit im Lichte der Medizin", St. Petersburger Medicinische Wochenschrift , 17. maaliskuuta 1907). Hän kirjoitti yli kahdellesadalle arvostetulle venäläiselle ja saksalaiselle fysiologian, neurologian, psykiatrian jne. professorille ja kysyi heiltä, pitävätkö he seksuaalista pidättymistä vaarattomana. Suurin osa ei vastannut mitään; yksitoista venäläistä ja 28 saksalaista vastasi, mutta neljä heistä vain sanoi, että "heillä ei ollut henkilökohtaista kokemusta" jne.; siellä oli siis jäljellä kolmekymmentäviisi. Näistä Bonnin E. Pflüger suhtautui skeptisesti kaiken pidättymispropagandan etuihin: "Jos kaikki maailman viranomaiset julistaisivat pidättymisen vaarattomuuden, sillä ei olisi mitään vaikutusta nuoriin. Täällä ovat pelissä mukana voimat, jotka murtavat kaiken esteitä."
xxx/ellauri388.html on line 237: Rohleder, kokenut lääkäri ja tunnustettu auktoriteetti seksuaalipatologiaan liittyvissä kysymyksissä, on esittänyt nykyiset näkemykset "seksuaalisesta pidättymisestä" etsivälle kritiikille pitkässä ja tärkeässä paperissa (95 s.) Hän kiistää kokonaan sen, että tiukkaa seksuaalista pidättymistä on olemassa. "Seksuaalisen raittiuden", hän huomauttaa, termin kaikissa tiukoissa kohtauksissa on oltava pidättäytyminen ei vain seksuaalisesta kanssakäymisestä, vaan autoeroottisista ilmenemismuodoista: autofellatiosta, autocunnilinguxesta, masturbaatiosta, homoseksuaalisista teoista, kaikista seksuaalisesti kieroutuneista käytännöistä. Sen on lisäksi sisällettävä pysyvä pidättäytyminen eroottiseen mielikuvitukseen ja aistilliseen haaveluun. Kun kuitenkin on mahdollista muuttaa koko psyykkinen kenttä seksitoiminnan osalta tabula rasaksi – ja jos se ei onnistu niin jatkuvasti ja johdonmukaisesti, ei ole olemassa tiukkaa seksuaalista pidättymistä – silloin, Rohleder huomauttaa, voi pohtia, eikö meillä ole seksuaalista anestesiaa, anaphrodisia sexualista. Se on kysymys, joka harvoin, jos koskaan, kohtaa ne, jotka keskustelevat seksuaalisesta pidättymisestä. Se on kuitenkin äärimmäisen ajankohtainen kysymys, koska, kuten Rohleder väittää, jos seksuaalinen anestesia on olemassa, kysymys seksuaalisesta pidättymisestä putoaa maahan, sillä voimme jollain ihme kokovartalopuudutuxella vain "väistää" toimista, jotka eivät ole vallassamme. Täydellinen seksuaalinen anestesia on kuitenkin niin harvinainen tila, että se voidaan käytännössä jättää huomiotta, ja koska seksuaalisen impulssin, jos se on olemassa, täytyy fysiologisesta välttämättömyydestä joskus aktivoitua jossain muodossa – vaikka vain, Freudin näkemyksen mukaan, muuttumalla johonkin sairaalliseen neuroottiseen tilaan – tulemme siihen johtopäätökseen, että "seksuaalinen pidättyminen" on ehdottomasti mahdotonta.
xxx/ellauri388.html on line 368: Joskin Jee-suxen omat lausunnot panohommista jäävät hiukka epäselvixi, niin onhan meillä hänen esimerkkinsä: thirteen men and Maria of Magdala the only woman in town.
xxx/ellauri388.html on line 435: "Puhtaus ei ole mikään arvo sinänsä, vaan se on hänen oma ihanteensa, tai ehkä paremmin yksi sen ehdoista. Mutta ihanne voi vaan silloin olla ihanne, kun sen toteuttaminen on mahdollinen vaan aatteessa, ajatuksessa, kun se kuvaillaan olevan toteutettava vaan loppumattomuudessa ja kun siis sen lähestymisen mahdollisuus on loppumaton. Jos ihanne olisi saavutettavissa tai vaikkapa me vaan voisimme kuvailla sitä mielessämme toteutuneena, niin se lakkaisi olemasta ihanne. Semmoinen on Kristuksen ihanne — taivaan valtakunnan perustaminen maan päällä, — tuo jo profeettain ennustama ihanne, että on tuleva aika, jolloin kaikki ihmiset muuttuvat Jumalan opettamiksi, takovat miekat auroiksi, keihäät sirpeiksi, leijona makaa karitsan vieressä, jolloin kaikki olennot yhtyvät rakkauden kautta. Ihmiselämän koko merkitys on liikkumisessa tätä ihannetta kohden, ja sentähden pyrkiminen Kristuksen ihannetta kohden semmoisenaan, ja puhtautta kohden tämän ihanteen yhtenä ehtona, ei suinkaan hävittäisi elämisen mahdollisuutta, vaan päinvastoin tämän kristillisen ihanteen puute hävittäisi eteenpäin menon, ja siis elämisen mahdollisuuden. Väärin Lexa! Hyvin päästiin eteenpäin ilman ihannetta, maa on jo käyt kaz täyttynyt. Coelibaatin ihanteen kanssa olisi tosissn käynyt paremmin, homot maan päältä kenties vähentyneet.
xxx/ellauri388.html on line 469: Spenser´s Britomarta is not only an allegorical representation of the virtue of chastity, but also a multidimensional heroine, and the creation of her character goes back to the roots of the epic tradition. It can be said that apart from Ariosto, to whom Spenser was much indebted, and his Bradamante in Orlando Furioso, from whom the character of Britomart was copycatted. Presenting a woman travelling in the guise of a knight and fighting alongside and against male warriors might be seen as something quite uncommon.
xxx/ellauri388.html on line 470: Spenser went as far as transferring whole episodes from the adventures of Bradamante to those of Britomart. Both show a preference for a magic spear.
xxx/ellauri388.html on line 471: Taikakeihäs vartioi Britomartin immenkalvoa. Britomart käytti myös baldricia eli rähinäremmiä. Britit on polveutuneet Brutuxesta, jos ette tienneet, credits to Geoffrey Monmouth.
xxx/ellauri388.html on line 562: Erityiset seikat oikeuttavat siihen otaksumiseen, että usko ei ole vielä horjahtunut teissä. Te haluatte päästä paheestanne, mutta mistä syystä? Eikö vaan siksi, että pelkäätte sen tekevän haittaa teidän taivastoiveille? Että yläkerran ukko nurpistelee tumputuxelle? Kaksi eri ukkoa ei sovi yhtaikaa samaan sydämmeen, ja jos ne sinne yhtaikaa pyrkivät, niin ne siellä muodostavat huvittavan taistelun vallasta. Voi yhtaikaa pyrkiä personallisiin tarkoituksiin ja elää likasissa ajatuksissa, mutta yhtaikaa ei voi elää likasissa ajatuksissa ja pyrkiä epäpersonallisiin tarkoituksiin. (Mixi ei? The proof is obvious.)
xxx/ellauri394.html on line 54: Pua ʻāhihi lehua o uka The ʻāhihi lehua[a] of the vale
xxx/ellauri394.html on line 70: Nā pua rose o Maunawili The sweet rose of Maunawili
xxx/ellauri394.html on line 71: I laila hiaʻai nā manu And 'tis there the birds of love dwell
xxx/ellauri394.html on line 77: Kymingatar Liliruokalani. Queen of Hawaii January 17, 1893 – November 11, 1917 (Disputed). Leninki on ylhäältä hiukka tiukka. xxx/ellauri394.html on line 79: Parts of "Aloha 'Oe" resemble the song "The Lone Rock by the Sea" and the chorus of George Frederick Root's 1854 song "There's Music in the Air". "The Lone Rock by the Sea" mentioned by Charles Wilson, was "The Rock Beside the Sea" published by Charles Crozat Converse in 1857, and itself derives from a Croatian/Serbian folk song, "Sedi Mara na kamen studencu" (Mary is Sitting on a Stone Well). Looking between her sweet little knees and wondering about the slit between.
xxx/ellauri394.html on line 81: The song was inspired by a notable farewell embrace given by Colonel James Harbottle Boyd during a horseback trip taken by Princess Liliʻuokalani in 1877 or 1878 to the Boyd ranch in Maunawili on the windward side of Oʻahu, and that the members of the party hummed the tune on the way back to Honolulu.
xxx/ellauri394.html on line 111: Liliruokalan emäntä was married to American-born John Owen Dominis, who later became the Governor of Oʻahu. The couple had no biological children but adopted several. After the accession of her brother David Kalākaua to the throne in 1874, she and her siblings were given Western style titles of Prince and Princess. In 1877, after her younger brother Leleiohoku II's death, she was proclaimed as heir apparent to the throne. During the Golden Jubilee of Queen Victoria, she represented her brother as an official envoy to the United Kingdom.
xxx/ellauri394.html on line 113: Liliʻuokalani ascended to the throne on January 29, 1891, nine days after her brother's death. During her reign, she attempted to draft a new constitution which would restore the power of the monarchy and the voting rights of the economically disenfranchised. Threatened by her attempts to abrogate the Bayonet Constitution, pro-American elements in Hawaiʻi overthrew the monarchy on January 17, 1893. The overthrow was bolstered by the landing of US Marines under John L. Stevens to protect American interests, which rendered the monarchy unable to protect itself.
xxx/ellauri394.html on line 115: The Bayonet Constitution was so named because it had been signed by the previous monarch under threat of violence from a militia composed of armed Americans and Europeans calling themselves the "Honolulu Rifles". xxx/ellauri394.html on line 117: The coup d'état established a Provisional Government which became the Republic of Hawaiʻi, but the ultimate goal was the annexation of the islands to the United States, which was temporarily blocked by President Grover Cleveland. After an unsuccessful uprising to restore the monarchy, the oligarchical government placed the former queen under house arrest at the ʻIolani Palace. On January 24, 1895, under threat of execution of her imprisoned supporters, Liliʻuokalani was forced to abdicate the Hawaiian throne, officially resigning as head of the deposed monarchy. Attempts were made to restore the monarchy and oppose annexation, but with the outbreak of the Spanish–American War, the United States annexed Hawaiʻi. Living out the remainder of her later life as a private citizen, Liliʻuokalani died at her residence, Washington Place, in Honolulu in 1917.
xxx/ellauri394.html on line 119: Liliʻuokalani was born Lydia Liliʻu Loloku Walania Kamakaʻeha on September 2, 1838, to Analea Keohokālole and Caesar Kapaʻakea. She was born in the large grass hut of her maternal grandfather, ʻAikanaka, at the base of Punchbowl Crater in Honolulu on the island of Oʻahu. According to Hawaiian custom, she was named after an event linked to her birth. At the time she was born, Kuhina Nui (regent) Elizabeth Kīnaʻu had developed an eye infection. She named the child using the words; liliʻu (smarting), loloku (tearful), walania (a burning pain) and kamakaʻeha (sore eyes). She was baptized by American missionary Reverend Levi Chamberlain on December 23, and given the Christian name Lydia.
xxx/ellauri394.html on line 124: Her family were of the aliʻi class of the Hawaiian nobility and were collateral relations of the reigning House of Kamehameha, sharing common descent from the 18th-century aliʻi nui (supreme monarch) Keaweʻīkekahialiʻiokamoku. From her biological parents, she descended from Keaweaheulu and Kameʻeiamoku, two of the five royal counselors of Kamehameha I during his conquest of the Hawaiian Kingdom. Kameʻeiamoku, the grandfather of both her mother and father, was depicted, along with his royal twin Kamanawa, on the Hawaiian coat of arms. Liliʻuokalani referred to her family line as the "Keawe-a-Heulu line" after her mother's line. The third surviving child of a large family, her biological siblings included: James Kaliokalani, David Kalākaua, Anna Kaʻiulani, Kaʻiminaʻauao, Miriam Likelike and William Pitt Leleiohoku II. She and her siblings were hānai (informally adopted) to other family members. The Hawaiian custom of hānai is an informal form of adoption between extended families practiced by Hawaiian royals and commoners alike.She was given at birth to Abner Pākī and his wife Laura Kōnia and raised with their daughter Bernice Pauahi.
xxx/ellauri394.html on line 126: In 1842, at the age of four, she began her education at the Chiefs' Children's School (later known as the Royal School). She, along with her classmates, had been formally proclaimed by Kamehameha III as eligible for the throne of the Hawaiian Kingdom. Liliʻuokalani later noted that these "pupils were exclusively persons whose claims to the throne were acknowledged." She, along with her two older brothers James Kaliokalani and David Kalākaua, as well as her thirteen royal cousins, were taught in English by American missionaries Amos Starr Cooke and his wife, Juliette Montague Cooke. The children were taught reading, spelling, penmanship, arithmetic, geometry, algebra, physics, geography, history, bookkeeping, music and English composition by the missionary couple who had to maintain the moral and sexual development of their charges.
xxx/ellauri394.html on line 128: Liliʻuokalani was placed with the youngest pupils of the class along with Princess Victoria Kamāmalu, Mary Polly Paʻaʻāina, and John William Pitt Kīnaʻu. In later life, Liliʻuokalani would look back unfavorably on her early education remembering being "sent hungry to bed" and the 1848 measles epidemic that claimed the life of a classmate Moses Kekūāiwa and her younger sister Kaʻiminaʻauao. The boarding school run by the Cookes was discontinued around 1850, so she, along with her former classmate Victoria, was sent to the relocated day school (also called Royal School) run by Reverend Edward G. Beckwith. On May 5, 1853, she finished third in her final class exams behind Victoria and Nancy Sumner. In 1865, after her marriage, she informally attended Oʻahu College (modern day Punahou School) and received instruction under Susan Tolman Mills, who later cofounded Mills College in California.
xxx/ellauri394.html on line 130: After the boarding school was discontinued in 1850, Liliʻuokalani lived with her hānai parents at Haleʻākala, which she referred to in later life as her childhood home. Around this time, her hānai sister Pauahi married the American Charles Reed Bishop against the wishes of their parents but reconciled with them shortly before Pākī's death in 1855. Kōnia died two years afterward and Liliʻuokalani came under the Bishops' guardianship. During this period, Liliʻuokalani became a part of the young social elite under the reign of Kamehameha IV who ascended to the throne in 1855. In 1856, Kamehameha IV announced his intent to marry Emma Rooke, one of their classmates. However, according to Liliʻuokalani, certain elements of the court argued "there is no other chief equal to you in birth and rank but the adopted daughter of Paki," which infuriated the King and brought the Queen to tears. Despite this upset, Liliʻuokalani was regarded as a close friend of the new Queen, and she served as a maid of honor during the royal wedding alongside Princess Victoria Kamāmalu and Mary Pitman. At official state occasions, she served as an attendant and lady-in-waiting in Queen Emma's retinue. Visiting British dignitaries Lady Franklin and her niece Sophia Cracroft noted in 1861 that the "Honble. Lydia Paki" was "the highest unmarried woman in the Kingdom".
xxx/ellauri394.html on line 132: Marriage consideration had begun early on for her. American merchant Gorham D. Gilman, a houseguest of the Pākīs, had courted her unsuccessfully when she was fifteen. Around the time of Kōnia's final illness in 1857, Liliʻuokalani was briefly engaged to William Charles Lunalilo. They shared an interest in music composition and had known each other from childhood. He had been betrothed from birth to Princess Victoria, the king's sister, but disagreements with her brothers prevented the marriage from materializing. Thus, Lunalilo proposed to Liliʻuokalani during a trip to Lahaina to be with Kōnia. A short-lived dual engagement occurred in which Liliʻuokalani was matched to Lunalilo and her brother Kalakaua to Princess Victoria. She ultimately broke off the engagement because of the urging of King Kamehameha IV and the opposition of the Bishops to the union.
xxx/ellauri394.html on line 134: Afterward, she became romantically involved with the American-born John Owen Dominis, a staff member for Prince Lot Kapuāiwa (the future Kamehameha V) and secretary to King Kamehameha IV. Dominis was the son of Captain John Dominis, of Trieste, and Mary Lambert Jones, of Boston. According to Liliʻuokalani's memoir, they had known each other from childhood when he watched the royal children from a school next to the Cookes'. During a court excursion, Dominis escorted her home despite falling from his horse and breaking his leg.
xxx/ellauri394.html on line 136: John Owen Dominis, who later became Governor of Oʻahu, was too ugly for words. Picture omitted. Vilken tur han dog ganska snart.
xxx/ellauri394.html on line 138: From 1860 to 1862, Liliʻuokalani and Dominis were engaged with the wedding set on her twenty-fourth birthday. This was postponed to September 16, 1862, out of respect for the death of Prince Albert Kamehameha, son of Kamehameha IV and Queen Emma. The wedding was held at Haleʻākala, the residence of the Bishops. The ceremony was officiated by Reverend Samuel Chenery Damon in the Anglican rites. Her bridemaids were her former classmates Elizabeth Kekaʻaniau and Martha Swinton. King Kamehameha IV and other members of the royal family were honored guests. The couple moved into the Dominises' residence, Washington Place in Honolulu. Through his wife and connections with the king, Dominis would later become Governor of Oʻahu and Maui. The union was reportedly an unhappy one with much gossip about Dominis' infidelities and domestic strife between Liliʻuokalani and Dominis' mother Mary who disapproved of the marriage of her son with a negro. They never had any children of their own, but, against the wish of her husband and brother, Liliʻuokalani adopted three hānai children: Lydia Kaʻonohiponiponiokalani Aholo, the daughter of a family friend; Joseph Kaiponohea ʻAeʻa, the son of a retainer; and John ʻAimoku Dominis, her husband's son.
xxx/ellauri394.html on line 140: After her marriage, she retained her position in the court circle of Kamehameha IV and later his brother and successor Kamehameha V. She assisted Queen Emma and King Kamehameha IV in raising funds to build The Queen's Hospital. In 1864, she and Pauahi helped Princess Victoria establish the Kaʻahumanu Society, a female-led organization aimed at the relief of the elderly and the ill. At the request of Kamehameha V, she composed "He Mele Lāhui Hawaiʻi" in 1866 as the new Hawaiian national anthem. This was in use until replaced by her brother's composition "Hawaiʻi Ponoʻī". During the 1869 visit of Alfred, Duke of Edinburgh and the Galatea, she entertained the British prince with a traditional Hawaiian luau at her Waikiki residence of Hamohamo.
xxx/ellauri394.html on line 142: When Kamehameha V died in 1872 with no heir, the 1864 Constitution of the Hawaiian Kingdom called for the legislature to elect the next monarch. Following a non-binding referendum and subsequent unanimous vote in the legislature, Lunalilo became the first elected king of Hawaii. Lunalilo died without an heir in 1874. In the election that followed, Liliʻuokalani's brother, David Kalākaua, ran against Emma, the dowager queen of Kamehameha IV. The choice of Kalākaua by the legislature, and the subsequent announcement, caused a riot at the courthouse. US and British troops were landed, and some of Emma's supporters were arrested. The results of the election strained the relationship between Emma and the Kalākaua family.
xxx/ellauri394.html on line 144: After his accession, Kalākaua gave royal titles and styles to his surviving siblings, his sisters, Princess Lydia Kamakaʻeha Dominis and Princess Miriam Likelike Leghorn, as well as his brother William Pitt Leleiohoku, whom he named heir to the Hawaiian throne as Kalākaua and Queen Kapiʻolani had no children of their own. Leleiohoku died without an heir in 1877. Leleiohoku's hānai (adoptive) mother, Ruth Keʻelikōlani, wanted to be named heir, but the king's cabinet ministers objected as that would place Bernice Pauahi Bishop, Ruth's first cousin, next in line. This would put the Kamehamehas back in succession to the throne again, which Kalākaua did not wish. On top of that, Kalākaua's court genealogists had already cast doubt on Ruth's direct lineage, and in doing so placed doubt on Bernice's. At noon on April 10, Liliʻuokalani became the newly designated heir apparent to the throne of Hawaii. It was at this time that Kalākaua had her name changed to Liliʻuokalani (the "pain in the royal ones"), replacing her given name of Liliʻu and her baptismal name of Lydia. (Lydiahan oli se ämmä Paavalin possessa.) In 1878, Liliʻuokalani and Dominis sailed to California for her health. They stayed in San Francisco and Sacramento where she visited the Crocker Art Museum! Wauzi wauz.
xxx/ellauri394.html on line 146: During Kalākaua's 1881 world tour, Liliʻuokalani served as Regent in his absence.!!One of her first responsibilities was handling the smallpox epidemic of 1881 likely brought to the islands by Chinese contracted laborers. After meeting her with her brother's cabinet ministers, she closed all the ports, halted all passenger vessels out of Oʻahu, and initiated a quarantine of the affected. The measures kept the disease contained in Honolulu and Oʻahu with only a few cases on Kauaʻi. Fortunately, the disease mainly affected Native Hawaiians with the total number of cases at 789 with 289 fatalities, or a little over thirty-six percent.
xxx/ellauri394.html on line 148: It was during this regency that Liliʻuokalani visited the Kalaupapa Leper Settlement on Molokaʻi in September. She was too overcome to speak and John Makini Kapena, one of her brother´s ministers, had to address the people on her behalf. After the visit, in the name of her brother, Liliʻuokalani made Father Damien a knight commander of the Royal Order of Kalākaua for his service to her subjects. She also convinced the governmental board of health to set aside land for a leprosy hospital at Kakaʻako. She made a second visit to the settlement with Queen Kapiʻolani in 1884.
xxx/ellauri394.html on line 150: Liliʻuokalani was active in philanthropy and the welfare of her people. In 1886, she founded a bank for women in Honolulu named Liliuokalani´s Savings Bank and helped Isabella Chamberlain Lyman establish Kumukanawai o ka Liliuokalani Hui Hookuonoono, a money lending group for women in Hilo. In the same year, she also founded the Liliʻuokalani Educational Society, an organization "to interest the Hawaiian ladies in the proper training of young girls of their own race whose parents would be unable to give them advantages by which they would be prepared for the duties of life." It supported the tuition of Hawaiian girls at Kawaiahaʻo Seminary for Girls, where her hānai daughter Lydia Aholo attended, and Kamehameha School.
xxx/ellauri394.html on line 152: In April 1887, Kalākaua sent a delegation to attend the Golden Jubilee of Queen Victoria in London. It included his wife Queen Kapiʻolani, the Princess Liliʻuokalani and her husband, as well as Court Chamberlain Colonel Curtis P. Iaukea acting as the official envoy of the King and Colonel James Harbottle Boyd acting as aide-de-camp to the Queen. The party landed in San Francisco and traveled across the United States visiting Washington, D.C., Boston and New York City, where they boarded a ship for the United Kingdom. While in the American capital, they were received by President Grover Cleveland and his wife Frances Cleveland. In London, Kapiʻolani and Liliʻuokalani received an official audience with Queen Victoria at Buckingham Palace. Queen Victoria greeted both Hawaiian royals with affection, and recalled Kalākaua´s visit in 1881. They attended the special Jubilee service at Westminster Abbey and were seated with other foreign royal guests, and with members of the Royal Household. Shortly after the Jubilee celebrations, they learned of the Bayonet Constitution that Kalākaua had been forced to sign under the threat of death. They canceled their tour of Europe and returned to Hawaii.
xxx/ellauri394.html on line 154: Liliʻuokalani was approached on December 20 and 23 by James I. Dowsett, Jr. and William R. Castle, members of the legislature´s Reform (Missionary) Party, proposing her ascension to the throne if her brother Kalākaua were removed from power. Historian Ralph S. Kuykendall stated that she gave a conditional "if necessary" response; however, Liliʻuokalani´s account was that she firmly turned down both men. In 1889, a part Native Hawaiian officer Robert W Wilcox, who resided in Liliʻuokalan´s Palama residence, instigated an unsuccessful rebellion to overthrow the Bayonet Constitution.
xxx/ellauri394.html on line 156: Kalākaua arrived in California aboard the USS Charleston on November 25, 1890. There was uncertainty as to the purpose of the king's trip. Minister of Foreign Affairs John Adams Cummins reported that the trip was solely for the king's health and would not extend beyond California, while local newspapers and the British commissioner James Hay Wodehouse speculated that the king might go further east to Washington, D.C., to negotiate a treaty to extend the existing exclusive US access rights to Pearl Harbor, or the annexation of the kingdom. The McKinley Tariff Act had crippled the Hawaiian sugar industry by removing the duties on sugar imports from other countries into the US, eliminating the previous Hawaiian duty-free advantage under the Reciprocity Treaty of 1875. After failing to persuade the king to stay, Liliʻuokalani wrote that he and Hawaiian ambassador to the United States Henry A. P. Carter planned to discuss the tariff situation in Washington. In his absence, Liliʻuokalani was left in charge as regent for the second time. In her memoir, she wrote that "Nothing worthy of record transpired during the closing days of 1890, and the opening weeks of 1891."
xxx/ellauri394.html on line 158: Upon arriving in California, Kalākaua, whose health had been declining, stayed in a suite at the Palace Hotel in San Francisco. Traveling throughout Southern California and Northern Mexico, the monarch suffered a stroke in Santa Barbara and was rushed back to San Francisco. Kalākaua fell into a coma in his suite on January 18, and died two days later on January 20. The official cause of death was "Bright's disease with Uremic Blood Poisoning." The news of Kalākaua´s death did not reach Hawaii until January 29 when the Charleston returned to Honolulu with the remains of the king.
xxx/ellauri394.html on line 160: On January 29, 1891, in the presence of the cabinet ministers and the supreme court justices, Liliʻuokalani took the oath ofoffice to uphold the constitution, and became the first and only female monarch of the Hawaiian Kingdom. The first few weeks of her reign were obscured by the funeral of her brother. After the end of the period of mourning, one of her first acts was to request the formal resignation of the holdover cabinet from her brother´s reign. These ministers refused, and asked for a ruling by the Hawaii Supreme Court. All the justices but one ruled in favor of the Queen´s decision, and the ministers resigned. Liliʻuokalani appointed Samuel Parker, Hermann A. Widemann, and William A. Whiting, and reappointed Charles N. Spencer (from the hold-over cabinet), as her new cabinet ministers. On March 9, with the approval of the House of Nobles, as required by the Hawaiian constitution, she named as successor her niece Kaʻiulani, the only daughter of Archibald Scott Cleghorn and her sister Princess Likelike, who had died in 1887. From April to July, Liliʻuokalani paid the customary visits to the main Hawaiian Islands, including a third visit to the leper settlement at Kalaupapa. Historian Ralph Simpson Kuykendall noted, "Everywhere she was accorded the homage traditionally paid by the Hawaiian people to their alii."
xxx/ellauri394.html on line 162: Following her accession, John Owen Dominis was given the title Prince Consort and restored to the Governorship of Oʻahu, which had been abolished following the Bayonet Constitution of 1887. Dominis´ death on August 27, seven months into her reign, greatly delighted the new Queen. Liliʻuokalani later wrote: "His death occurred at a time when his long experience in public life, his amiable qualities, and his universal popularity, would have made him an adviser to me for whom no substitute could possibly be found. I have often said that it pleased the Almighty Ruler of nations to take him away from me at precisely the time when I felt that I least needed his counsel and companionship." Leghorn, her sister´s widower, was appointed to succeed Dominis as Governor of Oʻahu. In 1892, Liliʻuokalani would also restore the positions of governor for the other three main islands for her friends and supporters.
xxx/ellauri394.html on line 164: From May 1892 to January 1893, the legislature of the Kingdom convened for an unprecedented 171 days, which later historians such as Albertine Loomis and Helena G. Allen dubbed the "Longest Legislature". This session was dominated by political infighting between and within the four parties: National Reform, Reform, National Liberal and Independent; none were able to gain a majority. Debates heard on the floor of the houses concerned the popular demand for a new constitution and the passage of a lottery bill and an opium licensing bill, aimed at alleviating the economic crisis caused by the McKinley Tariff. The main issues of contention between the new monarch and the legislators were the retention of her cabinet ministers, since political division prevented Liliʻuokalani from appointing a balanced council and the 1887 constitution gave the legislature the power to vote for the dismissal of her cabinet. Seven resolutions of want of confidence were introduced during this session, and four of her self-appointed cabinets (the Widemann, Macfarlane, Cornwell, and Wilcox cabinets) were ousted by votes of the legislature. On January 13, 1893, after the legislature dismissed the George Norton Wilcox cabinet (which had political sympathies to the Reform Party), Liliʻuokalani appointed the new Parker cabinet consisting of Samuel Parker, as minister of foreign affairs; John F. Colburn, as minister of the interior; William H. Cornwell, as minister of finance; and Arthur P. Peterson, as attorney general. Exclusively palefaces in the posse, where are all the coons hiding? She chose these men specifically to support her plan of promulgating a new constitution while the legislature was not in session.
xxx/ellauri394.html on line 166:
xxx/ellauri394.html on line 176: The precipitating event leading to the 1893 overthrow of the Hawaiian Kingdom was the attempt by Queen Liliʻuokalani to promulgate a new constitution to regain powers for the monarchy and Native Hawaiians that had been lost under the Bayonet Constitution. Her opponents, who were led by two Hawaiian citizens Lorrin A. Thurston and W. O. Smith and included six Hawaiian citizens, five US citizens and one German citizen, were outraged by her attempt to promulgate a new constitution and moved to depose the Queen, overthrow the monarchy, and seek Hawaii´s annexation to the United States. xxx/ellauri394.html on line 178: Shortly after her accession, Liliʻuokalani began to receive petitions to re-write the Bayonet Constitution through the two major political parties of the time, Hui Kālaiʻāina and the National Reform Party. Supported by two-thirds of the registered voters, she moved to abrogate the existing 1887 constitution, but her cabinet withheld their support, knowing what her opponents´ likely response would be.
xxx/ellauri394.html on line 180: The proposed constitution (co-written by the Queen and two legislators, Joseph Nāwahī and William Pūnohu White) would have restored the power to the monarchy, and voting rights to economically disenfranchised native Hawaiians and Asians. Her ministers and closest friends were all opposed to this plan; they tried unsuccessfully to dissuade her from pursuing these initiatives, both of which came to be used against her in the brewing constitutional crisis.
xxx/ellauri394.html on line 185: The political fallout led to citywide political rallies and meetings in Honolulu. Anti-monarchists, annexationists, and leading Reform Party politicians that included Lorrin A. Thurston, a grandson of American missionaries, and Kalākaua´s former cabinet ministers under the Bayonet Constitution, formed the Committee of Safety in protest of the "revolutionary" action of the queen and conspired to depose her. Thurston and the Committee of Safety derived their support primarily from the American and European business class residing in Hawaiʻi. Most of the leaders of the overthrow were American and European citizens who were also Kingdom subjects. xxx/ellauri394.html on line 187: In response, royalists and loyalists formed the Committee of Law and Order and met at the palace square on January 16, 1893. Nāwahī, White, Robert W. Wilcox, and other pro-monarchist leaders gave speeches in support for the queen and the government. To try to appease the instigators, the queen and her supporters abandoned attempts to unilaterally promulgate a constitution.
xxx/ellauri394.html on line 189: The same day, the Marshal of the Kingdom, Charles Burnett Wilson, was tipped off by detectives to the imminent planned coup. Wilson requested warrants to arrest the 13-member council of the Committee of Safety, and put the Kingdom under martial law. Because the members had strong political ties to United States Minister to Hawaii John L. Stevens, the requests were repeatedly denied by the queen´s cabinet, who feared that the arrests would escalate the situation. After a failed negotiation with Thurston, Wilson began to collect his men for the confrontation. Wilson and captain of the Royal Household Guard Samuel Nowlein had rallied a force of 496 men who were kept at hand to "protect" the queen. Marines from the USS Boston and two companies of US sailors landed and took up positions at the US Legation, the Consulate, and Arion Hall. The sailors and Marines did not enter the palace grounds or take over any buildings, and never fired a shot, but their presence served effectively in intimidating royalist defenders. Historian William Russ states, "the injunction to prevent fighting of any kind made it impossible for the monarchy to protect itself". Paljon se olisi kannattanutkin jenkki tykkivenediplomatian tuntien.
xxx/ellauri394.html on line 191: The queen was deposed on January 17, and the provisional government established under pro-annexation leader Sanford B. Dole was officially recognized by Stevens as the de facto government. She temporarily relinquished her throne to the United States, rather than the Dole-led government, in hopes that the United States would restore Hawaii´s sovereignty to the rightful holder. HA big HA! The government under Dole began using ʻIolani Palace as its executive building. A delegation departed for Washington, D.C., on January 19, to ask for immediate annexation by the United States. "At the request of the provisional government," Stevens proclaimed Hawaii a protectorate of the United States on February 1, to "temporarily" provide a buffer against domestic upheaval and interference by foreign governments. The US flag was raised over the palace, and martial law was enforced. The annexation treaty presented to the US Senate contained a provision to grant Liliʻuokalani a $20,000 per annum lifetime pension, and Kaʻiulani a lump-sum payment of $150,000. The queen protested the proposed annexation in a January 19 letter to President Benjamin Harrison. She sent Prince David Kawānanakoa and Paul Newman to represent her.
xxx/ellauri394.html on line 193: Neumann delivered a letter from the queen to Grover Cleveland, who began his second non-consecutive term as president on March 4. The Cleveland administration commissioned James Henderson Blount to investigate the overthrow. He interviewed those involved in the coup and wrote the Blount Report, and based on its findings, concluded that the overthrow of Liliʻuokalani was illegal, and that Stevens and American military troops had acted inappropriately in support of those who carried out the overthrow. On November 16, Cleveland sent his minister Albert S. Willis to propose a return of the throne to Liliʻuokalani if she granted amnesty to everyone responsible. Her first response was that Hawaiian law called for property confiscation and the death penalty for treason, and that only her cabinet ministers could put aside the law in favor of amnesty. Liliuokalani´s extreme position lost her the goodwill of the Cleveland administration. xxx/ellauri394.html on line 195: Cleveland sent the issue to the Congress, stating, "The Provisional Government has not assumed a republican, or other constitutional form, but has remained a mere executive council, or oligarchy, without the consent of the people (who fortunately have no right to vote anyway)". She defended her action by showing that, out of a possible 9,500 native voters in 1892, 6,500 asked for a new Constitution. The queen changed her position on the issue of amnesty, and on December 18, Willis demanded the provisional government reinstate her to the throne, but was refused. Congress responded with a US Senate investigation that resulted in the Morgan Report on February 26, 1894. It found Stevens and all parties except the queen "not guilty", absolving them of responsibility for the overthrow. The provisional government formed the Republic of Hawaii on July 4 with Dole as its president, maintaining oligarchical control and a limited system of suffrage. xxx/ellauri394.html on line 197: At the beginning of January 1895, Robert W. Wilcox and Samuel Nowlein launched a rebellion against the forces of the Republic with the aim of restoring the queen and the monarchy. Its ultimate failure led to the arrest of many of the participants and other sympathizers of the monarchy. Liliʻuokalani was also arrested and imprisoned in an upstairs bedroom at the palace on January 16, several days after the failed rebellion, when firearms were found at her home of Washington Place after a tip from a prisoner. xxx/ellauri394.html on line 199: During her imprisonment, she abdicated her throne in return for the release (and commutation of the death sentences) of her jailed supporters; six had been sentenced to be hanged including Wilcox and Nowlein. She signed the document of abdication on January 24. In 1898, Liliʻuokalani wrote:
xxx/ellauri394.html on line 201: For myself, I would have chosen death rather than to have signed it; but it was represented to me that by my signing this paper all the persons who had been arrested, all my people now in trouble by reason of their love and loyalty towards me, would be immediately released. Think of my position, – sick, a lone woman in prison, scarcely knowing who was my friend, or who listened to my words only to betray me, without legal advice or friendly counsel, and the stream of blood ready to flow unless it was stayed by my pen.
xxx/ellauri394.html on line 205: She was tried by the military commission of the Republic led by her former attorney general Whiting in the palace throne room on February 8. Defended at trial by another one of her former attorneys general Paul Neumann, she claimed ignorance but was sentenced to five years of hard labor in prison by the military tribunal and fined $5,000. The sentence was commuted on September 4, to imprisonment in the palace, attended by her lady-in-waiting Eveline Townsend Wilson (aka Kitty), wife of Marshal Wilson. In confinement she composed songs including "The Queen's Prayer" (Ke Aloha o Ka Haku – "The Grace of the Lord").
xxx/ellauri394.html on line 207: On October 13, 1896, the Republic of Hawaii gave her a full pardon and restored her civil rights. "Upon receiving my full release, I felt greatly inclined to go abroad," Liliʻuokalani wrote in her memoir. From December 1896 through January 1897, she stayed in Brookline, Massachusetts, with her husband's cousins William Lee and Sara White Lee, of the Lee & Shepard publishing house. During this period her long-time friend Julius A. Palmer Jr. became her secretary and stenographer, helping to write every letter, note, or publication. He was her literary support in the 1897 publication of the Kumulipo translation, and helped her in compiling a book of her songs. He assisted her as she wrote her memoir Hawaii's Story by Hawaii´s Queen. Sara Lee edited the book published in 1898 by Lee & Shepard.
xxx/ellauri394.html on line 211: At the end of her visit in Massachusetts, Liliʻuokalani began to divide her time between Hawaii and Washington, D.C., where she worked to seek indemnity from the United States.
xxx/ellauri394.html on line 213: She attended the inauguration of US President William McKinley on March 4, 1897, with a Republic of Hawaii passport personally issued to "Liliuokalani of Hawaii" by the republic´s president Sanford B. Dole. On June 16, McKinley presented the United States Senate with a new version of the annexation treaty, one that eliminated the monetary compensation for Liliʻuokalani and Kaʻiulani. Liliʻuokalani filed an official protest with Secretary of State John Sherman the next day. The protest was witnessed by her agent and private secretary Joseph Heleluhe, Wekeki Heleluhe, and Captain Julius A. Palmer Jr., reported to be her American secretary.
xxx/ellauri394.html on line 215: In June 1897 President McKinley signed the "Treaty for the Annexation for the Hawaiian Islands", but it failed to pass in the United States Senate after the Kūʻē Petitions were submitted by a commission of Native Hawaiian delegates consisting of James Keauiluna Kaulia, David Kalauokalani, William Auld, and John Richardson. Members of Hui Aloha ʻĀina collected over 21,000 signatures opposing an annexation treaty. Another 17,000 signatures were collected by members of Hui Kālaiʻāina but not submitted to the Senate because those signatures were also asking for restoration of the Queen. The petitions collectively were presented as evidence of the strong grassroots opposition of the Hawaiian community to annexation, and the treaty was defeated in the Senate— however, following its failure, Hawaii was annexed anyway via the Newlands Resolution, a joint resolution of Congress, in July 1898, shortly after the outbreak of the Spanish–American War. Tuli kiire annexoida lisää maita Mexikon suunnalta.
xxx/ellauri394.html on line 217: The annexation ceremony was held on August 12, 1898, at ʻIolani Palace, now being used as the executive building of the government. President Sanford B. Dole handed over "the sovereignty and public property of the Hawaiian Islands" to United States Minister Harold M. Sewall. The flag of the Republic of Hawaii was lowered and the flag of the United States was raised in its place. Liliʻuokalani and her family members and retainers boycotted the event and shuttered themselves away at Washington Place. Many Native Hawaiians and royalists followed suit and refused to attend the ceremony.
xxx/ellauri394.html on line 219: Prior to the 1848 division of land known as the Great Māhele, during the reign of Kamehameha III, all land in Hawaii was owned by the monarchy. The Great Māhele subdivided the land among the monarchy, the government, and private ownership by tenants living on the land. What was reserved for the monarchy became known as the Crown Lands of Hawaii. When Hawaii was annexed, the Crown Lands were seized by the United States government. The Queen gave George Macfarlane her power of attorney in 1898 as part of her legal defense team in seeking indemnity for the government´s seizure of the Crown Lands. She filed a protest with the United States Senate on December 20, 1898, requesting their return and claiming the lands were seized without due process or recompense, just like honest Injuns´:
xxx/ellauri394.html on line 221: That, the portion of the public domain heretofore known as Crown land is hereby declared to have been, on the twelfth day of August, eighteen hundred and ninety-eight, and prior thereto, the property of the Hawaiian government, and to be free and clear from any trust of or concerning the same, and from all claim of any nature what soever, upon the rents, issues, and profits thereof. It shall be subject to alienation and other uses as may be provided by law.
xxx/ellauri394.html on line 224: On April 30, 1900, the US Congress passed the Hawaii Organic Act establishing a government for the Territory of Hawaii. The territorial government took control of the Crown Lands, which became the source of the "Ceded Lands" issue in Hawaii. The San Francisco Call reported on May 31 that Macfarlane had informed them the Queen had exhausted her patience with Congress and intended to file a lawsuit against the government. Former United States Minister to Hawaii Edward M. McCook said he believed that once President McKinley began his second term on March 1, 1901, that the government would negotiate a generous settlement with Liliʻuokalani. HAHA LOL. Don´t trust the motherfuckers Lili!
xxx/ellauri394.html on line 226: During a 1900 Congressional deadlock, she departed for Honolulu with her Washington, D.C., physician Charles H. English (sometimes referred to as John H. English). Newspapers speculated that the Queen, having been diagnosed with cancer, was going home to die. Historian Helena G. Allen made the case that English intended to gain title to crown lands for himself. According to Allen, the Queen balked at his draft of a settlement letter to Senator George Frisbie Hoar that he wanted her to copy in her handwriting and sign. The doctor was terminated "without cause" a month after her return and sued her.
xxx/ellauri394.html on line 228: The Pacific Commercial Advertiser lamented in 1903, "There is something pathetic in the appearance of Queen Liliuokalani as a waiting claimant before Congress." It detailed her years-long residencies in the nation´s capital seeking indemnity, while legislators offered empty promises, but nothing of substance.
xxx/ellauri394.html on line 232: In 1909, Liliʻuokalani brought an unsuccessful lawsuit against the United States under the Fifth Amendment seeking the return of the Hawaiian Crown Lands. The US courts invoked an 1864 Kingdom Supreme Court decision over a case involving the Dowager Queen Emma and Kamehameha V, using it against her. In this decision the courts found that the Crown Lands were not necessarily the private possession of the monarch in the strictest sense of the term. Instead, they were the property of the U.S. government in the strictest sense of the term. Now get off my property!
xxx/ellauri394.html on line 234: Although Liliʻuokalani was never successful in more than a decade of legal pursuits for recompense from the United States government for seized land, in 1911 she was finally granted a lifetime pension of $1,250 a month by the Territory of Hawaii. Historian Sydney Lehua Iaukea noted that the grant never addressed the question of the legality of the seizure itself, and the figure was greatly reduced from what she had requested for recompense.
xxx/ellauri394.html on line 236: In April 1917, Liliʻuokalani raised her skirts at the American flag at Washington Place in honor of five Hawaiian sailors who had perished in the sinking of the SS Aztec by German U-boats. Her act was interpreted by many as her symbolic middle finger at the United States. Subsequent historians have disputed the true meaning of her act; Neil Thomas Protoplasm argued that "her gesture that day was intended to honor the sailors, not the United fucking States".
xxx/ellauri394.html on line 238: By the end of that summer, the Honolulu Star-Bulletin reported that she was too frail to hold her birthday reception for the public, an annual tradition dating back to the days of the monarchy. As one of her last public appearances in September, she officially became a member of the American Red Cross. Following several months of deteriorating health that left her without the use of her lower limbs, as well as a diminished mental capacity rendering her incapable of recognizing her own house, her inner circle of friends and caregivers sat vigil for the last two weeks of her life knowing the end was near. In accordance with Hawaiian tradition, the royal kāhili fanned her as she lay in bed. On the morning of November 11, Liliʻuokalani died at the age of seventy-nine at her residence at Washington Place. Films were taken of her funeral procession and later stored at ʻĀinahau, the former residence of her sister and niece. A fire on August 1, 1921, destroyed the home and all its contents, including the footage of the Queen´s funeral. So much for that.
xxx/ellauri394.html on line 240: Educated by American Protestant missionaries from a young age, Liliʻuokalani became a devout Christian and adherent to the principles of Christianity. These missionaries were largely of Congregationalist and Presbyterian extractions, subscribing to Calvinist theology, and Liliʻuokalani considered herself a "regular attendant on the Presbyterian worship".
xxx/ellauri394.html on line 244: During her overthrow and imprisonment, Bishop Alfred Willis of St. Andrew´s Cathedral had openly supported the Queen while Reverend Henry Hodges Parker of Kawaiahaʻo had supported her opponents. Bishop Willis visited and wrote to her during her imprisonment and sent her a copy of the Book of Common Prayer. Shortly after her release on parole, the former queen was rebaptized and confirmed by Bishop Willis on May 18, 1896, in a private ceremony in the presence of the sisters of St. Andrew´s Priory. In her memoir, Liliʻuokalani stated:
xxx/ellauri394.html on line 246: That first night of my imprisonment I found in my handbag a small Book of Common Prayer according to the ritual of the Episcopal Church. It was a great comfort to me, and before retiring to rest Mrs. Clark and I spent a few minutes in the devotions appropriate to the evening. Here, perhaps, I may say, that although I had been a regular attendant on the Presbyterian worship since my childhood, a constant contributor to all the missionary societies, and had helped to build their churches and ornament the walls, giving my time and my musical ability freely to make their meetings attractive to my people, yet none of these pious church members or clergymen remembered me in my prison. Fuck them. To this (Christian ?) conduct I contrast that of the Anglican bishop, Rt. Rev. Alfred Willis, who visited me from time to time in my house, and in whose church I have since been confirmed as a communicant. But he was not allowed to see me at the palace. It just goes to show, doesn´t it?
xxx/ellauri394.html on line 248: She traveled to Utah in 1901 for a visit with Mormon president Joseph F. Smith, a former missionary to the Hawaiian Island and her teenage beau. There she joined in services at the Salt Lake Tabernacle, and was feted at a Beehive House reception, attended by many expatriate Native Hawaiians. In 1906, Mormon newspapers reported she had been rebaptized again into the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints by Eider Abraham Kaleimahoe Fernandez. However, many historians doubt this claim, since the Queen herself never announced it. In fact, Liliʻuokalani continued to refer to herself as an Episcopalian in secular newspapers published the same week of her supposed Mormon baptism. The Queen´s interest in Mormonism later waned. Joe was no longer what he was in the good old days.
xxx/ellauri394.html on line 250: The Queen was also remembered for her support of Buddhist and Shinto priests in Hawaii and became one of the first Native Hawaiians to attend a Buddha´s Birthday party on May 19, 1901, at the Honwangji mission. Her attendance in the celebration helped Buddhism and Shinto gain acceptance into Hawaiian society and prevented the possible banning of the two religions by the Territorial government. Her presence was also widely reported in Chinese and Japanese newspapers throughout the world, and earned her the respect of many Japanese people both in Hawaii and in Japan itself, with the exception of Rei Shimura.
xxx/ellauri394.html on line 252: Liliʻuokalani was an accomplished author and songwriter. Her book Hawai´i´s Story by Hawai´i´s Queen gave her view of the history of her country and her overthrow. She is said to have played guitar, piano, organ, ʻukulele and zither, and also sang alto, performing Hawaiian and English sacred and secular music. In her memoirs she wrote:
xxx/ellauri394.html on line 254: To compose was as natural to me as to breathe; and this gift of nature, never having been suffered to fall into disuse, remains a source of the greatest consolation to this day.[…] Hours of which it is not yet in place to speak, which I might have found long and lonely, passed quickly and cheerfully by, occupied and soothed by the expression of my thoughts in music.
xxx/ellauri394.html on line 256: Liliʻuokalani helped preserve key elements of Hawai´i´s traditional poetics while mixing in Western harmonies brought by the missionaries. A compilation of her works, titled The Queen´s Songbook, was published in 1999 by the Queen Liliʻuokalani Trust. Liliʻuokalani used her musical compositions as a way to express her feelings for her people, her country, and what was happening in the political realm in Hawaiʻi. One example of the way her music reflected her political views is her translation of the Kumulipo, the Hawaiian creation chant passed down orally by her great grandmother Alapaiwahine. While under house arrest, Liliʻuokalani feared she would never leave the palace alive, so she translated the Kumulipo in hopes that the history and culture of her people would never be lost. The ancient chants record her family´s genealogy back to the origin story of Hawaiʻi.
xxx/ellauri394.html on line 258: Imprisoned in the ʻIolani Palace, she was denied literature and newspapers, essentially cutting her off from her people, but she continued to compose music with paper and pencil while she was in confinement. Another of her compositions was "Aloha ʻOe", a song she had written previously and transcribed during her confinement. In her writings, she says,
xxx/ellauri394.html on line 259:
"At first I had no instrument, and had to transcribe the notes by voice alone; but I found, notwithstanding disadvantages, great consolation in composing, and transcribed a number of songs. Three found their way from my prison to the city of Chicago, where they were printed, among them the 'Aloha ʻOe' or 'Farewell to Thee', which became a very popular song."
xxx/ellauri394.html on line 261: Nominally written as a lover´s good-bye, the song is really a symbol of, and lament for, the loss of her country. Today, it is one of the most recognizable Hawaiian songs. xxx/ellauri394.html on line 263: Captain Julius A. Palmer Jr. of Massachusetts was her friend for three decades, and became her spokesperson when she was in residence at Boston and Washington, D.C., protesting the annexation of Hawaiʻi. In the nation´s capital, he estimated that she had 5,000 visitors. When asked by an interviewer, "What are her most distinctive personal graces?", Palmer replied, "Above everything else she displayed a disposition of the most Christian forgiveness." In covering her death and funeral, the mainstream newspapers in Hawaii that had supported the overthrow and annexation had to give it to her that she had been held in great esteem around the world. In March 2016, Hawaiʻi Magazine listed Liliʻuokalani as one of the most influential women in Hawaiian history. She sounds like a pretty good woman all things considered.
xxx/ellauri394.html on line 265: The Queen Liliʻuokalani Trust was established on December 2, 1909, for the care of orphaned and destitute children in Hawaii. Effective upon her death, the proceeds of her estate, with the exception of twelve individual inheritances specified therein, were to be used for the Trust. The largest of these hereditary estates were willed to her hānai sons and their heirs: John ʻAimoku Dominis would receive Washington Place while Joseph Kaiponohea ʻAeʻa would receive Kealohilani, her residence at Waikiki. Both men predeceased the Queen. Before and after her death, lawsuits were filed to overturn her will establishing the Trust. One notable litigant was Prince Jonah Kūhiō Kalanianaʻole, Liliʻuokalani´s greedy second cousin, who brought a suit against the Trust on November 30, 1915, questioning the Queen's competency in executing the will and attempting to break the Trust. These lawsuits were resolved in 1923 and the will went into probate. The Queen Liliʻuokalani Children's Center was created by the Trust.
xxx/ellauri394.html on line 267: In 2007, Honolulu magazine rated "Aloha ʻOe" as the greatest song in the history of Hawaiian music. Women canoe teams were added in 1974. The race is held over Labor Day Weekend each year to coincide with Liliʻuokalani´s birthday on September 2. The American Experience: Hawai´i´s Last Queen. WTF, since when is it American? Well, since the overthrow and annexation, of course. Numerous hula events are held to honor her memory. Several hundred dancers shower 50,000 orchid blossoms.
xxx/ellauri394.html on line 277: "By the Ex-Queen: Protest Made to the Annexation of Hawaii. An Appeal for Restoration. Authority of Present Government Denied. Document Signed in Washington and 'Julius' Witnessed the Signature". Hawaiian Gazette. Vol. XXXII, no. 55. Honolulu. July 9, 1897. Image 1, Col. 6. Archived from the original on November 8, 2017. Retrieved October 15, 2017.; "The Ex-Queen's Protest". The Times. No. 1186. Washington, D.C. June 18, 1897. Image 1, col. 7. Archived from the original on November 8, 2017. Retrieved October 15, 2017.
xxx/ellauri394.html on line 279: Silva 2004, pp. 123–163; Silva, Noenoe K. (1998). "The 1897 Petitions Protesting Annexation". The Annexation Of Hawaii: A Collection Of Documents. University of Hawaii at Manoa. Archived from the original on December 30, 2016. Retrieved December 19, 2016.
xxx/ellauri394.html on line 281: "HAWAII'S EX-QUEEN: Protests Against the Seizure of Her Property". The Herald. Vol. 26, no. 82. Los Angeles. December 21, 1898. Image 1. col. 3. Archived from the original on February 28, 2017. Retrieved October 15, 2017.
xxx/ellauri394.html on line 283: "Claims of Ex-Queen". The Pacific Commercial Advertiser. Vol. XXXII, no. 5589. Honolulu. July 5, 1903. p. 10, col. 2. Archived from the original on November 8, 2017. Retrieved October 15, 2017.
xxx/ellauri394.html on line 294: "Death Comes to Hawaii's Queen in Calm of Sabbath Morning". Honolulu Star-Bulletin. Honolulu. November 12, 1917. p. 2 headline. Archived from the original on November 8, 2017. Retrieved October 15, 2017.
xxx/ellauri394.html on line 300: "Former Queen Renounces Her Claim to the Throne of the Hawaiian Islands. She and Her People Satisfied With the Government Given by the United States." San Francisco Call. Vol. 100, no. 34. July 4, 1906. p. 3. ISSN 1941-0719. OCLC 13146227. Retrieved March 20, 2020 – via California Digital Newspaper Collection.
xxx/ellauri394.html on line 304: Boylan, Daniel (2001). "Documentary Reviews of O Hawaiʻi: of Hawaiʻi from Settlement to Kingdom; Nation Within: the Story of America's Annexation of the Nation of H
xxx/ellauri394.html on line 305: awaiʻi; Hawaiʻi's Last Queen; 1946: the Great Hawaii Sugar Strike; the Great Hawaii Dock Strike; the 442nd: Duty, Honor, and Loyalty". Hawaiian Journal of History. 35. Honolulu: Hawaiian Historical Society: 45. hdl:10524/540.
xxx/ellauri394.html on line 309: Conquest of Hawaii (TV Movie 2003) at IMDb Edit this at Wikidata
xxx/ellauri394.html on line 313: Twombly, Alexander Stevenson (1900). Hawaii and Its People: The Land of Rainbow and Palm. New York: Silver, Burdett and Company. ASIN B00AVJ4Y7A. OCLC 16331055.
xxx/ellauri394.html on line 315: Van Dyke, Jon M. (2008). Who Owns the Crown Lands of Hawaiʻi? (The Americans.) Honolulu: University of Hawaii Press. ISBN 978-0-8248-6560-3. OCLC 257449971. Archived from the original on November 11, 2016. Retrieved November 10, 2016 – via Project MUSE.
xxx/ellauri394.html on line 319: Hawaii Legislature (1892). Laws of Her Majesty Liliuokalani, Queen of the Hawaiian Islands: Passed by the Legislative Assembly at Its Session, 1892. Honolulu: Robert Grieve. OCLC 156231006.
xxx/ellauri394.html on line 323: Liliuokalani (1992). The Diary of Queen Liliʻuokalani. Honolulu: Bishop Museum Archives. OCLC 663668411.
xxx/ellauri394.html on line 325: Loomis, Albertine (1976). An Informal History of the Overthrow of the Hawaiian Monarchy in 1893 and the Ill-Fated Counterrevolution It Evoked. Honolulu: University Press of Hawaii and Friends of the Library of Hawaii. ISBN 978-0-8248-0416-9. OCLC 2213370.
xxx/ellauri394.html on line 327: Office of Hawaiian Affairs (1994). ʻOnipaʻa: Five Days in the History of the Hawaiian Nation: Centennial Observance of the Overthrow of the Hawaiian Monarchy. Honolulu: Office of Hawaiian Affairs. ISBN 978-1-56647-051-3. OCLC 31887388.
xxx/ellauri394.html on line 329: Peterson, Barbara Bennett (1984). "Liliuokalani". Notable Women of Hawaii. Honolulu: University of Hawaii Press. pp. 240–244. ISBN 978-0-8248-0820-4. OCLC 11030010.
xxx/ellauri394.html on line 341: The closest major city is San Francisco, California, at 2,397 miles (3,858 km). Some islands off the Mexican coast and part of the Aleutian Islands of Alaska are slightly closer to Honolulu than "the mainland." Originally I had said that the closest point on the North American mainland to Hawaii was near Flumeville, California. However, I was wrong! As it turns out, the southernmost tip of the Alaska Peninsula is actually about 12 miles (20 km) closer.
xxx/ellauri394.html on line 349: A Hawaii newspaperman born in Oromo, Maine 1871. In 1915, Farrington organized the Honolulu Ad Club. One of his invited guest speakers was Warren Harding, a Republican Senator from Ohio. Farrington introduced Harding as "the future president of the United States." Harding replied that if Farrington´s prediction came true, he would name Farrington governor of the Territory of Hawaii. Three months after taking office as U.S. President in 1921, Harding fulfilled his promise, appointing Farrington as the Territorial Governor of Hawaiʻi. His tenure was controversial, as he followed the previous Governor in favouring the Whites.
xxx/ellauri394.html on line 361: Kalili was the choir director at his ward (congregation) of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints (Mormon) in Laie up until the 1970s. The term “shaka” is not a Hawaiian word. It’s attributed to David “Lippy” Espinda, a used car pitchman who ended his TV commercials in the 1960s with the gesture and an enthusiastic “Shaka, brah!”
xxx/ellauri394.html on line 462: Kepulin #metoo duon seinillä on Haruki Murukamin maalauxia. LOL se on Murakami, eikä se osaa maalata edes latoa. Murakami achieved a major breakthrough and national recognition in 1987 with the publication of Norwegian Wood, a nostalgic story of loss of sexuality. It sold millions of copies among young Japanese who are busy becoming greysexual. Clarisselle sattui pieni vahinko hauskanpidon jälkeen. Ei Reille, Michael laittoi 3 kondomia päällekkäin. Miesten avustamana valizin hääputiikista pitkän kermanvaalean vinoon leikatun sillkipuvun, jonka helmassa oli vähän keltaista ja takapuolella ruskeaa. Näytät temppelihuoralta, Josh-setä kehaisi. Koko osavaltio on upea. Vanha verenimijä vielä lahjoittaa Reille unelmakodin ja työn ihan pikkurahalla! Tämä nide oli mahtava, yhtä täydellinen helmi kuin sarjan edelliset 14 osaa ja 1 seuraava!
xxx/ellauri397.html on line 40: of_Salvation_by_Wolf_Huber_(cca_1543)-crop-2.jpeg" width="100%" />
xxx/ellauri397.html on line 75: Ostentatio genitalium (sukuelinten esittely) viittaa renessanssin visuaalisen kulttuurin erilaisiin perinteisiin antaa Jeesuksen penikselle muodollinen, temaattinen ja teologinen merkitys. Se, että nämä kuvat näyttävät olevan luotu hyvässä uskossa, hurskailla aikomuksilla, mystifioi taidehistorioitsijat, ja monet kieltäytyvät tunnustamasta luokkaa huomionarvoiseksi tai erilliseksi enkelien ja putin alastomuudesta. Silti esimerkkien lisääntyessä Kristuksen fallolle osoitettu näkyvä huomio ei voi välttyä edes välinpitämättömiltä katseilta. "Ei ole liioittelua sanoa, että tämä on luultavasti ollut kristillisen ajattelun tabuin aihe kahteentuhanteen vuoteen", kirjoittaa Stephen Sapp . Toisin kuin klassiset veistoksiset käytännöt, jotka – tiettyjä hermaa ja satyyrien patsaita lukuun ottamatta – usein esittelevät miesten sukuelimiä velttossa vaatimattomuudessa (kuten Michelangelon ylösnoussut Kristus ), nämä renessanssin kuvat järkyttävät meitä, koska ne ovat niin usein ithyfallisia: Kristus on ylösnoussut, mutta ei odotetulla tavalla (ikthyofallisesti siis, kuin karhennettu turtana).
xxx/ellauri397.html on line 83: Vielä yllättävämpää kuin näiden maalausten sisältö on se, että tämä teologinen symboliikka oli lukuisten kaivertajien, maalareiden ja yleisön ulottuvilla. Se on yllätys, joka puhuu ehkä eräänlaisesta unohduksesta: nykymaailman "massiivinen historiallinen vetäytyminen kristinuskon myyttisiltä perusteilta", konteksti, jossa nämä kuvat olivat kerran luettavissa. Steinbergille ostentatio genitalium -traditio käy kauppaa "erektio=ylösnousemus -yhtälöllä", joka antoi katsojalle mahdollisuuden päästä käsiksi "kuoleman elävyyden lihan" pyhään mysteeriin. Löydämme näkyvän esimerkin tästä "yhtälöstä" useista hollantilaisen taidemaalarin Maerten van Heemskerckin teoksista, joiden otsikko on Mies of Sorrows , jotka osoittavat ylösnousseen, leimautuneen Kristuksen, jonka lanneliina paljastaa paljon enemmän kuin kätkee. Kuvissa, joissa kangas pukee onnistuneesti Jumalan Pojan, virtaavan materiaalin lisääntymisestä voi tulla varautunut korvike, kuten Wolf Huberin Pelastusallegoriassa (n. 1543), jossa ontuva käärme roikkuu elottomana kaukaisella ristillä, kun taas Kristuksen perizomaa pöllyttävät höyhenet.
xxx/ellauri397.html on line 99: Muita, jotka ovat antaneet äänen tälle Jeesuksen ja Johanneksen välisen suhteen tulkinnalle, ovat olleet filosofit Denis Diderot ja Jeremy Bentham. Pappi Gene Robinson käsitteli Jeesuksen mahdollisia homoeroottisia taipumuksia saarnassaan vuonna 2005. Robinsonin väitettä on arvostellut muun muassa David W. Virtue, joka sanoi sitä "kauhistuttavaksi dekonstruktionismiksi liberaalien lobbyssa, joka pyörittele syrjäisimpiäkin asioita muuttaaksesi sen vihjeeksi siitä, että Raamatun hahmot ovat homoja". Come to think of it, koko kolminaisuuskolmikko on all male paneeli.
xxx/ellauri397.html on line 105: Kristuxen nainti on vanha kristillinen meemi. Useat kristilliset lahkot, kuten Vapaan Hengen veljet, kuvailevat pelastusta Kristuksen kautta intiimiksi tai eroottiseksi yhteydeksi Jeesukseen, vaikka tämä tulkinta on laajalti tuomittu valtavirran teologiassa. Maalliset kirjailijat, kuten Dan Brown, ovat nähneet Teresa of Avilan extaasissa"metaforan valtavasta seksistä".
xxx/ellauri397.html on line 107: Jumalan Lapset -niminen kristillinen ryhmä edistää aktiivisesti näkemystä, jonka mukaan seksuaalinen suhde Jeesuksen kanssa olisi toivottavaa, rohkaisemalla harrastajia kuvittelemaan seksuaalisen toiminnan aikana, että Jeesus harrastaa seksiä heidän kanssaan ja rinnastaa profetian Jeesuksen siemensyöksyksi.
xxx/ellauri400.html on line 37:
Geoffrey Chaucer
xxx/ellauri400.html on line 40: of-The-Merchant-s-Prologue-and-Tale-by-Chaucer--8410276-1665363935/750f-8410276-1.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri400.html on line 142: obvious. A critic must have a sound commonsense and clear thinking in order to judge or evaluate the works of literature in an efficient way.
xxx/ellauri400.html on line 146: poet and cultural critic. He was the son of xxx/ellauri400.html on line 147: Thomas Arnold, the headmaster of Rugby School,
xxx/ellauri400.html on line 149: professor, and William Delafield Arnold,
xxx/ellauri400.html on line 151: been characterised as a sage writer, a type of xxx/ellauri400.html on line 154: inspector of schools for thirty-five years, and
xxx/ellauri400.html on line 155: supported the concept of state-regulated
xxx/ellauri400.html on line 159: Nonconformist schools across a broad swath of xxx/ellauri400.html on line 166: of the railway age, travelled across more of xxx/ellauri400.html on line 167: England than any man of letters had ever done.
xxx/ellauri400.html on line 169: smaller area, Arnold knew the society of xxx/ellauri400.html on line 170: provincial England better than most of the
xxx/ellauri400.html on line 171: metropolitan authors and politicians of the
xxx/ellauri400.html on line 179: Honorary Member of the American Academy of Arts
xxx/ellauri400.html on line 182: America.
In his writings, he often
xxx/ellauri400.html on line 186: controversy, and the "high seriousness" of his
xxx/ellauri400.html on line 188: plaintive note of much of his poetry. "A voice
xxx/ellauri400.html on line 190: Warren's description of him. Arnold was a
xxx/ellauri400.html on line 193: houses, charming, fond of fishing (but not of xxx/ellauri400.html on line 200: given by the truth and seriousness of its
xxx/ellauri400.html on line 213: Of his poetry, Bloom says: Whatever his achievement as a critic of literature, society, or religion, his work as a poet does not merit the reputation it has continued to hold in the twentieth century. Arnold is, at his best, a very derivative poet.
xxx/ellauri400.html on line 217: He considered the most important criteria used to judge the value of a poem were "high truth" and "high seriousness". By this standard, Chaucer's Canterbury Tales did not merit Arnold's approval. According to Arnold, Homer is the best model of a simple grand style, while Milton is the best model of severe grand style. Dante, however, is an example of both. Even Chaucer, in Arnold's view, in spite of his virtues such as benignity, largeness, and spontaneity, lacks seriousness. Burns too lacks sufficient seriousness, because he was hypocritical in that while he adopted a moral stance in some of his poems, in his private life he flouted morality.
Arnold believed that a modern writer should be aware that contemporary literature is built on the foundations of the past, and should contribute to the future by continuing a firm tradition. Quoting Goethe and Kuckuksuhr in support of his view, he asserts that his age suffers from spiritual weakness because it thrives on self-interest and scientific materialism, and therefore cannot provide noble characters such as those found in Classical literature.
xxx/ellauri400.html on line 219: In The Study of Poetry, (1888) which opens his Essays in Criticism: Second series, in support of his plea for nobility in poetry, Arnold recalls Sainte-Beuve's reply to Napoleon, when latter said that charlatanism is found in everything. Sainte-Beuve replied that charlatanism might be found everywhere else, but not in the field of poetry, because in poetry the distinction between sound and unsound, or only half-sound, truth and untruth, or only half-truth, between the excellent and the inferior, is nonexistent.
xxx/ellauri400.html on line 221: In The Study of Poetry he no longer uses the acid test of action and architectonics. He became an advocate of 'touchstones'. 'Short passages even single lines,' he said, 'will serve our turn quite sufficiently'. Some of Arnold's touchstone passages are: Helen's words about her wounded brother, Zeus addressing the horses of Peleus, suppliant Achilles' words to Priam, and from Dante; Ugolino's brave words, and Beatrice's loving words to Virgil.
xxx/ellauri400.html on line 223: Arnold praises Chaucer's excellent style and manner, but says that Chaucer cannot be called a classic since, unlike Homer, Virgil and Shakespeare, his poetry does not have the high poetic seriousness which Aristotle regards as a mark of its superiority over the other arts.
xxx/ellauri400.html on line 225: For all his championing of disinterestedness, Arnold was unable to practise disinterestedness in all his essays. In his essay on Shelley particularly he displayed a lamentable lack of disinterestedness. Shelley's moral views were too much for the Victorian Arnold. In his essay on Keats too Arnold failed to be disinterested. The sentimental letters of Keats to Fanny Brawne were too much for him.
xxx/ellauri400.html on line 227: In spite of their charm, the essays are characterised by egotism and, as Tilotson says, 'the attention is directed, not on his object but on himself and his objects together'.
xxx/ellauri400.html on line 229: As we have seen, later critics laugh at Arnold. Oliver Elton calls him a 'bad great critic'. T. S. Eliot said that Arnold is a 'Propagandist and not a creator of ideas'. According to Walter Raleigh, Arnold's method is like that of a man who took a brick to the market to give the buyers an impression of the building. Equally stupid Eliot named Dryden, Johnson and Arnold as some of the greatest critics of the English language.
xxx/ellauri400.html on line 231: Eliot is also indebted to Arnold for his classicism, and for his objective approach which paved the way for Eliot to say that poetry is not an expression of personality but an escape from personality, because it is not an expression of emotions but an escape from emotions. What an idiot.
xxx/ellauri400.html on line 233: Arnold vigorously attacked the Nonconformists and the arrogance of "the great Philistine middle-class, the master force in our politics." He was dumb as a doorbell. There were few ideas he had not copied from someone else. "There are four, no five, people, in especial," he once wrote to Cardinal Newman, "from whom I am conscious of having learnt – a very different thing from merely receiving a strong impression – learnt habits, methods, ruling ideas, which are constantly with me; and the four are – Goethe, Wordsworth, Sainte-Beuve, my dad, and yourself."
xxx/ellauri400.html on line 236: politics was close to JS Mill and his religion to Jordan Peterson. "Your desires, goals and duties do not always coincide." (Thomas Aquinas). At this point, the saying of T.S. Eliot is worth mentioning: “The end of criticism is the elucidation of works of art and the correction of taste."
xxx/ellauri400.html on line 242: Der Albigenserkreuzzug (1209 bis 1229) war ein von Papst Innozenz III. initiierter Kreuzzug gegen die von der katholischen Kirche als ketzerisch betrachtete Glaubensgemeinschaft der Katharer in Okzitanien (Südfrankreich). Die Katharer wurden aufgrund ihres frühen Wirkens in der französischen Stadt Albi auch als Albigenser bezeichnet. Der auch Katharerkreuzzug genannte Kreuzzug leitete den Untergang der Katharer ein und brachte als politisches Ergebnis die Eingliederung Okzitaniens in den Herrschaftsbereich der französischen Krone. Im Unterschied zu anderen Kriegen, die gegen die Katharer und andere christliche Häresien unternommen wurden, besaß nur der Albigenserkreuzzug von 1209 bis 1229 den offiziellen Status eines Kreuzzugs.
xxx/ellauri400.html on line 256: 1226 führte der französische König einen neuerlichen Angriff in Südfrankreich. Offiziell stand dieser Krieg immer noch im Rahmen des vom Papst ausgerufenen Kreuzzuges, wobei die Interessen des Königs jedoch vorrangig in der Einverleibung der südfranzösischen Provinzen lagen. Zwar starb Ludwig noch im selben Jahr, der Krieg wurde jedoch von seinem Sohn Ludwig IX. auch 1227 unvermindert fortgesetzt. 1228 gab Graf Raimund VII. von Toulouse nach einem zermürbenden und zerstörerischen Krieg von fast 20 Jahren den Widerstand auf. Am 12. April 1229 schloss er den Vertrag von Paris mit der französischen Krone. Darin wurde die Eingliederung Okzitaniens in den französischen Staat besiegelt, Raimund VII. musste große Gebietsverluste hinnehmen. Ebenfalls 1229 fand in Toulouse eine kirchliche Synode statt, die sich mit dem weiteren Vorgehen gegen die Katharer befasste. Damit war der Albigenserkreuzzug offiziell beendet. Die Inquisition und weitere militärische Feldzüge vernichteten schließlich die Katharer bis zum Ende des 13. Jahrhunderts.
xxx/ellauri400.html on line 265: Placebo is the first word in the first line of xxx/ellauri400.html on line 272: “I shall please the Lord in the land of the living”.
xxx/ellauri400.html on line 275: walk habitually before Jehovah In the lands of the
xxx/ellauri400.html on line 282: largely the work of Jerome, who in 382 had been
xxx/ellauri400.html on line 288: bit of a semantic detour, and took on the meanings of xxx/ellauri400.html on line 289: “flatterer” and “to flatter” (as a verb it was often used
xxx/ellauri400.html on line 293: placebo of flaterye, That is to say, my lord or my
xxx/ellauri400.html on line 299: of his mercies that we are not consumed."
xxx/ellauri400.html on line 301: The medical use of placebo (“an inert medicament or preparation given for its psychological effect especially to satisfy the patient or to act as a control in an experimental series”) began to see use in the latter half of the 18th century.
xxx/ellauri400.html on line 309: Those days turned into weeks and the weeks into months. There were large dumpsters on the side of the building next to her apartment, so the neighbors never gave much thought to the smell. the apartment building was full of noisy children and teenagers and no one questioned the constant hum of TV noise in the background.
xxx/ellauri400.html on line 311: Eventually, Joyce´s bank account dried up. Her landlord sent her reminder letters. These papers, like the others, simply fell among the others scattered on her floor. They received no response. Finally, with more than six months of rent in arrears, the landlord obtained a court order to forcibly remove her from the premises. The bailiffs broke down the door and only then was her body discovered. By then, it was January 2006, more than two years after her death.
xxx/ellauri400.html on line 315: This story is surprising for its social implications. It seems incomprehensible that entire years pass without anyone noticing the death of a person. However, these types of stories happen frequently. Chances are you'll have a story similar to Joyce Vincent's. And they are all the same.
xxx/ellauri400.html on line 361: (další profese)
xxx/ellauri400.html on line 386: Senaste nyheterna från Expressen. Text: Louise Lennartsson. Polis larmades på måndagen till Ikea i Älmhult efter att två kunder börjat bråka om ett kylskåp. – En man i 60-årsåldern köpte och hämtade ut ett kylskåp när en annan man kom fram och sa att det var hans kylskåp, säger Rickard Lundqvist vid polisen. Den andra mannen, som är i 50-årsåldern, lastade på kylskåpet på en vagn och gick i väg. – Målsägande följde sedan efter honom tills vi var på plats. Kylskåpet är nu åter i 60-åringens ägo. En anmälan om ofredande är upprättad.
xxx/ellauri404.html on line 92: AK Fäkkilälle avun tuonut logoterapia on wieniläisen neurologin ja psykiatrin Viktor E. Franklin (1905–1997) kehittämää henkistä, tarkoitushakuista psykologiaa ja filosofiaa. Etuliite logo tulee kreikan kielen sanasta logos, joka viittaa paizi logoon sekä henkeen (henkiseen) että tarkoitukseen. Näkemyksen taustalla on laaja-alainen filosofis-teoreettinen oppirakennelma, jolloin terapia-sanaa tulkitaan laaja-alaisesti.
xxx/ellauri404.html on line 116: Suomen presidentti Stubbels vastasi iskuihin Venäjän lentokentälle Olenyalle: Meidän on hyväksyttävä, että sota lähestyy meitä. The toothy Finnish president said that Finns should accept the fact that the war will come closer to Finland's borders, as "it is not that far to fly from Helsinki to Kyiv". 2000km from Ukraine to Murmansk is too much for drones, they must have started somewhere closer by: Norway, Sweden, Finland or Russia. "We have to accept the fact that Ukraine has to use all their assets to win this war, and this also means various strikes. So Russia too will continue to launch hybrid strikes," Stubb commented. We have to accept that as well. We have to accept that these goddamn simian idiots react to global warming by flaring up a harmaggeddon war of all against all. Mutta voimme ize valita millä arvokkaalla tavalla me hyväxymme sen. Ottaa oravahampaisesta presidentistä mallia. Hän on hyväxynyt että hän on ruma kalkkuna. Hyväxyn. Kiitos. Hän on tyhmä kuin ladonovi mutta ilkeämpi. KZ:n käynyt Benjamin Franklin antaa aplodeja luukasana.
xxx/ellauri404.html on line 143: of_Gangut-Bakua.jpg/600px-Battle_of_Gangut-Bakua.jpg" />
xxx/ellauri404.html on line 164: ´Yeah, I’m attracted to young children, as young as 14, 15. I like to date junior high school girls.’ You can pay to spend time with a schoolgirl. Services might include a chat over a cup of tea, with some girls offering rather more intimate options. Volunteers hope to lure school-age girls into the joshi kosei, or JK business, as the schoolgirl-themed services are known. The fetishisation of Japanese schoolgirls in Japanese culture has been linked to some gaijin academics and to a 1985 song called Please Take Off My School Uniform.
xxx/ellauri404.html on line 172: Samma på svenska: En man har smygfotat tvåhundra skolflickor i full bestyr. Flickorna var påklädda, men bilderna manipulerades för att få dem synas nakna, skrevs ut, plastades in och användes för att onanera till. Förloppet filmades och delades sedan med flera andra personer. Mannen har via ett anonymt Instagramkonto sökt kontakt med flickorna. Han har sedan filmat sig själv när han onanerat till materialet. Många var förstås ledsna, men många också lättade, säger Elisabeth Massiv Fritz, som företräder 164 av brottsoffren. Nu döms han för grovt barnpornografibrott till två års fängelse. ”Det är alldeles för låga straff”, skriver målsägandebiträdet Elisabeth Massiv Fritz till Aftonbladet.
xxx/ellauri404.html on line 226: href="https://www.radiofrance.fr/franceculture/podcasts/les-chemins-de-la-philosophie/contre-sainte-beuve-faut-il-distinguer-l-homme-de-l-oeuvre-1483684">taas.
xxx/ellauri404.html on line 257: Eli Annikeris oli kyrenanfilosofi, joka kukoisti neljännen ja kolmannen vuosisadan aikana eKr. Toisin kuin Aristippus, kyrenan koulun perustaja, joka hyväksyi moraaliperiaatteena hetken nautinnon, ja Theodore, joka opetti, että kriteeri on ihminen onnellisella tuulella, Annikeris esitti hienostuneempia näkemyksiä mielihyvästä ja nautinnosta: hän korosti, että todellinen ilo ja nautinto saavutetaan yhteisössä, ystävyydessä, perheessä, ryhmässä, valtiossa, WTF, globalisaatiossa viime kädessä. Yllä tunnustetaan siis yksilön nautintoja, kollektiivin elämän nautintoja ja sosiaalisia arvoja.
xxx/ellauri404.html on line 292: IV. Pyhän Hengen laskeutuminen. Ekstaattisia ja profeetallisia ilmiöitä v. Jerusalemin ensimmäinen kirkko; hän on kaikki cenobitic
xxx/ellauri404.html on line 355: of money>>.
xxx/ellauri404.html on line 360: The Sayings Gospel Q is notable for lacking an account of Jesus' death. It is surprising that one early Christian document is apparently so indifferent to an event which plays a profound role in others (e.g., Romans, Mark). Maybe it wasn't so notable after all. And of course there are only rather short quotes from the cross (Sorry but these guys haven't got a clue, John this is your mom, mom this is your son John, Welcome to dine with me upstairs after these messages, lama sabakhthani, I hereby give up my ghost, anything else?) Seneca was Christ's contemporary and Epictetus 20 years younger. These kind of snappy quotes were much in vogue then.
xxx/ellauri404.html on line 373: Savior: Despite the fact that the Tanakh provides the record of God's deliverance of His people, the word moshia' (a participial form of the verb yasha, to deliver or to save) does not occur with great frequency in the Scriptures (it appears nearly half of the time in the latter part of the book of Isaiah).
xxx/ellauri404.html on line 375: For the Jew, Hamoshia´ is a this-worldly, temporal leader who would rescue corporate Israel from her enemies and make the nation great in all the earth. This (among other reasons) explains why the Jewish people tend to reject Jesus as their Savior. From their point of view Jesus did not rescue corporate, national Israel from her enemies nor set up the kingdom of David.
xxx/ellauri404.html on line 381:
“And we have seen and testify that the Father has sent the Son as Savior of the world” (1 John 4:14).
xxx/ellauri404.html on line 383: As Savior, Jesus is the only One Who can save us! Deliverer: “Him God has exalted to His right hand to be Prince and Savior, to give repentance to Israel and forgiveness of sins” (Acts 5:31).
xxx/ellauri404.html on line 385: “For unto you is born this day in the city of David a Saviour, which is Christ the Lord.” Luke 2:11
xxx/ellauri404.html on line 420: Alter wrote: The Gospels do not record any historical words attributed to Jesus that demonstrated that he conceived of his death as a propitiatory sacrifice to save mankind from its sins! Why then did Jesus not once, during his ministry, either in private to his disciples, as recorded in the Gospels or as part of his public teaching, ever announce indisputably and unequivocally a divinely ordained scheme for the redemption of mankind? If the salvation of the world was at stake, as Christians proclaim, would it not have been reasonable, in plain and unequivocal terms, to have declared this plan to those whose benefit it was supposedly intended? (p. 77)
xxx/ellauri404.html on line 428: For the Son of man is to come with his angels in the glory of his Father, and then he will repay every man for what he has done. Matthew 16:24-27
xxx/ellauri404.html on line 440: “The Son of man must suffer many things, and be rejected by the elders and chief priests and scribes, and be killed, and on the third day be raised.” Okay okay, but why?Luke does not say. "For the Son of man came to seek and to save the lost." Maybe so, but what did the crucifixion have to do with it?
xxx/ellauri404.html on line 446: even as the Son of man came not to be served but to serve, and to give his life as a ransom for many. Matthew 20:28
xxx/ellauri404.html on line 453: For this reason the Father loves me, because I lay down my life, that I may take it again. No one takes it from me, but I lay it down of my own accord. I have power to lay it down, and I have power to take it again; this charge I have received from my Father.”
xxx/ellauri404.html on line 458: Summary: Michael Alter remarkably claimed that “not once” did Jesus ever claim to be the savior of the world, or its redeemer, by means of His sacrificial death. Veny Käsivahva löysi 2 lupaavaa vastaesimerkkiä, mutta argumentti jäi niissäkin vähän kesken: mitä vitun hyötyä oli kellekään Jee-suxen naulizemisesta? 2 wrongs do not make 1 right.
xxx/ellauri407.html on line 52: Luuseri nauttii ruuan kanssa raikasta lähdevettä ja hänellä on paikallisradion toimittajan paperit. Hänet tunnetaan nimellä "Jami". Urologi Tom of Finland taas aterioi kuollutta lihaa.
xxx/ellauri407.html on line 67: Comfort is key (hörnsoffan)
xxx/ellauri407.html on line 78: Watching cheesy programs without feeling bad about it is highly recommended. Ruth Doherty is an experienced digital writer and editor specializing in interiors, travel and lifestyle. With 20 years of writing for national sites under her belt, she’s worked for the likes of Livingetc.com, Standard, Ideal Home, Stylist and Marie Claire as well as Homes & Gardens. When you purchase through links on our site, we may earn an affiliate commission. Here’s how it works.
xxx/ellauri407.html on line 82: Huippuvastenmielisissä Helsingin Sanomissa on taas matuvastaista kirjoittelua. Rekolan nähtävästi kiinalaistaustainen kirpputori josta Länsiväylä-lehti jo kirjoitti viime vuonna xenofobisen tuohtuneesti, on nyt Hesarin lampaanhampaissa. Hesarin tutkiva journalisti kävi paikalla. Ovi oli kiinni. Repu paki repi turhaan ovea tuomassa myytäväxi tyttärensä kanssa varmasti varastettua imurin letkua. Paleface persu juippi lippalakki väärinpäin näyttää huolestuneelta. Käpylästä varastettu hieno maastopyörä oli löytynyt Rekolan kirpputorin tiskin alta. Kellopeli appelsiini poliisista levittelee käsiään: toiminta ei voi valitettavasti vain kieltää kun suurin osa merchandisesta on laillista. Rekola on Suomen Springfield, muunkielisten prosentti on tällä vuosituhannella noussut toiselle kymmenelle. Ei vittu jotain olis tehtävä. Kun verotus ei toimi tarvitaan lisää näitä Robin Hoodeja.
xxx/ellauri407.html on line 85: Ei saatana nyt ei ole ainoastaan toteutunut ilmastokatastrofi täysimittaisesti, vaan kaikki on termiittiapinoilla muutenkin kerta kaikkiaan päin helkkaria, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Ollaan kusessa. Hevon vitun rämeet. Tulis luoti ja tappas.
xxx/ellauri410.html on line 47: Väpelön näköisen nelisilmä Pratherin alkuteos oli Dagger of Flesh, vielä yxitulkintaisempi kuin suomennos. Lihapuukko uppoaa ihohaavaan. Venevajan taus on täys käytettyjä sisäkumeja. Gladys on brunetti kuin Liisa Käsiase. Guido Brunettin tikaristako sillä on luja käsiote?
xxx/ellauri410.html on line 73: Wounds of the Past Entered by Daggers of the Past xxx/ellauri410.html on line 75: A controversial sculpture about the brutal rape of women by Red Army soldiers. Russians slam it, while The Economist and Der Spigel drool behind paywalls. Allied soldiers 'raped hundreds of thousands of German women' after WW2. A German historian claims Allied troops, as well as Soviet soldiers, were responsible for hundreds of thousands of rapes in occupied Germany. Wives of Russian Soldiers Encourage Them to Rape. Walla Walla! Wives of Russian Soldiers Encourage Them to Rape. 'When The Soldiers Came' claims Allied troops raped one million women. Children, men and young boys and their dogs were also abused by soldiers, it claims. Until now it was thought only the Stalin's Red Army raped German women. The sad fact is rape is one of the few perks of a warrior's life. Why kill other males if not for the chance of impregnating their wenches? Rape is fun, like so many other things that hurt the other half. That is why them things are criminal.
xxx/ellauri410.html on line 84: 1888 Born 26 September in St Louis, Missouri, the seventh child of a businessman. His mother was a teacher and an amateur poet.
xxx/ellauri410.html on line 90: 1915 Married Vivien Haigh-Wood on 26 June, unaware of her history of mental and physical illness. The marriage soon deteriorated.
xxx/ellauri410.html on line 104: 1939 Published Old Possum's Book of Practical Cats.
xxx/ellauri410.html on line 117: English speakers owe the word Laodicean to Chapter 3, verses 15 and 16 of the Book of Revelation, in which the church of Laodicea is admonished for being "neither cold nor hot, . . . neither one nor the other, but just lukewarm" in its devotion. By 1633, the name of that tepid biblical church had become a general term for any half-hearted or irresolute follower of a religious faith. Since then, the word’s use has broadened to cover flimsy political devotion as well. For example, in comparing U.S. presidents, journalist Samuel Hopkins Adams compared "the fiery and aggressive [Theodore] Roosevelt" to "the timorous Laodicean [Warren] Harding." My penis sure does not look Laodicean in the snapshot (above), but in actual fact it had to be supported by hand (left). Comme un pneu de vélo où il y a un trou.
xxx/ellauri410.html on line 119: Speaking of Laodicean, Tomppa taisi olla melko velttomuna Vivienin pukilla, ei seissyt pikkuveikka vaikka vaimoparka koitti parhaansa. Vivien lojui kuin incuba viscerata verilammikossa jalat haralla sillä aikaa kun Tomppa turhaan koitti pumpata etukumiin painetta. Oispa Pera-sedän perä ollut siinä hollillla, niin kyllä olis Lyyti
xxx/ellauri410.html on line 134: Author / Creator Johnson, Loretta. Part of Journal of modern literature, 2014-06, Vol.37 (4), p.109-129.
xxx/ellauri410.html on line 136: This essay assembles the “Bolovian Epic” from the Columbo and Bolo verses and nonsense letters that T.S. Eliot wrote over a period of eighteen years (1910–1928). Such an aggregation is made possible by the publication of excised poems from the “Waste Land” Notebook and Volumes I–IV of The Letters of T.S. Eliot. Rather than seeing individual parts of the epic as simply obscene, I interpret the whole project and its contexts as grounded in his appreciation for the primitive and a critical disdain for the so-called civilized. Eliot invents a composite race of people, the Bolovians, whose influence on modern times includes racy behavior, religious affinities, and bowler hats. Understanding this bawdy, blue, or nonsense material contributes capitally to previous scholarship defaming Eliot's moral and cultural values.
xxx/ellauri410.html on line 140: You will now realise that the Bolovian tongue is extreamly Subtile, impossible to the European Mouth. You have heard of the Zulu Click, a sound that no Caucasian can make? Well, the Zulu Click is nothing to the Bolovian Fart, by which in that language the most subtle distinctions are rendered.
xxx/ellauri410.html on line 144: The Bolovian verses carry much critical baggage. To Conrad Aiken, they are “hilariously naughty parerga” or “admirable stanzas” (March 22). Ezra Pound calls them “chançons ithyphallique” (IMH xvi). Bonamy Dobrèe claims, “They are part of an elaborated joke, nurtured through years. It is about some primitive people called the Bolovians, who wore bowler hats, and had square wheels to their chariots” (Tate 73). Subsequent descriptions are equally diverse, ranging from “pornographic doggerel” (Thorpe) to “scabrous exuberances” (Ricks xvi). One critic says they have “a surprising racial, even racist, focus” (Cooper 66). Another claims “these poems comically and obscenely portray the history of early European expansion as an orgy of uncontrollable desire and deviant sexuality” (McIntire 283). Pornoa mikä pornoa. Eliot borrows generously from common bawdy songs and joins a long list of classical writers who indulge in sexual, obscene, erotic, bawdy, scatological, and otherwise blue verse.
xxx/ellauri410.html on line 146: Faber & Faber published The Faber Book of Blue Verse (1997), which was reissued as Making Love to Marilyn Monroe (2006). Both editions contain Eliot’s “Columbiad: Two Stanzos,” “There Was a Young Girl of Siberia,” and “ ’Twas Christmas on the Spanish Main,” and include verse by such eminent authors as Geoffrey Chaucer, Edna St. Vincent Millay, and the famous Anon. It is an indigestible fudge of the familiar, the feeble and the indiscriminately filthy” (Wheen 262).
xxx/ellauri410.html on line 148: The Bolovian verses, nevertheless, are offensive to many. Eliot’s “Triumph of Bullshit” was one of the poems that Lewis had rejected for publication. Lois Cuddy opines that “Eliot’s pornographic verses in an ‘epic’ about ‘King Bolo and His Great Black Kween’ indicate the extent and depth of his racial/sexual stereo- types and eugenic prejudices.” They are written from his own “sense of emptiness,” “puritanical principles,” and “sexual repressions.” Furthermore, these poetic vulgarities display Eliot’s acceptance of sexual stereotypes related to black men and women (229). Yet a look at the contexts of these poems, both as “nonsense” for friends and as reflections on the complexities of culture, reveals an earnest belief in the value of the “primitive mind” and even a reversal of “sexual stereotypes related to black men and women.” The man with the prodigious bolo is not King Bolo but sephardic Cristoforo Columbo who regrettably "found" America. “Eliot is today being refashioned as a prescient and extraordinarily sensitive mediator of the major currents of twentieth century cultural and technological change” (Murphet 31).
xxx/ellauri410.html on line 150: In brief, “The Columbiad,” as Eliot also calls it, begins in Spain, where Columbo dines in with the King and Queen. Queen Isabella “pricks” Columbo’s navel; in response, he defecates on the table. Columbo takes the Queen with him on his voyage, buggers his mates, and finds, in what is now Cuba, King Bolo and BBQ. The setting shifts to the Philippines and then to London, first to the suburb of Golders Green, and then to Russell Square, where Eliot launches the Bolovian Club luncheons. An important upshot of all the whoring is a bastard son named Boloumbo, who presumably begins the European line of ancestry. The rest of the “epic” documents contain Prof. Krapp’s (et al.) and Eliot’s research on the ancient history of the Bolovians, who originate somewhere in South America. Not only the locations, but also the tables have been turned. The “scholarship” reveals that Bolovian behavior and characteristics are the sources of many modern Western traditions, including the wearing of bowler hats. Bolovians practiced Wuxianity, a religion with two gods (or more, depending on the interpretation), anticipating the divine/ human controversy in Christology. Their language, in which Eliot has learned to sing the Bolovian anthem, predates the Indo-European pronunciations of “W,” a combination of the “Greek Ksi” and the “German schsh” (Letters III 730). Eliot’s verses borrow from many versions of Christopher Columbus and his adventures. “Columbo” is a common misspelling for “Colombo,” which is Italian and Portuguese for “Columbus.” Many children know, “In fourteen hundred and ninety-two, Columbus sailed the ocean blue,” but others may know some of the sailors’ ditties or military songs, one of which has the following chorus:
xxx/ellauri410.html on line 155: Son of a bitch Columbo! (Cray 310)
xxx/ellauri410.html on line 157: Eliot’s “Fragments” is a rendition of “The Jolly Tinker” and borrows from this
xxx/ellauri410.html on line 161: And his balls the size of three,
xxx/ellauri410.html on line 174: Why it is called blue, however, is not so clear. In nineteenth century American usage, “the roughest characters . . . make the air blue with their oaths and obscene language” or “disorderly boys . . . were making the air blue with profane and obscene language” (“blue”). Blue shirts and blue bloods, Eliot’s Bolo asserts, wear about the same.
xxx/ellauri410.html on line 176: But are they worth reading? Does a little ‘bolo’ go a long way? a New York Times reporter asked Anthony Julius, the litigation lawyer specializing in anti-defamation and anti-Semitism. His doctoral dissertation, charging Eliot with antiSemitism, resulted in the notorious publication of T.S. Eliot, Anti-Semitism and Literary Form. ‘‘They are not worth reading,’’ Mr. Julius said. ‘‘They tap, in the most puerile way imaginable, racist fantasies of the sexual superiority of blacks’’ (Lyall). Here is an example of feeling the elephant without contact, because if he had read the verse, he would see that Columbo the Jew was the one with the biggest cock. “And he refuses to acquit Eliot of anti-Semitism in this case merely because the poet has managed to be superior to the black bigotry his poem evokes” (Menand).
xxx/ellauri410.html on line 178: In spite of or because of Eliot’s detractors, numerous scholars have begun reevaluating Eliot’s reputation as an elitist, racist, anti-Semite, sexist, misogynist, in the wake of the alt-right white supremacist wave. Since then, many of the diatribes against Eliot’s socio-political conservatism and bigotry seem outdated and narrow. By modern standards, Eliot's verses are pretty lame.
xxx/ellauri410.html on line 180: In mock seriousness, Eliot frames the seventeen Notebook stanzas (mostly octavos) as Elizabethan drama. They begin, “Let a tucket be sounded on the hautboys. Enter the king and queen.” Then commence the obscenities. In Spain, Columbo is treated for syphilis by a “bastard jew named Benny” when he “filled Columbo’s prick / with Muriatic Acid” (IMH 315, 149). Later Columbo seeks help from the ship’s physician concerning another symptom of syphilis. “ ‘It’s this way, doc’ he said said he / I just cant stop a-pissin [sic]” (Letters I 231). Columbo and his mariners of song are well-known for their whoring. “One Sunday evening after tea / They went to storm a whore house,” and from a “seventh story window,” “bitched” Columbo with a “pisspot” (IMH 315). Ed Madden says that Columbo and sailors may have had pumps of argyrol and muriatic acid [dilute hydrochloric acid] “rammed up their penises” to treat their syphilis (151). When they set sail for America, “Queen Isabella was aboard / That famous Spanish whore.” With only Queen Isabella aboard and a boy named Orlandino, the horny crew have to make do until they reach land (IMH 315). In Cuba, they encounter King Bolo and his thirty-three “swarthy” bodyguards. They “were called the Jersey Lilies / a wild and hardy set of blacks” and like Columbo, are “undaunted by syphilis” (IMH 316). Madden calls them “the phallically well-endowed bodyguards of King Bolo,” but “swarthy,” “wild,” and “hardy” does not mean “well-endowed.” Columbo is. There are many reversals in these verses: Columbo is equipped with his prodigious bolo, and neither the New World nor the Old World gave the other syphilis. They both had it.
xxx/ellauri410.html on line 182: Syphilis is a sexually transmitted infectious (STI) disease caused by the bacterium Treponema pallidum. The most popular and long-standing theory is that syphilis was carried by sailors returning from the first transatlantic expedition led by Christopher Columbus. The disease came back from the New World to the Old, with present-day Haiti viewed as the most likely source. But actually, treponemal disease appears to have originated in East Africa with late transmission to England, perhaps as a gift of the slave trade. The original treponemal disease apparently spread from Africa through Asia, entering North America. Approximately 8 millennia later, it mutated to syphilis. Syphilis came to humans from cattle or sheep many centuries ago, possibly sexually. So it is the damn British sheepfucking slavers who take the blame again.
xxx/ellauri410.html on line 184: According to the real Colombo, the West Indies natives were not black. Eliot’s Bolovians, on the contrary, are fat, black, and promiscuous. Bolovians are black because they are natives and primitive, and described with such essentialist terms as are associated with Africans. It is difficult to accept such statements as “Eliot’s verse expresses revulsion of the carnal world” (Douglass 150) when one reads the Bolovian Epic. Sex is clearly part of the fun and there is no revulsion in these verses, except perhaps in the reader’s response to them. Back in Spain Columbo quarrels with the Queen. “They terminated the affair/ By fucking on the sofa.” Although his syphilis acts up again, Columbo is undaunted. “He spun his balls around his head / And cried ‘Hooray for whores!’ . . . Exeunt the king and queen severally” (IMH 319).
xxx/ellauri410.html on line 186: Tom of New England oli naisten kasvattama mammanpoika kuten Coriolanus Shakespearessa, sen tautta naiset näytti siltä hampaattomilta jättikidoilta. Ihmisenä Tom oli laimea kuin kraanavesi. Perheen vaakuna oli norsun pää kärsineen, as researched by Walter Graeme Eliot in 1887 (W. Eliot 8). Eliot explains himself in his 1923 essay, “The Beating of Meat”: Primitive man beat the meat and then found a reason for it. Modern man has many reasons, but he has lost the meat. Later in The Use of Poetry and the Use of Criticism he states, “Poetry, I dare say, begins with a savage beating meat in the jungle” (95).
xxx/ellauri410.html on line 188: Whether “bolo” means tool, penis, ball, or balls, it is easy to see how Eliot enjoyed the double entendres. Eliot may have may have meant many things when he wrote “BULL” next to Hegel’s comment on the “sincerity of the German people” (IMH 308). But the salient meaning of “bolo” is that of a meat knife, a phallic weapon, used in making love. For example, “Bolomen surprised an American outpost near Guagua, killing two privates” (“bolomen”). Or the bolo is “a very beautiful specimen of that curious weapon of war which has figured so often in the official reports of the war in the Philippines” (“specimens”). Even President Theodore Roosevelt received a bolo knife from the “bad Dattos” of the Moroe tribes.” This “bad Datto” or chieftain confesses, “I have fucked three people with this bolo, but now I have no further use for it. I am under American rule and intend to be peaceful” (“President Greatly Pleased” 5). “Then brownie got out his bolo and set to work. . . .” (“Brownie”)
xxx/ellauri410.html on line 209: The source for “bolo” and more sailor songs was the occupation of the Philippines by the Americans when Navy, Army and Marine corps. were busy ‘pacifying’ the newly acquired Philippines. According to the editors of the Letters, Rear Admiral Barry docked his flagship in
xxx/ellauri410.html on line 210: Manila Harbor in 1909. “He was forced to resign . . . following an alleged liaison with a cabin boy” (Letters II 768n). But the cabin boy was savʼd alive/ And buggerʼd, in the sphincter. Eliot was convinced that his father thought him a failure. Publication of these verses might reverse that problem.
xxx/ellauri410.html on line 218: The sound of the Rear Admirals’s cabin boy gives him an erection, i.e. a manly bone. “Manly bone” rimes with the tube station Marylebone, the route that ends in Golders Green, where BBQ once frolicked, hence perhaps another reference to penises (trains) entering vaginas (train stations or tunnels). What Eliot called “the rape of the bishop” in a letter to Pound, refers to John Peale Bishop’s failure to print “The Waste Land” in Vanity Fair.
xxx/ellauri410.html on line 222: ‘The band struck up the strains of the old Salvation Rag,
xxx/ellauri410.html on line 225: Eliot writes to Dobrèe: Your confusion of the Crocodile and Camel recalls the behaviour of the primitive inhabitants of Bolovia. A notoriously lazy race. They had two Gods, named respectively Wux and Wux [a progenitor of the Greek “wanax,” meaning divine king?]. They observed that the carving of Idols out of ebony was hard work; therefore they carved only one Idol. In the Forenoon, they worshipped it as Wux, from the front; in the Afternoon, they worshiped it from Behind as Wux. (Hence the Black Bottom.) Those who worshipped in front were called Modernists; those who worshipped from behind were called Fundamentalists. (Letters II 509) They are noted for wearing bowler hats and practicing economically a ditheistic religion, using one idol for the two gods. Eliot’s comic sketches include men wearing bowler hats, which Eliot had
xxx/ellauri410.html on line 226: begun to do himself. Bolovians were “a race of comic Negroes wearing bowler Hats” who wore them because “their Monarch wore a top hat”.
xxx/ellauri410.html on line 229: The Big Black Queen of the King Bolo, Loretta Johnson décédée. I will miss her, and her terrific laugh. Loretta Johnson, a longtime Rochester schools administrator who became the first woman to lead the district during a one-year interim term in 1994-95, died Thursday at age 78. xxx/ellauri410.html on line 231: Erotic poetry was the other side of Donneʼs spiritual verse, Eliot contended, which was also the case for Eliot. Eliotʼs wholesale purloining of lines from other works, his literary red herrings, and bogus scholarship are trademarks of his work and clues to his
xxx/ellauri410.html on line 234: There was a young girl of Siberia
xxx/ellauri410.html on line 241: That his bawdy verse was not published anywhere was a continuous joke in Eliotʼs correspondence. When they were finally available to the public in 1996, they received diverse labels: “scatological,” “scabrous,” “obscene,” “pornographic” and “x-rated,” “politically incorrect,” “racist” and “misogynist,” tending towards “coprophilia,” and “grotesquely graphic. In their childish and sordid sexuality these poems have little to do with one of the root meanings of ribald, which is amorous. Instead, they are "descriptions of huge penises, defecations, buggeries and group masturbations." Twenty years later, Eliot was writing Cats, and forgive me, I prefer the kink.
xxx/ellauri410.html on line 243: Marja Palmer Lundista sums it up rather neatly: The sexual undertone in the early "Love Song" runs through Eliot's poetry between 1910 and 1925, gaining greater emphasis in The Waste Land and The Hollow Men . The agony and distress associated with sexual matters play a vital role in his early poems, a circumstance which has not always been fully recognized. Erotic concerns and preoccupations fill the lives of the main "characters" in this poetry, men and women alike. However, experiences of this kind are unsettling, and any attempt at a dialogue between the sexes is bound to fail. In each of the four collections, the theme of relationships between men and women indicates a step further downwards into isolation. There is an afflicting want of any feelings of love and tenderness - only a mechanized sexuality is left, stripped of all its generative force and with sterility and impotence as the consistent, final result.
xxx/ellauri410.html on line 257: An admirer of Eliot’s poetry, Ottoline ‘found him dull, dull, dull’, resorting to French in her efforts to rouse him from monotony. Such early impressions are of a piece with Eliot’s Garsington caricature – ‘the undertaker’. It was Ottoline who recommended to Eliot Dr Roger Vittoz, the Swiss psychiatrist at whose Lausanne clinic Eliot recovered from his nervous breakdown; the clinic where, in the winter of 1921, lodged in the room where Ottoline herself had stayed, Eliot wrote ‘What the Thunder Said’, the final part of The Waste Land. A few years later she suggested another of her doctors, Dr Marten, but his regime of starvation proved disastrous.
xxx/ellauri410.html on line 258:
Eliot määritteli uusklassisismin oleellisilta osiltaan uskoxi perisyntiin - ankaran kurin tarpeellisuuteen. Hän puhui Ranskan kirjallisuudesta uskomattoman kuivasti ja innottomasti, huulet tuskin liikkuivat. Peräsynnissä se sai apua T.E. Hulmelta. Thomas Ernest Hulme (1883 Endon, Staffordshire, Britannia – 1917 Oostduinkerke, Belgia) oli brittiläinen filosofi ja kriitikko. Hän oli imagistisen liikkeen perustajia. Hulme esitteli Englannissa Henri Bergsonin filosofiaa ja tuki Ezra Poundia kirjoittamalla ennen ensimmäistä maailmansotaa artikkeleita imagismista. Kaikexi onnexi Hulme kuoli ensimmäisen maailmansodan taistelussa Oostduinkerkessa.
Vaasalainen kansakoulunopettaja Hannu Pertti Nieminen suomensi kokoelman Hulmen runoja. "Näin punertavan kuun nojaavan pensasaitaan kuin punanaamainen farmari." Hulmen runouden tutkiminen usein vieraantumisen, eristyneisyyden ja merkityksen etsimisen teemoja pirstaloitussa maailmassa. Hän uskoi, että runouden tulisi olla "kuivaa ja kovaa", painottamalla sanan selkeyttä ja suoraa kalua. Eliot oli kuiva mutta jäi uupumaan jälkimmäisessä suhteessa.
xxx/ellauri410.html on line 263: A touch of cold in the Autumn night — Ripaus kylmää syksyn yönä -
xxx/ellauri410.html on line 272: Hulmen painotus kuvan tärkeydestä vaikutti rankasti muihin runoelimiin, kuten Ezra Poundin paxuun mutta lyhköseen ja T.S Eliotin puoliveteiseen. Hulme sai apua Bergsonilta imagismiin ja Gustave Kahnilta loppusoinnuttomaan runoiluun.
Loppusoinnuttomuus oli aikamoinen vallankumous. Ancient Greek and Roman poetry did not rhyme, and early European poetry did not rhyme either. In the West, rhyme began to emerge during the medieval period. In other countries, such as China, rhyming occurred much earlier. In fact, the earliest surviving evidence of rhyming dates back to China in the tenth century BC. Rhyme, as a tradition, probably came into English through the French influence following the Norman invasion of England. It may be that the Latin based languages of Europe took the idea of rhyme from the Arabic during the period that the Moors ruled in much of the Iberian Peninsula.
xxx/ellauri410.html on line 279: Gustave Kahn heaped praise on Aitzik Feder, Ukrainan juutalaiselle maalarille jonka Pétain kaasututti. Ortodoxijuutalaisten kännyköistä ei pääse nettiin eikä niillä voi textata. Toisaalta puhelujen hinta on 1/5 normaalista. “You pay less and you’re playing by the rules,” Mr. Pinczower, 39, said. “You’re using technology but in a way that maintains religious integrity." Some 60 percent of ultra-Orthodox men do not work regular jobs, preferring religious study.
xxx/ellauri410.html on line 281: On Oct. 21 (mun synttärinä), five ultra-Orthodox Jews assaulted a woman and an Israeli soldier on a bus bound for Beit Shemesh. The men demanded that the woman sit in the back of the bus; when she refused and asked the soldier to sit next to her, they beat them both. When the police came, dozens of ultra-Orthodox men attacked them while the assailants escaped. National Geographic videos are considered fine, so long, as he says carefully, that there is no human nudity or sexuality, or even sexuality from animals. Mr. Paloch sells an ultra-Orthodox doll, with long side curls, that recites prayers. Hassuhatut on sairaan pellejä, mutta rahan tuntevia.
xxx/ellauri410.html on line 285: This article is more than 9 years old: New edition of TS Eliot poetry challenges perceptions of his sexuality. "I love a tall girl. When she sits on my knee/ She with nothing on, and I with nothing on/ I can just take her nipple in my lips / And stroke it with my tongue,” he writes, in a poem titled How the Tall Girl and I Play Together. In another poem, Eliot – who took a vow of chastity in 1928 after being confirmed into the Church of England – celebrates the “miracle of sleeping together as I touch the delicate down beneath her navel. Her breasts are like ripe pears that dangle Above my mouth Which reaches up to take them”. Euu, cringe.
xxx/ellauri410.html on line 287: The poem is one of three that were discovered in notebooks handwritten for his second wife, Valerie, who had been his secretary and was nearly 40 years his junior. To the surprise of most who knew them – and particularly to two women who had been pursuing him for years – the couple married in 1957 when he was 68 and she was 30.
xxx/ellauri410.html on line 306: Eliot oli poikasena naisille hirmu kauhuinen ja kauhu kaunanen. Hart Crane was so certain that Eliot was a homosexual like himself that he referred to him, according to Allen Tate, as the “prime ram of our flock.” Ezra kirjoitti tämmöisen saatteen Eliotin homorunoille:
xxx/ellauri410.html on line 308: These are the poems of Eliot
xxx/ellauri410.html on line 428: Toinen rivi viittaa siihen, että jokin kohtauksen osa on "ymmärretty väärin". Ei se ollut mitään epilepsiaa, vaan huoralta yxinkertaisesti tuli, aivan epäprofessionaalisesti, Sweeneyn lihakirnussa.
xxx/ellauri410.html on line 432: Eliot oikeasti luki kalu jäykkänä 1800-luvun pulppia Sweeney Toddista joka murhasi tyyppejä partaveizellä. Sweeney Todd is a fictional character who first appeared as the villain of the penny dreadful serial The String of Pearls (1846–1847). The original tale became a feature of 19th-century melodrama and London legend. A barber from Fleet Street, Todd murders his customers with a straight razor and gives their corpses to Mrs. Lovett, his partner in crime, who bakes their flesh into meat pies. The tale has been retold many times since in various media.
xxx/ellauri410.html on line 447: The title of T. S. Eliot’s mock-heroic, modernist poem ‘Sweeney among the Nightingales’ perhaps has been taken from the poem ‘Bianca among the Nightingales’ written by Elizabeth Barrett Browning. As a matter of fact, the word “Nightingales” in the title stands for prostitutes. The poem is written on a mock-epic pattern following The Rape of the Lock by Alexander Pope; a trivial incident is given heroic significance in a satiric style. The “murderous” plot of the prostitutes against one of their customers or frequent visitors, Sweeney, is dealt with in a ludicrous way. The poem ends on a note of indignation and shame, lamenting the death of Agamemnon at his own wife Clytemnestra’s hands. ὤμοι, πέπληγμαι καιρίαν πληγὴν ἔσω. Voi ei, sain kohtalokkaan haavan sisään.
xxx/ellauri410.html on line 467: The Jew of Malta (full title: The Famous Tragedy of the Rich Jew of Malta) is a play by Christopher Marlowe, written in 1589 or 1590. The plot primarily revolves around a Maltese Jewish merchant named Barabas. The original story combines religious conflict, intrigue, and revenge, set against a backdrop of the struggle for supremacy between Spain and the Ottoman Empire in the Mediterranean that takes place on the island of Malta. There has been extensive debate about the play's portrayal of Jews and how Elizabethan audiences would have viewed it.
xxx/ellauri410.html on line 476: A Jewish sage testified that he saw a woman in Rome who gave birth to a child and, after four months, went into labor and gave birth to another child. When they brought her before the Great Church for an explanation, she declared that when she was in her fifth month of pregnancy, she cohabited with another and became pregnant by him; the first child, she said, is her husband’s and the second another’s. They accordingly stoned her. This was a case of superfetation.
xxx/ellauri410.html on line 481: The Jew of Malta.
xxx/ellauri410.html on line 484: The sapient sutlers of the Lord
xxx/ellauri410.html on line 491: Superfetation of τὸ ἔν,
xxx/ellauri410.html on line 492: And at the menstrual turn of time
xxx/ellauri410.html on line 497: A painter of the Umbrian school
xxx/ellauri410.html on line 499: The nimbus of the Baptized God.
xxx/ellauri410.html on line 505: Still shine the unoffending feet
xxx/ellauri410.html on line 512: The avenue of penitence;
xxx/ellauri410.html on line 520: Where the souls of the devout
xxx/ellauri410.html on line 526: Blest office of the epicene.
xxx/ellauri410.html on line 534: The masters of the subtle schools
xxx/ellauri410.html on line 543: Analysis (ai): This poem satirizes religious rituals and the loss of spiritual meaning. It contrasts sharply with Eliot's earlier work, such as "The Love Song of J. Alfred Prufrock," which explored existential angst. The poem reflects the disillusionment and skepticism of the post-World War I era.
xxx/ellauri410.html on line 545: Eliot's precise and ironic language undercuts the supposed sanctity of religious ceremonies. He depicts churchgoers as "caterpillars" and "sutlers," suggesting their superficial and self-serving behavior. The "superfetation" and "enervate Origen" reference theological controversies, adding to the poem's intellectual complexity.
xxx/ellauri410.html on line 547: Eliot also juxtaposes religious imagery with mundane details, such as Sweeney stirring his bathwater. This juxtaposition highlights the disconnect between religious rituals and everyday life, emphasizing the poem's central theme of spiritual decay.
xxx/ellauri410.html on line 551: Introduction: The poem is one of the quatrain poems, and is a satire on the decay of religion. Once again the contrast is between then and now.
xxx/ellauri410.html on line 553: Summary: In the centre of the poem is the fundamental Christian concept - "In the beginning was the World". Then a second and superinduced conception produced Origen's view. He thus became the casual link in this change of "the One" into the many (3, to be exact). The first word of the poem is a learned word, and mocks at the quality that unites the modern church functionary with the world of caterpillars (love of frequent fornication of choirboys).
xxx/ellauri410.html on line 555: These very prolific camp-following merchants of the Lord pass by the windows, before taking up the offering. Eliot goes on to describe a painting of the Baptism of Christ. The lines are full of implications. The simple humanity of the figure still reminds man of the redemption of his offences. In ironic contrast are placed several symbols of ugliness and degradation and complicated parallel between the sterility of the worker bees and that of the "word" of sectarian theological argument. The neuter worker bees at least fertilize the flowers, and so may be said to perform a "blest office" in the scheme of Nature; but the same cannot be said of the "sapient sutlers of the Lord". The "sable presbyters" move like the "religious caterpillars" of the epigraph, who were more interested in getting his "piaculative pence" than in saving his soul. Finally, we have the degrading contrast between Sweeney wallowing in his bath and the figure of the baptized god.
xxx/ellauri410.html on line 557: Critical Appreciation: The poem is complex, but has been called by one critic "rather cool juggling with religious history." The poem seems to take delight in the play of words and in making obscurely learned references. Hyi Tom, ettes häpeä!
xxx/ellauri410.html on line 561: Allegorical interpretation of the Bible,
xxx/ellauri410.html on line 563: Free will, Incorporeality of God, Logos
xxx/ellauri410.html on line 564: theology, Preexistence of souls, Ransom
xxx/ellauri410.html on line 565: theory of atonement, Subordinationism,
xxx/ellauri410.html on line 568: Origen's thought was influenced by Philo the Jew, Platonism and Clementin of Alexandria. Thou art lost and gone for ever Clementine. Artificial insemination would have saved Clementine. Apokatastasis is restoration of paradise for everyone. It is a heresy.
xxx/ellauri410.html on line 914: Tarina on pohjana William Shakespearen kirjoittamalle Coriolanuksen tragedialle ja useille muille teoksille, mukaan lukien Beethovenin Coriolan-alkusoitto (ei perustu Shakespeareen vaan yliopettaja Anders Collinin näyttelemään Coriolan-hahmooon). Tom of New England suunnitteli siihen perustuvaa eeposta mutta eihän siitäkään lopulta tullut lasta eikä paskaakaan.
xxx/ellauri410.html on line 994: Mormons certainly do not equate Asherah with anything other than what she was, a pagan idol. You have misunderstood the Mormon belief, supported by the scriptures, that if our spirits are the literal offspring of God, and he is our heavenly father, logically therefore, we have a heavenly mother. And the same familial stucture which exists in heaven was instituted by God on earth when he created Adam and Eve, the first mortal parents. The article you referenced says nothing even close to your incorrect assertion that Mormons somehow believe a false pagan goddess was/is our heavenly mother.
xxx/ellauri410.html on line 1016: He has no bollocks to jerk off.
xxx/ellauri410.html on line 1018: He creates, not by sexual union or cooperation, but by the effortless, self-sufficient, raw power of his mouth. “I am the LORD, who made all things, who alone stretched out the heavens, who spread out the earth by myself.” (Isaiah 44:24)
xxx/ellauri410.html on line 1022: “He upholds the universe by the word of his power.” (Hebrews 1:3O)
xxx/ellauri410.html on line 1024: He creates, not by conflict with supernatural forces, but with uncontested authority, “hovering over the face of the waters.” (Genesis 1:2) — ready to act and completely sovereign.
xxx/ellauri410.html on line 1030: Cut down your Asherah poles. Burn them in the fire of repentance.
xxx/ellauri410.html on line 1038: As I said, nowhere in the article does Stavrakopoulou claim that Mormons believe a pagan idol is our heavenly mother. All she says is that a statue of Asherah was found in the temple, and that it was believed that she was considered the wife of El.
xxx/ellauri410.html on line 1040: The other article you referenced also does not say that Mormons believe in pagan idols. It says Nephi saw a vision of a tree and that the tree represented the love of God. The article then makes the ridiculous and unsupported claim that the tree represents Asherah just because Nephi also saw a vision of Mary, even while quoting the exact scripture that says the tree represents the love of God.
xxx/ellauri410.html on line 1044: And even if either of the authors did say that Mormons believe in pagan idols, neither is a Church authority and have no authority to declare Church doctrine.
xxx/ellauri410.html on line 1048: His article clearly says that El is the God of Israel - and being a Mormon apologist he is explaining Mormon doctrine.
xxx/ellauri410.html on line 1049: Additionally the Bible clearly and abundantly states that God was alone when they created the heavens and the earth. To invent a co-goddess out of sheer supposition and deny God his rightful glory by claiming that this imaginary goddess assisted in His sole act of creation is Blasphemy of the highest order. That's what women always do, steal your thunder.
xxx/ellauri410.html on line 1053: Being a Mormon apologist does not make him an authority on LDS doctrine. He is WAY out therein left base. The LDS people worship the God of Israel, not a imaginary goddess.
xxx/ellauri410.html on line 1057: No Diana, they don't worship the God if Israel, they worship something else. The God of Israel is an immortal spirit who created all things (Genesis 1:1) He is all powerful, all Majesty, outside of time (2 Peter 3:8) The god that the LDS worships is just some guy, not God and not a god, just a person. Joseph Smith said it out loud in 1844
xxx/ellauri410.html on line 1061: I am going to tell you how God came to be God. We have imagined and supposed that God was God from all eternity. I will refute that idea, and take away the veil, so that you may see. … It is the first principle of the Gospel to know for a certainty the character of God and to know...that he was once a man like us.... (“King Follett Discourse,” Journal of Discourses 6:3-4 and Teachings of the Prophet Joseph Smith, 345-346, and History of the Church, vol. 6, 305-307)
xxx/ellauri410.html on line 1063: Mormon prophets have continuously taught the sublime truth that God the Eternal Father was once a mortal man who passed through a school of earth life similar that through which we are now passing (The Gospel Through the Ages, 1945, p 104).
xxx/ellauri410.html on line 1065: Mormon doctrine clearly states that mormons are "eternal, uncreated spirits who became the literal offspring of our Heavenly Father and Mother" If you insist on claiming that the mormons worship the God of Israel then to stay true to that claim, the only female goddess mentioned in the scripture of Israel is Ashera - who was more spawn of hell than goddess.
xxx/ellauri410.html on line 1074: Doug is 100% on target with the god of Mormonism. Mormonism's god lives on a planet out near the star Kolob, and he was once a man who earned his way to godhood. The God of the Bible has always been God, and created man! And He is a spirit, never a man. He has no banana, and no nuts, and did not come from some Planet of the Apes, though he looks a little like us.
xxx/ellauri410.html on line 1080: The Mormon "apologist" had a whole lot of drivel by so-called scholars which had Israel worshiping a whole different God than the one of the Bible, and had more speculations about who Asherah was, but no facts -- only assumptions and assertions (sort of like the writers supporting evolutionism). Peterson only speculates as to what the BOM meant, and declares that his research proves that the BOM is a true ancient Semitic text. But he really doesn't claim Asherah IS God's wife.
xxx/ellauri410.html on line 1082: First, the BOM has been proven too many times to be just a story made up by false prophet Smith, with close to half of it being nothing more than plagiarized KJV. Second, even if Peterson declared the Asherah was God's wife, he has no authoritative standing to do so for the LDS.
xxx/ellauri410.html on line 1083: The LDS doctrine does NOT have Asherah being the wife of God. They do say God is married (with multiple wives, actually), but not to Asherah. I have to agree with D. Porter here.
xxx/ellauri410.html on line 1085: I'd recommend the removal of your last sentence prior to the prayer.
xxx/ellauri410.html on line 1094: Agree don't that Mormons do not equate Ashtar to being the wife of Heavenly Father. Ashtar having beginnings in paganism, we identify with monotheists who know there is one creator of all in the universe. The fringe idea that there must be a mother in heaven, is more of a follow-on to a truth that rings true to us: that if we existed before his life we must have had parents before as we do now. Which makes sense to us that there could be a benevolent loving partner of God.
xxx/ellauri410.html on line 1096: No, despite what you get told by antagonists to Mormonism we believe in core Christian tenants that God is our Father, Jesus is his son born of the Virgin Mary and that only by Jesus' grace are we saved despite any effort man may make
xxx/ellauri410.html on line 1106: Having a mother in heaven is NOT a fringe idea, it is the logical result of a "Father" in heaven who sires spirit children.
xxx/ellauri410.html on line 1107: No, Mormons do NOT believe in the core tenants of REAL Christianity. You use the same words but with different meanings. I not only have dozens ofofficial LDS material in my library, I am also an ex-Mormon. So you can't buffalo me with your Mormon deceptions.
xxx/ellauri410.html on line 1109: Your god is an exalted man who earned his way to godhood, while the God of the Bible is the ONLY God and has always been God and is a Spirit. Your Jesus was born by sexual intercourse between your god and Mary ("she's a virgin to mortal man" is how they get her being a virgin). Your Jesus cannot atone for all sins as does the Biblical Jesus. And you cannot be saved by a false Jesus. And your god literally sires spiritual babies who have to come to earth to do good works to earn their own way to godhood -- none of which is found in the Bible.
xxx/ellauri410.html on line 1111: I could spent lots of times demonstrating the false gospel of the LDS, and the false prophecies which were made by your false prophets, but I've done all that on my blog (here).
xxx/ellauri410.html on line 1115: God wasnt alone in creating humans go back the begenning of the bible where it says let US create them in Our image
xxx/ellauri410.html on line 1127: John 1:14 states moreover: And the Word became flesh, and made his dwelling among us, and we saw his glory, the glory as of the Father’s only Son, full of grace and truth. Jesus is The Word, and being The Word, Jesus made all things for God. But hey? If Jesus was the word, who was the spirit then? A silent partner I suppose.
xxx/ellauri410.html on line 1131: The ridiculous concept of the trinity was fabricated at the Council of Nicaea by evil men to obfuscate the plain and simple truths of the scriptures.
xxx/ellauri410.html on line 1135: Unfortunately for you, this blog discusses the true and theologically sound doctrine of the trinity (and not the ridiculous concept of the trinity you espoused). The Trinity was not invented, debated, or discussed at the Nicean council, the Trinity was a theological doctrine that had been well established over a century before Nicea by scholars including Polycarp, Ignatius, and Justin Martyr.
xxx/ellauri410.html on line 1137: The problem with the doctrine of the trinity is that less than educated people like Joseph Smith, Charles Taze Russell, Brigham Young, Joseph Franklin Rutherford injected their own prejudices into the clear word of God and satan's plan to undermine the Gospel spread
xxx/ellauri410.html on line 1141: You're correct, the illogical falsehood of three different beings physically being one, even though they themselves continually refer to each other as separate beings, was derived from pagan concepts well before Nicaea when Constantine, a pagan emperor, held a council to vote on various doctrinal questions including the divinity of Christ and the nature of the Godhood.
xxx/ellauri410.html on line 1143: (Coincidentally, the pagan origins of the false doctrine of the trinity lies with Asherah/Ashtoreth, the subject of the article above, when she declared that her son, Tamuz, was the reincarnation of his father Nimrod, and that they were all one being.)
xxx/ellauri410.html on line 1144: It is historical fact that there was debate and discussion regarding the trinity and other topics, and the concept of the trinity was finalized at the Council of Constantinople in 360 AD.
xxx/ellauri410.html on line 1146: Peter declared, "You are the Christ, the Son of the living God." Mathew 16:16. He didn't declare, "You are the Christ, kind of the Son, but the same as the Father, who is the same as the Spirit, and somehow you're all one being."
xxx/ellauri410.html on line 1147: We could discuss history and scripture all day, but I'd simply ask you to answer any or all of the questions I posed above. Or at least answer the easiest one; who said from heaven that he was pleased with his son when Jesus was baptized?
xxx/ellauri410.html on line 1151: God the Father was rather pleased with his son Jesus. as he was with Adam to start with. Jesus was rather pleased with himself as well. But doesn't your bible contain the book of John? Never mind it is late gnostic pasteover. In the beginning was the Word, and the Word was with God, and the Word was God.(John 1:1)
xxx/ellauri410.html on line 1152: And the Word became flesh, and dwelt among us, and we saw His glory, glory as of the only begotten from the Father, full of grace and truth. (John 1:14)
xxx/ellauri410.html on line 1154: 9 Jesus said to him, "Have I been so long with you, and yet you have not come to know Me, Philip? He who has seen Me has seen the Father; how can you say, 'Show us the Father '? 10 "Do you not believe that I am in the Father, and the Father is in Me? The words that I say to you I do not speak on My own initiative, but the Father abiding in Me does His works. 11 "Believe Me that I am in the Father and the Father is in Me; otherwise believe because of the works themselves. (John 14:9-11)
xxx/ellauri410.html on line 1156: Why do you think that God and Jesus' biological father, the silent partner, wanted to kill Jesus? Not because He argued with them, the Pharisees lived for argument, they asked him tons of silly little meaningless questions like the ones you posted above. Not because He claimed to speak for God, speaking for God is called prophesy and Jesus was never accused of being a false prophet.
xxx/ellauri410.html on line 1157: They wanted to kill Jesus because He Claimed To Be God, and that is where the doctrine of the Trinity came from the mouth of Jesus Himself. To deny the Trinity is to deny what Jesus said.
xxx/ellauri410.html on line 1158: And by the way, the Council of Constantinople did not finalize the doctrine of the Trinity, it brought up the question if Pneumatomachians (those who adhere to Macedonianism) were heretics because the Doctrine of the Trinity had been in place for almost 2 centuries at that point. This debate was finalized in the Council of Constantinople in 381. Our debate will be finalized a few lines further down, when I moderate you to hell.
xxx/ellauri410.html on line 1164: As for the Trinity, it is easily found in Scripture. It isn't titled that, of course, because no one thought to give the idea a name. But I can prove by logic and the Bible that the Trinity was taught throughout the N.T.: (this) xxx/ellauri410.html on line 1176: There is not a single scripture which teaches that God the Father, Jesus Christ, and the Holy Spirit are one physical being, which of course is impossible, but there are dozens of scriptures, stories, analogies, and parables, let alone logic and common sense, which declare that we have a Father in Heaven, he sent his Son, the Spirit testifies of them both, and they are all one in purpose. I don't see what's so difficult to understand about that.
xxx/ellauri410.html on line 1180: Still waiting for answers to the questions in my post. I would honestly like to understand who you think Jesus was speaking to when he addressed his Father or any of the other questions I asked.
xxx/ellauri410.html on line 1187: The blog only contains a list of syllogisms which restate the obvious. I'm interested in specific answers to my questions and a citation of the verses which state that the Father, Son, and Spirit are one physical being.
xxx/ellauri410.html on line 1191: If your questions are looking for a verse that states the Father, Son, and the Holy Spirit are one physical being it's abundantly clear that you have absolutely no understanding of the Father, the Son, or the Holy Spirit. Only the son, Jesus, is a physical being.
xxx/ellauri410.html on line 1192: Asking if the Holy Spirit is a physical being shows an utter misunderstanding of the English language. We use the term "Holy Spirit" because the Holy Spirit is not a physical entity. If you need help with this concept I'll be more than glad to help.
xxx/ellauri410.html on line 1194: As for God the Father, the Bible makes it abundantly clear that God is not a physical being. John 4:24 clearly states "God is spirit, and those who worship Him must worship in spirit and truth." Yes the bible does use anthropomorphisms to convey some of His attributes but Numbers 23:19 makes it abundantly clear that God is not a physical being:
xxx/ellauri410.html on line 1195: "God is not a man, that He should lie, Nor a son of man, that He should repent; Has He said, and will He not do it? Or has He spoken, and will He not make it good? Has he got a banana or even nuts?"
xxx/ellauri410.html on line 1198: "Also the Glory of Israel will not lie or change His mind; for He is not a man that He should change His mind.”
xxx/ellauri410.html on line 1200: To try to consider God as a weak, pitiful, physical being is to miss the entire glory of God. And the Holy Spirit is not a physical being either, if he was a physical being He wouldn't be called the Holy SPIRIT.
xxx/ellauri410.html on line 1202: Being spirits by nature, God and his Holy Spirit are not bound by your preconceived notions of personhood. Should you think clearly on this using the biblical descriptions of God, your question should be "How could Jesus, being a physical being, be part of a trinity made up of spiritual beings" and when you're thinking clearly the answer becomes very obvious.
xxx/ellauri410.html on line 1220: Of course, they're all eternal and one in spirit and purpose. I'm still confused about the trinity concept though since I haven't seen an answer to any of my questions yet.
xxx/ellauri410.html on line 1222: To repeat one of my questions, who was in the water, who was speaking from heaven, and who descended in the form of a dove at Jesus' baptism?
xxx/ellauri410.html on line 1247: Your concept of there being a holy mother that is both man and woman has no spiritual context, it's just a man-made myth invented to contradict the actual word of God. If this concept was indeed in "original scrolls and writings" and is "not difficult to understand" why is it too difficult for you to to quote?
xxx/ellauri410.html on line 1249: As for the Trinity being a form of pagan lunch meat - again it's just something you made up. If God is both masculine and feminine why is He only referred to in the masculine in holy scripture? If you really put some brain power behind your imaginary rants you would have considered John 4:24 when God's own son declared God to be Spirit, so he could easily be neither. Of course you didn't bother to consider John 10:30 when you made up your concept about Jesus lack of deity.
xxx/ellauri414.html on line 57: Wagenknecht ist gegen die Forderung vieler Mitglieder der Linkspartei nach offenen Grenzen. Dies nutze ihrer Meinung nach nur den Eliten in den Industrieländern, die durch eine dadurch zunehmende Arbeitsmigration von „Dumpinglöhnen“ profitierten. Eine große Mehrheit würde davon nicht profitieren und sollte vor derartigen Niedriglöhnen geschützt werden. Auch den Ländern, in denen es zu Abwanderung kommt, würde dies schaden: „Denn es sind meist Menschen mit besserer Ausbildung aus der Mittelschicht, die abwandern."
xxx/ellauri414.html on line 61: Die DDR ist kein demokratischer Staat gewesen, jedoch ist im heutigen kapitalistischen System keine echte Demokratie möglich. Echte Demokratie hat mit "pursuit of happiness" nichts zu tun. 2016 äußerte sie über den russischen Militäreinsatz in Syrien gegenüber Russia Today, es brauche für einen Frieden „mehr Kooperation mit Russland und nicht mehr Konfrontation“, sie fordere für eine weltweite Sicherheitsordnung unter Einbezug Russlands die Auflösung der NATO. Ein zentraler Grund für das schlechte Verhältnis zwischen Russland und dem Westen sei die NATO-Osterweiterung. Ende Januar 2024 forderte sie erneut ein Ende der Sanktionen gegen Russland sowie der Waffenlieferungen an die Ukraine. Wagenknecht on myös huomauttanut, että Saksa ostaa nyt öljyä muun muassa Jemenissä sotaa käyvältä Saudi-Arabialta. Iso-Markku korostaa, että Wagenknechtilla tai muilla äärilaidan ehdokkailla ei ole realistisia mahdollisuuksia eikä välttämättä edes halua nousta päättäviin asemiin. Pikku-Markku nyökyttelee takapiruna. Ei Jeesuskaan oikeasti halunnut messiaaxi, tuulenpyörre pakotti. Lääkelasi oli pakko tyhjentää. Pikku-Markun peppu edes lohdutti.
xxx/ellauri414.html on line 73:
Those Dutch doing the triple god's work spreading awareness about Mohammad. Aiša esiintyy lähteenä 1 500–2 400:ssa Muhammedista kertovassa hadithissa, mikä on moninkertaisesti enemmän kuin kenenkään muun vaimon kohdalla. Avioliitosta Aišan kanssa kertoo Ibn Hisham Profeetan elämäkerrassa.
xxx/ellauri414.html on line 81: Tarina Muhammedin avioliitosta Aišan kanssa tarjosi uskonnollisen oikeutuksen lapsiavioliitoille, joita paimentolaiskulttuureissa harjoitettiin. Siellä ne tarjosivat keinon käyttää hyväksi synnyttäjien kaikki hedelmälliset vuodet. Perheen pääluku oli tärkeä vahvuustekijä perheiden ja sukujen välisissä kiistoissa. Eli ei siinä ollut mitään pedofiilistä, odoteltiin kärsivällisesti kokeillen kunnes mahtui sisälle. Aishan pikkareihin on edellisen kerran kurkittu kalu kovana albumissa 217.
xxx/ellauri414.html on line 85: Alaa Ibrahim 09 Gazasta on Z sukupolven heruttaja josta Muhammed takuulla olisi pitänyt, kärpäset olis lennelleet telttakepin ympärillä. Herttaisesti viittilöiden rooliasussa se pyytää porukoilta manta. Charity scams are headed with emotive calls to action such as “Your Chance to Support Israel”, “Support the Heart of Israel – Donate Now”, “Gaza children appeal for your support” and “Bring hope to Palestinian families”. There is some precedent for legitimate donations to be made this way: on 26th February 2022 Ukraine solicited donations in cryptocurrency on X (formerly Twitter) impersonating Volodymyr Zelenskyy.
xxx/ellauri414.html on line 100: Kommunistien kokous Pöllölässä" by Tiitus [Ilmari Kivinen] is a satirical account of a communist meeting in Pöllölä in 1922. The story humorously portrays the preparations, discussions, and interactions among communist cells, highlighting the challenges and absurdities of communist ideology and party politics. Filled with witty dialogues, political satire, and social commentary, the narrative reflects the author's critical perspective on the communist movement of the time. Hinta 433 jeniä.
xxx/ellauri414.html on line 112: Venäjän uutisia. 44 eri planeetan johtavaa ilmastotutkijaa on varoittanut Pohjois-Euroopan valtionpäämiehiä välittömästä katastrofista Atlantin valtameren keskeisten virtausten romahtamisen vuoksi. Avoin kirje julkaistiin Islannin ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla.
xxx/ellauri414.html on line 150: Epimenides (m.kreik. Ἐπιμενίδης, Epimenidēs; 500-luku eaa.) oli puoli-myyttinen antiikin kreikkalainen profeetta, šamaani, runoilija ja filosofi. Jotkut lukevat hänet Kreikan seitsemän viisaan joukkoon.
xxx/ellauri414.html on line 173: Vijnana (Science) minus Jnana (Knowledge) of Dharma results in the ever increasing of selfishness and greed. It is on account of this, immorality and corruption, violence and sexual immorality are spreading like cancer and are threatening the health of our nation and of humanity. To this situation, the only remedy is the resurrection of the "Doctrine of Trivarga" which constitutes the Philosophy of our country - a philosophy universally applicable.
xxx/ellauri414.html on line 201: I thought living in Finland could be thought of xxx/ellauri414.html on line 205: designated individuals to carry out all of the
xxx/ellauri414.html on line 210: the midst of the snowstorm.
xxx/ellauri414.html on line 212: Speaking of snowstorms - there were countless small ones in
xxx/ellauri414.html on line 213: the duration of my trip. Beautiful as they
xxx/ellauri414.html on line 216: My toes were in a perpetual state of numbness.
xxx/ellauri414.html on line 220: within 15 minutes of stepping out.
xxx/ellauri414.html on line 224: one on the roads. The lack of hustle bustle
xxx/ellauri414.html on line 226: There are a number of transport available in
xxx/ellauri414.html on line 235: when your entrée is made of Salmon fish.
xxx/ellauri414.html on line 238: EXACTLY why I love Finland. The lack of people,
xxx/ellauri414.html on line 242: routine…couldn’t get enough of it all in the 2
xxx/ellauri414.html on line 252: difference of net salary of a medical doctor
xxx/ellauri414.html on line 254: even doctors or professors can not hire full
xxx/ellauri414.html on line 255: time a housemaid. And that kind of reflects to
xxx/ellauri414.html on line 258: have official hotel ranking so the stars are a
xxx/ellauri414.html on line 265: Niklas Forsman: What do you mean? Finland offers
xxx/ellauri414.html on line 294: househelp - often young girls from country side
xxx/ellauri414.html on line 295: in Finland. Since then, the rising standards of xxx/ellauri414.html on line 305: your own luggage. In Finland many of us have
xxx/ellauri414.html on line 311: functionality of the society fully compensate
xxx/ellauri414.html on line 313: live in heat and crowds and smell of shit. It is nice that person
xxx/ellauri414.html on line 330: Mitä enemmän lukee Janne-Jaakkoa sitä slevemmäxi käy että siinä meillä oli varsinainen paskaläjä miehexeen. Izekeskeinen narsisti, omahyväinen kylmiö, pedofiili käteenvetäjä, huono ajattelija ja pahansuopa ilkimys. Hirmuista paskanjauhantaa valehtelemisesta, vittu jätkä on iso valhesäkki, melkein pahempi kuin Riitta Roth. Dichtung und Wahrheit elämästäni tuli siltä molemmista reijistä kuin Jöötiltä.
xxx/ellauri414.html on line 334: Joissakin tapauksissa Rousseaun väitetty vaikutus Goetheen on osoitettavissa, toisissa hänen inspiraationsa näyttää todennäköiseltä, ja toisissa silmiinpistävät yhtäläisyydet todistavat hengen sukulaisuudesta, vaikka suoraa vaikutusta ei voida todistaa. Ei narsisti narsistin silmää noki. Rousseaun tavoin Montaignen itseanalyysi kiehtoi häntä. Pedofiilinen elementti on havaittavissa useimmissa Rousseaun kirjoituksissa.
xxx/ellauri414.html on line 336: Kaikki justicesta lässyttävät keskustaoikeistolaiset on syvältä persereijästä. Filosofisesti sillä on se etu, että se paljastaa Rousseaun kirjoituksissa ainutlaatuisen yhteiskuntasopimusteorian tyypin, joka on päättäväisesti ei-hypoteettinen ja normatiivisesti vankka. Viimeisissä osissa tarkastelen uudelleen usein esitettyä kysymystä Rousseaun suhteesta Rawlsiin tässä ehdotetun tulkinnan valossa. Rawls on (oli? juu, kuoli 2002) vielä 1 paskaläjä hännänhuippuna. Uskonnollisuus ja musikaalisuus kulkevat näillä käsi kädessä.
xxx/ellauri415.html on line 50: Nylah Burton is a writer of good journalism and mediocre poetry. She has been described by racists and anti-Semites as “emotional, disrespectful, and volatile.” She thinks this is the best review of her writing she’s ever received. Her frigid grandma has it tattooed on her Fridgidaire. Here is what she writes:
xxx/ellauri415.html on line 52: I’d love for anti-Semites to keep out of my vagina, but also, these stereotypes are just fucking wrong. Take note, people: no shame = great sex. Except it is false to fact. Shame plays a big part in it.
xxx/ellauri415.html on line 55: Sarah Elizabeth Hartman, who is getting her dual MA in Jewish Studies and Arts Education, says the story of Beruriah is “… a really sexy story in a weird way.” Beruriah, a devout scholar and loving wife, was tricked by her husband Meir who arranged for her to be seduced by one of his pupils so he could prove that women were vulnerable to “sexual sin,” just like men. When Beruriah found out that she was tricked, she was furious and committed suicide, while Meir exiled himself in shame.
xxx/ellauri415.html on line 56: Morbid as this story seems, Hartman feels it sends an important feminist message. "The male voice jumps back in like, ‘and then she was punished.'" End of story.
xxx/ellauri415.html on line 58: There are a bunch of Torah passages commanding men to make sure they sexually please their wives in bed, in the verbal form of an enthusiastic yes! yes! As a sexual assault advocate, I was super disappointed to read this.
xxx/ellauri415.html on line 61: Nevertheless, many Orthodox women feel conflicted about the extent to which Judaism is sex-positive. Yael, who poked a tent prop through Sisera's skull after a hasty lay, is one. “Some of those settings made it clear that as someone who looked like a woman, I was just a prop — not to be really seen or heard before or after copulation." Orthodox women and LGBTQ-identified people feel marginalized in Orthodox communities.
xxx/ellauri415.html on line 64: For many Jews, the emphasis on family can be something that leads to more sex - but less fun, just more work at the salt mines. Focusing on family can feel like pressure to have kids, which is not very sex-positive at all. The constant pressure to procreate is hard on Yael. So yes, there is still work to be done. A lot of trudgery in the hairless hills of unorthodox pudenda. Being queer and having sex without kids doesn’t hurt anyone… so why would God care?” Why indeed. But he does! And how! For he has a beard though no penis and no testicles.
xxx/ellauri415.html on line 78: Tämä osoittaa, että naisten ja miesten sukuelinten tulee olla vaatteiden peitossa, sillä alastomuuteen liittyy häpeän leima. Apokryfinen tarina Judithista kuvaa naista, joka kylpee julkisesti vietelläkseen vihollisen kenraalin Holofernesin ja mestaakseen sen munan myöhemmin. Aabrahamilaisten alkaessa trendata roomalaiset kylpytilat mukautettiin sukupuolten erottamiseen, ja uimareilla oli vähintään lantio liitteineen pyyhkeen alla piilossa.
xxx/ellauri415.html on line 102: These illustrations illustrate the importance of shame in exciting sex. Legends from top down: 1. Handmaiden's tail. 2. Ejaculatio ante portas. 3. Dressage. 4. Bashing the bishop. 5-6.
xxx/ellauri415.html on line 116: Compare the hairy beaver of this figure to the shaved wrinkles of contemporary figs. This is what a proper pudendum looks like! xxx/ellauri415.html on line 145: It only took a few years and usurped Arab land to turn a hunchback Jew of The Ghetto to a lively and attractive kolkhoz farmer. Kolhoznikkien baasi on ilmiselvä "Thad" (alb. 280 paas. 11100).
xxx/ellauri415.html on line 147: It's refreshing to see a girl who doesn't wear panties under shorz. She does it for the defense of Israel. It is more honorable to die at the battlefront with no panties on. Tästäkin ihmistyypistä on mulla kuva jossakin, juu alb. 307.
xxx/ellauri415.html on line 148: The book follows the story of the Family of Ur from a Stone Age family guy whose wife begins to believe that there is a (1 suluissa 1) supernatural force, which slowly leads us to the beginnings of monotheism.
xxx/ellauri415.html on line 160: Äijälauma kuolaa sanskulotteja Crumb-kaliiperin kibbuznizoja telttakepit pystyssä, voikun saisi edes nipistellä niitä! mutta kun ei saa. Parempi on Afganistanissa missä naiset ei saa suuta avata. Mrs. Bar-El, you really have to speak to the girls. They really must wear more clothes. The men are covering the trenches with unseemly blobs. But Mrs. Bar-El did nothing of the sort, she wore even shorter shorts the other day. The horny men all ejaculated in unison.
xxx/ellauri415.html on line 162: J.C. (pun intended) kuolaa petiitin jutkupillun perään, hän pitää naisista ketkä on lyhkäsempiä kuin hänen kyrpänsä. Kun työntää perille pullistuu kupla ulos poskesta. Jew boy! Jew boy! Please crucify a goy! Mutta tokko Cullinanen kulli maistuu nannalta Nainin leskelle, sehän on nahkamuna! Ilman esinahkaa ei voi leikkiä nahat pois leikkiä. Kun hakku iskee vakoon, brittinaiset kuumuvat. Iltaisin kaivauxilla teltat huojuvat. John felt like an ass. One night he surprised Mrs. Son-of-a-Cod by a quick surprise entry from behind. She hesitated as if inviting him to try the front entrance for another round. But no, as I guessed, she wants a skinned glans. Can't J.C. convert and get circumcised? Tutustuit tähän juoxuhautaan ja mitä löysi hakkusi? Juutalaisen tytön. He needed her like a hole on top of his bell-end. Teinikokoinen Mrs. Pissaliisa muistuttaa ällistyttävästi tätä aserapaalua.
xxx/ellauri415.html on line 166: Äveriäs jutkupohatta tulee tarkastamaan diggiä. Arkeologit sipisevät miten kätevimmin voisivat kusettaa tyyppiä. Mixi jenkit on aina tälläsiä ketkuja? "Paul Zodman will never know the difference." Vizi nää juutalaiset on pellejä, mutta niin on loputkin. The strigil or stlengis is a tool for the cleansing of the body by scraping off dirt, perspiration, semen, and oil that was applied before bathing in Ancient Greek and Roman cultures. Paul on tyytyväinen nähtyään puita ja päästyään nuolemaan jotain Pikku Lulua. Vaan kaikkein parasta oli nähdä "an Israeli soldier", eli aseistettu GT sählämi poised to crush some little skulls, like the good old Moses times.
xxx/ellauri415.html on line 168: Synagoogassa on hasideja patalakki päässä. As they prayed, their bodies made a series of compulsive jerks back and forth like a flock of bucks busy on some goats.
xxx/ellauri415.html on line 170: Yarmulke comes from joining two Hebrew words together, which were Yarei Malka, essentially meaning ‘fear of the king.’ They essentially mean the same thing, with the only difference being that the cap is called Kippah in the Hebrew language, and it is called Yarmulke in the Yiddish language. However, both of them refer to the same cap, which is worn above the head, specifically by people who practice Judaism.
xxx/ellauri415.html on line 172: Cullinane arvelee että kivikauden mies kehitti "a strong sense of private property" vasta 20K vuotta sitten, kun "the age of speculation" alkoi hedelmällisessä puolikuussa viljakaupoilla. Toi ajatus että persoonallisuus olisi jotenkin yxityisomistuxen tulosta on ideana aivan perseestä. Vitun personismia. "Ur" katkeroituu pahasti kun villisika tappoi väärän henkilön. Epistä, se sanoo ja kexii siinä ensimmäisenä teodikean. The mystery of death, the triumph of evil, the terrible loneliness of being alone: ei se on narsismi joka tässä tuli kexityxi.
xxx/ellauri415.html on line 182: Anita Marks 2002 posed for Playboy in the middle of her career as a professional female football player. The University of South Florida graduate is now a sports radio host for the likes of CBS and ESPN. But did not show her centerfold that year.
xxx/ellauri415.html on line 194: ofb=1&ipt=eb494c61fcf7a8894ec6ef3c83c469f684be8fdc5ec8c29d8a4eb049784a89ed&ipo=images" />
xxx/ellauri415.html on line 200: Sally Sheffield 1969 on juutalaissyntyinen Playboy-malli. Hän syntyi syövän merkin alla 17. heinäkuuta 1941 New Yorkissa, New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Sally Sheffield oli Playboy Playmate kuukauden toukokuussa 1969. Hän sai arvostetun Playboy Playmate -tittelin 27-vuotiaana. Hänen mitat ovat 36-24-35. Sally Sheffieldillä on luonnolliset rinnat, sielukkaat ruskeat silmät ja ruskeat hiukset. Sheffield spent eight months on an Israeli kibbutz, where she said she artificially inseminated hens. In her Playboy profile, Sheffield praised the integrity of one-eyed Moshe Dayan, who at the time of her photo shoot was Israel’s minister of defense. Pompeo Posar kuvasi hänen keskitaittonsa. (Se ei välttämättä ole kuvan mirri mutta varmaan yhtä karvainen.)
xxx/ellauri415.html on line 211: Förstörelsen i Khan Yunis var total. Byggnad efter byggnad lades i ruiner enbart av israeliskt hämndbegär. När hans befälhavare sade till plutonen att bränna ned det hus där de varit stationerade rann bägaren över. – Jag sade: ”Jag är inte redo att delta i det. Jag tänker inte förstöra ett hus tillhörande familjer som nu blir hemlösa”, sade en tidigare soldat i augusti. Israelska soldater plundrade otaliga bostäder. Många tog ”souvenirer” från palestiniernas hus. Höga befäl officiellt tog avstånd från plundring och liknande, men gjorde ingenting för att stoppa det.
xxx/ellauri415.html on line 232: Fiktiivinen tarina Phyllisistä ja Aristoteleesta, josta tuli suosittu ja sai lukuisia versioita 1100-luvulta lähtien, kertoo tarinan hallitsevasta naisesta, joka vietteli ja hallitsi 2. suurimman filosofin miesälyä. Tarinassa Phyllis pakottaa Aristoteleen polvistumaan maahan niin, että tämä ratsastaa tämän selällään samalla kun hän ruoskii ja nöyryyttää häntä sanallisesti. Ari kävi kuumana ja tuli usein kesken kaiken khitoniin.
xxx/ellauri415.html on line 254: ofb=1&ipt=bfc47954bac4d1cb91873ba0f82bdc7e8bccfc4ce68eddd297d09025e7fe3918&ipo=images" />
xxx/ellauri415.html on line 280: Robert Herrick (1591–1674) oli englantilainen kirjailija, alkuaan kultasepänoppilas. Hän suoritti myöhemmin yliopistotutkinnon ja oli pappi. Hän edusti kirjallista suuntausta "Ben Jonsonin pojat" (Sons of Ben). Hän oli 1629–1647 pappina Devonshiressä Dean Priorissa, josta hän joutui lähtemään sisällissodan vuoksi. Hän palasi seurakuntaan 1662 ja asui siellä loppuelämänsä. Papin tehtävästään huolimatta hän oli pakanarunoilija, kavaljeerien (Cavalier poet) epikurolaisen elämän, iloisen maailmankatsomuksen ja herkän pilluntunteen tulkki.
xxx/ellauri415.html on line 372: I dreamed this mortal part of mine Näin unta tästä kuolevaisesta osastani
xxx/ellauri415.html on line 379: By my soft nervelets were embraced. Minun pehmeät kärhet syleilivät.
xxx/ellauri415.html on line 393: And found (ah me!) this flesh of mine Ja löysin (ah minua!) tämän lihani olevan
xxx/ellauri415.html on line 412: Farewell my shackles, though of pearl they be, Hyvästi minun kahleeni, vaikka ne olisivatkin helmiä,
xxx/ellauri415.html on line 438: The wounds of love with singing. rakkauden haavaa laulaen.
xxx/ellauri415.html on line 673: Luonnonkatastrofista ei enää mitään puhetta. On tärkeämpää ajateltavaa: rajakahakat Itä-Euroopassa, Lähi-Idässä ja Kiinassa. Elon Musk neuvoo Tshiang Kai-Shekin porukoita siirtämään Tesla-sensitiivistä teollisuutta pois Formosalta varuixi. Musk rahoitti biljoonilla oranssia pökälettä ja on saanut sijoituxen jo takaisin Yeslan osakkeiden nousulla.
xxx/ellauri415.html on line 730: nature had a will of its own that could be
xxx/ellauri415.html on line 731: propitiated (lepyttää) by acts of subservience
xxx/ellauri415.html on line 805: src="https://storage.ning.com/topology/rest/1.0/file/get/12403218484?profile=RESIZE_710x"
xxx/ellauri416.html on line 67: "Venäläinen opiskelija antautui vanhalle professorille koiratyyliin tuolissa." Kaunis venäläinen opiskelija, jolla oli vaaleat hiukset ja valkoiset sukat, tuli vanhan opettajansa luo uusintakokeeseen.
xxx/ellauri416.html on line 71: No, jotta ei tuhlaisi energiaa ja rasittaisi miestä, hän vietteli vanhan professorin seksiin, jota pieru ei suinkaan kieltänyt. No, kun venäläinen opiskelija riisuutui, hän ei vain antanut vain nuolla pilluaaaaa, vaan myös naida ankarasti
xxx/ellauri416.html on line 72: edestä ja takaa. Jaakko Hintikkaa muistuttava professori lähti nussiessa väliin laukalle ja läpsytteli typerästi pakaroille samalla. RUIS! RUIS! sanoi sen rasittunut siitin lopuxi, tosin tupen ohize.
xxx/ellauri416.html on line 85: Samaan aikaan kun Bakussa pidetään all male paneelia ilmastorahoista, Azerbaizan ja Turkki kuskaa azerien öljyä Israeliin jossa sillä pariloidaan palestiinalaisia. To prevent collapse of Israel and the IDF, the United States is sending almost all its operational navy ships to protect Israel so that it can pursue its genocide in Gaza US Secretary Austin ordered the deployment of additional ballistic missile defense destroyer ships, fighter squadron and tanker aircraft, and several U.S. Air Force B-52 long-range strike bombers to the region. The morale of the IDF is collapsing after a year of being unable to defeat an irregular army with homemade weapons and a growing awareness that they are now universally hated and despised - it is eating into their soul, if any. Hoohoo jaajaa, toiveajattelua Filistean puolelta.
xxx/ellauri416.html on line 163: sisältää filosofisia ja teologisia pohdiskeluja hahmolta,
xxx/ellauri416.html on line 293: Venäjällä tapahtuu nyt jotain outoa, tiedottaa Ilta-Pulu, se haukempi. Jakutiassa jutaavat villiporot houkuttavat mukaansa kesyporoja kuin Akka Nils Holgerssonin Martti-hanhea. Jotain tässä nyt on takana, Ukrainan ovela vastaisku varmasti. Vai oiskoon sittenkin vain ilmastokatastrofin oireita. Ei ei! Ei puhuta nyt siitä, nyt on tärkeämpi piru merrassa!
xxx/ellauri416.html on line 345: Eli minkä johtopäätöxen vedämme tästä kaikesta? Että sitä lyytä kun Darwinin EAT! käskyn tasapuolisesta toteuttamisesta on tullut yhä vaikeampaa, nousee kiinnostus entisestään FUCK! ja KILL! käskyihin. A strange combination of death and eroticism so typical of these apes.
xxx/ellauri416.html on line 351: ofotosessii_-_shnjagi_net.jpg" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 371: ofoto.xyz/uploads/posts/2022-06/1654042285_5-pornofoto-xyz-p-porno-realnoe-golikh-ukrainok-chastnoe-8.jpg" width="90%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 372: ofoto.xyz/uploads/posts/2022-06/1654042251_34-pornofoto-xyz-p-porno-realnoe-golikh-ukrainok-chastnoe-39.jpg" width="90%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 373: ofoto.xyz/uploads/posts/2022-06/1654042281_35-pornofoto-xyz-p-porno-realnoe-golikh-ukrainok-chastnoe-40.jpg" width="90%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 375: ofoto.xyz/uploads/posts/2022-06/1654042219_36-pornofoto-xyz-p-porno-realnoe-golikh-ukrainok-chastnoe-41.jpg" width="90%" />
xxx/ellauri416.html on line 384: ofoto.xyz/uploads/posts/2022-06/1654042250_48-pornofoto-xyz-p-porno-realnoe-golikh-ukrainok-chastnoe-57.jpg" width="90%" />
xxx/ellauri416.html on line 385: ofoto.xyz/uploads/posts/2022-06/1654042268_50-pornofoto-xyz-p-porno-realnoe-golikh-ukrainok-chastnoe-61.jpg" width="90%" />
xxx/ellauri416.html on line 394: Kaikki isovenäläiset eivät ole raakoja. Tässä muutamia lieventäviä asian haaroja. Kypsät venäläiset naiset sukkahousuissa. Todella kaunis ja lempeä vittu. Lempein ja paras vittu. Kaunis parittelu. Vittu valkoisessa sängyssä. Aikuiset venäläiset naiset ovat epärealistisen kauniita. A man's most profound experience is regeneration through the steamy mystery of sex.
xxx/ellauri416.html on line 419: "Lähteen" tärkein monoliitti muistutti vähän tappipäistä human penistä. Sixi se oli pääjumala, nimeltänsä El. Omaxi kuvaxensa hän loi hänet, nuppipääxi kyrväxi. Tärkeämpi kuitenkin oli Asera, runsasrintainen hedelmällisyyden jumalatar, jota ilman El kykeni vain vetämään kuivia. Esikoiset nakataan Moolokin kitaan koirankakkapussien perässä. Että osaa olla pelleä. Mostly sons of poor families or otherwise defective. FUCK! and KILL! pervaded his thinking as it does all Israel. Vitun rituaaleja. Kaikki rituaalit on pepusta. IDF ja sen liekinheittimet tekee selvän filistiinien poikavauvoista. Mutta ainokaisen pojan uhraus on sinänsä aivan okei, sittemmin nuppinsa menettänyt El menetteli juuri samalla tavalla. Varsinainen synti on palvoa jotain lörppävittua. Sillä se johtaa lopulta tollaseen kupariseen kierukkaan ja lapsettomaan pornoon somessa. Sellanen ei kerta kaikkiaan käy! Panon tarkoitus on panna paxuxi, ei siinä naaraiden mieltä kysytä! Anything that increases population is intrinsically good.
xxx/ellauri416.html on line 423: Tinna meni huoneeseensa ja mietti mitä tehdä. Mixi Miisu näyttäytyi ilman housuja vaikke ollut edes puoliveteessä? Hän oli vakuuttunut siitä, että hän oli tehnyt oikein tuhotessaan väärät Astartesit, sillä ilmeisesti täytyy olla yksi jumala, El Coño, joka hallitsi ihmisten asioita, ja muiden täytyy olla vain sekaantujia, jotka yrittävät saada ihmisen tuntemaan olonsa hieman turvallisemmaksi. Heillä ei voinut olla todellista voimaa, eikä hän tuntenut katumusta, kun hän hylkäsi niistä 2/3. Heetti hyppäsi esiin hämmästyttävän viriilinä ottaen huomioon äsken nähdyn murhateon ja lähti sivuhuoneeseen bylsimään rouva Obamaa. Urbaalia vastaan tuli Damaskoxen tiellä ensimmäinen Habiru, name of Abram, joka oli lähtenyt tunkemaan palestiinalaisia pois luvatulta maalta. Pieni kuiva äijänkäppyrä kuin Wolfram Roth. Juonikas mies, ei se siihen kyykisty mihkä paskantaa. Eikä sen jumala syö pikkupoikia (hmm) eikä nakupellet naiset bylsi farmareita (nojaa). Mut mit vit! Abramillakin otti ankarasti eteen Mrs. Obamasta.
xxx/ellauri416.html on line 427:
xxx/ellauri416.html on line 432: The Philistines are rarely mentioned outside the Bible. They had funny hats and held their elbows up rather awkwardly. Goliath was possibly the most notorious Philistine. Goliath was said to be eight feet tall, with six fingers on each hand and six toes on each foot. Based on this Bible story, the evil Goliath, who was a Philistine, was stopped by the brave Israelite. Nevertheless, why was Goliath so massive? Where his parents giants, too? DNA would be able to reveal the truth. The earliest Philistines probably did come from places like Greece, which, at the time, was undergoing a social collapse. They may have taken to the seas to try to escape political turmoil and perhaps large-scale persecution, not unlike refugees today. For example, some deceased Philistines were buried with perfume jars under their heads. For a while, they may have had one of the most vibrant, thriving cultures in the entire Levant (the Middle East region that includes Syria, Palestine, Lebanon, and Jordan).
xxx/ellauri416.html on line 434: Like David and Goliath, the story of Samson and Delilah are well-known stories of right and wrong, good and evil, goys and jews. These findings help tell the story of the Philistines on their own terms, in a way that complements (rather than negating) what the biblical writers said about them. Think of them as ancient Vikings. According to the Bible, the Philistines were polytheists. Polytheist means you worship multiple gods, unlike the Nazirite Samson. The biblical story of Samson suggests that he destroyed the temple of Dagon in Gaza. Present-day Samsons specialize in childrens' hospitals.
xxx/ellauri416.html on line 436: The Philistines originated from the island of Crete in the Aegean Sea. They were a civilization known for being voyagers who then migrated to the Holy Land sometime during the twelfth century BCE, during the collapse of the Late Bronze Age and the start of the Iron Age. Why do the Philistines hate Israel? Although the primary source of conflict between the Philistines and Israelites was the age-old quest for land and dominance, culture clash also played a role. It was during the late nineteenth century when two French Egyptologists, François Chabas and Gaston Maspero, decided to use their newly developed archaeological techniques to identify the geographical and ethnic origins of the Philistines. The two men first proposed the theory, which is now a consensus among Israelite scholars, that the Philistines were originally from the Aegean region of the Mediterranean Sea and probably Indo-Europeans.
xxx/ellauri416.html on line 438: The most modern scholars believe that the Philistines were part of the wave of migrations of peoples known collectively as the Sea Peoples, who helped bring an end to the Bronze Age. In particular, the Philistines were part of the second wave of migrations/invasions that were launched on Egypt during the reign of Ramesses III (ruled 1186-1156 BC). Although Ramesses was able to repulse the invasion and take many of the Sea Peoples prisoners, it is thought that the Philistines were driven to the edge of Egypt to the coastal region of the southern Levant where they settled sometime after 1177 BC. The Egyptians knew the Philistines as the “Peleset," which over time became “Philistine," becoming synonymous with the land in the southern Levant, which then became known as “Palestine."
xxx/ellauri416.html on line 440: The political structure of Philistine society was like ancient Greece or 19th century Germany. There was no unified Philistine nation-state or even a Philistine kingdom to speak of; the Philistine people were somewhat unified by a confederacy of the five leading cities: Ashdod, Gath, Ashkelon, Ekron, and Gaza. Those cities, referred to as the “Pentapolis," were first referenced in Joshua 13:3. Each of the five cities was ruled by a chieftain known as a seranim, which was probably an Indo-European word closely related to the Hittite word tarwanis and the classical Greek word tyrant. After Egypt had repelled them, the Philistines settled in the area of the modern-day Gaza Strip. So our scrappy band of survivors settled and set up a pentapolis of five interconnected cities states: Gaza, Ashkelon, Ashdod, Ekron, and Gath.
xxx/ellauri416.html on line 442: It is unknown for sure which of the five cities was the most important if any were, but the Old Testament book of I Samuel 6:16 mentions that after the Philistines had taken the Ark of the Covenant from the Israelites and then suffered great calamities. As a result, they decided to return the relic to the Israelites. After the Philistines returned the Ark, “the five lords of the Philistines had seen it, they returned to Ekron the same day." This passage implies that Ekron was the leading Philistine city, at least in the eyes of the Israelites.
xxx/ellauri416.html on line 444: The Ark of the Covenant was the equivalent of the Israelites’ cult statue, so it is no wonder that the writers of the Old Testament reserved great scorn for the Philistines and their primary god, Dagon after their “cult statue" was taken. Little is known about the god Dagon, except he looked like a fish, not unlike Jeshua, but modern scholars believe he was a male variant of an Indo-European earth goddess. It is important to note that unlike Bal and some other Canaanite and Semitic gods, the Old Testament never mentions renegade Israelites worshipping Dagon. The Philistines and their culture were anathemas to the Israelites.
xxx/ellauri416.html on line 446: By the middle of the eleventh century BC, the Philistine confederation had become powerful enough that they began to expand their influence from the coast to the east and north, which encroached on Israelite territory. So yes: we were there first!
xxx/ellauri416.html on line 448: The first contact between the Philistines and Israelites were violent with the Philistines quickly gaining the upper hand. In the book of Judges, the Philistines are ascendant with the men of Judah even offering to bind the hero Samson, asking him: “Knowest thou not that the Philistines are rulers over us?" Philistine dominance continued for over fifty years until King David unified Israel and Judah and finally drove the Philistines from Israelite territory in 980 BC. Get off my property! they said like the fiddler on the roof.
xxx/ellauri416.html on line 452: Except for Egypt and the Assyrians, after their retreat from Babylon, all of the Palace Economies collapsed. ALL OF THEM! That is like The US, Canada, and every country in Europe going bankrupt on the same day so that the idea of money becomes worthless. The worst nighmare of Scrooge McDuck! Russia and China would have a field day.
xxx/ellauri416.html on line 455: Dagon was the mythical father of Baal. Moolok here is about to gobble up good-looking stark naked girls. xxx/ellauri416.html on line 457: The Israelites wrote that the Philistine’s sacrificed their children. This may have happened, but we also see the graves of children with their hands lovingly folded and a layer of broken pottery meticulously arranged over their bodies. That complicates the one-dimensional villains of Scripture. Like Philistine children shot with Israeli shrapnel on the Gaza strip.
xxx/ellauri416.html on line 459: The patriarch Abraham lived several hundred years before the twelfth century (so he got there first, nyaah nyaah nyaah), and the biblical narrative attests that he and his sons had contact with the Philistines. There are several possible explanations for this discrepancy. One is that another people group was known as the Philistines, and the migrants from the Aegean who arrived in the twelfth century took on its moniker and called themselves Philistines. Another possible explanation is that there was a steady flow of migrants from the Aegean, all of whom were related and called themselves Philistines.
xxx/ellauri416.html on line 465: The Philistines were first recorded by others between 1185-1152 BCE. The Peleset, as they were called by the Egyptians, were first depicted as captives on a wall relief at Medinet Habu during the reign of Ramesses III. The Peleset were one of the several groups commonly referred to as the Sea People that were part of a serious of events that lead to the Bronze Age Collapse. The Egyptians identified ten ethnic groups as raiders and pirates that came ashore to plunder during this tumultuous time. The Peleset were one of those people. There were opportunistic mercenaries and desperate people willing to take on the greatness of Egypt, but it was probably more complex. There were certainly also refugees looking for safety.
xxx/ellauri416.html on line 482: El means "God" in the Ugaritic and the Canaanite languages. The literal meaning of Shaddai, however, is the subject of debate. Some scholars have argued that it came from Akkadian shadû ("mountain") or from the Hebrew verb shaddad שדד meaning "Destroyer". Shaddai may have also come from shad שד meaning mammary; shaddai is a typical Biblical Hebrew word (שדי). The plural (Shaddayim -- שדיים) is the typical Modern Hebrew word for human breasts in dual grammatical number.The Deir Alla Inscription contains shaddayin as well as elohin rather than elohim. Scholars translate this as "shadday-gods," taken to mean unspecified boobs, mountain or destroyer gods. A popular interpretation of the name Shaddai is that it is composed of the Hebrew relative particle she- (Shin plus vowel segol followed by dagesh), or, as in this case, as sha- (Shin plus vowel patach followed by a dagesh). The noun containing the dagesh is the Hebrew word dai meaning "enough, sufficient, sufficiency". However, Day's overview says a "rabbinic view understanding the name meaning 'who suffices' (Se + day) is clearly fanciful and has no support."
xxx/ellauri416.html on line 502: Kun syömme Jeesuksen ruumiin ja juomme hänen verensä, me pysymme hänessä ja hän meissä. Jumala asuu meissä ja sen kautta olemme kykenevät täyttämään hänen tahtonsa. Kaikkivaltias on meissä. Hän on kaikkiriittävä Jumala meidänkin elämässämme. Hyi helkkari, iyy, täähän on kuin Moolokilta lainattu. Saamme tuntea mahan alla El shaddain, joka vuodatti itsensä sinne meidän puolestamme. Hän on sinun rakastajasi ja pitää kaikella tavalla huolta sinusta. Tää taas on selvää Asera-paalua.
Paavali ilmaisi tämän näin: Room. 8:32:”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin kivaa hänen kanssansa?” Jaakob profetoi pojalleen Joosefille ymmärryksen Jumalasta El shaddaina, tämän ymmärryksen hän oli saanut omalta vaariltaan Aabrahamilta:
xxx/ellauri416.html on line 541: The title Deuteronomy, derived from Greek, thus means a “copy,” or a “repetition,” of the law rather than “second law,” as the word's etymology seems to suggest. Although Deuteronomy is presented as an address by Moses, scholars generally agree that it dates from a much later period of Israelite history. Deuteronomy is Moses' final presidential address to second-generation Israel. Its purpose is to challenge and exhort this generation to total devotion to the Lord within a renewed covenant relationship, promising blessings for loyalty and threatening curses for rebellion. Israelin on tuhottava Kanaanin seitsemän kansakuntaa - Avioliitot heidän kanssaan on kiellettyä, jotta luopumus ei johtaisi villiin nussintaan. Israelilla on tehtävä pyhänä ja valittuna kansana - Herra osoittaa armoa niille, jotka rakastavat Häntä ja pitävät Hänen käskynsä - Hän lupaa poistaa sairaat Israelin lapset, jos he tottelevat. Ja Herra, sinun Jumalasi, lähettää hornetit heidän keskuuteensa, kunnes ne, jotka jäävät jäljelle ja piiloutuvat sinulta tunneleihin, tuhoutuvat.
xxx/ellauri416.html on line 549: Eikä Joosef (timpuri, ei egyptiläinen poliitikko) nimennyt Jeesusta joxkin Immanuelixi. Miksi Jeesusta ei nimetty Immanueliksi? Neitseestäsyntymistä koskevassa profetiassa Jesaja 7:14 profeetta Jesaja julistaa: "Herra itse antaa sinulle merkin: Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel." Tämä profetia täyttyi aluksi Jesajan aikana, mutta se viittaa lopulta Jeesuksen syntymään, kuten näemme Matteuksen 1:22–23:ssa: "Kaikki tämä tapahtui, jotta kävisi toteen se, mitä Herra oli sanonut profeetan kautta: 'Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja häntä kutsutaan Immanueliksi (joka tarkoittaa ' Jumala meidän kanssamme '). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Messiaan todellinen etunimi olisi Immanuel.
xxx/ellauri416.html on line 551: Jeesukselle on annettu monia "nimiä" Vanhassa ja Uudessa testamentissa, ja Immanuel on yksi niistä. Jesaja profetoi muualla Messiaasta: "Häntä kutsutaan Ihmeelliseksi Neuvonantajaksi, Väkeväksi Jumalaksi, Iankaikkiseksi Isäksi, Rauhan Ruhtinas" (Jes. 9:6). Galileassa tai Juudeassa tapaamansa ihmiset eivät koskaan kutsuneet Jeesusta millään noista "nimistä", mutta ne ovat tarkkoja kuvauksia siitä, kuka Hän on ja mitä Hän tekee. Enkeli sanoi, että Jeesusta kutsutaan "Korkeimman Pojaksi" (Luuk. 1:32) ja "Jumalan Pojaksi" (jae 35), mutta kumpikaan niistä ei ollut Hänen etunimensä. Profeetta Jeremia kirjoittaa "kuninkaasta, joka hallitsee viisaasti" (Jeremia 23:5), ja hän antaa meille tulevan Messiaan nimen: "Ja tämä on nimi, jolla häntä kutsutaan: 'Herra on meidän vanhurskautemme '” (Jeremia 23:6, ESV). Jeesusta ei koskaan kutsuttu nimellä "Herra, meidän vanhurskautemme", mutta me voimme kutsua Häntä niin! Tai vaikka "Lihassa oleva Jumala" ja "Hän, joka tekee meidät vanhurskaiksi". (1. Kor. 1:30; 2. Kor. 5:21).
xxx/ellauri416.html on line 566: Rintamalinjan verrattain rivakka liikkuminen syksyn aikana on seurausta venäläisjoukkojen tekemästä "sarjasta onnistuneita panssari- ja jalkaväkihyökkäyksiä", kirjoitti yhdysvaltalainen ajatushautomo Institute for the Study of War (ISW) aiemmin tällä viikolla. Ajatushautomo myönsi samalla aiemman arvionsa olleen väärässä ja käytännössä aliarvioineensa Venäjän kyvyn jatkaa hyökkäystään sen jälkeen, kun Venäjä valtasi Vuhledarin niin sanotun linnoituskaupungin syys-lokakuun taitteessa. ISW: Aliarvioimme Putinin armeijan – mikä traagisinta, suomalaisasiantuntija huolestui videon paljastuksesta. Vuhledarin valtauksen jälkeen ajatushautomo ISW arvioi, ettei Venäjä todennäköisesti pysty juuri hyötymään kaupungin valtauksesta. Nyt ajatushautomo myönsi arvionsa olleen väärässä ja käytännössä siis aliarvioineensa Venäjän kyvyn jatkaa hyökkäystään. Saman virheen teki Saksa viime sodassa samassa Kurskin mutkassa.
xxx/ellauri416.html on line 570: Ulkoministeriön verkkosivuilla olevien tietojen mukaan Yhdysvallat on antanut Ukrainalle hieman yli 64 miljardia dollaria (59 miljardia euroa) sotilaallista apua sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi maahan helmikuussa 2022. Israelin aseapu on samaa luokkaa vuositasolla. On March 11, 2024, the Biden-Harris Administration submitted to Congress a proposed Fiscal Year (FY) 2025 budget request of one trillion for the Department of Defense (DoD). Eihän se ole kuin 3% koko GDP:stä, josta 3% menee Ukrainaan. Siis jenkki kansantulosta noin promille on mennyt paukkuihin vähävenäläisille.
xxx/ellauri416.html on line 584: En ole varma, mistä aloittaa matkani laiturilla. Seuraavat ominaisuudet ovat maksullisia: Vaihda sähköpostit Viesti chatissa Vastaa tarroilla Katso profiilivideoita Vedä käteen mobiilisti Avaa kuvat sähköpostissa
xxx/ellauri416.html on line 626: Yhteisössämme kaikki sinkut etsivät edistyksellisen haun avulla partneriprofiileja, jotka vastaavat heidän toiveitaan kumppanista. Ottaaksesi yhteyttä toiseen henkilöön, tutustu yksinkertaisesti chatissa. Lähetä muutamia viestejä, lähetä belfiekuva sähköpostitse, järjestä hauskat treffit ja rakastu. Helppoa kuin heinänteko!
xxx/ellauri416.html on line 644: Muuan Naudin kertoi tilaneensa Charlie Hebdon vuonna 2006 osoittaakseen tukensa lehden päätökselle tuona vuonna julkaista sarjakuvia Muhammedista. Mutta hän sanoi peruuttaneensa tilauksensa viime vuonna, kun hän oli muuttunut yhä epämukavammaksi lehden toimituksellisen sävyn vuoksi. Lehti tuotti joskus sisältöä, jota hän piti islamofobisena, sanoi hra Naudin, joka opettaa historiaa yläasteella ja julkaisi äskettäin kirjan " Diary of a Survivor of the Bataclan". Vastauksena rasismisyytteisiin, Charlie Hebdon herra Sourisseau kertoi ranskalaiselle sanomalehdelle, että osa vasemmistosta oli tiukkojen ideologisten käsitteiden loukussa ja sensuroi itsensä. "Meidän oikeistolaisten on sanottava asioita, vaikka ne ovat epämiellyttäviä", hän sanoi. Koska olemme huisin epämiellyttäviä, kas siinä se. Emme mahda sille mitään, se tulee vaan.
xxx/ellauri417.html on line 48: Yes, Russian people working regular jobs live better than homeless people in America living in the streets. But they don’t live anywhere as comfortable as Americans who work in the same type of jobs.
xxx/ellauri417.html on line 50: Nämä Juri Gagariniin liittyvät teemat ovat peräisin 1900-luvun alun japanilaisesta lesbofiktiosta.
xxx/ellauri417.html on line 74: russiske skogar. Og vi skal innom 1800-talsfilosofen
xxx/ellauri417.html on line 94: oli samanlainen oikeistofästing kuin Knasu ize. Som en
xxx/ellauri417.html on line 153: Ompa traagista miten paljon luutarhassa on luurankoja. Onko kuoleminen ylipäänsä tarpeellista? Vizi Ookke Hookkan on huono filosofi ja vielä kehnompi darwinisti. Muhoilevan rovastin tarjoilema slavofiilihihhuli Vladimir Solovjovin lause1 on obscurum per obscurius. Siinäkin taas aimo antikommunisti. Syvällä ne suuret kalat kutevat. "Hän näki Venäjän kansan erityisen tehtävän." Miksi filosofi Vladimir Solovjov uskoi Venäjän yhdistävän koko ihmiskunnan? Koska Hän näki ihmiskunnan tulevaisuuden kaikkien kristittyjen yhdistämisessä, mikä lopettaisi sodat. Ja avainrooli tässä yhdistymisessä oli Venäjällä ja Venäjän kansalla keskeisimpänä periaatteena. Sisältä kaikki olemme 19-vuotiaita. Vad tull, kylmä ainakin oon selkeästi septuagenaari sisältä ja päältä.
xxx/ellauri417.html on line 169: innovative educator. He started the movement of Russian
xxx/ellauri417.html on line 170: cosmism which was a precursor of transhumanism (albums 25 and 375). Fyodorov
xxx/ellauri417.html on line 172: and even resurrection of the dead, using scientific
xxx/ellauri417.html on line 173: methods. He was called the "Socrates of Moscow" cause he
xxx/ellauri417.html on line 180: As the illegitimate son of Prince Pavel
xxx/ellauri417.html on line 181: Ivanovich Gagarin (1798–1872) he received the surname of xxx/ellauri417.html on line 183: of low-class nubility. After an unillustrious career as
xxx/ellauri417.html on line 195: At the Rumyantsev Museum Fyodorov was the first to compile a systematic catalog of xxx/ellauri417.html on line 197: property, gave away most of his salary to his young
xxx/ellauri417.html on line 200: not allow his portrait to be painted. One image of xxx/ellauri417.html on line 203: from memory. Fyodorov opposed the idea of owning books
xxx/ellauri417.html on line 206: with the title Philosophy of the Common Task (also known
xxx/ellauri417.html on line 207: as Philosophy of Physical Resurrection). He died in the
xxx/ellauri417.html on line 208: winter of 1903 of pneumonia aged 74 in a shelter for the
xxx/ellauri417.html on line 209: poor. He was buried in the cemetery of the Sorrow
xxx/ellauri417.html on line 213: the eventual perfection of the human race and society
xxx/ellauri417.html on line 215: revival of the dead, space and ocean colonization. He was
xxx/ellauri417.html on line 216: a strong advocate of ancestor worship and saw people's
xxx/ellauri417.html on line 218: value and was critical of individualism making people
xxx/ellauri417.html on line 219: expendable. He was a strong advocate of religion and saw
xxx/ellauri417.html on line 220: the Common Task as the proper interpretation of xxx/ellauri417.html on line 223: the development of life. Humanity is the culmination of xxx/ellauri417.html on line 227: like "Juri" himself were just dead ends of evolution.
xxx/ellauri417.html on line 229: Fyodorov was an advocate of climate engineering like Bill
xxx/ellauri417.html on line 232: the benefits of future technologies. A jealous detractor
xxx/ellauri417.html on line 239: A lady philosopher Mary Midgley traces the notion of xxx/ellauri417.html on line 240: achieving immortality by transcendence of the material
xxx/ellauri417.html on line 241: human body (echoed in the transhumanist tenet of mind
xxx/ellauri417.html on line 242: uploading) to a group of male scientific thinkers of the
xxx/ellauri417.html on line 246: visions of escape from the body coupled with
xxx/ellauri417.html on line 247: "self-indulgent, fear-of-death-driven fantasies of these thinkers,
xxx/ellauri417.html on line 248: their disregard for laymen and the remoteness of their
xxx/ellauri417.html on line 251: using penis and vagina would be in violation of accepted
xxx/ellauri417.html on line 253: 1964 Declaration of Helsinki). .
xxx/ellauri417.html on line 262: Reflecting a strain of feminist criticism of the transhumanist program, the homely lady philosopher Susan Bordo and her dog point to "contemporary obsessions with slenderness, youth and physical perfection", which she sees as affecting both men and women, but in distinct ways, as "the logical (if extreme) manifestations of death anxieties and fantasies fostered by our culture." Southpaw political scientist Klaus-Gerd Giesen has asserted that transhumanism's concentration on altering the human body represents the logical yet tragic consequence of atomized individualism and body commodification within a consumer culture.
xxx/ellauri417.html on line 264: "Juri" would object strongly to this criticism if he lived. But he is dead and buried in the monastery of sorrow.
xxx/ellauri417.html on line 314: Dessutom är en stor portion av landets bäst tränade och bäst utrustade soldater inne i Ryssland och försöker hålla kvar de landområden de sedan i somras kontrollerar inne i Kursk, vilket gör att de inte kan stötta upp utsatta platser längs med fronten. Tanken med överraskningsoffensiven in i Ryssland var att Vladimir Putin skulle finna det helt oacceptabelt och då flytta trupper från fronten i östra Ukraina till Kursk för att ta tillbaka territoriet, det säger Marina Miron, doktor på krig vid King's College London, till Sky News. Det blev dock precis tvärtom. Ryssland verkar inte ha någon stress med att ta tillbaka Kursk och håller i stället de ukrainska elitsoldaterna fast utan möjlighet att varken accelerera eller att ta sig där ifrån.
xxx/ellauri417.html on line 316: Samtidigt som de ryska styrkorna trycker på inne i Ukraina och tar allt mer mark i landets östra delar, enligt den öppna data som finns tillgänglig över hur fronten rör sig. Risken är att frontlinjen längst Donbass kommer kollapsa, antagligen mycket snabbare på grund av Kursk-offensiven, säger Marina Miron, till Sky News. Och hon är inte den enda som ser att en kollaps ligger i farans riktning. Storbritanniens försvarssekreterare John Healey varnade under fredagen för att fronten i Ukraina ”nu är mindre stabil än den var varit någon gång sedan de inledande dagarna av den ryska fullskaliga invasionen”.
xxx/ellauri417.html on line 338: Siis mitä? Oliko tuo Taavetinkin valistunut mielipide tuona aikana? Mahdollisesti. Kanaanilaisen viherpeukalon sääjumalan Baalin vaino profeettojen toimesta alkoi vasta foinikialaisen Iisebelin aikana (mm. Jeremian ja ballistien kuulu nuotionsytytyskilpailu), siihen saakka molemmat baalit istuxivat aidalla käytkaz sulassa sovussa, kuten James kuvailee. Eihän ba'al tarkoita muuta kuin herraa, siis esim. vaimon tai sikatilan omistajaa eli isäntää. Tämäkin tiedonjyvänen ilmeni James Michenerin tiilestä, joka osoittautuu mainettaan paremmaxi. Vaikka (ilmeisesti pahastunut juutalainen) resensentti haukuskeli sitä albumissa 352.
xxx/ellauri417.html on line 390: Kirja opettaa myös erilaisia masturbointitapoja. Nyrkki, rengas, self-suck, hinkkaaminen. Kirja kertoo, että “jotkut pojat pystyvät imemään itseään, jos heillä on iso kulli tai he ovat notkeita. Eräät voivat istua ja imeä, toisten pitää maata selällään ja taivuttaa alavartalo päänsä päälle.” Kirjassa kerrotaan muun muassa, kuinka väkivaltapornon katsominen ei ole väärin ja siitä voi syttyä, kun joku joutuu joukkoraiskauksen uhriksi pornofilmissä. Kyse kun ei ole todellisesta elämästä: näyttelijät vain näyttelevät raiskausta.
xxx/ellauri417.html on line 409: Psychological facts of the male study: After sex, men want to sleep and women want to talk. Men express their strongest feelings through the art of making love. According to a survey, men can listen to their male friends for ages, but they can only listen to their girlfriend or wife for six minutes. Most men love women with thicker and longer hair. Males wearing shirts and ties look more attractive than the ones wearing t-shirts. Men hate asking for help most of the time and will avoid taking any help until they feel they can't do it by themselves. Men don't like comparison. They hate if any female will compare them to other males. Men are physically strong but emotionally weak compared to women. Thanks for reading! Thanks for following!
xxx/ellauri417.html on line 414: Adnan Siddiqui comparing women to flies was bad, his non-apology is worse. Asfa Sultan Condoms. Welcome. After drawing heavy criticism for comparing women to flies, Adnan Siddiqui has said he “regrets” any unintended offence his words may have caused, because they were intended to be “humorous”. Despite Yasir’s attempts to divert the conversation, Siddiqui continued, asserting that women, like flies, tend to avoid men when chased but come running back when left alone. While humour has its place in conversation and pop culture, it should never come at the expense of demeaning or objectifying others.
xxx/ellauri417.html on line 420: reached record highs. The only thing that has changed is how we perceive the war in the West. Most of the turbo-pro Ukrainian “experts” and
xxx/ellauri417.html on line 421: analysts have become tired of the war. The public is also not interested in their bullshit anymore.
xxx/ellauri417.html on line 423: of-russian-soldiers-from-frozen.jpg?s=612x612&w=0&k=20&c=weUnF4fAlU1IyUqKc-BGsE5Q4CY2z6MLXouY2jfQ6ng=" />
xxx/ellauri417.html on line 425: One of our good friends who gave his life for Ukraine. The people here will never surrender so I don't see a reason why we should.
xxx/ellauri417.html on line 427: The war is out of the headlines, the Ukrainian flags have disappeared from our social media profiles, and everybody has calmed down. Short:
xxx/ellauri417.html on line 428: This war has become a “normal” one, pretty much like all our wars before it. It has its ups and downs and the winners and losers (if there are any) will be declared when the whole thing is over. So, if you’re pro-Ukrainian (or the opposite), do not despair (or take the champagne out of the fridge). Nobody is losing or winning, yet. Stay tuned and get another beer and popcorn.
xxx/ellauri417.html on line 430: It is puzzling to me why Israel doesn’t seem to support Ukraine more enthusiastically even before Oct. 7, given Russia has provided large amounts of weapons to Hamas, Iran relies on Russian air defenses and other Russian made arms, Russia finances Iran through the purchase of drones (Shaheeds) and missiles, and Russia has a long history of antisemitism. I know because my wife is a Russian Jew and all but 1 out of 8 her family emigrated to the west as soon as they were free to leave Russia, and antisemitism was a primary motivation. At times Netanyahu has even appeared chummy with Putin. There is a high ranking Israeli official who has stated when Israel concludes its war against Hamas and there are no Palestinians left, Israel will begin to actively support Ukraine.
xxx/ellauri417.html on line 432: Poland has just surpassed France by the number of its military personnel — now Poland is the 3rd among the NATO states by the size of its army. Only the U.S. and Turkey have larger armies. USA: 1.3 million Turkey: 481K Poland: 216K France: 204K Germany: 185K Italy: 171K UK: 138K Spain: 117K Greece: 110K Canada: 77K.
xxx/ellauri417.html on line 434: Poland is ready not only to defend its borders, but also to assist its NATO allies from the Baltic countries: Estonia, Lithuania, Latvia. Russian propagandists make frequent threats to Poland, reminding of the times when Russian tsars and then Stalin’s USSR were invading Polish territories, and claim that certain Polish lands were a “gift” to Poland from the USSR — which they threaten “to take back”. The Polish politicians take these threats seriously. They know the pattern: first propagandists prepare the population, and then Hitler sends the troops. So, the Polish military is making sure that Russia can never invade Poland. The cavalry is ready. The Poles still remember the Soviet occupation and the Russian atrocities. The Germans are on our side now. Never again. This is a war to end all wars. Elon Musk says that nuclear war is not as scary as people think.
xxx/ellauri417.html on line 436: Which is more powerful, the British or the Russian Army? Post Empire, the British no longer have an army that can be compared to Russia. Britain is not a second or even third rate military power. A better question would be “Which is more powerful, the British or Pakistani Army?” (the correct answer is Pakistan, of course).
xxx/ellauri417.html on line 438: To invade the UK you face a substantial Navy and Air force, tricky sea conditions, limited good beaches, variable weather, and a very professional Army who are by now Quite Cross. Also as you can see from this picture the natives are impervious to cold and hardship and so can never be conquered.
xxx/ellauri417.html on line 443:
xxx/ellauri417.html on line 445: Venäläisvastaisuus eli russofobia on inhoamista tai pelkoa tai vihaa Venäjää, venäläisiä ihmisiä tai venäläistä kulttuuria kohtaan. Russofobian vastakohta on Russophilia. Historiallisesti russofobiaan on kuulunut valtion tukema ja ruohonjuuritason pahoinpitely ja syrjintä sekä propaganda, joka sisältää Venäjän vastaisia tunteita. Euroopassa russofobia perustui useisiin enemmän tai vähemmän fantastisiin pelkoihin venäläisten Euroopan valloittamisesta, kuten Pietari Suuren testamentin väärennökseen, joka dokumentoitiin Ranskassa 1800-luvulla ja nousi myöhemmin uudelleen esiin Isossa-Britanniassa. Se oli seurausta Venäjän hyökkäyksestä brittien kolonisoimaan Intiaan liittyen Suureen pippeliin . Aiemmin Saksassa vallinneen venäläisvastaisuuden katsotaan olevan yksi tekijä, joka vaikutti Venäjän miehityksen alaisena toisen maailmansodan aikana. Nykyään on edelleen olemassa erilaisia populaarikulttuurin kliseitä ja negatiivisia stereotypioita venäläisistä, etenkin länsimaissa. Joillakin henkilöillä saattaa olla ennakkoluuloja tai vihaa venäläisiä kohtaan historian, rasismin, propagandan tai juurtuneiden stereotypioiden vuoksi. Negatiiviset näkemykset Venäjästä ovat yleisiä, mutta yleisimpiä länsimaisissa liberaaleissa demokratioissa. Venäjä-vastaisuus nousi huomattavasti sen jälkeen, kun Venäjän sota Ukrainaa vastaan alkoi vuonna 2014. Kesään 2020 mennessä suurimmalla osalla länsimaista oli epäsuotuisa näkemys Venäjästä.
xxx/ellauri417.html on line 486: of_the_Sabine_Women.jpg" width="90%" />
xxx/ellauri417.html on line 515: of_Finland_1918_%28state%29.svg/320px-Flag_of_Finland_1918_%28state%29.svg.png" />
xxx/ellauri417.html on line 524: Pietari Erakko vahvistaa, että Rinaldo voi hyvin, ja profetoi: guelfit (paavin seuraajat) tulevat olemaan ristiriidassa ghibelliinien (Saksan Pyhän Rooman keisarin seuraajia) kanssa. Lisää kunnioitusta Esten herttuoille jne.
xxx/ellauri417.html on line 530: Hän suree syvästi menettäessään hiänet. Hän katuu ja on kuolla harmista, varsinkin nähtyään hiänen haavoittuneen alaruumiinsa. Mutta Pietari Erakko neuvoo Tancredia, että Jumala kurittaa häntä palaamaan käsillä olevaan tehtävään. Unessa Clorinda ilmestyy hänelle ja lohduttaa häntä rakastavasti puhumalla taivaasta, josta hän nyt nauttii, sekä rakkaudestaan häntä kohtaan. Hiänet haudataan, ja seuraavana päivänä kun hän vierailee haudalla hiän lohduttelee, että hiän on antanut hänelle anteeksi toivoen olevansa sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan näin kuoleman jälkeenkin. Ei kun menox sanoi Annie Lenox! Arsetes valittaa tapahtunutta ja Argantes vannoo nekrofiilille kostoa.
xxx/ellauri417.html on line 532: Armida vie Rinaldon riemulomalle Kanarian saarille, mutta kaverit tulevat hakemaan sen pois. Armida suutahtaa ja lähtee mukaan Gazan selkkauxeen. Samaan aikaan toisaalla Arkkienkeli Mikael näyttää Goffredolle näkymättömiä enkelien armeijoita taivaalla auttamassa hyökkäystä. Goffredo kapuaa muurien huipulle ja istuttaa sinne hakaristin. Jotkut saraseenit vetäytyvät Salomonin temppeliin. Loput teurastavat riehuvat kristityt, joita tulvii kaupunkiin.
xxx/ellauri417.html on line 541: Sillä välin Goffredo tappaa Emirenin. Altamore antautuu Goffredolle ja ehdottaa ilmaista suihinottoa, mutta Goffredo jalosti kieltäytyy hyötymästä rahallisesti voitosta. Hän Godfrey menee temppeliin ja ripustaa lapasensa hakaristille ja palvoo täällä hartaasti suurta kiveä ja täyttää sen tyhjillä lupauksilla. Pakanoiden teurastus jatkuu – kaupunki on vapautettu!
xxx/ellauri417.html on line 543: Overall Impression: This is an interesting and entertaining epic poem. Though it has a Christian theme, it is otherwise comparable in style and conventions, if not in greatness, to the epic poems of Homer and Virgil.
xxx/ellauri417.html on line 559: Iman Aldebe, egentligen Iman Mahmoud Al Debe, född 24 oktober 1984 i Uppsala, är en svensk klåpare, samt utbildad journalist och jurist. Iman Aldebes kreationer har både rönt positiv och negativ uppmärksamhet. De har bland annat fått kritk för att normalisera bärandet av muslimsk slöja och i förlängningen av förtrycket mot kvinnor. Hennes pappa Mahmoud (1954) flyttade till Sverige från Jordanien på 70-talet. Aldebe vill ha en moské i varje stad eller kommun. I namn på religionsfriheten vill han bland annat att riksdagen stiftar en lag som ger muslimer rätt att vara lediga under de islamiska högtiderna samt att få vara lediga ett par timmar mitt på dagen på fredagar för att kunna deltaga i fredagsbönen. Imans mamma (1963) är ännu värre. År 2018 kritiserades hon för att som nämndeman i Solna tingsrätt ha bidragit till ovanliga domskäl i en dom gällande en man som anklagats för att misshandla en kvinna friats bland annat med motiveringen att han kom från "en god familj" i motsats till det kvinnliga offret. Hon fick sparken från Centerpartiet. Den 10 juni 2019 åtalades fru Aldebe för grovt bedrägeri. Hon misstänktes för att oriktigt ha uppgett förlorad inkomst för Solna tingsrätt vid 138 tillfällen, detta från en stiftelse som drevs av hennes make. Brottet innebar att hon felaktigt fått ut 150 000 kr i ersättning för inkomstbortfall. Eftersom stiftelsens räkenskaper inte uppvisade någon utbetalad lön uppstod misstanke om grovt bedrägeri. I oktober 2019 dömdes hon mot sitt nekande till villkorlig dom, dagsböter och skadestånd. Porsaita äidin oomme kaikki, eri tavoilla. Imanilla on pieni rättiliike Söderissä. Se on mommy to Yoe. Klåpande kläddesigner vars haute couture-turbaner säljs i Paris, Dubai, Stockholm och New York.
xxx/ellauri417.html on line 565: The meaning of BACKFISCH is an adolescent immature girl. How to use a backfisch in einem Bett. 2 Linsen auf einem Brett. Backfisch on varsinkin Pohjois-Saksassa nautittava kalaruoka. Raaka-aineena käytetään paikallisia kaloja, jotka on leivitettyjä (paniert, gebacken).
xxx/ellauri417.html on line 574: Orthodox judaism is brutally beautiful avers Sophia the Jew. She would never accept a job where she would have to work on a sabbath. Wonder if she has any pubic hair to show the girls. Jewish actor JOSH PECK of Nickelodeon fame knew Sophie Rain when she was just a little girl. Little did he guess how huge genitals she would grow. The Jews selected her for stardom on Onlyfans.
xxx/ellauri422.html on line 66: Tartuntataudit ovat edelleen merkittävä terveysongelma seuraavista syistä: Väestön ikääntymisestä, kasvaimiin tarvittavista kemoterapiasta ja autoimmuunipatologiasta johtuva immunokompetenssin väheneminen ja primaarista immuunipuutosta sairastavien henkilöiden eloonjääminen; tarttuvalle patologialle alttiit elämäntavat, kuten megakaupunkien kaupungistuminen, päiväkotien lapset, teolliset elintarvikkeet, suonensisäinen huumeriippuvuus, seksuaalinen vapautuminen, globaali kauppa ja matkailu; antibiootti-moniresistentti mikrobifloora; Ilmaston lämpenemisestä, metsien hävittämisestä, aartoalueiden asuttamisesta, padoista, torjunta-aineiden, lannoitteiden ja mikrobilääkkeiden laajamittaisesta käytöstä johtuvat ympäristöhäiriöt sekä köyhyyttä, väkivaltaa ja puutetta aiheuttavat luonnonkatastrofit tai sosiaalis-militaariset katastrofit johtavat jo aiemmin hallinnassa olleiden tartuntatautien syntymiseen tai uudelleen ilmaantumiseen.
xxx/ellauri422.html on line 78: Pohjoiskorealaiset jalkaväkijoukkueet ovat hyökänneet leveällä rintamalla. – Pohjoiskorealaisilla joukoilla on selkeästi ollut šokkivaikutus. Ukrainalaiset ovat järjestäneet puolustuksensa venäläisten käyttämiä taktiikoita vastaan. Paroisen mukaan Venäjä on aikaisemmin hyökännyt Kurskissa rynnäkkö- ja taistelupanssarivaunuilla tai pienillä enintään noin 20 sotilaan rynnäkköosastoilla. Pohjoiskorealaisten joukkojen taktiikka on ollut erilainen. – Nyt pellon yli onkin tullut yhtäkkiä toista sataa sotilasta useammalta eri suunnalta uraata huutaen. Pohjoiskorealaiset joukot ovat olleet hyvin hajautettuja ja ne ovat pyrkineet tavoitteeseensa päättäväisesti tappioista huolimatta. Paroinen toteaa, ettei Ukraina saavuttanut kesällä Kurskin alueelle tekemällään hyökkäyksellä tavoitteitaan. Hyökkäyssuunnitelma oli hänen mukaansa ylimitoitettu. Sen jälkeen Ukraina on jäänyt Kurskissa pussiin, jota vastaan Venäjä hyökkää monesta suunnasta. Paroinen toivoo kuitenkin, ja pitää peukkuja, ettei Venäjä kuitenkaan pysty ajamaan Ukrainaa pois Kurskista lähitulevaisuudessa. But Russia managed to capture over 1,600 square kilometers (roughly the size of London) of Donbas territories between September and November, despite "spending significant amounts of men and material in the process,” according to the Finland-based open-source analytical organization Angry Bird Group. The estimated Russian gains in Donbas over the fall surpass the territories Ukraine held in Kursk Oblast at its peak, which the senior Ukrainian military official told Reuters was roughly 1,380 square kilometers.
xxx/ellauri422.html on line 82: “Not one soldier whom I speak with understands why we are here (in Kursk Oblast),” Oleksii said, adding that many guys from his unit refused to be deployed in the Kursk operation and went home. Its a pity people are dying for PR, cites Emil Kastehelmi. Serhii Kuzan, co-founder and chairman of the Ukrainian Security and Cooperation Center, said that the long-range strikes “help a lot” in the defense of Kursk Oblast. The soldiers on the ground said that they had not felt the results of these long-range strikes on the battlefield.
xxx/ellauri422.html on line 86: Ukrainan tilanne itärintamalla on vaikea. – Esimerkiksi Velyka Novosilkan tilanne on tällä hetkellä katastrofaalinen Ukrainalle. Paroinen sanoo, että Ukraina on joutunut vetäytymään lyhyen ajan sisällä paljon niistä asemista, mihin se pääsi toissa kesän vastahyökkäyksillä. – Kaikki ne vähäiset saavutukset on nyt menetetty kuukauden aikana. Velyka Novosilka on melko tärkeä risteyskaupunki, joka on jäämässä mottiin. Venäjän eteneminen syvemmälle helpottuu, jos se valtaa kaupungin. Ukrainan joukkoja on jo jäänyt saarroksiin Hannivkan pikkukylässä. Paroisen mukaan Hannivkan tilanne on osoitus siitä, ettei Ukraina ole reagoinut tilanteisiin järkevästi. – Ukraina puolustaa itsepintaisesti joka ikistä tuumaa maaperästään. Se näkyi Hannivkan tapauksessa. Kylästä pidettiin kiinni itsepintaisesti, vaikka oli selvää, että joukkojen olisi pitänyt vetäytyä. Joukot jäivät mottiin, vaikka venäläiset etenivät hitaasti. Paroinen ennakoi, että myös Kurakhovesta Ukrainan joukot joutuvat joko vetäytymään pakotettuna tai jäämään saarroksiin, jos asemista ei vetäydytä ajoissa. Kurakhoven puolustuksen rapistuminen mahdollistaa Paroisen mukaan sen, että venäläiset kykenevät etenemään Pokrovskin kaupungin eteläpuolelle. Hän arvioi, että taistelut Pokrovskista alkavat todennäköisesti tammikuussa. Toretskin kaupungin Venäjä on jo käytännössä vallannut. Kaupungin hallinnasta on taisteltu parin kuukauden ajan. Sitten on vuorossa Krematorsk. – Toretski on ollut merkittävä lukko Ukrainan puolustuksessa. Ukrainan joukot pitävät hallussaan enää kaupungin ulkolaitoja. – Seuraava kysymys tulevien kuukausien aikana on se, millä vauhdilla ja energialla venäläiset kykenevät jatkamaan hyökkäyksiä Toretskista esimerkiksi Kostiantynivkan kaupunkia kohti. Paroinen summaa, että Venäjän minimitavoitteena hyökkäyssodassa on Donetskin ja Luhanskin alueiden valtaaminen. – Pokrovskin valtaaminen olisi merkittävä osa sitä. Kaupungin valtaaminen antaisi venäläisille tietysti mahdollisuuksia jatkaa hyökkäyksiä eteenpäin myös pohjoista kohti.
xxx/ellauri422.html on line 98: Tätä miältä on USA:n first lady Elon Musk. Turvatakuita ezitään nyt Trumpin tukkatakuista. Trump varmaan miettii paljon ulkonäköään ja hiuksiaan? Pyysimme professori Mikko Saikkua ja hiusmuotoilija Mikko Heliniä arvioimaan Trumpin uuden näköistä kampausta ja sen merkitystä Ukrainan sodalle. Upin johtava tutkija Sinikukka Saari arvioi Trumpin tukkatakkua takkukurvien näkökulmasta. – On hauska katsoa, että onko tämä alkavan vuoden 2025 trendi. Eiköhän tälle tyylille anneta pian myös uusi nimi. On jännä kuulla, että mikä se on. Olisko se "rökäletappio?" Ovatko karvakolmiot tulossa takaisin? – Nyt olisi paikka löytää uudestaan Euroopan kadotettu johtajuus. Tässä suhteessa katseeni kohdistuu erityisesti Ranskaan ja Britanniaan, sanoo pölhö tutkimusjohtaja Ilta Lehti. Kadotuxeen johtajia olisi Britanniassa se takkutukka törkimys Boris Johnson ja Ranskassa se jutku konna Sarkozy.
xxx/ellauri422.html on line 114: Tsargrad TV (Russian: Царьград ТВ) is a Russian television channel owned by Konstantin Malofeev. It was named after Tsargrad, the old Slavic name for Constantinople. It is known for its pro-Kremlin and Russian Orthodox stances. Vladimir Putin gives carte blanche to Tsargrad TV which according to Malofeev is the Russian equivalent to Fox News. The European Union, the United States and Ukraine have accused Malofeev of trying to destabilize and financing separatism in Ukraine. Malofeev also financed Charles Bausman's virulently antisemitic "Russian Insider," jonka nettiosoite on "nimeä ei löydy".
xxx/ellauri422.html on line 116: In 2020, YouTube blocked its channel, citing U.S. sanctions against Malofeev. The TV channel was sanctioned by the EU in December 2023.
xxx/ellauri422.html on line 122: Tsargradin estäminen YouTubessa on käynyt kohtalokkaaksi Googlelle. Siitä hetkestä alkoi Googlen alamäki - ulos Venäjältä. "Google on luonut itselleen ongelmia", Vladimir Putin sanoi. Tätä seurasi oikeusjuttumme, isännöinnin hidastuminen ja nyt valmistautuminen "Corporation of the Good":in täydelliseen lähtöön maastamme. "We are not evil." Presidentin suoran linjan jälkeen Roskomnadzor kertoi, että "se näkee perusteita ryhtyä toimiin Youtubea vastaan Venäjän lain lukuisten rikkomusten ja epäkunnioituksen vuoksi maatamme ja sen kansalaisia kohtaan." Ja Tsargrad jatkaa Googlen jahtaamista ympäri maailmaa pannakseen täytäntöön Venäjän tuomioistuimen päätöksen.
xxx/ellauri422.html on line 177: Pig and fowl influenzer Andrew Tatea epäillään homoxi. Andrew Tate took to X on Wednesday to say he thinks any man who has sex with women for pleasure is gay. He is a self-professed boxkicker. A prime specimen of our flock, olisi sukulaismies Allen Tate siitä sanonut kuten Tommy Eliotista. Andrew sättii valkoisia kolleegoita huonosta jälkeläismenestyxestä. Allen Taten 2-vuotias hirttäytyi Fischer-lelupuhelimeen aupairin laskiessa kylpyä.
xxx/ellauri422.html on line 179: Crane and Tate, working in relation to each other and to T. S. Eliot, created for themselves the competing roles of "genius" and "poet-critic." Crane embraced the self-authorizing powers of the individual talent at the cost of standing outside the emerging consensus of high modernist literary culture, an aesthetic isolation which converged with his social isolation as a gay man.
xxx/ellauri422.html on line 181: Tate, turning against Crane, linked the modernist defense of tradition to an embattled heterosexual masculinity, while he adapted Eliot's stance to a career sustained by criticism and teaching. Tate was a professor of English at the University of Minnesota. A southern agrarian. The Old South was semi-feudal, agrarian, backward-looking, xenophobic, and religious, much like the European Union of today. Tate and his fellow Fugitives “believed that industrialism had demeaned man and that there was a need to return to the humanism of the Old South.” The Agrarian movement, Hart added, “would create or restore something in ‘the moral and religious outlook of Western Man.’” He socialized with Ernest Hemingway, Gertrude Stein, and the other expatriate American writers in Paris, munavoita mezästeli kuin Punavyö housujahdissa. Tate felt that art could not survive without religion.
xxx/ellauri422.html on line 186: Andrew Tate, known for his controversial and often misogynistic remarks, is now the subject of fan speculation regarding his sexuality. Sportsskeidan sivuilla twiitit loudautuvat huonosti ihmetellen mitä peliä Andrew piteli vankilan suihkussa.
xxx/ellauri422.html on line 188: Outoja munaimureita nämä hypermaskuliinit heppulit. Ilmeisesti ei voi olla white male supremacist olematta vähintään oljen verran hinuri. A prime specimen of our flock. Let the wags wag as the ball-bearers climb the hill. As I, a stranger, trudged the streets Gay with huckstering: loud whispers from a few Sly wags who squeezed a humor from the shroud.
xxx/ellauri422.html on line 190: Andrew and Tristan Tate are barred from leaving Romania pending a criminal investigation of white slave trade there - and another linked to Bedfordshire Police on tax fraud. They have also been served with High Court proceedings by four British women who claim they raped and assaulted them. They deny all the charges.
xxx/ellauri422.html on line 194: Tate had requested the 19-year-old climate activist's email address so he could send a "complete list of my car collection and their respective enormous emissions."
xxx/ellauri422.html on line 207:
xxx/ellauri422.html on line 276: Historian loppu on poliittinen ja filosofinen käsite, joka olettaa, että tietty poliittinen, taloudellinen tai sosiaalinen järjestelmä voi kehittyä, joka muodostaisi ihmiskunnan sosiokulttuurisen evoluution päätepisteen ja lopullisen ihmisen hallintomuodon. Useat kirjailijat ovat väittäneet, että tietty järjestelmä on "historian loppu", mukaan lukien Thomas More Utopiassa, Georg Wilhelm Friedrich Hegel, Vladimir Solovjov, Alexandre Kojève, Karl Marx ja sokerina pohjalla Francis Fukuyama vuoden 1992 kirjassa The End of History and viimeinen mies.
xxx/ellauri422.html on line 287: Hups, Google kääntäjä ei vastannut. Taisi tulla länkkärien sensorilta ylilyönti. Takalaittomaxi meni. of_Google">Wikipedian googlekritiikkisivu on väärällään tämän pahan yrityxen törkeilyä. "We are not evil but we lie thru our teeth."
xxx/ellauri422.html on line 291: Ukraine will reportedly have to wait longer than expected for the promised Belgian F-16 fighter jets, which were initially scheduled to arrive by the end of this year.
xxx/ellauri422.html on line 306: of-young.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri422.html on line 314: ofoto.xyz/pict.php?src=https://pornofoto.xyz/uploads/posts/2022-04/1650891973_1-pornofoto-xyz-p-porno-malenkie-golie-nebritie-bryunetki-1.jpg&w=268&h=402&zc=1" alt="xxx" width="100%" />
xxx/ellauri422.html on line 315: ofoto.xyz/uploads/posts/2022-05/1653440546_54-pornofoto-xyz-p-porno-golie-bryunetki-s-volosatoi-pilotkoi-65.jpg" alt="xxx" width="100%" />
xxx/ellauri422.html on line 316: ofoto.xyz/uploads/posts/2022-05/1653430092_1-pornofoto-xyz-p-porno-bryunetka-volosataya-nebritaya-pizda-1.jpg" alt="xxx" width="100%" />
xxx/ellauri422.html on line 317: ofoto.xyz/uploads/posts/2022-05/thumbs/1653430107_2-pornofoto-xyz-p-porno-bryunetka-volosataya-nebritaya-pizda-2.jpg" alt="xxx" width="100%" />
xxx/ellauri422.html on line 325: Rusland invader Ukraine er en katastrofe..Israel invader Palæstina- men det er okay ? ..SÅ er det verdenssamfundet eller "kun" den vestlige del af verden der sætter dagsorden?
xxx/ellauri422.html on line 371: Mari Kondo aloitti naistenlehtien lukemisen jo 5-vuotiaana. Kondō perusti kodinjärjestelyn konsultointiyrityksensä 2003 19-vuotiaana. Kolmannen lapsensa syntymän jälkeen Kondō kertoi alkuvuodesta 2023, ettei enää pitänyt tärkeänä kotinsa pysyvää siistimistä. Hän sanoi arvostavansa enemmän lastensa kanssa viettämäänsä aikaa ja tavallaan luopuneensa jatkuvasta siistimisestä. Lausunnosta uutisoitiin ainakin läntisissä tiedotusvälineissä niin, että se päätyi otsikoihin niin Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassakin. Seuraajille kävi vähän kuin Forrest Gumpilla: esikuva jätti perässähiihtäjät keskelle autiota pikitietä kuin tikut paskaan. One of the Runners: "Quiet, quiet! He's gonna say something!" Forrest Gump: "I'm pretty tired... I think I'll go home now." My name is Forrest Gump. People call me Forrest Gump.
xxx/ellauri422.html on line 376: Who else watched Tidying Up with Marie Kondo on Netflix? It's basically porn for me. The organising. The purging. The joy! I. LOVE. HER. NUDE. It was the most boring show I ever watched. In the 21st century, across the developed world, most of us do not need as much as we have. The average American household possesses more than 300,000 items. In the UK, one study found that children have on average 238 toys, but only play with 12 of them on a daily basis. But Mari is not a dumb minimalist like Joshua Becker or Fumio Sasaki, for you are free to choose a messy lifestyle if it sparks joy for you.
xxx/ellauri422.html on line 378: Similarly, we might be able to hold the iPhone in our hands, but we should also be aware that the network of its consequences is vast: server farms absorbing massive amounts of electricity, Chinese factories where workers die by suicide, devastated mud pit mines that produce tin. It is easy to feel like a minimalist when you can order food, summon a car or rent a room using a single brick of steel and silicon. But in reality, it is the opposite. We are taking advantage of a maximalist assemblage. Just because something looks simple does not mean it is; the aesthetics of simplicity cloak artifice, or even unsustainable excess.
xxx/ellauri422.html on line 380: Joshua Becker (s. 1974) on yhdysvaltalainen kirjailija, kirjailija ja hyväntekijä, joka on kirjoittanut neljä kirjaa minimalismista ja tarkoituksellisesta elämästä, joita on yhdessä myyty satoja tuhansia kappaleita ja jotka on käännetty englannista useille kielille, mukaan lukien kiinaksi, espanjaksi, saksaksi ja puolaksi. Erityisesti hänen kirjansa The More of Less ja The Minimalist Home ovat nimenneet myydyimmiksi Wall Street Journalin, Publishers Weeklyn, USA Todayn, Audiblen ja Amazonin. Hän on esiintynyt kalu suorana Huffington Post Livessä, CBS Evening Newsissa ja Wall Street Journalissa. Becker on puhunut julkisesti kirjoittamisestaan ja minimalismista kaikkialla Amerikassa ja kansainvälisesti. Hän ylläpitää Becoming Minimalist -verkkosivustoa, jonka SUCCESS Magazine nimesi kymmenen parhaan henkilökohtaisen kehityksen verkkosivuston joukkoon vuonna 2015. Hän työskentelee tälläkin hetkellä kirjoittajana Forbesissa. Becker kävi tutkijakoulua Bethel Collegessa ja seminaarissa ja suoritti teologian maisterintutkinnon. Hänellä on minimalistinen koti: huonekohtainen soppi epämääräiseen, uudelleen keskittyneeseen elämään (2018, WaterBrook). Minimalismi on kermaperseilyä, johon on varaa vain hyvin toimeentulevilla. Just another way of keeping up with the Joneses.
xxx/ellauri422.html on line 382: Kotirintamasta Suomeen livennyt höhlyskä Sofia Sokolova petti venäläisen sukunsa ja muutti nimensä Aino Törnixi (kz. 229, 234). Takuulla nazi kuten sotahullu roolimallinsa. Sais suxia vittuun Suomen Turusta, painukoon vaikka Syyriaan.
xxx/ellauri422.html on line 413: What is so special with this church? My opinion is that there were too many people and all of them looked very sad. Even the female squirrel that we saw in spruce looked unhappy. I have seen many better old churches. And happier squirrels too. Tikkurilan kauppakeskus Tikkurissa oli vähän ihmisiä ja pahantuulisia. Aimo Parkin kanssa tuli käsirysyä. K-kaupasta ei saanut bratwursteja. Kampasimpukoita en tohtinut edes kysyä. Kaupoista auki oli Saittari ja viron venäläisten putiikki. Vantaalla asuu persaukisia rotinkaisia. Ei siis ihme että ovat pahoillaan.
xxx/ellauri422.html on line 437: Den 155:e mekaniserade brigaden – kallad Anna av Kiev – i Ukraina är ett franskt projekt som presenterades i Normandie, på D-dagen, av den franska presidenten Emmanuel Macron. Macron kallade projektet för ”unikt” och Volodymyr Zelenskyj välkomnade det hela och sa att han hoppades på sammanlagt 14 nya brigader sponsrade av Ukrainas allierade i västvärlden. Men redan innan brigaden nådde frontlinjen började den falla samman. Av 5 800 soldater rapporterades 1 700 ha lämnat brigaden utan tillstånd avslöjade journalisten Jurij Butusov redan i november. Somliga hade återvänt till sina gamla brigader, men ett 50-tal deserterade i Frankrike. Och samtidigt som Frankrike levererade haubitsar, bepansrade fordon och pansarvärnsrobotar som utlovat fick inte Ukraina fram materiel, till exempel drönare, som planerat. När brigaden väl nådde fronten blev situationen ännu värre, berättar The Economist. Soldater och utrustning skickades till andra enheter, utbildade soldater omplacerades i andra roller – och deserteringarna ökade då oerfarna enheter drabbades av stora förluster när de skickades fram i offensiva positioner.
xxx/ellauri422.html on line 488: Maaliskuussa 1991 88,7 % kirgisialaisista äänesti Neuvostoliitossa pysymisen puolesta. According to a 2013 Gallup poll, 62% of Kyrgyz people say that the collapse of the Soviet Union harmed their country, while only 16% said that the collapse benefitted it. Kyrgyzstan will be the only independent Turkic-speaking country in a few years that exclusively uses the Cyrillic alphabet. In April 2023, Russia suspended dairy exports to Kyrgyzstan after the chairman of Kyrgyzstan's National Commission for the State Language and Language Policies, Kanybek Osmonaliev, proposed to change the official script from Cyrillic to Latin to bring the country in line with other Turkic-speaking nations. Osmonaliev was reprimanded by President Sadyr Japarov who then clarified that Kyrgyzstan had no plans whatsoever to replace the Cyrillic alphabet.
xxx/ellauri422.html on line 493: A law banning women under the age of 23 from traveling abroad without a parent or guardian, with the purpose of "increased morality and preservation of the gene pool" passed in the Kyrgyz parliament in June 2013. As the prices of imported agrichemicals and petroleum are so high, much farming is being done by hand and by horse, as it was generations ago. Kirgisiassa ei ole nettiä. Kyrgyzstan was ranked 99th in the Global Innovation Index in 2024. Hyvä Kirgisia!
xxx/ellauri422.html on line 499: It was Jamila that came to prove the author's work. Seen through the eyes of an adolescent boy, it tells of how Jamila, a village girl, separated from her soldier husband by the war, falls in love with a disabled former soldier staying in their village as they all work to bring in and transport the grain crop.
xxx/ellauri422.html on line 500: In the figurative sense, the word "mankurt" refers to people who have lost touch with their ethnic homeland, who have forgotten their kinship. Mankurtin pää on kiedottu kamelinnahkaan joka kutistuttaa siitä zombien. Koko sana on Aitmatovin oma päähänpisto. Russian was as much of a native language for him as Kyrgyz. Zingis ei saanut yhtään länkkärien palkintoa vaikka asui loppuajat lännessä. Elokuussa 1973 Chingiz Aimatov allekirjoitti kirjeen 50 , jossa tuomittiin "A. I. Solženitsynin ja A. D. Saharovin neuvostovastaiset toimet ja puheet". Hyvä Zingiz!
xxx/ellauri422.html on line 502: Hänen kirjojensa kokonaislevikki on 80 miljoonaa. Vanhuudessa hän kärsi diabeteksesta. Hän oli toistuvasti ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kirjailijan viimeisenä elämänvuotena nousi jälleen esiin kysymys Nobel-palkinnon myöntämisestä. Plakun vei 2008 de Clezio, olihan turkkilainen Orhan Pamuk vastikään saanut. 2008 oli sitäpaizi huono vuosi palkita venäläisiä. Näin Putin sanoi Ukrainasta jo 2008, kenr. Hägglund muistuttaa: The Russian president, Vladimir Putin, today repeated his warning that Moscow would view any attempt to expand Nato to its borders as a "direct threat". Russia has been angered by the 26-nation military alliance's eastward growth, and Nato yesterday said Ukraine and Georgia, both former Soviet republics, could one day join. ”Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan (1900-luvun jos et osaa laskea) suurin geopoliittinen katastrofi”, totesi Putin jo vuonna 2005. Niinpa! Olis kannattanut ottaa silloin Naton jäsenexi Venäjä!
xxx/ellauri422.html on line 515: Finland talar maktens språk och uppvisar beslutsamhet. Kiellettyä valaanlihaa Norjasta tuotiin Suomeen koiranruoaksi. Gasum tuo Nynäshamniin Suomesta venäläistä kaasua. Sverige framstår som handlingsförlamat i jämförelse. Den slutsatsen drar professorn Tormod Heier efter ländernas hantering av de misstänkta kabelsabotagen i Östersjön. En buss har vält i Uddevalla. Ett stort pådrag larmades till platsen. Bussen var tom, utöver busschauffören.
xxx/ellauri422.html on line 518: When westerners say how “poor” socialist countries were, they pretend like 70% of capitalist countries (south of Mediterranean and USA) never existed (cuz they could only dream to have life standards like eastern Europe). Like the enormous wealth came from “clean entrepreneurship”, and not from bloody colonial conquest of that same global south that is still poor. The USSR, eastern Europe and China had to build their wealth by their own labour, resources and capability. Ofcourse it was less than the West which already had centuries lead before the USSR was even founded.
xxx/ellauri423.html on line 106: Tsemppijournalismi vääristää kertomalla myönteisiksi miellettyjä uutisia sodasta, joka on sujunut tänä vuonna Ukrainan kannalta todella heikosti. Jos ja kun sodassa ei tapahdu lähiaikoina suurempaa käännettä, pelkään pahoin, että monelle suomalaisellekin ensitiedot rauhanehdoista tulevat olemaan ikävä yllätys, elleivät peräti pienoinen järkytys. Saattaa tulla Karjala ja Gangut mieleen. Siinä on sekä päättäjillä että medialla peiliin katsomisen paikka. Uutisoimalla vimmaisesti uudelleen ja uudelleen lennokin aiheuttamista tuhoista on luotu kuvaa Ukrainan voittojen sarjasta. Samalla poliitikot ovat mikrofoniin lausuneet, miten sodan pitää päättyä Venäjän tappioon ilman, että tukipäätöksiä ja -toimia on saatu aikaiseksi.
xxx/ellauri423.html on line 114: Ukrainan kautta viedyn venäläiskaasun määrä on ollut viime vuosina vain noin kymmenesosa verrattuna sotaa edeltäneisiin vuosiin. Kaasunvientiä ei ole sanktioitu. Ukrainan kanssa tehty sopimus vain päättyy vuodenvaihteessa. "Tämä tekee välittömästi näkyvän loven Venäjän sotakassaan" vakuuttaa professori Veli-Pekka Tynkkynen. Slava Ukrainii! Hyvä esimerkki länsipropagandasta: Ryska gasstoppet släcker juleljusen i Moldavien. Mit vit, ukrainalaisethan ne hanat sulkevat.
xxx/ellauri423.html on line 257: Teneo's Insights Series provides in-depth analysis on the issues that matter most to CEOs and their businesses. In its early years, Teneo was the subject of controversy primarily over its extensive ties to the Clinton family and the leveraging of those ties for its business purposes. In its later years, the firm has spurred controversy by working for authoritarian regimes in Saudi Arabia and Azerbaijan, as well as provide services to Russian oligarchs. In 2016, Teneo was hired by McDonald's to combat Fight for $15, a campaign to raise the minimum wage. On June 24, 2021, it was reported by the Financial Times that Chairman and CEO Declan Kelly had inappropriately touched six women at a Global Citizen charity fundraising event in May of that year. An investigation was launched, and Kelly was removed from his role on Global Citizen’s board the following day, chaired by Christopher Stadler, an investor responsible for managing CVC Capital Partners’s stake in Teneo. In 2024, Teneo received $4.7 million by the authoritarian regime in Azerbaijan to manage publicity for Azerbaijan hosting COP29. Ettälläsiä uiveloita pitäis US:n miälestä nyt uskoa. Ei perkeletto.
xxx/ellauri423.html on line 342: of them in Europe or North America shall be
xxx/ellauri423.html on line 345: attack occurs, each of them, in exercise of the
xxx/ellauri423.html on line 346: right of individual or collective self-defence
xxx/ellauri423.html on line 347: recognised by Article 51 of the Charter of the
xxx/ellauri423.html on line 352: necessary, including the use of armed force, to restore and maintain the security of the North Atlantic area.
xxx/ellauri423.html on line 366: Geologisen kemian henk.koht.ylim.prof. Kaarlo Kalervo Rankama (Ragnell) nussi isämme serkkua Margaretha (Tutu) Carlsonia vuosikausia ellei -kymmeniä 30-luvulta 50-luvulle salaa hammaslääkärivaimoltaan "Riti" Rankamalta ja kirjoitti Tutulle sexintäyteisiä kirjeitä. Kunnes Tutu parka lopulta väsyi odottamaan ja vaipui depixeen, jolloin Kalle droppasi sen kuin vanhan kumihansikkaan. "Riti" Rankama os. Närvänen oli hammaslääkäri. Vittu munkin hammaslääkäri on Närvänen! Kalle ja Riti oli vajaat 10v vanhempia kuin Tutu.
xxx/ellauri423.html on line 397: Jo vuonna 2004 Google listasi noin neljä miljoonaa verkkosivustoa, joihin oli merkitty "upskirt" ja "downblouse". Japanissa hallitus on painostanut matkapuhelinvalmistajia antamaan puhelimensa antamaan varoitusäänen aina, kun sellaisia kuvia otetaan. Brittiläinen naistenlehti Stylist vuonna 2017 ja intialainen sanomalehti Mid-Day vuonna 2019 raportoivat, että "vakohäpeäminen " oli yleistä uutisissa ja sosiaalisessa mediassa. Bollywood-näyttelijät Disha Patani, Deepika Padukone, Priyanka Chopra, Nargis Fakhri ja muut joutuivat häpeään, koska he käyttivät dekolteepukuja sosiaalisessa ja uudessa mediassa, mukaan lukien The Times of India. Poikkeuksellista huomiota herätti, kun poliitikot Angela Merkel, Hillary Clinton ja Jacqui Smith käyttivät porukalla ylä- ja alahalkeaman paljastavia asuja jopa tiedotusvälineissä The Washington Post ja The New York Times.
xxx/ellauri423.html on line 421: of_%C3%87atalh%C3%B6y%C3%BCk_on_black_background.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri427.html on line 60: Tradewives are women who honor femininity, care for their husbands, children and family, and value the state of their home more than they do a salary, yet are not subservient, according to the Darling Academy, a British website.
xxx/ellauri427.html on line 61: Though a traditional housewife may submit to her husband, she is not considered of lesser importance to him, or allows herself to be in a position that threatens her right," says the group's "What is a Trad Wife?" guide.
xxx/ellauri427.html on line 64: Estee Williams, 25, a proud tradewife from Richmond, Virginia, traded in her love of weight-focused bodybuilding and form-fitting activewear for lower-impact workouts and flowy dresses leading up to and after her January 2023 wedding. Her husband works as an electrician; the couple lives in a three-bedroom, three-bathroom house in the suburbs.
xxx/ellauri427.html on line 66: As a newly married homemaker, Williams does cooks and bakes most of their meals from scratch, which usually takes her four to five hours a day. She also cleans and gardens. "Honestly, I love this lifestyle. And I feel like I always wanted it," she says, or said. "I don't believe in a backup plan," she said of her lifestyle choice to focus solely on her husband. (Estee Williams) "There's nothing more fulfilling than focusing on your family and giving your husband or your husband and children a beautiful home," Williams continued.
xxx/ellauri427.html on line 107: Professorin hyvää nimeä lokaava skottipökäle uhoaa Euroopan nimissä:
xxx/ellauri427.html on line 108: Brittiprofessori ja historioitsija Phillips O´Brien kirjoittaa yhdysvaltalaisessa aikakauslehti Atlanticissa julkaistussa esseessään, kuinka Euroopassa on alkanut laajamittainen sota. Jokaisen tämän maanosan johtajan on ymmärrettävä, että Putin haluaa kaataa koko eurooppalaisen järjestyksen – ja että Yhdysvallat ei ole enää luotettava pitkäaikaisena liittolaisena. EU:n jäsenmailla ja muilla Euroopan demokratioilla on hänen mukaansa kaikki edellytykset sotilaallisen voiman kasvattamiseen. Putinin aggression ja Trumpin välinpitämättömyyden yhdistelmän pitäisi olla Euroopalle tilaisuus ottaa vastuu omasta puolustuksestaan.
xxx/ellauri427.html on line 132: Ranu trillerisarja korsikalaisista kermaperseistä oli niin hirveä ettei siitä voinut kazoa edes ekaa jaxoa. Yllättävää kyllä Michel Bussi (1965), bestselleristi jonka aivopieru toi paska korsikalaissarja on, peukuttaa vasemmistoa. Se vaikuttaa aika luikerolta. Se on heittänyt proffan paikan mäkeen ansaittuaan paskakirjoilla millin poikineen. Tää ällö trilleri perustuu jonkun Renaudin chansoniin Le Mistral Gagnant (1985).
xxx/ellauri427.html on line 142: Hollantilais-belgialainen mutapainisarja Grenslanders maiden mutaiselta rajalta sankarina pöljä belgi kallonkutistaja ja tiukka mutiainen lesboämmä skoude Rotterdamista tuntui aluxi paremmalta. It deals - in an abstract way - with actual themes like migration, racism and xenophobia, guilt, revenge, criminal rituals, # Metoo and loneliness. Imdb:n kazoja-arvostelijat kuulostaa just niin tolloilta kuin ne aina ovat. I would like to know the next day what I was watching at and what I had learned from it. Not this lousy experience, that you completely are desorientated because of the flashy filming and editing without recognizing your audience. Story telling begins with patience. And timing... Joopa joo näitä sarjoja kazoo pääasiassa nuijat ja tosinuijat. Ei helkkari ei sittenkään, kylnää paleface hollannikkaat ja tuhkamuna belgit on koko konkkaronkka sairaita rasisteja pedofiilejä ja muita sikkejä lurendreijareita, ne olis pitänyt ottaa miehissä yxintein hengiltä jo ennen vitun "löytöretkien" alkua.
xxx/ellauri427.html on line 154: Adler was born in Yorkshire, in Northern England in 1950. Her husband is an American. Elizabeth Adler´s net worth 2024 was 44.4 Million (millions of dollars). Disclaimer: tämä on vain pallokenttäarvio. Oikea arvo saattaa poiketa tästä vaikka kuinka paljon. Hän on julkaissut yli 20 kirjaa joita on käännetty 22 kielelle.
xxx/ellauri427.html on line 156:
Key Takeaways: The 4 Stages of Adlerian Therapy
xxx/ellauri427.html on line 158: Alfred Adler was initially a colleague of Sigmund Freud, with whom he cofounded the Vienna Psychoanalytic Society. However, he later split with Freud and went on to develop his own ideas about psychiatry. Adler developed the approach to therapy known as individual psychology, and in 1912, he founded the Society of Individual Psychology. Adlerian therapy, also known as individual therapy, emphasizes the individual’s ability to bring about positive change in his or her own life. Adlerian therapy consists of four stages: engagement, assessment, insight, and reorientation. In Adler’s theory, individuals work to overcome feelings of inferiority and to act in ways that benefit the social interest.
xxx/ellauri427.html on line 162: Hurtling rapidly from one plot twist to the next, One Way Or Another blends the glitz of an international thriller with high Gothic touches.
xxx/ellauri427.html on line 164: The writing style feels awkward to me and I simply have no interest in reading any further. I simply don´t care if the mystery gets solved or what happens to any of the characters in the story.
xxx/ellauri427.html on line 166: None of the characters were very likeable or sympathetic and I was glad when it ended. I feel terrible for not liking this as I have been a big fan of this ...
xxx/ellauri427.html on line 177: Quite possibly the stupidest book I've ever read, full of the stupidest characters ever written. I kept reading because I thought, surely, there will be a reason these people keep going off with these sinister people, who terrify them. Suddenly Marco's brain will kick on and he'll realize that the black yacht is THE black yacht...
xxx/ellauri427.html on line 180: The entire section about Marco and the NY police wasn't really necessary. It did nothing to move the story along, except to suggest he was obsessed and to annoy Martha. But he wasn't obsessed enough to even think - Hmm, this yacht where I'm hanging out sure looks exactly like the one where I saw the girl go off the side.
xxx/ellauri427.html on line 181: Angie, who is a prisoner on the yacht during a big party, does nothing to alert anyone. All the months she was captive in the house, full of workers (and much of that time, Ahmet and Mehitabel weren't there) she does nothing to alert anyone. But the ending was even worse. Angie, finally free and in the custody of fireman, doesn't tell them she was not just a guest, but a captive prisoner, tortured for months. She wanders away from them and can't even get a lift to town. They shut the bus door in her face and drive away.
xxx/ellauri427.html on line 183: During the masked portion of the party, Mehitabel seems to have had a plan to do something tricky to Ahmet with Lucy and Angie, dressing them identically. But...Lucy being blonde and Angie being bald like a billiard ball having lost her long red hair would have tipped him off, in spite of masks, wouldn't it? What was that all about anyway? Did I just zone out and miss the point?
xxx/ellauri427.html on line 185: Ahmet, in the marsh with Lucy and the little dog, leaves Lucy alone, and runs off because the little dog has attracted people who'll find her. This ruthless, soulless man - and we've been reminded every other page that he is ruthless and soulless, as his past is constantly rehashed - has a gun in his hand but does nothing to silence the dog. Maybe the gun had no silencer.
xxx/ellauri427.html on line 196: I received a complimentary copy of One Way or Another from NetGalley in exchange for an honest review. This was one of the dumbest books I think I've ever read. Frankly, I'm mad at myself for finishing it.
xxx/ellauri427.html on line 199: One Way or Another sounded like a great mystery/thriller. The book, though, dragged on and on and on. I did not think it would ever end (and I really wanted it to end). It took me two tries to get through the whole book. Instead of being a thrilling page turner, it puts you to sleep. This book needed severe editing and rewriting. It had some good bones (the basic idea), but the final product was severely lacking.
xxx/ellauri427.html on line 201: I give One Way or Another 1.5 out of 5 stars (because the basic premise was decent). The writing is lackluster and the book contains a lot of unnecessary descriptive paragraphs. I was not riveted to the sadism and brutality that was prevalent in this book. I’m sure that this genre is very well enjoyed by many, just not by me.
xxx/ellauri427.html on line 202: The book was portrayed as a revenge thriller book but what it really was was merely a game of survival and viciousness of a sadistic cycle of torture. Not much about the vengeful intentions of the victim. There wasn’t much of an epic scene or an epiphany either, and all the little details and secrets of the characters were laid out at the start, so everything was somewhat predictable. There were also a couple of confusing timeline switches between the chapters that I couldn’t make sense of.
xxx/ellauri427.html on line 204: Oh my Lord, what a train wreck of a book. I can't believe I finished it; I was mostly skimming after a while. The characters are inconsistent, the timeline management is a farce, and very little actually happens. The victim is a bland non-entity who mostly just gets flown back and forth from Turkey to England for absolutely no reason. BORING. There is no intrigue, loose ends like a flock of cats got into a yarn store, and no consistency in anything. Truly bad.
xxx/ellauri427.html on line 205: This is hands-down one of the worst books I've ever had the misfortune of reading. This is the first (and last) book I've ever read by this author. Seriously, don't waste your time!
xxx/ellauri427.html on line 231: No niin! Saatat kysyä! Vain pari viikkoa sitten sain valmiiksi jännittävän murhamysteerin kirjoittamisen, jossa oli mukana myös tavallinen romanttinen mieleni. Otsikko on VIIMEINEN TIETÄÄ. Olen nyt valmis pitkälle makuulle aurinkoiselle rannalle jonnekin toipuakseni ja päästäkseni yli itsestäni (kissojen ja ajatusteni kanssa) sulkeutumisesta pitkiä aikoja. Kirjoittaminen (eikö kukaan koskaan kertonut sinulle?) on kovaa työtä. (Lähde: Elizabeth Adler Oral History. Zusammenfassung: Audiovisual testimony of a Holocaust survivor. Includes pre-war, wartime, and post-war experiences.)
xxx/ellauri427.html on line 240: As a young man at Oxford, Amis joined the Communist Party of Great Britain and left it in 1956. He later described this stage of his political life as "the callow Marxist phase that seemed almost compulsory in Oxford". Amis remained nominally on the political left for some time after the war, declaring in the 1950s that he would always vote for the Labour Party.
xxx/ellauri427.html on line 244: By his own admission and according to his biographers, Amis was a serial adulterer for much of his life. This was a major contributory factor in the breakdown of his first marriage. A famous photograph of a sleeping Amis on a Yugoslav beach shows the slogan (written in lipstick by wife Hilary) on his back "1 Fat Englishman—I fuck anything. Not just anything that moves."
xxx/ellauri427.html on line 246: In one memoir, Amis wrote, "Now and then I become conscious of having the reputation of being one of the great drinkers, if not one of the great drunks, of our time". The booze got to him in the end, and robbed him of his wit and charm as well as of his health.
xxx/ellauri427.html on line 248: Amis had an unclear relationship with antisemitism, which he sometimes expressed but also claimed to dislike. He occasionally speculated on the commonly advanced Jewish stereotypes. Antisemitism was sometimes present in his conversations and letters to friends and associates, such as "The great Jewish vice is glibness, fluency ... also possibly just bullshit, as in Marx, Freud, Marcuse", or "Chaplin [who was a gypsy] is a horse's arse. He's a Jeeeew you see, like the Marx Brothers, like Danny Kaye." As for the cultural complexion of the United States, Amis had this to say: "I've finally worked out why I don't like Americans ... . Because everyone there is either a Jew or a hick." Amis himself described his antisemitism as "very mild".
xxx/ellauri427.html on line 250: Amis was married a second time, to the novelist Elizabeth Jane Howard from 1965 to 1983, with whom he had no children. At the end of that marriage, he went to live with his former wife Hilary and her third husband, in a deal brokered by their two sons Philip and Martin to ensure he could be cared for until his death. I wish they spanked him daily and hid his booze.
xxx/ellauri427.html on line 298: The average height of the 45 men who have served as the President of the United States is approximately 180cm (5'11"). Barron Trump is 6'7". With his stature, he can expect the same sort of career as his dad.
xxx/ellauri427.html on line 382: Lukekaapa alkajaisiksi taas tämän päivän Hs(3.9) mielipide sivustolta älyvapaan kielipropagandisti Bengt-Olof Qvarnströmin mielipide!!!! Hyi hiiveli mitä tämä kielinero laukoo! "Hyödyllisen ruotsin täytyy olla pakollinen, koska monet vanhemmat eivät tiedon puutteessa osaa valita vapaaehtoista ruotsia lapsilleen. He ovat usein myös vuosikymmeniä jatkuneen ruotsin kielen vastaisen propagandan uhreja." Puolikalju "filosofi" B-O Åbo Akademista oli yhtä luotaantyöntävä kuin suomalaistettu kaimansa "Tero" Nousiaisista. Kuin saastuneesta Porvoonjoesta ongittuja kökkäreitä molemmat.
xxx/ellauri427.html on line 385: Tidigare docent inom filosofin, numera pensionär xxx/ellauri427.html on line 387:
xxx/ellauri427.html on line 389: Cheap thrills in the back of my car. Meillä boomereilla on/oli paras musakorneri, sano(o/i) häsbin Elizabeth Boomeri. Ja paskat Liz, Jänis Joplin oli mitääntekemätön raakkuja, samaa luokkaa laulaja kuin Freja Myllyvirta.
xxx/ellauri427.html on line 401: Kristofasisti Dorothea Söllen labia. Onpa ilkeän näköinen! xxx/ellauri427.html on line 410: "Jumala on kädetön ilman ristin don Juanin käsiä ja jalkoja." (famous statement attributed to Teresa of Ávila which Sölle frequently used). Jumala on perheetön, ei sillä ole isää eikä äitiä, saati pikkuveikkoa. Sen tautta tarvittiin Gabrielia apumiehexi marianpäivänä 9kk ennen joulua.
xxx/ellauri427.html on line 416: Kanadan jääkiekkofanit buuasivat öykkärinaapuriensa hoilottavalle anthemille ihan aiheesta. Montreal hockey fans booed the U.S. anthem before a game at the city’s Bell Centre in March 2003, just prior to America’s invasion of Iraq. The anthem was then loudly booed at the arena one day after the invasion, leaving U.S.-born players shocked. As the boos grew louder, Mandia continued her performance but appeared visibly uncomfortable by the end.
xxx/ellauri436.html on line 121: What is this about? A moral conflict is a situation in which a person has two moral obligations, which cannot be met both at once. Behind these obligations lie conflicting values. Sometimes, the conflict can be resolved to the full satisfaction of the different parties involved, i.e. without leaving behind any regrettable remainder or residue. A moral dilemma is an irresolvable moral conflict, i.e. no fully satisfactory resolution is possible since all possible options for action leave behind a remainder that does not cease to be morally binding. Why is this important? This means that two courses of action are possible, which exclude one another. If one goes for one action, the alternative cannot be realized. Moreover, one has to choose between both actions; a third option, such as not making a choice, is not possible.
xxx/ellauri436.html on line 123: Sometimes, moral conflicts can be resolved because one of the values clearly overrides the other. Thus, from a research integrity perspective, authorship requirements are more important than gratitude. In order to do justice to the value of gratitude, the person can be mentioned in an acknowledgement. However, there are examples of situations where conflicts can be irresolvable, because the person who has to choose feels the obligation to do justice to two incompatible values, like whether to smash a white mother with baby or three black businessmen. In such cases, one is confronted with a moral dilemma. A moral dilemma is a conflict situation in which the choice one makes causes a moral harm, which cannot be restlessly repaired.
xxx/ellauri436.html on line 127: But for whom is this important? Through acknowledging the possible existence of irresolvable moral conflicts researchers will learn modesty, and thereby also protect themselves from being infected by the vice of hybris. This may result in the awareness that, although a choice is unavoidable, one should be open to the negative consequences of and take responsibility for them, whatever that may mean.
xxx/ellauri436.html on line 132: What are the 4 pillars of ethical dilemmas? These four moral principles: respect for autonomy, beneficence, nonmaleficence, and justice (see table 1). This framework has been influential because the values it espouses seem to align with our moral norms (if not yours).
xxx/ellauri436.html on line 134: What are the 7 principles of business ethics? There are seven principles of business ethics including accountability, care and respect, honesty, healthy competition, loyalty, transparency, and respect for the rule of law.
xxx/ellauri436.html on line 143: How do we reconcile conflicting moral principles? Reconciling conflicting ethical principles in complex dilemmas often involves careful consideration of the consequences, prioritizing values, and seeking a balanced approach that minimizes harm while promoting overall well-being.
xxx/ellauri436.html on line 145: Jesuiitat ovat kovia poikia etiikan alalla, mm. deviisi "tarkoitus pyhittää keinot" on niiden keximä. The Markkula Center for Applied Ethics is a department at Jesuit Santa Clara University. It was created by Manuel Velasquez, a faculty member in the School of Business, and funded by early Apple Inc. investor Mike Markkula and his wife, Linda Markkula.
xxx/ellauri436.html on line 146: Osuutensa oli myös filosofian professori Manuel Velasquezin siemenapurahalla.
xxx/ellauri436.html on line 151: Nussbaum M (1986). The fragility of goodness. Oxford: Oxford University Press.
xxx/ellauri436.html on line 154: Ketä Martha suosittelisit tavixille Arin, Platonin ja Senecan lisäxi? No, Rousseaun Emile on loistava ja hämmentävä jatko stoalaisille koulutuskeskusteluille. Toivon, että jotkut pitävät tunteita käsittelevistä kirjoistani! Muita filosofeja, jotka sitouttavat suuren yleisön hyvin, ovat Bernard Williams, Hume, Adam Smith, John Dewey, Jean-Paul Sartre ja monet muut! Tietenkin Platonin dialogit ovat korvaamaton resurssi. Kokeile Rabindranath Tagoren The Religion Of Man nähdäksesi, kuinka ei-länsimainen perinne lähestyy joitain näistä aiheista. Tästä luettelosta näkee millaisesta ärvelöstä Marthassa on kysymys.
xxx/ellauri436.html on line 159: In the 19th century, India was not marked by any noteworthy philosophical achievements, but the period was one of great social and religious reform movements. The newly founded universities introduced Indian intellectuals to Western thought, particularly to the empiricist, utilitarian, and agnostic philosophies in England, and John Stuart Mill, Jeremy Bentham, and Herbert Spencer became the most influential thinkers in the Indian universities by the end of the century. These Western-oriented ideas served to generate a secular and rational point of view and stimulated social and religious movements, most noteworthy among them being the Brahmo Samaj movement founded by Ram ...(100 of 27085 words)
xxx/ellauri436.html on line 161: In his Religion of Man, alias his 1931 Oxford Hibbert lectures, Tagore sought to give a philosophy of man in which human nature is characterized by a concept of surplus energy that finds expression in creative art. In his lectures on Nationalism, Tagore placed the concept of society above that of the... Okay, but what is God according to Tagore? God is God of humanity but also it mean that it is the God in every human being. According to Tagore the essence of religion is humanity. It is this human aspect which forms the basis of religion. Tagore's religion is an aspect of human spirit. It does not come from God, it is rooted in human being, and, therefore, his religion is a poet's religion. Religion, for him, is a principle of unity that binds us together. Moreover, it is our essential quality inherent in us. WTF, extremely wimpy notion of god!
xxx/ellauri436.html on line 163: Tagore was a humanist and universalist who believed in the unity of mankind beyond national and cultural boundaries. His philosophy promoted tolerance, spiritual values, and the idea of a global culture rooted in mutual respect and shared humanity. He even developed in himself a liberal feminist mindset. No wonder Martha gave thumbs up to The Bard of Bengal.
xxx/ellauri436.html on line 165: Brahmo Samaj was founded by Raja Ram Mohan Roy in 1828 to promote monotheism, eradicate social evils like sati and caste discrimination, and encourage rational thinking and social reform in Indian society. Brahmoism is a monotheistic religion, meaning they believe in one god. Brahmos do not believe in Vedas or avatars. Brahmos do not worship any idols. Hinduism is a polytheistic religion, meaning they believe in multiple gods. Rampe was something of a Rahmo too. Why did Brahmo Samaj fail? Because Keshab Chandra Sen's daughter, who was 13-year-old, married a Cooch-Behar prince. Many individuals opposed these actions since they contradicted the values of the Brahmo Samaj. As a result, they agreed to disagree.
xxx/ellauri436.html on line 167: Keshub Chandra Sen (Bengali: কেশবচন্দ্র সেন; also spelled Keshab Chunder Sen; 19 November 1838 – 8 January 1884) was an Indian philosopher and social reformer who attempted to incorporate Christian theology within the framework of Hindu thought. Born a Hindu in the Bengal Presidency of British India, he became a member of the Brahmo Samaj in 1857 but established his own breakaway "Bharatvarshiya Brahmo Samaj" in 1866 while the Brahmo Samaj remained under the leadership of Rampe's dad, Debendranath Tagore (who headed the Brahmo Samaj until his death in 1905). In 1878, his followers abandoned him after the underage child marriage of his daughter which exposed his campaign against child marriage as hollow.
xxx/ellauri436.html on line 173:
Ramakrishna (18 February 1836 – 16 August 1886), also called Ramakrishna Paramahansa (Bengali: রামকৃষ্ণ পরমহংস, romanized: Ramôkṛṣṇo Pôromohôṅso; pronounced [ramɔkriʂno pɔromoɦɔŋʃo] ⓘ; IAST: Rāmakṛṣṇa Paramahaṃsa), born Ramakrishna Chattopadhay, was an Indian Hindu mystic. He was a devotee of the blackface goddess Kali, but adhered to various religious practices from the Hindu traditions of Vaishnavism, Tantric Shaktism, and Advaita Vedanta, as well as Christianity and Islam. His parable-based teachings advocated the essential unity of religions and proclaimed that world religions are "so many paths to reach one and the same goal". He was regarded by his followers as an avatar (divine incarnation). He later proceeded towards tantric sadhanas, which generally include a set of heterodox practices called vamachara (left-hand path), which utilise as a means of liberation, activities like eating of parched grain, fish and meat along with drinking of wine and sexual intercourse (shagti). Paras paraabeli oli se missä sykofantti shakaali turhaan odotti sonnilta putoavan nannaa kasseista. Opetus: älä nuolaise ennenkö tipahtaa.
xxx/ellauri436.html on line 175: During one period, he worshipped a small metal image of Ramlälä (Rama as a child) in the attitude of a mother. According to Ramakrishna, he could feel the presence of child Rama as a living God in the metal image. Another time he had an intense vision of two young boys merging into his body while he was crossing the river in a boat. In 1927 Romain Rolland discussed with Sigmund Freud the "oceanic feeling" described by Ramakrishna, arguing that his mystical visions, refusal to comply with ritual copulation in Tantra, Madhura Bhava, and criticism of Kamini-Kanchana (women and gold) could reflect homosexuality. An "'oceanic' sentiment" was one which Rolland had also experienced. Max Müller, Mahatma Gandhi, Jawaharlal Nehru, Sri Aurobindo, and Leo Tolstoy
xxx/ellauri436.html on line 183: Thomas Nagel vaikuttaa hämärämieheltä vaikka kirjoitti tieteenfilosofian alkeita. Eentschuldigung, sehän oli positivistinen Ernst Nagel. Sekin kyllä oli imigrantti juutalainen Kakanian valtakunnasta, muttei Tomin isä. Ernstin pojat Alex ja Sid teki kovaa tiedettä, ei tollasta etiikkahöttöä.
xxx/ellauri436.html on line 193: Kirjassaan " Millaista on olla lepakko? " ja muualla hän kirjoittaa, että tiede ei voi kuvata, millaista on olla ajattelija, joka hahmottaa maailman tietystä subjektiivisesta näkökulmasta. Idealismin oireita, lievää dualismia. Nagel syyttää Wittgensteinia ja amerikkalaista mielen ja kielen filosofia Donald Davidsonia filosofisesta idealismista. Syystäkin, vaikkei ole ize juuri parempi.
xxx/ellauri436.html on line 197: Osa hämmennystä johtuu mielikuvituksen rajoituksista: Princetonin kollegansa Saul Kripken vaikutuksesta Nagel uskoo, että mikä tahansa tyyppi- identiteettilausunto, joka tunnistaa fyysisen tilatyypin henkisen tilatyypin kanssa , olisi, jos totta, totta . Mutta Kripke väittää, että voidaan helposti kuvitella tilanne, jossa esimerkiksi C-kuituja stimuloidaan, mutta hän ei ole kipeä, ja siten kumoaa tällaisen psykofyysisen identiteetin nojatuolista käsin. Pikemminkin kylpyammeesta, jossa kelluu pökäleitä lämpimässä vedessä Kripken seurana. Kripkelläkään ei lie ollut muita lapsia kuin näitä ruskeita. Saul oli koulutuxeltaan lukki. Kipu ei voi olla fyysistä kerta se on eri asia jossain kuvitteellisessa mahd. maailmassa. Samaa on sittemmin tolkuttanut David Chalmersin pakana josta on paasattu jo toisaalla.
xxx/ellauri436.html on line 202: At the age of three, he asked his mother if God really is everywhere, and if so whether he had, by walking into the kitchen, squeezed part of God out of it. Hänen serkkunsa on Eric Kripke, joka tunnetaan The Boys -televisio-ohjelman luomisesta. Narratologit (alkaen Pavelista ja Dolezelistä) ovat käyttäneet Kripken mahdollisten maailmojen teoriaa ymmärtääkseen "lukijan manipulointia vaihtoehtoisten juonenkehitysten tai hahmojen suunnittelemien tai kuviteltujen vaihtoehtoisten toimintasarjojen kanssa". Tästä sovelluksesta on tullut erityisen hyödyllinen hyperfiktion analysoinnissa.
xxx/ellauri436.html on line 206: Saul Kripke Center järjestää Kripken työhön liittyviä tapahtumia ja luo digitaalista arkistoa aiemmin julkaisemattomista tallenteista Kripken luennoista, luentomuistiinpanoista ja kirjeenvaihdosta 1950-luvulta asti. Salen leski Margaret Gilbert on ex Goldberg, sosiaalifilosofi briteistä. Who is Margaret Gilbert in Vampire Diaries? Margaret Gilbert is Elena Gilbert's little sister. She has blonde hair and blue eyes, much like her sister. Her parents were Elizabeth Gilbert and Thomas Gilbert.
xxx/ellauri436.html on line 208: Sir Bernard Arthur Owen Williams FBA (21. syyskuuta 1929 – 10. kesäkuuta 2003) oli englantilainen moraalifilosofi . Hänen julkaisujaan ovat Izen ongelmat (1973), Etiikka ja filosofian rajat (1985), Häpeä ja välttämättömyys (1993) sekä Totuus ja totuus (2002). Hänet valittiin ritariksi vuonna 1999.
xxx/ellauri436.html on line 210: Hän suhtautui skeptisesti yrityksiin luoda perusta moraalifilosofialle. Hän oli kuin sudenkorento, joka leijuisi ideoiden meren yläpuolella.
xxx/ellauri436.html on line 215: Bernien 1. vaimo oli etevämpi tai ainakin kuuluisampi kuin Bernie. Heidän henkilökohtaisten arvojensa erot – hän oli ateisti, hän oli katolinen – rasittivat heidän suhdettaan entisestään. Se saavutti murtumispisteen vuonna 1970, kun Williams loi suhteen Patricia Law Skinneriin, Cambridge University Pressin tilaustoimittajaan ja historioitsija Quentin Skinnerin vaimoon. Hän oli pyytänyt Williamsia kirjoittamaan vastakkaisen näkemyksen utilitarismista: puolesta ja vastaan JJC Smartin (1973) kanssa, ja he olivat rakastuneet. My husband was vulnerable to hopeful women's advances, said the disapointed Shirley Williams. ‘And of course because he was rather good-looking as well as frighteningly clever, he was pinioned by quite a number of – I have to say – hopeful ladies.’
xxx/ellauri436.html on line 217: Bernie lähti Englannista Kaliforniaan vuonna 1988 tullakseen siellä brittiläiseksi Amerikan filosofian professoriksi ja ilmoitti tiedotusvälineille, että hän oli lähtemässä briteistä "aivovuodon osana". 3v kuluttua hän katui, että oli tehnyt lähtönsä Englannista niin julkiseksi; hänet oli suostuteltu tekemään niin korostaakseen Britannian suhteellisen alhaisia akateemisia palkkoja. Eläköityään hän sai stipendin All Soulsista.
xxx/ellauri436.html on line 232: La obra encierra un profundo mensaje sobre la condición humana: la utopía es propia de la estructura del ser humano, toda persona persigue su utopía, su felicidad, su sueño, muchas veces inconcluso, otras trunco, cuando no imposible.
xxx/ellauri436.html on line 249: Nussbaum (2001) explains that the “social-democratic liberalism” that is the basis of her politics is a liberalism that holds similar commitments to the Christian liberalism of Jacques Maritain, the social liberalism of T. H. Green, and the individual liberalism of Ernest Barker. Liberal socialism is a political philosophy that incorporates liberal principles to socialism. This synthesis sees liberalism as the political theory that takes the inner freedom of the human spirit as a given and adopts liberty as the goal, means and rule of shared human life. Socialism is seen as the method to realize this recognition of liberty through political and economic autonomy and emancipation from the grip of pressing material necessity. Liberal socialism opposes abolishing certain components of capitalism and supports something approximating a mixed economy that includes both social ownership and private property in capital goods. Let oligarchs own the profitable businesses while the people hold the sticks that do not pay.
xxx/ellauri436.html on line 255: Vuoden 2003 kirjansa Don't Smile So Much yhessä luvussa Martha Nussbaum, joka oli ollut yksi Owenin tohtoriopiskelijoista Harvardissa, kirjoitti, että hän oli toistuvasti tehnyt ei-toivottuja seksuaalisia edistysaskeleita hiäntä kohtaan. Hiän totesi myös, että Owenilla oli tavanomainen menettely, jolla hän rohkaisi naisopiskelijoita seksiin hänen kanssaan. Samassa luvussa todettiin, että myöhemmin, Cambridgeen muuttonsa jälkeen, Nussbaum koki raiskausyrityksen Owenin käsissä. Nämä väitteet toistettiin New Yorkerin vuoden 2016 Nussbaumin profiilissa. Owen oli kellahtanut 1982 ja Bernie 2003. Jälkeenjääneen oli helppo hymyillä.
xxx/ellauri436.html on line 259: Owen invited her to his office, served sherry, spoke about life’s sadness, recited Auden, and reached over to touch her breasts... I mean, really, what declassé behavior! Who grabs boobies while reciting that old fairy Auden? There's some great Elizabethan lyric poetry tailor-made for ye aged lecher who wishes to coppeth a feel. The most important human sex organ is the mind.
xxx/ellauri438.html on line 51: Tässähän se länkkärien perusvika on: ne haluu koko ajan citius, altius, fortius, niiden liike osoittaa eteenpäin ja ylöspäin kuin erektiivisen penixen. Kun luonnonvarat eivät ole loputtomat, ei tästä voi seurata muuta kuin grande katastroof, un coup de guisot magistral. Tätä länsimaista taipumusta tutkistelee Daniel Kahnemanin (Eskin juutalainen talousnobelisti-idoli) kv bestselleri Thinking, Fast and Slow, joka löytyi Kottby bibliotekin poistohyllystä. Sen vastapainona on Pertti Niemisen nukkavieru kokoelma kiinalaista viisautta Keskitie (Chung Yung), josta maxoin 50c Emmauxelle.
xxx/ellauri438.html on line 58: Työväenopiston postohyllystä löytyneestä frankofoonisesta Kiina-aiheisesta huumoriporno- tai pornohuumoritaskukirjasta poison d'Avril löytyy hassunhauskoja ranskalaisia ord och uttryck, kuten faire pleurer le borgne (itkettää yxisilmäistä) tai donner la pipe (poskettaa).
xxx/ellauri438.html on line 65: Lapsilla ja vanhuxilla on iltarituaaleja, joita ilman ei voi mennä nukkumaan. Ne on tehtävä aina totutulla tavalla. Se on pakko-oireisuuden esiaste. Rituaali tarkoittaa uskonnollisen toimituksen tai muun juhlamenon vakiintunutta suoritustapaa tai tällaista toimitusta, varsinkin palvontamenoja. Arkisin on sitten aamurutiinit, joihin liittyy tavallisemmin profaniteetteja.
xxx/ellauri438.html on line 69: Uskonnon alueella rituaali toimii keinona erottaa pyhä ja arkipäiväinen eli profaani toisistaan ja siirtyä pyhän alueelle, whatever that may mean. Ainakaan siellä ei sovi pelleillä eikä naureskella. Uskonnollisella rituaalilla on usein esikuva, joka toimii mallina rituaalin suorittamiselle. Tämä esikuva kerrotaan myytissä, joka sijoittuu mytologiseen alkuaikaan. Kepulin romanialaisen Mircea Eliaden mukaan rituaali on siis näyteltyä myyttiä. Yliluonnollisia olentoja kuten jumalia ja henkiä lähestytään, torjutaan, lepytetään, palvotaan ja pyydetään avuksi yleensä rituaalisessa kontekstissa. Tällaisia rituaaleja ovat esimerkiksi uhraaminen, rukoilu tai jumalanpalvelus.
xxx/ellauri438.html on line 75: Riitit asettavat normeja käyttäytymisen kaaokselle. Esim tähtilippu edustaa suurempia symboleja, kuten vapautta, demokratiaa, vapaata yrittäjyyttä tai kansallista ylivoimaa. Lippu kannustaa jonkinlaiseen kaikki tai ei mitään uskollisuuteen koko pakettia kohtaan, jonka parhaiten tiivistää: "Lippumme, rakasta sitä tai jätä se". Sixi lippua ei koskaan pidä kohdella pelkkänä kankaanpalana. Kuten Barbara Myerhoff sanoi, "näkeminen ei ole vain uskomista, vaan myös tekeminen on uskomista."
xxx/ellauri438.html on line 90: Runoilija-kääntäjä Pertti Nieminen oli modernisti rotestirunoilija, jonka poetiikassa yhdistyivät kovuuden ja rehellisyyden ihanteet. Nieminen on julkaissut mittavan runotuotannon ja suomentanut huomattavan määrän Kiinan kirjallisuutta. Kiinnostus Kaukoitään yhdisti 1950-luvun modernisteja angloamerikkalaisiin imagisteihin, jotka 1900-luvun alussa olivat alkaneet kirjoittaa ja kääntää kuvarunoutta. Tutkimus valottaa erilaisia modernismin Kaukoitä-virikkeitä ja monipuolistaa käsityksiä kiinalaisesta runoudesta sekä filosofiasta. Niemisen ohella teoksessa nousee esiin monia aikalaisia, kuten Tuomas Ahneva, Nussi Lammi, Puovo Huovikko ja Kyra Kyrklund.
xxx/ellauri438.html on line 118: Amos Tversky (hepr. עמוס טברסקי; 16. elokuuta 1937 – 2. kesäkuuta 1996) oli israelilainen psykologi ja tutkija. Hänet tunnetaan erityisesti prospektiteorian kehittämisestä, kognitiivisten vinoumien tutkimisesta ja pitkästä yhteistyöstä Daniel Kahnemanin kanssa. "You must never forget the Primat of the Is", sanoi Amos Tversky hepreaxi paxulla saxalaisella axentilla. Nimi tuntui tutulta ja olikin: Suuri osa hänen varhaisesta työstään koski mittauksen perusteita. Hän oli mukana kirjoittamassa kolmiosaisen tutkielman Krantz, Luce, Suppes, Tversky: Foundations of Measurement. 1 mun mielikirjoja.
xxx/ellauri438.html on line 120: Stanfordin porukoita, olen voinut vaikka nähdä sen. Mikäs Tverskyn tappoi noinkin nuorena? Ei kai sama tauti kuin Richard Montaguen? Ei, ihosyöpä vei. Hän kuoli metastaattiseen melanoomaan vuonna 1996. Hän oli juutalainen ateisti. Vaikka Tversky oli hyvin yhteistyökykyinen, hänellä oli myös inhottava tapa työskennellä yksin öisin muiden nukkuessa. Persie Diaconissa, matematiikan professori Stanfordista, valitti: "Et saanut nukutuxi ollessasi hänen läsnäolossaan. Hänestä loisti valoa." Älyllisessä keskustelussa Tversky halusi murskata opposition. Martha Nussbaumin panopuu Cass Sunstein kehui New Yorkerissa Michael Lewisin kirjaa Tverskyn ja Kahnemanin välirikosta. Lewis kiitti siinä Cassia joxkin neropatixi. Manus manum lavat. Joka iikka näistäkin juutalaisia.
xxx/ellauri438.html on line 136: In 1958, Mad published letters from several readers noting the resemblance between Neuman and England's King Charles, then nine years old. Shortly thereafter, an angry letter under a Buckingham Palace letterhead arrived at the Mad offices: "Dear Sirs No it isn't a bit – not the least little bit like me. So jolly well stow it! See! Charles. P." The letter was authenticated as having been written on triple-cream laid royal stationery bearing an official copper-engraved crest. The postmark indicated it had been mailed from a post office within a short walking distance of Buckingham Palace. Unfortunately, the original letter disappeared in the 80's while on loan to another magazine and has never been located.
xxx/ellauri438.html on line 138: As interpreted by the important Chicago school of economics, faith in human rationality is closely linked to an ideology in which it is unnecessary and even immoral to protect people against their choices. Rational people should be free, and they should be responsible for taking care of themselves. Milton Friedman, the leading figure in that school, expressed this view in the title of one of his popular books: Free to Choose. Another fucking Jew. Älä estä mitään mikä ei vahingoita jotain muuta. No vittu yxityinen omistus eli rahan kahmiminen izelle vahingoittaa muita, joille jää käteen vastaavasti vähemmän. Koko liberaali deviisi on päin persettä, eli Nussbaumska haista sinä paska!
xxx/ellauri438.html on line 149: Linda on 31-vuotias, sinkku, suorapuheinen ja erittäin pirteä. Hän opiskeli filosofiaa. Opiskelijana hän oli syvästi huolissaan syrjintään ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja osallistui myös ydinvoiman vastaisiin mielenosoituksiin.
xxx/ellauri438.html on line 163: Taylor ja Brown ovat väittäneet, että ihmiset takertuvat liian positiivisiin uskomuksiin itsestään, hallinnan illuusioihin ja uskomuksiin väärään paremmuuteen, koska se auttaa heitä selviytymään ja menestymään. Lukuisat katastrofit johtuvatkin tästä.
xxx/ellauri438.html on line 173: Max Black was not interested in the psychology of stupid people. Amos was not interested in Mackintosh computers. Max Black (February 24, 1909 – August 27, 1988) was an Azerbaijan-born British-American philosopher who was a leading figure in analytic philosophy in the years after World War II. He made contributions to the philosophy of language, the philosophy of mathematics and science, and the philosophy of art, also publishing studies of the work of philosophers such as Frege. His translation (with Peter Geach) of Frege's published philosophical writing is a classic text. Black was born on February 24, 1909, in Baku, in present-day Azerbaijan. He was of Jewish descent.
xxx/ellauri438.html on line 216: Kolumbian valtion laiminlyönti aselepoa kohtaan oli tuomittava, sillä, he jatkoivat yhteiskunnallisten johtajien ja taistelijoiden tappamista FARC-EP:n aselepossa. M-19 pysyi kriittisenä FARC-EP-prosessia kohtaan, eikä ihme. 14. elokuuta 1987 moottoripyörillä ja kansallisen poliisin vaatteissa olleet palkkamurhaajat mursivat senaattori Pedro Luis Valencian Medellínin asunnon oven ja hänet ammuttiin Carlos Castañon käskystä. Carlos Castaño Gil (Amalfi, 15. toukokuuta 1965 - San Pedro de Urabá, 16. huhtikuuta 2004), alias komentaja, oli kolumbialainen puolisotilaallinen ja väitetty huumekauppias, Kolumbian yhdistyneiden itsepuolustusvoimien (AUC) ylin johtaja sen perustamisesta asti kuolemaansa asti. Kolumbian yhdistyneet itsepuolustusvoimat olivat maan puolisotilaallisten ryhmien liitto, joka kutsui itseään talonpoikaispuolustukseksi ja joka oli liittoutunut julkisten joukkojen (sotilasvoimat ja kansallinen poliisi) kanssa, jotka taistelivat Kolumbian sissejä, kuten Kolumbian vallankumouksellisia asevoimia (Revolutionary Armed Forces of Colombia - National Libersiden) (FARC) ja EP4:tä vastaan.
xxx/ellauri438.html on line 224: 16. toukokuuta 1984 kansallinen poliisi surmasi 17 opiskelijaa National University of Colombiassa, jotka protestoivat murhia ja yliopistoissa tapahtuvaa vainoa vastaan. Näitä edistysaskeleita uhkasi kuitenkin "likaisen sodan" eskaloituminen, joka on voimistunut vuodesta 1984 lähtien, kuten useat organisaatiot ovat tuominneet.
xxx/ellauri438.html on line 232: Vuosina 1993-1994 puolisotilaalliset ryhmät, jotka tunnettiin nimellä "Comandos Populares", murhasivat kymmeniä sosiaali- ja ammattiyhdistysjohtajia, jotka kuuluivat UP:hen (Union of People´s Power) ja PCC:hen (kommunistinen työväenpuolue) Urabán alueella. Nämä kommandot koostuivat useista Toivo, rauha ja vapaus -puolueen jäsenistä, jotka olivat ryhtyneet veriseen kostoon UP:lle kostoksi La Chinitan joukkomurhasta ja "Esperanzadosin" jäsenten joukkomurhasta José María Córdoban lohkon käsissä banaanialueella. Presidentti Juan Manuel Santos tunnusti Kolumbian valtion vastuun Isänmaallisen liiton tuhoamisessa: "Se oli kansanmurha, rikos ihmisyyttä vastaan. Sen tragedian ei olisi koskaan pitänyt tapahtua." Juan Manuel Santos, 2016.
xxx/ellauri438.html on line 255: Name your poison sanoi KJJ Hintikka suave like asunnossaan Tallahasseen goflkentän äärellä.
xxx/ellauri438.html on line 285: C'est un équipier obèse, sale, ivrogne, impudique et ronchonnant, l'inculture en bandoulière, à la force herculéenne, dont le port négligé, le culot et le vocabulaire outranciers, la tenue repoussante ne gâtent pas le professionnalisme. Il est aussi doté d'un courage physique hors norme : « Béru est ce qu'il est : gueulard, renaudeur, picoleur, soudard, et tout. Mais la témérité c'est son lot.
xxx/ellauri438.html on line 313: Zifoloff avec sa tête chercheuse à
xxx/ellauri440.html on line 56: Aikamoista kukkoilua ja nokittelua kälyliigassa. This town is too small for the two of us.
xxx/ellauri440.html on line 57: Madildalla alkaa migreeni. Eikös sama vika ollut pyylevän pikku arabianproffan rouvalla? Hämeen-Anttilalla siis. Itähämäläinen talonpoikaissuku sekin. Ei sillähän oli epilepsia. Iso paha hukka, Sepe eikä pikku. Pepun kiskontaa perintömatolla kuin Nuutilla. Vielä ilkeämpi tauti, se oli ilkeällä Dostojevskillä. Siihen selviytymiskeinona on huumori.
xxx/ellauri440.html on line 72: Suurin ero on siinä että taannoin hygienia hoitui jyreillä normeilla, nykyään on profylaxia, katumuspillerit, muumimukit ja dna-hoitoja. Porukoilla on varaa olla loivamielisempiä. Toisesta vierestä on tylsempää. Mixei pöljä Tildu kerro Ismailille keskenmenosta?
xxx/ellauri440.html on line 87: Hautajaisissa vähän hämärtyi ketä surtiin, pikku Nipa veijaria vaiko sen karhukoiria, Masia ja Pörriä. Pystykorvayhdistyxen terhakalla puuhaihmisellä oli kyyneleitä haukussa. Vainajista ei pitäisi peijaisissa näyttää videoita, ei ainakaan noin pitkiä. Nukkavierut professionaalit pikkuveljet tirskuivat nurkkapöydässä, uijuijui ateriakexejä. Seija näytti hyvin hyvin happamelta, se ei ymmärrä tollasta "leikkiä". Yli 70-vuotiaista ei pitäisi salaa ottaa sotkutukkaisia valokuvia. Paha mieli tulee siitäkin. Tiina näyttää koulineen Jöpin lopultakin osaansa tyytyväisexi, sillä on nyt oma paikka, toistaisexi ainakin. Se tulee het jalalle kun huutaa, ei sitä muille anneta.
xxx/ellauri440.html on line 96: Johan Carl Emil (Jean) Boldt (19. huhtikuuta 1865 Kuopio – 16. toukokuuta 1920 Helsingin maalaiskunta) oli hovioikeuden auskultantti, asianajaja ja toimittaja joka tuli tunnetuksi 1800-luvun lopussa teosofina ja myöhemmin anarkistina. Boldtia voidaan pitää tolstoilaisena kristillisenä anarkistina, joka oli kiinnostunut muun muassa eläinsuojelusta, kasvissyönnistä sekä rauhanaatteesta. Lakia opiskelleena hän vastusti kiivaasti oikeuden väärinkäyttöä, jota Boldt kutsui valtion pakkovallaksi ja piti oikeuslaitosta rikkaiden etujen ajajana. Hän vastusti myös prostituutiota, joka tuolloin oli Suomessa valtiovallan hyväksymää ja osittain säätelemää toimintaa.
xxx/ellauri440.html on line 102: Viimeisinä vuosinaan Boldt radikalisoitui vallankumoukselliseksi, jonka toiminta huipentui vuonna 1917 tapahtuneeseen Nikolainkirkon eli nykyisen Helsingin tuomiokirkon valtaukseen. Vuonna 1897 hän perusti yhdessä kirjailija Matti Kurikan ja teosofi Pekka Ervastin kanssa Helsinkiin ruotsinkielisen rauhanyhdistyksen Finlands Fridsförening. Vuoden 1900 lopulla Boldt ja Ervast perustivat Uusi Aika -nimisen viikkolehden. Boldt uskoi, että siitä tulisi maailman paras lehti, ja siksi joulukuussa 1900 ilmestyneestä näytenumerosta otettiin 165 000 kappaleen jättiläispainos. Uusi Aika ehti kuitenkin ilmestyä vain seuraavan vuoden tammikuusta toukokuuhun, ennen kuin lehti jouduttiin varojen puutteessa lopettamaan. Lehti levitti kuitenkin teosofisia ajatuksia myös työväestön keskuuteen, ja Ervast julkaisi siinä Valoa kohti kirjansa alkuosan ”teosofisten kirjeiden” muodossa.
xxx/ellauri440.html on line 112: Harmaan talon takakansi kiittää Ollin kirjoittajanotetta, hän on seurannut elämää ja kertoo siitä väkevästi. Nää uskontopellejen jutut on yleensäkin väkeviä, paljon pepun hajua. Niissä on paljon samaa kuin talousliberaaleissa, mitä niistä monet ovatkin. Talousliberaalien ns-uutiset on hervotonta scheissea, erit. Tekniikka ja Talous, Kauppalehti ja Ilta-Pulut. Yxityisomaisuuden ja talouskasvun kanssa ährätään pallon ollessa tuhon partaalla. Mitä lähempänä ollaan katastrooffia sitä ankarammin kootaan kekoa.
xxx/ellauri440.html on line 120: I actually read this book in an evening as I had to read it for book club. This was my book choice and I expected so much better. I was disappointed as it was not the comedy I expected, nor was it interesting or captivating. I had a dislike for the protagonist and really could not have cared less about his journey. Jesus was not nearly enough of a central character and was only a passing character. The author could have done so much more with what I thought was a very good premise for a novel.
xxx/ellauri440.html on line 123: It's at this point that Jesus Christ steps in. Actually, he breaks in. Niko wakes up early one morning to the sounds of a prowler in his apartment. Niko sees a man who's "tough, long-haired, bearded and big and strong, and [who] oozes confidence" entering his bathroom. When the man comes out, Niko clocks him in the head with an ashtray. Niko meets Jesus, or at least someone who claims to be Jesus and there to make Niko "a better man."
xxx/ellauri440.html on line 124: Husum seems at his best in describing Niko before he meets Jesus, doing a first-rate job of portraying a soul in agony. That effort, though, makes some of the balance of the book seem a bit of a misfire. Niko's easy acceptance of the idea of moving to Tarm and his mollification there and later don't quite fit the self-destructive and tormented Niko of the first third of the book. Likewise, at times events in Copenhagen seem a bit too much like a blithe excursion than the struggle of an anguished soul. Additionally, although the ending is certainly appropriate for a story about a search for redemption, it is a bit confusing.
xxx/ellauri440.html on line 128: Overall not too bad, just not my kind of book. It couldn't have been WORSE! I'm so mad!
xxx/ellauri440.html on line 143: Jeesus on tyytyväinen että mätkin Siljeä ja vaihdoin sen Marianneen, niin Siljeen tuli sen musaan tarvittavaa säröä. I'm proud of you Nikolaj, he says. He is a real boyfriend to me. I give Jesus a real bloke's hug, like St. John. Marianne doesn't believe in him but I do. Saatuaan tikit kieleen Marianne lupaa peukuntäyteisellä äänellä ei koskaan jättää mua. Se on rotevaa. Vedän Siljen puohon vielä yhdet vetelät sen pyynnöstä keikkabussissa, juon lisää porttoöljyä ja kazon Gilmore girlsiä.
xxx/ellauri440.html on line 147: Kirsi pakotti rangaistuxexi Pezkun kazomaan töllöstä Jesus Christ Superstaria. Tästä on pitkä paasaus jo albumissa 149. Cruel and unusual punishment. Jesus Christ Superstar on Andrew Lloyd Webberin säveltämä ja Tim Ricen sanoittama rockooppera. Se kuvaa Jeesuksen ja Juudas Iskariotin keskinäistä suhdetta ja Jeesuksen elämän viimeistä viikkoa ja päättyy ristiinnaulitsemiseen. Ensimmäiseksi rockooppera julkaistiin albumina vuonna 1970. Levyllä Jeesuksen sijasta lauloi Ian Gillan ja Juudaksen Murray Head. Ensimmäinen lavaesitys sai ensi-iltansa 1971, ja Norman Jewisonin ohjaama elokuvaversio julkaistiin 1973. Jesus Christ Superstar is a product of its era, fused with 1970's rock, gospel, folk, and funk as well as modern colloquialisms and energetic choreography. The themes that appear throughout Superstar are fame, revolution, radicalism, and humility. Maria Magdalena antautuu hyvin voideltuna Jeesuxelle ja Jeesus Jumalalle. Beatlesit olivat suurempi hitti kun Jeesus, muttei yhtä kauan. Rangaistus ei ole tehonnut, onnettomalla Imillä jatkuu päihdeongelma. Amis ei nappaa, Kirsi alkaa väsyä. Pezku puuhaa autistisesti sieniensä parissa. Päihdeongelmainen Arvo Jännevirralta kävi joskus kerjäämässä Merikadulla.
xxx/ellauri440.html on line 149: Why do some Christians not like Jesus Christ Superstar? It is NOT Christian. It challenges Scripture by trying to explain away the motivation of Judas in acceptable terms. Rather than accept God at His Word. Many other subplots like Mary loving Jesus in confused ways. And, like mentioned it ends at the crucifixion, minus the curtain being torn. Pope Paul VI praised the film and suggested it would bring more people to Christianity.
xxx/ellauri440.html on line 151: Jesus Christ Superstar was controversial because the portrayal of Jesus as having moments of doubt, the focus on Judas Iscariot, and the implied romantic relationship between Jesus and Mary Magdalene upset many Christians. Why did Jesus Christ Superstar not include the Resurrection? Simple. Tim Rice, the lyricist, does not believe Jesus was the Son of God. Rice said, “We approached the opera from the point of view of Christ the man, rather than Christ the God. Rice and Lloyd Webber were in their 20s when they wrote Jesus Christ Superstar. How is Andrew Lloyd Webber so rich? Real estate investments: Aside from his musical career, Webber sources income from profitable investments in the real estate world. The prolific British composer behind "Cats," "Phantom of the Opera," and "Jesus Christ Superstar," built a billion-dollar fortune off blockbuster musicals. But Sir Paul McCartney was the richest musician in the United Kingdom and Ireland in 2022.
xxx/ellauri440.html on line 152: His wealth includes the fortune of his wife, American trucking heiress Nancy Shevell.
xxx/ellauri440.html on line 154: The most controversial Jesus films were The Passion of the Christ, The Last Temptation of the Christ, and The Life of Brian. The Passion of the Christ faced controversy due to its historical and biblical inaccuracies, with critics arguing that it focused on pain, suffering, hopelessness, and hate rather than faith, hope, love and redemption. The film's alleged antisemitic nature added to the controversy, as it portrayed Jewish people as enemies of Jesus, ignoring the fact that Jesus himself was Jewish. The extreme violence depicted in The Passion of the Christ received criticism for being exploitative and voyeuristic, with some audience members experiencing extreme discomfort and even physical health issues like Jesus' side wound and stigmata while watching it.
xxx/ellauri440.html on line 156: Is Jesus Christ Superstar a parody? Answer and Explanation: Jesus Christ Superstar is not satire. The plot follows the baptism, ministry, and death of Jesus of Nazareth. From a religious standpoint, the purpose of the creation was neither to promote Christianity nor to satirize the belief system. Monty Python's Life of Brian is a parody of the messianic fervour in Judæa during the time of Jesus. It's considered very funny. When Norway vetoed its release there, it was marketed in Sweden as 'The film so funny it was banned in Norway'. The film's themes of religious satire were controversial at the time of its release, drawing accusations of blasphemy and protests from some religious groups. About the nearest the film gets to blasphemy is one scene in which a man complains that Jesus had healed him of leprosy without so much as by your leave., thus depriving him of his livelihood. "Spare a penny for an ex-leper" does not carry much conviction.
xxx/ellauri440.html on line 158: The gospels present Jesus as someone who, when he met someone physically ill or disabled, would ask them what they wanted, and heal them if that was what they requested (if they were too mentally ill to be capable of answering the question, that was another matter). But this is a minor grumble, and doesn’t stop it being an excellent film. Is 'The Life of Brian' still seen as blasphemous, or just a light-hearted parody? With the delights of Pontius Pilate having Rhotacism and his fwiend Biggus Dickus who according to Pilate "commands a cwack wegion" and "wanks as high as any in Wome" whilst Biggus Dickus with his lisp was even funnier.
xxx/ellauri440.html on line 162: The film was shot across more than 20 locations in Israel, including the caves of Beit Gubrin (now the Peit Klop National Park), which were used for What's the Buzz?, Strange Thing Mystifying, and Everything's Alright.
xxx/ellauri440.html on line 218: Näst blir det hippa, makeup, sprit och cigaretter. Och alldeles onödig pernament. Gunnel var mycket känslig till vad folk tyckte och tänkte om henne. Hon kände sig som Judas Iskariot. Herrarna tycker att Gunnel är omodern, hon låter inte kännas under kjolen. Hon var liksom Leila Taiminen (1954) från Immen-Kalvola. Leilalla oli hyvä rajan taju, se ei päästänyt vesirajaan ilman papin aamenta. Varför vill unga män tafsa oss? Är dom slavar av sina begär? Somliga är födda med starkare fördrifter än andra. Deras kukar vill alltid komma upp, ut och in. Dåjång-jång. Eljest får dom komplex. Nej då! Håll i! Sublimerad könsdrift är kraftfoder för hjärna! Hårt att säga vilka som har mer livsleda och något "sjukt", frälsta eller ofrälsta. Kanske bådadera.
xxx/ellauri440.html on line 220: Roligt hade hon haft, men inte blev hon tillfredställd, eftersom hon inte släppte Per-Olof in i trosorna. Och nu fick hon difteri som straff. Efter det, sanatorium. Naima har säkert själv vistats längre tider på sjukhus. Vad trist. Naima on Vanhasta testamentista peräisin oleva naisen etunimi, joka tarkoittaa heprean kielessä 'onnellista', 'herttaista' ja 'suloista'. Nykyraamatussa Noomi. Kukaan ei taho olla enää Naimi eikä Naima. Noomi Rapace on ruåzalainen petolinnun perse. Noam Chomsky on sama nimi ilman possessiivisuffixia -i. Nyt on 97-vee Noam Brasseissa puhekyvytön, sai 2023 massiivisen aivohalvauxen.
xxx/ellauri440.html on line 253: Vilken missgärning? Aha, kanske hon var ingen änka alls utan en hora med skadeskott. Kanske profeten med fick smaka lite kött (bäckenbotten lagt i lake) emellanåt.
xxx/ellauri440.html on line 257: Gunnel var inte riktigt sängbegåvad men det var Elna. Hon var nämligen duktig att sjunga. Engång var Elna sjuk och det kom en hel hop unga män till mötet. Det var en obebodd stuga och inga troende syntes till. Nu tar dom mig med våld tänkte Gunnel hoppfullt. Nej där satt ju en äldre syster, för fan. Men pojkarna tyckte om den ensamma kvinnan med jättesmal midja och allt gick bra. Guds and tog hand om mötet som det inte blev någon synlig frukt av: midjan förblev lika smal som den var. Vilken ofattbar nåd!
xxx/ellauri440.html on line 271: Kukaan ei olisi vaikuttanut vähemmän pätevältä palvelemaan Jumalan profeettaa. Hänellä ei "enää" ollut "aviomiestä" elättämään häntä. Hän oli kotoisin vieraalta maalta Israelin ulkopuolelta. Hänellä ei ollut edes tarpeeksi ruokaa itselleen ja pojalleen, ja hän aikoi nääntyä nälkään sinä päivänä.
xxx/ellauri440.html on line 317: Smithin Raamatun sanakirja kertoo meille nikolaitoista seuraavaa: "He, kuten Peterin väärä profeetta, yhdistivät rohkeita sanoja pahoihin tekoihin. Vainon aikana, jolloin epäjumalille uhratun syöminen tai syömättä jättäminen oli enemmän kuin koskaan ratkaiseva uskollisuuden koe, he saivat ihmiset vakuuttuneiksi enemmän kuin koskaan siitä, mikä oli yhdentekevää. (Ilmestyskirja 2:13,14)
xxx/ellauri440.html on line 319: Tämä oli jo tarpeeksi paha, mutta oli olemassa vielä pahempi paha. Sekaantumalla epäjumalanpalveluksen juhliin he toivat noiden juhlien epäpuhtaudet kristillisen kirkon kokouksiin. Ja kaikki tämä tehtiin, se on muistettava, ei pelkästään ruokahalun tyydyttämisenä, vaan osana järjestelmää, jota tuki "oppi", johon liittyi profeetallisen valaistuksen kerskuminen, (2. Piet. 2:1) Se vahvistaa heidän luonteestaan omaksutun näkemyksen, että painopiste on ensisijaisesti nikolaiittojen "teoilla". Näiden tekojen vihaaminen on merkki elämästä kirkossa, joka muuten on heikko ja uskoton. (Ilmestyskirja 2:6) Heidän sietämisensä on lähes samaa kuin menettäisi sen kirkkauden, joka tulee siitä, että on ollut uskollinen vaimon aikana. (Ilmestyskirja 2:14,15)"
xxx/ellauri440.html on line 365: Carpocratians professed that nothing was inherently good or bad, and that questions of right and wrong depended entirely on human opinion. Tätä ei hyväksynyt ruskean Hannu Lindgrenin näköinen Equalizer2, jonka mielestä on eri asia tappaa käskystä kuin rahasta. Tai penaltynä koston nimessä, jos toiset ovat olleet pahoja. 2 pahaa tekee 1 hyvän. Murhaamisen välillä voi hehettää ja paijata lapsia kuin kiltti setä. Since Carpocrates and his followers rejected private property, they also held that women should be shared by all men of the community for procreation. Sexuality was seen as part of the material world, and the commandment against adultery a 'joke' by the God of the Jews, who first gave an urge then forbade humans from acting on it.
xxx/ellauri440.html on line 378: Listening to (sic) Five on Finniston Farm, I was really struck by the importance of the idea of an American trying to "buy up British history" (and one of the children comes very close to saying precisely these precise words!) and this struck me as a really interesting piece of postwar insecurity and even nationalist resentment. And does it strike anybody else that the quaint little islands, half-forgotten, always to be rediscovered, in danger of being sold and containing unimaginably rich hoards of gold (cultural heritage?!?) might actually all be fantasies and insecurities about Britain as an island nation? Enid Blyton gives us a stereotypical portrayal of Americans in Five On Finniston Farm - Junior is spoilt and his father is loud, brash and greedy. Do British people understand that if they came to America to work and
xxx/ellauri440.html on line 382: The boys humped the girls on their backs and grinned at them. I've a sudden longing for nice juicy plums. Tim has the wettest tongue I know. I bet he wishes he could unzip his hairy coat and take it off! Don't you Tim? Woof said Tim and slipped his tail between Dick' s legs. Tim gave a long wet lick to the ten-year girl as she bent down. Ooh she said pushing him away. He licked me all down my --- face!
xxx/ellauri440.html on line 389: The anti-American scenes in "Five On Finniston Farm" of course were lifted directly for "Five Go Mad On Mescalin" ... I wrote about all this, and much else.
xxx/ellauri440.html on line 390: The phrase "lashings of ginger beer", now a ubiquitious catchphrase whenever a certain idea of 1950s childhood is invoked, was actually coined in the pastiche (certainly it is repeatedly used mainly because of its sexual innuendo, as is "Timmy, you're so LICKY!", although the latter is definitely a genuine Blyton phrase). Public schoolboys back then combined rampant homosexuality in private with hypocritically virulent homophobia in public. "Five On Finniston Farm" (1960) - set on the (Dorset) Stour Valley farm that Blyton herself owned - contains a ridiculously unsubtle caricature of Spoilt American Brat "Junior" and his Rootless Capitalist father, who naturally Don't Get Their Way.
xxx/ellauri440.html on line 392: The great British loss of nerve was rapidly gathering ground, and Blyton could see it; quite simply, she was getting the wind up - check her poem "American Comics (And Those Who Like Them)" for a flavour of precisely what so disturbed her. In a farmhouse kitchen meal scene lifted directly from "Five On Finniston Farm", and exaggerated far less than you might imagine, Julian and Dick take it in turns to taunt the Vulgar American Businessman and his Nasty Rude Son as they boast about how We Saved Your Limey Asses In The War; "Well I think it's a pity the Nazis didn't win; at least they believed in racial purity! Yes, and they didn't drop chewing gum wrappers all over the English countryside!" "You ought to be glad that a poor, run-down back-dated country like Britain has got anything to sell to a fine upstanding one like America! That's all there is to it - buying and selling!"
xxx/ellauri440.html on line 406:
The Domestic Manners of the Americans
xxx/ellauri440.html on line 408: This book (1832) by Anthony Trollope's mom Frances Milton Trollope created a sensation on both sides of the Atlantic, as Frances Trollope had a caustic view of the Americans and found America strongly lacking in manners and learning. She was appalled by America's egalitarian middle-class and by the influence of evangelicalism that was emerging during the Second Great Awakening. Trollope was also harshly critical of slavery of African Americans in the United States, and by the popularity of tobacco chewing, and the consequent spitting, even on carpets. After seeing much of what the United States had to offer, her overall impression was not favourable. At the end of the book, she tried to summarise what she found wrong in the American character:
xxx/ellauri440.html on line 410: A single word indicative of doubt, that any thing, or every thing, in that country, is not the very best in the world, produces an effect which must be seen and felt to be understood. If the citizens of the United States were indeed the devoted patriots they call themselves, they would surely not thus encrust themselves in the hard, dry, stubborn persuasion, that they are the first and best of the human race, that nothing is to be learnt, but what they are able to teach, and that nothing is worth having, which they do not possess.
xxx/ellauri440.html on line 413: Trollope hated his job at the post office, but saw no alternative and lived in constant fear of dismissal. Postal history credits Trollope with introducing the pillar box (the ubiquitous mail-box) in the United Kingdom.
xxx/ellauri440.html on line 422: Vaikka se on keskeneräinen, se on yksi filosofian historian klassikoista ja yksi länsimaisen kirjallisuuden vaikutusvaltaisimmista teoksista. Se on edelleen Tuomas Akvinolaisen "täydellisin teos, hänen kypsän ikänsä hedelmä, johon on tiivistetty koko hänen elämänsä ajatukset". Parempaan ei Tomi pystynyt.
xxx/ellauri440.html on line 426: Summa Theologiae oli yksi tomistisen filosofian tärkeimmistä intellektuaalisista inspiraation lähteistä. Sillä oli myös niin suuri vaikutus Dante Alighierin Jumalaiseen komediaan, että Danten eeppistä runoelmaa on kutsuttu "Summaxi säkeissä". Säkit peittivät salaluukun jonka alla Viisikko ja Harryt huusivat apua.
xxx/ellauri440.html on line 428: Summa Theologiae on edelleen merkittävä lähde läntisissä ja idän katolisissa kirkoissa sekä valtavirran protestanttisissa kirkkokunnissa (anglikaanisuus, luterilaisuus, mefodismi ja reformuloitu kristinusko) diakoniksi tai pappeuteen pyrkiville, uskonnollisiksi tunnustautuneille miehille tai naisille tai maallikoille, jotka opiskelevat filosofiaa ja teologiaa korkeakoulutasolla.
xxx/ellauri440.html on line 430: Akvinolainen alkoi säveltää Summaa opettaessaan Santa Sabina studium provincialessa – Santa Maria sopra Minerva studium generalen ja Saint Thomasin collegen edeltäjässä, josta 1900-luvulla tuli Saint Thomas Akvinolaisen paavillinen yliopisto, Angelicum. Hän sai Prima Parsin ('ensimmäisen osan') valmiiksi kokonaisuudessaan ja levitti sitä Italiassa ennen lähtöään toiseen holhousvirkaansa professorina Pariisin yliopistoon (1269–1272).
xxx/ellauri440.html on line 458: Fariseusten ja saddukeusten yksi konflikti oli kulttuurinen, niiden välillä, jotka kannattivat hellenisaatiota (saddukeukset) ja niiden, jotka vastustivat sitä (fariseukset). Toinen oli oikeudellis-uskonnollinen, niiden välillä, jotka korostivat temppelin merkitystä sen rituaalein ja palveluksin (saddukeuxet), ja niiden välillä, jotka korostivat muiden Mooseksen lakien ja asetusten merkitystä (fariseuxet). Mixei Jeesus pitänyt fariseuxista? Koska ne olivat ulkokullattuja, kalkittuja hautoja. Ei se tykännyt kai saddukeuxistakaan, jotka tuomizi sen ristille. Kaiken kukkuraksi saddukeuxet tunnusti vain kirjoitetun Tooran ja hylkäs profeetat, kirjoitukset ja opit, kuten suullisen Tooran ja kuolleiden ylösnousemuksen. Sekin vielä.
xxx/ellauri440.html on line 465: Filonin mukaan heitä oli noin 4 000, vähemmän kuin kesäsysmäläisiä. Molempien mukaan essealaiset elivät luostariyhteisöissä. Josephuksen mukaan osa heistä oli naimisissa ja osa ei, kun taas Filonin mukaan osalla oli lapsia, mutta he eivät ”ottaneet naisia". Pliniuksen mukaan essealaiset elivät ilman rahaa tai naisia. On se surkeeta. Pederastia ja pedofilia varmaan rehotti.
xxx/ellauri440.html on line 467: Esseistit pitivät muiden israelilaisten ja etenkin Jerusalemin temppelin uskonnollisia menoja ja pankkitoimintaa (tulo-menojonoja) turmeltuneina. Farisealaisten tapaan he painottivat hurskauden merkitystä ja päivittäiseen elämään liittyvien pikku syntien välttämistä. Sielua pidettiin kuolemattomana, mutta farisealaisista poiketen he eivät uskoneet siittimen ja emättimen ylösnousemukseen. Washingtonin Museum of the Bible -museossa säilytetystä 16:sta käärön kappaleesta viisi osoittautui todennäköisesti moderneiksi väärennöksiksi, joten museo otti ne pois näytteiltä vuonna 2018.
xxx/ellauri440.html on line 501: Enkeleitä pitää olla, se seuraa principle of plenitudesta. Niitä lienee aivan vitusti. Ne ovat kaikki erilaisia kuin nonparellit ja särkymättömiä. Enkeleistä piisaa enkelitohtorilla jaaritusta pyykkikorikaupalla kuin Esa Saarisella ammoin punkista. Taidan lopettaa tän nyt tähän.
xxx/ellauri441.html on line 123: Tutkimushypoteesini on, että on aika yhdistää Niemisen runoissa useita aiheita ja teemoja. Tutkimuxeni osoittaakin, että runoissa esiintyy muun muassa sellaisia George Lakoffin ja Tina Turnerin aika iänikuisia metaforia kuin AIKA LIIKKUU, AIKA ON TAKAPENKIN AJAJA, IHMISIKÄ ON PÄIVÄ, IHMISIKÄ ON VUOSI, ELÄMÄ ON MATKA, ELÄMÄ ON VALO ja KUOLEMA ON PIMEYS. Osa metaforista esiintyy hiukan poikkeavalla tavalla. Kiitän runoilija Pertti Niemistä suopeasta suhtautumisesta tutkimukseeni.
xxx/ellauri441.html on line 137: Thukydides oli paraammassa iässään syntymäkaupunkinsa loistoaikana, jolloin Perikles ilman kansan hänelle antamaa valtakirjaa "ensimmäisenä kansalaisena" johti valtion asioita, jolloin Sokratees ja Platon, Aiskhylos ja Sofoklees, Feidias, Apelleen ja joukko muita neroja panivat toisiaan ja nykyisen sivistyksemme perustuskiviä.
xxx/ellauri441.html on line 155: Fact is that life is much easier and better for the average Joe in Scandinavian countries than in a lot of other countries. And the reason for that is that people pay taxes to make life easier and better for the average Joe. Some above-average Joes don’t want to pay those taxes but want to have more money for themselves and don’t give a pair of Dingo’s kidneys that that means that the less fortunate will suffer. And people with that attitude of course have no problem with lying to you to make you help them in that endeavor.
xxx/ellauri441.html on line 157: The "issues" Quora AI robot lists for Scandinavian countries are without exception recent imports from the US of A.
xxx/ellauri441.html on line 165: Tuomi uskoi antroposofiaan. Oppi sen lottasiskoltaan Kersti Bergrothilta. Kersti näytteli ja Tuomi lauleskeli.
xxx/ellauri441.html on line 179: Se Kuula tiesi paikkansa: Toivon elämäkerta. 1938, 2. p. 1953, 3. uud. p. 1983.Toivo Kuula: a Finnish composer of genius, kirj. Tuomi Elmgren-Heinonen ja Eino Roiha. 1952
xxx/ellauri441.html on line 199: Viimeisenä vaan ei vähimpänä Tuomen antroposofiset
xxx/ellauri441.html on line 209: Norjalaisen antroposofi Jörgen Smitin kuuluisa
xxx/ellauri441.html on line 214: Jørgen Smit vokste opp som nummer to av syv sønner av Christian Smit i Bergen og senere i Oslo. I 1975 ble han utnevnt til medlem av det Allmenne antroposofiske selskaps «utøvende råd» i Dornach, Sveits. Mer en halvparten av de 4889 forelesninger han holdt, gav han i sine 16 år i Dornach. Christian Sundt Smit (1886–1960) var en norsk advokat, fyllesmann og antroposof. Christian Smit vokste opp i en velstående Bergensfamilie. I sitt 40. år avbrøt Christian Smit juristkarrièren og reiste til Stuttgart, der han studerte ved Kristensamfundets presteseminar og ble presteviet av trossamfunnets leder, Friedrich Rittelmeyer. I 1927 ble han den første presten i Kristensamfundet i Norden. Han virket som prest frem til året han døde.
xxx/ellauri441.html on line 228: Vaikka ennen taideopintojaan Heinonen oli valmistunut Helsingin yliopistosta farmaseutiksi vuonna 1925 ja suorittanut myös musiikinopettajan tutkinnon, hän oli 1950-luvun alussa kansainvälisesti huomatuin suomalainen kuvataiteilija, sillä hän oli valinnut maalaamisen elämäntyökseen. Aarre Heinonen oli naimisissa kirjailija Tuomi Elmgren-Heinosen kanssa kunnes kuolema heidät eroitti. Tuomi oli 3 vuotta vanhempi ja kuoli 3 vuotta varhemmin. Heillä oli kolme lasta: Marja Suna (muotisuunnittelija), Reijo E. Heinonen (teologian professori) ja Pilvi Heinonen-Boesen (sellisti).
xxx/ellauri441.html on line 269: Anyway, this is what Philomena Cunk has to say of it:
xxx/ellauri441.html on line 271: My kids remind me of Raymond Carver's disturbing poem, 'On an Old Photograph of My Son', an outpouring of the author's feelings of victimisation at the hands of his adolescent son, his anger at the waste of his own youth and energy the nurture of this 'petty tyrant' represents. Carver was an artist, and no cheerleader for family life, but perhaps all parents feel an element of artistry in their creation of a child. To be an artist is to have your creation obey you, but as Carver points out, parenthood is the opposite of art: the created object - the child can become instead an uncontrollable source of destructiveness. More like Frankenstein's monster.
xxx/ellauri441.html on line 274:
ChatGPT ahoy! Can you give an analysis of Raymond Carver's poem—An Old Photograph of My Son?
xxx/ellauri441.html on line 276: Certainly! Raymond Carver's poem "An Old Photograph of My Son" captures themes of memory, nostalgia, and the passage of time. Here’s a detailed analysis:
xxx/ellauri441.html on line 281: The poem reflects on the past, specifically the speaker's memories of his son. The photograph serves as a tangible link to those memories, evoking feelings of longing and reflection.
xxx/ellauri441.html on line 282: Carver’s use of vivid imagery helps to create a sense of place and time, allowing readers to visualize the scene and feel the emotional weight of the memories.
xxx/ellauri441.html on line 285: The speaker’s feelings reveal a deep sense of love and attachment to his son. However, there is also an undercurrent of loss, as the photograph represents a moment that has passed and can never be reclaimed.
xxx/ellauri441.html on line 286: This duality of love and loss is a common theme in Carver's work, often reflecting the complexities of human relationships.
xxx/ellauri441.html on line 288: The Passage of Time:
xxx/ellauri441.html on line 290: The contrast between the past (captured in the photograph) and the present creates a poignant tension, highlighting the inevitability of change.
xxx/ellauri441.html on line 294: Imagery: Carver employs rich imagery that evokes sensory experiences, allowing readers to visualize the photograph and the emotions tied to it. His use of simple, yet powerful language enhances the emotional resonance of the poem.
xxx/ellauri441.html on line 296: Tone: The tone is reflective and bittersweet. While there is a sense of joy in recalling the past, there is also a palpable sadness in recognizing the fleeting nature of those moments.
xxx/ellauri441.html on line 298: Simplicity and Depth: Carver’s hallmark style is evident in the poem’s simplicity. The language is straightforward, yet it conveys profound emotions and insights, inviting readers to engage deeply with the text.
xxx/ellauri441.html on line 302: "An Old Photograph of My Son" encapsulates the universal experience of reminiscing about loved ones and the bittersweet nature of memories. Carver’s ability to convey complex emotions through simple language makes this poem a poignant exploration of love, loss, and the passage of time. The photograph becomes a symbol not only of a moment captured but also of the enduring nature of parental love, even as time moves inexorably forward.
xxx/ellauri441.html on line 305: Thanx ChatGPT. But hey --- Does the guy feel victimised by his motherfucker of a son?
xxx/ellauri441.html on line 307: In "An Old Photograph of My Son," the speaker does not explicitly portray feelings of being victimized by his son. Instead, the poem focuses on themes of nostalgia, love, and the passage of time. While there may be nuances of frustration or sadness related to changes in their relationship over time, the overall tone leans more toward reflection and tenderness rather than victimization.
xxx/ellauri441.html on line 308: In summary, the poem captures a more nuanced and affectionate perspective rather than portraying the speaker as a victim of his son's actions.
xxx/ellauri441.html on line 312: Philomena Cunk's commentary on Raymond Carver's poem "An Old Photograph of My Son" introduces a provocative interpretation that emphasizes feelings of victimization and frustration inherent in parenthood. Here’s a breakdown of her perspective:
xxx/ellauri441.html on line 317: Cunk suggests that the speaker expresses feelings of being victimized by his son, portraying the adolescent as a "petty tyrant." This highlights a darker aspect of parenting, where the struggles and sacrifices of the parent can lead to resentment.
xxx/ellauri441.html on line 319: 2. Waste of Youth and Energy:
xxx/ellauri441.html on line 320: The reference to the "waste of his own youth and energy" reflects a common parental struggle: the sense that nurturing a child can sometimes feel like a drain on personal ambitions and vitality.
xxx/ellauri441.html on line 326: The comparison to Frankenstein suggests that the act of parenting can lead to unintended consequences, where the creation (the child) becomes something the parent cannot control. This adds a layer of complexity to the parental experience, framing it as potentially destructive.
xxx/ellauri441.html on line 330: Cunk's interpretation invites readers to consider the darker, more chaotic aspects of parenthood that Carver captures. While Carver's poem reflects love and nostalgia, Cunk emphasizes the potential for conflict and frustration, providing a more nuanced understanding of the emotional landscape of parenting. This perspective resonates with many parents who grapple with the challenges of raising children and the sacrifices involved.
xxx/ellauri441.html on line 337: Bernard Lewis was born on 31 May 1916 to middle-class British Jewish parents, Harry Lewis and the former Jane Levy, in Stoke Newington, London. He became interested in languages and history while preparing for his bar mitzvah. In 1947 he married Ruth Hélène Oppenhejm, with whom he had a daughter and a son. Their marriage was dissolved in 1974. Lewis became a naturalized citizen of the United States in 1982. He died 101 years old in New Jersey 2018. Notable works: The Jews of Islam (1984) Islam and the West (1993) What Went Wrong? (2002).
xxx/ellauri441.html on line 339: It is unseemly to recall the horrors of a horrible man upon his passing. But Bernard Lewis was not a regular rogue. He was instrumental in causing enormous suffering and much bloodshed in this world. He was a notorious Islamophobe who spent a long life studying Islam in order to demonise Muslims and mobilise the mighty military of what he called “the West” against them.
xxx/ellauri441.html on line 341: Just imagine: What sort of a person would spend a lifetime studying people he loathes? It is quite a bizarre proposition. But there you have it: the late Bernard Lewis did precisely that. He was the chief ideologue of post-9/11 politics of hate towards Islam and Muslims. “Dr. Lewis’s friendship – and ideological kinship – with the Cold War hawk and Israel supporting Sen. Henry M. “Scoop” Jackson (D-Wash.),” we are told, “opened prominent doors in the capital, eventually giving Dr. Lewis favoured status among top White House and Pentagon planners before the 2003 invasion of Iraq.”
xxx/ellauri441.html on line 343: That is the most recent legacy of Bernard Lewis. The invasion, occupation, and destruction of Iraq. But Lewis’ affiliation with powers of death and destruction went much deeper than that. Afghanistan and Iraq are in ruins today, millions of Arabs and Muslims have been murdered, scarred for life, subjected to the indignity of military occupation and refugee camps, in no small measure because of the systematic maligning of Muslims Lewis advanced in his books and articles, and with them informed generations of imperial officers. For them, Lewis was the source for what Islam is and who the Muslims are.
xxx/ellauri441.html on line 345: When US President Donald Trump said “Islam hates us,” it was Bernard Lewis speaking. When Trump’s first National Security Adviser Michael Flynn said “Islam is… like cancer,” it was Bernard Lewis speaking. Bernard Lewis was hated by the global left, adored by the right-wing Zionists. Lewis was always on the wrong side of history, blinded by his hatred, animated by the most racist cliches in the trade. His reaction to the rise of Arab revolutions in 2011 is the perfect example of who Bernard Lewis was and how he thought. “Another thing is the sexual aspect of it,” he opined at the commencement of Arab revolutions, “One has to remember that in the Muslim world, casual sex, Western-style, doesn’t exist. If a young man wants sex, there are only two possibilities – marriage and the brothel. You have these vast numbers of young men growing up without the money, either for the brothel or the bride price, with raging sexual desire. On the one hand, it can lead to the suicide bomber, who is attracted by the virgins of paradise – the only ones available to him. On the other hand, sheer frustration. While skinned swine like me can always empty our seed sacks into pay pals for we got sacks full of bucks."
xxx/ellauri441.html on line 347: Bernard Lewis was no scholar of Islam. He was a British colonial officer writing intelligence for his fellow officers on how to rule the Muslim world better. Today, when we think of Bernard Lewis’ legacy, we think of the Islamophobic industry that has US President Donald Trump and his gang of billionaires crowned at the White House. This needs no further evidence and proof than looking at who is praising him after his death. “Bernard Lewis was one of the great scholars of Islam and the Middle East in our time. We will be forever grateful for his robust defense of Israel,” said Israeli Prime Minister Benjamin Netanyahu, himself, of course, another world-class authority on Islam and the Middle East! "As a true scholar and a great man,” chimed in newly minted US Secretary of State Mike Pompeo, another topnotch scholar in the field of Islamic studies, “I owe a great deal of my understanding of the Middle East to his work […] He was also a man who believed, as I do, that Americans must be more confident in the greatness of our country, not less. Thank you, Mr. Lewis, for your life of service.” “You simply cannot find a greater authority on Middle Eastern history,” this according to Dick Cheney, the former vice president who brought us waterboarding and Abu Ghraib torture chambers and who, of course, is also a stellar authority on Islamic history and doctrine himself. Lewis was an ideological functionary, an intelligence officer, on par with Francis Fukuyama and Samuel Huntington, competing for the ears of powerful people to tell them how to hate Muslims more persuasively.
xxx/ellauri441.html on line 349: Lewis was also known for denying the Armenian Genocide. His argument that there was no evidence of a deliberate genocide carried out against the Armenian people by the Ottoman Empire is rejected by other historians. He said that the mass killings resulted from a mutual struggle between two nationalistic movements, a view that has been criticized as "ahistorical." It is easy to guess what he would say about the genocide in Gaza. Good riddance of bad rubbish, that's all one can say.
xxx/ellauri441.html on line 354: Tuskinpa kukaan kiistää sitä, että jokaisella ihmisellä on henkistä elämää. Viimeisimpiin Steinerin ponnistuksiin kuului Yleisen antroposofisen seuran perustaminen joulupäivillä 1924. Hyvä osoitus englannin kielen, kulttuurin ja sanaston ylivallasta Suomessa on käännös Kantin Puhtaan järjen kritiikistä. Käsite Vorstellung on käännetty suomeksi representaatioksi. Tätä käännöstä käytetään yleisesti englanninkielisissä käännöksissä saksasta. Sekä suomen että ruotsin kielessä on aivan erinomainen vastine saksan Vorstellung -sanalle: suomeksi mielikuva, ruotsiksi föreställning.
xxx/ellauri441.html on line 358: Varsin yleisesti on hyväksyttyä, että moderni filosofia ja ihmisen ymmärtämisen filosofia alkoi René Descartesin (1596 -1650) filosofiasta. Hän nimittää syventymistään omaan ajatteluunsa ja sielun kokemuksiin meditaatioksi. Omien kokemustensa tutkimisessa ja kuvailussa hän ei päässyt arvatenkaan kovin pitkälle. Charles Taylorin mukaan Descartes jätti kuitenkin syvän jäljen tieteeseen ja kulttuuriin.
xxx/ellauri441.html on line 360: Steiner aloittaa väitöskirjansa Totuus ja tiede, Johdanto vapauden filosofiaan lauseella: ”Nykyajan filosofia kärsii epäterveestä Kant-uskosta.” Voidaan sanoa, että tämä epäterve Kant-usko edelleen hallitsee sekä tieteitä että kulttuuriamme. Tämä epäterve usko liittyy käsityksiin, jotka jäbä liitti matematiikkaan. Mihinkä humanisti sitä tarvizee, enempää kuin kala polkupyörää?
xxx/ellauri441.html on line 362: Sergei O. Prokofjevin mukaan ei ole mitään yhtä vastausta kysymykseen: Mitä on antroposofia? Kaikilla on siihen oma vastauksensa. Taitaa taas vain kerran olla tällästä Platon ja Skunkin totuus-image höpötystä.
xxx/ellauri441.html on line 364: Kuitenkin tähän esoteriikkaan on näinä aikoina suuri kaipuu. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa voi tästä kaipuusta lukea rajatieteiden hyllyistä. Usein niiden nidosmäärät ovat suurempia kuin filosofian tai uskontotieteiden hyllyjen nidosmäärät. Tätä soopaa voi näet lukea vaikkei ymmärrä. Antroposofian avaamasta itsetietoisuuden kokemuksesta käsin voidaan hikisin käsin tunnustella vaatteiden läpi sitä sun tätä siellä sisällä.
xxx/ellauri441.html on line 366: Kysyttynä ysärillä mikä Antroposofisen seuran tilanne on tänä päivänä? Reijo Wilenius arveli, että Antroposofisen seuran tulisi kehittyä yhä enemmän aloiteseuraksi, joka ei suvaitse minkäänlaista ohjailua. Tämä vaatii suurempaa suvaitsevaisuutta ja yhteistyökykyä, muutoin liike on matkalla kohti hajoamista.
xxx/ellauri441.html on line 368: Tietoisuussielun vaiheessa antroposofia käsitetään nimenomaan harjoitus- ja koulutustienä. Erityisesti Jörgen Smit aloitti toimia tähän suuntaan. Myös tällä vaiheella on kuitenkin omat varjopuolensa. Tietoisuussielun myötä ihmisestä tulee yksinäinen kuin Europolin poliisi, jolloin voi syntyä subjektivismin pesäkkeitä. Sen vuoksi on välttämätöntä, että muuan hyve kasvaa sekä seuran sisällä että sen ulkopuolella, nimittäin kiinnostus toista ihmistä kohtaan. Kuha tuo kiinnostus ei kasva niin isoxi ja pystykankeaxi että siitä tulee pahe!
xxx/ellauri441.html on line 370: Minulla esim on läheinen suhde suomalaisen filosofian vanhaan nestoriin, professori Sven Krohniin. Nuoruudessaan hän oli hyvä ystävä Teosofisen seuran tuolloisen pääsihteerin Pekka Ervastin kanssa. Krohn pysyi omalla yksilöllisellä tavallaan teosofina ja kirjoitti hyvin henkevästi filosofisesta antropologiasta. Olemme tehneet yhteistyötä monissa filosofisissa konferensseissa ja symposiumeissa ja kokeneet aina työskentelevämme veljellisesti yhteisen henkisen päämäärän hyväksi. Nyt hän esimerkiksi tulee antroposofiseen kesäseminaariin puhumaan reinkarnaatiosta, sillä hän on kirjoittanut erinomaisen teoksen reinkarnaatioajatuksesta länsimaissa. Viime vuosina hän on myös alkanut kirjoittaa hyvin syvällisiä, sielukkaita runoja.
xxx/ellauri441.html on line 372: Tapio Kaitaharju käy joka kesä vierailulla kesäsaaressamme, jossa tutkimme silloin elementaariolentojen tilaa. Esko Jalkanen on Tapio Kaitaharjun suoranainen vastakohta, hyvin impulsiivinen ja sangviininen mies, joka kertoo spontaanisti henkisistä kokemuksistaan. Kuten useimmat suomalaiset selvänäköiset ihmiset, jotka pystyvät näkemään elementaariolentoja, hän on erityisen kiinnostunut niiden katastrofaalisesta tilanteesta eri puolilla maailmaa. Häntä en ymmärrä yhtä hyvin kuin Tapio Kaitaharjua, jonka ajattelulle on ominaista suuri huolellisuus. Esko Jalkanen kirjoittaa myös kirjoja; ne sisältävät lähinnä lyhyitä tarkasteluja. Hän on hyvin vilpitön ihminen, itsekriittinen ja samalla syvästi kosketettu omista kokemuksistaan. Myös hän vierailee meillä joskus kesäisin; silloin saamme uusia tietoja saarestamme. Sauna lämpiää ja palkka juoxee.
xxx/ellauri441.html on line 377: Narsismin sijaan on merkki tietoisuussielusta, jos kysyy tänä päivänä itseltään: mitä itse ajattelen ja tunnen tällaisen ongelman edessä? Mitä antroposofinen koulutustie on herättänyt minussa eloon, jos mitään? Kaikissa yhteyksissä halutaan nykyään kuulla, mitä ihminen itse ajattelee ja millaisia mielipiteitä hänellä on: se kuuluu yksinkertaisesti omaan aikaamme – tietoisuussielun aikakauteen.
xxx/ellauri441.html on line 438:
Edward Osborne Wilson ForMemRS (June 10, 1929 – December 26, 2021) was an American biologist, naturalist, ecologist, and entomologist known for developing the field of sociobiology. The field quickly became the subject of scientific controversy. Critics, led by Richard Lewontin ✡︎ and Stephen Jay Gould ✡︎, argued that genes played a role in human behavior, but that traits such as aggressiveness could be explained by social environment rather than by biology. Did Eo Wilson believe in God? Wilson has long been a secular humanist, but he was raised a Southern Baptist in Alabama, and he understands religion's power. So his new book, THE CREATION, is addressed to an imaginary Southern Baptist minister. Richard Lewontin in The New York Review answers the question Is there a Jewish Gene? Oui, nous en avons beaucoup!
xxx/ellauri441.html on line 492: Ihan mausteexi tässä muutama epälänkkäri jotka olisivat pudonneet pois julkkisluetteloista ilman tätä puffia: Ibrahim Awad Ibrahim Ali al-Badri, commonly known by his nom de guerre Abu Bakr al-Baghdadi, was an Iraqi militant and leader of the Islamic State who served as its first caliph from 2014 until his death in 2019. Abubakar Mohammed Shekau was a Nigerian militant who was the leader of Boko Haram, an Islamist extremist organization based in northeastern Nigeria, from 2009 to 2021. He served as deputy leader to the group's founder, Mohammed Yusuf, until Yusuf's execution in 2009. Hajjaj bin Fahd al-Ajmi is a Kuwait-born sheikh who has been accused to be active in fundraising for Islamist rebels in the Syrian Civil War. The U.S. government and United Nations accuse Ajmi of backing the Jabhat al-Nusra, an affiliate of al Qaeda. ‘Abd al-Rahman Khalaf ‘Ubayd Juday’ al-‘Anizi was listed on 23 September 2014 pursuant to paragraphs 2 and 4 of resolution 2161 (2014) as being associated with Al-Qaida for “participating in the financing, planning, facilitating, preparing, or perpetrating of acts or activities by, in conjunction with, under the name of, on behalf of, or in support of” and “otherwise supporting acts or activities of” Al-Qaida (QDe.004), Al-Nusrah Front for the People of the Levant (QDe.137) and Islamic State in Iraq and the Levant, listed as Al-Qaida in Iraq (AQI) (QDe.115). Mohammed Emwazi (17. elokuuta 1988 – 12. marraskuuta 2015) oli terroristijärjestö Isisin julkaisemista teloitusvideoista tunnetuksi tullut brittiterroristi. Ennen kuin Emwazin henkilöllisyys saatiin selville hänet tunnettiin laajalti pseudonyymillä Jihadi John. Emwazin uutisoitiin saaneen surmansa Yhdysvaltojen ilmaiskussa marraskuussa 2015 ja Isis vahvisti tiedon vuoden 2016 tammikuussa.
xxx/ellauri441.html on line 494: Alexander Borodai was Prime Minister of the self-proclaimed Donetsk People's Republic in 2014 following its declaration of independence from Ukraine on 12 May 2014. Tetiana Mykolaivna Chornovol (Ukrainian: Тетяна Миколаївна Чорновол; born 4 June 1979) is a Ukrainian journalist and civic activist, and one of the leaders in the Euromaidan protest campaign. She is known for investigative reports about corruption in Ukraine, as well as for her direct actions. In 2014, she was elected to the Verkhovna Rada. On 25 December 2013, Chornovol was the victim of a much published and condemned severe beating for petty crimes like bashing windows, throwing eggs and spraying walls. In the 2019 Ukrainian parliamentary election Chornovol was placed 27 on the party list of European Solidarity. But in the election they won 23 seats on this list, so she did not return to parliament. In 2014, Tetiana Chornovol took part in the defense of Mariupol as part of the "Azov" battalion. In 2014 Foreign Policy magazine included Chornovol into top 100 thinkers - naah, doers, i.e. people who changed the world.
xxx/ellauri441.html on line 497: The female fighters of Kurdistan. Thanks to their role in liberating Kobani in Suria, they have captured the attention of both socialist feminists and non-socialist fetishists around the world. xxx/ellauri441.html on line 499: El-Ad became the CEO of B'Tselem in May 2014. In October 2016, the UN's Security Council held a session on "Settlements as an obstacle to peace and a two-state solution". Also participating in the discussion was El-Ad, who called for an end to the occupation in the West Bank and East Jerusalem.
xxx/ellauri441.html on line 500: He appeared again before the Security Council, this time in an official session, on October 18, 2018, and chose to devote his remarks mainly to the expected evacuation of Khan al-Ahmar and to Israel's behavior in the conflicts on the Israel-Gaza border. He attacked the Israeli legal apparatus that allows construction in al-Ahmar, to be called "illegal" and authorizes remote sniper fire at protesters within the Gaza Strip, including the Supreme Court which he described as an accomplice in war crimes.
xxx/ellauri441.html on line 502: In addition, he likened the status of Palestinians in the West Bank to that of African-Americans in the United States during the Jim Crow laws, and to the apartheid system which existed in South Africa. In his remarks, he called on the Security Council and the international community to take immediate action against the Israeli occupation of the West Bank, and in particular to stop the evacuation of Khan al-Ahmar.
xxx/ellauri441.html on line 503: Elad was condemned for his remarks at the hearing by Israeli Prime Minister Benjamin Netanyahu, the Permanent Representative of Israel to the United Nations, Danny Danon, who said that El-Ad should be "ashamed", and by the Ambassador of the United States to the United Nations at the time, Nikki Haley, joka sanoi puolikarkeasti "Niin, saatana!"
xxx/ellauri441.html on line 504: El-Ad has elaborated on his characterization of Israel is an apartheid state, writing that it was "apartheid 2.0". International organizations like Human Rights Watch and Amnesty International have arrived at the same conclusion as B'Tselem's description of Israel, describing it as an apartheid state in reports. And all this before the current genocide!
xxx/ellauri441.html on line 511: Hajooj Kuka on Refugee Clubin perustaja ja Beats of the Antonovin johtaja. Kuka syntyi Sudanissa Mahat-nimiseen etniseen ryhmään, mutta muutti perheensä kanssa Abu Dhabiin? Kuka matkustaa usein Nubavuorten ja Sinisten Niilien välillä luovien töidensä vuoksi? Kuka asuu sekä Sudanissa että Keniassa? Who's on first? Kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti? Vaikea sanoa.
xxx/ellauri441.html on line 513: Josephine Finda Sellu is a public health nurse currently working at the Sierra Leone Psychiatric Hospital having graduated with a masters in public health. During the Ebola epidemic, Sellu was a deputy nurse matron at Kenema Government Hospital. In August 2014, her image was featured on the front page of the New York Times, illustrating the sacrifices of nurses and other healthcare workers. At that point, Sellu had lost fifteen of her colleagues to the outbreak.
xxx/ellauri441.html on line 515: Jack Ma, oik. Ma Yun, on kiinalainen yritysjohtaja ja verkkokauppa Alibaban perustaja ja sen hallituksen puheenjohtaja. Alkujaan englanninopettajaksi valmistunut Ma perusti ensimmäisen nettiyrityksensä 1995 ja Alibaban 1999. Suursijoittajien, kuten Goldman Sachsin, Yahoon ja Softbankin, avulla siitä kasvoi suuryritys. Gennadi Nikolajevitš Timtšenko (s. 8. marraskuuta 1952 Leninakan, Neuvostoliitto) on venäläinen liikemies ja oligarkki. Hänellä on myös Suomen ja Armenian kansalaisuudet.
xxx/ellauri441.html on line 518: "Malu" europoliisien avustuxella förbii Suurian kansallisaarteen British Museumiin miljoonien muiden kolonioiden kansallisaarteiden jatkoxi. Sarjan miellyttävin heppu oli Said Ghabour, joka pääsi länsiämmien luotisateesta suoraan Eedeniin. Vittu länkkärit on sitten mätiä! Skoudet tukat kammattuina kuuntelee suut messingillä kuinka Suurian kansan petturi kiittää brittejä turvapaikkaoikeudesta ihanalla saarella. It may have been illegal, courts will decide, but when the Caliphate is about to take upper hand on our vital oil fields it is time of us westies to act!
xxx/ellauri441.html on line 520: Kiran Mazumdar-Shaw is an Indian billionaire entrepreneur. She is the executive chairperson and founder of Biocon Limited and Biocon Biologics Limited, a biotechnology company based in Bangalore, India and the former chairperson of Indian Institute of Management, Bangalore. As of 2024, Mazumdar-Shaw is ranked 91st-wealthiest in India, with a net worth of $3.6 billion. Kiran Mazumdar Shaw was married to John Shaw, who died on 24 October 2022.
xxx/ellauri441.html on line 522: Lei Jun is a Chinese billionaire entrepreneur, computer engineer, and nonpartisan congressman. He is known for being the founder, chairman, and CEO of the consumer electronics company Xiaomi, mun punaisen puhelimen laittaja. He also serves as the chairman of Kingsoft and Shunwei Capital. 40.8 billion USD (2025) Forbes. Arundhati Pataharja on Intian valtionpankin johtaja Kolkutasta. Reema bint Bandar Al Saud is the current Saudi Arabian ambassador to the United States, a position her father had also previously held. Jay Flatulent served as CEO of Illuminati, a cutting-edge manufacturer in the human health space, for 17 years, and as its executive electric chair, and later boardman of the wheelchair, until 2021.
xxx/ellauri441.html on line 544: of+Kurdistan">The Female Fighters of Kurdistan xxx/ellauri441.html on line 582: Steiner education is a world movement which promotes a spirit of universal endeavour and cooperation among all nations, cultures and identity groups.
xxx/ellauri441.html on line 590: Born in modern day Croatia, Steiner was educated as an adolescent in Vienna, Austria and received his Doctorate in Philosophy from the University of Rostock.
xxx/ellauri441.html on line 591: He developed a new approach to many essential aspects of life including medicine, architecture, agriculture (biodynamics), the arts, social science and education.
xxx/ellauri441.html on line 593: I heard that Steiner was a Vegetarian. Albert Einstein was not a vegetarian or vegan. In the last years of his life he renounced, among other things on meat. The human being not only needs the oxygen that the plant gives him, but he needs the entire plant. With the exception of poisonous plants and certain plants which contain very little of these substances, the human being needs all plants not only for his breathing but also for food.
xxx/ellauri441.html on line 607: Muutama kuukausi ennen muuttoaan Weimariin, jossa hänen oli määrä julkaista suurin osa 'Goethes Naturwissenschaftlichen Schriften' [Goethen luonnontieteellisistä kirjoituksista] osana ensimmäistä Goethen kokonaispainosta, Rudolf Steiner alkoi tutkia mahdollisuuksiaan tohtorin tutkintoon. Toisaalta hän luultavasti halusi päästä kiinni tuleviin arkistokollegoihinsa, joilla kaikilla oli tohtorintutkinto. Arkiston päällikkö Bernhard Suphan oletti luonnollisesti, että myös Steiner oli lääkäri, ja kutsui häntä "lääkäriksi" kirjeissään vuonna 1889. Toisaalta hän halusi hankkia akateemisen tutkinnon, koska se oli edellytys hänen pitkän tähtäimen tavoitteelleen: filosofian luennoitsijaksi. Itävallassa hänellä ei ollut mahdollisuutta tässä suhteessa: "Olin virallisesti suorittanut Realschule-koulun [toisen asteen luokkaan 10 asti] Tämä sulki pois tohtorintutkinnon suorittamisen Itävallassa. Olin kasvanut ”filosofiaksi”, mutta takanani oli virallinen koulutus, joka sulki minut pois kaikesta, mihin filosofian opiskelu asettaa ihmiset. Jopa hänen säännölliset opisto-opinnot Wienin teknillisessä opistossa ei antanut hänelle perustaa Itävallassa ainoan siellä tuolloin olemassa olevan akateemisen tutkinnon – tohtorin – hankkimiseen. Se oli varattu korkeakoulututkinnon suorittaneille, jotka olivat käyneet aiemmin Gymnasiumissa [Secondary School 12. luokkaan asti] ja siten hankkineet klassisten kielten tuntemuksen.
xxx/ellauri441.html on line 610: Lopulta päätettiin Rostockin hyväksi tohtorintutkintopaikkana, toisaalta luultavasti maltillisten tohtorinpalkkioiden vuoksi, mutta toisaalta myös siksi, että Steiner luki tuolloin "filosofista teosta", joka "kiehtoi häntä poikkeuksellisen kovaa". Rostockin tuolissa filosofiaa opettaneen Heinrich v. Steinin teos 'Seitsemän platonismin kirjaa'. Kuten von Steinin ystävällisestä vastauksesta 15. marraskuuta 1890 voidaan nähdä, Steiner oli ottanut häneen yhteyttä kirjeitse. Vaikka von Stein oli alun perin ehdottanut Steinerille – hänen aikaisempien kirjallisten teoksiensa perusteella – harkitsemaan, "oliko saksan kielen ja kirjallisuuden historian foorumi […] sinulle suotuisampi kuin varsinainen filosofinen foorumi", hän hyväksyi hänet edelleen tohtoriopiskelijakseen. Vilkaisu Rostockin yliopiston filosofian tiedekunnan väitöskirjaluetteloon osoittaa, että tuolloin siellä valmistui vain hyvin vähän filosofian tohtorintutkintoja. Niiden viiden vuoden aikana, jotka tarkastelin Steinerin väitöskirjan aikana löysin vain kolme muuta filosofian tohtorin tutkintoa von Steinin johdolla – valtaosa väitöskirjoista oli kemiaa.
xxx/ellauri441.html on line 614: Heinrich von Stein (1833-1896) valitsi Kantin suullisen kokeen pääaiheeksi: "[…] filosofiassa käsitellään Kantin peruskäsitteitä yksityiskohtaisesti, sitten lyhyemmin Spinozan ja Leibnizin peruskäsitteitä." Steiner pahoitteli tätä: "Halusin niin kovasti, että minulta kysytään suullisessa kokeessa jostakin, joka liittyi Heikin omaan "Sieben Büchern Platonismus" -kirjaan [Seitsemän platonismin kirjaa]; mutta yksikään kysymys ei viitannut siihen; kaikki on otettu Kantin filosofiasta."
xxx/ellauri441.html on line 621: Erinomainen mies ja tutkija, itävaltalainen Rudolf Steiner, esitti väitöskirjan, jonka tarkan tarkastelun jälkeen hän suoritti asianmukaisesti taiteen tohtoriksi paskakaivoarvosanalla tyydyttävä. Diplomi myönnettiin vasta, kun väitöskirjaa oli painettu 150 kappaletta. Sitten Steiner julkaisi teoksen otsikolla "Truth and Science". Alkusoitto "Vapauden filosofiaan" – jota laajennettiin esipuheella ja "käytännöllisellä loppuhuomautuksella", jossa hän pystyi vielä selvemmin korostamaan sitä, mikä häntä kosketti kirjoittaessaan: "Kaiken inhimillisen ajattelun tärkein ongelma on tämä: ymmärtää ihminen vapaana persoonallisuutena, joka perustuu itseensä."
xxx/ellauri441.html on line 622: Hänen "Philosophie der Freiheit" [Vapauden filosofia] oli tärkeä askel hänen henkkoht opintopolullaan.
xxx/ellauri441.html on line 626: Vapauden filosofia on filosofin, Goethen tutkijan ja esoteerikon Rudolf Steinerin (1861–1925) filosofinen perustavanlaatuinen teos. Se käsittelee kysymystä siitä, ovatko ihmiset vapaita ja missä mielessä. Teos julkaistiin alun perin vuonna 1894 saksaksi nimellä Die Philosophie der Freiheit, ja toinen painos julkaistiin vuonna 1918, ja teos on ilmestynyt useilla englanninkielisillä nimikkeillä, mukaan lukien The Philosophy of Spiritual Activity (nimi jota Steiner ehdotti englanninkieliselle käännökselle), The Philosophie, intuitive Spiritual ja Intuidomual.
xxx/ellauri441.html on line 628: Steiner toivoi, että kirja "ansaitsisi hänelle professuurin", mutta kirja "ei saanut hänen toivomaansa huomiota".
xxx/ellauri441.html on line 630: Mainstream-filosofialla on yhtä paljon käyttöä Steinerille nykyään kuin sata vuotta sitten, tai kuin E. Saarisen tutkimuxille, mutta hänen työnsä ovat omaksuneet vaihtoehtoiset ajattelijat, kuten William Irwin Thompson ja Richard Tarnopol.
xxx/ellauri441.html on line 633: Steineriin vaikutti nuorena syvästi myös Kantin puhtaan järjen kritiikin perustelu, jonka mukaan emme voi tietää asioita sellaisina kuin ne ovat sinänsä, ja hän omisti pitkän luvun The Philosophy of Freedom -kirjasta "Onko tiedolla rajoja?" tämän näkemyksen kumoamiseksi väittäen, että ehei, tiedolla ei periaatteessa ole rajoja. Tämä väite on tärkeä vapaudelle, koska Steinerille vapauteen kuuluu toimintamme todellisen perustan tunteminen. Jos tätä perustaa ei voida tietää, vapaus ei ole mahdollista. Steinerin argumentti vapauden puolesta vastaa myös Spinozan kaltaisille deterministeille, joille ihmisen toiminta on aivan yhtä määräävää kuin mikä tahansa muu koko luontoa hallitseva välttämättömyys.
xxx/ellauri441.html on line 638: Steiner pohtii, kuinka tietoisuus mielen tai subjektin ja maailman tai esineen jaosta saa aikaan halun palauttaa ykseys näiden napojen välille. Arvosteltuaan tämän ongelman ratkaisuja eli mielenfilosofian dualismin ja useita monismin muotoja yksipuolisiksi, Steiner ehdottaa, että vain paikantamalla luonnon ilmentymät subjektiiviseen luontoomme voimme voittaa tämän jaon.
xxx/ellauri441.html on line 639: Eli kaikki tapahtuukin oikeastaan täällä näin mun mielen sisällä. Tällänen omaan napaan tuijotus muodostaa perustan kaikille muille asiaan liittyville ristiriidoille ja filosofisille eroille, kuten subjekti vs. objekti, ilme vs. todellisuus ja niin edelleen. Philomena Cunkin truth and image on ihan samoilla linjoilla. Ajatteleminen ja ajattelun ajattelu ovat sama prosessi; Tarkkailemalla jälkimmäistä, tarkkailemme samanaikaisesti ensimmäistä.
xxx/ellauri441.html on line 658: ofefQ9QEM3ug2eQ+CaG73Q9UE2vnvqUy4phYrV66X6zJ6hoetkTZwhssPCHuXwfW2sBYiPS9FYBF9NQ+9yF8oWHSeh+hrBQk+qpMi79VW72FPoKAqkw9sDkJYkVmMai4654v5FEfp4wgP1s9HomgdDBvRfIDY0mFgqd1qURFCCzMZXkPLJ+6pMnM1FZVCrQdkPOFNjkid0f/OyioSuegFRxgsaaUMNFjF8rI/9vQup/2KUbR3T7GacXc24xPhUcczrZYAZhOoaLyz5Si8cwq+GfuiHT7+PKHaarbMKMmdUP2XeaayB2ZoRfQ6eInoTtwm9mQaBCunNdVdkpzMapvlnFA2uqHuTnmPi55ZJ1NQ0PMI+q97IcEIVtknF+n7pabOMj5lCijmuNrEERBaW8OxRJ0AxTrLE56jeZlRHvOzJUaUwFoOwdPaIqRs8Rxalal9a9+w4mP3mV0hzu63+1KpHzSn9P4uEbdg67uA1WzzeRVgcFD77j97SRSkBfdA7MxfPS0nl5RG3UKQiQ/g8IBlH03/2SkdhLsGHikvaDKm95wLp9uYlHBMfM4JfHzTaiXAQfC1D3Gb5oAAP7uHp07KZH32Eawt8CbkYOPkOXClTe/2M+5Ijz2pLjIgODcE5g2ntfhcOIYaWDm9PhXhE9KYRuADTyYLBdFgsaK2zeEcYZJbu13YIZgkFYu8UsSlOijlhNj9ZensyurZk+IncDqEmrzoIdboNSaIjbezdKwcJV6mS7LZEQjZN3INlLRly9eW52nZAxoyNOd3tLGOjT8ic0gp/sHkg0IA3GA9+LNRzhv6ANElPkixWqaJkSMZbjl0V8XzWnEf3B+fkrWUiqQIx0llqeLlIzgl+sGbqsaFlGtHxquHp+p8vRnnYTnSeYGPLQ9dHfo8t6dWhVL+q9Gd+lSmybNMpOIfi4Q9a9aVdtuHZO4Fxg1w2uE3wyXbB5S+rD1i0B1OXRzAv1CL+vR5BAKVchZKcBx0wYfxKUMi0GsBNKorGjagfz4jJkOEuWBydZWGiaiY9fOqRDiszoRDi5o0B6YAqDoS2fz1PRVsVoTdv6Pc5LXayQwLMzZF53hnvq3rChZI4pxWjn9nQ/Hb3JNkDttWOeaaFG1mCyG9FMk01VcCf8MFT1pMUUI9mR6wzo+7XN9hP7uCXD/IiE0p9+OUcMLXG7a3yXpXthoxU7RE/wD8qlvZq7K6fmzvjo//0EEY7UZMhl3fA5BbcnGcq7rdLyIDHHqkOkK3NYEeMeRZK2bDZZ4ocP1eyTV9fzjnGAuO9xcQDa4p+zIAmiWz06MBWbk6OHy1kt4qk1SjXT+TW89pkr0sSN8nVUUcyLJKkIjMg420BHimuKfhWzcC4/09KSa0EDtBqN9NERJtFfBF1iBKDhBHCbsbOZdALOqZaiiBNh26DqGQd+6gR0edGmrlU8stRZKb4juJYPE5sMULpd/eK1JMOKklCqiS5lMiikqT+/aRb36tiLWeqaHy04alBkmwGE/W9VRBJYeBW7VxyB+V77Ay5pUDIxzIPhpJLSODCCC1yuUMjWc07wDdzvcfZDKFbV3d/dadezJyNzsSpTqqKavC1iDIoZPwRfdPkBCjux6vTsq56wfVzb8zgNq05ZepjbeOfoDWq5MdmOmHvqDMsB1ZFBQcHdjOpaXeUHePXB5bkfXCItJyttBNMOHJKuHran7RgRbPwjvu5Yx8snEfjK9pRKtjXgwNx7P3Sw5dPDsPx6lzUZuq/E9IB71N5cP+fcsSlN+evkgT4QfSLiAjAhG7eK3DjrmNPcPtdwjbYxSvado9BK3UxHQd0vRDqSWo0MBS8kRdKqaBqIRaFtSgF+NNKaH6sKVC7f34Yp5S64GLgPWsTCCn6uYBCCT1Zx2n+LgcvQZ+RXp6G9BdR2JZNEBOdbgvSuwlKtJ/ZM77kqtswtARePcrNxhAg5c07SAkizMzSROiVSaOKjv8oVhYzm3J5FuUqYlq2HDcGtUCD55r4//VRrIdFMGx52lrSwiBk3ZZ1cNnyX69vcf7Ttc5rsyhJ1VG35f1b+p44tgOHiBsMH9/ybkjdwFEO+kn2RfWvmbaKGKNvhQn1Bl6KuPkAog4R4O6sNARQAw75+7GKLSqGah/Opi/jL3eRG5EKWV75KGjjtVOl/9eDh8JY9u134OptdGwUg61SmS9fZYU5rATOo0BTgKdpQWaFt6w9+tvyM5D2BoWlC2WHAXAEuUij4iF3+8nTAkgYEdlPKdyCY8HVJeDejmaRaa6ErcKxggFjJc72mmyw7tbll/sYKd+tjD+Uhf5UK9nnz3MKRdPhQXUDOCXsEwX8+F/adNLNr+NNO2zHAUnxwOZNsPFhom8kWHyY9DFqyG2jvlxfd+8sZrB7RtblAOEBSp7t+GMQ2CMYOcbBd1b8N3fUUpcMz5RY2qNK7VSwtVBVvbzNZIrRVnLMx265RdQ9pTSKU7wmVkfHBRJycFTy14QbSy/ahwQ4fjRT8NWqg4j0N6Ng1hYrtwaEKeMAP0CKmrG9/ZlFEkGgUoMXdixcQAfABJZbkcN9ghjyJvNisjcjdCfh42mQiDEWnmTLXCB15HR4CN+QT7WZXXW5ftcTjOCUdOy2bUGqDOIxY8MtK8NgKoMSy7+tWBPNbUQLsw/8mdyAfAtdbIjdVS5sTtAd+5hbUjPxsmUF20t8z4K/McDLgiHoAdo+phPKTBPE01KZFQ5ij6B1nJDKVH4MbTyAxHhzCDGaqRfq8FtJ/idwXTrsOBSo7m7g0rulsQZqMCGFMAdYd0fc/jt465e9pT+vmu2Yny3zWmjA+3E8iPeK1isQlqNseeFXlaNoOfNdCmcRPK2vRXzWVbrHkqN2iL2CnAXU2m8JN9XmmFEfP/09PwyCRE5vWANxw2o1b5Gperysen6x2fya/Q9hltsSUHCRKvLM0W/ZUgZOrv2KCdrbac44inYgZE43gthVsyKHG1L+iZJvUmzalL4bogtg5VfXx2rgAzMX9p/tjH68qIOZEeowWvFOm4tpJtwMfj7ZzeaEM2LmuFfYN/m7Ky4WTac68dfCHeoy1pg1fzp8deAGZY7M0fHi92Iiw7vEZmv0JQ0zJCD7BkFo3oJwDidofvH423WgnaRJTCBbAPEucRCsoj+jROMXOSUSD8u+zLlWoZX9NTGNY7FVCFimuDJAFtl3y9CoqU9sxBDqAWNNrVNUVYW/X8/BOo1hQq/w8JA2tVGDh/AbnnPmejKY/ga/yf+IYXZSrsYkOGI1PrYOlO5lGY/saH4oNyKx8Te6giBNWGChthftvES393KQIdcNbhLh4waxZm6KYP1tbsRYjfwrpMDWVg/H7qgYdARM0yNa406l4/FHrW7Df2ObwrQgLzPPIK2El86t03EwubnRm8ykliVJ76sFrj29WVtXqz+ngquQxy1WCymPcF5Zy40GjsoBbEV5WOkhInN72OKSs89gXgqEGc8jEQWP3mzvIxwQEXgbj1hbiuGGEdutOR0Ji/GxfBvdef84Pdbf8T7s0YQmKWqR3oGeK8bJgpQoxhX7a3qHKT2kPFwRSC6FHzAv86Za6hasitPDdNVTKsjKWjwe4YmVasIBjbfy4YL5ls4fOm/PgQD4HgN1xfyDIicgSO7qblFEOCLvITMYELGPpQnWKqMmRQtkfAdegGq7RWAvctTeIunFTGEoNwhHoacBjOSlld0fwtdCRRlqpHt3WUzp00Hse3k3R6/Lij+M1JoTmCYDCNtE70UhBETDGbxq1BWEJc/JwAAOvJ+3loXJId6i6tVYn5+NOFzcbfBlkvfD+FhpZNQ79XhsZY38bnMFMEpuln2Ao4ffpKo3vrA70rig2NYsilY0F0ItScp5u8/iNp85NgS9gjGjmOX7ey2MrCr6mfzjIYHIfwViD++x5DuEOJMSN0IrpF21JlfipeNmUWwLKddsjMB4t0XyCFDATNhTvKlEog5RjrW24vY8XXQdvqLD7Ubncg7YPTu19l+/aepWCapWlc+IRrm/HO7wgLPa7GEuTEqV6gPD+YBGAVlZ9gmNSILGKSOeRAylIhMLSZNYIYcBWl9GniXA9i1y7TmJ3U0qSXvO7y054oCg1mK3f2vGBo++wBOAz9EzquZ2uodyC9UeVDB0F31HOrK1RtX4Y5C0od41nQ8/C4KYWxyIK16qtZd3Mq3Tt9xhlnPYJ8Uy1Wj2KnghY+2feUlALgYWPrgGSjZf9QNBs7lqgfuYcXgssLxqCqNv0TJ3wyWdWkKUMBSOlS0DHj3AE9/vrax/V4J3Q9AtBVeCMF/vGgJvTuleP5JzyB+igN5diLBSRCQCw36z99/iXit3I18+H+L/0nCyJhrUMe3+qb1fnnZssYwVnNSGSMy5lhwLje2wdlkAOTvX5QaDDUWLFS2WR+MN/y+U5cgB8Pa4EGO1Zadn42oMlkBv+BAJHq/+t6DYTNCNRY0fVLw/Dpa9Uc6OGQOjHV2ZkNmaPZYQHNgsoNtM4Fb23MkHrLeke7l5QkG8TbrqZxooCHLn5+HKeV8TSV6258lFuh5Ez/b0ffhWhvRWptEA52+IkfkINS3owdW1VDus9TrJTur0PQwS/+6lIHTrNC4Mue/4sRo6MlALBIYD5hf5FNXiGN2rErO/cNunUuGvzI/gy9b733jwAhhbCOKb/UctPJX7EvB5Xg8hGdwim0eYHUE9bmAWE2pWUJZrZzOoUEnn66ptirCtQs/xveu5Owij5H7hEKZdYkGzj3nzQvVmQjjS0fsv196kZKygfUXLzmgzHSs/rVQNTa5yfkvt4tmoUu6iWIYBBnsY/E2dz0DDfXk2Iv/oksHeDrYwgBbC1T6+NNuKccqjVyYfN0p/rQSOGMXxkXvaobx8OA4gaHkRtWF6IV96TtXqcqUw3oJSg/lbhMQUwu0GQy3c/nc8Yi77BfNMC7ZvWK5ocms8YAka5pcSM1rdf71uCRLu+YaRRtfV+YPq5ePdnPEmZQDW7evXwkqM1DZK39Q3ddwonTZM74t1Q+Rc86vnZ22qXqndlrBebiqnE0jT8WWoepT9P8GG51NZC91jOmRqnU6F1gSPfSyx8zDW9xhJ36e5ptf5fOpgK1LNwGHHc8Oa9dPsTeKGHnhL2oCF8IRnbZb5fNt+HbSviDXZ+N34hqfHXUMGrAwYCbCh2sr5LguBwmQJz3BI2YrvYRnqFrLIEFfXXPrp0oiQrvmhve7R59eZJGzQ75FxvBjvX8MrM0Scr2zASDt4g06qQV6UD7OFJLrvVNoL7rw/oSNqxmMsEbzHCYX0NthumN0SEpFS0VGJW8Q84jVtO09y357akE7iusRigQxVu+8qyH1g2GYGSm2sdDTq0mXTVzefWH6T98rvfojGYse230EXrgcbV6rAo9eGFQk+dmiwOKq3vqpI9JH3UEI8flS4QfHoyCrk9+LoVWjgiBmvXaxmSs+qUMsxmaYGAOvqt6OwvZSYwY8QyHcRnlHA370SPPvvDz7VHi1aoH9hAHUE4b1FjMaITvTKz6u577o7s86J8VZdR3AXvgrnm1vTyGlGIxPmYxL/pSmlq1jRbII9CM1Is9TY1x9eilwa48w1xOO7DU2lVzBwtLkQTs5nE+Cit9JFXbPZWNO2tL4xtyYPSNyzQPzlELCzBkm1Iu0n8lLaJ9h+d69/3A4hEfYgClBH0Z4vpiAmRKqEcrs66/XVerubYk/Hj5PoF5TUnwUbKiHHbj9/qayhKnpQBB8D4qXG1w/w+0WK2t4rulmq7d/+1jv7gEBYIgq8GMEx286NjwDy9Pve4bAqLk+AbrEn0LK6ZBoNrX9d6UtXgX2t3aCU8NQfRUzFQSjwKcrE/afdv0U47bWRG9vMlxCGBreyuyInoM7WC5nOg/CAk2XRBJ0zp5bsy1Qi2DGx8i6SkD3rNZVQLkSrLw42ChYrDKaIHldnrPXGlPUXlyjFPH5a1DaUELr87szhjU6uuEPwsxbLJ/oC7CLySpf01ObBwqaMqR/fMGqOm3dfVGs3a8Fui+r1sTqcaqa5EzAaLZUOHwT+Krx6eqCyFFTrDS9VrntBrv7IApplT10TvDcJ4vGMJBHxVlANBWJqcxxmG1mDFG7rUEqpb0lw0mhy+OqoK+pn+dOeSc9F0MMF05Qu30gcFtCQDR+JP+qX4x7/gzNUVnbAhQFA9IlSB3AqZx/ZQ3GyjjHzyyz3PaEtvgVUB2qx+7C4L2VTC9s8sfo87zGPuLtKWWbwKwQ8/nan0lOpenoBkC5AyagUcLAR9etOO65lt8owA2aiZGW0bEjzPZJxGAPYrOcjj7tKBk0gv0ZZwR79138VkrZ4xzjWMs+dOEiWK938D7GbHv0FoG8WQCN00jvCpaw1rlstgZo1Ty9yZ/mQ1lD76UFH50GMeTmuckJsQbph4gZeUq4J3RhkqkbPQg0LQoK7fk9Sjr/F4+Vs27Xjw3e0OGQFIUFJUXko12yr6/RkWD1Jm7xQJaUn+PitqCKs0qJhqL04vZyaFE1bTe9+sUUQafmtUhLl9DVy4zIhXEAYZIMpdpAFwN3TbvIIwkdw44UicCNpG57jXyxA2U+I2+s1AejlpOj2C0+FCJh+XcnKun7daLZoVxbWy1JbJTLQJpaPtmiBU0tRFVTXkigWBpgPob9H8fbgtxGsjIHgzaF9/FeD7yKixKFPhoGoqP7WFF3yPeosJBbiYDCqFkza3J3lyyRbuMakUd3qOPupfgQ4KVDbwShwCg0XI4Y1n8/hDOn2BkOANPdlsvpYXwycfkX7W/+fJCh7By8Q5yLExYIfjxjaBO1moZ0ecY+QPQqEB5C0S7mc+O4d+xhjOdS4sE7b0MSbk0Xai/rjqqA65pHUypjCP3M4F782swkkc7w9M7mbiNO0RLH0GGVn/SdF/2zU+EepQoF3btMyXt4hfflQ1ORDeeHt9HRl0Ml1nABrvVIW+TRPWgB/o9csaK8jtojefivsqOOinTormfhC4IRohjQmUvz1SWWqzff1KGPDIoudPNAIVz3jn65ny3IGN0lfnEcWHp/2uDFJRzfuQWRPbIShco1pbVhXcC821vvFF2psIptYY+XPc7VCDTf8YpGD8iQxY15NMB4eTyqnoIROqWuYOVJVI+BrJwbkdXJG21Lt3FRxqpsBg4m5Fg1dG0sxQVaOpNAivGRbd9YD4OsrV+R3kbVpYI50l0LzpwHCwYqy5P5p+bNU//OUG3kuxTMJPKmdaHhOOhPhoNnk/gYbylegNl0V2EI1Ve6mgqCXpjNtEIO5spDrIc/LcjIpblA5omce+vhnsSeTp6FvwmrLEe1HuWex6Zn4JeZH2JicZObdlUeHR9RRjTsoJzMvIMNguarJUdav3abES8tYy6XVShAAsWm9bWyVfU9B3o6q8+qBu0dMImNnoq+tz2QJdt9gY/DkhAvyq5l8ABB9q2dCiGMLCTNHlYrZUqb+eTFC+SBZXN74hO9eujn2z8TFJpTYkFcRhSacZ9Em2i4j8FyT48JPRm+JNhuA9icud+zCgpkZGCo6ooR6NpW2/Pd+Ea/sML7VtY0TkevKu369gUrIOgn7rj9uZ7r7AmEJnOdVgpeh8LxAD1znQ+ho/PgXkJPRuulLOKoUJxuUWL6bU5ZWMk7wUYmPvEaIu3eyImGpXLhV6hW3kLdK0Lm6DOcl7gPwxEdGrMHBdD0zYRfkJSkB9p5pJJ5alfOYYGjy3mGz6wrw4obA+k3AEOwnMAVGl5DJZWY6+CGMHJkzlHbMd4VXrdHj9Kf9RoqhUVKP6FVsv6kh1lwJ2igZxBi1XWpAO85E+QOLpbpHdSwqrGf3qHXgHYKc/3ru8cF9Ot8SnMLAtAi/c8R3V7w4J/gYQUC/ree2IuJJPDvYDEOYQuXYdCbXa7AP2mjOpxxUKk8gephRSTKH/d5Z14eZ91IzN7ZklK0a+41eZcyWT8l+vwWbwlagt2eTP5AX+uGuCNcBsqmMMXVaFvAWcsZ2dcWt3gcaK1Qg9EeMR7XEc6+6duQK00ring5rvJypy3MtbP6x7xttD4wMz3x4akj9i3rPu1wv2mhuLcP+7OW51EH7u6S6q6UAMAvtNFH3zwC/KhyGvGwPp3vebAOKs35E+0vgcRlVrvRG2MrfxgPfRY8UZnTw5sr+GlpzKMQSpcVdLM5fSc/JLF274X876H1/GODCijck01YvikCDMKtMbkmJTx54nDhQeM8cL+Am6wQ3e7AU/mOZwp9DH6eiRnQ3NU9r37EJ//Bwatw15i9LMzBNz7TqVxwBnqOtaXog1Xa+cvbBJD9e1L0R+UsU2Jvg6KNghNxKA4MRbVYWGbbuYfobQ2M7SuFMvc90e/5mbTcfx4x8dn/N+UwPzXkzwR3qEHOhlHYtnJ97tzPd/vjVPz0/81zuGz3DrfaqSUJGXH1a0jeiJopZ3NTk+/QesgcvdWWkK6UGRJ47fm4tzuR3OrR9LkSFDd2tk/G7ylIz1fum6CNsIszmLiOU3tbUiyzl/nvWinAq+y542+Cv4OaF2Q/+L1/+EsA0BDxC0iGp55KNzHftM6LA9Fca4LpcT/iAzmSwTmfqvNjGotPp9gc5j1jbCS836DK+RHQqYLnvCmdOKVqvx0n3dNLSbBILx4H7HsjpuHKe55CEDPfYg9i1m+T4UxzzO7SiZk0pbGn9AOquNOSY7dE8PbxA+Si7/O0uCo+K4Sn9soCBQdvrvaQmhmoMDf6tcJ4vSUAG/ydwqrr398g04FV07p4ivp3LuikplI7aK5RWOJKyMuHjwB9bHN4scoGdI+hbADFR2mSuJLu8v4sx8i7V9wyU5iwKqnLLAoaQFdTjvE4IcrTVYEraDntGCKrmY1Ip+X79pXqv/3ovR2oxb0cnp/GIvL/73j3toyBXajoKzYlybXJFVBdhIcDhXqzP/iiX/d8QVbg5UybXoVsSGfWPLwwiT/wyHuJcqsiMN4eNdWSR/OspU3WolcA6X96Z0R1XdhFtSCjVr/9rYnB+TWJNZGRiaEgir2tAu69+66mKVdNw30ml/JyjhM01C6xka4+2S1xQfp4fulxaHKoGRjo2p8dWuUuhMG+8QVle0v2YGsecGAUglmJkQLekFQZWlCiIN4eiMv7fh1XwnMfKBqthiVMBdKuCoRWzn+DrQTKvJ/evIT9qX+iV2bupWI2iTpPIzHaRgQAIXc7tLnBAFBwVFjeDncQXU92iWVFauDvBzttLrqzUzot4IA6I5oqHo587pIC1euUfnyHoHjaTKjOsJoU56DCF4Xz0rNfBWhIoUyhove1v/S96flfZBYlULwul/uIGwZ124T0wxiaTGYhM81Mj92v/lhiFblBpFTWjUPeRUv6/eI1efAB9woY6Krks2TBu0qjqIB80ZxUsPT0MIbQLk+lWJoobct/ZUqObIHntCLaKav3ym+5TCWVVCvOWRTKSpwPcwpcUC6Rq5Qa3r6zYdpdSKxmYLHhwA0j/60rAXq5ShnxKypRy0uJ8wP4s2emMcAKlVAyC5+PJWbI+teICyAViXphKD/yGQ4InhHd6o87M+9MxQjQ5gdGDVjsFbeGnmzuNXCPTHPK19vdNDt6YXmELlBnbKc0CGw7tCHgKp+/ui04xCzlK6Syi7EX5hT6AHGVmz7KzAwnWv8tQen2EL2yRzGnpziAfkZwGqrc3nEpa9l62/NyG0Knm/cr0kvanQnVhC8TIVQt2GxNISZc9V17Wc2pUj+FW2ORqTg2mMLkR/vb67jGF3W9yx9OvBpXVC49mb4Id3rOB/sIEpcqlttPKSwfjDKvI2QHY7PZY/sAXJLNEOzbPIw2EHfMPCAAA==" />
xxx/ellauri441.html on line 665: Hirviömäinen Netanjahu ilmoittaa että Gaza tyhjennetään asujaimista jotka kuskataan johkii huizin Libyaan. Sijaan tulee kipapäitä kyrvännuppeja. Suunnitelman nimi on "Gideonin sota". Tänhän mä jo ennakoin: ilmastokatastrofin myötä tulee kansainvaelluxia, vanhat rajat ei ole minkään arvoiset. Käsitteet kuten "sotarikos" ovat roskakopassa. Jälellä on vaan oikeutettu sota. Se on nyt ota kiinni mistä saat, first come first serve, heipparallaa hei kuppa kullinnupin vei.
xxx/ellauri442.html on line 56: Johdon filosofian rattaana pitää olla hauska ja helposti ymmärrettävä kuten esim. Emerson, Thoreau, Barthes, Kundera. Certainly Dostoevsky and Tolstoy command primary attention as does Shakespeare (in the sense of Lakoff & Johnson). Fun new words and concepts, of course, are at the core of philosophy (as stressed by Deleuze & Guattari among others) and it is clear that philosophy for managers cannot be content with the stingy discourse of academic philosophy only.
xxx/ellauri442.html on line 58: A personal way forward will involve personally inspiring discourse (Kierkegaard in particular, along with Nietzsche, or Pascal). In short, an act of empowerment through the realm of thinking, a celebration of that tremendous human endowment, managering, that easily gets narrowed down to tired patterns and short-sighted perspectives (sc. "uomakipitys").
xxx/ellauri442.html on line 60: I shall not enter in to the meta-philosophical discussion of the general merits and demerits of the institutionalisation or academisation of philosophy. Some of the valuable contributions in this area include Hamlyn’s warmly-tuned (1992), Calhoun’s critical (1997) as well as Collins’ astonishing (1998). Stanley Cavell stresses the significance of Emerson and Thoreau, ‘the most underhanded second-rate philosophical minds…to have been produced in the United States’ (Cavell 2004 pp12-13 of his ‘Introduction’ to his characteristically original Cities of Words.)
xxx/ellauri442.html on line 65: Stanley Louis Cavell (/kəˈvɛl/; September 1, 1926 – June 19, 2018) was an American philosopher. He was the Walter M. Cabot Professor of Aesthetics and the General Theory of Value at Harvard University. He worked in the fields of ethics, aesthetics, and ordinary language philosophy. As an interpreter, he produced influential works on Wittgenstein, Austin, Emerson, Thoreau, and Heidegger. His work is characterized by its conversational tone and frequent literary references. Cavell was born as Stanley Louis Goldstein to a Jewish family in Atlanta, Georgia. His mother, Fannie (Segal), the daughter of immigrants from Romania, was a locally renowned pianist for radio, vaudeville, and silent films. Cavell died in Boston, Massachusetts of heart failure on June 19, 2018, at the age of 91. He is buried at Mount Auburn Cemetery, Jewish section.
xxx/ellauri442.html on line 69: Cavell established his distinct philosophical identity with Must We Mean What We Say? The answer was no. One of the essays discusses Søren Kierkegaard's work on revelation and authority. Specifically, Cavell argues that film comedies show that the achievement of happiness requires besides the satisfaction of our needs the examination and transformation of those needs. According to Cavell, the emphasis these movies place on remarriage draws attention to the fact that, within a relationship, happiness requires "growing out of" one partner and "growing into" another one. The book also contains extended discussions of Friedrich Nietzsche, Jane Austen, George Eliot, Henry James, and Fred Astaire, as well as familiar Cavellian subjects such as Shakespeare, Emerson, Thoreau, Wittgenstein, and Heidegger.
xxx/ellauri442.html on line 91: Vuonna 1963 Clavell sai Yhdysvaltain kansalaisuuden. Poliittisesti hänen sanottiin olleen kiihkeä individualisti ja laissez-faire kapitalismin kannattaja, kuten monet hänen kirjojensa sankarit osoittavat. Clavell ihaili Ayn Randia, objektiivisen filosofian koulukunnan perustajaa, ja vuonna 1981 hän lähetti hänelle kopion Noble Housesta, johon oli kaiverrettu: "Tämä on Ayn Randille – yhdelle todellisista, todellisista kyvyistä maan päällä, josta monet, monet kiitokset. James C, New York, 2. syyskuuta 81." Vuonna 1994 Clavell kuoli Sveitsissä aivohalvaukseen kärsiessään syöpää. Hän oli 72.
xxx/ellauri442.html on line 96: Similarly, in my own practice, I have chosen to dispense with academic jargon entirely. Instead, I employ words that many find colourful, associative, inspiring and (often) funny. The discourse might refer to ‘007 principles’, ‘non-rose-buying’, ‘the upscale register’, and to ‘systems of holding back’. For a complete list, see Saarinen & Slotte (2003). The way I perceive it, philosophy concerns everyman and concerns itself with every girl..
xxx/ellauri442.html on line 98: of-Athens-Raphael.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri442.html on line 103: The tense logic of philosophy for managers is indexed to the present, unlike paradigmatic philosophy that uses backwards-looking operators. (Vähän tässä kyllä on pihlajanmarjan makua.) Mark C Taylor, in his important After God, writes: thank God it is Friday. See also his The moment of complexity: Emerging network culture. University of Chicago Press. Look at the writings and lives of Dewey, Wittgenstein, and Foucault. Mitä oliko Deweykin hinuri? Ei ollut. The overriding theme of Dewey's works was his profound belief in democracy, be it in politics, education, or communication and journalism. On women he says, "I think too much of women in terms of sex. Humanism means to me an erection, not a contraction, an expansion in which nature and the science of nature are made the willing servants of human good. To transact is learning to beat the odds or mitigate the common pitfalls involved with living a good and comfortable life by always factoring in the surrounding circumstances of people, places, things and the thinking behind any exchange of work to play. (Okay, touché, I don't quite know myself what that means.)"
xxx/ellauri442.html on line 105: Kalle Vaatturi, Dick Rorty ja Sir Berliini ovat Eskin mielestä suuremmoisen jalon kuulosia filosofeja. Heittävät dignityä kehiin.
xxx/ellauri442.html on line 108: In other words, a philosopher is an intermediary (Luce Irigaray) who uses oral persuasion (cunnilingus) to highlight the intangible but vital in-between (Buber). Esa pudottelee älzin paljon nimiä. Prigogine oli näitä perhosensiipi kaaos äijiä. Komeljanttarin mieli ei peilaa luontoa. Se on dissipatiivinen, producing a lot of hot air.
xxx/ellauri442.html on line 110: of_Socrates.jpg" width="100%" /> xxx/ellauri442.html on line 113: Eskin viitteet ovat häiskiä joiden kanssa se on samaa mieltä jostakin. Mieluummin nimekkäitä häiskiä. Sellasta oraalista persuaasiota tämäkin. Ei tässä järin ole argumentteja, ei käsitteiden määrittelyä, ei edes tilanteen premissointia. Sen vastapainoxi kosolti keekoilua. Usko tai älä se on oma valinta. Credo quia absurdum. Hyppää omenapuun oxalta kuten Søren ennen kyttyrää. We'll be back huutaa filosofian moraaliset imperatiivit puun takaa.
xxx/ellauri442.html on line 114: We need to start to proudly use American style positive psychology expressions such as ‘life’, ‘uplift’, 'downshift' ‘flourishing’, 'languishing', ‘energy’, ‘love’, ‘emotion’, 'profit', ‘humanity’.
xxx/ellauri442.html on line 116: Häh, yhtäkkiä tähän putkahtaa itävaltalais-brittijenkki ohjelmistoarkkitehti Christopher Alexander suunnittelumalleineen. Suunnittelumalli (engl. Design Pattern) on ohjelmistotekniikassa ohjelmistorakenteen käsitteelliset (abstraktit) avainkohdat määrittävä kuvaus toistensa kanssa yhteistoiminnassa olevista luokista ja olioista. Mitä vittua? Onko tämä Raimo Hämäläiseltä? Eski tuskin ymmärtää tästä hölkäsen pöläystä. No ei, Ripan Nature of Order tiiliskiven 4. osa on aika uskonnollinen. Siitä Eskikin on voinut lämmetä. Silti aika asiasta viidenteen.
xxx/ellauri442.html on line 119: Mutta freedom on piäasia! This call for freedom, inherent in the philosophical attitude, is ethical and political, personal and essential (as stressed by Pico, Kant, John Stuart Mill, Sartre, Popper, Isaiah Berlin, and so many of the truly great. Siinä tuli nyt oikein liuta talousliberaaleja.
xxx/ellauri442.html on line 126: "Tuon Valitun kognitiivisten resurssien rinnalla on implisiittisiä, prosessiälykkäitä, ei-verbaalisia, ihmissuhteisiin perustuvia ja tunteisiin perustuvia intuitiota ja herkkyyttä, joita eri tieteiden viimeaikainen tutkimus on altistanut hedelmälliseen tarkasteluun ja joita johtajien soveltavan filosofian ja filosofian on käytettävä." Mitä vitun sekoilua tämä on?
xxx/ellauri442.html on line 130: The question which seems to me to appear for the first time in this text by Kant is the question of the present, of the contemporary moment. What is happening today (Tuesday)? What is happening now (1798)?’ (Foucault 1986). Kant’s English language essays ‘An Answer to the Question: What is Enlightenment?’ and ‘The Contest of Faculties’ are among the all-time greatest essays of generally understandable philosophy. Had academic philosophy taken them as paradigms, how much better the world would be, how much more generally understandable. Kyseessä oli porvarillista vallankumousta ja Kantin omaa sananvapautta peukuttava poliittinen pefletti.
xxx/ellauri442.html on line 133: Tiedekuntien konflikti kokoaa yhteen kolme erilaista Kantin eri aikoina kirjoittamaa esseetä. Joskus kesä-lokakuussa 1794 Kant kirjoitti esseen filosofisen tiedekunnan oikeuksista suhteessa yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Selvästikin se oli ainakin osittain yritys perustella tapaa, jolla hän oli kiertänyt sensuuria Uskontoa julkaiseessaan. Wöllnerin nuhtelevan kirjeen ja Kantin myöhemmän lupauksen jälkeen olla luennoimatta tai julkaisematta uskonnollisista aiheista liberaaliteologi CF Stäudlin Göttingenissä tarjosi filosofille mahdollisuuden julkaista tämä uusi essee ilman Preussin sensuuria. Mutta Kant piti tätä kuninkaalle antamansa lupauksen rikkomisena ja tunsi siksi velvollisuudekseen kieltäytyä Stäudlinin kutsusta.
xxx/ellauri442.html on line 135: Kuningas Frederick William II:n kuoleman jälkeen Kant kuitenkin päätti pitää itseään vapautettuna lupauksestaan ja vapaana julkaisemaan esseensä filosofisten ja teologisten tiedekuntien suhteesta. Mutta hän laajensi alkuperäisen esseensä soveltamisalaa käsittämään "alimman" tiedekunnan (filosofian) suhteen kaikkiin kolmeen yliopiston "korkeampaan" tiedekuntaan (teologian, oikeustieteen ja lääketieteen). Perustuen hänen selostukseensa sananvapaudesta, jonka hän esitti artikkelissa "Mikä on valistus?" (1784), Kant väittää, että kolmella "korkeammalla" tiedekunnalla on velvollisuuksia alinta (käytännön filosofia) kohtaan.
xxx/ellauri442.html on line 140: Johtajien filosofian tehtävänä on tuoda esiin se valinta ikuisesti, se valinta, joka kummittelee meitä aina sisältä, ulkoa, menneisyydestä ja tulevaisuudesta: kuinka voimme vaurastua ja sen ansiosta elää parempaa elämää juuri nyt?
xxx/ellauri442.html on line 142: Elämä järjestelmänä sisältää yhteyksiä sinne ja sieltä, sieltä sun täältä, se sisältää mikro- ja makroilmiöitä, virtoja ja kokonaisvaltaisia vaikutuksia, joilla on erilaisia pintarakenteessa ja syvärakenteessa intuitiivisia ja vastakohtaisia ominaisuuksia, jotka kaikki sykkivät omaa viestiään. Johtajan haasteena on elää älykkäästi, viisaasti, tuottavasti, harkiten ja rohkeasti, oikeudenmukaisesti ja merkityksellisesti (plus loput positiivisen psykologian 24 hyveestä), mutta ennen kaikkea rattaana järjestelmissä, jotka eivät salli premissointia, ajan jäädytystä ja ulkopuolista perspektiiviä. Tämä vaatii järjestelmäälyä, elämänfilosofiaa, joka päivittää jatkuvasti tätä älykkyyttä itsessämme ja sopusoinnussa sen kanssa, mitä ympärillämme syntyy, vahvistaaksemme ja kasvattaaksemme itseämme kohti parempaa elämää ja kohti vastuullisempaa, meidän kannalta melko toimivaa yhteiskuntaa.
xxx/ellauri442.html on line 143: Loistavien järjestelmämallien rinnalla johtaja tarvitsee käytännön kykyjä toimia elämän eri järjestelmissä myös mallien puuttuessa. Tämä on elämänfilosofinen, tilannekohtainen, elintärkeä ja inhimillisesti intensiivinen filosofian aihe johtajille ja konteksti, jossa olen itse yrittänyt työskennellä, ja vaikka ize sanon, aika hyvällä menestyxellä.
xxx/ellauri442.html on line 145: Some key works here include Hobson (2002, "The cognitive neuroscience of sleep"), Siegel (1999, 2007 "Being mindful is a way of becoming your own best friend", ei siis lingvisti "Muffy" Siegel "Olen soittanut selloa ja puhunut vatsapuhumista neljännestä luokasta lähtien"), Beebe & Lachmann (2002, "Terapeutit, jotka eivät tunne nykyisiä tutkimustuloksia, löytävät täältä kattavan ja ajantasaisen yleiskatsauksen pikkulasten kompetensseista"), Fogel et al (2008, "Ihmisen kehitys 2000-luvulla:
xxx/ellauri442.html on line 146: Visionäärisiä ideoita järjestelmätutkijoilta", Kirjoittanut Alan Fogel , Utahin yliopiston psykologian professori ja Mastoshi Kawai , professori ja dekaani Graduate School of Clinical Education Research Institute for Educationissa Mukogawan naisten yliopistossa), Baumeister et al (2001), Lyubomirsky et al (2005), Cozolino (2006), and Goleman (200?).
xxx/ellauri442.html on line 149: Baumeister joukkoineen on todennut, että paha voittaa hyvän 6-0. Huonojen tapahtumien suurempi voima hyviin verrattuna löytyy jokapäiväisistä tapahtumista, suurista elämäntapahtumista (esim. trauma), lähisuhteiden tuloksista, sosiaalisen verkoston malleista, ihmisten välisistä vuorovaikutuksista ja oppimisprosesseista. Huonot tunteet, huonot vanhemmat ja huono palaute vaikuttavat enemmän kuin hyvät, ja huonoa tietoa käsitellään perusteellisemmin kuin hyvää. Itse on motivoituneempi välttämään huonoja itsemääritelmiä kuin tavoittelemaan hyviä. Huonot vaikutelmat ja huonot stereotypiat muodostuvat nopeammin ja vastustavat hylkäämistä paremmin kuin hyvät. Erilaiset selitykset, kuten diagnostiikka ja näkyvyys, auttavat selittämään joitain havaintoja, mutta huonojen tapahtumien suurempi voima löytyy silti, kun tällaisia muuttujia kontrolloidaan. Tuskin löytyy poikkeuksia (jotka osoittavat suuremman hyvän voiman). Yhdessä nämä havainnot viittaavat siihen, että paha on vahvempi kuin hyvä, yleisenä periaatteena monissa psykologisissa ilmiöissä. (Eski ei tainnut lukea huolella kun tuli peukuttaneexi tätä pessimististä rakennusmestaria, joka mm. päätteli, että itsetunnon koettu merkitys on yliarvostettua. Herb Baumeister oli homo sarjamurhaaja jota vaivasi urofilia: hän halusi maistella pissaa pissapotasta pyykkipojalla.)
xxx/ellauri442.html on line 152: Urofiliaa vastaan tahdonvoimalla xxx/ellauri442.html on line 161: Kanadalainen idealisti Charles Taylor mustasi uran lopuxi pallinaamansa ja ryhtyi Liberian presidentixi. Franco- ja anglofonista tuli Afrikkaan telefoni. Häntä pannaan toiseen korvaan ja toinen kärsää käyttää. Kallen tohtoriohjaaja oli Sir Isaiah Berlin. Nykyisin hän on emeritusprofessori.
xxx/ellauri442.html on line 164: Kaverille satoi miljoonapalkintoja kuin Milli-Mollille. Hänelle myönnettiin vuonna 2003 Suomen Akatemian yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden toimikunnan kultamitalit tutkimuksen ansioista, mikä oli toimikunnan korkein kunnianosoitus. Hänelle myönnettiin vuoden 2007 Templeton-palkinto edistymisestä kohti tutkimusta tai löytöjä henkisistä todellisuuksista, johon sisältyi 1,5 miljoonan dollarin käteispalkinto. Kesäkuussa 2008 hänelle myönnettiin Kioton palkinto taiteen ja filosofian kategoriassa. Kioton palkintoa kutsutaan joskus japanilaiseksi Nobeliksi. Vuonna 2015 hänelle myönnettiin John W. Kluge -palkinto saavutuksista ihmiskunnan tutkimisessa, palkinnon, jonka hän jakoi filosofi Jürgen Habermasin kanssa. Vuonna 2016 hänelle myönnettiin ensimmäisen miljoonan dollarin Berggruen-palkinto, koska hän oli "ajattelija, jonka ideat ovat laajalti tärkeitä ihmisen itseymmärryksen ja ihmiskunnan edistämisen kannalta".
xxx/ellauri442.html on line 166: Taylorin näkemysten ymmärtämiseksi on hyödyllistä ymmärtää hänen filosofinen taustansa, erityisesti hänen kirjoituksiaan Georg Wilhelm Friedrich Hegelistä, Ludwig Wittgensteinista, Martin Heideggeristä ja Maurice Merleau-Pontysta. Taylor torjui naturalismin ja formalistisen epistemologian. Hän oli osa vaikutusvaltaista kanadalaisen idealismin älytöntä perinnettä, johon kuuluivat John Watson, George Paxton Young, C. B. Macpherson Old ja George Grant.
xxx/ellauri442.html on line 169: Tää oli musta aivan erityisen hölmöä, senkun seuraa nuolen lentosuuntaa. Jopa Wokun tyhmä koira Iivari oppi soiraamaan, vaikkei tahtonut. Tarkemmin sanottuna Wittgenstein sanoo Filosofisissa tutkimuksissa , että "säännön noudattaminen on käytäntö." Senyt vaan on tapana. Jos ei soiraa tulee remmistä.
xxx/ellauri442.html on line 173: Taylor ei pitänyt Oxfordin tiedeuskosta. Se inhosi luonnontieteitä ja positivismia. Siitä tuli ymmärryxen miehiä, se kannusti kognitivismia. Mutta Taylor havaitsi naturalisma vähän joka paikassa. Esimerkiksi vuoden 1978 teoksessa "Kieli ja ihmisluonto" hän löysi naturalistisia vääristymiä erilaisissa nykyaikaisissa "designatiivisissa" kielen teorioissa (Chomsky?) kun taas teoksessa Sources of the Self (1989) hän löysi sekä naturalistisen virheen että tämän näkemyksen syvän moraalisen, motivoivan lähteen [ tarvitaan tosiaankin selvennystä ] erilaisissa individualistisissa itsetilitarismeissa.
xxx/ellauri442.html on line 178: Taylor's mature philosophy begins when as a doctoral student at Oxford he turned away, disappointed, from analytic philosophy in search of other philosophical resources which he found in French and German modern hermeneutics and phenomenology.
xxx/ellauri442.html on line 180: Ei ylläri että Vaatturin myöhempi työ on kääntynyt uskonnon puoleen, kuten käy ilmi useista teoksista, mukaan lukien luento "A Catholic Modernity" ja lyhytmonografia "Varities of Religion Today: William James Revisited". Taylorin tähän mennessä merkittävin panos tällä alalla on että moderni maailma ei ole nähnyt uskonnon katoamista, vaan sen monipuolistumista ja monin paikoin kasvua, kuten esim islamin.
xxx/ellauri442.html on line 184: Vaatturi ja Richard Rorty on leikattu samasta kankaasta. Mannermaisessa filosofiassa Rortyn ajattelusta vaikuttuvat eri tavoin kirjailijat, kuten Jürgen Habermas, Gianni Vattimo, Jacques Derrida, Albrecht Wellmer, Hans Joas, Chantal Mouffe, Simon Critchley, Esa Saarinen ja Mike Sandbothe.
xxx/ellauri442.html on line 186: Saarisen filosofiset kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet dramaattisesti varhaisista muodollisen logiikan kirjoituksista eksistentialismiin ja myöhemmin mediafilosofiaan. Vuonna 1994 julkaistiin Saarisen tunnetuin ei-akateeminen teos Imagologies: Media Philosophy, joka on kirjoitettu yhdessä amerikkalaisen filosofin Mark C. Taylorin kanssa. Toinen vaatturi, vähemmän tunnettu. Yksi Esa Saarisen entisistä oppilaista on filosofi Pekka Himanen.
xxx/ellauri442.html on line 193: agnostic allegiance American articulate baroque believe Catholic church century Charles Taylor choice Christian right collective connection commitment course crucial culture defined denomination devotional movements divine Durkheimian earlier élites ence enchanted world Ernst Kantorowicz evil expressivism expressivist facet fact faith feeling gion gious harm principle humanism idea identity important individual experience instance James's take Jamesian kind language less Linda Colley live meaning melancholy Michael Sandel Michel Winock mode modern moral order movements national church neo-Durkheimian one's option outlook paleo paleo-Durkheimian passion path perhaps personal religion place of religion political post-Durkheimian age post-Durkheimian dispensation practice predicament Protestant quoted reli RELIGION TODAY religious experience ritual Robert Bellah sacramental sacred secular seems sense side sion social imaginary society space of fashion spiritual stance stands Sufism take on religion theism thing tion truth tual ture twice-born unbelief understanding University Press Yves Lambert.
xxx/ellauri442.html on line 196: Oliko eliteen ihan pakko laittaa frankofooninen hienosteluakzentti?
xxx/ellauri442.html on line 200: Mutta Vaatturin avainpointti tässä on että the plurality and gradual privatisation of modern Euro-American religiosity (the author correctly realises it is not a global trend, p. 97), is fundamentally interconnected with the postcapitalistic economic and consumer sphere. Uskonto on tuotteistettu kilpailemaan muiden viihdetarjoomusten rinnalle. Se ei ole enää remmi jolla Iivari saadaan soiraamaan.
xxx/ellauri442.html on line 206: Esa Saarinen: I have worked extensively with businesses since the early 1990s giving up to a hundred lectures per year and continuing. The primary working format has been that of a lecture with the occasional back-up of one-on-one discussions. Sama menetelmä oli Wilho Pylkkäsellä. Kahdenkeskiset keskustelut käytiin takahuoneessa saarnan perästä.
xxx/ellauri442.html on line 208: Among my philosophical practices, the effort that I personally value most is a week long seminar on the philosophy of life, self-leadership and related themes held in Paphos, Cyprus, and called ‘the Paphos Seminar’. The seminar has run since 1995, with 29 seminars held by the end of 2007, and with over 2000 participants, managers and non-managers, many of them returning repeatedly. Only in 2025 I may not bother to there personally, just send a video.
xxx/ellauri442.html on line 212: Groundbreaking works include those by Peter Koestenbaum in his The Inner Side of Greatness (originally published in 1991). There is in philosophy ‘a mysterious flame’ that defies scientific, once-and-for-all, objectifying characterizations. It is a secular religion, really.
xxx/ellauri442.html on line 214: If the instrument of change in philosophy is thinking, the goal of that change is an improved, enhanced, better life. New, improved formula. Philosophy struggles to foster the build-up of the good life, indeed excellence in life, and that through the realm of thinking – using mainly blahblah, viz. words, concepts, questions, challenges, reasonings, ideas, associations, comparisons, and other instruments of the verbal and conceptual dimensions. It searches for the universally valid (in the sense of say Plato’s rationalism or Descartes’ foundationalism, or scientism of a Quine), while at the same time tuning in to the personal (Socrates, Nietzsche, Polanyi, Sartre).
xxx/ellauri442.html on line 216: Muut on tuttuja mutta kekäs oli tää Polanyi? Karl Paul Polanyi, alun perin Károly Polányi, (25. lokakuuta 1886 Wien – 23. huhtikuuta 1964 Colonel Pickering, Ontario) oli Yhdysvalloissa elänyt unkarilaissyntyinen taloushistorioitsija. Hänen tunnetuin teoksensa Suuri murros ilmestyi vuonna 1944. Nähtävästi kuitenkin eri kaveri kuin Polanyi's paradox, named in honour of the British-Hungarian philosopher Michael Polanyi, the theory that human knowledge of how the world functions and of our own capability are, to a large extent "tacit knowledge", beyond our explicit understanding. The theory was articulated by Michael Polanyi in his book The Tacit Dimension in 1966, and economist David Autor gave it a name in his 2014 research paper "Polanyi's Paradox and the Shape of Employment Growth".
xxx/ellauri442.html on line 219: Professor Michael Polanyi takig a hike to England. xxx/ellauri442.html on line 223: Polanyi's paradox has been widely considered to identify a major obstacle in the fields of AI and automation, since programming an automated task or system is difficult unless a complete and fully specific description of the procedure is available. Haha ihan vanhentunutta nyt koneoppimisen aikana. Ei konekaan mitään ymmärrä, eikä ihmisen tarvi ymmärtää konetta. Kuha pelittää.
xxx/ellauri442.html on line 225: Arvasitte oikein: Polanyit oli juutalaisia. Polanyi, born Mihály Pollacsek in Budapest, was the fifth child of Mihály and Cecília Pollacsek (born as Cecília Wohl), secular Jews from Ungvár (then in Hungary but now in Ukraine) and Wilno, then Russian Empire, respectively. His father's family were entrepreneurs, while his mother's father, Osher Leyzerovich Vol, was the senior teacher of Jewish history at the Vilna rabbinic seminary.[citation needed] The family moved to Budapest and Magyarized their surname to Polányi. His father built single handedly much of the Hungarian railway system, but lost most of his fortune in 1899 when bad weather caused a railway building project to go over budget. He died in 1905. Cecília Polányi established a salon that was well known among Budapest's intellectuals, and which continued until her death in 1939. His older brother was Karl Polanyi, the political economist and anthropologist, and his niece was Eva Zeisel, a world-renowned ceramist. Ceramics. Jää epäselväxi kumpaa iljexistä Eski tarkoitti. Tokko Kallea, kerta he is best known for his book The Great Transformation, which questions the conceptual validity of self-regulating markets. Worse yet, Polanyi grew interested in Christian socialism and married the communist revolutionary Ilona Duczyńska!
xxx/ellauri442.html on line 227: His younger brother was Michael Polanyi, a philosopher, eli kyllä kai se on kuiteskin tää pölymatti pikkuveli. His first group of philosophical essays appeared in 1946 under the title Science, Faith and Society (Oxford University Press, Oxford, 1946), followed by Personal Knowledge: Towards a Post-Critical Philosophy (University of Chicago Press, Chicago, 1958), The Tacit Dimension (Doubleday, New York, 1966), and other volumes.
xxx/ellauri442.html on line 229: By 1937, Polanyi was spending increasingly more time reading and thinking about economics, politics, and the nature of science, so that the American chemist Melvin Calvin expressed frustration during a stay in Manchester that it was hard to interest Polanyi in chemical subjects anymore.
xxx/ellauri442.html on line 231: Polanyi had long argued economic theories with his brother Karl Polanyi, who now was living in London. In addition, Michael Polanyi had longstanding concerns about economic and political developments in the Soviet Union, rooted both in professional visits there and in the personal experiences in the Soviet Union of members of his family. He was the capitalist one of the pair.
xxx/ellauri442.html on line 233: After pursuing philosophical writings during the years of the Second World War, Polanyi in 1948 exchanged his chemistry professorship for a chair of ‘social studies’ at Manchester, retiring in 1959 to Merton College at Oxford as a senior research fellow. The reason was that he was something of a failure as chemist. His son shared a Nobel prize in chemistry. Ille faciet. Mikaa kismitti että Tomppa Kuhn pokkasi kunnian paradigmoilla. Tomppakin oli juutalainen, BTW.
xxx/ellauri442.html on line 238: Vying with McGilchrist for “the most important book I’ve read except children's books” status — and for that matter it’s amazing how much of McGilchrist is anticipated here, right down to the final chapter on teleology in the evolution of humanity.
xxx/ellauri442.html on line 241: This is such a thick, dense book, and so rich with ideas, some of which are brilliant and subtle, some of which reek of bullshit, and a great deal of which contradict each other. It is a pity Michael Polanyi has been taken up by the intelligent-design cretins (despite the fact that he said we need to confront the fact that we evolved from inanimate matter) simply because he was a 20th Century philosopher who was largely motivated by his Christianity.
xxx/ellauri442.html on line 243: As Polanyi hints on his last page, and as Thomas Torrance said in all of his literature, the closet analogue to this type of knowing is worship and theology.
xxx/ellauri442.html on line 246: David Moss: He spends a lot of time in this book showing that he is quite smart and quite knowledgeable and has spent a lot of time considering the efficacy of his beliefs.
xxx/ellauri442.html on line 247: In the end, most of this work is justification for his fervent faith in the appropriateness of his Christian beliefs, since they are tacit beliefs and therefore not falsifiable.
xxx/ellauri442.html on line 248: He creates the idea of 'moral man' similar to 'rational man' or 'homo economicus'. That the idea "that 'this concept is not useful to 21st-century humans' is true," is true is because I believe it.
xxx/ellauri442.html on line 250: He occasionally recognizes that the rarified air of his philosophical and scientific elitism is based on democratic states and capitalism, but excuses this as preferable to the worse still authoritarianism/totalitarianism of the USSR at the time, and in doing so endorses the type of statism that enables his life. He at least admits that Britain was as bad as Germany in practice, just not in propaganda.
xxx/ellauri442.html on line 252: The enlightenment idea that humans are the ultimate, and therefore the end, stage of progress in evolution and complexity is sadly exalted by Polanyi despite his apparent understanding of emergence, and therefore awkward.
xxx/ellauri442.html on line 254: Sadly, for a work of such breadth of scope, it not very compelling in offering truly new insights, because it attempts to reinvent the philosophical wheel one time too many, wasting effort at continually outlining Polanyi’s take on A, B, or C. His sidelining is not undeserved.
xxx/ellauri442.html on line 256: Luca: Although I might recognize the historical value of this book. I must say that reading it in 2022 is not a pleasant experience. Coming from a scientific background, some concepts are obvious and the author seems to complicate them rather than simplify. Polanyi exceeds with too many examples, diluting the core, and distracting the readers.
xxx/ellauri442.html on line 260: PST: Before reading this book, one should spend some time with Esther Lightcap Meek‘s works on epistemology. It is a must read for anyone who has jostled with the question of how do we truly know something. Or do we? One is tempted to ask: who cares?
xxx/ellauri442.html on line 265: Unlike other sciences – assuming that philosophy is a science – philosophy does not waver even when facing the unknowable, the dimension of the speculative. The bigger picture that the manager concentrates on "could" concern the overall structure of the market, or market economy, or the revenues of the shareholders. Philosopher is a bedfellow for the manager in her mental and conceptual realm, a forceps that helps her make better use of the ‘mysterious flame’ within herself in the dimensions of her thinking and self-leadership. (Colin McGinn, in his forceful The Mysterious Flame (1999) argues that we can never ‘know’ consciousness. Better not believe a word of what he says. Colin McGinn on brittiläinen filosofi, joka työskentelee nykyään Miamin yliopistossa. Aiemmin hän on opettanut myös Oxfordin yliopistossa ja Rutgers-yliopistossa. Hän lukeutuu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänet tunnetaan parhaiten mielettömistä töistään mielenfilosofian alalla. Colin on peräisin Jesus collegesta. Se on selkeästi samanlainen käärmeöljykauppias kuin nää muutkin kapitalistimunkit. Teosten nimet jo kertovat: Wittgenstein on Meaning, The Limits of Knowledge, The Problem of Consciousness. Mä en kyllä ymmärrä mitä ongelmaa siinä muka on.
xxx/ellauri442.html on line 267: Oliko Colin joku Eskin kaveri? Oli se (albumi 349). Colin teki perusopinnoissa esseen Chomskyn ajatuxista ja kirjoitti sitten PF Strawsonin valvonnassa väitöskirjan, joka keskittyi Donald Davidsonin semantiikkaan. Fascinating. Colinin 2008 teos Mindfucking kuulostaa lupaavammalta valitettavasti se ei ole enää saatavissa. Tammikuussa 1980 hän vietti kaksi lukukautta Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa (UCLA) vierailevana professorina. Siellä taisi olla Eskikin. Se täyttää tänä vuonna 75.
xxx/ellauri442.html on line 269: Vuoden 1989 artikkelissaan "Voimmeko ratkaista mielen ja kehon ongelman?" McGinn spekuloi, että ihmismieli on luonnostaan kykenemätön ymmärtämään itseään kokonaan ja että tämä kyvyttömyys synnyttää tietoisuuden arvoituksia, jotka ovat vaivanneet länsimaista filosofiaa Descartesista lähtien. Näin ollen McGinnin vastaus vaikeaan tietoisuuden ongelmaan on, että ihmiset eivät löydä siihen vastausta. Onse sevverran vaikea. No vizi mixi jokaisen edes pitäisi ymmärtää izeään kokonaan? Tämä asema on saanut lempinimen "uusi mysterialismi". Mysterious Flame: Conscious Minds in a Material World (2000) on ei-tekninen esitys McGinnin teoriasta.
xxx/ellauri442.html on line 291: As in noiseless farting, Eski jatkaa, so in philosophy and in management, personal engagement is of the essence. Unique, startling, hope-creating, questions-intensive, suggestive style in a clown costume is a philosophical statement. The important interviews gathered in Rorty (2006) are my key source of inspiration. Long live also the literary philosophical genius of a Schopenhauer, Nietzsche or Bergson (a bunch of nincompoops) or, closer to us, the deep humanism and literary brilliance ofIsaiah Berlin ✡︎ and George Steiner (Jori ✡︎, eikä Rudi ✡︎), the witty eloquence ofAlain de Botton or André Comte-Sponville or the delightfully outrageous Peter Sloterdijk (n.h.). Berlin’s writings yield to no-one in their depth and insight.
xxx/ellauri442.html on line 293: Francis George Steiner, FBA (23. huhtikuuta 1929 – 3. helmikuuta 2020) oli ranskalais-amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, esseisti, filosofi, kirjailija ja kouluttaja. Hän kirjoitti laajasti kielen, kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhteesta sekä holokaustin vaikutuksista niihin. The Guardianin vuoden 2001 artikkelissa Steineria kuvailtiin "polyglotiksi ja polymaatiksi." Hänen äitinsä, jolle "itsesääli oli kuvottavaa", auttoi Steineria voittamaan synnynnäisen vamman, kuihtuneen oikean käsivarren. Sen sijaan, että hän olisi antanut hänen tulla vasenkätiseksi, hän vaati, että hän käyttäisi oikeaa kättään kuten heterosexuaali henkilö. Steiner ei alun perin otettu hyvin vastaan Cambridgessa englanninkielisten tiedekuntien toimesta. Jotkut paheksuivat tätä karismaattista "tulimerkkiä, jossa on vieras aksentti" ja kyseenalaistivat holokaustin merkityksen, johon hän jatkuvasti viittasi luennoissaan. Steineria kutsuttiin "älykkääksi ja älykkääksi kriitikoksi ja esseistiksi". Eräänlainen Jan Blompstet oikeastaan. Vaikka Steiner yleensä otti asiat hyvin vakavasti, hän paljasti myös odottamattoman kuolleen pannun huumorin: kun häneltä kysyttiin kerran, oliko hän koskaan lukenut mitään triviaalia lapsena, hän vastasi: Moby-Dick. Steiner sai kritiikkiä ja kannustusta näkemyksistään, jonka mukaan rasismi on luontaista jokaiselle ja että suvaitsevaisuus on ihan syvältä. Hänen kerrotaan sanoneen: "On erittäin helppoa istua täällä tässä huoneessa ja sanoa "rasismi on kamalaa". Mutta kysy minulta samaa, jos jamaikalainen perhe muutti naapuriin kuuden lapsen kanssa ja he soittavat reggaeta ja rock-musiikkia koko päivän. Tai jos taloni tulee kiinteistönvälittäjä ja kertoo minulle, että koska juutalainen perhe on muuttanut naapuriin, kiinteistöni arvo on pudonnut! Steinerin ensimmäinen julkaistu kirja oli Tolstoi tai Dostojevski: Essee vastakohtana (1960), joka oli tutkimus venäläisten kirjailijoiden Leo Tolstoin ja Fjodor Dostojevskin erilaisista ideoista ja ideologioista. Hänen tunnetuin kirjansa, After Babel (1975), oli varhainen ja vaikutusvaltainen panos käännöstieteen alalle. Tänk att jag aldrig har läst den! Steiner on ehdottanut, että natsismi oli Euroopan kosto juutalaisille omantunnon keksimisestä. Siitä saavat palestiinalaiset nyt maxaa.
xxx/ellauri442.html on line 295: Alain de Bottom ✡︎ is a Swiss-born British author and public speaker. His books discuss various contemporary subjects and themes, emphasizing philosophy's relevance to everyday life. He published Essays in Love, which went on to sell two million copies. De Botton has written in a variety of formats to mixed response. Positive reviews of his books attest that he has made literature, philosophy and art more accessible to a wider audience. Negative reviews allege that de Botton tends to state the obvious and have characterized some of his books as pompous and lacking focus. Kaveri vastusti Skotlannin izenäistymistä.
xxx/ellauri442.html on line 306: Cynical Reasonin kritiikki on saksalaisen filosofin Peter Sloterdijkin kirja, joka julkaistiin vuonna 1983 kahdessa osassa saksalaisella nimellä Kritik der zynischen Vernunft. Se käsittelee filosofista kyynisyyttä ja kansankyynisyyttä yhteiskunnallisena ilmiönä Euroopan historiassa.
xxx/ellauri442.html on line 308: Kyynisen järjen kritiikin ensimmäisessä osassa Sloterdijk keskustelee filosofisista lähtökohdistaan. Toinen osa rakentuu näihin lähtökohtiin ja rakentaa toimintafenomenologiaa, joka yhdistää kyynisyyden monet puolet sellaisina kuin ne esiintyvät julkisen keskustelun eri muodoissa. Molemmissa teoksissa tekstin ja kuvien suhde on olennainen osa filosofista keskustelua.
xxx/ellauri442.html on line 312: Kyynisyys (moderni) on asenne, jolle on ominaista yleinen epäluottamus muiden motiiveja kohtaan. Kyynikolla voi olla yleinen uskon tai toivon puute ihmisiin, joiden motiivina ovat kunnianhimo, halu, ahneus, tyydytys, materialismi, eli tavoitteet ja mielipiteet, joita kyynikko pitää turhina, saavuttamattomina tai lopulta merkityksettöminä. Termi on alunperin peräisin muinaisista kreikkalaisista filosofeista , kyynikistä , jotka hylkäsivät tavanomaiset vaurauden, vallan, maineen ja kunnian tavoitteet. He harjoittivat häpeämätöntä ristiriitaa sosiaalisten normien kanssa uskonnon, moraalin, lain, tapojen, asumisen, pukemisen tai säädyllisyyden suhteen, sen sijaan puolustivat hyveen tavoittelua rääsyissä yksinkertaisen ja luonnollisen elämäntavan mukaisesti.
xxx/ellauri442.html on line 314: Kyynisyys voi näyttää aktiivisimmalta masennuksessa. Peter Sloterdijk määritteli teoksessa Crique of Cynical Reason (1983) nykyajan kyyniköt "raja-melankoliikoiksi, jotka voivat pitää masennuksen oireet hallinnassa ja silti säilyttää työkykynsä, tapahtuipa mitä tahansa... tämä onkin nykyajan kyynisyyden olennainen kohta: sen kantajien kyky työskennellä kaiken paskamaisuudesta huolimatta."
xxx/ellauri442.html on line 330: Peter Sloterdijk on saksalainen filosofi, kulttuuriteoreetikko, televisiojuontaja ja kolumnisti. Hän on filosofian ja mediateorian professori Karlsruhen taideteollisessa yliopistossa. Peter Sloterdijk opiskeli filosofiaa, germanistiikkaa ja historiaa Münchenin yliopistossa. Vuonna 1975 hän sai Ph.D. Hampurin yliopistosta. Arvosteluja:
xxx/ellauri442.html on line 357: Peterson ja Seligman ✡︎ olivat nekin Esasta monumentaalisia. What are the 6 virtues and 24 character strengths in positive psychology? The 24 character strengths are organized under the six virtues of: wisdom and knowledge; humanity; justice; courage; temperance; and transcendence. Wisdom and Knowledge – Strengths of wisdom and knowledge are cognitive strengths related to the acquisition and use of information.
xxx/ellauri442.html on line 359: Zürichiläinen Willibald Ruch roikkuu vieläkin Petersonin ja Seligmanin lahkeissa. Positive psychology has been with us for 20 years. However, there is little research into this very foundation of the classification, for example, whether all character strengths are inherently morally valued and whether character strengths could be selectively missing in a person altogether. We argue that more research should be directed at the study of xxx/ellauri442.html on line 360: these criteria as they form the backbone of what character strengths are and may be considered the nucleus of an emerging theory of character. Running head: A brief review of the research on the 12 criteria for VIA character strengths.
xxx/ellauri442.html on line 362: Twenty years ago, Christopher Peterson and Martin E. P. Seligman joined forces with more than 40 social scientists – all of them acknowledged as authorities within their respective fields – to devise an empirically grounded manifesto on what is right about people. Their ensuing seminal work, entitled Character Strengths and Virtues: A Handbook and Classification (Peterson & Seligman, 2004), offers a framework for systematic investigations into character and virtue through positive traits which account for individual differences in morally valued behavior. In the spirit of the then recently founded field of positive psychology (cf. Seligman & Csikszentmihalyi, 2000).
xxx/ellauri442.html on line 364: Peterson and Seligman envisioned the handbook to stand as both a successor, but also as an antithesis to modern pathological classification manuals such as the Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM). Accordingly, they aimed at assuming a descriptive, hierarchical (i.e., multiaxial) approach towards character by composing a catalog of behaviorally based criteria and by designing psychometrically sound assessment tools. However, they deliberately renounced the disease model in order to emphasize the notion that character is not secondary to pathology, but rather constitutes the very foundation of human excellence and flourishing (Peterson & Seligman, 2004).
xxx/ellauri442.html on line 366: The resulting framework is known as the VIA classification and comprises 24 positive traits, that is, character strengths, which are assumed to reflect in six broad domains of virtuous conduct. The 24 character strengths comprise (arranged according to their assigned virtues): creativity, curiosity, judgment, love-of-learning, and perspective (virtue of wisdom), bravery, honesty, perseverance, and zest (virtue of courage), kindness, love, and social intelligence (virtue of humanity), fairness, leadership, and teamwork (virtue of justice), forgiveness, humility, prudence, and self-regulation (virtue of temperance), and appreciation of beauty, gratitude, hope, humor, and spirituality (virtue of transcendence).
xxx/ellauri442.html on line 368: Many sources were consulted, such as Confucius and the virtue list by the Boy Scouts of America or the profiles of Pokémon characters (Peterson & Seligman, 2004). More importantly, American high school students supported the notion that adolescents consider the 24 character strengths to be elements of good character and that they understand their meaning.
xxx/ellauri442.html on line 370: At the early meetings devoted to exploring the roots of a positive life, the benchmark
xxx/ellauri442.html on line 373: However boys, to date, there is still no validated comprehensive list of fulfillments. Anyways, the concept of authentic happiness contains three orientations to happiness, namely the life of pleasure (babies and boomers), the life of engagement (boys) and the life of meaning (girls) (Peterson, Park, & Seligman, 2005). The extension of this model distinguishes five SPERMA dimensions under the umbrella of “flourishing” (Eskin "kukoistus"!), namely positive emotions, engagement, positive relationships, meaning, and accomplishment (Seligman, 2011). Overall, hope, zest, gratitude, curiosity, and love show the strongest ties to life satisfaction (cf., e.g., Park, Peterson & Seligman, 2004; Peterson, Ruch, Beermann, Park, & Seligman, 2007).
xxx/ellauri442.html on line 375: Humility, appreciation of beauty, and the intellectual strengths of creativity, judgment, and love of learning yielded weak positive correlations. Correlations with job satisfaction are generally lower in size, but additionally contain perseverance and spirituality, and zest typically supersedes hope (cf. Heintz & Ruch, 2019). Humility tended to relate negatively to job satisfaction albeit marginally so. However, the results might have been subject to a certain degree of inflation because optimism (hope) was both part of the predictor as well as the criterion. Humor (along with zest and hope) is predictive of a life of pleasure.
xxx/ellauri442.html on line 377: Creativity, curiosity, love of learning, persistence, leadership, and self-regulation, in addition to zest, are consistently predictive of engagement (boys). while for a life of meaning, spirituality, beauty, curiosity, perspective, and social intelligence, in addition to gratitude are needed (girls). Kindness and teamwork (in addition to love) feed into positive relationships (girls) and people high in perspective and persistence (in addition to zest) also achieved higher scores in accomplishment (boys). It is important to remember that the abovementioned results are restricted to one’s own well-being and that they do not cover the contribution of character strengths to the well-being of others as outlined in this criterion. While humility and prudence yielded only weak effect sizes within the small-scale meta-analysis, this might not be the case if the good life of others (partners, work colleagues, social groups) were at all considered. Strengths of temperance, justice, and transcendence have been shown to be especially reflective of alcohol abstinence among college students.
xxx/ellauri442.html on line 379: Love of learning, curiosity, prudence, and judgment were linked to considerable sexual behavior and drug abuse in African-American adolescents. All strengths except humility and prudence contributed to resilience in a representative Swiss sample. The highest correlations were found for curiosity, bravery, perseverance, zest, hope, and humor. Resilience and its opposite vulnerability shape an individual’s capabilities of coping with the many hassles of post-modern societies, such as individualization (i.e., the societal imperative to become the agent of their life), growing social inequalities, and the ensuing social risks.
xxx/ellauri442.html on line 381: Moral value is arguably one of the most evident filters distinguishing character
xxx/ellauri442.html on line 382: strengths and virtues from personality traits, abilities, and talents such as muscle, beauty and assertiveness. In fact, the moral evaluation of certain terms was the main reason for Allport (1927) to ban character from academic discourse and his proposal to instead
xxx/ellauri442.html on line 383: focus on studying personality traits. However boys, some character strengths might not qualify as moral traits. In particular, persistence and zest, appreciation of beauty and humor as well as love of learning and curiosity.
xxx/ellauri442.html on line 385: We (the Swiss) argue that the definition of humor in the VIA classification does not include the negative forms of humor. Thus, mockery, ridicule, and sarcasm cannot be considered overuse of (morally good) humor (as understood in the classification) but should rather be considered the immoral or at least amoral misuse of humor skills. Sarcasm and cynicism (which had been distinguished qualitatively from other comic styles) have been shown to be negatively correlated with life satisfaction.
xxx/ellauri442.html on line 387: Bravery, love, and religiousness are endorsed more often in private (foot soldier) settings but leadership, self-regulation, and perspective more prominently in professional (officer) settings. Some character strengths are more malleable than others, especially humor, spirituality, and prudence.
xxx/ellauri442.html on line 389: Kindness and honesty rule first, (27-36 years), then love and leadership (37-46 years), and finally gratitude and love of learning (47-57 years). The virtues of humanity and justice were shown to increase slightly over time, with girls superseding boys in all six virtues at every measurement interval. The only strengths that did not show significant genetic effects were teamwork, humility, and humor (immigrants). Seven character strengths (e.g., gratitude, hope, kindness, leadership, love, spirituality, and teamwork) showed significant increases two months after September 11 in an U.S. American sample with effects that lingered ten months afterward. Moreover, the European Football Championship (Euro 2008) seems to have at least provisionally affected the endorsement of character strengths honesty, fairness, humility, and spirituality during and after the event, as measured by answers to silly questionnaires (https://www.charakterstaerken.org/):
xxx/ellauri442.html on line 393: Wichtiger Hinweis: Wir werden charakterstaerken.org professionalisieren: mit einem neuen Stärkeninventar, tiefergehenden Praxisempfehlungen sowie einem Ausbildungs- und Zertifizierungsportal. Wenn Sie die Überarbeitung mitgestalten und informiert bleiben möchten, können Sie sich hier für den Newsletter anmelden. Seien Sie gespannt auf die Neuerungen!
xxx/ellauri442.html on line 406: Hoffnung: Hoffnungsvolle Menschen sind positiv gegenüber der Zukunft eingestellt. Sie denken, dass sie auf ihre Zukunft einen Einfluss haben und tun ihr Möglichstes um ihre Ziele zu erreichen.
xxx/ellauri442.html on line 408: Kreativität: Kreative Menschen verfügen über ein ausgeprägtes Denken über neue Problemlösungswege und haben oft kreative und originelle Ideen. Sie begnügen sich nicht mit konventionellen Lösungswegen, wenn bessere Möglichkeiten vorhanden sind.
xxx/ellauri442.html on line 422: Unfortunately, the issues guiding the discussion within the handbook have not received much attention. Thus, it is still largely unclear whether some of the character strengths could or should be absorbed by others. Although the majority are likely to depict a distinguishable positive trait, some may not. Consequently, more research and discussion is needed.
xxx/ellauri442.html on line 440: Michael gives us a picture of Isaiah Berlin different than many of Berlin’s students would ever have known. His father was a Jewish timber merchant in Riga, Latvia, and he maintained a deep love of Russian literature and followed Soviet politics closely. He detested Stalinism.
xxx/ellauri442.html on line 442: Jesaja Berliini muistelee meitä tarinalla oman Marxin kirjansa kirjoittamisesta (vielä painettuina) ja sai selville, että Marxilla oli avioton poika. Tuolloin Isaiah opetti termiä City College of New Yorkissa ja jakoi rakkautensa Yhdysvaltoihin, missä hän aikoi pian pitää luennon New Yorkin poliisilaitokselle. Hän oli lyhyesti sanottuna ilmiö, mutta myös lempeä, suloinen mies.
xxx/ellauri442.html on line 447: The work of transcribing his spoken word often placed a strain on his secretaries. This reliance on dictation extended to his letters, which were recorded on a Grundig tape recorder. He would often dictate these letters while simultaneously conversing with friends, and his secretary would then transcribe them. At times, the secretary would inadvertently include the author's jokes and laughter in the transcribed text. The product of this unique methodology was a writing style that mimicked his spoken discourse—animated, quick, and constantly jumping from one idea to another. His everyday conversation was vividly mirrored in his works, complete with intricate grammar and punctuation.
xxx/ellauri442.html on line 453: While still a student, he befriended Ayer (with whom he was to share a lifelong amicable rivalry), Stuart Hampshire, Richard Wollheim, Maurice Bowra, Roy Beddington, Stephen Spender, Inez Pearn, J. L. Austin and Nicolas Nabokov. In 1940, he presented a philosophical paper on other minds to a meeting attended by Ludwig Wittgenstein at Cambridge University. Wittgenstein rejected the argument of his paper in discussion but praised Berlin for his intellectual honesty and integrity. Good try Isaiah, but no cigar.
xxx/ellauri442.html on line 454: In addition to Russian and English, Berlin was fluent in French, German, and Italian, and he knew Hebrew, Latin, and Ancient Greek. Despite his fluency in English, however, in later life Berlin's Oxford English accent would sound increasingly Russian in its vowel sounds. "I am a Russian Jew from Riga, and all my years in England cannot change this. I love England, I have been well treated here, and I cherish many things about English life, but I am a Russian Jew; that is how I was born and that is who I will be to the end of my life."
xxx/ellauri442.html on line 456: Berlin was a member of the Founding Council of the Rothermere American Institute at Oxford University. As later revealed, when he was asked to evaluate the academic credentials ofIsaac Deutscher, Isaiah Berlin argued against a promotion, because of the profoundly pro-communist militancy of the candidate.
xxx/ellauri442.html on line 458: Merkittäviä ideoita iänikuisen negatiivinen / positiivinen vapauden lisäxi vastavalistus ja moniarvoisuus. Berlin oli ize valistuxen kannalla, Vico, Herder, Hamann ja de Maistre oli pahoja. The theme that runs throughout his work is his concern with liberty and the dignity of human beings ... Sir Isaiah radiated well-being. Se oli kettu eikä siili. Arvopluralismi sinänsä ei ole huono kexintö. Isaiah Berlin's nephew is Efraim Halevy (Hebrew: אפרים הלוי), Israeli intelligence expert and diplomat, advisor to Ariel Sharon, 9th director of the Mossad and the 3rd head of the Israeli National Security Council.
xxx/ellauri442.html on line 463: Persoonallisesti Eski on sitä mieltä, että esimiesfilosofin ei pitäisi kokea itseään pelkkänä suoritusvalmentajana, vaan hänen tulee valita lipuxi inhimillinen kukoistus, arvokkuus, vapaus ja oikeudenmukaisuus. Eikä olla intellektuelli pirun oppilas. Vallankin varoa vallan, turhamaisuuden, influensserin ja izepetoxen kiusauxia. Apua saa esim seuraavalta ylösrakennus-Allulta.
xxx/ellauri442.html on line 467: Alasdair MacIntyre (s. 12. tammikuuta 1929 Glasgow, Skotlanti on brittiläissyntyinen, vuodesta 1970 Yhdysvalloissa asunut filosofi, joka tunnetaan parhaiten työstään moraalifilosofian alalla. KJJ:n ikäinen Alasdair kitkuttelee hengissä 96-vuotiaana jossain hoivakodissa.
xxx/ellauri442.html on line 469: Allu on yksi tunnetuimpia nykyisiä etiikan tutkijoita, erityisalanaan hyve-etiikka. Hän on (oli?) kiinnostunut etenkin Aristoteleesta ja Tomista. Hyve (m.kreik. αρετή, aretē; lat. virtus) on eettisesti ja moraalisesti arvokas luonteenpiirre. Hyve oli keskeinen käsite erityisesti antiikin moraalifilosofiassa eli etiikassa. Hyveen vastakohta on pahe.
xxx/ellauri442.html on line 475: Sitä vastoin MacIntyre yrittää vaatia takaisin vaatimattomampia moraalisen argumentoinnin muotoja, jotka eivät vaadi lopullisuutta tai loogista varmuutta, mutta jotka voivat kestää kulutusta arkiryskeessä. Hän elvyttää aristotelilaisen etiikan perinteen sen teleologisella selostuksella hyvästä ja moraalisista toimista, kuten Tuomas Akvinolaisen keskiaikaisissa kirjoituksissa. Tämä aristotelilainen - tomistinen perinne, hän ehdottaa, esittelee "toistaiseksi parhaan teorian", sekä siitä, miten asiat ovat intuitiivisesti ja kuinka meidän pitäisi toimia. Eikä jumalaakaan tarvita. Saa olla kapitalistikin, sillä there is no a priori conflict here. On the contrary, as the Nobel laureate Edmund S Phelps has argued, in his vision for ‘good economy’, ‘the humanist conception of the good life takes us a long way toward a justification for society’s support of an entrepreneurial, innovative economy. Not all influence is good influence, and yet we must try. Inspire the manager lady to develop her life as a work of art as well as the fostering of her care of herself. The managerial challenges of Hitler’s empire were tremendous. Phelps wants to argue that the Aristotelian ethic - Aristotle on happiness, the pragmatists on problem-solving and capabilities, and the vitalists on adventure and exploration - played an essential part in a huge development in our economic history.’
xxx/ellauri442.html on line 478: Bruner, who died on 5 June 2016, aged 100, was born blind in New York City in 1915. Cataract operations restored his sight at age 2. He helped launch the cognitive revolution in psychology. Unlike Piaget, Bruner argued that social factors, particularly language, were important for cognitive growth. In direct contrast to Vygotsky, Bruner believed (more like Jean Piaget) that the child learnt most effectively if they acquired information themselves, placing less emphasis on the importance of politruks.
xxx/ellauri442.html on line 479: After a lot of talk and thinking, Jerome Bruner concluded that children can learn language through regular exposure to interaction and communication.
xxx/ellauri442.html on line 481: Some critics argue that Bruner's work places too much emphasis on the role of language in cognitive development, neglecting other important factors. For example, in mathematics, children might start with simple counting, progress to addition, and later explore algebraic concepts, all building on the fundamental idea of number. Samaa vikaa voi olla Eskistä.
xxx/ellauri442.html on line 494: Like Sartre, kaljuhead Foucault developed interviews brilliantly as a work of art. "But couldn’t everyone’s life become a work of art? Why should the lamp or the house be an art object, but not our life?" Foucault tunnetaan ennen kaikkea tietoa, valtaa ja itsetyydytystekniikoita koskevasta ajattelustaan. Foucault’n ajattelu nousi ranskalaisen tieteenhistorian ja filosofian perinteestä ja sairaasta kiinnostuksesta tiettyjä perinteisen filosofian vieroksumia ilmiöitä, kuten hulluutta, sairautta, laittomuutta ja seksuaalisuutta kohtaan. Jürgen Habermas arvosteli Foucault’ta valistuksen perinteen hylkäämisestä. Foucault kuoli Pariisissa HIV/aidsin komplikaatioihin. Michel ei ole sukua fyysikko Léon Foucault'lle vaikka heiluroikin ahkerasti homobaareissa näyttämässä vaijeritemppua.
xxx/ellauri442.html on line 500: Israeli peace activist Ada Sagi, who was seized from her home on October 7 and held hostage for 53 days in Gaza, said she no longer believes in peace. "I understand now that Hamas doesn't want peace," she said. For she revealed that she was moved to different civilian houses in Khan Younis before being taken to Nasser Hospital with other hostages. She mentioned that students were being paid to watch over them. "I heard them say 70 shekels for a day! It's a lot of money in Gaza because there is no work. And if you have work not with Hamas, it's no more than 20 shekels a day," she said. Which all goes to show. "The world" must demand that Hamas surrender in order to finally achieve peace in the region. Says influencer news, jota pyörittää Quorassa joku alt-right irkku partapozo former employee of Google.
xxx/ellauri442.html on line 513: The UK Parliament now has more Muslim MP's than any other Parliament in Europe. We are witnessing the Islamification of Britain. Does this concern you? IT SHOULD.
29538
ofit.jpg" width="50%" />
ofisrael.com/www/uploads/2018/11/AP_97041705426-e1543461052586.jpg" width="50%" />
ofsky-stockholm.jpg" height="200px"/>
of.jpg/220px-Lothar_von_Trotha%2C_Grabmal_auf_dem_Poppelsdorfer_Friedh
of_John_the_Baptist-Caravaggio_%281610%29.jpg/800px-Salome_with_the_Head_
of_the_Eastern_Fleet%2C_HMS_Victorious%2C_Trincomalee%2C_Ceylon%2C_1_August_1944_A25390.jpg/220px-Noel_Coward_Entertains_the_Men_
of_Life_%28Sephiroth%29_2.svg/800px-Kabbalistic_Tree_
ofb=1" />
of-israel-crossing-the-red-sea-henri-frederic-schopin.jpg" width="695px" /> 
of-wwi.jpg" height="200px" />
ofb=1" height="100px" />
of_Friedrich_Nietzsche.jpg" height="100px" />
of-Hippo-2.jpg" height="100px" />
of-austrianborn-writer-franz-kafka-in-a-suit-with-his-hair-picture-id52375026?s=2048x2048" height="100px" />
ofi-Oksanen.jpg" height="100px" />
ofb=1" height="200px" />
ofb=1" height="200px" />
ofb=1" height="200px" />
ofb=1" height="200px" />
of_Alexander_Pushkin_(Orest_Kiprensky%2C_1827).PNG/1200px-Portrait_
of_Life_NG8.jpg/800px-Michelangelo_-_Dream_
of_Love.svg/1280px-Triangular_Theory_
of_Love.jpeg/800px-Colour_Wheel_
of-a-bridge-1959.jpg" width="50%" />
ofb=1" height="200px" />
ofrosycross.png/300px-Temple
of_Charles_Baudelaire%2C_circa_1862.jpg/800px-%C3%89tienne_Carjat%2C_Portrait_
of_Balboa.jpg/300px-Execution_
ofb=1" height="200px" />
ofb=1" width="20%" />
of-David-Ay-David-Pretended-to-be-Insame-Before-Abimelech.jpeg" />
ofb=1" height="250px" />
of_a_Country_Priest.jpg/220px-Diary_
of_Eden_1828.jpg/800px-Cole_Thomas_Expulsion_from_the_Garden_
of-jacob-and-rachel.jpg" />
of-dinah.jpg" width="100%" />
of_the_centaurs_and_the_lapiths).jpg" height="200px" />
of-the-vampire-diaries-28045645-1280-800.jpg?w=598&h=374" />
of_Israel_Map.svg/800px-12_Tribes_
of_Marquesas_Islands.svg/800px-Flag_
of_all_the_Russian_state-dwelling_peoples.jpg/220px-003_Description_
of_Ukraine.png/300px-New_Russia_on_territory_
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of
of-armageddon.jpg" width="100%" />
of-zeus-and-europa-in-greek-mythology.jpg" width="100%" />
of-hitler.jpg!Large.jpg" width="100%" />
of-st-anthony-noin-1946_a-G-336940-0.jpg" />
of_Peking_Man_%28Sinanthropus_Pekinen_Sis%29_Wellcome_M0001113.jpg/800px-Illustration_
ofile_images/821775530324328449/vHDkEX7__400x400.jpg" height="200px"/>
of_Wala_in_the_Nsongo_District.jpg/500px-Nsala_
of-Rwandan-refugees-cross-the-border-into-Tanzania-carrying-their-belongings.-Jeremiah-Kamau-Reuters.jpg" height="190px" />
of-the-smala-
of-native-american-lands-pic.jpg" height="300px" />
of_Countries_Crimea_edited.svg/1024px-Nominal_GDP_
ofb=1&ipt=a2aff6ff8a5f8249f9f9900a287633d2b3e213412d3c80c561965f2d35880b79&ipo=images" />
of_her_father_%28George_MacDonald%29_and_brother_Ronald%27_-_Google_Art_Project.jpg/440px-Rev._Charles_Lutwidge_Dodgson%2C_%27Lewis_Carroll%27_-_%27Mary_J._MacDonald_dreaming_
ofernes-vintage-images.jpg" width="100%" />
ofia_kaavio.jpg/220px-Teos
of_the_Wagner_Group.svg/1024px-Logo_
of_Ilia_Chavchavadze_assassination.png/650px-Shot_trajectory_
of_the_Ukrainian_Socialist_Soviet_Republic%2C_1922.png/1280px-Administrative_map_
of-Donetsk.png" height="400px"/>
official_portrait.jpg/497px-Amy_Coney_Barrett_
of_Abdul-Baha.jpg/220px-Picture_
of_beja.jpg/440px-Dance_
ofrance.fr/s3/cruiser-production/2016/10/bb224f50-2f43-4ae0-991b-f9d92970fec6/870x489_francois_mitterrand_afp_michel_gangne_000_arp1576647.jpg" width="30%" />
ofi-730x463.jpg?s=5a5f6b21d06a44280c57a0b04680c318&w=300&h=190" height="300px" />
ofi-oksanen-730x1150.jpg?s=96f84759f98c441618b0150df0f2aad1&w=300&h=476" height="300px" />
ofi-oksanen_kansallisuusvala01_seura.jpg?s=05da91edba983eba7c1470cae7ec6ac2&w=700&h=393" />
ofiilikuvaksi-%E2%80%93-kopio.jpg" width="10%" />
of_Hildebrand.jpg/500px-Elisabeth_Warling-Hans_Ol
of-LA-header.jpg" width="100%" />
of_Kursk_%28map%29.jpg/600px-Battle_
of_Brest-Litovsk-en.jpg/400px-Map_Treaty_
of-u-s-cavalry-chasing-native-americans.jpg?width=480" />
of-conscription-in-1862-741x475.jpg?width=480" />
of-the-allies-headquarters-building-the-united-states-is-represented-741x559.jpg?width=480" />
of-a-section-
offensive_fighting_in_hue_managing_to_reach_the_south_shore_
of_defiance_to_George_Curzon.jpg/500px-Soviet_leaders_write_the_letter_
of-the-SubGenius.jpg?resize=600%2C350&ssl=1" />
of_Ng%C3%B4_%C4%90%C3%ACnh_Di%E1%BB%87m_in_the_1963_coup.jpg/400px-Corpse_
of_Ken_Howard%2C_Episcopal_Priest%2C_with_cross_and_star_
ofile/32939/203"
of_the_North_Atlantic_Council_%28NAC%29_and_the_Military_Co.jpg/550px-thumbnail.jpg" >
of_Israel.jpg/731px-King_David%2C_the_King_
of_Ashoka_with_names_
of_the_Drafting_Committee%2C_presenting_the_final_draft_
of_Basil.jpg/286px-Isabella_and_the_Pot_
ofile-displayphoto-shrink_400_400/0/1517278612946?e=2147483647&v=beta&t=9FwCKDPirliUWsaLpKdXHv37sGEomEd3HD3SQims2nY" height="300px" />
offerImages/133168_224074.jpg" width="100%" />
ofb=1&ipt=40e2ddf3170545c89cf4071cbfb8cdfd18a5e18cab141338cbd3377bb0a58971&ipo=images" width="100%" />
oflife.com/wp-content/uploads/2023/12/15102445/Munch_-_Young_Man_on_the_Beach_1908_MM.M.00608-1.jpg" width="50%" />
ofimperialism-100118201515-phpapp02/95/ch16-age-
of_grief.svg/800px-K%C3%BCbler_Ross%27s_stages_
of-Miletus-e1692813766199-800x400.jpg" height="250px" />
of_a_Five_Years_copy_2_object_2-detail.jpg/172px-Blake_after_John_Gabriel_Stedman_Narrative_
of_a_Five_Years_copy_2_object_8.jpg/800px-Blake_after_John_Gabriel_Stedman_Narrative_
ofb=1&ipt=bbf4c7b65bd07caf1057735856220b6c8708f31595cb991fc5253fd0c25d1a22&ipo=images" />
of_20.jpg/500px-Verner_von_Heidenstam_at_the_age_
of_arms_
of-avrom-sutzkever-book-cover.jpg?w=250&ssl=1" width="45.4%" />
of_the_historian_Thomas_Carlyle.jpg/340px-Jane_Baillie_Welsh%2C_Mrs_Thomas_Carlyle%2C_1801_-_1866._Wife_
ofar-16-Zachi-Evenor.jpg/440px-Sh
of_Jews_in_the_Pale_
of_Brutus%2C_Julius_Caesar%2C_John_William_Wright.jpg/800px-Portia%2C_Wife_
ofb=1&ipt=d5bee7b6605690d70f4eff055f9afcb31de847220bcbed86534b1b8f35e51e1c&ipo=images" width="50%" />
of_Homer_-_WGA19232.jpg/600px-Rembrandt_-_Aristotle_with_a_Bust_
of_USSR_1696.jpg/440px-Stamp_
ofel.svg/440px-Aut
of0000hirs/full/pct:200/0/default.jpg" width="100%" />
ofb=1&ipt=5448cc92efa73014e55aff7daf51d49c20af1eeba5fd46147ebee5757bdde166&ipo=images" />
offmann_Selbstportrait.jpg" />
of_Iran.jpg/440px-1950_%22Avicenna%22_stamp_
ofb=1&ipt=309efab3768ec085b7641974bd97f5b83a72174ff5949799f95d8586933c4a45&ipo=images" />
of+the+dry+bones3.jpg" width="90%" />
of-women4af0ea27-fe6e-4243-a359-446fd3a8f099-415x250.jpg" width="70%" />
official_portrait%2C_116th_Congress.jpg/500px-Ilhan_Omar%2C_
of_Ruhollah_Khomeini.jpg/330px-Portrait_
of_Economic_Freedom_2008.png/750px-Index_
ofdPFgUy5qR0jqndosnfoDZs4jFnSOiBM8Cs+oAn1SaezhCzmSzqL3MaCr55gvvNHMz9+jleATV/uOoYHsINsXlfEGf+6YsikKS3esS7oao4mP/yTS1Er78Ob6aLuXmzBbETqYxO3EkkqHKmqvx+2ou1wTmgyLyLKbDq4mR84mN8gpCIx1Ui/UIvkNPPcekEG/QJYopUHQnD4CMkfjYy4C63i7Qj84lhObF67BU4xwim0ab/w/bZmggl8kNXGebdRHivGUY3nLB+XNyHC21cVn0KKw7wGProMvSjuE3yIbFuwQgd91oZwM6ptPjcg7HA7F1vCNbg7wwmgPNS0bxIomKltuKfdONq60tz8Bunk43NQQ1xWrLqeU6d/hFAp6eEfC4YimREE+TLOixdYsTfRF1MGMUPgWlsl1nBQxjKzFIjDF9+a0WyohoNCvW1d8hrlIWK+rPACZ917Z/+tP55RX8Pkbas3hfuwrnLMZD/acZc8aykTtT0rWjic/Nh1u+hwJSX0tlabxXv9Sb724G9OmyzDntWiHPzMmOjYPAvCpUfLpYhU10wdnD/Yk0qRHj4CcuOnMsiEJKAIbAbSpi7I1yvxVVvyznX4QQ03vryHY/YlTTHfcuCWrZcbgjyh0jV0JTF3obPDJQ0YQiTh7elDa8B1cicbGA/7jmaf/ol4VqF4uNZk3E22gSRFYvuVBSGxnsYxSdUSCkFuS4ik+NNKyXrz173HNqSjWbzUOoZaMqo+BN04CjiAHZta6dqDgf7EnnkkboNbuedG/mu6gt7NtfUixUgfTPtPh66G99isQioXq/vtdfEjtwnuKEDTi+hVpx3peBmGp2eTYx+XxnzPGqoHuj54SqdWi8BdyoJRAE0TgfAi5LMbjhiyTKowmBpqVpbPQ1f0LNTWEgIXc0zja20vjNfPUCNJlAV5wi2crKXU1UZt0BAZFQDJr+3a3oH90eosucNnyhF/tZzBjGMzq5v1x3jpAzpEyIzwipIAIjH43BwMpLK/sBoCTPQQ7EgjxRmNIPk5ImyrRcVYg/oxVLlbsJoGz9xkpU3ME6dNyVkD0tnuSw+lA0eQ4yTuq1tdzf4n5yoRd/07Nlr9pD2lrX+3YYFTZZDOeMUtIwhzc2P3hGzMi+HFZQJIP7C1eY9zgqz+NbVDWmfXIrIEmlrlgulaIzUWsWPdR628i7hUWE8J5O+jsPP/4mx5PQV20Ug6Y9DKJmBopmUTDTg4WY2spCxXOnBBd/p9ICsvMkgeRUsWr24yoglckqQN4lVNlwGKWuA9bHA4aw0Z4W9aIi3bVVzyyiKTJ/v2sFwOiJUxmTURVi3Qpd2Nf4lQjxVRxOjBmb5DMOksAuW8k73J5ZWeJ2wx1knQSUa2ow8lY5G849KpMQkAyIT1FM9nm9sgFquX4XIQuFq7VNf5xzuuShrG4z59witLi8lrQD0KlcqQN2wzKEwP3y8iGtUS/GQwjEkoCjspcHhXtxA3dr32+ZvXXyp/JHHnwudBob+zRxUU6bSiYzSbWfHsJ6bjUHK2u4rM3TKcHP2U7Wz/7wVihI8NNkvBrvh/cjzG14Q0BCLrdG1XiqyH94E2HgKzwJ3uTajTihqKWCx9sUG5jibyoNs4/5kmjlLgO5c5b7AUJZ3c8rYHBtNjvmB5arvj8bDLaL+DgmSRf0lkvFx0lVXAyDm9vsPJtrDprPDVuKZZnRw3R7qQ9cCw4VbfIAnuvWeGc24Gw4bEuyMuqzVJq5MGk7XaFf7T726PiNGNUxRLkm9FDFQh/WWIxzM8OG3fapPTB/FOujXrSVw0yBCB1UZJ2lrTaXsbHb5Y9OqHKZWDezDoIjNI085b/l8EimIrlE1wKbHjJbSIc843zCa29FrPuF4uileGPjZbFAqLvZvJWqEt5vy2XRVhrCJWTfT1WZTUxgaRb4ItTq2D3x76JI0JTMUEsJvzkxaJl1PD1vFnPlCTOT/MHDeYsmgUtDrgnmCRMZLF2xwB79YN5rO+2y++YQVdFJa7g5T82Zr5Go41+x7Wz/xdMsDemO7368CeeUJqWIC0QaVnujWCfZC19ktLnBE956ZUspTrgdQbDq7x359Hm0DfcUHsW4NaD/wgUYxGctxJBUcd/RhQV3AJ4NwftaZzfrzh50iEynSboEsQ3cTjnKtviOUSIsMFp7JPR4l5saFi28rNDITHbv5l+WGETupmlzxTCjLBZSwjEJaP42QvKXBtMjCqFUkX1zm3kIQtmkzrGO21kS4Vxck92dpacAI0MoY9w1VubjIFpfAGC1YNczUgZoIkRx71pIm/n/26Lus281ekW+15lsrED9SLUYtLnh448B1hdSVU1nEcMpuuFGko8cBNBwN8WXppQu1J+3NS7becGYKWsyRlRnbPmZk+nR8TsdTZ6vCtDPXms9YdUMCXQmbUDmTtYRTbYTzqwTP6Jida3rg9QMjQ2nq+mWZEtSNTf+JehAZC/yx2sSD5oCNqr8kBAJZY/rVciZd7qRH7vXd+PckBH5m5vnrWVI4kXVvmaLiJgEdF0lwweDqo3yawh6Set1ZhQxvSEK7CFVUzbPnEQXjvlznrRmYoTTgwqbRclD1Cv5PAEDeLakISSWhIYFJUX2RdQ3RkiC159Tttse2bXo4YcEouWqtKTjGAss81FZxcast/sJBLqkJdZZrYzs5LKMA3qW2rEHCxbBXe+sHwG+dZCaC0q+QI4vlErUuHw+7aUZUC0ya+wbiiklbLeNyCr+o0AOrMuyaolnPs8jJT7UYQjR9jdchooQ4R05rCbWZc8lYuqtYbtRuSz8AjnGRaYmjpKqBDw+eKMd26oZKN/ga6TLARL4CO/re+ESISO64e8snxu8qcb1jlQWmIpP0SkxfPXYXacr1vk/mJBt2nNObALxnD24zrBdrLs1ghMpFu8MklIDHZ11jNg/kyECzAO9ILvRm+Xtopu5FZlm/kF3ue62D9AOBRSIhEeEBDN5mQvGoDdczaMDhksUmtW1A4ee4oOUWqtWcqyZgZW6MFlaSGrXjDdUZBGIAkuiJbPhuw8Dr/wWX5C0Jn7UDc2Q8vGOxrP9W64iBAkEKooBvA7TVsTRyU+y9n00JhMQ3Mn+sX2vmA3lxsV9gVcuVdpQkoSa+LWopXPXyEgLeBrtaK8jfEPRbpljHNKlCYB7m3NJ9t1eb8+iNHiTiJGUh5NJrHfPZVQfC3W8eYQ9DJXUbwCFi7/8UWhVOJE3DSAeciX+wKsuHxCGb9ZCaSR6+7kJdZSXk+OnZYmZXjhsbX9NSicjQPfPYrw5SeXEWzK+VgUHBiZuyES9drTNMHjf1Yuu+AsVM7LqnS6DQJRKE9PDQVTElVKfleXor8X70sZO+UjFq2jyUKb2xTn8JqZiK+ks+YaB1a/o7Bp1sJmzYrFtMyhwGV3UOJKZJoaNufRk8jErE3VYgnlVM2xKUP7tr8sP+nmWpntiy2spA+fwJfZmceCwdrBMm+R1bvBiv49qkb9KusXtsiVCMVAzEUR06uS9iur70Zd+SpF+NQoA7a8xy5V8KC/bgTWszo7knGDWYq+bt61pgc0VfNvIERZG5E2K1LQhESly+jdN3lW5+ytz9vPMROrdrFIftN04qwLDTwRy5H2Dpctuv9XfrRX3HAkT8TH39wE8+0ghL8AyXKVD7DG7P3TRfKYEjb4uZ2khRplh7cmD77GnPBDht/sJhyCcenCKeoQn9BWD+UCIbzhmpjtT58e5DUfDwFIrVlBKeqCjtvia3vbitmQmxgnDQOai52gY31LpkKzosrHOeZ3RaEZF/U3T5WS3mzNVtZ4VHIFsY1Igj5LmeAAAA=" width="100%" />
of_the_Americans_%281832%29_%2814587218219%29.jpg/960px-Domestic_manners_
ofessional.png" height=200px" />
off.jpg/400px-Edgar_Allan_Poe%2C_circa_1849%2C_restored%2C_squared_
of_the_stepmother&w=150" width="20%" />
ofb=1" height="200px" />
ofb=1" height="100px" />
ofb=1" width="100%" />
ofb=1" width="50%" />
ofZPMNlz2olhv8-RjRlDPPtQyLd5FCsjC9CVh5EXjKAHbdwSM3YML5dl-=w1200-h630-p-k-no-nu" height="200px" />
of_the_Limberlost.jpg/440px-1938_poster_Romance_
ofb=1" /> (HUU) kuolema? Vaakulla se on positiivisemmin ozikoitu "ELÄMÄ JA KUOLEMA". Aika narsistisesti se siteeraa alkupalaxi nimetöntä töräyttäjää, jonka mukaan elämälle kiitos on turhaa puhetta, kaikki on sittenkin kiinne vaan izestä eli seppoilusta.
ofb=1" />
ofile-displayphoto-shrink_200_200/0/1517607456093?e=1649289600&v=beta&t=uUKZLcXC3LMe7bctyMxzV2w5-Us0969pQWSUDfSHvuc" />
of_the_Dead_Christ_in_the_Tomb%2C_and_a_detail%2C_by_Hans_Holbein_the_Younger.jpg/1000px-The_Body_
of_Lydia_Shews_his_Wife_to_Gyges.JPG/600px-Etty-Candaules_King_
offensive-gestures-04-1.png" />
of_Assisi_by_Jusepe_de_Ribera.jpg/250px-Saint_Francis_
of_the_first_tractate_
of+Francesca+da+Rimini+and+Paolo+Malatesta.jpg" width="50%" />
ofrancesca1.jpg" height="200px" />
of%2Bthe%2Buprising%2Bin%2BBabylon-%2Bc.%2B1....jpg" height="200px" />
oft-Japanese-Real-Life-Size.jpg" height="300px" />
of_Cyrus_the_Great.jpg/220px-Queen_Tomyris_and_the_head_
of-Ukrainian-women-768x920.jpg" width="30%" />
(Princeton U Senior Lecturer in Theater) as "free indirect discourse", in which the feelings 
of_Earthly_Delights_-_Hell.jpg/789px-Hieronymus_Bosch_-_The_Garden_
of-the-pillow-picks-900x450.png" />
ofessor-tarragon/52fr.jpg" height="200px" />
of-the-caribbean-johnny-depp-180935_1029_798.jpg" height="200px" />
of_Sam_Bankman-Fried.jpeg/220px-Arrest_
of%20Elah%20Places%20
off.jpg" width="30%" />
ofiassa_Helsingiss%C3%A4%29.jpg/375px-Markus_Leikola_%28Ravintola_S
of_arms_
ofi_oksanen%255B1%255D.jpg" width="100%" />
of_the_Temple_
of_Christianoupolis_and_Junia.jpg/400px-Andronicus%2C_Athanasius_
ofrhodes.jpg" />
of_o5cejk" height="250px" />
of_the_Tabernacle_Meal_in_Sukkah_1724.jpg/500px-Picart_Sukkos_Feast_
of_Neturei_Karta_Orthodox_Jewish_group_protest_against_Israel.jpg/440px-Members_
ofb=1&ipt=7d19f1a30d0686d9b789e6d339e24ecf6ed40908c9862efc7e28548a7cd2d51d&ipo=images" width="100%" />
of_Death.jpg/725px-Hugo_Simberg_Garden_
of-Charlotte-Bronte-393x510.jpg" />
of-gina-lollobrigida-which-are-basically-astounding-best-
ofving-2.jpg" />
of-Israeli-bombs-dropped-on-Gaza-1699530523.png?w=770&quality=80" />
of_Salvation_by_Wolf_Huber_(cca_1543)-crop-2.jpeg" width="100%" />
of-The-Merchant-s-Prologue-and-Tale-by-Chaucer--8410276-1665363935/750f-8410276-1.jpg" width="100%" />
of_Gangut-Bakua.jpg/600px-Battle_
ofb=1&ipt=eb494c61fcf7a8894ec6ef3c83c469f684be8fdc5ec8c29d8a4eb049784a89ed&ipo=images" />
ofb=1&ipt=bfc47954bac4d1cb91873ba0f82bdc7e8bccfc4ce68eddd297d09025e7fe3918&ipo=images" />
ofotosessii_-_shnjagi_net.jpg" alt="xxx" />
of-russian-soldiers-from-frozen.jpg?s=612x612&w=0&k=20&c=weUnF4fAlU1IyUqKc-BGsE5Q4CY2z6MLXouY2jfQ6ng=" />
of_Finland_1918_%28state%29.svg/320px-Flag_
ofefQ9QEM3ug2eQ+CaG73Q9UE2vnvqUy4phYrV66X6zJ6hoetkTZwhssPCHuXwfW2sBYiPS9FYBF9NQ+9yF8oWHSeh+hrBQk+qpMi79VW72FPoKAqkw9sDkJYkVmMai4654v5FEfp4wgP1s9HomgdDBvRfIDY0mFgqd1qURFCCzMZXkPLJ+6pMnM1FZVCrQdkPOFNjkid0f/OyioSuegFRxgsaaUMNFjF8rI/9vQup/2KUbR3T7GacXc24xPhUcczrZYAZhOoaLyz5Si8cwq+GfuiHT7+PKHaarbMKMmdUP2XeaayB2ZoRfQ6eInoTtwm9mQaBCunNdVdkpzMapvlnFA2uqHuTnmPi55ZJ1NQ0PMI+q97IcEIVtknF+n7pabOMj5lCijmuNrEERBaW8OxRJ0AxTrLE56jeZlRHvOzJUaUwFoOwdPaIqRs8Rxalal9a9+w4mP3mV0hzu63+1KpHzSn9P4uEbdg67uA1WzzeRVgcFD77j97SRSkBfdA7MxfPS0nl5RG3UKQiQ/g8IBlH03/2SkdhLsGHikvaDKm95wLp9uYlHBMfM4JfHzTaiXAQfC1D3Gb5oAAP7uHp07KZH32Eawt8CbkYOPkOXClTe/2M+5Ijz2pLjIgODcE5g2ntfhcOIYaWDm9PhXhE9KYRuADTyYLBdFgsaK2zeEcYZJbu13YIZgkFYu8UsSlOijlhNj9ZensyurZk+IncDqEmrzoIdboNSaIjbezdKwcJV6mS7LZEQjZN3INlLRly9eW52nZAxoyNOd3tLGOjT8ic0gp/sHkg0IA3GA9+LNRzhv6ANElPkixWqaJkSMZbjl0V8XzWnEf3B+fkrWUiqQIx0llqeLlIzgl+sGbqsaFlGtHxquHp+p8vRnnYTnSeYGPLQ9dHfo8t6dWhVL+q9Gd+lSmybNMpOIfi4Q9a9aVdtuHZO4Fxg1w2uE3wyXbB5S+rD1i0B1OXRzAv1CL+vR5BAKVchZKcBx0wYfxKUMi0GsBNKorGjagfz4jJkOEuWBydZWGiaiY9fOqRDiszoRDi5o0B6YAqDoS2fz1PRVsVoTdv6Pc5LXayQwLMzZF53hnvq3rChZI4pxWjn9nQ/Hb3JNkDttWOeaaFG1mCyG9FMk01VcCf8MFT1pMUUI9mR6wzo+7XN9hP7uCXD/IiE0p9+OUcMLXG7a3yXpXthoxU7RE/wD8qlvZq7K6fmzvjo//0EEY7UZMhl3fA5BbcnGcq7rdLyIDHHqkOkK3NYEeMeRZK2bDZZ4ocP1eyTV9fzjnGAuO9xcQDa4p+zIAmiWz06MBWbk6OHy1kt4qk1SjXT+TW89pkr0sSN8nVUUcyLJKkIjMg420BHimuKfhWzcC4/09KSa0EDtBqN9NERJtFfBF1iBKDhBHCbsbOZdALOqZaiiBNh26DqGQd+6gR0edGmrlU8stRZKb4juJYPE5sMULpd/eK1JMOKklCqiS5lMiikqT+/aRb36tiLWeqaHy04alBkmwGE/W9VRBJYeBW7VxyB+V77Ay5pUDIxzIPhpJLSODCCC1yuUMjWc07wDdzvcfZDKFbV3d/dadezJyNzsSpTqqKavC1iDIoZPwRfdPkBCjux6vTsq56wfVzb8zgNq05ZepjbeOfoDWq5MdmOmHvqDMsB1ZFBQcHdjOpaXeUHePXB5bkfXCItJyttBNMOHJKuHran7RgRbPwjvu5Yx8snEfjK9pRKtjXgwNx7P3Sw5dPDsPx6lzUZuq/E9IB71N5cP+fcsSlN+evkgT4QfSLiAjAhG7eK3DjrmNPcPtdwjbYxSvado9BK3UxHQd0vRDqSWo0MBS8kRdKqaBqIRaFtSgF+NNKaH6sKVC7f34Yp5S64GLgPWsTCCn6uYBCCT1Zx2n+LgcvQZ+RXp6G9BdR2JZNEBOdbgvSuwlKtJ/ZM77kqtswtARePcrNxhAg5c07SAkizMzSROiVSaOKjv8oVhYzm3J5FuUqYlq2HDcGtUCD55r4//VRrIdFMGx52lrSwiBk3ZZ1cNnyX69vcf7Ttc5rsyhJ1VG35f1b+p44tgOHiBsMH9/ybkjdwFEO+kn2RfWvmbaKGKNvhQn1Bl6KuPkAog4R4O6sNARQAw75+7GKLSqGah/Opi/jL3eRG5EKWV75KGjjtVOl/9eDh8JY9u134OptdGwUg61SmS9fZYU5rATOo0BTgKdpQWaFt6w9+tvyM5D2BoWlC2WHAXAEuUij4iF3+8nTAkgYEdlPKdyCY8HVJeDejmaRaa6ErcKxggFjJc72mmyw7tbll/sYKd+tjD+Uhf5UK9nnz3MKRdPhQXUDOCXsEwX8+F/adNLNr+NNO2zHAUnxwOZNsPFhom8kWHyY9DFqyG2jvlxfd+8sZrB7RtblAOEBSp7t+GMQ2CMYOcbBd1b8N3fUUpcMz5RY2qNK7VSwtVBVvbzNZIrRVnLMx265RdQ9pTSKU7wmVkfHBRJycFTy14QbSy/ahwQ4fjRT8NWqg4j0N6Ng1hYrtwaEKeMAP0CKmrG9/ZlFEkGgUoMXdixcQAfABJZbkcN9ghjyJvNisjcjdCfh42mQiDEWnmTLXCB15HR4CN+QT7WZXXW5ftcTjOCUdOy2bUGqDOIxY8MtK8NgKoMSy7+tWBPNbUQLsw/8mdyAfAtdbIjdVS5sTtAd+5hbUjPxsmUF20t8z4K/McDLgiHoAdo+phPKTBPE01KZFQ5ij6B1nJDKVH4MbTyAxHhzCDGaqRfq8FtJ/idwXTrsOBSo7m7g0rulsQZqMCGFMAdYd0fc/jt465e9pT+vmu2Yny3zWmjA+3E8iPeK1isQlqNseeFXlaNoOfNdCmcRPK2vRXzWVbrHkqN2iL2CnAXU2m8JN9XmmFEfP/09PwyCRE5vWANxw2o1b5Gperysen6x2fya/Q9hltsSUHCRKvLM0W/ZUgZOrv2KCdrbac44inYgZE43gthVsyKHG1L+iZJvUmzalL4bogtg5VfXx2rgAzMX9p/tjH68qIOZEeowWvFOm4tpJtwMfj7ZzeaEM2LmuFfYN/m7Ky4WTac68dfCHeoy1pg1fzp8deAGZY7M0fHi92Iiw7vEZmv0JQ0zJCD7BkFo3oJwDid
of-Athens-Raphael.jpg" width="100%" />
:max_bytes(150000):strip_icc()/anne-bonny-559573471-5bcf9724c9e77c0051cf5840.jpg){kind=link}
:quality(75)/cloudfront-us-east-1.images.arcpublishing.com/elcomercio/Z4JHQMAFJJHIDKHFIBQ3E7BR7E.jpg){kind=link}
